ja taide Hollolan Pyhän Marian kirkko NYT 7,90 Suomen Kellomuseossa on tikitystä ja tunnelma Kyösti Kakkosella huikea lasikokoelma Apostolit valvovat Helsingin Tuomiokirkon katolla Arkkitehti ja muotoilija Alvar Aalto: Vaikutteita luonnosta ja perinteestä Puuveistokset kertovat legendoja uskostamme
IHANAT POKAT 10.9.2016–21.5.2017. Museo Milavida Näsilinna Milavidanrinne 8, Tampere Puh. Tampereen kosmopoliitit Ihanat pokat -näyttely nostaa esille asusteista näkyvimmät – silmälasit. Tervetuloa palatsiin! Nottbeckit Museo Milavidan päänäyttely kertoo von Nottbeck -suvun vaiheista Tampereella. Ryhmille avoinna sopimuksen mukaan. 040 831 4054 www.museomilavida.fi Avoinna: 28.10.2016–30.4.2017 pe–su klo 11–18 Suljettu 19.–29.12.2016, 1.1.2017, 14.4.2017
Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Uusi nukkekoti NK-15 Ostoja myyntiliike Avoinna MA-PE: 11-17.30 LA: 10-15 SU: 10-15 Pillikatu 2, 11910 Riihimäki Ritva 045-113 7374, Hi?osasto 050-529 0438 www.asadonaarteet.net, info[at]asadonaarteet.net Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 3 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE www.konservointipalvelu.fi Heidi Wirilander. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.. Valpperintie 20, Nousiainen p. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 044-5264847 Varuskuntakatu 11,Kouvola-talo Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17 www.poikilo.fi Danske Kunsthåndværkere & Designere 29.9.2016–8.1.2017 Yhteispohjoismainen taideteollisen taiteen kiertonäyttely 2016-2017 Ariadna Donner, Naisen satulalaukku, löytynyt Aleppon läheltä, 2016 Ku va : A ria dn a D on ne r Puh
Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint.fi ANTIIKKI JA TAIDE Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 67 RAAMATUN KAHTATOISTA apostolia kuvaavat veistokset Tuomiokirkon katolla eivät kuuluneet Engelin alkuperäiseen suunnitelmaan. 22 ARKKITEHTI, MUOTOILIJA JA AKATEEMIKKO ALVAR AALTO on kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu mestari ja yksi merkittävistä arkkitehtuurin modernisteista. Teos voi olla hyvin pieni ja pikkutarkka tai todella suuri ja rouhea. 46 TAITEILIJA TAPANI PIIRTO kuvaa usein taustaansa sulautuvia henkilöitä, jolloin katsoja muodostaa kuvan mielessään valmiiksi. 52 59. 70 NYKYTAITEEN MUSEO KIASMAN kokoelmanäyttely esittelee 27 taiteilijan teoksia Kiasman kokoelmista. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuva: Suomen Kellomuseo 6 TELEVISION ANTIIKKIA, ANTIIKKIA -ohjelmasta tuttu Tuija Peltomaa keskittyy nyt opetustöihin. 30 KORUTAITEILIJA BJÖRN WECKSTRÖM on myös tunnustettu kuvanveistäjä, lasimuotoilija ja nyttemmin taidemaalarikin. 20 HELSINGIN VANHOISSA TALOISSA on taiteellisia reliefejä, joita maamme kuvanveiston huiput ovat olleet tekemässä. 56 ESPOON UUSI SAIRAALA panosta taiteeseen. 10 DIDRICHSENIN TAIDEMUSEOSSA on parhaillaan näyttely, jossa on esillä kansainvälistä mainetta saavuttaneen eteläafrikkalaisen Lionel Smitin monumentaalisia maalauksia ja veistoksia. 59 SÄHKÖKÄYTTÖISET OMPELUKONEET syrjäyttivät poljettavat laitteet 1900-luvulla ja nyt vanhoja koneita löytyykin useimmiten sisustuselementteinä kodeista. 36 SUKELLUSKYPÄRÄT ovat pääosin tulleet Suomeen lännestä, Englannista Sieben ja Heinken valmistamina. 62 VANTAALLA LENTOASEMAN vieressä sijaitseva Suomen ilmailumuseo kertoo elävästi Suomen koko ilmailuhistorian. 16 KAUPPANEUVOS KYÖSTI KAKKOSELLA on mittava designkokoelma, joka kiertää näyttelyissä ympäri maailmaa. Keskiajalla kirkossa oli mahtava puuveistoskoristelu, joista on jäljellä 24 veistosta. Kelan pääkonttoria pidetään eräänä Alvar Aallon päätyönä. Antiikkikaupoissa hän ehtii piipahtaa silloin tällöin. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 35 €. Kyösti Kakkoselle on designia esillä Bulevardin kodissaan Helsingissä. 56 Taustan teosta voisi pitää jopa Tapani Piirron omakuvana, koska hänkin soittaa haitaria. 09-413 97 300 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Laitinen-Littorinille estetiikka on elämäntapa – kauneus on läsnä kaikkialla. Sisältö 6/2016 Läpimurto ompelukoneteollisuudessa oli Isaac Merritt Singerin ansiota. 49 LASIJA KERAMIIKKATAITEILIJA SUSANNA TYRVÄISEN töissä kontrastilla on vahva rooli. 40 ENSIMMÄINEN BANK ANTIQUEStapahtuma Helsingissä onnistui hyvin. 76 TAIDEKEHYSTÄMÖ J. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 40 €. Nyt niitä löytyy meriantiikin keräilijöiden kokoelmissa. 09-413 97 370 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, ma–pe 8–16, puh. PALMU on erikoistunut vanhoihin kehyksiin. 4 Vuonna 2016 ilmestyy 6 numeroa. Rakennus täyttää tänä vuonna 60 vuotta. 46 Turun Kaakelitehtaan tuotantoa. 42 ESPOON TAPIOLASSA toimii Suomen Kellomuseo, Pohjoismaiden ainoa ajanmittaukseen ja kelloihin erikoistunut museo. 52 TURUN KAAKELITEHDAS Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1874. 82 PAULIINA LAITINEN-LITTORIN on monelle televisiosta ja lehtien palstoilta tuttu. 78 HOLLOLAN PYHÄN MARIAN kirkko on yksi 86:sta Suomessa keskiaikana valmiiksi rakennetuista kivikirkoista
Moderni arkkitehtuuri elää ja voimistuu Vaasassa teemana jugend Pohjanmaan museon kokoelmista naisten nahkaiset varsikengät. Näyttelyssä on esillä noin 50 alankomaalaista, italialaista ja espanjalaista asetelmamaalausta 1500 – 1700-luvuilta. Erityisesti jugend vaikutti arkkitehtuurissa sekä taideteollisessa muotoilussa. Se hohtaa uutuutta ja on edelleen mahtava tyylinäyte suuren suomalaisen arkkitehdin työstä. Taidemuseon omien teosten lisäksi näyttelyyn on lainattu teoksia kotimaisista ja ulkomaisista museoista. Aallon modernismi on vasta viime vuosikymmeninä saanut suomalaisten keskuudessa hyväksynnän, kun pitkään sen syntyvaiheen jälkeen Aallon rakennustaiteellista tyyliä ei haluttu, tai olisiko syytä ilmaista ei osattu arvostaa. Aalto oli eläessään Suomen tunnetuin alan edustaja ja hän on tunnettu myös kansainvälisesti. Syyskuussa Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä avautunut Elämä tarjottimella -näyttely esittelee 1600-luvun asetelmia, joiden rinnalla nähdään Kiasman kokoelmista lainattuja nykytaiteen teoksia samoista teemoista. Ensimmäinen Suomeen saatu Nobelpalkinto oli kirjallisuuden alalta 1939 Frans Emil Sillanpää, sittemmin vajaa kymmenen vuotta myöhemmin kemian alalta palkittu Artturi Iivari Virtanen, sittemmin lääketieteestä sai palkinnon Ragnar Granit ja maailman rauhan edistäjänä tunnetuksi tullut presidenttimme Martti Ahtisaari. Olisiko Aallon luomiskausi edennyt liian aikaisin,kun hänen tyylinsä ja aikaansaannoksensa saavuttivat kansainväliset mitat ja tunnettuuden, ja siten myös oikeuden Nobelin palkintoon. Suomalainen jugend yhdisti kansallisromanttisia piirteitä kansainväliseen tyylisuuntaukseen. Jugend vallitsi Euroopassa 1880-luvulta ensimmäisen maailmansodan alkuun. Renessanssin ohella kirja pohtii Rooman tuhon syitä ja länsimaisen sivilisaation kohtaloa tulevaisuudessa. Näin kuvaa suurinta suomalaista modernin arkkitehtuurin edustajaa Kansallisbiografia-julkaisussa Eeva Maija Viljo. Lokakuussa avautuneessa näyttelyssä on esillä tyylikauden esineistä ja tekstiileistä koottuja sisustuskokonaisuuksia sekä aikakauden taidetta. Jugend Tikanojan taidekoti, Vaasa, 26.2.2017 saakka Mikä aiheutti renessanssin ?. Alvar Aalto kuuluu niihin kansainvälisesti tunnettuihin arkkitehteihin, joiden nimi mainitaan modernin arkkitehtuurin tärkeimpien edustajien joukossa. Aalto loi oman arkkitehtuurisuuntauksensa, jonka esteettinen teho perustuu rakennusten ympäristösuhteen tarkkaan suunnitteluun, ihmisläheiseen mittakaavaan, materiaalin tuntuun, hiottuihin yksityiskohtiin ja taitavaan valaistuksen sijoitteluun. Nobel-palkintoja on jaettu jo 115 vuoden ajan, kolme vuotta Alvar Aallon syntymän jälkeen. ?. Kuva Markus Paavola. Helsingissä Aallon tunnetuimpia rakennuksia ovat Finlandiatalo, Kansaneläkelaitoksen talo Taka-Töölössä ja Kulttuuritalo Kallion kaupunginosassa. Helsingin Töölönlahden rantaan noussut Finlandia-talo on yli neljän vuosikymmenen ikäinen. 1647. Aallon ansioksi katsotaan, että hän tarjosi vaihtoehdon kansainvälisen tyylin persoonattomalle teknillisyydelle, yksinkertaisen struktuurin toistolle ja yksitoikkoisuudelle. Iris-tehtaan tuotteet saivat suurta huomiota Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa, samoin kuin Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy, jonka toisinto on esillä näyttelyssä. Mistä Suomi on kyennyt kasvattamaan maailmalla tunnettuja taitajia, tietäjiä, urheilijoita ja muita osaajia. Monet teemoista ovat tänä päivänäkin ajankohtaisia. Muutoksen tekijät – Renessanssin synty ja perintö Atena Kustannus, 2016 Elämä tarjottimella ?. Muutoksen tekijät maalaa muotokuvan eurooppalaisesta kulttuurista antiikista nykypäivään. Aalto on edelleen Suomen tunnetuin arkkitehtuurin edustaja, mutta hän on myös tunnettu muotoilija. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen Pääkirjoitus 52. Asetelma – Elämä tarjottimella Sinebrychoffin taidemuseo 8.1.2017 saakka Pieter de Ring, Asetelma, n. Sille oli tyypillistä eri taiteenalojen välisten rajojen hävittäminen. Alvar Aalto on ollut poissa pitkään, mutta hänen vahva tyylinsä ja luovuutensa elää yhä. Kuvissa voi puolestaan ihailla vaasalaisia jugend-rakennuksia sekä vuosisadan vaihteen muotia. Tikanojan taidekodin talvinäyttelyn teemana on jugend. Sinebrychoffin taidemuseon vuoden päänäyttely pohtii hyvän elämän kysymyksiä muun muassa yltäkylläisyyden, moraalin ja katoavaisuuden näkökulmista. Aallon varhaisimpia töitä on tunnettu Paimion parantola, jossa on ohikulkijan silmään osuvasti pistävä Aallon luoma moderni tyyli. Nyt Matilaiselta on ilmestynyt kirja Muutoksen tekijät – Renessanssin synty ja perintö, joka pohtii kysymystä mikä aiheutti renessanssin ja mitä siitä seurasi. Huonekalujen lisäksi Aallon lasimalja on Suomen kodeissa ja myös julkisissa tiloissa tunnetuin lasitaiteen tuote. Yksittäiset aiheet tai esineet voivat symboloida kulttuurin, uskonnon ja yhteiskunnan arvoja sekä ajatuksia. 5 S uomen tunnetuimman modernin arkkitehtuurin edustajan Alvar Aallon kuolemasta on tullut tänä vuonna kuluneeksi neljäkymmentä vuotta ja kahden vuoden kuluttua hänen syntymästään 120 vuotta. Yliopistolehden entisenä päätoimittajana tunnettu Pekka Matilainen teki gradunsa renessanssista. Näyttelyssä on myös esillä Louis Sparren vuonna 1898 keskiajan ritarisalin henkeen suunnittelema ruokasalin kaluste sekä Iris-tehtaassa valmistettua Alfred Finchin keramiikkaa. Viimeisin suomalainen julkisuuteen tullut on taloustieteen Nobel-palkinnon saaja Bengt Holmström. Muutama vuosi sitten hän julkaisi renessanssin Firenzeä käsittelevän romaanin Kupoli
Television Antiikkia, antiikkia -ohjelmasta tuttu Tuija Peltomaa keskittyy nyt opetustöihin. Vaikka tein vuosia töitä huutokaupassa, niin koko ajan tein myös muita töitä, kuten opetusta. Mutta miten Peltomaa päätyi antiikin ja taiteen maailmaan. Se lämmitti sydäntä, Peltomaa sanoo. Oppilaat valitsivat minut viime keväänä vuoden opettajaksi. – Se on epävarmaa elämää, mutta jos sen epävarmuuden sietää, niin aika kivaa se on. 6 Kruunan kauppias Pasi Pusa esittelee Kremlin kelloa. Vuonna 1965 syntynyt Peltomaa eli lapsuutensa ja nuoruutensa maalaistalossa Kainuussa. Opetuksen ohessa hän kirjoittaa, esitelmöi, arvioi sekä konsultoi taiteeseen ja antiikkiin liittyvissä kysymyksissä. Siksi hyppy freelanceriksi ei ollut niin suuri. Nyt hän on saapunut Kruunuhaassa sijaitsevaan antiikkiliike Kruunaan. Peltomaata on aina kiinnostanut kaikki toisin tekeminen, kuten avantgarde, dadaismi ja ITE-taide. – Opetukseni keskittyy 1900-luvun taiteeseen ja nykytaiteeseen. Hän on jättänyt huutokauppamaailman taakseen ja työskentelee nyt freelancerina. Lapsuus opetti arvostamaan kädentaitoja Peltomaa on aina rakastanut ja arvostanut kädentaitoja. Helsingin reissuilla hän ehtii välillä käydä antiikkikaupoissa. Antiikkikaupoissa hän ehtii piipahtaa silloin tällöin. Antiikki verenperintönä. Antiikkia, antiikkia -ohjelmasta muistettava sanavalmis nainen opettaa taidetta Aalto-yliopistolla. A ntiikin ja taiteen moniottelija Tuija Peltomaa asuu miehensä kanssa Porvoossa, josta hän käy muutaman kerran viikossa Helsingissä jakamassa oppia nuoremmalle polvelle
Gradunsa Peltomaa teki Arabian keramiikkataiteilijasta Michael Schilkinistä. Teatterikoulusta taidehistoriaan Peltomaa lähti yliopistoon opiskelemaan taidehistoriaa. Siellä kudottiin tekstiilejä, neulottiin, tehtiin huonekaluja, kengitettiin hevosia ja rakennettiin taloja. En väsynyt koskaan kuuntelemaan isovanhempieni juttuja, joita he kertoivat vanhoista esineistä ja niiden käyttötavoista. – Myös katutaide kiehtoo minua kovasti. Siinä taide kohtaa ihmiset keskellä heidän arkeaan. – Hain ensin Teatterikorkeakouluun ja pääsin pääsykokeissa aika pitkälle. Peltomaa tutkii Kruunan hintalappuja. Perheen parissa harrastettiin kirjallisuutta, kuvataiteita ja teatteria. Kun seurasin koulun ympärillä ollutta kalabaliikia, tunsin, että nuorena naisena persoonani ei ollut valmis sellaiseen myllytykseen, vaikka olenkin aina osannut pitää puoleni Turkan kaltaisten ”äijien” kanssa. Tarinat vanhoista tavaroista olivat kiinnostavia. Kiinnostus kulttuuriin on tullut verenperintönä. – Luimme ja keskustelimme ruokapöydässä kaikesta, myös taiteista. – Olen kasvanut sellaisten ihmisten parissa, jotka osaavat tehdä käsillä asioita. Se ei kuitenkaan ollut itsestään selvä valinta. Elettiin Turkan aikaa. Sen jälkeen kutsuivat taidehistorian opinnot Helsingin yliopistossa. – Schilkinin taide ja hänen eksoottiset aiheensa olivat täysin muuta kuin muut Suomessa olivat tehneet. 7 . – Maalla on vanhoja aittoja ja navettoja, joiden ullakoilla on vanhoja rekiä, tätien vanhoja asuja ja lehtien vuosikertoja. Peltomaata on aina kiinnostanut kaikki toisin tekeminen, kuten avantgarde, dadaismi ja ITE-taide. Minulla oli leikkikauppa, joka oli täynnä vanhaa tavaraa. Katutaiteessa alkaa syntyä omia tyylilajeja ja ilmaisutapoja. Mutta lukioikäisenä vielä kamppailin sen kanssa, etten sotke Järnefeltiä ja Edelfeltiä, hän nauraa. Se on ihan oma maailmansa.. Olen oppinut arvostamaan tekemisen taitoa, materiaalien hallintaa ja laadukasta kädenjälkeä. Maaseudulla vanhat tavarat tulivat tutuiksi. Siellä kannustettiin hakemaan uudestaan, koska olin silloin vielä hyvin nuori
1990-luvun alkupuolella Peltomaa ryhtyi opettamaan Taideteollisessa korkeakoulussa ja vuonna 1996 hän aloitti työskentelyn huutokaupassa. Eräänä iltapäivänä Wenzel kysyi, pääsisinkö auttamaan huutokauppaan, koska heillä oli pulaa henkilökunnasta. Kun näyttö meni kiinni, niin vielä tuli joku keräilijä taksilla ja hänen kanssaan juteltiin koko ilta. Peltomaa on nähnyt, miten huutokauppamaailma on muuttunut parinkymmenen vuoden Peltomaan mukaan antiikkialalla on hivenen odottava tunnelma. Antiikkia, antiikkia tempaisi mukaansa 1990-luvun loppupuolella tuotantoyhtiö Tarinatalo ryhtyi tekemään Ylelle Antiikkia, antiikkia -ohjelmaa, jonne Peltomaata pyydettiin mukaan. Internet on tullut vahvasti mukaan ja intohimo on vaihtunut bisnekseksi. – Välillä elämä oli yhtä hiivatin antiikkia Kun en tehnyt töitä huutokaupassa tai opettanut, kuvattiin tv-ohjelmaa. Ensimmäiset opastukset olivat Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Esineen hinnan sijaan minua kiinnostaa enemmän se, miksi joku on valmis siitä maksamaan. – Sosiaalisuus on siirtynyt maakuntien huutokauppoihin. Huutokaupan pauloihin Opiskeluaikana Peltomaa otti ensimmäiset askeleensa työelämään. 8 Peltomaalla ei ole itsellään minkäänlaista keräilyviettiä. Ei siinä ollut. – Tein opastuksia Ateneumissa. Siitä lähtien huutokauppa oli vuosikausia osa elämääni. Antiikkija taidekaupassa Peltomaa kaipaa juuri sosiaalisuutta. Lisäksi antiikkikauppiaiden luona voi piipahtaa juttelemassa. Tuija Peltomaa työskentelee nykyään freelancerina. Hän on tekemisissään nopea ja aina liikkeellä eteenpäin, joten minuakin hän pyysi aloittamaan heti seuraavana aamuna. aikana. Ihmiset koukuttavat minua enemmän kuin esineet. – Toki vieläkin on mukana ihmisiä, joilla on intohimoa. Hän teki ohjelmaa pieniä katkoja lukuun ottamatta 2010-luvulle saakka. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Ateneumin lisäksi opastin freelancerina Nykytaiteen museossa ja Taidehallissa. Olen sen verran old school -ihminen, että kaipaan vanhan ajan huutokauppanäyttöjä, joissa tapasi ihmisiä ja keräilijöitä, joilla oli erityisiä kiinnostuksen kohteita. – Olin valmistelemassa kirjaa Schilkinistä, jonka valokuvat Katja Hagelstam otti ja jonka Wenzel Hagelstam kustansi
Lähes 50 kauppiasta. Se ei ala 1930ja 1940-luvuilta, vaan ihan jugendista saakka, Peltomaa toteaa. Myös asumisen muutokset vaikuttavat antiikkikauppaan. En ole ollenkaan tavaran perään. Pauli Jokinen LASIMYYNTIÄ klo 10 15 Myydään, ostetaan, vaihdetaan lasia ja lasialan kirjallisuutta. – Hankin yksittäisiä esineitä vain, jos niille löytyy oma paikka ja tarina. – Ihmisillä hajosi tavaroita kuvauksissa, kun jännitys oli niin kovaa. Muistona tapaamisesta minulla on yhä valokuvia ja suvun päämiehen Michel Romanoffin Biarritzista lähettämä uudenvuodentoivotus. Minua voimaannuttavat ihmiset, esineiden omistajat ja tekijät. 10 mielenkiintoista kohdetta Helena Tynellin omasta kokoelmasta! SUOMEN LASIMUSEOSSA 21.1.2017 klo 10 – 15 Tervetuloa! Maksuton sisäänpääsy ja paikoitus www.suomenlasimuseonystavat.fi Tehtaankatu 23, Riihimäki. Ohjelmassa arvioitiin esineitä, joita yleisö toi näytille. Antiikkia, antiikkia keräsi parhaimmillaan lähes miljoonayleisön. Ei huutokauppakuluja ostajalle! Huutokaupassa on n. . 9 Peltomaa valittiin viime keväänä Aalto-yliopistolla vuoden opettajaksi. – Ihmisiä kiinnostaa ehkä enemmän esineet, joilla on merkitystä heidän omassa elämässään. ESINETUNNISTUSTA klo 10 12 Lasiesineitä tunnistamassa ovat asiantuntijat museolta ja ystävistä. Se oli välillä hieman surullistakin. Luettelo Lasipäivänä myynnissä museolla ja tulostettavissa koti-sivuiltamme tammikuun toisella viikolla. Kansa ei ole niin hullaantunut antiikkiin kuin menneinä vuosina. Antiikkialalla odottava tunnelma Peltomaa kiertelee antiikkiliike Kruunassa ja hypistelee Arabian astioita ja Kaj Franckin Kremlin kellot -karahvia. Pieniin asuntoihin ei mahdu suuret antiikkimööpelit. – Nuorilla on harvemmin tarve tehdä edustuskotia. En keräile kokoelmia. Isoja uusrokokookalusteita on vaikea saada kaupaksi. Maksuton, enintään 3 esinettä / hlö LASIHUUTOKAUPPA klo 14 15 Näyttö Lasipäivänä ennen huutokauppaa. Kaikenlaisiin paikkoihin sitä jouduttiin. Peltomaa tuntee antiikin ja taiteen läpikotaisin. Mitä hän itse keräilee. Peltomaan mukaan antiikkialalla on tällä hetkellä hieman odotteleva tunnelma. – Olimme kuvaamassa Pietarissa samaan aikaan, kun Romanovien suku kokoontui siellä ensimmäisen kerran vallankumouksen jälkeen. välillä mitään järkeä, Peltomaa muistelee. – Suomella on vahva muotoiluperinne 1900-luvulta. Ohjelman kuvaaminen vei kuvausryhmän erikoisiin paikkoihin
10 L ionel Smitiä pidetään yhtenä Etelä-Afrikan lahjakkaimmista taiteilijoista. Lionel Smitin monumentaalisia muotokuvia Didrichsenin taidemuseossa Kasvoja – Faces: pysähdyttäviä kohtaamisia. Hänen teoksiaan on säännöllisesti esillä gallerioissa muun muassa Didrichsenin taidemuseossa on parhaillaan näyttely, jossa on esillä kansainvälistä mainetta saavuttaneen eteläafrikkalaisen Lionel Smitin monumentaalisia maalauksia ja veistoksia
Kuva: Lionel Smit Studio . Sen ympärille halusimme tuoda nähtäväksi taidetta Afrikasta, mielellään modernia tai nykytaidetta.. Singular Formation # 3, 2016. 11 . Kasvoja – Faces -näyttelyssä nähdään meillä ennen näkemätöntä: Lionel Smitin teoksia nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Pronssi, 120 x 80 x 126 cm. Kuva: Lionel Smit Studio Assemblepronssiveistos vuodelta 2016 ensilunta hiuksillaan. Lisäksi osa veistoksista ja näyttelyn kaikki öljyvärimaalaukset ovat uusia, tehty juuri tätä näyttelyä varten. Singular, 2016. Smitin teosten saavuttamasta poikkeuksellisesta suosiosta maailmalla kertoo esimerkiksi se, että sekä Lontoossa että Hong Kongissa hänen koko näyttelyitään on myyty jo ennen avajaisia. Öljy, 190 x 190 cm. Singular Formation # 2, 2016. Lähtökohtana on näyttelysarja, jossa esitellään eri maiden kulttuureita ja taidetta. Kuva Marjut Popelka Lontoossa, Amsterdamissa, Miamissa ja Hong Kongissa. Intendentti Maria Didrichsen, miten ja miksi juuri Lionel Smitin näyttely. . Kuva: Lionel Smit Studio . Öljy, 100 x 100 cm. Meillä on muutamia vanhempia afrikkalaisia esineitä eli Afrikka on edustettuna kokoelmissamme. Öljy, 190 x 190 cm
Hän vieraili taidemuseossa, tutustui museoon ja sen historiaan sekä aikaisempiin näyttelyihin saadakseen oman näyttelynsä sopimaan mahdollisimman hyvin museon tunnelmaan ja ainutlaatuiseen ympäristöön. Pronssiveistoksissa käytetyt patinoinnit ovat yleensä väriltään luonnonruskeita, mustia ja vihreitä.. Lionel Smit innostui valtavasti tästä mahdollisuudesta ja tuli runsas vuosi sitten tutustumaan paikkaan. Hän on ollut mukana monessa kansainvälisessä projektissamme ja halusi opintojensa lomassa tehdä töitä vuoden verran. Hän toteutti teokset ateljeessaan, ja kaikki nyt esillä olevat öljyvärityöt ja osa veistoksista ovat varta vasten tähän näyttelyyn tehtyjä. Hän teki perusteellista taustatyötä näyttelyä varten. Vierailun jälkeen taiteilija palasi Kapkaupunkiin suunnittelemaan näyttelyn sisältöä. Pronssiveistos vuodelta 2011, 57 x 27 x 28 cm. Pronssi. Näyttelystä ryhdyttiin neuvottelemaan taiteilijan kanssa 2014. Kuva: Lionel Smit Studio . Lionel Smitin pronssiteokset on tehty vahavalutekniikalla, joka on yksi vanhimpia metallivalumenetelmiä. Näin hän tutustui myös Lionel Smitiin ja ihastui tämän teoksiin. 12 . Kohteena oli Kapkaupunki, jossa hän vapaaaikanaan kierteli museoissa ja gallerioissa. Kuva: Lionel Smit Studio Lionel Smit löytyi Jenny Didrichsenin kautta. Erityisesti Smit ihaili paikan ilmapiiriä, ympäristöä ja luontoa, Maria Didrichsen kertoo. Origins Broken Fragments, close-up.
Valtaosa hänen teoksistaan kuvaa naisia, ja syykin löytyy: hän on todennut – ehkä hymyn pilke silmässä että on huomannut naisten olevan kauniimpia kuin miehet. Kun teoksia tarkastelee läheltä, näkee että maalaus koostuu abstrakteista siveltimenvedoista – niitä on verrattu Jackson Pollockin väriläiskiin ja roiskeisiin ja veistos puolestaan fragmenteista, saven palasista. Varhaiset kokemukset kuvanveistosta olivat kuitenkin luoneet perustan taiteeseen lähestymiselle. Hänellä on kaksi ateljeeta, toisessa hän tekee veistoksia ja toisessa maalauksia. Aikajänne voi olla kuukausia, jopa vuosia. Myöhemmin, vuodesta 2010 lähtien hän on tehnyt myös veistoksia maalausten rinnalla. Läheltä katsoen oivaltaa veistojälkien merkityksen. Kultaa pidetään arvoituksellisena materiaalina ja siihen liitetään usein myös mystiikkaa. Lionel Smit asuu ja työskentelee Kapkaupungissa Strandissa. Hän kertoo työstävänsä yleensä useita teoksia samanaikaisesti. Lionel Smit valmistui Pretorian Pro Arte -kuvataidekoulusta vuonna 2000. Hän sanoo teostensa vaikuttavan keskeneräisiltä, koska fragmentaatio kiinnostaa häntä. Maalausten väriskaalassa nähdään myös ultramariinin ja lämpimän kullan harmoniaa. Tämän työskentelytavan etuna on muun muassa se, että teosten eri vaiheiden työstäminen on aikaa vievää. Kuva: Lionel Smit Studio Tämä näyttely on paitsi Lionel Smitin teosten ensiesiintyminen Suomessa, myös hänen uransa ensimmäinen museonäyttely. Esteettisessä mielessä Lionel Smit tunnustaa rakastavansa kaikkea kaunista. 13 Lionel Smit työhuoneellaan. Lisäksi hänen muotokielensä sopii suurikokoisiin töihin. Voimakas värinkäyttö on taiteilijalle tunnusomaista; suurikokoiset maalaukset ja veistokset hehkuvat värejä. Kullan käytöllä taiteilija pohtii, mikä merkitys materialla on ihmisille. Hän ei kuitenkaan seurannut isänsä jalanjälkiä, vaan halusi luoda oman taiteellisen identiteettinsä ja valitsi maalauksen. Lionel Smitin teokset ovat suuria, monumentaalisia. Taiteilija kiertelee kylissä ja nähdessään kiehtovat kasvot tai hahmon, hän pyytää henkilöä malliksi. Monumentaalisuutta ja värien hehkua Värit ja itse maalausprosessi edustavat Lionel Smitin kuvataidetta puhtaimmillaan. Hän kokee maalaamisen vapauttavan energiaa ja näkee valmiin taideteoksen maalausprosessin fyysisenä ilmentymänä, jälkenä luomistyöstä. Hän valokuvaa mallinsa ja käyttää valokuvasuurennoksia tutkiessaan kasvojen yksityiskohtia. Taiteilija on todennut, että suurikokoisen teoksen luomaa vaikutelmaa on mahdoton tavoittaa pienemmässä mittakaavassa. Taiteilija voi kypsytellä töitään ja palata niihin myöhemmin, jolloin niitä lähestyy eri tavalla kuin aikaisemmin. Abstrakteja siveltimenvetoja ja saven palasia Smitille tekstuuri, pintarakenne, on tärkeä sekä maalauksissa että veistoksissa. Kahdentoista ikäisenä hän jo muovaili savea ja koki olevansa tuleva kuvanveistäjä. Hänen isänsä Anton Smit on tunnettu kuvanveistäjä, ja isän ateljeella oli keskeinen rooli pojan lapsuudessa. -Lähestyn maalausta kuin veistosta, lisään palasia kunnes kuva alkaa hahmottua, Smit on luonnehtinut. Veistoksen ja maalauksen välinen yhteys on äärimmäisen hieno. ?. Useat Smitin mallit ovat Kapin niemimaan malaijiyhteisöstä, jonka taustalla on poikkeuksellinen etninen sekoitus Eurooppaa, Afrikkaa ja Aasiaa. Kyseessä on kolmensadan vuoden aikana syntynyt oma, uusi rotu. Uravalinta oli selvä jo poikavuosina. Tämä jatkuva vuorottelu veistoksen ja maalauksen välillä heijastaa myös syvempää, omakohtaisempaa vuoropuhelua, jossa taiteilija tutkii inhimillisen haavoittuvuuden ja sisäisen vahvuuden välistä jännitettä. Taiteilija on sijoittanut kultafragmentteja joihinkin muotokuviin, esimerkiksi upeaan Singular Formation #2 -maalaukseen. Nämä ihmiset ovat todella kauniita, kuten teokset osoittavat. Toisen polven kuvataiteilija Vuonna 1982 syntynyt Lionel Smit kasvoi kuvanveiston parissa
Yli viisikymmentä vuotta toiminut Didrichsenin taidemuseo syntyi Gunnar ja Marie-Louise Didrichsenin rakkaudesta taiteeseen. Lionel Smitin teokset avaavat katsojalle sen moninaisuuden ja rikkauden, mikä kohtaamissamme kasvoissa piilee. Villa Didrichsenissä toteutuu Revellin modernistinen näkemys luonnon, taiteen ja arkkitehtuurin saumattomasta yhdistämisestä. Yleisin käytetty materiaali oli ajan muodin mukaisesti tiikki. Osa ajankohtaisista näyttelyistä levittäytyy nykyisin myös näihin tiloihin. Pariskunnan satunnaiset teoshankinnat muuttuivat varsin pian järjestelmälliseksi taidekokoelmaksi. Kotimaassaan suosittu Lionel Smit on viimeisen viiden vuoden aikana noussut kansainväliseen menestykseen, ja tällä hetkellä hänen teoksensa ovat erittäin kysyttyjä keräilijöiden keskuudessa. . Yksityiskohdat ovat pelkistettyjä, ja ulkoja sisätilat liitettiin toisiinsa mahdollisimman huomaamattomasti. Eloisia kasvoja, taustalla Large Malay Girl -veistos. Hartsi, lasikuitu ja automaali, 120 x 64 x 95 cm. Tämä näyttely pysähdyttää, ihastuttaa ja puhuttelee. Heidän unelmansa oli yhdistelmä arkkitehtuuria, taidetta ja luontoa. Myös Villa Didrichsen on nykyään osa museota. Taloa ympäröivä puutarha kuului myös arkkitehdin kokonaistaideteossuunnitelmaan ja mahtavia mäntyjä kasvava alue sai jäädä pääosin luonnontilaan. 14 Identiteetin tutkintaa ja tulkintaa Ihmisten monimuotoisuus kiinnostaa Lionel Smitia. Uusi siipirakennus on tarkoitettu vain taiteelle. Didrichsenit rakennuttivat haaveilemansa kodin luonnonkauniiseen Kuusisaaren. Gunnar ja Marie-Louise Didrichsenin taidekokoelman laajetessa runsaaseen tuhanteen teokseen, lisätilan tarve tuli ajankohtaiseksi. Didrichsenin taidemuseo – kulttuurikeidas mäntyjen katveessa Talvinen näkymä Didrichsenin taidemuseolle. Suuret lasiseinät avautuvat sisäpihalle, ja pohjakerrokseen rakennettiin tilat muinaisten kulttuureiden kokoelmille. Didrichsenin taideja kulttuurimuseo, 2008. Etualalla Large Malay Girl -veistos, 2010. Rakennuksen moderni sisustus on Viljo Revellin ja hänen toimistossaan työskennelleen arkkitehti Olavi Hännisen käsialaa. Onkin sanottu, että Lionel Smitin maalaamilla muotokuvilla on yleismaailmallinen viesti ihmisen sisäisestä vahvuudesta ja samalla haavoittuvuudesta. Kuva: Maria Didrichsen . Yksityiskohtia hiottiin Revellin johdolla saranoita ja ovenkahvoja myöten. Vastakohtana ovat tyynet, vakavat silmät tai pois suunnattu katse, mikä puolestaan kertoo haavoittuvuudesta. Marjut Popelka LIONEL SMIT: FACES – KASVOJA 9.9.2016–29.1.2017, ti-su 11-18 Didrichsenin taidemuseo Kuusilahdenkuja 1, 00340 Helsinki . Monessa muotokuvassa pään asento ja kokonaistoteutus kertoo vahvuudesta ja arvokkuudesta. Teksti: Marjut Popelka Lähde: Kulttuurikeidas Helsingissä. Museosiiven tilojen lisäksi olohuone kirjastoineen, ruokasali ja leikkihuone sekä tyttären makuuhuone on avattu yleisölle. Kuva: Maria Didrichsen . Viljo Revellin arkkitehtuurille on tunnusomaista funktionaalisuus sekä selkeät linjat. Tämän unelman toteuttajana toimi arkkitehti Viljo Revell (1910 1964). 1963 Revell laajensi L-muotoisen Villa Didrichsenin U-muotoiseksi kokonaisuudeksi. Revell pyrki löytämään rakennuksille todellisen, syvällisen luonteen. Tilaa tarvittiin lisää. Kuva: Didrichsenin taidemuseo /Rauno Träskelin. Hän on todennut, että ihmisen identiteetti perustuu suureksi osaksi hänen etniseen taustaansa. Villa Didrichsen valmistui 1958 jylhien mäntyjen katveeseen, ja sitä pidetään yhtenä arkkitehti Revellin kauneimmista luomuksista. Teoksillaan hän välittää oman käsityksensä identiteetistä ja sen muodostumisesta
Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys 1917 – 1968 -näyttely kertoo, miten monimuotoinen modernismi vaikutti suomalaiseen yhteiskuntaan ja taiteisiin. Mukavasti taitetun kirjan aukeaman sivuista toisella on teos ja toisella pieni yksityiskohta teoksesta. Tätä koko perheen kirjaa on mukava selailla ilokseen. Hamin vuosi huipentuu viiden suomalaisen museon yhteiseen suurhankkeeseen. Tänä syksynä ilmestyneen Tuula Karjalaisen kirjoittama elämäkerta kertoo taiteilijalegendan värikkään elämäntarinan Tammen kustantamassa kirjassa Tyko Sallinen – Suomalainen tarina. Kirja tarjoaa pienillekin, tuleville taiteen ystäville löytämisen onnistumisia. Viime vuonna ilmestynyt viehättävä Lasten oma taidekirja on oiva lahjapaketti lapsiperheille. Näyttely syntyy yhteistyössä Hamin, Alvar Aalto -säätiön, Arkkitehtuurimuseon, Designmuseon sekä Suomen valokuvataiteen museon kanssa. Kirjan ovat koonneet Kansallisgallerian työryhmä Eija Aarnio, Mari Alijoki, Anna Luhtala, Anja Olavinen sekä Ira Westergård. Käteen sopivan kokoinen taidekirja esittelee yli sata suomalaisten rakastamaan taideteosta. Tammikuussa uudistetaan myös Hamin Tove Jansson -gallerian ripustus. Vuoden avaa tammikuussa modernismin edelläkävijänä tunnetun Tyko Sallisen näyttely. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan taiteilijan taiteesta tutkimuspainotteinen kirja, jonka kirjoittamiseen ovat osallistuneet Juha-Heikki Tihinen, Riitta Konttinen sekä Tutta Palin. Helmikuu nostaa esille yhden 1900-luvun monipuolisimmista modernistitaiteilijoista, Eva Törnwall-Collinin. Lisäksi Hamissa on ensi vuonna esillä Jouko Korkeasaaren, Cris af Enehielmin, Anna Retulaisen, Elina Merenmiehen, Jukka Korkeilan, Eero Nelimarkan, Pekka Kauhasen ja Ola Kolehmaisen taidetta.. Modernia elämää! on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa. Lasten oma taidekirja Tammi 2015 . . Helsingin kaupungin taidemuseon Hamin ohjelmistossa nähdään ensi vuonna kotimaista taidetta sopivasti Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. 15 Ajasta Aikaan Antiikki & keräilymessut 14.1.2017 Pori Ailav-sali (Vikkarin Valkama) Juhanaherttuankatu 17, Pori klo 10-16 Tiedustelut 044 231 9026, suomi.satujohanna@gmail.com ANTIIKKIA KERÄILYÄ DESIGNIA RETROA 25.2.2017 Forssa Kauppakatu 17, Forssa klo 10-16 8.4.2017 Pori Ailav-sali (Viikkarin Valkama) Juhanaherttuankatu 17, Pori klo 10-16 Lapsiperheen pukinkonttiin Lasten omassa taidekirjassa on tunnetuista teoksista napattu yksityiskohtia, joita on mukava etsiä pientenkin lasten kanssa. Teokset ovat Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista. Esille tulee muun muassa Janssonin merkittäviä monumentaalitöitä kuten JansSuomi 100 -juhlavuoden kunniaksi kotimaista sonin Strömbergin Pitäjänmäen tehtaan seinämaalaukset
16 Kyösti Kakkosella huikea lasikokoelma Keräilyharrastus alkoi melkein vahingossa Kyösti Kakkonen on viehättynyt kotimaiseen designiin.
Kakkosen keräilyharrastus alkoi puolivahingossa. Pyysin erästä opiskelijakaveria tuomaan kehykset. Hänellä oli viisi veljeä. Kakkosen koti on täynnä taidetta. . Miten hänestä alkujaan tuli designin keräilijä. Yhdestä tuli Kakkosen asunto. – Siellä oli Matissea, Chagallia ja muita suuria nimiä. 17 . – Pystyisin kokoelmieni pohjalta pitämään monia taiteilijakohtaisia näyttelyitä. Kakkonen valmisteli rakennuksen historiikin, jonka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi vuonna 2013. Kellarikerroksessa on vanha pankkiholvi jäljellä. Kakkonen on perehtynyt hyvin rakennuksensa historiaan. Osan asunnoista hän on myynyt pois, mutta omistaa edelleen kolmanneksen kompleksista. ”Kuusi jukuripäätä”, kuten hän asian itse ilmaisee ja viittaa Aleksis Kiven veljeksiin. Seuraavan huoneen pöydällä on Sarpanevaa. Hän oli Puolassa matkalla oikeustieteen opiskelijoiden kanssa. Kyösti Kakkonen istuu Helsingin kodissaan Bulevardilla taiteen ympäröimänä. Kellarikerrokseen Kakkonen on ripustanut näyttävän kokoelman Rut Brykiä. Vanhoja konttoreita ryhdyttiin muuttamaan asunnoiksi. Laitoin taulun rullalle matkalaukkuun. Huoneistossa toimi taannoin Mandatum-pankki. – Puolasta ei saanut viedä yli 50 vuotta vanhoja esineitä. Puiston toisella laidalla on arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema Vanha kirkko vuodelta 1826. – Kyösti Kallio piileskeli talossa punaisten joukkoja vuonna 1918, hän tietää. Itse asiassa hän osti koko talon. Historiallinen Bulevardi 10 Kauppaneuvos Kyösti Kakkosella on mittava designkokoelma, joka kiertää näyttelyissä ympäri maailmaa. Tarkemmin ottaen kolme taloa, sillä korttelin sisäpuolella on vielä kaksi taloa, jotka kuuluivat kauppaan. – Työhuoneessani istui aikanaan Nalle Wahlroos. Olohuoneen ikkunasta avautuu näkymä Vanhaan kirkkopuistoon eli Ruttopistoon. Pauli Jokinen. Se oli silloin hänen työhuoneensa, Kakkonen kertoo. Ollaan historiallisessa ympäristössä. Kakkonen osti asuntonsa Bulevardilta vuonna 2010. Lähdin opiskelemaan juristiksi Uppsalaan ja Ruotsissa heräsi innostus. Esimerkiksi Tapio Wirkkalan, Oiva Toikan tai Michael Schilkinin näyttelyn pystyisin pitämään milloin tahansa. Uusrenessanssirakennus valmistui alkujaan vuonna 1894 ja sen rakennutti vapaaherra Axel Fredrik de la Chapelle. Ikkunalaudalla on Michael Schilkinin keramiikkaveistoksia. Eteisessä on Gallen-Kallelaa, pienemmässä huoneessa Pekka Halosen talvimaisemaa. Pääsin Tukholman Moderna Museetiin katsomaan näyttelyitä, joista ei Suomessa osattu edes haaveilla. Ensimmäisen maalauksensa hän osti 1970-luvun lopulla Varsovan vanhasta kaupungista. – Se oli perinteinen suomalainen maalaistalo, jossa ei paljon tieteitä ja taiteita harrastettu. K yösti Kakkonen esittelee eteisen lasivitriinissä olevia lasiesineitä. Kakkonen syntyi vuonna 1956 Kiihtelysvaarassa
Gdanskissa hän jäi tulliin, jossa kyseltiin kehysten alkuperää. – Kauppaa sählittiin silloin hotellihuoneissa ja huoltoasemilla, Kakkonen muistelee. Vanha suomalainen design puhutteli minua. Sitä oli helppo lähteä keräämään. Keräilyharrastukseni alku sattui onnekkaaseen saumaan. – Hyvä puoli oli se, että 1930-1950-lukujen huippudesign oli suomalaista. Pääasiassa taide-esineet ostetaan huutokaupoista. 1990-luku ostajan kulta-aikaa 1980-luvulla Kakkonen innostui hiljalleen designista. Pala palalta Kakkonen ryhtyi kartuttamaan kokoelmaa. Monet laittoivat koko omaisuutensa myyntiin ja välittäjät ostivat niitä könttänä. – He olivat kiinnostuneita vain maalauksista ja biedermeier-sohvista. Yksittäisiä teoksia voi saada kovalla rahalla, mutta mitään merkittävää kokoelmaa ei pysty hankkimaan. 1990-luvun lama oli ostajan kulta-aikaa. – Kaveri vietiin takahuoneeseen ja taidettiin tutkia vähän muutakin kuin matkalaukut, Kakkonen naurahtaa. Se oli taidokkaasti tehtyä. – Suomalaista maalaustaidetta ei kannattanut lähteä keräämään. Kotiin mentäessä auto oli täynnä designia. Ei heitä kiinnostanut lasi ja muu design. Siksi innostuin designista, Kakkonen kertoo. KakEgyptin hengessä sisustettu kylpyhuone.. Suomen parhaita kokoelmia Kakkosen kokoelma kehittyy koko ajan. Kakkonen ajoi usein kotikulmiltaan Pohjois-Karjalasta työmatkoja Etelä-Suomeen. Niitä sai halvalla. Schjerfbeckin, Gallen-Kallelan ja Edelfeltin työt ja muut kotimaisen kultakauden maalaukset on jaettu jo. 1980-luvulla muodissa oli 1920-luvun design. Hän väitti niitä polttopuiksi. Asiantuntijat opastivat Kakkosta, että seuraavaksi pinnalle nousee 1930-luvun muotoilu. 18 Kakkosen ystävä tuli kehyksineen perässä muutaman päivän päästä. Suuri osa on jo museoissa. – Maalaus taitaa olla minulla edelleen jossain varastossa jemmassa. Uusia hankintoja tulee viikoittain
– Nyt ostan teoksia takaisin Suomeen. Näyttelyitä on muun muassa Espanjassa, Saksassa, Englannissa ja Japanissa. Ne ovat Suomen Lasimuseolla, Designmuseolla ja Collection Kakkosella. Kakkosen kokoelmat kiertävät maailmalla ja kirkastavat Suomi-kuvaa. Lasimuseo joutuu ottamaan vastaan historiallisesti arvokkaita lasiesineitä, vaikka ne eivät olisi taiteellisesti tai taloudellisesti kovin korkeatasoisia. – Haluan, että kokoelmani ovat käytettävissä positiivisen Suomi-kuvan luomiseksi. Michael Schilkinin veistoksia ikkunalaudalla.. Minulle riittää, että kulut korvataan ja saan kutsun pitämään avajaispuheen. Meidän museoillamme on niin pienet määrärahat, ettei niillä ole mitään mahdollisuuksia hankkia designia tänne, Kakkonen sanoo. Minun kokoelmani on taiteellisesti hyvin arvokas, Kakkonen sanoo. Kyösti Kakkosen kokoelma kiertää maailmalla näyttelyissä. Paikalliset ostivat heidän töitään. Monet muotoilijat asuivat ja tekivät töitä Keskija Etelä-Euroopassa. Kysyntää riittää. Myös ryijyjä hän on alkanut keräillä viime aikoina. . Niitä palautuu ennen kaikkea Ruotsista, mutta myös Yhdysvalloista, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Tällä hetkellä työjonossa on lähivuosille 14 kansainvälistä näyttelyä, jotka perustuvat Kakkosen kokoelmiin. Kokoelma koostuu pääasiassa keramiikasta ja lasista. Isänmaan asialla Kakkonen tuntee olevansa kokoelmansa kanssa Suomen asialla. Kerryttäessään kokoelmaa hän samalla tekee palveluksen isänmaalle ja yhteiselle kulttuuriperinnöllemme. – Pelastan huippudesingia takaisin Suomeen, hän luonnehtii. Haluan, että kokoelmieni esittelyllä saadaan luotua mielikuvaa suomalaisesta laadukkuudesta. Pauli Jokinen Kakkonen on sijoittanut kellariin Rut Brykin töitä. 1930-1950-luvuilla Suomi oli köyhä maa ja taiteilija-muotoilijat pitivät runsaasti näyttelyitä Ruotsissa. – Olen myös mukana monissa vientiyrityksissä, jotka tekevät kansainvälistä kauppaa. – On sanottu, että minulla on parempi lasikokoelma kuin Lasimuseolla. Voidaan sanoa, että Suomessa on kolme suurta lasija designkokoelmaa. Suomalaista designia on levällään ympäri maailmaa. 19 konen ei edes tiedä kokoelmansa laajuutta. En tiedä pitääkö paikkansa
Vuonna 1952 valmistunut teos kuvaa työläisperhettä, johon kuuluu äiti, isä ja kaksi lasta. Kuluttajaperhe Aleksanterinkatu 9 Aleksanterinkadulla oleva entinen Elannon kauppakeskus tunnetaan nykyään Kluuvin kauppakeskuksena. Kuvista voi löytää kauppiaiden suojelusjumala Hermeksen, liikemiehen salkkuineen, cowboyn ja tytön laittamassa rahaa säästöpossuun. Rannassa ei kulje vilkasta kevyenliikenteenväylää, joten reliefiä pitää lähteä varta vasten katsomaan. Tukiainen oli suunnitellut reliefistä suuremman, jossa olisi enemmän ihmisiä, mutta lopulta teoksesta valmistui vain perhettä kuvaava osa. Kohokuvat ovat korkealla seinissä ja siksi usein huomaamattomia. Kokonaisuus kuvaa kaupan ja teollisuuden hahmoja historian alkuajoista nykypäivään. Elämän nektaria koostuu viidestä kuviosta, ja niiden on tulkittu kuvaavan viinin matkaa viljelijältä kuluttajalle. Teos on valmistettu samanlaisesta harmaasta graniitista kuin koko seinä. Michael Schilkin on taiteillut Kauppakorkeakoulun reliefit.. Säästäjä-reliefin tavoin Finne teki tämänkin teoksen keramiikasta. Rakennus ja reliefit valmistuivat vuonna 1950. Kauppiaita Runeberginkatu 14-16 Kauppakorkeakoulun seinäreliefejä ei voi olla huomaamatta, jos ohi kulkee. Julkisivu on koristeltu Arabian keramiikkataiteilija Michael Schilkinin värikkäillä korkokuvilla. Rakennuksen sisäänkäynnin yläpuolella on taiteilija Aimo Tukiaisen tekemä korkokuva nimeltä Kuluttajaperhe. Elämän nektaria Salmisaarenranta 7 Gunnar Finnen Elämän nektari -korkokuva on melko huomaamattomassa paikassa Salmisaarenrannassa. Reliefi on tehty vuonna 1938 Alkon entisen pääkonttorin merenpuoleiseen seinään. 20 Katsetta korkeammalla Helsingin vanhoissa taloissa on taiteellisia reliefejä, joita maamme kuvanveiston huiput ovat olleet tekemässä
Taideteoksen on luonut Pietarissa syntynyt kuvanveistäjä Carl Wilhelms, joka on tunnettu erityisesti pienoisveistoksista. Kuvassa enkeli suojelee perhettä. Kohokuva on noin 3 metriä korkea ja 2,5 metriä leveä. Teos kuvaa apostoli Pietaria kokemassa verkostaan satumaista kalansaalista. Lukutupa Leppäsuonkatu 9 Yrjönkadulla sijaitsevan odottamattoman vieraan lisäksi Wäinö Aaltonen on tehnyt kaupunkiin toisenkin reliefin. Teos on valmistunut vuonna 1939 Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomen rakennuksen seinään. Pietarin kalansaalis on hänen viimeisimpiä töitään. Odottamaton vieras tunnetaan myös nimellä Sadonkorjuu. 2 Wäinö Aaltosen taideteos entisen vakuutusyhtiön seinässä Yrjönkadulla. 5 Kluuvin kauppakeskuksen sisäänkäynnin päällä on Aimo Tukiaisen tekemä Kuluttajaperhe. Säästäjä on usein luettu Finnen onnistuneimpien töiden joukkoon. Aaltonen on kuvannut teokseen maalaisperheen, jossa isä ruokkii hevosta ja äiti syleilee lasta. Säästäjä on siitä harvinainen reliefi, että se ei ole korkealla seinässä vaan katutasossa ja siksi helposti tutkittavissa. Jopa niin erottamattomaksi, että sen ohi kävelee helposti sitä noteeraamatta. Teoksen tekijä Matti Haupt on tehnyt lukuisia taideteoksia eteläiseen Helsinkiin. 4 Lukutupa-teokseen Wäinö Aaltonen kuvasi tiettävästi ystäviään. Päin merta myrskyävää Eteläranta 8 Etelärannassa on eräs huomaamattomimmista reliefeistä koko kaupungissa. 21 1 Gunnar Finnen tekemä korkokuva sulautuu saumattomasti entisen Postipankin seinään. Aaltonen lahjoitti teoksen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalle 1950-luvulla. Pauli Jokinen 1 2 3 4 5. Teoksen materiaalina on keramiikka ja se sulautuu erottamattomaksi osaksi vaaleaa rakennusta. Enkeli suojelee perhettä. Vuonna 1955 paljastetun reliefin teki kuvanveistäjä Matti Haupt. Korkealla seinässä oleva teos ei erotu kovin hyvin taustastaan. Lukutupa on valmistettu pronssista ja se on kooltaan 2 x 2 metriä. Lukutupa löytyy Leppäsuonkadulta Kauppakorkeakoulun kirjaston seinästä. Reliefi on tehty Kökarin punaisesta graniitista. Aikaisemmin rakennus oli Alkon pääkonttori. Pietarin kalansaalis Meritullintori 3 Meritullin seurakuntatalon seinään valmistui vuonna 1951 reliefi nimeltään Pietarin kalansaalis. 3 Elämän nektaria -kohokuva on nykyisen Oikeustalon seinässä. Päin merta myrskyävää -teos kuvaa merenneitoa, joka ratsastaa hevosen selässä myrskyä uhmaten. Eiran ja Punavuoren alueella on kolme hänen veistostaan, joista tunnetuin on Telakanpuistikossa sijaitseva Kohottava voima. Teos kuvaa puun ympärille kokoontuneita ihmisiä. Säästäjä-reliefin hän toteutti Postipankin pääkonttorin julkisivuun vuonna 1942. Rakennuksessa toimi alkujaan Suomen Höyrylaiva Oy. Enkeli viitannee symbolisesti vakuutusyhtiöön, joka turvaa ihmisten arjen. Säästäjä Fabianinkatu 15 Gunnar Finne oli suosittu koristeveistosten tekijä 1900-luvun alkupuoliskolla. Odottamaton vieras Yrjönkatu 24 Yrjönkadun ja Kalevankadun risteyksessä katse kiinnittyy usein hotelli Tornin siluettiin, mutta jos hieman kääntää katsetta, niin saattaa nähdä Wäinö Aaltosen tekemän korkokuvan. Lukutuvassa on kuvattu yhdeksän henkilöä, ja niiden väitetään kuvaavan kirjailijoita ja runoilijoita, jotka olivat Aaltosen ystäviä
Kotitalo ja ateljee (1936), Riihitie ~. Sodan takia kaikkia Aallon suunnitelmia ei toteutettu ja rakennuskin valmistui vasta vuonna 1951. Helsingin kaupunki halusi elävöittää Erottajan väestönsuojan sisäänkäyntiä ja järjesti kutsukilpailun. Kulttuuritalo (1958), Sturenkatu ~. Kansaneläkelaitoksen pääkonttori (1956), Nordenskiöldinkatu ~. Moni on sen nähnyt, mutta harva sitä tunnistaa Aallon työksi. 22 Aaltoja Helsingissä Helsingissä pääsee tutustumaan monipuolisesti Alvar Aallon arkkitehtuuriin. Pihan puolelle avautuu suuri terassi. Aalto valitsi rakennuksen julkisivumateriaaleiksi lasin, kuparin ja pronssin. Nykyään se toimii parkkihallin sisäänkäyntinä ja on varmasti arkkitehtonisesti arvokkaimpia parkkihallin sisäänmenokäytäviä koko maassa. Rakennus toimi sekä asuntona että arkkitehtitoimistona. Rakennusmateriaali on niin ikään valkoista tiiltä. Rakennus oli Aallon ensimmäinen työ Helsingissä. Sisäpihalla on amfiteatterimainen tila. Nimestäkin voi päätellä, että Rautatalo valmistui rautakauppa-alan keskusjärjestölle. Sähkötalo (1973), Fredrikinkatu Aalto suunnitteli Munkkiniemeen Riihitiellä ateljeekodin, joka valmistui vuonna 1936. Kyseessä on paviljonki Erottajan risteyksessä Mannerheimintien päässä. Monet ratkaisut viittaavat funktionalismiin, joka oli tyylisuuntana lyömässä läpi. Paviljongin historia ulottuu vuoteen 1941. Valkoisen aidan reunustaman rakennuksen julkisivu on vielä pelkistetympi kuin Riihitien asunnon: Seinässä ei ole ikkunoita lainkaan. Kirjatalo eli Akateeminen kirjakauppa (1969), Keskuskatu ~. Paviljonkia on vuosien saatossa muokattu ja korjailtu. Finlandia-talo (1971), Mannerheimintie ~. Alvar Aallon ateljee Munkkiniemessä. Arkkitehti oli suunnitellut paviljongin koristukseksi veistoksen ja kivistä rakennetun aukion. Sivuseinistä puolestaan avautuu suuret ikkunat kahteen ilmansuuntaan. Pronssinen Rautatalo Vuonna 1955 valmistui Rautatalo aivan Helsingin ydinkeskustaan, nykyisin kävelykatuna olevan Keskuskadun varrelle. Aallon ehdotus Hurra för den lilla skillnaden voitti. Enso-Gutzeitin pääkonttori (1962), Kanavaranta ~. Rakennus tunnetaan myös Villa Aaltona. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa arkkitehdin. Rakennus valmistui haastavaan historialliseen ympäristöön: vieressä on kaupungin vanhimpien talojen joukkoon lukeutuva Domus Litonii, vastapäätä jylhä Stockmannin tavaratalo ja kivenheiton päässä Esplanadin puisto. A lvar Aallon ensimmäinen julkinen työ Helsingissä on pieni ja huomaamaton, vaikka se sijaitsee vilkkaalla paikalla. Erottajan paviljonki (1951), Erottaja ~. Suuria ja pieniä. Toimistotalo (1955), Tiilimäki ~. Etenkin ovenkahva on tuttua Aaltoa. Rautatalo (1951), Keskuskatu ~. Kuva: Alvar Aalto -museo Aallon rakennuksia Helsingissä ~. Välillä se on saanut rauhassa rapistua, kunnes rakennus on taas entisöity. Julkisivu on hyvin pelkistetty. Riihitien asunnon pintamateriaali on tummaa puurimaa. Vuonna 1963 rakennukseen valmistui lisäosa, jossa on keittiö ja ruokatiloja. Vuonna 1955 Aalto suunnitteli Munkkiniemen Tiilimäkeen uuden toimistorakennuksen. Munkkiniemeen koti ja toimisto Munkkiniemestä tuli Aallon ja hänen puolisonsa Ainon koti 1930-luvulla. Aikaisemmin he olivat asuneet Jyväskylässä ja Turussa. Rautatalon arvokkain tila on niin sanottu Marmorihalli, jonne suurelta yleisöltä on. Toimistosiipi puolestaan on valkoiseksi kalkittua tiiltä. Kaupungissa on Aallon suunnittelemia yksityisiä ja julkisia rakennuksia
Tunnetuin esimerkki lienee Finlandia-talo. Jos ei Erottajan pientä paviljonkia lasketa, niin Kulttuuritalo oli ensimmäinen täysin julkinen rakennus, jonka Aalto suunnitteli Helsinkiin.. Kulttuuritekona Kulttuuritalo Suomen kansandemokraattiset järjestöt pyysivät Alvar Aaltoa suunnittelemaan Kulttuuritalon Alppilaan Sturenkadun varrelle. Aikaisemmin se on toiminut kahvilana. Siellä ovat esiintyneet niin Jimi Hendrix kuin Frank Zappakin. Sisäpihalle on sijoitettu Wäinö Aaltosen veistos Rakentajan käsi. Kulttuuritalossa on järjestetty tapahtumia, pidetty puheita ja konsertteja. Toimistosiipeä hallitsee kuparipelti. Rautatalon marmorihalli. Marmorihalli sai nimensä lattian marmoripinnasta. 23 . Enso-Gutzeitin pääkonttoria Katajanokalla on arvosteltu ympäristöönsä sopimattomaksi. Kulttuuritaloa on usein pidetty yhtenä Aallon päätöistä. Hieman vastaava tila löytyy Aallon suunnittelemasta Sähkötalosta, joka on Kampissa. Rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1958. Tarinan mukaan Aalto suunnitteli rakennuksen tupakka-askin kanteen. nykyään pääsy kielletty. Rakennuksen runko on teräsbetonista. Marmorihalli on kolmen kerroksen korkuinen ja sen valaisu sijoitettiin kattoon. Aalto on monessa muussakin rakennuksessa käyttänyt marmoria. Aalto valitsi konserttisaliosan pintamateriaaliksi punatiilen
Ei niinkään Aallon arkkitehtuurin takia, vaan siksi ettei sen katsota sopivan historialliseen ympäristöön Uspenskin katedraalin ja vanhan rahapajan viereen. Parjattu Enso-Gutzeitin pääkonttori Katajanokan rantaan Kauppatorin viereen Aalto suunnitteli vuonna 1962 valmistuneen metsäyhtiö Enso-Gutzeitin pääkonttorin. 24 Finlandia-talo on Aallon näkyvimpiä töitä Helsingissä. Aalto suunnitteli Finlandia-taloon myös kaikki yksityiskohdat ja sisustuksen. Työ koski keskustan reuna-alueita, kuten Töölönlahden ympäristöä. Aalto oli suunnitellut Enso-Gutzeitille rakennuksia aikaisemminkin. Finlandia-talo valmistui vuonna 1971. Pääkonttorin julkisivussa on käytetty Carraran marmoria. Valinta on osoittautunut huonoksi, sillä marmori ei tunnu kestävän pohjoista ilmastoa. Aina se huippuarkkitehtikään ei osu maaliin. Suunnitelmasta kuitenkin toteutettiin vain muutama kohta. Välillä seinistä on pudonnut suuriakin marmorin palasia. Sokkeli on graniittia. Pauli Jokinen. Niistä näyttävin on Finlandia-talo, joka on lienee Aallon tunnetuin rakennus. Kaikesta kritiikistä huolimatta metsäyhtiön pääkonttori kuitenkin suojeltiin vuonna 2010. Vuonna 1952 olivat valmistuneet paperitehdas Kotkaan ja vapaa-ajan asunto Itä-Helsinkiin Kallvikin niemeen. Lisäksi sen tilalta purettiin näyttävä uusrenessanssia edustanut palatsimainen Norrmenin linna, jota suuri yleisö rakasti. Enso-Gutzeitin pääkonttorin tavoin Finlandia-talon julkisivussa on käytetty valkoista Carraran marmoria. Julkisivu koostuu lukuisista neliönmuotoisista ikkunoista. . Kongressisiipi nousi harjakorkeuteensa muutamaa vuotta myöhemmin. Finlandia-talo uran huipentuma Aalto teki suurimittaisen Helsingin keskustasuunnitelman vuonna 1961 kaupungin toimeksiannosta. Pääkonttori, lempinimeltään Sokeripala, on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Tarinan mukaan Aalto suunnitteli Kulttuuritalon tupakkiaskin kanteen
Savoy-maljaa on kutsuttu maailman tunnetuimmaksi lasiesineeksi. Toimistoon hän palkkasi apulaiseksi Aino Marsion. Alvar Aallon hauta Hietaniemen hautausmaalla. Häitä vietettiin 1924. Aalto oli sodan aikaan opiskelija. Aalto kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1916. Aallon ensimmäinen julkinen suunnittelutyö oli Alajärven suojeluskuntatalo, joka valmistui vuonna 1920. Hänen äitinsä oli postineiti ja isä maanmittari. Hän kävi Helsingissä Teknillistä korkeakoulua, josta hän sai arkkitehdin paperit vuonna 1921. LounaisSuomen Maalaistentalon takia Aalto asettui Turkuun, jossa hän suunnitteli myös Turun Sanomien toimitalon sekä Paimion parantolan. . Munkkiniemessä Aalto suunnitteli lukuisia tunnettuja töitään, kuten Villa Mairean, Kuortaneelta maailmalle Alvar Aallon tie menestyneeksi arkkitehdiksi kulki sisällissodan kautta. Rautatalon, Kansaneläkelaitoksen pääkonttorin ja Kulttuuritalon. Aallon tarina alkoi Kuortaneelta, jossa hän syntyi helmikuussa 1898. Suomen Akatemian esimiehenä Aalto oli vuosina 1963-1968. Usein Ainolla oli sisustussuunnittelussa jopa miestään suurempi rooli. Hän taisteli muun muassa Länkipohjassa ja Tampereella. He rakastuivat toisiinsa ja Marsiosta tuli Aallon ensimmäinen vaimo. Lisäksi hän voitti arkkitehtuurikilpailut Viipurin kaupunginkirjaston ja Lounais-Suomen Maalaistentalon suunnitelmista. Hän sai myös professuurin Massachusetts Institute of Technologysta, mutta hän ei ehtinyt siihen tehtävään kunnolla paneutua. Aalto kuoli vuonna 1976. Opiskeluaikana hän myös kirjoitteli pakinoita Kerberos-lehteen. Viipuri kirjasto valmistui vasta 1930-luvulla ja se on 2000-luvulla restauroitu edustavaan kuntoon. Aalto perusti vaimonsa sekä Maire Gullichsenin ja Nils-Gustav Hahlin kanssa Artek-yrityksen, joka tuotti huonekaluja ja koriste-esineitä. Hänen ensimmäisiä tunnettuja suunnittelutöitä ovat Paimion parantolan sisustus. Aalto suunnitteli myös kaupunkikokonaisuuksia, joista tunnetuimpia ovat Seinäjoen keskusta ja toteutumaton Helsingin keskustasuunnitelma. Ensiksi he muuttivat Alajärvelle ja sieltä Jyväskylään. Koulussa Aallolla oli maineikkaita opettajia Armas Lindgrenistä ja Usko Nyströmistä lähtien. Perhe muutti Kuortaneelta Alvar-pojan ollessa 5-vuotias. Hän teki elämänsä aikana useita ulkomaanmatkoja, joista monet suuntautuivat Yhdysvaltoihin. Sitä kutsutaan myös Savoymaljaksi, sillä Aalto suunnitteli sen Savoyravintolaan Helsinkiin, jonka sisustuksesta hän vastasi Ainon kanssa. Aalto osallistui sotaan valkoisten puolella. Turun jälkeen Aallot muuttivat Helsinkiin. Pauli Jokinen 25 ?. Valmistuttuaan hän perusti Jyväskylään arkkitehtitoimiston. Hänet on haudattu Hietaniemen taiteilijamäelle. Aallon suunnittelemaa Aalto-maljaa on joskus kutsuttu maailman tunnetuimmaksi lasiesineeksi. Muutaman vuoden kuluttua hän nai kollegansa, arkkitehti Elisse Mäkiniemen. Rakennusten sisustuksia Aalto suunnitteli yhdessä Ainon kanssa. Alvar Aalto syntyi Kuortaneella. Ensimmäinen maailmansota oli käynnissä ja Suomessa taisteltiin verinen sisällissota vuonna 1918. Läpimurto 1920-luvulla Aalto löi itsensä läpi vielä 1920-luvulla, jolloin hän suunnitteli muun muassa Seinäjoen suojeluskuntatalon. Hän oli 15 vuotta Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtajana. Savoy-maljan muotoilija Aalto ei ollut pelkästään arkkitehti, vaan myös erittäin maineikas muotoilija. Rakennus kuuluu Alvar Aallon säätiölle ja se avattiin kotimuseona vuonna 2002. Aalto jäi leskeksi vuonna 1949. A rkkitehti Alvar Aalto loi mittavan uran sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Hänen itsensä suunnittelema ateljeekoti valmistui vuonna 1936 Munkkiniemeen Riihitien varteen. Aalto toimi myös useissa luottamustehtävissä. Silloin Aalto oli vielä opiskelija. Aalto teki myös mittavaa kansainvälistä uraa. Hän suunnitteli muun muassa opiskelija-asuntolan Bostoniin, Essenin oopperatalon Saksaan sekä asuintaloja Sveitsiin. Myös naiset olivat tärkeässä osassa Aallon menestystä
Vanha asiakaspalvelupiste. Aalto suunnitteli rakennukseen myös sisustuksen ja huonekalut. Valkoinen on Carraran marmoria, musta on belgialaista, Leikas esittelee kaksiväristä lattiaa. 26 Aallon luomus täyttää 60 vuotta Kelan pääkonttoria pidetään eräänä Alvar Aallon päätyönä. V altava rakennuskolossi täyttää koko korttelin Helsingin Töölössä. Pääovissa on tutut kahvat, jotka Aalto on suunnitellut. Eteisessä tulee vastaan Aallon suunnittelemat sohvat, vaatenaulakot ja valaisimet. Rakennus täyttää tänä vuonna 60 vuotta. – Täällä oli aikaisemmin myös asiakaspalvelu, siksi on niin monta pääovea, perustelee Kelan päätoimitalossa kierroksia vetävä opas Petra Leikas. Punatiilisen rakennuksen seinässä on teksti ”Alvar Aalto 1953-57”. Kelan päärakennus kattaa kokonaisen korttelin.. – Lattia on marmoria
Vähempikin olisi monien mielestä riittänyt. Samanlaiset on Eduskuntatalossa. Samassa huoneessa on lisää historiallisia yksityiskohtia. Aalto suunnitteli sisustuksen koko rakennukseen. ?. – Ulkomaalaiset ovat erittäin kiinnostuneita rakennuksesta ja esimerkiksi ulkomaisia arkkitehtiopiskelijoita näkee usein englanninkielisillä kierroksilla, Leikas kertoo. Vuosien varrella linja on löystynyt ja nyt talossa pidetään avoimia yleisökierroksia. 1950-luvulla elettiin verraten köyhissä oloissa ja Kelan valtavaa rakennusta pidettiin pröystäilynä. Liukumäkeä muistuttava luiska on ollut sisäistä postia varten. Kuva ruokalasta. Saa nähdä tulevatko ne enää koskaan käyttöön. 27 Petra Leikas esittelee vanhaa kuvaa, jossa Kelahalli on vielä asiakaspalvelupisteenä. Valmistuessaan rakennus sai runsaasti kritiikkiä. Hissit odottavat kallista peruskorjausta. – Hissit eivät ole noin viiteen vuoteen ollut käytössä. Kansaneläkelaitoksen rakennus valmistui Nordenskiöldinkadulle virallisesti vuonna 1956, joten talossa vietetään nyt 60-vuotisjuhlia. Kela piti matalaa profiilia ja mediaa ei päästetty tutustumaan taloon. Pöydällä on vanha kirjoituskone, puhelin ja laskin. – Näitä työskentelytiloja oli alkujaan 28 kappaletta. Henkilökunta piti kovasti näistä hisseistä. Samanlaiset on joka kerroksissa. Työtilan puuosat ovat mahonkia ja saarnia, lisäksi tässä on käytetty messinkiä, Leikas kertoo. Sitä valaisee Aallon suunnittelemat valaisimet. Vähän matkan päässä on paternosterhissit, jotka ovat kulkeneet pysähtymättä kerrosten välejä. Historiallisia yksityiskohtia Eteisaulan jälkeen Leikas esittelee viereisen huoneen, jonne on jätetty muistoksi yksi asiakaspalvelupiste. Työtila on siirretty pois viereisestä Kelahallista, joka oli Suomen ensimmäinen maisemakonttoreita
– Kesällä ei tarvitse laittaa valoja päälle. Katossa on suuret ikkunat, jotka ovat remontin takia suljettu. Ruokasali on hyvä paikka tarkastella rakennuksen seinissä käytettyä keramiikkaa. Seinäkeramiikat teki Arabia, Leikas tietää. 28 Kelan kirjasto on rakennuksen hienoimpia tiloja. Kokoushuoneita ja muotokuvia Rakennuksen ylemmissä kerroksissa on toimistotiloja, kokoushuoneita ja johtajien huoneet. – Etuseinän peittävän verhon on suunnitellut tekstiilitaiteilija Kirsti Ilvessalo. Ensi vuonna Kela täyttää 80 vuotta. Kelan kirjastossa on runsaasti samoja piirteitä. Kelahallissa palveltiin asiakkaita Katutasossa on rakennuksen vanha jumppasali, joka on nyt auditoriona. – Kun Kelan pääkonttori täytti 50 vuotta vuonna 2006, niin tuoleihin uusittiin nahat, Leikas tietää. – Siellä pelattiin lentopalloa ja sählyä. Katossa on myös valkoisia tarjottimen näköisiä laattoja. Kokoustilan tuolit ovat alkuperäisiä. Leikas kertoo, että etenkin ulkomaisia vieraita kiinnostaa Kelan historia, sosiaaliturva ja äitiyspakkaukset. – Aalto suunnitteli tilan lämmityksen siten, että katon kupariputkissa kiertää lämminvesi ja näistä valkoisista metallilaatoista lämpö heijastuu alaspäin. Muutaman ikkunan muoto on jännittävän putkimainen. Käytävän varrella on vitriineissä esiteltynä Kelan historiaa. Ruokasalin kattoon Aalto suunnitteli samankaltaisia suuria ikkunoita kuin kirjastoon. Kirjasto sijaitsee kahdessa eri tasossa. Se on kaunis, mutta lisäksi se on akustiikan kannalta erittäin hyvä. – Viipurin kirjastossa on samankaltainen syvennys kuin täällä. Viipurin kirjastoa on 1990-luvulta lähtien korjattu ja vuonna 2014 se avattiin restauroituna, Leikas sanoo. Ylhäällä kiertää käytävä, jonka ympärillä on kirjahyllyjä. – Värejä on viisi. Molempien huoneiden seinillä on Kelan pääjohtajien muotokuvia. Salissa kuntoiltiin vuoteen 2005 saakka. Naapurihuone on nimetty Aallon vaimon mukaan Ainoksi. Aalto suunnitteli myös Viipurin kaupunginkirjaston, joka valmistui vuonna 1935. Kirjasto rakennuksen sydän Kelan päätoimitalon kenties viehättävin paikka on kirjasto. Kuudennessa kerroksessa on suuri ja juhlava kokoustila, jossa Kelan hallitus ja valtuutetut kokoontuvat. Ne lämmittävät hyvin, mutta tekevät tilan hyvin meluisaksi. Huone on nimeltään Alvar. Aalto suunnitteli tilan niin, että kattoikkunoista tuleva luonnonvalo riittää. Kirjasto on valaistu Aallon valaisimilla. Aallon suunnittelemat kattoikkunat ruokalassa.. Portaat vievät alas uima-allasta muistuttavaan syvennykseen. Eräässä nurkassa on satulatuolit. On sinistä, valkoista, ruskeaa, vihreää ja harmaata. Keramiikkaa ja kattoikkunoita Maanalaista käytävää pitkin pääsee Kelan ruokasaliin. Johtaja Eino Louhion rintakuvan on veistänyt taiteilija Kalervo Kallio
Vähempikin olisi monien mielestä riittänyt.. Asiakaspalvelun poistuminen on varmasti suurin muutos rakennuksessa. – Vuoden 1973 vuoden jälkeen täällä ei ole ollut asiakaspalvelua. Valmistuessaan Kelan rakennus sai runsaasti kritiikkiä. . 1950-luvulla elettiin verraten köyhissä oloissa ja valtavaa rakennusta pidettiin pröystäilynä. Vanhoista valokuvista voi vielä aistia menneen ajan tunnelman, jolloin naiset Aalto-lamppujen alla tekivät laskuja vanhanaikaisilla laskukoneilla ja vastailivat asiakkaitten tiukkoihin kysymyksiin. Juuri siellä oli ne 28 työpistettä, joista jutun alussa kerrottiin. Kelahalli on rakennuksen näyttävimpiä tiloja. Pauli Jokinen Paternosterhissit ovat toistaiseksi pois käytöstä. Aalto suunnitteli huonekalut ja valaisimet. 29 Kuudennen kerroksen kokoushuoneessa kokoontuu muun muassa Kelan hallitus. – Aalto halusi, että luonnonvalo ja keinovalo tulevat saliin samasta suunnasta. Ryijy on Kirsti Ilvessalon. Muuten rakennus pyritään pitämään mahdollisimman alkuperäisessä asussa. Salin katossa on kaksikerroksiset ikkunat, jotka ovat kolmion malliset. Jumppasalin vieressä oleva Kelahalli on rakennuksen tärkeimpiä tiloja. Korkeaa hallia reunustaa parvi. Sisempi pyramidia muistuttava lasikolmio yltää kolmanteen kerrokseen saakka ja ulompi kerros aina kuudennen kerroksen tasalle. Nykyään Kelahallissa pidetään luentoja, kokouksia ja muita tilaisuuksia. Lasien välissä on lamput. Alkujaan se oli asiakaspalvelupisteenä
– Veistos kuvaa aikamme kentauria. Björn Weckström tutki keinotodellisuutta jo 1980-luvulla Korutaiteilija on myös kuvanveistäjä Korutaiteilija Björn Weckström on myös tunnustettu kuvanveistäjä, lasimuotoilija ja nyttemmin taidemaalarikin. Suuret pronssiveistokset olisivat ansainneet enemmän tunnustusta, sillä niiden muotokieli on vaikuttavaa ja hän ennakoi niissä virtuaalimaailman yleistyvän. Toisessa suuressa veistoksessa kuvataan kentauria, jossa hahmo sulautuu yhteen moottoripyörän kanssa. Björn Weckström työskentelee yhä 81-vuotiaana. Kiire vie keskittymiskyvyn, tärkeää on paahtaa menemään tuhatta ja sataa. 30. Miehellä on side silmillään, askel on joutuisa. Vuonna 2013 hän juhlisti 50-vuotista uraansa Lapponiassa Back to the Future -sarjallaan, johon kuului 11 erilaista korua. B jörn Weckströmin pronssiveistos Sokea juoksija vuodelta 1986 kuvaa vauhtisokeutta ja aikamme informaatiotulvaa, josta on vaikea tietää, mikä on oleellista, mikä ei. Ihminen luo koneita, jotka puolestaan muovaavat meitä
Korutaiteilija on myös kuvanveistäjä Sokea juoksija -teos kuvaa vauhtisokeutta ja jatkuvaa kiirettä. 31
Tulemme näkemään paljon uusia sovelluksia, virtuaalitodellisuus on vasta lapsenkengissään. Veistos kuvaa aikamme kentauria, moottoripyörän ja ihmisen ykseyttä. Daidalos suunnitteli sekä itselleen että pojalleen parin siipiä, jotka oli valmistettu vahasta ja sulista. – Jos puolestaan lensi liian lähellä merta, kosteus voisi irrottaa sulat. Ihminen luo koneita, jotka puolestaan muovaavat meitä. Weckströmin mielestä on mielenkiintoista nähdä, mitä virtuaalitodellisuus tuo tullessaan. Vuorokausi lohkottiin tunneiksi. Teemme asioita loogisemmin kuin aikaisemmin, ja pelkään tunnepuolen jäävän varjoon. Minua kiinnostaa, miten koneet ovat vaikuttaneet ihmisen ajatteluun. Lentävä Ikaros tavoittelee turhaan taivaita. Sogno Stereofonico -veistoksessa makaava hahmo elää omassa todellisuudessaan. – Mielestäni ajattelumme on muuttumassa yhä konemaisemmaksi. Erektionkin mies saa keinotodellisuuden avulla.. Moderni Daidalos ja Ikaros Antiikin tarustosta Weckströmiä kiinnostavat erityisesti Daidaloksen ja Ikaroksen kohtalot. – Olen itsekin kokeillut virtuaalitodellisuutta. Ikaroksen valmistautuessa lähtemään lennolle isä varoitti poikaa lentämästä liian lähelle aurinkoa, koska vaha voisi sulaa siivistä. Ikaros kuitenkin unohti isänsä varoitukset lumoutuessaan lentämisestä. 32 Björn Weckström kuvaa koneiden ja mekaanisen ajattelun aikakauttamme tarkemmin kuin monikaan muu suomalaistaiteilija. – Kehitys alkoi jo 1500-luvulla, kun kellot yleistyivät
– Oman aikansa rajojen rikkojia negatiivisessa merkityksessä olivat lentokonekaapparit 1970-luvulla. Kotimaan markkinoihin keskityttiin vasta tämän jälkeen. Erittäin tärkeä yhteistyökumppani oli Lapponian perustaja Pekka Anttila, voimakastahtoinen visionääri. Italiassa Björn asui Pietrasanta-nimisessä kaupungissa Toscanassa, vain viitisen kilometriä rannikolta. Kukkiva muuri -riipus avasi uusia kanavia Jo vuonna 1965 Weckström voitti grand prix -palkinnon kansainvälisessä ammattilaisten muotoilukilpailussa Rio de Janeirossa. Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan kunniaksi tehty lasiveistos. Myös keinotodellisuus on kiehtonut Weckströmiä jo vuosikymmenet. Kultariipuksen nimi oli Kukkiva muuri. Weckströmin mukaan taivaita voi tavoitella, mutta pettymyksiltä ei voi välttyä. Salaperäinen Stonehenge Weckström on tehnyt veistoksia myös kivestä ja lasista. Piti luoda jotain uutta ja jotain persoonallisempaa, jotta pääsy kansainvälisille markkinoille avautuisi. Koru on usein hänelle pienoisveistos, jolla on ihminen taustana. – Kesät kuitenkin olin Suomessa muun muassa purjehtien, sanoo Weckström, joka on ystäviensä kanssa matkannut kaksi kertaa Atlantin yli. Weckström on yhteistyössä eturivin lasinpuhaltajien kanssa tehnyt lasiveistoksia. – Pekka arveli, että perinteisissä kultakoruissa ei ollut tulevaisuutta. Luonnonhimmeä kulta muodostui Weckströmin tavaramerkiksi. Näitä haasteita hän on tutkinut omilla Ikaros-tulkinnallaan. Luen vieläkin La Repubblica -lehteä päivittäin. – Toki kotimaassakin ymmärtävää asiakaskuntaa oli, mutta läpimurto tapahtui maailmalla. Välimeren mytologiat ovat merkinneet paljon, vaikkakin olen tulkinnut niitä omalla tavallani. Weckström halusi auttaa Anttilaa, joten hän suostui tarjoukseen. Taivaita tavoitellen Ikaros-teokset kuvaavat myös hybristä, kohtalokasta ylimielisyyttä. Uudempaa Weckströmin lasitaidetuotantoa on Stonehenge-sarja. – Korujeni käyttäjillä on oma persoonallinen suhteensa niihin. – Moni italialainen on kuitenkin ottanut työni hyvin vastaan. Joillekin ne ovat yksinkertaisesti vain kauniita koruja. Silloin tärkeää ei ollut koneen tuhoaminen vaan saada julkisuutta itselleen tai omalle asialleen, vaikka sitten vain 15 minuutiksi. Lentävä Ikaros (Icaro Volante) on valmistunut vuonna 1999. Juuri hän houkutteli Weckströmin Rio de Janeiroon. 33 Ikaros-tarinasta Weckström on johtanut myös modernin version, jossa Daidalos manipuloi geenejään luoden uuden lentävän ihmisen, ottaen tähän hybridiin geenejä voimakkaasta hevosesta, yhdistäen ne ihmisen geeneihin. Veneily antoi vapauden tunteen Björn Weckström asuu tyylikkäässä suuressa omakotitalossa meren rannalla Soukanniemessä, mutta vietti aluksi siellä aikaa melko vähän, sillä hän asui 32 vuotta Italiassa. – Saapasjalkamaa on ollut inspiraation minulle ja avain moneen taideteokseen. Putoamisen vaara on alati läsnä. Nyttemmin hän on luopunut purjeveneestään, vaikkakin hän purjehtii vielä vaimonsa Marja-Liisan kanssa ystäviensä vieraana. Joillekin ne ovat taidetta, toisille jännittävä identiteettilisä. Kulttipaikalla Weckström ei ole itse käynyt, mutta salaperäinen tunnelma välittyy hyvin teossarjaan. T-kirjaimen muotoinen lasiveistos on kunnianosoitus edesmenneille lasitaiteilijoille ja muotoilijoille Timo Sarpanevalle ja Tapio Wirkkalalle. Lemmenjoella hän näki luonnon muovaamia hyvin persoonallisia kultahippuja, joiden muotokieltä hän sovelsi koruihinsa. – Harmaasta marmorista valmistunut Hammassärky oli yllättävän helppo työstää materiaalin pehmeyden vuoksi. Seikkailijan verta ja vapauden tunnetta siis. Björn Weckström arvosti suuresti molempia muotoilijoita. Kaksi T:tä, Tapio ja Timo, joita Björn arvosti suuresti. Vuodelta 1987 oleva Sogno Stereofonico -veistoksessa hahmolle syötetään kuulokkeiden kautta digitaalista mielihyvää, josta hän saa vahvoja kokemuksia, erektionkin muodossa. Hän keksi käyttää hiomatonta ja luonnonläheistä mattapintaista kultaa, kun hän seurasi Lapin kullankaivajien työtä. Hammassärky-teos on valmistunut vuonna 1985.. Pudonnut Ikaros-veistos (Icaro Caduto) on vuodelta 1985. Veistos on vuodelta 1985. . Kun minut kutsuttiin Pisan yliopistoon luennoimaan, en olisi ikipäivänä uskonut, että minusta tulisi italialainen vuosikymmeniksi. Mattapintainen kulta tehokeinona Suuri yleisö tuntee Weckströmin ennen kaikkea korutaiteilijana. Vienti alkoi vuonna 1966. – Aloittaessani taiteilijauraani 1960-luvun alussa halusin tehdä korumuotoilusta pienoistaidemuodon ja nostaa sen samalle tasolle kuin moderni kuvanveistotaide. Italiassa on valettu Weckströmin komeat suurikokoiset pronssiveistokset. – Idea on johdettu Nobel-palkitun Barbara McClintockin geenimanipulaatiotutkimuksista, kertoo Björn Weckström
Tähtien sota -elokuvassa koru nähtiin vuonna 1977 filmin huimassa loppukohtauksessa prinsessa Leian kaulalla. Kivettynyt järvi -sormus oli Onon sormessa Dick Cavett -televisiohaastattelussa vuonna 1975 Yhdysvalloissa. My foolish heart -korusetti on 2010-luvun tuotantoa. Näyttävä sydämenmuotoinen riipus, jonka pintaa elävöittää Weckströmin koruille tunnusomainen veistoksellinen struktuuri, on pujotettu pitkään Hopeapolku-ketjuun. – Elokuvaohjaaja George Lucas toivoi, että suunnittelisin koruja hänen Tähtien sota -elokuvaansa. Tenochtitlan-kaulakorun nimi viittaa atsteekkeihin.. Tyylikäs on myös Tenochtitlan-kaulakorukin, jossa on Weckströmille tyypilliseen tapaan mattapintaista kultaa. Korun nimi viittaa atsteekki-intiaaneihin. Björn Weckström antoi suunnittelemalleen kaulakorulle nimen My Foolish Heart, minun oikukas sydämeni. Sormuksesta otettiin haastattelun aikana myös lähikuvaa, mikä ei tuolloin ollut kovin yleistä. Aloitin työn, mutta pian tuli soitto, että aikaa onkin vain runsas viikko. 34 George Lucas ja Yoko Ono asiakkaina . En aluksi edes tiennyt, kuka George Lucas oli, eikä hän silloin ollutkaan kovin kuuluisa. Syksyllä 2014 Lapponian tuotevalikoimaan tuli kaksi sydänaiheista korua. . Björn Weckström työskentelee yhä 81-vuotiaana. Lucas ja hänen tiiminsä valitsivat elokuvaan Avaruushopea-sarjan kaulakorun Planetaariset laaksot, jonka Weckström alun perin suunnitteli Lapponialle vuonna 1969. Weckström yhdisteli koruissaan myös hopeaa ja akryylimuovia. Elokuvan lisänimeksi tarkentui myöhemmin Episode IV – Uusi toivo. Vuonna 2013 hän juhlisti 50-vuotista uraansa Lapponiassa Back to the Future -sarjallaan, johon kuului 11 erilaista korua. – Kehotin heitä menemään Lontoon Bond Streetillä sijainneeseen koruliikkeeseen, jossa korujani myytiin. John Lennon ja Yoko Ono ostivat hänen akryylikorujaan. Siinä ajassa ei ollut mahdollista saada koruja valmiiksi, Weckström kertoo. Moni kuuluisuus on ihastunut Weckströmin korujen futuristiseen muotokieleen. Weckströmin ehkä kuuluisin koru on Planetaariset laaksot, joka nähtiin Tähtien Sota -filmin ykkösosan huimassa loppukohtauksessa prinsessa Leian kaulalla
Henkilökuvistaan ja aistillisista kukkamaalauksista tunnetun Heleniuksen töitä on esillä aina 1890-luvun lopun realistisista henkilöaiheista 1950-luvun symbolistisiin asetelmiin saakka. Näyttely sisältää 250 teosta. Turun Taideyhdistys hankki Westerholmin aikana kuusi Schjerfbeckin maalausta. 35 Korujen kieli . Laaja teos suomalaisista koruista ja niiden historiasta. Helene Schjerfbeck Turun taidemuseossa 29.1.2017 saakka. Kriitikoiden ja suuren yleisön rakastaman Ester Heleniuksen (1875 – 1955) näyttely jatkuu Salon taidemuseossa 22.1.2017 saakka. Esillä on 90 teosta, jotka näyttely on saanut lainaan Ateneumista sekä muista merkittävistä julkisista ja yksityisistä kokoelmista kotimaassa ja Ruotsissa. Syyskuussa ilmestyneen kirjan kirjoittajia ovat Ulla Tillander-Godenhielm, Tuula Poutasuo, Helena Pahlman, Esko Timonen ja Päivi Ruutiainen. Turun taidemuseossa aukesi syyskuussa Helene Schjerfbeckin näyttely, jonka keskiössä ovat henkilöja muotokuvat. Ihmiskuvaus oli jo elinaikanaan maamme johtaviin kuvataiteilijoihin kuuluneen merkittävän modernistin kuningaslaji. Näyttävästä teoksesta löytyvät niin kaikille tutut suosikkikorut kuin perintökorutkin sekä harvinaiset uniikkikappaleet. Syksyn kirjauutuuksiin kuuluu Tammen kustantama Suomalainen koru, joka esittelee kauneimmat ja kiehtovimmat korut itsenäisyytemme ajalta. Helene Schjerfbeckillä oli kiinteä yhteys Turun Taideyhdistyksen hallinnoimaan Turun taidemuseoon vuosina 1891 – 1919 johtajana toimineen Victor Westerholmin ansiosta. Ranskalaisuutta läpi elämänsä ihaillut ja rakastanut taiteilija teki sadoittain luonnoksia suurkaupungin kahviloissa ja kaduilla näkemistään erikoisista ihmistyypeistä. Ester Helenius Salon taidemuseo Veturitalli, 22.1.2017 saakka. Esillä ovat muun muassa tunnetut nuoruudentyöt Toipilas ja Hautajaiskulkue Pont-Avenissa sekä toistakymmentä omakuvaa ajalta 1878 – 1945. Opiskeluvuosistaan lähtien Helsingissä asunut ja työskennellyt Helenius asui pitkiä aikoja myös Pariisissa, joka oli hänelle suuri inspiraation lähde. Näyttely esittelee Schjerfbeckin teoksia lähes koko hänen 70-vuotisen uransa ajalta osoittaen, miten realismiin sidoksissa ollut nuoruusvuosien muotokieli antoi asteittain tilaa henkistyneelle ja pelkistetymmälle ilmaisulle. Helene Schjerfbeck Turussa . Tämän ajan tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Yksinäinen kalla (1946 – 1949). Suomalainen koru, Tammi 2016 Intohimoinen värimaalari . Helene Schjerfbeckin teos Hiljaisuus. Kirjaan koottu korun historia on mielenkiintoista luettavaa kultasepäntyöstä aina vuodesta 1917 nykypäivään. Myöhäisempien ostojen ja lahjoitusten myötä karttunut Turun taidemuseon Schjerfbeck-kokoelma on yksi maamme merkittävimmistä. Lähes kuusikymmentä vuotta kestänyt ura huipentui hänen myöhäiskauden teoksissa, joiden sisältö on pelkistynyttä ja värit syvän intensiivisiä
Meriantiikkia Vanhoja raskassukeltajan varusteita liikkuu meriantiikkiliikkeissä. Antiikkiliike Vanhassa Eliaksessa on myynnissä yksi sukelluskypärä, venäläinen kolmen pultin kypärä. Parhaimmillaan, 1940-luvulla, näitä raskaita sukellusvälineitä käyttäviä ammattimiehiä oli yli 200. Näin ei kuitenkaan ole. Kypärä on hyväkuntoinen. S ukeltajien määrän perusteella voisi arvella maassa olevan heidän jäljiltään jopa satoja kypäröitä. Jossain vaiheessa työnantaja myi kaluston sukeltajilleen. Joitakin Draege. Venäläiset kypärät ovat alkuaan ranskalaisia ja lisenssillä valmistettuja Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Kun sukeltaja siellä ansaitsee viisituhatta viikossa, on varaa hankkia hieno kypärä. Brig Antiquen Kristoffer Öström myy myös eioota, kun kysytään kypärää. Harvinaisimmista kypäröistä Saari tietää maksettavan jopa 15-20 tuhatta euroa. Kaksi Suomessa valmistettua kypärää, numerot 24 (vas) ja 2, vertailussa on helppo havaita selkeitä eroja. – Kypäröiden hinnat ovat korkeita, liian korkeita. Turkulaisesta Old Steamerista Timo Saari kertoo kypäröiden osalta myyvänsä eioota. 36 Somisteeksi tai kokoelman aluksi Sukeltajan kypärä Ammattisukeltajat Suomessa ovat aloittaneet vedenalaiset työnsä 1900-luvun alussa. Ennen sotia ja sotien jälkeenkin sukellusvälineet olivat työnantajan omaisuutta, sukeltajien käyttämiä työvälineitä. rin kypäröitä löytyy ja venäläisiä kolmen pultin kypäröitä, joita käytössä on todennäköisesti ollut vain muutamia pukeutumisen hankaluuden vuoksi. Vain harva maksaa hyvästä kypärästä neljää, viittä tuhatta euroa, Saari puistelee päätään. Omassa kokoelmassaan hänellä on kolme kypärää, joista yhdellä on mukanaan vankka tarina sen käyttäjästä. Viimeisin raskasta sukelluskypärää käyttänyt ammattisukeltaja jäi eläkkeelle 2000-luvun alussa. – Kymmenen vuoden aikana olen myynyt joitakin myyntiin saamiani kypäröitä, mutta niiden rahakkaat ostajat ovat tulleet Norjan öljykentiltä. Kypäröitä on korkeintaan kymmeniä, ehkä satakunta. Maahamme sukelluskypärät ovat pääosin tulleet lännestä, Englannista Sieben ja Heinken valmistamina. Välineistöjä siirrettiin työmaalta toiselle ja sukeltajat seurasivat perässä
Myynnissä oli englantilainen Heinken kypärä, sarjanumero L 17. Lyons. Se oli Leonin mukaan ikään kuin vahinko. Keräilijöitä maailmalla Eräs tunnetuimmista keräilijöistä maailmalla on amerikkalainen Leon G. Ensimmäisen kypäränsä Leon osti kertomansa mukaan vuonna 1974. Vasemmalta englantilainen Siebe.Gorman, suomalinen no.24 ja mikkeliläisen ammattisukeltaja Otto Kolehmaisen kypärä, joka sekin on valmistettu Suomessa, mutta ilma varsinaisia tunnusmerkintöjä. – L on Leon ja 17 on syntymäpäiväni. Kypärä on tietysti edelleen kokoelmassa. 37 Somisteeksi tai kokoelman aluksi Sukeltajan kypärä Antti Kulmala antiikkiliike Wanhasta Eliaksesta esittelee myytävänä olevaa venäläistä kolmen pultin kypärää. Hän itse toteaa vaatimattomasti, ettei hänen kokoelmansa varmaankaan ole maailman laajin. Edellisen kuvan kypäröiden rinnat samassa järjestyksessä. Kuten edellä selkeitä eroja. Leon toteaa myös, että hänelle kypäröiden ja muun sukeltamiseen liittyvän keräily ei ole vain harrastus, se on intohimo. Kolme kypärää vertailussa. Lyonsin kirja ”Helmets of the Deep” on hyvä käsikirja, mikäli on kiinnostusta tutustua eri puolilla maailmaa tehdyistä kypäröistä.. Hän on niin keräilynsä pauloissa, että Leon G. Kokoelmassaan Leon kertoo tällä hetkellä olevan noin 400 erilaista kypärää
Vene-Expo -näyttelyssä marraskuussa Suomen Sukellushistoriallisella YhVenäläisen kolmen pultin kypärässä on selkeä tunnuslaatta, josta selviää kypärän tekopaikka sekä järjestysnumero. Oikealla oleva kypärä on valmistettu Suomessa, mutta valmistuspaikkaa ei tiedetä. Joskus joku pääsee kurkistamaan. 38 hänen suonissaan ei virtaa verta, vaan pieniä sukelluskypäröitä. Sieben ensimmäinen avoin kypärä Leon G. Leon kertoo valmistelevansa uutta kirjaa, johon tulee kuvat noin 500 kypärästä ja sivuja noin 2000. Verta otettaessa neulat taittuvat...! Moni keräilijä kartuttaa kokoelmaansa johonkin neljän seinän sisälle. Suomalaista ”keräilyä” Kypärät ovat kalliita. Vasemmalla Sieben kypärä, jossa selkeä tunnistuslaatta kypärän rinnassa. Sarjanumero löytyy kypärän sisältä sekä itse kypärästä että rinnasta. Kaksi kypärää Merikeskus Forum Marinumin sukellusaiheisessa näyttelyssä viime kesältä. Lyons on jo 1980-luvulla julkaissut kirjan Helmets of the Deep, 387 sivua, jossa on yksityiskohtaisesti kuvattuna ja selostettuna noin 300 erilaista kypärää kaikkialta maailmasta. Kypärässä ei ole tunnistusmerkkejä. Kirja on lähes valmis. Lyons ja osa hänen sukelluskypäräkokoelmastaan. Leon G. Sieben ensimmäinen 12 pultin suljetun puvun kypärä
Suomen Sukellushistorilallisen Yhdistyksen osastoa Vene-Expossa Turun Messukeskuksessa. Vastaavia feikkejä tehtaillaan Pakistanissa ja Intiassa. Oiealla olevassa suoalaisessa no 24 kypärässä oli vierailijoilla mahdollisuus kuvauttaa itsensa. . Feikki-kypärän tunnistelaatassa ei ole merkintöjä sarjanumerosta eikä valmistusajasta.. Todennäköistä onkin, että Suomessa olevat kypäräkokoelmat sisältävät ainoastaan muutamia kypäröitä. Pumput ovat painavia ja tilaa vaativia. Etualalla kolme kypärää Siebe, Oton kypärä ja Siebe. Vierailijan kysymykseen keräilystä, voi vain lyhyesti todeta, ettei ”maitokauppakukkaroni” anna periksi kerätä kohteita, joiden hinta on enemmänkin yli 3000 euroa kuin sen alle. Kaarinalaisella Harri Jylhällä sen sijaan on kokoelmissaan kymmenkunta sukeltajan pumppua, erikoinen kokoelma. Tämän kypärän valmistuspaikka ei ole tiedossa. Kaunis koriste ”jokaisen sukeltajan kotiin”. Tiedetään, että GW Sohlbergilla oli vuonna 1948 Norjassa, Oslossa teollisuusnäyttelyssä osasto, jossa oli esillä peltiseppä Kaukorannan tekemä sukelluskypärä. Jossain vaiheessa viime sodan aikana ja todennäköisesti vielä sen jälkeenkin sukeltajien kypäröitä on valmistettu Suomessa. Ainoa puute on toistaiseksi ilmaletku. Ulkoasultaan nämä kypärät muistuttavat niin selvästi englantilaisia Siebe-Gormanin kypäröitä, että asiantuntijat puhuvat jo kypärästä ”Siebe-Gorman made in Finland”. Näiden kypäröiden alkuperän selvittämisessä ja maassa vielä olevien kypäröiden löytämiseksi on Sukellushistorialliselle Yhdistykselle työkenttää, johon toivotaan apua myös yleisöltä. Suomessa valmistettu kypärä Pääosa Suomessa sukeltaneiden ammattisukeltajien kypäröistä on valmistettu ulkomailla. Muutoinkin kypärän ostajan tulee tietää, mitä on hankkimassa. Näitä Suomessa valmistettuja kypäröitä ei ole vain yksittäisiä kappaleita. Kypäröissä on numeromerkintä kypärän takana, turvaklipsin alla. Sukellushistoriallisella yhdistyksellä on omistuksessaan kokonainen raskassukeltajan kalusto. Suurin luku on toistaiseksi 24 ja pienin tutkittu on numero 2. Jouko Moisala Suomessa valmistetun kypärän tunnistaa kypärän takana, turvaklipsin alla olevasta numerosta. Tämä kypärä, numero 2, on kuulunut turkulaiselle ammattisukeltaja Alfons Håkansille. Kypärä on 100 % feikki. 39 distyksellä oli osasto, jossa muun sukellushistoriallisen aineiston ohella oli kolme kypärää. Toisaalta numeroa 11 ja 7 on kaksi, joten sarjoja on ollut todennäköisesti useita
Lisäksi tila on myös miljööltään arvokas ja juuri antiikkitapahtumaan erityisen sopiva. Muurin oman liikkeen osaston katseenvangitsija oli upea, erikoinen Paolo Bellinin suunnittelema Sputnik-kristallikruunu, joka on valmistettu 1970 luvulla Muranossa Italiassa. pääkaupunkiseudulla läpi vuosi sitten, jolloin päätös järjestämisestä syntyi Wanhan Sataman luopuessa pitkästä, yli 25 vuotta järjestetystä Pyhäinpäivän viikonlopun messujen järjestämisestä, Muuri kertoo. 40 T apahtuman järjestivät Fiskarsin Antiikkipäivät ry yhdessä Suomen Antiikkikauppiaat ry:n kanssa Tapahtumatalo Bankin ainutlaatuisessa vanhassa pankkisalissa Helsingin keskustassa osoitteessa Unioninkatu 20. antiikkialan uusi messutapahtuma onnistui sekä järjestäjien, kauppiaiden että asiakkaiden näkökulmasta hyvin. Kävijöitä oli kaikkiaan yli 3000. – Järjestäjät ovat pääosin erittäin tyytyväisiä. BelAnticon hopeavalikoimaa.. – Tapahtuma onnistui todella hyvin, toteaa Suomen Antiikkikauppiaiden puheenjohtaja Risto Muuri. Tilan valintaan vaikutti tunnettuus, laatu, sijainti, julkinen liikenne, parkkeeraus, logistiikka ja ravintolapalveluiden mahdollisuus. Tällainen tapahtumahan vauhdittaa kauppaa Suomen Antiikkikauppiaiden puheenjohtaja Risto Muuri kertoo, että ensimmäistä kertaa järjestetty Bank Antiques tapahtuma onnistui hyvin. Tarjolla oli monipuolisen valikoima antiikki-, design-, taideja vintage-esineitä 55 näytteilleasettajana toimivan ammattikauppiaan osastopaikoilla. Totta kai kaikilla messuilla on niin, että jollakin kauppiaalla kauppa käy todella hyvin, jollakin kohtuullisesti jollakin heikommin, mutta suurin osa kauppiaista on kertoneet olleensa tyytyväisiä. – Tila oli mielestämme toimivin niistä yli kymmenestä vaihtoehdosta, joita kävimme Bank Antiquesissa riitti kävijöitä Pyhäinpäiväviikonloppuna järjestetty 5.– 6. Tapahtumasta tuli heti ensimmäisellä kerralla näkyvä ja kehuttu. – Olimme paikkaan oikein tyytyväisiä
Jokavuotinen tapahtuma Bank Antiques -tapahtumasta on tarkoitus tulla jokavuotinen. Bank Antiques -tapahtumassa kävi kahden päivän aikana yli 3000 antiikinharrastajaa. Järjestäjät haluavat luoda tapahtumasta Helsingissä vuoden antiikki-, taide-, designja vintage-päätapahtuman, jollaista on jo kaivattukin. Tapahtumassa oli tarjolla myös kahvilaja ravintolapalvelut kakkoskerroksessa. Entisissä pankkitiloissa oli messujen käytössä kolme erityyppistä tilaa: tyylikkään ja näyttävän pankkisalin lisäksi puoli kerrosta ylempänä taidegalleriamainen valea raikas käytävä, johon tulee esille taidetta ja designia, sekä kakkoskerroksen kabinetti. Lisäksi ensimmäisessä kerroksessa palvelee sushiravintola. Kaukoputket ja karttapallot kiinnostivat Longitudin osastolla.. 41 vielä päätyttyäänkin, sillä monet miettimään jääneet asiakkaat tekevät nyt kauppoja. Presidentin puolison Ellen Svinhufvudin kulhot vuodelta 1936 olivat esillä Pekantikin osastolla. 1700-1800 -lukujen taitteesta oleva, Olof Wetterbergin tuotantoa oleva peili oli BelAnticon osaston komistus. Tapahtumassa oli myös myös sisustettuja interiöörejä, joissa asiakkaat saivat vinkkejä siitä, kuinka antiikilla voi sisustaa. Messutapahtumassa oli monilla osastoilla valmiiksi tehtyjä interiöörejä, joista kävijät saivat vinkkejä antiikilla sisustamiseen.
– Perusnäyttelymme tarjoaa aikamatkan, joka alkaa aurinkokelloista ja päättyy atomikellosta saatavaan Suomen viralliseen aikaan. Kronologisesti etenevä näyttely antaa monipuolisen kuvan siitä, millaisia ajannäyttäjiä Suomessa on aikojen kuluessa tehty ja käytetty. On taskukelloja, riipuskelloja ja rannekelloja sekä lukuisia seinäkelloja ja nostalgisia kaappikelloja. Kellotelineet ovat 1800-luvun jälkipuoliskolta. Esillä on satoja kelloja eri aikakausilta, painopisteenä Suomessa valmistetut ja Suomessa eri aikoina käytetyt kellot. Näyttelyssä on noin viisisataa esinettä kokoelmastamme, joka käsittää noin kuusituhatta esinettä, amanuenssi Laura Kokki kertoo. H ektisessä ajassamme kello tuntuu hallitsevan elämää. Kellojen lisäksi museolle kuuluu kellosepän työn tallentaminen. Pääpaino on vahvasti 1800ja 1900-luvuilla ja näytteillä on lukuisia erikoisuuksia ja maailmanlaajuisestikin merkittäviä esineitä. 42 Kurkistus taskukellojen valtakauteen Lahjoitukset kartuttavat kokoelmia Kellomuseon kokoelmissa on kelloja viideltä eri vuosisadalta. Suurimmat esineet ovat valtavia julkisen tilan kelloja ja tornikelloja. Kuva: Suomen Kellomuseo / Ulla Paakkunainen. Niinpä kokoelmissa on myös työkaluja, kelloseppiNaisten riipuskellojen koristeellisissa telineissä oli usein malja kelloa, ketjua ja muita koruja varten, kuten oikealla olevassa telineessä. Suomen Kellomuseon perusnäyttelyssä näyttelykeskus WeeGeellä avautuu myös taskukellon pitkä historia. Suomen Kellomuseossa on tikitystä ja tunnelmaa Espoon Tapiolassa toimii Suomen Kellomuseo, Pohjoismaiden ainoa ajanmittaukseen ja kelloihin erikoistunut museo. Sen sadat kellot eri aikakausilta kertovat ajanmittauksen kiehtovaa tarinaa. Kun vilkaiset digitaalikvartsi-rannekelloasi, et varmaan tule ajatelleeksi, että sen kantamuoto on taskukello
Ensimmäiset mukana kannettavat kellot olivat spindelikäyntisiä, suuria ja painavia. Ennen kuin nuppiveto pari vuosisataa myöhemmin keksittiin, taskutai kaulakellon jousi täytyi virittää vetoavaimella. Kelloseppien lisäksi Pietarissa oli useita taskukellojen eri osien valmistukseen erikoistuneita ammattikuntia, kuten kellotaulumaalarit, kuorisepät ja osoitinten tekijät. Pietariin 1757 perustetussa Taideakatemiassa toimi erillinen kelloseppien luokka. Riipuskelloja kaulaketjuineen säilytettiin siroissa lasisissa rasioissa. Mestarin pajassa työskenneltiin oppipoikana viitisen vuotta.. Venäjällä taskukellot olivat harvinaisuuksia ennen vuotta 1700. Suomen vanhin taskukello vuodelta 1763, valmistaja mestari Mathias Lindberg. Lähes sadan vuoden ajan Pietari oli keskeinen opintoja työpaikka myös suomalaisille kellosepille. 1700-luvun lopulla kellot yleistyivät Venäjällä. Ajannäyttö tarkentui 1680-luvulla: taskukelloissa tuli käyttöön minuuttiosoitin tuntiosoittimen lisäksi. Viime vuosina esinelahjoituksia on tullut 100–400 kappaletta vuodessa. Taskukelloja tehtiin idässä... Kuva: Suomen Kellomuseo / Ulla Paakkunainen en työpöytiä ja jopa kauppojen myyntivitriineitä. Tallennamme kellojen käyttökulttuuria – mitä kelloja Suomessa on eri aikoina suosittu tai millaiset markkinat tietyillä kelloilla on ollut. Kaikkea meille tarjottua emme suinkaan voi ottaa vastaan, mutta pääosin lahjoitukset ovat erittäin mielenkiintoisia. Niitä valmistettiin pääasiassa Ranskassa ja Alankomaissa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Niiden arvosta ja arvostuksesta kertoo se, että keisarillisella perheellä tiedetään tuolloin olleen 23 kelloa, pajareilla eli ylimyksillä 24 ja arkkipiispoilla yhdeksän. Venäjällä tsaarit ovat myös palkinneet ansioituneita alamaisiaan omalla kuvallaan varustetulla taskukellolla. Lahjoitus voi olla myös valokuva; usein juuri esineen tarina, sen konteksti kellon historiaan, on meille mielenkiintoinen. Kellossa on emalitaulu, roomalaiset tuntinumerot ja arabialaiset minuuttinumerot. Yhä vielä liiveissä saattaa olla ylimääräinen napinreikä, jonka läpi kellon vitjat pujotetaan. Se oli usein mukana kellonperiin tai vitjoihin kiinnitettynä. Kuva: Suomen Kellomuseo / Ulla Paakkunainen 43 1600-luvun aikana kellot pienenivät ja niitä voitiin jo kutsua taskukelloiksi. Kellon valmistusvuodeksi on määritelty 1763 hopeakuoressa olevan vuosileiman perusteella. Taskukellon paikka pukuliivin taskussa on tiettävästi perua vuodelta 1666, jolloin kolmiosainen – three-piece – puku otettiin käyttöön Britanniassa kuninkaallisella määräyksellä. ...ja lännessä Ruotsissa kellosepäksi kouluttautuminen alkoi jo 12–15 -vuotiaana. – Museon kokoelma karttuu 99-prosenttisesti lahjoituksilla, Laura Kokki selvittää. Joudumme aina miettimään, miten tarjottu esine, valokuva tai aineisto täyttää Kellomuseon kokoelman kannalta keskeiset kriteerit. . Toki kokoelmaan on tallennettu myös 2000-luvun eli nykyajan kelloja. Riipuskelloa nimitettiin yleisesti kihlakelloksi. Taskukellojen vuosisadat Taskukellojen historia ulottuu peräti viiden vuosisadan päähän. Kuninkaallisen perheen tuki ja kiinnostus kellovalmistukseen, Greenwichin kuninkaallisen observatorion rakentaminen sekä kelloseppämestarit tekivät Lontoosta kellonvalmistuksen keskuksen
Kuvien vetoavaimet kuuluvat keräilijä Matti Saarion ainutlaatuiseen vetoavainkokoelmaan, jonka Saario lahjoitti viime vuoden alussa Kellomuseolle. Taskuja riipuskellojen omistajien välttämätön varuste oli vetoavain, jolla kellon jousi viritettiin. Välttämättömät ajan avaimet Taskukello oli saanut jotakuinkin nykyisen muotonsa sekä sekuntiosoittimen vuoteen 1800 mennessä. Hienossa kokoelmassa on peräti 280 vetoavainta Kellonavain muodostui kiinnitysrenkaasta, koristeosasta ja itse avaimesta. Biedermeiertyylin aikaan yleisin kellonavain oli edelleen laattamainen avain, jonka keskelle oli upotettu korukivi. Kuvat: Suomen Kellomuseo Vaunukello 1800-luvun alkupuoliskolta. Kuva Suomen Kellomuseo / Ulla Paakkunainen Jacob Falckin valmistama taskukello vuodelta 1779. Jacquemartiksi kutsutaan kelloa, jossa on liikkuvia hahmoja. Kuva Suomen Kellomuseo / Ulla Paakkunainen 44 Kun kisällikoe oli menestyksekkäästi suoritettu, siirryttiin useimmiten ulkomaisen mestarin oppiin kolmeksi vuodeksi, 1700-luvulla Lontooseen ja Pariisiin. Ne saattoivat myös kertoa omistajansa ammatista tai harrastuksista. Myös osoitinasetus tapahtui avaimella. Hänen valmistamansa taskukello vuodelta 1779 kuuluu suomalaisten kellojen kokoelman helmiin. Niitä sijoitettiin myöhäiskeskiajalla kirkkojen tornikellojen yhteyteen. Kuvien vetoavaimet kertovat selvästi omistajansa mieltymyksistä tai harrastuksista. Kelloseppä joutui käyttämään kellon valmistuksessa myös ulkopuolisia osia, kuten taskukellon kuoret ja emalista valmistetut kellotaulut. Myöhemmin uutta tietoa ja osaamista haettiin Sveitsistä ja Pietarista. Suomessa ensimmäiset taskukellot valmistettiin todennäköisesti 1740–1750 -luvulla. Hienointa mallia edustivat lyyranmuotoiset avaimet. Tuolloin ensimmäiset Tukholmassa oppinsa saaneet kelloseppäkisällit ja -mestarit saapuivat Suomeen. Kuva: Suomen Kellomuseo / Ulla Paakkunainen Jacquemart-taskukelloja valmistettiin runsaasti 1800-luvun alussa Sveitsissä ja Ranskassa. Vetoavainta pidettiinkin usein mukana kellonperiin tai vitjoihin kiinnitettynä. Myöhäisempireeli biedermeiertyylin aikaan noin 1830–1850 kellonavaimet olivat suuressa suosiossa.Niitä alettiin koristaa monivärikultatyöllä, ja. Vielä 1800-luvun alkupuoliskolla taskukellot olivat harvinaisia ja kalliita: kello kuului verotettaviin ylellisyystuotteisiin. Koristeosa oli empiretyylin aikana usein pelkkä ohut, kulmista viistetty kultalaatta, jota koristi kaiverrusornamentiikka. Maamme tunnetuin 1700-luvun kelloseppä oli helsinkiläinen Jacob Falck. Alkuaikoina vetoavaimet olivat yksilöllisiä, ja niillä oli huomattava koristearvo
Sitten valta vaihtui: rannekellojen suosio alkoi kasvaa. Varsin suosittuja olivat soikeat ja kivelliset, kapean kultakehyksen reunustamat avaimet. Kuva Suomen Kellomuseo / Ulla Paakkunainen Hopeakantinen sveitsiläinen kalenteritaskukello noin 1910. Suomen Kellomuseo, Näyttelykeskus WeeGee Ahertajantie 5, 02100 Espoo www.kellomuseo.fi Aukioloajat: ti ja to 11:00-18:00, ke ja pe 11:00-19:00, la-su 11:00-17:00 Maksuton sisäänpääsy. – Kellot saavat rinnalleen siis korut, kun perusnäyttelymme uusitaan parin vuoden aikajänteellä. Tapahtumapaikka vaihtuu vuosittain. Tulossa on kellojen ja korujen liitto Kellomuseolle on tulossa uusi aluevaltaus: korut. Olemme käynnistäneet Kelloseppäliiton veljesliiton eli Kultaseppäliiton kanssa yhteisen museohankkeen, jossa kelloseppien ja kultaseppien maailmat yhdistyvät. Kuva: Suomen Kellomuseon valokuvaarkisto. 45 usein kellonavainta hallitsi iso korukivi. Suomen Kellomuseo tänään Perusnäyttely sekä vuosittain vaihtuva erikoisnäyttely, nyt vuorossa on kvartsikellojen Made in Japan -näyttely 09.04.2017 asti. Mukana ovat muun muassa maan johtavat koruasiantuntijat ja näyttelyn perustana on Tammen julkaisema, samaa nimeä kantava upea kirja. – Voin jo sanoa, että tulossa on hieno näyttely, amanuenssi Laura Kokki iloitsee. Ja sitten 1800-luvun puolivälissä vetonuppi alkoi yleistyä taskukelloissa adieu vetoavaimet! Taskukellojen valtakausi 1900-luvulla kesti vielä vuosikymmeniä. Kuva: Marjut Popelka Aleksanteri II:n kuvalla varustettu Cooper London -signeerattu taskukello 1850-luvulta. Museo järjestää tapahtumia ja tekee yhteisproduktioita toisten WeeGee-näyttelykeskuksen museoiden kanssa, kuten 26.-27.11. . Kuva Marjut Popelka Puvun miehustan yli kulkeva siro ketju yhdistää näyttävästi rintakorun ja riipuskellon. Kellossa on seitsemän näyttöä: tunti, minuutti, sekunti, kuukausi, kuukauden päivä, viikonpäivä ja kuun vaihe. Kesäisin järjestetään viisipäiväisiä kesäleirejä 7–10-vuotiaille lapsille. -Tämä on aika huikea juttu, Laura Kokki hehkuttaa. Rannekellot astuivat kuvaan 1900-luvun alkukymmenillä, mutta taskukellot pysyttelivät niiden rinnalla 1950-luvulle asti. – Eräillä kellonvalmistajilla on taskukelloja edelleen valikoimassa, esimerkiksi Oy Perkko valmistaa Leijona-taskukelloja, Laura Kokki täsmentää. Ne olivat edullisempia ja kätevämpiä käyttää, ja niin taskukellot pikkuhiljaa jäivät pöytälaatikkoon. Hankkeen airuena on toukokuussa 2017 avautuva Suomalainen KORU -erikoisnäyttely. Marjut Popelka. Laura Kokki esittelee vitriinissä olevia ihastuttavia naisten kaulakelloja sekä kuriositeetteja, kuten sormuskello, rintaneulakelloja sekä napinläpikelloja. joulutapahtuman ohjelmineen ja myyjäisineen. Erityistä on se, että kellotaulun merkinnät ovat suomeksi. Kellomuseon oma vuotuinen Aika Päivä -tapahtuma, johon voi tuoda kellojaan ja asiantuntijat antavat niistä valmistus-, historiaja materiaalitietoja
46 Tapani Piirto luo tunnelmia Taitelija Tapani Piirto kuvaa usein taustaansa sulautuvia henkilöitä, jolloin katsoja muodostaa kuvan mielessään valmiiksi. Taiteilija Tapani Piirtolla on omien teosten näyttely Taidesalongissa noin kerran kaksi vuodessa. Piirton näyttely jatkuu alakerran näyttelytilassa vuoden loppuun. Maalausten henkilöt ovat jos mahdollista aikaisempaa utuisampia ja arvoituksellisempia. ” Taidematkalla” –näyttelyssä Taidesalonki Piirtossa Uudenmaankatu 7:ssä katutason tilan teoksissa on pääasiassa moderneja teoksia, kuten salaperäisiä naisia ryhmissä, alakerrassa enemmän yksittäisiä henkilöitä. Tyttö, kitara ja musiikki sulautuvat yhdeksi.. Monien taiteilijoiden kanssa yhteistyö on jatkunut jo vuosia, ja heistä on tullut hyviä ystäviä. Muuten näytteillä on sekä suomalaisten että ulkomaisten taiteilijoiden näyttelyitä. – Meillä on ollut taiteilijoita Tapani Piirto maalaa nykyisin myös modernismia
– Minulla ei ole ajatustakaan lopettaa. Juhlavuosi alkoi näyttelyllä Ylihärmästä, jatkui Moision Taidekartanoon Elimäelle, sitten pitkäaikaiselle näyttelytilalle Savonlinnan Casinolle ja lopulta omaan Taidesalonkiin. Hän lähtee kotoaan Helsingin Lauttasaaresta Vantaan Petikon vanhan kerrostalon alakerrassa sijaitsevalle ateljeelle, ja maalaa kerrallaan kolmesta neljään tuntia. aina Perusta, Chilestä ja Japanista saakka. Keskittyykö hän kenties tulevaan esitykseen. He myös matkustavat paljon, ja samalla tutustuvat sekä saavat vaikutteita paikallisista gallerioista. Näin myös teosta voi korjata maalauksen edistyessä. Tuntuu, että vauhti vaan kiihtyy. Etelä-Pohjanmaan Jalasjärvellä syntynyt Tapani Piirto täytti helmikuussa vuosia ja yöaikaan. Piirto maalaa yön rauhassa Piirtolla on aina menossa useita maalauksia kerrallaan. viettää tätä vuotta juhlavuotenaan. Täyspäiväiseksi taiteilijaksi Piirto jäi 90-luvun alussa. Mitähän mystinen viulua soittava tyttö tässä ajattelee. Sen hän on kokenut sopivaksi työajaksi, muuten tulee helposti sokeaksi omille virheilleen. 47 . Niin maali saa välillä rauhassa kuivua välillä. Työ on minulle mieluisaa, Piirto toteaa. Teemme paljon yhteistyötä myös eri maiden lähetystöjen kanssa, Piirto kertoo. Piirtolla on monien taiteilijoiden tapaan taipumus maalata. Sitä ennen hän ehti toimia vuosia taidekauppiaana. Tapani Piirto pitää galleriaa yhdessä Anita Aulan kanssa
Kiireen haluan sulkea pois teoksistani, Piirto kertoo. Hän soittaa itsekin haitaria ja pianoa. Musiikki on musikaaliselle Piirrolle tärkeä. – Minua kiehtoo kauneus, elämän kauneus, jossa ihminen, useimmiten nainen tai lapsi on pääroolissa. – Hyvän teoksen määritelmä on minusta se, että se tuottaa hyvää oloa katsojalle ja siitä saa jotain irti. Piirto ei tavoittele maalauksissaan näköisyyttä vaan jättää tilaa katsojalle. . Kun Piirto maalaa, taustalla soi usein musiikki, kuten Olavi Virta, Dean Martin, Billie Holiday tai Louis Armstrong. Henkilöt sulautuvat taustaansa niin, että katsojalle jää mahdollisuus muokata maalausta mielessään. Ryhmä soittajia tuo mieleen aikaisemmat vuosikymmenet ja jazz-musiikin. Hän kuvaa henkilön vartalon usein takaa tai sivusta niin, että katsoja jää miettimään, mitähän teoksen henkilön mielessä liikkuukaan. Niihin on myös helppo samaistua. Tämän kauneuden haluan siirtää kankaalle, Tapani Piirto kertoo. Lopputulos syntyy maalaushetken, tunnelman, mallin ja värien vuorovaikutuksesta. Piirton mukaan monet tunnistavat hänen lämpimät ja utuiset maalauksensa, missä tahansa ne näkevätkin. Teoksissa arvoituksellisuutta Maalaaminen tuottaa Piirtolle suurta iloa ja mielihyvää. Jouni Suolanen. Hänen pastellinsävyiset maalauksensa ovat herkkiä ja eteerisen sumuisia tuokiokuvia. Tämän kauneuden haluan siirtää kankaalle. Hiljaisuuden tunnelmointi ja tunnelman luominen on hänelle ominaista ja tärkeää. 48 – Minua kiehtoo kauneus, elämän kauneus, jossa ihminen, useimmiten nainen tai lapsi on pääroolissa
Ideat teoksiin syntyvät tarkkailemalla ympäristöä, ja inspiraation lähteitä voivat olla vaikkapa luonto, ihmiset tai musiikki. . Vihreä kyynel -näyttelyn nimikkoteoksissa käytettyyn reticello -tekniikkaan kuuluvat verkkomainen raidoitus ja pienet kuplat. 49 Lasija keramiikkataiteilija Susanna Tyrväisen töissä kontrastilla on vahva rooli. Susanna Tyrväisen lasitaide syntyy monella tekniikalla Pientä ja pikkutarkkaa tai suurta ja rouheaa. Teos voi olla hyvin pieni ja pikkutarkka tai todella suuri ja rouhea
Töillään Tyrväinen haluaa yllättää ja ilahduttaa sekä tuoda katsojalle hämmästystä ja uusia oivalluksia. – Tämä on ensimmäinen oma näyttelyni. Lasitaidetyöt ovat katsojat silmiin lumoavan kauniita. Rakkauden diagrammissa aallot nostavat vuoroin ylös tai vetävät lähelle pohjaa. Salaisuus -teos sai monet näyttelyvieraat mietteliäiksi. Sen saattoi nähdä myös hänen lasitaidenäyttelyssään. Suupuhalletut työt tehdään kuitenkin yhdessä lasinpuhaltajien kanssa. – Tämän keraamisen työn ja bidoron inspiroimana syntyi suupuhallettuna lasiteoksena kaksi Vihreä kyynel -teosta, Tyrväinen kertoo. Poltossa keraamisen kulhon pintaan oli ilmestynyt pisaran mallinen valuma, jota Tyrväinen luuli ensin virheeksi. saakka esillä ollut näyttely oli tärkeä myös keväällä 2016 Helsingin Iso Roobertinkatu 19:ään perustetulle, suomalaiseen lasiin keskittyvälle näyttelyja myyntitilalle, jonka pysyvästä valikoimasta löytyy sekä taideettä käyttölasia. Nimikkoteokset yhdessä lasinpuhaltajien kanssa Näyttelyn ja teosten nimi juontaa viime kesälle, jolloin Tyrväinen oli rakentamassa Pielavedelle keramiikkaesineiden polttoa varten Sylvi -puu-uunia. Uunimestari Anders Allik kertoi kuitenkin kyseessä olevan harvinaisen ja arvostetun, lasittuneen bidoro-pisaran, joka muodostuu kovassa kuumuudessa, tulessa ja tuhkassa keraamisen esineen pintaan sattumalta. Minulle on ilo kuulla, että joku saa teoksistani visuaalista tai henkistä mielihyvää, Tyrväinen iloitsee. Aikaisemmin olen ollut mukana muiden taiteilijoiden kanssa ryhmänäyttelyissä. Teoksen hahmo kantaa mukanaan salaisuutta, puun rungossa jumissa olevaa kiveä.. Lasia monella eri tekniikalla Susanna Tyrväisen töissä kontrastilla on vahva rooli. 50 K uopion Muotoiluakatemiasta vuonna 2008 valmistunut Susanna Tyrväinen kertoo aina haluavansa oppia uutta. Susanna Tyrväinen tekee yhteistyötä Hepo-ojan ja Alakosken kanssa. Yhdessä niistä syntyy todella taidokkaita teoksia, galleriassa työskentelevä Ammi Lahtinen toteaa. Sitä on pidetty koskettavana. Näyttelystä on tullut hyvää palautetta. Vihreä kyynel -näyttelyn nimikkoteokset ovat valmistaneet lasinpuhaltajamestari Kari Alakoski ja lasinpuhaltaja Marja Hepo-oja. Gallerian ovat perustaneet lasinpuhaltajat Marja Hepo-oja ja Kari Alakoski, joiden oma Lasistudio Mafka & Alakoski toimii Riihimäellä. Haluamme tuoda sitä yhä paremmin esille ja näkyville, koska Suomesta löytyy sekä taiteellista lahjakkuutta että vahvaa lasiosaamista. Teos voi olla hyvin pieni ja pikkutarkka tai todella suuri ja rouhea. – Gallerian fokus on suomalaisessa nykylasissa. Tyrväisen Galleria Mafka & Alakoskessa 27.11. Suurimman osan teoksista Tyrväinen tekee itse omalla työpajallaan Pieksämäellä
Inspiraation lähteitä voivat olla esimerkiksi luonto, ihmiset tai musiikki. Joitain osia pystyn tekemään itse, toisissa pitää ymmärryksen välittyä tekijälle siitä, mitä haetaan ja mikä on mahdollista, Tyrväinen selvittää. 51 Lasija keramiikkamuotoilija Tyrväisen näyttelyteoksissa on käytetty useita eri lasintyöstötekniikoita. Teosten kasvot on tehty niin sanotulla pate de verre -tekniikalla, jossa lasimurskaa on sulatettu kevyesti niin, että teos pysyy kasassa, mutta pinta on edelleen kuin jäisen kiteinen. Lasitöitä enemmän Tyrväinen on tehnyt posliinia ja keramiikkaa sekä opetustyötä kuvataidekoululla Pieksämäellä. – Ihanaa lasissa on laaja tekniikoiden kirjo, joilla sitä voi työstää. Näyttelyn teoksista Sagan valmistus vei eniten aikaa. Jouni Suolanen. Käyttipä taiteilija moottorisahaakin, jotta sai itse sahattua puiden kannoista teoksiin kiinteästi liittyvät puuosat ja alustat lasikasvoisille Askel ja Salaisuus -teoksille. Hänen seuraava näyttelynsä on kutsunäyttely Mikkelissä Studio Wäkevässä ensi vuoden maaliskuussa. Kansantarujen maailman synnystä kertoviin tarinoihin viittaava teos on koottu useista ohuista ikkunalasin paloista. Lähde -lasilautanen sai inspiraationsa veden liikkeistä Teosten ideat syntyvät tarkkailemalla ympäristöä. . Tekniikka vaatii oman taitonsa
52 Antero ja Maila ovat keränneet beigen norsuvaasin kaveriksi useita Turun Kaakelitehtaan norsumaljakoita.
Tästä syystä luulimme, että vaasi oli tuotu Intiasta, Antero kertoo. Kuva Liedon näyttelystä.. Vuonna 1874 elettiinkin suomalaisen keramiikkateollisuuden merkittäviä aikoja, sillä tuolloin perustettiin myös Arabian posliinitehdas Helsinkiin, Rörstrand Aktiebolagin toimesta, Antero kertoo. – Tätini miehen isä työskenteli merillä konemestarina. Epäilykset vaasin alkuperästä kuitenkin heräsivät, kun Antero ja Maila huomasivat samaisen vaasin eräässä vanhassa perhevalokuvassa. Hotellin lämmittämiseen tarvittiin jopa sata kaakeliuunia. Kun hyvin samankaltainen norsuvaasi tuli vastaan Riihimäellä, intialaisen maljakon historia alkoi kiinnostaa toden teolla. Vuonna 1887 Turun kaakelitehtaan myyn– Hyvin harva tietää, että Turun Kaakelitehdas valmisti uunien lisäksi keraamisia koriste-esineitä, Antero Forsten kertoo esinekokoelmansa äärellä. – Otimme vaasin mukaamme Wanhan tavaran kurssille, jossa asiantuntija arvioi osallistujien tuomia esineitä. Uunit olivat tärkeitä sisutuselementtejä, joilla saatettiin luoda kotiin harmoninen ja aistikas miljöö. Kävi ilmi, ettei maljakkomme ollut seilannut maailman meriä, eikä edes käynyt ulkomailla, vaan kyseessä oli kotimainen, Turun Kaakelitehtaan vaasi, Antero kertoo. Meille tarina alkoi kuitenkin vähitellen valjeta, Antero kertoo. Vuonna 1874 Turun keskustaan rakennettiin suurta ja komeaa hotelli Phoenixia. Kävi ilmi, ettei maljakko ollut ulkomailla käynytkään, vaan kyseessä oli Turun Kaakelitehtaan vaasi. Turun Kaakelitehdas (18741943 ) valmisti maankuuluja kaakeliuuneja. Turun kaakelitehtaan keramiikkaesineet tunnetaan vielä harvakseltaan mikä oli esineen alkuperä. Esineitä tulee vastaan harvakseltaan, eikä moni keräilijäkään osaa välttämättä yhdistää niitä Turun Kaakelitehtaaseen. Uunien lisäksi Turun Kaakelitehdas valmisti monenlaista keramiikkaesineistöä. Eräänä iltana nettiä selaillessaan Maila löysi myyntiilmoituksen vastaavanlaisesta, mutta suuremmasta ja väreiltään vihreästä norsuvaasista. Antero Forsten alkoi selvittää tehtaan ja esineiden historiaa lahjaksi saamansa norsuvaasin myötä. Turun Kaalitehdas Aurajoen rannassa Tutkiessaan norsuvaasin taustoja Antero tutustui Turun Kaakelitehtaan historiaan. Tehdas valmisti kuitenkin uunien lisäksi myös erilaisia keramiikkaesineitä. 53 B eige norsuaiheinen vaasi oli vuosikaudet keräilijöiden Antero Forstenin ja Maila Forstenin mökillä. Turun Kaakelitehtaan myötä kaakeliuunit nousivat ensimmäistä kertaa kotimaiseksi taideteollisuustuotteeksi. Vaasi oli saatu 1970-luvulla lahjaksi Anteron tädin mieheltä. – Tammisaarelaismies oli hankkinut vaasin aikanaan huutokaupasta. Hänkään ei tiennyt, Norsuvaasin kautta tehtaan historian jäljille Turun Kaakelitehdas perustettiin valmistamaan kaakeliuuneja Turun keskustaan rakennettuun Phoenix-hotelliin. – Uunien valmistamiseksi perustettiin kaakeleita ja savitavaroita valmistava yhtiö, Turun Kaakelitehdas Oy, kaakeliuunitehdas rakennettiin Linnankatu 52:tontille, Aurajoen rantaan
Kiinnostavaa on, että sittemmin, kun Arabia osti Turun Posliinitehtaan, kaupan yhteydessä saatiin 1500 epäkuranttia kahvikuppia, Antero kertoo. – Kaakelien tekoon soveltuvaa savea saatiin Turun Kaakelitehtaan ostaman, Maarian Pitäjän Pitkämäessä sijainneen Keskitalon tilan mailta, niin sanotulta Pukkilan pellolta. Turun Kaakelitehdaskin keskittyi enenevässä määrin valmistamaan seinäja lattialaattoja. Turussa toimi noihin aikoihin myös Turun Posliinitehdas, mutta he keskittyivät sähkötekniseen tuotantoon, Keskuslämmitys yleistyi 1930-luvulle tultaessa, jolloin puulämmitys ja kaakeliuunit saivat väistyä.. Hyvän rakennussuhdanteen aikana Turun Kaakelitehdas perusti uudet haarakonttorit Tampereelle, Viipuriin ja Riikaan, ja Helsingin myyntikonttoria laajennettiin vuonna 1910. Keskuslämmitys yleistyi 1930-luvulle tultaessa, jolloin puulämmitys ja kaakeliuunit saivat väistyä. Pulaa oli niin polttoaineista, raakatikonttori perustettiin Pietariin ja myöhemmin vuosina 1900-1908 Turun Kaakelitehtaalla oli tehdas myös Moskovassa. – Samoihin aikoihin Turun Kaakelitehtaan kanssa Turussa toimi toinenkin tiilija keramiikka-alan yritys Kupittaan Savi. Lämmitysmuoto muuttui Vielä 1900-luvun alussa Turun Kaakelitehtaan uunit olivat kysyttyjä. Turun Kaakelitehtaan monenkirjavat esineet ovat tyyliltään yllättävän moderneja. Turun Kaakelitehtaan komeat uunit olivat maankuuluja. 54 Beigeä norsuvaasia luultiin Intian tuliaisiksi, kunnes selvisi, että sen oli valmistanut Turun Kaakelitehdas. Uunien lisäksi Turun kaakelitehdas valmisti laajalti erilaisia keramiikkaesineitä, maljakoista koriste-esineisiin, tuhkakuppeihin ja lampunjalkoihin. Sota-aikana tehtaan toiminta ajautui vaikeuksiin. Muutamia käyttöesineitä valmistettiin lähinnä liikelahjoiksi. Kun Aurajoen rannan tehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1897, uusi tehdas perustettiin Pukkilan pelloille, Antero kertoo. – Ajat alkoivat kuitenkin muuttua. Uskon, että sen verrattain kauniit keramiikkaesineet jyräsivät suosiossa Turun Kaakelitehtaan esineet. Samalla otettiin käyttöön Pukkila-tuotemerkki uudemman tehtaan sijaintipaikan mukaisesti, Antero kertoo. Apinamaljakko on erikoinen ja harvinainen esine Turun Kaakelitehtaan tuotannosta. valmistamalla eristimiä
Tyylillisesti ne kävisivät miltei nykytuotannosta, Antero kertoo. Kovin aktiivista keräily ei näiden esineiden osalta ole ollut, mutta kyllä ostamme esineen, kun sellainen vastaan tulee, Antero sanoo. Esineitä huutokaupoista Antero ja Maila ovat norsuvaasien jälkeen löytäneet kokoelmaansa useita, erilaisia esineitä Turun Kaakelitehtaan tuotannosta. – Turun Kaakelitehtaan keramiikkaesineissä on valuva väritys ja pohjassa näkyy kolme dreijauksen jättämää syvennystä. Esineitä hankkiessamme saamme usein apua ja vinkkejä salolaiselta ystäväpariskunnaltamme, jotka tuntevat Turun Kaakelitehtaan tuotantoa. Vuoden 1943 alusta, lähes 69 toimintavuoden jälkeen Turun Kaakelitehdas Oy sulautui Paraisten Kalkkivuori osakeyhtiöön. Lampunjalka noudattaa maljakoiden värimaailmaa ja tyyliä. Kuvan uuni sijaitsee yksityiskodissa. – Esillä oli runsaasti erilaisia esineitä museon kokoelmista ja yksityishenkilöiltä. aineista kuin työvoimastakin. Hyvin harva edelleenkään tietää, että Turun kaakelitehdas valmisti monipuolisesti koriste-esineitä, Antero kertoo. Tietyistä seikoista ne voi kuitenkin tunnistaa. Sotien jälkeen, 1950-luvun puolivälissä kaakeliuunien tuotannosta luovuttiin kokonaan, Linnankadun tehdas myytiin ja tuotanto keskitettiin Pitkämäkeen, Pukkilan peltojen liepeille. Turun Kaakelitehtaasta alkunsa saaneesta Pukkilasta kehittyi vuosikymmenten mittaan maan johtava keraamisten laattojen markkinoija ja alan tunnetuin tuotemerkki. Kuva: Antero Forsten Turun Kaakelitehtaan esineiden pohjassa on tunnusomaista rosoisuutta ja dreijauksen jättämät syvennykset. Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen. Kovin helppoa esineiden löytyminen ei ole. Ulkomuodoltaan esineet ovat yllättävänkin moderneja. Tehtaan kuvastosta tämän maljakon tunnistaa helposti. . Nähtävillä oli myös kuvasto, josta saatoin tunnistaa monia esineitä omasta kokoelmastamme. Hieman haastavammaksi Turun Kaakelitehtaan esineistön keräilemisen tekee se, ettei esineitä ole signeerattu. – Etupäässä olemme hankkineet esineitä huutokaupoista, mutta saattaa niitä tulla vastaan kirpputoreillakin. 55 Turun Kaakelitehdas perustettiin, koska nyttemmin jo purettuun hotelli Phoenixiin tarvittiin sata kaakeliuunia. Pari vuotta sitten Antero ja Maila tutustuivat Turun Kaakelitehtaan tuotantoon Liedossa järjestetyssä näyttelyssä
Ohjelman mukaan ensi keväänä avattavaan sairaalaan toteutetaan prosenttiperiaatteen hengessä kuusi tilauspohjaista taideteoskokonaisuutta. Lisäksi on neljä yksittäistä taiteilijaa: Kirsi Kivivirta, Jaakko MattilaOona Tikkaoja sekä Hanna Vihriälä. Espoon uusi sairaala panosta taiteeseen Grafiikkaa myös potilashuoneisiin E spoon uuden sairaalan taideohjelma julkistettiin joulukuussa 2015. Kuva Emma. Toteuttajina on kaksi ryhmää, ”Company” ja ”Nio-RautiainenToikka”. Eniten huomiota tullevat kuitenkin herättämään kuuden tekijän suunnittelemat taideteokset julkisiin tiloihin kuten auloihin ja ryhmähuoneisiin.. Huoneisiin tullaan sijoittamaan taidetta, pääosin grafiikkaa. Song ja Olin ovat toimineet monipuolisesti esiCompany-ryhmä on suunnitellut Maljakkopuuteoskokonaisuuden syksyllä avattavaan sairaalaan. 56 Espoon uusi sairaala tulee olemaan myös ja ennen kaikkea ”kotisairaala” ja potilashuoneet ovat yksiöitä. Teoksissa on korostettu positiivista elämänasennetta. Company-kaksikon Aamu Songin ja Johan Olinin taideteoksia leimaavat ennakkoluulottomuus, huumori sekä perinteisiä rajoja rikkova ja muotoilua uudistava suunnittelu. Myös ihmisen ja luonnon välisen suhteen merkityksellisyys tulee esille useissa teoksissa. Teokset on osittain integroitu osaksi sairaalan arkkitehtuuria, ja suunnittelussa on huomioitu tilallisten kokemusten luominen
Mitat noin 6,5x6x0.75 m. Hiljaista tilaa käytetään pienimuotoisiin tilaisuuksiin ja hiljentymiseen. Paino noin: 1000 kg. Maljakkopuu muodostuu metallisesta runko-osasta, jonka haarakkeisiin voidaan asettaa erikokoisia ja -värisiä suupuhalletusta lasista valmistettuja maljakoita. Kaksi maljakkopuuta löytyy jokaisen seitsemän vuodeosaston pienryhmätilojen sisäänkäyntien tuntumasta sekä saattohoitoosastolta. Kuva Emma ne-, sisustus-, tapahtuma-, huonekalusekä graafisen suunnittelun parissa. 57 . missa teoksissaan yllättäviä ja arkisia, materiaaleja kuten siimaa, heijastimia tai kaihtimia. Kuva: Emma Hanna Vihriälä on hakenut teokseensa inspiraatiota ketohanhikkikasvista. Myös sairaalan 270:een yksityishuoneeseen tulee taideteoksia, jotka ovat pääosin grafiikkaa. Puhallettujen maljakoiden valmistuksesta vastaa Nuutajärvellä toimiva lasinpuhalluspaja Lasisirkus. Leena Nio, Taneli Rautiainen ja Jenni Toikka ovat käyttäneet aikaisemGrafiikkaa potilashuoneisiin . Espoon uusi sairaala panosta taiteeseen Oona Tikkaojan geometrinen veistos Helix puolestaan sijoittuu ulkotilaan sisäänkäyntialueen katosta kannattavien pylonien väliin. Espoon sairaalaan Company on suunnitellut Maljakkopuuteoskokonaisuuden. Lasit on pinottu toistensa päälle seinämäisesti. Teokset edustavat suomalaista grafiikkaa 1950-luvulta nykypäiviin ja kuuluvat EMMAn ja Saastamoisen säätiön kokoelmaan. Kuva Emma Kirsi Kivivirran keramiikkateokset koostuvat pienemmistä keraamisista paloista, joista muodostuu orgaanisia ja yhtenäisiä reliefimäisiä pintoja. Materiaalit: teräsvaijeri, alumiiniset talurit – lukot, muovihelmet. Työryhmän teos rakentuu eri sävyisistä ja paksuisista pitkistä lasisoiroista. Keramiikkaa ja alumiinia Kahden ryhmän lisäksi sairaalaan on valittu taidetta neljältä yksittäiseltä taiteilijalta.. Inspiraationa lasi Toisen työryhmän nimi tulee tekijöiden sukunimistä. Reunoista muodostuva röpelöinen pinta läpäisee ja heijastaa valoa luoden veden kaltaisen, välkehtivän pinnan. Nio Rautiainen Toik ka -työryhmän teos Meri tulee sijoittumaan Espoon sairaalan Hiljaiseen huoneeseen, joka sijaitsee sairaalan pohjakerroksessa. ”Puu” elää ja muuntuu jatkuvasti, kun maljakoita asetellaan siihen eri tavoin. Erään analyysin mukaan ”ryhmän teoksissa olennaista on paikkasidonnaisuus, minimalistinen pelkistetty muotokieli ja valon käyttäminen osana teosta”. Mukana on teoksia muun muassa seuraavilta taiteilijoilta: Teija Immonen, Vappu Johansson, Juho Karjalainen ja Inari Krohn. Maljakkopuita tulee sairaalaan yhteensä 18 kappaletta
Suolaheinä on muodoltaan pitkänomainen, se toistaa käytävämäistä aulatilaa, jossa se sijaitsee ravintola-alueen edustalla. Kierre muistuttaa luonnon tarkoista rakenteista tuoden mieleen esimerkiksi DNAkaksoiskierteen ja molekyylit. Mattila hyödyntää myös painovoimaa ja antaa valuvan maalin muodostaa omia kuvioitaan. Kirsi Kivivirran keramiikkateokset koostuvat pienemmistä keraamisista paloista, joista muodostuu orgaanisia ja yhtenäisiä reliefimäisiä pintoja. Teokset kuvaavat ketohanhikkeja ja suolaheinää, jotka on projektissa suurennettu monumentaaliseen kokoon. Keramiikkareliefit tervehtivät autolla sairaalaan saapuvia tulijoita kellarikerrosten hissiauloissa. Teossarja koostuu suurikokoisista abstrakteista akvarelleista, joiden värija muotomaailma on läpikuultavaa, kirkasta ja kevyttä. Kivivirran teokset tulevat sijaitsemaan sairaalan keskeisen sisääntuloreitin yhteydessä. Teoksessa on keskeltä reunoja kohti laajeneva kuvio, jossa voi nähdä viitteitä mandalakuvioista. Kuva: Ari Karttunen, Emma Leila Hietala: Uimahyppy I, 1975, pronssi, Tapiolan uimahalli. Kahdessa teoksessa on kaiken kaikkiaan yhteensä peräti noin 350 000 eriväristä ja erikokoista muovihelmeä. ?. Taideohjelman toteuttamisesta ja tilausteosten valinnasta on vastannut hanketta varten perustettu taidetoimikunta, johon kuuluvat Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso (pj), suunnittelupäällikkö Juha Iivanainen, museonjohtaja Pilvi Kalhama, projektipäällikkö Elina Kylmänen, pääsuunnittelija, arkkitehti Kari Palaste, kokoelmaintendentti Henna Paunu ja teatterinjohtaja Kirsi Siren. Ketohanhikin rakenne on ympyränomainen ja ornamentaalinen. Teos on muodoltaan täydellisen säännöllinen kierre, joka koostuu tasasivuisista alumiinikolmioista. EMMAn kokoelman – entinen Espoon kaupungin kokoelma – teoksia on sijoitettuna virastoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja laitoksiin noin 1500. Molemmat kasvit ovat alun perin rantahietikoiden ja -kallioiden sitkeitä lajeja, jotka ovat levinneet myös sisämaahan. Teokset rakentuvat erikokoisista, teräsvaijereihin pujotelluista muovihelmistä, jotka muodostavat rasteroidun kolmiulotteisen kuvan kasveista. Mattila toteuttaa teoskokonaisuuden Espoon sairaalan saattohoito-osastolle. Oona Tikkaojan geometrinen veistos Helix puolestaan sijoittuu ulkotilaan sisäänkäyntialueen katosta kannattavien pylonien väliin. Ne eivät liioin ole sidottuja mihinkään aikaan eivätkä paikkaan. Merkittävä osa EMMAn kokoelman teoksista on jatkuvasti esillä Espoon kaupunkikuvassa: ulkotiloissa julkisina monumentteina tai koulujen, sairaaloiden, päiväkotien, palvelutalojen, uimahallien aulatiloissa ja käytävillä, mahdollisimman usein kaikkien kaupunkilaisten saavutettavissa. Viitteitä mandalakuvioista Hanna Vihriälän Espoon sairaalaan suunnittelemien teosten lähtökohdat löytyvät ympäröivästä eteläsuomalaisesta luonnosta. 58 Stig Baumgartner, Pelipalapeli, 2013, öljyja akryylimaalaus, Espoonlahden koulu ja lukio. Ajatuksena on tuoda aulatilaan ja odottamisen hetkiin rauhallinen, valoisa tunnelma. Hankkeen taidekoordinaattorina toimii kuvataiteilija, taiteen tohtori Matti Tainio. Ketohanhikki sijoittuu sisääntuloaulan kattoon. Kuva: Ari Karttunen, Emma Projektin koordinointi . Taiteilijavalintoihin liittyvästä asiantuntijatyöstä ovat vastanneet Pilvi Kalhama ja Henna Paunu EMMAsta. Jaakko Mattilan mukaan hänen abstrahoidut teoksensa eivät esitä eivätkä pyri sanomaan mitään erityistä. Kuva: Ari Karttunen, Emma Pertti Kekarainen: Tilan illuusio, 2003, valokuvainstallaatio, Sellon kirjasto, Leppävaara
Ompelukone kehittyi 1700-luvun lopulta alkaen, alun perin teollisuutta varten. Thimonnierin vuosien kehittelyn tuloksena syntyi ompelukone, joka teki ketjuommelta yksilankajärjestelmällä. Koneessa ylös alas liikkuva, koukkupäinen neula kulki kankaan läpi ja toi mukanaan lankasilmukan 59. Ensimmäisen käytännössä toimivan koneen kehitti ranskalainen räätäli Barthèlemy Thimonnier vuonna 1830. E nglantilaisen puusepän Thomas Saintin vuonna 1790 kehittämä ompelukone oli tarkoitettu kenkien ompeluun ja se jäi lähinnä prototyypin asteelle. 1800-luvun loppupuolella ompelukone alkoi olla yleinen kodinkone lähes jokaisessa talossa. Sähkökäyttöiset laitteet syrjäyttivät poljettavat ompelukoneet 1900-luvulla, ja nyt vanhoja koneita löytyykin useimmiten sisustuselementteinä kodeista. . Ompelukone juontaa juurensa 1700-luvun Englantiin Teollisuuskoneesta sisustuselementiksi Anker-ompelukoneen on valmistanut saksalainen Anker-Werke Ab 1800-luvun loppupuolella
Tämän ansiosta 1800-luvun loppupuolella ompelukone alkoi olla yleinen kodinkone lähes jokaisessa talossa, joskin poljettavana mallina. Salmisen mukaan valitettavan monien koneiden tiedot ovat ajan mittaan hävinneet, eikä niiden lahjoittajasta tai alkuperästä ole tarkkaa tietoa. 60 Ankerin rungosta löytyy myös suomalaisen markkinoijan, Neoviuksen, nimi. Koneen paranneltu versio pystyi ompelemaan 300 tikkiä minuutissa. Vanhin on 1700-luvun loppupuolelta. Samoihin aikoihin myös kouluihin alettiin järjestämään poljettavia ompelukoneita. Nykyään koneita löytyy museoiden lisäksi keräilijöiltä ja jokaisen tuttavapiiristä löytynee joku, jonka kodin sisustukseen kuuluu esimerkiksi Singer-ompelukoneesta muokattu pieni pöytä. alapuoliselta kelalta. Vuosien varrella Singeristä tuli maailman myydyin ompelukonemerkki, jopa eräänlainen yleisnimitys ompelukoneille. Hän esittelee vuonna 1975 museolle lahjoitettua, AnkerLäpimurto ompelukoneteollisuudessa oli Isaac Merritt Singerin ansiota.. 2000-luvun taitteessa koneiden arvoa alettiin ymmärtämään uudelleen. Vuosien varrella Singeristä tuli maailman myydyin ompelukonemerkki, jopa eräänlainen yleisnimitys ompelukoneille. Alun perin ompelukone kehitettiin teollisuutta varten ja koska koneet olivat huipputeknologiaa, olivat ne myös kalliita. – Joistain sen sijaan tietoa on tarjolla hyvin kattavastikin, Salminen iloitsee. Euroopassa Singer alkoi myydä tuotteitaan 1860-luvulla. Siitä löytyi myös osia, jotka esiintyivät myöhemmin, uudemmissakin keksinnöissä: paininjalka ja ompeluvarsi, joka kannatti pystyasentoista neulaa. Rauman museoamanuenssi Hanna-Leena Salminen kertoo, että Rauman museoista löytyy useita vanhoja ompelukoneita. Eurooppalaisista koneista 1800 ja 1900-luvun taitteessa suosituimpia olivat esimerkiksi saksalaiset Kayser, Frister & Rossman, Seidel & Naumann sekä tunnettu ruotsalainen Husqvarna. Singeriltä oli läpimurto 1800-luku tunnetaan teollisuuden aikakautena ja vuonna 1850 alkoi myös ompelukoneiden massatuotanto. 1920-luvulla Singer kehitti kotitalouksille tarkoitetun sähkömoottorikoneen ja toisen maailmansodan jälkeen sähkömoottorikoneet alkoivat hiljalleen syrjäyttää poljettavia malleja. Neula veti syntyneen silmukan edellisen silmukan läpi. Ompelukoneiden vallankumous alkoi ja jo 1800-luvun loppupuolella Singerin ompelukoneisiin asennettiin sähkömoottoreita. – Monet vanhat koneet ovat päätyneet meille lahjoituksina lakkautetuilta kouluilta. Singerin kehittämä osamaksujärjestelmä mahdollisti sadan dollarin hintaisen koneen hankinnan myös köyhemmille talouksille. Läpimurto ompelukoneteollisuudessa oli Isaac Merritt Singerin ansiota. Teollisuustuotteesta sisustuselementiksi Teollisuuden kehittyminen 1900-luvulla oli huimaa ja monet poljettavat ompelukoneet unohtuivat pölyttymään varastoihin, useita päätyi kaatopaikoille. Hänen vuonna 1850 patentoimassaan ompelukoneessa oli työskentelyä helpottava jalkapoljin
Koneiden rahallinen arvo ei kuitenkaan enää nykyään huimaa päätä, vaan niiden suurin arvo on mahdollinen käyttöarvo. Mukana olevan ruuvipuristimen avulla Pikku-Tikka saadaan kiinnitettyä pöydän reunaan tai muuhun sopivaan paikkaan. Tikkakoski valmisti Pikku-Tikka konetta oikeiksi, pieniksi käyttökoneiksi ja niitä tehtiin valtavia määriä vuosien 1940 ja 1950 välisenä aikana. 61 Vuosien 1940 ja 1950 taitteessa valmistettu, lasten Pikku-Tikka -merkkinen pienoisompelukone. Salmisen mukaan todella vanhoja koneita tulee vastaan melko harvoin, mutta hän on kuitenkin kuullut, että koneita olisi joillain edelleenkin myös ompelukäytössä. Yhtiö tunnettiin Tikkatuotemerkistä, jota käytettiin aseissa, ompelukoneissa ja liukuesteissä. . Koneen on valmistanut saksalainen Anker-Werke Ab. Pöytätaso sekä koneen suojus on koristeltu kauniisti, kone itsessään on maalattu mustaksi ja siihen on tehty koristuksia kultamaalilla. Upeassa kunnossa oleva kone on sijoitettu vanhan Rauman kupeessa sijaitsevaan Kirselään. Metalliseen, mustaksi maalatussa koneessa on kauniita ornamentteja sekä tekstejä, jotka on maalattu kultamaalilla. Kone kuuluu seppä Arvo Kovasen jäämistöön ja on ollut esillä muun muassa Rauman museon näyttelyssä ”Ompelukone ja ompelija”. Tätä New Family -mallia tehtailtiin useita miljoonia kappaeita 1860-luvun puolivälistä eteenpäin. merkkistä poljinkonetta. Kone on hihnavälitteinen, siinä on pystysuuntainen sukkula ja ompelupöydän oikeasta kulmasta löytyy nuppineulakotelo. Rauman museon omistaman Pikku-Tikan mukana on säilynyt jopa koneen alkuperäinen pakkaus, jossa piirretty, lettipäinen tyttö ompelee Pikku-Tikan kanssa vieressä odottavalle nukelleen vaatetta. Arkistojen aarteita – Koska tilat ovat rajallisia, monet koneista ovat meillä varastoissa ja ne tuodaan sieltä sitten hetkittäin näytille. Oy Tikkakoski Ab oli Tikkakoskella vuosina 1893–1983 eri nimillä toiminut koneja aseteollisuusyritys, joka oli suomalaisessa, saksalaisessa ja neuvostoliittolaisessa omistuksessa. Valurautainen, tummanpunaiseksi maalattu kone on yhden langan kone, jossa ei ole alasukkulaa ja se tekee ketjulenkkiä. Seuraavaksi löytyy sykähdyttävä, vuosien 1940 ja 1950 taitteessa valmistettu, lasten Pikku-Tikka-merkkinen pienoisompelukone. Vuoden 1874 Singer, jonka kansi ja koneen alusta ovat punaruskeaa puuta. Ensimmäisenä museon varaston kätköistä tulee vastaan vuoden 1874 Singer. Linda Rantanen Anker on hihnavälitteinen, siinä on pystysuuntainen sukkula ja ompelupöydän oikeasta kulmasta löytyy nuppineulakotelo.. Koneen rungosta löytyy myös suomalaisen markkinoijan, Neoviuksen, nimi. 1800-luvun loppupuolella valmistetun koneen tekniikka on hyvin samanlainen kuin saman ajan Singereissä, mutta yksityiskohdat ovat erilaisia. Singerin kansi ja koneen alusta ovat punaruskeaa puuta, kannen sisäpuolelta löytyy puinen tarvikelaatikko
Tapaturma sattui elokuussa 1946, kun ilmamaaliammunnoissa maalipussi kietoutui potkurin ympärille ja tukki samalla ahtimen aukon. Lisäksi muutamiin koneisiin pääsee sisään ja simulaattoreilla voi testata miten itse pärjäisi pilottina. Lentokonetyyppi oli Santos-Dumont nro 20-LA Demoiselle, jonka oli Suomeen tuonut tunnettu autokauppias. Koneelle sattui ensimmäinen vaurio jo samana vuonna, kun se kiersi pois kiitoradalta ja laskuteline sekä siivet rikkoutuivat. Museossa kirjaimellisesti historian siivet havisevat. Pokela teki pakkolaskun mereen Porin edustalle. Kehäradan valmistuminen on helpottanut museolle pääsyä, sillä junalla pääsee nykyään noin 150 metrin päähän. Lentäjä selvisi vammoitta laskusta. Messerschmitt MT-208 on valmistettu Itävallassa Messerschmitt AG:n tehtailla vuonna 1943. Ilmavoimat yrittivät nostaa koneen, mutta nosto epäonnistui. Tuhoutunut Messerschmitt Messerschmittin hylky on nostettu merestä Porin edustalta. Museon kokoelmissa on lentokoneiden ja helikoptereiden lisäksi noin 10 000 esinettä, kirjoja ja valokuvia. Moottori ylikuumeni ja lentäjä luutnantti V. Koko Suomen ilmailuhistoria on koottu yhteen paikkaan. Museo on aloittanut toimintansa vuonna 1972 ja 1980-luvulla se muutti nykyisiin tiloihin. S uomen ilmailumuseon pihalla vierailijan ottaa vastaan vanha MiG-hävittäjä. Museon kahdessa valtavassa hallissa on esillä lähes sata konetta. Hän teki ensimmäisen moottorilentoyrityksen Tampereella huhtikuussa 1911. Kone korjattiin ja seuraavana vuonna sillä saavutettiin useita ilmavoittoja. 62 Historian siipien havinaa Vantaalla lentoaseman vieressä sijaitseva Suomen ilmailumuseo kertoo elävästi Suomen koko ilmailuhistorian. Porilaiset urheilusukeltajat löysivät hylyn 1980-luvulla ja lopulta se nostettiin vuonna 1999. Lentokoneiden lisäksi museossa on esillä lentokoneisiin liittyviä esineitä, kuten potkureita, moottoreita, lennonjohtopöytiä ja pienoismalleja sekä niihin liittyviä tarinoita. Adolf Aarnon rintakuva Ilmailumuseossa on Suomen moottorilennon uranuurtajan Adolf Aarnon rintakuva
Se syntyi otsaluun murtumasta, jonka Aarno sai moottoripyöräonnettomuudessa vuonna 1911. Laite oli käytössä vuoteen 1964 saakka, jonka jälkeen se oli opetuskäytössä Teknillisessä korkeakoulussa ja Oulun yliopistolla. Lentokone tuhoutui Aarnon käsittelyssä kolme vuotta myöhemmin. Hitlerin lahjoittama oikaisukoje Saksalaisen oikaisukojeen avulla ilmavalokuvien negatiiveista poistettiin lentokoneen kallistelusta, maaston muodoista ja kameran objektiiveista johtuvat virheet. Messerschmittin hylky nostettiin Porin edustalta vuonna 1999.. Valtakunnankansleri Adolf Hitler antoi oikaisukojeen lahjaksi marsalkka Mannerheimille tämän täyttäessä 75 vuotta syksyllä 1942. Kipsistä valmistetun muotokuvan teki Aarnon ystävä, kuvanveistäjä V. Joensuun ja Joroisten lentokentillä oli suomalaisia ja saksalaisia koneita, jotka neuvostohävittäjien oli tarkoitus tuhota – siinä kuitenkaan onnistumatta. Rautalin. Patsaasta voi erottaa Aarnon otsasssa olevan arven. Satoja pommikoneita lensi pommittamaan kaupunkeja ja lentokenttiä. Joroisissa suomalaiset Fiat-hävittäjät ampuivat alas 13 venäläistä konetta. R. Museolle koje lahjoitettiin vuonna 2000. Tupolevin moottori Kesäkuussa 1941 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta. Suomen ilmailumuseon halleissa on noin 80 konetta esillä. Laitetta voitiin käyttää muun muassa karttojen valmistelussa. Adolf Aarno oli suomalaisen lennon pioneeri. 63 Sergei Nikolajeff
Poljakovin kone sai osuman ja se syöksyi Haapaselälle. Drakeneita on kaikkineen ollut ilmavoimien käytössä 47 kappaletta. Prototyyppi pääsi ilmaan ensimmäisen kerran vuonna 1955. Heinonen teki ennätyslentonsa heinäkuussa 1957. Ilmailumuseossa on esillä koneen moottori. Ruotsalaisvalmisteinen Draken. 64 Venäläisten osaston päällikön kapteeni V. Koneen rakensi kolmentoista varusmiehen ryhmä. Koneen omistaa Heinosen perikunta. Maailmanennätyskone Suomessa on vain yksi lentokone, jolla on suoritettu maailmanennätyslento. Liitokone rakennettiin Santahaminassa. Kone on ainoa Kassel 12 A -tyypin kone Suomessa. Hän lensi Madridista Turkuun 17 tunnissa ja 1 minuutissa ilman välilaskua. Matkaa kertyi 2844 kilometriä. Alas ammutun Tupolevin moottori.. Drakenit olivat MiGhävittäjien kanssa ilmavoimien päähävittäjätyyppi 1970-luvulta 1990-luvulla saakka. Kassel 12 A -liitokoneet suunniteltiin 1920-luvun Saksassa. Saab Draken -hävittäjä Tunnetun ruotsalaisen Saab Draken -hävittäjän suunnittelu alkoi 1940-luvun lopulla. Heinosen ennätys säilyi vuoteen 1974 saakka. Kone oli ruotsalaisella ABA-yhtiöllä 1930ja 1940-luvuilla, jonka jälkeen se oli SAS:n ja Airtaco AB:n käytössä. I. Sukeltajaryhmä paikallisti koneen myöhemmin ja se nostettiin vuonna 1976. Suosittu DC-3 Museossa esillä oleva Douglas DC-3 on eräs lajinsa vanhimmista matkustajakoneista maailmassa. Varusmiesten rakentama liitokone Museon katossa roikkuu vanha liitokone mallinukke kyydissä. Se oli kyseisessä lentokoneluokassa maailmanennätys. Sen takia koneen kylkeen on maalattu numero 13. Se on myös toiseksi vanhin maassamme rakennettu purjekone. Drakenista on tehty lukuisia eri versioita ja konetta on käytetty muun muassa Suomen, Tanskan ja Itävallan ilmavoimissa. Se on Juhani Heinosen ”Keltiäinen”. Museossa esillä oleva Draken 35BS on yksipaikkainen ja sitä käytettiin meillä harjoitushävittäjänä. Museon kone on rakennettu Santahaminassa vuonna 1935. Hän suunnitteli ja rakensi koneen itse vuonna 1954
DC-3 on ollut eräs suosituimmista matkustajakonetyypeistä. Kone oli kaksi vuosikymmentä matkustajakoneena Karairilla, jonka jälkeen se palveli Geologisen Tutkimuslaitoksen malminetsintäkoneena. Sen viimeinen lento oli Porista Helsinkiin. . Niitä on edelleen aktiivikäytössä ympäri maailmaa. 65 Vuonna 1954 kone myytiin Suomeen Veljekset Karhumäki Oy:lle. Pauli Jokinen Juhani Heinonen lensi tällä koneella välilaskuitta Madridista Turkuun. DC-3-matkustajakoneita on edelleen maailmalla käytössä.. Hitler lahjoitti oikaisukojeen Mannerheimille. Ilmailumuseolle kone luovutettiin vuonna 1982
Heille syntyi kaksi tytärtä. Hanke on hyväksytty kulttuuritilojen perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaan vuosille 2017–2020. Tieto ilmenee Poliisin tulostietojärjestelmästä. Sallinen lähetti ilman vaimonsa suostumusta Evan alle kaksivuotiaana sisarensa luo Tanskaan. Sallisen ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen istui mallina monissa hänen maalauksissaan esiintyvälle ”Mirrille”. Arkkitehtikilvan kahden Alvar Aallon museon yhdistämisestä voitti helmikuussa viiden nuoren arkkitehdin ehdotus Silmu. Opetusja kulttuuriministeriön suunnitelmassa esitetään hankkeelle rahoitusta 2 miljoonaa euroa vuodelle 2017 ja puoli miljoonaa euroa vuodelle 2018. Liisa Urpelaisen kirjoittama ja Laura Jäntin ohjaama Taju saa ensi-iltansa Pengerkadun näyttämöllä 10. Kisaan tuli liki 700 ehdotusta. Osa ilmoitetuista rikoksista on petoksia. Kirjeessä kiinni olevan merkin lähtöhinta oli 8500 euroa. Kuvassa muki Muumipeikko unelmoi. Keski-Suomen museon peruskorjaus käsittää myös uuden yhdysosan rakentamisen viereiseen Alvar Aalto museoon. Avioeron jälkeen hän erotti myös nuoremman tyttären äidistä. Alvar Aalto piirsi jo 70-luvun alussa luonnoskuvia museoiden välisestä nivelosasta. Taju Sallinen tunnettiin paremmin kirjailija Irja Sallana. Poliisille tehtiin viime vuonna 373 rikosilmoitusta, jotka liittyivät tavalla tai toisella muumimukeihin, kertoo Keskisuomalainen. Keski-Suomen museo on valmistunut 1961 ja Alvar Aalto museo 1973. 66 Zeppelin-postimerkistä yli 15 000 euroa Alvar Aallon museoille uusi yhdysosa Muumimukinäpistyksistä satoja rikosilmoituksia Tyttären tarina Jyväskylän kaupunginhallitus päätti lisätä kaksi miljoonaa euroa Keski-Suomen museon peruskorjaukseen – sekä tuloihin että menoihin. Helsingin Kaupunginteatterin uutuusnäytelmä Taju kertoo Tyko Sallisen (1879-1955) kirjailijatyttären Tajun (1912-1966) viimeisen teoksen Isä ja minä (1957) synnystä. Tytär päättää kertoa totuuden isästään, mutta kirjoittaakin itselleen uuden lapsuuden, sadun onnellisesta perheestä. Niissä esimerkiksi netissä on myyty olemattomia mukeja. Tyko Sallinen oli Suomen 1900-luvun alun taiteen murroskauden näkyvimpiä ja määräävimpiä hahmoja. – Muumimukien anastuksella ja niiden edelleen myynnillä on hankittu rahaa muun muassa huumeiden käyttöä varten. Ne ovat tuotteita, jotka on asiakaskuntansa vuoksi helppo vaihtaa rahaksi, sanoo rikoskomisario Sami Salo. Ursula Salo tulkitsee Tyko Sallisen tytärtä Tajua Helsingin kaupunginteatterin uutuusnäytelmässä. marraskuuta. Muumimukit ovat varkaiden suosiossa. Helsinkiin huutokauppaan saapui keräilijöitä muun muassa Venäjältä, Britanniasta, Saksasta ja Ruotsista.. Huutokaupan kallein yksittäinen kohde oli itsenäisen Suomen ensimmäisistä postimerkeistä tehty ehdote, joka myytiin 20000 eurolla, huutokauppakamari kertoo. Varsinainen valtionapuhakemus ensi vuonna alkaviin rakennustöihin tulee jättää tämän vuoden loppuun mennessä. Merkki painettiin Graf Zeppelin -ilmalaivan Helsinginvierailun muistoksi vuonna 1930, mutta osaan merkeistä tuli virheellisesti sata vuotta varhempi vuosiluku, 1830. Museologian professori Janne Vilkuna Jyväskylän yliopistosta sanoo, että muumituotteiden, erityisesti mukien, keräilyssä suomalaisia viehättää tuttuus ja mahdolliset muistot lapsuudesta. Kilpailun voittajaryhmään kuuluvat arkkitehtiylioppilaat Sini Rahikainen, Hannele Cederström, Inka Norros ja Kirsti Paloheimo sekä arkkitehti Maria Kleimola. Kirjailijanimellä Irja Salla tunnettua Taju Sallista esittää näytelmässä Ursula Salo ja taiteilijaisää Santeri Kinnunen. Sisä-Suomen poliisilaitokselta kerrotaan, että suurin osa rikosilmoituksista koskee mukien näpistyksiä kaupoista. Opetusja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen varmisti vieraillessaan KeskiSuomen museossa, että valtio voi tukea peruskorjausja laajennushanketta 2,5 miljoonalla eurolla. Zeppelin-postimerkkiharvinaisuus on myyty Helsingissä huutokaupassa 15 700 eurolla, kertoo Hellman-huutokauppakamari. Valtionrahoituksen edellytyksenä on, että hankkeen muu rahoitus on varmistunut. Näytelmän muissa rooleissa nähdään Iida Kuningas, Rauno Ahonen ja Antti Lang
. Tähän liittyy urbaanilegenda, jonka mukaan taiteilijat ja arkkitehdit löivät kapakoissa vetoa, mihin suuntaan kirkko kaatuu sitten, kun se kaatuu, koska se on niin kapea ja solakka, pääsuntio Petri Oittinen Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta toteaa. Monet vieraat ja turistit ovat Oittisen mukaan yllättyneitä siitä, kuinka pieni kirkkosali on sisältä, vaikka kirkko näyttää Senaatintorilta katsottuna valtavalta. Kulmatornit tekevät kirkon massiivisuuden. K irkonrakennuskomitea totesi pari vuotta Carl Ludvig Engelin (1778 – 1840) kuoleman jälkeen, että Helsingin Tuomiokirkon keskustornin ja runkohuoneen välillä on epäsuhta. Pietarista määrättiin, että veistokset sijoitetaan Iisakinkirkon mukaisesti pylväiden yläpuolelle päätykolmioihin. Samaa tapaa käytettiin antiikin ja renessanssin arkkitehtuurissa. Komitea ehdotti, että tilannetta kohennettaisiin apostoliveistoksilla. Maailman suurin sinkkiveistoskokoelma Apostoliveistokset muodostavat yhden maailman suurimmista yhtenäisistä sinkkiveistoskokoelmista.. Lohrmannin vaikutuksesta kirkon katolle vuonna 1845 samoihin aikoihin neljän pikkutornin kanssa. 67 Myöhemmin lisätyt patsaat ovat tärkeä osa kirkkoa Apostolit valvovat Tuomiokirkon katolla Raamatun kahtatoista apostolia kuvaavat veistokset Helsingin Tuomiokirkon katolla eivät kuuluneet Engelin alkuperäiseen suunnitelmaan vaan ne lisättiin arkkitehti E.B. – Engel ei tuntisi kirkkoa, jos näkisi sen tänä päivänä, koska kirkkoon rakennettiin arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmannin suunnitelman mukaan neljä kulmatornia
Ne ovat Patsaat muistuttavat Jeesuksesta Petri Oittinen, 58, on Helsingin keskustan seurakunnan 30 suntion pääsuntio. Maa kiinnostaa kaikin puolin, sen kulttuuri, kieli ja ruoka. Hän on teologien, teltantekijöiden ja kirkollisen lehdistön suojelija. Hän on pyhiinvaeltajien, sotilaiden, ratsumiesten ja apteekkarien suojeluspyhimys. . – Opetuslapset ovat Jeesuksen opetuslapsia, ja me ihmiset olemme heidän seuraajiaan omassa ajassamme. Hän on kirjanpainajien, kirjakauppiaiden, notaarien ja kirjailijoiden suojelija. Matteus oli tullimies, jolla on pieni kukkaro ja kirjoitusvälineet. Pääsuntio Petri Oittiselle Apostolien veistokset ovat tulleet läheisiksi hänen pitkän työuran aikana. Opetuslapset palauttavat kirkon sanoman sen ytimeen eli Jeesuksen työhön ja hänen seuraajiinsa, Oittinen pohtii. Andreus pitelee vinoristiä, johon hänet naulittiin. Paavali pitelee miekkaa, koska hän sanoi Jumalan sanaa hengen miekaksi ja hänet tapettiin miekalla. . va. Taddeus kannattelee kaulansa katkaissutta mestauskirvestä. Oittinen kertoo anekdootin, jonka mukaan aikanaan radion viisasten kerhon kysymyksenä oli, montako henkilöhahmoa on kuvattuna Tuomiokirkon kattorakenteessa. Sillä on iso merkitys. . – Jos patsaita ei olisi kirkossa, se tuntuisi oudolta. Paikoilleen ne sijoitettiin ilmeisesti vuonna 1850. Mikä merkitys veistoksille on kirkolle tänään. Jaakob nuorempi pitelee nuijapäistä keppiä, koska hänet surmattiin joko puunuijalla tai ristillä. Veistokset valoi sinkkiin Berliinissä Dévaranne, ja ne tuotiin Suomeen kolmessa erässä vuosina 1847-48. He ihailevat sitä, että patsas on täällä. Hän ei myöskään halua edes ajatella niiden vakuutusarvoa, jos ne tuhoutuisivat. Pietari on lukkoseppien, ripittäytyjien ja kalastajien suojeluspyhimys. Oittisella on ollut yli 30 vuotta ”Espanjan tauti”. Simon on puuhakkaajien, nahkurien ja kutojien suojeluspyhimys. . Hänellä on kädessään taivasten valtakunnan avaimet. . Jaakob vanhemman kädessä on simpukalla koristeltu matkasauva ja kirja, Jumalan sana. – Itselleni patsaiden merkitys tulee siitä, kun olen puhunut niistä ihmisille ja miettinyt työssäni opetuslasten elämää, jota tulee seurattua kirkkovuoden aikana. – Olen vetänyt neljä pyhiinvaellusreissua matkaisäntänä Santiagoon. Hän on toiminut virassa 35 vuotta, ja esitellyt kirkkoa vuosien varrella vierailijaja turistiryhmille, mikä tehtävä on hänelle hyvin mieluisa. . Hän on veroja tullivirkailijoiden sekä kirjanpitäjien pyhimys. . Loput patsaista tilattiin nuorelta berliiniläiseltä kuvanveistäjältä, Hermann Schvievelbeinilta (Pietari, Tuomas, Simon, Jaakobit, Paavali). Oittinen ei uskalla edes arvioida patsaiden rahallista arvoa, mutta niiden esteettinen arvo on korkea. Santiago tarkoittaa suomeksi Jaakkoa, Oittinen kertoo. Filippus pitelee apostolien yhteistä kirjaa, joka on merkki Jumalan sanan puolustamisesta. Gustav Bläser teki yhden apostolinpatsaan (Matteus), samoin Heinrichs Berges (Bartolomeus). Oikea vastaus on 13, koska Matteuksen jaloissa on pieni poika. Pietari kantaa kahta avainta merkkinä oikeudesta antaa synnit anteeksi ja oikeudesta olla antamatta anteeksi. . Paimenien ja viininviljelijöiden lisäksi hänet ovat halunneet suojelijakseen monet käsityöläiset. Pietari ja Johannes kiinnostavat ihmisiä erityisesti, ja heidän suhteensa Jeesukseen. Tuomas on arkkitehtien, rakentajien ja maanmittareiden suojeluspyhimys. Pyhiinvaeltajia kiinnostaa Jaakob vanhempi, ja hänen kädessään oleva Santiagon simpukalla koristeltu matkasautulleet hyvin tärkeäksi osaksi kirkkoa, Oittinen toteaa. Hän on vetänyt Espanjaan lukuisia turistiryhmiä ja tehnyt siviilimatkoja. Patsaista on tullut läheisiä. – Ihmisiä kiinnostaa, kun puhuu patsaista ja kerron, että kyseessä on maailman laajin sinkkipatsaskokoelma. Simon Selootti eli Simon Kiivailija pitelee surmavälinettään sahaa. Oittinen on ollut töissä kaikkina jouluina paitsi vuonna 2009 , jolloin hän veti Kotimaa -lehden lukijamatkaa Roomaan ja Va. . Häntä pitävät suojeluspyhimyksenään rihkamakauppiaat ja vanuttajat. 68 Apostolit Veistokset tilattiin Berliinistä kuvanveistäjä, akateemikko August Wredowilta. . Mikään ammattiryhmä ei ole ottanut häntä suojeluspyhimyksekseen. Jaakobin hauta löytyy Santiagon katedraalista Espanjasta. Tuomas kantaa suorakulmaa, koska hänen kerrotaan rakentaneen lähetysmatkallaan Intiassa ruhtinaalle palatsin. Johannes pitelee evankeliumikirjaa ja myrkkymaljaa, jonka teho katosi Johanneksen tehtyä ristinmerkin sen yli. Kiireisenä miehenä hän lupasi kuusi patsasta, mutta teki loppujen lopuksi vain neljä (Andreas, Filippus, Taddeus, Johannes). Bartolomeus pitelee veistä, koska hänet nyljettiin elävältä. Kaimani Pietari on itselleni kaikista läheisin. Hän on kirvesmiesten, teurastajien, seppien ja sokerileipurien suojeluspyhimys. Kalastajana hän on kalastajien suojeluspyhimys. Hän seurasi läheltä myös veistosten peruskorjausta ja oli järjestämässä kunnostusta varten kansalaiskeräystä.
Kirkko maalattiin kalkkimaaleilla, ristien ja kulmatornien kupolien kultaukset uusittiin, piha-alueet kivitettiin uudelleen ja kipsireliefit sekä apostoliveistokset konservoitiin.. 69 tikaaniin. Etualalla Aleksanteri II:n patsas.. – Kansalaiskeräyksen yhteTuomiokirkon Unioninkadun puoleisen pääoven päällä ovat vasemmalta Simon kiivailijan, Pietarin ja Tuomaksen veistokset. Kirkon julkisivut ja pihaalueet korjattiin vuosina 1996 – 1998 professori Vilhelm Helanderin johdolla. – Kun ensimmäiset autot patsaineen lähtivät liikkeelle, soittokunta soitti, ja tarjosimme ihmiselle ilmaista kahvia. Messussa jokaisella tuolilla oli käsiohjelma. Sen jälkeen ne vietiin Pekka Niskan halleille Kehä III:lle entistettäviksi. Työtä oman kotikirkon eteen Veistosten kunnostuksen tukemiseksi järjestettiin Petri Oittisen ja arkkitehti Tuula Mäkisen perustamana Pelastakaa apostolit –kansalaiskeräys. Patsaat alas kansanjuhlassa Patsaat ovat 4 metriä korkeita ja painavat noin 800 kiloa kukin. Keräyksen ydessä huomasimme, että kun yksittäiset ihmiset lahjoittivat pieniäkin summia, ne oli kohdistettu jollekin apostolille, joka on ollut tälle ihmiselle tärkeä, Oittinen kertoo. Patsaat olivat tuossa vaiheessa aivan tummanharmaat, mutta ne tulivat takaisin lähes valkoisina. Järjestimme kansanjuhlan ajatuksella ”apostolit lähtevät alas” kansan keskuuteen. Apostoliveistoksia ei ole konservoitu aikaisemmin, joten niiden kunto oli huono. Veistosten juotossaumat olivat auenneet tuulirasituksen ja lämpölaajenemisen seurauksena. Oittinen muistaa, että patsaat nostettiin alas kolmen ryhmissä, yksi pääilmansuunta kerrallaan. Tuomiokirkko ja Senaatintori vetävät turisteja syksylläkin. Ne ovat sisältä onttoja, ja patsaiden sisällä keskellä kulkee runkotanko, josta lähtee haaroja veistosten vaippaan. Apostolien korjauksesta ja keräyksestä on tehty pro gradu –työ Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. – Keräyksellä haluttiin myös osoittaa, että keskustan alueella voi olla kotiseutuhenkeä, ja että oman kotikirkon eteen halutaan tehdä vapaaehtoista työtä ja rahoittaa hanketta, Oittinen kertoo. Peruskorjaus johti myös kirkkorakennuksen ylläpitostrategiaan niin, että vuosittain tehdään vuosihuoltoja julkisivuun. – Kun kaikki apostolit ovat jonkun ammatin suojeluspyhimyksiä, joku yritys saattoi lahjoittaa oman alansa suojeluspyhimykselle tietyn summan, ja sitten omassa viestinnässä ja markkinoinnissa kertoa tukeneensa apostolikeräystä. Se oli koskettava hetki olla jouluyönä Pietarinkirkossa Vatikaanissa Paavin jouluyön messussa, Oittinen herkistyy. Tämä todettiin muun muassa Pietarin patsaan vaippaan upotetulla pienellä tähystyskameralla. Auenneista saumoista vesi oli päässyt tunkeutumaan veistosten sisään, ja ruostuttanut sisäiset tukirakenteet. – Ajatuksena on se, että kun Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta, ja Reformaatiosta tulee kuluneeksi 500 vuotta, pääjulkisivulla ei ole rakennustelineitä, Oittinen kertoo. – Kun sen avasi, ensimmäisenä luki että ”sinä olet Pietari”. Patsaiden kunnostus kesti kaksi vuotta. Jouni Suolanen suojelijana toimi rouva Eeva Ahtisaari, ja keräystoimikunnan puheenjohtajana EU-parlamentin jäsen Saara-Maria Paakkinen. Vuosina 1995 – 96 kerättiin korjauksen rahoittamiseksi yhteensä 800 000 markkaa työsuoritteina ja rahana. Veistoksista oli tullut turvallisuusriski. . Suurimman lahjoituksen teki Ilta-Sanomat, joka antoi yhden viikonlopun jokaisesta myydystä irtonumerosta pienen summan Apostolien keräykseen, joista kertyi yhteensä 150 000 silloista markkaa
Ilmaisemme itse tunteitamme, tunteista puhutaan ja niihin vedotaan. Aina ei tarvitse kuohua, joskus voi vain kuulostella. Tunteet nousivat myös Kiasman kokoelmanäyttelyn teemaksi. Moni nykytaiteilija käsitteleekin teoksissaan tunteita. Media ja ympäröivä kulttuuri tihkuvat liikutusta, raivoa ja innostusta. Monet nykytaiteen teokset myös kritisoivat kulutuskulttuuriamme, joka luo halun kohteita tunteisiin vetoavalla tyylillä, Kiasman kokoelmaintendentti Arja Millerkertoo. Teokset kutsuvat lähemmäs ja haastavat käyttämään eri aisteja. Taide herättää myös katsojissa voimakkaita tunteita. Taide luo tunteita ja elämyksiä, jokaiselle omalla tavallaan. Taide voi koskettaa, nostattaa muistoja, käydä luihin ja ytimiin, jos suostumme altistumaan sille. – Taiteessa kiehtovaa on sen avoimuus tarjota erilaisia elämyksiä. keammin paikannettavaa. 70 E lämme tunteiden aikaa. – Tunteet ja niiden ilmaiseminen eri tavoin kuvaavat aikaa, jossa elämme. Taide kykenee työstämään äärimmäistä populaarikulttuurin tunnetulvaa, mutta toisaalta tunteiden käsittely voi olla pienimuotoisempaa, vaiKiasman kokoelmanäyttelyssä esillä 27 taiteilijan teoksia Teemana tunteet Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmanäyttely esittelee 27 taiteilijan teoksia Kiasman kokoelmista. Kuva: kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Mikä tuo itselle iloa, voi pelottaa toista ja yhtälailla Sigurdur Gudmundssonin töissä makeiset saavat uuden ilmiasun
Taide muuttuu ja siksi kokoelmanäyttelytkin päivittyvät taiteen mukana. 71 . Kokoelmiemme vanhat, tunteiden teemaan istuvat teokset ovat nekin päässeet kokoelmanäyttelyssä esiin, Miller sanoo. Kiasman kokoelmanäyttely esittelee 27 taiteilijan teoksia Kiasman kokoelmista. jättää kolmannen kylmäksi, Miller pohtii. Rivistön keskimmäisestä ruukusta löytyy itse Babylon, jossa sekoittuvat teoksen kaikki tuoksut. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Näyttelyn myötä myös avaamme yleisölle nykytaiteen keskeisiä trendejä. Kaarina Haka loi installaation, joka tarjoaa tunteisiin monta näkökulmaa. – Kokoelmanäyttelyissä koemme tärkeäksi tuoda yleisön nähtäville hankkimiamme uusia teoksia. Teoksethan ovat viime kädessä Suomen valtion ja siten meidän kaikkien yhteistä omaisuutta. Aistit ja tunteet Tanskalaistaiteilijoiden, Christian Skeelin, ja Morten Skriverin, Babylon, tuoksuinstallaatio, koostuu 29:stä riviin asetetusta ruukusta, joissa on kasvija eläinperäisiä sekä synteettisiä tuoksutiivisteitä. Tuoksut aktivoivat mielikuvitusta ja tuovat mieleen muistoja. Taide, joka kohdataan ensisijaisesti katsomalla, voi yllättäen saada aikaan mielikuvia kosketuksesta tai liikkeestä tai nostaa veden kielelle. Ne voivat viedä ajatukset eri kulttuureihin ja maankolkkiin. Näyttelyn teokset kutsuvat lähemmäs ja haastavat käyttämään eri aisteja. – Kiasmassa ei ole pysyvää näyttelyä. Teoksen nimi viittaa muinaiseen Babyloniaan, jossa kielet ja kulttuurit sulautuivat keskenään kaupankäynnin ansiosta
Laitinen sanoo. Sitä kannattaa katsoa eri etäisyyksiltä ja eri suunnista. Video puhuttelee Hanna Saarikosken videoteos, See Paris and Die herättää pohtimaan nähtävyyksien merkitystä ihmiselle. Suomalainen tiedemies tekee kauan haaveilemansa matkan hupenevalle Etelämantereelle ja ystävystyy – vastoin laivan kirjoittamattomia sääntöjä – filippiiniläisen matruusin kanssa. Seiniltä löytyy taiteilijan tekemiä piirustuksia ja maalauksia. Matkalla kuuloaistin ja muiden aistien merkitys korostui. ?. Kuluttamisen ja kotielämän tunnistettavat, toistuvat ilmiöt saavat Sari Koski-Vähälän teoksessa leikkisän ilmaisun ja yllättäviä ulottuvuuksia. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen Taiteilija Kaarina Haka työskentelee maalauksen ja kuvanveiston rajamailla. Sopivasta kulmasta katsoen seinään kiinnitetyt ja katosta riippuvat elementit lomittuvat toisiinsa kuin kuvassa. Tuomas A. Materiaalit on kerätty arjen elämästä. Nostalginen tunnelma vahvistuu pienten, arkisten yksityiskohtien kautta. Taiteilija matkusti ensi kertaa elämässään Pariisiin ja tutustui kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin silmät suljettuina. Wall Street-teoksessa asetetaan näkyväksi myös koneisto kaikessa kaoottisuudessaan, Tuomas A. – Talouden taustalla vaikuttavat mekanismit jäävät meiltä yleensä piiloon, näemme vain pintaa, kuten myytäviä tuotteita. Kerroksia ajassa Carolina Sandell on ruotsalaistaiteilija, jonka mediataiteen installaatio Ajan ja paikan kollaasi sijoittuu näyttelysaliin rakennettuun huoneeseen. Pekka Niskasen kaksikanavainen videoja ääni-installaatio kysyy: Kuuletko ääneni, kuuletko mitä sanon. Niiden ohjausjärjestelmä on koottu vanhojen rahapelikoneiden osista, ja koneiston äänet kuuluvat tilassa äänentoiston vahvistamina. Videolla näkyvä materiaali on poimittu taiteilijoiden työhuoneen roskakorista. Sari Koski-Vähälän Domingo – Sunnuntaiteoksessa on hiuksia, pureskeltuja purukumeja sekä silputtuja ja massaksi liuotettuja laskujen kuoria monen vuoden ajalta. Läheltä koettuna teos viettelee ympärillä avautuvalla värien ja materiaalien runsaudella ja puhuttelee eri aisteja. Teos käsittelee kotiympäristön kautta ihmisen sidoksia paikkaan ja aikaan. Rypistetyt roskat aukeavat kohti alkuperäistä muotoaan kuin osoittaen elinvoimansa. Teoksen nimi viittaa ansaittuun lepopäivään, joka monissa kulttuureissa pyhitetään muulle kuin tavanomaisten rutiinien pyörittämiselle. Teoksen toisessa tarinassa myanmarilainen äänitaiteilija auttaa kuolevaa äitiään siirtymään tästä elämästä toiseen musiikin ja äänten välityksellä. Niskasen videoteoksen kerronta tasapainoilee katoamisen ja uudelleensyntymisen, päättymisten ja uusien alkujen maastossa. – Usein käy niin, että työskentelyn sivutuotteena syntyTaiteessa kiehtovaa on sen avoimuus tarjota erilaisia elämyksiä. Erilaisista taustoista tulevat miehet keskustelevat ihmiselämän suurista kysymyksistä ja kuolemasta. Niitä ilmestyy myös pöydälle jätetylle paperille. Laitisen Wall Street-installaatiossa jättikokoisen ristinollapelin neonmerkit syttyvät ja sammuvat sattumanvaraisesti. Sen sisällä avautuu kodikas, mennyttä aikaa henkivä tila. Teoksen nimi viittaa sanontaan ”nähdä Napoli ja kuolla. Teos lainaa nimensä New Yorkin pörssikadulta. Myös Saarikoskesta itsestään tuli nähtävyys toisille matkailijoille. 72 Christian Skeelin ja Morten Skriverin teos Babylon osoittaa, kuinka taide luo elämyksiä ja nostattaa muistoja ja herättää tunteita, jokaiselle omalla tavallaan. – Halusin testata, mitä kokemukselle tapahtuu, kun näköaistin jättää pois, ja onko lopulta mahdollista tuoda kuvallinen ajattelu takaisin osaksi kokemusta, Hanna Saarikoski kertoo. Uusi, näyttelyä varten valmistunut teos on kuin tilaan rakennettu maalaus. Kuluneet kengät, lelut ja isän kamera liittyvät taiteilijan lapsuuteen. Janne Nabbin ja Maria Teerin Roskavideo-teos, on oodi hylätyille ideoille. Ehkä roskaan voi jopa samastua
Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Carolina Sandellin Ajan ja paikan kollaasi nostattaa muistoja. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen Petri Ala-Maunuksen Hinterland puhuttelee lintuperspektiivistä. Anna Estarriolan teoksessa Orastavat ajatukset jättimäinen villapipo sulkee sisäänsä yli kuusikymmentä päätä. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen . Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen . Jouna Karsin teos Pohjanmaa tuo näyttelysaliin palan lakeutta. 73
Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen vä ylijäämä on meistä lopulta kiinnostavampaa kuin teokseksi tarkoitettu tietoinen rakennelma, Janne Nabb ja Maria Teeri kuvaavat työprosessiaan. Roskavideo Nabb ja Teeri valittiin vuoden nuoriksi taiteilijoiksi vuonna 2014. Kuva: Kansallisgalleria /Pirje Mykkänen Tunteet ja niiden ilmaiseminen eri tavoin kuvaavat aikaa, jossa elämme.. Alankomaalaistaiteilijan Juul Kraijerin pronssiveistoksessa rypäs korvia kasvaa päänahassa kuin kiharapilvi. Liettualaistaiteilija Roma Auskalnyten, installaation videolla nähdään taiteilija polvistumassa metallisen painolaatan päälle. Syrjälä on kiinnostunut erilaisista tulevaisuudenvisioista. Islantilaisen Sigurdur Gudmundssonin teokset Aprikoosi, . 74 Jaakko Niemelän teos Usko, tarjoaa katsojalle mahdollisuuden monenlaiseen tulkintaan. Taiteilijan teokset ovat ruumiillistuneita mielenmaisemia. Katsoja saattaa tuntea väristyksiä kehossaan, mutta Kraijerin veistoksen henkilö on tyyni kuin jumalatar. Uusia näkökulmia Olli Lyytikäisen teos yhdistää kaksi tuttua esinettä, sardiinipurkin ja purkinavaajan tavalla, joka saattaa aiheuttaa aivoissa koomisen nyrjähdyksen. Kraijerin mukaan hänen teoksensa ovat ruumiillistuneita mielenmaisemia, ne eivät kiinnity aikaan tai tarinaan. antaa tutuille esineille uuden ulottuvuuden. – Kuvataide voi tarjota kirkkaita määritelmiä sellaiselle, mitä ei voi vangita kieleen, taiteilija sanoo. Jokin on kuitenkin erilaista: levypainot ja hyppynaru on tehty massasta, josta pilkistää muun muassa kalannahkaa, simpukankuorta ja muistitikku. Siinä tärkeintä ei ole visuaalisuus tai tekninen toteutus vaan ne ajatukset, joita teos katsojassa herättää. Nestori Syrjälän teokset Latourian Litany 1 sekä Latourian Litany 3 viittaavat muodoltaan kehonhuoltoon ja kuntoiluun. Kraijerin veistoksissa, valokuvissa ja piirroksissa ihmiskeho kietoutuu usein toisenlaisiin elämänmuotoihin, käsistä voi tunkeutua oksia tai vartalo kaartua käärmeen lailla. Katalonialaisen taiteilijan Anna Estarriolan neuleteoksessa Emerging thoughts jättimäinen villapipo sulkee sisäänsä yli kuusikymmentä päätä. Pieni, halpa ja arkinen onkin ehkä suuri ja vaarallinen. Teoksen uumenista kuuluu puhetta: yksi ääni kuiskii eri tunnetiloja kuvaavia adjektiiveja, toinen kuvailee keinoja saavuttaa ekstaasi tai ulottua tuonpuoleiseen. Teoksesta löytyy kenties myös elokuvallinen viite. Teos voidaan liittää käsitetaiteen perinteeseen. Seuraamme naamiaisia, joissa leikitellään asuilla ja poseerataan häpeilemättä. Taiteilija katseli ohjelmaa koululaisena 1990luvulla. Jenni Hiltunen on lainannut teoksen nimen Music Televisionin The Grind – ohjelmasta, jossa vähäpukeiset nuoret tanssivat. Jenni Hiltusen videoprojisointi-teoksessa, Grind jamaikalainen dancehall queen style -tanssi kohtaa viileän pohjoisen. Nestori Syrjälän teos Latourian Litany 1. Teossarjan nimi Latourian Litany viittaa sosiologi ja filosofi Bruno Latouriin, joka on paneutunut työssään luonnon ja kulttuurin erotteluun. Hän hyödyntää taiteessaan sekä installaatioettä esitystaiteen keinoja. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen . Rauhallinen musiikki ja hidastettu kuvakerronta rohkaisevat analyyttiseen tarkasteluun: teos on kuin tutkielma lihallisuudesta. Polviin painuva teksti kuuluu suomeksi ”Tekstiin luotan / Kirjoitettuun sanaan / uskon / Lue lisää”. Grafiikkaa, videotaidetta ja performanssia yhdistävä teos liittää toisiinsa painetun sanan ja ruumiillisen kokemuksen. Yksilön pään sisältä näyttää löytyvän sanojen ja katkelmallisten lauseiden runsaus. Juul Kraijerin pronssiveistos pysäyttää. Se tuntuu kysyvän, löytyykö totuus todella kirjoista ja teksteistä. Anna Estarriola kertoo, että hän halusi teoksessaan antaa näkyvän ja kuuluvan muodon ajatusten synnylle
– Makeisilla on aiheena alhainen status, mutta olen ylpeä, kun saatan esitellä nämä työt taiteenani, Gudmundsson sanoo. Kauneuden, intohimon ja homoeroottisen halun kuvat olivat taiteilijalle vastaus kuolemanpelkoon aidsin aikakaudella. Taiteilija piirsi painaakseen mieleensä, miltä äiti näytti, muistaakseen äidin vääntyneet kädet ja kasvojen piirteet. Taiteilija kuvaa tilannetta levolliseksi – jännite oli rauennut. Hänen taiteestaan välittyy usein humaani huumori. Petri Ala-Maunuksen suuri öljymaalaus Hinterland näyttää asumattoman vuoristomaiseman lintuperspektiivistä. Kiasman kokoelmanäyttelyyn voi tutustua 29.1.2017 asti. Nigerialainen Rotimi FaniKayode käsittelee teoksissaan kauneuteen, seksuaalisuuteen ja kulttuuriin liittyviä kysymyksiä. – Sarjan teokset käsittelevät ihmisen olemassaolon kokemusta, niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisellakin tasolla, Tompuri kertoo. – Lopuksi tuntui kuin olisin rakentanut omakotitalon, AlaMaunus kuvaa. Taiteilijan mukaan tatuoinnit voisi tulkita kuviksi yksittäisistä rukouksista tai elämän meihin leimaamista jäljistä. Hän huomasi ensi kertaa konvehtien hienostuneen muotokielen. Ahlsvedin melankolisissa kuvissa on omaelämäkerrallisuutta. sä PJ Harveyn kappaleesta Dear Darkness. Näyttelysalin katto on romahtanut. Akvarellisarja on saanut nimenkeräsi loiskasvin siemenkotia Ranskan maaseudulta. Petri Ala-Maunus tunnetaan taidokkaista, yltiöromanttisista maisemamaalauksistaan, jotka tasapainottelevat kitschin ja ylevän realismin välimaastosMikä tuo itselle iloa, voi pelottaa toista ja yhtä lailla jättää kolmannen kylmäksi.. Teos kuvaa yhtäaikaisesti valoa ja pimeyttä, luonnonja mielenmaisemaa. Teosta varten taiteilija Hasselpähkinät, Kirsikka, Makeinen, Rommi, Shampanja ovat valtavia konvehteja. Niihin ei saa koskea, vaan on tyydyttävä makustelemaan niitä mielessään. Omien heikkouksien hyväksyminen ja paljastaminen kuuluvat taiteilijan työtapaan. – En voi valita aiheitani, se rikkoisi ajatuksen elämää dokumentoivasta kokonaisuudesta, Anna Retulainen pohtii. Teosta kannattaa katsoa joka puolelta, sillä ladon takana odottaa yllätys. Tunteiden maisemia Jouna Karsin pienoismalli Pohjanmaa tuo näyttelysaliin palan Pohjanmaata, siivun peltoa ja maantien tienviittoineen. Ne ovat ehkä seuranneet sivusta historian käännekohtia tai huolettomia puutarhajuhlia. Se on olemisen rajoilla – sitä ei melkein ole, Baibulat sanoo. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen sa. Jostain ylhäältä tulvii sokaisevan kirkasta valoa. Elämä koostuu yllättävistä menetyksistä ja jäähyväisistä mutta myös uuden ja tuntemattoman vastaanottamisesta. Hinterland vei Ala-Maunuksen hurmostilaan, joka työn edetessä vaihtui väsymykseen. Baibulatia kiinnostaa vuoropuhelu materiaalin kanssa. Saara Ekström on tatuoinut symbolit siannahoille. 75 Janne Nabbin ja Maria Teerin Roskavideo nostaa esiin hylätyt ideat. Taiteilijan Usko-teos vaatii paikalla olemista ja kokemista, mutta myös suostumista taiteilijan lavastamaan tilanteeseen, mielen avaamista. Malin Ahlsvedin Rakas pimeys, teossarja kertoo pienten ihmisten selviytymisestä keskellä arjen raadollisuutta. Fani-Kayode ammensi vaikutteita muun muassa yhdysvaltalaisen Robert Mapplethorpen veistoksellisista mieskuvista mutta myös omista juuristaan nigerialaisessa joruba-kulttuurissa. Hän työskentelee myös valokuvauksen, grafiikan ja kirjallisuuden saralla. Kukat puhuvat ambient-musiikin kielellä, eikä niiden kuiskeessa ole alkua tai loppua. Teoksen nimi viittaa rukousnauhaan eli ruusukkoon. Aidonoloisista materiaaleista rakennetun maiseman ääressä voi miltei aistia mullan ja märän asfaltin tuoksun. Jaakko Niemelä tarjoaa katsojalle avoimen tilanteen, jonka voi tulkita monella tavalla. Niemelä luo usein teoksissaan voimakkaita tilallisia kokemuksia valojen ja varjojen avulla. Isobritannialaisen taiteilijan Brian Enon teoksessa Memory Flowers kukat ovat keränneet muistoja. Materiaalin työstäminen opettaa sen luonteesta ja ohjaa teosta kohti ennalta arvaamatonta lopputulosta. Elämän jälkiä Saara Ekströmin Rosaryteoksen kuva-aiheet, ruusut, orjantappurakruunu, liekehtivä sydän, jousi ja nuoli sekä avaimet ovat tuttuja uskonnollisesta kuvastosta, heraldiikasta ja alakulttuurien tatuoinneista. Sigurdur Gudmundsson sai idean teoksiin kulkiessaan herkkukaupan ohi keskellä taiteellista kriisiä. Hän poimii teoksiinsa yksityiskohtia suuresta määrästä erilaisia maisemakuvia, maalaa palan sieltä, toisen täältä ja keksii loput itse. Äiti ei ollut enää henkisesti läsnä. Teoksessaan Nimetön taiteilija Niran Baibulat on kietonut paperinaruverkkoon metsäköynnöstä. Ekström haluaa luoda taiteellaan kokemuksia, joissa kaunis ja puistattava kietoutuvat toisiinsa. Metsäköynnös yllätti taiteilijan hentoudellaan ja painottomuudellaan. – Nimetön on jotain määrittämätöntä. Anne Tompurin teos Tiheän pimeän läpi, teos lyö eteemme mustien viivojen verkoston, kuin läpipääsemättömän aidan tai metsän, jonka takaa kuultaa valoa. Olemassaolon monet kasvot Anna Retulaisen kuusi tussipiirrustusta, Sarjasta Muisto on piirretty hänen äitinsä viimeisinä elinviikkoina. Retulainen tallentaa elämäänsä kuviksi päiväkirjan tapaan. Lähempää katsottuna maalauksesta erottuu paljon yksityiskohtia, mustan ja harmaan eri sävyjä sekä maalivalumia. Eksoottisella kukkaloistollaan ja värivaloillaan houkutteleva tila muistuttaa turistimatkoista Aasian maihin. Nimetön on harkittu nimi teokselle
Vanhojen kehysten arvostus on viime vuosina kasvanut. Huonokuntoisetkin kehykset saavat Janne Palmun käsissä uuden elämän. K un aikaisemmin muodissa olivat koristeelliset taulujen kehykset, nykytyyli on kehysalan yrittäjän Janne Palmun mukaan selkeää ja yksinkertaista eli hyvin ”skandinaavista”. 76 Janne Palmu erikoistui vanhoihin kehyksiin Tunnearvolla ei ole hintalappua Taidekehystämö J. Taidekehystämö J. Palmulla on myynnissä Helene Schjerbeckin teosten rotogravyyrejä vuodelta 1945 ja eri aiheita löytyy 48 kappaletta. Palmu on erikoistunut vanhoihin kehyksiin. – Vaikka vitriinikehystyksiä. Yksi osa Palmun työtä on tänä päivänä esimerkiksi vitriinikehykset, joilla saadaan kolmiulotteisuutta ja syvyyttä taululle
Välillä tulee tilanteita, joissa pitää pohtia, kannattaako taulun kehys korjata, kun esimerkiksi koko sen reuna on kastunut ja vauriot ovat suuret. Sukutausta johti alan töihin Janne Palmu aloitti kehystystyöt virallisesti itsenäisenä yrittäjänä 16-vuotiaana käytyään ensin kultauskurssin. Pyrin korjaamaan kehyksen niin, ettei korjaus näy ja kehys säilyttää ajan patinan, Palmu kertoo. Sieltä asti on peruja hänen kiinnostuksensa vanhoihin kehyksiin. ”Kunnioitan vanhoja kehyksiä” Palmu aloitti taidekehystämön Helsingin Annankadun ja Bulevardin kulmassa vuonna 1992. Palmun näyteikkuna Uudenmaankatu 17:ssä esittelee hyvin yrityksen palvelut. Esimerkiksi vanhojen peilien kehyksiä korjattaessa taas aitokullan kiilto pitää saada kuluttamalla pois korjatusta kohdasta, jotta korjaus ”uppoaa” vanhaan tyyliin. Joskus taulu on saattanut pudota seinältä ripustimen pettäessä. Jos kuitenkin vanhassa kehyksessä on vain pikkuvika, kulmasta puuttuu palanen tai kulmat irvistävät, silloin kustannus voi olla muutaman kympin. Palmun sukutaustakin vei alan töihin. Asiakkaat tulevat joskus suoraan kadulta, mutta paljolti myös pitkien asiakassuhteiden myötä. – Asiakkailla saattaa olla itsellä vanhat kehykset vintillä jemmattuna, jossa ne väistämättä ovat rapistuneet olosuhteiden vuoksi, jotka sitten kunnostetaan ja laitetaan takaisin tauluun. Siitä asti olen niitä hankkinut ja kerännyt, ja pyrkinyt pitämään niitä varastossa asiakkaideni tarpeita ajatellen. Niillä on oma arvonsa ja niitä pitää arvostaa. Öljyvärimaalaukset tarvitsevat myös puhdistusta vuosien saatossa. – Uusien kehyksien korjaamisessa ei välttämättä ole aina järkeä, ja korjaus tulee usein kalliimmaksi, jolloin tehdään mielellään uusi kehys. Kun on tehnyt hyvän työn, asiakas tulee uudestaan. Saman kokoinen uudesta listasta tehty kehystys voi materiaaleista ja kehystystavasta riippuen vaihdella melko paljon. Kehysten koristeiden halkeamat hän korjaa tarvittaessa ja täyttää lehdyköistä lohjenneiden palasten aukot. Ne kannattaa huoltaa ja kunnostaa, Palmu toteaa. – Pitää saada ensin perustiedot, mutta työn oppii vain tekemällä. Eli aina kannattaa kysyä arvio korjauksesta, Palmu kehottaa. Joillekin käden taidot ovat luontaisia. Työtä on riittänyt viime vuosina mukavasti. Vanhat kehykset on aikanaan tehty tosi hyvin ja laadukkaasta tavarasta. teetetäänkin jonkin verran, niin suurin osa kehystystöistä tehdään edelleen kuitenkin perinteisellä tavalla, tosin nykytyylin ja trendin mukaan, joka on aikaisempaa kevyempi, Palmu kertoo. – Melko pian kysynnän takia totesin, että olisi hyvä löytää vanhoja kehyksiä, jotka sopivat vanhoihin tauluihin ja niiden ajanmukaiseen tyyliin ja tunnelmaan. Suurin osa kehystysten hinnoista kuitenkin liikkuu 50200 euron akselilla. Kaikki on korjattavissa asiakkaan toiveen mukaan, Palmu vakuuttaa. 77 Janne Palmu erikoistui vanhoihin kehyksiin Tunnearvolla ei ole hintalappua Taidekehystämö J. Erikoistua pitikin, koska nykyisen liiketilan Uudenmaankatu 17:ssä lähellä on muutama taidekehystämö, joista jokaisella on jokin oma erikoistumisalansa. Vanhojen kehysten kohdalla on eri asia. – Hyvä asiakassuhde perustuu luottamukseen. Töiden hintahaitari on laaja koska on niin paljon muuttuvia tekijöitä. . Palmu puhdistaa vanhat taulut muun muassa ilmansaasteiden ja kellertävyyttä aiheuttavan tupakoinnin jäljiltä sekä suojaa ne vernissalla. – Jos puhutaan vanhoista kehyksistä, niiden tyypillinen kustannus liikkuu 200-500 euron välillä. – Teen liidun ja liiman seoksesta valmistetusta massasta uuden kuvion, ja sille on tärkeä saada uuteen ympäristöön istuva oikea väri. Jouni Suolanen. Nyt suunta on jo useamman vuoden ollut niin, että vanhoja kehyksiä taas arvostetaan, ja niitä halutaan kunnostaa. Ne on aikanaan tehty tosi hyvin ja laadukkaasta tavarasta. Silloin vaihdetaan vähintäänkin lasi, ja muut vahingoittuneet osat ja materiaalit. Niillä on oma arvonsa, ja ne kannattaa huoltaa ja kunnostaa, Janne Palmu toteaa. – Tunnearvolla ei toisaalta ole hintalappua, joten jos kehyksellä on asiakkaalle tunnearvoa ja hän haluaa saman kehyksen, se korjataan. – Jos vanhaa kehystä ei itseltä löydy, silloin etsin asiakkaalle erilaisia ajanmukaisia vaihtoehtoja joista sitten valitaan mieleiset, Palmu kertoo. Lasin alla olevat työt myös kirkastuvat kun lasi puhdistetaan, ja niihin vaihdetaan tarvittaessa happovapaat materiaalit, jotka eivät muuta väriä eivätkä pilaa taulua. Taidekehystämö J. Palmulla on myynnissä Helene Schjerbeckin teosten rotogravyyrejä vuodelta 1945 ja eri aiheita löytyy 48 kappaletta. Vanhat kehykset kannattaa kunnostaa Palmu kertoo 70 –luvulla olleen muotia se, että vanhoihin, arvokkaisiin tauluihin vaihdettiin uusia kehyslistoja sen ajan muodin mukaan. – Minä kunnioitan vanhoja kehyksiä – kunnostan niitä ja teen kultauksia, Palmu kertoo. – Vanhemmilla oli taidejakehysliike, jonka kehystyslaitteet olivat minulle leikkikaluja, ja myöhemmin niistä tuli työkaluja, Janne kertoo. Paras mainos on hyvin tehty työ, ja sana kiirii suusta suuhun. Isä Jarmo on yksi Palmujen neljästä taiteilijaveljeksestä, joista tunnetuin on julkisuudestakin tuttu taiteilija Juhani Palmu
Pieta-veistoksen yläpuolella Magdalan Maria, Pyhä Barbara sekä Katariina Aleksandrialainen. 78 Hollolan Pyhän Marian kirkko Veistokset kertovat legendoja Hollolan Pyhän Marian kirkko on yksi 86 Suomessa keskiaikana valmiiksi rakennetuista kivikirkoista. Keskiajalla kirkossa oli mahtava puuveistoskoristelu, joista on jäljellä 24 veistosta. 1300-luvun lopulta oleva kastemalja on kirkon vanhin esine. Nykyiseen muotoonsa kirkko on valmistunut vuosien 1495 – 1510 välillä. Alttarin viereisten ikkunoiden lasimaalaukset ovat Lennart Segerstrålen käsialaa ja vuodelta 1929.
79 Pyhän Marian kirkko on kuuluisa hyvin säilyneistä Uuden testamentin henkilöitä ja pyhimyksiä esittävistä puuveistoksistaan.
. . Lehtipuusta valmistettu Pieta-veistos kuvaa ristiltä otettua poikaansa Jeesusta surevaa Mariaa. Pyhän Marian kirkko on erittäin suosittu vihkikirkko ja nähtävyys. Piispa Henrikin jaloissa makaava Lalli nojaa käteensä. 80 – Kivikirkko on valmistunut nykyiseen muotoonsa vuosien 1495 – 1510 välillä, kertoo kirkon oppaana toimiva lehtori Marja Maunuksela. Johannes Kastajaa ja Laurentiusta esittävät veistokset.
– Johannes Kastajan veistoksen helmassa on kuvattu kamelin pää, joka symboloi hänen kasvuaan erämaassa. – Puusepillä oli käytössään mallikirjoja aina keskiajalta asti, joista he saivat malleja töihinsä. Krusifiksi oli kullattu 1880-luvulla. – Samalle seinälle asetetut Marian ja Magdalan Marian veistokset kuvaavat naiskuvan syntymistä länsimaisessa kulttuurissa. V esijärven rannalla, Kapatuosia-linnavuoren kupeessa sijaitseva Hollolan keskiaikainen harmaakivikirkko nimettiin katolisella ajalla Pyhän Marian kirkoksi. – Triumfikrusifiksi on kaikissa kirkoissa ennen alttaria, koska seurakuntalaiset uskaltavat mennä alttarille vain Kristuksen sovitustyön kautta. Kirkko valmistui nykyiseen muotoonsa vuosina 1495 – 1510. Hänellä on kädessään kirja, jonka päällä on karitsa. Kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, hän sanoi ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit”, Maunuksela avaa symboliikkaa. Legendan mukaan partiolaisten suojelupyhimys Pyhä Yrjänä pelasti prinsessan ja lampaan lohikäärmeeltä. Puuveistos sijaitsee asehuoneessa. Keskeisin veistos esittää Mariaa ja Jeesus-lasta. Triumfikrusifiksi sijaitsee kirkkosalin seinällä, sakastin oven yläpuolella. Niistä on jäljellä vielä 24 veistosta, joiden pyhimyskaapit ovat ajan myötä kadonneet. Lehtipuusta valmistettu Pieta on terapeuttinen ja lohduttava veistos. Pyhän Marian kirkon triumfiristiin sisältyy kulttuurihistoriallinen kehityskulku. 1900-luvun alkupuolella se oli valkaistu ja nykyisin mahdolDiedrich von Essenin hautajaiskulkueeseen valmistunut vaakunakokoelma on täydellisenä säilynyt kokoelma.. Kirkkosaliin asennettiin penkit, kun uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaiset uudistukset muuttivat sisustusta luterilaiseen suuntaan 1500-luvulta alkaen. – Fransiskaanien teksti kertoo, että Maria vaati saada itkeä poikaansa, kun miehet olivat ottaneet Jeesuksen ristiltä. Alttarikoristuksista voi löytää kultaisia koristeita aina Kaksoisvirranmaasta lähtien. – Puuveistokset ovat onttoja, jonka takia puu ei ole haljennut, perustelee Maunuksela veistosten hyvää kuntoa. Apostolien ympäröimänä on Jeesus kädessään pallo. Maria edustaa viatonta, rikkeetöntä, täydellistä naista kun taas Magdalan Mariasta tuli katuvan synnintekijän edustaja. Pyhän Marian kirkon veistos on varhaisimpia, jo puukirkkoajalta 1430-luvulta. Sen pituus on 41 metriä ja leveys 17 metriä. Veistosten hahmot tunnistaa symboleista Puuveistokset tunnistetaan esineistä ja symboleista, joita on kuvattu veistoksen hahmon käteen. Esimerkiksi Michelangelon kuuluisa, Pietarinkirkossa sijaitseva veistos on valmistunut 1499. Pallo kuvaa maailmankaikkeutta, kertoo kirkon oppaana toimiva lehtori Marja Maunuksela. Erityisen kaunis saarnastuoli on turkulaisen puusepän Nils Bengtssonin 1640-luvulla rakentama. Sakastin oven päälle asetettu triumfiristi on myös puukirkkoajalta. Ajatuksena on ollut, että saarnaava pappi löytää oikeat Pyhän Hengen ohjaamat sanat kuulijoille. Pieta-veistoksia on useissa kirkoissa. Legendan mukaan esineet liittyvät heidän kuolemaansa tai elämäänsä. Päijät-Hämeen tärkeimpiin keskiaikaisiin muistomerkkeihin kuuluva kirkko on Suomen kolmanneksi suurin keskiaikaisista seurakuntakirkoista. Lohduttava Pieta-veistos Keskiajalla kirkossa on ollut mahtava puuveistoskoristelu. 81 . Legenda kuvaa, kuinka Maria itki poikansa kuolemaa, jonka jälkeen tämä haudattiin. – Saarnastuoliin on maalattu aurinko, joka on Jumalan symboli sekä kyyhkynen, joka on pyhän hengen symboli
Teksti: Soili Kaivosoja Kuvat: Soili Kaivosoja, Hollolan seurakunta 33-äänikertaiset urut ovat vuodelta 1994. – Kirkon vanhin veistos on mustapartainen apostoli 1300-luvun lopulta. Ne muistuttavat siitä, että kirkko haluaa rakentaa opetuksensa apostolien opetusten varaan. 82 – Saarnastuoliin kuvatulla apostolien ympäröimällä Jeesuksella on kädessään maailmankaikkeutta kuvaava pallo, kertoo Pyhän Marian kirkon oppaana toimiva Marja Maunuksela. Tapaninpäivälle nimensä antanut diakoni Pyhä Stefanus tunnetaan ensimmäisenä marttyyrina. Jaakob vanhempi puolestaan tunnetaan apostolina, jonka kunniaksi edelleen kävellään Santiago de Compostelaan, Marja Maunuksela kertoo. . – Kun kirkko on vihitty kirkoksi, on piispa tehnyt 12 kohtaan ristinmerkin, jotka on sittemmin maalattu. Vaakunakokoelma on harvoja, täydellisesti säilyneitä kokoelmia. von Essen kaatui Baltiassa Ruotsin armeijan upseerina ja hän oli väliaikaisesti haudattuna kaksi vuotta Tallinnassa. Alttarin puuveistoksiin on kuvattu ehtoollisen symboleja, sekä pohjoismaitten suojelupyhimyksiä. Jeesuksella on kädessään omena, joka kuvaa Eevan paratiisissa ottamaa omenaa, jolla Eeva sai aikaiseksi synnin kirouksen. – Ne ovat kuitenkin kunnioitettuja Raamatun ja kirkon keskeisen opetuksen havainnollistajia. – Veistoksessa on Anna ja Maria ja siinä kuuluisi olla myös Jeesus-lapsi Annan polvella seisomassa. Urkuparven kaiteen noin 70 senttimetriä korkeissa puuveistoksissa on tuttuja hahmoja sekä harvinaisuuksia. – Pienet veistokset sisältävät lukuisan joukon uskomme keskeisiä viestejä. Maria katkaisi kirouksen, kun suostui Jeesuksen äidiksi, ja hänen poikansa kautta synti on menettänyt voimansa ja tulee siunaus. Kirkossa sijaitsee myös Suomen ainoa Pariisin suojeluspyhimyksen Pyhän Dionysioksen veistos, joka kantaa käsissään omaa irti leikattua päätään. Lammin kirkossa on ollut samanlainen veistos, joka on sittemmin palanut, mutta kuvien perusteella veistoksessa on myös Jeesus-lapsi. lisimman alkuperäisen näköinen, Marja Maunuksela kertoo. Koiskalan kartano valmisti hänelle arvoisensa hautajaiset, joiden hautajaiskulkueeseen vaakunat valmistettiin. Vanhimmat veistokset 1300-luvun lopulta Anna itse kolmantena -veistos kuvaa Marian äitiä Annaa, Jeesuksen mummoa. Puukirkkoajalta, eli 1430-luvulta on veistos Jeesuksen läheisimmästä opetuslapsesta, Johanneksesta. Eräässä veistoksista on kuvattu muun muassa Maria, jonka sylissä on alaston Jeesuslapsi. Veistoksissa viestejä uskonnostamme Pyhän Marian kirkossa on myös näyttävä Diedrich von Essenin hautajaisiin valmistettu vaakunakokoelma. Kirkon seinillä on näkyvissä vielä 11 vihkimäristiä, joita jokaisessa katolisessa kirkossa on 12. – Diedrich von Essen oli saanut Suomesta useampia läänityksiä, joista yksi oli Hollolan ja Nastolan rajalla sijainnut Koiskalan kartano. Maunukselan mukaan seurakuntalaiset ovat kunnioittaneet ja rakastaneet kautta aikojen kirkon veistoksia, vaikka ne eivät enää olleet alttareissa. Urkuparven kaiteella olevista veistoksista osa on valmistettu jo 1400-luvulla.. Alttaripöydän yläpuolella on lahjoituksena saadun saksalaisen taiteilijan Christoph Schwarzin maalauksen pohjalta tehty alttaritaulu. Hollolan Pyhän Marian kirkko on talviaikaan avoinna yleisölle sunnuntaisin kello 11 – 16, jolloin paikalla on aina opas
Koira ja ihminen Hyvä pentu on iloinen pentu Koiran hoito, rakenne, sairaudet, koulutus, koiraongelmat. 6 nroa vuodessa 40€ Kissafani Kissafani on asiantunteva harrastelehti kaikenikäisille kissaihmisille. 6 nroa vuodessa 36€ Ase&Erä Esittelee uusimmat aseet, jouset ja ampumatarvikkeet. www.antiikkijataide.. www.ekoelo.. Tilaa omaksi iloksesi tai lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Tilaa ja nauti! Netissä, tilaukset@karprint.. www.asejaera-lehti.. 8 nroa vuodessa 58€ Senioriterveys Aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laaja alue: ihmisen koko keho suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä tai sosiaalista terveyttä sekä seksualisuutta. Keräily arjen historia entisöinti kädentaito suomalaiset taidearteet. Peruskorjaus energia kiinteistöhallinnan tietotekniikka katot julkisivut pihat – asuinympäristö. Uudet tekniset välineet, teräaseet ja tekstiilit. www.sielunpeili-lehti.. www.talomestari-lehti.. www.senioriterveys.. www.kissafani.. 5 nroa vuodessa 29€. Aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle. Kertoo metsästyskoiraroduista ja niiden hoidosta sekä metsästysmatkoista. Löydät uusimmat asiat kissan terveydestä ja kasvatuksesta, rotuesittelyjä, sekä upeita värikuvia julisteineen. 10 nroa vuodessa 69€ ja isännöinti Nro 9/2016 6,50 Kiinteistö 60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea Tampere kasvaa ja rakentaa keskustaa Homevauriot suurin syy asuntokauppariitoihin Sukitus yhä yleisempi putkisaneerauksissa Pukinmäen puukerrostaloille pohjoismaisen kisan voitto Kiinteistö ja Isännöinti Asiantunteva ammattilehti joka käsittelee kiinteistöhoitoa monipuolisesti. 6 nroa vuodessa 40€ Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. 8 nroa vuodessa 52€ Talomestari Talomestari-lehti on pientalorakentajan, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien lehti. 6 nroa vuodessa 39€ Sielunpeili Tarjoaa työkaluja juuri Sinun sisäisen kasvusi tueksi. 6 nroa vuodessa 42€ Hevosmaailma Sinulle hevosen omistaja, kasvattaja, raviharrastaja, ratsastaja tai omasta hevosesta haaveileva. 8 nroa vuodessa 61€ Meidän Koira Lehti jossa asiaja viihdettä koko perheelle. www.meidankoira.. 09 413 97 300 Antiikki ja taide Lehti kuvaa laaja-alaisesti koko antiikin ja taiteen kenttän. 8 nroa vuodessa 61€ Ekoelo Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. www.kiinteistojaisannointi.. tai p. www.hevosmaailma.. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti. www.luontaisterveys-lehti.
84 Pauliina Laitinen-Littorin Kauneutta hiuskiehkurasta sydänsopukkaan Helsingin keskustassa sijaitsevan oven takaa kuuluu haukahdus ja toinenkin, kun talon koirat Musta ja Valkoinen, toisilta nimiltään Kreivi ja Prinssi, kuulevat ovikellon rimputuksen. Koti on täynnä taidetta ja kauniita vanhoja esineitä.. Ovi avautuu ja valkoisiin pukeutunut Pauliina Laitinen-Littorin tervehtii tulijoita
Siksi kenenkään taidemakua ei kannata kritisoida, vaikka taiteesta voidaankin väitellä tai olla eri mieltä. Tilanne on toisenlainen heti kun mennään rajojen toiselle puolelle, oli se sitten itään, länteen tai etelään. Helsinki: WSOY, 2004. Nämä eivät ole akateemisia meriittejä, joten hän näki, että tulevaisuudessa töiden täytyi tulla enemmän yksityiseltä puolelta korkeaja populaarikulttuurin välimaastosta. – Olen aina ollut puhtaasti oma itseni. Väitöskirja. Kotimaiset taidemarkkinat 1980ja 1990-luvulla. Oma elämä tunteiden pohjalla Esteettisyys on aistien varaista, ja estetiikka-sana tulee kreikan kielen sanasta aistit. – Kuvataiteilija-tätini ei pystynyt syömään ruokaa, ellei hän tehnyt siitä ensin jotakin veistosta. – Se vaikuttaa tosi paljon mitä sinun historiassasi on tapahtunut. Remontoimme kuitenkin vasta sitten, kun tiedämme, jäämmekö pysyvämmin tähän, sanoo Pauliina. Väitöskirjan jälkeen hän alkoi heti popularisoida aihettaan TV-ohjelmalla ja ensimmäisestä tietokirjasta tuli menestys. Taideväärennökset. Mistä taideteoksen hinta muodostuu. Ei olla totuttu siihen, että akateemiset tutkijat ja asiantuntijat laittautuvat. Kun kirjoittaa, täytyy istuttaa itsensä tuoliin ja olla todella antisosiaalinen. Mutta hän myöntää, että työpaikkamenetyksiä on saattanut tulla liian persoonallisella pukeutumisella. Jos se näyttää liian täydelliseltä, siitä puuttuu karisma. Kun menee ulos, niin Teokset . Miten sijoitan taiteeseen. P auliina Laitinen-Littorin on monelle televisiosta ja lehtien palstoilta tuttu, sillä aikoinaan hän toimitti ja juonsi Nimetön-kuvataideohjelmaa Yleisradiolle. Turku: Turun yliopisto, 2001. Kirjoittaminen on lepoa materiasta Pauliinaa voisi luulla ulkomaalaistaustaiseksi, mutta hän on supisuomalainen. Jyväskylä: Atena, 2007. Pauliina on tutkinut ihmisen henkilökohtaisen historian vaikutusta taiteen koke. Fox-kanavan Rojua, rojua -ohjelmassa hän esiintyy taideasiantuntijana. Hän on taiteilijaja kulttuurisukua, jossa on muusikoita, runoilijoita ja esimerkiksi tätini oli kuvataiteilija. . . Silloin persoonallisuus tulee oman tietotaidon myynnin mukana. – Äitini oli parturikampaaja, hyvin kiireinen ja aktiivinen omalla alallaan. Lapsuus estetiikan keskellä Kauneudella ja estetiikalla on kuitenkin merkityksensä Pauliinan elämässä. Helsinki: WSOY, 2003. Negatiivisia kokemuksia kokenut näkee jonkun taulun eri tavalla kuin toinen siinä vieressä. Äitini ei suostunut laittamaan ihmisten hiuksia, jos hän näki, että leikkaus tai muu asia tekisi ihmisestä rumemman. Täytyy olla jotakin, mikä ei ihan täysin kuulu joukkoon. Ihminen aistii sopusointua, harmoniaa ja kauneutta, ja se herättää erilaisia tuntemuksia. Mitä tahansa tehtiin, oli oltava kaunista. Taide sijoituskohteena. ?. – Olin 30-vuotias, kun väittelin. Se, mikä sinun sielunmaisemasi on, vaikuttaa siihen kuinka katsot taidetta. Röyhkeästi ryöstettyä taidetta. Lisäksi hän käsikirjoitti ja toimi asiantuntijana MTV3:n Taiteilijaelämää Salmelassa. . Myös artentertainor työ kiinnosti. . Kauneuden kaipuu kumpuaa suurelta osin lapsuudesta. Helsinki: Minerva, 2011. 85 Pauliina Laitinen-Littorin Kauneutta hiuskiehkurasta sydänsopukkaan – Olemme asuneet tässä puolitoista vuotta ja viihdymme hyvin. Julkisella puolella tai suuryrityksessä taas pitää olla neutraali. Minulle ehostaminen on puolestaan sosiaalista toimintaa. Taideteos on parhaimmillaan, kun se on rosoista. Kaikki tehtiin kauneuden ehdoilla. Ulkonäöllä ei ole ollut vaikutusta hänen menestykseensä, vaan saavutuksia on tullut määrätietoisesti työskentelemällä
Pauliiina Laitinen-Littorin väitteli filosofian tohtoriksi Turun yliopiston kulttuurihistorian laitokselta 29-vuotiaana. – Sverker myös vaikuttaa jollakin lailla minuun. Aivot, ajatukset ja niiden yhteys merkitsevät ja täytyy unohtaa fyysinen olemus ja kaikki muu. Se sekoittaa pääni hurmoksesta. – Tukholmassa monet hyvinvoivat miehet käyttävät itseruskettavia voiteita, ottavat paljon aurinkoa ja käyvät solariumissa. Tuntui siltä, että kaikilla yliopistoihmisillä oli pikimustat vaatteet eikä kukaan ehostanut itseään, enkä voinut oikein itsekään laittautua. Mutta minä itse tykkään, nauraa Pauliina iloisesti. Tuolloin yksi taiteen keräilijä, vuorineuvos, sanoi minulle, että ihmisen täytyy olla oma itsensä, muuten tulee liian raskas tie kuljettavaksi eikä jaksa kohtaamiaan vastoinkäymisiä. – Rakastan Christian Diorin miesten Fahrenheit-parfyymia. Minut on siihen kasvatettu ja se on osa kaupunkilaiskulttuuria. 86 se on kunnioitusta muille, että on huoliteltu. Ja taas tapahtuu uusi oma metamorfoosi. Kuka. – Jos näen, että joku taideteos on väärin ripustettu seinään, voin huonosti ja tulen merisairaaksi, Pauliina sanoo ehkä ironiaakin äänessään. – Suomalainen kansanluonne on vaatimaton. . Olemme insinöörikansaa. Vuorineuvoksen sanat vaikuttivat, ja Pauliina kaivoi taas huulipunan esiin. Käytännöllisyys ajaa muiden arvojen yli. Hän on myös kirjoittanut useita alaan liittyviä teoksia ja on toiminut kolumnistina ja bloggaajana Taloustaitolehdelle sekä pitänyt luentoja taidesijoittamisesta, taiteen keräilystä, taiteen hinnasta ja taiderikollisuudesta. Esteettinen mies Pauliinan uusi puoliso on ruotsalainen, Tukholmasta kotoisin oleva Sverker Littorin. Se kuuluu heidän lifestyleensä. Maalarit maalasivat mieluummin ranskalaisia tai venäläisiä naisia. Pauliinakin on välillä kamppaillut identiteettinsä kanssa. Olen toki omaksunut jo ruotsalaisen konseksuksen. Akseli Gallen-Kallelakin valitti aikanaan, että Suomessa naiset eivät laittaudu, vaan arvostettiin realismia. Hänelläkin on merkityksensä Pauliinan nykyiseen kauneuskäsitykseen ja sen toteuttamiseen käytännössä. – Kun väittelin, minulle tuli pieni ajanjakso, jolloin kamppailin itseni kanssa. Kirjoittaessa taas vain ajatuksillani on merkitystä, se on antimateriaa. Hän ei esimerkiksi tykkää, jos pukeudun mustiin, ja haluaisi, että minulla olisi aina hame päällä, eikä huulipuna saisi olla liian punaista. Hänellä on ihan oma esteettinen näkemyksensä. Pidin huolen, että sekä edellisen että nykyisen mieheni kaapista löytyy sitä tuoksua ja sillä voi aina miellyttää minua. Hän toimii taidekonsulttina omassa yrityksessään tehden muun muassa hinta-arviointia ja asiantuntijalausuntoja viranomaisille ja vastaa SOK:n taidekokoelmasta.
Nyt jos tulisi jotakin, niin reagoisin heti, ja taistelisin itse. – Nettijutut lähinnä naurattaa, – Jos näen, että joku taideteos on väärin ripustettu seinään, voin huonosti ja tulen merisairaaksi, Pauliina sanoo ehkä ironiaakin äänessään. – Vaatetuksessa minulla on erilaisia aikakausia. ?. Me suomalaiset olemme enemmän individuaaleja, Pauliina pohtii. Ruotsissa sen sijaan on vahva hierarkia. Missä päin maailmaa tahansa olenkin, koen samoin. Pauliina toteaa, että kateus on sitä, että ihmisellä ei ole itsellään kaikki hyvin. – Itseltäni puuttuu kilpailuvietti, haluan vain tehdä omaa juttua aidosti ja kilpailen vain itseni kanssa. Hän on myös taloustaitoinen ja tarkka siitä, ettei osta mitään pelkästä ostamisen halusta. Kun sitten soitin valheen esittäjälle, ja sanoin hänelle: ”Tämä oli kyllä nyt niin vakava juttu, että joudun miettimään juridisia toimenpiteitä”, hän vastasi: ”Olin sulle vain niin kateellinen, älä tee sitä.” – Sverkeriltä olen oppinut pitämään puoleni ja taistelemaan. En osta mitään hirveän kallista, koska tarvitsen aika paljon erilaisia asuja. Siltä ei Pauliinakaan ole säästynyt. Rojua, rojua -ohjelman tiimoilta tuli joitakin ulkonäköön liittyviä kommentteja, mutta ehkä ne kuitenkin olivat enemmänkin iloisuudesta ja positiivisuudesta, ja siitä etten lyttää ihmisiä, kun he esittelevät esineitään. – Olen umpipositiivinen ja yritän kääntää asiat heti parhain päin. Nyt on pieni maskuliininen vaihe, mutta tiedän jo, että seuraavaksi tulee renessanssihenkinen tyyli. Olen vahva patriootti. Myös muiden ihmisten kieltä täytyy arvostaa, heidän verenperintöään, hän toteaa. – Ihmisiä täytyy kohdella kauniisti. Määrätietoiset askeleet – Tiesin jo kaksikymppisenä, mitä haluan. Jos hän huomaa jossakin olevan ”negatiivisia pesäkkeitä” liikaa, katkaisee hän tällaisiin ihmisiin välit. Siellä on hyvin vahva keskinäinen kontrolli toisia kohtaan, hiukan niin kuin Italiassa. Sverker on itse kova luu bisnesmaailmassa ja kertonut monia tapauksia, miten maailmalla naiset kamppaavat toisiaan saadakseen huomion tietyiltä ihmisiltä. 87 On varakkaampia alueita, joissa täytyy olla ruskettunut, eikä yksikään menestynyt ole valkokasvoinen. Asusteisiin satsaan, sillä ne ovat klassikoita, jotka säilyvät vuodesta toiseen. Kieli on hirveän tärkeä asia. Kun tulin ulos kirjoitusstudiostani sosiaalisempaan elämään, tutustuin paljon uusiin ihmisiin. Pukeutumisen suhteen Pauliina kertoo olevansa fiilistelyihminen. Olen tavannut paljon matkustellessa kaikenlaisia ihmisiä laidasta laitaan. Kauneus on myös sitä, että ottaa muut huomioon. Olen ollut määrätietoinen, mikä on tullut rakkaudesta omaa alaani kohtaan. Nautin siitä, että minulla on hyvin esteettinen mies. – Minun kotini on humanismi. On kuitenkin yksi paikka, jossa on Pauliinan henkinen koti. Jos olen vanhassa kirjastossa, museossa tai yliopistossa, koen sen kuin omaksi kodikseni. Olin ihan järkyttynyt selkäänpuukottajien määrästä. Jaamme keskenämme samat asiat. – Rakastan ja Suomen kulttuuria ja kieltä. Selkään puukottamista on tapahtunut ammatillisella puolella. Minä näen kaikki samalla viivalla ja uskon sen olevan hyvä asia, sillä aina kun menet ulkopuolisena johonkin, on ihmisten kohtaaminen mutkatonta. Ilkeitä puheita Suomalaisten perisyntinä pidetään kateutta. Silti minulla on lapsesta saakka ollut vahva ulkopuolisuuden tunne. – Mietin pitkään hankintaa. Ostan tietyistä paikoista, usein Italiasta. Minulle hoettiin lapsena, että täytyy kohdella samalla tavalla niin kadun kerjäläistä kuin presidenttiäkin. Kauneus on asenne Kauneus ei ole vain ulkoista, vaan se asuu ihmisessä, etenkin jos on antanut sen tehdä sinne pesän. Mieheni tykkää tästä ominaisuudesta, ja sanoo saavansa siitä paljon energiaa itsekin. En välitä trendeistä, vaikka saatan jotakin sieltä poimia. – Laitan itseäni, meikkaan ja niin edelleen, mutta se ei vaikuta työhöni. Me viihdymme kumpikin kauniissa ympäristössä ja esteettisyys menee elämän kaikille osa-alueille, se on kauhean kivaa. Se on sydämen sivistystä, ja ulkoisesti kaunis ihminen on vain tyhjä kuori, jos hän ei näe omaa napaansa pidemmälle
Aiemmin urheilin paljon: miekkailua, aerobickia, juoksua, golfia ja kaikkea mahdollista. Se jää siihen, että menee viisi kerrosta portaita ja koirien kanssa käy neljä kertaa ulkona. Negatiiviset ihmiset paljastavat ennen pitkää itse itsensä. Arvostan aitoa ystävyyttä ja teen itsekin kaikkeni sen eteen. Jos lähdemme lenkille, huomaamme olevamme kahvilla Bulevardilla, Esplanadilla tai Eiran rannassa, nauraa Pauliina hersyvästi.. Jos lähdemme lenkille, huomaamme olevamme kahvilla Bulevardilla, Esplanadilla tai Eiran rannassa, nauraa Pauliina hersyvästi. Teksti ja kuvat: Virpi Piippo Laitinen-Littorin valittiin vuonna 2009 Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtajaksi. – Liikuntaa on aivan liian vähän. Aerobickia, juoksua, golfia ja kaikkea mahdollista. . 88 ja joissakin asioissa voin olla jopa samaa mieltä heidän kanssaan, sillä osaan tarkastella itseäni myös ulkopuolisin silmin. Hän asettui ehdolle eduskuntavaaleissa Satakunnan vaalipiirissä
Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Määräaikaistilaus 41€ www.lehtiluukku.. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r ja taide NYT 6,90 Jyväskyläläinen Eila Savolainen viestii taiteellaan Valamon arvotaidetta Mandoliininainen Wäinö Aaltosen öljyvärityö Renessanssin suuria mestareita Kansallismuseossa Oravannahoista euroon: Suomen ensimmäiset setelirahat 1600-luvulta Helsingin vanhimmassa talossa nyt lasten museo Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 36€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia.. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6
Tintin kuuseikkailuja on luonnehdittu yhdeksi tekijänsä parhaista tarinosta. Taide heijastaa itseään katsomalla menneisyyteen ja tulkitsemalla uudelleen taidehistoriaa, mutta käyttämällä nykytaiteen vapauksia. Jyväskylä on jälleen kansainvälisen ajankohtaisen taidegrafiikan näyttämönä. Nykyisyys on lahja menneelle. Maailman tunnetuimpiin sarjakuvahahmoihin kuuluvan Tinttireportterin kuumatkaa kuvaava piirros on myyty huutokaupassa Pariisissa ennätykselliseen 1,55 miljoonan euron hintaan. Ainakin keski-iän ylittäneillä kiinnostus vanhoihin esineisiin syttyy niiden herättämästä nostalgiasta. Yli 700 Arabian kahvikupin mallia ja kuvioita esittelevä teos kertoo myös, miten kahvikulttuurin muutos on vaikuttanut kuppien muotoiluun sadan vuoden aikana. Näyttelyn teemana on nykygrafiikka ja taiteen historia. Muun muassa Tapio Wirkkalan taidelasivati 3860 myytiin 12 254 euron hintaan. Huutokauppa pidettiin huutokauppakamari Artcurialissa. 90 . Maljakko puhallettiin puumuotiin ja sitä valmistettiin niin kirkkaasta, rio-ruskeasta, azuresta, vihreästä kuin savunvärisestä lasista Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyyn sekä muihin näyttelyihin. Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyä edeltävänä vuonna Alvar Aalto voitti Karhulan lasitehtaan järjestämän kilpailun lasimaljakolla, jota hän kutsui nimellä ’Eskimoerindens skinnbuxa´ eli eskimonaisen nahkahousut. Kansallisgalleriasta lainassa olevien vanhojen mestariteosten rinnalla nähdään hyvin nuorten graafikoiden kädenjälkeä. . Näyttelyn kuraattori on taidegraafikko Kuutti Lavonen. . Tintti-piirroksesta ennätyshinta Nostalgiset kahvikupit Aalto-maljakosta yli 14 000 euroa. Yksi ensimmäisiä tuotannosta tulleita Aalto-maljakoita myytiin hiljattain Bukowskin huutokaupassa yli 14000 eurolla.. Nykytaiteilijoiden teosten rinnalla nähdään myös vanhojen mestareiden kuten Goyan, Dürerin, Rembrandtin ja Piranesin grafiikan vedoksia, jotka on lainattu näyttelyyn Kansallisgallerian kokoelmista. Näyttelyyn on kutsuttu 13 taiteilijaa Belgiasta, Puolasta, Ranskasta, Ruotsista ja Suomesta: Torbjörn Damm, Dany Danino, Tom Huck, Catherine Keun, Jean Le Gac, Patrick Merrill, Ernest PignonErnest, Tomas Regan, Teemu Saukkonen, Kiki Smith, Hanna Vihriälä, Camilla Vuorenmaa ja Dominik Wlodarek. Maljakot, joita silloin kutsuttiin ’Aaltomaljakoiksi’ tai nimellä ’Paris Object’ otettiin innostuneena vastaan. Arabian kahvikupit 1916 – 2016 on viehättävä teos kupeista, joista olemme tottuneet kahvimme juomaan. Arabian kahvikupit 1916 – 2016, WSOY, 2016 Kirja sisältää yli 700 erilaista Arabian kahvikuppia sadan vuoden ajalta. Aalto-maljakon tausta on mielenkiintoinen ja hauskakin. Vaikka alkuperäiset maljakot eivät suuresti eroa ulkonäöltään Aalto-maljakon nykyisestä muodosta, niistä maksetaan lähes poikkeuksetta huutokaupoissa suuria summia. Vuonna 1956 valmistunut vati on paistinpannu-menetelmällä valettua kristallia. Tämän vuoden teema on Present to the Past: kuinka menneisyys ja nykyisyys lomittuvat ja heijastavat toisiaan taiteessa. Jyväskylän taidemuseossa on esillä kolmen vuoden välein järjestettävä Graphica Creativa -näyttely, jossa tällä kertaa on esillä 13:n taiteilijan töitä eri puolilta maailmaa. Näyttelyyn on valittu kolmentoista taiteilijan töitä eri puolilta maailmaa. Graphica Creativa 2016 -näyttelyssä on nykytaiteilijoita, joiden taiteella on jokin yhteys taiteen historiaan, yksittäisiin historiallisiin taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa. Ensimmäiset maljakot puhallettiin Aallon tähän kilpailuun tekemistä luonnoksista. Maljakon mukana omistajaa vaihtoi myös Anders Kramerin pieni snpasikarahvi ja kuva hänen kartanostaan vuodelta 1934. Graphica Creativa Jyväskylässä . Näyttely on jo saavuttanut suuren suosion, koska se houkuttelee taiteen ystäviä poikkeuksellisella kattauksella. Sukupolvet kohtaavat 14:ttä kertaa järjestettävässä grafiikkanäyttelyssä, joka on esillä Jyväskylän taidemuseossa loppuvuoden ajan. Maljakkoa kutsutaan nykyään ’Savoy-maljakoksi’, koska sitä on käytetty Helsingin Hotel Savoyn Bistrossa sen avajaisista vuodesta 1937 lähtien. Bukowskin Design + Art -huutokaupassa oli marraskuussa tarjolla liki 600 esinettä. Lisäksi esillä on Marjatta Hanhijoen, Pentti Lumikankaan, Tapani Mikkosen, Matti Waskilammen ja ranskalaisen Alain Jacquet’n teoksia 1970–1990-luvuilta. Museossa on esillä kolmen vuoden välein järjestettävä Graphica Creativa -näyttely, jossa tällä kertaa on esillä 13:n taiteilijan töitä eri puolilta maailmaa. Jalallinen Ali tuo mieleen lapsuuden joulut, kun kummitäti kattoi kupit olohuoneen joulupöytään, turkoosin Pop-arkikupin näkeminen nostattaa lapsuudenkodin tuvan tuoksun nenään ja synkkä Ruska muistuttaa opiskelijaelämän iloista ja murheista. Aalto-maljakon eli Savoymaljakon varhaisempia versioita oli huutokaupassa tarjolla useampaa mallia ja väriä ja kaikki olivat kiihkeän kilpailun kohteita, Bukowski kertoo tiedotteessaan. Tintti kuun kamaralla -tarinan piirros on myyty ennätyshintaan Pariisissa. Helena Leppänen ja Katri Lehtola ovat koonneet suomalaisten muistot yksiin kansiin. Myös muista kotimaisista designharvinaisuuksista maksettiin korkeita hintoja. Savoy-maljakoiden lopulliset hinnat nousivat 2 454 euron ja 14 459 euron välille. 50x35 senttimetrin suuruisesta alkuperäistyöstä arvioitiin aiemmin saatavan 700 000–900 000 euroa, mutta hinta nousi lähes kaksinkertaiseksi. Menneisyys ja nykyisyys lomittuvat harvinaisessa grafiikkanäyttelyssä Jyväskylän taidemuseo on loppuvuoden kansainvälisesti merkittävän taidegrafiikan näyttämönä. Tummanvihreää lasia oleva Karhulan lasitehtaassa vuonna 1936-37 valmistettu maljakko nousi 14 459 euron hintaan. Tintin luoja, belgialainen sarjakuvapiirtäjä Herge taiteili musteella piirroksen, jossa Tintti, Milou-koira ja kapteeni Haddock seikkailevat avaruuspuvuissa ja katselevat kuusta maapalloa
ja taide Antiikki ja taide -lehden vuoden 2017 teemat. 1/17, ilmestyy viikolla 5 Keramiikka Taidekeräilijät Taidealan vaihtokauppa Entisöinti Alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 2/17, ilmestyy viikolla 14 Taiteen hinta Antiikkitekstiilit Vanhat korut Rakennusapteekit Alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 3/17 , ilmestyy viikolla 21 Kesämökkien antiikkiaarteet Lasi ja posliini Väärennetty taide Kellot, kamerat, kulkuneuvot Kesänumero – alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 4/17, ilmestyy viikolla 34 Talonpoikaishuonekalut Pintojen entisöinti Konservointi Alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 5/17, ilmestyy viikolla 41 Ruokailuvälineet Astiat Hopeaesineet Puukot Alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 6/17, ilmestyy viikolla 48 Valaisimet Kehystäminen ja kultaus Figuurit Pronssi ja tina Entisöinti ja kunnostaminen Joulunumero Varaa ilmoitustilasi nyt! Ilmoituspäällikkö Mari Pitkänen, puh. Lehti antiikin ja taiteen ystäville www.antiikkijataide.. 09 413 97 382 mari.pitkanen@karprint.