Antiikki ja taide 04/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ARJEN HISTORIA ENTISÖINTI ESITTÄVÄ TAIDE KERÄILY KÄDENTAIDOT 4/2021 • 9,50 € Lintuja luonnon muovaamalle puulle Mari Teerinkoski leikkii valoilla ja varjoilla KARI VÄÄNÄNEN Tarina muuttaa elämän Taidekappeli kuin veistos MAIJA ISOLA Utelias individualisti Arvokkaat kunniamerkit STANLEY KUBRICK Puhuttelevat kuvat Väärennökset miljoonien bisnes
www.kissafani.?. www.talomestari-lehti.. www.kissafani.. Syyspäivien Syyspäivien nautinnollisiin nautinnollisiin lukuhetkiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! tai tilaa suoraan kotiisi! www.talomestari-lehti.. www.hevosmaailma.. www.hevosmaailma.
Tämän lajin rikollisuus lähti nousuun eritoten 1990-luvulla rahamarkkinoiden vapautuessa, internetkaupan myötä, ja on tänä päivänä miljoonabisnes. 68 Anne Mattila maalaa tunteensa tauluiksi ................................................72 Sisältö 26 – Elämäni Timo Sarpanevan kanssa oli monisäikeistä eikäse aina kovin auvoistakaan, mutta silloin kun se sellaista oli,se oli todella huikeaa, lahjakkaan muotoilijan leski Marjatta Sarpaneva muistelee. 44 Helsinki Biennaali on vallannut Vallisaaren historialliset rakennukset, ruutikellarit ja autioituneet talot. 6 Keräilyauton ei tarvitse olla ikivanha harvinaisuus. 60 Repin-instituutista saa eväät taiteen maailmaan ...................................64 Sakari Pälsi – boheemi tutkimusmatkailija ............................................. Suomessa tehdään vähän taidevarkauksia. 52. Meillä alan rikollisuudessa korostuvat väärennökset ja niillä junailtava petollinen kauppa. Antti Vähälän automuseossavoi tutustua aikakausien yleisimpiin malleihin. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoituskuva ...........................................................................................5 Taideväärennökset ovat miljoonabisnes ...................................................6 Taideuutisia .................................................................................................12 Kari Väänäselle näytteleminen on parhaimmillaan kerronta ................14 Ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen sanoin ja kuvin ......................20 Rakel Kansanen-Toivola loi näyttävän kokoelman Varkauteen .............24 Marjatta Sarpaneva valaisee elämäänsä lahjakkaan taiteilijan rinnalla .26 Individualisti Maija Isola oli lahjakas tutkija ............................................32 Tilauskortti ...................................................................................................35 Sotilaiden ja viestinviejien viitoittama Kuninkaantie .............................36 Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli ............................................40 Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita ..................................................43 Keräilyauton ei tarvitse olla ikivanha harvinaisuus ................................44 Vaaleiden lintujen valot ja varjot ..............................................................48 Helsinki Biennaali on vallannut Vallisaaren historialliset rakennukset 52 Kunniamerkkien maailmassa asiantuntemus on arvossaan .................54 Ohjaaja Stanley Kubrick hioi visuaalisuuttaan lehtikuvaajana...............58 Vanha ikkuna on talon sielu ....................................................................
040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Asentajantie 8, Porvoo puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK
Surumieliset kasvot olivat tulleet kohtalonsa päähän. Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan miehensä elämänkumppanina, muusana ja mallina. Amedeo Modiglianin koko tuotannolle tunnusomaista ovat muotokuvat ja erityisesti naismaalaukset, joissa on pidennettyjä ja soikeita muotoja. Surumielisten hahmojen silmät ovat usein mantelinmuotoiset. Maalauksille on ominaista herkkä viivankäyttö ja täyteläiset kuparinpunaiset, ruskeat, siniharmaat ja syvän vihreät värisävyt. tammikuuta 1920. Surumielinen hahmo Amedeo Modiglian: Jeanne Hébuterne with Hat and Necklace, 1917. Hän kuoli 24. Monet teoksista tunnistaa pitkulaisista, naamionkaltaisista kasvoista. Hän joutui lopettamaan koulun 14-vuotiaana keuhkopussintulehduksen vuoksi. Myös vielä syntymätön lapsi menehtyi. Taiteilija kärsi keskushermoston tuberkuloosista eikä tullut enää tajuihinsa. Hänen maalaamansa muotokuvan Hat and Necklace mallina oli taiteilijan oma puoliso ranskalainen Jeanne Hébuterne, joka oli itsekin taiteilija. Taiteilija makasi houreisena vuoteessaan viimeisellä raskaana olevasta vaimostaan kiinni pidellen. Puolison kuolema suisti Jeanne Hébuternen synkkyyteeen, joten hän pian miehensä poismenon jälkeen heittäytyi viidennen kerroksen ikkunasta alas ja kuoli. Viimeisinä vuosina Pariisissa kuntoa heikensivät myös päihteet. Kun pariisilaiset ystävät eivät olleet kuulleet Modiglianista useaan päivään, he menivät käymään miehen kotona. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilauspalvelu: tilaukset@karprint.fi puhelinpalvelu arkipäivisin klo 9-11.30 puh. 09-413 97 300 Toimitussihteeri: Jaana Isosaari/SPK Oy antiikki.eko@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Näin myös vaimostaan Jeanne Hébuternesta maalaamissaan teoksissa. Luonteeltaan hän oli hiljainen ja herkkä, jopa masennukseen taipuvainen. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Kannen kuva: Mari Teerinkoski. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 39 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 44 € Aikakauslehtien liiton jäsenlehti. Taiteilijaperheen kohtalo oli surullinen. Amedeo Modiglianin terveys oli ollut heikko ja nuorena. Antiikki ja taide | 5 KU VA : W IKIM ED IA CO M M ON S I 4/2021 Vuonna 2021 ilmestyy 6 numeroa. Paikalle kutsuttu lääkäri ei voinut tehdä mitään Modiglianin hyväksi. Hébuternesta tuli kuitenkin Modiglianin päämalli: taiteilija maalasi vaimostaan ainakin 25 teosta. ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy syyskuun lopussa 2021. talialaisen taidemaalari ja kuvanveistäjä Amedeo Modiglian (1884-1920) teki Pariisin vuosinaan 1906-1920 noin 420 maalausta, lukemattomia piirustuksia ja 31 veistosta
6 | Antiikki ja taide TEKSTI: KARI KUMPULAMPI KUVAT: JARKKO JÄRVINEN
Antiikki ja taide | 7 Taiderikoksissa pyörii miljoonabisnes Gallen-Kallelasta Picassoon Taiderikokset ovat osa organisoitua, ammattimaista, kansainvälistäkin rikollisuutta. Akseli Gallen-Kallelan nimiin tehty ”Afrikkakauden” väärennös.
Rikolliseen taidebisnekseen voi tutustua Poliisimuseon näyttelyssä monelta kantilta ja näkökulmasta käsin. Myös suomalaista, maailmankuulua lasitaidetta väärennetään usein. Syytteiden, vastaajien, asianomistajien ja tutkittujen teosten määrällä arvioiden Fake on Euroopan laajimpia petolliseen taidekauppaan keskittyviä tutkimuskokonaisuuksia. Esitutkintamateriaalia kertyi 30 000 sivua. S Hän tähdentää, että väärennökset ja niihin liittyvä rikollinen kauppa ovat rikoksia alkuperäistä taiteilijaa, huijattua asianomistajaa ja koko kansallista kulttuuriperintöämme kohtaan. Suomi ei ole tässä mitenkään poikkeus. Niiden tarkoitus on harhauttaa ja vakuuttaa ostaja teoksen alkuperästä.. Tätä kuvastaa kuvassa keskellä oleva pöytä. Taideväärennösten tehtailu perustuu vallitseviin markkinoihin; sitä mikä käy hyvin kaupaksi maassa ja maailmalla, sitä yleensä myös väärennetään. Vuosi oli 2011. – Taiderikoksissa ei mitään romanttista. Tämän lajin rikollisuus lähti nousuun eritoten 1990-luvulla rahamarkkinoiden vapautuessa, internetkaupan myötä, ja on tänä päivänä miljoonabisnes. 8 | Antiikki ja taide uomessa tehdään vähän taidevarkauksia. Rötöksiin on sotkeutunut myös taide-elämän arvostettuja asiantuntijoita sekä kova, järjestäytynyt ammattirikollisuus. Petetyiksi ovat tulleet taiteen harrastajat, alan ammattilaiset ja museotkin. Operaation perusteella taiderikosten vahingot ovat olleet Suomessa viime vuosina lähes 20 miljoonaa euroa, mikä on kansainvälisestikin huomattavan iso summa. Tuntemattomaksi jääneen tekijän pienikokoinen Aivazovski –väärennös myytiin aitona huutokaupassa 66 000 eurolla. Meillä alan rikollisuudessa korostuvat väärennökset ja niillä junailtava petollinen kauppa. KRP:n taannoisessa operaatiossa takavarikoituja, väärennettyjä taideteoksia on esillä useita Poliisimuseon Väritetty totuus-näytPoliisimuseon näyttelyssä on esillä kymmeniä taideväärennöksiä. – Niin kauan kuin on taidemarkkinoita tulee olemaan myös väärennysrikoksia, Tuulasvaara-Kaleva kiteyttää. Keskusrikospoliisi aloitti Operaatio Faken eli taiderikosten tutkinnan vuonna 2009. VALISTUSTA JA VAROITUKSIA. Hänen mielestään pysäyttävintä nykyisessä taiderikollisuudessa on tapausten suuri määrä ja verkostojen laajuus. Tällaiselta se näytti poliisin kotietsintäkuvan perusteella. Ne paljastuivat Operaatio Fakessa, jonka organisoi KRP. Kuvassa petollisen taidekauppiaan auton takakontti. – Taiderikoksilla petettyjä ovat varakkaat keräilijät ja tavalliset kansalaiset, jotka menettivät säästönsä hankkiessaan ” arvotaidetta”. Ne vievät töitä ja toimeentuloa nykyisiltä taiteilijoilta. Taulujen taakse tehtaillaan usein valeprovenienssit eli valheelliset tarinat. – Väärennökset vääristävät taidemarkkinoita. Niitä tehdään ahneuden ja rahan ehdoilla samoin kuin väärennetään lenkkitossuja tai äidinmaidon vastiketta, Poliisimuseon intendentti Tiina Tuulasvaara-Kaleva mainitsee
Yksinkertaisinta on laittaa vanhaan tauluun hyvin myyvän taiteilijan nimi kuten A. telyssä. Ennustajaeukkokin on huijaus ” Hänen (Malyavin) teoksissa näkyy vahva kolorismi, usein yhdistettyinä niin ikään maalaismuotokuviin. – Sukupuolella tai iällä ei ole väliä. Taiderikollisuus näyttäytyy museossa sellaisena kuin se tänä päivänä onkin, monenlaisena. Toki samalla paljastuu tämän taiderikosvyyhdin koko anatomia. Degas-väärennöksen taustaksi eli legendaksi kehiteltiin huikea tarina natsiajoilta. Antiikki ja taide | 9 Poliisimuseon Väritetty totuus-näyttely on mielenkiintoisesti rakennettu kokonaisuus. Venäläisen Filipp Malyavinin maalaukseksi väitetty teos ” Nainen, ennustaja”. Tai sitten maalataan Verkosto. – Kerromme näyttelyssä myös poliisin tekemästä tutkinnasta ja yhteistyöstä Kansallisgallerian kanssa. Ketkä sitten väärentävät taideteoksia petollisille kauppiaille ja välittäjille. Ranskalaisen Edgar Degasin (1834–1917) nimiin signeerattu balettitanssijoita kuvaava pastellityö myytiin Suomessa vuonna 2010. Rikollisen taidekaupan verkosto vaihtelee ja on välillä hyvinkin laaja ja moniportainen.. Degasin pastellityön takana on kaksi saksalaista leimaa, ja ostajan harhauttamiseksi käytettiin myös natsitarinaa, joka on peräisin Himmlerin henkilääkärin Felix Kerstenin muistelmista. Siitä ja kolmesta muusta teoksesta hyväuskoinen ostaja maksoi käteisellä 165 000 euroa. Tiina Tuulavaara-Kalevan mukaan Fake on hyvä esimerkki valistaa ja varoittaa ihmisiä taidehuijareista. Viimeisin, lainvoimainen päätös rikosvyyhdistä saatiin hovioikeudesta ulos helmikuussa kuluvaa vuotta. Tarina otettiin Himmlerin henkilääkärin Felix Kerstenin muistelmista. Tai kehystää juliste aidoksi Andy Warholliksi. Konservaattori arvioi aikoinaan mainittua Malyavinin taideteosta sen ostajalle näillä sanoilla: Väärennökset vievät töitä ja toimeentuloa nykyisiltä taitelijoilta. Gallen-Kallela. Rikollista taidekauppaa kuvastaa sattuvasti esimerkiksi venäläisen Filipp Malyavinin (1869–1940) työksi väitetty maalaus ” Nainen, ennustaja”, joka on väärennös. ”Gallen-Kallelaa”, ”Schjerfbeckiä”, ”Picassoa”, ”Särestöniemeä”. – Haluamme puhua tästä päivästä. Tapoja väärentää taidetta on monia. MONTA TAPAA VÄÄRENTÄÄ. Nähtävillä on myös esineistöä ja teoksia liittyen muihin maamme suurimpiin taiderikosjuttuihin. Tässä `ennustaja-eukossa` nämä molemmat hänelle ominaiset asiat tulevat hienosti esille.” Taulun vakuutusarvoksi vahvistettiin 55 000 euroa. Tarvitaan vain kaikista kulttuuriarvoista ja kanssaihmisistä piittaamaton vilpillinen ja rikollinen mieli, Tiina Tuulasvaara-Kaleva mainitsee
10 | Antiikki ja taide Taideväärentäjän kotoa kotietsinnässä löydetty ”Särestöniemi ”.
– Kaikki dokumentoidaan, mutta vain osa säästetään tulevaa tutkimusta varten. Keitä huijataan. Mikäli huijattu henkilö tietää, että hänen omistamansa teos on väärennös, tulisi hänen ottaa yhteys paikkakunnan poliisiin. Törkeä petoskuvio taiderikoksissa on usein sama. Jos teille tarjotaan jotakin, mikä on liian hyvää ollakseen totta, niin muistakaa, että se ei todennäköisesti olekaan totta, Tiina Tuulasvaara-Kaleva ohjeistaa. – Jos teoksella on isoa rahallista arvoa, kannattaa tiedustella Kansallisgalleriasta, olisiko heillä mahdollisuutta tutkia teosta. Poliisin tutkimiin petoskokonaisuuksiin oli sekaantunut arvostettuja taiteen asiantuntijoitakin. Poliisimuseon väärennöskokoelmassa on tällä hetkellä noin 1500 teosta – ja lisää on tulossa. Tuulasvaara-Kaleva toivoo, että Väritetty totuus -näyttelyyn saapuisi paljon myös heitä, joille tieto ja ymmärrys nykypäivän taiderikollisuudesta ovat erityisen tarpeen, esimerkiksi taidekokoelmien hankkijoita. Ensin luodaan luottamukselliset suhteet uhriin ja myydään tälle välillä aitojakin töitä, joskin ylihintaan. Operaatio Fakessa paljastui kaksi väärentäjää ja nelisenkymmentä rikollista taidekauppiasta ja taidegalleristia. Schjerfbeckiksi väitetty työ neljään kertaan. Muutaman sadan euron maalauksen tutkiminen ei ole taloudellisesti järkevää, koska tutkimuskulut ovat korkeita, Tiina Tuulasvaara-Kaleva mainitsee. Poliisimuseon intendentti Tiina Tuulasvaara-Kaleva kertoo esimerkin. Oikeuskäytäntö on muuttunut Suomessa taideväärennösten osalta. RIKOSKUVIO ON USEIN SAMA. Samalla kartoitetaan uhrin taidemieltymykset ja hankintaan tälle sitten sopivia väärennöksiä. MUSEO SIJAITSEE TAMPEREELLA HERVANNASSA VAAJAKATU 2:SSA. Sillä puhdistetaan taidemarkkinoita. Toinen – ja varsin hyvä – vaihtoehto on viedä teos jonkin tunnetun huutokaupan arvioitavaksi . – Tällöin tulee kertoa myös epäilystä, joka liittyy teoksen aitouteen. Kansallisgalleriaan on tuotu tutkintaan yksi ja sama H. – Näyttelyn yhtenä tehtävä on toimia osana poliisin ennalta estävää toimintaa. Veli Sepän tekemä taidokas Léger-väärennös on nimeltään Composition Murale.. Taulujen lisäksi kokoelmassa on myös muun muassa designja veistosväärennöksiä. Miten. Väärennökset päätyvät lopulta Poliisimuseon väärennöskokoelmaan Tampereelle. Antiikki ja taide | 11 kokonaan uusi tekele, joka signeerataan kuuluisan taiteilijan nimiin. – Uusi käytänne on erittäin hyvä. ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY. Meitä kaikkia pystytään huijaamaan, jos oikein halutaan. TAIDERIKOKSIA YMPÄRI MAATA TAIDEVÄÄRENNÖS ON RIKOKSENTEKOVÄLINE Väritetty Totuus-näyttelyssä pääsee hyvin perille, mitä kaikkea taiderikokset ovat tänä päivänä. Poliisimuseo on saanut Väritetty totuus -näyttelystä runsaasti myönteistä palautetta. – Olkaa siis varovaisia, vaikka kokisitte itsenne kuinka taiteen eksperteiksi. Ne ovat rikoksentekovälineitä, joilla olisi muutoin suuri riski joutua uudelleen osaksi petollista taidekuppaa. Miten niitä junaillaan. Tärkeällä asialla ollaan. – Petolliset galleristit ja kauppiaat keräävät kuitenkin markkinoilla suurimmat voitot. Taiderikoksia tehdään joka puolella Suomea. Kun ennen väärennökset luovutettiin takaisin asianomistajilleen, tänä päivänä oikeus tuomitsee ne valtiolle takavarikoitaviksi. – Opetus tästä näyttelystä olkoon tämä: meitä kaikkia pystytään huijaamaan, jos oikein halutaan. POLIISIMUSEON NÄYTTELY VÄRITETTY TOTUUS TAIDERIKOKSIA SUOMESSA ON AVOINNA JOULUKUUHUN 2023 ASTI
Siellä hän avioitui Rafaello Gambogin kanssa. Elämä taiteilijana taiteilijan puolisona maailmassa, joka oli epävakaa, ei ollut helppoa, mutta taide oli Elinille kaikki kaikessa. Kultakauden tähti SUOMEN KULTAKAUDEN naistaiteilija Elin Danielson-Gambogin (1861-1919) dramaattinen elämä on saanut vihdoinkin arvoisensa elämäkerran. Elin Danielson-Gambogin Balda-tädin ajanviete, 1886. ANU PENTIK – Alussa oli siemen – näyttely WAM Turun kaupungin taidemuseossa esittelee Pentikin uusinta taiteellista tuotantoa. Saaronniemessä järjestettiin vuonna 1970 Suomen ensimmäiset rockfestivaalit siinä muodossa, missä me festivaalit nykyäänkin tunnemme camping-alueineen, ruokakojuineen ja ihmismassoineen. Museon tiloihin suunnitellussa kerronnallisessa kokonaisuudessa keramiikka taipuu taidokkaasti elämänkaaren teemojen mukaan leijailevista siemenistä hiiltyneiksi puiksi. Halu ja palava innostus kokeilla keramiikan rajoja ovat johdattaneet Pentikin keramiikkatehtaalta suurien installaatioiden pariin, joita on viimeksi ollut esillä Taidehallissa vuonna 2017. Kuva: Tanu Perintö Kunniaa rockille Luonnon herkät silmät. Anu Pentik – Alussa oli siemen avoinna 19.9. Rauhan ja rakkauden maailmaan johdattelevat Antero Laihon kotiarkiston aarteet, Jouko Kedon valokuvat, aikalaislehtimateriaali, filmipätkät sekä tietysti aikakauden musiikki. Taiteilijan mukaan teosten tekemiseen on käytetty yli 400 metriä lähes 200 vuotta vanhaa hirttä, 900 kiloa kivitavarasavea, 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa. saakka. Yli kaksi vuotta kestäneen remontin kustannusarvio oli 2,5 miljoonaa euroa. Valmistumisen jälkeen villaan ei tehty remontteja, mutta nyt Söderlångvikin kartano on vihdoin peruskorjattu entiseen loistoonsa. Amos Andersonin loistoa KEMIÖNSAARELTA, VAATIMATTOMISSA oloissa kasvanut Amos Anderson menestyi ensimmäisen maailmansodan aikaan kiinteistösijoittajana Helsingissä. Taidehallin yleisömenestyksen innoittamana hän on työstänyt WAMissa nähtävää kokonaisuutta yli kahden vuoden ajan. Amos Andersson hankki vuonna 1927 Kemiönsaarelta maalaistalon, jonka hän kunnosti italialaisen villan näköiseksi. Hänen tuotantonsa inspiraation lähteenä ovat Lapin luonnon eläimet, värit ja muodot, mutta ennen kaikkea koetun elämän eri sävyt. Posiolla asuva ja työskentelevä taiteilija tarkkailee ympäristöään herkin silmin. Myöhemmin hänestä tuli lehdenkustantaja, kansanedustaja ja mesenaatti. Pro Finlandia mitalilla palkitulla Anu Pentikillä on vaiheikas ja värikäs polku muotoilun ja käyttökeramiikan parista taiteelliseen työskentelyyn, johon hän on keskittynyt viimeisen vuosikymmenen ajan. Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi kertoo, mistä festivaali sai alkunsa, miltä kaikki tuntui ja näytti tuona elokuisena viikonloppuna. Kolmen päivän aikana festivaalilla esiintyi artisteja niin muista Pohjoismaista, Itä-Euroopasta, kuin myös Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta – kotimaisia tietenkään unohtamatta. Järjestäjät odottivat 5000 henkeä, paikalle tuli 38 000. Kansainvälinen tuulahdus suuren maailman meiningistä YYA-Suomen Turussa veti nuoria ympäri maata ja muualtakin Euroopasta. Kuva Wikimedia Commons Anu Pentik, Voikukkapelto, 2019–2020. Taidehistorioitsija Salla Leponiemen kirjoittamassa teoksessa Niin kauan kuin tunnen eläväni tutustutaan taidemaalari Elin Danielson-Gambogiin, joka eli ja asui suuren osan elämäst ään Italiassa. 12 | Antiikki ja taide Uutiset TURUN SIBELIUS MUSEO heittää kengät pois jalasta, pakkaa teltan ja lähtee kohti Ruissalon tammimetsiä. Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi Sibelius-museo Turku, 30.10.2021 saakka. Turku International Pop & Rock Festival, joka nuorison suussa sai sijaintinsa mukaan pian lempinimen ”Ruisrock”, oli yksi suurten ikäpolvien avainkokemuksia. Millaista oli järjestää valtavaksi paisunut rockfestivaali vailla aikaisempaa kokemusta
SYYSKUU I 4.-5.9. Habitare Antiikki, Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki. Söderlångvikin kartano on palautettu entiseen loistoonsa. Loimua Areena, Härkätie 17, 13600 Hämeenlinna. Tieahon materiaaleja ovat muun muassa koivuntuohi, paju, sammal, maitohorsman villa, kävyt ja lehdet. Ihmiset kätkevät tunteitaan muilta ja myös itseltään: rakkautta, syyllisyyttä, surua ja iloa. Elin Danielson-Gambogin Balda-tädin ajanviete, 1886. Lasivitriini-myyntitapahtuma, Pruukinraitti 15, Nuutajärven lasikylä. Tieahon mukaan kätkö on muilta piilotettu arvokas tai tarpeellinen asia, joka olisi tarvittaessa tarkoitus ottaa myöhemmin esille. Seinäjoen Antiikki-, Keräilyja Vintagemessut klo 10-16. Hyvinkään Antiikkija Keräilymessut klo 10-16. Antiikki ja taide | 13 ELOKUU I 20.–21.8. Taiteilija veistää luonnonaineksista, jotka ovat peräisin usein hänelle itselleen tärkeistä paikoista, kätköistä, kuten silkkimäisiä haavanlehtiä pienen järven rannalta olevalta nuotiopaikalta. Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki. Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne. I 9.-10.10. I 25.–26.9. Kuva: Hanna Vuorio-Wilson Metsään liittyvä mytologia sekä suomalainen kansanperinne ovat Tienaholle tärkeä lähtökohta ja inspiraation lähde. I 15.–19.9. Hämeenlinna Antiikki & Vintage klo 10-16. LOKAKUU I 2.-3.10. Kuva Wikimedia Commons Jenni Tienaho käyttää töissään luonnonmateriaaleja. Aitoon Antiikkija Keräilymessut kello 10-16. Näyttelyn teokset ovat vaikuttavia, luonnollisen kokoisia veistoksia hevoshahmoista ja suurikokoisista takeista. Lahden Antiikkija Keräilymessut klo 10-16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti. Helsinki Retro & Vintage Design Expo. Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23, Seinäjoki. I 21.–22.8. Tapahtumat 2021 Metsässä on kätkö PUNKAHARJUN METSÄMUSEO Lustossa on esillä kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jenni Tieahon yksityisnäyttely Metsänkätkö. Lauantai 10-17 – sunnuntai klo 10-16. Juthbackan markkinat, Juthasvägen 34, Uusikaarlepyy. Tieaho kerää, muotoilee, punoo ja ompelee. MARRASKUU I 13.-14.11. Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4-6, Hyvinkää. Näyttely on esillä Punkaharjun Metsämuseo Lustossa 31.3.2022 saakka. Teokset on muotoiltu luonnonmateriaaleista muun muassa punoen ja ommellen. I 21.8
Sarjaa kuvattiin neljä tuotantokautta, kunnes loppuvuodesta 2012 Yle päätti lopettaa sarjan, vaikka Kari Väänänen olisi ollut halukas jatkamaan sitä. Hän palasi vuonna 2008 kotimaisemiinsa Kemijärvelle metsän keskelle lähes 40 vuoden tauon jälkeen. Nyttemmin Kari Väänänen eli Vänä on palannut juurilleen. 14 | Antiikki ja taide N äyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Kari Väänänen on Lapista kotoisin. Kimmokkeena elämänmuutokseen on toiminut hänen käsi– Teatteriala vaatii vuosikymmeniä kestävää ankaraa työtä pienellä palkalla. – Olen syntynyt Ivalon sairaalassa Inarin kunnassa. Tämä fiktiivinen aikalaisdraama sijoittuu Kemijärvelle. Kemijärvi on lapsuuteni kaupunki. Kari Väänäselle näytteleminen on parhaimmillaan kerrontaa Tarina voi muuttaa elämän kirjoittamansa ja ohjaamansa ”Taivaan tulet” –tv-sarja. – Sarjaa tehdessäni huomasin kaipaavani ja viihtyväni Kemijärvellä erinomaisesti. Taivaan tulet oli suurmenestys, ja sitä olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa vielä kaksi kautta, mutta minkäs teet, kun isommat tahot tahtovat toisin.. Asuimme tuolloin vähän Kemijärven ulkopuolelta Tohmon kylässä, hän kertoo. Kyllä siitä on tähteys ja glooria kaukana, Kari Väänänen sanoo
Tuntui, ettei mikään kannata, vaikka mitä yrittäisi. Tätä paikkakuntaa on lyöty aina halolla päähän. Kaikille on annettu ensi alkuun säkkikaupalla rahaa. – Noilla syntymäpäiväkutsuilla nousi ensi kertaa kysymys mieleeni: mitä minä voisin tehdä lapsuuteni kaupungin hyväksi. – Tuolloin oli taas kerran tehdas sulkenut ovensa Kemijärvellä ja ihmiset olivat masentuneita. Kari Väänänen sai idean Taivaan tulet -sarjaan vieraillessaan Kemijärvellä sukulaismiehensä 50-vuotispäivillä. Kaikkiaan 50 minuutin pituisia jaksoja ehti kertyä 36. Se on aikamoinen luku suomalaisilla tv-kanavilla. Meni jonkin aikaa ennen kuin välähti: voisin tehdä tv-sarjan! Ensimmäinen ajatus oli toimia yhteisön, Kemijärven, puolesta, jotta paikkakunta selviäisi tämän henkisen lama yli. Täältä ovat aikojen kuluessa lähteneet farkkutehdas, lääketehdas, kännykkälaturitehdas, sellutehdas ja lopulta liimapalkkitehdas. Kun siitä on noustu ja saatu tänne houkutelluksi uutta yritystoimintaa, saalistajat ovat taas iskeneet niin, että polvet notkuvat. Kun muutama vuosi on kulunut, yritystoiminta on lopetettu ja paikkakunta ajettu ahdinkoon. AINA HALOLLA PÄÄHÄN. Sitten ajattelin, mitä osaisin tehdä. Sitten tuli mieleen, että voisin sarjan tekemisen myötä viettää myös aikaa Lapissa. Yhtenäkin keskiviikkona katsojia oli 1,3 miljoonaa. Antiikki ja taide | 15 TEKSTI: TIMO ELO Kari Väänäselle näytteleminen on parhaimmillaan kerrontaa Tarina voi muuttaa elämän Vesa-Matti Loiri ja Kari Väänänen. Kuva: Marianna Film – Lopettamispäätös oli uskomaton, nousivathan sarjan keskimääräiset katsojaluvut yli miljoonaan. Paikat olivat tuttuja, olinhan asunut täällä aikaisemmin toistakymmentä vuotta vakituisesti.
Parhaan miessivuosan Jussi-palkinto tuli vuonna 2004 elokuvasta ”Juoksuhaudantie”. Läheisistä roolihahmoista on jäänyt mieleen myös Mika Kaurismäen ”Rosso”-elokuvassa esittämäni sisilialainen palkkamurhaaja. – Talven pimeä aika marraskuusta tammikuuhun on tosin aika heviä, mutta paras aika täällä on kevättalvi. Täällä tehdään vieläkin tv-sarjaan liittyviä turistikierroksia. Täällä on myös totuttu siihen, että sanaan luotetaan. Kari Väänänen tunnetaan näyttelijänä, käsikirjoittajana ja ohjaajana. Elokuvahan perustuu Kari Hotakaisen samannimiseen romaaniin. – Elokuvan teossa myös paikkakuntalaiset olivat mukana. Kari Väänänen lupaa etelästä Lappiin tulevalle lämpimän ja avomielisen vastaanoton, kunhan tulija vain ei ole saapunut paikkakunnalle leveilemään. Elokuva on varsinkin näin vihapuheaikana erittäin tärkeä. Arvoitukseksi kuitenkin on jäänyt, mitä hän piti siitä. Jos tulija on avoin ja vastaanottavainen, ei synny ongelmia, mutta jos tänne tulee lesottamaan tukka rasvassa ja kaulukset pystyssä, tulijaa katsotaan kyllä äkkiä aika pitkään. LÄMMIN VASTAANOTTO. Se oli hieno kokemus. – Teatterin puolelta tulevat mieleen roolihahmot Klonkku ja Vanja-eno. Kuva: Sputnik Oy. – Se on erittäin hyvä elokuva, joka kertoo Kiinasta Lappiin saapuneen mestarikokin Chengin ja baarinpitäjän Sirkan rakkaustarinan. Kari Väänänen kertoo parasta Lapissa olevan luonto ja ihmiset. – Havukka-ahon ajattelija lienee näistä mieleisin, mutta myös Klassikko oli mukava ohjattava. Siinä oli jotakin samaa kuin Taivaan tulissa, jonka tekoa kemijärveläiset avustivat avoimin sydämin. – Eniten olen ehkä näyttelijä, hän sanoo. Näyttelijänurani ehkä paras kuvauspäivä oli elokuvan lauttakohtaus Pallasjärvellä. Siinähän tarkastellaan ystävyyttä ja rakkautta yli rotuja kielirajojen. – Täällähän tunturissa käy loma-aikana näitä lesottajia, jotka luulevat olevansa parempia ihmisiä vain siksi, että he asuvat Kari Väänänen ja Kati Outinen Aki Kaurismäen Jussilla palkitusssa elokuvassa ”Kauas pilvet karkaavat” 1996. Näyttelijänä mieleen on jäänyt Mika Kaurismäen ohjaama elokuva ”Mestari Cheng”. Ensimmäisen Jussi-palkinnon hän sai vuonna 1983 pääosastaan Jaakko Pyhälän ohjaamassa elokuvassa ”Jon”. Hotakainen soitti kerran ja sanoi, että hänen mielestään minun pitäisi tehdä Klassikosta elokuva. 16 | Antiikki ja taide – Tämä kaikki toteutui, ja meni vähän ylikin. Hän on näytellyt elokuvissa vuodesta 1981 lähtien. Jos tulet Lappiin etelän leuhkana, voi olla hieman vaikea sopeutua. Hän on myös ohjannut kolme elokuvaa: ”Vaiennut kylä”, ”Klassikko” sekä ”Havukka-ahon ajattelija”. Kemijärvi selvisi lamatunnelmista Taivaan tulien ansiosta. – Kun juttelin Vesku Loirin kanssa asiasta, päädyimme että se on ollut tunnelmaltaan yksi parhaimmista proggiksista, joissa olemme olleet mukana. MONESSA MUKANA. Dialogista vastasi Aki Kaurismäki
Kuva: Sputnik Oy Boheemielämää 1992. He tulevat tänne lesottamaan ja leuhkimaan, että hei minäpä olen Hesasta, sinä olet vain juntti. Antiikki ja taide | 17 Jos minulla on pahaa sanottavana, en kerro ihmisistä heidän nimillään, mutta hyvät ihmiset mainitsen nimillä. Kuva: Sputnik Oy Helsingissä. Kari Väänäsen uraan mahtuu myös toimi Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina vuosina 1992–1998. – Oppilaiden kanssa oli mukava tehdä produktioita ja tällä tavoin opettaa heitä. Kuva: Sputnik Oy Leningrad Cowboys Meet Moses 1994. Huonoja muistoja minulla on sikäläisistä selkäänpuukottajista, joita oli sekä opettajissa että oppilaissa. Kari Väänänen ja Kati Outinen Aki Kaurismäen Jussilla palkitusssa elokuvassa ”Kauas pilvet karkaavat” 1996. Kuva: Sputnik Oy Ilona (Kati Outinen) ja Lauri (Kari Väänänen) elokuvassa ”Kauas pilvet karkaavat). Kuusi vuotta olin siellä,
Osalla ihmisiä kun on vimma ja vietti esiintymiseen. – Opettajana en ollut minkään metodin innokas puolustaja, koska jokaisella ihmisellähän on omat erikoispiirteensä. Hyvät tyypit tekivät omaa työtään ja ottivat opikseen. Miten kävisi, ellei näyttelijöitä olisi. Oppilaat tulee kohdata ja heitä tulee kohdella yksilöinä, jotta jokaisella heistä olisi mukanaan persoonakohtainen eväsreppu koulusta valmistuttuaan. – En nyt tiedä, kyllähän sieltä aina joku naamansa esiintymislavalle työntäisi. – Erämaahan tuulimyllyjä voi mielestäni rakentaa. – On myös niin, että näyttelijä saattaa tarinaa kertoessaan muuttaa katsojan elämän. No, epävarmuuttahan se oli, mutta se teki elämän kaikin puolin tosi vaikeaksi. – Koulussa jotkut olivat olevinaan suuria tähtiä. En jaksanut enkä osannut politikoida tarpeeksi sikäläisiä myyräntyötä tekeviä vastaan. Eivätkö ne riko luonnonrauhaa. Mitä huonompi oppilas sitä enemmän hän oli äänessä ja laittamassa kapuloita rattaisiin. Heille ei tullut mieleenkään, että tämä ala vaatii vuosikymmeniä kestävää ankaraa työtä pienellä palkalla. Ei meidän laji lopu. Kuva: Jouko Piipponen seet kouluun. 18 | Antiikki ja taide Jos minulla on pahaa sanottavana, en kerro ihmisistä heidän nimillään, mutta hyvät ihmiset mainitsen nimillä. – Esiintymisvietin lisäksi on myös sellaisia, joilla on halu tuottaa kertomuksia. Kari Väänänen on myös ehtinyt toimia kolme vuotta Rovaniemen Teatterin johtajana. NÄYTTELIJÄN ROOLI. En kuitenkaan ole hirveän innokas niiden kannattaja, mutten myöskään koe olevani polttomoottorien puolustaja. Hän haki kesken toimikauden eroa toimesta vuonna 2018. Sitten alettiin esiintyä siihen malliin, että heistä tulee tähtiä. ja kun sitten laitoin koulun oven kiinni, en ole sitä sen jälkeen avannut. – Se oli viisas ratkaisu. Kyllä siitä on tähteys ja glooria kaukana. Ei heillä ollut mitään hätää, mutta nämä vähemmän lahjakkaat vaikeuttivat opetustyötä muun muassa kiukuttelemalla kaikesta. Kaukana erämaassa tuulimyllyt voivat toimia, vaikka ne sielläkin häiritsevät poroja, lintuja ja muita erämaan eläviä. Eikä se todellakaan ollut mikään komedia. Näytteleminen parhaimmillaan onkin tarinankertomista, jossa kertoja on päähenkilö. Teatterinjohtajana hän ehti kuitenkin nostaa katsojamäärät huippulukemiin ohjattuaan teatterin 2000-luvun menestyneimmät näytelmät, muun muassa ”Nätti-Jussin seikkailut”. – Joillekin oppilaille tärkeintä elämässä tuntui olevan se, että he olivat pääsnyt esityksen, jonka jälkeen täysin järkyttyneenä vannoin, ettei minun elämästäni ainakaan tulisi tuollaista. ERÄMAAN RAUHA. Joten kyllähän hyvä näytelmä voi muuttaa elämänkatsomusta. Chu Pak Hong, Kari Väänänen ja ohjaaja Mika Kaurismäki. Jos tähteys on päämäärä, on kyllä väärässä koulussa. Lapin erämaahan rakennetaan kiihtyvään tahtiin tuulimyllyjä. Itsekin olen kerran kauan sitten näh
– Ahneus nousee joka paikassa esiin. Suomen kansallispukukeskuksen näyttelytilassa kurkistetaan lottapukujen tarinoihin Keski-Suomesta. Kari Väänänen kirjoittaa parhaillaan elämäkertaa. Niiden ympäristövaikutuksia ei myöskään ole riittävästi tutkittu. Homo sapiensin sisään on rakennettu ahneus. Ja jos minulla on pahaa sanottavana, en kerro ihmisistä heidän nimillään, mutta hyvät ihmiset mainitaan nimillä, Kari Väänänen sanoo.. Tässä mielessä en ole optimisti ihmisen suhteen. Viisi kustannusyhtiötä oli tyrkyllä haamukirjoittajineen, mutta päätin kirjoittaa kirjan itse. ti–to 11–18, pe–su 11–17 Hämeenkatu 3 D, 05800 Hyvinkää 040 480 1644 | taidemuseo@hyvinkaa.. Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita 16.4.–17.10.2021 Kansallispuvun juhlapäivä 9.10. Suomen kansallispukukeskus Kauppakatu 25, Jyväskylä P. Ja joka nurkasta työntyy esiin elämänhallinnan opettajia. 050 311 8247 kansallispukukeskus@jyvaskyla.fi www.kansallispukukeskus.fi Kuva: Keski-Suomen museo Näyttely toteutettu yhteistyössä Keski-Suomen Lottaperinneyhdistyksen kanssa. – Mummini, joka eli 95-vuotiaaksi, sanoi kerran minulle, että elämään pitää suostua eikä sitä pidä pyrkiä hallitsemaan, kun se ei kuitenkaan onnistu. Eivätkä narsismi ja ahneus valitettavasti lopu. – Sen pitäisi ilmestyä täyttäessäni 70 vuotta. Tuulimyllyjen rakentajat lupaavat rahaa maanomistajille, jotka vastaanottavat yksipuolisessa ahneudessaan isoja korvauksia. Eikä siitä takuulla tule mitään seksuaalisuuden paljastuskirjaa. Ne eivät häviä ihmiskunnasta, vaikka mitä tekisi. Antiikki ja taide | 19 MERJA PUUSTINEN & ANDY BEST 7.5.–31.10.2021 HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO www.hyvinkaantaidemuseo.. Näitä elämän hallitsijoita kuitenkin riittää. Tapahtumassa myös Lottakanttiini
Matkoilta on kertynyt runsaasti kuvamateriaalia. 20 | Antiikki ja taide Rauli Virtanen on tehnyt työtä reportterina 50 vuotta Sanoin ja kuvin Legendaarinen ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen on käynyt uransa aikana maailman kaikissa itsenäisissä valtioissa. ”Rauli Virtasen valokuvanäyttely viime kesänä Haminan Bastionissa keräsi tuhansia kävijöitä.”
oimittaja, ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtasen lapsuusmuistot liittyvät Orimattilaan ja Lahteen. Launeen yhteislyseon jälkeen Rauli Virtanen aloitti journalistisen uransa vuonna 1968 kesätoimittajana lahtelaisen Etelä-Suomen Sanomien ulkomaantoimituksessa, jossa häntä pyydettiin kesäyliopiston espanjan-opintojen ansiosta erikoistumaan Latinalaiseen Amerikkaan. – En kuitenkaan pitänyt opintojen liiasta teoreettisuudesta, vaan läksin joulukuussa 1970 rahtilaivan mukana Rio de Janeiroon. Tällä matkalle viivyin 10 kuukautta ja päädyin lopulta New Yorkiin. Uskottava juttu, olivathan kumipuut varmaankin kimmoisia, Virtanen nauraa. Hän oli entinen Le Monden kirjeenvaihtaja, ja hänen kirjoitustyylinsä. Lähetin matkalta juttuliuskoja ja diakuvia Suomeen, jossa agentti myi jutut maakuntalehdille ja lähetti palkkiot edelleen matkani varrelta ilmoittamiini osoitteisiin. Vuosikymmeniä myöhemmin pääsin käymään niin Robinson Crusoen saarella Tyynellä valtamerellä kuin kumipuita kasvavassa Amazonian viidakossakin. Syksyllä alkoivat sitten kansainvälisen politiikan ja tiedotusopin opinnot Tampereen yliopistossa. – Koulukirjastosta lastasin reppuuni merihenkisiä seikkailukirjoja, kuten Robert Louis Stevensonin Aarresaaren ja Daniel Defoen Robinson Crusoen. – Hyvät jutut huomataan ja niiden avulla pääsee eteenpäin. – Haltioiduin hänen seikkailuistaan maailman merillä. Antiikki ja taide | 21 TEKSTI: TIMO ELO T Nelson Mandelan tapaaminen pian sen jälkeen kun hän oli vapautunut 27 vankilavuoden jälkeen, on Rauli Virtasen uran mieliinpainuvin tapaaminen. Orimattilassa mummolan naapuri, pilli-Klubia polttanut tatuoitu merimies Oiva Salonen toimi hänen ensimmäisenä kansainvälistäjänään. Kerrankin hän kertoi olleensa Amazonian viidakossa sahaamassa justeerilla kumipuita, jotka sätkivät vielä senkin jälkeen, kun ne oli kaadettu. Niedergang oli arvostettu tietokirjailija. Hän kertoi käynneistään eksoottisissa paikoissa. Omat jutut painavat lopultakin vaa’assa enemmän kuin maisterin paperit ilman työkokemusta. – Laivamatkalla minulla oli taustalukemisena Marcel Niedergangin teos ”The 20 Latin Americas”. LATINALAINEN AMERIKKA KIINNOSTAA
Halusin kertoa, mitä tapahtuu siviileille ja ympäristölle. Kertoessani, miten vuonna 1972 sain lentää amerikkalaisissa sotilashelikoptereissa ovet avoimina matalalla viidakon yllä konekiväärit valmiusasemissa, se oli kuulijoiden mielestä varmasti jännittävää, mutta huomasin myös ilmeistä jonkun pohtivan, kuinkahan vanha ukko oikein olin. – 1980-luvun lopulla tuli osaltani YK:n maaluettelo lähes täyteen, ja kun huomasin siitä puuttuvan joitakin maita, kävin niissä, vaikkei maissa varsinaisesti sotaa tai kriisiä ollutkaan. Ennen haastattelua kierreltiin ja kaarreltiin autolla pitkään, ettei tapaamispaikan sijainti jäisi mieleeni, jottei kukaan pystyisi saamaan minulta tietoa, missä Arafat yönsä nukkui. Nyttemmin on myös kymmenkunta muuta suomalaista, jotka ovat käyneet kaikissa YK:n jäsenvaltioissa. Oli kiva viettää päivä hänen harjoitusleirillään. Totta kai kehitys menee eteenpäin, mutta joissakin asioissa käy päinvastoin. Eikä asiantuntemukseni olisikaan riittänyt samaan kuin niin sanotuilla sotakirjeenvaihtajilla, jotka seurasivat enemmän sotastrategiaa. Vietnamin sota oli ensimmäinen julkisuudessa käyty sota, joka tuli amerikkalaisten olohuoneisiin pikku hiljaa jopa väreissä. viehätti minua niin, että sittemmin pyrin kirjoittamaan samaan tapaan – reportaasimaisesti. Vielä vuonna 1972 oli helppo suomalaisenakin päästä mukaan aivan Nixonin vaalikaravaanin edessä ajavaan autoon. Rauli Virtanen myöntää olevansa levoton sielu, joka tylsistyy helposti paikoissa, joissa ei tapahdu mitään. – Tietenkin on ollut jännittävää kohdata julkisuudessa tunnettuja nimiä. – Reportterina kiinnitin enemmän huomiota sodan uhreihin. Rauli Virtanen kertoo eläneensä alkuaikoina freelancerina hyvinkin niukan budjetin varassa. Kesällä oli 50-vuotisjuhlanäyttelyni Hamina Bastionin holvistossa osana Haminan kulttuurikesää. Rauli Virtanen on tavannut myös mielenkiintoisia ihmisiä aina Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixonista Etelä-Afrikan ensimmäiseen mustaan presidenttiin Nelson Mandelaan ja nyrkkeilijä Muhammad Aliin. Nelson Mandelan tapaaminen oli eräs urani huippuhetkiä. Viimeisimpänä maana itsenäistyi Etelä-Sudan 10 vuotta sitten. Yhä edelleen minusta on tärkeää välittää tietoa ihmisille ja jakaa heille kuvia. – Toki ainahan muutaman hetken voi viettää jossakin rauhallisesti. Oli myös upeita viikkolehtiä, kuten Life. Myös Palestiinan johtaja Jasser Arafatin tapaamisessa oli oma jännityksensä, kun tämän olinpaikkaa ei haluttu ilmaista minulle. Sitä seurattiin hyvin tarkkaan. Rauli Virtanen kertoo vuonna 1988 käyneensä ensimmäisenä suomalaisena jokaisessa maailman maassa. – Toivoisi ihmisten tällaisena historiattomuuden aikana muistelevan myös menneitä tapahtumia. – Ihan nuorena voi lähteä matkaan, jos pystyy ilman perhesyitä lähtemään ja. Ne julkaisivat sodasta ikonisia valokuvia, jotka vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen ja sodanvastaisuuteen. – Toimiessani 2015-2016 Tampereen yliopiston vierailijaprofessorina huomasin opiskelijoiden hämmentyvän, kun näytin heille kuvia Vietnamin sodasta, jossa toimin 24-vuotiaana reportterina. Sekin oli eurooppalaisittain hyvin mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen maa. Kaakkois-Aasian kulttuurit kiinnostavat minua edustivatpa ne sitten buddhalaisuutta tai islamia. Kun yhdestä diktaattorista päästään eroon, uusia tuntuu syntyvän koko ajan. Myös Myanmar, entinen Burma, on ollut hyvin sulkeutunut, kuten Etelä-Jemenkin. – Olen näihin päiviin asti edelleenkin päivittänyt tilannetta. NIUKKA BUDJETTI. Juuri äsken laitoin kuvia Facebookiin Kyproksen sodan alkamispäivänä. 22 | Antiikki ja taide Virtanen (keskellä) kävi ensimmäisen kerran Afganistanissa tammmi-helmikuussa 1980, pian sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli lähettänyt sotavoimiaan maahan ja nämä miehet ryhtyivät vastarintaan. Esimerkiksi Pohjois-Korea on tällainen. Työstä on tullut minulle harrastus. Olen myöhemmin käynyt monta kertaa Vietnamissa ja vetänyt sinne luentomatkoja. Sehän on ollut monen vuosikymmenen ajan mielenkiintoinen paikka, kun se on ollut niin totaalisen sulkeutunut. Saavutus on myös rekisteröity ”Guinnessin ennätystenkirjaan”. VIETNAMIN SOTA. Nythän sinne on jo vähän helpompi turistinakin päästä. Kävin hautajaisissa, sairaaloissa ja pakolaisleireissä. Sitten on ollut valtioita, joita ei enää ole, kuten DDR. Rauli Virtasen ura ulkomaan kirjeenvaihtajana ulottuu aina Vietnamin sotaan asti. Kävin myös Albaniassa vanhaan aikaan katsomassa Josif Stalinin patsaita ja itsevaltias Enver Hoxan touhuja. Eri asia sitten on, onko niistä opittu mitään. Mukaan lasketaan yleensä myös Vatikaani, joka on YK:ssa huomioitsijana ja tarkkailijana, sekä Taiwan, jolloin maita on yhteensä 195. Muhammad Ali puolestaan oli rento kaveri
– Tosin tässä iässä teltassa nukkuminen saattaa jo olla haasteellista. Pidän ylipäänsä Kaakkois-Aasiasta, jonka kulttuurit kiinnostavat edustivatpa ne sitten buddhalaisuutta tai islamia. Tämä on tietysti ihan selvä asia. Nämä järjestöt ovat värvänneet ihan huippuihmisiä, joilla on ollut viestintäkoulutus takanaan. Olen pyrkinyt olemaan yksi suomalaisten pieni ikkuna maailmaan monien muiden ikkunoiden joukossa. Myös isot mediatalot lähettävät usein toimittajia matkaan järjestöjen ja esimerkiksi puolustusvoimien kutsumina. Saamani palautteen mukaan olen vuosien varrella jonkin verran avartanut suomalaisten maailmankuvaa ja tuonut varsinkin pakolaisasioita lähemmäksi ihmisiä, jotta he ymmärtäisivät, miksi pakolaisia tulee Suomeen. Tässä on hyvänä pointtina se, että on tavaton määrä erilaisia järjestöjä, jotka panostavat viestintään. Ihmiset ovat kertoneet minun tuoneen maailman tapahtumia heidän lähelleen. Silti olen sanonut nuorille, että viestintää kannattaa kyllä ehdottomasti opiskella. Rauli Virtanen on toteuttanut myös pitkäaikaisen suunnitelmansa matkasta Saint Helenan saarelle, ei niinkään Napoleonin, vaan suomalaisiin liittyvän reportaasin takia. He ovat myös usein painottaneet sitä, että heille on ollut tärkeää kuulla suomalaisen toimittajan kertovan tapahtumista suomalaisesta perspektiivistä nähtynä. – Itse olen jäävi arvioimaan, mitä olen saanut aikaan. – Tein sieltä lehtijutun viime vuoden alussa, kun pääsin käymään saarelle haudattujen suomalaisten haudoilla. Se on myös maa, joka helposti jää unohduksiin. Rauli Virtanen tunnetaan myös luontoihmisenä, joka viihtyy ennemmin vuoristossa kuin hiekkarannoilla. Onneksi vielä on myös toimittaja-kuvaaja-työpareja, jotka voivat keskittyä erikseen kuvaamiseen ja toimittamiseen. Virtasen ensimmäiset kokemukset sotatoimialueelta ovat Vietnamista, jonne hän matkusti Uuden Suomen toimittajana vuonna 1972. Nykyään edellytetään myös esimerkiksi radiotv-ohjelmien teossa niiden editointia. Pitää osata sekä kirjoittaa että kuvata. Mutta totta kai, jos olet jonkin järjestön kanssa tekemisissä, silloin sitoudut ja kunnioitat sen jaloja päämääriä. Etsin paikallisesta museosta ja kirkonkirjoista tietoa muun muassa suomalaisista merimiehistä, jotka olivat menehtyneet Etelä-Atlantin laivamatkoilla ja tulleet haudatuiksi Saint Helenan saarelle. – Nyt pääsin käymään saaren buurihautausmaalla, jonne oli haudattu buurien puolella skandinaavisen vapaaehtoiskomppanian riveissä taistelleita. kykenee elämään pienellä budjetilla. Jos asuu maassa, jossa elintaso ei ole kovin korkea, pärjää vähemmälläkin. – Alkuaikoina erikoistuessani Latinalaiseen Amerikkaan Andien vuoristoseudut, Peru ja Bolivia, sekä Amazonian alue olivat minulle rakkaita, mutta viime vuosikymmeninä olen ollut paljon Aasiassa, jossa muun muassa Mongolia ja Nepal ovat tulleet läheisiksi. He olivat joutuneet vangeiksi ja heidät oli viety Saint Helenan saarelle, Rauli Virtanen kertoo.. Hänellä tulisi olla aikaa jutella ihmisten kanssa eikä kiirehtiä pystyttämään kameraa jalustalle miettien samalla, miten ääni ja kuva toimivat yhdessä. LUONTOIHMINEN. Jo aikaisemmin olin käynyt buurisodan taistelupaikoilla Etelä-Afrikassa ja olin saanut tietää, että suomalaisia sotavankeja oli tuolloin viety brittien toimesta Saint Helenan saarelle. Pelkkä kirjoittaminen tai kuvaaminen ei riitä ellei ole huipputekijä. Nämä suomalaiset olivat aikoinaan tulleet ennen buurisodan alkamista siirtolaisina Etelä-Afrikkaan ja joutuneet siellä sodan pyörteisiin. Esimerkiksi Afganistan, jossa olen käynyt 12 kertaa, on minulle hyvin läheinen. Antiikki ja taide | 23 Kurdit pakenevat Saddam Husseinin hallinnon iskuja Pohjois-Irakissa keväällä 1991. Nykyään on myös lähes välttämätöntä olla moniosaaja. – Minua kiinnostivat myös buurisodan veteraanit. Suomessakin työnantajia on Punaista Ristiä ja Plania myöten. En kestä uimarannoilla oleskelua, ellei tarjolla ole kunnon aurinkovarjoa, jonka alla voi lukea hyvää kirjaa. Makaaminen rannalla turistien keskellä on minulle kauhistus. – Ikävä kyllä tämä ala on pahasti sirpaloitunut. – Aikanaan keskusteltiin paljon siitä, että toimittajan pitäisi saada keskittyä itse asiaan ja selvittää sen taustoja. He olivat lähinnä kaivosmiehiä, jotka osallistuivat buurien häviämään sotaan. Jos on aidosti kiinnostunut kehittyvistä maista tai ei muuten toimittajana pääse riittävän usein Afrikkaan, Lähi-Itään tai Etelä-Amerikkaan, on olemassa järjestöjä, jotka tarvitsevat avukseen taitavia journalisteja
Vanhin niistä on vuodelta 1917 ja tuorein vuodelta 1938. Kuva: Varkauden museot/Kari Jämsèn Rakel Kansanen-Toivola loi näyttävän kokoelman Poseeraukset nostavat persoonat esille Mitä malli merkitsee taiteilijalle, pitääkö muototai henkilökuvan olla näköinen. Taiteilija on voinut ilmaista itseään vapaammin juuri omakuvissa, museo-opas Henni Ekola kertoo. RAKEL KANSASEN KOKOELMA. Varkauden kaupungin kokoelma. – Taiteilijoiden omakuvat ovat saattaneet syntyä, kun muuta mallia ei ole ollut. Rakel Kansanen oli tunnettu mesenaatti, taiteenkeräilijä sekä suuri taiteen ystävä. Kuva: Varkauden museot Esillä on myös tunnettujen taiteilijoiden omakuvia, esimerkiksi Jalmari Ruokokosken omakuva vuodelta 1914. Hänestä tehtyjä muotokuvia on näyttelyssä useita. Rakelin isä tunsi vetoa taitee. Varkauden aluesairaalan johtava lääkäri Kaarlo Hopusta 1975. Mukana on myös viisi Anton Lindforssin omakuvaa eri vuosilta. Osa niistä on Rakel Kansasen kokoelmasta, jossa on nykyään 68 teosta. Rakel Kansanen syntyi 1888 Leppävirralla kauppias Pekka Kansasen monilapsiseen perheeseen. 24 | Antiikki ja taide V arkauden taidemuseon eläkkeelle jäänyt intendentti Sinikka Vesterinen on koonnut näyttelyn, jossa voi tutkia mallin merkitystä taiteilijalle. Margit Rautala-Kaipaisen öljyvärimaalaus. Näyttelyssä tarkastellaan kuvaamistapoja 1900-luvun alkukymmeniltä tähän päivään. Nyt Emil Rautalan öljymaalaus Rakel Kansanen-Toivolasta kankaalle. Malleina ovat useimmiten oman lähipiirin ihmiset poseeraten harkituissa asennoissa vaikuttavuutta tavoitellen. Rakel Kansasen kokoelma/Varkauden kaupunki
Kuvassa on myös lääkepulloja vitriinissä. TESTAMENTTAUS VARKAUDELLE. Merkkimiesten ja -naisten muotokuvia on maalattu näihin päiviin asti. Vuonna 1947 Rakel Kansanen-Toivola testamenttasi Varkaudelle 14 taideteosta käsittäneen kokoelman, johon kuului Wäinö Aaltosen, Tyko Sallisen, Helene Schjerfbeckin, Ilma. Kuva: Varkauden museot/ Tuomas Toratti ri Aallon, Anton Lindforssin, Alex Matsonin sekä Jalmari Ruokokosken teoksia. Myös Varkauden kaupunki on laajentanut kokoelmaa liittäen siihen muun muassa Lennart Segerstrålen ”Maisema”-akvarellin. Siinä hänet on kuvattu taustanaan leikkaussali, jossa myös hoitajat ovat suorittamassa toimenpidettä. Ne ovat olleet ikään kuin yhteistä omaisuutta, vaikkakin ne ovat useimmiten jääneet katseilta piiloon. Esimerkiksi nuoren taiteilijan Anton Lindforssin tiedetään vierailleen Kansasilla usein. Kauppias Pekka Kansanen koulutti kaikki lapsensa, myös tyttärensä, ja Rakel kävi muun muassa Kuopion tyttökoulua. Teos on todella sympaattinen, onhan Hopulla siinä helposti lähestyttävä hymy huulillaan. Kuva: Varkauden museot/Kari Jämsèn Helene Schjerfbeckin maalaus Madonnan pää, 1934. Anton Lindforsin omakuva 1929. Rakel Kansanen-Toivola kuoli vuonna 1949 Ottawassa Kanadassa vaikean sairauden murtamana. Suurta kiinnostusta katsojissa on herättänyt myös Helene Schjerfbeckin ”Madonnan pää”. Rakel Kansasen nimeä kantavan kokoelman työt ovat syntyneet 1900-luvun alussa, jolloin Suomen kuvataiteessa vaikuttivat uudet kansainväliset taidesuuntaukset. Rakel Kansasen kokoelma/ Varkauden kaupunki. Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtajasta Kari Rajamäestä. seen. TEKSTI: TIMO ELO LÄHDE: TARJA ITKONEN, MERJA MARIN ”RAKEL KANSASEN KOKOELMA”, VARKAUDEN TAIDEMUSEON JULKAISUJA 4, 1990. Kuva: Varkauden museot/Kari Jämsèn Lars Holmströmin öljyväri kankaalle. Heille syntyi vuonna 1915 poika Joel, joka myöhemmin seurasi isänsä jälkiä suurlähettilään tehtävissä. Kirjallisuus ja kuvataide olivat hänelle läheisiä, ja hän ystävystyi monen taiteilijan kanssa. Vuonna 1985 hänen poikansa Joel Toivola täydensi Rakel Kansasen kokoelmaa lahjoittamalla siihen muun muassa Emil Rautalan, Anna Snellmanin, Hanna Suomalaisen sekä Siljo Solangon teoksia. Hänen miljöömuotokuvansa vuodelta 1975 on tosi upea. Taidekokoelmasta tuli testamentin ohjeiden mukaan muodostaa Rakel Kansasen kokoelma. Vuonna 1914 Rakel avioitui Urho Toivolan kanssa. Varkautelaisten kannalta kiinnostava on myös lääkintöneuvos Kaarlo Hopun muotokuva. Rajamäki on ollut eduskunnassa vuosina 1983-2015 sekä toiminut kahdesti sisäministerinä. – Hoppu oli Varkauden aluesairaalan johtajalääkäri. Antiikki ja taide | 25 Alkuperäistä 14 teoksen kokoelmaa on myöhemmin laajennettu. SAAKKA. Rakel Kansasen kokoelma/Varkauden kaupunki. Varkauden kaupungin kokoelma. Kokoelmassa etenkin Wäinö Aaltosen ”Silmä” -öjy/lehtikultamaalaus vanerille on vaikuttava työ ilmentäessään koloristisia näkemyksiä, jotka eivät päässeet esiin taiteilijan veistotaiteessa. POSEERAUKSIA NÄYTTELY ON AVOINNA VARKAUDEN TAIDEMUSEOSSA 26.9. Taiteilijahan on tunnettu hienostuneesta tyylistään, jossa henkilökuvilla on merkittävä sijansa, Henni Ekola kertoo. Myöhemmin hän oli myös Rakelin hyvä ystävä. Hän myös avusti rahallisesti taiteilijoita. Hänen taidekokoelmansa syntyyn vaikuttivat omalta osaltaan hyvät suhteet kuvataiteilijoihin. PAIKALLISIA JULKKIKSIA. 1948) virallinen muotokuva vuodelta 2018. Rakel Kansanen tunnettiin lahjakkaana ja taiteellisena ihmisenä, jolla myös oli hyvä kielitaito. Varkauden kaupungin kokoelmista näyttelyssä on esillä valtiopäiväneuvos Kari Rajamäen (s. Myös Alex Matsonin ”Istuva tyttö” on mieliinjäävä akvarelli varsinaisen elämäntyönsä kirjailijana tehneeltä taiteilijalta
26 | Antiikki ja taide Marjatta Sarpanevan elämä taiteilijan rinnalla Rakas ja rasittava – Elämäni Timo Sarpanevan kanssa oli monisäikeistä eikä aina kovin auvoistakaan, mutta silloin kun se sellaista oli, se oli todella huikeaa, Marjatta Sarpaneva muistelee.
Häntä voisi luonnehtia suorastaan hentomieliseksi. Antiikki ja taide | 27 TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: MARJATTA SARPANEVAN ARKISTO LÄHDETEOS: MARJATTA SARPANEVA: ”TIMO SARPANEVA TAIDE JA ELÄMÄ”, TAMMI 2020. Eikä hän kertomansa mukaan ollut milloinkaan nähnyt niin kaunista ihmistä. Mies kuitenkin punastui samalla hetkellä hiusmartoaan myöten eikä tuntunut saavan sanaa suustaan. – Sinä päivänä satoi. Hän katsoi minuun sinisillä silmillään oudosti, kuin hätääntyneenä. Vaistosin sen heti. Marjatta joudutti kulkuaan, mutta askeleet hänen takanaan vaan tihenivät ja Marjatta tajusi jonkun juoksevan häntä kiinni. – Hän oli aikuinen mies, kuin muotilehdestä leikattu, vaaleahko, keskimittainen ja solakka. Kuva: Stig Bergström arjatta Svennevigin ja Timo Sarpanevan ensikohtaaminen tapahtui lokakuun alussa 1960. Sittemmin Timo Sarpaneva joutui kyllä näkemään aika paljon vaivaa todistaakseen olevansa tosissaan. Sateen varalta minulla oli viisi vuotta aikaisemmin isältä syntymäpäivälahjaksi saamani sateenvarjo, joka oli jo käytössä hieman kulunut. Jälkeenpäin olen päätellyt hänen kuitenkin etsineen lähinnä kaltaistani jonkinlaista mielikuvitusolentoa. Nuoren tytön näkökulmasta katsottuna miehet olivat pääsääntöisesti vaarallisia. – Timo on myöhemmin itse kertonut nähneensä kadulla ilmestyksen, jollaista hän ei ollut uskonut olevankaan. – Ensi tapaamisessamme kiinnitin huomiota Timon punastumiseen, mikä mielestäni kertoi aika paljon. Hän myös vaikutti aidolta kertoessaan jo kauan etsineensä minua. – Olin tuolloin 16-vuotias ja olin saanut edellisenä kesänä työpaikan Mainostoimisto Erva-Latvalan lähettityttönä, jonka tehtävänä on viedä kansioita ja kirjekuoria mainostoimiston asiakkaille eri puolille kaupunkia, Marjatta Sarpaneva kertoo. Sitten hän esitteli itsensä, ojensi käyntikorttinsa ja tiedusteli, voisinko joskus juoda hänen kanssaan kupillisen kahvia, Marjatta Sarpaneva kertoo. – Kasarmikatua pitkin kävellessäni tunsin yhtäkkiä jonkun tuijottavan minua. Juuri ennen Rikhardinkadun kulmaa eteen pyörsi mies, joka alkoi tuijottaa nuorta naista suoraan kasvoihin. Hänen oli nähtävä, millaiset kasvot ilmestyksellä oli. – Elämäni Timon kanssa oli parhaimmillaan todella huikeaa, Marjatta Sarpaneva kertoo. Hän muisteli keijumaista olentoa, joka oli edennyt poninhäntä heilahdellen joutuisin askelin kuin katua koskettamatta. – Timohan oli luonteeltaan hyvin romanttinen ja lopultakin hirveän pehmeä. Asuimme tuohon aikaan levottomassa Kalliossa ja olin oppinut olemaan jatkuvasti varuillani. Kuvaavaa on sekin, että Timoa säälitti meillä kotona ollut lasten lemmikiksi M
28 | Antiikki ja taide
PERIKSI EI ANNETA. Piillä oli kansainvälinen ystäväpiiri, ja heidän juhlissaan vieraili usein diplomaatteja sekä eri alojen taiteilijoita. Kani puolestaan nautti saadessaan nakertaa sähköjohtoja ja jyrsiä tuohisuojuksia Timo antiikkipulloista. Kuva: Hallakorpi Marjatta, Aleksei ja Johanna vuonna 1973. Timo Sarpaneva oli Marjatan tavatessaan aikuinen perheellinen mies. Ehkä sosiaalista lähtökohtaa merkittävämpi oli ollut heidän luonteenpiirteidensä eroavaisuus. Kun olin muutaman vuoden seurannut Timon työskentelyä, rupesin hänen pyynnöstään piirtämään puhtaaksi luonnoksiin liittyviä teknisiä kuvia. Erilainen tausta, kielimuuri ja lopulta lähes täydellinen kohtaamattomuus olivat aiheuttaneet puolisoiden etääntymisen. – Timo vuokrasi huoneen rakennuksen pohjakerroksesta, ja hänellä oli siellä englanninkielen opettajana vanha rouva, joka muistutti suuresti Agatha Christien luomia hahmoja. Timon mielestä oli ihanaa olla kontallaan lattialla ja leikkiä kanin kanssa. Kaupungillahan meistä jo puhuttiin, kun liikuimme paljon yhdessä. muotojen kolmiulotteinen käsittely paperilla on aina ollut luonteenomaista. Antiikki ja taide | 29 Timo ja Marjatta hääkuvassa 31.8.1997. Marjatta 16-vuotiaana ”keijumaisena olentona”, johon Timo Sarpaneva ihastui. Timo ja Pi, hääkuva vuodelta 1954. – Laajasydämisenä ihmisenä Pi kutsui minut vuonna 1962 ensi kertaa heidän juhliinsa. Timo hioi mielellään yksityiskohtia, mutta puhtaaksi piirtäminen ei häntä kiinnostanut. Timo Sarpanevan periksiantamattomuutta kuvaa tapahtumasarja hänen matkustettuaan kielitaidottomana lukihäiriöisenä ummikkona Lontooseen vuonna 1958. Elinikäinen ystävyys kuitenkin jäi. Arkiaskareissa hän kuitenkin oli hyvin hajamielinen – ja epäkäytännöllinen. Hänellä oli vaimo Pi sekä kaksi pientä poikaa, Polo ja Tom. Tällä tavoin, luonnonmenetelAskareissa Timo oli hyvin hajamielinen. Rouva kielsi Timoa puhumasta sanaakaan suomea kolmeen kuukauteen, jona aikana piti puhua vain englantia hänen kanssaan. Pi, Tom ja Polo 1960-luvulla. – Olin itsekin jossakin vaiheessa haaveillut taiteilijan urasta. Seurustelu lähti kuitenkin alkuun. TOINEN NAINEN. – Timo oli ajoittain hyvin raskas ja rasittava kumppani, joten meillä oli Pin kanssa pitkään tukea toisistamme. hankittu kani, koska sitä pidettiin häkissä. Se sai siellä oleskella vapaasti. Minulle piirtäminen ja. Pi totesi Marjatan olevan Timolle soveliaampi kumppani, koska heillä molemmilla oli vaatimaton työläistausta, eikä Timon tarvinnut potea Marjatan seurassa alemmuudentunnetta. Pi oli ulospäin suuntautunut ja seurallinen, Marjatta vetäytyi mieluummin omiin oloihini. Se sopi Marjatalle – Minusta tuntuu, ettei Timo tehnyt vain työtä, hän eli sitä. Huoneen avotakka muodosti kanin pesän eikä siinä sen jälkeen enää poltettu puita. TIMO SARPANEVA (31.10.26 Helsinki – 6.10.06 Helsinki) Lunning-palkinto 1956 Pro Finlandia -mitali 1958 Professori 1976 Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtori 1993. Asuimme Munkkiniemessä entisessä viljamakasiinissa, tornissa, jonka yläkerran työhuoneeseen Timo sitten pelasti kanin. Seurallisen isäntäväen luona meno oli letkeän tyylikästä
Marjatta ja Timo Venetsiassa vuonna 1997, jolloin Timo Sarpaneva siirtyi tekemään lasia Italiaan. Marjatta ja Timo Moskovassa vuonna 1974. – Siellä Timo poltteli kinttujaan kipinöissä ja ihastui tulen maagisuuteen. Kuva Itsenäisyyspäivän vastaanotolta 1976. Poika vastasi, ettei ollut. Munkkiniemen torni oli romanttinen koti.. 30 | Antiikki ja taide Timo Sarpaneva lukeutui myös presidentti Urho Kekkosen ystäväpiiriin. Vaikka Timo Sarpaneva oli syntyään helsinkiläinen, hän arvosti maaseudulla olevia juuriaan. Ennen poismenoaan Timo Sarpaneva ehti sairastaa kolme dementoivaa sairautta. – Timolle työ oli kaikki kaikessa. Timo on kertonut yhdistäneensä niiden tunnelman suoraan isoisänsä pajaan. Opittuaan Lontoossa englantia Timo matkusti seuraavana vuonna Brasiliaan järjestämään näyttelyä, jossa hän myös piti luennon englannin kielellä. Timo Sarpaneva lukeutui myös tasavallan presidentin Urho Kekkosen ystäväpiiriin. JUURET MAALLA. Timo hengitti taiteensa välityksellä, ja kaikki hänen elämässään oli alisteista hänen työlleen – myös me läheiset. mällä, Timo oppi kolmessa kuukaudessa englannin kielen. Martta eli Timon äiti oli Urho Kekkosen ikätovereita, ja tällä tavalla oli saanut alkunsa pitkä kosketuspinta Kekkosen perheeseen. Paja sijaitsi Pielavedellä lähellä Lepikon torppaa, ja Hujasten sepät tekivät myös Lepikon torpan maatyökalut. Häntä kiinnostivat tuliset paikat, lasitehtaat ja valimot, joissa tuli leimuaa. Kysyin kerran pojaltani Alekseilta, oliko hänen mielestään Timolla ollut muuta elämää kuin työ. Hänen isoisänsä oli ammatiltaan seppä, jonka pajassa Timo usein pikkupoikana oli ollut palkeita polkemassa. – Itse asiassa ystävyys juonsi juurensa Säviäntaipaleen Seppälästä, jossa Aapeli Hujanen ja hänen poikansa eli Timon äidin veljet ja isä olivat kaikki seppiä
– Muranolaiset ovat erittäin arvonsa tuntevia, mutta Timo oli sosiaalisesti hyvin lahjakas. Niiden välillä oli jyrkkä portaikko, jossa kaiteena oli paksu manillaköysi. Hän piti tiukasti kiinni narukaiteesta mennessäni hänen luokseen. Lasten ollessa pieniä Tarmo toimi meillä joulupukkina. – Tarmo kuului meidän joulu-ensambleen. Johdatin hänet askel askeleelta varovasti alas. Verstakon kieli on elekieli. – Timo löysi maestron, joka ei puhunut lainkaan englantia eikä Timo italiaa. VAKAVA SAIRASTUMINEN. • Wendelinin Oma koti 31.8.-31.10.2021 • Rockadillo 50 vuotta 10.9.-5.12.2021. Vuonna 1997 Timo Sarpaneva siirtyi tekemään lasia Italiaan. Venetsiassa vaikutti tuohon aikaan puhaltajamestari Pino Signoretto, jota Timo päätti lähteä tapaamaan päästäkseen tekemään hänen kanssaan yhteistyötä. Ennen poismenoaan Timo Sarpaneva ehti sairastaa kolme dementoivaa sairautta, vaskulaarisen dementian, Lewyn kappale -taudin sekä Alzheimerin taudin. Se oli ehkä hänen määräävin piirteensä. Ylöspäin Timo osasi kulkea omin voimin, mutta alas ei enää milloinkaan, Marjatta Sarpaneva muistelee. Hän oli hetken aivan hiljaa ja totesi sitten kauhistuneena, ettei muista, miten portaissa kävellään. – Sairauden alkuvaiheesta on jäänyt mieleen tapaus Antibesissa keväällä 2000. Hän vain katsoi luonnokset ja valitsi niistä sen, jota lähdettiin tekemään. – Olin mukana Muranossa ja kuvasin lasinpuhaltajien työtä videolle, Marjatta Sarpaneva kertoo. Kotimme sijaitsi kahdessa kerroksessa. Kun työ lasihytissä käynnistyy, verstakko on käytännöllisesti katsoen mykkä. Työn edetessä ei puhuta, korkeintaan kommunikoidaan elekielellä. AAMUKAHVI & TUORE LEHTI 28.5.2021 – 28.8.2022 V I E S T I N V I E J Ä T V I E S T I N V I E J Ä T Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 14 €/7 € tai Museokortti•www.postimuseo.. Signorettokaan ei puhunut työskennellessään. 1990-luvun puolivälissä Iittalan ja Nuutajärven lasitehtaat joutuivat samaan konserniin kuuluvina johtoon nousseen ”Saneeraajan” toimenpiteiden kohteeksi. Hän tuli aina paikalle täydessä teatterivarustuksessa suuri ryhmysauva kädessään. – Timo ja Signoretto tulivat hyvin toimeen, ja keskinäinen kunnioitus oli suuri. Hän tuli helposti toimeen kaikkien kanssa. MUUTOSAIKA. Timon elämänilo hiipui ja hänen kasvoilleen ilmaantui yhä useammin sanaton suru. Timo näki heti, että hän oli tekemisissä maestron kanssa, joka oli satumaisen hyvä. Onneksi mukana oli tulkki, ja mestarit löysivät yhteisen sävelen. He olivat kuin veljeksiä. Antiikki ja taide | 31 Ystäväpiiriin lukeutuivat myös Armi Ratia ja Tarmo Manni. Timo tuli alas portaita ja pysähtyi äkkiä keskelle portaikkoa. – Mitään ei saneeraajille merkinnyt Timon keskeinen rooli Finnish Design -käsitteen synnyssä 1950-luvulta lähtien. Seurauksena oli välirikko, jonka myötä Timo Sarpaneva menetti enemmän kuin työnsä. Lasinteko on itse asiassa laji, jossa ei paljon puhuta
Isolan taide elää paitsi tauluissa myös painokangasmalleista, jotka ovat edelleen tuotannossa. Lisäksi teoksia on saatu lainaksi yksityisistä ja julkisista kokoelmista. Vuosikymmenen lopun maalaukset ovat nonfiguratiiIsola ikuisti akryylityöhönsä ”Kukkia pihaltani Kaunismäestä” omaa asuinympäristöään.. – Kun Isola lahjoitti Taidemuseolle merkittävän teostensa kokonaisuuden vuonna 1991, hän sanoi, että taidemaalarihan minä olen. Omana kokonaisuutenaan on esillä taiteilijan ja hänen sisartensa vuosina 1940–1950 -luoma Furu-paperinukkejen mielikuvitusmaailma. Isolan 1950-luvun varhaiset maalaukset abstrakteja murretuin ja mehevin värein toteutettuja. Individualisti Maija Isola 1990-luvulle saakka. Poikkeukselliseksi Isolan tekee se, että tallensi äänikirjeisiin ja kirjeisiin kaikkea ulkomailla oppimaansa ja havainnoimaansa. Hän tutki ja suunnitteli värisävyt hyvin tarkkaan. Näyttelyssä on esillä maalauksia kattavasti koko taiteilijan uralta 1950-luvulta Utelias tutkija Maija Isolan kiinnostus ulottui klassisesta musiikista, kirjallisuudesta ja aikalaistaiteesta muoti-ilmiöihin, viihteeseen ja kitsch-estetiikkaan. Näyttelyn runkona ovat lahjoituskokoelman 43 tempera-, öljy-, akryylija guassimaalausta. Hämeenlinnan Taidemuseo oli hänelle se suuren kaupungin taidemuseo. Isola suunnitteli vuonna 1964 tuotantoon tulleen Unikon, joka ollut ikiklassikko vuosikymmenestä toiseen. Teosten syvyysvaikutelma on voimakas ja ei-esittävät kappaleet ja konesommitelmat leijuvat avaruudellisessa tilassa. Taidemaalarina Isolan uran on jäänyt tuntemattomaksi, mutta Hämeenlinnan Taidemuseon näyttely valottaa ennen kaikkea Isolaa taidemaalarina. 32 | Antiikki ja taide TEKSTI: JUHANI KARVONEN T aiteilija Maija Isola tunnetaan parhaiten Suomessa ja ulkomailla Marimekolle suunnittelemistaan painokangasmalleista, mutta Isolan ura taidemaalarina kesti miltei 50 vuotta. Saimme näyttelyyn liitettyä lausahduksia esimerkiksi hänen kirjeistään ja muutenkin pystyimme käyttämään hänen muistiinpanojaan taustamateriaalina, museonjohtaja Jenny Valli sanoo. ABSTRAKTIN AIKAA 1950 LUVULLA
Antiikki ja taide | 33 – Teimme kesämatkan Samoksen saarelle vuonna 1980 Maija, minä sekä lapseni Emma, 4, ja Jaakko, 6. Matkoillaan Isola asettui osaksi kunkin maan kulttuuria ja arkea, joita hän seurasi ulkopuolisena tarkkailijana. Hän paneutui sen kulttuuIsola ikuisti akryylityöhönsä ”Kukkia pihaltani Kaunismäestä” omaa asuinympäristöään. Isolaa voisi taiteen ja kulttuurin suhteen kuvata uteliaaksi tutkijaksi ja kokijaksi. Maija maalasi parvekkeella ja ennen pitkää lapset nukahtivat päiväunille. Tuolloin hänen teoksiinsa tuli kukka-aiheita, kasvimaailmaa ja koristeellisuutta. Hän neuvoi meitä tekniikassa, mutta itsenäinen taidetyö oli hänelle tärkeää, tyttärentytär Emma Isola sanoo. Kuva: Wikimedia commons visia ja tummasävyisiä sommitelmia, joita oli esillä Brasilian Sao Paulon V Biennaalissa vuonna 1959. Taiteilija Maija Isola Pertti Jenytimen kuvaamana Lehtikuvalle vuonna 1966. Esimerkiksi öljyvärimaalaus Revolution de Mai I-III sai aiheensa Pariisin toukokuun 1968 opiskelijamellakoiden liehuvista punalipuista.. Samoksella syntyi sinisävyisiä valoa hehkuvia maisemamaalauksia. Työntelytapaan kuului sarjallisuus mitä edustavat esimerkiksi Kreeta-sarjan guassimaalaukset vuodelta 1965. Lukuisissa guassimaalaukissa on omakohtaista vertauskuvallisuutta. Mustekalat, kalliot, kivet ja ruukunpalat saivat maalauksissa abstraktien muodon. 1960-uvlla hän sai taiteeseensa vaikutteita muista tyylisuunnista muun muassa informalismista ja pop-taiteesta. Teosten lähtökohta on saattanut olla mieleen jäänyt uni tai omakohtainen elämys. Olen pienestä pitäen katsellut sitä ja ihaillut maalauksen lumisia kuusia. Isola sai innoitusta teostensa aiheisiin kotimaansa luonnosta ja muistin kerrostumista. Teokset ovat rakas ja onnellinen muisto niistä hiljaisista ja keskittyneistä iltapäivistä, taiteilijan tytär Kristina Isola kertoo. Vietimme joka päivä hiljaisen siesta-ajan hotellissa. Isola sai teoksistaan kunniamaininnan. Appalakien vuoriston värit, valo ja kumpuilevat muodot siirtyivät maalauskankaille. Kuva: Wikimedia commons Suomen kansa tuntee Maija Isolan Marimekolle suunnittelemasta Unikko-kuosista. Isola oli taiteilijana individualisti, jolle tärkeintä oli taiteen tekemisen vapaus ja riippumattomuus. Tämän jälkeen Isola asui Yhdysvalloissa parissakin paikassa. Isola tutki muun muassa Välimeren rantojen vedenalaista elämää ja valon heijastuksia veden pinnasta. Isola asui 1970-luvun alkuvuodet Algeriassa. TARKKAILIJAN ROOLI. Meillä kaikilla oli Maijan toivomuksesta maalausja piirustusvälineet mukanamme. Algeria oli Isolalle paratiisi. Hän matkusti nomadin tavoin ympäri Eurooppaa vuodesta 1948 alkaen ja seurasi kuvataiteen ja taideteollisuuden tyylivirtauksia. Erityisen tuotteliasta aikaa oli 1980-luku. Näitä samoja kuusia ei enää ole, mutta maalauksessa ne säilyvät aina. Isola sai innoitusta teostensa aiheisiin 1980-luvulla kotimaansa luonnosta kuten vuonna 1988 maalattuun öljyvärityöhän Illalla. Ne ovat hienoja ja juhlavia ja kasvoivat jylhiä Kaunismäessä. Maija maalasi samaan näkymää eri valaistuksissa. – Oma lempiteokseni on Talvi, joka on maalattu 1.1.1984. FURU PAPERINUKET SÄILYIVÄT. Nyt samalla paikalla kasvaa uusi nuori kuusikko. Hänen kiinnostuksensa ulottui klassisesta musiikista, kirjallisuudesta ja aikalaistaiteesta muoti-ilmiöihin, viihteeseen ja kitsch-estetiikkaan. Etenkin oma pihapiiri Kaunismäessä ja lähiluonto Riihimäen Arolammilla olivat tärkeitä
Leikki muuttui kunniahimoisemmaksi ja sai nimekseen Furut ruotsinkielisen fru-sanan mukaan. Palmut, kukat, meri, asuinhuvila sisäpiha ja Laika-koira päätyivät maalauksiin. Algeriassa Isola maalasi kukkia muun muassa akryylityön Hibiscus ja belladonna. 34 | Antiikki ja taide riin ja lähetti Armi Ratialle kangasmalleja. Sommitelma II öljyvärityö kuuluu Isolan 1950-luvun abstrakteihin murretuilla väreillä maalattuihin teoksiin. Sisarukset Tuulikki, Irma ja Maija loivat Furu-paperinukkejen mielikuvitusmaailman 1940-luvun alussa. hovin kartanot maa-alueineen. Isola maalasi Algerissa paikallisen naisen kasvot teokseen Amelie vuonna 1972. Vesivärein maalatulla tiluskartalla näkyvät Freitz of Fitzwalder-suvun linna, Sanikkalan ja Innstonen tilat sekä radanvarren pikkukaupunki kasarmeineen. Leikki sai alkunsa Tuulikin kehittämistä Rouvalaiset-paperinukeista, joiden hahmot olivat opettajia ja virkamiehiä. Ylhäisösuvut omistavat Kuninkaankartanon, Mouhipään, Lammerlowin ja RiikinPaperinukkeleikit kuuluivat Isolan sisarusten keskinäiseen yhdessäoloon aina aikuisikään saakka. Tuulikki tarvitsi kuitenkin nuorempia sisaruksensa tekemään paperinukketalojen sisustuksia. Vuonna 1976 Isola suunnitteli Ahmed Al-Haggagin kanssa Marimekolle Egypti-sarjan painokankaat, jotka Al-Haggagi piirsi ja ideoi ja Isola maalasi lopullisen mallin. Paperinukkeleikin juonnekäänteet ja aatelisten sukutarinat sisarukset tallensivat vihkoihin. Leikki jatkui pitkälle aikuisikään saakka. Upeita asuja syntyi kymmenittäin ja paperinukkeja on useita satoja.. Paperinukkeleikin juonnekäänteet ja aatelisten sukutarinat sisarukset tallensivat vihkoihin. Klovni on Isolan öljyvärityö vuodelta 1955. Isolan monipuolisuutta osaltaan kuvastaa vuonna 1964 tehty tussityö Kallo. Isolan Marimekolle suunnittelemia sarjoja ovat Ornamentti-, Joonas-, Barokkija Arkkitehti-sarjat sekä tietysti Unikko
Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.fi tilaukset@karprint.fi Puh. Allekirjoitus: ................................................................................................................... Nimi: .................................................................................................................................... 09 413 97 300 Karprint Oy Antiikki ja taide Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Sähköposti: ..................................................................................................................... Puhelin: ............................................................................................................................. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Puhelinnumero: .......................................................................................................... Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Lehden saajan nimi: ................................................................................................. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. 1) Tilaus Tilaan itselleni lahjaksi Antiikki ja taide -lehden (6 nroa/vuosi) kestotilauksena 39€/v määräaikaisena 44€/v. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.
Ensimmäinen kunnollinen kartta syntyi vasta 1500-luvun puolivälissä, kun kuningas Kustaa Vaasan (1496-1560) sihteeri Jaakko Teitti (n. – Julkaisuun on koottu 15 historiallisesti merkittävää kohdetta Varsinais-Suomesta. – Tie oli suoraan kuninkaan käskyn alla, joka määräsi kuinka tien infra hoidettiin. VERKKOJULKAISU JOHDATTAA MENNEESEEN. Kuninkaantie ry on nyt kulkenut Teitin jalanjäljissä ja julkaissut keväällä verkkojulkaisun Kuninkaantien kulttuurihistorialliset käyntikohteet Varsinais-Suomessa. Suomen puolella Kuninkaantie kulki Turun linnasta Viipurin linnaan, nykyisin Vaalimaalle. TRÖMPERI JA RIKALANMÄKI. – Teitti aloitti kartoitustyönsä 1552. Erityisesti sillat olivat merkittäviä, että päästiin matkaamaan vesistöjen yli. Jokainen tien varrella asuva hoiti oman osuutensa. Vuonna 2016 perustettiin Kuninkaantie ry elvyttämään Kuninkaantie matkailutienä. Itää ei ole kuitenkaan unohdettu, mutta tällaiset hankkeet ovat ikuisuuskysymyksiä, Aitokari toteaa. 1520-1588/1596) teki kuninkaan käskystä kartan Suuresta Rantatiestä. Piirros Kymijoen suistosta on kuin 5-vuotiaan piirros, mutta siihen maailmanaikaan se oli virallinen kartta. Sama suku asui tilalla 1700-luvulta vuoteen 1971, jolloin tilan viimeinen asukas testamenttasi omaisuutensa Halikon kunnalle. Asetuksissa määrättiin myös, missä tuli olla rusthollit ja kievarit, joissa matkalaiset pääsivät yöpymään ja vaihtamaan hevosia, Kuninkaantie ry:n toiminnanjohtaja Mia Aitokari kertoo. Halikon kylästä löytyy autenttinen Trömperin kestikievari, joka kuvaa 1800-luvun elämää. Sotilaiden ja viestinviejien viitoittama Historiallinen Kuninkaantie uninkaantie on aikoinaan syntynyt tarpeeseen, kun Ruotsin itäpuolta oli tarve päästä kulkemaan aina Pietariin ja Novgorodiin saakka. KievarisK Erityisesti sillat olivat merkittäviä, että päästiin matkaamaan vesistöjen yli.. Alun perin tilakokonaisuus oli perustettu Halikon pappilan torpaksi, mutta kauppias Fredrik Strömbergin tultua tilalle kotivävyksi, perusti hän 1830 paikalle kestikievarin. Haimme hankerahoitusta myös Uudellemaalle sekä Kymenlaaksolle, mutta toistaiseksi saimme avustuksen ainoastaan Varsinais-Suomen Kulttuurirahastolta. Ja siihen keskiajalla syntynyt reitti on oivallinen kohde kivikautisista asuinpaikoista, muinaislinnoista, kalmistoista, kivikirkoista ja kestikievareista kiinnostuneille matkailijoille. 36 | Antiikki ja taide Kuninkaat, tsaarit, piispat, sotilaat ja viestinviejät ovat kulkeneet Turun linnan ja Viipurin linnan yhdistävää Kuninkaantietä jo 1300-luvulta lähtien
Antiikki ja taide | 37 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: MIA AITOKARI Halikon sillan takana näkyvä niin sanottu Franssintalo on toiminut muun muassa kirjastona sekä kunnantalona. Talon takaa nousee tie Pyhän Birgitan mukaan nimetylle kirkolle.
sa on nykyisin kesäkahvila, jota ylläpitää Rikala-seura. Halikon kirkon rakentamiseen liittyy vanha kansantarina Elinan surmasta, jonka mukaan Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti ensimmäisen vaimonsa ja lapsensa. Vanhoista kulttuurikasveista paikalla on todettu muun muassa ahdekauraa, sikoangervoa, pölkkyruohoa sekä kangasajuruohoa. Tuorlassa on jäljellä Kustaa III ajoilta peräisin oleva peninkulmakivi. Luostarin välikatu oli keskiajalla Turun valtakatu. – On ihailtavaa, kuinka kyläaktiivit jaksavat ylläpitää näitä aitoja paikkoja yhdistysten nimissä vähäisten rahoitusten voimin. Mäen vanhimmat löydöt ajoittuvat myöhäiseen kivikauteen, noin 4 000 vuoden taakse. Kuninkaantien varrelle osuu useampia keskiaikaisia kivikirkkoja. Uskelan kirkossa puolestaan kerrotaan edelleen liikkuvan kirkon urkujen äänisuunnittelun tehneen kanttori Rikhard Mäkisen (26.9.1875-21.7.1944) haamun.. 38 | Antiikki ja taide Latokartanonkoski kuuluu Etelä-Suomen näyttävimpiin koskialueisiin. Historia on vahvasti läsnä myös Rikalanmäellä, joka koostuu kahdesta rautakautisesta kalmistosta. Alueen kasvillisuus puolestaan kertoo muinaisen ihmisen toiminnasta alueella. Asetuksissa määrättiin, missä tuli olla rusthollit ja kievarit, joissa matkalaiset pääsivät yöpymään ja vaihtamaan hevosia. Vaarniemen rälssitila löytyy keskiaikaisista asiakirjoista vuonna 1451. KESKIAIKAISET KOMEAT KIVIKIRKOT
HISTORIAA TARJOILEVA TURKU. Yliskylän kirkon läheisyydessä on löydetty niin merovingiajan sekä kansainvaellusajan hautoja, joista löydettyjen kangasfragmenttien pohjalta on suunniteltu Perniön emännän muinaispuku. Loviisassa asuva Mia Aitokari arvostaa erityisesti Kuninkaantien varrella olevaa linnavuorta, joita löytyy Suomesta yllättävän monia. – Mikael Agricolan (n. Agricolan syntymäseutu Pernajan kirkonkylän Thorsbyn kylässä sekä yksi meidän kauneimmista keskiaikaisista kirkoista, Pernajan kirkko, ovat minulle tärkeitä. Antiikki ja taide | 39 VIRALLISET MATKAILUTIET Revontultentie Torniosta Kilpisjärvelle Tervantie Vesireitti Oulusta Kajaaniin Sininentie Keskistä Suomea halkova Pohjanlahden rantatie Varsinaista-Suomesta Lappiin Taikayöntie Urjalasta Punkalaitumen kautta Huittisiin Saariston rengastie Lounais-Suomen saaristo Hämeen Härkätie Hämeenlinnasta Turkuun Kuninkaantie Turusta Viipuriin Via Karelia Runon ja rajan tiestä sekä Karjalan kirkkotiestä muodostuva reitti Eteläja Pohjois-Karjalan itärajaa Suomenlahdelta Lappiin Vihreän kullan kulttuuritie Saimaan rantaa myötäillen Mäntyharjusta Punkaharjulle Kuninkaantiellä on reilu kymmenen keskiaikaista kirkkoa. Uskelan kirkko on rakennettu Pyhän Annan kappelikirkosta puretuista kivistä. – Turun suurtori ja tuomiokirkko ympäristöineen sisältää niin huikean määrän historiaa, että yksi päivä ei riitä sen tarkkaan tutustumiseen, Mia Aitokari varoittelee. Kuvassa olevassa Perniön kirkossa on useampia ulko-ovia. Salon puutalokaupunginosa rakentui Salon kauppalan tuhonneen palon raunioille. – Ne kiehtovat historiallaan mielikuvitusta. Mikäli tutustumisretken alkaa Turusta, on syytä varata jo pelkästään Turun kohteisiin reilusti aikaa. Rikalanmäen tunnetuin muinaisjäännös on runsaslöytöinen ristiretkiaikainen ruumiskalmisto.. KUNINKAANTIE VARSINAIS SUOMESSA VERKKOJULKAISUN LÖYTÄÄ NETISTÄ KUNINKAANTIE.INFO SIVUSTOLTA. Nykyisin paikka toimii kesäkahvilana ja museona. Kauppias Fredrik Strömberg perusti Trömperin kestikievarin 1830-luvulla. Näitä kiviä löytyy Kuninkaantien varrelta useita. 1510-9.4.1557) merkitys koko Kuninkaantielle on valtava. Kysyttäessä omaa suosikkikohdetta, Aitokari vastaa epäröimättä
Taidekappelin historiaan ovat vahvasti vaikuttaneet myös entiset arkkipiispat, John Vikström ja Jukka Paarma. Konola haaveili jo nuorena miehenä 1960-luvun alussa ekumeenisesta kappelista, missä taide olisi vahvasti mukana. Kappelin rakentamisessa on käytetty samanlaisia liimapuukaaria kuin käytetään laivanrakennuksessa. Sisustus on kokonaisuudessaan suomalaista mäntyä. Ideaa lähdettiin ajamaan eteenpäin vasta 1990-luvulla. 40 | Antiikki ja taide T Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli Rakennus kuin veistos Vuonna 2005 valmistuneen liimapuurakenteisen kappelin juuret ovat peräisin 1960-luvulta. Taidekappelin taustalle perustettiin edelleen toiminnassa oleva yksityinen kannatusyhdistys, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin ideasta innostunut silloinen maaherra Pirkko Työläjärvi. Alttarin molemmin puolin olevissa isoissa ikkunoissa on rovasti, taiteilija Hannu Konolan toteuttamat lasireliefit.. urun Hirvensalossa sijaitsevan Taidekappelin idea on peräisin turkulaiselta rovastilta ja taiteilijalta Hannu Konolalta. – Konola oli karismaattinen henkilö, joka sai muutkin innostumaan Taidekappelin perustamisesta, Taidekappelin toiminnanjohtajana työskentelevä Aira Kuvaja kertoo
300 neliön suuruinen rakennus on 13 metriä korkea. LASIRELIEFIT TUOVAT VALON. – Tietyllä tavoin rakennuksen yksinkertainen ja aika hillitty ympäristö toimii hyvänä taustana hyvin monenlaiselle taiteelle. Arkkitehtuuriltaan Taidekappeli on jo itsessään taideteos.. MONENLAISEN TAITEEN NÄYTTÄMÖ. – Arkkitehdin ajatuksena on ollut, että kattomateriaali elää luonnon mukana, sillä olemme luonnonläheisellä paikalla. – Ekumeenisia kappeleita ei ole Suomessa kovinkaan monia. – Ehdotuksen nimi sopii hienosti ekumeeniseen ajatukseen, sillä ikhthys tarkoittaa kalaa, joka on ensimmäinen kristillinen symboli alkukirkon ajoilta, jolloin kirkko oli jakamaton. Alkuun katto olikin kiiltävä, mutta se on tummunut 16 vuodessa aika lailla. Taidekappelin katto on tehty kuparilaatoista, jotka tummuvat ajan myötä. Taidekappeli vihittiin käyttöön vuoden 2005 helluntaina. Taidekappelia voi hyvin kutsua eläväksi, yhteisölliseksi kaupunkikulttuurikeskukseksi, sillä sitä yhdistää taide, kulttuuri sekä avara hengellisyys. Sisältä rakennus on kokonaisuudessaan suomalaista mäntyä ja sen rakentamisessa on käytetty samanlaisia liimapuukaaria kuin käytetään laivanrakennuksessa. – Sen lisäksi tämä on suurikokoinen ekumeeniseksi kappeliksi. Sen aiheuttaa jonkinlainen optinen illuusio, sillä rakennus kapenee ylöspäin. Kappelin muoto muistuttaa lisäksi venettä, joka on myös ekumenian symboli, Kuvaja kertoo. Rakennuksen ulkokatto on kuparilaattaa. Antiikki ja taide | 41 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: TAIDEKAPPELI Koska kappelista oli tulossa yksityinen, vei rahankeruu oman aikansa. Ainutlaatuisen Taidekappelista tekee myös se, että kappelin etuosassa on taidegalleriatila, jossa on aina kuukausittain vaihtuva taidenäyttely. Jo suunnittelukilpailu vaiheessa Hannu Konolan ainoana ehtona oli, että suunnitelmaan on saatava mukaan lasitaide. Vuonna 1996 järjestettiin arkkitehdeille suunnittelukilpailu, jonka voitti Matti Sanaksenahon työ Ikhthys. Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli on ainutlaatuinen. Taiteen näyttämönä toimiva rakennus on myös itsessään kuin taideteos. Täällä on ollut esillä tekstiilitaidetta, veistoksia, kuvataidetta, installaatioita, valokuvia, videotaidetta ja monitaidetta, Kuvaja kertoo. – Sisältä katsottuna rakennus näyttää korkeammalta
– Tarkoitus on aloittaa Taidemessut, jotka ovat Tuomasmessun tyylinen messu. Myös ympäristö puhuttelee ja koskettaa ihmisiä. Pentti Tuovisen lahjoittama alttariristi on tehty katajasta ja sen tausta on haapaa. Sen lisäksi kappelissa on ollut runoiltoja, musiikkia sekä tanssiesityksiä. Isot ikkunat tekevät aurinkoisina päivinä alttariosan hyvin valoisaksi. Sanaksenahon suunnitelmaan tulikin alttarin luona olevat isot ikkunat, joissa on Konolan suunnittelemat lasireliefit. Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli sijaitsee luonnon keskellä Turun Hirvensalossa. Taiteen lisäksi Taidekappelia käytetään luonnollisesti myös kirkollisiin toimituksiin. Taidekappelin reliefien nimet ovat Passio, Kärsimys, joka sijaitsee rakennuksen pohjoisseinällä sekä eteläseinän puolella oleva Jubilate, Riemuitkaa. WWW.TAIDEKAPPELI.FI PÄÄSYMAKSU 5 EUROA. – Musiikki ja sävelet kuuluvat myös tänne, kuten taide kaikissa muodoissaan. – Taidekappeli on kesäisin suosittu vihkikirkko, joten kesälauantaisin on paljon vihkimisiä. Itsekin tunne joka päivä, miten tämä rakennus vaikuttaa mieleen ja mielialaan, vaikka tietyllä tavalla tähän on jo tottunut. – Rakennuksen arkkitehtuuri, hiljaisuus ja puun tuoksu puhuttelevat ihmisiä eri aistien ja tunteiden välityksellä, mitä sanat eivät voi tavoittaa. – Arkkitehdin ajatus on ollut, että kirkkoon kävellään hämärästä valoon, kohti alttaria. Talvisin maanantaisin ovet ovat suljettuina. – Konolan lasitaidetta on monissa kirkoissa sekä Turun seudulla että muualla Suomessa. – Toivomme, että pystymme jatkamaan niitä taas syksyllä, Kuvaja luottaa. Nettisivuiltamme löytyvästä kalenterista kannattaakin tarkastaa tiedot yksityistilaisuuksista, Airi Kuvaja vihjaa. 42 | Antiikki ja taide PYHÄN HENRIKIN EKUMEENINEN TAIDEKAPPELI SEISKARINKATU 35, TURKU. Viime vuoden elokuusta lähtien toiminnanjohtajana toiminut Kuvaja on suunnitellut Taidekappeliin myös uutta toimintaa. PUHUTTELEVA ARKKITEHTUURI. KAPPELIN EKUMEENISESSA YHTEISÖSSÄ OVAT MUKANA SUOMEN EVANKELISLUTERILAINEN KIRKKO, SUOMEN ORTODOKSINEN KIRKKO, KATOLINEN KIRKKO SUOMESSA, ADVENTTISEURAKUNTA, BABTISTISEURAKUNTA, HELLUNTAISEURAKUNTA, METODISTISEURAKUNTA, PELASTUSARMEIJA SEKÄ VAPAASEURAKUNTA. Matkalla kappelin ovelle on taiteilija Achim Kühnin veneaiheinen veistos Wohin treiben wir. Puurakennuksen akustiikka on erinomainen. Kazanin Jumalanäidin ikonin on Taidekappelille lahjoittanut Suomen ortodoksinen kirkko.. Normaalisti torstaisin on iltahartaus, jotka tosin ovat olleet koronapandemian takia tauolla. Isojen ikkunoiden ansiosta kappelissa on aina erinäköistä, riippuen siitä, minkälainen valo, minkälainen sää tai mikä vuodenaika tai vuorokauden aika on. Kappeli on avoinna kesäaikaan joka päivä. Perhejuhlien lisäksi hyvän akustiikan omaava Taidekappeli on loistava näyttämö konserteille. Meillä se tietysti on Taidemessu, koska olemme Taidekappelissa
Lähtö sankarihaudoille. Järjestön organisaatio oli suunniteltu suojeluskuntajärjestön kaltaiseksi. Myös pikkulotat käyttivät samanlaista lottapukua valkoisine kauluksineen ja mansetteineen. Erilaisia lottapukuja oli otettu käyttöön ympäri maata, mutta kaikilla saman paikallisosaston lotilla oli oltava samanlainen puku. Puvun käyttäjälle oli laadittu muitakin kuin vaatetusta koskevia määräyksiä. Lotta Svärd yhdistyksiä alettiin perustaa suojeluskuntien yhteyteen vuonna 1919. Lopulta vuonna 1926 puku sai muodon, jollaisena se säilyi koko järjestön toiminnan ajan. Antiikki ja taide | 43 T Nyt Lottien elämää Jyväskylän Lottala. Näyttelyssä tuodaan esille lääkintä-, muonitusja ilmavalvontalottien toimintaa. Kujan näyttelytilassa on esillä viisi lottapukua ja kaksi pikkulottapukua, jotka on saatu lainaan Keski-Suomen Lottaperinneyhdistys ry:n jäseniltä, Keski-Suomen museosta, Ilmavoimamuseosta ja Tuusulan Lottamuseosta. Vuonna 1921 hyväksytty suojeluskuntalaisten puvusta vaikutteensa saanut lottapuku erosi melkoisesti meille nykyään tutusta lottapuvusta ja alun perin sarkakankaisesta puvusta kehiteltiin vähitellen kevyempi, ohuemmasta kankaasta teetetty puku. Kuva: Keski-Suomen museo. Ennen talvisotaa Jyväskylän piirissä oli jo toistatuhatta pikkulottaa. Lotta Svärdin keskusjohtokunta suositteli vuonna 1931 myös tyttötyön aloittamista ja ensimmäinen Jyväskylän piirin tyttöosasto muodostettiinkin samana vuonna Laukaan Vihtavuoreen. LOTTAPUKUJEN KESKISUOMALAISIA TARINOITA 17.10.2021 SAAKKA SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO, JYVÄSKYLÄ. Kuvassa on leirin muonituksesta vastanneita muonituslottia. Kun järjestö vuonna 1944 lakkautettiin, lottapuvutkin olisi pitänyt hävittää. Lotta Svärd oli tuolloin jäsenmäärältään Suomen suurin naisyhdistys. Kuva: yksityiskokoelma Jyväskylän suojeluskunnan tykistöja viestileiri Seppälänkankaalla vuonna 1936. Jyväskylän piiri irrottautui omasta suojeluskunnastaan vasta vuonna 1924 ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eevi Spolander (Solanne). 17-vuotiaaksi tultuaan tyttöosaston jäsen oli oikeutettu anomaan paikallisosaston jäsenyyttä. Kuva: Keski-Suomen lottaperinneyhdistys änä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Lotta Svärd -järjestön perustamisesta. Järjestön lakkauttamisen jälkeen lottapuvut usein joko hävitettiin, taltioitiin odottamaan parempia aikoja, muutettiin arkikäyttöön tai käytettiin loppuun työvaatteina. Lotta Svea Nuutinen ja tytär Aira lottapuvuissaan. Näyttelyyn liittyy myös runsaasti valokuvia. Suomen käsityön museon Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita –näyttelyssä Jyväskylässä tarkastellaan lottien työtä isänmaan hyväksi avaamalla lottapukujen taustalla olevia keskisuomalaisia tarinoita. Nämä liittyivät lottien käyttäytymiseen järjestön omaksuman arvomaailman mukaisesti. Lotta Svärdin Jyväskylän ja Sisä-Suomen piirissä 1920–1944 toimineiden lottien ja pikkulottien toimintaan kurkistetaan pukujen kautta niin historiallisesta kuin paikallisesta näkökulmasta. Lottapuvusta oli tarkat säädökset ja puvun kanssa oli muun muassa pidettävä vain villatai pumpulisukkia, ei koskaan silkkisiä. Oman, kiinteän organisaation tarve johti kuitenkin oman ohjelman muodostamiseen ja sääntöihin, jotka vahvistettiin syyskuussa 1921. Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita -näyttelyn harvinaisuus on laukaalaisen Eevi Spolanderin sinivalkoruudullinen puku ajalta ennen virallista lottapukua. Onneksi näin ei kuitenkaan kaikkialla tehty ja pukuja on säilynyt niin museoiden kokoelmissa kuin yksityishenkilöiden varastoissa. Pukuja täydentää lottaelämään liittyvä esineistö ja kirjallisuutta, jotka on koottu näyttelyyn yksityisiltä henkilöiltä ja Keski-Suomen Ilmavoimamuseolta
Vähälältä löytyy muun muassa talossa uudesta saakka ollut Opel Kadett Caravan vuodelta 1975, ja oma ensimmäinen autokin, Ford Escort, on edelleen tallessa. – Lähes kaikki omat autoni ovat museorekisterissä ja ajokuntoisia, Vähälä sanoo. Vähälälle vuosien varrella kertyneet museoautot olivat 60–80-luvuilla hyvinkin yleisiä näkyjä maanteillä. – Yleensä keskihintaiset käyttöautot ajettiin loppuun, minkä jälkeen päätyivät romuttamoihin. Nyt näitä ennen melko yleisiäkin malleja on hyväkuntoisina jäljellä varsin vähän. 44 | Antiikki ja taide A sikkalalainen Antti Vähälä ei ole myynyt montaakaan käyttämäänsä autoa, mutta ostanut sitäkin ahkerammin. Antti Vähälän automuseossa voi tutustua aikakausien yleisimpiin malleihin. Antti vaihtoi lehmät autoihin O nnellisen P ojan E nsimmäinen L elu Keräilyauton ei tarvitse olla ikivanha harvinaisuus. Se on myös maailman. Yksi esimerkki on Toyota Corolla, joka oli aikanaan vuosikausia yksi myydyimpiä autoja Suomessa
– Autoon liittyvä tarina lisää aina mielenkiintoa koko autoon, minkä takia pyrimme selvittämään autojemme historian. Antti Vähälä nauttii vanhojen autojen yksinkertaisuudesta. Hän tunnisti entisen autonsa ja tuli juttusille. Reilut kymmenen vuotta sitten hankkimassani vuoden 1973 VW 1303S:ssä on poikkeuksellisen hieno maalipinta ja värikin on harvinainen. Ne ajettiin monesti loppuun. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN Antti vaihtoi lehmät autoihin O nnellisen P ojan E nsimmäinen L elu eniten samalla mallinimellä valmistettu auto. Maalauksen ja verhoilun olen teettänyt, siihen eivät omat taidot riitä. Kiillotetussa ja virheettömässä maalipinnassa jokainen naarmu voisi viedä yöunet. Opel Olympia delivery vanin ohjekirjassa on vain 30 sivua, joihin mahtuu mainosja muistiinpanosivuja. – Osan autoista olen kunnostanut aika perusteellisesti. Toinen samantyyppinen malli oli kuplavolkkari. Yksi Suomen oloissa vähän ostettu malli on avomallin kupla. Harva tuli niitä säästäneeksi, koska ”kaikillahan sellainen auto on”. Se päätyi muutaman omistajan kautta meille. – Kun auto ei ole ihan kymppikuntoinen sillä uskaltaa ajella, vaikka sorateillä, eikä muutama kivenisku pelota. Opel Olympia delivery vanissa ei ole mitään ylimääräistä nippeliä, mutta kaikki tarpeellinen.. – Tänä päivänä esimerkiksi 1970-luvun Corolla on auto, joita on ajokuntoisina enää vähän. Avomallisen kuplan toi suomalainen opiskelija Saksasta 1990-luvulla. Tapasimme ensimmäisen omistajan aivan sattumalta mobilistitapahtumassa. Meidän automme ovat nimenomaan harrasteautoja, eivät viimeisen päälle puunattuja näyttelyautoja
Ero nykyautoon tulee esiin jo ohjekirjassa. – Ohjekirjaan on mahdutettu jopa mainoksiakin, mutta silti kaikki oleellinen auton tekniikasta, huoltamisesta ja ajamisesta on mahdutettu noin 25 sivuun. Tietääkseni niitä on Suomessa vain tämä yksilö. – Harvinaisin lienee australialainen Holden vuodelta 1957. Matkaa tehtiin hitaasti, mutta varmasti. Lisäksi meillä on säilytyksessä muun muassa Alvis Drophead coupe vuodelta 1948, Saab Sonett 1972 ja vuosimallin 1957 kuplavolkkari. Tytär Viivi Vähälä on jalostanut mobilismin tätäkin pidemmälle. Opel on oiva esimerkki niin sanotusta piilofarmarista ja 1960-luvun kekseliäästä verosuunnittelusta. Ajoneuvoharrastajat haluavat usein pukeutua autonsa aikakauden mukaan, Viivi Vähälä kertoo. Autossa on kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä. – Autossa on kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä. EI HARRASTUS, VAAN ELÄMÄNTAPA. Muutaman vuoden omistuksen jälkeen farmarin sai muokata henkilöautoksi, jolloin autoon sai myös puhkaista sivuikkunat.. Osa niistä on muiden mobilistien säilytyksessä olevia ajoneuvoja. Vähälän ensimmäiset harrastekäyttöön hankkimatautot olivat vuonna 1992 käyttöauton rinnalle hankittu vuosimallia 1970 oleva Ford 26M, joka laitettiin museorekisteriin vuonna 1996. Tällä ajellessa tulee kaiho entisajan autoiluun. Suurin osa säilytyksessä olevista autoista on ajossa omistajillaan, joten tila tarjoutui käyttöön. – Farmarimallisessa autossa oli pienempi autovero ja niitä oli paremmin saatavana kuin henkilöautoja. Ohjekirjassa on 30 sivua, joista muutama tyhjä sivu on varattu muistiinpanoille. Nykyautoon kuuluu satoja sivuja ohjeistusta, jota harva edes lukee. Vanhat autot eivät ole vain harrastus, nelihenkiselle perheelle se on ollut jo pitkään elämäntapa. Vuosimallin 1961 Opel Olympia delivery van farmariauton Vähälä osti vuonna 1994. Pääasiassa kaupanteko tapahtuu netissä, mutta kesäajaksi koko varasto on päässyt esille museon yläkertaan. Museon yläkerrassa on muiden mobilistien harrasteautoja säilytyksessä. 46 | Antiikki ja taide Vähän ajettuja lähes alkuperäiskuntoisia tai kunnostuskelpoisia 1960–1970-luvun autoja putkahtelee edelleen esiin ja myyntiin perikuntien autotalleista ja ladoista. Englantilaisessa vuoden 1948 Alviksessa on valoja runsaasti, mutta niiden teho ei välttämättä riitä valaisemaan tietä kovin hyvin. Opelin tekniikka on yksinkertaista eikä turhia toimintoja ole. – Olen istunut elämässäni lukemattomia kilometrejä vanhoissa autoissa ja mobilistitapahtumat eri puolilla maata ovat käyneet tutuiksi. – Alkuperäinen omistaja on ostanut auton umpikorisena pakettiautona. Autoon puhkaistiin myöhemmin takaikkunat ja asennettiin takapenkki, jolloin autosta tuli henkilöauto. Vähälän ja hänen puolisonsa Lea Lahden maatilan vanhassa navetassa on noin 30 autoa. Hän aloitti vintage-vaatteisiin keskittyneen yrityksen reilu vuosi sitten. – Toki autoja siirtyy myös harrastajalta toiselle elämäntilanteiden muuttuessa. Vuoden 1961 Opel Olympia delivery vanillä Antti ja Viivi Vähälä sekä Lea Lahti kiertävät perheenä mobilistitapahtumia. PIILOFARMARISTA HENKILÖAUTOKSI. Vanhoja Ford Cortinoita on jäänyt ajokuntoisina jäljelle melko vähän, vaikka malli on oli aikanaan Suomen maanteillä hyvin yleinen. Poika ajelee mielellään museoautoilla
Naisten Automobiiliklubi on aktiivinen valtakunnallinen yhdistys jonka jokakesäinen ajotapahtuma järjestetään eri vuosina eri puolilla eteläistä Suomea. Loppujen lopuksi korona ei ole suuresti harrastusta haitannut, aina voi ottaa eväät mukaan ja lähteä ajelulle, vaikka tapahtumia ei olisikaan, Lahti sanoo. Lahti järjesti tänä kesänä Päijät-Hämeessä ajotapahtuman, jossa naiset olivat ratissa. TUTTAVA NIMESI MUSEON. Mukana on paljon pariskuntia, ja naisetkin hankkivat harrasteautoja omakseen. Viime kesänä tapahtumia oli aika vähän, mutta silti yhtenä päivänä onnistuimme vierailemaan kolmessa eri tapahtumassa, tosin kilometrejäkin kertyi viitisensataa. Vuonna 2005 yläkerta kunnostettiin samaan tarkoitukseen. Navetta jäi tyhjäksi lehmistä 2000-luvun alussa ja Vähälä remontoi aluksi alemman kerroksen. – Lions Club jatkoi tapahtumaa meidän jälkeemme ja nyt se on siirtynyt ammattimaisen tapahtumajärjestäjän hyviin käsiin. – Olen onnistunut ostamaan myös muutaman 1950-1980-luvuilta peräisin olevan käyttämättömien vaatteiden varaston. Olemme pyrkineet järjestämään muutaman kerran vuodessa avoimet ovet -tapahtumia, mutta tyttären vintagevaate-yrittäjyyden myötä kuluvana kesänä aukiolopäiviä on ollut normaalia enemmän, sanoo Lahti.. – Pyrimme ajelemaan mahdollisimman monella eri autolla kesän mittaan. Antiikki ja taide | 47 VW 1303S Cabriolet vuodelta 1979 saapui maahan aikoinaan tuontiautona. Mobilismi ei ole yksinomaan miesten harrastus. Korona on karsinut tapahtumia, mutta ajelemista se ei ole estänyt. Meillä ajellaan paljon. Alakerta valmistui museoautojen säilytystilaksi vuonna 2001. AINA VOI AJELLA. Perinteinen Vääksyn Mobilisti-ilta on pariskunnalle sydämen asia, sillä he ovat tapahtuman aikanaan käynnistäneet sekä järjestäneet sen yli kymmenen vuoden ajan. Siellä museoautot ovat useimmiten sijoituskohteita, joilla ei juurikaan ajeta. – Olemme ajelleet ystävien kanssa museoajoneuvoilla ympäri maata moniin mielenkiintoisiin kohteisiin. Suomessa ja Ruotsissa mobilistiharrastus eroaa monista muista eteläisemmän Euroopan maista. – Tuttava teki piirustukset ja kirjoitti niihin Antin Automuseo, koska jokin nimi papereihin piti keksiä. Koko harrastuksen suola ovat kokoontumiset ja niistä saatavat uudet ystävät, Vähälä sanoo. – Yllätyimme aluksi, miten paljon museo alkoi kiinnostaa ja miten moni halusi tulla käymään. Kuva: Lea Lahti Myytäviä vaatteita ja asusteita on löytynyt enimmäkseen kirpputoreilta mutta myös tuttavien ja sukulaisten perikunnilta. Normaaleina kesinä eri merkkija mallikerhojen kokoontumisajoja sekä muita mobilistitapaumia riittää jokaiselle viikonlopulle useita. Kahdestaankin ajellaan paljon. Enimmäkseen museo on avoinna vain sopimuksesta. Museota ei oikeastaan ollut tarkoitus perustaa. Kuva: Lea Lahti Mobilismi on myös naisten harrastus, johon voi liittää sekä auton että ajan henkeen sopivan vaatetuksen. Vähälä ja Lahti kiertävät maata harrastuksen parissa ahkerasti. Mobilismi tuo harrastajat ja autot yhteen
Innostus veneenrakentamiseen syttyi, kun Teerinkoski asui vielä Turunmaan saaristossa. Pääsin myös kirjoittamaan osan tutkinnoista. – Ne teokset ovat tällä hetkellä todella kysyttyjä ja suosittuja. Ensimmäiset koskelot lossirailossa tai alkukesästä rannoilla huutavat haahkaurokset. – Ensimmäisen oikean taidenäyttelyn pidin joskus parikymppisenä, muistelee vuonna 1978 Raumalla syntynyt taiteilija. Hän maalaa herkällä siveltimellä maalattuja yksityiskohtaisia lintuja pääosin vanhojen puuveneiden osiin. 48 | Antiikki ja taide E nsimmäisen näyttelynsä Mari Teerinkoski muistaa pitäneensä 6-vuotiaana mummonsa saunakamarissa. Reilun puolen vuoden kurssin jälkeen opettajani suositteli, että hakisin ammattikoulutukseen. Vaatetusalan artenomi-opintojen lisäksi Teerinkoski on valmistunut ensin veneenrakentajaksi, jonka jälkeen hän suoritti Turun ammattiopistosäätiön venemestarin opinnot valmistuen Suomen ensimmäiseksi naisvenemestariksi. – Ensin haaveilin rakentavani itselleni veneen. Pääasiassa lyijykynäpiirroksista kootun taidenäyttelyn päävieraat olivat omat vanhemmat. Olin jo niin innostunut aiheesta, Teerinkoski kertoo. Paraisilla alkoi naisille suunnattu veneenrakennuskurssi, jonne ilmoittauduin, vaikka viikoittainen matka lossimatkoineen oli pitkä ja haastava. Viiden lapsen äiti on saanut nivoutumaan näyttelyt ja taiteen tekemisen sujuvasti perhe-elämään. Lintujen maalaaminen sai alkunsa, kun Teerinkoski muutti saaristoon. Välillä on päästävä työstämään puutakin. Vanhoille puille maalatut lintuaiheiset teokset ovat kuin valojen ja varjojen leikkejä.. Sen jälkeen Teerinkosken töihin on tutustunut laajempikin yleisö. Eniten kiehtoi vuoden kierto lintujen mukana. VENE VEI MENNESSÄÄN. Vaikka esimerkiksi naarashaahka on sinänsä mielenkiintoisen muotoinen lintu, mutta koska sen sulat ovat Monipuolinen kuvataiteilija taitaa myös veneen teon Vaaleiden lintujen valot ja varjot Kevätvärityksessään oleva uroshaahka on yksi kuvataiteilija Mari Teerinkosken lempiaiheita. – Jaksan loputtomiin tutkia valoja ja varjoja, ja mitä kaikki pienet nyanssit tekevät lopputuloksessa. Veneet liittyvät vahvasti myös Teerinkosken teoksiin. – Valmistuttuani pääsin Opetusministeriön työryhmään, jossa uudistettiin kaikki veneenrakentamiseen liittyvät ammattija erikoisammattitutkinnot. SAARISTO TOI LINNUT. – Aloin seurailemaan lintuja ja piirtämään niitä aluksi paperille ja kankaalle. Erityisesti vaaleitten lintujen maalaaminen kiinnostaa Teerinkoskea. – On minulla pieni verstas ja kaikki työkoneetkin edelleen tallella. Siinä vaiheessa minua ei tosin enää tarvinnut kannustaa. Vuosien varrella uusia kiinnostuksen kohteita on tullut öljyväritöiden rinnalle eikä oppimisenhalusta näytä tulevan loppua. Tällä hetkellä veneenrakentaminen on toistaiseksi taka-alalla, sillä nykyisin Eurajoella asuvalta Teerinkoskelta puuttuu sopivankokoinen työtila
– Tila, jossa asuin, oli aikoinaan kuulunut tynnyrintekijälle. Erityisesti kevätvärityksessä oleva uroshaahka on komea maalattava, kun sillä on punertava rinta. Antiikki ja taide | 49 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: MARI TEERINKOSKI ruskeanmustat, on sen muotoa vaikeampi luoda valoilla ja varjoilla. Vaaleissa linnuissa kuvataiteilija pääsee leikkimään valoilla ja varjoilla.. Eurajoelle muutettuaan Teerinkoski löysi aarresaaren, mistä löytää teoksilleen vanhoja puupohjia. Saarella ei ole enää sahaa, lähinnä vain luontopolku ja vapaana laiduntavia lampaita. Samaan hän pyrkii muotokuvissa. Teerinkoski tekee myös muotokuvia sekä kuvia lemmikeistä. – Täällä Eurajoella on vanha sahasaari, Kaunissaari, jossa käyn usein. Haluan, että myös luonne ja persoona näkyisivät kuvassa. Sitten vain kerran tuli ajatus, jos yrittäisinkin maalata puulle. Puolet saaresta on muodostunut ikään kuin puusäleiköistä, jota on aikoinaan rantautunut saaren toiseen päähän. Saarella on vanha, asumaton mökki, jolle Teerinkoski on suunnitellut käyttöä. – Tykkään maalata uroshaahkaa. – Olisi hienoa, jos sinne saisi kesiksi taiteilija-ateljeen. – Sieltä löytyy erilaisia puulautoja ja tikkuja ja kaikkea muutakin. Olen löytänyt sieltä muun muassa todella hienoja, täysin puhtaita lintujen luurankoja, joita olen vienyt ateljeeheni. Kaikki ulkovarastot olivat täynnä harmaata puutavaraa, tynnyrilautoja ja tynnyrinpohjia. Yllättäen se tuntuikin hyvälle, sillä siinä kuva tulee omalla tavallaan esille. LUONNE JA PERSOONA ESIIN. – Hankalaahan se oli, koska puu on aika haastava pohja esittävän taiteen tekemiseen. En antanut heittää niitä pois, koska mielestäni vanha puu oli niin kaunista. – Lemmikkikuvissa pyrin saamaan esiin myös lemmikin luonnetta. Linnut päätyivät vähitellen puupinnoille. SALAPERÄISET PUUPOHJAT. Kuvataiteilija, venemestari Mari Teerinkoski tutustui lintuihin asuessaan Turunmaan saaristossa. Teerinkoski myöntää, että alku oli haastavaa
Vedessä hioutuneet laudankappaleet kertovat omaa tarinaansa.. PELTI KAIPAA MAALAAJAA. – Jossain vaiheessa aika vain yksinkertaisesti loppuu, kun kiinnostuksen kohteita on aika paljon ja kaikkea haluaisi ehtiä tekemään ja laittamaan. Ainakin minulla on kaikkein paras mahdollinen opettaja. Koska automatkoilla kulkee aina mukana myös joku käsityö, voi sanoa, että Mari Teerinkoskella on jatkuvasti kädet täynnä töitä. Teerinkoski on saanut tutustua ja opiskella pinstripingia eli koristeviivamaalausta Suomen tunnetuimman straippaajan, Pekka Mannermaan opissa. Yksityiskohtia tehdessä tulee ikään kuin sokeaksi kokonaisuudelle, jonka pystyy taas näkemään tauon jälkeen. Kun näin autotapahtumissa todellisia taideteoksia, jotka kulkevat mukana auton pellissä, innostuin aiheesta. 50 | Antiikki ja taide Linnut ilmestyivät taiteeseeni saaristoon muuton yhteydessä vuonna 1997. – On taito osata myös lopettaa, Mari Teerinkoski toteaa. – Lyöttäydyin yhteen automiehen kanssa ja sen myötä tuli elämääni oikeasti vanhat autot. Teerinkoski tallentaa asiakkailleen myös pohjamateriaalin tarinan. – Jospa tulisin joskus itsekin niin taitavaksi, että voisin tehdä jotain. Maalausprosessi etenee niin, että haluan olla hetken, esimerkiksi yön yli, poissa maalauksen luota ja katsoa sitä sen jälkeen uusin silmin. – Mikäli teen muotokuvaa vieraasta ihmisestä, pyydän monta valokuvaa, että pystyn luomaan maalattavasta jonkinlaisen vaikutelman. Mari Teerinkoskella on jälleen työn alla uusi ala. Lemmikkikuvissa Mari Teerinkoski haluaa tuoda esiin lemmikin luonteen ja persoonan
– Teos muodostuu kuvasta, mutta myös siitä pohjasta ja pohjan tarinasta. Puu on aitoa historiaa ja pitää sisällään tarinat kalastajien karusta ammatista sekä emäntien arkisista askareista. Monet teoksiani ostavat haluavatkin, että kirjoitan teoksen mukaan pohjan tarinan. Uuden oppiminen on ollut Teerinkoskelle aina tärkeää.. Yhtä tärkeä kuin maalaus, on pohja, mille Teerinkoski maalauksensa tekee. Antiikki ja taide | 51 PUUPOHJAN TARINA Mari Teerinkoski on huomannut, että ihmiset arvostavat hänen töissään myös vanhaa puuta ja sen tarinaa
Kuva: Maija Toivanen/HAM/Helsinki Biennaali 2021.. Taidetta Vallisaaressa Kohteena luonto Nyt Katharina Grosse: Shutter Splinter, 2021. Kuva: Maija Toivanen/HAM/Helsinki Biennaali 2021 Tadashi Kawamata: Vallisaaren majakka, 2021 . 52 | Antiikki ja taide Helsinki Biennaali on vallannut historialliset rakennukset, ruutikellarit ja autioituneet talot. Tilaaja HAM/Helsinki Biennaali 2021
Vanhat videonauhat ovat olleet suosittua materiaalia. Esille nousee myös kysymys, miksi meressä on niin paljon muovia ja muita ympäristölle haitallisia aineita. Kuva: Maija Toivanen/HAM/Helsinki Biennaali 2021 teoksia tai esittämään olemassa olevia töitä, jotka asettuvat vuoropuheluun saaren kanssa. Vallisaaren jännittävä historia on inspiroinut Helsinki Biennaalin taiteilijoita jopa niin, että heitä on ollut vaikea pitää poissa saaren vanhoista ruutikellareista ja muista sisätiloista. – Kutsuin aikoinaan kaupungin toimialajohtajan Tommi Laition ja elinkeinojohtajan Marja-Leena Rinkinevan kanssani Venetsian Biennaaliin, jossa keskustelimme paljon biennaaliformaatista. HELSINKI BIENNAALI HELSINGIN VALLISAARESSA 26.9. Teos on osa laajempaa ”Virkattu koralliriutta” -projektia, jota Margaret ja Christine Wertheim toteuttavat eri yhteisöjen kanssa eri puolilla maailmaa. Teosten teemoina nousevat esiin muun muassa luontoyhteys, rajat ja identiteetit, aika ja sen kerrostumat sekä empatia ja yhteisöllisyys. Se muistuttaa ihmisen monimutkaisesta yhteydestä ajan suuriin sykleihin ja fyysisen maailmamme järjestelmiin. Oodissa ja Vallisaaressa nähtävää ”Helsingin satelliittiriutta” -teosta varten on yli 3 000 kaupunkilaista virkannut korallin osia, jotka on koottu Helsingin omaksi satelliittiriutaksi. AJANKOHTAISIA TEEMOJA. Taidetta ja tapahtumia voi kokea myös digitaalisesti. Talvella pandemian aikana ihmiset hakivat meiltä museosta materiaalia, jota he sitten virkkasivat kotona ja toivat valmiit osat meille. Saarihan avattiin yleisölle vuonna 2016, Tannila-Mattila sanoo. – Wertheimin sisarusten ohjeiden mukaan kuka tahansa voi virkata korallia. Osa Helsinki Biennaalin teoksista sijoittuu mantereelle, eri puolille Helsinkiä, esimerkiksi HAM Helsingin taidemuseoon ja keskustakirjasto Oodiin. Pääkuraattorit ovat yhdessä kuraattoritiimin kanssa valinneet 41 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää luomaan Vallisaareen uusia paikkasidonnaisia H EGS: Eilisen ja huomisen saaristo, 2021. Asiakaspolkuun liittyvät asiat olivat olleet siellä jo aikaisemmin olemassa. Se on pitkä aika. Puhuttiin saarista, vedestä ja lauttaliikenteestä, jotka ovat Venetsiallekin tyypillisiä. – Taiteilijoita valittaessa meillä oli ensin pieni apurahoihin liittynyt avoin haku, mutta suurin osa taiteilijoista on kutsuttuja. – Helsinki Biennaalia on rakennettu neljän vuoden ajan aina kaupunkistrategian hyväksymisestä lähtien. YHTEISÖLLISYYTTÄ. TEKSTI: TIMO ELO AM Helsingin taidemuseon ja Helsinki Biennaalin johtaja Maija Tanninen-Mattila kertoo Helsingin Vallisaaren näyttelyn olevan osa vuonna 2017 laadittua Helsingin kaupunkistrategiaa, jossa myös meri korostuu. – Nämä ovat olleet yhteisöllisiä prosesseja. Saarella on hyvin selkeä reititys ja palveluita ja sinne kulkee myös reittiliikenne. Antiikki ja taide | 53 Ihmisten virkkaamat korallipalat on koottu isoiksi kokonaisuuksiksi. Tämä oli myös esillä, kun päätettiin perustaa Helsinkiin kansainvälinen julkisen taiteen biennaali, Tanninen-Mattila kertoo. – Vallisaaresta kolme teosta jäävät pysyvästi Helsinkiin. Sitä virkataan erilaisesta kierrätysmateriaalista, kuten muovista. He ovat myös antaneet näyttelylle nimen ”Sama meri”, joka muistuttaa kaiken olevan yhteenkytkeytynyttä. SAAKKA.. Kuva: Maija Toivanen/ HAM/Helsinki Biennaali 2021 Alicja Kwade: Big Be-Hide 2019. Pyrkimys yhteisöllisyyteen ja empatiaan on näyttelyn monien taiteilijoiden tekemisen ytimessä. Taideteoksen virkkaamisessa on ollut mukana helsinkiläisiä seniorikeskuksia ja kouluja, muita yhteisöjä sekä kirjastojen, kulttuuritalojen ja HAMin virkkaustapahtumien osallistujia. Ne siirretään syksyllä Helsingin kaupungin julkisen taiteen kokoelmaan, Tanninen-Mattila kertoo. Elokuun ajaksi Senaatintorin ylle kohoaa Janet Echelmanin veistos värija äänimaailmoineen. Oodissa on yksi tällainen kokonaisuus ja Vallisaaren ruutikellarissa on toinen. Näyttelyn kuraattorit Pirkko Siitari ja Taru Tappola ovat tehneet valinnat. Teoksen taustalla on huoli merien saastumisesta ja korallien selviytymisestä. Nyt kun puolustusvoimat on siirtynyt ja siirtymässä pois Helsingin edustan saarista, niitä on avautunut myös vapaa-ajan käyttöön. Ihmisten virkkaamat korallipalat on koottu valtavan isoiksi kokonaisuuksiksi. Kun Vallisaari vapautui, se nähtiin kohteena, jossa näyttely voisi onnistua. Globaali ekologinen kriisi ja Vallisaaren ainutlaatuinen luonto ovat johdattaneet monet taiteilijat luontoyhteyden äärelle. Taiteilijat ovat ohjanneet isojen korallien tekemistä
54 | Antiikki ja taide Vapaussodassa jääkärin kunniamerkkejä on jaettu Salmelan arvion mukaan noin 1400 kappaletta. Salmelan kokoelmien kunniamerkki on eversti Lauri Tiaisen kantama.
Antiikki ja taide | 55 Merkkien ja mitaleiden valmistusmäärät vaikuttavat niiden arvoon. – Niitäkin jaettiin noin 100 000 kappaletta; valitettavasti. – Talvisodan muistomitali on mitalina sama, mutta siihen kuuluu 15 erilaista solkea lähinnä taistelualueiden mukaan nimettyinä. Merkit ovat lähinnä joukko-osasto merkkejä, joita on talvija jatkosodasta yhteensä satoja kenties jopa tuhatkunta. Jatkosodan muistomitalissa ei enää solkea ollut, vaan mitali oli kaikille sama. – Niiden hinnat vaihtelevat 30–300 euron välillä. – Prikaati K oli aika pieni joukko-osasto. Aika harvinainen yhdistelmä on risti, miniristi ja myöntökirja.. Vapaudenristit olivat ensisijaisesti tarkoitettu upseereiden palkitsemiseen ja vapaudenmitalit aliupseeriston ja miehistön palkitsemiseen. – Prikaati K:n ristin ja Muolaan ristien hinnat ovat yli 1000 euroa. Sotarautatieristin pienoisristiä Salmela metsästi yli kymmenen vuotta. Hämeenlinnalainen Pekka Salmela aloitti militarian keräämisen viitisentoista vuotta sitten. – Jatkosodan aikana myönnettiin yhteensä noin 650 000 vapaudenristin kunniamerkkiä, eli mitaleita ja ristejä. Muolaan risti oli talvisodan kunniamerkkejä. – Talvisodan haavoittumismerkissä on takana vuosiluku 1939, missä se eroaa jatkosodan haavoittumismitaleista. Jokaiseen kunniamerkkiin kuului myös miniristi, joka oli tarkoitettu pidettäväksi lähinnä frakin kanssa. Mitaleiden ja merkkien värikkäässä ja runsaslukuisessa maailmassa lähtökohtana on tehdä ero muistomitaleiden ja -ristien sekä vapaudenmitaleiden ja -ristien kesken. Muolaan rintamalla oli palveluksessa vain vähäinen määrä sotilaita. VAPAUDENRISTI TULI ANSIOISTA. Salmelan monipuolisesta kokoelmasta suuren osan kattavat erilaiset mitalit ja kunniamerkit. Suomalaisiin kunniamerkkeihin ei kuulu erillistä haavoittumismitalia, jollainen oli muun muassa Saksan haavoittumismerkki. Vapaudenristeissä on neljä luokkaa, vapaudenmitaleissa luokkia on kaksi. – Olen tuon 15 vuoden aikana lukenut varmaan satoja teoksia, opiskellut kunniamerkkien ja mitaleiden historiaa. Marsalkka Mannerheim myönsi ensimmäiset suurristit talvisodan jälkeen heinäkuussa 1940. Talvisota kesti 105 päivää. Summan risti on yleisin risti, joka on hinnaltaan noin 50 euroa. TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN K unniamerkkejä ja muistomitaleita on valmistettu satoihin tarkoituksiin ja niitä ovat vastaanottaneet sadattuhannet suomalaiset sotilaat niin vapaus-, talvija jatkosodissakin. Talvisodan sytyttyä vapaudenristin kunniamerkit otettiin uudelleen käyttöön joulukuussa 1939. Lapin sodan muistomitali on erikseen. Ristejä on neljässä luokassa, joista ensimmäisen luokan risti on se harvinaisin ja vaati eniten ansioita. Kunniamerkkien maailmassa asiantuntemus on kunniassa Kaikki kiiltävä ei ole arvokasta Komea kunniamerkki voi olla muutaman euron tai muutaman kympin arvoinen. – Pienoisristi on se harvinaisuus, normaali ristiä on tullut vastaan usein. – Ensimmäisen luokan vapaudenmitalin hinta liikkuu 10–20 eurossa, toisen luokan mitalin hinta on 5-10 euroa. Vain harva yltää satoihin euroihin ja vain muutamista maksetaan yli tuhat euroa. – Aika moni jätti sen lunastamatta, koska se maksoi eikä niitä frakkejaan kaikilla ollut. Uskoisin nyt tietäväni aika paljon merkeistä ja omat kokoelmanikin ovat kattavat, sanoo Pekka Salmela. Talvisodan joukko-osasto merkeistä on julkaistu kirja, jatkosodan merkeistä sitä ollaan tekemässä. Salmelan risteistä harvinaisimmat ovat Muolaan risti ja Prikaati K:n risti. Jokaisen kaatuneen lähin omainen vastaanotti sururistin, joka oli vapaudenristi surunauhalla. Upseerien komentohihnaan niin sanottuun rähinäremmiin on liittynyt omat merkkinsä. Suureen lukumäärään vaikuttaa se, että Mannerheimin ohjeen mukaan jokaiselle haavoittuneelle sotilaalle myönnettiin arvonsa mukaan joko vapaudenristi tai -mitali. Vapaudenristien saajilla pitää olla jotakin ansioita. Talvisodan muistomitaleita on taistelualueiden mukaan nimettyinä 12: Kainuun risti, Keski-Kannaksen risti, Koiviston risti, Kollaan risti, Laatokan mitali, Lapin risti, Länsi-Kannaksen risti, Muolaan risti, Pitkärannan risti, Summan risti, Taipaleen risti ja Tolvajärven risti. Sen sijaan vapaudenristejä jaettiin enää korkeille upseereille, mikä näkyy 150 euron hinnassakin. Prikaati K:n risti liittyi jatkosotaan ja tarkoitti taistelutta Prikaati Kuussaarta. – Talvija jatkosodan muistomitalin vastaanottivat kaikki rintamalla tai kotirintamalla palvelleet ilman mitään ansioita. Muistoristejä ryhdyttiin valmistamaan ja myöntämään vasta 1950-luvulla. MERKKIHARVINAISUUKSIA ON LUKUISIA
Salmelan kokoelmien kunniamerkki on eversti Lauri Tiaisen kantama. Valokuvaus oli kielletty ilman erillistä lupaa ja varmaan iso osa kuvista on enemmän tai vähemmän salaa otettuja. KOKOELMISSA VALOKUVIAKIN. – Koen suurena luottamuksen osoituksena sen, että omaiset ovat antaneet minulle miehen koko elämän säilytettäväksi. Joistakin miehistä Salmelalla on runsaasti tietoa, parhaimmillaan matkalaukullinen elämää rippitodistuksesta kuolemaan saakka. Toisessa ovat Saksan valtakunnanjohtaja, diktaattori Adolf Hitler ja Italian Il Duce Benito Mussolini, toisessa Hitler ja Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Yhden merkin taustasta löysin numeron ja sillä perusteella sain tiedon merkkien saajasta, joka oli ollut erittäin ansioitunut lotta. Pekka Salmela ei ole yhtä mandoliinin veroista puhdetyötä nähnyt. Kolmen sodan veteraaneja oli ylipäätään aika vähän, vielä harvinaisempia ovat heidän täydelliset mitalisarjaansa. Myöhemmin se oli myyty huutokaupassa 100 000 eurolla. Yksi risti varastettiin Jalkaväkimuseosta vuosia sitten. – Näistä on varmaan kopiota, mutta minulla on aidot kuvat. – Perikunta pyysi 60 000 euroa, mihin hintaan en suostunut. Jääkäriristin saivat kaikki jääkärikoulutukseen osallistuneet ja koulutuksen läpäisseet. – Kirjat ovat ainoastaan dokumenttikirjallisuutta, mitään romaaneja en ole kerännyt. – Minulla on parinkin sellaisen sotilaan kunniamerkit, jotka palvelivat vapaus-, talvija jatkosodissa. – Minulla on muun muassa jääkäriprikaati 4:ssä Atte Siltalan tekemä mandoliini ja samalta mieheltä hienosti koristeltu puurasia. – Ristien tämänhetkiset omistajat tiedetään suurin osa. – Komea kunniamerkki voi olla muutaman euron tai muutaman kympin arvoinen. MERKIT KERTOVAT SOTILAAN HISTORIAA. Jääkärikoulutukseen lähti Suomesta pari tuhatta miestä, mutta likikään kaikki eivät koulutusta läpäisseet. Valokuvia on Salmelalla kertynyt albumeissa kenties tuhansia. Jotkut sotilaat tekivät puhdetöitä vuolukivestä. Aikanaan sain ostetuksi lotalle kuuluneet kunniamerkit, mutta niiden saajasta ei ollut tietoa, koska omaiset jollain tavoin häpesivät asiaa ja halusivat pitää myöntökirjan itsellään. Tosin suomalaisetkin sotilaille on myönnetty muun muassa rautaristejä. Arvokkaimmat mitalit ovat jatkosodan Mannerheim-risti, joita jaettiin 191 kappaletta erityistä urhoollisuutta osoittaneille sotilaille. –Ainoa ongelma on, että suurimmassa osassa kuvista ei ole paikkaa, aikaa, eikä nimiä. Salmelalle tarjottiin jokin aika sitten yhtä ristiä ostettavaksi. Jääkärin kunniamerkkejä on jaettu Salmelan arvion mukaan noin 1400 kappaletta. –Tiainen kuljetti aselasteja Saksasta Suomeen. Minulla on myös deaktivoiAsemasotavaiheen aikana sotilaiden kädentaidot pääsivät kukoistukseen.. Sen sijaan saksalaisista mitaleista tehtaillaan maailmalla erittäin aidonoloisia väärennöksiä. Merkeistä paljastuu yksittäisen sotilaan koko historia. Muutama veteraani on laittanut kuviinsa tiedot, mikä tietysti nostaa niiden historiallista arvoa ja merkitystä huomattavasti. Näitä asiantuntijoita ei Suomessa montaa ole. Everstiluutnantti Sulo Häkkisen mitalisarja on sikäli harvinainen, että siihen kuuluu myös Saksan Kotka-ritarikunnan ensimmäisen luokan risti. – Väärennökset ovat yksi syy, miksi en kerää saksalaisia mitaleita, koska vai huippuasiantuntija voi erottaa oikean väärästä. Vain harva yltää satoihin euroihin ja vain muutamista maksetaan yli tuhat euroa. Salmela kehottaa suhtautumaan kunniamerkkien arvoon varovaisuudella. Asemasotavaiheen aikana sotilaiden kädentaidot pääsivät kukoistukseen. Suomalaisia kunniamerkkejä ja mitaleita ei ole juurikaan väärennetty. Atte Siltalan asemasotavaiheessa valmistama mandoliini on säilynyt huippukunnossa. Jokaisen mitalin tai kunniamerkin oheen liittyy myöntökirja. – Valitettavasti aika usein veteraanin jäämistöstä ei myöntökirjaa löydy tai omaiset eivät sitä halua luovuttaa, vaikka se on oikeastaan osa koko merkkiä. Kaksi valokuvaa pistävät silmään. Takana ovat armeijan tiedotuskeskuksen leimat. Mitalien lisäksi Salmelan kokoelmissa on satoja kirjoja, kymmenittäin puhdetöitä ja asuja ja jokunen asekin. 56 | Antiikki ja taide Vapaussodassa on oma merkkiharvinaisuutensa
Jokaiseen kunniamerkkiin kuului myös miniristi, joka oli tarkoitettu pidettäväksi lähinnä frakin kanssa. Nyt ne pitäisi saada vielä seinille. Jatkosodasta palkittiin sotilaita muistoristeillä, mutta risti ei edellyttänyt sotilaallisia ansioita. Mitään huippukalliita teoksia en hankkinut, mutta pyrin kuitenkin ostamaan hieman nimekkäämpien taiteilijoiden töitä. Salmela on aktiivitoimija monessa maanpuolustusjärjestössä, joiden kautta hän on tutustunut veteraaneihin. He tuntuvat hakevan seinilleen sisustuksellisia elementtejä, eivät niinkään taidetta. Tietysti kaikkein nimekkäimpien taiteilijoiden töiden arvo ei ole pudonnut, mutta niitä summia ei tässä maassa kovin moni pysty maksamaan. Militarian ohella Salmelan toinen suuri intohimo on taide, jota Salmela on kerännyt 1980-luvulta saakka. – Onneksi omistan yrittäjäuraltani liikekiinteistön, jonne ole tauluja vienyt. Ehkä päällimmäisenä jäi mieleen niiden miesten vaatimattomuus. TAIDE KOKENUT INFLAATION Noin tuhannen taulun kokoelmasta Pekka Salmela saisi aikaan näyttelyn. – Istuin viikoittain Helsingin huutokaupoissa ja ostin taidetta aika laajalla skaalalla. Tauluja on tuhatkunta. Salmela ystävystyi muun muassa vajaa vuosi sitten vuotta sitten kuolleen viimeisen ritarin Tuomas Gertdin kanssa. Ajatuksenani olisi saada aikaan taidenäyttely, turhaan tauluja seisottaa varastossakaan. Salmelan kokoelmassa on satoja tauluja. Salmela kokee taiteenkeräämiseen kokeneen inflaation. – Jäin osa-aikaeläkkeelle vuonna 2015. Nyt matrikkelitaiteilijoidenkin hinnat ovat laskeneet jopa kahteen kolmasosaan. dut suomalainen ja venäläinen konepistooli sekä Lahti-Saloranta-pikakivääri. Vuonna 2017 kiersin kaikkien elossa olevien Mannerheim-ristin ritarien luona ja haastattelin heitä. He korostivat, että muutkin tekivät osansa. Nuori polvi ei tunnu enää perinteisestä taiteesta innostuvan. Minulla on aika paljon muun muassa edesmenneen janakkalalaisen Marko Taurun töitä. – Hän ehti käydä kotimuseollanikin.. Hyvillä suhteilla kokoelmakin on kasvanut. Kokosin aineiston, jonka toivoisin jonkun vielä laittavan kansiin. Hyvät suhteet ovat kasvattaneet kokoelmaa jäämistöjen kautta. Vapaudenristien saajilla pitää olla jotakin ansioita. Oman kodin seinät on jo aikaa sitten vuorattu tauluilla. Antiikki ja taide | 57 Vapaudenristejä myönnettiin korkeille upseereille vain ansioista. – Muistan miten 1980-luvulla taiteen piti olla varma sijoituskohde
58 | Antiikki ja taide E Nyt Ohjaaja Stanley Kubrick Valokuvien visuaalinen maailma Lehtivalokuvaajana Stanley Kubrick hioi rajaamisen, sommittelun ja valaisun taitojaan. Suomen Valokuvataiteen museon K1 Kämp Gallerissa toteuttama näyttely Kubrickin varhaisvuosien lehtikuvista tarjoaa kurkistuksen paitsi ohjaajan uskomattomaan visuaaliseen maailmaan, myös 1940-luvun sodanjälkeiseen Amerikkaan. Tämä tyyli teki Kubrickista yhden maailman tunnetuimmista ohjaajista, ja se on hyvin nähtävissä hänen suosituimmissa elokuvissaan, kuten Tohtori Outolempi, 2001: Avaruusseikkailu ja Kellopeliappelsiini. 1947. Kubrick myi ensimmäisen valokuvansa Look-lehdelle vuonna 1945 ollessaan vasta 17-vuotias. Harva tietää, että Kubrick aloitti työnsä lehtikuvaajana. Kubrick oli lehden ylivoimaisesti nuorin valokuvaaja ja Lookin Manhattanin toimitiloista tulikin Kubrickin opinahjo, sen toimittajista ja toisista valokuvaajista hänen opettajiaan ja New Yorkista hänen työkenttänsä. Ostettuaan Kubrickilta jo useita valokuvia lehti otti tämän harjoittelijaksi vuonna 1946. Stanley Kubrick syntyi New Yorkissa vuonna 1928. Koulu ei maistunut Kubrickille, mutta hänellä oli silmää valokuville. Vuonna 1937 perustettu ja kansainvälisestikin tunnustettu Look-lehti oli yksi sotien jälkeisen kuvajournalismin kultakauden ykkösareenoista. lokuvaohjaaja Stanley Kubrickin elokuville tunnusomaista on näyttävä, unenomainen ja epätavallinen visuaalisuus. Life and Love on the New York City Subway. Siinä missä Lookin toimittajat suosivat ajan kuvajournalismille tyypillistä selkeää asettelua ja luonnollista valoa, Kubrick jäljitteli. Lehdelle työskennellessään hän saattoi myös kokeilla useita eri kuvaustyylejä. Juuri nuo vuodet valokuvauksen parissa auttoivat häntä hiomaan omaa tyyliään ja valmistelivat Kubrickia elokuvaohjaajan uraan. Lehdelle työskennellessään hän saattoi myös kokeilla useita eri kuvaustyylejä. Lookissa työskennellessään Kubrick hioi rajaamisen, sommittelun ja valaisun taitojaan
Valokuvien visuaalinen maailma KUVAT: MUSEUM OF THE CITY OF NEW YORK. THE LOOK COLLECTION. 1947. STANLEY KUBRICKIN VALOKUVIA K1 KÄMP GALLERIASSA MIKONKATU 1, 00100 HELSINKI 29.8.2021 SAAKKA.. While Mama Shops. A dogs life in the big sity 1949. 1948. Life and Love on the New York City Subway. 1948. Työ Lookissa vuosina 1946–1950 opetti Kubrickin työskentelemään osana työryhmää, tarkkailemaan ihmisten käyttäytymistä ja kertomaan visuaalisesti näyttäviä tarinoita. Shoe Shine Boy 1947. GIFT OF COWLES MAGAZINES, INC., 1961. Antiikki ja taide | 59 Valokuvaaminen opetti työskentelemään osana työryhmää, tarkkailemaan ihmisten käyttäytymistä ja kertomaan visuaalisesti näyttäviä tarinoita. ihailemiensa film noir -elokuvien synkkää ja alakuloista tyyliä. Circus. Columbia University. Monet Kubrickin varhaisemmista kuvista ennakoivat jo hänen elokuvistaan tuttua kiihkotonta näkemystä elämästä. Columbia University, 1948. USED WITH PERMISSION OF SK FILM ARCHIVES AND MUSEUM OF THE CITY OF NEW YORK. X2011.4.10365.266. 1947. Näitä taitoja hän hyödynsi pian elokuvantekijänä
KU VA : CO TT ON BR O/ PE XE LS. 60 | Antiikki ja taide TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: JOUNI SUOLANEN JA MIRKA HALONEN Ikkunoissa elää vanhan talon sielu Pokan uusi elämä Ikkunat ovat usein kaunis osa rakennuksen kokonaisuutta ja kertovat sen edustamasta aikakaudesta ja tyylistä
Työssä yhdistyvät omat arvot, vanhan vaaliminen ja käsityö. – Osuuskunta tekee lähinnä isoja projekteja, joissa tarvitaan enemmän ihmisiä. Molemmat ovat parhaillaan mukana Restaurointiosuuskunta Okran kohteessa Tiedeiden talossa Helsingin Kruunuhaassa. Toimeentulo alalla ei ole aina ollut helppoa, mutta viime aikoina töitä on molemmilla riittänyt jopa liiaksi asti. Tilatun työn odotusaika ulottuu ensi vuoden puolelle. Työ on monella tapaa palkitsevaa. Antiikki ja taide | 61 I kkunaentisöijien työpari Camilla Kullberg ja Mirka Halonen pitävät haastattelupäivänä verstaspäivää Porvoon Hinthaarassa Kullbergin siistillä, hyvin ilmastoidulla verstaalla. – Jos kukaan ei entisöi ja kunnosta, vanha heitetään pois, eikä se ole hyvä asia, Kullberg lisää. Yksin emme lähtisi sellaisiin projekteihin, mihin emme pystyisi. Kunnostus kestää ensi kevääseen. Asiakas oli ihmetellyt, eikö heillä tule kilpailua keskenään. Pokan uusi elämä – Jos osuuskunnalla ei ole sopivia projekteja, teemme omia. Kullberg on koulutukseltaan metsätalousinsinööri. Menin Rakennusapteekin viikonloppukurssille ja innostuin tosi paljon. KOULUTUKSELLA ENTISÖIJIKSI. Molemmat ovat alanvaihtajia. Tuli tarve vaihtaa ammattia. Osuuskunta kunnostaa kiinteistössä runsaan sadan ikkuna-aukon karmit paikan päällä sekä pienen osan ikkunapuitteista. Olin kyllästynyt vanhaan työhön. Halonen toimi toimintaterapeuttina kuntoutusalalla. Koulutus sisälsi kahden kuukauden lähiopetusjakson verstasopetuksineen, luentoineen ja lopputöineen sekä samanpituisen työharjoittelujakson. Isossa työssä on mukana osuuskunnan yhdeksästä jäsenestä seitsemän Kotkasta Turkuun. Tykkäsin siitä tosi paljon. Toki työn alla voi olla samaan aiSaman alan ystävysten yhdessä työskentely on antoisaa ja siitä koituu osapuolille monia etuja, kuten neuvojen ja kokemusten vaihtoa. TOIMIVUUS LÄHTÖKOHTANA. – Aloin entisöidä oman kodin ikkunoita. Nykyään asiakkaat tietävät jo aika hyvin, mistä työssä on kyse. Kullberg ja Halonen kuuluvat myös alan ammattilaisten Ikkunaentisöijät ry -yhdistykseen, jossa on kolmisenkymmentä jäsentä lähinnä Etelä-Suomesta. Camilla Kullberg (vas.) ja Mirka Halonen verstaan höyläpenkin luona, johon muun muassa puitteet on hyvä laskea työstön ajaksi.. Yhden ikkunapuitteen kunnostus saattaa viedä kolmekin viikkoa eri työvaiheineen, kun uusi kitti kuivuu ja puite maalataan vähintään kolme kertaa. Rakensin vanhasta navetasta verstaan ja menin koulutukseen. Kullberg kouluttautui lisäksi myös Ruotsin Ystadissa. Vuosien varrella olemme oppineet lisää, Kullberg toteaa. Me teemme paljon yhteistyötä keskenämme. – Kaikkea ei pysty muutamassa kuukaudessa oppimaan, mutta koulutuksesta sai hyvät eväät, perustiedot ja osaamiset. Hän valmistui lama-aikaan, eikä koulutusta vastaavaa työtä löytynyt, joten hän työskenteli metallialalla. Hyvä, että on joku, jolta voi kysyä neuvoa ja jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, Kullberg ja Halonen toteavat yhdestä suusta. On kiva tehdä käsillä ja nähdä lopputulos. Työ opettaa. Kullberg on ollut alalla parikymmentä vuotta, Halonen runsas kymmenen. Meitä on alalla sen verran vähän. Koulutusta Rakennusapteekki ei ole enää moneen vuoteen järjestänyt, mutta sillä on rakennustarvikemyymälä Billnäsissä. Halosen oma verstas sijaitsee Porvoon Näsissä. – Yhteistyö on enemmän voimavara kuin kilpailua. Tässä näkee kädentyön jäljen, ja perinnerakentamisen vaaliminen on tärkeää. Kullberg ja Halonen ovat molemmat käyneet saman Rakennusapteekin koulutuksen Billnäsissä. Välillä molemmat tarjoavat samasta projektista tietämättä, että toinenkin on tarjonnut, mutta se on ihan jees, he toteavat. Se täydentää meidän työtämme. – Vanha koulukaveri organisoi koulutusta ja soitti, että se sopisi minulle. Enkä ole katunut. Koulutuksen toi aikanaan Ruotsista Suomeen Rakennusapteekki Oy:n yrittäjä ja perustaja Anette Ringbom. Ajattelin, että nyt jos en tartu tilaisuuteen, se menee ohi. Meillä on yhteisiä asiakkaita ja omia asiakkaita
– Monet shoppailevat vaatteita, me hyviä pensseleitä – kuten maaleissa, niissä on paljon eroa, Kullberg toteaa. kaan kolme-neljäkin ikkunapuitetta, jolloin työvaiheita voi jaksottaa. Osa puitteista oli alkuperäisiä, osa uusittu 1980-luvulla. – Metsurit valitsivat metsistä hyvälaatuista puuta ja sydänpuuta. 62 | Antiikki ja taide Camilla Kullberg näyttää, kuinka kittiä poistetaan ikkunapuitteista infrapunalla toimivalla kittilampulla. Työ kesti suunnitteluineen puolisentoista vuotta. Se työllisti heidän lisäkseen kymmenkunta kollegaa. TYÖN HINTA KOHTEEN MUKAAN. Tarjoushinta pysyy yleensä samana, jos ei tule isompia yllätyksiä työn aikana. Hotellissa kunnostettiin noin sata ikkuna-aukkoa, joissa entisöitiin runsas 500 ulkopuitetta sekä huollettiin sama määrä sisäpuitteita. Jos Ikkunapuitteessa on ruostesuojattu kulmaraudat ennen maalausta.. VANHOISSA IKKUNOISSA HYVÄÄ PUUTA. – Ennen ei puitteita tehty muusta kuin puusta. – Työ oli haastavaa, kun talossa tehtiin täysremontti, ja työmaalla oli monta tekijää yhtä aikaa. RUNOHOTELLI ISO KOHDE. Lähes aina ikkunat irrotetaan ja tuodaan verstaalle, jolloin ei olla säästä riippuvaisia. 198090 -luvuilla asennetuissa ikkunoissa puu saattaa olla jo täysin mätää. Yksi Kullbergin ja Halosen omien yritysten suurimpia töitä oli hiljattain valmistunut Porvoon keskustan Runohotellin ikkunoiden kunnostus. Joku voi tuoda vanhat ikkunat, joista löytyy lasia, heloja ja puuta. Huollossa tehdään yleensä kitin paikkaus, kevyt ikkunapuitteen hionta ja maalaus. Monet shoppailevat vaatteita, me hyviä pensseleitä. Huoltokorjauksia voi tehdä paikan päällä. Lopputuloksen kannalta olennaisen tärkeitä ovat jämäkät maalipensselit, joilla pellavaöljymaalia sivellään tiukasti pokiin tasaisesti monta ohutta kerrosta. Nykyään käytetään muovia ja alumiinia. Silloin hinnasta neuvotellaan uudestaan. Nykyään puu esimerkiksi lasin alla on silikonia, se on työläs ja aikaa vievää poistaa. Entisöijämestarit tekevät tarjouksen työstä yleensä paikan päällä käytyään tai kuvien perusteella. Eniten maalaamme valkoisella pellavaöljymaalilla. Kitti irrotetaan vanhasta puitteesta infrapuna-kittilampulla, maali kuumailmapuhaltimella. Usein myös lasi menee rikki silikonia irrotettaessa. Kullbergin ja Halosen ikkunakohteet ovat moninaisia omakotitaloista saariston kesäasuntoihin, kartanoihin ja hotelleihin. Kulmaraudoitus, helat ja sulkimet irrotetaan, puhdistetaan ja maalataan, ja tarvittaessa vaihdetaan. Vanhoissa ikkunoissa 1950-60 luvuilta ja aikaisemmin on käytetty lähes pelkästään hyvää ja kovaa, tiheäsyistä puuta. Ne ovat huoltovapaita, mutta korjaamattomia. Ikkunapuitteet merkitään niin, että oikea puite tulee takaisin oikeaan paikkaan. – Jos kyseessä on iso projekti, teemme usein yhden ikkuna-aukon mallityön, jotta asiakas tietää, miltä se näyttää, ja me tiedämme työn määrän, ja paljonko yksi puite tulee maksamaan, Halonen kertoo. Viime vuonna kunnostettiin museon Kirkkosalin ikkunat, Halonen kertoo. Osuuskunta Okran puitteissa on useana vuonna kunnostettu myös Kansallismuseon ikkunoita museon budjetin ja näyttelyaikataulujen mukaan. – Jos ikkunat on maalattu muovimaaleilla, maali sulkee kosteuden alleen, ja puite alkaa lahota. Osuuskunta Okra korjasi Kiljavan sairaalan ikkunoita parina vuonna. Ikkunoiden metalliosia on kertynyt varastoon, niitä etsitään netistä ja rautakaupoista sekä kollegoilta. Asiakas määrittelee pitkälti sen, mitä ja kuinka paljon korjauksessa tehdään. Pellavaöljymaali on hengittävä maali: jos puu kastuu, se myös kuivuu, entisöijät toteavat. Ennen puitteen irrotusta karmista tarkistetaan, että ikkunapuite toimii ja kulkee hyvin karmissa. kasvaa nopeasti, vaikka löytyy hyvääkin, mutta ei niin usein kuin aikaisemmin. Hyvin se meni, mutta piti soitella, mahdutaanko työmaalle ja pystyykö huomenna tulemaan, Kullberg kertoo. Vanhat puitteet ovat huomattavasti parempia, Kullberg tietää. Puuikkunan pystyy korjaamaan ja huoltamaan, Halonen kertoo. Jos se ottaa kiinni, kohta höylätään. Ei tuollaista ikkunakorjausta voi tehdä kerralla. Ikkunapuitteiden puuaineksessa on isoja eroja. Puuta ikkunakorjauksiin Kullberg ja Halonen saavat omasta, kaadetusta metsästä, puutavaraliikkeistä ja vanhoista, hyvälaatuisista puitteista, joita he ovat saaneet esimerkiksi ihmisiltä ylijääneistä puitteista sekä ostamalla kollegoilta. Monesti kaksikerroksissa ikkunoissa korjataan vain ulkopuite, sen jälkeen tarvittaessa myös sisäpuite, jolloin toinen puite on paikoillaan korjauksen ajan. Jos lasi on rikki, se uusitaan, mitä tapahtuu melko harvoin. Työn hinta määräytyy kohteen mukaan. Uusia heloja käytetään myös. Lasia Kullberg ja Halonen ostavat paikallisilta lasiliikkeiltä, ja käyttävät paljon kierrätyslasia ylijäämäpokista. Jos puite on maalattu vanhalla pellavaöljymaalilla, sen päälle voidaan maalata. Entisöinnissä tarvittavia työvälineitä on monia, kuten hiomavälineet, kittija lasiveitset, ruuvimeisselit sekä koneet kuten sirkkeli, vannesaha, akkuporakone. Kierrätetyistä isoista lasiruuduista voi leikata pienempiä
Työ on kaikin puolin vaativaa, mutta palkitsevaa niin tekijöille kuin kiinteistön käyttäjille, ja sitä ohikulkiessa katsoville. Käsiin tulee helposti rasitusvammoja. Työssä joutuu kiipeämään korkealle ja nostamaan raskaita koneita ja ikkunoita, ja kuljettamaan niitä portaita ylös ja alas. Halosen kurssilla oli kuusi naista ja kaksi miestä. Vanhassa maalissa on esimerkiksi lyijyä. Mirka Halonen tutkii vanhojen ikkunapuitteiden helojen kuntoa. Antiikki ja taide | 63 Ikkunapuite on entisöity ja asennettu paikalleen. – Olin mukana kun ikkunat vietiin saareen ja asennettiin. Lokit kirkuivat ja samalla nautittiin kesäpäivästä. Entisöijillä on kohteessa valjaat, kypärät, hengityssuojaimet, hyvät hanskat ja kengät. Vaaleansinisten puitteiden asentaminen onnistui aika helposti, kun ikkunat ovat pienet ja ne ovat matalalla, joten telineitä ei tarvittu. Kastuttiin mennen tullen. Välillä työskennellään ulkona. Verstaalla pitää huolehtia pölyn ja maalien kaasujen poistosta. Työturvallisuus on tärkeää. Mirka Halonen oli mukana hankkeessa, jossa Inkkunaentisöijät ry kunnosti Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Klovharun saarimökin kahdeksan ikkunapuitetta. Se on kuin taideteos itsessään.. Työ ei ole pitkästyttävää, kun on monta työvaihetta ja kohteet ovat erilaisia. Mikä onkaan upeamman näköinen kuin kenties sata vuotta vanha, entiselleen kunnostettu ja maalattu ikkuna. Siksi käytetään raikasilmamaskia, jossa ilmanvaihtokone on selässä. Valtaosa ikkunaentisöijistä on yhä naisia. Sitten tuki loppui, Kullberg muistelee. TYÖ VAATII HYVÄÄ KUNTOA. Ikkunoille noustaan usein ulkokautta telineillä tai nosturilla. – Ei tarvitse punttisalille mennä illalla, Halonen naurahtaa. Halonen katsoo, että työ on pikkutarkkaa ja vaatii pitkäjänteistä keskittymistä. Ikkunapuitteet maalataan ilman maalarinteippejä ja roiskeet puhdistetaan laseista partaterällä ja rasvaläikät Sinolilla jälkeenpäin, Camilla Kullberg (vas.) ja Mirka Halonen esittävät. Ikkuna on puupuhdas lasitusta ja kittausta varten. Kittejä ja maaleja raaputetaan Tässä ikkunapuitteessa on tehty lasinpoisto, maalinpoisto ja hionta. Kullbergin kurssilla oli kahdeksan naista eikä yhtään miestä. Työ on fyysistä, joten se sopii sikäli hyvin miehillekin. usein kädet yläviistossa, mikä käy niskaan ja hartioihin. – Kun kävin aikanaan koulutuksen, siihen saatiin EU:lta tukea, jolla yritettiin saada naisia miesvaltaisille aloille
Ilja Repin on taidekoulutuksemme keulakuva ja koulutusjärjestelmämme symboli. Visuaalisen alan koulutus on hyvin laajaa. Kuva: Repin-instituutti. Keskitymme täällä klassisen maalaustaiteen, piirustuksen, plastisen anatomian, perspektiivin sekä sommittelun opetukseen, amanuenssi Aleksandra Hintsala sanoo. Perinteisen kuvataiteilijan ammattiin valmentamisen lisäksi siihen Aleksandra Hintsala haluaa kannustaa nuoria kuvataidealasta kiinnostuneita toteuttamaan haaveensa. Yhden lukuvuoden ohjelma sisältää neljä moduulia, joihin lukeutuvat maisemamaalaus, piirustus, muotokuvan ja kuvan rakentamisen perusteet sekä plastinen anatomia. – Koulutusta toteutetaan osana Kymenlaakson kesäyliopiston toimintaa ja lukuvuoden opinnot voidaan lukea tapauskohtaisesti hyväksi eri korkeakouluissa. – Sen nimi on nykyisin Ilja Repinin taideakatemia ja se toimii yhteistyökumppaninamme. LAAJA ALA. Piirustuksen, plastisen anatomian, perspektiivin ja sommittelun opinnoista on etua esimerkiksi vaateja pelisuunnittelijan, arkkitehdin tai teollisen muotoilijan työssä. Instituutin kuvataidekoulutuksen avulla voi myös täydentää aiempia taideja kulttuurialan opintojaan. MONIPUOLINEN OPETUSOHJELMA. 64 | Antiikki ja taide R epin-instituutin nimi viittaa Pietarin taideakatemiaan. Koulutus kasvattaa valmiuksia taideja kulttuurialan jatko-opintoihin ja soveltuu eri-ikäisille ja -taustaisille taiteentekijöille, visuaalisten alojen ammattilaisille, taideopiskelijoille, edistyneille taiteenharrastajille sekä opettajille, Aleksandra Hintsala sanoo. Opiskelu on päätoimista. Lukujärjestyksessä oppitunteja on keskimäärin 30 viikossa. – Tavoitteenamme on välittää Pietarin taideakatemian klassisen taiteen opetusmenetelmiä visuaalisten alojen ammattilaisille ja taiteen opiskelijoille. Opiskelijat valitaan hakemusten perusteella, jolloin hakijan kiinnostus, opiskelumotivaatio sekä halu sitoutua opiskeluun ovat keskeisiä kriteerejä
Ei taiteilijakaan ole vain henkilö, joka maalaa, vaan hän on laajasti koulutettu sivistynyt ihminen. Totta kai on joitakin luonnonlahjakkuuksiakin, mutta he muodostavat poikkeuksen, Aleksandra Hintsala sanoo. MONIPUOLINEN OPETUSOHJELMA. – Suomessa on paljon lahjakkaita ihmisiä, mutta myös alan kilpailu on kovaa. – Omaan harkintaan jää sitten se, miltä osin hän käyttää oppimaansa ja kuinka paljon. Toki tietoa tulee lisää tiedon ja tieteen kehittyessä. Antiikki ja taide | 65 TEKSTI: TIMO ELO Maisemamaalausta, piirtämistä, plastista anatomiaa Eväät taiteen maailmaan Kotkalaisen Repin-instituutin opettajina toimivat Pietarin taideyliopistojen pedagogit sekä kotimaisen klassisen kuvataiteen asiantuntijat. – Koulutus ei käsitä pelkästään perinteistä kuvataidetta, vaikka se onkin hyvin tärkeää ja sitä pitää ilman muuta vaalia. – Opiskelijoille pyritään antamaan perustietoja taiteen muuttumattomista lainalaisuuksista. Taideakatemian presidentti, akateemikko Boris Sergeevich Ugarov on sanonut, että taiteilijan ammatti edellyttää 10-prosenttisesti lahjakkuutta ja 90-prosenttisesti kovaa työtä. Kaikki nämä ovat ikuisia historiallisesti testattuja asioita, joita pyrimme opettamaan opiskelijoillemme sekä teoriassa ja suurimmalta osin myös käytännössä, koska taiteilijahan on käsityöläinen. – Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että olemme kaikki peruskoulussa opiskelleet vaikkapa fysiikkaa ja matematiikkaa, mutta jälkikäteen olemme saattaneet huomata, ettemme ole niitä myöhemmin sen kummemmin tarvinneet muualla kuin joissakin tietyissä ammateissa. – Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun puhutaan visuaalisen alan ammattilaisesta, hänellä tulee olla mahdollisimman hyvä koulutus ja laaja käsitys alan tarjoamista mahdollisuuksista. – Ei riitä, että ottaa pensselin käteen ja rupeaa maalaamaan. Siihen on myös kouluttauduttava aivan samoin kuin ei voi olla insinööri opiskelematta teknillisiä aineita eikä voi olla muusikko opettelematta soittamaan. Sekään ei ole muuttunut ajan myötä. Taiteilijan tai visuaalisen alan tekijän ammatti on rinnastettavissa muihin vastaaviin. Sen sijaan yleissivistys on aina tarpeen. Repin-instituutin tarkoituksena ei ole painottaa opetusohjelmaa ainoastaan realistiseen tai niin sanottuun klassiseen taiteeseen. On täysin väärä käsitys, että taiteilijaksi voisi muka kuka tahansa ryhtyä ilman perusopintoja. MITÄ TAITEILIJALTA VAADITAAN. Hintsala on nähnyt uransa aikana monenlaisia taiteilijakohtaloita. Perspektiivi ei ole muuttunut miksikään, ja värioppikin on aina ollut olemassa. Myös kuvanveistoa opetetaan. Pelkällä lahjakkuudella pääsee toki eteenpäin, mutta sen lisäksi täytyy nähdä myös vaivaa ammattitaidon kehittämiseksi. Hänen mielestään terve itsetunto on kuvataiteilijaksi valmistuvalla aina paikallaan.. Opetamme myös ihmisen anatomiaa siltä osin kuin taiteilija sitä tarvitsee. Silti kannustaisin nuoria kuvataidealasta kiinnostuneita ihmisiä toteuttamaan haaveensa hakeutumalla opiskelemaan sitä. sisältyy myös muun muassa graafista suunnittelua, pelialan ja -hahmojen suunnittelua sekä arkkitehtuuria
– Onneksi on gallerioita, jotka työskentelevät taiteilijoiden puolesta. Hänen tuotantonsa sisältää maalauksia, piirustuksia, etsauksia ja veistoksia. Pitää vain rohkeasti yrittää Plastisen anatomian opetus meneillään. Apurahat ovat taiteilijoille elintärkeitä. PIENET TAIDEMARKKINAT. Työn luonne sellainen, että niitä todella tarvitaan. Tällä hetkellä Suomessa on hyvin rajoittunut taiteen ostajakunta. On kuitenkin vaikea sanoa, millainen luonne kuvataiteilijaksi aikovalla lopultakin tulisi olla. – On taitolaji säilyttää tasapaino luomistyön ja toimeentulon välillä. 66 | Antiikki ja taide ILJA REPIN 1844-1930 Ilja Jefimovitš Repin oli ukrainalaissyntyinen Venäjän keisarikunnassa ja Suomessa vaikuttanut taidemaalari ja akateemikko. – Omien teosten myynti on tietenkin yksi vaihtoehto. Ainakin tässä koetellaan epävarmuuden sietokykyä. – Kaikki on tietysti tapauskohtaista, mutta parhaan tulolähteen muodostavat apurahat, mikäli niitä saa. Sitten on monenlaista yritystoimintaa, kuten vaikkapa muotokuvien maalaamista sekä tilaustöiden tekemistä. Ne ovatkin useimmiten ristiriidassa keskenään. Kuvassa dosentti Juri Kirgizov. Hänen mielestään kuvataiteilijalla tulisi aina olla useampia tulolähteitä. – Onneksi meillä on apurahajärjestelmä. Nyt jo edesmenneen kuvataiteilijan Harri Leppäsen luennoista minulle jäi aikoinaan mieleen hänen sanansa taiteilijan toimeentulon järjestämisestä. Ammatti edellyttää valtavaa tasapainottelua, koska taiteilijan tehdessä vaikkapa opetustyötä tai muuta vastaavaa, tämä syö väistämättä energiavoimaa varsinaisesta luomistyöstä. Ne ovatkin pääasiassa erilaisia säätiöitä. Kuva: Repin-instituutti olla oma itsensä. On myös olemassa taiteilijoita, joiden ei tarvitse hakea. Tunnetuimmat teokset: Volgan lautturi, 1870–1873 Iivana Julma ja hänen poikansa Ivan 16. Ja yksittäisiä taiteen mesenaatteja on harvassa. Esimerkiksi taidegraafikko voi harjoittaa vedosten painamista, vedostuspalvelua tai opetustyötä sekä tehdä töitä jollekin alan toiselle työnantajalle. marraskuuta 1581, 1885 Jelizaveta Zvantsevan muotokuva, 1889 Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille, 1891 Tanssiva Natalia Nordmann, 1900-luvun alku – Turha ujous voi joskus pilata hyvän alun. Mutta kun taiteilija sitten pääsee luomaan, se onkin tämän alan mielenkiintoisimpia hetkiä
Taiteilijan työvälineet. – Mukana on myös tunnettuja tekijöitä, kuten esimerkiksi kuvataiteilijat Teemu Korpela, Jouko Hackzell ja Kristina Elo, Aleksandra Hintsala kertoo. SAAKKA Opetukseen sisältyy myös graafista suunnittelua, pelialan ja -hahmojen suunnittelua sekä arkkitehtuuria. Kuva: Repin-instituutti Taidegrafiikan opiskelua. Kuva: Repin-instituutti Asetelma. Antiikki ja taide | 67 NÄYTTELY ATENEUMISSA HELSINGISSÄ 29.8. Näin he voivat myös avartaa ja rikastuttaa maailmankuvaansa. Kuva: Repin-instituutti. Muun muassa Suomen taiteilijaseuran Ateljeesäätiö välittää taiteilijoille residenssejä. Repin-instituutin kuvataidekoulutuksessa opiskelleet ovat saaneet eväät taiteilijan elämää varten. Kuva: Repin-instituutti Repin-instituutti sijaitsee Kotkassa Laivurinkatu 7:ssä. apurahaa, koska heidän työnsä myyvät itse itsensä. Kuva: Repin-instituutti Pietarin Taideakatemiassa. Instituutista on opiskellut kaikkiaan noin 300 visuaalisen taiteen ammattilaista sekä taideopiskelijaa, joista useimmat ovat sijoittuneet varsin hyvin taiteen eri sektoreille. Taiteilijoille on myös luotu residenssijärjestelmä, jonka puitteissa voi työskennellä vaikka eri puolilla maailmaa
Juhlavuodeksi on tekeillä teos, johon kootaan Pälsin, hänen vaimonsa Ainon sekä tyttärien Liisan ja Vapun välinen kirjeenvaihto, Sakari Pälsi -seuran puheenjohtaja Jukka Relas kertoo. Museovirasto, Historian kuvakokoelma Sakari Pälsi oli laaja-alainen monitaituri Boheemi tutkimusmatkailija Sakari Pälsi teki monipuolisen elämäntyön arkeologian, kansatieteen, kirjallisuuden, valokuvauksen ja kansatieteellisen elokuvan aloilla. nsi vuonna tulee kuluneeksi 140 vuotta Sakari Lemmitty Pälsin (1882–1965) syntymästä. On vaikea sanoa, kuinka laaja kirjeenvaihto alkuaan on ollut. – Sakari ja Aino menivät naimisiin vuonna 1907 ja säilynyt kirjeenvaihto alkaa vuodesta 1906. Heille tuli ero vuonna 1931, joten teos kattaa vain tämän aikavälin. – Kirjeet ovat säilyneet hyvin, mutta valikoima ei ole täydellinen. Esimerkiksi ajanjaksolta 1910 – 1915 puuttuu kirjeitä. Myös tyttäret kirjeineen ovat mukana, olihan kirjeenvaihto Pälsin Siperian-matkan aikana ainoa tapa pitää yhteyttä. 68 | Antiikki ja taide E Sakari Pälsi kirjoituspöytänsä ääressä. Perhe muutti usein, jolloin kirjeitä on voinut jäädä hukkaan.. Niitä on täytynyt olla, olihan Pälsi tuolloin kesäisin arkeologisilla kaivauksilla eikä perhettä ollut mukana. Näin tyttäretkin jo varsin nuorina harjaantuivat taitaviksi kirjeenkirjoittajiksi, Relas kertoo
Jonkin tällaisen syyn takia filmi oli joutunut talon ullakolle. Pälsi väitteli vuonna 1915 Suomen Karjalan kivikaudesta, mutta saadakseen elävää vertailuaineistoa hän lähti vuonna 1917 Koillis-Siperiaan, jossa hän innostui elävästä kansatieteestä. Hän ajautui arkeologian pariin, koska hänellä oli työpaikallaan kansallismuseossa mentorina loppilainen arkeologi Julius Ailio, jota leikkimielisesti kutsuttiin kansallismuseon kirkkoherraksi ja Pälsiä museon kappalaiseksi. Arkeologit sanovat aina mielellään Pälsin olleen ensisijaisesti arkeologi. 1930-luvulla Hankkijan ullakolle hautautunut filmi löydettiin vuonna 1976. Antiikki ja taide | 69 TEKSTI: TIMO ELO LÄHTEET: MIRJA METSOLA, JUKKA RELAS: ”SAKARI PÄLSI ELÄMÄ JA TYÖT”, INTO 2017; JUSSI AALTO: ”SAKARI PÄLSI NÄPPÄILI HYVIÄ KUVIA”, OTAVA 1985; WIKIPEDIA HISTORIALLINEN FILMI LÖYTYI. – Arktisia matkakuvia -elokuvan kolme jaksoa esittelevät Koillis-Siperian maisemia, alkuperäisväestön elämää, kalastusta, lasten. Sitä hän koulutukseltaan ja virkansa puolesta olikin. Siellä hän myös teki maailmanlaajuisestikin uraauurtavan antropologisen elokuvan ”Arktisia matkakuvia”, noin 40 minuuttia kestävän filmin, josta on nyt tekeillä uusi editio. Tämä liittyi jotenkin Pälsin avioeroon, kun hänen ensimmäisen vaimonsa veli sattui olemaan Hankkijan johtajia
Kuva: Museovirasto, Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma Pikkupojan kesäasu, Siperia 1917-1919. 70 | Antiikki ja taide Sakari Pälsi Ylä-Säynäjän metsätyömaan pääpirtissä 1923. Kuva: Auvo Hirsijärvi, Museovirasto Kansantieteen kuvakokoelma Roman Titovin vaimo Petsamossa Kolttakönkään kylässä 1929. Kuva: Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma Tohtori Sakari Pälsi veistää verensekoituslavannetta. Kuva: Museovirasto, Yleisetnografinen kuvakokoelma
Kuva: Museovirasto, Yleisetnografinen kuvakokoelma Pikkupojan kesäasu, Siperia 1917-1919. HIUKAN HANKALA TYYPPI. – Pälsin laaja-alaisuudesta johtuen häntä ei ole millään alalla arvostettu ykköseksi, koska katsottiin hänen tehneen sitä ja tätä. ineismeren kalastaja kaatui veneineen noin 7300 eKr., pelastautui rannalle, mutta menetti pyyntivälineensä. Pälsi oli myös aikanaan tunnettu boheemi. Hän oli hyvä liian monella alalla. Sanottiin, että Pälsi oli tasavallan huonoin virkamies, joka piti pitkiä virkavapauksia 1920-luvulla ja lähti aina jollekin tutkimusmatkalle niin kotimaassa kuin pitkin Eurooppaa ja Kanadaakin. Kuva: Museovirasto, Yleisetnografinen kuvakokoelma Neljä mongolimiestä aromaisemissa. – Tarvittaessa hän oli kuitenkin hyvin tarkka, ja hän kehitti arkeologiaa omalla tavallaan. Antiikki ja taide | 71 leikkejä sekä myös sikäläisen paikallisen suurkalastuslaitoksen kalankäsittelyprosessia. Jääskeläinen kuvasi paikallisten ihmisten reaktioita elokuvaesityksissään, Jukka Relas kertoo. J. Hän oli hieman hankala tyyppi. Enää ei tietenkään ollut aikalaisia elossa, mutta oli kuitenkin niitä, jotka saattoivat tunnistaa alkuperäisessä elokuvassa esiintyviä hahmoja. Pälsin valokuvat paljastavat hänellä olleen visuaalista silmää. Pälsi odottaa jonkinlaista uutta tulemista niin valokuvaajana kuin kirjoittajanakin, Jukka Relas toteaa. Hän oli kuitenkin Aaro Hellaakosken ja Kai Laitisen hyvinkin korkealle arvostama kirjailija, Jukka Relas toteaa. Pälsin omalaatuisten teosten kaunokirjallinen arvo on myös alusta alkaen jakanut jyrkästi mielipiteitä eivätkä kaikki kirjallisuudentutkijat vieläkään ymmärrä niitä. LEHTIMIES JA KUVAAJA . Hän myös tunsi erinomaisen hyvin primitiivistä kulttuuria, ja hänellä oli taiteilijan temperamentti. Hänen ideanaan oli viedä Pälsin teos takaisin syntypaikalleen. – Valokuvaaja Jussi Aallon mielestä Pälsi otti parhaat kuvansa vuoden 1928 Euroopan-kiertomatkalla Balkanilla, Italiassa ja Ranskassa. Hän kirjoitti matkoiltaan Mongoliasta ja Beringinsalmelta pitkiä sanomalehtikirjoituksia, joista tehtiin myös matkakirjoja. Pälsi oli myös hyvin kielitaitoinen. Muinaisen EchPälsi toimi aikanaan myös sotakirjeenvaihtajana, mutta samalla myös tiedemiehenä Karjalan kansannousun aikana. Kuva: Museovirasto, Yleisetnografinen kuvakokoelma Valokuvat paljastavat Pälsillä olleen visuaalista silmää.. Retkikunnan jäsenet ruokailevat nurmikolla: G. Ei hän mihinkään dramaattisiin tilanteisiin joutunut. Ramstedt ja Sakari Pälsi sekä heidän mongolipalvelijansa Dardza ja Baldzir, 1909. Pälsi luki savikerroksiin painautuneen draaman ja käytti kokemusta myöhemmin hyväkseen kirjoittaessaan fiktiivistä kuvausta kivikauden elämästä kirjassa ”Kova mies ja Nimetön” (1950). Ikävä kyllä hän on nyt jäänyt hieman varjoon, vaikka hän olikin omana aikanaan tunnettu. Venäjää hän oppi käytännössä Beringinsalmella ollessaan. Ohjaaja Kira Jääskeläinen teki pari vuotta sitten Pälsin arktisiin matkakuviin liittyvän elokuvan. Pälsin ongelmaksi on koitunut liiallinen laaja-alaisuus, jollaista ei hyväksytä Suomessa. – Hän oli omalla tavallaan humanistisen alan yleisvaikuttaja, joka toimi tasaväkisesti sekä tieteen että taiteen saralla niitä eri tavoin yhdistellen. Kuva: Museovirasto, Yleisetnografinen kuvakokoelma Koiravaljakkoja Kamtsatkan jäällä Venäjällä, 1917-1919. Maineikkain Pälsin tutkijantyö on Antrean suolöytö, joka paljasti maailman vanhimman tunnetun verkon jäännökset. Lehtimiehen homma oli eräs hänen laaja-alaisuutensa ilmentymä. Kuva: Museovirasto, Yleisetnografinen kuvakokoelma Tsutskien veneenteko Siperiassa 1917–1919
Se oli itsestäänselvyys lapsena. – Ne ovat aina kuuluneet elämääni. Luonnon merkitys korostui entisestään, kun keikkaelämä vei Mattilaa ympäri Suomea 16-vuotiaasta lähtien. Suomalaiset tuntevat Anne Mattilan iloisena ja elämänmyönteisenä laulajana, joka on saanut yhä enemmän näkyvyyttä myös kuvataiteilijana. Anne Mattila teki tämän maalauksen ranskalaisen taidemaalari Claude Monetin ateljeen ikkunanäkymästä. Onhan kaupunkielämäkin toki välillä kivaa, mutta maalle on hyvä palata. Kotiin oli kuitenkin aina päästävä, metsien ja peltojen keskelle. Anne Mattila maalaa tunteensa tauluiksi Elämän ihanuus taiteessa Kun osaa kiittää joka aamu elämästä, osaa myös olla siitä kiitollinen. Tällä elämänasenteella laulaja ja kuvataiteilija Anne Mattila laittaa värejä kankaalle ja säveliä nuottiviivastolle. Mattila vieraili siellä syksyllä 2019.. 72 | Antiikki ja taide K un syntyi maalle, niin luonto oli kaiken aikaa läsnä. Keikkailun keskellä rauhoittumispiste on löytynyt metsästä. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että miten onnekas olen ollut! Näin sanoo laulaja ja kuvataiteilija Anne Mattila, joka elää tälläkin hetkellä maalaismaisemien keskellä Pohjois-Satakunnassa
Näyttely piti sisällään kopioita niin Hugo Simbergiltä, Akseli Gallen-Kallelalta, Albert Edelfeltiltä sekä Helene Schjerfbeckiltä. Ei tarvinnut valita, kumpi menisi toisen edelle. Kipinä laulamiseen tuli sekin lapsena. Keikkailun Mattila aloitti kahta vuotta myöhemmin, ja 13-vuotiaana hän voitti jenkanlaulun Suomen mestaruuden. – Aloitin maalaamisen 9-vuotiaana. Laulaminen ja maalaustaide ovat molemmat niin suuria intohimojani, että sitä on vaikea selittää. Onneksi muutamaa vuotta myöhemmin tajusin, että Anne, sinä voit olla ihan mitä haluat. Se on ihana tunne. MAALAAMINEN ALKOI 9 VUOTIAANA. Anne Mattila ei kuulunut ikäluokassaan niihin, jotka vielä aikuisiän kynnyksellä pähkäilivät ammatinvalintakysymysten kanssa. Mattila kertoo, että iso osa hänen lapsuuttaan ja harrastuksiaan oli kopioida ja tutkia taiteilijoiden tekniikoita, yhdistellä niitä ja maalata omia näkemyksiä suoraan luonnosta. TEKSTI: MAIJA SALMI KUVAT: MAREK SABOKAL JA ANNE MATTILA. Pienelle Annelle se oli ollut selvää jo lapsena: jonakin päivänä hänestä tulisi taidemaalari. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli 9-vuotiaana Karvialla, Mukulatähti-kilpailussa. Antiikki ja taide | 73 Mattila kertoo löytäneensä suurta iloa oivalluksesta, että hän voi tehdä molempia itselleen rakkaita asioita, eli musiikkia ja maalaustaidetta. 16–17-vuotiaana keikkatahti kiihtyi. – Omia sävellyksiä ja sanoituksia alkoi syntyä hyvin varhaisessa vaiheessa, joten haave myös laulajan ammatista kyti jo pienenä. Ja ennen kaikkea siellä oli Ferdinand von Wrightin lintumaalauksia. Äiti oli ostanut Tiimarista tuubissa olevat värit sekä kovalevyn, johon maalata. – Pidin usein seuraa Tarja-äidille marjareissuilla maalaamalla metsässä suoraan luonnosta. – Niitä on pakottava tarve tehdä. Ensimmäisen näyttelyni pidin 13-vuotiaana oman kotikyläni kahvilassa. – Parikymppisenä ajattelin, että oli valittava jompikumpi. KEIKKAILEMAAN JO LAPSUUSVUOSINA . Se vaikutti myös maalaamiseen. Se sai minut kauhean surulliseksi. Saan molemmista paljon lohtua ja ilon hetkiä, molemmat antavat samanlaisia kiksejä. Tyttöä oli kannustettu tähän kotona
Se kuuluu elämään. Sitä tapahtuu kaikille. Koen vahvasti tarvetta olla avuksi muille ihmisille. Varsinaisesti taidekahvilaa pyörittää äitini ja myös pikkusisareni. Silloin tietää, että on onnistunut työssään. Mattila osaa tiivistää sen yhteen lauseeseen: Kun osaat kiittää joka aamu elämästä, osaat myös olla siitä kiitollinen. On tärkeää oivaltaa, että se on jo onnea, että muki on enemmän puoliksi täynnä kuin tyhjä! Onnellisuus heijastuu Mattilan mukaan koko olemukseen; jo ulkoinen kauneus lähtee hyvästä fiiliksestä. Mattila puhuu samasta isosta kokonaisuudesta, kun hän kertoo äänensä hoitamisesta. Mattila oli soittanut äidilleen, haluaisiko tämä ryhtyä kahvilan vetäjäksi ja leipuriksi. Kesällä 2013 netissä oli tullut vastaan myynti-ilmoitus pienestä punaisesta mökistä, vilja-aitasta, navetasta, pienestä metsäpalstasta sekä lammesta. Olen huomannut, että ihmiset saavat runoista ja tauluista lohtua. Se on äänen huoltoa, kun muut asiat ovat kunnossa ja tasapainossa.. Halusin perustaa gallerian ja kodin maalauksille sellaiseen paikkaan, missä niiden on hyvä olla. Ostin tilan, ja siitä tämä taival lähti. – Onhan toki hetkiä, että joku asia ei ole mennyt putkeen. Siellä opin olemaan onnellinen monista elämän tuomista asioista. Kauden toimintaa jatketaan lokakuulle asti. TÄRKEÄÄ NÄHDÄ MUIDEN ONNELLISUUS . – Äiti sanoi heti, että ilman muuta. 74 | Antiikki ja taide Laulaminen ja maalaustaide ovat molemmat niin suuria intohimojani Tämäkin maalaus on mukana tämänvuotisessa näyttelyssä ”Kiitos elämä”. Mutta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaiken tarvitse olla aina niin tasapainossa. Viimeisen näyttelynsä hän piti vuonna 2013 Keminmaan kappelissa. – En halunnut tätäkin puolta elämästäni reissuammatiksi. Kaikkiaan alueella on nähtävissä noin sata Mattilan omaa maalausta. – Maalasin sen, minkä keikoilta ehdin, Mattila summaa. – Haluan tehdä itseni onnelliseksi, ja on tärkeää myös nähdä muiden ihmisten onnellisuus. Taidekahvila avasi tänä vuonna ovensa toukokuun alkupuolella. Itse olen lähtöisin aika vaatimattomista oloista maaseudulta. – Saatan olla paikalla, ja usein työskentelenkin ateljeen puolella. Uudessa näyttelyssä on 15 teosta ja runoa. Elämän merkityksen pohtiminen on muutenkin tuttua Anne Mattilalle. Taidekahvilan tämänvuotisena teemana on ”Kiitos elämä”. Hän tekee siellä myös tilausja näyttelytöitä. Mattilalla itsellään on taidekahvilasta vetovastuu. Lisäksi siellä työskentelee muita kausityöntekijöitä. – Kun astuin sisään vilja-aittaan, tiesin, että siitä tulisi galleriani. TAIDEKAHVILA MAALAUSTEN KOTI . Koti maalauksille löytyikin Karvialta. Yhtenä tärkeänä syynä taiteen tekemiseen on onnellisuus
Kotimainen taidelasi. Kortit ja koristeet. Valaisimet ja kynttilät. 040 753 8555 sirpa.hornaeus@karprint.fi www.antiikkijataide.fi @antiikkijataide. Antiikki ja taide 2021 5/2021, ilmestyy viikolla 40 LASI JA POSLIINI Astiat ja aterimet. Keräilijöiden aarteet. 6/2021, ilmestyy viikolla 48 WANHAN AJAN JOULU Taidematkat. Mediamyynti: Sirpa Hornaeus, p
Museo avoinna ke 15-18 ja su 14-17, ryhmät sopimuksen mukaan. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2021-39 700278-2104 Tule tutustumaan ainutlaatuiseen kokoelmaamme. SUOMALAISEN TAITEEN JA EUROOPPALAISEN ANTIIKIN HELMIÄ TÖÖLÖSSÄ. Ilmainen sisäänpääsy ja opastus myös ryhmille. Apollonkatu 23 B 64, 6. Puh: 09 442 501 www.reitz. krs