ENTISÖINTI KERÄILY KÄDENTAIDOT ARJEN HISTORIA 6/2020 • 9,50 € PAOLO VENINI HURMAAVA HIMMELI ON DESIGN ESINE MARC CHAGALL Lumoava koloristi ALVAR JA AINO AALTO Uniikki kokoelma esille K.A.WEISTE Italian lasimuotoilun uudistaja ISMO HÖLTTÖ Elämää 60-luvun Helsingissä Yksinhuoltaja perusti joulukoristetehtaan
040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Asentajantie 8, Porvoo puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK
Antiikki ja taide | 5 Pääkirjoitus ................................................................................................... 42 Porvoon kirkkoon 1700ja 1800-luvuilla lahjoituksena saadut kynttiläkruunut saatiin tuhopolton jälkeen entisöityä aiempaan loistoonsa. 32 Tontut olivat todellisia taloissa asustaneita uskomusolentoja .............34 Tontut – ilkikurisia, mutta lempeitä .........................................................36 Nostalgiset joulukortit ...............................................................................38 Gregoriaanisen kirkkolaulun rytmiikka syntyy lausemitasta ...............40 Porvoon Tuomiokirkko on pyhitetty Neitsyt Marialle ...........................44 Himmelisti Eija Koski valloittaa töillään maailmaa ................................48 Joulun koskettavin laulu ............................................................................ 44 – Himmeli on mielen tila, jonka tekemisessä prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos, himmelisti Eija Koski sanoo. Sellaisen hän teki Alvar ja Aino Aallosta. 53 Maatalousmuseossa kukoistaa agraariyhteiskunnan menneisyys ......54 Kyösti Kakkosen taidekokoelmaan kuuluu noin 10 000 esinettä .........60 Elokuvaohjaaja Virpi Suutari sukelsi arkkitehtien sieluun .....................62 Pertti Männistö on keräillyt Alvar ja Aino Aallon esineitä 30 vuotta ..68 Tuhatvuotinen lautanauhakulttuuri .........................................................72 Rakkaat esineet: Ari Lahtisen ainutlaatuinen keinuhevonen ................74 Sisältö Ictus Spei esittää gregoriaanista kirkkolaulua, joka on ollut yksiäänistä, säestyksetöntä. 7 Paolo Venini – Italian lasimuotoilun uudistaja ..........................................8 Uutisia ..........................................................................................................12 Omaperäinen, lumoava Marc Chagall ......................................................14 Seurassa – Kuuden 50-luvulla syntyneen taiteilijan yhteisnäyttely ......18 Ismo Höltön kuvat kuljettavat kaupungistumisen aikaan.....................22 Joululiite ......................................................................................................25 Kynttilät kuuluvat kuuseen .......................................................................26 Kalle Aimo Weiste loi joulukuusenkoristetehtaan .................................28 Museo Tonttukylässä on tonttuja tupa täynnä ...................................... 52 Tilauskortti .................................................................................................. 62. 48 Ohjaaja Virpi Suutari haaveili elokuvasta, jossa olisi kauneutta, mutta myös rikkinäistä inhimillisyyttä, leikillisyyttä ja charmia. Hänen upeat himmelit valloittavat maailmaa. Sitä esitti aluksi vain papisto messun aikana, mutta vähitellen lauluja alkoivat esittää myös maallikkomiehet. Nämä munkkipuvut ovat palvelleet kuorolaisia jo 21 vuotta
Talvi-iltojen nautinnollisiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! www.talomestari-lehti.. www.hevosmaailma.. www.kissafani.?
Eniten lähetettiin saksalaisia ja ruotsalaisia kortteja, mutta venäläisiäkin oli liikkeellä. Suomessa joulukorttien lähettäminen yleistyi merkittävästi 1920-luvulla. E uroopan ensimmäistä joulukorttia painettiin tuhat kappaletta Lontoossa vuonna 1843. Nyström yhdisteli kuvissaan Pohjoismaiden kansanperinteen ja joulunvieton. Tonttujen ja muiden asemesta korteissa oli pitsimäisiä koristeita ja erilaisia kukkasia. Ensin korttien lähettely oli varakkaiden ja kaupunkilaisten tapa, myöhemmin myös maaseudun asukkaat ja työväestö alkoivat lähetellä kortteja. Hänen jälkiään seurasivat suomalaiset Rudolf Koivu (1890–1946) ja Martta Wendelin (1893–1986). Kuva: Wikimedia Commons. Ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström (1854–1946) tunnetaan pohjoismaisen, kuvallisen tonttuhahmon luojana. Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871. Innostus korttien lähettämiseen sai nopeasti suosiota muuallakin Euroopassa, vaikka Keski-Euroopassa uuden vuoden lahjat ja tervehdykset olivat olleet pidempi perinne. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 39 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 44 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy tammikuun lopussa 2021. Antiikki ja taide | 7 6/2020 Vuonna 2020 ilmestyy 6 numeroa. Myöhemmin jouluiset aiheet, kuten joulupuuro, tontut ja kynttilät lisääntyivät. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Tämä taiteilija Jenny Nyströmin kortti on vuosilta 1890-1895. 09-413 97 300 Toimitussihteeri: Jaana Isosaari/SPK Oy antiikki.eko@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Kuva: Katja Lösönen Ensimmäiset joulukortit olivat talviaiheisia, mutta niissä ei ollut tonttuja. Varhaisimmat Suomeen tulleet kortit olivat saksalaisia ja ruotsalaisia. Herttainen joulutervehdys Kannen kuvassa: Himmelisti Eija Kosken himmeliteos. Korttien aiheet eivät aluksi olleet kovin jouluisia. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh
8 | Antiikki ja taide
Hän omisti 1920-luvulta lähtien Muranossa yrityksen, joka uudisti Venetsian lasitaidetta.. Antiikki ja taide | 9 TEKSTI: TIMO ELO Paolo Venini – Italian lasimuotoilun uudistaja Värien lumoa Paolo Veninin toiminnan vaikutuksesta venetsialainen lasi koki renessanssin
– Murrinaja filigraanitekniikoilla valmistetut esineet ovat tästä vaikuttava osoitus. Tästä käynnistyi venetsialaisen lasitaiteen uudistuminen, museonjohtaja Uta Laurén kertoo. Paolo Venini kehitti uusia valmistustekniikoita ja tulkitsi vanhoja menetelmiä uudella tavalla. Maineikkaan yrityksen juuret ulottuvat vuoteen 1925, jolloin Paolo Venini perusti yrityksensä. 10 | Antiikki ja taide K un Milanosta kotoisin oleva juristi Paolo Venini (1895– 1959) rohkaistui 1920-luvulla yhdessä venetsialaisen taidekauppiaan Giacomo Cappellinin kanssa perustamaan uuden lasitehtaan, Italian lasimuotoilu uudistui. Karismaattinen, laajakatseinen yrittäjä johti suurella taiteellisella luovuudella lasitehdastaan kuolemansa asti, vuoteen 1959. – Cappellinin lähdettyä yrityksestä vuonna 1925, tehdas jatkoi nimellä Venini & C. Paolo Veninin toiminnan vaikutuksesta venetsialainen lasi koki renessanssin. Venini uudisti Venetsian lasitaidetta ja pääsi kuuluisuuteen varsinkin haurailla, värikkäillä koriste-esineillä sekä lasiastioilla ja kattokruunuilla. Paolo Venini kehitti uusia valmistustekniikoita ja tulkitsi vanhoja menetelmiä uudella tavalla.. Tämän yhteistyön ansiosta Veninin lasista tuli jännittävää ja modernia. Esimerkiksi ”Inciso”-sarjan esineet osoittavat, miltä värikäs ajaton muotoilu voi näyttää. – Paolo Veninin ansiosta Venetsian lasitaide saavutti muiden yli kantautuvan äänen eurooppalaisen lasitaiteen kuorossa, Laurén sanoo. Yhteistyö taiteilijoiden kuten Carlo Scarpan, Tobia Scarpan, Riccardo Licatan, Gio Pontin, Fulvio Bianconin ja Tapio Wirkkalan kanssa osoittautui menestykselliseksi. UUTTA JA VANHAA. VENETSIALAISEN LASIN RENESSANSSI. Palkintona oli menestys sekä kansallisissa että kansainvälisissä näyttelyissä ja messuilla, Laurén sanoo. Hän omisti Muranossa yrityksen, jossa uudestaan käytettiin moniväristä kerroslasia, sankalasia ja millefiorolasia. Venini toimii italialaisen lasinvalmistajan nimenä enemmän vertauskuvana Venetsian lasille kuin mikään muu. – Suomen lasimuseon näyttelyssä on parhaillaan esillä 100 esinettä, pääosin kaikkein hienoimpia Paolo Veninin itse suunnittelemia teoksia, jotka edustavat yrityksen loistokauden tuotantoa ja ovat jokaisen lasinkeräilijän unelmia. Suomen lasimuseon näyttelyssä on parhaillaan esillä 100 esinettä, pääosin kaikkein hienoimpia Paolo Veninin itse suunnittelemia teoksia
Muun muassa Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva kuuluivat näihin onnekkaisiin. Suomalaisen lasimuotoilijan toiveittein täyttymys tuohon aikaan oli pääsy Veninin tehtaalle työskentelemään, mutta vain harvan toive toteutui. Paolo Veninin uniikit esineet edustavat värikästä ajatonta muotoilua. Carlo Scarpa suunnitteli lautasia, joissa oli käytetty murrine-tekniikkaa, ja sodan jälkeen Venini käytti tekniikkaa jälleen maljakoissaan. Lopputulos muistuttaa vasaralla naputtelemalla aikaansaatua pintaa. Inciso: Tekniikka, jossa esineen pinta koristellaan erittäin tiheällä kampahionnalla. Murrine: Etukäteen valmistetuista lasisauvoista leikataan ohuita laattoja, joista sommitellaan haluttu koristekuvio, joka sulatetaan yhtenäiseksi levyksi. Antiikki ja taide | 11 VENININ YRITYKSEN KÄYTTÄMIÄ TEKNIIKOITA Battuto: Koristelutekniikka, jossa esineen pintaan hiotaan vierekkäisiä, osittain jopa päällekkäisiä pieniä epäsäännöllisiä kuvioita. verholasi). Diamante: Niin kutsuttu timanttilasi on paksua kirkasta materiaalia, joka on puhallettu kahdesti puolimuotissa, johon on asetettu ristikkäin metallinauhoja. Incalmo: Muranolle erityisen tyypillinen vaikea tekniikka, jossa kaksi tai useampia puhallettuja ja avattuja, läpimitaltaan täsmälleen samankokoisia aihioita liitetään toisiinsa lasin ollessa kuumaa. Suomalaiset lasitaiteilijat olivat saaneet vaikutteita italialaisilta kollegoiltaan. Tietokirjailija Pirkko Timonen kertoo kirjassaan ”Kattausten kulta-aika – 1950-luvun designastiat” (Schildts & Söderströms, 2013) muun muassa Kaj Franckin matkakirjeestä, jossa tämä kuvaili kutsuja Paolo Veninin kodissa, jossa jokaisella vieraalla oli erivärinen cocktail-lasi. Paolo Veninin tuotantoa on esillä Suomen lasimuseon näyttelyssä vuoden loppuun asti. ITALIAN LASIMUOTOILUN UUDISTAJA PAOLO VENINI 1895 1959 SUOMEN LASIMUSEOSSA 31.12.2020 SAAKKA. Paolo Venini kehitti uusia valmistustekniikoita ja tulkitsi vanhoja menetelmiä uudella tavalla.. Myös suomalainen yleisö pääsi tutustumaan Veninin lasiin Helsingissä pidetyissä näyttelyissä. Suomalaisessa muotoilussa on aina ollut paljon italialaisen illallisen rakennusaineksia eri aikakausilta. ”Taidehallissa vuonna 1951 huomiota herättivät etenkin Veninin tehtaan commedia dell’arten innoittamat hahmot.” ”Viisikymmenluvulla kiinnitettiin erityistä huomiota päivän ensimmäiseen kattaukseen ja sen väreihin, jotka herättivät aistit ja antoivat energiaa päivän askareisiin”, Timonen toteaa. Filigraani-tekniikan eri variaatioita ovat: reticello, jossa ohuet sauvat muodostavat esineeseen verkkomaisen kuvion, zanfirico, jossa esineen koristeluun käytetään kahdesta tai useammasta värillisestä ja kirkkaasta lasimassanauhasta kierrettyjä spiraalimaisia lasisauvoja. Ja Venetsia on ollut yleinen kattausteema. Puhalletun filigraaniesineen valmistamiseksi tarvitaan valkoisesta tai värillisestä lasimassasta etukäteen vedettyjä lasisauvoja, jotka sulatetaan yhtenäiseksi levyksi, muokataan aloitukseksi ja puhalletaan. TEHTAANKATU 23, 11910 RIIHIMÄKI 1950-luvulla myös suomalaisissa kodeissa elettiin kattausten kulta-aikaa, jonka jäljet johtivat usein Italiaan. Opalino: Läpikuultava, värillinen tai valkoinen lasi, joka on koteloitu tai vuorattu läpinäkyvällä lasilla (ns. ”Tapana oli myös keksiä esineille monia käyttötapoja, eikä hienoinkaan taidelasi ollut tarjoiluastiaksi liian arvokas.” Narsissien ja tulppaanien asemesta pöytää saattoivat koristaa vaikkapa Veninin värikkäät lasilinnut. Tekniikkaa on käytetty jo roomalaisten valmistamissa esineissä, ja Paolo Venini otti sen uudelleen käyttöön noin vuonna 1934 ja kutsui sitä aluksi nimellä Murrine romaine. Filigrana: Vanha muranolainen tekniikka. ”Matkan jälkeen alkoi Franckin väriuudistus Nuutajärvellä, josta kehittyi viisikymmenluvulla Pohjolan Murano”, Timonen toteaa. Menetelmä aikaansaa timantti-efektin
Kilpailu on suunnattu sekä ammattiettä harrastajavalokuvaajille. Ikkunagalleria on matalan kynnyksen galleria ja helppo tapa tutustua taiteeseen, sillä ihmiset voivat ohikulkiessaan pysähtyä ihastelemaan esillä olevaa taidetta. Taidolla vangitut hevoset Harvinaisia Aalto-maljakoita valmistettiin ainoastaan parikymmentä. Niitä on tiettävästi säilynyt näihin päiviin asti vain muutamia. – Tämä Fotofinlandia-kilpailuun lähettämäni Magic of Horses -sarja on osa isompaa kokonaisuutta, jonka tekeminen kesti useamman vuoden. Maljakkomalli 9751 on harvinainen, sillä sitä valmistettiin Bukowskin mukaan vain parikymmentä kappaletta vuosina 1937–1939. – Olen todella onnellinen voitosta, sillä tämän kuvasarjan syntyminen on ollut minulle pitkä intohimoprojekti. Näyttelytila on myös taiteilijoille ilmainen. Yksittäiset kuvat ja niihin taidokkaasti vangitut hetket muodostavat kokonaisuutena mieleen jäävän tarinan, joka ansaitsi ykkössijan tiukassa kilpailussa. Vanhat Aalto-maljakot valmistettiin suupuhaltamalla, mistä johtuu niiden elävä pinta. Niitä päätyi myös ravintola Savoy’hin, mistä suosituin maljakkomalli 9750 sai lisänimen Savoy-maljakko. Ennen kuin kaikki palaset loksahtivat paikalleen, kävin läpi monta oppipolkua liittyen tekniikkaan, tyyliin ja siihen, mitä hevosten ainutlaatuisuudesta halusin välittää katsojalle”, Sjövall jatkaa. Heino on haaveillut omasta galleriasta viimeiset kuusi vuotta. Ensimmäisenä näyttelynä nähdään vihtiläistaiteilija Inari Krohnin grafiikkaa. MINKART IKKUNAGALLERIA NIUHALANRAITTI 23 VIHTI Aalto-maljakosta 55 005 euroa PORILAISEN JOHANNA SJÖVALLIN taianomainen kuvasarja Magic of Horses voitti Suomen suurimman valokuvakilpailun Fotofinlandian 10 000 euron pääpalkinnon. Olen ratsastanut lapsesta saakka ja ensimmäinen ammattini oli ratsastuksenopettaja. Sen lähtöhinnaksi oli arvioitu 12 000–14 000 euroa. Myöhemmin valokuvaajana mielessäni alkoi kyteä visio, jossa halusin tuoda esiin sekä hevosiin liittyvää unenomaista mystiikkaa että niille eläiminä luonteenomaista herkkyyttä ja voimaa, Johanna Sjövall kertoo. 12 | Antiikki ja taide Uutiset Kulttuuria pikkukylään MINNA KAROLIINA HEINO on avannut Vihdin kirkonkylään Aurinko Kustannuksen toimitilojen ikkunaan Minkart-ikkunagallerian. 1930-luvun puolivälissä Alvar Aalto suunnitteli Karhulan lasitehtaan kilpailua varten kaarevalinjaisia maljakoita, joista osa nähtiin Pariisin maailmannäyttelyssä. Tuomariston mukaan Johanna Sjövallin kuvat ovat yhtä suurenmoisia ja vaikuttavia kuin hänen kuvauskohteeksi valitsemansa hevoset. Valmistusmenetelmien muututtua ja helpotuttua Aalto-maljakot levisivät suomalaiskoteihin.. Kuvakollaasi Johanna Sjövallin Fotofinlandia 2020 -kilpailun voittaneesta sarjasta Magic of Horses. Kuva: Bukowski ALVAR AALLON harvinainen maljakko myytiin Bukowskin huutokaupassa maailmanennätyshintaan 55 005 euroa, vasarahinta oli 44 900 euroa
Länsilaidalta voi löytyä osia hautausmaasta ja kirkosta. Paikasta on löytynyt myös osittain ehjänä säilynyt rakennuksen jäännös. Banksyn versiossa alkuperäisen maalauksen lampeen on ilmestynyt roskia. Maalaus parodioi kuuluisan 1800-luvun ranskalaistaiteilija Claude Monetin Lummelampi-teosta. ”Enemmän kuin museokauppa.” Kauppakatu 14, Jyväskylä | shop.alvaraalto.. Paikalta löytyi vanha ruotsalainen raha. Myös Museovirasto on tehnyt Senaatintorilla syksyn aikana kaivauksia. Banksy on tehnyt kokoelman väännöksiä tunnetuista taiteen klassikoista ja Show Me the Monet -maalaus myytiin 9,89 miljoonalla dollarilla eli noin 8,4 miljoonalla eurolla Sotheby’sin huutokaupassa Lontoossa. Antiikki ja taide | 13 7.1. Samalla tehdään myös arkeologisia tutkimuksia. — 21.3.2021 Alvar Aalto -museo Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä www.alvaraalto.. Kerrostumasta on löytynyt runsaasti palossa tuhoutuneiden asuinrakennusten sirpaloitunutta esineistöä. Kuva SKS Kaivauksissa löytyi muun muassa tämä lasiastian sirpale. Kuva SKS. Kukaan ei tiedä, kuka tämä taiteilija todellisuudessa on. Työmaan kaivussa on tullut esille palokerros, joka on todennäköisesti peräisin Suomen sodan tapahtumista vuosilta 18081809. Vedessä kelluu nyt lumpeiden lisäksi ostoskärryjä ja liikennekartio. Torin itälaidan tutkimusalueilta odotetaan löytyvät 1600–1700 -luvuilta peräisin olevia Suurtorin kerrostumia. MUOTOJA MONEKSI — 30 vuotta intohimoista keräilyä Pertti Männistön Alvar Aalto -kokoelma Suomen sodan esineistöä HELSINGIN SENAATINTORIN läheisyydestä Hallituskadun kaivauksissa on löytynyt Suomen sodan aikaisia rahoja ja astioiden sirpaleita, Suomen Kirjallisuuden Seura rakennuttaa maanalaiset makasiinitilat Hallituskadun päärakennuksen ja Raatihuoneen väliin. Tätä Claude Monetin tunnettua Lummelampimaalausta Banksy on parodioinut. Banksy yllätti jälleen SALAPERÄINEN TAITEILIJA Banksy on tunnettu kantaaottavista teoksistaan
14 | Antiikki ja taide V äinäjoen varrella Valko-Venäjällä lähellä Liettuan rajaa sijaitseva Vitebsk oli Marc Chagallin (1887-1985) nuoruudessa kuhiseva kaupunki. Maaliskuun 28. Sittemmin hänen taiteelliset kykynsä kehittyivät 1910-luvun alun TEKSTI: TIMO ELO. ”Sitä paitsi” ,hän lisäsi, ”kuka maksaisi menoni” . Hän oli uneksija ja tekijä, pragmaatikko ja runoilija, ironinen tunteilija, laskelmoiva unissakävelijä, joka jatkoi aina vain pysyen omalla radallaan – lentäen. Marc Chagall on itse määritellyt itsensä ”itämaiseksi maalariksi”. tri Evgeni Sidorov on kirjoittanut Chagallista seuraavaa: ”Minulle tuottaa suurta iloa voidessani todeta taiteilijan ottaneen ensi askeleensa kohti maailmanmainetta juuri Helsingissä, jossa hänen teoksiaan oli esillä jo vuonna 1916. Marc Chagall alkoi vuonna 1906 opiskella Vitebskissä maalaustaidetta paikallisen muotokuvamaalarin Juri Penin opastuksella ja toimittuaan lyhyen jakson myös erään valokuvaajan retusoijana 20-vuotias Marc Chagall päätti, että hänen oli paettava Vitebskin ahtaiden rajojen sisältä ja muutettava Pietariin. Vähän ennen kohtalokasta sydänkohtausta hän oli saanut valmiiksi piirroksen israelilaisten saapumisesta luvattuun maahan. ”Sinä päivänä, jolloin lopetan työnteon, kuolen” , Marc Chagall tapasi sanoa ystävilleen viimeisinä vuosinaan näiden ihmetellessä väsymätöntä 90-vuotiasta, joka marssi säännöllisesti ateljeehensa. Vaikka Marc Chagallista tuli maineikas maailmankansalainen, hän pysyi silti aina Venäjällä varttuneena juutalaisena taiteilijana. Vaikka hänen taiteensa on sidoksissa Venäjään ja venäläiseen kulttuuriin, siitä tuli myös komealla tavalla osa ranskalaista maalaustaidetta. Vuonna 1897 hänen ollessaan 10-vuotias siellä asui 39 520 juutalaista kaupungin koko asukasmäärän ollessa 65 371. MAALAUSTAITEEN SUURI NIMI. On yleisesti tunnustettua, että Chagallin tuotanto puhkesi kukoistukseen nuoruusvuosina. Tällöin kysymyksessä on hänen venäläinen maalausperinteensä, joka hyppää suoraan Bysantista nykyaikaan. ITÄMAINEN MAALARI. Eikä liene sattuma, että hänen varhaistuotantonsa kiehtoo taiteen ystäviä yhä enenevästi. Marc Chagall oli aikansa suurimpia taiteilijoita. ”Arvostetut teatterit kutsuivat häntä tekemään lavastuksia ja hän sai tehtäväkseen suunnitella monumentaalitöitä eri puolille maailmaa. On suoranainen ihme, miten vitebskiläisestä juutalaispojasta, jonka isä työskenteli sillivaraston apumiehenä, tuli 1900-luvun maalaustaiteen suurimpia nimiä. päivänä 1985 hän 97 vuoden iässä lakkasi työskentelemästä – ja elämästä. Pietariin hän jäi kuitenkin vuoteen 1910 saakka vieraillen säännöllisesti kotikylässään, jossa tapasi tulevan vaimonsa Bella Rosenfeldin. Kunnon käsityöläisen tavoin Chagall työskenteli joka päivä. Vuonna 1993 Retretissä järjestetyn näyttelyn juhlajulkaisussa Venäjän Federaation kulttuuriministeri, fil. Juutalainen tausta aiheutti kuitenkin taiteilijalle ongelmia: juutalaiset saivat oleskella Pietarissa vain luvanvaraisesti. Kuuluisat museot eri maissa ovat hankkineet hänen teoksiaan kokoelmiinsa ja esitelleet niitä lukemattomissa näyttelyissä.” MAINEIKAS MAAILMANKANSALAINEN. Kuva: Wikimedia Commons Omaperäinen, lumoava Marc Chagall Suuri koloristi Marc Chagallia vaivasi jatkuva levottomuus. Taideasiantuntijoiden mukaan Marc Chagallin elämää ja taidetta ei voi erottaa toisistaan, vaan hänen maalauksensa muodostavat samalla hänen tunteittensa elämäkerran. Marc Chagall oli venäjänjuutalainen, josta 1920-luvun kubismin valtaamassa Pariisissa kasvoi teorioista piittaamaton runollinen mielikuvituksen maalari, aikakauden suuri koloristi. Koska yli puolet kaupungin asukkaista oli juutalaisia, varsinaista gettoa ei ollut, vaan juutalaiset liikkuivat vapaasti kaikkialla kaupungissa. Hän oli vaeltava juutalainen, joka kolmen neljän kuukauden välein tunsi tarvetta vaihtaa paikkaa, nähdä uusia maisemia ja kuulla uusia ääniä. Vastaavasti sillä on nykyisin kansallisen taiteen asema myös Israelissa.” Retretin juhlajulkaisussa Evgenia Petrova puolestaan toteaa Marc Chagallin lukeutuvan niihin Venäjällä syntyneisiin ja siellä kypsyytensä saavuttaneisiin taiteilijoihin, joista on tullut nykytaiteen rakastetuimpia merkkihahmoja lännessä. Pietarissa hän harjaannutti kykyjään eri oppilaitoksissa opettajanaan muun muassa Léon Bakst
Kuvan abstraktilta vaikuttavan keskiosan ympärille kehkeytyy. Kuva: Wikimedia Commons Pariisissa, jonne hän loi oman taiteellisen maailmansa ja sielunsa – Venäjän juutalaisseutujen ja -yhteisöjen maailman. Vuonna 1911 päivätyssä maalauksessa ”Interiööri II” (Pariskunta ja vuohi) voi aistia kubismin muotokielen vaikutusta. Antiikki ja taide | 15 Lasi-ikkunassa maininta ”Vava” – uuden avioliiton myötä alkaneen uuden luomiskauden merkiksi. Yksikään akatemia ei olisi voinut antaa minulle kaikkea, mitä löysin pureutumalla Pariisin näyttelyihin, näyteikkunoihin, museoihin.” ”Pariisissa en mennyt taideakatemiaan enkä professoreiden luo. Heidän ympärillään on jotakin siitä hämmästyttävästä valistuneen vapauden ilmapiiristä, jota en ollut löytänyt mistään muualta.” KUBISMIN VAIKUTUSTA. Kaupunki itse oli opettajani, joka askeleella, kaikessa. Takerruin siihen. Marc Chagall on kirjoittanut: ”Minusta tuntui, että Pariisissa pääsin perille kaikesta, varsinkin ammattitaidon alalla...Tunkeuduin vuoden 1910 ranskalaisen taiteen sydämeen. Torikauppiaat, hotellien portieerit, talonpojat, työläiset
Moskovassa hän sai kuitenkin suunnitella lavastuksen ja puvustuksen Juutalaisen teatterin kolmeen pienoisnäytelmään. Kuva: Wikimedia Commons Värikkäät maalaukset henkivät optimismia ja onnellisuutta. Nainen käy hurjana, vuohta perässään kiskoen, parrakkaan miehen kimppuun, joka hyvin peloissaan tuolilla kyyhöttäen yrittää puolustautua hyökkäystä vastaan tarttumalla naista reiteen. Venäjä jäi lopullisesti taakse, mutta vielä vuosikymmenienkin kuluttua hän tunsi Venäjän itselleen yhä läheiseksi. Avioliitto antoi Marc Chagallille uutta voimaa. Kubismin avulla Chagall löysi ratkaisut moniin aikaisempiin ongelmiinsa. Hän oli vuosisadan suurimpia ”Omakuva”, 1914. Syyskuun 2. Vuonna 1914 Marc Chagall palasi Vitebskiin ja meni vuotta myöhemmin naimisiin morsiamensa Bellan kanssa. Marc Chagall huomasi olevansa rutistettuna kahden ymmärtämättömän järkäleen välissä, yhdellä taholla olivat komissaarit, jotka eivät käsittäneet, miksi lehmät olivat vihreitä ja miksi rakastavaisten troikat lentelivät Väinäjoen yllä: toisaalla olivat taas erilaiset formalistit, jotka eivät löytäneet mitään merkityksiä vaaleanpunaisista aaseista ja vihreäkasvoisista viulunsoittajista. Kuva: Wikimedia Commons. Pian Chagallit jättivät Pariisin ja piiloteltuaan Marseillessa heidän onnistui päästä Espanjan ja Portugalin kautta New Yorkiin vuonna 1941. päivänä 1944 Bella Chagall kuoli virusinfektioon, ja sodan päätyttyä Marc Chagall palasi Eurooppaan, tällä kertaa Provenceen. Lopulta hän jätti eroanomuksensa ja muutti vuonna 1920 perheineen Moskovaan, jossa elämä oli ankeaa ja taiteilijan taloudellinen tilanne heikko. Taiteilijoiden asuinaluetta teurastamojen lähellä nimitettiin mehiläispesäksi (La Ruche). Kubismi antoi myös käyttöön järjestelmiä, jotka mahdollistivat uneksitun ja koetun, toiveiden ja näkyjen kääntämisen kuvalliseksi ilmaisuksi. Kesällä 1922 Marc Chagall matkusti Liettuan kautta Berliiniin, jonne loppuvuodesta tulivat myös Bella ja Ida. Vuonna 1952 hän meni naimisiin Valentina (Vava) Brodskyn kanssa. Bellan hahmosta tuli usein toistuva aihe taiteilijan tuotannossa. Toisessa maailmansodassa saksalaisten miehittäessä Ranskan juutalaisten joukkokuljetukset keskitysleireille alkoivat. Monet ”La Ruchessa” syntyneet työt on päivätty vuodelle 1911. Chagallin maalauksissa ei tarvita mitään kertovaa eikä toimintaa. Lampaan pää, jonka ääriviivat luovat tilaa lypsykohtaukselle, talot ja ihmiset, jotka seisovat ylösalaisin, mittasuhteet, jotka ovat kaiken kokemuksen vastaiset – kaikki nämä elementit edustavat näkyvän maailman ulkopuolella olevaa todellisuutta. VENÄJÄ JÄÄ TAAKSE. Vuoden 1918 syyskuussa Chagall vastaanotti Taideasiain komissaarin viran Vitebskin kaupungissa, ja taide ja valtiovalta asettivat päämääräkseen maailman parantamisen. Chagall konkretisoi miehen pelon ja naisen raivon sommittelun vuosisatoja vanhan keinon avulla tulkita kuvan liikesarjoja luettavan tekstin tapaan vasemmalta oikealle. Pariskunta sai Ida-tyttären vuonna 1916. Vuonna 1923 perhe muutti Pariisiin. ”Paix aux chaumieres, guerre aux palais”. 16 | Antiikki ja taide maalattu tarina. PERHEONNEA. Talvella 1911–1912 Chagall muutti erääseen talon lähes 140 ateljeesta. Rakennus piti yllä Pariisin mainetta taiteen metropolina. Taiteilija oli vasta alkanut samaistua uuteen järjestelmään, kun hänelle jo esitettiin vaatimuksia, että hänen taiteensa tulisi olla poliittisesti käyttökelpoista. Uudessa virassaan Marc Chagall järjesti näyttelyitä, avasi museoita ja käynnisti Vitebskin taideakatemian opetuksen
29.8.1993”. Värikkäät maalaukset henkivät optimismia ja onnellisuutta. WALTHER/RAINER METZGER: ”MARC CHAGALL 1887 1985 MAALAAMINEN RUNOUTENA”, SUOMENNOS: PIRKKO RUOHOMÄKI , BENEDIKT TASCHEN 1986; ”MARC CHAGALL RETRETTI 25.5. Kuva: Wikimedia Commons tuotannossaan näkyvät myös lapsuuden muistot. Chagallin mielikuvituksellisten, unenomaisten maalausten on todetttu olevan läheisesti yhteydessä surrealismiin, mutta hän otti osaa moniin muihinkin Pariisin taiteilijaelämän suuntauksiin, kuten kubismiin ja fauvismiin. M ar tta H el m in en : Ta m pe re -a ih e, 19 26 Puutarhakatu 34, 33230 Tampere ti–to 9–17, pe–su 10–18, ma suljettu www.tampereentaidemuseo.. Marc Chagall matkusti usein Kreikkaan ja kävi vuonna 1957 Israelissa, jossa valmisti tusinan lasimaalausikkunoita Hadassah-sairaalan synagogaan Jerusalemissa. Antiikki ja taide | 17 LÄHTEET: SIDNEY ALEXANDER: ”CHAGALL”, OTAVA 1991; INGO F. Kuva: Wikimedia Commons ”Aasi katolla”. Marc Chagall sai vaikutteita venäläisestä kansantaiteesta, raamatullisista teemoista sekä juutalaisesta kansanperinteestä. Hän myös teki Pariisin Palais Garnier’n eli vanhan oopperatalon kattomaalaukset 1960ja 1970-luvuilla. Myös Chagallin kotitalossa Vitebskissä on taiteilijan nimeä kantava vuonna 1997 perustettu museo. Vuonna 1973 Nizzaan avattiin Chagall-museo (Musée National Message Biblique Marc Chagall). Hänen ”Syntymäpäivä”, 1915. Marc Chagall kuvasi usein itsensä – joskus vaimonsa kanssa – tarkkailemassa värikästä maailmaa, kuin lasimaalauksen läpi nähtynä. Kuva: Wikimedia Commons taiteilijoita, joka vaimonsa rohkaisemana aloitti elämässään ja tuotannossaan uuden vaiheen. Vitebskin Chagall Housen edustalla on taiteilijan muistomerkki
Oli aikamoinen mietinnän paikka saada sovitettua kuusi tyystin erilaista tekijää samaan näyttelyyn. He ovat Tomas Byström, Tuula Lehtinen, Teemu Saukkonen, Jyrki Siukonen, Osmo Rauhala ja Ilkka Väätti. Ilmapiiri oli selvästikin jo vapautunut tai ainakin hyvää vauhtia vapautumaan päin, se oli vähemmän jähmeä ja politisoitunut. Hänen teoksensa syntyvät usein pienestä arjen yksityiskohdasta tai havainnosta. YKSITYISKOHTIEN HALLINTAA. Mielestäni onnistuimme tässä. Heistä jokaisen ura vauhdittui 1980-luvulla, jolloin suomalaisessa taide-elämässä rikottiin reippaasti rajoja ja etsittiin ennakkoluulottomasti uutta ilmaisua. Ryhmänäyttelystä on kyse, mutta samalla myös jokaisen tekijän omasta yksityisnäyttelystä. Hän on työskennellyt myös erilaisten julkisen taiteen projektien parissa. Hän tähdentää, että näyttelyyn oli luontevaa valita varta vasten keskipolven taiteilijoita, ei vanhoja mestareita, eikä liioin nuorempaa kaartia. Korona-ajalla oli vaikutusta hänenkin päivärytmiinsä.. – Tämä tila on intiimi ja Byströmin melko pienikokoiset työt sopivat tänne hyvin. Oli aikamoinen mietinnän paikka saada sovitettua kuusi tyystin erilaista tekijää samaan näyttelyyn. – Innoittajana voi olla esimerkiksi ruokasalin tuolin selkänoja, jota Byström ryhtyy sitten varioimaan, Saara Heikinheimo luonnehtii. – Tuula Lehtinen ja kollegat ovat samaa sukupolvea ja siinä ne samankaltaisuudet sitten ovatkin. – Näin on käynyt. Tomas Byströmin valokuvan tarkat ja viimeisen päälle yksityiskohtaiset teokset on ripustettu Sara Hildénin museon yläkertaan, ensimmäiseen saliin. Sara Hildénin taidemuseon näyttelyyn valikoituneiden taiteilijoiden työ jatkuu luomisvoimaisena tänä päivänä, ja pitkään kestänyt korona-aika on suorastaan ”innoittanutkin” heitä. Tuula Lehtinen tunnetaan parhaiten graafikkona sekä vaikuttavista posliinija mosaiikkitöistään. 18 | Antiikki ja taide T TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Eri tyylit haastavat ja täydentävät toisiaan Kuuden taiteilijan kollaasi Kuusi 50-luvulla syntynyttä taiteilijaa loivat näyttelyn yhdessä. – Tällä kertaa halusimme esitellä hänet nimenomaan taidemaalarina, mutta toki mukana on myös hänen posliinitöitään. Siellä voi kokea ikuisuuden kumahduksia ja ilmiöitä. Niistä viimeaikaisin on kukka-aiheinen, lohtua välittävä mosaiikkiteos Sub Flora Danderydin sairaalaan Suur-Tukholmaan. Koronalla on kääntöpuoli. ampereen Taiteilijaseuran perustamisesta tuli kuluneeksi viime syyskuussa täydet sata vuotta, ja näissä merkeissä Sara Hildénin museo kutsui juhlanäyttelyyn kuusi viisikymmentäluvulla syntynyttä taiteilijaa. Taiteilijat ovat saaneet uutta innostusta, kun yhtäkkiä tuli ylimääräistä vapaa-aikaa, Sara Hildénin taidemuseon museoamanuenssi Saara Heikinheimo kertoo
Kuva: Jussi Koivunen – Lehtinen asettui työhuoneelleen Tampereelle omaan karanteeniinsa ja maalasi ahkerasti. Kulloinenkin näyttelytila määrittelee ne ehdot, joiden puitteissa Siukonen lähtee hakemaan muotoa teoksilleen. Hänelle myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto 2017. Saukkonen on voimakas ekspressionisti ja myös hän inspiroitui korona-ajasta, Saara Heikinheimo mainitsee. Siukosen töille on ominaista leikkimielisyys ja kekseliäisyys ja halvat materiaalit, kuten vaikkapa pahvi. Takana Coronation-sarjan maalauksia, edessä posliinikenkiä. – Teos kuvaa maahan murskautunutta tähteä ja kunnioittaa hienosti museon arkkitehtuuria. Seurassa -näyttelyssä nähtävät Saukkosen uudet työt, kuten Paahdettu koira ja Muumioitunut kissa, ovat teoksia, jotka kestävät selvästikin aikaa – muuttui maailma niiden ympärillä miksi tahansa. Sävelmästä tuli sittemmin rauhanlaulujen klassikko. AISTIMUSVOIMAISTA MATKAA. Se ikuistettiin yhtyeen vuonna 1979 ilmestyneelle esikoisalbumille, joka jäi kulttiyhtyeen ainokaiseksi.. Teemu Saukkonen on näkemyksellinen värienkäsittelijä. Antiikki ja taide | 19 Tuula Lehtisen teoksia Seurassa -näyttelyssä. Jyrki Siukonen on ilmiö taiteen kentillä. – Museon alakerta on luontevin tila hänen töilleen. Ne ovat lähtökohtaisesti isoja, tarvitsevat runsaasti seinätilaa. Juuri tällainen teos on Sara Hildénin museon aulaan sijoitettu pahvista, puusta ja liitutaulumaalista valmistettu suurikokoinen tilateos, Star Crash. Vuosi vuodelta hän lunastaa töillään yhä vahvemmin kutsumustaan tehden aistimusvoimaista mielen matkaa mahdollisen ja mahdottomankin valtakuntaan. Suomi-punkin ystävät muistavat legendaarisen Kollaa kestää -bändin, jossa Siukonen soitti rumpuja. Siukonen väitteli Suomen ensimmäiseksi kuvataiteen tohtoriksi 2001. Hän myös sanoitti ja sävelsi studiossa bändille kovalla kiireellä kappaleen Jäähyväiset aseille
Kuva: Tomas Byström. Monien yllätysten mies. Kuva: Ville-Veikko Heinonen Tomas Byström aloitti uransa kuvanveiston parissa, mutta kokee olevansa pääosin maalari. Kuva: Jussi Koivunen Tuula Lehtinen ikuistettuna työhuoneellaan Tampereella. Kuva: Ville-Veikko Heinonen Jyrki Siukosen museon aulaan valmistunut suuri tilateos Star Crash, 2020. Kuva: Tuula Lehtinen Ilkka Väätti on taiteen tutkija, ja hän haluaa olla teoksissaan läpinäkyvä ja avoimen rehellinen. 20 | Antiikki ja taide Jyrki Siukonen on ilmiö taiteen kentillä
Kuva: Ville-Veikko Heinonen FILOSOFIAA JA TUTKIMUSTYÖTÄ. Osmo Rauhala on ansioitunut taiteilija myös siurolainen maanviljelijä. Merta kirjoittaa Sara Hildénin taidemuseon Sahim-lehdessä 2/2020: ’’Taiteella on edelleen itseisarvo sivistysvaltiossa. Parhaimmillaan hänen pienistä oivalluksistaan syntyy suuria ajatelmia. Teemu Saukkosen ja Osmo Rauhalan teoksia Sara Hildénin taidemuseon alakerrassa. Antiikki ja taide | 21 Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Juha Merta painottaa yhdessä tekemisen eetosta ja moniäänisyyden merkitystä taideyhteisössä. Tämä on nähtävillä myös Seurassa -näyttelyssä. – Seurassa on lähes kolmesataa jäsentä, joten seura aidosti moniääninen. 2021 ASTI. Ilkka Väätti on kuvataiteen tiedemies, ikuinen tutkija, värien ja muotojen syväluotaaja. Tekemisen reviiri laajenee. Taide uudistaa itseään, rikkoo taiteen tekemisen rajoja ja löytää uusia rajapintoja ja näkökulmia. Hänellä on filosofinen ote taiteen tekemiseen ja hän on sanonut maalaavansa, jotta ymmärtäisi paremmin itseään ja ympäristöä. Kuva: Ville-Veikko Heinonen Teemu Saukkosen töissä on ikuisuuden kumahduksia ja hän ammentaa virikkeitä usein ulkomailta. Rauhalan tunnetuimpia julkisen tilan teoksia ovat Kuutti Lavosen kanssa tehdyt Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalaukset. Hänen mukaansa kuluvan juhlavuoden valmistelu ja vietto on tiivistänyt yhteisöä, ja keskiössä ovat olleet lukuisat juhlanäyttelyt. Kuva: Jussi Koivunen Teemu Saukkosen maalaus Muumioitunut kissa, 2020. – Nykyään moni suuntaa myös ympäristöja kaupunkitaiteeseen lisääntyvien työtilaisuuksien perässä. Hän siirtää kuvataiteiden perinteitä modernistiselle kielelle. – Ilkka Väätin töiden syntyä edellyttää ensimmäisen vaihe eli tutkimustyö. Kaikille on tilaa ja vaalimme myös taiteeseen kuuluvaa keskustelua, miksei väittelyäkin, Merta kertoo. Kuva: Kari Kumpulampi TAITEILIJAT TULEVAISUUDEN RAKENTAJAT. Hän puhuu taiteilijaidentiteetistä, mikä on päivittymässä – jälleen kerran. Osmo Rauhalan taiteessa on pohdiskeleva, filosofinen pohjavire. Hän väitteli taiteen tohtoriksi Lapin yliopistossa 2012. Näin taiteilijat toimivat aktiivisina tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajina.’’ Tampereen Taiteilijaseurassa on 277 ammattikuvataiteilijaa, ja kautta historiansa seura on pitänyt hyviä yhteyksiä Tampereen kaupunkiin sekä moniin suomalaisiin taideorganisaatioihin. Niitä on kaikkiaan 101 ja ne valmistuivat kesällä 2009. SEURASSA NÄYTTELY ON ESILLÄ TAMPEREELLA SÄRKÄNNIEMESSÄ SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEOSSA 17.1. Kuva: Jussi Koivunen – Oli hienoa saada museoon juuri tällainen näyttely, jossa erilaiset teokset täydentävät toisiaan, mainitsee museoamanuenssi Saara Heikinheimo. – Uudenlainen suuntaus hänen tuotannossaan on täysin valkoinen teos ja täysin musta teos, Saara Heikinheimo kertoo. Teokset ovat Kallo 1, 2007, ja Liian myöhään, 2012. – Perinteisten kuvantekijöiden rinnalle seuraan on tullut laaja-alaisesti taiteen kentällä toimivia, ammattiin kansainvälisesti suuntautuvia, hyvin koulutettuja ammattilaisia
JA JOULU Antiikki ja taide | 25 KUIN SADUSTA Kynttilät kuuluvat kuuseen Yksinhuoltaja perusti joulukoristetehtaan Ihanimmat joulutervehdykset GREGORIAANINEN KIRKKOLAULU Musiikkia ilman tahtiviivoja Tunnelmallinen Porvoon Tuomiokirkko Hyväntahtoiset tontut Himmeli on upea design-esine
26 | Antiikki ja taide J oulupuu on lähes aina kuusi, joskus myös kataja tai mänty. Kuvassa tyypillinen pöytäkuusi. Leviämisen yhteydessä kuusi koettiin protestanttiseksi koristeeksi. Kuva vuodelta 1934 ja kuvassa tuolle ajalle tyypillinen pöytäkuusi. Teoria on todistettavasti väärä, mutta se auttoi kuusen leviämisessä protestanttisiin maihin. Kynttilät kuuluvat joulukuuseen. Pohjanmaalla Uudessakaarlepyyssä oli joulukuusi useilla asukkailla ainakin vuosina 1837–1839. Kuva: Kansantieteenlaitos, Museovirasto. Koristeltuja kuusia oli esiintynyt muuallakin, mutta muualta perinteen ei tiedetä levinneen. Joulukuusta on väitetty myös toisen saksalaisen teologin ja munkin Martin Lutherin keksinnöksi. Hän kertoi, että ihmiset pystyttivät kotiinsa joulukuusen, koristivat sen nukeilla ja sokerilla ja ryöstivät sen. Joulukuusen tunnettu historia alkaa 1500-luvun alkupuolelta Strassburgin seutua. Suomeen joulupuu saapui 1800-luvun alussa Kynttilät kuuluvat kuuseen Kaisu Jaakkolan jo 1970-luvulla tekemä tutkimus suomalaisten joulusta osoittaa, että jouluun liittyvät traditiot eivät välttämättä merkittävästi muutu vuosikymmenissäkään. Kynttilät ovat ilmeisesti liitetty kuuseen 1600-luvulla. Muun muassa saksalainen teologi Johann Konrad Dannhauer vuosina 1642–1646 julkaisema teos hyökkäsi joulukuusta vastaan. Vasta 1800-luvulla kiistatta katolisena aikana syntynyt joulupuu pystyi ylittämään uskontorajan roomalaiskatolisiin koteihin. Vuodelta 1829 on tieto helsinkiläisestä aateliskodista jossa oli peräti kahdeksan joulukuusta. Jo 1700-luvulla oli tunnettu Tyttö lukee kynttilän valossa kirjaa. Levitessään joulukuusi herätti myös vastustusta. Koska kynttilät liittyivät joulun viettoon olennaisesti, tutkijat pitävät kynttilöiden päätymistä joulukuuseen luonnollisen kehityksen tuloksena. Talonpojat alkoivat käyttää vasta 1850-luvulla ja varsinaisesti tavan leviäminen alkoi 1870-luvulla Ruotsin talonpoikien tapaan Suomenkin talonpojilla oli ollut joulukuusitapaa edeltäneitä tapoja. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Aarne Pietinen Oy Neiti Aino Jaakkola sai Metsäkansaan aikoinaan näin kauniin joulukortin ystäviltään Helkalta ja Helviltä. Myös Suomessa joulukuuseen liittynyttä epäluuloisuutta lievensi tuo uskomus. Paradoksaalista kyllä joulukuusen maton tarpeellisuus havaittiin1960-luvulla juuri kun kansa siirtyi sähkökynttilöihin. YKSI KUUSI EI AINA RIITTÄNYT. Suomeen joulukuusi saapui ilmeisesti 1800-luvun alussa
MUUTOSTEN VUOSIKYMMENEN 1960 LUVULLA. Kansanedustaja Pirkko Aro sommitteli elintasokuusen muovikoristeineen. Aikalaiskuvauksissa on säilynyt tietoa kuusen koristelusta, jota voisi sanoa joskus vähintään runsaaksi. Ne symbolisoivat hedelmällisyyttä ja toisaalta Aatamin ja Eevan sekä myös Pyhän Nikolauksen tunnuksia. Tekokuusia alkoi tulla markkinoille ja sähkökynttilät yleistyivät niiden turvallisuuden takia. Säätyläisten ja kaupunkilaisten kuusissa koristeita oli ilmeisesti enemmän ja ihmiset saattoivat käydä ihastelemassa porvarien komeita kuusia ikkunoiden läpi KORISTELUISSA EI VÄLTTÄMÄTTÄ TINGITTY. Matkamuistokuusen ideana oli, että matkusteleville ihmisille joulukuusenkoristeista tuli keräilyn kohde.. Järjestäytynyt kuusikauppa alkoi Helsingssä vuosisadan vaihteen tienoissa, kun isännät toivat kuusia myytäviksi hyvissä ajoin ennen joulua. Olkikoristeet ovat kuuluneet suomalaisten suosimiin kuusenkoristeisiin. Von Bornien kartanossa oli omatekoisten kosteiden lisäksi rusinaja mantelitötteröitä. Kuusta pitivät synnillisinä etenkin laestadiolaiset Talonpoikaiskodeissa kuuset kiinnitettiin aluksi kattoon. Ne saattoivat olla koristamattomiakin, mutta aika nopeasti yleistyivät namut ja paperista tehdyt koristeet. Olkikoristeista yleisimpiä olivat tähdenmuotoisia, mutta myös himmelit olivat käytettyjä koristeita. Etenkin lippurivistöt ovat olleet ruotsinkielisten suosimia. Ohuesta silkkipaperista tehdyt liput lepattivat kynttilöiden synnyttämässä ilmavirrassa. Antiikki ja taide | 27 Joulukuusen ostossa vuonna 1932. Esimerkiksi omenista katsotaan kehittyneen joulukuusen pallot. Mitä enemmän kuusessa oli makeisia ja koristeita, sitä ylpeämpiä olivat koristelijat. Nämä herkut sitten todella syötiin vähitellen joulun mittaan. Siihen mennessä ulkokuuset olivat olleet lähinnä julkisilla paikoilla. Sitä vastustettiin uskonnollisin perustein. Muotiin tulivat lastuja olkikoristeet ja ehdotuksia tuli pohjoismaisista kuusista, matkamuistokuusista, sadunhohtoisesta ruusukuusista, juhlavista hopeapallokuusesta ja itse tehdystä kuparipeltikoristelusta. Kuusen latvaan kiinnitettiin yleensä tähti, joskus enkeli. Kuvausten perusteella erittäin suosittu oli kuusta kiertävä marsalkan vyö, joka oli itse asiassa raamatunlause, jossa tekstinä oli: ”Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto”. Kirjavan sokerin on katsottu olevan Jumalan armon ja rikkauden merkki. Joulukuusta ei katsottu yksinomaan hyvällä silmällä. Ilmeisesti alkuun ei ole suurtakaan väliä siitä, mistä kansalaiset joulukuusensa hankkivat, oli kyseessä sitten oma tai naapurin metsä. Katajaa alettiin suosia yksinäisen joulupuuna ja pienen perheen ahtaisiin tiloihin sopivana. Niitä oli niin paljon kuin oksat kannattivat ja kauniit konvehtit kätkettiin yläoksille, mistä kukin lapsi sitten valitsi omansa. Suosituimpia koristeita ovat olleet kiiltonauhat, mutta myös piparkakut, omenat, karamellit ja lasten tekemät erilaiset paperikoristeet ovat olleet käytettyjä. Esimerkiksi eräässä helsinkiläisessä filosofian tohtorin perheen kuusessa oli kynttilöitä 69 kappaletta, joukoittain omenoita, piparkakkupossuja ja Fazerin hienoimpia konvehteja. Kuva Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Pietisen kokoelma Kodín joulutunnelmaa, perhe pöydän ääressä. Katajan käyttö loppui vuonna 1977, kun katajan myynti joulupuuksi kiellettiin luonnonsuojelulain nojalla. Lippurivistöt olivat kuvausten mukaan yleisiä. Kuva: Museovirasto Kynttilät kuuluvat kuuseen TEKSTI: JUHANI KARVONEN LÄHDE: KAISU JAAKKOLA MUUTTUVA JOULU, KANSANTIETEELLINEN TUTKIMUS HELSINKI 1977 tapa pystyttää jouluksi portille pari erikokoista mäntyä. Perinteisiä kuusenkoristeita ovat olleet lasipallot ja lippurivistöt. Joulukuusen historiassa 1960-luku toi kenties eniten muutoksia. Myös ulkokuuset alkoivat yleistyä yksityisten pihoilla
Hän opiskeli muun muassa kieliä Helsingin yliopistossa ja kävi Ateneumissa piirustus-, muovailu-, ja metallipakotuskursseilla. alle Aimo Weiste (vuoteen 1914 Westerlund) opiskeli ensin veistoa ja valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista vuonna 1905. Vuosisadan alkuvuosikymmeninä Weisten perhettä kohtasi tragedia, kun hänen vaimonsa kuoli ja Kallesta tuli heidän poikansa yksinhuol. 28 | Antiikki ja taide K Yksinhuoltajaksi joutunut isä loi joulukoristeita valmistavan yrityksen Tähdestä se kaikki alkoi Kuusen latvatähden suomalainen tarina alkoi, kun Kalle Weiste jäi 39-vuotiaana Aarnepoikansa yksinhuoltajaksi. ENSIMMÄINEN TEHDAS KOTONA. TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: K.A.WEISTE OY JA MUSEO TONTTUKYLÄ Vuonna 1915 hän muutti Helsinkiin veistonopettajaksi ja suoritti rinnalla lisäopintoja. Valmistumisensa jälkeen myöhemmin teollisuusneuvos Kalle Weiste toimi kansakoulunopettajana, piti kasvatusopillisia käsityökursseja muille opettajille ja oli aktiivisesti mukana erilaisissa luottamustoimissa
Matkoillaan hän löysi hopeapunoskoristeiden tuotantoa varten käsikäyttöisen punoskoneen ja toi sen Suomeen. Kalle Weiste valmistui alun perin kansakoulunopettajaksi vuonna 1905, ja teki opettajan sekä monenlaisia muita töitä ennen kuin aloitti kuusenkoristevalmistukisen K.A.Weiste yrityksessään vuonna 1924. tajaisä 39-vuotiaana. Weiste matkusteli Saksassa ja hankki tietoa materiaaleista, valmistusmenetelmistä, koristemalleista ja koneista. Hän ei kuitenkaan saanut erään kilpailevan yrityksen vuoksi tuotua saksalaisia koristeita maahan ja päätti ottaa selville, miten koristeita valmistetaan. TYÖNTEKIJÄT PERHEENJÄSENINÄ. Weisteen joulukuusenkoristetehdas, joka vähäisestä alusta on muutamassa vuodessa kehittynyt niin ripeästi, että se nyt kykenee täysin tyydyttämään kotimaiset markkinat sekä tavaran paljouteen että lajien monipuolisuuteen nähden.” TEHDAS PERUSTETTIIN PUKINMÄKEEN. Työtiloiksi vuokrattiin myös Kluuvikadulta pieni verstas. Uusien, suurempien tilojen myötä konekantaa kasvatettiin. Nämä molemmat olivat tuotannon kannalta avainasemassa, olihan hopealanka koristeiden pääraaka-aine. Antiikki ja taide | 29 Tähdestä se kaikki alkoi Kalle Weiste sylissään poika Aarre. Hän alkoi myös kehitellä liikeideaa Suomessa valmistettavista kuusenkoristeista. Punoksesta jalostettujen koristeiden kokoaminen pysyi kuitenkin edelleen käsityönä. Weiste matkusteli Saksassa hankkien oppia ja tietoa valmistusmenetelmistä. Idea oli yksinkertainen: koteihin hankittaviin joulukuusiin piti saada latvaan tähti ja oksille hopeanauhakoristetta. Koneiden osat tuotiin Saksasta, mutta suurimmaksi osaksi ne rakennettiin itse ja räätälöitiin Weisteen tarpeisiin Kalle Weisteen ohjeiden mukaisesti. K.A.Weiste uuden hopeoimiskoneen ääressä. Vuonna 1929 aloitettiin hopealangan valmistus. Tuotanto oli aluksi hyvin käsityövaltaista, mutta jo joulukuussa 1925 Helsingin Sanomissa kuvattiin Keskus-Paperikaupan näyteikkunain joulunäyttelyä Aleksanterinkadulla: ”tätä uutta teollisuudenhaaraa edustaa meillä ainoastaan K.A. Tehtaan osaavia työntekijöitä pidettiin lähes perheenjäseninä. Niinpä Kalle Weiste alkoi veiston opettamisen ohella keskittyä paperitavaran myyntiin. Weisteen joulukuusen koristetehdas aloitti toimintansa Weisteen kotona Helsingissä Abrahaminkadulla. Ensimmäiseksi rakennettiin hopeoimiskone ja pian sen jälkeen hopealanganvetokone. Weiste oli kiinnostunut myös kuusenkoristeiden myynnistä. Käsityösali joulukiireiden aikana vuonna 1927. Yrityksen konekantaa monipuolistettiin tarpeen mukaan ja sitä pidettiin muutenkin ajan tasalla. Heille järjestettiin joka joulu joulujuhlat aluksi omistajan kotona, Yrityksen ensimmäisiä mainoksia vuodelta 1929.. Punosten valmistuskin koneellistettiin pian. Käsistään taitavana hän hankki hopealankaa ja alkoi kehitellä langasta muotoiltavaa tähteä. Osa työvaiheista teetettiin kotityönä, ja lamettaa pussitettiin myös Weisteiden kotona. Nyt tarvittiin lisää tilaa. Helsingin maalaiskunnasta Pukinmäestä löytyi 1926 tarkoitukseen sopiva tontti, ja siellä tehdas toimii edelleen. Tehdasrakennuksen alakerrassa sijaitsi hopeoimishuone ja yläkerrassa käsityösali
Mukaan tulivat myös muun muassa pääsiäiskoristeet. LÄHDE: KAISA KOIVISTO, HANNELE NYMAN, MARJO RIITTA SALONIEMI: JOULUPUU ON RAKENNETTU. Oma kutomotoiminta aloitettiin vuonna 1936. Koristeista sommiteltiin mallitauluja, joita Weiste kiersi esittelemässä tukkukauppiaille. K. Kuljetuksia varten oli hankittu oma auto jo vuonna1923. Innostavaa on myös nähdä, kuinka paljon kuluttajatkin innostuvat tuotteistamme. Weiste Oy on edelleen perheyritys, jonka omistavat ja jota johtavat Aarren pojat Matti, Antti ja Eero. Siellä työskentelee tänä päivänä neljä henkilöä. Oman kutomon tuotteita hyödynnettiin myös joulukoristeissa. – Itse olen työskennellyt yrityksessä reilut kuusi vuotta. Työväen luontoisetuihin kuuluivat tietysti kuusenkoristeet omaan kuuseen. Tonttuja valmistettiin vuoteen 1996 asti. myöhemmin ne siirtyivät tehtaan tiloihin. Kalle Weiste markkinoi tuotteitaan aktiivisesti. Suunnittelijana käytettiin graafikko Toimi Kiviharjua, jonka käsialaa on muun muassa SF-filmin logo. TÄHTISÄDETIKUT SAAPUIVAT. TYTÄRYRITYS HANKOON. Suomen Messuilla Weisteen osasto oli mukana ensimmäisen kerran vuonna 1925, ja viisi vuotta myöhemmin K. Aluksi Hangossakin valmistettiin hopealankakoristeita, mutta valikoima laajeni tonttuihin ja ovikoristeisiin. KIERSI ITSE ESITTELEMÄSSÄ. Välillä valmistettiin muun muassa paperisia vappuja karnevaalikoristeita. Koristeet myytiin pääasiassa tukkumyyjille, joten kuluttajamainontaa ei juurikaan tehty itse. Suuren pörssiromahduksen jälkeisinä lamavuosina 30-luvun alussa hän säästösyistä toimi itse työnjohtajana, kuorma-autonkuljettajana, konttoristina ja myyntimiehenä. Hän uskoi henkilökohtaisiin kontakteihin. Weiste valittiin Suomen Messujen hallintoneuvostoon. Weiste pärjäsi näinäkin aikoina, koska se etsi aktiivisesti valikoimaansa uusia, korvaavia tuotteita. Henkilökunnan määrä kasvoi: vuonna 1929 työntekijöitä oli 7, 1930 luvun puolivälissä jo 17, ja nykyisin työväkeä on hieman alle 30 henkilöä. A. Kalle Weiste vieraili useilla messuilla 1920 luvulta alkaen. SUOMALAISEN JOULUKUUSEN TARINA TAMMI, 2009 .. Johanna Weiste vastaa yrityksessä tietyistä asiakkuuksista, mallistosta ja kehitysprojekteista. Johanna Weisteen isä Matti toimii tuotantojohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Myöhemmin tuotannon kasvaessa myyntiedustaja aloitti Suomen kiertueensa pääsiäisenä ja piti myyntinäyttelyitä hotellihuoneissa juhannuksen asti. Hangon suosikkituotteiksi nousivat tontut. Niitä tehtiin kävyistä, piipunrassista, kreppipaperista, kankaasta, paperimassasta ja muusta tilpehööristä, jota esimerkiksi tehtaan lähimetsistä eri vuodenaikoina löytyi. Varsinaisesti vientitoiminta käynnistyi sotien jälkeen, kun Hankoon oli perustettu tytäryritys Koristevienti Oy, joka aloitti tuotantonsa 1946 Hangon vanhassa margariinitehtaassa. Kalle Weiste oli vanhanajan patruuna, joka jatkoi työtä 50-luvun alkuun ja sen jälkeen hänen työtään jatkoi vuoteen 1992 hänen poikansa Aarre. Kutomo jatkoikin toimintaansa pitkälle 1980 luvulle asti. Aivan yrityksen ensimmäisinä vuosina tuotteita mainostettiin jonkin verran lehdissä. Tuolloin saatiin yrityksen ensimmäiset ulkomaan tilaukset. Pohjoismaihin myytiin myös joulupukin postipusseja, joita valmistettiin juutista 1960 – 1970 luvuilla. A. Kutomossa valmistui mitaleissa ja kunniamerkeissä tarvittavia nauhoja, poletteja puolustusvoimien tarpeisiin, hapsuja, tupsuja, seppeleja kukkakauppanauhoja. Yrityksessä työskentelevä, jo neljättä polvea edustava Johanna Weisteellä ei osaa luonnehtia isoisoisäänsä Kalle Weistettä, mutta isoisänsä Aarre Weisteen hän muistaa rauhallisena miehenä, jonka löysi useimmiten istumassa työhuoneessaan. Huhtikuussa 1936 Weisteen joulukoristeet olivat esillä Tukholman Suomi-viikoilla. Sotien jälkeen 1940 luvulla Weisteen tuotepakkausten ulkonäköön kiinnitettiin erityistä huomiota. Tähtisädetilkut tulivat mukaan tuotevalikoimaan 1930 luvun alkupuolella. Varhaisimmat muistoni liittyvät pallojen nupitustalkoisiin kotona ja isän joulukoristemessuilta tuomiin pehmoleluihin, Johanna Weiste muistelee. Lama, sota-, ja pula-aikoina oli vaikea saada tarvittavia raaka-aineita. Muovipallojen valmistus aloitettiin 60-luvun alussa, kun uudesta materiaalista saatiin särkymättömiä kuusenpalloja lasipallojen tilalle. – Innostavaa ovat vuodesta toiseen kauniit tuotteemme ja se hetki, kun vuotta aiemmin kehitellyt tuotteet ovat vihdoin myymälöissä joulun alla. Monet työntekijät jatkoivat tehtaan palveluksessa hyvin pitkään. Tyllija valoverhokankaiden valmistus alkoi vuonna 1955. Kuusenkoristeiden valmistus oli kausiluontoista, ja osa työntekijöistä palkattiin vain kiiresesongin ajaksi. 30 | Antiikki ja taide Somistuspunosten valmistusta punoskoneella vuonna 1974. Jälleenmyyjien kautta Weisteen koristeita oli saatavilla laajasti eri liikkeissä muun muassa paperi-, rohdos-, taloustavara-, -ja sekatavaraliikkeissä, Stockmannilla ja osuuskaupoissa. Koska joulukoristeiden valmistus ympärivuotisesti on tilaa vaativaa, aloitettiin vuonna 1972 koristeiden varastointi ja lähetystoiminnot Kirkkonummen Veikkolassa
Antiikki ja taide | 31. Työväen luontoisetuihin kuuluivat kuusenkoristeet omaan kuuseen
Korjasimme koko alueen kaikkineen rakennuksineen ja onnistuimme säilyttämään kauniin talonpoikaisalueen. Sen jälkeen aluetta on kehitetty muun muassa tekemällä kolme pientä puutarhaa kierrätysmateriaaleista sekä erillinen työkonelato. Yritys valmisti nukkeja sekä korjasi niitä. TONTTUKYLÄ, KAHVILA JA MYYMÄLÄ OVAT AVOINNA KESÄKUUKAUSINA KELLO 12 17 PÄIVITTÄIN, MUINA AIKOINA RYHMILLE. Tonttuja tupa täynnä Joulutontut ja joulukoristeita, mukana myös joulupukki. 32 | Antiikki ja taide K.A Weisten tehtaan vanhat joulukoristeet muodostavat suurimman osan Museo Tonttukylän kokoelmista Uusikaarlepyyn Pensalassa. Makasiinissa on seitsemän erilaista huonetta, joissa on muun muassa matkamuistomyymälä ja nukkekammari sekä kahvila/galleria. – Kun tyhjillään ollut sukutila tuli myyntiin, ostimme sen. Tonttukylä sai alkunsa vuonna 1990 kun Pirjo Nygård perusti liikeyrityksen Pensalaan. Rakennusten kunnostustyö kesti kymmenen vuotta. – Näin mahdollistimme myös ihmisille päästä paikan päälle ihailemaan menneiden sukupolvien vanhoja joulukoristeita, joilla lapset ennen vanhaan leikkivät sekä näkemään, minkälaisia elämää ennen elettiin. – Vanhoja joulukoristeita voi ostaa matkamuistomyymälästä, täällä pääsee tutustumaan tontun, nuken ja nallen valmistukseen sekä nähdä, kuinka liikkuvat mekaaniset nuket ja tontut, jotka ovat erikoisuutemme, Nygård toivottaa. 1730-luvulta alkuperäisine rakennuksineen, Nygård kertoo. Suuri ryhmä ovat myös vanhat pääsiäiskoristeet, nuket ja vanhat tilanaikaiset esineet. – Ne ovat rakastettuja yli maan rajojen. – Esineitä meillä on yhteensä noin 10.000, ja valtaosa niistä on joulukoristeita. Vuosien mittaan kerätyt nuket, tontut, joulu-, ja pääsiäiskoristeet sekä vanhat esineet tarvitsivat tilaa. Joulukoristemuseo on sijoitettu vanhaan kiilakivinavettaan. Lisäksi ne herättävät paljon muistoja ikääntyvissä sukupolvissa, museon perustaja, ylläpitäjä ja ”haltia” Pirjo Nygård kertoo. Lisäksi siellä on mekaaninen tonttuteatteri sekä pöytiä kahvija juhlavieraille. Tonttukylä käsittää neljä rakennusta, joista päärakennuksessa on Nukkemuseo kahdessa kerroksessa. Weisteen joulukoristeet museon keskiössä Museo Tonttukylästä löytyy suomalaisten joulukoristeiden historian koko kirjo. Tilan tarpeesta syntyi idea Tonttukylään
Ilmeet ovat asianmukaisen muikeat. Tontut kerääntyneenä joulukahveille. Tonttujen työ on myös tarkkaa kirjanpitoa lahjoista ja niiden saajista.. Antiikki ja taide | 33 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: TAITEILIJA/LELUNKORJAAJA/ REMONTTIREISKA PIRJO NYGÅRD Tontut viettämässä iloista talvipäivää Tonttukylässä. Tonttu ottaa nokkaunet pikkutonttu sylissään
Nyströmin jälkiä seurasivat myös suomalaiset Rudolf Koivu ja Martta Wendelin. Kertojalle havainto on ollut hyvinkin totta, mutta me tietysti voimme aina miettiä, mistä moinen todentuntuinen havainto on syntynyt, uskontotieteen professori Risto Pulkkinen Helsingin yliopistosta sanoo. Jenny Nyström tunnetaan pohjoismaisen, kuvallisen tonttuhahmon luojana. Ihmiset todella uskoivat nähneensä sellaisen, eikä heidän havaintojaan pidä väheksyä. Saunatonttujen osalta havaintoon on saattanut vaikuttaa häkä, jota on ennen vanhaan saunoissa ollut. Kun yhteiskunta kaupungistui ja maaseudun kerrontayhteisöt hajosivat, alkoi kerrontaperinnekin hävitä ja tontut katosivat. Ilmiölle on selkeä syykin nimittäin maaltamuutto. Havainto on tehty hämärässä tai ihmisen ollessa jollakin tavoin unen ja valveen rajamailla, ja se on yleensä ollut kestoltaan hyvin lyhyt, kuten kansakoulunopettajan kokemuskin oli. Häkä ja hämärtynyt tajunta saattoivat vaikuttaa havainnointiin Tontut olivat totisinta totta Tontut eivät ole olleet kaikille pelkkiä mielikuvituksen kautta syntyneitä satuolentoja, vaan tontut ovat olleet todellisia taloissa asustaneita uskomusolentoja. Tonttuhavainnoilla on yhteisiä piirteitä ajasta, paikasta ja kertojasta riippumatta. 34 | Antiikki ja taide K uhmoislainen kansakoulunopettaja kuvaa näin vuonna 1961 ”kohtaamistaan” tontun kanssa ollessaan noin seitsemänvuotias poika 1900-luvun alussa: ”Makasin ruuan jälkeen pihalla puoliunessa, kun harmaa-asuinen ukko juoksi navetan seinustaa. Joka tapauksessa kansakoulunopettajan statuksella ei ole varmasti kerrottu valheita, eikä mitään musta tuntuu-juttuja. – Tontut ovat yleensä pienikokoisia, yleensä harmaapukuisia ja useimmiten ”pikku-ukkoja”, joilla joskus heillä punainen lakki joulutonttujen tapaan. Kun ihminen uskoo näkevänsä jotakin, hän saattaa todella nähdäkin jotakin. Nyström yhdisteli kuvissaan kansanperinteen ja joulunvieton. TONTTU HUOLEHTI TALOSTA. Toisaalta sähkökin saatiin maaseudulle. – Uskomukset ja kertomukset säilyivät hyvin tiiviissä maalaisyhteisöissä. Kortit: Wikimedia Commons – Arkistoissa tämä on aika tyypillinen havainto. Kansantieteelliset havainnot tai ainakin niistä kerrotut tarinat ajoittuvat 1800-luvulle ja 1900-luvun alkupuoliskolle, mutta vähenevät selvästi 1950-luvun jälkeen. Sillä oli punainen lakki” Näin kuvaa kuhmoislainen kansakoulunopettaja vuonna 1961 ”kohtaamistaan” tontun kanssa ollessaan noin seitsemänvuotias poika 1900-luvun alussa. Ihmisen tajunta on sopivasti hämärtynyt ja mielikuvitus on kenties hoitanut lopun. Tontut eivät ole olleet kaikille pelkkiä mielikuvituksen kautta syntyneitä satuolentoja, vaan tontut ovat olleet todellisia taloissa asustaneita uskomusolentoja
Ennen kansan suussa maahiset sekä myös piru saattoivat vaihtaa lapsen. JOULUTONTTU TULI MYÖHEMMIN. Tanskassa ja Norjassa joulutontut alkoivat yleistyä 1800-luvun puolivälissä ja vähitellen perinne herrasväen ja kansakoululaitoksen kautta siirtyi myös kansan pariin Yksi joulutonttuperinteen lähtölaukaus oli ruotsalaisen runoilijaVictor Rydbergin 1881 kirjoittama satu Pikku Simon seikkailut jouluiltana, jonka taiteilija Jenny Nyström kuvitti. Rydbergin tarina ilmestyi Jenny Nyströmin kuvittamana kirjana 1875. Tonttua ei saanut suututtaa, mistä saattoi olla talolle huonoja seurauksia. Hämeenlinnalaisen kuvittaja Kalevi Eklöfin piirtämät tontut noudattelevat perinteistä mielikuvaa tontuista. Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin takaisin 1800-luvun lopulla. Vuohipukki toi Ruotsissa lahjat ennen kuin ei ollut tonttua. – Ennen tuo sama oletus kohdistui aikuisiin, sillä tontuthan tarkkailivat etenkin aikuisten käytöstä ja talonpitoa, Pulkkinen sanoo.. Pulkkisen mukaan kristinusko ja kansanuskomus elivät rinnakkain eivätkä välttämättä olleet ristiriidassa keskenään. Pahemmin suututettu tonttu saattoi jättää tehtävänsä hoitamatta, jolloin talo saattoi päätyä hunningolle, minkä takia tontut vaativat hyvittelyä. – Joulutonttuperinne on syntynyt saksalaisen ja skandinaavisesta jouluperinteestä. Tontut tai joulupukki tuovat sitten jouluaattona lahjoja niille, jotka olivat kilttejä. Jumala pelastaa sielut, mutta talouden turvaamiseen tarvittiin tonttuja. Tonttuihin liittyi myös tiettyä pelkoa. Tonttu oli normaalisti näkymätön tarkkailija ja vartija, joka seurasi talon väen elämää. Nuo kuvat ovat varmaan myös osin vaikuttaneet siihen, millaisiksi tontut kansan mielikuvissa tarinoiden keruuaikana jo olivat ehtineet muodostua. Tonttuja oli yleensä kaikissa rakennuksissa. Tontun sanottiin olleen talon ensimmäinen vainaja, peruskiven laskija tai ensimmäisen tulen sytyttäjä. Toisaalta kansanperinne tuntee myös räyhähengen tyyppisiä tonttuja mutta lähtökohtana oli kuitenkin se, että tonttu oli hyväntahtoinen talon ylläpitäjä. Joulutontuilla ei ole sinänsä tekemistä kansanperinteen tonttujen kanssa. –Tontun näkökulmasta tärkeintä oli, että talossa elettiin esivanhempien asettamien normien mukaan. Voisin kuvitella, että saunan kiukaan alle tulen ensimmäisenä sytyttänyt poika oli tullut saunojan mieleen kenties hieman savuisessa saunassa, jossa sitä häkääkin saattoi pienessä määrin olla ilmassa. – Saunatonttu päätyi saunaan sen ensimmäisen tulen sytyttäjän mukana. – Nämä sanat eivät kansaa suuresti hetkauttaneet ja tuskin edes kantautuivat kovin laajasti kansan korviin. Kansanperinteessä lapsen vammaisuutta saatettiin perustella, että taloa oli rangaistu. – Saunatonttujen ohella oli esimerkiksi riihi-, navetta-, aittaja myllytonttuja. Jumala sääti isot asiat, tontut hoitivat ikään kuin jokapäiväisiä asioita. Tontut olivat nimenomaan pysyvän asutuksen ilmiö. Antiikki ja taide | 35 Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Risto Pulkkisen mielestä tonttuhavaintoja ei väheksyä, koska ne ovat olleet havannoitsijoilleen täyttä totta. – Jos tonttu näyttäytyi merkitsi se varoitusta, että jotakin olisi pielessä. Hämäryys vaihtui valoksi, eikä se tuottanut enää samalla tavoin harhanäkyjä. Kansan selityksissä tonttu usein jollakin tapaa liittyy esivanhempiin tai ainakin sukuun. ja keinovalot yleistyivät. Ennen pysyvän asutuksen syntymistä ihmiset uskoivat luonnonhaltijoihin, jota olivat jossain mielessä tonttujen edeltäjiä. Ainakin juhlapyhinä, esimerkiksi jouluna, tontuille oli tapana jättää ruokaa, tyypillisesti lautasellinen puuroa. Esimerkiksi eräässä havainnossa saunoja näki oman poikansa ilmestyvän saunaan tontun muodossa. Tontun roolina oli olla eräänlainen perheen päämies, jonka tehtävänä oli perheen hyvinvoinnista huolehtiminen. Joulutontuilla on perinteisesti punainen lakki, harmaa asu ja parta. Vammainen lapsi oli ikään kuin talon ulkopuolelta tuotu. ”Tontu honen menon hallizi, quin piru monda willizi”, kirjoitti piispa ja uskonpuhdistaja Mikael Agricola Psalttarin suomennoksensa esipuheessa 1551 kansalle varoitukseksi. Tonttu oli patavanhoillinen norminvartija. NÄYTTÄYTYMINEN OLI VAROITUS. – Nyströmin kuvasi tontun pitkäpartaiseksi, punamyssyiseksi, jolla oli vihreä tai harmaa nuttu. Joulutonttujen kerrotaan tarkkailevan piilopaikoistaan lapsia selvittääkseen, ovatko nämä kilttejä
Iiris työskenteli lastentarhanopettajana, piti kuvailmaisukerhoa sekä valmisti keraamisia tonttuja. Muutoin saunassa asuva saunatonttu ei tykkää hyvää, Iiris muistelee. Iriksen kolmesta lapsesta kaksi oli tuolloin pieniä, joten satujen maailman oli läsnä myös kotona, sekä hänen päivätyössään lastentarhanopettajana. Iiris Orell muotoilee tonttuja savesta Ilkikurisia, mutta lempeitä Iiris Orellin mielestä tontut kuljettavat mukanaan lempeää tunnelmaa ja hyvää mieltä. Tonttujakin taas syntyy, ja niitä kysellään. Kuvailmaisukerho päätettiin lopettaa. Sinne saatiin myös keramiikkauuni. Talvella kun oli lunta, tein usein ennen saunaan menoa lumihankeen saunan ympärille pienen pieniä jalanjälkiä. Pikku hiljaa tonttu saa muotonsa ja asentonsa. S – Asuimme tuolloin omakotitalossa, jossa meillä oli myös pihasauna. Pari vuotta sitten nyt 65-vuotias Iirs jäi esikoulun opettajan työstä eläkkeelle. Hän perusti tuolloin ystävättärensä kanssa Tampereelle lasten kuvailmaisukerhon. – Kun otan savea käteeni, niin samassa syttyy vahva motivaatio keramiikkatonttujen tekemiseen. Lasten mielestä oli jännittävä kurkkia, missä se saunatonttu oikein kulkeekaan! Iiris naurahtaa. – Otan ensin savea pienen palasen ja alan siitä synnyttämään hahmoa. – Kun lapsemme olivat pieniä, ja menimme saunaan, niin muistutin heille aina, että saunaan mennään hiljaa ja arvokkaasti, ja saunassa käyttäydytään siivosti. Ne hän muotoilee saveen.. Työn edetessä syntyvä tonttu yleensä viestittää Iirikselle, millaiset kasvot, ilmeet ja persoonallisuus hänellä on. Iiris jatkoi lastentarhanopettajana esiopetuksessa sekä valmisti tonttuja, toisin vähän pienimuotoisemmin, kun niskat eivät tahtoneet kestää. 36 | Antiikki ja taide avenveistäjä Iiris Orellin tie tonttujen maailmaan vei 1990-luvun alussa. TONTUT TÄYTTÄVÄT ELÄKEPÄIVÄT. Saven vetovoima Iirikseen on vahva. Vähän kerrallaan lisään tai toisaalta otan savea pois. Aika ei riittänyt kaikkeen
050 369 4559.. Maali tulee poltetun tontun päälle. Muutaman vuoden heillä on ollut lisäksi pientila Luopioisissa. Kuivuminen kestää viikon, pari. IIRIS ORELL TEKEE SAUNATONTTUJA MYÖS TILAUKSESTA. Sitten tontut menevät keramiikkauuniin. – Pihasaunassamme saunomme yhdessä veikeän, makuuasennossa olevan keraamisen saunatontun kanssa, Iris kertoo. Ilkikurisia, mutta lempeitä Luonteeltaan Iiriksen saunatontut ovat hyväntahtoisia, mutta samalla ilkikurisia ja lempeän huumorintajuisia. Polton jälkeen tonttu maalataan. SAUNATONTUT RAKASTAVAT LUONTOA. Sen jälkeen tontut viimeistellään ja kuivataan. Omat kolme lasta ovat jo aikuisia. Hautakivien kaiverrusten takana olevien ihmisten elämäntarinoita on hienoa arvailla ja aavistella. Tontuilla on hänen mukaansa paljon tehtävää hyväntahdon lähetteinä ja lempeinä opastajina. – Saunatontuissani on paljon vihreän, harmaan ja ruskean sävyjä, Iiris kertoo. Valmiiksi muotoiltu ja viimeistelty tonttu odottaa polttoa. VÄRIT PYSYVÄT SAUNASSA. – Tekemäni tontut ovat pääsääntöisesti miehiä, tilauksesta teen myös naistonttuja, Iiris sanoo. Ne pukeutuvat yleensä murrettuihin väreihin, harvoin esimerkiksi kirkkaanpunaiseen. Iiris tekee tonttuja kotonaan Tamperella, jossa hänellä on oma keramiikkauuni. Iiriksen saunatontut rakastavat luontoa. Savesta muotoiltu tonttu halkaistaan kahteen tai kolmeen osaan, kaiverretaan ontoksi ja liitetään uudestaan yhteen. – Käyttämäni lakkavärit kestävät hyvin korkeita lämpötiloja, siksi ne säilyvät muuttumattomina myös saunassa. NIISTÄ VOI TIEDUSTELLA ORELL.IIRIS@SUOMI24.FI TAI PUH. Kaiken kaikkiaan hautausmaat ovat rauhoittavia ja pysäyttäviä paikkoja, Iiris sanoo. Hän kertoo, että yleensä ensin syntyy tonttu ja sitten se saa nimensä. Antiikki ja taide | 37 Yleensä ensin syntyy tonttu ja sitten se saa nimensä. Luonteeltaan Iiriksen saunatontut ovat hyväntahtoisia, mutta samalla ilkikurisia ja lempeän huumorintajuisia. Tätä nykyä Iiriksen tarinat saunatontuista ilahduttavat viittä lastenlasta. Niminä on pääsääntöisesti vanhempia suomalaisia etunimiä, kuten esimerkiksi Jooseppi, Konsta, Nestori ja Mikkeli. – Silloin tällöin kävelen hautausmaalla kirjomassa hautakivistä mahdollisia tonttujen nimiä. Puulämmitteinen pihasauna lämpenee lähes päivittäin siellä ollessa
38 | Antiikki ja taide Korttikeräily alkoi enkeliaiheista Kauneimmat joulutervehdykset
Kortteja ja kansioita on kertynyt parissa kymmenessä vuodessa kuitenkin niin paljon, että Eilalla ei riitä niille enää säilytystiloja, vaikka asuukin omakotitalossa. Martta Wendelin (1893–1986) puolestaan maalasi vuosina 1931–1963 yhteensä 650 joulukorttia. Ei uskoisi, että sen ajan tekniikalla on saatu paljon kauniimpaa jälkeä kuin nykypäivänä, Eila esittelee 1900-luvun alun kortteja. Harrastuksen ollessa aktiivisimmillaan Eila kiersi erilaisia tapahtumia, joissa oli myynnissä kortteja. Kortit ovat aihealueittain valokuvataskuissa. Tarkastuslaskenta kuitenkin ilmoitti kansiomääräksi miltei 30. ja myös uudemmat enkeliaiheiset pääsivät kokoelmiin. Vanhemmiksi Eila laskee 1930-luvun ja sitä vanhemmat kortit. Korttien tarkkaa lukua ei ole tiedossa. Vähitellen annoin periksi Kauneimmat joulutervehdykset Kirpputoripöydältä löytynyt vanha enkeliaiheinen joulukortti teki parikymmentä vuotta sitten suuren vaikutuksen jyväskyläläiseen Eilaan. – Uusimmat kortit ovat laatikoissa, sillä kansioille ei yksinkertaisesti enää ole tilaa. Ennen haastattelua Eila arvioi, että kansioita olisi noin 20. WENDELIN JA KOIVU TUNNETUIMMAT. Vanhimmat kansioista löytyvät kortit ovat 1900-luvun alusta. Kaksi kansiota pitää sisällään noin 1 500 korttia. Suomalaisista korttitaiteilijoista merkittävimpiä ovat olleet Rudolf Koivu (1890–1946), joka lastenkirjoistaan tuttujen kuvitusten lisäksi piirsi 155 postikorttioriginaalia, erityisesti juuri joulukortteja. Enkelit on korteissa valjastettu tuomaan onnea myös tulevalle vuodelle sekä tuomaan pääsiäistervehdyksen. – Alussa keräsin vain vanhoja, enkeliaiheisia kortteja. Joulutervehdys vuodelta 1900. – Enää en hanki uusia kortteja aktiivisesti. – Huutokaupoissa joidenkin korttien hinnat voivat karata todella korkeiksi. Eila ei ole niitä koskaan laskenut. Onnistuneita löytöjä ovat kortit, jotka ovat selkeästi samaa sarjaa. – Katso nyt, miten kaunis painojälkikin näissä vanhoissa korteissa on. – 1940-luvun kortit ovat mielestäni jo uudempaa tuotantoa. Pääosin korteissa toivotetaan hyvää joulua joko suomeksi tai ruotsiksi. – Uskoisin, että monet korttiaiheet ovat peräisin ulkomailta ja niissä ei sen vuoksi mainita taiteilijan nimeä, Eila arvelee. – Wendelinin joulukortit tunnistaa helposti ja niistä otetut uusintapainokset ovat varmasti tuttuja monille tänäkin päivänä, Eila arvelee. Eila ei muista tai halua tietää kuinka paljon hän on käyttänyt rahaa harrastukseensa. Sen verran hän paljastaa, että on maksanut kalleimmasta kortista noin 60 euroa. NETISTÄ JA HUUTOKAUPOISTA. VANHIMMAT 1900 LUVUN ALUSTA. Vanhoista korteista on havaittavissa, että niissä ei juuri ole kortin taiteilijan tietoja. – Olisi tietysti hienoa, että myös korttien taustapuolet olisivat näkyvissä, sillä sata vuotta sitten ihmisten käsialat ovat olleet todella kauniita. En ole vuosiin käynyt huutokaupoissa tai. Osasyynä jo pelkästään se, että samalla voisi selvitä kortteihin käytetty rahamäärä. Antiikki ja taide | 39 K TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA aksi ensimmäistä kansiota ovat pullollaan vanhoja enkeliaiheisia kortteja. Lähes kaikki vanhat kortit on kirjoitettu lisäksi mustekynällä
Hammarsten-Janssonin pieni enkelipoika-kortti on palkittu 20-luvulla parhaaksi uudenvuodenkortiksi. Eila uskoo, että nyt on tultu siihen vaiheeseen, ettei 1900-luvun alun kortteja enää juurikaan löydy. – Kaupunkikorttien myötä voi tehdä nojatuolimatkailua. – En usko, että korttien keräilijöitä olisi tällä hetkellä kovinkaan monia. Erikoista on, että Eilaa ei kiinnosta lainkaan korttien taustapuolet, eivät lähettäjät eivätkä korttien saajat. Minusta tuntuu, että tämä harrastus ei ole juuri nyt kovin muodissa. Kirpputoreilta saatan ostaa kortin tai kaksi, jos vastaan tulee sellaisia, joita minulla ei entuudestaan ole. Ensin rinnalle tulivat muut joulukortit, mutta nykyisin kortteja on jo mistä tahansa aiheesta. Sukulaiset ja ystävät alkoivat myös lahjoittaa kortteja Eilalle, kun saivat tietää hänen keräilyharrastuksestaan. Eila on hankkinut kortteja aikoinaan myös netin kautta. Matkoilta lähetetyistä korteista mieluisimpia ovat niin sanotuista ei-turistikohteista lähetetyt kortit. Ruotsin Kramforsissa kuvattu valokuvakortti. – Pikkuhiljaa valikoima vain laajeni ikään kuin vahingossa. – Esimerkiksi ruotsalaisilta myyntisivustoilta löytyy paljon erikoisuuksia. SE VIE KOKO KÄDEN. – Ne ovat minulle yhdentekeviä. Suloiset enkelilapsikortit kuuluvat samaan sarjaan. Erilaisilla myyntisivustoilla on kortteja edelleenkin paljon myynnissä. myyntitapahtumissa. EILA EI HALUNNUT ESIINTYÄ JUTUSSA KOKO NIMELLÄÄN, SILLÄ HÄN ON SAANUT HARRASTUK SESTAAN PALJON ARVOSTELUA, JOKA EI OLE OLLUT AINA AINOASTAAN POSITIIVISTA.. Tykkään ainoastaan ihailla kauniita kortteja ja tulkita kuvien kautta välitettyjä tunnelmia ja viestejä, Eila toteaa. Kortteja alkoi kerääntyä enkelikorttien myötä muitakin. 40 | Antiikki ja taide Eilan korttikansiot suorastaan pursuilevat kortteja. – Kaikki kuolinpesät on siltä ajalta jo läpikäyty ja kortit ovat saattaneet päätyä jopa roskiin, Eila arvelee
Vanhoista korteista (vasemmalla) otetaan nykyisin paljon uusintapainoksia (oikealla). Erityisesti kortit, joihin on istutettu kuvioita, ovat Eilan mielestä kauniita. Antiikki ja taide | 41 Kelkkailevat lapset -kortti vuodelta 1911, kolme tyttöä 1930-luvulta ja kaksi tyttöä 1920-luvulta. Reissaava uuden vuoden toivottaja. Hauskaa joulua toivottava pikkolopoika on 1920-luvulta. Kalleimmasta kortista olen maksanut 60 euroa.. Eila arvostaa vanhaa painotekniikkaa, joka on hänen mielestään huomattavasti nykyistä kauniimpaa
Gregoriaaninen kirkkolaulu perustuu rytmiikkaan, joka syntyy lausemitasta. Taavila kehuu vielä kuoronsa jäsenien heittäytymistä. – Musiikki on tahtiviivatonta. Se vie kirkkomusiikin alkulähteille.” ICTUS SPEI KUOROLAINEN ARTO VIRTANEN regoriaaninen kirkkolaulu on syntynyt paavi Gregoriuksen aikana. – Gregoriaaninen kirkkolaulu on alun perin yksiäänistä, munkkien kehittelemää musiikkia, kertoo orimattilalaisen, gregoriaaniseen musiikkiin erikoistuneen kuoron, Ictus Spein, kuoronjohtaja Antero Taavila. Koska Suomessa hyvin harva hallitsee latinan, on Taavila sovittanut kuorolleen enemmänkin sävellähtöisiä lauluja löytämiinsä latinankielisiin teksteihin. – Toki esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa laulajat voivat laulaa ja opetella yksiäänistä musiikkia niin kuin sitä on alun perin laulettu, mutta varsinaisia tällä tavoin toimivia kuoroja en tiedä muita olevan. Sitä esitti aluksi vain papisto messun aikana, mutta vähitellen lauluja alkoivat esittää myös maallikkomiehet. Mikäli lauseet ovat erimittaisia, ei niitä voisikaan tahtilajittaa. Vastaavia kuoroja ei Suomessa Taavilan tiedon mukaan ole muita. LATINANKIELINEN TEKSTI. Juuri siitä syntyy laulun omaleimaisuus. ”Gregoriaanisen kirkkolaulun maailma on hyvin kiehtova jo historiansakin puolesta. Heidän äänensä sopivat todella hyvin yhteen. Esityksissä on oma sykkeensä ja tietynlainen särmä.. PERSOONALLINEN LEIMA. – Koska etenkin keskiaikaisissa kirkoissa syntyi laulettaessa pitkä kaiku, kehittyi laulu vähitellen moniääniseksi. Sen arvioidaan syntyneen 500–700 -luvulla. – Kuoromme hyvä puoli on se, että kaikki kuorolaiset antavat harjoituksissa ja esityksissä aina kaikkensa. – Olen kirjoittanut vanhoista lähteistä sovituksia juuri tälle kuorolle ja osan olen säveltänyt itse heidän äänilleen. Pääosin latinan kielellä esitettävissä lauluissa sanat ja teksti ovat olleet tärkeimmässä asemassa. 42 | Antiikki ja taide G Gregoriaanisen kirkkolaulun rytmiikka syntyy lausemitasta Musiikkia ilman tahtiviivoja Alun perin gregoriaaninen kirkkolaulu on ollut yksiäänistä, säestyksetöntä laulua. Kuorossamme on nykyisin kaksi naista, joista toinen on matalaääninen ja toinen korkeaääninen. Paavi antoi laululle ainoastaan nimensä, muuta tekemistä hänellä ei ollut kirkkolaulun synnyn kanssa. – Kun Ictus Spei järjesti 2000-luvun alussa keskiaikaisen musiikkitapahtuman, ihmeteltiin Sibelius-Akatemian väen keskuudessa, ettei vastaavaa tee kukaan muu, Taavila kertoo
Arto Virtanen. Kuoron perinteisiin on kuulunut nyt jo 21 vuoden ajan jouluaatonaaton kirkkokonsertti, joka on ollut yleisölle aina avoin ilmaistapahtuma. – Tämän vuoden konsertin toteutuminen on vielä avoin johtuen tämän hetken koronatilanteesta. – Saksassa olemme saaneet erittäin lämpimän vastaanoton. Kuoro on käynyt esiintymässä myös erilaisissa keskiaikaistapahtumissa, keskiaikaiskirkoissa sekä kolme kertaa Saksassa, Orimattilan ystävyyskaupungissa Weissenburg-Gunzenhausenissa. Viime vuosina joulun viettoon valmistuvia ihmisiä on saapunut vain kynttilöin valaistuun kirkkoon noin 500 hiljentymään miltei meditatiivisen musiikin pariin. Vuonna 1999 perustetussa kuorossa on perustajajäsenistä jäljellä vielä neljä, Antero Taavila, Tarmo Taavila, Matti Karmaa sekä. – Hattua täytyy nostaa, että ovat jaksaneet näin kauan. Puolileikillään ilmaan heitetty ajatus alkoi elää. Seurakunnan silloinen kanttori osallistui munkkityylisten kaapujen valmistukseen ja gregoriaanisen musiikin harjoitukset pystytettiin käyntiin lyhyellä varoitusajalla. Gregoriaaninen kirkkolaulu on alun perin yksiäänistä, munkkien kehittelemää musiikkia. Taavila pohtii joskus ruoskineensa kuorolaisia mielestään melko kovalla kädellä. Meidän esityksissämme on persoonallista leimaa ja se onkin paras juttu. Nykyisin neljää munkkilaulajaa täydentää niin kutsutut nunnaedustajat, Outi Heinonen ja Tiina Seppänen. Siitä lähtien kuoro on harjoitellut viikoittain Orimattilan kirkossa. Saksalaiset ovat tunnettuja musiikkikansana ja heidän joukossaan on paljon tunnettuja säveltäjiä, Antero Taavila kertoo. Kuoron vanhin jäsen, Veikko Ahtiainen, jäi ikänsä vuoksi kuorosta viime vuonna ja on nyt kuoron kunniajäsen. PERINTEISET JOULUKONSERTIT. – Saimme hyvää palautetta ja asumme olivat niin hienot, että aloimme pohtia jatkoa. Täysin autenttinen, yksiääninen laulu on monien mielestä hieman tylsää. Ictus Spei -kuoro sai alkunsa, kun Orimattilan seurakunnan vappuna järjestettyyn munkinmyyntitapahtumaan haluttiin ohjelmaa. Olemme miettineet eri vaihtoehtoja, jopa konsertin striimaamista, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty, Antero Taavila toteaa. Tietysti kaikkia tyydyttää se, että lopputulos on hyvä ja äänet soivat hyvin yhteen. Antiikki ja taide | 43 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: ANTERO TAAVILA Musiikkia ilman tahtiviivoja Ictus Spei vasemmalta Tarmo Taavila, Outi Heinonen, Tiina Seppänen, Arto Virtanen, Matti Karmaa, Antero Taavila ja Veikko Ahtiainen. – Jollekin välähti mieleen, että olisi mukava, jos tapahtumassa esiintyisi munkkikuoro, kertoo Arto Virtanen. Kuoro on joutunut opettelemaan ja opiskelemaan koko 21-vuotisen olemassaolonsa ajan
44 | Antiikki ja taide Pyhitetty Neitsyt Marialle Porvoon tuomiokirkon vanhin osa rakennettiin 1200–1300 -lukujen vaihteesta Porvoon tuomiokirkko on kokenut syvemmän alennustilan kuin mikään muu pyhättö maassamme. Se on poltettu viisi kertaa, se on ryövätty ja sitä on tuhonneet niin merirosvot kuin sotakin.
Palossa tuhoutui kirkon penkit, saarnatuoli, alttaritaulu, urut, 27 aatelisvaakunakilpeä, ovet sekä Pyhän Kristofferin reliefi. TUHOISAT TULIPALOT. Vanhempaa esineistöä ei käytetä enää tänä päivänä kuin erikoistilanteissa. Kirkon vanhimmat ja kallisarvoisimmat esineet ovat peräisin pääosin Viipurin tuomiokirkosta. Hävittyään suuren Pohjan sodan joutui Ruotsi luovuttamaan muun muassa Viipurin, jolloin piispanistuin siirrettiin Viipurista Porvooseen vuonna 1723. Historiallisesti merkittävintä, 1200luvulta peräisin olevaa Sifridus-kalkkia, ehtoollismaljaa, säilytetään nykyisin pankkiholvissa. Vuosina 1571, 1590 ja 1708 asialla olivat venäläiset. Suomalaiset muistavat Porvoon tuomiokirkon etenkin Porvoon vuoden 1809 valtiopäivistä. Malja vietiin turvallisuussyistä Ruotsiin Pyhän Jacobin kirkkoon, kunnes se palautettiin Porvooseen, kun Porvoosta tuli hiippakunta. Saarnastuoli uusittiin vuonna 1764. Kirkkoa alettiin kunnostaa vasta, kun siitä tuli tuomiokirkko. – Aikalaistarina kertoo, että Ruotsi-Suomen joukot uhkasivat polttaa Osnabrückin kaupungin, mikäli eivät saa maljaa. Sen vanhin osa on ajoitettu 1200 – 1300-lukujen vaihteeseen. Saarnastuoli on maalari Adam Lindströmin (1725–1794), kuvanleikkaaja Kulttuurihistoriallisesti merkittävä Porvoon tuomiokirkko sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä. Joseph Desarnodin (1812–1850) maalama alttaritaulu Leonardo da Vincin (1452–1519) Ehtoollisesta on siirretty alttarin oikealle puolelle. Alttarin yläpuolella oleva krusifiksi on peräisin 1700-luvun alusta. – Vuoden 1708 tulipalo sai alkunsa pikkukirkosta, josta lentänyt kipinä sytytti myös ison kirkon. Nykyiseen kokoonsa harmaakivikirkko on laajennettu 1400-luvun alussa. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA Pyhitetty Neitsyt Marialle Porvoon tuomiokirkon vanhin osa rakennettiin 1200–1300 -lukujen vaihteesta P orvoon tuomiokirkosta tuli koko Suomen historiaa koskeva rakennus, kun Venäjän keisari Aleksanteri I (1777–1825) korotti vuoden 1809 Porvoon valtiopäivillä Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. – Esimerkiksi isommissa kastetilaisuuksissa voidaan käyttää 1600-luvulta peräisin olevaa kolmijalkaista kastemaljaa alttarikaiteen edessä. Kirkon kallisarvoisiin aarteisiin lukeutuu myös ruosteenpunainen ehtoollistekstiili, jossa on kirjaillun auringon ympäröimänä Jumalan silmä. Kirkko on joutunut ilkivallan kohteeksi useampaan otteeseen. Kirkon keskija etelälaivat romahtivat ja kirkko oli sen jälkeen 13 vuotta ilman kiinteää kattoa. VANHA ESINEISTÖ. Hän on toiminut Porvoon suomalaisessa seurakunnassa vuodesta 1973 lähtien usein myös kirkon oppaana. Tanskalaiset merirosvot tekivät tuhojaan vuonna 1508. Tiilikoristeisine päätyineen se muistuttaa muun muassa Pernajan, Helsingin pitäjän ja Espoon harmaakivikirkkoja. Se kuuluu maailman kymmenen arvokkaimman ehtoolliskalkin joukkoon. Kirkossa on jäljellä vanhin, 1400-luvulta peräisin oleva pohjoislaiva. Silloin kirkko oli syvimmässä alennustilassaan, Mäki-Punto kertoo. – Se on kuulunut aikoinaan saksalaisen Osnabrückin tuomiokirkolle, josta se on tuotu sotasaaliina Viipuriin. Sata vuotta myöhemmin kirkko sai Aleksanteri I:n patsaan, jonka on muotoillut Walter Runeberg (1838–1920). Kuva: Wikimedia commons. Tapahtuma oli alkuna Suomen itsenäisyyden kehitykselle. Siellä keisari Aleksanteri I otti vastaan säätyjen uskollisuudenvalan sen jälkeen, kun oli luvannut pitää voimassa Suomen vanhat lait. – Siltä ajalta on peräisin muun muassa Viipurin tuomiokirkkoon kuuluneita messukasukoita sekä ehtoollisvälineistöä, eläkkeellä oleva rovasti Aino Mäki-Punto kertoo
Vuonna 2006 kirkko koki tuhopolton. – Ne saatiin onneksi kunnostettua pala palalta. Kellotapulin alaosa on rakennettu keskiajalla. – Alkuperäistä Fredericus-kirkkolaivaa säilytetään Kansallismuseossa. Kirkon katto ja kattorakenteet paloivat täysin, mutta palo ei levinnyt kirkon sisätiloihin, vain välikatolle vievä ovi paloi. Kirkon 1700 ja 1800-luvuilta peräisin olevat kattokruunut putosivat lattialle ja tuhoutuivat pieniksi palasiksi, kun kattoparrut, joissa kruunut olivat kiinni, paloivat. Kuopan täyttämiseen tarvittiin kahdeksan autokuormallista hiekkaa. Saarnastuolin symboleista löytyvät Armon aurinko, jonka keskellä on Jumalan nimi hepreaksi, ajan lyhyyttä kuvaava tiimalasi, Pyhän Hengen ja rauhan vertauskuvana kyyhkynen, Johannes Kastajan symbolina karitsa sekä uskon, toivon ja rakkauden symbolit. Marialle omistettu kirkkolaiva säilyi tulipalossa kuin ihmeen kaupalla. Laivan ruuman saa aukaista vuonna 2100, Aino Mäki-Punto kertoo. – Sisätiloissa oli ainoastaan savuja vesivahinkoja, jotka saatiin korjattua. Alttaritaulu sijaitsee alttarin oikealla puolella kastekappelissa. Kellotapuli oikealla puolella Pikkukirkko. Alttarin yläpuolella olevaan kattoon jätettiin muistoksi palosta mustunut kohta, jota nimitämme Mustaksi ruusuksi. Nykyisen, Kari Immosen vuonna 1990 valmistaman kirkkolaivan ruumaan on taltioitu muun muassa viestejä tuleville sukupolville. Vuoden 2006 tuhopoltossa mustunut katto jätettiin muistoksi tapahtumasta ja sitä kutsutaan Mustaksi ruusuksi. 1600-luvun kastemaljaa voidaan käyttää isommissa kastetilaisuuksissa. Pommi räjähti vasta syvällä lattian alla, jolloin lattia ja penkit pirstoutuivat. Urkufasadi, jota koristaa Kustaa IV Adolfin monogrammi ja kruunu, on vuoden 1799 uruista. 46 | Antiikki ja taide Petteri Solitandrerin ja puuseppä Daniel Ingraeuksen käsialaa. Punatiilisen kuoripilarin yläosassa oleva yksisarvinen on Kristuksen pyhyyden, viattomuuden ja arkuuden symboli 1400-luvulta.. – Saarnastuoliin mentäessä on vanhalla ruotsinkielellä teksti ”Me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta” ja sieltä pois tultaessa teksti ”Ei Jumalan valtakunta ole sanoissa vaan voimassa”. Vanhassa ehtoollistekstiilissä on kirjaillun auringon ympäröimänä Jumalan silmä. VUODEN 2006 TUHOPOLTTO. Kirkko sai vielä vaurioita jatkosodan pommituksissa vuonna 1941, kun räjähdyspommi putosi katon, pohjoislaivan holvin ja lehterin läpi. Porvoon tuomiokirkko on pyhitetty Neitsyt Marialle
Oikealla olevan punatiilisen kuoripilarin tiilet ovat munkkien valmistamia 1200-luvulla. Pilareissa olevat apostolien kuvat saivat tuhopolton yhteydessä vesivaurioita, mutta ne restauroitiin. Urkufasadi, jota koristaa Kustaa IV Adolfin monogrammi ja kruunu, on vuoden 1799 uruista. Saarnastuolissa on useita hengellisiä symboleja. Antiikki ja taide | 47 Porvoon tuomiokirkko on ulkoapäin keskiaikainen harmaakivikirkko, sisustus on 1700-luvulta. Maalaus kuvaa vanhan saarnastuolin paikkaa.
– Himmeli on minulle universaalin kauneuden symboli, hän sanoo. 48 | Antiikki ja taide M ustasaaressa, Martoisten kylässä, lähellä Vaasaa asuva himmelisti Eija Koski on tehnyt himmeleitä 28 vuotta, ensin harrastuksena, sitten työnä. Lapsuusmuistonsa innoittamana Koski lähti himmelikurssille ja aloitti monipolkuisen perehtymismatkansa himmelin historiaan. – Se on design-esine, ajan ja tilan taidetta.. – Me suomalaiset olemme unohtaneet, että joulukuusi ei ole ollut kotiemme joulun keskipiste kuin vasta satakunta vuotta, sitä ennen se oli himmeli, Koski kertoo. Aikuiset puhuivat. Minä vain tuijottelin himmelin liikehdintää. Himmeli on mielentila, jonka tekemisessä prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos. Ei mitään uutta auringon alla: Nykyään olkija korsityöt ovat trendikkäitä sekä meillä että maailmalla Hän korostaa, että himmeli on paljon enemmän kuin perinteinen suomalainen joulukoriste. – Himmeli on mielen tila, jonka tekemisessä prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputuHimmelisti Eija Koski arvostaa olkia Himmeli on design-esine – Me suomalaiset olemme unohtaneet, että joulukuusi ei ole ollut kotiemme joulun keskipiste kuin vasta satakunta vuotta, sitä ennen se oli himmeli, himmelisti Eija Koski kertoo. Tutkimusmatkallaan himmelien historiaan hänelle myös selvisi, että himmeli ei ole suomalainen keksintö, vaan universaali asia. Kirjallisuuden ohella museot, erityisesti Pohjanmaan museo Vaasassa sekä vanhat postikortit tarjosivat hänelle lähdeaineistoa. – Joulun aikaan tätini luona vieraillessani maalaistuvan katosta riippui olkinen himmeli. Eija Koski sanoo, että himmelissä on kaikessa keveydessään, hetkellisyydessään ja hauraudessaan jotain suurta, kaunista ja syvästi harmonista. ELÄMÄN SYMBOLI SUOMESSA . Se pysäytti ja lumosi. Eija Koski korostaa, että himmeli on paljon enemmän kuin perinteinen suomalainen joulukoriste. Edelleen hän löytää himmelin tekemisestä ja sen tuloksista uutta ja ihmeellistä. – Se on design-esine, ajan ja tilan taidetta. Se liikkui hiljalleen ilmavirrassa. – Olkija korsityöt ovat vanhimpia käsityötekniikoita ympäri maailman
– Olen hyvässä seurassa, sillä Suomea edustavat lisäkseni Alvar Aalto, Marimekko, Tove Jansson, Vuokko Nurmesniemi, Kaj Franck, Pentti Sarpaneva, Tapio Virkkala, Birger Kaipiainen ja Dora Jung. Yoko, maanviljelijä Hokkaidosta sanoo puolestaan: ”Kunnioitan himmeliä suomalaisena sieluna. Se on elämän symboli Suomessa. Himmelin harmonia ilmestyi samanaikaisesti sekä suomenettä japaninkielisenä versiona. Näyttely alkoi lokakuussa ja päättyy vuonna 2022 Tokion Bunkamura-museossa nähtävään näyttelyyn. – Tapahtumaan oli kokoontunut satoja himmelifaneja ympäri Japania. Kosken himmeli-kirjoja on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, espanjaksi ja japaniksi. ”Himmelin katsominen on minulle kuin kuuntelisi kaunista intonaatiota, harmoniaa”, ammattimuusikko Makiko kommentoi Himmelin harmonia kirjassa. Koski on pitänyt Japanissa kursseja, joiden osallistujat ovat oman kokemuksensa ja traditionsa pohjalta avanneet himmelintekijän omaa ymmärrystä entisestään. Kaukaisimmat olivat lentäneet Hokkaidoon eteläisimmästä Japanista, yli 2000 kilometrin päästä, Koski kertoo. Tämä Eija Kosken kolmas himmelikirja ja hän työstää parhaillaan neljättä kirjaansa saksaksi. Viime kesänä Japanissa Hokkaidolla oli suuri himmelitapahtuma, joka koostui himmelinäyttelyistä, workshopeista ja konserteista. Antiikki ja taide | 49 los. Kirjassaan Himmelin harmonia (Maahenki, 2017) Eija Koski avaa himmeliajattelunsa syvyyksiä ja opastaa kädestä pitäen sekä perinteisen että modernin himmelin tekoon. Kun tulin vierailultani Suomesta, tämä idea kehittyi sydämessäni.” Japani onkin tärkeässä roolissa lähivuosina Eija Kosken elämässä, sillä hänen himmelinsä ovat yksi suomalaisista tuotteista, jotka kiertävän Finnish Design for Everydaylife–näyttelyssä ympäri Japania. Tapahtuman alkulähteenä oli TEKSTI: REETTA AHOLA KUVAT: KATJA LÖSÖNEN Himmelissä on jotain suurta, kaunista ja syvästi harmonista.
Koski napsaisee rukiit läheltä maata, aina kämmeneen sopiva nippu kerrallaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä vielä johtaa, Koski toteaa. Pellolta tultua olkiniput ripustetaan navetan seinustalle neljäksi viikoksi kultaantumaan. Välillä olkinippuja käännellään. Niissä on omanlainen henkensä, Koski toteaa. Kirjassani, Himmelin harmonia olen tehnyt tietoisen valinnan ja ottanut mukaan ainoastaan luonnonmateriaalit. – Yksityisgalleria osti ne kaikki yksityiskokoelmiinsa. – Se aito ja oikea himmelimateriaali. – Heilimöinnin jälkeen, suunnilleen heinäkuun ensimmäisellä viikolla, rukiin olki on riittävän vahvaa kerättäväksi himmelitarpeita varten, hän kertoo. Heinäkuun ensimmäisen viikon paikkeilla Eija Koski pistää sakset taskuunsa ja lähtee ruispellon laitaan. Yleensä Koski kerää tuhatkunta olkinippua. – Kun pidän himmelikursseja Japanissa tai Sveitsissä, niin kurssimateriaali on ehdottomasti oma, itse keräämäni rukiinolki. Rakkain himmelimateriaali Eija Koskelle on rukiinolki. Talven aikana niistä valmistuu hänen itsensä tekemiä himmeleitä, lisäksi olkinippuja tarvitaan hänen ohjaamillaan himmelikursseilla sekä Rakkain himmelimateriaali Eijalle on rukiinolki. Nippuja käännellään välillä.. Vuoden 2016 Eija Kosken Tokion näyttelyn kaikki himmelit jäivät Japaniin. 50 | Antiikki ja taide Eija Kosken edellisenä vuonna Tokiossa pitämä himmelinäyttely. Himmelin tekeminen alkaa ruispellosta. JUMALAN VILJAA. – Himmelibuumi on Japanissa valtava, ja uusin, japaniksi ilmestyvä kirjani väylää himmelien tietä siellä edelleen eteenpäin. Pellolta tultua niput ripustetaan kodin navetan ovenpieleen auringonpaisteeseen noin neljän viikon ajaksi kultaantumaan. Koski kertoo, että sen myötä, kun hän on kulkenut maailmalla himmelilähettiläänä, rukiinoljen arvostus taidekäsityömateriaalina on koko ajan kasvanut
Monenlaista pyhyyttä löytyi. Yamamoton matkalla oli selkeä tavoite. Kosken himmelitarpeisiin keräämä olki on vielä aivan vihreää. Oppaikseen hän valjasti kirjalliset lähteet himmelin historiasta ja nykyisyydestä sekä ennen kaikkea oman intuitionsa. Pakosta ja pitämällä ei suomalaista aarreaittaa Kosken mukaan ole syytä avata, vaan arvostamalla ja rakkaudella, aina sydän edellä. Postitse myymiinsä himmelitarvikepaketteihin Koski pätkii kunkin himmelimallin mukaiset oljet, lisäksi tarvikepakettiin tulee neula ja lankaa. Hän halusi saada Koskelta vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen: Onko himmeleissä jotain pyhää. Katto-orsille on heitetty ennustusolkia. Jokunen vuosi sitten japanilainen himmelitaiteilija Mutsuko Yamamoto matkusti idolinsa Eija Kosken luokse Osakasta Hokkaidon saarelta Mustasaareen. Tutkijanluonteellaan Eija Koski lähti ottamaan asiasta selvää. Kosken mielestä suomalaisen kansanperinteen ei missään nimessä tule juuttua ”tuohivir– Himmeli on mielen tila, jonka tekemisessä prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos. ONKO HIMMELEISSÄ PYHÄÄ. Jouluna oljilla on suojeltu niin tupien kuin kirkkojenkin lattioilla kulkevia. ”Minulle himmeli on pyhä: materiaalina, muotona ja kokonaisuuden tuomana levol. Jouluolkiin, samoin kuin häätalojen lattioille levitettyihin olkiin on liittynyt vahvana hedelmällisyysriitti. Ja on surullinen siitä, miten kauas niistä olemme kulkeneet. Eija Koski on iloinen siitä, miten rikkaan aarreaitan suomalainen luonto ja suomalaiset kädentaidot tarjoavat. Antiikki ja taide | 51 tarvikepaketteihin. Ja nukkuihan Vapahtajammekin seimessä olkien päällä. – Jos olisin ruispellolla samoihin aikoihin kuin isäntä on puimurinsa kanssa, olisi olki jo liiaksi tummunutta, vallankin jos on ollut sateinen kesä – ja sopimatonta himmeleihin. suaikaan”, vaan historian juuriin tukeutuen kasvattaa ennakkoluulottomasti uusia oksia: elää ajassa ja kansainvälistyä. Parhaiten himmelioljiksi sopivaa ruista sanotaan Jumalan viljaksi. Heilimöinnin hetki, kun ruistyttö kohtaa ruispoikansa, kestää vain muutaman minuutin, mutta siinä hetkessä kirjoittuu ikuisuus
Siinä pienen pirtin portailla tyttö kohtaa pakkasen näivettämän ja nälkäisen varpusen, jolle hän antaa murusia omasta ruuastaan. Liten sparv, fattig sparv, ätit upp sitt sommararv. Topeliukset menettivät Rafaelin lisäksi myös Mikael-vauvan ja Rosa-tyttäLumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. Frusen är den klara sjö, väntar vårens vindar. Kirjallisuudessa ja runoudessa harmaanruskea varpunen oli jo Topeliuksen päiviin tultaessa vakiintunut vähäosaisuuden vertauskuvaksi. Varpunen jouluaamuna -runo on levytetty lukuisina tulkintoina. Hänen alkutekstissään siemen pikkulinnulle on samalla armopala köyhälle. Pienen pirtin portailla oli tyttökulta: – Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa! Joulu on, koditon varpuseni onneton, tule tänne riemulla, ota siemen multa! Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta: – Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta. ren alle kolmevuotiaana. Lopussa selviää, että varpunen olikin taivaasta enkelinä saapunut pikkuveli. oulu joulun jälkeen suomalaisten toivotuimpien joululaulujen listalle nousee koskettava Varpunen jouluaamuna. Niinpä Jumala tahtoo palkita tämän tytön. Varhaisimman suomenkielisen levytyksen Otto Kotilaisen säveltämästä laulusta teki Elli Suokas New Yorkissa vuonna 1917.. Lapsikuolleisuus oli Topeliuksen aikaan korkea. kiitollisna siemenen otan kyllä sulta! – En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta. Joulun koskettavin laulu J 52 | Antiikki ja taide Nu så föll den vita snö, föll på björk och lindar. Se julkaistiin samana vuonna, mutta ilmestyi suomeksi vasta 1874 Konrad Adolf Hougbergin kääntämänä. Runo kumpuaa suoraan satusetänä tunnetun Zacharias Topeliuksen omasta elämästä, hänen pienenä kuolleesta Rafael-pojasta. Lisäksi yksi tyttö syntyi kuolleena. Lapsi menehtyi keuhkokuumeeseen isänsä syliin vain vuoden ikäisenä vuonna 1858. Zacharias Topelius kirjoitti alkuperäisen ruotsinkielisen runon Sparven om julmorgonen vuonna 1859. Palkita Jumala tahtoo kerran sinua. Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen, pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta. Frusen är den klara sjö, väntar vårens vindar
Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Allekirjoitus: ................................................................................................................... Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Sähköposti: ..................................................................................................................... Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. Nimi: .................................................................................................................................... Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. 1) Tilaus Tilaan itselleni lahjaksi Antiikki ja taide -lehden (6 nroa/vuosi) kestotilauksena 39€/v määräaikaisena 44€/v. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Puhelinnumero: .......................................................................................................... -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Puhelin: ............................................................................................................................. 09 413 97 300 Karprint Oy Antiikki ja taide Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.fi tilaukset@karprint.fi Puh. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.
54 | Antiikki ja taide Luolajan Maatalousmuseossa kukoistaa agraariyhteiskunnan menneisyys Keräily alkoi kolmen markan siemenkoneesta
Maataloushistoriaa olisi edelleen varsin runsaasti jäljellä, mutta Seppälän tapaisia keräilijöitä on harvassa. Rautaa on runsaasti, eikä puimurin pois vienti onnistu kuin ehkä purkamalla se osiin. Tykit ja muu militaria pohjautuvat osin Seppälän omaan reserviläisharrastukseen. – Kerään vähän kaikkea, Seppälä naurahtaa. – Olen ostanut huutokaupoista, kirpputoreilta ja yksityisiltä. Tauno Palon enon suutari Aleksi Aron suutarinverstas oli Luolajassa joka silloin kuului Vanajaan ei Hämeenlinnaan. Maatalousja kotitalousvälineiden ohella Seppälän pihalla komeilee kolme tykkiä ja paloauto. Verstaankin välineistön sain museoon. – Olen pyrkinyt säilyttämään ja kokoamaan paikallista maatalouden historiaa. Katon alle suojaan en enää koneita saa mahtumaan. – Kone maksoi kolme markkaa ja summan maksoi isä. Osa välineistä ja koneista omalta tilalta ja tältä kylältä sekä Hämeenlinnan lähikunnista. KOKO TUO HAASTEITA. Hallin Seppälä rakensi vuonna 1993. – Maaseudulla on paljon hylättyjä tai kesäasuntoina olevia maatiloja, joiden konekanta on jäänyt latoihin tai peräti taivasalle makaamaan. Seppälän museon alku on kuusivuotiaana vuonna 1963 ostettu viljan siementen käsin kammettava lajittelija.. Nyt Luolajan Maatalousmuseossa on tuhansia esineitä. Tilojen nykyiset omistajat eivät niillä mitään tee, mutta esimerkiksi vanhan leikkuupuimurin kohtalossa on mietittävää. Seppälän keräysharrastuksen yksi haaste on laitteiden suuri koko. Lisäksi sisätiloissa on muun muassa kranaatinheitin ja erilaista militariaa, muun muassa isän ja isoisän sodista saamat mitalit ja sotilaspassit sekä kirjallisuutta, viirejä, Luolajan VPK:n historiaa ja olympiahistoriaa. Nyt hallikin on käytännössä täynnä. Antiikki ja taide | 55 L TEKSTI: JUHANI KARVONEN ajttelijan Markku Seppälä huusi vuonna 1963 Hämeenlinnan Ahveniston keuhkotautiparantolan huutokaupasta. Luolajan Maatalousmuseossa kukoistaa agraariyhteiskunnan menneisyys Kun Markku Seppälä osti kuusivuotiaana viljan siementen käsin kammettavan lajittelijan, ei poika osannut aavistaa, millaisen kokoelman alku se olisi. Tänä päivänä Seppälän kotitilalla on Luolajan maatalousmuseo. – Saan jonkin verran pyyntöjä esimerkiksi vanhojen leikkuupuimureiden ottamisesta kokoelmiin. Siihen hommaan tuskin kukaan huvikseen ryhtyy. Keuhkotautiparantolalla oli ollut oma maatalousosasto, joka lopetti ja myi huutokaupalla laitteita pois, sanoo Seppälä. Niiden samoin kuin muidenkin suurten koneiden ja laitteiden kohdalla on vain kohteliaasti kieltäydyttävä. Kun Hämeenlinnassa Vanajan kotiseutumuseo parikymmentä vuotta sitten lopetettiin, eivät kaikki esineet mahtuneet Kaupunginmuseon kokoelmiin ja varastoihin, joten niitä tarjottiin minulle
Lisäksi Seppälän pihamaalla on 152 millin raskas haupitsi ja ladossa panssarintorjuntaan tarkoitettu pst-tykki, ns. Isännät toivat vaihtoon vanhoja traktoreitaan, joita ei saatu myydyksi eteenpäin niiden kunnon takia. Merkkien määrästä päätellen isännillä on aikanaan ollut valinnanvaraa sen suhteen, millaisen traktorin saattoi tiluksilleen hankkia. Seppälän pihamaalla on 152 millin raskas haupitsi. Tykin aikanaan hankkinut keräilijä oli testamentissaan vaatinut, että tykki tuotaisiin minulle, jos vai vain mahdollista. Tykit ja kranaatinheitin ovat tänä päivänä harvinaisuuksia. Ajokuntoisen harmaan dieselkäyttöisen vuoden 1956 mallin Ferguson-traktorin ostin tätä kautta. Kevyt kenttäkanuuna on tykki, jolla Luolajan kylän miehet olivat sodassa. Puolustusvoimat ei myy huutokaupoilla enää vanhoja aseita. –Porsche on tietysti tunnettu urheiluautoistaan, mutta traktorin valmistuksen Porsche lopetti jo 1960-luvulla. Toiset suosivat sitä mallia, että kaikki osat ovat mahdollisimman aitoja ja hyväkuntoisia. – Viimeisin hankinta on keväällä kokoelmaan päätynyt 76 millin ilmatorjuntatykki.. 56 | Antiikki ja taide Puolustusvoimien varikolta hankitun paloauton mittarissa on vain 20 000 kilometriä, mutta ikää on yli puolivuosisataa. Seppälän 27 vanhasta traktorista osa on ajokuntoisia. Seppälän traktoreiden joukossa on muun muassa Porsche ja Zetor. – Kanuuna on mallia 1902, mutta tämä kanuuna on valmistettu vuonna 1917. Alkujaan tykki ja etuvaunu olivat hevosvetoisia, mutta sodan jälkeen muutettiin autovetoiseksi. Sillä ei enää ole sodanaikaista kalustoa muuta kuin museoissa. Isän ja isoisän mitalit ja sotilaspassit on esillä vitriinissä. Eräiden tietojen mukaan Adolf Hitler toivoi Porschesta eräänlaista koko kansan traktoria, mutta sellaista suosiota ei traktori saa. piiskatykki, vuodelta 1938. näillä kanuunoilla ammuttiin viimeiset laukaukset ammuttiin vasta 1990-luvulla. Kevyttä kranaatinhetintä on harvalla kokoelmissa Museossa on 27 ajokuntoista traktoria. Traktoreita myytiin silloin noin 500 markalla, nyt hinta on 2000 euroa. Tykkejä ja muuta rekvisiittaa voi yksityinen henkilö vielä hankkia muttei Puolustusvoimilta. Seppälän entinen työ Hankkijan varikolla opetti korjaamaan ja huoltamaan koneita. Myös tuo piiskatykki on sotasaalista. Muualla Euroopassa vanha kalusto romutettiin heti sotien jälkeen TRAKTORIHISTORIAA RIITTÄÄ HALLISSA. Näitä tykkejä saatiin muun muassa moteista. Varikot tyhjennettiin 2000-luvun alussa, jolloin tätä kalustoa myytiin aina ulkomaita myöten. – Osa puolesta tusinasta traktoristakin on hankittu aikanaan oman työpaikan kautta. Olen entisöinyt sen siten, että käytön jäljet näkyvät. – Sekä ilmatorjuntatykki ja haupitsi ovat kumpikin saksalaisten neuvostoliittolaisilta viemää sotasaaliskalustoa, jonka he jättivät suomalaisille
Hydrauliikka on paljolti omittu Fergusonilta, koska Ferguson ja Ford tekivät tiivistä yhteistyötä, mutta yhtiöt riitaantuivat 1940-luvulla. Ne keräsivät tehokkaasti kaiken maa-aineksen pyöriin. Sotien jälkeen metallipyörämalleja ei enää Suomeen juurikaan tuotu, vaan traktoreihin tuli kumipyörät. – Sotien jälkeen ei malleja ollut paljon markkinoilla ja useimmat maksoivat aika paljon. Naapuri kertoi myöhemmin, että hän ajoi puimuria pellolla, mutta isäntä ajoi sen aina tallista ulos ja takaisin sisään. Itävaltainen Steyr ei koskaan lyönyt itseään markkinoilla läpi. Raudat keräsivät aika tehokkaasti kaiken maa-aineksen. – Itse asiassa tämä on ulkoisesti miltei kopio Fergusonista. Pienesineiden joukosta löytyy mitä erikoisimpia kapistuksia. Vuoden 1956 Zetor 25 on suorastaan kulttimalli, jota suomalaiset isännät ostivat runsain määrin. Amerikan Fordeja ei enää vuoden 1953 jälkeen Suomeen tuotu ja Fordin tuotanto jatkui Euroopassa. Riidan aiheutti patenttikiista, joka on edelleen dollarimääräisesti yksi maailman suurimpia patenttikiistoja. –Siinä on metallipyörät, joissa oli kulmaraudat. Eräiden tietojen mukaan Hitler toivoi Porschesta eräänlaista koko kansan traktoria, mutta sellaista suosiota ei traktori saanut Vuonna 1953 Ford täytti 50 vuotta, minkä kunniaksi yhtiö toi markkinoille erityisen juhlamallin. Vuoden 1924 mallin Fordsonissa on metallipyörät, joissa oli kulmaraudat. Zetorissa on kaksisylinterinen kone ja sen erikoinen ääni jäi varmasti monen mieleen. Isäntä oli ostanut sen käytettynä 1970-luvulla. –Lisää tarjotaa ja puimureita löytyisi varmasti lisää, mutta tilat eivät anna enää oikein myöten. Suomeen niitä päätyi vain 116 kappaletta. Maamies sai kammesta pyörittämällä siemenet lentämään kannettavasta säiliöstä maahan.. Leikkuupuimureita Seppälällä on 17 kappaletta. Yhdysvalloissa ja Euroopassa valmistetut Fordin mallit erosivat toisistaan suuresti. Yhden leikkuupuimurin hain Tammelasta Suomen Buddhalaiselta Seurakunnalta. Fordin malli muistuttaa kuitenkin paljon Fergusonia. Myöhemmin pyörät tehtiin piikkipyöriksi. Maateillä metallipyörät tärisyttivät ja tiekin meni rikki. Vanhin traktori on vuoden 1924 mallin Fordson. Juhlamallin jälkeen kiistakumppaneiden traktorit alkoivat erottautua toisistaan ja Ford muutti omaa mallistoaan. Vanhin puimakone on 1930-luvulla traktorilla hinattu Allis Chalmers, joita on Suomessa tallella parikymmentä. Antiikki ja taide | 57 Kevyttä kranaatinhetintä on harvalla kokoelmissa nut. Suomessa Porschea myytiin kuutisen vuotta 1950ja 1960-lukujen vaihteessa. Tsekkiläinen Zetor oli halpa ja usein ainoa vaihtoehto. Kun uusia malleja alkoi ilmaantua markkinoille, Zetorit hylättiin aika nopeasti. – Se oli helposti kaatuva, raskas ja maavaraltaan pieni ja pienipyöräinen. Ero asia on, miten hyvä markkinointikeino traktorille on, että sen paras ominaisuus on maantienopeus. TYRNIÄ ON KERÄTTY KONEELLA. Seurakunta oli ostanut maatilan kesäpaikakseen ja yhdessä ulkovarastossa oli vanha puimakone. Ainoa hyvä puoli sen hyvä nopeus maantiellä. Yhden puimakoneen ostin pari vuotta sitten 103-vuotiaan isännän perikunnalta. Vuonna 1953 Ford täytti 50 vuotta, minkä kunniaksi yhtiö toi markkinoille erityisen juhlamallin
Kukaan ei muistanut koko kärryjen olemassaoloa, kunnes eräänä päivänä parikymmentä vuotta myöhemmin rautatieasemalta soitettiin, että meille oli tulossa isompi lähetys. OLYMPIA REKVISIITTAA VARASTOSSA. – Yhdet kärryt ovat esiintyneet Suomi-elokuvissa Tauno Palon ajamina. Kirjoituskoneessa on omat näppäimet niin isoille kuin pienillekin aakkosille. Seppälällä niitä on useita. Renkaiden pitäisi jatkua katkeamattomana ketjuna, mutta joku on maalannut mustan renkaan menemään keltaisen renkaan päältä eikä alta.. Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten nykyaikainen viisiottelu palkinnon jakoineen suoritettiin Hämeenlinnan Ahvenistolla. 58 | Antiikki ja taide – Kirpputorilta löysin kerran ranskalaisten perunoiden tekokoneen. Reet ja kärryt ovat kuuluneet suomalaisen maatilan peruskalustoon. Seppälän kokoelmiin kuuluu mitä erilaisimpia esineitä mun muassa sähkövatkain ja tyrnimarjojen keruuseen käytetty laite. Sokerijuurikasta on nostettu kaksipiikkisellä työkalulla maasta jurtti kerrallaan Tällä keksinnöllä on poimittu tyrnin marjan piikkisestä pensaasta ja lisäksi se puristaa marjasta mehut saman tien. Myös erilaisia kylvöön liittyviä laitteita on useita. Kärryt ovat esiintyneet Suomielokuvissa Tauno Palon ajamina. –Sillä sai marjan piikkisestä pensaasta ja lisäksi se puristaa marjasta mehut saman tien. Hämeenlinna on Helsingin ohella Suomen toinen virallinen olympiakaupunki. Niitä on itse asiassa kaksikin, toinen ilmeisesti 1960-luvulta ja toinen ehkä 1980-luvulta. Myöhemmin joku kehitti laitteen, jolla kammesta pyörittämällä siemenet lensivät kannettavasta säiliöstä maahan. Ne oli annettu filmiyhtiölle lainaksi 1940-luvulla. Jalustaan maalatuissa olympiarenkaissa on virhe. Hieman ihmetellen isä lähti lähetystä noutamaan ja sieltähän ne kärryt sitten tulivat. – Alussa maamies saattoi kylvää siemeniä heittämällä niitä esimerkiksi pussista maahan
Vanhaa maatalouskonetta ja -välinettä on vielä jonkin verran tallella, mutta ilman niiden keräämistä ne lahoavat ja ruostuvat. Kirpputorilta tarttui mukaan ranskalaisten perunoiden tekokoneita, toinen ilmeisesti 1960-luvulta ja toinen ehkä 1980-luvulta. Museot eivät voi kaikkea vastaanottaa tilanpuutteen takia. Valtion ylläpitämiä alan museoita on vain yksi. Leivänpaahdin saattoi olla joskus rippunen ylellisyyttä kodissa.. Renkaiden pitäisi jatkua katkeamattomana ketjuna, mutta joku on maalannut mustan renkaan menemään keltainen renkaan päältä eikä alta. – Rakennelma oli ilmeisesti vuosikymmenet kaupungin varastossa kyljellään ja sen maalipinta meni pilalle. Seppälä toivoo, että maatalouden historia säilyisi Suomessa laajasti. Museo ei sitten enää sitä huolinutkaan, koska se ei ollut alkuperäisessä maalissaan. Antiikki ja taide | 59 Tauno Palon enon suutari Aleksi Aron suutarinverstaan välineistö on Seppälän kokoelmissa Jalustaan maalatuissa olympiarenkaissa on virhe. Mielenkiintoista oli huomata, että jalustaan maalatuissa olympiarenkaissa on virhe. Rakennelmaa tarjottiin minulle. Seppälän kokoelmista löytyy tornimainen rakennelma, jossa olympiatuli paloi Ahvenistolla. Yksityiset museot onneksi säilyttävät materiaalia, mutta toivottavasti museoille löytyy aikanaan jatkajat. Maassa on runsaasti yksityisiä maatalousmuseoita. – Suomi on ollut agraariyhteiskunta. Ahveniston Suojeluyhdistys pelasti rakennelman ja maalisi sen uudestaan
Kokoelmaa kartutetaan Timo Sarpaneva (1926–2006), Finlandia, 1964. Kuva: Rauno Träskelin Uutiset. Tuona aikana suomalainen muotoilu myös kansainvälistyi. Collection Kakkonen painottuu sotienjälkeiseen aikaan eli niin kutsuttuun muotoilun kultakauteen. Collection Kakkonen / EMMA – Espoon modernin taiteen museo. 60 | Antiikki ja taide P itkän linjan keräilijä, kauppaneuvos Kyösti Kakkonen deponoi suomalaiseen lasiin ja keramiikkaan keskittyvän designkokoelmansa, Collection Kakkosen, EMMA – Espoon modernin taiteen museoon. Kaj Franck (1911–1989), taide-esineitä. Kokoelma avautuu yleisölle marraskuussa 2022. Collection Kakkosen ydintä ovat uniikki muotoilu sekä taidelasi ja -keramiikka tekijöineen. Kuva: Rauno Träskelin Kyösti Kakkosen upea kokoelma esille Modermista nykypäivään Kauppaneuvos Kyösti Kakkosen suomalaiseen taidekokoelmaan kuuluu noin 10 000 esinettä. Collection Kakkonen / EMMA – Espoon modernin taiteen museo. Kokoelma koostuu yli 30 taiteilijan teoksista ja kaikkiaan siihen kuuluu noin 10 000 objektia
Ku va : K im Jo tu ni edelleen. Huomionarvoista on kokoelman laajuuden lisäksi sen laatu – harkiten koostettu kokoelma on vertaansa vailla. Luontohan useimmille heistä on toiminut suurena innoittajana, keräilijä, kauppaneuvos Kyösti Kakkonen toteaa. Suomalaiset kansainvälisestikin hyvin arvostetut mestarit pääsevät ainutlaatuisine töineen – useimmat työt ovat uniikkeja – lähelle luontoa ja kirjaimellisesti tässä tapauksessa luonnon keskelle. Keräilijänä Kyösti Kakkonen on vuosikymmenten aikana tehnyt ainutlaatuisen kulttuuriteon, joka huipentuu, kun se nyt saatetaan yleisön nähtäväksi ja pysyvästi esille EMMAan Näyttelykeskus WeeGeelle. Espoon EMMA ja arkkitehti Ruusuvuoren piirtämä WeeGee-talo isoine ikkunoineen tarjoavat loistavat puitteet laajan lasista ja keramiikasta koostuvan designkokoelmani esittelyyn. Esimerkiksi nykyisellään on sovittu yhdestätoista eri näyttelykokonaisuudesta Japaniin. Kirjoitamme tällä uuden luvun pääkaupunkiseudun museokentän kehitykseen. Kuva: Rauno Träskelin Birger Kaipiainen (1915–1988), Kuovi, noin 1968. Antiikki ja taide | 61 Modermista nykypäivään Kim Simonsson (1972), Avaruuskoira, 2004. APAJALAHTI JOTUNI JUURINEN Marraskuu – Tammikuu ke–su 10–17 7/6/4 €, Museokortti, alle 18-v. Ta m m i (e lm ), ka lk ki m aa li. Kokoelmastani on järjestetty runsaasti kansainvälisiä designnäyttelyitä eri puolilla maailmaa. Kuva: Rauno Träskelin Nanny Still (1926–2009), Kide, 1975. Kuva: Rauno Träskelin JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO Kirjastokatu 8, + 358 (0) 40 315 3881 taidemuseo@jarvenpaa.?, www.jarvenpaa.. K IM JO TU N I D re am er . Kokoelman saaminen EMMAan merkitsee meille erittäin merkittävää vetovoimatekijää, museonjohtaja Pilvi Kalhama iloitsee ja jatkaa: Tulemme kertomaan tämän merkittävän kokoelman avulla suomalaisen uniikin designin tarinan modernismista nykypäivään – ja samalla myös keräilijän tarinan, joka on täysin ainutlaatuinen. ilmaiseksi. Tämän vuoksi rohkenen uskoa, että kokoelmani ei vain lisää EMMAn kansallista mielenkiintoa vaan myös vahvistaa EMMAn kansainvälistä asemaa, Kyösti Kakkonen lisää.. Kokoelman keskeisiä taiteilijoita ovat muun muassa Alvar Aalto, Rut Bryk, Kaj Franck, Birger Kaipiainen, Toini Muona, Gunnel Nyman, Kristina Riska, Kyllikki Salmenhaara, Markku Salo, Timo Sarpaneva, Michael Schilkin, Kim Simonsson, Nanny Still, Oiva Toikka, Kati Tuominen-Niittylä, Helena Tynell, Vesa Varrela ja Tapio Wirkkala. Collection Kakkonen / EMMA – Espoon modernin taiteen museo. Collection Kakkonen / EMMA –Espoon modernin taiteen museo. Collection Kakkonen / EMMA – Espoon modernin taiteen museo
Kuva: Eino Mäkinen/Aallon perhe. 62 | Antiikki ja taide Elokuvaohjaaja Virpi Suutari sukelsi arkkitehtien sieluun Rakkaus ja luominen kulkivat käsi kädessä Aino ja Alvar Aalto New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939
Antiikki ja taide | 63 – Aaltojen inhimilliseen puoleen tutustumisessa minua auttoivat Aallon perheen luettavakseni antama kirjeenvaihto sekä kymmenet haastateltavani Suomessa, ohjaaja Virpi Suutari kertoo. TEKSTI: JOUNI SUOLANEN VIRPI SUUTARIN HENKILÖKUVAT: EUPHORIA FILM OY
Elokuva perustuu laajaan taustatyöhön ja ja nykypäivässä kuvattuun materiaaliin. Muistan, miten hauskaa oli kuljettaa sormia posliinimassasta puristettua kourutiili-seinää vasten. Sitä varten on haastateltu Aaltojen läheisiä ja kansainvälisiä huippututkijoita eri puolilla maailmaa. Kuva: Isa Andrenius, Alvar Aalto säätiö sa, Viipurin kirjastossa ja Cambridgessa. Sodan jälkeen sinne jouduttiin rakentamaan nopeasti. Aaltojen inhimilliseen puoleen tutustumisessa minua auttoivat Aallon perheen luettavakseni antama kirjeenvaihto sekä kymmenet haastateltavani Suomessa, Suutari kertoo. Elokuvan tekeminen oli noin neljän vuoden prosessi. – Aallon perhe luovutti kirjeiden lisäksi käyttöömme harvinaisia perhealbumikuvia muun muassa Aaltojen Amerikan matkoilta sekä muutamia julkisuudessa ennennäkemättömiä Alvarin piirroksia, kuten Ainosta kuolinvuoteellaan, elokuvan ohjaaja, tuottaja ja toinen käsikirjoittaja Virpi Suutari kertoo. AALLOSTA PUHUTTIIN PALJON KOTONA. – Alvar Aallon Rovaniemelle vuonna 1965 valmistuneesta kirjastotalosta tuli minulle lapsena iltapäivien turvapaikka. Elokuvassa vieraillaan monissa Suomen Aalto-kohteissa Helsingissä, Imatralla, Jyväskylässä, Rovaniemellä, Seinäjoella ja Säynätsalossa sekä Venetsian PaviljongisElokuvassa puhutaan seitsemää eri kieltä, ja sitä on kuvattu seitsemässä eri maassa. Matkalla kohdataan myös Rockefellerit, Le Corbusier sekä monia muita legendaarisia kulttuurihahmoja. – Tunsin itseni rikkaaksi, vaikka kotona oli vaatimatonta. Viime vuosina kiinnostus alkoi herätä uudestaan, Suutari kertoo. Kirjasto kuului kaikille, myös minulle. – Aalto oli jollain lailla yksi lapsuuden sankareistani ja oli jäänyt minua kiinnostamaan. Viimeiset kaksi vuotta Suutari teki sitä täyspäiväisesti. Alitajuisesti ymmärsin jo silloin olevani kosketuksissa erityiseen teeskentelemättömään kauneuteen, Suutari muistelee. 1970-luvulla taivalsin usein koulupäivän jälkeen kirjastoon läpi lumisateen ja pakkasen. MENESTYSTÄ JA PALKINTOJA. Aallolla oli Göran Schildtin sanoin “metsäviisautta”, joka ei ollut romanttista haihattelua vaan rationaalista ymmärrystä luonnon ja ihmisen yhteiselosta. Rovaniemellä on paljon Aallon suunnittelemia rakennuksia. Minulla oli joku vaihe 30–40 ikävuoden välillä, etten kauheasti piitannut. KAIKKI ALKOI ROVANIEMEN KIRJASTOSTA. Aallon huonekaluista tai ajatellut Aallon rakennuksia sen enempää. P Alvar Aalto Venetsian Paviljongin työmaalla. Kuinka he rakastivat ja loivat yhdessä. Sodan loppuvaiheessa Rovaniemen kaupunki tuhottiin täysin. Tärkeäksi elokuvassa nousee Alvarin ja Ainon suhde. – Pystyn vieläkin tavoittamaan tunteen, kun tartuin ulko-oven messinkiseen kaarevaan ovenkahvaan ja siirryin kohti lämmintä ja kutsuvaa tilaa. – Aloin haaveilla elokuvasta, jossa olisi kauneutta, mutta myös rikkinäistä inhimillisyyttä, leikillisyyttä ja charmia. Haastattelunauhat tarjosivat harvinaisia todistajalausuntoja niiltä, jotka todella tunsivat Aallot henkilökohtaisesti. Sinne vetivät minua kirjat mutta myös ympäristö, joka tuntui jännittävältä. Dokumenttielokuvassa on runsaasti ennennäkemätöntä ja -kuulematonta arkistomateriaalia, kuten Aaltojen rakkauskirjeitä sekä Göran Schildtin Alvar Aallon elämänkertaa varten nauhoittamia taustahaastatteluja. Myös Aallon nahkatuolit ja messinkiset lamput tuntuivat ylellisiltä. – Halusin lähteä tutkimaan, kuka oli ihminen suurmiesmielikuvan takana ja oppia tuntemaan, millaisia olivat hänen arkkitehtipuolisonsa Aino ja Elissa Aalto, kuinka he työskentelivät, ja mitä he saavuttivat. – Halusin tehdä Aalloista elokuvan, koska Aallon tilojen kanssa kosketuksissa oleminen lapsena on muovannut käsitystäni siitä, mikä on esteettisesti sopusuhtaista ja hyvää arkkitehtuuria. 64 | Antiikki ja taide alkitun dokumentaristi Virpi Suutari Aalto -elokuva näyttää modernismin mestarin Alvar Aallon ihmisenä hyveineen ja heikkouksineen – sekä hänen upeat arkkitehtoniset teoksensa Suomesta ja maailmalta. Miten he synnyttivät kokonaisen Aalto -brändin ja Artekin, joista tuli ikoninen menestystarina. – Rovaniemeläisten identiteetti oli vahvistunut sen myötä, että merkittävä arkkitehti oli suunnitellut Rovaniemelle rakennuksia, ja luulen, että sama kokemus on ollut aika monessa suomalaisessa pikkukaupungissa. Alvar Aalto tuli muiden arkkitehtien mukana suunnittelemaan asemakaavaa, ja suunnitteli kaupungin keskustaa sekä kerrosja rivitaloja. Elokuva Aalloista kyti Virpi Suutarin mielessä vuosia
Siitä tuli enemmän kuin osiensa summa. Suutari on tyytyväinen lopputulokseen eli siihen, minkälaiseksi monen suomalaisen huippuammattilaisen yhteistyön tulos ja ”artesaanielokuva” muodostui. Loppuvaiheessa sitä ei enää edes kirjoitettu paperille. katsotuimmaksi kotimaiseksi dokumentiksi yli 40 000 katsojallaan. Elokuvaa varten kertyi valtava määrä materiaalia, kuten kymmeniä tunteja Suutarin tekemiä haastatteluja kotimaassa ja ulkomailla, useita kansioita litteroituja haastatteluja, kymmeniä tunteja vanhempia ääninauhoja, kymmeniä tunteja erilaisia arkistofilmejä, useita tuhansia valokuvia ja tuhat sivua digitoituja kirjeitä. – Vastaavana tuottajana piti myös rakentaa projektin rahoitus yhdessä tuottaja Timo Vierimaan kanssa. Miten tuosta ”massasta” voi rakentaa puolentoista tunnin tiiviin, jouhevasti juonellisesti etenevän ja toimivan elokuvan. Kansainvälinen jury perusteli valintaansa: – Aalto on erinomainen dokumentti, joka tarjoaa informatiivisen näkemyksen modernin arkkitehtuurin keskeisiin osiin ja muotoon. Suutarin mukaan käsikirjoitus ei ollut tarkka vaan se rakentui matkan varrella. – Kun sain Alvarin ja Ainon kirjeet, minulle oli selvää, että ne tulevat olemaan eräänlainen runko elokuvassa. Esimerkiksi vanha filmimateriaali Finlandia-talon avajaisista digitoitiin hyvään laatuun. Alvarin ja Ainon kirjeet toivat elokuvaan Suutarin haluaman inhimillisen näkökulman, joka pelkistä arkistolähteistä ja haastatteluista jäi puuttumaan. Elokuva on erittäin innostava ammattilaisille sekä harrastajille. Suosalo toimi Suutarin ohella myös elokuvan toisena vastaavana tuottajana. Elokuvaa varten kahlattiin arkistoja eri puolilla maailmaa: suomalaisten arkistojen lisäksi muun muassa Rockefellereiden ja YK:n arkistot. Aallot olivat hämmästyttävän kansainvälisiä ja siksi elokuvassa puhutaankin seitsemää eri kieltä, ja sitä on kuvattu seitsemässä eri maassa. Ja kun en ole arkkitehti, piti lähteä tutkimaan asioita, ja ottaa haltuun paljon tietoa, mikä liittyy rakennuksiin, designiin ja henkilöihin. Elissan ja Alvarin välillä kirjeenvaihtoa ei samassa mitassa ollut, Suutari kertoo. Elokuvan tuotannosta vastaa Suutarin ja hänen puolisonsa Suosalon Euphoria Film Oy -niminen elokuvia ja teatteriesityksiä tuottava yhtiö. Varsinaisena tuottajana työskenteli Timo Vierimaa. Se oli hetki, jolloin aloin uskoa elokuvaan, Suutari kertoo. Alvarin ja Ainon kirjeiden lukijoina toimivat näyttelijät Martti Suosalo ja Pirkko Hämäläinen. Se nousi nopeasti muutaman viikon elokuvateatteriesityksen jälkeen kaikkien aikojen 10. Ne ovat kauniisti ja välillä hauskasti kirjoitettuja, ja niissä on käsitelty myös työasioita. Kuva: Euphoria Film Aino Aalto oli Alvarin rakas puoliso ja työpari aina kuolemaansa asti. – Jo ennen leikkaamoon tuloa olin rajannut mukaan paljon sellaisia asioita, jotka. Elokuvalla on menossa kansainvälinen elokuvafestivaaliesitysten sarja. Jussi –palkitun dokumentaristin muita elokuvia ovat muun muassa Eedenistä pohjoiseen, Joutilaat, Hilton! ja Yrittäjä. Kuva: Aallon perhe – Kaksi ensimmäistä vuotta oli projektin rakentamista. Aalto -elokuvasta tulikin menestys. Materiaalin rajaus on valtaisa. Tiimityönä syntyneen dokumenttielokuvan tekeminen oli orgaaninen prosessi. Kirjeet toivat ainutlaatuisen näkymän pariskunnan keskinäiseen suhteeseen ja dynamiikkaan. Elokuvan oikeudet on myyty kymmeneen maahan, kuten Saksaan, Japaniin, Australiaan, Viroon ja Sveitsiin. DA2 – Zagreb Design, Art & Architecture Film Festival palkitsi Aalto-elokuvan parhaana elokuvana Kroatiassa pidetyllä festivaalilla. Tämä on Virpi Suutarin elokuvien katsojaennätys teattereissa. Minulla oli varhain ajatus, että prologissa ja epilogissa alussa ja lopussa on kirjeitä. Kirjeistä välittyy Aaltojen edelläkävijyyttä paitsi arkkitehtuurissa myös henkilökohtaisissa suhteissaan: tasa-arvoista ja kunnioittavaa kollegiaalista suhdetta, vapaata seksuaalisuutta ja verkostoitumista kansainvälisten huipputaiteilijoiden kanssa. Antiikki ja taide | 65 Aalto-elokuva päättyy tähän kauniiseen kuvaan Alvar ja Elissa Aallosta. Alvar Aalto esiteltiin täsmälleen sellaisena kuin hän oli – ihminen joka haki inspiraatiota luonnosta ja tekijä joka näytti mikä merkitys nautinnolla on suunnittelun luovassa prosessissa, jossa yllätys on aina yksi osatekijä. – Yksi kaikkein tärkeimmistä hetkistä arkistotyössä oli se, kun sain Aallon perikunnalta luvan tutustua Aaltojen väliseen kirjeenvaihtoon, perhealbumivalokuviin ja joihinkin Aallon harvinaisimpiin piirroksiin, kuten esimerkiksi piirrokseen Ainon kuolinvuoteelta – ja sain luvan käyttää niitä. Elokuvassa on kymmeniä eri kertojaääniä. RAJU RAJAUS ISOSTA MATERIAALISTA. Koko ajan tutkimustyön ja rahoitustyön ohella piti jättää tilaa haaveilulle siitä, millainen elokuvani Alvar Aallosta voisi olla, Suutari kertoo valtaisasta urakastaan. KIRJEISSÄ SUHTEITA JA ARKKITEHTUURIA. Piti verkostoitua tutkijoiden ja muiden Alvar Aaltoon liittyvien ihmisten kanssa eri puolilla maailmaa
Näin monesta lähteestä tuleva materiaali vaati leikkaaja Jussi Rautaniemeltä poikkeuksellista kykyä yhdistellä asioita. Haluttiin kaataa ikoneita ja kritisoida elitismiä. 60-luvulla alkoi ilmetä kriittisyyttä Alvar Aaltoa kohtaan. Ääninä on käytetty Sanna Salmenkallion säveltämän hienon musiikin lisäksi erilaista äänimateriaalia, kuten foley-ääniä, jotka on tuotettu esimerkiksi rakennusmateriaaleja yhteen iskemällä, pellavaloukulla tai Aalto-vaasia jousella soittamalla. – Olen saanut sen käsityksen haastatelluilta, että Elissan rooli oli hyvin merkittävät toimiston ja Alvarin välikätenä varsinkin viimeisinä vuosina. Sen sijaan, että hän olisi asettunut avoimeen dialogiin sen hetkisen nuorison ja tilanteen Ainon kuoleman jälkeen Alvar tarvitsi Elissan vitaalisuutta, elämänvoimaa ja iloa.. Aino kuoli vuonna 1949, ja Alvar solmi avioliiton Elissa Aallon kanssa vuonna 1952. Itselläkin vahvistui käsitys, että he ovat työskennelleet hyvin tasavertaisina kollegoina ja arvostivat toisiaan suuresti, Suutari korostaa. ALVAR JA AINO LOIVAT YHDESSÄ. Luulen, että varsinkin myöhempinä vuosina Aino kärsi tästä piirteestä. Alvar on sanonut, että Elissa toi naurun ja ilon takaisin hänen elämäänsä. ALVAR AALTO SULKEUTUI KUOREENSA. Enenevässä määrin Alvar Aallon toimisto suunnittelikin ikään kuin pääomalle rakennuksia, Suutari kertoo. Siinä oli varmaan mukana myös politiikkaa. Äänisuunnittelija Olli Huhtanen teki hienoa työtä. Esimerkiksi Hitlerin perustama Wolfsburgin autokaupunki oli alun perin ankea, mutta vaikuttva kaupunki. Mukana piti olla julkisia ja yksityisiä rakennuksia. Rakennukset toimivat elokuvassa eri tehtävissä ja tuovat erilaisia arkkitehtonista näkökulmia. Yhdessä Jussin kanssa rakensimme elokuvalle lopullisen muodon, Suutari kiittelee. Valikoiduiksi tulivat historialliselta aikajanalta muun muassa Paimion parantola, Viipurin kirjasto ja Villa Mairea. – Kuten Esa Laaksonen elokuvan haastattelussa hienosti sanoo, Aalto oli nuorena aikansa radikaali. Siinä äänisuunnittelu oli merkittävässä roolissa. Samalla hänen fyysinen kuntonsa rapistui ikääntymisen ja lisääntyneen alkoholinkäytön myötä. Siksi tässä elokuvassa on poikkeuksellisesti merkitty leikkaaja toiseksi käsikirjoittajaksi juuri tämän takia. Varsinkin Ainolla oli erityisen vahva sosiaalinen omatunto omassa tekemisessään. – Nuori sukupolvi rupesi pitämään Alvar Aaltoa elitistisenä arkkitehtinä. Eihän Villa Mairea olisi se mitä se on ilman interiööriä, sehän tekee siitä tosi sielukkaan, ja siinä Ainon rooli on ollut valtava, Suutari todistaa. – Alvar Aalto oli ihminen, joka halusi hurmata, ja olla näyttämöllä ja flirtata joka suuntaan kaikkialla kaikkien kanssa. – Kuitenkin kirjeistä ja Aallon toimistossa työskennelleiltä arkkitehdeiltä saa käsityksen, että Alvar suhtautui hyvin tasavertaisesti Ainoon. Kun Alvarin omat voimat alkoivat hiipua, hän johti käytännössä toimistoa, ja Alvarin kuoleman jälkeen vei monia keskeneräisiä hankkeita loppuun, Suutari kertoo. Alvar Aalto ilmeisesti pahoitti mielensä ja katkeroitui saamastaan kritiikistä. Aalto suunnitteli sodan jälkeen kaupungin johdon pyynnöstä arkkitehtuuria kaupunkia elävöittämään. minua kiinnostivat ja tuntuivat tärkeiltä. Suutari pääsi tutustumaan hienoihin Aallon suunnittelemiin kiinteistöihin usein pitkällisten neuvottelujen jälkeen kuten MIT -yliopiston opiskelija-asuntolaan. Alvarin tytär sanoo yhdessä elokuvan haastattelussa, että hänen isänsä käsitys oli se, että Aino -äidin ensisijainen tehtävä on huolehtia hänestä, sitten tulevat lapset, ja vasta sitten äidin työ. – Haasteena oli, että kun elokuvan päähenkilöinä on kuolleita henkilöitä ja elottomia objekteja eli rakennuksia ja historiallisia asioita, niin kuinka saadaan pöly karistettua kaiken yltä pois. Alvar tutustui Elissaan hänen työskennellessään arkkitehtinä Aallon toimistossa. – Kiinteistöt olivat kokonaistaideteoksia, ja he ovat varmasti yhdessä pohtineet kaikkia ratkaisuja. 66 | Antiikki ja taide Maison Louis Carré on yksi merkittävimmistä ja yksityiskohtaisimmista Alvar Aallon suunnittelemista yksityistaloista. Aaltojen sadoista toteutuneista kohteista mukaan piti valita kiinnostavimmat. Ainon kuoleman jälkeen Alvar tarvitsi Elissan vitaalisuutta, elämänvoimaa ja iloa. Kun Alvar viimeisinä vuosina alkoi ymmärtää, että Aino voi huonosti ja on sairaana, silloin Alvar toistuvasti kirjeissään kaipaa yhteiseen alkutilaan, mikä heillä oli -20-luvun alussa nuorina arkkitehteinä, kun he yhdessä työskentelivät lähekkäin. Gullichsenin suvun kanssa heillä oli vahva sosiaalinen missio parantaa työväen asuinoloja. Alvar Aaltoa ei voi pitää syyllisenä siihen, että Ainon rooli on jotenkin sumentunut meiltä vuosikymmenten varrella. Erilaisilla äänillä elokuva saatiin raikkaaksi ja virtaavaksi. ELISSA TOI ILON ALVARIN ELÄMÄÄN. Aino ei ehkä ollutkaan niin halukas omiin seikkailuihin, mihin Alvar häntä kirjeissäänkin rohkaisi, Suutari pohtii. Alvar suunnitteli talon yhdessä Elissan kanssa varakkaalle pariisilaiselle taidekauppiaalle ja keräilijälle Louis Carrélle ja hänen vaimolleen. Heillä oli Ainon kanssa Bauhaus -ideologiaan nojaten tärkeä sosiaalinen missio tehdä kaunista ja edullista arkea kaikelle kansalle. Alvar Aalto otti suunnittelussa suuremman vastuun itse rakennuksista, Aino keskittyi enemmän interiööreihin. Kohteet hän on tuonut elokuvassa sekä ammattilaisten että tavallisten katsojien nähtäville
Se on nimenomaan se tunnelma, miksi heidän arkkitehtuurinsa tuntuu edelleen niin ajankohtaiselta ja puhuttelevalta. Kuva: Euphoria Film Aaltojen suunnittelema Jyväskylän yliopisto. Omiksi suosikeikseen Aallon teoksista Suutari nostaa Viipurin kirjaston ja Villa Mairean. – Se on hauskalla tavalla jatketta Aalto -elokuvalle siinä mielessä, että jos Aalto näytti ideaalin, miltä Suomen pitäisi näyttää, niin Kansanradio näyttää miltä Suomi oikeasti nyt näyttää. Kuva: Euphoria Film Viipurin kirjasto on yksi Alvar Aallon pääteoksia. – Kun tähtiarkkitehtien ja wau -arkkitehtuurin aikana helposti langetaan silmän arkkitehtuuriin, niin Aallon arkkitehtuurissa kysymys on kokonaisvaltaisemmasta asiasta arkkitehtuurissa. Molemmissa rakennuksissa on tyypillistä Aallon arkkitehtuuria ja hienoja yksityiskohtia. – Yksi motiivi elokuvaprojektin tekemiseen oli paitsi se, että halusin tehdä jotain erilaista suhteessa viime vuosien teoksiin, niin se on ollut minulle myös sivistysprojekti monella tavalla. Eikä se näytä aina niin hirveän loistokkaalta, Suutari toteaa. Siinä oltiin liikkeellä asuntoautoilla eri puolilla Suomea maakunnissa, ja kuvattiin pienellä ryhmällä Kansanradio-nimistä lyhytelokuvaa. Niihin ei kyllästy ikinä. – Aallon esineet eivät vaadi ympäristöltä tiettyä tyyliä vaan ovat suvaitsevaisia ja sopeutuvaisia design-esineitä. Aaltoa onkin kuvattu tunteiden arkkitehdiksi. Toivon, että elokuva vie myös katsojien ymmärrystä askeleen eteenpäin. Antiikki ja taide | 67 Alvar ja Aino Aalto suunnittelivat elokuussa 1939 Noormarkun ruukin alueelle valmistuneen Villa Mairean kodiksi ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille. Kuva: Euphoria Film kanssa, hän sulkeutui turvallisen toimiston piiriin eikä ollut enää avoimessa dialogissa. Aalto.elokuvan tekeminen tulee säilymään Virpi Suutarin mielessä ja pääteoksena pitkään, mutta viime kesänä menossa oli jo uusi hanke. – Kuten edesmennyt Aalto yliopiston muoto-opin opettajani Severi Tarko elokuvan haastattelussa sanoi, Aallossa oli voimakasta vitaalisuutta ja eroottista voimaa laajasti ymmärrettynä, joka näkyy hänen arkkitehtuurissaan, ja joka nousee hänen persoonastaan. Kuva: Aallon perhe. Haaveena on hankkia Paimio-tuoli. Kun nyt tehtyäni elokuvan menen erilaisiin tiloihin ja näen erilaisia design –asioita, niin erottelukyky ja ymmärrys niistä on kasvanut ihan valtavasti. Aallon arkkitehtuurin salaisuutena Suutari pitää sen kosketuksellisuutta ja tunteisiin vetoavuutta. Suutarilla on kotona Aalto-pöytiä, maljakoita ja valaisimia, tarjoiluvaunu ja jakkaroita. ELOKUVA ANTAA OPPIA. Alvar ja Aino Aallon rakkaustarina ja hedelmällinen yhteistyö päättyi vuonna 1949 Ainon kuolemaan. Niissä hän suosittelee vierailemaan
Tammikuussa esineet ovat esillä Jyväskylässä. Pertti on lainannut ja lahjoittanutkin esineitä Aalto-museolle ja yhteistyömme hänen kans. Museona halusimme nostaa esiin eettisen keräilijän, joka on pitkään avuliaasti jakanut Aalto-tietoa ja tuonut Aaltoa esiin niin Suomessa kuin maailmallakin. Alvar Aalto-museon amanuenssi Mari Murtoniemi kertoo, että ajatus keräilijä Pertti Männistön yksityisnäyttelystä museon tiloissa syntyi pitkäaikaisen yhteistyön innoittamana. Näyttelyssä nähdään muun muassa tunnettujen istuinten prototyyppejä ja eri vaiheessa valmistushistoriaa tehtyjä muunnelmia, joista voi seurata Aallon muotokielen, materiaasi. Tuleva näyttely on ensimmäinen kerta, kun Männistön mittavaa Aalto-kokoelmaa esitellään näin laajasti suurelle yleisölle Suomessa. Näyttely nostaa esiin Aallon tuotannon kehityskaaria vuosikymmenten varrella.. Muotoja moneksii -näyttelyn kantava teema on eräänlainen kehityskaariajattelu. saan on aina ollut miellyttävää. – Männistön kattavaan keräilykokoelmaan kuuluu paljon sellaista esineistöä, mitä meiltä museosta puuttuu. Muotoja moneksi – 30 vuotta intohimoista keräilyä -näyttelyyn tuodaan yli 200 Alvar ja Aino Aallon suunnittelemaa esinettä 1920-luvun lopusta vuoteen 1966 saakka. ISTUINTEN JA VALAISIMIEN VAIHEITA. 68 | Antiikki ja taide A lvar Aalto -museossa päästään keväällä 2021 tutustumaan ainutlaatuiseen yksityiseen Aalto-kokoelmaan, jota museon amanuenssi luonnehtii jopa maailman hienoimmakYksityiskokoelma esillä ensimmäistä kertaa Aalto valtaa museon Pertti Männistö on keräillyt Alvar ja Aino Aallon esineitä 30 vuotta
KAIKKI ALKOI NOLLATUOLISTA. Istuimissa voi nähdä, kuinka sota-aikaan liiman puutteessa tehtiin sinkkaliitoksia ja verhoilussa käytettiin kankaan sijaan paperia. Kävin näyttämässä tuolia tehtaallakin ja selvisi, että sen pohjaan kirjoitettu sana ”nollatuoli” todellakin tarkoitti ihan ensimmäistä prototyyppiä! Alkuperäisessä tuolissa on muun muassa leveät käsinojat ja kolmikulmaiset korvat, mutta tuolin tuttu muoto on jo hyvin tunnistettavissa.. Kuva: Jussi Vierimaa Alvar Aalto -museon amanuenssi Mari Murtoniemi kertoo, että museo haluaa yksityiskokoelman näyttelyn myötä nostaa esiin ja kiittää keräilijä Pertti Männistöä, jonka kanssa museo on tehnyt tiivistä yhteistyötä jo pitkään. Huonekaluja Rakennustyötehdas A.B. Näyttelyn esineistö on peräisin 1920-60-luvuilta. Männistön ainutlaatuisesta kokoelmasta on valmisteilla myös kirja. Aallon 401-nojatuolimallin prototyyppi herätti hänen huomionsa ja sai aikaan valtavan Aalto-opiskeluinnostuksen. Tämä kuva on Alvar Aalto -museon perusnäyttelystä. Pertti Männistö innostui Aallon estetiikasta 1990-luvun alussa huutokauppaharrastuksen myötä. – Olin aiemmin nähnyt vain yhden melkein samanlaisen istuimen, joten tuolin ostettuani suuntasin kirjastoon ja lainasin kaikki Aaltoa käsittelevät teokset. lien ja teknisen toteutuksen muuttumista vuosikymmenten varrella. Antiikki ja taide | 69 TEKSTI: KAISA LIISA IKONEN KUVAT: KAISA LIISA IKONEN, ANSSI VAAROLA JA ELINA MÄNNISTÖ, MUOTOKUVA JUSSI VIERIMAA Myös Aallon klassikkovalaisimien kehityskulku tulee entistä tutummaksi Muotoja moneksi -näyttelyssä. muutti vuonna 1966 uusiin tiloihin Kaarinan Littoisiin, taivutustyöt alettiin tehdä koneella eikä enää käsin. Laadusta ja kauneudesta ei ole koskaan tingitty, vaikka ajat ovat olleet vaikeitakin, Murtoniemi pohtii. Näyttelyn esineistö on peräisin 1920–60-luvuilta. – Sen jälkeen kun O.Y. Myös muun muassa Mehiläispesäja Käsikranaatti-valaisimien varhaiset vaiheet ovat hienoja. – Kehityssarjoja on kiinnostavaa tutkia. Keräilijä Männistö kertoo, että vuoden 1966 jälkeen valmistetut Aalto-esineet eivät kiinnosta häntä keräilijänä niin paljon. Keräilijä Pertti Männistö on keskittynyt Aallon alkuaikojen tuotantoon. Päätin jossain vaiheessa rajata keräilyni tähän murrosvaiheeseen ja luovuin kokoelmani uudemmista esineistä
Hän on tehnyt uransa koneiden parissa. Alvar Aalto -museoon pystytettävään näyttelyyn on valikoitunut erityisesti sellaista esineistöä, jonka kehityskaaresta voidaan piirtää selkeitä suuntaviivoja. Hän sanoo, että kokoelman rahallinen arvo on toki mittava, mutta sen sisältämä informaatio Aallon työstä on paljon suurempaa. Ajan myötä huonekaluihin on saatu jäykkyyttä lisäämällä lamelleja ja muuttamalla mitoituksia, Männistö kertoo. – Aina on mahtavaa, kun tulee vastaan jotain, mitä kokoelmasta puuttuu! Joitakin harvinaisuuksia maallikon on tosin MUOTOKIELEN MUUTOKSET TUTUIKSI . ESINEILLÄ HUIMA HINTAHAITARI . Jos mukaan lasketaan myös piirustukset, kirjeet ja muut dokumentit, kokoelman esineiden kappalemäärä nousee yli tuhanteen. Kevään näyttelyssä nähdään harvinaisia Alvar Aallon suunnitelemien tuolien prototyyppejä. 1930-luvun huonekalut olivat paljon kevytrakenteisempia ja sirompia kuin uudemmat huonekalut, kun ihmisetkin olivat ennen pienempiä. Ehkä siksi hän on pystynyt tutkimaan valaisinten ja huonekalujen valmistustekniikoita ja kiinnittämään huomionsa kaikkiin ruu. – Silmä ja käsi harjaantuvat, kun esineitä pyörittelee vuosikymmenestä toiseen. Pertti Männistön Aalto-kokoelma käsittää tällä hetkellä 535 huonekalua ja detaljia, 130 valaisinta ja noin 350 lasiesinettä. 70 | Antiikki ja taide On ironista, että Arabia hyvissä ajoin ennen Suomi 100-juhlavuotta lopetti kansallisesti arvokkaan tuotantonsa. – Kokoelman esineiden hintahaitari on ostohetkellä ollut muutamasta eurosta kymmeniin tuhansiin. Muotoilun kehityksen tärkeät suuntaviivat hahmottaa kyllä nopeasti. Klassikkonojatuolin ensimmäinen prototyyppi, ”nollatuoli”, on nykyistä 401-mallia kömpelömpi ja raskasrakenteisempi. Alkuperäisessä Mehiläispesävalaisimessa on ollut viisi tai kuusi kehää, nykyisin tuotannossa olevassa valaisimessa kehiä on aina vain viisi. Vain muutama viikko sitten Männistö sai käsiinsä Aallon jalkalampun, josta hän oli aiemmin nähnyt vain kuvia ruotsalaisissa 1950-luvun näyttelyissä. Pertti Männistön motiivi keräilyharrastukselle on ennen kaikkea kulttuurihistoriallinen. – Männistön tausta ei ole muotoilussa. Todellisille harvinaisuuksille on hankala edes laittaa hintalappua. veihin ja nippeleihin hyvin pikkutarkasti, amanuenssi Murtoniemi pohtii. Kiinnostavampaa on, että edelleen tulee vastaan yllätyksiä. Joskus olen tehnyt hyviä löytöjä ja välillä joistakin esineistä on saanut maksaa enemmän
Koetalossa Aallolla oli vapaus kokeilla eri materiaaleja, muotoja, tekniikoita ja mittasuhteita. Jyväskylässä sijaitsevassa Alvar Aalto -museossa alkaa maaliskuussa 2021 peruskorjaus, joka kestää 2,5 vuotta. KOKOELMASTA TEKEILLÄ KIRJAKIN. Muutaman sadan metrin päässä kotitalosta sijaitsee myös Aallon ateljee, joka niin ikään on yleisölle avoinna. Kirjasta tulee kuvakatalogi Aaltojen esinemuotoilusta ja siinä on myös Männistön kirjoittama johdanto. Koetalo on kauniilla paikalla Päijänteen rantakalliolla, mutta kuitenkin metsän suojassa. 21.3.2021. Muuratsalossa sijaitseva Aallon Koetalo (195254) on Elissa ja Alvar Aallon itselleen suunnittelema ateljee ja kesäasunto, jonka esikuvana oli antiikin atriumtalo. Kirjan piti ilmestyä jo viime kesänä, mutta korona-pandemia viivästytti aikataulua. – Harmittaa, että kirjan kanssa on ollut viivästyksiä, mutta toisaalta puolen vuoden aikana kokoelmaan on ehtinyt tulla sellaisia hienouksia, jotka on tosi kiva saada kirjaan mukaan. Kaikkia kohteita ylläpitää Alvar Aalto -säätiö. Helsingissä Aallon ystävät voivat vierailla ympäri vuoden Alvar ja Aino Aallon kotitalossa (1936). – Vielä 1990-luvulla minä soittelin Alvar Aalto -museoon ja kysyin tietoa jostain esineestä, nykyään museolta saatetaan soittaa minulle ja kysellä lisätietoa, Männistö nauraa. Koetalo on yleisölle avoinna vain kesäaikaan. Kun museon perusnäyttely tyhjennetään, Aallon suunnittelemassa museorakennuksessa avautuu mahdollisuus Pertti Männistön yksityisen Aalto-kokoelman esittelylle. Alvar Aalto -museon perusnäyttelyssä on tähänkin saakka voinut tutustua Aallon huonekalumuotoilun kehityskulkuun, mutta yksityisnäyttelyssä nähdään monia uusia työvaiheita vuosikymmenten varrelta. Esimerkiksi julkisiin tiloihin tehtyjä valaisimia ei liiku käytännössä lainkaan markkinoilla: eihän jostain kirkon katosta voi mennä lamppuja ottamaan, Männistö naurahtaa. Antiikki ja taide | 71 AALLON JALANJÄLJILLE HELSINKIIN JA MUURAMEEN Alvar Aalto -museon sulkeutuessa peruskorjauksen ajaksi Aalto-fanien kannattaa suunnata kevään ja kesän retket Muurameen ja Helsinkiin. – Tällaiset Pertin kaltaiset yhteistyökumppanit ovat museotoiminnalle kullanarvoisia! On upeaa kuulla kentältä kerättyjä kertomuksia esineiden taustoista ja muista yksityiskohdista, Murtoniemi vahvistaa. Kirja ei ehdi valitettavasti valmistua loppiaisena avautuvan näyttelyn alkuun, mutta toivottavasti se saataisiin painosta ennen näyttelyn loppumista. Kevään näyttely tuo esiin kokemuksia ja kertomuksia keräilijäuran varrelta. Kolmenkymmenen keräilijävuoden aikana on ehtinyt karttua paljon tietoa Aallon urasta ja yksityiselämästäkin. Alvar ja Aino Aalto suunnittelivat talon sekä perheen kodiksi että arkkitehtien toimistoksi, ja koko talon sisustus on Aino Aallon käsialaa. Alvar Aalto suunnitteli ateljeerakennuksen vuosien 1955–1956 välillä arkkitehtitoimistonsa työtiloiksi. MUOTOJA MONEKSI 30 VUOTTA INTOHIMOISTA KERÄILYÄ NÄYTTELY ESILLÄ ALVAR AALTOMUSEOSSA 7.1. Paitsi näyttelyä, Männistön kokoelmasta ollaan tekemässä tällä hetkellä myös kirjaa. mahdotonta saada itselleen
Uudessa kirjassa on kaikkiaan 56 lautanauhan ohjeet. okakuussa julkaistiin jo toinen Mervi Pasasen ja Maikki Kariston toimittama lautanauhoja käsittelevä kirja. Karisto suoritti konservaattorin opinnot ja Pasanen käsityömestarin erikoisammattitutkinnon, jotka auttoivat paremman pääsyn tutkimusaineistoihin. Komeat lautanauhat ovat olleet osa naisen puvustoa. Lautanauhamallit ovat peräisin myöhäisrautakaudelta. Jo ensimmäisen kirjan jälkeen tekijöillä oli tiedossa, että aineistoa riittää hyvin toiseenkin kirjaan. Aineistoja olisi huomattavasti useampaankin malliin, mutta osa Museoviraston arkistossa säilytettävistä vanhoista lautanau. UUSI TEKNIIKKALÖYTÖ. Vuonna 2013 ilmestyneessä Omenaisia ja revonneniä on 30 suomalaista lautanauhaa ohjeineen. Suomessa rautakauden käsityöläiset loivat taidokkaita nauhoja, joita on nyt tutkittu, kudottu ja ohjeistettu tämän päivän ihmisten ihailtaviksi ja kudottaviksi. Juuri ilmestyneen Nauha-aarteita-kirjan tekemiseen kului aikaa seitsemän vuotta. – Ensimmäiset löydökset ovat Theodor Schwindtin (1851–1917) kaivauksilta nykyisen Venäjän puolella sijaitsevassa Karjalassa vuodelta 1891. Tämä Kaarinan Kirkkomäen nauha kannatteli näyttäviä karhunhammasriipuksia. Vanhimmat niistä on kaivettu esiin Suomessa jo 1800-luvun puolella. Aikaa kului lankojen kasvivärjäämisessä, koekudonnoissa sekä etenkin muinaisten nauhojen tutkimuksissa, joka on hidasta ja hyvin monivaiheista. Valtionarkeologi Hjalmar Appelgren-Kivalo (1853–1937) kaivoi Perniössä ristiretkiajan hautoja 1900-luvun alussa ja Kaarinan Kirkkomäen myöhäisrautakautisia lautanauhoja on kaivettu 1950-luvulta lähtien, Mervi Pasanen kertoo. 72 | Antiikki ja taide L Suomalaisilla rautakauden malleilla kudotaan ympäri maailman Tuhatvuotinen lautanauhakulttuuri Lautanauha on vanhimpia tunnettuja käsityötekniikoita
Seuraavaksi häneltä ja Jenni Sahramaalta ilmestyy Löydöistä muinaispuvuiksi – muinaista pukeutumista Suomesta -kirja, jonka tekemiseen kirjoittajat saivat 3 000 euron apurahan Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahastolta. Komeat lautanauhat ovat olleet osa naisen puvustoa. – Ensinnäkin kannattaa aloittaa, mutta kannattaa aloittaa helpoimmista malleista. hoista ovat jo niin hajonneita, ettei niistä pystytä tulkitsemaan tarpeeksi isoja kuvia uuden nauhan luomiseen. Ne lisäävät ihmisissä mielenkiintoa, ja aina välillä joku jää tähän koukkuun oikein pahastikin, Pasanen nauraa. LAUTANAUHOJEN SALOIHIN VOI TUTUSTUA FACEBOOKISSA LAUTANAUHAT/TABLET WEAVING TAI MERVI PASASEN KOTISIVUILLA SWANRIVERCRAFTS.COM Uudessa Nauha-aarteitakirjassa on 56. – Esimerkiksi Perniön aineisto alkaa olla niin huonossa kunnossa, että oli oikeastaan viimeinen hetki tallentaa niiden ohjeet. – Tällä hetkellä eletään selkeästi sellaista aikaa, että ihmiset haluavat katsoa taaksepäin omaan historiaansa. – Maailman eteläisimmällä pisteellä Antarktisella sijaitsevalla tutkimusasemalla työskentelee mies, jonka tiedän kutovan suomalaisia lautanauhoja aina joutoaikoinaan, Pasanen kertoo. Nykyisin Pasanen paitsi julkaisee kirjoja, järjestää myös kursseja sekä valmistaa ihmisille pukuja, lautanauhojen koekudontaa sekä ennallistuksia. Nauhan pinnat on lisäksi kuvioitu metallikoristeilla. – Etelä-Norjassa, Snartemossa, on oma tekniikkansa, joka on peräisin kansanvaellusajalta eli hyvin paljon vanhempaa kuin meidän rautakautinen kudontamme. HARRASTUKSESTA TYÖKSI. – Maikki onnistui löytämään uuden tekniikan tutkiessaan nauhalöytöjä mikroskoopilla. arkeologisen lautanauhan ohjeet. Tarvitaan kärsivällisyyttä sekä kannattaa opetella myös purkamaan työtä, sillä purkaminen opettaa parhaiten, mitä on tekemässä. Nauhalaudat ovat työvälineenä monipuolisempia ja niillä saadaan tehtyä huomattavasti koristeellisempia nauhoja. Pienten neliskulmaisten nauhalautojen reikiin pujotetaan lankoja. Vähän kerrassaan siis, taidot kasvavat sitä mukaan, Mervi Pasanen opastaa.. – Toinen on pohjakude ja toinen joko metallivaijeria tai toisen langan ympärille kierrettyä hyvin ohutta metallia. Antiikki ja taide | 73 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: MERVI PASANEN Lautanauhojen ohjeet perustuvat Museoviraston arkistoissa säilytettäviin löytöaineistoihin. Mervi Pasanen upposi 16 vuotta sitten muinaisaikaan keskiaikaisharrastamisen myötä kuten moni muukin oman yhteisönsä historiasta kiinnostunut. Sen jälkeen mallista kudottiin koeversioita, kunnes mallikappale vastasi alkuperäistä nauhaa. – Ne ihmiset, jotka ovat tuhat vuotta sitten tehneet alkuperäiset nauhat, ovat olleet aikansa suuria, taitavia tähtiä ja tekijöitä. Lautanauhamallit ovat peräisin myöhäisrautakaudelta. Sille käsityötaidolle meidän pitäisi ymmärtää antaa arvo, Mervi Pasanen toteaa. Latviassa on edelleen hyvin elävä perinne ja lautanauhoja käytetään muun muassa kansallisja kansanpuvuissa. Nykyisin Suomessa järjestetään joka niemessä ja notkossa ja saarelmassa enemmän tai vähemmän autenttisia keskiaikaistapahtumia. – Valmistan vaatteita ja tuotteita sekä opetan omaa osaamistani eteenpäin. Pirtanauhan tekemiseen käytetään pirtaa ja lautanauhan tekemiseen erillisiä nauhalautoja. Lankojen pujotussuunta, langan väri, nauhalautojen asettelu sekä tapa kiertää lautoja vaikuttavat siihen, millainen nauhasta syntyy. JOKAISELLA MAALLA OMA TEKNIIKKANSA. Lautanauhoista kiinnostuneille Mervi Pasanen antaa selkeän vinkin. Eri alueilla on omat tekniikkansa. Pasanen lupailee, että julkaisutoiminta jatkuu myös lautanauhojen osalta. Heillä on ollut yhteistyökumppaneinaan järjettömän taitavat kehrääjät sekä järjettömän taitavat värjärit. Keskiaikaisharrastaminen – vaikka rautakausihan ei ole keskiaikaa, mutta sen katsotaan menevän saman sateenvarjon alle – on lisääntynyt jatkuvasti. Suomalaisia lautanauhoja tiedetään kudottavan ympäri maailmaa englanniksi käännetyn Omenaisia ja revonneniä -kirjan ohjeiden mukaan. Lautanauhan valmistustapa on periaatteessa yksinkertainen. KÄRSIVÄLLISYYTTÄ JA PURKAMISTA. Nauhoissa on paljon kuvioita, joista kaikilla on oma merkityksensä. Tämä Kaarinan Kirkkomäen nauha kannatteli näyttäviä karhunhammasriipuksia. Mervi Pasasen kutoma ja värjäämä rautakautinen viitta ja muutamia hienoimpia lautanauhoja. Näin voitiin todeta, että uusi tekniikka oli löydetty. LAUTANAUHA VAI PIRTANAUHA Lautanauha ja pirtanauha ovat eri tuote, jotka valmistetaan eri työvälineillä. Kirjassa on mukana myös uusi kudontatekniikka, jonka kirjan kirjoittajat ovat nimenneet sidekudekuvioksi. Esimerkiksi Ruotsin Birkassa on kudottu kuviollisia brokadinauhoja, joissa on kaksi kudetta. Lautanauhakulttuuria löytyy kaikkialta maailmasta
Ehkä radiosta kuunneltiin myös kirjailija F.E. Yksi näistä taidonnäytteistä on tämä 61-vuotias keinuhevoseni, Ari Lahtinen esittelee rakasta lapsuuden leluaan. Väritys on säilynyt alkuperäisenä. Ehkä monien muiden kotien tapaan Lahtisillakin kuunneltiin radiosta Turun Vanhan Suurtorin varrelta Brinkkalan talon parvekkeelta julistettu koko maata koskeva joulurauha. Keinuhevonen on tarkemmin katsottuna keinuvaljakko. ristöineen antoi varmasti parhaat puitteet talvisiin leikkeihin, mutta niistä pieni Ari ei vielä pariin vuoteen ollut tietoinen. – Keinuhevosen oli tehnyt merimiehenä työskennellyt kummisetäni Antti. marraskuuta. Jouluaattona 1959 Suomen ensimmäinen tv-meteorologi Paavo Salmensuu osoitteli ruudussa piipunvarrellaan sääkarttoja, ja kansa seurasi näköradion kautta tiiviisti ennustettuja säätietoja. Talo oli täyttynyt keittiöstä tulvivista tuoksuista ja sisään oli kannettu kuusi, jota isommat sisarukset olivat koristelleet. Raumalla oli tuona jouluna lumensyvyys neljä senttiä ja pakkasta luvattiin enimmillään -3,6-astetta. Mikä tuuri Arilla olikaan. Kilttiä kiharapäistä poikaa odotti kaikkein suurin paketti. Antti oli äitini siskon puoliso ja hän harrasti vapaa-aikanaan erilaisia käsitöitä. Varmaa kuitenkin oli, että ensimmäisiä henkosiaan kapaloikäinen veti ulkona raikkaassa pakkassäässä. JOULUPUKKI SAAPUI. Vanhemmilla sisaruksilla oli vallan omat mielenkiinnon kohteet. Eikä muiden sisarusten kanssa hepasta tullut edes kinaa, sillä Ari oli ainoa, joka sen kyytiin mahtui. 74 | Antiikki ja taide Rakkaat esineet V aikka vuoden 1957 keväänä Helsingissä oli niin viileää, että vappunakin pääsi hiihtämään, ei se myöhästyttänyt talven saapumista Suomen kolmanneksi vanhimpaan kaupunkiin Raumalle. Tunnelmaa lisäsivät kynttilät. Arilla ei varmaan ollut muistikuvaa edellisestä joulusta eikä tietoa siitä, mikä levottomilta tuntuvien sisarusten odotuksen syy oli. Lunta Selkämeren itärannalla sijaitsevassa merenkulkukaupungissa oli tuolloin viitisen senttiä ja pakkanen noudatteli celsiuksessa mitattuna samoja lukemia, -5 astetta. Riemu oli rajaton, sillä leluja oli tuolloin kovin vähän. Vuonna 1442 perustettu eteläisessä Satakunnassa sijaitseva Rauma oli pukeutunut jo talveen, kun Erkki ja Jenny Lahtisen perheen kuopus, Ari, syntyi 27. Arin kolme vanhinta sisarusta viilettivät jo taatusti kuka suksilla, kuka potkukelkalla tai pulkkamäessä. Ari sai keinuhevosen. Kaunis puukaupunki ympäAri sai joululahjaksi kummisedältään oman hevosen Harvinainen keinuvaljakko Jouluna 1959 kaksivuotiasta Aria odotti valtava paketti, josta löytyi upea käsintehty keinuva lelu. Televisio eli tuolloin vielä ensivuosiaan, sillä TES-TV oli aloittanut Helsingin Ratakadulta lähetetyt säännölliset lähetykset vasta pari vuotta aikaisemmin. Ari noin 2-vuotiaana kikkarapäänä.. Sillanpään joulusaarna, joka oli vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa joulunvietossa jo vuodesta 1945 alkaen. Se ratkesi illalla, kun taloon saapui joulupukki. Tuolloin ei vielä arvioitu tuulen vaikutusta sään purevuuteen, mutta niistä pikku-Ari ei varmastikaan ollut kiinnostunut, sillä odotettavissa oli jotain jännää, sillä sen 2-vuotias Ari aisti, vaikka ei tiennyt, mistä tunnelma johtui
Istuinosa on väritykseltään iloisenpunainen. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Heppa viettää tällä hetkellä eläkepäiviä Vihdin Jokikunnassa, mutta tulevaisuudessa se keinahtelee joko Arin lasten kotona tai ainakin pysyy suvussa. Hyvin tehty käsityö ja vielä ”nimikoituna” kummipojalle, Ari ihailee. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Keinuhevosen pohjassa on saajan nimi ja päiväys.. – Sillä oli hauskaa keinutella. Säilymistä ehkä on edesauttanut se, että heppa oli Arin omien lasten aikaan unohtuneena ja säilöttynä isovanhempien vintille. – Ehkä menee jollekin meidän suvussa syntyvälle lapsille. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO Tiepolo Venetsia Pohjolassa Ari sai joululahjaksi kummisedältään oman hevosen TEKSTI: JAANA ISOSAARI KUVAT: PÄIVI AHLROTH, ARI LAHTISEN ARKISTO – Värit eivät ole haalistuneet. Kaunis heppa on taatusti uniikki, tuskin toista samanlaista löytyy, Ari kertoo ruskeiksi maalatuista ruunakoistaan. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Siihen asti se on koristeena minun tuvassani, Ari sanoo. Sen kyydissä oli varsin turvallista keinua vaikkapa vähän rajumminkin, sillä sen kyydistä ei voinut ritari tai sotamies Lahtinen tipahtaa. Ari on säilyttänyt rakasta leluaan hyvin, joten se on täysin alkuperäisessä kunnossa. Antiikki ja taide | 75 KERRO AARTEESI TARINA Hyvä Antiikki ja taide –lehden lukija. Avaa meille aarteittesi tarinat. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Itse asiassa Arin saamaa keinuhevosta voisi kuvailla valjakoksi, sillä siinä on istuinosan molemmilla puolilla hevonen. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2021-03 700278-2006 Tule tutustumaan ainutlaatuiseen kokoelmaamme. Ilmainen sisäänpääsy ja opastus myös ryhmille. Apollonkatu 23 B 64, 6. Puh: 09 442 501 www.reitz. SUOMALAISEN TAITEEN JA EUROOPPALAISEN ANTIIKIN HELMIÄ TÖÖLÖSSÄ. Museo avoinna ke ja su 15-17, ryhmät sopimuksen mukaan. krs