KERÄILY . ENTISÖINTI . KÄDENTAIDOT . ARJEN HISTORIA 5/2018 • 8,90 € VANHAT PANNUT, VUOAT JA KATTILAT Kupari oli vaurauden merkki BIRGER KAIPIAINEN Keramiikan ruhtinas ESTERI TOMULA Arabian leikkisä suunnittelija BATIIKKI lumoaa EDULLINEN KERÄILYKOHDE Julisteet herättävät tunteita UUSI SARJA Tyylisuunnat: Gotiikka Nukkekoti on pienoistaidetta KUVITTAJA MATTI KOTA Sielussa asuu satu
– 4.11.2018 11 – 17 W W W.HELSINK IA NTIQUES.FI PIKKU SATAM AK ATU 5 LILLA HAMNGATAN 5 SISÄÄNPÄÄSY | INTRÄDE 12,00 € ANTIIKKIMESSUT HELSINGISSÄ ANTIQUES HELSINKI. WANHA SATAMA 3
56 Värillinen lasi on nyt keräilijöiden suosiossa. Arkkitehti Matti Jaatisen suunnittelema Kannelmäen kirkko, kuuluu Museoviraston arvokkaaksi luokiteltaviin kohteisiin. 68. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ................................................................................................5 Matti Kota on kuvittanut 20 satukirjaa ..................................................6 Uutisia ......................................................................................................12 1800-luku oli kuparin kulta-aikaa .........................................................14 Julisteet herättävät tunteita ..................................................................18 Lasitaiteilija Marja Hepo-aho avaa ukrainalaisia tunteita ..................22 Museo täynnä merten tarinoita ...........................................................24 Antti-Into Virtanen on ihan tavallinen taidemaalari ..........................28 Maria Malmströmin käsissä syntyy miniatyyritaidetta .....................32 Arabian koristemaalari Esteri Tomula inspiroitui kasveista ...............36 Tanskan kuningaskunnan valtakunnan omenat .................................39 Batiikkitaide lumoaa ..............................................................................40 Välähdyksiä vuosikymmeniltä Päivölän nostalgiset postikortit ........44 Nokkakiven huvipuistossa saa pelata ilmaiseksi vanhoilla pelikoneilla ...48 Uutisia .....................................................................................................51 Kari ja Samuli Alosen yhteistyöstä syntyy uniikkia synergiaa ..........52 Nyt kerätään värillistä lasia ...................................................................56 Kannelmäen 50-vuotias kirkko elää vuodenaikojen mukaan ...........58 Akvarelli on taiteena yhtä vanha kuin ihmiskunta ............................62 Vuosisatojen tyylisuunnat: Jumalainen gotiikka .................................64 Birger Kaipiainen oli keramiikan ruhtinas ...........................................68 Antiikkipäivillä vintagea ja designea rintarinnan ...............................72 Tilauskortti ...............................................................................................75 Hopea kruunaa kattauksen ...................................................................76 Rakkaat esineet: Kupittaan saven ruukku ...........................................80 Tapahtumat .............................................................................................82 Uutisia ......................................................................................................83 Sisältö 52 Kari ja Samuli Alosen yhteistyöstä syntyy uniikkia synergiaa. 50-vuotiaan kirkon alttaritaulu elää vuodenaikojen mukaan. Isän ja pojan käsissä taipuvat kivi, teräs ja pronssi. Paratiisi-sarjasta tuli suomalaiskotien kestolemmikki. 58 Värikylläinen, satumainen professori Birger Kaipiainen oli keramiikan ruhtinas
040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 0400 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh
Se on arvokasta ja antaa meille elämän sisältöä. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 37 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 42 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi. Se tuo henkistä tyydytystä arkeemme. Tällaiset museot antavat meille tietoa menneiden sukupolvien elämästä ja sen olosuhteista. Nykypäivänä tuo vietti on entisestään vahvistunut. Myös leikkikalut ja pienet tavarat ovat olleet keräilyn kohteena. 5/2018 M Keräily on perusominaisuus Kannen kuva: Katja Hagelstam Vuonna 2018 ilmestyy 6 numeroa. Menneisyyden tallentaminen ei kohdistu suinkaan yksin esineistöön ja muuhun omaisuuteen, vaan paljon myös henkisiin arvoihin. Se on ihmisen yksi perustarpeiden tyydyttämiseen liittyä aihealue. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Mediapalvelu SP Oy/Jaana Isosaari antiikki.eko@gmail.com Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Me kokoamme erilaisia tavaroita koteihimme sisustuselementeiksi, joillakin on jopa erillisiä varastoja kokoelmilleen. Emme elä mielissämme ainoastaan tätä päivää emmekä panosta yksin huomiseen, vaan menneisyys on meille yhä tärkeämpää. Jokainen meistä arvostaa historiaa ja haluamme jättää talteen niin henkistä kuin aiheellistakin jäämistöämme. Sitä kutsutaan kulttuuriksi. 0400 753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Keräily alkaa jo lapsena. Monet meistä ovat keränneet tulitikkurasioiden etikettejä ja postimerkkejä. Antiikki ja taide | 5 enneisyyden arvostaminen on ihmisen yksi perusominaisuus. Kun se kohdistuu aineelliseen tavaraan, puhutaan keräilystä ja sen harrastamisesta. 09-413 97 300 Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Moni museo on saanut alkunsa keräilykohteesta. Se viestii meidän laajentuneesta arjen tarpeista. Niitä löytyy Suomesta lukuisia esimerkkinä Orimattilan pullomuseo ja Kalannissa sijaitseva Talonpoikaiskoti. Mitä me haluamme säilyttää itsellämme ja jälkipolvillemme, on meidän oman halumme ja tahtomme varassa. Se korostaa myös elämämme filosofista ohjetta: Jätä huominen tuleville polville parempana kuin, mitä olet itse saanut. Keräily saa kansalaisten keskuudessa yhä suuremman jalansijan
– Olin Ateneumissa vuoden sisustusarkkitehtilinjallakin ja illat opiskelin keramiikkaa. Ei ollut mitään rajoituksia, joten voi vain kuvitella, että tungos oli melkoinen. Päätin tehdä samoin. Siihen aikaan saattoi ottaa tunteja mielensä mukaan. KENKÄSUUNNITTELIJAKSI. Ja kun tehdas sitten lopetti toimintansa, oli aika siirtyä vapaaksi taiteilijaksi. – Mutta niin vain kävi, että lopulta suunnittelin viisi vuotta kenkätehtaassa naisten kenkiä. Tämä kuitenkin totesi minulle, että tuskin tulisin toimeen kenkätehtaan omistajan vuorineuvos Emil Aaltosen kanssa, joka tunnettiin vaikeana luonteena. En ole kuitenkaan elämäni aikana lavastanut ainoatakaan teatterissa esitettyä Matti Kota maalaa puutarhaa, kuvakooste, 1993. Niinpä siirryin toiseksi viisivuotisrupeamaksi mainososastolle, jossa opin paljon uusia asioita. Ennen pitkää kuitenkin huomasin, ettei se ollut minun juttuni. Näin hän ainakin varmistaisi sisäänpääsynsä oppilaitokseen. Täytyy olla aikamoinen jyrä saadakseen ideat läpi tuotannossa. Kuva: Matti Kota näytelmää. Tosin Aino-Inkeri Notkolalle teimme vaimoni Liisan kanssa lavastuksen Luther-opistossa, jota aikoinaan kävimme, Kota muistelee. Pääsin sisään ja valmistuin lavastajaksi. Ranskaa ja muodin historiaa luin muotipuolella. Siellä minusta myös tuli piirtäjä, hän sanoo. Puutarha ja sen värimaailma toistuvat usein hänen töissään. – Kun pyrin Ateneumiin, sinne sai hakea kuka tahansa. 6 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO Matti Kodan tunnetuimpia teoksia ovat lastenkirjojen kuvitukset. – Tällä C-kurssilla opiskeltiin lavastusta. Päätöstilaisuudessa Kota sai keramiikkaa opettaneelta Kyllikki Salmenhaaralta stipendin. Olin mukana muotikuvauksissa ja taitoin yrityksen asiakaslehteä. Kysymyksessä ei suinkaan ollut hyppy tuntemattomaan, olihan Kota aikaisemmin jo pitänyt muutaman näyttelyn.. – Olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen neljän vuoden aikana Ateneumista saamaani opetukseen. Ateneumin ilmoitustaululle oli jossakin vaiheessa tullut ilmoitus, jossa Tampereella sijaitseva Aaltosen Kenkätehdas Oy kertoi etsivänsä kenkäsuunnittelijaa. Ilmoitustaululla olevia kursseja selatessani selkäni takana joku totesi hakevansa C-kurssille, jonne pyrkijöitä tuntui olevan tavallista vähemmän. Matti Kota on kuvittanut 20 lastenkirjaa Sielussa asuu satu V iipurissa kansakoulunopettajaperheeseen syntynyt taiteilija Matti Kota valmistui vuonna 1965 Taideteollisesta korkeakoulusta alun perin lavastajaksi. – Halukkaita kehotettiin ottamaan yhteys koulumme rehtoriin Markus Visantiin
– Siinä kävi niin, että ystäväni Titvi, joka asui täällä Tampereella, kertoi hänellä olevan runoja, joita oli luettu radiossa. Uransa aikana Kota on kuvittanut muun muassa Kaarina Helakisan, Elina Karjalaisen, Ulla-Maija Aaltosen ja Marja-Leena Mikkolan teoksia. Tein lähinnä guassimaalauksia. Kota on myös opettanut 12 vuotta kirjagrafiikkaa Lahden muotoiluinstituutissa. – Titvi oli luvannut kysyä asiaa minulta, siihen aikaan täysin tuntemattomalta kuvittajalta. Menin Titvin kanssa kustantamoon esittäytymään ja näyttämään kuvaa, jossa pupujussi esiintyi lumpeenlehtien kanssa. – Mukana oli myös joitakin akvarelleja ja öljyväritöitä. – Se oli todella mielenkiintoista. Antiikki ja taide | 7 – Näyttelyistä työt olivat menneet kaupaksi ja olin saanut hyviä arvosteluja. Osa heistä on sittemmin tullut kuuluisiksi ulkomaillakin, hän sanoo. Sinä aikana instituutista valmistui myös runsaasti huippukuvittajia. Radiotoimittaja Tytti Paavolainen oli sittemmin suositellut niitä WSOY:lle, josta oli todettu runojen olevan julkaistavissa, mutta niihin tarvittiin kuvitus. Lastenkirjojen kuvittaja Kodasta tuli vuonna 1981, jolloin ensimmäinen kuvitus ilmestyi Titvi Ikäheimon kirjassa ”Hiiren häät”. Mitä hyvältä kuvittajalta vaaditaan. Kurjet puutarhan yllä, guassi, 2018. OPETTAJAKSI. Tämä siihen aikaan erikoinen guassimaalaus kiinnosti kustantajaa, ja niin pääsimme eteenpäin. Hänen kuvituksiaan on ollut 20 lastenkirjassa, joista viimeisimmässä, ”Puutarhan kätköissä” -teoksessa (1999), on myös hänen oma tekstinsä. Seuraavana vuonna Kota sai kuvituksestaan Rudolf Koivu -palkinnon sekä Leipzigin kirjamessuilla hopeamitalin. Kuva: Matti Kota Valmis teksti antaa kirjankuvittajalle raamit, joissa on pysyttävä.. KUVITTAJAKSI
– Se ei ollut tyypillinen sarjakuva, vaan sarja pieniä kuvia, hän sanoo. Ja Kaarina Helakisan kirjoissa hänen lapsiaan. 8 | Antiikki ja taide Olen käyttänyt kuvituksissani aika paljon omia lapsiani. Kuvassa Piipan puoliso Seppo Nieminen istui nojatuolissa ja taustalla seinällä sattuivat olemaan Nikolai II:n ja hänen vaimonsa muotokuvat. Oli se tiukkaa politiikkaa! Kirjankuvitusten ohella Kota myös piirsi vuonna 1983 Elina Karjalaisen riimien mukaan kissa Totti Toropaisen seikkailuja Kotiliesi-lehteen. Kuva: Matti Kota Viatonten valssi Kari Rydmannin levynkansi 1981. Tässä mielessä oman tekstin kuvittaminen on huomattavasti helpompaa, kun voi itse määrätä, mitä tulee tekemään. – Vain kerran olen nähnyt Marja-Leena Mikkolan. Mutta kun sitten tapasimme Otavalla kuvituksen ollessa valmis, hän totesi, ettei hänen sukunsa hyväksyisi kuvaa, jossa esiintyy Venäjän keisari Nikolai II. Elämä tulisi olla kaikin puolin hallinnassa. Hänen täytyy myös elää suhteellisen tasaista elämää, jotta pystyy työskentelemään pitkäjännitteisesti. Kun aikoinaan soitin hänelle kysyäkseni, mitä hän toivoisi kirjansa kuvitukselta, hän ei halunnut puuttua asiaan, Seppelpäinen poika, guassi 1980. Kuva: Matti Kota vaan antoi minulle vapaat kädet. LAHJAKASTA SUKUA. Mutta kuvittajalla täytyy olla voimaa keskittyä työhönsä. – Valmis teksti antaa kirjankuvittajalle raamit, joissa on pysyttävä. – Kuva-aiheen olin saanut Suomenlinnan nukkemuseosta, jonka hyvä ystäväni Piippa Tandefelt omisti. Marja-Leena Mikkolan kirjassa ”Malinka Kuuntytär” puolestaan esiintyy kissoja. Kuva: Matti Kota. Kuvittaja on tavallaan tekstin vanki. Sen sijaan vaikkapa taidemaalarille tai kuvanveistäjälle levoton elämä voi olla jopa eduksi. Keisarin vaimo sai jäädä, mutta ”äijä” oli poistettava! No, maalasin keisarin naaman tilalle toisen ja asia oli selvä. Hän vaati tämän poistamista. – Olen käyttänyt kuvituksissani aika paljon omia lapsiani. Taiteilijan isä Väinö haki aikoinaan Taideakatemiaan ja pääsi Laura, taiteilijan tytär, guassi, 1977. – Hyvän kuvittajan täytyy ennen kaikkea olla persoonallinen erottuakseen joukosta
Kuva: Matti Kota. Kuva: Matti Kota Kevät (Fauni-sarja), guassi, 1980. Kuva: Matti Kota Laura, guassi, 2017. Kuva: Matti Kota Ahmoon koski, guassi, 1987. Antiikki ja taide | 9 Ahmoon Kodan puutarha guassi 1987
Kirja jäi sittemmin viimeiseksi lastenkirjakuvituksekseni. – Kirjassa kuvaan kesämökkimme sadunomaisuutta. – Tämän jatko-osan tekeminen oli varsin mielenkiintoista. – Viimeisin, puutarhasta kertova kirjani, kuvaa hienoisesti poikamme Joonaksen elämää lapsena ja hänen kaniaan, jonka veimme aina kesäisin mukanamme maalle. Sen sijaan hänen veljensä Otto Kosonen valmistui sieltä taidemaalariksi. 10 | Antiikki ja taide Hermione-kissa, guassi, 2011. Ahmoo on nykyään Vihtiin rajoittuva Karkkilan kaupunginosa. – Kirjan tekeminen lähti liikkeelle, kun WSOY:ltä tiedusteltiin, olisiko minulla jokin kirjaidea. – Lastenkirjojen jälkeen olen julkaissut muun muassa Ahmoon kylän historian kivikaudesta lähtien. Kirjassa kerron heidän elämästään. Nyt on tulossa toinen osa, joka ei käsittele historiaa, vaan nykypäivää. Olen itse myös taittanut teoksen, joka ilmestyy ensi vuonna, Matti Kota kertoo. Se myös kertoo pikkupojan ja kanin välisestä ystävyydestä. Kuva: Matti Kota sisään, muttei kuitenkaan aloittanut opintoja. Kerroin tehneeni oman tekstin puutarhastamme. . Liisa-vaimo on tekstiilitaiteilija. Kuva: Matti Kota Sammakko, guassi, 2012. Joonaksella oli siellä keinuhevonen. – Viimeisin, puutarhasta kertova kirjani, kuvaa hienoisesti poikamme Joonaksen elämää lapsena ja hänen kaniaan, jonka veimme aina kesäisin mukanamme maalle.. Kuva: Matti Kota ”Kotitalo” guassi 2000. Ajoin polkupyörällä halki Ahmoon haastatellen tapaamiani ihmisiä. Kirjassa leikitään paljon. Kuva: Matti Kota Siili vierailee puutarhassa guassi 2017. Kylä on ollut minulle läheinen, saihan isäni heti sodan jälkeen opettajan viran Ahmoosta, jossa olen myös käynyt kansakoulun. Tähän kustantaja totesi lasten puutarhakirjan olevan tervetullut. Myös Matti ja Liisa Kodan lapset ovat taiteellisesti lahjakkaita, Joonas on taidemaalari, Laura ja Tuomasovat graafikoita. – Karkkilan kotiseutuyhdistys on kustantanut kylän historiasta kertovan kirjani vuonna 2008
Lisätietoja näkyvyydestä antiikkiliikkeiden ilmoitusliitteessä: sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. Kivijalkakauppa on avattu Helsingin Kruununhakaan verkkokaupan rinnalle. Antiikki ja taide | 11 www.minimaailma.. Tervetuloa! Uniikki nukkekoti Munkkiniemi on klassisen kaunis, täysin valkoinen arvotalo, jossa on upea tunnelma ja korkeat huoneet. ANTIIKKILIIKKEET ILMOITUS ANTIIKKILIIKKEET ESITTÄYTYVÄT Antiikista kiinnostuneille kuluttajille löytyy Suomesta runsaasti erilaisia ostopaikkoja, tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 Suomessa toimi 116 antiikkiliikettä. Antiikki ja taide -lehden uudessa pieniä antiikkiliikkeitä esittelevässä ilmoitusliitteessä pääsevät esiin niin perinteiset kivijalkakaupat, kuin verkossa ja tapahtumissa antiikkia ja taidetta myyvät alan pienyritykset. Suoritamme myös taulujen sekä kehysten puhdistukset ja restauroinnit sekä vakuutusarvionnit. Suomen Minimaailman valikoimasta kaikki tarvikkeet ja materiaalit nukkekodin rakentamiseen, sisustamiseen ja somistamiseen. Ostamme ja otamme myyntiin laadukasta wanhaa taidetta sekä kokonaiset irtaimistot. Perinteisiä kivijalkakauppoja löytyy edelleen, erityisesti Etelä-Suomesta, mutta entistä suurempi osa antiikkikaupasta käydään nykypäivänä verkossa, erilaisilla alan messuilla ja myyntitapahtumissa. TAPIO WIRKKALA DESIGN 1956–1985 BRUMMER & BRUMMER OY www.brummerhome.com. Liisankatu 15, 00170 Helsinki Nukkekodin laatukalusteita, posliinia, mattoja ja kristallikruunuja mittakaavassa 1:12 keräilijöille ja alan harrastajille. 0500 533 587 www.gema.fi Brummer & Brummer Oy on vuonna 2008 perustettu Rosentahl-posliiniin ja -lasiin erikoistunut perheyritys. Myymme Tapio Wirkkalan Rosenthalille suunnittelemia posliinija lasiesineitä, joiden valmistus on jo loppunut. Yli kolmenkymmenen vuoden toiminta ja kontaktit taidekaupan alalla luovat puitteet asikkaidemme ammattitaitoiseen palveluun niin ostokuin myyntitoimeksiannoissa. 040 753 8555 Myymme ja välitämme kotimaista ja ulkomaista taidetta Turussa. Gema Antik Puutarhakatu 9, TURKU Avoinna ti & to 10-17 puh
Isän kanssa tehdyt metsästysretket innoittivat piirustusharrastuksen pariin. Monto loi merkittävän uran myös kuvataideopettajana ja taidekasvattajana Iisalmessa. Magnus ja Ferdinand olivat myös aikansa merkittävimpiä maisemamaalareita maassamme. Lintumaalauksissa on kuvattu näyttäviä petolintuja, hohtavahöyhenisiä vesilintuja ja tuttuja pikkulintuja, mutta niiden rinnalla on esillä myös Suomessa harvinaisempia lintulajeja. VELJEKSET VON WRIGHT –NÄYTTELY TIKANKODIN TAIDEKODISSA VAASASSA 3.2.2019 SAAKKA.. OSMO MONTON NÄYTTELY TAIDEKESKUS EMILISSÄ LAPINLAHDELLA 21.12.2018 SAAKKA Rakastetut von Wrightin veljekset Ferdinand von Wright Ensi Yllätys. Taiteilijan jo 1970-luvulta alkaen käsittelemät teemat ihmisen ja koneen suhteesta, luonnosta ja ympäristöstä sekä yksilöstä väkivallan ja sodan keskellä ovat entistä ajankohtaisempia. Ferdinand von Wright Huuhakaja iskee jäniksen TIKANOJAN TAIDEKODISSA Vaasassa on esillä Ateneumin taidemuseon tuottama Veljekset von Wright –näyttely, joka tuo esiin veljesten tuotannon monipuolisuuden. Lintumaalausten lisäksi esillä on muun muassa maisemamaalauksia, kaupunkikuvia, tieteellisiä kuvituksia, asetelmia ja muotokuvia. Näyttelyssä voi nähdä lähes 90 teosta. Veljesten taiteelle on ominaista kuvauksen yksityiskohtainen tieteellinen tarkkuus, mutta samalla siitä välittyy erityinen rakkaus luontoa kohtaan. Veljeksistä keskimmäinen, Ruotsissa uransa tehnyt Wilhelm keskittyi lähinnä tieteelliseen kuvittamiseen. Lisäksi näyttelyyn on koottu valikoima Wilhelmin tieteellisiä kuvituksia kaloista ja linnuista. Juuriltaan kymiläinen Monto (s. Savolaiset taiteilijaveljekset Magnus (18051868), Wilhelm (1810-1887) ja Ferdinand (1822-1906) von Wright tunnetaan erityisesti lintuaiheisista teoksistaan. Samalla punnitaan Monton intensiivisten maalausten ja moninaisten teknisten kokeilujen rikkaus. Näyttelyssä on nähtävillä myös asetelmia ja muotokuvia. Monton työskentelyssä on ollut ominaista tekniikoiden ennakkoluuloton yhdistely ja kehittely, maalauksellisesta taidegrafiikasta veistoja installaatiotaiteeseen, joissa hän onkäyttänyt materiaaleina niin tekstiiliä, romurautaa kuin betonia. Veljesten kiinnostus luontoa kohtaan heräsi jo lapsuudenkodissa lähellä Kuopiota sijaitsevassa Haminalahden kartanossa. Näyttelyssä esitellään Monton laajaa tuotantoa ja sen eri ulottuvuuksia nykypäivän näkökulmasta. Monton yleisinhimillisiä teemoja käsittelevä taide kantaa vahvana tähän hetkeen. Metsästettyjen lintujen lisäksi veljekset piirsivät ja maalasivat myös akvarelleja lähiseudun maisemista. 12 | Antiikki ja taide Uutiset Osmo Monto Eemilissä TAIDEMUSEO EEMIL issä Lapinlahdella on parhaillaan kuvataiteilija Osmo Monton 80-vuotisjuhlanäyttely, joka esittelee taiteilijan tuotantoa tämän päivän näkökulmasta. Pitkäaikaisimman yhtenäisen kaaren muodostaa maalaustaide, jonka kentällä Monto on liikkunut aina 1960-luvun konstruktivismista 1980-luvun ekspressionismin kautta 2000-luvunkokeellisuuteen, jatkuvasti oman vahvan sanomansa mukana säilyttäen. 1938) kuuluu Pohjois-Savon taiteen keskeisiin kehittäjiin ja uudistajiin, jonka laajasta ja monipuolisesta tuotannosta valtaosa on tehty Iisalmen Kotikylän ateljeekodissa. Ferdinand von Wright Haminalahden puutarhassa
TEKSTI: MATTI JUSSILA KUVAT: KATJA HAGELSTAM JA MIKA REIINHOLM. 14 | Antiikki ja taide 1800-luku oli kupariesineiden kulta-aikaa Vauraan talon merkki Keittiön sanotaan olevan kodin sydän ja se näyttää pitävän paikkansa ajan, tapojen ja muodin muutoksista huolimatta
Käsityöläisten työskentely oli 1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana ammattikuntien tiukassa valvonnassa ja esimerkiksi mestarien määrää pyrittiin rajoittamaan kilpailusyistä. – Toinen syy on tekniikan kehitys. – Kupariesineiden ajoittaminen saattaa tuottaa keräilijälle toisinaan vaikeuksia. EMÄNNÄN YLPEYDEN AIHEITA. Tällaisia ”juhlallisia” esineitä olivat esimerkiksi koristeelliset hyytelövuoat. Tilanne muuttui täydellisesti, kun Suomessa tuli voimaan elinkeinovapaus vuonna 1868. Tuloksena oli koko kansan kupari. Antiikki ja taide | 15 E ri vaiheissa 1800-luvulla keittiön valtasi kupari. Sen seurauksena kupariseppiä tuli myös maaseudulle. Niiden ainoa hankaluus oli siinä, että ruuan kanssa tekemisiin joutuneiden kupariastioiden tinauksesta täytyi pitää hyvää huolta. Tästä johtui, että kupariesineitä hoidettiin hyvin ja niitä kiillotettiin säännöllisesti. Mukana on muun muassa monenlaisia vuokia, maitokannuja, reikäleipämuotteja, munkkipannuja, samovaareja, kaakaokannuja, ruokakulhoja, mittakannuja, vateja, kattiloita, paistinpannuja ja tietenkin monenkokoisia kahvipannuja. – Kupariesineet olivat kaiken kaikkiaan käteviä käytössä. Keittiön kupariesineet ovat perinteisesti olleet kodin hyvinvoinnin merkki. Yleisimpiä olivat tietenkin kahvipannut ja monenlaiset kattilat, mutta muutamat kuparisepät kunnostautuivat myös vaikkapa Turun tuomiokirkon ja Helsingin suurkirkon kattojen tekijöinä. – Kupariesineet – esimerkiksi vuoat, kahvipannut ja kattilat – olivatkin keittiössä usein esillä. Kaikki alkoi isoäidin kahvipannusta. Se lisäsi tuontantomääriä ja laski esineiden hintaa. Miksi kupariesineet yleistyivät sitten juuri 1800-luvulla. Aikanaan olikin erityinen tinaajien ammattikunta ja usein tätä tehtävää hoitivat kiertävät tinurit. Nyt sitä tehtävää toimittavat autot ja asunnot. Kuparisepät olivat usein arvostettuja ammattilaisia, jotka valmistivat pajoissaan monenlaisia tuotteita. Siihen on useita syitä. Ensin se saavutti aateliskartanot ja pappilat, sitten porvarien taloudet ja lopulta tavallisen kansan keittiöt. – Osa kupariesineistä oli jokapäiväisessä käytössä ja osa vain juhlapäivinä. Kaikki nämä liittyvät ruuan valmistukseen, säilytykseen tai kuljetukseen ja suurin osa kuului kunnon keittiön kalustoon. Aluksi kupariseppiä oli vain suurissa kaupungeissa ja niissäkin vain vähän. Sekin on hyvä huomata, että vaikka ruoka valmistettiin kuparisessa astiassa, se saatettiin tarjota pöytään vaikkapa posliiniastiassa, hän lisää. – Tilanne muuttui melkoisesti siinä vaiheessa, kun kupariesineitä alettiin valmistaa teollisesti. Se sisältää kaikkiaan noin 400 erilaista esinettä. Kuparipellin valmistus kehittyi 1800-luvun alussa ja sen myötä kupariseppien määrä lisääntyi Suomessakin vähitellen vuosisadan edetessä. Suomessa tunnetuin kupariesineitten valmistaja oli Fiskarsin tehdas, Ruotsissa Skultuna, Pentti Siivonen lisää. Usein useita erilaisia esineitä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Vuosisadan puoliväliin mennessä kupariseppien määrä kasvoi myös pienissä kaupungeissa, kalantilainen keräilijä Pentti Siivonen sanoo. Kuparin kulta-aikaa – mikäli tällainen ilmaisu sallitaan – oli Suomessa 1800-luku. Yksi on se, että kansa vaurastui vähitellen ja yhä useammilla oli varaa ja mahdollisuus hankkia kupariesineitä keittiöönsä. Siihen oli ainakin kaksi syytä: niin ruoanvalmistuksessa käytettävät esineet olivat helposti saatavilla ja ne kaunistivat keittiötä lämminhenkisinä ja sulavamuotoisina, Anne Siivonen sanoo. Joko hyllyillä tai seinälle ripustettuina. Monet peltisepätkin siirtyivät käyttämään materiaalinaan myös kuparia. Monien esineiden Pentti ja Anne Siivonen ovat keränneet kuparia neljä vuosikymmentä. KERÄILIJÄN TÄRKEÄT TIEDOT. Tuolta ajalta on peräisin myös suurin osa Anne ja Pentti Siivosenkuparikokoelmasta. Onpa joukossa harvinainen jäätelönvalmistuskannukin. Joku onkin todennut, että ihmisillä ainakin osalla meistä – on aina ollut tarve korostaa omaa asemaa omaisuudella. Vaikka ruoka valmistettiin kuparisessa astiassa, se saatettiin tarjota pöytään posliiniastiassa.. Se oli varakkaissa talouksissa piikojen tärkeä tehtävä. Ne ovat olleet myös emännän ylpeyden aihe
Kuvassa olevat samovaarit ovat kaikki Suomessa valmistettuja.. Toki eri vuosisatojen kahvipannujen muodossa on erojakin, esimerkiksi 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun pannut ovat usein matalia. Otetaan ensiksi esimerkiksi erilaiset keittoastiat. Samovaareja valmistettiin ennen kaikkea Venäjällä, mutta niitä tehtiin myös Suomessa. – Tärkeää onkin kiinnittää huomiota esineiden yksityiskohtiin. Ne olivat arvokkaita esineitä, joita käytettiin pitkään. Toisten mielestä esineet saavat vapaasti patinoitua, toiset pitävät puolestaan tärkeänä niiden kiillottamista. Koristeaiheina olivat monesti monenlaiset hedelmät, kalat, tähdet, simpukat, sydän, ravut ja ranskanlilja. Sen avulla kypsän kalan voi nostaa pois kattilasta. Pienin niistä on matkasamovaari. Niiden muodossa ja määrässä tapahtui selvä muutos 1800-luvulla, kun moneen keittiöön tuli valurautainen liesi. Esimerkiksi kahvipannuissa valmistajan leima on yleensä sangassa, hän lisää. Siitä ne oli helppo ottaa käyttöön ja seinällä ne – vaikkapa kahvipannujen – muoto pysyi pitkään suunnilleen samanlaisena, joten muodosta ei voi varmuudella päättää valmistusajankohtaa. Toinen tärkeä esineryhmä entisajan keittiössä olivat erilaiset, erimuotoiset ja erikokoiset vuoat. Kupariesineiden muodot noudattivat usein muuten hopeaesineiden muotoja, Pentti Siivonen korostaa vuosikymmenien kokemuksella. – Keräilijän kannattaa lisäksi muistaa, että varsinkin 1960-luvulla tuotiin paljon kuparista uustuotantoa esimerkiksi Turkista ja Iranista. Keräilijän kannalta tärkeää on se, miten kupariesineitä pitäisi hoitaa. KALAKATTILOITA JA VUOKIA. Kupariesineitten runsautta ja loistoa Siivosten Mattilan talonpoikaistalon tuvassa Kalannin Tammiston kylässä. Tällaisilla kattiloilla oli käyttöä, sillä aiemmin kodeissa syötiin paljon kalaa. Kattiloita oli erikokoisia, erimuotoisia ja erilaisiin tarkoituksiin. Vuokia käytettiin monenlaisiin tarkoituksiin. Sitä taidettiin siellä vanhentaa tietyillä tavoilla tuntuvasti. Kuparisia samovaareja 1800-luvun alkuja loppupuolelta. 16 | Antiikki ja taide – Kuparikattiloita oli kodeissa aikanaan useita, määrä riippui tietenkin talon vauraudesta ja väen määrästä. Niin pitkään, että joskus ne kuluivat rikki ja silloin kattila kiikutettiin kuparisepälle korjattavaksi, hän kertoo. Tässä ei ole olemassa yhtä totuutta. Vuokia säilytettiin usein seinälle ripustettuina. Joillekin esineille patina sopii hyvin, toisten kauneuden kiillottaminen tuo upeasti esiin, Pentti Siivonen pohtii. – Hopeaesineissä on poikkeuksetta valmistajan leima, joka kertoo myös valmistusajankohdan. – Kalakattila on pitkänmallinen 50–70 sentin mittainen kettoastia, jossa on irtopohja. Esimerkiksi kahvipannussa kannattaa tarkastella nokan ja sangan kiinnitystä ja käytettyjä niittejä. Sitä ei ole syytä hankkia vanhana kuparina, Pentti Siivonen muistuttaa. Meidän kalakattilamme on 51 sentin pituinen ja siinä on raudasta taotut kädensijat, jotka helpottavat kookkaan kattilan käsittelyä, Anne Siivonen kertoo. Yksi asia on tässä yhteydessä vielä syytä muistaa: jos esinettä on hoidettu huolimattomasti ja huonosti, uusikin saattaa näyttää vanhalta. Kaikki esineet tarvitsevat hoitoa. – Vuoat olivat usein kauniisti ja runsaasti koristeltuja. Esimerkiksi kalakattilat tulivat käyttöön tämän muutoksen myötä. – Tässä suhteessa on olemassa ainakin kaksi koulukuntaa. Kupariesineissä leimoja on tuntuvasti vähemmän ja ne yleistyivät oikeastaan vasta 1800-luvun loppupuolella. Niissä valmistettiin vanukkaita, hyytelöitä, aladobeja, murekkeita ja tietenkin sokerileivoksia sekä paljon muuta
Ne ovat harvinaisia ainakin siksi, että kaakaon nauttiminen oli aikanaan aika harvinaista Suomessa. Kuperakylkiset mallit, jotka kapenevat alaspäin, ovat seppien pakottamalla muotoilemia ja peräisin 1800-luvun puolivälistä.. Tuopin vetoisuus on noin kolme litraa. Hieno kuparinen oluttuoppi 1800-luvun alkupuolelta. Tämä harvinainen kaakaokannu on peräisin 1700-luvulta. Pentti Siivonen sanoo. . Silti ne ovat hyväkuntoisia. Toisen 1700-luvun kannun kaltainen esiintyy jo vuonna 1652 italialaisen Antonio de peredo y Salgadon maalauksessa. Se on valmistettu mahdollisesti Siivosten kotipitäjässä Kalannissa. Kuparikannuja, joita käytettiin ensisijaisesti maidon ja kerman säilytykseen ja kuljetukseen. Harvinainen on myös Siivosten samovaarikokoelma. – Rokokooajan kannuille oli tyypillistä päärynää muistuttava muoto ja kannun yläreunassa oleva lyhyt suunmuotoinen nokka. Molemmat ovat peräisin 1700-luvun lopulta eli niillä on ikää runsaasti. Wenzel Hagelstamin ja Matti Jussilan tekemä kirja Koko kansan kupari kertoo Pentti ja Anne Siivosen suuresta, monipuolisesta ja korkeatasoisesta kuparikokoelmasta. Lyhyesti sanottuna samovaareja käytettiin teen valmistamisessa. SUURI SAMOVAARIKOKOELMA. Se oli kalliin hintansa takia lähinnä harvojen varakkaiden juoma. Kierteisharjanteinen vuokamalli tunnettiin jo rokokooajalla 1700-luvulla. Säiliöön laitettiin vettä ja samovaarin keskellä sijaitsevaan torveen kaadettiin kuumia hiiliä, jotka lämmittivät veden. Näiden 1800-luvulla valmistettujen kakkuvuokien kierteisharjanteet on tehty eri suuntiin kiertyviksi. Kun Siivosten suuressa kokoelmassa on vielä toinen toistaan upeampia kaakaokuppeja, tekisi mieli päästä nauttimaan tätä kuumaa ja herkullista juomaa heidän Mattilan talonpoikaistalonsa suuressa salissa. – Venäläisille samovaari oli niin tärkeä, että siellä tehtiin myös pieniä matkasamovaareja, jotka voitiin ottaa matkalle mukaan, hän lisää. Ja varakkaidenkin keskuudessa mietouden ja makeuden vuoksi lähinnä naisten suosima juoma, kotiseutuneuvos Pentti Siivonen kertoo. HARVINAISET KAAKAOKANNUT. Yksi Siivosten kokoelman harvinaisuuksista ovat kaakaokannut. Kannun keskellä olevaan reikään laitettiin vispilä kaakaon vaahdottamista varten. Toki täälläkin tehtiin samovaareja, yksi suurimmista valmistajista oli helsinkiläinen Osberg & Bade. Erimuotoiset ja erikokoiset samovaarit kauniisti kiillotettuina ovat upea näky. Venäjältä niitä tuli myös Suomeen. Iso osa kokoelman esineistä kuuluu nimenomaan keittiöön. Sen muoto esiintyy jo vuonna 1652 italialaisen Antonio de peredo y Salgadon maalauksessa. Säiliössä olevasta hanasta vesi voitiin laskea kuppiin. – Samovaarit olivat suuressa suosiossa Venäjällä, jossa niitä myös valmistettiin tunnetuissa tehtaissa – muun muassa Tulassa – suuria määriä. Kun kansa vaurastui, yhä useammilla oli varaa hankkia kupariesineitä. Heidän kokoelmassaan on kaksi harvinaista kuparista kaakaokannua. Kannun keskellä olevaan reikään laitettiin vispilä kaakaon vaahdottamista varten, hän lisää. Antiikki ja taide | 17 olivat myös todellinen keittiön kaunistus, Anne Siivonen sanoo. Heidän kokoelmaansa sisältyy samovaareja sekä 1800-luvun alkupuolelta että vuosisadan lopulta
Seuraava suuri nimi julistetaiteilijoissa oli tšekkiläinen Alphonse Mucha (1860 – 1839), joka loi kuuluisan jugendjulisteen pariisilaisesta näyttelijä Sarah Bernhardyista. Litografia (kivipainanta) oli keksitty vuonna 1798 saksalaisen Alois Senefelderin (1771 – 1834) toimesta. M Ensimmäisenä ehti Edward Penfield (1866 – 1925), joka suunnitteli kansikuvia useisiin lehtiin, kuten Ladies Home Journal, Harper´s Magazine ja Saturday Evening Post. Näyttelijä tajusi Muchan tehneen hänestä kuolemattoman. Kun juliste valmistui ja ilmestyi katukuvaan 1891, Pariisi meni sekaisin. Monessa muussa alkuajan ja myöhemmän ajan julisteessa ei sen suunnittelijaa mainita. Hän pystyi luomaan kaikki sateenkaaren värit kolmella värillä: sinisellä, punaisella ja keltaisella. Suomalaiset matkailujulisteet saivat alkunsa 1920-luvulla.. Ensimmäinen matkailujuliste oli Victor Ekin Vaasan konttorille tehty juliste 1916, sillä houkuteltiin suomalaisia lähtemään etsimään onneaan Ruotsi-Amerikka linjan kautta Atlantin valtameren taakse. Ennen julisteita iskulauseet kirjoitettiin Roomassa talojen seinille punaisella maalilla. Hän sai koulutuksen ulkomailla ja suoritti taidegraafikon kurssin Pariisissa. Juliste iskeytyi jokaisen pariisilaisen tajuntaan jokaiselta seinältä, jokaiselta kioskista ja käymälästä. Osa oli kauhistunut ja osa haltioissaan julisteen sanomasta. Suomalaisen julistetaiteen isänä voidaan pitää Akseli Gallen-Kallelaa (1865 – 1931). Kuitenkin suursuosion värijulisteet saivat vuonna 1891, kun rampa taiteilija Henri Toulouse-Lautrec (1864 – 1901) suunnitteli litografian Punaiselle Myllylle 1891. Pere Cotél piti Henriä pähkähulluna. Chéret opiskeli litografiaa seitsemän vuoden ajan Lontoossa ja palattuaan Pariisiin hän perusti värilitografiamyymälän. Juliste toimi, sillä ihmiset tungeksivat ja jonottivat Punaiseen Myllyyn. Matkailujulisteita Aerolle suunnittelivat Oscar Furuhjelm (1880 – 1963) ja Jorma Suhonen (1911 – 1987). Ihmiset tungeksivat julisteen edessä. Hän toimi kivija kirjapainoalan yrityksen kuvataideosaston johtajana 1928 – 1952. Hän suunnitteli 1893 julisteen Imatrankoskesta ja 1907 Bil-Bol litografian autoliikkeelle. Henri loi kuuluisan julisteensa ilman koulutusta. Länsimaisen julistetaiteen synnystä voidaan kiittää Ukiyo-e tulosteita, joita tuotiin Japanista Euroopaan tuonnin vapauduttua. Keräilyyn pääsee kiinni pienellä rahalla Julisteet herättävät tunteita Juliste on nopea visuaalinen viestinnän apuväline ja suosittu keräilykohde. Ethel Reed (1874 – 1912) ensimmäisenä merkittävänä naisgraafikkona. Niitä olivat Aulanko, Hanko, Koli, Kotka, Kuopio, Lappeenranta, Naantali, Pallastunturi, Porvoo, Rovaniemi, Sortavala, Suursaari, Tampere, Valkeakoski, Varkaus, Viipuri ja Terijoki. He kaikki loivat jugendaiheisia julisteita. Jorma Suhosen suunnittelema juliste Aerolle 1940. Tunnettuja julisteiden tekijöitä olivat Aubrey Beardsley, Henri Privat-Livemont, Gustav Klimt, Koloman Moser, Alfred Rolle, Joseph Sattler, Ludwig von Zumbusch ja Charles Mackintosh. Myös Amerikassa herättiin julisteiden ilmaisuvoimaan. Suomalaiset matkailujulisteet saivat alkunsa 1920-luvulla. Furuhjelm oli maamme ensimmäisiä julistetaiteilijoita. 18 | Antiikki ja taide odernin julisteen isänä pidetään Jules Chéretia(1836 – 1932), joka keksi värilitografian. Ensimmäisen värilitografian Chéret loi 1869. Todellisia helmiä suomalaisessa julistetaiteessa ovat Aeron 1920ja 1930-lukujen matkailujulisteet. Suhonen oli yksi mainostoimisto SEK:in perustajista. Nykyiseltä luovutetulta alueelta on julisteita Suursaaresta, Terijoelta ja Viipurista. Matkailujulisteissa esiintyvät Suomen valovoimaisimmat matkakohteet. Niillä houkuteltiin matkailijoita ulkomailta ja kotimaasta kotimaisiin matkakohteisiin. Julistetaide levisi Englantiin, Itävaltaan ja Saksaan. MATKAILUJULISTEET
Antiikki ja taide | 19 TEKSTI: ILKKA JUKARAINEN Julisteet herättävät tunteita Suomifilmin suosikkipari Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Laiva-aiheinen art deco-juliste.. Kuva Billnäsin perinne-ja antiikkipäiviltä
Kovan tuloksen on tehnyt myös King Kong, RKO, 1933 ja kaikki FrankensHenri Toulouse-Lautrecin ”Punaiselle Myllylle” suunnittelema juliste Moulin Rouge, La Goulue 1891. Marx Brothers, Charlie Chaplin, Buster Keaton, Mickey Mouse ja Mutt & Jeff seikkailevat ja hauskuttavat yhä elokuvajulistekeräilijöiden kokoelmissa. Matkailujulisteiden ohella kerätty osa-alue on elokuvajulisteet. Kaikkien aikojen kallein elokuvajuliste on Heinz Schulz Neudammin suunnittelema Metropolis mykkäelokuvan juliste vuodelta 1927. Näyttelijä oli tärkeämpi kuin itse elokuva. Suosittuja aihealueita elokuvajulisteiden keräilyssä ovat kauhu, komedia, scifi ja western. Näyttelijät haluttiin pitää tarkasti tuntemattomina. Aluksi elokuvajulisteissa ei ollut näyttelijöiden nimiä, vain elokuvan nimi, tuottaja ja ohjaaja. Suomen Kansallismuseon Come to Finland-näyttely 2017.. Akseli Gallen-Kallelan autoliikkeelle suunnittelema juliste 1907. Jotta ihmiset löysivät paikalle, alettiin tehdä elokuvajulisteita. Toiseksi kallein elokuvajuliste on ”The Mummy” vuodelta 1931, ohjaajana Carl Laemme. Kaupattavaa ei ihme kyllä ole kasapäin, sillä monista suosituista klassikkoelokuvista tiedetään vain yksi tai pari kopiota elokuvajulisteena. Kaikista arvokkaimpia elokuvajulisteissa ovat nimekkäimpien kauhuelokuvien lakanat. Ennen elokuvaa jaettuja ohjelmalehtisiä. Tähtien syntyminen elokuva-alalle muutti elokuvajulisteita, koska näyttelijän nimellä luotiin illuusio elokuvan tarinasta. Elokuvajulisteet on matkailujulisteiden tapaan noteerattu kansainvälisissä huutokaupoissa. Kuitenkin yleisö halusi tietää näyttelijöiden nimet, mikä veti samalla elokuvateattereihin enemmän väkeä. On kerrottu, että ensimmäisen elokuvajulisteen olisi luonut Jules Cheret elokuvaan ”Projections Artistiques”. 20 | Antiikki ja taide ELOKUVAJULISTEET. Komediassa pitävät vanhat nimet yhä pintansa. Aluksi elokuvateattereita ei ollut ja elokuvia näytettiin huvipuistoissa, kouluissa, messuilla, sirkuksissa ja urheilupaikoilla
Myöhemmän ajan suosittuja elokuvajulisteita ovat Beatles elokuvat, ET, James Bond, Star Wars, Tappajahai ja Titanic. Silti niitä on mukava kerätä, sillä näistä elokuvista meidän aikakauden ihmisillä on parhaat muistot ja ne herättävät runsaasti tunteita. . Hyvä juliste on yksinkertainen ja mahdollisimman iskevä, jotta se jäisi meidän jokaisen mieleen. Ne sopivat erittäin hyvin sisustamiseen. Alkuperäisiä julisteita kannattaa etsiä Movieposter Com, Sotheby´s Old Master´s, 19 th and 20th Century Prints huutokaupoista, sekä erilaisista Memorabilia huutokaupoista. Suomalaiset elokuvajulisteet eivät olleet kovin laadukkaita. Niiden suunnitteluun ei kauan aikaa tuhrattu, jos ei suurimpaan osaa elokuvien käsikirjoituksistakaan. Kuitenkin näistä välittyy parhaiten kaupunkikuva elokuvien aikakauden Helsingistä ja muista Suomen kaupungeista. Säätiöt ja kriitikot eivät rakastaneet näitä elokuvia, vaan antoivat murska-arvioita elokuvista. Alkuperäiset julisteet alkuperäiskielellä voivat olla hyvinkin arvokkaita. Huomattavasti edellisiä edullisempi hankinta on Universalin näyttävä Flash Gordon elokuvajuliste vuodelta 1929. Julisteissa pätee usein ”liian hyvää ollakseen totta”. Metropolis-elokuvajuliste vuodelta 1926. Elokuvasta on tehty useita eri julisteita.. Mielenkiintoisia keräilijälle ovat elokuvien ohjelmalehtiset, joita on jaettu edistääkseen elokuvien katselua. Julisteista on huomattava määrä uusintapainoksia liikkeellä, joten on oltava tarkka, jos haluaa saada aidon julisteen. Ikää arvioitaessa on hyvä tutkia julisteen materiaalia, väriä, taitoksia, huokoisuutta, kulmia, signeerausta ja alkuperäisyyden todennäköisyyttä. tein elokuvajulisteet 1930-luvulta. Suomen tunnetuin elokuvajuliste lienee Edvin Laineen ohjaama ”Tuntematon Sotilas” kiertueversio 1960-luvulta. Luultavasti niitä on ilmestynyt eniten 1930 – 1940 luvuilla ennen television ilmestymistä. Myös paperin laatu ja graafinen suunnittelu eivät ole parasta kansainvälistä tasoa. Suurimmasta osasta tunnetuimpia vanhoja julisteita on tehty lukuisia uusintapainoksia, joiden hinnat ovat vain murto-osan alkuperäisten julisteiden hinnoista. Julisteita keräävät niin yksityishenkilöt kuin museotkin. Julisteiden hintaan vaikuttaa ikä, painos, yleiskunto, kulmat, merkinnät, kiinnostavuus, väri, kosteusvauriot ja harvinaisuus. Näistä ei kuitenkaan tule koskaan läheskään niin arvokkaita kuin 1930-luvun julisteista, sillä painosmäärät ovat niin paljon suuremmat. Arvokkaimpia elokuvajulisteita ovat nimekkäimpien kauhuelokuvien lakanat. Alphonse Muchas ateljee Pariisissa vuonna 1903. Ne ovat lisä elokuvien historiasta kiinnostuneille. Keräilijän kannattaa pitää silmänsä avoinna, jos jostain vahingossa putkahtaisi aito Frankenstein, Dracula The Mummy tai The Wolf Man juliste, vaikka se onkin melkein mahdotonta. Antiikki ja taide | 21 MITÄ JULISTEITA KANNATTAA KERÄILLÄ Julisteiden hintaan vaikuttaa ikä, painos, yleiskunto, kulmat, merkinnät, kiinnostavuus, väri, kosteusvauriot ja harvinaisuus. Suomalaiset elokuvajulisteet maksavat yleensä kympeissä, 10 – 40 euroa. . ”Pekka ja Pätkä” ja ”Uuno” ovat tyypillisiä esimerkkejä tällaisista elokuvista. Kuitenkin osittain naiivit suomalaiset elokuvajulisteet ovat tärkeä osa maamme historiaa ja identiteettiä. Kuuluisien suunnittelijoiden Eric Bruunin, Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan hyvänkuntoiset designjulisteet maksavat huutokaupoissa 200 – 500 euroa. Sanottiin, että 1950-luvulla elokuvan käsikirjoitus tuotettiin päivässä
U. HARVINAINEN NAINEN. – Tutkin töissäni vettä, joka esiintyy luonnossa nesteenä eri elementeissä, milloin sateen, milloin jään muodossa, milloin taas virtaavana vetenä. Tarina kertoo naisena pärjäämisestä, mikä etenkin lasialalla on tänä päivänä hyvin haasteellista. Hepo-aho haluaa ottaa etäisyyttä perinteiseen taideteolliseen muotoiluun. – Olin tuolloin viisivuotias. Kävin sittemmin Oulussa kaikki kouluni, Hepoaho sanoo. Myös lasi on nestettä sulana ollessaan, hän sanoo. – Miesvaltaisella alalla pärjääminen on vaatinut sisukkuutta ja pitkäjänteisyyttä. 22 | Antiikki ja taide Lasitaiteilija Marja Hepo-ahon uudet Veen emäntä -kokonaisuuden teokset ovat lasia eri materiaaleihin yhdistäviä veistoksia. Oulussa vesi on läsnä sekä joen että meren muodossa, mikä lienee vaikuttanut myös Hepo-ahon taiteeseen. Lasitaiteilija Marja Hepo-ahon tavoite on tuoda suomalainen studiolasi suuren yleisön tietoisuuteen Marja Hepo-aho avaa ukrainalaista kansanperinnettä Lasin mytologiaa krainalais-suomalaisen lasitaiteilija Marja Hepo-ahon kuvaama mytologien hahmo Mafka on ukrainalaisille tuttu Metsälaulu-kirjasta, jossa tämä voimakastahtoinen vedenneito esiintyy. Hepo-aho on syntynyt Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, jossa hänen oululainen isänsä Ari Hepo-aho oli opiskelemassa venäjää ja tutustui tulevaan vaimoonsa ukrainalaiseen Galinaan. Hänen tavoitteensa on tuoda suomalainen studiolasi suuren yleisön tietoisuuteen. Hepo-aho puhaltaa työnsä perinteisin menetelmin Riihimäen Vanhassa lasitehtaassa, mikä on erittäin harvinaista. KIOVASTA OULUUN. Lasialalla naiset kun ovat olleet tähän asti esillä enemmänkin taiteilijoina kuin lasinpuhaltajina. Vuonna 1991 perhe muutti Kiovasta Ouluun
– Haluan töilläni edistää keskustelua ympäristön tilasta. Teos sklaalautuu myös massiiviseksi julkisen tilan kokonaisuudeksi. Pilvet -teoksessa lasiset pilvet leijuvat valaistuna irti taustasta. Kyynelvaskooli -teos kuvaa kuinka vaurauden täyttämästä elämäntavasta voi olla vaikeaa löytää inhimillisesti koskettavia asioita. . VEEN EMÄNTÄ -NÄYTTELY 1.11.–29.11.2018, GALLERIA MAFKA&ALAKOSKI, ISO ROOBERTINKATU 19, HELSINKI. – Avaan näyttelyssäni Mafka-brändini tarinaa, jossa yhdistyy kalevalainen ja ukrainalainen kansanperinne. Kun meillä on maassa jäljellä enää vain yksi ainoa lasitehdas, Iittala, olemme mieheni kanssa kokeneet asiaksemme ylläpitää taidelasin valmistustaitoa, hän sanoo. Ei edes Veen emäntä voi hallita aikaa: Aallot tulevat, pilvet satavat ja luopumisen jälkeen elämä alkaa uudestaan. – Perustin Riihimäen-pajan mieheni puhaltajamestari Kari Alakosken kanssa heti koulusta valmistuttuani. Ne täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden.. Ne ovat mielenkiintoisella tavalla perusaineeltaan samankaltaisia, mutta samalla niiden välille muodostuu jännite kontrastista; lasin kuulaus, hauraus ja uusi, juuri syntynyt esine yhdistyy kiven ikiaikaiseen, kestävään muotoon. – Suomalainen studiolasi on aina ollut sydämenasiani. Vieras ranta -teoksessa, lasi yhdistyy meren rannalta kerättyihin luihin, kiviin ja muihin viehättäviin yksityiskohtiin. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: JUHAMATTI VAHDERSALO Marja Hepo-aho avaa ukrainalaista kansanperinnettä Oikeastaan vasta 1990-luvun alkupuolella naiset ovat lasialan koulutuksen myötä päässeet puikkojen varteen, Hepo-aho sanoo. Näyttelyn teema on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan, taiteilija sanoo. Taiteilija haluaa myös häivyttää taideja käyttölasin rajoja sekä tuoda uniikit käsityöesineet arkipäivään. Haluan myös osoittaa, miten notkeaa nykyinen lasinvalmistus on pienstudiossa, jossa taiteilijalla on mahdollisuus työskennellä sekä elämysten tuottajana että toisaalta luoda taidetta myös isompiin tiloihin. Sisukkuutta todistaa sekin, että Hepo-aho on uransa aikana perustanut oman lasistudion, mikä on mahdollistanut hänelle alalla toimimisen omilla ehdoillaan. Myös lampputekniikkaa on mukana. Viimeinkin yhtä -veistoksessa yhdistyy kivi ja lasi. – Pidän tärkeänä sitä, että tuote on käytännöllinen ja pitkäikäinen sekä korkealaatuista käsityötä – käyttötaidetta, Marja Hepo-aho sanoo. Suomalainen lasiperinne kehittyy kokeellisen tekemisen myötä! Hepo-ahon lasiesineissä yhdistyvät perinteinen ja moderni muotoilu. Töissään hän on keskittynyt lasinpuhallukseen, mutta tuotteissa on käytetty muitakin tekniikoita, muun muassa kylmätyöstötekniikkaa, hiontaa, kaiverrusta ja lasin maalausta, jotka muodostavat oleellisen osan teosten ilmettä. Teos koostuu pienistä itsenisistä teososista. SYYSNÄYTTELY. Helsinkiin avasimme myöhemmin oman gallerian nimellä Mafka&Alakoski. MARRASKUUSSA Galleria Mafka&Alakoski esittelee Hepo-ahon Veen emäntä -lasitaidenäyttelyssä teoksia, joiden teemat käsittelevät muun muassa ajankohtaista luonnonvarojen uhkaavaa loppumista sekä toisaalta katoavan hetken kauneutta
Telakointitai kallistusplokilla pystyi kallistamaan isojakin laivoja pohjan korjausja huoltotöitä varten.. 24 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA Museo täynnä merten tarinoita Aittahuoneessa on esillä noin 290 plokia Kallistusplokin replika on torsholmalaisen Kalle Blomkvistin tekemä
Asuntovelallisena ei sellaista ollut tietysti mahdollista ostaa mistään sisustuskaupasta, joten tein sen itse. Plokimuseon perustamista Torikka mietti kuitenkin pitkään. Kahteen aittahuoneeseen koottu museo henkii käsityötaitoja sekä roimasti nostalgiaa. – Näin joskus nuorena miehenä jossain sisustuslehdessä plokista tehdyn pöytävalaisimen. Asuinrakennuksen sisustuksessa on vuosikymmenten, jopa vuosisatojen, kerroksellisuus. Lisäksi sähköistin lampun. SISUSTUSLAMPPU SYTYTTI. Museohuoneissa on mastonpuolikkaat sekä raakapuut, joihin plokit on ripustettu. Plokit tulivat jäädäkseen Torikan elämään ja ovat olleet sitä jo lähes 30 vuoden ajan. Meri kutsui alun perin kanta-hämäläisen Jukka Torikan Varsinais-Suomeen, Iniöön jo 2000-luvun alussa. Ollaan Paraisilla, Iniön pääsaarella, Norrbyn kylässä Jukka Torikan tilalla. – Hyvä ystäväni, Orimattilan Pullomuseon perustanut Panu Hakama maanitteli minua vuosia perustamaan plokimuseon. Kotiseuturakkaana ihmisenä mukaan lähti Riihimäen kotitilan metsän puista veistettyjä aittoja sekä puut, joista rakentui talo uudelle kotipaikkakunnalle. Ja todellakin, kahdessa aittahuoneessa on esillä noin 290 plokia – lähes jokainen Entiset majoitusaitan huoneet ovat saaneet antaa tilaa Pienelle plokimuseolle.. Museon synty on hänen väsymättömän suostuttelun ansiota, Torikka kiittelee ystäväänsä. Mutta ne plokit. Plokeilla olisi paljon jännittävää kerrottavana, mikäli se olisi mahdollista. Antiikki ja taide | 25 Museo täynnä merten tarinoita Jukka Torikka perusti plokimuseon, joka on tiettävästi ainoa koko maailmassa. Plokista tuli lampunrunko ja tervanarusta lampunvarjostin. Pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi useampi aittarakennus sekä varastorakennuksia, jotka kaikki pitävät sisällään vanhaa esineistöä. Jokainen esine on asetettu tarkasti omalle paikalleen – menneisyyttä kunnioittaen. – Olen ollut aina keräilijä luonteeltani, Jukka Torikka myöntää hymyillen. P Aittahuoneessa on esillä noin 290 plokia ienessä plokimuseossa tuoksuu meri, terva ja mennyt aika
– Myös tuttavat ja ystävät ovat auttaneet merkittävästi hankinnoissa. Tämä on tunteen ja sydämen asia, Jukka Torikka toteaa ja raottaa yhden varastorakennuksen ovea. Ploki eli pylpyrä eli väkipyörä on vetämisen ja nostamisen apuneuvona käytettävä urallisen kiekon ja köyden yhdistelmästä muodostuva laite, jota käyttäen voidaan muuttaa vedon suuntaa. Torikka myöntää olevansa esteetikko. Torikka on halunnut tehdä huolellista työtä, että plokeista jäisi mahdollisimman hyvät tiedot myös jälkipolville. Neljä vuotta sitten Torikka uhrasi yhden aitoista museolle, mutta sehän oli pian täytetty. Minulla on niitä jo kolme, Jukka Torikka nauraa sydämellisesti. Museohuoneissa on mastonpuolikkaat sekä raakapuut, joihin plokit on ripustettu. Viime vuosina netti on osoittautunut hyväksi ostopaikaksi. Rivi entisöityjä museoautoja seisoo siellä kiillotettuina odottamassa seuraavaa museoautotapahtumaa. . Jokainen ploki on luetteloitu tarkasti. Entä mitä olet ajatellut seuraavaksi kerätä. – Suunnittelen ensi kesäksi kolmannenkin huoneen täyttämistä plokeilla, Torikka pohtii. Purjealuksissa tuulen purjeisiin kohdistama voima oli niin suuri, että ilman plokeja ja taljoja olisi ollut mahdotonta kääntää tai nostaa takilan raakapuita tai kiristää purjeita. Ploki eli pylpyrä eli väkipyörä. – Olen saanut korvaamatonta asiantuntija-apua Rauman Merimuseon entiseltä johtajalta, Hannu Vartiaiselta, Torikka kiittelee. – Ehkäpä tiimalaseja. Omaa paikkaansa museossa odottaa varastossa vielä lähes 50 plokia. Tilalla on ollut aiemmin laajemminkin aittamajoitusta matkailijoille. – Se on ihan huippujuttu. 26 | Antiikki ja taide MIKÄ PLOKI. AITTAMAJOITUS ANTOI tilaa museolle. Tätä toimintaa ei pysty selittämään järjellä. ?. Jukka Torikka myöntää, että mitä harvinaisempi ja vaikeammin saatava esine on kyseessä, sen hienommalta tuntuu saada se omiin kokoelmiinsa. Aluksi vanhan tavaran markkinoilta, ostoja myyntiliikkeistä sekä kirpputoreilta. Häntä kiinnostaa erityisesti plokin kiehtova muoto. PLOKI TULEE plokin luo. Panu Hakama on löytänyt minulle hienoja plokeja etsiessään omaan pullomuseoonsa vanhoja pulloja. – Ne ovat lähes samassa asennossa kuin missä ne ovat olleet laivassa käytössä. Niillä on oma juokseva numeronsa sekä vuosiluku, milloin ploki on tullut Torikalle. lisäksi erilainen. Alun perin Torikka mietti perustavansa saaristotai merenkulkumuseon, sillä plokien ohella Torikalla on paljon muutakin merenkulkuun liittyvää esineistöä. Ensimmäisistä viidestä plokista mahtaviin mittoihin kasvanut kokoelma on kertynyt monella tavalla. Kaksi vuotta sitten toinen majoitusaitoista sai tehdä tilaa plokeille. Kahden plokin avulla muodostetaan talja, jolloin voiman tarve vähenee ja yksinkertaisella laitteistolla voidaan nostaa hyvinkin suuria taakkoja. – Osa on kuin taideteoksia, vaikka nämä ovat olleetkin käyttöesineitä, Torikka esittelee kokoelmansa kauneimpia yksilöitä. Lisäksi kaikista tavaroista on kuvauksia niiden alkuperästä
Se on laatuaan ainoa maailmassa. Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10-16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku 2.-3.2. Järvenpään Antiikkija Keräilymessut Järvenpää-talo, Hallintokatu 4, Järvenpää 1800-luvun kotitekoinen köydentekokone on peräisin Erkasgårdenista Iniön Jumosta. Antiikki ja taide | 27 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 5.-6.1. Plokimuseo on myös merimuseo, sillä Torikan haltuun on päätynyt paljon meriaiheista tavaraa.. Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10-16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Helsinki 12.-13.1. Pienessä plokimuseossa on esillä reilut 290 erilaista plokia
28 | Antiikki ja taide TEKSTI: JUHANI KARVONEN Ihan tavallinen taidemaalari voi elää taiteella, mutta eläke onkin eri juttu. – Moni sanoo alkavansa maalata, kun he pääsevät eläkkeelle. Antti-Into Virtanen on maalannut tauluja ammatikseen yli 40 vuotta. I. Tällä hetkellä näyttää siltä, että joudun maalaamaan eläkkeelläkin, Hämeenlinnan Tuuloksessa asuva Antti-Into Virtanen naurahtaa. Hänen teoksissaan ilmenee suuri kunnioitus suomalaisen luonnon ainutkertaisuutta Antti-Into Virtanen on maalannut 1500 teosta Ihan tavallinen maalari Muutama vuosi sitten Aamulehti arvioi, että vain noin kolme prosenttia kaikista Suomen taiteilijoista eläisi yksinomaan taiteenteolla
Ulkona voin vangita kankaalle tunnelman ja värit aitoina. Paikan päällä maalaamisessa on sekin etu, ettei työ keskeydy samalla tavoin kuin kotioloissa. On ikävää jättää maalausteline keskelle peltoa ja lähteä hakemaan kotoa tavaraa. Virtanen laskee runsaan 40 vuoden aikana maalanneensa noin 1500 teosta. jotakin unohtuu. Kuvasta maalatessa taulusta tulee jollain tavoin pidättyväisempi. Välineitä pitää olla mukana runsaasti ja silti yleensä Pellon laidalta maalattu taulu alkaa valmistua. Maalausaiheet ovat monipuolisia: maisemamaalauksia eri vuodenja vuorokauden aikoina, muotokuvia esimerkiksi viimeaikaiset presidentit puolisoineen ja naivistisia teoksia. Ulkona on vuodenja vuorokaudenajasta riippuen oma värimaailmansa. – Tunnelma vaihtuu luonnossa koko ajan, taulussa on enemmän luonnon omaa voimaa, jota ei voi sisätiloissa kankaalle saada. Toivaalan kylän syksyssä on värejä. Suurimman osan olen kuitenkin maalannut valokuvasta ja säveltänyt lopun tunnelmasta ateljeessa. Ulkomaalaus on työlästä puuhaa, jota säätilakin sanelee. Virtanen on maalannut maisemien ohella muotokuvia, asetelmia ja jopa nykytaidetta fiiliksen mukaan.. – Olen seisonut hajareisin keskellä koskea kahdella kivellä ja maalausteline on putken varassa vieressäni. Syksy on värikkyydessään hienoa vuodenaikaa, mutta itse pidän marraskuusta. Antiikki ja taide | 29 Ihan tavallinen maalari Virtanen hahmottelee muutamalla viivalla hämäläistä peltomaisemaa. NYKYTAITEELLA PÄÄSI NÄYTTELYYN. Virtasen maalaukset ovat 90-prosenttisesti maisemamaalauksia, joista osan Virtanen on maalannut Pekka Halosen tapaan luonnossa. Olen taltioinut nykyistä ja katoavaa maisemakulttuuria, muun muassa historiallisen Rapolan linnavuoren Sääksmäeltä sekä yksittäisille ihmisille merkittäviä kohteita, kuten omia kotipaikkoja, niittyjä, rantoja, kotieläimiä, pihapiirejä tai läheisiä ihmisiä. – Pyrkimyksenäni on miellyttää silmää, mutta ottaa kantaa myös esimerkiksi luontoarvojen säilyttämiseen. Toisaalta luonnossa syntyy aina parempaa taidetta kuin sisätiloissa vaikkapa valokuvasta maalaamalla. Mummon mökki lähikylästä tarjosi idyllisen kohteen. Tosin viime vuosina ulkomaalauskertoja on ollut hyvin harvakseltaan. kohtaan sekä ihmisen ja luonnon sopusoinnun kuvaamista. Maisemassa on silloin jonkinlaista alakuloisuutta, mutta silti sävyjä
Taannoin kävin paikassa jossa oli kymmeniä vuosia sitten maalaamani taulu. Pääsin niillä näyttelyyn, minkä jälkeen heitin ne roskikseen. – En keksi siihen jatkoa, eikä työstä tunnu olevan mihinkään. Minulla on vakituisia asiakkaita, jotka ostavat uuden taulun miltei vuosittain. Muotokuvia Virtanen maalaa tilauksesta 1-2 taulua vuodessa. –He tosin kannustivat maalaamaan ja pitivät minua hyvänä piirtäjänä, mutta kouUusi aamu sarastaa Toivaalassa. Jälkikäteen ajatellen ne olisi ehkä pitänyt säästää, jos joskus tulisi vaikka pidettyä retrospektiivinen näyttely. TAIDEKOULU JÄI KÄYMÄTTÄ . Omia varhaisia teoksiaan Virtanen katsoo suurella kriittisyydellä. Ne olivat kirjaimellisesti esittävää taidetta ja jokaisessa oli viesti. Joskus joku taulu jää hyllylle jopa vuosikymmeniksi. Hiljattain näin kävi yhdelle 30 vuotta sitten aloittamalleni työllä, joka meni kaupaksi miltei saman tien. Pensseleissä riittää, mutta kaikki ovat käyttöä varten. Minun maisematauluja ei hyväksytty näyttelyyn, joten tein kolme nykytaidetta edustavaa tilateosta. Taiteilijan onni on, että taulu muuttuu taiteeksi iän myötä vaikka olisi huonomminkin tehty. – Muotokuva on vaikeampi ikuistettava kuin esimerkiksi maisema. Ulkopuoliset tuskin mitään huomaisivat. Muotokuvan on oltava paitsi näköisensä, on sen ilmennettävä jotenkin myös ihmistä itseään. – Jos kehitys loppuu, olen pilalla. Usein malli alkaa väsähtää ja kysyy, milloin tulee valmista. Yhdessä oli ruosteinen harava pystyssä halon päässä. Se oli aika kamala ja olisi tarvinnut 1-2 päivää parantelua. Taiteilijalle kehittyminen on jatkuva prosessi. Muotokuvaa maalatessani minulla on tapana piirrellä kankaalle sormella hahmotelmaa jopa tunnin verran. Jos otan taulun uudestaan esille, saatan saada jonkin idean, jolla työ saadaan päätökseen. Nimi oli Happosade. Vaimo katsoi taulua ja totesi, että tuo on sinulta jäänyt kesken. 30 | Antiikki ja taide – Nykytaidetta tein ensimmäisen kerran ”tositarkoituksella” muutaman päästäkseni Valkeakosken Taiteilijayhdistyksen jäseneksi 1980-luvulla. Maisema on rennompi maalata, muotokuvassa pitää olla persoonaa. Kun taloudenhoitaja kysyi itkun syytä hän, sanoi murehtivansa sitä, ettei löydä taulustaan mitään parannettavaa, minkä vuoksi hän on pilalla lopullisesti. Muuan kuuluisan taiteilijan kerrotaan itkeneen kovasti maalaustelineensä ääressä. Kun kankaalla ei ole siinä vaiheessa ainuttakaan siveltimen jälkeä, täytyy vastaukseksi sanoa jotain leppoisaa. Haaste on yhtäläinen kaikille muotokuvamaalareille, sillä Albert Edelfeltinkin tauluissa näkyy joskus, että malli on väsähtänyt.. Virtanen olisi halunnut mennä taidekouluun nuorena, mutta äiti ja isä eivät tuolloin taidekoulutusta arvostaneet
Presidentin muotokuva kuuluu kotiin. Kun inspiraatio iskee, on aloituskin nopea. Vaikka Virtanen liikkuu paljon luonnossa, kaikkea ei ole vielä maalattu. –Lämmitysöljyä minulle tuonut rekkamies halusi minun ikuistavan hänet ja rekkansa. Homma hirvitti, koska en välitä teknisistä laitteista, enkä tässä iässä autoistakaan. Se tuntui niin hankalalta, että tanssimisesta meni ilo. – Aika usein pohdin vuosikausiakin, pitäisikö joku maisema maalata. Ehkä se paikka aina seinältä löytyy, jos niille taidetta haluaa. Kerran menimme kurssille ja meitä opetettiin tanssimaan sääntöjen mukaan. Joskus innostun tekemään jotakin muuta työtä, mitä pitäisi tehdä. Rekkamies oli tyytyväinen ja onnistuin omastakin mielestäni aika hyvin. En tiedä olisiko taiteen kanssa käynyt samalla tavoin. REKKAMIES HALUSI ITSESTÄÄN TAULUN . Viime kesänä Virtanen sai yllättävän puhelun Sveitsistä. Lähetin hänelle sähköpostilla kuvan toisesta taulusta. – Sveitsiläismies oli nähnyt yhden tauluistani Kauppakeskus Tuulosen vitriinissä. ?. – Minulla on vakituisia asiakkaita, jotka sanovat heillä olevan seinät täynnä tauluja, mutta silti he ostavat uuden miltei vuosittain. Yleensä kannattaa. Antiikki ja taide | 31 Jenni Haukio on kodin seinällä itse maalattuna. Hän kuitenkin osti taulun ja maksoi sen ja nyt hän on kiinnostunut toisestakin taulustani. Hän kertoi teettävänsä taulusta posterin ja ajattelin, ettei kaupasta taida tulla mitään. – Olemme aina pitäneet vaimon kanssa tanssimisesta. Kun fiilis on huono, alan helposti nyhertää yksityiskohtia, mutta hyvällä fiiliksellä maalaaminen on rentoa. Rekkamies halusi tulla ikuistetuksi ajopelinsä kanssa. Taiteilijana Virtanen pyrkii toteuttamaan asiakkaansa toiveet, vaikka itseään arveluttaisi tulos. Toisaalta on paljon paikkoja, joissa en ole vieläkään käynyt. Hän halusi ostaa sen, mutta taulu oli jo varattu. Vuosien varrella on näyttelyissäni käynyt vieraita, jotka ovat kyselleet taidealan koulutuksestani, koska sellainen kuulemma näkyy tauluissani. Taiteilijalla on inspiraationsa ja maalaaminen on kiinni myös fiiliksestä. lutusta ei vain pidetty jostain syystä hyvänä ratkaisuna. Viime kesänä Virtanen järjesti 20:nnen kesänäyttelynsä Tuuloksessa. Luulin osaavani tanssia mutta kurssin jälkeen en sitä osannutkaan. Jokaisessa maalauksessaan Virtanen suosii punatulkkua, joka on eräänlainen signeeraus ja todistus aitoudesta. – Aloittaminen on monesti se vaikein asia. Saman paikan voi maalata moneen kertaan eri vuodenaikoina. – Se tuo tauluun elämää ja antaa sille sielun. Taidekoulussa olisin voinut alkaa maalata vaikkapa nykytaidetta, enkä olisi ehkä koskaan kiinnostunut maisemista. Ehkä se oli minulle hyväksi, koska olen maalannut sitä mikä tuntuu hyvältä, enkä sitä mitä minun on opetettu maalaamaan
Marian puuseppäpuoliso rakensi Väinölän lahjaksi vaimolleen.. 32 | Antiikki ja taide Maria Malmströmin harrastus tiivistyy upeassa nukkekoti Väinölässä, jossa on kaikkiaan 18 huonetta
En tee sarjatyötä, vaan lähinnä yksittäiskappaleita, mikä sekin on kiehtovaa. A ja toimii muutenkin pohjana hyvin. Malmström joutui selvittämään, miten hän saa tulostetuksi Reino-kuosin kankaalle. Se on sopiva jäykkää, mutta kuitenkin helposti muotoiltavaa. Nokian kumisaappaiden varsi oli pitkällisten kokeiden tulos. Sisäpohjassa on tietysti Reino-merkki, kuten oikeissakin tohveleissa on. Nukkekotiharrastajalle hammastikku voi pitää sisällään tarpeet nukkekodin aterimiksi. Miniatyyrirakentajan maailma on loputtomien testien, kokeiden ja itsensä haastamisen maailma. Nokian kumisaappaiden tekoon kului peräti kuusi tuntia. – Kumipohjien kanssa jouduin kokeilemaan aikaa montaa vaihtoehtoa, kunnes tietyistä laastareista löytyi ratkaisu aidon näköiseen kumipohjaan. Laastarin pitää olla sopivan jäykkää, jotta se näyttää aidolta Nukketalon Reino-tohveleissa on leimakin sisäpohjassa Maria tekee taidetta pienuudella Maria Malmströmin käsissä syntyy pienikokoiset kopiot Reinotai Aino-tohveleista. – Minulle nukkekotien sisustaminen on se ykkösasia ja nuket ovat sivuroolissa. Reino-tossujen suunnittelu kesti kauan. Kierrätysmateriaalit ovat myös usein käyttökelpoisia. Antiikki ja taide | 33 TEKSTI: JUHANI KARVONEN inoja Reino-tohvelit ovat vain yksi kuvaava esimerkki tammelalaisen Maria Malmströmin työstä. Reino-tohveleiden kumipohjiin löytyi ratkaisu sopivan jäykästä laastarista. Pikkuruiset Ainot ovat yksi yhteen aitojen kanssa. Rakentaja voi mietNokian kumisaappaiden varsi on jumppatrikoissa käytettävää materiaalia. – Kokeilin montaa materiaalia polkupyörän renkaan sisäkumista lähtien, kunnes vastaus löytyi tietynlaisesta jumppatrikoossa käytettävästä materiaalista
Lelukaupan valikoimia voi laajentaa mielikuvituksen mukaan Alunperin Maria Malmström kouluttautui huonekalupuusepäksi, mutta tuota työtä hän ei ole pystynyt tekemään päivääkään. Minulla on valtava halu kokeilla erilaisia materiaaleja.. Asujen materiaalit täytyy valita huolella, jotta asuista tulee istuvat. Leluja voi olla monessa eri koossa. Nukkekodin ompelijalta ei puutu mitään. 34 | Antiikki ja taide Suutarinverstas pitää olla myös nukkekodissa Nukkekodin kampaamossa on kaikki tarvittava välineistö
Pienuus ei merkitse ainakaan automaattisesti helppoutta. Ne ovat erinomaisia massailutyökaluja. – Massaa on vaivatonta työstää muotoon. Miehinen puoli pienoismallien rakentamisessa on ollut paljolti pienoisrautatiet, joissa tehdään aivan samoja asioita, mutta eri ympäristöön. Toki niinkin voi olla, mutta kyse on ennen kaikkea pikkutarkasta rakentamisesta. – Tein joskus esimerkiksi Tapiovaaran suunnitelmasta Domus-tuolista nukkekotiversion itselleni, johon veistin käsinojatkin samaan mallin kuin aidossa on. HERMOKAAN EI AINA LEPÄÄ. Malmströmin harrastus tiivistyy upeassa nukkekoti Väinölässä, jossa on kaikkiaan 18 huonetta. VÄINÖLÄSSÄ ON 18 HUONETTA. – Liitokset oli rakennettava grillija cocktailtikkujen avulla. Myös ohuet puuvillat ovat hyviä materiaaleja. Olen omistanut lapsuudessani sen junaradan. Ennen Väinölää hän rakensi joululahjaksi jo isohkon nukketalon, josta oma harrastukseni alkoi. – Väinölä on mieheni Esan puusepän lopputyö ja lahja vaimolle, erittäin mieluinen sellainen. Hammaslääkärin hammaskiven poistoon tarkoitettuja työkalut on paikallinen hammashoitola ystävällisesti minulle lahjoittanut. Pikkuruisten vaatteiden valmistus ei ole helppoa. Antiikki ja taide | 35 Onnistuneelta keittiöltä vaaditaan monta yksityiskohtaa. Lasinpuhallusta olisi kiva osata ja neulomisessa riittää minulle opeteltavaa, sanoo Malmström. Olen nyt esimerkiksi keramiikkakurssilla ja metallintyöstöä pitäisi opetella lisää. Puukosta saan kiittää puukonrakentaja-serkkuani. En oikein jaksa uskoa, etteivät kädet pystyisi askaroimaan pienten esineiden parissa, kyse on enemmän rohkeudesta ja kärsivällisyydestä. ?. Malmströmin taloudessa on puolentusinaa erikokoista nukkekotia, jotka saavat tasaiseen tahtiin täydennystä kalustoon. Yksi haaste Malmstömille oli Onnelin ja Annelin Talvi-elokuvaan tehdyt Vaaksaheimolaisten kalusteet, muun muassa Madamoiselle keinutuoli. NUKKE EI OLE YHTÄ KUIN LEIKKI. Silkki on aika hyvä materiaali moneen asuun, koska sitä on helppo muotoilla. Miniatyyrirakentamisessa rohkeus ja kärsivällisyys riittävät pitkälle. Nukkekotiharrastajilla on myös muun muassa matkalaukkuihin rakennettuja nukkekoteja. Tietty lapsenmielisyys on aika monella nukkekotirakentajalla, muttei lapsenmielisyys sulje pois miehisyyttä. Sormet tottuvat vähitellen askartelemaan pientenkin yksityiskohtien kanssa. Ensin kannattaa aloittaa jostakin helposta ja edetä hiljalleen haastavampiin asioihin, sorminäppäryys tulee siinä mukana. Sitä paitsi pienoisrautatiellä ajetaan leikkijunaa. Hyvin pitkälle pärjään pelkillä käsityökaluilla, pienellä selkäja lehtisahalla, viilalla, kunnollisella puukolla. Nukkekotiharrastus on lisääntynyt myös miesten keskuudessa – Pienuus kiehtoo. Silmä tottuu vähitellen näkemään ja hahmottamaan mikä on hyvä materiaali. Käytän eri tekniikoita puuntyöstöstä massailuun ja virkkauksesta koristemaalaukseen. Nukkeja voi toki valmistaa puusta tai keramiikasta, mutta aika suosittu materiaali on polyuretaanimassa. Suomessa mielletään etuliite nukke merkitsevän että ihminen leikkisi nukeilla. Puolisolla on ostoja myyntiliike Vanhat Roinat, joka tarjoaa ideoita myös nukkekoteihin. Nukkekotien yleisin mittakaava on 1:12, mutta nykyisin käytetään myös 1:24 ja 1:18 mittakaavoja. Nukkekodeilla ja niiden kalusteilla on pitkä historia Euroopassa. tiä, miten hän rakentaa miniatyyrikokoisen pirttikaluston, vanhanaikaisen pulpetin, matkaradion tai herrasväen pikkuleipiä. Se alkoi kieltämättä käydä jo aika isoksi haasteeksi. Malmström ei käytä työssään perinteisiä puusepän työkaluja. Uusia tekniikoita pitää opiskella. Harrastaja ei saa olla liian kriittinen heti itselleen. Nettihuutokaupoissa liikkuu vanhoja leluja ja järjestämme Wanhan ajan lelumarkkinoita kahdesti vuodessa jossa keräilijät ja käsityöläiset kohtaavat ja esineet vaihtavat omistajiaan. – Esimerkiksi saumat eivät saa olla liian paksuja jotta vaatekappale istuu nuken päälle. Mittatilaustyönä tehnyt pienennökset ovat kokeneellekin tekijälle haastavia. – Pyrin tekemään mahdollisimman aidon näköiset, vaikka pienoismalleissa materiaalin keksiminen voi olla todella aikaa vievää puuhaa. Ostan esimerkiksi silkkisolmioita kirpputoreilta. – Aikaa kuluu sen sijaan materiaalien etsimiseen ja oikeiden työtapojen löytämiseen. Olen joskus valmistanut nukkekodin, joka oli mittakaavaltaan 1:144. Yhteen sanaan tiivistäen sanoisin, että maltti. Malmströmin puoliso on myös puuseppä, joka on rakentanut muun muassa Väinölän. Aika moni tuntuu kokevan ettei hänen sorminäppäryytensä tai kädentaitonsa riitä miniatyyrien tekoon. Minulla on valtava halu kokeilla erilaisia materiaaleja ja menetelmiä. Malmström antaa vasta-alkajalle yhden tärkeän vinkin. Vanhat nukkekodit ja niiden kalusteet saattavat olla hyvin arvokkaita keräilyesineitä. – Käytän Proxxonin pienoiskoneita puuntyöstöön. Tänä päivänä tuo ensimmäinen talo on tyttären nukkekotina. Miniatyyrin tekeminen voi tuntua vaikeammalta kuin ison esineen, mutta itse valmistaminen ei sitä välttämättä ole kun sormet tottuvat näpertelyyn
Osaston toiminta-ajatuksena oli tarjota uniikkien taide-esineiden rinnalla korkeatasoisia, piensarjatuotannolla valmistettuja taideteollisuusesineitä.. Tomula piirsi käsinmaalattuja koristeita, seripainokoristeita, koristeita taideteollisuusosastolle sekä joitain astiamalleja. Tomula aloitti työnsä Arabian suunnittelijana heti valmistuttuaan Taideteollisesta oppilaitoksesta posliinimaalaajaksi vuonna 1947. Aluksi hän työskenteli käsinkoristamossa, joka pian muuttui taideteollisuusosastoksi. Koristeaiheet saivat innoituksensa luonnosta ja Tomula itse luonnehti niitä toisinaan ”sopimattomiksi”. 36 | Antiikki ja taide A Esteri Tomulan malleissa kukat ja kasvit on kuvattu botaanisesti oikein, vaikka laajaan tuotantoon mahtuu paljon leikkisiäkin aiheita. Tomula löysi taiteellisen tyylinsä varsin varhain ja jo hänen kouluaikaisia töitään leimaa herkkä viivankäyttö ja pienten yksityiskohtien värittämä esitystapa. Termillä hän ei niinkään viitannut suunnitelmiensa aiheisiin, vaan aikaan, joka suosi pelkistettyä muotokieltä myös astioissa. Esteri Tomula nautti elämästä ja luonnon kauneudesta Näkemyksiä suomalaisesta floorasta rabian koristesuunnittelija Esteri Tomulan tuotannon tärkein tunnusmerkki on yksityiskohtien runsaus
WSOY, 2013. Työskenteli koristesuunnittelijana Arabian tehtaalla vuosina 1947–1984 ?. TAIDETEOLLISUUSMUSEON SÄÄTIÖ / ESTERI TOMULAN RAHASTO. BRÄNNBACK YM.: ESTERI TOMULA. Antiikki ja taide | 37 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN LÄHTEET: HELENA LEPPÄNEN: KERÄILIJÄN AARTEET. ARABIA 1947–1984. Raija Uosikkinen (vas.) ja Esteri Tomula Arabian tehtaalla vuonna 1957. 1970-luvulla osasto muuttui Ateljé-osastoksi ja vähitellen sen toiminta sulautui osaksi Arabian muuta toimintaa. Tunnettuja esimerkkejä ajan suunnitelmista ovat itämaishenkiset mokkakuppikoristeet Milla ja Hillevi. Esteri ”Essu” Tomula suunnitteli lähes 40-vuotisen uransa aikana noin 150 tunnettua ja rakastettua koristetta Arabialle. ?. Sama tekniikka piti pintansa myös 1960-luvulla, jolloin Tomula suunnitteli muun muassa hyväntuuliset Eskimoja Lappalainen-suolasirottimet. Samaa ornamenttiviivoin hahmoteltua tyyESTERI ”ESSU” TOMULA (1920–1998) ?. RAKASTETUT ARABIAN ASTIAT KORISTELIJANA ESTERI TOMULA. Suunnitteli myös Arabian konserniin kuuluneelle Finelille emalisten keittoastioiden koristeita. Sivutoiminen posliinimaalauksen opettaja.. 1940–50-luvuilla Tomulan tekniikka oli yleensä lasituksen päälle maalaamista ja 1950-luvulla hänen tärkeimmäksi tekniikakseen kohosi painokuvan ja maalauksen yhdistelmä. Rehevä Vegeta-astiasarja näki myös päivänvalon 1960-luvulla, mutta 1970-luvulla se muutettiin tekniikaltaan serikuvaksi. Syntyi ja kuoli Helsingissä ?. Valmistui taideteollisuuskeskuskoulusta posliinimaalaajaksi ?. ART PRINT OY, 2004. ?. Suunnitelmien aiheet versioita kukista, kasvista ja sienistä. Koristeet toteutettiin tehtaalla käsinmaalaten ?. Kuva: Wikimedia Commons 1940–50-lukujen taitteessa osasto työllisti yli 50 henkeä. 150 RAKASTETTUA KORISTETTA. Myös keräilijöiden suosimat Pomonaja Fennica-sarjat syntyivät tuohon aikaan
Sinikello (1984–87) Posliinimaalarin suunnitelmista vain pieni osa pääsi tuotantoon saakka, mutta silti Tomula tunnetaan yhtenä tuotteliaimmista Arabian suunnittelijoista. Rosette (1983) ?. Botanica-sarja (1978–89) ?. – Kaikki, jotka hänet tunsivat, tiesivät, että jos hän olisi saanut elää elämänsä normaalissa kehossa, hänen elämänsä olisi muotoutunut ratkaisevasti toisenlaiseksi. Sinilehti (1970–74) ?. – Esterin käsialan yksityiskohtien runsaus tulee hyvin esille 1960-luvun lopun koko esinepintaa hyödyntävissä maustekasvija kahvi/tee/sokeri/jauhotekstisissä tölkkisarjoissa sekä Pastoraali-sarjassa, jossa Essu palaa kasvimaailman sekaan sijoiteltuihin ihmishahmoihin, kuvailee Hannele Nyman teoksessa Esteri Tomula, Arabia 1947–1984. Kuva: Jonas Forth / Flickr, CC-licence. 1980-luvulla Tomula suunnitteli laajan Botanica-seinälautassarjan: toisiinsa sopivia seinälautasia on yhteensä 55 ja teemaa on täydennetty myös 19 erilaisella maljakolla. Arabia toi markkinoille 2017 Esteri-sarjan, jossa Tomulan luoma kuosi on yhdistetty moderniin muotoiluun.. Tomula oli mielellään huomion keskipisteenä ja järjesti usein juhlia ystävilleen. Gardenia (1973–74) ?. Hänen luonteessaan oli vahva, eteenpäin vievä tahdon särmä – ja myös melkoinen annos taiteilijasieluille ominaista räjähtävää temperamenttia, jonka lähiympäristö oppi vuosien varrella läpikotaisin tuntemaan, Nuortio kuvailee. . Vegeta (1966–70) ?. Aurinko (1973–74) ?. Hän myös matkusteli paljon huolimatta synnynnäisestä raajojen kasvun pysäyttäneestä invaliditeetistaan, joka teki liikkumisen hänelle hankalaksi. Kirpputoreilla Tomulan seinälautasia myydään noin 40 euron kappalehintaan. Ystävä Antti Nuortio muistelee Esteri Tomulasta kertovassa kirjassa, kuinka sisukas taiteilija tunnettiin myös lempinimellä Suuriruhtinatar. Kehrä-koristeaihe päätyi Finelin emaliastioihin 1970-luvulla. ”Essu” rakasti elämää ja nautti luonnon kauneutta. Polar (1978–85) ?. Esteri Tomula tunnettiin vilkkaasta seuraelämästään ja laajasta ystäväpiiristään. Katrilli (1975–77) ?. 1970–80-luvuilla Tomula suunnitteli myös voimakkaasti väritettyjä ja kuvioituja astioita kuten Gardeniaja Katrilli-sarjat. Elsa (1971–72) ?. Helluntai (1971–73) ?. VAMMA EI HIDASTANUT MENOA . SARJATUOTANTOKORISTEITA MUUN MUASSA: ?. Primavera (1970–74) ?. liä jatkoi sienimaailmasta innoituksensa saanut Tatti-sarja. 38 | Antiikki ja taide Botanica-sarjaan kuuluu 36 seinälautasta, mutta täydentävillä Rosaja metsämarjaaiheilla sarjan saa kasvatettua peräti 55-osaisiksi. Nimi sai alkunsa, kun ystävät kantoivat Tomulaa kainaloista Pietarin-matkalla, kun taiteilija itse ei pystynyt kävelemään. Aiheet päätyivät koristamaan myös Finelin emaliastioita
Tanskan nykyinen kuningatar Margareeta II nousi valtaistuimelle isänsä Fredrik IX:n kuoltua vuonna 1972. Vuonna 1660 kuningas Fredrik III pakotti aateliset luopumaan verovapaudestaan, mikä oli omiaan vahvistamaan kuninkaan valta-asemaa. Kuninkaallisista aarteista ei ilmeisesti ollut paljon jäljellä, mutta Tanskan kuningas Kristian I:en Milanon herttualta saaman Sinisen safiirin lisäksi löytyi muun muassa pienempiä safiireita, joista saatiin kruunun ainekset kasaan. Tanskan kuningaskunta on nykyisistä Euroopan kuningaskunnista vanhin ja Oldenburgin hallitsijasuku on myös vanhin edelleen vallassa oleva hallitsijasuku Euroopassa. Vuonna 2009 lakia muutettiin uudelleen siten, että hallitsijan vanhin lapsi perii kruunun automaattisesti sukupuolestaan. Kemin Jalokivigallerian lukuisista ”aarteista” yksi on Tanskan kuningattaren kruunuun kuuluvat valtakunnanomenat.. Valtaistuimelle nousi Kristian IX suvun nuoremmasta sukuhaarasta Glücksburgin suvusta, joka polveutuu Tanskan kuninkaasta Kristian III:sta, joka hallitsi 1534–1559. Oldenburgin hallitsijasuku hallitsee edelleen Tanskassa ja Norjassa, mutta Ruotsissa suvun valtakausi loppui jo vuonna 1522. Suvun ensimmäinen kuningas oli vuonna 1448 valtaan tullut Kristian I, joka oli myös Norjan ja Ruotsin kuningas. Tanskan nykyinen kuningatar Margareeta II käyttää tiaaroja ja muita kruununjalokiviä, mutta ei kruunua. Kruunu valmistettiin Fredrik III:n pojalle Kristian V:lle, josta tuli vuonna 1670 ensimmäinen Tanskan kuningas, joka peri aseman omalta isältään. kea muuta kuin vakaa. Aseman vahvistamiseksi oli oltava myös ulkoisia vallan tunnusmerkkejä. Uusi kuninkaan kruunu tilattiin salaa, koska Tanskan poliittinen tilanne oli kaikJalokivigalleriassa on pieni pala kuningashuonetta Tanskan valtakunnanomenat TEKSTI: JUHANI KARVONEN T Valtakunnaomenaa jäljittelevän kopion, kuten muutkin gallerian kuninkaallisten aarteet, on valmistanut hopeaseppä Teuvo Ypyä. Kruunun reunassa on kahdeksan kultaista mansikanlehteä. Antiikki ja taide | 39 anskan kuningashuone on Euroopan vanhin. Kruunun tarina alkaa 1600-luvulta, jolloin Tanskan talous oli varsin huonossa tilassa useiden sotien takia. Sen jälkeen kruunua on käytetty kuninkaallisten hautajaismenoissa. . Tanskassa kuninkaan valta loppui 1840-luvulla. Tanskan alkuperäinen kruununperimysjärjestys mahdollisti kruunun perimisen vain miehille, mutta koska Fredrik IX:lle syntyi vain tyttäriä, muutettiin kruununperimyslakia vuonna 1953 siten, että hallitsijan tytär saattoi periä kruunun poikien puuttuessa. Oldenburgin suvun alkuperäinen päähaara sammui vuonna 1863, kun kuningas Fredrik VII kuoli lapsettomana
40 | Antiikki ja taide Kannulla aikaansaadut vahaviivat ja pensselillä tehdyt kuviot muistuttavat lopulta öljyväreillä tehtyä maalausta.
– On hyvä käyttää sähköistä vahakattilaa, koska keittolevyllä kattilassa kuumennettaessa vahan lämpötilaa on vaikea säädellä, ja hätätilassa se voi roihahtaa palamaan. Vahausja värjäyskertoja voi toistaa useampaan kertaan maalaamalla vahakannun tai pensselin avulla kankaalle uusia kuvioita. Sitten käteeni osui sattumalta Me Naiset -lehti, jossa oli juttu batiikista teko-ohjeineen. Se on aikoinaan kulkeutunut idän silkkitietä pitkin Hollantiin, Tanskaan, Ruotsiin – ja tullut lopulta Suomeen. Ostin pellavakangasta ja maalasin niihin kolme kanaa. Ja koska oli joulu tulossa, päätin tehdä sukulaisilleni batiikkijoululiinoja. – Saadakseen tuntuman batiikin tekemiseen olisi parasta hakeutua alan kurssille. Minullakin on omia oppilaita, nuoria, jotka ovat jo alkaneet pitää omia näyttelyitä, Johansson kertoo. Kannulla aikaansaadut vahaviivat ja pensselillä tehdyt kuviot muistuttavat lopulta öljyväreillä tehtyä maalausta, Johansson kertoo. Myös värejä voi sekoittaa keskenään tai käyttää sellaisinaan. Vaha on 100-asteista ja sitä kuumennettaessa on varottava, ettei vaha pääse syttymään. Niillä on hyvä harjoitella. Joskus nuorempana minullekin kävi niin, että vahaa kaasuliedellä kattilassa kuumentaessani tulipatsas nousi aina kattoon asti. – Kävin tuohon aikaan Vapaata taidekoulua ja maalasin öljyväreillä asetelmia ja maisemia. Sittemmin olen pitänyt useita batiikkinäyttelyitä, Johansson kertoo. Johansson ottaa esiin valkoista silkkisamettia sekä Sri Lankasta tuomansa pienen vahakannun, jonka nokasta vaha valuu ohuena norona muodostaen taiteilijan käden ohjaamana kuvion kankaalle. ”Suo” pellavabatiikkityö.. Värit – punainen, sininen, keltainen ja musta – ovat pulverimuodossa olevia kylmiä tekstiilivärejä. Myin puolet näyttelytöistäni ja tajusin, että näitähän voi myös myydä. Batiikki on itämainen taidemuoto, jonka juuret ovat 1400-luvun Kiinassa. Yhdistys toimii edelleen. MITEN BATIIKKIA TEHDÄÄN. Sähköinen vahakattila on turvallinen eikä se voi kuumeta liikaa, koska siinä on tarvittavat säätimet. – Vahakannun ohella myös pensseliä voi käyttää kuvioiden maalaamiseen kankaalle. Palo pitää tukahduttaa kattilan kannella, vettä ei saa käyttää sammuttamiseen. Perusmateriaalina voi käyttää luonnonkuitukankaita, silkkiä, silkkisamettia, puuvillaa, flanellia tai pellavaa. – Aloittelija voi hakea vaikkapa kirpputorilta vanhoja lakanoita, jotka ovat sopivan pehmoisia vaan ei hauraita. Kiinniteaineina käytettävät glaubersuola ja sooda lisätään väriliuokseen, jossa batiikkityö muhii pari tuntia, minkä jälkeen se huuhdotaan vedellä ja pannaan kuivumaan. Antiikki ja taide | 41 TEKSTI: TIMO ELO Juuret 1400-luvun Kiinassa Batiikki lumoaa H elsinkiläinen batiikkitaiteilija Aija Johansson on tehnyt batiikkitaidetta 1970-luvulta lähtien. – Tämän jälkeen hyvä ystäväni keraamikko Kaarina Aho, Juhani Ahon pojan tytär, joka oli meille nuorille taiteilijoille eräänlainen taiteellinen äitihahmo, järjesti minulle näyttelyn Annankadun Kirjavintille. Hän kuuluu suomalaisiin alan pioneereihin. Kun kankaalle on luotu vahalla haluttu kuvio, kangas upotetaan tekstiiliväriliuokseen, jossa väri tarttuu kankaaseen – paitsi sen vahattuihin osiin. Hän on myös ollut aikoinaan mukana perustamassa Suomen batiikkitaiteilijoiden yhdistystä, jossa on jäseniä eri puolilta maata aina Lappia myöten
– Suuri osa ajasta kuluu odotteluun, onhan menetelmässä monta eri vaihetta, joiden välillä värin on annettava vaikuttaa kankaaseen. 42 | Antiikki ja taide – Kuuma vaha on kaiken lähtökohta. HARVINAISTA TAIDETTA. Minäkin suosin teollisuuvärejä, koska luonnonvärit ovat liian hailakoita ja helposti haalistuvia, Johansson kertoo. Väinämöisen tanssi, Riitta Vainion koreografiasta, puuvilla materiaalille. Kanat ovat Aija Johanssonille mieluinen aihe. – Batiikki on lopultakin hyvin yksinkertainen menetelmä, jonka avulla taulujen ohella voi tehdä myös vaikkapa huiveja ja vaatteita. Kanat, batiikkityö. – Batiikkityön tekeminen on monimutkainen prosessi, mutta niitä voi tehdä useamman samaan aikaan. – Batiikin alkuaikoina 1400-luvulta lähtien värit saatiin luonnosta, kuten mehiläisvahakin. Sittemmin kuuluisa batiikkitehtaan perustaja Pandora Fernandez alkoi käyttää paremmin valoa ja kulutusta kestäviä teollisuusvärejä. Kuva: Paula Lehto Kalevalaista sarjaa ”planetaarinen äiti” Riitta Vainion koreografiasta, ollut tanssin lavasteena Alexanterinteatterissa. – Ideana on se, että vaha pitää lopulta poistaa, mikä tapahtuu vedessä keittämällä, Johansson kertoo. Kuva Paula Lehto Sikanäyttely, silkkibatiikkityö.. Batiikki on meillä Suomessa vain harvojen harrastus. Käytän parafiinia, mutta jotkut suosivat mehiläisvahaa, joka kuitenkin on siksi tahmeaa, että se tarttuu liian hyvin kiinni eikä lähde kovin helpolla pois
Taideteollinen korkeakoulu, 1974-78 ?. Tekniikka varmasti tunnetaan, mutta onko batiikki lopultakin liian yksinkertaista. Olen aika lailla Kalevala-fani ja olen analysoinut Kalevalaa ahkerasti. Kaksi pitkäkaapuista juristia tuli paikalle. He eivät puhuneet juuri mitään, kävivät vain taulut läpi, ennen kuin ne sai ripustaa. Batiikkitaiteilija, kuvataideterapeutti ?. – On huomattava, ettei kysymyksessä ole diagnoosin teko, vaan diagnoosit on annettu etukäteen ja kaikki psykologiset piirustustestit käyty läpi. Kuva: Esko Byman. . – Batiikkitaulun taakse voidaan nykyään lisätä led-valo, jolloin taulu toimii sisustuselementtinä. Kluuvin galleria, 1975 ?. – Se on vanha käsityömuoto, joka nyt kokee uutta tulemista uusien menetelmien myötä. Siitä voi nykyään tehdä vaikkapa solmioita tai siitä voi printtipajan antaa printata esimerkiksi itseliimautuvia tapetteja. Mutta enimmäkseen käytössä ovat liidut, akryylivärit, hiilet ja kynät. Usein heidän joukossaan on myös hyvin taiteellisia ihmisiä. Antiikki ja taide | 43 AIJA JOHANSSON ?. – Tanssin teemat ovat olleet minulle läheisiä. Johansson on tehnyt varsinaisen päivätyönsä kuvataideterapeuttina perheneuvolassa sekä psykiatrin yksikössä. On kalevalaista symboliikkaa, eläinaiheita ja luontonäkymiä. Nuorten näyttely, 1974, Taidehalli ?. Kankaan vakioleveys asettaa tosin rajat, mutta olen nähnyt Imatran Valtionhotellin aulassa Jaana Niittamon valtavan batiikkityön, jonka leveys on yli kaksi metriä. Näyttelyitä vuodesta 1970 lähtien kotimaassa ja ulkomailla ?. Batiikkityö voi siis olla myös julkiseen tilaan suunniteltu yksittäiskappale yhtä hyvin kuin taulu kodin seinällä. – Työhuoneellani on mahdollisuus tutustua monenlaiseen materiaaliin. – Vuonna 2000 eversti Muammar Gaddafin aikana minulla oli Tripolissa Libyassa kutsunäyttely, jossa kävi useita maan silmäätekeviä, lähetystöväkeä, lehtimiehiä ja taiteilijoita. Oli se hirveän tarkkaa, Johansson muistelee. Johanssonin batiikkitauluissa on rikas aihemaailma. Vuosinäyttely, 1975, Taidehalli ?. Näyttely pidettiin kuningas Idris I:n entisessä hienossa palatsissa, jonka nimeksi oli muutettu Peoples Palace. Niihin tarkastajat eivät olleet huomanneet kiinnittää huomiota ja niitä paikalliset miehet sitten myöhemmin näyttelyssä katselivat nauraa hihitellen. – Näyttelyn järjesti minulle ystäväni Elli Kuronen, jonka työsuhde oli juuri päättynyt YIT:llä Tripolissa. Myös ’Peukaloinen hakkaa suuren tammen’ liittyy Kalevalaan. Minulle tulee Kelan maksamia asiakkaita, joilla yleisimmin on puolivaikea tai vaikea masennus tai muu mielialahäiriö. – Itse Gaddaffia näkynyt, mutta hänen virkamiehensä tulivat tarkistamaan, ettei näyttelyssä vain olisi pornoa. – Batiikkitöiden joukossa oli kuitenkin taulu, jossa kuvattiin sieniä, tatteja, jotka olivat ylösalaisin. Johanssonin mielestä batiikilla on loistava tulevaisuus. Johansson on myös työskennellyt aikoinaan nyt jo edesmenneen tanssipedagogin Riitta Vainion yhteistyökumppanina tehden tämän koreografioihin batiikista suuria pintoja. Myös batiikin tekeminen voi olla terapiamuoto, Aija Johansson sanoo. KUVATAIDETERAPIAA TARPEESEEN. – Kuvataideterapiaa annetaan henkilöille, jotka ovat saaneet diagnoosin ja ovat terapian tarpeessa. Peoples Palace, Tripoli, 2000. Etenkin nuoret ovat kovan paineen alla tehdessään pitkää päivää. BATIIKIN TULEVAISUUS. Vastapainoksi olen suositellut heille taideharrastuksia, tanssia, musiikkia tai kuvaamataiteita. – Tilalle on aina eduksi, jos siinä on tekstiilejä, äänetkin ovat tällöin luonnollisia eivätkä kaiu liiaksi. Suuria painopintoja voi käyttää verhoissa ja painokankaissa. Eikö batiikki kiinnosta. Hertfordshire College of Art and Design ?. Terapian tarkoituksena on pitää henkilö vakaana. Aija Johansson, taustalla silkkisamettibatiikki ”Flamenkotanssija”. – Olen usein ihmetellyt esimerkiksi Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun tekstiililinjan linjauksia tässä asiassa. Tammisaaren taidemuseo, 1981 ?. RIKAS AIHEMAAILMA. Esimerkiksi batiikkityöni ’Planetaarinen äiti’ on ollut Aleksanterin teatterissa lavasteena hänen 40-vuotistaiteilijajuhlassaan. Myös Kalevala-aiheet pohjautuvat pitkälti yhteistyöhön Riitan kanssa. Toinen vastaavanlainen iso työ on ’Äiti maa’, joka synnyttää seitsemän poikaa. Eräs nuori poika halusi tehdä siellä batiikista oman solmion, johon hän suunnitteli kuviot ja värit. Vapaa taidekoulu, 1966 ?. On ikävä huomata, että nykyään monet ihmiset voivat todella huonosti. MR-Art Antwerpen, 1975 ?. Maarianhaminan taidehalli, 1976 ?. Monikaan ei halua batiikkityötä ikkunalle, jossa auringonvalo saattaa sen haalistaa. Johanssonin ulkomailla pitämien lukuisten batiikkinäyttelyiden sarjassa yksi on kuitenkin ylitse muiden
Välähdyksiä vuosikymmeniltä. 44 | Antiikki ja taide Päivölän nostalgiset postikortit Päivölän Virkistyskoti Vihdin Nummelassa on ollut saman suvun omistuksessa sata vuotta. Kokoelman vanhin kortti on vuodelta 1908. Juhlavuoden kunniaksi on koottu näyttely Päivölästä eri vuosikymmeninä lähetetyistä postikorteista. Menneiden aikojen lumoa
Välähdyksiä vuosikymmeniltä Uimahuoneet olivat tuttu näky veden äärellä sijainneiden parantoloiden ja kylpylöiden rantalaitureilla. Kortin männyt kantavat 1933 riehuneen latvapalon jälkiä. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI: MARJUT POPELKA POSTIKORTTIKUVAT: TAPIO KARJALAINEN Päivölän nostalgiset postikortit Uimahuoneita käytettiin 1930-luvulle asti. Vuonna 1938 valmistunut kylpylärakennus. PÄIVÖLÄN VIRKISTYSKOTI TAIVAANTIE 41, 03100 NUMMELA 050 548 2356, (09 2222 320)
Sitten siirrytään Taivaantielle. Mistä tie on saanut erikoisen nimensä. Tämä Estrid Hirn asui siinä missä nyt on Nummelan K-Supermarket. Mikael Mäkelä on asettanut useamman kuvan alle aiheeseen liittyvän kirjan. Se aloitti aikanaan toimintansa kasvatuslaitoksena Päivölän vastarannalla. Isoäiti sanoi, ettei semmoisia, nehän kaatuu siellä. ” – Ollaan sitä mietitty, että onko tuo kuva nyt otettu ylhäältä vaiko alhaalta päin, pohtii Mäkelä. Siitä on sitten uskallettu mennä pitkin kylärajaa. Ja nyt se on siis tullut takaisin tänne. Hän oli kummitätini ystäviä ja hyvin kielitaitoinen P Postikortit ovat vallanneet Päivölän pitkän salin seinän. Hän antoi – nykyisin sanottaisiin – tukiopetusta ruotsinkielessä. Siitä tehtiin myös postikortti, jollaisen rouva Mary Gullichsen on lähettänyt Päivölästä Helsinkiin neiti Hjördis Klemetzille keväällä 1984. Emme tiedä, mistä päin Hiidenvettä kuva on, mutta kortissa on allekirjoituksena Estrid. Muistamme tämän leskirouvan oikein hyvin, hän viihtyi täällä kolme kuukautta. Näyttelyyn valikoitui parikymmentä korttia, vanhin on peräti vuodelta 1906. Koulunkäyntini oli silloin vähän katkoista astmani takia. – Eläkeläisille sanon sen vähän varovaisemmin, mutta ovat ne toistaiseksi nauraneet siellä puhelimen toisessa päässä, Mäkelä sanoo pilke silmäkulmassa. äivölän Virkistyskodin suuren salin pitkällä seinällä on näytteillä parikymmentä suurennettua, vanhaa postikorttia. PILKAHDUKSIA. – Aikoinaan Nummelaan on tultu jäätä pitkin hevosella, ja kun tämä Taivaantie on kylärajan kohdalla, se on ollut vähän semmoista ei-kenenkään-maata. Niistä heräsi ajatus näyttelystä, joka herättelee muistoja virkistyskodin eri vuosikymmeniltä. Niinpä siinä on selailtavana Vuorelan historiikki, jossa mainitaan myös Päivölä – se toimi tuolloin eräänlaisena sivuliikkeenä eli filiaalina. Tässä Kopun kartanoon lähetetyssä kortissa näet lukee ”Maist. Tutustuminen näyttelyyn Päivölän isännän Mikael Mäkelän opastuksella tarjoaa värikkään kattauksen tapahtumia ja muistoja, hilpeitä mutta myös vakavia. 46 | Antiikki ja taide Maisemakortti mäntyjen välistä pilkottavalle Hiidenvedelle on vuodelta 1940, jolloin Päivölä toimi myös sotasairaalana. Tämmöinen historia, myhäilee Mäkelä. Niin sitten piti tilata tuosta naapuritilasta Kopusta vähän matalammat rattaat, että he pääsivät tänne turvallisesti. Tämä Frigga on sellainen vanhanajan opettaja, joka pruukasi olla täällä. Tuon maisemakortin hän on lähettänyt vuoden 1937 elokuussa Nummelasta. Ja niitähän oli – melkein sata eri ajoilta. Mahdollisesti se kyläraja on hakattu auki ihan sitä varten, että se varmasti näkyy. – No minkäs takia tuossa on Nils Holgerssons underbara resa – tuo paksu keltainen kirja, Mäkelä kysyy retorisesti. Vuonna 1935 lähetetyn kortin kuva on kovin mielenkiintoinen: Päivölän rannassa näkyy uimalaituri, jonka päässä on uimahuone.. Miten idea postikorttinäyttelystä syntyi, Mikael Mäkelä. ihminen. – Reijo Rita, vävyni isä, ryhtyi aikanaan tutkailemaan keräämiään postikortteja Päivölästä ja Hiidenveden maisemista ja lähetteli niitä meille Päivölään. Mainitsemani opettaja Frigga Lönnberg – oli aikanaan täällä Päivölässä myös isoäitinsä kanssa useita kertoja. Terveisiä! Werner” . Hiidenvesi-aiheisen kortin kohdalla on Kaarle Soikkelin kaksiosainen Vihdin historia. Kehystetty valokuva Vuorelan koulusta on 1900-luvun alusta. – Oletan ett mainitun täytyy olla hän – ei niitä maisteri Soikkeleita niin kauhiast ole Vihdissä liikkunu, päättelee Mikael Mäkelä aidolla Vihdin murteella. Yhteen vierailuun liittyy tämä tarina: hänen isoäitinsä mielestä Nummelan asemalla oli liian korkeat hevosrattaat, joiden kyydissä piti sitten tulla alas jyrkkää Taivaantietä tänne Päivölään. Soikkelin kanssa lähetin eilen korin ja kirjeen. Tässä makupaloja näyttelyn tarjonnasta lähdetään pienelle kierrokselle! – Oululaisarkkitehti Ari Peltola, anoppini kummipoika, on tehnyt tämän grafiikanlehden Päivölästä 1980-luvun alussa, Mäkelä kertoo. – Kortteja ei ehkä ole valittu siksi, että ne olisivat parhaita valokuvia tai postikortteja, vaan nimenomaan teksti ja niihin liittyvät ihmiset kiinnostavat, Mäkelä selvittää. Niinpä siinä kortissa on kolme nimeä, jotka panimme muistiin – ja nyt se on tullut takaisin tänne. Ja tässä kortissa hän kirjoittaa: Frigga är också här. Niihin on tallentunut muistoja, ja ne palauttavat mieleen tapahtumia ja tuttuja nimiä jopa kymmenien vuosien takaa. Tietä ylämäkeen tarpoessa on tuntunut, että se menee taivaaseen asti. Minun täytyi lukea ääneen sitä kirjaa ruotsiksi ja kertoa sen jälkeen omin sanoin, mitä siinä oli tapahtunut. PAIKALLISHISTORIAA. Huhtikuussa 1937 lähetyssä kortissa on muun muassa kirjoitettu: ”Näin jyrkkä mäki lähtee päätiestä Päivölään
KOLMAS TULIPALO. Järvestä löytyy vieläkin noin 50 metrin päästä rannasta kivialue, eli laituri on perustettu kivien päälle. Tästä kuvasta näkee, että puut ovat kärsineet tulipalosta. Taivaantie. Antiikki ja taide | 47 Näyttelyyn tyytyväinen Päivölän isäntä Mikael Mäkelä. – Meille se tiesi rajua muutosta, Mäkelä toteaa. Näyttely on esillä vuoden loppuun asti, ja siihen voi tutustua sopimuksen mukaan. Alakerrassa annettiin kylpyhoitoja, fysikaalisia hoitoja, ehkä jotain jännittäviä, sähköön perustavia hoitojakin. Uimahuoneet olivat tuttu näky veden äärellä sijainneiden parantoloiden ja kylpylöiden rantalaitureilla niin Päivölänkin. – Metsä tuolta meidän yläpuolelta paloi vuonna 1933 ja kulo levisi latvapalona nykyiseen HongKong-tavarataloon asti. Maisemakortti mäntyjen välistä pilkottavalle Hiidenvedelle on vuodelta 1940 eli sota-ajalta, jolloin Päivölä toimi kahteen otteeseen myös sotasairaalana. Jonakin vuonna jäidenlähtö on työntänyt perustan paikaltaan – vuotta ei tiedetä. Näin jälkeenpäin ajatellen vuoden 1987 onnettomuus kääntyi jopa vastakohdakseen, Mikael Mäkelä summaa. Ei ollut lainkaan varmaa, olisiko vanhanajan täysihoitolatoiminta voinut jatkua kannattavana suuressa vanhassa talossa 90-luvun pitkän taantuman aikana. Emmy Lindberg omistautui kotitilansa ja Päivölän johdolle, ja hänestä tuli yksi Suomen maaseutumatkailun uranuurtajista. Päivölän isäntä Mikael Mäkelä kertoo elävästi korteista sekä niiden lähettäjistä – menneet vuosikymmenet heräävät eloon. Emmy Lindbergin jälkeen Päivölä siirtyi Mäkelän suvun haltuun 1963. Meidän oli pakko pohtia, millaisella konseptilla voimme jatkaa toimintaa. Siellä Päivölän Kylpyparantola aloitti toimintansa tanskalaisen Skodsborgin mallin mukaan. Elokuussa 1987 kylpyläsiivessä syttyi yllättäen tulipalo, ja palokuntien ponnisteluista huolimatta kylpylä tuhoutui kokonaan. Estrid Hirnin elokuussa 1937 lähettämä kortti.. Toisessa 1940 lähetetyssä kortissa näkyy uusi, vuonna 1938 valmistunut kylpylärakennus. Ensimmäinen oli vuonna 1918. Se ei liittynyt tuon ajan tapahtumiin, vaan oli ihan tavallinen rehellinen tulipalo sivurakennuksessa – paikassa, jossa nykyinen majoitusrakennus sijaitsee. Päivölän Virkistyskoti löysi uuden profiilinsa kurssikeskuksena, juhlapaikkana, taidenäyttelyiden ja musiikkileirien tyyssijana. – Kummitätini Emmy Lindberg innostui jostain syystä kylpylöistä juuri vuonna 1918. Päivölän jokaisella sukupolvella on ollut oma tulipalonsa, Mikael Mäkelä kertoo. Nyt heinäkuussa tuli sata vuotta siitä, kun hän hankki Päivölän virkistyskodin itselleen ja alkoi sittemmin kehittää kylpylä-parantolaa, Mäkelä kertoo. . Meille tuli luonnollinen katko ja sitten piti katsoa, mitä tehdään. – Historiassa on tällaisia rajuja tapahtumia. Ari Peltolan grafiikanlehdestä tehtiin myös postikortteja. ”PUNAINEN KUKKO” VIERAILI KOLMASTI
Koneet on asetettu vapaapeliasentoon tai vaihtoehtoisesti ne toimivat poleteilla, kertoo Laukaanhovin yhteydessä toimivan Nokkakiven huvipuiston toimitusjohtaja, pelikonekeräilijä Lauri Vartiainen. KAIKKI LÄHTI YHDESTÄ KONEESTA. Ennen kuin Nokkakiven huvipuisto aloitti toimintansa kesällä 2007, koneita oli jo kertynyt viitisenkymmentä. Monet keräilijät ovat erikoistuneet vain tietynlaisiin pelikoneisiin kuten pajatsoihin tai flippereihin, mutta Vartiaiselle ja Hakolalle käyvät kaikki alkuperämaasta ja käyttötarkoituksesta riippumatta. Palkinnoksi vapaapeli ja savukerasia Yli 100 vanhaa pelikonetta Nokkakiven huvipuiston pelihallissa voi syöttää yksikätiselle rosvolle vaikka kuinka paljon rahaa häviämättä kolikkoakaan. RAY:n kolikkopelit välkkyvät ja lattiaan liimattu tarra muistuttaa, että pelikoneiden lähellekään ei ole alaikäisillä asiaa. – Meillä on koneita muun muassa Saksasta, Japanista, Yhdysvalloista ja Englannista. – Yhtiökumppanini Markku Hakolan kanssa mietittiin, että olisi kiva saada yksi vanha peliautomaatti. T TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN 48 | Antiikki ja taide aukopaikka Laukaanhovin seinustalta kuuluu tuttu pimputus. Saman tien löytyi Keltaisesta Pörssistä sopiva ja kun se hommattiin, niin pian niitä alkoi tulla lisää. Vartiainen kertoo olevansa pelikoneiden suhteen jonkinlainen sekakäyttäjä. Vanhat yksikätiset rosvot on kunnostettu niin, että niitä voi pelata vanhoilla Suomen kolikoilla, joita pelihalli tarjoaa asiakkaiden käyttöön. – Kolikoilla toimivia automaatteja on noin sata, minkä lisäksi löytyy purkka-automaatteja, jukebokseja ja muita vastaavia koneita. Vanhin ja samalla harvinaisin laite on ruotsalainen pianoharppu vuodelta 1889. Vartiainen hankki ensimmäisen pelikoneensa 1990-luvun puolivälissä silkasta mielenkiinnosta. Mutta ihan niiden vieressä on muita pelejä, ainakin yhtä kiinnostavia ja houkuttelevia, ja niitä saavat pelata kaikki, ilmaiseksi. Pelihallin peleistä ei voi voittaa oikeaa rahaa.. Pelikoneiden hintahaitari on valtava: jotkut koneet ovat niin ongelmajäVanhat pajatsot ovat arvokkaita ja keräilijöiden himoitsemia. Vartiainen etsii koneita pääsääntöisesti netin kautta
– Aluksi pelaaja saattoi vain painaa pallon liikkeelle ja seurata, mihin koloon se tipahErilaisia pajatsoja ja yksikätisiä rosvoja on pelihallissa seinän täydeltä. Vanhimmat koneet ovat toimintamekanismeiltaan yksinkertaisia ja vähemmän pelillisiä: esimerkiksi flipperin esi-isä, 1930-luvun sähköfortuna, on melko tylsä kapine moderneihin versioihin verrattuna. Vuonna 1978 valmistetun Clownspelin värit ovat peräisin näytön taakse piilotetuista värikalvoista. – Esimerkiksi englantilaiset 1990-luvun kolikkopelit ovat yleisiä ja niitä saa noin sadalla eurolla. KERTOVAT AIKANSA ILMIÖISTÄ. Lauri Vartiainen esittelee mekaanisten pelien sisuksiakin halukkaille.. Vanhoja pelikoneita tutkiessa saa käsityksen tekniikan kehittymisen lisäksi myös ajan trendeistä ja mielenkiinnon kohteista. Ilkivallaltakaan ei ole vältytty. Keräilijöiden arvostamin kapine on aito, alkuperäinen 20 pennin pajatso, josta saa pulittaa viisinumeroisen summan, mikäli sellaisen onnistuu löytämään. Vartiainen kertoo, että riippuu tosi paljon koneen mallista ja mekanismista, pystyykö sen korjaamaan itse vai tarvitaanko ulkopuolista apua. Antiikki ja taide | 49 tettä, että niitä saa melkein ilmaiseksi, toisista taas saa maksaa tuhansia ja enemmänkin. Pelikoneiden korjaaminen ei ole aivan yksinkertaista puuhaa. – Varaosia on netin ansiosta saatavilla hyvin koneeseen kuin koneeseen, mutta kyllä näiden huoltaminen on päättymätön taival. Art Deco -tyylinen Univendor-makeisautomaatti vuodelta 1949 on muotoilultaan yksi pelihallin kauneimmista koneista. Huvipuiston koko pelikokoelmaa ei pääse ihailemaan yhdellä silmäyksellä, vaan koneita löytyy ympäri Laukaanhovin saleja ja käytäviä. Flippereistä käypä hinta on noin 1000 euroa, joskin monet yrittävät myydä niitä kalliimmallakin. KORJAAMINEN ON HAASTAVAA. Koneet ovat ahkerassa käytössä ja aika iso osa niistä kaipaa huoltoa: Nokkakiven huvipuistossa vierailee joka kesä noin 40 000 kävijää, joten koneilla riittää käyttäjiä. Huoltomiehemme ovat näppäriä mekaniikan kanssa, mutta elektroniset koneet voivat aiheuttaa enemmän päänvaivaa
Flippereistä tutut sivumelat saatiin peleihin vasta vuonna 1947. 50 | Antiikki ja taide Vartiaisen kokoelmista puuttuu aito penneillä toimiva pajatso, hänen mallinsa on peräisin Norjasta. Vanhemmissakin peleissä on toki aiheita, mutta ne ovat yleisluontoisempia; dinosauruksia, metsästystä tai koripalloa. Arvokas ja harvinainen pianoharppu on eräänlainen soittorasia, jota voidaan pitää jukeboksin esiasteena. Talvisaikaan Nokkakiven huvipuiston ollessa kiinni Vartiaisella on aikaa huoltaa aarteitaan. KONEILLE UUSI ELÄMÄ. Pop-kulttuurin ikonit ja elokuva-aiheet James Bondista Väiski Vemmelsääreen seikkailevat pelien kuvastossa ja teemoissa. Minäkin hain tältä keräilijältä kaverin kanssa yhteensä 13 pajatsoa, joista osa pidettiin itsellä ja osa myytiin eteenpäin. Yleisin voitto oli vapaapeli, joskus kone saattoi sylkäistä ilmoille muutaman kolikon. Mekaaninen pelaaja heittää pingispalloja, jotka on tarkoitus saada takana olevaan koriin. Näin pelaaja ehtii käyttää enemmän rahaa pelaamiseen! Vartiainen kertoo, että varsinkin vanhimpien pelien voitot olivat koko lailla huijausta. taa. Yksityiskohta Pro Basketball -pelistä.. Pelikoneissa on myös kulttuurieroja. Musiikki on ohjelmoitu pyöreisiin soittotukkeihin, joihin lyödyt naulat soittavat eri säveliä. – RAY on väärinkäytösten välttämiseksi aina hävittänyt käytännössä kaikki käytöstä poistetut pelikoneet, mutta 1970-luvulla niitä myytiin jonkin verran Norjaan, sillä norjan kruunu oli tismalleen samankokoinen kuin Suomen 50-penninen. Vartiaisen keräilyharrastukselle ei näy loppua. Sähköfortuna on flipperien edeltäjä. Nykyään tästä pajatsosta saisi pulittaa noin 3 000 euroa. Ensin ajateltiin, että kyseessä on ohimenevä villitys, mutta toisin kävi, Vartiainen kertaa. Kun koneet poistettiin siellä käytössä, paikallinen keräilijä hamstrasi niitä itselleen niin paljon kuin pystyi ja myi sitten niitä melko edullisesti eteenpäin, muun muassa takaisin Suomeen. Hakolan Markun kanssa entisöimme sen täysin ja täytimme lopulta suklaapatukoilla. Vartiaisen kokoelmista puuttuu aito penneillä toimiva pajatso, hänen mallinsa on peräisin Norjasta. Oli hieno hetki, kun sulattamotuomion saanut laite nytkähti uudestaan käyntiin! . Pisteetkin piti laskea itse ennen kuin ylätauluja alkoi ilmestyä peleihin 30-luvulla. Yksi keräilyn parhaista puolista onkin mahdollisuus antaa vanhalle romulle uusi elämä. Amerikkalaisen Chicago Coinsin vuonna 1961 valmistama Pro Basketball on yksi pelihallin hauskimmista peleistä. Siinä missä saksalaisvalmisteiset yksikätiset rosvot pitävät pelaajaa jännityksessä puolikin minuuttia, amerikkalaiset serkkunsa pysähtyvät lähes saman tien kahvan vetämisen jälkeen. Esimerkiksi klassinen pajatso on täysin mekaaninen laite, jonka nerokkaat ohjaimet kuljettavat kolikkoa oikeisiin koloihin. Soittimessa on 18 kosketinta, joiden vasarat lyövät kieliä. Heitto lähtee aina oikeaan suuntaan, mutta heiton voimakkuus riippuu pelaajan käyttämästä puristusvoimasta. ALKUPERÄINEN PAJATSO HARVINAISUUS. Haaveena on, että koneet saisi järjestettyä hienosti esille yhteen paikkaan niin, ettei niitä olisi ripoteltu pitkin Laukaanhovia. Pelihallissa pääsee kurkistamaan myös peliautomaattien sisuksiin. Pian pelikoneet alkoivat ammentaa myös ajankohtaisista tapahtumista ja ilmiöistä. – 1970-luvun saksalaisessa baarien suosikkipelissä, pajatsotyylisessä Big Strikessa pitää ampua kentälle pallo, jonka tehtävä on kaataa pelitaulun keskellä olevat keilat. Täyskaadosta palkinto oli vapaapeli ja savukerasia. Tässä 1930-luvun pelissä pelaaja ei voinut vaikuttaa pallon etenemiseen, vaan palloa ohjaavat sivumelat keksittiin vasta myöhemmin. – Tämäkin upea art deco -tyylinen makeisautomaatti 1940-luvulta oli tosi huonossa kunnossa meille tullessaan
Vaikka Gallen-Kallelan taiteen on nähty ilmentävän kansallista erityislaatua, se oli lähtökohdiltaan kuitenkin kansainvälistä ja modernia. museonjohtaja, intendentti Sointu Fritze kertoo. Näyttely esittelee taiteilijan, jonka tyyli kehittyi alkuvaiheen perinteisistä esittämisen tavoista abstraktia hipovaan, ekspressiiviseen kuvakieleen, jossa maalaamisen materiaalisuus korostuu. KU VA : KA N SA LL ISG AL LE RIA /Y EH IA EW EIS Royal Academyssä on esillä Schjerfbeckin keskeisiä teoksia, kuten Toipilas (1888), jonka hän maalasi vieraillessaan St. Hämmentävistä teoksistaan tunnetun Banksyn kuuluisa Tyttö ja ilmapallo –maalauksen vuoden 2006 versio oli myynnissä Sotheby’silla Lontoossa. Hänen työnsä ovat luonteeltaan usein poliittisia tai humoristisia. Helene Schjerfbeck (1862–1946) on yksi tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista. Esiteltävien teosten joukossa on henkilökuvia, asetelmia, maisemakuvia sekä omakuvia, joissa erityisesti näkyy hänen taiteessaan tapahtunut siirtymä modernismin suuntaan. Kirjoittaja Marja Lahelma nostaa Akseli Gallen-Kallelan eurooppalaiseksi vaikuttajaksi ajan muiden taiteilijoiden, kuten Edvard Munchin, rinnalle. KU VA : KA N SA LL ISG AL LE RIA /Y EH IA EW EIS Uutiset LONTOON KUNINKAALLISESSA taideakatemiassa (nähdään ensi vuonna Helene Schjerfbeckin (1862–1946) taiteen näyttely 20.7.–27.10.2019. Pitkän ja tuotteliaan uransa aikana hän siirtyi Pariisin salongin taidemaalareille tyypillisestä realistisesta tyylistä kohti modernia otetta. Teos myytiin puhelimitse tulleen tarjouksen perusteella nimettömänä pysyttelevälle ostajalle, mutta heti huutokaupan sulkeuduttua itse maalauksen kangas alkoi liukua alaspäin kehyksen sisällä käynnistyneeseen silppuriin. Rikkaasti kuvitettu kirja asettaa Gallen-Kallelan taiteen eurooppalaiseen kontekstiin ja esittelee taiteilijan kiehtovaa elämää. Antiikki ja taide | 51 Schjerfbeckiä Lontooseen Helene Schjerfbeck: Mustataustainen omakuva (1915). Banksy on kansainvälisesti tunnettu, anonyyminä esiintyvä englantilainen taiteilija, joka on tehnyt graffiteja, maalauksia, installaatioita ja piirustuksia sekä yhdistänyt töitään erilaisiin provosoiviin tempauksiin. Helene Schjerfbeck ja hänen taiteensa ansaitsee näkyvyyttä niin Britanniassa kuin laajemmaltikin, Royal Academyn taiteellinen johtaja Tim Marlow kertoo.. Asiantuntija-arvioiden mukaan maalauksen jäännökset voivat olla nyt ehjää teosta arvokkaampia tapauksen ainutlaatuisuuden takia. Tyttö ja ilmapallo -teoksen myyntihinta oli korkein koskaan Banksyn teoksesta maksettu summa. Lahelman mukaan näyttelyssä ”nousi esiin eurooppalaiseen taidehistoriaan kytkeytyvä universaali ulottuvuus”. Myös kansainvälinen kiinnostus taiteilijaa kohtaan on kasvanut viime vuosina, Ateneumin va. Kansallisgalleria/ Ateneumin taidemuseo, kokoelma Hallonblad. – Kuninkaallinen taideakatemia oniloinen voidessaan esitellä Iso-Britannialle uuden, mutta Suomessa erittäin tunnetun ja arvostetun taiteilijan. Schjerfbeckin uraa luotaavan, noin 60 teosta käsittävän näyttelyn esittelypaikkana on Royal Academyn uusi, toukokuussa 2018 avattu Gabrielle Jungels-Winkler -galleria. Ivesissä Cornwallissa. Miljoonan euron teos tuhoutui KUVATAITEILIJA BANKSYN teos tuhoutui itsestään pian sen jälkeen kun siitä oli maksettu 1,17 miljoonaa euroa taidehuutokaupassa perjantaina. Royal Academyn näyttely on ensimmäinen kattava katsaus taiteilijan tuotantoon Isossa-Britanniassa. Ivesissä Cornwallissa. Lahelma kirjoittaa myös vuoden 2017 Lontoon National Galleryn näyttelystä, joka esitteli kaikki neljä versiota Gallen-Kallelan Keitele-maalauksesta. Kirjan on kirjoittanut taidehistorioitsija, FT Marja Lahelma. Royal Academyssä on esillä Schjerfbeckin keskeisiä teoksia, kuten Toipilas (1888), jonka hän maalasi vieraillessaan St. Kirja julkaistaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Vielä paikalla ollut huutokauppayleisö katseli tapahtumaa epäuskoisena, kunnes Sotheby’sin työntekijät nostivat tuhoutuneen teoksen pois seinältä. Uusi kirja Gallen-Kallelasta ATENEUMIN TAITEILIJAT -kirjasarjassa ilmestyy uusi kirja Akseli Gallen-Kallelasta. Anonyymi taiteilija Banksy on tehnyt useita eri versioita taideteoksesta Tyttö ja ilmapallo. – Ateneumin valikoimissa ei ole ollut tätä ennen ajankohtaista kirjaa taiteilijasta
52 | Antiikki ja taide Kari ja Samuli Alosen yhteistyöstä syntyy uniikkia synergiaa Pelkistetyissä muodoissa sanoma säilyy Kauniaisten keskustaa koristaa Kari Alosen valoveistostyö.
Molempien työtila on Samulin 2000-luvun taitteessa ostamalla Pykälistön Vahtitupa-alueella Laukaantien varressa Jyväskylässä, kymmenisen minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta. Sisältö heidän taiteeseensa kruunataan sen syntymiljöössä, historiaa huokuvassa Pykälistössä. Pykälistön vieritse kulki Haapamäki-Jyväskylä-Suolahti -rata. K innulassa Keski-Suomessa Saarensalmen rannalla syntynyt ja kasvanut, 65-vuotias Kari Alonen keräsi lapsena luonnosta, muun muassa lampien pohjasta monenlaisia puiden kasvuoikkuja ja juurakoita, joista hän muotoili pääasiassa eläinhahmoja. Maakellarikin toimii taidenäyttelytilana. NELJÄ JUNANVAUNUA. Pykälistön rakennukset ovat vuodelta 1898. Kari saa jakaa työpäivänsä poikansa Samuli Alosen, 41, kanssa. Hän teki veneen keulassa olevaan ”rautakouraan” alkukantaiset tervastulet tuulastusvaloiksi. Antiikki ja taide | 53 TEKSTI: REETTA AHOLA KUVAT: REETTA AHOLA JA DESIGN ALONEN Pelkistetyissä muodoissa sanoma säilyy Isän ja pojan käsissä taipuvat kivi, teräs ja pronssi. Kiskot ovat edelleen, junaliikenne on loppunut 1962. Pykälistön historiaa kunnioittaen Samuli hankki kiskoille neljä 1940-luvun junanvaunua, jotka toimivat näyttelytiloina isän ja pojan taiteelle. Ratavartijan vahtitupa, ulkorakennus ja maakellari ovat entisöity alkuperäiseen ulkoasuun. Yksin, 15-vuotiaana tehdyt tuulastusretket tuovat Karille vahvoja muistoja. Alkuperäiset rakennukset on tehty arkkitehti Bruno Granholmin (1857–1930) tyyppipiirustusten mukaan, kuten monet muutkin Haapamäki-Jyväskylä-Suolahti -rautatien rakennukset. Pykälistössä olevissa junanvaunuissa on mahdollisuus järjestää erilaisia tilaisuuksia. Samuli valmistui vuonna 2000 Kuopion muotoiluakatemiasta. Lämmitettävään vanhaan Porkkalan vau. Pykälistössä olevat uudet ateljee-rakennukset on rakennettu samalla tyylisuunnalla. Granholm toimi vuosina 1892–1926 Rautatiehallituksen pääarkkitehtina. Pykälistö on nykyään tunnettu kulttuurikeidas Jyväskylässä. – Samana vuonna alkoi ateljeetilojen rakentaminen sekä täysipäiväinen taideyrittäjyys. Itse kalastetut hauet maistuivat luonnon helmassa viihtyvälle pikkupojalle. Tänä päivänä luonnon elementit työstyvät Karilla ympäristötaiteeksi ja kantaa ottaviksi veistoksiksi. Pykälistön rakennusten entisöintityöt alkoivat keväällä 1999
Isä ja poika ovat pitäneet yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Virkamiesvuosien kokemukset toimivat kimmokkeena Karin kantaaottavalle taiteelle, jossa yhdistyvät yhteiskuntakriittiKari Alonen: Elämänkoulu, Luottamus. Useana vuonna syys ja huumori. Siitä lähtien oivalsin valon käytön veistoksissani. Luovuus ja Vastuu. Hän järjesti 1990-luvulla kivitaiteensa näyttelykierroksen Pohjoismaiden vankiloissa teemalla ”Kiveä kiven sisässä”. – Vankilakierroksen positiivisten kokemusten myötä minulla heräsi ajatus: ”Kiven sisässä on valoa”. Pronssin ohella toinen mieluinen materiaali Samulille on Corten-teräs, josta muotoutuu veistoksia yksityistalouksiin ja julkisille paikoille. Kari Alonen tunnettu on kiven, lasin ja valon uudenlaisesta yhdistämisestä. Lintuveistokset ovat saaneet tuulta siipiensä alle pärjäämäällä taidekilpailuissa. – Valoteoksissani käytän paljon esimerkiksi uusinta led-tekniikkaa ja aurinkokennoja, hän kertoo. Sinne rakentuu parhaillaan Suomen ensimmäinen valoveistospuisto. Samuli on veistänyt Jyväskylän MM-rallin palkintoveistokset. Kari Alonen aloitti uransa virkamiehenä, mutta hän huomasi pian, että taiteen tekeminen veti vahvemmin puoleensa kuin virastossa uran luominen. – Kotoa sain kannustavat eväät taiteen tekemiseen, hän kiittää. Pykälistön historiaa kunnioittaen Samuli Alonen on hankkinut neljä 1940-luvun junanvaunua, jotka toimivat taidenäyttelytiloina. Ensimmäisen yksityisnäyttelyn hän piti 1984. PRONSSIA JA CORTEN-TERÄSTÄ. 54 | Antiikki ja taide – Teoksissani valo on osana veistosta, teoksen sydämessä itsessään; ei siten, että teos on valaistu, Kari Alonen kertoo. – Siitä alkoi kivikauteni, ja mottonani oli ”Käytä kiveä jo eläessäsi”, Kari kertoo. – Näyttelytoiminnan pitää olla aktiivista, Samuli korostaa. Samuli on hankkinut Pykälistöön lisämaata. – Teoksissani valo on siis osana veistosta, teoksen sydämessä itsessään; ei siten, että teos on valaistu, Kari huomauttaa. Samuli on ollut pienestä pitäen kiinnostunut taiteesta, ja hän lähtikin opiskelemaan taidealaa. Haluamme työllämme tukea tätä kehitystä, Samuli sanoo. Pääosissa olivat liuskekivistä tehdyt kissaveistokset. Pääsääntöisesti valona on led-tekniikkaa. – Jyväskylä tunnetaan valon kaupunkina. Kuopion taideopiskeluaikoina hän hankki muun muassa pronssin taidevaluoppia Lapinlahden taidevaimossa. Samulin Citybird-veistokset ovat hänen käyntikorttinsa. Parhaillaan hän työstää pronssista Suomen Kasvupalkintoa Kasvu Openille. Lämmitettävään vanhaan Porkkalan vaunuun on tilattavissa kokousvieraille tarjoilut. Byrokratian epäkohdat saivat aikaan sen, että hän ei halunnut olla osa kyseistä järjestelmää. Ne voittivat vuonna 2012 Billnäsin Youn Artist´s nykytaidekilpailun. Kuva: Pentti Leinonen.. nuun on tilattavissa kokousvieraille tarjoilut
Samuli Alosen skaala on laaja, muun muassa käyttöesineeksi tarkoitettujen takorautatuotteiden sekä pienten, sympaattisten Citybird-veistosten rinnalla syntyvät suuret julkiset teokset. Pää ja kädet. Molempien julkisia veistoksia löytyy useista kaupungeista, esimerkiksi Jyväskylästä, Äänekoskelta, Helsingistä, Kotkasta, Lappeenrannasta, Tampereelta ja Kauniaista sekä ulkomailta muun muassa Antwerpenistä. Antiikki ja taide | 55 KANSAMME KOHTALOT ELÄVÄT KISKOILLA . TÄRKEIMMÄT TYÖVÄLINEET. Samuli Alosen Citybird-veistokset ovat saaneet tuulta siipiensä alle pärjäämäällä taidekilpailuissa.. – Viestin kätkeminen pelkistettyyn muotoon kiveen, metalliin tai lasiin, tällainen kiteytys kestää aikaa; on aidosti uniikkia, pohtii Kari. – Esimerkiksi monissa työvaiheissa säästää aikaa ja materiaalia, kun voimme yhdessä suunnitella, miten jokin asia tehdään, sanoo Samuli. Junanvaunujen ikkunat oli suljettava teräsluukuilla, sillä matkustajat eivät saaneet nähdä, mitä alueella tapahtui. Yksi junanvaunuista on Porkkalan vaunu, jota Suomi käytti Porkkalan vuokra-alueella, kun Neuvostoliitto salli vuonna 1947 Suomelle sai läpiajo-oikeuden Porkkalan läpi kulkevaa rautatietä pitkin. Entisöity Rajavartian vahtitupa on Pykälistön alkuperäinen rakennus, vuodelta 1898. Moskovan välirauhassa 1944 Suomi joutui vuokraamaan Porkkalan Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi. Isän ja pojan työskentely samalla tontilla, mutta omissa ateljeissa saa kiitosta molemmilta. Alue palautettiin Suomelle vuonna 1956. Pykälistön historiaa kunnioittaen Samuli Alonen on hankkinut kiskoille neljä, 1940-luvun junanvaunua, jotka toimivat näyttelytiloina isän ja pojan taiteelle ja myös muiden taiteilijoiden näyttelyille. . Siinä meidän tärkeimmät työvälineemme, toteaa Samuli. Työn alla heillä on parhaillaan kolme uutta julkista veistosta muiden tilaustöiden lisäksi
– Värillinen lasi on nyt keräilijöiden suosiossa, antiikkikauppias Tarja Pousár tietää. Homma oli niin mukavaa, että jo seuraavana vuonna irtisanouduin vakityöstäni ja heittäydyin tyystin antiikkikauppiaaksi. TAVARAA TAVALLISISTA KODEISTA. A. Kun hänen lapsensa olivat pieniä, Pousár tottui myymään ja ostamaan käytettyä tavaraa. – Aluksi kiersin kirpputorija messumyyjänä aivan harrastuksen vuoksi ja vasta myöhemmin ryhdyin yrittäjäksi. Tarja Pousárista on ihanaa katsoa, kun ihmiset kiertävät ympäri osastoja, kallistavat päitään ja arvioivat, hipelöivät. Pousár jatkaa, että kesäkaupan ja messukiertelyn yhdistäminen on osoittautuHarrastuksesta tuli Tarja Pousárille ammatti Nyt kerätään värillistä lasia Värillinen lasi on aina keräilijöiden suosiossa. Ensimmäinen kierros tehdään usein nopeasti ja sitten palataan tutkimaan tarkemmin, kysellään hintoja ja ehkä kerrotaan tarinoita: juuri tällainen kello meillä oli mummolassa, tämä vaasi täydentäisi mahtavasti kokoelman tai juuri tällaista kuppia on etsitty jo pitkään. 15 vuotta sitten keksin, että voisin pitää kesäisin myös pientä putiikkia, kun kokoelmiini oli kertynyt melkoinen määrä kivoja esineitä. 56 | Antiikki ja taide ntiikkikauppias Tarja Pousár pyörittää kesäisin antiikkiliikettä Lieksassa ja muina vuodenaikoina hän kiertää Etelä-Suomen messuja mukanaan sekalainen valikoima suomalaiskotien irtaimistoista löytyneitä aarteita Messuilla on aina tietynlainen kuhina. Hän pyörittää kesäisin antiikkiliikettä Lieksassa ja muina vuodenaikoina hän kiertää Etelä-Suomen messuja mukanaan sekalainen valikoima suomalaiskotien irtaimistoista löytyneitä aarteita. Kaj Franckin Nuutajärvelle 1960-luvulla suunnittelema Pokaali maksaa Ajanpatinassa 385 euroa. Samalla kotiin alkoi kertyä kaikenlaista esineistöä. – Meillä on mökki Lieksassa. Usein Pousárin apuna on puoliso, toisinaan hyvä ystävä lähtee mukaan messuapuriksi. Kesäisin kaupankäynti keskittyy vain Itä-Suomeen Liekassa olevaan Ajapatina-liikkeeseen.. Sen tunnelman vuoksi on ihanaa kiertää koko pitkin Eteläja Keski-Suomea, melkein joka viikonloppu on joku tapahtuma jossain. Nykyään messut ovat suorastaan intohimo! Tykkään hirmuisesti paitsi vanhoista tavaroista, myös asiakaspalvelusta ja ihmisistä. – Kesäkaupalla kuulen vielä kiehtovampia tarinoita, mutta osa messutunnelmaa on se kiihkeä innostus, jolla ihmiset täydentävät kokoelmiaan tai sisustavat kotiaan, Pousár hyrisee. Pousár kertoo ajautuneensa antiikkialalle harrastuksen kautta
Ajanpatinaa-yrityksellä on myös kesäkauppa Lieksassa. Antiikki ja taide | 57 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: TARJA POUSÁR / AJANPATINAA Nyt kerätään värillistä lasia Antiikkikauppias Tarja Pousár kiertää ahkerasti antiikkimessuja ja tapahtumia Eteläja KeskiSuomessa. Asenteeni on sellainen, että pärjään mieluummin vähemmällä ja nautin elämästä! Viikot kuluvat maaseudun rauhassa ja viikonloppuisin pääsee usein katsomaan messuhulinaa, Pousár iloitsee. Ympärivuotista, kiinteää kivijalkakauppaa Pousár ei kuitenkaan suunnittele perustavansa ainakaan lähitulevaisuudessa. Pousár ei ole perustanut Ajanpatinalle nettikauppaa, vaikka kuvaakin osan myynnissä olevista tavaroista yrityksensä kotisivuille ja sosiaaliseen mediaan. Ajanpatinaa-myymälästä lasit saa omakseen 48 euron kappalehintaan. Opetustaulut ovat suosittuja sisustuselementtejä. Enimmäkseen olen keskittynyt astioihin ja muuhun pientavaraan, sillä isot ja painavat esineet eivät oikein sovi jatkuvaan siirtelyyn ja kiertelyyn. Niiden pyörittäminen on ollut mukavaa vaihtelua. nut mukavaksi työskentelytavaksi. – Osa tavaroista on Lieksassa ja osa varastossa Vihdissä banaanilaatikoihin pakattuina messuviikonloppuja varten, joten varsinaisen nettikaupan pitäminen ei tällä systeemillä onnistuisi. MESSUHULINAA JA MAASEUDUN RAUHAA. Harlekiini-viinilasit ovat Riihimäen lasin tuotantoa ja ne on suunnitellut Nanny Still. Viime vuosina Pousár on perustanut muutamia lyhytaikaisia Ajanpatinaa pop up -myymälöitä eri puolille Etelä-Suomea, varsinkin pääkaupunkiseudulle. – Messuilla monet ottavat yhteystietoni muistiin ja tarjoavat tavaroita, joista haluaisivat päästä eroon. Aika kuluu messujen lisäksi ihmisten kodeissa irtaimistoa ostellen. – Kivijalkamyymälän pyörittäminen on nykypäivänä aika haasteellista, kun verkko on niin suuri kilpailija. Hauska bingokone on peräisin 1960-luvulta ja maksaa 125 euroa. Kesäisin antiikkikauppa on kokopäivätyötä ja talvisin vähän rennompaa. Ajanpatinaa-kauppani valikoimiin kuuluu ihan tavallisten kotien esineistöä pääasiassa 1940–1980-luvuilta. Mainio ensiapukoulutusaiheinen taulu maksaa 75 euroa.. Tästä syystä esineiden hintatiedotkaan eivät ole esillä netissä, mutta jos joku kiinnostuu jostain ja ottaa yhteyttä, kerron kyllä hinnan. Ajanpatinaa luopuu omasta aarteestaan 180 euron hintaan. Minikokoinen kauppatiski 1950-luvulta sopii vaikka somisteeksi myymälään tai nukkekotiharrastajan käyttöön.
58 | Antiikki ja taide Kannelmäen kirkon lukuisat yksityiskohdat ovat niin erikoisia, etteivät avaudu aina edes ensinäkemällä. Kannelmäen 50-vuotias kirkko elää vuodenaikojen mukaan Lasimaalaus koostuu 111 ruudusta. Elämänpuu on turkulaisen taiteilijan Hilkka Toivolan toteuttama lasimaalaus, jonka ajatus syntyi Johanneksen evankeliumissa olevista Jeesuksen sanoista ”minä olen viinipuu ja te olette oksat”. Arkkitehti Matti Jaatisen suunnittelema kirkko, kuuluu Museoviraston arvokkaaksi luokiteltaviin kohteisiin
Jaatisten tyylille oli ominaista rakenteen aitous. Vuosina 1958 – 1962 Jaatinen työskenteli näyttelykomissaarina Suomen rakennustaiteen museossa sekä näyttelyosaston päällikkönä vuosina 1967 – 1991. Sen rakentavat paimentolaiset, jotka eivät ole juurtuneet paikoilleen pysyviksi talon omistajiksi. Vihkimispuheessaan piispa Aarre Lauha totesi ”Sen voin sanoa, että arkkitehtonisuudessa ilmenee voimakkaasti raamatullinen ajatus. Neljä esijännitettyä nurkkapilaria ottavat vastaan kirkkosalin katon painon, jota kullekin pilarille tulee 580 tonnia.. Myöhemmin Lauha totesi vielä, että arkkitehtoninen ratkaisu muistuttaa elämän varsinaisesta päämäärästä. Seitsemän senttimetrin vahvuisen betonikaton sisäpinnan laudoituksen jälki kertoo arkkitehti Matti Jaatisen alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka mukaan katon piti olla teräskaapeleiden varaan ripustettu kevytrakenteinen puukatto. Martti Jaatinen suunnitteli yhdessä puolisonsa Marjatta Jaatisen kanssa muun muassa Oulun monumentaalikeskustan asemakaavan, jonka rakennuksista toteutettiin kaupunginteatteri ja pääkirjasto. Katto muodostuu neljästä pinnasta, joiden geometrinen muoto on nimeltään hyperbolinen paraboloidi. Kannelmäen kirkon lisäksi he suunnittelivat Turun Kupittaan urheiluhallin sekä Tampereen Työväen Teatterin. 7:15 Kannelmäen 50-vuotias kirkko elää vuodenaikojen mukaan RISTI SYMBOLINA. Arkkitehti Martti Jaatinen (25.7.1928 Sortavalan maalaiskunta – 19.2.2008 Espoo) toimi opiskeluaikanaan Viljo Revellin toimiston palveluksessa. K annelmäen kirkko Helsingissä vihittiin käyttöön 1.9.1968. Kota ja teltta ovat liikkeellä olevan kansan asumuksia. Kirkon kattorakenteet antavat kirkolle sen erikoisen, telttamaisen muodon. Monesta kohtaa kirkko näyttää toiselta, mitä se todellisuudessa on, Kannelmäen seurakunnan kirkkoherra Sakari Ernrold kertoo. Ja nyt Jumalan sanan mukaan kristityt ovat vaeltava Jumalan kansa”. – Kirkko on optisesti sellainen, että kaikki siinä olevat elementit eivät avaudu ensikatsomalla. Antiikki ja taide | 59 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: TIITTU PAJU MARTTI JAATINEN . Hän on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.” Ilm. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1954 Teknillisestä korkeakoulusta
Alttarin takana oleva lasimaalaus on myös hyvin erityinen. Kaareva alttari kutsuu ehtoolliselle.. Näin ei kuitenkaan ole. – Jos valaistua kirkkoa katsoo pimeällä lentokoneesta, muodostavat laippojen välissä olevat lasit ristin. 60 | Antiikki ja taide Alttaripöydän vieressä olevan puisen ristin on suunnitellut arkkitehti Kari Asikainen. Kirkko elää koko ajan vuodenaikojen ja säiden mukaan. Kannelmäen kirkko kokonaisuudessaan muodostaa ristin lintuperspektiivistä katsottuna. Lasimaalauksen on toteuttanut turkulainen taiteilija Hilkka Toivola(1909-2002). Alttarilta pääovelle katsottaessa tulee vaikutelma, että alttaritaso olisi ylempänä kuin pääovi. Kulkemista helpottaa, että kirkkosalin lattia laskeutuu lievästi kohti alttaria. Kirkon tunnusmerkkinä pidetään ristiä. – Kun tilannetta katsoo kirkkosalin sisäänkäynniltä alttarin suuntaan, voi huomata, että alttarin tasanne on samalla tasolla. Risti on monella tavalla läsnä kirkossamme, Ernrold kertoo. – Kun koululuokka käy täällä vierailulla, niin näkemyksiä alttaritaulun sisällöstä on yhtä monta kuin oppilastakin. Elämänpuuksi nimetty lasimaalaus julkistettiin syksyllä 1972. Puisen ristin keskukseen on kiinnitetty Börje Rajalinin suunnittelema hopeinen, kullattu risti, jota koristavat viisi punaista kiveä kuvaavat Jeesuksen viittä haavaa. ELÄVÄ ALTTARITAULU
Kannelmäen kirkko on kuulunut vuodesta 2010 lähtien Museoviraston arvokohteiksi luokittelemien, valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalle. . Kirkon katon helmat muodostavat teltan. Arkkitehti Jaatisen vielä eläessä muutoksia tehtiin vuosikymmenten aikana useampia. Alttaritaulun läpi suodattuva valo luo kirkkoon erilaisen tunnelman riippuen ulkona vallitsevasta valosta.. Kirkkotekstiilit ovat Vuokko Nurmesniemen suunnittelemat. Teos on 30 metriä leveä ja korkeimmalta kohdaltaan kolme metriä korkea. Iso tila on epäkäytännöllinen nykyajan tarpeisiin, eikä sen saneeraaminen yksi yhteen nykystandardien mukaisesti olisi järkevää. Kirkkosalissa on 520 istumapaikkaa, kalusteet sekä alttaripöydän vieressä olevan ristin on suunnitellut arkkitehti Kari Asikainen(s. 1939). Puisen ristin keskukseen on kiinnitetty Börje Rajalinin (s.1933) suunnittelema hopeinen, kullattu risti, jota koristavat viisi punaista kiveä kuvaavat Jeesuksen viittä haavaa. Kirkko itsessään muodostaa ristin lintuperspektiivistä katsottuna. Sellaisen, että se palvelisi seurakuntalaisia seuraavat 50 tai 100 vuotta, Ernrold pohtii. – Asiaa on pohdittava monelta kannalta, että saisimme tilasta toimivan. Esimerkiksi sisääntulon lipat on rakennettu jälkikäteen katolta putoavien lumen ja jääpuikkojen vuoksi, kirkkoherra Sakari Ernrold kertoo. Kannelmäen kirkkoa käyttävät Kannelmäen seurakunta sekä ruotsinkielinen Petrus församling. Kirkon 29-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas. Kirkon yhteydessä oleva seurakuntakeskus on sitä vastoin tulossa tiensä päähän. ARVOKOHDE. Se koostuu 111 erillisestä ruudusta. Antiikki ja taide | 61 Kirkon tunnusmerkkinä pidetään ristiä. Risti löytyy myös kirkon sisältä, katon ylimmästä huipusta. – Itse kirkkosaliin ei voi tehdä merkittäviä muutoksia
Näyttelyt vaihtuvat kahden viikon välein. Kursseilla on ikään kuin kolme tukijalkaa, joista kolmas on Eeva. Akvarelli on taiteena yhtä vanha kuin ihmiskunta Runollisia vetoja – Akvarellien maalaaminen edellyttää keskeneräisyyden sietämistä. AKVARELLISTIKSI. Akvarellin ominaisuuksiin kuuluu muun muassa värien valuminen ja sekoittuminen sekä veden aikaansaamat sattumat. Käyn kesäisin uimastadionilla uimassa ja katselen siellä naisvartaloita, joita yritän painaa mieleeni ja vangita akvarelleihin, joissa alastomuus esiintyy mahdollisimman luonnonmukaisena. Palmunen-Saari suosittelee akvarellitaiteesta kiinnostuneille alan kursseja, jotta voi oppia muun muassa erilaisia akvarellin tekemisen tekniikoita. Olen tehnyt myös omista lapsistani akvarelleja jopa kirjan muotoon. Osuuskunnassa on liki 200 jäsentä ja sen hallituksen puheenjohtajana toimii dipl. Sen sijaan maalaan mielelläni ihmisiä, lähinnä lapsia ja nakuja akkoja. He kuuluvat myös vuonna 1998 perustettuun Suomen Akvarelllitaiteen yhdistys ry:hyn, jonka puheenjohtajana toimii taiteen maisteri Satu Kiuru. Esimerkiksi maisemat eivät minua kiinnosta eivätkä kukka-asetelmat. Palmunen-Saari toteaa osuuskunnan tehneen hyvää työtä kasvattamalla akvarellitaiteen yleistä arvostusta. Sen näyttelytilat sijaitsevat Helsingissä Humalistonkatu 1:n katuja kellaritasossa. Jäsenkunta koostuu akvarellitaiteen harrastajista kaikkialta maasta aina Lappia myöten. 62 | Antiikki ja taide A kvarelli on runollinen taidemuoto, jossa väreillä on oma tahto ja salaliitto veden kanssa, Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry:n ja Akvart galleriaosuuskunnan jäsen toimittaja Tuula Palmunen-Saari toteaa. Akvarellitaiteen yhdistys järjestää kursseille opettajat. Akvart tarjoaa näyttelytilaa alan taiteilijoille ja harrastajille. Maamme ainoa akvarellitaiteeseen keskittynyt taidegalleria Akvart on perustettu vuonna 2009. Se myös merkitsee hallitsemattoman hallintaa. – Itse olen maalannut akvarelleja 11 vuotta ja minulla on omat lempiaiheeni. Se myös merkitsee hallitsemattoman hallintaa, Tuula Palmunen-Saari kuvailee.. Lisäksi on kesänäyttelyitä. – Akvarellien maalaaminen edellyttää keskeneräisyyden sietämistä. ekonomi Benita Suomi. – Esimerkiksi Harjavallassa sijaiseva Sata-opisto pitää kesäisin akvarellitaiteen kursseja sekä aloittelijoille että pitemmälle ehtineille
Tarvitaan vain akvarellipaperia, muutama värituubi sekä pensseli (näädänkarvapensseli on arvokkain). Nykypäivänä vesivärillä maalattaessa kaikki tekniikat ovat sallittuja. Ensimmäisen akvarellini tein viimeisenä vuonna opettajana ollessani. Myös suihkepullo on hyvä olla, jotta tarvittaessa saa työtä kastelluksi vedellä. Osuuskunnan ja yhdistyksen jäsenet saavat kuitenkin siitä alennusta. Aloittelija pääsee alkuun melko helposti. Seuraavana kesänä menin Harjavaltaan, jossa Taru Tomperi toimi opettajana, Palmunen-Saari kertoo. Palmunen-Saari toteaa hyvältä akvarellistilta vaadittavan ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta. – Muun muassa presidentti Tarja Halonen maalaa akvarelleja ja on toiminut näyttelyiden suojelijanakin. Niinpä hän myös pyrki aikanaan Ateneumiin. – Sinne kutsutaan omissa maissaan jyrytettyjä akvarellisteja aina Amerikkaan, Australiaa ja Aasiaa myöten. Keväällä kerran vuodessa akvarellistit kokoontuvat Italiaan Fabrianon kaupunkiin, joka on tunnettu samannimisestä akvarellipaperistaan. Koskaan ei voi tietää, onko työ hyvä, ennen kuin se on kuivunut, Tuula Palmunen-Saari sanoo. Fabrianossa on muun muassa upeita vanhoja linnoja ja kirkkoja. Myytiin niitä sitten tai ei. Akvarellikursseja vetävä taiteilija Maikki Haapala toteaa akvarellin taidemuotona olevan kenties yhtä vanha kuin ihmiskunta. – Akvarellistin ei välttämättä tarvitse olla hyvä piirtäjä, mutta väreistä pitää olla kiinnostunut. Palmunen-Saari kertoo olleensa jo kouluaikana hyvä piirtäjä. – Itse kävin tänä vuonna Fabrianossa, jossa työni oli esillä viime vuonna. – Voittoa tuottamattomana osuuskuntana Akvart ei ota näyttelymyynnistä provisiota, joka saattaa joissakin gallerioissa olla jopa 40 prosenttia. – Pitemmälle edistyneen kannattaa sitten pyrkiä ylittämään näyttelykynnys, jotta saisi töistään palautetta. – Vasta myöhemmällä iällä ryhdyin tekemään taidetta. Jo 30 000 – 10 000 vuotta sitten luolissa asuneet esi-isämme ja –äitimme koristelivat kulttiluoliensa seiniä kuvin. – Psykiatri-kirjailija Clas Andersson on todennut osuvasti: ”Tapa rakastettusi” eli toisin sanoen heitä kaikki maneerisi menemään! – Pitää uskaltaa lähteä tekemään ja myös kokeilemaan erilaisia tapoja työskennellä, Tuula Palmunen-Saari sanoo. Menin työväenopistoon, jossa Maikki Haapala opetti akvarellikurssilaisia. Ellei vesivärimaalauksen kriteerinä pidetä paperille maalaamista, voidaan näitäkin maalauksia pitää akvarelleina. – Vaikka naiset ovatkin enemmistönä akvarellistien joukossa, mukana on myös joukko miehiä, kuten vaikkapa tv:stä tuttu Urpo Martikainen. Kuva: Seppo Saari Nainen Akvartin näyttelyssä. Veteen, virtsaan tai munaan sekoitetuilla maaväreillä ja hiilellä syntyi kauniita ja kestäviä kuvia. Jokainen kurssilainen pääsee näyttelyyn ja museonäyttely on curriculumissa merkittävä tekijä. Menin lukemaan, luojan kiitos, äidinkieltä yliopistoon, onhan taiteilijan ammatti taloudellisesti aika rankka. – Olisin luultavasti päässyt sinne iltakouluun, mutta onneksi kuitenkin päätin ryhtyä äidinkielen opettajaksi. paikkakunnalla toimiva Emil Cedercreutzin museo, jonka merkitys on hyvin tärkeä. Valuvat värit, roiskeet sekä veden ja eri pigmenttien tapa reagoida toisiinsa synnyttävät yllättäviä, hauskoja ja harmittavia ilmiöitä – akvarelleja. Akvarelleja ovat myös egyptiläisten viitisen tuhatta vuotta sitten papyruksille maalaamat ”sarjakuvat”. Tapahtuman aikana siellä on akvarellinäyttelyitä, joissa käy tuhatmäärin ihmisiä. (LÄHDETEOS: TUULA PALMUNEN-SAARI: ”INTOHIMONA AKVARELLI”, ARS SANA AY). HYVÄ AKVARELLISTI. Sen sijaan kiinteä näyttelyvuokra peritään. Antiikki ja taide | 63 TEKSTI: TIMO ELO Akvarelli on taiteena yhtä vanha kuin ihmiskunta Runollisia vetoja – Akvarelli on vaikea taidemuoto
Se on suuri, viisilaivainen katedraali. 64 | Antiikki ja taide Pariisin Notre Dame on jäänyt keskeneräiseksi. Sen sisätiloilla on pituutta 130 metriä, leveyttä 48 metriä ja korkeus lattiasta kattoon on 35 metriä.
Rakennustekniikassa löydettiin jotakin parempaa kuin romaaninen tyyli, joka oli raskasta ja pimeää. Gotiikka-sana muuttui haukkumanimestä arvostetuksi tyylinimeksi vasta 1800-luvulla. Goottilaisessa linnassa voi olla torneja siellä täällä aina sen mukaan, mihin niitä on ollut mielekästä suunnitella eikä järjestelmällisen spartalaisen näkemyksen mukaan, historiallisiin tyyleihin perehtynyt asiantuntija Hanna Pulla kertoo. Linnoissa ja kirkoissa lennokkaita torneja Jumalainen gotiikka – Rouenin katedraali on 151 metriä korkea ja se oli aikanaan Euroopan korkein rakennus, kunnes Kölnin tuomiokirkon tornit valmistuivat. Notre Damen kirkkoa komistavat sisäja ulkopuoliset patsaat. Ulkoa korkeutta on vaikea havaita, Hanna Pulla kertoo. – Gotiikka tulee sanasta gootit. Gootit tekivät tuhoa ja olivat niin sanottuja pakanoita. Antiikki ja taide | 65 TEKSTI: TIMO ELO Vuosisatojen tyylisuunnat G otiikka syntyi, kun maailma laajeni ja itämaiden vaikutus läheni. Konservointityötä johtanut arkkitehti Eugène Viollet-le-Duc päätti 1880-luvulla, ettei puuttuvia osia rakenneta. Arkkitehtuurin myötä syntyi myös goottilainen taide eli gotiikka. Katedraalin ikkunoiden värimaailma on uskomaton ja sen korkeuden tavoittelu huikaisee. – Katedraalissa vallitseva ihmisen pienuutta korostava, herran suuruutta kuvaava keskiaikainen tunnelma on mystisen kiehtova. Näin haluttiin saada siihen väheksyvä leima. Heistä tunnetuin Claude Monet on tehnyt vuosina 1892–1893 kautta maailman tunnetun Cathédrales de Rouen -sarjan. He olivat germaanisena kansana osallisena siihen, että Rooman kulttuuri hävisi. Ensivaikutelmasta nousee esiin kysymys, miten katedraali voi olla näin uskomattoman korkea sisältä. – Gotiikassa on paljon innostavaa. Tunnelma on sanalla sanoen jumalainen. Gotiikka-nimitys tarkoittaa myös 1700-luvun lopulla syntynyttä, etenkin kirjallisuudessa ja kuvataiteessa esiintynyttä tyylilajia, jossa on synkkyyttä, verenhimoisuutta, kummituksia ja vampyyreitä. Se on itsenäinen omaleimainen tyyli, joka ei ole orjallinen esimerkiksi symmetriaan nähden. Siinä on paljon lennokkuutta. – Sisällä voi aistia värillisistä lyijylasi-ikkunoista tulevan huikean valon. Pariisin Notre Dame on jäänyt keskeneräiseksi, kuten niin monet muutkin goottilaiset kirkot. Katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1202 ja se valmistui vasta yli 600 vuoden kuluttua vuonna 1880. Katedraali on myös innoittanut taiteilijoita. Siinä on lukuisia pienempiä torneja ja fiaaleja sekä useita erikoisia ratkaisuja. EUROOPPALAINEN TYYLISUUNTA. Goottilainen arkkitehtuuri on Euroopassa vallinnut tyylikausi, joka seurasi romaanista ja edelsi renessanssityyliä. Kun sitten renessanssi syntyi, italialaiset rupesivat kutsumaan tätä goottien vanhaa ranskalaislähtöistä brutaalia kerettiläistä tyyliä gotiikaksi. Rouenin katedraalissa on uskomaton tunnelma. Rouenin katedraali innoitti useita taiteilijoita. Gotiikalle tyypillistä ovat korkeuksia tavoittelevat kirkot, niiden suippokaaret koristeineen, värilliset lasimaalaukset ikkunoissa sekä tornien huippuihin asetetut ristikukat. Oli löydetty uusi holvitekniikka, jonka avulla rakennuksiin saatiin keveyttä ja suuret ikkunat, kun seinät eivät enää olleetkaan kantavia. Se johtunee siitä, että se on rakennettu loppuun. Sitähän goottilainen arkkitehtuuri juuri tavoitteGoottilaisen arkkitehtuurin juuret ovat 1140-luvun Ranskassa. Notre Damen tornien suippo-osuus on edelleen kokonaan tekemättä. MONI KATEDRAALI JÄI KESKEN. Tunnetuin on Claude Monet.. Tyylisuunnan ensimmäisenä edustajana pidetään Saint-Denisin luostarikirkkoa. Nykygoottimuoti on inspiroitunut ehkä ennemminkin juuri tästä, erityisesti 1800-luvulla romantiikan ajalta heijastuvasta kauhumystiikasta tummanpuhuvine asuineen, meikkeineen, lävistyksineen ja musiikkeineen, kuin varsinaisesta keskiaikaisesta tyylistä, Hanna Pulla sanoo ja nimeää goottilaista arkkitehtuuria edustavan Rouenin katedraalin suosikkikirkokseen. – Myös valtava Milanon tuomiokirkko edustaa goottilaista arkkitehtuuria, joskin se on hyvin omanlaisensa
On siellä nuori lohikäärmekin. Johanneksenkirkon gargoilet ovat koristeellisia hahmoja, jotkut niistä ohjaavat myös veden pois katolta. Johanneksenkirkon gargoilet ovat hyvin sympaattisia, niillä on aivan omaleimainen hymy ja ne ovat aivan ihania siellä korkeuksissa. Alkujaan niillä oli opettavainen merkitys viimeisen tuomion kuvaamisessa, helvetin asukkeina. Kölnin tuomiokirkko ?. Pariisin Notre Dame 7 UUSGOOTTILAISTA KIRKKOA SUOMESSA: ?. Eivätkä kaikki suinkaan olleet pahoja, vaan esimerkiksi opetuslapsena tunnetun Johanneksen hahmo on nelisiipinen kotka ja apostoli Luukasta kuvaa siivellinen härkä. 66 | Antiikki ja taide 7 GOOTTILAISTA KIRKKOA MANNER-EUROOPASSA: ?. Saint-Denisin luostarikirkko ?. Katutasosta katsottaessa on vaikea käsittää, että gargoilet ylhäällä ovat yli kaksimetrisiä. Kristuskyrkan osa eläintä. Veistosten poistamiseen on vaikuttanut myös se, ettei niitä ole ollut varaa korjata. Johanneksenkirkko ?. – Kirkko ei silti ole liian koristeellinen, vaikka siellä on kaikenlaista krapua, ristikukkaa, vimbergiä, ruusuikkunaa ja apilaa, ohdaketta, vaahteranviininja tammenleekin, jumalaista korkeuksiin pyrkivää kokemusta. Amiensin katedraali ?. Goottilaiseen arkkitehtuuriin liittyvät kirkkojen räystäillä olevat gargoilet eli kattokourujen veistokset, vedenheittäjät ja muut patsaat ja griipit. Veistoksia tuhoamalla haluttiin poistaa tällaisia rumiluksia, vaikka jotkut niistä olivat myös huumorilla viritettyjä. Kaikki hahmot eivät suinkaan olleet tuskaisia. UUSGOTIIKKAA HELSINGISSÄ. Jokaiselle hahmolle oli jokin merkitys ihmisen pitämiseksi uskossa. Vaikka katedraali on raskas ja kivinen, siitä huolimatta kontrasti arkkitehtuurin keveyteen, lasisiin ikkunoihin ja katedraalin korkeuteen on häkellyttävä. Nämä hahmot edustavat symboliikkaa, joka tuohon aikaan oli hyvin merkityksellistä, koska ihmiset eivät pääsääntöisesti osanneet lukea. Joensuun kirkko ?. Rouenin katedraali ?. Mikkelin tuomiokirkko ?. Saksalainen kirkko ?. Niiden joukossa on saattanut olla pyhimyksiäkin, jotka myös on tuhottu, kun kuvainpalvonta on ollut pois muodista. Hangon kirkko ?. Milanon tuomiokirkko ?. Hahmoja oli paljon ja ne olivat erimuotoisia ja -näköisiä, mukana hybridiolentoja, joissa osa oli ihmistä ja Claude Montin vuosina 1892-1893 tekemä Cathédrales de Rouen-sarja tunnetaan kaikkialla maailmassa.. Uusgotiikan juuret ovat 1700-luvun Englannissa, jossa varhainen gotiikka tunnetaan nimellä Early English. – Toinen tunnettu uusgoottilaista rakennustyyliä edustava rakennus on Kruununhaassa sijaitseva Ritarihuone. Helsingissä on nähtävillä lähinnä uusgotiikkaa edustavia rakennuksia, kuten Johanneksenkirkko. Reimsin katedraali ?. Uusgotiikka kuuluu 1800-luvun kertaustyyleihin ja se yritti elvyttää myöhäiskeskiaikaisen gotiikan. Paksujen kiviseinien tuoksu luo ikiaikaisuuden tunteen. Pyhän Henrikin katedraali ?. – Uskonpuhdistuksen tultua suuri osa näistä veistoksista tuhottiin, joten niitä on ollut lähes mahdoton palauttaa entiselleen. Tällä tavoin tarinan muodossa aikaansaatiin kuvallista raamatun opetusta
Kirkon suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander. Se on suuri, viisilaivainen katedraali. – Isäni Jorma Pulla entisöi aikoinaan Johanneksenkirkon koristeet, Hanna Pulla kertoo. Rouenin katedraalia alettiin rakentaa vuonna 1202 ja se valmistui vuonna 1880. ENGEL ARVOSTI GOTIIKKAA. – Gotiikan veistotaiteen ihmishahmot olivat koristeellisia. KARTANOT KOMISTUIVAT. Turun tuomiokirkko ei ole tyylipuhdas, mutta siellä voi tuntea hyvin gotiikan olemuksen. Chiewitz. Antiikki ja taide | 67 lehtiköynnöksiä, tyylin hengessä ,Hanna Pulla kertoo. Pariisin Notre Dame on jäänyt keskeneräiseksi. SE rakennettiin vuosina 1888–1891 ja sen Johanneksenkirkko edustaa uusgotiikkaa. Sen sisätiloilla on pituutta 130 metriä, leveyttä 48 metriä ja korkeus lattiasta kattoon on 35 metriä.[1 Notre Damen sisäja ulkopuolisten patsaiden ja symboliaiheiden lisäksi kirkkoa koristavat monet kohokuvat ja gotiikalle tyypilliset lasimaalaukset ja oviin taotut kuvat. Johanneksenkirkko edustaa uusgotiikkaa. – Isäni Jorma Pulla entisöi aikoinaan Johanneksenkirkon koristeet, Hanna Pulla kertoo. Se rakennettiin vuosina 1888–1891 ja sen korkeimmat osat ovat 74 metriä korkeat koillispäädyn tornit. Ikkunalasitkin alkoivat yleistyä. Arkkitehti Carl Ludvig Engel halusi siihen 1800-luvulla Turun palon jälkeen gotiikkaa edustavan tornin. Gotiikan pääasiallisia taiteenaloja ovat kuvanveisto, lasimaalaus, freskot, seinävaatteet sekä kuvitetut käsikirjoitukset, joskin ammattikiltojen synty rajoitti taiteissa vapaata yritteliäisyyttä. Duomo di Milano on Euroopan toiseksi suurin katedraali Sevillan katedraalin jälkeen. Kirkon suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander. – Pukeutumistyyli vaati paljon kangasta ja oli raskasta. Ajalta on jäljellä vain kivikirkkoja. Kirkko on tuhoutunut monta kertaa ja rakennettu useasti uudelleen. Paksut vällyt olivat käytössä. T. Sen suunnitteli arkkitehti G. Sen korkeus on 151 metriä. Ritarihuone on Helsingin Kruununhaassa sijaitseva uusgoottilainen valtiopäivärakennus. Gotiikan aikana eurooppalaisissa maalaiskartanoissa ja linnoissa ylimystö alkoi hankkia myös seinätekstiilejä eli gobeliinejä, joiden avulla saatiin lämpimyyttä koleaan kotiin. Pitkän nimettömyyden kauden jälkeen yksilöiden arvostus kasvoi. Engel otti suunnitteluunsa mukaan muotiin tulleen uusgotiikan. – Koska asumukset olivat varsin vetoisia, piti pukeutua lämpimästi myös sisällä. Ihmiskuvauksessakin harrastettiin taivaisiin kohottautumisen ihannetta. Gotiikan veistotaiteen ihmishahmot olivat koristeellisia. Heidät myös esitettiin venytettyinä gotiikan ihanteiden mukaisesti. Maalaustaiteessa näkyvät myös itämailta peräisin olevat muodinmukaiset korkeat kartionmuotoiset Hennin-päähineet, joissa kartion kärkeen oli kiinnitetty huntu. Suomessa gotiikka näkyy pelkistetymmin. korkeimmat osat ovat 74 metriä korkeat koillispäädyn tornit. ?. Hän suunnitteli muun muassa silloiseen Heidenstrauchin taloon eli nykyiseen presidentinlinnaan goottilaisen salin, jonka hänen poikansa sittemmin toteutti isänsä menehdyttyä. Myös itämaiset matot yleistyivät varakkaissa talouksissa. Se on 157 metriä pitkä ja tilaa riittää 40 000 ihmiselle. Vähemmän rikkaat peittivät seinänsä nahkatapeteilla, jottei tuuli päässyt puhaltamaan seinänraosta sisään
Persian shaahitar Farah Diban tiedetään ostaneen Paratiisi-astiat Teheranin-kotiinsa, kun hän vieraili Arabiassa shaahin Suomenvaltiovierailun aikaan.. Nuorukaisena Kapiainen viihtyi koulunpenkkiä paremmin lukemalla kaunokirjallisuutta, kuuntelemalla ja soittamalla klassista musiikkia sekä piirtelemällä. Myöhemmin perhe muutti Helsinkiin, jossa Kaipiainen kävi koulunsa ruotsinkielisessä Norsenissa eli Svenska Normallyceumissa. POLIO UHKASI URAA. Kaipiainen syntyi Porissa seitsenlapsisen perheen kuopukseksi. 17-vuotiaana Kaipiainen siirtyi kokonaan Ateneumiin, aluksi Värikylläinen, satumainen Birger Kaipiainen Keramiikan ruhtinas Birger Kaipiaisen tuotantoa voi kuvata värikylläiseksi ja nostalgiseksi. Professorin arvonimen saanut Kaipiainen oli persoonaltaan töitään huomattavasti vakavampi. Brummer otti 11-vuotiaan Kaipiaisen suojaansa niin kutsutuille koeluokille. Kaipiaisen äiti, joka oli päättänyt vahvistaa herkän poikansa harrastuksia, oli yhteydessä Ateneumissa sijanneeseen Taideteollisuuskeskuskouluun ja Arttu Brummeriin. Birger Kaipiaista pidettiin oman aikansa outolintuna. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – hän niitti kansainvälistäkin mainetta. 68 | Antiikki ja taide H arri Kalhan ihastuttava kir-ja Birger Kaipiainen (1.7.1915 Pori – 18.7. 1988 Helsinki) piirtää hennoin viivoin kuvan suomalaisesta muotoilijasta ja keraamikosta, joka uskoi kauneuteen
1960-lukua voidaan oikeutetusti kutsua taiteilijan riemuvoitoksi. Muutaman vuoden kuluttua pääaineeksi valikoitui keramiikka, joka teki tuolloin voimakasta nousua Suomessa. Sen myötä syntyivät helmistä ja pikkupaloista kootut veistokset ja reliefit. Kaipiainen muisteli myöhemmin ihaillen studiokeramiikan johtohahmoa, Elsa Eleniusta seuraavasti: ”Me oppilaat jumaloimme häntä. Keramiikkaan orvokit pääsivät vasta seuraavalla vuosikymmenellä, kun Kaipiaisen Orvokkimeri toteutettiin Montrealin maa. opiskelemaan lavastustaidetta. Rörstrandin aikana hän nousi kansainvälisesti tunnetuksi. --Henkisesti hän siis opetti aika paljon – sanattomasti – omalla olemuksellaan. Hän kehitti kuitenkin oman tyylinsä, hän kaulitsi, veisti ja leipoi savea, rypytti töiden reunoja vadeiksi sekä teki laattoja ja kulmikkaita levyjä, joihin maalasi fantasia-aiheisia kuvia. Apunaan hänellä oli koristemaalari Terho Reijonen, joka tarvittaessa myös dreijasi Kaipiaisen työt. Opiskelijatoverinsa Armi Ratian järjestämissä Kaipiaisen tuotantoa leimasi nostalgia ja kaipuu kauniiseen maailmaan. Tarina kertoo, että Kaipiaiselle tehtiin keramiikkahelmiä Arabian eri yksiköissä vuosien varrella niin paljon, että niitä pyörii vieläkin yhdeksännen kerroksen Taideosaston ateljeetiloissa. Hän esiintyi Milanon triennalessa 1954 ja hänelle järjestettiin näyttelyvierailu New Yorkiin. Värikkyys lisääntyi ja töihin ilmestyi kelloja, hedelmiä, lintuja sekä orvokkeja. Ruotsin tuliaisina Kaipiaisen väripaletti uudistui. Hän joutui sen jälkeen käyttämään tukena kävelykeppiä ja dreijaaminen sai jäädä. Kaipiainen muutti lautasten muodon pyöreäksi, kun ne tulivat uudelleen tuotantoon vuonna 1988. RUOTSIN TULIAISINA UUDET VÄRIT. Kaipiaisen ystäväpiiri oli laaja. Hän oli ensinnäkin niin kaunis ja tyylikäs nainen – ja hänellä oli loistava maku kaikessa olemuksessaan. Sen kukkien, joutsenten ja vesilammikoiden tekemiseen tarvittiin noin kaksi miljoonaa keramiikkahelmeä. Alkuperäiset Paratiisi-sarjan lautaset olivat ovaalinmuotoisia. Antiikki ja taide | 69 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: ARABIAN ARKISTO ilmannäyttelyyn. Ura uhkasi loppua jo alkuunsa, sillä Kaipiainen sairastui polioon, josta aiheutui pysyvä vaurio oikeaan jalkaan. Kaipiaisen tavaramerkiksi muodostunut sininen orvokki syttyi eloon vuonna 1957 Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan Kiurujen yö -paperitapetissa, kun taiteilija osallistui tapettitehtaan suunnittelukilpailuun. Palattuaan Suomeen Kaipiaisesta tuli Arabian kuukausipalkkainen taiteilija. Hän kasvatti minun makuani, en pysty tekemään oikein mautonta.” Kun Birger Kaipiainen valmistui Ateneumista vuonna 1937, sai hän kutsun Arabian tehtaan taideosastolle. Milanon XII triennale palkitsi hänen Helmilintu-veistoksensa 1960. Vuonna 1954 Kaipiainen siirtyi neljäksi vuodeksi Rörstrandin posliinitehtaalle Ruotsiin. Kaipiaisen tavaramerkiksi muodostunut orvokki on keskeinen ornamentti myös Paratiisi-sarjan tuotteissa
Samana vuonna taiteilija kuoli työpäivänsä päätteeksi heinäkuun 18. Paratiisi-astiat saivat Kaipiaisen käsissä samalla uudet muodot. Ikuiseksi poikamieheksi leimattu Kaipiainen yllätti seurapiirit 43-vuotiaana, avioitumalla muotialalla työskennelleen Margit, Maggi, Halosen kanssa jouluaattona 1958. Pro Finlandia -mitali 1963 . Lautasten muodonmuutos oli huomattavin, ovaalit lautaset muuttuivat pyöreiksi. Pari vihittiin Suomen Pariisin Suurlähetystössä. Avioliitto päättyi Maggin sairastumiseen ja kuolemaan vuonna 1966. 70 | Antiikki ja taide BIRGER JOHANNES KAIPIAINEN . Lintu.. KERROS, TAIDEOSASTO JA SEN TAITEILIJAT. Keramiikkataiteilija Birger Kaipiainen työskenteli lähes koko uransa Arabialla. Muotoilija ja keramiikkataiteilija . Taiteilijaeläke 1981 . Grand Prix Milano 1960 . Kuollut: 18.7.1988 Helsinki . KIRJAPAJA, HELSINKI, 2012. päivänä. LÄHTEET: HARRI KALHA, BIRGER KAIPIAINEN. Kaipiaisen värikkäät, satumaiset työt jäivät elämään lukuisiin suomalaisiin koteihin. Kaipiainen muutti myös joidenkin astioiden mittasuhteita. Paratiisin kirkkaat värit kertovat Kaipiaisen ainutlaatuisesta värien yhdistelemisen taidosta. Professorin arvonimi 1977 . SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA, HELSINKI, 2013. Vaimo: Maggi (Margit) Halonen 1958-1966 . Paratiisi oli tuotannossa vain vuoteen 1974, johtuen 1970-luvun alun kansainvälisen öljykriisin aiheuttamasta kustannusten noususta. Hedelmäinen Paratiisi palasi uudestaan Arabian valikoimaan vuonna 1988. RAKASTETTU KLASSIKKO. . Birger Kaipiaisen töille tyypillisiä ovat tyylitellyt luontoaiheet, etenkin kuovi ja orvokki. Syntynyt: 1.7.1915 Pori . Prinssi Eugen -mitali 1982 juhlissa Bökarsissa tiedetään istuneen iltaa niin Tarmo Manni, Ella Eronen, Kyllikki Forssell, Laila Pullinen kuin Urho Kekkonenkin. RAIJA FORSSTRÖM, ARABIAN 9. Birger Kaipiainen suunnitteli tunnetuimmaksi työkseen nousseen Paratiisi-astiaston jo vuonna 1969
Viola, iso seinälautanen. Kuva: Tampereen kaupunki. Teos on runsaat yhdeksän metriä leveä sekä neljä ja puoli metriä korkea. KU VA : TA PE TT IT EH DA S PI HL GR EN JA RI TO LA OY Paratiisin kukkatarha kasvoi uusilla lajikkeilla 1970ja 1980-luvuilla. Antiikki ja taide | 71 Monterealin maailmannäyttelyyn 1967 rakennettu Orvokkimeri kuuntelee nykyisin tyynesti Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksiä. Violetta, 450€.. Birger Kaipiaisen herkkä siveltimen jälki näkyy jo legendaksi tulleessa Kiurujen yö -tapetissa, jonka hän suunnitteli vuonna 1957
72 | Antiikki ja taide Antiikkipäivät jälleen Wanhassa Satamassa
– He ovat kaikki tänä päivänä paitsi meillä Suomessa, myös maailmalla hyvin arvostettuja. – Yhdistyksessämme on jäseniä lähes sata, mutta jokainen tapahtuma ei aina aikataulullisesti sovi kaikille. Tapahtuman nimenä on Helsinki Antiques, joka kertoo myös kansainvälisesti, mistä on kysymys. Myös Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva ja Kaj Franck ovat olleet edustettuina, kuten myös Gunnel Nyman, Helena Tynell ja Nanny Still. Tulin mukaan näihin kuvioihin vuonna 1992, jolloin vielä keskityttiin pelkästään antiikkiin, mikä tuohon aikaan oli hyvin tiivis ja rajattu alue eikä design sopinut mukaan ollenkaan. Suomessa on suunniteltu design-esineitä jo 1920 1930 luvulla. Etelä-Korea ja Kiina puolestaan ovat suuria antiikin ostajia. päivinä Helsinki Antiques –tapahtuman Wanhassa Satamassa Helsingissä. – Ulkomaille designia menee suurimmaksi osaksi Aasiaan. – Olemme järjestäneet vuosittain kaksi tapahtumaa, joista toinen – kesätapahtuma on ollut heinäkuussa Fiskarsissa ja toinen on perinteisesti avattu pyhäinmiesten päivänä Helsingissä,Antiikkipäivät ry:n puheenjohtaja Risto Muuri kertoo. Tänä vuonna yli 70 alan kauppiasta osallistuu tapahtumaan. Näyttelyvieraita kiinnostaa muun muassa suomalainen design Alvar Aallosta lähtien. Yhden määritelmän mukaan antiikkia on kaikki yli 100 vuotta vanha tavara. Museovirasto tosin säätelee kauppaa siten, että jos esine on yli F rintarinnan. Japani on suuri ostajamaa, muttei ainoa. Ne myös kiinnostavat kotimaista yleisöä. Niissä arvostetaan etenkin ranskalaista antiikkia. Antiikki ja taide | 73 TEKSTI: TIMO ELO Vintagea ja designia Helsinki Antiques -tapahtumassa edustettuina ovat antiikki, design, taide ja vintage. Näissä maissa halutaan näyttää tämän hetken taloudellista nousua ja menestystä. Alaotsikkona on Antiikki, Design, Taide ja Vintage. HELSINKI ANTIQUES. Toisaalta on sääli, että meillä Suomessa tavaramäärät vähenevät vähenemistään. – Viime vuonna tämä Bank Antiques – nimellä järjestetty tapahtuma keräsi 3 500 kävijää, kun taas huippuvuosina Wanhassa Satamassa on ollut yli 10 000 kävijää, Muuri kertoo. Myös muu eurooppalainen, oikein näyttävä tavara, joka ei enää suomalaista puhuttele, löytää tiensä Aasiaan. Nyt ajat ovat muuttuneet. 4. Vintage taas on enemmänkin 1950-luvun vaiheilta peräisin ja sitä nuorempaa tavaraa, kuten myös design, joka saattaa kuitenkin olla myös yllättävän vanhaa. iskars Antiikkipäivät ry järjestää marraskuun 3
Myöhemmin 11-vuotiaana koululaisena ravasin panttihuutokaupoissa koulupäivän jälkeen. 74 | Antiikki ja taide 100-vuotias ja suomalainen, sen maasta vientiin joudutaan pyytämään lupa, mutta harvemmin ulkomaille menevä antiikki on suomalaista. . Taiteessa tärkeintä on se, että puhuttelee ostajakuntaa. – Istut nyt 170 vuotta vanhassa tuolissa, joka on suhteellisen nuori esine, kun meillä on jopa 270 vuotta vanha tuoli. Päällisin puolin esine voi näyttää 1700-, 1800-, 1900tai 2000-lukulaiselta, mutta kun kääntää vaikkapa tuolin toisin päin, käytetyt työkalut ja -menetelmät tulevat heti esiin, ja tätä kautta voidaan määritellä esineen ikä ja arvo. Mutta miten määritellään vanhan esineen arvo. Pitkän kokemuksensa myötä Muuri pystyy kertomaan vanhasta esineestä hyvin nopeasti, missä ja milloin se on tehty tai kuka sen on tehnyt. Ostin myös aina jotakin, Muuri kertoo. Kuvat: Risto Muuri. HELSINKI ANTIQUES WANHASSA SATAMASSA HELSINGISSÄ 3.-4-11.2018 Käsillä tekeminen ja työkalut kertovat paljon esineen iästä. Kuvat kertovat antiikkipäivien tapahtumista viime vuodelta. Myös meille tulee päivittäin kyselyä ihmisiltä, jotka olisivat halukkaita myymään vanhoja tavaroitaan. – Vastauksen antavat paikalliset museot ja huutokauppakamarit. PITKÄ KOKEMUS. Alan kauppiaat tekevät yhteistyötä, kun kysymyksessä ovat isot kohteet, kartanot tai julkiset tilat, joihin halutaan yhtenäinen sisustus, jota yhdellä kauppiaalla ei välttämättä ole tarjota. Molemmissa on hyvä istua, koska ne on tehty hyvin ja niistä on pidetty huolta. Esineet ovat pikemminkin kansainvälistä tavaraa, joka on aina kulkenut maasta toiseen. – Asiakaskunta on nykyään aika vaativaa, eikä kaikki vanha tavara suinkaan kelpaa heille, Muuri sanoo. Onhan Suomeenkin aikoinaan tilattu antiikkiesineitä Ranskasta ja astiastoja Kiinasta. – Paras osaamiseni painottuu 1700-, 1800ja 1900-lukujen taidekäsityöhön ja käsittää koko alan huonekaluista ja valaisimista aina pronssiin, posliiniin ja lasiin sekä itämaisiin mattoihin. – Käsillä tekeminen ja työkalut kertovat paljon esineen iästä. – Antiikki ja taide kulkevat käsi kädessä, mutta taide on herkempi reagoimaan talouden muutoksiin eli hyvänä aikana hyvästä taiteesta maksetaan hyvin ja päinvastoin. – Olen aina ollut kiinnostunut näistä asioista ja olen kolmivuotiaasta lähtien käynyt äitini kanssa Helsingin huutokaupoissa. Ja totta kai hyvät nimet säilyttävät arvonsa paremmin kuin rivitaiteilijat, jotka eivät ole aikanaan lyöneet itseään läpi, Risto Muuri sanoo
Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. 09 413 97 300 Lehti antiikin ja taiteen ystäville. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I Tilaaja tai lahjalehden saaja Lahjatilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin % Ka rp rin t m ak sa a p os tim ak su n Käytä palvelukorttia, kun r Tilaan Antiikki ja taide -lehden ___/___ 20___ alkaen r itselleni r lahjaksi r Kestotilaus r Määräaikaistilaus 12 kk r Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Tilaajapalvelu Puh. tilaukset@karprint.. Määräaikaistilaus 12 kk (6nroa) 42€ Voit tilata lehden digitaalisena osoitteesta www.lehtiluukku.. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 37€ • ulkomaisiin tilauksiin postituslisä • postituskulut ulkomaille tilattaessa 18 € / vuosi Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. tilaukset@karprint.. (09) 413 97 300 Tilaa netissä tai sähköpostilla Tilaushinnat www.antiikkijataide.. Puh. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. • Tilaat lehden itsellesi tai lahjaksi • Muutat tilauksesi kestotilaukseksi Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6
Näin hienosti hopeaesineet sopivat juhlapöytään. Kuva: Risto Muuri. 76 | Antiikki ja taide Lusikka on aterimista vanhin Hopea kruunaa kattauksen Antiikkikauppias Risto Muuri on kiintynyt vanhaan hopeaan, jota kautta aikojen on myös käytetty juhlavien kattausten toteuttamiseen
Tällöin otetaan esiin perinteiset haarukat, veitset ja lusikat. ”Suomi” sarjan aterimet design Akseli GallénKallela 1908, 80-100€/kpl. Lisäksi on hopeasta valmistettuja tarjoilukannuja viiniä ja vettä varten. Lasisto Nuutajärven Lasi ”Antica” 1914-69, 50-85€/kpl.. Pöytää katettaessa hopeaesineiden seuraksi sopivat hyvin sekä kristalli että posliini. – Kattauksessa lähdetään liikkeelle hopea-aterimista. – Tänä päivänä ihmiset koettavat osittain välttää hopean käyttämistä, koska sitä on muka työläs puhdistaa. Katelautasena voi toimia suurikokoinen posliinilautanenkin. Porvaristolle on ollut tärkeää näyttäminen ja osittain myös sijoittaminen. Hopeasta tehtyjä koristetai käyttöesineitä tulee puhdistaa kerran vuodessa. Katelautaset voivat myös olla tinaa, messinkiä tai terästä aikakaudesta riippuen. Antiikkihopeassa kalleinta ovat 1700-luvun esineet. KUN PÖYTÄ KATETAAN. Antiikki ja taide | 77 R TEKSTI: TIMO ELO Hopea uokailuvälineiden valikoima on luonnollisesti riippuvainen perheen varallisuudesta. Ulkomailla hopeaa on suosittu muissakin tarjoiluastioissa. Astiasto Arabia Reinhard Richter ”Mökki” 1934-44, 1.350€/40 osaa. On olemassa liuoksia, tahnoja sekä erilaisia kreemejä, jotka ovat nykyään täysin myrkyttömiä, joten niitä voi käsitellä myös paljain käsin. Aikanaan käytettiin hopean puhdistamiseen hammastahnaa, mutta siinä on ikävästi hiovia partikkeleita, jotka jättävät hopeaesineisiin naarmunsa ja aikaansaavat niihin mattapinnan. Riittävä varallisuus antoi mahdollisuuden kattaa päivällispöytä myös hopeisilla lautasilla, jotka kuitenkaan eivät käytössä ole kovin kiitollisia, koska ne naarmuuntuvat kovin helposti ruokaa veitsellä leikattaessa. Jos haluaa, voi kattaa erikseen myös alkupala-aterimet, jotka ovat kooltaan pienemmät. Pitkään annettiin esimerkiksi 50ja 60-vuotislahjoina hopeisia kahvikalustoja, joita yhä on monessa kodissa, helsinkiläinen antiikkikauppias Risto Muuri kertoo. Suomessa hopeaa on perinteisesti suosittu kahviastiastoissa, mutta nythän kahvikulttuurikin on muuttunut rajusti. Onhan hopean omistaminen ollut vaurauden merkki. Myös kalaa varten on olemassa omat aterimensa, jotka helpottavat syömistä, kun kalaa tarjotaan ruotoineen ja nahkoineen. Sen sijaan katelautasina tavallisen astiaston alla hopealautaset ovat omiaan. Usein myös viinipullojen alle voidaan asettaa hopeiset alustat, jotka voivat olla hopeoitujakin. – Yhä vielä käytössä on hopeisia kastikekulhoja. Hopea-astiasto liitetään usein porvarillisuuteen, mutta kun puhutaan hopealautasista, siirrytään kyllä kuninkaallisiin ja aatelisiin
Työntölusikka on ollut käytössä vähän paremmissa piireissä. . Helsinki-sarja, ennen vuotta 1917. Hopean hinta on tällä hetkellä 220 euroa kilo. Lusikka on aterimista vanhin ja myös yleisin. Itse lasiosa on tietenkin lasia. Ne saattoivat myös olla hopeaa. – Myynnissä niiden kohdalla ongelmana on se, että niissä on usein edellisen saajan ja omistajan tiedot, eikä ole kovin mukava saada tällaista lusikkaa, koska sitä ei enää voi käyttää uudelleen. Erikoisuus: Akseli Gallen-Kallelan 100-osainen aterimisto.. Laseissa on sama järjestys siten, että ensin on samppanjalasi, sitten vesija snapsilasit, sitten viinilasit: valko-, punaja jälkiruokaviinilasit käyttöjärjestyksessä. LUSIKKA ON VANHIN. – Teelasit edustavat meillä venäläistä perinnettä. Pöytähopeat ”Mussla”, vanha KeskiEurooppalainen malli barokin ajalta. Myöhemmin tulivat kahvilusikat, Risto Muuri kertoo. – Minunkin nuoruudessani syötiin paljon lusikkaruokia, kuten vellejä, puuroja ja keittoja. Suomalaiset rakastavat suuresti Timo Sarpanevan suunnittelemia ja Iittalan valmistamia teelaseja, joiden metalliosat eivät kuitenkaan ole hopeaa vaan terästä. – Käyttöhopeat, joita pystyy myymään esineinä edelleen eikä sulattamaan, hin– Aterimet asetetaan tiettyyn syömisjärjestykseen aloittaen ulommaisista. Suurin osa kotitalouksista löytyvistä aterimista onkin lusikoita, joukossa hyvin vanhoja. Hyväkuntoinen käyttölusikka painaa 50–60 grammaa. Suomessa käyttöhopean pitoisuus on 813 promillea, mutta on olemassa maita, joissa se on 925 promillea eli hopea on vähän puhtaampaa. . – Vanhat hopeaveitset ovat aterimista ne, jotka ensimmäisinä menevät huonoon kuntoon. Ainakin suomenruotsalaiset ovat harrastaneet työntölusikoiden antamista ristiäislahjana. Ruokalusikat ovat aikoinaan olleet ensimmäiset koteihin hankitut aterimet. Myös hopeatuoppeja ja -haarikoita voi käyttää pöydän kattauksessa koristeena, mutta niitä käytetään harvoin juomiseen muuten kuin seremoniallisesti. – Yksittäisen myyntiin tulevan hopealusikan panemme vaakaan ja maksamme siitä päivän hinnan, koska suurempaa arvoa sillä tuskin on. Mauno Honkasen Tähkä-sarja, 1957. Työntölusikassa on poikkipuu eli kahva, jonka avulla lapsi saattoi opetella syömään. Moni muistaa hopeiset kummilusikat, jotka muodostivat monessa perheessä jatkuvan perinteen. – Eräs erikoisuus on työntölusikka eli tuuppari, jota on käytetty lapsen ruokaa lautasella kasattaessa, jotta lapsi saisi paremmin syödyksi. Akseli Gallen-Kallelan Suomi-sarja, 1908. Hopea-aterimet ovat arvokkaita. . ARVOKASTA TAVARAA. MUURIN HARVINAISIA HOPEA-ATERIMIA: Risto Muuri pitää antiikkiliikettä Lönnrotinkadulla Helsingissä. 78 | Antiikki ja taide ANTIIKKILIIKE R. – Kun katsoo uustuotantoa, hopealusikat ovat aterimista kalleimpia, onhan niissä eniten hopeaa ja niiden valmistamisessakin on enemmän työtä. . Muslaeli simpukkasarja 1920-luvulta. Hinta on myös promilleista kiinni. . Jotkut valmistajat ovat nyttemmin nostaneet niiden valmistamisen uudelleen esiin. Nekin ovat usein hopeaa tai hopeoituja. Ne ovat hyviä lahjaesineitä. . Niissä on useimmiten terästerä, joka on jollakin tavoin liitetty hopeakahvaan. Tapio Wirkkalan Tapio-sarja, 1958. Aikoinaan liima-aineena käytettiin hartsia, joka ei tunnetusti siedä suuria lämpötilanvaihteluita, joten tällaisia veitsiä en ainakaan suosittele laittamaan astianpesukoneeseen, Muuri sanoo. Ne ovat aina arvokkaampia kuin haarukat
Mikäli ne ovat nopeasti liikkuvaa tavaraa, maksamme niistä 40 prosenttia niiden ulosmyyntihinnasta. Tämän jälkeen hyvin nopeasti mennään kerrannaistyylien kautta jugendiin, joka vallitsi meilläkin 1900-luvun alussa. . Myös esineen hopeapitoisuus mainitaan. Aikaisemmin puhuttiin puolesta tai koko tusinasta, mutta nykyään myydään aterimia uustuotantona yleensä neljän, kahdeksan tai kahdentoista esineen erissä, mikä onkin aika nerokasta, koska ne vastaavat loogisesti perheen kasvulukuja. Antiikki ja taide | 79 OSTA HELPOSTI NETISTÄ Suomen Antiikki ja Keräily Oy www.suomenantiikki.fi 050-5181311 noitellaan ostotapahtumassa tapauskohtaisesti. Ja sattumoisin chippendale-hopea on tällä hetkellä halvinta, koska sitä on niin paljon liikenteessä. Varsinkin 1950-luvun Suomessa luotiin sarjoja, jotka ovat edelleen hyvin rakastettuja, koska silloin tehtiin selkeälinjaista työtä, joka kelpaa edelleen myös tämän päivän kuluttajalle. Sitten tulee kustavilaisuus selkeälinjaisine malleineen ja sitten empire, joka noudattaa omaa tyylioppiaan. 040 553 1378 RISTO.MUURI@ANTIIKKI.FI Oma maku on ratkaiseva eri tyylilajeja arvioitaessa ja valikoimien kasvattamisessa. MUURI LÖNNROTINKATU 3, HELSINKI, PUH. ANTIIKKILIIKE R. Leimoista kertovia koko Euroopan kattavia opaskirjoja on myös olemassa, Risto Muuri sanoo. Hopea-aterimia kotiin hankittaessa on aina hyvä suosia kokonaisuuksia. Niitä valmistetaan nykyään myös uustuotantona, mutta niiden alkuperä on rokokoo-tyyliä ja lähtökohta 1700-luvun puolivälissä. Tyyliopillisesti vanhimmat esineet ovat barokkija rokokoo-ajalta. Sen sijaan puolta tusinaa tai koko tusinaa noudatetaan vanhoissa ruokailuvälinesarjoissa. Myös sitä varten on omat ateriasarjansa. – Hopeaesineistä esiin nousevat yleisimmin chippendale-pöytähopeat. Antiikki ja taide mukana tapahtumassa. Tämän jälkeen tulee modernismi, joka edustaa useita eri tyylejä. Hopea-aterimissa malleja on loputtomasti. – Usein on niin, että ihminen on perinyt joitakin osia isommasta kokonaisuudesta lasia, posliinia tai hopeaa ja haluaa kasvattaa kokonaisuuden jälleen itselleen riittävän suureksi. Oma maku on ratkaiseva eri tyylilajeja arvioitaessa ja valikoimien kasvattamisessa. Näihin leimoihin voi luottaa. – Antiikkihopeassa kalleinta ovat oikealta ajaltaan olevat 1700-luvun esineet. – Suomi on historiansa aikana ollut pitkään Ruotsin ja Venäjän vaikutuspiirissä, jossa ovat olleet vallalla sopimuksenmukaiset pakolliset leimaamisvelvoitteet eli mestarit ovat joutuneet leimaamaan esineet siten, että leimasta ilmenee, kuka on esineen tehnyt, missä maassa, mihin aikaan ja missä kaupungissa
Itse annoin hänelle samaisena jouluna neulomani villasukat. Tai no… Tiina osasi lukea minua oikein. Se on hieno, Heidi sanoo nyt ja myöntää jo rakastuneensa esineeseen. – Joululahjapaketissa oli vihreä ruukku, josta ajattelin ensiksi, että voihan kammotus. – Kun ensiksi ajattelin, että annan sen mummolleni, niin nyt en luopuisi siitä mistään hinnasta. Koti on turvapaikka, elämän syli. Vihreä maljakko mustin koristein on kuitenkin löytänyt paikkansa Heidin pienessä yksiössä. IKUINEN MUISTO. – Välillä se on vitriinissä, välillä lipaston päällä, välillä siinä on kuivakukkia tai pellavasta tehtyjä kukkia taidepöydän ääressä. RAKKAUS SYTTYI. Siksi sateenvarjotelineenäni on isovanhemmiltani peräisin oleva kirnu. Se seuraa minua ikuisesti. – Ne olivat mielestäni kauniit kaikkine kuvioineen, mutta Tiina on tunnustanut, että oranssipainotteinen väritys ei ollut ihan hänelle sopiva. Olemme yhdessä Tiinan kanssa nauraneet tälle episodille. Hetken mietittyään Heidi huomasi, että Tiinalla on todella tarkka sisustussilmä, sillä tuo ”kammotus” sopi kuin nenä päähän useampaankin kohtaan Heidin pientä kotia. . Eihän tämä ole lainkaan minun tyyliä, minun värinen ja kaiken lisäksi iänikuisen vanha, Heidin kikattaa. Rakkaat esineet P 80 | Antiikki ja taide ielavedeltä kotoisin oleva Heidi Salminen, 28, sai opiskelijatoveriltaan muutama vuosi sitten lahjan, joka naurattaa pirteää sisustussuunnittelijaopiskelijaa vieläkin. – Kaiken ei tarvitse olla uutta eikä kaiken tarvitse olla huippudesigneja. Näin se menee, mutta tekemäni sukat varmasti lahoavat ennen pitkää, kun taas tämä maljakko säilyy tuleville jälkipolvillekin. – Olen kyllä rehellisesti kertonut ystävälleni, että aluksi olin oikeasti järkyttynyt hänen antamastaan lahjasta. Pidän siitä kovasti ja näen sen eri valossa ja eri päivinä aina uudella tavalla. Heidi sai ystävältä yllätyslahjan Kupittaan vihreä ruukku Heidi Salmisen kotia koristaa vihreä maljakko, jollaista hän ei olisi ikinä itse hankkinut.. Riittää kun siellä on esineitä, joista tykkää ja on koko ajan tunne, että kotona on kiva olla, Heidi sanoo. – Se on Kupittaan Saven valmistama, karskean rujo maljakko, joka tuo mieleeni antiikin Kreikan viiniruukut. Ja tuo Kupittaan Saven tekemä ruukku muistuttaa ikuisesti minua parhaasta ystävästäni. Ei se ihan tyypillinen lahja ollut 25-vuotiaalle naiselle. Mietin, että mihin sen piilotan, että muistan ottaa esille, kun hän tulee kylään. Sisustussuunnittelua opiskeleva Heidi Salminen on sitä mieltä, että kodissa kerroksellisuus on parasta. – Viime aikoina olen miettinyt, että kotona on kiva olla myös esineitä, jotka kertovat minun omaa ja sukuni historiaa
Osastolle tuli vuonna 1936 Suomen ensimmäinen sähköuuni hienokeramiikan polttoon. Yhtiön tuotevalikoimaan kuului tiilien ja laattojen lisäksi myös keraamisia käyttöja koriste-esineitä. Taidehistoriallisesti merkittävimmät tuotantovaiheet olivat 1930-luvun lopulta 1950-luvulle. Aluksi astioissa ja koriste-esineissä käytettiin ainoastaan punasavea, mutta myöhemmin alettiin tuoda Englannista hienompaa, valkoista savea. Lähteet: Wikipedia ja Antiikkiliike Wanha Elias KUPITTAAN SAVI Ruukun pohjasta löytyy tekijän puumerkki. Kupittaan Saven tunnetuimpiin malleihin kuuluvat muun muassa Matti ja Maija -veistokset ja Pyykkärit-sarja. Kupittaan Savi oli vuonna 1921 Turussa perustettu tiilija keramiikka-alan yritys. Piispa Henrik -kuviolla. Yhtiöllä oli myös oma rautatie, Kupittaan savirata, saven kuljettamiseen Halisista Aurajoen rannalta tehtaalle. Keramiikkaosastoa laajennettiin 1930-luvulla ja etenkin hienokeramiikan kysyntä kasvoi tehtaan taiteilijoiden suunnittelemien mallien ja käsin tehtyjen maalausten ansiosta. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Avaa meille aarteittesi tarinat. . Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: athene@kolumbus.fi . HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. KERRO AARTEESI TARINA Antiikki ja taide | 81 ?. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Kupittaan Saven valmistama ruukku koristaa Heidin kotia.. Viisikymmentäluvulla suosittiin myös tussisigneerausta, jossa oli suunnittelijan nimikirjaimet. Kupittaan Saven tuotteiden tunnistamista hankaloittaa se, että tehdas ei käyttänyt vuosileimoja kuten esimerkiksi Arabia. Paikalla on harjoitettu keramiikka-alan toimintaa jo 1700-luvulta lukien. Vaikka Kupittaan Savi lopetti toimintansa konkurssiin vuonna 1969, jäi se elämään koristeja käyttöesineissään, jotka ovat tämän päivän keräilijöiden himoitsemia. Tehtaan tiilet tunnettiin Kupittaa-, Henrikja Henrik-Erikois -merkeistä. Viisikymmentäluvulla ja sen jälkeen tuotteista löytyi myös kultainen Kupittaan tarra ns. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Kupittaan Saven tehdas sijaitsi nykyisen TYKSin T-sairaalan tienoilla Itäharjun kaupunginosassa. Vanhemmat Kupittaan saven tuotteet voi tunnistaa massaleimoista KS, Made in Finland tai Kupittaa. Tuotannossa oli käytössä alkuaikoina Aurajoen punaista savilietettä, jota tehtaalle tuotiin 1920-luvulla aluksi ”hevoskärripelillä”, mutta tuotannon kasvaessa rakennettiin savikuopalta tehtaalle kapearaiteinen rata. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Yhtiö ajautui konkurssiin vuonna 1969. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Kupittaan Savella on kuitenkin ollut muutamia rekisteröityjä tavaramerkkejä kuten keraamisella osastolla Piispa Henrik -merkki, mutta kuitenkaan kaikkia esineitä ei leimattu. Yhtiön tuotteita palkittiin muun muassa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937 ja Milanon triennaalissa. Saven saannin turvaamiseksi ostettiin Maariasta maa-alueita ja Jäkärlään perustettiin tytäryhtiö 1939
27.10. 29.10. Selected Classics -huutokauppa. Helsinki Antiques, Wanha Satama, Helsinki . 18.11. Turengin huutokauppakeskuksen kuukausihuutokauppa, Turenki JOULUKUU . Modern Art & Design -huutokauppa, Stockholms Auktionsverk, Helsinki MARRASKUU . Tapahtumat 2018 LOKAKUU . Classic Sale Helsinki, Stockholms Auktionsverk, Helsinki . 3.-4. Hagelstamin Modern, Helsinki . Kajaanin antiikkija keräilymessut, Kajaani . Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Villatehdas, Wanha Areena Hyvinkää . Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Kauppaoppilaitos,Tampere . 3.-4.11. Hagelstamin kuukausihuutokauppa, Helsinki . Bukowskis, Mastokatu 4-6, Wanha Satam, Helsinki . Bukowskis, Wanha Satama Helsinki 82 | Antiikki ja taide. 04.11. 14.11. 11.-12.12. Huutokauppahuone Aleksin kuukausihuutokauppa, Lempäälä . 20.–21.10. Annmaris Scandinavian Design – huutokauppa, Tampere . Hagelstamin kuukausihuutokauppa, Helsinki . 6.-7.11. 27.10. 10.11. 3.12. Modern Masters -huutokauppa. Helsingin antiikki-, taideja keräilymessut Kaapelitehdas, Helsinki . 12.12. 13.12
Siivosten kuparikokoelm kuuluu kaikkiaan noin Koko kansan kupari –kirja julkaistiin lokakuun puolivälissä Kansallismuseossa Helsingissä. Seitsemällä vuosikymmenellä maalanneen taiteilijan monipuolisessa tuotannossa on myös symbolistisia teoksia, avaruudellisia värisommitelmia, futurismia ja koneromantiikkaa. Kupariesineet esitellään kalantilaisten Pentti ja Anne Siivosen ainutlaatuisen kokoelman kautta. Hän aloittaa työt Ateneumin taidemuseon museonjohtajana joulukuussa. ”Marja Sakarilla on vahvaa osaamista sekä taidehistorian tutkimuksesta että taidemuseoja näyttelytoiminnasta. Nuoruudessaan taiteilija toimi meediona rahoittaakseen taideopintonsa. Kupkan taidetta on kuvailtu ”moderniksi värien runoudeksi”. Odotan innolla uutta tehtävääni, Marja Sakari luonnehtii – Ateneum on maan tunnetuin taidemuseo ja Suomen taiteen koti. Kupka saapuu Helsinkiin TSEKKILÄINEN FRANTIŠEK Kupka (1871–1957) tunnetaan abstraktin taiteen pioneerina. ”Haastattelimme useita varteenotettavia hakijoita”, kertoo. Mukana on monenlaisia vuokia, maitokannuja, oluttuoppeja, reikäleipämuotteja, munkkipannuja, samovaareja, sotilaiden ruokapakkeja, kaakaokannuja, mittakannuja, ruokakulhoja, vateja, kattiloita, paistinpannuja, jäätelönvalmistuskannu ja tietenkin monen kokoisia kahvipannuja. Kuvin ja sanoin saa paikkansa kirjan sivuilla pitkälti yli sata erilaista esinettä. Kansallisgallerian hallitus haki tehtävään taidehistorian ja taidemuseoalan ammattilaista sekä julkisella että hiljaisella haulla. Kiinnostavatko kupariesineet. FRANTIŠEK KUPKA ATENEUMISSA HELSINGISSÄ 22.2.2019-19.5.2019 400 erilaista esinettä, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta, valtaosa 1800-luvulta. Jatkan edeltäjieni luomalla vahvalla tiellä ja luottamukseni Ateneumin asiantuntijoihin on vahva. Kupka oli loputtoman kiinnostunut maailmasta, tieteestä ja ihmisen kokonaisvaltaisesta kehityksestä. Lisäksi kirjassa kerrotaan kuparin historiasta ja kupariesineitten valmistamisesta sekä muutamien nautintoaineiden kahvin, kaakaon, teen, oluen ja paloviinan historiasta ja käytöstä. Upeat kuvat ovat Katja Hagelstamin ja Mika Reinholmin ottamia.. Pitkän uran Pariisissa tehneen taidemaalarin retrospektiivin kautta voi tutustua länsimaisen taiteen historiaan: monivaiheisiin muutoksiin perinteisistä muotokuvista kohti abstraktia ilmaisua. Kansainvälinen suurnäyttely kattaa taiteilijan koko uran 1890-luvulta 1950-luvulle. Hän on myös laajasti verkottunut läpi kulttuurialan niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, Kansallisgallerian pääjohtaja Risto Ruohonen perustelee valintaa. Kirjan tekstit ovat antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstamin ja tietokirjailija Matti Jussilan käsialaa. Hän sovelsi voimakkaissa ja lähes psykedeelisissä teoksissaan Newtonin värioppia ja musiikin teoriaa: maalauksissa voi aistia rytmin ja liikkeen. Kuvassa on osa kirjan tekijöistä ja taustavoimista: Wenzel Hagelstam, Timo Numminen, Anne Siivonen, Pentti Siivonen ja Matti Jussila. Antiikki ja taide | 83 Uutiset Marja Sakari Ateneumin johtajaksi SAKARI SIIRTYY tehtävään Nykytaiteen museo Kiasman vaihtuvien näyttelyiden intendentin paikalta. KOKO KANSAN kupari on ensimmäinen Suomessa julkaistu kirja keräilijöiden ja kaikkien kuparista kiinnostuneiden käyttöön. Hallitus on vakuuttunut siitä, että Marja Sakari tulee luotsaamaan Ateneumin tutkimustyötä ja johtamaan sen toiminnan kansallista ja kansainvälistä näkyvyyttä menestyksekkäästi, Kansallisgallerian hallituksen puheenjohtaja, presidentti Tarja Halonen kertoo. Kirjassa esitellään Siivosten kokoelman parhaat ja mielenkiintoisimmat esineet. KU VA : KA N SA LL ISG AL LE RIA / PIR JE M YK KÄ N EN Marja Sakari on Ateneumin uusi johtaja. – On hienoa tulla nimitetyksi Suomen tunnetuimman museon johtajaksi
20 18. 12 .2 01 8 M O D ER N 13 .1 2. -7 .11 .2 01 8 C LA SS IC & M IL IT A R IA 22 .11 .2 01 8 K U U K A U SI H U U T O K A U PA T 11 .-1 2. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2018-48 700278-1805 TULE TUTUSTUMAAN VUOSISADAN POSLIINIKOKOELMAAN! NÄYTTÖ 19.-24.10.2018 ma-pe klo 11-17 la klo 12-16 HUUTOKAUPPA 25.10.2018 klo 15 alkaen Tervetuloa! www.hagelstam.fi Japanilainen jonglööri, lähtöhinta 200 € Possu, Royal Copenhagen, lähtöhinta 150 € hagelstamco hagelstam_co HAGELSTAM & CO TEHTAANKATU 36 00150 HELSINKI TU LE VA T HU UT OK AU PA T K U U K A U SI H U U T O K A U PA T 6