KÄDENTAIDOT TAIDEMATKAT Raaseporin linnalla värikäs menneisyys Valaisimet kiinnostavat keräilijöitä Kultaseppä korjaa vanhat aarteet TORSTI NIEMINEN Suomen suurin antiikkimessujärjestäjä JARI NISSINEN Aarteita ja elämyksiä. 6/2021 • 9,50 € Martta Wendelin Menneen maailman joulutunnelmaa ARJEN HISTORIA . KERÄILY . ENTISÖINTI . ESITTÄVÄ TAIDE
47 Suomi saa uuden museon ..........................................................48 Taidematkoilta elämyksiä ........................................................... Hämeenlinnan Antiikkija taidemessuilla esillä olleet vanhat rekisterikilvet on tiettävästi pelastettu lammen pohjasta. Kuva: Kjell Svenskberg Fotofabriken Jari Nissinen (vas.) ja Jan Roos ovat vuosien varrella pelastaneet monenlaisia aarteita. Raaseporin linnan raunioista huokuu historia lukemattomine tarinoineen. 5 Sukuaarteet ja kirkkojen kalleudet uuteen loistoon ...................6 Taideuutisia ....................................................................................12 Raaseporissa yksi maan korkeimmista linnanraunioista ..........14 Harvinainen esine: Venäläinen valaisin .....................................20 Lapsuuden joulun tunnelmaan ...................................................22 Joulukorteissa elää mennyt aika ................................................28 Jouluikoni kuvaa joulun ilosanomaa .......................................... Menossa on jalkapallon Suomen Cupin voittopokaalin kannen oikaisu. 32 Vilmalotta Olivia Schafhauserin koko elämä on taidetta .........34 Kauppamiehen kotitalo, Sederholmin talo Senaatintorilla ......38 Marcel Dzama tämän ajan merkittävimpiä kuvataiteilijoita ....42 Museoille lähes 2 300 kysymystä .............................................. 52 Jumalattaret olivat tärkeä osa yhteisöjen elämää ....................56 Torsti Nieminen järjestää antiikkimessuja ................................60 Vanhat esineet tekevät uutta tuloaan .......................................64 Keskiaikaa voi harrastaa monella tavalla ..................................70 Keräily lähti käsistä eikä loppua näy ...........................................74 Isoisän kirjoituspöytä on rakas esine.........................................80 Sisältö 64 22 14 6 Yksi uuden Suomen Kelloja korumuseon ajajaisnäyttelyistä on 50 vuotta koruillaan ja nahkatöillään ilahduttaneen kultaseppämestari Harri Syrjäsen juhlanäyttely. Martta Wendelinin kuvitus Kulkuset-lehden kannessa vuodelta 1927. Wendelin ja Rudolf Koivun joulukuvituksia on esillä Tuusulan taidemuseon Lapsuuden joulunäyttelyssä taiteilijakoti Erkkolassa 16.1.2022 saakka. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ..................................................................................... 48
0500533587 www.gema.fi A NTIK. 040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh
Taidetta on vaikea – ellei mahdoton – määritellä, mutta sen merkitys ihmisenä olemiselle on kiistatta suuri. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi loppukesästä 2013 eli 8,5 vuotta sitten. Antiikki ja taide -lehti on omalta osaltaan ollut jakamassa ja siirtämässä menneen perintöä uusille sukupolville. Mutta ajassa on elettävä kulloistenkin realiteettien mukaan. Päätoimittaja: Mari Ahola-Aalto mari.ahola-aalto@karprint.fi Toimittajat: Mira Arkko Timo Elo Kari Kumpulampi Tarja Pitkänen Jouni Suolanen Eero Wihuri Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Tämän aikakauden ihmisiä kiinnostavat ja inspiroivat menneiden aikojen saavutukset. Heidän perintönsä elää, kehittyy ja muotoutuu nykypäivän tavoissa, kulttuurissa, tyylissä ja taiteessa, vaikka emme aina edes tiedosta sitä. Lehti lakkaa, mutta antiikki ja taide, ja niiden merkitys säilyvät. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2021 Tilaajapalvelu: tilaukset@karprint.fi puhelinpalvelu arkipäivisin klo 9-11.30 puh. Vaalimme esineitä, jotka kertovat menneestä, ja hankimme tietoa niistä. On tehty juttua antiikkiesineistä, niiden keräilijöistä, taiteesta ja sen tekijöistä, nousevista tredeistä, monista kulttuurin ilmiöistä. Vaikka jo esihistoriallinen ihminen epäilemättä oli rationaalinen olento, hänellä oli tarve paitsi selviytyä jokapäiväisen elämän haasteista, myös ilmaista itseään ja luoda ympärilleen kauneutta. Käymme näyttelyissä ja hankimme seinillemme taidetta, joka antaa aivoille ajateltavaa ja virkistää sielua. 09-413 97 300 Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Lehti lakkaa, antiikki elää ikakaudet vaihtuvat, tavat muuttuvat, menetelmät kehittyvät, kulttuurit nousevat ja hiipuvat – mutta on asioita, jotka säilyvät. Jo niiltä muinaisilta ajoilta, joilta ei ole olemassa kirjoitettua historiaa eikä edes suullista perimätietoa, jotakin on säilynyt: kuvia ja esineitä. Kauneuden kaipuu lienee siten meissä ihan sisäsyntyisenä. Varhaisia työvälineitä koristeltiin kuvioilla, ja kallioluoliin tehtiin maalauksia. Antiikki ja taide -lehden kustantajan historiassa vaihtuu nyt yksi aikakausi, sillä käsillä on lehden viimeinen numero. Tuusulan taidemuseon kokoelma. Antiikki ja taide | 5 A 6/2021 Kahdeksas vuosikerta Vuonna 2021 ilmestyy 6 numeroa. Menneet ajat ovat aina innoittaneet tulevia. Hyvää joulunaikaa monivuotisille lukijoille haastatelluille ja yhteistyökumppaneille! Kannen kuva: Martta Wendelin, Satukontti-lehden kuvitus Kolme lasta ovella. Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset loivat länsimaisen sivistyksen perustan. Vihtiläinen Karprint jatkaa työtä kahdeksan erikoisaikakauslehtensä parissa, ja haikeuttakin tuntien lähettää viimeisen Antiikki ja taide -lehden maailmalle
Nissinen ja Roos korjaavat melkein minkä tahansa vanhan metalliesineen. Heidän mottonsa onkin: Kysy meiltä – todennäköisesti teemme sen. – Niissä kiehtoo paitsi niiden historia, myös se, että kahta samanlaista työtä ei ole. Mistä isoäidin äiti on tämänkin esineen saanut, missä ja milloin sitä on käytetty. – Olen tehnyt kultasepän tavanomaista työtä ja ollut muun muassa avustajana Invalidiliiton kultaseppäkoulussa, Nissinen kertoo. Mitä kaikkea on tapahtunut tämän kirkon historiassa – monen sadan vuoden ikäinen ehtoolliskannu on saattanut selvitä monestakin tulipalosta. – Me pelastamme esineiden myötä historiaa ja tarinoita, sanoo kultaseppä Jari Nissinen, 59. – Vaikka esine olisi huonossa kunnossa, sen voi useimmiten korjata niin, että se kestää taas kymmeniä, jopa satoja vuosia. Jari Nissinen ja hänen yhtiökumppaninsa Jan Roos, 62, ovatkin kuulleet paljon tarinoita, monenlaisia. Cooleri on hopeoitua messinkiä.. Kun vanhan metalliesineen korjaushinnan arvioituttaa, joku voi sanoa, ettei Kotien sukuaarteet ja kirkon kalleudet kuntoon Kahta samanlaista työtä ei ole. Korjattuna se näyttää samalta kuin ennen vaurioitumistaan. Kultaseppä Jari Nissinen korjaa vanhoja aarteita, kuten parin sadan vuoden ikäisiä kirkon viinikannuja tai yksityishenkilöiden suvussa pitkää kulkeneita kynttilänjalkoja. Suvussa useiden sukupolvien ajan olleilla esineillä on aina tarina, ja siksi suuri tunnearvo. Mutta vanhat esineet vetivät puoleensa. Yksityishenkilölle korjattiin iso shampanjacooleri, joka haluttiin käyttöön ylioppilasjuhliin. Sekä Nissinen että Roos valmistuivat kultasepiksi vuonna 1984. sitä kannata korjata, koska korjaus maksaa enemmän kuin esineen metallin arvo. 6 | Antiikki ja taide V anhoilla metalliesineillä – olkoonpa sitten kyse kullasta tai hopeasta tai vaikka alpakasta – on paljon muutakin arvoa kuin metallin arvo. – Mutta eihän siitä ole kysymys
Korjauksen jälkeen ne ovat taas valmiita seuraavien vuosisatojen käyttöön. Tässä Köyliön seurakunnan hopeinen viinikannu 1700-luvun lopulta.. Antiikki ja taide | 7 TEKSTI: TARJA PITKÄNEN KUVAT: TARJA PITKÄNEN, JARI NISSINEN JA JAN ROOS Kirkon ehtoollisviinikannut ovat usein olleet säännöllisessä käytössä jo pari sataa vuotta
Antiikkikaupoista tulee monenlaisia mielenkiintoisia esineitä, muun muassa Aallon ja Tynellin lamppuja. Nelisen vuotta sitten yritys muutti Hämeenlinnasta Helsinkiin. 8 | Antiikki ja taide Nissinen ja Roos ostivat yhdeksän vuotta Hämeenlinnasta hopeasepänpajan ja perustivat yrityksensä Monimetalli J & J Oy:n. Jarin mielestä sen voi kyllä ottaa käyttöön. – Tuona aikana kirkko on palanut jo ainakin neljä kertaa, mutta rasia on tallella. Nissinen ja Roos korjaavat hopeaja kultaesineiden lisäksi muun muassa tinasta, alpakasta, kuparista, pronssista ja messingistä valmistettuja esineitä. Korjauksessa on myös Jarin näkökulmasta uusia esineitä – esimerkiksi 1960-luvulla tai 80-luvulla tehtyjä. KIRKKOHOPEITA PALJON. – Ne ovat yleensä hopeatai tinaesineitä. – Aloitimme aika huonoon aikaan, koska juuri silloin oli lama-aika eikä töitä oikein tahtonut olla. Mutta pikku hiljaa sana on kulkenut ja tunnettuus kasvanut. Tehdään uusi, vastaava osa, joka sitten juotetaan esineeseen. Yksityishenkilöt korjauttavat monenlaisia esineitä, kaapinvetimistä alkaen, mutta paljon myös erilaisia pöytähopeita ja kynttilänjalkoja. Vanhimmat Nissisen ja Roosin korjaamat esineet ovat peräisin 1600-luvulta. Hyvin paljon tulee korjaukseen 200-300 vuotta vanhoja esineitä, jotka ovat hopeaa tai tinaa. Jokin osa liian heikko – Materiaali, esimerkiksi hopea, on entisinä aikoina ollut niin kallista, että on tehty esineitä hyvin ohuesta materiaalista. Korjauksen jälkeen se kyllä kestää taas samassa käytössä satojakin vuosia. Juuri nyt on korjauksessa muun muassa Aallon messinkinen lamppu. Valtaosa töistämme on tätä nykyä kirkkohopeita.. Silloin esine, esimerkiksi viinikannu, katkaistaan heikosta kohdasta. Helsinki oli silloin pieni, aivan erilainen kuin nykyisin. Materiaalin kalleuden vuoksi esineissä on myös käytetty erilaisia täyteaineita, kuten hartsia tai kipsiä. Ohutta materiaalia on helpompi työstää kuin paksumpaa. Joskus ajatellaan, että korjattu vanha esine pitäisi vain laittaa ihailtavaksi vitriiniin. – On mielenkiintoista ajatella, mitä kaikkea kannu on nähnyt. Lisäksi töitä tulee yksityishenkilöiltä, kultasepänliikkeistä ja antiikkikauppiailta. Helsingin Vanhan kirkon 250-vuotias viinikannu on koko historiansa ajan ollut käytössä joka viikko pari kolme kertaa, ja on edelleen. Tässä oiotaan Suomen Cupin jalkapallopokaalin kantta. – Asumme molemmat pääkaupunkiseudulla, mutta kuljimme monta vuotta töissä Hämeenlinnassa. – Tyypillisiä esimerkkejä ovat kynttilänjalat tai viinikannut, jossa jokin yksi osa on ollut liian heikosta materiaalista. Koska monet esineet ovat kookkaita, niitä on teetetty hopeaa edullisemmasta alpakasta eli uushopeasta, metalliseoksesta, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä. Hopean lisäksi kirkoissa paljon käytetty materiaali on alpakka. Kirkoilta tulee korjaukseen muun muassa ehtoollisviinikannuja, öylättirasioita, kynttilänjalkoja, lyhtyjä ja kastemaljoja. Muutto oli hyvä ratkaisu. – Valtaosa töistämme on tätä nykyä kirkkohopeita. Jari Nissinen ja Jan Roos ovat vuosien varrella pelastaneet monenlaisia aarteita. Esimerkiksi Nurmijärven kirkon leipärasia on kestänyt jo yli 300 vuoden käytön. Sen jälkeen kannu hopeoidaan, ja sitten kullataan sisältä
Antiikki ja taide | 9 Meidän ei kannata lähteä yhtä pannua korjaamaan, koska sille tulisi liikaa hintaa. Jari ja Jan korjaavat myös vanhoja kuparisia kahvipannuja. – Jonkin antiikkiesineen patina saa näkyä, ja siihen saa jäädä vaikkapa aikojen kuluessa syntynyt naarmu. Kirkoista ja kultasepänliikkeistä tulee paljon töitä myös postitse. KUPARIPANNUT KÄYTTÖÖN. Toiset taas haluavat ne sellaiseen kuntoon, että niissä voi vaikka keittää kahvit. Siinä on nyt uudet pystypalkit vahvemmasta materiaalista. Meidän ei kannata lähteä yhtä pannua korjaamaan, koska sille tulisi liikaa hintaa. Siksi yrityksessä otetetaankin yhteystiedot muistiin halukkailta pannujen korjauttajilta, ja vasta kun on tiedossa useampi, soitetaan kaikille ja pyydetään tuomaan pannut. Monista kahviloista tulee pannuja tinaukseen – niissä ei tosin nykyisin enää keitetä kahvia, mutta niitä halutaan käyttää kahvin tarjoilussa tunnelmanluojina. Muutaman kerran vuodessa niitä sitten tinataan. Runko oli tehtävä kokonaan uusiksi, mutta samalta se nyt näyttää kuin ennenkin. – Korjasin esimerkiksi Iisalmen kirkon lyhdyn, jota käytetään pääsiäisen saattueissa. Antiikkikauppiaat yleensä haluavat mahdollisimman paljon vanhaa kunnioittavan korjauksen. ARVIOINTI PAIKAN PÄÄLLÄ. Helsingin ortodoksisen seurakunnan iso lampukka ennen korjausta ja korjauksen jälkeen. Korjaustyössä on niin monia työvaiheita, ettei maallikko tule niitä edes ajatelleeksi. – Hämeenlinnan ortodoksiseurakunnalle korjattiin huonokuntoinen iso kattokruunu muutama vuosi sitten. Kaikista esineistä ei aina korjata kaikkea. Hyvästäkään kuvasta ei aina näe edes materiaalia, eikä ainakaan sitä, mitä täytettä esineessä on käytetty, tai onko sitä korjattu aikaisemmin – ja jos on, onko korjaus tehty oikein. Nissisen ja Roosin yrityksellä ei ole aukioloaikoja, vaan kaikki asiakkaat tulevat sopimuksen mukaan. Sitten niitä tuli vielä kaksi lisää. Kirkon viinikannuja Nissinen on korjannut niin paljon, että niiden arviointi on helpompaa kuvastakin. Niitä pitäisi olla kerralla useampi, ainakin kuusi. Joitakin esineitä on hankala pakata postitettavaksi, ja kun esineet ovat korvaamattomia, turvallisuuden vuoksi ne on usein parempikin noutaa. Vahvistuksia joutuu aika usein tekemään. – Ne pitää korjata puhtaalla tinalla juuri elintarvikekelpoisuuden vuoksi. – Osa asiakkaista, usein yksityiset ihmiset, haluavat, että kaikki jäljet korjataan. – Siksi esineet on arvioitava yksilöllisesti. – Esineiden arviointi ja kustannusarvion tekeminen onnistuvat myös paremmin paikan päällä. Jari Nissinen on tehnyt omalle suvulleen kastemaljan, jota tähän mennessä on käytetty neljän lapsen ristiäisissä.. – Isomman työn esineet, vaikka kokonaisen kaluston korjauksen ja huollon, menen hakemaan kauempaakin. Siinä oli alkujaan liian ohutta messinkiä, vain 0,4 millimetrin paksuista. – Kuparipannun tinaus on iso prosessi ja aikaa vievä työ. – Osa haluaa säilyttää ne ihan sellaisinaan, vaikka tinaus olisi sisältä kulunut
Pokaali kansineen painaa neljä kiloa. Suomen Cupin jalkapallopokaali on ollut korjauksessa useammankin kerran. Suomessa alpakkaesineitä ei jostain syystä ole arvostettu yhtä paljon kuin muualla Euroopassa. 10 | Antiikki ja taide Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan kattokruunu korjattuna. Vanhojen esineiden kunnostuksessa ja korjauksessa on myös kulttuurieroja. Eihän vanhassa esineessä ole kysymys. Kullanväriset esineet ovat kullattua hopeaa, oikealla oleva tarjoiluastia alpakkaa. – Ruotsissa ja muualla Euroopassa ne ovat melkein yhtä arvokkaita kuin hopeiset. Mikkelin ortodoksisen seurakunnan ehtoolliskalusto. – Joskus joku soittaa ja kysyy, voitteko korjata esineen odottaessa, tai sillä aikaa, kun käyn kaupassa, mutta niinhän se ei koskaan mene, vaan usein kyseessä on vähintäänkin päivien ja usein viikkojen työ. Meillä Suomessa esineet saavat usein jäädä tummuneiksi. Aina se on saatu hienoon kuntoon. – Kun menee museoon jossain muualla Euroopassa, esineet on usein kunnostettu kiiltäviksi, kuin uuden näköisiksi. Hopeointikin on iso prosessi, josta ei selviä sillä, että esine vain kastettaisiin hopeaan. Jos alpakkaesine halutaan hopeoida ja kullata sisältä, se on ensi kuparoitava, koska hopeointi ei pysy alpakassa
Monesti ei enää haluta uusia, edullisia kertakäyttötuotteita, vaan mieluummin kauniita, aikaa ja käyttöä kestäviä käsityönä tehtyjä esineitä. – Ei haittaa, jos esine on hiukan tummunut, mutta jos sen päästää oksidoitumaan aivan mustaksi, alkaa oksidi syödä hopeapintaa ja esine vahingoittuu. . Jos hopealusikat ovat kulkeneet äidiltä tyttärelle monessa polvessa, kymmenien, jopa satojenkin vuosien ajan, ja niitä on rakkaudella hoidettu ja kiillotettu, esineillä ja niiden tarinoilla on merkitystä niin nykyiselle kuin tulevillekin sukupolville. materiaalin hinnasta, vaan esineen ainutlaatuisuudesta ja siitä, että se on käsityönä tehty. Ne halutaan säilyttää suvussa ja pitää myös käytössä. Vanhan tavaran arvostus on Suomessa kasvanut. – Olen korjannut muun muassa isoisän alpakkakynttilänjalan, ja mummon hiihtokilpailuissa voittamia alpakkalusikoita. Ei messinki maksa paljon Tynellin tai Aallon lampuissakaan, vaan upea design. Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan kattokruunu korjattuna. Hopeaesineet voi puhdistaa ihan kaupasta saatavilla puhdistusaineilla. Mutta jos esine ei niillä tule puhtaaksi, silloin se on paras tuoda ammattilaiselle, koska silloin se on hapotettava, jotta se saadaan puhtaaksi. Antiikki ja taide | 11 Alvar Aallon suunnittelema messinkilamppu oiotaan. Hopeiseen viinimaljaan eli kalkkiin on tehty uusi kaatonokka, jota Jari Nissinen juottaa paikalleen. Taideteoksissakaan merkityksellistä ei ole materiaali, vaan se, että se edustaa hienoa muotoilua. Viinikannut ja kynttilänjalat ovat tyypillisiä korjaukseen tulevia esineitä. Monille jonkin esineen tunnearvo on niin suuri, että se korjautetaan, vaikka olisi hyvinkin huonossa kunnossa. Nissinen haluaa muistuttaa, että hopeaesineitä on myös huollettava. Taitava kultaseppä antaa rakkaille esineille uuden elämän. Kalkki myös hiottiin, kiillotettiin ja hopeoitiin, ja sisäpuoli kullattiin. Ei haittaa, jos esine on hiukan tummunut.
Teoksista välittyy elämänilo ja sen rinnalla myös yksinäisyys ja melankolia. Vuoden loppuun saakka avoinna oleva näyttely kattaa Suomen lasimuotoilun historiaa aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Ajan radikaalit taidesuunnat Euroopassa hajottivat kuvataiteen perinteistä esittävää muotoa ja loivat uudenlaista väri-ilmaisua. Näyttelyyn on koottu 60 teosta eri kokoelmista. Pariskunta ikuisti lukuisiin teoksiinsa myös kesänviettoaan muun muassa saaristossa Uudellamaalla ja maaseudulla Varsinais-Suomessa. Mukana on niin taide-esineitä kuin käyttölasia Iittalan, Nuutajärven ja Riihimäen lasitehtaiden tuotannosta.. Näyttelyn erityisenä painopisteenä ovat vangitsevat katumaisemat Helsingistä, unohtamatta kaupungin vilkasta seuraelämää. 1920-1930 -luvuilla sekä Sulhon Sipilän että Greta Hällfors-Sipilän katse kohdistui lähelle, omassa elämässä nähtyyn ja koettuun, niin arkeen kuin juhlaankin. Kumpikin taiteilija kuvasi teoksissaan toisiaan, kotiaan tai ikkunasta avautuvaa kaupunkia ja sen huvituksia. Lasitaiteen ikoneita Taiteilijapariskunnan töitä Greta HällforsSipilä: Yö, 1931 / Helsingin kaupunginmuseo/ Kuva: Mari Valio Sulho Sipilä: Sisäkuva, soittava nainen, 1931/ Kansallisgalleria/ Kuva: Hannu Aaltonen IKONEIKSI MUODOSTUNEITA esineitä ja niiden tekijöitä esittelevä katsaus on esillä Designmuseo Iittalassa Hämeenlinnassa. Näihin kokeiluihin Greta ja Sulho heittäytyivät innolla. Meri oli tärkeä myös Sulholle, joka loi jopa toisen uran itselleen laivaston upseerina. Taiteilijoiden uran alkuvuosien tuotannosta on säilynyt useita teoksia, joissa kokeillaan rohkeasti värejä ja uutta muotoa. Railakkaasta kaksikosta tuli erottamaton pari. Veneet, uimahuoneet ja rantaelämä toistuvat etenkin Gretan maalauksissa sekä hänen luonnoskirjoissaan. Greta ja Sulho, kutsumanimiltään Tiva ja Halle, opiskelivat Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1910-luvulla. Gretan ja Sulhon yhteinen elämä ja yhteinen taide on kiehtova ja monia kysymyksiä nostattava aihe. Näyttely on esillä 14.8.22 saakka. Molempien taiteilijoiden varhainen modernismi liittyy aikansa uusiin taidesuuntauksiin, erityisesti venäläiseen avantgardeen. Näyttely esittelee taiteilijapariskunnan taidetta ja elämää 1910-luvulta 1950-luvulle. Pariskunnan töitä on esillä Helsingissä HAM:ssa juuri avatussa näyttelyssä. Kahden voimakkaan taiteilijapersoonallisuuden elämästä on säilynyt paljon myös valokuvia, pariskunnan juhlapyhiksi lähettämiä tervehdyksiä sekä kirjeitä, jotka kertovat vauhdikkaan parin yhteiselosta. 12 | Antiikki ja taide Nyt GRETA HÄLLFORS SIPILÄ (1899–1974) ja SULHO SIPILÄ (1895–1949) olivat 1910-luvun Suomessa kaksi poikkeuksellisen ennakkoluulotonta taiteilijaa
Nostamalla merkittäviä keräilijöitä parrasvaloihin heidän teostensa rinnalle museo on halunnut juhlistaa Paul ja Fanny Sinebrychoffin kokoelmaa. Näyttelyn tähtiä ovat muun muassa Jacopo Bassano (1510-1592), Rembrandt van Rijn (1606-1669) sekä Gerard ter Borch (1617-1681). O. Esillä on aarteita muun muassa Otto Wilhelm Klinckowströmin, Hjalmar Linderin, Herman Antellin sekä Ester ja Jalo Sihtolan kokoelmista. Näyttelyssä on mukana veistoksia akryylistä, pronssista, kivestä ja lasista. Eliel Aspelin-Haapkylän kokoelma. Esillä on myös purjekankaille öljyvärein tehtyjä väripintamaalauksia, jotka yhdistävät kuvataiteen purjehtimiseen, Weckströmin toiseen kutsumukseen. Näyttelyn 1980ja 90-lukujen suuret, kiiltävät pronssiveistokset, koneihmiset, ovat kuin näky teknologisen kehityksen siivittämästä tulevaisuudesta. Teokset ajoittuvat 1400-luvulta 1800-luvulle. Aarteita maailmalta maisemiin – yllätyksellisten tai hartaasti suunniteltujen hankintojen äärelle. W. Klinckowströmin kokoelma. Kuva: Mikael Pettersson Björn Weckström, Ajattelija 1988. Korunäyttelyssä nähdään 86 korua Weckströmin uran varrelta – muun muassa kansainvälisen läpimurron tuonut Kukkiva muuri 1960-luvun puolivälistä sekä taiteilijan tunnetuimpiin koruihin lukeutuva ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa nähty Planetaariset laaksot -kaulakoru. Esillä on Weckströmin veistoksia ja koruja 1960-luvulta tähän päivään: muun muassaantiikin Kreikan mytologiasta ammentavia pronssiveistoksia, meditatiivinen akryyliveistosten kokonaisuus sekä Kalevalan Korun kanssa yhteistyössä toteutettu korunäyttely. Antiikki ja taide | 13 Ihminen, kone ja koru TAIDEKOKOELMAT KERTOVAT tarinoita paitsi taiteesta ja aikakauden ihanteista, myös taiteen keräilijästä. Kokoelmaa katsellessa voi päästä mukaan matkoille Euroopan kaupunkivilinään tai idyllisiin BJÖRN WECKSTRÖMIN näyttely Ihminen, kone ja koru Didrichsenin taidemusosssa Helsingissä juhlistaa monipuolisen taiteilijan pitkää uraa. Pronssi. Kulta ja turmaliinit. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen Björn Weckström, Kukkiva muuri, kaulakoru 1966. Weckström käyttää tuotannossaan materiaaleja ennakkoluulottomasti. Aarteet maailmalta – Mesenaattien matkassa -näyttelyä Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä tarkastellessa voi aavistella keräilijän haaveita, tunteita, toiveita ja odotuksia. Näyttely on avoinna 30.1.22 saakka. Kuva: Kansallisgalleria/Henri Tuomi Giovanni Boccati (1420-1480), Kuninkaiden kumarrus. Tunnetuimmat korunsa Weckström on suunnitellut suomalaiselle Lapponia Jewelrylle. Vuonna 2005 Lapponia Jewelry siirtyi Kalevala Koru Oy:n omistukseen, ja tänä päivänä Lapponian tuotevalikoima on osa Kalevala-brändiä. Näyttely on avoinna 11.2.22 saakka. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 100 vuotta Paul ja Fanny Sinebrychoffin kokoelmalahjoituksesta vuodelta 1921. Weckströmin teoksissa antiikin myytit kohtaavat aikamme tieteelliset saavutukset ja fantasiat – avaruuden valloituksen, geenimanipulaation ja koneiden vallankumouksen. Kuva Rauno Träskelin. David Klöcker Ehrenstrahl (1628?1698), Lepäävä Diana
14 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: ESA AALTO JA MARI AHOLA AALTO Raaseporin linna läntisellä Uudellamaalla on ollut aikansa tärkeä keskuspaikka, jota ovat isännöineet niin linnanherrat kuin merirosvotkin. Kuva: Johan Ljungqvist/ Visit Raasepori RAASEPORIN LINNALLA värikäs menneisyys. Linna on alun perin rakennettu saarelle, mutta maankohoamisen myötä meri on väistynyt sen ympäriltä. Raaseporin linna on eräs Suomen korkeimmista linnanraunioista, mutta epävarmaa kuitenkin on, millainen linna on ollut alun perin. Raaseporin linna saa mielikuvituksen laukkaamaan
Antiikki ja taide | 15
Lukuun sisältyvät paikallisen suuren suomenruotsalaisen kesäteatterin katsojat. Linnahan ei ole mitenkään ”valmis” verrattuna sellaiseen, joka on loppuun asti restauroitu. Raaseporin linna on ulkoasultaan tyypillinen maaston ja materiaalin ehdoilla rakennettu keskiaikainen linna. Ja kun sitten yhtäkkiä näkee korkealla kalliolla olevan hienon rauniolinnan, näkymä on kiehtova. Itse linnassa arvioidaan käyvän hyvinä vuosina lähes 30 000 vierailijaa. – Kesän mittaan täällä on ollut monia värikkäitä tapahtumia, ja linnaa kiertäessään on saattanut yllättäen törmätä vaikkapa muotikuvauksiin, joihin linnan miljöö on innoittanut. – Paras tapa tutustua linnaan on mennä katsomaan sitä ilman ennakko-odotuksia. Korona-aikana Raaseporin linnassa on käynyt runsaasti kotimaan matkailijoita. Sen perustaja Bo Joninpoika Grip rakensi linnan alun perin saarelle, jota nyt ympäröi meren asemesta rehevöitynyt ja kapea Raaseporinjoki. Linnaa on restauroitu 1800-luvun lopulta alkaen useaan otteeseen. Raaseporin linnaa on vuosien mittaan myös laajennettu. Luokanopettaja Ilta Hämäläinen tuntee linnan vaiheet. Kerran linnasalin lattialla pariskunta tanssi tulista tangoa mukanaan iso kaiutin, josta musiikin rytmi oli kaikunut. Alueella lasketaan vierailleen vuoden aikana 75 000 matkaiR lijaa. 16 | Antiikki ja taide aaseporin linna on mainittu ensi kertaa historian dokumenteissa vuonna 1378. SUOSITTU MATKAKOHDE. Se saa mielikuvituksen laukkaamaan. Varsinaisen työnsä ohella hän organisoi miehensä kanssa Raaseporin linnan turistipalveluita. Varsinaiseen päälinnaan on liittynyt kaksi esilinnaa sekä pyöreä torni. On kuitenkin epäselvää, minkä näköinen linna alunperin on ollut
Sitten oli voudin olut, soinin olut sekä kotikaljaa muistuttavaa olutta linnan työväelle. Täällä on myös kuvattu paljon musiikkivideoita. Tähän vaiheeseen kuului myös päälinnan esiin kaivaminen ja sortuneiden muuripintojen korjaaminen.. Muurien sisäseiniä kiertävä puinen käytävä on peräisin ensimmäisestä restaurointivaiheesta. Sen vahvuus vastasi suunnilleen nykyistä kolmosolutta. Parasta oli herrain olut, jota tarjottiin ylimystölle. LOISTON AJAT. Miten tärkeä olutkellari oli linnan toiminnan kannalta. Kellarin tuhoutuminen oli suuri menetys, olut oli keskiajalla keskeinen elintarvike. Kun Helsingin perustamisen jälkeen Raaseporin merkitys oli vähentynyt ja se oli hylätty, uusi yritys asuttaa linnaa tapahtui kolmen vuoden kuluttua. – Talvisaikaan linnaan ei pääse, koska sitä ei ole kaikilta osin katettu ja sen olevat portaat ovat vaarallisen liukkaat, Hämäläinen kertoo. Antiikki ja taide | 17 Uudenmaan hallintokeskukseksi 1300-luvun lopulla rakennetun Raaseporin linnan tehtävänä oli valvoa Suomenlahden merenkulkua ja -kauppaa. Maanpinta oli kohonnut voimakkaasti jääkauden jälkeen ja sen vuoksi linnanrauniotkin ovat nykyään lähes sisämaassa. Mutta olutkellarin romahdettua parin vuoden kuluttua linna hylättiin uudestaan ja se alkoi raunioitua. Maan korskeimmat aateliset osallistuivat kuninkaan pitoihin, ja heidän emäntänään toimi voudintytär Kristiina, josta tuli myös Ruotsin kuningatar. ihmisten katsellessa heidän tanssiaan. – Oluen merkitys oli suuri keskiajalla. Kaarle Knuutinpoika toimi Ruotsin kuninkaana kolmeen otteeseen. – Mutta kun Helsinkiä ei vielä ollut, Raaseporin linna sijaitsi sopivasti Turun Linnan sisäpihalla näkyy yhä raunioita varastokamarista, olutpanimosta, tornikamarista, keittöstä, lämpökeskuksesta, portinvartijan kamarista sekä muista huoneista. Synkkä ja mahtava linna eli tuolloin loistokauttaan. Linna hylättiin vuonna 1553 muun muassa Helsingin perustamisen ja maankohoamisen jälkeen. – Olutta tehtiin linnan omassa panimossa. Raaseporin linna koki loistonsa ajat 1400-luvulla, jolloin Ruotsista karkotettu kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonde piti siellä hoviaan. TÄRKEÄ KESKUSPAIKKA. Linnaan tutustumaan tulleet haluavat usein tietää, miksi se on rakennettu syrjäiselle seudulle. Sen varastointia varten tarvittiin kellari, jossa säilytettiin eri vahvuisia oluita sisältäviä tynnyreitä. Kun olutta valmistettaessa vesi kuumennettiin, siitä tehtyä juomaa saattoi hyvin juoda. Oli turvallisempaa juoda olutta kuin vettä, joka saattoi olla saastunutta
– Historiansa aikana Raaseporin linna on kokenut myös vihollisen hyökkäyksiä, Hämäläinen kertoo. Raasepori oli aina 1550-luvulle asti Uudenmaan sotilaallinen ja hallinnollinen keskus, jonka tehtävänä oli muun muassa valvoa Suomenlahden kauppaa. MERIROSVOJEN TUKIKOHTA. – Merirosvot ovat osa Raaseporin linnan tarinaa. – Moni kysyy myös, miten jääkylmässä Raaseporin linnassa on voitu asua talvella. Sen sijainti oli ihanteellinen Tallinnaa vastapäätä. Raaseporin linna tuli historian saatossa tutuksi myös merirosvojen tukikohtana. Heitä oli saaristossa valtavasti, olihan saarten suojissa hyviä piilopaikkoja, joista oli helppo hyökätä merelle ja sitten palata taas takaisin piiloon. – Näiden merirosvojen erityispiirteenä oli usein se, että he kannattivat jotakin tietHarvassa paikassa pääsee näin kosketuksiin keskiajan kanssa. – Ei tarkkaan tiedetä, onko tämä sattumaa vai ei, mutta tiettävästi siellä on ollut samantyyppinen linna, Hämäläinen sanoo. He olivat pelättyjä vitaaliveljiä, jotka asustelivat linnassa kesän ajan, mutta linnan muurien kylmetessä syksyllä he jättivät sen. Kesäaikaan linnan muurit sen sijaan viilensivät mukavasti, ja elokuussa ne olivat ihanan lämpimät! – Raaseporin linnassa on asunut enimmillään 70 henkeä. Heidän tärkeä keskuspaikkansa oli Gotlanti, mutta 1300-luvun lopulla heitä majaili myös Suomen rannikon linnoissa ja saaristossa. Siihen aikaan 70 hengen keskittymä oli suuri, kun kylässä tavallisimmin asui noin 15 henkeä. Vaikka linnassa oli hyvin kehittynyt muurien sisällä olevista onkaloista muodostunut keskuslämmitysjärjestelmä, joihin alakerran kahdessa huoneessa sijainneista isoista leivinuuneista johdetut lämmittävät savukaasut kulkivat, ei se suinkaan riittänyt. Se olikin tehty Tallinnan kilpailijaksi. Vitaaliveljet olivat lähinnä saksalaisia aatelismiehiä tai porvareita, jotka miehineen rosvosivat laivoja kuninkaidensa nimissä. Tiedetään Raaseporiin vuonna 1437 tulleen 200 merirosvoa, jotka valloittivat linnan. Myös linnan ympärille levittäytyneellä alueella, Tunastadissa, oli asuinrakennuksia. Ilta Hämäläinen sanoo. Perimätiedon mukaan linnan nimi olisi johdettu Saksan Lyypekin lähellä sijaitsevasta Ratzeburgin hiippakunnan nimestä. 18 | Antiikki ja taide ja Viipurin linnojen välimaastossa. Vitaaliveljet eli vitaliaanit oli 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttanut merirosvojen löyhä kokonaisuus. Ritarisali on yksi linnan upeimmista paikoista.. Niinpä talvella linnasta muutettiin asumaan läheisiin latokartanoihin
LÄHES 200 VUOTTA KRUUNULLA. Harvassa paikassa pääsee näin kosketuksiin keskiajan kanssa. – Se oli kauhea tapaus, joka sattui juuri sillä alueella, jossa oli ajateltu Tunastadin sijainneen. Raaseporin on todettu palvelleen Ruotsin kruunua tasan 179 vuotta. Linnan restaurointityöt aloitettiin ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla, ja sitä ennen linna ehti olla autiona yli 300 vuotta. Raaseporin linnan raunioihin tutustuu vuosittain 30 000 ihmistä. Antiikki ja taide | 19 tyä kuningasta ja ryöstelivät merellä tavallaan hänen ”leivissään”, Hämäläinen kertoo. Aikaisempien Suomen kolmen päälinnan, Turun, Hämeen ja Viipurin linnojen lisäksi 1370ja 1380-luvuilla alettiin rakentaa Raaseporin, Kastelholman ja Korsholman linnoituksia. Linna suoja-alueineen on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Onkin mielenkiintoista tietää, että Raaseporin linnanherra Lauri Akselinpoika Tott oli Olavinlinnan perustajana tunnetun Erik Akselinpojan veli. Vuonna 2017 Raaseporin linnan alueella tehtiin laittomia kaivauksia. Kuudes ja viimeisin restaurointi tehtiin vuonna 1988. Se hylättiin vuonna 1553, kolme vuotta sen jälkeen, kun Kustaa Vaasa oli perustanut Helsingin ilmiselvästi Tallinnan kauppaa ajatellen. . Seuraavana vuonna seudulla liikkui neljä Flemingin veljestä, jotka lopulta saivat linnan haltuunsa. Osa maan alta paljastuneista esineistä lienee saatu takaisin arkeologien tutkittaviksi, Ilta Hämäläinen kertoo. Aikakirjojen mukaan 1440-luvulla ryöstettiin Raaseporin linnan lähellä venäläisiä kauppiaita, ja tällainen rosvoilu ei ollut harvinaista muuallakaan hajaannuksen tilaan ajautuneessa valtakunnassa. LÄHTEET: C.J.GARDBERG: ”KIVESTÄ JA PUUSTA SUOMEN LINNOJA, KARTANOITA JA KIRKKOJA”, OTAVA, 2002; JUHA RUUSUVUORI: ”ITÄMEREN MERIROSVOT PIRAATTITARINOITA POHJOISESTA”, TEOS, 2009. Viimeksi mainitun aikana linnaa laajennettiin ja se sai muodon, joka vielä nykyäänkin antaa leimansa raunioille. Linnan raunioista huokuu historia lukemattomine tarinoineen. Vitaaliaaniaikana Raaseporin linnasta käsin ei kirjailija Juha Ruusuvuoren mukaan ilmeisesti harrastettu merirosvousta, mutta vuonna 1435 linnan edustalla purjehti Erik Puke -nimisen piraatin joukkoja. Ritarisalista kerrosta ylemmäksi noustessa pääsee ampumakäytävälle. Linnassa oli hyvin kehittynyt muurien sisällä olevista onkaloista muodostunut keskuslämmitysjärjestelmä, mutta siitä huolimatta lämpö ei riittänyt, vaan talvella linnasta muutettiin asumaan läheisiin latokartanoihin.. He ryöstivät kauppalaivoja, eivätkä he köyhiä olleet. Gardberg jakaa Raaseporin koko toimintakauden kolmeen pääjaksoon: Bo Joninpojan, Kaarle Knuutinpoika Bonden ja Lars Akselinpojan kauteen. – Ilmeisen kannattavaa hommaa tämä merirosvous oli. Veljekset tekivät kumpikin linnoihinsa pyöreät tornit. Heillä oli muun muassa hienot vaatteet – Itse olen syntynyt Savonlinnassa, jonka nähtävyys on Olavinlinna. Nykyään käytävillä vallitsee rauhallinen tunnelma, mutta aina ei näin ole ollut. Raaseporin linnan portaikoissa ja käytävillä kulki enimmillään 70 asukasta. Historiantutkija C.J.Gardberg on todennut Raaseporin linnan rakentamisen liittyneen kruunun hallinnon kehittämisen uuteen vaiheeseen. Kaivajat olivat tulleet paikalle metallinpaljastimien kanssa ja tehneet maahan lähes 300 reikää. Linnasta siirrettiin pois kaikki irtaimisto, ja sille kuuluneista maista muodostettiin kuninkaankartano, myöhemmin Raaseporin everstinvirkatalo, jonka myötä muinaisen linnan maat säilyivät kruunun ja valtion omistuksessa meidän päiviimme asti
Valaisin on kunnostettu perusteellisesti.. 20 | Antiikki ja taide Harvinainen esine Pietarissa 1830-luvulla valmistettu valaisin edustaa tyylisuunnaltaan myöhäisempireä
Porvoolainen Toiminimi Timo Mustamäki on uusinut valaistuksen sähköt, ensimmäisen kerran valaisin on sähköistetty 1900-luvun alkupuolella. Niiden koetaan olevan osa historiaamme, jatkaa Risto Muuri. Huonokuntoinenkin valaisin voidaan kunnostuksella saada kukoistamaan uudelleen, toteaa Risto Muuri. – Antiikkiesineiden kauppa tosin jatkui Neuvostoliiton myöhempinäkin vuosikymmeninä. He olivat aluksi venäläisen sotaväen varuskuntakauppiaita, mutta usein he anoivat ja saivat oikeuden yleiseen kauppaliikkeeseen. Myöhemminkin Venäjältä on tullut Suomeen mielenkiintoisia huonekaluja, valaisimia ja koriste-esineitä. Valaisimessa on yhdeksän kynttilänjalkaa, niissä on kynttilänmalliset led-valaisimet. – Ostin pietarilaisesta antiikkiliikkeestä ikonin. Helsinkiin muodostui autonomian aikana vauras venäläinen kauppiaskunta. Tästä valaisimesta voin kertoa sen verran, että se on tullut Suomeen uutena 1830-luvulla. Myöhäisempiren aikakauden valaisimet ovat laadukkaista raaka-aineista taidolla valmistettuja. Suomalaisia antiikin keräilijöitä viehättää myös myöhäisempireksi kutsuttu tyyli. – Valaisin on kunnostettu huolellisesti. Eli antiikkikauppias teki yhteistyötä tullin kanssa. Sähköistys on tehty huomaamattomasti, valaisin henkii yhä aikaa jolloin kodeissa valo tuotettiin kynttilöillä. VENÄJÄLTÄ TUOTIIN ESINEITÄ. Tyyli muutti empiren jäykät linjat pyöreiksi ja väriasteikon tummemmaksi. Myöhäisempire koetaan mullistavana aikakautena. Suomalaisilla on historiasta johtuen mieltymyksiä sekä ruotsalaisiin että venäläisiin aikakauden valaisimiin. Pietarissa valmistetun valaisimen suunnittelijaa ei tiedetä. Valaisin on tyylikäs, se kuvastaa hyvin myöhäisempiren aikakautta, joka on suomalaisille tuttu ja pidetty, kertoo Muuri. Yksityishenkilöiden tekemiä antiikkiostoksia pyrittiin välillä myös suitsimaan. Sähkötöiden lisäksi kullatut pronssiosat on puhdistettu huolellisesti, valaisimiin kertyy usein pölyä ja muuta liikaa melkoisesti, toteaa Risto Muuri. Kauppiaat toivat Venäjältä myös erilaisia huonekaluja sekä valaisimia. Keisari Nikolai I:n valtakaudella (18251855) Suomeen tuli Venäjältä paljon esineitä, muun muassa huonekaluja ja valaisimia. – Suomessa suvut harvoin antavat lupaa kertoa myyntiin tulevien esineiden historiasta. Se kuitenkin tiedetään, että venäläiset kopioivat 1830-luvulla paljon ranskalaisia empirevalaisimia. Se oli luontevaa, koska olimme tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa. – Venäjällä tapahtui vuonna 1917 vallankumous ja bolševikit nousivat valtaan. – Se, että olemme olleet vuosina 18091917 osa Venäjää, selittää antiikin keräilijöiden kiinnostusta venäläisiin myöhäisempireajan valaisimiin ja huonekaluihin. He myivät maan kulttuurihistoriaa, ja viimeisinä vuosikymmeninä venäläiset ovat halunneet ostaa esineitä takaisin, kertoo Risto Muuri. Silloin viihtyisyyden tavoittelusta tuli päämäärä kotien sisustamisessa. Siksi ne ovat kestäviä sukupolvilta toiselle. – Markkinoilla on tarjolla enemmän Ruotsissa valmistettuja myöhäisempiren aikakauden valaisimia, venäläiset valaisimet ovat harvinaisempia. – Laadullinen upeus on yksi syy siihen, miksi tämän aikakauden huonekaluilla ja valaisimilla riittää kysyntää. Myöhäisempire -aikakauden valaisimet kiinnostavat suomalaisia antiikin keräilijöitä. ?. Esimerkiksi diplomaatit myivät asemamaissaan Venäjältä tuomiaan esineitä saadakseen länsivaluuttaa, hän jatkaa. IKUISTA TYÖTÄ. Siitä lähtien valaisin on ollut maassamme, kertoo Risto Muuri. Antiikki ja taide | 21 TEKSTI JA KUVA: EERO WIHURI Myöhäisempiren aikakauden valaisimet kiinnostavat antiikin keräilijöitä Harvinainen valaisin Venäjältä Koristeellinen, mutta muotokieleltään selkeä 1830-luvulla Pietarissa valmistettu valaisin on näyttävä. Tästä Risto Muurilla on omakohtaista kokemusta. Bolševikit alkoivat myydä haltuunsa ottamiaan antiikkiesineitä ulkomaille valuutan saamiseksi. U usklassismin jatkoksi Saksassa syntyi biedermeier, kodikkaampi ja kevyempi tulkinta empirestä. Vuonna 1871 yli puolet Helsingin ruokakauppiaista oli venäläisiä. Venäjällä 1830-luvulla tehdyn valaisimen hinta on 7 500 euroa. – Aikakaudella tehtiin ikuista, ammattiylpeää työtä. Valaisimen valmistuksessa on käytetty kullattua pronssia. – Olen tehnyt antiikkiesinekauppaa pian 30 vuoden ajan, enkä ole aiemmin saanut myyntiin vastaavanlaista valaisinta. Ura Kullatut pronssiosat on puhdistettu huolellisesti, valaisimiin kertyy usein pölyä ja muuta liikaa melkoisesti. Risto Muurin antiikkiliikkeessä on parhaillaan myytävänä harvinainen 1830-luvulla Pietarissa valmistettu kattovalaisin, jossa on kauniita pyöreitä linjoja. Ikoni otettiin minulta pois, ja kun seuraavan kerran menin Pietariin, kertaalleen ostamani ikoni oli jälleen antiikkiliikkeessä myytävänä. alkoi yleensä ruokatavarakaupalla. Kun olin tulossa junalla takaisin Suomeen, Venäjän tullin työntekijät tiesivät laukunkin, jossa ostettu ikoni oli. – Esimerkiksi presidentinlinnassa ja eri ministeriöissä on paljon huonekaluja ja valaisimia, jotka tuotiin Venäjältä Suomeen Nikolai ensimmäisen valtakauden aikana
22 | Antiikki ja taide Lapsuuden joulun tunnelmaa Talviset joulukorttimaisemat, tontut ja joulupukit puuhissaan, jouluiset kirkkorekiaiheet sekä lapset joulukuusen äärellä laulamassa tai lahjoja avaamassa, kaikkea tätä on esillä Erkkolassa Tuusulassa Lapsuuden joulu – Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun joulukuvituksia -näyttelyssä. Martta Wendelin, Satukontti-lehden kuvitus Kolme lasta ovella. – Wendeliniltä on esillä muun muassa harvemmin nähtyjä kuvituksia ensimmäisen Betlehemin joulun tunnelmista aina kodin jouluun ja joulusatuihin. Rudolf Koivu, Tonttujen joulu. Lapsuuden joulu – Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun joulukuvituksia -näyttelyssä on esillä alkuperäiskuvituksia Tuusulan taidemuseon omista kokoelmista sekä museolle talletetun Amerin Kulttuurisäätiön laajasta kuvituskokoelmasta. Esillä on myös Rudolf Koivun maagisia joulusatujen kuvituksia, jotka olivat viimeksi esillä Pohjoismaisia satuja -näyttelyssä Evianissa Ranskassa, kertoo näyttelyamanuenssi Päivi Ahdeoja-Määttä. Amerin Kulttuurisäätiön kokoelma.. Martta Wendelin ja Rufolf Koivu olivat monille varsinkin vanhemman polven suomalaisille rakastettuja kuvittajia, joiden satuaiheet tulivat tutuiksi niin lehdissä ja niiden kansissa kuin monissa satukirjoissakin. Tuusulan taidemuseon kokoelma. Kun Koivun ja Wendelinin töitä on esillä rinnakkain, on mielenkiintoista verrata niitä. Molemmat tekivät runsaasti myös jouluaiheisia kuvituksia. T alvipäivien hämärtyessä voi nyt lähteä Taiteilijakoti Erkkolaan Tuusulaan tunnelmoimaan menneen maailman joulujen hengessä
Vanhat traditiot eivät ehkä tänä päivänä puhuttele kaikkia, mutta monille on mukava pimeänä vuodenaikana eläytyä jouluperinteisiin. Lapsia varten on tarjolla myös piirrostehtäviä. Felis-jousikvartetin Talven ihmemaa -joulukonsertti kuullaan 19.12. JOULUN YDIN SAMA. Kuvasto syntyi ruotsalaisvaikutteiden kautta 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä alkaen: joulutontut ja -pukit, talviset joulukirkkoaiheet, joulukuusi lahjoineen ja katetut joulupöydät sekä veikeät uudenvuodenkortit.. Jouluksi Erkkolaan saadaan myös aito joulukuusi ja kynttilät ikkunoille. Kodin joulu -teema pitää sisällään muun muassa onnellisen lapsuuden ja joulun kuvauksia, joita on etenkin Wendelinillä. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI: TARJA PITKÄNEN KUVAT: TUUSULAN TAIDEMUSEO, AMERIN KULTTUURISÄÄTIÖ LÄHTEET: MARTTA WENDELIN SEURA RY, PÄIVI AHDEOJA, RUDOLF KOIVUN YSTÄVÄT RY, WIKIPEDIA, WWW.ERKKOLA.FI LAPSET MUKAAN NÄYTTELYYN ?. Suomalaisten joulukäsitykset elävät muutoksessa, mutta joulujen ydin on pysynyt samanlaisena 1900-luvun alkuvuosista alkaen. Alakerrassa kirjailijan työhuoneessa, on esillä harras jouluteema. Salkuissa on näyttävät ja upeat kuvat – herttaisia lapsia lumimaisemassa tai katselemassa joululahjoja – vahvalla peitevärillä tehtyinä. Näyttely soveltuu aihepiirinsä puolesta erinomaisesti lapsillekin. Yläkerrassa ovat taianomainen joulu ja kodin joulu -teemat. – Joululahjasalkut olivat isoja kirjekuoria, jotka sisälsivät joulukortteja, kakkupapereita ja paperisia joululiinoja äideille. Erkkolan näyttely on jaoteltu teemoihin harras joulu, taianomainen joulu, kodin joulu sekä tontut ja joulupukit. Tulossa on lisäksi tapahtumapäiviä, kuten joulukorttien askartelua, himmeleiden tekoa ja joulukoristeiden rakentelua kierrätysmateriaaleista. Harras joulu -teemaan kuuluu monia Betlehem-, enkelija joulukirkkoaiheita. Taianomaiseen jouluun kuuluu paljon lastenlehtien joulukuvituksia, tarinoita ja maagisia satuja, joita on varsinkin Koivulla. – Kyllä joulupukki, tontut ja muutkin jouluasiat varmaankin pysyvät perinteessämme, sanoo näyttelyamanuenssi Päivi Ahdeoja-Määttä. Kuva: Toivo Lumme/Tuusulan taidemuseo Rudolf Koivu, Joulupukkilehden kuvitus, 1935, peiteväri. Näyttelyssä on myös esillä ensi kerran Wendelinin kuvittamia Äidin Joululahja -salkkuja, joita jaettiin Otavan joululehtien mukana 1930-40-luvuilla. – Tänne voi tulla kokemaan joulutunnelmaa vaikkapa vaihtoehtona kaupallisemmalle joululle. Martta Wendelin: Joulupukilla lyhty, kuusi ja lahjat, 1951, peiteväri, Suomen Syöpäyhdistyksen joulukortti. Erkkolan pääsalissa on esillä valikoima kaikista jouluteemoista. Kuva: Amerin Kulttuurisäätiö/ Tuusulan taidemuseo – Jos kumpikaan taiteilija ei ole entuudestaan tuttu, heidät voi helposti sekoittaakin, mutta rinnakkain katsellessa ominaispiirteet ja erot näkyvät ja oppii tunnistamaan, kumman työstä on kysymys. HARTAASTA JOULUSTA TAIANOMAISEEN
Myöhäisempi, 1950-luvun tyyli oli sitten kuvituksissakin maalauksellisempaa. – Kyllä häneltä tosin löytyy yhteiskunnan epäkohtien käsittelyäkin, ei kaikki Joulukorteissa menneen ajan tunnelmia ilmentävät usein kirkot ja hevoset. KORISTEELLISESTA PELKISTETTYYN. Martta Wendelinin suurperheessä vietetty onnellinen lapsuus välittyy hänen iloisissa, kodin joulua kuvaavissa aiheessaan. – Joulutähti-tarinassa on hienot ja jännittävät fantasiakuvitukset. Joulutonttujen kuvaajina Koivu ja Wendelin liikkuvat samoilla linjoilla: tontut ovat punanuttuisia, hinteliä ja leikkisiä. Wendelinin työt olivat hänen varhaisimpina vuosinaan paljolti art noveau ja jugend -tyylisiä. Tuusulan taidemuseon kokoelma.. Koivun joulukuvat ovat värimaailmaltaan pitkälti sini-puna-valko-voittoisia. Häneltä on esillä satuaiheita, muun muassa Tonttujen joulu 1930-luvulta, Joulu-uni ja tarina joulutähdestä. . Wendelinin joulupukitkin ovat kiltimpiä, mutta yhtä valkopartaisia. ole aina kiiltokuvamaista. Euroopasta Suomeen tullut Pyhään Nikolaukseen perustiva joulupukin hahmo ei myöskään alkuun ole ollut punanuttuinen, vaan joulupukilla oli yleensä yllään ruskehtava turkki. – Vuonna 1937 hän muuttikin maaseudulle, mutta maaseudun ihailu oli tullut hänen taiteeseensa jo aikaisemmin. Martta Wendelin, Sadun ihme -kuvitus, Joulusirkka-lehti, 1927. Wendelinillä on arkisempaa sadun kuvausta. – Tämä linja näkyy vielä hänen 1920-luvin töissäänkin, juuri lastenlehtien kuvituksissa ja satukuvitusaiheissa. Pariisin matkan vuonna 1914 tuomat vaikutteet baletin maailmasta sekä ranskalaisesta taiteesta näkyvät Koivun fantasiamaailmassa. Wendelinin teemoissa on usein lapsia laulamassa joulukuusen ääressä, lahjoja ihailemassa tai katsomassa ikkunasta ulos tähtiin. Etenkin kodin kuvauksissa voi Wendenillä nähdä myös ruotsalaisen Carl Larssonin vaikutusta idyllisissä kodin ja lapsuuden jouluja huokuvissa tunnelmissa. 1930-luvulla Wendelinin tyyli muuttui koristeellisemmasta pelkistetympään ja tyylitellympään suuntaan. Hän on myös kuvittanut tarinoita, jossa köyhän perheen hyvä jouluaatto syntyy jonkun onnellisen käänteen kautta. Turvattoman lapsuuden viettänyt Koivu jäi nuorena orvoksi, joten onnellisten kodin joulujen kuvaajana hän ei ole omimmillaan. – Näyttelyn pääsalissa on Amerin kulttuurisäätiön kokoelmasta 1930-40 -luvuilta Koivun hieno sarja, jossa on muhkeita valkopartaisia joulupukkeja. Ruotsalainen Jenny Nyström oli luonut 1800-luvun lopulla kaikille tutun punalakkisen ja valkopartaisen tontun hahmon joulukortteihinsa, jotka levisivät myös Suomeen ja vaikuttivat suomalaisten kuvittajien joulutonttujen hahmoihin. 24 | Antiikki ja taide Martta Wendelin ja Rudolf Koivu loivat kumpikin tahoillaan omanlaisensa joulukuvaston, joka on yhtä tuttua ja rakasta suomalaisille vieläkin. SUURPERHEEN LAPSI JA ORPOPOIKA. Koivun aiheissa on jännittävyyttä, ja hän on kuvittanut lasten joululehtiin tunnelmaltaan maagisia joulutarinoita. Väreistä tuli selkeitä, ja niiden käyttö oli ohuen vesivärin sijaan peittävämpää. Koivu oli paitsi kuvittaja, myös kirjoittaja. Koivun fantasiamaailma on sadunomainen, voimakastunnelmainen ja jännittävä. Wendelin kiinnostui myös talonpoikaisja käsityöläisaiheista. Niissä on hiukan ulkopuolisuuden tunnetta, eivätkä ne ole niin lämminhenkisiä kuin Wendelinin joulukuvat. – Koivulta löytyy myös kotiaiheita, mutta hänen lapsuutensa orpona näkyy hänen joulukuvituksissaankin
Hän kuoli 11. C. Kuva: Amerin Kulttuurisäätiö/ Tuusulan taidemuseo. Hänen satusarjakuvansa tunnetaan selkeään ääriviivaan ja laajoihin, kauniisiin väripintoihin perustuvasta tyylistä. Koivun vanhemmat olivat kuolleet tuberkuloosiin, kun hän oli vielä pieni, ja kasvattajaksi ryhtyi hänen enonsa. Hän piirsi 155 postikorttioriginaalia, erityisesti joulukortteja. Myöhemmin hän asui isoäitinsä kuolemaan jouluun 1905 asti Tyrväällä, nykyisessä Sastamalassa. Hänen ensimmäiset kuvituksensa ilmestyivät vuonna 1911 lastenlehti Koitossa. Hän aloitti WSOY:n vakituisena kuvittajana 1914, mutta teki sittemmin töitä eri kustantajille. Koivu oli taidemaalari ja Suomen kaikkien aikojen merkittävin lastenkirjojen kuvittaja ja satukirjailija. Vaikka Koivu vapaaksi taiteilijaksi valmistuttuaan osallistuikin vilkkaasti näyttelytoimintaan ja haki paikkaansa taiteilijapiireissä, hänen maalaustuotantonsa jäi sovinnaisena ja hivenen persoonattomana toiseksi kuvitustöille. Hänen kirjoittamiaan satuja on koottu kirjaksi Rudolf Koivun satukirja. Hänet tunnetaan muun muassa Zacharias Topeliuksen, H. Rudolf Koivu, Nukku-Matti, 1919. Koivu opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä 1907– 1910. Kuva: Amerin Kulttuurisäätiö/ Tuusulan taidemuseo Rudolf Koivu, Tyttö ja nukke -kuvitusoriginaali, peiteväri, 1930-40-luku. Amerin Kulttuurisäätiön kokoelma. Hän on tehnyt myös pilapiirroksia ja sarjakuvapiirroksia. Satukuvien lisäksi Koivu kuvitti romaanien kansia, aapisia, luku-, laskuja laulukirjoja. Rudolf Koivu, kuvitus Joulu-uni -satuun, Joulupukki-lehti, 1931, akvarelli. Andersenin, Grimmin ja Tuhannen ja yhden yön satukirjojen kuvista. Antiikki ja taide | 25 RUDOLF KOIVU ?. Kuva: Amerin Kulttuurisäätiö/ Tuusulan taidemuseo Rudolf Koivu, kuvitus Ester Ahokaisen Paimensauva -runoon, Joulupukki-lehti 1944. Hän teki opintomatkan Pariisiin ja Lontooseen 1914, jolloin hän tutustui jugend-tyyliin ja otti sen omakseen. Rudolf Sefanias Koivu, alkujaan Koivunen, syntyi 24. Sieltä hän lähti Helsinkiin, ja pääsi 15-vuotiaana kummitätinsä Maikki Salmensaaren luokse. joulukuuta 1890 Pietarissa. Koivun fantasiamaailma on sadunomainen, voimakastunnelmainen ja jännittävä. lokakuuta 1946 Helsingissä 55-vuotiaana
Vuosikymmen vierähti Suopellon huvilassa Rantatien varrella ja 1946 valmistui Wendelinin suunnittelema keskieurooppalaistyylinen taiteilijakoti Kanervala Annivaaraan, jossa hän asui ja työskenteli koko loppuelämänsä. maaliskuuta 1986 Tuusulassa 92-vuotiaana. Kuva: Toivo Lumme/ Tuusulan taidemuseo Martta Wendelin, Perheen jouluhartaus, peiteväri 1948, Paperitaiteen joulukortti. Wendelin maalasi noin 650 joulukorttia ja vuosina 1931-1963 lähes 30 joulumerkkiä. Hän sai ohjausta myös Akseli Gallen-Kallelalta ja teki opintomatkan Saksan ja Sveitsin kautta Italiaan. Kuvataiteilija Martta Maria Wendelin syntyi 23. Wendelin loi samanaikaisesti pitkän uran kyvykkäänä taidemaalarina. Monet tuntevat hänen kesäisen idyllinsä kuvat järvimaisemineen ja kirkassilmäisine lapsineen Kotilieden kansikuvissa, postikorteissa ja tyttökirjojen kansissa. Kuva: Saku Soukka/ Tuusulan taidemuseo Martta Wendelin, Tontut ja lahjakelkka, 1931, peiteväri, joulukorttioriginaali. Kuva: Saku Soukka/Tuusulan taidemuseo. Kuva: Saku Soukka/Tuusulan taidemuseo Martta Wendelin, Äidin Joululahja -salkun kansikuvitus, 1930-luku, peiteväri. 26 | Antiikki ja taide MARTTA WENDELIN ?. marraskuuta 1893 Kymissä. Martta Wendelin, Sinikka ja Terttu, 1-2, Pieni Joulupukki -lehti, peiteväri 1930. Wendelin asui Tuusulassa syksystä 1937 lähtien. 1930-luvulla syntyi kaikille tutuksi tullut kotikutoinen, maalaiselämän onnea ihannoiva kuvitustyyli, joka erityisesti Kotilieden kuvituksista välittyi 1940-luvun lopulle asti. Martta Wendelinin teosten kokoelma sijaitsee Tuusulan taidemuseossa. Museossa on peruskokoelmassa 2 000 Wendelinin työtä, jotka hän aikoinaan lahjoitti Tuusulan kunnalle, sekä tilaa vaihtuville näyttelyille. Kuva: Amerin Kulttuurisäätiö/ Tuusulan taidemuseo Martta Wendelin Lasten joulu -lehden kansikuva, Lucia -aihe, 1953. Hän kuoli 1. Kuvitustyön varjoon on kuitenkin jäänyt mittava maalaus-, grafiikkaja piirustustuotanto. Kuva: Toivo Lumme/Tuusulan taidemuseo Martta Wendelin, Pääskysen Joulukontti -lehden kansikuvitus, 1934, peiteväri. Martta Wendelin pääsi ylioppilaaksi vuonna 1910 Kotkan suomalaisesta yhteiskoulusta ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopiston piirustussalissa Eero Järnefeltin johdolla vuoteen 1916. Wendelin kuvitti muun muassa Anni Swanin ja Mary Marckin nuortenkirjoja, viihderomaaneja sekä satukirjoja kuten Zachris Topeliuksen Lukemisia lapsille -sarjaa
040 314 3471, www.erkkola.fi 10.11.–16.1. Taiteilijakoti Erkkola Rantatie 25, Tuusula p. ke–su 12–17 Joulutauko 22.–25.12. Pääsymaksut 6/4/2 € taidemuseo Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun joulukuvituksia 10.11.2021–16.1.2022 LAPSUUDEN JOULU Vanhanajan joulun tunnelmaa Taiteilijakoti Erkkolassa
Näistä elementeistä Terho Peltoniemi ammentaa aiheita joulukortteihin. Korteissa kuvataan aikoja, jolloin öisen taivaan tähtikuviot erottuivat selkeämmin, jolloin hankimaiseman hiljaisuuden rikkoi vain hevosreen rahina ja aisakellon kilinä. Sarja tulee SPR:n Paletin mallistoon kaksiosaisina kortteina. Kirja kolahti minuun voimallisesti, halusin kuvittaa kirjan kohtauksia. – Tämä sarja sai alkunsa siitä, että Paletti pyysi joulusarjaa Suomen joulunähtävyyksistä. Haluan, että korteissani on vahvasti läsnä mennyt aika. – 15-vuotiaana luin Väinö Linnan kirjoittaman Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Taulut otettiin vastaan mielenkiinnolla ja innostuksella, mikä lämmitti mieltä, kertoo Peltoniemi. 28 | Antiikki ja taide TEKSTI: EERO WIHURI KUVAT: TERHO PELTONIEMI D igitaalistuvassa maailmassa joulukortti on pitänyt pintansa. Terho Peltoniemen joulukorteissa huokuu mennyt aika Hevosreen rahinaa ja aisakellon kilinää Kirkko, luminen maasto, tähtitaivas, aisakello ja hevosreki. – Olen ollut pienestä pitäen innokas piirtäjä, öljyvärimaalauksen aloitin 12-vuotiaana. JÄRISYTTÄVÄ LUKUKOKEMUS. Korttien myyntituotot menevät siis Punaisen ristin kautta hyvään tarkoitukseen, hän jatkaa. Maalasin suurikokoisia Pohjantähti -tauluja, ja ne kiersivät näyttelyissä eri puolilla Suomea. Peltoniemi menestyi muun muassa Osuuspankkien kuvaamataitokilpailuissa ja hänen maalauksiaan oli esillä esimerkiksi Kauhavan Osuuspankissa järjestetyissä yhteisnäyttelyissä. Yhteistä kaikille Peltoniemen suunnittelemille joulukorteille on mennyt aika. Jyväskyläläinen Terho Peltoniemi, 55, on suunnitellut postikortteja lähes 30 vuoden ajan. – Tulevana jouluna Paletti Oy julkaisee maalaamani joulusarjan, jossa on kuvattu Suomen eri nähtävyyksiä. Tulevaksikin jouluksi hän on suunnitellut kolmelle korttijulkaisijalle yhteensä lähes 30 erilaista joulukorttia. – Pohjantähdestä alkoi minun ”nostalgiahulluuteni”. Sukulaisia, läheisiä ja ystäviä muistetaan vuosittain miljoonilla korteilla. Se, että Terho Peltoniemen suunnittelemissa korteissa on menneen ajan henki on seurausta nuoruuden järisyttävästä lukukokemuksesta. Korttien aiheina ovat muun muassa Joulurauhan julistus Turun Brinkkalassa, Joulutori Tampereella, Suurkirkko Helsingissä ja Joulukatu Porvoossa, sekä Jätkänkynttilä Rovaniemellä, kertoo Peltoniemi. Tämä johti joulukorttien Joulukatu Porvoossa on yksi Terho Peltoniemen tulevaksi jouluksi maalaamista uusista korteista.. – Olen suunnitellut 29 vuoden aikana noin 1 300 erilaista postikorttia, joulukortteja näistä on noin 400
Joulurauha julistetaan Turusta Brinkkalan talon parvekkeelta. Antiikki ja taide | 29 Hevoset, koirat ja tontut ovat usein esillä Terho Peltoniemen joulukorteissa. Siitä se lähti. Terho Peltoniemen joulukorteissa menneen ajan tunnelmia ilmentävät usein kirkot ja hevoset. Olin vuonna 1992 käymässä Paletilla, ja vierailulla minulle esitettiin pyyntö joulukortin maalaamisesta. Viehtymys maalaisnostalgiaan kumpuaa sieltä. Joulukorteissa menneen ajan tunnelmia ilmentävät usein kirkot ja hevoset.. Peltoniemi muistaa, että lapsuudessaan hän vietti kotipitäjässään Kauhavalla paljon aikaa serkkunsa maatilalla. Terho Peltoniemi maalasi julistuksesta postikortin. Ensimmäiseen joulukorttiini piirsin Pohjantähdestä tutun Koskelan perheen pirtin, johon lisäsin tonttuja. maalaamiseen. IDEOITA KIRJOISTA
Peltoniemi on piirtänyt myös enemmän fantasiasta inspiraatiota saaneita joulukortteja. Kirkon ja hevosen lisäksi Terho Peltoniemen suosikkielementti on tähtitaivas. – Ne ovat joulukorttieni ykköselementit. Kammoa ei voi estää mitenkään, välillä vain tulee tunne siitä, että tämä on nyt tässä. Se tulee kaikille luovia töitä tekeville aika ajoin. – Olen tähtija avaruusfani. Uusissakin ideoissa hyödynnän usein tuttuja elementtejä. – On erittäin turhauttavaa, jos alkaa toistaa itseään. – Esimerkiksi erilaisissa historiaja perinnekirjoissa on usein mielenkiintoisia talvikuvia, joissa on hevonen. Kun aikansa pitää taukoa, alkaa vähitellen syntyä uusia ideoita. Silloin on tauon paikka. Silloin joulupukki tai tonttu voi esiintyä esimerkiksi hevosen kanssa. – Toki valkoisen paperin kammo on minullekin tuttu ilmiö. – On myös kiinnostavaa yhdistää fantasiaa ja mennyttä aikaa samaan kuvaan. – Pakottamalla luovuus ei synny, se vaatii tilaa ja aikaa. Joulukortissa ollaan myös Tampereen joulutorilla. Niistä on hyvä lähteä ammentamaan uusia aiheita joulukortteihin. 30 | Antiikki ja taide Terho Peltoniemen ensimmäinen joulukortti julkaistiin vuonna 1993. Kaikki on sanottu. Vaikka linnunradan maalaaminen postikorttiin on. Siitä valkoisen paperin kammo usein kumpuaa. Ne symboloivat minulle joulun tunnelmaa ja sanomaa. Terho Peltoniemi sanoo joulussa olevan aina uutta ammennettavaa joulukortteihin. Olen tehnyt myös jonkin verran humoristisia joulukortteja, mutta suurin osa tekemistäni korteista kertoo menneestä ajasta. Kortin julkaisi Paperitaide, nykyinen Paletti. Terho Peltoniemen maalaamat joulukortit kertovat menneistä ajoista. Ideoita Peltoniemi saa vanhoista valokuvista ja kirjoista. Näissä korteissa esiintyy joulupukkeja ja tonttuja
Yksityiskohtien tarkka kuvaus on merkki onnistuneesta matkasta.. JOULUKORISTEET LOKAKUUSSA. Peltoniemi sanoo suhteensa jouluun muuttuneen. – Tein kuvitustöitä ammatikseni lähes 20 vuoden ajan. Aikoinaan tein joulukalenterit itse, yritin luukkuja avatessa olla muistamatta, millaisen kuvan piirsin, hän naurahtaa. Hörölän väki sai nimensä äänekkäimmästä naurun muodosta, hörönaurusta. – Olen myös se ihminen, joka tekee joulukoristeita jo lokakuussa. Vuosikymmenen lopulla toiminta laajeni edelleen, kun Peltoniemen kehittelemä maalaisnostalginen Hörölän väki ilmestyi kortteihin, tekstiileihin, kirjoihin, keramiikkatuotteisiin ja viimein myös sarjakuviin. Korttien lisäksi maalaan tauluja, joissa tehdään aikamatkoja menneisyyteen nostalgisten mielikuvien ja mielikuvituksen voimalla. Terho Peltoniemi on joulukorttien lisäksi tehnyt paljon muutakin. Korttien rinnalle tulivat puuhaja värityskirjat, adressit, julisteet ja pelit. Silloin päätekniikkana oli pastellimaalaus. Realistiseen kuvaukseen yhdistän myös naivistista tyylittelyä, kertoo Peltoniemi. – Lapsena joulun tunne on erilainen kuin aikuisena. – Nyt olen palannut ”oikeisiin töihin”, mutta jatkan maalaamista. Näin taivaasta tulee postikortissa elävän näköinen, varsinkin kun siihen lisätään hieman usvaa. . Yksityiskohtien tarkka kuvaus on merkki onnistuneesta matkasta. työlästä, haluan usein tähtitaivaan kortteihini. Taiteilija tarjosi kuvillaan synkistelyyn taipuvaiselle kaamoskansalle visuaalista nauruterapiaa, mikä vaikuttaa edelleen yhtenä ominaisuutena hänen uusimmassa maalaustuotannossaankin. Terho Peltoniemelle joulukorttien maalaaminen on mieluista, hän tunnustautuu jouluihmiseksi. Antiikki ja taide | 31 Rovaniemen ” jätkänkynttilä” ja Helsingin tuomiokirkolle johtava Sofiankatu ovat myös joulukortin aiheita. Näin aloitan virittäytymisen joulun tunnelmaan. Nyt joulu merkitsee rauhoittumista, rauhoittuminen alkaa jo tutuista tuoksuista. Tähtitaivaan maalaaminen vaatii usean sadan pienen tähden maalaamista useampaan kertaan. NAIVISTISTA TYYLITTELYÄ. – Olen pitänyt joulusta lapsesta saakka. Esimerkiksi hyasintin tuoksu tuo heti ajatuksen joulun rauhasta
Tähdestä lähtee pitkä säde, joka osoittaa luolaan. Enkelikuoro on oikealla ylhäällä. Venäläinen Andrei Rubljov (tai Rublev), 1360/1370– 1427/1430, oli ikonitaiteen Moskovan koulukunnan oppi-isä, josta tuli koko myöhemmälle ikonitaiteelle suuntaa antanut maalari.. 32 | Antiikki ja taide rtodoksinen jouluikoni on tuttu monille luterilaisillekin. Sen ovat aikojen kuluessa toteuttaneet monet kuuluisat ikonimaalarit. Ikonin alakulmassa kaksi naista pesee Kristus-lasta. Koko ikonin keskipisteenä on kapaloihin kääritty Jeesus-lapsi, joka makaa seimessä eläinten suojassa, pimeässä luolassa. Enkelit suorittavat kahdenlaista palvelusta: ylistävät Jumalaa ja vievät evankeliumin sanomaa maan päälle. Nämä kaksi naista ovat palvelijattaria, jotka Joosef toi Jumalanäidille. Erittäin tunnettu on muun muassa Andrej Rubljovin vuonna 1410 maalaama jouluikoni. Tämä symbolisoi taivaallista maailmaa. Keskeinen rooli ikonissa on Pyhällä Jumalanäidillä, Neitsyt Marialla, joka lepää lapsensa vierellä iloa sädehtien. LÄHTEET: PROFESSORI LEONID OUSPENSKY, ORTODOKSI.NET, O Jouluikoni kuvaa joulun ilosanomaa Harri Pitkäsen jouluikoni Kristuksen syntymä. Vasemmalla ylhäällä tietäjät ratsastavat hevosilla tähden ohjaamina kohti vanhurskauden aurinkoa. Tämä on tavallisesti ilmaistu ikoneissa siten, että jotkut heistä ovat kääntyneet ylöspäin ja laulavat ylistystä Jumalalle, kun taas toiset ovat kääntyneet alaspäin ihmisiä kohti ja tuovat heille ilosanoman. Tämä säde yhdistää tähden tilaan, joka ylittää ikonin rajat. Hänen takanaan ovat aasi ja härkä. . Paimenet on kuvattu kuuntelemaan enkelien sanomaa. Jouluikoni Kristuksen syntymä Andrei Rubljovin vuonna 1410 maalaamana. Joosef, jolle Neitsyt Maria oli kihlattu, on vasemmalla alhaalla ajatuksissaan, ja profeetta Jesaja opettaa häntä. Luolan musta suu symbolisoi maailmaa, paikkaa, jossa totuuden aurinko ilmestyi. Ikoni kuvaa jouluyön tapahtumia rikkaasti muotojen ja värien loiston kautta. Kristuksen syntymäluola nähdään vertauksena hengellisen valkeuden esiintulolle kuoleman varjosta
Palatsin joulu Palatsin joulu NÄYTTELY, TAPAHTUMIA, TYÖPAJOJA. 31.12. sulkeutuu klo 16. 040 831 4054 Avoinna: 19.11.–28.11.2021 pe–su klo 11–18 30.11.2021–9.1.2022 ti–su klo 11–18 Suljettu 23.–27.12., 2.1.2022. 19.11.2021–9.1.2022 Museo Milavida • Näsilinna • Milavidanrinne 8, Tampere museomilavida.fi • Liput 9/5 € • Puh
Edustamaansa tyylisuuntaa koskevaan kysymykseen Schafhauser ei halua vastata. Taidetta koko elämä Vilmalotta Olivia Schafhauser ilmoitti jo nelivuotiaana ryhtyvänsä kuvataiteilijaksi. Nyt on alan opintojen jälkeen meneillään taiteilijauran 20-vuotisjuhlakiertue. – Minulle on kerrottu siellä olleesta isosta ruosteisesta metallitynnyristä, jota olin nelivuotiaana alkanut maalata punaiseksi. Jossakin vaiheessa joku on todennut minun kehittäneen jopa uuden ismin. – Maalasin isolla pensselillä, kuten nykyisinkin teen muotokuvia. Vilmalotta Olivia Schafhauser valmistui kuvataideakatemiasta vuonna 2002, josta hänet valittiin Taidekeskus Salmelan talvistipendiaatiksi 20022003 sekä kesän 2003 nuoreksi taiteilijaksi. Maalauksissani olen käyttänyt pääasiallisesti öljyja akryylivärejä. Olenhan ihaillut esimerkiksi Joan Miró’ta, joka on toiminut eräänlaisena henkisenä oppi-isänäni. Hänen tuotantoaan on kuvattu osaksi sodanjälkeisen mediasukupolven ilmaisua,. Seuraavana vuonna hänen debyyttinäyttelynsä oli Helsingissä, Galleria Uusitalossa. – Joka tapauksessa ihminen on voimakkaasti läsnä töissäni, jotka usein ovat abstraktin ja esittävän taiteen yhdistelmiä. – Aika uskomaton juttu! Itse en kuitenkaan muista siitä mitään. Maali oli ilmeisesti tarkoitettu joko kesämökin tai pihasaunan maalaamiseen, muistelee kuvataiteilija Vilmalotta Olivia Schafhauser. Minut on kyllä aika ajoin yritetty laittaa jos johonkin lokeroon. – Aivan varmasti olen saanut taiteeseeni ainakin joitakin vaikutteita surrealismista. 34 | Antiikki ja taide L apsuudenperheellä oli oma pieni saari, jossa perhe vietti kesiään. – Kuvataiteessa minulla on runsaasti muitakin esikuvia aina Ilja Repinistä alkaen. MONESSA MUKANA. – Myöhemmin olen saanut kuulla äidin antaneen minulle seuraavana vuonna ensimmäiset öljyvärini. Ja tynnyrin maalattuani ilmoitin vanhemmilleni silmät kirkkaina ryhtyväni isona kuvataiteilijaksi. – Jätän vastaamisen taidekriitikoille ja -historioitsijoille. Mitä tynnyrille tämän jälkeen tapahtui, sitä ei tarina kerro. Hän on myös kertonut löytäneensä tuolta ajalta maalaamani työn, joka kuvaa katkaistuja ihmisiä, jollaisia nykyäänkin maalaan
Sen on todettu lähenevän suuntausta, joka venyttää klassisen muotokuvamaalauksen ja surrealismin rajoja niitä sekoittaen. – Sähköpostissa kerrottiin museon olevan kiinnostunut tavastani yhdistää esittävää, perinteisempää ja abstraktia taidetta. Onneksi löysin tulkin, joka käänsi sen minulle. – Yllätyin kovasti, kun sikäläinen Nykytaiteen museo tarjosi minulle, ensimmäisenä suomalaisena kuvataiteilijana, mahdollisuuden pitää yksityisnäyttely museon tiloissa. Kaikki sai alkunsa venäjänkielisestä sähköpostista, jonka ensin olin vähällä laittaa roskakoriin, kun luulin sitä mainokseksi. – Niinpä lähdin käymään Moskovassa tutustumassa museoon. – Minulta oli tietoinen valinta pyrkiä pitämään näyttelyitä ulkomailla. Vilmalotta Olivia Schafhauserin uran varrelle mahtuu myös harvinainen kutsu tulla pitämään yksityisnäyttelyä Moskovan Nykytaiteen museoon. Aikaa näyttelyn avajaisiin olisi 1,5 vuotta! Kotiin saavuttuaan Schafhauser ryhtyi heti maalaamaan, ja toimitti sovittuna aikana museoon yhteensä 33 valtavan isoa työtä. Ensin lähdettiin taidemessuille Tukholmaan ja myöhemmin myös muualle. Koko ajan piti olla tulkki mukana, koska en osannut sanaakaan venäjää. Se olikin mielenkiintoinen reissu. Ja minä olin kuvitellut näyttelylleni varatun vain yhden salin seinäpinnan. – Minulle tarjottiin näyttelytilaksi museon kahta kerrosta, yhteensä 400 neliötä. MOSKOVAN SUURNÄYTTELY. Ajatusten juoksu, 2020, 80x60 cm.. Kuva: taiteilijan arkisto Kaukainen yhteys, 2020, 90x160 cm. Antiikki ja taide | 35 Minulta oli tietoinen valinta pyrkiä pitämään näyttelyitä ulkomailla. TEKSTI: TIMO ELO – Yhdistelen perinteistä ja abstraktia kuvataidetta, mikä tuntuu kiinnostavan nykyajassa elävää taideyleisöä, Vilmalotta Olivia Schafhauser sanoo. Ammattitaiteilijana hän on työskennellyt valmistumisestaan asti ja on tullut tunnetuksi Suomen rajojen ulkopuolellakin, muun muassa Espanjassa, Portugalissa, Skotlannissa, Englannissa, Ruotsissa, Saksassa ja Venäjällä. Tämä tapahtui vuonna 2006. jossa teosten keskeinen rakenne muistuttaa television ja filmin kerrontaa. Itse asiassa kaikki alkoi siitä, kun olin päässyt Taidekeskus Salmelan näyttelyn jälkeen Galleria Uusitalon ”talliin”
Aallon pituus, 2006, 100x100 cm. Myös pari tv-kanavaa ja lehdistö tekivät siitä juttuja. KANSAINVÄLISYYS KIINNOSTAA. Sittemmin myös menin naimisiin saksalaisen suunnittelijan ja valokuvaajan kanssa. Paikalla olivat muun muassa kaikki sellaiset venäläiset ministerit ja muut arvohenkilöt, joita olin nähnyt lähinnä vain telkkarissa. – Näin ollen kansainvälisyys on muodostunut minulle luontevaksi olotilaksi, johon olen pienestä pitäen tottunut. Elämän synty, 2004, akryyli ja öljy kankaalle, 150x250 cm. Taiteilijan näkökulmasta katsoen myös taidepiirit ovat meillä pienet ja taiteen ostajat ovat vähissä. Ajattelin, että eiköhän tämän kuvion kuuluisi olla toisin päin! Näyttelyssä kävi sittemmin runsaasti moskovalaisia. Vilmalotta Olivia Schafhauser kannustaa nuoria suomalaisia taiteilijoita lähtemään rohkeasti ulkomaille kokeilemaan siipiään. Taideyleisöä tuntui kiinnostavan suuresti abstraktin ja – Totta kai urani varrella on tapahtunut monenlaisia kommelluksia, olenhan ollut tekemisissä erilaisten kulttuurien kanssa eikä kommunikaatio ole aina pelannut parhaalla mahdollisella tavalla. Kysymyksessä ei ole ollut pelkästään kieli, vaan kulttuurikommunikaatio. esittävän taiteen yhdistäminen, mikä oli tuolloin uutta niin itäisessä kuin läntisessäkin taidemaailmassa. – Onhan tämä pieni maa. – Omassa lapsuudenkodissani asuimme usein eri puolilla maailmaa ja matkustelimme tosi paljon. Suomalaista ”taideilmastoa” Schafhauser pitää melko suppeana. Joissakin paikoissa ollaan esimerkiksi hyvin rauhallisia ja tehdään asioita verkkaisesti usein säännöistäkin piittaamatta. Me suomalaiset sen sijaan olemme yleensä tottuneet noudattamaan aikatauluja. Olemme kuitenkin eronneet.. 36 | Antiikki ja taide – Näyttelyn vastaanotto oli huikea. Kaunis kaaos, 2008, 120x80 cm. He olivat tulleet näyttelyni avajaisiin! – Ja sitten kaiken huippuna avajaisten jälkeen järjestetyillä jatkoilla museon tiloissa suuren salin valtavan ison ovaalin muotoisen pöydän ympärillä istuneet arvohenkilöt ryhtyivät pyytämään minulta näyttelyä varten tehtyyn kirjaani nimikirjoituksia
Tutkin mielelläni eri kulttuureja ja kuuntelen hyvin erilaista musiikkia. Seuraava näyttely on suunnitteilla huhtikuussa Manilaan Filippiineille. Puutarhakatu 34, Tampere ti–to 9–17, pe–su 10–18 tampereentaidemuseo.fi Magnus Enckell: Kirjettä lukeva nainen (Paitasillaan) , ,[det.] 1912. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Sihtola. Vilmalotta Olivia Schafhauser on myös terapeutti. Olen havainnut sillä olevan valtavan voiman. Kuvataideterapia auttaa monenlaisissa traumaperäisissä tiloissa, jopa lapsuudenaikaisissa traumoissa. – Ajattelen niin, että tunnelin päässä on aina valoa eikä kannata liian pitkäksi aikaa jäädä möyrimään ongelmissaan, joiden ratkaisussa voidaan myös taidetta käyttää apuna. kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.. Haluankin rohkaista ihmisiä ostamaan tauluja, menemään teatteriin ja musikaaleihin sekä lukemaan hyvää kirjallisuutta, jotta he pysyisivät paremmassa kunnossa. Onhan kulttuuri äärettömän tärkeää ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta. TAIDETERAPIAA. – Tällä hetkellä menossa on 20-vuotisjuhlanäyttelykiertueeni, jonka jälkeen tulossa on muita isoja näyttelyitä. Hän on vuosien varrella kouluttautunut ylemmän erityistason ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi. Jos taide-elämykset ja -kokemukset jäävät kokonaan pois arjesta, köyhdyttää se elämää todella paljon. – Kaiken kaikkiaan toivoisin, että ihmiset olisivat tulevaisuudessa entistä hyväksyvämpiä toisiaan kohtaan, eivätkä kritisoisi liikaa lähimmäisiään ja antaisivat toistensa hengittää vapaasti sekä rakastaisivat toisiaan. – Ensi kesäksi on sovittu muutama näyttely, ja syksyllä avataan Helsingissä iso yksityisnäyttelyni, Vilmalotta Olivia Schafhauser sanoo. – Olen pohjimmaltani positiivinen ihminen ja haluan uskoa siihen, että ihmisillä kuitenkin on aina tahtoa parempaan. – Uskoisin monen kulttuurialan ihmisen olevan huolissaan nyt meneillään olevasta kehityksestä, kulttuurin kuihtumisesta. Olen myös asunut jonkin aikaa Aasiassa, joten ilmansuunta on minulle tuttu. Ja kun menen johonkin uuteen maahan, haluan myös tutustua sen kulttuurija taide-elämään. . – Minulla on avarat mieltymykset taiteen suhteen. Minua kiehtovat henkilökohtaisesti enemmänkin paikat, jotka eivät ole niin kovin tunnettuja. Niiden kulttuuri ja alkuperäiskansat kiinnostavat. – Tänä päivänä ihmisten henkinen pahoinvointi, ahdistus ja kiire lisääntyvät, joten kulttuurilla on hyvinvoinnillemme todella iso merkitys. Antiikki ja taide | 37 Onhan kulttuuri äärettömän tärkeää ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta. Niinpä jos taiteilija haluaa elää työllään, kannattaa lähteä pitämään näyttelyitä myös Suomen rajojen ulkopuolelle
Arkkitehtinä lienee ollut saksalainen Samuel Berner. Valmistuttuaan se oli myös kaupungin rikkaimman miehen kotitalo. Museossa on nykyään vaihtuvia näyttelyitä. Yläkerran asuintiloihin veivät kapeat kalkkikiviportaat. 1800-luvulla talossa on ollut muun muassa tupakkatehdas, tyttökoulu, useita ravintoloita sekä leipomo. uudistivat julkisivuja muun muassa suurentaen ikkunoita ja lisäten taloon kolme uutta kadun puolelle avautuvaa ovea. Uuden kivitalon alakerrassa oli kauppahuoneita. 38 | Antiikki ja taide S ederholmin talo valmistui vuonna 1757 kauppias Johan Sederholmin rakennuttamana. VUOSISADAN MENESTYSTARINA. Sittemmin talon myöhemmät omistajat Kauppamiehen kotitalo Sederholmin talo Senaatintorilla, Aleksanterinja Katariinankadun kulmassa on Helsingin kantakaupungin vanhin rakennus. Museon avaaminen tarjosi helsinkiläisille tilaisuuden päästä tutustumaan sukupolvien ajan kaupunkikuvaan oleellisesti kuuluneen talon sisätiloihin, vaikkakaan niissä ei enää ollut talon rakennuttajan, kauppaneuvos Johan Sederholmin yli 200 vuoden takaisesta ajasta jäljellä kuin heikkoja muistoja. Muuten rakennus on lähes alkuperäisessä asussaan. Vuosina 1949-1985 siinä toimi Helsingin raastuvanoikeus, minkä jälkeen taloon muutti Helsingin kaupunginmuseo, jonka näyttelytilat avattiin yleisölle 23.5.1995. Vaatimattomista oloista lähteneen ja sittemmin. Myöhemmin Johan Sederholm myi kiinteistön pojilleen Larsille ja Alexanderille, joiden omistuksessa se oli vuoteen 1822
Hän myös näki, millaiset mahdollisuudet Helsingillä pienenä kaupunkina oli kehittyä merkittäväksi kauppakaupungiksi, FT Anneli Mäkelä-Alitalo kertoo. Johan Sederholm osasi muun muassa käyttää hyväkseen Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan linnoitustöiden mukanaan tuomaa rakennusalan korkeasuhdannetta. Kauppiaana, laivanvarustajana, tehtailijana sekä kauppaneuvoksena tunnettu Johan Sederholm syntyi 26.10.1722. Koulunkäynnin ohella hän hankki lisäansioita erilaisilla, säätyläisille tekemillään palveluksilla. Kuva: Timo Elo Talon päätykolmion vaakunakilvessä ovat vuosiluvun ohella talon rakennuttajan nimikirjaimet. Teksti painettiin ensimmäisen kerran Åbo Tidningenissä. – Johan Sederholmin omaelämäkerran mukaan vanhemmat panivat hänet lapsena erään eronsaaneen furiirin eli aliupseerin pitämään kouluun. Koossa ovat kaikki menestystarinan ainekset. – Myöhemmin poika siirtyi Helsingin triviaalikouluun. Vanhoilla päivillään kirjoittamassaan omaelämäkerrassaan hän on voimakkaasti korostanut nousuaan köyhyydestä menestyväksi kauppiaaksi – oman uutteruutensa ja sitkeytensä ansiosta. Tämän jälkeen se on julkaistu useita kertoja uudelleen. – Edullisilla suhdanteilla on ollut oma osansa hänen menestystarinassaan. Antiikki ja taide | 39 TEKSTI: TIMO ELO Kauppamiehen kotitalo Helsingin ríkkaimmaksi mieheksi nousseen meritullintarkastaja Erik Sederholmin ja Birgitta Ekmanin pojan elämänvaiheet puhuttelevat yhä suurta yleisöä. Kuva: Timo Elo. Vapaa-aikoinaan hän kalasti ja kokosi puita perhettään varten sekä turvautui vanhaan perinteeseen, teinilauSederholmin talo Senaatintorin laidalla tuo tuulahduksen 1700-luvulta
– Kuninkaallisen perheen näkökulmasta katsottuna Helsingin vaurastuminen ja Johan Sederholmin yritteliäisyys olivat myönteisiä asioita. Samana vuonna syntyi perheen esikoinen Erik Johan. Ja halonkantajan poika Erik oli muun muassa osallistunut kamaripalvelijana Kaarle XII:n sotaretkiin. Hänellä oli myös kaakelitehdas sekä lasiruukki. Menestyksen myötä heille alkoi saapua laivalasteittain tavaraa Itämeren satamista ja jopa Englannista. Tukholma oli tuttu Johan Sederholmille isänsä kertomuksista, olihan Tukholma aikanaan ollut isän kotikaupunki. Täytettyään 16 vuotta Johan Sederholm pääsi Gustav Johan Bockin kauppa-apulaiseksi. – Hän osti osuuksia laivoista ja perusti yhdessä muiden kauppiaiden kanssa Ullanlinnan tienoille laivatelakan, jonka sittemmin lunasti itselleen. – Suvussa kulkeneen perimätiedon mukaan Johan Sederholmille olisi tarjottu aatelisarvoa ja nimeä von Gjöb, mutta hän halusi pitää oman porvarillisen nimensä. Samalla paikalla on nykyinen Sederholmin talo. Hän kiersi Hämettä Padasjokea ja Kuhmoisia myöten saadakseen viljaa laulujensa palkaksi. Kauppalainsäädäntö olisi edellyttänyt tulevalta porvarilta 12 vuoden oppiaikaa, mutta Johan Sederholm oli työpaikassaan vain vajaat 10 vuotta, minkä jälkeen hän perusti toisen varakkaan kauppiaan Nils Larsinpoika Burtzin pojan Nilsin kanssa kauppayhtiön. – Taloudelliset olosuhteet olivat kohentuneet ja Helsinki oli kokenut merkittävän nousukauden Viaporin rakentamisen myötä. Koska usein toistuvat tulipalot kaupungeissa olivat hyvin tuhoisia, esivalta suosi kivitalojen pystyttämistä muun muassa verohelpotuksia myöntämällä. – Bock tunnettiin kaupungin rikkaimpana kauppiaana ja raatimiehenä. Hän perusti myös uusia tiilitehtaita ja sahoja sekä harjoitti yhä laajenevaa kauppaa. Tärkeän vaurauden lähteen muodostivat myös kiinteistökaupat. 40 | Antiikki ja taide luun. Johan Sederholmin vaurastuminen näkyi myös Helsingin katukuvassa, kun hän vuonna 1757 rakennutti komean kivitalonsa Aleksanterinkatu 16-18:aan. Nuoret kauppiaat palasivat Tukholmasta onnellisesti takaisin Helsinkiin myymään tavaroitaan.. Niinpä Johan Sederholmkin laajensi liiketoimintaansa muun muassa hankkimalla tiiliruukin Vanhastakaupungista. – Johan Sederholm perusti Espooseen purjekangastehtaan, joka valmisti karkeaa hamppukangasta laivojen purjeiksi sekä armeijan telttoja varten. Kivitaloja oli tuolloin koko kaupungissa ennestään vain kolme. Nuoret kauppiaat palasivat Tukholmasta onnellisesti takaisin Helsinkiin myymään tavaroitaan, joista saaduilla rahoilla he maksoivat velkansa. HELSINGIN VANHIN TALO. – Vanhankaupungin tuulimyllystä hän omisti puolet, ja hän myös harjoitti siihen aikaan sallittua ja tuottoisaa viinanpolttoa. Kaupanteko alkoi kannattaa. – Johan Sederholmin isoisä Johan Mårtenson puolestaan oli palvellut kuninkaanTuntemattoman kuvaajan kuva Sederholmin talosta 1910-luvulta löytyy Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Hän myös oli yksi kuningas Kustaa IV Adolfin kummeista, ja vuonna 1802 hän sai kauppaneuvoksen arvon – pian sen jälkeen, kun kuningaspari oli käynyt Helsingissä. – Nuoret yrittäjät lähtivät Tukholmaan hankkimaan tavaroita – luotolla. – Vuonna 1750 he ostivat talon tontteineen. Nuorten yrittäjien perustama kauppayhtiö purettiin 1752, ja Johan Sederholm aloitti yksityisen liiketoimintansa. Hänen aikanaan telakalla rakennettiin kaikkiaan 13 alusta. linnassa halonkantajana Kaarle XI:n ja Kaarle XII:n aikana. TIET EROAVAT
. – Johan Sederholmin perhe oli erittäin suuri. Lisäksi rakennettiin iso ullakko ja tilavat kellariholvit. Engelin suunnittelema. Suhteesta syntyneen pojan tietä kuitenkin tasoitettiin myöhemmin nimettömin lahjoituksin, ja tämä kohosi myöhemmin urallaan professoriksi ja yliopiston kirjastonhoitajaksi. – Vaikka Johan Sederholmin muistokirjoituksissa on korostettu hänen kristillistä mielenlaatuaan, hänen toimintaansa leimasi myös tietynlainen kovuus ja ankaruus. LÄHDETEOS: ”SEDERHOLMIN TALO”, HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO, 1996. Johan Sederholmin mukana kokonainen aikakausi, kustavilaisuus, tuntui jääneen ajallisesti historiaan. Talossa on vieraillut aikansa huomattavia henkilöitä: vuonna 1770 siellä yöpyi Kustaa III:n lanko Preussin prinssi Heinrich. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo Senaatintoria reunustavat rakennukset ovat olleet myös piirrosten aiheena. Itse kuninkaan kerrotaan käyneen talossa vuonna 1788, ja hänen poikansa, kruununprinssi Kustaa IV Adolfin vuonna 1796. Kun hänen poikansa Alexander Magnus teki vuonna 1795 raskaaksi talossa palvelevan piian, tyttö joutui väittämään isäksi tuntematonta matkustavaista, ja hänet karkotettiin lapsineen talosta. Tämä näkyi yksityiselämässäkin. Johan Sederholmin henkilökohtaisten tavaroiden luettelo perunkirjoituksessa kertoo melko vaatimattomasti pukeutuneesta miehestä, jolla kuitenkin oli ollut silmää pienille ylellisyysesineille, kuten kultakellolle, kultanuppiselle kävelykepille, kultaiselle nuuskarasialle sekä hopeisille kengänsoljille. Kuva: Helsingin kaupunki ja Hedvig Magdalena elivät aikuisiksi, Anneli Mäkelä-Alitalo kertoo. Talon palvelusväen kerrotaan olleen runsaslukuinen: oli renkejä, piikoja, puotipoikia, laivamiehiä, kirjanpitäjä, kotiopettaja ja imettäjä. Kirjainten on arveltu olevan lyhenne sanoista Johan SederHolm. Vuosiluku ilmaisee rakennuksen valmistumisajan. nuorempi. Vanhenevan Johan Sederholmin ansiot palkittiin huomionosoituksin. ARVOVIERAITA. Aikansa merkkimiehestä muistutuksena on Aleksanterinkadun varrella olevan talon päätykolmioon liitetty vaakunakilpi, jossa ovat kirjaimet JSH sekä vuosiluku 1757. Heille syntyi viisi lasta, mutta ikäerosta huolimatta Johan Sederholm jäi vuonna 1789 toistamiseen leskeksi. Johan Sederholmin pojista seitsemän kasvoi aikuisiksi, tyttäristä vain toisen avioliiton Maria. Sulhanen oli häiden aikaan 46-vuotias ja morsian 26 vuotta Johan Sederholmin rintakuvan on maalannut Emanuel Thelning. Hänet kutsuttiin Suomen Talousseuran jäseneksi vuonna 1798 ja vuotta myöhemmin hän sai Vaasan ritarikunnan kunniamerkin. Ensimmäisen vaimonsa Hedvig Solitanderin kuoleman jälkeen hän solmi toisen avioliiton vuonna 1768 Maria Magdalena Wendelian kanssa. Kun kirkko hautausmaineen hävitettiin Senaatintorin tieltä, hauta siirrettiin uudelle paikalle, Kampin hautausmaalle nykyiseen Vanhan kirkon puistoon. Johan Sederholm haudattiin vuonna 1805 suvun hautaholviin Ulrika Eleonoran kirkon hautausmaan etelänurkkaan. Antiikki ja taide | 41 Taloon tuli 478 neliötä kahteen varsinaiseen kerrokseen. L. Uusi hautakappeli on C
42 | Antiikki ja taide Piirtäjä, hovinarri, kokeilija, näkijä Marcel Dzama on ehtymätön luovuuden sampo Kuvataiteilija Marcel Dzaman teoksia on nähtävillä Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa. Kuva: Li Zhi Kanadalaislähtöinen, New Yorkissa asuva Marcel Dzama on tämän ajan merkittävimpiä kuvataiteilijoita. Nyt hänen teoksiaan on esillä ensi kertaa Suomessa, Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella.
Aihepiiristä oli tullut taiteilijalle keskeinen New Yorkiin muuton jälkeen 2005. Ensin tanssiaiheita ilmestyi hänen piirustuksiinsa ja kollaasitöihinsä, sittemmin Dzaman teokset tuntuvat kuvaavan sitä kliimaksista hetkeä, taitekohtaa, kun jotain on juuri tapahtunut tai tapahtumassa.. Kun näyttelyn suunnittelu alkoi kunnolla reilu vuosi sitten, päätimme keskityttyä Dzaman tanssiaiheisiin teoksiin. – Näyttely, jonka silloin näimme teki meihin suuren vaikutuksen, mainitsee Sara Hildénin taidemuseon näyttelypäällikkö Sarianne Soikkonen. – Ajattomuus, taidehistorialliset viittaukset ja se, että teoksilla oli kuitenkin selkeä yhteys omaan aikaamme, loihtivat kokonaisuudesta kiinnostavan. Kaikki sai alkunsa jo vuonna 2013, jolloin taiteilijalla oli uransa ensimmäinen katselmus David Zwirnerin Lontoon galleriassa. David Zwirner on edustanut Marcel Dzamaa lähes koko tämän ammattilaisuran alusta lähtien, vuodesta 1998. Hänen mieleensä jäi eritoten Dzaman runsaan visuaalinen maailma erikoisine hahmoineen ja tapahtumineen. Guassi, vesiväri, muste ja grafiittikynä paperille. Antiikki ja taide | 43 TEKSTI: KARI KUMPULAMPI A I`ll make the moon come up three ours late, 2019. – Saimme hänen galleriansa kautta yhteyden taiteilijaan. Kuva: Simon Vogel litajuntaa kartoittavan Marcel Dzaman moneen suuntaan rönsyilevien teosten saaminen Tampereelle on vuosien tulosta
44 | Antiikki ja taide MARCEL DZAMA ?. Teokset ovat unen ja valveen leikkiä ja niistä heijastuu vahva, alitajuinen maailma. – Nyt hän tosin sanoi, että koronaviruksen myötä lepakko on saanut aiheena synkän lisävärin ja hahmoa on hankala enää käyttää näyttämättä kyynikolta. Tonight We Dance -näyttelyyn kannattaa varata aikaa ja tulla avoimin mielin. KOKONAISVALTAINEN KOKEMUS. Behind the curtain. ?. Pitää teostensa tulkinnoista, eritoten väärintulkinnoista. Tehnyt levynkannen Beckin albumiin Guero ja pukusuunnitelman Bob Dylanin musiikkivideoon, When The Deal Goes Down– kappaleeseen. Sara Hildénin taidemuseossa on esillä Dzaman teoksia 2000-luvun alusta tähän päivään, piirustuksia, maalauksia, kollaaseja, videoita, veistoksia ja installaatioita. ?. Muste, vesiväri, öljy, lehtikulta, grafiittikynä ja kollaasi paperille. Nyt tuntuu tietysti oikein hyvältä, kun tämä upea näyttely on vihdoin avoinna. Lepakko on yksi Dzaman töiden ”päivystäviä” hahmoja. Tekee piirroksia, guasseja, veistoksia, videoita. myös videoteoksiin ja lyhytelokuviin, joissa hän on työskennellyt live-tanssijoiden kanssa. Andersenin satuun. Sunnuntaiset yleisöopastuksetkin ovat palanneet museoon. – Näyttely tarjoaa kokonaisvaltaisen kokemuksen taiteilijan huikeasta maailmasta, missä yksittäiset hahmot toistuvat teoksesta toiseen, mutta eivät välttämättä aina samassa roolissa. Jo kaikkien videoteosten katsominen vie aikaa vähän yli tunnin. Balettiprojekti perustui H.C. Soikkosen mukaan taiteilijan tekninen kirjo on laaja, mutta kaikki lähtee tutusta tekniikasta, piirtämisestä. ?. Teoksia on esillä 182, ja kokonaisuus. Syntyi 1974 Kanadassa, Winnipegissä. Kuva: Courtesy the artist & David Zwirner rakentuu suunnitelman mukaan taiteilijan tanssiaiheisten töiden ympärille. – Dzaman teokset tuntuvat kuvaavan sitä kliimaksisista hetkeä, taitekohtaa, kun Löytämisen riemu on yksi juttu, joka tekee Dzaman taiteen katselusta erityisen hauskaa. ?. Kuvataiteilija, teoksia esillä monissa merkittävissä museoissa Yhdysvalloissa, Aasiassa, Euroopassa. Rauhallinen tunnelmien kavalkadi. ?. ?. – Dzama on käsityöläinen, eikä käytä tietotekniikkaa apunaan. Hänen tähänastisen uransa suurin kokonaistaideteos on lavastusja puvustussuunnitelma New York City Ballet´n tuotantoon The Most Incredible Thing, 2016. Hän on aito kollektiivityöskentelijä ja hänen taiteensa on aina keskustelua toisten kanssa. Asuu perheineen New Yorkissa. Marcel Dzaman teos vuodelta 2014. – Nimi tuntui miltei radikaalilta elettiinhän koronarajoitusten ja tanssikiellon aikaa, Sarianne Soikkonen kertoo. Dzaman innoittajia ovat olleet 1900-luvun alun kuvataiteen ja avantgarden suuntaukset, dada, surrealismi ja Bauhaus-liike sekä Francisco de Goyan, Francis Picabian ja Marcel Duchampin teokset. Marcel Dzama ehdotti itse, että hänen näyttelynsä nimeksi Sara Hildénin museossa tulisi Tonight We Dance. Valmistelua varjosti pelko, päästäänkö katselmusta avaamaan lainkaan yleisölle. – Otimme tietoisin riskin, mutta samalla uskoimme riittävään rokotekattavuuteen
Kuva: Courtesy the artist & David Zwirner The flowers have horns and devil has thorns, 2014. – Hänen teoksissaan on kyse ihmisyydestä, mielikuvituksesta, luovuudesta, alitajunnasta, uneksimisesta.... Sisällöt ovat innostaneet meitä ehkä tavallista luovempiin ripustusratkaisuihin. Stillkuva videoteoksesta. Kuva: Jussi Koivunen Political to poetical, 2017. Muste ja vesiväri paperille. Dioraama: puu, lasitetut keramiikkaveistokset, metalli, kangas. Moni varmaankin löytää näyttelyn teoksista jotakin tuttua – oli se sitten vaikkapa jokin taidehistoriallinen viite tai laina populäärikulttuurista, elokuvista tai sarjakuvista. Esimerkiksi hänen tähänastisen uransa suurin dioraama ja maisemointi – On the banks of Red River – sisältää yksistään yli 300 hahmoa. – Ne vaihtuvat tilasta toiseen. Tampereen näyttely on kanadalaissyntisen taiteilijan suuria museonäyttelyitä. – Näyttely on mielestäni rauhallinen ja onnistunut erilaisten tunnelmienkin luomisessa. Kuva: Achim Kukulies Death disco dance, 2011. Vesiväri, guassi ja grafiittikynä paperille. Kuva: Courtesy the artist & David Zwirner jotain on juuri tapahtunut tai tapahtumassa, Sarianne Soikkonen toteaa. Antiikki ja taide | 45 On the banks of the Red River, 2008. – Löytämisen riemu on yksi juttu, joka tekee Dzaman taiteen katselusta erityisen hauskaa
Bushin ja Donald Trumpinkin hallintoa. Dzaman suosikkihahmoja on kujeilija trickster. Leikkiin on heittäydyttävä mukaan. Hän tarttui tanssiaiheisiin kunnolla ja päätyi muun muassa keräämään vintage-tanssilehtiä saaden niistä kuva-aiheita. – Dzaman teosten äärellä tuntuu juuri siltä. Marcel Dzama syntyi Winnipegissä, missä hän asui aina kolmekymppiseksi asti – kunnes muutti New Yorkin Bronxiin 2004. 46 | Antiikki ja taide Lost in the clouds of desire or they carried her off. Hän on helpottunut, kun valta vaihtui Yhdysvalloissa. LEIKIN VARJOLLA VOI SANOA PALJON. Muste, guassi ja grafiittikynä paperille. Marcel Dzama on myös kantaaottava taiteilija. Osin hänen innostuksensa tanssiin lienee vanhojen elokuvamieltymystenkin peruja. Hän ajattelee, että keskusteluun on osallistuttava – muuten käy helposti niin, että onkin itse osa ongelmaa. – Hollywoodin klassikoiden tanssikohtaukset tai Kiinan kommunistisen baletin tv-taltioinnit kiinnostivat Dzamaa jo lapsena. Dzaman taiteessa huumorilla on merkittävä sija. Muste, vesiväri ja grafiittikynä paperille. Kuva: The Monica Schnetkamp Collection Every time I take on drug, more of my friends appear, 2021. – Yhdysvalloissa hänen aiheensa politisoituivat ja hän on kritisoinut George W. . Guassi, vesiväri, muste ja grafiittikynä paperille. Saksalainen runoilija Friedrich Schiller esitteli 1700-luvulla ensimmäisenä teorian, jonka mukaan taide on leikkiä. Hän on liputtanut myös naisten vallankumouksen puolesta, Sarianne Soikkonen kertoo. MARCEL DZAMAN NÄYTTELY TONIGHT WE DANCE ON ESILLÄ SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEOSSA TAMPEREELLA 23.1.2022 SAAKKA.. – Siellä hän ryhtyi järjestämään piirustustensa hahmoja kuin koreografi tanssijoitaan Broadwayn näyttämölle, Sariamme Soikkonen kuvailee. New Yorkissa Dzaman pienikokoiset grafiittija vesiväripiirustukset muuttuivat yhä runsaammiksi. Kuva: Courtesy the artist & David Zwirner NEW YORK INNOITTI TANSSIAIHEISIIN ?. Teräs, puu, alumiini, moottori. Kuva: Simon Vogel The moment you doubt whether you can fly, you cease forever to be alble to do it, 2021. – Hänen suosikkiahmojaan on kujeilija, trickster, joka ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha, ja joka voi tuoda hankalia asioita päivänvaloon leikin varjolla – kuten hovinarrit tekivät aikoinaan. Kuva: Courtesy the artist & David Zwirner Merry go round
Kertynyt tieto ja tilastot voivat parhaimillaan auttaa museota kehittämään palveluita asiakaslähtöisesti. Digimuseo-palvelussa voi tutustua muun muassa presidentinlinnaan, Forum Marinumiin, Apteekkimuseoon ja Turun kaupungin taidemuseoon. Tämä riipusmalli on yrityksen vuoden 1945 kuvastossa nimellä ”Kukinta”. Kysymykseen liitetyistä kuvista julkaistaan ne, joiden käyttöön kysyjä on antanut luvan. Janne Tielisen mukaan Kysy museolta -palvelua ei tällä hetkellä suuremmin kehitetä, koska huomio menee Digimuseo.fi -palveluun. Kysy museolta on suomalaisten museoiden verkkotietopalvelu. Antiikki ja taide | 47 R eilut kymmenen vuotta sitten Valokuvataiteen museo avasi internetiin kyselypalstan. Vajaan 10 vuoden aikana kysymyksiä museoiden asiantuntijoille on esitetty vajaat 2 300. Kaksi vuotta myöhemmin se laajeni Kysy museolta -palveluun, johon on liittynyt mukaan monia museoita. – Palvelun esikuvana ovat olleet kirjastojen verkkotietopalvelut, kuten esimerkiksi kysy.fija kysy kirjanhoitajalta -palvelut kertoo Digimuseon kehittämisasiantuntija Janne Tielinen. Eli onko joku esine esimerkiksi aito tai kuuluuko se johonkin sarjaan. Kuva: Kansallismuseo/Kysy museolta TEKSTI: EERO WIHURI. – Tavoitteena on ollut tehdä tunnetuksi museoiden asiantuntijaosaamista, saada uusia yleisöjä ja asiakkaita uudella tavalla sekä tuottaa verkkoon kokoelmatietoa kaikille. Museot ottavat kysyjään yhteyttä mikäli kysymys vaatii maksullista tiedonhakua. Palvelussa ovat mukana maatalousmuseo Sarka, Urheilumuseo, työväenmuseo Werstas, metsämuseo Lusto, Kansallismuseo, Helsingin kaupunginmuseo, Postimuseo, Teatterimuseo ja Suomen valokuvataiteen museo. Kysy museolta -verkkopalvelu on saavuttanut vajaan kymmenen vuoden aikana vankan suosion. Hiljattain Kansallismuseolta kysyttiin Kakolassa valmistetuista tuolista. Ne voivat sisältää tekstiä, kuvia, videoita ja ääntä. Digimuseon näyttelyiden esineisiin, taideteoksiin ja muihin sisältöihin pääset tutustumaan klikkaamalla näyttelyissä olevia tietopalleroita. Myös sydänketju on ATO-korun mallistoa, se myytiin erikseen eli sen saattoi yhdistää eri riipusmalleihin. . Palvelun kautta museon lähestyminen on helppoa, sillä kuka tahansa voi osoittaa kysymyksen museolle. Museot vastaavat palvelun kautta erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin, tällä hetkellä palvelua hallinnoin Museoliitto. Lähetetyt kysymykset ja niihin annetut vastaukset asiasanoitetaan ja tallennetaan museokohtaiseen, palvelun ylläpito-ohjelmistona toimivaan tietokantaan. Palvelu on maksuton. Erilaisia vankitöitä tehtiin läpi vankilan toiminta-ajan, eli noin 1800-luvun puolesta välistä 2000-luvun alkuun. Palvelun kautta lähetetyt kysymykset, kuvat ja annetut vastaukset tallennetaan sen Kysy museolta -verkostossa mukana olevan museon tietokantaan, jonka erikoisalaan kysymys liittyy. HUOMIO DIGIMUSEOON. Osa kysymyksistä vastauksineen julkaistaan toimitettuina palvelun verkkosivuilla. Palvelu tuo myös esille museoiden asiantuntijatyötä, samalla omien kokoelmatietojen saavutettavuus paranee. Osa kysymyksistä ja vastauksista julkaistaan palvelussa, jos kysyjä antaa siihen luvan, hän jatkaa. Eri museoiden asiantuntijoilta on kysytty yhteensä yli 2 000 kertaa mitä erilaisempia asioita. Kysymykset ovat olleet vaihtelevia. Kakolassa eli Turun kuritushuoneella, myöhemmin Turun keskusvankila, valmistui vankityönä muun muassa pöytiä, tuoleja, kaappeja ja kukkapöytiä. Tillanderin tytärliike ATO-koru valmisti koruja 1930-luvun lopulta 1940-luvun puoliväliin asti. Museot voivat myös oman harkintansa mukaan jättää kuvia julkaisematta. Kakolassa on valmistettu myös huonekaluja. HISTORIALLINEN ARVO. Poikkeuksellisen laajoista tiedonhauista museot kuitenkin perivät maksun. Sivuilla julkaistuihin kysymyksiin voi kohdistaa hakuja ja kysymyksiin voi tutustua aihealueiden ja asiasanojen avulla. Se on palvelu, jonka kautta voi nauttia museoiden sisällöistä missä ja milloin vain. – Toisinaan kysyjät haluaisivat tietää jonkin vanhan esineen tai teoksen rahallisen arvon, mutta palvelun kautta museot auttavat vain historiallisen arvon selvittämisessä. Käyttäjiltä ei vaadita erillistä kirjautumista. Kultasepänliike A. Kuva: Kansallismuseo/Kysy museolta Kysy museolta -palvelu tuottaa tietoa esineistä verkkoon Lähes 2 300 kysymystä museoille Kansallismuseolta kysytään paljon Kysy museolta -palvelussa ATO-koruista. Tämä on ollut kantava ajatus alusta lähtien, sanoo Janne Tielinen
48 | Antiikki ja taide Korut ja kellot esille yhteiseen museoon Suomen museokenttä sai uuden museon, kun Suomen Kelloja korumuseo syntyi kesäkuussa. Museo on ainutlaatuinen, sillä muita kelloihin ja koruihin erikoistuneita museoita ei Pohjoismaissa ole. Uusi museo avaa ovensa uusissa tiloissa Espoon Tapiolassa alkuvuonna 2022.
Jokainen näyttely muovaa tilaa ja uutta nähtävää on tarjolla usein. – Avajaisnäyttelyissämme nousee esillä taidokas taidekäsityö, kansainvälisesti tunnettu helsinkiläinen kellobrändi ja yhdenvertaisuuden kokemus. Museon näkökulmasta on mielenkiintoista tuoda näytteille uutta, perinteistä kumpuavia koruja ja korutaidetta. – Me uskomme vahvasti siihen, että museo itsessään herättää kiinnostusta. Kelloja korumuseota tarvitaan avaamaan näitä kulttuurihistoriallisia merkityksiä. Suomalainen korumuotoilu on maailmalla arvostettua ja tunnettua. Avajaisnäyttelyitä museolla tulee olemaan kolme. Korut ja kellot esille yhteiseen museoon Suomen Kelloja korumuseossa tulee olemaan esillä olemaan kokoelmanäyttelyitä museon omista kokoelmista, erikoisnäyttelyitä sekä pienoisnäyttelyitä. Kelloilla on myös iso merkitys kodeissa ja julkisissa tiloissa, toteaa Essi Pullinen. – Nyt avautuva uudistettu museokonsepti tarjoaa suurelle yleisölle mahdollisuuden tutustua näihin mielenkiintoisiin aloihin. – Meillä on varsin iso kokoelma, mutta esimerkiksi avajaisnäyttelyihin lainaamme sekä kelloja että koruja. Tarkastelemme kelloja ja koruja erilaisten näkökulmien ja merkitysten kautta, Essi Pullinen sanoo. Suomen kauneimpia koruja oli esillä Kellomuseon näyttelyssä vuonna 2017. Liettuassa ja Sveitsissä on kelloille erikoismuseo, Hollannissa on muu muassa CODA, joka on erikoistunut nykytaiteeseen ja nykykoruun. Suomen kellot ja korut yhteen kokoava museo on melko ainutlaatuinen. Museon toiminta alkaa uusissa tiloissa Espoon Tapiolassa alkuvuonna.. Syntyi idea näyttelyiden sarjasta, joka nostaa esille erilaisia vähemmistöjä Suomessa ja joka antaa mahdollisuuden kertoa omasta maailmastaan. Suomessa on toiminut kellomuseo vuodesta 1944 saakka ja nyt samaan museoon kootaan myös suomalainen koruhistoria. Haaveissa on ollut pitkään yhdistää kellot ja korut museossamme, sitenhän niitä näkee myös vähittäisliikkeissä, sanoo museonjohtaja Essi Pullinen. ARVOSTETTUA MAAILMALLA. – Museo on meille kaikille tärkeä paikka, jossa käsin tehty historiamme pääsee esille. Kelloja korumuseosäätiön hallituksen puheenjohtaja Jan Roos muistelee onnellisena, että taustatyötä on tehty ainakin kahdeksan vuotta. – Museolla syntyi keskustelua siitä, miten nostaisimme yhdenvertaisuutta esille Black lives matter ja Me too liikkeiden voimistuessa. – Suomalainen Koru näyttelyn jälkeen asia sai uutta pontta, museo sai uusia kävijöitä ja palaute oli positiivista. Codan kokoelmissa on myös suomalaisten korutaiteilijoiden teoksia. Se tarjoaa alan toimijoille paikan esitellä töitään, sekä tutkijoille alan tietoa, kirjallisuutta ja historiaa. Toistaiseksi museoon ei tule perusnäyttelyä, mutta avajaisvuonna eri kokoisia ja teemaisia näyttelyitä tulee olemaan kymmenkunta, Essi Pullinen sanoo. Ne sijaitsevat iholla tai kodissamme, ovat hyvinkin intiimejä luonteeltaan. – Kellot ja korut ovat meitä kaikkia lähellä, tavalla tai toisella. Hän on myös gemmologi, jalokiviasiantuntija. – Kelloja ja koruja on monien eri maiden museoiden näyttelyissä esillä, mutta olemme tietääksemme ainut erikoismuseo Pohjoismaissa. Kaksi korunäyttelyä ja yksi kellonäyttely. Museonjohtaja Essi Pullinen koulutukseltaan kultaseppä ja taiteen maisteri. Suomalainen koruhistoria on mielenkiintoinen ja polveutuu vahvasti Pietarin ja Fabergén perintöön. KOLME AVAJAISNÄYTTELYÄ. Suomen Kultaseppien Liitto ry:n toimitusjohtaja Henrik Kihlman pitää uutta museohanketta yhtenä kelloja korualan merkittävimmistä tapahtumista tällä vuosituhannella. Museo haluaa olla kiinni ajassa sekä kaikkien kelloista ja koruista kiinnostuneiden oma museo. Ne ovat osa identiteettiämme ja kertovat tarinaa elämästämme. Asiakkaat pääsevät myös kokeilemaan korun valmistustekniikoita ja kysymään sepiltä alasta. Näyttelytila tullaan pitämään avarana ja ilmavana, kävijöiden toiveiden mukaan. Tarinallistamalla tulemme lähelle ihmistä, joille näillä asioilla on iso merkitys jokapäivä; Heräämme kellon soittoon ja valitsemme yllemme ne kellot ja korut, jotka sopivat juuri tähän päivään. Museo alustana on turvallinen ja yhdenvertaisuus kaikilla osa-alueilla on museon strateginen päätös. Antiikki ja taide | 49 KUVAT: SUOMEN KELLO JA KORUMUSEO S uomen Kelloja korumuseo on merkityksellinen koko alalle ja tuo alan toimijat saman katon alle. Pyrimme vaihtamaan näyttelyitä aiempaa tiheämmin, joten uudet näyttelyt lisäävät toivottavasti kiinnostusta museotamme kohtaan. Syntyy uusi keidas kulttuuriperinteen vaalimiselle, joka toivottaa ihmiset tervetulleeksi ajan käsitteen ja korujen loiston kiehtovaan maailmaan. Kellomuseo on testannut korua osana toimintaansa usean vuoden ajan ja etsinyt rahoitusta kehittymiseen. – Avaamme, tallennamme ja jaamme kelloja koruperinteen merkityksiä eri näkökulmista käsin. Näyttelyssä esitetään myös käsityötaitoa, kun kelloja kultasepät tekevät töitä näyttelyssä
50 | Antiikki ja taide Minun maailmaninäyttelyssä nousee esille kokemuksia yhdenvertaisuudesta korujen muodossa. Harri Syrjäsellä on 50 vuoden kokemus kultaseppämestarin luovasta työstä. Harri Syrjäsen ”Vapaana kuin lintu” , lintuhäkkiriipus, jossa vapautettu lintu laulaa.
Kävijät pääsevät esimerkiksi valmistamaan itselleen koruja museossa. Työparit ovat aloittaneet työskentelyn lokakuussa 2021. Harri Syrjäsen ”Vapaana kuin lintu” , lintuhäkkiriipus, jossa vapautettu lintu laulaa. UUSI MUSEO AVAA OVENSA UUSISSA TILOISSA ESPOON TAPIOLASSA ALKUVUONNA 2022.. Kello on tyypiltään sukeltajankello. Myös tekijöillä on erilaiset taustat, kultasepistä korutaiteilijoihin. Näyttely antaa käsityksen taidokkaasta suomalaisesta kellonvalmistuksesta. Tapahtumakalenteri tulee tukemaan näyttelyitä, kävijät pääsevät esimerkiksi valmistamaan itselleen koruja museossa. Kaikessa käden jälkion 50 vuotta koruillaan ja nahkatöillään ilahduttanut kultaseppämestari Harri Syrjäsen juhlanäyttely. Vaihtuvien erikoisja kokoelmanäyttelyiden myötä museo on kiinni ajassa ja haluaa tuoda kävijöille uusia näkökulmia. Museo avasi näyttelynsä WeeGeessä kesällä 2006, jossa museon näyttelytilat edelleen sijaitsevat. Täten se tulisi antamaan havainnollisen kuvan kellosepän ammatin kehityksestä ja nykyisestä tasosta sekä omassa maassamme että ulkomailla.” Valtaosa kokoelman esineistä koostui alkuvuosina taskukelloista tai niiden osista, kirjoista ja kelloseppien työvälineistä. Uudistumisen myötä museo avaa kokoelmansa kävijöille tuoreella tavalla keväällä 2022. Tarinansa jakajilla on erilaiset taustat ja ikähaarukka on iso, joten jo siitä näkökulmasta on kaikilla se oma tarinansa jaettavana. Stepan Sarpanevan Vetehinen Mo Coppoletta II tatuointitaiteilija Mo Coppolettan kaivertamalla pronssibezelillä. Museo sai lahjoituksena kelloja opetuskokoelmaansa kellosepiltä. WeeGee -talossa sijaitsevat myös Espoon kaupungin modernin taiteen museo EMMA, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Espoon kaupungin museo. Kelloseppäkoulu muutti 1959 Espoon Tapiolaan. Se on professori Aarno Ruusuvuoren suunnittelema, entinen Weilin & Göösin painotalo. Samaan aikaan perustettiin Kellomuseosäätiö sr vastamaan ammattimaisesta museotoiminnasta. Kokoelma kasvoi vähitellen opettajanhuoneesta koulun luokkiin ja käytäville. Ammatilliselta identiteetiltään Syrjänen on taidekäsityöläinen, mikä näkyy hänen omaleimaisessa tuotannossaan. Museon nimi muuttui 14.6.2021 Suomen Kelloja korumuseoksi. Tarinansa jakava henkilö on mukana prosessissa alusta loppuun asti. Suomen Kellomuseo perustettiin Kelloseppäkoulun yhteyteen vuonna 1944 Lahteen. Hän perusti perustin ensimmäisen työpajansa Espooseen 1971. Vuoden 2022 teräksisin näyttely vie matkalle Stepan Sarpanevan S.U.F Helsinki kellojen maailmaan. Antiikki ja taide | 51 KELLOMUSEO VUODESTA 1944 ?. Vuonna 1944 pidetyssä kelloseppäkoulun vuosikokouksessa on todettu museosta seuraavaa: ”Jo heti koulun ensimmäisinä kuukausina perustettiin koulun yhteyteen Kelloteknillinen museo, jonne on tarkoitus kerätä kelloja, kellosepän työkaluja ja – koneita sekä menneiltä että nykyisiltä ajoilta. He työskentelevät yhdenvertaisina kumppaneina koko prosessin läpi. Näyttelyssä on mukana työpareja, joista toinen jakaa oman tarinansa ja toinen on ammattitaiteilija. . Made In Helsinki -näyttelyssä nähtävillä ovat nähtävissä kaikki Sarpaneva UhrenFabrikin mekaaniset kellot kahden vuosikymmenen ajalta. Kuva: S.U.F Helsinki Ensimmäinen Minun maailmani -korunäyttely toteutetaan yhteistyössä Invalidiliiton kanssa ja näyttely käsittelee vammaisuutta. Espoo kaupungin silloinen kulttuurijohtaja Georg Dolivo kutsui Suomen Kellomuseon WeeGee taloon. Näyttelyssä Syrjänen kertoo avoimesti urastaan, esille tulee sekä koruja että nahkatöitä. WeeGee -talo on arkkitehtuurikohde. Työpareja on kahdeksan kappaletta ja kaksi taiteilijaa työskentelee itsenäisesti kertoen oman tarinansa. Ainutlaatuisesta yhteistyöstä nousee esille kokemuksia yhdenvertaisuudesta korujen muodossa. Harri Syrjänen kultasepän työpöydän ääressä. Siellä museo sai omat tilansa sekä kokoelmille että näyttelylle. Museo siirtyi koulun mukana uuteen Kellovasararakennukseen 1988
– Usein tilanne on kuitenkin se, että mitään ei malteta jättää pois, hän jatkaa hymyillen. Kuten kaikilla yhdistyksen asiantuntijaoppailla, myös Väänäsellä itsellään on pitkä kokemus alalta. Oman alansa asiantuntijoita kutsutaan matkalle mukaan, jos painopiste on jossakin taiteen tai taidehistorian erityisalueessa. Väänänen painottaa taidehistoriallisen sisällön merkitystä matkoilla. Kaupunkeja uusista näkökulmista. Kaiken kaikkiaan yhdistys on toteuttanut kahdeksisenkymmentä matkaa. Tällä hetkellä jäseniä on lähes kolmesataa ja matkoja järjestetään vuodessa viidestä seitsemään. Matkojen hinnat vaihtelevat intensiivimatkojen noin 150 eurosta pidempien matkojen noin 1 750 euroon. Suuret Taidematkat on taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneiden perustama yhdistys, johon kuka tahansa taiteenystävä voi liittyä. Näistä kohteista löytyy erityisiä taidehistoriallisia helmiä, kuten merkittävää mosaiikkitaidetta ja renessanssitaiteen mestariteoksia. Matkat kestävät matkatyypistä riippuen noin viikosta intensiivimatkojen muutamaan matkustuspäivään. 52 | Antiikki ja taide TEKSTI: MIRA ARKKO KUVAT: SUURET TAIDEMATKAT RY K ohteet valitaan taidehistoriallisen painoarvon mukaan, kiteyttää taidehistorioitsija ja opettaja Eeva Väänänen. Väänänen on vuodesta 2005 asti toimineen Suuret Taidematkat ry:n puheenjohtaja ja taidehistorian asiantuntija. Väänänen kertoo yhdistyksen järjestävän jäsenilleen Eurooppaan suuntautuvia ainutkertaisia taidematkoja, joiden matkaohjelma sisältää ensisijaisesti taideja kulttuurikohteita. Matkoilla tutustutaan taideaarteiden lisäksi myös merkittäviin arkkitehtuurikohteisiin ja laajemmin paikallisiin kulttuureihin. Matkanjohtajana hän on työskennellyt kolmen vuosikymmenen ajan, opettaen lisäksi Helsinkiläinen Suuret Taidematkat on yhdistys, joka järjestää taideja kulttuuriteemaisia matkoja jäsenilleen. – Halusimme tarjota jäsenillemme matkoja myös pienempiin ja vaikeammin saavutettaviin pikkukaupunkeihin, puheenjohtaja kuvailee. Väänänen kertoo, miten moni matkaaja on jo nähnyt isot ja suositut eurooppalaiset taidekohteet, kuten esimerkiksi Pariisin Louvren ja Firenzen Uffizin gallerian. Matkaelämyksiä ja eurooppalaisia taideaarteita taidehistoriaa muun muassa yliopistoissa ja kansansivistyslaitoksissa. dehistoriallista huippua, alansa parasta, Väänänen painottaa. Joskus matkustetaan bussilla pitkäkin matka, jotta päästään ihailemaan yhtä ainoaa erityisen hienoa taideteosta omassa ympäristössään, kuten vaikka kumpuilevan italialaisen maalaismaiseman kappelissa tai muussa pienimuotoisessa arkkitehtuurikohteessa.. SITOUTUMISTA JA INNOSTUMISTA. – Päiväohjelma on tarkoituksellisesti tiivis, mutta halutessaan omaa aikaa saa jättämällä jonkun vierailukohteista pois. Italia oli alun perin yhdistyksen pääkohde. Yhdistyksen matkat erottuvat siinä muista valmismatkoista, että ne suuntautuvat klassikkokohteiden lisäksi myös vähemmän tunnettuihin kohteisiin, kuten italialaisiin pikkukyliin ja kaupunkeihin. Suuret Taidematkat ry:n puheenjohtaja Eeva Väänänen on taidehistorian asiantuntija. – Tarkoituksena on valita matkalle kohde, jonka kulttuuritarjonnasta löytyy taiYhteistä matkaajille on kiinnostus taiteeseen sekä kulttuuriin
Matkaelämyksiä ja eurooppalaisia taideaarteita. Antiikki ja taide | 53 Ryhmä ihaili Basilica di San Vitale-kirkkoa Ravennassa, kuorin mosaiikkitaide on peräisin 500-luvulta
Yhdistyksen jäsenet edustavat laajasti erilaisia ammattitaustoja, osalla on akateeminen koulutus ja toisilla ei. Oppimista kohteessa. – Taidehistorian opetusta paikan päällä, kuvailee puheenjohtaja yhdistyksen valmismatkoja. Usein käy niin, että matkoilla löytyy uusia ystäviä ja tuttavia. – Tyypillistä on, että matkalle lähdetään myös uudelleen. – Yhdistys painottaa matkoihin sisältyvän lounastarjoilun tasoa, joskus lounaalla viihdytään paikallisia viinejä ja ruokia maistellen sekä keskustellen muutamakin tunti, kuvailee Väänänen. Matkojen ainutlaatuisuus on tärkeä tekijä. – Olemme tehneet yhdistyksen historian aikana matkoja myös Euroopan ulkopuolelle, kuten New Yorkiin ja Istanbuliin, mutta Euroopassa itsessäänkin riittää paljon nähtävää, kertoo Väänänen. – Yhdistys arvostaa jäsentensä palautetta ja toiveita liittyen uusiin matkakohteisiin, vakuuttaa puheenjohtaja. Joskus idea uuteen matkaan saattaa tulla matkalaisilta itseltään. Valtaosin ryhmät koostuvat yksin matkustavista naisista tai pariskunnista, mutta välillä mukana on myös kulttuuria aktiivisesti kuluttava mieskin ilman puolisoa. Vaikuttavia taideja kulttuurikohteita löytyy ympäri Eurooppaa: Italian rinnalla suosittuja matkustusmaita ovat muun muassa Viro, Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Belgia. Yhdistys kokoaa jokaisesta matkasta esitteen, joka lähetetään jäsenistölle. – Sosiaalinen luonne yhdistää useita matkalle lähtijöitä, se tekee ryhmässä liikkumisesta ja yhdessäolosta luontevaa, kertoo Väänänen. Yksi mukana olleista oli Tuula Laurila (oik.). Taiteesta puhutaan pääosin yleiskielisesti, vaikka tarpeellista erityissanastoa käytetään. PITKIÄ KULTTUURILOUNAITA. innokas matkaaja on varannut paikan jopa kolmelle matkalle samalla kertaa. Yhteistä matkaajille on kiinnostus taiteeseen sekä kulttuuriin. Yksityiskohtaisempien teostietojen ja analyysien lisäksi pyritään hahmottamaan historian ja taiteen suuria linjoja. Tämän lisäksi matkoilla tulee tarpeeseen kohtuullinen liikuntakyky, retkillä kävellään paljon. Pääosin kohteita esittelee yhdistyksen oma asiantuntija, mutta erityistapauksissa hänen tietämystään täydentää luotettava paikallisopas. Yhdistyksen jäsenet arvostavat vaihtelua ja spesifiyttä kohteissa, ja esimerkiksi intensiivimatkan vetonaulana voi olla jokin merkittävä taidenäyttely. Yhdistyksen matkat eivät rajoitu pelkästään taideja kulttuurikohteissa vierailuihin, tutustumisen kohteena on myös ihmisen rakentama kulttuurimaisema sekä juomaja ruokakulttuuri. Muistoja kuvasi Ritva Toivonen.. 54 | Antiikki ja taide EUROOPPA RUNSAUDENSARVENA. YHDESSÄOLOA JA UUSIA TUTTAVIA. – Oppaan puhe ei saa olla snobbailevaa, koska taide on yksinkertaisesti hieno asia, johon kaikilla on pääsy, painottaa taidehistoriaa pitkään opettanut Väänänen. Vierailulla Italian Ravennassa Italian kansalliskirjailija Dante Alighierin haudalla. Ryhmä puutarhateemaisella taidematkalla Englannin Cornwallissa
. – Parhaimmillaan uutta matkaa suunnitellaan, vaikka edellinen on vielä kesken, kertoo hymyilevä puheenjohtaja. Ryhmä tutustui espanjalaistaiteilija Pablo Picasson (1881–1973) Guernicamaalaukseen Madridin Reina Sofía -museossa. Uusi tieto ja oivallus sytyttää parhaimmillaan innon uuteen matkaan. Parhaimmillaan matkaaja pääsee näkemään teoksen tai kulttuurikohteen, josta on aiemmin kuullut tai nähnyt paljon kuvia, mutta löytää samalla matkalla yllättäen myös uuden erityisen teoksen tai paikan. Englannin Yorkshiressä ryhmä tutustui vaikuttavan sisterssiläisluostari Fountains Abbeyn raunioihin. – Matkan ytimenä on luonnollisesti taidehistoriallinen substanssi eli sisältö, mutta yhtä olennaisena voidaan pitää paikallisen erityisyyden löytämistä ja uuden oppimista, hän kiteyttää. Esimerkkinä hän mainitsee kristillisen taiteen teoksen, joka löytyi Bolognassa taidematkan aikana: toisin kuin aiemmin nähdyissä samaa aihetta kuvaavissa teoksissa, tässä tapauksessa Jeesus-lapsen eteen polvistuivat ihmisten lisäksi myös teoksen eläinhahmot. Nähdyssä David-patsaassa tiivistyy renessanssin henki.. – Italialaisen maaseudun oliivilehdot ja kumpuileva maisema, joskus viehättävää voi olla vaikka paikan pienimuotoisuus, kuten kolmensadan ihmisen muodostama kylä, innostuu puheenjohtaja. – Matkaajalla saattaa olla ennakkotietoa kohteesta, mutta asiantuntijaoppaan avulla tietoa täydennetään ja syvennetään, luonnehtii Väänänen. ERILAISET ELÄMYKSET. Matkan vaikuttavimmaksi taide-elämykseksi voi muodostua yhtä lailla anonyymiksi jäävän taiteilijan tulkinta tutusta kristillisestä kuva-aiheesta, varhainen keskieurooppalainen kirkkoarkkitehtuuri tai renessanssimaalari Piero della Francescan vaikuttava freskomaalaus italialaisen pikkukylän kätköissä. Antiikki ja taide | 55 Matkojen elämykset syntyvät erityisten taideaarteiden lisäksi myös vaikuttavasta arkkitehtuurista ja vaikkapa maaseudun kulttuurimaiseman erityispiirteistä. Sisiliassa ryhmä ihasteli Cattedrale di Palermoa, eli Palermon katedraalia, jossa on nähtävillä eri tyylien yhdistelmiä
Mielikki, metsän emäntä. 56 | Antiikki ja taide Sanervatar, saunan piika, oli toivottu vieras. Muinaiset jumalattaret olivat arvaamattomia ja lempeitä Mielen ja kehon ekspertit paljon vartijoina Rauni, ukkosen vaimo. Pohjolan myyttiset ja pelottavatkin naiset olivat esivanhempiemme kunnioittamia jumalattaria, tärkeä osa yhteisöjen elämää. Kuuterneito, kaulakivun parantaja. ”Vielä maailmansotien jälkeenkin Suomessa on muisteltu muinaisia haltijoita ja jumalattaria.”. Hän nimittäin pystyi loihtimaan lauteille otolliset löylyt sairaita hoidettaessa
Antiikki ja taide | 57 TEKSTI: KARI KUMPULAMPI KUVAT: KAROLINA KOUVOLAN TEOKSESTA POHJOLAN JUMALATTARET, PIIRROKSET APILA PEPITA T ietokirjailija ja uskontotieteilijä Karolina Kouvola kartoittaa uudessa teoksessaan, Pohjolan jumalattaret, melko vähälle huomiolle jäänyttä aihepiiriä. Kouvola kirjoittaa: ”Tässä teoksessa nostan esille muinaisuutemme myyttisiä naisia ja uskomusolentoja, jotka usein ovat jääneet Väinämöisten ja Ilmaristen varjoon.” Aivan täydelliseen pimentoon kalevalaiset naishahmot eivät kuitenkaan ole aikain saatossa unohtuneet. Keitä sitten ovat olleet nämä Karolina Kouvolan esiin nostamat, enimmäkseen metsissä asustaneet ja yhteisöjen elämään voimallisesti vaikuttaneet jumalattaret. ”Josko mahtava ja pelottava hallitsijatar olisi majaillut entisaikoina näillä seuduin?” Kuuterneito tietää kaiken kasvaimista ja pystyy parantamaan niitä – olivat ne sitten hyväntai pahanlaatuisia. Esimerkiksi muinaistarujen Metsänneitoa on lepytelty ja lahjottu viemällä tälle saaliista ensimmäinen lintu; se aseteltiin puun juurelle Tapion pöydälle eli pöytämäiseksi kasvaneen kuusen päälle. METSÄNNEITO OLI INTOHIMOJEN KOHDE. Niinpä hän kävelikin aina takaperin, jotta hänen selkäänsä ei olisi huomattu. Hän oli metsästäjien salaisten intohimojen kohde, mutta hänen suosioonsa ei kannattanut varta vasten hakeutua, saati väen väkisin tuppautua. Hän tutkii kansanuskomme salaperäisiä naishahmoja, kansanperinteen supersankarittaria, joita ei nykymaailmassa kovinkaan hyvin tunneta. MONIEN ALOJEN TAITAJIA. Louhi tunnetaan paikannimenäkin eritoten Pielisellä Pohjois-Karjalassa. Metsänneito, metsästäjien viettelijätär, oli oikukas, poikkeuksellisen seksuaalinen ja hän saattoi olla otteissaan hyvinkin raju. Joukahaisen kultakoristeisiin hirttäytyvä, traaginen sisar Aino ja Pohjolan mahtava emäntä, Kalevalan urhojen sinnikäs koettelija Louhi ovat saaneet uskomusperinteessä runsaasti tulkintoja. Se saattoi kostautua. Karolina Kouvolan esittelemät kansanuskomme myyttiset naiset olivat kyläyhteisöissä paljon vartijoita, monien alojen arvostettuja osaajia ja heidän kanssaan käytiin jatkuvaa vuoropuhelua. Muinaisten seutujen metsät, vuoret, salomaat ja järvien rannat todella vilistelivät salaperäisiä uskomusolentoja, jumalattaria, jotka olivat tasavertaisessa asemassa suhteessa miespuolisiin jumaliin. Yhteistä heille on ainakin se, että heihin on liittynyt kautta aikain juuri arvaamattomia voimia – eikä aina kovin lempeitä sellaisia. Karolina Kouvola kirjoittaa:”Joskus neito suostuu petikumppaniksi miehelle, mutta metsästäjä saattaa havahtua siihen, että hän rakastelee ilmaa tai hänellä onkin ihanaisen neidon sijaan syli täynnä lehmän lantaa.” Metsänneito on kuvattu kansanperinteessä yleensä kauniiksi, nuoreksi naiseksi, mutta hänen selkänsä oli ruma, puinen ja oksainen. Vienankarjalaisessa perinnerunossa traagista Ainoa uhkaa metsässä tummanpuhuva Osmoinen, joka haluaa naisen vaimokseen.. Niiltä suojautumiseen kylissä ja taloissa tarvittiin taikoja, riittejä ja moninaisia loitsuja. Naiset, joilla oli huikeita, reaalisen maailman rajat ylittäviä kykyjä ja taitoja
58 | Antiikki ja taide Metsänneitoon liittyvissä tarinoissa on vahva, seksuaalinen vire. Häntä lähestyttiin loitsuin, jotta saaliseläinten kuninkaat eivät kävisi laidunaikana karjan kimppuun. Aina jokin erämies onkin jäämässä salaperäisen neidon pauloihin ja sitä kautta ikiajoiksi metsänpeittoon. Ilmatar, taivaan neito, on monien tarinoiden aihe. No, aivan varmasti hyvinkin räväköitä sieluja, jotka poikkeavat tyystin stereotypioista. JUMALATTARET PUHUTTAVAT YHÄ. Jumalattaria, joiden nimet Uskottiin, että mahtavat itämerensuomalaiset jumalattaret saattoivat rientää apuun myös kivun ja sairauden iskiessä. Kuuterneidon, kaulakivun parantajan, puoleen on käännytty niin ikään loitsuin, kun on toivottu parannusta struumaan, kilpirauhasen suurentumaan, kaulapahkaan. ”Pyhiä hiisiä ja uhrilehtoja on elvytetty, ja vanhoja kalevalamittaisia runoja käytetään edelleen uskonnollisten rituaalien ja riittien pohjana sekä niiden oleellisena osana.” Kouvolan teoksessa ikivanhat uskomukset saavat nykykielelle päivitettyjä, kiehtovia tulkintoja. Vaan toisin on käynyt. Vielä maailmansotien jälkeenkin Suomessa on muistettu muinaisia haltijoita ja jumalattaria. Eläimetkin riensivät vedenneidon luokse. Helposti voisi kuvitella, että ikivanhat uskomukset olisivat jääneet vallan unohduksiin teollistumisen myötä, kiireen maailmassa. Erinomainen piirros tämäkin. Eli: millaisia naisia tapaammekaan vanhoissa myyteissä. Jos Vellamoa, kalojen hallitsijaa, tervehti kohteliaasti, kalastajan laarit saattoivat täyttyä nopeasti kukkuroilleen. Kivutar ymmärtää tuskia, koska on itsekin kokenut niitä kiipeillessään Kipuvuoren jyrkkiä seinämiä. Uskottiin, että Kivutar hallitsee halutessaan suvereenisti kaikki kehonalueet, poistaa kivut ja kätkee ne Kipuvuoren pohjattomiin uumeniin. Jumalattaret ovat olleet myös metsien lempeitä henkiä. Tapiotar, kaunis ja tarkka vaimo, pyrkii taikomaan metsän viihtyisäksi, jotta siellä voisivat elää hyvää elämää sulassa sovussa niin eläimet, kasvit kuin ihmisetkin. Karolina Kouvola kuvailee: ”Puhaltamalla torveensa Tapiotar saa kummut kukkimaan ja suonselät somimmiksi.” Lienee selvää, että Tapiottaren kaltaisia jumalattaria luontoa tuhoava nykyaikakin kaipaisi mitä suurimmassa määrin –jos ei muuten, niin järkeä puhumaan. Kuinka paljon entisajan yhteisöissä onkaan liikuskellut uskomusolentoja, joista ei tiedetä mitään. Hän synnytti kuuluisan veljessarjan eli Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen. Tuonelan matriarkka Louhi hallitsee kuolleita omassa valtakunnassaan, Tuonelan joen tuolla puolen. Karolina Kouvola kirjoittaa:. Teoksen henkilökuvat Pohjolan jumalattarista synnyttävät monia kysymyksiä. Voimakastahtoinen Hongotar oli karhujen esiäiti
”Ketkä ovat meidän aikamme salaperäisiä jumalattaria. Erään tarinan mukaan Ilmatar taivaan neito tai Iro-neito kuten häntä kutsuttiin Laatokan Karjalassa tulee raskaaksi tuulesta ja vedestä puolukkaisella kankaalla. SKS 2021. Onko heitä?” aikamme salaperäisiä jumalattaria. Onko heitä. Teoksen on kuvittanut herkällä, voimakkaalla ja paljon puhuvalla viivalla sarjakuvataiteilija, graafinen suunnittelija Apila Pepita Miettinen. . KAROLINA KOUVOLA: POHJOLAN JUMALATTARET. Pohjolan jumalattaret on tiivis ja kiehtova teos, lukemiseen innostava johdatus muinaisuuden ytimeen. Karolina Kouvola kirjoittaa: ”Mielikkiä kuvaillaan runoissa paradoksien kautta: hän on syömättä lihava ja peseytymättä puhdas, vähän niin kuin metsä itsessään.” Kauneudestaan kuuluisa Mielikki on erityisen suosittu Vienan Karjalan loitsurunoudessa. Kaikki tämä rikastuttaa näkemystä suomalaisuudesta. Heistä Väinämöistä hän joutuu kantamaan kohdussaan kolmekymmentä vuotta. Antiikki ja taide | 59 Karolina Kouvolan Pohjolan jumalattaret –teoksessa muinaisuutta tulkitaan uudella tavalla. Todella. Kirja jatkaa suuntausta, jossa menneisyyttä arvioidaan uudelleen tuoreiden näkökulmien kautta. Ne ovat väliin kuin villejä satuja, väliin kuin surrealistisia unikuvia, paikoin korostetun seksuaalisia. Ketkä ovat meidän. ovat hiipuneet kansan muistista ennen kuin perinnettä on alettu varsinaisesti edes merkitä muistiin. Lähtiessään vesikkoja pyytämään metsästäjät rukoilivat järvien rantamilla ja salomaiden siimeksessä puolestaan onnea Tuheroiselta, vesikkojen ja ahmojen saaliinhaltijalta. Peurat asuivat Juonittaren luona – kunnes tämä punoo hiuksistaan silkkisen sillan, jota pitkin peurat lähtevät juoksemaan Pohjolan joen yli ihmisten maailmoihin. Väinämöinen oli siis jo syntyessään vanha ja viisas. Eritoten metsämiehet rukoilivat Mielikiltä suopeutta ja metsäonnea. Hän on elementissään tunnelmien ja tilanteiden luojana. Tenhoava ja monimerkityksinen on myös Mielikki, metsän emäntä. Kansi: Apila Pepita KUIN SURREALISTISIA UNIKUVIA Mielenkiintoisia ovat olleet Pohjolan jumalatarten elonpolut ja retket kautta koko muinaisen maan. Hän synnyttää kolme veljestä. Sopii myös kysyä: millaisia myyttejä tämä aikakausi synnyttää
60 | Antiikki ja taide Antiikkimessujen suola on ostajien ja myyjien kohtaamisessa. Kasvoton verkkokauppa ei korvaa kohtaamisten tärkeyttä.
– Koronaviruspandemian alkaessa 13. Kunnat, kaupungit ja kauppiaat kyllä ehdottavat usein uusia paikkakuntia, mutta valitsen paikkakunnat tiukalla seulalla. Torsti Nieminen sanoo antiikkimessujen paikkakuntien vakiintuneen. Vuosi 2019 oli 11 vuotta toimineen yritykseni historian paras, kävijöitä antiikkitapahtumissa oli käynyt enemmän kuin koskaan ennen, myyjien määrä kasvoi ja sitä kautta myös yritykseni ExpoNovan liikevaihto kasvoi. Tilan pitää olla sopiva, ja lähialueella pitää asua riittävästi ihmisiä.. maaliskuuta vuonna 2020 kliseisesti sanoen rysähdin täydestä vauhdista suoraan seinään. Kävijämäärät puolittuivat ihmisten varoessa kokoontumisia. Reilut puolitoista vuotta kestänyt koronaviruspandemia on helpottamassa, kokoontumisrajoitusten purkaminen mahdollistaa jälleen antiikkimessujen järjestämisen eri puolilla Suomea. Antiikki ja taide | 61 TEKSTI: EERO WIHURI KUVAT: TORSTI NIEMINEN Torsti Nieminen innostui antiikista jo lapsena, nyt hän on Suomen johtava antiikkimessujen järjestäjä Verkkokauppa ei korvaa ihmisten kohtaamista Lapsena syntynyt kiinnostus antiikkiin on johdattanut Torsti Niemistä. – Olen huono järjestämään tapahtumia uusilla paikkakunnilla. Reilu vuosi sitten syksyllä järjestin muutaman tapahtuman, mutta niissä oli hiljaista. Elokuun tapahtumissa oli vielä vaisu tunnelma, mutta lokakuussa kävijämäärät lähtivät jälleen nousuun. H ämeenlinnalainen Torsti Nieminen, 54, on toiveikas. Ensin hän oli maamme nuorin huutokauppameklari, nyt hän on Suomen johtava antiikkialan messujen järjestäjä. Nyt syksyllä kykenin järjestämään kuusi tapahtumaa, hän jatkaa. – Sitten tuli korona, lähes puoleen vuoteen en pystynyt tekemään mitään. Viime vuoden marraskuusta kuluvan vuoden elokuuhun saakka olin jälleen tekemättä mitään kiristyneiden kokoontumisrajoitusten vuoksi. Järjestin 20 antiikkitapahtumaa eri puolilla Suomea, myös vuodesta 2020 oli tulossa vilkas, muistelee Nieminen
Ideana oli järjestää kaikenlaisia tapahtumia. – Vuonna 2009 jäin ensin työstäni puolen vuoden vuorotteluvapaalle. Ryhdyin itsekin keräämään antiikkia jo nuorena, mutta hyvin nopeasti se kääntyi siihen, että aloin myydä tavaraa. Nyt kilpailutilanne on muuttunut täysin, kova kilpailu on hiipunut. Sinä aikana kaivoin yritykseni pöytälaatikosta. RAAKA KILPAILU HIIPUI. Raaka kilpailu pistää keksimään keinot, jolla saa tapahtuman onnistumaan. Silloin Torsti Nieminen totesi, että nyt on parempi mennä oikeisiin töihin. 62 | Antiikki ja taide – Rokotukset ovat auttaneet, ihmiset uskaltavat taas liikkua. Antiikkiin perehtymisen Torsti Nieminen aloitti tyhjältä pöydältä. Niemisen sanoo onnistumisen halun olleen korkealla tasolla. Hänen vanhempansa olivat innokkaita keräilijöitä, he ottivat poikansa mukaan huutokauppoihin. Hienointa on, kun huomaan tapahtumissa myyjien ja ostajien iloiset ilmeet. – Silloin oli lähemmäs 30 aktiivista tapahtumajärjestäjää, ja runsaasti tapahtumia eri puolilla Suomea. – Idea antiikkialan messujen järjestämisestä tuli luonnostaan, koska tunnen alan. – Olen nyt ainoa tapahtumajärjestäjä, joka järjestää yli kaksi antiikkitapahtumaa vuodessa. Ensimmäinen tapahtuma onnistui, sen jälkeen tiesin tämän olevan minun juttuni. Sitten aika oli taas kypsynyt antiikin pariin palaamiseen. Järjestän noin puolet kaikista antiikkitapahtumista. Olin silloin vähän yli 20-vuotiaana Suomen nuorin meklari. – Asioihin perehtyminen, tiedon kartuttaminen oli kovaa työtä. – Toivoisin, että kilpailutilanne hieman kiristyisi. Kilpailu kehittää kaikkia, kilpailun avulla antiikin myyjille ja ostajille voidaan kehittää yhä parempia messuja. En saanut mitään ilmaiseksi. PALUU ANTIIKIN. Huutokauppameklarin työn lisäksi Torsti Nieminen perusti kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan vanhojen tavaroiden Antiikkimessuilla vintagetuotteiden kysyntä on kasvanut. Niemisen kiinnostus antiikkiin syntyi jo lapsena. Ihmiset haluavat erityisesti 1950ja 1960 -lukujen esineitä. Ensi vuodesta tulee todennäköisesti jälleen vilkas, arvioi Nieminen. ostoja myyntiliikkeitä. Hän tienasi elantonsa kuolinpesäja konkurssihuutokaupoista, mutta kun talous vuonna 1996 lähti nousuun, huutokaupat loppuivat. – Huutokauppojen tunnelma kiehtoi, ja kiehtoo yhä. Hän työskenteli toistakymmentä vuotta sosiaalija turvallisuusalalla. Kilpailussa pärjätäkseen piti keksiä uutta, joka kiinnosti niin myyjiä kuin asiakkaitakin. 1980-luvun lopussa aloitin huutokauppameklarina. Kun Torsti Nieminen reilut 10 vuotta sitten aloitti antiikkimessujen järjestämisen, oli kilpailu alalla kovaa. – Halusin ratkaista, mistä saan sopivat tilat tapahtumille, mistä saan myyjät ja miten houkuttelen asiakkaat paikalle. Messujen. Kilpailutilanne pakottaa luovuuteen
Nyt haetaan etenkin 1950–60-lukujen tavaroita. VINTAGE MUKAAN. Ostajille antiikkimessut ovat siksi kiinnostavia ostopaikkoja, että he näkevät yhdellä kerralla 50-100 myyjän tarjontaa. – Hienointa on, kun huomaan tapahtumissa myyjien ja ostajien iloiset ilmeet. Hän haluaa järjestää hyvän mielen tapahtumia. Tapahtumassa tärkeintä ovat hyvät puitteet ihmisten kohtaamiselle. Muutama vuosi sitten tuli mukaan vintage. järjestäminen ei ole mikään kultakaivos, leivän saisi pöytään helpomminkin. On huomattavasti hankalampaa kiertää samaa määrää kivijalkaliikkeitä, huomauttaa Nieminen. – Antiikista tuli 2000-luvulla koko kansan juttu, siihen vaikutti paljon television Antiikkia, Antiikkia -ohjelma. Vielä 1990-luvulla antiikki oli pienemmän piirin harrastus, sanoo Torsti Nieminen. Myyjien valikoimat ovat kokeneet muutoksia. Jossain vaiheessa vuotta huomaan aina kulkevani tapahtumissa ”laput silmillä”, en osaa edes havainnoida kaikkia myynnissä olevia esineitä. Antiikki esineineen on Torsti Niemiselle työ ja elinkeino. – Verkkokauppa on kasvotonta. En mitenkään pysty sanomaan, mikä olisi hienoin järjestämässäni tapahtumassa myyty esine. Antiikkimessujen järjestämisen taustalla on vanhojen esineiden keräämisen yleistyminen. Mutta pidän antiikista ja tapahtumien järjestämisestä. Silti hän kokee työnsä parhaimmaksi puoleksi ihmisten kohtaamiset. ?. Se on sykähdyttävää. – Kun aloitin, puhuttiin antiikista ja keräilystä. Samalla myyjän kanssa neuvotellaan hinta kohdalleen. – Ideana on, että tapahtumiin on helppo tulla myymään ja ostamaan. UNIIKKI LASITEOS. Antiikin ostaja haluaa tutkia ja koskettaa myytävää esinettä tarkistaakseen sen kunnon. – Vuoden aikana esineistä tulee eräänlainen ähky. Näitä kohtaamisia ei verkkokauppa korvaa. Torsti Nieminen kertoo näkevänsä vuoden aikana niin paljon erilaisia antiikkiesineistä, ettei osaa sanoa hienointa esinettä, joka on ollut esillä hänen järjestämissään tapahtumissa. Vaikka verkkokaupan suosio kasvaa, Torsti Niemisen mukaan antiikkiesineiden kaupassa on yhä tarve ostajan ja myyjän kohtaamiselle kasvokkain. Antiikki ja taide | 63 Torsti Nieminen järjestää ensi vuonna parikymmentä antiikkimessutapahtumaa. Kun näyttelypaikan täyttää puheensorina, ja kuulee tarinoita esineistä. Tärkeintä ovat hyvät puitteet ihmisten kohtaamisille. Hän järjestää noin puolet kaikista Suomen antiikkitapahtumista. – Toki uniikki lasiteos jää mieleen, jos sellaisen näkee, hän jatkaa
Mielenkiintoisia esineitä ja tarinoita tuli esiin. 64 | Antiikki ja taide Moni vanha esine tekee uutta tuloaan Antiikkimessuilla vain vähän antiikkia Hämeenlinnan Antiikki ja Taidemessuilla oli melko vähän todellista antiikkia, mutta vanhaa tavaraa oli noin 60 myyjän pöydillä runsaasti. Perinteisesti tarjolla oli paljon lasia, mutta tällä hetkellä kävijöitä kiinnostavat valaisimet ja korut.
Kaasu ja öljykin toimisivat edelleen, mutta harva tämän päivän ihminen haluaa ryhtyä niiden kanssa pelaamaan, sanoo Lyytikäinen. En tiedä, olisiko se enää öljylamppuna toiminut, muutin sen suoraan sähkölle. Puhdistan, hion ja vahaan ne, mutta en maalaa uudestaan, Lyytikäinen sanoo. Vanhat pöydät ovat kysyttyjä muun muassa liikkeiden rekvisiitaksi, mutta niitä menee myös tavallisiin kotitalouksiin ruokapöydiksi. – Ne saa muutettua sähkölle, mutta muutostyö vaatii sähköalan asiantuntemusta, jotta lampusta tulee turvallinen valaisin tämän päivän käyttöön. TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN V anhan kaasutai öljylampun voi kunnostaa käyttöesineeksi sen alkuperäistä ilmettä muuttamatta. Mikkeliläisen Petri Lyytikäisen kiinnostuksen kohteena ovat muun muassa vanhat kaasuja öljylamput. Kiinnostus näitä kohtaan oli kova. Osastolla oli useita viime vuosisadan alkupuolelta ja 1800-luvun lopulta olevia pöytiä. Luovutetun alueen etiketeistä voi saada useamman kympin. Kaksi erikoisuutta olivat valonheittäjätyyppiset englantilaiset Bullfinchin valmistamat ulkovalot. – Star Head light & Lantern Co:n perusti viisi New Yorkissa asunutta henkilöä 1800-luvulla. Lyytikäisen Pietu’s Old Goodsliike oli tuonut Hämeenlinnan messuille muun muassa amerikkalaisen Star Head Light & Ville Pietilä tuntee kellot, mutta myös vanhat tulitikkurasioiden etiketit ovat tuttuja. Ne sopivat kodin sisustuselementeiksi. – Haluan säilyttää niiden vanhan patinan. Myöhemmin tilasin siihen Englannista myös oikeasti vanhan puisen Tripod-kolmijalan. – Valaisimilla tuntuu olevan kysyntää ja esimerkiksi näitä Bullfinchin valoja en ole tavannut missään muualla. Brittiläisen Tilleyn alun perin valopetrolilla toiminut valaisin oli kenties 1950-luvulta ja musta Valor-merkkinen ”kamina” oli alunperin ”vain” petrolilla toimiva lämmitin ja valaisin ennen valaisimeksi sähköistystä. Heistä neljä jäi melko pian pois yrityksen toiminnasta, mutta yksi jatkoi. Lantern Co:n valmistaman öljylampun, joka lienee peräisin 1940-1950-luvulta. Nyt yritys on ollut saman suvun hallissa kuudetta sukupolvea, kertoo messuilla ollut Sari Lyytikäinen. Puhdistin sen, mutta maalipintaan en koskenut. – Turvallisuus on kaiken perusta ja esimerkiksi suojamaadoitukset pitää tehdä hyvin. – Ensimmäinen hommaamani valaisin oli lähtöisin Lopen lentokentältä ja toisen ostin Englannista. Antiikki ja taide | 65 Löysin sen erään aitan pimeimmästä nurkasta. Se, missä käytössä valaisin on Lopen lentokentällä ollut, on jäänyt arvoitukseksi. Lopen lentokentällä käytössä ollut Bullfinchin ulkovalo sopii sisustuselementiksi. Vanhoilla autojen rekisterikilvillä on hauska tarina, jonka todenperäisyydestä ei ole täyttä varmuutta.. – Löysin sen erään aitan pimeimmästä nurkasta
66 | Antiikki ja taide Kunnostetulla viime vuosisadan alun pöydällä on tarjolla antiikkituoli sekä valkoinen Star Head light & Lantern Co:n valmistama öljylamppu sekä musta Valormerkkinen ”kamina” alunperin ”vain” petrolilla toimiva lämmitin ja valaisin. Ampeerimittarilla oli aikanaan kokoa nykyisiin verrattuna. Mikkeliläiset Petri ja Sari Lyytikäinen saivat kaupaksi vanhoja pöytiä ja valaisimia.
Vanhojen korujen kysyntä on muuttunut monella tavoin. Siihen tarvitaan happoa ja hiilikivi. Antiikki ja taide | 67 Radioille on kysyntää, vaikka niitä on liikkeellä melko paljon. – Aika moni äiti tai mummo sai merkkipäivänään lahjaksi camee-korun. Osa niistä on sen verran hapertuneita, että ovat saattaneet olla hyvin vedessä vuosikymmeniä, mutta osa näyttää aika hyväkuntoisilta ainakin siihen nähden että ne olisivat olleet lammen pohjassa kovin pitkään. Camee-koruissa on simpukasta taiteiltu kohokuvio. Syy siihen, miksi kilpiä olisi aikanaan upotettu lampeen, on jäänyt hämärän peittoon. Nuoret kyselevät riipuksia ja korvakoruja, mutta rintaneuloilla ei ole juurikaan kysyntää. – Tänä päivänä korun pitää olla edullinen, jotta se menee kaupaksi. – Kullassa on viisi leimaa, jotka ovat kultasepän omaleima, yksi paikkakuntaleima, vuosileima, kultapitoisuudesta kertova leima, kultaleima, joka kertoo esineen olevan kultaa. – Ostin ne eräältä isännältä ja kilvet ovat peräisin 1930ja 1940-luvuilta. Tuolloin kuulemma poliisi olisi upottanut kilpiä erääseen lampeen, josta joku oli ne onkinut ylös ja ne olivat päätyneet isännälle. Nurmijärveläinen Pihkapohjolan yrittäjä Pauli Pohjola on puuhaillut antiikkikorujen kanssa neljännesvuosisadan. Tänä päivänä koruja tulee myyntiin kuolinpesistä. KAIKKI KIILTÄVÄ EI OLE KULTAA. Camee-koruja olivat Suomessa suosiossa sotien jälkeen 1950ja 1960-luvuilla. Esine voi olla vain kullattu ja etenkin paksu kultaus voi tuottaa hiilikivellä aidon. Romanikulttuurissa camee-korut ovat edelleen kysyttyjä, ja osa nuoristakin tuntuu kyllä niitä pitävän. Simpukkaan kaiverretut kuviot olivat italialaisten käsityöläisten taidonnäytteitä, joihin suomalaiset kultasepät tekivät kehykset. Kullan aitouden voi varmistaa myös kotikonstein. Kun kyse on kullasta, on siinä aina leimat. Simpukan sijasta on joskus käytetty norsunluuta tai kilpikonnanluuta. Kultaseppien käsityön hinta on ehkä kallistunut, eikä camee-koruilla ole kysyntää. Tänä päivänä tekijöitä ei Suomessa taida enää olla ja camee-korujen valmistus hiipui 1980-luvulla. Cameet ovat kaivertamalla tehtyjä kohokuvioita, joissa hyödynnetään materiaalin kerrosten eri värejä ja sävyjä. – Jos hiilikiveen jää esineen raapaisusta jälki, joka kestää hapon, on kyseessä kulta. Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa ja leimaamaton kultakorulta vaikuttava koru tuskin on kultaa. Stereoyhdistelmä on palannut takaisin vinyylilevyjen ja c-kasettien myötä. Tänä päivänä korun pitää olla edullinen, jotta se menee kaupaksi
pieniä ja ne voidaan korjata. tuloksen. Tuolloin kannattaa hieman viilata pintaa syvemmälle ja katsoa miten runkometalli reagoi happoon. Vanhoilla leluilla, tekstiileillä kuten ryijyillä ja valaisimilla olisi kysyntää, mutta esimerkiksi ehjät vanhat lelut ovat todella harvinaisia. Keltakulta on menettänyt vuosikymmenten aikana suosiotaan. – Moni katsoo hopean ja valkokullan sopivan parhaiten omiin väreihinsä. Jos koru on hopeoitu, alkaa metalli hapon voimasta kiehua. Monesti viat ovat. Kultakorut eivät ole Pauli Pohjolan mukaan suuressa huudossa, mutta riipuksia ostavat muun muassa teini-ikäiset tytöt. Ojaharju tyhjentää päätyökseen kuolinpesiä. – Missään tapauksessa vanhaa stereoyhdistelmää ei kannata heittää romukoppaan tarkistamatta sen kuntoa. C KASETTIKIN ON JÄLLEEN ARVOSSA. Suomessa ei sijoiteta kultaan samalla tavoin kuin monessa muussa maassa. Niitä ei kannata missään nimessä heittää pois. Kotimainen ja ulkomainen vanha rock-äänite on keräilijöiden keskuudessa haluttua tavaraa. Vanha taskukello oli viime vuosisadan alkuvuosikymmenillä suuri aarre. Matka-arkku on luultavasti matkannut ainakin kertaalleen toiselle puolelle maapalloa. Peruskäyttöesineitä on liikkeellä paljon. Sen sijaan hopea on tänä päivänä suuremmassa huudossa. 68 | Antiikki ja taide Todellista antiikkia tulee vastaan harvoin. Kuluneita osia voi vaihtaa, sanoo Lauri Ojakorpi jyväskyläläisestä Ostoja myyntiliike Vuoskerrasta. Kullalla on myös ominaispaino, mutta sen avulla testaaminen on aika monimutkaista. Hopean voi testata samalla menetelmällä mutta hopeassa jälki on punainen. – Todellista antiikkia tulee vastaan harvoin. Kullan hinta on pysynyt korkeana maailmanmarkkinoista johtuen, vaikka kysyntä Suomessa on ollut pientä. KULTAKELLON ARVO VOI OLLA MATERIAALIN ARVO. Kultakelloja toivat tuliaisina muun muassa Amerikan kävijät ja esimerkiksi Pohjanmaalla niitä oli monessa suvussa. – Eikä filmille kuvaamisenkaan aika ole suinkaan ohitse, sillä tänä päivänä haluttuja ovat esimerkiksi 1970ja 1980-lukujen filmikamerat. Vanhat rekisterikilvet on tiettävästi pelastettu lammen pohjasta. – Pieniä radiovalmistajia on ollut Suomessa jopa satakunta, minkä vuoksi vanhoja radioita tulee vastaan aika usein. Myös levyt, jopa C-kasetitkin ovat kysyttyjä. Levysoittimen lautanen ei aina pyöri, mutta kyse on monesti epäkuntoisesta hihnasta. Sama koskee vanhoja radioita ja kameroita. Kyse on varmaan muoti-ilmiöstä, jotka vaihtelevat aikakausittain. Vanha stereoyhdistelmä on tänä päivänä kysytty, jos sillä voi soittaa vinyylilevyjä ja kasettisoitin toimii
Pietilä sanoo.?. Pietilä kunnostaa kelloja ja ottaa työn alle myös repertteri-kelloja. Kuun valloituksen jälkeen Omaga toi samalla tekniikalla varustetut kellot myös kuluttajille. Pietilä on kerännyt kellojen lisäksi monia esineitä. Suomalaisen kellosepänKari Voutilaisen kellot ovat äärimmäisen hienoa käsityötä, ja ne jotka maksavat jopa 40 000 euroa kappale. Jos Pietilä voi valita kellon ilman hintarajaa, hän kääntyisi Sveitsiin. Antiikki ja taide | 69 Lauri Ojakorpi muistuttaa, ettei tavaraa kannata heittää pois summamutikassa. Nyt niiden arvo on käytännössä kellon sisältämän kullan arvo, vain joistakin Zenitin ja Omegan malleissa arvo voi hyväkuntoisena ylittää materiaalin arvon, sanoo kelloseppä Ville Pietilä sastamalalaisesta Kelloapu Oy:stä. – Niitä oli helppo tuoda ja ne olivat arvostettu lahja kotimaassa. – En osaa keskisiä Omegan kysynnälle muuta syytä kuin sen, että valmistaja on hoitanut hyvin brändinsä. – Minulla oli enimmillään noin 7 000 etiketin kokoelma, jota pitää tässä iässä alkaa realisoida. Esimerkiksi muutaman kymmenen vuoden takaiset filmikamerat ovat keräilijöiden keskuudessa kysyttyä tavaraa. – Osti erään kelloliikkeen varaston, jossa oli myymättömiä kelloja 1950ja 1960-luvuilta. Esimerkiksi 1970-luvulla kelloja valmistettiin vuodessa miljoonia. Luultavasti näitä varastoja ei enää Suomessa myyntiin tule. Taskukellot saattoivat lojua kelloliikkeen varastossa jopa puoli vuosisataa ennen kuin ne päätyivät messulle ja Ville Pietilän myyntitiskille. Niiden korjauksiin on erikoistunut Suomessa vain muutama kelloseppä. – Toki joukossa ovat kuukellot, jota ovat saaneet nimensä siitä, että ne ovat todella käyneet kuussa. Omega on merkkinä monen keräilijän haluama kohde. Ne ovat kestävydeltään omaa luokkaansa ja hinta nousee yli 5 000 euroon. – Kellon saa kuntoon, mutta se voi viedä aikaa. Nuorena aloitettu tulitikkurasiaetikettien kokoelma on päätynyt myyntitiskille. Ne ovat Suomessa harvinaisuuksia ja hyväkuntoisen varttirepertterin hintakin on pari tuhatta euroa. Minulle on tuotu kelloja, joiden korjauksesta muut kellosepät ovat kieltäytyneet. Pietilällä oli Hämeenlinnassa muu muassa upouusia taskukelloja, joissa alkuperäiset hintalaputkin olivat tallella. Perusmallin Omega ei eroa kellona muista merkeistä millään erityisellä tavalla. Suuri osa etiketeistä on muutaman kymmenen sentin tai parin euron tavaraa, mutta luovutetun alueen etiketeistä voi saada jopa 40-50 euroa. Esimerkiksi Longinesia ei juuri kukaan kysy, vaikka se on tekniikaltaan aivan Omegan veroinen. Taskukellot olivat hyvin perustavaraa, mutta joukossa oli muutamia sekundaattoreita, mikä nosti kokonaisarvoa. Repertteri-kelloissa oli minuutit, vartit ja tunnit ilmaiseva kilahdus. Niitä käytettiin aikanaan kaivoksissa. – Toki taskukelloissa on omat hienoutensa, kuten monivärikultakellot, joissa on neljää eri kultaa kuvioineen. Jos osat ovat tallella, eivätkä ole niin kuluneita, että pitäisi alkaa valmistaa uusia, korjaus onnistuu. Kun ei ollut valoa, painettiin nappia, ja sointi kertoi kellonajan
70 | Antiikki ja taide Niko Rantalainen innostui viikinkiajasta Mustajuuri-leirissa nukutaan taljoissa ja syödään sormin
Antiikki ja taide | 71 TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN Niko Rantalainen innostui viikinkiajasta Tiukimmillaan keskiaikaharrastaja pitäytyy tiettyyn, esimerkiksi vuosikymmenen mittaiseen aikajakson, jonka pukeutumista ja työtapoja, materiaaleja ja ylipäätään elämää hän pyrkii noudattamaan tarkasti. – Olen sallinut itselleni hieman vapauksia materiaalien ja työtapojen suhteen aivan käytännön syistä. Kirjo on laaja ja keskiaikaa voi harrastaa haluamassaan muodossa, mikä lienee koko harrastuksen suurin anti. Elävöittämisharrastaja voi suoda itselleen vapauksia rekvisiitan valmistustavan ja muidenkin harrastukseen liittyvien yksityiskohtien suhteen. – Toisaalta viikingit liikkuivat laajasti ja paljon, joten voisi monen esineen olettaa olleen myös viikinkien käytössä ainakin jossakin määrin, vaikkei käytöstä suoranaisia historiallisiin dokumentteihin K. – Oman ”Mustajuuri”-leirin ideana on noudattaa suuria viikinkikulttuurin linjoja 800-1000 vuosien välille, jonka voi ajoittaa varhaiskeskiajaksi tai viikinkiajaksi. Osa harrastajista puolestaan tukeutuu hyvinkin tiiviisti johonkin valitsemaansa ajanjaksoon keskiajan sisällä. Tätä päämäärää kohti mennään esine esineeltä. Leiri ottaa paljon vaikutteita, mutta ei perustu tiukasti hautalöytöihin, muihin historiallisiin löytöihin historiakirjoituksiin tai piirustuksiin. Niko Rantalainen ja Elice Pynninen pääsevät irti arjesta omassa viikinleirissääneskiaikaa voi harrastaa monella tavalla. Tamperelaisen Niko Rantalaisen leirissä Hämeenlinnan elokuisilla Keskiaikamarkkinoilla elettiin varhaista keskiaikaa. Leirin esineistö on periaatteessa tuolta aikakaudelta, muttei todistetusti välttämättä juuri viikinkien käyttämää. Rantalainen ei kuulu aivan tiukimpiin harrastajiin. Vaatteet ja muukin rekvisiitta pyritään valmistamaan alusta loppuun käsityönä sen aikaisin menetelmin ja aikakauden materiaaleja käyttäen. Osa harrastajista lukee itsensä historian elävöittäjiksi, joiden harrastus osuu keskiaikaan. He saattavat rakentaa harrastuksen tiukasti vain sen tiedon varaan, joka on kyseiseltä ajanjaksolta säilynyt eri lähteissä. Jos kaikki esineet olisi valmistettu käsityönä entisajan materiaaleista ja sen aikaisilla työtavoilla, kaiken tiedon selvittämiseen ja leirin varustamiseen menisi aivan tolkuttomasti aikaa
Vaatteista on olemassa hyvin vähän dokumentoitua tietoa, koska tuona aikana kaikki käytettiin loppuun. Yllättävän vaikea projekti oli tehdä viikinkien käyttämä kilpi. Käyttötavarat pyrittiin ylipäätään käyttämään aina loppuun, arjen esineistöä on tämän takia säilynyt hyvin vähän. Vuodet ovat vieneet Rantalaisen entistä enemmän harrastukseen sisälle. Ajalla ei ole merkitystä ja kännykät pysyvät piilossa. Pyrimme elämään leirillä mahdollisuuksien mukaan sitä elämää, jota tiedämme viikinkien eläneen. LEIRISSÄ UNOHTUU ARKI. – Käymme jonkin kerran vuodessa leireilemässä. – Haudoista ei vaatteita juurikaan paljastu, sillä kangas kestää huonosti aikaa ja Viikingit koristelivat melkein kaikki esineensä. Nyt minulla on keihään sekä kirveen lisäksi koruja, kevyt haarniska, miekka ja kypärä, joten voin pitää itseäni varakkaana viikinkinä.. Tässä harrastuksessa on tilaa kaikille. perustuvia todisteita olekaan. Tanskassa ja Norjassa viikingeillä oli eri aikakausina omat tyylisuutansa, mutta valitsin Borren, koska se on tyypillisin Pohjoismainen tyylisuunta. HARRASTUS ALKOI POJAN NAAMIAISASUSTA. Oman kirveensä Rantalainen on muokannut isosisän isän teuraskirveestä viikinkikirvestä muistuttavaksi. Seax -viikinkiveitsi on hautalöydön mittojen mukaan tehty, hirven reisiluuta, messinkiä ja terästä. Nukumme taljoissa ja syömme sormin tai veitsen ja eräänlaisen haarukan esi-isän piikin avulla. Se tuntui hienolta ja päätin itsekin alkaa hieman ”pukeutua”. – Poika osti ritarien naamiaisasun. Jos joku haluaa olla entisajan talonpoika ja risat vaatteet kelpasivat esimerkiksi veneiden tilkitsemiseen. Elicellä on kannossa Suomesta Hämeenlinnan lähistöltä löytynyt Suontaan suurmiekka, yksi kaikkien aikojen parhaiten säilyneitä miekkoja ja harvinainen naissoturin miekka. Suomesta ei omaa tyylisuuntaa ole ollut. – En koe olevani keskiaikaharrastaja siinä mielessä, että harrastaisin historiaa erityisesti, vaikka tietysti viikinkiajan historia on alkanut kiinnostaa. Siihen on kaiverrettu viikinkien saagojen riimukirjoitusta. Se aika todella vie ulos modernista arjesta. 72 | Antiikki ja taide Kypärä ja nahkahaarniska ovat varallisuuden merkkejä. Seitsemisen vuotta sitten Rantalainen kävi poikansa kanssa ensimmäisen kerran keskiaikamessuilla. Heidän kulttuurissaan oli eri taiteen tyylisuuntia, jotka riippuivat aikakaudesta sekä asuinpaikasta. – Edustan Ruotsin Birkan hautalöytöihin perustuvaa borre-tyylisuunnan viikinkiä, joka on kotoisin saaristosta Tukholman edustalta. Ne olivat puisia kevyitä, mutta kestäviä ja niiden kokoamisessa on aivan oma tekniikkansa. Kaikki ei ole leirissä aivan tiukasti ottaen viikinkiaikaa, mutta vanhaa varmasti. Pidän itseäni enemmän historian elävöittäjänä. Leirielämää Rantalainen ja hänen puolisonsa Elice Pynninen ovat viettäneet muutaman vuoden. Rakennetta osaltaan koossa pitävä nahka piti myös kiinnittää aivan omalla tavalla kilven reunojen ympäri. Sen verran annoin periksi että kiinnitin kaksi tukirimaa naulojen sijaan ruuveilla, koska taottuja nauloja ei saanut sillä hetkellä mistään, enkä voinut alkaa itse nauloja takomaan. Alkuun olin sellainen köyhä viikinki, mutta vähitellen innostus varusteiden ja muiden tekoon on kasvanut. Kaksi viimeistä kuvaa: Niko Rantalainen Rantalainen on muokannut isosisän isän teuraskirveestä viikinkikirvestä muistuttavaksi. Esimerkiksi leirin kattilat ovat hieman uudemmalta ajalta kuin viikinkiajalta. – Kaiversin siihen viikinkien saagojen riimukirjoitusta
Minua kiinnostavat nykyisin haarniskat, joita on säilynyt aitoina maailmalla. Kujanen ostaa asunsa sataprosenttisena villana. – Kun aloitin harrastuksen 1990-luvulla oli aika paljon sellaista faktana pidettyä tietoa, joka ei tämän päivän valossa ole faktaa nähnytkään, Seuraan tiiviisti tiettyjen tutkijoiden ja asiantuntijoiden blogeja ja muita kirjoituksia, jotta pysy ajan tasalla. Voin yhdistellä asuja kummankin muodin sisällä, vaikken olisi juuri samanlaista asuja lähdeteoksista havainnutkaan. Jos haluan olla saksalainen sotilas, en voi käyttää niitä asusteita, joita sveitsiläiset käyttivät. Mika Kujanen tonkii historiallisia lähteitä päivittäin. Olen hieman harkinnut sinne menoa. Rakennetta osaltaan koossa pitävä nahka piti myös kiinnittää aivan omalla tavalla kilven reunojen ympäri. Suurimmat ovat Hämeenlinnassa ja Turussa. Tietoa tulee tongittua päivittäin ja tiedon suossa voi uppoutua yksityiskohtiin loputtomasti. Tuo kuva on kaikkea muuta kuin totta. Joillakin harrastajille on hyvinkin kapea aikaikkuna, kenties vain satoja vuosia omassa harrastuksessaan. Antiikki ja taide | 73 keitellä soppaa ulkotulilla, sekin sallitaan. tu tuon ajan ihmisiä. Hämeenlinnalainen Mika Kujanen harrastaa keskiaikaa. Viikingit olivat itse asiassa maanviljelijöitä, jotka huomasivat saavansa ryöstelemällä lisää varallisuutta. Sveitsiläisen Urs Grafin puupiirroksista samoin kuin saksalaisten taiteilijoiden Dürer vanhemman ja Dürer nuoremman taiteesta löytyy referenssejä tuolta ajalta. – Keskiajalla saksalaiset ja sveitsiläiset palkkasotilaat, saksalaiset landsknechtit ja sveitsiläiset reisläuferit eivät olleet sydänystäviä ja kummassakin maassa oli erilainen sotilasmuoti. Taiteen lisäksi viitteitä sotilaiden varusteita ja asuista paljastuu myös hautaja maastolöydöistä. Tuo uskomus teki heistä taisteluissa hurjapäisiä, sanoo Rantalainen. – Valmistan asuni puoliksi itse, puoliksi ostan tai teetän. – Pukeudun 1500-luvun saksalainen palkkasotilaan vaatteisiin, mutten omaa niin sanotusti sotilaan persoonaa. Voin tietyssä määrin yhdistellä referensseistä löytyneitä asusteita, mutta kaikkea ei voi yhdistää. – Viikinkien yhteiskunta oli järjestäytynyt ja siinä vallitsi hierarkia, kunnia ja oikeudenmukaisuus joka perustui lakeihin. Siihen ei itselläni ole mahdollisuutta, mutta koetan pysyä sataprosenttisessa villassa, pellavassa tai silkissä. Suomessa keskiaikatapahtumia on vuosittain kesällä lähes joka viikonlopuksi. Heidän taiteessaan on kuvatViikinkikilven tekeminen oli vaikea työ. Suomessa on taitavia seppiä, jotka kykenevät valmistamaan haarniskan. Viikingeistä on luotu hurja ja alkukantainen kuva. Vaatetus vaatii paljon taustatutkimusta. PALKKASOTILAALLA OLTAVA OIKEA VAATETUS. ?. – Tiukimmat harrastajat keritsevät villan omista lampaitaan ja valmistavat kankaan. – 1500-luvulta alkaa löytyä jo aitoja vaatteita tai vaatekappaleita, vaikka monesti vaatteet käytettiin loppuun. Niitä on muun muassa Visbyssä ja Englannin Hastingissä. Viikingeillä oli syvä uskomus siihen, että jokaisen kuolinpäivä on ennalta määrätty. Kirjojen julkaisuja pitää seurata tarkkaan, koska painokset ovat usein pieniä. Naisen asema oli viikinkien yhteiskunnassa hyvin vahva. Elävöittämisharrastaja voi edustaa mitä aikakautta tahansa mutta keskiaikaharrastaja pysyy keskiajassa. Seuraava iso tapahtuma on Italiassa Pavian taistelun muistopäivän tapahtuma vuonna 2025. – Ulkomailla on muun muassa eri taistelujen muistopäiviin liittyviä isoja tapahtumia. Osalla harrastajista saattaa olla monta aikakautta
74 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN Mökkitalkkari osti ensimmäisen traktorin lumitöihin Keräily lähti käsistä eikä loppua näy Hämeenlinnan Hauholla asustava Aimo Särkijärvi ei kuulunut niihin onnellisiin maalaispoikiin, jotka pääsivät traktorin puikkoihin. Nyt Särkijärvi ottaa vahinkoa takaisin tosissaan.
Isäntä kuitenkin sanoi, ettei hän myy, mutta pidin tarjouksen voimassa ja kolme viikkoa myöhemmin isäntä soitti ja oli valmis kauppaan. Aimo Särkijärvi ei. Vaimo ilmoitti, ettei tähän pihaan tule yhtään traktoria, eikä niitä vuosiin tullutkaan. Kolmannen traktorinsa vuoden 1951 Fergusonin Särkijärvi osti Lahdesta. Antiikki ja taide | 75 M oni suomalainen maalaisisäntä pääsi kunnon traktorin makuun sotien jälkeen. – Nyt voin hypätä minkä tahansa traktorin pukille ja ajaa mihin tahansa. Vauhtia riitti maanteillä, mutta pellolla saattoi vaivata tehottomuus. Suurinta osaa traktoreista Särkijärvi pitää Pälkäneellä kesämökillä, jonka pihapiiriin hän rakensi. Kaikki 14 traktoria ovat täysin ajokuntoisia. Aimo Särkijärven kärsivällisyydellä on tehty monta onnistunutta traktorikauppaa. Tänä päivänä Särkijärvellä on 14 traktoria. Työt lankesivat aika usein hänelle, koska minä en yrittäjänä ehdi aina lumia kolailla. Olin aina halunnut Zetorin, koska sen äänikin on niin kaunis. Siinä vietettiin sellainen lyhyt hiljainen hetki. Kerroin siitä perheaterialla. Särkijärvi aloitti traktorien keräämisen vuonna 2017. – Voisi sanoa, ettei kerääminen ole sen jälkeen kotona ihan ilman sanomisia mennyt. Vihreää valoa tuli, kun Särkijärvi esitti muutama vuosi sitten hyvät perustelut. Vanhoissa traktoreissa kuten Fergusonissa ei liiemmin ajateltu ergonomiaa. Teen mökkitalkkarin hommia työkseni. Ensimmäisen punaisen Fergusonin jälkeen sama perustelu ei ole enää pätenyt. Keräily lähti käsistä eikä loppua näy Zetorin suosioon vaikutti sen edullinen hinta. – Olemme sopineet, että lumityöt hoitaa se, joka on kotona. Nyt hän valitsi uuden strategian. – Vaimon kanssa oli käytävä neuvotteluja ylipäätään traktorin hankkimisesta. Siihen saakka hevosella tehdyt peltotyöt saivat luultavasti uuden innon ja potkun. – Traktori oli saman ikäinen kuin minä. Kolme viikkoa Fergusonin kaupasta sain tietää vuoden1957 Zetorista. – Kasvatti-isäni sanoi selkeästi, ettei tällä pojalla ole asiaa traktorin puikkoihin, enkä saisi edes koskea koko traktoriin, koska ”poika kuitenkin rikkoo kaiken”. Se on myös kokoelman vanhin. KULJETTAJA SAA AINA SEURAA. Hän soitti tyttärille, että isä on ”kilahtanut”, mutta loppujen lopuksi tilanne rauhoittui. Jo yritystä perustaessani parikymmentä vuotta sitten vaimon kanta traktorihankintoihin oli kielteinen. Elän nyt nuoruuden unelmaa todeksi, hymyilee Särkijärvi. Ehdotin, että hankkisin traktorin ja perälevyn, jolloin voisin olla apuna lumitöissä ja hommat kävisivät kevyemmin. Harrastuksen alku ei sujunut aivan ilman kangerteluja. Kun vaimo kuuli kaupasta Alvettulan kylässä varmaan kuultiin, että Särkijärvillä puhutaan vakavasti. Sain vinkin pienestä, punaisesta vuoden 1964 Ferguson MF 35:sta, joka oli ollut kolmisen vuotta kaupan. Vielä maatalouskouluun mennessäni en ollut traktorin pukilla istunut, puhumattakaan että olisi sellaisella ajanut, mikä tosin oli 19-vuotiaalle nuorukaiselle tavallista, muistelee Särkijärvi
Vävypoika käynyt kaupassa Zetorilla ja saanut aina väkeä ympärilleen. Muodot ja koko ovat aivan samat ja jopa etusäleiköt ovat paljolti yhtäläiset. – Sotien jälkeen oli tietysti pulaa kaikesta ja metalli oli arvokasta raaka-ainetta. Särkijärven mukaan edistyksellisyydellä saattoi olla varsin raadollinen selitys. Malli oli monella tapaa edistyksellinen verrattuna. Niissä valmistettiin sodan aikana tykinputkia ja varasto käytettiin traktoreihin. Valmet valmisti mallia ainoastaan 3 000 kappaletta. Särkijärvi ei ole paneutunut erityisesti traktorien tekniikkaan. – Vaikein oli vähäisen valmistusmääränsä takia Valmet 15. Toki traktori yhden hevosen voitti, mutta aika heikkotehoinen se oli useimpiin maatalon töihin, minkä vuoksi se sai lempinimen piikkilangan kiristäjä. Muita Allisejä en ole tavannut. Särkijärven vanhimmat traktorit ovat 1950-luvun alusta. En ole niitä itse kunnostellut, vaan pari asiantuntevaa kaveriani hoitavat korjaukset. Jarrut olivat tuohon aikaan tietysti mekaaniset, mikä tarkoittaa käytännössä että jarrut toimivat sitä paremmin, mitä painavampi on kuljettaja. Tarinan mukaan Valmet hankki yhden Allis-Chalmersin, purki sen osiin ja otti mallia siitä omaan traktoriinsa. Hevosvoimiakin oli tullut lisää. Moni suomalainen muistaa edelleen Zetorin, joka oli etenkin hintansa vuoksi hyvin yleinen traktorimerkki Suomessa – Sen heikkous oli huono vääntö pelloilla, mutta maantiellä se kulki traktoriksi vauhdikkaasti. – Osaan tankata ja käynnistää traktorit. Traktorin vauhtipyörä painaa 150 kiloa. Hänellä on Valmetin punaisen sarjan traktorit 1950-luvun alusta saakka. Särkijärven kokoelman yksi helmi on nimenomaan Allis-Chalmers, joita ei Suomeen suuria määriä myyty. katoksen tusinalle traktorille vaimon kehotuksesta. Mallin numero 15 viittaa hevosvoimiin, joita oli peltotöiden vaatimuksiin nähden turhan vähän. 76 | Antiikki ja taide Fordson Majorissa alkoi olla jo traktorimaista jykevyyttä. Kun Zetorilla pääsee vauhtiin, mennään kovaa, mutta jarrutus voi olla hankalaa. Valmet 15:ta seurasi Valmet 20. Maantiellä autoilijat näyttävät peukkua. Sen valmistumäärä nousi jo 10 000 kappaleeseen. Heiltä saan myös apua ostopäätöksissä, kun traktorin kuntoa pitää pystyä arvioimaan. ZETOR ON JÄÄNYT MIELIIN . Moni suomalainen muistaa Zetorin, joka oli hyvin yleinen Suomessa. – Pahat kielet kertovat, että Valmet olisi sortunut tuotekopiointiin, sillä englantilainen vuoden 1955 oranssinen Allis-Chalmers muistuttaa kummallisen paljon Valmet 20:tä. Valmettien alkutaipaleeseen liittyy myös sota-ajan muisto. – K-yhtymä myi niitä ja hankki myös koetiloilleen muun muassa Hauhon Hahkialaan. – Onneksi vävy ja hänen kaverinsa ovat innostuneet traktoreilla ajelusta ja olemme käyneet muun muassa Kangasalla Vehoniemen Automuseossa. pujen lopuksi tämä traktori löytyi miltei kotinurkista naapuripitäjä Tuuloksesta. Valmetien ohella Särkijärven katoksessa seisoo merkeistä muun muassa Fergusoneja, Massey Fergusoneja, Nuffield, David Brown Fordson Major ja kaiken helmenä Allis-Chalmers. Lopedeltäjäänsä. RUNKOJA TEHTIIN TYKINPUTKISTA. Osassa ensimmäistä Valmetin traktoreista runkona oli vanha tykinputki, mikä taas juontui niiden valmistuspaikasta Jyväskylän Tourulan tehtaista. Omani ostin Hauholta, tosin yksityiseltä henkilöltä. Ei voi väittää, etteivätkö ihmiset ymmärtäisi historiaa, naurahtaa Särkijärvi. Nostan nöyrästi hattua niille, jotka taitavat traktoreiden kunnostuksen ja entisöinnin Yksi traktoreistani on pelastettu taivasalta sen lojuttua 20 vuotta puun suojassa. Muutama on sentään kotonakin
Harrastustaan Särkijärvi aikoo jatkaa. – Omistajat sanovat monta kertaa aluksi, ettei traktori ole kaupan. ?. Valmeteille yksi vaihtoehto oli Ferguson. Se käynnistyy vaihdekepistä. Traktoreiden lisäksi Särkijärvellä on seitsemän mopoa, niistä vanhin vuodelta 1961. Olen tarjonnut rahaa suoraan käteen ja pitänyt tarjousta päällä jopa kuukausia. – Jos pyynti on yli 5 000 euroa, täytyy traktorin olla jotenkin harvinainen tai erikoinen. Ensimmäiset Valmetit hävisivät hevosvoimissa Fergusoneille. Traktoreita on monesti säilytetty suojassa katon alla ja monet niistä ovat ajokuntoisia tai ainakin pienellä vaivalla kunnostettavissa. Ferguson oli oman aikansa työkone, koska hevosvoimiakin oli 28. Vanha traktori tuo helposti mieleen muistoja vuosikymmenien takaa, mikä saattaa olla yksi syy siihen, ettei niistä ole helppo luopua, eikä kauppoja ole kovin helppo lyödä lukkoon. Valmet 20:n etusäleikkö muistuttaa kummastuttavasti Allis-Chalmersin etusäleikköä. Alliksesta tein kauppaa lähes vuoden. Antiikki ja taide | 77 Allis-Chalmersin etusäleikköstä tulee helposti mieleen Valmet 20:n etusäleikkö. Joskus hintaa on pitänyt hieman tarkistaa. Erikoisuutena on käynnistys, sillä Fergusonissa ei ollut lainkaan virta-avainta eikä edes käynnistysnappia. KAUPPAA KÄYDÄÄN VUOSIKIN. Traktoreiden hinnat vaihtelevat 1 5004 500 euroa välillä. – Harrastus piti lopettaa 2-3 traktoriin, mutta vaikea sanoa, mihin tämä hulluus loppuu. Valmet 20:n linjoissa on melkoista yhtäläisyyttä Allis-Chalmersin kanssa. Särkijärvi seuraa jatkuvasti myynti-ilmoituksia, mutta aika usein vanha traktori tulee jäljitetyksi esimerkiksi kuulopuheiden perusteella. Pienellä painostuksella moni on loppujen lopuksi raaskinut traktoristaan luopua. Allis Chalmers ei ollut kovin yleinen malli, mutta saattoi olla esikuvana Valmetille
TAIDEMUSEO GÖSTA 14.5.2022 9.10.2022. 78 | Antiikki ja taide SERLACHIUS MUSEOISSA Mänttä-Vilppulassa kohtaavat laadukas taide ja tarinat. Taidemuseo Gösta on toiminut vuodesta 1945 lähtien Gösta Serlachiuksen edustuskodikseen rakennuttamassa Joenniemen kartanossa, jossa on esitelty taidesäätiön omia kokoelmia. Serlachius-museoissa kohtavat taide ja tarinat Trish Morrisseyn Autofiktiot Trish Morrissey, Self-portrait with snail, 2020 Trish Morrissey Rachel Kneebonen posliiniveistoksia Rachel Kneebone (s. IRLANTILAISTAITEILIJA Trish Morisseyn (s. Museoiden ydinsisältöön kuuluvat taide, arkkitehtuuri, historia, hyvä ruoka ja kaunis järviluonto. Kneebonen teokset sijoittuvat tietoisen ja tiedostamattoman, todellisen ja kuvitellun, kaiken ja ei-minkään väliselle alueelle. Trish Morissey syntyi Dublinissa ja asuu ja työskentelee Britanniassa. Tähän prosessiin viittaa myös hänen näyttelylleen antamansa nimi. Serlachius Osakeyhtiön käyntikortiksi. 1967) laaja näyttely esittelee yli kaksikymmenvuotisen työn tuloksia. Näyttelyn on kuratoinut Kate Best. Samalla hän tutkii käsityksiä perheestä, naisen rooleista ja naisvartalosta. Mitä ihmisille merkitsee se, että hänellä on keho, hän kysyy. Materiaalin ominaisuudet tukevat teoksia, joissa kokonaisuudesta ajoittain esiin nousevat kehon fragmentit moninkertaistuvat ja sekoittuvat sekä toisiinsa että tunnistamattomiin orgaanisiin muotoihin. Museona se on toiminut vuodesta 2003. Jo museorakennus, entinen metsäyhtiön pääkonttori, on nähtävyys sinänsä. Näyttelyn kuraattori on Timo Valjakka. Performanssia, valokuvaa ja liikkuvaa kuvaa yhdistävässä tuotannossaan Morissey rakentaa ja esittää todellisia ja fiktiivisiä hahmoja lähtökohtanaan arkistotutkimukset ja omaelämäkerrallinen aineisto. Kneebone tarkastelee taiteessaan ihmisyyttä, elämän kiertokulkua, muodonmuutoksia ja uudistumista. GUSTAF MUSEO 5.2.2022 8.1.2023. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin eri Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Hän osallistui Serlachius-museoiden Kaukainen kosketus -näyttelyyn 2015 toteuttamalla sarjan valokuvia Serlachiuksen taidesäätiön valokuva-arkiston pohjalta. Rachel Kneebone asuu ja työskentelee Lontoossa. 1973) valmistaa arvoitukselliset veistoksensa valkoisesta posliinista, materiaalista, joka reagoi herkästi valoon ja liikkeeseen ja näyttää välillä raskaalta ja kiinteältä, välillä kevyeltä ja läpikuultavalta. Vastakohtien virtaan sekoittuu laajoja viittauksia kirjallisuuteen ja taiteen historiaan. . Vuonna 2014 sen yhteyteen valmistui puurakenteinen paviljonki, jonka myötä taidemuseon toiminta on laajentunut myös nykytaiteen pariin. Nyt hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Suomessa tuo hänet jälleen Mänttään. Serlachius-museo Gustafin näyttelyt liittyvät paperiteollisuuden historiaan ja taiteeseen. Taidemuseo sijaitsee kulttuurihisstoriallisesti arvokkaassa puistoympäristössä Melasjärven rannalla. Klassismia edustava rakennus valmistui vuonna 1934 G.A. Kaikki on liikkeessä: rokokoon kepeys sekoittuu nykymaailman ongelmiin ja tulevaisuus sulautuu renessanssin optimismiin. Paperipaikkakunnan dramatisoitu historia tulee tutuksi niin museon näyttelyissä kuin opastuksissakin. Serlachius-museoita on kaksi: taidemuseo Gösta ja taiteesta sekä historiasta tarinoiva Gustaf-museo. Mukana on myös Sissi ja Ruth Serlachiuksen elämänkohtaloiden inspiroima uusi teoskokonaisuus. Teoksissaan taiteilija nostaa esiin naisten kokemuksia ja heidän huomiotta jääviä tarinoitaan
Jo vuonna 1966 oli Pyykölle myönnetty Valtion taidepalkinto, joita sittemmin seurasi useita, kuten muitakin palkintoja ja tunnustuksia niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Voit tutustua muihin lehtiimme verkkosivuillamme www.karprint.fi. Kuvanveistäjä, professori Kimmo Pyykön taiteellinen ura lähti nousukiitoon 1960-luvulla rohkean kokeilevalla uusiomateriaalien käytöllä. Matkalla -66 kertoo Pyykön menestyksekkään uran alkuvaiheista ja rautakaudesta, joka nosti nuoren kuvanveistäjän alansa kärkeen. Vuonna 2022 Antiikki ja taide -lehti ei siis enää ilmesty. KERROKSESSA 16.10.2021 30.1.2022.. Pyykön sanoin ”Romuvarastolla voi nähdä koko ihmiselämän.” Uudenlainen materiaalin käsittely ja inhimilliset ihmisyyden kuvaukset toivat nopeasti Pyykölle tunnustusta ajan taidekilpailuissa ja näyttelyissä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Uusi Suomi julkaisi vuonna 1967 Helsingissä Galerie Artekissa pidetystä Pyykön debyyttinäyttelystä ylistävän kritiikin, jossa E.J. JA 2. Kuva: Studio Pelisalmi Oy/ Kimmo Pyykkö Taidemuseo maa taiteellista vaistoa samoin kuin rakenteen sommittelussa, joka on harkitun tasapainoinen ja mahdollisimman yksinkertainen, niin että ilmaisu selkenee vaikuttavaksi.” PUHUTTELEVIA AIHEITA. Antiikki ja taide | 79 Hyvä Antiikki ja taide -lehden lukija Lehden ilmestyminen päättyy, ja nyt kädessäsi oleva numero on lehden viimeinen. Siinä hän osoittaa varKimmo Pyykön rautainen 60-luku Kimmo Pyykkö ja teoksensa Tuomittu, rauta, 1968. Lehden tilaaja, jos tilausjaksosi loppuu tähän numeroon, sinun ei tarvitse tehdä mitään, mutta jos tilausjaksosi jatkuu vielä, lähetä sähköpostia tilauspalveluumme tilaukset@karprint.fi ja kerro minkä toisen lehden lehdistämme haluat saada tilausjaksosi loppuun. Tunteen herkkyys ilmenee myös hänen tavassaan rinnastaa ja sommitella keskenään eri aineksia, niin että ne saavat suggestiivista ilmettä. Jeppe Lahtisen kokoelma. Kiitämme lukijoita, ilmoittajia ja yhteistyökumppaneita menneistä vuosista ja toivotamme hyvää jatkoa. Pyykkö sai Suomen Arvostelijain Liiton vuosittain jakaman Kritiikin kannukset -palkinnon vuonna 1968 ensimmäisenä kuvataiteilijana. Näyttely vie katsojat Pyykön taiteellisen ilmaisun alkujuurille käyden samalla dialogia nykyhetken kanssa ja matkaten ajassa legendaarisen ”Route 66” -väylän tavoin. Matkalla -66 -näyttelyssä on esillä Kimmo Pyykön uran alkuvaiheen ja rautakauden teoksia 1960-luvulta Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmista Porin taidemuseosta, Kansallisgalleriasta/Ateneumin taidemuseosta, Sara Hildénin säätiön kokoelmista, Amos Rexistä, Jeppe Lahtisen kokoelmasta, Kuntsin modernin taiteen museosta, Turun taidemuseosta ja Taidesäätiö Merita sr:n kokoelmasta. Yleisenä piirteenä on kuitenkin inhimillinen lämpö ja vahva elämän tuntu, jotka hän saa aikaan muokkaamalla vanhoja koneiden kappaleita ja patinoimalla niitä maalarin taidolla ja aistilla. Ekologisuus, kierrätys ja materiaalien uudelleenkäyttö ovat tänä päivänä aiheina ajankohtaisempia kuin koskaan, mikä tekee Matkalla -66 -näyttelystä erityisen ja aiheiltaan puhuttelevan. Vaihtoehtoisesti palautamme loppuajan tilausmaksun. Näyttelyssä on esillä Kimmo Pyyköstä kertova haastatteludokumentti Korvenperältä kuvanveistäjäksi (Kimmo Pyykkö -taidemuseo & Harjula Production yhteistuotanto). Vehmas kuvaa näkemäänsä seuraavasti: “Ei ole helppo luonnehtia Pyykön ominaislaatua eikä myöskään sijoittaa häntä vanhoihin kategorioihin niin kuin realismiin, romantiikkaan tai surrealismiin, koska hän tuntuu edustavan niitä kaikkia. Raudasta hitsatut hahmot rakentuivat Kangasalla Vesijärven rannalla romuttamojen hylätyistä, mutta tarkkaan valituista materiaaleista. KIMMO PYYKKÖ: MATKALLA 66 ON ESILLÄ TAIDEMUSEON 1. Hänen luova mielikuvituksensa liikkuu vapaasti omia ratojaan. VAPAA MIELIKUVITUS
Puuosiltaan se on kuitenkin täysin ehjä, toteaa toimittaja Tarja Pitkänen, 64. 80 | Antiikki ja taide M Rakas esine Ukin kirjoituspöytä kulkee suvussa Paljon tilaa pöydällä, isot laatikot, joihin mahtuu vaikka mitä. uhkea, isoisältä peritty kirjoituspöytä on jo sieltä täältä hiukan kulunut, ja kaipaisi kunnostusta. Nyt pöytä siirtyy seuraavalle sukupolvelle.. Pitkäsen suvussa jo monessa polvessa kulkenut uusrenessanssia edustava kirjoituspöytä on paitsi kaunis, myös edelleen käyttökelpoinen huonekalu. Toimittaja Tarja Pitkänen on kirjoittanut monta lehtijuttua isoisältään periytyneen uusrenessanssikirjoituspöydän ääressä. – Mutta mitään isompaa vikaa siinä ei ole, ja kulumajäljetkin jotenkin sopivat siihen eivätkä ole ainakaan minun silmääni häirinneet
Ehkäpä joku sen vielä joskus kunnostaakin. Yhden laatikon sisäpuolella on ilmeisesti postin aikaan lyöty leima, johon on käsin kirjoitettu hankintavuosi, 1907. Muistan jo siltä ajalta pöydän muhkeat jalat ja sen, että pöydän päällä oli papereita pinossa, Tarja Pitkänen muistelee. Lisäksi leimaan on merkitty huoneen numero, liekö sitten ollut kyseessä postimestarin huone. Nyt siinä on siisti päällyste tummanruskeasta keinomateriaalista. ?. Uusrenessanssia edustavat muhkeat kalusteet olivat tyypillisiä 1800-luvun loppupuolelta, kun kertaustyylit olivat muodissa. Laatikoihin mahtuvat monenlaiset tarvikkeet hyvään järjestykseen. Pöydän hankintahinta on myös merkitty leimaan, se on ollut 95 markkaa. – En tiedä sitäkään, onko pöydän kannessa alkujaan ollut nahkapäällyste. Kymmenittäin ikoneita onkin tällä pöydällä syntynyt. Pöydän laatikon sisältä löytyi leima, jossa kerrotaan muun muassa pöydän hankintavuosi. Antiikki ja taide | 81 TEKSTI JA KUVAT: MARI AHOLA AALTO Kirjoituspöytä on ollut aikanaan Savonlinnan postimestarin käytössä. Kun ukin kauppa sitten siirtyi toiseen paikkaan, ei uudessa liiketilassa ollut enää kovin suuria takahuonetiloja. Suvussa se halutaan kuitenkin säilyttää. Harri Pitkänen oli harrastajamaalari, joka usein maalasi pöydän ääressä. – Nyt olen itsekin siirtynyt pienempään asuntoon, joten pöydän on aika jatkaa seuraavalle sukupolvelle. Kun sen ääressä työskentelee, kaikenlainen lähdeaineisto mahtuu helposti esille ja yhtä aikaa näkyville, ja silti on tilaa työskennellä. Näitä kalusteita ei ole suunniteltu kerrostaloasuntojen pieniin huoneisiin. – Ukki kävi usein huutokaupoissa. – Pöydästä en valitettavasti tiedä niin paljon muin haluaisin. – Kirjoituspöytä oli sinne liian iso, eikä se oikein mahtunut ukille kotiinkaan, ja niinpä se sitten tuli lapsuudenkotiini, isälleni Harri Pitkäselle Vihtiin. Pöytä tuli Pitkäsen isoisälle, kauppias Aarre Pitkäselle aikanaan postin huutokaupasta. – Kun vanhempani myöhemmin muuttivat pienempään asuntoon, pöytä alkoi olla isällekin liian suuri ja se tuli minulle. HUUTOKAUPASTA ISOISÄLLE. – Pidän vanhoista kalusteista muutenkin, mutta tämä pöytä on ollut erityisen käyttökelpinen siksi, että tilaa riittää niin pöytätasolla kuin laatikoissakin. SUKUPOLVELTA TOISELLE – Kun olin pikkutyttö, ukin kirjoituspöytä oli hänen vaatetusliikkeensä takahuoneessa Savonlinnassa. – Pöydän valmistajaa en tiedä, enkä valmistusvuottakaan varmuudella. Pöytä on tyyliltään uusrenessanssia. – Isä innostui vanhempana ikonimaalauksesta. Hän oli innokas keräämään, säilyttämään ja korjaamaan vanhoja esineitä, joten voisin kuvitella, että hän on uuden päällysteen laitattanut, jos alkuperäinen on ollut huonossa kunnossa. – Ukki kertoi kuulleensa, että se on ollut Savonlinnan postimestarin kirjoituspöytä. Monet lehtijutut ovat syntyneet pöydän ääressä. Pöytä on yli 150 senttiä leveä ja syvyydeltään yli 80 senttiä. – Siitä ei ole tietoa, onko posti sen uutena ostanut – mutta niin luulisin, olihan posti arvostettu valtion laitos ja postimestari on varmaankin tarvinnut arvoisensa pöydän. – Mutta kaupassa oli paljon muutakin, lasta enemmän kiinnostavaa, joten pöytä ei silloin ollut lapselle suuremman mielenkiinnon aihe. – Olisi kiva selvittää joltakin asiantuntijalta, olisiko mahdollista saada lisää tietoa pöydästä, eli löytyykö Suomesta samanlaisia, joista tiedettäisiin vaikkapa valmistaja
PALATSIN JOULU NÄYTTELY SULKEUTUU 31.12. Miltä joulu maistui, miten varakkaiden perheiden kodit koristeltiin joulua varten. Museo Milavidassa on aina esillä myös vaihtuva muotia ja muotoilua esittelevä teemanäyttely, joka tällä hetkellä on Paluu 20-luvulle. Näyttelyssä heittäydytään 1920-luvun iloisiin tunnelmiin. 82 | Antiikki ja taide Palatsin joulu MUSEO MILAVIDA on omaleimainen museokohde Tampereella. Palatsin joulunäyttelyyn liittyy museon täydeltä erilaisia oheistapahtumia, nostalgiaa ja kimallusta -joulukoristepajat, Kultaa, kukkia ja pitsiä -joulukorttipaja, erilaisia konsertteja, joulumyyjäiset. Kahvilat, tanssiravintolat, autot ja reklaamit eli mainokset sävyttivät kaupunkikuvaa. Näyttelyn esineet ovat Tampereen museoiden ja Haiharan museosäätiön kokoelmasta. Naisten muoti koki 1920-luvulla perinpohjaisen muutoksen. Kieltolaki asetettiin suitsimaan huvittelunhaluisen kansan alkoholinkäyttöä, mutta lakia rikottiin hyvin yleisesti. MUSEO MILAVIDAN ensimmäinen laajempi vaihtuva näyttely on Paluu 20-luvulle. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi, meikkasi huomiota herättävästi ja pukeutui viimeisimmän muodin mukaan. Uusi, itsenäinen nainen haki tyylivaikutteita ja roolimalleja elokuvien salaperäisiltä kaunottarilta. Ensimmäistä maailmansotaa seurannut kuohuva 1920-luku, roaring twenties oli moderni, teknistyvä ja värikäs. Kimmeltävät helmipuvut houkuttelevat kieltolakia uhmaavaan ravintolaan, elokuvissa katsellaan mykkäelokuvia ja rannalla näyttäydytään muodikkaassa uima-asussa. Tule ihastelemaan joulukuusia ja -lahjoja ja tutustumaan silloisiin jouluruokiin. Näyttelyyn järjestetään myös tunnin mittaisia teemaopastuksia. Hiekkarannoilla nautittiin auringosta, uitiin ja seurusteltiin. Aikakauden tunnus oli epäsovinnainen poikatyttö, ranskaksi la garçonne, englanniksi flapper ja suomeksi jazztyttö. Millainen on mahtanut olla Nottbeckin joulu. Nyt voivilta. Paluu 20-luvulle. Enää se ei viestinyt ankarista fyysisistä ulkotöistä, vaan kertoi hyvinvoinnista ja mahdollisuudesta joutilaisuuteen. Ravintoloissa tanssittiin muotitansseja kuten shimmy ja charleston. Orkesterit soittivat aivan uudenlaista musiikkia, jazzia. Hän juhli jazzklubeilla, tupakoi ja kävi treffeillä mielensä mukaan. Itsenäinen, työssäkäyvä nainen hylkäsi kiristävät korsetit ja pitkät helmat. Entä miten joulunpyhinä vietettiin aikaa. Muodilta vaadittiin käytännöllisyyttä. Millaisia lahjoja esimerkiksi von Nottbeckit ovat saattaneet antaa toisilleen. PALUU 20 LUVULLE ON ESILLÄ MILAVIDASSA 26.2.2021 13.3.2022. Ihmiset halusivat näyttää urheilullisilta ja hyvin1920-luvun itsenäinen, työssäkäyvä nainen hylkäsi kiristävät korsetit ja pitkät helmat. Näsilinnassa sijaitseva Museo Milavida puetaan tunnelmalliseen jouluiseen asuun, kun Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit -näyttelyä täydennetään 1800-luvun herrasväen joulunviettoon liittyvillä esineillä ja tarinoilla. Päänäyttely perehdyttää kävijän Tampereen kosmopoliittien, Nottbeckien elämään. Rusketus tuli muotiin. Arvostelijat uskoivat jazzin ja charlestonin turmelevan nuorison ja levittävän paheellisia tapoja
Kuva: Kimmo Schroderus. Kuva: Sampo Linkoneva. MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI @serlachiusmuseums @serlachius serlachius @serlachiusmuseot NÄYTTELYPOIMINTOJA Santeri Tuori POSING TIME 6.3.2022 saakka | IC-98 – AARREMAAT 6.3.2022 saakka ART ODYSSEY 2021, 17.4.2022 saakka | Trish Morrissey – AUTOFIKTIOITA 5.2.2022 alk. Maisemaravintola Gösta taidemuseon sydämessä hemmottelee hyvän ruoan ystäviä. Taiteen rakastettuja klassikoita Schjerfbeckistä Simbergiin ja teollisuushistoriaa Paperiperkeleja Selluportin takana -näyttelyissä. Muistathan, että pääset Serlachius-bussilla Tampereelta suoraan museoiden etuoville. | KARTANON KLASSIKOT | PAPERIPERKELE HURMAAVAT KAHDEKSAN NÄYTTELYÄMME Nykytaiteen uusia avauksia, kuten science ctionista innoituksensa saanut Art Odyssey 2021 tai ajalle uusia ulottuvuuksia antava Santer Tuorin Posing Time. 26.3.2022 alk. Rachel Kneebone PUNOUTUA 14.5.2022 alk. OSTA LIPUT JA PALVELUT SERLACHIUS.FI. Herkuttele vaikkapa kolmen ruokalajin joululounas hintaan 36 e (14.–23.12.). Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2022-02 700278-2106 Albert Edelfelt, Sukkaa kutova tyttö, osakuva, 1886. VIETÄ PÄIVÄ SERLACHIUKSEN VIERAANA TAITEESTA, HISTORIASTA JA HYVÄSTÄ RUOASTA NAUTTIEN KIRJAUUTUUS KUSTU Vuorineuvos Gustaf Serlachius ja Mäntän kadonnut aika Klikkaa ostoksille kauppa.serlachius. | Andy Freeberg WHERE ART THOU. Kimmo Schroderus, Contemporary Beelzebub #2, 2021. Clare Woods MENNEEN JA TULEVAN VÄLISSÄ 26.3.2022 alk