ja taide NYT 6,90 Jyväskyläläinen Eila Savolainen viestii taiteellaan Valamon arvotaidetta Mandoliininainen Wäinö Aaltosen öljyvärityö Renessanssin suuria mestareita Kansallismuseossa Oravannahoista euroon: Suomen ensimmäiset setelirahat 1600-luvulta Helsingin vanhimmassa talossa nyt lasten museo
B A N K A N T IQ U E S . A N T IQU ES T A PA H T UM AT A L O B A N K ANTIIKKI DESIGN TAIDE VINTAGE 5. – 6.11.2016 W W W. F I UNIONINK ATU 20 UNIONSGATAN 20 HEL SI N K I HEL SI NGF OR S AVOINNA ÖPPET 11 17 SISÄÄNPÄÄSY INTRÄDE 12,00 €
Valpperintie 20, Nousiainen p. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 09-413 97 370. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Puh. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO Uusi nukkekoti NK-15 ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.
10 EILA SAVOLAISEN taiteessa on karismaa, omaperäisyyttä ja yllätyksellisyyttä. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 40 €. 30 SUOMEN KANSALLISTEATTERI on jugend-arkkitehtuurin helmi, joka pitää sisällään arvokkaita taideteoksia. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint.fi ANTIIKKI JA TAIDE Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Se on tekijänsä näköistä, eikä toista samankaltaista tule vastaan. 59 KUVANVEISTÄJÄ Zoltán Popovitsin näyttely on esillä Amos Andersonin taidemuseossa tammikuulle saakka. 88 PYHÄINPÄIVÄVIIKONLOPPUNA järjestetään uusi, raikas ja tasokas antiikkialan myyntitapahtuma Bank Antiques. 52 HELSINGIN HIETANIEMEEN on haudattu lukuisia tunnettuja henkilöitä. Festivaalin myötä katutaide levittäytyi valtakunnallisesti ympäri Suomea. 26 SALOMO WUORION koristemaalausliike on somistanut lukuisia Helsingin arvotaloja. 45 KAARINA KAIKKOSEN uusin teos Sateenkaari julkistettiin Vantaan Kivistössä. 16 SUOMEN MONIVAIHEINEN historia kuvastuu erittäin selvästi maamme maksuvälineissä. 4 Vuonna 2016 ilmestyy 6 numeroa. 09-413 97 370 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, ma–pe 8–16, puh. Koristemaalauksen kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu. Uusi talo on omiaan kokoontumisiin ja vuorovaikutukseen 82 KATUTAIDEYHDISTYS PÄÄVÄRIT ry:n järjesti UPEA16 -katutaidefestivaalin ensimmäisen kerran syyskuussa. 34 1600-LUVULLA HOLLANNISSA maalattiin miljoonia asetelmamaalauksia. 56 LASTEN KAUPUNKI on uudenlainen, koko perheen museo, joka kutsuu tutustumaan Helsingin menneisyyteen elämyksellisesti tutkien ja liekkien 69 PENTTI JA Anne Siivosen vakkakokoelma on Suomen laajin. 72 CITROËN CAMIONNETTE sai Suomessa lempinimen Kamiina. 42 SUOMEN ANTIIKKIja Taidekirjat Oy:n valikoimissa on yli tuhat antiikki-, taideja keräilykirjaa. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuva: Xxx 6 KANSALLISMUSEOSSA PÄÄSEE nyt näkemään Rafaellon, Tizianin ja muiden renessanssinerojen maalauksia. 46 KOTKALAINEN Kari Rämä sisustaa antiikilla ja viihtyy sen keskellä. 09-413 97 300 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Hautausmaalta löytyy myös toinen toistaan hienompia veistoksia. 20 VALAMON LUOSTARIN Maallinen Via Finlandia-näyttely koostuu pääasiassa suomalaisten mestareiden kultakauden töistä. Nyt niitä on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 35 €. 20 56 10. 60 HELSINGIN VANHA kirkko sai uudet, yhtenäiset kirkkotekstiilit yhteisötaidehanke Tyynen myötä. 86 BIEDERMEIER ON empiren pelkistynyt ja pehmeämpi porvarillinen muoto, joka kuvasi erityisesti porvariston ihanteita. 76 VIRON KANSALLISMUSEO sai vihdoin oman rakennuksen
Vaikka sähköinen viestinkulku valtaa alaa helpolla ja nopealla toteutuksella, siitä huolimatta paperille painettu lehti on lukutuotteena suosittu. Ja erityisesti me nuoressa Suomessa, jossa kulttuuri on eurooppalaisen mittapuun mukaan nuorta, niin me olemme suuren osan menneisyydestämme kyenneet tuomaan muualta Euroopasta ja elämme onnellisina maanosasamme kulttuurin ei lumoissa, vaan sitä arvostaen ja sitä monilta osin myös toteuttaen. Yksityisilta lahjoittajilta, kuten yksityishenkilöiltä, säätiöiltä ja yrityksiltä, on saatu kasaan melkein yhtä paljon rahaa kuin Gundlachilta, yhteensä 40,5 miljoonaa dollaria. Se on saanut myönteistä palautetta ja sen levikin kasvu on tuottanut kustantajalle iloa ja tulevaisuuden uskoa, vaikka kaikkialla on muodissa puhua painetun viestinnän loppumisesta nykymaailmassa. Italian poliisi löysi varastettuja Vincent van Goghin teoksia . Se tekee näin, koska lukijat tuntevat menneisyyteen yhä kasvavaa mielenkiintoa. Napolin poliisi kertoi, että maalaukset löydettiin ratsiassa, jonka kohteena oli kokaiinin salakuljetuksesta epäilty Camorran mafia. Ajankohtaisuuteen sitoutumaton lehti on omassa sarjassaan, se löytää paikkansa usein tilaajansa arkistosta. 5 Janne Sirén johtaa AlbrightKnox-taidemuseota Buffalossa yhdysvalloissa. Vastaavaa lukijoiden aktivoitumista ei juuri tapahdu muiden lehtien kohdalla. Varastetut maalaukset, Merinäkymä Scheveningenissä (1882) sekä Seurakunta poistuu Nuenenin reformikirkosta (1884/5) ovat van Goghin lyhyen uran alkupuolelta. Sirénin johtamalle taidemuseolle sata miljoonaa euroa Vincent van Goghin vuonna 1884/5 maalattu teos ”Seurakunta poistuu Nuenenin reformikirkosta”. Antiikki ja taide -lehti välittää lukijoilleen menneisyyden informaatiota. Toistaiseksi on epäselvää, milloin ne palautetaan museoon yleisön nähtäville. – Kaikkien näiden vuosien jälkeen ei enää uskaltanut luottaa siihen, että teokset saataisiin vielä takaisin, museon johtaja Alex Rueger kertoi tiedotteessa. Antiikki ja taide -lehti on saanut joka vuosi lisää lukijoita. Antiikki ja taide -lehti haluaa olla vahvasti mukana kotimaisen antiikin julkistamisessa ja tuomassa meille kaikille hyvää oloa ja tyytyväisyyttä siitä, että Suomi maailman johtavien kansojen joukossa on saanut aikaiseksi jotain sellaista, jota voimme tänään ihaillen kunnioittaa. Onko meidän tekninen arkielämämme tänään niin pinnallista, niin nopeasti etenevää ja niin vähän meille henkisesti antavaa, että me tahtomattammekin yhä vahvemmin olemme kiinnostuneita menneisyydestä. Lehti keskittyy menneeseen. Siitä tulee AlbrightKnox-Gundlach Art Museum eli Albright-Knox-Gundlachin taidemuseo, tuttujen kesken Buffalo AKG Art Museum. Se on säilyttänyt asemansa sisältönsä vuoksi. Antiikki ja taide -lehti ei keskity ihmisten tämän päivän elämänmuotoon, ei tämän päivän tekniikkaan, ei ihmisten elämään eikä juuri tämän päivän taiteeseen eikä muuhunkaan kulttuuriin. Me eurooppalaiset olemme menneisyyden ja ehkä myös nykyisyyden osalta maailman johtajia. 1973) johdolla. Se on noin 38 miljoonaa euroa. . Sen päälle tulee vielä julkinen tuki, noin 20 miljoonaa. Taidekeräilijä Jeffrey Gundlach lahjoitti museon laajennusprojektiin 42,5 miljoonaa dollaria. Niiden lisäksi ratsiassa takavarikoitiin muutakin omaisuutta, poliisin mukaan yhteensä kymmenien miljoonien eurojen arvosta.. Gundlach on sijoittajana vaurastunut liikemies, ja lahjoituksen myötä Sirénin työpaikan nimi muuttuu. Gundlachin potti on museon tiedotteen mukaan historian suurin yksittäinen lahjoitus buffalolaiselle kulttuuri-instituutiolle. Tänään vielä enemmän kuin aikaisemmin. Painettu viesti ei tänään ole muodissa. Se on antoisaa yhä laajemmin lukijoille mutta myös tekijöille. Suomalaisen Janne Sirénin johtama Yhdysvaltojen Buffalossa sijaitseva taidemuseo keräsi ennätysajassa melkein sata miljoonaa euroa tukea. Sirénin museon kassaan ilmestyi siis alle kolmessa kuukaudessa hieman yli sata miljoonaa dollaria eli enemmän kuin 90 miljoonaa euroa. Summa on niin valtava, että suomalaisjohtoinen museo on päättänyt korottaa keräystavoitteen 125 miljoonaan dollariin eli noin 112 miljoonaan euroon. Antiikki-sana vie meidät menneisyyteen – tarkemmin kreikkalais-roomalaiseen muinaisaikaan ja erityisesti antiikin ajan henkiseen kulttuuriin. Päivän uutiset ovat huomenna vanhoja, paperille painettu lehti näyttää joutuvan roskiin huomenna. Kuva: Wikimedia Commons Antiikki luo vanhan perustan kulttuurille A ntiikki ja taide -lehden neljäs vuosikerta on päättymässä. Sillä on tarkoitus toteuttaa pitkään odotettu museon peruskorjaus ja laajennus kovassa nosteessa olevan nuoren polven japanilaissyntyisen arkkitehdin Shohei Shigematsun (s. Me olemme syystä siitä ylpeitä ja me osaamme sitä arvostaa. Meillä on historia, jota ei maailman muilla kansoilla ole. Vincent van Goghin kaksi taulua vietiin Amsterdamissa sijaitsevasta Van Gogh -museosta vuonna 2002. Lehden myönteinen vastaanotto eli tilausmäärän lisääntyminen on siitä osoitus. – Se on ehkä Yhdysvaltojen historian nopein rahankeräyskampanja, Sirén hehkutti the New York Times -lehdessä. Museon mukaan maalaukset oli irrotettu kehyksistään, mutta ne olivat kärsineet vain vähäisiä vaurioita. Se on sähköistänyt koko paikkakunnan. Se osoittaa, että me ihmiset yhä enemmän elämme tässä muuttuvassa maailmassa menneisyyden ei vankeina, vaan menneisyyttä ihannoivina ja menneisyydestä elämän voimaa etsivinä ja menneisyyttä yhä vahvemmin ihailevina. Lehden toimitus saa yhteyksiä lukijoilta, ja se saa myös monia ideoita ja esityksiä aiheista, joita odotetaan otettavan lehden palstoilla esille. Eikä yksin lukijamäärän lisääntyminen, vaan myönteinen palaute on iloisesti merkillepantavaa
– Nykyään puhutaan virtuaalitodellisuudesta. Maalausten lisäksi näyttelyssä voi nähdä aikakauden esineistöä. Kansallismuseon kokoelmista esillä on kymmenen aikakauden italialaista mitalia. Näyttelyssä on esillä myös muitten huomattavien taiteilijoiden kuten Lorenzo Lotton, Tintoretton, Girolamo Romaninon ja Giovanni Battista Moronin maalauksia. Lisäksi esillä on aikakauden esineistöä. Zeuxis esitti ensin oman maalauksensa, joka kuvasi viinirypäleitä. Minerva Keltanen kertoo tarinan, joka löytyy Plinius vanhemman Naturalis Historia -teoksesta. Linnut tulivat nokkimaan niitä, koska ne olivat niin aidon näköisiä. – Geometria ja anatomia alkoivat myös kiinnostaa taiteilijoita. Lisäksi esillä on kahden tunnetun naistaiteilijan tuotantoa. Renessanssi haki vaikutteita tästä maailmasta. Parrhaus voitti kilpailun. Temperasta siirryttiin yhä enemmän öljyväreihin. Renessanssin maalarit pyrkivät realismiin ja naturalismiin. Kun menee Näyttelyssä on esillä 42 maalausta.. Se oli suuri muutos, joka vaikutti maalaustaiteeseen vallankumouksen tavoin. – Masaccio keksi keskeisperspektiivin, jonka jälkeen kaikki taiteilijat alkoivat tehdä perspektiivikokeiluja, eikä ollut enää paluuta litteään kaksiulotteisuuteen, Keltanen sanoo. – Sitten tuli Parrhausiuksen vuoro esitellä oma teoksensa. Se oli niin taitavasti tehty, että se hämäsi silmää. Renessanssi haki innoitteensa antiikista. Vaikutteita antiikista Renessanssi oli Italiassa syntynyt taideja aatesuuntaus, joka oli voimissaan noin 1300-luvulta 1500-luvulle. Lahdesta näyttelyyn on lainattu 1400-luvun lopulta peräisin oleva kapioarkku ja Italiasta aikakauden haarniskoja. Valtaosa teoksista on lainassa brescialaisesta Pinacoteca Tosio Martinengo -museosta sekä muilta italialaisilta lainaajilta. Puutaustan sijaan ryhdyttiin maalaamaan kankaalle. Zeuxis pyysi tätä ottamaan verhon pois ja paljastamaan maalaus. 6 Renessanssi tuli Helsinkiin Kansallismuseossa pääsee näkemään Rafaellon, Tizianin ja muiden renessanssinerojen maalauksia. Maalauksista yritettiin tehdä niin luonnonmukaisia kuin mahdollista, Keltanen kertoo. Näyttelyssä on esillä suurien mestareiden, kuten Rafaellon ja Tizianin töitä. Renessanssi uudisti maalaustaiteen ja vapautti sen vanhoista tyyleistä. Tiedetään, että Leonardo da Vinci ja Michelangelo leikkelivät ruumiita, jotta saivat paremman käsityksen ihmisen anatomiasta, kertoo Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen. Mutta maalauksen edessä ei ollut mitään verhoa. Antiikin maalauksia ei ole juurikaan säilynyt, mutta kirjallisuuden kautta niistä tiedetään jotain. Näyttelyn teokset tulevat Kansallismuseoon Puolasta, jossa näyttely oli aiemmin tänä vuonna esillä. 1500–1600-luvun maalaukset ovat ensimmäistä kertaa esillä Suomessa. S uomen Kansallismuseo juhlistaa 100-vuotista taivaltaan harvinaisella renessanssinäyttelyllä. Helsingin jälkeen näyttely matkaa Alankomaihin. Tarinan mukaan taidemaalarit Zeuxis ja Parrhasius kilpailivat, kumpi on parempi taiteilija. Perspektiivi muuttuu Renessanssin myötä maalaustekniikkaan tuli muutoksia. Nämä maalaukset olivat vähän vastaavia omana aikanaan. Ihmiset olivat aikaisemmin nähneet vain kaksiulotteisia kuvia. Uutta oli myös se, että taiteilijat alkoivat signeerata teoksiaan
Useissa teoksissa maisema on isossa osassa. Kuninkaat ja aateliset sekä vaurastunut porvaristo taas teettivät muotokuvia, Keltanen tietää. Lopulta kyvykkäimmät pääsivät maalaa– Suurin tilaaja oli kirkko, joka tarvitsi muun muassa alttaritauluja. Kuninkaat ja aateliset sekä vaurastunut porvaristo taas teettivät muotokuvia.. – 1200ja 1300-luvuilla tehtiin lähinnä uskonnollista taidetta, mutta sen rinnalle renessanssitaiteilijat ottivat historiallisia aiheita. Taide oli aina tilaustyö. Kirkko suurin tilaaja Renessanssin aikana ei ollut taidegallerioita, joissa teoksia olisi voinut myydä. Taidekouluja ei ollut, vaan lahjakkaat lapset laitettiin mestarin oppiin. – Suurin tilaaja oli kirkko, joka tarvitsi muun muassa alttaritauluja. – 10–12-vuotiaina lapsia voitiin laittaa jonkun taiteilijan oppiin, jos lapsi oli osoittanut lahjakkuutta. Giotto oli ensimmäisiä taiteilijoita, joka alkoi maalata tilaa maalauksen taustalle, Keltanen tietää. Ensin hän opiskeli kankaiden pohjustusta ja valmisti värejä. Maisemamaalauksia ryhdyttiin myös tekemään. Renessanssin myötä taiteilijoiden aihepiirit laajenivat. Rikkaat aatelissuvut halusivat ikuistaa itsensä jälkipolville, joten sitä kautta muotokuvamaalaus yleistyi. 7 vaikka Sikstuksen kappeliin, jossa kattoon maalattu taivas avautuu kaukaisuuteen ja silmä hämääntyy, niin se on ollut valtavan vaikuttavaa jo omana aikanaan
Hänellä oli tiedon mukaan noin 50 apulaista, jotka auttoivat häntä teosten eri työvaiheissa. Perheen tyttäristä neljä viidestä maalasivat. Kansallismuseossa näytillä oleva Giovan Battista Moronin teos Isotta Brembati on poikkeuksellinen maalaus, sillä se on kokovartalokuva naisesta. 2. Sofonisba Anguissola: Lateraanikirkon kaniikki . Rafaello (Raffaello Sanzio da Urbino) oli elinaikanaan ihailtu ja eräs renessanssiajan tunnetuimmista maalareista. Yksi renessanssin parhaista naistaiteilijoista oli Sofonisba Anguissola. Aikakaudella oli poikkeuksellista että nainen maalasi. Hän teki pitkän uran taiteilijana ja kuoli vasta 93-vuotiaana. Yleensä kokovartalokuvia tehtiin vain hallitsijoista.. Rafaello: Siunaava Kristus Vapahtaja . Sofonisba Anguissola oli aatelisperheen tytär. Kansallismuseon näyttelyssä on esillä Rafaelin teos Siunaava Kristus Vapahtaja, jonka on todennäköisesti tilannut aikanaan yksityishenkilö hartauskuvaksi. Giovan Battista Moroni: Isotta Brembati . Sofonisba oli kuuluisa jo eläessään ja tuli tunnetuksi muotokuvistaan. 3. 8 3 poimintaa 1. Kuvassa hänen maalaamansa lateraanikirkon kaniikki
– Brescian taiteessa näkyy monen alueen tyylipiirteet. Maisemaa käytettiin usein taustakuvana. Pauli Jokinen Renessanssi. Hän teki pohjapiirustuksen ja antoi apulaistensa tehdä loput työt puolestaan. Signeeraus oli laadun tae. 9 maan. Brescia on nykyään Lombardian toiseksi suurin kaupunki Milanon jälkeen. Siellä näkee monia historiallisia kerrostumia. Hän vain signeerasi ne lopuksi. Eikä se ole ainakaan vielä turistien kansoittama kaupunki. Lombardia on niin pohjoisessa, että taiteilijoilla oli yhteyksiä myös flaamilaiseen maailmaan ja Saksaan, Keltanen kertoo. Kansallismuseon näyttelyn teokset ovat pääosin Bresciasta Italiasta. Renessanssi toi maalaustaiteeseen uusia aihepiirejä, mutta uskonnolliset aiheet säilyivät silti mukana.. . Taiteilijat olivat omaksuneet värimaailman käyttöä venetsialaisilta. Nyt – Rafaelista Tizianiin -näyttely Kansallismuseossa 15.1.2017 asti. Lombardiassa tehtiin paljon myös horisontaali-maalausta, jossa isot ryhmät aseteltiin kuvaan horisontaalisesti. Lombardian renessanssia Kansallismuseon näyttelyssä esillä olevat maalaukset ovat Bresciasta ja edustavat niin sanottua Lombardian renessanssia. Usein kävi niin, mestari teki vain ääriviivat maalaukseen ja apulaiset maalasivat loput. – Rafaello oli kuuluisa, eikä ehtinyt tehdä kaikkia töitään. – Bresciassa on antiikkia ja keskiaikaa. Kaikki tietävät Firenzen renessanssin, mutta Keltanen vinkkaa matkustamaan joskus myös Bresciaan
Se on tekijänsä näköistä, eikä toista samankaltaista tule vastaan. Yläasteella valinnaisainekursseilla tutustuimme kuvataiteen tekniikoihin monipuolisemmin muun muassa metalligrafiikan, valokuvan ja keramiikan myötä. – Olin innostunut, mutta en ole ollut mitenkään erityisen lahjakas. 10 Baletin ihailijalle ja harrastajalle tytyjen ompeleminen on intohimo. Kajaanista kotoisin olevan Savolaisen kiinnostus taiteeseen alkoi jo lapsena, sillä peruskoulussa kuvataide oli hänelle mieleisin oppiaine. – Jollain tavoin ajattelin, ettei minulla ollut mitään sanottavaa ja siten mitään erityistä piirrettävää. Tai työntää ostoskärryä upeassa juhlapuvussaan. – Pohdin erääksi jatko-opintovaihtoehdoksi maisema-arkkitehtuurin opintoja, mutta kun opiskelupaikka jäikin yhden pisteen päähän, päädyin lopulta matemaattis-luonnontieteellisiin opintoihin. Sama nainen luo taidetta niin metallista kuin sifongista, usein uusia tekniikoita opetellen työn edetessä. Kuva: Janne Karvo Taidekäsityöläinen Eila Savolainen Kuva: Janne Karvo Lukiossa Savolainen valitsi kuvataidepainotteisen linjan. Jälkikäteen ajateltuna tanssiessa on oppinut kiinnittämään huomiota ihmiskehoon, ryhtiin ja jopa pikkusormien asentoon, mistä on ollut sittemmin hyötyä ihmisen kuvataiteellisessa kuvantamisessa. Saman hymyn saa huulillen nelikymmpisenä kuin pikkulikkanakin pukeutuessaan tylliunelmiin, vaikka esiintymiset ovatkin jo taakse jäänyttä elämää. Muistan istuneeni ylimääräisillä tunneilla jonkun lukioluokan mukana, jotta sain tehtyä keraamisen lisäksi kipsivalun veistämästäni savisfinksistä. Lukion jälkeen hän muutti Kajaanista Jyväskylään opiskelemaan. Toisaalta olen harrastanut taidetansseja lähes koko ikäni, joten se oli väylä tunteiden ilmaisuun. Taidetanssista kuvataiteeseen Vaikka Eila Savolaisella oli parikymppisenä vankkoja mielipiteitä, hän ei osannut ajatella siirtävänsä niitä taiteeseen. Ompelin silloin tällöin äidin opastamana erikoisia vaatteita, joita kyllä silloin tällöin pidinkin. E ila Savolaisen taiteessa on karismaa, omaperäisyyttä ja yllätyksellisyyttä. . – Taidetanssi on tunteiden hetkellistä ilmaisua ja kuvataiteilla voi puolestaan sanoa jopa sellaista, mitä ei oikeasti saisi sa. Plastisen sommittelun sekä metalligrafiikan kurssit jäivät hänen muistoihinsa mieleisimpinä. Peruskoulussa olin 9-vuotiaasta lähtien teknisissä käsitöissä. Sitä ajattelee uskomattoman pitkälle, että onnistui vain sattuman oikusta, Eila Savolainen, 42, sanoo. – Kun tekee taidetta itselleen, voi tehdä oman mieltymyksen mukaan unohtaen sen, mitä muut mahtavat ajatella tai pitävätkö muut töistäni; toisaalta esille laittaessa mukana on myös häpeä, koska ne ovat juuri minun itseni tekemiä. Eila Savolainen: ”Ilman taiteita olisin mykkä” Nainen poseeraa tekemässään balettipuvussa, uimaräpylöissä ankannokka kasvoillaan. Jyväskyläläisen taiteilijan Eila Savolaisen, 42, taide ei ole tylsää, vaan se on hauskaa, ja siinä on sanomaa
Pronssityöt yllättävät aina -joskus enemmän, joskus vähemmän. Kuva: Eila Savolainen. ”Rotunainen” sai nimensä ja lopullisen muotonsa vasta valun jälkeen: kivihelman sijasta nainen jäi seisomaan omille jaloilleen. 11 – Kun tekee taidetta itselleen, voi tehdä oman mieltymyksen mukaan unohtaen sen, mitä muut mahtavat ajatella tai pitävätkö muut töistäni
12 Taidevalussa ei selviä ilman kipsi-, savija parafiinitahroja, mutta sittenkin on pidettävä sentään kiinni tyylistään. Eräänä syksynä huomasin, että olin ilmoittautunut lähes joka arki-illalle yhdelle tai parille taidetai käsityökurssille. Joskus sitä leikillisesti miettii, että jos olisin sula metalli, niin mitä reittiä virtaisin, Savolainen hymyilee. Kun kangaskorseteista siirtyy tuoheen ja peltiin, oli ilmoittauduttava teknisen työn kursseille kansalaisopistoon ja otettava oppi toisinaan myös kantapään kautta. Toisinaan mielikuvitus takertuu johonkin muotoon ja tutuissa esineissä näkee jotain aivan uutta. Lopuksi jää vain nähtäväksi, kuinka suunnitelmat onnistuivat. Onneksi asioiden kanssa ei tarvitse olla aivan yksin. Ihmisvartalon tarkastelu eri vartalotyyppien näkökulmasta kehitti tietyllä uudella tavalla silmää. Eräs kuparikorsetti-projekti edellytti ensin pukuompelijan opintoja, jotta osasi piirtää kaavat; metallityökurssia, jotta saisi leikattua kappaleet; seuraavaksi grafiikanpajaan fotoetsaamaan ja jälleen metallityökurssille nikkaroimaan korsetti kasaan, Savolainen kertoo. Nykyään Savolaisen oppiminen lähteekin yleensä käyntiin idean pohjalta. Kuva: Eila Savolainen. Tämäkin pyörän satula odotti jäteastiassa tilaisuuttaan syntyä romulinnuksi. Siinä hän voi yhdistää ompelun, muovailun ja metallityöt. Taidevalu uusin intohimo Savolaisen uusin intohimo löytyi viitisen vuotta sitten taidevalusta. Matematiikan opintojen aikana Savolainen kävi muutamilla kädentaitoja taideainekursseilla Jyväskylän kansalaisopistossa. Ilman taiteita olisin jollain tavoin mykkä. – Uusien ideoiden myötä täytyi opetella uusia tekniikoita. Lyhytjänteisen ihmisen hommaa ei tällaisen taiteen tekeminen varmastikaan ole, sillä niin paljon täytyy opetella uutta ja hyväksyä monta harjoituskappaletta ennen lopullista tulosta. – Pohdin, kyselen ja pohdin jälleen. Kuva: Janne Karvo Itse ei jaksa olla nyrpeä, joten hoitakoon joku toinen sen puolestani: ”Nyrpeä ompelijatar” Kuva: Eila Savolainen noa ääneen. Matematiikan opintojen loppupuolella hän haki Jyväskylän aikuisopistoon pukuompelijan ammatilliseen iltakoulutukseen ja siitä alkoi intohimoinen ompelutaival. Tekniikoita ja laitteita oppii käyttämään hiljalleen sitä mukaa, kun niille tulee tarvetta, hän sanoo. – Mallin muotittaminen on toisinaan hyvinkin haastavaa ja se on syytä suunnitella huolella. – Kannustavat ja valtavan taitavat opettajat ovat olleet yksi suurimmista tekijöistä taiteen ja kädentaitojen harrastamisessani, Savolainen kiittelee. Eteenkin historialliset asut kiehtoivat ja piirtäminen tuli luonnolliseksi osaksi opintoja
Mitä kaikkia ajatuksia taiteilijan päässä viliseekään työstäessä taidetta, siitä syntyisi varmasti mielenkiintoinen monologi vaikkapa teatterin lavalle esitettäväksi. – Toisinaan työn kanssa keskustelee. Luovuuden monet kasvot Savolaisen luovuus kumpuaa eri lähteistä. Ehkä lapsuudesta on säilynyt kyky hahmottaa olemattomasta hahmoja. Toisinaan häpeä estää jopa jatkamasta työtä, kun kyse on itsetutkiskelusta, Savolainen valottaa. Pronssi materiaalina pitää myös nöyränä, sillä loppukädessä voi vain toivoa, että suunnitelmat toteutuvat. Viimeisimmässä pronssityössä silmäni sanoivat, että laahusmaista kangasta olisi rajattava, jotta kokonaisuus olisi tasapainoisempi, mutta omapäisyyteni jatkoi vielä piirun verran. Tyylini on lähinnä romanttista ja fantasiaa. Kuva: Eila Savolainen Rönsyilyä Vaikka Eila Savolainen ihailee toisten töissä pelkistettyjä linjoja, hän itse suosii toisenlaista linjaa. Suunnitelmista on toisinaan osattava luopua ja joskus virheet tekevät teokselle vain hyvää, koska liika laskelmoivuus putoaa pois. 13 ”Koreilun taakka” saa pohtimaan, miksi eläinkunnassa taakka on heitetty uroksille ja ihmismielissä naisille. Samalla kun taide muotoutuu ihmisen käsittelyssä, tapahtuu jotakin itse taiteilijassakin. – Taidevalutöiden onnistumisen arvaamattomuus on ristiriidassa persoonani kanssa, mutta sen on oppinut hyväksymään ja se on muokannutkin omalla tavallaan minuuttani. – Helmasyntini on lisätä yksityiskohtia yli äyräiden mennen jopa tietoisesti liiallisuuksiin. Idea muotoutuu sitä mukaan, kun teosta rakentaa ja toisinaan täytyisikin malttaa jättää ajatus hautumaan. – Usein yöllä herään ja kirjoitan ylös idean, ohi kulkiessa ihmisten keskusteluista saattaa tulla välähdysmäisesti mielikuva, katon rappauksista mielikuvitus saattaa löytää jotain tai jokin väärin nähty kuva inspiroi taiteen tekemiseen. Valumuotin purkaminen on kuin pitkään jatkuvaa jouluaattoa.?
Hänellä on valmiudet pukeutumisneuvojaksi. Mutta opiskelulle ei näy loppua. Siihen voi vaikuttaa lopputulos tai yhtä lailla hyvä tai huono muisto työtä tehdessä. Huumoria ja kannanottoja Savolaisen töissä on usein huumoria, kannanottoja tai itsetutkiskelua. – On hienoa, että on vapaus tehdä itselleen mitä tahtoo. Lisäksi hän on filosofian maisteri sekä matematiikan ja fysiikan aineenopettaja. Asenne voi myös muuttua prosessin aikana siten, että vieraalta tuntuvasta työstä tuleekin pyrstösulkien ja kakkulapion myötä vanha, hersyvän hauska tuttava. Kaikkein vapauttavimmaksi Savolainen kokee, kun saa tehdä taidetta itselleen omaksi iloksi, sillä silloin ei tarvitse miettiä rajoituksia ja luovuus saa rönsyillä huolettomasti. 14 Toisinaan jotuu pohtimaan, mikä on käsityön, taidekäsityön ja veistoksen ero -vai voivatko ne kaikki olla työssä samanaikaisesti. Se on aikajanallinen kertomus. Tämä ristiriita pakottaa tarkastelemaan omaa tekemistään sen suhteen, onko oikeutettu käyttämään maapallon yhteisiä luonnonvaroja tuottaakseen jotain. Kertomus taiteessa Savolainen pohtii, että omanlaisensa haaste on, kuinka kertoa teoksessa tarinaa. – Tänä syksynä käyn kansalaisopistossa kuvanveistossa, – On hienoa, että on vapaus tehdä itselleen mitä tahtoo.. Toisinaan idea pakottaa opettelemaan tai jopa keksimään uuden tekniikan ja toisaalta, jos ei etukäteen tiedä, mikä on vaikeaa toteuttaa, ajattelu on omalla tavallaan vapaampaa. Oppiminen jatkuu Eila Savolainen on suorittanut muun muassa ompelijamestarin ja pukuompelijan tutkinnon. Mutta kuinka esimerkiksi ekologisuus ja luomistyö sulautuvat yhteen, sitä Savolainen on pohtinut syvemminkin. Pitäisikö olla jo harjoittelematta niin lahjakas, että olisi oikeutettu näiden resurssien käyttöön. Voi kokeilla luovemmin eri materiaaleja. Ei tarvitse valita järkevää vaihtoehtoa. – Toki kauneusarvo on eräs arvo itsessään, mutta sekin on uhrattavissa, jos työ muutoin meinaa jäädä nätiksi mutta tylsäksi. Näiden kysymysten toisella puolella on vapauden tunne itsensä ilmaisussa ja itseensä tutustumisessa sekä harjoittelemisen ja epäonnistumisen tie, joka vain on käytävä läpi ennen onnistumista, hän pohtii. Suoritettujen tutkintojen ja kurssien lista on pitkä: kulttuurija roolipukineita, sisustustuotteiden suunnittelua ja valmistusta ja erikoismitoituksellisia pukineita, yrittäjän, työpaikkaohjaajakoulutus ja paljon muuta. ”Tuohikorsetti” Kuva: Janne Karvo Savolaisella on oltava useita töitä tekeillä samanaikaisesti. Jo pelkkä harjoittelu vie energiaa ja raaka-aineita. Materiaali vie työtä eteenpäin ja alitajunta ilmeisesti vastaa syntyvään muotoon. – Kyse saattaa olla ongelmasta, joka täytyy ratkaista, sopivan materiaalin etsimisestä tai ihan vain siitä, että projekti täytyy laittaa kypsymään, ennen kuin työtä voi jatkaa sopivalla ajatuksella. – Väistämättä joutuu pohtimaan, mikä ekologinen jalanjälki omasta työskentelystä jää. Ovatko työni visuaalisesti ja teknisesti niiden arvoisia. Saman ajatuksen voi viedä johonkin toiseen teokseen myös viittauksena tulevista tapahtumista. Ekologisuus taiteen tekemisessä Savolainen ottaa usein kantaa töissään. – Esimerkiksi viimeisimmässä valukappaleessa nainen on kietoutunut kankaaseen, jonka laskokset oli suunniteltava siten, että ne kertovat naisen edenneen, perääntyneen ja sitten kankaan pudonneen, kun nainen on laskenut kätensä irti kankaasta. Koenkin, että olisi vaikeaa tehdä veistoksia tilaustyönä. Henget puhuvat Savea tai parafiinivahaa muotoillessaan Savolaiselle käy usein niin, että hänen kätensä tekevät jotain aivan muuta, kuin mitä Savolainen oli alun perin päättänyt tehdä. Vaatetuspuolella on mahdollista käyttää esimerkiksi vanhoja verhoja ja metallivalussa käytämme kierrätysmetalleja, mutta millään aurinkopaneeleilla sitä ei kuitenkaan vielä sulateta. Hän on opiskellut tähtitieteitä ja paljon muuta. – Naurahdan toisinaan, että henget ovat puhuneet, kun tulikin aivan muuta kuin suunnittelin. Joku hahmon kasvojen ilme pakottaa myös vartalon asennon toisenlaiseksi, mikä taas vaikuttaa syntyvään tarinaan. Yksi oleellinen projektin osa jäisi puuttumaan, hän pohtii. Esimerkiksi balettitutun alaosaan menee aikaa noin 40 tuntia, mutta voin tehdä sellaisia kuin haluan tarvitsematta miettiä, mitä työtunnit maksavat – vaikka kangasseteleillä varustettuna mielikuvitusbalettiin Perijätär. Uuden työn aloittamisen hän kokee aina kiehtovimpana, mutta toisaalta joskus on myös hyvä saada etäisyyttä keskeneräisistä. Omassa elämässään hän pyrkii tekemään ekologisesti kestäviä valintoja ja on muun muassa vegaani. Vaikka teen veistokset lähtökohtaisesti itselleni, osasta tulee rakkaita, osasta vieraita
Rintapielessä kunniamerkkeinä naisista käytettyjä lintumaisia haukkumasanoja: kana, hanhi, kalkkuna ja huuhkaja. . Kotisivu: eilasavolainen.vuodatus.net Teksti: Virpi Piippo Kuvat: Janne Karvo ja Eila Savolainen Mosaiikki on valloittava tekniikka, jossa säröilleet lautaset ja kupit ovat suurimpia aarteita. Sen lisäksi että Savolainen tekee taidetta itse, hän myös kerää taidetta. Kerrassaan verrattoman hauskaa luettavaa ja katseltavaa. Pukine vai veistos. Sama teema jatkuu sielläkin ja kokoelmassa on muun muassa aitoja antiikkipukuja, viittoja, puseroita, korsetteja ja hattuja, joista vanhin on 1840-luvulta. Kesäkurssilla nikkaroin pajan pihalla silmäillen välillä järvellä lipuvia joutsenia ja totesin, ettei enää paremmasta väliä, hän hymyilee. Vakuutus ym. Minulla on muutamia 1800 – 1920 –luvun pukuja ompeluaiheisia kirjoja sekä kaavalehtiä, jotka ovat aidosti vanhoja. Kuva: Eila Savolainen Romuttamon peltiaarteista valmistettu puettavissa oleva korsetti. Kuva: Eila Savolainen Ostamme wanhaa taidetta ja kokonaiset kuolinpesät. Kuva: Eila Savolainen Naisen aseman tarkastelua 1800-luvulta nykypäivään. Taulujen korjaukset ja puhdistukset. Kuva: Eila Savolainen Kepeä biologinen kello, jossa naisen rinta alkaa tippua, kun vuosikymmenet etenevät. Kuva: Eila Savolainen Korsetti on loihdittavissa tarvittaessa vaikka vahoista särkyneistä astioista mosaiikkitekniikalla. Onneksi pääsen silloin tällöin opettajamme valumestari Erkki Liukkosen pajalle eli valimolle Taidekeskus Järvilinnaan. Vanhan taiteen erikoisliike GEMA ANTIK Puutarhakatu 9, Turku Puh. Kuva: Eila savolainen keramiikassa, itämaisessa tanssissa, nykytanssissa, taidevalussa, elävän mallin piirustuksessa sekä baletissa. – Aina ostan mieluummin taulun kuin imurin tai pesukoneen. 0500533587. Kuviot kuivaneulatekniikalla. Pronssi, valokuva. arvioinnit sekä neuvonta. Lisäksi keräilen muuta mukavaa. 15 Baletti-tytyt ovat intohimo kaikissa materiaaleissa. Pronssi, muu materiaali
16 Yleisimpiä rahoja jäljellä vielä paljon Oravannahasta euroon Suomen monivaiheinen historia kuvastuu erittäin selvästi sen maksuvälineissä. K un Suomi vuonna 1809 liitettiin Suomen suurruhtinaskuntana Tsaarin Venäjään, otettiin käyttöön Venäjän raha laillisena maksuvälineenä. Vasta 1860 Suomelle myönnettiin oma rahayksikkö, joka oli markka ja jonka sadasosaksi tuli penni. Oravannahkojen jälkeen, Ruotsinvallan aikana, Suomessa oli käytössä Euroopan ensimmäiset setelirahat. Euro otettiin käyttöön tilivaluuttana vuonna 1999. Ne otettiin käyttöön 1600-luvun puolivälin jälkeen. Suomen käyttörahaksi euro tuli vuoden Vuonna 2016 Suomen Rahapaja lyö jokaista kolikkoa 200 000 kappaletta. Kolme vuotta myöhemmin Suomi sai painaa myös omia kopeekkaja rupla-arvoisia seteleitä. Perinteen mukaan peruskiven sisään muurattavaan säiliöön voidaan muurata muurausvuonna lyödyt kolikot.. Ensimmäiset markan ja pennin kolikot lyötiin vuonna 1864
Monien paikkojen kansanperinne kertoo maahan kätketyistä raha-aarteista. Rahan sijasta käytettiin myös hopeakoruja ja hopeatankoja, joista voitiin pilkkoa sopivan kokoisia palasia kaupankäynnin tarpeisiin. Kaikki löydetyt viikinkija ristiretkiajan rahat ovat hopeisia. Snellman. Näiden päällä saattoi maata aarteen vartija-olento tai loimuta virvatuli. Vanhin metallirahojen kausi oli roomalaisella rautakaudella. Löydöissä esiintyy myös englantilaisia, skandinaavisia ja bysanttilaisia rahoja. Vuonna 1809 Suomesta tuli suuriruhtinaskunta ja rahayksiköksi tuli rupla. Suomessa tehtiin myös jonkin verran kopioita vieraista rahoista, lähinnä anglosaksisista ja bysanttilaisista. Viikinkija ristiretkiajalta ovat enimmät esihistorialliset rahalöydöt. Kolikoita kolmessa vaiheessa Kolikoita on esiintynyt Suomessa esihistorian aikana kolmessa vaiheessa. Vakautta haettiin sitomalla markka hopeaan 1865. Tämä on yksi Suomen valuutan historian merkittävimpiä tapahtumia. Niitä ei kuitenkaan ole löydetty kovin monta. Hopeaja kultakantaan siirtymiset Vuonna 1840 rahan arvoa vakautettiin siirtymällä hopeakantaan, josta luovuttiin Krimin sodan myötä 1850-luvun puolivälissä. Toinen kausi oli 400-luvulla. päivästä alkaen se on ollut maamme ainoa rahayksikkö. Hopeatangot maksuvälineinä Suomen kopiorahat on tehty tavallisella rahanlyöntitekniikalla, joten niitä olisi voitu sarjavalmistaa. Rahoja on löydetty myös haudoista, joihin niitä on laitettu vainajien mukaan. 17 2002 alussa ja saman vuoden maaliskuun 1. Ylinnä oleva 100 markan seteli on vuodelta 1939. Vuonna 1811 perustettiin Waihetus-, Lainaja DepositioniContori, nykyiseltä nimeltään Suomen Pankki.. Tuolloin Suomi oli osa Ruotsia, joten rahan historiaan vaikutti Ruotsin kulloisenkin hallitsijan politiikka. Vuoden 1986 100 markan setelissä Jean Sibelius ja vuosien 1976 ja 1963 seteleissä J.V. Elias Lönnrotin kuvalla varustettu 500 markan seteli laskettiin liikkeelle vuonna 1987. Vuoden 1957 100-markkasessa on tähkistä muodostettu kuvio. Näiden kausien välissä oli aikoja, jolloin metallirahat olivat tuntemattomia. Rahoja on eri puolilta, eniten Saksasta sekä islamilaisesta maailmasta. 1400-luvulla ensimmäiset maksuvälineet Yksi tärkeimmistä Suomen valuutan historiaan vaikuttavista tekijöistä on ollut maksuvälineiden arvon vakaana pysyminen. Vuonna 1811 perustettiin Waihetus-, Lainaja Depositioni-Contori, nykyiseltä nimeltään Suomen Pankki. Tämä on ollut yksi rahajärjestelmien kulmakivistä kautta aikojen. Leijona jatkaa matkaansa myös eurorahoissamme. Suomessa käytettyjen rahojen historia alkaa virallisella tasolla 1400-luvulla, jolloin Suomen maaperällä ensimmäistä kertaa lyötiin virallisia maksuvälineitä. Vuonna 1860 Suomi sai oman rahayksikön, markan, joka oli alun perin sidottu Venäjän paperiruplaan eli sen arvo ei ollut kovin vakaa. Roomalaiset ja bysanttilaiset rahalöydöt ovat harvinaisia, eikä niillä liene ollut suurta merkitystä vaihtokaupan välineinä. Toisaalta rahoja on usein käytetty koruina. Metallirahoja on esiintynyt Suomessa viikinkiajalta lähtien aina näihin päiviin asti, vaikka turkiksiakin käytettiin vaihtovälineinä vielä kauan. Tuolloin Suomeen tuotiin varhaisbysanttilaisia soliduksia. Vuoden 1975 viisisatasta komistaa Urho Kekkonen ja 1 000 markan seteliä vuodelta 1986 Anders Chydenius. Monista oikeasti löytyneistä raha-aarteista on esitetty, että ne on kätketty maahan vaaran uhatessa
Sacklén oli nimittäin jäänyt eläkkeelle jo vuonna 1961. Myös i-kirjaimella varustettu sadan markan seteli vuodelta 1976 on harvinainen, Luostari kertoo. Lähteet: Tuukka Talvio, Suomen Rahat. Numismatiikka elää hiljaiseloa Suomessa liikkuu vanhoja seteleitä ja kolikoita vielä hyvin. Keräilijöitäkin on, vaikka numismatiikka ei eläkään juuri nyt kulta-aikoja. Kultakannasta luovuttiin ensimmäisen maailmansodan myrskyissä vuonna 1915. Teksti: Soili Kaivosoja Vuodelta 1915 oleva yhden markan seteli. – Esimerkiksi vuoden 1963 paperimarkka löytyy miltei joka talosta. Erikoisuudet tunnettava Keräilijöillä voi olla omia erikoisuuksiaan kokoelmissaan. Setelissä on yksipuolinen painatus. Rahojen keräily ei vielä ole sytyttänyt nuorta polvea. Markan ERMja EMU-kiinnitykset sekä euron käyttöönotto tilivaluuttana 1.1.1999 ovat viimeisimmät merkittävät muutostekijät valuutassamme. Harvinaisten rahojen kohdalla hinta voi nousta puolestaan niin korkeaksi, että ostajakuntaa on vähän. 18 Hopean hinta alkoi heilahdella 1860–70-lukujen taitteessa ja vakautta haettiin sitomalla markan arvo kultakantaan 1878. Mutta mikäli numerosarja alkaa ai-kirjainyhdistelmällä, on se kaikkein yleisimpiä, Askon Keräilyraha Ky:n Asko Luostari kertoo. Tietoa keräilyharvinaisuuksista on kuitenkin oltava, ettei tule ohilaukauksia. Jos kätköistä löytyy Eigil Sacklénin allekirjoittama markka vuodelta 1963, kannattaa se tallettaa visusti. Suomi palasi kultakantaan vuonna 1926, mutta jo viiden vuoden kuluttua eli 1931 kultakannasta luovuttiin kansainvälisen lamakauden vuoksi. – Tuhansissa euroissa liikkuvia rahoja on olemassa ja niitä löytyykin vielä alan harrastajille aina tarvittaessa. Järjestelmä romahti Yhdysvaltain luovuttua kultakannasta 1971 ja lopullisesti se haudattiin vuonna 1973. – Arvoa lisää, mikäli numerosarja alkaa a-kirjaimella. Artikkelia varten on haastateltu Suomen Pankin rahamuseon intendenttiä. Se voi olla harvinainen allekirjoituspari tai joku numerosarjaan liittyvä erikoisuus. Vuonna 1948 Suomi liittyi Bretton Woods -järjestelmään, jossa valuutat oli sidottu Yhdysvaltain dollariin, joka puolestaan oli sidottu kultaan kiinteällä 35 dollarin unssihinnalla (troy-unssi, noin 31 grammaa). Setelin tekee arvokkaaksi yleensä joku poikkeavuus. Joku voi esimerkiksi kerätä setelin kaikilla mahdollisilla allekirjoituksilla. 25 penninen ja 50 pennin setelit vuodelta 1918.. . Alaan perehtyneet suosittelevat kuitenkin säilyttämään perinnöksi saadut rahakokoelmat. Vuonna 2001 lyöty juhlaraha ”Muistojeni markka” on valittu Suomen kautta aikojen kauneimmaksi markan rahaksi. – Esimerkiksi 500 markan seteli vuodelta 1975 ilman allekirjoitusta on arvokkaampi kuin allekirjoituksella varustettu. – Yleisempiä rahoja on vielä niin paljon tarjolla, että välillä mietityttää, löytyykö kaikille ottajia, pohtii keräilyraha.fi -nettikauppaa pyörittävä Asko Luostari. Hintaa nostaa vielä, jos numerosarja alkaa i-kirjaimella
Uusi museo avataan Brysseliin. Australialaissyntyisen Ron Mueckin veistokset on nyt nähMask II, Naamio II (2002). Matkan hinta alk € 295 5-9.12 Prahan jouluostosmatka Joka vuotinen jouluostosmatkamme suuntautuu tällä kertaa Prahaan, matkalla tehdään mm. Brysselissä on jo vuosikausia haaveiltu nykytaiteen museosta. Yksi maailman merkittävimmistä modernin taiteen ja nykytaiteen kokoelmista, Pariisin Pompidou-keskus, laajentaa toimintansa Belgiaan. Sen on tarkoitus toimia vain viiden vuoden ajan. Tasokas majoitus Dublinin keskustassa. Sen yhteydessä julkaistaan laaja näyttelykirja, jonka on kustantanut Suomen Kirjallisuuden Seura ry. Näyttely tosin oli auki koko vuoden, kun Mueck-näyttely kestää vain neljä ja puoli kuukautta. Liittovaltion viranomaisten mielestä modernin taiteen kokoelmat kuuluisivat tiukasti kuninkaallisen taidemuseon siipien suojiin. Kuusi vuotta sitten ranskalaiseen Metzin kaupunkiin avattiin uusi Pompidou-keskus ja viime vuonna Malagaan perustettiin pop up -Pompidou. Heidän taskuistaan ropisee rahaa paikallisten yrittäjien taskuihin mahdollisesti jopa viisi miljoonaa euroa. Alkuvaiheessa Brysselin uudessa museossa esitellään teoksia Pompidou-keskuksen yli 120 000 teoksen kokoelmasta. Monet paikalliset taiteilijat haikailivat sinne kulttuuritehdasta. Kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu julistettaneen vielä tämän vuoden puolella. Vastaus saatiin eilen torstaina, kun Pompidou-keskuksen ja Brysselin kaupungin edustajat pistivät nimensä papereihin. Kiistaa oli myös Citroën-talosta. 19 Essi Renvall – Ihmisyyttä etsimässä . Ateneumia lukuunottamatta vain harva museo on pystynyt rikkomaan maagisen rajan. Kaikkien aikojen ennätys sen sijaan säilynee museon ensimmäisellä näyttelyllä. Ron Mueckin näyttely Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella rikkoo kävijäennätyksiä. Sekatekniikka, 77 x 118 x 85 cm. Sitä kuvaillaan lehdistötiedotteessa ”kulttuurin napapaikaksi, jonka vaikutukset ovat maailmanlaajuisia”. Kuvanveistäjä Essi Renvallin (1911–1979) ensimmäinen laaja retrospektiivinen näyttely esittelee hänen tuotantoaan 1930-luvun varhaisista teoksista 1970-luvun lopun viimeisiin töihin. Tiloihin avataan uusi modernin taiteen ja nykytaiteen keskus. Kävijäryntäystä selittää paitsi kiinnostava näyttely, myös se, että museoon oli ilmainen sisäänpääsy Tampereen päivän kunniaksi. Hän on myös maamme ensimmäinen naiskuvanveistäjä, joka kykeni elättämään itsensä taiteellisella työllään. Kuva: Ron Mueck Bryssel saa oman Pompidou-keskuksensa . kokopäiväretki Plzenin kaupunkiin. Tavoitteena on edetä rivakasti. Sata tuhatta kävijää yhdessä taidenäyttelyssä on suomalaisittain paljon. Tamperelaisille tutuin lienee Marianpuistossa sijaitseva Atlas-tyttö, jonka Suomen Trikoo Oy lahjoitti kaupungille yhtiön 50-vuotisen toiminnan muistoksi. Hyperrealistiset nuket on nähnyt jo 95 000 ihmistä. Hinta 635 € 8-12.5 Dublin & Kilkenny. Pompidou-keskus hallinnoi Euroopan suurinta modernin taiteen ja nykytaiteen kokoelmaa. Muotokuvien lisäksi Essi Renvall veisti myös monumentaalitöitä, joista tunnetuin on Helsingin Eteläsatamassa sijaitseva Rauhanpatsas (1968). Kansainvälisesti sen tasolle yltää vain New Yorkin MoMa. Brysselissä on laskettu, että nyt perustettava kulttuurikeskus tuo tullessaan jopa miljoona uutta turistia vuosittain. Jatkossa uuden museon on tarkoitus kartuttaa myös omaa kokoelmaansa. Keväinen Irlanti parhaimmillaan. Renvall oli aikaansa edellä oleva taiteilija ja hänelle oli tyypillistä kokeilu erilaisilla uusilla tekniikoilla, kuten veistosten patinoinneilla, kultauksilla ja maalaamisella. Essi Renvallin näyttely on toteutettu yhteistyössä Oulun taidemuseon kanssa. Renvall on tehnyt myös monia merkittäviä tilaustöitä ja julkisia veistoksia. Renvall on Suomen merkittävimpiä ja tuotteliaimpia muotokuvataiteilijoita, joka tunnetaan ennen kaikkea värikkäistä ja koristeellisista polykromiaveistoksistaan. Töissään hän toi usein esille korut yksityiskohtaisesti. . Hinta 940 € Kauttamme myös suositut Hurtigruten-risteilyt ! Puh (09) 296 5000 info@matkahaukka.com Munkinmäentie 15, 02400 Kirkkonummi kirkkonummi.matkahaukka.com. . Sara Hildénin taidemuseossa vieraili yhtenä päivänä, lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina, peräti yli 8000 kävijää. Essi Renvall – Ihmisyyttä etsimässä, 1.10.2016–29.1.2017 Tampereen taidemuseo, Puutarhakatu 34, 33230 Tampere. Museon konseptista on kiistelty ja arvailtu siitä lähtien. MATKAHAUKASTA MAAILMALLE 17-19.2 ÄLVSJÖ – Jokavuotiset Tukholman antiikkimessut Erittäin suosittu Älvsjön antiikkimessumatka tutusti Viking Linen laivoilla, mukana m/s Gabriella aluksella asiantuntijoina Tuija Peltomaa sekä Jenny Siren. Museo aiotaan avata viimeistään vuonna 2020, mutta ensimmäinen tilapäinen näyttely on tarkoitus toteuttaa jo 2018. Anthony d’Offay, London. Ennen taidekeskuksen perustamispäätöstä Belgiassa käytiin pitkä vääntö siitä, saako Bryssel haaveilemaansa museota lainkaan. Renvall muistetaan herkkien lapsiaiheiden ja eleganttien naiskuvien muovailijana, mutta yhtä lailla Renvall kuvasi poliittisen, kulttuuri-, liikeja tiede-elämän keskeisiä vaikuttajia. Vuoden 1979 avajaisnäyttelyssä kävi 103 000 ihmistä. Hiljattain allekirjoitettu alustava sopimus käynnistää museon tarkemman konseptisuunnittelun. Näyttely on avoinna vielä 12 päivää, joten sadan tuhannen kävijän raja saattaa rikkoutua. Mueckin näyttely on jo nyt Sara Hildénin historian suosituin vaihtuva näyttely. Jättinuket aiheuttivat yleisöryntäyksen nyt hieman vajaa 95 000 ihmistä, joten sadan tuhannen raja saattaa hyvinkin rikkoutua. Kaupunki osti tarpeettomaksi käyneen autonäyttelyrakennuksen Citroënilta tarkoitusta varten jo puolitoista vuotta sitten. Pompidoukeskus on jo aiemmin levittäytynyt Pariisista Metziin ja Malagaan. Näyttely on esillä Tampereen taidemuseossa
Näyttelyyn ”parhaat mahdolliset teokset” on koonnut Joensuun piispa, Isä Arseni. Keinäsen Ruokailijat (1906) on koko näyttelyn logoteos. Piispa Arseni itse on kutsunut katselmusta museotasoiseksi myyntinäyttelyksi:. julkaissut aiheesta muun muassa Ikonikirjan. 20 . – Arseni on myös taidemaalari ja tuntee laajalti ei-kirkollista taidetta, joten hän on osannut koota Via Finlandia-näyttelyn asiantuntevasti, kertoo näyttelyopas ja tiedottaja Isä Simeon. V alamon luostarin maallinen Via Finlandia-näyttely koostuu pääasiassa suomalaisten mestareiden kultakauden töistä. Todennäköisesti jokainen kävijä löytää mieleisensä taideteoksen ja suosikkitaiteilijansa hienosti kootusta näyttelystä. Arseni – siviilinimeltään Jorma Heikkinen – on tunnettu ikonimaalari ja ikonografian tuntija. Hän on Sigrid August Keinänen, Ruokailijat (1906, öljy kankaalle).Huomio kannattaa kiinnittää piikatyttöön, joka on hämillään. Syväluotaavaa maallista taidetta Valamossa Kultakauden mestareita ja ulkomaista grafiikkaa Via Finlandia-näyttelykokonaisuus Valamossa on läpileikkaus autonomian ajan ja itsenäisyyden ajan taiteeseen
Syväluotaavaa maallista taidetta Valamossa. 21 Albert Edelfelt käytti mallinaan ruokolahtelaista Elli Jäppistä. Edelfelt oli kiinnostunut myös kansanpuvuista
– Myös keräilijät jopa ulkomailta ovat olleet yhteydessä, kertoo isä Simeon Tarjolla on yhteensä yli 80 teosta, joista suurin osa on kotimaisen taiteen kultakauden mestareiden töitä. – Myytyjen tilalle valitaan yksityiskokoelmasta saman taiteilijan työ. Kuvanveistäjä Aaltonen hallitsi myös öljyvärimaalauksen.. Eero Nelimarkka, Tuvassa. Sekatekniikalla toteutettu teos on vuodelta 1903. Näyttelyssä on myös ulkomaalaisten klassikkotaiteilijoiden grafiikkaa, muun muassa Picassoa, Maalaus tunnetaan nimellä Romanttinen nainen (mallina neiti Perrot). (Öljy levylle, 1921) – Esimerkiksi Robert Wilhelm Ekmanin, Tyko Sallisen, Juho Rissasen ja Albert Edelfeltin näyttelytyöt kelpaisivat heti mihin museoon vain. Joiltain taiteilijoilta on useampikin teos. korostaa Isä Simeon. Isä Simeon kertoo maalauksia myydyn hieman yli kymmenen, muun muassa muutama Picasson ja yksi Matissen grafiikan teos on jo mennyt kaupaksi. 22 Eero Nelimarkka erikoistui Etelä-Pohjanmaan ja sen ihmisten kuvaamiseen. Mandoliininainen (öljy kankaalle, 1939) on Wäinö Aaltosen tuotantoa. Teokset on saatu yksityiskokoelmasta, jonka edustajat eivät halua nimiään julkisuteen. Koevedosgrafiikkaa Isä Simeon kertoo jo 14 000 taiteen ystävän tutustuneen Via Finlandia-näyttelyyn. – Näyttelykokonaisuuteen on valittu kultakin taiteilijalta saatavilla oleva ”paras mahdollinen teos”. Jos sellaista ei ole, valitaan jonkun toisen taiteilijan teos. Näyttelyn teokset kattavat peräti noin 170 vuotta, 1800-luvun alusta 1970-luvulle
Liturgiset esineet – ikonit ja kirkkotekstiilit – osoittavat venäläisen käsija taideteollisuuden teknisen ja taiteellisen korkean tason. 23 Matissea ja Miróa. ?. Valamon pysyvä historiallinen näyttely esittelee luostarielämän arkisesta työnteosta sekä kirkollisesta elämästä 1700-luvulta nykypäivään. Näyttelyssä esitellään myös luostarin uudelleen rakentamista Heinävedelle ja sen kirkollisia ja yhteiskunnallisia suhteita sekä julkaisutoimintaa. Nimensä mukaisesti vaihtuvan näyttelyn teokset muuttua esimerkiksi, jos maalaus myydään ja ostaja haluaa sen suhteellisen pian matkaansa. Perusnäyttelyn teokset pysyvät näyttelyssä. Historiallinen näyttely Valamossa ei ylenkatsota myöskään maallista taidetta. – Isä Arseni valitsi näyttelyteokset noin 300 tarjolla olleen teoksen joukosta, kertoo Isä Simeon. Vaihtuvaan näyttelyosaan on tarjolla niin paljon teoksia, että uusia saadaan muutamassa päivässä tai myytyjen tilalle. Näyttely ilmentää hyvin luostarin nopean nousun tuhkasta arvostetuksi suurluostariksi monine työverstaineen ja arvokkaine lahjoituksineen. Tällaiset vedokset ovat taidehistoriallisesti tavallisia vedoksia harvinaisempia. Mestareiden grafiikkaa saa 4000-5000 euron hintaan. Teokset kuuluvat suvulle, jonka kokoelmista Valamossa aiemmin nähdyt, kristillisaiheiset Mestarin jälki I ja II -menestysnäyttelyt myös olivat. Valamossa on myös kirkollishistoriallinen näyttely, johon pääsee samalla kuuden euron lipulla. Valtaosa heidän grafiikastaan on niin sanottuja koevedoksia. . Suvun kristillisaiheinen kokoelma on jo nyt maanlaajuisesti merkittävä ja suku tekee siihen jatkuvasti uushankintoja toisen kokoelman myynnistä saaduilla varoilla. Koevedokset ovat vedoksia, joissa taiteilija säätää värit sopivan sävyisiksi. Mestarin jälki III saattaa toteutua Via Finlandia-katselmus on jaettu perusnäyttelyyn ja vaihtuvaan näyttelyyn
Osa klassikkomaalauksen malleista oli tosin uusmaalaisia Edelfeltin kotikonnuilta Haikosta. Erityisen harvinaiseksi Punaisen myllyn saunateoksen tekee se, että se on tehty sota-aikana vuonna 1943, kun Saarinen oli rintamalla. Hiironen perusti vuonna 1974 Ähtärissä sijaitsevan Pirkanpohjan Taidekeskuksen. Keinänen oli ensimmäinen suomalainen taiteilija, joka tietoisesti käytti psykologista otetta kuvaamissaan hahmoissa. Valamossa on esillä työ Virtaava vesi (öljy levylle). Juuri Elli Jäppinen opasti taiteilijaa löytämään sopivia persoonia ollen mallina itsekin. Työ tunnetaan nimellä Leipäpoika. Pekka Halonen (1879-1956) on Suomen taiteen kultakauden merkittävimpiä nimiä ja erityisen rakastettu luonnon kuvaajana. Albert Edelfelt teki vuonna 1887 matkan Ruokolahdelle ja asui kansanparantaja Elli Jäppisen kodissa Jäppilänniemen Haapsiissa. Teos on tehty sekatekniikalla, akvarellia ja pastellia yhdistäen. Näyttelyn toinen teos Rumpali on sävyltään iloinen ja tuo hyvän mielen. Yrjö Saarinen maalasi sydänverellään Yrjö Saarista (1899-1958) ei enää lasketa kultakauden taiteilijaksi. Juhlavuonna 2017 Via Finlandia I -näyttely nivoutuu luontevasti osaksi Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksia.. Via Finlandia-näyttelyssä on esillä myös Eero Hiirosen Lumpeet vedessä-maalaus vuodelta 1962. Kolmas tunnettu kultakauden naistaiteilija on Fanny Churberg (18451892), joka suosi kuutamoaiheita. Valamossa Wiikiltä on esillä Sairastava tyttö (1904). Juhlavuonna 2017 näyttely nivoutuukin luontevasti osaksi Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksia. Lisäksi esillä on kaksi muuta teosta. Näyttelyn teos Leipäpoika on hiljainen kunnianositus ”jokapäiväiselle leivälle”. Toisaalta Rissanen asui useaan otteeseen muun muassa Ranskassa, Tanskassa, Saksassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa, ja oli siis myös varsin kansainvälinen persoona. He tekivät yhdessä taideopintomatkan muun muassa Englantiin. Tyttö on tästä hämillään. Helene Schjerfbeck oli hänen opiskelukaverinsa ja läheinen ystävä. Kunniataiteilija Keinänen Ilahduttavaa on, että vähemmän tunnettu kultakauden mestari Sigfrid August Keinänen (1841-1914) valittiin näyttelyn nimikkotaiteilijaksi. Puupiirrostaiteen alkeet hän omaksui englantilaiselta Gordon Graigilta, johon hän oli ystävystynyt Firenzessä 1907.Suomessa puupiirrostaide oli tuolloin vielä tuiki harvinainen. toukokuuta 2017 asti. Jäppisen Elli ja muut mallit Näyttelyn kallein teos, Edelfeltin Elli Jäppistä karjalaisen naisen kansanpuvussa esittävä maalaus Odotus maksaisi 600 000 euroa – harvalla museolla olisi varaa moisia summia maksaa, eikä maalaus ehkä sittenkään ole aivan mestariluokkaa. Ruokailijat-työssä jokaisen henkilön persoonat vahvasti esillä. Keinäsen Ruokailijat (1906) on näyttelyn logoteos. Maalauksen lähtökohtana oli Maria Wiikin sisaren kuolema, hän menehtyi keuhkotautiin. Maria Wiikiltä on esillä teos nimeltä Sairastava tyttö; Ellen Thesleffiltä Puiston penkillä ”symbolistinen kuvaus” Thesleff (1869-1954) oli Suomen ensimmäisiä ekspressionisteja; taiteessaan hän kulki rohkeasti omia polkujaan, johon kuului jopa symbolistisia sävyjä. 24 Juho Rissasesta on käytetty termiä ”kansankuvaaja”, mutta hän oli myös yksi kansainvälisimpiä taiteilijoitamme. Teoksessa on kuvattu talon vanha isäntä ja emäntä, talon kaksi poikaa sekä renkipoika, joka on romanttissävyisesti kiinnostunut piikatytöstä. Jokapäiväinen leipämme Juho Rissanen (1873-1950) oli syvällinen kansankuvaaja, ensimmäinen suomalainen taiteilija, joka johdonmukaisesti kuvasi rahvaan ja köyhän kansan elämää, työntekoa ja eri ammatteja. Koskettava Sairastava tyttöPositiivista on myös, että kultakauden naistaiteilijoita ei ole unohdettu. Via Finlandia I on avoinna ensi vuoden toukokuuhun asti. Maalaukseen taustat ovat kuitenkin mielenkiintoiset. . Hänen sanotaan maalanneen sydänverellään Mandoliininainen (öljy kankaalle, 1939) on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen (1894-1966) laadukas ja puhutteleva työ hänen vähälukuisten öljyväritöidensä joukossa. Sen sijaan Via Finlandia IInäyttelyä ei ole suunnitteilla. Valamossa on esillä Puromaisema ja Kuutamo, molemmat öljymaalauksia levylle. Erittäin vahvasti ekspressionistinen Ellen Thesleffin maalaus on Helsingin satama (vuodelta 1912, ei näyttelyssä) , jossa kesäisessä aamusumussa hahmottuu mereltä päin nähtynä Helsingin kauppatori ja erityisesti Senaatintorin ylle kohoava Tuomiokirkon torni. Thesleff oli myös ansioitunut puupiirrostekniikan taitaja. Teos liittyykin Edelfeltin päätyöhön Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, millä hän voitti kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889. Teos on hyvin luonnosmainen. Edelfeltiä kiinnostivat mahdollisten mallien lisäksi kansanpuvut. Myös Maria Wiik (1853-1928) luetaan 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkupuolen Suomen taiteen kultakauden taiteilijoihin. Erityisesti lumija vesiaiheiset työt ovat tunnettuja. Taiteilijan sanotaan kuvanneen leipää hartaalla kunnioituksella. Rissanen ei kuitenkaan ollut tosikko. – Suunnitelmissa onkin Mestarin jälki III näyttely, mutta päätöksiä ei vielä ole tehty, sanoo Isä Simeon. Klaus Susiluoto Näyttely Via Finlandia Valamon luostarissa on avoinna 17
Kuva: Stella Ojala Théo van Rysselberghe, Merimaisema. Myös taidekriitikkona tunnetun Frosteruksen taideteoriat ja kritiikit inspiroivat lukuisia suomalaisia taiteilijoita. W. Yleisöopastukset ovat ruotsiksi maanantaisin kello 16.30 ja suomeksi keskiviikkoisin kello 17.30. Öljy kankaalle, 1910. Sigurd Frosterus Weimarissa 1904. 25 Taide elämänasenteena Sigurd Frosteruksen kokoelma Amos Andersonin taidemuseossa Taide elämänasenteena -näyttely on edelleen avoinna Amos Andersonin taidemuseossa. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan näyttelyluettelo, johon taidehistoriallisia artikkeleita ovat kirjoittaneet Frosterus-tuntija FT Kimmo Sarje, FT Susanna Aaltonen, ja FM Itha O’Neill. Kuva: Tuija Vertanen, Riihimäen taidemuseo Magnus Enckell, Emmy Frosteruksen muotokuva. Öljy kankaalle, 1887. A. Näyttelyn perustana on Amos Andersonin taidemuseoon vuonna 1994 talletettu Frosteruksen kokoelma. Kuva:: Louis Held / Elisabeth Weckmanin yksityisarkisto Tyko Sallinen, Jytkyt. Kokonaisuutta täydentävät aikoinaan kokoelmista erotetut teokset; Tyko Sallisen Jytkyt (1917–1923), Verner Thomén Borélyn puistossa (1909), ja A. Museon toisessa kerroksessa näytetään Franck Median tuottama dokumentaarinen henkilökuva omaperäisestä ja ajoittain ristiriitaisesta Sigurd Frosteruksesta. Finchin Dekoratiivinen pannoo (1910) julkisista ja yksityisistä kokoelmista. Ensimmäinen ripustus esittelee Frosteruksen Enckelliltä vuosina 1909–1910 ja 1918 tilaamat perhemuotokuvat. . Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisee luettelon suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. S igurd Frosteruksen säätiö haluaa juhlistaa merkkivuotta esittelemällä laajasti arkkitehti Sigurd Frosteruksen kokoelmaa sekä ainutlaatuisen taiteenkeräilijän elämää. Öljy kankaalle, 1917–1923. Museon toisen kerroksen vaihtuvissa ripustuksissa syvennytään Frosterukselle läheiseen taiteilijaan, Magnus Enckellin, teoksiin. Taide elämänasenteena -näyttely 23.6.2017 saakka Amos Andersonin taidemuseossa. Kokoelman punaisena lankana kulkee kolorismi sekä puhtaiden ja murrettujen värien vuorovaikutus. Keskiöön nousee Frosteruksen taidenäkemys ja sen heijastuminen taidekokoelmaan. Kuva: Stella Ojala Magnus Enckell, Poikia rannalla. Heidän joukossaan mm. Kuva: Stella Ojala. Finch (1854–1930), Magnus Enckell (1870–1925), Verner Thomé (1878–1953) ja Sigrid Schauman (1877–1930). Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Sigurd Frosteruksen jälki-impressionistinen taidekokoelma esiteltiin Ateneumissa. Toisen ripustuksen keskiössä on Magnus Enckellin monumentaalinen maalaus Mies ja Joutsen Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. W
Aleksanterinkatu 46:n näyttävä portaikko.. Kansallisarkistoon päästään sisään nykyään uudesta sisäänkäynnistä, jota kautta pitää kiertää, jos haluaa tutkimaan vanhaa pääportaikkoa. Ja samaan aikaan myös muut tekivät koristemaalauksia, ja kaikista maalauksista ei pystytä enää kertomaan kenen tekemiä ne ovat. Wuorion maalauksia saattaa olla yksityisissä asunnoissa, joista niitä ei ole ymmärretty etsiä. Koristemaalauksen kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu. Kaikkia hänen ja hänen firmansa töitä ei edes tiedetä. Osa on maalattu myöhemmin peittoon ja jotkut rakennukset on jo purettu. Ensimmäinen maalaustyö Helsingissä Kansallisarkiston jykevät pääovet ovat lukossa, niistä ei enää kuljeta. 26 H elsinkiläisistä arvorakennuksista ei voida puhua ilman, että esiin nousee Salomo Wuorion nimi. Hänen kädenjälkensä näkyy lukuisissa rakennuksissa. Ovien takana on upea portaikko, joka on koristeltu seinäja kattomaalauksin. Monia Wuorion maalauksista on kuitenkin vielä löydettävissä Helsingin ydinkeskustasta. Kansallisarkisto, eli entinen Valtionarkisto, rakennettiin Kruununhakaan Rauhankadulle vuonKoristemaalauksen kuningas Salomo Wuorion koristemaalausliike on somistanut lukuisia Helsingin arvotaloja. Vuonna 1857 syntynyt Salomo Wuorio oli aikansa tunnetuimpia koristemaalareita, ja hänellä on oma merkittävä roolinsa suomalaisen taiteen ja arkkitehtuurin historiassa. Wuorion kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alkupuoli. Wuorio maalaisi itse ja hänen koristemaalausyhtiönsä teki lukuisia maalauksia sekä julkisiin että yksityisiin taloihin
SKS:n talon arkkitehti Sebastian Gripenberg oli seurannut läheltä Kansallisarkiston valmistumista ja hän tunsi Wuorion kyvyt entuudestaan. Wuorion liikepalatsi ei ole julkista tilaa, mutta sisäänkäynnin luona on nähtävillä säästyneitä koristemaalauksia. Niiden koristeluista löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Wuoriolla oli liikkeensä perustamisesta lähtien kädet täynnä töitä ja hyvin nopeasti hän keskittyi hoitamaan koristemaalaamon hallintoa ja taloutta. Hänen ensimmäinen oma työmaansa oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) uuden rakennuksen koristelu. Jo seuraavalla vuosikymmenellä rakennusta korotettiin ja 1920-luvulla julkisivua koristamaan asetettiin neljä Felix Nylundin veistosta. Myös SKS:n juhlasali oli taiten koristeltu. Lasimaalaus kuvaa kahta riikinkukkoa, jotka uhittelevat rahapuun annista. Valitettavasti juhlasalin koristelut tuhoutuivat, kun tilasta tehtiin kirjasto vuonna 1934. Kansallisarkiston maalaukset ovat säilyneet hyvin, eikä niiden päälle olla maalattu, kuten monissa muissa paikoissa. Wuorion nimi takasi laadun. Riikinkukko ja liikepalatsi Kruununhaan kortteleista saavutaan Kauppatorin rantaan ja ravintola Salutorgetiin. Rakennus valmistui arkkitehti Herman Geselliuksen suunnittelemana vuonna 1909. SKS:n talon pääportaikossa on nähtävillä edustavasti Wuorion maalauksia. na 1890 arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan. Pääportaikon ja eteisaulan lisäksi Tutkijasalista löytyy edustavia kattomaalauksia. Salutorget-ravintolan vieressä Unioninkadulla on Wuorion rakennuttama liikepalatsi, joka nykyään on SEB-pankin hallinnassa. Maalauksen takana oleva lamppu hohkaa valoa värikkään lasin läpi. 27 . Hän oli palkannut useita apulaisia toteuttamaan maalauksia, mutta tärkeimmät kohdat hän teki itse. Salomo Wuorio oli aikansa tunnetuimpia koristemaalareita, ja hänellä on oma merkittävä roolinsa suomalaisen taiteen ja arkkitehtuurin historiassa.. Wuorion maalausliikkeen työntekijöitä. Wuorion maalauksia on myös Kansallisarkiston vieressä olevassa Säätytalossa, joka valmistui samoihin aikoihin Kansallisarkiston kanssa. Yrityksellä oli runsaasti taitavia työntekijöitä, jota toteuttivat maalausurakoita. Kuva: Gerda ja Salomo Wuorion säätiö. Kuva: Gerda ja Salomo Wuorion säätiö. Rahapuu oli alkujaan naapuritalossa Privatbankenin eli Jugendsalin seinällä. Oman yrityksen perustaminen Wuorio perusti oman yrityksen Kansallisarkiston maalaustöiden ollessa vielä kesken. Koristemaalauksen kuningas Salomo Wuorio syntyi vuonna 1857 Hausjärvellä. Maalauksen suunnitteli arkkitehti Valter Jung ja se valmistettiin Wuorion koristemaalaamossa vuonna 1904. Salomo Wuorio työskenteli nuorena miehenä Koskisen palveluksessa ja oli maalaamassa koristeita muun muassa Malmgårdin kartanoon ja Tampereen raatihuoneelle. Se siirrettiin nykyisiin tiloihin myöhemmin. Ravintolan takaseinällä on lasimaalaus nimeltään Rahapuu. Koristemaalaukset kunnostettiin ja puhdistettiin 1970-luvulla. SKS:n talo valmistui myös vuonna 1890 ja maalareiden kerrotaan liikkuneen tarpeen mukaan Säätytalon, Kansalliskirjaston ja SKS:n talon välillä. Myös Kansallisarkiston rakennukseen Wuorio teki koristeita. Nyström pestasi koristeita maalaamaan turkulaisen Samuel Koskisen maalausliikkeen. Kasviaiheita ja maljakoita on maalattu oven ja ikkunoiden ympärille. Paikalla toimi silloin rahatoimisto
28 Salomo Wuorion liikkeen kohteita Helsingissä ?. Erottajankatu 2 (sisäministeriö), porraskäytävä ?. Lönnrotinkatu 3, porraskäytävä ?. Lasimaalaus kaupungin rahatoimistossa, Pohjoisesplanadi 15 ?. Säätytalo, Snellmaninkatu 9–11 ?. Eteläesplanadi 24, porraskäytävä ?. Erottajankatu 13, ravintola ?. Kansallisarkisto, Rauhankatu 17 ?. Wreden pasaasin porraskäytävä, Aleksanterinkatu 46 ?. Ravintola Eliten lasimaalaus, Eteläinen Hesperiankatu 22 Wuorion liikepalatsin sisäänkäynnissä on maalauksia jäljellä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talon eteishalli, Hallituskatu 1 ?. Wreden pasaasin katossa on vaivoin nähtävissä vielä maalauksia.. SKS:n talon eteisaula. Kansallisteatteri, toisen parven lämpiön ikkunamaalaus, Läntinen teatterikuja 1 ?
Wuorion maalaamo toteutti sinne useita maalauksia. Maalauksia on ylös kuudenteen kerrokseen saakka. Gerda ja Salomo Wuorion säätiö tukee kulttuuria vuosittain jaettavilla avustuksilla. . Myös rakennuksen asunnoissa ja porraskäytävässä on ollut runsaasti koristelua. 29 Kansallisarkiston pääportaikko. Wuorion maalaamo Oy toimi Unioninkadulla vielä 1970ja 1980-lukujen taitteessa. Portaikko on entisöinnin jäljiltä taatusti eräs kaupungin kauneimmista. Salomo Wuorio kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Pauli Jokinen Lähteet: Hilla Tarjanne: S. Aleksanterinkadun varrella Wuorio toteutti muitakin maalauksia, mutta ne ovat joko yksityisissä tiloissa tai sitten tuhotuneet. Valitettavasi ne maalattiin yli. Säätiö tukee kulttuuria Salomo Wuorio johti liikettään sen kultakauden yli ja vuonna 1936 hän luovutti liikkeensä johtotehtävät ainoalle perilliselleen, arkkitehti Gunnar Wuoriolle. S. Catanin kahvilan maalaukset tuhottiin jo vuonna 1917, kun kahvila lopetettiin. Nykyään yhtiötä ei enää ole, mutta Wuorion perintö elää rakennusten porraskäytävissä, seinissä ja katoissa. Aleksanterinkadulta pasaasin sisäpihalle vievän käytävän katossa on vielä nähtävillä maalauksia. Samoin Kämpin kahvilan maalausten päälle vedettiin uutta maalikerrosta. Porraskäytävän maalaukset kuitenkin kaivettiin esiin päällemaalauksen alta 1980-luvulla. Ne ovat tosin melko huonossa kunnossa. Aleksanterinkadun maalaukset Wreden kauppapasaasi, eli Wanha kauppakuja, valmistui Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin välille vaiheittain 1800-luvun lopulla. Wuorio – Helsinkiläinen koristemaalausliike (Helsingin kaupunginmuseo, 2007) Salomo ja Gerda Wuorion säätiö (www.wuorio.fi) Ajasta Aikaan Antiikki & keräilymessut PORISSA 14.1.2017 klo 10-16 Liput 5€ Ailav salissa (Viikkarin Valkama) Tiedustelut 044 231 9026, suomi.satujohanna@gmail.com ANTIIKKIA KERÄILYÄ DESIGNIA RETROA
Kansallisteatterin rakennuksen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist, joka otti vuonna 1906 sukunimekseen Tarjanne. – Onni Törnqvist oli vasta 32-vuotias, kun otti tehtävän vastaan. Kansallisteatterin arkkitehtuuri edustaa kansallisromanttista jugendia. Tontti ehdittiin jo myydä liikemies Julius Tallbergille, mutta onneksi Suomalaisen Teatterin ystävänä tunnettu yliarkkitehti Sebastian Gripenberg sai houkuteltua Tallbergin myymään tontin teatterille. Kansallisteatterin taideaarteet 1869, ja tuota hurmoksellista teatteri-iltaa pidetään suomenkielisen ammattiteatterin syntyhetkenä. Tontilla sijaitsi kylpylähotelli Wilhelmsbad eli kansanomaisesti Villensauna. Teatteri toimi ennen vuotta 1902 nimellä Suomalainen Teatteri nykyisen Arkadiankadun alkupäässä sijainneessa Arkadia-teatterissa. Hänestä oli jo kuitenkin ehtinyt tulla fennomaanien luottoarkkitehti, Pyrrö toteaa. Mikä olisikaan sen parempi paikka kansalliskirjailijan patsaalle. Seiniltä löytyy niin joutsenia, karhuja, taruolentoja kuin myös perinteiset teatterinaamiot. Ne on tehnyt aikansa tunnetuin kuvanveistäjä Emil Wikström.. Teatterirakennuksen syntyyn vaikuttaneet Gripenberg ja Tarjanne ovat saaneet kunnianosoituksena teatterin ensimmäisen parven lämpiöön pronssiset näköisreliefit. Juho Rissasen fresko Ritvalan helkajuhlista. Kolmas näyttämömme onkin nimetty Willensaunaksi, Pyrrö kertoo. Wäinö Aaltosen veistämä Aleksis Kivi ilmestyi torille teatteria vartioimaan sotien alla. Julkisivu on täynnä pieniä veistoksia, jotka ovat saaneet innoitteensa suomalaisesta mytologiasta. – Tämä rakennus on jugendarkkitehtuurin helmi, todellinen kokonaistaideteos. Julkisivu on Uudenkaupungin vaaleanharmaata graniittia ja veistokset ovat Pielisjärven vuolukiveä, kertoo Kansallisteatterissa taidekiertoja vetävä Katriina Pyrrö. Aleksis Kiven Lea esitettiin ensi kerran vuonna Suomen Kansallisteatteri on jugend-arkkitehtuurin helmi, joka pitää sisällään arvokkaita taideteoksia. Teatteri rakennettiin täsmälleen kohden vastapäisellä laidalla sijaitsevaa Ateneumia. Sinebrychoffin suku omisti 1800-luvun lopulla tämän Willensaunan tontin. 30 S uomen näyttämötaiteen kehto, Kansallisteatteri, on hallinnut Helsingin Rautatientorin pohjoislaitaa jo 114 vuotta. Tutustuimme Kansallisteatterin taiteeseen ja kiehtoviin tarinoihin niiden taustalla
Rissanen maalasi teokseen monia 1920-luvun Kansallisteatterin näyttelijöitä. Sisään tultaessa Tauno Palon ja Joel Rinteen muotokuvat vastaanottavat vieraat. Viidestä suuresta freskosta koostuva teos on nimeltään Helkajuhla. 31 . Helkavirsien runoilija Eino Leino on tuo harmaapukuinen mies. Aleksis Kiveä esittävän marmoriveistoksen on tehnyt tiettävästi kuvanveistäjä Johan Erland Stenberg, joka oli tavannut Kiven useammankin kerran tämän elinaikana. Kaikki alkoi helkajuhlista Jugend-arkkitehtuuri ulottuu myös Kansallisteatterin sisätiloihin. – Ajateltiin, että suomalaisen teatterin juuret ovat niinkin syvällä historiassa kuin pakanuuden aikaisissa Ritvalan helkajuhlissa. Aulat on saatettu 2000-luvun taitteen suuren perusremontin myötä niin alkuperäiseen asuun kuin mahdollista. – Alunperin Onni Törnqvist suunnitteli tälle seinälle ovet Suurelle näyttämölle, mutta luopui niistä kuitenkin paloturvallisuussyistä. Eteisen eli marmoriaulan jälkeen saavutaan freskoaulaan. Sisätiloissa on suuri määrä arvokasta taidetta. Näyttelijä Iisakki Lattu ei ollut vasenkätinen, mutta freskon sommittelun vuoksi hän on saanut viulun jousen vasempaan käteensä, Pyrrö luettelee. Nimi tulee pitkällä seinällä olevista taiteilija Juho Rissasen freskoista. Yrjö Ollilan toteuttama kattomaalaus Thalian peili. – Ajateltiin, että suomalaisen teatterin juuret ovat niinkin syvällä historiassa kuin pakanuuden aikaisissa Ritvalan helkajuhlissa.. Akseli GallenKallela ehti jo luonnostella häneltä tilattuja freskoja, mutta Gallen-Kallelan vetäydyttyä työn viimein toteutti Juho Rissanen, Pyrrö kertoo. Freskoaulassa on Rissasen freskon lisäksi kaksi veistosta. Kansallisteatterin taideaarteet Katriina Pyrrö esittelee näyttelijä Aku Korhosen maalausta. Vaikuttava henkilögalleria Kansallisteatterin ensimmäisen parven lämpiössä on runsaasti teatterin historian tärkeitten henkilöitten maalauksia ja veistoksia. Rissasen freskot valmistuivat vuonna 1928. Freskossa kuvataan juhlien lisäksi juhlavalmistelua ja juhliin saapumista. Vanhoista Suomifilmeistäkin tutut näyttelijät on ikuistanut taiteilija Margit Rautala-Kaipainen. Juho Rissasen fresko Ritvalan helkajuhlista. Pronssiset rintakuvat esittävät Suomalaisen Teatterin voimahahmoja Kaarlo Bergbomia ja hänen sisartaan Emilie Bergbomia. Rintakuvat ovat veistäneet Walter Runeberg ja Robert Stigel. Alakerran aulatiloista löytää arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelemia huonekaluja. Emilie Bergbomin jäämistöstä saatu rintakuva on toisinto alkuperäisestä. – Adolf Lindfors nojaa tuossa keppiinsä, Mimmi Lähteenoja istuu huivi päässä ja tuossa on ruskeassa puvussa Juho Rissanen itse
32 Julkisivu on täynnä pieniä veistoksia. Wäinö Aaltosen näkemys Hilda Pihlajamäestä. Albert Edelfeltin näkemys näyttelijä Hedvig Charlotta Raa-Winterhjelmista. Tragedia on olennainen osa teatteria, ja joskus murhenäytelmät siirtyvät näyttämöltä oikeaan elämään.
Toinen esittää 1800-luvun lopulla vaikuttanutta näyttelijää Hedvig Charlotta Raa-Winterhjelmia. Näyttelijä Ida Aalbergin kokovartalokuvassa näemme suuren tähden Henrik Ibsenin Hedda Gablerin roolipuvussa. Pyrrö esittelee Presidentin aitiota, joka nimi oli alkuaan Keisarin aitio. Niinpä hän opetteli ulkoa suomeksi Aleksis Kiven Lea-näytelmän pääroolin. – Kivi ei tiettävästi ehtinyt näkemään yhtään näytelmäänsä näyttämöllä. . Tilauksesta myös yksityiskiertoja ryhmille.. – Näyttelijöiden muotokuvia ei ole enää maalattu, viimeisimmät ovat 1970-luvulta, Pyrrö sanoo. Pauli Jokinen Katriina Pyrrön taidekierrot Suomen Kansallisteatterissa vielä tänä syksynä 24.10., 21.11. Maalaus on nimeltään Thalian peili. Emil Wikström lupasi Kansallisteatterin avajaisissa 9.4.1902 lahjoittaa teatterille veistoksen. Vuosikymmenten saatossa sali on ehtinyt olla niin harmaanvihertävä kuin valkoinen, joka olikin arkkitehdin aivan ensimmäinen värivalinta. – Maalauksen piti valmistua teatterin kesäloman aikana. Aina tragediaan ei tarvita Shakespearea. Pieni yksityislämpiö aition takatiloissa on sen sijaan edelleen käytössä. Katsomossa on permantopaikkojen lisäksi kaksi laajaa parvea. 33 Aleksis Kivi istuu Kansallisteaterin edustalla. Hän kuoli vain puoli vuotta Suomalaisen Teatterin perustamisen jälkeen, Pyrrö pahoittelee. Lämpiön seinillä on myös teatterin pääjohtajien muotokuvia Kaarlo Bergbomista lähtien. Urho ja Sylvi Kekkonen olivat viimeinen presidenttipari, joka istui Presidentin aitiossa. Onneksi, sillä hän kuoli vain kaksi kuukautta maalauksen valmistumisen jälkeen. Seuraavana vuonna hän lunasti lupauksensa ja lahjoitti marmorisen Immen, joka on nyt esillä ensimmäisen parven lämpiössä. Näyttelijä Hilda Pihlajamäen muotokuva on erityisen mielenkiintoinen. Traaginen kattomaalaus Kansallisteatterin sydän on Suuri näyttämö, jonne mahtuu nykyisin runsaat 800 katsojaa. Näyttämön katossa on valtava kattomaalaus, jonka toteutti taidemaalari Yrjö Ollila apureineen vuonna 1932. Tragedia on olennainen osa teatteria, ja joskus murhenäytelmät siirtyvät näyttämöltä oikeaan elämään. – Raa-Winterhjelm oli ruotsalaissyntyinen Nya Teaterniin kiinnitetty näyttelijä, joka ei osannut lainkaan suomea. – Ekspressionistisen maalauksen on tehnyt kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen vuonna 1937. Taiteilijat ahkeroivat lähes yötä päivää seitsemän viikon ajan. ja 12.12. Ollila menehtyi lyijymyrkytykseen, jonka todennäköisesti sai tässä maalauksessa käytetyistä maaleista. Hän kuitenkin ihaili fennomaanien pyrkimystä saada maahan suomenkielinen teatteri. – Keisari Nikolai II ei kuitenkaan koskaan vieraillut Kansallisteatterissa. Thalian peilissä on ikuistettuina useita kuuluisia näyttelijöitä, kuten Ida Aalberg, Lilli Tulenheimo ja Elli Tompuri, joka on antanut kasvonsa itse Thalialle, teatterin jumalattarelle. – Kolmen vuoden kuluttua Suomalainen Teatteri perustettiin, Pyrrö kertoo. Seinillä on lukuisia tunnettuja näyttelijöitä, kuten Aku Korhonen ja Jalmari Rinne. Suuren näyttämön seinät ovat viimeisessä remontissa saaneet alkuperäisen Pompeijin punaisen värinsä. Joukossa on myös kaksi aitoa Albert Edelfeltin maalausta. Lean ensi-ilta toukokuussa 1869 todisti lopullisesti, että tämä vaatimaton kielemme kelpaa näyttämölle. – Taidemaalari Yrjö Ollila ikuisti myös itsensä kattomaalaukseen. – Impi on nähtävillä kokonaisena Helsingissä Elias Lönnrotin patsaan alareunassa, Pyrrö tietää. Veistoksesta käytetään myös nimeä Kanteletar. Tuorein on Marjatta Tapiolan muotokuva Kansallisteatterin edellisestä pääjohtajasta MariaLiisa Nevalasta vuodelta 2011. Jännittävää nähdä Aaltonen taidemaalarina, Pyrrö innostuu
Nyt niitä on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä. Asetelmamaalauksen alkulähteillä. Asetelmat kertovat maailman vaurastumisesta ja uskonnonvapaudesta. 34 1600-luvulla Hollannissa maalattiin miljoonia asetelmamaalauksia
Pieter de Ringin asetelma vuodelta 1647. Näyttelyn yhteyteen on tuotu myös kotimaista nykytaidetta, joka kommentoi vanhaa asetelmamaalausta. Kauppa vaurastutti ihmisiä ja ylellisyystavarat ja -elintarvikkeet yleistyivät. Maalaustaiteen murros Sinebrychoffin taidemuseon Asetelma-näyttelyn kuraattorina on Minna Tuominen, joka on 1600-luvun hollantilaisen taiteen asiantuntija. Minna Tuominen on 1600-luvun hollantilaisen taiteen ekspertti. Asetelmamaalauksia ovat tehneet taidehistorian suuret nimet van Goghista lähtien ja parhaista asetelmamaalauksista maksetaan maltaita. Tuominen arvelee, että Hollannissa maalattiin 1600-luvun aikana 5-10 miljoonaa asetelmamaalausta. Se näkyy maalausten aiheissa, Tuominen toteaa. Toinen keskeinen syy oli maailmankauppa. 35 . Hollannin lisäksi maalauksia on Italiasta ja Espanjasta. Maerten Boelema de Stommen asetelma vuodelta 1642. Kuva: Hannu Aaltonen A setelmamaalaukset usein ohitetaan taidemuseoissa vähin äänin. Ne ovat kuitenkin taidemaalauksen ydintä, joita on opeteltu maalaamaan jo taidekouluissa iät ja ajat. Sitruunan kuorien maalaamisessa taiteilijat osoittivat kyvykkyytensä. Kuva: Hannu Aaltonen Asetelmamaalaukset ovat taidemaalauksen ydintä, joita on opeteltu maalaamaan jo taidekouluissa iät ja ajat. Hollannissa porvaristo vaurastui ja parempi elämänlaatu alkoi näkyä myös ruokapöydässä.. Tuominen näkee, että syitä oli kaksi. Asetelmamaalaus kasvoi 1600-luvulla ennennäkemättömiin mittoihin. Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Asetelma – Elämä tarjottimella tekee läpileikkauksen tuon ajan hollantilaiseen asetelmamaalaukseen ja tarjoaa näytille makupaloja myös muiden maiden 1600-luvun asetelmista. Keskiajalla valtaosa maalauksista oli vielä kirkon tilaustöitä. Asetelmamaalauksille löytyi uudenlaista ostajakuntaa ja tilaustöiden ohella maalauksia myytiin turuilla ja toreilla. Sinebrychoffin taidemuseon näyttely jakaantuu eri osiin. . Yhteensä maalauksia on esillä noin 50. – Ensimmäinen syy oli uskonvapaus. Hollannissa päästiin espanjalaisen katolilaisuuden vallan alta pois ja maalausten aiheet maallistuivat. Loppuvuoden aikana on Helsingissä ainutlaatuinen tilaisuus tutustua 1600-luvun hollantilaiseen asetelmamaalaukseen. Ensimmäisen huoneen teemana on hyvä elämä
Varakkaat perheet hankkivat ruokapöytäänsä ylellisyystuotteita, joihin köyhemmillä ei ollut varaa. Hedelmät kuvattiin usein avonaisina ja halkaistuina, jotta nähtiin mitä ne pitävät sisällään. 36 Clara Peetersin riista-asetelma on todennäköisesti 1600-luvun alkupuolelta. Pöydän antimina saattoi olla viikunoita, meloneja ja rusinoita. Kuva: Viron taidemuseo, Kadriorg. Sitruunan kuoren maalaamista pidettiin erityisen haastavana. Se on myös tuonut lisää statusarvoa maalauksen omistajalle, Tuominen kertoo. – Kuorittu sitruuna oli usein toistuva teema. Malja liittyy näyttelyyn siten, että vastaava malja löytyy myös Maerten Boelema de Stommen asetelmamaalauksesta vuodelta 1642. – Monissa maalauksissa kuvataan myös mätänevää ruokaa, jota pidetään muistutuksena elämän katoavaisuudesta, tulkitsee Tuominen. Maalaamalla sitruunan kuoren taiteilija pystyi osoittamaan oman osaamisensa. Viinipikareiden kuvaaminen maalauksessa oli hyvin yleistä, sillä monesti porvarisperheen ruokajuomana oli viini, koska vesi oli liian huonolaatuista. Esimerkiksi Floris van Schootenin maalaus kuvaa naista perkaamassa kalaa ja Clara Peetersin maalaus kuvaa kuolleita riistalintuja. Salin keskelle on aseteltu harvinainen Nautilus-malja, joka on Pohjanmaan museosta. Toista samanlaista ei tietävästi ole Suomen museoissa. Nautilus-malja on peräisin Pohjanmaan museosta. – Maljojen ja muiden arvoesineiden asettaminen maalaukseen on kohottanut maalauksen arvoa. Luksusta ruokapöydässä Näyttelyn toinen teema on luksus. 1600-luvulla öljyvärit alkoivat yleistyä ja niillä saatiin myös sitruunankuoria maalattua paksuin maalikerroksin, Tuominen kertoo.. Maalauksissa esillä on kinkkua, makkaraa ja kalaa
Maalausten avulla se oli mahdollista, Tuominen tietää. Kuk kamaalauksessa tapahtui myös pieni notkahdus, mutta pian tulppaaniasetelmat olivat taas kysyttyjä ja niiden arvo kasvoi. Hollannissa ihmiset hankkivat kukkasipuleita, mutta 1630-luvun pörssiromahduksen seurauksena monet menettivät omaisuutensa. Edwaert Collierin Vanitasmaalauksessa on pääkallon lisäksi väärinpäin oleva kruunu ja valtikka. Pauli Jokinen Asetelma – Elämä tarjottimella -näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä 31.12.2016 asti. Aivan kuten 1600-luvun Hollannissakin. Herrojen herkkua -salissa on esillä metsästykseen liittyviä asetelmia. . Metsästyshuviloiden seinille hankittiin metsästyksestä kertovia asetelmamaalauksia. Maalaus kuvaa valtaapitävien katoavaisuutta. – Riista-asetelmista tuli itsenäisiä teoksia 1600-luvun jälkipuoliskolla. 37 Edwaert Collierin Vanitas-maalaus vuodelta 1661. Metsästys oli hyvin elitististä ja vain harvojen harrastus. 1600-luvulla Englannin kuningas Kaarle I tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin julkisesti. Ihan sama käytiinkö metsällä, mutta maalaus on statussymboli. – Pääkallo muistuttaa kuolemasta ja kruunu ja valtikka puolestaan kertovat, että myös valtaapitävät kohtaavat kuoleman. 1600-luvun kukka-asetelmien rinnalle on tuotu Heikki Marilan nykytaidetta. – Ruhtinaat tilasivat kukkamaalauksia hoveihinsa, sillä he halusivat nähdä myös talvella kukkasia, jotka kukkivat kesäisin. Hän on maalannut lääkärin käsien alle pääkallon, joka kertoo elämän päättymisestä. Herrojen herkkua -salissa on esillä metsästykseen liittyviä asetelmia.. Kuva: Antti Kuivalainen Pääkalloja ja riistaeläimiä Katoavaisuus on näyttelyn synkin teema, joka tuo esille pääkalloja ja kuolemaa. Maalauksiin ryhdyttiin myös kuvaamaan metsästysaseita. Se oli merkittävä asia ja vaikutti koko maailmaan. Mutta hieman eri tyylillä. Abraham de Snaphanen maalaama Lääkärin muotokuva kertoo omalta osaltaan lääketieteen kehityksestä 1600-luvulla. Marila on kukkamaalauksillaan voittanut lukuisia palkintoja ja maalauksista maksetaan kovia hintoja. Valtava kukkamaalaus vuodelta 2009 kertoo, että asetelmia maalataan nykyäänkin. Maalauksissa on saaliita, kuten riistalintuja, jäniksiä, kaloja ja hummereita. Taidemaalarit pääsivät kuvittamaan myös kasvikirjoja, joihin tarvittiin kuvia kukkasista ja muista kasveista. Silti niitä arvostetaan. Tajuttiin, että myös vallanpitäjien elämä on katoavaista, Tuominen sanoo. Värikästä kukkaloistetta Näyttelyn viimeinen sali esittelee kukkamaalauksia
Lähes parintuhannen neliön hallissa on pääosin Keski-Euroopasta maahantuotujen antiikkiesineiden joukossa myös paljon muuta sisustukseen sopivaa. Olin ehtinyt jo muuttaa pois asunnosta, kun omistajat kysyivät, lähtisinkö vetämään toimintaa. Antiikkitukun nettisivuilla on kuvat myytävistä esineistä, mutta ei hintoja. Sisustajien aarreaitta Antiikkitukussa tehdään kaikki vähän eri tavalla. Olen sen verran vanhan liiton mies kaupanteossa, että tykkään neuvotelHollolan Miekkiössä, aivan nelostien tuntumassa, sijaitsee aarreaitta, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Yleensä ihmiset haluavat nähdä tavaran ennen ostoa. – Vuokrasin teollisuushallin talonmiehen asunnon, kun muutin pois kotoa. Jonain päivänä hän voi lahjoittaa kaapin lapsenlapselleen ja kertoa ostaneensa sen ensimmäiseen omaan asuntoonsa, Jaakko Kemppainen hehkuttaa ajatusta. Autoin hallissa olevan antiikkiliikkeen pitäjiä ajan kulukseni ja pikkuhiljaa tavarat alkoivat kiinnostaa aina vain enemmän. Perusteluina oli, että hän halusi jotain sellaista, mitä ei ole muilla. Lauri (vasemmalla) ja Jaakko Kemppainen palvelevat asiakkaitaan isolla sydämellä. – Moni nuoripari tulee hakemaan meiltä esimerkiksi ison vaatekaapin pieneen kaksioonsa. Täältä on turha tulla hakemaan pölyttyneitä antiikkihuonekaluja. Vanhan liiton kauppamies Hintataso on yksi Antiikkitukun vahvoja kilpailuvaltteja. Suurin osa Antiikkitukun asiakkaista tulee pääkaupunkiseudulta. Palvelu on se, millä haluamme erottautua kilpailijoista. Palvelulla erotutaan Jaakko Kemppainen vetää yritystä apunaan veljensä Lauri Kemppainen. Sillä tiellä tässä nyt ollaan, kahdeksan vuotta Antiikkitukun ”yleismiehenä” toiminut Kemppainen kertoo. – Laurin kanssa kuljetamme huonekalut asiakkaille ja asennamme yleensä kristallikruunutkin kattoon. A ntiikkitukku on piristävä tuulahdus uuden aikakauden antiikkikauppaa. – Vanhoja tavaroita ostetaan vähemmän netistä. Nuoren miehen polku antiikkiesineiden maailmaan on aivan oma tarinansa. Se on myös meidän etu, koska myymämme huonekalut ovat hyväkuntoisia ja siistejä. – Joka puolelta kuulee viestiä, että antiikkikauppa ei tällä hetkellä käy. Kuvia kyllä katsellaan ja verrataan hintoja, mutta kaupat syntyvät täällä myymälässä. – Minulla on ajatusmalli, että myydään paljon pienemmällä katteella kuin toisinpäin. – Kerran myin nuorelle opiskelijamiehelle 1900-luvun alun vaatekaapin. 38 – Ranskalaisessa 1910-luvun kaapissa on fasettihiotut peilit, kertoo Jaakko Kemppainen. Liikkeessä olevien huonekalujen hintalappuja silmäillessä huomaa, että hinnat ovat erittäin asiakasystävällisiä. Nuoret ovat rohkeita sisustajia ja uskaltavat yhdistää uutta ja vanhaa. Se on meiltä pieni työ, mutta asiakkaalle kuitenkin iso asia. Meillä on kuitenkin kauppa käynyt, kun vain jaksaa kovasti tehdä töitä, kertoo yksi Antiikkitukun omistajista Jaakko Kemppainen. Erityistä on paikan palvelu, joka on siirtynyt totutusta uudelle vuosikymmenelle. Jo ihan siitä syystä, etteivät lähinnä Keski-Euroopasta tuodut esineet ehdi kovin kauaa liikkeessä vanheta. Pienessä tilassa riittää yksi iso, näyttävä antiikkihuonekalu
Pariskunnan suunnitelmissa on rakentaa remontin yhteydessä makuuhuoneen yhteyteen hieman ylellisempi kylpyhuone. Huonekaluja myös ruiskumaalataan valkoisiksi, mustiksi ja jopa hopean värisiksi asiakkaan niin halutessa. – Olen muun muassa sisustanut useita huoneistoja valkoiseksi maalatuilla antiikkihuonekaluilla, Kemppainen kertoo ja näyttää todisteeksi yrityksen Facebooksivuilta kuvan upeasta kokonaisuudesta. Ja kertoa, mitä hinta pitää sisällään. – Tämä on esineille parasta mahdollista kierrättämistä. Huonekalut parhaimmillaan käyttöesineinä Kuin tilauksesta paikalle saapuvat Milla ja Petri Saari. Kemppainen korostaa, että kunnioittaa alan perinteitä sekä esineitä, mutta aina ei tarvitse tehdä niin, kuin on aina ennen tehty. la asiakkaan kanssa hinnasta. ?. Myymälän valikoimasta löytyy heti sopivalta tuntuva, ranskalaista alkuperää oleva senkki. – Maalaus tuo huonekalulle uuden elämän. Maalatut antiikkihuonekalut Huonekalujen tuunaaminen ei jää ainoastaan kaappien sisustoihin. 39 Vanha, valkoiseksi maalattu kaapisto sopii hyvin vaikka kenkäkauppaan. – Teemme kaappeihin tarpeen mukaan uudet sisustukset. Jaakko Kemppainen muistaa maalauksen lähteneen siitä, kun liikkeeseen tuli myyntiin viisi Antiikkitukussa tehdään kaikki vähän eri tavalla rokokoosenkkiä. Joustavuudesta ja halusta palvella asiakasta, kertoo muun muassa se, että vanhat kaapit saavat Kemppaisten käsissä sellaisen elämän kuin asiakas tahtoo. Olemme asentaneet vanhojen kaappien sisään jopa Elfa-koriratkaisut, kun asiakas niin halusi, Kemppaiset paljastavat. Täytyy muistaa, että nämä eivät ole kuitenkaan kansallisaarteita, vaan käyttöhuonekaluja. Yksi senkeistä päätettiin maalata valkoiseksi, ja se myytiin ensimmäisenä
Tälläkin hetkellä meillä on menossa kauppa noin sadan talonpoikaiskaapin ostosta. Myymälä pysyy mielenkiintoisena, kun tavaraa on paljon ja se vaihtuu usein. Meillä on onneksi paljon asiakkaita, joilla on selkeä näkemys huonekalujen monipuolisista käyttömahdollisuuksista. Näyttävä kristallikruunu on yli kaksi metriä korkea. käyttöesineinä. Vuonna 1947 niihin on istutettu pronssiset patsaat, kertoo Jaakko Kemppainen. Vaatekaapit tekevät kauppansa Parhaimpina vuosina Antiikkitukku on tuonut tavaraa Euroopasta jopa 15 kontin verran. Nykyään pyritään ostamaan sitä, mikä menee nopeasti kaupaksi. Hopeamaalilla ruiskumaalattu vanha senkki on huoneen katseenvangitsija. 40 Jaakko Kemppainen on suunnitellut yhteistyössä kristallikruunutaiteilijan kanssa näyttäviä kristallikruunuja. Vanhat antiikkikaapit uusissa asuissaan. – Tämä on juuri loistava esimerkki siitä, kuinka nämä huonekalut ovat parhaimmillaan. Marmoripinta on lisäksi lakattu, jolloin se kestää hyvin kylpyhuonekäytössäkin. – Ranskalainen puleeraus antaa senkille erityisen kiiltävän ja ainutlaatuisen pinnan. – Ostamisesta on tullut vaikeampaa. – Ranskalaiset pöydät ovat 1870-1880-luvun tuotantoa. Lauri Kemppainen esittelemässä Milla ja Petri Saarelle ranskalaista alkuperää olevaa senkkiä. Myös talonpoikaisesineet vaihtavat helposti omistajaa. – Tämä voisi sopia täydellisesti kylpyhuoneeseen tassuammeen kanssa, Milla Saari suunnittelee. Tällä hetkellä vaatekaappien lisäksi liikkuu todella hyvin kristallikruunut, ruokailuryhmät, senkit, pikkulipastot ja matot
– Olen suunnitellut yhdessä kristallikruunutaiteilijan kanssa muutamia kristallikruunuja ajatellen asiakkaidemme tarpeita. Se on mahdollista, kun viitsii palvella ja tykkää työstään. – Näiden kahdeksan vuoden aikana reklamaatiot ovat jääneet lähes olemattomiksi, koska suunnittelu tehdään aina yhdessä asiakkaan kanssa. Jaakko Kemppainen kaivaa tietokoneelta kuvan, jossa hän ja Lauri vinssaavat vanhaa vaatekaappia ikkunan kautta talon toiseen kerrokseen. Suomessa on myös useita ravintoloita, jossa on huonekaluja mattoja myöten Antiikkitukusta. Se on ainoa tapa menestyä. – Myydessä lupasin, että kyllä ne kaapit saadaan sinne yläkertaan. Antiikkitukku sisustaa yksityiskotien lisäksi myös yritysten tiloja. . On mukavaa, kun on käyty viemässä asiakkaalle jotain ja hän soittaa myöhemmin ja pyytää katsomaan jotain sopivaa eteiseen. Meillä on yhteistyökumppanina taiteilija, joka valmistaa ne täällä Suomessa tsekkiläisistä prismoista. – Erään kenkäkaupankin kaapit ovat vanhoja hyllykaappeja ja näyteikkunassa on chippendale sohva. – Myimme äskettäin hieman alle kaksi metriä korkean kruunun, joten ajattelin, että kokeillaan menisikö vielä vähän isompi kaupaksi. 41 Lastenhuone on sisustettu kokonaisuudessaan vanhoilla, valkoiseksi maalatuilla kalusteilla. Työtä isolla sydämellä Jaakko Kemppainen korostaa useampaan kertaan tekevänsä tätä työtä isolla sydämellä. – Palvelulla tätä kauppaa täällä tehdään, vaikka tänä päivänä yhden kaupan eteen onkin tehtävä paljon enemmän töitä kuin ennen, Jaakko Kemppainen toteaa. Ensin palvellaan vanhemmat ja myöhemmin lapset ja toivottavasti vielä lapsenlapsetkin. Luottamus pitää ansaita. Se pidetään mikä luvataan Halu palvella ja tehdä työnsä hyvin, kantaa myös hedelmää. Antiikkitukun tapahtumarikasta yrittämistä voi seurata myös Facebookissa ja Instragramissa nimellä Lahden Antiikkitukku. Muuta mahdollisuutta ei sitten ollut, kun kaapit eivät taipuneetkaan rappusissa, Kemppainen nauraa. – Tarkoitus olisi tehdä tätä eläkepäiviin asti, joten haluan tehdä omaa polkuani. Korkeutta sillä on 2,10 metriä. Ja taas paljastuu Suomen nuorimpiin antiikkikauppiaisiin lukeutuvasta Jaakko Kemppaisesta uusi piirre. Suurin myynnissä oleva kristallikruunu on halkaisijaltaan 1,6 metriä. Teksti: Soili Kaivosoja Kuvat: Soili Kaivosoja ja Antiikkitukku
42 Antiikkija taidekirjoja ei löydy marketeista Erikoiskirjat löytyvät netistä Netissä toimivan Suomen Antiikkija Taidekirjat Oy:n valikoimissa on yli tuhat antiikki-, taideja keräilykirjaa. Valikoimaa täydentää Fiskarsissa sijaitsevan Cafe Antique, joka on varsinainen tietokirjallisuuden aarreaitta.
Myynnissä olevat kirjat ovat suurimmaksi osaksi suomalaisten kustantajien teoksia. Myynnin määrässä ei ole havaittavissa ero entiseen, vaikka kirjojen hinnat ovat tulleet alaspäin. Kirjassa tieto on aika lailla selkeää ja helposti löydettävissä toisin kuin netissä, missä tieto on hyvin hajanaista ja luotettavuuskin vähän niin ja näin. Siitä huolimatta hyviä ja hienoja kirjoja ostetaan entistä vähemmän. – Netti on vaikuttanut lukutottumuksissa enemmän lukukirja puolella kuin tietokirjapuolella. – Aikaisemmin kustansimme jonkin verran myös lasi-, huonekaluja posliinikuvastojen näköispainoksia. – Hinnat ovat tippuneet keskimäärin todella paljon. Kirjojen liikkuvuus on hyvä Antiikkitaideja keräilykirjojen liikkuvuus on edelleen hyvää. Pääasiassa asiakkaamme ovat yksityishenkilöitä, mutta jonkun verran myymme kirjoja myös museoille sekä kirjastoihin, Pertti Sundström kertoo. Eniten myydään 20 euron molemmin puolin maksavia kirjoja, Sundström on huomannut yrityksessään. Cafe Antiquessa on kolme huonetta täynnä kirjoja. – Alalla on ostettu, myyty ja lopetettu yrityksiä. – Kirjavalikoimamme muokkaa pitkälle myös asiakaskuntamme. – Meille tuli nettimyynti postimyynnin rinnalle vuonna 1997. Kirja-alan kova pyöritys Pertti Sundströmin mukaan kirja-ala on ollut viime vuodet kovassa pyörityksessä. Jopa legendaarinen Akateeminen kirjakauppa vaihtoi hiljattain omistajaa. Pertti Sundström myy netissä antiikkitaideja keräilykirjoja, joiden liikkuvuus on edelleen hyvä. Kirjakauppaverkosto on vähentynyt viime vuosina aika radikaalisti erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Sen vuoksi erikoiskirjat, joita ei ole myynnissä marketeissa, tilataankin netin kautta meiltä. Voi mennä helposti parikin tuntia, ennen kuin netistä löytää tarvitsemansa tiedon. Tarjolla on jonkun verran myös Englannista ja Yhdysvalloista tuotuja teoksia. ?. 43 P ertti Sundströmin vuonna 1990 perustama Suomen Antiikkija Taidekirjat Oy on erikoistunut antiikki-, taideja keräilykirjojen nettimyyntiin. Netti on ollut hyvä väline asiakkaiden saavutettavuuteen. Toinen merkittävä tekijä on kirjojen hintojen tippuminen
Se onkin oikea tietokirjallisuuden aarreaitta. Aiemmin Pertti Sundström kiersi kirjoineen myös messuilla ja erilaisissa tapahtumissa lähes joka viikonloppu. Messumyynti jäänyt Tämän hetken hyllyssä olevista helmistä Sundström mainitsee muun muassa Muotoilun aarteet -sarjan teokset suomalaisista tuoleista ja suomalaisista valaisimista sekä juuri painosta tulleesta suomalaisista koruista. – Kirjat liikkuivat siksi hyvin. Suomessa tosin yrityksen perustaminen on huomattavasti helpompaa kuin sen lopettaminen, 66-vuotias Pertti Sundström toteaa. Kun Pertti Sundström perusti yrityksensä, oli erikoiskirjojen tarjonta vielä varsin olematonta. Suurin osa esineistä on myös myytävänä. – Myös ikä on tehnyt tehtävänsä. – Lähetyskulut ovat Suomessa tosi isot. Jos kirja maksaa 20 euroa, niin postitus voi olla saman verran. – Taidekirjojen myynti on hieman nuutunut vuosien varrella. Tietokirjallisuuden aarreaitta löytyy Fiskarsista. 44 – Monet kirjat ovat jo syntyessään tarjouksessa, Sundström naurahtaa. – Talviaikana kylän kahvilat vuorottelevat aukioloaikojaan, Pertti Sundström muistuttaa. Cafe Antique on aarreaitta Sundströmin pojat, Oskari ja Samuli Sundström vetävät Fiskarsissa kirjakahvila Cafe Antiqueta, joka löytyy kellotornirakennuksesta keskeltä Fiskarsin ruukkimiljöötä. Sundström muistaa, että vaikka 1990-luvulla talouden huippuajat olivat menneet, oli erityisesti antiikkipuolen tiedosta pulaa. Tarkoituksenani olisikin siirtyä hiljalleen eläkkeelle. Ja meillä Suomessahan kirjoissa on arvonlisävero, jota ulkolaisilla kollegoillamme ei ole. – Suomalainen design myy eniten ja sen alan kirjoja viedään jonkin verran myös ulkomaille, erityisesti Japaniin. – Nykyään se on jäänyt. Sen vuoksi Ruotsin tuonti on loppunut käytännössä kokonaan. Ulkomaille myynti ei kannata Tällä hetkellä antiikkija designkirjat ovat kysytyimpiä. – Habitaressa julkaistu Muotojen mestari – Hiort af Ornäs, on myös mielenkiintoinen kirja. Kahvila sai alkunsa antiikkimyymälänä, joten se on sisustettu antiikkiesineillä. Pertti Sundströmin mukaan kirjojen myynti Suomesta ulkomaille on kuitenkin aika hankalaa. Cafe Antique on vuoden ajasta riippuen avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 12 – 16. Sieltä voi ostaa kaikkia meidän kirjojamme, mutta siellä on lisäksi paljon yksittäiskappaleita, mitä ei ole enää missään muualla myynnissä. Teksti: Soili Kaivosoja Kuvat: Oskari Sundström. . – Kirjakahvilan yhteydessä on kolme huonetta varattu kirjoille. Kun kirjojen hinta on laskenut ja messupaikkojen hinta noussut, saavutettiin risteys, joka ei ole enää kannattava. Vähitellen samat kirjat alkoivat tulla suomenkielisinä suomalaisten kustantajien tekeminä. Toki myynti vaihtelee hyvin paljon myös sen mukaan, minkälainen tarjonta meillä kulloinkin on. Sen vuoksi emme ole tehneet englanninkielisiä nettisivujakaan. Kroppa ei oikein tahdo jaksaa roudausta, sillä kirjat painavat aika lailla. – Alussa toimme sen vuoksi paljon kirjoja muun muassa Ruotsista
Teokset herättävät mielikuvia yhteiskunnallisista ilmiöistä ja luonnonkatastrofeista, mutta moniselitteisyydestä huolimatta niitä on helppo lähestyä. – Sateenkaaren tarkoituksena on tuoda värin iloa ihmisten arkeen. T2H:n rakennuksissa on nähty taidevaikutteita usein aiemminkin. Sateenkaari korostaa Kivistön vaihtelevia kaupunkitiloja ja tuo siihen vahvan ja omintakeisen kokonaisuuden.. Myös Vantaan Kivistössä kaikkeen asuinrakentamiseen kytkeytyy ympäristötaide, ja tuntui luontevalta jatkaa onnistunutta yhteistyötä täällä, kertoo T2H Rakennus Oy:n toimitusjohtaja Henri Huhdanpää. Suuri merkitys on rakennusten kauniilla julkisivulla ja lähiympäristöllä. Yrityksen tavoitteena on rakentaa koteja, joissa viihdytään. Kansainvälistä huomiota Kaarina Kaikkonen (s. syyskuuta. miesten pikkutakeista tekemistään installaatioista esimerkiksi teos Tie Helsingin tuomiokirkon portailla. . Teoksen monet värit kuvastavat moninaisuutta, erilaisten ihmisten hyväntuulista ja suvaitsevaa rinnakkaiseloa yhtesössä, kertoo Kaikkonen. Kaikkonen on yksi suomalaisista eturivin taiteilijoista, ja hän on saanut kansainvälistä huomiota installaatioillaan, jotka ovat kooltaan ja vaikutukseltaan monumentaalisia, mutta materiaaleiltaan maanläheisiä. 28.3.1952 Iisalmi) on suomalainen kuvanveistäjä, joka tunnetaan mm. – Sateenkaari korostaa Kivistön vaihtelevia kaupunkitiloja tuoden siihen vahvan ja omintakeisen kokonaisuuden pienen julkisen aukion reunustalle. Useat Kaikkosen teoksista on tehty kierrätetyistä arkiesineistä, joiden merkitys voi nousta väkijoukkomaisesta anonyymiy destä tai toisaalta henkilökohtaisuudesta. Kaarina Kaikkosen Sateenkaari-teos sijaitsee kerrostalojen julkisivussa Vantaan uudella asuinalueella Kivistössä. Teos korostaa vaihtelevia kaupunkitiloja – Kaikkonen teki aiemmin Tampereen Vuoreksessa T2H:n kohteisiin vanhoista suksista teoksen Sisulla noustiin, joka julkistettiin kesäkuussa 2015. 45 Kaarina Kaikkosen Sateenkaari julkistettiin Kaarina Kaikkosen uusin teos Sateenkaari julkistettiin T2H:n kutsuvierastilaisuudessa Vantaan Kivistössä perjantaina 16. Muutenkin on ollut ilo seurata kansainvälisestikin arvostetun taiteilijan ja hänen suomalaisen arkkitehtityöparinsa, Matti Mastosalon saumatonta työskentelyä hyvän arkkitehtuurin ja viihtyisän asuinympäristön hyväksi, kertoo Vantaan kaavoituspäällikkö Lea Varpanen. K uvanveistäjä Kaarina Kaikkosen polttomaalattu alumiiniteos Sateenkaari sijaitsee T2H Rakennus Oy:n urakoimien kerrostalokohteiden julkisivussa Vantaan uudella asuinalueella Kivistössä, osoitteessa Jaspiskuja 18 (Asunto Oy:t Vantaan Senga ja Polka)
kukaupunkiin oli kyllä häkellyttävä! Merellisyys tietysti yhdistää, mutta muutoinkin täällä ihminen kuuluu yhteiskuntaan ihan toisella tavalla kuin pääkaupunkiseudulla. Tyttäret asuvat Kauniaisissa ja Espoossa, jonne ei ole pitkä matka bussilla eikä autolla. Noin 136 valoisaa neliötä kahden korttelin päässä torista, meren rannalla, pari sataa metriä Merikeskus Vellamosta, on isohkollakin paatilla seilanneelle eläkeläiselle melkeinpä unelma. Sisäoven päällä on Suomen Pankin puuseppänäkin toimineen Kalervo-isän saama SP:n leijonavaakuna puisena kohokuvana. Sivuseiniä kaunistavat vanhat ryijyt sekä mm. Kari Rämällä on parveke ainutlaatuiselle sisäpihalle, jossa ei kukaan häiritse. Ei niinkään katsota, mitä hyötyä vastaantulijasta tai tutusta on, vaan kohdataan ihmisenä, Rämä kuvailee. Ja asunnon hintakin oli maltillinen, ihan eri maailmasta kuin Helsingissä. Vasemmalla 1912 valmistunut jugendtalo. Hän käy arkipäivittäin torilla, jossa kokoontuvilla hengenveljillä on syvällisiä keskusteluja. Siitä on nyt viisi vuotta. Siinä on nykyisin muun muassa hotelli ja galleria. – Yhteiskunnan aktiiveja kaikilta laidoilta, hän luonnehtii. Lapsen lanteista se alkoi Kadulta nousevan puuportaikon reunatasanteet täyttävät erilaiset taidemitalit. Talohan on siirretty viereiseltä Satamakadulta, jolle 1912 valmistui komea jugendin edustaja Tukkukaupantalo. Oikealla vanha Kotkan Tukkukauppa Osakeyhtiön talo, jonka kerroksissa toimii nykyisin naisten kuntosaliyritys. ?. talon pohjapiirros. – Ja se ilmapiirin muutos pääkaupunkiseudulta tänne pikKari Rämä elää kauneuden keskellä Ruotsinsalmenkadun puutalo vuodelta 1897 on kuin luotu antiikin tyyssijaksi. Rämän nykyisessä asunnossa on aiemmin toiminut muun muassa kaksi ravintolaa. 46 A ika pitkään minä etsin, itse asiassa peruskorjattavaa hirsitaloa, mutta sitten tuli vastaan tämä aarre, ja olin heti myyty, kertoo Teollisuusvakuutuksesta eläkkeelle jäänyt Kari Rämä, 68. Vastapäätä sijaitsee myös Olavi Heinon ateljee. Talon löysi Kotkasta helsinkiläissyntyinen Kari Rämä, ja hänestä tuli varmaan positiivisin kotkalainen kaiken keräämänsä kauniin ja välittävän yhteisön keskellä. – Ja Kotkassa on myös paljon kulttuuria kesällä sekä talvella. Tänne on mahtunut kaikki hänen keräämänsä kaunis tavara. Kun menet ovesta 10 metriä, vastaan tulee ihminen, jonka kanssa syntyy juttua
Teekkarilakkikin lepäilee salongin keppivalikoimalla, josta löytyy myös biljardikeppi. Kuvassa on mukana myös Olavi Heinon isä Eino.. Kari Rämän silmää hivelee tämä viime aikaisiin ostoksiin kuuluva pronssipatsas, jonka rintoja kolmivuotias lapsenlapsikin kävi hyväilemässä. 47 Kävelykepit ovat Rämän mielestä kivoja. Kun entinen chippendalekalusto viertyi, Kari Rämä päätyi neutraaliin valkoiseen sohvakalustoon, joka ei häiritse asunnon jugendtyylisiä huonekaluja. Seinällä on Olavi Heinon löytämä Jorma Blomqvistin valokuva 1960-luvun aamuheräämisestä Kantasatamassa. Art Nouveautyylinen Pina Luga on taattua J.B.Deposee Paris -tuotantoa. Nimi viittaa Rämän työroolin tärkeyteen. Tulenjohtaja-kuparihylsy on 50-vuotislahja vuodelta 1998
Pankkitäditkin oppivat pistämään sivuun vanhoja lantteja ja myymään ne raha-arvostaan minulle, Rämä muistelee. Kirkonkellomaista soittoääntä mikään ei ole tuhonnut. Mitalit ovat lähellä aihepiiriä, mistä Kari Rämän keräily alkoi. Runsasta keittiöön asti Sisääntulosta oikealle on antiikilla sisustettu makuuhuone, vastaseinällä saniteettitilat saunoineen, vasemmalla isännän antiikintäyteinen salonki. Hella Wuolijoen kalusto sytytti – Sen täytyi olla 1980-luvun lopulla tämä Hella Wuolijoen Iitin Marlebäckin kartanon kalusto, joka käynnisti isomman keräilyn, Kari Rämä muistelee. – Sain alakoululaisena jostakin joitakin lantteja, ja innostuin etsimään lisää. Ruokailuhuoneen siivouskaappi on entisen kaakelitai pönttöuunin paikalla peitettynä komealla punaisella puuovella, jollaiset asunnossa lienevät perua jostakin ravintolasisustuksesta. Tekstiilejäkin Rämä on mielellään ostanut, sellaisia, jotka sopivat kalusteisiin. Nyt kalustolla on ruokailuhuone keittiön ja olohuoneen sisäänkäynnillä, mutta isännällä ei ole tietoa tammikaapin ja kaappikellon muusta historiasta. 48 Mikä esine on rakkain. Kari Rämä nostaa esiin tämän Somerniemeltä hiljattain ostamansa valurautaisen reliefin, jonka aiheessa pariskunta nuuskaa – liittyy Ranskaan ja sadonkorjuuseen. Eihän minulla ollut sopivaa asuntoa, joten kalusto joutui varastoon. Ortodoksisia esineitä on kertynyt Venäjän ja Viron kierroksilta sekä yksi ystäväperheen rouvan tekemä ikoni. Puutalon porraskäytävän sivutasanteet ovat täynnään taidemitaleja. – Ison pöydän valkoinen liina on käsityötä Venäjältä tai Virosta, eikä Suomessa näin suuria liinoja löydykään, hän toteaa. – Kaappikellon taulun lasi on mennyt jossakin vaiheessa rikki, ja olen kuullut, että se olisi ollut evakkotaipaleen vaurioita. Oven ja kaapin väliin jää yksi asunnon paikoista ortodoksisuudelle, jonka kaunis tyyli Rämää miellyttää. – Tinkasin pyydetystä hinnasta pois puolet, joten sain ison ruokapöydän tuoleineen, komean puukaapin ja kaappikellon jollakin silloisella 5000 markalla. Aloin kiertää ja vaihtaa lantteja siinä missä muut koululaiset keräsivät erilaisia merkkejä. Mitalien armeija jatkuu olohuoneessa Kauko Räsäsen mitalien kokoelmana takkapuuarkun päällä, josta ne joutuvat väistymään, kun Rämä syksyllä sytyttää tunnelman luojaksi olohuoneen takan. – Ikonin olen ostanut Venäjältä, lampukka löytyi Virosta... Niinpä puusepän pojalla oli myydä opiskeluaikaan parhaita lanttejaan rahoittaakseen harrastuksiaan, kuten balettia ja urheilua. Ikonit ovat aina kiehtoneet Kari Rämää
Olohuoneen ihanan valaisimen löysi Olli Lindfors, joka on käynyt täyttämässä Kari Rämän toiveita. 49 Olohuoneen kulmaikkunan vastavalossa piirtyy purjelaivan pienoismalli, isännän lempituolin ja sohvan välissä. ?. Kodissa on runsaasti monenlaista merellistä esineistöä. Tästä Hella Wuolijoen ruokasalikalustosta alkoi varsinaisesti Kari Rämän laaja keräily. Nyt kalustolla on arvoisensa tilakin. Se on jostakin kuolinpesästä, venäläistä alkuperää. Kari Rämä kiinnittää huomion myös kaappikellon ja kaapin välissä olevaan uuninkipinäsuojaan, jossa taustakuva on maalattu kankaalle ja Väinämöinen ommeltu
– En ole lähtenyt ostamalla ostamaan, vaan huutokaupoissa kierrellessäni olen hankkinut, kun hinta on ollut oikea ja esineelle on löytynyt paikka. Merellistä tunnelmaa Merellisyys luo leimansa koko kotiin. – Helsingissä elettiin lapsesta asti hektisiä aikoja, ja oli helppo päästä kouluun – toisin kuin olisi ollut jossakin maaseudulla, puunjalostuksen diplomiinsinööri tuumii. – Vanhat huonekalut ovat aliarvostettuja, eikä tietystä suomalaisesta taiteesta makseta sitä mitä pitäisi. Kirppistavaroiden hinnat ovat nousseet mutta arvotavaroiden laskeneet. Keittiön valkoisessa kaapissa on yli 200 keittokirjaa, joista ”jokainen on tarpeellinen, kun siinä on yksikin resepti, jota käytetään”, kuten isäntä sanoo. Antiikin kodiksi ei parempaa voi löytyä kuin tämä puutalo vuodelta 1897. Miehen seurallinen ja iloinen olemus ei oikein viittaa helsinkiläisyyteen... . – Se oli seuranani työpaikallani melkein 20 vuotta, mutta nyt kotona kauneuden lisänä. Se elää monissa tauluissa ja esineissä, joista näyttävin kolmimastoisen purjelaivan pienoismalli on merelle avautuvan kulmaikkunan alla. Rämällä on kauniita antiikkisia, ihan toimivia kattovalaisimia, mutta hän käyttää niitä tosi harvoin, koska pitää sivuttaisesta tunnelmavalosta. Juurien kaipuuta. Merellistä tunnelmaa täydentävät jokaisessa ikkunassa yötä päivää valaisevat lampetit. Onhan se aikamoinen pölynkerääjä..., Rämä toteaa. 1900-luvun alun kirjoituspöytineen, kirjastoineen ja runsaine kauniine pikkuesineineen. Keittiökaappien päällä on eri kokoisia kuparikasareita – ja isältä peritty luuliimapata, jonka luun sulatuksen liima-aineeksi Kari-poika muistaa pahanhajuisena. – Minulla Helsingissä syntyneenä ei ole juuria juuri missään sillä tavalla kuin pikkukaupungeista lähtöisillä ihmisillä, Rämä myöntää. – Hintoihin vaikutus on kahtalainen. Teksti ja kuvat: Terttu Iiskola. – Saati että olisin päässyt sisareni kanssa harrastamaan balettia Elsa Sylvestersonin ja Seija Simosen ohjauksessa... Vastaako keräily johonkin Kari – En ole lähtenyt ostamalla ostamaan, vaan huutokaupoissa kierrellessäni olen hankkinut, kun hinta on ollut oikea ja esineelle on löytynyt paikka. Kuinka monta kerrosta yhdestä ihmisestä löytyykään! Huutokauppakeisari on vaikuttanut Mikä on ollut Huutokauppakeisari-ohjelman vaikutus antiikkija keräilyalaan Kari Rämän näkökulmasta. Kotkassa Rämän kodin sisustuksen ovat osallistuneet sisäpihassa vastapäätä ateljeeta pitävä Olavi Heino ja antiikkikauppias Olli Lindfors. Rämän juurien kaipuuseen. – Vaikutus on kyllä nähtävissä. – Jos jonkin kokisin semmoiseksi, mistä olen eniten perinyt, niin kyllä se on Nurmeksesta maailmalle lähtenyt äidin isä ja Voikkaalla syntynyt Kalervoisä – siis karjalaisuus. Taustalla Satamakadun Tukkukaupantalo. – Isukki tekee ruoat tyttären valmistujaisiinkin taas... Olohuoneesta saunan nurkalta oikealle avautuu keittiö, jossa on söpö yksityinen parveke Kotkan suojeltujen talojen sisäpihalle. – Minua kiinnostaa halpakin kaunis. Hintatietous on levinnyt, ja ihmiset ovat tulleet uteliaiksi. – Ei mulla mitään rikkauksia ole, Kari Rämä kuitenkin sanoo. Alusten pienoismalleja asunnosta löytyy muitakin. 50 Talon rakennuspiirustukset 1900-luvun alusta, jolloin talo soviteltiin viettävälle Ruotsinsalmenkadulle
T eollisuus oli, teollisuus on -näyttely on tuotettu yhteistyössä paikallisten teollisuusyritysten kanssa. 1960-luku. 2016 Componentan Porin valimossa. . Vanha kuva: Rosenlewin valimo, Pori. Mennyttä ja nykyistä työtä paperitehtaan laboratoriossa. Kaupungin ainoa toimiva paperikone tuottaa nykyisin kierrätyskuidusta kartonkia, kun ennen se tuotti sellukuidusta paperia. Kuvan muokkaus Bárbara Lizardo. Rosenlew-museo.. Vaikka teollisuus työllistää enää merkittävästi pienemmän määrän ihmisiä kuin aiemmin, teollisuutta on yhä olemassa. Kuvaparien avulla museokävijät pääsevät vertailemaan nykyaikaa ja menneisyyttä seitsemässä eri tehtaassa. Teollisuus oli, teollisuus on -näyttely 23.9.2017–30.4.2017. Rosenlew-museo, Kuninkaanlahdenkatu 14, Aittaluoto, Pori. Yhtenä lähtökohtana on käytetty vanhoja, jopa sadan vuoden takaisia valokuvia tehtailta. 51 Teollisuus oli, teollisuus on -näyttely Rosenlew-museossa Joulukuussa tulee täyteen kymmenen vuotta siitä, kun kunnostettu Rosenlew-museo Porissa avattiin. Robottitehdas Ulvilassa on vahvasti uudistunut sitten 1970-luvun, jolloin yhtenä ensimmäisistä automaatioteollisuuden tuotteista valmistui säkkirobotti. Avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11–17. Kuva: Pietinen. Museossa on nähtävillä myös Rosenlew-yhtiön toimintaa esittelevä perusnäyttely. / Uusi kuva: Componentan valimo, Pori. Oikealla Esteri Kurki leikkaa käsileikkurilla mallipaloja. syyskuuta avautui näyttely Teollisuus oli, teollisuus on. Suosikkituote 1950-luvulta, Porin Mainio -pata, on näyttelyssä saanut rinnalleen autojen valurautaosat, joita Porin Isosannassa valmistetaan nykyään. Näyttelyssä ovat esillä rinnakkain uudet ja vanhat tuotteet, entiset ja nykyiset tehdasnäkymät sekä tuotantoprosessit. Kuvien esittämille paikoille ja työvaiheille on etsitty vastinparinsa nykyisyydestä, ja dokumentoitu ne videokuvaamalla. 1940-luku. / Uusi kuva: Corenson laborantti leikkaa näytepaloja kartongista v. Kuusipuu jalostuu Aittaluodossa yhä sahatavaraksi, mutta Porissa valmistettuja puulaatikoita ei enää ole markkinoilla. 23. Mennyttä ja nykyistä valimotyötä rinnakkain. Mukana ovat olleet Cimcorp Oy, Corenso United Oy Porin kartonkitehdas, Componenta Pori, Pori Energia, RKW Finland Oy, Sampo-Rosenlew Oy ja UPM:n Seikun saha. Silti täällä edelleen sahataan, valetaan, valmistetaan ja tuotetaan kuten jo sata vuotta sitten. Kuva: Sven Raita. Se juhlistaa sekä museon pyöreitä vuosia että pian alkavaa Suomi 100 -juhlavuotta. Suosikkituote Mainio-pata esillä Vertailua voi tehdä myös tuotteiden ja raaka-aineiden suhteen. Kuva: Mika Haavisto. 2016. Rosenlew-museo. Rosenlew-museo. Alun perin Rosenlew-yhtiön tehdasmuseona tunnettu museo uudistui Porin kaupungin ja Satakunnan Museon isännöimänä. Keernoittaja työskentelee v. Keernan laitto. Kuva: Mika Haavisto. Kuvan muokkaus Bárbara Lizardo. Teollisuuden palveluksessa työskenteli Porin seudulla 1950-luvulla noin 10 000 henkilöä, nykyään noin puolet vähemmän. Vanha säkkirobotti ”Roope” on saatu esille näyttelyyn. Yötä, päivää syntyy lautaa, lankkua, auton osia, energiaa, muovikalvoja ja -säkkejä, leikkuupuimureita, kartonkia, robotteja sekä monia muita tuotteita. Vanhassa kuvassa vasemmalla Helmi Nurmi työskentelee paperin puhkaisulujuutta mittaavalla kojeella
Lehmukset lahjoitti 1800-luvulla kauppias Paul Sinebrychoff. Hautausmaalta löytyy myös toinen toistaan hienompia veistoksia. Ortodoksinen hautausmaa ei ole yhtä tunnettu kuin vieressä sijaitseva Hietaniemi, mutta vähintään yhtä koristeellinen. Sen haudoilla on paljon näyttävää ja. Käytävää pitkin kulki ruumissaatot kohti Helsingin Hietaniemeen on haudattu lukuisia tunnettuja henkilöitä. Teimme taidekierroksen hautausmaalle. Taideretki hautausmaalle ortodoksisen hautausmaan kappelia. 52 K omea lehmuskäytävä kulkee halki Lapinniemen
kasvaa sammalta, penkit ovat ruostuneet puhki vuosikymmeniä sitten, vanhoista hautakivistä ei saa selvää ja osa niistä on jo kaatunut. Walter Runebergin hautaveistos. korkeatasoista taidetta. Ristiä kuvaava reliefi löytyy myös Schilkinin haudalta. Kullattuja enkeleitä ja valokuvin koristeltuja hautakiviä. Hänen hautakivensä on melko vaatimaton verrattuna ympäröiviin tyyliteltyihin hautoihin. Nina Sailon vieistämä Rukoilija-patsas ortodoksisella hautausmaalla. Siellä on todellista vanhan hautausmaan tuntua. Kirkon seinät on koristeltu Ina Collianderin mosaiikki-ikoneilla. Vanhan hautausmaan tuntua Ortodoksisen hautausmaan jälkeen ylitetään katu ja päästään Hietaniemen hautausmaan niin sanotulle Vanhalle puolelle. Suuren hautakiven jalustasta löytyy signeeraus, jonka mukaan hautapatsaan on tehnyt Kalervo Kallio 1953-1955. Samassa korttelissa lepää taiteilija Helene Schjerfbeck. Samaan hautaan on haudattu hänen vaimonsa, kirjailija L. Ikoneiden keskellä on Arabian tehtailla uransa luoneen taiteilija Michael Schilkinin tekemä keramiikkareliefi. Kivenheiton päässä on säveltäjä ja kapellimestari Leevi Madetojan hauta. Pieni poika Tove Janssonin ja isänsä Viktor Janssonin haudalla. Hautakivien päällä. Nina Sailo teki myös hautausmaalla olevan Pyhän Eliaan kirkon edustalle Rukoilija-patsaan. Aivan Mechelininkadun aidan vieressä on sankarihautausmaa, jonka laidalla on taiteilija Nina Sailon tekemä Pro Patria -muistomerkki nimeltään Vapahtaja sotilaiden lohduttajana. Stigell veisti muun muassa Haaksirikkoiset-patsaan Helsingin Tähtitorninmäelle. Saavumme sisään takaportista, jonka vieressä on kuvanveistäjä Robert Stigellin hauta. Onerva. Se on vuodelta 1968. Vuonna 1907 kuolleen Stigellin hautaa koristaa jylhä näköispatsas, jonka on tehnyt Viktor Jansson. 53
Janssonin hautaa koristaa hänen isänsä Viktor Janssonin tekemä veistos. Hovineiti Aurora Karamzin on haudattu aivan Lapinlahden tietä reunustavan aidan viereen. Taiteilija Ville Vallgrenin veistämän muistomerkin väitetään olevan hautausmaan suurin marmorilohkare. Enkeliä kuvaavan muistomerkin on tehnyt kuvanveistäjä Walter Runeberg. Karamzinin lähellä, käytävän toisella puolella on Hugo Simbergin hauta. ja R. Viktor on haudattu samaan hautaan tyttärensä kanssa. Vuonna 1907 Napolissa kuollut Becker-Bei ehti taistella muun muassa Marokossa, Meksikossa ja Egyptissä. Simberg kuvasi maalauksissaan usein kuolemaa, joten hyvin luontevasti hänen hautakivensä sai koristeeksi pienoispatsaan Kuolema kolkuttaa. 54 Vaikuttavia erikoisuuksia Beltel Hintzen hauta on Vanhan puolen korttelissa 12. Edelfeltin hauta on hyvin pelkistetty. Kohti Taiteilijainmäkeä Matka jatkuu kohti Hietaniemen Vanhan alueen itäreunalla sijaitsevaa Taiteilijainmäkeä. Haudassa lepää vaimoineen sotilas nimeltä BeckerBei. Taiteilijainmäki on kenties Hietaniemen tunnetuin nähtävyys. Patsaan miekkaan on kirjoitettu Becker-Bein kirjallinen salanimi Ilmarinen. Sitä ennen tulee vastaan vielä muutama kiinnostava kohde. Sama veistos löytyy Helsingin Kaisaniemen puistosta suuremmassa koossa. Veistoksen teki belgialainen taiteilijapari A. Seuraavaksi eteen tulee eräs hautausmaan erikoisimmista haudoista. Satusetä Zacharias Topeliuksen hauta on Vanhan puolen näyttävimpiä. Kukkulalle on haudattu viisikymmentä taiteilijaa ja viihdemaailman henkilöä Akseli Enkeli komistaa Zacharis Topeliuksen hautaa.. Janssonin kerrotaan käyttäneen patsaan mallina tytärtään Tove Janssonia. Korttelissa 15 ovat vierekkäin Tove Jansson ja Albert Edelfelt. Everts. Hänen hautansa vieressä on Victor Janssonin patsas Convolvulus. Vuonna 1969 kuollut Hintze oli pitkään Taidehallin johtaja ja hän kirjoitti muun muassa laajan Albert Edelfeltin elämäkerran. Samanlainen veistos on Esplanadin puiston suihkulähteessä. Hautakivessä on vierekkäin makaavat mies ja nainen
?. Marsalkka Mannerheim, Sankarihautojen takana. Nina Sailon Rukoilija-veistos. Kuvanveistäjä Walter Runeberg on erittäin näkyvästi esillä Helsingin katukuvassa. Aaltosen kädenjälki näkyy myös Rytin hautamuistomerkissä. Sankarihaudat ja Nina Sailon Vapahtaja sotilaiden lohduttajana -veistos. Kierros on saatu päätökseen. Gallen-Kallelasta ja Eila Hiltusesta Pertti ”Spede” Pasaseen. . Löytyy Mechelininkatua sivuavan aidan vierestä. Alueen sydän on sankarihautojen takana oleva marsalkka Mannerheimin hauta, jonka on suunnitellut Wäinö Aaltonen. Sinne on haudattu muun muassa presidenttejä Urho Kekkosesta Risto Rytiin. Michael Schilkin hauta korttelissa 45. Helene Schjerfbeck, kortteli 7. Runebergin patsaan Esplanadille ja keisari Aleksanteri II:n patsaan Senaatintorille. ?. ?. Haudan päällä kaksi Becker-Bein hauta on Hietaniemen erikoisimpia. Uusi puoli ?. ?. Pyhän Eliaan kirkon seinässä Michael Schilkinin ja Ina Collianderin reliefejä. Taiteilijainmäki, kortteli 21. ?. Tällä kierroksella jäivät kokonaan väliin muun muassa Fredrik Paciuksen, J. ?. Hietaniemen alue ?. Beltel Hintze, kortteli 12 ?. ?. Aurora Karamzin, kortteli 4. Tove Jansson, kortteli 15. Karjalaan jääneiden muistomerkki, kortteli 21. ?. 55 Taidekierros Hietaniemen hautausmailla Ortodoksihautausmaa ?. Vanha puoli ?. Zacharis Topelius, kortteli 21. Pauli Jokinen Kuolema kolkuttaa Hugo Simbergin haudalla. ?. ?. Becker-Bei, kortteli 9. Uudelta puolelta Mannerheimin haudalle Hietaniemen niin sanottu Uusi puoli on tyystin eri maailmasta kuin 1800-luvun hautoja täynnä ollut Vanha puoli. L. Robert Stigell, kortteli 7. Viimeisenä kohteena on hautausmaan niin sanottu Hietaniemen alue. Oskar Merikanto, kortteli 20. Pyhän Eliaan kirkon edustalla. ?. Menneiden sukupolvien muistomerkki, kortteli 20. Risto Ryti, kortteli 25. ?. Hugo Simberg, kortteli 3. Hän on tehnyt muun muassa isänsä J. V. ?. ihmishahmoa kurkottaa kohti taivasta ristin vieressä. ?. ?. Snellmanin, Fanny ChurberginToivo Kärjen, Kaj Franckin, Eino Leinon, Edwin Laineen, Joel Lehtosen ja monien muiden haudat. Albert Edelfelt, kortteli 15 ?. Walter Runeberg, kortteli 19. Hän on näkyväsi esillä myös Hietaniemessä, sillä hänen hautansa on eräs Uuden puolen vaikuttavimmista. Onerva, kortteli 8. Michael Schilkinin ja Ina Collianderin reliefejä ortodoksisen kirkon seinässä.. Hietaniemessä voisi viettää vaikka kokonaisen päivän taiteilijoiden hautojen ja hienojen patsaiden äärellä. Ylösnousemusta kuvaava veistos on hänen itsensä tekemä. Leevi Madetoja ja L. Uudella puolella lepäävät muun muassa Toivo Kuula, Toivo Kärki ja Oskar Merikanto, jonka hienostuneen hautamuistomerkin on tehnyt taiteilija Yrjö Liipola
Lapset toki leikkivät museossa oman vanhempansa tai muun seuralaisensa vastuulla. Kaikkeen saa koskea Mielenkiintoista tutkittavaa löytyy Lasten kaupungista paljon. S enaatintorin kulmalla, Helsingin vanhimmissa kortteleissa sijaitsee siniharmaa Sederholmin talo. Lasten kaupungissa leikkiikäiset ja heidän seuralaisensa pääsevät tutustumaan Helsingin historiaan leikin myötä, itse kokeillen ja yhdessä puuhaillen. Lasten kaupungissa ainutlaatuista on se, että kaikkeen esillä olevaan saa koskea. Lasten kaupungissa voi ihmetellä vanhoja leluja, puuhailla 1700-luvun puodissa ja istua pulpetissa 1930-luvun koululuokassa ja vierailla 1970-luvun mummolassa. Lasten kaupungin vitriineistä voi bongailla eri aikakausien suosikkileluja pikkuponeista mutanttikilpikonniin ja Tähtien sota -hahmoihin.. 56 Sederholmin talossa sijaitsee lasten oma museo Lasten kaupungissa historia tutuksi leikkien Lasten kaupunki on uudenlainen, koko perheen museo, joka kutsuu tutustumaan Helsingin menneisyyteen elämyksellisesti tutkien ja liekkien. Viime keväänä, toukokuussa talossa avautui pienimpien kaupunkilaisten oma näyttely, Lasten kaupunki osana uutta Helsingin kaupunginmuseota. Tämä Helsingin vanhin talo valmistui vuonna 1757
Kuva: Maija Astikainen. Lasten kaupungissa voi myös hypätä hevoskärryihin tai ohjata laivaa 1700-luvun tunnelmissa. Lasten kaupungissa lapset pääsevät tutustumaan Helsingin historiaan. Siellä saa tutkia 1970-luvun arjen esineitä ja katsoa televisiosta menneen ajan suosikkiohjelmia. Sederholmin 1700-luvun puodissa kauppaleikit kukoistavat. 57 . Kansakoulu 1930-luvun tyyliin Lasten kaupungin koulussa leikitään ja tunnelmoidaan 1930-luvun luokkahuoneessa. Kansakoululuokkaan voi elävästi kuvitella tiukkailmeisen opettajan karttakeppeineen. Helsingin kaupunginmuseossa vietettiin 24 tunnin avajaisia 13.-14.5.2016. Lasten kaupungin mummola on kiehtova paikka. Lasten kaupungissa ainutlaatuista on se, että kaikkeen esillä olevaan saa koskea. Lasten kaupungin kansakoululuokassa voi opiskella vanhan ajan malliin. Viikonloppuisin mummolassa on mummo tai vaari kotona. Lasten kaupungissa voi myös leikkiä autoilla tai vaikkapa sisustaa suuren nukkekodin oman makunsa mukaan. Kuva: Maija Astikainen . . Lasten omaan museoon on vapaa pääsy. Kuva: Maija Astikainen . Teatterissa on käsinukkeja sekä hauskoja roolivaatteita ja roolikortteja. . Perheen pienimmille museovieraille on luotu näyttelyyn oma, merellinen leikki, lukuja leponurkkaus. Sederholmin talossa sijaitseva Lasten kaupunki kuuluu Helsingin kaupunginmuseoon
Silloin museon pulpetteihin ahtautuvat nostalgianälkäiset aikuiset. 58 Kaikki museovieraat saavat kokeilla, miltä tuntuu ohjata oppilaita opettajanpöydän takaa tai istua puisessa paripulpetissa. Koulussa voi myös tutustua vanhoihin opetusvälineisiin, kirjoittaa eri vuosisatojen menetelmillä niin hiekkaan kuin rihvelitauluun, rakentaa lukujärjestystä ja tutkia valokuvia Helsingin kouluista. Näyttely on avoinna ma–pe 11–19, la–su 11–17. Kuva: Maija Astikainen Koululaisryhmille suunnatuilla vanhan ajan oppitunneilla jokainen pääsee täitai kynsitarkastukseen.. Koululaisryhmille suunnatuilla vanhan ajan oppitunneilla jokainen pääsee täitai kynsitarkastukseen. Sederholmin talo ja Lasten kaupunki sijaitsevat osoitteessa Aleksanterinkatu 16. Jännittäviä aistikokemuksia antavat kirskuva liitutaulu ja pehmeästi kolahtelevat helmitaulun helmet. Onhan koulun tärkeänä tehtävänä ollut myös opastaa omasta hygieniasta huolehtimiseen. . Kuvat: Helsingin kaupunginmuseo, Maija Astikainen Lasten kaupungin mummolassa ollaan 1970-luvulla. Harmoni soi suosituissa koululauluilloissa. Lasten kaupunkiin on vapaa pääsy
Kuva: Winfrid Zakowski Kollektiivinen muisti, 1980, terrakotta. Teosnimet avaavat nekin toki moninaisia historiallisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Zoltán Popovits – teoksia vuosilta 1966– 2016 Amos Andersonin taidemuseossa, Yrjönkatu 27. Yllättäen silmien ja sitä kautta katsekontaktin puuttuminen aikaansaa levollisen, jopa turvallisen vaikutelman. Sama ilmeetön muotti on taipunut välillä linnun hahmoon, välillä ammoin kuolleen runoilijan muotokuvaksi. Saa koskea Esillä olevien veistosten erilaiset pinnat ja materiaalit kutsuvat katsomisen lisäksi myös koskettamaan. . Anonyymiydessään ajattomien veistosten Zoltán Popovitsin näyttely Helsinkiin äärellä seisova katsoja siirtyy yleisestä yksityiseen tilaan – henkilökohtainen kokemuspohja viimeistelee kunkin teoksen kokonaiseksi. Puu kantava teema Suomessa vuosikymmeniä asunut ja sittemmin synnyinmaahansa Unkariin asettunut taiteilija ei pitäydy tietyssä materiaalissa tai tekniikassa, saati sitten mittakaavassa: näyttelyssä on esillä teoksia miniatyyripronssimaisemista kookkaisiin puuja teräsveistoksiin saakka. Kuva: Winfrid Zakowski. Yleisöopastukset ovat suomeksi keskiviikkoisin kello 17.30 jaruotsiksi maanantaisin kello 16.30. Silmiä vailla olevat tyylitellyt kasvot ovat toistuneet Zoltán Popovitsin tuotannossa aina 1970-luvulta asti. Puu eri muodoissaan on kuitenkin näyttelyn kantava teema, joka elää teoksissa kuolemanjälkeistä elämäänsä niin Pietàn (2016) merenpohjasta nostetussa ikivanhassa laivan kylkipuussa kuin useiden teosten sileäksi kiillotetuissa manteli-, päärynäja eebenpuisissa pinnoissakin. Kuva: Winfrid Zakowski Kainin merkki, 2015, kirsikkapuu. 59 K uvanveistäjä Zoltán Popovitsin näyttely avautuu Amos Andersonin taidemuseossa 14.10. Näyttely avoinna 14.10.2016 –9.1.2017. Erilliselle tasolle on aseteltu muutama puuveistos, joita saa koskettaa myös käydessään näyttelyssä ilman opasta. Näyttelyssä on esillä useita kasvoveistoksia, varhaisimpana Kuin pilvi housuissa (1976) ja viimeisimpänä Houkutuslintunaamio (2016). Amos Andersonin taidemuseon ensimmäiseen ja kuudenteen kerrokseen sekä museon seinien ulkopuolelle Forum Platformille levittäytyvä näyttely esittelee monipuolisen tekijän tuotantoa puolen vuosisadan ajalta. Popovits ei halua selittää teoksiaan liikaa, vaan tarjota katsojalle tiettyjen viitteellisten perussymbolien avulla alustan, jolle tämä voi projisoida omia mielleyhtymiään. Kuva: Winfrid Zakowski Uneksija ja uneksittu, 1988, pronssi. Houkutuslintunaamio, 2016, kuusipuu. Popovitsin (s. Tarjolla on myös näkövammaisille suunnattuja kuvailutulkkausopastuksia. ja jatkuu tammikuulle saakka. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Kuva: Winfrid Zakowski Maljakko, 2010, keramiikka. 1940) retrospektiivinen näyttely on nähty viimeksi 25 vuotta sitten Helsingin kaupungin taidemuseossa. Näyttelyyn järjestetään osallistavia opastuksia, joissa oppaan johdolla saadaan osaan teoksista tutustua keskustelun lisäksi koskettamalla
Ajatuksena oli alkuun tehdä uudet kirkkotekstiilit yksinomaan pitseistä ja värjätä ne. Taiteilija päättikin nimetä hankkeen ensimmäisen lahjoittajan, eli äitini mukaan. Pohdin, että estetiikaltaan pitsi sopisi erinomaisesti Vanhan kirkon huvilamaisen keveään miljööseen, von Zweygbergk, sanoo. – Tyyne-hanke sai alkunsa vuonna 2010, kun surin yhdessä Vanhan kirkon edellisen kappalaisen Arto Artturin kanssa kirkon vanhoja, kuluneita ja epäyhtenäisiä kirkkotekstiilejä. – Kuultuani taiteilijan ideasta kerätä vanhoja pitsejä kerroin hänelle, että äidilläni, Tyyne Kälvälällä, joka oli virkannut pitsiä ikänsä, oli sänkypeitto, jonka voisi lahjoittaa kirkkotekstiilejä varten. Arto Artturi puhui siinä Jeesuksesta, joka kehotti opetuslapsia lähtemään kalaan hänen kanssaan. Kirkkokahvilla Vanhan kirkon vapaaehtoinen, Liisa Kareluoto innostui heti hankkeesta. Seuraavien parin vuoden aikana sana Tyyne-hankkeesta levisi tuulen lailla. Liturgien käyttämien messukasukoiden selkäpuolta koristavat vanhoista lakanapitseistä muodostuvat, kultalangalla kirjaillut ristikuviot. Pitsejä saatiin paitsi seurakuntalaisilta, myös eri puolilta Suomea Vanhaan kirkkoon uudet kirkkotekstiilit Helsingin Vanha kirkko sai uudet, yhtenäiset kirkkotekstiilit yhteisötaidehanke Tyynen myötä. Tyyne oli valtavan onnellinen saadessaan antaa nimensä hankkeelle, Kareluoto muistelee. Juhlavuoteen oman erityisen tunnelman luovat uudet, kauniit kirkkotekstiilit, jotka syntyivät kuvataiteilija, vaateja tekstiilisuunnittelija Goa von Zweygbergkin johtaman Tyyne-yhteisötaidehankkeen myötä. Pitsejä lahjoituksina Von Zweygbergkin ideaa kirkkotekstiilien uusimisesta päätettiin lähteä toteuttamaan yhteisötaidehankkeena, johon jokainen seurakuntalainen saisi osallistua, monin eri tavoin. Mukana oli sekä vanhoja että uusia, varta vasten hanketta varten virkattuja pitsejä. Lokakuun 2. – Kalastajalangasta virkatut, pitsiset käsityöt nousivat kirkkotekstiilihankkeen lähtökohdaksi. Vuonna 2011 idea kirkastui Goalle erään saarnan aikana. päivä vuonna 2011 hankkeesta kerrottiin seurakuntalaisille kirkkokahvilla. Lahjoituksia saatiin valtavasti, paitsi Vanhan kirkon seurakunnasta, myös eri puolilta Suomea. Vanhan kirkon eteiseen sijoitettiin keräyspisteet pitsilahjoituksia varten. Niitä on paljon, mutta nykyisellään pitsityöt kärsivät tietystä aliarvostuksesta. Vapaaehtoisten lahjoittamista käsitöistä ja heidän tekemistään uusista pitseistä taiteilija Goa von Zweygbergk suunnitteli ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka kattaa kaikki kirkkotekstiilit paramenteista pappien vaateisiin. Otin tilanteen kuitenkin taiteellisena haasteena vastaan ja aloin pohtia, kuinka voisimme uusia tekstiilit ilman suurta budjettia, kierrätysmateriaaleja työssään hyödyntävä von Zweygbergk kertoo. – Tarkoituksena oli kerätä lahjoituksina kalastajalangasta virkattuja pitsiliinoja ja pitsitöitä, kuten pöytäliinoja ja päiväpeitteitä, joiden pitsisoluja käytettäisiin uusissa kirkkotekstiileissä, von Zweygbergk kertoo. 60 H elsingin Vanha kirkko viettää tänä vuonna 190-vuotisjuhlaansa
Kankaan kustannukset katettiin vapaaehtoisvoimin sekä Vanhan kirkon Tuki ry:n keräämillä kolehdeilla, Kareluoto kertoo. liturgisten värien mukaan. 61 . Pitsi osoittautui kuitenkin sellaisenaan liian pehmeäksi materiaaliksi, minkä vuoksi taiteilija päätti yhdistää pitsit pellavamaiseen kankaaseen, silkkitaustalla. Osa lukuisten lahjoittajien antamista, pyöreistä pitsiliinoista päätyi alttariliinaan eli ”Pitsiseurakuntaan”. Taiteilija Goa von Zweygbergk loi ainutlaatuiset kirkkotekstiilit vapaaehtoisten lahjoittamista pitseistä.. – Taiteilija valitsi kankaisiin kauniin murretut värit, jotka sointuvat yhteen hovimaalari Robert Wilhelm Ekmanin maalaaman, siunaavaa Vapahtajaa kuvaavan alttaritaulun sävymaailman kanssa
Se oli suuri ilo, sillä olimme saaneet näitä pitsejä lahjoituksina runsaasti, von Zweygbergk sanoo. Uudet kirkkotekstiilit ovat käytössä Vanhassa kirkossa joka sunnuntai. Juhlamessu pidetään Vanhassa kirkossa 18.12., Kareluoto kertoo. Taiteilija suunnitteli symbolipitsien kuva-aihiot, jotka yhdessä Sirkka Starckin kanssa mallinnettiin virkattavaksi. Työtä varten tarvittiin titaanineula, jolla tiivistä pitsiä saattoi ommella. Vanhassa kirkossa on lasten oma tila, jonka tekstiilit on nekin koristeltu yhtenäisin pitsiaihein.. Tilaisuudessa kuullaan taiteilija Goa von Zweygbergkin esitys, mukana on hankkeen vapaaehtoisia sekä kanttori Anna Pulli. Taiteilija päätti jo varhaisessa vaiheessa, että saman liturgisen värin tekstiilejä, niin paramentteja kuin pappienkin vaatteita yhdistäisi varta vasten virkattu symbolipitsi. Kansallismuseo päätti ottaa virkatut koristeet kokoelmiinsa, Kareluoto kertoo. Kampin Martat ja Annankulman käsityöpiiri ideoivat ja muokkasivat ylijääneistä pitseistä joulukoristeita. Löysin taiteellisesti tyydyttävän tavan hyödyntää lakanapitsejä, messukasukan selkäpuolella. Uudet, luonnonvalkoiset pitsit virkattiin vapaaehtoisvoimin. Ne kiinnitettiin tekstiileihin kultalangalla ja myös koristeltiin kultakirjailuin. – Juhlavuoden syksyn ohjelmassamme onkin Annankulmassa 26.10. Saarnastuoli on kirkkoakin vanhempi, sillä se on peräisin Senaatintorilla sijainneesta Ulrika Eleonoran kirkosta. Pitsi liitetään koukuilla eri väristen alttariliinojen päälle. Antependiumin pitsi vaihtaa ulkoasuaan liturgisten värien mukaan. Saarnastuolin edessä on taiteilijan suunnittelema, ristikuvioinen viiri. – Pitsikoristeinen Lumihiutale-kuusi pääsi Kansallismuseon Kuusimetsä-näyttelyyn talvella 2014. – Tyyne-hankkeessa taiteilija, seurakuntalaiset, kirkon työntekijät ja lahjoittajat eri puolilla Suomea kokosivat voimansa yhteen. Hän iloitsee siitä, että Vanhaan kirkkoon saatiin 190-vuotisen historian aikana viimein yhtenäiset ja kauniit kirkkotekstiilit, jotka sopivat täydellisesti kirkkoon ja sen alttaritauluun. – Nälkä kasvoi syödessä. 62 Vanha kirkko viettää tänä vuonna 190-vuotisjuhlaansa. – Alttariliinan, eli antependiumin pyöreät pitsiliinat symboloivat seurakuntalaisia. Työ kuitenkin valmistui vapaaehtoisten ahkeran työn vuoksi ennätysajassa, jo kiirastorstaina 2014. Helsingin Vanhan kirkon alttarin eteen sijoittuvan, liturgisten värien mukaan vaihtuvan liinan, eli antependiumin päällä on lukuisista lahjoituksina saaduista, pyöreistä pitsiliinoista luotu, kultalangoin kirjailtu koriste. Koska pitsejä oli saatu lahjoituksina Tyyne-hankkeeseen valtavasti, ei niitä kaikkia voitu käyttää kirkkotekstiileihin. Useimmat kirkossa vierailleet ovatkin ihastelleet tekstiilejä ja halunneet tietää niistä lisää. Uudet kirkkotekstiilit kunnioittavat menneitä sukupolvia, niissä näkyy nykyisten ihmisten työ, ja ne voivat tuottaa iloa pitkään tuleville sukupolville, Kareluoto pohtii. Kirkkotekstiilit yhtenäisiksi Taiteilija kertoo, kuinka alkuun oli tarkoituksena toteuttaa ainoastaan välttämättömät kirkkotekstiilit, eli paramentit: alttariliina, lukupulpetin liina, kalkkiliina ja papin stola. Työ valmistui nopeasti Kirkkotekstiilien uusimista varten aikaa oli varattu runsaasti, aina vuoteen 2019 saakka. Lopulta kuitenkin kaikki Vanhan kirkot tekstiilit uusittiin. . järjestettävä tilaisuus Tyyne-projektista. – Valmistujaisten jälkeen työtä jatkettiin vielä siten, että kulkueviirejä tehtiin kolme lisää, kalkkiliinoja valmistettiin useampia ja myös kirkossa sijaitseva lasten tila sai omat kirkkotekstiilinsä, Kareluoto kertoo. Von Zweygbergkin koordinoima kirkkotekstiilihanke oli Kareluodon mielestä myös yhteisöllisyydessään ainutlaatuinen. – Yhdessä Arto Artturin kanssa päädyimme siihen, että valkoisia kirkkotekstiilejä ja vaatteita koristaisi risti, punaisia kyyhky, violetteja karitsa ja vihreitä elämän puu, von Zweygbergk kertoo. Liina luo vision kokonaisuudesta, jonka jäsenet ovat pitsiosien tavoin vahvasti yksilöitä. Teksti: Tuula Kolehmainen Kuvat: Goa von Zweygbergk, Hannu Äimänen, Liisa Kareluoto, Helsingin Seurakuntayhtymä, kiinteistötoimisto. Taiteilija yhdisti pitsiliinat toisiinsa kultalangalla. Diakonit halusivat hekin stolansa ja myös messukasukkaa kaivattiin. Erilaisuudestaan huolimatta heitä sitoo mystinen tahto kuulua Kristuksen kirkkoon, von Zweygbergk pohtii
Kuvassa Erja-Liisa Hämäläinen ompelee kulkueviiriä. Pitsinen karitsa koristaa violettia kalkkiliinaa. Punaisessa stolassa on kyyhkynen, vihreää koristaa elämänpuu. Symbolikoristeet valmistettiin uutena, vapaaehtoisvoimin. Taiteilija Goa von Zweygbergk nimesikin kirkkotekstiilihankkeen hänen mukaansa Tyyneksi. Pitsiset symbolit on kirjailtu kultalangalla kiinni tekstiileihin. 63 Vanhan kirkon vapaaehtoisen äiti, taitava virkkaaja Tyyne Kälvälä (1917-2014) lahjoitti hankkeeseen ensimmäiset pitsit. Helsingin Vanhan kirkon kappalainen Arto Antturi sekä taiteilija Goa von Zweygbergk valitsivat kirkkotekstiilien ja pappien vaatteiden kristilliset symbolit siten, että punaisia tekstiilejä koristaa kyyhkynen, valkoisia risti, violetteja karitsa ja vihreitä elämän puu. Kuvassa Vanhan kirkon kappalainen Maija Kuoppala. Tyyne-hanke kokosi yhteen seurakuntalaiset ja kirkon työntekijät. Ylijääneistä pitseistä Vanhan kirkon vapaaehtoiset ja Kampin Martat muokkasivat joulukoristeita, jotka pääsivät Kansallismuseon Kuusimetsänäyttelyyn jouluna 2014. Kaikissa Vanhan kirkon kirkkotekstiileissä on nyt yhtenäinen ilme. Kansallismuseo otti virkatut koristeet kokoelmiinsa.. Pitsejä saatiin lahjoituksina yli tarpeiden. Vapaaehtoiset lahjoittivat pitsejä ja osallistuivat myös tekstiilien toteutukseen. Pappien vaatteet on koristeltu pitsisin, kristillisin symbolein
64 Sisällä jatkuu pelkistetyt ja suorat linjat. Puuta on käytetty geometrisesti ja runsaasti.
Mutta nyt ollaan Chicagossa Yhdysvalloissa, talo on rakennettu jo vuonna 1915 ja sen on suunnitellut Amerikan kuuluisin arkkitehti Frank Lloyd Wright. 65 Frank Lloyd Wright: Emil Bachin talo Geomeriaa ja tyylikkyyttä, mutta kotoinen tunnelma Taloon astuessa kaikki tuntuu jotenkin tutulta ja kotoisalta. Puiset lattiat on tehty kapeista koivulaudoista, selkeät pinnat, avotakka keskellä taloa olohuoneessa – on kuin tulisi 1930-luvulla arkkitehdin suunnittelemaan laadukkaaseen suomalaiseen omakotitaloon. ?
lännen tasaisilla preerioilla oli taloja, jotka eivät sopineet ympäristöönsä lainkaan. Ensimmäisessä työpaikassa hän ei kauaa viipynyt, kun hän jo työskenteli yhdessä Chicagon arvostetuimmassa arkkitehtitoimistossa Adler & Sullivan, joka suunnitteli monia Chicagon tunnetuimpia korkeita rakennuksia. Talon katon räystäät jatkuvat massiivisina vaakalinjoina reilusti talon rungon yli. Tunnetuimpia tuon ajan taloja ovat muun muassa Arthur Heurtleyn talo (1902), Avery Coonleyn talo (1907) ja Wrightin luoman preeriatyylin kohokohta Frederick C. Frank Lloyd Wright muutti perinteisten talojen muotokieltä dramaattisesti. Sille päästäkseen piti kulkea reitti pihan läpi ja vielä kääntyä mutkan takaa oikealle. Tuolloin Emil Bachin veli Otto osti Wrightin suunnitteleman talon sen alkuperäisiltä omistajilta näiden asuttua siinä kolme vuotta. Talo sijaitsi kaupunginosassa nimeltä Rogers Park, joka sijaitsi lähellä Lake Michiganin rantaa. Emil ihastui veljensä uu. Hän löysi täydellisiä asiakkaita Oak Parkista ja näistä yksityistaloista muodostui eräitä tunnetuimpia hänen urallaan. Niissä ei ollut mitään yhtenäisyyttä. 66 F rank Lloyd Wright (8.6.1867 – 9.4.1959) oli syntynyt Wisconsinissa, jossa hän myös opiskeli yliopistossa insinöörilinjalla, koska kyseisessä yliopistossa ei ollut arkkitehtilinjaa. Preeriatyyli Wright totesi, että amerikkalainen arkkitehtuuri nojasi voimakkaasti vanhaan eurooppalaiseen tyyliin. Bachin talo Talot nimettiin yleensä tilaajan mukaan. Ikkunat näyttävät pieniltä, mutta sisältä kaikki näyttää valoisalta ja avaralta. Niihin tuli voimakkaita vaakasuoria linjoja ja myös painavaa massaa. Täältä lähiöstä löytyi vastaanottavainen asiakaskunta Wrightin töille, jotka olivat rohkeita, yksinkertaisia ja irti historiallisista eurooppalaisista tyyleistä. Se ei ollut amerikkalaista, vaan kaikki oli aina lainattu jostain muusta maasta. Niistä voisi ottaa minkä tahansa pois, ja maisema paranisi heti ja ilmapiiri vapautuisi. Ne kuvastivat keskilännen preerian loputonta tasankoa. Muun muassa teollisuuspohatat, lakimiehet ja pankkiirit tilasivat Wrightilta taloja. KeskiTalon oikea sivu, jolla myös sisäänkäynti sijaitsee. Näiden kautta Wright sai jo alkuvaiheessa uraansa mainetta. Wrightin tyyli vetosi keskiluokkaisen amerikkalaisen bisnesmieheen, jolla oli uusia ajatuksia, joihin vanhat rakenteet eivät saaneet vaikuttaa. Siksi minun ajatukseni on yksinkertaisuuden kaipuu. Wright kutsui tätä orgaaniseksi arkkitehtuuriksi, jossa arkkitehtuurin pitää sopia ympäristöönsä ja olla oikea rakennus siihen paikkaan, tarkoitukseen ja aikaan. Chicago kasvoi voimakkaasti ja varakkaita ja ennakkoluulottomia yrittäjiä asui juuri näissä kaupunginosissa. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun kunnianhimoinen Wright perusti vuonna 1893 oman yrityksen, jonka toimisto oli Chicagon keskustassa ja studio Chicagon Oak Park –kaupunginosassa. – Mikä niissä taloissa preerialla oikein oli vikana… Ihan aluksi, nehän olivat ihan valheellisia. Hän keskeytti kuitenkin opinnot saamatta tutkintoa valmiiksi ja muutti vuonna 1887 parikymppisenä nuorena miehenä Chicagoon, jossa meni töihin arkkitehtitoimistoon. Sisäänkäynti ei nimittäin ole lipan alla, kuten voisi olettaa. Robien talo (1910). Emil Bachin talo rakennettiin vuonna 1915, mutta tarina alkaa jo vuodesta 1909. Yksityistalot Oak Parkissa Vaikka toimisto oli keskustassa, Oak Park –kaupunginosa muodostui merkittäväksi tekijäksi Wrightin uralle
Selkeitä preeriatyylin tunnusmerkkejä ovat katon räystäiden jatkuminen yli talon rungon, geometrinen puun käyttö, takka keskellä taloa, huoneet eivät ole käytävän reunoilla, vaan kaikkialle lähdetään talon keskeltä. Tästä sitä tuttuutta tulee suomalaiselle. Alvar Aalto ja monet muut suomalaiset arkkitehdit tekivät samanlaista suunnittelua pari vuosikymmentä Wrightin jälkeen. Samaa muotokieltä raskaine vaakalinjoineen näkyy voimakkaasti myös 1960-luvun tasakattoisissa isommissa taloissa ja monissa rivitaloissa. Preeriatyyli salli myös mukautumisen. ?. Emil Bachin talo on tällainen vähemmän tunnettu. Frank Lloyd Wright suunnittelu runsaasti yksityistaloja, joten on selvää, ettei jokainen niistä ole maailmalaajuisesti tunnettu. Wright suunnitteli taloon myös ruokailutilan pöydän ja tuolit. Talossa on kattoterassi, jolta oli alun perin näkymä Michiganjärvelle. Emil Bachin talo edustaa myös preeriatyyliä, mutta ei laajoina pitkinä massiivisina linjoina. 67 Takka on keskellä taloa olohuoneessa. Pilkahdus vettä näkyy enää kerrostalojen välistä. teen taloon niin paljon, että tilasi Wrightilta oman, joka rakennettiin lähelle veljen taloa. Toisen kerroksen makuuhuoneessa tumma puu luo rauhoittavan tunnelman. Talossa on käytetty tyypillisiä preeriatyylin materiaaleja, värejä ja muotoja, mutta kaikki on mahdutettu ahtaammalle kaupunkitontille
Talo on kompakti ja sen muoto on kuutioimainen. Guggenheim -museon New Yorkiin. Ilmeisesti hyvin harvassa Wrightin suunnittelemassa on kellarikerrosta, vaikka asiakkaat olisivat sellaista halunneet. Teksti ja kuvat: Virpi Piippo. Wrightilla oli itselläänkin ollut vaimo jo kymmenen vuoden ajan ja kuusi lasta. Dramaattinen käänne yksityiselämässä Frank Lloyd Wright teki suuria muutoksia arkkitehtuurin muotokieleen, mutta hänen yksityiselämäkään ei jäänyt toiseksi dramatiikassa. Ei ole isoja halleja, pitkiä käytäviä tai valtavia olohuoneita. Ikkunoista ei näe helposti sisään ja ne on upotettu syviin lokeroihin tiiliseinän muuriin. . Ulospäin katsoessa muurin syvennykset eivät erotu tai häiritse. Wrightin suunnittelu on nerokas. Samalla se tarkoittaa, ettei se ole mitenkään pramean näköinen. Joka paikkaan on helppo liikkua ja kaikki tapahtuu vaivattomasti ja luontevasti. He asuivat Arizonassa vuodet 1932-59 ja ne olivat Wrightin tuotteliainta aikaa. Vuonna 1924 Wright kohtasi Chicagossa oopperassa montenegrolaisen tanssijan Olgivannan ja rakastui. Suojautumisella oli tarkoituskin: oma rauha kiivaan työpäivän päätteeksi, mutta viereinen katu oli vilkas jo sata vuotta sitten. Huoneet ja ovet ovat juuri oikeilla kohdilla, mitään ei tarvitse miettiä. Euroopastakaan hän ei saanut suuria töitä ja palasi parin vuoden kuluttua takaisin Yhdysvaltoihin, tällä kertaa Wisconsiniin syntymäseudulleen. 68 Frank Lloyd Wright –säätiön vapaaehtoinen opas Lee Campbell kertoi talon ja Wrightin historiasta. Taas tuntuu suomalaiselta, kun ilmapiiri on tyylikäs, kotoisa, toimiva ja käytännöllinen. Ikkunoihin Wright suunnitteli värillisiä taidelaseja, jotka sopivat saumattomasti talon tyyliin. Wright rakastuikin Edwinin vaimoon Mamahiin. Olgivannalla oli merkittävä vaikutus Frank Lloyd Wrightin töihin. Tunne oli molemminpuolinen ja voimakas. Tästäkin tuli skandaali, sillä molemmat olivat vielä tahoillaan naimisissa. Ilmeisesti parinvaihtoa tehtiin avoimesti, mutta kummankaan puoliso ei suostunut eroon. Sinne piti tehdä pieni matka. Tästä syntyi skandaali Yhdysvalloissa, joka vei Wrightilta työt. Sisälle tullessa hämmästyykin valoisuutta ja avaruutta. Talo on tyylikäs kaikkine preeriatyylin piirteinen. Vuonna 1943 Wright sai tehtäväkseen suunnitella Solomon R. Wright karkasi Mamahin kanssa Eurooppaan. Wright oli rahapulassa. Hän kuoli 91-vuotiaana Arizonassa 9. Sisääntuloa Wright ei halunnut tehdä siten, että siihen vain astutaan suoraan kadulta. Talo näyttää edelleen modernilta ja oikealta paikallaan, vaikka viereen on noussut runsaasti uusia korkeita kerrostaloja. Suomalaisen silmä kyllä havaitsee arvokkuuden tyylissä, mutta voi olla, ettei keskiverto amerikkalainen sitä näe samalla tavalla – niin kaukana tuntuu nykyisten amerikkalaisten lähiöiden teennäiset ja usein mauttomat talot olevan tästä. Tutustumiskäyntejä yksityisomistuksessa olevaan taloon järjestetään vain pari kertaa viikossa lyhyesti. Tuolloin hän muun muassa kehitti uuden niin sanotun Usoniatalonsa, joka oli edelleen keskiluokalle suunniteltu käytännöllinen ja yksinkertainen talo, ja edelleen tyylikäs ja geometrinen. Omakotitalossa on pinta-alaa vain noin 140 neliötä, vaikka huoneita on runsaasti ja se on kaksikerroksinen. Potkut saanut palvelija sytytti Wrightin ateljeen tuleen ja tappoi kirveellä seitsemän talossa ollutta ihmistä, joukossa Mamah ja tämän kaksi lasta. Missään ei ollut liikaa tilaa, mutta suunnittelun hienoudesta kertoo paljon se, että missään ei tunnu ahtaalta, itse asiassa päinvastoin. Tässäkään talossa ei sellaista ole. Emil Bachin talossa sisäänkäynti on ennemminkin talon sivulla ja sitä ennen pitää kiertää hiukan taloa ja lopulta tehdä jyrkkä käännös taloa kohti. Amerikkalaisittain siis hyvin pieni talo, mutta taas suomalaisena se tuntui tutulta. Wright oli antanut palvelijalleen potkut ja lähtenyt Chicagoon työmatkalle. Viimeinen neljännes Tuon jälkeen Wright muutti Japaniin, jossa asui viisi vuotta. Kukaan ei halunnut tilata häneltä enää taloja. Suojaisa linna Ulkoapäin talo näyttää melkein puolustuslinnakkeelta, ei tosin missään negatiivisessa mielessä. Frank Lloyd suunnitteli rakennusta 16 vuotta ja siitä tuli hänen tunnetuin työnsä. Vaikkei autoja tietenkään niin paljoa ollut, niin muuta liikennettä ruuhkaksi ja meluksi asti. Tosin missäpä suomalaisessa talossa ei olisi takka keskellä ja käytetty puuta geometrisesti tai vältelty pitkiä käytäviä. Tammikuussa vuonna 1959 Frank Lloyd Wright vieraili viimeisen kerran lähes valmiin Guggenheim museon työmaalla. Wrightin tunnusmerkkejä Talossa on esillä myös muutamia muita Wrightille tyypillisiä tunnusmerkkejä. Hän oli lyhyesti naimisissa japanilaisen kuvanveistäjän kanssa. huhtikuuta vuonna 1959. Heti kun avioerot oli saatu voimaan, he muuttivat yhteen. Wright suunnitteli naapurilleen Edwin Cheneylle talon vuonna 1904. Talo on ilmava sisältä ja toimiva. Wright ei myöskään halunnut taloihin kellaria. Ensitapaamisestaan lähtien he olivat yhdessä aina Wrightin kuolemaan saakka. Wrightin ja Mamahin suhde päättyi traagisesti elokuussa vuonna 1914. Kauempaa katsoen sisäänkäyntiä ei heti löydä
Kirkkovakkaan laitettiin kirkossa tarvittavien vaatteiden lisäksi mahdollisesti toinenkin vaatekerta. Kauniisti koristelluilla vakoilla saatettiin hiukan ylpeilläkin S uomen suurimman vakkakokoelman ovat keränneet Anne ja Pentti Siivonen. Vakka-Suomi vakiintui myöhemmin alueen nimeksi. Ammattimiehen tekemä, värikäs ja kauniisti koristeltu vakka oli omistajalleen suorastaan ylpeydenaihe, sosiaalisen aseman merkkikin. Siivosten vakkoja oli juuri esillä myös Turun kirjamessuilla. Menneinä vuosisatoina matkatavarat pakattiin matkavakkaan tai kirkkomatkalle kirkkovakkaan – kovasta haapapuusta tehtyyn, mutta silti kevyeen vakkaan. Tykkimyssy ja virsikirja kirkkovakkaan Kirkkomatka oli muinoin tärkeä tapahtuma. Vakkasuomalaisen puuastiateollisuuden laajuudesta kertoo jotakin se, että vuonna 1549 vakkasuomalaisilta kannettiin Tukholmassa tullina muun muassa 242 sankoa, 281 kehloa, 443 tuoppia, 661 vatia ja 529 lautasta. Tärkeitä tarvikkeita olivat erityisesti naisten päähine, silkkipäällysteinen, pitseillä koristeltu tykkimyssy, sekä valkoiset kirkkohansikkaat, korut ja virsikirja. Kun kirkko saattoi olla hyvinkin kaukana kotoa, matkalle piti lähteä jo lauantaina tai jopa perjantaina, joten matkaan piti varustautua. Valokuvat ovat Katja Hagelstamin. Vakat merkittävä elinkeino Vakan merkityksestä entisajan elämässä kertoo se, että Suomessa kokonainen alue ja sen asukkaat ovat saaneet vakoista nimensä. Teoksen kirjoittajat ovat antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstam ja valtiotieteiden maisteri Matti Jussila. Professori Pentti Virrankosken mukaan puuastiateollisuus oli kehittynyt tällä alueella merkittäväksi elinkeinoksi viimeistään varhain 1400-luvulla. 69 Pentti ja Anne Siivosen vakkakokoelma Suomen laajin Vakat olivat tärkeitä esineitä joka kodissa Kun nykyihminen lähtee matkalle, mukaan otetaan useimmiten kovasta materiaalista tehty, mutta kuitenkin kevyt matkalaukku. Nimitys ”wackafinnar” esiintyy ensimmäisen kerran Ruotsin valtakunnan asiakirjoissa vuonna 1531, kertoo Matti Jussila teoksessa Vakka Suomessa. Siivosten vakoista on hiljattain ilmestynyt teos Vakka Suomessa – Pentti ja Anne Siivosen vakkakokoelma. Siivosten vakkakokoelma Mattilan talonpoikaismuseossa, Tammiston kylässä Kalannissa on vuosikymmenten työn tulos: pieniä, suuria, koristeellisia ja yksinkertaisempia vakkoja moneen käyttöön. Kyseessä oli kuningas Kustaa Vaasan maakauppaa koskeva kirjelmä. Kun kirkkoon sitten mentiin, vakat jätettiin kirkon porstuaan, jossa ne olivat kaikkien nähtävillä. Osallistuttiin tietysti jumalanpalvelukseen, mutta samalla matkalla hoidettiin talonpitoon liittyviä asioita ja tavattiin tuttavia. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut, sillä juuri niin tehtiin ennenkin. Kun tulli ei voinut olla kovin monta prosenttia lastin arvosta, Kotiseutuneuvos Pentti Siivonen esitteli vakkoja Turun kirjamessuilla.
Kun vielä Uusikaupunki sai vuonna 1830 täydet tapulioikeudet, kauppaa tehtiin kauempana kuin Itämeren lähisatamissa, mutta kauempana ei suomalaisille puuastioille ollut kysyntää. Vakkoja käytettiin todella moniin tarkoituksiin, niin arkeen kuin juhlaankin. Toiminta sai myös sarjatuotannon piirteitä, sillä yksi mies saattoi tehdä yhden työvaiheen ja toinen jatkoi siitä. Tuotteiden valmistamisessa tapahtui erikoistumista kylittäin, taloittain ja perheittäin. Paitsi matkaja kirkkovakkoja, oli muun muassa morsiusvakkoja, villavakkoja, kylvövakkoja, suutarinvakkoja ja paljon muita. Vakkojen valmistaminen säilyi suunnilleen samanlaisena vuosisatoja, ja samalla tavalla niitä tehdään vielä nykyäänkin, joskin työkalut ovat muuttuneet. Vakkamestari August Julin valmistamassa vakkaa.. 70 Tukholmaan vietyjen puuesineiden määrä on ollut huomattava. Metallisia astioita tuli käyttöön, ja lisäksi muuttui Tanskan tullikäytäntö, joka haittasi vakkojen vientiä. Mutta maailma muuttuu, ja sittemmin 1800-luvulla teollistumisen vahvistuessa vakkojen valmistus hiipui. Matti Jussilan mukaan vakkojen ja muiden puuastioitten valmistaminen kehittyi VakkaSuomessa näin laajaksi ja merkittäväksi siksi, että alueen maaperä oli karua, soista ja kallioista, ja tämä pakotti asukkaat etsimään elantoa muustakin kuin maanviljelyksestä. Vakoissa säilytettiin ja kuljetettiin tärkeitä tavaroita. Vakkoja arkeen ja juhlaan Vakkateollisuus hiipui, mutta Mattilan talonpoikaismuseossa entisajan vakat ovat edustavasti esillä
Vakkoja alettiin koristella erilaisilla maalauksilla 1700-luvun loppupuolella. Näitä vaativampia maalauksia tekivät ammattilaiset, koristemaalarit, ja joskus myös kirkkomaalarit. – Lahjoitimme myös rouva Haukiolle vakan, jonka on valmistanut kalantilainen vakkamestari Lauri Yli-Saari, kertoo Pentti Siivonen. Aluksi vakat olivat arkikäytössä olleita esineitä, joita käytettiin jokapäiväisiin tarpeisiin. Osastolla vieraili myöskin messujen ohjelmapäällikkö, rouva Jenni Haukio. Ensin vakat maalattiin yksivärisiksi, sittemmin niihin ryhdyttiin maalaamaan myös taidokkaita koristeita, kuten ruusuja ja tulppaaneita. Kirves on vaihtunut sahaan, ja vuolimen tilalle on tullut höylä. 71 Pentti ja Anne Siivosen vakkakokoelmassa on noin 250 vakkaa. Maalauskoristelu tuli Ruotsista Suomen länsirannikolle 1600-luvun puolella ja levisi sieltä muualle Suomeen. Vakat kiinnostivat kävijöitä, eikä osasto messupäivinä juuri koskaan ollut tyhjillään. Samoin vakkakirja kiinnosti. Vakka myös rouva Jenni Haukiolle Siivosten vakkakokoelma oli näyttävästi esillä Turun kirjamessuilla. Matkavakat vahvistettiin yleensä vielä sepän takomilla raudoituksilla ja kantokahvoilla. – Olemme vuosikymmenien ajan rakentaneet talonpoikaismuseotamme sellaiseksi, että se kertoisi mahdollisimman hyvin entisaikojen talonpoikaisesta elämänmuodosta. Itä-Suomessa vakkojen maalauskoristelu oli harvinaisempaa. Vakka valmistettiin yleensä haapalaudasta taivuttamalla. Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen. Oleellisena osana tuohon talonpoikaistalon päivittäiseen elämään kuuluivat erilaiset vakat, Siivoset toteavat kauniiden vakkojen äärellä. Turun kirjamessuilla niistä mahtui esille vain pieni osa. – Pidämme vakkoja niin tärkeinä, että halusimme tehdä niistä kirjan, toteavat Pentti ja Anne Siivonen teoksen esipuheessa. Sidoksiin käytettiin kuusen juurta. Mattilan talonpoikaismuseos sa lieneekin Suomen suurin vakkakokoelma, peräti noin 250 vakkaa. Vakoissa oli usein myös vuosiluku ja omistuskirjoitus. . Pohja ja kansi olivat usein kuitenkin mäntyä, joskus kuusta
Jarmo Vuorisen Citroën Camionnette. 72 Citroën Camionnette – kaunotar vai hirviö. Kilometrejä autovanhus saa matkamittariinsa lisää kesäisin noin 3500.
Työjuhta Suomenkin maanteillä Huomattavia ulkoisia muutoksia Camionnetteen ei juurikaan sen elinkaaren aikana tehty. Toki pieniä muutoksia tehtiin, esimerkiksi tuulilasi oli alunperin kaksiosainen, vuonna 1964 se muutettiin yksiosaiseksi. Valmistusmaan erottaa auton ovista: ranskalaisessa versiossa etuovet on saranoitu takaosastaan eli ovat niin sanotut kaappari ovet, Belgian autoissa saranat ovat ovien etuosassa. Ranskan lisäksi Camionnetteä valmistettiin myös Belgiassa. Sitä oli edullista valmistaa ja rakenne tukevoitti koria ja vaimensi resonanssiääniä. Ambulanssinakin se Suomessa oli, myös pikkubussi on täällä nähty. Camionnette oli takavuosina tuttu näky Suomenkin maanteillä. Pakettiautoversion lisäksi Camionnette on palvellut poliisiautona, ambulanssina ja pikkubussina. Lattia oli matalalla ja tavaraa mahtui kyytiin itsekantavaan umpinaiseen teräskoriin 7,3 kuutiometriä, paljon enemmän kuin muihin saman aikakauden pakettiautoihin. Ranskassa lisänimenä oli ”Nez de Cochon” eli ”Possun Kärsä” Camionnette suunniteltiin tilavaksi ja helposti lastattavaksi. Mallia lentokoneesta Camionnetten esikuvana voidaan pitää vanhaa saksalaista Junkers -lentokonetta, molemmissa korirakenteena käytettiin aaltopeltiä. Sähköjärjestelmä oli ensi alkuun 6-volttinen, vuonna 1961 siirryttiin enemmän nykyainaan 12 voltin myötä. Citroënin tavoitteena oli myös valmistaa autoa alhaisin kustannuksin, joten sen rakentamisessa hyödynnettiin muiden Citroënmallien osia. Se oli työjuhta, jolla kuljetettiin kaikenlaista tavaraa. Esimerkiksi moottorina ja vaihteistona käytettiin jo olemassa olevia kokonaisuuksia, vuosien saatossa Camionnettestä ja 2CV-mallista löytyi myös useita samoja osia, kuten ajovalot ja nopeusmittari. Joitakin autoja varustettiin myös kaasunestejousituksella. . Citroënillä oli tässäkin asiassa omaperäinen ratkaisu, auto tyyppinimeltään H, se opittiin tuntemaan myös nimellä Camionnette. Tehot ja suoritusarvot eivät tämän päivän mittapuun mukaan päätä huimanneet, esimerkiksi 50-luvulla 1,9-litraisessa bensiinimoottorissa oli tehoa 50-hevosvoimaa, huippunopeutta luvattiin 80 km/t ja polttoaineen kulutus oli 12 litraa sadalla kilometrillä. Se oli niin ruma, että sitä saattoi nimittää kauniiksikin! Käytännöllinen se ilman muuta oli ja niitä valmistettiin vuosina 1947–1981 lähes puoli miljoonaa kappaletta. Ambulanssiversiossa voimansiirron välityksiä oli muutettu, joten se saattoi edetä hyvällä tiellä hieman muita versioita ripeämpää vauhtia. Jarmo Vuorinen isännän paikalla eli Kamiinan ratin takana. Moottorivaihtoehtoja vuosien saatossa oli useita, 1,6ja 1,9-litraiset bensiinimoottorit sekä 1,6-, 1,8ja 1,9-litraiset dieselmoottorit. Vuosimallin 1964 Citroën Camionnette pysäköitynä kadun varrelle Helsingissä. Kuormausovet ovat korin oikealla sivulla ja takana, ohjaamo on kahdelle henkilölle. S uomessa Camionnette sai lempinimen ”Kamiina”. 73 Toisessa maailmansodassa pahoin runneltu Eurooppa oli jälleenrakennettava ja kuljetuskalustoa tarvittiin, raskaita kuorma-autoja ja kevyempiä pakettiautoja. Etuiskunvaimentimia alkuperäisessä autossa oli neljä kappaletta, myöhemmissä malleissa kaksi oli riittävä määrä. Tuulilasiin on ilmaantunut paperilappu, jossa tiedustellaan, olisiko auto myytävänä?. Varsin yleinen ”Kamiina” oli hevoskuljetusautona
– Näitä oli käytössä muun muassa Fazerilla jakeluautoina. Tänä päivänä Kamiinoita yhä Suomen liikenteessä näkyy, mutta aniharvoin sellainen vastaan tulee. 74 Jarmo Vuorinen: ”Eräänlaista hulluutta tämä harrastus on...” S uomessa toimii Camionnette Fun Club, jonka ovat perustaneet joukko samanhenkisiä ihmisiä – rakkaudesta Citroëniin. Huippunopeutta irtoaisi noin 100 km/t. Talvellakin sitä ropaillaan, jos tarvetta on. Matkanopeus on luokkaa 80 km/t moottoritielläkin, turha vanhaa autoa on täysillä kierroksilla huudattaa. Hevosautoina nämä olivat myös suosittuja. – Joskus on tien päällekin jääty. Vanhempi väki muistaa auton hyvin, nuoremmille se on outolintu. Kun 2CV-väellä on tapaaminen, Camionnette-harrastajat ovat sinne tervetulleita ja toki myös toisinpäin. Citroën-väki vetää yhtä köyttä. Vanhempi väki muistaa auton Kun Jarmo Vuorinen pysähtyy vaikkapa tankkaamaan autoaan, poikkeuksetta ihmiset tulevat juttelemaan ja kyselemään autosta. Camionnette-omistajista moCamionnette-aiheinen kirjekuori ja postimerkki Luxemburgista vuodelta 2012. Camionnette Fun Club -kerhon tunnus. pallonivelet ja kolmiotuet. Yksi kerhon aktiivijäsenistä on helsinkiläinen Jarmo Vuorinen, jonka vapaa-ajat kesällä kuluvat pitkälti Camionnetten parissa. Vaikea sanoa, mikä Camionnettessä viehättää, eräänlaista hulluuttahan tuo harrastus on, toteaa Jarmo Vuorinen. Jos jossakin päin Suomea Camionnette tulee vastaan tämän tästä, se tarkoittaa sitä, että Kamiina-harrastajat ovat matkalla jonnekin ennalta sovittuun paikkaan yhteiseen tapaamiseen. Citroën postimerkkejä vuodelta 2003, Camionnette totta kai sarjassa mukana.. Niistä suurin osa lienee tuhoutunut, ruoho, lanta ja kosteus auton lattialla eivät ole hyvä yhdistelmä auton pitkäikäisyyttä ajatellen. Aikanaan edistyksellistä tekniikkaa Vuorisen mukaan Camionnetessa on 40-luvulla suunnitelluksi autoksi edistyksellistä tekniikkaa, alustassa on mm. Osa matkailuautoista on rekisteröity 6–8-hengelle, Vuorinen jatkaa. Onneksi tekniikka näissä autoissa on niin yksinkertaista, että korjaus yleensä onnistuu omatoimisesti ja matka voi jatkua, sanoo Vuorinen. – Erikoista on se, että oikeanpuoleinen takarengas on 4 senttimetriä taaempana kuin vasen, se johtuu vääntövarsijousituksesta. Kun Vuorinen on Kamiinallaan liikenteessä, eteneminen on rauhallista. – Lähes kaikki Suomessa liikenteessä olevat Camionnettet ovat matkailukäyttöön muutettuja, toki pakettiautojakin joukosta vielä löytyy. Fun Club täytti tänä vuonna 30 vuotta. Toinenkin auto minulla oli, mutta siitä oli luovuttava tilanpuutteen takia. – Oma autoni on vuosimallia 1972 ja olen hankkinut sen vuonna 1995
– Fun Clubissa ei ole jäsenmaksua. Suomessa auto sai lisänimen ”Gangsteri-Sitikka”, lieneekö syynä se, että useissa elokuvissa auto oli usein roistojen käytössä. Se oli aikakaudelleen epätyypillisesti etuvetoinen ja oli sen ajan mittapuun mukaan ajo-ominaisuuksiltaan erinomainen. Jokainen on rakentanut ”omannäköisensä” Camionnetten, painottaa Jarmo Vuorinen. net ovat todenneet, että parkkiin jätettyyn autoon on tuulilasinpyyhkijän sulan alle jätetty paperilappu. – Ei ole myynnissä tai sitten hintapyyntö olisi todella kova, naurahtaa Vuorinen. Traction Avant -malleja valmistettiin vuoteen 1957 saakka. Ja automme eivät todellakaan ole samanlaisia. Aaltopelti Blues Festival järjestetään joka toinen vuosi. Lentävät suomalaiset rallimiehet olivat myös Citroënin ratin takana, esimerkiksi Pauli Toivonen voitti Isolla Kissalla Monte Carlo -rallin vuonna 1966. Euroopassa Citroën oli ensimmäinen autonvalmistaja, joka otti käyttöön sarjatuotannon, oppi tietysti otettiin Fordilta Yhdysvalloista. . Autoa valmistettiin vuoteen 1975 saakka, myös teknisesti hieman yksinkertaisemmalla mallinimellä ID. Citroën on ranskalainen autonvalmistaja, joka jo vuosikymmeniä on ollut tunnettu omaperäisistä ratkaisuistaan autonvalmistuksessa ja suunnittelussa. Monet Citroënin takavuosien automallit ovat jo kulttimaineessa, kuten 30-luvun Traction Avant, 40-luvun Camionnette ja 2CV sekä 50-luvun DS. Ensimmäinen suurmenestys oli vuonna 1934 esitelty Citroën Traction Avant. Näitä autoja joko vihataan tai rakastetaan. Citroënin autotehtaan perusti Pariisiin vuonna 1919 AndréGustave Citroën (1878–1935) ja jo 1930-luvulla tehdas oli maailman neljänneksi suurin autonvalmistaja. Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa, riittää, kunhan on samanhenkinen muun porukan kanssa. Keskustelua riittää Kun Camionnette Fun Club on koolla, yleensä 25–30 auton voimin, samanhenkisellä väellä keskusteltavaa riittää ja hauskaakin pidetään. Tiedossa on, että eräskin kahvilana kesäaikaan toimiva Kamiina on harsittu kokoon koko lailla ruosteisesta autonraadosta, näin sekin on nyt saanut uuden elämän ja ehkä kertoo tarinaansa eteenpäin tuleville polville... Tapaamisissa peritään autokuntamaksu, joilla maksetaan paikkavuokrat. Helsingissä ja Savonlinnassa. Eipä tätä auton peräksi oikein tunnistaisi, rekisterikilpi sen kuitenkin paljastaa. 75 ”Eräänlaista hulluutta tämä harrastus on...” Omaperäinen autonvalmistaja . Tänä päivänä Citroën kulkee jo enemmän valtavirran mukana, mutta ”omintakeinen” lienee silti oikea sana kuvaamaan Citroënin taivalta. Nimikin jo kertoo, että hauskaa pidetään muutenkin kuin vain autojen parissa. Näin on tapahtunut Jarmo Vuorisenkin kohdalla. Anteeksi, olen hidas! Tarra Camionnetten takalasissa. Teksti ja kuvat: Tapio Pitkänen. Autolle naurettiin autoalan ammattipiireissä ja lehdistössä, mutta siitä lopulta tuli halpuutensa ja ajomukavuutensa ansiosta yksi maailman eniten valmistetuista automalleista. Citroën myös huolehti työntekijöistään tavalla, jota ei Euroopassa aiemmin oltu nähty, terveydenhuolto järjestettiin, oli päiväkoteja ja kouluja lapsille, myös vapaa-ajalle oli tarjolla erilaisia harrasteita. Vuonna 1948 Citroën esitteli Pariisin autonäyttelyssä mallin 2CV, Suomessa paremmin tunnettu nimellä ”Rätti-Sitikka”. Ei sakkolappu, vaan kaino tiedustelu auton ohi kulkeneelta ihmiseltä, olisiko auto myynnissä. Viime vuosina muutamia Camionnetteja on rakennettu kahvila-autoiksi, näitä on nähty mm. Erikoista oli myös, että 1950-luvulla 2CV:n omistajaksi haluava joutui odottelemaan ikuisuuden autoaan valtavan tilausmäärän takia, joten käytetty 2CV saattoi maksaa enemmän kuin uusi! Suomeen 2CV:n maahantuonti päättyi vuonna 1981, mallin valmistus lopetettiin vuonna 1990. Pelottavan maineen se sai toisen maailmansodan aikaan, kun Natsi-Saksan pahamaineiset Gestapo-miehet olivat mieltyneet automalliin. Todellisen ihmetyksen aiheen Citroën esitteli vuonna 1955, kun tyyppi DS näki päivänvalon. Suomessa nimellä ”Iso Kissa” tunnettu DS oli monella tapaa vallankumouksellinen, muotoilu oli futuristinen ja hydrauliikkajärjestelmä autossa oli ennen näkemätön, siinä oli kaasunestejousitus, johon oli kytketty myös ohjaustehostin ja jarrut. Etuvedon ja alhaisen painopisteen ansiosta auto käyttäytyi tasapainoisesti, esimerkiksi kaarreajossa auto oli kilpailijoitaan huomattavan paljon turvallisempi suurellakin nopeudella. Traction Avant -mallia valmistettiin kaikkiaan noin 700.000 kappaletta
Raadi viittaa aikoinaan mahtavaan Raadin kartanoon, jossa maailmansotien välillä toimi Viron kansallismuseo. Raadin raunioita näkee uuden Oluenpanoastioita. Luovasta ratkaisusta kiitos kuuluu arkkitehtikolmikko DGT:lle, jonka muodostavat Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane. Osin siis on palattu juurille. Olut oli virolaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa arvostettu juoma.. U usi ERM-rakennus, työnimeltään Muistojen kenttä Raadin alueella on peräti noin 350 metriä pitkä ja leveimmillään 70 metriä. Toisen maailmansodan aikana Raadin kartano paloi, mutta esineistö oli ehditty evakuoida. 76 Uusi talo on omiaan kokoontumisiin ja vuorovaikutukseen Viron kansallismuseolle vihdoin oma rakennus Viron kansallismuseon eli Eesti Rahva Muuseumin (ERM) syyskuussa Tarttoon valmistunut uudisrakennus on harvoja ellei ainoa sotilaslentokentän entiselle kiitoradalle rakennettu museo koko maailmassa
Arkkitehtikolmikko DGF:n näkemys korostaa monipuolisuutta, jossa näyttelyt, esitykset ja oppiminen kulkevat käsi kädessä. – Paikka on omiaan kokoontumisiin ja ihmisten vuorovaikutukseen, tuoden ihmiset yhteen rikasta virolaista kulttuuria juhlimaan, sanovat arkkitehdit. Vaihtuva näyttely esittelee virolaisia kansallispukuja. Arkkitehdit uskovat ERM:n uuden museorakennuksen näyttelevän tärkeää roolia alueen uudelleen kehityksessä. Tutustumisen arvoisia ovat muun muassa Johannes Pääsuken valokuvat. Jotain valtavasta koosta kertoo, että pystyyn nostettuna rakennus olisi yli 50 metriä Eiffel-tornia korkeampi! Kyseessä on Baltian maiden suurin yksittäinen museokompleksi ja Tarton uusi moderni symboli. Palkittua arkkitehtuuria Muistojen kenttä voitti museorakennuskilpailun vuonna 2006, kun arkkitehtikolmikko DGT eli Dorell-Ghotmeh-Tane veti pisimmän korren. Pääsuke oli 1910-luvulla vasta perustetun Eesti Rahva Pääsisäänkäynti.. Ei vain museo Läpinäkyvän arkkitehtuurinsa ja sensitiivisen historiansa vuoksi – paikalla sijaitsi neuvostoaikana sotilastukikohta kiitoratoineen – kansallismuseosta voi muodostua samalla symboli itsessään. Kyseessä on arvostettu nuorten arkkitehtien saama kunnianosoitus. Kosketusnäyttöisiltä infotauluilta löytyy tuhansia valokuvia ja muita dokumentteja. 77 ERM-rakennuksen puistosta. Historian raskaasta painolastista huolimatta Muistojen kenttä katsoo tulevaisuuteen. Esineiden vieressä on yleensä lyhyet infotekstit, ei tosin vielä suomeksi. Arkkitehtiyhteenliittymä DGT on ehtinyt saada ERM-museostaan jo kansainvälisiä arkkitehtuuripalkintoja, muun muassa ranskalaisen Nouveaux Albums des Jeunes Architectes -tunnustuksen. Museosta erillään on galleria, jota ei hallinnoi kansallismuseo. Rakennus on vain parin kolmen kilometrin päässä Tarton ydinkeskustasta, mutta se oli tarttolaisten näkökulmasta unohdettu ja suljettu paikka, sillä ympärille perustettiin neuvostoaikana strategisten pommikoneiden sotilastukikohta. Muistojen kenttä -rakennus on noin 350 metri pitkä. Uralin kaikuja Tiloissa on ensi alkuun kaksi perusnäyttelyä: Kohtumised (Tapaamiset) ja Uurali kaja (Uralin kaiku). Museon suuri näyttely kertoo Viron historiasta, virolaisesta elämäntyylistä ja maan kulttuurista. Kolmikon tukikohta on Pariisi, mutta Dorell on Italiasta, Ghotmeh Libanonista ja Tane Japanista. Joitain kartanon sivurakennuksia ja ympäröivää puistoa on kunnostettu. Rakentamaan päästiin vasta vuonna 2013. Pienempi pysyvä näyttely kertoo suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurihistoriasta
Kolmen vuoden rakentamisen jälkeen Muistojen kenttä – viroksi Mälestuste väli – avautuu sananmukaisesti kiitoradalta kohti taivasta loivasti kaartuen. Kuka nyt kiitoradan päälle rakentaisi! Miten moisesta museosta matkailun vetonaulan saisi! – EU-rahaa ei saatu – niinpä teimme kokonaisuuden virolaisin voimin, kotimaisin rahoin. – Museorakennus tarjoaa mahdollisuuksia myös seminaarien ja suurtenkin kokousten järjestämiseen. 78 Puolen päivän vierailut . Sisäänsä museo kätkee uskomattoman rikkaan esineja dokumenttikokoelman. Tilaa ERM-rakennuksessa on riittämiin. Museo maksoi 64 miljoonaa euroa. Viestintäjohtaja Kaarel Tarand uskoo ERM-rakennuksen muodostuvan Tarton maamerkiksi: – Museorakennus tarjoaa mahdollisuuksia myös seminaarien ja suurtenkin kokousten järjestämiseen. Tarand toivoo ERM-kokonaisuuden toimivan niin hyvin, että sekä paikalliset että turistit voisivat viihtyä museossa ja sen ulkoilualueilla ”ainakin puoli päivää”. Hieman hymähtäen Kaarel Tarand kertoo, että EU:n komission virkamiehet eivät uskoneet ERM-rakennukseen turismin, kansanperinteen ja kokousten ja konferenssien keskuspaikkana. Näyttelyarkkitehtuuri on virolaisen Kolm Pluss Ûks-toimiston käsialaa. Museossa on nykytekniikkaa sekä luovaa esineiden ja dokumenttien esittelyä. – Ja museohan on sinällään jo nähtävyys, myös sisätilojen näyttelyarkkitehtuuri on ainutlaatuista. Esimerkiksi ennakoituja kävijämääriä on pidetty epärealistisina ja rakennusaikana kilpailutuksessa oli ongelmia, jotka sitten selvitettiin. Esimerkkinä Kaarel Tarand mainitsee hiekkarantaa muistuttavan seinäkokonaisuuden, jossa hiekka ikään kuin kasaantuu pieniksi ”dyyneiksi” matalaan veteen. Höyrykäyttöinen traktori 1900-luvun alusta.. Rahoitusta ei EU:lta herunut. ERM-rakennus tullee olemaan samanlainen maamerkki Tartolle kuin Kumu on Tallinnalle. Kaikki tarttolaiset eivät suinkaan ole riemuiten vastaanottaneet uutta valtavaa museo ja oppimiskeskusta, jossa ERM on vain yksi joskin keskeisin toimija. Museon viestintäjohtaja Kaarel Tarand uskoo kuitenkin vahvasti, että tarttolaiset ja muut virolaiset ottavat uuden rakennuksen omakseen: – Uskon esimerkiksi opettajien ja koululaisten pitävän Eesti Rahva Muuseumin monipuolisista oppimismahdollisuuksista ja näyttelyistä. Budjetti ei ylittynyt ja aikatauluissakin pysyttiin
Yli tuhannen neliömetrin näyttelypintaalalle on mahdutettu kahdenkymmenen suomalais-ugrilaisen ja pohjoisen kansan kohtalot ja toiveet. Näyttelyarkkitehtuuri on varsin luovaa. . Sukulaiskansoja unohtamatta Vaikka museon näyttelyille varattu 6 100 m 2 on Viron mittakaavassa valtava koko, muodostaa se kuitenkin vain viidenneksen koko rakennuksen nettopinta-alasta. Viron kansallismuseo on vuosikymmenet huolehtinut kaikkien ilman omaa valtiota olevien kielisukulaisten kulttuurien säilyttämisestä ja esittelemisestä. Teksti ja kuvat Klaus Susiluoto ”Hiekkaseinä” mukailee matalan hiekkarannan vedenalaista kuviointia.. Näyttelyiden ohella kansallismuseon uudesta ERM-rakennuksesta tulee Viron suurin ”kansantalo”, jossa on luokkahuoneita opetuskäyttöön, elokuvateatteri, kongressisali, teatteri, kirjasto ja juhlatiloja. Kosketusnäyttöisistä infotauluista saa lisätietoa. 79 Muuseumin valokuvaaja. Sukulaiskanoja ei ole unohdettu. Kuvassa kansallispukujen päähineitä. Viro onkin puolustanut pienten kielisukulaisten oikeuksia ja kulttuuria usein Suomea rohkeammin. Hän kuoli traagisesti junaonnettomuudessa Valko-Venäjällä vuonna 1918, mutta ehti ottaa tuhansia kansanperinteestä kertovia kuvia
Perusteellisen remontin ja uudelleenrakentamisen jälkeen Raadille muuttivat ERMin kansatieteelliset ja taidekokoelmat. Kuvassa Neuvostoliiton puoluejohtaja Nikita Hrustshevin aikakauden kerrostalo. Vuonna 1925 kansallismuseo sai käyttöönsä koko rakennuksen. Osa museon kokoelmista hajautettiin eri paikkoihin. Virallisesti laajempi kansallismuseo perustettiin 1909, mutta alusta lähtien tilat olivat ongelma. Tartossa vuonna 1869 pidetyillä Viron ensimmäisillä laulujuhlilla. Museon työntekijät pakkasivat kyllä kokoelmat, mutta ne toimitettiin eri puolille Viroa. Viron Oppineiden Seura (Õpetatud Eesti Selts) vuosina 1894–1895 keräämästä materiaalista muodostettiin peräti kahdeksan sadan esineen Viron Etnografinen Museo, Eesti Etnograafiline Muuseum. Samalla ne informoivat piirustuksin ja maalauksin entisaikojen elämästä. Vasta nyt, yli 100 vuoden odotuksen jälkeen Eesti Rahva Muuseum pääsi tarpeeksi suureen ja ajanmukaiseen tilaan. ERM-rakennus on tyylikäs yölläkin.. Virossa ensi ajatuksen virolaisesta museosta lausui Etelä-Viron kyläkoulumestari Jaan Adamson. Sotavuonna 1944 Raadin kartano vaurioitui tulipalossa, ja kartanon alue jäi neuvostoarmeijan haltuun. Laatikostot kätkevät sisäänsä esineistöä. Vuonna 1922 ratkesi museon tilakysymys osin, sillä Viron hallitus antoi museolle luvan käyttää puolta Tarton lähellä sijaitsevasta Raadin kartanon rakennuksesta. 80 Museon tilaongelmat ohi . Museon nimiksi tuli Eesti Rahva Muuseum, sananmukaisesti Viron kansan museo. Museo siirrettiin Tarttoon entiseen tuomioistuimen rakennukseen Veski-kadulle. Historiaa esitellään muun muassa ”laatikkoleikkeinä”. Vuonna 1943 Raadin kartanoon sijoitettiin saksalaisia sotilaita, ja museo määrättiin pakkaamaan tärkeimmät kokoelmat ja lähettämään ne Saksaan
www.ekoelo.. 6 nroa vuodessa 36€ Antiikki ja taide Lehti kuvaa laaja-alaisesti koko antiikin ja taiteen kenttän. www.crosstrainer.. www.meidankoira.. Keräily arjen historia entisöinti kädentaito suomalaiset taidearteet. 6 nroa vuodessa 39€ Sielunpeili Tarjoaa työkaluja juuri Sinun sisäisen kasvusi tueksi. www.talomestari-lehti.. Aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle. www.antiikkijataide.. Uudet tekniset välineet, teräaseet ja tekstiilit. Kertoo metsästyskoiraroduista ja niiden hoidosta sekä metsästysmatkoista. Meidän Koira Lehti jossa asiaja viihdettä koko perheelle. www.senioriterveys.. ( 09 413 97 300 Kiinteistö ja Isännöinti Asiantunteva ammattilehti joka käsittelee kiinteistöhoitoa monipuolisesti. Peruskorjaus energia kiinteistöhallinnan tietotekniikka katot julkisivut pihat – asuinympäristö. www.kiinteistojaisannointi.. 8 nroa vuodessa 57€ Senioriterveys Aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laaja alue: ihmisen koko keho suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä tai sosiaalista terveyttä sekä seksualisuutta. 8 nroa vuodessa 58€ Talomestari Talomestari-lehti on pientalorakentajan, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien lehti. 6 nroa vuodessa 39€ Ekoelo Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti. 8 nroa vuodessa 60€. 8 nroa vuodessa 60€ Crosstrainer CrossTrainer on nykyaikaisen monipuolisesti kuntoilevan ja urheilevan miehen ja naisen erikoislehti. www.sielunpeili-lehti.. 6 nroa vuodessa 35€ Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. CrossTrainerin lukijan oma liikuntaohjelma koostuu monista eri lajeista ja niiden variaatioista. www.luontaisterveys-lehti.. 6 nroa vuodessa 38€ Hevosmaailma Sinulle hevosen omistaja, kasvattaja, raviharrastaja, ratsastaja tai omasta hevosesta haaveileva. 4 nroa vuodessa 29€ Tilaa omaksi iloksesi tai lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Tilaa ja nauti! Lehden internetosoitteessa tai tilaukset@karprint.. 8 nroa vuodessa 51€ Ase&Erä Esittelee uusimmat aseet, jouset ja ampumatarvikkeet. www.hevosmaailma.. www.kissafani.. Löydät uusimmat asiat kissan terveydestä ja kasvatuksesta, rotuesittelyjä, sekä upeita värikuvia julisteineen. Koira ja ihminen Hyvä pentu on iloinen pentu Koiran hoito, rakenne, sairaudet, koulutus, koiraongelmat. 6 nroa vuodessa 41€ Kissafani Kissafani on asiantunteva harrastelehti kaikenikäisille kissaihmisille. www.asejaera-lehti.
Graffitisthlm:n muraali Helsingin ensikoti ry:n talon päätyseinässä Sysmänkujalla.. Festivaalin myötä katutaide levittäytyi valtakunnallisesti ympäri Suomea, kun kotimaiset ja ulkomaalaiset taiteilijat toteuttivat erikokoisia ja -tyylisiä teoksiaan eri kaupunkeihin samanaikaisesti. UPEA haluaa peittää paljaat julkisivut suuren mittakaavan taideteoksilla, eli muraaleilla ja tuoda taiteen ulos museoista, yleisön nähtäville. L aajoja seinämaalauksia nähdään edelleen hyvin harvoin Suomessa. UPEA-katutaidefestivaalin tavoitteena onkin tuoda katutaiteen ilo ja monimuotoisuus myös Suomen kaupunkeihin ja siten nostaa katutaiteen arvostusta maassamme. Ensimmäisen, syyskuussa järjestetyn UPEA16katutaidefestivaalin taustavoimana toimi Katutaideyhdistys Päävärit ry. 82 Katutaidefestivaali loi pysyvää taidetta ympäri Suomea UPEA16 nostaa katutaiteen arvostusta Katutaideyhdistys Päävärit ry:n järjesti UPEA16 -katutaidefestivaalin ensimmäisen kerran syyskuussa
Australialainen katutaiteilija Guido van Helten, joka tunnetaan erittäin omintakeisesta tyylistään, hätkähdyttävän realististen, jättimäisten muotokuvien maalaajana, toteutti muraaliteoksen seitsenkerroksisen talon päätyseinään Helsingin Vallilassa, osoitteessa Hämeentie 78. 83 Seinämaalauksia Helsinkiin UPEA16-katutaidefestivaaliin valittiin kotimaisia merkittävimpiä katutaiteilijoita sekä nimekkäitä taiteilijoita ulkomailta, jotka ensimmäistä kertaa Suomessa toteuttivat pinnoille pysyvät taideteokset. Australialaisen Guido van Heltenin realistinen muraaliteos Helsingin Vallilassa, osoitteessa Hämeentie 78.. UPEA16 taiteilijat Helsingissä olivat ovat italialainen taiteilija Tellas, ruotsalainen duo Graffitisthlm sekä australialainen taiteilija Guido van Helten. Ruotsalainen katutaidekaksikon Graffitisthlmin takana ovat Calle ”Klive” ja Lasse ”Kaos”, Helsingissä Tellas loi Suvilahdenkadun Nuorisosäätiön talon kulmaan muraaliteoksen. Sardinian ankarilla mailla varttuneen Tellaksen pensselistä Suvilahdenkadun Nuorisosäätiön talon kulma sai muraaliteoksen seitsenkerroksiseen julkisivuunsa
Taidetta eri kaupungeissa UPEA16-katutaidefestivaali levittäytyi Helsingin lisäksi Turkuun, Kemiin, Riihimäelle, Vaasaan, Hyvinkäälle ja Hämeenlinnaan. Vaasassa Yhdysvaltalainen Andrew Hem toteutti muraalin Vaasan paloaseman 30 metrin korkeuteen kohoavaan palotorniin. Hemin tyyli sekoittelee graffitin inspiroimaa, urbaania kuvamaailmaa unenomaiseen fantasiaan. Arsek ja Erase viihtyivät katutaiteen parissa jo silloin, kun taidesuuntaus oli vasta rantautumassa ja kasvattamassa suosiotaan Bulgariassa. Kemi sai UPEA16-vieraakseen Indonesiasta Balilta kotoisin olevan taiteilija WD:n. Taiteilijoiden tyylille ominaiset värit ja muodot ovatkin tekemällä opittuja, eivät niinkään katutaiteen historiasta ammennettuja. Nykyisin Arsek ja Erase ovat kysyttyjä taiteilijoita ja he kiertävät tapahtumia rivakkaan tahtiin ympäri Eurooppaa. 84 joilla on molemmilla vuosikymmenten historia graffitin parissa. Graffitisthlmin taide yhdistelee sarjakuvamaisia ja leikkisiä piirteitä perinteiseen värikylläiseen graffitityyliin. WD eli ”Wild Drawing” toteutti julkisivumuraalin Kemin keskustan viisikerroksiseen taloon osoitteessa Keskuspuistonkatu 10–12. Töissä tyypillisiä ovat yksityiskohtaiset, pysäytetyt hahmot sekä taiteilijan kambodšalaisista juurista ammentavat maisemat. Vuonna 2008 Klive ja Kaos lyöttäytyivät yhteen ja perustivat Graffitisthlmin, jonka puitteissa kaksikko onkin jo ehtinyt kiertää pitkin Eurooppaa. UPEA16-festivaaleilla Graffitisthlm toteutti muraalin Helsingin ensikoti ry:n nelikerroksisen talon päätyseinään Sysmänkujalle. Riihimäelle juna-aseman asematunneliin syntyi ruotsalaisen taiteilijan Ola Kalninsin muraalitaideteos. Viimeksi tämän vuoden huhtikuussa hän loi taidekollaasin Helsingin Kampin metroasemalle. Kaksikon toinen puolisko Kaos on nimi myös Suomen kaupunkitaiteessa. Bulgarialaisen taidekaksikon Arsek & Erase:n teos Turussa Ursininkadulla, Nuoren Teatterin päätyseinässä. Duo loihti uuden pinnan Turun Nuoren Teatterin päätyseinään, Ursininkadulla. Turkuun taidetta loi bulgarialainen taidekaksikko Arsek & Erase. Kim Somervuoren ja Teemu Mäenpään muraaliteos Hyvinkään juna-aseman edustalla Sillankorvankadulla.
Koko seinän kattavia muraaleiteoksia Kalnins on toteuttanut muun muassa Malmössa, Kööpenhaminassa, Lontoossa ja New Yorkissa. Taiteilijan töissä abstrakti nykytaide kohtaa graffitikulttuurin juuret mitä kiinnostavimmalla tavalla. Kt. Somervuori tunnetaan erilaisten maisemien muutosten tutkijana, pintojen muokkaajana ja vastakohtien yhdistelijänä. Taiteilijat toteuttivat muraalin Hämeenlinnaan, Viipurintien alikulkutunneliin. Lisäksi Mäenpää tunnetaan useiden suurten seinämaalausten ja tilateosten tekijänä. . Myös Hyvinkään juna-aseman edusta Sillankorvankadulla sai kaksikon luoman muraaliteoksen. Teoksissa on läsnä katutaiteen maailman sekoittuminen perinteisempään korkeataiteeseen. UPEA haluaa peittää paljaat julkisivut suuren mittakaavan taideteoksilla, eli muraaleilla ja tuoda taiteen ulos museoista, yleisön nähtäville. Tampereelta kotoisin olevan Teemu Mäenpää on ammattitaiteilija, jolla on juuret graffititaiteessa. Espoolainen Kim Somervuori, joka valmistui Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2012, toteuttaa teoksiaan seinämaalauksina, kollaaseina, kolmiulotteisina objekteina, installaatioina ja kanvaaseina. Kymmenissä yksityisja yhteisnäyttelyissä esittäytynyt Mäenpää on kerännyt näyttelymeriittiä myös ulkomailla ja hänen töitään löytyy sekä yksityisistä että yhdistysten omistamista kokoelmista. Kalninsin tyyli tunnetaan syvän murretusta värikylläisyydestä ja puhtaista graafisista linjoista. Tällä hetkellä taiteilijan valtavat kanvasmaalaukset kiertävät menestyvissä näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Yhdysvaltalaisen Andrew Hemin toteuttama muraali Vaasan paloaseman 30 metrin korkeuteen kohoavassa palotornissa.. Mukana kotimainen taiteilijakaksikko Kotimaisista taiteilijoista UPEA16-festivaalissa mukana olivat Kim Somervuori ja Teemu Mäenpää. Balilaisen taiteilija WD:n julkisivumuraali Kemin keskustan viisikerroksisessa talossa osoitteessa Keskuspuistonkatu 10–12. Mäenpää valmistui Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2007. 85 Malmön tunnetuimpiin, pitkän linjan graffititaiteilijoihin lukeutuva Kalnins päätyi katutaiteen pariin jo 13-vuotiaana
86 Tyylikäs ja kodikas Biedermeier oli askel moderniin sisustusajatteluun Myöhäisempireä on kutsuttu saksalaisperäisellä nimellä biedermeier. Tyylille oli ominaista pilastereihin, pylväisiin ja palmetteihin perustuva ornamenttikoristelu.. Tyylin suosion ja leviämisen taustalla oli erityisesti eurooppalaisen keskiluokan vaurastuminen ja tämän kautta lisääntynyt huonekalujen kysyntä. Biedermeier onkin parhaiten tunnettu huonekaluja koristetyylinä, mutta sen vaikutus ulottui myös aikansa rakennusja maalaustaiteeseen. Biedermeierin aikaan huonekaluista tuli mukavampia ja niiden linjat kaareutuivat. Koska biedermeierissä oli jäänyt pois empiren mahtaileva koristeellisuus, se oli tyylinä kodikas ja suosittu. Oli olemassa tapaja tyyppinormeja, joiden mukaan oli elettävä. B iedermeier on empiren pelkistynyt ja pehmeämpi porvarillinen muoto, joka kuvasi erityisesti porvariston ihanteita. Biedermeierin tyyli liikkui aikansa valtatyylien, romantiikan ja uusklassismin välillä. Biedermeier pitikin käytännöllisyyttä ja kohtuullisuutta tärkeämpinä asioina kuin juhlallisuutta. Harmoninen kodikkuus Vaikka biedermeier mielletään yksinomaan porvarilliseksi sisustustyyliksi, oli se suosittua myös säätyläisten yksityiskodeissa. 1900-luvun alussa käyttöön vakiintunut nimi oli alun perin pilkkanimi, joka oli muodostettu saksalaisen pilalehden pikkuporvarillisuutta pilkkaavista karrikatyyrihahmoista, Biedermann ja Bummelmeier. Esimerkiksi empiren metallikoristeet karsiutuivat uudesta tyylistä pois. Se vaikutti noin vuosien 1815–1848 välisenä aikana pääsääntöisesti germaanisessa Euroopassa, mutta tyyliä esiintyi jonkin verran myös muualla kuten esimerkiksi Skandinaviassa. Tyylisuuntaa onkin kutsuttu myös porvarilliseksi klassismiksi
Suositut kukkaornamentit maalattiin seinille sapluunan avulla. Biedermeier-kaudella luotiin moderni sisustusajattelu, jonka mukaan huonekaluryhmittelyin luotiin eri toiminnoille omat tilansa.. . Mikäli perheellä ei ollut varaa hienoihin materiaaleihin, käytettiin koivusta tehtyjä petsattuja kalusteita. Verhoasetelmat olivat monimutkaisia ja erikoisia. Runebergin koti edusti biedermeieria Biedermeierin myötä sisustuksen väriasteikko tummui. Huonekalujen mukavuutta korostettiin verhoilulla, erityisesti leveäraitaiset silkit tai yksiväriset jouhi-, villaja pellavakankaat olivat suosiossa. Huonekalutaide sai vaikutteita englantilaisista Adamja Sheraton-tyyleistä sekä ranskalaisesta Ludwig XIV -tyylistä. Tyypillistä oli, että huonekaluja ei aseteltu seinien vierille, vaan omiksi ryhmikseen käyttötarkoituksen mukaan. Kodikkuuteen pyrkineessä sisustuksessa käytettiin paljon tekstiilejä. Teksti: Soili Kaivosoja Lähteet: Leena Nokela Antiikista nykyaikaan, Riitta Koskinen Kartanoita ja porvariskoteja, Kari-Paavo Kokki Tuolit, sohvat ja jakkarat. Kokoelma on harvinaisen täydellinen kokonaisuus yhden kodin esineistöä taideteoksista huonekaluihin, pienesineisiin, posliineihin ja tekstiileihin sekä metsästysaseisiin. Samaan aikaan yleistyivät kaksija kolmiväriset paperitapetit, joiden valmistui alkoi myös Suomessa. Huonekasvit levisivät myös kaupunkien varakkaisiin porvarikoteihin. Porvoon empirekaupunginosassa sijaitseva J.L. 87 Materiaalien luonnollinen kauneus pääsi hyvin esiin biedermeierin huonekalutaiteessa. Sisustuksessa käytettiin paljon kirjottuja tyynyjä sekä korukäsitöitä, jotka olivat sen ajan mukaisesti erittäin muodikkaita. Runebergin kodin sisustus edustaa lähinnä biedermeier-tyyliä. Suomen vanhin kotimuseo pihapiireineen kertoo monipuolisesti 1800-luvun puolivälin asumisesta ja elämästä. Pietarilainen esinemuoti oli keskieurooppalaisia esiku viaan veistoksellisempaa ja koristeellisempaa. Mattoja oli runsaasti kuten pöytäliinojakin. Museo on hyvin pitkälti sellainen kuin kun se Runebergien asuessa talossa. Vahvin vaikutus oli kuitenkin ranskalaisella empiretyylillä. Suomessa materiaalina käytettiin myös loimupintaista visakoivua. Suomessa biedermeierissä oli kaksi pääsuuntausta, pietarilainen ja skandinaavisenglantilainen, jotka vaikuttivat lähinnä esineellisessä kulttuurissamme. Sohvakalustoon kuului yleensä sohva, pari nojatuolia, pikkutuoleja, pöytä sekä peili. Harmaapohjaisissa tapeteissa käytettiin keltaisia, vihreitä, pronssinruskeita ja ultramariinin sinisiä isoja kuvioita sekä kuvioaiheita kasveista. Tältä ajalta tunnetaan muun muassa amaryllis, lehtikaktus, tuoksupelargoni, kiinanruusu ja verenpisarat. Huonekasvit toivat sisätiloihin vihreyttä ympäri vuoden. Huonekasvit yleistyivät Biedermeier-kaudella luotiin moderni sisustusajattelu, jonka mukaan erillisin huonein tai huonekaluryhmittelyin luotiin eri toiminnoille omat tilansa. Suosituimpia materiaaleja huonekaluissa olivat pähkinäpuu, saarni ja mahonki. Salongissa saattoi sohvakaluston muodostaman seurusteluryhmän lisäksi olla ompelutöille varattu ryhmä
Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia.. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 35€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Määräaikaistilaus 40€ www.lehtiluukku.. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r ja taide Hattulan Pyhän Ristin kirkko, keskiajan pyhiinvaelluskohde Camilla Mobergin lasitaide: Värien hehkua ja vahvoja muotoja Kemin Jalokivigalleriassa Suomen kuninkaan kruunu NYT 6,90 Hämeenkoskelta löytyi hopea-aarre Helsingin Snellmaninkatu uusrenessanssin keskittymä Helene Schjerfbeck, modernisti ja pelkistämisen mestari Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen)
– Aikaisemmin oli Wanhassa Satamassa messut vastaavana ajankohtana, mutta siitä tapahtumasta järjestäjä luopui, joten antiikkiviikonloppu saa nyt jatkoa Bank Antiques -tapahtuman myötä. – Siellä saa helposti koko päivänkin kulumaan antiikkija taide-esineiden parissa, ja siellä on myös tilaisuus tavata alan osaajia. marraskuuta järjestetään uusi, raikas ja tasokas antiikkialan myyntitapahtuma Bank Antiques. Kävijöitä odotetaan ensimmäisenä vuonna noin 4000–5000. 89 Bank Antiques 2016 Monipuolinen ja tasokas valikoima Pyhäinpäiväviikonloppuna 5.– 6. Kyseessä ei ole sama tapahtuma eikä sama järjestäjä, mutta sen sijaan monet näytteilleasettajista ovat samoja kuin Vanhassa Satamassa oli. – Olemme luomassa uutta, vuotuista elämyksellistä tapahtumaa, toteaa tapahtuman markkinoinnista vstaava Amanda Kääriäinen. Facebook event: Bank Antiques Instagram: @?skarsinantiikkipaivat #bankantiques Korkea ja valoisa entinen pankkisali on erinomainen tila antiikkitapahtumalle. – Valikoima tulee olemaan hyvin tasokas ja monipuolinen. Lisäksi ensimmäisessä kerroksessa palvelee sushiravintola. Bank Antiques -antiikkimessut 5.– 6.11. Järjestäjät haluavat luoda tapahtumasta Helsingissä vuoden antiikki-, taide-, designja vintage-päätapahtuman, jollaista on jo kaivattukin. – Uutta, tasokasta ja raikasta olemme luomassa ja tähän lupaukseen pyrimme vastaamaan. Bank Antiques -tapahtumaan on tulossa hyvä valikoima mielenkiintoisia esineitä, ja tapahtumassa on edustettuna modernimpikin design. Lisätietoja: www.bankantiques.. Avoinna kello 11–17. Osastoilla on myös somistuksia, joiden myötä kävijä pääsee inspiroitumaan antiikkiesineiden käytöstä osana sisustusta.. Entisissä pankkitiloissa on messujen käytössä kolme erityyppistä tilaa: tyylikkään ja näyttävän pankkisalin lisäksi puoli kerrosta ylempänä taidegalleriamainen vaalea raikas käytävä, johon tulee esille taidetta ja designia, sekä kakkoskerroksen kabinetit. Bank Antiques -tapahtumaan tulee myös sisustettuja interiöörejä, joissa pääsee inspiroitumaan siitä, kuinka voisi sisustaa antiikilla. . Unioninkatu 20, Helsinki. Toivomme, että antiikkiala kehittyy ja pysyy kiinnostavana. Tapahtumassa on tarjolla myös kahvilaja ravintolapalvelut kakkoskerroksessa. T apahtuma tulee tarjoamaan nykyaikaisen ja monipuolisen valikoiman antiikki-, design-, taideja vintage-esineitä noin 60 näytteilleasettajana toimivan ammattikauppiaan osastopaikoilta. Tapahtuman järjestävät Fiskarsin Antiikkipäivät ry yhdessä Suomen Antiikkikauppiaat ry:n kanssa Tapahtumatalo Bankin ainutlaatuisessa vanhassa pankkisalissa Helsingin keskustassa osoitteessa Unioninkatu 20
Fiskarsin Antiikkipäivät ei järjestä toritapahtumaa . Entisöintioppaat ovat myös vakiinnuttaneet asemansa. ?. Tämä toritapahtuma ei kuitenkaan ole Fiskarsin Antiikkipäivät ry:n järjestämä, vaan sen toteuttaa Fiskarsin kyläyhdistys. Kesällä 2017 Fiskarsin Antiikkipäivät siirtyy hiljattain kunnostettuun vanhaan Puimalaan, joka soveltuu erinomaisesti tapahtumaja juhlatilaksi. Puimala on upean rustiikki puuarkkitehtuurin hengessä, mutta samalla käytännöllinen. Useana kesänä samaan aikaan Fiskarsin Antiikkipäivien kanssa on lähialueelle järjestetty myös Antiikkitori, eli toritapahtuma, jossa on tarjolla sekä vanhempaa tavaraa että uutta. Tilaan on tehty uudet lattiat, valaistus sekä ikkunaluukut. Katon korkeus ja lattian kestävyys antavat mahdollisuuden suuremmillekin rakennelmille. Fiskarsin Antiikkipäivät siis oli Vanhalla veitsitehtaalla, ja vain siellä, ja torilla sen sijaan Antiikkitori. Antiikki ja taide -lehden numerossa 4 Fiskarsin Antiikkipäivistä kertovassa jutussa ja kuvissa Fiskarsin Antiikkipäivät ja Antiikkitori olivat sekoittuneet keskenään niin, ettei lukija välttämättä saanut selvää, kummasta tapahtumasta on kyse. Heidän vuosien varrella kasvanut kokoonpanonsa on kokoontunut Raaseporin alueen antiikkitapahtumissa jo vuodesta 1991 lähtien. Puimalasta erinomainen näyttelytila A ntiikin, taiteen, designin ja vintagen perinteikäs kesätapahtuma Fiskarsin Antiikkipäivät järjestetään jälleen ensi kesänä, heinäkuisena viikonloppuna 6.-9.7.2017. Antiikkipäivien järjestäjä on Fiskarsin Antiikkipäivät ry. Kesän 2016 tapahtuma Vanhalla veitsitehtaalla keräsi neljän päivän aikana lähes 10 000 kävijää. Fiskarsin Antiikkipäivillä vieraili viime kesänä lähes 10 000 ihmistä. Nevalaisen valikoimaa. Tapahtuma tarjoaa laadukkaan Fiskarsin Antiikkipäivät siirtyy ensi kesänä hiljattain kunnostettuun vanhaan Puimalaan, joka soveltuu erinomaisesti tapahtumaja juhlatilaksi. Väliseinät toimivat tilanjakajana, jolloin tila on helppo myös rajata yksityisempää tilaisuutta varten. Näytteilleasettajina on yli 70 kokenutta ammattikauppiasta. Oululaisen Antiikkiliike R. Kauppiaiden yhteisvoimin järjestämä Fiskarsin Antiikkipäivät on yhdistyksen vuosittaisen toiminnan päätapahtuma. 90 Antikkipäivien veteraani Pertti Sundström, Antiikkija taidekirjat, uskoo taidekirjojen suosion jatkuvan. Tila on 100 metriä pitkä ja 15 metriä leveä. Fiskarsin Antiikkipäivät siirtyy uusiin tiloihin valikoiman sisustukseen, kattaukseen ja keräilyyn soveltuvia huonekaluja, taidetta, pienesineitä ja tekstiilejä 1700-luvun antiikista 1900 -luvun designiin asti
Huutokauppahuone Aleksi Katuosoite: Lempäälän Aleksi 37500 Lempäälä Puhelin : 040 1431331, 040 5453500 LEMPÄÄLÄN TOIMIPISTE ON AVOINNA: Ma Pe klo 12 18 Lauantai klo 12 16 Otamme vastaan huutokauppoihin arvoesineitä Palkkio 15%+alv. Kohteita voi vapaasti tutkia, ja ne voi huutaa myöhemmin joko paikan päällä tai ennakkohuudoilla. Lehto signeerattu Oiva Toikka. Tarjolla olevaan materiaaliin voi näytön lisäksi tutustua etukäteen myös netissä, jonne listaamme esineet huutokauppaa edeltäväksi viikoksi. Ennakkotarjouksia varten huutajan pitää suorittaa kertaluonteinen rekisteröityminen, jota varten tulee olla toimiva sähköpostiosoite. www.huutokauppahuonealeksi.fi Tavaroiden sisäänjättö seuraavaan huutokauppaan on taas vauhdissa. Taulu, Myötätuulessa signeerattu Olli Joki.. Muutamia esimerkkejä nyt myydyistä kohteista: Alvar Aalto tuolit. Birger Kaipiainen. Seuraavan huutokaupan esineet ovat näytillä toimipisteestämme huutokauppapäivää edeltävästä maanantaista eteenpäin klo 12 18. Lumilinna signeerattu Oiva Toikka. Kaikki kohteet myydään huutokauppapäivänä. Vanha miekka
Suomalaiset suuret mestarit. Hernepellonkuja 8-10, 00560 Helsinki, puh +358 2 900 319 50, info@huutokauppahelander.com www.helander.com LOPPUVUODEN OHJELMA Lokakuun iltama 26.10.2016 Marraskuun huutokauppa 12.-13.11.2016. Suomalaiset suuret mestarit Marraskuun iltama 30.11.2016 Joulukuun huutokauppa 17.-18.12.2016. mm. klo 12–19 Huutokauppa 12.–13.11. BAS2 Posti Oy Posti Green Marraskuun huutokauppa 12.–13.11.2016. klo 11– Luettelo ilmestyy 4.11., noin kello 18:00 Teemana mm. Maailman taide Näyttö 10.–11.11. mm