ENTISÖINTI . KERÄILY . ARJEN HISTORIA NYT 6,90 Hopeaa, messinkiä tai rautaa Arvokas kynttelikkö Meissenin kuuluisa posliini Kaunista ja kallista Marjatta Hietaniemellä on 9000 erilaista pitsiä Uusia ideoita syntyy jatkuvasti PALLO-TUOLIN KEKSIJÄ EERO AARNIO Lumihiutale-valaisin yli 159 000 euroa Mikä designissa maksaa?. KÄDENTAIDOT
56 Muotoilija Paavo Tynellin suunnittelemasta Lumihiutalevalaisimesta maksettiin Hagelstamin huutokaupassa keväällä yli 159 000 euroa. .....................................48 Bank Antique oli täynnä kiusauksia .....................................52 Lapuan kirkon hirsistä rakennettiin talo Sipooseen ...........56 Kauko Helttunen on kehystänyt tauluja ja esineitä 40 vuotta..................................................................64 Yhteisiä hetkiä Lahden taidemuseossa ...............................68 Marjatta Hietaniemen kokoelmissa liki 9000 pitsiä ...........70 Uspenskin katedraali on Suomen suurin ulkokultaustyö ...74 Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin kokoelma esillä Espoossa...78 Antiikkihuonekaluja uskalletaan tuunata ............................80 Graafikko Pekka Lehtinen on suunnitellut Kuhmon Kamarimusiikin julisteet jo yli 40 vuotta .............82 Isä veisti Sakari-pojalleen puuhevosen koivusta ................86 Ilkka Kylmäkorven lumoavat joulukortit ..............................88 Antiikki ja taide | 3 1800-luvulla rakennettu hirsitalo siirtyi 11 vuotta sitten Kauhavalta Sipoon Talmaan. 5 Eero Aarnio: Ideat ovat loputon maailma ............................. 6 Ankallisgalleria tulkitsee suomalaiset mestariteokset uusin silmin..................................................12 Meissen valmistaa maailman kuuluisinta posliinia ............16 Kynttiläjalan patinan alta voi löytyä aarre ..........................20 Taiteilija Kaarina Kaikkonen virittää arjen esineet uudelleen ........................................................25 Riisa esittelee ortodoksista taidetta ja kulttuuria ...............28 Robert Longo vetoaa tunteisiin ja järkeen ..........................32 Valokuvaaja Stefan Bremer on Helsingin ja nuorison tulkki .......................................................................34 Osmo Rauhalan Peilitesti-juhlanäyttely pohtii tiedettä, taidetta ja todellisuutta ..............................38 Mäntästä löytyy vanhanajan apteekki ................................40 Höyrylaiva Park Victoryn traaginen kohtalo ........................42 Mikä design-valaisimessa maksaa. Kuva: Hagelstam 48 Kuopiossa sijaitseva ortodoksinen kirkkomuseo Riisa rakentaa kattavan kuvan ortodoksisen museon vaiheista Suomen historiassa. Alun perin hirret ovat Lapuan kirkosta 1700-luvulta. Sisältö Pääkirjoitus ............................................................................... 28. Konevitsan Jumalanäidin riisa on valmistettu vuonna 1893 kullatusta hopeasta, helmistä ja jalokivistä. Mikä design-valaisimessa maksaa
s-posti: kurki-suonio@minimaailma.. 3 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi puh. 09-413 97 362 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 050 548 26 70 Myös arkisemmat huonekalut ja tavarat heti varastosta. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Nukkekotien laatukalusteet ja tarvikkeet edullisesti www.minimaailma.. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit. www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. puh
Se viestii isäntäväen kunnioituksesta kotimaiseen taiteeseen ja menneitten sukupolvien työhön. Viime vuosina kysyntä on lisääntynyt. Koneellisesti valmistettu ei yllä käsintehdyn esineen hintaan. Kultaraha painaa 12,9 grammaa ja siitä maksettiin 132 000 euroa. Myös autovanhuksissa voi tänään havaita vahvan hinnannousun. Museoautotkin voidaan luokitella antiikkituotteiksi. Niiden hintoihin vaikuttavat tavallisimmin valmistusmateriaalit, valmistusmenetelmät, tuotteen valmistusaika ja taiteellinen tyyli. Pääkirjoitus Antiikin arvo nousussa 6/2017 Vuonna 2017 ilmestyy 6 numeroa. Kansalaisten mielenkiinto antiikkiin on kasvanut ja se heijastuu tuotteiden hintoihin. Taideteoksissa signeerauksella tai leimalla on myös vaikutus arvoa arvioitaessa. Hintaan vaikuttaa merkittävästi, onko tuote valmistettu käsin vai tehtaassa ja kuinka suuria sarjoja on tehty. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 362 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Erityisesti se tulee esille antiikkituotteiden kaupassa. Olemme alkaneet tuntea entistä suurempaa vetovoimaa kaikkeen vanhaan – arvoesineisiin, joista suurin osa sijoitetaan kodeissamme näkyvimmille paikoille. Lienee niin, että meidän ihmisten yltäkylläinen elämä on kohdentanut mielenkiintomme entistä vahvemmin menneisyyteen. Ei sen vuoksi, että kotimaiset tuotteet olisivat taiteellisesti arvokkaampia, vaan sen vuoksi, että kotimainen tuote on meille lämmin ja läheinen, kuten niin monessa muussakin asiassa. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 37 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 42 € Antiikki ja taide ISSN 2341-622X www.antiikkijataide.fi A Tsaari Nikolain II:n kultarupla myytiin Rahaliike Holmaston huutokaupassa maaliskuussa 2015. Näin myös antiikkiesineitten kohdalla. Meillä Suomessa kotimainen antiikkiesineistö yltää usein hinnaltaan samalle tasolle, kuin vierasperäiset esineet. Kysytyimpiä antiikkituotteita ovat kodeissa säilytettävät erilaiset esineet, kuten laput, maljakot, taulut ja patsaat. Mistä kertoo antiikkiesineitten viimeaikainen voimakas hinnannousu. Mutta kuten aina kaupankäynnissä, kysyntä ja tarjonta ovat vahvasti sidoksissa myytävän tuotteen hintaan. Kysyntä ja tarjonta kapitalistisessa yhteisössä määrittelevät tuotteen hinnan, on kyse mistä kaupan kohteesta tahansa. Voimme iloita siitä, että antiikkiesineistö on saamassa yhä suuremman sijan suomalaisissa kodeissa. Kuva: Rahaliike Holmasto Ky. 09-413 97 300 Ilmoitusmyynti: Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi Puh. Antiikki ja taide | 5 ntiikkiesineitten hinnat ovat viime aikoina nousseet aiempaa enemmän. Antiikkiesineen valmistustapa on yksi esineen hintaan vaikuttava tekijä. Kehitys heijastuu kaikkialle historiallisista rakennuksista alkaen. Arvoantiikki tuo kotiin henkeä
6 | Antiikki ja taide Sisustusarkkitehti, muotoilija Eero Aarnio, 85, on suomalaisen designin kärkinimi. Sisustusarkkitehti Eero Aarnio Ideat ovat loputon maailma. Legendaarisen Pallotuolin ohella Aarnion valaisimet ovat saavuttaneet suursuosion
Flamingo on sekä veistos että valaisin.. Pinja-terassivalaisin tuo valoa terassille. Antiikki ja taide | 7 . TEKSTI: TIMO ELO Ideat ovat loputon maailma Eero Aarnio tunnetaan muovin ja lasikuidun käytön edelläkävijänä myös valaisimissa
Ja kaikissa niissä on myös ollut itse tehdyt lamput. Moni perii erilaisia mööpeleitä, mutta me emme olleet perineet mitään, vaan piti aloittaa ihan alusta. Toinen tytär, Rea, syntyi 1961. Swan eli Joutsen esiintyy erivärisinä versioina.. – Yleensä kotona vietetään illalla aikaa yhdessä pitempiä hetkiä, kun taas aamulla on kiire töihin. Taloa suunnitellessa on kannattaa tutkia, mistä suunnasta valo vuorokauden eri aikoina tulee. Valaisin roikkui sähköjohdossa, ja se olikin hyvä keittiönlamppu, johon tuli lämmin valo eikä sähkölamppuakaan näkynyt. VALO ON TÄRKEÄ ELEMENTTI. ein ensimmäisen valaisimeni ensimmäiseen omaan asuntoomme, jonka olimme vaimoni Pirkon kanssa ostaneet Puotilasta vuonna 1962. Se oli aika hassu ja oli meillä monta vuotta, vaikka olikin tarkoitettu väliaikaiseksi, Eero Aarnio muistelee. Hänellä on takanaan pitkä avioliitto Pirkko-vaimonsa kanssa. Työ vei hänet kuitenkin televisioon, Pasilaan ja Ratakadulle, Tesvisioon. Menimme avioon vuonna 1956, ja kolme vuotta sen jälkeen syntyi ensimmäinen lapsemme, Marja-Leena. Heillä kummallakin on tyttö ja poika, joten lastenlapsia meillä on yhteensä neljä. Pirkko Aarnio on valmistunut logonomiksi, puheen ja äänenkäytön opettajaksi. Näin ollen myös oman kodin valaisimet oli valmistettava itse. – Tapasimme vuonna 1953 viipurilaisen osakunnan Pamauksen juhlissa, ja siitä se lähti. Niistä kaksi isoa omakotitaloa on itse suunniteltu ja rakennettu. Aloitin leikkaamalla suorakaiteen muotoisesta pahvista varjostimen ja tein siitä rullan, jonka läpi työnsin Pirkon pitkiä sukkapuikkoja ja sitten rullasin lampun kiinni. Hän on esiintynyt lukuisissa suorissa lasten lähetyksissä ja tehnyt kaikkiaan kolmisenkymmentä vuotta tv-työtä, muun muassa Niksulan Tv:ssä. Iltavalaistus on näin ollen T 8 | Antiikki ja taide Flat Light, Litteä valo, sopii myös kapealle ikkunalaudalle. – Meillä on ollut Pirkon kanssa 17 kotia avioliittomme aikana
Talo on täynnä isännän suunnittelemia valaisimia. Sen tarina on varsin mielenkiintoinen. seuraavien museoiden kokoelmissa: MoMA, Victoria and Albert Museum, Designmuseo, Centre Georges Pompidou, Bauhas Museum, Vitra Design Museum. Pallotuoli – kansainvälinen menestystuote, jonka kuuluisimpia tilaajia ovat olleet Monacon Grace, Iranin shaahi, Bing Crosby, Sammy Davis Junior sekä David Frost ja Suomessa muun muassa Urho Kekkonen. ?. ?. Aarnion töitä esitellään maailman merkittävimpien museoiden kokoelmissa ja hänen muotoiluaan nähdään jatkuvasti lukuisissa kansainvälisissä elokuvissa, musiikkivideoissa sekä muotikuvastoissa. En ollut tekemässä lamppua, vaan halusin kokeilla lasin työstämistä. Poikkeuksellisen pitkän uran tehnyt professori ja sisustusarkkitehti Eero Aarnio on yksi suomalaisen modernin muotoiluhistorian kansainvälisesti tunnetuimpia suunnittelijoita. ?. – Tuplakupla-valaisin on ollut myyntiin suunnatuista lampuistani ensimmäinen. Muita lasikuitutuoleja: Pastilli, Tomaatti ja Formula. ?. Syntynyt Helsingissä 21.7.1932. The Tree -tilanjakaja Milanon huonekalumessuilla 2008. Haastattelua tehtäessä Aarniolle tuli kutsu Tukholmaan vastaanottamaan Prinssi Eugen –mitalia. ?. Veikkolassa järven rannalla sijaitsevassa valkoisessa omakotitalossa on isot ikkunat ja paljon valoa. Ja vaikken aikaisemmin ollut suunnitellut lasiesineitä, ajattelin, että teen lasiveistoksen. Tuplakupla on ollut myyntimenestys. Aarnio tuli tunnetuksi maailmanlaajuisesti vuonna 1963 piirretyllä ja vuonna 1966 ensiesityksen Kölnin huonekalumessuilla saaneella Pallotuoli-istuimellaan. EERO AARNIO tärkeämpi. On kiva, kun valoa tulee riittävästi, hän sanoo. Kun suunnitelma oli valmis, soitin Iittalaan ja sieltä tuli tänne lasityön Suomen Mestari, joka kuitenkin totesi kahvipöydässä istuessamme, ettei suunnittelemaani esinettä voi lasista tehdä. Nyt niitä on tuolla ikkunalla – kirkas, vihreä ja kaksi valkoista. Teoksia mm. Palkinto myönnetään vuosittain tunnustukseksi merkittävästä taiteellisesta työstä. ?. ?. ?. Eteisessä pois lähtiessään hän kuitenkin lupasi silti yrittää parhaansa. ?. KU VA : W IK IP ED IA. Esimerkiksi tässä nykyisessä talossamme meillä on iltapäivällä viiden aikaan parhain valo, joka heijastuu järveltä. Cubo eli kuutio toimii myös kirkasvalolamppuna sekä pöydällä että lattialla. Hyvästä yrityksestä huolimatta sarjatuotanto ei onnistunut. – Pidän aina valoja päällä. ?. Antiikki ja taide | 9 Työnteko pitää virkeänä ja ideat tulevat samalla tavalla kuin nälkäkin, yhä uudelleen. Sisustusarkkitehti, huonekalusuunnittelija, professori h.c. Eero Aarnio on suomalaisen designin kärkihahmo
Hyvinkäältä löysin pienen rotaatiovalua valmistavan Melaja Oy:n, jota veti kaksi insinööriä, isä ja poika. Ja toisin kuin muut kattovalaisimet, Leikkimielinen Ghost eli Haamu tuskin pelottaa ketään. – Hauska valaisin on Bottle of Light eli Pullollinen valoa. Tein siitä samalla sekä pienemmän että oikein ison version. Se ei seiso hiljaa nurkassa, vaan vaatii katsomaan itseään heti, kun valot pannaan päälle. 10 | Antiikki ja taide Valaisin on omalla tavallaan aktiivinen. Että olemme vihaisia hotelleissa, joissa on aina sama juttu: lamppu valaisee vain pöytää, vaikka olisi siinä vieressä ja haluaisi lukea. Piirsin heille Tuplakuplan. Sitäkin on erivärisenä. On myös Flat Light, Litteä valo, joka syntyi Pirkon ehdotuksesta tehdä lamppu, joka mahtuu ikkunalaudalle, monessa kodissa kun on kapeat ikkunalaudat. Pehmeä valo säteilee moneen suuntaan. Origo-valaisimen esikuva löytyi Aarnion omasta saunasta.. – Isoihin valaisimiini lukeutuu myös Kummitus. VALOA PITÄÄ OLLA. Sitten on Hello! – Iso käsi – sekä suosittu Nukkumatti. Pirkko puolestaan kiroaa hotellien kylpyhuoneissa, joissa on kauhean korkealle sijoitetut lamput, kun pitäisi meikkihommat suorittaa. – Valaisin on omalla tavallaan aktiivinen. Herkullisesta ulkonäöstään huolimatta Cake-valaisin, Kakku, ei ole syötävä. Sitten on iso Flamingo-valaisin. Se ei seiso hiljaa nurkassa, vaan vaatii katsomaan itseään heti, kun valot pannaan päälle. Ja tuolla lattialla on Cubo, kuutio, joka on erinomainen kirkasvalolamppu. Valoa kaivataan kipeästi pimeään vuodenaikaan kautta maan. Se on hyvä tuliainen, kun mennään kylään. Ajattelin, että jospa tekisin vastaavat akryylistä, mutta liiman kanssa pelaaminen ja saumojen saaminen kohdalleen ei liiemmin houkutellut. Lamppumateriaalina muovi on mielenkiintoinen, onhan siinä miljoonia mikroskooppisen pieniä kuplia valoa hajottamassa. Jokainen Suomessa ymmärtää, mikä kuutio on, mutta ulkomaalaisille se ei sano mitään. – Aloin miettiä muita ratkaisuja. Aina on hyvä, kun nimi seuraa lamppua. Sitäkin on kaksi kokoa. On myös nurin päin olevaa jäätelötötteröä muistuttava Haiku. Hotelleissa on ihmeellisiä rakennelmia. – Toin Iittalassa kokeiluvaiheessa syntyneet neljä lasiesinettä kotiini ja panin niiden sisään lampun. Tuolla kuistilla on Paloma, kyyhkynen, jossa on valo sisällä. Cubo on latinaa, ja se on vähän sama asia kaikilla kielillä. Ihan oikeasti. Ajattelin, että tehdään sellainen lamppu, ettei sen ohi heti kävellä ja että se näkyy kadun toisellekin puolelle. – Tuplakupla on ollut myyntimenestys. Sitten on Swan eli Joutsen
Sen lisäksi uusi logomme on voittanut kansainvälisen palkinnon. – Pallotuoli-idean lähtökohtana oli pallo, joka on luonnon perusmuoto, maksimivahvuus minimimateriaalilla, Eero Aarnio kertoo.. Espanjalainen El Mundo on kirjoittanut Aarniosta vaatimattomana nerona, joka yhä jatkaa muotoilun maailmaa viimeisten 50 vuoden ajan leimannutta aktiivista luomistyötään. . Vaikka Askon myyntipäällikkö lupasi syödä hattunsa, jos yksikin Pallotuoli menee kaupaksi, ja niitähän meni! Pallotuolia on myös kopioitu Kiinassa. Tuolista tuli hetkessä sensaatio ja sitä myytiin välittömästi 30 maahan. – Hyvä idea. Se pitää liikkeessä. Siinä onkin ollut miettimistä – onhan nimi, jossa on kolme vokaalia ja yksi konsonantti, englanninkielisille outo. He ovat antaneet valaisimelle nimeksi Koivu. Sama muoto toistuu Origo-kirkasvalolaitteessa, jonka yläosa muodostaa kantokahvan, joten sitä on kevyt liikutella paikasta toiseen. Aarnion suunnitteleman Pallotuolin ensiesittely Kölnin messuilla vuonna 1966 ylitti maailmanlaajuisen uutiskynnyksen. Eihän huonoa kopioida, vaikka kysymys onkin viime kädessä varkaudesta, Aarnio kuittaa. Ja kilpailuihin kannattaa ottaa osaa. – Onko todella niin, että vasta silloin alkaa tapahtua, kun The New York Times kirjoittaa asiasta, kuten vuonna 1967 tapahtui lehden minusta julkaiseman artikkelin jälkeen. Kun sellainen tulee, en malta aamulla edes pukeutua. Sehän on ihan loputon maailma. Se on nätti kuin mikä. Aarnion avaran ateljeetalon rannassa lämpiää aito savusauna. Iso uutinen on myös, että Museum of Modern Art (MoMA) PS1, joka toimii New Yorkissa, on halunnut Pallotuolin kuvattavaksi omaan prosyyriinsä, jonka painos on miljoona kappaletta. päivänä 1963. Onko muita stressin torjumiskeinoja kuin sauna. Hello! eli Käsi tervehtii huoneeseen tulijoita. – Hyvänä esimerkkinä voin kertoa eräästä valaisimestani, puusta, jossa on kaksi oksaa, joista toisella istuu lintu. Se on yksi parhaimmistani. Se on erinomainen rentouttaja. Se on mainostoimiston tekemä ja kertoo meidän myyvän vain originaaleja. Origo-valaisimen esikuvakin löytyy Aarnion omasta saunasta. Edellisenä vuonna olin alkanut freelanceriksi eikä meillä kotona ollut juuri muuta kuin Lundia-kirjahyllyt. Tämä on sikäli jännä ammatti, että tuntuu kuin jatkuvasti nousisi portaita. – On kuitenkin vaikea sanoa, mistä ideat tulevat. Eräässä lehtijutussa sanottiin sen johtavan kopiointitilastoja tanskalaisen munatuolin ollessa kakkosena. Siellä ovat kuutena eri vuonna julkaistut The New York Timesin sanaristikot, joissa sanalle ”aarnio” haetaan etunimeä vinkkinä ”innovative furniture designer aarnio”. – Pallotuoli-idean lähtökohtana oli pallo, joka on luonnon perusmuoto, maksimivahvuus minimimateriaalilla. – Oli. Kun teit Pallotuolin, oliko sinulla ajatusta, että siitä tulee iso hitti. Millaisen vinkin antaisit suunnittelijan urasta haaveileville nuorille. Seinälläni ovat lehtileikkeet, joita pidän urani eräänlaisena huippuna. PALLOTUOLI KOHAUTTI se valaisee myös ylöspäin, Aarnio esittelee valaisimiaan. Kun menin neuvottelemaan sen valmistamisesta Keravalle, jossa Melaja Oy:n tehdas oli siihen aikaan, isossa kyltissä oli osoite Linnunlaulu 11. Joku toinen toimittaja on sanonut Eero Aarnion edustaneen uusinta uutta 1960-, 1970-, 1980ja 1990-luvuilla. Ja ellei voita, oppii aina jotakin. Hän on tottunut myös nimeämään suunnittelemansa esineet. Tehty työ ei mene koskaan hukkaan, Eero Aarnio sanoo. – Tämä on iso asia. Vuosia sitten Aarnio rakensi savusaunaansa jämäkän puisen tolpan helpottaakseen lauteille kiipeämistä. Hän tuntee kansainväliset markkinat ja on erittäin tietävä ja osaava kaveri, joka panostaa huonekaluihin ja valaisimiin. – Olen nyt 85-vuotias ja saan koko ajan lisää tarmoa. Silloin päätin, että valaisimeni nimeksi tulee Linnunlaulu 11, joka samalla oli valmistajan osoite, mutta firma piti sitä liian pitkänä, ja nythän yrityskin on jo muuttanut Riihimäelle, joten osoitteena on jokin muu. Aina vain näkymät laajenevat. Myös The New York Times teki Pallotuolista ison jutun, minkä jälkeen Aarnion nimi esiintyi useasti myös lehden sanaristikoissa. – Olen aina sanonut, että kopio on ansaittava. Laite on myös himmennettävissä. Kaipasimme isoa lepotuolia, joten aloin piirtää sitä, Eero Aarnio kertoo. Toimittaja uskoo, että vielä eläkkeellä ollessaankin hän voi 10 vuoden kuluttua todeta Eero Aarnion mööpelien olevan kaikkein moderneimpia. – Tällä hetkellä pyrin myös valaisimillani isoille markkinoille, ja nyt on hyvät mahdollisuudet, kun minulla on uusi tuotantoja myyntiorganisaatio, Eero Aarnio Originals, jonka toimitusjohtaja Stefan Mahlberg on perustanut myyntipisteitä Puolaan, Lontooseen, New Yorkiin ja Montrealiin. Antiikki ja taide | 11 ?. Piirustukset valmistuivat tammikuun 11. Työnteko pitää virkeänä ja ideat tulevat samalla tavalla kuin nälkäkin, yhä uudelleen. – Täytyy vain rohkeasti lähteä maailmalle. – Minähän olen saunaihminen! Kyllä sauna pitää talossa oleman
Kansakunnan klassikkomaalaukset kestävät ankkaversiot Mestareiden töiden uusi tulkinta nkallisnäyttely on rakennettu kuvitteellisesti ikään kuin Ankkalinna olisi olemassa. Helsingin Ankallisgallerianäyttelyssä Barksin tuotantoa ei nähdä, TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO. Samoin ”Akseli Kala-Kallelan” tuotannossa on useita saksalaisen Ulrich Schröderin ja hollantilaisen ankkapiirtäjä Daan Jippesin toteuttamia teoksia. Usein aiheet kuvaavat koskettavalla tavalla Ankkojen suhdetta toisiinsa ja ympäröivään luontoon. Daan Jippes on yksi suosituimpia ankkapiirtäjiä, jonka kuvakerronta pohjaa tunnetun Disney-taiteilijan Carl Barksin luomaan piirrostyyliin. Ateneumin vierailunäyttelyyn on koottu edustava otos teoksia ”Ankkalinnan taiteen kultakaudelta, jolloin kaupungin ankallisidentiteettiä rakennettiin taiteen keinoin”. Ironisessa esittelyssä todetaan myös, että taiteentuntijoiden keskuudessa ihastusta on kautta aikojen herättänyt ankkalinnalaisen ja suomalaisen taiteen suhde. Kuva: Kansallisgalleria/Jouko Könönen tin Taistelevat metsot on hämmästyttävällä tavalla samankaltainen kuin ”Nantti Vonriktin” Taistelevat ankat. Monet aiheet toistuvat kummankin taiteessa, esimerkiksi Ferdinand von WrighA Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti (1897). Ankallisja kansallissanat rimmaavat hyvin yhteen. Fiktiivinen Ankallisgalleria on Ankkalinnan johtava taidemuseo ja ankkalinnalaisen taiteen kehto ja koti. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Daan Jippes on piirtänyt uusiksi kaikki sarjakuvat, joihin Barks teki käsikirjoituksen 1960ja 1970-luvulla, mutta joita Barks ei piirtänyt itse. 12 | Antiikki ja taide Ankkapiirtäjät ovat mukailleet Suomen taiteen kultakauden töitä
Ajatus tarinaan tuli Elli Kotovirralta Rosan suomalaiselta ihailijalta ja ystävältä, joka ehdotti Kalevala-pohjaisen tarinan tekemistä Rosan vieraillessa Suomessa maaliskuussa 1998. Tarinassa vieraillaan muun muassa 1950-luvun Helsingissä. Don Rosa tuli suomalaisille tutuksi jo 1990-luvulla, lopullinen Suomen-läpimurto oli vuonna 1997 ilmestynyt 12 tarinan kokoelma Roope Ankan elämä ja teot. Yksi tarinan helmiä on Helsingin keskustaan sijoittuva kohtaus, jossa Iku-Turso pomppii Helsingin tuomiokirkon päällä. Akseli Kala-Kallela: Aku Ankan setä. Antiikki ja taide | 13 . Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen DON ROSA KUVITTI ANKKAKALEVALAN JO 1999 ?. Sarjakuvassa nähdään tuomiokirkon ja Senaatintorin lisäksi Helsingin rautatieasema, Stockmannin tavaratalo ja Kolmen sepän patsas. Pari vuotta myöhemmin 1999 ilmestyi kalevalainen ankkatarinakokoelma Sammon salaisuus, jossa Roope setä oli Väinämöinen, Aku Lemminkäinen, Pelle Ilmarinen ja Milla Magia Louhi. Helsinkiläismaisemat syntyivät täkäläisten ystävien toimittamien valokuvien pohjalta. Ankallisgalleria. Suuri osa vuorosanoistakin on kalevalamittaan.. Sammon salaisuus on sijoitettu pääosin nykyaikaan, mutta mukana on aitoa eepoksen henkeä
Ankervon kirous on puolestaan Gallen-Kallelan Kullervon kirous-mukaelma, jonka on toteuttanut Akseli Kala-Kallela, oikeasti suomalainen ankkapiirtäjä Kari KorhonenKullervon kirous on hänen käsissään saanut ripauksen huumoria ja pehmeyttä. 14 | Antiikki ja taide Alpertti Aatelviltti: Ankkalinnan raatihuoneen torilla. Don Rosa löysi tiensä suomalaisten sydämiin jo vuonna 1999, kun ankat tekivät. LEIKKIVIÄ ANKANPOIKIA RANNALLA. Myös tässä maalauksessa Alpertti Aatelviltin takaa löytyy kaksikko Ulrich Schröder ja Daan Jippes. Myös Elämäntaiteilija Hannu Hanhi-teos on ”Altti Fasaanin” luomus eli kaksikon Schröderin-Jippesin tuotantoa kuten myös helposti Edelfelt-mukaelmaksi tunnistettava ”Alpertti Aatelviltin” Leikkiviä ankanpoikia rannalla, josta on esillä myös luonnospiirroksia. Alpertti Aatelviltin teos Ankkalinnan raatihuoneen torilla viittaa Albert Edelfeltin maalaukseen Pariisin Luxembourgin puistossa. Don Rosa ja Sammon salaisuusTeoksessa Aku Ankan setä Kala-Kallela nimimerkin taakse kätkeytyy tunnettu amerikkalainen ankkapiirtäjä Don Rosa. KULLERVON LEMPEÄMPI KIROUS. Aku Ankan setä on mukaelma Gallen-Kallelan maalauksesta Lemminkäisen äiti, mutta ei yhtä tummasävyinen tai voimakkaan symbolistinen. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen Alpertti Aatelviltin teos Ankkalinnan raatihuoneen torilla viittaa Albert Edelfeltin maalaukseen Pariisin Luxembourgin puistossa. Ankallisgalleria. Korhonen on erittäin arvostettu sarjakuvataiteilija, joka hallitsee myös käsikirjoituksen merkityksen. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen Akseli Kala-Kallela: Ankervon kirous. Ankallisgalleria. mutta valtaosa ankkateoksista on Ulrich Schröderin ja Daan Jippesin käsialaa
Putin-maalauksia hän alkoi maalata Krimin konfliktin jälkeen 2014. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen Luonnos teokseen Leikkiviä ankanpoikia rannalla. Ankkoja näki milloin missäkin. HELMIKUUTA 2018 ASTI. SUOMEN TAITEEN TARINA -NÄYTTELYN ARKISTOSALISSA VOI TUTUSTUA PIIRTÄJIEN ALKUPERÄISIIN LUONNOKSIIN. Kokoelman kannessa on muunnelma Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustuksesta, jossa mukana myös Roope Ankka ja Pelle Peloton. Akseli Gallen-Kallela tai Albert Edelfelt tuskin olisivat panneet pahakseen, että heidän mestariteoksiaan tulkittu uudella tavalla. ?. Yle Puheen aamuhaastattelussa 2016 Stenvall totesikin, että ”Ankkamaalarin viitta muodostui jo riippakiveksi”. Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi on ilmestynyt Sammon salaisuuden juhlapainos, joka on uudistettu ja täydennetty yhdessä Don Rosan kanssa. Kirjassa on Rosan muisteloiden lisäksi runsaat luonnosja kuvitusmateriaalit. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Hänen henkilö/eläingalleriansa on kuitenkin monipuolistunut. ?. Lapsia ja nuoria tuntui aidosti kiinnostavan myös opettajien ja oppaiden analyysi alkuperäismaalauksista. Ankkamaalaukset eivät siis ole kadonneet mihinkään. Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa (1887). LISÄKSI ATENEUMIN SISÄPIHALLA VOI ISTAHTAA AKU ANKAN AUTOON KOKO NÄYTTELYN AJAN. Antiikki ja taide | 15 ANKALLISGALLERIA-NÄYTTELY ON AVOINNA ATENEUMIN TOISESSA KERROKSESSA 25. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen MINNE KATOSIVAT STENVALLIN ANKKAHAHMOT. Lahjakas taidemaalari Kaj Stenvall teki läpimurtonsa ankkamaalauksillaan hieman ennen 1990-luvun puoltaväliä. Ankallisgalleria. Positiivista museovierailussa myös oli lasten kiinnostus ankkamaalauksiin. ”Ankallisgallerian” ja Stenvallin maalauksia on turha verrata, lähtökohdat ovat olleet niin erilaiset. Tuolloin julkaistiin ensimmäisen kerran johtotarinana Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita -kokoelmassa. Ainakin Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä on Ankallisgallerian näyttelyyn tyytyväinen. Silloin tällöin hän yhä käyttää ”Ankkaa” tunteiden ja tilanteiden tulkkina, ja nettisivuilla kajstenvall.com on satoja ankkamaalauksia. Aku Ankka on ilmestynyt Suomessa vuodesta 1951 ja siinä ajassa lehti on ehtinyt uida syvälle suomalaiseen kulttuuriin. Rosalla oli siis kokemusta kalevalaisesta kuvastosta jo aiemmin. Akseli Kala-Kallela: Ankanpoika ja varis. – Aikaisemmin olemme keskittyneet leikkimiseen kielellä: nyt on ollut hauska päästä leikkimään kaikille suomalaisille tutulla kansallisella kuvastolla. ANKALLISGALLERIAAN TUTUSTUESSA KANNATTAA HUOMIOIDA, ETTÄ NÄYTTELYN 12 TYÖTÄ ON SIJOITETTU TOISEN KERROKSEN ERI SALEIHIN. ikimuistoisen matkan kotimaahamme ja seikkailivat niin kalevalaisissa maisemissa kuin Helsingin kaduillakin. Sittemmin Aku Ankan etunimikaima Donald Trump ja James Bond ovat saaneet näkyvyyttä Stenvallin siveltimen kautta
Myös legendaarisessa berliiniläisessä KaDeWetavaratalossa on hyvät valikoimat Meissenin posliinia, jota katsellessaan kysyy vaistomaisesti itseltään, miten tämä voi olla mahdollista. Parhaiten Meissenin posliinituotantoon voi tutustua matkustamalla Berliinistä junalla tai bussilla 151 kilometrin päässä sijaitsevaan Meissenin kaupunkiin, Saksin osavaltioon, Dresdenin hallintopiiriin. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluu historiallisen vanhankaupungin ohella komea keskiaikainen tuomiokirkko, 1400-luvulla Meissenin posliini edustaa maailmankuulua laatutyötä. TEKSTI: TIMO ELO S aksan pääkaupungissa Berliinissä maineikkaan Unter den Linden –kadun varrella lähellä tv-tornia sijaitsevassa Meissenin avarassa myymälässä taidokkaat posliiniesineet ovat näyttävästi esillä. Meissenin posliiniesineet kilpailevat toistensa kanssa siroudessa, taidokkuudessa ja ihastuttavuudessa. Meissen valmistaa maailman kuuluisinta posliinia Kaunista ja kallista 16 | Antiikki ja taide. Pikku rahalla näitä ei saa! MIELENKIINTOINEN TEHDASVIERAILU. Tehtaan alkuperäisellä logolla varustettuja esineitä näkee usein antiikkiliikkeissä ja huutokaupoissa. Mutta myös hinnat ovat sen mukaiset
Antiikki ja taide | 17 – Posliinitaiteen ystäville suosittelen ehdottomasti matkaa Meisseniin, tamperelainen eläkkeellä oleva hankintapäällikkö Esko Erkkilä sanoo. Viralliset kaupunginoikeudet Meissen sai vuonna 1205. Taideteoksen mittasuhteista saa käsityksen, kun vertaa sitä takana näkyviin näyttelyhuoneen ikkunoihin sekä lämpöpattereihin. Hän keräsi intohimoisesti myös posliinia, jota on nyt paikkakunnalla tehty yli 300 vuotta! Tätä aikaisemmin eurooppalainen ylimystö oli saanut turvautua kiinalaiseen tuontitavaraan. Myöskään tätä tuotetta ei oltu hinnoiteltu. Kaupunki sijaitsee Elbejoen varrella 25 kilometriä Dresdenistä luoteeseen ja 100 kilometriä Leipzigista itään. Meissen nousi yleiseen tietoisuuteen 1710, jolloin sinne avattiin Euroopan ensimmäinen posliinitehdas, kun saksilainen kemisti Johann Friedrich Böttger ensimmäisenä eurooppalaisena oli onnistunut kokeiluissaan valmistaa valkoista posliinia. ?. Tämä Paul Helming-nimisen posliinitaiteilijan suunnittelema vaasi on valmistettu vuonna 1900 ja se on ollut näytteillä Pariisin maailmannäyttelyssä. Kuva: Esko Erkkilän albumi Kaunista ja kallista ?. Alueen kerrotaan alkaneen kehittyä ja kasvaa kuningas Henrik I Linnustajan vuonna 929 perustaman linnan myötä. Erityisesti silmää viehättävät eläinaiheiset posliiniteokset. Meissen on vajaan 30 000 asukkaan kaupunki, joka pienuudestaan huolimatta on houkutteleva turistikohde – eikä vähiten maailmankuulun posliininsa ansiosta. Posliinia valmistetaan yhä käsityönä samaan tapaan kuin tuotannon alkuvaiheessa 1700-luvulla. Posliinitehtaan puuhamiehenä toiminut kuningas August II Väkevä (1670-1733) tunnettiin innokkaana taiteiden ja arkkitehtuurin harrastajana. Posliinitehtaan ansiosta Meissen tunnetaan nyt kautta maailman ja sinne matkustetaan katsomaan ”valkoisesta kullasta” aikaansaatuja ihmeitä, jotka kiehtovat kauneudessaan myös tämän päivän matkailijoita. Tehtaan ohella Meissenissa on posliinimuseo sekä kauppa, jossa on tarjolla käsin tehtyjä ja maalattuja posliiniesineitä, joiden hinnat liikkuvat tuhansissa euroissa. Lisänimensä August II Väkevän kerrotaan saaneen tavastaan katkoa hevosenkenkiä paljain käsin. Museossa voi ihailla toinen toistaan upeampia maljakoita, veistoksia ja juhla-astiastoja sekä mitä merkillisimpiä koristeesineitä. Meissenin posliiniesineet ovat myös muodostuneet kiinnostaviksi keräilykohteiksi ja Meissenista on tullut himoittu kansainvälinen luksusbrändi. Näin ollen pelkkä katselukierros lienee useimmiten paikallaan. Meissen on myös varsin romanttinen paikka kapeine katuineen, kujineen ja historiallisine rakennuksineen. Taidokas meisseniläinen posliini on hyvin kallista, mutta esineiden korkea hinta on vain ollut omiaan lisäämään keräilijöiden innostusta
Hinta 70.000 euroa. Tasaraha eli 100.000 euroa! Hinta 45.000 euroa. – Kyllä kannatti. Teosta ei luonnollisesti ole hinnoiteltu. Tehtaanmyymälästä ostin pienen posliiniveneen, jonka pohjassa on Meissenin kuuluisa logo ristissä olevine sapeleineen. Saksin vaaliruhtinaille rakennettu linna sekä tietenkin posliinitehdas Meißner Porzellan, joka vetää puoleensa turisteja kaikkialta maailmasta. – Kävimme tehtaalla myös posliiniesineiden näyttelyssä, jonne on pieni pääsymaksukin. Tamperelainen keskustavaikuttaja, eläkkeellä oleva hankintapäällikkö Esko Erkkilä muistelee vierailuaan Meissenillä. On laaksoa ja kukkulaa. – Olimme liikkeellä sukulaismiehen kanssa. Ja itse kaupunki on hyvin vaikuttava. 18 | Antiikki ja taide Tämän elefantin malli on vuosilta 1731/1732 ja se on valmistettu vuonna 1923. Matkustimme sinne junalla Berliinistä ja matkaan kului pari kolme tuntia. Meissen on hieno paikka. Se maksoi 53 euroa eli ei ollut kovin halpa, mutta onhan se aito Meissen! – Näimme runsaasti posliinista tehtyjä kukkia ja jopa kaksimetriä korkeita ruukkuja, joten kyllä näkemistä riitti. Näyttelyn kokoelmia katsellessa kuluu helposti kaksikin tuntia, jos haluaa nähdä, mitä kaikkea Meissenin posliiniesineet kilpailevat toistensa kanssa siroudessa, taidokkuudessa ja ihastuttavuudessa.. Sinne mennessä aukeaa joka puolella viehättävän kaunis saksalaismaisema
– Myös lasitöiden taiteellinen suunnittelu on vaimon vastuualuetta siihen en uskalla enkä myöskään saa laittaa lusikkaani! – Pienenä kevennyksenä voisin tässä kertoa naapurien, sukulaisten ja ystävien tainneen jo kyllästyä siihen, että Ritva ja Esko tuovat merkkipäivätai tuliaislahjaksi aina vain omin käsin tekemiään lasitöitä, Esko Erkkilä naurahtaa. posliinista voi valmistaa. Alue on entistä Itä-Saksaa ja tuo tuulahduksen vanhaa kulttuuria arvostavasta ympäristöstä, jota ei sodanjälkeinen miehityksen aikakaan ole tuhonnut, Erkkilä kertoo. Tämä kukko jota koskettelen, on normaalihinnaltaan 5.335 euroa, mutta epätavalliseen Meissen-tapaan se oli alennusmyynnissä ja nyt sen hinta oli vain 4.284 euroa! Myydäänhän Meissen Outlet-myymälässä mm. – Näyttelyssä oli myös henkeä salpaavia harvinaisuuksia ja taidetöitä, joita ei ihan pikkurahalla olisi saanut ostetuksi. tavallisia valkoisia munakuppejakin, mutta kaksikymmentäviisi euroa yhdestä munakupista tuntui hieman tyyriiltä ja sen vuoksi ostinkin tuliaisiksi veneenmuotoisen pienen posliiniastian koristeeksi ja osoitukseksi, että meilläkin on Meissen-posliinia. Kiinalaiset olivat tuolloin huomattavasti muuta maailmaa edellä. Sikäläisiä innovaatioita ovat myös olleet muun muassa paperi, ruuti ja kompassi. . Suomalaisen matkailijan ihmetystä herättää se, että paikkakunnalla on valmistettu posliinia 300 vuoden ajan ja toiminta jatkuu yhä, kun taas meillä Suomessa samaan aikaan ajetaan perinteisiä posliinitehtaita alas. Mutta oli myös tarjouksia. Antiikki ja taide | 19. Erkkilän Ritvavaimo aloitti lasieli tiffany-töiden tekemisen runsaat kymmenen vuotta sitten. Kiina-tietoutta Euroopassa levittivät myös kotiin palanneet lähetyssaarnaajat. TAITEELLISIA HARRASTUKSIA. Posliini lukeutui pitkään historian saatossa arvostetuimpiin kiinalaisiin tuontitavaroihin Euroopassa. – Viime vuosina olen avustanut vaimoa hänen lasityöharrastuksessaan. Myös Esko on ollut tässä apuna. Vene maksoi 53,00 euroa eli ”ei ollut aika halpa”, mutta onhan se aito Meissen! KIINALAINEN KEKSINTÖ ?. Olen myös opetellut lasin leikkaamisen sekä hiomistaidon, jotka alkavat jo sujua melko mukavasti. Kiina-ilmiötä vauhditti venetsialainen kauppias ja tutkimusmatkailija Marco Polo, joka 1200-luvun loppupuolella tuli tunnetuksi värikkäistä matkakertomuksistaan. Kiinalainen kulttuuri eksoottisuudessaan kiehtoi eurooppalaisia, jotka ihastuivat muun muassa silkkiin ja itämaisiin teeseremonioihin, joissa posliiniastiat näyttelivät pääosaa. Esimerkiksi posliinista valmistettu kukko oli varsin epätavalliseen Meissen-tapaan alennusmyynnissä hintaan 4.284 euroa! – Suosittelen ehdottomasti reissua Meisseniin, kun on liikkeellä Dresdenin suunnalla. Posliini on alun perin kiinalainen keksintö, jonka juuret juontavat 600-luvulle. Ne ovat edelleen vaimon yksinoikeus. Nauhoittamiseen ja juottamiseen en kuitenkaan ole uskaltautunut
Helsingin ohella yleisiä valmistuspaikkakuntia on muun muassa Tarmo Haapapuro uskoo Timo Sarpanevan Festivon löytyvän lähes joka kodista. Esimerkiksi Italiassa voi 800 tarkoittaa alpakkaa, eikä 80 prosenttista hopeapitoisuutta 80. Suomen hopealeimat otettiin käyttöön 1810. Antiikkinen kynttilänjalka voi olla arvokas, mutta moni asia vaikuttaa arvoon. opeinen kynttilänjalka on aina kiinnostavampi mitä vanhemmaksi leima sen osoittaa. Hämeenlinna ja Turku. Hopeapitoisuus on vanhoissa hopeaesineissä yleensä 81,3 prosenttia, mistä kertoo leima 813. – Kaiverrus pudottaa hintaa ja kaiverrettuja esineitä on vaikea myydä eteenpäin. Kolme kruunua osoittaa valmistusmaaksi Ruotsin. Tanskassa kaksi tornia tarkoittaa alpakkaa ja kolme tornia hopeaa. Rautainen kynttilänjalka on aikanaan kuulunut monen suomalaisen kodin irtamistoon.. 20 | Antiikki ja taide H Patinan alla voi piillä aarre Tunnelmallinen kodin kynttilä Kynttilänjalka on esine, joka lienee runsaslukuisuudessaan yksi suomalaisten kotien yleisimmistä esineistä. Haapapuron mukaan vanhan hopeaesineen kaupankäyntiä vaikeuttaa hyvin usein se, että niissä on kaiverruksia. – Joskus leimat saattavat myös hämätä. Leimat kertovat hopean alkuperän varmasti, mikä tekee esimerkiksi hopeisesta kynttilänjalasta helposti jäljitettävän. Myöhemmin jotkut nimekkäät taiteilijat kuten Tapio Wirkkala käytti pitoisuutta 925, mikä teki hopeasta pehmeämmän ja helpommin muotoiltavan. Netistä löytyy paljon eri maiden hopealeimoja. – Suomalaisessa hopeassa on yleensä viisi leimaa: valmistajan leima, kruunu, hopeapitoisuus, paikkakunta ja valmistusvuosi, jotka on merkitty kirjaimella ja numerolla. Kaiverrus tekee esineestä tietyllä tavalla henkilökohtaisen. Hopea on siitä kiitollinen materiaali, että se on käytännössä aina leimattu, Tarmo Haapapuro Suomen Antiikki ja Keräily Oy:stä sanoo. Esimerkiksi venesymboli kertoo valmistuspaikaksi Helsingin. Jos kruunuja on yksi, on esine valmistettu Suomessa. Venäläinen englantilainen ja ruotsalainen hopea ovat varsin yleisiä myös Suomessa
Messinki ja pronssi edellyttävät usein hyvää tietämystä materiaaleista. Jalan ikää voi haarukoida hieman myös tyylin perusteella, esimerkiksi aito vanha messinkinen kynttilänjalka voi olla useaosainen. ryyppylusikka, mitä pidän arvokkaana jo ikänsäkin takia. Messinkisiä kynttilänjalkoja 1700-luvulta ja 1800-luvulta voi hyvinkin löytää esimerkiksi antiikkiliikkeistä ja huutokaupoista. – Tina ei kestä pakkasta, eikä oikein kolhujakaan, minkä takia tinaesineet ovat usein aika huonokuntoisia. Kynttilänlänjalkoja on valmistettu myös tinasta jo tosi pitkän aikaa. Sarpanevan tai Wirkkalan 1900-luvun kynttiläjalan hinta saattaa nousta useisiin satoihin euroihin. – Messinki tummuu ajan myötä, mikä tekee materiaalista vaikeasti tunnistettavan. Hintaan voi vaikuttaa ulkoasu eli käytännössä tyyli. Tinaesineitä on säilynyt hyväkuntoisina vähän, vaikka aikanaan tinakynttilänjalat ovat olleet varsin yleisiä. Suomi oli 1800-luvulla Venäjän alaisuudessa ja suomalaisia hopeaseppiä työskenteli paljon Venäjällä. Empiretai rokokootyylin kynttilänjalka on arvokas keräilijälle, joka hakee nimenomaan tuon aikakauden esineitä. Markkinoilla Kultakeskuksen barokkisarjan kynttilänjalkaa on valmistettu alkuajoista. Messinkiin pätee sama nyrkkisääntö kuin hopeaankin: mitä vanhempi esine on, sen arvokkaampi se on. Tinaa ei myöskään aina leimattu joten esineen alkuperä jää aika usein hieman hämärän peittoon MESSINKI VAATII TIETÄMYSTÄ. Antiikki ja taide | 21 TEKSTI: JUHANI KARVONEN NIMI MAKSAA. Patinasta pystyi päättelemään jotain valmistusajankohdasta. Ruotsissa hopean leimat otettiin käyttöön jo 1600-luvulla joten vanha ruotsalainen hopeaesine ei olisi aivan tavaton löytö. – 1900-luvun messinkinen kynttilänjalka on harvoin mikään “kultakaivos”. Valmistajan nimi vaikuttaa hopeaesineen hintaan merkittävästi, esimerkiksi Timo Messinki ja pronssi edellyttävät usein hyvää tietämystä materiaaleista. Hyväkuntoinen tinaesine on harvinaisuus. ?. Leimaus puuttuu messingistä aika usein. Hyväkuntoinen 1800-luvun tinajalka voisi olla hinnaltaan useissa sadoissa euroissa, mutta 1900-luvun tinaesineet ovat tänä päivänä aliarvostettuja. Minulla on käytössä 1700-luvun kynttiläkruunu, joka oli tummunut aivan mustaksi. – Itselläni on vuonna 1769 Torniossa valmistettu hopealusikka, ns. Suomalainen hopeavalmistus on ollut todella laadukasta. Kierteet ja mutterit voivat kertoa jotakin
Kynttilänjalkoja on valmistettu myös puusta, lasista, keramiikasta, marmorista, kuparista ja valuraudasta. Hopeaksi luultua esinettä on vaikea myydä ja hinta on alhainen. – Vaikka alpakka näyttä hopealta, kokenut silmä kertoo jälleen, mistä materiaalista on oikeasti kyse. Timo Sarpaneva, Nancy Still ja Erkki Vesanto ovat tunnettuja nimiä myös kynttilänjalkojen tekijöinä. Muun muassa Pentti Sarpaneva on valmistanut pronssijalkoja. Kotimaisista lasisista kynttilänjaloista tunnetuin lienee Timo Sarpanevan Festivo, joka löytyy lähes joka Suomen kodista.. Erkkitapio Siiroinen on myös suunnitellut lasisia kynttilänjalkoja. Niitä voi olla vaikea erottaa aidosta vanhoista esineistä, mutta kokemuksen myötä se onnistuu. köyhän miehen hopeana. Alpakkaesineiden suhteen ihmisille tulee joskus pettymyksiä. 22 | Antiikki ja taide on myös uusvanhoja messinkiesineitä, jotka on tummennettu vanhan oloisiksi. Alpakka tunnetaan ns. Esimerkiksi 1800luvun alun empiretyylin pronssinen kynttilänjalka voi maksaa jo satoja euroja. Pronssi on messinkiä arvokkaampi materiaali harvinaisuutensa takia. Kynttilänjalkoja on valmistettu myös muun muassa puusta, lasista, keramiikasta, marmorista, kuparista ja valuraudasta. KÖYHÄN MIEHEN HOPEA. Pronssi on jonkun verran painavampaa, mikä on paras tuntomerkki. Alpakassa saattaa olla leima alp, alpakka, uh tai ns. Epävarma esine kannattaa viedä asiantuntijalle. – Pronssia ei ole aina leimattu ja sitä saattaa olla vaikea erottaa messingistä. Hopealta näyttävän 1900-luvun alpakka kynttiläjalan hinta saattaa jäädä kymmeniin euroihin. Arabian ja Pentikin kynttilänjalat ovat kiviaineksesta valmistettuja. Kynttilänjalkoja on valmistettu muun muassa puusta
Keräilijöille saattaa olla jotakin arvoa vuosileimalla, mutta yleisesti ottaen vanhalla jalalla ei ole suurta arvoa uudempaan jalkaan verrattuna, koska valmistusmäärät ovat olleet aika isot Ruoholan mukaan hopeaa on aina arvostettu Suomessa korkealle. Suomessa hopea on perinteisesti säilytetty piilossa ja otettu esiin vain juhlatisuuksissa. Kultakeskuksen valmistamat hopeatuotteet jaetaan aterimiin ja muihin hopeatuotteisiin, joista kynttilänjalat ovat tänä päivän eniten valmistettuja. – Sellaisia koneita ei ole keksittykään että ainakaan kaikkia hopeaesineitä voitaisiin niillä valmistaa. Nykysuunnittelijoista tunnetumpia ovat Jukka Korpihete, Risto-Matti Ratia ja nyt myös Harri Koskinen. Osa alkuaikojen hopeatuotteista muu muassa kynttilänjaloista on edelleen tuotannossa. Toisena osa on aina kupari. Myös jugendhenkinen nelikulmainen jalka on tuotannon alkuajoilta, toimitusjohtaja Ilkka Ruohola sanoo. Esimerkiksi kultakeskuksen alkuajan tekninen johtaja Armfelt oli saanut oppinsa Pietarissa ja hänellä oli myös oma verstas Venäjällä. – Arabian ja Kupittaan Saven kynttilänjaloilla on oma keräilijäkuntansa. Suomessa valmistettiin 1700-luvun lopulla enemmän hopeaesineitä asukasta kuin esimerkiksi Ruotsissa. Isoissa jaloissa saattaa olla satakunta osaa, mutta pienissäkin osia on 5-20. Jokainen osa valmistetaan erikseen käsityönä ja juotetaan kiinni. Kultakeskus valmistaa hopeaesineet edelleen käsityönä osin jopa alkuperäisillä puristintyökaluilla. . Esimerkiksi barokkisarjan kynttilänjaloista tuotannossa on yhä 5-6 mallia, samoin pilarisarjan kynttiläjalat ovat tuolta ajalta. Antiikki ja taide | 23 Kultakeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Ruoholan mukaan hopea on Suomessa aina arvostettu jalometalli. Hopean viralliset pitoisuudet muuttuivat vuonna 1963, jolloin 813 ja 916 promillea muuttuivat 830 ja 925 promilleksi, mikä tarkoittaa esimerkiksi 81,3 tai 83,0 prosentin hopeapitoisuutta. Kultakeskus on tuottanut kotimaisena käsityönä tehtyjä hopeaesineitä sata vuotta. Hopeapitoisuus on vanhoissa hopeaesineissä yleensä 81,3 prosenttia. – Hopeatuotteet on tehty käyttöä varten, ja käytössä hopea säilyttää kuntonsa hyvänä, sanoo Ruohola. Samoin 1950-luvun loppupuoliskolla tunnettujen lasitaiteilijoiden kuten Sarpanevan, Wirkkalan, Tynellin , Stillin suunnittelmilla jaloilla. – Suomessa samoin kuin Ruotsissa ja Norjassa yhteiskunta on ollut tasa-arvoinen ja hopea on ollut kaikkien hankittavissa. Näitä tuotteita on valmistettu aikanaan teollisesti paljon, mikä vuoksi 1900-luvun lasitai keramiikkajalka ei välttämättä ole hinnaltaan kuin ehkä korkeintaan satasissa. Nämä sekoitussuhteet tekevät hopeasta helpommin muokattavaa ja lujempaa. – Sekoitukset eivät ole muuttuneet. Esimerkiksi barokkisarjan kynttilänjalkoja on valmistettu Ruoholan arvion mukaan ainakin 10 000 kappaletta. Euroopassa ja etenkin Englannissa on hopea ollut yläluokan, esimerkiksi aateliston, ostamaa arvoesineistöä. Kultakeskus on työstänyt hopeaa sata vuotta. – Suomalaiset hopeasepät kävivät opissa Pietarissa Fabergeella jo 1800-luvulla. Tapio Wirkkala on suunnitellut Kultakeskukselle yli 600 hopeaesinettä 1950-luvulta aina vuoteen 1983 saakka. – Meillä on parikymmentä tuotetta, joita on valmistettu 1900-luvun alusta saakka. Hopeatuotteet on tehty käyttöä varten, ja käytössä hopea säilyttää kuntonsa hyvänä.
Teos ja sen sijainti herättivät paljon keskustelua. Tie-teos oli esillä kymmenen päivän ajan Helsingin Tuomiokirkon portailla.. 24 | Antiikki ja taide TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO Kaikkosen Tie rakentui Helsingin tuomiokirkon portaille kesällä 2000 yli 3000 takin voimin
TIE HERÄTTI HUOMIOTA. Antiikki ja taide | 25 . – Teoksen nimi viittaa kaktukseen, joka kukkii vain lyhyen aikaa yöllä, jokainen kukka on auki ainoastaan yhden yön, taiteilija kertoo. Yön kuningatar-teos Charlottenborgissa Kööpenhaminassa vuonna 2005.. Hän käyttää materiaalinaan usein arjen tavaroita, joille hän antaa taiteessaan uuden merkityksen. Teos koostui sadoista miesten pikkutakeista. – Varjo oli hyvin pidetty teos. aiteilija Kaarina Kaikkonen aloitti taidemaalarina, mutta hän on myös tullut tunnetuksi installaatioiden ja ympäristötaideteosten tekijänä. Mutta Kaikkonen tekee myös tarkoituksellisesti rumaa ja pelottavaa. Kaarina Kaikkonen virittää arjen esineet uudelleen Pikkutakit ja rakastava sydän esillä Amerin galleriassa vuonna 1988 teoksessa Jo saavutettu etu, jossa kovitetuista takeista oli tehty matkalaukkuja muistuttavia riviin aseteltuja kappaleita, Kaarina Kaikkonen kertoo. Vuonna 2000 hän suunnitteli ja toteutti siihenastisen uransa suurimman työnsä Tie Helsingin tuomiokirkon portaille, pääkaupungin keskeisimmälle ja pyhimmälle paikalle, jota hallitsevat tuomiokirkon lisäksi yliopisto, Senaatintori ja valtioneuvoston linna – vallan, maallisen sivistyksen ja hengellisen kulttuurin yhdistelmä. Professori Helena Söderholm on todennut Ääriviivoja etsimässä -esseessä: ”Monissa Kaikkosen teoksissa kvantitatiivinen muuttuu kvalitatiiviseksi, määrä ja koko luovat kauneutta”. Kaikkosen installaatiot liittyvät vaatteiden lisäksi usein tiehen, veneisiin, polun etsimiseen, puiden lehtiin ja oksiin tai lentämiseen. – Teos viittaa myös hyvän ja pahan, ruman ja kauniin samanaikaiseen ristiriitaan, taiteilija sanoo. Toinen merkittävä teos oli Tampereelle Satakunnankadun ylle rakennettu Varjo, joka oli esillä Satakunnankadun yllä, Finlaysonin ja Frenckellin rakennusten välissä vuonna 1999. Yön kuningatar-installaatiossavuodelta 2004 välittyy painajaisentuntu, kauneus ja pelottavuus. Teosten koko on vuosien mittaan kasvanut. – Halusin pikemminkin samaistua ihmisiin, joiden rakastava sydän on sykkinyt takin sisällä, hän sanoo. Kengät ja niiden korot on revitty auki, leikattu ja liimattu ja ommeltu uudelleen ja yhdistetty luovalla tavoin. Ei ollut ihme, että tuomiokirkko Tie-teoksineen oli yksi kesän 2000 puheenaiheita. T Taiteilija Kaarina Kaikkosen epäiltiin ivaavan pikkutakkimiehiä, kun hän alkoi käyttää takkeja ja kauluspaitoja installaatioissaan. – Ensimmäiset pikkutakkiteokset olivat Kaarina Kaikkonen on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pitänyt enemmän näyttelyitä ulkomailla kuin kotimaassa. Kaikkosen Yön kuningatar -teoksessa kukat ja pelottavat hyönteiset on sommiteltu korkokengistä. Taiteilija on hyödyntänyt myös muun muassa naisten kenkiä, suksia, matkalaukkuja, vessapaperia ja perunasäkkejä, usein suurina määrinä. Näyttelyitä ollut muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Chilessä, Kuubassa, Kiinassa, Japanissa, Venäjällä ja Egyptissä. Pikku hiljaa Kaikkonen alkoi tehdä pikkutakkija paitatöitä. Se oli esillä hieman toisessa muodossa myös Nervanderinkadulla Taidehallin yllä Helsingissä kesällä 2005, ja uudestaan Tampereella kesällä 2016. Tie valmistui Helsingin kulttuuripääkaupunkiohjelman yhdeksi osaksi, josta helsinkiläiset ja turistit saivat nauttia kymmenen päivän ajan. Esimerkiksi 1993 rakentui installaatio Isä Högforsin tehdassaliin Karkkilaan. Määrällisesti näyttävässä asemassa pikkutakit olivat ensi kerran 1991 Savonlinnan taidemuseossa, jonne taiteilija teki noin 500 takin version Amer-galleriassa olleesta teoksesta. Sadoista kovitetuista takeista muodostui päättömien ihmisten vaikuttava joukkio. Usein hän on tehnyt teoksia, jotka käyvät keskustelua arvokkaan ympäristön historian ja arkkitehtuurin kanssa
Suut auki-tilateos vuodelta 1990 Paperitaidegalleriassa. Teos koostui useista veneenpuolikkaista ja oli myös kunnianosoitus menneille ajoille, jolloin liikkuminen tapahtui veneillä jokia tai järviä pitkin. Veneen muotoja näkee teoksessa Valoa kohti, joka oli esillä Anttolanhovissa kesällä 2003. En voinut ymmärtää mitä tapahtui. Materiaalit pronssi ja Iisalmen vihreä raitaepidootti. Teos rakentui tyhjistä avatuista perunasäkeistä, joita oli lähes tuhat.. Kaikkosen taidetta on ollut esillä Brightonissa festivaalin aikaan 2013. Aukusti-isästä jäi kuitenkin hyvät muistot. Korkea veisu vuodelta 2004, Lapinlahden lukion piha. Tunsin tapahtuneesta pitkään syyllisyyttä, sillä en osannut enkä uskaltanut auttaa häntä. Taitettu taival vuoden 1987 Ars Metrotapahtumassa Hakaniemen metroasemalla. – Puvun takki, kauluspaita ja kravatti tuovat usein mieleeni isäni, joka pukeutui pikkutakkiin lähes aina, myös kalareissuilla. Kaarinan isä oli vain 42-vuotias kuollessaan sydänkohtaukseen. Taitettu taival on kunnianosoitus menneille ajoille, jolloin liikkuminen tapahtui vesitse jokia tai järviä pitkin. Teoksen nimi on Time Passes By, Aika kulkee ohitse, jossa kuninkaallinen kellotorni oli lähes kauttaaltaan peitetty paitoihin. – Olin kymmenen ikäinen. 26 | Antiikki ja taide ISÄN KUOLEMA TRAUMAATTINEN. Isä oli hänelle rakas ja isän kuolema oli traumaattinen: Kaarina näki isänsä menehtymisen sananmukaisesi silmästä silmään. Kaarinan Aukusti-isä teki raskasta työtäkin puku päällä. Menin paniikissa piiloon pöydän alle, josta kuolevan isäni katse kuitenkin tavoitti minut
Kaarina Kaikkonen on käsitellyt veneja puuaiheita arkkityyppisesti. Teoksessa tavarat kuolivat äidin mukana ja saivat uuden elämän prosessissa, jossa ne muuttuivat linnuiksi ja hyönteisiksi. – Varhaisteininä pienensin isäni vaatteita itselleni ja pidin niitä koulussa. Kuvanveistäjä ?. Vaikuttava installaatio oli esillä vuoden 1987 Helsingin juhlaviikkojen Ars Metro katselmuksessa Hakaniemen metroasemalla. – Varhaisteininä pienensin isäni vaatteita itselleni ja pidin niitä koulussa. – Teos koostui useista veneenpuolikkaista, jotka itse sahasin. Antiikki ja taide | 27 KAARINA KAIKKONEN ?. Hän opiskeli lääketieteellistä fysiikkaa Kuopion yliopistossa ja piti taidetta melkeinpä turhuutena. JOET YHDISTIVÄT. Tunsin isäni läsnäolon ja rakkauden niiden kautta. Kaarinan nuoruudessa ei vielä ollut kovin kummoista hyvinvointiyhteiskuntaa. Hän kuitenkin sai taidekipinän kuvataiteen kesäleireillä. Tunsin isäni läsnäolon ja rakkauden niiden kautta. Kaarina Kaikkosen tie kuvataiteilijaksi ei ollut suoraviivainen. FYSIIKKA SAI JÄÄDÄ. – Käytin äitini jäämistöä eräissä teoksissa kuten Niin kuin muuttolintusen tie. – Huushollissamme oli vain äiti ja kolme alaikäistä tytärtä, ja jossain vaiheessa otin isän roolia tehden miesten töitä. Teoksia: Varjo, installaatio Satakunnankatu Tampere kesällä 1999 Taivas kattona -taidetapahtumassa Tie, installaatio Helsingin tuomiokirkon portailla 2000 Virtaavien vetten tykö, miesten paidat, Jyväskylän kirkkopuisto 2006 Yön kuningatar, installaatio 122 x 452 cm, readymade-esineet, naisten kengät, ruokailuvälineet, 2004-2005 Taitettu taival, Hartolan museo 1988 Ohne Fahrkarte, Rikhardinkadun kirjasto Helsinki 1989–1993 Sanan miekka, Joensuun yliopisto, 1989 Muuri, Kivipankki Jämsä 1993 Toivo, Kirkonkulma Espoo,2000 Kohti aurinkoa, kohti kuuta, Viikin normaalikoulu, Helsinki 2004 Korkea veisu, Lapinlahden lukion piha, Lapinlahti 2004 Valon lapset, Savon Voima OY, Kuopio 2005 Kantavat siivet, Heinolan lukio, Heinola 2005 Ja tuuli käy sinun ylitsesi, Ylöjärven kaupungintalo 2006[1] Sisulla noustiin, Tampereella Vuoreksessa 2015[19] ?. Syntynyt 28.3.1952 Iisalmessa ?. Esimerkiksi Galleria Sculptorissa 1995 oli esillä luontoon ja puihin viittaava installaatio Meri, joka täytti gallerian koivun lehdettömillä oksilla. Kannustavaa oli kun nyt edesmennyt opettaja ja taidevaikuttaja Kari Jylhä totesi, että ”Kaarina, sinun teoksistasi ne vielä joskus lehdissä kirjoittavat.” ?. Palkinnot: Iisalmen kaupungin taidepalkinto 1978 Kunniapalkinto Nürnbergin piirustustriennaalissa 1985 Kuvataiteen valtionpalkinto 1989 Taiteen Suomi-palkinto 2001 Ympäristötaiteen palkinto 2002 Publieksprisj, Den Haag Sculptuur, Hollanti 2004[ Nuorena kuolleesta Aukusti-isästä jäi kuitenkin hyvät muistot. Isänsä kuoleman jälkeen Aune-äiti teki useampaa työtä, eikä ollut juuri kotona. Myös äidillä oli taiteellisia taipumuksia. Hän kuoli 86-vuotiaana vuonna 2002. Installaation nimi oli Taitettu taival ja se oli myös kunnianosoitus menneille ajoille, jolloin liikkuminen tapahtui vesitse jokia tai järviä pitkin, Kaikkonen kertoo
Riisa esittelee ortodoksista taidetta ja kulttuuria Hiljauden keidas S uomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa perustettiin Kuopioon vuonna 1957 Laatokan Valamon muinaismuistokokoelman jatkajaksi. Näyttelyssä ortodoksisuutta tarkastellaan myös osana kirkkovuoden kulkua ja arjen uskonnollisuutta, museonjohtaja Teresa Töntsi kertoo. Riisa ei tyydy esittelemään vain ortodoksista taidetta, vaan se rakentaa myös kattavan kuvan ortodoksisen uskon vaiheista Suomen historiassa. Kaksi vuotta sitten Riisan näyttelytilat peruskorjattiin Suomen ortodoksisen kirkon keskustalossa ja samalla avattiin uusittu kokoelmanäyttely, Pyhyyden portailla. 28 | Antiikki ja taide TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: RIISA – SUOMEN ORTODOKSINEN KIRKKOMUSEO Kuopiossa sijaitseva ortodoksinen kirkkomuseo Riisa on yksi Euroopan huomattavimpia kirkkomuseoita. Kokoelmanäyttely on esillä kahdessa kerroksessa ja 11 salissa, jotka kaikki kes. – Kokoelmanäyttelyssä karjalais-ortodoksinen uskonnollisuus kohtaa vuosituhantisen bysanttilaisen tradition
Jokaisessa salissa on oma tunnelmansa, jota näyttelyssä kuultava kirkkomusiikki värittää. Teemat eivät muodosta kronologista kertomusta, vaan ne toimivat eräänlaisina ikkunoina ortodoksiseen uskontoon. kittyvät omaan teemaansa. Salien teemoja ovat muun muassa alkukirkko ja Bysantin aika, luostarilaitos ja kilvoitus, keisarilliset lahjat, ikonitaide ja kirkkovuoden kulku. Vuoden loppuun saakka on Riisa-museo sijaitsee Kuopiossa, samoissa tiloissa Suomen ortodoksisen kirkkohallituksen kanssa. Riisan kokoelmanäyttely koostuu 11 salista, joista jokaisessa on oma teema ja tunnelma. Alati täydentyvän ja muunneltavan kokoelmanäyttelyn lisäksi esillä on vaihtuvia näyttelyitä. Antiikki ja taide | 29 . Kohtaamisia-näyttelyssä on esillä muun muassa Essi Renvallin ja Adolf vonBeckerin töitä.
ARVO PINTAA SYVEMMÄLTÄ. Kokoelmasta löytyy myös 22 karaatin kullasta valmistettu ehtoollisastiasto, jota on käytetty suuren torstain jumalanpalveluksissa. – Koska Pietari on lähellä näitä luostareita, keisariperheet vierailivat niissä usein. Muita Riisan taideja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita esineitä ovat muun muassa Valamon luostarin perustajien kullatusta hopeasta valmistettu muistoarkku eli kenotafi sekä koristeellinen kullatusta hopeasta ja jalokivistä valmistettu ihmeitätekevän Konevitsan Jumalanäidin ikonin riisa. He toivat mukanaan tai lähettivät käyntiensä jälkeen muun muassa jumalanpalveluspukuja ja sakraaliesineitä, Töntsi kertoo. – Erittäin tärkeä esine on vääntynyt rautanaula Suojärveltä, sillä se on ainoa säilynyt dokumentti paikalla sijainneesta rukoushuoneesta. Museonjohtaja kuitenkin muistuttaa, että uskonnollisen taiteen ja kulttuuriperinnön arvoa ei voi mitata vain rahassa, vaan on nähtävä pintaa syvemmälle. – Museokokonaisuuteen kuuluu myös arkkipiispan kotikirkko sekä Monitoimitila Mosaiikki, jossa kävijät voivat osallistua tekemiseen itsenäisesti tai ohjatusti. Riisa on ikonia koristava metallinen vaippa. Museon nimi Riisa tulee venäjänkielen -sanasta, jolla tarkoitetaan metallista valmistettua, ikonia suojaavaa ja koristavaa vaippaa. Juhlanäyttelyssä on esillä muun muassa Maria Wiikin, Eero Järnefeltin, Juho Rissasen, Marcus Collinin, Rudolf Koivun, Ina Collianderin ja Inari Krohnin teoksia. Riisan visuaalisen ilmeen pohjalla on siis ajatusleikki siitä, kuinka loistelias ja näyttävä riisa suojaa kirkkomuseon aarteita ja houkuttelee samalla tutkimaan altaan paljastuvia ihmeitä. Riisa paljastaa allaan olevasta ikonista kasvojen, käsien ja paljaiden jalkojen yksityiskohtia. SUOJELEE JA PALJASTAA. Museon erikoisuutena ovat myös keisarilliset lahjat Laatokan Valamon ja Konevitsan luostareista. 30 | Antiikki ja taide Riisan kokoelmanäyttelyssä on perehdytty ortodoksisen kirkon vaiheisiin Suomessa. Tilassa järjestetään myös erilaisia työpajoja; muutama viikko sitten siellä esimerkiksi askarreltiin maatuskanukkeja, Töntsi lisää. 3 a N p. Riisan aarteisiin lukeutuvat muun muassa keisariperheen lahjoittamat jumalanpalveluspuvut. Muun muassa hopeasta tai kullasta valmistetut riisat suojaavat maalattuja ikoneja tuohusten, suitsukkeiden ja lampukoiden savulta. Erityisesti jälleenrakennusaika on huomioitu. Riisan kokoelmiin kuuluu liki tuhat eri tekniikoin valmistettua ikonia, tuhansia tekstiilejä, harvinaiskirjoja ja käsikirjoituksia, valtavasti sakraaliesineitä kuten ehtoollisvälineitä, sakramenttilippaita, suitsutusastioita, lampukoita ja käsiristejä sekä asiakirjoja, valokuvia, karttoja ja piirustuksia. Riisan kokoelmiin kuuluu muun muassa noin tuhat eri tekniikoin valmistettua ikonia. esillä Suomi 100 -juhlavuoteen liittyvä Kohtaamisia – suomalainen usko -näyttely, jossa tutustutaan suomalaisten taiteilijoiden uskonnollisaiheisiin teoksiin
?. Ikoniin sahattiin oviaukko, jonka oikeassa reunassa näkyvät vielä saranat. Riisan kokoelmanäyttelyssä korostuu vahvasti sota, evakuointi ja jälleenrakennus. Ikonin kaikista vaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta sodan päätyttyä ikoni siirtyi jälleen Suomen ortodoksisen kirkon omistukseen. ?. Ikonissa on kauttaaltaan useita luodinreikiä. Riisassa vierailee vuosittain noin 13000–15000 taiteen ja kulttuurin ystävää. Riisa on ainoa kristillinen museo Suomessa ja koemme, että näyttelymme voi koskettaa jokaista: haluamme tarkastella uskontoa ja uskonollisuutta laajasti, sillä se määrittää identiteettiämme henkilökohtaisesta vakaumuksesta riippumatta, Töntsi päättää. Riisa haluaa olla ajassa ja kokoelmanäyttelyyn tehdäänkin aktiivisesti uusia nostoja. Antiikki ja taide | 31 KOHTAAMISIA-NÄYTTELY RAOTTAA SUOMALAISTA USKOA Salmin Pyhän Nikolaoksen kirkosta olevaan ikonostaasi-ikoniin on kuvattu apostolit Matteus, Pietari ja Tuomas. Näyttelyn ydinajatus on, että usko ja uskonto koskettavat ihmisiä riippumatta heidän maailmankatsomuksestaan. Juhlanäyttelyssä on esillä muun muassa Maria Wiikin, Eero Järnefeltin, Juho Rissasen, Marcus Collinin, Rudolf Koivun, Ina Collianderin ja Inari Krohnin kristillisaiheisia teoksia. Kulttuurikeskus Artos), kunnes kirkko talletti ikonin RIISAan keväällä 2016. Meiltä löytyy myös todella paljon hyvin yksinkertaisia, arkaaisia kirkkotekstiilejä, jotka kertovat omaa tarinaansa arjen uskonnollisuudesta, Töntsi toteaa. Pyhän Nikolaoksen kirkon irtaimistosta saatiin evakuoitua osa, mutta esimerkiksi ikonostaasin kolmannessa kerroksessa, usean metrin korkeudella, oleva apostolien ikoni jäi paikalleen. Näyttelyssä tarkastellaan suomalaista uskoa katukuvassa ja ihmisten mielissä: uskonto voi olla ulkokultaista tai syvästi sisäänrakennettua, se voi liittyä jumalanpalveluksiin tai vaikkapa luontokokemuksiin. Suomalaisten taiteilijoiden teokset ovat itäsuomalaisen suvun kristillisaiheisesta taidekokoelmasta. Suomi 100 -juhlavuonna Riisa tarjoaa kattauksen suomalaisesta uskosta. Kohtaamisia-näyttelyllä RIISA juhlistaa 60-vuotista historiaansa ja 100-vuotiasta itsenäistä Suomea. Nyt apostoleja esittävä ikoni on nähtävissä Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyssä, ortodoksisen kirkon historiasta ja selviytymistarinoista kertovassa salissa. Ikoni oli talletettuna Iisalmen Evakkokeskukseen (myöh. Neuvostosotilaat käyttivät ikonia sodan aikana korsun ovena. Kehitämme myös koko ajan kulttuurimatkailua. Säppi on aikojen saatossa kadonnut. Kävijöitä riittää kaikkialta maailmasta: Riisassa on käynyt näyttelyuudistuksen jälkeen kävijöitä 40 eri kansallisuudesta. Tällä hetkellä esillä on esimerkiksi neuvostosotilaiden korsun ovena toiminut kolmea apostolia esittävä ikoni. Kokoelmahankintojen päävolyymi muodostuu lahjoituksista ja talletuksista, ja jonkin verran on myös omia kokoelmahankintoja. Juhlanäyttely on avoinna vuoden 2017 loppuun. Kansainvälisyys onkin Riisalle tärkeä teema ja tulevaisuuden tavoite. Kultakauden mestariteokset ja modernismin värikylläiset tulkinnat kohtaavat Riisan kokoelmanäyttelyssä vuosituhantisen bysanttilaisen uskon. Valtaosa esineistä on valmistettu 1700–1800-luvuilla ja ne ovat peräisin Karjalan ortodoksisista seurakunnista sekä Valamon, Konevitsan ja Petsamon luostareista. JATKUVAA UUDISTUMISTA. Museonjohtaja jatkaa, että kokoelma myös täydentyy koko ajan. – Haluamme verkostoitua ja panostaa muun muassa kansainvälisiin näyttelylainoihin ja tutkimusyhteistyöhön. – Tavoite on, että jokaisella kerralla vierailijoille olisi uutta nähtävää ja koettavaa. Aikakauden ikoniperintö meillä on jo museossa, ja se kertoo 1950– 1960 –lukujen tavasta maalata. – Jälleenrakennuskausi on katoavaa kulttuuriperintöä, sillä seurakunnat uudistavat pyhäkköjään. Talvisodan sytyttyä väestö ja irtaimisto jouduttiin evakuoimaan Karjalasta. Mukaan mahtuu myös onnekkaita löytöjä: – Viisi vuotta sitten kuopiolaisen puutalon remontin yhteydessä löytyi erikoinen puunpala, joka osoittautui harvinaiseksi, 1800-luvulla maalatuksi pyhittäjä Kornili Paleostrovilaista esittäväksi ikoniksi. Evakuoitu esineistö muodostaa länsimaiden merkittävimpiin kuuluvan ortodoksisen kuvataiteen ja kulttuurihistoriallisen esineistön kokoelman
– Taiteilijan huikea hiilipiirrostekniikka ihmetyttää ja ihastuttaa ja hänen ajankohtaiset aiheensa puhuttelevat katsojaa niin tunteen kuin järjen tasolla. Näyttely luo katsauksen taiteilijan keskeisimpiin ja hätkähdyttävän ajankohtaisiin aiheisiin. Moni hänen ikuis. 32 | Antiikki ja taide R obert Longo tunnetaan parhaiten suurikokoisista, mustavalkoisista hiilipiirustuksista, Sara Hildénin taidemuseossa esillä oleva yksityisnäyttely on taiteilijan Yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Robert Longon mustavalkoinen ja visuaalinen maailma haastaa käsityksemme totuudesta ja muodostaa odottamattomia rinnastuksia sisällön ja muodon välille. Näyttelyssä on esillä lähes 40 teosta, ja se sisältää piirustuksia ja veistoksia pääasiassa 2000-luvulta, mutta myös esimerkkejä taiteilijan varhaisemmasta tuotannosta. Robert Longon näyttely vetoaa tunteisiin ja järkeen Kuvavaras kutsuu pysähtymään teosten ensimmäinen laaja esittely Pohjoismaissa
. Taidemuseon yksi tavoite on tehdä häntä tunnetuksi kotimaiselle yleisölle. Longon mielestä taide on uskomista. Hiili paperille. Antiikki ja taide | 33 TEKSTI: LIISA AIRAKSINEN KUVAT: SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO Kuvavaras kutsuu pysähtymään Robert Longo, Untitled (3 Erics), 1980–2000. Hiili paperille. Longolle taide on tapa ymmärtää ja kyseenalaistaa ympäröivää todellisuutta. Viimeaikaisissa teoksissaan Longo on käsitellyt poliittisia aiheita, kuten terrori-iskuja, sotavankeja, mellakkapoliiseja sekä väkivaltaa ja rasismia vastustavia mielenosoituksia. Kokonaisuuteen kuuluvat ruusuaiheiset teokset muodostavat värillisenä poikkeuksen Longon mustavalkoiseen estetiikkaan. Kuva-aiheet limittyvät toisiinsa ja muodostavat vastakohtia ja rinnastuksia. Taiteilijalla on tapana työskennellä yhtäaikaisesti monen teoksen parissa. Näyttelyssä ne nähdään yhdessä jättimäisiä käsiaseita esittävien piirustusten kanssa. ROBERT LONGO SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEOSSA TAMPEREELLA 14.1.2018 SAAKKA. Jos johonkin käyttää huomattavan määrän aikaa, siihen on uskottava vahvasti. Vuosituhannen vaihteessa aloitettu piirustussarja valtamerten aalloista on Longon tulkinta luomismyytistä, ja se tutkii kuvien vaikutusta ihmismieleen. VASTAKOHTIA JA RINNASTUKSIA. Ne ovat innoittaneet häntä suurikokoisiin hiilipiirrostulkintoihin. Hiili on materiaalina hauras, ja hänen taiteellinen prosessinsa työläs ja aikaa vievä. Hän leikkaa ympäröivästä kuvatulvasta otoksen ja vangitsee sen teokseensa ja kutsuu katsojaa pysähtymään kuvan ääreen. Robert Longo, Untitled (Hellion), 2011. tamansa kuva on nyt vielä ajankohtaisempi kuin muutama vuosi sitten, koska niiden esittämät uhkakuvat ovat yhä todellisuutta, museonjohtaja Päivi Loimaala luonnehtii. Näissä hän käyttää usein viitteenä ympäri maailman levinneitä uutiskuvia. Robert Longo, Untitled (Cavaliere Bianco), 2014. Mutta kysymys on myös hänestä itsestään ja hänen muistoistaan. Longo on luonnehtinut itseään kuvavarkaaksi, joka hyödyntää teoksissaan elokuvia, taidehistoriaa ja median jatkuvaa kuvavirtaa. Hän pyrkii tasapainoon henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti merkityksellisten asioiden välillä. Hitaus konkretisoituu myös Longon työskentelytavassa. TUNTEEN TASOLLA. Hän pyrkii tavoittamaan maalausten pinnanalaisen totuuden, piiloon jääneet siveltimenvedot ja kokonaiset aiheet. Kysymys on elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja vihasta. Meni useampi vuosi, ennen kuin saimme hänet kiinnostumaan taidemuseostamme. Hänestä vauhdin hidastaminen on tärkeää, jotta ymmärtäisimme, mistä ympärillämme tapahtuvissa asioissa on kysymys. Taidehistorian tutkiminen merkitsee hänelle ehtymätöntä käyttövoimaa. Uusimmassa piirustussarjassaan hän on työskennellyt suurten taideinstituutioiden konservaattorien kanssa ja saanut käsiinsä tunnetuista maalauksista otettuja röntgenkuvia. Läpimurtonsa Longo teki 1980-luvun alussa Men in the Cities -piirustussarjalla, Viime vuosikymmeninä Longo on työstänyt sekä uusia teoskokonaisuuksia että jatkanut tuotantonsa aiempien teemojen käsittelyä. Soikkonen arvelee, ettei Robert Longo eikä etenkään hänen uusin tuotantonsa ole Suomessa vielä kovin tunnettua. Häntä kiinnostaa näkymättömän näkyväksi tekeminen. – Longo kuuluu kansainvälisen taidemaailman kysyttyihin nimiin. Kun taiteilija kävi tutustumassa tiloihin, asiat etenivät nopeasti, kokoelmaja näyttelypäällikkö Sarianne Soikkonen kertoo
Valokuvaus oli jatkuvasti läsnä kotonamme. 34 | Antiikki ja taide Huuto, sarjasta Helsinki by Night, 1979. Brandi, sarjasta Helsinki by Night, 1983. Aino sarjasta Man & Woman, 1999.
Tietysti halusin. Huuto, sarjasta Helsinki by Night, 1979. Bremerin innostus valokuvaamiseen on lähtöisin kotioloista. Isällä oli pimiö asunnossamme ja Marjaniemessä hänellä oli jopa pieni studio. Valokuvaaja Stefan Bremer Toisen polven valokuvaaja kertoo, miten hänestä tuli valokuvaaja ja mitä hän omasta urastaan ajattelee. – Valokuvaus oli jatkuvasti läsnä kotonamme. Usein seisoin isän vieressä katsomassa sitä maagista hetkeä, jolloin valokuvapaperi pannaan kehitealtaaseen ja sieltä muodostuu hiljalleen valmis valokuva. VALOKUVAT LÄSNÄ KOTONA. Hänen isänsä on myös tunnettu valokuvaaja. He kuvasivat toisiaan ja luontoa ja mitä milloinkin. Olen edelleen hieman ylpeä siitä kuvasta, Bremer sanoo. Isä kuvasi meitä. Mielestäni se kuva oli parempi kuin yksikään, mitä julkaistiin lehdissä. Pienelle pojalle pimiön värit ja hajut olivat jännittäviä. Kaapelitehdas on erilaisten kulttuurija taidejärjestöjen kotipaikka. Hän marssi kameransa kanssa Helsingin Kulttuuritalolle, jonne saapui Cream keulakuvanaan kitaravirtuoosi Eric Clapton. – Creamin jäsenet olivat minun epäjumaliani. Hän on vuosien varrella kuvannut kaduilla maleksivaa nuorisoa, maamme eturivin muusikoita ja teatteria. Kuvasin paljon ja suurin osa kuvista epäonnistui. – Etenkin kesäisin hän kuvasi paljon. Perhe asui Herttoniemessä, Marjaniemessä ja välillä Sipoossakin. massa häntä lentokentälle. 14-vuotiaana isä sanoi, että hänellä on ylimääräinen kamera, ja kysyi haluaisinko sen. Se oli meillä ihan normaalia. Lisäksi siellä on Bremerin kaltaisia kulttuurialan yrittäjiä ja freelancereita. Caj Bremer kuvasi työnsä lisäksi runsaasti myös kotona. Elettiin vuotta 1967. CLAPTONIA KUVAAMASSA. Isä antoi hänelle luvan kehittää kopioita pimiössään.. Jokin siinä tekniikassa ja mekaniikassa kiehtoi. Nuorena hän innostui itsekin kuvaamisesta. Minulle muodostui jo silloin tietty käsitys valokuvaajan ammatista. Hän matkusti paljon, ja reportaasimatkat suuntautuivat ympäri Suomea ja maailmaa. Muistan kesiä Sipoossa, jolloin meitä oli paljon serkuksia paikalla. Hän on tehnyt lukuisia julkaisuja ja pitänyt näyttelyitä. Hän pääsi pian testaamaan uutta kameraansa. Olin koko ajan räpläämässä isän kameraa. – Olen aina tykännyt kamerasta esineenä. Ei kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, että hän pyöri siellä joukossamme kameran kanssa. Hän on tehnyt dokumentaarista valokuvausta, mutta myös taiteellisempia töitä. Ne olivat yleensä alivalottuneita. Tuotantotoiminta loppui Kaapelitehtaalla vuonna 1987 ja siitä kehitettiin helsinkiläisen kulttuuriväen paikka. Antiikki ja taide | 35 . Caj Bremer oli töissä useissa lehdissä, mutta hän kehitti kuvat aina kotona. Vuonna 1953 syntynyt Bremer on maamme tunnetuimpia valokuvaajia. Ikkunasta näkyy meri ja sen takana Lauttasaari. Häneltä löytyy useita albumeita, joihin hän on näitä kuvia kerännyt. Caj Bremeriä pidetään suomalaisen kuvajournalismin uranuurtajana. – Minulla on muistikuva, että olimme äidin ja siskoni kanssa jatkuvasti saattaTEKSTI: PAULI JOKINEN V Stefan Bremer on kuvannut Helsinkiä vuosikymmenet. Taisin olla toinen, joka sai työhuoneen täältä, Bremer kertoo. OPISKELU AVASI SILMÄT. Mutta yksi kuva Claptonista onnistui todella hyvin. Koululaisena Bremer harrasti kuvaamista kavereiden kanssa. Helsingin ja nuorten tulkki alokuvaaja Stefan Bremer esittelee studiotaan Helsingin Kaapelitehtaalla. – Olen Kaapelitehtaan veteraani. Istuin kameran kanssa neljännellä rivillä ja kuvasin sieltä epäjumala numero ykköstä eli Eric Claptonia. Olen tykännyt pitää kameraa kädessäni. Helsingin kulttuuripalkinnon Bremer sai vuonna 2011. – Se oli musta ja todella hyvännäköinen, Bremer muistelee. Stefan Bremer kasvoi valokuvien ja kameroiden keskellä
KYMMENIÄ LEVYNKANSIA. – Tein siellä töitä sen kolme vuotta, mutta ilmapiiri siellä oli melko negatiivinen. Se helpotti oloa, kun tajusin, että lehtikuvaus ei ehkä olekaan minun juttuni, vaan myös muunlaisia kuvia voi ottaa. 1970-luvulla menetin hieman kiinnostusta musiikkiin, koska proge jyräsi niin voimakkaasti ja se ei ollut minun juttuni. Kollegat olivat hyvin turhautuneita, että joutuvat tekemään töitä hiki hatussa ja keikoille lähdettiin lyhyellä varoitusajalla. – Lukiossa jouduin aikamoisiin konflikteihin koulussa. Bremer kuvasi Creamia jo vuonna 1967, mutta se ei jäänyt viimeiseksi bändiksi, jota Bremer taltioi. Hän on kuvannut vuosien saatossa lukuisia yhtyeitä ja artisteja. – Se oli varmasti paras sijoitus valokuvaamiseen. Bremer kuvasi poliitikkoja, onnettomuuksia ja jalkapallopelejä. – Olen aina ollut kiinnostunut musiikista ja rokista. Isäni ainakin oli hieman ylpeä siitä, että seurasin hänen jalanjälkiään. Se tuli vanhemmillekin yllätyksenä. Ymmärsin, että minun on pakko lähteä opiskelemaan, etten ajaudu siihen samaan surkeaan tilanteeseen kuin kollegat. 36 | Antiikki ja taide Minusta tuli alakulttuurien puolivirallinen kuvaaja. Taideteollisessa korkeakoulussa pystyi opiskelemaan valokuvausta pääaineena ja Bremer aloitti opinnot siellä.. En kertonut kenellekään, että hain sinne. Se avasi näköaloja siihen, mitä valokuvaus saattaa olla. Palava mies, sarjasta Helsinki, 2015. Se kasvatti yleissivistystä, vaikka Bremerin mukaan työ olikin melko tylsää. Hiljalleen hän sai myös kameran käteen. Kävin kuvaamassa samoja nuoria monta kertaa, jotta sain heidän luottamuksen. Siellä oli työlistalla ”juoksua ympäri kaupungin”. Ensin nuorelle annettiin tehtäväksi vähäpätöisiä tehtäviä, kuten valokuvien kehittämistä. Koulun ja minun tiet erkanivat. Piti tuottaa paljon kuvia, eikä pystynyt tekemään sellaisia kuvia, joita halusi. Nuorempi veljeni Max Oppisopimuspaikka Pressfotossa kesti kolme vuotta. Näin Hufvudstadsbladetissa ilmoituksen, että lehtikuvaajaoppilasta haetaan Pressfoto-kuvatoimistoon. Aikaisemmin kuvittelin, että se on dokumentaarista ja reportaasimaista, mutta koulussa tuli myös taidepuoli mukaan. Sain paikan. Ymmärsin, että valokuva voi olla ihan oma taidelajinsa. Halusin kuvata bändejä, koska diggasin niistä itsekin
Näyttely käsitteli pakolaisongelmaa. Bremer kuvasi Helsinkiä monista kuvakulmista: ylhäältä ja katutasolta, sisätiloja ja katuja. Sitten vielä rajasin aiheeni nuoriin. Hanoi Rocksin ensimmäinen levy oli Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks ja sen levyn kanteen Bremer on edelleen hyvin tyytyväinen. Kävin kuvaamassa samoja nuoria monta kertaa, jotta sain heidän luottamuksen. Hän oli todella innoissaan. – Tein kopioita ja toimitin niitä bändin managerille. Siinä on mikroja makrokosmosta. Helsinki alkoi juuri silloin muuttua ja syntyi paljon erilaisia alakulttuureita, kuten punkkarit, gootit ja diinarit. Saavutin hiljalleen heidän luottamuksensa ja niiltä ajoilta on jäänyt paljon hyviä ystäviä. Mietin, että saisiko Helsingistä tehtyä samanlaisen. Antiikki ja taide | 37 Kaksi porkkanaa, sarjasta Porkkanat, 1997. Ensin epäiltiin, että kuvaan poliisille tai Hymy-lehteen. Max pyysi Stefania Tavastialle kuvaamaan, kun Hanoi Rocks soitti siellä ensimmäistä kertaa. Lupasin itselleni, että teen kansia vain sellaisille bändeille, joista itse pidän. Hän julkaisi 1980-luvulla tunnetun kuvasarjan Helsinki by Night. Bremer piti Ahmed Alalousin kanssa aikaisemmin tänä vuonna näyttelyn Korjaamon galleriassa. Siellä on muutama vanha kuva, mutta pääasiassa uusia kuvia. Oli punaviinit, huorat ja poliisit. Bremer kuvasi muutamassa vuodessa viitisenkymmentä levynkantta. Vuonna 2012 hän julkaisi kuvistaan Helsinkinimisen kirjan. Siinä oli kaikki Pariisin klisheet esillä. Kuuntelin sen pariin kertaan ja sitten tajusin, että juuri tätä olen kaivannut. Kovaa asennetta. Tutkin niissä valokuvan tarjoamia mahdollisuuksia nähdä maailmaa eri tavalla kuin ihmisen silmä. – Sielun Veljien L’amourhan kansi on myös mielestäni erittäin onnistunut. Artistin tai bändin piti olla aina kuvassa mukana. Levy-yhtiöt tykkäsivät tyylistäni. ?. ALAKULTTUURIEN KUVAAJA. Minulla on paljon materiaalia, siitä saa nyt hienon kuvateoksen. Bremer on kuvannut Helsinkiä lähes koko uransa. – Se on kaksiosainen näyttely. Bremer kuvaa edelleen Helsinkiä. Näin kuvakirjan, jossa oli yökuvia Pariisista. Se toimii myös nostalgiamatkana. – Aikanaan piti tehdä kirja niistä kuvista, mutta projekti ei koskaan edennyt, koska pidin sarjaa keskeneräisenä. Oli tammikuu 1981. Pian hän teki levyihin koko graafisen konseptin. – Minusta tuli alakulttuurien puolivirallinen kuvaaja. Hänellä on kamera aina kassissa mukana. Innostukseni loppui, kun siirryttiin vinyylistä cd-levyihin. – Kerään materiaalia koko ajan, mutta ei minulla ole varsinaista punaista lankaa tällä hetkellä. Se harmittaa, että levy-yhtiöt eivät antaneet täysin vapaita käsiä. Ulkomailla tehtiin rohkeampia kansia. läväytti pöytään Sex Pistolsin levyn Never Mind The Bollocks, mutta siitä en pitänyt ollenkaan. Kehitin kuvia ja jaoin niitä porukoille, kun tulin paikalle toista kertaa. Bremer on nyt tekemässä paluuta Helsinki by Night -kuvien kanssa. Uusissa kuvissa ei ole ihmisiä. Winding River, sarjasta Gobi, 2017. Se lähti liikkeelle koulutyönä. Olin ahdistunut, kun ilmeettömiä ihmisiä käveli vastaan keskustassa. – Kaikki lähti liikkeelle siitä, että mielestäni Helsinki oli tylsä, harmaa ja iloton kaupunki 1970-luvulla. Helsinki by Night -näyttely pidettiin vuonna 1983 Vanhan ylioppilastalon galleriassa. TAIDEKUVAT ESILLÄ. Hän kuvasi sarjaa kuusi vuotta ja se valmistui vuonna 1983. Loin oman fiktiivisen tyylini. Nuorille perustettiin klubeja ja taloja, joissa he viettivät aikaa. Lähdin kuvaamaan öistä kaupunkia. Helsinki on onneksi muuttunut paljon elävämmäksi ja värikkäämmäksi kaupungiksi, mitä se oli 1970-luvulla. – Kuvasin bändiä ja ymmärsin, että tämä on jotain ihan uutta Suomessa. – Ensin kuvasin pelkästään maisemia, mutta siirryin pian kuvaamaan ihmisiä. Sen jälkeen aloin kuvata bändejä toimeksiannoista. Marraskuussa avautui näyttely Galerie Anhavassa. Maxin ystävä oli Hanoi Rocksin Nasty Suicide. Kuvasarja ei ollut mikään sosiologinen tutkielma, vaan kuvasin juuri sitä mitä huvittaa
Hänen 60-vuotisjuhlanäyttelynsä Peilitesti pohtii taiteen ja tieteen roolia ympäröivän todellisuuden ymmärtämisessä. Selvisi, että rausku on ainoa kala, joka läpäisee niin sanotun peilitestin: se kykenee tunnistamaan oman kuvajaisensa, mitä voi pitää tietoisuuden esiasteena, Didrichsenin museon intendentti Maria Didrichsen kertoo. Didrichsenin taidemuseo. 2017, öljy ja vaha kankaalle. Osmo Rauhala tunnetaan luontoa ja tiedettä yhdistävistä teoksistaan, ja hänen töissään on usein nähty muun muassa peuroja, susia ja joutsenia. Pythagoraan teoreema, a 2 + b 2 = c 2 , on edelleen käytännön sovellusten kannalta tärkeimpiä matemaattisia viisauksia ja se on myös taiteilija Osmo Rauhalan juhlanäyttelyn lähtökohta. LUONTO PEILAA EVOLUUTIOTA. S uorakulmaisen kolmion kateetit sivuina piirrettyjen neliöiden alojen summa on yhtä suuri kuin hypotenuusa sivuna piirretyn neliön ala”, kreikkalainen Pyhtagoras. 38 | Antiikki ja taide Osmo Rauhalan Peilitesti-juhlanäyttely pohtii tiedettä, taidetta ja todellisuutta Rauskut valloittavat Osmo Rauhala on yksi kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia nykytaiteilijoita. Hän kiinnostui näistä eläimistä ja alkoi tutkia niitä lisää. – Kun Rauhala pohdiskeli Pythagoraan teoreemaa ja lepuutti sitten silmiään, hän näki toistuvasti kuvia rauskuista. Peilitesti-näyttelyssä sukelletaan vaihteeksi. filosofi Pythagoras totesi 2500 vuotta sitten
Näyttelyn teeman lisäksi kävijöitä on ihastuttanut Rauhalan erikoinen maalaustekniikka. Rauhala itse oli sitä mieltä, että miksi esitellä vanhoja, tuttuja teoksia, kun hänessä yhä virtaa niin paljon energiaa ja hän tuottaa koko ajan uutta, Didrichsen toteaa. Harrastukset: Biologia, kalastus, vaellus, filosofia sekä ympäristötaiteen kehittäminen. ?. Kesät hän viettää Nokian Siurossa luomuviljellen lähes 200 hehtaarin sukutilaansa. Vuodesta 1988 lähtien hän on opiskellut New Yorkissa. – Jotkut ovat kysyneet, miksei tehty retrospektiivia, kun on taiteilijan juhlavuosi. – Näyttelyn suosituimpia teoksia on rauskujen lisäksi ollut kahden isokokoisen taulun muodostama kokonaisuus Meren Narkissos 2 ja 3. Osmo Rauhalan juhlanäyttely on herättänyt suurta kiinnostusta. Tursailla on lonkeroissaan pieniä fosforoivia rauhasia, ja Rauhalan ajatus teoksessa onkin ollut, että jos tursas saisi merenpohjan pimeyteen peilin, se voisi ihailla itseään siitä omassa valossaan, Didrichsen avaa. Intendentti kertoo, että Didrichsenin museolla on ollut kaiken kaikkiaan hyvä vuosi ja 50 000 kävijän rajapyykki on jo ylitetty. Vuonna 2009 Rauhala ja Lavonen saivat Kirkon kulttuuripalkinnon tunnustuksena Tyrvään kirkon maalauksistaan. Kuvataideakatemiassa, taideteollisessa korkeakoulussa, Helsingin yliopistossa, Teatterikorkeakoulussa, Teknillisessä korkeakoulussa ja Turun piirustuskoulussa. Alun perin asuinkäyttöön rakennetun museon on suunnitellut arkkitehti Viljo Revell. Musta peili. Antiikki ja taide | 39 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: VILLE-VEIKKO HEINONEN ?. Opiskellut: Vapaa taidekoulu 1981– 1982, Taideakatemian koulu 1982– 1987, Turun kauppakorkeakoulu 1976–1987 sekä ulkomailla. 2017, öljy ja vaha. Siinä on tursaspariskunta harmaalla pohjalla ja reunassa on keltainen ruutu, joka symboloi peiliä. Asuu: Talvet New Yorkissa, kesät Siurossa Nokialla, missä viljelee sukutilaa ?. OSMO RAUHALA merenpinnan alle ja pohditaan etenkin sitä, miten taide auttaa meitä ymmärtämään ympäröivää todellisuutta, miten mittaamme ilmiöitä ja mikä rooli taiteella ja tieteellä on ihmisen evoluutiossa. Teoksia ei ole liikaa, vaan niillä on tilaa ympärillään, joten vaikuttavuus tulee paremmin esille, Maria Didrichsen täydentää. – Jopa niin vahvasti, että muutamat kävijät ovat ajatelleet, että maalauksen pohjalla olisi valokuva, intendentti kertoo. – Oleellista on myös se, että ripustus on onnistunut. Rauhala on opettanut mm. Rauhala on pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyjä, joista suurin osa ulkomailla. Rauhalan teoksia on Nykytaiteen museossa Kiasmassa ja monien kaupunkien taidemuseoissa. Osmo Rauhalan Peilitesti-näyttely on esillä Didrichsenin museossa Helsingissä 28.1.2018 saakka.. 2017, öljy ja vaha. Palkinnot ja tunnustukset: Vuoden nuori taiteilija 1992 Suomi-palkinto 2009 Kirkon kulttuuripalkinto yhdessä Kuutti Lavosen kanssa vuonna 2009 ?. Syyskuun puolivälissä avatussa näyttelyssä on käynyt lokakuun loppuun mennessä jo yli 9000 vierailijaa. Muisti on niitä varten, jotka ovat unohtaneet. VAIN UUTTA TUOTANTOA. Syntynyt: 14.9.1957 Nokialla ?. Hän on osallistunut yli 100 ryhmänäyttelyyn yli 20 maassa. Osmo Rauhala on suomalainen taiteilija, joka asuu nykyisin New Yorkissa. Vahalla ja pigmentillä päällystetyt kuvat antavat kolmiulotteisen vaikutelman kohteesta. Kiitosta on saanut myös Didrichsenin museon moderni ja pelkistetty ilme, joka antaa tilaa taideteosten omalle äänelle. Viime vuosina Rauhala on erityisesti tullut tunnetuksi yhdessä Kuutti Lavosen kanssa toteuttamistaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sisätilojen maalauksista. Näyttelyn teokset ovat kaikki syntyneet viimeisten kahden vuoden aikana
Pöydällä on vanhanaikainen vaaka ja mortteli, kaapit pursuavat mielikuvitusta kutkuttavia lasipulloja ja -purkkeja. 1800-luvulla pillerit pyöriteltiin käsin Ennen kuin G. Vanhan ajan apteekki TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: SERLACHIUS-MUSEO. Serlachiuksesta tuli suomalaisen paperiteollisuuden uranuurtaja ja uhkarohkea bisnespamppu, hän toimi apteekkarina. Farmasiaopiskelijat pyörittelivät pillereitä ja valoivat peräpuikkoja. Apteekeilla oli sitä paitsi omat lääkeainesekoituksensa ja niille omat nimet: samaan vaivaan saattoi siis saada aivan erilaista rohtoa toisella paikkakunnalla, Serlachiusmuseoiden vastaava museolehtori Päivi Nieppola kertoo. – Ennen vanhaan apteekeissa kaikki lääkkeet ja rohdot valmistettiin itse. Näky ei muistuta lainkaan nykyaikaisen apteekin kliinistä palvelutiskiä, eikä asiointi vanhanaikaisessa apteekissa varmasti ollut lainkaan samanlaista kuin nyt sähköisten reseptien aikakaudella. 40 | Antiikki ja taide M äntän Gustaf-museoon rakennetussa Apteekkarin Kauppahuoneessa on hämärää. A. Lääkeainekset saatettiin kasvattaa apteekin omassa rohdospuutarhassa. Karahveja, koeputkia, käsinkirjoitettuja lappusia, yrttipuntteja
Esimerkiksi yrttien tuoksuttelu ja rohdostentunnistamistehtävät kiehtovat aikuisiakin. Apteekkarin Kauppahuoneen esineistö on lainattu Serlachius-museolle Tampereen Museoapteekkiyhdistykseltä, Apteekkariliitolta ja apteekkineuvos Marcus Ollilta.. A. Nieppola toteaa, että suosittu Apteekkarin Kauppahuone on tullut museoon jäädäkseen. Museoapteekkiyhdistyksestä on käyty meillä muun muassa pitämässä työnäytöksiä ja vanhat apteekkarit ovat ammattiylpeydellä kertoneet alaan liittyvistä asioista. – Lapsille tulee yllätyksenä, kuinka käsityöläismäistä apteekkarin työ on aikoinaan ollut. Valtaosa kävijöistä on erilaisia ryhmiä kuten koululaisryhmiä ja seuramatkalaisia, mutta loma-aikaan meillä piipahtaa myös paljon perheitä. Meillä on puvusto, josta jokainen saa valita päälleen apteekkarin oppipojan vaatteet ja esillä olevia esineitä saa tutkia kaikilla aisteilla. Elämyksellisyys, nostalgisuus ja tilan runsaat yksityiskohdat ruokkivat lasten mielikuvitusta. ESINEISTÖÄ LAINASSA. – Apteekkarin Kauppahuoneessa on myös vanhanaikainen valokuvauspiste, sillä Serlachius harrasti myös valokuvausta ja möi liikkeessään valokuvaustarvikkeita. Apteekkarin Kauppahuone Serlachius-museossa kutkuttaa mielikuvitusta. Hämärässä valaistuksessa pyöriteltiin pillereitä omassa puutarhassa kasvatetuista rohdoista. – Meillä on paljon eri kestoisia näyttelyitä ja vaihtuvia teemoja, mutta Apteekkarin kauppahuoneesta on jo muodostunut kestosuosikki, jota ei olla poistamassa näyttelykattauksesta ainakaan lähitulevaisuudessa. Kuvassa Apteekkarin Kauppahuoneen apteekkaria esittää näyttelijä Hannu Kivioja. Kauppahuone avattiin noin neljä vuotta sitten ja sen lopullisen kokonaisinteriöörin on toteuttanut lavastaja Tarja Väätänen. – Tulos on erinomainen, sillä sijaintimme täällä Mäntässä ei ole Suomen mittakaavassa kovin keskeinen. Vaikka Apteekkarin Kauppahuoneen suunnittelussa on pidetty lapsilähtöisyyttä ykkösasiana, houkuttelee tila varttuneempaakin väkeä heittäytymään apteekkarileikkeihin. – Yhteistyötahot ovat suhtautuneet hankkeeseen todella myötämielisesti ja lainanneet esineitä mielellään. Taiteeseen keskittynyt Gösta-puoli on suositumpi, mutta noin kolmasosa museovieraista tutustuu myös elämäkerralliseen Gustaf-museoon. Apteekkarin Kauppahuoneen koostamiseen Serlachius-museo on saanut apua Tampereen Museoapteekkiyhdistykseltä, Apteekkariliitolta ja apteekkineuvos Marcus Ollilta. Apteekkarin Kauppahuoneessa vierailee vuosittain yli 30 000 kävijää. Serlachiuksen Gustafja Gösta-museoissa käy vuosittain yhteensä noin 100 000 vierailijaa. Antiikki ja taide | 41 LAPSET ELÄYTYVÄT. – Mänttään muutettuaan Serlachius ei enää jatkanut apteekkarin työtä vaan keskittyi puuhiomoon ja muihin bisneksiinsä. Serlachiuksen elämästä kertovaa Gustaf-museon päänäyttelyä Paperiperkele. . Aluksi meillä oli tilassa rekvisiittaa vain lapsille, mutta hyvin pian saimme palautetta, että aikuisetkin haluavat kokeilla pukuleikkejä, Nieppola kertoo. Apteekkarin kauppahuone täydentää G. Nieppola toteaa, että Serlachiuksen omia apteekkarivälineitä ei valitettavasti ole säästynyt. Tarjoamme heille mahdollisuuden eläytyä apteekkarin elämään kaikin aistein. Toiminnallinen vanhan ajan apteekki on erityisesti lasten ja nuorten suosiossa. Onneksi siellä saakin kokeilla, haistella ja jopa maistella kaikenlaista! Apteekkarin Kauppahuoneessa lapsivieraat voivat pukea päälleen 1800-luvun tyyliset vaatteet ja leikkiä apteekkarin oppipoikia. Kuvaa varten kävijät saavat sonnustautua 1800-luvun vaatteisiin ja asettautua sopivaa taustaa vasten. Vanhan ajan apteekkarin työ oli hyvin käsityömäistä
Lasti oli osoitettu Vuoksenniskan terästehtaalle. Tarve ei koskenut ainoastaan sotakorvauksia, vaan kaikkea rakentamista. Saman tiedon toi alukseen noussut luotsi, Nestori Lindström. Voimakas matala oli tulossa. Näin alus oli turvallista luotsata päivänvalossa MIEHISTÖ PELASTUI. Tällöin aluksessa oli jo tieto, että määräsatama tulee olemaan Helsinki. Noin klo 22 tienoilla, tuulen ollessa jo kuuden boforin luokkaa, luotsi kehotti vaihtamaan ankkuripaikkaa kauemmaksi Lillharusta. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen miehistön jäsentä. Hangosta Helsinkiin miinoitteeseen raivatun väylän läpi. S/S Park Victory Patraksen satamassa Kreikassa miinaan ajon jälkeen (huhtikuu 1946) odottamassa telakkaan pääsyä. Puolenyön aikaan myrsky puhalsi yhdeksän boforin voimalla ja sakea lumipyry A. Kaunis ja tyyni pakkassää vaihtui voimistuvaksi lounaistuuleksi. joulukuuta 1947 Suomen aluevesillä. Park Victory on suurin Suomen aluevesillä sijaitseva hylky Höyrylaivan traaginen kohtalo merikkalainen höyrylaiva S/S Park Victory lähti joulukuun 12. Teräkselle oli Suomessa tähän aikaan kova tarve, ja sen valmistamisessa tarvittiin kivihiiltä. päivänä 1947 USA:n itärannikolta Newport Newsin hiilisatamasta Hampton Roadsista täydessä kivihiililastissa kohti Suomea. Alus ankkuroitiin jouluaattona iltapäivällä Utön edustalle. Näin silloinkin. Luotsin ehdotuksen mukaan, jonka aluksen kapteeni Allen Zepp hyväksyi, alus jäi ankkuriin ja lähtö Helsinkiin sovittiin tapahtuvaksi aamuyöstä klo 3.00. Tarkka määräsatama ei ollut tiedossa, se tuli olemaan joko Turku tai Helsinki. Park Victory makaa Utön edustalla 27–36 metrin syvyydessä mastontynkien ulottuessa kahdeksan metrin syvyyteen. 42 | Antiikki ja taide Yhdysvaltalainen, kivihiililastissa ollut Park Victory -höyrylaiva ajautui karille ja upposi 25. Sää Utössä muuttuu herkästi
Höyrylaivan traaginen kohtalo. Antiikki ja taide | 43 . TEKSTI JA KUVAT: JOUKO MOISALA S/S Park Victory telakassa Italiassa
Muistona tapahtumasta on Utön kotiseutumuseossa oma nurkkauksensa S/S Park Victorylle ja rukoushuoneessa kymmenhaarainen kynttelikkö, jossa on kynttilä jokaiselle haaksirikossa menehtyneelle. Myös aluksen päällikkö kapteeni Zepp pelastettiin. vähensi näkyvyyden olemattomiin. Aluksen upottua Utöstä lähti kolmen paatin pelastusretkikunnat myrskyiselle merelle; meripelastusalus Merikokko, luotsikutteri ja sotilasmoottorivene SP39. Rohkeat ja neuvokkaat utöläiset saivat pelastettua miehistön 48 jäsenestä 38 sekä utöläisen luotsin. Huomio on hyvä kiinnittää seinällä olevaan pelastusliiviin ja miettiä, mitenkähän se kannatti mereen joutunutta ja kuinka kauan. Alus sai keulan vasemmalle puolelle kaksi pohjakosketusta, jotka eivät olleet kohtalokkaita ja vuoto ykkösruumaan oli hallinnassa. Aluskalustoa ei ollut riittävästi ja uudisrakenteita varten säädettiin laki, vuoden 1936 US Maritime Merchant Act, jonka tavoite oli rakentaa 50 uutta alusta vuodessa. Maailman tilanteen muuttumisesta kertoo, että uusien alusten määrä oli jo vuosikymmenen taitteessa nostettu 200 alukseen.. Alus oli hylättävä ja pian myrskyävällä, pimeällä merellä lumimyrskyssä aluksen miehistö taisteli hengestään kolmessa pelastusveneessä. Ensimmäisen maailmansodan kokemuksien perusteella tiedettiin, että mikäli joukkoja joudutaan siirtämään sotimaan Eurooppaan, tarvitaan riittävää aluskalustoa. Seuraavat kaksi pohjakosketusta olivat rajuja. Utön rukoushuoneen kymmenen kynttilän kynttelikkö. Utössä oltiin tietoisia aluksen tilanteesta jo ensimmäisten pohjakosketusten jälkeen. VICTORY-ALUKSET. Ankkurit kuitenkin luistivat ja huolimatta koneella ja ohjailulla tehdyillä toimenpiteillä alus ajautui hitaasti tuulessa kohti näkyviä kuohuja. Vesi konehuoneessa nousi polvien tasalle ja kapteeni Zepp kehotti konepäällikköä lopettamaan toiminnan ja tulemaan väkineen pois. USA:ssa ymmärrettiin jo 1930 -luvun puolessa välissä, mihin tilanne Euroopassa tulee johtamaan. Laivarakentamisen historiassa USA:n laivanrakennuksella ennen Toista maailmansotaa ja sen aikana tulee olemaan oma, pitkä osuutensa. 44 | Antiikki ja taide Utön kotiseutumuseossa oma nurkkauksensa Park Victorylle ja rukoushuoneessa kymmenhaarainen kynttelikkö. Stenhuset:ssä sijaitsevassa kotiseutumuseossa on oma nurkkauksensa S/S Park Victorylle. Laskettiin toinen ankkuri. Ne tulivat konehuoneen kohdalle. Tämä on ollut pelastustoimi, jolle vertaista täytyy hakea kaukaa isojen merien takaa, jos löytyy sieltäkään. Ensimmäisessä maailmansodassa laivattiin USA:sta Eurooppaan yli miljoona sotilasta
Sodan aikana aluksissa oli myös aseistus pinta-aluksia vastaan sekä ilmatorjuntaan, joten normaalin miehistön lisäksi aluksissa oli myös tehtävään koulutettu erikoismiehistö. S/S Park Victorystä on tänä syksynä ilmestynyt kirja. Samanaikaisesti Utössä on sytytetty kymmenhaaraisen kynttelikön kynttilät ja hiljennytty muistamaan armottoman meren viemiä uhreja. Ennen viimeistä matkaansa vuoden 1947 ajan S/S Park Victory seilasi ristiin rastiin Atlanttia. Helppoja saaliita saksalaisille sukellusveneille. Karjan kuljetus Yhdysvalloista Eurooppaan perustui vapaaehtoiseen luovutustoimintaan. S/S Park Victory rakennettiin Kaliforniassa, Richmondin telakalla. Keulassa oleva pyöreä rakenne on tykkiasema. Leveys: 19 metriä ?. Bruttovetoisuus: 7200 tonnia ?. Libertyissä oli kolmipaisuntaiset höyrykoneet, jotka kehittivät 2500 hevosvoimaa. Vuonna 1946 S/S Park Victory muutettiin karjankuljetusalukseksi. Pituus: 139 metriä ?. S/S Park Victoryn omisti US Maritime Commission. Nuorimpana mainitaan erään aluksen kippari, joka oli 22-vuotias. S/S Park Victoryn päällikkö, merikapteeni Allen Luis Zepp oli vain 30-vuotias, nuori, mutta ei nuorin päällikkö. Tällä saavutettiin vain 11 solmun nopeus. Joulukuussa 1946 alus muutettiin uudelleen kuivarahtialukseksi. Kaiserilla Göbbels tarkoitti Henry J. Jouluaattona Ylen ohjelmissa Radio Suomessa tulee klo 13-14 Minna Pyykön dokumentti S/S Park Victorystä. Alus nimettiin Missourin osavaltiossa sijaitsevan Parkvillen kaupungin koulun Park Collegen (nyk. Ensimmäisen matkansa aikana alusta operoi Seas Shipping Company ja muilla matkoilla Luckenbach Ship Company. Sodassa onnistuttiin muutaman miljoonan ihmisen tappamisen lisäksi tappamaan myös karjaa. Kuollutpaino: 10 600 tonnia Victory –luokan aluksissa oli omat kraanat. Hitaus pitää paikkansa. USA ei ollut vielä mukana sodassa, kun vuoden 1941 alussa säädettiin ”hätäohjelma”, jonka puitteissa ensin alettiin rakentaa Liberty-aluksia, joita kaikkiaan rakennettiin 2700. Nettovetoisuus: 4300 tonnia ?. Aluksen köli laskettiin 11.3.1945, vesillelasku tapahtui 21.4.1945 ja alus oli valmis liikenteeseen 16.5.1945. Lastien purkamiseen ei tarvittu määräsatamien nostureita. Saksan propagandaministeri Joseph Göbbels kutsui niitä ”Kaiserin hitaiksi ruumisarkuiksi, joita me upotamme nopeammin, kuin USA:ssa niitä ehditään rakentaa”. S/S PARK VICTORY ?. Euroopassa. Kaiseria, yhdysvaltalaista teollisuusmiestä, joka oli tämän valtavan laivanrakennusprojektin takana. Syväys: 8.6 metriä ?. Tärkeä yksityiskohta, jonka edut korostuivat sodan runtelemissa satamissa mm. Jouluna tulee haaksirikosta kuluneeksi 70 vuotta. Koneteho: kaksivaiheinen höyryturbiini, 6000 hp ?. Elävää karjaa kuljetettiin Pohjois – Amerikasta Eurooppaan. Joulukuun ajan Park Victorystä on näyttely Turussa Merikeskus Forum Marinumissa sekä Raision kirjastossa. Park University) mukaan. Nopeus: 15 – 17 solmua ?. Hänellä oli förstinä oma veli, joka oli 21-vuotias. S/S Park Victoryn rakentamiseen kului siis aikaa 67 vuorokautta. Antiikki ja taide | 45 Park Victory siistissä kunnossa ” jossain satamassa”. ?
. Parkin ikkunaventtiili. Kun nämä tosiasiat tiedostaa, muuttuvatkin S/S Park Victoryn löydöt helposti ”meriantiikiksi”. Sota-aikana ja sotatoimialueille kulkevissa aluksissa oli lisäksi noin 20 hengen suojamiehistö käyttämässä aluksen aseistusta. Lukujen kanssa on mielenkiintoista leikkiä. Jos ajatellaan vain S/S Park Victoryä, on alukseen tarvittu kaikki välineistö, jota alusta ”kotinaan” pitävä miehistö tarvitsi. Niiden rakentamisessa noudatettiin samaa nopeaa, valmiisiin lohkoihin perustuvaa rakennustekniikkaa kuin Libertyissäkin. S/S Park Victorystä ovat sukeltajat nostaneet jonkin verran esineistöä. Kummassakaan ei ole valmistajan merkkiä. Nostetuilla esineillä ei ole antiikkiarvoa, mutta ne edustavat sen ajan tuotantoa Amerikassa. 46 | Antiikki ja taide Park Victorystä tuotujen astioiden valmistajien merkkejä astioiden pohjissa. Noin neljän vuoden aikana tarvittiin 272 000 mukia. Kaksi mukia Parkista. Tarvitaan matalia lautasia ja syviä lautasia ja kahvikuppeja ja t-asseja jne…. ESINEISTÖÄ NOSTETTU. Alusten nopeus oli 15,5 solmua, jolla oli jo merkitystä sukellusveneiden välttelyssä. Ehjälasisia on kaupattu, mutta niihin on laitettu uudet lasit. ?. Victory-aluksia rakennettiin yli 550 kappaletta, joista S/S Park Victory edusti 6500 hevosvoiman alusta. Mukithan eivät riitä. Hylyn ryöstämisestä ei ole kyse, sillä ensimmäiset sukeltajat 1960-luvun lopulla, turkulaisen Neptun Clubin jäsenet, kävivät kirjeenvaihtoa aluksen omistajan, vakuutusyhtiön ja operaattorin kanssa ja saivat luvan toimia hylyssä. Jossakin, pitkin Yhdysvaltoja, on ollut näillä aloilla täysi työllisyys. Sekä Libertyjä että Victory -aluksia on museoituina ja toimintakuntoisina USA:ssa. Aluksen upotessa nopeasti kaikki hyttien ikkunaventtiilit rikkoutuivat. Victory-luokan alukset olivat jatkoa Libertyille. Jos yhdessä aluksessa oli miehistön käytössä vaikkapa vain tarkkaan 60 mukia ja varalla 20 mukia, oli aluksessa 80 mukin varasto. Libertyt ja Victoryt yhdessä muodostivat 3200 aluksen määrän ja lisäksi 200 aluksen pitkän ohjelman alukset, tekee yhteensä 3400 alusta. Höyrykoneiden asemesta Victoryt saivat höyryturbiinit, jotka kehittivät 6000 – 8500 hevosvoimaa. Kun aluksia valmistui kymmenittäin samanaikaisesti, oli tarve melkoinen. Oikean puoleinen on varmasti Parkin muki, vasemmasta sanotaan sen olevan Parkista
ekoelo.. Näin teet lahjatilauksen: valitse haluamasi lehti ja tarkista asiakasnumerosi (löytyy lehden osoitetarrasta) tee tilaus valitsemasi lehden verkkosivujen tilauspalvelusta -> valitse kampanjatilaus ja käytä koodia JOULU2017 antiikkijataide.. meidankoira.. kissafani.. Suomeen Coca Cola tuli vasta 1952 olympialaisiin. sielunpeili-lehti.. hevosmaailma.. Säännöt ja tilaaminen: lahjan saat kun olet ollut Antiikki ja taidelehden kestotilaaja vähintään 2 vuotta. senioriterveys.. talomestari-lehti.?. tilaus alkaa vuoden 2018 alusta ja sisältää valitsemasi lehden 3 numeroa. kiinteistojaenergia.. luontaisterveys-lehti.. Osa kettinkiä ja ankkurit nostettiin jo vuonna 1966. tilaus tulee tehdä 18.12.2017 mennessä. Yhdysvaltalaisissa aluksissa cocis oli juomana jo vuosia ennen. Parkin ankkurikettinkiä koristeena. Antiikki ja taide | 47 Astioita Park Victorystä. asejaera-lehti.. Victoryissä oli 300 syltä ankkurikettinkiä jaettuna kahdelle ankkuriin. Varmaankin uusiokäytetty! Antiikki ja taide toivottaa lukijoilleen Hyvää joulua ja ilahduttavia lukuhetkiä! Joululahja sinulle kestotilaaja! Jouluiloa uudesta lukupaketista! Saat valitsemastasi lehdestä 3 numeroa lahjaksi! Voit tilata lahjalehdet itsellesi tai ilahduttaa ystävääsi mukavilla lukuhetkillä
Antiikkivalaisia ovat kristallija barokL Paavo Tynellin Lumihiutale-valaisin. 1930-luvulta 1950-luvulle hän oli suosituimpia suomalaisia julkisten tilojen valaisinmuotoilijoita. Omaleimaista hänen valaisimilleen ovat metalliset koristeet ja verkot sekä rei’itykset, jotka saavat valon ja varjot leikkimään. umihiutale (Snowflake) on Paavo Tynellin valaisimien kruunu, josta kaikki keräilijät ja alalla toimivat unelmoivat. Reilun vuoden aiemmin Tynellin Kinema-valaisin myytiin 44 000 eurolla. Paavo Tynell (1890-1973) oli suomalainen muotoilija ja Oy Taito Ab:n suunnittelija ja toimitusjohtaja siihen asti, kunnes Taito vuonna 1953 siirtyi Idmanin omistukseen. Alan asiantuntijat kutsuvat Tynellin valaisimia ja vastaavia designvalaisimiksi. Paavo Tynellin Lumihiutale myytiin 159 016 eurolla Mikä designvalaisimessa maksaa. 48 | Antiikki ja taide Muotoilija Paavo Tynellin suunnittelemasta Lumihiutale-valaisimesta maksettiin huutokaupassa maaliskuussa huikeat 159 016 euroa. Hänellä on suomalaisiin designtuotteisiin erikoistunut liike Tomorrow’s Antique Mannerheimintiellä Helsingissä. Esimerkiksi Eduskuntatalon, Helsingin Lasipalatsin ja YK:n pääsihteerin työhuoneen sekä Rajamäen ja Meilahden kirkkojen valaisinsuunnittelu on hänen käsialaansa. Kuva: Bukowski. Myyntiin tulevista valaisimista kuitenkin reilut 95 prosenttia on tavallisempia malleja, designkauppias Esa Väisänenvastaa
Se pitää sisällään myös 50-luvusta alkavan modernismin. Valaisimet olivat jo Tynellin aikana haluttuja ja kalliita. TEKSTI: LIISA AIRAKSINEN KUVAT: ESA VÄISÄNEN JA LIISA AIRAKSINEN kikruunut sekä muut samantyyliset. Maailmanvalloitus alkoi USA:sta, jonne markkinointiin ja myytiin monia valaisimia Finland House -tuoteluettelon avulla. Muita Tynellin valaisimia, esimerkiksi pöytävalaisimia, on valmistettu piensarjatuotantona. Design kattaa ajanjakson vuosisadan alusta tähän päivään. Yksityiskohta Paavo Tynellin suunnittelemasta Lumihiutalevalaisimesta, josta maksettiin Hagelstam & Co:n huutokaupassa maaliskuussa huikeat 159 016 euroa.. Valmistettujen Lumihiutaleiden kokonaismäärää ei kukaan tiedä, koska niistä ei ole pidetty kirjaa. Kahta täysin samanlaista yksilöä ei ole olemassa. Siksi niitä tulee myyntiin tosi harvoin ja silloinkin pääsääntöisesti isoihin huutokauppoihin, kuten Bukowski, Hagelstam ja Helander. Joulukuussa myydyn Lumihiutaleen ostivat pohjoismaiset kauppiaat. TAIDOKASTA KÄSITYÖTÄ. Tällä hetkellä kysyntä on suurta Keski-Euroopassa, Lähi-Idässä ja Kiinassa. Tynellin suunnittelemat valaisimet ovat harvinaisempia kuin esimerkiksi Aallon. – Tynellin pöytävalaisin on aika yleinen maalattuna, valkoisena tai mustana ja maksaa 600?800 euroa. Antiikki ja taide | 49 . Lumihiutale-valaisin on uniikki, taidokkaan käsityön tyylinnäyte. Valaisimen valmistaminen on vienyt aikaa ja ollut erittäin vaikeaa, olisi sitä vielä tänäkin päivänä. Tämä valaisin on jo myyty 2 500 eurolla, designkauppias Esa Väisänen kertoo. Messinkisenä valaisin on harvinaisempi. Varsinainen asiakas lienee Saudi-Arabiassa
Olen aina myynyt Tynelliä eikä minulla koskaan ole ollut myynnissä sellaista. 50 | Antiikki ja taide – Uskon, että suurin osa Lumihiutaleista on Jenkeissä. Sanotaan, että kun hinnat ovat korkealla, ei kannata ostaa. Antiikkija designpiireissä kiintoisia ovat ne kohteet, joita ei ole saatavilla ja siksi hinnat nousevat.. Suosiota lisää valaisimien ajaton tyyli, joka sopii Tähtitaivas-valaisinta on kolmea eri kokoa ja hinnat vaihtelevat 1 000 ja 2 000 euron välillä. Yhdellä kollegallani on kerran ollut yksi, vuodesta 1991 alalla toiminut Esa kertoo. – Antiikkija designpiireissä kiintoisia ovat ne kohteet, joita ei ole saatavilla ja siksi hinnat nousevat. Tällä hetkellä hinnat ovat jo niin korkealla, ettei kukaan osaa ennustaa, miten hintakehitys etenee. Uutta tällä alalla on se, että nyt arvoesineitä usein mitataan rahassa ja sijoituksina eikä keräilykohteina. Väliaikaisesti hinnat voivat tosin nousta, jos joku muotoilija tai taiteilija on näyttävästi esillä esimerkiksi näyttelynsä ansiosta. – Hintabuumit antiikissa ja designissä syntyvät siitä, mitä muualla maailmassa halutaan. Kuvan valaisin maksaa 1 700 euroa. Korkea huutokauppahinta yhdestä valaisimesta nostaa muidenkin Tynellin valaisimien hintoja. Tilannetta voisi verrata asuntokauppaan. Viisi-kymmenen vuotta sitten Tynellin Lumihiutale-valaisimien hintahaarukka oli 30 000-40 000 euroa. Nousevatko hinnat vielä vai onko edessä laskukausi. Viimeiset kaksi vuotta desingmarkkinoilla on vallinnut voimakas noususuhdanne ja hinnat ovat nousseet tuntuvasti. Kysyntää kuitenkin tuntuu olevan, kun varakkaat sisustajat ja keräilijät ympäri maailmaa haluavat valaisimia, joita ei enää valmisteta. Se on yksi syy siihen, että valaisin on äärimmäisen harvinainen. HINTABUUMIT ULKOMAILTA. Jos viisi vuotta sitten osti Tynellin, se oli todella hyvä sijoitus. yhteen, oli sisustus antiikkia, modernia tai nykyään muodissa olevaa miksattua. . Jos trendi jatkuu, hinnat voivat yhä nousta. Meidän pienestä maastamme ei ole suunnannäyttäjäksi. Hintaan vaikuttaa valaisimen koko ja se, miten paljon siinä on hiutaleita kuin myös valaisimen esteettinen kauneus
Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 36€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. tilaukset@karprint.. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. 09 413 97 300 Lehti antiikin ja taiteen ystäville. Puh. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Määräaikaistilaus 41€ www.lehtiluukku.. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen)
52 | Antiikki ja taide Bank Antiques oli täynnä kiusauksia Antiikilla ja designilla kysyntää
Tilaa oli kolmessa kerroksessa – entisen Postipankin Bank Pankkisalissa, puoli kerrosta ylempänä modernilla Wall Streetillä sekä toisessa kerroksessa sijaitsevassa Kabinettitilassa. AFRIKKALAISET HELMET. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Fiskarsin Antiikkipäivät ry sekä Suomen Antiikkikauppiaat ry. TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN Messuilta sai myös vinkkejä esineiden entisöintiin. Kierros messuilla oli tehty. –Tulee isänmaallinen fiilis ja hyvä mieli, kun Niinistö kävelee ilman turvamiehiä kuin kuka tahansa muu. Tarjolla oli myös kahvilaja ravintolapalvelut. Lammin yrittäjä Jyrki Lammi. äytävillä tungeksi kiinnostunutta yleisöä tutkailemassa eri osastojen antia. Pirteät ystävättäret ja ”hengenheimolaiset” Pirkko Mustonen Lahdesta ja Eila Pakarinen Valkeakoskelta istuskelevat tutkailemassa linja-autoaikatauluja. – Tila on komea, lattiapinnat, seinät ja kaikki on hyvän näköistä. Tarjolla oli monipuolinen kattaus esineistöä antiikin, designin, taiteen ja vintagen osa-alueilta. – Tässä istutaan ja nautitaan elämästä, nuoruudessa miehensä kanssa vuosia maailmalla asunut Mustonen naurahti.. Esimerkiksi Messukeskus olisi liian kova ympäristö antiikkimessuille, Lammi kuvasi. Näytteilleasettajat antoivat vinkkejä esineiden entisöintiin ja arviointiin. Valikoimissa oli huomioitu myös Suomi 100 -juhlavuosi. kokosi yhteen noin 50 alan ammattikauppiasta. Antiikki ja taide | 53 . Nopeasti perinteeksi muodostunut pyhäinpäivän antiikkiviikonloppu 4.-5.11. Ennen kotimatkaa pitäisi käydä vielä syömässä Kappelissa. Hienoa, että heidät jätetään näin rauhaan Suomessa, hehkutti Antiikkiliike J. K Toista kertaa tapahtumatalo Bankissa Helsingissä järjestetty antiikkialan myyntitapahtuma oli sekä yleisöettä myyntimenestys. Bank Antiquessa oli kolmessa tasossa antiikkia, designia, vintagea ja taidetta. Tapahtuma kiinnosti myös korkeinta valtiojohtoa – Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kävelivät käytävillä kaikessa rauhassa
KODIN KAUNEUTEEN. Kivasti on lähtenyt käyntiin. Täällä on laaja valikoima klassisesta antiikista retromeininkiin. Niissä oli päällysteissä kultaa ja hopeaa. Se oli iso ja savesta tehty, maalattu ja poltettu keramiikkaesine. Mustonen tunnisti tauluista Veikko Marttisen työt, joita hän pitää ihanina ja aitoina. Nyt on jo vähän useampi taulu myyty eli reikiä on seinässä eikä ole täyttää tilalle. Niissä on ”magic”, Mustonen esitteli helmiään. Se oli myös Mustosen mielestä ”aika hyvän näköinen”. – Huonekalut kiinnostavat minua erityisesti. Eila Pakarinen ei ostanut mitään, mutta Arabian härkään hän rakastui. Ne lämmittävät mukavasti. 54 | Antiikki ja taide Art Sampon osastolla kuvanveistäjä Osmo Nyströmin pronssiveistoksia. Hän aikoi katsoa ammattimielessä designia sekä taidetta, joka näytti ”aika klassiselta tähän asti”. Hän sai jo parin tunnin aikana kulut peitettyä, ja lupauksia uusista kaupoista oli annettu. Lammin osastolla nepalilainen vintage –taulu hankittuna yrittäjä Jyrki Lammin intialaiselta tuttavalta. – Täällä oli aika paljon kaikenlaista katsomista. – Yritän aina ostaessani ajatella, että olenhan sen kanssa onnellinen seuraavat 40 vuotta. ESINEET MUKAAN. Olen harrastanut antiikkia ja taidetta viimeiset 55-60 vuotta, ja kiusaus on aina mukana, Mustonen kertoi pilke silmäkulmassa. Hintaskaala on hyvä. Wall Steetin kerroksesta löytyy Pikku Gallerian yrittäjä Pertti Vierikko. Viimeksi kävin Vintage -tapahtumassa Tampereella. Mieluisena ostoksena Mustonen oli löytänyt afrikkalaiset, luonnonkiviset helmet, jotka jo roikkuivat kaulassa. Kun on Vaasasta niin, minulla on mukana paljon paikallista Pohjanmaan tavaraa, ja jonkun verran muutakin, paljon erilaisia töitä. – Sitten vaan siskon nakkisoppaa keitetään, ja viikko syötetään aviopuolisoille, että ai kun tämä on ihanaa, etkös tykkääkin, Mustonen nauratti. Häntä kiinnostivat korut ja hopeat sekä Oiva Toikan työt. Tuolla oli hienoja jugend -tuoleja. Parisenkymmentä vuotta yrittäjänä toimineella ja pitempään alaa harrastaneelle Vierikolla on taulujen lisäksi tarjolla jonkun verran patsaita ja lasidesignia. Molemmat tapahtumat ovat hänestä hyviä. – Fiskarsissa oli valtavasti ihmisiä, ja se on kiva paikka kaikin puolin. 1960 -luvun astiat ja korut olivat kiinnostavia. KULUT PEITTYVÄT MYYNNILLÄ. Me tuhlaamme rahaa kodin kauneuteen. – Minulta on monenlaista kysytty ja katsottu. Antiikkiliike J. Mustonen ja Pakarinen olivat Bankin messuilla ensimmäistä kertaa. Puualan artesaani Tapani Valtakari on juuri tullut ja nähnyt vasta pienen osan alakerrassa. Ne kestävät isältä pojalle eikä niitä tarvitse edes verhoilla, itsekin verhoilua tekevä Valtakari totesi. Vierikko on mukana ensimmäistä kertaa Bankissa, mutta hän on ollut mukana myös Fiskarsin Antiikkipäivillä. Aikanaan tuli käytyä Wanhassa Satamassa keväisin ja syksyisin, mutta se tapahtuma on loppunut. – Tämä on ihan hyvä tapahtuma. Se ei niin paljon vaikuta, kuka työn on tehnyt, kunhan hinta on sopiva ja taulu hyvä, niin se menee kaupaksi, Vierikko totesi. Heidän mielestään esillä oleva tavara oli korkeatasoista, hyvää laatua. Olen ihan tyytyväinen. Myös Lennart Segerstrålen työ oli ”aika hyvä”. Antiikkiliike J. Tämä tapahtuma on askel tasokkaampaan suuntaan kirpputoritouhusta. Hankin sitä mitä todella tarvitsen, Mustonen kertoi. – Tämä on aivan ihana tapahtuma. Taulukauppa on Vierikon mukaan ollut viime aikoina hiljaisempaa, mutta piristymistä on näkyvissä. Taloudellinen tilanne vaikuttaa kaikkeen myyntiin – Monenlaiset hyvät työt kiinnostavat ihmisiä. Siksi lähdin tännekin, kun molemmilla tapahtumilla on sama järjestäjä. Se oli ehkä vähän liian pieni. – Täällä on paljon samantyyppisiä rouvia kuin minä. Kiusauksia on vaikka kuinka paljon, mutta kun on yli 60 vuotta kerännyt kotiin omaisuutta, ei ole oikein enää paikkaa, mihin ostaisi. Hän sai kutsun tapahtumaan ”nuorelta lupaavalta tähdeltä”, kuvataiteilija Jaro Palmulta, jolla on työhuone Valtakarin vieressä Helsingin Meilahdessa. Tällä kertaa en ostanut mitään, mutta jos olisi löytynyt sopivaa, olisin voinut ostaakin. Lammin yrittäjä Jyrki Lammi oli mukana Bankissa. – Periaatteessa en tykkää pääsymaksusta, mutta toisaalta se karsii kävijöitä niin, ettei paikalla ole mitä tahansa porukkaa. Olisin sitten jo hyvästi yli 100 vuotta. Niitä tulee kierreltyä aika paljon, Valtakari sanoo. Nyt Valtakari on menossa Ulla -puolisonsa kanssa etsimään Palmun osastoa. – Ne piti jättää heti kaulaan. Ensimmäistä kertaa tapahtumaan tullut Päivi Marttinen on jo kierroksensa tehnyt. Ilmapiiri oli positiivinen
Porukka on ehkä vähän nuorempaa kuin Wanhassa Satamassa. Antiikki ja taide | 55 Art Sampon osastolla kuvanveistäjä Osmo Nyströmin pronssiveistoksia. Se on minun mielestäni aina hyvä asia, Lammi totesi messujen tarjonnasta. Hissikin löytyi, mutta katutason parkkipaikat olivat olemattomat. – Täällä tuntuvat hopeat kiinnostavan kovastikin sekä vanha lasi ja design. ?. Se oli hyvä kokemus, ja tämä tuntuu olevan myös. Sen verran kauppoja oli jo tullut. Niitä ei voi panna tiskikoneeseen eikä nuoriso osta. DESIGN, HOPEA JA LASI. Puualan artesaani Tapani Valtakaria kiinnostivat erityisesti huonekalut. Tavoitteena Bankissa oli saada kulut peitettyä. – Tänä kesänä Fiskarsin messut olivat ennätysmäiset. Pyrin siihen, etten ole riippuvainen kahdesta myyntipäivästä vaan niistä kaikista muista, Lammi korosti. – Monenlaiset hyvät työt kiinnostavat ihmisiä, Pikku Gallerian yrittäjä Pertti Vierikko totesi. – Kiusauksia on vaikka kuinka paljon, Mustonen totesi. Samoin pari viikkoa sitten Kaapelitehtaalla meillä meni kaikkien aikojen parhaiten. Se näyttää onnistuvan jo alkuvaiheessa. Pakettiautoa oli vaikea saada pysäköityä. Ne jäävät kaappien perukoille pölyttymään. myös viime vuonna. Täytyy olla jotain vähän erikoisempaa vanhaa tavaraa, jotta erottuu porukasta, Pihlasmaa totesi. Vuosien mittaan on oppinut ottamaan oikeaa tavaraa mukaan, eikä aina sitä lasia, mitä kaikilla on pöydät täynnä. – Viime vuonna olin sydänoperaatiossa emmekä päässeet tulemaan, mutta muuten olemme olleet messuilla jatkuvasti. Liikkeissä on tarjolla antiikkia, designia ja taidetta. – Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että pääsee näyttämään valikoimaansa. Fiskarsin Antiikkipäivillä olemme olleet alusta lähtien siitä saakka kun tapahtuma siirtyi Billnäsin Ruukkiin, Kari Pihlasmaa kertoi. Hän valitsi mukaan messuille esineitä, jotka saa heti mukaan, koska hänen kokemuksensa mukaan ihmiset haluavat ostaa messuilta tavarat heti mukaan. Antiikin myynti on Pihlasmaan mukaan lisääntynyt pitemmällä ajanjaksolla. Kuvassa vasemmalla puuteos Papua Uusi-Guineasta. Päivi Marttisesta 1960 -luvun astiat ja korut olivat kiinnostavia. – Täällä on hyvä meininki, ja hyvin järjestetty messut. He ovat olleet alalla yli 30 vuotta, ja keräilijöinä 45 vuotta. Se kiinnostaa vähän joka puolella tällä hetkellä. Lammin yrittäjä Jyrki Lammi valitsi messuille esineitä, jotka saa heti mukaan. Eila Pakarinen (vas.) ja Pirkko Mustonen pitivät tapahtumaa ihanana. Ainoana vikana Pihlasmaa piti hankalaa tavaran tuontia ja vientiä tilaan. Onneksi kauppiaille oli annettu tietyt kellonajat, milloin tavaran voi tuoda ja pois lähtiessä viedä. Vanhojen huonekalujen ja taulujen myynti sen sijaan on katastrofaalista, samoin Arabian astioiden. Kalliita esineitä löytyy totta kai, mutta muutaman kympin budjetilla saa tehtyä ostoksia. Se kiinnostaa vähän joka puolella tällä hetkellä, sanoi Lauttasaaren Antiikkiliikkeen yrittäjä Kari Pihlasmaa. – Täällä on laaja valikoima klassisesta antiikista retromeininkiin. Hintaskaala on hyvä. Ihmisten kiinnostus eri esineisiin vaihtelee Pihlasmaan mukaan paikan mukaan. Lauttasaaren Antiikkiliikkeen yrittäjäpariskunta Kari ja Raija Pihlasmaalla on Helsingin Lauttasaaressa kaksi antiikkiliikettä ja huutokauppayhtiö. – Täällä tuntuvat hopeat kiinnostavan kovastikin sekä vanha lasi ja design. Lammillekin oli tullut jo kauppaa mukavasti. Antiikkiliike J
Rantanen jatkoi Jarin mieliksi hirsitalon etsimistä. D 56 | Antiikki ja taide iplomi-insinööri Jari Vesanen ja Painonvartijoiden tiedotuspäällikkö Riitta Rantanen asuivat mukavasti Helsingin ydinkeskustassa Kampissa kerrostalokorttelin sisäpihan omakotitalossa. Se talo jäi kuitenkin alkuperäiselle paikalleen, mutta ajatus vanhasta hirsitalosta jäi kytemään. Ollessaan vuonna 2002 ystävien luona Tuusulassa, pariskunnan huomio kiinnittyi pihassa olleeseen vanhaan hirsitaloon. Lapuan kirkosta asuintaloksi Sipooseen 1700-luvun hirsien tarina noksi Rantanen kävi keskustassa rockkonserteissa, elokuvissa ja klubeilla. – Riitta tulkitsi niin, että minä halusin rakentaa meille siirrettävän hirsitalon. Jari Vesanen kiinnostui talon hirsistä ja uskoi keksivänsä niille jotain käyttöä. Talo on maalattu itse keitetyllä punamultamaalilla. Siitä ajatus lähti liikkeelle, Vesanen muistelee 2000 luvun alkua. Alun perin hirret ovat Lapuan kirkosta 1700-luvulta. He eivät kuitenkaan olisi ikinä uskoneet, että se uusi olisi pala 1700-luvulla rakennettua Lapuan hirsikirkkoa. Talon seinät kaatuvat pohjalaiseen tapaan katon rajassa puolisen metriä ulospäin. Räystäitä ei tarvita eikä kivijalka kastu. Kohtalo määräsi kuitenkin toisin. Varpula seisoo uljaana uudella paikallaan Sipoon Talmassa. Heidän oli tarkoitus asua uniikissa keskustatalossa loppuelämänsä. Rantanen tiesi haluavansa eläkkeellä jotain uutta elämäänsä. Hän löysi pitkään myynnissä. Kiireisen työn vastapaiJari Vesanen ja Riitta Rantanen siirsivät 1800-luvulla rakennetun hirsitalon Kauhavalta Sipoon Talmaan. Pariskunnan elämän suunta muuttui täysin
Eräänä päivänä silmiin osui sitten lehti-ilmoitus Helsingin Sanomissa: myydään purettavaksi ja siirrettäväksi 1700-luvun Lapuan kirkon hirsistä rakennettu pohjalaistalo. – Ajoimme sinne ja jäimme koukkuun. Talo näytti huonokuntoiselta, mutta talon olemus ja siihen liittynyt historia lumosi meidät. Elämä meni eri urille, mitä kuvittelimme, mutta ei huonoon suuntaan, Vesanen ja Rantanen muistelevat nyt talon lämpimässä ja tunnelmallisessa tuvassa pitkän pöydän äärellä Talmassa.. olleen hirsitalon, mutta se olikin myyty edellisenä iltana. Myyjällä oli näyttää 1970-luvulta juttu Lapuan Sanomissa talon historiasta. Antiikki ja taide | 57 . TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: JOUNI SUOLANEN SEKÄ VESASEN JA RANTASEN KUVA-ARKISTO Talo ennen purkamista Kauhavalla
Ryteikön keskellä sijaitsevassa talossa oli asuttu viimeksi 1970 -luvulla. – Kirkossa oli ollut tradition vastaisesti sakasti ja asehuone peilikuvioina, mikä oli herättänyt närää ihmisten keskuudessa Lapualla. Hirsistä rakennettiin kaksi taloa. Mitään näin suurta ja ihmeellistä minulle ei ole tapahtunut sitten lasteni syntymän.” Paljon oli muuttunut siitä, kun Vesanen ja Rantanen astuivat Varpulaan ensimmäistä kertaa kesällä 2002. TALO VETI PUOLEENSA. Rakennusmestari Heikki Kuorikosken rakentamassa talossa oli paljon kirkosta peräisin olevia koristeellisia yksityiskohtia, joita ei edes vauraimmissa pohjanmaalaisissa talonpoikaistaloissa ollut. Heistä tuntui kuin he olisivat joka kerta palanneet kotiin. Silloin talon nimi oli Soini. Piipun juuresta oli valunut vettä 30 vuoden ajan, ja vesi oli pehmentänyt savilaastin, jolla uuni oli muurattu. Hirret olivat kuitenkin pääsääntöisesti hyvässä ja terveessä kunnossa. Värit olivat haalistuneet ja rakennus kenotti hassusti kallellaan. Neljännellä käyntikerralla talo vaihtoi omistajaa. Talosta saisi asuttavan. Nyt he ovat asuneet talossa 11 vuotta. Uuni oli painunut seinää vasten ja murtuSodan vaurioittama kirkko huutokaupattiin ja purettiin vuonna 1827. nut seinästä ulos, Jari Vesanen muistelee. – Suurin näkyvä vaurio oli talon seinästä ulos tullut uuni. Talon yhdessä nurkassa oli iso reikä. Puolen vuoden ajan kaksi puuseppää korjasi pelkästään koristeita, Vesanen kertoo. Alkuperäinen rakennus eli Lapuan kirkko rakennettiin pohjalaisesta punahongasta vuonna 1749.. Talon vävy, Lillström, suomensi nimensä myöhemmin Varpulaksi, ja Orrenmaan kylä on tunnettu sittemmin Varpulana. Tupa ja kamari olivat lämpimät ja asuttavassa kunnossa. Puolet välipohjasta oli mädäntynyt ja tullut alas. Korjaukseen ei saatu lupaa, mutta kun kirkko vaurioitui Suomen sodassa venäläisten hyökätessä Lapuan läpi, lupa heltisi nykyiselle, vuonna 1827 uudelle kirkolle, Vesanen tietää. Kuuseen laitan olkikoristeet ja orrelle ripustan reikäleipiä. Pariskunta pääsi muuttamaan taloon jouluksi 2006. Nämä detaljit Vesanen ja Rantanen halusivat säilyttää omassa talossaankin. Samana kesänä pariskunta ajoi Pohjanmaalla tuhansia kilometrejä etsimässä ja vertailemassa sopivampaa taloa, mutta palasi aina saman talon luokse. Talo jäi asukkaitta vuonna 1970 ja pääsi huonoon kuntoon. Talonpoika Keisala osti puretun kirkon hirret ja uitti ne Kauhavalle. Katan meille vanhanaikaisen joulun tuvan pöytään. HIRRET UITETTIIN KAUHAVALLE. Talo veti heitä maagisesti puoleensa. Suurin näkyvä vaurio oli talon seinästä ulos tullut uuni. Suuremman talon nimeksi tuli Orrenmaa. Ymmärtäjiä hankinnalla oli tuolloin harvassa. Piipun juuresta oli valunut vettä 30 vuoden ajan, ja vesi oli pehmentänyt savilaastin, jolla uuni oli muurattu. Riitta Rantanen muistelee asumisen alkua tuonaikaisessa artikkelissa: ”Hirsitalomme on siirretty Pohjanmaalta Sipooseen ja aloittelemme arkeamme kahdeksan hehtaarin tontilla. Sekin kertoi paljon, että ikkunoiden alustat olivat kovat. 58 | Antiikki ja taide Vanha uuni oli murtunut talon seinästä ulos. Vietämme nyt ensimmäistä jouluamme talossa, joka muutti elämämme
Se tontti ei miellyttänyt, mutta myyjällä oli omistuksessaan peltoa myös Sipoon Talmassa. Materiaalien kierrätys, mikroilmaston hyödyntäminen ja ekologiset lämmitysratkaisut edustavat myös kestävää kehitystä nykypäivänä”, suunnitelmassa todetaan. – Kun reilut 200 vuotta sitten osattiin korjata sen aikaisilla työkaluilla, se on nykyisillä työkaluilla melko yksinkertaista hommaa, Jari Vesanen toteaa. He menivät katsomaan tonttia Veikkolaan. Niiden arvolle olisi kohtuullista, että ne voisivat muuttaa sinne, missä on ihmisiä. Vesanen ja Rantanen näkevät hirsitalojen säilyttämisen merkityksen laajemminkin. Tien puutteen takia hirret jäivät purkupaikalle kasoihin talven yli, jolloin niistä . Vesanen on ehdottanut Sipoon kunnalle, että se kaavoittaisi samantapaisen alueen kuin mitä Stundars on Pohjanmaalla, missä alueella on pelkästään siirrettyjä taloja. Alue voitti Joka Kodin Asuntomarkkinoiden Suomen parhaan asuinalueen tittelin vuonna 2006. Hirsirunko riisuttiin paneeleista, ja talo purettiin kesällä 2003 kahden tukkirekan kouralla. muun muassa liukeni osa hirsissä kiinni ollutta savirappausta. JS. – Nyt olisi viimeisiä hetkiä pelastaa vanhat talot. Juha Kivimäki laputti ja numeroi hirret. ”Ideasuunnitelmassa tavoitteena on luoda viihtyisä kokonaisuus vanhoista siirretyistä hirsirakennuksista perinteisiä arvoja kunnioittaen. Leivinuuni tulee tarpeeseen muun muassa Riitta Rantasen pitämien perinnekurssien yhteydessä. Riitta Rantaselle ja Jari Vesaselle vanhan hirsitalon kunnostaminen on mielenkiintoinen matka, jossa kunnioitetaan alkuperäistä rakentamista ja talon historiaa. SIPOOSEEN SUUNNITTEILLA SIIRRETTÄVIEN HIRSITALOJEN ALUE ?. Kun leivinuuni on lämmitetty, uuni varaa ja antaa lämpöä usean päivän ajan. Tulijoita olisi, sillä Talmaan suunitellulle alueelle on ilmoittautunut jo satakunta kiinnostunutta hirsitalotaloutta. TORNINOSTURILLA HIRRET PAIKOILLEEN. 20–25 tonttia olisi Vesasen ja Rantasen mukaan hyvä tavoite. Kun Vesanen ja Rantanen eivät löytäneet urakoitsijaa, joka olisi purkanut hirret ja tullut rakentamaan talon Etelä-Suomeen, he rupesivat puuhaamaan purkamista itse edesmenneen vanhojen rakennusten huippuasiantuntijan Erkki Hiipakan eri työvaiheista laatimien ohjeiden mukaan. Suomessa on paljon hienoja, vanhoja rakennuksia olemassa. Talonpoikaiskulttuurisäätiö on ottanut idean omakseen ja teettänyt Uudenmaan perinnekylä -ideasuunnitelman vanhoista taloista Sipoon Talman alueelle Kylä 2020 -hankkeessaan. Sipoon hanke hautautui välillä Sipoon ja Helsingin maakiistojen köydessä kuumina, mutta nyt kunta on tekemässä Talmon asemakaavaluonnosta siirrettävien hirsitalojen alueesta. Antiikki ja taide | 59 Uuni korjattiin ja tehtiin vanhan mallin mukaan. Se kuitenkin arvostaa kovasti myös siirtohankkeita, kuten Vesasen ja Rantasen Varpulaa ”kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaana tekona”. Talon uudelleenpystytykseen kului 500 työtuntia. – Det måste flyttas till Talmo (Se pitää siirtää Talmaan), myyjä totesi. Jari Vesasen ja Riitta Rantasen siirrettävän hirsitalon tontti löytyi mukavasti. Näin ne saisivat elämän, he toteavat. Purkutyöhön kului kolmelta mieheltä ja Jari Vesaselta yhteensä 700 miestyötuntia.. Kuvassa vasemmalla leipäjuustolauta ja oikealla kahvimylly. Museovirasto ei tue siirrettäviä talohankkeita, koska sen tuen kohde pitää olla alkuperäisellä paikallaan. Hirsitaloja sekä korjataan paikan päällä että siirretään. Ajoimme tänne ja kumpare pellon reunalla näytti heti hyvältä, ikään kuin ”Pikku Pohjanmaalta”
Nurkassa oli ja on nytkin sänky, johon mahtuu kahteen kerrokseen nukkumaan neljä henkilöä. Tilaa on nyt asuinkäytössä 120 Halusimme säilyttää talon vanhan tunnelman ja materiaalit.. Tuvassa on aikoinaan voinut asua kymmenenkin henkeä. – Seuraavana kesänä aloimme tehdä talon perustuksia. TALO VAATII PIHAPIIRIN. Aikoinaan talosta on ollut käytössä tupa ja kamari, kuten on nytkin. – Vauriot on helpompi korjata pystytysvaiheessa, mutta me halusimme saada hirret sääsuojaan talveksi. Kehikon päälle tuli tuulensuojalevy, ja sen päälle ulkolaudoitus, joka maalattiin itse keitetyllä punamultamaalilla. Hirret ajettiin tuohon viereen, ja syyskuussa aloimme pystyttää taloa. Aikoinaan toisessa nurkassa oli samanlainen sänky. Työt lopetettiin syyskuussa väliaikaisen profiilipeltikaton asentamiseen. Lisäksi seinänvieruspenkeillä on mahtunut nukkumaan. Pelkästään pehmeät ja vaurioituneet osat vaihdettiin. Talon pohjamitat ovat noin 8,5 x 21,5 metriä. Siinä vaiheessa vaurioituneetkin hirret laitettiin paikoilleen. Tämä oli meidän valintamme, Rantanen ja Vesanen luonnehtivat. Muu osa on ollut kylmää tilaa. Vuoden 2004 työt lopetettiin itsenäisyyspäivänä hirsikehikon peittämiseen pressuilla. Jokainen siirtäjä tekee oman valintana siitä, miten tekee. HENGITTÄVÄKSI TALOKSI. – Pelkkä talo yksinään on kuin orpo piru. – Hengittävässä rakenteessa ei ole muovia. Se vaatii ympärilleen pihapiirin, Jari Vesanen toteaa. Työhön kului Vesasen laskujen mukaan 500 työtuntia, Vesanen muistelee. Materiaali sitoo ja luovuttaa kosteutta, jolloin hometta ei pääse muodostumaan, Vesanen vakuuttaa. Kyydissä olivat myös toisen Kauhavalta varahirsiksi ostetun talon hirret. Hirsiä Sipooseen kuljetti 11 rekkaa. Ulkoseinään ruiskutettiin rimoista tehdyn koolauksen päälle viiden sentin paksuudelta selluvillaa energiamääräysten edellyttämäksi lämmöneristeeksi. Korjaustyöt teki Juha Kivimäen perustama yritys E-P Perinnerakentajat. Torninosturin koura nosteli numeroidut hirret yksitellen paikoilleen. Talvi huilattiin ja seuraavana keväänä työt aloitettiin hirsikehikon korjaamisella. 60 | Antiikki ja taide Talo purettiin kesällä 2003 kahden tukkirekan kouralla. Varpulan pihapiiriin kuuluu kuusi aittarakennusta, joita kunnostetaan edelleen. Halusimme säilyttää talon vanhan tunnelman ja materiaalit
Kysymyksiin saadaan vastauksia. Nyt tekisin kellarissa olevat toiminnot piharakennuksiin, ja käyttäisin suuritöisimmän kellarin rakentamisen resurssit ja työajan pihapiirin rakentamiseen. Keskusteluissa löytyy yleensä konsensus ääritietojen välistä, ja ammattilaisetkin saavat vinkkejä, koska joku on aina keksinyt helpottavan ratkaisun, Kuurma iloitsee. Kuurma ylläpitää ryhmää ja on itse hyväksynyt ryhmän jokaisen jäsenen. Ryhmän tavoitteena on auttaa vanhojen talojen kunnostajia kaikin tavoin. Kellarin rakentaminen on kuitenkin jo menossa eikä sitä voi perua. Yksi rakennus on kuin orpo piru, ja vaatii pihapiirin, Vesanen toteaa. Antiikki ja taide | 61 VANHOJEN TALOJEN KESKUSTELURYHMÄ Piilutun hirsiseinän päällä oli aikoinaan savirappaus ja sen päällä käsinhöylätyt paneelit. Kommentoiminen edellyttää jäsenyyttä. Sivuille laitetaan paljon kuvia. JS. Rakennushistorioitsija, FM Pia Kuurman kolmisen vuotta sitten Facebookiin peustama keskusteluryhmä Pelastetaan vanhat talot on saanut suuren suosion. Talossa on siis yhteensä 540 neliötä. – Kun meillä ei ollut aikaisempaa rakentamiskokemusta, kuuntelimme neuvojia. neliötä ja tuvan vastaisessa päädyssä 60 neliötä, joka toimii rakennusaikaisena verstaana. Kuurman yritysryhmä on saanut Antiikki Glorian Maineteko -palkinnon. Yrityksistä vanhojen talojen kunnostaja saa muun muassa tietoa luotettavista rakentajista, tarvikkeiden kierrätystä ja kursseja. Yksi rakennus on kuin orpo piru, ja vaatii pihapiirin.. Domus Classicalla on myös rakennustarvikkeiden myymälä Helsingin Erottajalla. Siellä oppii paljon. Sisäkatto maalataan valkoiseksi ja seinät vaalean sinisiksi niin sanotulla luuliimalla, jolloin tilasta tulee valoisampi Riitta Rantasen sylissä Väinö –kissa. Ne jotka tekevät hurjan henkisen työn, tarvitsevat tukea ja tarvikkeita. – Ystävällismielisessä ryhmässä on kiva porukka. Kuurma vetää myös kolmen yrityksen ryhmää Hämeenlinnan Hattulassa – Metsäkylän Navetta, Domus Classica ja Navetta.com. Ryhmä on kaikille avoin, jolloin jokainen voi lukea viestejä. Se on harrastus myös itselleni, Kuurma myöntää. Ullakolla ja kellarissa on kylmää tilaa 180 neliötä kummassakin. Ryhmässä on jo noin 36 000 jäsentä. – Ryhmässä on myös ammattilaisia kommentoimassa, mikä on arvokas asia – eli aloittelijat saavat vinkkejä myös useamman vuoden toimineilta alan osaajilta. Yksi oli sitä mieltä, että kannattaa rakentaa kellaritilat. Ihmiset kyselevät ryhmässä monenlaista, kuten esimerkiksi miten kunnostaa vanhat ikkunat tai onko joku ötökkä vaarallinen. Keskustelu käy vilkkaana. – Olen erittäin yllättynyt siitä, että ryhmään on kertynyt näin paljon ihmisiä. Toki paljon esillä olevat voivat saada sitä kautta myös töitä, Kuurma kertoo. Hän poistaa yksitellen sivuilta mainokset ja ryhmään sopimattomat jäsenet, kuten viruksia mukanaan tuovat valehenkilöt. ?. Sinne on tulossa . – Ryhmässä ei ole tarkoitus myydä vaan antaa tietoa, neuvoja, vertaistukea ja jopa viihdyttää
Silloin se vasta onkin niin arvokohde. Saimme lämpimät asuintilat nopeasti sekä suihkun ja vessan. Se on kutakuinkin samanhintaista kuin uuden talon rakentaminen, mutta hinnalla voi saada paljon enemmän neliöitä. HIRSITALON SIIRTO PERUSKORJAUSTA . Alkuperäinen suunnitelma tehdä vanhoista hirsistä jotain modernia muuttui matkan varrella täysin niin, että pyritään tekemään niin kuin alkuperäinen talonrakentaja on ajatellut. NAUTITAAN MATKASTA. Nykyään ympäristöministeriön ohjeistus antaa mahdollisuuden tulkita hirsitalojen siirrot peruskorjaukseksi, mikä antaa enemmän mahdollisuuksia rakennushankkeeseen. Kun tutustuu tekijöihin, tietää, ketkä tekevät hyvää laatua. Nykyään ympäristöministeriön ohjeistus antaa mahdollisuuden tulkita hirsitalojen siirrot peruskorjaukseksi, mikä antaa enemmän mahdollisuuksia rakennushankkeeseen.. Aittarakennuksia on talon ympärillä kuusi. Kutsun kursseja heittäytymiseksi 1800-luvulle, Rantanen kertoo. Sen jälkeen valtaosa on ollut ostettua työtä. Huoli on lähinnä siitä, ettei omassa kiireessä pilaa mitään, ja että talo säilyy toiset 200 vuotta. Tämän talon hinnalla saa noin 170 neliön omakotitalon, Vesanen kertoo. Vesanen laskee tehneensä itse noin 15 prosenttia rakennustyöstä siihen asti, kun he muuttivat sisään taloon. Sinne on mahdollista rakentaa myös sauna, jota talossa ei vielä ole. 62 | Antiikki ja taide Talon julkisivun koristeet on säilytetty alkuperäisessä asussaan. Aina heitä ei kuitenkaan saa, koska heillä on muitakin töitä, Vesanen kertoo. Talon rungon purkamisen ja kokoamisen kustannuksiksi Vesanen laskee noin 60 000 euroa. Niissä on säilytetty muun muassa pariskunnan luomuviljelyyn liittyviä tavaroita. – Se on ensimmäinen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, koska se määrittelee tosi paljon hankkeen jatkoa byrokratian kannalta. Sekin kannattaa ottaa huomioon, että kunnilla ei ole paljon kokemusta siirrettävistä rakennuksista, Vesanen korostaa. Vesasen ja Rantasen hankkeella on uudisrakentamislupa vuodelta 2003, mutta sen kanssa ei ole tullut ongelmia. Ne ovat olleet alun perin vilja-aittoja ja luhtiaittoja. – Kun purimme taloa, kaikki mitä paljastui, meni vaan paremmaksi ja paremmaksi. Vesasen ja Rantasen lähestyminen hirsitalon siirtämiseen ja rakentamiseen on erityinen: – Meillä on ollut koko ajan se asenne, että nautitaan matkasta, eikä tuijoteta koko ajan tulevaisuuteen. Ne ovat toimineet myös mansikanmyyntiaittana ja kesäkahvilana. – Pääkaupunkiseudun rakennusja asumiskustannuksilla se ei ole hirveän kallista. – Tekijöistä on välillä ollut puute, kun olemme halunneet tehdä kunnolla sillä idealla, että käytämme vanhaa puutavaraa, ja korjaamme vauriokohtia. Kun mukaan otetaan talon varustelu ja pintakäsittely, kustannus on Varpulassa ollut noin 1 000 euroa neliöltä. LISÄTIETOJA: WWW.VARPULA.FI Rakennuksen siirrolla ei saa Vesasen mukaan merkittävää säästöä. . Hirsitalon purkamiset ja kokoamiset ovat Vesasen mukaan tyypillisesti kahden vuoden projekteja. Ne toimivat varastoina ja sääsuojina. VÄLILLÄ PUUTE TEKIJÖISTÄ. kodinhoitotilaa, teknistä tilaa ja säilytystilaa. – Esimerkiksi keittiöön piti tulla modernit kalusteet, mutta vanhat kalusteet ovatkin olleet käyttökelpoisempia, koska järjestän juhlia ja tapahtumia sekä perinnekursseja, joilla opetan 100 vuotta vanhasta juuresta tehtyä ruisleipää, karjalanpiirakoita ja himmeleitä sekä kehräystä värttinällä. Energiamääräykset ovat toki tiukentuneet. Kun taloon liittää 270 vuotta historiaa, pari vuotta sinne tänne ei ole mitään. Sitä mietti, miten todella nerokas kone tämä vanha hirsirakennus on, Vesanen ihastelee
Tilaushinnat: Kestotilaus 58€, määräaikainen tilaus 64€ Tilaa lehti www.sielunpeili-lehti.?, tilaukset@karprint.. 09-413 97 300 Terveyttä & hyvää oloa luonnollisesti!. yksilön sisäinen kasvu, ajatuksen voima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle sekä itsensä hyväksyminen. Lehden keskiössä ovat ravinto, kotoilu & kotona toteutettavat arvovalinnat, kierrätys, ekologiset tuotteet sekä Suomen luonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Tilaushinnat: Kestotilaus 52€, määräaikainen tilaus 56€ Tilaa lehti www.senioriterveys.?, tilaukset@karprint.. Tilaushinnat: Kestotilaus 69€, määräaikainen tilaus 75€ Tilaa lehti www.luontaisterveys-lehti.?, tilaukset@karprint.. tai puh. Senioriterveyden keskeisiä aihealueita ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen sekä seksuaalinen terveys. 09-413 97 300 Luontaisterveys Luontaisterveys esittelee monipuolisesti erilaisia luonnonmukaisia tuotteita ja ratkaisuja sekä vinkkejä terveyden ja hyvinvoinnin tueksi. tai puh. tai puh. 09-413 97 300 Ekoelo Ekoelo tarjoaa faktaa ja vinkkejä kaikille, jotka haluavat arkipäivän arvovalinnoissaan huomioida luonnonmukaisuuden, ympäristön ja kestävän kehityksen. Tilaa ja nauti! Senioriterveys Senioriterveys on seniori-ikäisille suunnattu laaja-alainen terveysasioihin keskittynyt aikakauslehti. 09-413 97 300 Sielunpeili Sielunpeili avaa polkuja sisäiseen maailmaan ja tarjoaa tietoja kasvuun kohti tasapainoa ja sisäistä rauhaa. Sielunpeilin aihealuita ovat mm. Luontaisterveys elää ajassa ja tuntee perinteet, lehdestä löydät asiaa niin uusista ja ajankohtaisista ratkaisuista kuin vanhojen kansanperinteiden mukaisista tuotteista ja hoidoista. tai puh. Tilaushinnat: Kestotilaus 42€, määräaikainen tilaus 48€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.
Miekka on ollut suvulla pitkään ja vaimo halusi yllättää miehensä kehystämällä sen. – Yhdellekään työlle ei ole sanottu, ettemme pysty sitä kehystämään. Kaikki työt M 64 | Antiikki ja taide Kauko Helttunen on kehystänyt 40 vuotta Kehys kruunaa teoksen Kauko Helttusella on kymmenien vuosien kokemus kehystämisestä. Mutta ei Helttunen samassa paikassa koko aikaa ole ollut. Se on yksi yrityksen kilpailuvalteista, sillä moni kehystämö on keskittynyt pelkästään taiteeseen. Samankaltaista kauppaa hän. Miekkaa varten räätälöitiin täysin uniikki kehys, jonka asiakas voi ripustaa vaikka olohuoneen seinälle. itä tahansa voi kehystää. PITKÄN LINJAN YRITTÄJÄ. Hän on pyörittänyt taidekehystämöään Helsingin Lauttasaaressa, mutta nyt yritys on jo siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Lisäksi yrityksen palkkalistoilla on yksi kehystäjä, Jussi Salminen. Jossain kohtaa syntyi ajatus omasta yrityksestä. Siellä tein myös varastohommia ja työskentelin Helsingin piirin edustajana. – Lisäksi kehystämme samalle asiakkaalle Napoleon-hatun, Helttunen näyttää. Kaken kehyksessä on kehystetty muun muassa formulakypärä, kenkiä, käsilaukkuja ja Kalle Palanderin sukset. Paikka oli sama, jossa Kaken Kehys toimii tälläkin hetkellä. Ja lähes mitä tahansa on kehystettykin. Kake Helttusen ura kehystäjänä lähti käyntiin 1970-luvulla. Mona Lisa on saanut kehykset. – Aikoinaan valitsin ammattia ja minulla ei ollut koulutusta eikä tutkintoa ja menin Kulosaaressa sijaitsevaan taidealan yritykseen autokuskiksi. Helttunen on pitänyt pitkään Helsingissä Kaken Kehys -kehystämöä, jonka slogan on: Kaiken voi kehystää. Hän on suunnitellut ja tehnyt niitä niin yksityishenkilöille, yrityksille kuin museoillekin. Vuonna 1977 ajatus toteutui ja Helttunen perusti oman yrityksen. – Huonosti valittu ja toteutettu kehys voi pilata koko teoksen, Helttunen sanoo. Hänen tyttärensä, Virpi Helttunen, toimii nykyään kehystämön toimitusjohtajana. 70-vuotiaalla Kake Helttusella on pitkä perspektiivi kehystämiseen. Hän pyöritti yritystä muun muassa Tikkurilassa, mutta siellä se ei lähtenyt menestymään. Sen jälkeen Helttunen piti Hakaniemen Ympyrätalossa 15 vuotta yritystä, joka myi taiteilijatarvikkeita ja teki kehystyksiä. on otettu vastaan ja kehystetty, kehystämön johtaja Virpi Helttunen sanoo. TEKSTI: PAULI JOKINEN Meillä on kehystetty muun muassa formulakypärä, kenkiä, käsilaukkuja ja Kalle Palanderin sukset. Kauko ”Kake” Helttunen esittelee vanhaa miekkaa, jonka asiakas halusi kehyksiin
Mutta tietenkin esimerkiksi Ikea voidaan nähdä kilpailijana, sillä sieltä saa kehyksiä edullisesti.. Kehystäminen on tullut ikään kuin äidinmaidossa. Helttusen tytär Virpi on käytännössä kasvanut kehysten keskellä. – Rakastan kehystämistä ja kehysalaa. Kehystäminen on käsityötä tänä päivänäkin, mutta 1970-luvulla se oli vielä enemmän sitä. Antiikki ja taide | 65 . Helttunen opiskeli nuorena kehystämistä käytännön työssä. Viime vuodet Helttusen yritys on ollut jälleen Lauttasaaressa. PERSOONALLINEN KÄDENJÄLKI. Olen vuosien saatossa kehittänyt alaa monella tapaa ja olen ollut perustamassa Suomen taidekehystäjien yhdistystä, Helttunen sanoo. Kun toistaa saman virheen tarpeeksi usein, niin sitten tulee mestariksi, hän hymyilee. Alalle tuli hiljalleen laitteita, jotka helpottivat työtä. ISÄLTÄ TYTTÄRELLE. Isä opetti Virpin kehystämisen saloihin. Kaiken voi kehystää, kuten miekan. Valmiita kehyslistoja ei juurikaan tuotu maahan, se yleistyi vasta 1980-luvulla. – Kilpailua ei käytännössä ole, koska kyseessä on käsityöammatti ja jokainen kehystäjä on oma persoonansa, jonka oman käden jälki näkyy lopputuloksessa. – Kun tulin alalle ja perustin firman, niin oikeastaan kaikki mitä kehystämisessä tarvittiin, oli listaleikkuri, vasara ja nauloja. Jos nykyään lähtee kehysalalle, niin ensin pitää hankkia 50 000 euron edestä koneita ja laitteita. Listojen ja aukkopahvien tulee korostaa maalauksen värejä. Kehystys– ja taideliikkeitä on Helsingissäkin useita, mutta Helttuset eivät koe, että yritysten välillä olisi kovaa kilpailuasetelmaa. – Olen ollut utelias ja tutkinut paljon muiden kehystyksiä ja vieraillut ulkomailla hakemassa oppia. Nyt hänellä on vetovastuu Kaken Kehyksestä. Kake Helttunen on nähnyt, miten kehystysala on muuttunut vuosien varrella. – Olen ollut isän ja äidin mukana kehystysja taideliikkeissä ja pikkuhiljaa olen opetellut alaa. 1970-luvulla ala oli alkeellisempi. Olen myös lukenut paljon aiheesta. En ole koskaan ajatellut, että voisin olla jonkun toisen palkkalistoilla. – Kultauskurssin olen käynyt, mutta muuten en ole alaa kouluissa opiskellut. Oppiminen tapahtuu virheiden kautta ja kyselemällä neuvoja kollegoilta. Tämä on ollut minulle erittäin luonteva ammatinvalinta. piti kymmenen vuotta Bulevardilla
Kehystysalalla ei yrityksen perustajan mukaan ole hirveästi tapahtunut kasvua, eikä myöskään notkahduksia. – Mutta jokainen kehystäjä on omanlaisensa designeri, Kake Helttunen sanoo. Lisäksi asiakkaiden joukossa on runsaasti taiteilijoita ja museoita. – Asiakas haluaa kehykset, joka säilyy kauemmin kuin yhden vuoden. Maalaukseen sommitellaan kehys, paspartuuri eli aukkopahvi ja lasi. Kake esittelee kehystämön listavarastoa. Pääasiassa asiakkaat tuovat kehystettäväksi uusia maalauksia. Kake ja Virpi Helttunen sommittelevat kehystä maalaukselle. Kehykset pitää kestää monta kymmentä vuotta, lisää Virpi Helttunen. Noin 70 prosenttia asiakkasta on yksityisasiakkaita. MONET VAIHEET. – Vuotuinen kasvumme on hyvin tasaista, mutta viime tilikausi oli paras kautta aikojen, hän täsmentää. Virpi Helttunen ottaa esimerkiksi hevosta esittävän maalauksen, jonka asiakas on tuonut kehystettäväksi. Iso osa asiakkaista on kanta-asiakkaita, jotka ovat ennenkin hakeneet kehyksensä Kakelta. – Yritykset ovat sikäli kiitollisia asiakkaita, että ne tarvitsevat usein monta kehystä kerralla, Kake Helttunen sanoo. Hän mainitsee yritysasiakkaitten joukosta MTV:n, jonka kunniakirjat on usein kehystetty hänen liikkeessään. Kehystämisessä vaaditaan tyylitajua ja silmää. Ala menee tasaisesti eteenpäin. Työ on tehty hiilellä ja pastelliliiduilla. – Vanhoja maalauksia tuodaan aika vähän kehystettäväksi, sillä usein niissä on alkuperäiset kehykset, joita sitten restauroimme, Kake Helttunen sanoo. Valinnassa pitää käyttää. Kehystäjä Jussi Salminen leikkaa lasia kehyksiä varten. 66 | Antiikki ja taide Kaken Kehyksen työntekijät kehyksissä
Kehyksen laseissakin on vaihtoehtoja. Silloin lasi tulee suoraan kiinni taideteokseen ja se voi vahingoittaa sitä vuosien varrella, Kake Helttunen sanoo. Antiikki ja taide | 67 Kaken Kehyksen työntekijät kehyksissä. Lisäksi on myös niin sanottuja superlaseja. Toisissa laseissa on enemmän uv-suojaa, joka estää haitallisia säteitä vahingoittamasta taulua. Aukkopahvit ovat 1,6 tai 2,1 millin paksuisia. Yksinkertaisuus on valttia, Kake Helttunen sanoo. Lu e tt el o on m yy nn is sä m us eo lla ja tu lo st et ta vi ss a ko tis iv ui lta m m e ta m m ik u un ko lm an n el la vi ik o lla . – Puusta saa hyvin tukevan kehyksen. Se on myös klassinen materiaali. Kehysten materiaalivaihtoehdot ovat puu ja metalli. Tähän hevosaiheiseen työhön voi laittaa yhden tai kaksi aukkopahvia. – Ensin käyn aina asiakkaan kanssa läpi hänen toiveensa. Kehystämön seinällä on runsaasti erilaisia malleja esillä, joista etsitään sopivat. tarkkaa harkintaa. Itselläni syntyy nopeasti ajatus, millaiset kehysvaihtoehdot maalaukseen sopii. Sen jälkeen pitää taulu taas kiikuttaa kehystämöön. Pastellinvärisen listan voi laittaa vielä aukkopahvin sisälle, koska sillä saadaan korostettua työn harmaita värejä ja se sopii yhteen hevosen samanväristen valjaiden kanssa, Virpi Helttunen esittelee. E i hu u to ka up pa ku lu ja os ta ja lle ! M ak su to n si sä ä np ää sy ja p ai ko itu s, te rv e tu lo a! – Puusta saa hyvin tukevan kehyksen.. – Tämän työn voisi pilata jättämällä aukkopahvin pois. . M a ks ut on , e ni nt ää n ko lm e es in et tä pe r he nk ilö . LA SI H U U T O K A U P P A kl o 1 4 –1 5 N äy tt ö la si pä iv än ä en ne n h uu to ka up p aa . On mattaa ja kirkasta. Kun kehys on tehty, niin sen ikä on Kake Helttusen arvion mukaan noin 30–35 vuotta. ES IN ET U N N IS T U ST A kl o 1 –1 2 La si es in ei tä tu n ni st am as sa ov a t as ia n tu nt ija t m us eo lta ja ys tä vi st ä. Öljyvärimaalauksissa käytetään paljon tilakehyksiä. KAKEN KEHYS LAUTTASAARENTIE 17, HELSINKI WWW.KAKENKEHYS.FI Lasipäivä Suomen lasimuseossa lauantaina 27.1.2018 www.suomenlasimuseonystavat.fi Tehtaankatu 23, Riihimäki LA SI M Y Y N TI Ä kl o 1 –1 5 M yy dä ä n, os te ta a n, va ih de ta an la si a ja la si a la n ki rja lli su ut ta . Lä h es vi is ik ym m e nt ä ka up pi as ta m yy la ad uk ka ita la si es in e itä
Se on moniääninen, mutta yhteen sointuva kokonaisuus täynnä tunnetta.. Teosten kautta vieraillaan eri kaupunginosissa, seurataan ihmisten merkityksellisiä reittejä ja kohdataan lahtelaisia kasvokkain. Aaro Matilaurin Kasvot-sarjassa on 40 muotokuvaa. Maalausten toistuva teema on ihminen ja ihmisen kuvittelutaipumus välttämättömänä pakonomaisena ominaisuutenaan. Jokainen Mukkulan asukas tai työntekijä sai siihen syntymaakuntansa kohdalle oman maakuntakukkansa. Sen abstrakteihin muotoihin taiteilija pyrkii taltioimaan sitä mitä aina maalaa, kun maalaa ihmistä. Hän kuunteli talon asukkaiden elämäntarinoita ja kirjoitti niiden pohjalta koosteen ja toteutti ääniteoksen. Siinä on olennaista kyky yhdistää muistojen, tosiasioiden ja annettujen merkitysten fragmenteista eheää tarinaa kohdatusta ja havaitusta, elämästä tai itsestä, mikä lienee samaa asiaa. – Teokseni ymmärtää parhaiten kohdatessaan ne yksin, oman mietiskelynsä Yhteisiä hetkiä –näyttely koostuu maalauksista, valokuvista, piirroksista ääniteoksista ja installaatioista. Marja-Liisa Jokitalo, Mistä sinä olet syntyisin, öljymaalaus. Näyttelyn taiteilijat ovat Marja-Liisa Jokitalo, Susanna Judin, Aaro Matinlauri, Miss Kompro, Anna Rikkinen, Antti Salokannel, Johannes Wilenius sekä Anna Turunen ja Anne Roininen. Kuvat ja tarinat kertovat muistoista ja juurista, arjesta ja juhlasta. Jokitalo kokosi myös sekä työntekijöiden että asukkaiden kotipaikkatiedot seinällä olevalle Suomen kartalle. Kuva: Tiina Rekola / Lahden museot Lahteen ja lahtelaisuuteen pureudutaan monin taiteen keinoin Yhteisiä hetkiä Johannes Wilenius on valinnut näyttelyyn 100 kuvaa. Tämän aineiston pohjalta hän maalasi teoksen, jonka aiheena ovat nuo maakuntakukat. Teemana on yksinkertaisesti Lahti ja lahtelaiset. 68 | Antiikki ja taide L ahden taidemuseon tunnelmallinen Yhteisiä hetkiä -näyttely tarjoaa erilaisia näkökulmia tämän päivän lahtelaisuuteen. Marja-Liisa Jokitalon Elämä heitteli, mutta en ole katkera yhtään –ääniteos on kooste vuosilta 2013 ja 2014, jolloin hän työskenteli Tukeva porras -hankkeen yhteisöntaiteilijana lahtelaisessa Mukkulan palvelutalossa. Miss Kompron Reittimuotokuvia on tositapahtumiin perustuva teossarja, joka muodostaa kartastoa lahtelaisille merkityksellistä reiteistä. Moni otos jättää katsojan miettimään mitä kuvaushetkellä oikein tapahtuu. Kuvista löytyy kauneutta, rujoutta ja huumoria
Tulevaisuuden pääoma ei ole materiaalista, vaan kerroksellista kulttuurista pääomaa, josta voidaan ammentaa niin keksintöjä, innovaatioita kuin hyvinvointiakin kaikille yhteisön jäsenille ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Kuvataiteilijat Anna Turunen ja Anne Roininen toteuttivat valotaideteoksen Ostoskatu 1:n kerrostalon asukkaiden kanssa viime vuoden helmikuussa. – Kulttuuri toimii ihmisen identiteetin kehtona ja on siksi tärkeä väline luotaessa uusia juuria uusiin pesäpaikkoihin. Tällöin taide voi olla kommunikaatiota, kahden katseen – tekijän ja katsojan – yhteistyötä, jolla kummatkin pääsevät lähemmäs jotain muuten sosiaalisesti tavoittamatonta, taiteilija sanoo. Yhtenä iltana yleisö kutsuttiin ihastelemaan kerrostalon kokoista valoinstallaatiota. Videosta ja esineistä koostuvassa installaatiossaan nimeltä Evakkoarkku Antti Salokannel palaa omille karjalaisille juurilleen. Teoksen toteutukseen osallistui yli 40 talon asukasta. Näyttelykävijä saa ikuistaa oman tai ystävänsä kuvan liidulla ovaaliin tauluun. Symbolisessa mielessä arkun sisällön rajatun avaruuden voi ajatella avautuvaksi laajaksi maisemaksi kasvua, kulttuuria ja työtä. Vanhoista kirjeistä, valokuva-albumeista ja perheen lasinegatiiveista on löytynyt aineistoa kuvaamaan evakkoarkun rakennustyömaata. Miss Kompro Reittimuotokuvia, 2017 Kuva: Tiina Rekola / Lahden museot. Kuva: Tiina Rekola / Lahden museot Aaro Matinlauri Kasvot, 2016–2017 Kuva: Tiina Rekola / Lahden museot Anna Rikkinen,Vaihtuva muotokuvagalleria Kuva: Tiina Rekola / Lahden museot Anna Turunen, Anne Roininen ja Ostoskatu 1:n asukkaita Liipolan valoteos, installaatio Kuva: Tiina Rekola / Lahden museot kautta. Uudet kävijät tuovat oman lisänsä galleriaan pyyhkimällä aiemman kuvan pois ja piirtämällä uuden tilalle.. Antiikki ja taide | 69 Marja-Liisa Jokitalo, Mistä sinä olet syntyisin, öljymaalaus. Taiteilija Anna Rikkistä kiinnostaa, miten muotokuvissa kuvataan ihmistä ilmeen, asennon, vaatteiden ja esineiden kautta. Muotokuvista muodostuu kokonaisuus, perhe. . Lahden taidemuseoon on rakennettu kerrostalomainen installaatio, jonka sisätila esittelee dokumentaatiota Liipolan valoteoksesta, teoksen toteutusprosessista ja teokseen osallistuneista kuvien, videoiden, esineiden ja sanojen muodossa. Se mikä oli tarkoitettu helpottamaan elämän alkua uudessa paikassa. Hänen PesätNests on kuivaneulateosten ja linnunlaulun muodostama tutkielma kodista. Teoksessa kuvataan evakkoarkun laajempaa merkitystä värikuvatulostein. Evakkoon lähdettäessä arkkuun pakattiin vain jokapäiväisen elämän kannalta välttämättömin. Lahti voi historiansa ansiosta näyttää esimerkkiä yhdessä rakentamisesta yhtä rikkaaksi kokonaisuudeksi kuin kutojalintujen yhteisön kutomat pesät, jossa kaikki osalliset lopulta voittavat, taiteilija Susanna Judin kertoo. Valoteoksen ajan Ostoskatu 1:n talo kylpi erityisen värikkäässä valossa, Yhteisiä hetkiä -näyttelyssä valokeilaan pääsevät talo ja asukkaat arkiasussaan. Teoksessa asukkaiden kodit valaistiin yhtäaikaisesti sisäpuolelta värivalojen, kuvien ja videoiden avulla. Rikkisen teos Vaihtuva muotokuvagalleria on vieraskirja. YHTEISIÄ HETKIÄ LAHDEN TAIDEMUSEOSSA 21.01.2018 SAAKKA. Valoteos oli koettavissa noin kahden tunnin ajan
Jo pienenä ovat esteettiset asiat koskettaneet minua. Myös kotimiljöö kertoo viehtymyksestä pitseihin. Kokoelman monipuolisuudesta ja laajuudesta kertovat lukuisat pitsinäyttelyt. Olohuoneen suurella pöydällä odottaa alkajaisiksi rasia, josta pilkistelee pyöreitä pitsiliinoja. Se on jäänyt voimakkaasti mieleeni. – Pitsien keräilijä minusta kuitenkin tuli vasta paljon myöhemmin ja aivan sattumalta, Marjatta Hietaniemi kertoo. Rikasilmeinen mobile on Marjatta Hietaniemen käsialaa. Kevyestä pitsikankaasta ommeltu puku on itse tehty, mikä kertoo tekijänsä kädentaidoista. Joukossa oli muun muassa nauhapitsistä tehty Battenburg-liina, konsulinnan tekemiä nenäliinoja, tyllipitsiliinoja ja haarukkapitsejä. Tuolloin hän osti Vaasassa asuneen norjalais-englantilaisen konsulinna Tulla Moen jäämistöön kuuluneita pitsejä. – Siinä on ehkä siirryttävä ihan lapsuuteeni, Hietaniemi pohtii. Ensimmäiset pitsinsä Hietaniemi kertoo hankkineensa jo 1980-luvun lopulla. Talvella 2008 Hietaniemi osallistui Hankasalmen kirjastossa pidettyyn Leena Haukanmaan pitsi-iltaan. Maljakossa oli tuoreita lehviä ja lattialla puhtaat matot – radiossa oli menossa jumalanpalvelus. 70 | Antiikki ja taide arjatta Hietaniem avaa oven – valkoiseen pitsipukuun pukeutuneena, ovathan tapaamisen aiheena pitsit. – Muistan erään kauniin helluntaiaamun, jolloin menin mummolaan. – Tiesin heti, että ne ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, Hietaniemi muistelee. Tuvan ikkuna oli auki ja tuuli sai sinivalkoiset verhot hulmahtelemaan. Se oli niin kaunista, tuo tunnelma ja koruttoman pohjalaistuvan esteettinen kokonaisuus. Marjatta Hietaniemi, miten sinusta tuli ihastuttavien, turhaksikin mainittujen pitsien keräilijä. Keräilijä pitsien pauloissa Marjatta Hietaniemen kokoelmissa on liki 9000 pitsiä Taidehistorioitsija Marjatta Hietaniemi on kerännyt pitsejä aktiivisesti kymmenkunta vuotta. Katosta riippuu mobile virkattuine osioineen, makuuhuoneen seinällä on pieniä, pitsistä ommeltuja tauluja ja keittiön sekä parvekkeen puusänkyjä peittävät virkatut pitsiset päiväpeitot. M. KERÄILY KÄYNNISTYY
Hän on hankkinut pitsejä paitsi kotimaan kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä, myös pitkin Eurooppaa, ja osa on saatu lahjoituksina. Tähän mennessä Hietaniemi on koonnut jo 15 pitsiaiheista näyttelyä eri puolilEnsimmäiset pitsit hankin 80-luvun lopulla. – Luulen, että tämän jälkeen kokoelmani on yksi Suomen parhaista yksityisistä pitsikokoelmista. Pitsien suhteen Hietaniemi sanoo olevansa kaikkiruokainen. Tuolloin siinä oli vain vajaat 200 pitsiä. – Eniten kokoelmassa on suomalaisia pitsejä, Hietaniemi summaa. NÄYTTELYITÄ MITTAUKSESTA. ”Sittenhän sinä pidät niistä näyttelyn kirjastossa kesällä”, tämä ehdotti. Järjestelmällisesti Hietaniemi on kerännyt pitsejä kymmenisen vuotta. Mainitsin kulttuuritoimenjohtaja Ulla Kolehmaiselle, että minullakin oli pitsikokoelma. 72 | Antiikki ja taide – Se ilta muutti elämäni kertaheitolla. – Siihen aikaan pitsit olivat tavattoman halpoja ja aluksi ostinkin kaikenlaista, hän muistelee. Reunapitsi Chantillya. KOTOA JA KAUKAA. Hietaniemen kiinnostus pitseihin kasvoi, ja hän ryhtyi käymään kirpputoreilla. Niin tapahtui, ja se oli alkusoittoa pitsien keräämiselle. Myös ulkomaiset kirjeenvaihtoystävät lähettävät aika ajoin pitsejä. Keräilijän äidin, Aila Hietaniemen pyöreään liinaan solmeilema fransu-reunus. Marjatta Hietanimen pitsikokoelman laaja-alaisuus on mahdollistanut erilaisten näyttelyiden toteuttamisen. Kokoelmassa on myös joukko 1800-luvun pitsejä Belgiasta ja Suomesta. Viehättävä esimerkki on Hietaniemen Italiasta saama virkattu makeispussi, jollainen liittyy sikäläiseen lasten ensimmäiseen konfirmaatioon. Vanhimmat pitsit ovat Italiasta 1620-luvulta, esimerkiksi arvokas, nyplättyä Genovan pitsiä edustava reunapitsi 1600-luvun alusta. Vastikään Hietaniemi hankki omistukseensa sveitsiläisen pitsikokoelman. Yksityiskohta kone-Chantilly-mantillasta.. Hän kerää kaikkia eri pitsitekniikoita, myös konepitsejä. Pitsikokoelma kasvoi, ja vuosituhanteen vaihteessa hän peri lisäksi pienen, mutta kiinnostavan kokoelman kalajokilaisen opettaja Leena Pirkolan frivoliteeeli käpyiltyjä pitsejä. Kokoelmassa on myös pitsikoristeisia tyynyliinoja sekä peräti toista sataa pitsikoristeista lakanaa. Kokoelmassa on pitsejä muun muassa Espanjasta, Ranskasta, Italiasta, Venäjältä ja Irlannista. Tätä nykyä Marjatta Hietaniemen kokoelmissa on kaikkiaan runsaat, liki 9000 pitsiä ja pitsitekstiiliä, kuten nenäliinoja ja kauluksia, sadoittain pyöreitä tähtiliinoja sekä pitsimalleja
Tuoreimpia pitsinäyttelyitä oli Salon taidemuseon ”Pitsi on POP”, jonka hän kuratoi yhdessä Anne-Maj Salinin kanssa tänä kesänä. Talvi meni tutkiessa ja kirjoittaessa Pitsin pitkä historia -osiota ”Pitsi on POP”näyttelyjulkaisuun. Siihen oli tehty nailonnauhasta kukkakuvio ja reunaan oli ommeltu ostopitsi, Hietaniemi kuvailee. Päivittäin vaihdan viestejä Firenzen lähellä asuvan Roberta Parlantin kanssa, Hietaniemi kertoo. Käsitöihin voi harjaantua ikään katsomatta, vielä ikääntyneenäkin. Keväälle 2018 on jo vahvistunut yksi pitsinäyttely ja parista muustakin neuvotellaan… . Facebookin kautta Hietaniemi on tiiviisti yhteydessä pitsin harrastajiin lähes joka mantereella, ystäviä on Argentiinaa ja Brasiliaa myöten. Irlanninpitsikaulus. Ja sitten alkoivat näyttelyiden kokoamiset ja purkamiset. Olin kai vähän tumpelokin, mutta siitä sitten kehityin. – Äitini innostui myös solmeilemaan keski-pohjanmaalaista pitsiä eli fransua ja piipahti solmeilemaan pitsiä jopa navettatöiden lomassa, Hietaniemi muistelee. Antiikki ja taide | 73 la Suomea. – Koulussa minulla oli kyllä käsitöistä vain seiska. Morsiusnenäliinan reunus Valenciennespitsiä; reunusja köynnöskirjonnan sisällä upea monogrammi. KÄSITÖIDEN HARRASTUS. Silkistä nyplättyjä maltanpitsisiä reunapitsejä. Myös italiankielen taitoni on kasvanut huimasti, kiitos tiheän viestittelyn italialaisten pitsiystävien kanssa. Pitsien maailmasta on löytynyt myös paljon hengenheimolaisia. Kauneuden kaipuu on ollut tärkeintä ja pyrkimys siihen on voittanut kaikki esteet. Käsityöt tulivat Marjatta Hietaniemelle tutuksi jo kotona, sillä hänen äitinsä oli innokas ja taitava käsitöiden tekijä. Reticellaa 1600-luvun alkupuolelta. Olen virkannut mobileja ja tuunannut lasten mekkoja, lähinnä näyttelyihin. Palataan käsitöihin – niistähän asunnossa on lukuisia esimerkkejä. – Pitsistä innostuneita on yllättävän paljon. Roomassa asuvalta facebook-ystävältä Alessandra Caputolta Marjatta Hietaniemi sai Salon taidemuseon näyttelyyn muun muassa vanhoja pitsejä jopa 1500-luvulta. – Yleensä virkkaan jonkin verran ja konservoin myös pitsejä. Kyllähän maailma on täynnä hienoja pitsejä, mutta minua viehättää erityisesti tämä suomalainen, olosuhteiden pakosta syntynyt ”köyhäily”. Heti sen jälkeen oli jo odottamassa seuraavan näyttelyn kokoaminen; ”Iloitse sinä häähuone” Kaustisen 150-vuotiaassa, Ilmari Wirkkalan syntymäkodista museoidussa Kraatarin talossa. – Parhaillaan teen tekstiilikirjaa Ladaautosta, jossa käytän pitsiä, kirjon tekstin ja johon olen kirjoittanut käsikirjoituksen. – Nyt minusta tuntuu, että pitsi on omin alueeni, myös toimittajana toimiva Marjatta Hietaniemi toteaa. Esimerkiksi keinokuituverhoihin on virkattu pellavalangasta pitsireunus tai miesten nenäliinoista on sommiteltu välipitseillä pitsiliina. Se johtui kai siitä, että olin niin kova puhumaan. Hän on tehnyt muun muassa alttariliinan Perhon kirkkoon. Jo opiskeluaikana kudoin neuleita jopa myyntiin. Se taitaa olla semmoinen pitkähkö projekti, Hietaniemi naurahtaa. – Liikuttavin minusta on liina, jonka pohja on tehty miesten 1950-luvun verkkopaidasta. Ja tämä on tärkeää, Hietaniemi painottaa. Siellä hän ”pitsitti koko huushollin”. Kaikki näyttelyt ovat olleet erilaisia, ne on tehty tilaajille mittatilaustyönä, Hietaniemi painottaa. Marjatta Hietaniemen pitsien keräily jatkuu, samoin näyttelyiden kokoaminen. Brysselinpitsiä konetyllille.. Sodan jälkeen kaikesta oli pulaa, ja kun kangasta ei ollut, käytettiin kaikkea mitä kotoa on löytynyt – kangaspalatkin. Ihmiset ovat aina luoneet kauneutta ympärilleen. Hietaniemen luovuudesta näyttelyjen kokoajana kertovat myös niiden teemat: pitsimajoja, prinsessahuoneita ja keijukaispukuja. On hänellä myös kolme niin sanottua taiteilijakirjaa työn alla. Käsitöiden tekemiseen Marjatta Hietaniemeltä ei tänä vuonna ole liiennyt juurikaan aikaa. Halutessaan voi oppia vaikka nypläämään! ”KÖYHÄN PITSI”. – Taidemuseoissa pitsien esillepano on tietenkin perinteisempi eli pitsit ovat vitriineissä. Pitsikokoelmassa on myös ”köyhän pitsejä”, joka on Marjatta Hietaniemen nimeämä aivan oma ryhmänsä
Kultausja kehysliike Virtanen Ky toimii Helsingin keskustassa Museokadulla, jossa on oltu 15 vuotta. Olen pikkupojasta asti ollut auttamassa isää, kun piti ensin tienata mopon ja sittemmin auton bensarahoja. Hän jatkaa isänsä vuonna 1970 aloittaman yrityksen toimintaa. Aikaisemmin toimittiin Käpylässä 32 vuotta. – Erikoisosaamisaluettamme on kullatun esineistön entisöinti ja konservointi, Virtanen sanoo. Uspenskin katedraali on Suomen suurin ulkokultaustyö 20 000 kultalehteä 74 | Antiikki ja taide K ultaajamestari Harri Virtanen on ollut alalla vuodesta 1986 lähtien. – Olen sanalla sanoen liitupölyssä kasvanut. Vaikka Uspenskin katedraalissa on 11 kupolia, niiden kultaamiseen kului vain 450 grammaa kultaa. Pikku kupoleiden noston hetki.. Ajokortin saatuani kävin viemässä autolla tavaroita asiakkaille, hän kertoo
– En halua tämän enempää palata näihin vanhoihin asioihin. Onhan kallion päällä oleva kirkko huikean korkealla. Uspenskin katedraali sijaitsee Helsingin Katajanokalla sillan pielessä korkealla kalliolla halliten maisemaa. Kuva: Timo Elo Lähikuva keskikupolin päältä.. Työstä oli kilpailemassa muutama yrittäjä, ja lopputulos oli, että katedraalin 14 kupolista saimme tehtäväksemme 11 kupolin kultaamisen, Virtanen kertoo. Uspenskin katedraali on turistien suosima kuvauskohde. Sen terassilta aukeaa mahtava näkymä kaupungin hallinnolliseen ydinkeskustaan. Kupolia suojaamassa olleen pressun päälle oli kertynyt mahtavat lammikot, joita täytyi yrittää tyhjentää, ettei vesi pääsisi luiskahtamaan mistään raosta hupun sisään. Kiipeilin telineillä ja työntelin pressuun kertyneitä vesipusseja pois, ja vasta myöhemmin, kun pressu oli poistettu, kysyin itseltäni, olinko todella seisonut siinä kaiteen reunalla mahtavan pudotuksen äärellä! – Kyllä siellä huimasi ihan oikeasti. Sen sipulikupolit tuovat eksotiikkaa Helsinkiin. KOVA KILPAILU. Katedraalin torni on 65 metriä korkea. Kultausprojektiin osallistuivat myös kultaajakisälli Pekka Kilpeläinen, kultaaja Tiina Laune sekä kultaajamestari Hannu Ivonen. Minut nostettiin kirkon pihalta pienellä kabiinilla, ja niin kauan kuin kirkon seinä oli vieressä, kaikki oli hyvin, mutta seinän loppuessa polvet alkoivat jo täristä. TEKSTI: TIMO ELO Suurimman kupolin sisään mahtuu helposti kymmenen ihmistä. Uspenskin katedraalin kupolien kultaamiseksi järjestettiin toistakymmentä vuotta sitten kilpailu, jonka aikana käytiin markkinaoikeudessakin, mikä aiheutti töiden siirtymisen vuodella valitusten vuoksi. – Kultasimme ensin yhden kupolin, minkä jälkeen kilpailija kultasi kolme. Hän tunnustaa potevansa korkean paikan kammoa, mutta työ oli tehtävä! – Toiminta hupun sisällä sujui, kun ei nähnyt muualle. 20 000 kultalehteä Antiikki ja taide | 75 . Yrityksemme kultasi jäljellä olleet kymmenen kupolia, myös suurimman eli keskikupolin. Sinne oli myös aikamoinen kiipeäminen telineitä pitkin. Ei kannattanut unohtaa mitään alas. Mutta työn edetessä oli sellainenkin vaihe, jolloin ukkosmyrskyssä oli satanut vettä oikein kunnolla. Muistan elävästi ensimmäisen kerran, kun menin ylös Janne Niskan nosturin avustamana. Se huputettiin ja suojattiin sään vaihteluilta, Virtanen kertoo. – Kirkon kupoleista suurin, keskikupoli, kullattiin paikan päällä. Minun piti ottaa valokuviakin, mutten pystynyt, kun piti puristaa kaiteesta niin kovaa
MIKÄÄN EI OLE IKUISTA. Kultasimme ne siellä. Neljä vuodenaikaamme, etenkin talvi, jolloin sataa paljon lunta, kuluttavat kultauksia. Kävin hakemassa kaverin alhaalta. – Miehellä oli mukanaan koru, jossa oli ”Jumalan kaikki näkevä silmä”. Itse työ on varsinaista nyhräämistä. Kultausurakan aikana myös kupolien kuparipellit – suurinta keskikupolia lukuun ottamatta – uusittiin. Rasiassa olleessa valokuvassa hän kyllä oli sotilasasussa kunniamerkkeineen. Sen suuruutta kuvannee sekin, että kupolin sisään mahtuu helposti kymmenen ihmistä. Olihan kysymyksessä riskialtis paikka, jonne myös oli hankala kiivetä. Oli kesäaika, mutta silti koimme kaikki muut ilmanalat paitsi lumisateen. Mies kääntyili ympäri eri ilmansuuntiin näyttäen ”silmää”. Ylös päästyään hän puhisi ja ähisi hikeä valuen. Eli jos laitat kultalehden lamppua tai aurinkoa vasten, se on pelkkä reikäinen harso. Kulta painaa 22 g/tuhat lehteä ja kun siellä on nyt noin 20 000 lehteä, siitä tulee aika lähelle 450 grammaa. KESKIKUPOLI VAATIVIN KOHDE. Yhteensä kupoleissa on 20 000 kultalehteä, mistä on helppo laskea käytetyn kullan grammamäärä. Sinne pääsee kiipeämällä tikapuita pitkin tornin tiiliosasta. En osaa sanoa, mitä siinä luki, koska se oli venäjää. SIUNAUSTA KOKO KAUPUNGILLE. Kultalehdet kuljetaan työmaalle eräänlaisen kirjan muodossa, jonka jokaisen sivun välissä on yksi kultalehti. Onhan pelkästään keskikupolissa 10 000 kultalehteä. – Tämän jälkeen mies kertoi olevansa onnellinen, mutta miksi, se jäi hämärän peittoon. Takomisella aikaansaadaan paksuus, joka on yksi kymmenestuhannesosa milliä. Maanantaiaamuna töihin tullessamme löysimme ylhäältä telineiltä muutaman olutpullon. Teimme sen mahdollisimman nopeasti, kuudessa päivässä, koska eikös sanota, että seitsemäntenä päivänä pitäisi huilata. Hän ilmoitti heidän haluavan tulla ylös. Pienemmät kupolit uudisti Rautalammilla metalliseppä Antero Flander. Kupolien kultaamisessa on käytetty 450 grammaa 24 karaatin kultaa. – Nyt kun työn lopullisesta valmistumisesta on kulunut 10 vuotta ja ensimmäisen kupolin kultauksestakin 13 vuotta, ensimmäisen kupolin risteissä on jo havaittavissa kulumaa meren puolella. Vastasin ottavani vain hänet. Paitsi että kupolien pohjamaalaukset olisi tehty sivellintyönä. Mutta kaveri oli sinnikäs. Ja koska tv-kamera painaa melko paljon, kuvaajalla oli pää märkänä heidän päästyään perille. Kupoli on halkaisijaltaan 3,5 metriä. Työn edetessä sattui kaikennäköistä, muttei mitään maata mullistavaa. Hän soitti pian uudestaan kertoen olevansa alhaalla katedraalin pihalla mukanaan pari kaveria. Hän kertoi rasiassa olevan hänen perheensä kuvia ja hän pyysi minua toimittamaan rasian kupolin sisälle, missä se nyt on. Se oli liikuttava hetki. – Tämän jälkeen kultalehtiä ei voi enää käsin kosketella, koska käsissä oleva rasva ja kosteus saavat kullan tarttumaan niihin. – Keskikupolia kullatessa ilmeni mielenkiintoinen yksityiskohta. Hänellä oli mukanaan myös muovirasia, jossa oli valokuvia sekä pitkä kirje. – Kunnia ei kuulu yksin minulle, vaan se on koko meidän porukan ansiota. Kulta kiinnittyy todella hyvin alustaan pellavaöljyn toimiessa liimana. Vasarassa on kupera pää, joka lyö joka kerran eri kohtaan. Sanoin, ettei sinne voi päästää ketään, koska vakuutukset eivät kata ulkopuolisten tuloa työmaalle. Se oli ihmeellisen huikeaa. Puhutaan lekareista, harjaksista, joilla kultalehtiä siirrellään. Kun maalaus tehdään ruiskumaalaamalla, jäljestä tulee kiiltävämpi. Muut eivät pääsisi, koska työmaa ei suinkaan ole mikään ryhmämatkakohde. Sen avulla hän siunasi koko kaupungin ja kirkon. Nyt ne ruiskumaalattiin, minkä ansiosta kupolit eivät ole koskaan olleet näin kiiltävät. Muistona tästä olivat sekä luodin sisäänmenoettä ulostuloreiät. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt asiasta. Tämän jälkeen kulta leikataan pieniin palasiin, jotka ovat kooltaan kolme kertaa kolme senttiä, ja niitä aletaan takoa tietokoneohjatun vasaran avulla. He kiipesivät ylös. – Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen saatuani olla mukana tässä projektissa. Tapaus on sattunut vuoden 1968 eli edellisen remontin jälkeen. Työhön on olemassa omat työkalut. Hän kertoi nyt myös ymmärtävänsä, miksen ollut halunnut päästää häntä ylös. Avoimeksi jäi sekin, oliko hän matkustanut Pietarista tänne vain tämän takia. Reiät paikattiin urakan yhteydessä. Ensin kultaryynit sulatetaan pitkulaiseksi harkoksi, jota sitten työnnetään valssauskoneen läpi niin monta kertaa kuin kone pystyy sitä valssaamaan. Kun pohjustus on tehty, kupolin päälle levitetään pellavaöljyneste, jonka annetaan Työporukka Tiina Laune, Quy Tran, Pekka Kilpeläinen, Aulis Virtanen, Harri Virtanen vahvistettuna kultaajamestari Hannu Ivosella ja isännöitsijä Eero Röynällä. Kupoliin oli joskus rauhan aikana ammuttu Pohjoisrannan kuivua yön yli. Tämän jälkeen paikalle hankittiin valvontakamerat ja hälytyslaitteet. 76 | Antiikki ja taide – Eräänä päivänä paikalle tulivat tvkanavan kuvaaja ja toimittaja. Ja kun se on tarpeeksi levinnyt, se leikataan taas pieniin palasiin, jotka taotaan uudestaan. Olen työntänyt sen siellä olevasta luukusta keskikupolin alla olevan tiilirakennuksen perukoille. Ryhtyessään työhön hän huomasi kuitenkin mikrofonin unohtuneen autoon, joten ei auttanut muu kuin palata takaisin sitä hakemaan. Joten varmasti parinkymmenen vuoden kuluttua joudutaan miettimään, milloin kupolit seuraavan kerran kullataan. Asialla oli ilmeisesti ollut jokin nuorisoporukka. – Pienemmät kupolit vietiin sitten Mannerheimintien ja Lönnrotinkadun kulmassa olevan ortodoksien seurakunnan omistaman talon isoon parkkihalliin, josta autot oli siirretty pois. Tämän jälkeen sen hieman nihkeään pintaan asetellaan kultalehdet saumojen mukaisesti ja ne kiillotetaan pehmeällä kankaalla. Näin kulta leviää. puolella. – Iso keskikupoli ei olisi autotalliin sopinutkaan. – Ulkokultauksessa täytyy suosia puhdasta kultaa, joka tässä tapauksessa oli saksalaista alkuperää, Virtanen sanoo. – Vaikka rakennustelineillä kiipeileminen oli raskasta, huomasimme erään kerran, että työmaalla oli käyty yön aikana. – Kultauksen työvaiheet ovat monimuotoiset. – Yksi tarina täytyy silti kertoa. Hän oli kuullut, että olimme kultaamassa keskikupolia, ja hän kysyi, pääsisikö hän käymään työmaalla. – Työ vaati kärsivällisyyttä. Onhan kysymyksessä suurin ulkokullattu kohde Suomessa ja ehkä Pohjoismaissakin. Lopuksi hän suuteli kupolia. – Ennen vanhaan työ olisi suoritettu samalla tavoin kuin nykyään. Työ alkaessa hälytin isänikin eläkkeeltä rivistöön mukaan, ja meitä oli keskikupolia tekemässä kaikkiaan seitsemän henkeä. – Ulkokultauksessa täytyy suosia puhdasta kultaa, joka tässä tapauksessa oli saksalaista alkuperää.. Teimme työtä aamusta iltaan, ja kun saimme työn valmiiksi, lähdimme kesälomille. Minulle soitti venäläinen, joka kertoi olevansa meriupseeri Pietarista
– Kulta on hyvin kestävä metalli. – Pääosin kehystettävät työt ovat tänä päivänä paperitöitä eli grafiikkaa, joka hintansa puolesta on lähes jokaisen saavutettavissa. Edellisestä oli ehtinyt kulua 36 vuotta. Koditkin ovat nykyään pelkistettyjä. Sen kullatut sipulit ikuistetaan vuosi vuoden jälkeen yhä uudelleen turistien kuvakokoelmiin. Olin lukemattomat kerrat katedraalin ohi ajaessani ajatellut, että kunpa joskus pääsisi tuon kirkon kupoleita kultaamaan. – Meitä on kourallinen alan yrittäjiä kilpailemassa julkisista kohteista, mutta viime vuosina julkissektorin rahahanat ovat kyllä pysyneet aika hyvin kiinni, Harri Virtanen sanoo. Keskikupolin pintaala on yhtä suuri kuin muiden pienempien yhteensä, Harri Virtanen sanoo. kesäkuuta 2007 alkaen. Kupolit olivat todella huonossa kunnossa eikä niissä ollut kultaa jäljellä muualla kuin alaosissa. Kupoleista, joiden yhteispinta-ala on 120 neliötä, kulta ainoastaan kuluu pois. Lopuksi hän antoi meille kaksi pulloa venäläistä kuohuviiniä. Kehystäminen on nykyään entistä suoraviivaisempaa ja pelkistetympää. On vaaleita huonekaluja, jolloin seinällä oleva vanha pompöösi saattaa ottaa silmään, mutta toisaalta se voi myös toimia katseenvangitsijana, joka sopii moderniin kotiinkin. Kultaus ja kehysliike Virtanen Ky:n asiakkaina ovat pääosin tavalliset ihmiset, jotka tuovat liikkeeseen tauluja, joihin sitten yhdessä valitaan sopivat kehykset. – Minulla kävi hyvä tuuri isän ollessa alan huippuammattilainen. Taulun voi jättää meille ja me toimitamme sen edelleen. Vuonna 2005 kunnostettiin ja asennettiin paikalleen viisi kupolia. – Täytyy sanoa tämän olleen ainutlaatuinen unelmatyö, jollaista ei enää varmaankaan tule vastaan. – Kehystämispalveluissa kysyntä on muuttunut yksinkertaisempaan ja kevyempään suuntaan. – Totta kai otin tietyn riskin päästäessäni miehen ylös, mutta se oli jotenkin liikuttava juttu. Pikku kupolit valmiina varastossa nosto odottamassa. Hänen tyttärensä soitti minulle jälkeenpäin kysyen pääsisikö hänkin käymään työmaalla. On taide-, paperi-, esineja tekstiilialan konservaattoreita, jotka auttavat asiakasta. Antiikki ja taide | 77 TOISEN POLVEN AMMATTILAINEN ?. Vikoja on monenlaisia. Ainoa, mihin kulta liukenee, on niin sanottu kuningasvesi, joka on väkevän suolahapon ja väkevän typpihapon seos. – Joku saattaa tuoda rikkoutuneen kullatun peilinkin. Hän oli ilmeisen tyytyväinen, kun sai antaa ne pois, ettei hänen tarvinnut kantaa niitä alas takaisin. Näin sain aikoinaan siinä sivussa kätevästi koulutuksen ammattiini, kultaajamestari Harri Virtanen kertoo. Ohjaamme tällöin asiakkaan ja konservaattorin yhteen. – Maalauksiin emme koske, mutta meillä on hyvä verkosto yhteistyökumppaneita. Kysymyksessä oli tiettävästi kupolien neljäs kultauskerta. OMAT KÄTKÖT. Ja sitten eräänä päivänä tuli kilpailutusilmoitus. Kupoleja päällystettiin 24 karaatin kullalla uudelleen vuodesta 2004 alkaen, ja kultaustyö valmistui toukokuussa 2007. Uspenskin katedraali on Helsingin Tuomiokirkon ohella suosittu kirkollinen kuvauskohde. – Meilläkin on yhdessä kupolissa omat kätkömme. Kupolin kultauksen vaiheita.. Siellä on päivän lehti, Helsingin Sanomat, teräslieriössä, ja sitten on selitys siitä, kuka oli työn valmistuessa Suomen presidenttinä ja ketkä ministereinä. Sanoin, etten ota enää ketään sinne. Loput kupoleista nostettiin takaisin paikalleen 4. Asiakkainamme on myös pankkeja, vakuutuslaitoksia sekä yhteisöjä, joiden kanssa olemme tehneet vuosikymmeniä yhteistyötä. . Mukana on myös selvitys siitä, ketkä osallistuivat kupolien kultaukseen. Kultaajatkin jättivät työmaalle omat jälkensä
. Ulkokehässä sijaitsevat säilytyshyllyt, jossa esineet ovat esillä kronologisesti lajiteltuina. Tuhannen neliön kokonaisuuden keskellä on neliön muotoinen erillinen tila, jossa tarjoillaan vaihtuvia designnäyttelyitä. Kuva: Ari Karttunen/EMMA Tapio Wirkkala, Venini-maljakko. Tilassa näkee kokoelmaa laajemmin kuin mitä yleensä näyttelyn kautta on mahdollista. Kuva: Ari Karttunen/EMMA. Wirkkala Bryk arvostivat toistensa taiteellista osaamista korkealle ja he tekivät myös yhteistyötä. Bryk esimerkiksi laati koristeluja Wirkkalan Rosenthalille suunnittelemiin keramiikka-astioihin. Tilan seinillä kiemurtelee pariskunnan teospareihin perustuva aikajana. Avoimuus on keskeistä tilan luonteelle, sillä se tuo kokoelmat niin tutkijoiden ja ammattilaisten, kuin yleisönkin saataville -Katseluvarastossa on kehämäinen rakenne. 78 | Antiikki ja taide E spoon modernin taiteen museo EMMA juhlistaa satavuotiasta Suomea uudella näyttelytilalla. Kuva: Rauno Träskelin Tapio Wirkkala, Puukko. Molemmat saivat varmasti asiantuntevaa kritiikkiä perheen sisällä. Muotoilija Tapio Wirkkalan ja keramiikkataiteen uudistaja Rut Brykin tuhansien esineiden ja arkistodokumenttien yksityiskokoelma on nyt auki yleisölle Espoon EMMAssa. Kokoelma sisältää lukuisia ainutlaatuisia teoksia ja esineitä, piirustuksia, luonnoksia sekä valokuvia. Keskellä on vaihtuvien näyttelyiden tila. Wirkkala oli tiettävästi yksi Brykin suurimmista ihailijoista ja keräsi oman kokoelman puolisonsa töistä. Se avaa kokoTapio Wirkkalan ja Rut Brykin Tuhansien töiden näyttely Lehtivati, Tapio Wirkkala. Brykin tuotanto on tässä kokoelmassa pienempi kuin Wirkkalan, sillä hän työskenteli enemmän uniikkiesineiden ja mittavien julkisten teosten parissa. Kuva: Ari Karttunen elmia uudenlaisella tavalla, joka perustuu omaehtoiseen tutkimiseen ja löytämiseen. Vaihtuvien näyttelyiden tilaa kiertää varastonäyttely, jossa on esillä Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan teoksia, niiden luonnoksia, prototyyppejä ja esimerkiksi mainoselokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Näiden välissä oleva seinä on varattu tutkimuksellisten näkökulmien esittelyyn, EMMAn intendentti Henna Paunu kertoo. Niitä ei ole perinteisen näyttelyn tyyliin esitelty, sillä kyse on säilytystilasta. Pakettiin kuuluu jatkossa myös laaja verkkosisältö, jota voi tutkia missä tahansa. Tapio Wirkkala, Suokurpat. Wirkkalan valtava tuotanto ulottuu arkisista käyttöastioista uniikkeihin taide-esineisiin, metallista lasiin, postimerkeistä brändeihin ja puuveistoksiin. Aukioksi nimetty museon laajennusosa yhdistää näyttelytilan, säilytystilan ja työskentelytilan. Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön taidekokoelma on syntynyt taiteilijoiden lasten sisustusarkkitehti Sami Wirkkalan ja taiteilija Maaria Wirkkalan merkittävästä arkistoja kokoelmalahjoituksesta. Kuva: Rauno Träskelin Tapio Wirkkala, Tuoli. Kuva: EMMA Rut Bryk, Lintu, 1955, fajanssi värilasite ja pigmentti. Katseluvarasto on säilytystilan, näyttelyn ja työskentelytilan yhdistelmä
-arvonimi Helsingin yliopistoon vuonna 1994. Häntä pidetään yhtenä Suomen modernin keramiikkataiteen keskeisistä uudistajista. Hänelle on myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan Ritarimerkki vuonna 1982 ja filosofian tohtori h.c. 1999 Helsinki) oli suomalainen keraamikko. Kuva: Ari Karttunen/EMMA Tapio Wirkkala, maljakko, 1948-1951. Suomalaisen taideteollisuuden sodanjälkeistä kultakautta aina 1960-luvulle asti onkin kutsuttu ”Wirkkalan kaudeksi”. Kuva: Ari Karttunen/EMMA 2017. Linnea Rut Bryk (18.5 1916 Tukholma – 14.11. Suosituin näistä on ehkä Ultima Thule -sarjan lasisto.[2] Wirkkala oli Milanon triennaalin moninkertainen voittaja. Tapio Veli Ilmari Wirkkala (2.6 1915 Hanko – 19.5.1985 Helsinki) oli suomalainen muotoilija ja kuvanveistäjä. Kuva: Ari Karttunen/EMMA 2017 Tapio Wirkkala, Kalvolan kanto (maljakko), 1948-1972. Erityisen tunnetuiksi ovat tulleet Wirkkalan Iittalalle suunnittelemat lasiastiat. Wirkkala suunnitteli useita klassikoksi nousseita esineitä, kuten Kantarelli-maljakon, seteleitä Suomen Pankille sekä Koskenkorvaja Finlandia-vodkapullot. Kuva: Ari Karttunen/EMMA LINNEA BRYK ?. Suomessa Brykin tunnetuimpia monumentaaliteoksia ovat ”Kaupunki auringossa” (1975) Helsingin kaupungintalon ala-aulan portaikossa sekä seitsemänpaneelinen reliefiseinä ”Jäävirta” (1987–1991) tasavallan presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä.[6] Suomessa Rut Bryk on palkittu vuonna Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1962 ja Valtion taideteollisuuspalkinnolla vuonna 1974. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1955 ja akateemikon arvo vuonna 1972. Ultima Thule -lasisarjan suosio on kestänyt jo liki 50 vuotta. Tapio Wirkkala, Kantarelli. Häntä pidetään Suomen uudenaikaisen taideteollisuuden johtavana hahmona. Antiikki ja taide | 79 TAPIO WIRKKALA ?
– Tällä kertaa kuormassa oli pääosin vaatekaappeja, muutama ruokasalin kalusto sekä senkkejä. Keski-Euroopassa ei juuri löydy talonpoikaisesineistöä, jos ei eteen tule sattumalta suomalaisia kalusteita. – Esimerkiksi sisustajat haluavat käyttää persoonallisesti jotain vanhaa moderninkin sisustuksen joukossa. Osassa kalusteista on jo myyty lappu kyljessä, loppuja lajitellaan parhaillaan. 80 | Antiikki ja taide H Sisustuksessa on uusi, rohkea sukupolvi, joka uskaltaa maalata isovanhempien perintöhuonekalut muuhun sisustukseen sopivaksi. Moderni ilme lisää kysyntää Antiikkihuonekaluja uskalletaan tuunata Isokokoiset ja näyttävän näköiset vaatekaapit ovat useimmiten lähtöisin Englannista, Ranskasta tai Belgiasta. Usein se on juuri näyttävän näköinen vaatekaappi tai yksittäinen senkki. Ostajia niillekin kuitenkin aina löytyy. Keski-Euroopasta on tullut juuri iso kontillinen huonekaluja. Kyllä niitä luonnollisesti jonkin verran on kulkeutunut ympäri Eurooppaa, ostohankinnoista vastaava Kemppainen kertoo. Välillä vastaan saattaa tulla joitain huonekaluja 1800-luvun puolenvälin paikkeilta. – Huonekalut ovat karkeasti ottaen 1800-luvun lopusta noin 1930-luvulle. Antiikkihuonekalut eivät tällä hetkellä ole erityisessä nosteessa. ollolan Miekkiössä sijaitsevassa Lahden Antiikkitukussa käy hyväntuulinen vipinä. – Myymälä pysyy mielenkiintoisena, kun tavaraa on paljon ja se vaihtuu usein, on yksi Jaakko Kemppaisen toimintasloganeista. Lahden Antiikkitukussa myydään eniten vaatekaappeja yksinkertaisesti siitä syystä, että niitä on eniten tarjolla. Sama on huomattu Lahden Antiikkitukussa, kalkkimaalattu senkki tai kaappi suorastaan viedään käsistä. Lähes parintuhannen neliön toimitilat tahtovatkin jäädä välillä ahtaiksi. Vaatekaapit tekevät tällä hetkellä hyvin kauppansa, kertoo Jaakko Kemppainen Lahden Antiikkitukusta. MODERNIIN KOTIIN. Huonekalut ovat nähtävillä netissä ilman hintoja, sillä Kemppainen lukeutuu nuoresta TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA – Tällä hetkellä myymälässämme on laaja valikoima vaatekaappeja, kertoo Jaakko Kemppainen.. – Joskus olen onnistunut ostamaan Belgiasta suomalaista talonpoikaisesineistöä takaisin. Viime aikoina on selkeästi ollut nähtävästi, että moderneihin koteihin hankitaan joku yksittäinen vanha huonekalu
Antiikki ja taide | 81 iästään huolimatta niihin vanhan liiton kauppiaisiin, jotka haluavat vääntää asiakkaan kanssa kauppaa silmästä silmään. – Teemme kaappeihin tarpeen mukaan uudet sisustukset. Liinavaatekaappi on kalkkimaalattu, joka jättää huonekaluun mattapinnan. 1800-luvun lopun senkki on maalattu mustalla ja kullalla. Jaakko ja Lauri Kemppainen ovat huomanneet, että kauppaa tehdään hyvällä palvelulla. Suurin osa Antiikkitukun asiakkaista tulee pääkaupunkiseudulta. Täytyy muistaa, että huonekalut eivät ole vain kansallisaarteita, vaan käyttöhuonekaluja. . Erityistä onkin yrityksen palvelu, joka on siirtynyt totutusta uudelle vuosikymmenelle. Joustavuudesta ja halusta palvella asiakasta, kertoo muun muassa se, että vanhat kaapit saavat Kemppaisten käsissä sellaisen elämän kuin asiakas tahtoo. – Olemme veljeni Laurin kanssa vinssanneet vanhat vaatekaapit ikkunan kautta toiseen kerrokseen, kun tuli asiakkaalle luvattua, että kaapit saadaan yläkertaan, Kemppainen nauraa. Jonain päivänä hän voi lahjoittaa kaapin lapsenlapselleen ja kertoa ostaneensa sen ensimmäiseen omaan asuntoonsa, Jaakko Kemppainen hehkuttaa ajatusta. Huonekaluja myös ruiskumaalataan valkoisiksi, mustiksi ja jopa hopean värisiksi asiakkaan niin halutessa. 1920-, -30-luvun tammiseen ruokailuhuoneen ryhmään kuuluu ruokapöydän ja tuolien lisäksi saman sarjan senkki ja kaappi. HUONEKALUILLE UUSI ELÄMÄ. Funkis-henkinen vaatekaappi myytiin heti, kun se ehti tulla meille, kertoo Lahden Antiikkitukun Jaakko Kemppainen. Sen jälkeen pinta on saatu näyttämään antiikilta kuluttamalla maalattua pintaa. Tällä hetkellä vaatekaappien lisäksi liikkuvat todella hyvin kristallikruunut, ruokailuryhmät, senkit, pikkulipastot ja matot. Toinen selkeästi kysytty trendi ovat maalatut antiikkihuonekalut. – Tänä päivänä teemme todella paljon muutoksia kaappien sisältöihin. Perusteluina oli, että hän halusi jotain sellaista, mitä ei ole muilla. Talonpoikaishenkinen vaatekaappi odottaa uutta omistajaa.. Pienessä tilassa riittää yksi iso, näyttävä antiikkihuonekalu. – Kerran myin nuorelle opiskelijamiehelle 1900-luvun alun vaatekaapin. Nuoret ovat rohkeita sisustajia ja uskaltavat yhdistää uutta ja vanhaa. Ei ole lainkaan tavatonta sisustaa 1800-luvun lopun antiikkikaappi esimerkiksi Elfa-korijärjestelmällä. Samalla pystyy selvittämään mistä kaikesta hinta koostuu. – Moni nuoripari tulee hakemaan meiltä esimerkiksi ison vaatekaapin pieneen kaksioonsa. Uusimpana on nyt muodissa oleva maalaus kalkkimaalilla. Näyttävä vaatekaappi on myyty lastenhuoneeseen lelukaapiksi. – Maalaus tuo huonekalulle uuden elämän. Jaakko Kemppainen lupaa myös toimittaa isokokoiset ja hankalasti liikuteltavat huonekalut paikoilleen uuteen kotiin. Tämä on esineille parasta mahdollista kierrättämistä. Näyttävän näköiset isokokoiset vaatekaapit ovat tällä hetkellä kysyttyjä elementtejä sisustukseen
Julisteeseen Lehtinen piirsi käyrätorven, jolla on korva. Erääseen 1970-luvun julisteeseen hän on sommitellut Kainuulaista metsämaisemaa. oma kädenjälki näkyviin, Lehtinen sanoo. Uran alussa oli liikaa yritystä ja niihin piti saada väkisin Graafikko Pekka Lehtinen Hyvä juliste tarjoaa oivalluksia Graafikko Pekka Lehtinen on vastannut jo yli 40 vuotta Kuhmon Kamarimusiikin visuaalisesta ulkoasusta. Onkin sanottu, että hyvä juliste aiheuttaa katsojassa ensin reaktion ahaa ja sitten hahaa, Lehtinen kuvailee. Vuoden 2002 festivaalissa oli teemana Happy New Ear. – Eräs nainen ei ymmärtänyt julistetta ollenkaan. Katsottuaan sitä aikansa hän oivalsi, mistä on kysymys. – Tällaista en enää tekisi. Hän jopa pikkuisen naureskelee alkuaikojensa festarijulisteille. Sen sijaan hän esittelee innostuneesti monia muita julisteita. Pekka Lehtisellä kädessään vuoden 2009 julisteen alkuperäinen luonnos ja valmis juliste.. Siinä on esillä vuosikymmenten työ. 82 | Antiikki ja taide A raafikko Pekka Lehtinenon levittänyt festivaalin julisteita Vantaalla sijaitsevan asuntonsa lattialle
Kuhmo on ollut minulle ja vaimolleni klassisen musiikin korkeakoulu. Suomen suurin kamarimusiikkitapahtuma. Hän tosin sairastui vakavasti afasiaan, ja menetti puhekykynsä. Hän jopa perusti teiniteatterin Pieksämäelle. – Sitä kautta olen oppinut paljon. Myytyjen lippujen määrässä mitattuna Suomen viidenneksi suosituin festivaali. – Vuonna 1975 Komulainen kävi Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla ja tapasi festivaalin johtajan, sellotaiteilija Seppo Kimasen. Festivaali on perustettu vuonna 1970. Taiteellisena johtajana on toiminut vuodesta 2005 lähtien säveltäjä-viulusti Vladimir Mandelssohn. MUSIIKIN KORKEAKOULU. Kuhmo on ollut minulle ja vaimolleni klassisen musiikin korkeakoulu. Häntä ennen festivaalia johti sellotaiteilija Seppo Kimanen. Pekka Lehtinen syntyi Savonlinnassa sotien jälkeen. Otin yhteyttä Kimaseen ja siitä alkoi yhteistyö, joka on jatkunut näihin päiviin, Lehtinen kertoo. Lehtinen sai näyttelijäsuorituksesta diplomin, jonka oli allekirjoittanut muun muassa Kalle Holmberg. Esimerkiksi vuonna 1978 kuulin pianisti Robert Levininsoittamassa Kuhmossa Kontion koulun salissa. seni. Vain kuvaamataito, historia ja äidinkieli kiinnostivat nuorta miestä. Heinäkuussa Kuhmossa järjestettävä festivaali. Hän oli sodan käynyt mies, ja heillä oli aika vaikeaa. – Vinyylilevyjen kansia oli mukava tehdä, cd:t eivät niinkään innostaneet enää. Hän saa kiittää työtehtävästä silloista työkaveriaan, valokuvaaja Jarmo Komulaista. Myöhemmin välimme paranivat. Lehtinen suunnittelee usein tietokoneella julisteet. Hän on suunnitellut muun muassa t-paitoja, koruja ja levynkansia. Koulu ei kiinnostanut ja se oli yksi syy, miksi minulle tuli välirikko isäni kanssa. ?. Kuhmossa olen nähnyt maailmantähtien kasvavan. 2000-luvun kävin kuuntelemassa häntä Milanon La Scalassa. Lehtinen oli kouluikäisenä kiinnostunut teatterista. Lehtinen pohti, että jokin ammattikin pitäisi saada ja hän pyrki Teatterikouluun Helsinkiin.. ?. Pekka Lehtinen on tehnyt festivaalille julisteiden lisäksi paljon muutakin materiaalia. Kun Lehtinen lähti kodistaan, hän suuntasi Varkauteen ja hakeutui Varkauden teatteriin näyttelijäharjoittelijaksi ja järjestäjäksi. Koulussa hän ei menestynyt. ?. ?. Vuosien varrella olen nähnyt paljon esiintyjiä ja konsertteja. 18-vuotiaana lähdin kodistani ovet paukkuen. Lehtinen ei ollut nuorena erityisen kiinnostunut klassisesta musiikista, mutta yhteys Kuhmoon muutti kaiken. Komulainen esitti minulle ajatuksen, että voisin ottaa tapahtuman visuaalisen puolen hoitaakLehtistä hieman naurattaa 1970-luvun julisteet. Kommunikointi oli vaikeaa. Teatteri menestyi ja ylsi SMhopealle kilpailuissa Helsingin Munkkiniemessä. Jarmo Komulainen oli sanonut Kimaselle, että festivaalilla on hyvä meininki ja laadukas ohjelmisto, mutta visuaalinen ulkoasu ei vastaa sitä. Pekka Lehtinen ei ollut kertaakaan käynyt Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla ennen kuin alkoi tehdä sinne töitä. – Kävin koulussa, mutta en koulua. Kuhmon tapahtuman lisäksi Lehtinen on suunnitellut taidemusiikkiin erikoistuneelle levy-yhtiö Ondinelle noin sata levynkantta. MAINONNAN PARIIN. TEKSTI: PAULI JOKINEN KUHMON KAMARIMUSIIKKI ?. Antiikki ja taide | 83 . Perhe muutti Kajaanin kautta Pieksämäelle, kun Lehtinen oli nuori. Sodankäyneillä miehillä oli hyvin kompleksinen isä-poika-suhde
Eräs suuri syy siihen oli työt, joihin opiskelija pääsi käsiksi. Sen jälkeen hän työskenteli pienessä mainostoimistossa. Lehtinen haki sinne ja. Luojan kiitos, etten päässyt. Lopulta tie vei Markkinointi-instituuttiin, jossa hän opiskeli mainontaa. – Mainostoimistossa suunnittelin mainoksia matkatoimistoille ja radiotukkureille, hän muistelee. – Teatteri kiehtoi minua valtavasti, mutta en päässyt Teatterikouluun. AIKAKAUSLEHDET KUTSUIVAT. Lehtinen on ylpeä tästä julisteesta. 84 | Antiikki ja taide Käyrätorvi on saanut korvan. Ensimmäinen työpaikka oli Sokoksen somistamo ja työnkuvaan kuului muun muassa näyteikkunoiden somistaminen. Hän ei päässyt Teatterikouluun, ja sen jälkeen hän pyrki Ateneumiin taidekouluun, mutta ei päässyt sinnekään. Pian hän ilmoitti Lehtiselle, että lehtitalossa on paikka auki. Lehtinen ei Markkinointi-instituuin opintojakaan käynyt loppuun, sekin jäi häneltä kesken. Vuonna 1974 Lehtisen työkaveri lähti Yhtyneisiin Kuvalehtiin graafikoksi. Lehtisellä on tallessa lähes kaikki tekemänsä julisteet. Olisin varmaankin ollut jossain kiertävissä teattereissa kantavissa rooleissa, eli esittämässä jotain näytelmän loppupuolella lavalle saapuvaa tarjoilijaa tai hovimestaria kantamassa tarjotinta, Lehtinen vitsailee
Siinä käytetään tehokkaita värejä. Kansi kertoo sisällöstä. Kaikki esimerkiksi tietävät Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kansikuvan, jossa valkoisen sotilaan siluetti piirtyy verenpunaista taustaa vasten. Pysähtyneen kuvan voima on todella vahva. Se on Mykkäsen tunnetuin kansi, vaikka ei ehkä hänen parhaansa. Tuntemattoman sotilaan ohella toinen hyvin tunnettu kansikuva on Mika Waltarin kirjoittaman Sinuhe egyptiläisen kansi. Joissain maissa kannet muistuttavat lähinnä romanttista seikkailua. Antiikki ja taide | 85 KIRJOJEN MONENLAISET KASVOT Ville Hänninen on keskittynyt tutkimaan kirjojen kansia. Viimeiset 14 vuotta tein töitä Suomen Kuvalehdessä, hän kertoo. Omana aikanaan se erottui muista sotakirjojen kansista. – Kyllä tätä hiljaista tietoa pitäisi hiljalleen alkaa siirtämään myös seuraajalle. jäi sille tielle. Hän työskenteli Yhtyneissä Kuvalehdissä (nykyinen Otavamedia Oy) eläkeikään saakka. Niin kävi Sinuhe egyptiläisellekin. – Se oli urani parasta aikaa. Festivaali täyttää parin vuoden kuluttua 50 vuotta. Se on hauska ja toimiva idea. ?. Esimerkiksi kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaan kokeileva Neuromaani on saanut hyvän kannen. Se on hieman surullista. Se on voimakas ja julistemainen kansi. Kirjan kasvot -teoksen on tehnyt kirjailija Ville Hänninen. – Monet ikävät asiat maailmalta ovat jääneet parhaiten mieleeni, kuten WTC:n iskut tai koulusurmat. – Kansi muistuttaa väitöskirjan kantta, vaikka on täysi feikki. – Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä arvostan, mutta muuten kuvien käyttöön ei lehdissä luoteta samalla tavalla kuin ennen. Lehtinen seuraa edelleen tarkkaan, miten lehtimaailma kehittyy. Rakkaimmaksi kuitenkin muodostui Suomen Kuvalehti, jossa hän pisimpään viihtyikin. Lehtinen on jäävi ottamaan kantaa, onko tapa hyvä vai huono. – Sinuhe egyptiläinen on monissa maissa saanut omat kantensa. – Kannen on suunnitellut graafikko Martti Mykkänen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi syksyllä kirjan, jonka teemana on kirjojen kansitaide. – Aloitin Seura-lehdessä ja vuonna 1977 huomasin olevani koko talon AD. Lehtinen ehti työskennellä monien eri lehtien parissa, sillä talon julkaisuvalikoimiin kuului muotilehtiä, naistenlehtiä ja harrastuslehtiä. Ainakin siihen saakka yritän vielä roikkua mukana, Pekka Lehtinen sanoo. Hän on koonnut kirjaan yhden kannen itsenäisen Suomen jokaiselta vuodelta. Diplomiekonomi Lenita Airiston elämäkerran kansi muistuttaa puolestaan aikakauslehteä. KUVAN VOIMA. Joskus kirjan kannet vastaavat hyvin tarkoin kirjan sisältöä, joskus taas sisältö ja kannet ovat hyvin kaukana toisistaan. Kuhmon Kamarimusiikki on ainakin ollut tyytyväinen Lehtisen kädenjälkeen. Pysähtyneen kuvan voima on todella vahva.. Suomen Kuvalehdessä olin jatkuvasti poliittisten juorujen ja taustatietojen keskellä. Kun tilanne tuli päälle, niin nukuttiin vaikka toimituksen sohvalla, työt eivät katsoneet niissä tilanteissa kellonaikoja. . Usein kansikuvat tehdään uudestaan, jos kirjojen oikeudet myydään muihin maihin. Kirjankansien graafikot ovat vähän tunnettuja ja hieman unohdettuja tekijöitä, vaikka kannet olisivatkin jääneet elämään. Maailmakuva laajeni sitä kautta. Lehtinen teki pitkän uran lehtimaailmassa, mutta koko ajan hän työskenteli sivutyökseen Kuhmon Kamarimusiikille. – Parhaimmillaan graafikko on osannut hyvin aistia kirjan sisällön ja vivahteet. Monet festivaalit vaihtavat graafikkoa ja julisteiden tekijöitä vuodesta toiseen. Netin myötä tutkiva journalismi on kärsinyt ja hyvin vähän julkaistaan laadukkaita pitkiä juttuja. Se on kuvaavaa, että Tuntemattoman sotilaan kannentekijää ei juuri tunneta, vaikka hän on tehnyt kymmeniä kansikuvia, Hänninen sanoo
Elias-isä veisti Sakari-pojalleen suomenhevosen Oikea puuheppa läkepäiviä viettävän Sakari Järvelän, 64, kotona Varsinais-Suomessa Perttelissä on lipaston päällä kunniapaikalla yli 60-vuotias koivusta veistetty puuhevonen. – Sain sen 50-luvun alkupuolella todennäköisesti joululahjaksi. Puuhevonen on 20 cm pitkä ja 17 cm korkea.. Pohjanmaalla Kaustisilla Järvelän kylässä syntynyt Elias Järvelä (1921–1989) oli puuseppänä itseoppinut mies ja elätti perheensä sodan jälkeen Valkeakosken patruunan, vuorineuvos Juuso Waldenin (1907–1972) huonekalutehtaassa mallipuuseppänä. Olin silloin vajaan vuoden vanha, joten minulla ole varsinaista muistikuvaa tapahtumasta. Tuolloinhan lapset saivat lahjaksi kireitä pipoja ja puisia leluja, Sakari Järvelä nauraa ja sanoo puuhevosen olleen pikkumiehelle kuitenkin erittäin mieluinen lelu. E Rakkaat esineet 86 | Antiikki ja taide Lavitsalla pyörien päällä seisova hevonen oli Sakari Järvelälle mieluinen lelu, joka on seurannut Sakarin matkaa lapsesta eläkeläiseksi. Vuonna -54 Järvelän perhe muutti Espooseen ja Elias-isä teki rakennustöitä eri puolilla pääkaupunkia. – Isäni on veistänyt sen suurimmaksi osaksi puukolla eikä työ ole ollut kovinkaan helppo, sillä se on valmistettu koivusta ellei jopa visakoivusta
– Useinhan se jäi pihamaalle vesi-, räntäja lumisateeseen ja pyöri hiekassa, mutta silti 95 prosenttia väristä on jäljellä ja muutoin heppa on aivan ehjä. Pienimmät hevoset ovat kooltaan muutaman senttimetrin. Tyyliteltyjen hevosten lisäksi oikeaa eläintä tarkasti kuvaavia puuhevosia on löydetty varhaisimmista ajoista lähtien. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Isäni valmisti tehtaan verstaassa mallikappaleita, joista patruuna kävi valitsemassa, mikä lähti tuotantoon. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. – Lavitsassa oli kiinni naru, josta sitten minä ja kaverini vedimme heppaani pitkin pihatannerta. Puuhevoselle tehtiin usein myös satula, valjaat ja muita tarvikkeita kuten kärryt, reki tai hevostyövälineitä. – Puuhevoseni on yhden tuollaisen mallilipaston päällä. Kerran hän tokaisi meille, että hänen pitää varmaan valmistaa mailat rautakangista , niin kyllä kestävät. Lavan alla oli punaiset noin viisisenttiset puiset pyörät, joissa oli valkoinen keskiö. Puuhevosia tehtiin paitsi kotona, myös puusepän käsityönä, vankiloiden verstaissa Suomessa 1870-luvulta lähtien, samoin kuin teollisesti tehtaissa. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Osittain tummaksi petsattu hevonen on säilynyt ikäänsä nähden hyvin. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: athene@kolumbus.fi KERRO AARTEESI TARINA. Sakarin Elias-isä veisti hevosen puukolla. Antiikki ja taide | 87 – Sodan jälkeen huonekaluista oli puutetta. ?. Pyörät oli kiinnitetty messinkisillä nupeilla. – Minulle ja veljelleni hän joutui tuon tuosta tekemään uusia lapoja jääkiekkomailoihin. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. vetoalustaansa. Taalainmaanhevonen on puusta veistetty, useimmiten punaiseksi maalattu hevonen, jonka pintaan on maalattu koristekuvioita. . Hepan alusta ja renkaat ovat ajan saatossa kadonneet, mutta kavioiden pohjassa näkyy edelleen jäljet, joista hevonen on ollut kiinnitettynä. – Hepaksi sitä olen aina kutsunut. Avaa meille aarteittesi tarinat. Hevosen harja ja häntä voidaan tehdä myös jouhesta, pellavasta, narusta tai köydestä. Käsittääkseni tuota lipastoa ei Walden hyväksynyt tuotantoon, joten se on aivan uniikki kappale, kuten tuo minun heppanikin, Sakari Järvelä kertoo ja kuvailee isäänsä monitaituriksi, jolla työvälineet pysyivät käsissä. PUULEIKKIKALUJEN KLASSIKKO Sakari Järvelän puuhevosella ei ole nimeä. Maailman kaikkien aikojen kuuluisin puuhevonen lienee Troijan puuhevonen. Vetonaru jouduttiin kyllä uusimaan useamman kerran. ?. Keinuhevosessa on istuinosa ja hevosen kaulassa tapit, joista pidetään kiinni keinuttaessa. Puuhevonen veistetään nimensä mukaan puusta. Kreikasta löydetty puuhevonen on tehty noin 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Hevonen on alun perin lähtöisin Ruotsin Taalainmaalta, Moran kunnasta. Kun pikku-Sakari sai hevosen, se seisoi uljaasti venäjävihreän vanerisen lavan päällä. Suurin osa huonekaluista valmistettiin tuolloin kovasta ja kestävästä koivusta tai visakoivusta, Sakari Järvelä kertoo. Leluna puuhevonen on tunnettu Euroopan ohella jo muinoin ainakin Persiassa, Kiinassa ja Egyptissä. Maailman suurin taalainmaanhevonen on 13 metriä korkea ja se sijaitsee Avestassa Ruotsissa
Sattuma tarttui jälleen peliin, kun Ilkka löysi kolme vuotta sitten mustavalkoisen valokuvan, joka oli otettu Karkkilassa Högforsin tehtaan puistossa 20-luvulla. Pitkälänkosken laavu, Karkkila. Tuomiokirkonpuisto, Turku. Sofiankatu, Helsinki. Loppu vaatikin istumista ja pikselien hinkkaamista satojen tuntien ajan. Istumalihasten rasittaminen kannatti, ja Ile löysi oman ilmaisutyylinsä, joka on hiu. Kuopion kaupungintalo. – Tuolloin aloin opetella digitaalista kuvittamista, johon olin hommannut pikNostalgisissa joulukorteissa tontut ja eläimet seikkailevat tutuissa maisemissa. Vanha Rauma. ENSIMMÄINEN JOULUKORTTI. Piirtäminen on ollut mieluista Ilkalle aina, ja peruskoulun jälkeen hän kävi Lohjalla Kanneljärven kansanopistossa vuoden kestävän taidelinjan. 88 | Antiikki ja taide K arkkilalainen kuvittaja Ilkka ”Ile” Kylmäkorpi, 38, päätyi ammattiinsa sattuman kautta, kun hän joutui lopettamaan päätyönsä vartiointiliikkeessä jatkuvan yövalvomisen vuoksi. Ilkka Kylmäkorpi lähetti taiteilemansa kuvan kotipaikkakuntansa Facebook-ryhmään nähtäväksi. Muutin siis vanhan mustavalkoisen kesäpäiväkuvan värikkääksi talviyökuvaksi. Kuvittaja Ilkka Kylmäkorven tunnelmalliset joulukortit valloittavat Tontut saapuivat kaupunkiin kan maalauksellisempi kuin tietokoneella piirretty kuva. Lisäsin kuvaan lunta, kuutamon, rekeä vetävän tontun ja tottua tervehtimään tulleen kissan hangen päälle. Sitä kautta pääsin jyvälle digitaalisen piirtämisen ja maalaamisen saloista. – Opiskelin googlettamalla ja katsomalla opetusvideoita Youtubesta. kuhiljaa tarvittavat ohjelmat ja piirtonäytön, Ile kertoo uransa alkutaipaleesta, josta nyt on kulunut kolme vuotta. – Kuvassa oli nätti kesäpäivä. Otin mallia kuvassa olevista taloista ja väritin ne. Kuvittajaksi hän opiskeli omatoimisesti yrityksen ja erehdyksen kautta
Lisäksi tilasin Kuopiolaiselta valokuvaajalta neljä kuvaa Kuopiosta tätä projektia varten. Hän otti yhteyttä Suomen suurimpaan korttialan painotaloon Kartoon. Tätä kuvaa hän värittää ja piirtää siihen eläimiä tai tonttuja. – Sama meininki jatkui korttien kanssa, mutta lisäksi sain luvan Kartolta painattaa kuvistani omakustanteisesti kortteja, ja myydä niitä verkkokaupassani ja omien jälleenmyyjieni kautta. – Kysyntä oli siis kovaa, ja Karto toivoi seuraavaksi Tampereen ja Helsingin joulukuvasarjat, jotka tein seuraavana vuonna. Kävin myös itse kuvaamassa paikkoja, joihin tein kuvitukset. Linnut, kukkaset ja onnea tuottavat symbolit, kuten nelilehtinen apila ja hevosen kenkä, ovat myös olleet yleisiä kuva-aiheita. Syntyi lisenssisopimus ja Ile kävi kevään aikana kuvaamassa tunnettuja paikkoja Raumalla ja Turussa. Ilkka myöntää itsekin aina olleensa jouluihminen. Tein myös muutaman lisäkuvan Karkkilasta. Korteissaan Ilkka käyttää apunaan mahdollisimman paljon valokuvaa, jolloin hän tietokoneohjelman avulla saa kuvan valmiiksi näyttämään ikään kuin piirretyltä tai maalatulta. Pian muutama yritys ja joitakin henkilöitä tilasi omasta firmastaan tai kotitalostaan samalla tyylillä tehdyn joulukorttikuvan. – Tein sen syksyn aikana vielä neljä muuta kuvaa, perustuen vanhoihin mustavalkokuviin. Marraskuussa kortit olivat näillä paikkakunnalla myynnissä ja ne myytiin viikossa loppuun monessa myyntipisteessä. Piirtäessäni voin ikään kuin palata niihin oman lapsuuteni taianomaisiin hetkiin tonttujuttujen parissa. Kuvaaiheita vertailtaessa joulupukki ja tontut menevät kuitenkin muiden edelle. Paikallisuus on niin kovin herkkä aihe muutenkin, kun joulun aikaan ihmiset ovat herkimmillään. Nykyisin suomalaiset lähettävät noin 50 miljoonaa joulukorttia. Joskus toki, kuten ensimmäisten joulukuvien kanssa, väritän ja piirrän kaiken kuvassa, riippuu paljon itse mallikuvasta, mitä siitä saa irti. Joulukorttien kuva-aiheiden kirjo on ollut ja on yhä moninainen. Tuosta kuvasta tilattiin ensimmäiset Ilkka Kylmäkorven tekemät joulukortit. Varhaisimmat Suomeen tulleet kortit olivat saksalaisia ja ruotsalaisia. Joulukortit ovat alun perin Englannista: ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin vuonna 1843. Häntä pidetään pohjoismaisen joulutontun luojana. – Tuotejohtaja Eija Watia halusi tavata minut heti. – Viime tammikuussa kävin kuvaamassa Porvoon paikkoja, joista tein oman viiden kuvan joulukuvasarjan, sekä lisäksi kävin uudelleen Raumalla ja Turussa kuvauskeikalla, ja tein niiden maisemista myös pari lisäkuvaa. Paikalliset ihmiset menivät aivan sekaisin kuvastani ja minua vaadittiin tekemään niitä lisää. ?. – Kortteja oli myynnissä paikallisissa kahviloissa ja kirjakaupassa. Tyyli ja tekniikka ovat itseni kehittämiä, eikä ”reseptiä” tiedä kukaan muu. Hän kertoi, ettei heillä eikä heidän kilpailijoillaan ole ollut vastaavia kortteja aiemmin, ja oli ideasta erittäin innoissaan. 1900-luvun alun kuuluisia joulukorttitaiteilijoitamme olivat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu. Ihan aikani kuluksi väsäsin sillä tyylillä. Niiden osalta ruotsalaisen taitelija Jenny Nyströmin merkitys on ollut suuri. Monet ovat kuvailleet Ilkka Kylmäkorven kortteja kauneimmaksi, joita he ovat ikinä nähneet. Itse kauppailin niitä muun muassa marrasmarkkinoilla emäntäni kanssa. Lähde: Suomalaisen työn liitto www.suomalainenjoulu.fi Turun linna. Näihin hän teki kuvitukset kesän aikana. – Palaute oli aivan käsittämätöntä. Piirtäessäni voin palata oman lapsuuteni taianomaisiin hetkiin. Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871. – Tähän tietysti vaikuttaa henkilökohtainen tunne, kun näkee joulukortissa oman, rakkaan maiseman tonttuineen ja eläinhahmoineen. Joulukortit saivat nopeasti suosiota ja levisivät ympäri Eurooppaa. Perinteisesti suosittuja aiheita ovat olleet talvi, lumiset maisemat ja lumiukot. TUNNETTUJA KOHTEITA. Kortit menivät hyvin kaupaksi ja Ilkka päätti laajentaa toimintaa. – Varsinkin tonttu-ukot, ja niihin liittyvät tarinat sekä kuvat olivat itselleni pikkupoikana jännittäviä ja kiehtovia asioita. Ilkka ”Ile” Kylmäkorpi on luonut kuvitustekniikkaansa oman reseptin. Antiikki ja taide | 89 JOULUKORTTIEN HISTORIA ?. En ollut edes tarkoituksella lähtenyt tekemään joulukorttikuvaa. – Alkuperäinen kuva siis saattaa olla kesällä otettu, mutta väritän ja muutan sen vaikka talviyöksi. Tallipiha, Tampere
TähtiAreena, Tampere n 12.-13.12. Kuukausihuutokaupat. Keräilymessut Mega Outletin yhteydessä. Kouvolan Antiikkija Keräilymarkkinat n 17.–18.2. Modern huutokauppa. Hagelstam & Co n 14.12. Lasipäivä Suomen lasimuseo, Riihimäki HELMIKUU n 3.2. Antiikkitaideja keräilymessut, Hämeenlinna n 31.3.–1.4. Tapahtumat 2017 90 | Antiikki ja taide JOULUKUU n 2.-3.12. Turun VPK-talo n 13.–14.1. Hagelstam & Co n 16.12. Huutokauppa, Holmasto rahaliike Tapahtumat 2018 TAMMIKUU n 13.–14.1. Antiikki-, taideja keräilymessut, Kaapelitehdas Helsinki n 27.1. Helsinki Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli TOUKOKUU n 10.5. Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena KESÄKUU n 16.–17.6 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai, Vääksyn liikuntahalli. Lahden Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan Ravikeskus n 10.-11.3. Järvenpään Antiikkija Keräilymessut, Järvenpää-talo n 24.2. Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat MAALISKUU n 3.-4.3. Turun Antiikkija Keräilymessut
Tod. Kertaalleen ostettu laatukello on viisas hankinta. 2190 € ovh 4910€ 3290 € Holmastolla on myytävänä timanttisormuksia pienistä suuriin, yli 3,00 ct. W/P Suomen Jalokivilab. TIMANTIT OVAT IKUISIA Timantti 3,15 ctValkokulta18 KT Timantti 0,05 ct Timantti 0,15 ct Timantti 0,25 ct CA/vs Suomen Jalokivlab. Menestys perustuu mm kehittyneeseen tietokonejärjestelmään. Holmasto on pisimpään suomessa yhtäjaksoisesti järjestänyt kansainvälisiä huutokauppoja vuodesta 1978. 88 800 € 5 Ruplaa 1857 20 mk 1912L DANZIG Taalari 1685 Pyhä Vladimirin ritarik. Tervetuloa tutustumaan valikoimiimme. 34.900 € Vak.arvo 49.000 € Hinta 3.850 € Vak.arvo 5.100 € Hinta12.600 € Vak.arvo: 18.000 € Hinta15.800 € Vak.arvo 21.000 € HOLMASTO Aleksanterinkatu 50 00100 Helsinki – Finland www.holmasto.com Kierrätystä vuodesta 194 9 OSTAMME – MYYMME – ARVIOIMME Kultaa, hopeaa, koruja, kelloja, rahoja, seteleitä,kunniamerkejä, ym. 10 Ruplaa 1896 Olympiasoihtu 1952 40 mk 1862 132 000 € 134 400 € 20 400 € Valkoisen Kotkan ritarik. Ainoa merkittävästi poikkeava uudesta on myyntihinta joka usein on vain 40-60 % uudesta. Kts tuloksia alla. 18 600 € 21 000 € 25 200 € 86 400 € Holmastolla Aleksilla on hyvä valikoima hienokuntoisia ja usein myös lähes käyttämättömiä sveitsiläisiä laatukelloja. Valtaosaa suuria timanttikoruja seuraa Suomen Jalokivilaboratorio Oy:n timanttien luokittelutodistus. Tuhansia vaihtoehtoja Arviointija palvelunumero 06000-96665 (1.78/min+pvm). koruja. Liikkeesä suuri valikoima erilaisia uudenveroisia ja entisöityjä kultaym. tod Valkokulta 18 K Valkokulta 18 K Valkokulta 18 K Hinta 49.900 € Vak.arvo 76.500 Hinta 98 € Hinta 239 € Hinta 495 € Timantti 0,50 ct Timantti 1,10 ct Timantti 2,16 ct Safiiri 6,30ct Timantit 10 kpl Valkokulta 18 K Valkokulta18 K Valkokulta18 K yht 3,00 ct W/vs-si SJL-tod Tw/vvs Suomen Jalokivilab.tod. Hyvät Hyvin Holmaston Huutokaupoissa. Säästö voi olla tuhansia euroja. Kanta-asiakkaita yli 10 000 kpl 40 maassa. Myös vanhempia Lapponia koruja, joita ei ole enää saatavilla uutena. Kaikkialta maailmasta on mahdollista osallistua huutokauppoihimme reaaliajassa. DAY-DATE 18 K HAMPTON SPEEDMASTER ROADSTER ovh 20.810€ 14.900 € ovh 2410€ 1690 € ovh 8610€ 5990 € myyntih. saakka. W/vvs Suomen Jalokivilab.tod