ARJEN HISTORIA JUHANI HARRI Mystikko ja surrealisti 1 500 joulukoristetta KIMMO LONKA Patsaasta löytyi aarre 147 KULTASORMUSTA. KERÄILY . ENTISÖINTI . 6/2019 • 9,10 € Käytännöllinen Funkkis TYYLISUUNNAT Helena Vaarin kirkkotekstiilit Helena Vaarin kirkkotekstiilit LANKA VÄRINÄ, NEULA SIVELTIMENÄ Konemaalaus syntyi vahingossa TIMO SARPANEVA MERI GENETZ Levoton sielu Wanhan ajan joulu Loistoa ja tunnelmaa LAILA PULLINEN Oman tiensä kulkija . KÄDENTAIDOT
Museo Milavida Näsilinna Milavidanrinne 8, Tampere museomilavida.?. Palatsin joulu Palatsin joulu 22.11.2019–12.1.2020 Avoinna: 22.11.–15.12.2019 pe-su klo 11–18 17.–22.12.2019 ti–su klo 11–18 27.12.2019–12.1.2020 pe–su klo 11–18 Suljettu perjantaina 6.12
Sivut 29-56 46 34. 76 Kartanoiden Kouvola -näyttelyssä kurkistetaan kartanoelämän arkeen ja juhlaan sekä aatelissukujen ja merkittävien rakennusten vaiheisiin neljän eri vuosisadan aikana. 18 Kultakätkö löytyi Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelmaan kuuluvan Carl Wilhelmsin vuonna 1946 veistämän Torpan tyttö –nimisen pronssiveistoksen sisältä. Tapa sytyttää jokaisena adventtina uusi kynttilä on lähtöisin Saksasta. Kuva: Markku Pihlaja Joulumaailmaan tulevat puut on kiinnitetty tuikkukippojen alustoihin. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ................................................................................................5 Juhani Harrin töissä näkyy katoavaisuus ja ajankulku .........................6 Taideuutisia .............................................................................................10 Helena Vaarille värit ovat lankoja ja sivellin on ompelukone ...........12 Laila Pullinen oli oman tiensä kulkija ..................................................16 Kouvolan kartanoiden juuret ulottuvat 1600-luvulla luovutettuihin aatelisläänityksiin ..................18 Konservoija löysi 147 kultasormusta ...................................................20 Timo Sarpaneva keksi konemaalauksen vahingossa .........................22 Nukketohtori korjaa ja entisöi rikkimenneet vanhat lelut .................26 Antiikin joulu ...........................................................................................29 Milavida esittelee, kuinka herrasväki vietti joulua 1800-luvulla ......30 Jouluna kirkko pukeutuu valkoiseen ....................................................34 Laivapatruunin joulupöydässä nautittiin eksoottisia herkkuja ..........38 Kaija Aarikan tunnelmalliset, puiset joulukoristeet ...........................40 Työläisperheissä kuusi ripustettiin kattoon .........................................44 Kimmo Longan kodissa on joulun taikaa ............................................46 Yläluokan joulun kimallusta ja hopean hohtoa ..................................52 Uutuusherkku aladobi kruunasi joulupöydän ......................................54 Joulurauhan julistus ................................................................................56 Antiikki ja taide tilauskortti ...................................................................57 Tekstiilitaiteilija Maija Lavonen saa inspiraationsa luonnosta ..........58 Puukasarmi on Oulun arvokasta rakennusperintöä ...........................62 Mäntän kirkon aarteina kotimaiset puuveistokset .............................64 Museoja taidematka on suuri seikkailu ............................................68 Käytännöllinen funkkis, selkeää ja yksinkertaista suunnittelua .......72 Meri Genetz esoteerikko ja yksinäinen sielu ......................................76 Rakkaat esineet: Purkutorpasta löytyi pyykkipoika-armeija .............80 Tapahtumat .............................................................................................82 Sisältö 20 Meri Genetz oli yksinäinen tyttö, kapinallinen taideopiskelija, tehtaanjohtajan vaimo, taideopiskelija, salaisen tiedon lähteistä ammentava esoteerikko sekä lopulta yksinäinen sielu. Antiikki ja taide –lehden joululehti on kurkistus Suomen jouluhistoriaan. Teko symboloi sitä, kuinka valo lähestyy, mitä lähemmäksi Kristuksen syntymäjuhlaa mennään
040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh
Meillä joulun viettoon liittyy vuoden kierrossa eniten perinteitä. Jouluaattoa vietetään yleensä hyvin perinteisen kaavan mukaan. Hautausmaat ovat liekkimerenä runsaiden kynttilöiden valaistessa jokaista hautakumpua. 09-413 97 300 Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Joulu, tuo vuodenkierron suurin juhla on edessä. Antiikki ja taide | 5 6/2019 Joulunvietto on osa kansallista kulttuuriamme Kannen kuva: Johannes Wiehn Vuonna 2019 ilmestyy 6 numeroa. Tähän liittyy myös vahvasti se runsas ruokakulttuuri, jolla on myös vuosisataiset perinteet: Lipeäkalat, laatikot, riisipuuro, väskynäsoppa, joulutortut, piirakat ja piparkakut. J oulu on taas, joulu on taas, vatsat on täynnä puuroo”, lapset ja vanhemmatkin laulavat taas synkän syksyn taittuessa talveksi muutaman viikon kuluttua. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Siihen kuuluu perheen yhteinen jouluateria ja osassa perheistä jouluevankeliumin lukeminen ennen ruokailua. Kirkonkellot soivat ja aaton hämärtyessä on kirkoissa aattohartaus perinteen mukaan. Aattoillan vietto tavallisimmin hiljenee vasta vuorokauden vaihtuessa. Viimeisenä saapuu joulupukki lahjoineen. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 39 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 44 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy helmikuun puolessavälissä 2020. Pukki edelleen jakaa aattoiltana joululahjoja jokaiselle ja perheen pienemmille runsaimmin. Se on arvokas asia – se on perinne, jonka toivotaan jatkuvan, vaikka maailma ympärillämme muuttuu ja kansainvälistyy. Joulupukki, tuo hedelmällisyysriitin hahmoksi pukeutunut shamanistisen perinteen mukaan pukeutunut otus on tuttu jokaisessa kodissa jouluaattona. ’’ KU VA : W IK IM ED IA CO M M O N S. Ennen iltaseremonioita on ohjelmaan kuulunut ja yhä edelleen kuuluu edesmenneitten omaisten haudoilla käynti. Italialaisen taidemaalarin Guido Renin teos Jeesuksen syntymästä. Joulua edeltää talvipäivän seisaus – neljä päivää ennen joulupäivää – päivä on alkanut pidentyä – vanha sananlasku toteaa, että jouluna päivä on pidentynyt kukon askeleen verran. Perinteisen joulun ydin on kuitenkin aattoillan jouluateria, ja sen aloitukseen liittyvä hiljentyminen jouluevankeliumin ääressä. Joulu on vuoden merkittävin perhekeskeinen juhla – se on aivan ainutlaatuista. Perinteisesti pukilla on ollut tuohinen naamari ja nurin päin käännetty lammasturkki yllään. Sitä on vietetty täällä pohjolassa kristinuskon tänne saapumisesta alkaen. Ensimmäisenä näistä tulee mieleen runsaat joululaulut, joulupukki, joulukuusi kynttilöineen joulun tunnelmaa lisäävä koristeltu koti. Tunnelma on syvän juhlallinen. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Aleksis Kivi kertoo Seitsemän veljestä -romaanissaan Jukolan veljesten joulunvietosta saunoineen rikkaalla kuvakielellään siten, että se on piirtynyt meidän jokaisen muistiimme. Kansallinen kulttuurimme muuttuu ajan saatossa, mutta vaikuttaa, että joulun vieton muodot ovat säilyneet jo vuosisatojen perusteiltaan samanlaisina. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu myös joulusauna. Joulua perinteisesti vietetään valon juhlana – ja luonnon valo on vähimmillään joulun seudulla, mutta runsaat kynttilät kodeissa, haudoilla, pihoilla valaisevat kauniisti kotejamme sekä ulkoa että sisältä
Kokoelmassa on kaikkiaan 21 Harrin esinesommitelmaa. Esinekooste. Kuva: Wikipedia T ja heidän tuotantonsa tutkimukseen perustuva esittely. Sara Hildénin taidemuseon retrospektiivinen näyttely käsittää lähes 100 Harrin teosta vuosilta 1960–2002. Esinekooste. Vuonna 2003 kuollut Harri oli ainoa suomalaisista 1960-luvulla läpimurron tehneistä taiteilijoista, jolle esineillä sommittelusta tuli pysyvä työskentelytapa. 6 | Antiikki ja taide TEKSTI: JUHANI KARVONEN aiteilija Juhani Harri oli ja on edelleen yksi harvoista suomalaisista esinetaiteilijoista. Juhani Harri vuonna 1962. Kuva: Reima Määttänen Viserryskone, 1993. Esinekooste. HARRI EI ETSINYT, HÄN LÖYSI. Harri piti itseään kuitenkin ennen kaikkea taidemaalarina. Kuva: Jussi Koivunen Juhani Harrin töissä näkyy katoavaisuus ja ajankulku Luonto ja kulutus puhuttelevat Juhani Harria kiehtoi esineiden estetiikka. Hänen teoksilleen yhteistä ovat aika ja ajan patina sekä katoavaisuus. Kuva: Ari Karttunen / EMMA Yölintu tanssii, 1971. Näyttely jatkaa Sara Hildénin säätiön kokoelman suomalaisten taiteilijoiden takautuvien näyttelyiden sarjaa, jossa keskeistä on taiteilijoiden Pieni yösoitto, 1991. Niissä kiehtoi erityisesti valo ja hehku. – Hän sijoitti esineensä itse valmistamiinsa mataliin puisiin laatikoihin, jotka ovat osa teoksen sommittelua. Kasettimaiset laatikot hän nosti kaappeina pystyyn ja. Sara Hildénin säätiö / Sara Hildénin taidemuseo. – Harri ilmaisi taiteensa perusajatuksen toteamukseen ”Minulla on esineiden maailmankatsomus”, tamperelaisen Sara Hildénin taidemuseon johtaja Päivi Loimaala sanoo. Hän käytti teoksissaan löytämiään esineitä, joista hän rakensi koosteita lasilla suojattuihin laatikoihin. Hämeenlinnan taidemuseo, Vexi Salmen kokoelma. Lars Göran Johnssonin kokoelma, Turun taidemuseo. Harri teki töitä loppuun saakka ja näyttelyssä on myös muutamia keskeneräisiksi jääneitä töitä
Kuva: Jussi Koivunen. Lumikuningatar, 1968. Esinekooste. Kuva: Wikipedia Harri oli rovastin poika, mikä näkyi taiteilijan henkisessä perinnössä. Esinekooste. Sara Hildénin säätiö / Sara Hildénin taidemuseo. Lahden taidemuseo. Sara Hildénin säätiö / Sara Hildénin taidemuseo. Kuva: Tiina Rekola, Lahden museot, 2017 Lumikuningatar, 1967. Kuva: Jussi Koivunen Juhani Harri vuonna 1962. Esinekooste. Antiikki ja taide | 7 Sokea enkeli, 1971
– Aiheet edustivat menneisyyttä ja mystiikkaa. Samoihin aikoihin teoksiin ilmestyi uusi alakuloinen ja ankara, paikoin jopa makaaberi tunnelma. 1970-luvulla taiteessa esiintyneen realismin aallon ohella ilmaisussa tapahtuneen muutoksen eräänä vaikuttajana oli amerikkalainen kuvanveistäjä Edward Kienholz, joka oli mukana Ateneumin taidemuseon järjestämässä kansainvälisen nykytaiteen näyttelyssä Ars 69 Helsinki. – Lasin takana Harrin esineet muodostavat suljetun maailman: ne kertovat oman tarinansa toisin kuin ranskalaisen Armanin kasaumateokset, joissa tila täyttyy saman esineen toisinnoista. Niiden käyttötarkoitus oli joko hävinnyt tai muuttunut, mutta niissä näkyi ajan kuluminen. Niiden kautta Harri ymmärsi, että esine voi itsessään olla merkityksellinen, eikä vain siitä tehty kuva. – Esinekoosteiden koko kasvoi 1970-luvulle tultaessa. Sellaisen esineen ohitse hän ei voinut kulkea, vaikkei hän heti olisi välttämättä tiennyt, miten tulisi esinettä käyttämään. – Kienholzin teosten kantaaottavuus saattoi osaltaan vaikuttaa muutokseen.Harri kiisti muiden taiteilijoiden vaikutteet, mutta omaksui vaikutteita tiedostamattaan. Esineen tuli sisältää se jokin, määrittelemätön ja tunteisiin vetoava, joka sai hänet hyväksymään esineen osaksi teosta. Hän käytti sekä romua että esimerkiksi käytöstä poistettuja esineitä. Harri ei etsinyt, vaan hän löysi. – Myös rakkaus Pohjanmaahan ja pohjalaisuuteen vaikuttuvat Harrin taiteeseen. Sara Hildénin säätiö / Sara Hildénin taidemuseo. Innoittajia olivat myös Pohjanmaalla yleiset pulloihin tai laatikoihin tehdyt miniatyyrilaivat. Häntä ja Harria yhdisti paitsi kaipuu menneeseen ja viehtymys kauniisiin esineisiin myös erityinen rakkaus lintuihin ja musiikkiin. – Harrin taide kehittyi 1960-luvun alussa värija materiaalikokeilujen kautta kohti esinekoosteita. Genesis, 1967. Harrin taiteessa tarina kulkee esineiden kautta, jotka ovat alkuperäisiä Harri oli vaasalaisen rovastin poika, mikä näkyi taiteilijan henkisessä perinnössä. Valo ja hehku olivat ominaisuuksia, jotka häntä kiinnostivat. HILDÉN PITKÄÄN AINOA YMMÄRTÄJÄ . VAIKUTTEITA UUSREALISMISTA JA SURREALIMISTA. Esinekooste. Esineiden sijoittaminen lasin taakse kohottaa niiden arvoa ja etäännyttää katsojaa. Esineiden estetiikka kiehtoi häntä. Hienovireiset asetelmansa, assemblaasit, hän sijoitti seinälle ripustettaviin laatikoihin, ”bokseihin”, joista ensimmäinen on Papin päiväkirja vuodelta 1963. Harri oli uusromantikko. Harri käytti teoksissaan valmiita esineitä tai niiden osia. Reliefimäiset teokset saivat vaikutteita informalismista, joka korosti maalauksen materiaalista luonnetta. Luonto ja luonnonelämykset sekä ajan kuluttama, usein omaan elämänpiiriin kuulunut esineistö olivat Harrin materiaalia. Teoksissa näkyy henkinen sukulaisuus erityisesti amerikkalaisen Joseph Cornellin ja ranskalaissyntyisen Armanin taiteen kanssa. Ilmaisu selkiytyi ja keskiössä oli yhä useammin suurempi yksittäinen elementti monen sijasta. Sara Hildénin säätiön ulkomainen kokoelma. Sara Hildén (1905–1993) aloitti ulkomaisen nykytaiteen keräämisen vuonna 1961. Esineet sommitelmiin löytyivät sattumanvaraisesti. Taiteilijat ystävystyivät, ja Kienholzin ajoittain brutaalistikin kantaaottava realismi jätti jälkensä Harrin teoksiin. Harri rakasti esineitään ja materiaalien näennäistä vaatimattomuutta. Henkinen sukulaisuus newyorkilaiseen jälkidadaistiin Cornelliin näkyy erityisesti Harrin 1960-luvun puolivälin teoksissa. Yhteistä kaikille teoksille ovat aika ja ajan patina sekä katoavaisuus. – Cornell oli tehnyt omia kollaasimaisia kaappisommitelmiaan jo 1930-luvulla. 8 | Antiikki ja taide ripusti seinälle. Kuva: Jussi Koivunen – Yhä useammin sommitelmaa hallitsi monien yksityiskohtien sijasta suurempi yksittäinen hahmo. 1960-luvun lopulta lähtien Harrin esinesommitelmien koko kasvoi. Ne ovat teoksissa läsnä yhtäaikaisesti. Ajan uusrealistinen henki toi teoksiin ankaruutta. Saattoi kestää kauankin ennen kuin jo löydetyn rinnalle löytyi toinen, kolmas tai neljäs esine, jotta tarina syntyi, Loimaala kertoo. – Tässä hän eroaa muun muassa Kari Cavenista, joka työstää teoksiaan enemmän. Hän sai teoksiinsa vaikutteita myös uusrealismista ja surrealismista. Cornell oli oppi-isä myös Robert Rauschenbergille, toiselle amerikkalaiselle esinetaiteilijalle ja Harrin innoittajalle. Hän oli tuonut taiteessaan vahvasti esiin elämän nurjan puolen
Harri opiskeli Vaasan taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1950 ja Vapaassa taidekoulussa Helsingissä 1960 muun muassa Unto Pusan johdolla. Kuva: Ella Tommila / EMMA Juhannusyö, 1967. Harri sai häneltä tukea, minkä Harri ilmaisi sanomalla ”Hildén osti töitäni ja rahoitti muutenkin ja ennen kaikkea kannusti”. Kuva: Arto Liiti Lintujen palanut kaupunki, 1960. Näyttely tehnyt Harria tunnetuksi. Esinekooste, 97,5 x 62 x 1,5 cm. Esinekooste. Nuorten taiteilijoiden näyttelyyn hän osallistui ensimmäistä kertaa 1964. sisältää teoksia myös edellä mainituilta taiteilijoilta: Arman, Rauschenberg ja Kienholz. Harrin tunnetuimpia teoksia on Andalusialainen koira (1971), johon idea löytyi samannimisestä elokuvasta. Harri on kertonut, että Sara Hildén oli ensimmäinen ja pitkään myös ainoa, joka ymmärsi häntä. Harri on saanut lukuisia palkintoja ja muita tunnustuksia, muun muassa Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinnon 1992. Varsin pian hän ryhtyi hankkimaan kokoelmaansa teoksia myös nuorilta suomalaisilta taiteilijoilta, joukossa oli myös Harri. Arvo voi myös vaihdella. Tuulet, 1968. Kuva: Jussi Koivunen Seitsemän laivaa vainajille, 1981. Loimaalan mukaan Harrin teoksia on vaikea arvottaa – Kun kyse on tunnetusta taiteilijasta, jolla on näyttöjä ja ansioita, on hänen teoksillaan arvo. Näyttely on vetänyt katsojia ja yllättänytkin jossakin määrin – Yllätys on ollut se, ettei Harri näytä olevan kovinkaan tunnettu 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneiden taiteenharrastajien keskuudessa. Saastamoisen säätiön taidekokoelma / EMMA – Espoon modernin taiteen museo. Kuva: Jussi Koivunen Innoittajia olivat myös Pohjanmaalla pulloihin tai laatikoihin tehdyt miniatyyrilaivat. Runnellun näköinen eläin luo mielikuvaa ihmisen raakuudesta. Sara Hildénin säätiö / Sara Hildénin taidemuseo. Hänen isänsä oli kokoomuksen kansanedustaja Johannes Wirtanen. Antiikki ja taide | 9 ANDALUSIALAINEN KOIRA . Sara Hildén oli Harrin kannalta tärkeä keräilijä ja mesenaatti. – Harrin taide puhuttelee edelleen, se ottaa myös kantaa ajassamme. Varhaisin kokoelmassa oleva Harrin esinesommitelma on Kuutamo vuodelta 1964, viimeisimmät Aurinkopyörä ja Suuri lohikäärme ovat vuodelta 1981. Esinekooste. Harrin esinekooste esittää koiraa, jonka päänä on koiran kallo ja vartalona vanha nahkaleili. Lars Göran Johnssonin kokoelma, Turun taidemuseo. Harri sai varhaisimmat vaikutteensa kirkkomaalauksesta. . Harri on ollut unohduksissa pitkään ja näyttelyn myötä tunnettavuus on lisääntynyt ja myös teosten arvo noussut. Luonto, kulutus kierrätys ja ajan kuluminen puhututtavat meitä tänäkin päivänä, sanoo Loimaala. Tämä retrospektio näyttää olevan tärkeää Harrin tunnetuksi tekemisen kannalta. Vuodesta 1976 aina 1980-luvun puoliväliin Harri asui ja työskenteli Somerolla. JUHANI HARRI SARA HILDÉNIN MUSEOSSA TAMPEREELLA 12.1.2020 SAAKKA.. Esinekooste. Teokset Kuinka linnut kuolevat, Joen varrelta ja Perhosten aika hän osti jo vuonna 1966. Wihurin rahaston kokoelma, Rovaniemen taidemuseo. Juhani Harri varttui Vaasassa pappisperheessä
Adamson-Ericin rikas tuotanto ilmentää oivallisesti Viron maalausja käyttötaiteen kehitystä yli neljän vuosikymmenen ajalta. Kuva: Viron taidemuseo LIVOHKA – kiitos ja näkemiin! muodot rikotaan ja maalataan pois. Pauli Martikainen on piirtänyt aina, mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan taidemaalarina. Häntä voidaan pitää virolaisen muotoilun uranuurtajana, jonka ennakkoluuloton lähestymistapa sekä omaperäinen ilmaisukieli avasivat uusia mahdollisuuksia virolaiselle keramiikka-, posliini-, nahka-, metallija tekstiilitaiteelle, näyttelykuraattori Kersti Kollin toteaa. Tänä syksynä hän on muuttanut Ylöjärvelle. -Adamson-Ericin taideteollinen suunnittelu sai uutta pontta 1960-luvulla. TAIDEMUSEO EEMILISSÄ, LAPINLAHDELLA 22.12.2019 SAAKKA. Taidemuseo Eemilin näyttelyssä on esillä Pauli Martikaisen tuotantoa 1950-luvulta aina tähän päivään. Hän suunnitteli koruja, tekstiilejä, nahkaja metalliesineitä ja käytti. Koristelussa käytetyt aiheet muuttuivat abstraktisempaan ja geometrisempaan suuntaan. 10 | Antiikki ja taide ADAMSON-ERIC (1902–1968) on Viron modernismin merkittävimpiä edustajia, legenda jo elinaikanaan. Monipuolinen modernisti paljon aikaa posliinimaalaukseen. Martikaisen mukaan on tärkeää, ttä teokseen osaa jättää olennaisen. Hän oli lahjakas ja poikkeuksellisen monipuolinen taiteilija – kuvaja käyttötaiteen sekä taideteollisen suunnittelun mestari. -Adamson-Eric oli loistava taidemaalari ja väritaituri, mutta hänen asemansa muotoilijana Uutiset LIVOHKA – KIITOS JA NÄKEMIIN! on syntyperäisen lapinlahtelaisen taidemaalarin Pauli Martikaisen ”jäähyväisnäyttely” kotiseudulleen. Teoksiin siirtyvät luonnossa esiintyvät kontrasti-ilmiöt ja jälkikuvat sekä värien hehku ja sävyt. Kuva: Viron taidemuseo Adamson-Eric, luonnos seinävaatteeseen „SUWI 7“, 1937, sekatekniikka. Kuva: Olavi Lähdesmäki Adamson-Eric, Maalaus Tallinnkahvilan sisustusta varten, 1967, öljy. Kuva: Viron taidemuseo Adamson-Eric, Serenaadi, 1924, öljy. Enimmäkseen koristesommitteluun keskittynyt taiteilija osasi yhdistää taitavasti sisällön ja muodon. Viron taiteen kehityksessä on vieläkin merkittävämpi. Hänen kuvauksensa aiheena voi olla puu, maisema tai figuuri. Järvenpään taidemuseossa on esillä maalauksien lisäksi muun muassa tekstiilejä, astioita, huonekaluja ja muuta käyttötaidetta. – Oleellista on miten sen kaiken oivaltaa maalatessa. Hän otti ahkerasti ja rohkeasti osaa Viron kulttuurielämään, oli karismaattinen seurapiiri-ihminen, taidepoliittinen vaikuttaja, sekä hyvin arvostettu, moniin sukupolviin vaikuttanut taideopettaja. Kaikkea ei tehdä, vaan se on jo olemassa, Martikainen toteaa. Hänen persoonalliset kuvioja aihevalintansa muuntautuivat eri materiaalien mukaan ja muodostivat uusia muotoja ja kokonaisuuksia. Aiemmin Martikainen maalasi pelkistävään tyyliin maisemaa, sittemmin taiteilijan tuotannon lähtökohdaksion tullut rakenteellisuus, jossa Soittavat klovnit. Hänestä löytyi myös ihailtavaa kekseliäisyyttä vaikeina aikoina, jolloin materiaaliksi kelpasivat keraamiset laboratorioastiat ja vanhat kupariesineet, jopa ammusten hylsyt, Kersti Kolin sanoo. ADAMSON-ERIC JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEOSSA 2.2.2020 SAAKKA
040 6633 289 www.nukketohtori.com nukketohtori@gmail.com Seuraa Nukketohtoria myös facebookissa ja instagramissa TURUN TAIDEMUSEON syyskausi esittelee saksalaisen ekspressionismin huippunimen Emil Nolden (1867–1956). 1981) kokee olevansa kaikkein eniten taidemaalari. Kuvaamisen kohteena on taiteilijan oma arkiympäristö, joka tuntuu muuttuvan valon mukana, vuorokaudenja vuodenajasta riippuen. Salonkiin viritetty komea kuusi on somistettu aikakauden aidoilla lasikoristeilla. Hänen teoksiaan voidaan luonnehtia asetelmamaalauksiksi, vaikka joskus niissä on myös muotokuvallisia ja maisemallisia vaikutteita. Kuvatut asiat ovat tuttuja, jopa arkipäiväisiä, mutta maalaamalla taiteilija kohtaa ne toisella tavalla. Seurustelua puutarhassa 1908. Ruokasalissa nähdään ranskalainen Limoges -juhlakattaus ja salongista löytyy aikakaudelle tyypillinen makeisja jälkiruokapöytä. EMIL NOLDE TURUN TAIDEMUSEOSSA 5.1.2020 SAAKKA. Juha Kuosmanen luonnostelee valokuvaamalla ja pohjaa maalausprosessinsa tähän kuva-aineistoon. Nolden ura oli pitkä ja dramaattinen nousuineen ja laskuineen: alkuaan puukuvanveistäjäksi ja huonekalupiirtäjäksi kouluttautuneesta Hans Emil Hansenista kehkeytyi vuosien mittaan ensin kohutaiteilija, sitten ”rappiotaiteilija” ja lopulta varhaisen modernismin kansainvälisesti arvostettu klassikko. ”SELVIYTYJÄT – MAALAUKSIA AJASTA” TAIDEMUSEO EEMILISSÄ LAPINLAHDELLA 22.12.2019 SAAKKA. Emil Nolden Turussa SIGNE JA ANE GYLLENBERGIN kodin, Villa Gyllenbergin, salongissa ja ruokasalissa voidaan kokea 1950-luvun joulunviettoa. Näyttäisikö se tältä. Nyt nähtävä kokonaisuus pitää sisällään lähes sata öljymaalausta ja akvarellia 1900-luvun alkuvuosilta aina 1950-luvulle asti. JA 1.1. Tuloksena on rajattuja illuusioita, jotka kertovat näennäisen tarkasti jotain, mutta jättävät silti jotain myös kertomatta. Selviytyjät – maalauksia ajasta KUVATAITEILIJANA JUHA KUOSMANEN (s. Antiikki ja taide | 11 Nukketohtori Aino Mannerheimintie 35 00250 Helsinki Avoinna ma-to klo 10-17, muut ajat sop. Teokset näyttävät sen, minkä lokeroiva katse ohittaa. Sommitelma, rajaus ja valon kuvaaminen ovat kuvien keskeisiä piirteitä. mukaan P. Joulukoristeiden taikaa Gyllenberissä esillä jouluisia koristeita eri vuosikymmeniltä. Tututkin asiat näyttävät uusilta, kun katse pysähtyy ja valot ja varjot alkavat hallita havainnon rakennetta. LIVOHKA – kiitos ja näkemiin! Studiofirenze.fi Kehysten, kultausten, puuesineiden ym. Emil Nolde, omakuva 1947. Uudelleenarvioiminen on jatkunut tähän päivään Nolde-arkistojen avautumisen paljastaessa aiemmin vaiettuja faktoja taiteilijan menneisyydestä. restaurointia 25v kokemuksella Merimiehenkatu 10, Hki 040 5038182. Gyllenbergeille kuuluneen esineistön lisäksi näyttelyä on täydennetty lainaesineillä. Näyttely on rekonstruoitu perheen valokuva-albumien pohjalta. Kiihtyneitä ihmisiä, 1913. . Tuhat kertaa nähty tavallinen näyttäytyy kauniina. SULJETTU 25.12. VILLA GYLLENBERGIN JOULU 5.1.2020 SAAKKA MUSEON AUKIOLOAIKOINA. Nolden taidetta on nähty aiemmin Suomessa laajemmin vain 1958 ja 1972
T tiileihin ja niihin liittyvään symboliikkaan. 1990-luvulla suunnittelin ja valmistin kirkkoon apualttariin antependiumit, joihin myös tein mustan värin. – 1980-luvun loppupuolella opiskelin Kuopion kotija taideteollisuusoppilaitoksen tekstiilisuunnitteluosastolla. YKSI VÄRISARJA KERRALLAAN. Vaarin suosima tekniikka on vaativaa taidekäsityötä, jossa vapaa taidekirjonta ja applikaatio yhdistyvät. Värit ovat valkoinen, vihreä, violetti, punainen ja musta yhteensä noin 40 tekstiiliä. Työssään hän on myös perehtynyt kirkolliseen symboliikkaan. Helena Vaari yhdistää taidekirjontaa ja applikaatiota Lanka värinä, neula siveltimenä ekstiilitaiteilija Helena Vaari on uransa aikana tehnyt kirkkotekstiilit kymmeneen kirkkoon. 12 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO – Käytän töissäni korkealaatuisia materiaaleja, villaa, silkkiä, puuvillaa ja viskoosia, Helena Vaari sanoo. Myöhemmin vuorossa olivat muut tekstiilit, kirjaja kalkkiliina sekä lukupulpetin liina. Koulutus kesti kolme vuotta ja siihen sisältyi myös kurssi, jonka aikana perehdyttiin kirkollisiin teksPyhtään kirkon violetti antependium on käytössä paaston aikana. Taidekirjonta pohjautuu vanhaan perinteeseen, jota on työstetty tämän päivän menetelmin – ompelukonetta apuna käyttäen. Kuva: Mikaela Holmberg Tekstiilitaiteilija Helena Vaari valmistaa taideja kirkkotekstiilejä apunaan ompelukone. – Kirkkotekstiilisarjoja tilataan yleensä neljä viisi. – Teen kerrallaan yhden värisarjan, joka otetaan käyttöön määrätyssä messussa, esimerkiksi violetit kirkkotekstiilit paaston ajan alussa ja valkoiset ensimmäisenä. Kuva: Juha Tanhua, 2017. Tällaisen kokonaisuuden suunnittelu ja toteutus kestää kolme neljä vuotta. Varsinaista alttarivaatetta eli antependiumia Hollolassa ei ole. – Aluksi niihin kuuluivat pappien käyttämät tekstiilit, messukasukka ja stola, jotka muodostivat myös opiskeluni lopputyöaiheen. Aihepiiri kiinnosti minua, ja vuonna 1987 minulle avautui mahdollisuus suunnitella ja valmistaa tekstiilit Hollolan keskiaikaiseen kirkkoon, kotikirkkooni, hän sanoo. Helena Vaari on pitänyt Helsingin tuomiokirkon Kryptassa ”Neula siveltimenä” –näyttelyn, jossa on ollut esillä hänen suunnittelemiaan ja valmistamiaan taideja kirkkotekstiilejä. Pääalttarilla on 500-vuotias puinen korkokuva
Antiikki ja taide | 13 ”Roomatar” –työssä on yhdistelty taidetta ja muotia. Kuva: Johannes Wiehn Itselleni ominainen työtapa on maalauksellinen vapaa konekirjonta. ”Roomatar” –työ on ”maalattu” ompelukoneella. Kuva: Helena Vaari.
– On taiteilijoita, jotka yhdistävät vapaata taidekirjontaa käsinkirjontaan tai huovutukseen. Lanka on värini ja neula siveltimeni. KESKIAIKAISET KIRKOT TYÖLLISTÄVÄT. – Olen suunnitellut kirkkotekstiileitä yli 30 vuotta. Suunnittelutyö edellyttää syvällistä perehtymistä kunkin kirkon arkkitehtuuriin, historiaan, kirkkotaiteeseen ja symboliikkaan. Keskiaikaiset kirkot ovat muodostaneet Vaarin uralla ison työsaran. Lanka muodostaa ikään kuin kolmiulotteisen kynän, jossa yhdistyvät kierre, Luomaniemen kappelin kirkkotekstiilit ovat täynnä symboliikkaa. – Hollolan kirkko, joka katolisena aikana oli pyhitetty Neitsyt Marialle, on erittäin kiinnostava kohde. Lähes nelimetriseen työhön kului 20 km ompelulankaa. Tekstiilien käyttöönotto on aina juhlatapaus. Kuva: Markku Pihlaja, 2017 Pyhtään Henrikin kirkon valkoisen kirkkotekstiilisarjan aiheena ovat pihlajan vuodenajat yhdistettynä kirkkovuoden tapahtumiin. Itselleni ominainen työtapa on maalauksellinen vapaa konekirjonta, jossa kaikki muodot, kuviot ja värimaailmat ovat mahdollisia. Kuva: Tampereen hiippakunta, Jussi Valkeajoki Piispa Teemu Laajasalon liturgisen asun muoto muistuttaa Helsingin tuomiokirkon pohjapiirustusta. 14 | Antiikki ja taide Helena Vaari ja piispa Matti Revon piispankaapu. Kuva: Silvi Kaarakainen, 2019. Vaatteen ompelu: artesaani Tytti Helles. Olen myös käyttänyt jonkin verran latinankielisiä tekstejä, kuten ”Gloria in excelsis Deo” sekä ”Jesus Hominum Salvator”. – Suosinkorkealaatuista villaa, silkkiä, puuvillaa ja viskoosia, jotka myös sopivat kirkkotekstiileihin parhaiten. – Kaikki nuo yli 30 vuotta vanhat kirkkotekstiilit ovat edelleen käytössä, ovathan niissä käytetyt materiaalitkin olleet ensiluokkaisia. Kirkon historiallisesta taustasta johtuen siellä on kirkkotekstiileissäni runsaasti Mariaan liittyvää symboliikkaa, liljoja ja ruusuja. Suunnittelu ja taidekirjonta Helena Vaari. Kuva: Seppo Sirkka, 2015 adventtina. Ja kun niitä tulee värisarja kerrallaan, tämä myös korostaa kyseisen värin symboliikkaa
Saarnaava pappi miettii tarkoin, mikä teksti liittyy mihinkin kirkkovuoden aikaan. Bulevardi 40, 00120 Helsinki, p. Museo on avoinna 1.1.2020 klo 10–17 Koti museoon on vapaa pääsy! Jouluisia elämyksiä Bulevardilla! SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO. saakka Avoinna: ti , to, pe 11?18, ke 11?20, la, su 10?17. Työni ovat kokonaan käsityötä, ja taidetekstiileissä on kotoinen tuntu. Tämä ehkä siksi, että tekstiilit ovat meidän jokaisen iholla konkreettisesti. Ne ovat itse asiassa parsittuja, koska ompelukoneen ohjekirjan kohdassa ”parsinta” neuvotaan korjaamaan vaatteet tällä samalla tekniikalla. On sammalkruunuja sekä mustikan-, pihlajanja puolukanlehtiä, kuten Luomaniemen kappelin tekstiileissä Nastolassa. Näin ollen joulunaikaan kirkoissa on esillä monia värejä, joiden vaihtumisen huomaa ehkä parhaiten alttarilla olevasta antependiumista ja saarnatuolin kirjaliinasta. Paastonajan päätteeksi kiirastorstai-iltana monissa kirkoissa kirkkotekstiilien violetti väri vaihdetaan messun päätteeksi mustaan, kuoleman ja syvän surun väriin, jonka myötä tavallaan laskeudutaan pitkäperjantaihin. klo 11–16 Joulutunnelmainen askartelupaja, klo 13 opastus joulukatt auksiin, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki su 1.12. – Myös materiaalit ovat erilaisia, kuten esimerkiksi silkki ja viskoosi, joiden kiilto korostaa aiheen valintaa. klo 14 opastus joulukatt auksiin, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki Paul ja Fanny Sinebrycho. n joulukatt aukset esillä Koti museossa 12.1. – Viime keväänä tein tällä samalla tekniikalla 120 x 95 cm olevan työn tauluksi yksityiskodin seinälle. klo 13–15 Taidevarti t Lucas Cranach – Renessanssin kaunott aret -näytt elyssä la 7.12. Näiden välissä Suomessa on itsenäisyyspäivä, jolloin väri on valkoinen yhden päivän ajan. Myös kukkien värejä voidaan vaihtaa. MYÖS TAIDETEKSTIILEJÄ. – Uusimmissa töissäni olen käyttänyt suomalaista symboliikkaa myös kirkkotekstiileissä. 0294 500 460, www.si?.. Ensimmäistä adventtia seuraa Kristuksen odottamiseen liittyvä paastonaika, jonka väri on violetti. – Kirkkovuoden mukaan edeten jouluaattona vaihdetaan väriksi taas valkoinen, mutta tapaninpäivänä, jota vietetään ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen muistoksi, vuorossa on punainen väri. klo 11–16 Kaunis katt aus -servietti paja ke 11.12. Se tuli kotiin, jossa talon rouvan pitkäaikaisena harrastuksena on ollut tanssi. Periaatteena on, että ommellessa liikutan työtä koko ajan. klo 10–17 Museo on suljett u 24.?25.12. – Jokaiselle pyhälle on myös oma tekstinsä. Kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista, joka on kirkkovuoden suuri juhla. – Suunnittelu muodostaa eniten aikaa vaativan osan työssäni. Museo on avoinna 6.12. . Kuvassa nähdään upea keltainen tanssipuku eli työni on ”kangasta kankaalle”. klo 15 Tuhannet liekit ja lyhteet, Sibelius-Akatemian konsertti pe 6.12. – Jokainen kirkko on erilainen, enkä ole tehnyt yhtään samanlaista kirkkotekstiilisarjaa, koska jokainen kirkko tarvitsee omanlaisensa tekstiilit. Tämä on hyvin vahvaa symboliikkaa. – Ensimmäisen adventin vallitsevana värinä on valkoinen. Tulossa oleva iso juhla esimerkiksi kirkon täyttäessä pyöreitä vuosia johtaa usein myös kirkkotekstiilien uusimiseen. Tarvittaessa vaihdan langan, jolloin minulla on uusi ”värikynä” käytössäni. Langan muoto tukee lopputulosta. Tummiin varjokohtiin käyttämäni puuvillalanka puolestaan antaa lisää syvyyttä, jolloin aiheista, motiiveista ja ideoista muodostuu kolmiulotteisia. klo 14 opastus joulukatt auksiin, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki to 26.12. – Työ vaihtelee riippuen, minkä ikäinen kirkko on ja missä kunnossa sen edelliset tekstiilit ovat. Saatetaan myös laulaa a cappellana ”Käy yrttitarhasta polku”. Haluan tuoda luonnon symboliikkaa kirkkoon kertomaan, mitä Jumalan huolenpito on. Tämän ”Pyörre”-nimisen työn aiheena oli tanssi. Antiikki ja taide | 15 kiilto ja väri. Alttarille tuodaan mustat tekstiilit ja ehkä orjantappurakruunu ja viisi ruusua, Kristuksen viiden haavan symbolina. – Töissäni jokainen pisto on erilainen. Ilman sitä ei kannata tehdä mitään, ei ainakaan ommella. KIRKKOVUODENAJAT VAIHTUVAT. Luonto tarjoaa tähän lukemattomia mahdollisuuksia. klo 12 opastus joulukatt auksiin, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki pe 6.12. Pääsiäispäivänä väri on valkoinen – Kristus nousi kuolleista. Lankojen värejä yhdistämällä voin loihtia uusia värisävyjä. Teen yleensä asiakastöistä, kuten kirkkotekstiileistä, ensin luonnokset peiteväreillä ja puukynillä, jotta voin esittää asiakkaalle, millainen suunnittelemani idea on. klo 18 Luento amanuenssi Claudia de Brün: Lucas Cranach vanhempi ja kaunott aret su 15.12. Ne ovat joko tilauksesta valmistettuja tai näyttelyyn tarkoitettuja kokonaisuuksia. la 30.11. Jos haluan jonkin osan kuviosta selvästi nousevan esiin, kiiltävä lanka korostaa voimaa, valoa ja väriä etenkin vaaleissa kohdissa. Suomen luonto edustaa suomalaista kristillistä symboliikkaa, Helena Vaari sanoo. Vaari tekee myös taidetekstiileitä yksityiskoteihin. Se on suurten juhlien sekä ilon ja valon väri. – Pääsiäisenä kirkoissa on runsas värimaailma
”Nyt näemme kuin kuvastimessa, silloin kasvoista kasvoihin”, 1975. Kuva: Laila Pullisen säätiö. 16 | Antiikki ja taide Taiteilija Laila Pullinen Oman tiensä kulkija Laila Pullinen ja ensimmäinen krusifiksi. Laila Pullinen oli poikkeuksellisen tuottelias taiteilija, jolla oli pitkään vankka asema maamme kuvataiteen kentässä
Hän myös kaipasi lukumääräisesti useampia taidejulkaisuja, joiden myötä taiteen kenttä laajenisi ja muuttuisi tasapainoisemmaksi. Lisäksi katsojalle tarjoutuu tilaisuus hahmottaa yhteyksiä ja nähdä Pullisen ajatuksien siirtyvän kiven ja pronssin välityksellä suurikokoisiin figuratiivisiin rasvaliitupiirustuksiin, joista taiteilija vähemmän tunnetaan, näyttelyn kuraattori Jean Ramsay kertoo. Kuva: Vantaan taidemuseo ”Sisyfos”, 2001. . Vantaan taidemuseo Artsin kokoaman ”Laila Pullinen – kuvanveistäjä Vantaalla” -näyttelyn keskiössä ovat taiteilijan Vantaalle sijoittuvat räjäytysteokset, pronssiveistokset, kivi-pronssiyhdistelmäveistokset sekä Nissbacka taidepuisto.– Näyttely avaa itsenäisinä kokonaisuuksina näkymiä Pullisen tuotantoon ja havainnollistaa niiden sisäisiä yhteyksiä ja merkityksiä. Lallukan taiteilijakodissa tehdyssä haastattelussa hän suomi muun muassa apurahajärjestelmää, jonka puitteissa joillekin taiteilijoille suodaan etuoikeus tehdä taidetta. Tultuaan 1970-luvun alussa Italiasta takaisin Suomeen Laila Pullinen kertoi hänelle sanotun taiteilijaseurassa, ettei ole väliä, mitä aatesuuntaa edustaa, kunhan vain kuuluu johonkin puolueeseen. ”Jeddah”, 1982, ”Ajan henki, aineen vanki, pienoisvariaatio, 1976. VANTAAN TAIDEMUSEO ARTSI, MYYRMÄKITALO, PAALUTORI 3, VANTAA. Kuva Vantaan taidemuseo Prosessiosa teoksesta ”Terra Verde”, 1998, taiteilijan Nissbackassa kuvaamana. Pienoismallien ja piirustusten ohella näyttely tarjoaa taustatietoa työprosesseista ja veistäjän käyttämistä materiaaleista. Häntä yritettiin vuosien varrella valaa jos jonkinlaiseen muottiin ja leimata poliittisesti milloin miksikin. Didrichsenin taidemuseossa 2000-luvun alkuvuosina nähtiin joukko taiteilijan uraan vaikuttaneiden henkilöiden muotokuvia: Maire Gullichsen, Urho Kekkonen, Jean Sibelius, Mauri Faven, Tero Laaksonen ja Nina Terno. A aiteilija Laila Pullinen ei ollut ’toisinajattelija’, vaan ’ajattelija’, joka ei halunnut mennä valtavirran mukana siten kuin poliittiset päättäjät ehkä olisivat halunneet. Tavoilleen uskollisena hän ei kuitenkaan hakeutunut mihinkään kuppikuntaan. Kuva: Laila Pullisen säätiö ”Ajan henki, aineen vanki”, 1970. NÄYTTELY ”LAILA PULLINEN – KUVANVEISTÄJÄ VANTAALLA” 12.1.2020 SAAKKA. Apurahat ovat suhdanteille herkkiä, ja niiden jakaminen riippuu kulloisenkin jakajan taidemausta sekä siitä, kuka sattuu olemaan kenenkin kave ri. Demaria hänestä ei kuitenkaan koskaan yritetty kaivaa esiin, mikä hänen mielestään oli ollut aika huvittavaa. Näyttelyssä oli esillä myös piirustuksia, jotka toimivat läpi Laila Pullisen uran vastapainona veistämiselle. Laila Pullinen arvosteli eläessään voimakkaasti taiteilijain heikkoa asemaa Suomessa. Kuva: Nick Tulinen, 2015. Taiteilija arvosteli myös olosuhteiden pakosta Suomeen muodostuneita pieniä klikkejä, jotka pyrkivät määräilemään taiteen kehitystä, kun taas esimerkiksi USA:ssa yhdellä paikkakunnalla ’sivuraiteelle’ joutunut taiteilija voi aina hakeutua muualle. Antiikki ja taide | 17 TEKSTI: TIMO ELO KATTAVA NÄYTTELY VANTAALLA . On mukava liikkua ’niissä’ piireissä. Pullinen totesi tällaisen loukkaavan luovaa ihmistä. Joku voi mennä jopa aivan sekaisin saadessaan tehdä suositun vallanpitäjän muotokuvan. Valitettavasti valta ja vallanpitäjät kiehtovat myös taiteilijoita. Mutta aivan samalla tavalla vallanpitäjiä kiehtoo taide
Kuningas pelastuu, mutta Henrik Wrede menettää henkensä. Konservaattori Tiia Yli-Kankahilan mukaan. Poikilo-museot julkaisee Jacobina Charlottan päiväkirjatekstin suomennoksen tulevana vuonna. AMANUENSSI TIIA YLI-KANKAHILA TIEDOTTAJA LIISA HUUSKO näyttelyn merkittävin henkilö on Jacobina Charlotta Munsterhjelm. Kirkholman taistelussa Liivinmaalla, nykyisessä Latviassa vuonna 1605 käydyssä taistelussa Wrede antaa oman hevosensa kuningas Kaarle IX:lle. – Jacobina Charlotta Munsterhjelmin päiväkirja on asiakirjana ainutlaatuinen. Hyvityksenä uhrauksesta Wreden leski Gertrud von Ungern sekä alaikäiset pojat Casper ja Carl saavat läänityksen Elimäeltä vuonna 1608. Joukossa on myös vierailijoille avoimia kohteita kuten Engelin suunnittelema Moision kartano Elimäellä, Kirjokiven kartano Valkealassa sekä Ankkapurhan kulttuuripuistossa sijaitseva Anjalan kartano. Gertrud von Ungern rakennuttaa Peippolan kartanon lisäksi Hämeenkylän ja Anjalan kartanot. Jacobina Charlotta Munsterhjelm syntyi vuonna 1786 Hämeenkylän kartanossa Elimäellä, eteläisessä Kouvolassa. Tällä Jacobina Charlottan marraskuisella merkinnällä johdatellaan näyttelykävijät peremmälle interiööreihin: 14. Jacobina vietti lapsuutensa Hämeenkylässä ja ryhtyi kirjoittamaan päiväkirjaa 13-vuotiaana vuonna 1799. Jacobina Charlottan lastenpolulla pääsee muun muassa suunnittelemaan kartanon illallismenyyn, pakkaamaan matka-arkkua kylpylävisiittiä varten, veivaamaan kampikirnua keittiössä sekä tietysti luomaan oman aatelisvaakunan. Wrede af Elimä -suku rakennutti kartanot myös Mustilaan, Villikkalaan ja Pilkanmaalle 1600-luvulla. Päiväkirjan innoittamana näyttelyssä kulkee toiminallinen lastenpolku erityisesti perheitä varten. Gertrud von Ungern valitsee asuinkartanonsa paikaksi Peippolan keskeiseltä paikalla kirkon läheisyydestä. Myös Oravalan kartano Valkealassa toivottaa kävijät tervetulleiksi ensi kesästä alkaen. Kuva: Poikilo-museot Ylemmän luokan arkea ja juhlaa Kartanoiden romantiikkaa Kouvolan kartanoiden juuret ulottuvat 1600luvulla luovutettuihin aatelisläänityksiin. RATSUMESTARI PELASTI kuninkaan. Kuin elokuvan käsikirjoituksen mukaan Ruotsin armeijassa palvellut baltiansaksalainen ratsumestari Henrik Wredepelastaa Ruotsin kuninkaan. Tarina kertoo, että itse Ruotsin valtakunnan kuningas Kustaa III ja kartanon isäntä Rabbe Gottlieb Wrede seurasivat kartanon paloa läheiseltä Kuninkaan vuorelta. JACOBINA CHARLOTAN PÄIVÄKIRJA. marraskuuta 1799 ei tapahtunut mitään ihmeellistä, muuta kuin että Anders-veli asuu salissa niin kauan kun hänen kamarinsa kaakeliuunia korjataan. Kouvolan alueelta löytyy yli kaksikymmentä kartanoa, joista suurin osa on yksityiskoteja. Vanha 1600-luvulta peräisin ollut kartano tuhoutui Kustaan sodan pommituksessa vuonna 1798. Näyttelyssä voi myös lukea otteita Jacobina Charlottan päiväkirjasta. K Anjalan kartanon uusi päärakennus valmistui vuoteen 1810 mennessä. Elimäen nimismies ja kestikievarin pitäjä Niilo Matinpoika saa väistyä asuinpaikaltaan. 18 | Antiikki ja taide ouvolan kaupunginmuseo Poikiloon avatussa näyttelyssä Kartanoiden Kouvola kurkistetaan kartanoelämän arkeen ja juhlaan sekä aatelissukujen ja merkittävien rakennusten vaiheisiin neljän eri vuosisadan aikana ensimmäisistä läänityksistä nykypäivään asti. Eniten kartanoita on eteläisessä Kouvolassa, josta ensimmäiset läänitykset myönnettiin 1600-luvun alussa
Kuva: Poikilo-museot Kirjokiven kartanon väkeä vuonna 1899. Jouluaattoiltana vuonna 1800 Jacobina Charlotta kirjoittaa Rantasalmella sukuloimassa olleessaan tanssineensa seurueineen muutamia valsseja. Pukujen lisäksi Poikilo-museoiden omista kokoelmista ovat esillä Tigerstedt-suvulle kuuluneet kuomuvaunut sekä metsästyskärrit, jotka ovat todennäköisesti kuuluneet amiraali Arvid Adolf Etholénille. Kuvassa kartanonrouva Emilie af Forselles tyttärineen. Ruhberg Christa Buckboard -hevosvaunut ovat Pohjois-Amerikalle tyypillistä mallia. Arvid Etholén teki mittavan uran venäläis-amerikkalaisessa kauppakomppaniassa. Hän oli Venäjälle kuuluneen Alaskan kuvernööri vuosina 1840–1845. Antiikki ja taide | 19 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Muoti -ja puvustuslinjalla opiskeleva Mirka Mäkinen on ommellut näyttelyä varten alushameita. Kuva: Friedrich Schultz Myllylän kartanon vanha päärakennus Elimäellä 1890-luvulla. Villikkala siirtyi Wredeiltä af Forselles -suvulle vuonna 1824 ja on todennäköistä, että jotkut suvun kartanonneideistä on vihitty näissä puvuissa. KARTANOIDEN KOUVOLA KOUVOLAN KAUPUNGINMUSEO POIKILO 28.11.2019–10.10.2021. Kuva: Tiia Yli-Kankahila Näyttelyssä on esillä myös kartanoiden palvelusväki. Kuvan taffelipianon voi nähdä Kartanoiden Kouvola-näyttelyssä. Vuosikymmenien saatossa on valitettavasti kadonnut tieto siitä, ketkä morsiamet ovat kantaneet päällään näitä upeita pukuja. MORSIUSPUVUT JA KUOMUVAUNUT. Kuvassa Sippolan hovin puutarhuri Johan Nilssonin lapset Rauhalan talon pianosalissa vuonna 1912. Molemmat hääpuvut ovat peräisin Villikkalan kartanosta Elimäeltä. Myös Xamkin Muoti ja puvustuslinjan opiskelija Mirka Mäkinen on osallistunut näyttelyn tekoon. Mäkinen valmistanut historiallisten mallien innoittamana alushameita näyttelyyn tuleville puvuille. Kuva Poikilo-museot Se on ainoa meidän päiviimme säilynyt Ruotsin ajan Suomessa kirjoitettu nuoren tytön päiväkirja. Kuvassa Villikkalan kartanosta peräisin olevan hääpuvun ensimmäinen mallisovitusta Mäkisen mukaan alushameiden ompelussa haastavinta on valtavan kangasmäärän käsittely. Ammattikorkeakoulun restaurointilinjan opiskelijat ovat tehneet kustavilaiseen makuuhuoneeseen koristemaalauksia ja panelointeja. Kauppakomppanian matkassa Etholén purjehti myös Kalifornian rannikolla. Päiväkirjan sivuilla näkyy suomalaisten kartanoiden ja maalaispitäjien elämä sekä ihmiset kuten perheen jäsenet ja sukulaiset, mutta myös vaatimattomampi väki. Näyttelyn helmiä ovat kaksi museon omien kokoelmien hääpukua 1800-luvun jälkipuoliskolta. Näyttelyn puuhanaiset FM Hanna Kaivonurmi ja konservaattori, KM Tiia Yli-Kankahila ovat Vainio-Korhosen kanssa samaa mieltä siitä, ettei päiväkirjaan tule suhtautua vain nuoren tytön rustailuna. Näyttelyprosessin aikana amanuenssi Yli-Kankahilaan teki erityisen vaikutuksen yhteistyö Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin kanssa. Useat vuosikurssit ovat osallistuneet näyttelyn toteutukseen. Päiväkirjan sivuilta voi poimia tiedonmurusia aikuisten elämästä, tapaamisista ja neuvotteluista, sillä lapset seurasivat vanhempiaan, aikuisia sisaruksiaan tai palveluskuntaa vierailuille, päiväkirjat suomentanut Turun yliopiston professori Kirsi Vainio-Korhonen sanoo. Kun yksi ryhmä on ollut maalaamassa interiöörejä museolla, toinen ryhmä on puhdistanut ja kiillottanut näyttelyesineitä luokkatiloissa. On mahdollista, että Etholén toi Suomeen vaunut tai piirustukset niiden valmistamiseksi. Päiväkirjasta löytyy muun muassa ensimmäinen kirjallinen merkintä siitä, että valssi on saapunut Suomeen. – On upeaa ja harvinaista, että tällaista ammattitaitoa löytyy aivan museon vierestä Kasarminmäen kampukselta. Neljää alushametta varten tarvittiin 20 metriä puuvillakangasta sekä 20 metriä tylliä.
Mutta varsinainen vetonaula ovat veistoksen viereen asetellut kultasormukset – kaikkiaan peräti 147 kappaletta. Asiantuntijana luettelointityössä Vuokko Koho. Amanuenssi Tanja Pääskysen käsissä on kultakätkön piilopaikkana toiminut Torpan tyttö -pronssiveistos. Mistä ne ovat peräisin ja miksi veistoksen vieressä. Sormukset oli pujotettu pyykkinaruun, ja pronssiveistoksen sisään ne oli todennäköisimmin kätkenyt taideja antiikkikauppias Pentti Wähäjärvi itse. LÖYDÖN ARVO TARINASSA. Kultakätkön sormusten yhteispaino on noin 800 grammaa.. Kultakätkön sormusten yhteispaino on noin 800 grammaa, mutta pronssi on sen verran raskasta, ettei veistoksen painoon kiinnitetty huomiota. Koska veistoksen sisällä tuntui olevan jokin paperipollukka, konservaattori nyppi paperin varovaisesti pois. Sormukset löytyivät konservaattorin tehdessä esineiden kuntotarkastusta loppuvuodesta 2004. Silloin veistoksen sisältä pullahti esiin hieman suurempi paperikäärö. Konservoija löysi 147 piilotettua kultasormusta Torpan tyttö ja aarrekätkö R Naiman kihlaja vihkisormus Kultapitoisuus 23K, paino molemmissa 7g, koko 17,5 Vastuuleima ja paikkakunta: GL-Gustav Lindell-Tampere Kaiverrukset Emil – 18 29/8 87 ja Naima & Emil – 18 25/8 92 Sormusten vuosileima ja vuosiluku: Q4 – 1897 Riihimäen museossa löydettiin pronssiveistoksen sisältä kultakätkö. 20 | Antiikki ja taide iihimäen taidemuseon toisessa kerroksessa näkee usein näyttelyvieraiden viipyvän pitempään erään lasivitriinin luona. Kultakätkö löytyi Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelmaan kuuluvan Carl Wilhelmsin vuonna 1946 veistämän Torpan tyttö -nimisen pronssiveistoksen sisältä. Kultasormus on ollut eräänlaista ”käteisrahaa”, ja veistoksen sisällä sormukset olivat turvassa, Tanja Pääskynen selvittää. Kun konservaattori avasi sen, sieltä löytyi todellinen aarre – pyykkinaruun pujotettuja kultasormuksia. – On ajateltu, että sormukset kätkettiin veistokseen mahdollisten varkaiden takia. On myös muisteltu, että Wähäjärven antiikkiliikkeessä saattoi nähdä vadissa kultasormuksia, joita voi ostaa itselleen. – Veistoksethan ovat onttoja, ja niiden sisällä voi olla lippusia ja muita paperipaloja tai huutokauppalipukkeita, Tanja Pääskynen kertoo. Vitriinissä on ”Torpan tyttö” -pronssiveistos, pienen tytön rintakuva, jonka kuvanveistäjä Carl Wilhelms (1889 1953) on veistänyt 1946
Pitkähköiden neuvottelujen jälkeen Wähäjärvi lahjoitti vaimonsa kanssa antiikkija taidekokoelmansa Riihimäen kaupungille 1993. . Sormukset ovat olleet käytössä ja niiden leimat ja kaiverrukset kertovat myös sormusten käyttäjistä. Wähäjärvi oli tähdännyt johdonmukaisesti omien kokoelmiensa museoimiseen 1950-lopulta asti. Ensimmäisiä neuvotteluita kokoelman lahjoituksesta käytiin jo 1960-luvulla, mutta tuolloin ne keskeytyivät. Kultasormukset ovat olleet tuolloin monelle iso satsaus. 250 teosta. Kaikkiaan lahjoituseriä oli 99 ja ne ovat tulleet Riihimäelle vuosien 1993 1999 aikana. Sormusten leimoista on selvinnyt, että suurin osa sormuksista on valmistettu Suomessa ja ne ajoittuvat 1800-luvun lopusta 1980-luvulle asti. Sota-ajan jälkeen kaikesta oli pulaa, ja moni joutui myymään arvokkaita esineitään saadakseen rahaa. SORMUKSIEN KERTOMAA. Parhaat teokset olivat heidän kodissaan. Ja kun liikkeessä oli erittäin hyvä työ, siihen saattoi olla kiinnitetty ”Ei myytävänä” -lappu, kertoo Riihimäen taidemuseon amanuenssi Tanja Pääskynen. Myöhemmin käynnistettiin sormusten luettelointityö, ja asiantuntijana toimi Vuokko Koho. Taidemuseoon teokset saatiin useassa erässä, joista ensimmäiseen kuului n. Sormuksen valmistusleima on kuitenkin vuodelta 1897, joten sormus on voitu hankkia vasta viisi vuotta myöhemmin. Tilat saneerattiin täysin. Antiikki ja taide | 21 TEKSTI: MARJUT POPELKA Arveltiin myös, että edesmenneiden vanhempien tai sukulaisten sormuksia on myyty rahapulan takia. Maalauksia oli ripustettu vieri viereen niin että ne peittivät kaikki seinäpinnat ikään kuin tapettina. – Soitin Suomen Kultaseppien Liiton toimitusjohtajalle Henrik Kihlmanille tiedustellakseni, kuinka tämä sormuslöytö suhteutuu muihin sormuskokoelmiin, kertoo Tanja Pääskynen. Niinpä esimerkiksi tiedämme yhden sileän, puolipyöreän kultasormuksen kaiverruksesta, että Naima ja Emil on vihitty avioliittoon 25.8.1892. Tämä kokoelma oli aluksi esillä Riihimäen kaupungin kirjastossa Samuli Parosen salissa sekä Suomen lasimuseon tiloissa. Saman pariskunnan kihlasormuksen kaiverrus kertoo heidän kihlautuneen 29.8.1887, mutta sormus on hankittu vasta samaan aikaan kuin vihkisormus. Taidekokoelma sai oman museon Asiantuntijana luettelointityössä Vuokko Koho. Joukossa on myös joitakin monogrammija ammattisormuksia sekä muutama kivisormus. Vaikutus oli uskomaton, suorastaan valtava elämys, siellä käyneet ovat kertoneet. Kihlman kertoi, ettei sormuskokoelmalla todennäköisesti ole historiallista arvoa. Yhden kantasormuksen kuva on ollut Metsähistorian seuran Susikko-lehdessä. Mittava lahjoitus kertoo Wähäjärven syvästä ja monipuolisesta kiinnostuksesta taiteeseen – kokoelmassa on noin 2000 esinettä maalauksista ikoneihin ja aasialaiseen antiikkiesineistöön. Sormukset luokiteltiin, puhdistettiin sekä mitattiin ja niistä tutkittiin leimat ja kaiverrukset. Kokoelmia varten perustettiin Riihimäen taidemuseo valtion virastotalon tiloihin, jossa oli aikaisemmin toiminut muun muassa posti. Essi Renvallin ”Lettipäinen tyttö”, pronssi.. – Jo tuolloin hän mietti hienon työn löytäessään, että teos tulee aikanaan museoon. Perheellä oli kaksi asuntoa, molemmat täpötäynnä taidetta. Ensimmäisessä oli muun muassa useita Marraskuun ryhmään kuuluneiden Tyko Sallisen, Marcus Collinin sekä Jalmari Ruokokosken töitä, muutamia Helene Schjerfbeckin töitä sekä kansainvälistä taidegrafiikkaa. Ei ihme, että kultakätkö viehättää – löytääköhän joku vielä tutun näköisen sormuksen. Löydön arvo on ennen kaikkea sen tarinassa, ja toki kullalla on myös oma rahallinen arvonsa. Amanuenssi Tanja Pääskysen käsissä on kultakätkön piilopaikkana toiminut Torpan tyttö -pronssiveistos. Eniten löydössä on sileitä sormuksia eli kihlaja vihkisormuksia. Wähäjärvi piti taideliikettä Kalevankadulla vuoteen 1973 asti, ja jatkoi Kasarmitorin laidalla olleen perheen antiikkiliikkeen hoitamista. 1990-luvun alussa Wähäjärvi käynnisti neuvottelut kokoelmien lahjoittamisesta Riihimäen kaupungin kanssa saatuaan tietää vakavasta sairaudestaan. Sitä kautta saimme tiedon, jonka mukaan sormus mahdollisesti liittyy Suomen Sahateollisuuskouluun Viipurissa. Sormuksessa oleva kaiverrus SSK – 1923–24 kertoo sormuksen olleen kyseisen oppilaitoksen luokkasormus, Tanja Pääskynen kertoo. Hän hankki kokoelmiinsa teoksia taiteilijoilta, yksityisiltä henkilöiltä, kuolinpesiltä, huutokaupoista sekä tunnettujen taiteilijoiden näyttelyistä. Pentti Wähäjärvi oli taidemyynnin ohella kerännyt teoksia omaan taidekokoelmaansa jo 1950-luvulla. Taidemuseon ovet avattiin yleisölle 1995.
Kuvat: Teppo Moilanen.. 22 | Antiikki ja taide Ambientet ovat taideteoksia: värikkäitä, puhuttavia, kepeitä, räiskyviä – kylmäksi ne eivät jätä katsojaa koskaan
Tai sattuma. Kuva: Kari Kumpulampi Ambientet ovat taideteoksia: värikkäitä, puhuttavia, kepeitä, räiskyviä – kylmäksi ne eivät jätä katsojaa koskaan. TYÖ OPETTI TEKIJÄÄNSÄ. Uudessa tekniikassa oli nopeuden lisäksi muitakin hyviä ominaisuuksia. Mekanismia oli mahdollista heilutellakin, jolloin koneesta saatiin uusia värisävyjä kankaalle. Ja mitä on Ambiente-tekniikka. Painon aikana värejä voitiin vaihdella konetta pysäyttämättä, mikä nopeutti prosessia. Tarinan mukaan Sarpaneva haltioitui näkemästään ja oli aivan innoissaan. Antiikki ja taide | 23 Sarpaneva oli ennakkoluuloton näkijä, kokeilija ja uuden etsijä. Tässä prosessissa väriä juoksutettiin syöttöpumpulla säiliöstä koneen värisuuttimiin, joita saattoi olla kymmeniä ja jotka oli kiinnitetty kiskoihin. Tämä käy ilmi hänen Ambiente-tekniikalla valmistetuista painokankaistaan, konemaalauksista. Mutta mistä kaikesta väri-ilottelussa on kyse. Tyypillisimpiä Ambiente-kankaita olivat Tampellan Lappi-satiini ja pellavafrotee. Lasi oli tunnetusti Sarpanevan ominta materiaalia, mutta hän työskenteli sittemmin myös muun muassa puun, posliinin, teräksen ja tekstiilien parissa. LUOTTOHENKILÖT ASIALLA. Puuvillatehtaalla Tampereella käytettiin Sarpanevan johdolla materiaalina tekstiilejä kuten puuvillaa, pellavaa ja tekokuituja. Nurjaa puolta ei enää ollut, mikä oli iso etu verhokankaissa. TEKSTI: KARI KUMPULAMPI uotoilija Timo Sarpaneva oli yksi Finnish Design-käsitteen luojista, arvostettu taiteilija maassa ja maailmalla. Timo Sarpaneva korosti hyvän työporukan merkitystä Ambienteja, konemaalauksia, tehdessään. Siellä hän ryhtyi soveltamaan työryhmineen Ambiente-tekniikkaa kankaalle. Vuonna 1965 porilainen Rosenlewin paperitehdas tilasi Timo Sarpanevalta hyllypaperimalliston, ja nyt kohtalo puuttui peliin – tai johdatus. Näyttelyn Ambiente-väriloisto lämmittää mukavasti mieltä eritoten näin kaamosaikana, kun maisema ympärillä on muutoin lähinnä samean harmaa. Museo Milavidaan Tampereelle Näsilinnaan on koottu Timo Sarpanevan paiTimo Sarpaneva loi Ambiete-tekniikan Väriloistoa kankaisiin Lasitaiteilija ja muotoilija Timo Sarpaneva oli myös värien ystävä. Ne kertovat oman tarinansa. Se ei ollut lainkaan perinteistä painamista, mieluummin materiaalin iloista värjäämistä. Palataan kuusikymmentäluvulle. Hän toivoi, että konetta rikottaisiin lisää, jotta värit jalostuisivat ja pääsisivät vapaasti täyteen loistoonsa. Lisäksi koneita on osattava kuunnella. – Hän tuli tunnetuksi kuvataiteilijana ja oli johtava koloristi maassa, Museokeskus Vapriikin tutkija Mari Lind kertoo. Hänen uransa alkoi 1940-luvun lopulla ja seuraavalla vuosikymmenellä hän kuului jo suomalaisen muotoilun suuruuksiin. Elettiin vuotta 1966, värikkäiden ja koristeellisten painotöiden kulta-aikaa, ja Timo Sarpaneva siirtyi Porista Tampereelle, Tampellan konserniin, Lapinniemen puuvillatehtaalle. M nokankaita esittelevä näyttely. Alun perin Sarpaneva valmistui graafikoksi. Eräänä aamuna tehtaan painokone meni rikki ja ryhtyi roiskimaan väriä paperille epämääräisesti, täysin omavaltaisesti. – Kankaan molemmista puolista tuli samanlaisia. Miten asiat ottaa. Renessanssihenkinen Sarpaneva oli ennakkoluuloton näkijä, kokeilija ja uuden etsijä liikkuen suvereenisti käyttöja kuvataiteen raja-alueilla. Kuva: Markku Luhtala/ Sarpaneva Design Oy. – Värien sekaan tiputettiin tehtaalla joskus vettäkin. Kuvat: Teppo Moilanen. Timo Sarpaneva oli hyvin innostunut Ambiente-tekniikasta, sanoo tutkija Mari Lind. Näin toimittiin, ja abstrakti Ambiente-painotyyli oli syntynyt. Myös paineilmaa käytettiin, ja taas saatiin kankaalle uusia sävyjä, Mari Lind mainitsee. Timo Sarpaneva innostui uudesta, nopeasta Ambiente-menetelmästään ajan myötä yhä enemmän
24 | Antiikki ja taide Sarpaneva koki muuttaneensa suuren kankaanpainatuskoneen jättiläissiveltimeksi. Hän koki muuttaneensa suuren kankaanpainatuskoneen jättiläissiveltimeksi. Jos muutoksia tarvittiin, ne tehtiin. – Olen jännittynyt ja riemuissani. – Jos jälki oli hyvää, hän sanoi, että jatketaan näin. Sarpaneva antoi työryhmälleen täyden tunnustuksen. Ambiente tarkoittaa visuaalisesti kiehtovia, värikkäitä ja ilmaisuvoimaisia painotöitä, kuoseja. Minä maalaan jälleen! hänen kerrotaan huudahtaneen. Ambientea tehtiin ekstra-ajalla, kun muu tehdas hiljeni ja saatiin olla rauhassa. Kuva: Kari Kumpulampi SATTUMAN TAIDETTA . Ambiente pääsee Milavidan näyttelyssä täyteen komeuteensa nelisen metriä korkeissa kankaissa museon käytävällä. Eräs heistä asui puuvillatehtaan aikoina Kangasalla. Ambiente oli konemaalausta, joka yhdisteli 1960-luvulla aivan ennennäkemättömästi teknologiaa, käsityötä ja puhdasta sattumaa tehdasympäristössä. Hän kertoi, että joskus työpäivä venyi niin pitkäksi, että oli jäätävä yöksi tehtaan varastoon, Lind toteaa. Hänen mielestään proses. Hän ei istua kököttänyt ajatustensa parissa työhuoneellaan vaan seisoi mieluummin koneen vieressä ja valvoi prosessia. Korkeutta. Kyseessä oli luova prosessi, jonka saivat toteuttaa vain Sarpanevan luottohenkilöt. – Tapasimme näitä luottomiehiä viime talvea. Sarpanevan työskentelytapa oli erilainen kuin yleensä tekstiiliteollisuudessa. Tämä edellytti, että Sarpanevalla oli tehtaalla apunaan innokas työporukka, Mari Lind kertoo
Hänet valittiin maailman ensimmäiseksi muotoilun kunniatohtoriksi, Royal College of Art, Lontoossa 1967. Kun amerikkalainen kuvataiteilija ja kulttihahmo Andy Warhol näki Ambienteja New Yorkin näyttelyssä 1969, hän kehotti Sarpanevaa leikkaamaan kankaista paloja, kehystämään ne ja myymään ne eteenpäin taideteoksina. Tästä joukosta karsimme esille sopivimmat tekstiilit. Näyttely on monille vahvasti muistorikas. – Sittemmin digipaino on ajanut merkittävyydessään Ambienten ohi, Mari Lind sanoo. . Timo Sarpaneva näki abstrakteissa Ambiente-töissään erilaisia luonnonelementtejä: kesäniittyjä, syksyistä peltoa, merta, kallioita, salamaniskun sytyttämän ladon. Timo Sarpanevan Ambiente-kankaat ovat hurmanneet muun muassa Andy Warholin. Timo Sarpanevan suunnittelemat Ambiente-kankaat olivat esillä ensimmäistä kertaa Ruotsissa Uumajan taidemuseossa keväällä 1966 Suomi-kampanjan yhteydessä. Näyttely matkaa lähiaikoina myös Japaniin. Sarpanevan voitti lasiesineillään Grand Prix-palkinnon Milanon triennaalissa 1954. Ambiente-kankaille riitti kysyntää ja niitä markkinoitiin Euroopan lisäksi muun muassa Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan ja Japaniin. Jos tähtiä olisi jaossa, tämä hallittu näyttelykokonaisuus saisi niitä täydet viisi kappaletta. Myöhemmin nämä värikkäät tekstiilit nähtiin monissa näyttelyissä ja alan tapahtumissa ympäri maailmaa. Kevättalvella 2020 se nähdään Porissa Rosenlewin museossa. – Näin ei kuitenkaan käynyt. Sarpaneva ei ollut lainkaan bisneshenkinen, tutkija Mari Lind mainitsee. Timo Sarpaneva (1926–2006) oli lasitaiteilija, muotoilija, suunnittelija, kuvataitelija, professori. Museoon on saapunut nostalgiamatkalle rouvia, jotka ovat löytäneet kaappiensa kätköistä aidon Ambiente-leningin kuusikymmentäluvun henkeen. Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtoriksi hänet nimettiin 1993. Monikäyttöisenä se soveltui verhoiksi, rullaverhoiksi, pyyhkeiksi tai vaikkapa pöytäja tyynyliinoiksi. Kankaat säilyivät puuvillatehtaan tuotannossa Tampereella aina seitsemänkymmentäluvun puoliväliin saakka. – Yhdessähän me ollaan nää kaikki hommat aikaansaatu, hän tähdensi usein. – Yleensä kankailla ei ollut nimiä, mutta jotkut niistä oli nimetty luonnonilmiöiden mukaan, Mari Lind mainitsee. Monipuolisuudestaan tunnettu Sarpaneva käsitteli lasia, metallia, posliinia, puuta, tekstiiliä. – Valitsimme kokoelmista ensin viisisataa kangasta. ANDY WARHOLKIN IHAILI AMBIENTEJA siin tarvittiin ammattitaitoinen porukka, jotta jälki olisi ainutlaatuista. Timo Sarpanevan painokankaita esittelevä Ambiente-näyttely on esillä Tampereella Museo Milavidassa 2.2.2020 asti. Timo Sarpanevan puolisolta, Marjatta Sarpanevalta on saatu näyttelyyn aihepiiriä syventävä videotallenne. Kuva: Teppo Moilanen. Ajat muuttuivat ja Sarpanevan työ Ambienten parissa hiipui 1960-luvun lopulla. Sarpaneva keskittyi 1970-luvulla yhä enemmän lasitaiteeseen Iittalan tehtaalla ja myöhemmin Venetsian Muranossa. Yhdysvaltalainen House Beautiful-lehti valitsi Sarpanevan suunnitteleman Kajakki-lasimaljakon maailman kauneimmaksi esineeksi vuonna 1956. Kangas sopi sekä vaatetusettä sisutuskankaaksi. VÄRIKYLLÄINEN JA NOSTALGINEN. Antiikki ja taide | 25 TIMO SARPANEVA . Kuusikymmentäluvulla kehitelty Ambiente-menetelmä oli edullinen ja mullistava tarjoten suunnittelijalle huikeita mahdollisuuksia. Kuviomaailmaltaan abstrakti, iloisesti rönsyilevä Ambiente-kangas oli Timo Sarpanevan kruununjalokivi. . Warholin mukaan silloin Sarpanevasta tulisi miljonääri. Sarpanevalle myönnettiin Pro Finlandia-mitali 1958. Sitä pidettiin merkittävimpänä painotekniikan edistysaskeleena sitten filmipainon
Työpajan puolella potilaita on lattiasta kattoon. Potilas on pian valmis kotiutettavaksi. H Nukke saa rusetin tukkaansa. Nukketohtorin työpäivä on vaihtelevaa. Sellaiset hetket ovat ihania, kun asiakkaat tulevat hakemaan nukkensa takaisin ja monilla on kyynel silmäkulmassa. Palmikkoon hän sitoo uuden rusetin. Myymäläpuolella on monen näköistä nukkea ja vaatetta: kenkiä, sukkia, mekkoja ja hattuja. Häntä kiehtoo nukkejen taustalla olevat tarinat. Parhaillaan Ihalaisella on työn alla 1950-luvun saksalainen nukke, jonka jäseniä hän on kunnostanut, uusinut mekon ja tukkaa on trimmattu. Nukketohtorin tehtävänä on korjata hajonneita nukkeja. Myös potilaiden kunto vaihtelee. Täällä työskentelee ja pitää myymälää nukketohtori Aino Ihalainen. – Samalla voin esitellä varaosia, hän tuumaa. Ikkunassa lukee kaunokirjoituksella Nukketohtori. Jonnekin sadun kaltaiseen, epätodelliseen paikkaan. Nuken hiusten kiharrusta. Hän kutsuu nukkeja potilaiksi. On muovinukkeja ja pehmonalleja. Potilaiksi tulee monenlaista nukkea ja pehmoeläintä sekä muita leluja. Nukketohtorin sairaalaan on pitkät jonot Kärsineet lelut kuntoon Aino Ihalaisen hoidossa nuket saavat uuden elämän. MONENLAISTA VAIVAA. Monet muistavat sen hetken, kun hakevat nukkensa täältä korjattuna takaisin. Se on verrattavissa hetkeen, jolloin lapsena sai nuken ensimmäistä kertaa. Minulla on asiakkaita ympäri Suomea, Ihalainen sanoo. Silloin voidaan paremmin keskustella, mitä toiveita hänellä on. KUIN SATUMAAILMA. Aino Ihalainen on ollut nukketohtorina viitisen vuotta.. Todennäköisesti ainoa laatuaan maassamme. Haastatteluhetkellä kalenteri on täynnä pari kuukautta eteenpäin. Ja potilaita hänellä riittää. Nukketohtorin työpaja on kuin hyppy toiseen maailmaan. – Ennen joulua on sesonkiaika, kun nuket halutaan pakettiin. Varaosalaatikot pursuavat päitä, jalkoja, käsiä ja kokonaisia nukkeja. 26 | Antiikki ja taide elsingin vilkkaalla Mannerheimintiellä on näyteikkuna, joka on pullollaan nukkeja. – Tämä on palkitsevaa työtä, jossa oppii koko ajan uutta. Sairaalajono on pitkä, nukketohtori kertoo. Tohtori raottaa verhokangasta, jonka takana paljastuu jonossa olevat työt: monta laatikollista nukkeja, jotka vaativat enemmän tai vähemmän paikkausta. Ihalaisen asiakkaat ovat ympäri maata ja potilaita voi hänelle lähettää postitse. Se on hyvin liikuttavaa, Ihalainen sanoo. – En ainakaan tiedä, että Suomessa olisi toista nukketohtoria. – Tietysti aina on parempi, jos asiakas pääsee henkilökohtaisesti käymään
Monet veljet ovat tuhonneet nukkeja ja työntäneet niiltä silmät sisään tai ampunut niitä ritsalla. Olisi hyvä, jos hajonnut nukke tuotaisiin heti tänne käsittelyyn, Ihalainen toivoo. Nukkejen kanssa on leikitty parturia ja tukka on leikattu päästä, Ihalainen luettelee tyypillisiä vikoja. Huonoa korjausjälkeä on vaikea hoitaa kuntoon. NOSTALGISET NUKET. Jokaisella nukella on oma historiansa. Nukketohtorin tehtävä on paikata näitä kärsineitä leluja. Toiset tulevat taas pienissä osissa ja ne vaativat isompaa remonttia. Nukketohtorin ammattitaito on kehittynyt vuosien saatossa, kun työpöydän kautta on käynyt tuhansia nukkeja. Pahimmillaan nuket saattavat olla erittäin huonossa kunnossa. Nukkejen taustalta löytyy paljon tarinoita. Unilelut pitää hoitaa mahdollisimman nopealla aikataululla, että ne saadaan äkkiä takaisin kainaloon, Ihalainen naurahtaa. Antiikki ja taide | 27 TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN – Jotkut nuket tulevat pieneen kaunistautumiseen, jossa hieman käsitellään hiuksia. Onnistuneen hoidon kannalta on tärkeää, että rikkoutuneen nuken palaset ovat tallella. – Poikien käsissä nuket usein kärsivät. Ihalaisen mukaan tyypillinen asiakas on rouvashenkilö, joka tuo vanhan 1950tai 1960-luvulta peräisin olevan nukkensa hoitoon. – Tosi harvoin tulee vastaan nukkea, jolle ei mitään voisi enää tehdä. Nukketohtorin putiikki on yhdellä Helsingin vilkkaimmista kaduista.. Nukkeihin liittyy valtava määrä nostalgiaa. Se helpottaa paikkailua. Sellaiset on vaikeita tapauksia, jos asiakas on itse korjannut nuken pikaliimalla huonosti. – He alkavat olla isoäiti-ikäisiä ja haluavat jättää vanhan nukkensa lapsen lapselle
Ihalainen teki vaateliikkeessä muun muassa visualistin töitä. On tärkeää keskustalla asiakkaan kanssa, paljonko nukkea pitää ja saa hoitaa. Tuttavamme kertoi minulle Suomen suunnitelmista jäädä eläkkeelle ja arveli, että se homma sopisi minulle. Suurin osa nykynukeista edustaa kertakäyttökulttuuria. Hän piti paikkaa 25 vuotta. Se oli ainutlaatuinen tilaisuus. Toiset haluavat, että historia saa jäädä näkyviin ja toiset haluavat, että kaikki mahdollinen hoidetaan ja yritetään saada nukke siihen loistoon, jossa se on uutena ollut. En uskaltanut ihan suoraan ottaa riskiä hypätä yrittäjäksi, koska minulla oli vakituinen työ ja taloudelliset ajat olivat mitä olivat, Ihalainen muistelee aikaa viisi vuotta aikaisemmin. BENITA SUOMEN JALANJÄLJILLÄ. Ihalaisen mukaan nykypäivän marketeissa myytävät nuket ovat heikkotekoisia verrattuna vanhoihin. ?. VANHAA JA UUTTA. Haluan saada käsilläni aikaan jotain kaunista. Käsityöammatti kiehtoi enemmän. Häntä ennen samassa tilassa nukketohtorina hääri Benita Suomi. Myöhemmin olen kiinnostunut nukkejen historiasta, niiden tarinoista ja mistä maasta ne ovat lähtöisin. – Tietysti ajatkin olivat erilaiset kuin Benitan aloittaessa. Ne ovat oikein laadukkaita, mutta toki hinnatkin ovat korkeammat kuin markettien nukeilla. – Se oli ihan mukavaa, mutta tuntui, että se ei ole tarpeeksi luova ala minulle. Nukkejen varaosia Nukketohtorin putiikissa. Monista asiakkaista on tullut kanta-asiakkaita. Minua kiinnostaa myös vaatteiden histoAino Ihalainen korjaa vanhaa saksalaista nukkea. Olen kuitenkin sen verran pitkään jo nukkejen kanssa työskennellyt, että tunnistan niitä jo aika helposti. Samaan aikaan kävin iltaisin vaatekaupassa töissä. Vanhat kotimaiset nuket ovat kuitenkin suurin potilasryhmä, joita tuodaan tohtorin luokse. Ihalainen innostui työstä valtavasti ja hankki nukketohtorin putiikin itselleen. – Perhetuttumme kävi asiakkaana nukketohtori Benita Suomen luona korjauttamassa omia nukkejaan. Vaikka olinkin työskennellyt vaatteiden parissa, niin nukkejen kanssa en ollut tehnyt töitä aikaisemmin. ria. Lisäksi niissä on sellaista elektroniikkaa ja mekaniikkaa, jota on vaikea korjata. Uudet nuket puolestaan ovat enemmän vauvojen näköisiä, Ihalainen vertaa vanhaa ja uutta. Putiikissa on myynnissä myös uusia nukkeja. Suomi oli jäämässä eläkkeelle ja oli luopumassa liiketoiminnasta. Iso osa hoidettavista nukeista on ulkomaalaisia. – Vanhoilla nukeilla saattaa olla 1950-luvun tyyliin kiharrettu tukka. 28 | Antiikki ja taide Onnistuneen hoidon kannalta on tärkeää, että rikkoutuneen nuken palaset ovat tallella. Benita Suomi uskalsi jättää työnsä nuoren naisen käsiin. Jos en olisi silloin tilaisuuteen tarttunut, ei varmasti olisi vastaavaa tullut enää ikinä eteen, hän muistelee. Hän etsi seuraajaa. – En tiennyt tarkkaan edes mistä nukketohtorin hommassa on kyse. Hän työskenteli enemmän antiikin ja vanhojen nukkejen parissa. Ihalainen kuvailee päätymistään nukketohtoriksi onnekkaaksi sattumaksi. Ihalainen otti yhteyttä Benita Suomeen ja he sopivat tapaamisen. Nykyään Suomessa toimii enää yksi nukketehdas, joka on rovaniemeläinen Arctic Doll. Jos nukella menee käsi poikki, niin se voidaan ainoastaan liimata kiinteäksi. Siksi en ole lähtenyt antiikkia juurikaan haalimaan myymälääni. – Se on välillä jännittävää salapoliisityötä selvittää, mikä nukke on kyseessä ja millaisia leimoja nuken niskasta löytyy. Itä-Helsingistä kotoisin oleva nainen on alkujaan opiskellut modistiksi ja oli pitkään vaatekaupassa töissä. Niitä on Saksasta, Amerikasta ja Englannista. – Olen jonkinlainen esteetikko. Heidän yhteistyönsä jatkui vielä pidemmän ajan, kun Benita siirsi oppejaan Ihalaiselle. Vanhimmat nuket, joita Ihalainen on hoitanut, ovat 1800-luvun puolelta. – Oli se aika hurja hyppy. Lisäksi minulla on apuna Google ja alan kirjallisuutta. Hän aloitti posliinin parissa ja hiljalleen nuket tulivat hänelle mukaan. 31-vuotias Ihalainen on työskennellyt nukketohtorina viitisen vuotta. MODISTISTA NUKKETOHTORIKSI. Varasilmiä nukeille. Tällä hetkellä ihmiset eivät hirveästi osta vanhoja nukkeja, vaan haluavat pikemminkin hoitaa vanhat nukkensa kuntoon. Olin muutaman viikon Benitan opissa ja testasimme sopisiko tämä työ minulle. – Todella koskettavia ovat tarinat, joissa nukke on ollut sodassa ja evakkomatkalla. Materiaalit vaihtelevat posliinista muoviin ja kankaisiin. Keskityn myymään uusia eurooppalaisia nukkeja, leluja ja tarvikkeita. Benita Suomi ja Ihalainen ovat käsityöläisinä hyvin samanlaisia, mutta Ihalainen on muuttanut putiikkia ja työnkuvaa itsensä näköiseksi. – He ovat ensin tuoneet yhden nuken hoidettavaksi, sitten toisen ja lopulta kaikki lapsuutensa lelut. En halunnut jatkaa kaupan alalla. – Nykyään tehdään halvalla. Vanhoissa nukeissa on kuminauhat sisällä, joten nauhaa vaihtamalla jäsen saadaan liikkumaan jälleen kuten kuuluukin
Yläluokka herkutteli . Kimmolla on 1500 joulukoristetta JA JOULU Antiikki ja taide | 29 Aarikan puiset joulukoristeet Kirkko pukeutuu valkeaan Wanhan ajan joulu . Tryffeleitä ja punssia. . Tuomaananojille lahjoja . . . Työväestö ripusti kuusen kattoon .
JOULUKUUSIA JOKA MAKUUN. – Joulua valmisteltiin huolella ja sitä varten palatsi siivottiin normaaliakin tarkemmin ja pöytähopeat kiillotettiin juhlakuntoon. Nuoren patrunessan kuusta koristavat silkkikukat ja latvaenkeli. Lasten kuusessa. Jouluruokia ja -leivonnaisia valmisteltiin pitkään. Yläluokka juhli joulua näyttävästi,ja monet tuolloiset joulunviettotavat ovat säilyneet nykypäiväänkin asti. M useo Milavidassa Tampereella esitellään 1800-luvun lopun herrasväen joulunviettotapoja. Iso ja komea patruunan kuusi on koristeltu arvokkain lasikoristein ja marsalkan nauhoin ja sen latvassa on näyttävä joulutähti. Tänä vuonna Milavidassa onkin esillä monta erilaista 1800-luvun tyyliin koristeltua joulukuusta. Jouluksi talo myös koristeltiin muun muassa joulukuusin ja sisään tuotiin joulukukkia kuten hyasintteja ja tuoksuvia syreeninoksia, kertoo Museo Milavidan tutkija Mari Lind. 30 | Antiikki ja taide Palatsi verhoutuu jouluun Näin herrasväki vietti joulua 1800-luvulla Joulunvietto kodeissa alkoi yleistyä Suomessa 1800-luvulla. Milavidan Palatsin aikoinaan rakennuttaneen von Nottbeckien perheen jouluun kuului muun muassa herkullinen jouluateria ja joululahjojen vaihtamista
Joulunäyttely esittelee muun muassa erilaisia joulukuusia. Milavidan Palatsissa Tampereella esitellään aatelisperheen joulunviettoa. on karamelleja ja leluja, palvelusväen kuusessa paperikoristeita ja omenoita. Näytte. – Jokainen museovieras voi miettiä, millainen se oma unelmien kuusi olisi. ULKOKUVA: EMIL BOBYREV Lahjat paketoitiin kauniisti ja ne sisälsivät yleensä jotain henkilökohtaista. Antiikki ja taide | 31 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: SAANA SÄILYNOJA, VAPRIIKIN KUVA-ARKISTO. Lisäksi esillä on ajalle tyypillisiä pöytäkuusia
Nottbeckeillä oli yhteyksiä keisarin hoviin.. 32 | Antiikki ja taide Suomalaisen joulun jälkeen Nottbeckit suuntasivat yleensä Pietariin jatkamaan seurapiirijoulua
Lind kertoo, että joka vuosi joulupalatsiin halutaan tuoda jotain uutta ja erikoista, vaikka peruslähtökohdiltaan joulunäyttely pysyykin samanlaisena. HANHENPAISTIA JA LOHKOPERUNOITA . PALATSIN JOULUA VIETETÄÄN MILAVIDASSA 22.11.2019–12.1.2020.. Yhteensä jouluna alueen tapahtumissa käy noin 40 000 ihmistä, Lind lisää. – Meillä käy paljon ryhmiä, mutta näyttely sopii erinomaisesti kaikille muillekin; nuorille, vanhoille ja perheille. Milavidan Palatsin joulunäyttelyssä voi ihastella eri teemaisia joulukuusia. Kiehtovan näyttelyn ja työpajojen lisäksi väkeä houkutellaan paikalle musiikkiesityksin. Milavidan Palatsin joulua vietetään nyt kolmatta kertaa. Lahjat paketoitiin kauniisti kankaaseen, suljettiin silkkinauhoin ja sinetein ja niiden yhteyteen kirjoitettiin usein henkilökohtainen runo, joka saattoi vihjata jotain paketin sisällöstä. Kosmopoliitti von Nottbeckien perheen jouluun kuului herkullinen jouluateria ja joululahjojen vaihtamista. Milavidan tavoite on vakiinnuttaa Palatsin joulu tapahtumaksi, josta tamperelaiset hakevat joulun tunnelmaa. Ruokajuomaksi nautittiin viinejä ja jopa samppanjaa. – Nottbeckien joulunvietto oli todella herraskaista, sillä heillä oli yhteyksiä keisarin hoviin ja muuhun ylimystöön. Joulunäyttelyyn ja työpajoihin pääsee tutustumaan normaalilla museopääsymaksulla. Olennainen osa niin herrasväen joulunviettoa kuin Milavidan näyttelyäkin on juhlava joulupöytä, johon 1800-luvulla saattoi kuulua muun muassa hanhenpaistia, punakaalihöystöä ja paistettuja lohkoperunoita, tuon ajan erikoisuuksia. Nottbeckit viettivät usein Tampereella ja lähtivät tapanina Pietariin viettämään venäläistä seurapiirijoulua, Lind lisää. – Lahjaksi saatettiin antaa esimerkiksi nuotteja, kirjoitustarvikkeita, kirjoja, koruja, tupakointivälineitä ja makeisia. . Kahvin kanssa hienostokodissa nautittiin joulunaikaan 1800-luvulla muun muassa krokaania. Myös aleksanderinleivoksia ja muita nykyäänkin tuttuja herkkuja maisteltiin. Ateriat tarjoiltiin herrasväelle pöytään aivan kuten aina muulloinkin. YHTEENSÄ 40 000 VIERAILIJAA. Finlaysonin Joulu ja erityisesti Tallipiha ovat tärkeitä yhteistyökumppaneitamme. Antiikki ja taide | 33 lyyn liittyvissä työpajoissa voi tehdä myös 1800-luvun tyylisiä joulukoristeita kotikuuseen ripustettavaksi, Lind vinkkaa. Lind kertoo, että lahjat kuuluivat oleellisesti joulunviettoon, mutta herrasväenkään piirissä ne eivät olleet välttämättä rahallisesti arvokkaita – tärkeämpää oli lahjan henkilökohtaisuus. Näyttelyssä käy joka vuosi tuhansia vierailijoita. – Tässä lähellämme on monia paikkoja, joissa järjestetään jouluohjelmaa. Lastenkuuseen ripustettiin muun muassa karamelleja ja leluja. Iltakahvin tai -teen lisukkeena tarjoiltiin leivonnaisia, suklaata, marsipaania ja krokaania, eli keksipohjaista rakennelmaa, joka pursui erilaisia herkkuja
Kuva: Aarne Ormio. Ennen kuin kirkkotekstiilit vaihtuvat juhlavan valkoiseen, kirkko pukeutuu violettiin paaston väriin. Liturgiset värit näkyvät jumalanpalveluksen tekstiileissä eli paramenteissa, joita ovat alttariliinat, saarnaliinat, papin stola ja messukasukka. 34 | Antiikki ja taide Liturgiset värit näkyvät jumalanpalveluksen tekstiileissä, joita ovat alttariliinat, saarnaliinat, papin stola ja messukasukka. – 1970-luvulla liturgiset värit alkoivat kuitenkin jo olla yleisesti käytössä seurakunnissa, kertoo Kirkkohallituksen kulttuuriperintöasiantuntija Saana Tammisto. ja papilla samaa kilpikasukkaa, joka usein oli hopeanauhoin ja brokadein koristeltu. L TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: KIRKON KUVAPANKKI iturgiset värit ovat kristillisissä kirkoissa käytettäviä symbolisia värejä, joilla korostetaan kirkkovuoden eri aikojen merkitystä. Adventti aloittaa paitsi joulun odotuksen, myös kirkkovuoden. Siksi ne ovat myös hyvin arvokkaita, joten liturgisten värien hankkiminen on tapahtunut monessa seurakunnassa vaiheittain. Kirkkovuoden mukaan vaihtuvien liturgisten tekstiilien käyttö on yleistynyt seurakunnissa viime vuosikymmeninä. Eri liturgisia värejä on käytetty Suomessa luterilaisessa kirkossa yleisesti noin 50 vuotta, aikaisemmin käytettiin läpi vuoden usein samoja tekstiilejä Alttarille sytytetään kuusi kynttilää Kirkko pukeutuu valkoiseen Kirkkotekstiilien liturgiset värit kertovat kirkkovuoden sisällöstä ja vaiheista. – Kirkkotekstiilit ovat taidekäsitöitä, jotka on tehty kestämään aikaa, ikuisia asioita varten
Jumalanpalveluksen asiantuntija Terhi Paananen lisää, että liturgiset värit itsessään ovat lähes yhtä vanha asia kuin koko kristinusko: jo 300-luvulla ikoneissa on hyödynnetty värien symboliikkaa. Antiikki ja taide | 35 Valkoinen on isojen juhlien väri. – Liturgisten värien käyttö jumalanpalveluksissa on vakiintunut kirjauudistusten myötä 1900-luvulla, mutta edelleenkään kirkolla ei ole selkeää ohjeistusta värien käytöstä. Joulupäivänä alttarilla palaa kuusi kynttilää. VIOLETISTA ADVENTISTA VALKOISEEN JOULUUN. – Ensimmäinen adventti aloittaa sekä kirkkovuoden että joulun odotuksen ja ensimmäisenä adventtisunnuntaina käytetään valkoisia paramentteja. Kuva: Mikaelinkirkosta, kuvaaja Aarne Ormio EI SELKEÄÄ OHJEISTUSTA. Marttyyrien ja Stefanuksen muistopäivänä eli tapaninpäivänä kirkko puetaan pyhän hengen ja tunnustuksen väriin, punaiseen.. Näistä vihreä on niin sanottu arkiväri. – Tämän jälkeen vaihdetaan violetit, paaston ja katumuksen ajan värit, jotka ovat esillä jouluaattoon asti. Valkoinen taas on väreistä juhlavin ja alttari puetaan valkoiseen muun muassa jouluna. Varmasti löytyy edelleen pienempiä seurakuntia, jotka eivät ole hankkineet kaikkia värejä. Violettiin paaston aikaan mahtuu yksi poikkeus, Suomen itsenäisyyspäivä 6.12. Itsekin olen työskennellyt pappina seurakunnassa, jossa oli käytössä yli 100 vuotta vanha musta messukasukka. Vaikka itsenäisyyspäivä ei ole kirkollinen juhla, kirkko huomioi päivän valkoisilla paramenteilla. – Jouluaatosta tammikuun loppupuolelle asti kirkkotekstiilit ovat valkoiset, Tammisto kertoo. – Jumalanpalvelusasut ovat olleet käytössä pitkään ja jo 1000-luvulta lähtien niitä on käytetty lännessäkin. Liturgisia värejä ovat vihreä, violetti, musta, valkoinen ja punainen
Punainen on tulen, veren ja tunnustuksen väri. Jouluaattona ja joulupäivänä kynttilöitä on maksimimäärä eli kuusi. Nöyrtymisen adventti 2. Joulun sanoma on kirkossa pysyvä: Kristuksen syntymän juhlistaminen. ?. Kuva: Timo Jakonen Tapa sytyttää jokaisena adventtina uusi kynttilä on lähtöisin Saksasta. Violetti / sininen on katumuksen ja syntien tunnustamisen väri. Tammisto jatkaa, että seurakunnilla on omia paikallisia jouluun liittyviä perinteitä ja tapoja: esimerkiksi seimiasetelmat ja joulukuvaelmat kuuluvat monien kirkkojen joulunviettoon. Tammisto huomauttaa, että tapa sytyttää joka adventti uusi kynttilä ei ole kirkollinen, vaikka jotkut seurakunnat voivat sitäkin harrastaa. Tekstiilien värien lisäksi lähestyvää joulua voi tarkastella kirkossa alttarikynttilöiden määrästä. 36 | Antiikki ja taide Turun tuomiokirkon edessä on perinteisesti näyttävä joulukuusi. Muina adventteina kynttilöitä on kaksi ja itsenäisyyspäivänä neljä. . Pyhä adventti LITURGISTEN VÄRIEN SYMBOLIIKKA ?. – Myös kauneimmat joululaulut on melko uusi mutta hyvin vakiintunut perinne, joka luo kirkkojen joulutunnelmaa. Hengen adventti 4. Musta on murheen, surun, katoavaisuuden ja kuoleman väri. – Jokaisella adventtisunnuntailla on oma symbolinen merkityksensä ja kynttilöiden määrän myötä lisääntyvä valo kuvaa lähestyvää joulua kauniisti. Kunnian adventti 3. Teko symboloi sitä, kuinka valo lähestyy, mitä lähemmäksi Kristuksen syntymäjuhlaa mennään. ?. JOULULAULUT VAKIINTUNEET. ?. Tapa on lähtöisin Saksasta. Valkoinen on ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri. Kuva: Timo Jakonen Kauneimmat joululaulut ovat uudempaa kirkon joulunperinnettä. ?. Ensimmäisenä adventtina kynttilöitä on kuusi, kuten kaikkina suurimpina pyhinä. Joulu tuo valon tähän pimeyteen niin konkreettisesti kuin symbolisestikin. Kuva: Markku Pihlaja ADVENTTISUNNUNTAIT 1
2010-luvulta alkaen Vanhan suurtorin ympäristö on tavattu sulkea kuorma-autoilla varotoimenpiteenä. Joulukuusi yleistyi kuitenkin vasta 1900-luvun alussa. Julistuksen luki pitkään Turun kaupungin kansliapäällikkö. Monissa kaupungeissa tuli tavaksi, että joku kaupungin virkamies julistaa jouluaattona julkisesti joulurauhan. Joulurauhaa tarvittiin, koska juhlapyhien tuoma vapaa-aika saattoi tuottaa levottomuuksia. Antiikki ja taide | 37 oulurauha on vanhaan pohjoismaiseen lainsäädäntöön kuulunut määräys 20 päivää kestäneestä ajanjaksosta joulun aikana. Martti Lutherin ”Jumala ompi linnamme” -virren veisaaminen tuli tavaksi vuonna 1903. Kuva: Wikimedia commons J Suomen Turku julistaa joulurauhan JOULURAUHAN JULISTUS SIVULLA 56.. Nykyisin luettavan julistuksen kirjoitti maistraatin sihteeri muististaan Turun palon jälkeen vuonna 1827. Tilaisuus alkaa Jumala ompi linnamme -virrellä, jonka jälkeen Turun tuomiokirkon kello lyö 12. Talvisodan aikana vuonna 1939 joulurauhan julistusta ei luettu, koska sotilasviranomaiset olivat kieltäneet kaikki joukkokokoontumiset väestökeskuksissa ilmavaaran vuoksi. Vuonna 2013 joulurauhan julistajaksi valittiin kaupungin protokollapäällikkö Mika Akkanen. Joulukuusen historia PERINNE JOULUKUUSEN hankkimisesta saapui Suomeen ensin 1800-luvulla säätyläiskoteihin, sitten talonpoikaisiin tupiin 1870ja 1880-lukujen tienoilla. Yleisradiossa joulurauhanjulistus Turusta on radioitu vuosina 1935–1938, 1940–1942 ja vuodesta 1944 lähtien sekä televisioitu vuonna 1962 ja vuodesta 1983 lähtien. Joulukuusi on alun perin lähtöisin pakanajuhlista. Julistus luetaan Vanhalla Suurtorilla Brinkkalan talon parvekkeelta kello 12. Sen yleistymistä edisti vanhan kansan tapa laittaa koristeeksi juhannus-, nimipäiväja hääkuusia, joskin lähinnä ulos. Kuusenkoristeita askartelivat aluksi koululaiset opettajiensa johdolla. Soittokunta soittaa Artturi Ropen säveltämän Marsalkan hopeatorvet -alkufanfaarin ja julistuksen lukija astuu parvekkeelle. Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa joulurauha oli lakien mukaan voimassa 20 vuorokautta alkaen jouluaatosta ja päättyen nuutinpäivänä. 1960-luvulta lähtien tapaa on elvytetty joillakin muillakin paikkakunnilla. Kristillisissä maissa sodankäynti on usein haluttu keskeyttää jouluaattona. Ensimmäinen tieto joulukuusesta Suomessa on vuodelta 1829, jolloin paroni von Klinckowströmin joulujuhlassa oli peräti kahdeksan kuusta ja niistä yhden takana piilossa posetiivinsoittaja. Joulurauhan julistuksen musiikista vastaa Laivaston Soittokunta ja kuoro on Mieskuoro Laulun Ystävät. Joululahjat kootaan monesti yhä kuusen alle ennen niiden jakamista. Merkittävä joulukuusiperinteen levittäjä Suomessa oli 1863 perustettu, suomenkielisiä kansakoulunopettajia kouluttanut Jyväskylän seminaari, jossa alettiin pitää joulun alla omia kuusijuhlia, mikä tapa levisi sitten seminaarista valmistuneiden opettajien mukana ympäri maata. [ Se on jäänyt väliin tiettävästi isonvihan aikana 1700-luvulla, mahdollisesti vuosina 1809–1815, miliisilakon aikana 1917 ja talvisodan ilmapommitusten pelossa 1939. Ennen kuusenkynttilöiden yleistymistä oli tapana peittää pirtin lattia oljilla jouluna, mutta kynttilöiden aiheuttama palovaara ilmeisesti lopetti olkien käytön. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä 1950-luvulta alkaen. Julkistustekstin kuulemisen jälkeen lauletaan Maamme-laulu ja lopuksi soittokunta soittaa Porilaisten marssin. Radiosta tuttu lause Suomen Turku julistaa joulurauhan on ollut käytössä vuodesta 1940 alkaen. Vaikka joulurauhan julistuksessa uhkaillaan tavallista ankarammilla rangaistuksilla joulurauhan aikana tehdyistä rikkomuksista, joulurauhalla ei ole ollut vuoden 1889 jälkeen mitään oikeudellista merkitystä. Nykyään joulurauha julistetaan vuosittain paitsi Turussa, myös muun muassa Naantalissa, Porissa, Porvoossa, Raumalla, Tampereella, Torniossa ja Uudessakaupungissa. Joulurauhan julistamisen perinne jatkuu Suomessa ennen kaikkea Turussa, jossa se on annettu 1300-luvulta alkaen. Aikoinaan joulukuusi koristeltiin kynttilöillä, paperiketjuilla, erilaisilla olkikoristeilla, lippuketjuilla ja piparkakuilla. LÄHDE: WIKIPEDIA Taiteilija Hugo Simberg tallensi seisovan nuorukaisen ja joulukuusen ateljeekodissaan Luotsikadulla
38 | Antiikki ja taide röna Slottetina tunnettu Soveliuksen talo Raahessa pukeutuu tänäkin vuonna jouluasuun. Tunnelma on kodinomainen ja jouluisin tilan kruunaa joulukuusi, johon ripustetaan muun muassa 1840-luvulta peräisin olevia paperikoristeita ja vanhoja englantiLaivapatruunin joulupöydässä nautittiin eksoottisia herkkuja Rusinoita, manteleita ja tryffeleitä Tuomaanpäivänä raahelaiset jakoivat vähävaraisille lahjaksi pieniä pusseja, joihin oli pakattu esimerkiksi jauhoja, läskiä, ryynejä tai muuta ruokaa ja ruokatavara. Aikaan sopivien koristeiden lisäksi esillä on muun muassa ajalle tyypillisiä jouluherkkuja, jotka Raahessa olivat yllättävänkin eksoottisia. G laisia tinakoristeita, kertoo Raahen Museon museonjohtaja Eija Turunen. Toki myös kekrinvietosta alkujaan tutut rosollit, sianpääsyltyt ja lanttulaatikot kuuluivat myös porvarisperheen jouluun, Turunen kertoo.. – Soveliuksen talo on tiettävästi Raahen vanhin talo ja sen interiööri on toteutettu mahdollisimman tarkkaan 1890-luvun tyyliin: talossa on seinistä löydettyjen tapettien mukaan silkkipainomenetelmällä tehdyt tapetit, kalusteet ja sisustusesineitä. Soveliuksen talossa on vietetty 1800-luvun porvariskodin joulua vuodesta 2003 lähtien. TUOMAANANOJILLE LAHJOJA. Laivanvarustajaperheen porvarillisiin joulunviettotapoihin on kuulunut muun muassa kauniita joulukoristeita ja kaukaakin laivattuja eksoottisia herkkuja. – Purjelaivakaupunkina Raahella on pitkään ollut hyvät yhteydet ulkomaailmaan ja 1800-luvulla laivanvarustajan kodissa syötiin makeina herkkuina muun muassa kuivattuja hedelmiä, rusinoita, manteleita ja tryffeleitä
Porvarisperheen joulutapoihin kuului myös lahjojen antaminen, mutta joulupukki ei vielä vieraillut kodissa. – Soveliuksista tiedetään esimerkiksi se, että jouluaaton ja joulupäivän he viettivät aina perheen kesken, mutta tapanina lähdettiin vierailuille, Turunen kertoo nykyäänkin tyypillisestä tavasta. Tuomaananojat saivat lahjaksi pieniä pusseja, joihin oli pakattu esimerkiksi jauhoja, läskiä, ryynejä tai muuta ruokaa ja ruokatavara. – Soveliuksen talon näyttely on ilmainen ja monelle paikalliselle siellä piipahtaminen tarkoittaa joulunaikaan virittäytymistä. Antiikki ja taide | 39 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: RAAHEN MUSEO / SATU KIVINIITTY Rusinoita, manteleita ja tryffeleitä Joulupukki ei vieraillut taloissa, vaan lahjat heitettiin ovelta sisälle, kun kuusen kynttilät oli sytytetty. KUN LYYSÄSI, SAATIIN JUULKAPPIA. Soveliuksen joulunäyttelyyn tutustuu vuosittain noin 500–600 vierasta. Myös Soveliuksen sukua on haastateltu kirjaa varten. Kaunis kattaus on oleellinen osa joulutunnelmaa. ANNANPÄIVÄ AVAA RAAHEN JOULUN. Vanhan talon yläkerran hämyinen tunnelma saa mielikuvituksen liikkeelle ja voi kuvitella, kuinka tontut rapistelevat nurkissa, Eija Turunen sanoo. Näyttely houkuttelee päiväkotija koululaisryhmien lisäksi lähinnä paikallista väkeä, mutta jonkin verran porvarisperheen tunnelmallista joulutaloa tullaan hämmästelemään kauempaakin. Erityinen raahelainen joulutapa oli jakaa tuomaanpäivän lahjoja pitäjän köyhimmille: – Tuomaanpäivänä Raaheen saapui vähävaraista väkeä lähikunnista kiertämään varakkaiden kauppiaiden taloja. Näyttely on auki vain viikon, tänä vuonna 9.–15.12. Raahelaisen joulunvieton erityispiirteistä tiedetään verrattain paljon, sillä kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju on kirjoittanut 1920-luvulla Vanha Raahe -nimisen kirjan, johon on kerätty muun muassa paikallisten kertomuksia joulunvietosta. Turunen kertoo, että kun joulukuuseen oli sytytetty kynttilät eli raahelaisittain kuusi lyysäsi, alkoi joku heitellä ovelta joululahjoja, juulklappia. . Myös näitä ruokalahjoja on nähtävillä Soveliuksen talon joulunäyttelyssä. Joulunäyttely avataan aina Annanpäivänä, sillä sitä on aina vietetty Raahessa antaumuksella. PORVARISKODIN JOULU AVOINNA SOVELIUKSEN TALOSSA RAAHESSA 9.-15.12.2019.. Kahvipöytään 1800-luvun Raahessa katettiin jouluna muun muassa nisupukkeja eli vuohen mallisia joulupullia sekä puolikuun muotoisia joulutorttuja. Lisäksi tietoa 1800-luvun raahelaisjoulunvietosta on löytynyt lehtileikkeistä ja aikalaisten muista muisteluista. Laivapatruunin talossa Raahessa on vietetty porvarisperheen joulua vuodesta 2003 lähtien
senkoristeitakin. Tämä jouluseimi on Saksasta tuotua pienempi ja sopii hyvin pöydällä pidettäväksi. – Mutta kun äiti suunnitteli oman jouluseimensä, se muodosti siitä lähtien joulupöydän keskipisteen enkeleineen kaikkineen. – Messuilla näkee ennakkoon, minkävärinen joulu minäkin vuonna tulee olemaan. Ovi laitetaan aivan lattian rajaan, koska tontut ovat niin pieniä. Koristepuulistat oli värjätty samanväriseksi kuin Aarikan korut. Pauliina Aarikka muistelee lapsuutensa jouluja, joihin liittyivät kiinteästi myös oman yrityksen joulukoristeet. Aluksi ne olivat metallisia, kullanja hopeanvärisiä, kunnes tulivat puiset kuusenkoristeet. Kuva: Pauliina Aarikan arkisto. Kolme vuotta tonttujen ilmestymisen jälkeen tuli ensimmäinen enkeli. Myös Erkki-isä oli hyvin luova ja ratkaisi mielellään teknisiä ongelmia, Pauliina Aarikka muistelee. Myös sorvatut ehtookellot olivat tuohon aikaan suosittuja. LAPSUUDEN MUISTOT. Ja joulupöytää hallitsi äidin suunnittelema puinen jouluseimi. IHANA JOULU. Järvenpääläinen alihankkija-sorvaamo hankki puut, kuivatti ne ja sorvasi niistä erikokoisia palloja. Muotoilija Pauliina Aarikalle mieluisimpia ovat hänen äitinsä suunnittelemat puiset koristeet. Pauliina Aarikka ja hänen ystävänsä Sanna Parko (vas.) huopamainoksessa 1960-luvun puolivälissä. – Meillä kotona oli jouluna aina runsaasti koristeita. Tonttuoven alkuperäinen idea on lähtöisin maailmalta, luultavasti Amerikasta, mutta Pauliina teki siitä omannäköisensä. Milloin niillä oli lumipallo tai pipari kourassa, milloin mitäkin. Aikaisemmin meillä oli ollut Saksasta 1980-luvun alussa tuotu iso ja ihana jouluseimi, jossa oli siihen kuuluvien henkilöhahmojen lisäksi myös soittorasia. 40 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO uotoilija Pauliina Aarikka oli viisivuotias, kun hänen vanhempansa perustivat Aarikka Oy:n. Saksassa joulumessuja järjestetään kahdesti vuodessa. – Vuonna 1982 äiti suunnitteli ensimmäisen tonttunsa. Onko vallitsevana värinä hopean hohto vai kullan kimallus. Erityisesti lasten suosiossa on ollut jouluovi eli tonttuovi, josta pienet tontut tulevat huusholleihin. Kuusenkoristeiden ohella tehtiin myös puulistoja, joista saattoi helposti leikata valmiita tähtiä tai sydämiä. Sittemmin 1970-luvulla rupesi tulemaan joulukuuM Muotoilija Pauliina Aarikka nauttii joulun tunnelmasta Rakkain äidin suunnittelema jouluseimi Jouluna otetaan esiin joulukoristeet, jotka tuovat mieleen lapsuuden joulut. Vanhempani kehittivät värjäysmenetelmän 1960-luvun alussa ja se on yhä liikesalaisuus. Se oli koivua. Kaija-äiti loi koko ajan uutta, ja koekappaleita testattiin. Pauliina Aarikka kertoo suunnittelijanuransa aikana usein matkustaneensa Keski-Euroopan joulumessuille tutustumaan uusiin joulutuotevirtauksiin. – Muistan Aarikan ensimmäiset puiset punaiset kynttilänjalat. – Meillä oli kotona aina keskeneräisiä puutöitä, kasoittain nappeja ja erivärisiä puupallojaTuoreen sahanpurun tuoksu on mielestäni yhä edelleen ihaninta maailmassa. – Tontut olivat tulleet jäädäkseen, ja joka joulu tuli lisää tonttuja, jotka tekivät aina jotakin uutta
Kuva: Pauliina Aarikan arkisto. Antiikki ja taide | 41 Kaija Aarikan suunnittelemat ensimmäiset pyhät puufiguurit jouluseimeen eli Hyvä paimen ja Madonna
– Suunnitellessani jouluun liittyviä esineitä olen aina halunnut piirtää sellaisia, joita itsekin tahtoisin kotiini. Eikä Aarikan tuotannossa olekaan muovisia joulutuotteita. Kuva: Pauliina Aarikan arkisto Aarikan Runsaudensarvi, jonka tarjottimilla on Pikkiriikkisiä. Niitä on kiva katsella. – Hyvänä lähtökohtana tuotteissamme on se, että ne säilyvät vuodesta toiseen eivätkä mene helpolla rikki. – Joulu tuo ihanan katkon talveen, kun sitä viettää rauhassa yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Myös joulupöytään voi asetella tonttuja sinne tänne. Pöydällä olevien kynttiläjalkojen nimiä ovat muun muassa Kulkuri, Paksut posket ja Tulitukka. Ne eivät ole kertakäyttötavaraa. – Rakkain on ilman muuta puinen seimikuvaelma, mutta ainakin yhtä rakas on tonttuperhe. Kaija Aarikka-Ruokonen perusti vuonna 1954 yhdessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa Aarikka Oy:n. – Kaija mietti, millaiset napit pukuun sopisivat, ja kun kaupoissa ei ollut mieleisiä, hän päätti tehdä napit itse. Tontut ja enkelit luovat erityistä tunnelmaa ja hauskuuttakin – vaikkei niin kovasti perinteitä vaalisikaan. Kuva: Pauliina Aarikan arkisto Kattauskuvassa tonttuja, Rapsodiakynttelikkö, Puzzle-kynttilänjalkoja, Poroja sekä Kaija Aarikan suunnittelemat Pikkuenkelikuusenkoristeet vuodelta 1984. 42 | Antiikki ja taide Aarikka perustui ensin puiseen nappikauppaan Aarikan Kulkunen-nimisiä koristeita vuodelta 1979. Sittemmin monet ihastuivat tyylikkään puvun kiinnostaviin nappeihin ja tulivat pyytämään Kaijaa valmistamaan heillekin vastaavanlaiset puunapit.. Ilokseni olen myös huomannut puun olevan joulukoristemateriaalina nykyään yhä suositumpaa. Kuva: Pauliina Aarikan arkisto – Joulu on ihanaa aikaa. Hän oli opiskellut Taideteollisen oppilaitoksen tekstiililinjalla Helsingissä vuodesta 1951 alkaen, ja viimeisenä opiskeluvuonna hän tarvitsi napit oppilaitoksen lopputyönäyttelyyn valmistamaansa villaiseen kävelypukuun, jonka kankaan hän oli itse suunnitellut. Eikä joulupöydän mielestäni välttämättä tarvitse olla kovin traditionaalinen joululiinoineen. Hän tekisi ne puusta, joka oli nouseva trendimateriaali 1950-luvulla. Kuva: Pauliina Aarikan arkisto Metallisia Sydänleikki-nimisiä joulukoristeita vuodelta 1972. Joulu on iloinen asia koko perheelle, Pauliina Aarikka sanoo. Kaunis puinen pöydänpinta jo sinänsä on ilo silmälle. Rakennan tonttutalon, jonne kokoan vuosien varrelta olevia erilaisia tonttuja. Esimerkiksi jouluinen ovikoriste on tällainen. Kaija meni Ruoholahdessa sijainneeseen lautatarhaan ja osti palan tiikkiä, josta veisti viisi nappia pukuunsa. Joulun tullessa Pauliina Aarikka kaivaa esiin perheen tutut joulukoristeet. Ekologiseen jalanjälkeen kiinnitetään huomiota. NAPPIKAUPASTA SE ALKOI. On vain puuta ja metallia
Samalla arvostus sitä kohtaan kasvoi. Kaikki tuotteet olivat itse suunniteltuja. Vuonna 2017 Aarikka Oy siirtyi uudelle omistajalle. Hän jäi valvomaan muiden mentyä nukkumaan, kun hänellä oli draivi päällä. Kaija oli valmistunut tekstiilitaiteilijaksi. – Elettiin 1980-luvun alkua ja asiakkaat vaativat koko ajan uusia mallistoja ja uutuuksia. – Muistan pikkutyttönä olleeni usein isosiskoni kanssa kaupan takahuoneessa taittelemassa laatikoita lahjapakkauksiksi. – Isä oli osuuskaupan hoitaja ja osasi matematiikkaa vähän paremmin kuin äiti, joten hän alkoi ensi alkuun kirjoitella laskuja sekä toimittaa polkupyörällä pieniä nappitilauksia Helsingissä. – Sinne perustettiin ensimmäinen yritys Nappi-Aarikka, joka oli vain muutaman neliön kokoinen. Ideoita tuli koko ajan, ja hän työskenteli usein aamuun asti. Ja jotta kauppa saataisiin täyteen tavaraa, tarvittiin muutakin myytävää kuin nappeja, joten Kaija ryhtyi suunnittelemaan tekstiilejä. Kaupassa myytiin nappeja ja huopia sekä sittemmin myös puuja hopeakoruja. Kuva: Pauliina Aarikan arkisto – Ensi alkuun Kaija ryhtyi tekemään nappeja ystävilleen, kunnes huomasi, että niitä alettiin kysellä myös pikkukauppoihin. Kaija oli siihen aikaan yrityksen ainoa vakituinen suunnittelija, joten hän tarvitsi kaverin auttamaan suunnittelussa, toimimaan hänen assarinaan. Lopulta perheyrityksellä oli 20 omaa liikettä eri puolilla Suomea ja se työllisti parhaimmillaan 80 henkeä. ?. Samalla ostettiin lähistöltä pieni kutomo, jossa valmistettiin myyntiin tulevat villahuovat ja -saalit. Hän ajatteli, että täytyisi varmaan perustaa nappeja valmistava yritys. Ensimmäinen Aarikan oma myymälä avattiin vuonna 1960 Helsingissä Vanhalla kauppakujalla. Siitä toiminta rupesi kuitenkin vähitellen laajentumaan. Antiikki ja taide | 43 Kaija Aarikka sytyttämässä kynttilöitä vuonna 1966. Seitsemän vuotta myöhemmin avattiin Bulevardi 7:ssä isompi liike, jossa oli 60 neliötä. – Lähdin opiskelemaan taidekasvatusta Walesiin Gardiffin yliopistoon, jossa ollessani vasta aloin nähdä Aarikan omanlaisena yrityksenä. Hän oli aikonut siirtyä tekstiiliteollisuuden palvelukseen suunnittelijaksi, mutta päätti kuitenkin omistautua hetkeksi nappibisnekselle, koska se tuntui vetävän, ja hän pyysi siihen miestään mukaan. Se oli tosi hauskaa. – Se oli todellista pienyrittämistä, kun alivuokralaisyksiössä veistettiin nappeja. Pauliina Aarikka jatkoi vielä tämän jälkeen pari vuotta yrityksen pääsuunnittelijana. Ja kun valmistuin vuonna 1985, tulin ilomielin omaan firmaamme töihin suunnitteluavuksi, Pauliina Aarikka muistelee. Äiti piirsi niitä kotona usein myöhään illalla. Etäisyyden myötä aloin todella fanittaa meidän firmaa. Pauliina Aarikka kertoo, ettei hänellä itsellään alun perin ollut tarkoitus siirtyä työskentelemään Aarikka Oy:ssä. OMA FIRMA HOUKUTTELI
Näyttävästi koristeltu kuusi sijoitettiin ikkunan eteen, jotta sitä saattoi ihastella myös kadun suunnasta.. 44 | Antiikki ja taide TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: KUOPION KULTTUURIHISTORIALLINEN MUSEO Kuusi ripustettiin kattoon Työläisperheen joulu Rappusten eteen kannetut havut kuuluivat perinteiseen joulunviettoon
Tänä vuonna näyttelyssä ei ole esillä mitään uutta vetonaulaa, mutta näyttelyn yhteydessä voi tutustua Parasta pöytään -juhlakattausnäyttelyyn, joka esittelee ruokakulttuuria ja kattauksia kivikaudelta 1970-luvulle asti. uopion korttelimuseossa esitellään joulun alla erilaisten kotien joulunviettoa 1800-luvulta 1930-luvulle. Lehdistö, radio ja myöhemmin myös televisio ovat muokanneet joulukulttuuria. Väisänen jatkaa, että joulunviettoon liittyvät tavat alkoivat yleistyä ja vakiintua köyhemmissä perheissä 1900-luvulla median vaikutuksen myötä. Työläisperheen jouluun voi kurkistaa korttelimuseon hellahuoneessa, jossa olisi voinut asua esimerkiksi paikallisen tulitikkutehtaan, sahan, myllyn, panimon tai lankarullatehtaan väkeä: – Työläiskodissa pieni joulukuusi ripustettiin tyypillisesti kattoon, jottei se veisi arvokasta lattiapinta-alaa. Joululahjoja jaettiin perheen kesken ja niiden yhteyteen kirjoitettiin usein henkilökohtainen runo. Näyttelyssä on esillä myös erilaisia jouluruokia ja -kattauksia sekä joulukuusia. – Lahjat olivat pieniä ja usein itse tehtyjä ja niitä jaettiin perheen kesken. Lähes kaikissa korttelin 11 puutalossa on esillä jotain aikakaudelle tyypillistä jouluun viittaavaa rekvisiittaa. Näyttelyssä on esillä eri aikakausille tyypillisiä jouluruokia kuten laatikkoja uuniruokia, kinkku, leivonnaisia ja varakkaamman väen herkkuja kuten tuontihedelmiä appelsiineista viinirypäleihin. Eksoottiset tuontihedelmät olivat harvinaista herkkua.. . Juhlaruuat ovat oleellinen osa joulunviettoa ja myös korttelimuseon joulua. Kuusta kiersi valkoinen nauha, johon oli kauniisti kirjoitettu raamatunlauseita, Väisänen kuvailee. KORTTELIMUSEON JOULUNÄYTTELY ON AVOINNA 5.12.2019–5.1.2020 JA PARASTA PÖYTÄÄN -NÄYTTELY 13.12.2019–8.3.2020. Kuopion kulttuurihistoriallisen museon intendentti Helka Väisänen kertoo, että korttelimuseon joulunäyttelyssä voi muun muassa tavata vanhan ajan joulupukin ja kuunnella joulunajan radio-ohjelmaa 1930-luvulta. Kuusi koristeltiin kauniisti, mutta toki vaatimattomammin K kuin varakkaissa perheissä, joista otettiin juhlaan mallia. Pikkuleivät, kuivakakut ja kauniista posliinikupeista nautittu kahvi liittyivät säätyläiskotien joulunviettoon. Rappusten eteen kannetut havut kuuluvat perinteiseen joulunviettoon. Joulukuusiperinne on vaihdellut muun muassa perheen varallisuuden mukaan, mikä näkyy paitsi kuusen koossa, myös koristeluissa ja kuusen sijoittelussa. Itse lahjaa oleellisempi asia oli usein henkilökohtainen runo, jonka lahjan antaja itse sepitti, Väisänen sanoo. – Porvariskodin kuusi oli perinteisesi suuri ja näyttävä ja se sijoitettiin ikkunan eteen, jotta se näkyi myös kadulle. Näyttelystä haetaan ainutlaatuista joulutunnelmaa ja sitä saavutaan katsomaan kauempaakin, aina Venäjältä asti. Myös lahjat kuuluivat jo 1800-luvun säätyläisjouluihin, vaikka joulupukki ei joka kodissa vielä vieraillutkaan. Korttelimuseon joulu on perinteinen joulutapahtuma, jossa vierailee vuosittain tuhansia kävijöitä. Kuusi koristeltiin runsaasti omenoilla, pipareilla ja kauniilla esineillä ja sen latvaan ripustettiin joko enkeli tai joulutähti. NÄYTTELYIHIN PÄÄSEE TUTUSTUMAAN MUSEON PÄÄSYMAKSUA VASTAAN JA NIIHIN VOI VARATA OPASTUKSIA LIPUNMYYNTIPISTEESTÄ. JUHLARUOKIA JA KAUNIITA KATTAUKSIA. Väisänen toteaa, että varsinaisia kuopiolaisia jouluerikoisuuksia ei juuri tunneta. PORVARISTOSTA TYÖVÄESTÖN JOULUKSI. Joulua vietettiin näyttävästi etenkin varakkaammissa kodeissa, mutta joulunviettotavat levisivät vähitellen kaikenlaisten perheiden keskuuteen. Antiikki ja taide | 45 Itäisestä joulunviettoperinteestä kielivät esimerkiksi talkkuna ja kapakala. Itäisestä joulunviettoperinteestä kielivät esimerkiksi talkkuna ja kapakala
Koristeet odottavat pääsyään tämän vuoden joulumaailmaan. Joulukoristeita valmistavan Weisten tonttu on jo iäkäs.. 46 | Antiikki ja taide – Erityisesti venäläiset vieraat pitävät näistä sokeripaloista rakennetuista linnoista, kertoo Kimmo Lonka. Viime vuoden joulumaailmassa oli kuusi kerrosta ja se oli halkaisijaltaan yli kaksi metriä. Viimeisen inventaarion mukaan koristeita oli 1500
Antiikki ja taide | 47 TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA Kimmo Lonka on joulun viemä Joulumies ympäri vuoden Loviisalaisen Kimmo Longan kodissa joka paikasta pilkistää jotain jouluun liittyvää. Joulumuori keitti pihalla isossa padassa puuroa, aitauksessa oli poroja ja metsässä vilisteli tonttuja. Joulupukki otti vastaan lapsia korkean mäen päällä olevassa hirsitorpassa ja kirjasi lasten lahjatoiveita muistiin vanhalla sulkakynällä. Kynttilänjalka on valmistettu 1960-luvulla vankilassa.. Seuraavaan jouluun Kimmo jaksaa ompelemalla joulua ja kehittämällä uusia joulukoristeita. K un Kimmo Lonka oli pikkupoika, vietettiin äidin suvun luona Kymenlaaksossa, Vilniemen kylässä viikkoa ennen joulua kylän yhteistä joulutapahtumaa. Marraskuun alussa kotia aletaan pukea jouluun, mutta puolison toiveesta joulu riisutaan viimeistään loppiaisena
Mutta palataan siihen sydämeen myöhemmin ja vilkaistaan Kimmon nykyiseen joulumaailmaan. Korkeassa vitriinissä on jouluaiheiset kynttilät, joista suosituimpia näyttävät olevan joulupukit. Ei ihme, että Kimmon sydämessä on iso paikka joululle. Niissä on joulun tunnelmaa. Kimmon mummolaan tuli aina joulupukki. Nykyisin Kimmon pajassa syntyy upeita tyynyjä, päiväpeittoja, keinutuolimattoja ja tietysti tonttuja.. Kimmo Lonkan rakkain esine on hänen isänsä pikkupoikana 1940-luvulla tekemä marionettitonttu. Toisena vuonna hän saapui porojen vetämällä reellä. – Näistä vanhoista kelloista pidän erityisen paljon. – Siistejä kynttilöitä on vaikea löytää, sillä ne saavat helposti kolhuja, tietää Kimmo kokemuksesta. Partakin on jo kadonnut matkalla. – Toinen niistä on isän lapsuudesta ja toinen omasta lapsuudestani, jonka olen saanut jostain 1970-luvulla. YLI 1500 ESINEEN KOKOELMA. Pyöreään vitriiniin on kerätty lumisadepallot, joista erityisesti kahdella on suuri merkitys Kimmolle. 48 | Antiikki ja taide Pienet joulukoristeet odottavat joulukuuseen pääsyä. Joulukuuseen ripustettavat namut on valmistettu kangastilkuista. Sinänsä erikoista, sillä vielä 2,5 vuotta sitten Kimmo ei osannut puolata koneeseen edes lankaa. Sadat joulukoristeet ovat kauniisti lasivitriineissä aiheittain. Isoimman vitriinin hyllyiltä löytyy vanhoja lasipalloja, paperisia haitaritontturivejä, tuohipukkeja, haitaritonttuja, puutonttuja, kangastonttuja, tonttuperheitä, joulukuusia, tähtiä… oikeastaan kaikkea mahdollista jouluun liittyvää. Koristeita Kimmo löytää kirpputoreilta sekä saa lahjoituksena faneiltaan. – Saatan löytää talon rappusilta kassillisen joulutavaraa tai sitten minulle soitetaan ja kysytään, kelpaisiko jouluaiheiset koristeet ja tekstiilit. – Viimeksi, kun laskin kaikki koristeet, niitä oli noin 1 500, mutta sen jälkeen niitä on tullut koko ajan lisää. KIERRÄTYSMATERIAALEISTA UUTTA. Tekstiileille onkin käyttöä, sillä ompelukone on ahkerassa käytössä ympäri vuoden Kimmon työhuoneessa. Jos ei ollut lunta, laskeutui pukki pihalle helikopterilla
Kimmon työhuone on oikea aarrearkku. – Kaikkia kortteja en ole raaskinut käyttää uustuotantoon. Erityisesti venäläisten vierailijoiden mieleen ovat sokeripaloista kootut lyhdyt ja linnat, jotka loistavat kauniisti pimeässä, kun niiden sisällä on tuikkukynttilä. Tilkkutöistä onkin mukava etsiä vanhoja, lapsuudesta tuttuja retrokankaita. Erikoisessa kynttilässä pukit ovat toistensa hartioilla. – Käytän kierrätysmateriaaleja niin paljon kuin mahdollista. JATKUVASTI UUSIA IDEOITA. Myös tuikkukynttilöiden metalliset alustat ovat uusiokäytössä. Vanhoista joulukorteista on tehty lyhtyjä ja rasioita, jollaisia on Kimmon mukaan askarreltu jo 40ja 50-luvuilla. KimmonjoulumaailmaFacebook-sivulla on yli 2 000 seuraajaa. Itämaisessa huoneessa on edellisen vuosisadan vaihteen tunnelma. – Koristelen ne ja liimaan niihin käpyjä, jotka toimivat joulumaailman puina. Pöydällä patsastelevat Kimmon uusimmat luovuuden tulokset, riisillä täytetyt tontut, joilla jokaisella on oma persoonansa. – Näin tilkkupeitettä tai pöytäliinaa voi käyttää ympäri vuoden. Olkipukkikokoelma tarkkailee tilannetta kaapin päältä. Vanhimmat kortit olen kerännyt aiheittain seinätauluiksi. AARREARKKU TÄYNNÄ KORISTEITA. Teen paljon muutakin kuin joulua, mutta parhaiten minut tunnetaan joulusta. Katossa olevat kankaat pehmentävät tilaa ja lukuisat tuikut luovat huoneeseen eksotiikkaa.. Antiikki ja taide | 49 Kimmo hankkii jouluaiheisia koristeita kirpputoreilta, mutta saa niitä paljon myös lahjoituksina faneiltaan. Vaikka vanhoissa liinoissa olisi tahroja tai reikiä, saa niistä kuitenkin paljon tilkkuja. Yhdessä on 20ja 30-luvun kortteja, joista vanhin on kulkenut vuonna 1903. Työhuoneen nurkassa on myös vanhasta nukkekodista tehty joulupukin paja, jonka sisällä asustavat myös pukin porot. – Sotavuosina lähetyt kortit ovat omana taulunaan, hauskat tonttukortit omanaan ja 60ja 70-luvun perinteiset kynttiläkortit omassa taulussaan. Talouspaperirullan hylsyt ovat päässeet myös moniin koristeisiin. Ja vaikka Kimmo on henkeen ja vereen jouluihminen, on tilkkutöiden toinen puoli yleensä kesäaiheinen. – Vähän maalia päälle, eikä kukaan arvaa mistä nämä koristeet ovat alun perin tehty. Puutontuilla on iloiset ilmeet
Palataan vielä Kimmon sydämeen, jolla on iso osuus miehen erityisessä harrastuksessa. Muistan ihailleeni niitä aina pikkupoikana. – Se jysäyttää sydämeni uudelleen käyntiin, jos se sattuisi pysähtymään, iloinen ja positiivinen Kimmo Lonka kertoo. Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, että viime vuotisista kahdesta joulumaailmasta isompi oli halkaisijaltaan yli kaksi metriä ja siinä oli kuusi kerrosta. Jouluinnostus lähti ihan uuteen kukoistukseen lastenlasten myötä. Kimmon Joulumaailma on tänä vuonna neljättä kertaa mukana Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtumassa, jolloin kahden viikonlopun ajan joulukuussa pääsee tutustumaan Kimmon persoonalliseen Joulumaailmaan. . – Olin vuonna 2017 työkokeilussa ja sanoin haluavani tehdä itselleni jouluisen tyynyn. Pienelle pyöreälle rottinkipöydälle mahtui kolme piparkakkutaloa, karamellista tehdyt kadut ja muutama tonttu-ukkeli. Tämä persoonallinen tonttuperhe on tämän syksyn uutuustuote. Ehkä tämä jouluinnostus on osaltaan myös edesmenneiden isotätieni perintöä. – Innostus lähti ihan uuteen kukoistukseen lastenlasten myötä. Häntä elvytettiin 52 minuuttia, ennen kuin sydän suostui taas pumppaamaan. Uusia ideoita syttyy Kimmon päässä jatkuvasti. Se, minkä kokoinen siitä tulee, on vielä yllätys. Ensimmäisen oman joulumaailmansa Kimmo muistelee tehneensä parikymmentä vuotta sitten. Pientä puuhastelua on mukava tehdä. Joulupukin työpaja on tuunattu vanhasta nukkekodista.. Siitä tämä ompeluharrastus sai alkunsa eikä loppua näytä olevan. Heidän varjolla sai heittäytyä joulumaailmaan kunnolla. Joulumaailmassa kahvikin nautitaan jouluisista kupeista. Nykyisin 50-vuotiaan Kimmon sydämestä pitää huolen elvyttävä tahdistin. Täksi jouluksi on tulossa kaikkien aikojen suurin joulumaailma. Vuonna 2016 Kimmo sai sydäninfarktin. Heillä oli Haminassa ja Kouvolassa tukkuliikkeet, joihin he rakensivat aina jouluksi joulumaailmat. Laitoin valmiista tyynystä sitten kuvan Facebookiin ja pikkuhiljaa alkoi tulla kyselyjä, josko tekisin tyynyjä myös ystävilleni. – Aina olen tehnyt käsilläni jotain. – Viime vuonna tapahtuman aikana täällä vieraili kaikkiaan 700 kävijää, joka oli kyllä itsellenikin melkoinen yllätys, Kimmo Lonka toteaa. Keinutuolin matto on tehty vanhoista kankaista. 50 | Antiikki ja taide JOULUN SYDÄN . Heidän varjolla sai tehdä isomman ja heittäytyä joulumaailmaan oikein kunnolla. JOULUMAAILMA KASVAA VUOSITTAIN. Sitä ennen en osannut edes puolata lankaa ompelukoneeseen. Sen jälkeen joulumaailmat ovat kasvamistaan kasvaneet. Ajan kuluksi ja omaksi iloksi piti keksiä jotain, mitä sydän jaksaa tehdä. Aiempi työ kaupan alalla sai jäädä ja Kimmo joutui osa-aikaeläkkeelle
Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki. Kuva: Wikimedia commons lähelle Assisia. Jouluseimi-perinne elää voimakkaana Italiassa ja on levinnyt sieltä esimerkiksi Espanjaan ja muihin Etelä-Euroopan maihin. 8:9 ”Vaikka Hän oli rikas, tuli Hän meidän tähtemme köyhäksi, jotta me Hänen köyhyydestään rikastuisimme.” Nyt Grecciossa on pieni luola, jonka freskoihin on kuvattu seimiasetelma lisähenkilöineen. Joulupukin puoliso on Joulumuori ja joulutontut auttavat Pukkia tekemään lahjat työpaikassaan Joulupukin Pajakylässä, joka sijaitsee Joulupukin Korvatunturin asunnolta lähes 300 kilometrin päässä Rovaniemen Napapiirillä. Kuva Wikimedia commons JOULUPUKIN SUOMENKIELINEN nimitys juontaa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen nuuttipukkiin ja kekripukkiin. Franciscukselle rakkaimpia Raamatun kohtia oli 2. Joskus hän saattaa käyttää puista kävelykeppiä. Monet suomalaiset ovat askarrelleet jouluseimen itse, joko omin neuvoin tai kursseilla. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille. Maalaistalon karjatilaan Grecciossa asetettiin kaukalo ja olkia. Vanhassa pakanallisessa Suomessa nuuttipukki oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Eläimet seimen ympärillä olivat karjatilan oikeita eläimiä ja Pyhän perheen esittäjiä ei ollut. LÄHDE: WIKIPEDIA J. Suomalainen Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Hahmoja voi tehdä itse eri materiaaleista: puusta, vanusta, savesta, kipsistä, kankaasta. Tontut myös auttavat Pukkia tarkkailemaan, ketkä lapsista ovat olleet kilttejä. Jouluseimen hahmoja myydään kokonaisuuksina ja yksittäin, jolloin niitä voi kerätä vähitellen. Joulupukki kysyy yleensä tullessaan ”Onkos täällä kilttejä lapsia?”. Hän käyttää kulkuvälineenään porovaljakon vetämää rekeä, jonka edessä on ensimmäisenä Petteri Punakuono. Nuuttipukit, jotka usein olivat pukin taljaan pukeutuneita nuoria, kiertelivät nuutinpäivän aikaan taloissa kerjäämässä joulun tähteitä. Jeesus-nukkea ei välttämättä tarvittu, sillä Franciscuksen mukaan köyhän silmä näkee Kristuksen missä tahansa. Antiikki ja taide | 51 Ilkeästä nuuttipukista kiltiksi joulupukiksi ouluseimi on katolinen perinne. Greccion seimi on tunnettu pyhiinvaelluskohde. Luolassa toimitetaan jouluyönä messu. Marmoriin veistetty seimiasetelma sijaitsee Seimen Pyhän Marian basilikassa. Jouluseimi syntyi protestiksi ristiretkiä vastaan, sillä Franciscus näki ristiretkissä vihaa ja väkivaltaa. Italialaisen pyhimyksen Franciscus Assisilaisen (1181–1226) rooli hiipuneen seimiperinteen elvyttäjänä oli ratkaiseva. Markus Rautio eli Markus-setä kertoi Lastentunti-radio-ohjelmassa Yleisradiossa 1927, että Joulupukki asuu Korvatunturilla Suomen Lapissa. LÄHDE:WIKIPEDIA Joulupukki Helsingin kadulla 1930. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottuja alkoholijuomia. 2000-luvulta lähtien se on levinnyt myös Suomeen luterilaisen kirkon piiriin. Hän saattoi pelotella lapsia ja olla humalassa. Suomalainenkin joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin 1960-luvulla.Hän on erittäin vanha, iältään jopa satoja vuosia. Franciscus luki seimen äärellä Luukkaan jouluevankeliumin, jolloin jouluyön tapahtumat voitiin elää uudelleen. Seimiä on erikokoisia: miniatyyriseimistä valtaviin teatterilavastuksiin. Joulupukin lähtö Korvatunturilta lahjojen jakoon tapahtuu jouluaaton aattona. Vanhimman seurakuntalaisten rukouselämän tarpeisiin valmistetun seimiasetelman teki kuvanveistäjä Arnolfo di Cambio (1232–1302). Jouluseimiä on joulun aikaan kirkoissa, seurakunnan tiloissa, kouluissa, näyteikkunoissa ja erilaisissa näyttelyissä. Seimiasetelmien tekemisestä syntyi jo 1700-luvulla taidemuoto. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen ?amanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Jouluseimi voi olla avoin, se voidaan rakentaa talliksi tai esimerkiksi luolaksi. Kor. Pukki on iloinen mies, jolla on valkoinen parta. . Suomalainen Joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan ihmishahmo. Opus Dein keskuksen jouluseimi. Maalauksessa on pyhä perhe, madonna ja lapsi, enkelien parvi, lammas, aasi ja härkä sekä Franciscuksen kasvot. Kodeissa jouluseimet ovat yleistyneet matkailun lisääntyessä: monet seimet ovat peräisin muun muassa Italiasta, Espanjasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Seimi rakennettiin vuonna 1223 maalaistalon talliin italialaiseen Greccion kylään, Umbrian maakunnassa Ensimmäinen seimi tehtiin vuonna 1223 Pyhää taidetta Jouluseimi eli seimiasetelma on jouluevankeliumin hahmoista rakennettu asetelma, jossa seimen äärellä Jeesus-lapsen ympärillä on Joosef ja Maria, paimenia, itämaan tietäjiä sekä tallin eläimiä
Pähkinät, rusinat, marsipaanija marmeladimakeiset, marenki ja sokerikandeeratut kuivatut hedelmät Kustavilaiseen saliin ja empiresaliin on katettu kahvija teepöydät.. Koska talvella oli vaikea saada eläviä kukkia, kattauksissa käytettiin silkkija vahakukka-asetelmia. Pöydän keskelle on sijoitettu astiastoon kuuluvat suuret liemimaljat ja hopeiset kyntteliköt. Emme tiedä mitä Sinebrychoffeilla tarjottiin jouluruokina, mutta varmaankin osittain samoja jouluruokia, jotka edelleen kuuluvat suomalaiseen joulunviettoon. Näyttelyssä sisäkön roolia vetää Emma Paju. C’Diem E LIEMIMALJAT JA KYNTTELIKÖT. Kuva: Hannu Aaltonen. Joulun viettoon osallistui myös Nicholas-veljen leski, kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff (o.s. Fanny Sinebrychoff harjoitti anoppinsa Anna Sinebrychoffin tavoin laajaa hyväntekeväisyyttä, johon joulunaika toi oman lisänsä. Barokkihuonekaluilla kalustettuun ruokasaliin on katettu illallispöytä, jonka hieno harmaa-valkokuvioitu astiasto on kuulunut Paul ja Fanny Sinebrychoffille samoin kiiltäväksi mankeloitu pellavadamastinen pöytäliina ja punaisella langalla nimikoidut lautasliinat ovat kuuluneet perheelle. Perheen käyttöesineitä ei museon kokoelmissa ole, joten joulukattausten esineet koostuvat suvulta lainatuista esineistä ja museon muista kokoelmista. Näin olisi joulunvietto voinut alkaa Sinebrychoffin talossa. 52 | Antiikki ja taide letään joulua vuonna 1904. Sisarusten äiti kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff oli kuollut, ja se varmasti leimasi perheen joulunviettoa. Kyntteliköt ovat 1800-luvun loppupuolen muotimateriaalia uushopeaa eli galvaanisesti hopeoitua messinkiä. Pähkinät, rusinat, marsipaanija marmeladimakeiset, marenki ja sokerikandeeratut kuivatut hedelmät olivat tarjolla koko joulun ajan erikseen katetulla makeispöydällä. Läsnä olivat isäntäperheen lisäksi vain Paulin sisarukset: rouva Anna Kjöllerfeldt tyttärensä Esterin kanssa ja Maria puolisonsa, valtioneuvos Carl von Wahlbergin kanssa. Kustavilaiseen saliin ja empiresaliin on katettu kahvija teepöydät. Suuret lautasliinat olivat olennainen osa juhlakattausta ja ne taitettiin ranskalaisiksi liljoiksi, kynttilöiksi, viuhkoiksi tai simpukankuoriksi. MARSALKANNAUHA KORISTEENA. Talon palveluskunnalle oli melko varmasti järjestetty oma joulu, johon ruoan ohella kuului talon isäntäväen heille antamat lahjat. Jouluiseen kahvipöytään kuuluivat 1800-luvulta alkaen vehnäpullan ohella erilaiset kuivat kakut ja monenlaiset pikkuleivät ja piparkakut. Paul Sinebrychoffin nimikirjaimilla kaiverretut ruokailuvälineet ovat hopeaa 1800-luvun lopulta. Kahdeksan hengen pöytäseurueeseen osallistuu isäntäpariskunnan lisäksi Paulin sisaret Anna ja Maria sekä edesmenneen Nicolas-veljen perhe. Säätyläiskodeissa yleistyivät 1800-luvulla komeat ja runsaat juhlakattaukset, joiden keskellä oli usein hedelmäasetelma osana jälkiruokaa. Astu sisään 1800-luvun joulutunnelmaan Posliinin ja hopean loistoa Salin joulukuusi koristeltiin kreppipaperiruusuilla, kultalameella ja niin sanotulla marsalkannauhalla latinankielisine teksteineen: ”Gloria in Excelsis Deo”. Fanny ja Paul ovat asettuneet Bulevardin taloonsa, joka lukeutui Helsingin merkittävimpiin yksityiskoteihin. vapaaherratar Nordenstam) Olga-tyttären kanssa
Tällainen kuusi koristettiin esimerkiksi Pyhtään Suur-Ahvenkosken kartanoon. Asiantuntijana on toiminut kamarineuvos Kari-Paavo Kokki. Kiertelevät lauluseurueet esittivät sitä tavallisesti tapaninpäivästä loppiaiseen, joskus nuutinpäivään saakka ja keräsivät samalla sekä tuohon aikaan kalliita kynttilöitä talvi-iltojensa valonlähteeksi. MUSEO ON SULJETTU MAANANTAISIN SEKÄ 24.–26.12 JA 1.1.2020 KOTIMUSEOON ON VAPAA PÄÄSY. Laulu ”Keisari Aleksanteri”, jossa ylistetään keisari ja suuriruhtinas Aleksanteri II:ta, lisättiin näytelmään 1800-luvun lopulla todennäköisesti viranomaisten tyynnyttämiseksi. Sinebrychoff meni vuonna 1883 naimisiin Ruotsalaisen teatterin näyttelijän Fanny Grahnin (1862 –1921)kanssa, joka luopui samalla omasta urastaan. Antiikki ja taide | 53 TIERNAPOJAT ELI TÄHTIPOJAT on vuosisatoja vanha suomalainen jouluperinne, laulunäytelmä, jota nuoret pojat alun perin kiersivät taloissa esittämässä. Paul Sinebrychoff (1859 – 1917) oli suomalainen tehtailija, kauppaneuvos ja taiteenharrastaja, joka johti vuodesta 1886 kuolemaansa asti Sinebrychoffin olutpanimoa. LÄHDE: WIKIPEDIA olivat tarjolla koko joulun ajan erikseen katetulla makeispöydällä. Kuva: Wikimedia commons KU VA W IK IM ED IA CO M M O N S KETKÄ SINEBRYCHOFFIT. Joulukuusi alkoi yleistyä suomalaisissa kodeissa vasta vuosisadan vaihteessa 1900, mutta helsinkiläisissä säätyläiskodeissa niitä oli jo 1800-luvun alkupuolella. LÄHDE:WIKIPEDIA Tiernapoikia suomalaisessa postimerkissä. Herkkuja löytyy myös sivupöydiltä. Tiernapoika-nimitystä (ruotsin sanasta stjärna ’tähti’) on alkuaan käytetty vain Oulun seudulla, Itä-Suomessa nimitys on ollut säärnatai seernapojat, Lounais-Suomessa tähtipojat ja Hämeessä tapaninpojat. Salin kuusi on koristeltu näyttävin paperikukkasin ja marsalkannauhalla. Fanny Sinebrychoff lahjoitti sen kokonaisuudessaan Suomen valtiolle tammikuussa 1921, vain muutamaa kuukautta ennen omaa kuolemaansa. . KOTIMUSEON JOULUPÖYDÄT OVAT KATETTUINA 30.11.2019–12.1.2020. He erikoistuivat varsinkin 1600ja 1700-lukujen taiteeseen. marsalkannauhalla latinankielisine teksteineen: ”Gloria in Excelsis Deo” (Kunnia Jumalalle korkeuksissa). He eivät saaneet lapsia. Vuodesta 1904 kokoelmaa säilytettiin Helsingin Bulevardilla sijainneessa Sinebrychoffien vanhassa kaupunkitalossa, joka on nykyään Sinebrychoffin taidemuseo. Sen sijaan itsenäisyyden ajalla Venäjän keisarin kehuminen ei ollutkaan enää suotavaa, ja suuriruhtinaan tilalle ehdotettiin laulettavaksi ”Pohjolan sotasankari Mannerheim”.Tämä ei kuitenkaan koskaan vakiintunut osaksi näytelmää ja nykyäänkin tiernapojat laulavat ”keisari Aleksanterista, Suomenmaan suuriruhtinaasta”. Aviopari omistautui jo varhain ulkomaisen taiteen keräämiselle, ja heidän tarkoituksenaan oli alusta alkaen lahjoittaa kokoelmansa lopuksi ”kansakunnalle”. Kansallisgalleria, Hannu Aaltonen . Suomessa varhaisimmat varmat tiedot ”tähtipoikien” esiintymisestä ovat vasta 1800-luvun alusta.Tapa yleistyi ensin Lounais-Suomen rannikkokaupungeissa ja Oulun seudulla ja myöhemmin sisämaan koulukaupungeissa. Pohjoismaissa näytelmää oli uskonpuhdistuksen jälkeen lakattu esittämästä kirkoissa, mutta kansanomaisemmassa muodossa sitä alkoivat esittää koululaiset. Kansallisgalleria, Hannu Aaltonen Tiernapojat kotiutuivat Pohjanmaalle. Ensimmäinen nimeltä tunnettu tiernapoika Suomessa on myöhemmin kansallisrunoilijanakin tunnettu Johan Ludvig Runeberg, joka vuonna 1810 – kuuden vuoden ikäisenä – esiintyi tähtipoikaryhmässä syntymäkaupungissaan Pietarsaaressa. Perinne tunnetaan varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Paul Sinebrychoff jätti jälkeensä Pohjoismaiden suurimman yksityisen taidekokoelman. Paul ja Fanny Sinebrycoff 1885. Juhlavat joulukattaukset 1800-loppupuolen tyyliin on toteutettu yhteistyössä Sinebrychoffin taidemuseon ystävät ry:n kanssa. Nykyään tiernapoikanäytelmää esitetään lähinnä erilaisissa jouluja pikkujoulujuhlissa. Kuvaelma perustuu pääasiassa Matteuksen evankeliumiin ja kertoo itämaan tietäjien matkasta Jeesus-lapsen luo sekä kuningas Herodeksesta, joka määrää sotilaansa surmaamaan kaikki pienet poikalapset toivoen siten saavansa hengiltä myös vastasyntyneen Jeesuksen, ”juutalaisten kuninkaan”. Salin joulukuusi on koristettu kreppipaperiruusuilla, kultalameella ja ns
Tämä tapahtuma luo paikallisille joulutunnelmaa ja joulupöytää tullaan ihastelemaan Helsingistäkin asti, Jordas kertoo. Viime vuonna Holmin talon naapuriin Vanhaan raatihuoneeseen nousi Saara Hopean suunnittelema 1950-luvun joulukattaus ja pari vuotta aikaisemmin siellä vietettiin Ville Vallgrenin suunnittelemaa pula-ajan joulua. Näköisruokien valmistukseen käytetään muun muassa kipsiä ja jopa saippuaa. Tutkija jatkaa, että 1700-luvun joulunvietosta on saatu tietoa muun muassa perunkirjoituksista, 1700-luvun päiväkirjoista ja kulttuurihistoriallisista tutkimuksista. Pelattiin seurapelejä, musisoitiin, tanssittiin ja luettiin ääneen. NÄYTTELY AVATAAN 27.11. joulua vietetään koko Holmin talon yläkerrassa: – Aikaisemmin on joulukuntoon laitettu vain sali, jonka keskiössä on 1700-luvun herkkuja notkuva juhlapöytä. – Jo kesällä kyseltiin, että tuleehan tänä vuonna Holmien joulupöytä. Kinkun ohella jouluksi valmistettiin muun muassa juureslaatikoita, aladobia, rosollia, keittoa, kukkakaalia ja pinaattimuhennosta. S. 1700-luvulla joulua vietettiin uskonnollisissa merkeissä; käytiin joulukirkossa ja luettiin jouluevankeliumia. – Porvoon paikallisista joulutavoista tiedetään aika paljon. Tänä vuonna esillä on myös oikea, konservoitu hauki, Jordas paljastaa. HOLMIEN JOULUUN TUTUSTUU PORVOOSSA VUOSITTAIN TUHANSIA MUSEOVIERAITA. Ruoka maustettiin sinapilla ja etikalla ja aterian jälkeen herkuteltiin hilloilla ja hyytelöillä, joskus jopa jäätelöillä, vanukkailla ja eksoottisilla hedelmillä. Holmien taloa ja sen ajan elämää on tutkittu hyvin jo museon perusnäyttelyä varten. Jordas jatkaa, että vanhojen jouluherkkujen mukaan tehtyjen näköisruokien tekninen toteuttaminen on hauskaa puuhaa, jossa saa käyttää mielikuvitusta. Holmien joulupöydän antimista vastaa Porvoon museon amanuenssi Solveig Bergholm. 1700-luvun kattausta mukailevat näköisruuat saattavat näyttää houkuttelevilta, mutta niitä ei kannata maistaa: tämä ”haukihyytelö” sisältää muun muassa saippuaa ja lasihelmiä. Vuodelta 1763 peräisin olevassa Holmin talossa Porvossa voi joulun alla tutustua siihen, miltä kauppiasperheen kotona jouluna ehkä näytti yli 200 vuotta sitten. – Ruuat eivät ole syötäviä, vaikka ne näyttävätkin herkullisilta. TIETOA ON KERÄTTY PALJON. . HOLMIEN JOULUPÖYTÄ ON ESILLÄ LOPPIAISEEN SAAKKA. Joulun välipäivillä käytiin paljon vieraisilla ja visiitit saattoivat kestää pitkään. KAUNIIT NÄKÖISRUUAT KIINNOSTAVAT. Tänä vuonna jouluistetaan myös keittiö, förmaaki ja herrainhuonekin, kertoo tutkija Lillemor Jordas Porvoon museosta. Aterian päätteeksi herrat nauttivat lämmintä punssiboolia ja rouville tarjoiltiin kahvia, jonka kanssa sai maistella sokerissa pyöriteltyjä kuivia hedelmälohkoja eli silloisia konvehteja. 54 | Antiikki ja taide TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: PORVOON MUSEO Uutuusherkku aladobi kruunasi joulupöydän Punssia ja kahvia äätyläiskodeissa keskityttiin 1700-luvulla jouluna syömiseen. Pöytä katettiin kauniisti ja ruokailu kesti pitkään. Tänä vuonna 1700-luvulla säätyläiskodeissa keskityttiin jouluna syömiseen. Aterian päätteeksi herrat nauttivat lämmintä punssiboolia ja rouville tarjoiltiin kahvia. Porvoolaisen Johan Holm nuoremman (1751–1789) perukirjassa luetellaan tarkkaan, millaisia astioita kauppiasperheen käytössä oli: joulupöytään nostettiin varmasti ainakin sisältä kullattu kannu, kolme kullattua pikaria, sinappiastia ja posliininen teekannu. Porvoon museossa on vietetty museojoulua jo 13 vuotta ja välillä on kokeiltu erilaisiakin teemoja. Holmin talon 1700-luvun joulukattaus on kuitenkin yleisösuosikki, jota toivotaan joka vuosi. JA LUCIAN PÄIVÄSTÄ ETEENPÄIN MUSEOON ON ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY
Antiikki ja taide | 55 Tunnelmallinen Holmin talon joulukattaus tarjoaa monelle porvoolaisperheelle joulutunnelmaa. Holmin talon joulupöytä paljastaa, miten kauppiaisperheessä vietettiin joulua 1700-luvun Porvoossa. Näköisruokien teknisessä toteuttamisessa saa käyttää mielikuvitusta.
I morgon, vill Gud, infaller vår Herres och Frälsares nåderika födelsefest; och varder förty härigenom en allmän julfred kungjord och påbjuden, med åtvarning till envar att denna högtid med tillbörlig andakt fira, och i övrigt iakttaga ett stilla och fridsamt uppförande, emedan den, som häremot bryter samt julhögtiden genom något olagligt eller otillbörligt förfarande oskärar, gör sig under försvårande omständigheter förfallen till det straff, lag och författningar för varje brott och överträdelse särskilt påbjuda. 56 | Antiikki ja taide Joulurauhan julistus. Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät. Slutligen tillönskas stadens samtliga invånare en fröjdefull julhelg. Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa
Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Puh. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. 09 413 97 300 Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. tilaukset@karprint.. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.
Pikku-Maija sai naisilta tilkkuja, langanpätkiä, neulan ja virkkuukoukun lainaksi. Maija Lavonen on suunnitellut kirkkotekstiilejä muun muassa Helsingin Mikaelin seurakunnalle ja Turun Pyhän Katariinan kirkolle.. Maijan äiti ei ollut mikään käsityöihminen, mutta Olhavan naiset tunsivat kylän kätilön ja saapuivat mielellään hänen luokseen vaihtamaan kuulumisia. Hän siirtää voimakkaat luontoja lapsuuskokemuksensa ryijyihin, kuvakudoksiin ja tekstiiliveistoksiin, joiden materiaalit ja muotokieli houkuttelevat tutkimaan. Vähitellen Maija oppi ketjuvirkkaamaan ja jo 7-vuotiaana hän kutoi pikkusisarelleen tossut, aivan omin päin, ilman ohjeita. 58 | Antiikki ja taide un Maija Lavonen, 87, oli pikkutyttö, hänen kotonaan kokoontui usein ompelupiiri. K Tekstiilitaiteilija Maija Lavosen töissä perinteiset käsityötekniikat kohtaavat modernit materiaalit. Maija Lavonen saa inspiraationsa luonnosta Tekstiili kertoo tarinoita Tekstiilitaiteilija Maija Lavoselle näkeminen ja tunteminen ovat yksi ja sama asia. Niiden kanssa hän istui pöydän alla ja solmi ja sommitteli, kokeili. Kuva: Maija Lavosen kotialbumi
Pian ammattiin valmistuttuani huomasin kuitenkin, ettei työ valmisvaateteollisuuden parissa sopinut minulle. Ne ovat ilman muuta vaikuttaneet myöhempään työskentelyyni, Maija Lavonen toteaa. – Olen iloinen, että olen saanut viettää lapsuuteni maaseudulla. Värit ja materiaalit ovat aina jättäneet hyvin aistivoimaisia muistijälkiä. Omiakin töitä syntyi, mutta varsinainen läpimurto odotti tuloaan. Myös tekstiilityöt alkoivat kiinnostaa uudella tavalla: Lavonen kirjaili kotiinsa kookkaan seinävaatteen ja haaveili jo tuolloin omasta tekstiilinäyttelystä. – Minulla on paljon muistoja lapsuudestani, hyvin voimakkaita elämyksiä ja luontokokemuksia. 1960-luvun lopussa Ahti Lavonen sairastui vakavasti ja vuonna 1970 hän menehtyi. Maija Lavonen kävi oppikoulun Kemissä ja pääsi sitten Ateneumiin opiskelemaan muotija mallipiirustusta. Opiskelusta kuitenkin pidin ja sain työelämästä paljon hyödyllisiä kokemuksia, Lavonen muistaa. ”Ei niitä töitä kukaan ymmärtänyt, mutta teosten Minulla on paljon voimakkaita elämyksiä ja luontokokemuksia lapsuudestani. Kuva: Simo Rista / Eduskunta. ELÄMÄ KUVATAITEILIJAPUOLISON KANSSA. ”Tekstiili kolmessa tasossa”, 1982, Eduskuntatalo; Helsinki. ENSIMMÄINEN NÄYTTELY KÄYNNISTI URAN. Vuonna 1958 Maija avioitui kuvataiteilija Ahti Lavosen kanssa ja innostui itsekin maalaamaan enemmän. Melko pian puolisonsa kuoleman jälkeen Maija Lavonen piti ensimmäisen näyttelynsä. – Tykkäsin muodista kuten usein nuoret tytöt tykkäävät ja olin kätevä käsistäni, joten vaatetusala tuntui läheiseltä. Antiikki ja taide | 59 TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Maija Lavonen saa inspiraationsa luonnosta Tekstiili kertoo tarinoita Käsityön monipuolinen muotokieli tuntui Maija Lavoselta jo varhain kiinnostavalta. Seuraavat vuodet kuitenkin sujuivat Ahdin työn ja perhe-elämän ehdoilla, vuosia kului muun muassa Pariisissa. Siellä oli esillä Milanon Triennaleen painettuja sisustuskankaita, kookkaita mustaja punavalkoisia täkänöitä sekä jotain hyvin henkilökohtaista: mustista jätesäkistä leikattuja suikaleita ja sähköjohdoilla sidottuja mustia muovisäkkikääröjä
En ole koskaan tuntenut, että joku kahlitsisi minua. Minulle on tärkeää yksinkertaistaa, tiivistää tunnelmaa. Ensinäkemältä katsoja ei välttämättä huomaa niukkapiirteisissä töissä, miten valtavia elämyksiä ja oivalluksia ryijyihin, kuvakudoksiin ja jopa kirkollisiin tekstiileihin kätkeytyy. En yritäkään jäljentää mitään luonnonnäkymää sellaisenaan, vaan haluan välittää kokemukseni mahdollisimman riisuttuna, jotta olennainen pääsisi esiin. Ajattelen luontoa, joka näkyy ikkunoista ja toisaalta sisätilaa ja sen ratkaisuja, sitä miten valo tulee sisään rakennukseen, Lavonen pohtii. Tekstiilitaiteilija kertoo, että yhteistyö arkkitehtien kanssa on ollut palkitsevaa ja kiinnostavaa. Metalliverkosta punotut, kangassuikaleilla solmitut reliefit ovat Lavosen 2000-luvun alun tuotantoa.. Näyttelyitä oli koko ajan enemmän, paitsi Suomessa, myös ympäri Eurooppaa. – Kun olen tehnyt julkisia teoksia, lähtökohtani on ollut sulauttaa sisäja ulkotila toisiinsa. Lavosta kannustettiin suunnittelemaan painokangasmalleja teollisuudelle ja vuosia hän työskentelikin muun muassa Marimekolle, Porin puuvillalle ja Finlaysonille, italialaiselle Fiorettelle ja ranskalaiselle Maréchalille. Maija Lavosen tekstiilitaide on pääasiassa hyvin pelkistettyä. Pian Lavoselta alettiin pyytää tilaustöitä merkittäviin konttorirakennuksiin ja kirkkoihin. ELÄMYKSET VÄLITTYVÄT KATSOJILLE. kautta olin saanut julkisesti ilmaista omat henkilökohtaiset tunteeni”, Maija Lavonen kirjoittaa omaelämäkerrallisessa teoksessaan Touchér (2018). – En ole koskaan tuntenut, että joku kahlitsisi minua, vaan päinvastoin olen saanut täysin vapaat kädet ja töilleni on annettu arvoa, Lavonen kiittelee. ”Etsin sitä ehdottomuutta, mitä lapsuuteni kokemusten voimassa on. 60 | Antiikki ja taide Maija Lavonen on käyttänyt kuvakudoksissaan materiaalina valokuitua noin kymmenen vuoden ajan. Rakennustoiminnan vilkastuessa valtio alkoi tehdä tekstiilitaidehankintoja ja julkisissa tiloissa tekstiilitaide muuntui pian tilataiteeksi – tekstiilitaiteesta tuli osa arkkitehtuuria. Tuo olennainen on elämys”, Maija Lavonen kirjoittaa teoksessa Yhteisiä ajatuksia (Didrichen, 2018). TEKSTIILIT OSAKSI ARKKITEHTUURIA. Tästä näyttelystä Maija Lavosen ura tekstiilitaiteilijana käynnistyi. Marimekko osti painetut kankaat ja Artekin myymäläpäällikkö esitteli kudotut työt Socota-tehtaan edustajille, jotka halusivat ne mallistoihinsa. Esimerkiksi Ola Laihon, Kristian Gullichsenin ja Eero Syvämäen kanssa työskentelystä on jäänyt hyvät muistot. 1980-luvulla tekstiilitaiteen arvostus Suomessa kasvoi entisestään, mikä tarkoitti myös Maija Lavoselle hyvin aktiivista aikaa
1990-luvulla Maija Lavonen maalasi paljon tekstiiliväreillä puuvillakankaalle. Maija Sisko Lavonen (s. – Yhä edelleen innostun, kun minua pyydetään mukaan näyttelyihin, mutta nykyään teen pienikokoisempia töitä ja harvemmin kuin aikaisemmin, Lavonen kertoo. Lavonen on saanut muun muassa Valtion taideteollisuuspalkinnon (1981), Engel-palkinnon (1992), Pro Finlandia -palkinnon (1992) ja Kordelinin tunnustuspalkinnon (1997). – Nyt minulla on jo paljon ikää, mutta edelleen saan luonnosta elämyksiä ja siirrän näitä kokemuksia töihini. Retrospektiivimäisessä näyttelyssä Lavosen tavoittelema hienovarainen elämyksellisyys oli tunnistettavaa. Lavosen työt eivät aukea yhdellä vilkaisulla, vaan niiden eteen kannattaa seisahtaa, antaa muotokielen ja materiaalin kuiskia sitä todellisuutta, jota taiteilija on kokemuksistaan piirtänyt. Maija Lavonen tunnetaan pelkistetystä muotokielestään. Asumme maalla. Perinteisten materiaalien ja työtapojen lisäksi Lavonen on hyödyntänyt töissään muun muassa metalliverkkoa, akryyliä ja lasikuitua. Antiikki ja taide | 61 KUKA. . Heinät taipuilevat lasisylinterin alla ja juuri silloin: valo, kirkkaus, taipuvat heinät, täyteläisen vihreä väri. Kuva: Sinikka Halme / Wikimedia Commons ”Pyhätunturilla”, 1997, villa, pellava, värjätty sisal, akryylipalat. Kädessäni on tyhjä lasipurkki, jonka lasken ruohikolle. Maija Lavosen töitä oli esillä Kemin taidemuseossa Koskettaa-näyttelyssä kesällä 2019. ”Olen neljän tai viiden vanha. Lavonen oli naimisissa kuvataiteilija Ahti Lavosen (1928–1970) kanssa ja parille syntyi kaksi lasta, taidemaalari Kuutti Lavonen (s. Maija Lavonen asuu nykyään Helsingissä ja työskentelee edelleen tekstiilitaiteen parissa. Kuvassa kuvakudokset Meri (1980) ja Iso purje (1974). Kuvassa kuvakudon Kolme horisonttia (1980), koneommellusta silkistä ja polyuretaanitäytteestä tehty Pehmeä pylväs (2003) sekä Keltainen ryijy (1979–1980). Suuret, arkkitehtooniset ryijyt ovat ominta Lavosta. ?. Kääntelen sitä jalallani, potkiskelen eteenpäin. Kuvassa Lavonen helmikuussa 2018 Didrichenin museossa Yhteisiä ajatuksia -näyttelyn avajaisissa. Arkkitehtuurin ja tekstiilin yhdistäminen onkin Lavosen suuri vahvuus ja hänen töitään on sijoitettu moniin julkisiin tiloihin kuten Eduskuntataloon, ministeriöihin, Suomen Pankin pääkonttoriin, suurlähetystöihin ja kirkkoihin. 1931, os. Työrytmini on aina ollut pitkäjänteinen ja intensiivinen, ja olen iloinen siitä, että olen saanut työskennellä keskittyneesti. MAIJA LAVOSEN TÖITÄ ON ESILLÄ ATENEUMIN HILJAINEN KAUNEUS -NÄYTTELYSSÄ 6.10.2019 SAAKKA SEKÄ EMMAN INTERWOVEN – YHTEEN KUDOTUT -NÄYTTELYSSÄ 1.3.2020 SAAKKA. En unohda koskaan, mitä näin sinä hetkenä, kun nuo elementit, valo ja ruoho, kirkkaus ja maa, kohtasivat.” Maija Lavonen: Touchér (SKR, 2018) Korkeasta iästään huolimatta Maija Lavonen tekee edelleen taidetta ja osallistuu mielellään näyttelyihin. . 1966). Luukela) on suomalaisen tekstiilitaiteen uranuurtaja, joka tunnetaan muun muassa ryijytaiteen uudistajana. 1960) ja dramaturgi Sussa Lavonen (s. Tämä herkkä tarinallisuus toistuu sekä vanhemmissa että tuoreemmissa töissä, joissa Lavonen hyödyntää valoa myös teosten materiaaleissa: valokuitu on ollut olennainen osa teoksia 2010-luvulta lähtien. Lavosen työt saavat usein innoituksensa siitä tilasta, johon ne on tilattu
Oulun kasarmialueen historia lähtee liikkeelle vuodesta 1878, jolloin asevelvollisuuslain nojalla Suomeen perustettiin kahdeksan tarkk’ampujapataljoonaa. Ne sijoitettiin läänien pääkaupunkeihin. Pitkälle toista kymmentä tarkk’ampujapataljoonan kasarmiin kuulunutta 1880-luvun puurakennusta luokitellaankin valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kasarmialue on rakennuskantansa yhtenäisyyden ja muutoinkin eheän yleiskuvansa puolesta erittäin hyvin säilynyt. 62 | Antiikki ja taide ulun kasarmialue ehti toimia varuskuntana 126 vuotta. O Bomanin talo on saanut nimensä koko kasarmialueen suunnittelijan August Bomanin mukaan. Oulun arvokasta rakennusperintöä: PUUKASARMI Oulun puukasarmi 1880-luvun lopulta on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, joka on säilynyt erittäin hyvin. HUVIMAJOJAKIN ALUETTA SOMISTAMAAN. Tarkk’ampujapataljoona on Oulun entisen kasarmialueen vanhin osa. Rakennukset on sijoitettu säännöllisen peruskaavan mukaan suorakaiteen muotoisen keskusaukion ympärille. Se valmistui vuonna 1881. Alueen rakennukset on nimetty kasarmilla palvelleiden upseerien ja sotilasnimistön mukaan. Aukio on tehty alkujaan puistokäyttöön. Rakennukset ovat nykyisin Ammattiopisto Luovin omistuksessa. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museo, Uuno Laukan kuvakokoelma. Sotilas kaupunginkasarmin portilla vuonna 1970. Rakennukset ovat syntyneet August Bomanin kaikkia vastaavia kasarmialueita koskevien suunnitelmien mukaan. Klassistisia yksityiskohtia sisältävät rakennukset muodostavat suljettuja pihatiloja
Oulun tarkk`ampujapataljoonan yhden komppanian miehistökasarmirakennukseksi. Upseerikerho toimi upseereiden olohuoneena, jossa pelattiin biljardia, vaihdettiin ajatuksia ajankohtaisista asioista, opiskeltiin ja juhlittiin. Jokainen komppania muodosti itsenäisen huoltoyksikön, joten arttelissa oli neljä keittiötä ja neljä varastohuonetta. Rakentaminen tapahtui 1880-1881. Arttelisali ja erityisesti sen kattorakennelmat ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Upseeriklubin rakennuksessa toimi myös pataljoonan kanslia. . Se pysyi Oulussa hajottamiseensa asti 1934. TEKSTI JA KUVAT: MATTI KUOPPALA LÄHTEET: MUSEOVIRASTO JA AMMATTIOPPILAITOS LUOVI Kasarmialueen pihoilta löytyy monenlaisia muistomerkkejä menneistä sodista, kuten tämä kanuuna.. Bomanin talo on saanut nimensä koko kasarmialueen suunnittelijan August Bomanin mukaan. Elokuussa 1918 kasarmiin sijoittui Kajaanin Sissipataljoona, joka myöhemmin tunnettiin Pohjanmaan Jääkäripataljoonana. Alun perin kasarmialueella oli kolmisenkymmentä rakennusta. Kerholla järjestettiin tilaisuuksia, joihin kutsuttiin yritysmaailman edustajia sekä kaupungin silmäätekeviä. Rakennuksessa sijaitsi lisäksi komppanian vääpelin asunto. Alueesta haluttiin tehdä viihtyisä ja sen puisto somistettiin muun muassa huvimajoilla. Sotien päätyttyä vanhan puukasarmin lähelle pystytettiin muun muassa kasarmirakennuksia ja henkilökunnan asuinkerrostaloja. Lisäksi arttelissa toimi pieni sotilasklubihuone, jossa voitiin viettää vapaa-aikaa kirjoja, sanomalehtiä ja aikakauskirjoja lukien. Nykyisin Upseerikerho toimii ruokaravintolana. Antiikki ja taide | 63 Oulussa kasarmi rakennettiin Koskenniskan ja hautausmaan väliselle alueelle Intiönmäen lähelle. MUONITUSKESKUS SÄILYTTÄNYT ARVONSA. Rakennus oli suunniteltu sataa asevelvollista miestä varten ja siinä oli 8 miehistötupaa. SOTILASKÄYTTÖ PÄÄTTYI 1990-LUVULLA. Kun Hiukkavaaran kasarmialue valmistui vuonna 1955, siirtyi kaupunkikasarmi tykistörykmentin käyttöön. Lisärakentaminen jatkui tästä eteenpäin parin vuosikymmenen ajan. Sotilaskäytön päättyminen kaupunginkasarmilla tuli päätökseen 1990-luvun lopulla. Rakennuksen keskellä sijaitsi suuri ruokasali ja keittiöt pareittain sen molemmissa päissä. Ruokasalissa mahtui aterioimaan kaksi komppaniaa eli kaksisataa miestä kerrallaan. Tämän jälkeen kasarmi palveli talvisotaan saakka aluejärjestelmän johdosta perustettuja sotilasläänin ja sotilaspiirien esikuntia. Nykyisin ravintolana toimivassa Upseeriklubin rakennuksessa oli aikoinaan myös pataljoonan kanslia. Artteli eli muonituskeskus palveli koko tarkk’ampujapataljoonaa. Kerholla järjestettiin tilaisuuksia, joihin kutsuttiin yritysmaailman edustajia sekä kaupungin silmäätekeviä. Upseerikerho toimi upseereiden olohuoneena, jossa pelattiin biljardia, vaihdettiin ajatuksia ajankohtaisista asioista, opiskeltiin ja juhlittiin. Puolustusvoimien käytössä ollessaan rakennus on toiminut miehistökasarmina koko olemassaolonsa ajan. 1980-1990-luvuilla artteli toimi kantahenkilökunnan ruokasalina. Upseerikerho oli myös sotilaiden ja siviilien kohtauspaikka. Alkujaan rakennus valmistui vuonna 1881 Suomen 4. Kun kansallinen sotaväki lakkautettiin vuonna 1902, siirtyi kasarmi venäläisille joukoille. Entisöintitöissä on pystytty säilyttämään hyvin salin alkuperäiset piirteet
64 | Antiikki ja taide Vuorineuvos Gösta Serlachius asetti teoksille kriteereiksi, että niiden piti kertoa vanhasta kirkollisesta elämästä, kuvata Raamatun tapahtumia sekä sisältää huumoria.
A. Erityisen puhuttelevia ovat saarijärveläisen taiteilijan tekemät puuveistokset, jotka kirkon rakennuttaja Gösta Serlachius tilasi varta vasten kirkkoon. Oman seurakunnan perustamista vauhditti se, että G. Gummerus (1870 – 1933) vihki sen käyttöön syyskuussa 1928. A. Mäntän kirkon sisustukseen osallistui tunnettuja suomalaisia taiteilijoita. Vaikka kaikki teokset eivät kuvaakaan suomalaista elämää, on niissä hyvin suomalaisten näköisiä hahmoja. Palmqvistin (1882 – 1964) suunnitteleman kirkon kellotapulin korkeus on 37 metriä ja kirkkosalin kupoli on 13 metriä lattiatasosta. Antiikki ja taide | 65 TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA äntän seurakunta erotettiin Vilppulan seurakunnasta omaksi seurakunnakseen vuonna 1921. – Vuorineuvos Gösta Serlachius (1876 – 1942) oli luvannut rakennuttaa kirkon ja käyttää rakentamiseen omia, paikallisia rakennusmiehiä. M Puuveistokset ovat Hannes Auteren tekemiä. Alttaritaulun ja alttarin sivulla olevien ikkunoiden lasimaalaukset on maalannut Alvar Cavén (1886 – 1935). Mäntän kirkon on rakennuttanut Gösta Serlachius. Serlachius Oy rakennutti Mäntän kirkon Aarteina puuveistokset Mäntän kirkon erityispiirre on sisustuksen runsas taide. Holvattu ristikirkko edustaa tyyliltään pohjoismaista uusbarokkia. SISUSTUKSESSA HUOMATTAVASTI TAIDETTA. Serlachius Oy lupasi lahjoittaa seurakunnalle kirkon. Tornin yläosa on mukailtu barokkimaisen kaartuvaksi. Arkkitehti W.G. Pelastusarmeijan rukoushuone toimi siihen asti väliaikaisena kirkkona. Myös kaikki mahdolliset rakennustarvikkeet tulivat yhtiön omista varastoista ja mailta, kertoo Mäntän seurakunnan suntio Tarja Mäkinen. Kirkkoa alettiin rakentaa syksyllä 1926 ja Porvoon hiippakunnan piispa Jaakko G. Ulkoseiniltään vaaleanruskeaksi rapattu kirkko on rakennettu osaksi kivestä ja osaksi tiilestä. Gösta Serlachius antoi ohjeeksi, että kuvissa täytyy olla huumoria, mutta niiden tulee olla kuitenkin kirkkoon sopivia.
?. Alttarikaiteen veistokset kertovat Jeesuksen elämästä, ennustusten tutkimisesta sekä muun muassa ristinkannosta Golgatalle. W. – Vasemmalla puolella oleva kuvaa Mäntälle tärkeän puun muodossa kasvua, johon Jumalan siunaus kyyhkysenä laskeutuu. – Gösta Serlachius antoi ohjeeksi, että kuvissa täytyy olla huumoria, mutta niiden tulee olla kuitenkin kirkkoon sopivia. Hannes Auteren vuonna 1930 tekemä vaivaisukko on nykyisin kirkon eteistiloissa. Urkulehterin pyöröikkunan lasimaalauksen on tehnyt puolestaan Eric O. Italialaisen barokkimaalari Giovanni Battista Salvi da Sassoferraton (1609–1685) maalaus Mater Dolorosa. Kirkkosalia kattaa kookas ristiholvi. Oikeanpuoleinen kuvaa uhriliekkiä, josta rukouksen siivet kohoavat taivaaseen. Alttarin sivuikkunoiden lasimaalaukset ovat myös Cawénin työtä. Alttaritaulun maisema on mänttäläisille tuttu järvenranta. L. KIRKKOON SOPIVA huumoria. Alttaritaulussa on sen sijaan suomalainen madonna lapsi sylissään. 66 | Antiikki ja taide Kirkko toimii tiekirkkona kesäisin, jolloin opas paikalla. – Yleisöä kiinnostaa alttaritaulun lisäksi kirkkoa koristavat 35 puuveistosta, jotka ovat kirkkomme aarteet, Mäkinen kertoo. Urkukaiteen veistoksissa kuvataan entisajan elämää kuten ansan kokemista, kehMäntän kirkkoon mahtuu 450 henkilöä. – Saarnastuolin veistoksissa on myös kirkollista elämää kuvaavia kuvia. Ensimmäiset urut valmisti ranskalainen Cavaillé-Coll-Convers. ALTTARITAULUSSA MÄNTTÄLÄINEN maisema. Ehrström (1881 – 1934). Saarnastuolin katoksen päällä on Ihmisen Poika käsissään Jumalan sanan kaksiteräinen miekka. van den Heuvel-Orgelbouw:n rakentamat 30-äänikertaiset urut. Kuvan äiti ja lapsikin ovat olleet tuttuja. Toukokuussa vuonna 2003 otettiin käyttöön J. Siinä ei ole selvää Jeesusta esittävää kuvaa. Taiteilija Alvar Cawénin maalaama alttaritaulu on myös erikoinen. Taulu on maalattu valokuvasta, jossa esiintyy Serlachiuksen Joenniemen kartanossa työskennellyt karjakko ja hänen vuonna 1927 syntynyt tytär. räämistä, kellojen soittoa sekä kalastusta. Saarijärveläisen taiteilijan Hannes Autereen käsialaa olevat puuveistokset ovat kuvia raamatusta sekä kirkollisesta elämästä, mutta myös vanhanaikaiseen elämään liittyviä tapahtumia
Pitkälle edenneet suunnittelutyöt katkesivat, kun Serlachius kuoli vuonna 1942. Serlachiuksen jälkeen Mäntän paperitehtaan johtoon nousseella Gösta Serlachiuksella oli tärkeä rooli Mäntän kehittämisessä. Autereen työt kuvaavat leppoista kansanelämään, mutta myös uskonnolliset aiheet olivat keskeinen osa hänen tuotantoaan. Antiikki ja taide | 67 HANNES AUTERE . Kokonaan taidemuseokäyttöön kartano otettiin 1980-luvun perusteellisen restauroinnin jälkeen. Kerran se on ollut lainassa Serlachius-suvun häissä, Tarja Mäkinen kertoo. Hannes Autereella on myönnetty kultamitali Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937 sekä Pro Finlandia -mitali vuonna 1954. . Ateneumin taideteollisessa keskuskoulussa opiskellut Autere loi maineensa puuveistäjänä. Vuorineuvos oli lisäksi suuri taiteen ystävä ja keräilijä. Serlachius Osakeyhtiön ja Mäntän historiaa. Setänsä G. Hänen suuri haaveensa oli perustaa Mänttään museo. Joenniemi oli tuolloin Suomen kahdeksas taidemuseo. Mänttäläisten, Mäntän kirkossa vihittävien morsianten on mahdollisuus käyttää Serlachius-suvun morsiuskruunua.. Kuuluisammat työt ovat kuitenkin Mäntän kirkon alttarin, saarnastuolin ja lehterin puuveistokset sekä Helsingin Kallion kirkon alttarireliefi ja ristiinnaulitun kuva. Serlachius oli paitsi voimakas yritysjohtaja, myös poliittisesti aktiviinen. A. Ratkaisevasti hänen tuotantonsa laajenemiseen ja tunnettavuuteensa vaikutti vuorineuvos Gösta Serlachiuksen kanssa vuonna 1927 alkanut yhteistyö. Vuorineuvoksen puoliso ja perilliset avasivat osan Serlachiuksen Joenniemen kartanon kodista museokäyttöön vuonna 1945. Hän rakennutti kirkon lisäksi Mänttään useita arkkitehtuuriltaan merkittäviä rakennuksia. VIHKIKRUUNU . Serlachius Oy:n entisen pääkonttorirakennuksen, josta päätettiin tehdä kulttuurihistoriallinen museo esittelemään metsäteollisuuden, G.A. Hänen raamatullisia veistoksiaan löytyy muun muassa Saarijärven, Kannonkosken, Iisalmen ja Riihimäen kirkoista. Taidemuseo Göstan laajennuksen valmistuttua vuonna 2014 Serlachius-museot muodostavat Mäntässä ainutlaatuisen kulttuurikokonaisuuden. Vuonna 2000 Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti G.A. Autere tunnetaan parhaiten humoristisista reliefeistä ja pienoisveistoksista sekä huonekaluista. Saarijärveläinen Hannes Autere, entinen Piesanen, joka on käyttänyt myös nimiä Peura ja Pajupuro (1888 – 1967) oli suomalainen kuvanveistäjä, jonka lempimateriaali oli puu. Mäntästä kotoisin olevalla ja Mäntän kirkossa vihittävällä morsiamella on lupa käyttää hopeista, vuorikristallein koristeltua kruunua häissään. – Tosin olen ollut seurakunnan suntiona yli 20 vuotta, eikä tänä aikana kukaan ole sitä käyttänyt. LÄHDE: SERLACHIUS-MUSEOT, WWW.SERLACHIUS.FI GÖSTA SERLACHIUS – TAITEEN KERÄÄJÄ Mäntän kirkkoon mahtuu 450 henkilöä. Vuorineuvos Gösta Serlachius lahjoitti vuonna 1931 kirkkoon suvussa käytetyn morsiuskruunun
Kaupungin ylpeys on viiden museon muodostama kokonaisuus Museuminsel, joka on Unescon maailmanperintökohde. M Museoja taidematka on suuri seikkailu läpi vapauteen Länsi-Berliiniin. Voi vain kuvitella, miten massiivisia arkeologiset kaivaukset ovat aikoinaan olleet, kun museossa esillä olevia kokonaisuuksia on etsitty. Myös tanskalaisten intohimoinen suhtautuminen. Berliinin museot ovat käyneet läpi suuren jälleenrakennusprojektin sodan jälkeen. KÖÖPENHAMINASSA PATSASTAIDETTA. Niissä tunnelma on usein käsinkosketeltava eivätkä kaikki asiat ole valmiiksi pureskeltuja. Museo-oppaan lisäksi matkailija tarvitsee vain mukavat kengät. Vanhalle rautatieasemalle rakennettu Hamburger Bahnhof esittelee nykytaidetta ja Pop-taiteen suurimpia nimiä nykyhetkesDiamond Dust Shoes, Andy Warhol sä. Yleensä päivässä pystyy käymään 1 – 2 museossa. 68 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: ILKKA JUKARAINEN useomatka voi suuntautua mihin päin maailmaa vain. Museomatkaa voi suunnitella miettimällä etukäteen, mihin museoihin aikoo matkallaan suunnata. Museo, jossa perheen lapset viihtyvät tutustumassa ilmailun, rautateiden ja valokuvauksen historiaan. On vaikea suositella yhtä museokaupunkia, joten poikkeamme Berliinissä, Kööpenhaminassa, Lontoossa sekä Pariisissa. Pergamonmuseumissa ihminen kokee olevansa hyvällä tavalla vain pieni piste maailmankaikkeudessa. Jos aikoo vierailla useammassa museossa samana päivänä, niin niiden olisi hyvä sijaita lähekkäin. Tanskassa arvostetaan muotoilua ja se näkyy Desingmuseon tarjonnassa. Suurten museoiden kokoelmiin voi tutustua myös netin välitykselle tehtävillä virtuaalikierroksilla. Berliinin tekninen museo on valtava visuaalinen kokonaisuus, jossa voi viettää kokonaisen päivän perheen kanssa. On vaikea tässä museossa käydessä ymmärtää niitä suomalaisia nykyisiäkin kansanedustajia jotka kannattivat aikoinaan muuria ja systeemiä. Näissä kartoissa on museot ja niiden lähimmät metroasemat merkitty hyvin. Hyvä apuväline isommissa museokaupungeissa on pienet mukana kulkevat karttaoppaat, joissa kaupunginosat on jaoteltu pienimpiin osiin. Checkpoint Charlie on tunteisiin vetoava museo niiden kuolleiden itäsaksalaisten muistolle, jotka pyrkivät Berliinin-muurin Pienikin museo voi olla vetovoimainen. Keskimäärin hyvän museon määritelmä voisi olla: mielenkiintoinen arkkitehtuurinen rakennus, hyvä sijainti, hyvät kokoelmat, muutamia highlights esineitä, mielenkiintoinen esillepano, hyvät valot, helposti luettavat museotekstit, ystävällinen henkilökunta, vähemmän kieltoja, esteetön kulku, hyvät opasteet, muuttuvat näyttelyt, toimivat ja siistit hygieniatilat, erinomainen kahvila ja aito museokauppa. Onneksi muuri kaatui vuonna 1989. Eri museokävijät arvostavat erilaisia asioita. BERLIINISSÄ HISTORIAA JA POP-TAIDETTA . Andy Warhallin työt on upeasti edustettu tässä inspiroivassa arkkitehtuurisessa rakennuksessa. Älykkäät kaupungit satsaavat museoihin ja niiden toimiviin palveluihin. Tämä on osoituksena siitä, ettei kulttuuria voi tappaa, oli systeemi mikä tahansa
Museon kiertämiseen on varattava tarpeeksi aikaa. Lontoon museoissa ilahduttaa se, että moniin niistä kävijällä on vapaa pääsy. Halle Saint Pierre, Pariisi. Museolla on perusnäyttelyt ja vaihtuvia näyttelyitä. Itse olen tuijottanut haltioituneen Tanskasta tehtyjä maalöytöjä ja niiden muotoilun kauneutta. National Gallery Denmark, Kööpenhamina. Erinomaiset pohjoismaiset kokoelmat ja eurooppalaista taidetta 1900 – 1930-luvuilta. Tanskan kansallisgalleria SMK-Statens Museum for Kunst on maan suurin taidemuseo. Arbejdermuseet – The Workers Museum kertoo työläisperheiden arkielämästä ja heidän poliittisista liikkeistään. Arne Jacobsenin The Egg 1957 ja The Swan 1959.. On opettavaista vierailla myös työläisten elämästä kertovissa museoissa. Joihinkin Lontoon museoihin on jouduttu laittamaan pääsymaksu liiallisen suosion vuoksi. Museossa on paljon nostalgisia esineitä, jotka tuovat tuulahduksen eletyistä vuosikymmenistä. Musée du quai Branly, Pariisi. Patsastaiteen ja ranskalaisen taiteen ystäville tämä on pakollinen käyntikohde. Tivolin läheisyydessä oleva Ny Carlsberg Glyptotekin nimi on huono, mutta kertoo siitä, että juodessanne oikeanmerkkistä tanskalaista olutta, sillä voidaan rakentaa hienoja museokokoelmia. Museossa on erinomainen museokauppa. LONTOSSA SISUSTUSTAIDETTA. huonekaluihin näkyy kokoelmissa. Antiikki ja taide | 69 Lontoon museoissa ilahduttaa se, että moniin niistä kävijällä on vapaa pääsy. Yläkerroksissa esitellään uudempia esineitä ennakkoluulottomalla ja rohkealla tavalla. Tanskan kansallismuseossa näkee hyvin, miten köyhä maa Suomi on ollut historiallisesti. Tämä museo esittelee usein myös suomalaisia muotoilijoita
Musée de Montmartre 12, rue Cortot Perustettu 1960, liput 5-12 € . ?. ?. ?. Berliini, Checkpoint Charlie Friedrichstraße 43-45 Perustettu 1961, liput 12,50€ . Victoria and Albert Museumin kirjasto, Lontoo. Ny Carlsberg Glyptotek, Kööpenhamina. Lontoo, British Museum Great Russell Street, Bloomsbury Perustettu 1753, liput 17 £ National Gallery, Lontoo . Nationalmuseet Danmark Prinsens Pal, Ny Vestergrade 10 Perustettu 1819, liput 95 DKK . Pergamonmuseum Museumsinsel, Am Kupfergraben Perustettu 1910, liput 9-19 € (pääsylipulla kaikkiin alueen museoihin) . Tate Modern Bankside, London Perustettu 2000, vapaa sisäänpääsy Tate Modern, Lontoo. . . Arbejdermuseet – The Workers Museum Rømersgade 22 Perustettu 1982, liput 90 DKK . Centre Pompidou Place Georges-Pompidou Perustettu 1977, liput 11-15 € Näkymä Musée de Montmartrelta. ?. Musée du quai Branly 37 Quai Branly Perustettu 2006, liput 7-10€ . ?. ?. Deutsches Technikmuseum Trebbiner Str. ?. ?. ?. . Kööpenhamina Designmuseum Danmark Bredgade 68 Perustettu 1890, liput 115 DKK National museum, Kööpenhamina. 70 | Antiikki ja taide KOHDETIEDOT Tekniikan museo, Berliini. ?. ?. Victoria and Albert Museum – V&A Cromwell Road, Knightsbridge Perustettu 1852, vapaa sisäänpääsy . ?. ?. Pariisi Halle Saint Pierre 2, rue Ronsard Perustettu 1986, liput 9€ . ?. SMK-Statens Museum for Kunst Solvgade 48-50 Perustettu 1896, liput 120 DKK . ?. 9 Perustettu 1982, liput 4-6 € . Hamburger Bahnhof Invalidenstrasse 50-51 Perustettu 1996, liput 7-14 € . ?. Ny Carlsberg Glyptotek Dantes Plads 7 Perustettu 1882, liput 115 DKK . ?. Bergamonmuseo, Berliini. British Museum, Lontoo. The National Gallery Trafalgar Square, Charing Cross Perustettu 1824, vapaa sisäänpääsy
Brtitish Museum on rakentunut aikoinaan Sir Hans Sloanen yksityisen kokoelman ympärille. . Antiikki ja taide | 71 Tervetuloa porvariskodin joulun tunnelmaan 1890-luvun interiööriin. Kokoelmiin tutustuminen kannattaa aloittaa keskuksen ylimmästä kerroksesta, sillä ylhäältä avautuu näköala Pariisin kattojen ylle. Museossa on yli neljä miljoonaa esinettä. Vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa Laivapatruunin koti, Soveliuksen talo Rantakatu 36, Raahe Lisätietoja www.raahenmuseo.. Postmoderni Pompidou-keskus on taiteen monitoimitalo. Musée du quai Branly sijaitsee mielenkiintoisessa arkkitehtuurisessa rakennuksessa lähellä Eiffel-tornia Seinen rannalla. Vanha ruokahalli, joka on täynnä ulkopuolisten taiteilijoiden taidetta. Museon yläkerroksessa on taiteilija Susanne Valadonin työhuone, josta avautuu näköala Pariisin ylle. Museo esittelee eri mantereiden alkuperäiskansojen etnistä taidetta, joista länsimainen taide on ottanut runsaasti vaikutteita, kuten kubismi. PARIISISSA KODIKKAITA KOHTEITA. Laivapatruunin koti Soveliuksen talon yläkerrassa saa ylleen jouluisen asun Annanpäivästä alkaen. Halle Saint Pierre on Outsider Artin keskus Montmartrella kangaskauppojen alueella. Musée de Montmartrella on rauhallinen museo, jossa voit tutustua Montmartrella asuneisiin taiteilijoihin ja alueen historiaan. Pariisissa pitää uskaltaa käydä vähän oudoissakin museoissa, ne voivat yllättää positiivisesti. Thames-joen rannalla sijaitseva Tate Modern esittelee modernin taiteen suurimpia nimiä ja heidän töitään. Alueen historiasta kertoo John Stormin kirja “Montmartren kadut”. Upea museo, jossa puun arvostus nousee uusiin ulottuvuuksiin. Pariisissa pitää uskaltaa käydä vähän oudoissakin museoissa, ne voivat yllättää positiivisesti. Porvariskodin joulussa pääset aistimaan vanhan ajan joulutunnelmaa ja kuulemaan tarinoita 1800-luvun jouluperinteistä entis-Raahessa. Talossa esitellään modernia taidetta Matisessta aina nykyaikaan saakka. Museossa on myös Joseph Turnerin ja Vincent van Goghin töitä. Avoinna 9.-15.12.2019 ma-pe klo 9.00-18.00, la-su klo 12.00-16.00. Jos muut Pariisin museot eivät ole herättäneet sinua, niin tämä museo tekee sen. Museossa on yli 7 miljoonaa esinettä. Se mainostaa olevansa maailman johtava museo sisustustaiteessa. Sanotaan, että museon kokoelmat on kerätty, kaivettu ja ryövätty. Victoria ja Albert on valtava museokokonaisuus. National Galleryn kokoelmiin kuuluu Akseli Gallen-Kallelan maalaus “Keitele” ja Alfred Finchin työ Suursaaresta. Näkymä Musée de Montmartrelta. Museolla on todella suuret kokoelmat. Museosta avautuu näköala Pariisin viinitarhoille ja museon lähellä on historiallinen Lapin Agile
72 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO Ludwig Mies Van der Rohen suunnittelema Barcelona-tuoli. Taustalla ajalle tyypillistä veistotaidetta. Kuva: Wikimedia Commons Selkeää ja yksinkertaista suunnittelua Käytännöllinen funkkis
Arkkitehti J.S. Kuva: Wikimedia Commons/Tiina Tuukkanen Vuonna 1936 valmistunut Lasipalatsi on Helsingin huomattavimpia funktionalistisia rakennuksia. Oikopäätä ei uskallettu siirtyä uuteen, Funktionalismi eli funkkis on 1920–1930 -lukujen arkkitehtuurin ja muotoilun tyylisuuntaus, jonka mukaan suunnitellun kohteen tulee olla käytännöllinen ja tarkoituksenmukainen. Sveitsiläinen arkkitehti Le Corbusier puolestaan määritteli talon ”koneeksi, jossa eletään.” ART DECO. – Art deco kiinnittyy enemmänkin klassismiin. Sirénin suunnittelema eduskuntatalo puolestaan on sikäli mielenkiintoinen rakennus, että se edustaa ulkopuolelta klassismia ja sisäpuolelta art decoa. Art deco -tyylistä hyvänä esimerkkinä on arkkitehti Väinö Vähäkallion upea Yrjönkadun uimahalli Helsingissä. Kuva: Wikimedia Commons Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola on funktionalismia parhaimmillaan. De stijl -ryhmä puolestaan otti vaikutteita muun muassa Piet Mondrianin pelkistetystä maalaustaiteesta. Art deco -tyyli oli koristeellisuudessaan pelkistettyä ja sitä esiintyi myös funkkiksen rinnalla. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä esiintynyt art deco -tyyli toimi jugend-tyylin modernimpana jatkeena ja oli osaltaan vaikuttamassa arkkitehtuurin ja muotoilun kehitykseen. Ja tavaratalo Stockmannin huonekaluosaston pääsuunnittelijana tunnetun muotoilijan Werner Eduskuntatalon marmoriportaikon art deco -koristeita. Myös Bauhausin taideja arkkitehtuurikoulu, joka toimi Saksassa vuosina 19191933, tunnetaan modernin arkkitehtuurija esinesuunnittelun uranuurtajana ja funktionalismin kehittäjänä, , historiallisiin tyyleihin perehtynyt asiantuntija Hanna Pulla kertoo. Kun ensimmäinen maailmansota oli tuhonnut kaiken, oli palattu vanhaan tuttuun klassismiin ja samaan aikaan etsittiin uutta. Sen sijaan funktionalismi ei hae menneisyydestä mitään. F funktionalismiin, vaan art deco toimi ikään kuin sillanrakentajana. unktionalismin eli funkkiksen kukoistus ajoittuu 1920–1930 -lukujen Eurooppaan, jossa uusi tyylisuuntaus koettiin vastareaktiona aikaisemmille kertaustyyleille – ja myös jugendille. Ja siellä on myös funktionalistisia osuuksia. Antiikki ja taide | 73 Art deco -tyyli oli koristeellisuudessaan pelkistettyä ja sitä esiintyi myös funkkiksen rinnalla. Funktionalismin alku näkyy Hollannissa ja Saksassa. – Suomessa art deco tunnetaan 1920-luvun klassismin ja 1930-luvun funktionalismin välillä kulkevana taideteollisena tyylinä, jonka kotimaisia helmiä olivat muun muassa Arttu Brummerin, Elsa Arokallion, Rafael Blomstedin, Hugo Borgstro?min ja Elna Kiljanderin kalusteet. Eduskuntatalon sisätiloissa on paljon dekoratiivisia elementtejä. Hollantilaisen De stijl -taiteilijaryhmän vaikutus on ollut tyylisuunnalle merkittävä. Kuva: Wikimedia Commons Marcel Breuerin putkituoli. Se on futuristinen ja katsoo tulevaisuuteen. Kuva: Wikimedia Commons. Arkkitehtuurissa funktionalismi pohjautuu urbanismiin ja tarkoituksenmukaisuuteen, selkeyteen ja pelkistettyyn rakennetekniikkaan, jota määrittävät muun muassa tasakatot, valkoisiksi kalkitut sileät seinäpinnat, vapaa huonejako ja nauhaikkunat, Hanna Pulla sanoo. Funkkis tunnetaan pelkistettynä tyylisuuntauksena, josta aikaisemmin vallalla ollut koristeellisuus on karsittu pois. – Amerikkalainen teräsrakentamiseen keskittynyt arkkitehti Louis Sullivan oli kiteyttänyt tyylisuuntauksen idean jo vuonna 1896 todetessaan: ”tarkoitus sanelee muodon”, ja suuntausta jatkoi menestyksekkäästi Amerikassa myös Frank Lloyd Wright
– Esimerkiksi moderni keittiö syntyi tämän seurauksena. Se on kolmen arkkitehdin, Viljo Revellin, Heimo Riihimäen ja Niilo Kokon, käsialaa. Funkkis kehittyi Pohjoismaissa lähinnä 1920-luvun klassismin pohjalta pelkistyen vähitellen 1930-lukua lähestyttäessä. Yksinkertainen opaalilasipallo valaisi moneen suuntaan. – Jos ajatellaan Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen vallinnutta kaaosta, on selvää, että ihmiset alkoivat kaivata rauhaa ja selkeyttä. Oli pakko löytää entistä halvempia, innovatiivisempia ja käytännöllisempiä teollisia ratkaisuja. Funkkis-talojen suunnittelu perustui siihen, että niihin saatiin joka puolelta valoa. Kun talon rouva oli alkanut itse kokkaamaan, keittiön tuli ennen kaikkea olla funktionaalinen ja toimiva. Lasipalatsi Mannerheimintien varrella valmistui vuonna 1936 ja on Helsingin huomattavimpia funktionalistisia rakennuksia. – Turku muodosti funkkiksen tärkeän tukikohdan, jonne Alvar Aalto muun muassa suunnitteli Suomen ensimmäisen täysfunktionaalisen rakennuksen, Turun Sanomien toimitalon. Valaisinmuotoilu oli selkeää ja yksinkertaista. Huoneissa oli pyöristettyjä muotoja ja lorisemattomia lavuaareja. 74 | Antiikki ja taide Westin käsialaa olevassa kahvilassa vallitsee aito funktionaalisuus. Se edustaa aitoa funktionalismia. – Aikaisemmin esimerkiksi jugend-talojen rakentamisessa oli panostettu laatuun, käsityöhön, yksilöllisyyteen ja materiaaleihin, mihin sodan jälkeen ei enää ollut varaa, eikä materiaalejakaan, myös 1930-luvun lama vaikutti asiaan. Se sai vankan jalansijan Pohjolassa ja on jättänyt pysyvän jäljen rakennustaiteeseen. He ovat saaneet nauttia auringonvalosta ja ilmavuudesta. Keltainen väri lattiassa antoi energiaa. Arkkitehdit yrittivät etsiä ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin. UUSIA AATTEITA. Entiset umpipihakorttelit katosivat. Talonrakentamisen ohella panostettiin myös esineiden suunnitteluun. Muun muassa Alvar Aalto suunnitteli upeita ja yksinkertaisia valaisimia, jotka ovat yhä edelleen tuotannossa. Teräsbetonista tuli suosittu materiaali. Blomstedt, Hilding Ekelund sekä Erkki Huttunen, joka muun muassa suunnitteli SOK:lle funkkis-henkisiä osuuskaupparakennuksia kaikkialle Suomeen. UUSI YHTEISKUNTA. Sairaalan tiloissa myös kaikki värit olivat Le Corbusierin suunnittelema tuoli. Kuva: Wikimedia Commons tarkkaan harkittuja. Tyylisuuntaus johti muotojen yksinkertaistumiseen ja huonekalujen sekä rakennusten osien massatuotantoon. Toisin sanoen kaupunki jaettiin toiminnallisiin eli funktionaalisiin vyöhykkeisiin, joissa työ, asuminen, virkistys ja liikenne pyrittiin sijoittamaan erilleen. Funktionaalisista valaisimista ja kalusteista oli myös helppo pyyhkiä pölyt. Haluttiin tehostaa kodin toimintoja, Hanna Pulla sanoo. Liikehuoneistoja, ravintoloita ja elokuvateatterin sisältävä rakennus hämmensi yleisöä ja arvostelijat pilkkasivat rakennusta keskeneräiseksi, Hanna Pulla kertoo. Rakennusten tunnusmerkkeinä olivat laajat lasija rappauspinnat sekä kulmikkaat, laatikkomaiset, vaakasuorat muodot. Tänä päivänä vastaavanlainen suuntaus on jälleen muodissa kaiken hektisyyden keskellä KonMari-menetelmän auttaessa karsimaan tarpeettomia tavaroita, Pulla toteaa. Sodan jälkeen oli pakko löytää entistä halvempia, innovatiivisempia ja käytännöllisempiä teollisia ratkaisuja.. Lyhyesti sanottuna ilman funktionalismia ei olisi nykyistä yhteiskuntaa. Sähkövalon yleistymisen myötä syntyi uutta valaisinteknologiaa. Aallon ohella suomalaisen funktionalismin suuria nimiä ovat arkkitehdit Erik Bryggman, Viljo Revell, P.E. Eräänä tyylisuuntauksen kyseenalaisena puolena voinee kuitenkin pitää sitä, että siinä yritettiin keskittää lähes kaikki kaupungin hallinnolliset rakennukset määrättyyn paikkaan ja asunnot toisaalle. Esimerkiksi Alvar Aalto halusi voimakkaasti inhimillistää sairaalaolosuhteita. Tuberkuloosipotilailla on ollut siellä aikoinaan luksusoltavat. He halusivat elämäänsä pelkistettyjä muotoja, yksinkertaisia ajatuksia ja tunnelmia, minimalismia. Niinpä hänen suunnittelemansa Paimion parantola on nykyäänkin arkkitehtuurin ystävien suosima tutustumiskohde. Funktionalismia siivittivät uudet aatteet: tarkoituksenmukaisuus, tekniikka, tasa-arvo sekä hygieenisyys, valo, fyysinen terveys, liikunta ja elämän sujuvuus
– Merkittävä suomalainen yritys Artek teki meillä ideasta totta tarjoamalla esimerkiksi kouluihin, koteihin ja yleisiin laitoksiin Aalto-jakkaroita ja -tuoleja. – Maailmansodan jälkeen esiintyi paljon sairauksia, joten hygienia oli tärkeää. Kuva: Wkimedia Commons. EUROOPALAISIA VAIKUTTEITA. Muualla Euroopassa funktionalismia on kutsuttu uusasialliseksi, rationaaliseksi tai kansainväliseksi tyylisuunnaksi. Ja naisen asema muuttui oleellisesti tasa-arvoisemmaksi. Näyttelyyn rakennettu Ludwig Mies van der Rohen suunnittelema Barcelona-paviljonki myös muodostui merkittäväksi tapaukseksi funtionalismin historiassa. Suosioon tulivat putkituolit ja -sängyt, joihin tuholaiset eivät pesiytyneet. – Tuohon aikaan muotikin löysi käytännöllisyyden, helmat lyhenivät. . Funktionalismin tavoitteena oli luoda ympäristö, joka myös muokkaa ihmistä. Barcelonan vuoden 1929 maailmannäyttelyn mottona oli ”taide ja tekniikka Alvar Aallon suunnittelema pöytäryhmä on lähes joka kodin tuttu. Antiikki ja taide | 75 Viron taiteen klassikko Adamson-Eric: monipuolinen modernisti Järvenpään taidemuseo 20.10.2019–2.2.2020 loka – huhti ke – su 10–17 Kirjastokatu 8, Järvenpää 040 315 3881 taidemuseo@jarvenpaa.. Tanskassa arkkitehtuurin suuri nimi Arne Jacobsen suunnitteli asuinkorttelien ohella myös huonekaluja ja valaisimia. Sen myötä syntyi sarjatuotannon ideologia, niin sanottu fordismi, joka tutki miten saadaan parhaiten kehitetyksi kestäviä tuotteita, joita kaikki voisivat ostaa. www.jarvenpaa.?/taidemuseo Ad am so nEr ic, De co ra tiv e pl at e, 19 37 , po rc el ai n pa in tin g, Ph ot o: Ar t M us eu m of Es to nia . Elettiin jazzin aikakautta. Muotitaiteilija Coco Chanel oli ajan eräs tärkeä suunnannäyttäjä, Hanna Pulla kertoo. Tampereen Kaleva on yksi yhtenäisimmistä funktionalististen kaavoitusperiaatteiden mukaan suunnitelluista suomalaisista kaupunginosista. – Näin lähiöiden suunnittelu lähti liikkeelle, ja funktionalismia voinee pitää modernin asumisen ja elämisen lähtökohtana. Kliinisessä ympäristössä asuttaessa mielikin rauhoittuu. Terveys oli päivän sana. Sen sijaan saksalaisen Bauhausin tuotanto jäi lähinnä upeiksi prototyypeiksi tai tuotannossa oleviksi hyvin kalliiksi luksus-esineiksi. Kuva: Wikimedia Commons nykyajan elämässä”. Barcelona-paviljonki oli Ludwig Mies Van der Rohen käsialaa Vuoden 1929 Maailmannäyttelyssä
78 | Antiikki ja taide Tuntematon taiteilija Meri Genetz Yksinäinen sielu Meri Genetz oli ensin tunnetun perheen yksinäinen tyttö, sitten kapinallinen taideopiskelija, tehtaanjohtajan vaimo Venäjällä, taideopiskelija Pariisissa, salaisen tiedon lähteistä ammentava esoteerikko sekä lopulta yksinäinen sielu. Vuosina 1912-1918 perhe asui Pietarissa. Ensimmäisen avioliittonsa Meri Genetz oli solminut vuonna 1907 Georg Fredrik Ignatiuksen kanssa. M eri Genetziä (1885-1943) voi kuvailla varakkaan porvarisperheen naispuoliseksi jäseneksi, joka sittemmin omistautui maalaamiselle. Meri Genetz opiskeli koulun käytyään Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, mutta keskeytti opintonsa ja jatkoi niitä myöhemmin Eero Järnefeltin yksityisoppilaana sekä ulkomailla, Pariisissa. Avioliitto päättyi vuonna 1921. Pariisin-tunnelmiaan Meri Genetz on kuvaillut seuraavasti: ”Helsingin ilma tuntuu raskaalta ja alituinen mielten, talojen ja katujen harmaus alkaa painua syvälle sieluun. Sitä on hellä käsi aina hyväillyt, eikä se tule toimeen ilman lämpöä”. Kuva: Nina Huisman sauskaan ollut kovin suuri, kirjan ”Meri Genetz – Levoton sielu” kirjoittanut toimittaja Sanna Ryynänen sanoo. Kuva: Wikimedia Commons Maisema Etelä-Ranskasta. – Meri hylkäsi elämän porvarisperheen äitinä, erosi miehestään, ja lähti opiskelemaan taidetta Pariisiin, jossa sittemmin avioitui taiteilija Carl Nyman Warghin. – Useimmat suomalaistaiteilijat hakeutuivat Pariisissa vapaisiin taidekouluihin, joihin sisäänpääsy oli akateemisia taidekouluja helpompaa, eikä taloudellinen satMeri Genetz oli tuttu hahmo Helsingin Kruununhaassa. Me Pohjoismaiden ihmisparat saamme kasvaa ilman iloa, niin kuin kukkamme ilman aurinkoa. LEVOTON SIELU. Kun näkee silmiä, jotka ovat imeneet itseensä auringon loistoa niin että hohtavat kuin mustat tähdet, kun näkee suuria hohtavan punaisia tomaatteja ja kukkia hehkuvine väreineen, ymmärtää mikä ero on kasvullisuudessa etelässä
Elämänsä aikana Meri Genetz osallistui taiteilijoiden yhteisnäyttelyihin. – Merin työt ovat myös symbolistisia. Häntä on luonnehdittu koloristiksi ja impressionistiksi, ja hänen maalauksistaan puhuttaessa mainitaan erityisesti voimakkaat värit, olivatpa ne sitten maisemia tai asetelmia. Meri oli hankkinut itselleen italialaisen nahkapäähineen, joka pysyi oleellisena osana hänen vaatetustaan loppuelämän ajan. – Meriä on vuosien varrella luonnehdittu monin tavoin. Kuva: Nina Huisman kuuluvaksi myös niin sanottuun jälkimarraskuulaisten ryhmään. On sanottu, että jos Meri olisi jatkanut taiteilijana samaa tahtia, hänestä olisi voinut tulla todella iso nimi Suomen maalaustaiteen historiassa. Kuva Wikimedia Commons kanssa ja omistautui maalaamiselle, Sanna Ryynänen kertoo. Nyt hän vain käväisi eturivissä. Patsas ja kehäkukat. Omistaja: Taidekoti Kirpilä. Hänet on luettu – Aluksi Meri maalasi ranskalaisittain, Cézannen tapaan, mutta vanhemmiten työt muuttuivat hyvinkin omaleimaisiksi, Sanna Ryynänen sanoo. Alkuaikoina hän maalasi hyvin ranskalaisittain, hieman Cézannen tapaan, mutta vanhemmiten hänen työnsä olivat hyvinkin omailmeisiä. Taiteilijana Meri Genetz oli uransa aikana ekspressionismin ja modernismin välisessä murrovaiheessa. Hän oli ensin tunnetun perheen yksinäinen tyttö, sitten kapinalli. Antiikki ja taide | 79 TEKSTI: TIMO ELO Suvun taloudellinen riippumattomuus takasi, ettei Merin tarvinnut myydä teoksiaan. Hän ei yleensä signeerannut töitään, minkä vuoksi monien hänen teostensa synnyinvuosia voi nykyään vain arvailla. Hänellä oli oma tyylinsä vahvoine väriskaaloineen. Suvun taloudellinen riippumattomuus takasi sen, ettei hänen tarvinnut myydä teoksiaan. Jossakin vaiheessa hänellä oli tapana maalata töihinsä tumma hahmo pitkine takkeineen ja lierihattuineen. Kuva: Nina Huisman Meri Genetz: ”Omakuva”. – 1930-luvun alkupuolella valmistuneet noin 30-35 työtä kuuluvat hänen parhaimpiinsa
Onni Okkosen mukaan Meri Genetzin kokoelma oli näyttelyn vankimpia. Taiteilija käytti aina samoja vaatteita vuodesta toiseen, asun vaihtaminen oli hänestä turhaa. Hän luki okkulttisia kirjoja ja piti jossakin vaiheessa aikakauslehdistössä jopa ”mystiikan palstaa”. HYVÄT ARVOSTELUT. Meri Genetzin neljä työtä hyväksyttiin Suomen taiteilijain 40-vuotisjuhlanäyttelyyn maaliskuussa 1932. On hienoa, että voimme nykyaikana tuoda esiin asioita, joista esimerkiksi vielä vuosikymmen sitten ei olisi voinut puhuakaan. Meri halusi kiivaasti nousta henkisemmälle tasolle, löytää toisen puolensa ja tulla täydelliseksi. 1930–1940 -lukujen vaihteessa Kruununhaan kaduilla nähtiin usein pienikokoinen, tummasilmäinen nainen päässään nahkainen lierihattu. Ne oli asetettu ”parhaiden maalausten saliin”, jossa olivat muun muassa Ilmari Vuoren, Tyko Sallisen, Ragnar Ekelundin ja Anton Lindforsin työt. Meri Genetzin maalaukset saivat lehdissä paljon palstatilaa ja hyvät arvostelut. Sigrid Schauman totesi kokoelman nähtyään vaipuneensa muistelemaan kauan sitten nauttimaansa algerialaista viiniä. Hän totesi Meri Genetzin väreissä vanhan kiinalaisen maalaustaiteen mehukkuutta. 80 | Antiikki ja taide Meri Genetz: ”Auringonkukkia ja naishamo”. Vuotta myöhemmin hänen töitään nähtiin myös Oslon taideyhdistyksen 100-vuotisjuhlanäyttelyssä. Sanalla sanoen Meri Genetz oli noussut aikansa taiteen kärkijoukkoon. nen taideopiskelija, tehtaanjohtajan vaimo Venäjällä, taideopiskelija Pariisissa, salaisen tiedon lähteistä ammentava esoteerikko sekä lopulta yksinäinen sielu. Kuva: Wikimedia Commons. Meri Genetziä kiehtoivat matkustelu, voimakkaiden värien maailma sekä salatieteet, joita harrastettiin yleisesti 1900-luvun alkuvuosina Suomessa aina ylintä valtionjohtoa myöten. Sigrid Schauman luonnehti häntä yhdeksi harvoista suomalaistaiteilijoista, jotka olivat kyenneet säilyttämään nuoruuden temperamenttinsa ja jonka taide siksi vaikutti aina tuoreelta. Samoissa näyttelyissä olivat töillään mukana Suomesta Ellen Thesleff, Venny Soldan-Brofelt, Eva Törnvall-Collin, Marcus Collin, Eero Nelimarkka, Eemu. Kansallisgalleria. Istuntoja järjestettiin muun muassa Merin kotona Helsingin Kruununhaassa Meritullinkatu 15:ssa, talossa, joka oli suurelta osin suvun omistuksessa, Sanna kertoo. Hän kertoi kokeneensa jotakin niin täyteläistä ja raikasta taiteilijan kukkamaalauksissa sekä omakuvassa. Edvard Richter kirjoitti hänestä tempperamenttia uhkuvana, vapautunutta ja aistikasta väri-iloa ilmaisevana naistaiteilijana, ”kosteikkona” tässä näyttelyssä. – Meri halusi kiivaasti nousta henkisemmälle tasolle, löytää toisen puolensa ja tulla täydelliseksi. Samalla on hyvä huomata, etteivät Genetzin-ajan ihmiset ehkä olleetkaan niin järkiperäisiä kuin historia kenties antaa ymmärtää, Ryynänen sanoo. Myös toinen kriitikko, Signe Tandefelt kertoi katselleensa Meri Genetzin töitä nautinnolla. Keväällä 1935 Meri Genetz osallistui jälleen Suomen taiteilijain vuosinäyttelyyn, jossa häntä hehkutettiin jopa näyttelyn voimakkaimpiin kuuluvana ”väriniekkana”. Spiritistisissä istunnoissa kysyttiin erilaisissa pulmatilanteissa neuvoja hengiltä. Saman vuoden lokakuussa Meri Genetzin töitä hyväksyttiin New Yorkiin Kansainvälisen liikeja virkanaisten liiton järjestämään naistaiteilijoiden näyttelyyn
Muistonäyttelyn aikaan ranskalaisuus ei enää ollut tuomittavaa ja kriitikot olivat yksimielisiä siitä, että Meri oli saavuttanut parhaan luomisvireensä juuri Ranskan maisemia maalatessaan, Ryynänen sanoo. Olisiko niin, että häntä ei omana aikanaan, kaksikymmentäja kolmekymmentäluvuilla, voitu hyväksyä hänen ranskalaisen, ekspressiivisen, vahvan värinkäyttönsä vuoksi. Oliko kysymyksessä onnettomuus vai itsemurha. ”Nyt voin todeta, että Meri Genetz sittenkin oli huomioonotettava maalari, joka parhaissa töissään saavutti todella selvän, jalon maalauksellisen tunnon.” – 1930-luvun alussa, kun Meri oli asettanut esille Ranskassa tekemiään maalauksia, niitä oli moitittu liian vahvasta ranskalaisvaikutuksesta. Kuva: Nina Huisman Myntti sekä Tyko Sallinen. – Meri sai kaasumyrkytyksen, ja hän kuoli sitä seuranneeseen keuhkokuumeeseen. Suomen Sosialidemokraatti -lehden kriitikko Antero Rinne kirjoitti näyttelyn oikaisseen hänen aikaisempaa käsitystään Meri Genetzistä voimattomana ja harrastelijamaisena maalarina. Kirjat ja henget eivät kuitenkaan kyenneet antamaan Meri Genetzille hänen etsimäänsä täydellisyyttä ja rauhaa. Avioliitto Carlin kanssa oli päättynyt murhenäytelmään, poika oli kaatunut talvisodassa, henget olivat osoittautuneet epäluotettaviksi, ystävät olivat kaikonneet – ja kaasuliedestä virtasi kaasua. Syksyllä 1980 Bäcksbackan taidesalongissa pidetystä toisesta Meri Genetzin muistonäyttelystä Hufvudstadsbladetin arvostelija Dan Sundell kirjoitti: ”Kun katsoo hänen suurta ja vahvan värikästä kokoelmaansa, voi vain hiljaa ihmetellä, miten on mahdollista, että hänen nimensä mainitaan nykyään niin harvoin. Meri Genetzin poismenon jälkeen samana vuonna järjestettiin Galerie Hörhammerissa laaja muistonäyttely. Suuri osa teoksista katosi hänen kuolemansa jälkeen. LÄHDE: SANNA RYYNÄNEN: ”MERI GENETZ – LEVOTON SIELU”, AVAIN 2019.. . YKSIN. Meri Genetz sai Oslossa kunniamaininnan maalauksellaan, joka esitti naisen päästä tehtyä veistosta. – Huhtikuussa 1943 hän oli ateljeeasunnossaan. Antiikki ja taide | 81 Cagnes-sur-Mer. Jos hän olisi saanut kymmenen vuotta lisää aikaa, tilanne olisi voinut olla toinen”. Osa niistä on Valtion taidemuseon kokoelmissa
Pyykkipojat voi asetella tanssimaan piirileikkiä.. 80 | Antiikki ja taide Rakkaat esineet Vanha arkinen käyttöesine koristeena Pyykkipoikien piiritanssi Puiset pyykkipojat ovat hauska muisto aviopuolison isoisältä
Eemeli tosin pinkoi vihaista isäänsä pakoon verstaaseen ja lukitsi oven sisäpuolelta ilmeisesti välttääkseen selkäsaunan ja sitten ajankulukseen veisteli puu-ukkoja. Minun puu-ukot. Pyykkipojat hän kuitenkin otti muistoksi. Nämä ovat niin pienet ja kauniit, että voimme panna ne ikkunalaudalle koristeeksi ja tanssimaan kuin tontut ikään. Kun hän nukkui pois vuonna 1972, kävimme tyhjentämässä torpan tavaroista ennen kuin se siirtyi uudelle omistajalle. . Niitä me sitten kuskattiin pois. Galleriassa esillä Gyllenbergin säätiön omaa kokoelmaa. Pula-ajan ihmisenä tietysti ajatellut, että saahan niistä solmujen kanssa tehdyksi vielä pitkän pätkän narua, jos tarvitsee. LAATIKOLLINEN PAPERINARUJA. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. – Ja voi sitä tavaran määrää. Avaa meille aarteittesi tarinat. Emme me niistä tavaroista rahaa saaneet, mutta eivät ne onneksi kaatopaikallekaan joutuneet. Sitä en tiedä, mutta kovasti pidän niistä, Anneli päättää. Mökkihän oli varsin vaatimaton, siinä ei TEKSTI JA KUVAT: JAANA ISOSAARI H KERRO AARTEESI TARINA ?. Selkeästi rouva on kuitenkin Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemelin lukenut. Hänhän joutui aina verstaaseen veistelemään puu-ukkoja, kun oli milloin vetänyt Iida-siskonsa lipputankoon tai työntänyt päänsä soppakulhoon. Anneli Lindillä ei ole ihan henkilökohtaista suhdetta omistamiinsa pyykkipoikiin, mutta jonkinlainen kontakti edesmenneen Reino-puolisonsa kautta. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Museo auki ke 14-19 / la-su 12-17 Suljettu 25.12 & 1.1 Liput: 10/8 €, alle 18-v. Torpasta löytyi joitakin vanhoja, kauniita Arabian astioita ja talonpoikaishuonekaluja. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com Schjerfbeck muiden muassa Gyllenbergin kokoelma. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. – Ensimmäisenä minulle näistä tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli. – Suurin osa tavaroista meni romukauppiaille, koska ei meidän pieneen kaupunkiasuntoon mitään isoa mahtunut. Vanhoja Suomen Kuvalehtiäkin oli pinottu vuosikerroittain. – Ulkonavetan ylisillä oli voikirnuja, voipyttyjä, leipälapioita ja pitkiä puisia suksia. Niissä on elämänjälkiä ja jonkun hampaanpuremiakin. VANHOJA SUKSIA ROMUKAUPPAAN. Yhdestä pellavapussista löysin sitten nämä pyykkipojat, Anneli kertoo. Antiikki ja taide | 81 elsingin Kalliossa asustava Anneli Lind, 82, esittelee ylpeänä kahdeksaa kaunista puusta veistettyä pyykkipoikaansa. Joku pikkupoika nämäkin on saattanut joutua veistämään keppostensa päätteeksi. Valokuva: Matias Uusikylä ollut sähköä eikä vesi tullut sisälle, mutta kaunis harmaa se oli ja hirret oli kirveellä veistetyt, Anneli kuvailee. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. & yli 75v. Schjerfbeck: Fête juive (Lehtimajanjuhla), 1883. Niin me teimme. Kauniita käsintehtyjä esineitä, Anneli kertoo. – Reinon isoisällä oli mökki Viitasaarella. Ne ovat kaikki erinäköisiä ja erikokoisia. Yksi laatikollinen oli paperinarun pätkiäkin tallessa. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. 15.8.2019 29.3.2020 Villa Gyllenbergin joulu 23.11.2019-5.1.2020 Vanhan ajan joulukattaukset esillä kotimuseossa. Ehkä nämä veistänyt vintiö on päässyt vain rangaistuksella eikä yötä ole tarvinnut verstaassa viettää – ja samalla välttänyt tuon ajan varsin tyypillisen rangaistuksen, selkäsaunan, Anneli Lind maalailee pyykkipoikiensa tuntematonta historiaa. Oli kyllä aikalaistensa tapaan säästeliäs mies. Onko pyykinripustaja pitänyt hampaittensa välissä vai olleet jonkun lemmikin hampaissa joskus. €, Museokortti. Löytyivät navetan ylisiltä pellavapussista.. – Sanoin Reijolle, että näitä on varmasti käyttänyt mummosi ja äitisi. Pääasiassa ne ovat olleet ikkunalaudalla koristeena. Kuusisaarenpolku 11, Helsinki www.villagyllenberg.fi Kuva: H
Kuopion korttelimuseon perinteisessä joulunäyttelyssä voi kokea, miltä joulu tuoksui ja näytti ennen. Näyttelyssä tapaat vanhan ajan joulupukin ja voit kuunnella joulunajan radio-ohjelmia. Jouluisissa museokodeissa järjestetään myös opastuksia. Museokorttelin kodit on puettu jouluasuun 1800-luvulta 1930-luvulle. Korttelimuseon joulunäyttely 5.12.2019 5.1.2020 K uv a: Ty tti M ik ko ne n / K uo pi on ko rt te lim us eo
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2020-02 700278-1906 museot Kouvolan kaupunginmuseo Poikilo Kouvolatalo, Varuskuntakatu 11, 45100 Kouvola Museot, kauppa ja galleriat avoinna: ti–pe 11–18, la–su 12–17 maanantaisin suljettu Hei! Minä olen kartanonneiti Jacobina Charlotta. TERVETULOA NÄYTTELYYN! 28.11.2019–10.10.2021 Nilssonin pianosali, 1912. Kuva: Poikilo-museot