ARJEN HISTORIA 4/2020 • 9,50 € Vanhat kirjeet puhuttavat inhimillisyydellään Unohtumattomat viestit KAPELLIMESTARI JORMA PANULA Olen pelimannimies PAUL CÉZANNE Omalaatuinen taiteilija Michail Schilkin valloittavat eläinveistokset SIGURD WETTENHOVI-ASPA Kulttuurin moniottelija Mayatutkija Harri Kettunen avaa hieroglyfien saloja VUODEN 1952 OLYMPIASOIHTU Arvo 195 000 euroa Lähes 7000 kalastusopasta MARILYN JA COCO Ikoniset naiset yhdessä Mannerheimin patsas 60 vuotta Harvinainen Kullervo-traktori löytyi pellosta KALEVO TOLPPANEN. KÄDENTAIDOT . ENTISÖINTI . KERÄILY
www.hevosmaailma.. www.luontaisterveys-lehti.. Syyskesän parhaisiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! www.antiikkijataide.. www.hevosmaailma.. www.antiikkijataide.. www.luontaisterveys-lehti.?
14 Loviisalainen Nina Wiklund on kerännyt pikkuruiseen puutaloonsa uskomattoman määrän kauniita vanhoja esineitä. 22 Kansainvälisesti tunnettu kapellimestari, säveltäjä ja orkesterijohdonopettaja, professori Jorma Panula täytti elokuussa 90 vuotta. Hän oli myös aikansa suurmiesten tuttu. Tämän tunteisiin vetoavan näyttelyn aineisto on koottu Timo Kalevi Forssin uudesta, samannimisestä teoksesta sekä Postimuseon ja Postin Merkitykselliset kirjeet -keräyksestä, joka järjestettiin vuonna 2017. 10 Akateemikko, kapellimestari Jorma Panula tituleeraa itseään pelimannimieheksi .....................................................................................14 Aimo Tukiaisen veistämä Mannerheimin patsas on jo 60-vuotias .......18 Vanhat kirjeet puhuttavat inhimillisyydellään........................................22 Sarjakuvat, sotahistoria ja filosofia myyvät divareiden aarteet ........... Musiikkiuransa hän aloitti Kauhajoella. 32 Helsingin Ollympialaisten soihtu löytyi: Arvo 195 000 euroa ................51 Lilla Ljuvassa riittää silmille kauneutta, talo täynnä ihania aarteita....36 Kustavin merellinen saaristokirkko .........................................................42 Luovuus valtasi keravalaisen purkutalon ................................................44 Tilauskortti ...................................................................................................51 Suomen ainoa Mayatutkija Harri Kettunen avaa hieroglyfien saloja .. 10 Postimuseossa Tampereella on esillä nostalgioita rönsyilevä näyttely, Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. 52 Kelloseppä Tapio Käppi korjaa vanhoja aikarautoja ..............................56 Magnus Enckellin syntymästä 150 vuotta, suomalaisen symbolismin edustaja ...............................................................................59 Vanha tapetti on käsityötaidon huipputuote ..........................................60 Ikoniset naiset yhdessä – Marilyn Monroe ja Coco Chanel ...................66 Kirpputorien arkiset esineet herättävät henkiin lapsuuden ja nuoruuden muistoja ..................................................................................68 Harvinainen Kullervo-traktori löytyi pellosta .........................................72 Anjalan liitto ei unohdu .............................................................................74 Meripihka on aliarvostettu materiaali .....................................................78 Taideuutisia ................................................................................................80 Tapahtumat ................................................................................................82 Sisältö Taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870–1946) oli taidemaalari, kuvanveistäjä, pilapiirtäjä, näyttelijä, kirjailija, säveltäjä, keksijä, arkkitehti, kielentutkija, suomalaisuusmies, astronomi, egyptologi, maailmanmatkaaja, suojeluskuntapäällikkö, poliittinen yksityisyrittäjä ja maailman kohtaloiden oraakkeli. 27 Paul Cézanne oli omalaatuinen erakko taiteilija ....................................28 Kalervo Tolppasella on liki 7000 kalastusopasta ................................... 36. Antiikki ja taide | 3 Michail Schilkin valloittavat eläinveistokset .............................................8 Sigurd Wettenhovi-Aspa oli kulttuurin moniottelija .............................
040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK
Tämän päivän ihmisen käsitys mestareiden taideteoksista voi kuitenkin poiketa paljonkin niitä katselleiden aikalaisten näkemyksistä. Taide on ikuista, se ei vanhene, vaikka tulkinta elää ja muuttuu. Antiikki ja taide | 5 4/2020 Kannen kuva: SA-Kuva Vuonna 2020 ilmestyy 6 numeroa. M Taide on ikuista Paul Cézanne: Harlequin (Arlequin) 1888. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. aailmassa on luotu taidetta kautta ihmisen historian. Kuva: Wikimedia Commons. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 39 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 44 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy lokakuun puolivälissä 2020. Maailmantaiteen mestareiden kuten esimerkiksi Paul Cézannen, Claude Monetin, Pablo Picasson Henri Matissen, Vincent van Goghin, Salvador Dalin ja Auguste Renoirin teokset herättävät ihailua vieläkin. Taide peilaa aikaansa. 09-413 97 300 Toimitussihteeri: Jaana Isosaari/SPK Oy antiikki.eko@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh
Pöllö, 1958-1962. 6 | Antiikki ja taide Michail Schilkin – aikansa johtava keramiikko Eläinveistokset valloittavat Schilkinin teoksissa näkyy kerronnan ilo ja monipuolisuus, olipa kyseessä keramiikkaveistos tai korkokuvasarja
Päivät vierähtivät edelleen kuorma-autoa ajaen, mutta työn jälkeen hän asteli illaksi opiskelemaan. KUSTANNUS W. Keramiikkaveistoksia Michail Schilkin alkoi tehdä vuosien 1933-1934 tienoilla. Suomen Venäläisen Taiteilijayhdistyksen vuoden 1936 näyttelyssä Schilkin sai ensimmäisen tunnustuksensa taiteen saralla. Kotona ikkunan vieressä odotti höyläpenkki ja seinien vierillä oli kirjahyllyjä täpötäynnä taidekirjallisuutta. Schilkinistä kehittyi jo alkuvuosina todellinen keraamisen tulen taiteen mestari. Eläväpintaiset, valuvat tai eri sävyissä loistavat lasitteet olivat oleellinen osa Schilkinin ilmaisua. Arabia haki Ruotsissa yleisöä taidekeramiikalle 1920-1940-luvulla. Vakaana tavoitteena oli kuitenkin aloittaa kuvanveiston opinnot Taideteollisessa keskuskoulussa. Kuva: Wikimedia Commons. Hän ehdotti että Schilkin tekisi tehtaan tiloissa muutamia keramiikkatöitä tulevaan Pariisin maailmannäyttelyyn. ”Maailmassa ei ole toista yhtä ihastuttavaa suomalaista pöllöä kuin tämä pullea, päättäväiseltä näyttävä, hurmaava lintu”, hehkutti aikanaan Scandinavian Design -lehti. HAGELSTAM Eläinveistokset valloittavat K esällä 1921 nuori Michail Schilkin (1900-1962) oli paikallisen kerhon mukana purjehdusretkelle Laatokalla. Antiikki ja taide | 7 TEKSTI: MARJUT POPELKA LÄHDE: MICHAEL SCHILKIN 1900-1962. Huvimatka päättyi rajuilmaan ja vene haaksirikkoutui Suomen puolelle. Kuva: Ari Karttunen / EMMA Kameli, 1938 Musta pantteri, ajoittamaton Michael Schilkin työnsä ääressä. Michail Schilkinin veistokset alkoivat kiinnostaa Arabian taiteellista johtajaa Kurt Ekholmia, joka oli perustamassa taideosastoa posliinitehtaan tiloihin. Schilkin oli Suomen taideteollisuuden ensimmäisiä, jonka nimi ja persoona kytkettiin näkyvästi markkinointiin. Kesät kuluivat karjalaisella maatilalla, talvet Itämerellä puulastia kuljettaneella kaljaasilla. Hänen suosikkilasitteensa oli teknisesti vaativin Virtahepo loikoilemassa. Hänestä tuli Arabian ateljeetaiteilija erikoisalanaan uniikit näyttelyja lahjaesineet sekä reliefit. Siellä aikakauslehdistä sai lukea Schilkinin värikkäistä elämänvaiheista – jopa ennen kuin hänen veistoksiaan oli ehditty esitellä näyttelyissä. Hän sai ensimmäisen palkinnon Arabian tehtaalla poltetulle keramiikkatyölle ”Simson ja Delila”. Asuttuaan vuoden verran Helsingissä, Schilkin kirjautuikin Taideteolliseen keskuskouluun. Vuoden 1923 syksyllä Schilkin muutti Helsinkiin säästöineen ja sai työtä autonkuljettajana. ARABIAN TAIDEOSASTOLLE. Taiteilijaksi ja Suomen kansalaiseksi oli vielä matkaa. Eläimet olivat Schilkinin taiteessa toistuva aihe koko hänen uransa ajan. Samalla katkesivat yhteydet perheeseen. Se kannatti, sieltä hän sai kultamitalin töistään. Arabian tehdas mahdollisti korkeapolttotekniikan, johon taiteilija sovelsi itse sekoittamiaan lasitteita. Hän ilmensi taitavasti eri eläinlajien asentoja, liikkeitä ja luonnetta, esimerkiksi ihmistä hämmästelevä apina, keimaileva kissa ja teräväkatseinen pöllö. Tammikuussa 1937 Ekholm tarjosi hämmästyneelle Schilkinille vakinaista paikkaa Arabialla
Kolmiomaisiksi pelkistetyt ”Nokkivat kanat” ovat Schilkinin abstrahoiduimpia teoksia. Jälleenrakennuksen ajan reliefit kuvasivat usein arkielämää, työntekoa ja elinkeinoja. Schilkin työskenteli Arabian taideosastossa kuolemaan 1962 asti. 1950-luvulla nousi vahvasti esiin uusi ammattikunta, designerit, ja uusi materiaali, lasi. Uutta olivat myös Schilkinin yksinkertaisista lohkaremaisista muodoista kootut eläinhahmot ja ruukuiksi muuttuvat eläimet. Michail Schilkinin vastaus taideteollisuuden modernismille oli lintuaiheiden virtaviivaisuus. Mursu, dreijattu, 1950-luvun alku. Tähän tyylin muutokseen vaikutti osaltaan Schilkinin tutustuminen inkojen taiteeseen Etelä-Amerikan matkalla 1950. Virtaviivaisista linnuistaan Schilkinille myönnettiin myönnettiinkin hopeamitali Milanon X Triennaalissa 1954. Schilkin suosi notkeita kissapetoja. Lokki, ajoittamaton. Taiteilijan eläinveistoksille oli aina yhteistä sympaattisuus sekä ilmeiden ja olemuksen inhimillisyys. Hänen elämäntyönsä ajoittuu samaan aikaan kuten Kaj Franckin, Birger Kaipiaisen ja Rut Brykin taiteellisen työn kanssa. Kuva: Ari Karttunen / EMMA Apina, ajoittamaton. Myös muunneltu kubismi alkoi näkyä hänen töissään. MUUTOSTEN AIKAA. Schilkinin onnistui kuitenkin säilyttää kertova, omaperäinen otteensa ja elämänläheinenpala rehevyys. Kuva: Ari Karttunen / EMMA Tiikeri, 1944 ja toinen vuodelta 1945 Kirahvi, 1940-luku, korkeus 69 cm Leopardi, 55 cm. Vuosina 1952–1955 valmistuneissa eläinveistoksissaan Schilken lähti liikkeelle dreijatuista munan muotoisista kappaleista. Kuva: Ari Karttunen / EMMA Kuuman Afrikan eläimiä. 1940-luvulla hän oli Suomen suosituin laajojen keraamisten rakennuskorkokuvien luoja. Mittavat reliefit veivät häneltä suuren osan ajasta, ja uusia tilauksia tuli jatkuvasti. Eläinveistoksille oli aina yhteistä sympaattisuus sekä ilmeiden ja olemuksen inhimillisyys. . Veistokset syntyivät kekseliäästi munanmuotojen ja muiden dreijattujen perusmuotojen pohjalta. Lasilla oli ylivertaiset edustajansa Tapio Wirkkalassa ja Timo Sarpanevassa, jotka myös vastasivat tärkeimpien näyttelyiden arkkitehtuurista. SEINÄRELIEFIT TYÖLLISTIVÄT. 8 | Antiikki ja taide kuparilasite, joka muuttuu poltossa verenpunaiseksi – siitä nimi häränverilasite. Hänen seinäreliefeissään tuotanto kasvoi lähes monumentaalisiin mittoihin. Niitä esimerkiksi ovat Fazerin ”Kaakaopavun korjuu”, Helsingin kauppakorkeakoulun julkisivun ”Talous, kauppa ja elinkeinoelämä”, takaisin paikalleen palautettu Helsingin kaupungintalon ”Kauppatori” sekä nyttemmin portaikon kätköihin jäänyt Aravian tehtaan ”Vedenkantajat”. Niihin hän liitti jalat, silmät, siivet tai pyrstön, jolloin hahmosta saattaa tulla pöllö, kettu, korppikotka tai vaikkapa mursu. Michail Schilkinin asema taiteilijana oli vakiintunut nopeasti
Hän tavoitti taitavasti niiden asennot, liikkeen ja luonteen. Myös näyttelyn taustamaalaukset – maisemat – ja jalustat ovat Mattilan käsialaa. Antiikki ja taide | 9 uuri eläimet nousivat Schilkinin (1900-1962) töiden tärkeimmäksi aiheeksi. – Tunnen parhaiten juuri eläinveistokset ja se seikka nousi esiin, kun tulin mukaan näyttelyn suunnittelijaksi ja kuraattoriksi, Mattila kertoo. Teosteni ideana on tukea ja korostaa Schilkinin hienoja töitä. – Mitä jalustoihin tulee, en halunnut vangita veistoksia kaappeihin, Mattila toteaa. Niiden värimaailma on hillitty ja rauhallinen, ja se herättelee katsojissa mielikuvia eläinten elinympäristöstä. – Luonnollisen kokoiset eläinveistokseni herättävät katselijoissa todentuntua, Mattila naurahtaa. Nautitaan! . Nykytaiteilija Lotta Mattila on kuratoinut keramiikkataiteilija Michael Schilkinin laajan näyttelyn, joka koostuu taiteilijan eläinaiheisista veistoksista. – Näyttelyssä mukana olevat uudet veistokseni koostuvat joukosta eri eläinlajeja. – Teen savesta eläinten muotoja ja katson teoksia omanlaisesta näkökulmastani, Mattila pohtii. Esitin EMMAlle että näyttely tehtäisiin vain Schilkinin eläinveistoksista. Myös Lotta Mattila työskentelee pääasiassa keraamikan parissa ja on myös keskittynyt eläinhahmoihin. Omat teokseni edustavat minua ja näyttelyvieraita. ”MICHAEL SCHILKIN FEAT. Nämä eläinveistokset ovat todella luonteikkaita – katsotaanpa vaikka niiden asentoja tai tuimia katseita. Mukaan otettiin myös Mattilan muutamia omia eläinveistoksia – niillä on muuten näyttelyssa aivan oma roolinsa. – Koska veistän itsekin eläimiä, katson Schilkinin töitä erityisellä arvostuksella. Veistokseni ovat aina luonnollisen kokoisia, olipa kyseessä varpunen tai sarvikuono. – Äiti, tuo karhu näyttää ihan oikealta, kajahtaa kirkas lapsen ääni näyttelytilassa. Erityisesti häntä kiehtoo se, mikä saa veistoksen elävän oloiseksi. – Tavoitteeni ei ole tuottaa museovieraille vain tietoa, vaan auttaa heitä tavoittamaan tunteita, joita Schilkinin upeat teokset voivat katsojassa herättää. Taustamaalaukset ovat tyyliteltyjä maisemia, Schilkinia kunnioittaen. Paviaani vuodelta 2015 Karhunpoika, 2019 Utelias mäyrä Keraamisten eläinten esiinmarssi Mattila on valinnut näyttelyyn työt Schilkinin keramiikkaeläimistä pääosin kauppaneuvos Kyösti Kakkosen kokoelmasta. TEKSTI: MARJUT POPELKA J Lotta Mattila muovailee karhunpoikaa näyttelyvieraaksi. LOTTA MATTILA” -NÄYTTELY ON ESILLÄ EMMASSA BRYK & WIRKKALA -KATSELUVARASTON YHTEYDESSÄ AINA 28.02.2021 ASTI.. Keltaista kuin Saharassa, valkeaa kuin Suomen lumisessa talvella – aina eläinlajien mukaan. Olemme kaikki täällä ihailemassa Michael Schilkinin veistoksia, näyttelyn kuraattori, taiteilija Lotta Mattila korostaa. Katsoessaan kuuluisan mestarin töitä Mattila tutkailee omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Hän näkee eläimissä erilaisia luonteita, tarinoita ja temperamentteja. Mukana ovat karhuveljekset, paviaani, yksi mäyrä sekä muutamia oravia
(Åbo Akademin kuvakokoelmat).. 10 | Antiikki ja taide Sigurd Wettenhovi-Aspan komea parta oli taiteilijan ”tavaramerkki”. Kuva: Valokuvaamo Helander (mahd. 1940. Ivar Helander), n
Hän testamenttasi huvilan Suomen Kuvataidejärjestöjen liitolle, jonka hallussa tontti on edelleen, vaikka alkuperäinen rakennus Wettenhovi-Aspa: Sibelius Yalen yliopiston kunniatohtorina. Mutta hänellä oli myös vaikutusvaltaisia tukijoita. Kuva: Wikimedia Commons. Antiikki ja taide | 11 T TEKSTI: TIMO ELO LÄHTEET: HARRY HALÉN, TAUNO TUKKINEN: ELÄMÄN JA KUOLEMAN KELLO: SIGURD WETTENHOVI-ASPAN ELÄMÄ JA TEOT. OTAVA (1984); WIKIPEDIA Taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa oli kulttuurin moniottelija Luova ja nerokas kosmopoliitti Taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa uskoi Suomen kansan suureen menneisyyteen ja sen sivistyksen muinaisaarteisiin. Wettenhovi-Aspa rakennutti Karjalohjalle 1900-luvun alussa itse suunnittelemansa pyramidikattoisen Vilniemen huvilan, jonka yläkerroksessa oli 10 metriä korkea ateljee. PYRAMIDIKATTOINEN HUVILA. Varakas yläluokkainen syntyperä, kiihkeä ruotsalaisvastaisuus ja mahtipontinen esiintyminen ärsyttivät monia. Hän oli myös aikansa suurmiesten tuttu. Wettenhovi-Aspalla oli myös Suomen mahtavin parta. Kuva: Wikimedia Commons Wettenhovi-Aspa: Kullevo – Sibelius. Sigurd Wettenhovi-Aspan muisto elää Karjalohjalla, jossa taiteilijan huvilakin aikoinaan sijaitsi. Taiteilijana hän oli ristiriitainen. aiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870–1946) oli taidemaalari, kuvanveistäjä, pilapiirtäjä, näyttelijä, kirjailija, säveltäjä, keksijä, arkkitehti, kielentutkija, suomalaisuusmies, astronomi, egyptologi, maailmanmatkaaja, suojeluskuntapäällikkö, poliittinen yksityisyrittäjä ja maailman kohtaloiden oraakkeli
– Wettenhovi-Aspa ei koskaan valittanut mistään, ja hän oli aina kaikkia kohtaan tavattoman kohtelias, Tauno Tukkinen sanoo. – Lähdin ottamaan selvää vuonna 1918 kuolleiden ja kadonneiden henkilöiden kohtaloista kotipaikkakunnallaan. Hän pukeutui tyylikkäästi, valmistautui tilaisuuksiin hyvin ja hänen kasvonsa olivat aina hoidetut. Sillä saralla hänellä olisi varmasti ollut mahdollisuuksia, mutta aivan selvästi hän hajotti itseään liikaa, Tukkinen sanoo. VÄRIKÄS ELÄMÄ. Taiteilijana hän aloitti uransa. Samalla taiteilijan kirjasto ja muu irtaimisto suurimmaksi osaksi hävisi. SUOMI ENSIN. purettiin 1981. – Punakaartilaiset eivät arvostaneet Lönnrotia, vaan pitivät häntä ikävänä koulumestarina ja poroporvarina. Kuvaaja: Viljo Pietinen, 21.11.1942, Museovirasto Maalaukset olivat suuria ja osan hän teki pelkän valokuvan perusteella. Sigurd Wettenhovi-Aspa (vuoteen 1939 Wetterhoff-Asp) syntyi Helsingissä 7.5.1870 Helsingin yliopiston anatomian professorin Georg Aspin ja naisvoimistelun kehittäjän Mathilda Wetterhoffin perheeseen. – Hänen taloudenhoitajaansa kertoi värikkäitä tarinoita isännästään. – Puretun huvilan paikalla ei ole minkäänlaista muistomerkkiä. Hän yritti aina ja kaikkialla tuoda Suomea esille. Kuvataiteilijana Wettenhovi-Aspa on ollut aliarvostettu, mutta kuvanveistäjänä hän oli hyvä. Ehkäpä myös hänen partansa viehätti. 12 | Antiikki ja taide Taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa sodan aikaisten maalaustensa äärellä. Itse asiassa Sammatissa teloitettiin väkilukuun nähden eniten punakaartilaisia koko Suomessa. Hän oli hyvin kielitaitoinen. Wettenhovi-Aspa totesi, ettei Suomen kansa ole mikään kristillinen nuorisoseura, vaan ikivanha sivistyskansa. Hän oli tavattoman hieno mies, ja hänellä oli myös loistava huumorintaju. Hänen tuttavapiiriinsä kuuluivat muun muassa Jean Sibelius ja August Strindberg. Ei ihme, että eräs kenraali oli tästä aivan raivoissaan: Taiteilija sotapäällikkönä ei mahtunut hänen maailmankuvaansa. Ikäni puolesta olisin kyllä voinut sen tehdä, ja uskon, että mikäli olisin hänet lapsena nähnyt, muistaisin kyllä varmasti hänen erikoislaatuisen ulkonäkönsä. Moni muukin tuon ajan vaikuttaja uskoi muun muassa Suomen kansan muinaiseen suuruuteen. – Wettenhovi-Aspa lukeutuu sarjaan suomalaisia merkittäviä taiteilijoita. – Vaikka olen jo täyttänyt 80 vuotta, en ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut Wettenhovi-Aspaa. Hän kertoo Wettenhovi-Aspan aikaansaaneen mittavan muutoksen myös omaan elämäänsä. – Olen koulutukseltani matemaatikko, eikä minulla aikaisemmin ollut mitään käsitystä vuoden 1918 tapahtumista, kunnes minua alkoi kiinnostaa tieto, jonka mukaan ruotuväkeä käymätön taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa oli 15.4.1918 nimitetty Karjalohjan suojeluskunnan esikuntapäälliköksi. Hän oli kyllä hyvin rohkea naisten suhteen ja pyysi heitä mielellään katsomaan ateljeetaan. ROHKEA NAISTEN SUHTEEN. Hän opiskeli taidetta muun muassa Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa Kööpenhaminassa. Hän on epäilemättä ollut kautta aikojen merkillisimpiä suomalaisia, kosmopoliitti, jonka käytöstavat olivat hyvin erikoiset, Tauno Tukkinen sanoo. Suojeluskuntapäällikkönä Wettenhovi-Aspaa huolestutti erityisesti läheisessä Sammatissa sijaitsevan Paikkarin torpan kohtalo punaisten käsissä, olihan Elias Lönnrot hänen henkinen isänsä. Alue hienoine hiekkarantoineen on Kuvataidejärjestöjen liiton hallinnassa ja sen saunarakennus kuvataiteilijoiden käytössä, karjalohjalainen tietokirjailija Tauno Tukkinen sanoo. Nythän myös Kansallisarkisto on ruvennut uudelleen tutkimaan tätä asiaa muun muassa aineistoni pohjalta. Minua on ihmetyttänyt, miksi niin monet kuuluisat ja varakkaat naiset olivat hänestä kiinnostuneita. Wettenhovi-Aspa oli usein teorioissaan täysin väärässä, mutta hän ei suinkaan ollut yksin. Samalla hän oli tavattoman epätavallinen suomalainen, Tauno Tukkinen toteaa. Wettenhovi-Aspa vaikutti siihen, että valkoiset ohittivat Karjalohjan ja jatkoivat Sammattiin, jossa aloitettiin kovat teloitukset. Tätä tehtävää hän hoiti vuoden loppuun asti yhteistyössä maaherra Bruno Jalanderin ja Suomen valkoisen armeijan avustajan, Itämerendivisioonan komentajan Rüdiger von der Goltzin apurin kanssa. Onni Okkonen kirjoitti vuonna 1933 Uudessa Suomessa Wettenhovi-Aspan olleen 1890-luvun alussa ensimmäisinä symbolistejamme. Hän halusi nostaa Suomen arvoa. Syntyi teos ”Elämän ja kuoleman kello – Sigurd Wettenhovi-Aspan elämä ja teot”. Kansalaissodan vaiheista Tukkisen Wettenhovi-Aspaa koskevat tutkimukset laajenivat ja johtivat kirjaprojektiin yhteistyössä Harry Halénin kanssa. Wettenhovi-Aspa lähestyi kursailematta myös valtioiden päämiehiä, joille hän tahtoi esitellä suunnitelmiaan
Wettenhovi-Aspa myös väitti saksalaisten olevan alun perin suomalais-ugrilaista kansaa, joka vuosisatojen kuluessa oli siirtynyt käyttämään germaanista kieltä. Hänen omat ranskalaiset kultamitalinsa olivat ilmeisesti tulleet väärään aikaan ja saaneet hänet uransa alussa kuvittelemaan itsestään liikoja. Näin ollen Siperiassa ja Kanadassa voitaisiin kasvattaa banaaneja ja Haaparannassakin olisi viinitarhoja. Kieltolain vastustamisen merkeissä hän avasi 1923 Kasarminkadulla Bäcksbackan taidesalongissa asiaa pilkanneen näyttelyn naulatakseen uusia nauloja kieltolain arkkuun. Elämänsä päätyönä pitämällään ”Kalevala ja Egypti” -kirjallaan Wettenhovi-Aspa yritti osoittaa Kalevala muodostavan henkisen sillan Suomen ja Niilinmaan välillä. Hän myös halusi osoittaa monien ulkomaisten paikannimien olevan johdettavissa suomenkielisistä alkumuodoista. Hän oli aina tulossa jostakin ja menossa jonnekin hämärtäen jouhevilla jutuillaan tapahtumien todellisen kulun. Tämä elegantti ja viimeistelty hahmo siirtyi luontevasti talon porstuasta pirtin puolelle aloittaen loputtomat sananselityksensä. 1892 ja osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin 1895 ja 1896. Hän myös vastusti kieltolakia. Pariisissa ollessaan hän oli hankkinut omaa elämänkaartaan kohottelemaan ateljeensa viileään kellariholviin 225 litran vetoisen viinitynnyrin. Siinä hän suositteli muun muassa suomalaista metsälikööriä, johon tarvitaan mausteeksi anista, kassiaa, katajanmarjoja sekä nuoria kuusen ja männyn kerkkiä. INNOKAS FENNOMAANI. Wettenhovi-Aspan monista ulkomaanmatkoista todellisista tai kuvitelluista ei kukaan ollut täysin selvillä. Tavoitteenaan oli myös kruunata ”Kaarle Kustaa Mannerheimo” (kuten hän ja eräät muut Carl Gustav Mannerheimin nimen halusivat suomentaa) Suomen kuninkaaksi. Myös taiteilijan ärsyttävä itsevarmuus, omat suurnäyttelyt ja pohjoismaiset kiertueet yhdistettyinä taiteilijan julkisuusrumbaan olivat varmasti omiaan aiheuttamaan kritiikkiä etenkin ruotsinkielisessä mediassa. Hän todisteli muun muassa, että pyramidi tulee sanasta ”pyhät raamit” ja seepra sanasta ”seurahepo”. Wettenhovi-Aspan teos ”Nauloja kieltolain arkkuun” levisi 10 000 kappaleen painoksena. Kuvaaja: Otso Pietinen 1945. Hän perusti teoriansa muun muassa joidenkin Egyptin vanhan kielen ja suomen kielen sanojen samankaltaisuuteen. Suomalaisten välimerellisen alkuperän kannattajista on mainittava myös ranskalainen tiedemies Jules Martha, joka piti etruskeja suomalaisina. Kotimaassaan hän kuitenkin joutui taidemaailman syrjimäksi ja joutui asettamaan 1896–1903 teoksiaan näytteille Helsingissä pitämissään ”vapaissa taidenäyttelyissä”. Kalevalan iso härkä ja egyptiläisten Apis saivat sovussa käyskennellä samalla laitumella. Poliittisesti Wettenhovi-Aspa kannatti aktivistien ajamaa venäläisvastaista linjaa ja ihaili saksalaista kulttuuria. . Kulttuurimme muinaisen suuruuden apostolina toiminut Wettenhovi-Aspa ei suinkaan ollut yksin. Niihin lukeutuivat muun muassa timanttien kaivaminen Saharasta ja kullanhuuhdonta Lapissa. Kerrotaan näyttelyn joudutun välillä sulkemaan pääministerinä toimineen Kyösti Kallion käskystä, mikä oli vain omiaan lisäämään vettä myllyyn. Museovirasto W W W .G OO DR EA DS .CO M /B OO K/ SH OW /3 06 22 06 -EL -M -N -JA -K UO LEM AN -K ELL O. Wettenhovi-Aspan laskelmien mukaan napajää sulaisi pohjoisesta noin 65 vuodessa, ja suunnattomista asumattomista alueista tulisi uudismaata – edellyttäen ettei valtamerten pinta nousisi ja samalla hukuttaisi vastaavasti maata alleen. Wettenhovi-Aspa varoitteli nuoria taiteilijoita liian aikaisesta menestyksestä. Tämän jälkeen väki suorastaan jonotti nähdäkseen näyttelyn. Taidemaalari Antti Halonen on muistellut Wettenhovi-Aspan tapaa ilmestyä Tuusulan taiteilijasiirtolaan yllättäen. tynyt ”Kalevala ja Egypti: Suomen Kultainen Kirja II”, jossa Wettenhovi-Aspa väittää muinaisen Egyptin kulttuurin kehittyneen sinne Jaavalta Intian kautta vaeltaneiden suomalaisten toimesta. 1900-luvun alussa Wettenhovi-Aspa ryhtyi innokkaana fennomaanina kehittelemään teorioita, joiden mukaan kaikkinainen sivistys oli alun perin lähtöisin Suomesta. Antiikki ja taide | 13 Harry Halénin ja Tauko Tukkisen kirja kertoo värikkään taiteilijan tarinan. Edelleen hän teoretisoi indoeurooppalaisten kielten polveutuvan suomalais-egyptiläisestä alkukielestä, joka samalla oli ihmiskunnan alkukieli. ”Makutuomareiden” oli kuitenkin aikoinaan helppo käydä hänen joskus julisteen kaltaisten töidensä kimppuun. Asiantuntijoiden mukaan Wettenhovi-Aspaa voidaan pitää ideamaalarina yhtenä nykyisen pop-taiteen edelläkävijänä. Teoriaansa hän kutsui ”fennoegyptologiaksi”. Näillä matkoillaan Wettenhovi-Aspan muun muassa kerrotaan tehneen Sibeliuksesta ”Kunniatohtorikuvan”, joka Halosen mielestä muistutti lähinnä amerikkalaista elokuvajulistetta. Teorioitaan hän esitteli julkaisemissaan kirjoissa, joista tunnetuin lienee 1935 ilmessamaa. Niinpä Kuopiossa Eetu Vuorio julkaisi 1931 tutkielman aiheesta ”Suomalaiset Välimeren auringon alla”. Moni yritti todistella Sigurd Wettenhovi-Aspa George Washingtonia esittävän maalauksensa äärellä. Hänen maalauksensa olivat usein valtavan kokoisia, mutta hän teki myös muotokuvia käyttäen mallina usein pelkkää henkilöstä otettua valokuvaa. Wettenhovi-Aspan erikoisuutena olivat suurisuuntaiset ja myös hänen taloudelleen kalliiksi tulleet hankkeet, jotka kuitenkaan eivät johtaneet mihinkään konkreettisiin tuloksiin. Suunnitelmaan kuului myös rautatien vetäminen padon yli Siperiasta Alaskaan. Nykyisiä ilmastonmuutoksen vastustajia varmasti kauhistuttaisi hänen 1894 laatimansa suunnitelma, jossa kaavailtiin Beringinsalmen patoamista, jotta vuorovesiluukkujen avulla kylmästä vedestä vapautuva Jäämeri täyttyisi etelästä tulevalla lämpimällä vedellä, joka sulattaisi napajäätikön
Jorma Panulan 90-vuotta musiikissa -juhlakonsertti pidettiin Temppeliaukion kirkossa. 14 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO Akateemikko Jorma Panula Olen pelimannimies Elokuussa 90 vuotta täyttänyt maestro Jorma Panula on yhä iskussa eikä peittele pohjalaisia juuriaan. Solisteina Olga Heikkilä ja Elja Puukko. Orkesterina Vantaan Viihdeorkesteri. Kuva: Sakari Manninen/ Vantaan Viihdeorkesteri
Pohjalaisuutta Jorma Panula on uransa aikana vaalinut muun muassa säveltämällä maakunnan historiaan liittyvän oopperan ”Jaakko Ilkka” (1978) sekä ”Jokioopperan” (1983). Myöhemmin jatkoin kapellimestariopintoja Ruotsissa ja Hollannissa. Olin ensin kanttori-urkurilinjalla, mutta se ei tyydyttänyt minua, koska harjoitusurut olivat lähes aina rikki ja harjoitukset peruuntuivat tavan takaa. Hänen käsialaansa on myös Suomen ensimmäinen musikaali ”Ruma Elsa”. – Rislakki muokkasi laulut, joita Reino Helismaa sitten paranteli. Antiikki ja taide | 15 K Olen pelimannimies ansainvälisesti tunnettu kapellimestari, säveltäjä ja orkesterijohdonopettaja, professori Jorma Panula on syntynyt 10.8.1930 Kauhajoella. Siellä hän aloitti musiikkiuransakin. – Menin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, jossa vietin pääosin kuusi tuntia päivässä seuraten Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin harjoituksia Helsingin yliopistolla. Sitten Puurunen toi 11 näyttelijää, lavastajan sekä minut kapellimestarina Tampereen Teatterista Helsinkiin Ylioppilastalolle Kaupungin. Vasta kun olin valmistunut kapellimestariksi ja minulla oli vuonna 1954 ollut hyvät arvostelut saanut ensikonsertti Helsingissä, hän rupesi taas tervehtimään. Kun sitten siirryin kapellimestarilinjalle, proffani suuttui minulle eikä sanonut päivää moneen vuoteen. Hän kysyi, olisiko siinä aineksia musikaaliksi. – Ruma Elsa syntyi Tampereen Teatterin johtajan Sakari Puurusen löydettyä tämän Ensio Rislakin kirjoittaman suositun näytelmän
16 | Antiikki ja taide teatteri-Työväenteatteriin, jossa musikaali esitettiin vuonna 1958. Esimerkiksi Antonio Vivaldin teoksissa on pohjalla eteläpohjalaista kolmijakoista polskaa. Kreeta-Maria Kentala on tehnyt tästä levynkin ja kun hän soittaa molempia, tavallinen ihminen ei lainkaan huomaa eroa polskan ja Vivaldin välillä. – Nämä kurssit kestävät yleensä viikon ja niissä on tavallisesti 10 oppilasta kerrallaan, muutenhan he eivät ehdi harjoitella tarpeeksi. – Minulle läheisin arvonimi on aina ollut pelimannimies. – Sittemmin Kaplan esiintyi 1980-90luvuilla muun muassa Siperiassa sekä Pekingissä, Wienissä ja Tukholmassa. Suositaan suomalaisia, mikä on ihan oikein. – Tosiasiassa ketään ei tässä mielessä voi kauheasti opettaa, ellei oppilaalla ole sisällään tarpeeksi avuja ja innokasta paloa. Jorma Panulan orkesterijohdonopettajan uran merkillisimpiin tapauksiin lukeutuu amerikkalainen miljonääri Gilbert Kaplan, joka aikoinaan pyysi saada opastusta orkesterin johtamisessa. Kun ystäväni Mika Waltari aikoinaan nimitettiin akateemikoksi, maksettiin pieniä kokouspalkkioitakin. Totta kai olisi hyvä, jos olisi yhteisiä tapaamisia akateemikkojen kesken. Muistaakseni kokoustettiin joka vuosi, mutta nyt on tämäkin jäänyt. Onhan toki niin, että myös niin sanottu parempi musiikki ja ”hyvätkin” säveltäjät syntyvät aina kansasta. En niinkään opeta, lähinnä odotan, että minulta kysytään ja sitten neuvotellaan asioista. Sinne oli vapaa pääsy ja Kaplankin oli siellä kuuntelemassa. – Totta, ainahan voi kysellä, mutta ei saa häiritä soittamista. Ei ole kulunut montakaan kymmentä vuotta siitä, kun kirkossa ei saanut soittaa musiikkia, jonka nimenä on gavotti tai menuetti. Tämä on molemminpuolista opiskelua, hän sanoo. No, hän oli rikas mies, syötiin hyvin, ja opetin häntä, mutta hän oli musiikiltaan hyvin rajoittunut. On vain unohdettu tämäkin puoli. Mestarikursseja Jorma Panula on pitänyt eri puolilla maailmaa muun muassa Ruotsissa, Virossa, Italiassa, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Jorma Panulan on todettu vaikuttaneen kokonaiseen nuorten kapellimestarien sukupolveen jopa niin, että häntä pidetään ”suomalaisen kapellimestari-ihmeen” keskeisimpänä hahmona. Hänellä oli siihen kova hinku, kuten harrastelijalla vain voi olla. – Myös Johan Sebastian Bach kirjoitti aikoinaan tanssimusiikkia, joka mielletään nyt kirkkomusiikiksi. Pyrkimyksenä on tasoittaa soitto nautinnollisesti soivaksi esitykseksi. – Niin sanottu vakava musiikki on aikojen kuluessa kehittynyt edelleen eivätkä ihmiset enää huomaa sen olevan pohjimmiltaan kansanmusiikkia. – Aina silloin tällöin tästäkin joku fiksu jaksaa muistuttaa, hän kuittaa. Rahalla saa ja hän halusi johtaa orkesteria. Tämän jälkeen hän otti minuun yhteyttä pyytäen minua opettamaan häntä orkesterin johtamisessa. Konserttimatkallaan Pietariin hän kävi Helsingissäkin, jossa ”osti” koko Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin. Hän halusi johtaa vain Gustav Mahlerin toista sinfoniaa. Nyt sitä vedetään koko ajan, vaikka oikein tiukat papit ovat aikoinaan kieltäneet musiikin, jossa on tanssin nimi. Akateemikon arvonimeen ei ole viime aikoina pahemmin sisältynyt velvollisuuksia. ARVONIMESTÄ MUISTUTETAAN. Ja akateemikot antoivat pyydettäessä lausuntoja. Veräjä on vastassa silloin, kun pitäisi hidastaa. Jorma Panulan ohje kapellimestareille onkin lyhyt ja ytimekäs: ”Auta, älä häiritse”. Mutta ei ainakaan minulta ole mitään kysytty musiikista, vaikken lausuntojen antamista mitenkään kaipaa, jollei kysytä. Vuonna 2006 Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Jorma Panulalle akateemikon arvonimen. KAPELLIMESTARISUKUPOLVI. Myöhemmin seurasi muitakin musikaaleja: ”Syntipukki”, ”Puukkojunkkarit” sekä ”Tulipunakukka”. Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon opettajana toimiessaan Jorma Panulan opissa ovat olleet muun muassa sittemmin kansainvälisen uran luoneet kapellimestarit Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Osmo Vänskä, Sakari Oramo, Susanna Mälkki ja Mikko Franck. – Satuin vain olemaan professorina silloin, kun nämä opiskelivat, hän toteaa vaatimattomasti. Kaplania opetKuka tahansa osaa aluksi johtaa, mutta veri punnitaan vasta sitten myöhemmin.. Orkesteri on elävä koneisto, jolla on myös aivot ja soittotaito. Mutta on minulla ollut ulkomailla useita sellaisiakin oppilaita, jotka sittemmin ovat voittaneet kapellimestarikilpailuja ympäri maailmaa. Usein kursseilla ei ole yhtään kyllin lahjakasta oppilasta, vaan kaikki ovat harrastelijatasolla. Heistä ei vain täällä puhuta. Ja koska veräjä saadaan auki, sen sanoo vain yksi! ERIKOINEN TAPAUS. – Pidin mestarikurssin Carnegie Hall’issa New Yorkissa. Kuitenkin kirkkotanssi on tuhansia vuosia vanhaa. Kapellimestarin toiminnassa tärkeintä on saada aikaan tasapaino jousiston ja puhaltajien välillä. Taustalla ovat kansanlaulut ja kansanmusiikki, jota itsekin olen viljellyt koko elämäni ajan. Hetken matkaa orkesteri voi kyllä soittaa ilman kapellimestariakin, mutta kun tulee veräjä vastaan, mitä sitten. Jorma Panula on säveltänyt myös kirkkomusiikkia, viulukonserton sekä jazzja vokaalimusiikkia. – Siihen aikaan, kun minut nimitettiin akateemikoksi, Suomen Akatemia järjesti meille akateemikoille vielä yhteisiä tilaisuuksia. – Kaplanin suorituksia kehuttiin maailmalla, mutta samalla todettiin esitysten olevan harrastelijamaisia. Kaikki lähtee oppilaasta itsestään. Tai ainakaan minua ei ole kutsuttu
Onneksi meillä Suomessa on nuorisoja lapsiorkestereita, joissa soittamalla voi imeä itseensä jo varhain beethovenit ja haydnit, jotka sitten kapellimestariopintojen alkaessa ovat jo tuttuja kappaleita vaikkapa 10 vuoden takaa. Mutta hyvin harva tuli seuraamaan edes orkesterin harjoituksia, vaikka juuri siellä oppii parhaiten. Kuva: Sakari Manninen. OTOLLINEN KANSANLUONNE. Olemme sitkeitä, mittamme mittaisia, emmekä anna periksi. Hyvän kapellimestarin tunnistaa Jorma Panulan mielestä siitä, että tällä on kontakti orkesteriin ja että hän musisoi orkesterin kanssa eikä sooloile. – Kapellimestariksi aikovan kannattaa aloittaa musisointi jo hyvin nuorena. HYVÄ KAPELLIMESTARI. . He kun eivät enää pääse Sibelius-Akatemiaan, joka on ainoa kapellimestarien opinahjo ja jonne päästäkseen pitää olla alle 25-vuotias ylioppilas. – Minusta tuntuu, että moni haluaa johtaa orkesteria vallanhimoisuuttaan. Orkesteri on elävä koneisto, jolla on myös aivot – ja soittotaito. – Nykyään minulla on oma orkesterijohdon akatemia, Panula-Akatemia eli ”Kapu”-koulu, jonne ovat tervetulleita kaikki ”kakarat” ja ”ylivuotiset” ammattimuusikot, jotka haluavat johtaa. Ehdotin jopa määrättyjä kirjoja, joita kannattaisi lukea. – Orkesterimuusikosta tulee jos on tullakseen kappelimestari, mutta vain hyvin harvoin pianonsoittajasta, koska piano ei kuulu orkesterisoittimiin. Panulan ohje kapellimestareille on lyhyt ja ytimekäs: ”Auta, älä häiritse”. Olen utelias näkemään, tulisiko heistä jotakin, vaikka vain aniharva päätyy ammattilaiseksi. – Saman ajattelutavan mukaan kapellimestari, joka vain huitoo ja pomppii pirusti, on varmasti hyvä, onhan hän ”temperamenttinen”, mutta aika turhaan se siellä hyppii. – Ja partituuria tulee lukea niin, ettei sieltä muuteta mitään. – Totta, ainahan voi kysellä, mutta ei saa häiritä soittamista. – Tämä johtunee varmasti ennen kaikkea kansanluonteestamme. Meillä on Helsingissä tätä varten klubihuoneisto. Kun pidin kurssit Tukholmassa, kyselin oppilailta, miksi he pyrkivät kapellimestariksi. Jousisoittimet ovat tärkeimmät. Turussa toimimme Turun musiikkiopistossa, jossa soittaa Turun kaupunginorkesterin jäseniä. Antiikki ja taide | 17 taessani muistan kerrankin hänen vetäneen alas, kun piti vetää ylös, jolloin moitin häntä sanomalla: ”Älä pilki!”. Vastaus oli usein: ”Det är kul att dirigera”. – Totta kai kuka tahansa osaa aluksi johtaa, mutta veri punnitaan sitten vasta myöhemmin. – Yksi kymmenestä voi olla vähän parempi, mutta hyvä kapellimestari on vain yksi sadasta. Tämä on aika kova ala, Jorma Panula sanoo. Satun tykkäämään musiikista ja nuorista opiskelijoista. Tätä ei voi koskaan etukäteen tietää, vaan pitää kokeilla. Säveltäjän sanomaa tulee seurata uskollisesti. Tätä olen teroittanut heti alusta asti Sibelius-Akatemiassa opettaessani. Se on lähinnä amerikkalaista showta. Kapu-koulussa opiskelijat oppivat korjaamaan johtamistapaansa, mutta monikaan ei uskalla kysyä, tuleeko heistä jotakin, mutta jos ei rupea tulemaan, sanon kyllä ääneen: ”Vaihda ajoissa ammattia ennen kuin tulet katkeraksi”. Minulla tämä ei ole ollut missään nimessä pontimena, päinvastoin olen yrittänyt auttaa soittajia löytämään yhteisen hengen. Miksi sitten Suomessa on niin paljon hyviä kapellimestareita. Esitys menee populisteihin ja kansanosaan, joka ei ymmärrä koko asiaa. – Olen yrittänyt painottaa säveltäjän taustaan tutustumisen tärkeyttä, koska yllättävän harva tuntee johtamansa musiikin tekijää. Tällaista psykologiaa oppii vain joko soittamalla orkesterissa tai seuraamalla orkesteriharjoituksia. – Että mitenkä jaksan johtaa tätä kaikkea. Se on silloin tällöin orkesterissa solistina, muttei ole orkesterisoitin. Hän vain nauroi helvetisti. Ja kun orkesteri soittaa, on vain yksi tempo, jonka antaa kukas muu kuin kapellimestari. – Olen myös paljon puhunut siitä, että kapellimestarin tulisi tutustua musiikin tarjoamaan aihemaailmaan muitakin taidemuotoja hyödyntäen. Siellä on elävä meininki ja siellä näkee, miten kapellimestari katkaisee harjoituksen ja tajuaa, miksi se katkaistaan ja miksi ei, vaikka olisi ollut virheitäkin. Meillä ei kuitenkaan ole varaa 14 soittajaa suurempaan orkesteriin. – Kapu-kouluun voi tulla viikonloppuisin, jolloin sinne myös saadaan ammattimuusikoita soittamaan. – Nykyään on tullut tavaksi yrittää modernisoida vaikkapa oopperoita, jotka on alunperin tehty oman aikakauteensa. Opiskelijoiden olisi hyvä käydä myös teatterissa ja taidenäyttelyissä sekä lukea paljon yleissivistävää kirjallisuutta. Ne muodostavat orkesterin rungon. Useimmiten nämä esittävän taiteen modernisoijat kuitenkin epäonnistuvat halutessaan osoittaa olevansa itsekin jotakin
Tukiainen ei veistänyt patsaalle niin paljon kunniamerkkejä kuin toivottiin, koska niitä olisi tullut liikaa. Ratsastajapatsashanke liittyi alun perin 1910-luvun lopulla suunniteltuihin pääkaupungin itsenäisyysja vapaudenpatsassuunnitelmiin. – Purettu ateljee oli todella korkea rakennus, koska veistosta oli tarkasteltava yläja alaviistosta. 18 | Antiikki ja taide M annerheimin ratsastajapatsas oli tekijänsä kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen tunnetuin työ. Sen jälkeen alettiin valmistella patsaskomiteaa. Ratsuväenkenraalin asun sijasta Mannerheim haluttiin kuvata marsalkan asussa kunniamerkkeineen. Päätöksen aikataulusta teki mitä ilmeisimmin patsastoimikunta. Lauttasaareen rakennettu ateljee purettiin jo 1970-luvulla. Sen sijaan Tukiaisen varsinainen ateljee on edelleen olemassa Lauttasaaressa, tosin se on ollut vuosikaudet vailla käyttöä. Patsaan Mannerheimille valittiin vaatetukseksi turkislakki ja virkapuku vyö ja komentohihna, kunniamiekka, koristeiksi rivi täydellisiä kunniamerkkejä ja pari rintatähteä. Yhteiskorkeus oli 11,7 metriä, eikä sen kokoisista veistoksista ollut Suomessa juuri kokemusta. Kuva: Jorma Harju. Patsas muutti myös Tukiaista. Muistaakseni ateljeeseen oli tehtävä seinän kokoinen ovi, jotta veistos saatiin ateljeesta ulos. Mitoiltaan 5,4 metriä korkeaa pronssista ratsukkoa, joka on 6,3 metriä korkean ja 6,3 pitkän sekä 2,72 metriä leveän punagraniittisen jalustan päällä, ei voida tehdä kovin pienessä tilassa. Ensimmäiset ajatukset patsaasta esitettiin sisällissodan jälkeen, ja idea oli lähtöisin mahdollisesti Mannerheimin esikunnan piiristä. MANNERHEIM EPÄRÖI HANKETTA. Alun perin teos suunniteltiin tehtäväksi Tukiaisten kotona Helsingin Lauttasaarentiellä. Hän siirtyi sen jälkeen esittävästä taiteesta enemmän abstraktisempaan suuntaan, Tukiaisen poika Heikki Tukiainen sanoo. Vuonna 1937 tuli Suomen Teollisuusliitolta 500 000 markan lahjoitus. Ensiksi arkkitehti Osmo Sipari teki jalustan, jonka päälle isä alkoi yhdessä Heikki Häiväojan ja Kain Tapperin kanssa veistää itse patsasta. Aimo Tukiainen muutti tyylisuuntaansa Mannerheimin patsaan valmistuttua Ikoninen monumentti Suomen ehkä tunnetuin monumentti Mannerheimin ratsastajapatsas täyttää tänä vuonna 60 vuotta. – Kun se valmistui, ei isä enää siitä halunnut juurikaan puhua. Mittakaavasuhteiden takia todettiin kuitenkin, että olisi parempi rakentaa ateljee, jossa teos saataisiin kuusi metriä korkealle jalustalle. PatsaskoMannerheimin patsas kuvattuna vuonna 1961. Ylikireällä aikataululla suurikokoinen veistos pakotti Tukiaisen rakentamaan uuden ateljeen. Mannerheimin ratsastajapatsaan suunnittelu aloitettiin 1930-luvulla. – Kotitalosta purettiin yläkerroksen huoneita, jotta patsas olisi mahtunut ateljeehen
Mitään saapuneista ehdotuksista ei pidetty ensimmäisen palkinnon arvoisena. Kilpailun voittivat Tukiainen yhdessä kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen kanssa. Kilpailun ratkettua 1954 sovittiin, että molemmat kuvanveistäjät tekevät ensin pelkät kipsiluonnokset. Mannerheim itse suhtautui patsashankkeeseen vähän epäröiden: ilmeisesti hän epäili suomalaisten taiteilijoiden osaamista ja piti myös sisäpoliittista tilannetta liian arkana tämänkaltaiselle monumentille. Ratsastajapatsaasta järjestettiin kaksi suunnittelukilpailua. Silloin rahankeruu lopetettiin Mannerheimin itsensä toiveesta. Antiikki ja taide | 19 TEKSTI: JUHANI KARVONEN LÄHDE: RIITTA KONTTINEN SUOMEN MARSALKAN RATSASTAJAPATSAS Mannerheimin ratsastajapatsaan ja Kiasma ovat läheisyydellään herättäneet ristiriitaisia tunteita. Toinen kilpailu ratkaistiin syksyllä 1954. YKSI SUUNNITTELUKILPAILU EI RIITTÄNYT. Kuva: Heikki Tukiaisen kuva-arkisto mitean perustamisen jälkeen suoritettiin yleinen varainkeruu 1938. Suomessa ei taiteilijoilla ollut mahdollisuuksia tehdä suurikokoisia hevosveistoksia, koska niistä ei ollut tilauksia ja vireillä olleitakaan hankkeita ei ollut toteutettu. Vaativampia tehtäviä Suomessa ei ollut kuvanveistäjille aikaisemmin tarjottu, ja molemmat kilpailut työllistivätkin monet heistä noin kolmeksi vuodeksi. Samalla häntä kuitenkin vaivasi, tuleeko patsaan hevosesta ja ratsastusasennosta aidon näköisiä. Talvisodan syttyminen oli yksi syistä, joka johti patsashankkeen jäädyttämiseen. Silloin kerättiin 737 503 lahjoittajalta yhteensä 78 miljoonaa markkaa eli noin 2,3 miljoonaa euroa nykyrahassa. Aimo Tukiaisella ja hänen perheellään Annikilla, Mirjalla ja Heikillä ei ollut kovin usein aikaa yhteiskuvaan. Keräyslistat nimikirjoituksineen mikrofilmattiin ja mikrofilmit sijoitettiin 1959 patsaan jalustan perustuksiin. Lisäksi saatiin lahjoituksia listakeräyksen ulkopuolelta. Kipsimallille mittakaavassa 1:3 annettiin tekoaikaa vuosi, jonka jälkeen olisi kolme vuotta aikaa tehdä malli luonnollisessa. Sodan alkaessa keräyksissä oli saatu kokoon puoli miljoonaa markkaa, joka oli kasvanut vuoteen 1941 mennessä 1,7 miljoonaan korkojen ja uusien lahjoitusten ansiosta. Suomen Marsalkan ratsastajapatsaskilpailu julistettiin joulukuussa 1952 ja ensimmäinen osa ratkesi vuoden 1954 helmikuussa. Tammikuussa 1952 muistojuhlallisuuksien yhteydessä aloitettiin toinen varainkeräys. Mannerheimin kuoltua Helsingin yliopiston ylioppilaskunta perusti 1951 Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunnan. Sittemmin hän kielsi koko hankkeen toteutuksen hänen elinaikanaan. Siihen saapui 58 ehdotusta, joista kymmenen jouduttiin poistamaan esimerkiksi väärän mittakaavan vuoksi. Lopulliseksi korkeudeksi sovittiin 5,5 metriä ilman jalustaa
Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli sotilasasiantuntija. Veistoksen hevosen sanotaan usein olevan marsalkan viimeinen ratsu Käthy, vaikka hevonen ei periaatteessa esitä mitään tiettyä hevosyksilöä. Hän teki töitä seitsemän päivää viikossa joulut ja pääsiäiset mukaan lukien aamu kuudesta ilta yhdeksään. Niinpä patsastoimikunta perehtyi hevosten jalkojen liikeratoihin muun muassa hidastetun filmin avulla. Tukiainen ja Jauhiainen tekivät myös kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan molemmat aloittaisivat työn itsenäisesti ja yhteistyötä jatkettaisiin myöhemmin. Kävin isäni luona ateljeessa aika usein, koska häntä ei paljon kotona näkynyt. Paikkaa olivat ehdottaneet kuvanveistäjät Tukiainen ja Jauhiainen osallistuessaan toiseen suunnittelukilpailuun. – Olin itse alle kymmenvuotias kun isäni alkoi veistää ratsastajapatsasta. Patsaan ympärillä piti olla riittävästi väljyyttä ja tilaa muun muassa kunniakäynneille. Lopullista patsasluonnosta tehdessään Tukiainen käytti apuna kuvaja filmimateriaalia. 20 | Antiikki ja taide koossa. Sijoituspaikaksi olivat ehdolla esimerkiksi Tähtitorninmäki, Hesperianesplanadi Mannerheimintien kohdalla ja Eduskuntatalon edusta.1930-luvulla mietittiin paikaksi esimerkiksi Senaatintoria ja Hankkijan liiketalon edustaa. Ensimmäistä kilpailuluonnosta tehdessään syksyllä 1953 isä käytti mallinaan everstiluutnantti Eero-Eetu Saarista ja puolustuslaitoksen tallilta tilattua hevosta, jonka piti muistuttaa mahdollisimman paljon Mannerheimin hevosta. Kuvanveistäjien näkemykset sekä yhteistyön tekemisestä että taiteellisista ratkaisuista poikkesivat kuitenkin suunnittelutyön edetessä niin, että sopimus purettiin. Päätös patsaan sijoittamisesta Postitalon edessä olevalle aukiolle tehtiin 1956. Jauhiainen sanoutui irti ratsastajapatsastyöstä kesäkuussa 1956. Nykytaiteen museo Kiasman rakenKirjailija Juhani Ahon patsas Helsingin Eirassa on yksi Aimo Tukiaisen kädenjälki.. KIASMAN LÄHEISYYS HARMITTI. Ennen kilpailun ratkaisemista pohdittiin, onko patsaalle suunniteltu hevosen astunta ylipäätään mahdollista. – Käthy oli ainakin kerran meillä kotona mallina ja se kävi myös useammin itse ateljeessa. Patsaan hevosen peruslähtökohta on kuitenkin Käthy-tamma, jonka askellajiksi valittiin niin sanottu vapaa käynti ratsastajapatsaille yleisen laukan tai ravin sijasta
– Isä teki kymmeniä henkilöhahmoja, koska tuohon aikaan monet merkkihenkilöt haluttiin ikuistaa veistoksina. Muistomerkillä täytyi olla hänen mielestään joka puolelta katseltava reviirinsä ja sen takana pitää olla vapaata tilaa. Aimo Tukiaisen mielestä Kiasma tuli liian lähelle patsasta. AKATEEMIKON ARVONIMI EI KIINNOSTANUT Aimo Tukiainen ei koskaan välittänyt julkisuudesta. Mannerheimin lisäksi hän on veistänyt Juhani Ahon patsaan Helsingin Eiraan ja hiihtäjänäista esittävän veistoksen Valkeakoskelle Tukiainen teki runsaasti henkilöhahmoja. Viimeksi tänä vuonna Vasemmistonuoret ehdottivat patsaan siirtämistä muualle. halli valmistui vuonna 1985. Hän halusi nekin rahat jaettaviksi nuorille taiteilijoille, joilla ei uransa alkuvaiheessa ole yleensä mitään. Isän mielestä taide puhui puolestaan eikä siihen tarvinnut sanoja lisätä. Isä teki runsaasti myös mitaleja muun muassa eri yrityksille.Hänen päätyönsä oli kuitenkin Taidekeskus Purnu Orivedellä. Alkuperäinen ”Purnu-ryhmä”, johon Tukiaisen lisäksi kuuluivat Taisto Ahtola, Erik Enroth, Unto Koistinen, Pentti Melanen, Ernst Mether-Borgström ja Tuulikki Pietilä piti Purnussa myös 60-vuotisnäyttelynsä vuonna 1977, 70-vuotisnäyttelynsä vuonna 1987 ja 75-vuotisnäyttelynsä vuonna 1992. Kuva Museovirasto. – Isä oli henkilönä vaatimaton ja haastattelut hänestä olivat harvinaisia. – Valtionapu on aivan elinehto. Hänelle ehdotettiin akateemikon arvonimeä, mutta isä kieltäytyi. Arkkitehti Osmo Sipari suunnitteli Aimo Tukiaiselle Helsingin Lauttasaareen Tiirasaarentielle ateljeetalon, joka rakennettiin vuosien 1951-1952 välillä. – Patsas varmaan tämän keskustelun kestää. Antiikki ja taide | 21 tamista veistoksen lähelle vastustettiin 1990-luvulla. – Tukiainen osti Purnun alueen vuonna 1962 ja piti siellä kesäateljeetaan ja näyttelytoiminta alkoi 1967. Hän rakensi vähitellen lisää ateljeeja näyttelytiloja yhteistyössä arkkitehti Osmo Siparin kanssa. – Äidin kertoman mukaan hän tuli ateljeesta syömään ja valitteli huonoa oloaan. Moni ei osannut eikä osaa edelleenkään markkinoida itseään ja töitään. Pelkkä yhdennäköisyys ei riittänyt, vaan veistokseen oli saatava aina luonnetta. Hän päätti hetken levähtää sängyllä mutta kuoli siihen. Lisäksi alueelle on siirretty lähiseudulta vanhoja rakennuksia, kuten riihi ja aittoja, joista vanhin on 1700-luvulta. Vastustajat eivät katsoneet museota sopivaksi muistomerkin läheisyyteen ja sen rakennuksen ajateltiin uhkaavan patsaan sijaintia sekä näyttävyyttä. Hallinto-oikeus kuitenkin hylkäsi sijainnista tehdyt valitukset. Viimeinen eli seitsemäs Isäni teki töitä seitsemän päivää viikossa joulut ja pääsiäiset mukaan lukien aamu kuudesta ilta yhdeksään. PURNUN SUOMEN VANHIMPANA KESÄTAIDENÄYTTELYKESKUKSENA NÄYTTELYTOIMINTA JATKUU JÄLLEEN VUONNA 2021. Tukiaisen tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat Porin sankaripatsas (1952), Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä (1960), Vaiennut linnake Tainionkoskella (1963), Virvatulet Tampereella (1971), Linnanhenki Olavinlinnan edustalla Savonlinnassa (1975), Lalli Köyliössä (1989) ja Orivarsa Orivedellä (1990). PURNU OLI ELÄMÄNTYÖ. . Purnussa on 16 rakennusta, eikä millään sisäänpääsytuloilla tai muillakaan tuloilla Purnua voida ylläpitää. – Isä kirjoitti, etteivät ratsastajapatsas ja museo sovi samalle tontille ahdistamatta toisiaan. Tukiainen kuoli sananmukaisesti saappaat jalassa. En oikein jaksa uskoa, että se ajatus kantaa, mutta saahan kaikkea ehdottaa, Tukiainen naurahtaa. Isää kiinnostivat ennen kaikkea taiteilijaeläkkeet ja apurahat, joilla taiteilijoita voidaan tukea. Jalkaväenkenraali Ehrnroothin mukaan kiistassa oli kysymys siitä, että Mannerheimin ratsastajapatsas ja nykytaiteenmuseo eivät sovi yhteen, koska ne edustavat kahta eri maailmankatsomusta
Tässä kirjoitetaan kuulumisia kotiväelle jatkosodassa Rukajärvellä 1942. Tämän tunteisiin vetoavan näyttelyn aineisto on koottu Timo Kalevi Forssin uudesta, samannimisestä teoksesta sekä Postimuseon ja Postin Vanhat kirjeet puhuttavat inhimillisyydellään Unohtumattomat viestit Kirjeissä ilmaistaan iloa, surua, lohtua. 22 | Antiikki ja taide P ostimuseossa Tampereella on esillä nostalgioita rönsyilevä näyttely, Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. Kirjeet on kirjoitettu reilun sadan vuoden aikajänteellä, mutta ihmiset tuntevat silti aika lailla samoin vuosikymmenestä toiseen varsinkin rakkauden, surun ja kaipuun äärellä. Nyt toiminta jatkuu entistä ehompana. Monenlaisia tunteita. (SA-kuva) Merkitykselliset kirjeet -keräyksestä, joka järjestettiin vuonna 2017. Jalli tähdentää, että Postimuseon nostalgisessa kirjenäyttelyssä mennään varta vasten tunne edellä. Todella merkitykselliset kirjeet säilyvät suvussa yli sukupolvien. Rakkautta. Näitä kesken jääneitä sisältöjä ovat muuan muassa kirjeklubit, joissa yleisö voi lukea tai antaa luettavaksi omia kirjeitään, niitä ovat luennot, teatterija musiikkiesitykset. – Kirjeet ovat henkilökohtaisia, mutta niiden välittämät tunteet usein yleisinhimil. – Toivottavasti pääsemme tarjoamaan yleisölle näyttelyn tiimoilta koronan takia keväällä kesken jääneitä ohjelmasisältöjäkin, sanoo Postimuseon projektipäällikkö Suvi Jalli. Ikävä kyllä maailma muuttui alkuvuodesta rajusti ja Postimuseokin joutui sulkemaan sittemmin ovensa kuukausiksi koronan takia. Ne ovat aarteita, joihin palataan
Joskus kirjeitä laadittiin perheessä yhdessä tuumin. – Kirjeissä on helpompi puhua ja kertoa asioista, jotka kenties muuten jäisivät kertomatta. – Toisaalta näyttelyn kirjeistä löytyy myös paljon iloa ja rakkauden osoituksia, Suvi Jalli kertoo. Lotta kirjoittaa kirjettä vuonna 1941. Mielestäni ei se aivan paranna, mutta ajan kuluttua on helpompi elää...” Kaikki näyttelyn kirjeet ovat koskettavia omalla, ainutlaatuisella tavallaan. UNOHTUMATTOMIA KIRJEITÄ SUOMESTA -NÄYTTELY ON ESILLÄ SUOMEN POSTIMUSEOSSA MUSEOKESKUS VAPRIIKISSA TAMPEREELLA 31.1.2021 ASTI.. – Monta kyyneltä tuli pyyhittyä silmäkulmasta kirjeitä lukiessa ja niitä sitten näyttelyyn valitessa. Ulla kirjoittaa: ”Sanotaan, että aika parantaa haavat. Tämän kortin voi täydentää, jolloin se toimii ikään kuin kirjeenä. Jaakko Kajander kirjoitti tyttärelleen Tyynelle vuonna 1928 kiittäen tätä hääkutsusta. Näyttelyn vanhoissa kirjeissä on kosolti huumoriakin. Kuva: Postimuseon kuva-arkisto lisiä. . Hän pahoitteli, ettei voinut kuitenkaan osallistua häihin pitkän matkan vuoksi ja koska ”kesällä on tärkeätä olla lantahommissa”. Jalli ottaa esille Ullan vuonna 1979 laatiman, lohduttavan kirjeen nuorelle Merville, joka on jäänyt yllättäen leskeksi pienen lapsensa kanssa. Joskus ne tuovat lohtua ja toivoa paremmasta, ovat pitäneet elämän syrjässä kiinni vaikeina aikoina. (SA-kuva) Perhe koolla. Kortti on toiminut myös korvikkeena varsinaiselle kirjeelle. – Voin kuvitella, miltä tuntuisi asettua esimerkiksi äidin asemaan ja lukea kirjeestä, että oma poika on jäänyt rintamalle haavoittuneena, eikä häntä enää löydetä. Kukapa ei olisi kokenut suurta riemua vaikkapa opiskelupaikan saamisesta tai suurta surua rakkaussuhteen rikkoutuessa. Kuva: Pertti Leppäsen kokoelma Täydennä. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Unohtumattomat viestit Tekosyitä. Kirjeen laatiminen oli kaunis tapa muistaa läheisiä ja tuntemattomia sotilaitakin siellä jossakin
Siksi minun on kai aika lopetella ja jatkaa seuraavalla kertaa, nimittäin jos saan vastausta.” Vastaus tuli, montakin vastausta. ORASTAVAA OPTIMISMIA. Ne unohtumattomat kirjeet leksis Kiven kirje Charlotta Lönnqvistille 15.5.1871. Se julkaistiin vuonna 2015 albumilla Uni onnesta. Seuraaviin sanoihin päättyy puolestaan Kannaksen Räisälästä evakkoon joutuneen Hilkan kirje evakkomatkalta Tauno-miehelleen rintamalle juhannuksena 1944: ”Nyt meidän sakki taitaa lähteä yön selkään, joten tämä on lopetettava ja lähdettävä minunkin. Näin päättyy Paavo-isän kirje perheelleen talvisodan rintamalta Karjalasta 25.12.1939: ”Rukoilen puolestanne korkeimman siunausta ja yhteistä perheonnea joskus. Hän kirjoitti Feeliks Viitasen kirjeen pohjalta laulun nimeltä Tuntemattomalle Ainolle. Yksi heistä on laulaja Piia Viitanen eli Viitasen Piia. Toivon parhainta vointia kaikille.” Paavo-isä kaatui 31-vuotiaana helmikuussa 1940 Maija-tyttären ollessa vain neljä kuukautta vanha. Aivan erityinen tarina liittyy myös sotamies Feeliks Viitasen kirjoittamaan kirjeeseen sieltä jostakin tuntemattomalle Ainolle 31.1.1943. 24 | Antiikki ja taide Viestejä Karjalan rintamilta, evakkomatkalta... Nyt vain kaipaavat terveiseni sinulle Taunoni. Sotalapseksi lähetetyn Pirkon kortti Tukholmasta 3.8.1944. Timo Kalevi Forssin teokseen Unohtumattomia kirjeitä Suomesta on valikoitu sata kirjettä eri aikakausilta. Viitanen, 21, kirjoittaa: ”Täällä TEKSTI: KARI KUMPULAMPI A Tietokirjailija Timo Kalevi Forss on koonnut teokseensa sekä tavallisten että tunnettujen suomalaisten kirjeitä 1800-luvun lopulta nykypäivään. Tästä alkoi pitkään kestänyt kirjeenvaihto, minkä seurauksena Feeliks ja Aino menivät lopulta naimisiin 1947. Paavon muutamat rintamakirjeet Karjalan tiettömiltä teiltä ovat jääneet Maijalle ainoaksi kosketuspinnaksi isäänsä. Kuva: Like Suomen Postimuseossa esillä olevat kirjeet. Niitä ovat rustailleet muun muassa valtakunnan johtajat historian käännekohdissa kuin myös tavalliset ihmiset keskellä poikkeusolojen arkea. Ehkä joskus tulee sekin päivä että tavataan. Sinun Hilkkasi.”. He saivat sittemmin kahdeksan lasta ja kaksitoista lastenlasta. Sylvi Uinon rakkauskirje Urho Kekkoselle 29.12 1925. on meillä niin huonot valot että tästä ei tahro tulla kerrassaan mitään
Like 2020. Vanhimmaksi kirjeeksi Timo Kalevi Forssin teoksessa valikoitui Elias Lönnrotin Kalevalaa koskeva kirje vuodelta 1835. ”Täällä on meillä niin huonot valot että tästä ei tahro tulla kerrassaan mitään. . Timo Kalevi Forssin Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -teos heijastaa myös viestinnän kehitystä. 1800-luvun sinetillä suljetut, juhlalliset kirjeet vaihtuivat 1900-luvulla postimerkeillä varustettuihin kirjekuoriin, joissa oli välillä koruton ulkoasu ja merkintä ” Kenttäpostia.” 2000-luvulla kirjeet saivat sähköpostiviestin muodon ja sittemmin ajatuksia ja tuntoja on ryhdytty ilmaisemaan tiivistetysti myös Twitter-viesteillä. Suomen Postimuseo Tampereella laajentaa kirjeteemaansa esittelemällä myös pienoisnäyttelyn Kirjekulttuuria postikorteilla. Niitä lukiessa tulee mieleen, että maailma ympärillä muuttuu, mutta syvällä sisimmässään moni kokee iät ja ajat samoja perustuntoja – eikä vähiten läheisyyden ja turvallisuuden kaipuuta. Nämä eri puolilla maailmaa julkaistut spesiaalikortit ovat keräilijä Pertti Leppäsen kokoelmista. Tunnetuin suomalainen twiitti lienee toistaiseksi kansanedustaja Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö saamelaisilta syksyllä 2019. Unohtumattomia kirjeitä Suomesta on puhuttava, ajaton tietokirja. Siksi minun on kai aika lopetella ja jatkaa seuraavalla kertaa, nimittäin jos saan vastausta.” Postimuseon näyttelyssä voi kuunnella merkityksellisiä kirjeitä Seela Sellan ja Esko Roineen lukemina. Olen pahoillani siitä haitallisesta vaikutuksesta, joka tekemilläni sketseillä on ollut.” Timo Kalevi Forss: Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. LÖNNROTIN KIRJE VANHIN. Kuva: Jarmo Niinimäki, Postimuseo POSTIKORTTI KORVIKKEENA . Kirjeen saapuminen oli aina tapaus, saajalleen arvokas. Kaurismäki ilmoittaa kirjeessään luopuvansa taiteen akateemikon arvonimestä vastalauseena muun muassa hallituksen metsäja kaivospolitiikalle sekä koulutuksen leikkauksille. Sivuja 269. ” Esitän julkisen anteeksipyyntöni saamelaisille. Teos on monipuolinen ja huolella toimitettu, erinomainen kartoitus suomalaisten tunnoista ennen ja nyt. SITTEN TULIVAT TWIITIT . Kuva: Postimuseon kuva-arkisto. Näyttelyssä on esillä on noin 300 spesiaalikorttia 1800–1900 -luvun vaihteesta nykypäivään. KIRJEKULTTUURIA POSTIKORTEILLA – PIENOISNÄYTTELY ON NÄHTÄVILLÄ VAPRIIKIN KOKOUSKÄYTÄVÄLLÄ 8.11. Antiikki ja taide | 25 Ne unohtumattomat kirjeet Kirjeen lopun orastava optimismi tuntuu erityisen koskettavalta, ja riipaisevaa tunnetta on muissakin Timo Kalevi Forssin teokseen päätyneissä kirjeissä. Muutamissa korteissa lähettäjää helpotetaan antamalla lähes valmis teksti, jota voi täydentää. Postikortti on usein toiminut kirjeen korvaajana; siinä on saatettu tarjota esimerkiksi valmiita tekosyitä tai vaihtoehtoja, miksi kirjettä ei ole saatu aikaiseksi. Kirjan päättää ohjaaja Aki Kaurismäen kirje tasavallan presidentti Sauli Niinistölle helmikuussa 2019. 2020 ASTI
Kuva: Jarmo Niinimäki, Postimuseo ”Nyt meidän sakki taitaa lähteä yön selkään, joten tämä on lopetettava ja lähdettävä minunkin. – Niiden takaa paljastuu vaatimaton ja huumorintajuinen mies, joka rakasti musiikkia. – Hänen kirjeitään värittää humaani ja sivistynyt henki, sanoo Tom of Finland Foundationin edustaja Susanna Luoto. Tässä hän soittaa maineikkaan helsinkiläishotelli Palacen baarissa. Touko Laaksonen työskenteli ravintolamuusikkona vuoteen 1958 asti. (SA-kuva) Kirje kotiin. Kirjeiden Tom of Finland on avattu Postimuseon verkkosivulla, jossa kirjeitä voi kuunnella näyttelijä Ville Virtane n tulkitsemana. Postimuseon Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttelyn teema jatkuu myös verkossa Tom of Finlandin, taiteilija Touko Laaksosen kirjeenvaihdon esittelyllä. Laaksosen on kirjeenvaihtoa säilynyt peräti kuudelta eri vuosikymmeneltä. 26 | Antiikki ja taide . Sinun Hilkkasi.”. Kirje isältä rintamalta vuonna 1941. (SA-kuva) Suomen Postimuseossa esillä olevat kirjeet ovat viestejä ihmiseltä ihmiselle. Ehkä joskus tulee sekin päivä että tavataan. Nyt vain kaipaavat terveiseni sinulle Taunoni. Ne ovat useimmiten hyvin tunteikkaita, yleisinhimillisiä. Kirjeitä voi myös lukea verkossa. Sota-ajan kuvassa rustataan kirjettä, luetaan kirjaa ja lehteä, musisoidaan. Kirjeet esittelevät taiteilijan nuorena miehenä, jatkosodan sotilaana, muusikkona, mainospiirtäjänä, enona, ystävänä ja lopulta vanhana miehenä. Kuva: Perhealbumi Tom of Finlandin kirjeenvaihtoa sävyttää humaani henki Poikien kämppä. Laaksosen (1920–1991) homoeroottinen taide on saanut runsaasti maailmanlaajuista huomiota, mutta hänen elämästään tiedetään vähemmän. Kymmenen vuoden ajan
– Vastikään myin yhden Pratchettin suomenkielisen ensipainoksen 270 eurolla, Viitasaari kertoo. Kuva: Kaisa-Liisa Ikonen Moni ostaja arvostaa kirjaa myös esineenä ja uudet, kauniit kirjat käyvätkin vanhoja ja kuluneita paremmin kaupaksi. . Muun muassa huumoripitoisesta Kiekkomaailma-sarjasta tunnettu Terry Pratchett on takuuvarma myyntivaltti, josta myös maksetaan. . . masti tarjota myyntiin. Järvisen ensipainoksista saa ihan hyvän hinnankin, sanoo yrittäjä Markku Kinanen. . . ?. Venäläiset klassikkoteokset . Myös Jyväskylän Vanhassa Antikvariaatissa sarjakuvat ovat suosiossa. . Uudet, kauniit käsityökirjat . Sarjakuvat, sotahistoria ja filosofia myy Divareiden aarteet Harrastekirjat ja esimerkiksi nuorten suosimat fantasiaromaanit käyvät kaupaksi antikvariaateissa. Vaikka vanhempi kaunokirjallisuus ei hyllyistä juuri liikukaan, uudempaa kannattaa ehdottoNäitä ostetaan . Kaikkein arvokkaimmat teokset löytyvät hieman yllättäen varsinkin nuorten suosimien fantasiakirjojen joukosta. Suomenkielistenkin laitosten hinta voi nousta satoihin euroihin. Sotahistoria . Viitasaari vinkkaa, että esimerkiksi suomalainen uutuusdekkari, Elina Backmanin Kun kuningas kuolee viedään heti käsistä. E. Terry Pratchettin kirjat . Rowlingin Harry Potter -sarja . K – Meillä on usein myynnissä samoja lehtiä kuin marketeissa mutta murto-osalla uusien hinnasta. J. Parikymmentä vuotta vanhoista suomalaisista kirjoista kuten Ilkka Remeksestä on niin paljon ylitarjontaa, että niitä ei oikein kannata ostaa sisään. Uudet lehdet . . Myös sarjakuvalehdet ja etenkin uudet Tex Willerit ovat kysyttyjä. Henna-Kaisa Sivosen Kasarikirja TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN Yrittäjä Suvi Viitasaari Oulun Ale-Kirjasta kertoo, että antikvariaateista kysytään nykyään enemmän uutta kuin vanhaa kirjallisuutta. . K. Willereiden lisäksi Tintit, Asterixit ja Lucky Luket kiertävät hyvin. . . HARVINAISUUKSISTA SATOJA EUROJA. Kuva: Suvi Viitasaari Sotahistoriakirjat käyvät hyvin kaupaksi, sen sijaan esimerkiksi vanhoja tietosanakirjoja on turha edes tarjota antikvariaatteihin. Elämäkerrat erityisesti kuuluisista muusikoista . . Venäläiset klassikot liikkuvat paremmin kuin suomalaiset. . Suosittuja ovat myös eräja luontokirjat ja esimerkiksi A. Esimerkiksi Terry Pratchettin teoksista voi saada satoja euroja. Eräja retkeilykirjat, esimerkiksi A. Perinteisessä oululaisessa antikvariaatissa on myös iso lehtivalikoima ja Viitasaari sanoo, että uudet lehdet liikkuvat hyvin. Aikamme aapinen vuodelta 1968, tekijöinä Kirsi Kunnas ja työryhmä . Sen sijaan uudempi kirjallisuus ja erilaiset harrastekirjat löytävät ostajansa, yrittäjä Suvi Viitasaari Oulun Ale-Kirja Ky:stä kertoo. Järvisen ensipainokset ovat arvossaan . – Lisäksi filosofiakirjoja kysytään todella paljon. – Vanhalla kaunokirjallisuudella, Kirjavaliot-sarjalla tai varsinkaan vanhoilla tietokirjoilla ei ole oikein mitään arvoa eikä niitä kannata ottaa myyntiin, kun ne eivät yksinkertaisesti liiku. . Antiikki ja taide | 27 un perikunta tuo kuolinpesän jäämistöä antikvariaattiin myyntiin, yrittäjä joutuu harmillisen usein pyörittelemään päätään. Sijoittamisoppaat . – Klassikoista Mika Waltari säilyttää asemansa, mutta ei oikein muut. E. Filosofia . Kuva: Suvi Viitasaari PÖLYTTYYKÖ KIRJAHYLLYSSÄSI AARRE. Sarjakuvat: Asterix, Tintti, Lucky Luke ja Tex Willer myyvät aina
Epävarmuuden hän kätki karkean käytöksen alle. Pissarron kautta Cézanne tutustui moniin muihin aikansa johtaviin impressionisteihin, ja osallistui myös impressionistien ensimmäiseen yhteiseen näyttelyyn vuonna 1874. Hän kävi kaikki taiteelliset kamppailunsa yksinään eikä halunnut näyttää epävarmuuttaan muille. Näyttelyssä hän sai tosin kriitikoilta äärimmäisen kielteistä palautetta. Cézanne ei koskaan oppinut pitämään Pariisista, eikä Pariisi oppinut pitämään Cézannesta. Paulin kiinnostus taiteisiin oli kuitenkin suurempi kuin kiinnostus juridiikkaan, joten vuonna 1861 hän päätti muuttaa Pariisiin aloittaakseen siellä taideopinnot. Omana elinaikanaan Cézanne sai vain vähän huomiota, mikä johtui toisaalta hänen epäsovinnaisesta maalaustyylistään, toisaalta hänen julkisuutta karttavasta erakkomaisesta luonteestaan. Omistautuminen taiteelle haittasi melkoisesti hänen perhe-elämäänsä. KÄTKI EPÄVARMUUDEN. Lopulta hän ylsi maailmanmaineeseen. Vuonna 1862 hänet hylättiin Pariisin taidekoulun valintakokeissa. Cézanne karttoi kuitenkin aina liiallista sitoutumista johonkin tiettyyn taidesuuntaan tai taiteilijaryhmään. Cézanne oppi Pissarrolta impressionistista maalaustekniikkaa, ja piti tätä muutenkin taideopettajanaan. Osittain tämä johtui hänen halustaan säilyttää taiteellinen riippumattomuus, osittain syynä oli ujous ja epävarmuus. Murheet unohtuivat hänen omistautuessa yhä täydellisemmin taiteelle. Paul sai korkeatasoisen peruskoulutuksen, ja alkoi 20-vuotiaana opiskella lakia paikallisessa lakikoulussa. Esimerkiksi Pablo Picasso piti häntä tärkeimpänä esikuvanaan. Kesti noin 30 vuotta, ennen kuin hän alkoi saada pariisilaiselta kulttuurieliitiltä muutakin palautetta kuin pilkkaa ja halveksuntaa. Erityisen tärkeäksi muodostui ystävyys Camille Pissarron kanssa. Pariisissa hän saattoi tutustua muihin lahjakkaisiin taiteilijoihin. 28 | Antiikki ja taide TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS Paul Cézanne oli omaperäinen oman tiensä kulkija ja erakko sekä kaikkien taidesuuntien ulkopuolinen taiteilija, joka kuitenkin otti ja sai vaikutteita muilta mestareilta. Kova kritiikki harmitti Cézannea, mutta se ei saanut häntä koskaan hylkäämään valitsemaansa taiteellista linjaa. R anskalaista Paul Cézannea (19.1.1839 – 22.10.1906) pidetään myös ”modernin taiteen isänä”. Aixin erakko Paul Cézanne: Omalaatuinen taiteilija Paul Cézannen taide luokitellaan usein jälki-impressionistiseksi, mutta hänen maalaustyylinsä oli kuitenkin niin persoonallinen, että häntä pidetään kaikkien taidesuuntauksien ulkopuolisena taiteilijana. Paul Cézannen isä oli varakas liikemies ja Paul vietti lapsuutensa varsin porvarillisessa ympäristössä. Hän oli vuoMaailman taiteen mestarit
Henkilötaulujensa malleina hän käytti usein perhettään, kuten vaimoaan Madame Cé´zannea.. Antiikki ja taide | 29 Koska Paul Cézanne omistautui täysin taiteelleen, hänen avioelämänsä kuihtui vähitellen
Tämä hänen taiteensa ainutlaatuisuus ja vaistonvaraisuus onkin johtanut siihen, että hänen taidettaan on hyvin vaikea luokitella. desta 1869 lähtien elänyt yhdessä taidemalli Hortense Fiquet’n (1850–1922) kanssa, mutta suhde vaimoon muuttui vähitellen hyvin viileäksi – osittain ehkä siitä syystä, että vaimo ei ymmärtänyt miehensä taidetta. Onkin todettu, että aihe oli hänelle pelkkä tekosyy, jonka avulla hän sai mahdollisuuden kokeilla erilaisia sommitelmia ja värityksiä. Cézanne yritti koko uransa ajan rakentaa taiteelleen tukevaa teoreettista pohjaa. Jokaisesta maalauksesta tuli oma ainutlaatuinen luomistapahtumansa. Vielä viimeisinäkin elinvuosinaan hän valitti sitä, miten vähän hän oli taiteessaan edistynyt ja miten paljon oli vielä työtä tehtävänä. Cézanne saattoi kuvata esineitä yhtä aikaa ylhäältä, sivusta ja edestä, mikä teki hänestä tärkeän oppiisän kubismille. Vaikka Cézannen aiheet ovat etäällä arkisesta todellisuudesta, tarvitsi hän aina eteensä mallin voidakseen maalata. Tässä hän kuitenkin epäonnistui yhä uudelleen. Hän pyrki saamaan taiteelleen virallisen hyväksynnän esimerkiksi valtionpalkintojen ja kunniamerkkien muodossa. Loppuja hän piti keskeneräisinä ja kohteli niitä sen mukaisesti: osa hautautui komeron pohjalle, osan hän lahjoitti pois, osa jäi jonnekin maastoon lojumaan. Aihe ei kuitenkaan ollut hänelle erityisen tärkeä, vaan paremminkin pelkkä lähtökohta maalauksellisen ongelman pohtimiselle. kää pelkistystä, että huolimaton katsoja saattoi nähdä maalauksessa vain joukon värikkäitä läiskiä. Poliittisilta mielipiteiltään hän oli konservatiivinen, ja uskonnollisissa asioissa tunnontarkka tapakristitty. Eräs Cézannen vahvuus oli hänen tilantajunsa. YHDEN MIEHEN TAIDESUUNTAUS. Niinpä hänen muotokuvistaan Cézanne saattoi istua maalaustelineen edessä puoli tuntia liikkumatta, ja sitten lisätä kankaalle yhden pienen väriläiskän. Vesiväritöissään hän usein ennakoi sellaisia tekniikoita, jotka hän myöhemmin otti käyttöön öljyväritöissään. Göran Schildt jopa väittää, että hänen vaikutuksensa 1900-luvun taiteeseen on niin ratkaiseva, että käsitteet moderni ja cézannelainen lähes vastaavat toisiaan. Hänellä oli myös taipumus tuhota sellaisia töitä, joihin hän oli vähänkin tyytymätön. Cézannen taituruus ei rajoittunut vain öljyvärimaalauksiin, vaan hänet luetaan myös vesivärimaalarina alan suurimpien mestarien joukkoon. TAJUSI TILAN MERKITYKSEN. Cézannen taide viitoitti näin tietä moderniin 1900-luvun taiteeseen, sillä hän oli ehkä ensimmäisiä taidemaalareita, jotka luopuivat keskusperspektiivistä. Hän totesi itse taiteestaan: näin: ”Koska aistimukseni merkitsevät minulle kaiken perustaa, luulen olevani selitysten ulottumattomissa.” Vaistonvaraisuus ei merkinnyt Cézannelle helppoutta tai nopeutta. Poikkeuksena on ehkä hänen myöhäinen tuotantonsa, joka kehittyi kohti niin jyrk. Vahva pyrkimys täydelliseen riippumattomuuteen esti häntä sekä lainaamasta toisten teorioita että takertumasta omiin teorioihinsa. Myös hänen pisteliään ironinen puhetapansa karkotti ystäviä hänen luotaan. Kaikenlainen aistillisuus ja leikittely puuttuu hänen taiteestaan. Hänen itsekritiikkinsä oli armoton, eikä hän omasta mielestään saanut elämänsä aikana kuin muutaman taulun valmiiksi. KULKI OMIA TEITÄÄN. Cézannea tutkinut taidehistorioitsija Göran Schildt on todennut, että ”Cézannen taulu on oma sulkeutunut maailmansa, josta mitkään ajatukset eivät johda käytännön elämään, ja joka ei edellytä minkäänlaista inhimillistä osallistumista. Hän myös puuttuu kohteen psykologinen tarkastelu. Esimerkiksi hänen maisemamaalauksensa olivat yksityiskohtia myöten tarkkoja kuvauksia maastosta. Pariskunnalle syntyi poika Paul, joka sai huomiota isältään. Hän ei myöskään kerro mitään omista tunteistaan. Kaikki Cézannen ihmissuhteet kuitenkin kärsivät siitä, että hän oli taipuvainen epäluuloisuuteen, joka ajoittain ylti vainoharhaisuuden tasolle. Kerrotaan, että hän saattoi istua maalaustelineen edessä puoli tuntia liikkumatta, ja sitten lisätä kankaalle yhden pienen väriläiskän. Cézanne maalasi monipuolisesti maisemia, asetelmia, muotokuvia ja ryhmäkuvia. KOKEILI ERILAISIA SOMMITELMIA. Hän osasi luoda valöörikontrasteilla maalauksiinsa ”syvyystasoja”, ja korvasi tällä tekniikalla perinteisen perspektiiviin perustuvan tavan luoda kolmiulotteisuuden illuusio. Käytännössä hän kuitenkin hylkäsi kaikki teoriat ja maalasi puhtaasti aistiensa ja taiteellisen vaistonsa varassa. Cézanne oli perehtynyt hyvin maalaustaiteen historiaan ja hänellä oli laaja kirjallinen sivistys. Cézannea voidaan perustellusti pitää yhden miehen taidesuuntauksena. 30 | Antiikki ja taide Hedelmäasetelma, 1895 (UK 3) Marseillen lahti, 1885. Muotokuvia on jopa kuvailtu sanalla ”ihmisasetelma”. Hän ei vetoa tunteisiin vaan tarjoaa ’vain’ maalatun kankaan”. Murha vuodelta 1870. Taiteilijan isän painostuksesta he olivat solmineet avioliiton vuonna 1886. Tässä mielessä hän oli realisti. Erikoisesta taiteilijaluonteestaan huolimatta Cézannen elintapoja leimasi tietty sovinnaisuus
Eräs tärkeä käännekohta oli taidekauppias Ambroise Vollardin järjestämä vuoden 1895 suuri Cézanne -näyttely. Näkymä L´Estaquen kylään, 1883–1885. Antiikki ja taide | 31 Kortinpelaajat, 1890–1895. kunnioitti muun muassa espanjalaisia mestareita, jotka myös vaikuttivat hänen varhaiseen tyyliinsä, jolle oli ominaista synkät ja väkivaltaiset aihevalinnat sekä ekspressionistisen voimakas ilmaisumuoto. Myöhään tullut arvostus sai hänen epäluuloisuutensa vähenemään, ja viimeisinä vuosinaan hän tuli traagisella tavalla tietoiseksi yksinäisyydessä vietetystä elämästään. Raha oli muutoinkin hänelle sivuseikka: hänen asuntonsa olivat niukasti sisustettuja eikä hän käynyt ulkomailla kuin kerran eläessään. Sen myötä Cézanne luopui synkistä aiheista ja tummista väreistä, ja alkoi käyttää vaaleampia värisävyjä. Keräilijät kiinnostuivat hänen modernin omaperäisestä tyylistään, ja maalaukset alkoivat käydä kaupaksi. 1900-luvun alkuvuosina Cézannen yksinäisyys alkoi kuitenkin lievittyä, kun nuoret taiteilijat tulivat tapaamaan häntä ja osoittivat vilpittömästi arvostusta hänen elämäntyölleen. Lopulta halu maalata koitui kirjaimellisesti hänen kohtalokseen. Erityisen viehtynyt hän oli Mont Sainte-Victoire -vuoreen, josta hän maalasi lukuisia eri versioita. Vuoressa oli sekin hyvä puoli, että se pysyi paikallaan. Cézanne ei tosin ollut enää tuolloin rahan tarpeessa, sillä hän oli perinyt vuonna 1886 kuolleelta isältään huomattavan omaisuuden. Muotokuvien maalaaminen sen sijaan kaatui usein siihen, että malli hermostui Cézannen hitaaseen työtapaan. Suuri vaikutteiden antaja oli impressionistinen taidemaalari Camille Pissarro, joka opetti Cézannelle 1870-luvun alussa värien käyttöä. Mitä vanhemmaksi Cézanne tuli sitä enemmän hän kiintyi lapsuutensa maisemiin Provencessa. 15. Hän vilustui ja kuoli viikkoa myöhemmin keuhkokuumeeseen 67 vuoden ikäisenä. PALASI LAPSUUDEN MAISEMIIN. 1870-luvun puolivälin jälkeen hän alkoi kuitenkin kulkea täysin omaa tietään. 1890-luvulla Cézannen maine alkoi vihdoin levitä ulkomaille asti. Äidin kuolema vuonna 1897 oli hänelle raskas isku. Hän kuvasi vanhuuden tuntojaan toistamalla usein lausetta ”Elämä on hirvittävää!” Cézanne sairastui 50-vuotiaana sokeritautiin, joka vanhensi hänet ennen aikojaan. Vastaavasti käynnit Pariisissa harvenivat. Cézannen erakkoelämän teki siedettäväksi hänen äitinsä, joka oli aina tukenut poikansa taiteilijauraa. lokakuuta 1906 hän oli jälleen kerran maastossa maalaamassa provencelaista maisemaa, kun syysmyrsky yllätti hänet. Cézannesta kehittyi vähitellen ”Aixin erakko”, omalaatuinen mies, joka vietti lähes kaiken aikansa Provencen maastossa sopivia aiheita etsiskellen. ?. Toisinaan myös taiteilijan ujous esti työn loppuunsaattamisen: Cézanne maalasi hyvin vähän muotokuvia tunnetuista henkilöistä tai kauniista naisista. Hänen taiteensa muuttui sommittelultaan yhä monumentaalisemmaksi ja kiinteämmäksi, eikä hän ollut impressionistien tavoin kiinnostunut valosta ja varjoista. Eniten hän käytti mallina itseään, vaimoaan tai poikaansa. Terveydelliset ongelmat eivät kuitenkaan vähentäneet hänen luomisvoimaansa
Tolppanen oli lukenut jo aikaisemmin Hans Lidmanin eräkirjoja suomeksi. alervo ”Kallu” Tolppasen keräilyharrastus sai alkunsa vuonna 1979 hänen käydessään Ruotsissa, missä hän näki ison kalastusliitteen Nya Pressenissä. Se innosti keräämään alan kirjallisuutta ja lisäämään ruotsin kielen taitoa. Tolppanen on kirjoittanut myös itse kaksi eräja kalastusaiheista kirjaa. LidKalervo Tolppanen on löytänyt kirjoista elämyksiä ja oppia kalastukseen Liki 7 000 oppaan kokoelma. 32 | Antiikki ja taide K Kalervo ”Kallu” Tolppanen kerää kalastuskirjoja, joita hänellä on noin 7 000 kirjan kokoelma
Tolppasen kalastuskirjojen keräily oli huipussaan 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa. Kalervo Tolppanen on löytänyt kirjoista elämyksiä ja oppia kalastukseen Liki 7 000 oppaan kokoelma man on kirjoittanut noin 50 kirjaa, joista kymmenkunta on suomennettu. Karjalan järvet. Nykyisin hänellä on se myös Hans Lidmanin omisteella – ei tosin itselle, sillä Lidman kuoli vuonna 1976. Hän jopa käänsi jokusen kirjan itselleen. Tolppanen on ostanut kirjoja pääasiassa Helsingin kirjakaupoista sekä Helsingin, Tukholman ja Tallinnan antikvariaateista aina kun edullista ja mielenkiintoista on tullut vastaan. Olisin saanut esimerkiksi kirjan presidentti Urho Kekkosen kalaretkistä omistuskirjoituksella 30 markalla, kun maksoin siitä myöhemmin 150 markkaa, Tolppanen kertoo. Kirjoja on monilla eri kielillä kuten suomen lisäksi englanniksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, viroksi, espanjaksi, italiaksi, venäjäksi ja japaniksi. Hän on antanut kirjoja Muonion Suomen Kalakirjastoon, ja yhteistyön jatko on harkinnassa. Esimerkiksi 100 peces de Canarias -kirja opetti tunnistamaan Teneriffan kalastusmatkalla kalastastetut kalat. – Ostin alesta kaksi hänen kirjaansa ja aloin lukea niitä ruotsiksi. Sukulaisilta olen myös saanut lahjaksi kirjoja. Niistä voi ainakin katsella kuvia, jos kieltä ei aina ymmärräkään. Vaikka Tolppanen kartuttaa edelleen kokoelmaa harkitusti, se ei ole enää ”must”. Koodilla hän löytää esimerkiksi alan klassikon, Izaak Waltonin Oivallinen onkimies -kirjan, joista eri painoksia Tolppasella on yli kymmenen kappaletta, vanhin 1800-luvun alkupuolelta. Tolppanen on käyttänyt tuhansia tunteja eräja kalastusaiheisten kirjojensa ja lehtien tarkkaan luettelointiin tietokoneelleen. Sitten hän vähensi kirjojen hankintaa ja alkoi hankkia niitä harkitummin. Keräsin ensin Lidmanin Lappi-, kalastus-, ja luontoaiheisia kirjoja. Monet kuuluisat taiteilijat tekevät aiheesta tauluja ja taideteoksia, Kalervo Tolppanen toteaa kädessään W. Hän on julkaissut Ari Savikon kanssa kirjan Sata merkittävää kalastuskirjaa vuonna 2017. Siitä se levisi muuhun kalastuskirjallisuuteen, josta en silloin aavistanut, että ala olisi niin laaja ilman tieteellistä kirjallisuuttakin. Antiikki ja taide | 33 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: DAN TOLPPANEN, KALERVO TOLPPANEN – Jos keräilijöiden kalastuskirjat päätyvät museoon tai kirjastoon, se on samalla kulttuuriperinnön vaalimista. Esimerkiksi Prisma myy tosi edullisesti ja Suomalaisesta kirjakaupasta voi saada kirjan alen lopussa jopa ?40 prosenttia alehinnasta. Art of angling 1826. von Wrightin arvokas noin tuhannen euron kirja Scandinavian Fishes vuodelta 1895. Kootut teokset kokosi noin 20 kalakirjaa kirjoittanut tunnettu kalastuskirjailija Sulo Tiainen. Kun Otava julkaisi vuonna 1999 Hans Lidmanin kootut teokset, kustantamo pyysi Tolppasen apua, jolla oli myös Lidmanin elämäkerta. Kalastuskirjoilla on luettelossa oma koodi. Ulkomaan matkoilta hän on ostanut kymmeniä kirjoja, kuten Kanadasta ja Espanjasta. Alussa harmittelin, kun en ollut ostanut kohtuuhintaista kirjaa, ja se oli myöhemmin kalliimpi. – Aikaisemmin ostin kirjan heti, jos se käsitteli vähänkin kalastusta. Kalastus ja kalat ovat myös suosittu kohde taiteessa. – Viime vuosina olen löytänyt aika vähän kalastuskirjoja. 1980-luvulla Tolppanen ryhtyi keräämään kalastuskirjoja aktiivisesti. Uutuuksia ei kannata heti ostaa, kun ne tulevat alle vuodessa halvemmalla myyntiin kirjakauppaan tai kirpputorille. Eläkeläisellä rahaakin oli vähemmän. Sieltä Kallu toi aina repullisen kirjoja. – Kirjailijoiden kanssa on vaihdettu kirjoja tai olen ostanut heiltä. – Ympäri Suomea olen aina jonkun kirjan löytänyt esimerkiksi kirppiksiltä, mutta ei siellä ole yleensä kovin paljoa ollut. Aikamoinen määrä kirjoista on itselleni omistettuja. Hän huusi Lappija kalastuskirjoja Bibliofiilien Seuran huutokaupoista ja kolusi antikvariaatteja. Niitä kertyi vuosien varrella noin sata nidettä eri painoksina. Jonkun tuplakappaleen hän saatSkandinavian fishes.. Kalamiehet eivät yleensä myy välineitään tai kirjojaan kirppiksillä vaan haluavat pitää ne itsellään, hän tietää. Taka-ajatuksena oli halu parantaa ruotsinkielen taitoa. ARVOKAS KOKOELMA DOKUMENTOITU. KIRJAKAUPOISTA JA ANTIKVARIAATEISTA. Antikvariaattien postimyyntiluetteloista löytyi kirjoja. Hans Lidmanin Bruset från Björnån -kirjalla on suuri merkitys Kalervo Tolppasen keräilyn alkuun. Carmela-vaimon sukua asui Ruotsissa
Kalakeittokirjoja on lähes 600. Sitten haalin kaikki pilkkioppaat ja neljän vuoden päästä voitin jo kilpailuja ja minusta tuli aika hyvä pilkkijä. – Olen myös tavannut aika paljon muita keräilijöitä, kirjailijoita, toimittajia ja minusta on tehty useita haastatteluja, Tolppanen kertoo antoisasta harrastuksestaan. Olen ottanut useita tuhansia kuvia, joista paljon on julkaistu eri medioissa. Niistä Kallu tekee vaimolle syntymäpäivälahjaksi kalaruokia reseptien mukaan. Muuten hän tekee soveltaen kalaruokia päivittäiseen käyttöön, vaimo puolestaan valmistaa kasvisruoat. KALASTUSTA JA KIRJOITTAMISTA. 34 | Antiikki ja taide taa myydäkin, mutta ei itse peruskokoelmaa. Tolppasen mukaan kirjan hinta riippuu monista eri tekijöistä, joten tarkkaa arvoa on vaikea sanoa. Divariin myytynä Tolppanen saisi siitä erään antikvariaatin arvion mukaan noin 20 prosenttia eli 14 000 euroa. Kyseinen kohde voisi olla pelkästään yksi keräilykohde. Kalleimmasta kirjastaan Kallu on maksanut noin 2 500 euroa. viimeinen. Lisäksi hän on osallistunut noin kymmeneen kirjaan artikkeleilla. – Olen oppinut kirjoista kalastuksen saloja aika paljon nopeammin kuin jos olisin vaan kalastanut järvillä, merillä ja joilla. Kalastukseeni liittyy olennaisesti valokuvaus. Izaak Complete Angler on kalakirjojen maailmanlaajuinen klassikko. Hänellä on esimerkiksi lähes kaikki noin sata Metsästys ja kalastus -lehden vuosikertaa ja noin 700 perhokalastuskirjaa. Olen voittanut ja päässyt palkinnoille valokuvauskilpailuissa, Tolppanen kertoo. Kun vuonna 1977 aloitin kilpapilkkimisen, olin melkein aina lähes Kuvassa Hans Lidmanin omiste ja Kalervo Tolppasen ExLibris, jonka on tehnyt taiteilija Seppo Polameri. Puinen onkivapa oli ensimmäinen kalastusväline ja virvelin hän sai yli kymmenvuotiaana. Se oli Gösta Sundmanin Suomen kalat -kirja, joka ilmestyi alun perin vihkosina. Olen oppinut kirjoista kalastuksen saloja aika paljon nopeammin kuin jos olisin vaan kalastanut järvillä, merillä ja joilla. Tekeillä on uusi teksti työnimellä ”Siimat naukuu”. Englanti on kalastuskirjojen valtamaa ja siellä on niillä pitkä perinne. Kalervo Tolppanen on kirjoittanut kaksi kalastusja eräkirjaa.. Kallu Tolppanen on kirjoittanut itse kaksi eräja kalastuskirjaa: Kolmen valtakunnan vaelluksia ja Laituripilkintä. Olen myös saanut tehdä matkoja Lappiin ja ulkomaille. Monen maalaispojan tavoin Kallu aloitti kalastamisen kotiseudullaan Kaavilla alle kouluikäisenä ja sai jo pienenä kahden kilon hauen uistimella. – Minulle kalastus merkitsee harrastuksista eniten, koska siinä saa raitista ilmaa, ulkoilua ja kuntoilua sekä luonnon ihailua ja saalista, josta saa ruokaa. – Yhteen aikaan luin tarkkaan eräkertomuksia ja pilkkioppaita, ja olen oppinut niistä pilkkimistä. . Tällä hinnalla hän ei lähtisi edes keskustelemaan myynnistä. Kokoelmassa on noin 7 000 kalastuskirjaa lehtivuosikerrat mukaan lukien. Jos Tolppasen kokoelman yhden kirjan arvoksi laskee 10 euroa, kokoelman rahallinen arvo on noin 70 000 euroa. Vuonna 1982 aloin jo kirjoittaa muille neuvoja Metsästys ja Kalastus –lehdessä. Pilkkiminen tuli kunnolla kuvaan myöhemmin vasta 30-vuotiaana. PALJON OPPIA KALASTUKSEEN. Tolppasen kokoelma on pääasiassa kotona ja varastossa. Kallu ei ole tokikaan ehtinyt lukea kaikkia kirjoja, mutta lähes jokaisen hän on selannut ja lukenut sieltä täältä
Olemme tyrmistyneitä, Juha Rantanen sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa. – Nykyään tehdään jopa yli kymmenentuhatta soihtua. Lakia kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta (933/2016) sovelletaan kaikkeen kulttuuriesineiden liikkuumiseen Suomen rajojen ulkopuolelle. SUOMESSA SOIHTU EI KIINNOSTA. – Tämä on absurdia ja täysin mielivaltaista! Kyse on yksityisomistuksessa olevasta esineestä, ei valtion omaisuudesta. Antiikki ja taide | 35 uoden 1952 Helsingin olympialaisia varten valmistettiin yhteensä 23 soihtua, joista 16 tehtiin hopeasta ja seitsemän hopeoidusta messingistä. 1961), joka oli myös Eerikkilän urheiluopiston ensimmäinen johtaja. – Isä ei koskaan saanut tietää, kuinka sääntö-Suomen viranomaiset voivat lähes takavarikoida yksityisomaisuutta, Juha Rantanen harmittelee edelleen Ilta-Sanomille. Joulukuussa 2019 yksi seitsemästä messinkisoihdusta myytiin Rahaliike Holmaston huutokaupassa 195 000 eurolla amerikkalaiselle yksityishenkilölle, mutta soihtu nököttää yhä visusti suomalaisen pankkiholvin suojissa eikä raha ole vaihtanut omistajaa. V Joulukuun 2019 huutokaupassa myydyn olympiasoihdun on valmistanut Kultakeskus Hämeenlinnassa. Tilanne harmittaakin Rantasta melko tavalla, kuten hän Ilta-Sanomille ilmaisee: – Ainakin meille siitä on ollut huutokaupan jälkeen vain harmia. Eino Rantanen oli Juha Rantasen isoisä. Myyty soihtu on peräisin olympialaisten soihtutoimikunnan jäsen Eino Rantaselta (k. . Eerikkilän urheiluopiston 70-vuotishistoriassa kerrotaan, että Rantasen saama soihtu asetettiin hänen perheensä Helsingin kodin seinälle. Tytär Marja Mansikkamäki muistelee kirjassa, että soihtu oli jonkin aikaa esillä myös Eerikkilän päärakennuksen seinällä. Kansallisaarre ei saa lähteä Suomesta 195 000 euron soihtu Eino Rantasen perikunta huutokauppasi Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 käytetyn soihdun, mutta sitä ei saa viedä pois Suomesta. Maastavientikielto pitää arvokkaaksi kulttuuriomaisuudeksi luokitellun esineen Suomessa. Olympiatulen sytytti Paavo Nurmi. Kulttuuriesineiden vientiä koskevilla säädöksillä pyritään laissa suojelemaan kansallinen, arvokkain kulttuuriomaisuus Suomessa, sillä se nähdään osaksi Suomen historiaa ja kulttuuri-identiteettiä. Rahakauppa Holmasto kuvaisli soihtua alkuperäiskuntoiseksi ”soihtuviestiin liittyvään käyttöön kuuluvine jälkineen”. Olen jopa ajatellut matkustaa Tallinnaan ja heittää soihdun matkalla mereen – Suomen aluevesien sisäpuolella. Kuva: Rahaliike Holmasto SOIHTU KULKI SUVUSSA. Maastavientilupa on maksullinen julkisoikeudellinen suorite, jonka hinta on 110 euroa. Kuva: Wikimedia Commons, Olympia-kuva Oy. Rahaliike Holmaston mukaan huutokaupattu soihtu on ”maailman harvinaisin”. Helsingin kesäolympialaisia varten valmistettiin yhteensä 23 soihtua. Niitä päätyy usein huutokauppoihin, vaikka ne eivät ole varsinaisesti olleet käytössä kisoissa, Holmaston eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Christian von Schantz kertoi Hämeen Sanomille viime marraskuussa. Aina lupa ei kuitenkaan heltiä – ja näin on käynyt soihdun omistaneen Eino Rantasen perikunnalle, joka on hakenut soihdulle pysyvää maastavientilupaa. Hänen mielestään soihtu kuuluisi kunniapaikalle kansallisiin tai kansainvälisiin näyttelyihin, mutta esimerkiksi Stadion-säätiö tai kukaan suomalainen ei ole osoittanut kiinnostusta soihtua kohtaan. Juha Rantanen toivoo, että tilanne ratkeaisi parhain päin, sillä säilöön piilotettu soihtu ei hyödytä tai ilahduta ketään. Juha Rantasen isän, Jukka Rantasen, viimeinen toive ennen kuolemaansa elokuussa 2019 oli, että soihtu huutokaupataan, jotta Rantasen perhe saisi myyntituloista pesämunan elämänsä jatkoon
Televisionkatsojat valitsivat Lilla Ljuvanin Suomen kolmanneksi kauneimmaksi kodiksi ohjelman vuonna 2018 esitetyllä kaudella. Oven takaa löytyy uskomaton määrä kauniita esineitä, antiikkia, vanhoja tarinoita, mutta mikä tärkeintä, hyvä tunnelma. L Nina voitti näyttävän ruusutapetin blogikilpailusta.. 36 | Antiikki ja taide Pikkuruinen puutalo paistattelee auringonvalossa Loviisan keskustassa. Lilla Ljuvassa riittää silmille kauneutta Koti täynnä aarteita oviisalainen Nina Wiklund on ripustamassa pyykkiä viehättävän omakotitalonsa pikkuruisella takapihalla. Perinnepellavaiset lakanat ja pyyheliinat pääsevät nauttimaan keskikesän auringonpaisteesta
Ostin skumppapullon ja tulin juomaan sen tänne. Täällä ei ollut edes sähköjä. Ninasta tuli vuonna 1902 rakennetun talon omistaja. – Välikatossa oli aiemmin purueristys, joten mietin, miksi muuttaisin sitä. Onnekkaiden sattumien ansiosta Nina tutustui Kati Kivilahti-Fageruddiin, joka kertoi myyntiin tulevasta pienestä talosta. Olen oppinut paljon tästä talosta, mutta myös sen, että kun ei ole paljon rahaa käytössä, joutuu etenemään hitaasti. Nina oli voittanut liput vuoden 2011 Lowiisan Wanhat talot -tapahtumaan. Antiikki ja taide | 37 Nina Wiklund selailee sisustuslehtiä, mutta vaihtelee sisustusta oman fiiliksen mukaan. Tilanne ei ollut ollenkaan elokuvamainen ja tulin vähän itkeneeksikin. Nina ei ollut haaveillut talosta, jossa piti tehdä näin täydellinen remontti. Edelliset omistajat olivat korjanneet katon, mutta muuten talo oli asuinkelvoton. Kymmenen vuotta hylättynä ollut talo oli ollut niin ilkivallan kuin vesivahingonkin kohteena. – Onhan tämä ollut tietenkin melkoinen matka. Uupumus iski, vaikka en ollut edes aloittanut remonttia. Onnistuin saamaan uudet purut ilmaiseksi, missä säästin ison summan. Koska Nina ei ollut valmis tekemään kompromisseja, päätti hän talvet säästää rahaa ja aina keväällä katsoa, mitä kohtaa alkaisi remontoida. Matkan varrella on kertynyt oppia niin materiaaleista kuin niiden käytöstä. Vieraillessaan pienen merenrantakaupungin vanhoissa, persoonallisesti kunnostetuissa taloissa, tajusi hän haluavansa asua vastaavanlaisessa puutalossa. TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA Ennen kuin tähän suomifilmimäiseen hetkeen on päästy, on se vaatinut uskomattoman määrän työtä, hieman kuohuviiniä ja muutamia kyyneleitäkin. Asuin aluksi vuokralla ja aloin etsiä vanhaa taloa, jossa riittäisi pienen pintaremontin tekeminen. En löytänyt kuitenkaan sopivaa, joten olin jo muuttamassa naapurikaupunkiin Porvooseen. Katossa oli ammottava reikä ja joka paikka oli täynnä roskia. Aluksi vastaus oli kielteinen, mutta kaikeksi onneksi lainavirkailija ymmärsi, että kunnallistekniikan jälkeen talon arvo olisi huomattavasti isompi. – Kutsuin pientä asuntoani kenkälaatikoksi, mutta tiesin, että se on vain välivaihe elämässäni. – Sinä hetkenä iski uupumus, vaikka en ollut edes aloittanut remonttia. Siitä huolimatta silloin vielä helsinkiläinen Nina Wiklund aisti talon hyvän hengen ja päätti antaa autiotalolle mahdollisuuden. Ihmettelin, mitä kuvittelin itsestäni, sillä olin laittanut kaikki säästöni taloon. Ninan luonnetta kuvaa kuitenkin hyvin se, että vaikka hän lähti talosta hieman ”kuka lohduttaisi Nyytiä” -fiiliksellä, pyyhki hän pian kyyneleet ja palasi seuraavana päivänä talolle sorkkaraudan kanssa. Lilla Ljuvan oli vielä vuonna 2013 hylätty, pahoin rappeutunut mökki ilman mukavuuksia. AUTIOTALO PUHUTTI. Mitään hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä. Nina päätti uskaltaa ja marssi pankkiin lainaneuvotteluihin, että saisi taloonsa kunnallistekniikan. Ajatus oli vahvana mielessä muutaman vuoden, kunnes hänelle yllättäen tarjottiin Loviisasta töitä käsityöja taideopettajana. Talossa oli kuitenkin koleampaa kuin ikinä, sisällä tuuli ja oli pimeää, kosteaa ja likaista. – Oli talvi, kun tein kaupat. – Yhtäkkiä päähäni iski, että mitä olin mennyt tekemään. – Asuin silloin Helsingin Kumpulassa ihanassa puutalossa. Mutta palataanpa vuosia taaksepäin. KAUKANA GLAMOURISTA. – Myin Kumpulan asuntoni muuttaakseni Loviisaan. Purkuvaiheessa tuttavapariskunta oli auttamassa yhden päivän, isänsä kanssa Nina koolasi keittiön seinät ja ammattilaiset vetivät luonnollisesti sähköt ja vedet taloon. Käytännössä Nina on remontoinut Lilla Ljuvan yksin. – Nauroin hänelle, ettei minulla ole varaa ostaa taloa Loviisan keskustasta, mutta tulin silti katsomaan tätä. MELKOINEN MATKA. Olihan tämä ensimmäinen talo, jonka olen ikinä ostanut. Tämä oli kuin pommin jäljiltä, eikä täällä olisi pystynyt asumaan.. Vaikka Nina tykkää myös niin sanotusta rappioromantiikasta, on romantikko ja tekee usein arjestaan vähän elokuvamaista, oli ensimmäiset askeleet talon kanssa aivan muuta
tapetin. olen opiskellut paljon materiaaleista. Ei mennyt aikaakaan, kun hän totesi, että jos tämä olisi hänen talonsa, siinä olisi jo ovi. Purueristyksen ansiosta talossa on ihana sisäilma. Kuivana ja lämpimänä kesäpäivänä talossa tuoksuukin lämmin puu. Kerroin, että hylätty talo tarvitsee WAU-efektin ja kauneutta ja elämää. Olen myös aika hyvä löytämään roskiksista tavaraa ja omaan tietysti hyvän kirpparinenänkin. 38 | Antiikki ja taide Salia koristaa kukka-aiheet kuten 1950-luvullakin. Nina haaveili suoraan keittiöstä takapihalle vievää ovea, mutta tiesi, että muutosluvan kanssa voisi tulla ongelmia. – Keräilyinnostukseni vaihtelee ajoittain. Keräilijä Ninasta tuli jo 7-vuotiaana, kun hän huusi huutokaupasta vanhan matkalaukun viidellä markalla. Näin helposti asiasta päästiin yhteisymmärrykseen, Nina iloitsee. Salia hallitsee persoonallinen kukkatapetti. Vanha jakkara on saanut jalkoihinsa kudotut sukat. – Voitin sen eräästä blogikilpailusta, missä piti perustella, miksi haluaisin ?. Taloa onkin ollut niin helppo sisustaa, koska lähtökohta oli alkujaan niin ruma.. KERÄILIJÄN LUONNE. – Kutsuin rakennustarkastajan tänne paikan päälle ja tarjosin hänelle kahvia ja samalla selitin hänelle, että kuinka hienoa olisi, jos tuossa olisi ovi suoraan takapihalle. Jotain Ninan keräilyharrastuksesta kertoo se, että hän huusi huutokaupasta 7-vuotiaana vanhan matkalaukun viidellä markalla. Kulku viehättävälle takapihalle oli hankala, sinne pääsi vain kiertämällä koko talon. Seuraavaksi työn alle tuleekin takapihalle kasvihuone. KUKALLINEN SALI. Kahden huoneen ja keittiön pikkuruisen talon sisustus on suloinen sekamelska Ninalle tärkeitä esineitä. Talo lämpiää puulämmityksellä sekä lämpöpumpun avulla. – Puulämmitys kuivattaa purut ja koska vintti on kylmä, se pitää myös purut kuivana. Nina on kuitenkin myös valmis luopumaan tavaroistaan, jos löytää tilalle jotain, mistä pitää enemmän. Sieltä on sitten helppo käydä nappaamassa ruokapöytään oman sadon salaattiainekset. – Kaikki, mitä suunnittelen, toteutuu kyllä jossain vaiheessa, Nina Wiklund kertoo. Kiinteistö, jonka Nina osti vuonna 2014, oli aikoinaan jaettu perinnönjaossa. – Olen ollut aina keräilijä. Aikoinaan asuessani vielä lapsuudenkodissani, sisustin omaa huonetta mummon jäämistöstä löytyneillä esineillä. Tällä hetkellä on menossa roosakausi, joka sai alkunsa tällä hetkellä koristeena olevasta 1800-luvun lopun jugendvalaisimesta
Antiikki ja taide | 39 Näkymä keittiöstä saliin. Etupihan kukkaloistoa. Kalkkimaalilla maalattua kaappia koristaa Pariisin kirpputorilta löydetty vanha hääkuva. Kiiltokuvilla päällystetty ovi johtaa romanttiseen kylpyhuoneeseen.. Keittötasot ovat Ylämaan graniittia, jossa on antiikkileikkaus. Goethe´n Schriften-kirjasarja on kirjoitettu 1700-luvun lopulla. Pieneenkin keittiöön mahtuu luxusta. Puuhellan taakse Nina halusi säilyttää osan alkuperäistä tiiliseinää. Keittiön kulmakaapin Nina rakensi ylijäämäpuista. Tassuamme, näyttävät kukat ja pienet yksityiskohdat tekevät kylpyhuoneesta kutsuvan. Ovi löytyi Strömforsin ruukkialueelta ja koriste talon vintiltä
40 | Antiikki ja taide Ensimmäisen matkalaukkunsa Nina huusi huutokaupasta 7-vuotiaana. Osa hatturasioista on isoäidin peruja.
Vastaava tapahtui myös muutamia vuosia myöhemmin, kun taloa kiersi mieshenkilö. Luulin ettei hän pitänyt sisustuksestani. Vuonna 2019 julkisten kohteiden lisäksi ovensa avasi yleisölle 39 kohdetta.. Perinnepellavat saavat kuivua pikkuruisella takapihalla. Kun myöhemmin juttelimme, hän pidätteli itkua ja kertoi asuneensa talossa lapsena ja halunneensa aikoinaan ostaa talon, mutta ei ollut päässyt huutokauppatilaisuuteen. Vanhat alastonmuotokuvat ovat löytyneet Pariisista. LOVIISAN WANHAT TALOT ?. Kukallisuus jatkuu myös eteisessä, jossa vanha peiliovi on päällystetty vanhoilla ruusukiiltokuvilla. Talojen omistajat kertovat yleensä kohteesta sekä remontointija sisustusratkaisuistaan. – Menin kysymään, voinko auttaa häntä ja hän kertoi asuneensa lapsena talossa. Tapahtuma on järjestetty vuodesta 2005 lähtien aina elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin virtuaalisesti vallitsevan covid19-tilanteen vuoksi. . Taloja pihaesittelyiden lisäksi tapahtumassa on lukuisia pihakahviloita, katukirppiksiä sekä näytteilleasettajia. Antiikki ja taide | 41 Aikalaistarinoiden perusteella vain pyhäisin käytössä ollutta salia hallitsi jo aikoinaankin kukkatapetit. Oven takaa löytyy jälleen uusi helmi – romanttinen vanhanajan kylpyhuone tassuammeineen ja salmiakkikuvioisine lattialaattoineen. Ensimmäisessä esittelyssä Nina kiinnitti huomiota rouvaan, joka itki Lilla Ljuvanin pikkuruisessa makuukammarissa. Nyt on menossa roosakausi, joka sai alkunsa tällä hetkellä koristeena olevasta 1800-luvun lopun jugendvalaisimsesta. – Sekin on ollut yksi syy kukkateemaan. KOHTAAMISIA. Talon historiaa ja menneisyyttä arvostetaan tänäkin päivänä. Tänä vuonna tapahtumaa ei järjestetä koronatilanteen vuoksi. – Tulkitsin hänen kehonkielensä täysin väärin. Muistot olivat tulleet pintaan, mutta hän iloitsi siitä, että olin pelastanut talon. Makuuhuoneen rekvisiittaan kuuluvat luonnollisesti herätyskellot sekä lasinen ilmapallo, joka saa heti aamusta hyvälle tuulelle. Nina Wiklundin vuonna 2014 löytämä Lilla Ljuvan on ollut myöhemmin yksi Loviisan Wanhat talot -tapahtuman käyntikohteista
Votiivilaiva Concordian takapeileihin on maalattu Ioh:Abr:Sadenius 1753. Rahissa sijaitseva Pyhän Jakobin kappeli rakennettiin 1675. Hiljainen saaristokirkko hautausmaan keskellä. 1865 itsenäiseksi seurakunnaksi Taivassalon emäseurakunnasta erotetussa Kustavissa oli jo ennen nykyistä kirkkoa kaksi kappelia. Kirkon musta paanukatto kohoaa korkeana ja vakavana lehvikössään, läntisen auringon välke leikkii sen punaisella seinämällä kirkastaen valkeat akkunanpielet.” Näin osuvasti kustavilaissyntyinen kirjailija Volter Kilpi (1874-1939) kuvaili aikanaan synnyinpaikkansa kirkkoa. Hautausmaa rauhan tyyssijana Kustavin merellinen saaristokirkko Kustavin kirkkoon mahtuu 400 henkeä. Maria ja Jeesus -patsas on yksi kirkon arvokkaimpia aarteita. Kappelikunnat yhdistettiin vuonna 1783, kertoo Kustavin kirkko on saanut nimensä kuningas Kustaa III:n mukaan. Vanhempi, Pohjois-Vartsalan Pyhän Johanneksen kappeli on mainittu jo 1554 Mikael Agricolan (1510-1557) laatimassa saaristokirkkojen omaisuusluettelossa. 42 | Antiikki ja taide ’’ Suvinen sunnuntainen ehtoopuoli. Kruunu ehdottikin, että yhdistetään kirkot ja pyysi kustavilaisia nimeämään kirkolle uuden paikan. Satulakattoisen tornittoman pitkäkirkon on rakentanut Johan Höckert vuonna 1783. Pyhän Olavin veistos on 1300-luvun alkupuolelta.. Kirkkoherra Tiina Rautiainen ja kirkon oppaana toimiva Marja Santalahti Kustavin kirkossa. Kivimaalla seisovan kirkon runko-osa on peräisin 1675 rakennetun Pyhän Jakobin kappelista. – 1700-luvulla molemmat kappelit olivat niin huonokuntoisia, ettei niitä kannattanut lähteä korjaamaan
Kustavilaiset valitsivat huolella ensimmäisen haudattavan. Kustavin merellinen saaristokirkko Kustavin kirkkoherra Tiina Rautiainen kirkkojen historiasta. Sata vuotta myöhemmin, kunnan itsenäistymisen aikaan kunta nimettiin kirkon mukaan Kustaviksi. Puinen kelttiläinen aurinkoristi on kirkon katolla kuten jo aiemmin keskiajalla Pyhän Johanneksen kappelin katolla.. Kirkkoon mahtuu 400 henkeä. Kustavin nykyinen kirkko ja kirkkomaa vihittiin käyttöön kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1783. Pyhän Jakobin kappelista saatu alttaritaulun yläosa esittää Ristiinnaulittua ja alaosa Ehtoollisen asettamista. 1800-luvulta peräisin oleva pienempi priki on Constantia. Hän oli Västerbyn Emmanuel, vain kolmen kuukauden ikäinen lapsi, joka oli kuollut isorokkoon. Sankarihaudalla on Jussi Vikaisen (19071992) vuonna 1954 veistämä patsas Rannalla odottajat. Isommat votiivilaivat ovat tulleet tänne Vartsalan kappelista. Alttarilla on puinen krusifiksi 1350-luvulta. Kirkossa on esillä kolme Seiskarin kirkosta salakuljetettua alttaritaulua. Jouluisin täällä näkee paljon myös mökkiläisiä sekä entisiä kustavilaisia. Kirkossa on lisäksi kolme kirkkolaivaa, joita kutsutaan myös votiivilaivoiksi, koska niitä on annettu lahjoiksi esimerkiksi merihädässä Jumalalle annettujen lupausten mukaisesti. – Kirkkomme kalleimmat aarteet – Pyhä Olavi, Maria ja Jeesus sekä alttarilla oleva krusifiksi ja saarnastuoli – ovat peräisin Vartsalan kappelista. Taulun on maalannut Jonas Bergman 1744. SEISKARI ALTTARITAULUT. Kirkon seiniä koristavat myös kolme alttaritaulua, jotka ovat peräisin Seiskarista. Kirkkomaan käyttöönotossa oltiin hyvin tarkkoja, sillä hautausmaan ensimmäisen asukkaan haluttiin olevan mahdollisimman viaton, koska hautausmaasta haluttiin rauhan tyyssija. Nykyisen kirkon runkohuone siirrettiin Kivimaalle Pyhän Jakobin kappelista Rahista. Niitä on lahjoitettu myös vaaralliseksi tiedetyn merimatkan turvaamiseksi. Sanommekin aina, että ihmiset voivat lähteä Kustavista, mutta Kustavi ei koskaan lähde ihmisistä. Kirkon nimi Gustavs tuli kuningas Kustaa III:lta. Näin saatiin tietää, että maalaukset olivat peräisin Seiskarin kirkosta. – Kaikeksi onneksi alttaritaulut olivat olleet Museovirastossa konservoitavina vuonna 1930, jossa ne oli samalla valokuvattu. Ennen talvisotaa seiskarilaisia lähti evakkomatkalle, joista osa päätyi Kustaviin. – Jouluaattoisin kello 16 täällä on uskomattoman hieno tunnelma, kun kirkon kaikki paikat ovat täynnä ihmisiä. Kustavilaiset olivat yhtä mieltä siitä, että yhteinen kirkko halutaan. Kustavin kirkko on saanut nimensä kuningas Kustaa III:lta. Alttaritaulut löytyivät vasta vuonna 1982, kun silloisen kirkkoherran vaimo etsi pappilan vintiltä tapettikääröjä. PIENIN SEURAKUNTA. – He salakuljettivat mukanaan Seiskarin kirkon maalaukset. Kirkon paikka löytyi mahdollisimman keskeiseltä paikalta Kivimaalta. . Emmanuel laskettiin Kustavin kirkkomaahan ensimmäisenä vainajana 22.6.1783. Runkoa korotettiin ja kirkkoa laajennettiin sivusakaroilla. Hän löysi isot kääröt, jotka osoittautuivat alttaritauluiksi, kertoo kirkon oppaana toimiva Marja Santalahti. Tänne tullaan aina takaisin – joko eläkkeelle tai sitten uurnassa, Tiina Rautiainen toteaa. Suomen pienimmän suomenkieliseen, itsenäiseen seurakuntaan kuuluu 721 seurakuntalaista. Kustavin kirkon isommat kirkkolaivat, kaksikantiset linjalaivat Concordia ja Religio, ovat peräisin 1700-luvun puolivälistä. Antiikki ja taide | 43 TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA VÄSTERBYN EMMANUEL ?. Lähellä sankarihautoja on kirjailija Volter Kilven hauta. Alttarimaalaus on Pyhän Jakobin kappelista Rahista. – Niiden tekijöistä tai lahjoittajista ei valitettavasti ole tietoa
44 | Antiikki ja taide Katu-, äänija valotaidetta Luovuus valtasi kerrostalon Keravalaisen purkutalon kaikki 30 erikokoista huoneistoa talon viidessä kerroksessa täyttyivät taiteesta. Uskomme taiteenteon parantavaan voimaan. Esimerkiksi yhdessä keittiössä leivinuunin lasi oli rikottu valmiiksi, vastapaistetut pullat olivat jääneet. TAITEILIJAT SAIVAT KOKEILLA UUTTA. Sen jälkeen tyhjään taloon kohdistui ilkivaltaa. Vapaapalokunta oli käyttänyt sitä harjoituksissaan. Viimeiset asukkaat muuttivat pois joulukuussa 2017. Kymmenesosa osallistujista oli päihdeja mielenterveyskuntoutujia. 1970 -luvulla Keravan Ahjoon nousseella talolla oli huono maine. Vuonna 2005 siellä oli tapahtunut murhakin. Jotkut taiteilijat olivat käyttäneet huoneistojen ilkivallan jälkiä taideteoksissaan osuvasti hyväkseen. Lähes sata näyttelyyn osallistunutta taiteilijaa Väänänen valitsi CV:n ja työnäytteiden perusteella. Mukana oli monenlaisia taiteilijoita harrastajista ammattilaisiin. Pyrimme mahdollisimman monipuoliseen kokonaisuuteen. – Osa teoksista kuuluu vähän useampaan eri genreen. – Minulle kaikki ovat yhtä lailla oikeita taiteilijoita, mutta vaan eri vaiheessa urallaan. T aiteen kotitalo -näyttelyn taide oli pääasiassa asuntojen seiniin toteutettua katuja graffititaidetta, mutta sen lisäksi asunnoissa oli valoja äänitaidetta, installaatioita ja käsitetaidetta. En ole halukas rajanvetoon eri taidemuotojen välillä enkä koe sitä kauhean kiinnostavana, näyttelyn ideoija, organisoija ja taiteellinen johtaja Jouni Väänänen toteaa. Poliisi oli vieraillut talossa usein. Olemme saaneet kuntoutujilta hyvin positiivista palautetta siitä, että he kokevat pääsevänsä toimimaan osana yhteisöä ja saavat uutta suuntaa elämäänsä
Spraylla maalaaminen on kuitenkin epätarkkaa, ja siksi se on usein maalaustaiteen tekemiseen epäsopivaa. Hän halusi muuttaa ympäristöä kiinnostavamman näköiseksi, ja vaikuttaa omaan elinympäristöönsä positiivisella tavalla. Väänänen antoi hankkeeseen valituille taiteilijoille vapaat kädet tyyliin ”tämä on sinun huoneistosi, tee mitä lystäät”. Väänänen on elänyt täyspäiväisen taiteen tekemisellä eri muodoissaan vuodesta 2011 lähtien. Väänäseltä oli vasta tulossa talon ensimmäiseen kerrokseen oma teos sekä yhdessä laulaja Emma Salokosken kanssa tehty teos. Väänästä kiinnostavat tyhjilleen jääneet rakennukset, missä hän haluaa antaa mahdollisuuksia erilaisille taiteilijoille toteuttaa taidettaan. Oli myös ok, että vaikka epäonnistui aluksi, kannatti silti tehdä. Olemme saaneet kuntoutujilta hyvin positiivista palautetta. Sini Havukaisen omalaatuinen, eläintä muistuttava teos, joka on koostettu eri materiaaleista.. – Kehotin heitä voimakkaaseen kokeellisuuteen, ja kokeilemaan uutta oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Huonoilla välineillä vaatii paljon, että saa tehtyä taiteen näköistä. – Esimerkiksi silmän maalaamisessa voi olla 40 työvaihetta, ja jos silmänkiillon tekemisessä sormi lipsahtaa, kaikki työvaiheet pitää aloittaa alusta. Ammattimaisena graffititaiteilijana Väänänen pitää spraymaalilla maalaamisessa kiitollisena sitä, että jos jotain menee mönkään, päälle voi maalata ja teoksen korjaaminen onnistuu. Hän korostaa, että menestyminen taloudellisesti taiteilijana ei riipu pelkästään taidosta vaan se on monen tekijän sum– Uskomme taiteenteon parantavaan voimaan. Viidennessä kerroksessa oli esillä Väänäsen maalaamia näyttäviä naisten muotokuvia. Heille kertyi mukavasti töitä syksyksi. SPRAYLLA MAALAAMINEN VAATII TAITOA. Tämä saattoi olla tietoistakin, koska seuraava taiteilija näki edellisten tekemät työt, ja saattoi niiden mukaan mukailla omiaan. – Spray-maali on ankea taiteenteon väline kuten moottorisaha. Väänänen sekoitti näyttelyä varten 1 400 litraa maalia eri värisävyihin kolmen litran astioihin. Katsoja voi mielessään kuvitella, mitä oli kenties tapahtunut. Salokoski työsti teokseen äänimaiseman. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: PURKUTAIDE Katu-, äänija valotaidetta Luovuus valtasi kerrostalon leivinuunin päälle. Väänänen on maalannut mielivälineellään spray-maalilla neljännesvuosisadan. Taide antoi tyhjälle talolle aivan uudenlaisen elämän. Heinäkuun puolivälissä noin puolet oli jo myyty, ja tiedusteluja tuli päivittäin. Jotkut taiteilijat saivat myös tilaustöitä. Se pitää sen edelleen kiinnostavana. Värikkäiden teosten värisävyt vaihtelevat ikään kuin jatkumona huoneistosta toiseen. Irtonaiset työt, kuten taulut olivat myytävinä. Aloittaessaan 90-luvun alussa hänellä oli ajatuksena koristella ja elävöittää harmaita betonipintoja. Taiteilijat tekivät teoksiaan parista päivästä muutamaan viikkoon. Taiteen kotitalo –näyttelyn järjestäjä ja taiteellinen johtaja Jouni Väänänen tekemiensä taulujen edessä. Heli Vepsäläisen teos. Hänen asiakkaitaan ovat muun muassa isot yritykset ja kaupungit. Joidenkin huoneiden installaatioissa oli runsaasti taiten tehtyjä yksityiskohtia. OPPIA JA MALLIA ULKOMAILTA. Useimmat taideteokset näyttivät varsin hyvin ja huolella tehdyiltä
Taiteen kotitalo on isoin näyttely tähän asti pidetyistä. JÄLKEEN ma. ENNEN . Vuonna 2016 Keravalla oli edellinen isompi Väänäsen järjestämä Purkutaiteen näyttely, jossa oli mukana yli sata taiteilijaa seitsemästä maasta. Väänänen on käynyt hakemassa mallia näistä kohteista. Teos Viv Magia. Häntä kiinnostavat tyhjilleen Jukka Hakasen teos.. Pitää myös tuottaa taidetta, jossa on tarina, ymmärtää markkinoinnista ja osata tuoda itseä esille. Hän on myös taiteilijana mukana Ranskan Vannesissa Dédale -näyttelyssä. Taiteen kotitalo oli jo kahdeksas purkutalonäyttely, jota Jouni Väänänen on ollut järjestämässä. Ulkomailla, kuten Ranskassa ja Saksassa taidetta purettavissa kiinteistöissä on tehty enemmän. Marko Saarelaisen teos. TYHJÄT TILAT TAITEEN KÄYTTÖÖN. Valmiin taiteen jälkeen tilat olivat varsin erinäköisiä kuin aikaisemmat ilkivaltaa kokeneet tilat. Kaisa Vuorisen teos. Nyky-yhteiskunnassa korostuu taiteilijoiden yrittäjyys. – Pelisäännöt pitää ymmärtää varhaisessa vaiheessa, ja kehittää itseä niitä kohti. Näyttely pidettiin vanhoissa liikekiinteistöissä. Pienimuotoisia muiden tekijöiden järjestämiä taidenäyttelyitä purettavissa kiinteistöissä on ollut lisäksi muun muassa Imatralla ja Lappeenrannan kaupunginteatterin purkuun liittyen. 46 | Antiikki ja taide Keravan Ahjon purettavan kerrostalon kaikki 30 huoneistoa viidessä kerroksessa saivat taidetta tiloihinsa ja seiniinsä. Esimerkiksi Berliinin The Haus -näyttelyssä vanha pankkirakennus tehtiin täyteen taidetta. Väänänen sanoo pyörineensä hylätyissä taloissa puolet elämästään. Näyttelyitä on ollut muun muassa Tuusulassa, Järvenpäässä ja Helsingissä. Hyvä ulosanti on tärkeä. Nina Kuukarin teos
Pyrimme poimimaan ideoita, jotka poikkeavat selvästi tämän tämän näyttelyn toteutuksista, Väänänen valottaa. Heidän oman tekemisensä lisäksi sillä on muutakin arvoa monella tavalla, kuten näkyvyys ja verkostoituminen. Antiikki ja taide | 47 – Vastaisuudessa meillä on tarkoitus laajentaa palettia entisestään, ja tehdä vielä monipuolisempaa taidetta. Suomessa on paljon tiloja tyhjillään, ja toisaalta tilojen tarpeessa olevia taiteilijoita. Erilaisten taiteilijoiden kanssa on antoisaa toimia. Eli se opettaa, mikä on taiteen merkitys elämässä, Väänänen kiteyttää. Purkutaide ei pääty tähänkään näyttelyyn. Haluan luoda ponnahduslaudan taiteilijoille, joista kukaan ei ole kuullut, mutta joista voi tulla yllättävän suosittuja – ja harrastajista tulee vähintään puoliammattilaisia. John Sundbergin teos. Tuntemuksen kautta kävijä ymmärtää, että taide on ollut hänelle merkityksellistä. Olemme jo saaneet useita ehdotuksia vastaavista toteutuksista. Purkutaiteella Väänänen haluaa olla muuttamassa vanhoja, luutuneita käytäntöjä. Haluan luoda uutta, antaa erilaisia mahdollisuuksia ja olla tekemässä kokeiluja. Hän pohtii niiden entistä elämää ja sitä, miten niille voisi antaa uuden elämän. Väänäsellä on jo uusia suunnitelmia, joista hän ei voi vielä kertoa enempää. Kun maa on täynnä tyhjiä kiinteistöjä, mahdollisuuksia on lukemattomia. – Toivon, että kun tällaisten näyttelyiden kautta saadaan näkyvyyttä, ymmärrettäisiin potentiaali, ja voitaisiin toteuttaa erilaisia variaatioita konseptistamme. – Usein harmitellaan sitä, että kun on tehty hieno kokonaisuus, se katoaa ja tuhoutuu rakennuksen mukana. Einari Leskisen teos. UUSIA SUUNNITELMIA. – Vastaisuudessa meillä on tarkoitus laajentaa palettia entisestään, ja tehdä vielä monipuolisempaa taidetta. Se tuntuu näyttelymme kävijöistä pahalta, mutta taiteen katoamisessa on tärkeä osa koko ideasta. Tilanne näytti tosin hyvältä, kun jo parin viikon jälkeen täyttyi koko suositun näyttelyn 6 000 kävijän tavoite. – Minusta purkutaloissa muiden taiteilijoiden kanssa pyöriminen on mukavaa. Teos Viv Magia. jääneet rakennukset. 3 yes art. Sheikki teos. – Minua kiinnostaa yllättävän vähän taloudellinen puoli. Joskus Väänänen tosin miettii, onko hommassa mitään järkeä. Mion teos. Nämä hän haluaisi yhdistää. Montaa kävijää harmittaa, että upeat näyttelyn graffitit häviävät. TAITEEN KOTITALO MOUKARITIE 4, 04220 KERAVA. Taiteen kotitalo –näyttelyn hän järjesti pitkälti omilla rahoillaan ja pienellä Keravan kaupungin tuella. . Kaisa Vuorisen teos. Skate wars the movie yksityiskohta. Jarno Sinivaaran teos
Vain 18 kuukautta sen jälkeen kun puhelin patentoitiin Yhdysvalloissa vuonna 1877, Helsinkiin rakennettiin ensimmäinen puhelinlinja. Kun puhelimet yleistyivät, rikkaat talot uusivat laitteitansa ja myivät käytetyt eteenpäin muille linjaan liittyneille taloille. jäveden Viestilaitemuseon Tukiyhdistys ry. Aikojen saatossa niitä on esimerkiksi kunnostettu toimimaan kiekkovalitsimilla, kertoo Petä1800-luvun lopun puhelimet olivat koristeellisia. Näyttelyn vanhat puhelimet ovat peräisin Huittisten puhelinyhdistyksen kokoelmasta. Vanhat puhelimet ovat kuitenkin säilyneet sisustusesineinä ja käytössäkin aivan viime vuosikymmeniin asti. 48 | Antiikki ja taide S Puhelin ja radio olivat merkki varakkuudesta Olohuoneen keskipisteet Puhelin ja radio olivat aikanaan ylellisyystarvikkeita, joita löytyi vain varakkaimmista taloista. Siksi esillä olevat puhelimet ovat osittain hyvinkin kuluneita, vaikka niiden viimeistelty muotokieli on vielä hyvin nähtävissä. PUHELINYHDISTYKSISTÄ VALTION VERKKOON. Petäjäveden radioja puhelinmuseossa on esillä 1800-luvun lopun puhelinkeskuksia ja puhelinkoneita, joista osaa on käytetty ahkerasti vielä 1900-luvun loppupuolellakin. Aluksi puhelimet toimivat paikallisissa verkoissa, paikallisten puhelinyhtiöiden kautta. – Suomessa käytettiin käsivälitteistä puhelinverkkoa yleisesti 1950-luvulle asti ja vasta vuonna 1972 automatisoitiin viimeinen käsivälitteinen yleisölle tarkoitettu verkko. Valtion puhelinlaitokseen yhtymiseen saakka piti jokaisen puhelimen haluavan itse vetää korpeen puhelinlinja ja ostaa oma puhelinkone, koska pienillä puhelin. Puhelinlinjat yleistyivät nopeasti ja vuonna 1908 Suomessa oli jo yksi puhelin kahtakymmentä ihmistä kohden. uomalaiset ovat aina olleet puhelinkansaa. Hyvästä radiovastaanottimesta sai maksaa vähintään työmiehen kuukausipalkan. – Aina 1950-luvulle saakka niin Petäjävedellä kuin useimmilla muillakin pienemmillä paikkakunnilla oli oma puhelinyhdistys. Puhelimia oli vain rikkaimmissa taloissa: esimerkiksi Petäjävedellä puhelin löytyi vain pappilasta, pankinjohtajalta ja nimismieheltä. sihteeri Esa Salldén
Valtaosa Petäjäveden radioja puhelinmuseoon päätyneistä esineistä on niin sanottuja latolöytöjä. Museo on saanut harkinnanvaraisia avustuksia Museovirastolta. Löytöjä voi tarjota Petäjäveden museolle.. yhdistyksillä ei ollut varaa eikä väkeä näitä hommia hoitamaan, Salldén jatkaa. Petäjäveden radioja puhelinmuseo on avoinna kesäkaudella päivittäin su-pe 11–18, la 11–16, talvikaudella sopimuksen mukaan ennakkotilauksesta. Vanhat puhelinkeskukset ovat 1800-luvun lopulta. Suunnilleen käsikynkkää puhelimen yleistymisen myötä kulki myös radion matka. Radion ja puhelimen historia kytkeytyvät toisiinsa myös siten, että ennen radion keksimistä puhelin hoiti toisinaan radion virkaa. Radioita alkoi esiintyä kotitalouksissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun yleisölle suunnatut yleisradiolähetykset alkoivat, mutta niin laitteita kuin lähetyksiä oli sotilaskäytössä olemassa jo aikaisemmin. Tällaisia radioita ei museon tietojen mukaan ole säilynyt näyttelykappaleen lisäksi kuin yksi. Kun siis nosti Yksi näyttelyn harvinaisimmista esineistä on Tikkakoskella valmistettu Tele-Tikka -radio noin vuodelta 1952. Radion matka militääripuolen viestinvälityskojeesta kaupalliseksi massaviestintävälineeksi on ollut polveileva ja pitkä, toteaa Radioja puhelinmuseon opas Jan-Mikael Nurmela. RADIO KEHITTYI VÄHÄN KERRALLAAN. Kännyköissä on periaatteessa ihan samanlainen magneetti ja sähköinen ohjaus kuin satavuotiaissa radioissakin, Salldén ja Nurmela kertovat. RADIOLÄHETYKSIÄ PUHELIMEN KAUTTA. – Yleensä sanotaan, että radion on keksinyt italialainen fyysikko ja liikemies Guglielmo Marconi, mutta todellisuudessa radiota on ollut jalostamassa ainakin parikymmentä henkilöä, joista jokainen on tuonut keksintöön oman osansa. Vanhoja radioita ja puhelimia pölyttynee edelleen varastoissa ja vinteillä valtava määrä. Petäjäveden museossa on esillä varhaisia, 1920-luvun radioita, joissa vastaanotin ja torvimainen metallikaiutin ovat erillisinä osina. Kun pahvikartiokaiutin keksittiin vuonna 1927, torvikaiuttimet jäivät historiaan. Antiikki ja taide | 49 Olohuoneen keskipisteet TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Esa Salldén (vas.) ja Jan-Mikael Nurmela kertovat, että Petäjäveden radioja puhelinmuseo on harrastajien perustama ja ylläpitämä museo, jossa vierailee vuosittain noin tuhat kävijää. – Pahvikartiokaiuttimessa on huomattavasti parempi äänenlaatu ja niissä käytetty tekniikka on käytössä yhä tänäkin päivänä. Esimerkiksi Unkarissa lähetettiin puhelinverkon kautta uutisia jo vuonna 1892 Tivadar Puskásin kehittämässä Telefon Hírmondó -lähetyksessä. Museon mittavaan vanhojen puhelinten ja radioiden varaosavalikoimaan voi tutustua museon nettisivuilla osoitteessa www.radiomuseo.fi
Maailman ensimmäinen yleisradioasema KDKA Pittsburgh USA:ssa käynnisti toimintansa tammikuun 2. – Tällainen radio oli myös presidentti Risto Rytillä. Esineet on saatu pääasiassa lahjoituksena yksityisiltä ihmisiltä ja keräilijöiltä, jotka ovat halunneet kokoelmansa paremmin esille. NOIN 200 SUOMALAISTA VALMISTAJAA. päivänä vuonna 1921. Isäkin sanoi, että pitää olla hiljaa ja istua nätisti sylissä. ”Oli vuosi 1926. Sitten tuli joulu ja hän käski kyläläiset joulukirkkoon. Kalliimmassa mallissa oli myös kansi, joka esti pölyn pääsemisen koneistoon, Salldén esittelee. Museosta kerrotaan, että varsinkin radiotuotanto on sotien jälkeisenä aikana ollut Suomessa yllättävän vilkasta. Petäjäveden museossa on esillä noin 4 000 luetteloitua esinettä, joista vajaa 20 prosenttia on puhelimia ja loput radioita, varaosia, televisioita, äänentoistolaitteita ja muita aiheeseen liittyviä esineitä. Esimerkiksi Helvarin nojatuolimalli erottuu radioiden joukosta ylöspäin suunnatun kaiuttimensa ansiosta. Varsinkin 1920-luvulla oli myös paljon valmistajia, jotka kokosivat radioita rakennussarjoilla ja tekivät radioihin koppia suomalaisesta puusta: tuontitullien vuoksi kokonaisten laitteiden saaminen Suomeen oli kallista ja hankalaa. – Yhdysvalloissa tykättiin koristeista ja kiemuroista. Kaikki oli hiljaa. Esimerkiksi puusepät tekivät radioita ja myivät niitä omilla tuotemerkeillään. Alaan liittyviä dokumentteja museon kokoelmaan kuuluu kymmeniä tuhansia. – Puhutaan noin 200 valmistajasta, mutta kaikkia tuskin edes tunnetaan. . Ajan muotoilutrendit vaikuttivat myös puhelinten ulkonäköön. Suomessa radioiden muotokieli oli usein pelkistettyä ja saksalaisista malleista kopioitua, mutta myös muotoiluhelmiä joukkoon mahtuu. ” – Helsingin kaupunginkirjasto, Sirkka Perttula Orimattilasta muistelee radion saapumista kotipaikkakunnalleen Pahvikartiokaiuttimessa on huomattavasti parempi äänenlaatu. Radion myyntihinta olisi useita tuhansia euroja. Kokoelman vanhimpia esineitä ovat 1880-luvun puhelimet, elektroniputki vuodelta 1918 ja radio vuodelta 1921. 50 | Antiikki ja taide RADIO SAAPUI SUOMEEN . Suurelle yleisölle suunnatut säännölliset radiolähetykset täyttävät sata vuotta. Esineitä on sekä Suomesta että muualta maailmasta. Eri maissa oli myös omat mieltymyksensä radioiden ulkonäön suhteen. Suomessa vietettän yleisradiolähetysten 100-vuotisjuhlia vuonna 1923, kun Tampereen radion aloituksesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Sieltä tuli sitä puhetta ja soittoa – kovaa. Sanoi että ”se ei ole Jumalan sanaa mikä tulee mustasta torvesta. Tämä Ericssonin puhelin 1930-luvulta henkii funktionalismia. Naapurin kauppias osti Kolkkisten kylään ensimmäisen radion. Tämä näkyi myös vientituotteissa: Japanista Amerikkaan viedyissä radioissa on aivan oma tyylinsä. Nurkassa pöydällä oli iso musta torvi. Helsingin Puhelinyhdistyksen lankaradiolähetykset jatkuivat 1930-luvulta aina 1950-luvulle saakka, museosta kerrotaan. Suomalaiset radiotehtaat Asa, Helvar ja Salora ovat saaneet museossa omat merkkikohtaiset näyttelytilansa. Koska esineet olivat kalliita ja ne valmistettiin käsityönä, laadusta ja koristeellisuudesta ei tingitty. Yleisradio aloitti toimintansa syksyllä 1926 ja sen monopoliasemaa alettiin vahvistaa vuonna 1927 muun muassa vaikeuttamalla mainosmyyntiä. Yksi vanha mummo, Olga, seisoi ovella ja piteli karmista kiinni. Väkeä tuli paljon – tupa täyteen ja mekin mentiin. Laitteisiin käytettiin hyviä puulajeja, Suomessa esimerkiksi visakoivua. Sekä radioiden että puhelimien muotoilun eteen nähtiin aikoinaan paljon vaivaa. MUOTOILUA SUOMESSA JA ULKOMAILLA. Lisäksi suomalainen ja ulkomainen sotilasja ammattiradiotuotanto esittäytyy omana osastonaan. Se oli tuotannossa vuosina 1936–1939. Petäjäveden radioja puhelinmuseon harvinaisin ja myös rahallisesti arvokkain esine on täysin käyttämätön Ducretetradio Ranskasta vuodelta 1925. Harrastajapohjalta toiminut radio sai tulonsa lähinnä mainosmyynnistä ja radiolupien myynnillä. Nurmela sanoo, että esimerkiksi ”jenkkivehkeen” tunnistaa heti. Se oli kaikille uutta. Se on itse piru.” Olga lähti pois eikä koskaan enää kuunnellut radiota. Ennen pahvikartiokaiuttimen keksimistä vuonna 1927 radioissa oli erillinen vastaanotin ja torvikuuloke. Uuden kaiutintekniikan myötä radiot alkoivat yleistyä myös kodeissa: 1930-luku oli radion kehityksen kulta-aikaa.. YLEISRADIOLÄHETYKSET TÄYTTÄVÄT 100 VUOTTA . Radiokanavan ensimmäisiä ohjelmia olivat muun muassa jumalanpalvelus ja presidentinvaalien tuloslähetys. puhelimen kuulokkeen korvalleen tiettyyn aikaan viikosta, saattoi kuulla, kuinka joku luki linjalla sanomalehtiä! – Suomessa ei tällaista puhelinverkon kautta toimivaa radiota ole tiettävästi ollut, mutta puhelinverkkoa pitkin lähetettyjä lankaradiolähetyksiä kyllä. Vasta kun Kiinan, Saksan ja Japanin tuonti yleistyi, radioteollisuus Suomessa hiipui
Allekirjoitus: ................................................................................................................... -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Sähköposti: ..................................................................................................................... Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Lehden saajan nimi: ................................................................................................. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. 09 413 97 300 Karprint Oy Antiikki ja taide Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI % Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... 1) Tilaus Tilaan r itselleni r lahjaksi Antiikki ja taide -lehden (6 nroa/vuosi) r kestotilauksena 39€/v r määräaikaisena 44€/v. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Puhelin: ............................................................................................................................. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Puhelinnumero: .......................................................................................................... Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Nimi: .................................................................................................................................... Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.fi tilaukset@karprint.fi Puh. Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Lähiosoite: .....................................................................................................................
Suomen ainoa mayatutkija Harri Kettunen Avaan hieroglyfien saloja Kaukana mayojen asuinalueelta, pienessä päijäthämäläisessä kylässä Orimattilan Virenojalla istuu muhkeassa laiskanlinnassaan Harri Kettunen. 52 | Antiikki ja taide Dosentti Harri Kettunen on väitellyt mayataiteesta. Tällä hetkellä hän tutkii pääosin mesoamerikkalaisia kirjoitusjärjestelmiä.
Tavallinen kansa ei raapustanut hieroglyfejä seiniin. Uutta tietoa hieroglyfeistä syntyy arkeologisten kaivausten ja uusien löytöjen tuloksena. Nojatuolitutkimus ei enää kuitenkaan riitä siinä vaiheessa, kun kirjoitusjärjestelmää peilataan sen kulttuurin kautta, jossa se on syntynyt. Vaikka kieliä on 30, alankoalueiden kielet – ja etenkin chol-kielet – ovat lähimpänä hieroglyfimayaa kuin muut kielet. Covid19-pandemia on sitonut Kettusen tutkimukset tällä hetkellä kotimaahan. Siihen liittyy kielentutkimisen lisäksi arkeologia, etnologia ja historiantutkimus sekä eläinja kasvitiede, koska luonto on voimakkaasti esillä niin hieroglyfeissä kuin taiteessakin, mayataiteesta väitellyt Harri Kettunen kertoo. – Haastattelin häntä 1990-luvun loppupuolella Pietarissa, jolloin hän totesi, että mikä tahansa ihmisen keksimä järjestelmä on sellainen, jonka ihminen voi ratkaista. HANKALAT LOGOGRAMMIT. – Hyvin pieni määrä on niitä kirjoittanut ja hyvin pieni osannut lukea. ELIITIN TIETOTAITO. Knorozovin metodi mayahieroglyfien avaamiseen on ollut hieman saman tyyppinen kuin kryptografia – vihollisten sanomien avaaminen. Kettunen muistuttaa kuitenkin, että hieroglyfijärjestelmä oli eliitin kulttuuria. Niiden kautta kun menemme taaksepäin, on meillä aika hyvä arvaus siitä, minkälainen kieli on ollut silloin, kun hieroglyfitekstejä on kirjoitettu. Esimerkkinä voisi sanoa, että mayoilla on ollut satoja merkkejä, kun meillä suomen kielessä aakkosia on vain vähän yli 20 ja silti vielä 1800-luvun alkuvuosikymmeninä meillä ei monikaan osannut lukea ja kirjoittaa. Ratkaisevassa asemassa mayojen hieroglyfien tutkimuksessa oli Yuri Knorozov (1922–1999), joka oli 1950-luvun alussa sen aikaisen Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen. Normaalioloissa ulkomaan matkapäiviä työkentälle ja konferensseihin on noin kolmannes vuodesta. Knorozov ei poistunut tutkimustensa aikana lainkaan Neuvostoliitosta. – Hiomme kollegoiden kanssa jatkuvasti sanojen ja tekstien merkitystä, hiljalleen ymmärrys muinaisesta kielestä ja kulttuurista kasvaa. Tutkimuksessa päästään eteenpäin, jos äännevastaavuudet saadaan selville. Muun muassa muutama vuosi sitten löytyi foneetAvaan hieroglyfien saloja Harri Kettusen viime vuonna Espanjan kuninkaallisessa historia-akatemiassa tutkima 1500-luvulta peräisin oleva käsikirjoituksen sivu. Arvion mukaan alle viisi prosenttia. Tämän kaiken pystyy tekemään kotona ilman että käy alueella. – Ne liittyvät ihmisten tapoihin tehdä asioita, ruokaan, juomaan, jokapäiväiseen elämään ja jopa maaperään. Kun Harri Kettunen aloitti omat tutkimuksensa 1990-luvulla, oli hieroglyfitutkimus jo suhteellisen pitkällä. KU VA : HA RR I KE TTU NE N. Paikan päälle on lähdettävä, kun ryhdytään katsomaan tarkemmin mitä kirjoitusjärjestelmän sisällä olevat sanat merkitsevät. Uusia sanoja löydetään koko ajan. – Tietysti hieroglyfit toimivat myös tietynlaisena propagandavälineenä. – En voisi tutkia esimerkiksi mayojen hieroglyfejä menestyksellisesti, ellen olisi viettänyt riittävän paljon aikaa maya-alueella. – Olen tehnyt tietokannan mayojen hieroglyfeistä. Eli kansa pidettiin aisoissa, kun eliitti ilmaisi, että heillä on tietotaito sekä yhteydet jumaliin. – Muinaisia kirjoitusjärjestelmiä pystyy toki tutkimaan ilman, että haistetaan, maistetaan ja koetaan sitä maailmaa, missä ne ovat syntyneet. Ensin katsotaan tiettyjä yhdenmukaisuuksia ja pikkuhiljaa huomataan, että kielellä on tiettyjä äänteitä ja rakenteita. – Tiedämme aika tarkkaan minkälainen mayojen kieli on. Antiikki ja taide | 53 K TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA ulttuuria ei voi kuitenkaan lähestyä ainoastaan yhden tutkimusalan kautta. Kettunen antaa esimerkin. – Samantyyppisiä menetelmiä voidaan käyttää muinaisten hieroglyfien järjestelmän ratkaisemiseen
– Illalla materiaalien analysointi jatkuu leirillä hämähäkkiapinoiden seuratessa touhua puiden oksilta. – Olemme maailman suurin tutkimusjärjestö alalla, joten samalla tulee seurattua kollegoiden välityksellä koko maailman mayatutkimusta. Myös muun muassa tietyt kuninkaallisten tittelit, jotka ovat jääneet historian havinaan, ovat haasteellisia, Harri Kettunen toteaa. Esihistoria on Kettusen lähellä myös kotimaassa. 54 | Antiikki ja taide tisesti kirjoitettu sana, joka ei ollut aiemmin esiintynyt missään. – Mikäli samaa termiä ei ole kirjoitettu myös foneettisesti, on tekstin sisältöä vaikea tietää. 20 vuotta Orimattilassa asuneelle Kettuselle selvisi vasta muutama vuosi sitten, että hänen isoisänsä isä sekä tämän isä olivat kotoisin Virenojalta. Kirjoja, jotka opettavat lukemaan hieroglyfejä on maailmalla vain muutama. Suolaa tarkoittava sana oli foneettisesti kirjoitettu ja se löytyi seinämaalauksesta, joka kuvasi markkinapaikkaa, jossa oli myyty erilaisia tuotteita. Mayoja on tänä päivänä yhtä paljon kuin suomalaisia. painos verkossa vapaasti saatavilla. Rantatörmät näkyvät edelleen Virenojalla Porvoonjoen kohdalla. Isoa aineistomassaa voi analysoida hyvin tietokoneella. Kontekstista voidaan toki tietää jotain, mutta työ on kuitenkin salapoliisityötä. Kirja on käännetty kaikkiaan seitsemälle kielelle. Etsimme, löytyykö jostain vastaavia lauseita foneettisesti kirjoitettuina, jolloin tekstiä pystytään purkamaan sitä kautta. Lisähaastetta tuo se, että tietty tapa on voinut hävitä kulttuurista kokonaan. Hieroglyfit tietokannaksi Harri Kettunen tutkimassa mayojen muinaista ihmisuhrausta Actun Tunichil Muknal -luolan kristallihautakammiossa Belizessä. Kettusen ensimmäinen kirja ilmestyi Suomessa vuonna 2003. Kenttätyötäkin kuitenkin tarvitaan. Täältä on lähdetty vuorotellen merikalaan ja järvikalaan silloin, kun Helsingin päällä oli vielä vettä ja merenranta kulki Orimattilan kohdalla. Mesoamerikka, jossa alue sijaitsee, on puolestaan Pohjoismaiden, pois lukien Grönlanti, kokoinen. Monumenttien näkeminen ja lukeminen paikan päällä on aivan eri asia kuin pelkästään valokuvien tai piirrosten analysointi. – Siirrämme nykymayoille heidän esi-isiensä tietoutta yhteistyössä. – Tämä on Suomen esihistorian kannalta olennaisen tärkeää aluetta. Kettunen pystyy tekemään hieroglyfitutkimusta aika hyvin myös Virenojalta käsin. – Tällainen esimerkki oli helppo – kuin valmiiksi hopealautasella tarjoiltu. Dosentti Harri Kettunen on purkanut lähes 2 000 vuotta käytettyjä hieroglyfejä ainutlaatuiseksi tietokannaksi, joka palvelee niin tutkimusta kuin opetustakin. Kontaktit muihin tutkijoihin ovat tutkimusten kannalta äärimmäisen tärkeitä. ?. . Siitä on nyt jo 17. Hieroglyfijärjestelmä oli eliitin kulttuuria KU VA : HA RR I KE TTU NE N. Ongelmia tuottavat logogrammeilla eli sanamerkeillä kirjoitetut tekstinkappaleet, joita on paljon. Suomen ainoa mayatutkija Harri Kettunen toimii Euroopan mayatutkimusjärjestö Wayebin puheenjohtajana ja koordinoi tutkimusta Euroopan tasolla. Kirjan kahdeksas, ensimmäinen nykyiselle mayakielelle käännetty, versio on parhaillaan työn alla. Joskus taas tiedämme, mitä sana tarkoittaa, mutta emme tarkalleen, miten se on äännetty. Lahden ja Orimattilan rajalla oleva Rengonjoki on yhdistänyt Pennalassa sijainneen muinaisjärven Ancylusjärveen. – Silloin puhutaan nojatuoliarkeologiasta. – Mayatutkijan on syytä tietää myös naapurikulttuureista. AINUTLAATUINEN TIETOKANTA. – Sen jälkeen olen kirjoittanut kollegani Christophe Helmken kanssa sen englanniksi. Maailmallakaan mayatutkijoita ei ole kuin muutama tusina. Maya-alue on aika tarkalleen Suomen kokoinen. Siihen vaikuttaa myös se, että kulttuuri on muuttunut. Vaikka osaisimme lukea tekstin äänteellisesti, niin arvaukseksi jää, tiedämmekö mitä se tarkoittaa. Sieltä ja lähiseudulta löytyy edelleenkin mielenkiintoisia muinaispaikkoja, Harri Kettunen kertoo. Koska tunsimme äänteet ja tiesimme äänteiden vastaavuuden kielessä, pääsimme muinaiseen kieleen sanakirjojen ja nykykielien avulla. Hieroglyfit kertovat muinaisesta kielestä ja kielen kautta kulttuurista. SUOMEN ESIHISTORIA LÄHELLÄ. Tutkijan naapurissa oleva Myllykulma on puolestaan yksi Suomen vanhimmista asutetuista alueista
Astian yläreunassa kerrotaan, että kyseessä on Naranjon kuningas K´ahk´Tiliw Chan Chahki n kaakaokuppi. Roll-out-valokuvaustekniikalla avattu kuva keraamisesta juoma-astiasta mayojen klassiselta kaudelta 600–700-lukujen taitteesta. Kuvallisessa tarinassa kani on varastanut Manalan jumalan vaatteet ja hatun ja irvailee tälle alatyylisin sanankääntein. Analyysi: Harri Kettunen. Mutta jos kuvaa katsoo tarkkaan, voi kanin nähdä piileskelemässä Auringonjumalan takana – valmiina uusiin kepposiin. Astian korkeus 26 cm ja halkaisija 13,8 cm. Auringonjumala toteaa, että kani on saatu kiinni ja että se on Kuunijumalattaren luona. Antiikki ja taide | 55 Kiroileva kani Harri Kettunen tutkimassa muinaisten mayojen uhriluolia Roaring Creek -laakson alueella Länsi-Belizessä. Astian toisella puolella Manalan jumala on kuvattu polvistuneena Auringonjumalan eteen – valittaen tälle, että kani vei hänen vaatteensa ja arvotavaransa. KU VA : HA RR I KE TTU NE N. ?. Valokuva: Justin Kerr
Kuva: Tapio Käpin albumi. Kellon koneisto on kiehtova kokonaisuus. Työ on ennen kaikkea tarkkuutta vaativaa, Tapio Käppi sanoo ja esittelee kelloseppäkoulussa tekemäänsä lopputyötään, titaanikuorista kelloa, jonka kellotaulu on spekroliittia. Joitakin varaosia voi kyllä valKelloseppä Tapio Käppi korjaa vanhoja aikarautoja Kello raksuttaa mennyttä aikaa Tapio Käppi työhuoneessaan. Seinällä suomalainen Valmet-kello. 56 | Antiikki ja taide A elloseppä Tapio Käppi huoltaa ja korjaa kelloja jo toisessa polvessa Lahden Nastolassa. – Jokin aika sitten jouduin keskeyttämään työn ja jättämään korjattavan kellon pöydälle, jotta sain nukkua yön yli keksiäkseni, miten työ tehdään. Mikään työ ei kuitenkaan ole jäänyt kesken paitsi siinä tapauksessa, ettei ole löytynyt tarvittavia varaosia. Tuleeko useinkin eteen hankalia tilanteita. – Nuorempana olin myös töissä isän liikkeessä, ja ala tuli tutuksi lapsena leikkiessäni isän työhuoneessa. Tässä työssä ei ole apuna ohjekirjoja, vaan työ vaatii kykyä itsenäiseen päättelyyn. Kuva: Timo Elo Kelloseppä Tapio Käppi on 30-vuotisen työuransa aikana ehtinyt tutustua monenlaisiin ajannäyttäjiin. – On vaikea sanoa isän puolesta, miksi hän aikoinaan valitsi juuri tämän alan, mutta ehkäpä lahjat viittasivat siihen. Hän on valmistunut kellosepäksi Tapiolan kelloseppäkoulusta vuonna 1989. Hänen nyt jo edesmennyt isänsä Viljo Käppi sai kellosepän paperit vuonna 1957 samasta koulusta, jonka nimi tuolloin oli Lahden kelloseppäkoulu. Kaiken kaikkiaan tämä on mukavaa työtä, jossa joka viikko kohtaa uusia haasteita. Kuva: Tapio Käpin albumi Tapio Käpin opintojen näyttävä lopputyö
Hyvä työ on puhunut puolestaan.. – Rannekellot tulevat huoltoon eri puolilta Suomea, kun taas seinäkellot ovat yleensä omalta paikkakunnalta. Muulta töitä tulee lähinnä puskaradion välityksellä. Antiikki ja taide | 57 TEKSTI: TIMO ELO Sodan jälkeen ”Seinäkellojen Mersuja”, Gustav Becker -seinäkelloja ei enää valmistettu. Rannekelloja ei Suomessa ole valmistettu teollisesti. Maailmalla myydään paljon myös käytettyjä kelloja esimerkiksi Chrono 24 -sivuston välityksellä. – Mitä hienompi kello, sitä tarkemmin se on koottu! Vastaavasti jonkin halvan kiinalaisen kellon kertakäyttökoneistossa voi olla melkeinpä hiekanjyviä. – Maallikko ei välttämättä ymmärrä tällaisen kellon nähtyään, miksi se on niin kallis. Joskus vanha voi jopa olla vastaavanlaista uutta kalliimpi etenkin silloin, kun määrättyä kelloa ei ole uutena enää saatavissa. Yleensä tämän merkkisten kellojen hinnat liikkuvat kymmenissä tuhansissa ja Käpin huoltama kello oli noin 30 000 euron arvoinen. Kellosepän tyypillisin asiakas on kuitenkin paikkakuntalainen patterinvaihtaja. Tapio Käppi ottaa esiin aikakauslehden, jonka ilmoitussivulla olevan vuonna 1984 valmistetun Patek Philippe -kellon hinnaksi mainitaan 226 875 euroa. – Valitettavasti meillä Suomessa ei ole omaa kelloteollisuutta. Ei ole paljon eroa, ostatko käytetyn tai uuden arvokellon. – Valmetin kellotehdas perustettiin, jotta saataisiin sodassa olleille miehille töitä. Kellotaulussa luki VALMET. Kellotehdas työllistikin jonkin verran taitavia käsityöläisiä. Vanha kello kannattaa aina tuoda arvioitavaksi, saattaahan olla niin, ettei yhtä hyvää tänä päivänä enää tehdä. KALLIS KELLO. Se vain on ainutlaatuinen. Kuva: Tapio Käpin albumi Kello raksuttaa mennyttä aikaa mistaa itsekin, kunhan vain on olemassa tarvittavat erikoistyökalut. Erikoisuutena voidaan mainita takavuosien Valmetin seinäkellot, joiden valmistus lopetettiin 1980-luvun lopussa. – Kyllähän rahaa voi panna huonompaankin tarkoitukseen. Ne olivat yksinkertaisia ja vahvoja. KORJAAMINEN KANNATTAA. Heitä on ylivoimaisesti eniten. Ennen tehtiin tavallisetkin kellot paljon tarkemmin, Tapio Käppi sanoo. Sitä paitsi ostavathan jotkut kalliita autojakin. Se edustaa hyvin erikoislaatuista käsityötaitoa. Kaukaisimmat Käpin asiakkaat ovat Espanjasta, jossa nimi on mainittu paikallisessa Suomi-radiossa. Tapio Käppi kertoo asiakkaiden tuovan tasaiseen tahtiin korjattavaksi sekä ranneettä seinäkelloja. Kallein Käpin korjaama kello on ollut Patek Philippe
Tämä on siinä mielessä tarkin käsityöammatti. Hyvä kello palvelee omistajaansa koko elämän ajan. 58 | Antiikki ja taide Messinkinen pöytäkello 1950-luvulta. Tänä aikana muun muassa kellon öljy kuivuu. Ja naarmuuntuneen lasin tilalle voidaan vaihtaa uusi. Myös työrauha on tärkeä. Näin voidaan säästää laitekuluissa. – Kannattaa hakea kelloseppäkouluun, joka antaa tosi hyvän pohjan ja on yksi maailman parhaita alan kouluja. Tapio Käppi on tehnyt 30 vuotta kellosepän työtä. – Itse korjaan kaikenlaisia kelloja vedettävistä Leijona -rannekelloista alkaen. Kuva: Tapio Käpin albumi Moni haluaa nykyään isältä perityn kellon ranteeseensa. On hyvä tietää, että rannekello on vesitiivis vain niin kauan kuin sen kumitiivisteet eivät haurastu ja kuivu. Seinäkellojen yleisenä ongelmana on kotelopuun haurastuminen. Myös säädöt tarkistetaan. – Koulun jälkeen työhuoneen perustaminen on kuitenkin kallista. ?. Kuva: Tapio Käpin albumi Mekaaninen vuosikello käy yhdellä vedolla vuoden. HYVÄ KELLO KESTÄÄ. Nykyään se on Leppävaarassa. Kuva: Tapio Käpin albumi Harvinaisuus: naisten 1990-luvun Seikorannekello. Huollossa koneiston osat pestään ja öljytään. Siellä voi olla romun näköinen parin euron kello, joka saattaa myöhemmin paljastua tuhansien eurojen arvoiseksi, Tapio Käppi sanoo. Seinäkellon huollon voi keskeyttää, mutta rannekelloa korjatessa ovi pitää Rolex on monen unelma. Niitä näkee julkkiksillakin. Alalle aikoville nuorille vanhalla mestarilla on vinkki annettavanaan. Tarkkuus on kaiken a ja o. Kelloja kannattaa huollattaa, kuten autoja. – Kun sen huollattaa määräajoin, kello säilyy isältä pojalle. – Myös kirppareilta saattaa tehdä löytöjä. Moni haluaa nykyään isältä perityn kellon ranteeseensa. – Aion tehdä tätä työtä niin kauan kuin käsi on vakaa. – Kellosepäksi aikovalla tulisi olla pitkä pinna ja ehdottomasti myös halu tehdä työtä, jota ei voi tehdä löysin rantein. Kuva: Tapio Käpin albumi kyllä panna lukkoon, jotta työ voisi sujua keskeytyksettä. – Aloitan työt aamukymmeneltä, ja työpäivän pituus riippuu siitä, kuinka ahkerasti työhuoneeni ovi käy. Huollossa käydään tiivisteet läpi ja ne uusitaan tarvittaessa. Tämän takia on suuri määrä kelloseppiä, jotka korjaavat pelkästään joko seinätai rannekelloja ja niistäkin vain joitakin merkkejä. Koordinaatio silmän ja käden välillä kehittyy ajan myötä. Myös tiettyjä kädentaitoja testataan koulun pääsykokeissa. Koneet maksavat todella paljon verrattuna kellojen huoltohintoihin. Kellojen huoltovälit vain ovat pitemmät, rannekelloissa 5-10 ja seinäkelloissa 15–25 vuotta. ANTOISAA TYÖTÄ
Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis Herääminen (1894). Enckellin tunnetuimpia teoksia ovat Ateneumin kokoelmiin kuuluvat Poika ja pääkallo (1893), Herääminen (1894) ja Heräävä fauni (1914). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Keirkner. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Näyttelyssä nähdään Enckellin tuotantoa varhaisista piirustuskoulun opiskeluajan teoksista aina 1920-luvun mytologisiin aiheisiin saakka. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis Poika ja purje (1902). MAGNUS ENCKELL ATENEUMIN TAIDEMUSEON KOLMANNESSA KERROKSESSA 23.10.2020–14.2.2021. Taiteilijan laajaan tuotantoon kuuluu muotokuvia, maisemia, fantasioita, uskonnollisia aiheita, asetelmia ja henkilötutkielmia. Näyttely ja sen yhteydessä julkaistava kirja valottavat taiteilijan monia puolia. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Hän teki myös lukuisia monumentaalimaalauksia julkisiin tiloihin, kuten Tampereen tuomiokirkkoon ja Keski-Porin kirkkoon. Magnus Enckellin 1890-luvun väriaskeettinen ja piirustuksellinen ilmaisu alkoi vuosisadan vaihteen jälkeen muuttua maalauksellisempaan suuntaan, kohti värinja Magnus Enckellin syntymästä 150 vuotta Omakuva (1918). Ateneumissa lokakuun lopulla avautuva näyttely tarkastelee Enckelliä monipuolisesti ja esittelee hänen koko tuotantoaan viideltä eri vuosikymmeneltä. Enckell tunnetaan erityisesti suomalaisen symbolismin edustajana ja johtohahmona. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen valontäyteistä uusimpressionismia. Hän oli haaveilija, mutta myös kansainvälinen maailmanmies, näyttelyiden komissaari, Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja monumentaaliteosten tekijä. Poika ja pääkallo (1893). Niin musiikki, teatteri kuin kirjallisuus olivat tärkeitä monipuolisesti sivistyneelle taiteilijalle. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen Suomalaisen symbolismin edustaja Taidemaalari Magnus Enckell oli kulttuurielämän monipuolinen vaikuttaja. Enckell oli toisaalta radikaali taiteen uudistaja, toisaalta hän taas nojasi sivistyksen traditioihin. Antiikki ja taide | 59 M agnus Enckell (1870–1925) kuuluu 1800–1900-lukujen vaihteen Suomen taiteen kultakauden keskeisiin taiteilijoihin, mutta hänen tuotantoaan tunnetaan silti vain osittain. Näyttely esittelee paljon ennestään tuntemattomia teoksia, Enckellin laajaa piirustustuotantoa ja luonnoskirjoja sekä valokuvia hänen omasta arkistostaan.
Kuva: Pihlgren ja Ritola Oy. 60 | Antiikki ja taide Birger Kaipiaisen 1950-luvun lopulla suunnittelema Kiurujen yö
Tapettimalleista muun muassa Kiurujen yö, Juhannusruusu ja Kirsikkapuu ovat suomalaisia designklassikoita. Kuva: Pihlgren ja Ritola Oy. Tapetit ovat liimaväreillä painettua aitoa paperitapettia. TELAT VALMISTETAAN SAKSASSA. Tapetin kuviokokonaisuus syntyy, kun jokainen kuviotela vuorollaan painaa oman erillisen kuvionsa ja värinsä tapettipaperille. Kun pohjaväri on kuivunut, varsinaiset kuviot painetaan rotaatiopainokoneella. Hanna van Ingenillä on alkuperäissuunnitelma tapettimallista Lukko, joka on suunniteltu Studio Berliinissä 1960-luvulla. Pohjavärissä on pääraaka-aineena liitua. Painamisen jälkeen tapetti saa kuivua rauhassa pitkillä laskoksilla tehtaan katossa. Tapettia kuivataan riiputtamalla kuivauskatossa 1-2 päivää pohjavärin painamisen, varsinaisen painamisen ja kiinnittämisen jälkeen. Kun pohjavärjätty tapettipaperi liikkuu painokoneen sylinterin ympäri telalta toiselle, väri nousee kastista huopamaton kautta telaan ja siitä edelleen paperiin. Malleja on noin 80 ja erilaiset värivaihtoehdot mukaan lukien noin 200 mallia. – Tapettimme ovat käsityötä siinä määrin kuin ne voivat teollisessa tuotannossa olla. Tapettipaperi valmistetaan nykyisin Saksassa. Antiikki ja taide | 61 T TEKSTI: JUHANI KARVONEN oijalalainen tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy on tällä hetkellä maan ainoa vanhalla menetelmällä tapetteja teollisessa mittakaavassa valmistava yritys. – Painokoneeseen asetetaan mallista riippuen 1-8 kohokuvioitua painotelaa, joista jokaisella on oma liidusta, liisteristä, pigmenteistä ja vedestä sekoitetulla painoväreillä täytetty värikastinsa. Tela painaa kuvion vuotaan, eikä yksikään tapetin painoserä ole täysin samanlainen jossa värit kiinnitetään ja tapetti leikataan myytäviksi rulliksi. – Käsityön osuus siis on jokaisessa vaiheessa suuri, sillä painomenetelmämme vaatii runsaasti valmistelevaa työtä, hienosäätöä ja taitoa käsitellä vanhoja persoonallisia painokoneita. Tapetin painoerät ovat uniikkeja pienine sävyvaihteluineenx muotoilija ja luova johtaja Hanna van Ingen sanoo. Lopuksi se rullataan ja viedään jälkikäsittelyyn, Vanhat tapetit ovat käsityön huipputuotteita Uniikit seinät Paperitapetin valmistus vaatii hienosäätöä ja taitoa käsitellä vanhoja persoonallisia painokoneita. Tapetin pohjaväri painetaan erillisessä pohjavärikoneessa usein jopa kaksi kilometriä pitkälle tapettipaperille. Jokaisen tapetin painoväri valmistetaan ja sävytetään käsityönä tehtaalla oman liimavärireseptin mukaan. Tela painaa kuvion vuotaan, eikä yksikään tapetin painoserä ole täysin samanlainen. William Morris tyyliin
62 | Antiikki ja taide Bertel Gardbergin Atrain ja Avaimettapetin tela on tallella. Kuva: Pihlgren ja Ritola Oy. Tehtaan 1950-luvulta peräisin olevat painokoneet luovat Jukka Kuutin työmaalle tunnelmaa kuin elokuvista. Tapettien kuviot syntyvät isokuviokoneella
Keltainen ja etenkin viime aikoina vihreä ovat kysyttyjä värejä. Tunnettujen taiteilijoiden suunnittelemat mallit, joista suuri osa on ollut tuotannossa 1950-luvulta saakka, ovat edelleen kysyttyjä. Antiikki ja taide | 63 metalleista mm. – Tänä päivänä suosittuja ovat geometristen mallien lisäksi kasviaiheet ja kukkakuviot. Hinta nousee luonnollisesti korkeammaksi kuin tavallisten tapettien. Jokaista tapettimallia varten on valmistettava oma telansa. Perinteistä paperitapettia suosivat muun muassa perinnerakentajat sekä monet vanhoja rintamamiestaloja kunnostavat. Van Ingen suunnittelee itsekin tapettimalleja. Nykyiset tapettimallit on jaettu kolmeen mallistoon: taiteilija-, klassiseen ja retromallistoon. Vanhoja teloja poistetaan käytöstä, jos ne ovat menneet huonoon kuntoon, eikä kyseisellä mallilla ole kysyntää. – Tilauksia on muutama vuodessa, sillä tapetin hinta nousee väistämättä aika korkeaksi, koska jokaiselle mallille on valmistutettava uudet painotelat. Liidussa saattaa olla sävyeroja, mitkä vaikuttavat tapettienkin sävyihin. Taiteilijamallistoon on koottu myös suunnittelija Ritva Kronlundin kukkaja eläinaiheisia malleja. Meillä on tallella alkuperäisiä teloja muun muassa 1950-luvulta. SUUNNITTELIJOITA MONELTA ALALTA. KELTAISTA JA VIHREÄÄ. alumiinista. Valmistuksessa käytetään liitua, litoponia, pigmenttejä ja selluloosaliisteriä, jolla värit kiinnitetään paperiin. – Se on itse asiassa raaka-aine, jota voisi vaikka syödä, koska sitä käytetään muun muassa sakeuttamisaineena monissa elintarvikkeissa. Yksi iso viime aikojen tilaus oli P.E. Tänä päivänä materiaali on elastomeeri, joka on eräänlaista kumin tapaista materiaalia. Suomalaiset ovat aina tykänneet sinisestä myös tapeteissa. Kilpailun sato poiki klassikoita kuten Ken Kiuruista kaunein, 2+3, Poikilo ja Fenix-lintu. Valtio maksoi kustannukset. – Telat valmistetaan tänä päivänä Saksassa. – Tapeteissamme painovärit kiinnitteineen ovat helposti kosteutta läpäiseviä, minkä takia ainakin perinnerakentajat pitäValmistuksessa käytetään liitua, litoponia, pigmenttejä ja selluloosaliisteriä, jolla värit kiinnitetään paperiin. Harmaan sävyt ovat olleet Suomessa aina suosittuja. – Tapetin valmistuminen kestää kuivatuksineen yli kaksi viikkoa. Digitasoista painojälki ei ole, mutta sitä eivät asiakkaat haekaan, sanoo van Ingen. Taiteilijamalliston tapetit on koottu suurelta osin 1958 järjestetyn mallisuunnittelukilpailun pohjalta. Svinhufvudin kartanoon Kotkaniemeen Luumäelle tehdyt tapetit. – Klassinen mallisto sisältää eri aikakausien ja historiallisten tyylisuuntien tapettimalleja kuten runsaita kertaustyylejä, uusklassismia, jugendia ja monia muita.. Tapetti pyörii ja tela painaa kuviota tapettiin Painaja Jukka Kuutti hakee tarvittaessa telan vanhan tapetin painamiseen vät niitä hengittävinä eivätkä kosteudet jää seinän sisään. Kutsukilpailuun pyydettiin malliehdotuksia muun muassa Birger Kaipiaiselta, Rut Brykiltä, Annikki ja Ilmari Tapiovaaralta sekä Lisa Johansson-Papelta. Niitä on valmistettu puusta, huovasta ja messingistä sekä myöhempinä vuosikymmeninä eri Tapettia saattaa olla kuivumassa parikin kilometriä laskostettuna. Tehdas valmistaa tilauksesta esimerkiksi vanhojen mallien mukaisia tapetteja museoja arvokohteisiin
64 | Antiikki ja taide Ritva Kronlund oli etenkin kukkien ja luonnon kuvaaja, joka ammensi innoitustaan niin villeistä niittykasveista kuin puutarhan kukkaloistostakin. Sisustusarkkitehti Annikki Tapiovaara ja huonekalumuotoilija Ilmari Tapiovaara tunnetuimpia huonekaluja ovat muun muassa Domustuolit ja tapeteista 2+3. Appelsiinioli 1950-luvun tapettimalli. Alkuperäismalli Perhonen-tapettimallille, jonka on myös suunnitellut Ritva Kronlund. Jugendtapetti William Morris -tyyliin, jonka on suunnitellut Frech & Co.
Antiikki ja taide | 65 Bertel Gardberg oli hopeaseppä ja muotoilija ja hän suunnitteli kutsukilpailuun Atrain ja Avaimet-tapetin. Tehdas sai samaiseen kutsukilpailuun heiltä kaksi malliehdotusta graafisen 2+3:n sekä Valoa ja varjoa.. –Tapettivalmistuksen kulta-aikoina 1950ja 1970-luvuilla tapettitehtaalla oli oma telaverstas, mallikirjasitomo ja useita erilaisille tapettimalleille tarkoitettuja tuotantolinjoja. –Koneiden osia ei enää valmisteta, joten meidän on tarpeen vaatiessa teetettävä niitä erikseen paikallisilla metallialan yrityksillä. Retromallisto on aikamatka 1950luvulta 1970-luvulle. KONEKANTA OSIN 1950-LUKUA. Hän hallitsi myös vahvat värit, ja 1970-luvulla syntyivät muun muassa Pantterija Paratiisi-kuosit, jotka olivat aikanaan ajankohtaisinta designia. Ritva Kronlund oli kuosisuunnittelija ja taidemaalari, jonka klassiset tapettimallit ovat olleet tehtaan selkäranka jo kuuden vuosikymmenen ajan. Sisustusarkkitehti Annikki Tapiovaara ja huonekalumuotoilija Ilmari Tapiovaara olivat myös tapettisuunnittelijoita,. Hän suunnitteli tehtaalle klassikot kuten Juhannusruusun, Kirsikkapuun ja Niittyleinikin. Kaksikon tapetit löysivät pian yleisönsä ja uusi tehdasrakennus nousi Toijalaan vuonna 1937. Tapiovaarojen tunnetuimpia huonekaluja ovat Domustuolien lisäksi pinnatuolit Mademoiselle, Crinolette ja Fanett. Nummi lähetti Pihlgren ja Ritola Oy:lle vuoden 1958 kutsukilpailun kolme pienikuvioista malliehdotusta Calypson, Siestan ja Fifty-Fiftyn. Tuolloin tehdas valmisti yksin lähes kolmasosasta koko maan tapettituotannosta. Aluksi tehdas valmisti vain 20 tapettimallia ja tehtailijat vastasivat osin myös painotyöstä. Tähän mallistoon on koottu tehtaan nostalgisimmat mallit eri vuosikymmeniltä. 1960-luvulla Pihlgren luopui omasta osuudestaan ja yritys on ollut siitä saakka Ritolan suvun hallussa. Kronlund oli etenkin kukkien ja luonnonkuvaaja, joka ammensi innoitustaan niin villeistä niittykasveista kuin puutarhan kukkaloistostakin. Börje Rajalinin ura alkoi korusuunnittelijana ja hänen mallistoaan ovat Tam-Tam, Beeway, Facade ja 1100-mallit. – Hän oli kiistatta yksi suomalaisen tapettimuotoilun merkittävimmistä tekijöistä monipuolisuutensa ja laajuutensa ansiosta. Tapettitehtaan käyttämistä suunnittelijoista Yki Nummi oli valaisinsuunnittelija, mutta hän teki myös julkisten rakennusten värityssuunnitelmia, aluevärityksiä, graafista suunnittelua ja kuvituksia. Tehtaan tapettien takaa paljastuu ehkä hieman yllättäviäkin suunnittelijoita, joiden nimet saattavat olla tunnetumpia muista yhteyksistä. Tehdasta laajennettiin vuonna 1957, jolloin painotalon koneistus uusittiin ja hankittiin edelleen käytössä olevat rotaatiopainokoneet. Perustajat Fritjof Pihlgren ja Matti Ritola aloittivat tapetin painamisen vuonna 1930 käytettynä hankitulla rotaatiopainokoneella.
Retrosisustajan aarreaitta Kirpputorien arkiset esineet ovat himoittua tavaraa, koska ne herättävät henkiin lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Söpön pikkulaukun saa omakseen 12 eurolla.. 68 | Antiikki ja taide TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: PEKKA MUSTONEN Valkeakoskelaiset Pekka ja Heli Mustonen ovat paitsi nostalgiakauppiaita, myös innokkaita keräilijöitä. Pekkaa kiinnostavat vanhat radiot ja kulkupelit, Heliä varsinkin 1960ja -70-lukujen esineistö. ”Meilläkin oli joskus tuollainen!” 1960-luvun muoti kiinnostaa monia: vaatteet ja asusteet voivat päätyä käyttöön tai somisteeksi hyllyihin
Vuonna 2018 Aarteet ja löydöt -verkkokauppa avattiin ja se löysi pian asiakaskuntansa. Ajattelimme, että olisi mukava saada nostalgisia tavaroita helposti muidenkin saataville. – Kerran meille tuli myyntiin aika rähjäisessä kunnossa oleva talon muotoinen säästölipas 1950-luvulta. Takana oli vuosikymmenten raskas taival työelämän ja kehitysvammaisen tyttären omaishoitajuuden puristuksessa. Sähköpostilla asiakas kertoi olleensa aivan kyyneleet silmissä, kun sai vielä nähdä lapsuudesta tutun lippaan! RETROTRENDIT VAIHTUVAT NOPEASTI. Keräilijöinä meitä kiinnostaa etenkin 1960ja -70-luku, kun sen ajan esineistö liittyy omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Asiakkaat etsivät tyypillisesti tavaroita, jotka herättävät muistoja. Nostalgisuus ja persoonalliset esineet ovatkin Aarteet ja löydöt -verkkokaupan suola. LAPSUUDEN ESINEET KIINNOSTAVAT. –Tällä hetkellä olemme tietääksemme ainoita, jotka tekevät näin. Kun Pekka jäi eläkkeelle armeijasta ja tytär muutti ryhmäkotiin, Helikin päätti irtisanoutua työstään ja henkäistä hieman. Kierrätystä ja keräilyä harrastava pariskunta oli pitkään piirrellyt ruutuvihkoon haavekuvia omasta kierrätyspuodista ja kun elämään järjestyi tilaa, oli aika tehdä unelmista totta. Asiakkaissamme on paljon sisustajia, jotka etsivät juuri tietyn vuosikymmenen tavaraa ja näin he löytävät haluamansa helpoiten, Mustoset sanovat. Valikoimassa. Tästä puodista ei löydy kallista design-lasia tai harvinaisia antiikkikynttilänjalkoja, vaan kauppa keskittyy menneiden vuosikymmenten arkiseen elämään. Nettipuodin kulmakiveksi muodostui lajitella tavarat virtuaalihyllyille vuosikymmenten mukaan. Laitoimme sen halvalla myyntiin ja se ostettiin hetkessä. Moni haluaa samanlaiset verhot kuin lapsuudenkodissa tai vaikkapa kirjahyllyä koristamaan samanlaisen lelun, jolla itse leikki lapsena. Antiikki ja taide | 69 K Retrosisustajan aarreaitta ”Meilläkin oli joskus tuollainen!” olmisen vuotta sitten valkeakoskelaiset Heli ja Pekka Mustonen päättivät keventää elämäänsä. – Meitä kiinnostaa historia ja se, millaista elämä on ollut eri vuosikymmenillä
Aarteet ja löydöt -verkkokaupan asiakkaisiin kuuluu keräilijöiden, sisustajien ja nostalgiannälkäisten fiilistelijöiden lisäksi myös. Ysärimuoti on taas kovassa huudossa! Tästäpä trendikäs takki nuoren instakuviin tai nostalginen vaate innokkaalle painonnostajalle – hintaakin on vain 18 euroa! Kuvassa mallina teatteriohjaaja Marko Itkonen. – Tavoitteenamme on, että jonain päivänä olisimme kuin Anttilan tavaraluettelo, jota selatessa voi päästä eri vuosikymmenten elämään kiinni, Mustoset kuvailevat. – Emme ole antiikkikauppa mutta emme myöskään kirpputori, joten yritämme pitää hinnat siinä välimaastossa. Meille tietysti riittää, että myytävä esine kiinnostaa yhtä ihmistä, mutta joskus menekin arvioiminen on hankalaa. – Eläkkeelle jääneet vanhemmat siivoavat varastoistaan aikuisten lasten tavaroita ja tuovat niitä sitten myyntiin. Suositut tuotteet voivat vaihdella nopeastikin: muutama kuukausi sitten esimerkiksi vanhat eläinaiheiset gobeliinit olivat in, mutta nyt niiden kysyntä on hiljentynyt. Myytävät esineet Mustoset ostavat lähinnä yksityisiltä ihmisiltä. Hauska valaisin maksaa 20 euroa. Keräilijälle joku mitättömältä tuntuva tavara voi olla mittaamattoman arvokas ja toisaalta tunnearvolle on hankala laittaa hintalappua. Vanhojen arkiesineiden hinnoittelu tuottaa muutenkin päänvaivaa. Etsimme myytävää myös kirpputoreilta ja keräilijäkontaktiemme kautta. Tällä hetkellä kauppaan tarjotaan eniten 1970–80-lukujen esineistöä. AIKUISTEN LASTEN TAVARAT MYYNTIIN. LAHJAPALVELUSTA TÄSMÄTUOTTEITA. Tällä hetkellä tarjotaan eniten 70ja 80-luvun esineitä. Nyt samoja mopoja myydään Tori.fi:ssä 50 eurolla.Trendit vaihtuvat todella tiuhaan. Siksi Heli seuraa silmä kovana retrosisustusryhmiä Facebookissa: – Olin puolisen vuotta sitten mukana nettihuutokaupassa, jossa Plaston kurkkumopon hinta nousi 180 euroon. 70 | Antiikki ja taide 1980-luvulla Disney-hahmot olivat pop ja niillä koristelluille käyttöesineille löytyy yhä vankka ihailijakuntansa. on kaikenlaista robottileluista hapsuvarjostimiin. Vaikka verkkokaupan vintagevalikoima on laaja, trendit heijastelevat asiakkaiden ostokäyttäytymiseen
Ruusuryijyt. Vanhat lasten jenkkikassit, kerhokassit, eväskassit 1960ja -70-luvuilta. Sekä lahjan antaja että saaja olivat hyvin tyytyväisiä ja esineiden etsiminen oli meille mukavaa salapoliisihommaa, Mustoset kiittelevät. Vanhat peltilelut 1950ja -60-luvuilta. Etenkin moottoripyörät, paloautot ja lentokoneet kiinnostavat ostajia. Samoin Viri-kaakaopurkeille ja Paulig tyttö -purkeille on tasaista kysyntää. 1950-luvun kermanvaaleat nukenvaunut. Vanhat muistokirjat, kiiltokuvakirjat,ystäväkirjat, päiväkirjat. Mitä vanhempia, sen parempia. Ruostekaan ei haittaa, jos rasian kuviointi on kaunis. Lahjapalvelun kautta Mustoset auttavat löytämään sopivat esineet. Antiikki ja taide | 71 TÄLLÄ HETKELLÄ KIINNOSTAA... Verkkopuoti on meille paitsi työtä, myös samalla rakas harrastus. Itämaiset isot matot tai muuten vaan näyttävät vanhat matot. ?. Tuotevalikoimaa kasvatetaan pikkuhiljaa, mutta Mustoset eivät halua, että kaupan pyörittäminen kävisi turhan raskaaksi. 1980-luvun magneettipenaalit. ?. ?. . ?. Vanhat hyvin säilyneet olutja limonadipullot. Ryijyjen hintataso ei välttämättä nouse kamalan korkealle, mutta kyllä ihanien vanhojen ryijyjen arvostajia onneksi on. ?. Päiväkirjoissa kiinnostaa etenkin sota-aika, ystäväkirjoissa hyvin säilyneet vanhat kiiltokuvat. Sinne päätyi kaikenlaista Minin pienoismallista. Peppi Pitkätossu -salkut ja muut vanhat lastensalkut. ?. ?. vanhoihin Tekniikan Maailmoihin ja Kimi Räikkönen -paitaan. Tämä harvinaisempi italialainen Brevattatonukke maksaa 80 euroa. Retrolelut vievät 1970-luvun lapsetkin lapsuuden kesiin ja tiipiileikkeihin! Sulkapäähine vaihtaa omistajaa 12 eurolla. ?. Tasavuosia täyttävälle voidaan haluta lapsuudesta tai rakkaasta harrastuksesta muistuttavia tavaroita. ihmisiä, jotka haluavat yllättää läheisensä jollain tärkeällä jutulla vaikkapa merkkipäivänä. ?. Tulevaisuudessa Aarteet ja löydöt aikoo jatkaa toimintaansa verkkokauppana, mutta kerran kuukaudessa Valkeakosken varastolla pidetään avointen ovien päivä, jolloin nostalgiavarastoa pääsee penkomaan paikan päälle. Vanhat Anttilat ja muut tuoteluettelot 1960ja -70-luvuilta. Lisäksi värikkäät 1970-luvun peltirasiat menevät eteenpäin. Moni 1950-luvun lapsi haluaa verestää muistojaan hankkimalla samanlaisen nuken kuin lapsuudessa. – Eräs rouva halusi koota puolisolleen lahjaksi autoaiheisen nostalgiapaketin. ?. – Stressaavan elämänvaiheen jälkeen haluamme nauttia mukavasta tekemisestä. Vanhat peltirasiat, etenkin kukka-aiheiset. ?. Keikkupääkoirat ja -hirvet, joita oli autojen piippuhyllyllä 1960ja -70-luvuilla. LÄHDE: AARTEET JA LÖYDÖT -BLOGI Kun leluja ei ollut paljon, niistä tuli käyttäjilleen ainutlaatuisen rakkaita. ?. Vanhat lautapelit kuten Uusi finanssi 1970-luvulta. ?
Se maksoi aikanaan 72 000 markkaa, mikä oli valtava summa tuohon aikaan. Kullervon löytämisessä oli runsaasti onnea. ISÄNTÄ KYLLÄSTYI VIKOIHIN. Löysin osat viimein metallinpaljastimella. – Sain tiedon mahdollisesta traktorista työkaverin kautta. Lyhdyn Kullervo on sarjanumeroltaan 125. Kullervoa valmistettiin noin 180 kappaletta. Kullervo-traktoria alettiin suunnitella vuonna 1916 alun perin Venäjän markkinoita varten ja ensimmäinen prototyyppi valmistui 1918. Tammelan Maatalousoppilatoksem museon Kullervosta puuttuu osia, mutta muodon traktorista ainakin näkee. Ajokuntoiseksi saaminen ei ollut mahdollista, mutta sain sen kuitenkin rakennnetuksi traktorin muotoon. – Olin löytänyt aikaisemmin osia Tervolasta Rovaniemen lähistöltä, josta löytyi muun muassa etupyörä ja sylinteriyhmä. Kokonaista Kullervoa ei kuopasta paljastunut, mutta osat olivat hyvä lisä entisiin kokoelmiin. Kullervon tuotannon sai alkunsa vuonna 1919 Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Oy:n aloitettua traktorituotannon. –Ensiksi tuli esiin vaihteiston osia, eturunko, takapyörät ja ohjauspyörän napa. Tilan isäntä oli tarinan mukaan saanut tarpeekseen naapureidensa virnuiluista, kun traktorissa oli kovin usein vikaa. Tilan isäntä oli haudannut ne peltomaahan tehtyyn AIV-kuoppaan noin 40 vuotta sitten. Turun rautateollisuusja vaunutehdas Oy:nvalmistama traktori, jota valmistettiin vuosina 1918–1924. Kullervoon oli varaa vain isommilla tiloilla. Osat olivat aika ruosteisia, mutta olosuhteisiin nähden melko hyvin säilyneitä. Suomalaisen traktoriteollisuuden harvinaisuus alkoi osa osalta nousta maan alta. – Osat olivat säilyneet joka tapauksessa paremmin maan alla kuin ne olisivat säilyneet vuosikymmeniä jossakin puun alla. Osat olivat aika ruosteisia, mutta olosuhteisiin nähden melko hyvin säilyneitä, sanoo Lyhty. Hän kertoi kuulleensa että Valtimolla Pohjois-Karjalassa olisi säilynyt yksi Kullervo. Traktoriharrastaja teki löydön pohjoiskarjalaiselta pellolta Kullervo nousi AIV-kuopasta Ensiksi tuli esiin vaihteiston osia, eturunko, takapyörät ja ohjauspyörän napa. Ensimmäiset Kullervot val. Alue oli hiekkamaata, eikä vesi ollut päässyt seisomaan maassa. Kullervo on Gustaf Woldemar Wreden (1889–1958) suunnittelema ja A.B. Kun traktorivainaan olinpaikka oli selvillä, Lyhty palasi seuraavalla viikolla pellolle kuorma-autolla – Tulin luvanneeksi Valtran traktorinvalmistuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi kunnostaa Kullervon. – Yksi ja kenties suurin syy oli traktorin hinta. Minulle yllätys oli, että se oli purettu ja kaivettu osina maahan. Tein yötä päivää hommia. 72 | Antiikki ja taide K un laukaalaisen Markku Lyhdyn lapio osui ensi kerran vuonna 2000 pohjoiskarjalalaisella pellolla metalliin, Lyhdyn sydänalassa liikahti
– Traktoreita on valmistettu aikojen saatossa hyvinkin erilaisia, muun muassa kolmipyöräisiä. Kullervossa ei ollut turhan montaa hallintalaitetta.. Kun traktorin sarjavalmistus alkoi vuonna 1919, traktoreita myytiin Suomen ohella muutamia kymmeniä Baltian maihin ja Puolaan Markkinoinnin ottivat hoitaakseen Hankkija ja Labor, jotka saivat kaupaksi vuoden loppuun mennessä yhteensä 39 traktoria. Kaikki ajopelit ovat tallella, en ole oikein raaskinut luopua mistään, naurahtaa Lyhty. Markkinointia yritettiin vielä vallankumouksen jälkeenkin, mutta rajatkaan eivät tainneet oikein avautua. Traktori painoi 2 200 kiloa. Suomessa on Lyhdyn Kullervon lisäksi säilynyt kaksi muuta merkin edustajaa Yksi on Loimaalla Maatalousmuseo Sarkassa, toinen Tammelassa Mustialan Maatalousoppilaitoksessa Lyhdyn tavoitteena on kunnostaa osista maan ensimmäinen ajokuntoinen Kullervo. Yhtiön esitteessä Kullervosta mainitaan nelipyöräisyys. Kone niinsanotusti keitti herkästi. Antiikki ja taide | 73 Moottorin teho on 30 hevosvoimaa ja sylinteritilavuus 7,4 litraa. Yhtenä perusteena esitteessä on, että hevosen rehuksi on varattava pelloilta noin kolmen hehtaarin sato, mutta traktorin ansiosta tila voi käyttää pinta-alan sadon muihin tarkoituksiin VAIN KAKSI TRAKTORIA MUSEOISSA. Traktori painoi 2 200 kiloa. Traktorit ja erilaiset maatalouskoneet tulivat kuvaan 1980-luvulla. Esitteen mukaan ”muoto on havaittu sopivimmaksi Suomen oloissa. Kullervo oli uusi aluevaltaus tehtaalle ja uuden tuotteen markkinoiminen tuohon maailmanaikaan oli varmaan vaikeaa. NELIPYÖRÄISTÄ KANNATTI MARKKINOIDA. Itselläni on 25 traktoria ja joukossa on jokunen kolmipyörämalli. Valmistaja piti Kullervoa edistyksellisenä. Muun muassa amerikkalainen Fordson tuli Suomen markkinoille. Kullervon piti olla vientituote ja Venäjällä olisi ollut valtavat markkinat. Lyhty on harrastanut erilaisten menopelin kunnostusta vuosikymmeniä – Aloitin autoilla ja moottoripyörillä. – Kullervon heikkous oli pienituottoinen vesipumppu, minkä takia vesi ei oikein kiertänyt. –Hinnalla traktori ei olisi markkinoilla kyennyt kilpailemaan, sillä ulkomaiset isot valmistajat tuottivat samantasoisia traktoreita huomattavasti edullisemmin. Traktoreissa esiintyi kuitenkin lastentauteja ja traktori vaativat teknisiä muutoksia Kullervo-traktorit kärsivät jäähdytysongelmista, koska traktorin moottorina käytetyn Troy-venemoottorin jäähdytys ei toiminut kuivalla maalla. TEKSTI: JUHANI KARVONEN LÄHDE: WIKIPEDIA KULLERVO-TRAKTORIN ESITE 1.7.1919 Kullervo nousi AIV-kuopasta mistuivat keväällä 1919 parin vuoden suunnittelun ja rakentamisen jälkeen. Jos olisin alkanut rakentaa Kullervoa muutama vuosikymmen sitten, olisi osiakin luultavasti paljastunut paremmin. Kullervon suunnittelu osui huonoon ajankohtaan. Esite vakuuttaa että Kullervo oli ”valmistuttuaan kaksivuotisten uutterien konstruktionititöiden maanviljelijän käytettäväksi, erittäin perinpohjaisten tutkiskelujen kuin myös käytännöllisten kokeiluiden tulos. – Osia puuttuu edelleen ja näissäkin löydetyissä osissa riittää kunnostettavaa. Moottorin teho oli 30 hevosvoimaa ja sylinteritilavuus 7,4 litraa. Jo sekin seikka, että koko maailman traktorinvalmistuksesta 85–90-prosenttia on nelipyöräisiä, todistaa näiden etevämmyyden. Yhtiö lopetti kuitenkin valmistuksen jo viisi vuotta myöhemmin kannattamattomana. Voi olla, ettei kaikkia osia edes löydy, vaan niitä pakko teetättää. . Pyörissä olivat ikään siivekkeet, jotka toivat lisää kantavuutta. Traktorissa oli kuitenkin ajankohtaan nähden kehittyneitä teknisiä ratkaisuja kuten vetävät takapyörät ja se että moottorin alaosa muodosti osan traktorin runkoa. Tiedän omalta työuraltani, että prototyyppien suunnittelu vie aikaa. – Ensimmäinen maailmansota jylläsi Euroopassa ja Suomessa elettiin kansalaissodan aikaa. Esitteessä perustellaan lukuisin argumentein, miksi traktori on hevosta parempi vaihtoehto pellolla
Regina-säätiö jatkaa Wrede-suvun perustaman Regina-koulun perintöä ja työtä. TALO AUTENTTISESSA KUNNOSSA. Säätiö on vuosikymmeniä ollut Anjalan alueen lasten ja vanhusten sivistystyön ja hyvinvoinnin tukija. Kulttuurisäätiö kehittää kartanon kulttuuriperintöön ja historiaan pohjautuvaa kulttuurimatkailua tulevina vuosina. Vielä 1800-luvun alkupuolella se oli tunnettu ja kalaisa lohikoski, jonka maiseman taidemaalari Ferdinand von Wright on ikuistanut Anjalankoski-öljyvärimaalaukseensa 1867. Ankkapurhan länsirannalla kohoava historiallinen Anjalan kartano on pitkään ollut Wrede-suvun hallinnassa. Säätiö perustettiin 1930-luvun alussa, kun Regina-koulu, alueen kiertokoulu, lopetettiin. Ankkapurhan kulttuurisäätiö on vuokrannut Anjalan kartanon Regina-säätiöltä. Säätiö muun muassa jakaa vuosittain toiminnallisia avustuksia. – Anjalan kartano on ollut kesäaikaan avoinna, mutta tänä kesänä – monestakin. Nykyään kartanon omistaa Regina-säätiö ja se on Ankkapurhan kulttuurisäätiön hallinnassa. 74 | Antiikki ja taide K Historia on läsnä kartanossa Anjalan liitto ei unohdu ymijoen Ankkapurha eli Anjalankoski sijaitsee Kouvolan kaupungissa Anjalan ja Inkeroisten välissä
– Kartanon rajoitetun aukioloajan syynä on ollut sekin, että talo on autenttisessa kunnossa. päivänä 1788 solmittu Anjalan liitto kuohutti aikoinaan koko valtakuntaa tehden myös Anjalan kartanosta historiallisen kohteen. Anjalan kartano edustaa uusklassismia, joka tuli muotiin Kustaa III:n Italian-matkan jälkeen.. Ankkapurhan kulttuurisäätiön ensisijaisena tehtävänä on toimia Nuorisokeskus Anjalan taustalla. Siellä ei toisin sanoen ole valoa eikä lämmitysjärjestelmää. Säätiömme tarkoituksena on vaalia Ankkapurhan alueen kulttuuriperintöä, johon lukeutuu myös historiallinen Anjalan kartano. – Jos joku on ilmoittanut haluavansa tulla tänne kartanoa katsomaan muulloinkin kuin kesäaikana, olemme kyllä esitelleet sitä. Mutta vanha hirsitalo hengittää ja kestää kyllä, vaikka usein sanotaan, että talossa pitäisi aina olla peruslämpö päällä. eri syystä – sen ovet ovat olleet auki vain heinäkuun ajan. Kaiken keskiössä oli 113 ruotsalaisen ja suomalaisen upseerin allekirjoittama asiakirja, joka vetosi Kustaa III:n aloittaman Venäjän-sodan lopettamiseen. – Viime kesänä yksittäisiltä kävijöiltä tuli vieraskirjaan 3 000 nimeä, ja kun tähän vielä lisätään ryhmäopastukset, voidaan kesän kävijämääräksi laskea 5 000. Se on ollut kylmillään 1950-luvulta asti. Muuten kartanoon on voinut tutustua tilauspohjaisesti, Ankkapurhan kulttuurisäätiön toiminnanjohtaja Jenni Liikkanen sanoo. – Olemme yhteiskunnallinen toimija, jonka tarkoituksen on nuorisotyön kehittäminen ja tukeminen tarjoamalla tukipalveluita kasvattajille ja kouluttajille. Anjalan kartano on myös toiminut valtakunnallisena kartanomuseona – aina vuoteen 2014 asti. Antiikki ja taide | 75 TEKSTI: TIMO ELO LÄHTEET: KAJ DAHL – C.J.GARDBERG: ”SUOMEN KARTANOITA”, OTAVA (1989); VISITKOUVOLA Elokuun 12
Lahjoitusmaiden joukossa oli muun muassa Anjalan-alue, jonne leski perusti kartanon 1620-luvulla. päivään 1788, jolloin 113 upseeria kesken Kustaa III:n Venäjän-sodan allekirjoitti niin sanotun Anjalan liiton sopimuksen, jolla he protestoivat laittomasti aloitettua sotaa vastaan ja vaativat yksityistä sopimusta 1789 venäläisten ammukset sytyttivät talon tuleen ja tuhosivat sen. Rajoittavana tekijänä tosin on ollut se, ettei kartanossa ole lainkaan mukavuuksia, kuten sähköä tai WC:tä, Jenni Liikkanen sanoo. 76 | Antiikki ja taide – Olemme siitä lähtien pystyneet hyödyntämään kartanoa. Anjalan kartanon tarina alkaa 1600-luvulta, jolloin liivinmaalainen ratsumestari Henrik Wrede antoi ratsunsa ja henkensä Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n puolesta. – Kesäajan ulkopuolella hyödynnämme kartanoa myös leirikoululaisten tukikohtana. Alussa valtion käytöstä poistunutta kiinteistövarallisuutta kehittävä Senaatti-kiinteistöt vuokrasi sitä meille, mutta Regina-säätiön ostettua kartanon pääsimme kunnostamaan sitä. Kartanon puistossa on myös järjestetty sunnuntaikonsertteja, joissa ovat esiintyneet Suomen eturivin artistit, Liikkanen kertoo. Tänä kesänä on maalattu julkisivut ja kunnostettu ikkunoita. PITKÄ TARINA. – Anjalan kartano on historian näkökulmasta katsottuna varsin eksoottinen paikka, kulkihan Ruotsin ja Venäjän välinen raja aikoinaan Kymijoessa. HISTORIA KIINNOSTAA. Yläkerrassa on 1700-luvulle ajoittuva pakohuonepeli. Ankkapurhan kulttuuripuistossa järjestetään myös ohjelmallisia tapahtumia.. Anjalan kartanoon voi tutustua myös ajanmukaisesti pukeutuneiden oppaiden johdolla. Etenkin lapsia ja nuoria jaksaa hämmentää tieto, että nyttemmin padotun Ankkapurhan kosken yli kulkeva kevyen liikenteen väylä yhdistää entiset historialliset alueet, jotka aikoinaan kuuluivat kahdelle suurvallalle. – Olemme parhaamme mukaan yrittäneet tuotteistaa kartanon tarinaa. Ulkomailla on sikäläisiä kiinnostavia paljon isompia ja hienompia kartanoita ja linnoja, joten kyllä tämä on vahvasti suomalaisten kulttuurimatkailijain kohde. Ensimmäinen kartanorakennus valmistui Ankkapurhan kosken partaalle noin vuonna 1628. Meillä on sekä maksuttomia opastuksia että draamallisia ”Kartanon tarinat” -kierroksia. Anjalan kartanon historian kuuluisin tapahtuma ajoittuu 1700-luvulle, elokuun 12. Historia houkuttelee tutustumaan koulukirjoista tuttuihin paikkoihin. Lisäksi kartanoa on vuokrattu juhlatilaisuuksien – esimerkiksi häiden pitopaikaksi. Kuningas lahjoitti hänen leskelleen Gertrud von Ungernille rahaa ja maita Suomesta. Anjalan kartanoon käy tutustumassa lähinnä vain kotimaisia matkailijoita
Sotaa käytiin kolme vuotta ja Anjalan kylä Ruotsin ja Venäjän valtakunnan rajalla oli sodankäynnin polttopisteessä. Vuonna 1789 venäläisten ammukset sytyttivät talon tuleen ja tuhosivat sen. 1800-luvulla rakennettiin Anjalan kartanon nykyinen puinen kaksikerroksinen päärakennus. Anjalan kartano on jäänyt pysyvästi maamme historiaan.. Tällöin rakennettiin pihapiirin maamerkki, kivinen viljamakasiini sekä kivinavetta ja maitohuone. Anjalan kartanon asemaa on usein luonnehdittu kulttuurimme itäiseksi etuvartioksi. Vuonna 2017 kartano päätyi Regina-säätiön kautta kartanoa aiemmin omistaneelle Wreden suvulle. Valtion rajana oli Kymijoki ja kartanon silloisesta päärakennuksesta saattoi tarkkailla vastarannalla olevaa Venäjää. Kartano avattiin vuonna 1957 entisöinnin jälkeen Kymenlaakson maakuntaliiton ylläpitämänä museona. Itse kartanorakennus ja maata säilyi valtion omistuksessa. AIKAKIRJAT KERTOVAT. Kustaa III:n aloitettua Venäjän-sotansa Anjalan kartanon asema oli kriittinen. Muodostihan Kymijoki jyrkän kulttuurirajan. . Anjalan kartano oli Wrede-suvulla vuoteen 1837, minkä jälkeen se vuonna 1842 siirtyi Suomen valtiolle, joka lahjoitti kartanon Suomen kenraalikuvernöörille Aleksander Menshikoville vuonna 1843. Anjalan kartano on monelle meistä historiankirjoista tuttu. Kartanomuseo siirtyi Museoviraston hallintaan 1990-luvulla. Kartano oli Menshikovin suvun hallussa vuoteen 1907, jolloin Suomen valtio osti sen. Suorakaiteen muotoisine runkoineen ja aumattuine satulakattoineen se edustaa tyyliltään uusklassismia, joka oli tullut muotiin Kustaa III:n Italian-matkan jälkeen. Antiikki ja taide | 77 keisarinna Katarina II:n kanssa. Anjalan kartano on ollut pitkään Wrede-suvun omistuksessa. Kun Museovirasto vuoteen 2014 mennessä luopui lukuisista museoista ja kulttuuriperintökohteista, joukossa oli myös Anjalan kartano. Vuonna 2019 kartanon vuokraajaksi tuli pitkäaikaisella vuokrasopimuksella Ankkapurhan kulttuurisäätiö, joka on nyt kunnostamassa kartanoa kulttuurimatkailukäyttöön. Suuri osa kartanon maista luovutettiin tuolloin korvausta vastaan torppareille ja maattomille. Sopimuksen allekirjoittajina olivat muun muassa Johan Anders Jägerhorn sekä Carl Gustaf Armfelt, ja sopimuksen ansiosta Anjalan nimi kirjoitettiin ainiaaksi historiaamme
Ambra, on kaskelotista syntyvä hyväntuoksuinen erite,. Kaksivaiheinen kilpailu Suomen Kellomuseo jatkaa koruteemaa Meripihkalle kaivataan arvostusta materiaalina Meripihka on ollut Suomessa aliarvostettu korumateriaali. Ehdotusten taso oli korkea ja jury päätyi valitsemaan yksimielisesti kaksitoista työtä finaaliin. Ensimmäiseen vaiheeseen kilpailuehdotuksia saapui määräaikaan mennessä 67 kappaletta seitsemästä eri maasta. – Kilpailun tarkoituksena oli syventyä perinteiseen koruraaka-aineeseen meripihkaan ja löytää sille uudenlaista, nykyaikaan soveltuvaa käyttöä korumuotoilun ja korutaiteen keinoin. Itämerestä meripihkaa on kerätty jo kauan, mutta materiaalina se on jäänyt melko tuntemattomaksi. Näyttelyn nimi Aqua, Ambra, Aquila symboloi niitä elementtejä, mitä korukilpailu edustaa. – Kauneus on katsojan silmissä. TEKSTI: JUHANI KARVONEN KUVAT: SUOMEN KELLOMUSEO Kairi Sirendin voittajakoru. Meripihkasta on paljon jäljitelmiä, jotka voivat pettää. oli kaikille avoin korusuunnittelukilpailu. Finaalitöistä jury valitsi kolme palkittavaa työt, sanoo Kellomuseon museonjohtaja Essi Pullinen. Aqua on korukilpailun ja Kotkan Meripäivien elementti vesi. Aitous voi erottua luupilla tutkittaessa, Kellomuseon museonjohtaja Essi Pullinen sanoo. 78 | Antiikki ja taide S uomen Kellomuseo järjestää yhteistyössä Suomen Kultaseppien liiton Suomen, Kotkan kaupungin, Taiteen edistämiskeskuksen, Kotkan Meripäivien ja K.A.Rasmussenin kanssa meripihka-aiheisen korukilpailun ja nyt avautuvan kilpailutöistä koostuvan palkintonäyttelyn
– Kauneus on katsojan silmissä. Jäljitelmiä on 1800-luvulta alkaen valmistettu esimerkiksi selluloidista, akryylistä, bakeliitista ja monesta muusta uudesta muovilaaduista. Aquila tarkoittaa kotkaa ja se ankkuroi tämän kilpailun ja tapahtuman Kotkaan. Meripihkan iänmääritys edellyttää laboratoriotutkimuksia ja erikoisosaamista, se voi olla viisi tai 50 miljoonaa vuotta vanhaa. Meripihkalle kaivataan arvostusta materiaalina FOSSILISOITUNUTTA PIHKAA TAI MAHLAA ?. Valkoinen väri johtuu pienistä ilmakuplista. – Kansainvälisen suunnittelukilpailun kymmenen finalistin työt ja niiden luonnokset ovat esillä palkintonäyttelyssä ja lisäksi pyysimme jokaiselta finalistilta yhden kilpailun ulkopuolisen työn, sanoo Pullinen. Pullinen aloitti museonjohtajana keväällä. Korut ovat samalla tavoin ihmistä lähellä kuin kellotkin, joten siinä mielessä ne sopivat hyvin saman katon alle, ne täydentävät toisiaan, sanoo Pullinen. – Aliarvostukseen voisin itse veikata olevan pehmeän ja helposti kuluvan materiaalin, joka ei oikein sovellu esimerkiksi sormuksien valmistukseen. –Koruja on toki monien museoiden kokoelmissa, mutta kansallista vastuuta koruista ei ole millään museolla Kellomuseo on ikään kuin ottanut kansallisen vastuun korutuotannon historiasta ja tunnetuksi tekemisestä. LÄHDE: WIKIPEDIA Kairi Sirendin voittajakoru. Meripihkatyypit erotellaan toisistaan niiden sisältämän meripihkahapon mukaan. Meripihkaa on löydetty monista maista ja kaikista maanosista Etelämannerta lukuun ottamatta. Meripihkan tarkka koostumus vaihtelee hiukan sen tuottaneen puulajin mukaan. Kaikesta löydetystä meripihkasta 94 prosenttia on Baltian meripihkaa, jota löydetään nykyisen Itämeren alueelta. Valo tummentaa keltaisen meripihkan punertavaksi ja ruskehtavaksi. Meripihkaa on helppo työstää, mutta kiillon saaminen vaatii taitoa ja asiantuntemusta. Meripihka koostuu erilaisista hartseista, joiden pääaineita ovat hiili, vety ja happi. Meripihkasta voi löytyä siitepölyjä tai eläinten ja kasvien jäänteitä. Nykyaikaisia meripihkan jäljitelmiä voi olla vaikea erottaa aidosta meripihkasta. Meripihkaa löydetään etenkin Itämeren rannoilta, jonne meri sitä huuhtelee, mutta sitä saadaan myös maasta kaivamalla.Meripihka on yleensä läpikuultavaa, joskus jopa täysin läpinäkyvää.Meripihkaa on sadoissa värivivahteissa, kuten kullankeltaisena, ruskehtavana, punertavana, valkoisena ja mustana. Kellomuseo on viime vuosina laajentanut koruihin. Ljuba Gomanin koruja on esillä näyttelyssä.. Tänä vuonna kilpailun finalistikorujen näyttely järjestetään Suomen Kellomuseossa Kotkan Meripäivien sijaan. Meripihkan arvo määräytyy sen mukaan miten kulttuuri sitä arvostaa ja millaisia tarinoita koruun kenties liittyy. . Voittajakorun taustalla on huoli ilmastonmuutoksesta ja jäävuorten sulamisesta. Finalisteina olivat Nikoli Balabin, Ljuba Goman, Essi Huttunen, Jaana Junkkaala, Hanna Korhonen, Saija Sipeläinen ja Mari Syren,Kaisu Tullinen, Suvi Tupola Suomesta, Delphine Perrache Belgiasta sekä ja Jaan Pärn Kairi Sirendi Virosta. Aitous voi erottua luupilla tutkittaessa. Meripihka on miljoonia vuosia sitten eläneiden puiden tuottamaa fossilisoitunutta, kovettunutta pihkaa tai mahlaa. Ensimmäinen korunäyttely pidettiin vuonna 2017. Kilpailutyöt esitellään Kellomuseolla avautuneessa palkintonäyttelyssä. Näyttely oli alun perin tarkoitus järjestää Kotkan Meripäivillä, jotka peruttiin koronaviruksen vuoksi. Se on peräisin metsistä, jotka kasvoivat pääasiassa Eteläja Keski-Ruotsissa sekä Suomessa. Ambra symboloi kaikkea sitä arvokasta, mitä merestä voimme löytää. Näyttely on avoinna näyttelykeskus WeeGeen aukioloaikoina aina 15.11.2020 asti. KAKSOISVOITTO VIROON. Antiikki ja taide | 79 Mari Syren sijoittui meripihkatyöllään kolmanneksi. ALIARVOSTETTU MATERIAALI. jota on käytetty esimerkiksi parfyymien valmistuksessa. Kilpailun ykköseksi arvosteltiin Sirendi ja toiseksi Pärn. – Olen suunnitellut ja valmistanut koruja, mutta työn ohessa en ole tuotantoon saakka koruja tehnyt. Meripihka on useimmiten syntynyt havupuiden pihkasta, mutta myös tiettyjen lehtipuiden mahla voi kovettua meripihkaksi. Paras suomalainen taitelija oli Syren kolmannella tilalla. Pärn tunnetaan Suomessakin, sillä hänellä on ollut ateljee Helsingissä. Pullinen on koulutukseltaan kultaseppä, taiteen maisteri ja gemmologi, mutta museonjohtajaksi Pullinen siirtyi Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutista yksikön johtajan paikalta. Sen jälkeen näyttelyitä on ollut kuusi. Meripihkasta on paljon jäljitelmiä, jotka voivat pettää. Meripihkaa on saatavilla eri puolilta maailmaa, mutta Itämeren meripihka on hyvälaatuista ja kaunista väriltään
Kuva: Wikimedia Commons KUN VALTIOMIEHEN tumma puku on riisuttu, presidentistä tulee ’koko kansan Urkki’: urheileva, metsästävä, kalastava, hiihtävä, viriili, kirjallisuutta ja taiteita rakastava kansanmies. Kuva: Christian Westerback1977, Kansallismuseo Merikeskus Vellamossa voi perehtyä Itämeren meritaisteluun ja laivoihin. Suomen kansallismuseon tuottama näyttely kiinnittää ilon, värien ja oivalluksen lisäksi huomiota myös siihen, että meistä jokainen kokee elämän omalla tavallaan, ja maailma on kovin monitulkintainen.Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75 -näyttely imaisee seikkailuun, rohkaisee käymään kohti haasteita ja saa pohtimaan elämän suuria kysymyksiä. Useimmat niistä, kuten tasavertaisuus, vapaus ja luonnon kunnioittaminen, ovat tunnistettavissa myös suomalaisen yhteiskunnan perusarvoiksi. Valokuvat on otettu 1952–1980, kun Urho Kekkonen on vapaa-ajalla, lomalla tai silloin, kun tapahtumien virallinen osuus on päättynyt. MUUMIT KANSALLISMUSEOSSA 28.2.2021 SAAKKA. Kekkonen järjesti kuvaajille kuvattavaa ja kansalle katsottavaa. Tove Janssonin luoman satumaailman arvoja voidaan pitää myös todellisessa maailmassa hyvän elämän kulmakivinä. Tove Janssonin satumaiset muumit esittäytyvät Kansallismuseossa. Lehtikuvaajat seurasivat häntä kaikkialle, niin Somaslompolon jäälle Lapin hyytävään tuuleen kuin lomamatkalle Karibian hiekkarannalle. KATSE KEKKOSEEN! LEHTIKUVIA -NÄYTTELY 27.12.2020 SAAKKA TAMMINIEMEN MUSEOSSA HELSINGISSÄ.. Kuva: Merikeskus Vellamo Uppoa muumien maailmaan JO 75 VUOTTA täyttävien muumien moniulotteinen maailma, erilaisuudessaan yksilölliset hahmot sekä rikas filosofia ovat edelleen inspiroivia ja ajankohtaisia. Suurnäyttely kertoo nykyisen Kotkan edustalla vuonna 1790 käydyn Itämeren merkittävimmän meritaistelun ja sen jälkeen rakennetun linnoituskaupungin tarinan ennennäkemättömällä tavalla. Kekkosen tempaukset levisivät erilaisina kuvakulmina laajalle lehdistössä. Presidentistä tuli Suomen valokuvatuin mies. Vaikuttavan tarinan kertomista näyttelyn keinoin on valmisteltu jo vuosia, ja nyt näyttelyn toteutuksessa voitiin hyödyntää myös 3D-mallinnoksia ja uusinta peliteknologiaa. Katse Kekkoseen! Lehtikuvia -näyttely Tamminiemessä kertoo tarinaa suuresta kansanjohtajasta, joka oli armoton eränkävijä ja intohimoinen kalastaja. 80 | Antiikki ja taide Uutiset Kekkonen kuvaajien silmin Unohdetut tarinat nousevat pintaan KOHTALONA RUOTSINSALMI -näyttely avautuu Merikeskus Vellamossa 9.6.2020
KU VA : SO ILI KA IVO SO JA 82 | Antiikki ja taide MARRASKUU . saakka Alma Jantusen Biomi-näyttely / Botanian puutarhan kasvihuoneet. Hagelstamin kuukausihuutokauppa, Tehtaankatu 27, HKI . 10.–11.10. 12.–13-.9. 24.9. 3.–4.10. Joensuu . Ilmiöiden kauneus – Gunnel Nyman ja Dora Jung – Lasia ja tekstiiliä / Suomen lasimuseon suuri sali, Riihimäki . 15.–16.9. 17.10. 9.–13.9. Turun Taideja Antiikkimessut, Turun Messukeskus, Messukentänkatu 9-13. Helsinki Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas. Eerik´s autumn live sale, Yliopistonkatu 9 B, Turku . Helsinki antiques, Wanha satama Tapahtumat 2020 Alkuperäinen elokuvajuliste vuodelta 1944. . Hagelstamin kuukausihuutokauppa, Tehtaankatu 27, Helsinki . Hagelstamin Modern + Urban art, Tehtaankatu 27, Helsinki LOKAKUU . Lahden antiikkija keräilymessut, Jokimaan ravirata. 13.–14.10. Hyvinkään antiikkija keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää . ELOKUU . 30.8. 25.–29.11. 30.8. . Seinäjoen antiikki-, keräilyja vintagemessut, Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. Hagelstamin kuukausihuutokauppa, Tehtaankatu 27, Helsinki . 6.9. 29.– 30.8. Ekmanin kuukausihuutokauppa, Koivistontie 23, Tampere. Habitaren Antiikki, Helsingin messukeskus . . 8.9. 19.– 20.9. 30.8. asti Gina Salaris – Rohkea loikka / Gumbostrand Konst & Form, Sipoo SYYSKUU . 9.–25.10 Bukowskin Helsinki design & contemporary art, Mastokatu 4-6, Helsinki . 7.–8.11.2020 Hämeenlinnan antiikkimessut & vintagemessut, Loimua Areena, Härkätie 17, 13600 Hämeenlinna . . 10.–11.10. Antiikkija Keräilymessut, Tapahtumahalli, Jylpyntie 2, Kotka. . . 31.10.–01.11. Habitaren Antiikki, Helsingin messukeskus Koronatilanne saattaa muuttua, joten kannattaa tarkistaa tapahtumajärjestäjän sivuilta viime hetken tiedot.. 3.7.–25.10. Juuri, Root Garden of Glass -lasitaidenäyttely / Red brick gallery, Nuutajärvi ja Pölkivuoren kasvimaailma, Urjala
Syksyn näyttelyt: Kokoelmat! -näyttely päättyy alkuvuodesta 2021 2 pienoisnäyttelyä • 16.9.-18.10.2020 Allagi, Yrkesinstitut Axxell • 21.10.-22.11.2020 Päätöksiä, LAB amk viimeiset korumuotoilijat 14.8.-15.11.2020 Aqua, Ambra, Aquila korukilpailun finalistinäyttely 20.11.2020-25.1.2021 Vuoden Korukilpailun finalistinäyttely Syksyn oheisohjelma: Kansainvälisyysiltapäivä 26.8.2020 Itämeripäivä| Meripihka koruissa -opastus Aqua Ambra Aquila näyttelyyn 27.8.2020 Kelloharrastusilta 4.9.2020 Kelloharrastusilta 2.10.2020 Korun päivänä Muistelutyöpaja 10.10.2020 Aikapäivä 25.10.2020. Kelloharrastusilta 6.11.2020 Kansainvälisyyspäivä 14.11.2020. Tarkemmat tiedot www.kellomuseo.fi Seuraa meitä Facebookissa ja Instagramissa! Tervetuloa Suomen Kellomuseoon!. Korutaiteilijoiden kertomaa 4.12.2020
Kuva: Claudia Primangeli. Jennifer O'Nealin roolihahmon puku Luchino Viscontin ohjaamasta elokuvasta Rakkaus Roomassa (1976). Näyttelyssä nähdään pukuja mm. Roomassa toimivan elokuvapuvustamo Tirelli Costumin ainutlaatuisia pukuja on esitetty harvoin näin laajasti Italian ulkopuolella. MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLA GÖSTASTA MAKUNAUTINTOJA MUSEOVIERAILUUN | SERLACHIUS-BUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! OSTA LIPUT KÄTEVÄSTI VERKOSTA SERLACHIUS.FI Pukuloistoa valkokankaalla 26.9.2020–10.1.2021. Tirelli Collection. Elizabeth Taylor, Donald Sutherland, Kirsten Dunst, Michelle Pfeiffer ja Claudia Cardinale. elokuvista: Sofia Coppola, Marie Antoinette, 2006 Martin Scorsese, Viattomuuden aika, 1993 Federico Fellini, Fellinin Casanova, 1976 Miloš Forman, Amadeus, 1984 Luchino Visconti: Tiikerikissa, 1963 ja Kuolema Venetsiassa, 1971 Elokuvien upeita pukuja ovat käyttäneet mm. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2020-42 700278-2004 Glamour tuo maailmankuulujen klassikkoelokuvien palkittuja pukuja Serlachius-museo Gustafiin