KERÄILY . ARJEN HISTORIA Arvokkaimmat jopa miljoona euroa Houkutuslintujen kaunis design Kapinallinen jugend TYYLISUUNNAT VINYYLILEVYT ovat nyt POP! Räiskyvät ja hurjat maalaukset KATARIINA SOURI Viinapullon historia TYÖMIEHEN LAUANTAI Vankilamuseossa kohtaa karun arjen 136-vuotias Jalavan kauppa Lasin ja keramiikan herkut DESIGNMUSEO Muusikko ja maalari ANDY MCCOY. 5/2019 • 9,10 € ENTISÖINTI . KÄDENTAIDOT
– 3.11.2019 11 – 17 W W W.HELSINK IA NTIQUES.FI PIKKU SATAM AK ATU 5 LILLA HAMNGATAN 5 SISÄÄNPÄÄSY | INTRÄDE 12,00 € ANTIIKKIMESSUT HELSINGISSÄ ANTIQUES HELSINKI. WANHA SATAMA 2
28 Katariina Souri maalaa räjähtävällä tunteella. 24 Keräilijät ovat nyt innostuneita nollaseteleistä ja sekä vanhoista vinyylilevyistä. Antiikki ja taide | 3 Designmuseo esittelee keräilijöiden aarteita .......................................6 Caj Bremer kuvasi maaseudun ja kaupungin murroksen..................12 Kirjailija, taidemaalari Katariina Souri on innostuva ja räjähtävä taiteilija ...................................................................................14 Houkutuslinnut ovat saaristolaisten kaunista kansantaidetta ..........18 Oulun Puistola on arvokasta rakennustaidetta ...................................22 Taiteilija Joel Slotte hakee inspiraatiota populaarikulttuurista ..........24 Esa Honkasella on 4000 vanhaa lauluvihkoa .....................................28 Muusikko Andy McCoyn toinen puoli...................................................30 Vankilamuseon seiniltä löytyy koko elämän kirjo .............................34 Sorsakosken aterimet heijastavat kauneutta ......................................38 Vinyylilevyt ovat nyt keräilyharvinaisuuksia ......................................40 Nuorena nukkunut Olli Lyytikäinen oli taiteilijanero ..........................45 Tuula Kosken leluhyllystä löytyy leikkikaluja aina 50-luvun alusta alkaen..................................................................46 Hauhon keskiaikainen kivikirkko rakennettiin pyhälle paikalle ........48 Viinan historia kieltolaista keskioluen vapautukseen ........................52 Näin hoidat vanhoja hopeita oikein .....................................................56 Paul Osipowin moniulotteinen taide ...................................................58 Keräilyharvinaisuuksia kirpparilta .........................................................60 Jugend oli kapinallinen tyylisuunta ......................................................62 Taivalkoskella on 136-vuotias Jalavan kauppa täynnä historiaa .......66 Uutisia ......................................................................................................72 Kuvanveistäjät Virpi Kanto ja Tapani Kokko tekevät elämänmakuisia teoksia ........................................................................ Hän ammentaa teoksiinsa inspiraatiota sarjakuvista ja teatterista. 74 Gerard Byrnen retrohenkinen videoteos, kiehtova luuppi radiomaalimaan .....................................................................................78 Tilauskortti ...............................................................................................79 Rakkaat esineet: Vaarin leimakirves ....................................................80 Tapahtumat .............................................................................................82 Sisältö Taiteilija Joel Slottelle on tärkeää teosten aistivoimallisuus. 12. 52 Toivelauluvihot olivat suosittuja vielä 50ja 60-luvuilla,sillä laulujen sanoituksia oli saatavilla huonosti. Mikään ei ole niin ihmeellistä kuin maamme alkoholihistoria. 40 Suomalaista viinapäätä on yritetty suitsia ruotuun tämän tästä. Esa Honkasella on 4000 lauluvihkoa
050 566 5350 / Satu www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK Sajaniemi, Loppi Puh. 040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh
09-413 97 300 Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Rapalan uistinmenekin paukku tapahtui kuitenkin Amerikassa 1962. Suomalaiset houkutuslinnut eivät vielä yllä amerikkalaisten desing-kaaveiden hintoihin, mutta kauniiden, käsintehtyjen lintujen hinta voi olla jopa 500 euroa. Näistä kauniista arkipäivän esineistä on ajan saatossa kehittynyt myös keräilyja koriste-esineitä. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 38 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 43 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy marraskuun lopussa 2019. S. Lehti tavoitti miljoonayleisön ja Rapalan suurelta osin käsintehtyjen vaappujen kysyntä kasvoi muutamassa viikossa 200 000 kappaleesta yli kolmeen miljoonaan. Hän oli kalastaja, joka taitavilla vaapuillaan tuli maailmankuuluksi. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Lauri Rapala oli saanut muita kalliimmat vaappunsa lopulta myyntiin Kalkkisten osuuskauppaan. Lauri oli kiertokoulun käynyt, vaimonsa avulla lukemaan ja kirjoittamaan oppinut sekatyömies, joka hankki perheelleen elannon metsäja peltotöissä. Sysmäläisen Lauri Rapalan menestystarina on vailla vertaa. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Täkykalastuksessa oli hankaluutensa, sillä syöttejä oli toisinaan vaikea pyytää ja niitä piti vaihtaa usein. Kalareissuilla Rapala yöpyi usein Tehinselän kupeessa, Koreakoivun saaressa, tunnetun vaapuntekijän, erakko Toivo Pylvänäisen luona, jolta hän imi vaikutteita omiin vaappuihinsa. Nyt Rapalan vanhimmat uistimet ovat harvinaisuuksia, joista maksetaan useita satoja euroja. Esimerkkeinä voidaan mainita kalastajan tarvitsema uistin eli vaappu tai metsästäjien apuvälineenä käytettävät houkutuslinnut. Toinen maailmansota muutti elämää, kun kansantalous nousi ja ihmisillä oli varaa monenmoiseen ajanvietteeseen. Sata vuotta sitten uistimet olivat vielä niin kömpelöitä ja kalliitta, että täky oli kalastavuutensa ja huokeutensa ansiosta uistinta käytetympi väline. Hänen uistimiaan myytiin kaikkialla, ei yksin Euroopassa vaan myös Amerikassa. Suomalainen menestystarina oli syntynyt. Antiikki ja taide | 5 5/2019 Arjen esineestä keräilyharvinaisuudeksi Kannen kuva: Ilkka Jukarainen Vuonna 2019 ilmestyy 6 numeroa. uomalaiset kädentaidot ovat monella saralla saavuttaneet maailmalla arvostusta ja tunnustusta. Sattumalta samaisen lehden numerossa oli myös ylistävä juttu Rapalan vaapuista otsikolla: Uistin, jota kala ei voi ohittaa. Hinnasta huolimatta niitä myytiin, koska ne tiedettiin pyytäviksi. Veistämissään vaapuissa yhdistyivät Pylvänäisen ymmärrys vaapun uinnista ja Rapalan loistavat kädentaidot. Filmitähti, seksisymboli Marilyn Monroe kuoli ja Life-lehti käsitteli laajasti kaunottaren elämää. Töiden loputtua Rapala kalasti pitkällä siimalla ja muikkutäkyä vetäen. Näin arkinen apuväline on vuosikymmenten kuluessa muuttunut keräilytavaraksi. Harvinaisimpien vaappujen hinnat nousevat jo useisiin satoihin euroihin
Olemme pyrkineet saamaan mukaan paljon keräilyn eri alueita ja myös arkisempaa tavaraa, mutta esillä on paljon myös arvoesineitä, amanuenssi Harry Kivilinna kertoo. Löydön voi tehdä esimeriksi kirpputorilta tai huutokaupasta, Desingmuseon amannuenssi Harry Kivilinna sanoo. Ajatuksena on Kivilinnan mukaan tuoda esille myös keräilijä persoonana ja sitä mitkä heidän lähtökohtansa keräilylle ovat.. Esillä on paljon myös arvoesineitä, amanuenssi Harry Kivilinna kertoo. 6 | Antiikki ja taide – Designin kerääminen on helpompaa ja demokraattisempaa kuin taiteen kerääminen, koska siinä on runsaasti eri vaihtoehtoja. K eräilijät ja kokoelmat –näyttely Helsingin Designmuseossa tuo esille monipuolisen valikoiman yksityisten keräilijöiden kokoelmia. Desingmuseo esittelee suomalaisten keräilijöiden kokoelmia Lasin ja keramiikan herkut – Olemme pyrkineet saamaan mukaan Keräilijät ja kokoelmat -näyttelyyn keräilyn eri alueita ja myös arkisempaa tavaraa. – Esille tulee koko muotoilun kenttä. Näyttelyn materiaali koostuu pääosin modernista suomalaisesta muotoilusta, ja painottuu suomalaisen muotoilun kultakauden 1950–60 –lukujen esineistöön
Esineiden valmistajat ovat korostaneet esineiden laatua ja virheettömyyttä leimoilla ja signeerauksilla. Tunnetun suunnittelijan sarjatuotantona valmistetun juomalasin arvo pysyy aina kohtuullisena, sen sijaan pienenä sarjana valmistetun signeeratun maljan arvo voi olla korkeakin. Kilpailun voitti Alvar Aalto, Nyman sai II ja III palkinnon. Gunnel Nyman osallistui vuonna 1936 Karhulan lasitehtaan kilpailuun, jossa haettiin malleja esiteltäviksi vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyssä. Mallia valmistettiin vuosina 1968–1974. Kokoelma ja kuva: Virve ja Heikki Mattila. Kokoelma Kakkonen. Nykyisin huutokaupoissa TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: DESIGNMUSEO Gunnel Nyman, Kalavati, Karhula, 1937. Kovafajanssiset litteät kaatimet soveltuivat muovisten maitopussien säilyttämiseen ja mahtuivat kätevästi jääkaappiin. Kuva: Rauno Träskelin. Keräilijät ovat löytyneet Designmuseon vanhojen kontaktien ja ”viidakkorummun” kautta. Kalavati oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa Nyman palkittiin kultamitalilla.. Antiikki ja taide | 7 Lasin ja keramiikan herkut Kannut, E-malli, Arabia 1968–1974. AITO ESINE VAI VÄÄRENNETTY. Suurin osa design esineiksi mielletyistä keräilykohteista on sarjatuotantona valmistettuja käyttöesineitä. Näyttelyyn tulee esineitä 15 keräilijältä. Osa keräilijöistä myös tuntee toisensa, he vaihtavat esineitä ja käyvät kauppaa keskenään
Tässä näyttelyssä on kuitenkin esillä vain muutamia kymmeniä museon esineistä. Kekkosen vierailun tulos, Tapio Wirkkalan suunnittelema Pilkkiavanto-vati annettiin myöhemmin Kekkoselle syntymäpäivälahjaksi. Keräilijäpersoonallisuuksia on laidasta laitaan. KERÄILY ON DEMOKRAATTISTA. Gunnel Nyman, vati Elisabeth, Riihimäen lasi, 1941. – Keräilijät ja kokoelmat –näyttelyssä on paljon materiaalia, joka on Designmuseon alaa, mutta jota ei ole välttämättä meidän omissa kokoelmissa. ABC -huoneessa on esillä Rikosmuseolta lainaksi saatuja 2000-luvun alun Timo Sarpanevan Kajakin väärennös. Pääosa esineistöstä on kuitenkin 1900 -luvun muotoilua, Kivilinna kertoo. Valitettavasti signeeraukset tarjoavat myös mahdollisuuden rikollisuudelle ja väärennöksille. 8 | Antiikki ja taide Tapio Wirkkla, Pilkkiavanto, Iittala 1970. – Meillä on näyttelyssä yksi huone Keräilyn ABC, jossa käymme läpi kansantajuisesti parikymmentä eri teemaa, kuten signeerauksia, leimoja ja esineen virheettömyyttä, Kivilinna kertoo. Kuva: Rauno Träskelin. Joillekin jännitysmomentti ja adrenaliinipiikki on se, kun löytää kirpputorilta itselleen tärkeän aarteen, joka puuttuu omista kokoelmista. Vuonna 1970 Tasavallan presidentti Urho Kekkonen vieraili Iittalan tehtaalla ja käynnisti Iittalassa kehitellyn koneen, jolla valmistettiin lasiesineitä keskipakoisvalumenetelmällä. Ne eivät erotu kovin paljon toisistaan. ESILLÄ MUSEON OMIA ESINEITÄ. – Näytämme väärennöksen rinnalla Designmuseon aidon Kajakin. Suuri osa Design museon esineistä on varastossa. Tämä näyttely täydentää hyvin omien kokoelmiemme näyttelyitä, Kivilinna kertoo. juuri signeeraukset ovat esineen hinnanmuodostukselle tärkeitä. Kokoelma Kakkonen. Kerran vuodessa museo pyrkii tekemään erikoisnäyttelyn omista kokoelmistaan. Designmuseo. Museokokoelmien lisäksi Suomessa on arvokkaita design kokoelmia, jotka eivät ole yleisön saatavilla. Kuva: Rauno Träskelin. Design museolla on Helsingin keskustassa sijaitsevan museon lisäksi Arabian, Iittalan ja Nuutajärven museot. Riihimäen lasille vuonna 1941 suunniteltu malja sai nimen Elisabeth vuonna 1947, kun Finnish-British Society tilasi yhden maljan häälahjaksi prinsessa Elisabethille ja prinssi Philipille. – Design museolla on yhteensä noin 70 000 esineen kokoelma, vanhimmat esineet on hankittu Wienin ja Pariisin maailmanäyttelyistä 1800-luvun lopulla. Sosiaalista tai muuta erottavaa tekijää Harry. Lähinnä massa ja signeeraus erottaa ne, Kivilinna tietää. Myöhemmin Pilkkiavantoja tehtiin kymmenen kappaleen numeroitu sarja
Lähtökohtana voi olla teosten harvinaisuus, malli, kuvio, laatu tai arvo. Tai Tapio Wirkkalan Kantarellit, joita on vain numeroidut 75 kappaletta, ovat nousseet kulttiesineen asemaan.. Design onkin hänestä siinä mielessä helpompaa ja demokraattisempaa kuin taiteen kerääminen, että siinä on runsaasti eri vaihtoehtoja. Kuva: Rauno Träskelin. Rajattu aihe mahdollistaa syvemmän perehtymisen aiheeseen, kuten materiaaliin, suunnittelijaan tai aikakauteen. – Joillekin tärkeää on esineen edullisuus. Keskittyminen tiettyyn aiheeseen saattaa tapahtua vasta keräilyn myöhemmässä vaiheessa. Joillekin jännitysmomentti ja adrenaliinipiikki on se, kun löytää kirpputorilta itselleen tärkeän aarteen, joka puuttuu omista kokoelmista, Kivilinna kertoo. Timo Sarpanevan Kajakkilasiveistos mainitaan vuonna 1991 Guinnessin Suuressa Ennätyskirjassa kautta aikojen kalleimpana modernina lasiteoksena. Monet keräilijät ovat hankkineet aluksi laajasti erilaista esineistöä. Antiikki ja taide | 9 Alvar Aalto, maljakko 9750, Karhula 1939–1949. Kivilinna ei pysty nimeämään. Keräilijöillä on monia eri lähtökohtia kartuttaa omaa kokoelmaansa. Joillekin on tärkeämpää yrittää kerätä mahdollisimman kattava ja laaja kokoelma esimerkiksi tietyn valmistajan tai suunnittelijan tuotantoa. Hän alkaa keräillä ja huomaa, että se on kivaa. Kuva: Rauno Träskelin. Kantarellia tehtiin kahtena versiona vuodesta 1946 lähtien, molemmista on olemassa myös pienempiä versioita. ALKUPERÄISYYS NOSTAA ARVOA. Aallon suunnittelemia maljakoita valmistettiin vuosina 1937–1949 Karhulan lasitehtaalla, jonka jälkeen valmistus siirrettiin Iittalaan. Jotkut keräävät pelkästään arvoesineitä. Karhulassa valmistettiin kirkkaan lasimassan lisäksi värejä rion ruskea, metsän vihreä, turkoosinsininen azur sekä ruskean harmaa. Designmuseo. Suurin osa niistä on lasija keramiikkaesineistöä, kun muualla monet arvokkaimmista esineistä ovat huonekaluja. Suomalaisen muotoilun arvoesineet ovat kansainvälisesti poikkeuksellisia. Tapio Wirkkala, Kantarelli 3200, 1946. Designmuseo. – Joillekin keräily voi lähteä esimerkiksi lahjasta. Arvokkaimmat kantarellit ovat vuonna 1946 valmistetut kaksi numeroitua 50 esineen sarjaa, joita valmistettiin yhteensä vain 75 kappaletta. Timo Sarpaneva, Kajakki 3867, Iittala, 1953. Kajakin hinnan taustalla on sen harvinaisuus, sen valmistaminen oli työlästä ja kallista, ja niitä tehtiin vain tilauksesta. Esimerkiksi Alvar Aallon vaaseja on valmistettu miljoonia, mutta erityisen arvokkaita ovat Karhulan tehtaalla 1930 -luvun alussa valmistetut. Kajakeista on olemassa kahta kokoa, 340 mm ja 575 mm pitkiä. Suuri osa alkuperäisistä ja ehjistä Kajakeista on Designmuseon kokoelmissa, jossa on kaikkiaan 7 aitoa Kajakkia. Löydön voi tehdä esimeriksi kirpputorilta tai huutokaupasta. Kuva: Rauno Träskelin. Designmuseo. Tapio Wirkkalan ensimmäisiä lasiesineitä Iittalalle olivat viivahiotut maljat ja maljakot, joista kuuluisimpia ovat Kantarelli-maljakot. Karhulassa valmistettuja malleja pidetään arvokkaimpina. Kaksi näistä on Designmuseon kokoelmissa, numerot 18/50/50 ja 19/50/50. Monesti keräily lähtee myös lapasesta, ja siitä tulee elämää hallitsevaa, Kivilinna tietää. Alkuperäisyys nostaa Kivilinnan mukaan esineen arvoa
KERÄILIJÄT JA KOKOELMAT – NÄYTTELY DESIGNMUSEOSSA HELSINGISSÄ 25.10.2019 – 15.3.2020 Paavo Tynell, valaisin Kino Vuoksi, Taito Oy 1954. Lasin keräämisen lisäksi Paananen on innokas kuorolaulun harrastaja ja tässä teoksessa nuo kaksi harrastusta yhdistyvät. Paavo Tynellin suunnittelemat valaisimet ovat viime aikoina lyöneet huutokauppaennätyksiä. Kuva: Rauno Träskelin. Pirkko Paanaselle läheisin teos hänen Oiva Toikka -kokoelmassaan on Nabucco – Heprealaisten orjien kuoro. Kansainvälisten design -esineiden keräilyn pioneereja olivat monet tunnetut ranskalaiset muotisuunnittelijat, kuten Yves Saint-Laurent ja Karl Lagerfelt, jotka jo 1970 -luvun lopulla alkoivat kerätä tuolloin vähän arvostettua art-deco esineistöä. Imatran Kino Vuoksen valaisimet on tehty tilaustyönä vuonna 1954.. Kokoelma Pirkko Paananen. 10 | Antiikki ja taide Fennia-keramiikkaa, Arabia, 1902. Usein nimellä Fennia-keramiikka tunnetut esinesarjat koostuvat Fenniakoristeen lisäksi kuvioista Kaleva, Aura ja Saima. Samoja kuvioita myytiin myös Suomessa. USA:ssa asuvat John ja Liisa Herweg ovat keskittyneet keräämään Fennia keramiikkaa, jota heiltä on tulossa Design museon Keräilijät ja kokoelmat -näyttelyyn. Erityisesti Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan suunnittelemat lasiesineet nousivat arvokkaimpien esineiden joukkoon. Samuel tilasi vuonna 1902 Arabian tehtaalta Yhdysvaltoihin miljoonatilauksen, joka piti Fennian lisäksi sisällään myös Kaleja ja Aura-koristeita. Kuva: Rauno Träskelin. Kuva: Rauno Träskelin. Zabludowicz collection. Suomessa Tynellin valaisimia tehtiin erityisesti ravintoloihin ja elokuvateattereihin. Kokoelma Herweg. Oiva Toikka, Nabucco – Heprealaisten orjien kuoro, Iittala, 2008. Birger Kaipaisen teokset ovat olleet aina arvostettuja taide-esineitä. Sarja sai alkunsa, kun amerikkalainen maahantuoja Mr. Arvokkaimmat Paavo Tynellin suunnittelemat valaisimet on tehty tilauksesta eri kohteisiin vuosina 1946-1958, pääasiassa Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Suomalaisen taidelasin pioneeri Gunnel Nyman on erityisesti viime vuosikymmeninä saanut arvostusta. Oiva Toikalle puolestaan ooppera oli läheinen taidemuoto, ja Toikka suunnitteli useita lavastuksia ja puvustuksia Suomen Kansallisoopperan produktioihin. 1980 -luvun lopulla myös suomalaisen muotoilun klassikkoesineitä alkoi ilmestyä kansainvälisten huutokauppojen myyntiin. Samuel kiinnostui Arabian keramiikasta Pariisin maailma näyttelyssä vuonna 1990
John Herweg luetteloi tarkasti esineiden tyyppimerkinnät ja niistä saatavilla olevan tiedon. Näyttelyyn valikoitui heiltä noin 40 sellaista esinettä, joita museolla itsellään ei ole. Täällä Fennian arvo ymmärretään USA:n vientiä varten, mutta USA:sta niitä saattaa löytyä yhä kohtuullisella hinnalla, Herweg toteaa. He ostavat Fennia-sarjaa pari-kolme esinettä vuodessa, silloin kun niitä löytyy, hinta on kohdallaan ja esine siistissä kunnossa. Siitä lähtien he ovat kartuttaneet nyt yli 150 esineen kokoelmaansa pääasiassa hankinnoilla USA:sta. Siitä se alkoi, Liisa Herweg muistelee. LISÄÄ TIETOA JA UUSIA ESINEITÄ. Ennen antiikkimarkkinoita he eivät olleet edes nähneet Fennian keramiikkaa missään muualla kuin jossain antiikkilehdessä. – Meidän kokoelmamme on pääasiassa hankittu amerikkalaisesta nettihuutokauppa eBaysta. Virginiassa, Yhdysvalloissa asuvat Herwegit ovat keränneet suomalaista muotoilua lähes 40 vuoden ajan. He pyrkivät keräämään kaikki mahdolliset mallit ja väriversiot kuvioista Fennia ja sen varianteista Kaleva, Aura ja Saima. Suomesta ostetut Fennia esineet on hankittu antiikkikaupoista, huutokaupoista kuten Bukowskilta, Hagelstamilta ja Helanderilta sekä antiikkinäyttelyistä kuten Fiskarsista ja Billnäsistä, Liisa Herweg kertoo. Silloin ajattelin, että voi kun saisi edes yhden Fennia esineen. Heitä kiinnostaa ennen 1940-lukua valmistetut esineet, siis ennen niin sanottua Suomen kultakautta. Heiltä on tulossa Design museon Keräilijät ja kokoelmat -näyttelyyn Fennia-keramiikkaa. Herwegit eivät juuri ajattele kokoelmansa rahallista arvoa. He pitävät oikean tahon löytämistä lahjoitukselle tärkeänä, kun luopumisen aika tulee. Muutamia esineitä on löytynyt Suomesta. Herwegeillä on yli 150 Fennia-esinettä.. Fennia esineiden suunnittelijoista on vain arvailuja. Otimme esittelijän kortin. Esimerkiksi muki saattaa maksaa 300–400 dollaria, suurempi ja harvinainen esine reippaasti yli 1 000 dollaria. Duplikaatteja Herwegit eivät osta, mutta värivariantteja kylläkin. . Jos hyvä esine löytyy ja kauppa syntyy, tuttavat hakevat tuotteen heille. – Kun aloimme kerätä Fenniaa, Suomessa sarjan esineitä ei juuri näkynyt. Kun myöhemmin päätimme, että hankinta onnistuu, otimme yhteyttä myyjään. Herwegit keräävät Fennian lisäksi muun muassa Arabian lysteriposliinia, Karhulan lasimaljakoita ja Arabian Majolikaa. – Fennialle on tyypillinen Karjalasta kotoisin oleva väritys ja geometriakuviointi. Antiikki ja taide | 11 John ja Liisa Herwegin ensimmäinen Fennia-esineen hankinta tapahtui vuonna 1995. Suomesta Herwegit eivät mielellään vie keramiikkaa USA:han, koska kuljetus on hankalaa ja siinä on riskinsä. John ja Liisa Herweg ovat tänäkin kesänä saapuneet Suomeen Helsingin Ullanlinnan asuntoonsa kesää viettämään. Nyt heillä on myös yksi erityinen ja mieluisa syy Suomen vierailulleen. Helppoa se ei ole ollut. – Se oli jännän näköinen esine. Aina kun uutta tietoa löytyy, se on mieluinen ”ahaa-elämys”. Samoja malleja on saatettu tehdä kolmeakin eri kokoa, jotka kaikki he pyrkivät saamaan. He hankkivat ensimmäisen Fennia esineensä antiikkimarkkinoilta Washington D.C:n läheltä vuonna 1995. Näin näyttelyn valikoimat täydentävät toisiaan. Amanuenssi Harry Kivilinna otti Herwegeihin yhteyttä Designmuseon näyttelyä varten, koska John Herweg oli tutustunut sikäläiseen Susanna Thieliin etsiessään Fennia-esineiden historiikkia ja leimojen merkitystä Design museon materiaaleista. Sama kukkatyyppi on sopeutettu eri kokoihin ja muotoihin Kalevassa, Aurassa ja Saimassa, Liisa Herweg kertoo. Keräilykohteena Arabian Fennia Tuotteita tulee Liisa Herwegin mukaan eBayssa myyntiin usein rypäksinä, kun joku on ensin laittanut sinne yhden esineen. Se oli kuitenkin liian kallis, koska meillä ei ollut silloin paljon varoja. Huolintaliike vastaa kuljetuksesta ja vakuuttaa sen. Testamentit ja paperit luovutuksesta he olisivat valmiit tekemään jo nyt. HUOLINTALIIKE KULJETTAA. JS. Pohjassa luki Arabia. He seuraavat kuitenkin aktiivisesti huuto.netiä ja isojen antiikkikauppiaiden huutokauppoja. Herwegit ovat yrittäneet saada yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä esineiden pohjassa olevat merkit merkitsevät. Pikku hiljaa antiikkikauppiaat ovat tuoneet niitä takaisin kotiin USA:sta. He etsivät jo hyvissä ajoin aikanaan kokoelmansa tulevaa vastaanottajaa. Fennia esineet on valmistettu vuosina 1900 – 1920. Jo varhain he päättivät keskittyä ennen 1950 valmistettuun lasiin ja keramiikkaan ja erityisesti Arabian Fennia -keramiikkaan. Esineillä on toki merkittävä arvo, mutta he keräävät, koska se on mielenkiintoista, ja lisää suomalaisen taidekeramiikan tuntemusta sekä Suomessa että USA:ssa. Amanuenssi Harry Kivilinna hakee esineet USA:sta
Hän teki lukuisia reportaaseja toimittajan työparina ja kuvasi tapahtumia viihde-elämää myöten. Bremer kohdisti kameransa myös epäkohtiin, kuten luonnon hyväksikäyttöön ja tuhoamiseen. S lokuvaajan matka ulottui etelärannikon Sköldvikistä aina Lapin Muonioon. Niiden merkitys lukijoiden maailmankuvan rakentajina oli merkittävä, koska televisio ei ollut vielä vallannut olohuoneita tiedonvälittäjänä. Kaikki näyttelyn teokset ovat Caj Bremerin itse vedostamia sävykkäitä hopeagelatiinivedoksia vuodelta 1972 ja kuuluvat Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin. Alkuperäistä ripustusta mukaillen näyttelyyn kuuluvat myös Bremerin ja tämän Viikkosanomien kollegan Ulla-Maija Kivikurun tekstit. 12 | Antiikki ja taide uomen valokuvataiteen museo juhlistaa 90 vuotta helmikuussa täyttänyttä valokuvaaja, akateemikko Caj Bremeriä, suomalaisen reportaasikuvauksen uudistajaa ja edelläkävijää. Hänen kuvansa olivatkin monen nuoren lehtikuvaajan esikuvana. VaCaj Bremer tallensi Suomen suuren murroksen Kun kaupunki valtasi maaseudun Akateemikko Caj Bremer tallensi 70-luvulla Suomen suuren murroksen, jolloin moderni maailma valtasi maalaismaiseman. Museon suuressa näyttelytilassa on esillä Bremerin klassikkokuvasarja Suomalainen arkipäivä (1971), joka syntyi, kun Bremer irrottautui päivätyöstään lehtikuvaajana Viikkosanomista ja lähti kiertämään kotimaata Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin. 1970-luku oli valveutuneen reportaasikuvauksen vuosikymmen. Tämän jälkeen hän siirtyi Lehtikuvaan ja vuonna 1957 Viikkosanomiin. Kuvien taustalla avautuu kaupungistuva Suomi ja modernin maailman tieltä väistyvä maalaismaisema. Suomalainen arkipäivä oli esillä ensimmäisen kerran Porvoon taidehallissa vuonna 1972, ja kiersi sen jälkeen laajalti Suomea ja ulkomaita. Caj Bremer oppi ammattinsa perustaidot ateljeeassistenttina, mutta kasvoi valokuvaajksi varsinaisesti vasta aloitettuaan työt Hufvudstadsbladetissa 1952. Lehtikuvaajana Bremer kiersi Suomea ja maailmaa, käyden myös syrjäseuduilla. CAJ BREMER, SUOMALAINEN ARKIPÄIVÄ SUOMEN VALOKUVATAITEENMUSEOSSA 5.1.2020 SAAKKA. Myöhemmin Bremer työskenteli myös taiteilijaprofessorina. Kuvausmatkoillaan Bremer halusi kuvata ihmisiä näiden omassa elinympäristössä. Bremer oli etevä luomaan kontaktia kuvaajan ja kuvattavan välille. Suurten amerikkalaisten ja eurooppalaisten uutiskuvalehtien tapaan Viikkosanomat julkaisi laajoja reportaaseja läheltä ja kaukaa
Antiikki ja taide | 13 Kuvat sarjasta: Caj Bremer: sarjasta Suomalainen arkipäivä, 1971
Katan töitä voi nähdä Tuomarinkylän kartanon yhteisnäyttelyssä lokakuussa.. T Kata Sourin oma suosikkityö on mystinen saamelaisnainen Sami Woman. Dobermanni Ellan kanssa. – Mennään metsäpolkuja, missä ei ole ketään eikä mitään. Vältän teitä. Se tunti on oikeastaan minun koko päivän tärkein hetki. Kata ei halua lokeroitua mihinkään yhteen taidesuuntaukseen vaan tekee mikä tuntuu hyvältä. Teoksessa näkyy Reidar Särestöniemen vaikutusta kuten joissain muissakin Katan töissä. Ella hölköttelee Katan lantiolta lähtevän juoksuhihnan päässä. Se Katariina Sourin työskentely perustuu innostuksee n Aiheita unimaailmasta Katariina Souri maalaa räiskyvää, hurjaa, välillä tummaakin, mutta hän haluaa töillään luoda myös optimismia. Menemme pienehkön järven ympäri. 14 | Antiikki ja taide änäkin aamuna heti herättyään monipuolinen taiteilija Kata Souri on tehnyt aamulenkin Sipoon luonnossa
Voi olla, että se onkin jotakin ihan muuta, kuin mitä olen alun perin miettinyt tai aihe muuttuu jollain tavalla. Sitten annan sen kuivua. Hän käyttää rohkeasti värejä ja maalaa paljon eläimiä ja jonkin verran abstraktia. Lähes jokaisessa työssä prosessi on sama. TAULU SYNTYY KRIISIN KAUTTA. Kun taulu on valmis, Kata ei usein tiedä, mitä se esittää. Siksi Katan on vaikea nimetä tauluja eikä hän mielellään anna niille nimiä. Katasta tuntuu, että hän ei löydä ratkaisua. Katalla on vahva unimaailma, josta hän ammentaa myös aiheita töihinsä. – Sitten se tapahtuu melkein aina. Sitten se loksahtaa, ja lähteekin rakentumaan. Silloin olen flowtilassa. Pinnoitan työt nykyään vasta, kun ne ovat valmiit. Aloitan työskentelyn niin, että laitan kankaan lattialle, ja Jackson Pollock -tyyliin roiskin ja heitän kankaalle kaikenlaista eli akryylejä, erilaisia musteita, joskus pigmenttijauheita, ja vähän milloin mitäkin. Siinä vaiheessa saatan vielä työstää sitä. Näin, että se onkin mandala, jossa krokotiilit ovat symmetrisesti ympärillä, ja minä olen sen keskellä. – Luulisi, että kun olen kirjailija, niin minulta tulisi aivan hirveän hienoja nimiä. Merkitykset tulevat usein jälkijättöisesti, ja sieltä löytyy tosi monia tasoja. Dimitri Vrubelin demonimaalauksista hän pitää. Se on hyvin. pitää minut kunnossa fyysisesti, henkisesti ja mentaalisesti, Kata iloitsee. Mandalat viestivät alitajuisesti jonkinlaista prosessia, jossa ihminen hakee omaa eheytymistä, ja jossa omat tiedostamattomat asiat integroituvat tietoiseen mieleen. Ja kiinnostavaa on se, että mandala-kuvio kuvaa universumia, eheytymistä tai kokonaisuutta, kuten Karl-Gustav Jung on puhunut. Geometrisia tai graafisia, tiukkoja muotoja hän ei tee, mutta pitää symmetriasta. Lenkin jälkeen Kata ottaa kupin teettä ja menee yläkerran ateljeeseen. Saatan lähteä tekemään jotain ihan muuta, käännän koko kelkan. Fokus puuttuu. Jos kirjoitan tekstiä, ja kirjassa on ollut joskus taiteilijahahmo, niin kyllä romaanin sisällä pystyisin antamaan maalaukselle minkä nimen tahansa. TAULUN VIESTI KATSOJAN SILMISSÄ. Kataa kiinnostaa symbolismi, mutta hän ei halua kategorisoida töitään johonkin tiettyyn taidesuuntaukseen. Räiskyvänä persoona tunnettu Kata työskentelee luonteensa mukaisesti. Hän pitää hurjista töistä, kuten pohjoisesta mytologiasta ja saamelaiskulttuurista. Siellä aamulenkin aikana Katalle tulevat päivittäiset ja pitemmän ajan ideat teksteihin ja maalauksiin. Silloin työ on jo fyysistäkin. En halua antaa nimiä, koska en halua antaa katsojalle valmiiksi ajatusta. Kerran hän näki unen, missä hän oli tyynessä, mustassa vedessä. – Isoa työtä on ihana tehdä, kun olen tavallaan yhtä työn kanssa. – Siinä hetkessä, kun pelko haihtui, niin perspektiivi nousi, ja näinkin tilanteen ylhäältä. – Ehkä yksi taulu kymmenestä vastaa jotenkin alkuperäistä ideaa. Eikä se ole pelkkä lenkki vaan siinä on monta tasoa. Hänen omista töistään suosikkityö on Reidar Särestöniemi –vaikutteinen, mystinen saamelaisnainen. Työ lähtee liikkeelle, mutta tulee kriisipisteeseen, jossa työ ei etene. Katan isoimmat työt ovat 2x2 metriä. Suomalaisesta luonnonuskosta, puiden, kivien ja järvien haltiahengistä ja syvistä juurista kiinnostuneena hänelle luonto on elollinen olento. TYÖT POIKKEAVAT YLEISESTÄ KAAVASTA. Hän kokee vahvaa yhteyttä luontoon. – Vallalla on käsitys, että mitä pitempään taiteilija tekee ja ura edistyy sitä enemmän Käsittelen lastoilla ja rätillä pintaa niin, että siinä on jonkinlainen selkeä maailma. – Lastoilla ja rätillä käsittelen pintaa niin, että siinä on jonkinlainen selkeä maailma. Tai mieleen tulee joku elämänvaihe, jossa olen työn maalannut. Mielessä on tuskatila: ”tämä meni pilalle, tästä ei tule mitään”. Siinä vaiheessa työtä on vaikea jättää kesken, mutta joskus se on tehtävä. Katan töiden aiheina ovat usein eläimet, kuten tässä punertavansävyisessä Flamingo –maalauksessa. – Katson työtä, ja ihmettelen, että hitto miten minä en nähnyt tuota. Vedessä oli krokotiilejä. Sitten nostan työn seinälle ja naulaan sen seinään. Hän näki kimaltelua ja silmiä. Ja sitten tajuan, että se onkin jo aika lähellä lopputulosta ja melkein valmis. Aihe ei synnykään sellaisena, tai minulle tulee inspiraatio jostakin muusta, tai koen, että vaikka idea on hyvä, en saa toimimaan sitä käytännössä. Hänen esikuvia ovat Särestöniemen lisäksi ranskalaiset symbolistit, kuten Odilon Redon. Kata tekee mielellään isoja töitä, joita tehdessään hänen on helppo ikään kuin olla yhtä teoksensa kanssa. Antiikki ja taide | 15 TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN Aiheita unimaailmasta kokonaisvaltainen prosessi. On pakko ottaa hirveä riski, ja tehdä jotain ihan arvaamatonta, rikkoa aihe. Krokotiilit alkoivat tulla kohti. Siksi Suomessa varsinkin aiemmin enemmän viljelty epäsymmetrinen geometria sattuu pahasti hänen silmäänsä. Ahaa-elämys saattaa tulla vasta paljon myöhemmin, kun esimerkiksi asiakas tulee katsomaan jotain työtä ja kertoo tuntemuksensa siitä. – Olen hirveän tehokas, kun rupean tekemään. Kun se on kuiva, lähden hahmottelemaan lopullista työtä hiilellä, ja teen edelleen akryyliä, ja vasta sitten rupean käyttämään öljyjä, Kata kertoo. Työ vie mukanaan. Mutta kun teen maalauksia omassa elämässä, niin olen miettinyt, miksi en löydä niille oikein nimiä. Kata haluaa kuitenkin ratkaista ongelman ennen nukkumaan menoa, ja siksi maalaaminen venyy joskus puoleen yöhön. Vaihdan aihettakin välillä. Hän korjailee työtä akryyleillä eikä siirry öljymaaleihin, ennen kuin tietää, että maalaus toimii, koska öljyt menevät helposti tunkkaisiksi. Hän ajatteli, että nyt käy huonosti, mutta sitten hän tajusi, että ne eivät teekään hänelle pahaa. – Kun naulaan työn seinään, se on yleensä vielä sen verran märkä, että se vielä jonkin verran valuu
– Ihmiset kokevat itse ja löytävät jonkun kosketuspinnan, joka resonoi. Myös kännyköillä ja tietokoneilla oli työtilassa vaikeuksia toimia. TYÖSKENTELY POHJAUTUU INNOSTUKSEEN. Kata istuu nyt ison, antiikkisen ”konttoripöydän” Show Roomissaan Helsingin Liisankadulla. Point of no Return –teos on vahvan symbolinen pois kulkevine naisineen ja lintuineen. Katan aikaisempi työja galleriatila oli Suomenlinnassa. Kuvan Sunset -työn Kata on maalannut yhdessä Kasimir –pojan kanssa. Se on suurin kiitos minulle taiteilijana. Suomenlinna on paikkana ihana, mutta turistien määrä on lisääntynyt huomattavasti. 16 | Antiikki ja taide Vaikka olen maalannut pirusti, minulla vaan roiskuu ja räiskyy. Maalatessa Kata ei mieti sitä, mitä haluaa teoksillaan sanoa, viestiä tai mihin kysymykseen vastata. – Teen mitä milloinkin tulee, mutta hyvin ahdistavat kuvat usein korjaan myöhemmin tai rupean rakentamaan niihin myös toivoa, koska en itsekään halua katsoa niitä eikä kukaan halua välttämättä ostaa niitä. Myöhemmin ilmeni myös, että. Ehkä siksi näin, koska kirjoittaessaan hän joutuu sitä miettimään. Yritän löytää tauluihin myös iloa, toivoa ja positiivisuutta. Työni poikkeavat yleisestä kaavasta ja ”thats it”. Vaikka olen maalannut pirusti, minulla vaan roiskuu ja räiskyy – ja joka suuntaan mennään. Asiakkaat voivat tulla tilaan sovitusti tutustumaan maalauksiin ja noutamaan hankintoja. Sinne hän sopii tapaamisia ja siellä antaa haastatteluja. Mystisen naisen An Arch –työssä katsojalla jää tulkinta. Mikään ei ole hienompaa kuin se, että ihminen vaikka osamaksulla ostaa suhteellisen pienestä palkastaan, ja vaikka kymmenessä maksuerässä taulun, koska se on hänelle tärkeä. Minulla on paljon asiakkaita, jotka eivät ole ikinä ostaneet tauluja, ja ostavat minulta ensimmäisen, koska se tuntuu heistä olevan niin heidän omasta elämästään. Se on mun taiteilijan työ, ja täytyy olla rehellinen omalle sisäiselle tekemiselle. ilmaisu yhtenäistyy, tiivistyy, konkretisoituu ja yksinkertaistuu – ja ehkä tulee abstraktimmaksi. Käydessään välillä kaupungissa hän välttää samalla ”jämähtämästä” Sipoon talolleen. Minulla niin ei vaan tapahdu. Hän asui myös aikoinaan saarella ja viihtyi hyvin
Kata on asettunut Sipooseen ja asunut siellä 12 vuotta itse rakennuttamassaan ja arkkitehdin suunnitelman pohjalta suunnittelemassaan hirsitalossa. Hän haluaa vaikuttaa muun muassa ympäristön suojeluun. Menestyin myös näyttelyssä, jossa oli oppilaiden töitä. Se on fiktiota, mutta samalla tavallaan myös tietokirja. Samalla Kata kaipaa koko ajan pohjoiseen Jäämeren rannalle. – Tykkään tehdä dramaattisia ja vähän synkkiäkin töitä, mutta siellä koin, että ilmapiiri eikä energia ollut paras mahdollinen. Siitä lähti ammattimainen taiteilijanura. Sen puu on niin kovaa, etteivät naulat lähde seinistä irti. En ole eläissäni nähnyt kummituksia tai aaveita, mutta pyysin, että jos niitä on olemassa, tulkaa jo esille, Kata naurahtaa. Talo hengittää ja siellä on hyvä sisäilma. Minulla on sinne joku niin tosi syvä yhteys, että sille ei voi mitään. Kirjoittaminen oli pitkään ykkösammattini, mutta oikeastaan ihan muutaman viime vuoden aikana kuvataide on kääntynyt selkeästi vahvemmaksi. – Aikanaan kun tein isoja tv-sarjoja, niistä tienasi hyvin, mutta romaanikirjoittamisella Suomessa todella harvat tienaavat, Kata tietää. . Kata kokee olevansa itsensä kanssa hyvässä tilanteessa, vaikka ”universumi heittää edelleen aikamoisia kierrepalloja”, joiden kanssa ei aina ole ihan helppoa. – Siellä on toki aivan liikaa tilaa, rakennuksia ja tonttia. KATA KAIPAA POHJOISEEN. Siinä elämä tapahtuu. Se on jotain niin komeata ja jylhää. Julkisuudella ei ole hänelle nykyään kovin paljon muuta merkitystä kuin että se on osa työtä ja vaikuttamisväline. Kun menin vessaan, en pystynyt laittamaan ovea kiinni. Ehkä siksi Kata myös kirjoittaa. – Tavallaan se on oman tiedostamattoman alitajunnan, ja ehkä kollektiivisen yhdessä jaetun tiedostamattoman kokemista, jakamista, sieltä ammentamista ja sen näkyviin tekemistä. Siellä on niin vahva energia, se maaperä, maisemat ja vuoret. Kata ei ole saanut eikä hakenut apurahoja. – Maalaaminen on hyvin tehokas tapa nostaa tavaraa ylös alitajunnasta. Kata Souri näki unessa hyväntahtoisia krokotiilejä. – Tykkään vaeltaa luonnossa, ja olen aika erakko. Hänellä on myös tekeillä samaan aiheeseen liittyvä kirja, joka on sekoitus romaania ja tietokirjaa. Hän piirsi pastelliliiduilla ja tykkäsi piirtää. Jos jossain tulee tunne, että täällä on ollut edellisessä elämässä, niin siellä. – Kun menen pohjoiseen, minulla rupeavat vain kyynelet valumaan. Silloin ensimmäisen kerran mietin, että olisikohan minulla taiteellista lahjakuutta. Kun olen kirjoittanut jonkin aikaa ja siirryn maalaamiseen, tajuan, että nyt on taas tosi kiva maalata. JS. Itseoppinut kuvataiteilija on elättänyt itsensä taiteellaan, mitä hän itsekin arvostaa. Äiti kehui töitä, mutta Kata itse ajatteli, ettei ole lahjakas. Harrastuneisuutta rakentamiseen osoittaa se, että Kata oli mukana vuoden verran talonsa rakennustyömaalla. Hän kyllästyy helposti yhteen työhön ja hakee nopeasti uutta. Antiikki ja taide | 17 MAALAUSTAIDE TULI JO NUORUUDESSA . Se on tavallaan minulle mielenterveystyötä, jonkinlaista viestintää, terapiaa ja esteettisiä arvoja. Kun olen maalannut ja siirryn kirjoittamiseen, olen taas vähän valmiimpi menemään tekstiin. Kaikki se, mitä me torjumme ja kiellämme itsessämme, tavallaan ottaa meistä valtaa ja aiheuttaa erilaisia ahdistustiloja kaikkea muuta. TAIDE ANTAA MIELENTERVEYTTÄ. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä erakkomaisemmaksi olen tullut. Kata ei mielellään tee töitä näyttelyjä varten tai osallistu näyttelyihin, koska hänen on vaikea pysytellä maalauksissaan yhdessä teemassa. Minua eivät kiinnosta mitkään suurkaupungit tai ostoskeskukset tai shoppailut eivätkä enää edes museot. Siinä on mukana analyyttinen ja älyllinen puoli. – Hirsitalo on tehty perinteisen tekniikan mukaan luonnonkivijalalla, ja hirsien välissä on pellavariveet. Kuvio kuvaa universumia, eheytymistä ja kokonaisuutta. Talo on paikalla käsin tehty ja piiluttu. työtilan vieressä oli Tullimuseo, jossa oli aikoinaan Suomen ensimmäinen sarjamurhaaja muurattuna selliinsä. Hän on myös muun muassa entisöinyt vanhoja ikkunoita. Kirjoittaminen on taas kaiken materiaalin jäsentämistä, kiteyttämistä ja ymmärtämistä. Pihapiirissä on 1700-luvun lopun vanha torppa. Nyt näyttäisi, että iso tv-sarjatuotanto olisi lähdössä käyntiin. – Kun ajattelen jungilaisittain asioita, niin katson, että mitä enemmän me saamme sulautettua torjuttua materiaalia tietoiseen persoonaamme sitä eheämmiksi ja kokonaisemmiksi me tulemme. Olen jopa tienannut selkeästi enemmän taiteella kuin kirjoittamisella. En näe sitä työnä. – Löysin uudenlaisen konseptin kirjoittaa. Mitä taide sinulle merkitsee. Kun Casimir poika oli jo syntynyt, Kata alkoi parinkymmenen vuoden ikäisenä tehdä öljyväritöitä. Hän saattaa tehdä saman työpäivän aikana molempia – sekä maalata että kirjoittaa mutta kirjoittamiseen tehokas aika on kolmesta-neljään tuntia aamulla, koska kirjoittaminen vaatii häneltä enemmän keskittymistä ja energiaa. Tarvitsen selkeästi molemmat, ne auttavat toinen toistaan. Siitä syntyi kuvan The Dream –teos, jossa krokotiilit muodostavat symmetrisen mandela –kuvion. Olen itsekseni siellä koiran, kissan ja tyttären kanssa. Siellä on äärettömän hyvä olla. – Sen jälkeen olen maalannut enemmän ja enemmän. Koen, että se on myös mielenterveydellä hyvin tärkeää. – Kun olin vaihto-oppilaana jenkeissä Etelä-Dakotassa 16-vuotiaana, kuvataideopettajani sanoi, että sinä olet tosi lahjakas, ja että sinun kannattaisi keskittyä maalaamiseen. Sosiaalinen media on saanut aikaan sen, että perinteisellä medialla ei ole enää sen kaltaista valtaa kuin vielä 1980-90 -luvuilla. Hänen työskentelytapansa pohjautuu innostukseen. Taiteilijapersoonana hän on hyvin monitahoinen. Vain luonnolla ja läheisillä ihmisillä on minulle todella merkitystä. – Oikeassa aivopuoliskossa syntyvät kuvat, ja kirjailijan työ tapahtuu vasemmalla. Haluaisin viettää siellä paljon enemmän aikaa. Siinä Kata toimii käsikirjoittajana. Katan taiteellisuus paljastui jo lapsena, ja viimeistään nuorena
Kaave on metsästyksen apuväline, joilla on houkuteltu vesilintuja keihään tai aseen ulottuville saaristoissa, rannikoilla, suistoalueilla, joissa ja järvissä. Yhdysvalloissa monet elättävät itsensä decoy-taiteella. Alkuaikoina myös verkkoa on Ilkka Jukaraisen Kaave-kirja ilmestyy 2020.. Yhdysvalloissa houkutuslinnut ovat Folk Art keräilyn arvostetuin muoto. Kilpailun järjestävät yhteistyössä Ward-museo ja Salisburyn yliopisto. Siellä houkutuslinnuista käytetään nimitystä decoy. 18 | Antiikki ja taide Kaaveet eli houkutuslinnut ovat saariston kulttuurihistoriaa Kaunista kansantaidetta Puiset houkutuslinnut ovat suurta taidetta. HOUKUTTELEE LINTUJA PAIKALLE. Nykyisin kaupassa olevat houkutuslinnut on valmistettu pääasiassa muovista. Kalleimmista puisista houkutuslinnuista on maksettu yli miljoona dollaria. Kilpailussa on useita eri luokkia metsästysdecoysta aina decoratiivisien töiden luokkiin. Antiikkiset puiset houkutuslinnut ovat suurta taidetta. Kalleimmista puisista kaaveista on maksettu yli miljoona dollaria. Ennen ne oli tehty kaisloista, täytetyistä linnuista, korkista tai puusta. K aaveita eli houkutuslintuja on käytetty metsästyksen apuvälineinä satoja vuosia. Joka vuosi Ocean Cityssa Marylandissa järjestetään decoyn valmistuksen maailmanmestaruuskisat
käytetty apuna kaavepyynnissä. Tärkeitä elementtejä Folk Art-keräilyssä ovat tekijä, ikä, patina, kunto, alkuperäisyys, silmät, väritys ja malli. Alkuaikoina putket tehtiin puusta, mutta myöhemmin metallista. Kaivauksissa. Myös kansanomaisissa pyyntikulttureissa on kirjoitettu decoy-putkista, joista on kirjoittanut myös Nils Storå. Suomessa Kansallismuseon mukaan kaaveita on alettu käyttää Ahvenanmaalla jo 1500-luvulla tai jopa aikaisemminkin. Vanhimmat decoy-löydöt on tehty Pohjois-Nevadasta läheltä Lovelockia Yhdysvalloista arkeologisissa kaivauksissa. TEKSTI: ILKKA JUKARAINEN Kaaveet ovat osa saariston ja rannikon kultturihistoriaa. Arvostetaanko kansantaidetta Suomessa tarpeeksi. Eläinten täyttö eli daxidermy alkoi Euroopassa Pariisissa 1555. Euroopassa puisista decoysta kirjoitettiin 1600-luvulla useiden kirjailijoiden toimesta. Antiikki ja taide | 19 Allikaave, joka on ostettu Hagelstamhuutokaupoista. Yksityiskohta luonnollisen kokoisesta kotkadecoysta decoratiivisessa luokassa. Nimensä decoy on saanut hollannin sanoista eenden (ankka) ja kooi (häkki). Monissa suvuissa decoyputkien tekeminen oli perinteinen ammatti usean sukupolven ajan. ARVOKKAIMMAT YKSITYISEN TEKEMIÄ. Osa linnuista oli puisia, mutta suurin osa täytettyjä. Muutamia decoy-putkia on vielä toiminnassa Englannissa ja niitä käytetään tutkimuskäytössä. Ahvenanmaalta on jo 1565 dokumentoitu kivistä rakennettu ampumasuoja “paahus” eli “fogelskåra”. Hollannissa alettiin käyttää 1500-luvulla putkia, joilla houkuteltiin vesilintuja putkiin, jotka kapenivat loppua kohti. Alkuaikoina decoyn pyynnissä käytettiin verkkoja ja keihäitä apuvälineenä
Yhdysvalloissa decoyn keräily on erittäin hyvin organisoitua ja dokumentoitu hintatietoineen aina 1940-luvulta lähtien. löydettiin 1924 luolista 11 decoyta, joista kahdeksan oli päällystetty sulalla ja kolme viimeistelemätöntä. Niitä on käytetty eniten Kotkan ja Uudenkaupungin välisellä merialueella. Monet elättävät itsensä decoy-taiteella. 20 | Antiikki ja taide Parhaat nykyaikaiset decoyt kuuluisivat jo designkeräilyn piiriin. Kaaveet ovat kuuluneet Suomessa päänsääntöisesti saaristokulttuuriin. Keräilyssä arvokkaimmat decoyt ovat yksityisten tekijöiden tekemiä. Yksityiset tekijät eivät pystyneet vastaamaan kasvavaan kysyntään. Hänen kirjansa Wild Fowl Decoys ilmestyi 1934. Kaupallinen metsästäjä saattoi saada kaudessa yli 5000 lintua ja yli 10000 dollarin tulot. Kuuluisia tekijöitä olivat mm. Yksittäiset decoyn tekijät valmistivat decoyta kalanpyynnin, maanviljelyn tai karjanhoidon ohella. Maailmailmanmestaruuskisoissa metsästysluokan decoyt ja niiden kellutusominaisuudet arvostellaan meressä ja uittoaltaissa. Decoyt on tutkittu Accelerator Mass Spectrometric (AMS) dating-menetelmällä ja todettu noin 2000 vuoden ikäisiksi. Myös uusien decoyn tekijöiden ja maailmanmestarien töitä keräillään erittäin ahkerasti. Decoyn keräily alkoi yhdysvalloissa 1918 Joel Barberin toimesta. A.E. Tässä kuuluisan kaivertajan Tommy Stewartin työ. Decoy mainitaan ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa baron de Lahontan kirjassa 1687. SUOMESSA OSA SAARISTOKULTTUURIA. Decoyt myytiin yleensä tusinoittain. Yksinkertainen kaave Kökarista Ahvenanmaalta. Tämäntyyppisiä houtuslintuja löytyy useista eri maista.. Kaupallinen linnustus alkoi Yhdysvalloissa toden teolla 1865. Decoyn lisäksi luolasta löytyi sandaalit, punottu kori, verkko, kalakoukkuja, puisia eläimiä ja kivinen lauta ruuanlaittoon. Ennen tuliaseita kaaveita käytettiin Suomessakin ilmaverkkojen kanssa. Kaikki decoyt oli valmistettu tule-ruosta. Crowell, Ward Brothers, Joseph Lincoln ja Nathan Cobb, Lothrop Holmes. Ensimmäinen kaupallinen valmistaja oli saksalainen George Peterson
Kaaveet ovat tärkeä osa saariston kulttuurihistoriaa ja kansantaidetta. TEOS ON UUDENLAINEN JA ERILAINEN LINTUKIRJA. Haahkat, allit, pilkkasiivet ja sinisorsat ovat tyypillisimpiä suomalaisia kaaveita. Yhdysvalloissa decoyn keräilijöitä on todella paljon. Alun perin niistä osa on voitu tehdä Suomessa. Antiikkiliikkeissä on vaikea tietää, kuka kaaveissa on tekijä ja mikä on valmistusmaa. Minulle paikka oli Ward-museo Marylandissa. Suomessa näkee rannikolla kaaveita monissa antiikkiliikkeissä. . HUUTOKAUPOISSA MILJOONALIIKEVAIHTO. Myös sisämaassa harrastettiin kaavepyyntiä. Useimmat antiikkiliikkeissämme myytävät kaaveet on tuotu Ruotsista. Teeriä pyydystettiin aikoinaan pulleilla kankaisilla bulvaaneilla. Usein yhden huutokaupan liikevaihto on 2-3 miljoonaa dollaria. KIRJASSA KERROTAAN KAAVEIDEN HISTORIASTA, SAARISTON ELÄMÄSTÄ JA PUISTEN KAAVEIDEN VALMISTUKSESTA. Antiikki ja taide | 21 Kaaveita on alettu käyttää Ahvenanmaalla jo 1500-luvulla. Niiden hinta pyörii Suomessa antiikkiliikkeissä puisina keskimäärin 200 – 500 euron luokassa. KIRJA ILMESTYY 2020.. Decoyt ovat usein esillä amerikkalaisissa elokuvissa. Rosalaa ja Hiittistä pidettiin Suomen ilmaverkkopyynnin keskuksina. KIRJOITTAJA ON TEKEMÄSSÄ KIRJAA KAAVEISTA. Guyette and Deeter on johtava Decoyden myynnin huutokauppatalo Yhdysvalloissa. Teerikaaveista käytetään nimitystä bulvaani. He järjestävät useita alan huutokauppoja vuodessa. Nykyään tapa on kielletty. Hanhet ja allit houkuteltiin täytettyjen kaaveiden avulla kapeisiin salmiin, joissa linnut houkuteltiin ansaan. Lintupyynti on ollut hyvä lisäansio saariston niukkaan elantoon. Tärkeitä elementtejä Folk Art-keräilyssä ovat tekijä, ikä, patina, kunto, alkuperäisyys, silmät, väritys ja malli. Kustaa Vaasan tiedetään edistäneen lintujen pyyntiä monilla toimenpiteillä. Kaaveet eivät ole usein kovinkaan hyvässä kunnossa, mutta sopivat mainiosti sisustusesineiksi. Se, miksi Yhdysvalloissa maksetaan niin paljon jostakin decoysta, hahmottuu hyvin jossain Yhdysvaltain monista museoista. Sitten taas bulvaaneilla on aikoinaan pyydystetty haukkoja lintuhäkeillä, raudoilla ja häkkiansoilla. Yhden todella hienon isokoskelo-kaaveen olen Suomessa nähnyt. SUOMESSA HINTA JOPA 500 EUROA. Ward-museon järjestämissä Decoyn valmistuksen maailmanmestaruuskilpailuissa Ocean Cityssa Marylandissa on keväisin esillä noin 3500 työtä eri luokissa ja osallistujia on 19 maasta. Kun näin kuuluisien Ward-veljesten töitä museossa, niin ymmärsin, miten hienoa Folk Art-taidetta ne olivat ja miten kiehtova patina decoyssa oli
Kolme vuotta myöhemmin sattui yksittäinen huoneistopalo B-portaan asunnossa Isokadun puolella, jonka leviäminen saatiin estettyä palokunnan ripeän toiminnan ansiosta. 22 | Antiikki ja taide akennushistoriaselvityksessä todetaan, että kun lääninarkkitehti Harald Andersin suunnitteli Puistolaa, hänen mielessään saattoivat siintää niin Helsingin kuin Euroopankin jugendkorttelit. Nykyisin elokuvateatterin tiloissa toimii Ravintola Puistola. Pian aika toi tullessaan uudet suuntaukset. Porrashuoneiden kunnostus toteutettiin Anna-Maija Ylimaulan suunnitelman pohKeskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen vaaleanpunainen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persikankeltaiseksi ja pilasteriosien väri kermanvaaleaksi.. Vuonna 1971 Puistola liitettiin kaukolämpöön. Silloin sen omistajana tiedetään olleen Johan Peter Uhlberg. Kovista odotuksista huolimatta Puistolan tulo ei ollut lähtölaukaus oululaiselle jugendille. 1900-luvun alussa uusi huvielämä kuitenkin yleistyi myös Oulussa, ja Puistolan puotikerroksen liiketiloja suunniteltiin tähän tarkoitukseen. ORNAMENTTIKORISTELUN AIHE MAALIN ALTA. Sodan pommitukset tuhosivat osittain Puistolaa vuoden 1940 alussa, mutta vauriot korjattiin pian sen jälkeen. TALON HISTORIA YLTÄÄ 1700-LUVULLE. 1980-luvulla parannettiin ullakon lämpöeritystä, asennettiin katolle lumieristeitä ja sadevesikouruihin lämmityskaapelit. R Elokuvateatterin toiminta päättyi 17 vuoden toiminnan jälkeen vuonna 1929, kun kaupunkiin syntyi suurempia teattereita uusine äänilaitteineen. Nimensä Puistola on saanut tontin edessä sijaitsevasta, nykyisin Otto Karhin puistona tunnetusta Appelgrenin puistosta. Puistolassa on toiminut vuosien saatossa monenlaisia yrittäjiä, mutta mielenkiintoisin niistä lienee Pakkahuoneenkadulla rakennuksen ensimmäisinä vuosikymmeninä toiminut elokuvateatteri Urania. Ouluun toteutui nimittäin vain muutama Puistolan kaltainen jugendhenkinen kerrostalo. Vuosituhannen alussa talon omistajaksi tuli kirjailija J.F. Vuosikymmenen aikana rakennuksessa tehtiin kevyitä pintaremontteja, hissien kunnostus, kellarin kosteusvaurion kunnostus, ikkunoiden tiivistäminen sekä televisioantennin uudistaminen. Ensimmäiset elokuvat näytettiin Oulussa jo vuonna 1897 Seurahuoneen (nykyisin kaupungintalo) tiloissa. Nykyisestä Puistolan tontin historiasta löytyy tietoa aina 1700-luvulta. Oulun arvokasta rakennusperintöä: Ensimmäinen ”pilvenpiirtäjä” Puistolan rakennus on Oulun keskustan ensimmäisiä kivikerrostaloja. Elokuvateatterin tilalle tuli Wärija Mattoliike ja siinä yhteydessä erkkeriin asennettiin näyteikkunat. Se rakentui Isokadun ja Pakkahuoneen-kadun väliin vuonna 1912. Hellman, jolta Asunto-osakeyhtiö Puistola sittemmin osti tonttinsa
Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museo, Uuno Laukan kokoelma Otto Karhin puisto vuonna 1967 Puistolasta kuvattuna. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persikankeltaiseksi ja pilasteriosien väri kermanvaaleaksi. Aikoinaan monissa huoneistoissa oli kaakeliuunit, joista suurin osa purettiin 1930-luvulla. Korkeat savupiiput kertovat Puistolasta omaa historiaansa. Tältä Puistolan liikehuoneistot näyttivät 1950-luvulla katutasosta katsottuna. Puistolassa on äärettömän suuret kellaritilat, jotka risteilivät talon ja sisäpihan alla. ?. Antiikki ja taide | 23 Ensimmäinen ”pilvenpiirtäjä” TEKSTI JA KUVAT: MATTI KUOPPALA Puistolassa on toiminut vuosien saatossa monenlaisia yrittäjiä, mutta mielenkiintoisin niistä lienee Pakkahuoneenkadulla rakennuksen ensimmäisinä vuosikymmeninä toiminut elokuvateatteri Urania. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museo, Uuno Laukan kokoelma jalta vuosien 1993–1995 aikana. Porraskäytävät maalattiin ja ornamenttikoristelu tehtiin Andersinin piirustusten reunasta löytyneen kuvan sekä C-portaan osalta maalikerrosten alta löytyneen kuvioinnin mukaan. Porrashuoneiden kunnostus toteutettiin Anna-Maija Ylimaulan suunnitelman pohjalta vuosien 1993–1995 aikana. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen vaaleanpunainen väritys ei ole alkuperäinen. Puistolan asuinhuoneistot ovat kooltaan isoja. Porraskäytävät maalattiin ja ornamenttikoristelu tehtiin Andersinin piirustusten reunasta löytyneen kuvan sekä C-portaan osalta maalikerrosten alta löytyneen kuvioinnin mukaan. Kellarissa sijaitsi aikoinaan hiilivarasto talon lämmittämistä varten. Nykyisin elokuvateatterin tiloissa toimii Ravintola Puistola. Kellarissa on säilytyskoppeja ja labyrinttimäisiä kulkuväyliä. HUONEISTOJEN KOOT VALTAVIA. Talon suurin huoneisto on noin 200 neliömetriä ja yli sadan neliön huoneistoja löytyy useita
24 | Antiikki ja taide Slotte jakaa työhuoneen muutaman ystävänsä kanssa.
Ihmiset tykkäsivät keväällä tosi paljon teoksistani. – En uskonut, että minusta voisi tulla taiteilijaa. RAIKASTA OPETUSTA. Opiskelu siellä kesti kaksi vuotta. Toinen oli Galleria Huudossa Helsingissä ja Slotten keramiikkatöitä nähtiin Turussa B-Galleriassa. Piirsin prätkähiiriä ja turtleseja ja muita hahmoja. Mietin esimerkiksi kuvaamataidon opettajan ammattia. – Koulussa oli paljon muista maista tulleita opiskelijoita, joille oli itsestään selvää, että heistä tulee taiteilijoita. Saatoin ottaa aiheita uutisista, kuten Jugoslavian sodasta. Taidekoulussa Slottelle valkeni, että taiteilijan ammatti voisi olla ihan mahdollinen. Hän on lapsesta saakka ollut innokas piirtämään. Siellä oli aivan uniikki tapa opiskella ja opettaa. oel Slotte on kiireinen taiteilija. Pidin taiteesta, mutta ajattelin, että tulen yhdistämään taiteen tekemisen johonkin toiseen ammattiin. – On todella harmi, että koulu lopetettiin. Sen jälkeen oli viikonloppu aikaa palautua ja sitten tuli taas uusi opettaja kehiin. Se vaikutti lapsesta rankalta aiheelta. Opetus pysyi raikkaana. Lukion jälkeen Slotte lähti opiskelemaan Pohjoismaiseen taidekouluun, joka sijaitsi Kokkolassa. Ja tuottelias. Slotte oli lukion viimeisenä vuonna lasten ja nuorten kuvataidekoulussa ja opettaja kehotti hakemaan Pohjoismaiseen taidekouluun. Silloin piirsin erilaisia fantasia-aiheita, joita olin kokenut tai nähnyt. Sinne tuli aina kahdeksi viikoksi uusi opettaja vetämään kurssia. Hän ammentaa teoksiinsa inspiraatiota sarjakuvista ja teatterista. Antiikki ja taide | 25 TEKSTI: PAULI JOKINEN Erilaisten muotokuvien maalari Joel Slotte hakee inspiraatiota populaarikulttuurista Taiteilija Joel Slottelle on tärkeää teosten aistivoimallisuus. Minulle on tärkeää teosteni aistivoimallisuus, ja tuntui, että se välittyi katsojille. Joel Slotte asuu ja työskentelee Helsingin Vallilassa, mutta hän on kotoisin Pohjanmaalta Kokkolasta. J. Muistan piirtäneeni siitäkin jotain tarhassa. Vaikka hän viimeistelee työnsä huolella ja hioo pieniäkin yksityiskohtia pitkään, hän on ehtinyt järjestää kuluvana vuonna jo kaksi näyttelyä. Ja seuraava näyttely on lokakuussa Taidemaalariliiton TM-Galleriassa Helsingin Erottajalla. Mutta aina jännittää, miten oma taide otetaan vastaan, Slotte sanoo. Se oli tosi intensiivistä, mutta siinä ei ehtinyt muodostua henkilökulttia yhden ihmisen ympärille. – Lapsena vietin aikaa kodissa piirtämällä lattialla
26 | Antiikki ja taide Slotte viimeistelee maalausta tulevaan näyttelyynsä. Etsin omaa juttuani, enkä oikein tiennyt mitä se voisi olla. Se oli kuitenkin hyvää aikaa sikäli, että siellä oli erittäin hyvät opettajat, joiden kanssa keskusteltiin taiteesta ja ne keskustelut antoivat omalle tekemiselle suuntaa. Tein sitä, mitä osasin eli piirsin lyijykynällä. Välillä tuntui mahdottomalta sovittaa kaikkea yhteen. Akateemiset vaatimukset yhdistyivät taiteen tekemiseen ja sen opetteluun. En halunnut näyttää sitä kipuilua, joka minulla maalarina oli. – Minulla oli maalarina hyvin huono itsetunto. PIIRTÄMINEN LEIPÄLAJINA. Taloudellisessa mielessä uravalinta ei ollut kaikkein varmin.. – Se oli melko hakevaa aikaa. Joel Slotte valmistui kolme vuotta sitten ja on sen jälkeen pyrkinyt elättämään itsensä taiteilijana. Siellä kuluivat vuodet 2010–2016. Kuvataideakatemian aikana Slotte ei maalannut paljon, vaan hänen leipälajinsa oli piirtäminen. Pohjoismaisen taidekoulun jälkeen Slotte haki Kuvataideakatemiaan ja hän pääsi kolmannella yrittämällä sisään. – Luentojen ohella piti löytää oma taiteellinen tyyli. Opiskelu oli hyvin intensiivistä. Enkä ehkä koko kouluaikana löytänyt sitä. Maalaus Bodominjärveltä
Slotte ei mieti, että hänen työllään taiteilijana olisi jonkinlainen missio. Harvinainen maalaus Slottelta, sillä kuvassa ei ole lainkaan ihmisiä. Onneksi Suomessa on erinomainen apurahajärjestelmä, mutta on se silti vaikeaa siirtyä koulusta työelämään. Slotte yhdistää keramiikkatöihin rengaspanssaria, josta hän muotoilee pieniä renkaita. Slotte osasi piirtää ja apurahan turvin hän päätti opetella kunnolla myös maalaamaan. – Halusin syventyä siihen. Maalaan asioita, jotka ovat minulle tuttuja. Esimerkiksi voin maalata tyypin, jolla on kuusi silmää. Vertaistuki on tärkeää, sillä kaikki nuoret taiteilijat ovat samassa veneessä. Slotten työhuone sijaitsee vain muutaman kivenheiton päässä hänen kodistaan, joten siirtymä ei ole pitkä. Hän on piirtänyt death metal -miehiä hautausmaalle ja tuore maalaus kuvaa nuorten retkeä Bodominjärven murhaniemelle. Kaipasin tasaisuutta ja varmuutta elämään. Keramiikkauuniin hän ei saanut apurahaa, joten töitä poltetaan Kaapelitehtaalla. Se oli tuttu paikka, sillä olin opiskeluaikoina ollut siellä monena kesänä, Slotte kertoo. Jos näen sellaisen tyypin, voin lähteä siitä kehittelemään maalausta tai piirrosta, Slotte sanoo. Noin tunnin välein pidän pienen tauon. On tärkeää hahmottaa ja seurata, mitä maailmassa tapahtuu. Useat teokseni ovat hieman teatterimaisia, hän luonnehtii. Slotte käy edelleen iltaisin siivoamassa kirjastossa, jotta hän saa lisätuloja, mutta siivoustyö toimii myös mielen tyhjentäjänä. Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi Slotte tekee keramiikkaa. Jokaisen hän tekee itse käsin. Kun se on pureskeltu, puen sen ymmärrettäväksi kuvaksi, hän pohtii. – Apurahakauden ajan opettelin maalaamista ja opin tosi paljon. Se oli pieni kriisin paikka, kun koin etten osaa maalata, vaikka olin opiskellut sitä. – Sainkin sitten Koneen säätiöltä seitsemän kuukauden apurahan, jonka avulla pääsin kunnolla keskittymään taiteen tekemiseen. Joel Slotte on taiteilijana nuori ja uransa alussa. Saatan maalta kohteen kasvot erilaiseksi, jotta häntä ei tunnista. INSPIRAATION LÄHTEET. – Tehtäväni on lähinnä jäsentää ilmiöitä kuvaksi. Hän herää noin kymmenen aikoihin, eikä tule työhuoneelle ennen lounasta. Sellaista kausipuutarhurin hommaa. Usein hän maalaa tuntikausia putkeen. Vasta lounaan jälkeen siirryn työhuoneelle. Työn ohessa Joel Slotte opetteli samalla tekemään apurahahakemuksia. – Kouluaikana sain hyviä kavereita ja nyt jaan työhuoneen muutaman kaverin kanssa. – Se on aika pelottavaa. – Menin valmistumisen jälkeen Hietaniemen hautausmaalle töihin kuudeksi kuukaudeksi. APURAHAJÄRJESTELMÄ TURVANA. – Ensin pitää palauttaa mieleen, mihin edellisenä päivänä on jäänyt. Kenties kuuntelen hieman samaa musaa, mitä edellisenä päivänä, jotta pääsen samaan vireeseen. . Hän kertoo saavansa runsaasti inspiraatiota muista taiteista, kuten kirjallisuudesta, sarjakuvista ja teatterista. Hän kutsuu itseään kestävyysmaalariksi. Antiikki ja taide | 27 Slotte tekee myös keramiikkaa, ja yhdistää siihen rengaspanssaria. Leikkelin pensaita, haravoin, ajoin nurmikkoa ja istutin kukkia. Slotten tyypillinen työpäivä ei ala varsinaisella työnteolla. Monilla taiteilijoilla kestää vuosikausia, että vakiinnuttaa paikkansa taiteilijana ja pystyy sillä elättämään itsensä. Katselen miltä maalaus näyttää ja juon kupin kahvia. – Maalaan muotokuvia ystävistäni. Jotkut ihmiset maalauksissa juovat kaljaa ja toiset puuhaavat kukkapenkin parissa. Slotten teokset saavat innoitteensa usein populaarikulttuurin maailmasta. Sitten hän sekoittaa värit ja maalaaminen voi alkaa. – Siellä ei tarvitse miettiä mitään taiteeseen liittyvää. Aiheet tulevat omista kokemuksista tai havainnoistani. – Yleensä maalaan 6-12 tuntia kerralla. Joel Slotte esittelee uutta maalaustaan. Nuorelle taiteilijalle on kova paikka hypätä koulun penkiltä viettämään taiteilijaelämää. Omat silmät, aurinkolasit otsalla ja paidassa joku kasvokuva. Heidän kanssa on hyvä keskustella, kun kaikilla on samat ongelmat. Monet asiat opin kantapään kautta. Tehtäväni on jäsentää ilmiöitä kuvaksi.. – Saatan lukea, pelata pleikkaria, vastailla sähköposteihin tai kirjoittaa hakemuksia. – Teatteri on lähellä sydäntä. Mietin koulun jälkeen välittömästi alan vaihtoa. Koulussa oli hyvä turvaverkko
K otkalainen Esa Honkanen on tyytyväinen mies. Työ toi lauluvihkoja syliini. Mitä kauemmaksi ajassa mennään, sen vieraampia laulut ovat. Painettujen lauluvihkojen lisäksi Honkaselle on kertynyt myös käsinkirjoitettuja, mustakantisia lauluvihkoja, joita on Honkasen arkistohuoneessa jo reilut 300. – Nyt on vihkoille riittävästi hyllytilaa, huumorimiehenä tunnettu Honkanen toteaa. LAULUJEN NIMET VAIHTELEVAT. Sen vuoksi käyn läpi jokaisen laulun tarkasti läpi. Yhden lauluvihkon laulujen alkuperän selvittämiEsa Honkasella on 4000 vanhaa lauluvihkoa Mitä Suomi on laulanut. Ja tilaa on oltavakin, sillä laulukirjoja ja -vihkoja on kertynyt tähän mennessä jo noin 4 000. Ja lähes viikoittain posti kiikuttaa niitä hänelle lisää. – 70ja 80-luvut kuluivat laivoilla, mutta sitä ennen esiinnyin ympäri Suomea, Ruotsissa ja jopa Kanariansaarilla niin ravintoloissa kuin erilaisissa tilaisuuksissakin. Ei pelkästään siksi, että eläkepäivinä on aikaa paneutua rakkaalle harrastukselle ja tutkimustyölle, lauluvihkojen keräämiselle, vaan myös siksi, että tuli rakentaneeksi vuonna 1980 omakotitalon. 72-vuotias Honkanen on joutunut opettelemaan tietokoneenkin käytön nuotinnusohjelmien sekä säveltämisen takia. 28 | Antiikki ja taide Käsinkirjoitettujen lauluvihkojen käsialat ovat kauniita ja ne on yleensä kirjoitettu mustekynällä.. Toivelauluvihkoja on julkaistu Suomessa yhteensä 128. Toivelauluvihot olivat suosittuja vielä 50ja 60-luvuilla, sillä laulujen sanoituksia oli saatavilla huonosti. Niitä julkaistiin kolme, neljä vihkoa vuodessa, vuodesta 1949 vuoteen 1983. – Olen huomannut, että lauluja on kirjoitettu milloin milläkin ”mutu”-nimellä, kun laulun oikeaa nimeä ei ole ollut tiedossa. Kaikki alkoi jo silloin, kun Honkanen elätti itseään ammattimuusikkona vuodesta 1965 lähtien. Niitä rustailtiin ympäri Suomea erityisesti sota-aikana. – Kaikki Toivelauluvihot löytyvät arkistoistani jo monina kappaleina, joten niitä en enää tarvitse
Kun Honkasen erikoinen harrastus on saanut julkisuutta, on vihkoja alkanut tulla hänelle myös postitse. TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA LOHDUN TUOJA . Niitä hän lähetti sota-aikana miehelleen rintamalle. SADAN VUODEN TUTKIMUSTYÖ. – Esimerkiksi Leskiäidin tyttäret on Suuren Toivelaulukirja 3:n mukaan on sepitetty 1900-luvun alkuvuosina. Olisi arvokasta, jos lahjoittajat osaisivat kertoa mahdollisimman paljon taustatarinaa vihkon kirjoittajasta, hänen asuinpaikastaan, koulutuksestaan ja työstään. Ehkäpä joku osaa sellaisen antaa, Esa Honkanen toivoo. Senpä takia Esa Honkanen kaipaa vielä kokoelmiinsa ja tutkimustyönsä tueksi erityisesti käsinkirjoitettuja lauluvihkoja. – Äidin mukaan kirjeitä lähetettiin puolin ja toisin, kun koskaan ei tiennyt milloin tulee se viimeinen, mustareunainen kirje. Iso kysymys on, miksi ihmiset ovat kirjoittaneet ja koonneet tällaisia lauluvihkoja. Antiikki ja taide | 29 seen voi kulua hyvinkin pari, kolme päivää. TOSITARINA SYVÄRILTÄ. Eläkkeellä olevan entisen muusikon Esa Honkasen käsissä soi edelleen hanuri.. Tunnetuksi sen teki Toivo Kärjen ja Reino Helismaan sovitelma Metro-Tytöille vuonna 1953. Honkasella on tarkoitus saada käsinkirjoitetuista lauluista kasaan tutkimus, mitä Suomi lauloi vuosina 1900–2000. – Toivon saavani niitä jatkossakin lisää. Kotkalainen Esa Honkanen on ottanut elämäntyökseen lauluvihkojen laulujen tutkimisen. Ne auttavat tutkimustyössä. – Käsinkirjoitettuihin lauluvihkoihin on ikuistettu suomalainen mielenmaisema. Ja taru kertoo, jos sen joku löytää, hän kerran lemmen tähden turman saa.” Vappuna 1946 talteen kirjoitettuja lauluja. Sen vanhin tunnettu toisinto on vuodelta 1912. Laulun sanoja kirjoittaessa pääsi hetkeksi laulujen maahan, irti siitä raskaasta ajasta. Esa Honkasen äiti kirjoitti muistiin myös laulujen sanoja. Mitä Suomi on laulanut. Leskiäidin tyttärien nimi on kuitenkin oikeasti Tumma ja vaalea, joka on J.H.Erkon 26.10.1888 kirjoittama runo. ”Vanhan linnan puistossa, on musta ruusu piilossa. Seuraavana päivänä suomalaiset tekivät vastaiskun ja kaatuneen venäläismajurin karttalaukusta löytyivät kaikki äitini kirjeet lauluineen, Esa Honkanen kertoo laulujen kohtaloiden dramatiikasta. Esa Honkaselle voi lähettää käsinkirjoitettuja lauluvihkoja osoitteeseen Tanelinpolku 20, 48410 Kotka. Siihen haluaisin saada vastauksen. Jokainen vihko on yhden ihmisen näkemys suomalaisesta musiikista. Kahta samanlaista vihkoa ei ole. – Rintamalla Syvärillä tuli venäläisen maasotakoulun äkkirynnäkköisku ja koko osasto isäni mukaan lukien joutui pakenemaan niin äkkiä, että kaikkien reput ja rintamaromppeet jäivät korsuun. Vihkoja Honkanen on etsinyt niin antikvariaateista kuin vanhainkodeistakin. Honkaselle voi myös soittaa asian tiimoilta 0500 559 515 tai lähettää sähköpostia esa.honkanen@netti.fi. Honkanen onkin huolissaan, että vanhat vihkot joutuvat arvottoman tuntuisina kaatopaikoille
SUOMALAISTA KATEUTTA. 30 | Antiikki ja taide K un ihokarvat nousevat pystyyn, silloin tiedät, että musiikki tai maalaus koskettaa sydäntä, stara sanoo. Helsingin Hard Rock Cafen seinille on ripustettu Andy McCoyn maalauksia herttaiseen epäjärjestykseen. McCoy katselee ikkunaa vasten olevaa maalausta ja harmittelee, miten valo paistaa taulun läpi ja haalistaa värit. Hard Rock Cafen asiakkaiden päät kääntyilevät, kun McCoy kiertää ravintolassa esittelemässä maalauksiaan. – Maalaustaide ja musiikki ovat universaaleja kieliä, ja olen hyvä molemmissa, hän tuumaa. Kun ihokarvat nousevat pystyyn, silloin tiedät, että se. Sama juttu musiikissa. McCoyn mukaan sekä musiikissa että maalaamisessa pitää olla sydäntä mukana, muuten ne eivät anna yleisölle mitään. Hänen tyylinsä on ikoninen: hattu, koruja, huiveja, teräväkärkiset saappaat. Kaikki tuntevat hänet, onhan hän Suomen tunnetuimpia rokkistaroja. Monet riippuvat katosta ikkunan edessä. – Maalauksesta pitää tulla lämpöä sydämeen. Mutta hän on kitaransoiton ohella myös taitava maalari. Osa on asetettu seinää vasten, toiset on laitettu esille bändiestraadille
Toisessa maalauksessa on kuvattu Rolling Stonesin jäsenet. Hän arvelee, että syynä saattaa olla pelko tai kateus. Antiikki ja taide | 31 TEKSI JA KUVAT: PAULI JOKINEN Muusikko taidemaalari Andyn toinen puoli Suomen tunnetuimpiin rokkitähtiin kuuluva Andy McCoy on myös tuottelias taidemaalari. Suomessa tehdään paljon maalauksia, joissa ei ole mitään sanomaa. – Suomessa on hirveästi kateutta. &. – Taiteessani yhdistyy muun muassa poptaide, naivismi ja surrealismi. McCoyn maalaukset ovat värikkäitä kompositioita, joissa hänen mukaansa näkyy eletty elämä. – Tuossa maalauksessa on Draculan rooleista tunnettu unkarilaissyntyinen näyttelijä Bela Lugosi, McCoy esittelee. McCoy kertoo, että Suomessa on runsaasti taidealan ihmisiä, jotka eivät haluaisi häntä tänne. Kun ne kaikki tyylisuunnat laitetaan blenderiin, niin jälki on tällaista, hän hymähtää. Muusikko ei ollut tyytyväinen, että valo paistaa ikkunalle ripustetun maalauksen läpi. Hän on saanut maalaamiseen inspiraatiota muun muassa elokuvista. koskettaa sydäntä. Maalauksissa on kitaroita, bändejä ja populaarikulttuurin hahmoja. ABSTRAKTIA POPTAIDETTA. Ei haluta, että rokkari pitää taidenäyttelyitä ja astuu muiden varpaille. Ei ainakaan mun mielestä, McCoy tiivistää. Taulu voisi hyvinkin olla muotonsa ja aiheensa puolesta levynkansi. Kenen mielestä esimerkiksi Juhani Palmun maalaukset ovat oikeasti hyviä. Ne pelkää minua, koska olen parempi kuin he, hän väittää
Ensin hän soitti punkbändi Briardissa ja Pelle Miljoonan yhtyeessä. 17-vuotiaana tienasin musiikilla jo niin paljon rahaa, ettei skole enää kiinnostanut, McCoy kertoo. Hän opiskeli hetken Vapaassa taidekoulussa. Maailmanmaineeseen McCoy nousi Hanoi Rocksissa, jossa hän kitaransoiton lisäksi toimi sanoittajana ja säveltäjänä. McCoyn maalausten aiheet ovat omasta elämästä. Hänen soittimekseen valikoitui kitara. Kuvassa hän esittelee maalausta Rolling Stonesista. Maalaamiseen tuli kahdenkymmenen vuoden tauko ja vasta 2000-luvulla hän on aktivoitunut uudelleen kuvataiteen parissa. 32 | Antiikki ja taide Romanit ja tivolit ovat McCoyn maalauksissa toistuva teema. McCoy syntyi Lapissa Pelkosenniemellä vuonna 1962. – Minusta piti tulla taiteilija, mutta musiikki vei voiton. McCoy maalaa pääasiassa öljyväreillä. Vuoden verran kesti, että sain juonesta kiinni, hän sanoo.. Eräs maalauksissa toistuva teema on tivolit, huvipuistot ja romanit. Koulussa McCoyta ei opiskelut juurikaan kiinnostanut, mutta maalaaminen ja piirtäminen innosti. MAALAAMINEN VAIHTUI KITARAAN. Kaksi kolmiulotteista naisfiguuria on tehty kipsistä. Välillä taustana on puu, ja Bela Lugosin hän on maalannut lasilevylle. Taiteessani yhdistyy muun muassa poptaide, naivismi ja surrealismi. – Siihen teokseen piti tulla miesja naishahmot, mutta näyttelyn kanssa tuli niin kiire, että mies jäi tekemättä ja nyt siinä on kaksi naista. – Ne aiheet ovat lapsuudestani. Muistan nähneeni lapsena mustalaisnaisia tanssimassa, McCoy kertoo. Nuorena McCoy, silloin vielä Antti Hulkko, muutti perheineen Tukholmaan isän töiden perässä ja jonkin ajan kuluttua Suomeen ja Helsinkiin. – Olisin voinut olla tekemättä mitään, mutta päätin taas alkaa maalata. Suvussa on muitakin taiteilijoita, sillä hänen setänsä on veistänyt Pelkosenniemelle Andy McCoyn patsaan, joka paljastettiin vuonna 2009
. Kitarasankari kaivaa laukusta upouuden kitaransa ja alkaa tapailla Free Fallin’ -biisin sointuja. löt ja yritykset. Muita kokoonpanoja: Cherry Bombz, Shooting Gallery, The Real McCoy. Mutta siihen hän on jo tottunut. SEURAAVAKSI NÄYTTELY JENKEISSÄ. MUSIIKIN JA MAALAAMISEN YHTEYS. . – Seuraavaksi on tulossa näyttely Jenkkeihin ja siitä tulee tosi iso juttu. – Prosessi on samanlainen. Harrastanut taidemaalaamista ja järjestänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä. . Maalaamisessa tehdään yksi vaihe, vähän siivotaan ja lopulta viimeistellään ja fiksataan värejä. Loppuvuosi menee lomaillessa ja kiertue on luvassa alkuvuodesta. Soitti Hanoi Rocksisa 1980-1985 ja 2001-2009. . . . . Hän kertoo pitävänsä esikuvina suuria mestareita kuten espanjalaisia Salvador Dalia (1904–1984) ja Pablo Picassoa (1881–1973). McCoy vietti ison osan 1980ja 1990luvuista Yhdysvalloissa, jolloin maalaamiseen tuli taukoa. Syntynyt 11.10.1962 Pelkosenniemellä. Andy McCoy kuuntelee usein musiikkia samalla kun maalaa. Vuodesta 1991 naimisissa Angela Nicolettin kanssa. . . – Tom kuoli hiljattain. McCoy kertoo, että hän kiintyy omiin maalauksiinsa niin paljon, että alussa hän ikävöi niitä, kun ne myytiin pois. Hinnat pitää vetää heti ylös. Musiikkiura alkoi Briardissa ja Pelle Miljoona Oy:ssa. Rokkari on saanut maalauksiinsa inspiraatiota muun muassa elokuvista. McCoyn mukaan maalaamisessa ja musiikin tekemisessä on paljon samaa. Musiikissa tehdään ensin demo, sitten sitä siivotaan ja masteroidaan. Hän on pitänyt useita näyttelyitä, ympäri Suomea ja myös muualla Euroopassa. McCoyn maalauksia on myyty runsaasti ja niitä ovat ostaneet sekä yksityishenki. Antiikki ja taide | 33 ANDY MCCOY . Maalauksista on maksettu tuhansia euroja. Hard Rock Cafen suurella screenillä pyörähtää käyntiin yhdysvaltalaisen muusikko-näyttelijä Tom Pettyn (1950–2017) musiikkivideo Free Fallin’. . McCoylta ilmestyi elokuussa uusi single Seven Seas ja syksyllä kauppoihin tulee uusi levy. Hän oli hyvä frendini, McCoy sanoo. Amerikan musiikkipiireissä hän tutustui lukuisiin rockmaailman eturivin tähtiin. Hard Rock Cafen näyttelyn suurin maalaus koostuu useista kitaroista ja sen tekemiseen McCoylla meni kaksi kuukautta. . Näyttelyn maalaukset olivat ripustettu seinän vieriin ja bändilavalle. Minulla on paljon faneja siellä. Yksi lapsi. . . – Sain aikanaan neuvon, että ikinä ei pidä aliarvioida omaa taidetta. Osa Andy McCoyn maalauksista on hyvin suurikokoisia. . Alkuperäiseltä nimeltään Antti Hulkko
Seinät kertovat omaa tarinaansa.. Toivottavasti päätös on myös pitänyt. 34 | Antiikki ja taide Vankilamuseossa esillä ihmiselämän kirjo Seinillä karua tarinaa Vapautuvien vankien sellin oven sisäpuolelle kirjoitettujen lauseiden taustat herättävät kävijöissä monia ajatuksia. Putsari jätti oman toivomuksensa. Irwin on tullut mieleen sellissä
Hämeen linnassa pidettiin naisvankeja enemmän tai vähintään yhtä paljon kuin pohjoispuolelta puretussa naisten selliosasN TEKSTI: JUHANI KARVONEN LÄHDE: KALTERIMAISEMA Hämeenlinnan vankilan muuri oli melko matala, joten se on ylitetty montakin kertaa. Sellin asukkaalla 29-vuotiaalla vangilla oli jo kahdeksan aiempaa tuomiota muun muassa varkauksista ja ryöstöistä. Hämeenlinnan vankilasta viimeiset vangit siirrettiin Kylmäkoskelle vuonna 1993. Nimistä päätellen jotkut vangit ovat istuneet selleissä useita kertoja. Irwin on tullut mieleen sellissä. – Vapauden menetys vaikuttaa aina ihmiseen, mikä näkyy noissakin teksteissä. Seinät kertovat omaa tarinaansa. – Monille vangeille siviiliin lähtö saattoi olla ahdistava kokemus, jollei vapaudessa ollut tietoa asunnosta, työstä tai toimeentulosta, palvelukoordinaattori Terhi Kiskonen Suomen Kansallismuseosta sanoo. Sellien seinäkirjoitukset ovat eräs Vankilamuseon mielenkiintoisimmista ”näyttelyistä”. Antiikki ja taide | 35 ykyisen Vankilamuseon sellien seiniin kirjoitetut viestit kertovat toivosta, epätoivosta, ahdistuksesta uhmasta ja toveruudesta. Rakennusta oli ehdotettu purettavaksi, joten onneksi Marttinen oli ajoissa liikkeellä. Putsari jätti oman toivomuksensa. Joillakin on runosuoni puhjennut, mutta karujakin viestejä seinissä on. – Hämeenlinnassa sijaitsi aikanaan maan ainoa naisvankila, joka osin purettiin, kun linnaa restauroitiin 19601970-luvuilla. Kortteja on lähettänyt Hilkka, joka näyttää kaivanneen vankia siviiliin kovasti.. Vankilan viimeinen johtaja Seppo Marttinen ryhtyi ajamaan ajatusta vankilamuseosta jo hyvissä ajoin ennen kuin vankila tyhjeni. HUONEITA KUIN LÄHDÖN HETKELTÄ. Sitä ennen Hämeen linnan kupeessa sijainnut tiilirakennus ehti olla vankilana yli sata vuotta. Toivottavasti päätös on myös pitänyt. Karuin on varmasti muutaman sanan ilmoitus: tässä hirttäytyi ”se ja se”. Osa teksteistä on kirjoitettu kynillä, osa poltettu seinään tupakansytyttimellä
– Peseytymistä varten vankilassa oli sauna. Jos vangilla epäiltiin olevan jotain laitonta peräsuolessaan, se päätyi ennen pitkää pönttöön, jota vartija pystyi tarkkailemaan. Sauna on suomalaisen vankilan erityispiirre. MALLIA YHDYSVALLOISTA. 36 | Antiikki ja taide tossa. Kerroksia halkovat pitkät käytävät, joiden seinustoilla sellit ovat. Monelle vangille ja vartijalle on jäänyt mieleen vankilalle ominainen haju, jota ei onneksi ole voitu eikä haluttu säilyttää. Ulkomaalaisille vierailijoille suurin kummastuksen aihe on Kiskosen mukaan sauna. Alakerrassa on matkasellien lisäksi pelkääjän selli ja erityssellejä. – 1900-luvun alussa naisilla yleisimHämeenlinnan vankila maan ensimmäinen sellivankila, joka oli rakennettu amerikkalaisista elokuvista tuttuun tapaan ns philadelphialaiseen tyyliin. Lisäksi kaikki naisvankien työtilat sijaitsivat linnassa. Linnan saunaan mahtui kymmenkunta vankia yhtä aikaa saunomaan. – Selleissä oli yöastia, jolle vangit tekivät tarpeensa ja aamulla käytävää pitkin kul– Eristysselleihin vanki saattoi joutua jostakin vankilan sääntöjen rikkomuksesta yleensä korkeintaan kolmeksi vuorokaudeksi. Jälkikäteen ajatellen purettu osa oli menetys, mutta tuolloisen katsantokannan mukaan vankila ei soveltunut historiallisesti merkittävän kulttuurikohteen kanssa samalle tontille, Kiskonen sanoo. Vankilan johtokunnan päätöksellä eristyssellissä saattoi olla korkeintaan 20 vuorokautta, Karjalainen sanoo. Pelkääjäksi ilmoittautuminen oli vankilayhteisössä julkinen teko eikä menetettyä mainetta enää ollut kovin helppo korjata entiselleen. Pelkääjien selliin vanki tuotiin, jos hän pelkäsi henkensä puolesta ja häntä ei pystytty pitämään selliosastolla. Vangilta varmaan hävisi ajantaju, Kiskonen lisää. Matkaselleissä majoitettiin niitä vankeja, jotka olivat läpikulkumatkalla, esimerkiksi käräjäreissulla Suomen vankiloissa kahleita oli käytössä vielä 1970-luvullakin.. Vankila kävi aikanaan tutuksi myös muun muassa Matti Haapojalle. Hämeenlinnassa otettiin ensimmäisenä vankilana käyttöön myös kameravalvonta. Naisvankila on koostunut vanhasta linnasta ja pohjoispuolen selliosastosta. Vankilassa sai myös polttaa. – Se on pitkä aika koska kellarikerroksessa olevassa eristysselleissä oli vain pieni ikkuna katonrajassa. Suurin pelko oli väkivalta muiden vankien taholta ja yleisiä syitä tähän pelkoon olivat muun muassa vasikkana oleminen ja huumevelat. – Se oli maamme ensimmäinen sellivankila, joka oli rakennettu amerikkalaisista elokuvista tuttuun tapaan philadelphialaiseen tyyliin. Vankilanjohtaja kertoi, että usein käytävien suuret päätyikkunat oli pidettävä auki jotta läpiveto vesi hajuja, Karjalainen kertoo. Täällä on tosin istunut tuomiotaan yksi sarjamurhaaja ja muutama muukin raskaista rikoksista tuomittu. – Eristysselleissä on oma vessanpytty, joka on kuitenkin mahdollista vetää vain ulkopuolelta. jettiin suurta saavia, jonne yöastiat tyhjennettiin. Vankien kekseliäisyydellä ei ollut rajoja, millä keinoin vankilaan yritettiin tuoda jotain laitonta. – Muutaman vangin kanssa tehtiin heidän selli-irtaimistoon lunastussopimus ja kaikki esineet jäivät paikoilleen postikortteja myöten. Vankilamuseossa muutama kalustettu selli ja myös vartijoiden tiloja on jätetty juuri sellaisiksi kuin ne lähdön hetkellä ovat olleet. Naisvankilan tunnetuimpia vankeja ovat lienee olleet Hertta Kuusinen ja hurmossaarnaaja tunnettu Maria Åkerblom . Hämeenlinnan vankilassa oli paljolti sakkoja tutkintavankeja, – Vaarallisimmat rikolliset yleensä vain kävivät täällä tilapäisesti. Eristyssellien ovien ulkokuoreen asennettiin videokamera, jonka olemassaolosta eivät edes vangit tienneet, Karjalainen sanoo. Aikaisemmin vankiloissa oli isoja sellejä, joissa oli kenties kymmenenkin vankia. – Sellivankilassa yksi selli oli periaatteessa tarkoitettu yhdelle hengelle, mutta käytännössä niissä on aina ollut kaksi vankia, joskus kolmekin, yleisötyökoordinaattori Joni Karjalainen sanoo. Vuonna 1871 valmistunut vankila oli maan nykyaikaisin ja hienoin
Antiikki ja taide | 37 mät vankilatuomioiden syyt olivat lapsenmurha tai raskaudenkeskeytys, sanoo Kiskonen. Vangeilla oli putsaritakkiensa alla siviilivaatteet ja muurin ylitse he menivät perinteisesti lakanaköyden avulla. Marttinen on muistellut, että vangit saattoivat valmistaa melkein mistä tahansa esineestä vaarallisen aseen. – Entisen vankilanjohtajan mukaan ainakin alakerran selleistä lähes jokaisesta on joskus sahattu kalterit ja suhteellisen matalan muurinkin ylitse on perinteisellä lakanaköydelle menty lukuisia kertoja, Kiskonen kertoo. Vangit ovat olleet mestareita tekemään teräaseita. Voi vain kuvitella tilannetta, että vanki on saanut kaapissa vaikkapa sairauskohtauksen, Karjalainen miettii. Pako oli ajoitettu vartijoiden työvuorojen vaihtumiseen ja vangit pääsivät hieman onnekkaasti kenenkään huomaamatta ulos kadulle. Vankien kekseliäisyydellä ei ole ollut rajoja sen suhteen millä keinoin vankilaan on yritetty tuoda jotain laitonta. – Kaappi saattoi olla pystytai vaaka-asennossa, mutta joka tapauksessa sisään suljetulla ihmisellä oli liikkumatilaa hyvin vähän. Viinanteko onnistuu vaatimattomillakin välineillä.. Tennispallolla yritettiin tuoda vankilaan päihteitä heittämällä pallo muurin yli. . Pelkona oli, että kortit olisivat voineet johtaa rahasta pelaamiseen, millä taas vangit olisivat voineet alistaa ja kiristää toisiaan, Karjalainen kertoo. – Esimerkiksi tennispallon sisään on laitettu päihdyttäviä aineita ja pallo on heitetty muurin ulkopuolelta pihalle, Kiskonen kertoo. Viimeinen pako tapahtui maaliskuussa 1992, jolloin kolme putsareina ja ruuanjakelussa työskennellyttä vankia karkasi ilmeisesti takaovesta, joka oli käsitelty etukäteen. PAKOJA YRITETTY JA ONNISTUTTUKIN. Vankilaoloissa syntyy suoranaisia ”insinööritaidon mestarinäytteitä”. Esineitä on myös muista maan vankiloista – Pelikortit olivat sinänsä vaarattomia, mutta niitä ei sallittu vankilassa. Noita tarinoita kootaan yhteen ja ne tuodaan tänne kaikkein kuunneltaviksi. Joni Karjalaisen mukaan Hämeelinnassa oli paljon sakkoja tutkintavankeja. Usein syynä oli huono vankilajärjestys ja vartijoiden vähäinen määrä. Erityssellissä saattoi olla enimmillään 20 vuorokautta. Aikakauslehdet, tupakka, kideradio, kuvallisten postikorttien vastaanottaminen ja ikkunaan kiipeäminen sallittiin 1900-luvun puolivälissä Hämeenlinnassa miesja naisvangit yrittivät pitää toisiinsa yhteyttä. – Olemme saaneet tarinoita entisiltä vangeilta ja vartijoilta. Museo siirtyi tänä vuonna Kansallismuseon hallintaan. Vangit saatiin kiinni vasta kuukausien pakomatkan jälkeen TARINAT ELÄVÖITTÄVÄT MUSEOTA. Sitä ennen museo oli Hämeenlinnan kaupunginhallinnassa ja kaupungin luovuttua museon ylläpidosta Vankilamuseon avoinnapidosta vastasi pari kesää paikallinen Lions Clubin yhdistys. 1800-luvulla vankilasta saattoi karata kymmenkuntakin vankia kerralla. Vangeilla oli 1800-luvun alkupuolesta saakka vaatetus valtion rahoituksella. Yhtenäisellä kelta-ruskearuutuisella huomiovärityksellä haluttiin estää vankien karkaamisia. Esillä on myös rauhoittelukaappi, jollaisia on ollut käytössä myös psykiatrisissa sairaaloissa, kun rauhoittavia lääkkeitä ei ollut saatavilla. KEKSELIÄISYYS KUKOISTI. Museo uudistuu ensi kesään mennessä monin tavoin sisällöltään, sanovat Karjalainen ja Kiskonen. Vitriineissä on esillä muun muassa haarukoista muotoiltuja teräaseita, erilaisia peräsuoleen työnnettyjä putkiloita, viinankeittovälineet ja pelikortit. Vankilasääntöjen rikkomisesta sai kovan makuusijan ja vesileipärangaistuksen vuoteen 1975 saakka
Suuri osa Hackmanin tuotteista valmistetaan siis yhä Sorsakoskella, mutta osa tuotteista tulee sopimusvalmistajilta EU:sta ja Aasiasta. Kaj Franckin Sorsakoskelle suunnittelema Scandia-sarja on keräilijöiden suosiossa. Kuva: Astiataivas.fi metalliteollisuuden tuotanto oli järkevää keskittää yhteen paikkaan. ATERINMUOTOILUN KLASSIKOITA. Esimerkiksi Tori.fi-palvelussa on myynnissä aterinsettejä sekä muutamalla eurolla että yli sadan euron hintaan. Aluksi Sorsakosken tehtaalla valmistettiin edullisia, yhdestä kappaleesta taottuja aterimia, joiden materiaalina käytettiin muun muassa niklattua terästä, eebenpuuta ja luuta. Gardbergin suunnittelema puuvartinen Lion de Luxe -aterinsarja on niin ikään hyvissä hinnoissa, mutta muuten vanhojen Sorsakosken aterimien hinnat vaihtelevat melkoisesti. . Aterinten ja keittoja paistoastioiden tuotanto jatkuu edelleen Sorsakoskella. Vuonna 1968 Adlof Babel suunnitteli Sorsakoskelle todella klassiset Savonia-aterimet, Ruokahaarukka Lion de Lux.. Vanhat aterimet – kattauksen kaunistus Yli sata vuotta metallin jalostamista Sorsakosken teollisuustaajamassa Leppävirralla on valmistettu Hackmanin aterimia ja teräskattiloista 1890-luvulta lähtien. Scandia on tällä hetkellä keräilijöiden ja kauniiden kattauksien ystävien suosiossa: esimerkiksi Scandia-sarjan kakkulapiosta pyydetään noin 20 euron hintaa. 1950-luvulla Sorsakosken tehtaan tuotevalikoima laajeni kahvipannuihin, kattiloihin ja muihin keittiötarvikkeisiin sekä putkija säiliötuotantoon. Aikaisemmin Hackman oli valmistanut aterimia Viipurin naapurialueella, mutta ”Luupäiksi” kutsutut aterimet valmistettiin alunperin todella luusta, 1920-luvulta lähtien selluloidimuovi korvasi luun. Franck suunnitteli muun muassa klassikon asemaan nousseen Scandia-sarjan 1950-luvulla. S jotka ovat edelleen tuotannossa. Kestävät ja helposti muotoiltavat materiaalit avasivat suunnittelijoille mahdollisuuden leikitellä muodoilla ja koristeilla lopputuloksen kestävyyden kärsimättä. Hackman-yhtiöiden omistuksen muutokset vuonna 2003 siirsivät Sorsakosken aterintehtaan omistuksen Iittala Oyj:lle ja nykyään Hackman on Fiskars Groupin tuotemerkki. TUOTANTO JATKUU YHÄ. 38 | Antiikki ja taide orsakosken aterintehtaan paikalla sijaitsi vuoteen 1897 saakka saha, jonka tuhouduttua tulipalossa tehtaan omistaja Johan Friedrich Hackman päätti keskittää Sorsakoskelle yrityksensä aterintuotannon. 1920-luvulla uudet materiaalit ruostumaton teräs ja luuta muistuttava selluloidimuovi mullistivat haarukoiden, lusikoiden ja veitsien valmistuksen. On sanottu, että Savonia-aterinten myötä Sorsakosken tehtaasta tuli koko pohjoismaisen ateriamuotoilun lippulaiva. Hackman alkoi myös palkata riveihinsä nimekkäitä suunnittelijoita kuten Kaj Franckin ja Bertel Gardbergin. Hintaan vaikuttanee aterimien ikä, kunto ja pakkaukset. Aterinten ja keittoja paistoastioiden tuotanto jatkuu edelleen Sorsakoskella joskin huomattavasti vuosien takaista pienemmällä työntekijämäärällä. Ruostumattomasta teräksestä tehty 14-senttinen hillolusikka on 1960-luvulta
Antiikki ja taide | 39 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN LÄHDE: HACKMAN.FI Sorsakosken aterissa on sekä pelkistettyjä että koristeellisia malleja. Kumpikin sarja on ollut myös uusiotuotannossa, minkä vuoksi monilta puuttuu lähinnä harvinaisempia, vanhoja osia sarjoista. YLE:n Elävän Arkiston esittelyfilmi Sorsakosken tehtaalta näyttää vaihe vaiheelta, kuinka metallitangot puristuvat, kiristyvät, pingottuvat, hioutuvat ja kiillottuvat kauniiksi ja yksityiskohtaiseksi aterimiksi. – Sarjoista etsitään varsinkin harvinaisempia osia täydentämään kokonaisuuksia. Muistan esimerkiksi Ida-mummini harmitelleen, kuinka ne ”luupiät” jäivät aikoinaan Karjalaan, kun piti lähteä Viipurista evakkoon. Hackamnin kuvalliset tuoteluettelot löytyvät Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista. Astiataivaassa on silloin tällöin myynnissä myös todella vanhoja Sorsakosken aterimia, mutta hyväkuntoiset luupäiset tai niklatusta teräksestä valmistetut aterimet ovat harvinaisuuksia. Kymmenminuuttinen esittelyvideo löytyy Yle Areenasta nimellä Sorsakosken tehtaan esittelyfilmi.. https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/publishers/Hackman & Co. Yhden lusikan valmistaminen on vaatinut yllättävän monta työvaihetta ja käsiparia. Yrittäjä Tuulikki Räikkönen Astiataivas.fi:stä kertoo, että netissä toimivasta vanhojen astioiden löytöpaikasta etsitään myös Sorsakosken aterimia. KATSO, MITEN ATERIMET ON TEHTY . Esimerkiksi Scandiat ovat tosi hauskoja, jopa tietyllä tavalla lapsellisia, mikä vetoaa moniin ostajiin. Ehkä näitä perintökalleuksia vielä löytyy yksittäisiltä ihmisiltä, mutta myyntiin niitä päätyy harvoin. Matti Kassila n vuonna 1958 ohjaamasta lyhytelokuvasta puuttuu ajalle tyypillinen isänmaallinen selostajan ääni, ja filmi toimii pelkän kuvan ja taustamusiikin voimin. Sorsakoskelaisten taitavaa työskentelyä on hypnoottista seurata. – Designista kiinnostuneet harrastavat erikoisia aterimia, mutta klassikkosarjat ovat myös nostalgisia ja niitä etsivät monenlaiset asiakkaat. Kysytyimpiä ovat klassikkosarjat Franckin Scandia ja Gardbergin Lion de Luxe. Räikkönen jatkaa, että aterimia etsivät ensisijaisesti kauniiden kattausten ystävät, eivät välttämättä niinkään samat keräilijät, jotka ovat kiinnostuneet esimerkiksi taidelasista. SCANDIAT KESTOSUOSIKKI . Lisäksi ne ovat usein käytössä aivan loppuun kuluneita. – Aterimet ovat aikoinaan olleet arvotavaraa, jota ei ole ihan kaikilta löytynyt
40 | Antiikki ja taide H TEKSTI: JUHANI KARVONEN Vinyyli on pop! ämeenlinnan antiikki-, taideja keräilyalan jokavuotisilla messuilla oli esillä antiikkiesineitä, taidetta, designia, retroa, lasia, astioita, hopeaa, koruja, rahoja, kirjoja, postimerkkejä, postikortteja, vanhoja tekstiilejä ja käsitöitä. Kuva: Jaana Isosaari levymessut, jotka todistivat vinyylin takaisin paluuta. Vinyylilevy on tänä päivänä suosittu keräilykohde. KIINNOSTAVA KANSIKUVATAIDE. Love Recordsin levyt kiinnostavat keräilijöitä Per Vers, runoilija on Juice Leskinen & Coitus Int -yhtyeen toinen ja viimeinen albumi. Toisaalta myös tiettyjen artistien levytykset ovat osalla. Tapahtumaan kuului osana Keräilyala on nyt innostunut nollaseteleistä ja sekä vanhoista että uusista vinyylilevyistä. Se julkaistiin vuonna 1974. Suomessa kerätään paljon Suomi-musiikkia ja Love Recordsin levyjä. Levyn sarjakuvamaisen kansikuvan teki Juho Juntunen
Käytettyjen vinyyleiden keräilijöistä osa on musiikinharrastajia, jotka ovat joskus keränneet vinyyliä, myyneet levynsä pois CD:n tullessa markkinoille ja ostavat nyt takaisin vinyyliä. Suurin osa toki myös kuuntelee musiikkia ja levyjä kerätään pääsääntöisesti edelleen musiikin takia. Monet artistit ja etenkin heavy-yhtyeet tekevät runsaasti erilaista fanituotetta, muun muassa erikoislevyjä. Love Records toimi 1966–1979, kunnes meni konkurssiin. Uusintapainokset vaikuttavat alkuperäisten hintoihin alentavasti, koska alkuperäisten kysyntä saattaa hieman hiipua. Tiedän useita keräilijöitä, joilta puuttuu kymmenkunta vinyyliä. Kun Suomessa puhutaan levyn kohdalla muutaman kymmenen euron, joskus muutaman satasen hinnasta, ovat esimerkiksi Beatlesin harvinaisuudet kymmenien tuhansien eurojen hinnoissa. Toisaalta uusintapainoksetkin ovat aika pieniä, joten ennen pitkää niistäkin voi tulla keräilykohteita. Suomessa sen hinta Antiikkitapahtumassa oli satakunta euroa.. – Singlet ovat haastavampi kohde, joistakin on voitu tehdä vain yhden kappaleen koevedos. Vinyylin uuteen tuloon on vaikuttanut myös se, että nykylevyistä tehdään yleensä pieni painos myös vinyyleinä. Osa kaseteista on Love keräilijöistä kohteena. – Osa keräilijöistä arvostaa levyn kansikuvataidetta. Viime vuosina CD:n tuotanto on hiipunut hyvin pieneksi. MAAPAINOKSIAKIN KERÄTÄÄN. Antiikki ja taide | 41 Vinyyli on pop! Osa keräilijöistä arvostaa levyn kansikuvataidetta. Love Records Oy:n levyt ovat nyt keräilykohde. – Painokset ovat monesti pieniä, joten niistä voi tulla aika nopeastikin jonkin arvoisia keräilykohteita. Kuva: Jaana Isosaari VINYYLEISTÄ UUSINTAPAINOKSIA. Vinyyli on tullut takaisin. Esimerkiksi Raittisen kahdesta levystä tehtiin vain sadan kappaleen uusintapainos C-KASETTIKIN NOUSUSSA. Heleniuksen mukaan kaikki keräilijät eivät kuuntele musiikkia vaan tavoitteena on saada hyllyyn Love Recodsin tuotanto julkaisujärjestyksessä. Viime vuosina Svart Recors on alkanut tuottaa uusintapainoksia vanhoista vinyyleistä. – Kokoelmaa ei ole helppo viedä loppuun. Vannoutuneimmat keräilijät haluavat myös levyistä maatai maanosapainokset. Love Recordsista tuli Suomen tärkein vaihtoehtoisen ja kaupallisesti marginaalisen musiikin tarjoaja 1970-luvulla. CD:n poistuminen markkinoilta johtui paljolti siitä, että nettiin saattoi ladata soittolistoja. Olennaista on, että tallella on kansi ja kasetti. – Äänenlaadultaan ne eivät vastaa alkuperäisiä mutta ovat tietysti niitä edullisempia. Esimerkiksi Eero Raittisen tai Wigvamin levyt saattavat liikkua nelinumeroisissa luvuissa. Kertalleen hylätty C-kasettikin kokee pientä nousua. Bruce Springsteen on kerätty artisti ja tiedän itsekin keräilijän, jolla on 800 levyn kokoelma. Soittimien valmistus vähentyi ja esimerkiksi uusista autoista poistettiin cd-soittimet. Esimerkiksi Springsteenillä fanituotteissaan päiväkirjakansio, johon on taltioitu tietyn levyn syntyvaiheet muistiinpanoineen. – Samasta levystä saattaa olla maailmalla parikymmentä painosta, joiden erona ovat ehkä muutama teksti kuten Made in Brasil. Suomi-musiikissa tämä on kuitenkin suuri poikkeus. Suomessa jotkut 1970-luvun artistien vinyylit alkuperäisversioina ovat arvokkaita. – Kasetteja ostetaan vaikka ne saattavat olla huonokuntoisia tai jopa nauha voi olla vaurioitunut. Yrityksen perustivat toimittaja Atte Blom, säveltäjä Otto Donner ja rumpali Christian Schwidt vuonna 1966. Kun CD tuli markkinoille, vinyylilevyt menettivät nopeasti merkitystään. Se julkaisi 384 pitkäsoittoa ja vajaa kolmesataa singleä. Maailmanluokan artistien tuotannon keräily on jo hinnoissa aivan eri luokassa. – Myös tietty musiikkigenre on monella keräilyn kohteena Heavy, jazz, blues tai sitten yksittäinen, yleensä heavy-yhtye kuten Metallica ovat kerättyjä kohteita. Kun CD tuli markkinoille 1990-luvulla, vinyylilevyjä myytiin ja tuhottiin, harrastaja Jussi Helenius sanoo
Albumin tunnetuin kappale on Juicen kesällä 1972 tekemä kappale ”Juankoski, here I come”, josta tuli Leskisen uran yksi tunnetuimpia hittejä. Kappaleessa mainittu Tam Tam on luumuista tehtyä kiljua. Kuva: Jaana Isosaari Alkuperäisen Per Vers, runoilija -LP:n mukana tuli 13-sivuinen J. Saksalaiset ja ranskalaiset Bruce Springsteenin fanituote tietyn levyn syntyvaiheista oli harvinaisuutena myynnissä. Ne ovat ilman muuta uusi keräilykohde, sillä ensimmäiset setelit julistettiin vuonna 2015 Ranskassa, sanoo toimitusjohtaja Hannu Lehtola tamperelaisesta Lehtola & Lehtola Oy:stä. – Tämän vuoksi seteleillä ei ole numerollisesti muuta arvoa kuin nolla riippumatta maasta tai kohteesta. Keräilyarvo vaihtelee kuva-aiheesta ja painosmäärästä riippuen. Kaupungeista muun muassa Helsinki, Joensuu, Tampere ja Hämeenlinna ovat teetättäneet omat setelinsä. UUTUUTENA NOLLASETELIT. Setelit on numeroituja 1-5000 ja niissä on seteleille tunnusomaiset maakoodit. Suomessa ensimmäinen Hyvinkään Rautatiemuseo I ilmestyi vuonna 2017, minkä jälkeen museoja kaupunkiseteleitä alettiin julkaista. Levyn tunnetuin biisi on Heinolassa jyrää. Juntusen piirtämä Per Vers -sarjakuva. – Suomessa viime vuosi oli ensimmäinen kokonainen vuosi nollaseteleiden keräilylle. K. Myös väritys on sama riippumatta siitä, mikä järjestö tai muu taho on setelin teetättänyt. Esimerkiksi museot ovat alkaneet perinteisten postikorttien sijasta myymään matkailijoille muistoksi seteleitä. Suomessa nollaseteleiden painosmäärät ovat lähes poikkeuksetta olleet 5000 kappaleen luokkaa. Sen sijaan parina viime vuonna keräilymarkkinoille tulleet nollasetelit, joita myös nollaseteleiksi kutsutaan, tarjoavat uuden keräilykohteen. Suomi-iskelmä ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole missään formaatissa kerätty kohde. Kunto ratkaisee ja kunnoltaan kaikkein parhaimmista rahoista voi saada luettelohinnan. Niihin on kuvattu jotain tunnusomaista ja kaupunkikuvaan kuuluva näkymä tai esimerkiksi rakennus. Keräilyyn pääsee vielä hyvin mukaan, Lehtola sanoo. – Niistäkin osa menee tukkukauppiaille, joten yleisesti saataville niitä jää muutamia tuhansia. Kuva: Jaana Isosaari. Juice Leskinen & Coitus Int on Juicee Leskisen, Mikko Alatalon ja Harri Rinteen -yhtyeen debyytialbumi vuodelta 1973. – Toisaalta formaatti ei välttämättä ratkaise, jos levy-yhtiö tai artisti on keräilyn kohteena. PAINOSMÄÄRÄT MELKO PIENIÄ. Sen jälkeen seteleitä on julkaistu maailmalla satoja. 42 | Antiikki ja taide Recorsin julkaisemia, jolloin hinta on 10–50 euroon kappaleelta. Jokainen seteli painetaan Ranskassa aidossa setelipainossa, aidolle setelipaperille ja aidoilla setelipainoväreillä. – Vanha raha on melko harvoin arvokas ja useimmiten listahinta vanhan rahan kohdalla muuttuu. Suomen kooodi on L
Vaatimattommat kokoelmat voidaan hajottaa, mutta kaikkia kokoelmia eivät edes huutokaupat ota myyntiin. Lehtolan mukaan hyvät kokoelmat liikkuvat huutokaupoissa tai keräilijöiden kesken. Jotkut harrastajat tai heidän perikuntansa saattavat joutua pettymään, sanoo Lehtola. Tunnetuin harvinaisuus on vuoden 1949 kuparimarkka, jota lyötiin erittäin pieni määrä. Hannu Lehtolalla oli messuilla tarjolla nollaseteleitä. Painoarkki on saattanut liikahtaa, ja arkki on pitänyt korvata uudella, joten korvaava arki on merkitty muun muassa tähdellä. Luettelojen mukaan lyöntimäärä olisi ollut 260 kappaletta, mutta sekin tieto on varustettu kysymysmerkillä. – Seteleissä on joskus virhepainamia. Suomessa vain parista nollasetelistä on otettu 10 000 kappaleen painos. Yksi kysytyimpiä seteleitä on Ähtärin eläintarhan pandojen kunniaksi julkaistu seteli. Kooltaan rahat ovat 25x25 senttiä. Rannekelloilla on omat keräilijänsä. Myyntiin niitä ei välttämättä edes anneta. – Arvokkaimmista seteleistä ja kolikoista samat kappaleet kiertävät jokin verran huutokaupoissa. PLOOTUJAKIN MYYNNISSÄ. tukkukauppiaat ottavat myytiin noin 500 kappaleen eriä. Ikkala Invest oli tuonut Hämeenlinnan antiikki-, taideja keräilyalan jokavuotisille messuille mittavan määrän koruja, hopeaesineitä, puukkoja ja kelloja. Kun nollaseteleitä tulee enemmän, ainakin ensimmäisten seteleiden hinnat luultavasti nousevat. – Kolikoiden ja seteleiden arvo riippuu suurelta osin kunnosta, esimerkiksi materiaalilla, kuten hopealla, ei ole välttämättä arvoon suurta merkitystä. – Sitä on liikkeellä aika vähän, vaikka kysyntää varmaan olisi enemmänkin. Euroopassa ensimmäisistä ja harvinaisimmista nollaseteleistä maksetaan satoja euroja. AITOON RAHAAN KIINNOSTUS HIIPUNUT. – Nollaseteleiden hintaan sisältyy arvonlisävero, mikä on tietysti otettava esimerkiksi keräilyssä huomioon. Seteleiden osalta jäljitys on sikäli helppoa, että aika usein sarjanumero on merkitty kaupanteossa muistiin. Kultakelloissa kaiverrukset ovat käsityötä. Nämä löytyivät vuonna 1986 Euroopassa harvinaisimmista nollaseteleistä maksetaan satoja euroja.. Hämeenlinnan Taideja Antiikkimessuilla riitti kansaa. Antiikki ja taide | 43 Hämeenlinnalaisella Heikki Liukkosella oli esitettävä levylista Jussi Heleniukselle. Helsingin kaupungin nollasetelistä otettiin 10 000 kappaleen painos, josta kuitenkin noin 7000 kappaletta meni suoraan myyntiin ulkomaisiin tukkuihin. Numismaatikolle uusia arvokkaita löytöjä tulee vastaan enää hyvin harvoin. Seinäjokelaisella Erkki Ikkalalla oli myytävänä myös vanhoja plooturahoja vuodelta 1720-luvulta. Kolikoita on lyöty ja seteleitä painettu yleensä suuria määriä. Toistaiseksi keräilyn alkuun pääsee varsin edullisesti ja kokoelmaa on vielä melko helppo kerryttää
Jalometalleilla on oma keräilijäkuntansa, mutta keräilyyn vaikuttava jonkin verran kullan ja hopean maailmanmarkkinahinnat. maakätköstä. Kellojen keräilyllä on tänä päivää omat harrastajansa. ?. Viisisatanen on uusimmista seteleistä varsin harvinainen keräilykohde. 44 | Antiikki ja taide Hopeinen kakkulapiossa arvoa lisäävät kaiverrukset. Italiassa on varsinkin osattu valmistaa hyvin aidonoloisia kulta-Rolexeja. Hopean hinta on polkenut pitkään paikallaan, mutta kulta on pitänyt hintansa paremmin. Osa Ikkalan esineistöstä on ollut myynnissä jo vuosikymmeniä. Ikkalan mukaan etenkin rannekelloissa on joidenkin merkkien osalta nostettu hintaa keinotekoisesti. Kultaisia taskukelloja on ollut ylipäätään enää aika vähän ja niistäkin osa on mennyt aikojen saatossa sulatukseen, kun ihmiset ovat halunneet realisoida omaisuuttaan. Kaiverruksilla ja iällä on merkitystä hopea ja kultaesineiden arvossa ja myös kunnolla on oma merkityksensä. Esimerkiksi Omega on huomattavasti arvostetumpi merkki, vaikkei se koneistoltaan ole mitenkään kummallinen. Kaikki korut eivät päädy sulatukseen. Monesti esimerkiksi kultaesineet ovat olleet käyttöesineitä ja ovat joskus aika kuluneita. – Etenkin rannekellojen osalta keräilyssä pääsee helposti alkuun, koska rannekelloja on markkinoilla runsaasti. Ikkalan myynnissä on myös kelloja. Plootut ovat niin yleisiä ettei Kansallismuseokaan näitä huolinut. Aika paljon tarjotuista esineistä menee sulatukseen, Ikkala sanoo. Niissä on aika paljon hyvin taitavasti tehtyjä kopiota, jotka voi paljastaa vain avaamalla kello ja tutkimalla tietyt yksityiskohdat. Hinta on sellaista parinsadan euron luokkaa. Niitä on myynnissä huutokaupoissa nykyisin aika suuria määriä. Kaiverruksilla ja iällä on merkitystä hopea ja kultaesineiden arvossa. Erkki Ikkala toi messuille runsaasti koruja. – En ole halunnut laittaa sulatukseen esimerkiksi käsinkaiverrettuja esineitä, koska ne edustavat vanhaa ja perinteistä käsityötaitoa. Rolexit eivät pidä hintaansa vaikka usein niin väitetäänkin. Tiettyjä eriä valmistetaan vähän ja niiden tilausajat pidetään pitkinä, jolloin saadaan koko merkin hintoja hilattua keinotekoisesti ylös. Samassa kätkössä oli 16 plootua, mikä on ollut jollekin iso omaisuus. – En ota Rolexeja edes välttämättä vastaan. Erkki Ikkalan plootut olivat peräisin maakätköstä. Se on kuitenkin erittäin kestävä ja laadukkaasti valmistettu kello, jolla on muun muassa valtuutetut huoltajat. Plootujen arvo riippuu niiden painosta, nämä ovat 300-400 euron arvoisia, mutta painavimmat saattavat olla pari tuhatta euroa
Lisäksi esillä on Hannele Rantalan valokuvia Olli Lyytikäisestä. Nuorena kuollut taiteilija sai aikalaistensa piirissä lähes myyttistä hohdetta modernina suomalaisena taiteilijanerona. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen . Taiteilijana Olli Lyytikäinen oli aikaansa edellä. Lyytikäiselle taiteen tekeminen oli oman identiteetin etsimistä ja tutkimista. Pakeneva Hamlet (1976). Lyytikäisellä ei ollut kuvataiteilijan koulutusta, mutta siitä huolimatta hän oli taiteilijana kuin valmis alusta lähtien. Ateneumissa avautuu lokakuussa näyttely, jossa nähdään noin 40 Lyytikäisen teosta, pääasiassa akvarelleja ja piirustuksia, vuosilta 1969–1982. Luovuuteen yhdistyi kuitenkin itsetuhoisuus. Hänen teoksensa perustuivat kuvataiteen klassisiin arvoihin, piirtämiseen ja muodon hallintaan. Sekä korkeaettä populaarikulttuuri olivat hänelle visuaalista materiaalia, jota hän sovelsi suvereenisti tyylitellen omaan tekemiseensä. Antiikki ja taide | 45 T Superman (1971). Vain 37-vuotiaana kuollut Lyytikäinen onkin saanut aikalaisten piirissä lähes myyttistä hohdetta modernina suomalaisena taiteilijanerona. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen Nuorena nukkunut Olli Lyytikäinen Modernin taiteen nero Olli Lyytikäinen oli taiteilijana aikaansa edellä. aiteilija Olli Lyytikäinen (1949-1987) nousi 1970-luvulla julkisuuteen Elonkorjaajat-ryhmän jäsenenä. Lyytikäisen luomisvoima oli valtava: alle kahteenkymmeneen vuoteen sisältyy parin tuhannen teoksen tuotanto. Teoksia saadaan esille sekä Ateneumin omista kokoelmista että yksityiskokoelmista. 1980-luvulla kuvat muuttuivat entistä ilmaisuvoimaisemmiksi, säilyttäen leikkimielisyyden ja tarkkanäköisyyden. Lyytikäisen ateljeessa vuonna 1979 sattunut palo, jossa tuhoutui satoja teoksia, aiheutti syvän haavan herkkään taiteilijasieluun. Tärkeän osan näyttelyä muodostavat Olli Lyytikäisen ystävän, taiteilija ja arkkitehti Stuart Wreden omistamat teokset, jotka näyttelyn myötä talletetaan Ateneumin kokoelmaan. . Samalla ne heijastivat jo 1970-luvulla 1980-luvun taiteen henkeä, jolle oli ominaista siirtyminen suurten aatteiden maailmasta yhä enemmän kohti yksilöllisyyttä ja moniäänisyyttä. Lyytikäisen kuvat sekä kertovat että jättävät kertomatta, ja niissä tuntuu aina olevan myös jokin salaperäinen, myyttinen ulottuvuus. Lyytikäisen taide muuttui hänen lyhyen uransa aikana jatkuvasti. OLLI LYYTIKÄISEN NÄYTTELY ATENEUMISSA 8.10.2019–5.1.2020 ?. Alun kuvitteellisten henkilösommitelmien jälkeen seurasi sarja kuvia Afrikasta, minkä jälkeen kuvamaailmaa hallitsivat oivaltavat ja ironiset havainnot ympäristöstä. Hän sopi hyvin vapauttaan vaalivien taiteilijoiden ryhmään, johon kuuluivat muun muassa Antero Kare, Philip von Knorring, Jan Olof Mallander, Ilkka Juhani Takalo-Eskola ja Stuart Wrede. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen Hergé (1973)
Rattaissa istuu esimerkiksi nukke, jonka eräs rautatieläisen vaimo sai 1920-luvulla ja sittemmin hänen tyttärensä on leikkinyt sillä. HYVÄKUNTOISIA LÖYTYY HARVOIN. Ulkomaisista leluista kelpuutin Lastenkulttuuria vuosikymmenten varrelta Vanhat lelut kertovat tarinoita Tuula Kosken leluhylly saa niin isot kuin pienetkin vieraat hymyilemään. – Niemen lelutehtaan puu-, vanerija peltilelut tulivat ensin, sitten aloin kerätä myös Jukka-leluja sekä Helylän ja Aarikan puuleluja. – Tärkeimpiä ja kiinnostavimpia minulle ovat ne lelut, joilla on historia ja tarina. – Nämä eivät ole vain näyttelyesineitä, vaan lelut on tehty ennen kaikkea leikkimistä varten, Tuula toteaa. Tuula ja Veli Kosken kodin näyttelytilassa Keuruun vanhalla asemalla on esillä vain pieni osa lelukokoelmasta, suuri määrä leluja on säilötty huolella talon varastoon. Vintillä on kaikenlaista Barbeista Turtleseihin. Lelut kertovat tarinoita lastenkulttuurin kehityksestä. Keräilijän aarreaitasta löytyy sekä vanhoja suomalaisia puuleluja että uudempia muoviesineitäkin. Leluilla ovat leikkineet sekä lapseni että lapsenlapseni. Keuruulaisen Tuula Kosken kokoelmassa ei ole yhtään lelua hänen omasta lapsuudestaan, mutta vanhat lelut herättävät silti rakkaita muistoja. 46 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN anhoissa leluissa on jotain todella liikuttavaa. Niitä katsellessa ja kosketellessa mieli alkaa heti rakentaa tarinoita. – Olemme keränneet mieheni kanssa yhdessä kaikenlaista jo pitkään, mutta lelukeräily on enemmän minun juttuni. Nukke meni kuitenkin aikoinaan rikki omien lasteni leikeissä, Koski kertoo.. Vanhin Kosken kokoelman nukke on peräisin 1800-luvulta: posliinipäinen kaunotar on saatu lahjoituksena. Kerättyjen lelujen määrää on mahdoton sanoa tarkasti, mutta taatusti puhutaan tuhansista esineistä. – 10-vuotiaana sain upean hienohelmanuken, jota vaalin aarteenani pitkään. Toinen viehättävä esine on erään rouvan vanha nukke, jonka hän sai aikoinaan lähtiessään sotalapseksi. Vanhojen lelujen muotokieli ja persoonallisuus puhuttelevat myös keuruulaista keräilijä Tuula Koskea, joka jo 30 vuotta sitten alkoi hankkia kokoelmiinsa suomalaisia puuleluja. V aluksi vain Brion, mutta aika pian varastoon alkoi kertyä kaikenlaisia nukkeja ja nalleja ympäri maailman, Koski kertoo. Erityisesti nuket ja nallet puhuttelevat
Antiikki ja taide | 47 Keuruun vanhalla rautatieasemalla on esillä lähinnä 1950-luvun leluja. Niitä valmistettiin käsityönä, päät tehtiin kipsitai paperimassasta ja nuket täytettiin sahanpurulla, jota rouvat kuivasivat kotiuuneissaan. Paitsi lastenkulttuuria, vanhat lelut säilövät myös Suomen ja maailman historiaa. Vanhat teddy-karhut ovat kaikkein hellyttävimpiä. Minusta on liikuttavaa ajatella, kuinka lapset ovat kautta aikojen purkaneet tunteitaan leluihinsa. Koski jatkaa, että mieluiten hän haalii kokoelmaansa leluja, jotka ovat alkuperäisessä kunnossa. Lotto-tytön asuun puettu Lottonukke on keräilyharvinaisuus 1970-luvulta. – Tarvittaessa paikkailen esimerkiksi nalleja ja nukkeja vien myös ammattilaisten korjattavaksi. Sen takana istuva nukke on sekin jo 100-vuotias. – Viimeisenä sinnitteli Polar-nukke, joka osti vihtiläisen Dollytex-tehtaan. Suomalainen leluteollisuus oli parhaissa voimissaan 1950–70-luvuilla, minkä jälkeen ulkomainen halpamyyntiteollisuus valtasi markkinat. En ole koskaan sijoittanut leluihin suuria summia, vaikka kokoelmasta löytyy myös melko arvokkaita ja harvinaiseksi käyneitä esineitä, kuten suomalaisen Fauni-peikon Muumi-puuleluja. Iso muovinen Hessu Hopo koristi lontoolaisen lelukaupan ikkunaa 1960-luvulla ja kokoelman vanhimmat Mikki Hiiri -pehmolelut ovat jo satavuotiaita. Jonkin verran hän on löytänyt leluja myös netistä. Ymmärrettävästi ehjiä ja hyväkuntoisia vanhoja leluja löytyy kuitenkin vain harvoin, sillä monet nallekarhut ja nuket on rakastettu puhki. Polarilta kokoelmissani on paljon lapinnukkeja. Myös nukkien vaatteet on tehty käsin ja nukella on usein paperinen Martta-nukkemerkki vaatteissa sekä numero vartalossa tai rintalastassa. Tuula Koskella on muun muassa mittava kokoelma vanhoja Martta-nukkeja, sota-aikaisia Lotta-nukkeja ja pula-ajalla myytyjä paperinkeräysnukkeja. Vekkulit peltilelut ovat saksalaista tekoa. – Disneystä liikkuu paljon väärennöksiä, mutta aidot tunnistaa leimasta. Tuula ja Veli Koski ovat keränneet muun muassa lelulentokoneita ja paloautoja sekä avaruusteemaisia leluja. Koski kertoo, että leluja on löytynyt kirpputoreilta, huutokaupoista ja muiden keräilijöiden varastoista. Tuula Kosken lelukeräilyharrastus alkoi vanhoista suomalaisista puuleluista. – Enää en keräile aktiivisesti, vaan ostan, jos jotain kivaa sattuu tulemaan vastaan. Monet keräilijät ovat erikoistuneet tiettyihin hahmoihin, mutta minä olen kerännyt kaikkea, mitä eteen on sattunut. Posliinipäinen nukke on 1800-luvulta. MUISTOJA JA HISTORIAA. Mikki-lelujen lisäksi Tuula Koski on kerännyt monia muitakin hahmoja.. Kotimaisten lelujen lisäksi Koskella on näyttävä kokoelma muun muassa Disney-esineitä. LELUJA MYÖS MAAILMALTA. . Esimerkiksi Martta-nuket työllistivät aikoinaan kotiäitejä. Lumikki kääpiöystävineen, Maija Poppanen ja monet muut tutut hahmot ovat muidenkin keräilijöiden suosiossa. Disney-lelut ovat keräilijöiden suosiossa. – Suomalaisen leluteollisuuden historia kiehtoo minua
H Kirkon vanhimpiin esineisiin kuuluu Pyhää Olavia esittävä puuveistos, joka on ajoitettu 1330-luvulle. Veistoksessa on todennäköisesti ollut vallan symboleita esittävät valtikka ja omena.. Myöhemmin tieto on tarkennettu ja sen rakentamisen uskotaan sijoittuneen 1500-luvun tienoille. Loput Hauhon Pyhän Johanneksen kirkko Vanha pyhä paikka Hauhon keskiaikaisen harmaakivikirjon yksi vanhimmista esineistä on 1330-luvulla tehty Pyhää Olavia esittävä puuveistos. Jo 1700-luvun sineteissä on ollut nähtävillä kellotapuli. Kirkot tehtiin yleensä vanhoille pyhille paikoille. – Se oli 1800-luvulla jo niin huonokuntoinen, että seurakuntalaisia kehotettiin joko kunnostamaan vanha kellotapuli tai rakentamaan uusi. – Samalla paikalla on ollut aiemmin parikin puista kirkkoa 1200-luvulla kristinuskon leviämisen aikaan. Nykyinen kellotapuli on valmistunut vuonna 1864 ja se on tiettävästi toinen kellotapuli kirkossa. Kirkon naapuritalon pihalta on löydetty polttohautoja, kirkon historiasta Hauho-seuran puheenjohtaja Jouni Lehtonen kertoo. 48 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA auhon Pyhän Johanneksen kirkko on keskiaikainen harmaakivikirkko, joita on Lahden ja Tampereen välillä useampiakin. Asehuoneessa on esillä kuusi ruotusotamies Jonas Corlerin maalaamaa raamattuaiheista kuvaa. KOTIMAINEN KRUSIFIKSI. Alue oli ennen Hauhon kirkonkyläksi muuttumista Sullittulan kylä. Poiketen muista harmaakivikirkoista, Hauhon kirkossa ei ole alttaritaulua lukuun ottamatta seinäeikä kattomaalauksia. Alun perin kellot ovat olleet niin sanotun asehuoneen vintillä. Vielä 1950-luvulla uskottiin, että kirkko on rakennettu 1460-luvulla
parikymmentä kuvaa ovat esillä kirkon vieressä sijaitsevan Hauho-seuran Esinemuseossa. Hauhon kirkon asehuoneessa on esillä ensimmäinen suomenkielinen raamattu. – Selvisi, että sen valmistukseen on käytetty todennäköisesti suomalaista koivua ja mäntyä. Kirkossa on myös puuveistoksia aina kirkon alkuajoilta lähtien. Kirkon kellotapuli on rakennettu 1864. Pietaria ja Paavalia esittävät puuveistokset ovat sijoitettuina alttaritaulun päälle, molemmin puolin pyöreää lasiveistosta. Hieno tarina vesittyi myöhemmin, kun innokas kotiseutumies Kauko Honkaniemi tutki, mitä puuta ammoisista ajoista lähtien kirkossa ollut krusifiksi on. Tarina kertoo, että ristiinnaulittua Kristusta esittävä krusifiksi olisi hauholaisten sotilaiden sotasaaliina Saksasta aikoinaan tuoma. Puuveistos, jossa ovat Jeesus-lapsi, Maria ja Anna, on 1500-luvulta. Alttaritaulun päällä ovat Pietaria ja Paavalia esittävät puuveistokset. Kirkon seinustoille tehtiin ilmeisesti silloin lehterit, joiden kaidepaneeleihin kuvat maalattiin. Anna itse kolmantena -veistos on entisöity 1950-luvulla.. Pohjan kirkossa on vastaavanlainen krusifiksi. Antiikki ja taide | 49 Hauhon Pyhän Johanneksen kirkko on tyypillinen keskiaikainen harmaakivikirkko. – Corlerille maksettiin maalauksista 180 taaleria vuonna 1772. Sen on nähtävästi veistänyt mestari joskus 1500-luvulla
Asehuoneen kaapistoissa on esillä vanhoja kirkkotekstiilejä. 50 | Antiikki ja taide Vanhasta tarinasta huolimatta krusifiksi lienee kotimaista työtä. Sakastissa on tilat 80 hengelle. Rakennus purettiin 1784 ja sen tilalle rakennettiin tiilinen, isompi sakasti. Sakastin alttaritauluna on viehättävä silkkiompelutyö, jonka Herran huoneeseen on lahjoittanut kirkkoherra Peter Bonsdorffin (1719–1803) vaimo Katarina.. Sakastin piirustuksiin saatiinkin apua linnoitusluutnantilta. Sakastissa pidettiin ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia sekä ennen 1970-luvulla valmistunutta seurakuntataloa myös rippikouluja sekä pienempiä kirkollisia tilaisuuksia. Messukasukka on peräisin 1700-luvun puolivälistä. UUSI SAKASTI VANHAN TILALLE. Vanha sakasti toimi nykyisen kirkon sakastina aina 1780-luvulle. Seudulla oli siihen aikaan paljon rakennusalan taitajia, sillä samoihin aikoihin Hämeen linnassa tehtiin laajoja kehämuurien kunnostustöitä. Vaivaisukko Bartimeus on iältään seurakunnan vanhin työntekijä sekä Suomen vanhin vaivaisukko. Kirkon vanhimpiin esineisiin kuuluu Pyhää Olavia esittävä puuveistos, joka on ajoitettu 1330-luvulle. – Ehtona rakentamiselle oli, että sinne tuli mahtua 80 henkeä
Ensimmäinen saarnastuoli sijaitsi kirkon keskimmäisessä pilarissa. Vanha saarnastuoli päätyi aluksi Luopioisten kappeliseurakuntaan ja sieltä myöhemmin Vehkajärven kirkkoon. Tänne tultiin silloin matkailumielessä katsomaan muumioita. Sittemmin seurakunta on päättänyt, että hänellekin annetaan hautarauha. Talonpojat vetosivat asiassa jopa Ruotsin kuninkaaseen, mutta niin vain säätyläisten kanta voitti ja saarnastuoli on nykyisin ensimmäisessä pilarissa. Jostain syystä se jäi Hauholle ja on nykyisin esillä Esinemuseossa, Jouni Lehtonen kertoo. Ajan tavan mukaan aina vuoteen 1822 saakka kirkkoherrat ja säätyläiset haudattiin kirkkoon. Saarnastuoli on puolestaan toinen käytössä oleva. – Siinä vaiheessa Kirkko-Miina – jonka tarkoituksena oli polkea ilmaa palkeilla ensimmäiseen pilariin, lähemmäs alttaria, sillä he istuivat edessä. Melko kapea sisätila jakautuu kolmeen laivaan, joista keskimmäisessä on tähtiholvaus ja laitimmaisissa osin tähti-, osin ristiholvaus.. Urut on uusittu vuonna 2003, mutta niiden fasadissa on käytetty vanhojen urkujen fasadia. Uudet, 21-ääniset urut otettiin käyttöön 2003 ja ne ovat Sotkamon Urkurakentajien valmistamat. vanhoissa uruissa – joutui työttömäksi. Ne korvattiin 1950-luvulla Kangasalan urkutehtaan sähköpneumaattisilla uruilla. Kirkon alttaritaulun Jeesus Getsemanessa on maalannut Juho Forssell (1853-1939). Jostain syystä joitain kirkon lattian alle haudattuja vainajia on säilynyt muumioituneena. 1770-luvun remontin yhteydessä kirkkoon päätettiin rakentaa uusi saarnastuoli, jonka sijoituksesta tuli jopa kiistaa seurakuntalaisten kesken. Hauhon kirkon urut ovat kolmannet käytössä olevat. . – Talonpojat, jotka istuivat kirkkosalin keskivaiheilla, halusivat säilyttää saarnastuolin paikan entisellään. – Veistos on 1950-luvun restauroinnissa yritetty palauttaa ilmeisesti sen ajan oppien mukaan uutuuden loistoonsa maalaamalla ja kultaamalla se värikkäästi. Vielä 1990-luvulla rippikoululaisille näytettiin lattiassa olevan luukun kautta Nohrmarckin muumiota. Niin myös Hauholla 1700-luvulla toiminut kirkkoherra Johan Nohrmarck (1723–1778), joka kuoli 55-vuotiaana. – Vanhan saarnastuolin jalkana on ollut puuveistos kaikkia maailman syntejä harteillaan kantavasta pyhimys Kristoforoksesta. Antiikki ja taide | 51 MUUMIOT MATKAILUNÄHTÄVYYKSINÄ . Saarnastuoli on peräisin 1770-luvulta. Säätyläiset puolestaan halusivat siirtää saarnastuolin paikan – Työ oli kirkon alttaritauluna aina vuoteen 1883, jolloin nykyinen alttaritaulu hankittiin. – Muistan lukeneeni Apu-lehden artikkelin 1950-luvulta otsikolla Hauhon muumiot. – Niin soittajat kuin laulajatkin arvostavat kirkon hyvää akustiikkaa, Lehtonen kertoo. SAARNASTUOLI VAIHTOI PAIKKAA. Sakastissa on myös vanha, todennäköisesti 1500-luvulta oleva puuveistos Anna itse kolmantena, jossa on Jeesus-lapsi, Jeesuksen äiti Maria sekä Marian äiti Anna. Rakentajat käyttivät vanhaa, 1950-luvun remontin yhteydessä talteen laitettua vanhaa fasadia uusissa uruissa. KIRKOSSA LOISTAVA AKUSTIIKKA. – 1900-luvun lopulla urut olivat jo huonossa kunnossa ja seurakuntalaiset alkoivat kerätä eri tempauksin rahaa uusiin urkuihin. Romantiikan tyylisuunnan urut olivat tanskalaissyntyisen Jens Zachariassenin (1839-1902) vuonna 1882 rakentamat
Merellä liikkuneet, suomalaiset salakuljettajat olivat nuoria miehiä, joilta ei rohkeutta puuttunut. T – Suomalaisten alkoholinkäyttöä on aina moralisoitu jollakin tavalla, sanoo Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Ulla Rohunen. Viinapiru pääsi irti salakuljetuksen ja salakaupan myötä, ja Helsingistä tuli portti laittomalle alkoholille. Kieltolain myötä homma lähti Suomessa niin sanotusti lapasesta. Pimeä bisnes kukoisti ja kirkas, salakuljetettu viina virtasi maahan Lappia myöten. Pelättiin, että viina koituu työläisten tuhoksi.. – Valtio on aina halunnut kontrolloida suomalaisten juomista, joten tämäkin näkökulma tuodaan esille, museonjohtaja Ulla Rohunensanoo. Uuraan ulkosatama Viipurin edustalla oli niin ikään merkittävä pirtun tuontisatama. Pirtua, Varsovan laulua, kekkua, kovaa teetä, salakuljetettiin maahan ensin Virosta ja sittemmin asialla olivat myös saksalaiset ja puolalaiset. Näyttelyn tarina alkaa 1800-luvun lopun juomalakkoliikkeestä, jolloin jopa 70 000 ihmistä lupautui jättämään alkoholin vuoKieltolain tilalle tuli tiukka ostajaintarkkailu Kieltolaki ja viinakortti Suomalaista viinapäätä on yritetty suitsia ruotuun tämän tästä. Ennen Euroopan kuivin kansakunta ryhtyi nyt rällästämään kunnolla. Kuva: Kari Kumpulampi Ja kuinka sitten kävikään. Juomalakkorintama sai uutta pontta jo seuraavana vuonna, kun vastikään perustettu Suomen Työväenpuolue vaati puoluekokouksessaan Turussa maahan kansallista kieltolakia. 52 | Antiikki ja taide TEKSTI: KARI KUMPULAMPI yöväenmuseo Werstas Tampereella paneutuu perusteellisesti meille suomalaisille rakkaaseen aiheeseen, alkoholiin. Museossa parhaillaan nähtävä näyttely – Työmiehen lauantai – on sukellus kansakunnan juomakulttuuriin ennen ja nyt. Oli vain muutamia kievareita. Mikään ei ole niin ihmeellistä kuin maamme alkoholihistoria. Ajatus kypsyi ja historiallinen, tuhansien tarinoiden kieltolaki astui voimaan 1.6.1919 – sata vuotta sitten. – Kieltolaista tulikin kiertolaki, Rohunen toteaa. PIMEÄ BISNES KUKOISTI. Se piti saada kuriin. Eniten täällä huolestutti rahvaan juominen. Maamme työväestökin liittyi vuonna 1898 alkusysäyksen saaneeseen rintamaan sankoin joukoin. He tunsivat reittinsä ja hakivat pikaveneillä pirtulasteja maihin pirtulaivoildeksi. On arvioitu, että pääkaupungissa takavarikoitiin 1919–1931 lähes kolme miljoonaa litraa alkoholia, enimmäkseen pirtua, mikä oli vain jäävuoren huippu. – Laki toimi itseään vastaan. Suomi oli ennen kieltolakia vielä melko raitis ja kuiva maa
Hän levytti elokuussa 2012 Algoth Niska-nimisen kappaleen, massiivisen, asiapitoisen ja lähes hengästyttävän kronikan, jonka on säveltänyt ja sovittanut Kassu Halonen, sanoittanut Jukka Virtanen. Varpuseen mahtui pirtua neljänneslitra. Alkoholiliikkeen avaamista odotellaan hartaasti Lappeenrannassa viinakaupan ovella 5.4.1932. Työväenmuseo Werstaan näyttelyssä on esillä Gunnar Vartiaisen ottama valokuva alkoholiliikkeen avajaisista Lappeenrannassa osoitteessa Kauppakatu 22. Kuva: Gunnar Vartiainen / Etelä-Karjalan museo Ostajan olemus, pärstäkerroin, vaikutti siihen, millaista palvelua hän sai Alkossa. – Pirtua kaupiteltiin matkailijakodeissa, kaduilla ja yksityiskodeissakin, Ulla Rohunen kertoo. Kieltolaki oli täysi fiasko jo syntyessään. Viihdetaiteilija Ilkka Lipsanen, Danny, on Algoth Niskan tyttärenpoika. Maajoukkuetason jalkapalloilijanakin tunnettu, juonikas vasen laitahyökkääjä Niska salakuljetti Suomeen viinaa myös Ruotsista, missä ei ollut kieltolakia riesana. Rikollisuus lisääntyi maassa vauhdilla, salakauppa eritoten, ja suomalaisten juomatavat raaistuivat väkeviä viinojen myötä. Pian maassa pidettiinkin neuvoa antava kansanäänestys, mikä jälkeen laki kumottiin, ja ensimmäiset alkoholiliikkeet avasivat ovensa 5.4.1932. Jotain oli tehtävä. FIASKO JO SYNTYESSÄÄN. Kuva: Frans Viljamaa / Mäntsälän museotoimi ta, joita oli ankkurissa aluevesiemme lähellä parhaimmillaan samanaikaisesti kymmeniä. Viinanmyynnistä saatiin kaivattua lisätuloa. Nuori mies varpusineen 1920-luvulla Mäntsälässä. Kieltolakiajan legendaarisin salakuljettaja oli viipurilaissyntyinen ja sittemmin helsinkiläistynyt Algoth Niska (1888–1954). ” Kieltolaki opetti kansakuntaa juomaan kirkkaita. Tämä ilmeikäs kuva Alkon jonossa seisovista ihmisistä on ikuistettu hieman ennen liikkeen aukeamista 5.4.1932, aamupäivällä noin klo 10.. Bisnes pyöri ja virkavalta oli jokseenkin voimaton näyttävistä takavarikoista, tiesuluista ja muista ratsioista huolimatta. MESTARIJALKAPALLOILIJA SALAKULJETTAJANA . ” Pienen hetken muistelen nyt Algoth Niskan tarinaa./ On monta vuotta siitä jo mennyt kun vaarin polvelle sain istahtaa. Talvija jatkosodassa hän toimi päämajan tiedustusosaston vakoojana. Tyypillisin tippakauppias oli laman kourissa kamppaileva, työläistaustainen ja pienituloinen nainen vailla minkäänlaista sosiaaliturvaa. Naiset toimivat maissa vähittäiskauppiaina. Antiikki ja taide | 53 Kieltolaki on päättynyt. Hän oli klassinen seikkailijaluonne, mukana monessa. Tavallinen kansa ryyppäsi ulkosalla, herrasväki mieluiten katseilta piilossa, suljetuissa tiloissa. Vuoden 1931 alussa yli satatuhatta naista allekirjoitti kieltolain lopettamista vaativan vetoomuksen
Perinteikäs. Irwin Goodmanin esittämä ja Vexi Salmen sanoittama, marraskuussa 1965 julkaistu Työmiehen lauantai lienee se kaikkein soitetuin suomalainen juomalaulu kautta aikain. Paikalle komennetusta poliisimiehestäkään ei pahemmin välitetä, Rohunen kuvailee. Kappale soi kuitenkin sensuroituna, kun sanoista leikattiin t-kirjain pois eli laulettiin yömiehen lauantaista. Suomenkielellä julkaistujen juomalaulujen kirjo on rikas ja rönsyilevä. Keskioluen vapauttaminen 50 vuotta sitten oli ja on iso asia suomalaisten alkoholihistoriassa. Tuopin jäljet. PEILAA YHTEISKUNTAA. Hän tähdentää, että Työmiehen lauantai-näyttely peilaa koko suomalaisen yhteiskunnan kehitystä; miesten ja naisten välisiä suhteita, tasa-arvoa tai pikemminkin sen puutetta, maaseudun ja kaupungin eroja. Nyt keppanaa sai myös ruokakaupoista sekä olutravintoloista, joista tuli suosittuja kansankapakoita kautta maan. Eritoten naisten alkoholinkäyttöä moralisoitiin; katsottiin, että muutama ostoskerta kuussa oli naisille sopiva määrä. Kotiviini. Kuva: Kari Kumpulampi Työväen vappumerkissä 1909 oli liikkeen keskeiset vaatimukset: kahdeksan tunnin työpäivä, kansanvalta ja kieltolaki. Kansalaisten tiukka kontrollointi meni joskus hyvinkin pitkälle. Muistoja herättävä. ”Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan/ Se on sellainen työmiehen lauantai.” Laulu oli soittokiellossa radiossa, koska sen arveltiin loukkaavan työmiestä. Valtion tarkkailija saattoi porhaltaa työpaikalle asti haastattelemaan työntekijää tämän oletettuun alkoholinkäyttöön tai alkoholin ostoihin liittyen. Kuva: Kari Kumpulampi Vartiaisen kuvassa tunnelma on odottavan innokas. Tapauksesta on Werstaan näyttelyssä paljon puhuva kuvakin. – Räntää satelee, mutta ihmiset Lappeenrannan Alkon jonossa ovat toiveikkaita. Juodaan viinaa. Kulkurin iltakalja. ?. Näin tapahtui esimerkiksi OTK:n vaatetustehtaalla Helsingissä 1.6.1954. Baarikärpänen. Naisellisuus koettiin uhkaavana ja nainen ravintolassa oli moraalisesti arveluttava, Werstaan museonjohtaja Ulla Rohunen mainitsee. Esimerkiksi naiset eivät päässeet yksin tanssiravintolaan ilman herraseuraa. Juomalauluja voi kuunnella jukeboxista myös Tampereella Werstaan Työmiehen lauantai-näyttelyssä – nostalgisen koruttomassa, 1970-luvun alun keskiolutbaaria jäljittävässä ympäristössä. Nykykatsannosta tämäkin tuntuu kovin kummalliselta. Se näkyi ihmisten arjessa monin tavoin. Murheellinen kieltolaki kumottiin vihdoin ja tilalle tuli tiukkaakin tiukempi ostajaintarkkailu. 54 | Antiikki ja taide MONIEN MUISTOJEN JUOMALAULUT Naisellisuus koettiin uhkaavana ja nainen ravintolassa oli moraalisesti arveluttava. – Ostajan olemus, pärstäkerroin, vaikutti siihen, millaisia palvelua hän sai Alkossa. Jos leimoja tuli tarkkailijan mielestä liikaa, kortti saatettiin laittaa kuivumaan. Aina vuoteen 1969 keskiolutta myytiin vain Alkoissa. Tasapuolisuudesta ei todella ollut kyse; silmäätekeville miehille ostorajoituksia ei ollut. TARKKAILIJA PORHALTAA TYÖPAIKALLE. Rohusen mielestä se oli jo silkkaa ahdistelua – ainakin nykypäivän perspektiivillä ajateltuna. Kaikesta näkee, että tärkeästä hetkestä on kyse. Lakiin kirjoittamaton sääntö oli voimassa vuoteen 1977 asti. Alkoholin ostaja joutui suurennuslasin alle. Paljon oli silti yhä vallalla silkkaa pimeyttäkin. Juomalaulut soivat jukeboxista myös Werstaan Työmiehen lauantai-näyttelyssä. Kuva: Työväenmuseo Werstas Työväenliikkeen mielenosoituslippu kieltolain ja raittiuden puolesta 1920–1930 lukujen vaihteessa. . – Kyllä siinä työntekijä leimautui, vaikka ei olisi ollut mitään aihetta. Myymäläkohtaiseen korttiin merkittiin ostajan kulloisetkin ostoskerrat. Alkon myymälöissä otettiin käyttöön viinakortti talvella 1944 ja käytäntöä jatkettiin vuoden 1970 loppuun asti. Ostiko hän kenties liian suuria määriä alkoholia habitukseensa nähden, Ulla Rohunen kertoo. Yksi suomalaisen viihdeja alkoholikulttuurin kummajaisia tämäkin. Olut vaahtosi, naurunremakka kajahteli, ja baarien jukeboxeista soi suosikki-iskelmiä arjen ratoksi
Ensin ajateltiin, että lonkerot olisivat vain osa ohimenevää olympiahuumaa, mutta toisin kävi. VAPAA PÄÄSY. Työmiehen lauantai-näyttelyssä ei ole unohdettu suomalaisille tuttua lonkeroakaan, joka syntyi vuonna 1952. Ne olivat Gin Long Drink ja Brandy Long Drink. Kuva: Työväen Arkisto. Kuva: Työväenmuseo Werstas Suomalaisten juomista valvottiin myös viinakorttien avulla. Kisalonkeroita oli saatavilla kahta lajia. Tässä siemaillaan olutta Tampereen Työväenyhdistyksen Kaupunginkellarissa 1976. Antiikki ja taide | 55 OLYMPIAJUOMA TULI JÄÄDÄKSEEN . Kuva on 1920-luvulta. Kuva: Työväenmuseo Werstas Reteesti. VÄINÖ LINNAN AUKIO 8. Kieltolain takia osuusliike valmisti vain mietoja mallasjuomia ja limonadeja. 2020 ASTI TAMPEREELLA TYÖVÄENMUSEO WERSTAALLA. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton väkeä kesäretkellä 1920-luvulla. Huom! Nostalgiset tuopit! Pulisongit! Kuva: Olavi Kylätasku/ Työväenmuseo Werstas Sortavalassa toimineen Osuusliike Itä-Karjalan Pukki-olutta lähdössä janoisille. Juoman alkuperäinen tarkoitus oli sammuttaa Helsingin olympialaisiin saapuneiden kisaturistien janoa. TYÖMIEHEN LAUANTAI-NÄYTTELY ON AVOINNA 5.1. Lonkero tulikin jäädäkseen suomalaiseen juomakulttuuriin, ja on monien suosikkijuoma kesät ja talvet. Niitä valmisti Alkon luvalla yksinoikeudella Hartwall. Kortti saatettiin laittaa kuivumaan, josta leimoja tuli liikaa. Kieltolaista huolimatta reissussa osattiin olla reteitäkin
Risto Muuri neuvoo säilyttämään hopea-aterimia hapelta suojassa omissa J Antiikkikauppias Risto Muurin vinkeillä HOPEAT ja KUPARIT puhtaiksi ja kiiltäviksi Hopeaja kupariesineet kiiltävät ja loistavat, ja niiden arvo paranee, kun ne puhdistetaan riittävän usein. Lopputulos ei siltikään aina ole hyvä. Hopeiset aterimet saa helposti puhtaaksi elektrolyyttisesti upottamalla ne tiskialtaaseen, jonka pohjalla on suolalla peitetty alumiinifolio ja kaatamalla esineiden päälle kiehuvaa vettä. Ihmiset haluavat tänä päivänä kokeilla vanhoja kikkoja. Kupariesineiden puhdistukseen niitä ovat suolan ja etikan tai suolan ja sitruunan tai ketsupin tai tuhkan käyttö. Hapettumista voi ennaltaehkäistä peittämällä esineet tai säilyttämällä niitä mahdollisuuksien mukaan poissa huoneilmasta, esimerkiksi vitriinissä. Kaikissa vaikuttava aine on happo, joka pitää huolellisesti huuhdella pois puhdistuksen jälkeen.. 56 | Antiikki ja taide os hopeat unohtaa laatikkoon kymmeniksi vuosiksi, niitä on hankala enää saada puhtaaksi millään keinolla, Risto Muuri toteaa. – Joskus meille on tullut sisään esineitä, joita ei ole putsattu yli sataan vuoteen. Niiden puhdistamiseen ei yksi konsti ja aine riitä, vaan pitää kokeilla kaikkia mahdollisia
Vanhoin kotikonstein kuparia voi puhdistaa aineilla, joissa on happoa. Tarvittaessa käsittely uusitaan. Helsingin ilmassa on paljon rikkiyhdisteitä, jotka jäävät kiinni metallien pintaan. – Kuparija hopeaesineiden hapettuminen riippuu osittain siitäkin, missä päin Suomea asuu. – Lakattuja ja kullattuja esineitä ei saa puhdistaa hankaamalla. ?. KOIVUTAI MUU PUUTUHKA . Hopeaesineitä lakattiin 1900-luvun alusta 1960-luvulle asti metallilakalla, jonka luultiin suojaavan niitä ikuisesti hapettumiselta. Jos käyttää kaupallisia valmisteita, tärkeää on ensin lukea käyttöohje huolellisesti. Hankaa esinettä sitruunalla. Jos käyttää kaupallisia valmisteita, tärkeää on ensin lukea käyttöohje huolellisesti. Helppokäyttöisiä tahnoja, esimerkiksi tanskalainen Bistro, jota on saatavilla sekä kuparille että hopealle. Mitä enemmän esineet ovat tummuneet, sitä hankalampi niitä on puhdistaa, koska oksidoituneesta kerroksesta tulee aina vain paksumpi. . Laita muovipaljuun tai teräksisen tiskialaan pohjalle alumiinifolio, ja sen päälle suolaa parin millin kerros. – Hopeaja kupariesineet pysynyt kiiltävinä ja arvossaan, kun niitä hoitaa säännöllisesti noin kerran vuodessa, sanoo antiikkikauppias Risto Muuri Antiikkiliike R. Ainetta hangataan esineen pintaa ja annetaan vaikuttaa 10-15 minuuttia. Eri aineita käytettäessä itse puhdistusprosessi etenee samalla tavalla. Kultakerros on ohut ja näyttää hyvältä, mutta sen saa helposti tuhottua väärällä puhdistuksella. Antiikki ja taide | 57 TEKSTI: LIISA AIRAKSINEN HOPEAN PUHDISTUS . KUPARIN PUHDISTUS . Muurista, Helsingistä. Hopean puhdistuksen Risto Muuri suosittelee tekemään joko kemiallisesti tai elektrolyyttisesti eli sähköisesti. LAKATUT JA SISÄLTÄ KULLATUT HOPEAT. Lopuksi aine huuhdotaan hyvin pois esineen pinnalta. Pistä puhdistettava esine altaaseen ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että esine peittyy. Sama koskee hopeoituja esineitä, kuten alpakkaa eli uushopeaa. – Vanha konsti on tehdä aterimille vaikkapa flanellista pussukoita, jossa jokainen veitsi, haarukka ja lusikka työnnetään omaan koloonsa. – Ennen kaikki hopeat kiillotettin ennen juhlia ja juhlapyhiä, etenkin ennen joulua. Halkaise sitruuna ja sirottele sen pintaan hienoa suolaa. Jos esine on pahasti tummunut, siihen voi vielä jäädä harmaita laikkuja, mutta ne saa helposti kiillottamalla pois. KAUPALLISET TUOTTEET . Hiero tahnaa esineen pintaan. Sillä saa vain aikaiseksi ruman näköisen pinnan. Hopean käsittelyssä pitää ehdottomasti välttää hankaavia aineita, koska ne naarmuttavat hopean pintaa. Ainoa oikea tapa on elektrolyyttinen tai kemiallinen puhdistus. KAUPALLISET TUOTTEET . Risto Muuri muistuttaa, että kun esinettä käsitellään happoa sisältävillä aineilla, ne pitää puhdistuksen jälkeen huuhdella hyvin ja mahdollisesti jopa tiskata. KETSUPPI . ELEKTROLYYSI KOTIKONSTEIN Yksi helpoimmista hopean puhdistustavoista on elektrolyysi kotikonstein. Lakkaus ei kuitenkaan kestänyt ja happea pääsi lakan alle. Koko ajan näkyy selkeästi, kun hapettunut kerros siirtyy hopeasta kiinni alumiiniin. SITRUUNA JA SUOLA . Jos esineeseen jää johonkin kohtaan happoa, se rupeaa siitä kohdin vihertämään. Pussukka rullataan kiinni ja solmitaan rusetilla. Kostuta suola etikalla tai viinietikalla ja hankaa esineen pintaa sienellä. Sekoita tuhkaan vettä ja tee siitä tahnaa. Kuva: Liisa Airaksinen Näyttely Suomen lasimuseossa 8.9.–27.10.2019 www.suomenlasimuseo.fi L ASITEHTAASTA MUSEOKSI Tapio Wirkkala Suomen lasimuseon suunnittelijana laatikoissaan tai pussukoissa, joissa ilma ei kierrä. Hopean ja alumiinin välinen reaktio on kuin taikaisku. . Aterimet ovat suojassa hapelta eivätkä osu toisiinsa ja naarmuunnu. Risto Muurin mukaan hop ean puhdistaminen on vähän hankalampaa kuin kuparin, koska hopean pitää kiiltää. Kastele kupariesine ja ripottele sen pintaan puhdasta hienoa suolaa. Hiero ketsuppia esineen pintaan. PUHDISTUS KERRAN VUODESSA. Hienommat hopeaesineet on kullattu sisältä tai lusikassa on kullattu pesä. Helppokäyttöisiä tahnoja, esimerkiksi tanskalainen Bistro, jota on saatavilla sekä kuparille että hopealle. Kiillotus ja puhdistus on hyvä tehdä vähintään kerran vuodessa. Vanhan kansan käyttämässä hammastahnassa on mikroskooppisen pieniä hiovia ainesosia, jotka usein käytettynä rikkovat hopean pinnan ja tekevät siitä matan. SUOLA JA ETIKKA TAI VIINIETIKKA
58 | Antiikki ja taide apasin Paul Osipowin ensi kerran Kokkolassa joskus 1980-luvun puolivälissä. T vilkuillut sivuilleen, eteensä ja taaksensakin ottamalla arkisista esineistä, tapahtumista ja ilmiöistä. Amerikkalaisesta abstraktista taiteesta irtosi Osipowin taiteeseen toviksi tapa rikkoa maalauksen perinteinen suorareunainen muoto jakamalla pinta erivärisiin ja -kokoisiin suunnikkaisiin. Ominaista Paul Osipowin taiteilijanlaadulle on sattumanvaraisuus, jolle taiteilija on antanut vallan. Aikakauden tummahko väripaletti sai sekin vaikutteensa Teksasin hiekkaisesta maaperästä ja tummana hehkuvista auringonlaskuista. AMERIKKA TARTTUI. SATTUMA SAANUT VALLAN. Paul Osipow vilkuilee sivuilleen Kaikki yhtäläisyydet satunnaisia Paul Osipow, 80, on taiteilija, jonka teoksia ei kerralla puraise; siksi moneen suuntaan hänen saamansa vaikutteet harottavat. Suomalaisen taide-elämän Paul Osipow. Suomen lisäksi hän oli opettanut Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja Teksasin yliopistossa Austinissa. IRTI SUOMEN KAHLEISTA. Siitä hän on ponnistanut johonkin uuteen ulottuvuuteen, joka vain taiteessa voidaan saavuttaa. Yhdysvalloissa vietetyn kauden 1975–1976 jälkeen taiteilijan tunnistettavan intensiivisen värityksen ja tiukan muodon lisäksi Osipow on ottanut kaiken irti sarjallisuudesta, jonka hän toi Suomen taiteeseen ikään kuin matkatuliaisina. Osipow oli jo kansainvälinen kuuluisuus, jolla oli takanaan näyttelyjä niin Ruotsissa kuin Yhdysvalloissakin. Hänen teoksiaan oli ollut esillä myös Sapporossa Japanissa ja Kööpenhaminassa. Seuraamatta tiettyä linjaa hän on Paul Osipow, Espressopannu, juureksia, 2003, öljy kankaalle, 80 x 120 cm. Aiheeksi on kelvannut yhtä hyvin elokuvassa vilahtanut Katherine Hepburnin leningin kuosi, jamaikalaisen hotellin seinäkaakelin kuvio, kreikkalaisen temppelin rauniot, roomalaiselta ruokatorilta löytynyt salamimakkara naruineen kuin ikiaikainen alastoman naisen figuurikin. Hän luennoi Pohjoismaisessa taidekoulussa näyttämällä diapositiiveja teoksistaan. Itseironisesti hän kertoi, keneltä ja missä oli saanut vaikutteita teoksiinsa, tuolloin enimmäkseen amerikkalaisilta kollegoiltaan. Muodon rikkominen näyttäytyy myös 1970-luvun minimalistissa Ristit (1978) -maalauksissa. Aihe on kuitenkin aina vain lähtökohta Osipowin maalauksissa
on kokenut ahdistavana ja on siksi viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla työskennellen. Viime vuosina Osipow on pitänyt usein tukikohtanaan Grassinan ateljeetaloa Firenzen lähellä. . Viime vuosikymmeninä Osipow on hakenut vaikutteita Välimeren piiristä. Roomassa hän on työskennellyt Villa Lantessa ja kaupungissa vuokraamassaan pienessä vuokra-asunnossa, jonka lähistöltä, hyvältä ruokatorilta löytyivät myös aiheet, salamimakkarat, kalat, vihannekset, hedelmät ja leivokset. Ruokateosten intensiivisyys tuntuu jatkuvan mm maalauksessa Kreik. • Kaj Franck • Saara Hopea • Gunnel Nyman • Aimo Okkolin • Timo Sarpaneva • Nanny Still • Oiva Toikka • Helena Tynell • Tapio Wirkkala Ostoja myyntiliike Purppura Antiikki Pertti Mäkelä KTM, toimitusjohtaja 050 559 1291 pm.riihimaki@elisanet.fi www.purppura-antiikki.fi Viime vuosikymmeninä Osipow on hakenut vaikutteita Välimeren piiristä. Pariisin ja New York taiteilijakontakteineen ovat olleet hänelle läheisiä. Lahjaksi... Paul Osipow, Helsingin Taidehalli, 2019. Suomalainen designlasi, jonka arvo säilyy. Violetti varjo (2009–2010) -maalauksessa hahmo taas näyttää olevan osa pilaria. Vuorilla sijaitseva talo on tarjonnut ihmeellisen valon lisäksi mahdollisuuden perehtyä monipuolisesti maan renessanssitaiteeseen. Paul Osipow on taiteilija, jonka teoksia ei kerralla puraise, siksi moneen suuntaan hänen saamansa vaikutteet harottavat. kalainen raunio (2003–2005). Antiikki ja taide | 59 TEKSTI: MARJATTA HIETANIEMI KUVAT: TAIDEHALLI Paul Osipow, Olympia, 2013, öljy kankaalle, 210 x 172 cm. Teosten taustalta voi hakea taidehistorian suuria nimiä Jasper Johnista Henri Matisseen, mutta lopputulemaksi katsojalle näyttäytyy yllättävä ja omaehtoinen sulatto: Paul Osipowin maalaustaide
Tällä hetkellä hyllystä löytyy muun muassa Inkeri Toikan uniikkia signeerattua lasia, Heikki Orvolan harvinainen filigraanimaljakko, Tapio Wirkkalaa ja Nanny Stilliä sekä useita Arabian astiastoja, Pekka Kiivanen esittelee. Videovalvonnan ansiosta varkaudet ovat Vaajapörssissä pieni ongelma. Taidelasin myyminen kirpputorilla on aivan hyvä tapa tavoittaa ostajia. – Arabia liikkuu tällä hetkellä huonosti ja astiastot saattavat pysyä hyllyssä viikkoja tai kuukausia. Suomalaiselle taidelasille löytyy keräilijöitä myös ulkomailta ja turistit ovatkin tärkeä kohderyhmä: he voivat ostaa kerralla satojen eurojen arvosta taidelasia. Löytöjä arkeen ja keräilijän kaappiin Aarteita kirpputorilta Harvinainen, arvokas taidelasi löytää ostajansa nopeasti. Kiivanen kertoo, että vuosi sitten Vaajapörssiin tuli myyntiin Kaj Franckin suunnittelema Kremlin kellot -karahvi, joka myytiin 1 200 eurolla alle viikossa. Asiakkaat etsivät Vaajapörssistä niin käyttökuin taidelasiakin. Oiva Toikan Linna-karahvi laseineen on myynnissä 120 eurolla. Kupit, kattilat, kannut ja muut käyttöastiat menevät järkevästi hinnoiteltuina. – Keräilijät kiertelevät Suomen kirpputoreja varsinkin kesäaikaan ja he myös ostavat paljon tavaraa verkkokaupan kautta. Kirpputorilla astioiden hinnoittelu voi olla aiheeseen perehtymättömälle hankalaa, mutta Kiivanen auttaa puuhassa mielellään. K helposti kaupaksi, mutta isommat astiastot voivat olla hankalampia myytäviä. – Asiakkaat myyvät omia tavaroita vuokrapöydissä, mutta heidän käytössään on ilmaiseksi myös kassan vieressä olevat vitriinit ja hyllyt, joihin saa turvallisesti esille esimerkiksi kalliimpaa lasitavaraa. Varkauksia ja vahinkoja sattuu harvoin: arvotavaran nostaminen tiskin taakse, varashälyttimien käyttäminen ja kattava videovalvonta myymälätilassa ehkäisevät onnettomuuksia. irpputori Vaajapörssi Vaajakoskella on Jyväskylän alueen suurimpia käytettyjen astioiden myyjiä. Vaajapörssissä yhdistyvät ostoja myyntiliikkeen ja itsepalvelukirpputorin toimintatavat: yrittäjäpariskunta Pekka Kiivanen ja Hellevi Alho pitää myymälätilassa esillä muun muassa kuolinpesistä, muuttojäämistöistä ja irtaimistoista hankittuja astioita ja huonekaluja, minkä lisäksi Vaajapörssissä on satakunta asiakaskäyttöön varattua myyntipöytää. TAIDELASI LIIKKUU HYVIN. Sen sijaan harvinainen, arvokas taidelasi löytää ostajansa nopeasti. Vaajapörssillä on myös verkkokauppa, jossa myydään muun muassa taidelasia, tauluja, huonekaluja, Arabian astioita ja muita keräilytavaroita. Meiltä on lähtenyt lasitavaraa muun muassa Hollantiin ja Japaniin. MALTILLISET HINNAT. Myöskään Aimo Okkolinin satojen eurojen arvoiset kukkamaljakot eivät ehtineet seistä hyllyssä monta päivää. 60 | Antiikki ja taide Inkeri Toikan uniikki, signeerattu lasimaljakko vaihtaa omistajaa Vaajapörssissä 120 euron hintaan. Arabian astiat eivät tällä hetkellä liiku kovin hyvin, mutta kaatimille ja varsinkin pienemmille nekoille löytyy aina ostajia
Jos jostain löytyisi tilastoja, joihin on listattu toteutuneiden kauppojen hinnat, niin niistä voisi saada osviittaa. Keraamisia keräilylautasia kannattaa metsästää kirppareilta: varsinkin Riitta Uosukkisen Arabialle suunnittelemia Kalevala-vuosilautasia on usein myynnissä hyvin edullisesti. Öljyvärimaalausten myyminen on suorastaan järkyttävän vaikeaa, samoin hienot kristallikruunut voivat pölyttyä myymälässä pitkään. OSTOKSIA HARKITAAN PITKÄÄN. Yrittäjän mielestä on kuitenkin oleellista miettiä, mille kirpputorille astioita kiikuttaa myytäviksi: – Me olemme erikoistuneet vanhaan tavaraan, mutta Jyväskylän seudulla on myös kirppareita, joilla liikkuvat lähinnä vaatteet. Keräilijät eivät käy sellaisissa paikoissa tekemässä löytöjä, vaikka aarteita voi toki tulla vastaan missä tahansa. Arvokas taidelasi nostetaan Vaajapörssissä näytille tiskin taakse, jotta voidaan ehkäistä varkauksia ja vahinkoja. – Hinnoitteluun ei ole olemassa mitään pitäviä perusteita eikä esimerkiksi nettikauppojen hinnoista kannata ottaa liikaa mallia. Kirpparilta voi löytää laadukkaita ja kauniita astiastoja edulliseen hintaan. Jotkut keräilijöiden suosimat artikkelit käyvät kuitenkin kaupaksi huonosti. Antiikki ja taide | 61 TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Vaajapörssin yrittäjä Pekka Kiivanen ei itse keräile mitään, mutta hän arvostaa kovasti suomalaista taidelasimuotoilua. Suomalaiselle taidelasille löytyy keräilijöitä myös ulkomailta. – Euron–kahden kipot ja lähes kaikki kirjat kannetaan suoraan kierrätykseen ja myytävän tavaran hintataso pyritään pitämään niin alhaalla, että kauppaa oikeasti syntyy. Keski-Suomessa astioita myydään jonkin verran myös huutokaupoissa, mutta niissäkään hinnat eivät nouse kovin korkeiksi. Astioiden ja taidelasin lisäksi kaikenlainen käyttötavara liikkuu Vaajapörssissä hyvin. Siksikin hän itse harkitsee tarkkaan, mitä ja millä hinnalla myymälätilaan kannetaan myyntiin. Tämän harvinaisemman Gallen-Kallelan Kalevala-sarjan lautaset maksavat Vaajapörssissä 30 euroa kappaleelta. – Ostajakunta ei nykyään toimi spontaanisti, vaan edullisiakin hankintoja voidaan harkita pitkään ja pohtia, onko tavaralle todella tarvetta. Jonkinlaisena sääntönä voi pitää, että täällä Keski-Suomessa astiat menevät kaupaksi puolella vaikkapa Astiataivaan tai Laatutavaran hinnoista. ?. Vaajapörssillä on käytössään 400 neliömetrin varastotila, joka on katosta lattiaan täynnä tavaraa
Eliel Saarisen kansallisromantiikkaa edustava tuoli. 62 | Antiikki ja taide J ugend eli art nouveau -tyylisuuntaus vallitsi Euroopassa 1880-luvun ja ensimmäisen maailmansodan välisenä aikana. Pariisissa vaikuttaneen tsekkiläisen taiteilijan Alphonse Muchan legendaarisesta näyttelijättärestä Sarah Bernhardt’ista tekemät julisteet muodostuivat sensaatiomaisiksi. OMALEIMAINEN TYYLISUUNTAUS. Etenkin Katajanokka ja Eira ovat kansainvälisesti tunnettuja jugend-kaupunginosia. Ja Kirkkonummella sijaitseva Hvitträsk on todellinen jugend-helmi. Se oli myös kallista, koska se perustui suurelta osin taidekäsityöhön. – Jugend syntyi, kun länsimaat olivat kypsiä siihen. Se syntyi vastustamaan vanhojen tyylisuuntien jäljittelyä ja tyylisuuntauksia kierrättäneitä kertaustyylejä sekä nostamaan käsityön kunniaan, historiallisiin tyyleihin perehtynyt asiantuntija Hanna Pulla kertoo. Vallankumouksellisena se katsoi eteenpäin. Luonto on tyylin pääinspiroija. Nykyisin jäljellä olevat 80 kylttiä ovat suojelukohteita. Myös yleisö oli innoissaan julisteista, joiden kiehkurat, kirjasintyypit ja ilmaisun voimakkuus korostivat maailmankuulun näyttelijättären karismaa. Jugend oli sikäli erikoinen suuntaus, ettei se perustunut mihinkään aikaisempaan tyylin. Saksassa sitä kutsuttiin jugendiksi, Ranskassa nimenä oli art nouveau, Italiassa Stile Liberty ja Kataloniassa modernismo. Tyylin suosimat aihiot olivat joskus vaikeaselkoisia ja koristeellisia tai villejä ja humoristisiakin. Heidän maalauksissaan alkoi esiintyä muun muassa viuhkoja ja kimonomaisia asuja, Hanna Pulla kertoo. Jugend-tyylin muotokieltä on Suomessa kuvattu termillä joutsenkaulaviiva. – Jugend-tyyli vaikutti etenkin arkkitehtuurissa sekä taideteollisessa muotoilussa. Ja kuinka ollakaan Mucha sai julisteen tehtäväkseen 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä, vaikka olikin Pariisissa vielä lähes tuntematon vierasmaalainen taiteilija. Pariisin metro valmistui vuonna 1900 ja sen tarvitsemat näyttävät sisäänkäyntikyltit annettiin Hector Guimardin suunniteltaviksi. – Meillä Pohjoismaissa käytettiin luontevasti jugend-sanaa, olivathan arkkitehtuurija muotoiluyhteytemme suuntautuneet pääosin Saksaan. Esillä oli myös Eemil Halosen ja Albert Edelfeltin töitä. Se löi itsensä läpi monessa maassa samaan aikaan. Bing perusti vuonna 1895 myymälänsä antaen sille varsin osuvan nimen: Maison de l’Art Nouveau. Muualla on käytetty ilmausta piiskaniskukaari. Suomen paviljongin myötä suomalainen design nousi kansainväliseen tietoisuuteen.Ranskan art nouveau -tyylisuuntaan vaikutti myös Nancyn-koulukunta, jota edustanut Emilé Gallé teki upeaa taidelasityötä, ilmiömäisiä koruja, valaisimia ja huonekaluja, Pulla sanoo. Vaikutteita oli havaittavissa Suomessakin, muun muassa Albert Edelfeltin ja Akseli Gallen-Kallelan töissä. Valmiin julisteen nähtyään Bernhardt tuli Muchan luo sanoen: ”Olet tehnyt minusta kuolemattoman.” Saman tien hän teki kuuden vuoden sopimuksen Muchan kanssa. Helsingissä on runsaasti jugend-rakennuksia. Suomen paviljongin olivat suunnitelleet arkkitehdit Armas Lindgren, Herman Gesellius ja Eliel Saarinen. Tyyliin kuuluvat eläväiset, ylöspäin kapenevat muodot. Helsingin Eiran jugend-rakennusten arkkitehtuurissa on höysteenä aimo annos barokkiakin. 1960-luvulle mentäessä kylteistä oli tuhottu kymmeniä. Se sai nimensä saksalaisen Jugend-aikakauslehden mukaan. Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä kävi yli 50 miljoonaa vierasta. TYYLIN ALKULÄHTEILLÄ. Wienin-koulukunta kutsui Vallankumouksellinen jugend Inspiroijana luonto Jugend nousi vastustamaan vanhoja tyylisuuntauksia kierrättäneitä kertaustyylejä. Monet aikalaiset kutsuivat uutta taidesuuntausta jopa Muchan tyyliksi. Pariisi oli jugendin eli art nouveaun kannalta merkittävä paikka, jonne esimerkiksi huonekaluja designkauppias S. – Japani oli vuonna 1854 luopunut eristäytymispolitiikastaan ja japonismi oli alkanut vaikuttaa Euroopassa. Jugend oli muodoiltaan omaleimainen ja voimakas tyylisuuntaus, joka katosi maailmansodan päätyttyä. Jugendissa on vaikutteita japanilaisesta kuvataiteesta ja gotiikasta sekä yhtymäkohtia rokokoon ornamentiikan kanssa. Näyttelyssä oli myös Suomen paviljonki, jossa nähtiin muun muassa Akseli Gallen-Kallelan suurta huomiota herättäneitä töitä. – Pariisin maailmannäyttely oli todellinen menestys. Se ei nojautunut taaksepäin antiikkiin eikä sitä seuraaviin tyylisuuntiin. – Bernhardt halusi julisteen, joka mainostaisi hänen rooliaan Gismondana. Jugendin alkulähteen Britanniassa voi jäljittää vuonna 1757 syntyneen englantilaisen runoilija-taidemaalarin Willian Blaken maalauksiin, joissa. Kuva: Wikimedia Commons tyylisuuntaa sesessionismiksi, jonka kärkihahmoja oli itävaltalainen taidemaalari Gustav Klimt. Tyylisuunta tunnettiin eri nimillä eri puolilla Eurooppaa
Amerikassa vallitsi eräänlainen jugendin, libertyn sekä art nuoveaun sekoitus. Lasin ja keramiikan valmistus liittyi sekin olennaisesti jugendiin. Suomessa jugendin kansallistuntoisen virtauksen eli kansallisromantiikan pontimena olivat karelianismi sekä kansalliseepoksemme Kalevala. – Barcelonassa Antoni Gaudi loi vahvaa, omaleimaista ja jopa futurististisen villiä Jugend suosi käsityönä valmistettuja esineitä. Englannin kuningatar Victoria oli kuollut vuonna 1901 ja valtaan oli noussut Edvard VII, jonka aikakaudella kansalaiset villiintyivät. – Aihevalintoihin vaikutti Englannissa myös kelttiläisyys. Persoonallista tyyliä arvostettiin.. Antiikki ja taide | 63 TEKSTI: TIMO ELO Gustav Klimt: Judith 1901. Taidesuuntaus suosi käsityönä valmistettuja esineitä. Suuntauksen merkittäviin edustajiin kuuluivat William Morris ja Charles Rennie Mackintosh. Kuva: Wikimedia Commons nähtiin tyylisuunnalle tyypillistä muotokieltä. – Tuolta ajalta ovat muun muassa Gustav Stickleyn tehtaassa valmistetut toimistokalusteet, jotka ovat myös ilmeisesti toimineet Billnäsin kalustetuotannon esikuvana. Hänen suunnittelemansa lampunvarjostimet oli valmistettu lyijykehyksiin keskiaikaisten lasimaalausten tavoin kiinnitetyistä värikkäistä lasinpalasista. Suosittiin aaltoilevaa, epäsymmetristä muotokieltä ja luonnonläheisyyttä, mutta myös käytännöllisyys alkoi nostaa päätään. – Arts and crafts -taidesuuntaus Englannissa liittyi jugend-henkiseen käsityötaiteeseen, arkkitehtuuriin ja sisustustaiteeseen. Jälkimaailma tuntee muun muassa muotoilija Louis Comfort Tiffanyn, joka oli amerikkalaisen tyylin keskeisiä hahmoja. 1800-luvulla ryhmä englantilaisia taiteilijoita innostui Blaken töistä ja välitti vaikutteeensa maalaustaiteeseen. Valaisimien kukkaja kasviaiheet olivat tyypillistä jugendia. Persoonallista tyyliä arvostettiin. Kansallisromanttinen yksinkertaisuus ja voimakkuus olivat tulosta ankarasta ilmastostamme sekä suomalaisen muotoilun perinteestä, joka ei juuri suosinut kaarevia linjoja, mutta käytti yksityiskohdissa harkiten aiheinaan metsiemme kasveja ja eläimiä. Englannissa tyylistä käytettiin myös nimitystä Decorative Style. Aikaisempi puritaaninen henki oli väistynyt
JUGEND SUOMESSA. Hänen kaupunkitalojensa muotokieli vetää yhä puoleensa matkailijoita. Itse tehdas meni konkurssiin vuonna 1902. Helsingissäkin tapahtui. Taiteilija Ville Vallgrenin saatua ison kansallisen tilaustyön hän rupesi Pariisissa tekemään patsasta, joka paljastettiin Helsingin Kauppatorilla vuonna 1908 ja sai nimekseen Havis Amanda. Vähältä piti, ettei patsasta poistettu.. Se ei esittänytkään kareliaanista kansallisromanttista Äiti-Suomea tervehtimässä merta tuohivirsuineen, vaan sen sijaan kaiken kansan näkyville tulikin keimaileva pariisilaispeppu, mikä oli liikaa etenkin naisjärjestöille. Patsaasta nousi suuri haloo, olihan taiteilija tehnyt sen ranskalaisen mallin vartalon mukaisesti. Vuonna 1897 belgialais-englantilainen taidemaalari, graafikko ja keraamikko Alfred William Finch tuli Suomeen tuoden mukanaan taideteollisuuden uusia virtauksia, jotka vaikuttivat vahvasti jugendin kehitykseen Suomessa. Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa esillä ollut Iris-huone voitti tekstiileillä kultaa ja huonekaluilla hopeaa. 64 | Antiikki ja taide Akseli Gallen-Kallelan vauhdikas autokauppajuliste. Kuva: Wikimedia Commons jugendiaan. Kuva: Wikimedia Commons Pariisin metron sisäänkäynti, Dauphinen portti. Ruotsalainen kreivi Louis Sparre oli perustanut kotikaupunkiinsa Porvooseen Iris-huonekaluja keramiikkatehtaan, jonka johtoon hän oli kutsunut Finchin
Kuva: Wikimedia Commons Myös naisten muoti muuttui. Jugendin voittokulkuun vaikutti kulutustavaroiden massatuotanto. Hiuksetkin vapautuivat. Syntyi maalaustaidetta muistuttava taideryijy. Asuinrakennuksiin suunniteltiin erkkereitä ja monimuotoisia parvekkeita, ja ne muistuttivat huvilaa – rakennukset pyrittiin saamaan mahdollisimman kodikkaiksi. AIKAKAUDELTA.. Jugend-tyyli korosti inhimillisiä arvoja. Oli eläväisiä muhkeita nutturamalleja, ja hiusvolyymi saattoi olla jopa valtoimenaan, Hanna Pulla sanoo. – Mainontaan liittyi myös italialaisten suosima Stile Liberty -tyyli. Jugend-kauden suomalaisia arkkitehtejä ja muotoilijoita olivat muun muassa Selim A. Myös naisten muoti muuttui. Kuva: Wikimedia Commons UUDEN AJAN AIRUT. Muun muassa Eiran sairaala, Villa Johanna, Villa Ensi, Tampereen tuomiokirkko, Kallion kirkko, Kansallismuseo, Helsingin pörssi, Tampereen paloasema sekä Kansallisteatteri edustavat tyylin parhaimmistoa. Oli syntynyt tavarataloja, jotka tarvitsivat tyylikästä mainontaa. Suomen Käsityön Ystävät perustettiin vuonna 1879 taiteilija Fanny Churbergin aloitteesta. – Tyylin keskiössä olivat riikinkukon sulkien puhtaat värit ja kuosi, stilisoidut kukat, kelttiläiset ruusut sekä muut luonnonaiheet, jotka olivat inspiraation lähteenä etenkin kankaiden ja mattojen tuotannossa. Coca-Colan julistetaidetta vuodelta 1900. Jugend olikin ensimmäinen valloilleen päässyt mainostyyli. Antiikki ja taide | 65 Louis Comfort Tiffanyn tyylikäs jalkalamppu. Myös Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1907 suunnittelema legendaarinen mainosjuliste Bil-Bol-klassikko edustaa tätä tyyliä. Sen innoittajana toimi lontoolainen Liberty-tavaratalo, jonka tuotanto keskittyi jugend-tyylisiin tavaroihin, joita ihmiset ostivat Englannin-matkoillaan – vieden niitä myös Italiaan. Esimerkiksi Coca-Colan logossa on jugendin lennokkuutta. . OIKAISU ANTIIKKI JA TAIDE -LEHDEN NUMEROSSA 3/2019 KLASSISMI ON JÄRKITYYLI -ARTIKKELIN YHTEYDESSÄ SIVUN 50 TOINEN KUVA MARIE ANTOINNETTESTA EI OLE KO. Mainonta kaipasi kuvia, muotoja sekä erilaisia fontteja. Kuva: Wikimedia Commons Villa Johanna Helsingissä edustaa jugend-tyyliä parhaimmillaan. Oli eläväisiä muhkeita nutturamalleja, ja hiusvolyymi saattoi olla jopa valtoimenaan. – Jugend-tyylisuuntaus ulottui myös tekstiilitaiteeseen. Hiuksetkin vapautuivat. Lindqvist, Lars Sonck, Bertel Jung, Onni Tarjanne, Wivi Lönn ja Usko Nyström. Helsinki ja Tampere olivat jugendin ja isänmaallisen kansallisromantiikan kannalta keskeisiä kaupunkeja. Asumisen suunnittelussa haluttiin palvella myös eri yhteiskuntaluokkia
Jalavan kaupan historia yltää aina vuoteen 1883, jolloin Stephan Jakowleff perusti kaupan. 66 | Antiikki ja taide Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa oleva kaupparakennus löytyy Taivalkosken kunnasta. Jalavan kauppa toimii jo viidennessä sukupolvessa 136 vuotta historiaa. Laura ja Mikko Jalava vanhan kauppapuodin puolella
– Selkeästi kiinnostus Päätalon kotitaloa kohtaan on nostanut myös meidän kävijämääriä.. – Selkeästi kiinnostus Päätalon kotitaloa kohtaan on nostanut myös meidän kävijämääriä. Sekä Jalavan suku, että komea kaupparakennus esiintyvät Päätalon kirjasarjassa. Päätalo on kuvannut Iijoki-sarjassaan muun muassa kaupan perustajan pojan, nykyisen Mikon isänisänsedän, Mikon Simos-Iikan intättämistä, jota ihmiset saapuivat seuraamaan aikoinaan kuin teatte136 vuotta historiaa J riesitystä. Vanhat esineet ja tavarat eivät ole myynnissä. Antiikki ja taide | 67 TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA alavan kauppa on Taivalkosken kunnan toinen tärkeä matkailunähtävyys. – Meillä on olo, että emme omista tätä paikkaa, vaan ylläpidämme tätä tällä hetkellä. Jalavan kaupalla on oma roolinsa myös Kalle Päätalon tuotannossa. Tosin tyynnyttelemiseen saattoi kulua jopa 40 kahvikupillista päivässä. Suuri osa Kallioniemen vieraista käy kokemassa samalla 136 vuotiaan Jalavan kaupan historiallista tunnelmaa. Erityisesti se on näkynyt tänä kesänä, kun Kallioniemessä juhlittiin kirjailijan syntymän 100-vuotisjuhlaviikkoa, kertoo Jalavan kaupan nykyinen vetäjä Mikko Jalava. Usean sukupolven perintö ei huimaa nykyistä kauppiaspariskuntaa. Jalavan kauppa Taivalkosken keskustassa on toiminut jo 136 vuotta saman suvun hallinnassa. SUKUPOLVIEN PERINTÖ LAINASSA. Teemme parhaamme ja meidän jälkeen tänne tulee seuraava sukupolvi, Laura Jalava kertoo. Mikko sai Iikan hermostumaan, mutta myös tyynnytettyä kahvin voimalla. Toinen on luonnollisesti Kalle Päätalon kotitalo Kallioniemi, jossa vierailee vuosittain noin 8 000 kävijää
Yhä toiminnassa olevan kaupparakennuksen rakensivat vienankarjalaiset rakennusmiehet. – Tietysti sitä ajattelee esimerkiksi tulipaloa, jolta tämä rakennus on kaikki nämä vuodet säästynyt. 68 | Antiikki ja taide JALAVAN KAUPPIAAT VIIDESSÄ POLVESSA . SEKATAVARAKAUPASTA KAHVILAKSI. – Kerran eräs perinnetietäjä katsoi tätä hirsiseinää ja totesi, että seinässä olevassa hirressä on suojelumerkki, ettei tämä rakennus pala koskaan. Nikolai toimi kauppiaana kuolemaansa saakka 1960-luvulla. Rodinilla oli tytär Anna sekä pojat Hilvana ja Stephan. – Jos ajattelee vaikka näitä hirsiä ja sitä, milloin näihin käytetyt puut ovat olleet siemeniä. Rodin Jakowleff asui Pistojärvellä Vienan Karjalassa Hyrynsalmen kylässä, joka sijaitsi Ohtaja Malviaisjärven välisellä kankaalla. Stephan Jakowleff puuhasi maakaupan perustamista jo 1870-luvun lopulla. Kerran omana kauppiasaikanani tulipalo oli lähellä. Aluksi kauppa toimi Puolangalla, mutta siirtyi Taivalkosken keskustaan vuonna 1883. Stephan palasi takaisin Vienan Karjalaan vuonna 1907 ja jätti kaupanpidon pojilleen Nikolaille ja Mikolle. Kaupan 100-vuotisjuhlavuonna 1983 kauppiaaksi tuli Jannen poika Ari Jalava, joka aloitti Jalavan kaupassa kesäkahvilatoiminnan yhdessä Airi-vaimonsa kanssa vuonna 1985. Perinnetietäjän mukaan Jalavan kaupan seinässä olevassa hirressä on suojelumerkki, ettei rakennus pala koskaan. Perinnetietäjän mukaan kaupan hirressä suojelumerkki, joka suojelee rakennusta tulipalolta.. Astianpesukone oli alkanut savuta, mutta paikalle osuneet etelästä tulleet palomiehet hoitivat, ettei palo päässyt syttymään, Mikon isä, Ari Jalava kertoo ja jatkaa. Silloin Jalavan kauppa oli pieni sekatavarakauppa, jonka tiskin takaa myytiin niin makkaraa kuin hevosenkenkiäkin. Kaikilla miehillä oli oma kauppapuoti. Sodan jälkeen Nikolai sai perheineen Suomen kansalaisuuden. Ajatus on Lauran ja Mikon mielestä rentouttava ja rauhoittava, vaikkakin vastuullinen. Se mitoittaa hyvin kuinka vähän aikaa yksi sukupolvi tässä työskentelee. Nikolain poika, Janne, oli kaupan toiminnassa mukana jo 1930-luvun alussa ja jatkoi Nikolain kuoleman jälkeen kaupanpitoa Kalle-veljensä avustamana. Kansalaisuuden myöntävässä dokumentissa mainittiin hänen uusi sukunimensä Jalava. Kauppakartanon arjen toiminnassa avusti myös Arin Jorma-veli. Viides polvi, Laura ja Mikko Jalava ottivat kaupan vetovastuun viisi vuotta sitten. Ari Jalava luopui kauppakartanostaan vuonna tammikuussa 2014, kun viides polvi Laura ja Mikko Jalava ottivat vetovastuun. Mikko on kaupan perustajan Stephanin perillinen suoraan alenevassa polvessa. Ari Jalava aloitti kauppiaana vuonna 1983, jolloin Jalavan kauppa täytti 100 vuotta
Hyllyt notkuvat nostalgiaa.. Myynnissä on vanhan Mikon inttokahvia ja nuoremman Mikon valmistamia Uskovaisten pastilleja. Kaupassa on esillä valtava määrä vanhoja esineitä ja ruokatarvikkeita. historiaa: Entisessä kauppahuoneessa on jäljellä vielä alkuperäiset tapetit, jotka on maalattu säkkikankaalle. Laura Jalava esittelee miesten sarkahousuja. Vanha kahvimylly on palvellut kaupan asiakkaita vuosikymmeniä. Vanikat saattavat olla kivikovia. Antiikki ja taide | 69 Vanha kassakone on ollut ahkerassa käytössä, vaikka Ari Jalavan isoisä Nikolai käytti mieluummin helmitaulua. Jalavan kaupasta sekä verkkokaupasta saa ostaa perinnevaatteita
Tosin hän myöntää, että edesmennyt Airi-vaimo voisi muotoilla asian toisin. Vuosien varrella tontteja on myyty taajaman uudisrakennuksia varten. Nykyisen kahvilan kaikki materiaalit ovat kierrätettyjä ikkunoita ja lattialautoja lukuun ottamatta. – Kyllä meidän aikanamme Airi oli se, joka piti langat käsissään, etteivät asiat mene sekaisin, Ari toteaa. Ensin Ari ja hänen vaimonsa Airi Jalava lopettivat elintarvikkeiden myynnin. – Kamarit, joissa kiertävät kauppiaat aikoinaan yöpyivät, toimivat silloin lähinnä varastoina. Silloin oli miettimisen paikka, mitä pitäisi tehdä. Rakennuksiin kuuluu myös 1922 valmistunut matkalaisten pirtti, jota laajennettiin, kun Arin Janne-isä meni 30-luvulla naimisiin. Lauran ja Mikon kotina toimiva matkalaisten pirtti on rakennettu 1922 ja laajennettu kahdeksan vuotta myöhemmin. Talvella tilat olivat tilauskäytössä. Tilojen saattaminen kuntoon on vaatinut paljon, mutta Ari Jalava toteaa työn olleen kuitenkin äärimmäisen rakasta. Jo vuosia autiona olleen talon purkuun Ari Jalavalta kului kymmenen vuotta. Laura on opiskellut semiotiikkaa sekä kulttuuriantropologiaa ja Mikko historiaa. – Emme osaisi ehkä samalla lailla arvostaa kaupan ylläpitämistä, ellemme olisi niin kiinnostuneita historiasta, he miettivät. YLI 300-VUOTIAS LISÄOSA. Jalavan kaupan piharakennukset ovat seisseet paikoillaan jo vuodesta 1883.. Nykyisin taloa asustavat Laura ja Mikko. – Ensimmäinen kauppias eli isoisänisäni tuli Vienasta siihen taloon vuokralle 1870-luvun lopussa. Lauran ja Mikon kotina toimiva matkalaisten pirtti on rakennettu 1922 ja laajennettu kahdeksan vuotta myöhemmin. – Kesällä avasimme kahvilan, joka toimi aluksi ainoastaan kesäisin. 70 | Antiikki ja taide Laura ja Mikko Jalava ovat yksi sukupolvien lenkki sukukaupan historiassa. Jalavat ovat vuosisadan saatossa omistaneet huomattavat määrät maata ja metsää. Sen alta paljastui hirsiseinä ja niin päätimme palauttaa tilat mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa. Jalavan kaupan pihapiirissä on vanha tiilinavetta, joka on toiminut juhlatilana 1990-luvulta lähtien. Nykyisin kahvilana toimiva tuparakennus on siirretty puolen kilometrin päästä Jakkilanvaaralta. – Keväällä 1985 kävelin tähän pirttiin – olisinkohan ollut hieman pahalla tuulellakin – ja repäisin seinällä repsottavan pahvin alas. Jalavan kaupan nykyinen kauppiaspariskunta Laura ja Mikko Jalava ovat tavanneet Tarton yliopistossa. Jalavat päättivät laajentaa rakennusta reilut kymmenen vuotta myöhemmin. Rakennukset olivat päässeet ränsistymäänkin jonkin verran. PÄREKOREITTAIN ARVOTTOMIA RUPLIA. Sitä ennen talossa oli asuneet seitsemät, kahdeksat asukkaat eli talossa on asuttu jo ainakin 1700-luvulla, jos ei jo jopa 1600-luvulla
Kunta luovutti paikan Kallioniemen-Säätiön omistukseen 1991. Kaksihuoneinen rakennus purettiin ja uitettiin Kallioniemeen, jossa se koottiin entisiin salvoksiinsa. Viime kesänäkin hänet otettiin iloisesti vastaan, kun nousimme autosta hotellin pihalla, Mikko kertoo. Museotoiminta alkoi vuonna 1986, jolloin Taivalkosken kunta osti Kallioniemen. Kuva: Aini Vääräniemi – Kauppiaan kannalta se on ollut järkevääkin. – Nikolai oli armeijassa tsaarin rintamalla. Viime kesänä Ari ja Mikko kävivät Nikolain vaimon, Darian kotitilalla Vienassa, josta tosin ei ole enää mitään jäljellä. Monta sotaa kokenut Jalavan suku on joutunut lähtemään kahdesti Taivalkoskelta evakkoonkin. Sitä ennen navetta oli uusittu ja pihapiiriin oli rakennettu sauna ja aitta. Välillä on menetetty koko omaisuus. – Ari tunnetaan edelleen Vienassa hyvin. ?. Antiikki ja taide | 71 PÄÄTALON KALLIONIEMI . VIENAN PERINTÖ. Kalle Päätalo asui lapsuudenkodissaan vuosina 1922-1939. Ari Jalava on vieraillut Vienassa alkuperäisen kaupan raunioilla. Talo on entinen meijerikamari, jonka Kallen isä Herman Päätalo osti Mäkelän pihapiiristä vuonna 1922. Hän lähetti Venäjän vallankumouksen lähestyessä varoituksen Taivalkoskelle, että käykää viemässä ruplat pankkiin, sillä pian ruplan arvo katoaisi. Kallioniemi sai uuden pirtin vuonna 1931. Kalle Päätalon kotitalo Kallioniemi on suosittu turistikohde. Jalavan kauppa on merkittävässä osassa taivalkoskella syntyneen kirjailijaprofessori Kalle Päätalon laajassa tuotannossa. Tänä kesänä kävijöitä oli peräti 8 948, joka oli 650 enemmän kuin viime vuonna, kertoo Taivalkosken kunnan kulttuuriohjaaja-tuottaja Heli Paaso-Rantala. Samalla kunta ja Taivalkosken seurakunta juhlivat 140-vuotista taivaltaan. Olemme saaneet sen myötä asiakkaita, Laura toteaa. – Minua kiehtoo siellä ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, Ari Jalava myöntää. – Vuosittain Kallioniemessä vierailee 7 000 reiluun 8 000 kävijää. Kesän ennätysmäärä selittyy Kalle Päätalon syntymän 100-vuotisjuhlavuodesta. Sen saman ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden voi aistia edelleenkin Jalavan kaupassa. Päätalon lapsuudenkoti Kallioniemi sijaitsee Taivalkoskella Jokijärven rannalla. Lähin pankki oli Oulussa, joten kaupan käteisvaroja säilytettiin kaupassa. Kallioniemessä asuttiin vakituisesti vuoteen 1970, jonka jälkeen se toimi perikunnan vapaa-ajanasuntona. – Nikolain varoitusta ei otettu kuitenkaan todesta ja tien toisella puolella olevissa makasiineissa oli vallankumouksen jälkeen viisi, kuusi pärekorillista täynnä arvottomia ruplia, Ari Jalava kertoo
Eurooppalaisten taiteilijayhteisöjen joukossa oli sekä kausiluontoisia taiteilijasiirtokuntia että pysyvämmän oleskelun mahdollistavia asumisyhteisöjä. Kaj Franck -palkinto on yksi Suomen merkittävimpiä muotoilupalkintoja ja se jaetaan nyt 28. DESIGN FORUM FINLANDIN jakaman Kaj Franck -muotoilupalkinnon saajaksi on valittu muotoilutoimisto Aivanin kuudesta partnerista muodostuva työryhmä: Jarkko Jämsén, Minka Koukkunen, Aleksi Kuokka, Antti Mäkelä, Aki Suvanto ja Saku Sysiö. Tuusulanjärveläisten kohdalla maisema-aihe laajenee kotitunteen kuvastoksi, kuvaksi kotimiljööstä ja puutarhasta. Toimisto on onnistunut vakuuttamaan yritysten ylimmän johdon muutoksen tarpeellisuudesta ja rakentamaan useita kansainvälisesti menestyneitä brändikokonaisuuksia. Muotokuvat taiteilijakollegoista johdattavat näyttelyn toiseen teemaan, taiteilijoiden välisiin henkilösuhteisiin ja verkostoitumiseen yhteisöissä sekä laajemmassa kulttuurikentässä. Ranskassa 1830-luvulla alkunsa saanut ilmiö laajentui kansainväliseksi 1870-luvulla. Hyvä maine on kantanut eteenpäin ja kasvuun. Aivanille on muodostunut selkeästi havaittava, oma design-DNA ja toimiston sisäinen muotoilujohtaminen on hyvin johdettua ja loogista. Maailman paras maalauspaikka -näyttelyssä on esillä valikoima teoksia Önningebyn ja Tuusulanjärven kuvataiteilijoilta. Yhteisö loi myös sosiaalisesti kiinnostavan ympäristön työskentelylle. Elin Danielson-Gambogi: Omenapuun alla. Näyttelyssä on esillä teoksia mm. MAAILMAN PARAS MAALAUSPAIKKA – TAITEILIJAELÄMÄÄ ÖNNINGEBYSSÄ JA TUUSULANJÄRVELLÄ 19.1.2020 SAAKKA. Uutiset 72 | Antiikki ja taide Taiteilijaelämää yhteisössä MAAILMAN PARAS MAALAUSPAIKKA – taiteilijaelämää Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä luo katseen suomalaisiin taiteilijayhteisöihin 1800ja 1900-lukujen taitteessa. Akateemisesta perinteestä poikenneet taiteilijat hakeutuivat joukoin maalaamaan Ranskan Barbizonin, Englannin St Ivesin ja Tanskan Skagenin kaltaisiin paikkoihin, jotka tarjosivat erityisesti ulkoilmamaalaukselle verrattomat puitteet. kerran. Markkinointi on ollut hyvin vähän ulospäin näkyvää, ja vaikuttaa siltä, että hyvin tehty työ on luonut uusia työmahdollisuuksia. Maisemakuvilla on merkittävä rooli molempien taiteilijayhteisöiden teosten joukossa. Näyttelyn taiteilijayhteisöt, Önningebyn taiteilijasiirtokunta Ahvenanmaalla ja Tuusulanjärven taiteilijakotien keskittymä, oli kumpikin ilmentymiä taiteilijoiden 1800-luvulla kasvaneesta Aivan voitti Kaj Frank -palkinnon yhteisöllistymisestä. Kaj Franck -palkintojury oli vaikuttunut ryhmän kokonaisvaltaisesta otteesta muotoiluun. Muotoilun laatu on näyttäytynyt ulospäin korkeatasoisena, ajankohtaisena ja tasalaatuisena, jatkuu juryn perustelu. Victor Westerholmilta, Elin Danielson-Gambogilta, Hanna Rönnbergiltä, Pekka Haloselta ja Venny Soldan-Brofeldtilta. Kuva: Matias Uusikylä. Kuva: Rauno Träskelin Pekka Halonen: Nainen rannalla
VÄRINÄKYJÄ – YRJÖ SAARINEN 1899–1958 HYVINKÄÄN TAIDEMUSEOSSA 17.11. Vuorten symboliikkaa VUORTEN SYMBOLIIKKA on kiehtonut Petra Lindholmia jo vuosia. Lindholmin haastattelemat vuorikiipeilijät puhuivat tavallisen elämän riittämättömyydestä ja halustaan saada elämästä enemmän irti. Mont Everest muuttuu kaatopaikaksi ja turismin muut lieveilmiöt rasittavat aluetta. Yrjö Saarinen rakasti värejä. LEONARDO DA VINCI (1452–1519) saattoi maalata toisenkin Mona Lisan. Toiset asiantuntijat ovat arvioineet maalauksen olevan jonkin muun taiteilijan kuin Leonardo da Vincin tekemä kopio Mona Lisasta. EMPTY VESSELS TURUN TAIDEMUSEO, PIMIÖ 4.10.–17.11.2019 Mona Lisa, se ensimmäinen. Mukaan Lindholm sekoitti alfa-aaltoja lisätäkseen teoksen hypnoottisuutta. Maalaus tuli esiin 1900-luvun alkupuolella, kun eräs taiteen kerääjä löysi sen englantilaisesta maatalosta. Paralleeli kuva pienestä ihmisestä äärettömässä luonnossa voi auttaa asettamaan asiat oikeaan mittakaavaan. Nyt kuitenkin myös kamppailu taideteoksen omistajuudesta käy kiivaana. Hän piti sitä heti Leonardo da Vincin työnä, jonka tiedetään tehneen Mona Lisasta varhaisempia versioita.. Saarisen lempiaiheet – kukka-asetelmat, alastonmaalaukset, maisemat, henkilökuvat ja omakuvat – johdattavat mielikuvituksellisten värinäkyjen ja vauhdikkaan maalausjäljen äärelle. Saarisen elämänkerran kirjoittaja Carl Eric Sonck on kertonut, että ulkona maalatessaan taiteilija haki voimakasta valoa ja suorastaan räjähtäviä elämyksiä katsomalla maisemaa kasvot aurinkoon päin suunnattuna. Matka kohti voitontavoittelua on vailla selvää alkua tai loppua. Saarisen tie kulki hänen syntymäkaupungistaan Jyväskylästä Hyvinkäälle vuonna 1929, jossa hän vietti lähes puolet elämästään aina kuolemaansa asti. Vuonna 2013 Lindholm asui perheineen vuoden ajan Nepalissa hyvinkin erilaissa oloissa, kuin mihin he olivat suomalaisessa pikkukaupungissa tottuneet. Juhlanäyttelyssä itseoppineen taiteilijan tuotantoa esitellään runsaan sadan teoksen voimin. Tuntematon asianomistajaperhe on esittänyt asianajajansa kautta, että heillä on neljäsosaomistajuus tauluun, ja että tästä on historiallisia todisteita. Maalauksen on arveltu olevan kuuluisamman Mona Lisan varhaisempi ja viimeistelemätön versio, jonka da Vinci olisi tehnyt noin kymmenen vuotta ennen varsinaista Mona Lisa -versiota. Hänen omaperäinen tapansa käyttää sävyjä tulee esille erityisesti 1940-luvun tuotannossa. Kuvamateriaalin hän kuvasi jälkeenpäin, osin 35 milliselle kinofilmille ja osin valokuvaten. Miksi kulutamme itsemme ja luonnonvaramme loppuun. Antiikki ja taide | 73 Kamppailu Mona Lisasta Yrjö Saarinen rakasti värejä TAIDEMAALARI YRJÖ SAARISEN räiskyvää taidetta ja vaiherikasta elämää esittelevä Värinäkyjä – Yrjö Saarinen 1899–1958 on Hyvinkään taidemuseon vuoden päänäyttely. Saarisen maalauksissa kivien pinta sinertää, iho hohtaa violettina tai hevosen kylki loistaa kirkkaan oranssina. Yhä useamman halutessa kokea jokaisen maailmankolkan ja koetella omia rajojaan, koettelemme mitä suurimmissa määrin myös planeettamme kestokyvyn äärirajoja. Ensimmäisenä syntyi teoksen musiikki ja äänimaailma, jossa tietokoneääni kannustaa kiipeilijöitä heidän suorituksessaan. Hän on pohtinut, millaisia vaikutuksia vuorilla on ihmisiin ja luontoon, ja aihe on inspiroinut useampaakin hänen teostaan. Asianajaja on pyytänyt firenzeläisiä viranomaisia takavarikoimaan taulun kiistan ajaksi, jottei se joutuisi takaisin sveitsiläisen pankin holveihin. SAAKKA. Tämä maalaus tunnetaan nimellä ”Isleworth Mona Lisa” tai ”Varhaisempi Mona Lisa”. Himalajan läheisyys innoitti taiteilijaa haastattelemaan alueella liikkuvia vuorikiipeilijöitä ja koostamaan oman kuvitelmansa vuorelle nousemisesta. On helppoa jäädä kilvoittelun vangiksi yhteiskunnassa ja ajassa, jotka ajavat meitä jatkuvasti eteenpäin. Omistajuuskiistassa on kyse valtavista rahasummista. Turun taidemuseossa lokakuussa avautuva näyttely Empty Vessels on eteerinen kuvaus kiipeämisestä ja siitä kamppailusta, jonka huipulle tähtäävä joutuu läpikäymään
74 | Antiikki ja taide Virpi Kannon betoniveistokset kestävät niin tuulet, sateet kuin lumenkin Kanto-Kokon veistospuistossa.
Pihapiirin viljavarasto muuttui Virpin työhuoneeksi. Päijäthämäläinen maisema on hänelle, samoin kuin puolisolleen Tapani Kokolle, yhtä kuin mielenrauha. Aluksi he vuokrasivat Virpin vanhempien kesämökin vieressä olevaa omakotitaloa, jonka vanhaan navettaan rakentui TapaKuvanveistäjät Virpi Kanto ja Tapani Kokko tekevät elämänmakuisia teoksia BETONI & PUU taipuvat Mallusjärven rannalla seisoo ylväs, tuppeen sahatulla mäntylaudalla päällystetty omakotitalo kuin lupauksena sisällä vallitsevasta harmoniasta. Antiikki ja taide | 75 esän viimeinen aurinkoinen hellepäivä maalaa maisemaa. Hiekkatien päässä, Mallusjärven rannalla on veistospuisto, iloisenkirjava vankkuri sekä Fifty-Sixty-juhlien jäljiltä iso juhlateltta. Betonissa käytetty eri kiviaines tekee Virpi Kannon töihin oman leimansa.. Samana vuonna, kun esikoispoika syntyi. KOTI KESÄMÖKISTÄ. Virpin ja Tapanin tiet kohtasivat Pudasjärvellä viisi vuotta myöhemmin. – Kuvaamataidon opettajallani oli suuri vaikutus siihen, että pyrin lopulta taidekouluun. Virpi valmistui kuvanveistäjäksi Kankaanpään Taidekoulusta 1988. Kahdeksan vuotta sitten Tapani laajensi taloa isolla, valoisalla ateljee-tyyppisellä olohuoneella sekä kahdella makuuhuoneella, jotka perheen pojat valloittivat. Virpi Kannolle Orimattilan Sammaliston Mallusjoen kylä on tuttu jo nuoruuden kesistä lähtien. OMAT ATELJEET PIHAPIIRISSÄ. Ajalta, jolloin hän vasta haaveili olevansa jonain päivänä taiteilija. Virpi Kanto kokeili työväenopistossa eritysluvalla jo ihan nuorena niin piirustusta, kuvanveistoa kuin maalaustakin. TAITEILIJOIDEN KOHTAAMINEN. Kun Virpin vanhempien kesämökki jäi vähälle käytölle, muutti pariskunta asumaan siihen. Tapani valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1999. Oikealla Pampula Paula. Samalla päällystin vanhan mökin ja uudisosan tuppeen sahatulla mäntylaudalla, joka on käsitelty tervalla, Tapani kertoo. – Halusin rakentaa ateljeen Virpille 50-vuotislahjaksi. K Punk on sopivaa vastapainoa taiteen tekemiselle. – Tapani aloitti opiskelun vasta tapaamisemme jälkeen. Juhlapaikan koristeena olleet luonnonkukat ovat alkaneet lakastua. TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA nin ateljee. Se pelasti meidät keskinäiseltä kilpailulta ja työmustasukkaisuudelta, Virpi uskoo. Virpillä on oma ateljeensa kodista katsoen pihapiirin itäpuolella, Tapanin länsipuolella. Kanto ja Kokko muuttivat pääkaupunkiseudulta Orimattilaan 20 vuotta sitten. Siirretään aikakelloa kuitenkin ajassa taaksepäin ja palataan veistospuistoon sekä juhliin myöhemmin. Tapani Kokon puuveistoksissa riittää huumoria ja värejä. – Asuimme kuusi vuotta pienessä, 60 neliön mökissä kahden poikamme sekä kissan kanssa. Järven toisella puolella, metsässä, on jo havaittavissa syksyn läheisyys. – Tänne on aina hyvä ja rauhoittava palata kaupungin melskeestä ja tapahtumista. Eteisaulassa on vastassa Tapani Kokon värikäs puuveistosarmeija, joka kutsuu tutustumaan taiteilijapariskunnan kodin kauniisiin yksityiskohtiin
– Apuraha on taiteilijalle tärkeä jatkuvuuden tunteen kannalta. – Epävarmuuden kanssa oppii vuosien myötä elämään, sillä jo huomenna voi tulla merkittävä tilaus. ELÄMÄNMAKUINEN BETONI. Vaikka työ ja taiteentekeminen on joka päivä arjessa, melkein virka-ajan rytmittämänä, ei pariskunta puutu juurikaan toistensa tekemiseen. Päässä pyörii koko ajan uusia ideoita, joita haluaa toteuttaa, Tapani kertoo. – Halu tehdä taidetta on kova. Räiskyvät värit, pienet yksityiskohdat ja oivaltava huumori viimeistelevät Tapanin työt, joissa usein on runsaita tissejä ja erimuotoisia peniksiä. Ei tätä työtä olisi voinut 31 vuotta tehdä teeskennellen. TAIDETTA JA KULTTUURIA. – Tapani ei koskaan kuuntele neuvojani, Virpi nauraa. – Taiteen tekeminen on merkityksellistä. – Virpi vierailee joskus työhuoneellani, Tapani toteaa. Siten lopputuloksesta tulee elämänmakuinen. Teokset ja taiteen tekeminen ovat osa omaa persoonaa. Arkkitehtuuri on jo pitkään arvostanut mahdollisimman tasalaatuista betonimassaa. Virpin betonisten naisfiguurien pinnat elävät riippuen siitä minkälaista betonia hän käyttää. Piharakennuksessa oleva Tapanin työhuone on kylmä tila. Siinä missä Virpin teokset ovat henkisesti puhuttelevia, ovat Tapanin värikkäät puuveistokset humoristisia vaikkakin osin myös aika rajuja. Viisi vuotta sitten Tapani nousi Kansallisteatterin Omapohjan näyttämölle yhdessä Juha Mennan kanssa Kristian Smedsin ohjaamassa Veistäjät-esityksessä. Virpi puolestaan haluaa töissään murentaa täydellisyyttä. – Pidän koristeellisuudesta. Moottorisahasta tuli Tapanille työkalu, jolla hän etsii herkullisen pulleille ja persoonallisille teoksilleen muodot. Jo pikkupojasta lähtien puuta mieleisekseen muokannut Tapani viihtyi synnyinpaikkakuntansa ainoan taiteilijan luona aina kun mahdollista. Tämän pariskunnan kanssa voisi puhua taiteesta loputtomiin, sillä sivulauseissa tipahtelee muitakin taideprojekteja. Taiteilijoiden koti on täynnä taidetta. Tapani Kokko oli pukeutunut Kansallisteatterin Omapohjanäyttämöllä esitetyssä Veistäjät-näytelmässä länkkäri Larry Cowboyksi. – Pudasjärvellä kaikki muut olivat poroisäntiä tai maatilallisia, mutta kylässä asui taiteilija, jonka seurassa toteutin käden taitojani. Punk-bändi Hikiset tissit sekä teatteri ovat sopivaa vastapainoa taiteen tekemiselle. Olemme järjestäneet heille kesäisin kuvanveistokursseja jo usean vuoden ajan, ja muutama on osallistunut teoksillaan näyttelyihinkin. Kummankin taiteilijan töissä on vahvasti mukana ihminen. Kuten esimerkiksi Tapanin into esiintyä estradeilla. Viime kesään asti kapellimestarina toimi Mallusjärvellä kesäpaikkaansa pitävä Sahanpurujen seasta nousee taidetta. 76 | Antiikki ja taide Taidekoulussa on tärkeää löytää oma kieli. Lohjalla Tytyrin kaivoksessa 90-luvulla ollut näyttely poiki Virpille tärkeitä verkostoja betonialan ammattilaisiin. Tapanin töissä on paljon pieniä yksityiskohtia, sillä hän pitää kaikesta bling-blingistä. Niistä on kuitenkin liian varhaista puhua ennen kuin sopimukset toteutuvat. Muusikot kipuavat vanhan Massey Ferguson -traktorin lavalle ja kiertävät järven ympäri esittäen samalla pienoiskonserttien sarjan. Tutustuminen on ollut hyödyllistä molemmin puolin. Varsinaiset Charlien enkelit.. Myös kotikylän omat lukuisat kulttuuritapahtumat kutsuvat osallistumaan yhteisiin projekteihin. Myös valu on luova prosessi, koska betonia voi olla niin erilaista. – Siitä jäi kipinä esiintymiseen ja sen innoittamana syntyi myös Taidevankkuri Linnuntie, Tapani kertoo. Virpille taide on tärkeää siksi, että sen tekemisellä on suora yhteys päähän. – Osasta on tullut vuosien varrella hyviä ystäviä. Puuveistoksia voikin viimeistellä myös asuinrakennuksen ateljeen ison mäntypöydän ääressä. Tapani kuuli juuri syksyn kynnyksellä saaneensa Taiken kolmivuotisen taiteilija-apurahan. Jos eivät paksut villapaidat ja takit riitä, voi Tapani tarvittaessa siirtyä työskentelemään Virpin lämpimään ateljeeseen. TISSEJÄ JA MUHKEITA MUOTOJA. – Teen aina työstä ensimmäisenä savimuovailun, josta otan kipsimuotin, johon sitten valan betonin. Vaikka töitä olisi koko ajan esillä ja myynnissä näyttelyissä, koskaan ei voi tietää, ostaako niitä kukaan. Esimerkiksi Mallusjärven ympäriajolla on jo monivuotiset perinteet. Sekä Virpillä että Tapanilla on jo alustavia varauksia ja sopimuksia tulevalle keväälle niin näyttelyihin kuin tilaustöistäkin. – On tärkeää saada rakentaa käytettävä kiviaines itse. TAIDE OSA OMAA PERSOONAA. Helmiä ja glitteriä täytyy olla, Tapani nauraa. Ylemmässä kuvassa Taidevankkuri Linnuntien Tapani Tampuriini ja Lai Lai Lintu
Taidevankkuri Linnuntie starttaa jälleen ensi kesänä. Niinpä he päättivät pitää taidenäyttelyn ja performanssin keskellä pihaa. Tänä kesänä esiinnyimme muun muassa Iisalmessa, Sippolassa sekä Laukon Kartanossa. – Valmistamme joka kesälle yhden uuden taikatempun. Mallusjärven ympäriajelun rekvisiitta on pakattu talviteloille odottamaan ensi kesää. – Kiertue kuuluu olennaisesti kesään. – Kirjoittaminen on aina kiinnostanut. Orkesterissa esiintyivät Kokon lisäksi Aatu Kyrö, Jaakko Kyrö, Eero Grundström sekä Taru Nyman, Kyösti Kyrön ohjastaessa Massey Fergusonia. Antiikki ja taide | 77 TAIDEVANKKURIT . Tapanin tulevan työn aihiot.. – Lai Lai Lintu on mykkä ja Tapani Tampuriini öykkäri-sirkustirehtööri, jonka ihmeelliset taikatemput saivat innostuksensa Federico Fellinin La Strada -elokuvasta. Haaveena olisikin saada aikaiseksi joku kirjallinen työ. Virpi puolestaan opiskelee Kriittisessä Korkeakoulussa kirjoittamista. Kesällä Virpi Kanto ja Tapani Kokko pakkaavat asuntoautoonsa tavallista prameammat vaatteet, vaihtavat identiteettinsä Tapani Tampuriiniksi ja Lai Lai Linnuksi sekä kiinnittävät asuntoauton perään värikkään Taidevankkuri Linnuntien. Nyt niitä on koossa jo kymmenen. Siitä lähtien Taidevankkuri Linnuntie on kiertänyt kesäisin eri tapahtumissa. Linnuntie sai alkunsa, kun Virpi ja Tapani kutsuttiin vuosia sitten Volter Kilpi -festivaaleille Kustaviin pitämään näyttelyä. Meidän performansseissa ei tosin katkota kettinkiketjuja, mutta nakkimakkaraketjuja kylläkin, Tapani valaisee pariskunnan kesäkulttuurikiertuetta. Pääsemme tapaamaan ihmisiä ja verkostoitumaan muiden taiteilijoiden kanssa. . Pariskunta totesi, että teosten tuominen pimeään, toisen kerroksen tilaan olisi ollut liian haastavaa. Pieni katkos irtaantua kotitöistä sekä omasta taiteesta. Tänä kesänä hän luovutti tahtipuikot Taito Hoffrenille. Kaj Chydenius. Kuvanveistäjä Virpi Kanto taiteilijaperheen veistospuistossa
Hänen visuaalisesti rikkaat ja moniulotteiset työnsä valokuvan, elokuvan, teatterin ja videoinstallaatioiden parissa käsittelevät usein ajan ja kuvan välistä suhdetta. Byrnen teoksessa amerikkalaisen kaupallisen radioaseman juontaja hoitaa päivittäisiä rutiinejaan joskus 1970–80-luvuilla. In Our Time -teosta on esitetty kirjastoissa, gallerioissa ja museoissa. Gerard Byrne sanoo kiinnostuneensa radiosta ajan pienoismallina. Niillä on Gerard Byrnen mukaan samanlainen tärkeä rooli kuin radiolla kaikille yhteisinä julkisina paikkoina, joissa voi vapaasti jakaa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. IN OUR TIME, SERLACHIUS-MUSEO GÖSTASSA 8.3.2020 SAAKKA Kamera tarkentaa radioaseman runsaisiin yksityiskohtiin: vinyyleihin, kasetteihin ja mikrofoneihin samalla kun ikimuistoiset popklassikot soivat. Lähetys kuitenkin jatkuu poiketen harvoin tutusta rakenteestaan. S Gerard Byrne asuu ja työskentelee Dublinissa. Kamera tarkentaa radioaseman runsaisiin yksityiskohtiin: vinyyleihin, kasetteihin ja mikrofoneihin samalla kun ikimuistoiset popklassikot soivat. Teos herättää kysymyksiä ajasta ja yhteisöllisyydestä: miten populaarikulttuuri muokkaa kokemustamme aikakaudesta. Radiolähetys on olemassa ajassa, sillä on reaaliaikaa muistuttava luonne ja se muodostuu säännöllisin välein toistuvista elementeistä. Teos muistuttaa katsojaa, ettei se ole lineaarinen kertomus, vaan taiteilijan käsikirjoittama teos. Kuulija laittaa radion päälle yleensä kesken lähetyksen, kuuntelee hetken ja lopettaa kuuntelun. 1969) videoinstallaatio In Our Time, joka luo ajankuvaa kuvitteellisen amerikkalaisen radioaseman arjesta ja herättää kysymyksiä radiolähetysten, pop-musiikin ja kollektiivisen muistin välisistä suhteista. 78 | Antiikki ja taide erlachius-museoissa on esillä irlantilaisen Gerard Byrnen (s. Gerard Byrne asuu ja työskentelee Dublinissa. Installaation retrohenkinen miljöö imaisee mukaansa.. . Hänen visuaalisesti rikkaat työnsä valokuvan, elokuvan, teatterin ja videoinstallaatioiden parissa käsittelevät usein ajan ja kuvan välistä suhdetta. Päivää rytmittävät toistuvat mainokset, Kiehtova luuppi radiomaailmaan Gerard Byrnen retohenkinen videoteos Gerard Byrnen on moniulotteinen taiteilija. Teos luo kiehtovan luupin, jonka retrohenkinen miljöö imaisee mukaansa. uutiset, säätiedotukset ja popmusiikki. Mitä oikeastaan voimme yhteisönä jakaa ja menetämmekö jotain yhteisestä kokemuksestamme suoratoistopalveluiden, podcastien ja kohdennetun mainonnan myötä. Nostalgiaan uponnut kävijä saattaa kuitenkin havahtua, kun juontajan ilmoittama kellonaika on sama kuin museoiden eikä radiolähetyksen sisällössä kaikki täsmää. Sen jälkeen kiitetty teos on ollut esillä New Yorkissa, Dublinissa, Wienissä ja Tukholmassa. Serlachius-museoiden näyttely on Byrnen ensiesiintyminen Suomessa. In Our Time oli tilausteos Skulptur Projekte Münsteriin Saksaan vuonna 2017
Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Puh. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. tilaukset@karprint.. 09 413 97 300 Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.
KUUSI SAKARAA. – Puuhun lyöty kuusisakarainen tähtileima on ”Gutsetin merkki”, Enso-Gutzeit Oy:n tähti, joka otettiin käyttöön vuoden 1882 jälkeen. -Kun ostin omakotitalon täältä Padasjoelta ja suunnittelin suuren metsäisen tonttimme puiden karsimista, isäni antoi tämän leimakirveen minulle ja toivotteli hyviä harvennussuunnitelmia, Pekka Pesonen kertoo. omaksi tarpeeksemme, vanhassa hirsitalossa asustava Pekka sanoo. Onneksi tämä leimakirveen tähti ei liity mitenkään holokaustiin, Pekka sanoo. Pekkaa kiehtoo esineessä se, että sen varsi on alkuperäinen ja hioutunut käytön myötä sileäksi. Tähtikuviolla leimattiin mm. – Vaarin aikaan myös palkka maksettiin käteisellä työmiehille ja siksi vaarillani oli lupa kantaa myös pistoolia mukanaan, mutta sitä ei tietenkään enää ole tallessa. Samaa tähteä käytettiin myös metsäosaston tunnuksena ja tuotemerkeissä. – Hiukanhan minua hymyilytti, kun en tee mitään leimausurakkaa, vaan kaatelen pikkuhiljaa sauna-, lämmitysja takkapuita Lahja isältä Vanha kuusisakarainen leimakirves on perintölahja isoisältä pojalle ja edelleen pojanpojalle. Juho-vaari nimittäin teki työuransa Enso Gutseitilla metsäteknikkona ja valtavan palkkalompakon lisäksi muistona on kirves. Kotkan sahoille menevät tukit. – Kunhan saadaan puusto kasvamaan kauniisti. P 80 | Antiikki ja taide Rakkaat esineet adasjokelainen Pekka Pesonen, 58, säilyttää aarteenaan isoisänsä leimakirvestä. NAISTENMIEHEN MAINE. Yhtiön laivoissa ja rakennuksissa tähti oli nähtävissä 1980-luvulle saakka, Pekka tietää. – Kun otan kirveen käteeni, tuntuu kuin koskettaisin samalla vaariani. Hän oli minulle hyvin läheinen ja yhdessä vietetyt hetket ovat piirtyneet syvälle mieleeni. Hän muistelee myös kuulleensa, että Israeliin ei voinut lähettää kuusisakaraisella tähdellä leimattuja puita, koska se on siellä uskonnollinen symboli eli Daavidin tähti. Isoisän leimakirves. Heillä on talossa neljä pönttöuunia, leivinuuni ja saunakin lämpiävät puilla, mutta silti mitään suurempaa harvennusta ei neljän hehtaarin metsätontilla kerralla tehdä. Mutta isoisän ihan työssään käyttämä leimakirves eli pilkka on Pekalle mieluinen muistoesine. – Onhan se myös juutalaisten tunnus ja siihen liittyy se ikävä leima, että saksalaiset kansallissosialistit pakottivat juutalaiset ompelemaan kankaisen, keltaisen tähden vaatteisiinsa erottaakseen heidät keltaista muusta väestöstä
– Hieno tähtikuvio siitä jää. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. ?. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Kävimme yhdessä kalassa hevoskyydillä ja ruokimme vasikoita, Pekka muistelee ja sanoo, että pilkka ei ole käytössä, mutta on hän sitä testannut muutaman kerran polttopuuksi kaatamansa tukin päähän. Avaa meille aarteittesi tarinat. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Vaarin aikaan myös palkka maksettiin käteisellä työmiehille ja siksi hänellä oli lupa kantaa myös pistoolia mukanaan. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Suorastaan tatuoituneet sinne. Antiikki ja taide | 81 KERRO AARTEESI TARINA ?. Tässä leimakirveessä on kuusisakarainen tähti, joka oli Enso-Gutzeitin merkki. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com TEKSTI JA KUVAT: JAANA ISOSAARI Leimakirveellä lyötiin omistajan merkki pöllin molempiin päihin. Enso-Gutzeitin miehistä Pekka kertoo muistavansa mummonsa kertoman vitsin metsureiden naistenmiehen luonteesta: – Kun isäntä lähti talosta työhommiin ja emäntä jäi lasten kanssa yksin kotiin, niin isäntä varmisteli lapsiaan, että jos Enson miehiä saapuu paikalle, niin menkää heti istumaan äidin syliin ja pysykää, kunnes ne ovat poistuneet, Pekka nauraa ja sanoo, että kunhan hänelle ikää karttuu, niin kirves jatkaa matkaa hänen poikansa mukana ja toivon mukaan siirtyy vielä pojanpojalle
Ostoja myyntiliike AntiWaari Ay, Ylivieska. . . Kuva: Wikipedia. Antiikkija keräilymessut, Liikuntakeskus, Närhitie 2, Ylivieska. 82 | Antiikki ja taide Tapahtumat 2019 LOKAKUU . . 9.-10.11. Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Helsinki. Antiikki-, taideja keräilymessut, Kaapelitehdas, Helsinki. Kajaanin keräily& harrastemessut, Kajaani . 9.10. 16–17.11. 5.–6.10. Antiikkija keräilymarkkinat, Villatehdas, Hyvinkää. 2.-3.11. 25.10.–3.11. Kino Ilves by Paavo Tynell -huutokauppa, Huutokauppakamari Annmaris, Hämeenkatu 30b, Tampere . Modern Art & Design -huutokauppa, Stockholms Auktionsverk, näyttö Eteläranta 14, Helsinki. Design & Industrial from Finland -huutokauppa. . 24.11. Helsinki antiques, Wanha Satama , Helsinki . 27.10. Helsingin kirjamessut, Messukeskus, Helsinki. Antiikkija keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti. Annmari´s nordic design / Hämeenkatu 30B 1b, Tampere Riihimäen lasin Tippa karahvi. Huutokauppa, Huutokauppa Helander, Hernepellonkuja 8–10, Helsinki. Hämeenlinnan Antiikkimessut, keräilymessut & vintage, Hämeenlinna . Huutokauppakamari Annmaris, Hämeenkatu 30b, Tampere MARRASKUU . . . Suunnittelija Helena Tynell. 12.–13.10. 26.–27.10. 24.–27.10. 26.10. 5.–6.10. . 6.10.
03 5656 6966 | LIPUT 13/6¤ VAPRIIKKI.FI. PORTTI ROOMAAN 1.11.2019–10.5.2020 ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH
Apollonkatu 23 B 64, 6. Puh: 09 442 501 www.reitz.fi SUOMALAISEN TAITEEN JA EUROOPPALAISEN ANTIIKIN HELMIÄ TÖÖLÖSSÄ. krs. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2019-47 700278-1905 Tule tutustumaan ainutlaatuiseen kokoelmaamme. Museo avoinna ke ja su 15-17, ryhmät sopimuksen mukaan. Ilmainen sisäänpääsy ja opastus myös ryhmille