ENTISÖINTI . KERÄILY . Pullan pojantytär Entisöinnin taituri KARHULAN LASI. ARJEN HISTORIA NYT 5,90 Siro rokokoo oli suomalaisten hopeaseppien loistoaikaa HANNA PULLA Tuhansien eurojen keräilyharvinaisuuksia Musteen mestari ELINA MERENMIES Bonk-taiteilijasta kasvoi modernisti ALVAR GULLICHSEN 60-luvun lasi kiehtoo Armas J. KÄDENTAIDOT
F I T A PA H T UM AT A L O B A N K UNIONINK ATU 20 HELSINKI SISÄÄNPÄÄSY 12,00 € ANTIIKKIMESSUT HELSINGISSÄ ANTIIKKI – DESIGN – TAIDE – VINTAGE. ANTIQUES 4. B A N K A N T IQ U E S . – 5.11.2017 11 – 17 W W W
Sisältö Pääkirjoitus ............................................................................ Immonen on herkkä humoristi ..58 Tilauskortti ...........................................................................61 Espoossa on Suomen vanhin automuseo ........................62 Eesti Rahva Muuseum on Tarton uusin nähtävyys ..........68 Alvar Gullichsen käyttää taiteessaan geometrisiä kuvioita ja selkeitä värejä. 6 Taideuutisia..........................................................................10 Elina Merenmies on musteen mestari .............................12 Taideuutisia..........................................................................17 1960-luvun lasitaiteilijat ....................................................18 Hanna Pulla on entisöinnin taituri ....................................22 Hjalmar Löfvingin syntymästä 120 vuotta. 78 62 Holmaston myymälästä löytyy kultaisia ja hopeisia koruja, arvokelloja, mitaleita, vanhoja rahoja ja lisäksi edullista kierrätystavaraa.. Viimeiset 18 vuotta hän on tehnyt veistoksia ja ympäristötaidetta luonnonmateriaaleista. Taiteilija Hjalmar Löfving oli suomalaisen lasten-viihteen, sarjakuvan ja animaation edelläkävijä. Sarjakuvien pioneeri ...........................................................26 Karhulan lasi valmisti käyttöja taidelasia kaikille .........32 Holmasto on Suomen vanhin rahaliike ............................36 Ylä-Lapin luontokeskus on ikkuna saamelaisuuteen ......40 Markku Uitto on tunnelmien, tuntojen ja hetkien tulkki ......................................................................44 Seppo Salviander taiteen mestarien jäljillä .....................46 Aira Samulinilla arvokas kokoelma Arabian lastenastioita .........................................................52 Tutustuimme Helsingin vanhaan suojeluskuntataloon ...54 Korttitaiteilija Minna L. 5 Reitzin säätiön museossa yli 130 hopeaesinettä .............. 26 36 Inarin vetonaula on saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siida, jossa vierailee vuosittain peräti 120 000 ihmistä ympäri maailman. Hänen töistään koottu näyttely kiertää nyt juhlavuoden kunniaksi Suomea. 40 Jenni Tieaho on yksi nuoren sukupolven menestyneimmistä kuvanveistäjistä ja haluttu näyttelynpitäjä, aivan omanlaisensa. .................................................70 Simo Nousiaisen valmistamat kenkäparit ovat ainutlaatuisia ..............................................................74 Ikonitaidetta ja puhuttelevia luontokuvia ........................77 Kuvanveistäjä Jenni Tieahon maailmaa: Metsien mystiikkaa ja luonnonmateriaaleja ....................78 Rakkaat esineet: Herkkä posliiniballeriina .......................84 Tove Slotte on suunnitellut jo yli 80 muumimukia .........86 Tapahtumat .........................................................................91 Antiikki ja taide | 3 Espoon automuseossa on esillä noin sata autoa ja saman verran kaksipyöräisiä moottoripyöristä mopoihin ja polkupyöriin sekä runsaasti ajoneuvoihin liittyvää
puh. s-posti: kurki-suonio@minimaailma.. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 050 548 26 70 Myös arkisemmat huonekalut ja tavarat heti varastosta. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit. 91 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi puh. 09-413 97 362 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Nukkekotien laatukalusteet ja tarvikkeet edullisesti www.minimaailma.
Suomalainen suunnittelu jatkaa yhä vieläkin valloitusmatkaansa kansainvälisellä saralla. 09-413 97 362 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Antiikki ja taide | 5 uomalainen taide on saanut vaikutteita sekä idästä että lännestä. Erityisesti rokokoo (1730–1750) oli laadullisesti suomalaisen hopeaseppätyön kulta-aikaa. Esineet olivat erittäin korkealuokkaisia ja laadukkaita. Milanon triennaalin moninkertainen voittaja Tapio Wirkkala loi useita klassikoiksi nousseita esineitä, joista tunnetuin lienee Ultima Thule -lasisarja. Myös talonpoikaisesineet olivat paitsi käyttöesineitä myös tekijänsä käsityötaidon näyte. S Pääkirjoitus Suomalaisella taiteella vahvat juuret 5/2017 Vuonna 2017 ilmestyy 6 numeroa. Pieni kansamme on luova ja vahva. Monet Karhulan lasin esineistä on nyt haluttuja, arvokkaita keräilykohteita. Suomen alueella on kuitenkin tehty taiteeksi luonnehdittuja esineellisiä ilmiöitä jo kivikaudella, mistä ovat esimerkkinä kalliomaalaukset ja Huittisten hirvenpään kaltaiset eläinfiguurit. Suomalanen design on niittänyt mainetta myös korujen saralla. Fabergén tehtaassa oli 24 verstasta, joista peräti 14 johti suomalainen seppä Tsaarin vallan aikana (1809–1917) Mikkelin läheltä kymmenvuotiaana Pietariin lähetetty pientilallisen poika Hiskias Pöntinen (1823–1881) oli Gustav Fabergén yhtiökumppani ja työpajan johtaja. Venäläinen kulta-, hopeaja jalokiviseppä Peter Carl Fabergé (1846–1920) tunnetaan parhaiten kullasta, hopeasta ja jalokivistä valmistetuista Fabergén pääsiäismunista. Suomalaiset kultaja hopeasepätkin olivat luovia ja arvostettuja. Näiden mestariteosten takana on vahvasti suomalaista kädentaitoa. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 36 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 41 € Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuva: Reitzin säätiön kokoelmat www.antiikkijataide.fi. Kuvataiteessa perustettiin taiteen instituutioita ja suomalaisuuden etsintä kulminoitui Suomen taiteen kultakaudeksi kutsuttuun ajanjaksoon, jolloin nousivat esille vahvat nimet kuten Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Albert Edelfelt, Eino Leino, Helene Schjerfbeck ja Eero Järnefelt. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Jaana Isosaari athene@kolumbus.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Hänen suunnittelemansa lasimaljakko voitti Milanon triennaalin Grand Prix’n 1954 ja yhdysvaltalainen House Beautiful -lehti valitsi sen 1956 maailman kauneimmaksi esineeksi. Karhulan lasitehdas (1889–2009) oli yksi Suomen merkittävimmistä lasitehtaista. Myös Nuutajärven suunnittelijat Tamara Aldin, Oiva Toikka ja Kaj Frank tekivät useita kansainvälisiä läpimurtoja. 1930-luvulla Karhula oli keskeisessä roolissa, kun suomalainen lasimuotoilu loi oman ilmaisukielensä ja teki kansainvälisen läpimurtonsa. Pöntinen opetti kultasepäntaitonsa Gustavin pojalle Carlille, joka nosti Fabergé-yhtiön tsaarien ajan taideteollisuuden huipulle. 1200-luvun kirkkoarkkitehtuuri ja kirkkotaide imivät vaikutteita emämaa Ruotsista aina 1800-luvulle saakka. Suomen taide ja taide-elämä alkoi saada muotoaan 1800-luvulla, kun kansallisuusaate voimistui Venäjän vallan aikana. Monet hopeasepät valmistivatkin kahvikannun mestarinäytteenään sillä kahvikannut olivat aikansa luksusesineitä. Taideteos on myös Björn Wekcrtömin suunnittelema Kivettynyt Järvi -sormus, jonkahopea-akryyli tulivat tunnetuksi, kun muusikko John Lennon osti sellaisen vaimolleen Yoko Onolle. 1960-luvulla Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelema Finlandia-lasisarja teki välittömästi läpimurron. 09-413 97 300 Ilmoitusmyynti: Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi Puh. Myös myöhempi suomalainen suunnittelu on yltänyt korkealle tasolle. Taiteilijat alkoivat kuvata teoksissaan kotimaataan, sen ihmisiä, luontoa ja historiaa; he opettivat suomalaiset huomaamaan oman maansa kauneuden ja erikoislaatuisuuden. Hän suunnitteli kaksikymppisenä myös Fabergén viidestäkymmenestä pääsiäismunasta kalleimman: Talvimunassa on kultaa, platinaa ja kolmetuhatta timanttia, ja se huutokaupattiin viimeksi yhdeksällä miljoonalla eurolla. Björn Wecströmin Lapponialle suunnittelema Planetaariset laaksot -koru nousi kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1977 elokuvaohjaaja George Lucasin Tähtien sota -elokuvassa koristaessaan näyttelijä Carrie Fisherin esittämän prinsessa Leian hoikkaa kaulaa. Fabergélle työskennelleen kultasepän tytär Alma Pihl (1888–1976) suunnitteli ruotsalaiselle öljymiljardööri Emanuel Nobelille koruja, joiden muodot nappasi jääkiteistä ikkunassa
1729–1762. – Säätiön aikana eli vuodesta 1971 alkaen olemme keskittyneet suomalaisten hopeaseppien merkittävimpiin töihin eli olemme halunneet kartuttaa nimenomaan alkuperäisen kokoelman suomalaista osaa, museonjohtaja ja säätiön asiamies Jaana Cawèn kertoo. Taidekokoelmissa on myös merkittävä kokoelma suomalaista antiikkihopeaa. 6 | Antiikki ja taide akennuttaja ja keräilijä Lauri Reitz keräsi aikanaan merkittävän antiikkihopeakokoelman, joka käsitti suomalaisten hopeaseppien merkkiteoksia. Säätiö on kasvattanut hankinnoil. Venäjältä, Virosta ja Saksasta etenkin barokkiajalta. Reitzin säätiön kokoelma kuuluu Suomen kolmen merkittävimmän hopeakokoelman joukkoon Kansallismuseon ja Turun maakuntamuseon ohella. Kaikilla on omat vahvuutensa sekä omat kriteerinsä. Hopean hohtoa Kahvikannu, varhaisrokokoota, Lorentz Rosenius, Viipuri, n. Kokoelmassa on esineitä myös muista pohjoismaista, R Reitzin säätiön museossa yli 130 hopeaesinettä Yksi Helsingin museoiden helmi monipuolista taidenautintoa kaipaavalle on Reitzin säätiön museo
Alkuperäistä koti-ilmapiiriä kunnioittavaan interiööriin kuuluvat myös eri aikakausilta peräisin olevat antiikkihuonekalut. Antiikki ja taide | 7 . Reitzien koti avattiin yleisölle museona seuraavana vuonna. Säätiö on perustamisestaan lähtien kartuttanut Reitzin keräämiä kokoelmia. TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: REITZIN SÄÄTIÖN KOKOELMAT Rokokooajan kynttilänjalkapari, Nils Enberg, Turku, 1763. MUSEO ON AVOINNA KESKIVIIKKOISIN JA SUNNUNTAISIN KLO 15–17. Lähde: www.reitz.fi REITZIN SÄÄTIÖN MUSEO, APOLLONKATU 23 B 64, HELSINKI. Kokoelma kasvoi käsittämään maalaustaidetta, antiikkihopeaa, arvoposliinia, antiikkiaseita, musiikki-instrumentteja, kelloja ja kirjoja sekä antiikkihuonekaluja. Lauri Reitz kiinnostui keräilystä jo nuorena poikana, ja keräilyn kohteena olivat ensin postimerkit ja vähän myöhemmin vanhat rahat. Lauri Reitzin leski Maria Reitz säätiöi perheen omaisuuden testamenttimääräyksellään vuonna 1971. MUSEOON ON VAPAA PÄÄSY.. Reitzin säätiön taidemuseossa ovat esillä 1920 –50-luvuilla Helsingin merkittävimpiin rakennuttajiin kuuluneen Lauri Reitzin keräämät taideja antiikkiesinekokoelmat. Lisäksi esillä on muun muassa aseita 1500-luvulta alkaen, Meissenin ja Sevrèsin posliiniesineitä sekä antiikkikelloja. Museossa on nähtävillä suomalaisen maalaustaiteen historian merkkiteoksia. KOKOELMIEN KOKOELMA ?. Jaana Cawènin kädessä kiiltelee hopeaseppä Lydemanin taidonnäyte, varhaisrokokoota edustava kahvikannu. Reitzin kokoelman kohdalla voidaankin puhua kokoelmien kokoelmasta. Myös museon suomalainen antiikkihopeakokoelma on ainutlaatuinen kokonaisuus. Oman yrityksen perustamisen jälkeen omaisuus kasvoi nopeasti ja mahdollisti taiteesta kiinnostuneen Reitzin keräilyharrastuksen laajenemisen ja syventämisen
Barokin aikana myös paloviina vakiintui juhlajuomaksi. Eritoten porilaisen hopeaseppä Gjederstenin valmistama pikari on todella laadukas esine: yläreuna on kullattu, samoin pikaria koristava taidokas monogrammi. Joissakin kannuissa oli jopa mittatikku, joka ilmoitti kerralla nautittavan olutmäärän, Cawèn kertoo. Barokkiajan kattaukseen kuuluivat näyttävät esineet, erityisesti kannelliset juomakannut, joiden koristelu keskittyy kannen lisäksi kannun korvaan ja jalkoihin. Kermakko, Henrik Sandberg, Helsinki, n. Kokoelman barokkiajan pikarit ovat kansallisia harvinaisuuksia, sillä niitä on säilynyt 1600-luvulta todella vähän. Varhaisrokokoon (noin 1730 –1750) varsinaisia uutuuksia olivat kahvija teeastiat. laan Reitzin keräämän hopeakokoelman lähes kaksinkertaiseksi, esineitä on runsaat 130 kappaletta. Kaikki hopeaesineet museon barokkihuoneen suuressa vitriinissä ovat suomalaisia, lukuun ottamatta kahta saksalaista barokkiajan kannua. Tekijä on turkulainen Simon Lydeman, joka oli aikansa parhaita hopeaseppiä. Esineet olivat erittäin korkealuokkaisia, laadukasta työtä. Tumlarit olivat käteviä varsinkin heilahtelevissa vaunuissa tai aluksissa, sillä ne. Rokokoo oli laadullisesti suomalaisen hopeaseppätyön kulta-aikaa. SIROA ROKOKOOTA. 8 | Antiikki ja taide Kermakko ja sokerikko, kustavilainen. Niistä näkee selvästi eron suomalaisiin juomakannuihin – ne ovat huomattavasti dekoratiivisempaa työtä. Sille ilmestyi oma juoma-astiansa, puolipallonmuotoinen ja jalaton tumlari. Sama muotokieli näkyy myös kierteisissä kynttilänjaloissa. Muotonsa puolesta se edustaa varhaista rokokoota, ja sen kahva on tehty norsunluusta lämpöä eristämään. Juomakannuista tarjottiin olutta, ja pidoissa ne kiersivät kädestä käteen. Hopeaesineiden kartuttamista rajoittaa se, että laatukriteerejämme täyttävää esineistöä on tarjolla enää valitettavan vähän, Cawèn harmittelee. Pikareista nautittiin viiniä. Monet hopeasepät valmistivatkin kahvikannun mestarinäytteenään, ja kahvikannut olivat aikansa luksusesineitä. Kahvikannu on hänen mestarinäytteensä, ja siinä näkyvät hienosti rokokoon tyylipiirteet. Poimuttuvat, kaarevat muodot ja pystyja kierteisharjanteet luovat liikkeen tuntua ja epäsymmetrian, joka myös kuuluu rokokoohon. Hopeaesineet ovat näytteillä kronologisessa järjestyksessä, kokoelman vanhinta eli barokkiaikaa – Suomessa noin 1660 – 1720 palautuvat pystyasentoon kuperan pohjansa ansiosta. Paloviinaa nautiskeltiin myös ammentamalla sitä maljoista suuripesäisillä lusikoilla. Barokkiajan kattaukseen kuuluivat näyttävät esineet, erityisesti kannelliset juomakannut, joiden koristelu keskittyy kannen lisäksi kannun korvaan ja jalkoihin. Reitzin kokoelmassa on vanhin säilynyt suomalainen kahvitai teekannu vuodelta 1769. 1795-1818 ja sokerikko, Jacob Johan Jankes, Turku,1797. Niinpä tärkeimmät ja edustavimmat esineet liittyivät näiden uusien nautintoaineiden juontiin. KORISTEELLINEN BAROKKI. Suurin osa merkittävimmistä esineistä on jo eri kokoelmissa, mistä ne eivät enää juuri liiku. Esillä on vain osa kokoelman hopeaesineistä, mutta toki ne parhaat, Jaana Cawèn korostaa. – edustavat esineet ovat alimmalla hyllyllä
Se on jo hyvin erityyppinen ja siinä ilmenee selvä pyrkimys selkeisiin ja luonnollisiin esinemuotoihin. UUSKLASSISMI JA EMPIRE. Pikari barokkiajalta, Michel Henderson Gjedersten, Pori, n. Uusi esinetyyppi olivat sirot korit, joita käytettiin joko hedelmätai leipäkoreina. Kahvikannuja oli muodoltaan kolmenlaisia: päärynän-, lieriönja uurnanmuotoisia. – Biedermeier ennakoi jo kertaustyylejä, joista ensimmäisenä syntyi uusrokokoo. Niissä käytettiin myös antiikin muotoja. Nuuskarasia edustaa rokokoota, Carl Hall, Turku, 1768. Uutena esinetyyppinä kattaukseen tulivat mausteikot. Meillä on tässä kaksikin hienoa esimerkkiä kynttilänjalkapareista.. Kertaustyylit perustuivat jo osaksi massatuotantotyyppiseen valmistukseen, museonjohtaja Jaana Cawèn summaa. Kynttilänjalkojen muodot haettiin nyt antiikista ja ne muuttuivat uurrettujen pylväiden kaltaisiksi. Suurin muutos koskee itse hopeasepäntyötä. Esimerkiksi vanhat kustavilaisajan muodot pehmenivät ja pyöristyivät. Niinpä pienissäkin esineissä tavoiteltiin juhlavuutta sijoittamalla ne koristeellisille jalustoille. Esillä on myös vanhin säilynyt kakkulapio sekä aikansa hienoja nuuskarasioita – nuuskaaminen oli tuolloin muodissa ylhäisön parissa. 1647–1655. BIEDERMEIER. Barokin aikana myös paloviina vakiintui juhlajuomaksi. Sokerirasioissa oli usein lukko, olihan sokeri ylellisyystuote. Suomalaisessa 1800-luvun alun hopeassa kuvastuvat monet eri vaikutteet. Tumlari, varhaisrokokoota, Daniel Hall, Turku, 1750. Antiikki ja taide | 9 Upea rokokoo-kahvikannu, Simon Gustaf Lydeman, Turku, 1769. Niitä saatettiin käyttää myös korurasioina. – On varsin harvinaista, että tältä ajalta on säilynyt kynttilänjalkapareja. Olutkannu barokkia, Johan Grummelier, Viipuri, 1682. Tuohon aikaan merkittävimmät hopeasepät toimivat Turussa ja Viipurissa. Hopeaesineisiin alettiin yhä enemmän juottaa massatuotantona valmistettuja koristeita, esimerkiksi erilaisia eläimiä kuten papukaijoja, joutsenia ja delfiinejä. Empiretyylin eräs olennainen piirre oli tietynlainen monumentaalisuus. Kahvin ja teen juontiin kuuluivat myös kermakot, kahvija teelusikat, sokerirasiat ja -pihdit. Biedermeierhopealle ehkä luonteenomaisin piirre on voimakas, pakottamalla aikaansaatu kupurakoristelu. . Sokerikko rokokoota, lukittava, Jacob Binborg, Viipuri, 1769. Hopeaesinekokoelman viimeinen varsinainen tyylisuunta on biedermeier (noin 1815–1850). Uusklassismin ensi vaihetta Suomessa edusti kustavilainen aika (noin 1775–1810). Sille ilmestyi oma juoma-astiansa, puolipallonmuotoinen ja jalaton tumlari. Toki muissakin kaupungeissa oli yksittäisiä, erittäin taitavia tekijöitä, Jaana Cawèn tarkentaa. Tärkeimmät ja edustavimmat esineet liittyivät edelleen kahvin ja teen juontiin. Se on myös ensimmäinen tyyli, jonka luojana ja kannattajajoukkona oli sivistynyt porvaristo. Hopea-astioille oli tyypillistä antiikin uurnaa muistuttava asu. Nehän joutuivat yleensä erilleen perinnönjaoissa
Alkukesän kirkas vehreys ympäröi tyttöä ja hän poseeraa isälleen puutarhassa paljain jaloin sininen mekko päällä. seuraavien esineiden kautta: lautanen, juomalasi, kahvikuppi, sänky, tuoli, kirjahylly, yöpaita, esiliina ja toilettivälineet. Maalaus on ollut esillä Ateneumissa aikaisemmin Pekka Halosen suurnäyttelyssä vuonna 2008. 10 | Antiikki ja taide Uutiset Pekka Halonen: Veden noutaja (1911). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Tarja Tuulikki Laaksonen on turkulainen freelance-tutkija ja -kirjoittaja, joka on väitellyt Tampereen Teknillisessä Yliopistossa aiheesPekka Halosen työ lahjoitettiin Ateneumille Arkiesineiden ihmeellinen historia KANSALLISGALLERIAAN KUULUVA Ateneumin taidemuseo on saanut kokoelmaansa yksityiseltä lahjoittajalta taidemaalari Pekka Halosen maalauksen Veden noutaja (1911).”Pekka Halosen Veden noutaja -maalauksen lahjoitus on tekona hyvin merkittävä. Jokaisella niistä on tarinansa. Pekka Halosen värienkäyttö oli 1910-luvulla muuttunut ajan virtausten mukaan kirkassävyiseksi ja sivellintyöskentely rohkeammaksi. Arkiesineiden ihmeellistä historiaa avataan mm. Tarja Tuulikki Laaksosen kirja kertoo, mitkä asiat ovat vaikuttaneet nykyisin niin arkisilta vaikuttavien tavaroidemme kehittymiseen ja yleistymiseen. Heleänvärinen maalaus kuvaa Pekka Halosen vanhinta tytärtä Annia hakemassa vettä sininen kannu kädessään. Ja kun iskee siivousvimma, näppärästä ja tehokkaasta pölynimurista on paljon apua. Kun flunssa iskee, tarvitsemme nenäliinan. Pekka ja Maija Halonen olivat perheineen asettautuneet Tuusulaan vuonna 1898. Talvimaisemien ja sohjoisten rantojen kuvaamisen rinnalle ilmestyivät värikylläiset, kesäiseen puutarhaan sijoittuvat aiheet. Tuskin tulemme ajatelleeksi, että 300 vuotta sitten peilin hinnalla sai 500 lehmää tai hyvän hevosen sai halvemmalla kuin vuodevaatteet. Kuka keksi haarukan, Arkiesineiden ihmeellinen historia –teokseen (Minerva) on koottu kymmeniä sellaisia esineitä ja sisustuselementtejä, jotka lähes jokaisella nykysuomalaisella on omassa kodissaan. Toisin oli lähes 150 vuotta sitten, jolloin sen liikuttamiseen tarvittiin hevonen. Maisemamaalarille tämä oli sydämen asia. Se muistuttaa siitä, kuinka kansallista taidekokoelmaamme rakennetaan – ja on aina rakennettu – yhdessä yksityisten lahjoittajien kanssa”, museon johtaja Susanna Pettersson sanoo. Myöhemmin he rakennuttivat hirsisen ateljeerakennuksen järven rantaan kapealle niemelle, josta on huikeat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Maalauksen tunnelma heijastelee seesteistä aikaa Tuusulassa taiteilijayhteisön muiden perheiden, Ahojen, Sibeliusten ja Järnefeltien kanssa. Lukuisissa artikkeleissaan, luennoissaan ja teemaretkillään hän on käsitellyt kulttuurihistorian valossa meille tuttujen esineiden ja asioiden taustoja. Talvimaisemien lisäksi Pekka Halosen (1865–1933) tunnetuimpia teoksia ovat Kanteleensoittaja (1892), Tienraivaajia Karjalassa (1900), Avannolla (1900) ja Tomaatteja (1913). ta ”Kulttuurihistorialliset arvot korjauksessa”. Anni toimi usein isänsä mallina ja maalauksen aikaan hän oli 13-vuotias. Veden noutaja rikastaa talvimaisemistaan tunnetun Halosen teosten kokoelmaa uudella aiheella ja antaa kattavamman kuvan taidemaalarin värikkäästä 1910-luvun tuotannosta. Hän on erikoistunut vanhan rakennuskannan arvottamiseen ja sisustuksen historiaan. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen KOTI PITÄÄ sisällään enemmän historiaa kuin osaamme kuvitella. Yhteisön yhdessä olo ja perheiden kukoistavat keittiöpuutarhat loivat inspiroivat puitteet myös uudenlaisen taiteen luomiselle. Rokokoon aikana se oli rakkauden osoittamisen väline, joka parfymoitiin ja kätkettiin intiimiin paikkaan. Lahjoituksen myötä Ateneumin kokoelmiin kuuluu yhteensä 80 Pekka Halosen teosta. Aiemmin häneltä on ilmestynyt kirja Hyvää joulua – Tietoa ja tarinoita joulun tunnusmerkeistä (Docendo 2016).
Aikoinaan uskottiin myös, että kodissa ja pihapiirissä asuu haltijoita ja tonttuja, joiden tehtävä oli vartioida perhettä ja omaisuutta. lastenkirjoihin, biologian oppimateriaaleihin, Pikku Kakkosen lastenohjelmiin ja Paletin postikortteihin. Hän on myös kirjoittanut ja kuvittanut kolme omaa teosta aiheesta suomalainen horoskooppi. Antiikki ja taide | 11 ATENEUMIN TAITEILIJAT -KIRJASARJAN toisen julkaisun aiheena on Hugo Simberg (1873–1917). Esimerkiksi vedellä, metsällä, taivaalla ja maalla oli omat jumaluutensa, joita palvottiin ja hyviteltiin. 1900-luvun vaihteessa painopiste siirtyi Pariisiin ja uuteen ilmaisuun. Hän on tehnyt kuvituksia mm. Kirjan taidokas kuvitus ja elävä kerronta vievät lukijan haltijoiden, tonttujen, peikkojen ja jumalolentojen maagiseen maailmaan.. Kirjan kirjoittaja, taidehistorioitsija Marja Lahelma johdattaa lukijansa läpi Hugo Simbergin taiteen ja elämän ja tuo uutta tietoa taiteilijaa koskevaan tutkimukseen muun muassa valaisemalla Simbergin taiteen ja eurooppalaisen taidehistorian yhtymäkohtia. Taide ei tuntenut maantieteellisiä rajoja. Hugo Simberg on suomalaisen symbolismin keskeisiä taiteilijoita. Eero Ojanen on Parolassa asuva filosofi, kolumnisti ja kirjailija, joka on julkaissut useita kirjoja, artikkeleita ja teossarjoja. Voittaja saa muun muassa Suomen Messusäätiön 5 000 euron stipendin. Palkintoraadin mukaan kaksiosaisessa kokonaisuudessa yhdistyvät feminiiniset muodot sekä maskuliinisuus ajankohtaiseen muotokieleen. Myös kalevalaisella kuvastolla oli merkittävä asema. hiidet, peikot, pirut ja jättiläiset herättivät pelkoa. Hugo Simbergin taide ja elämä teoksissaan jäljittelemättömän olomuodon. Kirjan on kirjoittanut taidehistorioitsija, FT Marja Lahelma. Kilpailutehtävänä oli itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi suunnitella kansallispuvusta tuore näkemys suomalaiseen pukeutumiseen. Vuosikymmenet ja uudet ismit toivat taiteeseen virtaa ja näkemystä – oli kyse sitten modernismista, poliittisesta tai pop-taiteesta. Luonnonhenkiä ja -jumalia taas pyydettiin avuksi metsästettäessä ja kalastettaessa. Suomen taiteen 1800-luvun historia rakentuu tunteita liikuttavista maisemista, vahvasta kansankuvauksesta, historiamaalauksista ja muotokuvista. Tutustu taruolentoihin SUOMALAISET TARUOLENNOT (Minerva) on kiehtova tietoteos suomalaisessa kansanperinteessä ja mytologiassa esiintyvistä uskomusolennoista ja niihin liitetyistä uskomuksista. Ateneumin taiteilijat -sarja esittää Suomen taiteen keskeisimmät klassikot uudessa valossa. Mukaansa tempaava kirja kertoo kaikista näistä ja monista muista olennoista, joilla kansan uskomuksissa oli valta hallita ihmisen onnea ja epäonnea. Uskomusolennoista mahtavimpia olivat jumalat. ”Toinen maailma”, jota Simberg taiteessaan tavoitteli, on niissäkin pohjavireenä läsnä. Rikkaasti kuvitettu kirja valottaa kiehtovan taiteilijan elämää uudella tavalla.”Ateneumin taiteilijat -sarja kertoo klassikkotaiteilijoidemme tarinoita: millaisessa maailmassa he kasvoivat, mikä innosti, millaisia teoksia he tekivät ja miksi. Monenlaisia pahojakin henkiä uskottiin ihmisten ympärillä toimivan. Mm. Fantasiahahmot enkeli, piru ja kuolema saivat hänen Heidi on vuoden nuori suunnittelija VUODEN NUOREKSI suunnittelijaksi valittiin Heidi Karjalainen, jonka suunnittelema Suomi 100 -kansallispuku on saanut inspiraationsa miesten liituraitaisesta puvusta ja naisten juhlamekosta. Kansallisgalleriaan kuuluvassa Ateneumin taidemuseossa on yli 800 Hugo Simbergin teosta, joista tunnetuimpiin kuuluvat muun muassa Halla (1895), Haavoittunut enkeli (1903) ja Iltaa kohti (1913). Fantasia-aiheiden lisäksi Simbergin laajaan tuotantoon kuuluu henkilökuvia ja maisemia. Puvussa on käytetty liituraitakangasta. Kirjoittajiksi kutsumme alan parhaita tekijöitä ja satsaamme samalla uuteen tutkimukseen”, museonjohtaja Susanna Pettersson kertoo. Jyväskyläläinen kuvittaja Sirkku Linnea on valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi Lahden muotoiluinstituutista. Kilpailu järjestetään vuosittain suomalaisille vaatetussuunnittelun opiskelijoille
Kuva: Kristiina Männikkö Kohtalon moninaiset. Kaikkien Pyhien luostari Valamossa on yksi skiitta, jonka olemassaolosta en tiennytkään aiemmin, mutta jonka maisemat ovat olleet maalausteni aiheissa monet kerrat jo vuodesta 1992, kertoo Elina Merenmies. Taustalla ikoneita, joita Merenmies arvostaa. 12 | Antiikki ja taide Elina Merenmies on musteen mestari – Vaikka olin juuri jo ajatellut, että metsien tekeminen saisi jo riittää, päätin maalata ehkä jopa viimeisen, vähään aikaan ainakin
ELÄMÄN FAKTOJA JA NÄKYLAAKSO. Hän oli lahjakas jo lapsena. Monien tarkkojen piirustusten kanssa voi mennä kuukausia ja jopa vuosia. päivään asti. Nimetön, 2010, muste käsintehdylle paperille, 56 x 43 cm. – Niin se vain on, ettei se lahjakkuus yksin vaan se ponnistelu. Elina Merenmiehen sanoja ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Opiskellessaan Institut de Saint-Lucissa Brysselissä 1988 –1989 hieman yli parikymppisenä häntä pidettiin yhtenä arvostetun opinahjon lahjakkaimpana oppilaana. Kohtalon moninaiset kuvat. Yksi Merenmiehen pelottavia mutta samalla humoristisia musteteoksia on Omakuva ihmissuden kanssa vuodelta 2011. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO E Elina Merenmiehen teoksissa musta huumori, yllättävyys, usko ja kohtalo sekoittuvat mielen-kiintoisella tavalla. Samalla laajemmat pinnat, silloin kun niitä on käytössä, pysyvät harkitun laajuisina. Pikku-Elina oli niin innokas piirtäjä, että taiteili Gustave Dorén kuvittamaa Raamattua ja Kodin lääkärikirjaa omin merkinnöin. – Alussa työtä on voitu tehdä nopeaan tahtiinkin, mutta viimeistelyssä menee aikaa. . Omakuva ihmissuden kanssa, 2011, muste paperille, 18,5 × 22,5 cm. Näyttelyssä on myös hienot teokset Kulta (1992), Ëtre vivant (2005–2009) ja Puutarha (2015). – Joskus jotkut ihmiset ovat sanoneet minua lahjakkaaksi ja että minulle kaikki näyttää helpolta, mutta se ei ole totta, taiteilija kertoo. Myös hauskasti nimetty Näkylaakso (Valley of Vision, 2010–2013) kuuluu Nautinto-näyttelyn parhaimpiin teoksiin – näyttelyn nimi Nautinto viittaa niin taiteilijan kuin katsojankin nautinnolliseen ja vuorovaikutteiseen läsnäoloon maalauksen kanssa. Ihmissudesta on myös temperan ja öljyn sekatekniikalla toteutettu, monessa vaiheessa valmistunut Ihmissusi, jossa tausta on hämmentävän koristeellinen sanan positiivisessa merkityksessä. Ja se loputon työskentely voi olla täysin naurettavaa ja turhaa sitten, jos ei osaa hommaansa. Esseisti Antti Nylén on kuvannut Merenmiehen taidetta seuraavasti: ”Näen jonkinlaisen ’kehityskulun’ 1990-luvun alkupuolen Lintujen, Madon ja Ampiaisten metafyysisestä kauhusta Facts of Lifen ja muutamien nalleaiheiden kautta viimeaikaisempiin mustepiirroksiin, joissa kauhu on hellittänyt ja vallitsee fyysinen rauha; lihaa katsotaan nyt kuvotusta tuntematta, rauhallisesti, sellaisenaan (Hair, White Phosphorus). Huumori äityy ajoittain groteskeiksi näkymiksi tai vähintään erikoisiksi ihmishahmoiksi. Antiikki ja taide | 13 lina Merenmies tunnetaan mustetöistään, mutta yhtälailla vaikuttavia ovat maalaukset, jotka on usein toteutettu temperan ja öljyn sekatekniikalla. Rumuus lakkaa olemasta rumuutta kun sitä uskaltaa katsoa.” Parina viime vuonna Merenmies on maalannut paljon pilviä kuvaavia töitä. Vuodelta 2014 on hieno työ Vanhan naisen melankolia, joka on esillä HAM-museossa marraskuun 12. Myös ja ennen kaikkea useat Merenmiehen musteella käsin tehdylle paperille maalatut teokset ovat viivankäytöltään mestarillisia
Ë tre Vivant, 2009, öljy ja tempera kankaalle, 160 x 140 cm. Tammihelmikuussa 2012 Helsingin Taidehallissa järjestetty Salaista iloa oli Elina Merenmiehen siihenastisen uran laajin yksityisnäyttely, jossa oli esillä yli 80 teosta taiteilijan uran alkumetreiltä 1980-luvun lopulta lähtien, vuoteen 2011 asti. – Mutta monet ihmiset tulivat sanomaan kyynelissä, että teos on heidän kotinsa: paikka minne he kaipaavat. Elina Merenmies kävi 2014 sitten Laatokan Valamossa, ja sieltä tultuaan hän halusi maalata suuresta aiheesta – Kaikkien Py hien luostarin luonnon inspiroimana – vielä yhden suuren metsämaalauksen. – Vaikka olin juuri jo ajatellut, että metsien tekeminen saisi jo riittää, päätin maalata ehkä jopa viimeisen, vähään aikaan ainakin. 14 | Antiikki ja taide VIELÄ YKSI SUURI METSÄMAALAUS. Kaikkien Pyhien luostari Valamossa on yksi skiitta, jonka olemassaolosta en tiennytkään aiemmin, mutta jonka maisemat ovat olleet maalausteni aiheissa monet kerrat jo vuodesta 1992. Todella monet, täysin eri taustoista olevat ihmiset kertoivat samaa asiaa, liikuttuneina ja iloisina. – Silloin tällöin tuntuu kuin minua olisi johdateltu jonkin tietyn aiheen pariin. Itsehän en nähnyt teoksessa vielä muuta kuin sen, ettei se enää häiritse silmääni ja että metsä näyttää tiheältä pusikolta, kertoo Merenmies. Merenmies on itse puhunut uskosta ja kohtalosta. – Suuri maalaus tuli tietysti taas melko piinallisten vaiheiden jälkeen valmiiksi ja viimein myös näyttelyyn Galerie Anhavalle viime syyskuussa 2016. Ihmissusi, 1995–2011, tempera ja öljy kankaalle, 97 × 146 cm. KAUNEUTTA EPÄTAVALLISUUDESTA
”Merenmiehen teosten yhteydessä katsoja havahtuu useimmiten huomaamaan kauneuden kauheudessa tai tulee tietoiseksi uhrin osan arvokkuudesta”. Tanssi puiden kanssa, 2007, muste paperille, 18 x 20 cm. – Joskus jotkut ihmiset ovat sanoneet minua lahjakkaaksi ja että minulle kaikki näyttää helpolta, mutta se ei ole totta. RAKKAUDEN HAAVOITTAMA. Monilla Merenmiehen kuvaamilla ihmishahmoilla on ”epämuodostumia”. Ortodoksinen usko on osa Merenmiehen elämää. Mutta on myös töitä, joissa on puhdasta elämäniloa kuten Tanssii puiden kanssa vuodelta 2007. Lähelle, 1995–2016, tempera ja öljy kankaalle, 46 x 38 cm. Hän on opetellut ikonimaalausta Valamon pääkonservaattori Antti Narmalan johdolla ja on tutustunut ortodoksiseen kirjallisuuteen. Vanhan naisen melankolia, 2014, tempera ja öljy kankaalle, 171x105 cm. Antiikki ja taide | 15 Kuraattori ja kriitikko, taidehistorian tohtori Juha-Heikki Tihinen pohti tuolloin Salaista iloa -näyttelykirjassa, mikä saa taiteilijan löytämään kauneutta epätavallisista paikoista. Kuutisen vuotta sitten edesmennyt ikonimaalari Tove Ahlbäck oli tärkeä vaikutteiden antaja. ?
Hän ei ollut käynyt mitään kouluja, mutta tiesi ja opiskeli kirjoista valtavia määriä asioita lääketieteestä, astronomiasta, tekniikasta, kemiasta ja monesta muusta asiasta. Samassa Nautinto-näyttelyssä on esillä myös Jukka Korkeilan ja Anna Retulaisen taidetta. Viime vuoden Elämän henkäys -yksityisnäyttely pidettiin Anhavalla syyskuussa 2016. Kreikkalainen Porfyrios Kausokalivialainen (1906 –1991), hiljattain pyhäksi julistettu, on hyvin tärkeä pyhä minulle, sanoo Merenmies. Hän kävi Kuvataideakatemiaa jo 1989 –1992, mutta 1990-luvulla maisteriohjelmat tulivat vasta käyttöön. Hän osasi löytää kaivot ja vesisuonet ja tiesi hämmästyttäviä määriä asioita geologiasta ja rakentamisesta. Hän on osallistunut kymmeniin ryhmäja yhteisnäyttelyihin, muun muassa Nordiska Akvarellmuseetissa 60 km Göteborgista Skärhamnissa. Faktatietoa oleellisempaa on hänen opetustensa hengellinen lohtu ja innostavuus, sanoo Merenmies. Merenmies on saanut vetoapua Galerie Anhavan taideammattilaisilta kotimaassa, ja ulkomaillakin on ollut yksityisnäyttelyitä gallerioissa ja museoissa. 16 | Antiikki ja taide ?. Taiteilijan teoksia on tärkeimmissä suomalaisissa museokokoelmissa ja laajasti myös ulkomaisissa museoja yksityiskokoelmissa. Porfyrioksella diagnosoitiin yli 20 tautia, ja silti hän eli 84-vuotiaaksi. Tällä hetkellä Merenmiehen töitä on esillä HAM-museossa, marraskuun 12. Hän opiskeli sitä ennen Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella 1987, Institut de Saint-Lucissa Brysselissä 1988 –1989 ja Prahan taideakatemiassa 1991–1992. NAUTINTO-NÄYTTELY JATKUU MARRASKUULLE. – Pyhä Porfyrios vaihtoi ajatuksia tuntemiensa eri tiedemiesten kanssa. . – En koskaan tavannut häntä, mutta hänen teoksensa Rakkauden haavoittama on vaikuttava. Lisätietoja www.elinamerenmies.fi Kulta, 1992, tempera kankaalle, 170 x 270 cm. Vielä sokeana ja liikuntakyvyttömänä hän otti ihmisiä vastaan. Merenmies on toiminut tuntiopettajana Kuvataideakatemian maalauksen laitoksella vuosina 2000 –2012. päivään asti. Ylhäällä liikkuvia, 2016, tempera ja öljy kankaalle, 166 x 146 cm. Elina Merenmies valmistui Taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 1999
Serlachius-museo Gösta, Mänttä 28.10.2017–22.4.2018. Kuvan aika on pysähtynyt sekunnin murtoosaan tai kattaa niin menneen, nykyisyyden kuin tulevankin. Asiat ja esineet valuvat, purkautuvat, räjähtävät tai menevät rikki. lokakuuta. Mikään ei ole pysyvää, kaikki asiat muuttavat muotoaan tai niiden pinnat muuttavat näköään. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu Ellen Thesleff: Muotokuva (Thyra Thesleff) (1900). helmikuuta 2018 saakka. 1920–30-lukujen italialaisessa taiteessa todellisuutta alettiin katsoa ja maailmaa tulkita uudella tavalla. Fantastico! Italialaista taidetta 1920–30-luvuilta 10.5.–19.8.2018. Kokoelmassa on esillä muun muassa Wäinö Aaltosen, Fanny Churbergin, Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Essi Renvallin, Tyko Sallisen ja Ellen Thesleffin teoksia.. Teoksissa on tunnistettavissa hiljaisuuden tunne, jota symboloivat muun muassa odotus, uni, vieraus ja yksinäisyys. Ateneum, Helsinki Fantastico! Uutiset Fuck The World! ”HALUAN TEHDÄ taidetta, joka näyttää paremmalta kuin todellisuus – ikuisesti kestävän ilon hetken”, kuvanveistäjä, poptaiteilija Jiri Geller tiivistää. Taidetta leimasi arkitodellisuuden hylkääminen sekä vakavahenkinen monumentaalisuus, jonka myötä syntyi tyylikästä, lähes kulissimaista taidetta. lokakuuta Lontoossa Dulwich Picture Galleryssä. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. 1929). Näyttelyn varhaisin teos on vuodelta 2001 oleva God Says No. Uskallammeko me todella katsoa niitä ja Jiri Gellerin niistä tekemiä tulkintoja. Suomen taiteen tarina Kuopioon ATENEUMIN TAIDEMUSEON näyttely Suomen taiteen tarina – Ateneumin kiertävä kokoelma nähdään Kuopion taidemuseossa 6.lokakuuta alkaen ja se on esillä aina 28. Sherlachius-museo Göstassa Mäntässä on hänen retrospektiivinen näyttelynsä esillä 28. Näyttelyyn tulee Italiasta ja muualta Euroopasta noin 80 teosta, joita täydennetään Ateneumin kokoelman teoksilla. Kansallisgalleria/ Ateneumin taidemuseo. Me elämme itse luomiemme myyttien ja uskomusten varassa. Kuva: Kansallisgalleria/ Yehia Eweis ATENEUMIN TAIDEMUSEOSSA Helsingissä esittäytyy ensi keväänä Fantastico!–näyttely, joka esittelee italialaista taidetta 1920–30–luvuilta. Näyttely Alice Neel – modernin elämän maalari on esillä Fondation Vincent van Goghissa Arlesissa 17. Näyttelyn kuraattori on Maaretta Jaukkuri. syyskuuta asti, jonka jälkeen näyttely avautuu Hampurin Deichtorhallenissa 13. Antiikki ja taide | 17 ”Ragnar Ekelund: Rakennustyömaa (n. lokakuuta alkaen. Näyttelyn taiteilijoita ovat mm. Näyttelyn on tuottanut italialainen 24ORE Cultura ja sen ovat kuratoineet Gabriella Belli sekä Valerio Terraroli. lokakuuta alkaen. ”Maagiseksi realismiksi kutsuttu ilmiö sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan päättymisen aikaan ja kesti koko 1920-luvun. Suomalaista taidetta maailmalla ATENEUMIN TUOTTAMAT kolme kansainvälistä vientinäyttelyä kiertävät museoita Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Felice Caserati, Antonio Donghi, Ubaldo Oppi ja Giorgio de Chirico. Näyttelyssä nähdään kuvanveistäjän uran klassikoiden lisäksi otteita kahdesta uudesta teossarjasta. Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin, Sigrid Schaumanin ja Elga Sesemannin teoksia esittelevä Independent Visions-näyttely on esillä 7. Gellerin katse on näinä vuosina keskittynyt yksittäisiin objekteihin tai tilanteisiin, joiden pohjana on ikoniseksi muodostunut asia tai esine, joita hän varioi eri väreillä, kuvioilla ja tunnelmilla. Tove Janssonin retrospektiivi avautuu 25. lokakuuta asti New Yorkin Scandinavia Housessa, jonka jälkeen näyttely nähdään Tukholman Millesgårdenissa 28
– Me suomalaiset usein ajattelemme 1950-lukua suomalaisen lasin huippukautena, mutta ulkomaalaiselle tutuinta on juuri 1960-luvun eksoottinen jäätä muistuttava lasi. Suomalaiset lasitehtaat myös sopivat tuotannosta. Iittalan lasitehdas ja Riihimäen Lasi päätyivät sopimukseen, jossa Iittala panosti korkeatasoiseen puhallettuun käyttöja taidelasiin, Riihimäki puhalletun lasin massatuotannon lisäksi puristelasiin ja kristalliin. Wärtsilä omisti Arabian ja samalla Nuutajärven lasitehtaan. 1960-luvulla panostettiin erityisesti sarjatuotantoon. Koivisto uskoo että nimenomaan 1960-lasin suosiolle juuri nyt on syynä aikakausi. – Vientiä oli 1950-luvulla kaiken kaikkiaan hyvin vähän. – Tuontilasi ei merkittävästi kilpaillut kotimaan markkinoiden kanssa. ven lasitaiteilijat pääsivät kansainvälisen maineen makuun. Nuutajärvellä ja Riihimäen Lasissa tehtiin sekä sarjatuotantoa että uniikkeja. Suomalaisen lasitaiteen päämarkkina-alue on aina ollut Suomi ja on sitä edelleenkin, mutta 1960-luvulla suomalaista lasi päätyi Ruotsin lisäksi LänsiSaksaan, Englantiin ja myös Yhdysvaltoihin, Koivisto sanoo. – Moni keräilijä haluaa nimenomaan oman aikakautensa lasia, koska sitä on ollut kenties lapsuudenkodissa esillä. – Jokaisella 1960-luvun muotoilijalla oli sekä teollista taidelasituotantoa että uniikkitöitä. Tamara Aladinin lila Nella-sarja on hänen tunnetuimpia töitään.. – Tunnettu nimi ei yksinomaan taannut menestystä. Iittalan taiteilijat Wirkkala ja Sarpaneva olivat ehkä eniten sarjatuotantoon keskittyneitä. Tuon ajan suuret nimet ovat jääneet tuotantoansa ansiosta elämään näihin päiviin saakka. Koiviston mukaan suomalaisen lasin menestykseen vaikutti osaltaan innovatiivisuus. Monissa nykypäivän lasiesineissä – valmistustekniikasta puhumattakaan – on viitteitä 1960-luvulla alkaneeseen kehitykseen. Vapaakauppasopimus Efta tuli voimaan vuonna 1961. 18 | Antiikki ja taide uomalainen lasimuotoilu alkoi saada kansainvälistä tunnustusta 1950-luvulla, mikä loi taustaa 1960-luvun suomalaisen lasitaiteen menestykselle. Sarjatuotantolasi toi menestystä, mutta sarjan piti olla hyvä. Sopimus avasi kaupan niin tuonnille kuin viennillekin, mutta suomalainen lasi piti pintansa kotimaassa. Kopioiduimmat suomalaiset lasit lienevät kaikki juuri 1960-luvulta. Nuutajärven lasia lähti maailmalle ikään kuin Arabian posliinituotannon sivuvirtana. Moni sarja elää edelleen, vaikka itse suunnittelija on kuollut jo vuosikymmeniä sitten. Nuutajärvi keskittyi sarjatuotantoon ja kokeilevan taidelasin valmistukseen. Nuutajärvi oli huomattavasti pienempi lasitehdas kuin Iittala tai Riihimäki, mutta nimenomaan NuutajärS Suomalaisen lasimuotoilun kulta-aika loistaa yhä 1960-luvun lasitaiteilijat Suomen lasimuotoilun 1950-luvun kulta-aika jatkui monessa mielessä 1960-luvulle. – Suomessa samat suunnittelijat toivat markkinoille sekä käyttöettä uniikkia taidelasia. Suomalainen lasiteollisuus panosti innokkaasti taiteilijoiden luovuuteen ja kolme suurinta lasitehdasta jakoivat markkinat. KOPIOISSA NÄKYY YHÄ 1960-LUKU
Sarpaneva loi vuosina 1952–1954 muun muassa Lansetti-sarjan, Orkidean ja Kajakin. Tapio Virkkalan maljakoita. Sarpanevan ura lasitaiteilijana oli alkanut jo vuonna 1949, jolloin hän voitti toisen palkinnon Riihimäen lasitehtaan järjestämässä Pohjoismaisessa kilpailussa. Oiva Toikan Lollipop-sarjaa.. Hänen lasimaljakkonsa voitti Milanon triennaalin Grand Prix’n 1954 ja yhdysvaltalainen House Beautiful -lehti valitsi sen 1956 maailman kauneimmaksi esineeksi. Finlandia-kokoelmaan kuului maljoja, laseja ja kulhoja. Antiikki ja taide | 19 . . Timo Sarpanevan Finlandia taidelasikokoelma esitettiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1964 ja siitä tuli heti menestys. Sarpaneva teki Iittalan lasitehtaalle 1950-luvulta lähtien lukuisia lasitöitä Myös TEKSTI: JUHANI KARVONEN KUVAT: RIIHIMÄEN LASIMUSEO
Tapio Wirkkala suunnitteli useita klassikoksi nousseita esineitä, kuten Kantarellimaljakon, seteleitä Suomen Pankille sekä Koskenkorvaja Finlandia-vodkapullot. 20 | Antiikki ja taide Iittalan logo, i-kirjain punaisessa pallossa, on hänen suunnittelemansa. Franckilla oli 1960-luvulla ainakin kolme puristelasisarjaa, joista ensimmäiset olivat monivärisiä. Hän elvytti Nuutajärvellä pitkään unohduksissa olleen filigraanitekniikan. – Ultima Thule on yhä suosittu sarja. Wirkkala oli Milanon triennaalin moninkertainen voittaja. Kiinnipuhallettu lasi on tuotantokustannuksiltaan edullisempaa kuin pyörittäen puhallettu lasi ja kuviot häivyttävät mahdolliset pintaviat. Oiva Toikan ensimmäisiä sarjatuotteita oli kiinnipuhallettu Flora. Erityisen tunnetuiksi ovat tulleet Wirkkalan Iittalalle suunnittelemat lasiastiat. Samalla tavoin esimerkiksi Finlandia-vodka pullo luo mielikuvan kylmyydestä ja arktisesta eksotiikasta. Moni keräilijä haluaa nimenomaan oman aikakautensa lasia, koska sitä on ollut kenties lapsuudenkodissa esillä. – Muotissa on erivärisiä lasitankoja, joiden avulla taiteilija saa lasiin luotua erilaisia kuvioita. Franck puhalsi tekniikan uudelleen henkiin. Itse asiassa kyse oli 1500-luvulla käytetystä Venetsiasta peräisin olevassa lasinpuhallustekniikasta. Rosopintaisuutensa takia se erosi pyörittäen puhalletusta sileästä lasista. Helena Tynellin Suonsilmä (oik.) ja Kaj Franckin lasitaidetta (vas). Ultima Thule on puhallettu grafiittimuottiin, myöhemmin metallimuottiin. Wirkkala toi markkinoille vuonna 1968 Ultima Thule -sarjansa, joka oli metallimuotteihin puhallettua lasia. Tällä tekniikalla valmistetut lasiesineet ovat kalleimpia Erkkitapio Siiroinen jäi lupaukseksi, mutta Pilvilinna (kesk) on osoitus hänen lahjoistaan. Samaa puumuottia voitiin käyttää 5–10 kertaa. Finlandia-sarjan on kiinnipuhallettua lasia. Lasin jäämäinen rosopinta herätti ihastusta ulkomailla ja teki suomalaisesta lasista eksoottisen tuotteen. Kaj Franckia voi pitää kokeilevana lasitaiteilijana. Tekniikka oli tuotu Nuutajärvelle jo 1850-luvulla ja se oli painumassa unohduksiin. Wirkkalan lasiesineet on vaikutteita luonnosta muun muassa jäästä. Lasi puhallettiin puumuottia apuna käyttäen, minkä ansiosta lasin pinta oli rosoinen eikä kahta täysin samanlaista pintaa ollut. FRANCK KOKEILI MENETELMIÄ. Finlandiasarjan hintaa nostivat korkeat muottikustannukset, sanoo Koivisto. – Franck tunnetaan käyttölasistaan muun muassa Iittalan kartiolaseista, mikä on suuri vääryys, sillä hän teki paljon uniikkilasia, sanoo Koivisto. 60-luvun lasi oli värikästä.
Työn pohjaan kiinnitettiin puntteli. Nancy Stillin suunnittelma Flindari-sarja tuotti tekijälleen vuonna 1964 International Design Award -palkinnon. Antiikki ja taide | 21 VALMISTUSTAIDON HELMET TUOTU KANSAN NÄHTÄVILLE Franckin oma tavaramerkki oli väriraitamenetelmä. Tätä kaikkea on filigraanilasi. Raidallista lasia. Joskus tosin nimiä väärennetään, mutta väärennökset on usein helppo erottaa jo väärin kirjoitetusta nimestä tai väärästä tehtaan nimestä. Filigraanilasin valmistus on tällainen taito. Franck esitti ajatuksen suunnittelijan nimettömyydestä massatuotannossa. Itse lasista esineen aitoutta on vaikea määrittää, mutta kokemuksella ja tiedolla sekin on mahdollista. Näyttely koostuu vanhasta ja uudesta suomalaisesta filigraanilasista: 1800-luvun puolivälin Nuutajärven loistokauden esineistä ja Kaj Franckin johdolla elvytetyn taidon hedelmistä. Värilliset lasirenkaat ladottiin muottiin ja renkaiden sisään puhallettiin kirkasta lasimassaa johon värirenkaat tarttuivat. Hänen ensimmäisiä sarjatuotteitaan olivat puristelasinen Kastehelmi ja kiinnipuhallettu Flora. Tehtaalla hän suunnitteli sekä taidelasiettä käyttölasiesineitä. Franck toi väriraitalasit ensimmäistä kertaa esille vuonna 1966. Juhlapuheiden kädentaitojen arvostus uhkaa kääntyä yhä niukemmiksi mahdollisuuksiksi opiskella ja työskennellä alalla. Näin syntynyt aloitus puhallettiin toiseen lähes pallon muotoiseen muottiin. Tynell oli tutustunut ulkomailla uuteen studiolasitaiteeseen, min. Riihimäen Lasi lopetti vuonna 1976 käsityömäisen tuotannon ja Siiroisen aika jäi lyhyeksi. Vuonna 1949 Still oli osallistunut Riihimäen Lasin Pohjoismaiseen muotoilukilpailun, jonka ansiosta hänet palkattiin töihin tehtaalle. Vuonna 1964 Riihimäen Lasin järjestämän suunnittelukilpailun voitti Taideteollisen oppilaitoksen opiskelija Erkkitapio Siiroinen. VÄÄRENNÖKSET HARVINAISIA. Kallista, arvostettua, vaikeasti valmistettavaa. Jos kädentaidot päästetään katoamaan, on niiden oppiminen uudelleen vaikeaa ja kallista – kalliimpaa kuin niiden säilyttäminen ja kehittäminen. . Tynellin lasiesineistä on maineeseen noussut erityisesti Aurinkopullo. Still työskenteli Riihimäen lasitehtaassa 1970-luvulle saakka, jolloin Riihimäen tuotanto siirtyi käsityövaltaisesta puhalluslasitekniikasta automatisoituun tuotantoon. – Häntä pidettiin lupauksena ja sellaiseksi hän jäikin. kä vuosi hän halusi tuoda lasia taiteena, ei taideteollisuutena. Valmistustaitoa ylläpitävät muutamat lasinpuhaltajat, muotoilijat ja taiteilijat sekä kaksi ammatillista oppilaitosta. Tälläkään hetkellä Suomessa ei ole varmuutta koulutuksen jatkuvuudesta. – Lasin hinta on sen verran halpa ettei sen väärentämisessä ole mieltä. Suomessa on vain yksi isompi taidelasiin kohdistunut väärennösjuttu. Toikka tunnetaan laajasti linnuistaan, vaikka hän oli jo sitä ennen suunnitellut merkittäviä sarjoja. Hänet tunnetaan parhaiten juuri Riihimäen Lasille tekemistään töistä. Pulloa valmistettiin kymmenen vuoden ajan vuosina 1964–1974, ja se tunnetaan myös nimellä Kukkapullo. Pulloa valmistettiin siitä lasimassasta, jota uuniin sattui muusta tuotannosta jäämään. Nuutajärven Lasin Oiva Toikka toimi vuodesta 1963 lähtien Nuutajärven lasitehtaan suunnittelijana. Koiviston mukaan myös Erkkitapio Siirointa voidaan pitää yhtenä 1960-kuvun merkittävänä muotoilija. ?. Koiviston mukaan lasiesineitä ei väärennetä samalla tavoin kuin esimerkiksi kuvataidetta. Mukana on paljon aivan uutta tuotantoa myös Riihimäeltä ja muualtakin. Näin pulloa on tehty ainakin 19 eri väriä ja neljää eri kokoa. Uusi valmistusmenetelmä antoi miltei rajattomat mahdollisuudet yhdistellä värejä. – Tynell teki historiaa viemällä lasitaiteensa ensimmäisenä näyttelyyn taidegalleriaan vuonna 1966. – Toikka oli oma lukunsa sillä jossakin vaiheessa Nuutajärven tehtaan lasiviennistä valtaosa oli Toikan tuotantoa. LÄHTEET: MAKE GLASS NOT WAR-NÄYTTELYOPAS VUODELTA 1992, WIKIPEDIA Fligraanilasista näyttely Riihimäellä vuoden loppuun Helena Tynellin suunnittelemaa Aurinkopulloa on tehty ainakin 19 eri väriä ja neljää eri kokoa
Mutta me emme malttaneet pysyä aloillamme, vaan halusimme katsella maisemia. Jo pelkkä kipsipajan tuoksu tuo mieleeni mieluisia muistoja. Entisöijänä Jorma Pulla osasi nähdä rakennuksen kulttuuriarvot, ja siellä järjestettiin hänen aikanaan lukuisia taidetapahtumia. Siihen aikaan ei ollut nykyisiä turvamääräyksiä. Lähtiessään käymään jossakin asioilla hän käski meidän tyttöjen olla sen aikaa vintillä. Järven rantaan rakennettiin erillinen talviasuttava alamökki, joka muodostui minulle hyvin rakkaaksi. – Siellä vintillä oli ihania vanhoja uusrenessanssiesineitä, joiden innoittamana isä sittemmin teki minulle kipsimarmorista valamalla ”Elämän puu” –nimisen teoksen ja kultasi sen. Pullan pojan tytär Entisöinnin mestari – Kaikki kauniisti vanheneva on arvokasta. – Olen istunut kipsisäkin päällä jo aivan pienestä pitäen. Menimme katolle, josta olikin upeat näkymät. Tämä herätti huomiota viereisessä talossa, jossa olleen toimiston tytöt näkivät minut ja soittivat palokunnan apuun. – Ateneumin katollakin olen ollut 1970-luvun lopulla kahdeksanvuotiaana heittämässä kärrynpyörää. Harrastin siihen aikaan Kirjailija Armas J. Siitä kannattaa pitää hyvää huolta, jotta sen kauneus säilyisi myös tuleville sukupolville, yrittäjä Hanna Pulla sanoo. Hänen piti tulla pian takaisin. Pulla oli asunut vaimonsa Tellervo Pullan kanssa kyseisessä torpassa vuodesta 1937 lähtien. – Sittemmin isäni teki vuonna 1997 tarjouksen tuolloin myynnissä olleesta Olkkalan kartanosta, jonka hän sittemmin kunnosti. – Isoisäni Armas J. 22 | Antiikki ja taide H anna Pulla kulkee entisöijänä tunnetun legendaarisen isänsä Jorma Pullan jalanjäljissä. En minä säikähtänyt ollenkaan, mutta harmitti, kun isä joutui häpeään minun takiani. Pienestä pitäen hän on hyppinyt rakennustelineillä. Tämän jälkeen pidimme mieheni Olli-Pekka Kankimäen kanssa kartanossa pari vuotta menestyksekkäästi ravintolaa, minkä jälkeen perustimme Naantaliin hotellija ravintolatoimintaa harjoittaneen Villa Randalan, joka myytiin syksyllä 2016.. Isälläni oli siellä työmaa ja hän oli ottanut minut ja yhden kaverini mukaan. He olivat ostaneet sen ennen sotia. Jorma Pullan kipsimarmorista valama elämänpuu reliefi, jonka originaali löytyi Ateneumin vintiltä 1970-luvulla. Hän asui kartanossa vuoteen 2007 eli kuolemaansa asti. telinevoimistelua, ja niinpä aloin taiteilla siellä kapean lankun päällä. Myöhemmin olen aika ajoin järjestänyt kipsikursseja, joiden aikana on opittu valmistamaan erilaisia koristeita. Hanna Pullan lapsuudessa tärkeää osaa näytteli isovanhempien omistama Olkkalan kartanon torppa Vihdissä
Pullan kanssa kaupungilla, jolloin tämä opetti häntä katsomaan ylös. TEKSTI: TIMO ELO Olen istunut kipsisäkin päällä jo aivan pienestä pitäen. – Näin ollen Jorma meni iltalinjalle Ateneumiin ja pääsi siellä kuvanveistäjä Heikki Häiväojan oppiin. Siellä oli kauniita koristeita. Antiikki ja taide | 23 . Fiskarsin Ruukilta pyydettiin konsultoimaan interiöörien värisuunnittelua Lukaali-nimisen rakennuksen täydellisessä remontissa. Nyt tämä monitoimitalo on jälleen hienosti entisöitynä alkuperäisessä käytössään, Hanna Pulla sanoo. – Se oli hyvin mielenkiintoinen hanke. – Jorma on kertonut kulkeneensa pienenä poikana usein isänsä Armas J. Taiteilijan tiedetään myös käyttäneen paikallisia asukkaita maalaustensa malleina. Ja jugend-taloissa oli runsaasti kasviaiheita sekä ihmisiä ja eläimiä esittäviä irvikuvia tai humoristisia veistoksia, joita Jorma rakasti. Pian Jorma oli mestari ja tunnettu alalla, ja häntä pyydettiin Atene. MIELENKIINTOINEN TARJOUS. Häiväoja näki Jorman lahjakkuuden ja innosti tätä kipsikoristeiden entisöintiin. Hän oli käynyt kansakoulun ja saanut sieltä suhteellisen keskinkertaisen todistuksen. Hän ei ollut lukuihmisiä, mutta ammattikoulun koristepuusepän linjalta hän sitä vastoin sai pelkkiä kymppejä. Se ei kuitenkaan riittänyt Ateneumiin pääsyyn. Hanna Pulla maalasi Jormaisästään potretin vuonna 2007, jolloin hänen isänsä kuoli. Hän myöntää sukunimestään olleen ilman muuta etua entisöintiasioissa. Lukaali on arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelema vuosisadan vaihteen kertaustyyliä edustava seuraintalo, joka on valmistunut vuonna 1896. Sen suurta juhlasalia kaunistavat Lennart Segerstrålen maalaukset vuodelta 1938 kertoen omaa tarinaansa ruukin elämästä. Hän oli jännä tyyppi. Jo Villa Randalan aikana Hanna Pulla sai tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä
Joko niin, että huoneisto on pelkästään asuttavassa kunnossa tai niin, että sen kvaliteetti nousee tasolle, jossa se on ollut alkuperäisessä suunnitelmassa, jolloin saadaan nostetuksi myös huoneiston rakennushistoriallista arvoa. Totta kai rakennuksia täytyy myös modernisoida ja rakentaa uusia lämmitysja sähköjärjestelmiä jo turvallisuudenkin takia. Työ voidaan kuitenkin tehdä monella tavalla. – Jorma oli lapsena nähnyt merkittävän koristeaiheisen unen, joka aivan selkeästi sysäsi hänet nimenomaan koristeja kipsitöiden pariin. – Varsinaisiin julkisivuremontteihin ei näillä resursseilla mennä. – Maalien kiiltoasteet ja niiden laatu on ollut epämääräistä. 24 | Antiikki ja taide Shabby Chic interiööri. AJAT MUUTTUVAT. Hanna Pulla on keskittynyt interiöörien entisöintiin. Työnteko on meillä verissä. Menneinä vuosina purettiin vanhoista huoneistoista jopa kaakeliuunit. Hän teki uskomattomia käsitöitä ja suunnitteli niitä. Hanna Pulla kertoo havainneensa viime aikoina julkisivurestaurointien yhteydessä hyvän laadun rinnalla myös asiantuntematonta jälkeä. – Myös isoisäni Armas piirsi paljon, ja isoäitini oli taiteellinen. Ateneum on nykyisin Taideteollinen korkeakoulu. Ja aina, kun löytyy jotakin oikein hienoa, mitä ei ole voinut edes olettaa olevaksi ja kun se saadaan kaivetuksi esiin, tuntuu todella mielettömän hyvältä! – Käytämme vain perinteisiä menetelmiä. Suoritimme niissä väritutkimukset, joiden avulla löytyi runsaasti eri aikaan tehtyjä koristeita. Mutta jokaisessa työvaiheessa on mietittävä tarkoin, miten ongelmat voidaan ratkaista niin, että rakennuksen arvo ja sen käyttötarkoitus saadaan pysymään niin hyvässä alkuperäisessä asussa kuin mahdollista. Vanhaa ei tarvitse aina korjata, sen voi myös säilyttää niin, että kaikki on tarvittaessa palautettavissa ennalleen. Myös sisustustyöt tehtiin tässä yhteydessä. – Ellei ole varma omasta tyylitajustaan, voi aina tilata paikalle jonkun, jolla sitä on. Pintaa rapsutetaan hyvin ohuella kirurgin veitsellä, ja pian esiin kuoriutuu vanhoja Kaikki sellainen vanha, joka vanhenee kauniisti, on arvokasta.. Monen maalikerroksen alla oli muun muassa aivan uskomattoman kauniita jugend-malleja. Valitettavasti hyvää makua joko on tai sitä ei ole. Liian usein pyritään toimimaan halvalla ja äkkiä. Isän ensimmäinen suurtyö oli kuitenkin Säätytalo vuonna 1972. Henkilön, joka muuttaa vanhaan taloon, pitäisi toki ymmärtää sen historiallinen arvo sekä suojella ja vaalia sitä viimeiseen asti. Meillä on pieni tiimi, jonka kanssa tehdään töitä. – Se oli kamalaa. – Suomessa on hieno kulttuuripohja, jonka toivoisi saavuttavan yhä enemmän yleistä vastakaikua, Hanna Pulla sanoo. Totta kai perinneja erikoismaalit ovat tavallista kalliimpia, mutta mielestäni arvokiinteistöjen kohdalla tässä ei saisi säästää. – Äskettäin meillä oli työmaa Tähtitorninkadulla, talossa, jossa on monta erilaista porrashuonetta. – On selvää, että kun huoneisto pannaan kuntoon, sen arvo nousee. umiin opettajaksi. Myös putket voivat poksahtaa, ellei mitään tehdä. Tarvitaan myös aimo annos taiteellisuutta. Hän työskenteli aikoinaan muun muassa hotelli Kämpin työmaalla, jossa nähtiin muitakin vaikuttavia konservointialan ammattilaisia. On ikävää, jos niihin tulee muovimainen pinta. Neljä vuotta myöhemmin hän teki Tuomiokirkon eli Suurkirkon julkisivut ja koristeaiheet. Epävarmuustapauksissa tai jos ei ole tarpeeksi budjettia, suosittelen vaihtoehdoksi sitä, ettei tuhottaisi mitään ja käytettäisiin vain sellaisia materiaaleja, jotka hengittävät, ettei tapahtuisi muovipussi-ilmiötä, mikä voi ilmetä myös kaupunkirakennuksessa, puutalosta puhumattakaan. Kämp oli purettu, mutta kansalaismielipiteen rauhoittamiseksi rakennuksen ulkokuori rakennettiin uudelleen
HANNA PULLA Kapumer Oy, Johanneksentie 2 A 5, 00120 Helsinki hanna.pulla@kolumbus.fi ?. Meillä on töissä alan parhaita ammattilaisia. Meillä on muun muassa erittäin hyvä koristemaalari, joka myös tekee väritutkimuksia. – Tällä hetkellä sisustamisessa trendinä on raunioromantiikka, ”Shabby Chick”. Tässä tapauksessa haluttiin päästä aika suoraan ensimmäiseen kerrokseen, mutta pakkohan oli katsoa, mitä muuta siinä välissä oli. Tiivis rakentaminen ei loppujen lopuksi aikaansaa suurtakaan säästöä, mutta se luo terveysongelmia taloille ja ihmisille kuivasta ilmastostamme ja epäterveistä rakennusmateriaaleista johtuen. maalikerroksia ja -pintoja. – Ellei tunne osaavansa riittävästi, tuskin kannattaa riskeerata. Tulisi rakentaa oikein ja perinteisesti sekä välttää muovimateriaaleja ja -maaleja eli kansankielellä sanottuna lateksimaaleja. Mutta koristeiden suunnittelu on saattanut olla mitä monimuotoisinta. Usein esimerkiksi vanhoissa taloissa kaikki räppänät on suljettu, onhan painovoimainen ilmanvaihto ollut poissa muodista jo aika kauan, ihan näihin päiviin asti. . Onneksi tässä ollaan pikku hiljaa heräämässä, Hanna Pulla sanoo. Harvemmin niitä on poistettu kokonaan. yksityiskoteja sekä hotelli-, sairaalaja kartanomiljöitä. Myös vääränlaista eristämistä ja vinyylitapetteja, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat niin trendikkäitä, tulisi välttää. ?. – Väritutkimustyön hinta riippuu siitä, kuinka monta kerrosta, kuinka hankalassa tilassa ja kuinka korkealla toimitaan. Tärkeää on nähdä selvästi vanhat alkuperäiskunnossa olevat pinnat, joissa on mukana ajan leima. Tämä on raunioromantiikkaa, joka on hirveän pop varsinkin Keski-Euroopassa, Pariisissa, Prahassa ja jopa Tallinnassa, joka on täynnä interiöörejä, joissa raunioromantiikka kukoistaa. Kävimme äskettäin huoneistossa, jota oli remontoitu viimeksi 1970-luvulla. – Sekä isäni että äitini kannustivat minua Isä (ja maalaamiseen. Henkilömuotokuvia ja maisemamaalauksia tilaustyönä. Kiinteistöjalostusta, entisöintiprojektien johtamista, konsultaatiota ja sisustussuunnittelua Suomessa ja Ranskassa: mm. Ei haluta myöntää, että tällä tavoin kaikki menee huonoon kuntoon, kun ei ole poistoilmaa. – Monissa tapauksissa on löytynyt kauniita koristemaalauksia ja upeita värityksiä sekä tietenkin marmorointeja ja ootrauksia eli puujäljitelmiä ovista. Ei tehty liikaa, vaan annettiin huoneiston 1920-luvun hengen tulla esiin. Otimme seiniltä tapetit pois ja löysimme niiden alta huonoon kuntoon menneen seinäpinnan, joka palautettiin entiselleen. Käytämme alihankkijoita, mutta aika ajoin myös palkkaamme työntekijöitä projektikohtaisesti. Kysymyksessä ei ole vain meidän tarinamme, vaan rakennuksilla oleva monen sukupolven tarina, Hanna Pulla opastaa satunnaista remontoijaa. – Tämä on tärkeä asia, mikä pitää ottaa huomioon ja avata venttiilit uudestaan. RISKEJÄ EI KANNATA OTTAA. Entisöintija kipsityökurssien kouluttaja.. Kerroksia saattaa olla monia päällekkäin. www.hannapulla.fi ?. Se vaikuttaa hieman mystiseltä, mutta tärkeää on, että kaikki muu, kuten katto, lattia ja ikkunanpuitteet, on laitettu täysin kuntoon ja parhain päin, näin syntyy jännittävä kontrasti. – Tällä hetkellä mieltä askarruttavat rakennustekniset asiat, joissa törmätään ennen kaikkea ilmanvaihtokysymyksiin. – Kaikki sellainen vanha, joka vanhenee kauniisti, on arvokasta. Antiikkimessuilla kannattaa käydä, koska sieltä voi oppia paljon perinnerakentamisesta, materiaaleista ja siitä, kuinka korjata vanhoja esineitä. – Huoneisto puhdistettiin ja pahimmat kohdat paikattiin samanhenkisesti. Eniten on ollut koristemaalauksia, joissa on uniikki käden jälki, vaikka ne ovatkin useimmiten sabluunalla tehtyjä. Sitä näkee etenkin ravintolainteriööreissä kaikkein voimakkaimmin. Nyt tämä trendi on ruvennut tulemaan myös Suomeen. Rakennuksen luonne tulisi voida säilyttää sellaisenaan myös tuleville sukupolville. Tekosyynä on käytetty vetoa, lämmönhukkaa ja energiansäästöä. Ne ovat siellä olemassa. Hanna Pullan maalaama merimaisemakuva Normandiasta. Antiikki ja taide | 25 Shabby Chic interiööri
Isäni muisteli pikkupoikana istuneensa lattialla ja seuranneensa sieltä, kun hänen isänsä luona kävi vieraita sotilashenkilöitä, joiden hienoissa kiillotetuissa saappaissa oli kilisevät kannukset. 26 | Antiikki ja taide otimaisen lastenviihteen, sarjakuvan ja animaation edelläkävijä, taiteilija Hjalmar Edvard Löfving syntyi 26.1.1896 Helsingissä, jossa hänen isänsä työskenteli poliisikomisariona. Hänen töistään koottu näyttely kiertää nyt juhlavuoden kunniaksi Suomea.. Tämän huomasi myös koulussa käynyt tarkastaja, jonka mielestä pojan paikka olisi Ateneumissa. Jo tuolloin piirtäminen oli hänelle henki ja elämä. Hjalmar Löfvingin syntymästä 120 vuotta Sarjakuvapiirtäjien pioneeri Taiteilija Hjalmar Löfving oli suomalaisen lastenviihteen, sarjakuvan ja animaation edelläkävijä. Ja pian alkoi huoneessa leijailla sikarintuoksu herrojen jutustellessa keskenään. – Se oli vielä Venäjän-aikaa, jolloin maassa oli kasakoita. Niinpä myös isäni kävi koulunsa perinteisessä sotilaskaupungissa. – Sittemmin isoisäni sai uuden työpaikan Mikkelistä kaupungin poliisilaitoksen komisariona ja myöhemmin poliisimestarina. K Magnus Löfving isänsä Hjalmar Löfvingin näyttelyssä Laterna Magissa Helsingissä 2016. Joskus ruokapöydässä perhe sai sitten myös kuulla mielenkiintoisia asioita, kun rötöksiä oli selvitetty ja rosvot saatu kiinni,valokuvaaja Magnus Löfving kertoo isänsä lapsuudesta
Olli Pirteän seikkailut, (1944), Sirkka-lehti. Leskeksi jäätyään Hjalmar oli tutustunut Toimelan vapaaopiston ranskan kurssilla Bernardinaan molempien seuratessa opetusta samasta kirjasta. TULEVA TAITEILIJA. – Suku on alun perin lähtöisin Saksasta, jossa nimi kirjoitettiin muotoon Löwe. Puoliso oli katolilainen, ja myös Hjalmar kääntyi katoliseen uskoon. – Kotona katolilaisuus näkyi ja kirkossa käytiin säännöllisesti.. Löfving-nimi on tullut laajalti tunnetuksi muun muassa isonja pikkuvihan aikana vaikuttaneen suomalaisen sissipäällikön Tapani Löfvingin seikkailujen ansiosta. Hjalmar Löfving opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1913–1917. Pariskunta sai kolme lasta, Marian, Magnuksen ja Gabriellan. Vuoden lopulla kierros päättyy Ouluun. TUNNETTUA SUKUA. – Onneksi Suomen Sarjakuvamuseo päätti tuottaa muistonäyttelyn, joka on kiertänyt syksystä 2016 alkaen maamme gallerioissa ja museoissa. Vaikka taiteilija nykyään tunnetaan suomalaisen lastenviihteen edelläkävijänä, hänen töitään ei aina arvostettu. Tuolloin isäni syntymästä tuli kuluneeksi 120 vuotta. Tommi typykän seikkailut, Yhteishyvä-lehti. Antiikki ja taide | 27 . Näyttelyitä on ollut Helsingissä, Tuusulan Erkkolassa, Porissa, Tampereella ja Sastamalassa. Kirjailija Ville Hänninen nimeää kirjassaan Hjalmar Löfvingin ensimmäisen, yhden kuvan ja yhden markan palkkion maksajaksi Velikultapilalehden 1910-luvulla. TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: MAGNUS LÖFVINGIN ARKISTO Hjalmar Löfving piirsi yöllä. Sieltä se on sittemmin tullut Suomeen muuttuen Löfvingiksi, Magnus kertoo. Hän osallistui myös Suomen taiteilijain yhteisnäyttelyihin ja ryhtyi sittemmin freelanceriksi, jollaisena hän toimi loppuelämänsä ajan. Hjalmar Löfvingillä ehti olla elämänsä aikana kaksi puolisoa, Maria Kondziela sekä Bernardina Löfving, molemmat sattumalta puolalaisia
Loppuaikoina isäni näkö heikkeni ja hänen näkökenttänsä supistui puoleen entisestä, jolloin toinen puoli lähes sokeutui. Minulle on jäänyt lapsuudestani mieleen ennen kaikkea se, että meitä lapsia rakastettiin todella paljon. Arkistossani on silti muutamia vuodelta 1918 olevia ullakolta löytyneitä kuvia, Magnus kertoo. Poliittinen kuva (1943). Jos ei ollut koulua, joku meistä lapsista oli usein mukana. Hjalmar Löfving kuoli 29.1.1968. Vielä kuolinvuoteellaankin hänellä oli kynä ja paperia ulottuvillaan. – Kansalaissodan jälkeen isäni hävitti poliittisesti uskaliaimmat piirroksensa, kun ei voinut tietää, mitä tapahtuu. Hän puhui sujuvasti puolaa ja venäjää. 28 | Antiikki ja taide Taiteilijan piirrossankarit seikkailivat ympäri maailmaa, vaikkei Hjalmar Löfving elämänsä aikana juuri matkustellut. – Isälläni oli aina aikaa meille lapsille. Lipas-lehden numerossa 2/1968 oli sekä taiteilijan kuolinuutinen että hänen piirtämänsä Puh Puh -sarjakuva. Hän oli hyväntahtoinen, ja hänen kanssaan oli helppo jutella. – Isäni kuoleman jälkeen ilmestyi yhä piirroksia joissakin lehdissä, joihin hän oli ehtinyt myydä niitä. Setä Pim-Pom (Niksulan Tv). Joukossa oli sekä oikeistolaisia että vasemmiston julkaisuja. – Hän kävi vain Virossa ja Ruotsissa sekä Roomassa. – Äitini oli töissä Elannon jalkineosastolla. Hän oli kuitenkin tutkinut tarkoin karttoja, ja hänen piirroksissaan esiintyy usein nimeltä mainittuja paikkoja, Magnus kertoo. Meillä oli turvallinen ja hyvä koti, vaikka niukasti elettiinkin, Magnus sanoo. – Asuimme Käpylässä ja joka aamu isäni lähti linja-autolla myymään kuviaan. PIIRROKSIA KAIKILLE. Isäni ei osannut puolaa, mutta puhui suomen lisäksi englantia, ruotsia ja ranskaa. Hän oli monikielinen ja joutui aina, kun Elannon johdolle tuli virallisia vieraita, toimimaan tulkkina. Hjalmar Löfving lukeutuu myös suomalaisen animaation pioneereihin.. Se oli sellaista Helsingin vilinässä olemista. Myöhemmin hän vieraili Ranskassa, mutta tämä tapahtui vasta 1950-luvulla. – Muistan elävästi Elannon toimitalon Hämeentiellä ja sen hissit, joihin piti nopeasti hypätä. Elanto-lehden päätoimittajan Oula Pakkalan neuvotellessa isäni kanssa odotin käytävällä. Hjalmar Löfving piirsi laidasta laitaan kaikkiin lehtiin, jotka vain ostivat hänen töitään. Pidettiin tiukasti kädestä kiinni ja mentiin
Bimbo seikkailee (Suomen säästöpankkiliitto 1964) ?. – Kävin joskus Ratakadun tv-studioilla, josta lähetettiin tämä tunnin mittainen Matti ja Irja Raninin lastenohjelma, jossa isäni osuus oli noin 10 minuuttia. Koska meillä ei ensi alkuun ollut kotona telkkaria, menimme muualle katsomaan ohjelmaa, joka oli suora lähetys. Bimbo seikkailee (Lipas 1960-luvulla). Hänellä oli aina kiire toisaalle, uusiin seikkailuihin”. – Jos hän oli hetken alla päin, hän löysi pian oman itsensä ja näki asioiden parhaat puolet. MYÖNTEINEN ELÄMÄNASENNE. TES-TV:n aloitettua julkiset televisiolähetykset 24.5.1955 Hjalmar Löfving pyydettiin myös mukaan ja hänestä tuli Niksulan TV:n suosittu Setä Pim-Pom. Olli Pirteän seikkailut (WSOY, 1927) ?. – Se on piirretty lyhytelokuva, mutten osannut arvioida sitä kovinkaan harvinaiseksi. Hjalmar Löfvingin sarjakuvatuotannon tunnetuimpiin sarjakuviin kuuluva Olli Pirteä ilmestyi Sirkka-lehdessä 1926 –1945 sekä tämän jälkeen vielä Lasten Maailma -lehdessä. . Päivää ennen kuin asuntoomme tulivat uudet tapetit isäni järjesti lastenkutsut sanoen, että nyt saamme piirtää seiniin niin paljon kuin haluamme. LÄHDETEOS: VILLE HÄNNINEN: SETÄ PIM-POM (ARKTINEN BANAANI, 2016). Pörröpää Iivari (1943), Valistus-lehti. Häneltä tuntui tulevan niitä ihan tuosta vain. Tamminen (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys 1947, toinen painos 1951, kolmas painos 1965, neljäs painos SLEY-kirjat 1990). Antiikki ja taide | 29 HJALMAR LÖFVINGIN TUOTANTOA: 1920-30-luvuilla hän piirsi runsaasti mainos-animaatioita sekä yhden vapaamuotoisen teoksen, jonka harvinaisuus paljastui myöhemmin. Oletko nähnyt. Olli Pirteä (Sirkka 1926 –1945) ?. Hjalmar Löfving teki elämänsä aikana töitä kaikille ja enemmän kuin kukaan muu, mutta Ville Hännisen mukaan ”uskomaton positiivisuus ja energisyys saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, ettei Löfving tullut luoneeksi yhtäkään kestävämpää teosta tai hahmoa. Lähde: Ville Hänninen: Setä Pim-Pom (Arktinen Banaani, 2016).. Nyttemmin se on todettu ainoaksi selluloidi-tekniikalla valmistetuksi suomalaiseksi animaatioksi ennen toista maailmansotaa. – Muistan isäni kertoneen meille lapsille Olli Pirteään liittyviä tarinoita iltaisin. Ja seuraavana päivänä liisteröitiin uudet tapetit entisten päälle. – Minulla on ne kaikki. Pölhölä ja Pöhköläinen (Hakkapeliitta 1932 –1936) ?. Hain komerosta peltilaatikon, josta löytyi Muutama metri tuulta ja sadetta -filmi vuodelta 1932. Erään kerran tapahtui kuitenkin jotakin erikoista. Filmin kesto on kaksi minuuttia ja 47 sekuntia. Pörröpää-Iivari (Valistuksen lastenlehti 1928 –1950) ?. Isälläni oli hyvä huumorintaju, jota ilman hän tuskin olisi voinut tehdä pilapiirroksiakaan, Magnus Löfving sanoo. Se oli suuri saavutus. Mikko Tarmokas (Nuorten Pellervo) ?. Siinä jutellessamme ja kuvia katsellessamme kerroin minulla olevan myös joitakin filmejä tallessa. – Isäni kuoleman jälkeen koottiin sarjakuvakirjaa ja tekijät haastattelivat myös minua. Esimerkiksi, jos aamulla oli huono ilma ja satoi, hän totesi sään kohta seestyvän ja auringon tulevan esiin. – Uutteruudestaan huolimatta isäni ei päässyt töillään rikastumaan, päinvastoin. Tommi Typykkä (Yhteishyvä 1929 –1954, myöhemmin Nuorten Päivä ja Lipas) ?. Isäni teki myös SOK:lle mainosfilmejä, Magnus kertoo. Hänelle itselleen riitti muutaman tunnin yöuni. Se on sittemmin entisöity Suomen elokuva-arkistossa. Vuosittain olen käynyt antikvaarisilla kirjamessuilla kyselemässä, olisiko niitä vielä saatavilla. Myöhemmin hän on kertonut hiiren tulleen öisin katsomaan hänen työskentelyään. Hän uskoi asioiden kääntyvän aina parhain päin, vaikka elämä olisi kuinka rankkaa. Se kuvaa kaupungilla kävelyllä olevan väen joutumista sateen yllättämäksi. Matin matka maailmalle, käsikirjoitus Veikko-setä eli K. Hän myös piirteli missä vain oli vähänkin paperia. Lapset tykkäsivät isästä ja he huusivat yhteen ääneen hänet nähdessään: Setä Pim-Pom, Setä Pim-Pom! Joskus kun oli lastenkutsut, isäni lainasi televisiosta tutun asunsa ja tuli mukaan esiintymään ja piirtelemään meille lapsille. – Isäni työskenteli öisin meidän nukkuessamme. Tämä tapahtui vuonna 1956, mutta todennäköisesti piirrokset vieläkin löytyisivät tapettikerrosten alta. LAAJA TUOTANTO. En myöskään muista koskaan lapsena saaneeni selkäsaunaa, riitti, kun isäni sanoi lujasti, mikä on väärin ja mikä oikein. Hän oli aikansa super–freelancer, joka ei koskaan ollut palkkatyössä, mutta joka silti elätti suuren perheensä yli puoli vuosisataa kestäneen uransa aikana. Hän piirsi itsekin erilaisia ukkoja. Hän ei tuolloin maininnut tästä kenellekään, koska ainakin äiti olisi pelästynyt pahan kerran. Sen sijaan hänellä oli antaa meille jälkeläisilleen rikas henkinen perintö, Magnus kertoo. Ne ovat erittäin harvinaisia. Hänellä oli antaa meille jälkeläisilleen rikas henkinen perintö. Olli Pirteä seikkaili vuonna 2011 postimerkissäkin. -sarjakuvakirja, toimittanut Eero Salola, Löfvingin lisäksi muitakin kuvittajia (Valistus 1938) ?. SARJAKUVIA LEHTIIN ?. KIRJAT ?. Hjalmar Löfvingin tuotannosta on julkaistu neljä kirjaakin. Magnus muistelee isänsä myönteisyyttä. Onneksi nämä kirjantekijät huomasivat teettää siitä kopiot, koska filmin materiaali oli hyvin helposti syttyvää. V. Hän aloitti iltaisin, kun me lapset menimme nukkumaan, ja aamulla herätessämme oli aina puoli tusinaa kuvia valmiina
Myös kristalli kuului Karhulan Lasin valikoimiin. Finlandia Vodka -pullo, suunnittelija Tapio Wirkkala. Limonadipullo 1900-luvun alusta. Savoymaljakko 1930-luvulta, suunnittelija Alvar Aalto. Cocktail-karahvi 5413 S 368 1930-luvulta, väri nimeltään rio, suunnittelija Göran Hongell. Kuvassa: vakio-olutpullo vuodelta 1975, suunnittelija Väinö Paasonen. Hajuvesipullo 5350 S 168 1920-luvulta. Kuva: Vesa Alén. Erilaisten taidelasiesineiden lisäksi tehtaassa valmistui muun muassa miljoonia olutpulloja ja ikkunalaseja. 30 | Antiikki ja taide Miljoonia olutpulloja ja tuhansien eurojen keräilyharvinaisuuksia Lasia kaikille Karhulan lasitehtaassa valmistettiin lasia 120 vuoden ajan
Ahlströmin omistuskauden alkuaikoina Karhulassa elettiinkin melkoista hiljaiseloa, eikä tehtaan tuotanto kokenut suuria uudistuksia. TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN K Lasia kaikille arhulan Lasi Oy oli perustamisensa 1889 jälkeen pitkään Suomen suurin lasitehdas. – Itse asiassa Ahlström ei ollut alun perin lainkaan kiinnostunut lasista, vaan yhtiötä kiinnosti lasitehtaan yhteydessä ollut metallivalimo ja sen myötä raskas koneteollisuus, Koivisto tarkentaa. Alkuaikoina lasia yritettiin viedä myös Venäjälle, mutta 1800-luvun lopun tullimuutokset vaikeuttivat Venäjän-kauppaa, kertoo Suomen Lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto. Ensimmäinen painettu kuvasto ilmestyi jo vuonna 1891. Myös ikkunasi on ajoittain ollut merkittävä tuote. – Sen kuvat olivat kopioita ruotsalaisen Reijmyre-lasitehtaan kuvastosta; jopa niin tarkkoja, että lasitehtaan tuolloinen omistaja kapteeni William Ruth paheksui siksi painolaskun suuruutta, Koivisto naurahtaa. Ahlströmin Osakeyhtiölle. Jo tehtaan alkuaikoina ajatus oli, että Karhulassa tuotettaisiin lasia monipuolisesti erilaisiin tarpeisiin, mutta todellisuudessa Karhula on historiansa aikana keskittynyt valmistamaan pääasiassa käyttölasia kotimaan markkinoille: – Pullot ovat olleet pääasiallinen Karhulan tuote ja sodan jälkeen Karhula muuttui kokonaan pullotehtaaksi. Arkisen käyttölasin rinnalla Karhulassa on kuitenkin alusta saakka valmistettu myös tarkkaan muotoiltuja lasiesineitä ja taidelasia. 1930-LUVUN MUUTOKSEN TUULET. Karhulan lasitehdas myytiin William Ruthin kuoleman jälkeen vuonna 1913 A. Vuonna 1932 Karhulassa. Antiikki ja taide | 31
32 | Antiikki ja taide Karahvi 8002 1920–1930-luvulta, taustalla kaljapullo 1950–1960luvulta. Kuva: Arto Wiikari
Esineen näkeminen tuo mieleen monta muistoa – saatat yllättyä! Kenties jotain tuttua kotisi sisustuksesta. Vuonna 1917 hän osti Iittalan lasitehtaan, joka tuolloin oli vanhanaikainen ja pieni sivutehdas. Aikanaan se esiteltiin Karhulan lasitehtaan Talouslasia-kuvastossa eikä taidelasiesineiden joukossa. Esillä on yli tuhat lasiesinettä arkisista lasitölkeistä kuriositeetteihin ja 1930-luvun maailmannäyttelyiden tähtiin. Näyttely on avoinna 31.1.2021 saakka. Karhula ehti valmistaa yli sadan vuoden taipaleensa aikana satoja miljoonia lasipakkauksia ja lukuisia muita tuotteita. – Ahlströmin suunnitelmien mukaan kaikki suupuhalletun lasin tuotanto siirrettäisiin Iiittalaan ja Karhula koneistettaisiin täysin. Kuuluisimmat näistä Hongellin malleista lienevät Säde ja Silko, joista etenkin jälkimmäinen oli haastava valmistaa sen ajan tekniikalla. Iittala oli tarkoitus lakkauttaa sitten, kun käsityömäisyys ei enää kannattaisi. Syynä on ilmeisesti se, että kyseessä ei ole suupuhallettu lasiesine, vaan se on muottiin valettua puristelasia, jonka pinta on osittain hapotettu. – Ne olivat tuolloin kyllä aika erinäköisiä ja niihin tehtiin paljon muutoksia, mutta alun perin Aalto-lasit ovat siis Karhulan tuotantoa. LASIA KAIKILLE – KARHULA 1889–2009 n Karhulan lasitehdas (1889–2009) oli yksi Suomen merkittävimmistä lasitehtaista. Myös Karhulassa uskottiin, että kaikki lasiteollisuus muuttuu pian koneelliseksi: näinhän periaatteessa on tapahtunutkin pullojen ja ikkunalasin osalta, mutta Suomessa käyttölasin koneellinen tuotanto ei lopulta ollut kovin kannattavaa. Lisäksi tehtaalla todellakin alkoi tapahtua teknisiä muutoksia: – Hongell sai tehtäväksi suunnitella uusia puristelasimalleja, sillä kaikki käsityömäinen valmistus oli tosiaan siirtymässä 30-luvun lopulla Iittalaan. Kuva: Jyrki Winter alkoi vaikuttaa Ahlströmin suvun vesa Hans Ahlström, ja silloin alkoivat puhaltaa uudet tuulet: – Elettiin funktionalismin aikaa ja uskottiin työn tehostamiseen. Tämän Karhulan lasitehtaan valmistaman pinottavan lasin pohjassa onkin Karhulan tehtaitten logosta tuttu karhu. Suomen viimeisenä pakkauslasitehtaana se vastasi parikymmentä vuotta yksin alan tuotannosta maassa. Valmistusajankohta on ilmeisesti 1980-luvun alkupuoli. 1930-luvulla lasimuotoilun ja lasikäsityöläisyyden arvo kuitenkin kasvoi. Hans Ahlström alkoi vauhdilla muuttaa Karhulan toimintatapoja. Kuva: Jyrki Winter Karhulan muotissa valmistettujen käyttölasiesineiden pohjassa on yleensä valmistajan merkkinä K-kirjain. Näyttelyssä pääsee nauttimaan designista ja arjen estetiikasta, ja myös keräilijöille tarjoutuu upea tilaisuus nähdä kerralla suuri kattaus esineistöä, jonka kulttuurihistoriallinen merkitys on suuri. Vanhoja Karhulan kuvastoja katsellessa saa helposti käsityksen, että tehtaan tuotanto oli 1930-luvulla hyvin modernia ja rohkeaa. Antiikki ja taide | 33 Yrjö Rosolan art deco -tyyliä edustava Ahti-malja on yksi hienoimmista suomalaisista lasiesineistä. Taidelasia isompi vaikutus suomalaisten arkeen oli kuitenkin muilla tuotteilla. NIMEKKÄITÄ SUUNNITTELIJOITA. Näyttely Merikeskus Vellamossa:. Suomen markkinat ovat liian pienet ja täällä toimiminen liian kallista halvan lasin valmistamiseen, Koivisto täsmentää. Tämä ei kuitenkaan Koiviston mukaan pidä aivan paikkaansa: . 1930-luvulla Karhula oli keskeisessä roolissa, kun suomalainen lasimuotoilu loi oman ilmaisukielensä ja teki kansainvälisen läpimurtonsa. Karhula-Iittalassa järjestettiin vuonna 1932 muotoilukilpailu, jonka hopeamitalisti tunnetaan hyvin tänäkin päivänä: Aino Aallon puristelasit tulivat tuolloin tuotantoon. – Puristelasia toki on tehty ja tehdään täysautomaattisesti. Näyttely kertoo tehtaan tuotannon moninaisuudesta, tekijöiden ammattitaidosta ja lasiteollisuuden muutoksesta. Näyttelyn on tuottanut Kymenlaakson museo. Myös Aalto-maljakko on alkujaan Karhulaa, Koivisto huomauttaa. 1930-luvulla Karhulassa työskenteli muitakin nimekkäitä suunnittelijoita kuten Göran Hongell
Hänen pääasiallinen kiinnostuksenkohteensa on 1930–1940–luvuilla vaikuttaneen muotoilija Göran Hongellin tuotanto, mutta Winterin kokoelmista löytyy myös muita aikakauden lasiesineitä. Kuvassa Jyrki Winter ja Göran Hongellin maljakko. Jyrki Winter on harrastanut lasiesineiden keräilyä parikymmentä vuotta ja tänä aikana pääkohteeksi on valikoitunut Göran Hongellin tuotanto, mutta myös muuta 1930ja 40-lukujen funkkislasia löytyy kokoelmasta. Lasinkeräilijä Jyrki Winter on keskittynyt Göran Hongellin tuotantoon ”RAHA ON VAIN YKSI ARVON MITTARI”. Jotkut keräilijät ovat valmiita maksamaan lasiesineistä suuriakin summia. Winter on Suomen lasimuseon ystävät ry:n hallituksen jäsen ja hän pitää netissä Lasinkeräilijän Blogia. Yksi tekijä on varmasti nostalgia; moni keräilijä hankkii takaisin lapsuuttaan eli esineitä, jotka ovat tuttuja omasta lapsuudenkodista tai isovanhempien kotoa. – Lasikeräilijät eivät noteeraa esineen rahallista arvoa läheskään niin paljon. KÄYTTÖLASIKIN KAUNISTA. Esimerkiksi tuhkakupeista tai pulloista voi saada mielenkiintoisen ja näyttävän kokoelman suhteellisen vähällä rahalla. Kuva: Jyrki Winterin kotialbumi Kuvassa tuotenimellä Bols tunnettuja liköörilaseja, jotka on annettu häälahjaksi vuonna 1931. Jopa yrityksen 1930-luvun tuotteissa on paljon kiinnostavaa kohtuuhintaista keräiltävää, mutta myös edullisempi käyttöja pakkauslasi kiinnostaa monia. Yleensä keräilijät erikoistuvat johonkin rajatumpaan kokonaisuuteen ja heille arvokasta on saada esine, joka täydentää omaa kokoelmaa, Winter toteaa. – Se on niin hienoa muotoilua, että takavuosina moni myyjä kaupitteli niitä välillä Tapio Wirkkalan ja toisinaan Kaj Franckin nimellä. Nykyään käytössä olevat pakkauslasiesineet tuskin saavat alkuperäisen käytön jälkeen uutta elämää vuosikymmenien ajaksi. – Syyt jonkin keräilykohteen valitsemiseen voivat olla moninaisia ja joskus keräilijä itsekään ei tiedosta niitä tekijöitä, jotka ovat erikoistumiseen johtaneet. Winter jatkaa, että Karhulan lasitehtaan tuotannosta löytyy paljon hyviä keräilykohteita myös tavallisen palkansaajan budjetille. Winter kertoo, että haluttu kohde on esimerkiksi Väinö Paasosen 1960-luvulla suunnittelema ja Karhulan lasitehtaan Jalostajan tilauksesta valmistama mehupullon ja sinappilasien kokonaisuus, joka monessa kodissa on saanut uuden elämän karahvina ja juomalaseina. 34 | Antiikki ja taide n Jyrki Winter on harrastanut lasinkeräilyä parikymmentä vuotta. Siis myös käyttölasin muotoilussa oli aikanaan sellaisia esteettisiä arvoja, että ne ovat kestäneet ajan saatossa ja ovat keräilykohteita edelleen. – Lisäksi on sisustaja-keräilijöitä, jotka saattavat hankkia tietyn muotoisia tai värisiä esineitä kotiinsa. Keräilijöitä kiinnostavista muotoilijoista Winter mainitsee erityisesti Alvar ja Aino Aallon, Gunnel Nymanin, Göran Hongellin, Yrjö Rosolan, Richard Jungellin, Elmar Granlundin sekä Runar Engblomin. Esimerkiksi Alvar Aallon muotoileman Savoy-maljakon varhaisimmista 1930-luvulla valmistetuista versioista on maksettu käsittämättömän korkeita hintoja niin suomalaisissa kuin ulkomaisissakin huutokaupoissa. – Tuskin kukaan keräilijä tavoittelee kaikkea Karhulan lasitehtaan valmistamaa tuotantoa, koska se vaatisi jo valtavat tilatkin. Tuskin kukaan keräilijä esittelee kokoelmaansa kertomalla, mitä mikin esine on maksanut vaan kertoo mieluummin jotain esineen muotoilijasta, valmistajasta, käyttötarkoituksesta tai muusta kiinnostavasta seikasta. – Raha on kuitenkin vain yksi arvon mittari, eikä se edes ole suurimmalle osalle keräilijöistä tärkein, koska enemmistö lasinesineiden keräilyä harrastavista ei pysty niitä kalleimpia tavoittelemaan. Lisäksi keräily voi rajoittua esimerkiksi tiettyyn aikakauteen ja tyylisuuntaan, lasiesineen käyttötarkoitukseen tai valmistustekniikkaan. Kalleimmista esineistä myydään iso osa ulkomaisille keräilijöille, sillä Suomessa on vain kourallinen ihmisiä, jotka pystyvät niistä kilpailemaan huutokaupoissa. Keräilijä täsmentää, että rajatumpia Karhulakeräilyn kohteita voi olla esimerkiksi tietyn muotoilijan tuotanto. Suomessa korkein hinta on huutokauppamaksuineen kivunnut yli 60 000 euroon. Winter toteaa, että lasiesineiden rahalliselle arvolle annetaan alaa tuntemattomien parissa liikaa painoarvoa ja mediassakin palstatilaa saavat yleensä hintahuiput. HARVINAISUUDET MAKSAA PALJON
Alvar Aallon paviljongissa oli esillä muun muassa Gunnel Nymanin, Gunilla Jungin ja Yrjö Rosolan lasiesineitä. Tarkemmat tiedot: www.suomenlasimuseonystavat.fi Bols-lasi ja Savoy-maljakko. Viimeisinä vuosina Karhulan päätuote oli Tapio Wirkkalan suunnittelema Finlandia-pullo. Karhulassa valmistettu lasi on keräilijöiden suosiossa ja harvinaisuuksista maksetaan suuria summia: muun muassa Alvar Aallon alkuperäisistä lasivadeista maksetaan huutokaupoissa kymmeniä tuhansia euroja. 1940-luvun alussa Karhulan puhalletun lasin tuotanto lakkasi hetkeksi kokonaan, mutta sotien jälkeen tuotanto palautui: – Rintamalta palanneet sotilaat pääsivät takaisin töihin. Kuva: Arto Wiikari – Aika paljon tehtaassa valmistettiin kulta-aikaankin ravintolaja talouslasia sekä vanhoja, perinteisiä malleja. Lasitehtaan omistaja oli vuodesta 1995 lähtien amerikkalainen Owen Illinois ja tehtaan tuotanto loppui kokonaan vuonna 2009. Paksusta lasista valmistetut keittiötölkit vaihtavat kirpputoreilla omistajaa nopeasti ja hyväkuntoisen, ison lasitölkin hinta voi nousta useisiin kymmeniin euroihin ainakin jos astian kansi on tallessa ja hyvässä kunnossa. Antiikki ja taide | 35 n Kymenlaakson museo, Suomen lasimuseo ja lasimuseon ystävät järjestävät Merikeskus Vellamossa lauantaina 14.10. Käytännössä Karhula muuttui kuitenkin pakkauslasitehtaaksi jo 1950-luvun lopulla ja toiminta jatkui tehdasmaisena viitisenkymmentä vuotta. SOTA-AIKA MULLISTI. – Karhulan esineitä kannattaa arvostaa ja myös käyttää. Myös Karhulan käyttölasille löytyy ystäviä tänäkin päivänä. Tuolloin valmistettiin paljon erilaisia pullotuotteita suupuhaltamalla, minkä lisäksi valmistettiin puoliautomaattisesti puristelasia. Tunnetko karhulan lasin. Käsityömäistä tuotantoa oli siis sotien jälkeen vielä aika paljon ja suupuhaltaminen Karhulassa päättyi lopullisesti vasta 1960-luvun alussa, Koivisto toteaa. Sota-aika oli huonoa aikaa Suomen lasiteollisuudelle. Ne ovat tärkeä osa suomalaista lasimuotoilun historiaa, intendentti Koivisto päättää. . Ahlströmit halusivat kuitenkin antaa itsestään modernin ja taiteellisen kuvan, mikä heijastuu yhtiön mainoksiin, valokuviin ja painotuotteisiin. Raakaaineista oli puutetta ja vain välttämätöntä oli mahdollista valmistaa. -tapahtuman, jossa on tarjolla esitelmiä, lasiesineiden tunnistuspalvelua, Karhulan lasitehtaan tuotteiden ostoa ja myyntiä sekä opastettuja kierroksia museossa esillä olevaan laajaan Karhulan lasin näyttelyyn. Karhulassa valmistettu lasi on keräilijöiden suosiossa.. Vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttely nosti myös Karhulan lasin kansainväliseksi trendiksi
Holmastolta löytyy numismatiikkaa, kultaa, hopeaa, koruja ja merkkikelloja. Kuvassa Valkoisen ruusun ritarikunnan suurristi sekä Leijonan ritarikunnan suurristi ja oikealla Egyptin tasavallan ritarikunnan suurristi. Suomen rahojen ja setelien arvoluettelo on ilmestynyt Rahaliike Holmaston julkaisemana vuodesta 1958 lähtien. Kun tapaan Rahaliike Holmaston nuorekkaan, arvokkaan herrasmiehen, toimitusjohtaja Christian von Schantzin, 75, yrityksen tiloissa Helsingin ydinkeskustan arvokiinteistö Domus Litoniissa, yrityksen historia alkaa ikään kuin elää silmissä. – On eettistä ostaa käytettyä tavaraa kuten esimerkiksi kultaa, Sebastian toteaa Christia -isänsä vierellä Holmaston liikkeen edustalla Helsingin Aleksanterinkadulla. Alun perin yritys oli postimerkkija paperikauppa ja antikvariaatti, mutta vanhat rahat, mitalit ja kunniamerkit tulivat mukaan jo varhaisessa vaiheessa. Holmasto. 36 | Antiikki ja taide lun perin Holmasto oli postimerkkija paperikauppa ja antikvariaatti, mutta vanhat rahat, mitalit ja kunniamerkit tulivat mukaan jo varhaisessa vaiheessa. Von Schantz kertoo lisää: Yrityksen perusti vuonna 1949 Thure R. Tämä olikin luontevaa Thure Holmaston vanhojen rahojen harrastuksen myötä. A Suomen vanhin rahaliike Sebastian von Schantz edustaa yrityksessä jo kolmatta sukupolvea. Yritykselle ehkä tärkein myyntikanava on kuitenkin vuodesta 1978 säännöllisesti järjestetyt kansainväliset numismaattiset huutokaupat. Paljon koruja menee sulatukseen eli kiertää raaka-aineeksi ja takaisin koruiksi. Holmaston myymälästä Aleksanterinkatu 50:stä Stockmannin vierestä löytyy kultaisia ja hopeisia koruja, arvokelloja, mitaleita, vanhoja rahoja ja lisäksi edullista kierrätystavaraa
Caritha kysyi minulta, tulisiko hänen mielestäni jatkaa yrityksen vetämistä. Thure Holmasto julkaisi myös useita eri arvoluetteloita lähinnä Venäjän ja eri Baltian maiden seteleistä ja metallirahoista. – Olin sitä mieltä, että kannattaa yrittää, ja että liikkeestä voi kehittää isompaa toimintaa, Christian von Schantz muistelee tänä vuonna menehtynyttä vaimoaan. Myymme sellaisia ylellisyysja keräilytuotteita, joiden omistaminen ei ole kenellekään välttämättömyys, jolloin etenkin laskusuhdanteet tulevat voimakkaina, ja me tunnistamme laskukaudet aina heti kun ne alkavat, von Schantz toteaa. TYTÄR OTTI OHJAT KÄSIINSÄ. Muut rahat ovat saksalaisia 5 markan hopearahoja, 1 000 markan seteli vuodelta 1922 sekä kultaisia 100 ja 200 markkoja vuodelta 1926. Päällekkäiset työt häiritsivät toisiaan, joten päätös oli tehtävä. 1970– ja 80-luku olivat yrityksen kasvun aikaa. Suurimmat plooturahat painoivat yli 19 kiloa. Myymme sellaisia ylellisyysja keräilytuotteita, joiden omistaminen ei ole kenellekään välttämättömyys.. Jääkäripataljoona 27 oli Saksan armeijassa vuosina 1915–1918 toiminut yksikkö, joka koostui suurimmaksi osaksi suomalaisista jääkäriliikkeen vapaaehtoisista. Tiesin niistä jotain, ja olin ostanutkin rahoja Thure Holmaston liikkeestä, von Schantz kertoo. Plootun päällä 10 ja 20 markan kultarahoja, arvo noin 250–300 euroa kappale huutokaupassa. Tyttären johdolla Holmastosta tuli lähes puhdas rahaliike, joka aluksi keskittyi lähinnä vain numismatiikkaan. Vuonna 1973 tapahtui ensimmäinen sukupolven vaihdos, kun Thure Holmasto vetäytyi eläkkeelle, ja hänen pankin prokuristina työskennellyt tyttärensä Caritha Holmasto-von Shantz ryhtyi vetämään liikettä. Yrityksen oma internetissä toimiva, pitkälle kehitetty reaaliaikainen tietokonejärjestelmä on mullistanut koko huutokauppamaailman, kun huutokauppaan on mahdollista osallistua mistä päin maailmaa tahansa. Ruotsin vallan aikainen neljän taalarin kuparinen plooturaha, joka oli käytössä myös Suomessa. – Näillä luetteloilla katsotaan olleen huomattava merkitys rahojen keräilyharrastuksen lisääjänä ja syventäjänä Suomessa sekä tietolähteenä, Christian von Schantz kertoo. – Olimme menneet naimisiin muutamaa vuotta aikaisemmin. Myös henkilökunta kasvoi 7–9 työntekijään, joista osa on ollut ja ovat sukulaisia, von Schantz kertoo. – Olen itsekin aloittanut rahojen keräilyn jo 1950-luvulla. Luetteloissa on kuvattuna myyntikohteet hyvin tarkasti kirjallisine viitteineen, kuntoluokituksineen ja minimihintoineen Huutokauppoja järjestetään 4–6 vuosittain. Antiikki ja taide | 37 . Yritys tekee luetteloita edelleen huutokauppoihin liittyen. TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN Thure Holmasto tunnettiin ahkerana rahojen arvoluettelojen julkaisijana. Suomen rahojen ja setelien arvoluettelo onkin ilmestynyt Rahaliike Holmaston julkaisemana vuodesta 1958 lähtien ja se on laajimmin käytetty luettelo maassamme. – Yrityksellä oli ja on terveet liiketoiminnanperiaatteet ja se kasvoi kasvamistaan, vaikka koko ei ollut pääasiallisena tavoitteena vaan hoitaa asiat mahdollisimman hyvin. Nuori, innostunut ja energinen pariskunta ryhtyi yhdessä hoitamaan liikettä. Suomen vanhin rahaliike Jääkäripataljoona 27:n Jääkärimerkki. Christian työskenteli kuitenkin vielä samaan aikaan kymmenisen vuotta Keskon tietokoneosastolla esimiestehtävissä. – Olemme nähneet useita merkittäviä nousuja laskukausia. Luopuminen vakituisesta, hyvin palkatusta ja monia etuja tarjoavasta työpaikasta ei kuitenkaan ollut helppo päätös. VENÄLÄISET OSTIVAT 2000 –LUVUN ALUSSA. Plooturahan arvo määräytyi siinä olevan kuparin mukaan. Kaikki laatutavara meni kaupaksi hyvillä hinnoilla. Von Schantz muistelee, kuinka 2000luvun alussa venäläisillä oli paljon ostovoimaa, mikä nosti kaikkien antiikkija second hand -yritysten sekä huutokauppojen myyntiä voimakkaasti. Pienestä tytöstä asti rahojen kanssa tekemisissä ollut Caritha Holmasto-von Schantz tutki rahoja, ja jatkoi arvoluetteloiden tekemistä, joita kysyttiin USA:sta asti. Plooturahan hinta on toistatuhatta euroa kunnosta riippuen
Holmasto ostaa ja myy jalometallikoruja, ranneja taskukelloja, keräilyrahoja, seteleitä sekä kokoelmia. Kullan hinta nousee ja laskee kuitenkin näennäisesti sattuman varaisesti ja siinä on mukana paljon psykologiaa. Järjestelmiä on hänen johdollaan Holmastolla kehitetty jo 80-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin hän ohjelmoi yrityksen ensimmäisiä huutokauppaohjelmia koodauskirja kädessään. Ala on voimakkaasti kilpailtu, koska yksityiset kerääjätkin voivat ostaa ja myydä internetissä. Holmasto suosittelee hankkimaan käyttöä vaille jääneiden ja rikkinäisten tuotteiden tilalle itseä miellyttäviä hyväkuntoisia second hand -koruja. Myymme kultaa paljon kierrätykseen. Hintavaihteluista huolimatta pitkän ajanjakson trendi on nouseva. Kuuluisan tanskalaisen Georg Jensenin kaksi Fusion-sarjan palapelin kaltaista 18 karaatin kultasormusta timantein, joissa on neljä toisiinsa liitettävää osaa. MYÖS UUSIOKÄYTTÖÖN. – Ostamme kultaa hyvällä ja asiallisella hinnalla joka perustuu pääasiassa sen hetkiseen maailmamarkkinahintaan ja määrään. – Pöytähopeaesineiden kysyntä on vähentynyt voimakkaasti. Kuten esimerkiksi vakuutus-, perunkirjoitus-, ja myyntiarvioinnit. ASIAKKAALLE ASIALLINEN HINTA. TIETOKONEET UUSIKSI. Useimmat, lähinnä ruotsalaiset kauppiaat ovat meille henkilökohtaisia tuttuja, ja muita tunnemme monesta eri maasta. Kulta on von Schantzin mukaan ainoa varma, pitkällä tähtäimellä arvonsa säilyttävä sijoituskohde. Dianasormus, jossa keskellä iso 6.3 ct erittäin kaunis sinisafiiri, ympärillä 10 timanttia yhteensä 2.5 ct. Suurimmaksi osaksi arvioinnit suoritetaan oman henkilökunnan toimesta, pienemmät erät joskus jopa lähes odottaessa. Nyt rakenteilla on jo neljäs kokonaan uudistettava versio, rakentajina nykyajan ammattilaiset. Hintataso liikkuu edestakaisin yleisen taloudellisen tilanteen mukaan, von Schantz toteaa. Kuluneet, rikkinäiset ja malliltaan vanhentuneet jalometallikorut myydään isoissa erissä uusiokäyttöön kansainvälisille jalometallialan yrityksille, joiden kanssa Holmastolla on sopimukset. Osa valikoimasta on myynnissä myös uudistettavana olevan verkkokaupan kautta. Osa vanhoista rahoista, varsinkin arvokkaimmat, myydään useimmiten huutokaupassa. Meillä on kohta kaikki Suomen hopeiset kahvikalustot täällä. Yrityksemme on hyvin tunnettu ulkomailla etenkin numismaattisissa piireissä. Käytetyille ”second hand” -huippukohteille löytyy aina ostajia asiallisella hintatasolla. Hinnoittelu on tiukkaa erityisesti numismatiikassa. Tavanomaisia koruja ei juuri kannata korjauttaa muuta kuin tunnesyistä. Cartier Love Bracelet rannerengas, 18 karaatin valkokultaa kuudella timantilla. Yrityksen periaatteiden mukaan kaikkien myynnissä olevien esineiden hinnat ovat hyvin esillä liikkeessä sekä näyteikkunassa. Venäläisten innostus väheni asteittain maan talousvaikeuksien edetessä. Kertaalleen myydyn kultaesineen ostaminen on eettinen ja ekologinen teko. Komissiokohteen ostajan löytyminen voi joskus kestää jopa vuoden, minkä vuoksi monet asiakkaat valitsevat suoran käteismyynnin tai huutokaupan. Vasemmalla ns. – Numismaattisella alalla jopa kansainväliset kuviot ovat pienet ja ihmiset tuntevat toisensa ja alan yritykset. Rannerenkaan lukitus toimii ruuvin avulla, mitä varten pakkaukseen sisältyy Cartierruuvimeisseli. – Tietokonejärjestelmät vanhenevat alta. En ole aikaisemmin kokenut tällaista näin nopeaa ja huomattavan suurta muutosta kysyntään. Ajantasaiset tietokonejärjestemät ovat jo hänen aikaisemman työuransa vuoksi von Schantzin sydäntä lähellä. – Keräilyrahoissa hintahistoria on vakaa, mutta korupuolella trendit ovat voimakkaasti ja nopeasti muuttuvia. Vanhentuneet on korvattava uusilla kehitty. 38 | Antiikki ja taide Kuvassa oikealla 18 karaatin valkokullasta tehdyt korvakorut timantein, yhteensä 2.8 ct. Yrityksellä on myös käytössään eri alojen parhaat mahdolliset asiantuntijat, jotka osaavat tutkia tuotteen ja määrittää sille oikean arvon. Yritystä työllistävät myös asiakkaille eri tarkoituksiin tehtävät arviointityöt. Nyt myymme niitä yksi erä kerrallaan huutokaupoissamme lähes raaka-aineen hinnalla, von Schantz naurahtaa. Meille on tärkeää ja katsomme että tehtävänämme on huolehtia asiakkaan saavan asiallisen hinnan esineistään, von Schantz vakuuttaa. Venäläisiä suurostajia edustivat yleensä sikäläiset ammattikauppiaat, jotka von Schantz on oppinut tuntemaan, mutta heidän toimeksiantajiaan hän ei tunne. Esineitä tuodaan liikkeeseen komissiomyyntiin eli myyntitilille – myös kokonaisia kokoelmia ja yksittäisiä arvokkaampia kohteita huutokaupattaviksi. Kulta materiaalina kestää sukupolvelta toiselle. – Näin ei ole enää. Joissain tapauksissa tuotteiden hintojen arviointi voi olla haasteellista. Keskellä timanttisormus 18 karaatin valkokultaa, kaunis valtavankokoinen briljanttihiontainen timantti 3.15 ct. Ennen pappiloissa oli käytössä hopeiset kahvikannut, kermakot ja sokerikot, samoin monesti juhlissa kotona. – Useimmat asiakkaistamme tuntevat meidät tai heidät on neuvottu meille. Erityisen voimakas muutos on ollut hopeaesineiden kohdalla. Holmasto ostaa ja myy hyväkuntoisia, mielellään lähes uudenveroisia koruja. Yrityksen asiakaskunta muodostuu kotimaisista ja kasainvälisistä keräilijöistä ja kauppiaista. Myymälässä asiakkaita käy myymässä, ostamassa ja arvioittamassa erilaisia esineitä. Vanhoja ohjelmistoja ei usein enää huolleta, niiden ylläpito ja kehittäminen loppuu
Sadat osallistuvat huutokauppaan netin välityksellä. Yhden kohteen keskimääräinen myyntiaika on 25 sekuntia. Kaikista kohteista on yksityiskohtaiset kuvat nähtävissä internetissä. Tuleva huutokauppa on käynnissä netissä jo useita viikkoja ennen varsinaista huutokauppapäivää. Meklarina toimii tietokone. Antiikki ja taide | 39 n Numismatiikka on Holmaston toistaiseksi pääalue. Huutokaupassa on paikalla satakunta keräilijää ja ammattikauppiasta. neimmillä. Kohteet esitellään liikkeessä huutokauppaa edeltävällä viikolla, ja silloin kun on kysymys tavanomaisesta salihuutokaupasta, myös tuntia ennen huutokaupan alkua huutokauppapaikalla. Myyntihetkellä kohteen kuva ja hinnannousu näkyy internetissä kunkin kohteen myynnin aikana. Rolex Day-Date lähes käyttämätön automaattinen 18 karaatin kultarannekello mustalla Rolex nahkarannekkeella. Kaikki huutokauppatilaisuuteen osallistuvat rekisteröidään, ja useimmat ovat Holmastolle entuudestaan tuttuja keräilijöitä ja kauppiaita. Nettitarjouksia voi tulla huutokauppaa kohden 5.000-10.000 kappaletta, Christian von Schantz kertoo. Hyväkuntoisten ja harvinaisempien kohteiden myyntihinta voi joskus kohota jopa monikymmenkertaiseksi minimihinnasta, von Schantz kertoo. Nyt Holmastolla. Tarjouksia voi rekisteröitynyt asiakas tehdä tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella. Aseman Kello on myynyt kellon uutena vuonna 1987. Määrä lisääntyy tasaista tahtia. Ajaton malli säilyttää arvonsa. Miesten Cartier Santos teräs/kulta rannekello. – Ostajat pitävät huutokauppatapahtumaa salissa tärkeänä, ja läsnä oleville myydään yleensä kaikista arvokkaimmat ja kalleimmat kohteet. Kesällä 2017 Saksasta uutena ostettu Breitling Chronomat miesten teräs/kulta rannekello. Tietokonejärjestelmään rekisteröityjä on kaiken kaikkiaan yli 10 000 yli 40 maasta, Kiinaa, Vanuatua ja Etelä-Amerikkaa myöden. Christianin poika Sebastian von Schantz toimii huutokaupan meklarina salihuutokaupoissa. Huutokauppoja on viime vuosina järjestetty 4–6 vuodessa. Valtaosa tuloista tulee huutokaupoista. ?. – Lisäksi järjestämme reaaliaikaisia nettihuutokauppoja, missä toiminta kaikilta osin vastaa tavanomaista niin kutusuttua salihuutokauppaamme, mutta saliostajia ei ole vaan toiminta tapahtuu kokonaisuudessaan vain netissä. Huutokauppasalissa noin 800 myyntikohdetta ovat näytteillä kunnes ne ovat myyty. Nettihuutajat ympäri maailmaa näkevät saman kuvan ruudullaan kuin huutokauppasalissa istuvat. Koruja timanttituotteiden sekä jalometallien myynti seuraaville käyttäjille kasvaa pikku hiljaa. JS. HUUTOKAUPPAA SALISSA JA VERKOSSA Myynnissä Holmastolla kuvassa vasemmalla: Cartier Santos naisten kultateräksinen rannekello. Nykyään edellytetään myös itse yrityksiltä jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Määräajoin tulee isoja kehitysvaiheita, kun rakennetaan kokonaan uusi tietokonejärjestelmä, 50 vuotta kaupan palveluksessa ollut Chirstian von Schantz toteaa
Vuonna 1960 Siidan paikalle tuotiin hirsirakennuksia, joihin saatiin näytteille saamelaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin liittyviä asioita. Valkonen toteaa, että näyttely on pysynyt muuttumattomana vuodesta 1998 ja sisältö alkaa olla paikoin vanhanaikainen. Vuonna 1998 valmistui Juhani Pallasmaan suunnittelema Siidan päärakennus, johon pystytetty perusnäyttely kertoo saamelaisten historiasta ja kulttuurista sekä Pohjois-Lapin luonnosta. 40 | Antiikki ja taide lkomuseona toimintansa aloittanut Saamelaismuseo Inarissa on maailman ensimmäinen saamelaismuseo ja Suomen ainoa saamelaiseen elämäntapaan keskittynyt museo. Suunnitelmissa on saada näyttelyyn lisää interaktiivisuutta. Siidassa toimivat yhteistyössä Saamelaismuseo (Suomen saamelaisten kansallismuseo) sekä Metsähallituksen YläLapin luontokeskus. MONIPUOLISIA SUUNNITELMIA Siidan vaihtuvat näyttelyt ovat monipuolisia ja erilaisille kohderyhmille suunnattuja: – Tällä hetkellä meillä on meneillään vuoden kestävä lapsille suunnattu näyttely, johon liittyy erilaisia tehtäviä. Kylän varsinainen vetonaula on saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siida, jossa vierailee vuosittain peräti 120 000 ihmistä ympäri maailman. Siida viettää ensi vuonna 20-vuotisjuhlaa.. Vaikka näyttely on edelleen hieno ja saa todella hyvää palautetta, kuvat alkavat olla haalistuneita ja tekniikka vanhentunutta. Kahden kuluneen vuosikymmenen aikana museo on kasvattanut toimintaansa valtavasti. Siida Saamelaismuseo Siidassa vierailee vuosittain noin 120 000 kävijää. Täällä Inarin kirkonkylällä on tosi kansainvälinen meininki! Siidan perusnäyttelyissä esitellään perusasioita saamelaisten historiasta ja maailmankuvasta. – Perusnäyttelyä uudistetaan lähivuosina samalla kun Siidan tiloja muutenkin laajennetaan. PERUSNÄYTTELYT UUDISTUVAT Sari Valkonen kertoo, että päärakennuksen valmistuminen oli käännekohta saamelaismuseon elämässä. Korinna U Luonto ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä – ikkuna saamelaisuuteen Inarin kirkonkylässä asuu vain 700 ihmistä, mutta paikan kulttuurielämä on hämmästyttävän vilkasta. – Saamelaismuseon historia alkaa 1950-luvun lopulta, jolloin havahduttiin siihen, että saamelaisesineistöä olisi tärkeää kerätä ja taltioida. Yli puolet kävijöistä on ulkomaalaisia. – Nykyään meillä käy noin 120 000 ihmistä vuodessa ja heistä 60 000 vierailee myös näyttelyissä. Inarissa järjestetään vuosittain kansainvälisiä musiikki-, elokuvaja poikkitaidetapahtumia. Siidassa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä, joissa muun muassa saamelaiset nykytaiteilijat töineen pääsevät esiin, tarkentaa museonjohtaja Sari Valkonen
TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: SIIDA – ikkuna saamelaisuuteen Saamelaismuseo Siidassa esitellään saamelaista taidetta, kulttuuria ja elämäntapaa.. Antiikki ja taide | 41
?. Ensi vuonna Siidassa vietetään 20-vuotisjuhlaa ja silloin esille pääsee muun muassa Juha Nuorgamin juhlanäyttely, 11 saamelaiskuvaa -valokuvanäyttely ja kahden käsityöläisen yhteisnäyttely. Kuvataiteilijoista muun muassa Outi Pieski ja Marja Helander tekevät kansainvälistä uraa. – Toimimme yhdessä Metsähallituksen kanssa: heillä on esillä kaikkea luontoon liittyvää ja me olemme panostaneet saamelaiskulttuuriin. 42 | Antiikki ja taide Korsström-Maggan kokoamassa Poroperheen arki -näyttelyssä on valokuvia viiden erilaisen poroperheen elämästä. Viimeaikaiset tunnustukset tukevat tätä väitettä: viime keväänä kolttasaamelainen elokuvantekijä Katja Gauriloff voitti elokuvallaan Kuun metsän Kaisa parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon ja saamelaislaulaja Mari Boine niittää kansainvälistä mainetta. Viime kesänä museossa oli esillä Ateneumista lainattu Helene Schjerfbeckin Toipilas, joka osoittautui suureksi menestykseksi. – Osallistumme myös erilaisiin hankkeisiin. – Koen, että saamelaistaide on jollain tapaa ylittämässä rajoja: ei vain Suomeen tai Pohjoismaihin, vaan vielä kauemmas Eurooppaan ja maailmalle. Siida esittelee myös muiden alkuperäiskansojen kulttuuria ja suomalaista taidetta. Valkosen mukaan saamelaistaide on kansainvälistä ja korkealaatuista. Tulevaisuuteen Siidassa suhtaudutaan avoimen innokkaasti. ta voitaisiin kehittää monipuolisemmaksi tapahtumapaikaksi. SAAMELAISTAIDE KORKEATASOISTA Saamelaistaiteen ja -kulttuurin lisäksi Siida esittelee myös muiden alkuperäiskansojen kulttuuria ja suomalaista taidetta. Esimerkiksi ulkomuseon alueella järjestettäviin elokuvanäytöksiin olisi intoa ja kiinnostusta satsata enemmän: aluetSiidaan kuuluu myös ulkomuseo, jonka toiminta alkoi jo 1960-luvulla. Huipputekijöiden lisäksi myös perinteinen saamelainen käsityötaide jaksaa kiinnostaa ihmisiä laajalti. Valkonen näkee Saamelaismuseo Siidan roolin kuitenkin ennen kaikkea saamelaiskulttuurin keskuksena. Toimimme paitsi näyttelypaikkana, myös muun muassa elokuvafestivaalien esitysalueena ja Yöttömän yön musiikkifestareiden paikkana
Siidan perusnäyttelyitä tullaan lähivuosina uusimaan.. Monipuoliseen ja mielenkiintoiseen verkkonäyttelytarjontaan voi tutustua Siidan nettisivuilla osoitteessa www. Antiikki ja taide | 43 n Saamelaismuseon tuottamat verkkonäyttelyt antavat lisätietoa saamelaiskulttuurista ja ovat kaikkien tavoitettavissa. Sivustolta löytyy muun muassa 50 luonnonkasvin Eatnanšaddukasvitietokanta, jossa esitellään saamelaisten tapoja käyttää ympäristönsä kasveja. siida.fi/sisalto/nayttelyt/verkkonayttelyt. Saamelaismuseo Siidassa esitellään saamelaista taidetta, kulttuuria ja elämäntapaa
44 | Antiikki ja taide arkku Uitto kertoo, että hänellä oli jo lapsena runsas mielikuvitus, jota hän purki monenlaiseen taiteeseen. Uiton tie taidemaalariksi todentaa, kuinka unelmistaan tulee pitää kiinni. Sinä päivänä lintujen äänet. Oodi ilolle. – Toimin kotikatumme lasten teatterija sirkusohjaajana. Maalauksissa keskeisinä ovat värit ja niiden monimuotoisuus. Joustavat vanhempani tukivat puuhiani muun muassa siten, että saatoin rakentaa kotimme oloja ruokailuhuoneesta teatterin, jossa sitten esitettiin itse kirjoittamiani ja ohjaamiani näytelmiä yhden markan pääsymaksusta. Toisinaan esitykset olivat M Taiteilija Markku Uitto on tuntojen, tunnelmien ja hetkien tulkki Pidä unelmistasi kiinni Markku Uiton taulujen aiheet syntyvät ohikiitävistä onnen hetkistä. Kuurankukkia. Markku Uitto toteaa, ettei taidetta ole välttämätöntä ymmärtää vaan pikemminkin tuntea.
1966 Pohjoismaisia nuoria kuvataiteilijoita, Neuvostoliittoa kiertävä näyttely ?. Otin nuoruudessa osaa läänin järjestämiin taidekilpailuihin hyvällä menestyksellä. – Keskeisenä työssäni ovat värit ja niiden monimuotoisuus. Uitolla on erittäin monipuolinen kokemus luomistyöstä niin tekijänä, kouluttajana kuin johtajanakin. 2017 Espoon kulttuurikeskus ?. Olin pyrkimässä opiskelemaan arkkitehtuuria Tekniseen korkeakouluun, mutta pitkien valintakokeiden viimeisessä erässä jouduin palaamaan maitojunalla kotiin. Romanttisen käsityksen mukaan taiteilija toteuttaa tuota jumalallista inspiraatiota useimmin öisin. 2016 ”Espoo Art ry:n 40-vuotisjuhlanäyttely” Kaapelitehdas, Helsinki ?. 2015 Patruunagalleria, Lapua ?. 2017 Strömforsin ruukin vinttigalleria MARKKU UITON NÄYTTELYTOIMINTAA: lähes sen aikaista ”Jumalan teatteria”, sillä ohjelmaan saattoi kuului muun muassa kananmunien heittoa seiniin. Ei minulla ole mitään jumalallista inspiraatiota, kun ryhdyn maalaamaan. 1975–1985 Yhteisnäyttelyt, Yleisradion Taidekerho, Helsinki ?. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI: KATI WIKSTRÖM Sinä päivänä satoi. Siitä seurauksena oli ensimmäinen osallistuminen nuorten pohjoismaisten kuvataiteilijoiden Neuvostoliittoa kiertävään näyttelyyn. 2017 Galleria Espoonsilta ?. Jokin työ saattaa lähteä liikkeelle jostakin uudesta värisävystä. Pohjalainen temperamenttini sanoi: ”No se siitä sitten!”. – Minulla oli vahva unelma hakeutua taidekoulutukseen ylioppilaaksi tuloni jälkeen, mutta siihen en saanut vanhempieni tukea. Siinä vaiheessa kaikkia karsittuja kehotettiin seuraavana vuonna hakeutumaan uudestaan pääsykokeisiin. – Olen aina tuntenut, että elämälläni on ollut jokin ulkopuolinen käsikirjoittaja. Sain silloiselta kouluhallitukselta tosin mukavan suuruisen korvauksen. Tällä hetkellä olen jäänyt koukkuun neljään väriin: powder blue, dunkel blau, metallic-violet ja cyan. Siellä odotti koko studio täynnä hakijoita. Laitoin hakemukseni ja sainkin kutsun pääsykokeisiin. Maalarina en ole julistaja, vaan maalausteni lähtökohtana on muistuttaa ohikiitävistä onnen hetkistä, jotka pyrin rakentamaan kuviksi. Itse menen työhuoneelleni säännöllisesti joka päivä samalla tavalla, kuin menin töihin. Tuon ajan työt ovat lähes kaikki esittäviä. Täytyi siis miettiä jokin sopivampi tie. 2013 Galleria Koppelo, Tampere ?. – Työhuoneessa on vaikeutena nähdä kriittisesti työn arvoja, sillä maalaus aina hukkuu monien muiden maalausten sekaan. – Voi olla, että maalaamisessa minulla on jokin pieni aavistus siitä, mitä tulee tapahtumaan, mutta se on silti aina arvoitus. – Tällä hetkellä tajuan, miten tärkeää on pitää unelmistaan kiinni, vaikka niiden toteutuminen veisikin pitkän aikaa. Oli kieltämättä hieman pelottavaa etsiä Helsingistä K-Studio Merimiehenkadulta. Haluan tuoda töilläni katsojille hyvää mieltä, iloa ja uskoa parempaan. Kieltämättä on erittäin palkitsevaa, kun vien töitäni potentiaaliselle ostajalle kotisovitukseen ja huomaan, että työ saa kodista lisäarvoa, löytäessään oikean ympäristön. – Olin aiemmin kouluttanut muita taiteen tekijöiksi, mutta nyt saan tehdä sitä työtä itseni kanssa. – Maailman meno on yhä haasteellisempaa, tällä hetkellä jopa hieman pelottavaa. Neljänkymmenen työvuoden jälkeen oli viimeinkin mahdollisuus heittäytyä täysin vapaaksi taiteilijaksi. Koko työelämän ajan olin tosin jossain muodossa maalannut ja pitänyt liekkiä yllä. Näin Helsingin Sanomissa ilmoituksen, että Yleisradio hakee opiskelijoita tarkkailijakurssille. ?. 2010 Galleria Art Short Cut, Helsinki ?. Puiden latvoissa lintujen sydämen äänet. 1976 Taidehalli, Lapua ?. Siitä alkoi pitkä urani Yleisradiossa ensin kameramiehenä ja sitten elokuvanleikkaajan koulutuksen jälkeen elokuvanleikkaajana. LUOVUUS AHKERUUDEN LAJI. – Maalatessani minulla ei ole koskaan mielessä mahdollinen taulun ostaja. ?. Nyt saan koko persoonallani keskittyä luomaan omaa taidetta. ONNEA, ILOA JA TUNTEITA. Maalaukseni jäi sille matkalle. Tekemisen hetkellä teen töitä vain itselleni. Nyt koen, että saan toteuttaa unelmaani vanhenemisen mukanaan tuomista ”ikälisistä” huolimatta. 2014 Taidekeskus Ahjo, Joensuu ?. 2012 Meijerimuseon Galleria, Nummi ?. Hän teki näyttävän media-ja taidealan uran ennen siirtymistään kokopäiväiseksi taiteilijaksi. Maalaispoika pääsi toisen kerran elämässään Helsinkiin. 2016 Galleria Espoonsilta, Espoo ?. Onnekseni minut valittiin viiden muun hakijan kanssa koulutukseen. Kaipaus. – Aiemmin maalaukseni syntyivät pitkän järkeilyn ja pohdinnan tuloksena, jonka sitten ikään kuin printtasin maalaukseksi. 2014 ”Yleisradion taiteilijat”, yhteisnäyttely Kaapelitehdas, Helsinki ?. 2017 Forssan aulagalleria ?. – Siinä minä sitten kartta kädessäni pääsin viimein perille. – Kotimme maalipurkit ja hylätyt pöydän kannet muuttuivat taideteoksiksi. Uskaltaudun kiinnostavaan keskusteluun valkoiselle kankaalle syntyvän työskentelyn kanssa. Tästä alkoi ehkä elämäni tähän mennessä kiintoisin jakso, toteaa Uitto. 2012 Galleria Kohina, Joensuu ?. Tänä päivänä en suhtaudu maalaamiseen niin kovin ryppyotsaisesti, sillä pohdinnan tilalle on tullut rohkeus, ilo ja leikki. Näinä vuosina olen päätynyt ajatukseen, että luovuus onkin eräs ahkeruuden laji. 1973 Nordea, Helsinki ?. On jännittävää nähdä, mitä nämä värit ja alkavan syksyn sateet saavat aikaan
46 | Antiikki ja taide Historialliset taiteilijat ymmärsivät Salvianderin mielestä monista asioista enemmän kuin nykytaiteilijat. Eräs syy tähän oli sähkövalon puuttuminen.
Taidekauppiaan käsien kautta on kulkenut paljon myös sellaisten taiteilijoiden teoksia, jotka eivät ole kovin tunnettuja, mutta ansaitsevat paikkansa arvostettujen taiteilijoidemme riveissä. – Snellman teki hienoja töitä. Tästä tiedosta itselleni jää jokin suodatettu osa, hän sanoo esitellessään kokoelmaansa. Koko suku oli taiteilijoita täynnä, ja toivoisin, että joku ottaisi vielä järjestääkseen Snellmannin suvun taiteilijoiden näyttelyn. VÄRIPINNAT LUONNONVALOSSA. Salvianderin mielestä suomalaisia perinnetaiteilijoita ei tarvitse hävetä. . Eräs syy tähän oli sähkövalon puuttuminen. LISÄÄ ARVOSTUSTA. – Taiteilijoiden elämäntarinat ja mielenkiintoiset yksityiskohdat toki kiinnostavat minua. – Esimerkiksi Ahvenanmaalla Victor Westerholmin opissa olleet naiset eivät ole päässeet suuren yleisön suosioon ja ovat melkoisia ’aarrelaatikoita’. Antiikki ja taide | 47 eravalainen taidekauppias Seppo Salviander (Sesanne Oy) on keskittynyt teoksiin, jotka edustavat taidehistoriallisesti vanhaa taidetta kansantaiteesta Albert Edelfeltiin. Muun muassa Helmi Sjöstrand ja Ellen Favorin ovat jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota. Tosin osa tiedosta on ihmisten omia tulkintoja ja mielipiteitä. – Monet museot eivät tosin ole enää kovin kiinnostuneita historiallisen taiteen näyttelyistä, vaan keskittyvät enemmän nykytaiteeseen, kauppias toteaa. – 1800–1900-vuosisadan vaihteessa ei ollut sähköä ja taulut maalattiin päivänvalossa, kynttilän tai öljylyhdyn valossa. Kauppias harrastaa taiteen mestareita ja vähän tuntemattomampiakin aikansa huippuosaajia. Monet emigranttitaiteilijat ansaitsisivat lisääkin arvostusta. Hän oli yksi Suomen parhaimpia kukkamaalareita. Eräs kukkataulujen mestari oli Anna Snellman-Kaila (1884–1962). He olivat aikaansa edellä ja omasivat ihan oman tyylinsä. Maalausten lukuisat väripinnat saivat luonnonvalossa ihan oman ilmeensä.. Salvianderin mielestä hänen taulujensa hinnat eivät ole kohdallaan. – Pyrin pitämään valikoiman tasalaatuisena, sillä jos ottaisin näytteille vaikkapa yhden Helene Schjerfbeckin teoksen, se saisi kaiken huomion, mies naurahtaa. Historialliset taiteilijat ymmärsivät Salvianderin mielestä monista asioista enemmän kuin nykytaiteilijat. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: MERJA KIVILUOMA JA WIKIPEDIA K Taidekauppias Seppo Salviander Taiteen mestareiden jäljillä Seppo Salviander kerää ja myy historiallisesti vanhaa taidetta. Syyskuun Habitare-messuilla Salvianderin valikoimissa oli nähtävillä muun muassa Albert Edelfeltin, Eero Järnefeltin, Elvi Maarnin, Teppo Terän, Max Salmen teoksia. Kun historialliseen taiteeseen perehtyy, saa sukeltaa monenlaisiin elämäntarinoihin
Äiti oli kukkakauppias ja kukkasidonnan opettaja. – Keittiöitä kyllä sisustetaan monin tavoin. Opiskelin silloin maalaustaidetta kirjastoissa ja keräsin tietoa oman kiinnostukseni siivittämänä. Kyseisen meritaulun on tehnyt Mikael Stanowsky. – Nykyisin arkemme kulkee valkoisen ja mustankin hengessä. Tuoreemmista taiteilijoista kauppiaan eräs oma suosikki on muun muassa Tove Jansson ja hänen monipuolinen tuotantonsa. Meritaulut ovat kauppiaalle suorastaan terveyttä edistäviä. Se onkin kulkenut elämässämme jo yli 30 vuotta, hän sanoo. Kauneudentaju ja sen arvostus kuului siis perheeseen ja kotona tauluja harrastettiin paljon. – Maalaustaide on kuitenkin kokonaan unohtunut keittiöiden sisustuksesta, ikään kuin keittiöön ei uskallettaisi tauluja viedä, hän sanoo. . Toki kukat keittiössä kertovat myös kodin hengestä ja itse emännästä, pohtii taidekauppias. Vanhassa Suomessa oli tyypillisesti keittiön pöydällä kukkia, ja se on näkynyt taiteessakin. Ruusuaiheiset sisustuselementit ja pinnat ovat silloin tällöin saaneet koristaa kotejamme ikkunaverhoissa, tauluissa, koriste-esineissä, boordeissa, kuoseissa jne. Hyvä esimerkki ”kotitaiteilijoista” on Martta Wendelin, joka kuvitti paljon myös Kotiliesi-lehden kansia. Taiteen kanssa Salviander on ollut tekemisissä jo 80-luvulta asti, jo noin 35 vuoden ajan. Värit antavat voimaa, ja niistä tulee hyvä mieli. Värit antavat kuitenkin voimaa arkeemme, joten ne piristävät meitä talven pimeydessä, toteaa Salviander. Hempeät värit eivät ole kovin yleisiä. Amerikassa on tällä hetkellä kovissa hinnoissa vanhat vispilät, joita laitetaan muun muassa seinille. Salvianderin sisar suunnittelee edelleen postimerkkejä. Kukkamaljakko keittiön pöydässä on vaikuttanut siten, että pöytä on herättänyt tietynlaista kunnioitusta ja näin pysynyt siistinä. VOIMAA VÄREISTÄ. – Kävin huutokaupoissa ja mielestäni huutokaupat ovatkin suurin korkeakoulu, mitä tällä alalla on, hän toteaa. – Kukilla on ollut myös psykologinen merkitys. Tässä ”Bermudan kolmiossa” oli lähellä muun muassa Hagelstamin ja Bukowskin huutokaupat ja muutamia taideliikkeitä. Suomessa keittiöitä usein koristavat Arabian vanhat astiat, keramiikka, erilaiset esineet ja kuvat. Historialliset taiteilijat ymmärsivät Salvianderin mielestä monista asioista enemmän kuin nykytaiteilijat.. Nekin saavat erityisesti luonnonvalossa katsojan rentoutumaan. TAULUJA 35 VUOTTA. Hänen vaimonsa, Ina Sjöström, oli 1930–40-luvun itseoppineiden taidemaalarien huippua. – Kukilla on toki myös rauhoittava vaikutus ja kukkamaalaukset korvaavat talvellakin tuoreiden kukkien puutteen. Totesimme, että eihän tällaista taulua ole ennen meillä ollutkaan – se sai uuden ilmeen. Kukkaja hedelmäasetelmat ovat olleet taidemaalareiden suosiossa – ja ne sopivat hyvin keittiöön. Taidekauppias Seppo Salviander toimii nykyisin lähinnä messuilla ja internetissä. – Olin aikoinaan työssä vahtimestarina ja iltapainotteisen työajan ansiosta jäi päivällä aikaa. MAALAUSTAIDE KEITTIÖÖN. Taidekauppias Seppo Salviander kaipaa erityisesti keittiöihin maalaustaidetta. Itselläni on ollut meritaulu, jota kerran olin jo myymässä pois, mutta se piti hakea takaisin. Hempeää linjaa ovat edustaneet myös keittiötaidetta tehneet naistaiteilijat. Ensin keräilin taidetta trokarina ja myöhemmin taidekauppiaana. Salviander toteaa, että Suomessakin on ollut aikakausia, jolloin hempeät värit ovat saaneet koristaa arkeamme. Hänen isoisänsä, Anton Salviander, oli rakennusmestari, puujugendin pioneeri Turussa. Sesanne Oy:n tyypillinen asiakas on keräilijä. – Wendelin tuotti satoja kuvia, jotka olivat samanaiheisia, mutteivät koskaan samanlaisia. Nykyisin Seppo Salviander toimii lähinnä messujen ja internetin kautta. – Jos lompakko kestää niin pystyn hankkimaan arvokkaitakin teoksia asiakkaan toiveiden mukaan. – Meritaulun katsominen tuo hyvän mielen huononakin päivänä. 48 | Antiikki ja taide – Katselimme vaimoni kanssa hiljattain erästä tauluamme, josta luonnonvalo taittui kauniisti. – Pidin taideliikettä Uudenmaankadulla ja Eerikinkadulla. Miehellä oli aikoinaan Helsingissä taideliike. Keittiössä ne täydentävät ruokailutilan ilmettä. Tämä osoitti suurta luovuutta, Salviander toteaa. – Osa tauluistani on eräänlaisia sijoituskohteita, joiden hinnan ounastelen nousevan tulevaisuudessa, hän sanoo, muttei paljasta niiden nimiä
Taidegrafiikka oli Järnefeltin erikoisalue ja hänen käsiensä kautta syntyi satakunta grafiikkateosta. Järnefeltin tunnetuimpia töitä ovat Kolin maisemia kuvaavat maalaukset sekä merkkihenkilöiden muotokuvat. Mukana on kohtauksia Pariisin kaupunkielämästä, sen kaunottarista sekä improssionistisia kohtauksia. Järnefelt toimi Helsingin yliopiston piirustussalin opettajana 1902–1928. Hän avasi aktiivisesti tietä kultakauden muille suomalaistaiteilijoille ja nuoremmille sukupolville. Hänen tuotantonsa käsittää historianmaalauksia, muotokuvia ja naturalistisia kuvauksia tavallisen kansan elämästä. Eero Järnefeltin töissä näkyy 1800-luvun naturalistiset virtaukset. Edelfeltin ansiosta suomalaisten työt olivat Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 omassa paviljongissaan, eivät edustamassa Venäjän keisarikunnan taidetta. Taiteilijan työt ovat tasokkaita, kunnianhimoisia, runollisia ja vahvoja. Edelfelt on erittäin merkittävä taidemaalari ja aikansa vaikuttaja, joka sai myös kansainvälistä tunnustusta. Antiikki ja taide | 49 ALBERT EDELFELT – AIKANSA VAIKUTTAJA n Albert Edelfelt (1854–1905) oli suomenruotsalainen taidemaalari, graafikko ja kuvittaja. Hän sai professorin arvonimen 1912 ja oli myös Suomen Taideakatemian jäsen ja puheenjohtaja. ?. EERO JÄRNEFELT – MAISEMIA JA MUOTOKUVIA n Erik (Eero) Nikolai Järnefelt (1863–1937) oli suomalainen taidemaalari ja professori
ADA MARIA THILÉN – RANSKALAISTA REALISMIA n Ada Thilén (1852 –1933) oli taidemaalari, jonka vanhemmat olivat senaatin valtiovaraintoimituskunnan kamreeri, valtioneuvos Julius Gustaf Reinhold Thilén ja Vilhelmina Angelika Elisabet Ehrnrooth. Taiteilija osoitti luovuuttaan myös rakentamalla keinotekoisen saaren. Maarni kuoli syksyllä 2006 99-vuotiaana. Hän myös täytti lintuja. Hän maalasi erittäin yksityiskohtaisia ja tarkkoja teoksia. Maarnin mesenaattina toimi taidekauppias Helmuth van Assendelft, joka osti kuukausipalkkaa vastaan Maarnin maalauk set. Kuvitustyön varjoon on kuitenkin jäänyt mittava maalaus-, grafiikkaja piirustustuotanto. Elvi Maarni opiskeli Vapaan Taidekoulun iltalinjalla Otavan kirjapainossa työskennellessään. Hänen lapsuudenkotinsa oli täynnä taidetta. Wendelin tunnetaan erityisesti korttien ja lehtien kansikuvien (mm. Perustukset Karppanen valmisti paksuista pajumatoista, jonka päälle hän asetteli kiviä ja maata. Thilénin vasen silmä oli vioittunut ja hän joutui käyttämään lasisilmää.. Mökki ja sen ympäristö tuki hyvin lintutaiteen tekemistä. Maalausten aiheina on muun muassa sodan ja sen jälkeisen ajan tunnelmat, töistään palaavat ihmiset, viulistit sekä äiti ja lapsi -teema. Karppanen toimi Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksessä ja Kuopion luonnontieteellisen museon kokoelmissa on hänen täyttämiään eläimiä, enimmäkseen lintuja, lähes 200. MATTI KARPPANEN – YKSITYISKOHTAINEN LINTUMAALARI n Matti Karppanen (1873 –1953) oli suomalainen taidemaalari, joka piti erityisesti lintuaiheista. Kotiliesi) piirtäjänä sekä satukirjojen kuvittajana. 50 | Antiikki ja taide MARTTA WENDELIN – TUOTTELIAS KUVITTAJA n Martta Maria Wendelin (1893–1986) oli suomalainen kuvataiteilija. Karppanen eli 1904 jälkeen hankkimassaan hirsimökissä Haminanlahdessa loppuelämänsä. Maarni vietti lapsuutensa ja nuoruutensa syntymäkaupungissaan Helsingissä. Hänen teoksensa edustivat tyylisuunnaltaan 1880-luvun ranskalaista realismia, jossa oli myös italialaisia vaikutteita. Hän oli surrealisti, jota on verrattu Helene Schjerfbeckiin. Thilén maalasi maisemia ja muotokuvia. ELVI MAARNI – SURREALISTI TAITEILIJA n Elvi Marni (1907–2006) oli suomalainen taidemaalari. Maarni ei juurikaan osallistunut näyttelyihin teoksillaan. Museossa on peruskokoelmassa 2000 Wendelinin työtä, jotka hän aikoinaan lahjoitti Tuusulan kunnalle, sekä tilaa vaihtuville näyttelyille. Hän maalasi ja täytti lintuja, mutta hän myös piti elätti lintuja: maatkotkia ja huuhkajia. Saarella oli istutettuja puita, lautamaja ja kasvimaa. Martta Wendelinin teosten kokoelma sijaitsee Tuusulan taidemuseossa. Näyttelyjä järjestetään aineiston pohjalta vuosittain 3-4
?. Vuosina 1919 –1927 Kulovesi oleskeli useaan otteeseen Ranskassa, erityisesti André Lhoten uusasiallinen vaikutus näkyi Kuloveden tuotannossa. Marttinen oli Taidemaalariliiton ja Kuvataiteilijasenioreiden jäsen. ADOLF BOCK – MERTA JA LAIVOJA n Adolf Bock (1890 –1968)oli saksalaissyntyinen merimies ja taidemaalari. Maalarina hän oli pitkälti itseoppinut. TEPPO TERÄ n Turkulainen lintumaalari Teppo Terä (1935–2014) oli erittäin suosittu suomalainen eläinmaalari, joka teki erittäin tarkkaa työtä. Hän teki 1930-luvulla myös metalligrafiikkaa, mutta suurin VEIKKO MARTTINEN n Veikko Kalmari Marttinen (1917–2003) oli suomalainen taidemaalari. Kulovesi tunnettiin erityisesti muotoja henkilökuvamaalarina. Hän tarkasteli eläimiä täyttäessään ja konservoidessaan niitä sekä teki töistään tarinoita. Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1968. Hänen taiteilijauransa kesti 57 vuotta, joista 20 vuotta hän toimi Saksassa, 20 vuotta Suomessa ja 17 vuotta Ruotsissa. n Erkki Kulovesi (1895 –1971) oli suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko. Teppo Terän hieno Maisema Rymättylästä (1997) myytiin Hagelstamilla syksyn 2013 huutokaupassa 12 000 eurolla (lähtöhinta vain 5 000 euroa). Yksi Bockin bravuureista taiteilijana oli taito kuvata aaltojen liikettä suhteessa laivoihin. Kuloveden maalausten värimaailma oli vielä 1920-luvulla tummasävyinen ja voimakas, mutta myöhemmin värit muuttuivat keveämpään suuntaan pastellimaisiksi ja harsomaisiksi. Adolf Bock on tunnettu lukuisista merimaalauksistaan. Bock maalasi aina vasemmalla kädellä, vaikka kirjoitti oikealla. Hän asui Lallukan taiteilijakodissavuosina 1957–2003. Marttinen opiskeli 1930-luvulla ensin Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa ja sen jälkeen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Antiikki ja taide | 51 ERKKI KULOVESI – MUOTOKUVAMAALARI osa Kuloveden grafiikkalevyistä tuhoutui, kun hänen ateljeensa vaurioitui Helsingin pommituksissa helmikuussa 1944
52 | Antiikki ja taide Aira Samulinin lelumaailma lumoaa Hyrsylän Mutkan museohuoneissa jokainen voi löytää oman lapsuutensa aarteita. Airan lapsuus loppui vuonna 1939, kun perhe joutui pakenemaan Karjalasta Suomeen.. Satojen antiikkisten nukkien kokoelma ja Arabian vanhat lastenastiastot saavat sydämet sulamaan
Vielä 1980-luvulla kaikkia nostalgisia ihanuuksia oli helppo hankkia kokoelmiinsa, nyt moniakaan tavaroita ei enää näy markkinoilla. ja ne ovat haluttuja keräilyesineitä. Airan lapsuus loppui vuonna 1939, kun perhe joutui pakenemaan rajan takaisesta Hyrsylänmutkasta Suomeen. – Minulta on usein kysytty kauneinta omistamaani tavaraa, mutta sitä on mahdoton sanoa. Hyllyllä seisoo 80 Arabian vanhaa kaadinta, joiden joukossa tavoiteltu kannujen mersu: papukaijakannu. Joku on arvellut, että lapsuuden kokemusteni takia olen kerännyt tänne tämän kaiken. Vaikka sitten vain katselemalla ja ihastelemalla. Ympäri Hyrsylän Mutkan tiluksia silmä poimii esineitä, joiden ikää ja alkuperää voi vain arvailla. Pienestä Lumikki-kahvikupista saa pulittaa reilusti yli 50 euroa ja ehjästä ja siististä Minni Hiiri-kupista vieläkin enemmän. – Jättäessäni nuket tajusin, että nyt ei ole leikin aika, nyt on sota. Katossa roikkuu kehto, siellä lapsi oli entisaikaan turvassa hiiriltä ja kissoilta. Jo seuraavana päivänä he kuulivat, että kaikki heidän kotikylänsä talot oli poltettu. Täällä voi aikuinenkin tulla tytöksi ja pojaksi jälleen. Kaikki on kuitenkin elävänä ja rakkaana Airan muistoissa. Aira Samulin on kerännyt sadat nukkensa ja muut aarteensa esine esineeltä erityisesti 1980-luvulla. Sotien ja pula-aikojen takia vanhat lelut ovat melko harvinaisia. Joillakin arvokkailla antiikkinukeilla ikää on jopa kaksinkertaisesti omistajaansa verraten. Lumikkiastiasto on Arabian kuuluisin lastenastiasto. . Aivan vasta tajusin, että siinähän saattaa olla perää! Seinälle suurennettujen valokuvien lisäksi omasta lapsuudesta ei ole jäljellä muuta kuin ryijy, jonka Aira teki kahdeksanvuotiaana. Vanhoihin leluihin sisältyy suuria tunteita Arabian lastenastiastot ovat kunniapaikalla Hyrsylän Mutkan suuren tuvan kaapissa. Aira näki mielessään, miten hänen siististi rivissä istuvat nukkensa paloivat poroksi. Airan museossa kiertämällä pääsee muistelemaan oman lapsuutensa lempileluja. Ne siirtyivät lapselta toiselle ja kuluivat loppuun leikeissä. Nyt Hyrsylän Mutkan leluhuoneissa voi ottaa vahingon moninkertaisesti takaisin. Hän ei kyennyt valitsemaan niistä yhtä mukaansa, ei edes lottanukkea, jonka hänen äitinsä oli ommellut aidosta. Astiat ovat valmistettu lapsia ja lasten leikkejä varten ja ovat kooltaan kuuden ja yhdentoista senttimetrin väliltä. Arabia valmisti lasten kokoisia kahviastiastoja muistakin aiheista, esimerkiksi Lumikki-sadun kuvituksella. 1950-luvulla Arabia valmisti lastenastiaston Hannu ja Kerttu -teemalla. Aivan kuin hän olisi eilissä päivänä nukkensa hyvästellyt. Se kainalossaan Aira oli mennyt äitinsä kanssa lottien kokoukseen. Airalle rakkain esine on se, mihin hän kulloinkin katsoo. – Lumikki on kuuluisin, mutta vanhemmat astiastot ovat kalliimpia, Aira toteaa. Antiikki ja taide | 53 TEKSTI JA KUVAT: TARJA LEHTOLA K oko kansan rakastama, yrittäjä Aira Samulin, 90, on kerännyt Lohjan Hyrsylässä sijaitsevan museonsa aarteet pikku hiljaa esine esineeltä. Kahviastiastoon on kuvattu Hannu, Kerttu ja noita sekä noidan piparkakkumökki. Kauniita ja antiikkisia aarteita on kertynyt niin kovin paljon! Vaikka helmiä onkin todella runsaasti, aivan oma lukunsa Airan aarteissa ovat Arabian valmistamat lastenja nukenastiastot. lottapukukankaasta. Käyttötavaraa on aina 1700 -luvulta asti. Tai näkemään niitä leluja, joita ei koskaan saanut, vaikka olisi halunnut. Teolliset lelut eivät todellakaan olleet aiemmin jokaisen lapsen leikkien ulottuvilla. 1930-luvun Mikki Hiiri ja Lumikki ovatkin varmasti tunnetuimmat Arabian lastenastioiden koristeet. Monet tuntevat 1950-luvulta Hannun ja Kertun. Vielä ulkoovelta Aira katsoi haikeasti sohvalla istuvia nukkejaan, jotka olivat olleet hänelle hyvin rakkaita. Hyrsylän Mutkan museoissa eri aikakausien sadat nuket ja nallet elävät sulassa sovussa, tosin suurella osalla on ikävuosia lähes sen verran kuin Airallakin, 90 vuotta. Tai jos niitä löytää, hinta on moninkertaistunut vuosikymmenten takaisista ajoista. – Vanhojen lelujen markkinoilla pätevät samat säännöt kuin muunkin antiikin suhteen: hintaan vaikuttavat esineen ikä, harvinaisuus ja kunto, Aira selvittää
Rakennuksessa pidetään yllä suojeluskuntien muistoa ja sinne rakennettiin kymmenisen vuotta sitten pienehkö Helsingin Suojeluskuntapiirin perinnehuone. Helsingin Suojeluskuntapiirien Perinnekilta perustettiin 1990-luvun alussa. Sodan päätyttyä suojeluskunnat jouduttiin lakkauttamaan, mutta talo jäi Töölöön. Pylväässä on suuri valokuva Mannerheimista. – Olemme ostaneet niitä huutokaupoista, antiikkiliikkeistä ja kirpputoreilta. Anaja esittelee ensimmäisenä seinällä olevat Helsingin suojeluskuntapiirin ja Lotta Svärd -piirin hihakilvet ja niiden alapuolella olevat sotilaspoikien ja pikkulottien merkit. Perinnehuoneessa on esillä suojeluskuntien historiaan liittyviä esineitä ja valokuvia. – Päiväkäsky on osoitettu entisille suojeluskuntalaisille. TEKSTI: PAULI JOKINEN. Osa esineistä on saatu lahjoituksina, osa on annettu meille pysyvästi lainaan. – Kaikilla suojeluskunnilla ympäri Suomen oli samanlaiset merkit, värit vain vaihtuivat. H Helsingin vanhassa Suojeluskuntatalossa on perinnehuone. Hihakilvessä on S-kirjain, jonka päällä kolme havua. Suojeluskunta toimi Suomessa 1918 –1944 Vapaaehtoiset maanpuolustajat HISTORIAA VALOKUVIN JA ESINEIN. Jonkin verran perinnekilta myös osti esineistöä. 54 | Antiikki ja taide Helsingissä Hesperiankadulla kohoaa näyttävä funkkisrakennus. – Olemme joskus keskustelleet siitä, että jos huoneen avaisi yleisölle. Kuvassa sotilaspoikien ja pikkulottien muistolaatta. Hän oli kahteen otteeseen perinnekillan puheenjohtajana ja oli nuorena ollut suojeluskuntatoiminnassa mukana. Perinnehuoneeseen piti saada esineistöä ja se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ne ovat tosin aika kovissa hinnoissa, ne ovat keräilijöiden suosiossa. – Hänet kutsuttiin vuonna 1919 Helsingin suojeluskunnan kunniapäälliköksi. Mutta se on kaatunut käytännön mahdottomuuksiin, kuten siihen, että teemme kaiken vapaaehtoisvoimin. – Pyysimme esineitä jäseniltämme ja heiltä saimmekin jonkin verran tavaraa. – Perinnehuone on pitkälti yhden miehen työn tulos. Pääsimme kurkistamaan, mitä perinnehuone pitää sisällään. Hän ryhtyi tätä huonetta suunnittelemaan ja toteuttamaan. Kunnia perinnehuoneesta kuuluu everstiluutnantti Stig Roudasmaalle. Tausta on kaksivärinen. Talon seinässä on muistolaattoja. Mutta ryhmille esittelemme huonetta mielellämme, jos etukäteen sovitaan, Helsingin Suojeluskuntapiirin Perinnekillan puheenjohtaja Markus Anaja sanoo. Roudasmaa menehtyi viime keväänä. Huone ei ole yleisölle avoinna, vaan sinne pääsee kurkistamaan, jos on menossa vieressä auditoriossa järjestettäviin tilaisuuksiin. Kellertävän talon suunnitteli arkkitehti Toivo Jäntti ja se valmistui vuodenvaihteessa 1940–41 suojeluskuntien käyttöön. Se ei ole normaalisti avoinna yleisölle. Marsalkka kiittää suojeluskuntalaisia vuosikymmenten aikana tehdystä työstä maanpuolustuksen hyväksi. Kuvassa Mannerheimilla on yllään Helsingin suojeluskunnan puku m/18, johon kuului harmaa asetakki ja tummat housut. Vieressä on marsalkka Mannerheimin päiväkäsky, jonka ylipäällikkö antoi, kun suojeluskunnat oli jo lakkautettu. Tosin huone on niin pieni, että ei tänne paljon mahdukaan. Perinnehuoneen perustaminen tuli ajankohtaiseksi 2000-luvulla ja se avattiin vuonna 2008. Oli todella vaikeaa löytää aiheeseen liittyvää tavaraa
Toisessa lasivitriinissä on vanhoja suojeluskunta-aiheisia tinasotilaita. Esillä on myös taiteilija Eero Järnefeltin tekemä piirustus. – Tuossa yhdessä merkissä on R-kirjain, ja siitä emme tiedä mille osastolle se kuului, Anaja sanoo. – Niitä käytettiin alkujaan hiekkalaatikossa, joissa opetettiin upseereille taktiikkaa. Oravakomppania oli suojeluskuntaja sotilaspoikien osasto, jonka jäseniä myöhemmin kutsuttiin sotilaspojiksi. Perinnehuoneen lasivitriinissä on esiteltynä Helsingissä toimineiden suojeluskuntien merkkejä. Suojeluskuntatalo on valmistunut 1940-luvun alussa, mutta kaupungissa oli Helsingin suojeluskuntapiirin hihamerkki. Suojeluskuntatalon suunnitteli arkkitehti Toivo Jäntti.. Antiikki ja taide | 55 . Osa oli ruotsinkielisiä. Oli lentoja merisuojeluskuntia. Niitä oli monta kymmentä. Vapaaehtoiset maanpuolustajat MERKKEJÄ JA PUKUJA. Yllä on luettelo Helsingin suojeluskunnista. – Kuvassa on kersantti Johan Evert Rosberg, joka oli Suomen ensimmäinen maantieteen professori ja toimi yliopistokomppaniassa. Lisäksi perinnehuoneessa on esillä suojeluskuntien asuja, valakirjoja, jäsenkortteja ja lippuja. Nämä on valmistettu Saksassa ja näitä valmistetaan tilauksesta edelleen. Käpylän suojeluskunta, Sörkän rykmentti, Vallilan rykmentti ja monet muut toimivat kaupunginosissaan
Suojeluskuntatalo piharakennuksineen rakennettiin vuosina 1924–1926. Säätiön perinnetilaan on koottu kokoelma suojeluskuntaja lottaperinteeseen liittyviä esineitä, mm. Töölössä riitti hyviä harjoitusmaastoja. Perinnehuoneen seinällä on valokuvat kaikista vanhoista taloista, joissa suojeluskunta toimi. Perinnehuone kertoo esinein, kuvin ja sanoin suojeluskuntatoiminnasta Helsingissä vuosina 1918 –1944. Väinölänkatu 2 Tampereen Suojeluskuntaja Lottamuseo on Tampereen keskustassa sijaitseva yksityinen perinnehuone. Sisäpihalla on kuvanveistäjä Pentti Papinahon tekemä Suojeluskuntalainen-patsas ja siihen liittyvä Suojeluskuntapoikaja lottareliefi. Rakennuksessa oli muun muassa luentosali, asevarasto ja pienoiskiväärirata. Sen jälkeen se muutti Runeberginkadulle Helsingin Puhelinyhdistyksen vuokralaiseksi. Päärakennus suljettiin sisäilmaongelmien takia muutama vuosi sitten. Arkkitehdiksi pestattiin paremmin Olympiastadionin suunnittelijana tunnetuksi tullut Rantatie 39 Tuusulan Rantatiellä sijaitseva Lottamuseo on ammatillisesti hoidettu erikoismuseo, joka tallentaa lottien historiaa ja tutkii naisten vapaaehtoistyötä osana maamme historiaa. Linnankatu 9 –11 Varsinais-Suomen Maakuntasäätiö vaalii suojeluskuntaperinteitä ylläpitämällä Turussa sijaitsevassa toimitilassa perinnetilaa ja jakamalla luotettavaa historiatietoa suojeluskuntajärjestöstä. Museo kertoo Suojeluskuntien ja Lotta Svärd -järjestön toiminnasta. Suomenlinnassa) Helsingissä sijaitseva Sotamuseo esittelee Suomen sotien ja puolustusvoimien historiaa 1100-luvulta nykyaikaiseen rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan. Tilat kuitenkin osoittautuivat liian pieniksi ja uusi tontti löytyi Hesperiankadulta. Sen merkitystä ei tiedetä. R-tunnus on mysteeri. Museossa on myös suojeluskuntajärjestöä ja Lotta Svärdiä käsittelevää aineistoa. Lähde: Perinne.fi Markus Anaja on Helsingin Suojeluskuntapiirin Perinnekillan puheenjohtaja. Töölöntorinkatu 2 Vuonna 2008 avattu Helsingin Suojeluskuntapiirin perinnehuone sijaitsee Helsingin entisessä suojeluskuntatalossa. MUSEOT JA PERINNEHUONEET. Helsinkiin muodostettiin piiriesikunnan lisäksi 20–30 suojeluskuntaa. Esikunta toimi ensimmäiset puoli vuotta Albertinkadulla Keisarillisen Santarmihallituksen rakennuksessa. Vuonna 1996 avattua museota ylläpitää Lotta Svärd Säätiö. Kauppakatu 17 Suojeluskuntaja Lotta Svärd -museo toimii Alvar Aallon suunnittelemassa Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talossa. Vuonna 1923 suojeluskuntapiiri muutti vuokralle piharakennukseen, joka sijaitsi Kasarminkadulla. 56 | Antiikki ja taide ennen sitäkin suojeluskuntataloja. pukuja, varusteita, kunniaja ansiomerkkejä, palkintoja, kuvia, kirjallisuutta sekä suojeluskuntien aikanaan käyttämiä aseita. Suojeluskuntapiirin elo vuokralaisena päättyi vuonna 1926, jolloin piiri osti Yrjönkadulta entisen tupakkatehtaan tontilla sijainneet kiinteistöt. Useissa osoitteissa (mm. Elokuussa 1918 annetun asetuksen mukaan jokaiseen kuntaan tuli perustaa suojeluskunta. Myös Lotta Svärd -piiri toimi samoissa rakennuksissa
Rakennuksen seinässä on kaksi muistolaattaa. Osuuskunnasta tuli myöhemmin Urlus-säätiö. – Suojeluskunnat olivat kiinteä osa maanpuolustusta. Patsaan teki kuvanveistäjä Pentti Papinaho. Laatan yläreunassa on ote Sillanpään marssilaulusta: Sama kaiku on askelten. Nykyään Motin tiloissa kivijalassa toimii italialainen ravintola Trattoria Sogno. Sivuston on luonut Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin Perinteiden Liitto ry. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd -järjestö ovat esillä lähes kaikissa museoissa, joissa käsitellään sotia, Markus Anaja toteaa. – Verkkosivulla pääsee lukemaan myös Helsingin suojeluskuntapiirin historiaa hyvin laajasti, Anaja sanoo. Kurkataan lopuksi vielä pihalle. – Tuosta on mennyt portaat alas suojeluskuntatalon juhlasaliin. Aikaa oli vähän ja eri puolilla Suomea tehtiin erilaisia järjestelyjä. Rakennuksen kerrokset ovat toimistotiloina ja siellä toimii muun muassa erilaisia maanpuolustusjärjestöjä. Suojeluskuntatalon omistaa Urlus-säätiö ja rakennuksessa on paljon erilaista toimintaa. Toisessa kerrotaan, että Reservin Aliupseeriliitto perustettiin rakennuksessa vuonna 1955. Suojeluskuntien historiaan pääsee tutustumaan useissa museoissa ja perinnehuoneissa ympäri maata. Juhlasalissa on nykyään iso kuntosali. Suojeluskunta-aiheisia tinasotilaita. Anaja näyttää perinnehuoneen takaosan lattiaa. Tunnetuimpia paikkoja ovat Lottamuseo Tuusulassa sekä Seinäjoella sijaitseva Suojeluskuntaja Lotta Svärd -museo. Usein samoissa paikoissa esitellään myös Lotta Svärd -järjestön historiaa. Portaat ovat edelleenkin olemassa siellä lattian alla. Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin Perinteiden Liitto ry on mukana kustantamassa Vapaussoturi-lehteä. Tuon oven takana on auditorio, joka toimi aikanaan juhlasalin lehterinä, Anaja osoittaa. – Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin vuonna 1944. . – Järjestömme käy laskemassa muistokivelle kukkalaitteen muun muassa piirin vuosipäivänä, Anaja kertoo. Helsingissä perustettiin osuuskunta, jolle lahjoitettiin tämä kiinteistö. Internetissä on Perinne.fi-sivusto, jonka tarkoituksena on tarjota tietoa suojeluskuntaja Lotta Svärd -järjestöistä. Säätiö tukee edelleen hyvin aktiivisesti muun muassa nuorten liikuntaa ja partiotoimintaa sekä vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Nykyinen rakennus avattiin käyttöön vuodenvaihteessa 1940–41. Liiton työ alkoi 1980-luvulla Suomen Maanpuolustushistoriallisen Yhdistyksen nimellä. Kadunkulmassa on Helsingin Suojeluskutapiirin ja Lotta Svärdin muistokivi. Talvisodan vartiokomppanioiden merkkejä LAAJA-ALAISTA PERINNETYÖTÄ Suojeluskuntalaisen jäsenkortti.. Antiikki ja taide | 57 n. Toisessa laatassa lukee, että rakennuksessa toimi Helsingin Sotilaspojat ja Pikkulotat 1941–1944. Suojeluskuntatalossa oli myös legendaarinen ravintola Motti. 1990-luvulta lähtien on perustettu paikallisia perinnekiltoja, kuten Helsingin Suojeluskuntapiirin Perinnekilta. Suuri kysymys oli järjestön omaisuuden pelastaminen ja järjestely. Sen näkyvimpänä hankkeena oli Suojeluskuntalainen-patsaan toteutus Seinäjoelle. Toivo Jäntti
58 | Antiikki ja taide Taide on Laukkasten kodissa merkittävässä roolissa.
– Painotekniikkakin on kehittynyt niin, että värit toistuvat sellaisena kuin haluaa, eikä niistä tule liian räikeitä. Nykyään hän ihailee erityisesti Helene Schjerfbeckin taidetta. Klassikkomestarit tulivat tutuiksi. Immonen Herkkä humoristi Minna L. Välillä syntyy pelkistetympää ja välillä enemmän yksityiskohtia. Minna kävi lapsena isänsä kanssa Rovaniemen kirjastossa taidenäyttelyissä. – Opin kirjoittamaan ja lukemaan neljävuotiaana, joten aika kului kynien ja värien kanssa itsekseen. MINNA L. Aiheet kortteihin tulevat elämästä, kaikesta mitä ympärillä näkyy, usein lapsista ja luonnosta. Schjerfbeck (1862–1946) on yksi Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmista ja rakastetuimmista taiteilijoista. Nykyisin käytän paljon rohkeammin värejä ja saan niistä paljon luomisvoimaa. Jopa siinä määrin, että sisäministeriö on suositellut lipun nostamista salkoon Suomen kuvataiteen päivänä 10. – Värit ovat vahvistuneet aika lailla siitä, kun 80-luvulla maalaamisen aloitin. suunnitellut Arabialle useita astiasarjoja ?. IMMONEN ?. Se on herkkyyttä olla kiinni hetkessä, kykyä olla tarkkaavainen ja avarakatseinen. suunnitellut Paletille mm. PIIRSI UUNINPANKOLLA. Kynät ja pensselit ovat ovat kuuluneet Minnan elämään aina. Luonto tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi, Minna kertoo. JOKA JOULUKSI 50 KORTTIA. syntynyt Posiolla 1964 ?. Pellon reunalla elellen on mukava seurata luonnon kiertokulkua, kasvien ja kukkien syntymää, värien, valon ja varjojen vaihtelua. Ruusu ja kukat ylipäätään ovat muidenkin suomalaisten mieleen. Vuodenaikojen kierto näkyy luonnollisesti myös korteissa ja niiden värien käytössä. Immosen ei tarvitse suunnata kotipihaa kauemmaksi päästäkseen luontoon, joka on hänen taiteensa suurin inspiraation lähde. Jo lapsena mummolassa Minna kiipesi uuninpankolle piirtämään, kun toiset lapset lähtivät ulos leikkimään. Tuotteliaan korttitaiteilijan töissä luonto, herkkyys ja huumori ovat tärkeällä sijalla. Korttitaiteilijan kotimaisema on ollut Oulunsalossa jo 28 vuotta. heinäkuuta, joka on Schjerfbeckin syntymäpäivä. orttitaiteilija Minna L. Antiikki ja taide | 59 . Lapsuuden ja nuoruuden kotikylä Kuusamo tarjosi myös kauneutta ja rauhaa rakastavalle mistä ammentaa ja imeä voimaa. Minna aloittikin uransa maalaamalla maisemia, joita möi koulunsa opettajanhuoneessa kerätessään rahaa Amerikan matkaa varten. Koko ajan vaihtuva maisema tarjoaa huikean näytelmän vuodenaikojen vaihtumisen mukaan. pakkaustarvikkeita ja lahjakirjoja Minnan pensseleistä syntyy joka jouluksi 50 uutta korttimallia.. Silloin pinnalla olivat pehmeät pastellisävyt ja ne miellyttivät omaakin silmään. Alas hänet sai usein tulemaan vasta maanittelujen jälkeen. kuvittanut useiden runoilijoiden kirjoja ?. korttija julistetaiteilija ?. – Minulle yksityiskohdat jäävät helposti mieleen, imen itseeni vaikutteita monista asioista. TEKSTI JA KUVAT: TARJA LEHTOLA K Korttitaiteilija Minna L. Tämän taiteilija tietää jo kymmenien vuosien kokemuksella. Immosen taide on suomalaisille tutuinta postikorteista. Luovuus ei ole ehtynyt, vaikka joka jouluksi syntyy 50 uutta korttimallia ja yhteensä kolmesataa erilaista korttikuvaa vuosittain. Joulukorteissa taas valttia on perinteinen joulu, mutta vaihtoehtojakin täytyy tarjota. Taiteilijan luovuus lähtee Immosen mielestä sydämestä
Minna kertoo toimivansa aurinkoenergialla ja valon voimalla. Vuosittain hän kuvittaa Kauniit tekstaukset ovat kuvien ohella Minnan tavaramerkki. Talviaikaan luomisvoima täytyy löytää muista asioista. . Myöhemmin tuoteperhe on kasvanut magneeteista kuvakirjoihin asti. Suomalaiset lähettävät joka joulu yli 30 miljoonaa joulukorttia.. Internetin ja älypuhelimien mahdollisuuksista huolimatta suomalaiset lähettävät joka joulu yli 30 miljoonaa joulukorttia. Keväällä ja kesällä valoa riittää iltaan saakka ja sävyt erottaa parhaiten luonnonvalossa. Taiteilijan paletti kuin elämä itse, tarjolla niin tummia, värikkäämpiä kuin herkemipiäkin sävyjä. Immosen herkkää tai humoristista korttia, joko kortin antajana tai sen saajana. Erilaisia kirjoja on putkahtanut painokoneista jo yli 50. Keskitalven tunnelmalliseen juhlaan valmistaudutaankin Oulunsalossa pitkään ja hartaasti. Opiskelujen jälkeen Minna löysi puolisonsa Lauri Laukkasen, jonka kanssa hän on perustanut Minnakorttiyrityksen. Paletti on tuonut markkinoille Minnan kuvittamia muistikirjoja, kirjepaperisettejä, lahjakasseja, tarroja, lahjapaperirullia, magneettivihkosia ja aforismeilla sanoitettuja magneetteja. Valo on taiteilijalle tärkeää, se inspiroi ja helpottaa työtä. Moni pitää perinteistä korttia aidompana ja merkityksellisempänä kuin sähköistä tervehdystä. 60 | Antiikki ja taide Paperista ei kotona ollut pula sillä vanhemmat pitivät ruokakauppaa. Ei liene sellaista suomalaista, joka ei olisi pitänyt hyppysissään Minna L. VALO ON TÄRKEÄÄ. puolikymmentä runokirjaa. Vuotta myöhemmin Minna pitikin jo ensimmäisen taidenäyttelynsä paikallisessa pankissa. Siihen aikaan ostokset vielä käärittiin paperiin, jota Minna sai ottaa mielin määrin kaupasta omiin tarkoituksiinsa. Kaamoksen katkaiseva joulu valoineen ja lyhtyineen on enemmän kuin tervetullut. Aluksi Minna piirsi vain korttija julistekuvia. – 13-vuotiaana sain ensimmäiset öljyvärit ja se olikin iso juttu
Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. tilaukset@karprint.. Määräaikaistilaus 41€ www.lehtiluukku.. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 36€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. 09 413 97 300 Lehti antiikin ja taiteen ystäville. Puh
62 | Antiikki ja taide Espoon Automuseossa Vanhassa navetassa on esillä noin sata autoa ja saman verran kaksipyöräisiä moottoripyöristä mopoihin ja polkupyöriin sekä runsaasti ajoneuvoihin liittyvää pienesineistöä. Vanhat autot heräävät henkiin Neuvostoliittolainen GAZ M20 ”Popeda” 1956 oli aikoinaan yleinen taksiauto maassamme.
Automuseossa käy noin 6 000 kävijää vuodessa katsomassa noin sataa autoa, 60 mopoa ja 60 polkupyörää sekä kaikkea muuta alaan liittyvää. Parhaillaan on menossa ensi vuoden puolelle jatkuva Exlibris-näyttely. Espoon automuseossa on ollut aina jotain uutta ja mielenkiintoista nähtävää. Moni kerho yhdisti jäsentensä museoautojen säilytyksen näyttelytoimintaan. Kuvassa Jukka Vähämäen entisöimä TP 100 000 A. Espoon Automuseota pyörittää 170 jäsenen yhdistys Espoon Automuseo ry. Perinteisiä tapahtumia ovat Äitienpäivän rompetori ja lokakuussa ajettava mopokauden päätösajelu Pohjois-Espoon järvimaisemassa. Tuomisella on yksi Suomen laajimmista suomalaisten kirjanomistajamerkkien kokoelmista aina Gallen-Kallelasta ja Hugo Simbergistä lähtien. Espoon Automuseon perustaja ja ensimmäinen johtaja oli edesmennyt autourheilun ystävä ja persoona Artur Rafael ”Rafu” Huhta, jota myös ”Saab” Huhdaksi kutsuttiin hänen harrastukseensa ja kokoelmaansa viitaten. Autoharrastajat vanhenevat, joten museossa kävijät ovat usein iäkkäitä, mutta myös perheitä ja lapsia, jotka eivät ole vielä hurahtaneet pelkästään tietokonepeleihin.. Sittemmin lakkautetun Hämeenlinnan automuseon näytettyä esimerkkiä alkoi automuseoita syntyä ympäri maata. Museossa nähtävillä olevan ajoneuvokavalkadin lisäksi museolla järjestetään erilaisia yleisötapahtumia. Sisään astuessa ei heti uskoisi, kuinka paljon vanha navetta vetää sisäänsä vanhoja ajoneuvoja historiallisista kanttiautoista dollarihymyihin ja kääpiöautoista muistoja herättäviin kansanautoihin. TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN un astuu sisään jykevään kivinavettaan, vanhojen ajoneuvojen ja moottorien hivelevä tuoksu tunkeutuu syvälle sieraimiin. LAPSUUDEN AUTOJA. Hupmobile hankittiin Kaajaksen perheeseen Hämeenlinnaan 1926 ja se on edelleen saman perheen omistuksessa. Vuosittain vaihtuvissa teemanäyttelyissä esitellään suomalaista ajoneuvokulttuuria tai tieliikennettä. UUTTA JA MIELENKIINTOISTA. Yhdistyksen täyttäessä 35 vuotta museossa oli muun muassa Elcat-sähköauto, Moskvits 432 pakettiauto vuosimallia 1961, Espoon kaupunginmuseon paloauto sekä Ford vuosimallia 1936. Silloin syntyi suomalainen vapaa museomalli, missä pienet ja suuret museot täydentävät toisiaan. valmistuneen mopedin kunniaksi muutaman mopedin eri käyttäjäryhmiä edustanelle tarvitsijoille. Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut automuseo sijaitsee maalaisidyllissä Bodomjärveä kiertävän reitin varrella muutaman kilometrin päässä Kehä III:lta. Antiikki ja taide | 63 Futuristisesti muotoiltu Victoria 155 ”peltibanaani” kevytmoottoripyörä 1960-luvun alusta ja sen omistaja Jussi Muotiala. Suuressa, nostalgisessa, vuonna 1915 valmistuneessa graniittinavetassa on kahdessa kerroksessa tilaa lähes 2 000 neliötä. Museaalinen tunnelma on oikeassa ympäristössä heti kohdallaan. . Suomen Exlibrisyhdistyksen puheenjohtajan Erkki Tuomisen yhteistyössä suomalaisen kirjan museon Pukstaavin ja Suomen Exlibrisyhdistyksen kanssa pystyttämässä näyttelyssä on esillä autoaiheisia exlibriksiä. 38 vuoden ikään ehtinyt yhdistys on tehnyt monia upeita juhlajulkaisuja aina viiden vuoden välein. Scan-Auton palveluksessa 60-luvulla työskennellyt värikäs autoalan vaikuttaja toivoi vielä kuolinpäivänään, että pääsisi seuraavana päivänä seuraamaan autokilpailua. K Tunturi-tehdas luovutti 100 000
Apumoottoripolkupyöristä kehittyi 1950-luvun alussa uusi ajoneuvoluokka eli mopedit. 1959 ja vanhemmat siis vaikka satavuotias kanttiauto tulee katsastaa neljän vuoden välein. – Monet käyvät katsomassa ”uutuuksia” kerran vuodessa. Muotialan mielestä vanhoille autoille riittäisi kevennetty katsastus, jossa katsastaja kävisi katsomassa lähinnä valojen ja jarrujen toimivuuden. Katsastusta tapahtuu kuitenkin vähän, koska autojen siirtäminen täynnä olevasta, jykevin betonipylväin varustetusta tilasta yhden navetan oven kautta on hankalaa. Englantilainen Austin Seven vuosimallia 1931 oli aikansa halpa pikkuauto. Ranskalainen AGB Vap 3 vuosimallia 1951 ja polkupyörän apumoottori. Veljekset ovat olleet liki parikymmentä vuotta yhdistyksen aktiivijäseniä. MUSEON AUTOT KATSASTETAAN. – Ihmiset katselevat ajoneuvoja, joita muistavat lapsuudesta, kuten Popedaa ja Mossea, jotka muiden itäautojen tapaan ovat ajat sitten poistuneet katukuvasta. 64 | Antiikki ja taide Lincoln Zephyr V12 1937 hankittiin uutena Rantakylän kartanoon. Suurin osa autoista pitäisi katsastaa vuosittain tai joka toinen vuosi, ja niitä pitäisi välillä ajeluttaa. Jussi Muotiala on erikoistunut pieniin kaksipyöräisiin eli mopoihin ja polkupyöriin. Suuri osa näistä kuuluukin Jussin ja hänen veljensä Pekka Muotialan kokoelmiin. Esimerkiksi Ruotsissa käytäntö on vapaampi niin, että yli 50 vuoden ikäisiä autoja ei tarvitse katsastaa. Jussi Muotiala on erikoistunut pieniin kaksipyöräisiin eli mopoihin ja polkupyöriin.. Yritämme tehdä jonkun verran vaihtuvia näyttelyitä, ja vaihtaa museon ajoneuvoja. Autojen omistajat voivat säilyttää vanhoja ajopelejään museossa muutamien kymppien kuukausittaista säilytysmaksua vastaan, kun hallivuokrat ovat pääkaupunkiseudulla jopa satoja euroja kuukaudessa. Saimme lahjoituksena museolle Datsun 100 A:n, joka aikoinaan hyvin yleisenä autona herättää muistoja monissa kävijöissä, yhdistyksen hallituksen jäsen Jussi Muotiala kertoo
Antiikki ja taide | 65 . Auto on esiintynyt Valentin Vaalan ”Mieheke” elokuvassa. Alkuperäiskuntoinen Chrysler Windsor 1951 on aikoinaan kuulunut Rosenlewyhtiölle. Kustomoitu Oldsmobile Futuramic Club Sedan 1948 saavutti useita näyttelyvoittoja 1970-luvun lopulla. Porche 911 vuosimallia 1967 palveli aikoinaan uutena poliisiautona, väriltään valkoisena.. Näitä amerikkalaisia Plymouth P2 Convertible Coupe 1936 autoja tuotiin maahan vain kaksi
Nuorisoa ei harrastauksen piiriin juuri tule. Tänä vuonna museon erikoisnäyttelynä on Japsistarat ry, joka esittelee japanilaisia moottoripyöriä. Tänä aikana navettarakennuksella on ollut neljä eri vuokraisäntää, joista viimeisimpänä Espoon kaupunki, Muotiala kertoo. Suomen talouden laahatessa monet museoautot myydään ulkomaille esimerkiksi Saksaan, jossa hintataso on korkeampi. Muotiala on mukana Perinneajoneuvorekisterin asiantuntijalautakunnassa, jossa on toistaiseksi kartoitettu vuoden 1922 ja vanhempaa ajoneuvokalustoa. . Sisäänpääsy aikuiset 6€ ja lapset 3€. – Sinänsä on saavutus, että on pystytty toimimaan yhtäjaksoisesti kohta neljä vuosikymmentä. MYYDÄÄN ULKOMAILLE. Ehkä joku saa Espoon Automuseossa vieraillessaan kipinän uuteen antoisaan harrastukseen, Muotiala toivoo. Autot ovat pääosin huokeita aikansa käyttöautoja, jotka ovat ylittäneet museorekisteröintiin vaadittavan 30 vuoden iän. 66 | Antiikki ja taide n Museo on avoinna keväällä pääsiäisestä alkaen lauantaisin ja sunnuntaisin klo.11.00–17.00 ja vastaavasti syys–lokakuussa. Pakankylän kaavoitusprosessin vuoksi on vuokrasopimus lyhentynyt kymmenestä kahteen vuoteen kerrallaan, joka jo vaikeuttaa yhdistyksen pitkäjänteistä toimintaa. – Ehkä suurempana pelkona on kuitenkin veteraaniajoneuvoharrastajien ”ukkoutuminen”. Espoon Automuseo on myös ollut alusta asti mukana nyt kymmenen vuotta täyttävässä Automuseoiden neuvottelukunnassa. Museo sijaitsee Espoossa osoitteessa Bodomintie 35. Niin sanottuja sijoitusautoja ei museossa juuri ole. Museon toisessa kerroksessa on vähän tuoreempaakin autokalustoa. – Yhdistyksellä on oikeus antaa museoajoneuvolausuntoja, ja tarkastuksia tehdään lähinnä jäsenistölle suunnattuna palveluna harvakseltaan, Muotiala kertoo. Vaikka museon ympäristöön on tulossa lisärakentamista nyt jo vahvistetun asemakaavan mukaan, on Espoon kaupungin taholta eri vaiheissa vakuutettu, että automuseon toimintamahdollisuudet turvataan. – Yhdistyksellä on oikeus antaa museoajoneuvolausuntoja, ja tarkastuksia tehdään lähinnä jäsenistölle suunnattuna palveluna harvakseltaan.. Vasta todella vanhaa ja maan historian kannalta merkittävintä kalustoa koskevat vientirajoitukset. Espoon Automuseo toimii pienellä budjetilla liki ilman julkista tukea talkoovoimin. ESPOO VAHVISTI KAAVAN. Kesällä museo on auki myös arkisin, paitsi maanantaisin 11.00–17.00 (ke 11.00–19.00). Jens Hermansenin entisöimä runko-ohjattu Holder traktori. Sirkuskäytössä ollut neuvostoliittolainen IMZ -sivuvaunumoottoripyörä 1950-luvun lopulta
Tilaushinnat: Kestotilaus 42€, määräaikainen tilaus 48€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.. tai puh. tai puh. Sielunpeili toimii kannustajanasi, tukenasi ja ystävänäsi myös vaikeissa ja haastavissa elämäntilanteissa ja pyrkii auttamaan Sinua luomaan itsellesi juuri sellaisen elämän kuin olet aina halunnut. Tilaushinnat: Kestotilaus 69€, määräaikainen tilaus 75€ Tilaa lehti www.luontaisterveys-lehti.?, tilaukset@karprint.. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssija koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. 09-413 97 300 Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Senioriterveyden keskeisiä aihealueita ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen sekä seksuaalinen terveys. Tilaa ja nauti! Senioriterveys Senioriterveys on seniori-ikäisille suunnattu laaja-alaine terveysasioihin keskittynyt aikakauslehti. tai puh. 09-413 97 300 Terveyttä & hyvää oloa luonnollisesti!. Tilaushinnat: Kestotilaus 58€, määräaikainen tilaus 64€ Tilaa lehti www.sielunpeili-lehti.?, tilaukset@karprint.. Tilaushinnat: Kestotilaus 52€, määräaikainen tilaus 56€ Tilaa lehti www.senioriterveys.?, tilaukset@karprint.. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. tai puh. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti. 09-413 97 300 Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. Sielunpeili avautuu kaikille, jotka haluavat antaa ennakkoluulottomasti itselleen mahdollisuuden tutustua todelliseen itseensä ja alkaa elää täyttä ja rikasta elämää. 09-413 97 300 Sielunpeili Sielunpeili avaa polun sisäiseen maailmaasi, josta löydät kaiken tiedon kasvaaksesi ihmisenä kohti tasapainoa ja sisäistä rauhaa
Talo tuntuu olevan täynnä tarinoita, joihin kaikenikäisten on helppo samastua. Tämä ”maailmanluokan rakennuksiin” lukeutuva museo on jo ylittänyt kävijäennusteet ja saavuttanut laajaa kansainvälistä huomiota. Eesti Rahva Muuseum on Tarton uusin nähtävyys Viron kulttuurin keskus Vuosi sitten syksyllä avattu Viron kansallismuseo, Eesti Rahva Muuseum (ERM), sijaitsee parin kilometrin päässä Tarton keskustasta entisen Raadin kartanon 10 hehtaarin suuruisilla mailla. Raatihuoneentorin ympäristössä on runsaasti terasseja ja ravintoloita, joissa voi tavata myös kaupungin kantaväestöä. Kuva: Timo Elo Viron aika esittäytyy jaksoittain nykyajasta muinaisuuteen. Siellä sijaitsee muun muassa maan vanhin ja suurin yliopisto (perustettu 1632), maan vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine sekä nyt myös upea kansallismuseo. Viron kallein kulttuuriprojekti Tarton Eesti Rahva Muuseum rikkoo käyntiennätyksiä. Eesti Rahva Muuseum on Baltian suurin museo, ja se tarjoaa vierailijalle runsaasti katsottavaa. Kansallismuseossa avautuu sekä fyysinen että virtuaalinen esineiden maailma, joka kutsuu löytämään, tietämään ja osallistumaan. Tarton raatihuoneentorin yläpäässä on kaupunkia symboloiva suutelevien opiskelijoiden patsas, joka toimii Tartossa vierailevien maamerkkinä. Tartto on Viron toiseksi suurin lähes 100 000 asukkaan kaupunki. BALTIAN SUURIN MUSEO. Viro odotti yli sata vuotta oman kansallismuseon valmistumista. 68 | Antiikki ja taide E majoen varrella sijaitsevaa Tartoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina. Museo on rakennettu hylättyyn neuvostoarmeijan tukikohtaan silloisen lentokentän kiitoradalle. Kansallismuseossa avautuu sekä fyysinen että virtuaalinen esineiden maailma. Kansallismuseon mahtava sisäänkäynti tuntuu nielaisevan vierailijan uumeniinsa. Elämyksellisyys on avainsana museota esitellessä. Kuva: Reijo Härkönen
Osoite Muuseumi tee 2, 60532 Tartu ?. Matkan edetessä tavataan tuttuja ja tuntemattomia aiheita ja esineitä sekä kuvallisia koosteita. Toinen on nimeltään ”Kohtumised” (”Tapaamiset”). Tiedonhankintaa helpottavat tekniset ratkaisut, joiden avulla voi tutustua kohteeseen liittyvään kuvaja äänimaailmaan. Museossa on kaksi perusnäyttelyä. Mutta onneksi turistivirrat ovat löytäneet museon ja asetetut 200 000-300 000 kävijän vuotuiset tavoitteet näyttävät toteutuvan. Kuva: Reijo Härkönen Joki vie suomalais-ugrilaiselle osastolle. Korkeus 2,4 – 15,3 m ?. Viron historiaa kuvaava näyttely on toteutettu 100 metrin pituisena aikajanana, jota seuraamalla edetään nykyisyydestä yhä pidemmälle menneisyyteen aina kivikauteen asti. Kuva: Reijo Härkönen. Aikamatkalta voi myös poiketa ”sivupoluille” omien mieltymystensä mukaisesti ja syventää siten tietämystään eri tapahtumien yksityiskohtien suhteen. Hän opastaa kansallismuseossa ryhmiä suomen kielellä lennokkaalla ja innostavalla tavallaan. PITKÄ ODOTUS. Avoinna ti-su 10.00-19.00, ke 10-21 ?. Toinen perusnäyttely, Uralin kaiku, on omistettu suomalais-ugrilaisten kansojen historialle, vuotuisalle elämänkierrolle. Puhelin + 372 735 0400, www.erm.ee suomalais-ugrilaisten ja samojedien perinteistä arkikulttuuria. Hänen kuvansa oli aikoinaan Viron 10 kruunun setelissäkin. . Kansallismuseossa järjestetään vuoden mittaan myös runsaasti erilaisia juhlatilaisuuksia ja konferensseja. Pituus 355,8 m ?. Pääpaino on arjessa. Museovieras kulkee sukulaiskansojemme maisemissa, ylittää jokiuoman ja pistäytyy muinaisessa savupirtissä saaden tuntumaa juhlaan ja arkeen. Itse museon sisäänkäynti on mykistävä. Sisäänkäynti kohoaa yli 15 metrin korkeuteen. Kuva: Timo Elo Museon sisäovella kunniapaikalla on kansanrunouden kerääjän Jakob Hurtin pysti. Se kertoo tavallisista virolaisista, jotka ovat eläneet maassa eri aikoina. Näyttelypinta-alaa 6 136 neliötä ?. Rakennuksen katto kohoaa ja laajenee taivasta kohti kuin lentoon lähtiessä. Museon rakentamisesta järjestettiin kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti ranskalaisten arkkitehtien Dan Dorellin, Lina Ghotmehin ja Tsuyoshi Tanenehdotus ”Muistojen kenttä”. Päätös museon perustamisesta tehtiin vuonna 1909, mutta monen vaikean ajanjakson kerrotaan viivästyttäneen hankkeen etenemistä. Se painottaa samalla kertaa sekä siipien että juurten merkitystä virolaisten elämässä. – On hyvä muistaa, että me nousemme tyvestä puuhun ja siitä edelleen lentoon, umseon vauhdikas suomenkielinen opas Tiiu Koovitsanoo. Sen sijaan rakennuksen toisessa päädyssä korkeutta on enää vain pari metriä. Niinpä ei enää puhuta vain museosta, vaan kulttuuritalosta. Vierailijan kannalta ystävällistä on se, että aikamatka alkaa nykyajasta, josta kuljetaan kohti menneisyyttä. Kurkistetaan myös muinaisen ”rautaesiripun” taakse. Näyttely kertoo yksityiskohtaisesti Viron historiasta unohtamatta maan miehitystä, joka nyt nähdään jo hieman ironisessakin valossa. Hän voi myös kuulla pelätyn karhun ääntelyä metsän kätköissä. Tämän vuoden vaihtuva näyttely on keskittynyt esittelemään värikkäitä virolaisia kansallispukuja. Kokoelmissa on myös esineistöä puutteen ja pulan vuosilta. Jo avajaisia seuranneen kuuden kuukauden aikana vierailijoita kertyi 170 000. Varsin mielenkiintoinen ja mieleenjäävä koko seinää peittävä suurikokoinen ”Uralin-kielipuu” kertoo sukulaiskansojemme muinaisuudesta sekä niiden maantieteellisestä sijainnista. Kuva: Timo Elo Suomalais-ugrilainen osa museosta on toteutettu kiinnostavasti kahdessa kerroksessa. Museota on kuvailtu itsenäisen Viron kalleimmaksi kulttuuriprojektiksi. Audiovisuaalisuus ja interaktiivisuus ovat museossa päivän sana. Talo tuottaa kävijälle monenlaisia elämyksiä. Rakennus tuntuu ikään kuin nielaisevan tulijan sisäänsä. Oman kansallismuseon valmistumista saatiin Virossa odottaa peräti 107 vuotta. Neljä vaihtuvaa vuodenaikaa rytmittävät näyttelyn tapahtumia. Näyttely ”Uurali kaja” (”Uralin kaiku”) esittelee puolestaan Pienoismalli kertoo museon sijoittumisesta entisen Raadin kartanon maille hylätyn lentokentän jatkeeksi. Antiikki ja taide | 69 TEKSTI: TIMO ELO Eesti Rahva Muuseum on Tarton uusin nähtävyys EESTI RAHVA MUUSEUM (ERM) LYHYESTI: ?. Leveys 71,7 m ?
70 | Antiikki ja taide Alvar Gullichsen viimeistelee loppusyksyn näyttelyyn.
Hänen työtilansa sijaitsee Helsingin Vallilassa vanhassa Hetekan tehtaassa. Tämä kausi kattaa hänen taiteilijaurallaan vuodet 2000–2009.. Gullichsen pitää näyttelyn loppusyksyllä Galleria Heinossa. VAIKUTTEITA AFRIKASTA. Gullichsen siirtyi tekemään nykyisen kaltaista taidetta noin seitsemän vuotta sitten. Maalauksia on syntynyt hiljalleen parin vuoden aikana. Työni ovat nykyään enemmän universaaleja. Gullichsenin taide on nykyään abstraktia, hän tekee tarkkoihin geometrisiin muotoihin perustuvia maalauksia. TEKSTI: PAULI JOKINEN Bonk-taiteen isä Alvar Gullichsen Nyt työni ovat universaal eja T Alvar Gullichsen käyttää taiteessaan geometrisiä kuvioita ja selkeitä värejä. Käytössä on ikään kuin modernismin väriskaalan ABC, Gullichsen luonnehtii. – Tällä kertaa näyttely ei aiheuta paineita. Taiteessani on elementtejä, jotka voivat olla periaatteessa kotoisin mistä kulttuurista tahansa. Hän kertoo, miten on päätynyt Bonkista nykyiseen tyyliinsä. Vaikka jalka katkeaisi, niin teoksia on tarpeeksi näyttelyä varten. Maalauksista voi löytää äyriäisiä, palmuja ja erilaisia tunnistamattomia olentoja. Käytän töissäni paljon päävärejä yhdistettynä mustaan ja valkoiseen. Antiikki ja taide | 71 . Hänen mukaansa taideteokset eivät ole enää niin henkilökohtaisia kuin aikaisemmin. – Näyttelyssä nähdään, miten nykyinen tyylini on selkiytynyt entisestään. Pyrkimykseni on universaaliin estetiikkaan. Olen oppinut, että kaikkea tekemistä ei kannata jättää viime tinkaan. Sitä ennen hän teki maalauksia, joissa on hyvin runsas värimaailma ja sisältö, paljon vaikutteita afrikkalaisesta taiteesta. aiteilija Alvar Gullichsen viimeistelee ateljeessaan tulevaa näyttelyään
Osa töistä on todella suurikokoisia. Alvar Gullichsen kuitenkin ajattelin vakavasti taiteilijan ammattia vasta opiskellessaan Taideakatemiassa. Tiesin taidehistoriaa lukeneena, miten esimerkiksi Pablo Picasso sai vaikutteita afrikkalaisista veistoksista. Afrikkalainen taide vaikutti osaltaan kubismin kehittymiseen. Esimerkiksi Kauniaisten kirkko ja Pieksämäen kulttuurikeskus Poleeni ovat hänen suunnittelemia. Hän soittaa erilaisissa kokoonpanoissa ja vetää jazzravintola Storyvillessä klubeja, jotka ovat keskittyneet afrojazziin.. Taiteilijan ura on luonnollinen valinta kulttuuriperheestä ponnistavalle lapselle. Myös musiikki oli varteenotettava uravaihtoehto. Olin vuonna 2002 Beninissä taiteilijaresidenssi Villa Karossa. – Afrikan reissulla havaitsin yhteyden afrikkalaisen kulttuurin ja eurooppalaisen modernismin välillä. Samoin henkinen itämainen taide on vaikuttanut minun töihini. Taidehistorian kautta Gullichsen tiesi tämän, mutta matka Afrikkaan avasi silmät kunnolla. Sen jälkeen maalaukseni muuttuivat radikaalisti. n Alvar Gullichsen (s. – Myös muiden alkuperäiskansojen, kuten Australian aboriginaalien taide ja kulttuuri kiinnostaa minua. Muusikon ura jäi Gullichsenille enemmän harrastukseksi. Opiskelin aikanani myös Espoon musiikkikoulussa. Muusikon ura sai kuitenkin väistyä taiteilijan uran tieltä. Gullichsen kertoo, että Afrikan matka oli käänteentekevä hänen urallaan. Matka herätti laajan kiinnostuksen alkuperäiskansoja kohtaan. Tuolla matkalla koin Gullichsen käyttää töissään paljon perusvärejä. Gullichsen on uudistanut tyyliään perusteellisesti. Mittasuhteet ovat keskeinen osa maalausten harmoniaa. 72 | Antiikki ja taide KULTTUURISUVUSTA Gullichsen esittelee vanhoja töitään tietokoneelta, niitä voi käydä katsomassa hänen kotisivuiltaan. Ne saivat vaikutteita Afrikan reissultani. Maalaukset tulivat hyvin runsaiksi, minulla oli hyvin vuolas ekspressiivinen maalauskausi. Alvar Aallon ja Le Corbusierin ja muiden modernistien vaikutus näkyy myös töissäni. Se on vaikuttanut runsaasti hänen estetiikkaansa. – Nämä ovat aika ekspressionistista taidetta. Alvar Gullichsen pohtii, että hänen nykyisessä abstraktissa maalaustyylissä on jotain yhteyksiä arkkitehtuuriin. – Sisälläni taitaa asua jonkinlainen arkkitehti. Olen erittäin kiitollinen, että olen saanut pienestä pitäen nähdä Legeriä, Picassoa ja muita hienoja töitä. Afrikan ja Euroopan taide ja kulttuuri ovat vuosisatoja käyneet vuoropuhelua keskenään. Isän kautta sain ehkä jonkinlaisen mittasuhteiden tajun. – Hänen kotinsa seinät olivat täynnä taidetta. – Soitin rumpuja 1980-luvulla Riki Sorsan bändissä ja pohdin ihan vakavasti muusikon uraa. Afrikan reissun jälkeen musiikki palasi pitkän tauon jälkeen Gullichsenin elämään ja tänä päivänä hän on taas aktiivinen muusikko ja tuottaja. Ne ovat merkinneet hyvin paljon esteettiselle ajattelulleni. Uudet maalaukseni ovat hyvin arkkitehtuurisia ja tilallisia. Hänen isoäitinsä oli tunnettu taiteenkeräilijä ja mesenaatti Maire Gullichsen. 1961) on kotoisen todellisesta kulttuurisuvusta. Gullichsenin isä on arkkitehti Kristian Gullichsen, joka on suunnitellut runsaasti julkisia rakennuksia kuten kirkkoja
TARVE UUDISTUA. Gullichsenin siirtymä geometrisiin muotoihin tapahtui hiljalleen. Vaikka Gullichsen on keskittynyt tekemään maalauksia, niin tulevassa Galleria Heinon näyttelyssä esillä on myös muutamia veistoksia. Gullichsenin mukaan sellaisen aika alkaa olla ohi. – Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta ainakin minun kohdallani ironiaan ja satiiriin perustuvan taiteen aika on ohi. Se osui oikeaan aikaan. – Maalausten lisäksi näyttelyssä on minun ja Klaus Nyqvistin yhdessä tekemiä veistoksia. Hiljalleen maisemalliset maalaukset jäivät pois ja pelkät geometriset kuviot jäivät jäljelle. Antiikki ja taide | 73 BONK MUISTETAAN EDELLEEN sen yhteyden henkilökohtaisesti. Ehkä aikaisemmin en ole uskaltanut olla tosissaan ja rehellinen taiteessani, vaan piilouduin ironian taakse. Se oli eräänlainen unelmaprojekti ja meillä oli hyvä työryhmä sitä tekemässä. Matka toimi minulla eräänlaisena herättäjänä, Gullichsen tuumaa. Se pyörii omalla painollaan. Taiteilija-kriitikko J. n Alvar Gullichsen tuli suuren yleisön tietoisuuteen Bonk-taiteellaan. O. Geometriset maalaukset viestivät hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa. Bonk sai valtavasti julkisuutta. – Vuosina 2002–2010 geometrisiä muotoja alkoi vähitellen muodostua ekspressiivisten maalausteni päälle. – Koen olevani samassa asemassa kuin maalausten katsoja. Kaksikko on toteuttanut myös helsinkiläisen LeBonk-ravintolan sisustuksen ja Maire-näytelmän lavastuksen Porin teatteriin. Bonk-museo toimii yhä Uudessakaupungissa. Gullichsen mieltää myös itsenä maalaustensa yleisöksi. Siellä on esillä Bonk-esineistöä. Bonk-yhtiön koneita ovat muun muassa Anjoviksen syöttökärry ja paranormaali kanuuna. – Vuosituhannen vaihteen jälkeen koin, että minun on pakko uudistua taiteilijana, enkä halunnut olla Bonkin kanssa juuri missään tekemisissä. Mallander kirjoitti osuvan esseen töistäni ja laittoi ne laajempaan kontekstiin. Gullichsen kehitti Bonk-idean ja sitä olivat hänen lisäkseen toteuttamassa muun muassa Richard Stanley ja Henrik Helpiö. Pääasiassa ihan myönteistä palautetta työt ovat saaneet, sanoo Gullichsen. Lisäksi Ukk’ram-veistos Noormarkussa on heidän käsialaansa. – Se oli onnistunut idea ja sai paljon huomiota. Ja mielestäni Bonk kestää edelleen aikaa. Se valmistui vuonna 1999. Aluksi oli hankalaa päästää eroon Bonk-leimasta. Vuonna 2010 tein selkeän siirtymän geometrisiin maalauksiin, hän kertoo. – Maaluksissa on illuusio kolmiulotteisesta tilasta. He eivät oikein osanneet sanoa niistä mitään. Nykyään Gullichsen katsoo Bonk-vaihetta positiivisin mielin. Samassa taidegalleriassa hän esitteli uutta tyyliään ensimmäisen kerran vuotta 2011. – Bonk-vaihe oli kapinointia perheen kulttuuritaustaa kohtaan, Gullichsen myöntää. Tällainen siirtymä tapahtui pikkuhiljaa. Toivottavasti maalauksilla on rauhoittava vaikutus katsojaan. Luon ensin moduulin, jonka perusteella rakennan maalaukseen erilaisia kuvioita. Vuonna 2010 Gullichsen teki pesäeron silloiseen taiteelliseen tyyliinsä ja ryhtyi tekemään geometrisiin kuvioihin perustuvia maalauksia, joita myös Galleria Heinon näyttelyssä on syksyllä nähtävillä. . 1990-luvun loppupuolella Bonkin suurin hypetys alkoi jäädä taakse. – Oma roolini museon pyörittämisessä ei ole enää kovin aktiivinen. Nuorena halusin saavutuksia, enkä ehkä uskaltanut olla ihan oma itseni. – Kriitikot eivät oikein tienneet miten niihin töihini pitäisi suhtautua. Tämä on aika selkeä tapa tehdä taidetta, mutta vaatii suurta tarkkuutta. Bonk edustaa eräänlaista postmodernismia, jossa asioihin suhtaudutaan ironisesti. Hän kehitti 1990-luvulla idean kuvitteellisesta Bonkyrityksestä, joka oli multiglobaali teollisuusjätti, jolla on 13 000 työntekijää lukuisissa eri maissa. Gullichsen halusi siirtyä taiteilijana uuteen aikakauteen. Gullichsenin mukaan hänen nykyisessä tyylissään on vaikutteita muun muassa modernismista ja myös Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurista. Monet muistavat Gullichsenin Posankkaveistoksen Turussa. Olemme yhdessä perustaneet GNARStaiteilijaryhmän. ALVAR GULLICHSEN JA GNARS GALLERIA HEINOSSA 14.10.–12.11.2017 Ainakin minun kohdallani ironiaan ja satiiriin perustuvan taiteen aika on ohi.. Gullichsenin työt perustuvat täsmällisiin geometrisiin muotoihin. Haluan tarjota katsojalle samoja kokemuksia, mitä itsekin näen ja tunnen. Aina kun kerroin taiteestani, niin haluttiin kuulla myös Bonkista
Jokainen hänen käsistään lähtevä jalkine on tarkkaan suunniteltu Simo Nousiaisen valmistamat kenkäparit ovat ainutlaatuisia Kengät heijastavat persoonaa Jalkinevalmistaja Simo Nousiaisen kertoo, että Suomen Mittajalkineen arvoja ovat muun muassa kauneus, monipuolisuus, luovuus ja rehellisyys. Nahkavalikoimasta löytyy taatusti mieluisa vaihtoehto vaativimmallekin asiakkaalle, mutta runsaudenpulaan liittyy pieni pulma: – Useimpia näistä nahkoista pitää tilata rekkalasteittain ja minä tarvitsisin vain paloja yhteen–kahteen kenkäpariin. Yrityksen verstas sijaitsee Jyväskylässä. S. Siksi luotan enimmäkseen pieniin artesaanipajoihin tai joustaviin valmistajiin, joilta voi hankkia pienempiäkin eriä. Kenkien valmistuksessa huomioidaan paitsi ulkonäkötoiveet, myös kengän käytännöllisyys ja täydellinen istuvuus. Jalkinevalmistaja Simo Nousiaisen kenkämallisto syntyy vähitellen, asiakkaiden tilausten perusteella. On asiallista mustaa, leikkisää pinkkiä, lämmintä keltaista, kiiltävää lakeeria ja pehmeää mokkaa. Simo Nousiaisen käsistä lähtevä jalkine on tarkkaan suunniteltu yhdessä asiakkaan kanssa. Jalkinevalmistaja Simo Nousiainen ei koskaan valmista kahta täysin samanlaista kenkäparia. Mallikansioihin on liimattu kymmeniä, ehkä satoja nahkanäytteitä. 74 | Antiikki ja taide uomen Mittajalkineen verstaalla Jyväskylässä tehdään muun muassa metsästyssaappaita, juhlavia korkokenkiä, ortopedisia jalkineita, esiintymiskenkiä, työkenkiä, sisäkenkiä, kävelykenkiä ja pukukenkiä
KÄYTÄNNÖLLISYYS ENNEN KAUNEUTTA. he haluavat tulla. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN . yhdessä asiakkaan kanssa. Työstä tekee mielenkiintoista se, että saan valmistaa niin erilaisia kenkiä erilaisille ihmisille. Sitten vasta tehdään lopulliset kengät. Tavoitteeni on valmistaa asiakkaille sellaisia kenkiä, jotka heijastavat heidän persoonaansa ja auttavat heitä kasvamaan sellaisiksi ihmisiksi, joiksi toumuksella yhdessä yhtiökumppaninsa, ortopedisuutari Jorma Kataisen kanssa. Yhden kenkäparin valmistukseen voi kulua koko viikon työtunnit. Tässä vaiheessa kenkiä voi vielä muokata tarpeen mukaan. Kenkien valmistuksessa huomioidaan paitsi ulkonäkötoiveet, myös kengän käytännöllisyys ja täydellinen istuvuus. Materiaalivalinnat ratkaisevat: nämä kengät on valmistettu kalannahasta. Se etenee kuitenkin käytännöllisyyden ehdoilla. Nousiainen tietää, että kokeneempien kengänvalmistajien mittatilausjalkineista saa pulittaa paljon enemmänkin. Voisi sanoa, että tämä on eräänlaista jalkinepsykologiaa, Simo Nousiainen toteaa. Niiden korkoihin liimattiin toista tuhatta Swarovskin kristallia. Nousiainen toteaa, että noin puolet hänen asiakkaistaan on ortopedisiä potilaita, joille Nousiainen valmistaa jalkineita maksusi– Tavoitteeni on valmistaa asiakkaille sellaisia kenkiä, jotka heijastavat heidän persoonaansa.. – Pääkaupunkiseudulla mittajalkinevalmistajat voivat erikoistua esimerkiksi vain miesten juhlakenkiin, mutta minulla ei ole varaa eikä oikein haluakaan rajata asiakaskuntaani. LARPPAAJA, POLIISI JA SUUTARI. Aikaa ei mene vain konkreettiseen suutarintyöhön, vaan myös asiakkaan haastatteluun, kengän luonnosteluun, yksityiskohtien suunnitteluun, kaavojen valmistamiseen ja erilaiseen ongelmanratkaisuun: – Työssäni hyvä ihmistuntemus on tärkeää. – Minä olen koulutukseltani kengänvalmistaja, enkä ole suorittanut vielä edes kisällitutkintoa. YKSILÖLLISTÄ JALKINEPSYKOLOGIAA. Kenkä ottaa sen muodon, jonka käyttäjän tarpeet sanelevat. Kenkien suunnittelu ja valmistaminen on Nousiaisen mukaan ehdottomasti taiteellinen prosessi. Viime talvena Nousiainen valmisti laulaja Saara Aallolle kullanväriset esiintymissaappaat. Kun lesti on valmis, teen sovituskengät halvemmasta nahasta. – Esimerkiksi diabeetikon jalka voi olla sellainen, että on huomioitava hyvin monta käytännön seikkaa ennen kuin voi miettiä, kuinka söpö kengästä tulee. Antiikki ja taide | 75 Simo Nousiainen suunnittelee ja valmistaa kenkien lisäksi myös laukkuja. Toki ortopedisissä jalkineissakin pyrin mahdollisuuksien mukaan huomioimaan asiakkaan persoonan ja toiveet. Toisinaan työssä saa myös revitellä. Toinen puolikas Suomen Mittajalkineen asiakaskunnasta muodostuu yksityisistä ihmisistä, jotka syystä tai toisesta haluavat tilata itselleen laadukkaat, mukavat ja persoonalliset kengät. – Esteettisyys on todella tärkeä arvo, mutta itseisarvo se ei voi olla. SÄHKÖMIEHIÄ JA JULKKIKSIA. Suomen Mittajalkineessa jalkineenvalmistus alkaakin lestin hiomisesta: – Ensin mitataan asiakkaan jalka ja lesti muokataan aihiosta mittojen perusteella yksilöllisesti. Yksilöllisiä mittajalkineita ei toki saa omakseen markettikenkien hinnalla, mutta materiaalit ja työtunnit huomioiden noin 1000–2000 euron loppusumma ei lopulta hirvitä. Nousiainen on myös mies kansanedustaja Touko Aallon kuuluisien linnanjuhlakenkien taustalla: – Se kenkäkohu karkasi aivan lapasesta: Aallon kenkien hinta jopa kymmenkertaistui ihmisten puheissa, Nousiainen naurahtaa. Nousiainen kertoo, että asiakaskuntaan kuuluu niin korkea-arvoisia toimitusjohtajia kuin tavallisia sähkömiehiäkin
Tietokoneella saattaa myös pyöriä ajan henkeen sopivia elokuvia tai musiikkivideoita. TUNNELMA TARTTUU KENKIIN. – Kenkien valmistaminen voi parhaimmillaan olla hyvin henkinen prosessi ja lopputulos hätkähdyttää paitsi minut, myös asiakkaan, Nousiainen toteaa. . Eksoottisempana luomistyökaluna Nousiainen käyttää joskus myös itsehypnoosia. Syvään flow-tilaan pääseminen auttaa tavoittamaan jalkineisiin oikean tunnelman: suutarin sisältä kumpuavat mielikuvat voivat intuitiivisesti johdattaa työprosessia palkitsevaan suuntaan. Kengät suunnitellaan aina asiakkaan toiveiden mukaan ja lestit muokataan yksilöllisesti sopiviksi.. Jalkinevalmistajan työ on paljon muutakin kuin nahan leikkaamista ja pohjien naulaamista. Luonnostelupöydän ääressä kuluu paljon aikaa. 76 | Antiikki ja taide Nousiainen on valmistanut kenkiä vuodesta 2013 lähtien. Myös aikaisemmasta ammatistani on ollut suutarin työssä hyötyä, sillä ura poliisina opetti paljon ihmistuntemusta ja asiakaspalvelua. Yhden kenkäparin valmistamiseen voi kulua koko viikon työtunnit. – Ajauduin suutariksi live-roolipeliharrastuksen kautta. Innoitusta työhönsä Nousiainen hakee paitsi asiakkaiden persoonista ja intohimoista, myös virittäytymällä valmistuvan kenkäparin luomaan tunnelmaan. Erilaisten fantasiaasujen ja -jalkineiden valmistaminen on kiinnostanut minua nuoresta saakka. Pyrin uppoamaan oikean fiilikseen, jotta kengät tulisivat osaksi sitä maailmaa, jota ne edustavat. Nousiainen valmistaa kaikenlaisia kenkiä kaikenlaisille asiakkaille. Jalkinevalmistaja Simo Nousiainen toimii yrittäjänä Suomen Mittajalkineessa. Aikaisemmalta ammatiltaan hän on poliisi. – Jos valmistan vaikkapa 20-luvun henkisiä kenkiä, laitan swingiä tai jazzia soimaan taustalle
Ikonimaalari maalaa Jumalan kunniaksi. Ikonimaalausta on tapana ajatella anonyyminä taiteena, jossa maalarin persoonaa ei tuoda esiin. Valamon luostarin Ikoni & maalari -näyttelyssä huomio on ikonien ohella myös tekijöissä. Pertti Hissa, Nils Sundberg, Asko Salmi, Raimo Sundelin, Kauko Marjamäki, Benjam Pöntinen ja Arno Rautavaara ovat tunteneet toisensa jo kymmeniä vuosia ja kuuluvat kaikki Suomen luontokuvaajien parhaimmistoon. Pertti Hissa: Paarma Pertti Hissa: Pöllö Katariina Koskivaara-Ilmonen: Jumalanäiti-lohduttaja. Ikoni & maalari on Suomen ikonimaalarit ry:n 40-vuotisjuhlanäyttely, joka tarjoaa tuoreen katsauksen nykyhetken ikonimaalaukseen. Uutiset. Hetkiä-luontokuvanäyttely tuo saman katon alle seitsemän Suomen parhaimmistoon kuuluvan luontokuvaajan teoksia. Ortodoksinen ikonografia asettaa maalaustyölle oman viitekehyksensä, mutta persoonallinen toteutus tekee jokaisesta ikonista ainutkertaisen. Persoonallinen kädenjälki on kuitenkin läsnä piirroksessa, värivalinnoissa ja siveltimen jäljessä. . Ulla Vaajakallio: Tiennäyttajä jumalanäitija kristuksen esivanhemmat. Tuula Sinkkonen: Jaakobin uni ja paini. Hetkiä on seitsemän pitkän linjan luontokuvaajan yhteisnäyttely, joka tuo saman katon alle lähes 500 vuotta luonto-osaamista toinen toistaan upeampien otoksien muodossa. Antiikki ja taide | 77 Ikonitaidetta ja puhuttelevia luontokuvia VALAMON LUOSTARISSA Heinävedellä on esillä kaksi uutta näyttelyä
Näkymä työhuoneeseen. Kuva: Marjut Popelka. 78 | Antiikki ja taide Kuvanveistäjä Jenni Tieahon maailmaa Metsien mystiikkaa ja luonnonmateriaaleja Jenni Tieaho on yksi nuoren sukupolven menestyneimmistä kuvanveistäjistä ja haluttu näyttelynpitäjä, aivan omanlaisensa. Viimeiset 18 vuotta hän on tehnyt veistoksia ja ympäristötaidetta luonnonmateriaaleista
TEKSTI: MARJUT POPELKA Kuvanveistäjä Jenni Tieahon maailmaa. Antiikki ja taide | 79
Jenni Tieaho kertoo työskennelleensä siihen asti ulkona kesät ja talvet. Kuva: Marjut Popelka ”Marraskuu”, 2001, haavanlehti, 1,6 x 2,5 m ”Unennäkijä”, 2012, pajunvitsakset ja rautalanka. Upea pajusta tehty hevosenpää ja kuvanveistäjä Jenni Tieaho. Perille tultua näkyy kuusimetsää, joka kehystää kauniisti maisemoidussa pihapiirissä seisovia rakennuksia – siniseinäistä työhuonetta ja asuinrakennusta. T. 80 | Antiikki ja taide ie kuvanveistäjä, ympäristötaiteilija Jenni Tieahon luokse Siuntioon polveilee halki peltoaukioiden ja metsikköjen. Nyt hän nauttii viluttomista talvikuukausista. Talvisin työpäivä alkoi usein lumenluonnilla sopivan työskentelyalueen raivaamiseksi. Työhuone on rakennettu joitakin vuosia sitten. Jenni Tieaho selailee töitään esittelevää valokuvakansiota korkeassa, valoa tulvivassa työhuoneessaan. TÖISSÄ PUHUU LUONTO. Tämä upea, luonnollisen kokoinen uroshirvi seisoo kalliotasanteella Korkeasaaren kotimaisia lajeja esittelevällä Korpi-alueella. Työhuone on mahdollistanut myös teoksista kiinnostuneiden vierailijoiden vastaanottamisen. Yleisölle osoitettu nimikilpailu poiki kesän aikana lukuisia ehdotuksia, ja niistä Tieaho valitsi veistoksen nimeksi Jylhyys, Hiiden hirvi – osuva nimi metsän myyttiselle kuninkaalle. Hänen uusin työnsä on hirviveistos, tilaustyö Korkeasaarelta
Näyttelyssä puku oli viritetty siimoilla ja se kirjaimellisesti leijui katon rajassa. Tieahon käsissä on syntynyt pajunvitsaja tuohiveistoksina hevosia ja varsoja, mystisiä punottuja hahmoja, kuten Unennäkijä ja Yövieras, ja tarunomaisia pajuveneitä. Hän on tehnyt yhteistyötä Jenni Tieahon kanssa, ja heidän perustamansa Takamaa-kollektiivi on toteuttanut taideprojekteja jo parin vuoden ajan. Luonnonmateriaalit – kuusenhavut, männynkävyt, heinät, sammaleet, kasvien juuret tai valkea koivuntuohi ja puunkuoret – punoutuvat kertomuksiksi, joihin kätkeytyy luonnon ilmaisuvoima. – Oletin, että esitys on hyvin lyhyt, koska männynkäpynauhoista tehty kudelma on melkoisen painava. Piehtarointi on jonkinlainen välitila, jossa hevonen ottaa oman tilansa. – Palttoot voi todella pukea päälleen, ovatpa ne tehty sitten männynkäpy-helminauhoista, maitohorsman höytyvistä tai koivuntuohesta. Työskentelytapani on aikaa vievää käsityötä: punon, sidon ja kudon kuin hämähäkki, kuvailee Jenni Tieaho työskentelyään ja nauraa iloisesti. Työhuoneen lähellä voi tutkailla pihakuusien alla seisovaa pajunvitsaksista taivuteltua Tuuliajolla-venettä. Ehkä kuitenkin suurin syy siihen, miksi hevosaihe toistuu veistoksissani, on se että hevonen on minulle voimaeläin. . – Olen käsillätekijä. Se on herkkä ja voimakas, siitä löytyy vastakkaisia voimia. Sieltä Tieaho löysi kuivuneita haavanlehtiä, läpikuultavia ja silkkisiä. – Performanssitaiteilija Pekka Kainulainen oli ensimmäinen, joka pyysi minut omaan esitykseensä Paikkarin torpalla Sammatissa, Tieaho kertoo. Hevosaihe tuli Jenni Tieahon veistoksiin noin 12 vuotta sitten. Onneksi yleisö oli luullut, että huojahteluni kuului performanssiin! VOIMAELÄIN. – Hevoset ovat kauniita, veistoksellisia ja esteettisiä eläimiä. Materiaalina haavanlehdet jäivät kaihertamaan mieltä, niistä haluaisin vielä joskus luoda jotakin. – Liimasin niitä toisiinsa limittäin, ilman mitään tukiverkkoa tai -kangasta. Se voi olla unissa, se voi olla lohdun ja voiman antaja. Ajattelin että kymmenen minuuttia jaksan tätä kannatella. Palttoista otetut taidevalokuvat ovat helsinkiläinen valokuvataiteilija Anni Hanénin käsialaa. Kun näyttely aikanaan purettiin, pukua jouduttiin riiputtamaan ja se repesi. Minulle hevosteokseni ovat unieni siltoja. Sen laitojen kaartuvat siivekkeet vievät ajatukset pois arjesta, tarinoiden ja myyttien maailmaan. – Ympäristö ja tunnelma tuntuvat vievän johonkin ikiaikaiseen, Tieaho kuvailee. Se kesti kaikkiaan puolisen tuntia ja minusta tuntui, että kohta maailma mustenee silmissä. Tieaho kertoo käyttävänsä joskus materiaaleja, jotka ovat hänelle merkityksellisiä, koska ne liittyvät tiettyyn paikkaan. Yksi hämmästyttävimmistä töistä on Marraskuu, kuivuneista haavanlehdistä tehty leveähelmainen iltapuku. Luonto hoitaa mieltä, sielua ja terveyttä – eihän sen parempaa kumppania ole.. Sen pitää olla myös aivan rentoutunut ja ”Hiidenhirvi”, 2017, teräs ja terva, 3 m x 2,6 m x 1,3 m. HAAVANLEHTIÄ. Jenni Tieahon palttoot ovat inspiroineet myös performanssitaiteilijoita. Oma lukunsa ovat eri luonnonmateriaaleista tehdyt takit eli palttoot, kuten Jenni Tieaho niitä kutsuu. ”Matkalla”, 2011, kuusi, paju ja rautalanka, 6 m x 0,6 m x 2,3 m. Erityisesti piehtaroiva hevonen on kiehtonut Tieahoa. Perhe on käynyt vuosikymmeniä eräällä nuotiopaikalla. Muun muassa höytyväpalttoita on ikuistettu taidevalokuviin, jotka on otettu Siuntiossa lähellä Sjundbyn linnaa. ”Tuuliajolla”, 2013, pajunvitsakset ja teräs, 3 m x 2 m x 2,4. PALTTOOT. Antiikki ja taide | 81 Suurin osa töiden materiaaleista on luonnosta, samoin valtaosa aiheista. Unihevosen matkassa voi kulkea pitkiä reittejä, joihin omat voimat eivät riitä. Sillä on ollut oma kytkentänsä aikaan ja paikkaan. Kuvissa on ajaton tunnelma: rauhallisena virtaava joki, sammaltuneita kiviä sekä kallioita ja nuori poika hieman uhmaakin katseessaan ja yllään höytyväpalttoo. Aurinko paistoi ja oli kuuma, ja esitys jatkui ja jatkui. Veneveistosten muotokieli on koskettavan kaunista
Aikaa tällainen työ vie vuoden verran. Miten tällainen pajuhevosveistos oikein syntyy. Itse kuvailen rungon työstämistä harjateräksellä piirtämiseksi. TERÄSTÄ JA PAJUA. Työhuoneessa seisoo terhakka musta varsa, Kuuhunkurkottaja, niin luonnollisen ”Hallava”, 2012, teräs ja koivuntuohi, 3 m x 1,6 x 0,7 m. Sävykkään koivuntuohen ompeleminen pieninä palasina hevosen kylkiin ja ilmaa halkoviin kavioihin on taas oma tekniikkansa. Sen jälkeen paju punoutuu luontevasti kiinni verkkoon. Harjateräs tavallaan piirtää ääriviivat, ja niistä pitää olla varma, koska korjaaminen myöhemmin on hyvin vaikeaa, Jenni Tieaho selvittää. Unihevosen matkassa voi kulkea pitkiä reittejä, joihin omat voimat eivät riitä.. Kuva: Anni Hanén Minulle hevosteokseni ovat unieni siltoja. – Hevosen runko rakentuu harjateräksistä, jotka hitsataan yhteen. Takamaa-kollektiivin kuvasarjasta: Poika ja saniainen. 82 | Antiikki ja taide sillä täytyy olla turvallinen olo – onhan hevonen piehtaroidessaan alttiina ulkopuolisille vaaroille. Ne olivat kesällä ihastuttamassa näyttelyvieraita Mäntän kuvataideviikoilla. Eläimen kolmiulotteiset muodot syntyvät teräsverkosta, jota voi olla usea kerros päällekkäin. Tällä tekniikalla on tehty muun muassa kaksi Lumivarsaa ja piehtaroiva Hallava. Tieahon ensimmäinen piehtaroiva hevosveistos on Valtion taidekokoelmissa, ja se on esillä Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan aulatiloissa Viikissä
Hän pesi villat kesällä, ja nyt ne odottavat muodon muutosta. Idea seuraavasta teoksestakin on jo syntynyt. Jenni Tieaho kertoo, kuinka hänestä tuntui Unennäkijä-veistoksen valmistuttua joskus siltä, että kaikki ”Lumivarsat”, 2009, teräs ja koivuntuohi, 1,5 m x 1,4 m. – Kuuhunkurkottaja on ollut esillä useammassakin näyttelyssä. Jenni Tieaho sai kesällä Laakspohjan kartanosta melkoisen määrää villaa, jota kartanolla ei ehditty käsitellä. Näyttelyvieraat saivat äänestää oman suosikkinsa, ja varsa sai yleisöäänestyksessä täpärästi eniten ääniä, Jenni Tieaho kertoo. – Kun kävin valokuvaaja Heikki Willamon Myyttinen matka -näyttelyssä, tiesin heti villoille aiheen: härkä! – runko teräksestä ja pinta villasta. Antiikki ja taide | 83 näköisenä, että sen odottaa kohta kirmaisevan tiehensä. Lähestyvä talvi antaa kuvanveistäjälle aikaa pysähtyä paikoilleen ja tehdä työtä aloillaan, kaikessa rauhassa. Työhuoneen seinustalla on suuri pärekori täynnä lampaanvillaa. Unennäkijä-veistoksen tarunomainen, ratsailla oleva hahmo on puolestaan pariinkin otteeseen tervehtinyt tulijoita Lohjan pääkirjaston aulassa. Kuvanveistäjä Jenni Tieaho villakorin äärellä. – Kirjaston korkean aulatilan punatiilinen seinä sointuu väriltään hienosti pajun värisävyjen kanssa, Jenni Tieaho kuvailee. Silloin kävijä tuntee siirtyneensä toiseen tilaan, merkitykseltään erilaiseen paikkaan. ?. Näin tila ja paikka personoituvat, ja mieleen jää juuri tämä paikka ja sen merkitys. Viime talvena se oli Sanomatalossa kuurosokeille järjestetyssä Koskettavin veistos -näyttelyssä, jossa kaikki työt olivat tunnusteltavia. – Niitä vilahtaa, klopottaa siellä metsässä, ja ne kaikki elävät samojen tarinoiden juurella. Ja luonto hoitaa mieltä, sielua ja terveyttä – eihän sen parempaa kumppania ole. Ja ehkä lisäksi härän pää, Jenni Tieaho hahmottelee. Kuva: Marjut Popelka hänen työnsä ovat kotoisin jostain myyttisestä metsästä. Kun kävijä tulee julkiseen tilaan, siellä pitäisi olla jokin voimahahmo. Tämä maisema ruokkii työskentelyäni täällä. Taide ja veistos toimivat erittäin hyvin juuri siinä roolissa, ja luonnonmateriaali toimii välittäjänä itse luontoon. Myös siinä on harjateräsrunko ja sen päällä verkko, johon taiteilija on ommellut kasvikuitunippuja. Koen että se myyttinen metsä on juuri tätä polveilevaa maisemaa ja näitä metsäisiä kallioita – ilveksen pesäkolokallioita ja karhunselkäkallioita. MYYTTINEN METSÄ
Tietysti muutama vuosi sitten edesmennyt Maija Plisetskaja oli suosikkini. – Seuraavaksi olen menossa katsomaan William Shakespearen tekstiin perustuvaa romanttista näytelmää Kesäyön unelma, jonka on ohjannut balettitanssija-koreaografi Jorma Elo. Se oli pieni huone, jossa oli isoisoisäni valmistama sivusta vedettävä talonpoikaissänky. E. Helenan roolin tanssivat Linda Haakana tai Abikail Seppard. Helena Huttunen ei ole saanut balettitanssijan patsaan leimoista selville, minkä tehtaan valmistama se on. Joka tapauksessa rakastan tätä pientä, siroa patsasta. . Tanssijan asu on korkeatasoista posliinityötä. – Huoneessa oli yksi ikkuna ja sillä ikkunalaudalla tanssi tämä pieni ballerina. – Epäilin Meisseniksi, kun siinä ikään kuin olisi kaksi miekkaa ristissä, mikä on Meissenin logo. BALETTIA OOPPERASSA. Rakkaat esineet 84 | Antiikki ja taide Tanssijan röyhelöhelma on hienoa pitsiä Viehättävä posliiniballerina Vanha posliinipatsas on matkustanut mummolan vinttikamarista Kuusamosta espoolaiseen moderniin kotiin. Täysin varma asiasta en ole. spoon Tapiolassa asuva Helena Huttunen, 69, kertoo ihastuneensa mummolassa vinttikamarissa ikkunalaudalla olleeseen pienen pieneen posliinipatsaaseen jo pikkutyttönä. Muistan aina haaveilleeni, että pääsisin balettitunneille ja minusta tulisi patsaan kaltainen siro ja kaunis tanssija. Helma on hyvin herkkä särkymään, joten se saa tanssia rauhassa lasivitriinissäni. Olen sen verran jäykkälihaksinen ollut aina, etten taipuisi kauniisiin käännöksiin, spagaatista puhumattakaan eikä hyppelynikään olisi ihan kevyimmästä päästä, Helena nauraa. – Kun kävin mummolassani PohjoisPohjanmaalla Kuusamossa, nukuin aina vinttikamarissa. Demetriuksen rooleissa ovat Tuukka Piitulainen tai Juntaro Coste. Vaikka Helenasta ei tullut balettitanssijaa, hän käy innokkaasti Suomen kansallisoopperassa katsomassa esityksiä. Olkipatjalla nukuin sikeästi ja aamulla heräsin harakoiden hyppelyyn katolla, Helena muistelee. – Ei minusta varmasti olisi tanssijaa tullut, vaikka olisin balettikouluun mennytkin. Helena ei päässyt tanssitunneille ja lukion jälkeen hänestä jatkoi Kauppakorkeaan ja valmistui ekonomiksi. – Ihailin Doris Lainetta ja Margaretha von Bahria. – Musiikki on saksalaisen romantiikan mestarin Felix Mendelssohnin säveltämää
Sen sijaan Böttger löysi posliinin, valkoisen kullan, ohjeen. Vuonna 1710 kaupunkiin avattiin yksi Euroopan ensimmäisistä posliinitehtaista. Meissenin hiippakunta perustettiin vuonna 968 ja Meissenista tuli siten piispankaupunki. Jo saman vuoden Leipzigin kevätmessuilla yleisö sai hämmästellä muutamaa hienoa tuotetta. Pahassa rahapulassa August otti palvelukseensa apteekkari Johann Friedrich Böttgerin, jonka väitettiin osaavan valmistaa kultaa. Meissenin posliinin nostivat 1700-luvulla taiteelliseen kukoistukseen Johann Gregorius Höroldt ja Johann Joachim Kaendler, eurooppalaisen posliinimaalauksen ja -muovailun aloittajat. Keksinnön valmistumista mahdollisesti vauhditti se, että kuningas pisti Böttgerin lukkojen taakse. Sen pinta-ala on 30,9 neliökilometriä ja asukastiheys 908 as./km 2 . Vuoden 2006 lopussa kaupungin asukasluku oli 28 057. Syynä tai ansiona tähän on kaoliiniesiintymä ja huikentelevasta elämäntyylistään tunnettu Saksin vaaliruhtinas ja Puolan kuningas August Väkevä (1670–1733). Kuninkaallinen posliinitehdas perustettiin 1710 Dresdeniin, tuotanto aloitettiin Meissenissa. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Viralliset kaupunginoikeudet sille myönnettiin vuonna 1205. TEKSTIT JA KUVAT: JAANA ISOSAARI KERRO AARTEESI TARINA Balettitanssijan puvun helma on taidokasta pitsiposliinia. . Tämä 176 senttiä pitkä ja 120 kiloa painanut mies oli ihastunut kiinalaiseen posliiniin. Keltaisen kullan valmistus ei kuitenkaan luonnistunut. Kaupungin tuomiokirkon rakennustyöt käynnistettiin vuonna 1250. MIKÄ MEISSEN. Se kuuluu Dresdenin hallintopiiriin ja toimii Meissenin piirikunnan keskuskaupunkina. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Avaa meille aarteittesi tarinat. 1400-luvulla Meisseniin rakennettiin Arnold von Westfalenin suunnittelema Albrechtsburgin linna. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Meissenin alue alkoi kehittyä ja kasvaa kuningas Henrik I Linnustajan perustettua vuonna 929 alueelle Misnian linnan. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Meissen (saksalainen kirjoitusasu Meißen) on kaupunki Saksin osavaltiossa, itäisessä Saksassa. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Meissenin posliinin logo on yksi vanhimpia edelleen käytössä olevia tuotemerkkejä. Tehdas on edelleen toiminnassa, ja posliinista on muodostunut kaupungin tunnetuin symboli. Ristissä olevat miekat takaavat sen, että joka ikinen kannu, purnukka, lautanen, patsas, on käsin tehty. Miksi eurooppalainen posliini syntyi juuri Meissenissä. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: athene@kolumbus.fi Antiikki ja taide | 85 Helena Huttunen ei ole varma, onko patsas Meissenin valmistama..
86 | Antiikki ja taide Pensselit, kynät ja tussit ovat järjestyksessä työpöydällä muumimukeissa.
Täällä Karjalohjan kauniin luonnon ja tornihuvilan puutarhan rauhassa ovat syntyneet kuvat lähes kaikkiin kansan rakastamiin muumiastioihin. Töiden edistymistä vartioi muhkean kokoinen Muumipeikko. Kasteessa saatu nimi saattoi olla enne, mutta Tove Slotten mukaan vain hauska sattuma. 1990-luvulla alkaneelle muumibuumille ei näy loppua. Pensselit, kynät, ja tussit ovat järjestyksessä työpöydällä – tietenkin muumimukeissa. Kirjailija Tove Jansson hyväksyi ne vielä itse. Kotonaan Tove Slotte tekee usein kattauksen sekoittamalla erilaisia muumiastioita keskenään. Kahden Toven muumit Aloittaessaan muumimukien kuvittamisen Tove Slotte ei olisi voinut kuvitellakaan tekevänsä sitä päätyökseen vielä lähes 30 vuoden kuluttua. Lukuisten mukien joukossa on kuitenkin muutamia erityisiä lempilapsia, kuten Muumipeikko unelmoi, Seikkailumuutto ja Hattivatti muki. Harvinaiset muumimukit ovat sijoituskohteita. TEKSTI JA KUVAT: TARJA LEHTOLA P ienen hiekkatien päässä metsän keskellä aukeaa näkymä kuin satukirjan lehdiltä. Syyskuun alussa julkistetusta astiastosta, jonka nimenä on ”Alkuperää kunnioittaen” Slotte pitää erityisen paljon siksi, että siinä on saatu säilytettyä alkuperäisen Tove Janssonin kuvien tunnelma. – Uudessa mukissa on rauhallinen tunnelma ja kaunis väritys, toteaa Slotte työhuoneessaan, jossa on esillä osa mukeista, joko valmiina tuotteina tai suunnitelmina. Harvinaisimmat muumimukit ovatkin nykyään loistavia sijoituskohteita. Vuonna 1989 Tove Slotte oli Arabian keramiikkatehtaan nuorin suunnittelija, kun tuotepäällikkö Christel Vaenerberg sai idean muumiastiastosta. NIMI HAUSKA SATTUMA. Hän sai sommitella kokoelman mukit ja lautaset. Tove oli kasvanut ruotsinkielisessä perheessä ja rakasti muumikirjoja. – Äitini valitsi minulle tämän nimen, ja vaikka hän oli tutustunut Tove Janssonin muumikirjoihin, niin en ole kuitenkaan Muumiastioiden kanssa viime vuosikymmenet tiiviisti eläneen Tove Slotten lähipiirissä juhlakahvitkin katetaan muumihengessä. Luonto on muumifilosofiassakin tärkeässä osassa. Slotten lempimuki on se mikä kulloinkin on nähnyt päivänvalon. Tove Slotten ja hänen puolisonsa Markku Toikkasen koti on lasitorneineen kuin suoraan Muumilaakson tarinoista. Mukissa koko muumiperhe istuu majakassa kynttilänvalossa ja valo heijastaa varjoja seinille. Antiikki ja taide | 87
Se on vain hauska yhteensattuma, koska nimi ei ole myöskään kovin yleinen. Kirjan nimi oli enteellinen sillä kävi niin, että 1990-luvulla alkoi muumibuumi, jolle ei näy loppua. saanut nimeäni Tove Janssonin mukaan. ”Kuinkas sitten kävikään” on ensimmäinen suomennettu Tove Janssonin luoma muumikirja. Tove Slotte on kuvittanut vuosien mittaan mukin toisensa jälkeen ja suosituimmista niistä on tullut jopa loistavia sijoituskohteita.. Japanissa katsoin parhaaksi sanoa tulkille, voiko hän varmistaa, että kaikki ne fanit eivät luule minun olevan itse Tove Jansson, kun he olivat paikallaolostani niin innoissaan. 88 | Antiikki ja taide Tove Slotten suunnittelemat uusimmat muumifiguurit tulivat markkinoille vuosina 2010 ja 2011
SUURI ILMIÖ. Tove Janssonilla oli ainutlaatuinen kyky nähdä aina asioiden positiivinen puoli. Muumien ansiosta olen saanut niin paljon, ja nautin työstäni. Muumimukeista on tullut suosittu keräilykohde. ANTIIKKIMATKA TUKHOLMAAN 295 € Joka vuotinen suosittu antiikkimatka Tukholman Älvsjön antiikkimessuille Viking Linen m/s Gabriellan kyydissä. JAPANILAISTA HUUMAA. KERÄILYKOHDE. OPASTETTU MALTA 885€ 4.-25.11. Muumimukin koko on aina kolme desilitraa, joten se on juuri sopiva kahvin tai teen juomiseen. Jotain muutoksia toki Slotte on saattanut kuviin tehdä lähinnä sen takia, että ne saadaan paremmin sopimaan astioihin. Juuri tämä Kaj Franckin muotoilema Teemamuki on myös hyvin käytännöllinen, joten sitä käytetään mielellään ja annetaan myös mielellään lahjaksi toiselle. Tämä on Janssonin ja Muumien elämänfilosofiaa. Hänen mielestään niin ylämäet kuin alamäetkin kuuluvat elämään ja tekevät siitä elämisen arvoisen. Olin siellä melkein viikon ja koin ja näin sellaista, jota harva pääsee kokemaan. Aloittaessaan työn sitten Slotte ei voinut kuvitella miten pitkäksi aikaa muumit hänet työllistäisivät. Tällä hetkellä erilaisia muumimukeja on julkaistu 83 kappaletta ja ne ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Tove Slotten suunnittelemia. Muumien piirtämisestä tuli Tove Slottelle elämäntyö. Asiantuntijaluennoitsijoina Roger Peltonen sekä Jenny Siren. JOULUOSTOSMATKA LYYPEKKIIN 780 € Muista myös pitkät räätälöidyt matkamme Etelä-Portugaliin! Matkahaukka Kirkkonummi (HTE-Tours Oy) (09) 296 5000 / info@matkahaukka.com http://kirkkonummi.matkahaukka.com Slotten kokoelmissa on mukeja, jotka eivät ole päätyneet tuotantoon asti. – Lapsena pidin vihaisesta, viehättävästä Pikku Myystä. Kuvani ovat eräänlainen tulkinta Tove Janssonin muumeista, joten siksi en ajattele, että oma osuuteni tässä olisi mitenkään korostettu, Tove Slotte toteaa. Slotte arvelee, että mukia käytetään eniten kahvimukina ja suomalaiset ovat tunnetusti todella paljon kahvia juova kansa. Slotten omat suosikkihahmot ovat vaihdelleet vuosien varrella. Alkuperäinen ammatti keraamikkona on joutunut sivummalle. Esimerkiksi Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden muumimuki kantaakin nimenään Toven Juhla. Joka kuudennessa mukissa on sisäpuolella yksityiskohta, silmälasit, niinpä niitä vietiin kaupoissa lähes toisten asiakkaiden käsistä. Toven juhlavuosimuki sai keräilijät lähes hysterian valtaan. Elämä on ihanaa juuri sellaisenaan ja jokaisen tulisi ottaa siitä kaikki ilo irti. – Mukien huima suosio onkin aika paljon varmaan keräilijöiden ansiosta. Muumimukeilla on myös ollut tapana juhlistaa erilaisia merkkipäiviä. – Ei se ole välttämättä huono ratkaisu, vaikka välillä kaipaan savityöskentelyä. Näin ollen muumituotteet eivät ole vain tavaroita tai astioita, vaan myös positiivista elämän asennetta. Antiikki ja taide | 89 MATKAHAUKASTA MAAILMALLE 16.-18.2. Jokainen kokemus tuo jotain hyvää tullessaan. Hän piirtää yleensä taustat ja tekee värityksen, koska alkuperäiset piirrokset ovat mustavalkoisia – Aloittaessani muumimukien parissa olin hyvin varovainen kuinka paljon voisin muuttaa Tove Janssonin originaalipiirroksia ja muokata niitä astioihin sopiviksi, Slotte muistelee. Himoituimmista malleista on maksettu jopa useita tuhansia euroja. Nuorena aikuisena pidin boheemista Nuuskamuikkusesta. ALL INCLUSIVE LOMA ALANYASSA 1140 € 7.-9.12. Tove Slotte on tutustunut intohimoisiin keräilijöihin vuosien mittaan. . Muuta Matkahaukan tarjontaa: 17.-24.10. meista vuosikymmenten mittaan syntyisi, hämmästyttää edelleen. – Mukien suuri suosio tuntuu edelleen hauskalta ja hieman yllättävältä. Se, miten suuri ilmiö muu. Olin esimerkiksi kutsuttu Japaniin Muumi-mukinäyttelyn avajaisten yhteydessä Tokiossa. Kaikki muumien ansiosta. Normaalisti muumimukeja julkaistaan yhdestä kahteen kappaletta vuodessa sekä lisäksi teemamukit kesäisin ja talvisin. Kun itse perustin perheen ja muutin maaseudulle, tunsin yhteyttä Muumimammaan keittäessäni omenasoseita ja mustaviinimarjamehuja. Alussa mukeja on ehkä ostettu erilaisia perheen kaikille jäsenille, niinpä niistä on muodostunut pieni kokoelma, jolloin on ehkä tuntunut mielekkäältä hankkia lisää, ja kohta huomaakin olevansa mukikeräilijä. Vaikka Tove Slotte suunnitteleekin muumimukit, alkuperäisesti kuvat ovat lähtöisin Tove ja Lars Janssonin pensseleistä
Se miksi nimenomaan japanilaiset ovat muumeista niin huumaantuneita saattaa selittyä sillä, että Japanissa on vahva ns. . TOVE JANSSON (1914 – 2001) ?. Japanilaisten keskuudessa muumit ovat nousseet ilmiöksi, jonka perässä saavutaan Suomeen jopa viettämään häitä – missäpä muualla, kuin Muumimaailman Muumitalossa. Saimme valkoiset hanskat käteen ja muumisaksilla leikkasimme yhtaikaa nauhan poikki viidestä kohdasta. Sen jälkeen seurasi puheita. Keräilijöiden joukossa oli myös nuoria miehiä, mikä ei varmaan ole niin tavallista täällä Suomessa. Siellä hän oli oivaltanut miksi Nuuskamuikkusen vaatetus on vihreänsävyinen. 90 | Antiikki ja taide Muumimukien kuvittaja Tove Slotte elää Karjalohjalla luonnon keskellä. Eräs nuorimies saapui yhteen tilaisuuteen pukeutuneena Nuuskamuikkuseksi, reppu selässään. Muumit ovat osa tätä kulttuuria. – Monet innokkaat fanit aivan tärisivät, kun tulivat kättelemään, pyytämään yhteisvalokuvaa tai nimikirjoitusta. Suomen kaikkien aikojen käännetyin kirjailija; hänen teoksiaan voi lukea lähes 50 kielellä Japanissa Tove Janssonin syntymäpäivä on virallinen muumipäivä.. Nämä arvot näkyvät myös muumien maailmassa, josta puuttuu kaikki väkivaltaisuus ja nopea tempo, ja siksi muumien elämäntavat ja -filosofia varmaan vetoaa japanilaisiin, Slotte selvittää. Japanilaisilla on paljon samankaltaisia arvoja kuin suomalaisilla, joihin liittyy toistensa kunnioittaminen, tietty esteettisyys, perheen tärkeys, luonnonläheisyys tai sen ihaileminen. Heiltä ja tapahtuman järjestäjiltä tuli niin paljon lahjoja, että Slotte joutui hankkimaan uuden matkalaukun saadakseen ne kotimaahan. Näyttelyn avaaminen Japanissa oli oma lukunsa juhlavuudessaan. Anime-kulttuuri, jolla on myös pitkät perinteet. He, jotka Japanissa ovat muumifaneja, ovat sitä sitten todella. Isä kuvanveistäjä Viktor Jansson, äiti piirtäjä Signe Hammarsten – Jansson – yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä taiteilijoista ?. – Näyttelytilan sisääntulon eteen oli ripustettu nauha ruusuineen, jota oli leikkaamassa useampi henkilö itseni lisäksi, sekä Muumipeikko ja Pikku Myy. Japanissa on menty muumi-innostuksessa niin pitkälle, että Tove Janssonin syntymäpäivää 9.elokuuta, vietetään koko maassa virallisena muumipäivänä. Japanilaisten mukikeräilijöiden innostus on hyvin näkyvää. He saattavat pukeutua esikuviensa mukaisesti ja vähintään kerätä kaikenlaista tavaraa, jotka liittyvät näihin. Hän oli aivan tosissaan asunsa kanssa ja kertoi, että oli käynyt Suomessa ja oli vaeltanut Nuuksion metsässä. – Monilla japanilaisilla on suosikkihahmoja
Keräily-messut Mega Outletin yhteydessä. Antiikki ja taide | 91 Tapahtumat 2017 91 | Antiikki ja taide LOKAKUU n 7.-8.10. Bank Antiques, Tapahtumatalo Bank, Helsinki n 4-5-11. Antiikki ja Keräily, Joensuu n 30.9.-1.10. Retro & Vintage Design Expo, Helsinki n 14.10. Tunnetko Karhulan lasin. Valtakunnalliset pienoisrautatiepäivät, Tampere JOULUKUU n 2.-3.12. Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, Lahti MARRASKUU n 4.-5.11. tunnistusta ja myyntiä. Pohjalaistalon sadat vuodet –seminaari, Seinäjoki n 18-19.11. Antiikki-Keräily-Taidemessut, Maikkulan kartano, Oulu n 14.-15.10. Lasitapahtuma, mm. Antiikki, keräily, sisutus, harraste, Kajaani n 10.11. Suomen Lasimuseon ystävät ry ja Merikeskus Vellamo, Kotka n 21-22.10. Antiikki ja keräily, Seinäjoki n 28.-29.10. TähtiAreena, Tampere