ja taide Värikäs NYKYTAIDE kiinnostaa RYIJYN tarina käyttötekstiilistä sisustustarvikkeeksi 3UHVLGHQWLQOLQQDQ .(/7$,6(1 6$/,1 HPSLUHVRKYDNDOXVWRQ N¦GHQVLMDW NXLQ PDUVDONDQ NRPHQWRVDXYD 1/2014 8,10 € NYT 5,90 Martta Wendelinin maailmassa ikuinen sunnuntai Verhoilumestari Anneli Hiiri: Puuhuonekalua eivät tuhoa kuin tupajumi ja tulipalo Martta Wendelin: Punapukuinen nainen, öljy, 1935. $UMHQ KLVWRULD. . .HU¦LO\ . (QWLV¸LQWL . Kuva: Tuusulan taidemuseo. .¦GHQWDLGRW
Kokoelman teoksia on myynnissä aina muutaman päivän ajan kuukaudessa Vallilassa sijaitsevassa Pop up-myymälässä. Jos kangas on käsitelty valmiiksi likaa hylkivällä aineella, se suojaa kangasta arkipäivän pieniltä vahingoilta. Huuhteluaineitakin voi käyttää; ne poistavat sähköisyyttä. Ajankohtaista Hagelstamin Suomi-kiertue jatkuu Huutokauppatalo HAGELSTAM&Co:n asiantuntijat jatkavat Suomi-kiertuettaan. Erityisesti talvisin kuiva huoneilma aiheuttaa myös huonekaluissa sähköisyyden lisääntymistä. Pietarsaari, Vaasa, Uusikaarlepyy 5.3. Bukowskis/ Albert Edelfelt. Oulu, Kokkola 18.2. Kangasta ei kuitenkaan pidä voimakkaasti hangata. Nordea Pankin taidetta myynnissä Yleishyödyllinen Taidesäätiö Merita osti vuonna 2011 Nordea Pankki Suomi Oyj:ltä kokoelman taideteoksia, joista se tulee myymään osan pois. Bukowskis/Constantine korovinen. Lisäksi ääneen pääsee silloinen puolustusministeri Rudolf Walden ja muu poliittinen johto sekä Helsingin asukkaat. Huonekalukankaiden puhdistukseen soveltuvat tavalliset pyykinpesuaineet. Pop up -myymälän kevään 2014 aukioloajat: 23.1. Lopputalven Suomi-kiertueen paikkakunnat ovat: 17.2. Kirjassa on 318 sivua. Hintaennätyksiä Bukowskin huutokaupassa Joulukuun 2013 Helsingin klassisessa Bukowskin huutokaupassa oli jännittäviä huutokilpailuja. Antiikki ja taide Kirjauutuuksia historian ystäville Otava julkaisi tammikuussa 2014 kaksi mielenkiintoista historiallista tietokirjaa. klo 11-14, 29.3. Pop up -myymälä löytyy osoitteesta Aleksis Kiven katu 3–5, Helsinki. Kostutetulla rätillä, johon on laitettu huuhteluainetta, voi pyyhkäistä kankaiden lisäksi huonekalun jalkoja. Aina hyvin haluttu Aivazvsky varmisti tasonsa Myrskyävä meri -teoksellaan, josta sai maksaa 300 000 euroa. Jos kangas tahrautuu, yleensä riittää tahran paineleminen puhtaalla, kostealla rätillä. Myynnissä on kerrallaan noin 300 teosta, joiden hinnat ovat muutamasta kympistä noin 1000 euroon. Kirjassa on 424 sivua. nen teos vietiin gallerian ollessa auki. Kirjassa käsitellään kattavasti myös venäläislentäjien näkökulmaa ja heidän kokemuksiaan. Astianpesuaine on huono vaihtoehto pesuun. Valkoisen kankaan puhdistukseen voi käyttää myös valkaisevia pyykinpesunesteitä. Paperille tehty uniikki pienikokoi- Jacked Up/ Study. klo 12-17, 3.5. Antiikkihuonekalut ulkoilemaan! Pehmusteiden ja kangasosien pöyhiminen pakkaslumella raikastaa ja pehmentää kangasta; kovaa tamppaamista ei suositella. Peter Halleyn Jacked Up/ Study -teoksen hinta näyttelyssä oli 5300 eu- Peter Halley: roa. Bukowskis/Maisema krimiltä.. Seppo Aallon kirjoittama uutuusteos Krigsstaden kertoo ruotsiksi vuosiin 1550–1630 sijoittuvan pienen, mutta värikkään kauppakaupungin, Helsingin tarinan sodan varjoissa. klo 11-14, 27.2. Maksuvälineenä käyvät ainoastaan maksukortit. 2 . klo 11-14, 6.5. Heiltä voi tiedustella kotikäyntiä arvioimaan kodin arvoesineitä. Hämeenlinna, Hyvinkää Taidesäätiö Merita myy vuonna 2011 ostamansa Nordea Pankki Suomi Oyj:n kokoelman taideteoksia. Kuva: Alma Riikonen/Taidesäätiö Merita. klo 11-14, 1.4. klo 12-18, 25.1. Antero Raevuoren Hävittäkää Helsinki kertoo neljästä eri näkökulmasta Helsingin suurpommituksista helmikuussa 1944. Parhaiten pesuun soveltuvat nestemäiset, kirjopyykille tarkoitetut pyykinpesuaineet, joita käytetään vaatteidenkin pesuun. klo 12-18, 1.3. Esimerkiksi Albert Edelfeltin Nainen parvekkeella ”La Parisienne”, jonka lähtöhinta oli 50–70 000 euroa, myytiin lopulta 171 000 eurolla. Niin venäläinen kuin suomalainenkin taide nousi hyvin. Venäläisen Constantine Korovinen Maisema Krimiltä kuusinkertaisti lähtöhintansa ja myytiin lopulta hintaan 290 000 euroa. Ilmatorjunnan sankariteot saavat kirjassa ansaittua huomiota. Säätiö järjestää myös näyttelyitä Rautatalossa ja Vanhassa pankkisalissa Helsingissä. klo 12-17 Tiedustelut: 040-163 7281, alma.riikonen@artmerita.fi, artmerita.fi Varastettu maalaus Tammikuun alussa varastettiin Galleria Forsblomilta Helsingin Yrjönkadulla esillä ollut teos
Jyväskylän Antiikki- ja Keräilymarkkinat Survo-Korpelan kartano, Siltakatu 25, Jyväskylä Torstai – sunnuntai kello 10 – 17 29.5. la - su kello 11 - 17 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Tallberginkatu 1, Helsinki WWW.EXPONOVA.FI Järjestäjä: ExpoNova Tiedustelut: 044 5758 056. Lahden Antiikki- ja Keräilymessut Jokimaan ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti Pääsiäisenä, lauantai ja sunnuntai kello 10 – 16 28.-29.6. Hauhon Antiikki- ja Keräilymarkkinat Vanha Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4, Hyvinkää Helatorstai kello 10 – 17 Witsiälän lava, Vitsiälänraitti 124, Hauho Lauantai kello 9 – 15 WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova Tiedustelut: 044 5758 056 HELSINKI RETRO & VINTAGE + DESIGN EXPO 29.-30.3. Vääksyn Antiikki- ja Keräilymessut Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy Lauantai ja sunnuntai kello 10 – 16 17.-20.7. Hyvinkään Antiikki- ja Keräilymarkkinat 2.8. Keräilykuume - messut Vantaan Energia Areena, Rajatorpantie 23, Vantaa Lauantai ja sunnuntai kello 10 – 16 19.-20.4. KERÄILYKUUME ANTIIKKI- JA KERÄILYTAPAHTUMAT 8.-9.3
Tietoisesti ja arvotaiteeseen sijoittaminen kannattaa aina, mutta hinnan kanssa täytyy olla tarkempi. Wendelinin ihannemaailmassa kaikki on selvää, yksinkertaista ja arvokasta. 16 24 Kuvanveistäjä ja taideseppä Risto Immosen puinen ”Auringon palvojat” on Ivalossa, Saariselällä Hotelli Kakslauttasessa. 10 Martta Wendelinin suomalainen onnela Lastenhoitaja ja musiikkipedagogi Riikka Ranta seuraa lasten leikkiä. 6 Värikäs nykytaide kiinnostaa Taidekauppaa on tehty Suomessa noin sata vuotta. 09-413 97 333. On lähdettävä aikamatkalle – joudumme siirtymään ajassa 1400-luvulle asti. Henkilökunta on taidepedagogisesti monipuolista. ja taide Sisällys 1?2014 20 32 Aikamatkalla menneisyyteen ANTIIKKI JA TAIDE Vuonna 2014 ilmestyy 6 numeroa. aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista Määräaikainen tilaus: paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan Antiikki ja taide ISSN 2341-622X käyttää suoramarkkinoinnissa. Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.fi Tuottaja: Atte Backström attebac@gmail.com 4 . Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Siellä on ikuinen sunnuntai. 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. Suomessa on paljon lahjakkaita ja kiinnostavia nykytaiteilijoita, joita kannattaa seurata. Taiteilija tunnetaan etenkin pohjoissuomalaisen arkirealismin, ympäristön ja ihmisten kuvaajana. Taide on osa arkea niin sisustuksessa, välineissä kuin toiminnassa. Immosen veistokset tunnetaan ympäri maailmaa. 09-413 97 370 Tilaushinnat: Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. Mukaan on tullut noin kymmenen vuotta sitten tytär, Satu Helppi. Läheinen kulttuuriympäristö halutaan ottaa haltuun ja rikastuttaa sitä. 37 Kuvanveistoa ja taontaa sopivassa suhteessa Kuvanveistäjä ja taideseppä Risto Immonen haluaa käsitellä töissään inhimillisen elämän ilmiöitä. Koko hirsitalo on liikkeen toimitilana. 20 Elämän ja ajan ainutlaatuisia hetkiä Valokuvataiteilija Esko Männikkö maalaa puhuttelevilla kuvillaan ajan kauneutta. Jyväskyläläisessä päiväkodissa on tilaa 30 lapselle. 09-413 97 300 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, puh. Taide kuuluu jokaiseen päivään Jyväskylän keskustan kerrostaloon avattu taidepäiväkoti tahtoo ottaa lapset tosissaan. 28 Rakastettu taiteilija Martta Wendelin onnistui luomaan suomalaisesta onnesta kuvan, johon ovat tarttuneet sekä hänen aikalaisensa että nykyihmiset. 28 50 Veikko Helpin osto- ja myyntiliike Ajan muisto sijaitsee Lopen Sajaniemellä, entisessä kaupan varastossa. Yritys on perustettu 1962. Käyttötekstiilistä koristeeksi Ryijyn tie arkisesta käyttötekstiilistä moderniksi taideryijyksi on pitkä ja vaiherikas. Leena Airikkalan akvarellien aiheet kumpuavat arkipäivän väreistä ja tunnelmista. Antiikki ja taide Arkkitehtuurin ja taiteen mestariluomus Suomalaisen kansallisromantiikan vaikuttava monumentti, Tampereen tuomiokirkko, houkuttelee matkailijoita kotimaasta ja maailmalta. Toimitussihteerit: Reetta Ahola, Mari Ahola-Aalto, Mira Piispa Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh
50 Kohde eri – keräilykuume sama Loppilainen osto- ja myyntiliike Ajan muisto syntyi viehätyksestä vanhan tavaran kertomaan ja kauneuteen. 79 Historiaa nykypäivään Suojeluskuntamuseon lottanuket kantavat puvuissaan entisten omistajiensa nimiä. Pääkirjoitus 64 Verhoilijamestari Anneli Hiiri on juuri kiinnittänyt tämän renesanssityylisen kirpparilöydön joustimet luonnonkuituisella sidontalangalla. Näiden mystisten kukkien uskotaan olevan vahvoja suojelijoita – ulkoisesta hentoudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri siksi. Kasviuutuus, tulppaani tuli Turkista KeskiEurooppaan 1550-luvulla. Keisarillinen empire on arkkitehtuurityyli, jolla demokraattinen Suomi esiintyy vierailleen Helsingin Senaatintorilla. Museon johtaja Petra Tandefelt jatkaa äitinsä kutsumustyötä merkityksellisten lelujen parissa. Kuvitustyön varjoon on kuitenkin jäänyt mittava maalaus-, grafiikka- ja piirustustuotanto. Suomessa tulppaani ei kuitenkaan ollut itse kasvina vielä tuolloin tunnettu, ja niinpä 1700-luvun ryijyissä nähdään hyvin omaperäisiä tulppaanitulkintoja. 10 Martta Wendelin tunnetaan erityisesti korttien ja lehtien kansikuvien, muun muassa Kotilieden, piirtäjänä sekä satukirjojen kuvittajana. Näistä merkkausliinoista ryijynkutojat ottivat tulppaanin uudeksi kuvaaiheeksi. Hugo Simbergin maalauksessa Haavoittunut enkeli paareilla istuvalla enkelillä on kädessään lumikelloja. Seuraavalla vuosisadalla eli barokkiajalla muodikas tulppaani koristi jo gobeliineja, sitä kirjottiin vaatteisiin ja maalattiin tauluihin. 44 Engel uudisti Senaatintorin palladiaaniseen empiretyyliin myös Presidentinlinnan. Sellaisen näemme Tampereen tuomiokirkon kuuluisassa freskossa, Hugo Simbergin öljyvärimaalauksessa Haavoittunut enkeli. Taideteoksen kokemiseen, katsomiseen ja tulkitsemiseen löytää aina uuden, erilaisen näkökulman. 5. Ennen vanhaan, vallankin Virossa ja Venäjällä sekä Suomessakin oli tapana asettaa ikkunalle kimppu lumikelloja, että paha ei tulisi taloon. Kuva: Tasavallan presidentin kanslia. Tampereen tuomiokirkon freskossa lapset kuljettavat paareilla enkeliä tamperelaisessa maisemassa, ja etäällä savuaa kaksi tehtaan piippua. Taide pitää sisällään huikean määrän monitasoista symboliikkaa ja kulttuurihistoriaa. Alle on laitettu satulavyöt ja naulattu ne kiinni, ommeltu päälle joustimet purjelangalla sekä sidottu ne. Toinen tässä lehdessä huomion kiinnittävä kukka on lumikello. Tänä päivänä käsin tehdyt pöytäliinat ovat lähinnä arvokasta kulttuuriperintöä. Uudessa, ryijyjen historiasta kertovassa juttusarjan ensimmäisessä osassa korostuu tulppaanin erityislaatuinen asema ryijyjen koristeaiheena. Universaaliutta maalaukseen tuo paitsi itse aihe, myös paareilla istuvan enkelin kädessä oleva lumikello-kukkanen. Luotetaan taiteen voimaan! REETTA AHOLA Antiikki ja taide . 64 Mahdollisimman alkuperäisiksi Entisöinnin ja verhoilun ammattilainen saa korjattua kaikki puusta tehdyt huonekalut. Lumikellot paitsi symboloivat suojelusta, myös Haavoittuneen enkelin nöyryyttä. Linnan tärkein, 1800-luvun alun kokonaisuus on Keltaisessa salissa: Pietarista hankittu pähkinäpuinen sohvakalusto, joka on tutkijoiden mukaan Suomen hienoimpia empirekokonaisuuksia. Taideteos on alati itsessään uudistuva. Nyt hänen Romuritari-liikeensä yhdistää antiikkia, entisöintiä ja uustuotantoa. 86 Tarinoita suomalaisuudesta Suomenlinnan Lelumuseo palauttaa kävijän leikkikalujen kulta-aikaan, joka ei ehkä palaa. 44 Keisarillinen Helsinki, porvarillinen biedermeier 60 Romuritari entisöi, ehostaa ja valmistaa uutta Marko Kosonen tiesi jo lapsuudessaan 1970-luvulla, että vanhat esineet ja historia kiinnostavat. 42 Aateliston juhlista kansan keittiöihin 1800-luvulla elettiin pöytäliinojen kukoistusaikaa, jolloin malleja ja kankaita virtasi maahamme Ruotsin kautta lännestä. 56 Vuosikymmen vanhaa rautaa Teemu Tukiaiselle tulee täyteen kymmenen vuotta Uudenmaan boheemeimpana rautakauppiaana. Tulppaani ja lumikello Tämän lehden artikkeleissa nousee kaksi kukkaa ylitse muiden: tulppaani ja lumikello. Ensimmäisenä sipulikukkana keväällä, usein jo maaliskuussa valkoiset ja kellomaiset lumikellot työntyvät lumen alta ja aloittavat kukintansa. Suomessa 1700-luvulla säätyläistytöt ompelivat itselleen merkkausliinoja, joissa koristeena komeili kaksikorvaisessa, jalallisessa renessanssimaljakossa oleva tulppaani
Tietoisesti ja arvotaiteeseen sijoittaminen kannattaa aina, mutta hinnan kanssa täytyy olla tarkempi. Lopulta 1980-luvun lopussa oli Suomessa Laitinen-Laihon mukaan ensimmäinen taidebuumi, ja ihmiset todella alkoivat sijoittaa siihen. Suomalaisen galleriatoiminnan ammattimaistumiseen ja modernismin juurtumiseen Suomeen vaikutti voimakkaasti Laitinen-Laihon mukaan Euroopasta vaikutteita Suomeen tuonut Maire Gullichsen. Taidesijoittaminen on asiantuntijan mukaan hyvin pääomia vaativaa ja suhdenneherkkää, kun taas taiteen keräily ei vaadi isompaa rahallista panostusta. Huutokaupat ovat kaikille avoimia ja julkisia taidemarkkinoita, Laitinen-Laiho määrittelee. – Myös taiteilijat itse liikkuivat ja toivat vaikutteita, esimerkiksi karismaattinen Akseli Kallen-Gallela toi terveisiä Pariisista. Hyvään sijoittavalle runsas tarjonta VÄRIKÄS NYKYTAIDE KIINNOSTAA Taidekauppaa on tehty Suomessa noin sata vuotta. Suomalaisten taidetuntemus ja -sivistys on hänen mukaansa jo hyvällä tasolla, vaikka taidekauppa alkoikin Suomessa suuremmalla volyymillä eurooppalaisittain myöhään, vasta 1980-luvulla. Antiikki ja taide TEKSTI: MIRA PIISPA ri sukupolvi, joka on ollut taiteen ympäröimänä jo lapsuudestaan. – Kehittyminen vie usein vähän pidemmän ajan. – Suomessa oli kiertäviä taidekauppiaita jo ennen taidekauppaan lamaannuttavasti vaikuttavia maailmansotia. Arvohankinnat tehdään nyt Pauliina Laitinen-Laihon mielestä nykytaide on Suomessa todella korkeatasoista, kuten myös esimerkiksi Aasiassa.. Hän toimii tällä hetkellä oman yrityksensä, Suomen Taidearvioinnin, puitteissa taidearvioitsijana ja -asiantuntijana niin yksityishenkilöille kuin museoille ja yrityksille. – Kenestä tahansa voi tulla taiteen asiantuntija, siihen ei tarvita taidehistorian tai tutkijan koulutusta, vaan kokemuksen kehittämää näkemystä, Pauliina LaitinenLaiho vakuuttaa. K otimaisista taidemarkkinoista 1980–1990-luvulla väitellyt filosofian tohtori Pauliina Laitinen-Laiho, 43, on perehtynyt taidekaupan historiaan ja nykypäivään Suomessa. Markkinat syntyivät markkinapaikkojen myötä Laitinen-Laiho kertoo, että Euroopassa taidekauppa on ollut kehittynyttä aina siellä, missä talous on voinut hyvin. Suomessa on paljon lahjakkaita ja kiinnostavia nykytaiteilijoita, joita kannattaa seurata. Roomassa antiikin aikana, Italian kaupungeissa, muun muassa Venetsiassa ja Firenzessä 1500-luvulla, flaamikaupungeissa, kuten Gentissä ja Braggessa, Alankomaissa 1700-luvulla, Düsseldorfissa 1820–1860, Pariisissa 1800-luvun loppupuolelta ja Lontoossa 1950-luvulta alkaen. Tottakai vaikutteita, joita Suomeen ennen muuta tulee lännestä, on ollut matkustelun myötä kautta aikojen, asiantuntija kertoo. 1950–60-luvuilla Suomen taiteeseen vaikutti myös italialainen taide monen suomalaisen taiteilijan opiskellessa Italiassa. – Suomen taidemarkkinat kehittyivät roimasti 1980-luvun alussa monen uuden taidehuutokaupan ja taidekaupan myötä. Pian meilläkin voidaan sanoa, että olemme kansainvälisellä tasolla taiteen kuluttamisessa ja siihen sijoittamisessa. Laitinen-Laihokin on seurannut taidetta ja hankkinut sitä koko ajan myös itse, mutta enimmäkseen muistoina eri tapahtumista. On hyvä, että meillä kasvaa nuo- 6 . Mutta taidekaupan kehittyminen Suomessa on vaatinut myös yleistä vaurastumista ja nimenomaan suurempien ihmisjoukkojen vaurastumista
Silloin arvossaan pysyy grafiikka, mutta se ei koskaan ole hyvä sijoituskohteena, ellei kyseessä ole pienet ja erinomaisen hyvät grafiikan sarjat Picassolta, Dalilta tai vaikkapa Mirólta. Vielä ammattimaisemmalla otteella suomalaisesta taiteesta pitäisi tosin tehdä vientituote. Kuva: Johanna Pohjavirta. Laadukas sijoitus ei yleensä koe arvon romahdusta, vaan nousukaudella sijoituksistaan voi taiteen jälkimarkkinoilla myös hyötyä, Laitinen-Laiho toteaa. Siksi taiteeseen saa sijoittaa vain kymmenen prosenttia sijoitustensa kokonaisarvosta. – Siihen kuuluvat teoksen omistushistoria ja esiintyminen kirjallisuudessa, julkisuudessa ja näyttelyissä. – Ennen pian alkavaa uutta noususuhdannetta nyt on taiteeseen todella sijoittaville vielä ostamisen aika. – Taidesijoittamisen kannalta on tärkeää, että taiteilijalla on ”nimeä” eli taiteilijaa on markkinoitu hyvin, taiteilijan taide edustaa ajankohdan taidetta parhaimmil- Antiikki ja taide . Tämän hetken taidemarkkinoilla on Laitinen-Laihon mukaan jälleen matalasuhdanne, muttei silti läheskään samankaltainen kuin 1990-luvulla. Rahaa pitää olla käytettävissä tarpeeksi, eikä saa kitsastella valitessaan kalliimman ja edullisemman teoksen välillä. Jos taiteeseen todella tahtoo sijoittaa tai keräilijänä varmistella jollain tavalla ostoksensa arvon säilymistä, on Pauliina Laitinen-Laihon mukaan erittäin tärkeää tuntea teoksen provenienssi eli teoksen omistaja- ja käyttöhistoriaan liittyvät tiedot. Huomattavaa on myös, että hyviä sijoituskohteita ei maailmassa ole paljoa. 7. Vientiä edistävät politiikot ja diplomaatit tulisi saada suomalaistaiteen promotointiin mukaan entistä vahvemmin, tietenkään taiteilijoita itseään unohtamatta. Sijoittaja tarkkailee historiaa ja markkinaa Kotimaisista taidemarkkinoista väitelleen filosofian tohtori Pauliina Laitinen-Laihon avioeron jälkeen pienemmän kodin seinät ovat täynnä taidetta. ” Vientiä edistävät politiikot ja diplomaatit tulisi saada suomalaistaiteen promotointiin mukaan entistä vahvemmin. ” – Siihen vaikuttaa alan arvostus, hyvä koulutus ja aika demokraattisesti jaettavat apurahat. Asiantuntija neuvoo, että taidekauppoihin ryhtyvän olisi heti alussa päätettävä, ostaako omien mieltymystensä mukaan ja aidosta rakkaudesta omaan sisustukseen sopivaa, keräilykohdetta vai onko tarkoituksena sijoittaa taiteeseen. Ulkomailla myytävien impressionistien yli miljoona euroa maksavien teosten myynti ja ostaminen on mahdotonta ilman jokaisen yksityiskohdan vahvistamista. Grafiikkaa kuitenkin ostetaan, sillä hinnat ovat edulliset, 150–500 euroa. Hän hankkisi tulevaisuudessa lähinnä jonkun tunnetun taiteilijan veistoksen
Taiteen ensimarkkinoilla jokainen taiteilija määrittelee itse hintatasonsa. Taidekaupan volyymiä on Suomessa Laitinen-Laihon mukaan hillinnyt toisaalta suurten pääomien puute, mutta myös korkeat hinnat, mikä pitää varastokierrot maltillisina. Hänellä on luottamukselliset suhteet keräilijöihin laajasti ympäri Suomea. Elvi Maarni 4. Korjaamo Gallerian näyttely on vain uusien teoksien, joskin samaa sarjaa kuin Taidehallin uudet. laan, jälleenmyyntiverkostot toimivat ja myyvät taiteilijan töitä. Toisaalta taitelijan tulisi mielestäni muistaa ’’harvinaisuus-aste’’ eli ei olla samaan aikaan esillä liian monessa näyttelyssä. Ville Vallgren 5. Marianna Uutinen 4. – Taiteilija valmistautuu tänä vuonna isoon tilaustyöhön helsinkiläiseen Kulosaaren kouluun, vastaaava johtaja Jukka Valkonen Korjaamo Galleriasta kertoo. Miksi. Leena Luostarinen 2. Tässä Marilan tuore Kulosaari-taulu Kulosaaren kartasta vuodelta 2012, 250x200 cm. Santeri Salokivi 4. – Kansainvälisten ja kotimaisten huutokauppojen merkitys on suuri. Vähänkin ammattimainen taidesijoittaja seuraa jatkuvasti jälkimarkkinoita eli huutokauppoja, vaikka tekisikin omat ostoksensa luottamuksella hiljaisesti. – Jos myynnissä on hiljaisesti jokin arvoteos, minun täytyy pitää huoli siitä, että olen ensimmäisenä ostamassa sitä, myös asiakkailleen taidetta hankkiva Suomen Taidearvioinnin yrittäjä sanoo. Helene Schjerfbeck Uusi lista ilmestyy maaliskuussa ja se tulee sisältämään jälleen uusia nimiä nykytaitelijoiden joukossa. Robert Lucander Edesmenneet taiteilijat: 1. Lista perustuu taidearvioistijana toimivalle Pauliina Laitinen-Laiholle tulleisiin kyselyihin. Lisäksi vaikuttaa se, onko useilla keräilijöillä kyseisen taiteilijan töitä. Tuoreus ja näkökulma ovat valttia. Klassikoissa muuttuu lähinnä järjestys, mutta pari uutta nimeäkin on tulossa mukaan. Akseli Gallen-Kallela 2. Nanna Susi 3. Tämä tulee varmaan pitkällä viiveellä Suomeenkin. – Suomalainen nykytaide on todella korkeatasoista ja uusia nimiä tulee koko ajan. Kimmo Kaivanto Klassikkotaiteilijat: 1. Nykytaiteilijat: 1. Sisustusihmiset viemässä taidemarkkinoita Taidemarkkinoilla on aina kova kilpailu parhaimmista taideteoksista ja ostavista asiakkaista. 4) – Heikki Marilaa alettiin rakastaa Ars Fennica -palkinnon saaneista kukkatöistä, joita häneltä edelleen kysyttäisiin. – Huutokaupat vetävät Saksassa tällä hetkellä ja Pariisissa aina. Arvokkaita öljymaalauksia aina Arvotaiteen kysyntää on Suomessakin aina, niin myös nyt laskukaudella. Sen sijaan Euroopassa jälkimarkkinat toimivat. Ne kertovat julkisesti, mitä keräilijät himoitsevat ja miten he arvottavat eri taideteoksia, Pauliina Laitinen-Laiho tietää. – Kiinnostukseen taiteilijaa kohtaan on vaikuttanut se, että teoksia on ollut esillä paljon. Kuvataiteen kuuma lista Taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Laiho on laatinut Taloustaito-lehdelle TOP 20 -listan taiteilijoista, joista taiteen keräilijät ja satunnaiset ostajat ovat olleet kiinnostuneita julkaisua edeltävän kuuden kuukauden aikana. Muodissa ovat aina rakastetuimmat, noin 30–40 suomalaisen klassikkotaiteilijan tuotannot ja tämän rinnalla tulee Laitinen-Laihon mukaan muutamia moderneja taiteilijoita. Asiantuntija kommentoi nimiä Pauliina Laitinen-Laiho luonnehtii käsityksiään siitä, miksi hänen syksyn 2013 nykytaiteen top 5 -listalleen päätyivät juuri nämä nykytaiteilijat: 1) – Rockmuusikko Andy McCoy on uusi nimi keräilijöiden tiedusteluissa. He kokoavat teoksista paketteja koteihin. 3) – Marianna Uutista arvostavat eniten kokeneemmat keräilijät. – Näyttää siltä, että tämä kilpailutilanne lähentää tulevaisuudessa ensi- ja jälkimarkkinoita lähemmäs toisiaan, Pauliina Laitinen-Laiho arvioi ja ennustaa jo hieman tulevaa kehitystä: – Jenkeissä myös sisustussuunnittelijoiden ja -arkkitehtien rooli on jo valtava. Lähde: Pauliina Laitinen-Laiho 8 . Antiikki ja taide Heikki Marilan Kulosaarimaalaus (vuodelta 2012 / 250x200 cm) on syntynyt tilaustyöprosessin aikana: tänä vuonna Kulosaaren koulu saa hänen ison teoksensa. Siellä on myös omat venäläisen taiteen markkinat, jonne tullaan niin ikään Lähi-Idästä. Näin ollen todella arvokasta taidetta on kaikesta kuvataiteesta vain noin Heikki Marila pitää näyttelyt tänä vuonna samanaikaisesti Kulttuuritehdas Korjaamo Galleriassa ja Taidehallissa, Helsingissä 17.5.–3.8.2014. 5) – Robert Lucander työskentelee lähinnä Saksassa, mutta on tunnettu ja haluttu nimi myös Suomessa. Keräilijät kiinnostuvat aina myös uusista, tuoreista nimistä ja heidän teoksistaan. Nina Terno 5. Lontoo pysyy aina taidemarkkinoiden polttopisteenä samoin kuin New York ja suurimmat taidemessut, kuten Art Basel ja Tefaf Maastricht. Heikki Marila 5. Ferdinand von Wright 3. McCoyn teoksista ovat olleet kiinnostuneita erityisesti ostovoimaiset, suosituimpien taiteilijoiden teoksia hankkivat keräilijät. 2) – Nanna Susi on nykytaiteen ystävien intohimo vailla vertaa ja hänessä viehttävät todennäköisesti teosten ekspressiivisyys ja värikylläisyys. Muuten tulee kyllästyminen. Ilkka Lammi 3. Taidehallin näyttely on valtaosin retrospektiivinen, mutta myös uusia teoksia mahtuu mukaan. Andy McCoy 2. Teoksissa on hyvä hinta-laatusuhde ja neutraaleina eli ei-feminiinisinä tai ei-maskuliinisina ne sopivat monen yrityksen kokoelmiin ja erilaisiin tiloihin.
Tuotantokausi taiteilijan tuotannossa. 15 % yksityiset keräilijät. 80 % satunnaisostajat, omaksi ilokseen keräävät. Kuka teoksia välittää ja markkinoi. 1990-luku hiipuminen, taantuma: * pienemmät ostokset, sijoitukset * * * * nykytaiteeseen. 1980-luvun loppu taidebuumi: * muotiteokset, sijoittamista. Suomalaisen taiteen ostajan profiili 5 % laatuun ja nimeen sijoittavat. * Luottamuksesta Henkilökohtaisista tunteista ja intohimoista * Lähde: www.pauliinalaitinenlaiho.com Varsinainen arvotaide on Pauliina Laitinen-Laihon mukaan suurimmaksi osaksi öljymaalauksia. Aikaisemmat hintanoteeraukset. Onko ollut tai tulossa kyseisen taiteilijan näyttelyjä ja onko taiteilijan tuotannosta kirjoitettu kirja lähiaikoina. * Harvinaisuusassosiaatiosta. Herättääkö teos paljon tunteita ja keskustelua. – Myös aitoustodistuksia, kuitteja ja kaikkia muita mahdollisia asiakirjoja väärennetään. Montako saman taiteilijan teosta on samassa huutokaupassa myynnissä. taiteilijan tuotannon arvokkuuteen ja arvon säilymiseen. Taidekaupan kehitys Suomessa 1910-luku ensimmäiset tunnetut * taidekaupat. Onko teoksen tyyli muodissa. – Etenkin 1940–50-luvulla maalatut, niemennokissa sijaitsevat mummonmökit järven rannalla eivät enää kiinnosta, eikä sen enempää harmaa värimaailma. Kuka teoksen aitouden on * todennut. 2000-luku nousukausi: keräilystä ammattimaista, hintojen nousu. Jälleenmyyntikorvaus ja huutokauppojen myyntiprovisio. Koolla ei ole merkitystä. Noin 20 vuoden aikana Ruotsista levinnyt kiinnostus värikkääseen, puoliabstraktiin taiteeseen on ollut näkyvissä myös Suomessa. Kiireen tuntu kaupassa sekä teokseen nähden alhainen hinta ovat tunnettuja varoitusmerkkejä väärennösmyyntien kohdalla. * Teoksen Taiteilijan tausta, kuuluisuus, * maine. – Jos epäily herää, pitää heti ensin ottaa yhteyttä kauppiaaseen tarkistamista varten. Onko teos taiteilijan tyylille ominainen, sellainen, mistä taiteilijan helpoimmin tunnetaan. * Sen hetkisestä mielikuvasta, * johon on muun muassa vaikuttanut markkinointi. Teoksen provenienssi eli al* kuperä ja kulkureitit: muun * * * * * * * * * * * muassa, missä ja monessako kokoelmassa teos on ollut aikaisemmin. Hän kehuu suomalaisten perusepäilevää luonnetta ja neuvoo niin analyyttisyyteen kuin omaan intuitioon luottamiseen, kun pyritään minimoimaan riski ostaa väärennös. kymmenen prosenttia ja kunkin taiteilijan tuotannosta noin 5–10 teosta. Ennen ostoa on kirjattava ylös kaikki epäilyä aiheuttavat merkit, ja sen jälkeen ne on tarkistettava, kun ostaa teoksen. Taiteilijan maine ja asema taidehistoriassa. Onko taiteilijan teoksia * huutokaupattu eli julkisesti myyty * * * * * * * * * * ja mikä oli niiden hinta. Suhdannesyklit ovat Suomessa noin 7–10 vuotta, suuremmilla pääomamarkkinoilla lyhyemmät. Keräilijöiden ja sen hetkisen kiinnostuksen määrä. Onko taiteilijan tuotannosta tehty julkaisuja. Taiteilijan muiden teosten * myyntihinnat. Teoksen kunto ja mahdollinen * restaurointi. Muoti- ja suhdannevaihtelut. Iloiset, elämänmyönteiset ja positiiviset aiheet nostattavat hintaa. Puhutaanko taiteilijasta populaari- vai ammattilehdissä vai molemmissa. Miten ihmisten odotetaan reagoivan taustatietoon ja mainontaan. Vaikka taide tuottaa kaikenlaisille ostajilleen ja keräilijöilleen myös persoonallisesti koettua iloa ja hyviä tuntemuksia, asiantuntijan mukaan tietynlaiset teokset ovat muodin muuttumisen vuoksi nyt todella poissa. . Antiikki ja taide . 9. – Se on hidas tekniikka, hinta säilyy siinä paremmin. * Sen Miten paljon taiteilijan tuotannolla on keräilijöitä. Taiteen hintaan vaikuttavia tekijöitä: laatu ja toteuttamistapa. Huutokauppojen tapa arvioida lähtöhintaa Teoksen laatu, tekniikka ja * aihe. Väärennysepäilyyn tartuttava heti Nousukaudella jostain hyvin halutuista tauluista saatetaan tehdä tai panna myyntiin väärennöksiä, joita löytyy kaikentasoisia. Prosentit ovat taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Laihon arvioita alan kokemuksen perusteella. Mihin kokoelmiin taiteilijan * teoksia kuuluu. Miltä taiteilijan tuotannon ajanjaksolta teos on. 2014-2015 uusi nousu. Yleensä väärennöksiä tarjotaan yksityisesti sille henkilölle, jolla tiedetään olevan käteistä tilillä ja olevan uusi keräilijä, Pauliina Laitinen-Laiho tietää varoittaa. Väärennöksiä on nähty suosituimpien taiteilijoiden, kuten esimerkiksi Helene Schjerfbeckin, Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen, Ellen Thesleffin ja Eero Nelimarkan teoksista sekä nykyään myös Ilkka Lammin ja Reidar Särestöniemen töistä. Turvallisinta on, jos tietää, miten hyvin myyjä tuntee taiteilijan tuotannon. * Kysynnästä ja tarjonnasta. Suurikokoiset teokset saattavat laskea hintaa. Taustatietojen määrä, löytyykö teoksen luomisvaiheesta esimerkiksi kirjallista dokumenttia ja onko huutokauppa joutunut itse etsimään taustatietoja. Teosten myyntihinta huutokaupoissa kertoo hetkisestä kiinnostuksesta teosta kohtaan. 2008 taantuma, kaupan hiljentyminen: nykytaiteen uusien tekniikoiden runsastuminen. Ulkomailla yli miljoonan euron hintaisten arvoteosten kaupat viimeistelee aina asianajaja ja pankinjohtaja, Pauliina Laitinen-Laiho sanoo. Ovatko teoksesta kiinnostuneet taidekauppiaat, museot, keräilijät vai kaikki edellämainitut. Kiinnostaako taiteilija tai teos * taidehistoriallisesti. Ovatko taidekauppiaat kiinnostuneita taiteilijasta
Kuvataide Kelkkamäessä, sisäkuvitus Martta Wendelinin ja Arvid Lydeckenin kirjaan Kultaisilta päiviltä, akvarelli 1918. 10 . Antiikki ja taide
Rakastetun kuvittaja ja taidemaalari Wendelinin maailma on sadunhohtoinen lapsenmaailma. Siellä on ikuinen sunnuntai. Martta Wendelinin suomalainen onnela Koti, työ, uskonto ja isänmaa Rakastettu taiteilija Martta Wendelin onnistui luomaan suomalaisesta onnesta kuvan, johon ovat tarttuneet sekä hänen aikalaisensa että nykyihmiset. 11. Nyt Erkkolan jykeviä hirsiseiniä koristaa näyttely Kaupungista maalle – Martta Wendelinin kuvituksia ja maalauksia 1920–30-luvuilla. Viime vuonna J.H. Erkon taiteilijakoti Erkkolassa oli esillä Martta Wendelin syntymän 120-vuotisnäyttely. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: TUUSULAN TAIDEMUSEO T aiteilijakoti Erkkolassa Tuusulassa jatkuu Martta Wendelinin (1893–1986) juhliminen. Vuosi 2013 oli taidemaalarin ja kuvittajan varsinainen syntymän 120-vuotisjuhlavuosi, mutta iätön ja ajaton Wendelin vetoaa suureen yleisöön edelleen. Samalla se on myös kuvaus suomalaisesta perheidyllistä, joka le- Antiikki ja taide . Wendelinin ihannemaailmassa kaikki on selvää, yksinkertaista ja arvokasta
Voidaan kenties jopa väittää, että suomalaisuuden ja suomalaisen taidehistorian kannalta on ollut onni, että Wendelin ei koskaan lyönyt itseään läpi niinkään perinteisenä taidemaalarina, vaan hänestä tuli koko kansan tuntojen kuvittaja. 2. vittää ympärilleen pullantuoksuista, työntäyteistä ja turvallista kotitunnelmaa. – Wendelinin maailmankuva on onnellinen ja tasapainoinen. – Niistä syntyi elämänihanne, maailma, jossa kaikki oli selvää, yksinkertaista ja arvokasta. Hän toimi Porvoossa WSOY:n palkallisena kuvittajana, kunnes siirtyi freelance-kuvittajaksi. 4. Tämän päivän ihmisissä se herättää nostalgiaa, joka myös viehättää, Ahdeoja sanoo. Ajattomat elämän perusasiat Wendelinin tuotanto on hämmästyttävän laaja ja monipuolinen. Sielunmaiseman pienet ilot Martta Wendelinin Seura ry julkaisi viime vuonna teoksen Martta Wendelin – kuvittajan siveltimestä. 1. Wendelinin perintö on arvokas. Sara ja Sarri matkustavat, kansikuvitus Anni Swanin kirjaan, peiteväri 1937. Ehkä muutoin ristiriitaisessa maailmassa tarvittiin ja tarvitaan edelleenkin lohtua ja jonkinlaista pakopaikkaa, Ahdeoja sanoo. – Käytännön taloudellisista syistä Wendelin työskenteli ammattikuvittajana. Se puhutteli aikalaisia ihanteena. Hänen opettajinaan toimivat niin Akseli Gallen-Kallela kuin Eero Järnefeltkin. Peiteväri 1954. Jopa synkkienkin pilvien alla elää vahva elämän ja tulevaisuuden usko, toteaa Tuusulan taidemuseon näyttelysihteeri Päivi Ahdeoja. – Wendelinin kuvissa ihminen on sinut kohtalonsa kanssa. Tämä kuitenkin häviää nopeasti taustalle, jos heittäytyy mukaan Wendelinin kuvien tunnelmaan. Wendelinin paikka paikoin pumpulinenkin maailmankuva voi herättää myös ajatuksen siitä, oliko hän naiivi. Kirjan saatepuheessa Tuusulan kulttuuri- ja museotoimenjohtaja Marke Naski-Multanen korostaa, miten tärkeä paikka Tuusula oli Wendelinille. 3. Suuri yleisö tuntee hänet ensisijaisesti lehtien, lasten- ja nuortenkirjojen sekä aapisten kansikuvituksista sekä joulu- ja postikorteista, joissa on leimallisen tunnistettava Wendelinin siveltimen jälki. Asetelma siveltimiä tuolilla Gallen-Kallelan ateljeessa, öljy, noin 1922. Tyttö ja poika katsovat tähtitaivasta. Sekä arjessa että juhlassa pienillä suurilla asioilla on tärkeä merkityksensä. 4. Yksityiskokoelma. Suomalaisen onnen ja maalaisidyllin kuvaajana Wendelin viestittää, että onni syntyy loppujen lopuksi elämän perusasioista: koti, uskonto, isänmaa ovat selkeästi läsnä Wendelinin töissä. 5. 1. Suomen Tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen joulukortti. Punapukuinen nainen, öljy 1935. Lähes 40 vuoden ajan Tuusulassa asu- 12 . Vaikka hän ei itse osannut arvostaa kuvittajan uraansa, hän oli poikkeuksellisen lahjakas, Ahdeoja toteaa. Antiikki ja taide 3.. Yksityiskokoelma. Vähemmän tunnettua lienee kuitenkin se, että Wendelin oli myös tuottelias taidemaalari, joka itse olisi halunnut heittäytyä kokonaan maalaustaiteen vietäväksi. 2. Kaivolla, öljy 1927. Hän halusi aina esittää elämän valoisamman puolen. 5
Wendelin piirsi noin 650 joulukorttia ja vuosina 1931-1963 lähes 30 joulumerkkiä. Martta Wendelinille myönnettiin vuonna 1974 taiteilijaneläke, ja vuonna 1977 hän sai elämäntyöstään Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon. Kuka oli Martta Wendelin. Hän sai yksityisopetusta myös Akseli Gallen-Kallelalta ja teki opintomatkoja muun muassa Ruotsiin ja Italiaan. Näyttelyjä järjestetään aineiston pohjalta vuosittain kolme. Kuvitustyön varjoon on kuitenkin jäänyt mittava maalaus-, grafiikka- ja piirustustuotanto. 13. Wendelin tunnetaan erityisesti korttien ja lehtien kansikuvien, muun muassa Kotilieden, piirtäjänä sekä satukirjojen kuvittajana. Martta Wendelin pääsi ylioppilaaksi vuonna 1910 Kotkan suomalaisesta yhteiskoulusta ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopiston piirustussalissa Eero Järnefeltin johdolla vuoteen 1916. Martta Maria Wendelin syntyi marraskuussa 1893 Kymissä ja kuoli maaliskuussa 1986 Tuusulassa. Hän oli hyvin monipuolinen suomalainen kuvataiteilija. Martta Wendelinin museo sijaitsee Tuusulassa, Hyrylän Taide-ja kulttuurikeskuksessa. Hän käytti suomalaiskansallisia aiheita ja oli osaltaan muokkaamassa mielikuvaa siitä, millainen on perinteinen suomalainen joulukuvasto. Museossa on peruskokoelmassa 2 000 Wendelinin työtä, jotka hän aikoinaan lahjoitti Tuusulan kunnalle sekä tilaa vaihtuville näyttelyille. Wendelinin kuvitustyöt edustivat samaa ihannoivaa, herttaista linjaa kuin Rudolf Koivu satukuvituksillaan tai ruotsalaiset Elsa Beskow ja John Bauer. Wendelin rakennutti itselleen Tuusulaan talon, muutti siihen 1946 ja asui ja työskenteli siinä koko loppuelämänsä. Antiikki ja taide
Peiteväri. Kotilieden kansi, huhtikuu 1936. Valokuva: Saku Soukka.
3. Sinikka ja Terttu. Vedenemännän lahja, sisäkuvitus Anni Swanin teokseen Satuja, 1920. Kaupungista maalle -näyttelyssä on esillä Wendelinin kuvituksia ja maalauksia 1920–30-luvuilta. – Wendelin imi kuitenkin vaikutteita onnellisesta perhe-elämästä, kesistä ja jouluista, omasta lapsuudestaan. 2. 3. Näyttely on avoinna 21. Kansanlaulu-sarjan postikorttioriginaalikuvitus. Tussi ja peiteväri 1931. Vaikka hänenkin perheessään oli vastoinkäymisiä, Wendelin ei koskaan halunnut siirtää huolia ja murheita taiteeseensa, Ahdeoja korostaa. Akvarelli 1920. http://www.erkkola.fi 1. Valokuva: Museokuva. . – Tähän suomalaisten oli helppo samaistua. Sisäkuvitus Zacharias Topeliuksen satuun kirjassa Lukemisia lapsille. Peiteväri 1959. Taiteilijakoti Erkkolassa on esillä näyttely Kaupungista maalle, jossa on nähtävillä yli kuusikymmentä Martta Wendelinin maalausta, piirustusta ja kuvitusta yksityisistä sekä Tuusulan taidemuseon kokoelmista. Antiikki ja taide . Peiteväri 1935. Erityisen mielenkiintoista Wendelinin tuotannosta tekee se, että hän itse ei elänyt perinteistä suomalaista perheidylliä. neelle ja työskennelleelle Wendelinille Tuusulanjärven maisemat olivat suorassa yhteydessä hänen taiteeseensa: ”Hänen sielunmaisemansa koostui luonnosta, vaatimattomasta elämästä ja sen pienistä ilonaiheista”, Naski-Multanen kirjoittaa. Wendelin onnistui myös taitavasti sekoittamaan realismia ja fantasiaa, ja etenkin hänen satumaailmansa ovat hyvin viehättäviä ja puoleensa vetäviä. 1. 2. 4. 4. huhtikuuta saakka. Amerin kulttuurisäätiön kokoelma/ Tuusulan taidemuseo. 1930-luvun alusta alkaen kuvitusten lähtökohdaksi tulivat maaseutu ja maalaiselämän arvot. – Voidaan nähdä myös, että sen sijaan, että Wendelin olisi tyytynyt pelkästään kuvaamaan suomalaista onnea, hän itse asiassa loi unelmaa suomalaisesta onnelasta, Ahdeoja toteaa. Pikku joulupukki -lehden sisäkuvitus. Tuomi on virran rannalla. Sikku. Kaupunkilaiset arvot ja keskiluokkaisuus näkyivät monissa Wendelinin varhaisissa teoksissa. 15. Päinvastoin hän oli hyvin itsenäinen taiteilijasielu, joka vasta vanhemmalla iällä perusti perheen ottotyttärensä kanssa
Leena Airikkala ammentaa inspiraatioita työhönsä arjen pienistä elämyksistä. 1600-luvun flaamilainen taide ja pimeät hollantilaiset interiöörit lyijylasisine valoraitoineen ovat minulle mieleen, Leena kertoo. Maailman museot ja taidemuseot ovat toimineet osaltaan töitteni inspiraation lähteinä. – Historian ripaukset antavat kuviin perspektiiviä, tunnetta siitä, että ihminen on pieni pisara kaikkeudessa, hän pohtii. Mielikuvitukselliset, naiselli- 16 . – Erityisesti Italia, ja Umbrian karut maisemat ovat syöpyneet sydämeeni. Maalaustaide Leena Airikkalan akvarellien aiheet kumpuavat arkipäivän väreistä ja tunnelmista Aikamatkalla menneisyyteen Helsinkiläinen kuvataiteilija Leena Airikkala maalaa töihinsä lapsuusmuistojen kukkia, esineitä, tunnelmia ja tuoksuja. Etenkin takavuosina hän reissasi ulkomailla tiuhaan. Lapsuuden kartanoympäristön maatiaiskasvit, kuten liljat, akilleijat, keisarinkruunut, leimut ja pionit värittävät Leenan akvarelleja tänäkin päivänä. TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN JA GALLERIA MARIA K uvataiteilija Leena Airikkala 60, vietti lapsuutensa Annalan kartanon läheisyydessä, Helsingin Hämeentiellä. Leena muistaa, kuinka lapsuuden miljöössä, rehevöivien asteripeltojen kupeessa asui myös Signe, surusilmäinen nainen, jolla oli kolme poikaa ja juoppo mies. Antiikki ja taide set korkokengät ovatkin näkyneet Leenan töissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Leenan töistä voi löytää yhdestä kuvasta useiden eri aikakausien elementtejä, men- neiden vuosisatojen lattiapintoja tai pukeutumistyylejä yhdistettynä nykypäivän esineisiin. – Signellä oli kuitenkin kyyneleen muotoiset, kultaiset korvakorut ja hän eli puutarhan kukkaloiston keskellä hoitamassa orvokkejaan. Heleissä akvarelleissa toistuvat pehmeän naiselliset ja leikittelevät kenkäaiheet, herkät kukat, linnut ja kulttuuriset sisustuselementit. Mielestäni kauniit kengät ilmentävät naiseuden hyviä puolia, kengissä näkyy myös kulttuurihistoriaa, Leena sanoo. – Itse en pysty kävelemään korkeilla koroilla, mutta rakastan maalata niitä. Järven liplatus ja lin-. Taiteilijatyön vastapainona hän pyörittää perheensä kanssa sisustusalan yritystä, Mosa Interiorsia. Kovan elämän keskellä arjen mielihyvä löytyi luonnon kauneudesta, Leena kertoo. Aikakaudet kerroksittain Historia, kulttuurien tutkiminen ja matkailu ovat aina kiehtoneet Leena Airikkalaa. Tunnelmat, värit ja tuoksumuisti vievät aikamatkalle. Viime vuosina linnut ovat tehneet tuloaan Leenan tauluihin. – Viitisen vuotta sitten jätin matkailun vähemmälle ja aloin viettää aikaani mökillä, luonnon rauhassa. Leenan lapsuusmaisemaa hallitsi kartanon kukkarunsauden ohella Arabian tehdas, jonka naisia, heidän asujaan ja kenkiään pieni tyttö seurasi uteliaana bussipysäkillä
Mitkä tahansa arjen pienet asiat, värit, tuoksut, välähdyksen omaiset asiat tai vanhat, patinoituneet kehykset voivat innoittaa taulun syntymiseen. ” Antiikki ja taide . – En koskaan maalaa huonolla tuulella. 17. Ammennan luonnon levollisuudesta inspiraatiota myös teoksiini, vaikka töitteni aiheena onkin ihmisen rakentama ympäristö. Usein saankin palautet- ” Työni eivät ole puhtaita akvarelleja, sillä käytän niissä lyijykynää, peitevärejä sekä myös paperileikkeitä tai valokuvia. Teen töitäni kotini yläkerrassa sijaitsevassa, pienessä työhuoneessa, joka kylpee eteläauringossa. tujen laulu ovat selvästi iän myötä tulleet minulle tärkeiksi. Leena Airikkala sen sijaan ha- luaa viestiä töillään elämäniloa ja positiivisuutta. Uuden työn aloittaminen on kuin meditaatiota. Taulut henkivät tyyneyttä ja positiivisuutta Moni taiteilija tuo teoksillaan esille elämän kipupisteitä
Kiireen keskellä on tulee osata hellittää ja nauttia jokaisesta päivästä, kuin lahjasta, Leena pohtii. Vuonna 1983 Helsingin taideteollisesta Korkeakoulusta graafikoksi valmistunut Leena Airikkala on kuvittanut aktiivisen näyttelytoiminnan rinnalla lastenkirjoja ja aikakausilehtiä. Syklaami hehkuu pienemmässä taulussa. . Näyttelyn avajaiset ovat lauantaina 1.3. ta siitä, että työt luovat katsojillekin mielen tyyneyttä, Leena kertoo. Vanhoja, iän kuluttamia kehyksiä hän ei missään nimessä kunnosta, sillä niissä ajan vierimisen ja menneisyyden kolhujen kuulukin näkyä. Elämässä ei tule kuitenkaan olla liian vakava, huumori on tärkeä osa elämääni. Jonkin työn idea, värit ja aihemaailmat voivat muhia takaraivossa kauankin. Itse Leena kokee olevansa heidän vastakohtansa. Kun jokin teos lepää välissä hetken, näkee sen tovin kuluttua aivan uusin silmin. Hänet tunnetaan myös postimerkeistään. Hento, melankolinen, mutta sitkeä kevään kukka, kirjopikarililja, näkyy monissa Leenan töissä. Leenalla on samanaikaisesti monta teosta työn alla. Orvokkiteema on saanut innoituksensa Leenan 1-vuotiaasta lapsenlapsesta, Eevi Rauha Orvokista sekä Leenan Orvokki-äidistä. Leenan uusin näyttely ammentaa innoituksensa nuorimmaisen lapsenlapsen mukaan. Tehtaan tytöt -teoksessa käännetään katse Leena Airikkalan lapsuuden ajan naisten asusteisiin. Leenan mukaan hänen kaksi tytärtään ovat molemmat määrätietoisia ja temperamenttisia naisia. Leena on lempeä mummi Taiteen ohella Leenan elämän keskipisteitä ovat tyttäret sekä lapsenlapset, 6-vuotias Ida Sofia sekä 1-vuotias Eevi Rauha Orvokki. Leena ei halua viimeistellä töitään täysin, vaan jättää toisinaan paperin rosoiset reunat näkyviin. – Itse en voi jalkojeni vuoksi kävellä koroilla, siksi maalaan niitä. – Äitinikin oli nimeltään Orvokki, joten innostuin maalamaan orvokkitöitä. Pienin sivellinkoko, jota käytän, on numeroa 000. Kehykset, joita hän kerää huutokaupoista ja antikvariaateista ovat kiinteä osa töitä, eikä Leena koskaan korjaa kuluneitakaan kehyksiä. – Työni eivät ole puhtaita akvarelleja, sillä käytän niissä lyijykynää, peitevärejä sekä myös paperileikkeitä tai valokuviakin. Jäljen pehmeys töissäni johtuu käyttämästäni, italialaisesta lumppupaperista sekä saksalaisista akvarelliväreistä. Leena tekee pääasiassa akvarelleja, mut- 18 . Leena Airikkalan taideteokset syntyvät toisinaan vanhojen, ajan patinoimien kehysten innoittamina. Myös postimerkkikeskus halusi orvokkiaiheisen postimerkin, joka ilmestyy toukokuussa, Leena mainitsee. 2014 kello 13–15, www.galleriamaria.fi. – Mummina olen jopa vähän löperö. Rakkaudella, Signe Leena Airikkalan Rakkaudella, Signe -näyttely on Galleria Mariassa 2.3.– 23.3.2014, osoitteessa Mariankatu 14, 00170 Helsinki. Pehmeä naisellisuus näkyy Leena Airikkalan kenkäaiheisissa tauluissa. Antiikki ja taide ta hyödyntää töissään monimuotoista sekatekniikkaa
Linnut tekevät voimakkaasti tuloaan hänen töihinsä.. Utelias-teoksessa näkyy Leena Airikkalan rakkaus kenkiin ja sisustukseen
Antiikki ja taide. Kuvanveistäjä ja taideseppä Risto Immonen työpajassaan Rovaniemen Muurolassa. Rovaniemeläinen taiteilija Risto Immonen tunnetaan veistosinstallaatioistaan Kuvanveistoa ja taontaa sopivassa suhteessa Kuvanveistäjä ja taideseppä Risto Immonen haluaa käsitellä töissään inhimillisen elämän ilmiöitä. TEKSTI: MAIJA SALMI KUVAT: RISTO IMMONEN 20 . Immosen veistokset tunnetaan ympäri maailmaa
Taiteilija on mieltynyt teräkseen, mutta hän käyttää töissään muitakin materiaaleja. Risto Immonen t kuvanveistäjä, taideseppä t 1973 käsiteollisuusopettaja, metallityö Käden taito jo lapsena hallussa t 1976 peruskoulun teknisen käsi- Käden taito on ollut Risto Immosella aina hallussa. Hän haluaa antaa katsojalle tilaa omalle tulkinnalle, eikä halua tarjota töillään valmiita, valokuvan kaltaisia ratkaisuja. Ensimmäisenä vuonna taottiin aika paljon, ja raudan muokkaus alkoi tuntua omalta. ” Omissa veistoksissani haluan käsitellä inhimillisen elämän ilmiöitä. Immosen tapa yhdistää taontaa ja kuvanveistoa ei ole Suomessa tavallista. Maailmalta kuitenkin löytyy vastaavaa, tekotapa hallitaan erityisesti Saksassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. – Enemmänkin tarkastelen asioita tai ilmiöitä, joita siellä on meneillään. Tykästyin myös valutöihin, kuten pronssinvaluun. Myös jääveisto on tuttua. Kuvanveisto R ovaniemellä asuva kuvanveistäjä ja taideseppä Risto Immonen tunnetaan erityisesti isoista veistosinstallaatioistaan. Tärkeää ei ole se, mitä yrittää teoksissaan kertoa, vaan mitä teos kertoo. Ideoita kumpuaa myös kirjallisuudesta. Se auttaa meitä näkemään asioita ehkä uudella tavalla. – Kyllä näissä töissä tulee hiki, saa rehkiä kunnolla, Immonen nauraa. Muut sepät eivät harrasta kuvanveistoa, eivätkä muut kuvanveistäjät hallitse sepäntöitä. Taiteilijan pitää Immosen mukaan myös tuoda esille ajankohtaisia kysymyksiä ja ongelmia. Lukuisia näyttelyitä ympäri maailmaa Risto Immosen työt tunnetaan hänen kotikaupungissaan Rovaniemellä. Kun oli saha, vasara ja kasa nauloja, siitä se lähti. – Niissä voi olla hahmoja, selviä viitteellisyyksiä ihmisiin, mutta ilman mitään selviä muotoja. Jokainen voi tehdä niistä omat päätelmänsä. t oma paja vuodesta 1992 t asuu Muurolassa, Rovaniemellä t kaksi aikuista lasta Lisätietoja: www.ristoimmonen.net Idea syntyvät elämästä ja muodoista Taiteilija asuu Lapissa luonnon keskellä. Hän ei kuitenkaan koe viereistä metsää erityiseksi inspiraation lähteeksi; se on hänelle paikka, jossa on hyvä rauhoittua ja kerätä voimia. – Teosteni päämateriaaleina ovat teräs, ruostumaton teräs, kupari ja erilaiset puumateriaalit. Koulunkäyntiään Immonen kuvailee aika takkuiseksi, mutta ensimmäinen opiskelupaikka, Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, osoittautui oikeaksi valinnaksi. Immonen sanoo löytävänsä ideat veistoksiinsa normaalin elämän ympäristöstä, kansallisesta kulttuurista ja sekä muodoista itsestään. Kyllä tämä vaatii vähän myös insinööritaitoja, kun pitää miettiä, miten niitä liikutellaan ja saadaan asioita ylipäätään eteenpäin. Sanoihan jo Michelangelokin, että kuvanveistäjässä pitää olla myös vähän insinööriä. Rauta on plastista kuin savi, mutta se muokataan korkeassa lämpötilassa. Työ löytyy Ruotsista: Haaparannan kaupunki tilasi Muistokävelynimisen veistoksen. Taiteen tekeminen antaa Immoselle tavan toteuttaa itseään: olla ja elää ihmisenä muiden joukossa. Sittemmin Immonen valmistui peruskoulun teknisen käsityön opettajaksi, ja opettajantöitä hän tekikin useita vuosia ennen oman pajan perustamista 1990-luvun alkupuolella. – Tein sen seitsemästä eri elementistä. Näyttävä Ulosmarssi-niminen poroveistos on kaupungintalon ja kirjaston edustalla, ja kookkaan kynttiläveistoksen löytää Lapin Keskussairaalasta. Suurimmalla, ruostumattomasta teräksestä syntyneellä veistosinstallaatiolla on painoa liki 1000 kiloa. ” Taiteeni kautta haluan kertoa tarinoita, jotka pysäyttävät katsojan pohtimaan teosta ja löytämään siitä henkilökohtaisen näkemyksen tai kertomuksen. – Monesti nämä asiat ovat aika praktisia. Lähtökohtana on taiteilijan herkkyys Risto Immonen sanoo, että lähtökohtana taiteelliseen luomiseen on taiteilijan herkkyys, halu ja rohkeus tietoisesti tutkia, pohtia, vertailla ja nähdä elämän ilmiöitä. Pienet, jokapäiväiset asiat auttavat meitä näkemään itsestään selviä asioita, asettamaan kysymyksiä - ymmärtämään elämäämme. – Suomessa ei ole näin laajoja, takomalla tehtyjä taideteoksia. t 1987 taontatyön ylempi ammatti- työn opettaja tutkinto, mestaritutkinto t työskennellyt muun muassa pe- ruskoulun yläasteella Vuolijoella ja Limingassa, Rovaniemen Taide- ja Käsiteollisuusoppilaitoksessa ja Yhdysvalloissa Southern Illinois University:ssä. – Omissa veistoksissani haluan käsitellä inhimillisen elämän ilmiöitä. – Olin jo lapsena kova värkkäämään kaikenlaista puusta. 21. Piirrän niitä aikani, ja siitä muoto alkaa syntyä, Immonen kuvailee. – Tosin materiaalit ja tekniset rajat asettavat rajoja mielikuvituksen haasteisiin. Edelleen silloin tällöin tuntiopettajana Lapin yliopiston teollisen muotoilun laitoksella. Millään kevyellä otteella eivät Immosen työt synny. Muualla Suomessa Immosen käden jälkeä on julkisesti nähtävissä Tampereen Antiikki ja taide . Niitä on julkisesti esillä esimerkiksi Rovaniemen Taidemuseossa ja seurakunnassa. – Hakeuduin metallipuolelle, ja sillä tiellä olen edelleen. Kalevala ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ovat ehtymättömiä lähteitä. Haluan, että saadaan aikaan vuorovaikutusta. – Taiteen tehtävänä on tarjota katsojalle esteettisiä nautintoja, henkistä ja hengellistä hyvinvointia sekä unohtumattomia elämyksiä. Puinen ”Auringon palvojat” on Ivalossa, Saariselällä Hotelli Kakslauttasessa. – Toivon taiteen herättävän ajatuksia, tunteita ja keskustelua. Terästä, kuparia, puuta ja jäätä Immosen työt ovat abstraktisia
Kutsunäyttelyissä ja symposiumeissa Immosen töitä on nähty niin ikään useita kymmeniä kertoja esimerkiksi Venäjällä, Ranskassa, Norjassa, Japanissa, Saksassa, Kiinassa, Italiassa ja Turkissa. – Itse teos tehdään siellä pienoismallin mukaan. Nyt hän on tehnyt siitä pienoismallin jonka on lähettänyt Kiinaan näyttelyn järjestäjille. Keväinen Kiinassa pidettävä näyttely on Immoselle tuntematonta aluetta: hänet hyväksyttiin mukaan Ihmettelijä-nimisellä, valmiilla työllä. – Olin siellä veistosymposiumissa vuonna 2006. Kohti Kiinaa ja tuntematonta Ikänsä puolesta 65-vuotias Risto Immonen on jo eläkkeellä. Immonen on esittänyt, että hän saisi mennä takomaan hahmojen sormet paikan päälle ennen näyttelyä. Immonen on muun muassa keväämmällä lähdössä Kiinaan isoon näyttelyyn ja toukokuun lopussa Espanjaan veistämään kiveä. palkinto, Ile Salon de Sculpture, Châteaugiron, Ranska t 2002 Grand Award yhdessä Timo Jokelan kanssa, Vinter Biennale, Luleå, Ruotsi t 2004 2. Hänen töitään näkee julkisilla paikoilla muun muassa Ranskassa, Ruotsissa, Italiassa, Itävallassa, Venäjällä ja Kiinassa. Antiikki ja taide seurakuntien toimitiloissa ja Kemin taidemuseossa. Taiteilija ainoastaan kutsutaan paikalle viimeistelemään työ. Annan kuitenkin mieluummin töiden puhua puolestaan. palkinto, ympäristötaidekilpailu, Rovaniemen kaupunki 22 . Immonen ei ole huolissaan, miltä Ihmettelijä tulee näyttämään kiinalaisten käsissä. Paljon on vielä kokematta. Mitään ongelmaa tuskin on. Niin ikään hän on osallistunut samoina vuosina moniin kymmeniin yhteisnäyttelyihin niin kotimaassa kuin maailmalla, kuten esimerkiksi Iso-Britanniassa, Saksassa, Italiassa, Unkarissa, Ranskassa ja Portugalissa. – Tiedän, että ”jäljennökset” tehdään siellä hyvin tarkasti. Hän on pitänyt 22 yksityisnäyttelyä Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa. palkinto, Il Festival Internationale delle Sculture di Neva, Cortina d`Ampezzo t 2012 1. Tunnustukset ja palkinnot t 1989 Rovaniemen maalaiskunnan taidepalkinto t 1990 Ars Arctica tunnustuspalkinto t 1991 Vuoden kädentaitaja, Aino ja Mauri Riutun Säätiö t 1999 2. palkinto Poplar Art -kuvanveistosymposium, Ventspils, Latvia t 2004 Lapin läänin Vuoden taidepalkinto, Lapin Taidetoimikunta t 2005 2. Näyttelyt ovat oma lukunsa. kansainvälisessä kuvanveistosymposiumissa. Immosen töitä on ollut ympäri maailmaa 1980-1990-luvun taitteesta tähän päivään. Assistentteja oli ympärillä sellaisia määriä, että piti vähän hätistellä, että menkääpä nyt siitä. – Vielä ei ole tullut vastausta aikataulusta, joten katsotaan, kuinka käy! Immonen on ollut Kiinassa aikaisemminkin. Alkuvuosi näyttääkin hektiseltä. International Ice Sculpture Festival, Jelgava, Latvia t 2005 Vuoden taideseppä, Taidesepät ry t 2009 1. Immosta voi ihailla myös maailmalla. ?. Silloin näki, kuinka isolla kaavalla siellä tehdään näitä hommia. Immonen sijoittui kolmanneksi - kuvassa teos ennen ja jälkeen polttamisen. Mitään lomareissuja eivät näyttelymatkat ulkomaille ole, vaikka organisaatio maksaa useimmiten kulut ja myös taiteilijalle palkkion. Risto Immonen osallistui tammikuussa Latviassa pidettyihin tulitaiteen MM-kisoihin. Töitä tehdään isossa tehdashallissa, ja tukiporukkaa riittää. palkinto, 7. – Olen niissä joskus turhan syrjäänvetäytyvä, mutta täytyyhän ne tapahtumat hoitaa. Kuparinen pienoisveistos ”Metamorphoosi” oli mukana Japanissa, ”Ajattelija” on vuodelta 2012. Mutta totuus on toinen: Immonen painaa töitä entiseen tahtiin
”Ulosmarssi” kansainvälisessä kuvanveistosymposiumissa Penzassa, Venäjällä. Ruostumattomasta teräksestä valmistettu ”Odotus” on Risto Immosen uusimpia töitä viime syksyltä. 7. 6. Vuonna 2007 valmistunut ”Ulosmarssi” on nähtävillä Rovaniemellä kaupungintalon ja kirjaston puistossa. 5. 3. 2. 23. 7. 1. Antiikki ja taide . 2. 4. 3. ”Riekot tunturissa” -teos löytyy Ivalosta, Saariselältä Kiilopääntien risteyksestä. 4. 1. 5. Teräksinen veistosinstallaatio ”KriisiKaaos” päätyi yksityisnäyttelyyn. 6. Risto Immosen tekemät revontulet, ”Aurora Borealis”, esittäytyvät Lapissa Ivalossa. ”Pieni Sana” on 142 senttiä korkea
Antiikki ja taide. 24 . Esko Männikön valokuvat jättävät jälkensä kauneuteen. Valokuvataide Luonnon jäljet hylätyssä talossa, pronssin vivahteikas patina, katseeseen kätketty kertomus. Kuvassa Sylvi, 2001
Siksi pysyttelen enimmäkseen omissa oloissani, taiteilija on luonnehtinut tyyliään. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: TAIDEHALLI JA MERJA KIVILUOMA V alokuvataiteilija Esko Männikkö (s. Männikön kiinnostus valokuvaamiseen syntyi metsästysreissulla. Itsekin samaistuin siihen. – Olin siihen aikaan itsekin peräkamarin poika, joten omakohtaisuuttakin kuvasarjassa on. Taiteilija tunnetaan etenkin pohjoissuomalaisen arkirealismin, ympäristön ja ihmisten kuvaajana. 25. Vaikka eläinten metsästys on painottunut nyt kuvien metsästykseen, hän ei ole unohtanut metsästystä ja samoilee luonnossa oikein mielellään edelleen. Retrospektiivin uusimmat teokset ovat puolestaan sarjasta Blues Brothers. Hänen valokuviensa esiintulon aikoihin valokuvataide tuli osaksi nykytaidetta. Time Flies: Elämän ja ajan ainutlaatuisia hetkiä Valokuvataiteilija Esko Männikkö maalaa puhuttelevilla kuvillaan ajan kauneutta. Valokuvaajana hän on itseoppinut. Mustavalkokuvissa on nähtävillä esimerkiksi Utajärven Särkijärvellä syrjässä asuvan Määtän perheen elämän sitkeys ja sisukkuus. Taiteilijan tapa kehystää, rytmittää ja ripustaa teoksia on omintakeista. Männikkö kertoo jo nuorena poikasena vedostaneensa innokkaasti mustavalkokuvia koulun valokuvakerhossa ja lumoutuneensa täysin kuvan ilmaantumisesta paperille. Älykkyys on ihmisen pahimpia vitsauksia, sitä rupeaa vain turhaan miettimään tekemisiään. Valokuvataiteilijan teoksia on esillä 1800-luvulta aina nykypäivään asti. Omaperäistä nykytaidetta Esko Männikkö on ollut mukana suomalaisen valokuvataiteen kansainvälistymisessä. Kuvasarjan nimeksi tuli Naarashauki. Kaikki se, mitä nämä miehet harrastivat – metsästys, kalastus – on hyvin tavallisen suomalaisen miehen arkipäivää. Syrjäseutujen asukit tulivat taiteilijalle tutuksi kuvausmatkoilla. – Olen kuvantekijä ja suhtautumistapani on enemmän toteava kuin arvottava. Vaatimaton mies on elänyt PohjoisSuomessa ja työskennellyt valokuvataiteilijana vakuuttavalla urallaan, irrallaan taiteenalan trendeistä. Syrjäseutujen asukkeja Männikön läpimurto tapahtui vuonna 1995, jolloin hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Näyttelyn varhaisimmat teokset ovat 1980-luvun alusta Kun aika pysähtyy -sarjasta. Männikkö on kuitenkin yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista valokuvataiteilijoista, jonka tuotantoa on nähty ympäri maailman. Palkintonäyttelyssään Esko Männikkö tuli tunnetuksi valokuvillaan Pohjois-Suomen yksinäisistä miehistä, joista hän julkaisi myös Naarashauki-nimisen kirjan. Gallerianäyttelyitä taiteilijalla on sen sijaan jatkuvasti esimerkiksi Berliinissä ja New Yorkissa. Yritän tietoisesti välttää kaikkia vaikutteita. Itseoppinut valokuvaaja Mutta kuka taiteilija Männikkö oikeastaan on. Männikön edellinen retrospektiivi oli pari vuotta sitten Mexico Cityssä ja vuonna 2007 Tukholmassa. Olen siis minä- Antiikki ja taide . Taidehallin Time Flies -näyttely on kuitenkin edellisiä paljon laajempi, sillä esillä on ainakin parisataa teosta. Männikkö on ensimmäinen valokuvaaja, jolle Suomen Taideyhdistys on 150 vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana tarjonnut näin laajaa näyttelymahdollisuutta. Tampereen Taidemuseossa hän esitteli Pohjoisia aikamiespoikia -kuvasarjan, joka teki vaikutuksen katsojiin. Ne vievät katsojan elottomien ihmishahmojen pariin hautausmaille. Hänen ainutlaatuinen retrospektiivinen näyttelynsä, Time Flies, Helsingin Taidehallissa esittelee Suomessa poikkeuksellisen laajaa kokonaisuutta. Männikkö paneutuu perusteellisesti kuvaamiinsa paikkoihin ja yksityiskohtiin nostaen kunnioittavasti esiin arkisen elämän. Valokuvat ovat joko itsenäisiä teoksia, mutta myös osa laajempaa sarjaa ja eri teossarjojen välistä kommunikointia. 1959) on mies, joka vangitsee aikaa ja ajattomuutta kameran linssin läpi
– Se, että yksittäinen valokuvasarja voisi esittää jonkin totuuden tietystä kansasta, on aika hölmö ajatus. Eivät valokuvaaja Robert Mapplethorpen kuvatkaan edusta yhtä totuutta amerikkalaisista; eiväthän kaikki amerikkalaiset ole mustaihoisia homoja. – Minulle oli jo tuolloin selvää, että tällainen maahanmuuttajiin liittyvä kehitys tulee jatkumaan. Mistä nimet ovat peräisin. – Kaksi tytärtäni harrastivat aikoinaan ratsastusta. Saatan olla rappioromantikko, mutta minun mielestäni nämä paikat ovat kauniita. Tuumasin, että sivistys on lopultakin tullut tänne asti. Siinä kävikin niin, että kun tytöt halusivat lähteä ratsastustunnin jälkeen kotiin, isä ruikutti: ’Pitää saada vielä yksi kuva’. Siellä hän kuvasi kuvasarjan Mexas, joka on hyvin edellisen tyyppinen, nyt kohteina olivat amerikkalaisten syrjäseutujen ihmiset. Naarashauki maailmalla Keskusteluissa on myös pohdittu sitä, kuvaako yksinäisten miesten erakkoelämä suomalaista luonnetta yleensä. Vuonna 2006 hän vastaanotti Ordonez-Falcon International Photography Award -palkinnon Espanjassa. Valtion rajat ovat melko tyhmä ja vanhakantainen keksintö, taiteilija sanoo. Hän on ollut mukana lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä etenkin ulkomailla. Vietin kaikki vaput Makkarasuolla, ja siellä tuli marssittua kaikki vappumarssit. Männikön teoksia on arvostetuissa kansainvälisissä ja suomalaisissa kokoelmissa. 26 . Pikku hiljaa, pitkän ajan kuluessa ympäristö on maatunut ja mullaksi muuttunut. On aika yksioikoinen ajatus valokuvien perusteella luonnehtia koko kansaa, Männikkö sanoo. Rappeutuneita hahmoja Viimeisin kuvasarja on nimeltään Blues Brothers, jossa kuvauskohteet ovat peräisin muun muassa italialaisilta ja saksalaisilta hautausmailta. New Yorkissakin on taiteilijalta kysytty, oliko hän turmelemassa suomikuvaa Naarashaukikuvillaan. Antiikki ja taide tarvinnut liinavaatteiden kanssa koreilla. – Nuorena kuvasin paljon villiä luontoa ja maisemia. – Kuskasin maahanmuuttajia autiotaloihin ja mietin, olisiko heistä uusiksi isänniksi ja emänniksi suomalaisiin maisemiin. Itselleni tuli hyvä mieli, kun näin vuosi sitten Pudasjärven keskustassa kävelevän mustia ihmisiä. Odottaessani tyttöjen ratsastustuntien päättymistä huomasin hevosten olevan kuvauksellisia eläimiä. Kuvissa esiintyvien miesten kanssa taiteilija vietti aikaa paljon heitä kuvatessaan. – Autioita taloja on joka puolella maailmaa. Eläinten kuvaamiseen liittyy osaltaan Männikön luontovalokuvaajan tausta. – Rappeutuneissa hahmoissa näkyy myös ajan kuluminen. Eläimet ihmisen kumppaneita 2000-luvun puolessavälissä Männikkö alkoi kuvata Harmony Sisters -kuvasarjaa. Tavallaan niissä on jotakin surullista, mutta myös jotakin hyvin kaunista. Naarashauki-kuvasarjan jälkeen Männikkö oli Texasissa (1996-97), USA:n ja Meksikon rajaseudulla. Vuonna 1994 ei käyty vielä maahanmuuttokeskusteluja eikä laajalti vielä myöskään vuonna 2001, jolloin kuvat olivat esillä näyttelyissä. – Mielestäni maapallo on yhteinen asia, eikä maata voi kukaan varsinaisesti omistaa. Tähän sarjaan kuuluu myös balsamoituja ruumiita. – Eihän niissä ole mitään järkeä, taiteilija myöntää. Kuva on sarjasta Naarashauki. Maahanmuuttoon Männikkö suhtautuu pelkästään myönteisesti. Minusta ne ovat yksinkertaisesti kauniita. Tosin kaljanjuonti ei kuulunut omiin harrastuksiini. Jossain talossa saattaa olla jopa kahvi vielä kupissa, kun sukulaiset eivät ole vielä saaneet jaettua hopealusikoitaan isäntäväen kuoltua, Männikkö kuvaa. Näissä kuvissa ei nähdä ihmisiä. Eläimet ovat ihmisen kumppaneita ja siksikin luonnollinen kuvauskohde. – Ne ovat kai kotoisin ulkoavaruudes-. Sieltä kamera on tallentanut ajan jättämiä jälkiä esimerkiksi patsaissa. Viihdyttelin ajatuksella siitä, että he muuttaisivat taloihin viljelemään kaskinaurista. Maahanmuuttajia autioissa taloissa Esko Männikkö vietti aikoinaan aikaa kuvaamiensa henkilöiden parissa. Männikön kuvasarjoilla on hieman erikoisia nimiä. Talon luonnollinen kuolema 90-luvun lopulla Männikkö ryhtyi kuvaamaan kuvasarjaa ’Organized Freedom’, joka koostuu pääosin autioista taloista ja umpeen kasvaneista pihapiireistä. Hän samaistuu itsekin suomalaisen miehen luonnonläheiseen elämään. Palkinnon tarkoituksena on antaa tunnustusta aikamme johtaville kansainvälisille valokuvaajille ja taiteilijoille sekä nostaa valokuvauksen profiilia kuvataiteiden alalla. – Koen luonnollisen kuoleman olevan Organized freedom -sarjaan kuuluu myös toinen osa, jossa Männikkö on kuvannut autioissa taloissa maahanmuuttajia. Patsaat ovat olleet paikoillaan usein kymmeniä vuosia. Se sisältää eläimiä: eläviä, kuolleita, kesyjä, tarhattuja ja jopa säilöttyjä. – Kanssakäyminen oli sutjakkaa, eikä Esko Männikkö – palkittu valokuvataiteilija Esko Männikkö(s.1959 Pudasjärvellä) asuu ja työskentelee Oulussa. Kohteissa elävät edelleen ihmisen merkit, vaikkei niissä kukaan enää asu. Muuttaessani Ouluun aihe avautui kuvauskohteekseni, Männikkö kertoo Helsingin Taidehallissa. kin asunut pienellä kylällä ja elänyt näiden miesten tavalla. Palkinnon suuruus on 39 000 euroa. Vuonna 1998 Männikölle myönnettiin Nuoren Taiteen Suomi-palkinto. Kohtaamisen ja kuvaamisen piti olla hauskaa ja luontevaa. läsnä näissä kohteissa. Männikölle on myönnetty muun muassa merkittävä, kansainvälinen valokuvataiteen Deutsche Börse Photography Prize -palkinto (2008). 1995 jälkeen Männiköltä ei ole nähty laajaa yksityisnäyttelyä Suomessa – ennen kuin nyt Helsingin Taidehallissa (18.1.–2.3.2014)
Kirjan tekstien kirjoittajat ovat taidehistorioitsija, professori Liz Wells (UK) sekä näyttelyn kuraattori Maija Koskinen. Texasin ja Meksikon rajaseuduilla kuvattujen valokuvien sarja sai nimekseen Mexas. Joku ihmetteli eläinsarjaa Harmony Sisters ja sanoi, että onhan eläimissä uroksiakin. Männikkö on kuvannut eläimiä muun muassa eri maiden eläintarhoissa. – Sillä haluan haastaa katsojaa, eikä siinäkään tarvitse olla järkeä. Helsingin Taidehallin näyttelyssä on kuvia kaikista sarjoista, mutta teoksia ei ole ripustettu kronologisesti, vaan tiiviisti vierekkäin ja ajallisesti sekaisin. ta. Sarja koostuu pääosin autioista taloista ja umpeenkasvaneista pihapiireistä. Niihin on saattanut kasvaa sammalta ja jäkälää. Maailman ja luonnon tila ilmastonmuutoksineen häntä kuitenkin huolestuttavat. Maailman tila huolestuttaa Esko Männikkö ei ole julkisuuden kipeä eikä mielellään viihdy parrasvaloissa. Monet kehykset ovat jalostuneet lumihangessa 10-15 vuotta. – Kun mahdollisuus näyttelyyn tuli, tartuin siihen oitis. Hän kuitenkin arvostaa Taidehallin näyttelyä, sillä kyselijöitä on ollut jo pitkään. Esko Männikkö asuu mielellään Suomen luonnossa, vaikka onkin maailmaa kiertänyt. Männikkö esittää valokuviaan itse tekemissään, joko tyyliltään vanhanaikaisten maalausten kehyksissä tai laudoista ja lankuista tehdyissä, karkeissa kehyksissä. Kirjan ovat toimittaneet näyttelysihteeri Pirkko Tuukkanen ja näyttelyn kuraattori Maija Koskinen . Kehykseen pyrin laittamaan samanhenkisen kuvan, Valokuvateokset ja katalogit t Esko Männikkö, Oktagon Verlag, Köln 1996 t Mexas-Esko Männikkö, 1999 t Naarashauki:The Female PikeEsko Männikkö, 2000 t 100% Cashmere-Esko Männikkö, 2003 t Time Flies: Esko Männikkö (Liz Wells, Maija Koskinen), 2014 hän kertoo. Kirja julkaistaan kahtena kaksikielisenä versiona: suomen- ja ruotsinkielisenä sekä englannin- ja saksankielisenä laitoksena. – Kuvat on paljon helpompi ripustaa seinille, kun ne on kehystetty, taiteilija yksinkertaistaa, mutta myöntää näkevänsä paljon vaivaa kehysten valinnassa. Näyttelykiertueesta ovat varmistuneet tähän mennessä Turun taidemuseo (16.5.14.9.2014) ja Göteborgin taidemuseo (13.2.-8.5.2016). Antiikki ja taide . Kehykset osa teosta Sarjasta Organized Freedom. Näyttelyn yhteydessä julkaistava 240-sivuinen kirja ’Esko Männikkö: Time Flies’ sisältää yli 200 teoskuvaa. Valitsen niille ensimmäisen sanan, joka tulee mieleen. Ilman kehyksiään hän ei kuviaan esittele eikä myy. Jos yksittäinen kuva kiinnostaa, katsojan pitää nähdä hieman vaivaa, jotta selviää, mitä kuva esittää. Kirjan graafisesta ilmeestä ja taitosta on vastannut Patrik Söderlund. Varastoon on kertynyt valtava määrä kehyksiä. Tasapuolisuuden nimessä tein seuraavasta sarjasta Blues Brothersin, jotta miehetkin ovat edustettuina. Taide ei siis ole mitään matematiikkaa, taiteilija perustelee. – Valokuvaus on samalla kuvataidetta, joten kehykset ovat osa visuaalisuutta. Kuvia on paljon eri tiloissa. Nämä kuvat on rajattu usein voimakkaasti yksityiskohtiin, kuten silmään tai suuhun. Esko Männikkö on kuvannut syrjäseutujen asukkeja myös Yhdysvalloissa. Tämän voi ottaa myös installaationa ja katsoa kuvia kokonaisuutena. Kuva on sarjasta Harmony Sisters. Tila on taiteilijalähtöinen eikä Taidehallissa ole mitään popcornmeininkiä – tosin tila on aivan liian pieni, hän sanoo leikillisesti suurista huoneista ja kiittelee korkeita seinätiloja. Time Flies -näyttelyn on tuottanut Suomen Taideyhdistys ry. . Time Flies Time Flies -näyttely lähtee kansainväliselle kiertueelle Helsingin Taidehallin jälkeen. Eniten häntä viehättää edelleen kirkasvetinen, kalakannaltaan rikas joenranta. 27
Antiikki ja taide. Lastenhoitaja ja musiikkipedagogi Riikka Ranta seuraa lasten leikkiä. Läheinen kulttuuriympäristö halutaan ottaa haltuun ja rikastuttaa sitä. Taide on osa arkea niin sisustuksessa, välineissä kuin toiminnassa. Taidekasvatus Päiväkoti Kulmakartano raivaa kaupunkitilaa lapsille ja luovuudelle Taide kuuluu jokaiseen päivään Jyväskylän keskustan kerrostaloon avattu taidepäiväkoti tahtoo ottaa lapset tosissaan. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN 28 . Päiväkodissa on tilaa 30 lapselle ja henkilökunta on taidepedagogisesti monipuolista
Sisustuksen perusteella tilaa voisi erehtyä luulemaan vaikka trendikkääksi kahvilaksi tai putiikiksi, mutta pikkuruiset pöydät ja tuolit paljastavat, että paikka on tehty lapsia varten. Päiväkoti sitoutuu lunastamaan jonkun taiteilijan töistä itselleen, ja näin päiväkodin oma Kasvissosekeitto, spelttipuuro, munakoisopaistos, silakkalaatikko... Niin teatteri, musiikki, sanataide, kädentaidot kuin liikeilmaisukin halutaan nivoa lasten päivittäisiin touhuihin. Kuvataiteilijoiden lisäksi päiväkodissa tullaan kohtaamaan muidenkin taiteenlajien ammattilaisia. Ajatuksemme on tuoda lapset osaksi kaupunkikulttuuria ja tehdä kaupunki tutuksi lapsille, taidepäiväkodin johtaja Tiina Lämsä kertoo. – Metsä- ja maaseutuympäristö eivät ole ainoita paikkoja viettää turvallinen ja kiinnostava lapsuus. Pastellinsävyiset nallet on unohdettu, ja seiniä koristavat Birger Kaipiaisen klassikkotapetit ja niille on ripustettu julisteiden sijaan ihan oikeita tauluja. Voisimme esimerkiksi järjestää spontaaneja musiikki- ja teatteriesityksiä läheisen Lounaispuiston avoimella lavalla tai vierailla alueen museoissa, Lämsä suunnittelee. Yläkerrassa pojat piirtävät: ”Tässä on avaruusapinan banaanivarasto”, teosta esitellään. Myös ruokailusta ja ruuan hankkimisesta halutaan tehdä lapsille elämyksellistä ja opettavaista. Ohikulkijat hidastavat tahtiaan eivätkä voi olla kurkistamatta sisään taidepäiväkoti Kulmakartanon paneeliverhojen raosta: keskelle kaupunkia on noussut taianomainen lasten valtakunta. Tiina Lämsä uskoo, että suomalainen muotoilu kiinnostaa ja inspiroi lapsia siinä missä aikuisiakin. Kaupunkikulttuurin lisäksi päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmassa painottuu taidekasvatus, jolle on varattu oleellinen osa päiväkodin arjessa. Päiväkoti Kulmakartanon ruokalista kuulostaa terveelliseltä ja monipuoliselta. Päiväkodinjohtaja Tiina Lämsä istahtaa alas ja huokaa. Aivan päiväkodin naapurissa on pari ravintolaa, yliopisto, museoita, kirjasto, teatteri ja lukuisia puistoja. – Keittiössämme painotetaan luomu- ja lähiruokaa. Vaikka luvassa on myös erillisiä taidetyöpajoja, lasten luovuudelle halutaan tarjota koko ajan mahdollisuus. Lapsilla on oikeus ympäristöön Päiväkodin toiminta on vielä niin aluillaan, että toistaiseksi Kulmakartanossa keski- Antiikki ja taide . Hän näyttää väsyneeltä, mutta innostuneelta. Vanhojen ja uusien valokuvien avulla monipuolinen kulttuuriympäristö tulee lapsille tutummaksi ja sen tarinat muuttuvat läheisemmiksi. Sinisävyinen taulu Talvilaiduntaja on päiväkodin taidekokoelman ensimmäinen teos. Myös päiväkodin upea sisustus on osa taidetoimintaa. 50-luvulla rakennetun kerrostalon kulmaukseen on remontoitu mielikuvituksellinen, kaksikerroksinen päiväkotihuoneisto. – Tällainen tiivis taiteilijayhteistyö päiväkodissa on ainutlaatuista, päiväkodinjohtaja Lämsä kertoo. ” päiväkodin ohjelmaan. Lämsä on itse suunnitellut ja toteuttanut päiväkodin sisustuksen. Päiväkodin keskeinen sijainti Jyväskylän yläkaupungissa avaa monipuolisia yhteistyömahdollisuuksia paikallisten kulttuuritoimijoiden ja oppilaitosten kanssa. Lastenlaulut pauhaavat ja peilipallo kimaltelee, kun taaperot tapailevat tanssiaskeleita jumppasalin matolla. Päiväkodin alkutaipaleen tutustumisprojektina Lämsä aikoo toteuttaa alueen historiaan pureutuvan valokuvaushankkeen yhdessä valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläisen kanssa. Taide osana arkea Lähiruokaa ja lähipalveluita Kuvataiteilija Minja Revonkorven akryylimaalauksesta katselee karitsa lempeillä silmillään. Toimiston oven takaa raikuu lapsilauman ääni: paljon naurua, mutta aika paljon itkuakin. Lelunurkkauksesta löytyy kestäviä, kauniita ja ekologisia leluja. Ei lapsia tulisi siivota piiloon, heillä on oikeus monipuoliseen elinympäristöön siinä missä aikuisillakin. Lapset odottavat innolla retkeä läheiseen kalakauppaan, josta lounaskalat haetaan yhdessä ruokapalvelupäällikkö Teemu Auvisen kanssa. Tytöt kurkistelevat verhon takaa, Eero Aarnion Puppy-veistoksista on kasattu majan suuaukolle kätevät portaat. Muutenkin retket lähiseudulle kuuluvat oleellisesti ” Olen huolissani lapsuuden kulttuurisen tilan kaventumisesta. – Jyväskylän yläkaupungissa on oma ainutlaatuinen henkensä ja täällä on paljon kiinnostavia retkikohteita. Ateriapalvelu valmistaa ruuat tässä samassa talossa, Tiina Lämsä kertoo. A lakerrassa on meneillään disko. taidekokoelma vähitellen karttuu. Tilanne on uusi kaikille, ei siis ihme, jos välillä itse kultakin pääsee poru. Ajankohtaisen taiteilijan töitä ripustetaan päiväkodin seinälle, ja taiteilija itse tulee jossain vaiheessa kertomaan lapsille teoksistaan, ehkä vetämään osallistavaa työpajaakin. Tiina Lämsä toivoo, että taidekasvatus olisi erottamaton osa päiväkodin arkea, ei päälle liimattua puuhastelua: – Esimerkiksi piirustusvälineet ja soittimet ovat koko ajan esillä ja lasten hyödynnettävissä. Taidepäiväkoti Kulmakartano avasi ovensa loppiaisen jälkeen Jyväskylän keskustassa. – Joka ilta olen päässyt kotiin vasta yhdeksän jälkeen, mutta kyllä tämä tästä vähitellen, Lämsä naurahtaa. Päiväkoti tekee tiivistä yhteistyötä Jyväskylän taiteilijaseuran ja Galleria Beckerissä sijaitsevan taidelainaamon kanssa. Päiväkodinjohtajan kuudes työpäivä on alkamassa. 29
Lastentarhanopettaja Elina Kylmälahti (oik.), lastenhoitajaartesaani Nita Niemelä (kesk.) ja harjoittelija Tiia Kiiskinen (vas.) touhuavat pienten hoitolasten kanssa, kun isommat ovat ulkoilemassa.. Antiikki ja taide Päiväkodissa on panostettu kestäviin, laadukkaisiin leluihin ja mielikuvitusta kutkutteleviin sisustusratkaisuihin. 30 . Päiväkodinjohtaja Tiina Lämsä (vas.) ja lastentarhanopettaja Elina Kylmälahti pohtivat nuorimpien hoitolasten päiväohjelmaa. Päiväkodin jumppasali pursuaa virikkeitä
– Miksi peittojen pitäisi olla vaaleansinisiä ja -punaisia, kun ne voivat olla tyylikkäitä myös vähemmän perinteisellä tavalla. Retkille ei ole kiire rynnätä, sillä ulkoilu onnistuu myös sisäpihan pienessä leikkipuistossa. t Toimintaympäristö: Oma keittiö ja lähiruoka, yläkaupunki/keskustaympäristö, lähiseudun toimijat, toimitilat 50-luvun talossa. Ei lapsia tulisi siivota piiloon, heillä on oikeus monipuoliseen elinympäristöön aivan kuten aikuisillakin, päiväkodinjohtaja Lämsä puuskahtaa. Toiminnan lähtökohtina ovat arjen sujuvuus ja lasten osallisuus. tytään tutustumiseen, yhteishengen luomiseen ja päivärytmin hiomiseen. t Pedagoginen perusnäkemys: Aikuisen käsitys lapsista yksilöinä ja lapsuudesta arvokkaana elämänvaiheena, kiireettömyys. t Tutustu lisää osoitteessa www.jkltaiku.fi ja www.facebook.com/kulmakartano ” Voisimme esimerkiksi järjestää spontaaneja musiikki- ja teatteriesityksiä läheisen Lounaispuiston avoimella lavalla tai vierailla alueen museoissa. Päiväkoti Kulmakartanon keskeisiä toiminta-ajatuksia Taidepäiväkoti Kulmakartano on yksityinen taide- ja kulttuuripäiväkoti, joka toi- mii Jyväskylän keskustassa. Tiloja etsittiin eri puolilta kaupunkia, ja päiväkotihanke kohtasi yllättävän paljon vastustusta: not in my backyard – ei minun takapihalleni-ajattelu tuntuu koskettavan lapsiakin: – Olen huolissani lapsuuden kulttuurisen tilan kaventumisesta. ” Päiväkodinjohtaja Tiina Lämsä on suunnitellut päiväkodin raikkaan sisustuksen. Samalla on mahdollisuus tutustua kaupunkiarkkitehtuuriin: – Kulmakartanon talo on arkkitehtitoimisto Jorma Paatolan suunnittelema asuinkerrostalo, ja meidät on otettu täällä ilolla vastaan. Päiväkodin keskeinen sijainti on herättänyt jonkin verran hämmennystä ja jopa epäilystä, mutta kaikki täällä vierailleet ovat lopulta ihastuneet ideaan, Lämsä kertoo. Päiväkodinjohtaja kertoo, että sopivan paikan löytäminen ei ollut aivan helppoa. Lämsä pohtii päiväunisalissa. t Toiminnan käytänteet: Taide, leikki, yksilölliset päivärytmit. Antiikki ja taide . Kasvatustieteiden maisteri, tutkijanakin työskentelevä Lämsä on kuitenkin huomannut, että joissakin asioissa lasten näkemyksiä ja ideoita on alettu arvostaa entistä enemmän kansainvälisestikin: – Ystäväni perusti juuri Hollantiin lasten sisustusstudion, joka on kuulemma saanut valtavan kiinnostuneen vastaanoton! . t Päiväkotipedagogiikan kulmakivet: Lasten oma osallisuus, päiväkodin yhteisöllisyys, luonnonympäristön ja rakennetun ympäristön arvostus, päivittäisen toiminnan ja arjen sujuvuus. 31
Kaikki on täällä vertauksellista, Silfverhuth tähdentää. Hän on maalannut myös pyhätön freskot Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha. TEKSTI JA KUVAT: KARI KUMPULAMPI eolo g ian tohtor i Voitto Silfverhuth työskenteli Tampereen tuomiorovastina vuosina 1989-2005. – Tuomiokirkko on evankelinen saarnakirkko ja täällä on valtavan paljon symboliikkaa. Antiikki ja taide. Suomen kirkot Tuomiokirkon symboliikka puhuttaa ja kestää aikaa ARKKITEHTUURIN JA TAITEEN MESTARILUOMUS Suomalaisen kansallisromantiikan vaikuttava monumentti, Tampereen tuomiokirkko, houkuttelee matkailijoita kotimaasta ja maailmalta. R ova s t i n t yö n s ä oheen – jumalanpalvelusten jälkeen – hän sai vastailla tämän tästä kysymyksiin liittyen myös Tuomiokirkon taiteeseen, lähinnä kuuluisiin freskomaalauksiin. Miksi kirkon arkkitehtuuri ja teokset herättävät jatkuvasti ihailua ja ihmetystä. 32 . – Katsoin, että kirkon taiteen esittely kuuluu sekin osaltaan toimenkuvaani, vaikka ei se mikään itsestäänselvyys ollutkaan, nyt eläkkeellä oleva Silfverhuth sanoo. Tampereen tuomiokirkon symbolismia rönsyilevä sali onkin kuin taidegalleria, ja sen freskot on tehnyt pääosin satujen ja unien maalari, Hugo Simberg (18731917). Hänellä oli tapana tähdentää ryhmille, että Lars Sonckin (1870-1956) piirtämä, vuonna 1907 valmistunut Tuomiokirkko on arkkitehtuurin, freskojen ja koristetaiteen muodostama, harkittu kokonaistaideteos
33. Suomen kansallisromanttisen arkkitehtuurin päämonumentti, Tampereen tuomiokirkko, on hengellinen taideteos, jota tuhannet turistit ihastelevat vuosittain. Antiikki ja taide
Oli vain pelkkä viiva. ” Entä kuinka tuomiorovasti kokee itse kirkon tunnetuimman taideteoksen, Haavoittuneen enkelin. Minuakin on autettu. Fresko saa paikallista väriä Alkuperäinen Haavoittunut enkeli on Hugo Simbergin öljyvärityö vuodelta 1903. Antiikki ja taide voitukseksi jää, mitä kaikkea taiteilijan omassa tunne-elämässä tapahtui silloin, kun hän maalasi taulua, Voitto Silfverhuth pohtii. Tuomiokirkon suurikokoinen alttarifresko Ylösnousemus puhuttaa myös yleisöä aina vaan. Teoksen vaikuttavuutta kuvastaa, että Haavoittunut enkeli valittiin Suomen Tauluksi Ateneumin äänestyksessä loppuvuodesta 2006. – Haavoittunut enkeli on kuin peili. – Simberg ei antanut aikoinaan taululle nimeä lainkaan. 34 . – Freskon symbolinen ilmaisu on ajatonta ja siksi Haavoittunut enkeli ei vanhene taideteoksena koskaan. Ar- Alttarifresko Ylösnousemus on Magnus Enckellin luomus. Freskon symboliikka puhuttaa – elettiinpä mitä aikakautta tahansa.. Jokainen kokee teoksen oman tunnetilansa mukaisesti ja omasta elämänkokemuksestaan käsin. Yleisö ja taiteen tuntijat pohtivat freskon arvoitusta vuodesta toiseen. Nyt teokseen tuli mukaan ripaus paikallisuutta; Tuomiokirkon freskossa lapset kuljettavat paareilla enkeliä tamperelaisessa maisemassa, ja etäällä savuaa kaksi tehtaan piippua. Tämä yli kymmenen metriä pitkä ja liki neljä metriä korkea luomus ku- Kirkon pohjoislehterin alla oleva Kuoleman puutarha on alun perin Hugo Simbergin vesivärimaalaus vuodelta 1896. Hugo Simbergin freskomaalaus Haavoittunut enkeli on Tampereen tuomiokirkon tunnetuin teos. Jokainen kokee teoksen oman tunnetilansa mukaisesti ja omasta elämänkokemuksestaan käsin. Aivan sellaisenaan se ei kuitenkaan siirtynyt freskoksi Tampereelle Johanneksen kirkon (Tuomiokirkko vuodesta 1923) eteläisen lehterin päätyseinälle kahta vuotta myöhemmin. ” Haavoittunut enkeli on kuin peili. Yleisö arvosti palautteessaan erityisesti maalauksen monitulkintaisuutta. Freskon edessä voi tuntea syyllisyyttä tai surua. Joku voi tuntea niin, että minuakin kannetaan elämässä. Tämä vuonna 1907 Tuomiokirkkoon valmistunut teos synnyttää uusia ja uusia tulkintoja, mistä kestävän taiteen tunnistaakin parhaiten
ikkunat, ikkunapuitteet ja sisäkatto. Teos valmistui vain noin viikkoa ennen kirkon vihkiäisiä. Kirkkorakennuksessa uusittiin mm. Tieto niiden erikoisuudesta levisi silti pian laajalle, ja paikoin sapekaskin keskustelu kirkon koristelusta alkoi jo vuonna 1905 – kahta vuotta ennen rakennuksen vihkiäisiä. 35. Kukin pojista kantaa köynnöstä omalla tavallaan. Hugo Simbergin vuonna 1906 signeeraamassa, noin 52 metriä pitkässä teoksessa kaksitoista alastonta poikaa kantaa pitkää köynnöstä. Fresko on taidemaalari Magnus Enckellin (1870-1925) maalaama vuonna 1907. – Istumapaikkoja lähes 2000. Käärmesymboliikka synnytti kiistaa Taiteilijat Hugo Simberg ja Magnus Enckell saivat tehdä 1900-luvun alussa Tampereella Johanneksen kirkossa luovaa työtään rauhassa. – Edeltäjäni K.H. Runsaasti tulkintoja on herättänyt myös Tuomiokirkon lehteriä kiertävä Köynnöksenkantajat -fresko. – Ennen kaikkea saarnakirkko, mutta myös suosittu konsertti- ja hääkirkko. Sisällissodassa kirkossa piilotteli yli tuhat punaista pakolaista. – Enckell on todennäköisesti saanut alttarifreskoonsa vaikutteita Italiasta. Kansallisromantiikkaa edustava kirkko valmistui Tampereen Juhannuskylään 1907 ja sai nimen Johanneksen kirkko. Tarinan mukaan hän ehdotti, että kun kerran käärmekiistaan ei saada selvyyttä, rakennetaan sitten holviston kat- Johanneksen kirkosta Tuomiokirkoksi Arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman kirkon rakennustyöt aloitettiin keväällä 1902. Kirkossa ovat konsertoineet myös monet maailmantähdet Karita Mattilasta ja Barbara Hendricksistä lähtien. – Talvella 2007 Tuomikirkossa esitettiin Kari Hakalan ohjaama, voimakkaan tunnepitoinen draama Vihan päivät, jossa tamperelaiset kävivät läpi sisällissotaan liittyvää traagista menneisyyttään. Tuomiorovasti Voitto Silferhuth kertoo Tuomiokirkon käärmekiistaan liittyvän tarinan. Antiikki ja taide . Seppälä oli huumorimiehiä. – Laaja peruskorjaus valmistui 2007. Ulkopuolisia ei päästetty rakenteilla olevaan kirkkoon syynäämään taiteilijoiden keskeneräisiä teoksia. Tuomiokirkko selvisi viime sotien pommituksista lähes kokonaan ilman vaurioita. Pituutta teoksella on lähes 52 metriä. Freskon poikien on tulkittu symboloivan kahtatoista opetuslasta. vaa ikuisuusaihetta, ylösnousemusta, ilman taivasta ja helvettiä. – Tampereen suosituimpia nähtävyyksiä, yli 60 000 matkailijaa tutustuu kirkkoon vuosittain. Hugo Simbergin maalaama, Tuomiokirkon salia kiertävä fresko Köynnöksenkantajat on paljon puhuva taideteos. Sittemmin erityisesti kirkkosalin holviston katon koristelu, sen käärmesymboliikka (käärme omena suussa) oli toistuvan arvostelun kohteena. Tuomiokirkon koristetaide luo pyhättöön omaa, jäljittelemätöntä tunnelmaansa. Taidekiistaa ratkottiin aina vuoden 1946 piispantarkastukseen asti ja vielä silloinkin Simbergin käärmettä yritettiin hätistellä kirkosta pois – nyt hiippakunnan piispan toimesta. – Tuomiokirkossa on valtavasti erilaista symboliikkaa. Niihin osallistui sittemmin satoja ammattimiehiä, kivenhakkaajia, muurareita, kupari- ja rautaseppiä, puuseppiä, koristetaiteilijoita. Kirkkorakennuksen sakastissa syntyi Tampereen valtauksen päivänä 1918 lapsi, joka sai nimekseen Rauha. Täällä kaikki on vertauskuvallista, tuomiorovasti Voitto Silfverhuth tähdentää. Köynnös, jota he kantavat, on elämän vertauskuva. Johanneksen kirkko muuttui Tuomiokirkoksi 1923, kun Tampereesta tuli piispankaupunki
– Hyvin järjestelyistä selvittiin, tuomiorovasti Silfverhuth toteaa. Silfverhuthin kaudella 1989–2005 Tuomiokirkossa siunattiin mieleenpainuvasti viimeiselle matkalle kaksi merkittävää taiteilijaa. Taidonnäyte. 2004. kirkko on auki päivittäin klo 10-17. – Tampereen tuomiokirkko oli lapsuuteni tärkein kirkko, hän toteaa.. Freskojen lisäsi Tuomiokirkossa on paljon muutakin katsottavaa, mm. Sakastin ovessakin on omaa symboliikkaansa. Tampereen tuomiokirkko on avoinna yleisölle huhtikuun lopulle asti joka päivä klo 11-15. Antiikki ja taide Voitto Silfverhuthin hiljattain ilmestynyt suurteos Tampereen Seurakuntahistoria 1-2 kertoo myös Tuomiokirkon värikkäistä vaiheista. Vuosien myötä Tuomiokirkon taidekiista Tampereella laantui, eikä alkuperäisiin freskoihin haluttu tehdä enää muutoksia, eikä poistoja. seurakuntien vaiheita Tampereella kaupungin perustamisesta, vuodesta 1779 nykyaikaan. Lähteitä: Paula Kivinen: Tampereen tuomiokirkko (WSOY 1986). Hän ottaa kattavassa historiikissaan esille myös Tampereen tuomiokirkon kuuluisan taidekiistan; Simbergin siivekkään käärmeen kirkkosalin katossa. . Tämä ainutlaatuinen, 1970-luvulta asti vireillä ollut teos, tarkastelee evankelisluterilaisten 36 . Tampereen Seurakuntahistoria 1-2 on erinomainen, eläväisesti kirjoitettu historiikki. Kirjailija Väinö Linnan hautajaiset järjestettiin 2.5.1992 ja näyttelijä Veikko Sinisalon 5.1. Kaksiosainen suurteos kirkosta Tuomiorovasti Voitto Silfverhuth julkaisi vuosi sitten lähes tuhatsivuisen historiikin, Tampereen Seurakuntahistoria 1-2(SKS 2013), minkä Kalle Kaiharin Kulttuurisäätiö palkitsi äskettäin. Silfverhuthin mukaan vaati seurakunnalta suurta rohkeutta antaa 1900-luvun alussa Sonckille, Simbergille ja Enckellille täysin vapaat kädet kirkon suunnittelussa ja koristelussa – kolmelle noin kolmekymppiselle miehelle. erilaisia penkinpäätyjä ja ovia. Olli Helen, Rakel Kallio, Raimo Seppälä ja Voitto Silfverhuth: Syntisen kaunis ja pyhä (Kirjapaja 2007). 1941) on runsaasti varhaisia muistoja ja mielikuvia Tampereen tuomiokirkosta. toon luukku käärmeen ympärille. Kesäkautena 1.5.-31.8. Hän kävi jo lapsena siellä pyhäkoulun juhlassa. Hugo Simberg ikuisti myös Tuomiokirkon saarnatuoliin siipien symboliikkaa. Siipiaihe on keskeistä taiteilijan tuotannossa. Muistoja vuosien varrelta Voitto Silfverhuthilla (synt. Tampereen tuomiokirkko keskustan tuntumassa Juhannuskylässä on myös tuntemattomien työmiesten – kuten kivenhakkaajien – taidonnäyte. (Kansikuvat: VKA ja Ariel Ilmakuva Oy, TSA) Tuomiorovasti Voitto Silfverhuth jäi eläkkeelle tuomiorovastin tehtävistään loppuvuodesta 2004. Toinen pappi voisi halutessaan saarnata luukun kera ja toinen ilman luukkua. Ripille hän pääsi Tuomiokirkossa ja samassa paikassa hänet vihittiin sittemmin papiksikin. Se on myös tutkimiseen innostava lähdeteos, jonka luettavuutta lisää monipuolinen kuvitus. - Oli huojentavaa luovuttaa käsikirjoitus eteenpäin. Kukaan muu ei olisi pysynyt hyödyntämään laajaa materiaaliani kirjaksi asti, Silfverhuth toteaa. Tuomiokirkkoon saapui nelisenkymmentä toimittajaa ja heitä varten tarvittiin lehdistötila alakertaan. Linnan hautajaistilaisuus oli suomalaisittain suuri mediatapahtuma
Sen sivuilla on kaksi maljakoista kohoavaa, kiemuraista vartta, jotka päättyvät pienempiin kukkiin. Ryijyn keskustassa kohoaa pienestä maljakosta pitkä, suoravartinen, puna-valkoinen tulppaani. Uusi artikkelisarja ryijyn historiasta Antiikki ja taide -lehdessä vuonna 2014 ilmestyvä Ryijyn historia -artikkelisarja valottaa suomalaisen ryijyn tarinaa käyttötekstiilistä sisustusryijyksi. Harvemmin tulee silti pohdittua ryijyn kehityksen kaarta. TEKSTI: MARJUT POPELKA Antiikki ja taide . RYIJY KAUTTA VUOSISATOJEN Käyttötekstiilistä koristeeksi Ryijy on meille useimmille tuttu; se komeili usein isovanhempien seinällä tai oli paraatipaikalla sukulaistädin olohuoneessa. 37. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät. Perintönä ryijy on usein siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ryijyn keskustaan on sijoitettu symmetrisesti erilaisia täytekuvioita, kuten kruunuja, neliöristejä ja pari lintua. Valkopohjainen tulppaaniryijy vuodelta 1825 Porin tienoolta
Niihin perustettiin myös työtupia, kankurintupia, joissa ryijyjä kudottiin kruunun tarpeisiin. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät. Ryijy alkaa saada ilmettä Ryijy vuodelta 1731, Porvoo. Herrasväen ryijyt olivat jo varhain kuviollisia päällispuoleltaan eli ryijyn pohja kudottiin värikkääksi. Ryijypeitteen esteettiseen ilmeeseen alettiin kiinnittää huomiota. Ryijyn pitkähkö, taljamainen nukka lämmitti nukkujaa tehokkaasti. Muotihuonekaluissa, seinätekstiileissä, verhoilukankaissa ja vaatteissa oli aivan uusia koristeaiheita. Antiikki ja taide Myös vesillä liikkujat olivat jo varhain havainneet lämmittävän nukituksen mainioksi suojaksi tuulelta ja kosteudelta. Koko 168 x 204 cm. On ryijyn alla lämmin... Sirelius mainitsee sommitelman olevan’’aivan erikoislaatuinen’’. Siksi ne sopivat myös maksuvälineeksi kaupankäynnissä ja veronkannossakin. Ryijyjen geometriset kuviot, kuten vinoneliöt, ruudut ja noppakuviot, ovat linnaryijyjen perintöä. Suolavesi teki turkisvällyt jäykiksi ja painaviksi, mutta ryijy säilytti pehmeytensä ja lämmittävät ominaisuutensa märkänäkin. Muina täytekuvioina on kasveja, joista monet ovat naturalistiseen tapaan käsiteltyjä tulppaaninkukkia. Aluksi ryijy oli pelkästään käyttötekstiili, peiteryijy, jonka tarkoitus oli lämmittää pohjoisen asukkaita. Ryijy kudottiin ajan Oletettavasti 1600-luvulla kehittyi molemmin puolin nukallinen ryijy, joka toimi edelleen peitteenä. ” Ryijy kehittyi satojen vuosien aikana linnojen makuupeitteestä koristeeksi. R yijyn tie arkisesta käyttötekstiilistä moderniksi taideryijyksi on pitkä ja vaiherikas. Ryijyt olivat kalliita ja arvokkaita jo niihin käytetyn villamäärän takia. Tämä vanha ryijy edustaa kuvaryijyjä. Linnat ja kuninkaankartanot olivat ajan hallintokeskuksia. On lähdettävä aikamatkalle – joudumme siirtymään ajassa 1400-luvulle asti. kapeilla kangaspuilla alle metrin levyisinä suikaleina, jotka ommeltiin yhteen isommaksi peitteeksi. Sen yläpuolella seisoo kaksi miestä (enkeliä), jotka kannattavat kruunua. Kartanot ja pappilat käyttivät kankureinaan talonpoikaisnaisia, jotka jäljittelivät säätyläisryijyjen kuoseja omiin ryijyihinsä. Idempänä, silloisissa Savon ja Viipurin linnalääneissä, ryijy oli tuolloin vielä vieras. T. Siltä ajalta on säilynyt ensimmäisiä kirjallisia tietoja siitä, että Suomen linnoissa käytettiin ryijyjä – ei seinillä vaan makuupeittoina. Kurkistus vaikkapa Turun linnan vanhoihin asiakirjoihin paljastaa, että esimerkiksi Juhana-herttuan hovinpidon aikana (1556–1563) linnan tekstiilivarastoissa, fatabuureissa, oli toista sataa ryijyä. Läntisessä Suomessa ryijyt levisivät linnoista ja kuninkaankartanoista ympäristöönsä. U. Aikaa myöten’’komeiluryijyjen’’ alanukka oheni ja hävisi vähitellen kokonaan. Keskustaa ympäröi kaksi ’’lintulatvaista’’ oksaa, joiden yhtymäkohdasta nousee kolmas kukkalatvainen haarautuma. Pitkä, lämmittävä nukka oli edelleen alapuolella, mutta nyt päällyspuolelle oli solmittu koristeellinen, ohuempi ja tiheämpi nukka. 38 . Näin esimerkiksi siksakraidat, akantuslehtikiehkurat sekä vaakunoiden leijonat ja kruunut löysivät tiensä ryijyihin. ”. Kuviointia varhaisissa ryijyissä ei juuri ollut, sillä niitä käytettiin nukka alaspäin. Mutta jo 1600-luvulla maahamme alkoi saapua uusia vaikutteita. Kapeassa reunassa on vuosiluku, omistajan nimikirjaimet sekä vinoneliöitä ja S-koukeroita
Tämä kasviuutuus tuli Turkista Keski-Eurooppaan jo 1550-luvulla. Erikoisia ovat keskustan yläpäässä seisovat morsiamet, jotka pitävät toisella kädellään kiinni pöydällä olevasta maljasta ja ojentavat toisella kädellä maljaa. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät. 39. Niistä ryijynkutojat ottivat tulppaanin uudeksi kuva-aiheeksi. Hänen sommittelemiensa ryijyjen tunnuksia ovat tattimaiseen latvaan päättyvät puut, rautaristit ja pulleahelmainen naispari päässään kolmihaarainen kruunu. Se edustaa kustavilaista tyyliä, mistä kertovat muun muassa sininen väri ja pystylistojen erottamat raidat. Tämä kaksipuinen ryijy on Akaassa ja sen naapuripitäjässä Vesilahdella toimineen, taitavan kutojan käsialaa. Myös tämän kaksipuisen ryijyn puiden latvojen yläpuolella on tattikuviot. Ryijyjä valmistetaan pääosin kahdella tavalla: kutomalla Ryijy vuodelta 1798, Urjala. Myös tulppaanien koristama reunus on omaperäinen sommitelma. Uuraisten ryijy on samanaikaisesti kansanomainen ja moderni. Rengassolmu tai osmansolmu on itämainen suojelusymboli, joka morsiusryijyissä tunnetaan liiton vertauskuvana. Otsikko R yijy on tekstiili, jossa on loimi ja kude niin kuin muissakin kudonnaisissa, ja sen lisäksi nukka, joka solmitaan loimilankoihin. tiin vaatteisiin ja maalattiin tauluihin. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät. Koko 143 x 189 cm. Hannunvaakuna (eli käpälikkö) suojaa huonolta onnelta ja pahoilta hengiltä. Orientin kukka-aihe Yksi koristeaihe nousi ylitse muiden: tulppaani. Koko 154 x 195 cm. Ryijy on tyypillinen keskisuomalainen, kansanomainen ryijy. Seuraavalla vuosisadalla eli barokkiajalla muodikas tulppaani koristi jo gobeliineja, sitä kirjot- kangaspuissa tai kehyksessä taikka ompelemalla nukat valmiiseen pohjaan. 1700-luvun alussa kaksikorvaisessa, jalallisessa renessanssimaljakossa oleva tulppaani oli keskeisessä osassa merk- kausliinoissa, joita säätyläistytöt ompelivat itselleen mallikirjojen mukaan. Keskusneliössä kirjaimet MHD ja vuosiluku 1798. Kuviointi on mielenkiintoinen: pystyraitojen väleissä kulkevat puu- ja kukka-aiheet, sydämet sekä kaksi naishahmoa. Itse kasvi oli heille vielä tuntematon, ja niinpä tulppaanikuvio alkoi ryijyissä elää vivahteikkaasti omaa elä- Antiikki ja taide . Siinä nukka kierretään loimilankojen ympäri ja vedetään niiden välistä kankaan päälle. ” Ryijy vuodelta 1798 Vesilahdelta. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät. Naisparin alapuolella on yksinkertaiset kaksoisristit ja reunustaa kiertää sahajuovaraita. Ryijy-sana on peräisin muinaisskandinaavisesta ru- tai ry-sanasta, joka tarkoittaa karkeaa ja pörröistä. ” Tulppaanikuvio innostutti ja ryijy sai väreikseen sinistä ja punaista 1700-luvulla. Sen värit ovat raikkaat ja hienostuneet. Tästä Uuraisten ryijystä on kappale Presidentinlinnan kokoelmissa. Suorat raidat ja puuaiheet sekä soikiot muodostavat yhdessä kukka-aiheiden kanssa koristelun pääosan. Ryijy vuodelta 1789, Uurainen. Suomessa tavallisin nukan solmimistapa on niin sanottu smyrna-solmu. Puhuttiin peräti’’tulipomaniasta’’! Tulppaani-innostus levisi aikanaan Suomeenkin. Koko 145 x 200 cm
Tyyliryijyistä lainattuja malleja tulkittiin ja yksinkertaistettiin omaperäisesti. Ensimmäinen tuli morsiamen, toinen hänen isänsä etunimestä ja kolmas selvitti sidonnaisuuden ja sukupuolen: ruotsinkielisenä D eli dotter, paljon myöhemmin T eli tytär. Ryijy vuodelta 1808, todennäköisesti Vihdistä. Niiden kauniit värit tunnettiin Ruotsia myöten. Morsiusryijynä ryijy saattoi olla morsiusparin jalkojen alla kirkossa vihkimisen ajan ja siirtyi sieltä sitten koristepeitteeksi vuoteeseen. Keski-Euroopasta saapui uusia, houkuttelevia tyylivaikutteita. Kallis ryijy oli arvossaan ja sitä käytettiin myös juhlissa. Antiikki ja taide Tyyliryijyistä lainattuja malleja tulkittiin ja yksinkertaistettiin omaperäisesti eri alueilla. Sen keskiosa on pohjaväriltään tummanruskea (luonnonmusta). Vihreässä kehyksessä vuorottelee puna-valkoisia ja sini-valkoisia täplärivejä. Maahamme alettiin tuoda eurooppalaisista satamista tekstiilivä- rejä, kuten kokenillia ja indigoa, joista saatiin punaista ja sinistä. ”. Kuvioiltaan ryijy edustaa linnaryijyjen perintöä. Tulppaaniryijyt olivat tyypillisiä erityisesti Kokemäenjoen alueella. Teollistuminen kuihduttaa kansalliset kuosit 1700- ja 1800-luvuilla kansainväliset sisustustyylit ja muoti näkyivät ryijyissä. Vihdin museolle 1989 lahjoitettu, alun perin kaksipuolinen ryijy. Myös häävuosi sijoitettiin morsiusryijyyn, monesti tärkeimpään paikkaan eli keskuskilpeen. Morsiusryijyyn solmittiin symboleja Ryijy vuodelta 1806, todennäköisesti Uudeltamaalta. Edelleen monissa kirkoissa käytetään kirkon omaa vihkiryijyä, jolle hääpari polvistu alttarin edessä. 40 . Sängystä seinälle 1700-luvun lopulla ryijy alkoi menettää merkitystään peitteenä, kun topattu,’’hienompi’’ silkkitäkki saapui kaupunkien säätyläiskoteihin ja syrjäytti ryijyn. ” Omistaja merkittiin ryijyyn yleensä kolmella kirjaimella. Koko 158 x 189 cm. Silloin suomalainen ryijy löysi koko värillisen loistonsa. Kuviollisen ryijyn loistokausi jatkui aina 1800-luvun alkupuolelle, jolloin puuvillatäkit syrjäyttivät lopullisesti ryijyn peitteenä. Eri alueilla syntyi hyvin kauniita kansanomaisia muunnelmia ja sommitelmia. Tuolloin talonpoikaisväestö omaksui ryijyn juhlapeitteekseen. Verkonsilmien täytteenä on ristejä. Pehmeisiin peiteryijyihin verrattuna koristeryijyt olivat ryhdikkäitä, ne kudottiin tiukemmiksi ja tiheämmiksi. Keskiosassa on geometrisiä kuvioita, vuosiluku 1808, elämänpuu ja sen molemmilla puolilla symmetrisesti vuorotellen kahdeksan pientä elämänpuuta ja kahdeksan kruunukuviota. Ristit, tiimalasit ja elämänpuut ovat symboleita, joiden tehtävänä oli tuoda onnea ja varjelusta hääparille. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät. Lisämahdollisuuksia lankojen värjäämiseen tuli 1750-luvulla. Lisäksi morsiusryijyihin solmittiin vanhoja suojelumerkkejä, kuten hannunvaakunoita ja rengassolmuja. Punaista reunustaa somistavat vinoneliöt. Myös värit hivelivät silmiä. Hääperinteisiin liittyi paljon symboliikkaa, mikä näkyy morsiusryijyjen kuvioinnissa. määnsä. Ryijystä tuli arvokas koristetekstiili. Numero- ja kirjainsarjat, kasvit ja eläimet sekä henkilöhahmot ja esineet alkoivat koristaa ryijyjä. Se komeili seinällä, levittäytyi pehmeäksi matoksi lattialle tai koristeelliseksi juhlapeitteeksi vuoteelle. Muitakin kuva-aiheita siirtyi merkkausliinoista ja kuvamallistoista ryijyihin. Keskustassa on isoruutuinen vinoruudutus eli kansanomaisesti verkonpohjakuvio. Värien juhlaa 1700-luvun loppuun mennessä ryijy oli levinnyt kaikkiin kansankerroksiin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Ryijyjen lankoja värjättiin luonnosta saatavilla kasviväreillä, joilla saatiin pehmeitä, yhteensopivia värisävyjä. Lisääntynyt värien käyttö ja moni-ilmeinen sommittelu tekivät entisestä arkipeitteestä ylellisyystavaran
Uudet, halvat aniliinivärit ja vierasperäiset mallikopiot vaikuttivat myös kansankutojien makuun ja tyylitajuun. ” Armas Lindgren omisti ryijyjä, samoin taidemaalari Eero Snellman – hän muuten suunnitteli Suomen lipun yhdessä Bruno Tuukkasen kanssa 1918. syyskuuta 1888 Gallen-Kallela kirjoittaa:’’ Nyt parhaillaan olen viimeistelemässä erästä taulua toht. Taiteilijat ja alan harrastajat olivat kyllästyneet tyylijäljitelmiin. Taidemaalari Eero Järnefelt oli hankkinut ensimmäisen ryijynsä jo 1880-luvulla. Tässä näkyi Englannissa 1880-luvulla voimistunut Arts and Crafts -liikkeen ihanne taiteilijan ja käsityöläisen roolien yhdistämisestä. Suomalaisia ryijyjä 1778–2008, 2008. Sen tärkeimmäksi tehtäväksi määriteltiin kansanomaisten tekstiilien kerääminen ja ostaminen sekä niiden soveltaminen uusiin käyttökohteisiin. Gallen-Kallela ja ryijyt Akseli Gallen-Kallela Démasquée, 1888 öljy kankaalle, 65,5 x 54,5 cm Ateneumin taidemuseo Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen. ” Kansallisromanttiset taiteilijat keräilivät ryijyjä. Kirjeessään tulevalle anopilleen Aina Slöörille 15. Kiinnostus kansankulttuuriin viriää Taiteilijat ja arkkitehdit olivat ajan hermolla ja ymmärsivät varhain kansallisten ryijyjen arvon. Sirelius, Suomen ryijyt, 1988. Suomalaisryijy Pariisissa Muutama ryijy koristi Gallen-Kallelan kotiateljeeta, ja ryijy seurasi mukana opintomatkalla Pariisiinkin. Hänen kiinnostuksensa ryijyihin perustui osaltaan ilmeisesti siihen, että hänellä oli omakohtaisia kokemuksia ryijyn kutomisesta, kertoo Annikki ToikkaKarvonen’’Ryijy’’-kirjassaan. Tapaamme taas myös Akseli GallenKallelan.... omien, kansallisten mallien avulla. Antellille, alaston mustahiuksinen tyttö kokofiguurina istumassa mukavasti taaksepäin nojautuneena, kauniilla suomalaisella ryijylläni.’’ Maalaus tunnetaan nimellä ’’Démasquée’’, ja siinä näkyvä niin sanottu kukko-ryijy vuodelta 1782 kuuluu esineistöön, jota GallenKallela oli hankkinut kotimaan matkoillaan. Ryijy elää. Ahrenbergin vetoomus. 41. Keväällä 1879 kahdessa sanomalehdessä julkaistiin taiteilija Fanny Churbergin ja arkkitehti Jac. Pian tämän jälkeen perustettiin Suomen Käsityön Ystävät -yhdistys. Tuon ajan ryijyistä puhutaankin säätyläisja tyyliryijynä. U. Ryijyn arvostuksesta ja taiteilijan kansallismielisyydestä kertoo myös se, että GallenKallela kuulema jopa liputti ryijyllä talonsa päädyssä, koska ei suostunut liputtamaan tsaarin lipulla. Tuomas Sopanen, Leena Willberg. Kuvanveistäjä Emil Cedercreutz syttyi ryijyille 1900-luvun alkuvuosina ja keräsi niitä innokkaasti. Rakas ryijy. Kirjallisuutta: Pirkko Sihvo. Taideteollisuuden ja käsityön alalla haluttiin luoda itsenäinen’’suomalainen tyyli’’ Taiteilijat ryijyjen keräilijöinä Akseli Gallen-Kallela oli 1880-luvulta lähtien kerännyt noin 30 kansanomaisen ryijyn kokoelman. Gallen-Kallela kävi jo nuorena poikana kutomakoulua Tyrväällä ja oli jatkuvasti harrastanut vaativaakin kutomista, myös gobeliinin kutomista, oman kotinsa sisustukseen. Hänen jäämistöstään on nähtävänä peräti 67 ryijyä Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa Harjavallassa. Kasviväreillä värjätyt, käsin kehrätyt langat joutuivat väistymään teollisesti värjättyjen lankojen tieltä. Antiikki ja taide . Myös arkkitehti 1870-luvulla kansallisromantiikka ja erityisesti kansalliset aatevirtaukset herättivät kiinnostuksen kansan elämänpiiriin ja kulttuuriin. Siinä Suomen naisia, erityisesti pääkaupungin sivistyneistöä, kehotettiin keräämään kansankäsitöitä ja soveltamaan niiden kuvio- ja värimaailmaa uusiin töihin. Moni heistä alkoi kerätä ryijyjä. Arkkitehti Eliel Saarisen ryijykokoelmassa oli toistakymmentä ryijyä. Muun muassa kertaustyylien suosima kasviornamentiikka löysi tiensä kotimaisiin ryijyihin, ja vanhat kuosit menettivät suosionsa. 1900-luvulla kansallisromantiikan myötä suomalainen käsityö heräsi uuteen kukoistukseen ja ensimmäiset taideryijyt syntyivät. Suomalaiset ryijyt, 2009. Kansanomaisten ryijyjen kukoistuskausi hiipui, ja ryijytuotanto taantui 1800-luvun puolivälin jälkeen. T. Teollistumisen myötä markkinoille tulvi edullisia tehdastuotteita. Yhteiskunta muuttui teollistumisen seurauksena, ja 1800-luvun loppupuolella uuden keskiluokan varallisuus ja ostovoima lisääntyi. Ilmiö liittyi läheisesti pyrkimykseen kohottaa kansallistietoisuutta
Tekstiilitaide Pöytäliinojen ja kattaustekstiilien käyttö kertoo selkeästi maamme historiasta. Tänä päivänä käsin tehdyt pöytäliinat ovat lähinnä arvokasta kulttuuriperintöä. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO Pöytäliinojen värikäs historia AATELISTON JUHLISTA KANSAN KEITTIÖIHIN 42 . 1800-luvulla elettiin pöytäliinojen kukoistusaikaa, jolloin malleja ja kankaita virtasi maahamme Ruotsin kautta lännestä. Antiikki ja taide Valko- ja leikekirjonta koristaa tätä juhlaliinaa.
Käsin kudotut pöytäliinat säilyttivät suosionsa pitkään. Teollistuminen toi puuvillan Tehdasvalmisteiset pöytäliinakankaat ohittivat käsinkudotut kankaat vasta sotien jälkeen. – Toisaalta jugendin vaikutuksia omaksuttiin myös idästä ja venäläisestä kulttuurista, Ahonen toteaa. Nuoret naiset harjoittelivat ja tekivät kapioita taidonnäytteinään. Liinoja säilytetään käärittyinä vinteillä tai niitä viedään mökeille ja aittoihin. Kaikessa sisustamisessa ylenpalttinen koristeellisuus sai väistyä, kun kaiken tuli olla tarkoituksenmukaista ja käytännöllistä. Etenkin porvaristolla oli aikaa tehdä käsitöitä, koska he pitivät palveluskuntaa, Ahonen toteaa. – Suomalaiskodeissa on yllättävän paljon vanhaa pöytäliinakantaa, joka kantaa mukanaan tärkeää osaa kulttuurihistoriaamme. Myös kirpputoreilta voi löytää vanhoja, kauniita, käsin kirjailtuja pöytäliinoja. Ennen sotien aikaa pöytäliinat ja kattaustekstiilit valmistettiin lähinnä pellava- ja hamppukankaista. – 1800-luvulla varakkaampi porvaristo käytti jo yleisesti pöytäliinoja kattaus- ja koristelutekstiileinä, mutta päästiin lähemmäs 1900-lukua ennen kuin talonpojat rupesivat käyttämään niitä. Myös värikkäiden lankojen käyttö väheni tuntu- Perinteistä Marimekkoa. – Valkoisen pellavaliinan sijasta juhlapöydälle saatettiin levittää myös värikäs villainen raanu ja varakkaammissa kodeissa itämainen matto. – Keskiajalla tulivat ensin kirkkotekstiilit, paramentit, joita käytettiin luostareissa ja kirkoissa, vaatteissa ja alttareilla. Antiikki ja taide . P öytäliinan tehtävänä on ollut pöydän peittäminen ja suojaaminen sekä tunnelman luominen. Jugendin myötä liinojen värit vaalenivat, ja ne koristeltiin tyylitellyin kasviornamentein ja geometrisin kuvioin. Pöytä saatettiin ensin peittää damastilla, jonka päälle oli aseteltu pienempiä, erikokoisia liinoja riippuen kattauksesta tai tilaisuudesta. Vielä 1930-luvulla kotikudonta pystyi sisustustekstiilien kohdalla kilpailemaan hyvin teollisesti tuotettujen tekstiilien kanssa. Vähitellen kuitenkin teollistumisen myötä käsin tehtyjen pöytäliinojen käyttö alkoi vähentyä, Ahonen toteaa. – Mitä juhlavammasta tilaisuudesta oli kyse, sitä enemmän liinoja käytettiin. Ajateltiin, että perisuomalainen kulttuuri oli lähtöisin Karjalan seudulta. Vaikutteet tulivat meren yli lännestä porvaristolle ja sitä kautta lopulta talonpoikien keskuuteen. – 1920-luvulla funktionalismin tulo muutti monet asiat kodeissa. – Teollistuminen ja etenkin Finlaysonin perustaminen puolestaan toivat koteihin myös puuvillakankaat, joita alettiin käyttää yleisemmin, Ahonen kuvaa. Ensimmäisen maailmansodan alkuun valloilla ollut jugend toi Suomeen Ruotsin kautta Keski-Euroopasta uusia malleja ja materiaaleja. 43. – Uusromantiikka on kuitenkin sikäli palannut, että tänä päivänä käsityön harrastajat suosivat pitsejä. Ahonen kuvaa tuota aikaa pöytäliinojen kukoistuskaudeksi: – Kodin sisustuksessa suosittiin esineiden ja tekstiilien runsautta, joten liinojakin valmistettiin monenlaisiin tarkoituksiin. – Pöytäliinoja valmistettiin vähän ja niitä tehtiin esimerkiksi jauhosäkkikankaasta tai tekosilkistä eli sillasta. Millainen on nykyaikainen pöytäliina. Pöytäliinan käytön omaksuivat siis ensin ylemmät säädyt, sitten porvaristo ja lopulta talonpoikaisväestö. Niin kauan, kun taloissa ei ollut savujohdollista tupaa ja vain olemattoman pienet ikkunat, kodeissa ei ollut koristekäytössä olevia tekstiilejä. Mukana saattoi olla myös kaitaliina. Sota-ajan materiaalipula löi oman leimansa kattaustekstiileihin. Pöytäliinojen avulla osoitettiin myös talon varallisuutta: mitä hienommat pöytäliinat ja tekstiilit, sitä varakkaampi talo. . – Tuolloin oli muodikasta pitää useita pöytäliinoja päällekkäin. Liinat on usein korvattu pienillä ruokailutableteilla, ja suuri pöytäliina saattaa kuulua vain juhlakoristeluun. Savupiipulliset ja ikkunalliset talot alkoivat yleistyä Länsi-Suomesta käsin, Ahonen sanoo. Entäpä tänä päivänä. Pöytäliinat kulutettiin yleensä loppuun ja ne saattoivat lopulta päätyä lattialuutuiksi tai pölyräteiksi. Myös tarjottimille oli omat liinansa ja ylipäätään kaiken alla oli ainakin pieni liina. – Kotitarvetuotannolla oli meillä jo pitkä osaamisperinne. Vaikutteita lännestä ja idästä Pöytäliinojen käytön yleistyminen oli yhteydessä siihen, kun savupiiput ja ikkunat alkoivat yleistyä taloissa. Varakkaampien kotien sisustuksessa pöytäliina oli hyvin suosittu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. – Pöytäliinan käyttö varsinkin ruokapöydällä on käynyt nykyaikaa kohti tultaessa harvinaiseksi. – Tämä johtui myös siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ollut juurikaan huonekaluja. Tultaessa lähemmäs 1800-luvua aatelisto ja porvaristo alkoivat vähitellen hankkia pöytäliinamalleja ja materiaaleja sekä valmistaa niitä, amanuenssi Marjo Ahonen Suomen käsityön museosta Jyväskylästä toteaa. Luostariliina. Pöytäliinojen kukoistuskausi vasti, koska niitä ei juurikaan ollut tuolloin saatavilla. – Tuolloin myös kodin tekstiilit yleistyivät. Juhlapöytään oli tapana levittää valkoinen liina jo keskiajalla, mutta tavallisen kansan keskuudessa pöytäliinat olivat harvinaisia aina 1800-luvun lopulle saakka. Ne löysivät paikkansa kukkajalustojen, sohva- ja kampauspöytien, piironkien ja jopa lamppujen päälle. Nykyajan pöytäliinat 1950-luvulle tultaessa pöytäliinakulttuuri oli muuttunut Suomessa jo hyvin toisenlaiseksi kuin vuosisadan alussa. Kaikkein arvokkaimmat liinat ovat kuitenkin säilyneet osin jopa tähän päivään saakka. Valmistustavaltaan vaativat damasti- ja kilpikangasliinat olivat arvostetuimpia ja arvokkaimpia pöytäliinoja, Ahonen toteaa. Vaha- ja kerniliinoja käytettiin hygieniasyistä kangasliinojen sijasta jo 1930-luvulla julkisissa tiloissa, kuten sairaaloissa. Perinteiseltä pohjalta tuunataaan vanhaa uudella tavalla. – Vielä sotien jälkeen liinoja tehtiin kirjontapaketeista, ja silloin niitä vielä myös käytettiin. Kätevämpänä on pidetty kaitaliinoja tai helposti puhdistettavaa vahakangasta, Ahonen vastaa. – Idästä saatiin karjalaisvaikutteita, jotka liitettiin 1900-luvun taitteen kansallisuusaatteeseen. Paitsi salien pöydillä liinoja käytettiin lähes kaikkialla muuallakin. Talollisten ja tilallisten kodeissa pöytäliinat eivät tosin vielä tuolloinkaan olleet arkitekstiilejä, vaan niitä käytettään ensin juhla- ja salikäytössä
Tyylisuunnat KEISARILLINEN HELSINKI, PORVARILLINEN BIEDERMEIER 44 . Antiikki ja taide
Engel uudisti Senaatintorin palladiaaniseen empiretyyliin myös Presidentinlinnan. Engel tyylitti Venäjän suuriruhtinaskunnaksi ”itsenäistyneen” Suomen kiviset sekä puiset kaupunkikuvat. Linnan tärkein, 1800-luvun alun kokonaisuus on Keltaisessa salissa: Pietarista hankittu pähkinäpuinen sohvakalusto, joka on tutkijoiden mukaan Suomen hienoimpia empirekokonaisuuksia. Presidentinlinnan Keltaisen salin sohvakaluston kädensijat ovat kuin marsalkan komentosauva tai tykinpiippu. J.C. Kuva: Tasavallan presidentin kanslia. Linnan tiloissa roikkuu myös kolme amppelimallista kattokruunua Aleksanteri I:n ajalta. Kultaukset sohvakalustoon tehtiin vasta presidentti Ståhlbergin aikana 1920-luvulla. Keisarillinen empire on arkkitehtuurityyli, jolla Suomi esiintyy vierailleen Helsingin Senaatintorilla. Kuva: Tasavallan presidentin kanslia. 45. Porvaritalon paras esimerkki on Runebergin museo Porvoossa biedermeiersisustuksineen. TEKSTI JA KUVAT: TERTTU IISKOLA Antiikki ja taide . Myös Linnan ruokasalin kolme kristallista kattokruunua ovat tutkija Jukka Relaksen mukaan lajissaan Suomen hienoimpia ja peräisin Bockin talosta
1600-luvulla hänen töidensä pohjalta muodostui harmoniaan pyrkivä palladiolainen tyyli, joka levisi koko Eurooppaan. Palladiolaista harmoniaa Palladiolainen arkkitehtuuri saa nimensä 1500-luvulla eläneestä italialaisesta Andrea Palladiosta. Latinan sana volutum tarkoittaa kääröä. Tyyli kehittyi antiikkia ihannoivasta uusklassismista Ranskan hovin tyyliksi, joka levisi myös Venäjälle. KAPITEELI on pylvään tai pilasterin kauniisti muotoiltu yläpää. Pitkänomaisissa fasadeissa myös rakennuksen kulmia voidaan korostaa sivurisaliiteilla. Tyypillinen empiretalo oli pohjakaavaltaan suhteellisen leveä. Rakennuksen julkisivua jaksotettiin pystysuunnassa pilastereilla ja liseeneillä. Näistä jäljellä on enää Monrepos ja Kiiskilän hovi, jonka puisen päärakennuksen julkisivua koristaa kuusi doorilaista pylvästä. ” Näyttäviä porvaritaloja Suomen kaupunkeihin rakennettiin empireajalla runsaasti asuinrakennuksia. Talo maalattiin empiren suosimilla, vaaleilla väreillä. Suurimman suosion se saavutti 1700-luvun Britanniassa, mistä se ulottui 1800-luvun alussa Pohjois-Amerikkaan. Listat ja pylväät siveltiin valkoisella maalilla. Listat ja pylväät siveltiin valkoisella maalilla. E mpire tulee ranskan kielen keisarikuntasanasta. Viihtyisyyden tavoittelua Empiretyylin pohjalta yksinkertaistui myöhäisempire, joka tunnetaan sisustustyylinä Suomessa tavallisesti nimellä biedermeier. Korinttilaista pylväsjärjestelmää suosittiin keisarinvaltaa symboloivissa hallintorakennuksissa. Tyypillistä empiren kivirakennuksille oli julkisivujen jäsentäminen keski- tai päätyrisaliitein. Eri variaatioineen palladianismi hallitsi eurooppalaista arkkitehtuuria 1800-luvulle asti. PALMETTI on palmunlehteä muistuttava, viuhkamainen lehtikimppukoriste. Korkealta jalustalta nouseva frontispiisi suunniteltiin temppelipäätyä muistuttavaksi. Julkisivu vuorattiin tavallisesti vaakalaudoituksella. Talossa oli kuusiruutuiset ikkunat ja laakea aumakatto. Empirerakennusten seinät maalattiin keltaisella. Antiikki ja taide Niiden yläpuolisessa päätykolmiossa on tyylille ominainen, puolikaaren muotoinen ikkuna. Kreikkalaista temppelimäisyyttä Suomessa palladiolaista arkkitehtuuria edustivat puhtaimmillaan erityisesti Viipurin maalaiskunnan ja muut Kymijoen itäpuolisen Vanhan Suomen kartanot. Sanastoa t LISEENI on seinään rakennettu, pystysuora pilari- tai pilasterireliefi, joka jakaa julkisivua osiin. t RISALIITTI on rakennuksen julkisivun keskellä oleva, raken- nuksen koko korkeudelta ulkoneva rakenneosa. Ikkunanpielet, koristepilasterit ja liseenit sekä listat siveltiin valkoisella maalilla. Doorilaiset pylväät yhdistettiin symbolisesti miehekkyyteen ja sotilaallisuuteen, joonialaiset opetukseen ja sivistykseen. FRONTISPIISI on poikkipääty rakennuksen keskikohdassa. 46 . Talon julkisivuun, räystään alapuolelle muodostui matala ullakkokerrosvyöhyke, jonka profiloitu lista rajasi seinäpinnasta. t t t t . Siellä kuuluisin palladiolaisesta arkkitehtuurista vaikutteita saanut rakennus on Valkoinen talo. VOLUUTTI on kiertyvä koristeaihe, joka on kuulunut joonialaisen pylvään kapiteeliin. Venäjän keisarinnan, Katariina Suuren (1729–1796) valistusajan hengessä kasvattama poika, keisari Aleksanteri I (1777–1825, keisarina vuodesta 1801) rakasti arkkitehtuuria ja erityisesti palladiolaista empireä, jonka ilmentymä Senaatintorin kokonaisuuskin on. ” Empirerakennusten seinät maalattiin keltaisella. Klassisia pylväsjärjestelmiä käytettiin rakennuksen tehtävän ilmentäjänä. Kivijalan yläpuolinen vyöhyke puolestaan oli erotettu seinäpinnasta vesilistalla. Keltaisen ja siniharmaan ohella vaaleanpunaista ja vaaleanvihreää käytettiin julkisivujen suurissa pinnoissa. Hän jäljitteli antiikin Rooman rakennustyyliä, josta hän sai tietoa lukemalla roomalaisen arkkitehti Vitruviuksen kirjoituksia ja tutkimalla antiikin ajoilta säilyneitä rakennuksia
Salin ikkunaseinusta tyypillisine kukkapylväineen ja patsaineen sekä Englannista asti hankittuine verhoineen vastaa mielikuvaa 1800-luvun porvarikodeista. Kaikki kerrokset on säilytetty, kun päällimmäiseksi on valittu tyypillisin. Metropolia-ammattikorkean oppilaiden konservoima pyörätuoli on Robert-pojan insinöörityö, jonka väritys kuvaa aikansa koteja lämmittävää tekstiilimaailmaa. Runebergin kodissa on myös silloista vanhaa, sukulaisilta saatua ja kierrätettyäkin. Antiikki ja taide . Pitkän sohvan yläpuolella ovat komeasti aseet sekä ketunnahat. Runebergin kodin tapetit ovat oma arvokas lukunsa. 47. Palvelusväen käytössä ollutta kalustusta on koottu huoneeseen, jossa on kaakeliuuniin kytketty puuliesi, petsattu kaappi, kuvan kyökkipiian petsattu klaffipöytä ja seinäkello sekä yksinkertainen puusohva. Kauniimmat kirjotut jalkapallit ovat salin tuolien alla ja kuvaavat aikansa käsityömuotia sekä väreillä koristelua. Runebergien kodin valtatyyli on biedermeier. Kettuhuoneen eli herrainhuoneen eli ase- ja kirjastohuoneen kaluston pöydässä on lepänjuurivanerointi – osoitus ajan puusepäntaitoja vaativista jalopuumateriaalien käytöstä. Punaiset verhot on kuvioitu kuparisapluunalla. Herrainhuoneen tapetti on koristemaalattu paikan päällä, ja esimerkiksi Fredrikan huoneen tapetin on mallin mukaan käsin painanut Taitotapetin Tom Michelsson. Ne ovat lahja Porvoon nuorilta neidoilta. Salin tapetti on alkuperäinen, mutta sitä on paikattu taulujen takaa otetuilla paloilla. Kansalliskirjailija eli tässä tilassa lähes liikuntakyvyttömänä 14 vuotta seuraten ikkunan lintulaudan elämää pienen peilin kautta. Tämän puhdaslinjaisen kirjoituspöydän ääressä on syntynyt lukuisia runoja jo ennen Aleksanterinkadulle muuttamista. Huoneen seinustat täyttyivät aidoilla Runebergin kirjakaapeilla ja kirjoilla. Peilin puukoriste on ajalle tyypillisesti hyödynnetty muunnellusta huonekalusta. Loimukoivua ja mahonkiviilua on myös. Pöydän alla säilynyt Fredrikan jalkapalli, tarpeellinen kylmillä lattioilla. Paljon Runebergin talon kalustuksesta tuli aiemmilta ajoilta, seurasi muutoissa tai oli käytettynäkin hankittua. Fredrika Runeberg avusti miestään ainakin toimitusten käännöstöissä jo Helsingin aikoina tämän klassisen puhdaslinjaisen kirjoituspöydän ääressä
Kustavilaisesta Ruotsista periytyneen yleisten rakennusten intendentinkonttorin johtajan Charles Bassin tyyliä pidettiin vanhentuneena ja liian ruotsalaisena. P ietarsaarelaisen merikapteenin poika Johan Ludvig ”Janne” Runeberg oli nelivuotias, kun Suomen sota syttyi 1808 ja Venäjä valloitti Ruotsin Itämaan. Näin selkänoja ja takajalat vaikuttavat yhdestä puusta veistetyiltä. Engelin johdolla suunniteltiin 15-vuotisen toimikauden aikana vuosittain kymmeniä Suomelle edelleenkin leimaa antavia rakennuksia: kirkkoja, pappiloita, kartanoja, kouluja, raatihuoneita,. Tämä oli myös vaurastuneen Runebergin kodin tyyli. Mahonkia myös jäljiteltiin ootraamalla. Tuolien muotoilu oli pehmeää; selkänojan kaari jatkui yhtäjaksoisena sarjaan ja etujalkoihin. EMPIRESTÄ BIEDERMEIERIIN Kansallisarkkitehdin ja kansallisrunoilija Runebergin koti porvoolaisessa empirekorttelissa on hyvin säilynyt. Biedermeieraika osuu jotakuinkin keisari Nikolai I:n hallitusvuosiin 1825–1855. Engel teki vaikutuksen Helsingin uudelleenrakennuskomitean puheenjohtajaan J.A. Pietarin empire vakiintui Suomeen Fredrikan äiti hankki häälahjaksi salin mahonkikaluston Pietarista, 12 tuoleineen ja pöytineen. Valtioneuvoston linna). Biedermeierin huonekalutaiteessa näkyi uusklassisen muotokielen symmetria, yksinkertaisuus, muotojen ja linjojen selkeys. Lähteet: Jyväskylän yliopiston taidehistorian virtuaaliopetusaineisto www.jyu.fi/taiku/aikajana/ (suoria lainauksia) Wikipedia viiteaineistoineen Näin kauniisti Fredrika tarjosi runebergintortut. Pietarista vaikutteita hakeneen Engelin piirustuksia esiteltiin Aleksanteri I:lle, joka oli innokas arkkitehtuurin harrastaja. Avausrunosta Maamme (Vårt land) sävelsi saksalaissyntyinen Suomen taidemusiikin isä Fredrik Pacius (1809–1891) Suomen kansallislaulun 1848. Pääkaupungin piti olla suuriruhtinaansa näköinen, joten uusklassismin palladiolaiseen perinteeseen perustuva Pietarin empire vakiintui Suomen muidenkin kaupunkien kuin Helsingin hallinnollisen keskustan tyyliksi. Antiikki ja taide Suomen sodassa itse asiassa muodostui Suomi, Venäjän keisarin Aleksanteri I:n suuriruhtinaskunta. Pilastereihin, pylväisiin ja palmetteihin perustuva ornamenttikoristelu oli tyylille ominaista. rakennushallitus) johtajana. Ehrenströmiin. Uuden tyylin myötä kotien sisustamisen päämääräksi tuli porvarillisen viihtyisyyden tavoittelu. Tämä oli laatinut uudelle pääkaupungille hienostuneen asemakaavan, mutta oli vaikeuksissa löytää suunnitelman toteuttajaksi sopiva arkkitehti. Tuolien mukavuutta korostettiin jousitetulla verhoilulla sekä jalkojen ja selkänojien kaarevuudella; jalat kaartuivat voimakkaasti eteen- ja taaksepäin. Salin sohvien värikkäät tyynyt kuuluivat biedermeieraikaan samoin kuin kukkapylväät ja -pöydät rikkain kukka-asetelmin. Suosittuja materiaaleja huonekaluissa olivat pähkinäpuu, saarni, koivu ja mahonki. . 48 . Kymmeniä Engelin luomuksia Vuonna 1822 Runeberg pääsi ylioppilaaksi Turusta ja Helsingin Senaatintorin itäreunalle valmistui Engelin mestariteos, massiivinen Senaatintalo (nyk. Myös voluuttikiemuroina eteenpäin suuntautuvat käsinojat kuuluivat tyyliin. Hän muutti perheineen Helsinkiin, jonka uudelleenrakentamisesta tuli hänen elämäntyönsä, vuodesta 1824 lähtien myös intendentinkonttorin (myöh. Vaikka tyylikauden nimi viittaa Saksaan, Suomessa tyyli oli vahvasti venäläinen. Aika vaikutti lapseen ilmeisen vahvasti, sillä kansalliskirjailija Runebergin tunnetuimmaksi teokseksi nousi Suomen sodan sankareista kertova Vänrikki Stoolin tarinat. Keisari koki Engelin omakseen Berliiniläissyntyinen arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778–1840) tuli tunnetuksi vuonna 1819 valmistuneesta Turun Vartiovuoren tähtitornista, jolloin Runeberg vielä opiskeli Vaasan triviaalikoulussa. Keisari määräsi vuodesta 1812 lähtien pääkaupungiksi 4000 asukkaan Helsingin järjestäessään hallintoa Haminan rauhan 1809 jälkeen. Vuonna 1816 keisari hyväksyi Ehrenströmin ehdotuksen Engelin kiinnittämisestä Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Tuolien mukavuutta korostettiin pehmeällä verhoilulla sekä jalkojen ja selkänojien kaarevuudella; jalat kaartuivat voimakkaasti eteen- ja taaksepäin
Runeberg tahollaan valmistui filosofian kandidaatiksi Turun akatemiasta 1827 ja opetti kesällä arkkipiispa Jakob Tengströmin virkatalossa lapsia. Kokoelmassa on esillä yli 100 hänen teostaan, mm. Hänen seuraajansa saattoivat rakennustyöt päätökseen, mutta samalla tekivät lisäyksiä Engelin alkuperäisiin piirustuksiin ja muuttivat ratkaisevasti kirkon ulkoasua. Ruokailuhuoneen uusrokokootapetti on ihastelun arvoinen. Helsingin tuomiokirkko.) suunnittelu. Siellä syntyi vuosina 1838–1850 vielä viisi poikaa, joista toiseksi nuorin kuoli tulirokon jälkitauteihin 1851. Runebergien ainoaksi jäänyt tytär kuoli 1833 täytettyään vuoden. 49. Molempiin tiedustelut ja opasvaraukset 040 489 9900, sähköposti runeberg@porvoo.fi. nälästä. Kasvit kasvavat, sohvan päälliset kuluvat, esineet vaihtavat paikkaa, lattia väriä. Museossa on edelleen lukuisia vanhanajan kasveja, osa Fredrikalta asti periytyneitä. Amanuenssi Susanna Widjeskog osoittaa esittelyssään, miten kodissa edelleen on huonekaluja myös perheen aikaisemmista kodeista, joissa ei ollut vielä paljon tilaa eikä vaurauttakaan. Paperikukat taas ovat osa tämän vuoden näyttelyä, jolla kuvataan kukkien ja koristelun merkitystä 1800-luvun porvariskodissa. Hän sai aivoverenvuodon vuonna 1863 ja halvaannuttuaan vietti loppuelämänsä vuoteen 1877 pääasiassa vuodepotilaana. Lähteet: Amanuenssi Susanna Widjeskog, Porvoon museo. Opettajanuransa ohella Runeberg toimitti Borgå Tidningiä vuosina 1838–39 ja sai professorin arvon 1844. ma–su 10–16. Siellä Runeberg-museota vastapäätä oleva, sininen taidekoulun talo kuitenkin rapistuu tyhjänä, mutta sen Aleksanterinkadun puolisen porttikongin toisella puolella, pienemmässä sinisessä talossa, on Runebergin pojan Walterin veistosnäyttely hyvässä tilassa. Sisustus on harvinaisen täydellinen kokonaisuus yhden kodin esineistöä taideteoksista huonekaluihin, pienesineisiin, posliineihin ja tekstiileihin sekä metsästysaseisiin, runoilijan omaa kirjastoa unohtamatta. Hän hioi kirkon piirustuksia vuosikymmenen ajan ja pyrki tekemään temppelistä mahdollisimman puhtaasti klassismin ihanteiden mukaisen. Kuvatekstit sisältävät paljon hänen kertomaansa. ” Amanuenssi Susanna Widjeskog sai helmikuun alusta harjoittelijakseen graafisen suunnittelun linjan opiskelijan, Panjai Krumin. Kansallisrunoilijan poika Walter Runeberg (1838–1920) oli aikansa merkittävimpiä suomalaisia kuvanveistäjiä. . Perhe vaurastui ja muutti uuteen empirekaupunginosaan vuonna 1852, samana vuonna, jolloin Engelin Nikolainkirkko valmistui. – On monenlaista perittyä sekä hankittua. Empirestä biedermeieriin Runebergin kodissa Runebergin keltaisen talon oli rakennuttanut Runebergin kollega, lehtori Daniel Lindh vuonna 1845, aikansa muodin mukaan empiretyyliin. Kodin voi aistia edelleen sellaisena kuin se oli Runebergien asuessa talossa. Kieliä opiskellut Fredrika ruotsinsi siihen vieraskielistä kirjallisuutta ja tarinoita. lääninhallituksia, sairaaloita, kasarmeja, vankiloita, tullikamareja ja majakoita. Viereinen kortteli numero 40 on kohtalaisesti säilynyt kokonaisuus. Silloin hän tapasi Fredrika Tengströmin, jonka setä arkkipiispa oli. Runeberg muutti Helsinkiin 1828, avioitui Fredrikan kanssa tammikuussa 1831 ja oli vuonna 1832 perustetun Helsingfors Morgonbladetin ensimmäinen toimittaja. Runebergin kodin esittelyaineisto Wikipedia liitelinkityksineen Kansallisrunoilija J.L. Kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1830, mutta olivat kesken vielä Engelin kuollessa 1840. Niiden välityksellä saamme tietää muun muassa siitä, millaista oli elää puolison kanssa, joka oli yksi aikansa suurimpia julkkiksia. Museon staattisuus onkin illuusiota. Valtio lunasti kansallisrunoilijan ja Fredrika-puolison kodin jäämistöineen, ja se avattiin yleisölle 1882. Engelin päätyöksi muodostui luterilaisen pääkirkon, Nikolainkirkon (nyk. Runeberg toimi opettajana eläkkeelle siirtymiseensä 1857 asti ja keskittyi sen jälkeen kirjoittamiseen. Kodin esineet ja lainaukset Fredrikan Runebergin kirjeistä ja muistiinpanoista tutustuttavat perheen elämään. Runebergin koti myös siirtymäkautta ” Runebergin perhe vaurastui ja muutti uuteen empirekaupunginosaan vuonna 1852, samana vuonna, jolloin Engelin Nikolainkirkko valmistui. Kuvanveistäjä Walter Runebergin veistoskokoelma Aleksanterinkatu 5 Avoinna 2.5.–30.9. – Museoajalla otetut valokuvat kertovat puolestaan hienovaraisista interiöörin muutoksista aikojen kuluessa. Runebergin kotimuseo Aleksanterinkatu 3 Avoinna syys–huhtikuussa ke–su klo 10–16 , touko–elokuussa ma–su klo 10–16. Runebergin kodin puutarha on harvoja säilyneitä historiallisia kaupunkipuutarhoja maassamme. Museona Runebergin koti on säilynyt parhaiten Porvoon empirekortteleiden taloista. Perheessä oli jo kaksi poikaa, kun isä sai vuoden 1937 alussa Rooman kirjallisuuden lehtorin viran Porvoon kymnaasissa, ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen. Suomen vanhin kotimuseo pihapiireineen kertoo monipuolisesti 1800-luvun puolivälin asumisesta ja elämästä – varsinkin, kun opas liittää museon esineet tarinoihin silloisesta elämästä ja kauneuden- J.L. tunnettujen monumenttiteosten luonnoksia, kipsiveistoksia ja laaja muotokuvakokoelma. Antiikki ja taide . Muina aikoina sopimuksen mukaan
Talvisaikaan kauppa käy Helppien mukaan lähes yksinomaan verkossa. Internet tuo työtä, mutta myös auttaa osto- ja myyntiliikkeen pitäjää arjessa. Kaikille keräilijöille pyritään tarjoamaan jotain, vaikka liikkeessä on erityisen hyvin Riihimäen taidelasia. Asiakkaiden toiveesta Ajan muiston kotisivujen rinnalla toimii nyt lisäksi Facebook-sivu, jolle tulee heti Satu Helpin kotisivupäivityksen jälkeen niin ikään päivitys, josta sivun tykkääjät saavat heti hälytyksen sähköpostiinsa, usein suoraan kännykkäänsä. – Postitamme lähes kaiken paitsi huonekalut, mutta niidenkin kuljetuksesta voi lähialueella sopia. Vain arvokkain taidelasi ynnä muu vastaava on lämmitetyissä huoneissa. Kun kyseessä on osto- ja myyntiliike, asiakas voi luottaa siihen, että tavara on kuranttia. Kyllä pienemmän tavaran pakkaaminen onnistuu hyvin, se ei säry, Veikko Helppi hymyilee. Mikä sitten saa innostumaan vanhan tavaran kyttäämisestä, lajittelusta, kuljettamisesta, ostamisesta, myymisestä, markkinoinnista, esittelystä ja historiaan perehtymisestä yrittäjän muiden perustöiden rinnalla niin paljon, että sitä tekee tunteja laskematta. – Varsinkin lasin- ja kupinkeräilijät ovat valppaina, sillä päivitetty tavara saattaa minuuteissa löytää ostajan. Keräily Paavo Tynell, taidelasi, Arabian astiat, työkalut... Jos tavara on hyvin vanhaa eli 1900-luvun alkua vanhempaa, ihmiset sallivat siinä virheitäkin, Veikko Helppi kertoo. – Toimin pitkään vihannes-, kukka- ja marjatukkurina, mutta vanhat tavarat olivat minulle harrastus. – Kyllä siihen hurahtaa. Esineiden kauneus ja niihin liittyvät tarinat puhuttelevat, Veikko Helppi summaa. Netistä nyssäkkään Internet auttaa nykypäivänä kovasti myös ostamista ja myymistä. Tein ensimmäisen oman huutokauppaostokseni seitsenvuotiaana isän matkassa, Veikko Helppi toteaa. Veikko Helppi, 66, on tällainen ihminen, mutta ei hänen liikkeensä, Ajan muisto, ole silti vielä viittätoista vuottakaan vanha. Loppi on hieman syrjässä valtaväyliltä, ja asiakkaat tietävät, että vanha hirsirakennus on pääosin kylmillään. Sähköpostilla voi tiedustella lisätietoja haluamastaan tavarasta, myös kaupan voi tehdä sähköpos- titse. Kun asiakas on maksanut tuotteen, paketti postitetaan hänelle, Satu Helppi kertoo. KOHDE ERI – KERÄILYKUUME SAMA Loppilainen osto- ja myyntiliike Ajan muisto syntyi viehätyksestä vanhan tavaran kertomaan ja kauneuteen. Joskus tuotteita on nimitetty eri tavoin eri puolilla Suomea. Kaupankäynti on ollut muutaman viime vuoden aikana kovassa muutoksessa, sillä kymmenen vuotta sitten keräilijän piti itse etsiä keräilemänsä tavara, toivoa ystäviensä löytävän sen tai suosittelevan ostopaikkaa. Oman kodin sisustus on sänkyä lukuun ottamatta vanhaa. Ajan muiston nettisivuja ylläpitävä Satu Helppi, 44, kertoo, mitä iloa kotisivuista voi olla kauppiaalle: – Jos laitan kuvan ja tekstin jostain tavarasta, kotisivusurffaajat ottavat pian yhteyttä, jos havaitsevat tiedot vääriksi tai puutteellisiksi. T odennäköistä on, että vanhan tavaran on täytynyt kulua sellaisen ihmisen käsissä, joka rupeaa alan kauppiaaksi. – Ostamme itsekin vain ehjää. Kunnostamaan emme ryhdy, mutta jos jostain syystä emme ole havainneet vikaa ja ostaja havaitsee, tottakai pääsemme neuvotellen yhteisymmärrykseen kaupasta. Joskus tavaran alkuperästä ei millään löydetä tietoja, koska kaikesta vaikkapa Arabian valmistuksesta ei ole tietoja missään kirjallisuudessa. 50 . Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: MIRA PIISPA – Ne hetket eivät usein ole otollisimpia juttutuokioihin, vaikka huonekaluista tahtoisimme saada niihin liittyviä tarinoita vielä vaikka myöhemmin, Veikko Helppi sanoo. Tietoa tipoittain Myytävien esineiden tarinoita ei kauppiaalle asti välttämättä säily, sillä paljon vanhasta tavarasta ostetaan kuolinpesistä. Hyvin moni haluaa tänä päivänä kunnostaa huonekalun itse sisustukseensa sopivaksi, sillä huonekaluja ostetaan harvoin
Arabian Valencia-teekuppi ja tassi maksavat Ajan muistossa 65 €. Arabian Valencia-sarja on yksi suosituimmista keräilijöiden joukossa. Ajan muistossa on hyvä kokoelma Gunnel Nymanin happosigneeraamia maljakkoja (eli ajalta ennen kuolemaa 1948). Antiikki ja taide . Nurmijärven Savitorpan kullatut esineet ovat aina olleet suosiossa ja arvostettuja. Hinnat vaihtelevat värin ja koon mukaan 500–2500 €:n välillä. Satu Helpin mukaan aamiaissetit ovat kysyttyjä, esimerkkinä Raija Uosikkisen Riikinkukko tv-setti, hinta 75 €. Tarjoiluvadin hinta 180 €. 51
Arabian kuppivalikoima on omaa luokkaansa. Antiikki ja taide. – Joitain keräilijöitä kiinnostavat kupeistakin vain yksittäiset kappaleet, kun joku toinen tahtoo koko sarjan, joten kaikkea pitäisi olla tarjolla. Veikko Helpin osto- ja myyntiliike Ajan muisto sijaitsee Lopen Sajaniemellä, entisessä kaupan varastossa. Toisaalta entisöiminen ei ole edullista puuhaa, mutta tuottaa mieleisiä huonekaluja. 52 . Myrna on suomalaisten rakastama Arabian aihe. Kysyttyä on Satu Helpin mukaan tällä hetkellä 1950-luvun tavara mukaan lukien huonekalut. Yksi Myrna kuppipari maksaa 20 €. Kaikki talon kalusteet ovat myös kaupan. Tavarassa on aina seulomista, Veikko Helppi sanoo. Ajan muistossa on kaikkea, kuten Disneyn leimaamia keräilyhahmoja ja tauluja. Monet perilliset ovat itsekin niin iäkkäitä, että heillä on koti kunnossa, eivätkä he halua ottaa itse mitään. – Kuolinpesien kohdalla pyydämme perillisiä aina ensin itse katsomaan päältä haluamansa tavaran, ja vasta sitten meidän pitää tehdä suhteellisen pikainen silmäys siihen, mitä hyvää tavaroiden joukossa on. Kaikki kiinnostaa Koska keräilijöitä kiinnostaa kaikenlainen tavara, myös Helpit ostavat kokonaisia kuolinpesiä, joista he siivoavat huonon tavaran pois tai myyvät sekalaista omissa huutokaupoissaan. Vasemmanpuoleinen kuppi 1932–1949-leimalla ja oikean puoleinen on 1960–1971 leimalla. Moni tarjoaakin liikkeelle puhelimitse tai sähköpostilla tavaroitaan, kesäisin etenkin Lopella mökkeilevät. Taulut ovat harrastelijamaalareiden tauluja joka kotiin. Kauas eli noin 200 kilometrin päähän tavaran hakuun Helpit lähtevät vain, jos tiedossa on arvotavaraa. ullakkoa varten. Paavo Tynellin valaisimia on, ja niitä kysytään aina. Koko hirsitalo on liikkeen toimitilana. Silloin, kun joku vaihtaa keräilykohdetta, voimme ostaa vanhan kokoelman, Satu Helppi nauraa. Nykypäivänä myyjät osaavat yleensä internetiä selattuaan hinnoitella kokoelmansa hyvin, mutta on joukossa hurjien summienkin pyytäjiä. Mukaan on tullut noin kymmenen vuotta sitten tytär, Satu Helppi. Hinnasta puheen ollen Ajan muistossa on ostajille hyvä valikoima etenkin Riihimäen taidelasia, mutta myös kaikkien muiden taidelasivalmistajien
Etäämmällä, vasemmalla lysterialasisia (lyijyä sisältävä myrkkylasi) maljakkoja. 53. Ulkoterassilta löytyy esimerkiksi japanilaisten suosikkeja, vintage-emalikattiloita. Antiikki ja taide . Sota-ajan maljoja on monenlaisia. Lopen Sajaniemellä sijaitsevassa osto- ja myyntiliikkeessä halutaan palvella kaikenlaisia keräilijöitä. Aran käsin maalattuja kannuja löytyy Ajan muistosta kymmeniä
– Ihminen on aina keräillyt jotakin. 54 . Aimo Okkolinin taidelasi on nyt arvostettua. – Vuoden 2008 lama vaikutti ihmisten käyttäytymiseen oleellisesti. Itse olen aina pitänyt eläimistä, mutta eläintarhaa minulla ei koskaan ole ollut. – Joskus palkkamme saattaa jäädä pienemmäksi, koska meidän mieltämme lämmittää se, jos joku löytää jotain oikein mieleistä. – Taisto Kaasisen Arabialle tekemä, uniikki savimaalaus ’Tuntoaisti’ (5500 €) on yksi meidän erikoisuuksistamme, Ajan muisto -liikkeen perustajayrittäjä Veikko Helppi sanoo. Kauppias Satu Helppiä miellyttää Björn Weckströmin maljakko (650 €), taustalla on muun muassa Birger Kaipiaisen teoksia sekä noin 200 erilaista Arabian maitokannua. Hinta määräytyy värin ja koon mukaan, lumpeenkukka on arvokkainta: iso, keltainen lumpeenkukka (vas.) 2800 €, sininen lumpeenkukka (kesk.) 1250 € ja sininen terälehti (vas. Siispä kodistani löytyy iso valikoima eläinfiguureita, Satu Helppi hymyilee. Sen edessä Kupittaan saven puinen, kansallispukuinen figuuri ja Rakkolanjoen savinen Poika-figuuri (580 €). – Vanhoja työkaluja saisi olla enemmän myynnissä. Myyjän saama palkka on kuluista se, joka vaihtelee eniten. Kenellä keräily liittyy lapsuuteen, kenellä harrastukseen tai työhön. Ihmiset myös taktikoivat ja odottelevat. Hinta onkin osto- ja myyntiliikkeessä tärkeä, mielenkiintoinen ja liukuva käsite. Ostajia hän uskoo silti riittävän ja muutaman vuoden kokemuksesta liikkessä myös Satu Helppi osaa muotoilla alan tulevaisuuden samankaltaiseksi kuin menneisyyden. ylhäällä) 750 €. Kivat löydöt – erikoiset, kauniit ja harvinaiset – antavat myös meidän työhömme kipinää, Veikko Helppi virnistää. Koska 80 prosenttia Ajan muiston asiakaskunnasta on tuttuja vakioasiakkaita, tieto heidän käyttäytymisestään on Veikko Helpillä vankalla pohjalla. Se, mitä keräily kenelläkin milloinkin on, ei noudata mitään kaavaa, joten tulevaisuuden hittiä on kokeneenkin vanhan tavaran kauppiaan mahdoton ennustaa. Vanhimpiin tavaroihin Ajan muistossa kuuluu 1700–1800-luvun taitteen kaunis vaatekaappi, 2800 €. Ei tietoa hitistä Vanhan tavaran hinta vaihtelee voimakkaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kaikki harkitsevat ostoksiaan, Veikko Helppi tietää. Enää raha ei ole niin helpossa. . Sen perusteita ovat Veikko Helpin mukaan sisäänostohinta, arvonlisävero, liikkeen muut kulut sekä palkka. Jotkut ostavat niitä kesämökkinsä somistukseen, toiset käyttötavaroiksi, Satu Helppi viittaa heinäseipäisiin. Antiikki ja taide. Heinäseipäiden hinta Ajan muistossa on 3 euroa, kun valmis sisustustikas saattaa saada hinnakseen lähes 30 euroa
Hauholla antiikki-ja keräilytapahtuma pidetään kesällä Witsiälän tanssilavalla. Siksi messut ovat tärkeitä, tekevätpä jotkut melkein koko vuoden liikevaihtonsa niillä. Hauhon antiikki- ja keräilymarkkinat Witsiälän lava ja Witsiälä-sali, Vitsiälänraitti 124, 14700 Hauho (Hämeenlinna) Lauantai kello 9–15 16.–17.8. Vääksyn antiikki- ja keräilymessut Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, 17200 Vääksy (Asikkala) Lauantai ja sunnuntai kello 10–16 17.–20.7. –Tavoitteena on löytää nuorempia kävijöitä, nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä, joita miellyttää nostalgia ja mummolamuistot. Näytteilleasettajia on tavallisesti 400, joista pienimmät myyjät varaavat 6–8 neliön tilan suurimpien varatessa pienen kaksion kokoisen lattiapinta-alan. Expo Novalla on myynnissä osastoja täydellä varustuksella tai pelkkää lattiatilaa. – Ala on tällä vuosituhannella muuttunut, kun kivijalkakaupoista on hyvin mo- nissa paikoin luovuttu. Hyvinkään antiikki- ja keräilymarkkinat Vanha Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4, 05800 Hyvinkää Helatorstai kello 10–17 28.–29.6. Alalla on Torsti Niemisen mukaan yhteensä noin kymmenen messujärjestäjää. 55. Lahden antiikki- ja keräilymessut Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, 15700 Lahti Lauantai ja sunnuntai kello 10–16 Keräilykuume-messuilta löytyy myös paljon vintage-tavaraa. Netti taas on aika kylmä paikka varsinkaan suuremmalle tavaralle. Hänen Expo Nova -yrityksensä messujen pääsyliput halutaan pitää edullisina, keskimäärin kuudessa eurossa. – Keräilykuume-nimi kuvaa hyvin sitä, että ihmiset ovat lätkähtäneet johonkin. Vuoden viimeinen tapahtuma Heinolassa yhdessä museon kanssa on enemmän kulttuuritapahtuma. Kuva: Torsti Nieminen. Kuva: Torsti Nieminen. Torsti Nieminen järjesti keräilymessuja 1980-luvulla Hämeen messujen yhteydessä. Veikko Helppi varaa Expo Novan messut hyvissä ajoin, sillä varsinkin talvisaikaan ne ovat tärkeitä myyntipaikkoja tai oikeammin kontaktipaikkoja, sillä siellä osto- ja myyntiliikkeen yrittäjä tapaa uusia ihmisiä ja jakelee käyntikortteja vastaisuuden varalle. 8.–9.3. Messuyrittäjä ymmärtää uusien keräilijöiden tavoittamisen tärkeyden toimittuaan itsekin aiemmin vanhan tavaran kauppiaana ja huutokauppameklarina. Tälle kävijäryhmälle painotamme internetin ja sosiaalisen median mainontaa, Torsti Nieminen lupaa. Suurin piirtein samat kävijät meillä on, ja vähän isompia kauppiaita on Suomessa noin 200, Torsti Nieminen sanoo. Vuoden aloittaa loppiaisen messut Kouvolassa, joka palvelee myös venäläisturisteja. Nuoremmalle polvelle Uutuus Keräilykuume-messujen joukossa on tämän vuoden maaliskuussa pidettävät Retro & vintage -messut Helsingin Kaapelitehtaalla. Ihmisten pitää saada käsin kosketella ja todeta tavaran kunto. – Kevään messut on nyt suurin piirtein myyty. Kun hän siirtyi kauppiaasta messuyrittäjäksi, yritys perustettiin ja nimi syntyi käytännöllisistä syistä; sitä ei oltu vielä varattu. Pienempiä myyjiä saattaa kysellä juuri ennen tapahtumaa, mutta monet isommat toimijat ostavat messuosastonsa vuodeksi eteenpäin. Lahden antiikki- ja keräilymessut Jokimaan ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, 15700 Lahti Pääsäisenä, lauantai ja sunnuntai kello 10–16 29.5. Pienestä suureen Seuraavan vuoden Keräilykuume-messupaikat tulevat myyntiin loppuvuodesta, lokakuussa, ja myynti jatkuu lokakuulle asti. Helsinki Retro & Vintage Design Expo Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1, 00180 Helsinki Lauantai ja sunnuntai kello 11–17 19.–20.4. Pienimmät, vapaapalokuntataloilla järjestettävät tapahtumat ovat yksipäiväisiä ja keräävät Niemisen mukaan tuhatkunta kävijää, kun taas vaikkapa Vantaan Energia Areenalle mahtuu enemmän myyjiä, keräilijöitäkin on useita tuhansia. Aukioloajat ja mieltymykset vaihtelevat: toiset pitävät kaksipäiväisiä messuja parempina, mutta usein sunnuntain viimeisinä tunteina on jo hiljaista. KERÄILYKUUME ANTIIKKI- JA KERÄILYTAPAHTUMAT 2014 Keräilykuume-messuilla muutama tuhat kävijää VINTAGE TÄKYNÄ TÄNÄ VUONNA T orsti Nieminen Expo Novasta järjestää vuosittain eteläisessä Suomessa, Jyväskylän eteläpuolella 12–13 Keräilykuume-messutapahtumaa. Kesällä oma liike Kanta-Hämeessä, Lopella, vie ajan ja asiakkaat liikkuvat enemmän sinne. Jyväskylän antiikki- ja keräilymarkkinat Survo-Korpelan kartano, Siltakatu 25, 40520 Jyväskylä Torstai-sunnuntai kello 10–17 2.8. Kesätapahtumat ovat rentoja, tapahtumapaikkana on tanssilavoja, kun taas isoissa urheiluhalleissa on erilainen tunnelma, messuyrittäjä Torsti Nieminen luettelee. – Meillä on hyvin erityyppisiä tapahtumia paikkakunnasta, paikasta ja ajankohdasta riippuen. Antiikki ja taide . Aitoon antiikki- ja keräilymessut Aitoon Honkala, Honkalantie 4, 36720 Aitoo (Pälkäne) Lauantai ja sunnuntai kello 10–16 27.–28.9. Keräilykuume-messut Vantaan Energia Areena, Rajatorpantie 23, 01600 Vantaa Lauantai ja sunnuntai kello 10–16 29.–30.3. Kauppoja tehdään niin parilla eurolla kuin tuhansillakin.
Antiikki ja taide. TEKSTI JA KUVAT: MANU HAAPALAINEN 56 . VUOSIKYMMEN VANHAA RAUTAA Teemu Tukiaiselle tulee täyteen kymmenen vuotta Uudenmaan boheemeimpana rautakauppiaana
– Tässä kymmenen vuoden aikana, jonka olen tässä ollut, olen oppinut olemaan oma itseni. Antiikki ja taide . Leijonanosan rakennuksesta ovat sittemmin vallanneet hänen rönsyilevät tavararöykkiönsä. Saan toteuttaa itseäni, hullutella ja nauraa ihmisten kanssa, sanoo Teemu Tukiainen. Teemu Tukiainen on isännöinyt entisestä asemarakennuksesta tehtyä Porvoon Wanhaa Rautakauppaa vuodesta 2003 alkaen. Jos olisin vaikka vielä vuonna 1994 nähnyt, mitä teen nyt vuonna 2014, olisin kyllä ajatellut, että onpa Teemu Tapanille käynyt huonosti! Tukiainen katsoo hetken vakavasti silmiin. Kaunis antiikkihella on löytänyt ostajan, ja odottelee nyt noutoa. 2000-luvun koittaessa tuli työttömyys, ja vuonna 2004 viimein uusi ura Suomen omaperäisimmän rautakaupan sieluna. Vielä 1990-luvun puolivälissä helsinkiläinen Teemu Tukiainen hääri laatupuku yllään rautakauppa-alan johtotehtävissä. Olemme Vanhan Porvoon laitamilla, Porvoon vanhalla rautatieasemalla. Sitä minä en ollut silloin kun kävelin Bossin puvussa ja Lloydin kengissä, asuin hotelleissa ja nauratin naisia baaritiskillä, 25 vuotta ja kiloa sitten. 57. Luovat ihmiset viihtyvät Porvoossa – ja myös Porvoon Wanhassa Rautakaupassa. Hän nauraa muutenkin paljon, ja kovaan ääneen. Ja puhkeaa sitten taas sydämelliseen nauruunsa. – Kamiinoiden luukkuja menee kaupaksi paljon, esimerkiksi rintamamiestaloihin, Teemu Tukiainen kertoo. Teemu Tukiainen kaupan aarteisiin kuuluvan, vanhan National-kassakoneen takana. 58-vuotias rautakauppias seisoo antiikkisen National-kassakoneen takana Porvoon vanhalla rautatieasemalla – ja nauraa. Tuo aika on tehnyt rautakauppaalan entisestä uraohjuksesta onnellisen miehen. O len Maslowin tarvehierarkian korkeimmalla tasolla
Heinäseipäät, ladon harmaat laudat, Singerin jalat. – Sitten tietysti vanhojen tavaroiden ystävät, keräilijät ja sisustusihmiset. Näitä löytyy niin paljon. Mutta tässä ollaan oltu, ja jotain on sentään jäänyt. Meni pari viikkoa ja soitin perään, että onko tämä vielä myytävänä. ” Ratahallintokeskus myi asemakiinteistön yleishyödylliselle Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvukselle. ” Vanhoissa taloissa asuvat ihmiset, niiden korjaajat ja remontoijat täällä asioivat, sitten tietysti vanhojen tavaroiden ystävät. – En minä voinut norsunluutornistani tällaiseen laskeutua. Antiikki ja taide. Päätin, että on otettava lusikka kauniiseen käteen ja kokeiltava. Vaikka matkaa on jonkin verran, lähteminen ei tunnu kylmänä talviaamunakaan Etelä-Savosta kotoisin olevan, lupsakkaan kauppiaan mielestä työläältä. Kaupan toimintaa jatkettiin ensin pitkäaikaistyöttömien, sitten pari vuotta jaksaneen uuden yrittäjän voimin. Yli satavuotiaalle asemalle Tukiainen kulkee Porvooseen joka aamu Helsingin Puistolasta. 58 . Vanhoissa taloissa asuvat ihmiset, niiden korjaajat ja remontoijat täällä asioivat, Tukiainen kertoo. – Tulin tätä sitten katsomaan, ja olin kyllä ensin, että ei helvetti! Ei tällaista, Tukiainen nauraa boheemisti repsottavassa myymälässään. Taloudellisestihan tämä on ollut haasteellista hommaa. – Niitä sloganeita käytän mainonnassa. Mannerheiminkatu). Vuonna 2003 uutta alkua etsinyt Tukiainen sitten näki lehdessä ilmoituksen myynnissä olleesta, vanhasta rautakaupasta. Kaikki voi mennä kaupaksi. Vanhoista peiliovista tehdään nykyään sängynpäätyjä. Kokeilu jatkukoon Rautakaupan perustaneen Rudolf Flodmanin poika Ralf jatkoi kauppiaana kuolemaansa eli vuoteen 1995 saakka. Aseman henkilöliikenne lopahti moottoritien myötä vuonna 1981, ja nyt asemalle kulkee enää turistiliikennettä. Kaikkea kaikille! Tukiainen luonnehtii kauppaansa vanhojen talojen varaosakaupaksi ja perinnerakentajan rautakaupaksi. Talviaika on niin hiljaista. Teemu Tukiainen pitää kevääseen saakka kaupan maanantaisin suljettuna. Vanhoja heloja ja vaa- Talvella on harmillisen hiljaista. Rakennus valmistui Porvoon asemaksi vuonna 1897, ja samana vuonna aloitteli myös Borgå Jernhandel, ensin tosin Nikolainkadulla (nyk. Uuteen omakotitaloon saatetaan haluta laittaa joku pieni yksityiskohta muistuttamaan historiasta. Sekä rautakaupalla että juna-asemalla on komea historia. Porvoon laitamilta on löytynyt uusi Teemu Tukiainen. Kun olisi kaikki heinäkuuta, niin olisi ihan hyvä
Eräs mieleen jäänyt asiakas sanoi Tukiaiselle haluavansa ostaa höylän. Aika paljon meiltä menee helloja ja ja tulisijatuotteita. Sitten kerran yksi eukko tuli sisään. Asiakkaissa on niin kartanonomistajaa, kansanedustajaa kuin eri alan taiteilijoita, boheemeja ja kulutuskriittisiä vaihtoehtoihmisiäkin. Enemmänkin varmaan menisi, mutta niitä kunnostaa vain yksi kaveri oman toimensa ohessa. Wanha Rautakauppa sijaitsee vanhankaupungin laitamilla, entisellä juna-asemalla. 59. Tavaran tulvaa Tukiainen sanoo, että kauppaan tulee kierrätysmateriaalia ihmisiltä ”aika kiitettävästi”, vaikkei sitä hirveästi etsisikään. Minussa on herännyt keräilyvietti tänne tultuani, vaikken ennen ollut kerännyt edes yhtä ainutta postimerkkiä, hän kertoo. tekoukkuja ostetaan. – Täällä oli hyvin vähän tavaraa, kun ostin paikan. Osa kunnostetaan, osa myydään sellaisenaan. Tukiainen toteaa, että vastaavia kauppoja on viime aikoina noussut muutama muukin, mutta liikeideoissa on ainakin hienosäädöllisiä eroavaisuuksia. – Moni Audi-mies osuu paikalle, pyöräyttää avaimiaan ja ihmettelee, mitä helvetin skeidaa täällä myydään. – Hänen vaimonsa puuttui heti peliin, että sinä et tarvitse enää yhtään höylää, meillä on jo monta sataa höylää! Että se keräysvimma voi tosiaan kohdistua ihmisellä ihan mihin vain. Mutta ihan se perus K-rauta-väki ei tule, se, joka haluaa talopaketin ja jouluksi kotiin. Kiitokseksi hän piirsi lopulta kolme sivua lehmiä vieraskirjaani! Tällä välillä ihmisen reaktiot liikkuvat. Sehän oli Miina Äkkijyrkkä! Hän sai kuule sellaisen hepulin tuossa ovella, että et voi uskoa. Porvoon Wanhasta rautakaupasta on löytynyt uusi, iloluontoisempi Teemu Tukiainen. Kartanonomistajasta kulutuskriittiseen ja höylähamstraajaan Tukiainen sanoo että Wanhaan Rautakauppaan voi suhtautua yhtä lailla rautakauppana kuin museona, antiikkikauppana tai kirpputorina. Mökkiläiset tietysti käyvät. Taiteilijasieluja inspiroiva Porvoo sopii kaupan taustamiljööksi huomattavan hyvin, Tukiainen nyökkää. Sittemmin kirjanpidollinen vaihto-omaisuus on kasvanut, koska haalin tänne liikaakin tavaraa. Antiikki ja taide . Heti ovelta kuuluu helvetin kova huuto, minä pelästyn, että pitääkö soittaa ambulanssi vai mitä. Katsoin tarkemmin. – Esimerkiksi vanhoja helloja me hiekkapuhallamme ja maalaamme. Teemu Tukiaisen kauppa on tavallaan myös museo
Kauppias myöntää, että pitkästä rautakauppakokemuksesta on ollut apua, mutta paljon uuttakin on joutunut opettelemaan. Yksi perhe ei hyväksynyt jääkaappia ja koki kauheaa synnintuntoa, kun joutuivat sen hankkimaan. Minulla on paljon nippeliosaamista, juuri vaikkapa heloja ja saranoita. Katso koko ohjelma ja näytteilleasettajat: puh. ” loon, mutta kaikki eivät käytä edes piilossakaan. TURUN TAIDE- JA ANTIIKKIMESSUT KUUSI TAPAHTUMAA SAMALLA LIPULLA! Turun Taide- ja Antiikkimessut, Kädentaitomessut, Old Toy Swap -leikkakalumarkkinat, Nukkekoti- ja Nukkemessut sekä Turun Rahan Päivä. ITAGE VIN " Tuija Peltomaa messulavalla: Miten arvioida ja realisoida muuttoirtaimisto, jaettava koti tai kuolinpesä” ja ”Miten arvotan ja arvioin antiikkia, taidetta ja vanhoja esineitä” Vintagemuotinäytös molempina päivinä. – Joku saattaa laittaa ristipääruuvit pii- ” Tämä on tavallaan kuin uskonto. TURUN MESSUKESKUKSESSA 22.–23.3. " Ohjelmaa, arviointipalvelua sekä runsaasti myytäviä tuotteita. Teemu Tukiainen kertoo tulevansa kauppansa tuotolla kohtuullisesti toimeen. Minulla taas on hiukan tällainen rytökärpän pesä. Jotkut ovat aika fanaattisia. " Muun muassa taideasiantuntijat Tuija Peltomaa ja Hans Tritzschler arvioivat messukävijöiden tuomia esineitä. Olen joutunut kääntämään takin. Mukana 350 näytteilleasettajaa. Kauppias Tukiainen myöntää, että kamaa tulee haalittua liikaakin. . – En suosittele lastulevyä, muovit pitää unohtaa, ristipääruuvi on kirosana. Tämä on tavallaan kuin uskonto. Antiikki ja uskonto – Tammisaaren Rakennusapteekki on vähän siistimpi, siellä on enemmän fiiniä ja aika hinnakastakin uustuotantoa. 02 337 111 www.turunmessukeskus.fi , AVOINNA +&( + . Jotkut ovat aika fanaattisia, tekevät melkein linkolamaisesti asioita. Metsäkylän navetassa taas on raskasta tavaraa enemmän
61. Joskus Romuritari myös kunnostaa vanhoja huonekaluja. ANTIIKIN ASIALLA Romuritari Marko Kosonen entisöi, ehostaa ja valmistaa uutta Antiikki ja taide
” Isot kalusteketjut ovat muuttaneet sisustuskulttuurin. Silloin sai jo jonkinlaista opintorahaa. Harrastuksesta tuli minulle työ, Kosonen sanoo. Reissun lomapäivänä toiset ottivat kuvia toisistaan, mutta minä kuvasin kaikenlaista kaunista, lyhtypylväitä, aitoja ja kirkkoja. Sitä paitsi Romuritarin suhtautumisessa vanhaan, uudistettuun vanhaan ja uuteen on jotakin kovin virkistävää. Mutta ei kai tässä ole syytä tiukkapipoiseksi heittäytyä. Kyllä siellä 90-luvulla aloittaneita kauppoja ja kivijalkaliikkeitä on mennyt nurin. Vuodet kuluivat työelämässä, ja aika ajoin Kosonen huomasi miettivänsä, että tätä antiikkihommaa olisi kiva kokeilla ammattinakin. Antiikki ja taide Katri hoitaa myymälän asiakaspalvelun, päivittää kotisivut, vastaa sähköpostitiedusteluihin ja hoitaa paperisodan. Valtio valtiossa Provinssista Kontiolahdelta Kosonen tekee noin kerran kuukaudessa tavarantoimitusreissun pääkaupunkiseudulle, koska Helsingissä asiakkaita riittää ja kysyntää on. Markolle jää kuljettaminen, korjaaminen ja tilaustöiden suunnittelu ja valmistus. Urheileva kaunosielu Kuten moni muukin antiikkialalla, Marko Kosonen, 46, on päätynyt alalle intohimoisen harrastuksen ja jo hyvin nuorella iällä alkaneen asioihin perehtymisen kautta. – Sotkeuduin näihin hommiin jo lukioaikana, noin vuonna 1985. Toiset käyttivät sen juhlimiseen. – Pääkaupunkiseutu on tällä hetkellä selkeästi valtio valtiossa, Kosonen määrittelee ja jatkaa: – Täällä asuvat ihmiset voivat vielä liikkua työstä työhön suht sujuvasti, raha liikkuu ja elämä on aktiivisen tuntuista. Kosonen pelasi myös jääkiekkoa aina Anuorten SM-sarjatasolle saakka, kunnes omien sanojensa mukaan ”tajusi lopettaa.” Urheilijoitakin on moneen lähtöön, mutta lienee turvallista sanoa, ettei Kososen käytös pelireissuilla vastannut aivan jääkiekkoilijan stereotypiaa. Lehtikuusesta valmistetut Siberiakalusteet kuuluvat Romuritarin uustuotantoon. Mutta oli Kosonen ollut vanhasta innoissaan jo ennen lukioaikojaankin. Rupesin kiertämään huvikseni huutokauppoja, ja aina välillä tuli ostettua jotakin. Kosonen ja vaimonsa Katri ovat saaneet perheyrityksen pysymään pinnalla vuodesta 2007. – Ajattelin, että nyt alkaa Markolla olla sen verran vuosia taulussa, että jos meinaa sen antiikin kanssa kokeilla, niin se pitää kokeilla nyt. Yksi syy nurin menolle on monessa tapauksessa myös liiketoiminnan tietty van-. Jos asiakasta miellyttää vaikkapa maalattu talonpoikaisantiikki, ei siinä mitään väärää ole. – Kun taloustilanne nyt on sieltä vuodesta 2007 lähtenyt vikuroimaan oikein kunnolla, monella toimialalla bisnes on varmaan ollut sellaista sopeutumista tilanteeseen, hän pohtii. Lienee vain hyvää ja kestävää kehitystä, että antiikkiharrastus ja vanhojen esineiden kauneuden tajuaminen eivät ole pelkästään puhdasoppisten antiikkisnobien asia. Vanhojen esineiden harrastus on varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella sen verran pienen piirin hommaa, että puristisella suhtautumisella antiikkiin ei leipä taitaisi kovin leveää olla. Käy ilmi, että miestä hiukan huolettaa, miten antiikkilehti suhtautuu Romuritarin toimintaperiaatteisiin, ”romuun” ja siihen, että Romuritari usein ehostaa vanhoja huonekalujaan nykyaikaiselle ostajalle mieluisammaksi, ja siihen että firma elättää itseään myös uustuotannolla. Kun muut kuvaavat ihmisiä, sinulla on vain näistä aidanpäistä kuvia.’ Antiikista uustuotantoon ” Kosonen harrasti huutokauppoja ja antiikkia vuosien ajan. TEKSTI: MANU HAAPALAINEN KUVAT: ROMURITARI K ontiolahden Lehmossa majaansa pitävän Antiikkiliike Romuritarin primus motor Marko Kososen haastattelu on jo loppumaan päin, kun Kosonen yllättäen kysyy, millaisesta näkökulmasta juttua aiotaan tehdä. – Sama sävel kuin varmasti aika monella muullakin. – Minua oli tosiaan aina kiinnostanut kaikki vanha. Muutaman päivän mittaisen tehovisiitin aikana toimitetaan autollinen mööpeleitä ja koriste-esineitä tilaajille, ja vastaavasti lastataan autoon uusia hankintoja varastoon ja työstettäviksi. Mummolassa kolusin ullakot, kuten nyt varmaan moni muukin lapsi... Teemme asiakkaan antamien mittojen mukaan lankkupöytiä, kaappeja, penkkejä, kaikkea. Antiikin ja entisöinnin lisäksi Romuritari on laajentanut uusien huonekalujen tuotantoon. Marko Kosonen tiesi jo lapsuudessaan 1970-luvulla, että vanhat esineet ja historia kiinnostavat. Sieltä on saatu kivijalkaa toimintaamme niin, että voimme provinssista käsin ylipäänsä toimia. Nyt hänen Romuritariliikeensä yhdistää antiikkia, entisöintiä ja uustuotantoa. Kun tultiin reissusta, isä torui, että ’Olet sinä epeli. 62 . Minulla se taisi mennä antiikkimööpeleihin. Kosonen kertoo Romuritarin liikeidean muotoutuneen osittain toiminnan myötä, kysynnän ja vallitsevan suhdannetilanteen sanelemanakin. Vuonna 2007, kun Antiikkiliike Romuritari sai alkunsa, Kososella oli taustaa jo sekä yrittäjänä olemisesta että toisen palveluksessa työskentelemisestä. – Meillä se on tarkoittanut, että kun antiikkipuolella on menekki notkahtanut, aloimme kolme vuotta sitten tehdä tilaushuonekaluja. – Kuvaavaa on se, kun olimme 12–13 -vuotiaana pelaamassa silloisessa Tshekkoslovakiassa, Prahassa. Mutta kun lähdetään Lahdesta ylöspäin ja katsotaan Mikkelit, Kuopiot ja Joensuut, meno on hyvin erilaista
– Nyt on kevääksi myyty jo kalenteri täyteen eli teen työtä aamusta iltaan. En usko, että kovan linjan antiikkiharrastajallakaan on nykyisin olohuoneessaan rokokoosohvaa. – Vihaan sitä, että kodinkoneliikkeistä myydään vehkeitä, jotka kestävät hädin tuskin takuuaikansa loppuun. Vaatekaapit, astiakaapit, pöydät, tuolit ja penkit, niitä kyllä ostetaan. kin, mutta asiakas onkin tyytyväinen, jos eri käyttäjien kädenjälki on näkyvissä ja maalikerroksista näkyy myös aikakausien värimaailma. Siellä on se kulmasohva, missä rennosti pötkötellään. väreissään, punaisena ja mustana. – Jos katsoo sisustuslehtiä, nehän ovat täynnä huonekaluja, joista on useita kerroksia erilaista maalia raavittu esille, että ovat erittäin rouhean näköisiä. – Monesta oli kiva harrastemielessä ostaa itselleen antiikkia, jopa bisnesmielessä. Mainittu perinnerakentamisen buumi, vintagen ja vanhan antiikin muodikkuus – niitä on vaikea pitää muuna kuin positiivisina ilmiöinä monin tavoin kertakäyttöisyyteen ja kerskakulutukseen satsaavassa maailmanajassamme. TAIDEKIRJA MARTTA WENDELINISTÄ Kirjan hinta 20€ tilattuna Martta Wendelin Seuralta + postimaksu. Toisaalta välillä tuntuu trendinä olevan, että mitä rötöisemmässä kunnossa, sen parempi. Tilaa leena.jantti@pp5.inet.fi Antiikki ja taide . Toisin kuin nettisivuillaan ja sosiaalisessa mediassa aktiivinen Romuritari, moni ei ole havahtunut nettikaupan mahdollisuuksiin ajoissa tai lainkaan. Mutta en koe, että on suuri synti tehdä esineistä sellaisia, että ne kelpaavat ihmisille ja säilyvät käytössä. Että kierrätetään ja ideoidaan uudestaan. Tähän samaan ajattelevan kuluttamisen megatrendiin solahtaa Romuritarikin. Vuonna 2007 kun aloitimme, hyvälaatuiset Arabiat, maljakot ja koriste-esineet liikkuivat tosi notkeasti. –Puoliammattilaiset kirpputorimyyjät ovat laittaneet hanskat tiskiin, kun ovat huomanneet, ettei tämä olekaan niin kivaa ja helppoa. Perinnerakentajaosastolle nyt onneksi menee vielä alkuperäisessä Vanhaa ja uutta rinnan Marko Kosonen kertoo, että parhaiten menee edelleen kaupaksi hyvälaatuisimpia ja -kuntoisimpia koriste-esineitä. Meilläpäin on esimerkiksi yksi perinnerakentaja, joka on niin hifistelijä, että ostaa jopa vanhoja työkaluja, koska haluaa rakentaa niillä. Toki on joitain niin hienoja huonekaluja, että niitä ei voi maalata. Joistain esineistä tulee mieleen että pitäisi tuo ehkä kunnostaa- Entisöinnin suhteen on oltava tarkkana, Romuritari Marko Kosonen sanoo. – Ja huonekaluja, joilla on funktio. – Seinäkelloilla tai tyylihuonekaluilla, rokokoolla ja kustavilaisilla, vähän vanhemmilla ja uustuotannoilla täyttäisi ison hallin kuukaudessa. Koriste-esineitä ei ole pakko ostaa. Koko ajan. – Olen saanut toteuttaa kansataloustieteen opintojani, tehdä kauppaa. – Mutta kyllä ajat myös ovat oikeasti todella muuttuneet. Syön seisaallani ja jatkan sitten. Asiat ovat muuttuneet tässäkin mielessä. Jos kaikki menisi vain näin, hukkuisimme tuotokseemme. Kun rappioromantiikka on muoti-ilmiö, kyllä se näkyy meillekin. hanaikaisuus. Mutta teemme tietenkin niin kuin asiakas haluaa. Se pitää mielen virkeänä, Kosonen vakuuttaa. Oli helppoa pistää kirpparilta ostettua antiikkitavaraa eteenpäin, tavalliset ihmisetkin tekivät sellaista pikku liiketoimintaa. – Kyllä meidän toiminnassamme on mielestäni hyvä ideologia takana, Kosonen pohtii. Ja kun olen sen verran ADHD-tyyppi, että tykkään tehdä käsilläni, rakentaa ja purkaa, niin tässä sitä saa tehdä niin paljon kuin jaksaa. Myös tältä osastolta Kosonen löytää asiakkaansa. Takuuaikanakin mieluummin annetaan uusi kone kuin vaihdettaisiin osa sisältä. Palataan vielä Romuritarin ideologiaan. Ihmisillä oli jonkin verran rahaa, Kosonen muistaa. Perinnerakentaminen on sekin ollut jo jonkin aikaa nouseva trendi. Ja kyllähän tässäkin vaikuttaa ihmisten rahatilanne. . Ihanneammatissa Vaikka taloussuhdanteet saavat yrittäjän monesti ahtaalle, Marko Kosonen vaikuttaa onnelliselta saadessaan elättää perhettään oman harrastuksensa avulla. Vaikka Romuritari myös ehostaa vanhoja esineitä, on oltava tarkkana siitä mihin ja milloin koskee. Mutta Maskut ja muut isot kalusteketjut ovat muuttaneet sisustuskulttuurin. 63. Jotakin kestävääkin pitää olla. Ne saatetaan viedä paraatipaikalle moderniin vastarakennettuun kivitaloon, haetaan sitä kontrastia siistin modernin ja rouhean maanläheisen välille, Kosonen selittää. Jos en tee asiakkaalle hänen mieleistään päivitystä, me emme toteuta mitään kierrätystä. Että töitä kyllä on. – Kyllä heitä on. Työ on monipuolista ja palkitsevaa. Isompaa esinettä Kosonen sanoo saavansa helposti hankittua, mutta sen eteenpäin laittaminen onkin hankalampaa. Siksikin, kun joku kysyy, miksi ”pilaamme” talonpoikaisantiikkia maalaamalla mustan värin päälle. Viimeksi kuluneen kahden–kolmen vuoden aikana Arabia ja muu pikkutavara on kuitenkin tehnyt kauppansa selvästi aiempaa hitaammin. Tämä on luovaa työtä, ja minä pidän siitä, että työssä on pikku stressikin. Mutta sitten taas vaikkapa talonpoikaishuonekaluissa on valitettavasti vuositolkulla ollut se trendi, että ne pitää maalata vaaleaan sävyyn
64 . Antiikki ja taide. Tuolissa ei ollut verhoilulistoja, joten kankaat on ommeltu selkänojaan. Verhoilijamestari Anneli Hiiri on tehnyt poikkeuksellisesti ensin 1900-luvun Emma-tuolin selän
” Antiikki ja taide . Koulutus ja kokemus ovat tärkeitä, kun asiakas etsii itselleen entisöijää, mutta jokaisella on oma kädenjälkensä ja tapansa. Viimeisempänä, vaan ei vähäisempänä, on kestävä puurunko. – Olen hankkinut ammattini sekä eri aikakausien ja tyylien tuntemukseni kouluttautumalla, verhoilijan ammatti- ja erityisammattitutkinnot suorittaen. Ammattilaisen tietämys tyyleistä ja työtavoista on niin ikään tärkeää. Vaikka verhoilu on valtaosaltaan käsityötä, niin nupinaulojen tilalle ovat tulleet niitit. Hiiren mielestä vastuuntuntoinen verhoilija käyttää vanhoissa kalusteissa perinteisiä menetelmiä ja materiaaleja. Olen korjannut aivan hiekaksi menneitä rokokoosohvien vaahtomuoviperustuksia sen ajan mukaiseen meriheinä- tai haapalastuperustukseen. – Meillä käytetään mahdollisimman paljon kotimaisia materiaaleja, mikäli mah- dollista, Anneli Hiiri sanoo ja muistuttaa: – Vaahtomuovi ei kuulu vanhoihin, perinteisiin verhoilumateriaaleihin. Tärkeät tekijävalinnat Jos huonekalunsa haluaa kuntoon arvoja säilyttääkseen tai niitä jopa lisätäkseen, TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: TIINA SAARIKOSKI tahtoo tietysti löytää osaavan tekijän, jonka käsissä syntyy kunnollista jälkeä. Sopimusvaiheeseen kuuluu verhoilijamestari Hiirellä keskustelu kunnostuksen vaiheista ja opastus kankaiden valintaan. H uonekalujen entisöinti ei olekaan niin helppoa ja nopeaa kuin asiaa tuntematta voisi ajatella. Entisöijän tekemiin töihin tutustuminen sekä toisten suositukset ovat Hiiren mukaan hyviä tapoja arvioida tulevan työn laatua. – Tunnearvoa ei voi mitata rahassa. Myös se, että saa kotiinsa yksilöllisen ja omannäköisen kalusteen, puoltaa vanhan kunnostamista. Kun omistaa itse hankkimiaan tai suvusta perimiään vanhoja huonekaluja ja miettii kunnostamisen mielekkyyttä, kannattaa Anneli Hiiren mukaan pohdiskella huonekaluihin kätkeytyviä arvoja. Vaahtomuovi on nykykalusteiden pehmuste. Arvoina voidaan pitää myöskin ekologisuutta ja kierrätystä. Toiset jättävät entisöintiprojektinsa yhteen kertaan. Rahallinen arvo kasvaa myöskin, kun huonekalulle tulee ikää. Kirjallinen sopimus ja keskustelu Kun päätös entisöinnistä ja entisöijästä on tehty, voidaan Verhoilu-Idefixissä tehdä kirjallinenkin sopimus. – Siihen kirjataan, mitä tehdään, miten tehdään, materiaalien, kankaiden, somisteiden, kuten nappien ja nyörien nimeäminen sekä sovitaan kuljetukset ja hinta-arvio, Anneli Hiiri selvittää. Entisöinti Kaikki puiset huonekalut voi entisöidä MAHDOLLISIMMAN ALKUPERÄISIKSI Entisöinnin ja verhoilun ammattilainen saa korjattua kaikki puusta tehdyt huonekalut. 65. Toisia kipinä puraisee, ja he hankkivat verhoilijan kautta oikeita työvälineitä. Lisäksi olen saanut Mestarikiltaneuvoston myöntämän verhoilijamestarin arvonimen. Yritykseni on toiminut 20 vuotta, minun lisäkseni palkkalistoilla on verhoilijamestari Mirja Karjalainen. – Entisöinnin voi aina tehdä puusta valmistettuun kalusteeseen. Oma työ vaatii hieman perehtymistä. Samoin kannattaa etsintävaiheessa kysyä, mitä tutkintoja tekijä on suorittanut. Tämän ovat huomanneet verhoilijamestarin, äänekoskelaisen Verhoilu-Idefix Oy:n yrittäjän, Anneli Hiiren kansalaisopiston entisöintikurssin aloittaneet. Vanha tavara sisältää monenlaisia arvoja, joita kannattaa ajatella, kun miettii satsausta entisöintiin. Nykykalusteet tarkoittavat 1960-luvulta nykypäivään valmistettuja kalusteita. ” Vaahtomuovi ei kuulu vanhoihin, perinteisiin verhoilumateriaaleihin. Yleensä pyrinkin tekemään ajanmukaista, Anneli Hiiri kertoo. Historiallinen arvo taas syntyy vasta monien vuosien kuluessa
– Pahimmillaan tuolista on löytynyt neljät vanhat kankaat päällekkäin. Meriheinäkerros peitetään juuttikankaalla. Löysien narusilmukoiden väliin työnnetään meriheinää tai haapalastua, kunnes syntyy sopivan paksuinen perustus. Kangasta menee 1–2 metriä neljään tuoliin, 2–5 metriä nojatuoliin ja 5–12 metriä sohvaan. Kankaiden purkaminen kuuluu hintaan, Anneli Hiiri sanoo ja vinkkaa: – Jos haluaa varmistua, ettei vanhoja kankaita jätetä uusien alle, verhoilijalta voi pyytää vanhat kankaat itselleen. 6. – Kankailla voidaan tehdään muunnelmia ja päivityksiä nykyaikaan. Meriheinäperustus ommellaan tuplarineulalla läpiveto-ompeleilla. Kangas kiristetään ja kiinnitetään irrotettavilla heftaneuloilla puukehykseen. Entisten kangaskerrosten poistaminen pitää sohvan tai tuolin kunnossa pidempään, sillä tunkkaiset täytteet ja likaiset kankaat likaavat uudenkin kankaan, etenkin vaaleassa kankaassa ne näkyvät. 5. Näin myöhemmät verhoilijat pääsevät näkemään istuimen historian. Lapualla toimiva Annala kutoo ainoana suomalaisena yrityksenä verhoilukankaita. Istuinosan alle, runkoon kiinnitetään nauloilla leveät satulavyöt. Anneli Hiiren Verhoilu-Idefixistä voi ostaa kankaita ja tarvikkeita, jos itse verhoilee. Kiinnitysneulat poistetaan. Sidotut joustimet peitetään joustinliinalla eli juuttikankaalla, jonka päälle sidotaan avoimet pellava- ja puuvillanarusilmukat käyräneulalla. Kangas kiinnitetään sen jälkeen pysyvästi nauloilla tai niiteillä. Nykyään harvinaisempaan lisäkäsittelyyn voivat kuulua ootraus eli puun pintaa korostava puumukailumaalaus sekä koristemaalaus. Lopuksi kangasverhous kiinnitetään niiteillä tai pienillä nupinauloilla.. Näin muodostuu vahva ja muotonsa säilyttävä kantti, josta riippuu myös istuinperustuksen käyttöikä. Kotikalusteiden hankausarvot lähtevät siinä 20 000 martindaleasta ylöspäin. Vanhojen päällysteiden kuoriminen esiin on joskus iso työ. 3. Tavallisesti ensin verhoillaan istuinosa. Työvaiheet ovat seuraavat: 1. Vyöpunokseen kiinnitetään kiertojoustimet. Puun kunnostukseen kuuluu VerhoiluIdefixissä tarvittaessa puuosien uusimisen, viilukorjausten, liimaamisen ja hiomisen jälkeen pintakäsittely eli lakkaus tai maalaus. Minä tavallisesti jätän puuosaan kiinni palaset vanhoista kankaista. Usein hyvin vanhassa, verhoiltavassa kalusteessa täytyy lähteä työhön alapohjasta ja perustuksista saakka. Joskus pienen rahin somisteena voi olla pitsiliina tai itse merkattu liina, näin voidaan säilyttää kivasti myös suvun perintöä. – Lastulevymurtuma taas on miltei mahdoton korjattava tai ainakaan sen kestämisestä ei voi antaa takuita, Anneli Hiiri toteaa. Reunat täytetään sivuilta ja takaa tiiviisti. Uusi verhoilu kestää noin kymmenen vuotta, puuosat ikuisesti ja hyvin tehdyt perustuksetkin kymmeniä vuosia, Anneli Hiiri tietää. Puu on hyvä materiaali, koska rikkoutuneet kohdat voidaan aina vaihtaa uusiin. 66 . Joustimet sidotaan pellavan ja hampun kuiduista valmistetulla narulla. Lipastojen ja vitriinien viimeistelyvaiheeseen kuuluu tarvittaessa vetimien ja lukkojen vaihto. Kankaiden valinnassa on ulkonäön lisäksi otettava huomioon kalusteen käyttö. Verhoilijamestari Anneli Hiiri pystyy tekemään monet, pienet puusepäntyöt, ja suuremmissa auttaa oma verkosto. Antiikki ja taide Istuinperustuksen reunat ommellaan käyräneulalla, ohuella pellavapuuvillalangalla, muotoon kahdella tai kolmella ommelrivillä. Perustus pöyhitään pryylillä eli pöyhöttimellä. Kangasvalikoimista löytyy sopiva kangas niin nykykalusteisiin kuin tyylikalusteisiinkin – ja kaikenlaisia kuituja on saatavilla. 7. 4. Perustuksen pitäisi siten kestää kymmeniä vuosia. Kangas kuluvinta ja kalleinta Useammin vaihtoon joutuvat kankaat ovat istuimen arvokkain osuus, metrihinnat ovat yleensä 30–150 euroa. 2. Istuimet kiinni tiiviisti ja ommellen Mikäli kyseessä on verhoiltava huonekalu, verhoilutyö alkaa paljaasta puukehikosta. – Hankauskestoarvot, martindalet, antavat viitteitä kulutuskestävyydestä. Selkänojaperustuksen ompelemiseen riittää myös yksi ommel. Ensin kunnostetaan puu Kaikkien huonekalujen kunnostaminen ja entisöinti lähtee puuosien korjaamisesta
Työkaluja: Erikoistyökaluja, joita verhoilussa tarvitaan: – käyräneuloja – heftaneuloja – pöyhötin eli pryyli – niitinnostaja – verhoiluvasara – vinosivuleikkurit – tuplarineula. Istuimen pintapehmustus tehdään mustasta kookoskuidusta (vas.). Antiikki ja taide . Täytteiden päällä pitää välillä istua, että saadaan hyvä ja tiivis muoto, verhoilijamestari Anneli Hiiri sanoo. Ne kiinnitetään paksulla sidontanarulla. – Täytteet pöyhitään hyvin. Joustimien päälle tulee haapalastu (kuvassa)- tai meriheinäperustus. Anneli Hiiri on juuri kiinnittänyt tämän renesanssityylisen kirpparilöydön joustimet luonnonkuituisella sidontalangalla. Pintapehmusteena ovat musta kookos ja vanu. Kierrejoustimia on erikorkuisia. Perustuksen täytteiksi juuttikankaan päälle laitetaan tähän rokokootuoliin meriheinää ja kotimaista haapalastua. Perustuksen kiinnittämiseen läpiveto-ompelein käytetään pitkiä, teräväkärkisiä tuplarineuloja. Niiden päälle kiinnitetään liinauskangas. 67. Liinauksen päälle tulee vielä vanu. Alle on laitettu satulavyöt ja naulattu ne kiinni, ommeltu päälle joustimet purjelangalla sekä sidottu ne. Reunan tukiompeleet tehdään käyräneulalla purjelankaa käyttäen. Joustimet on kiinnitetty naruilla satulavöiden päälle
Kankaiden, lankojen ja täytteiden kiinnittäminen tehdään käyräneulalla. Se kiinnitetään niiteillä tai nupinauloilla verhoiluvasaran avulla. Antiikki ja taide. Kunnollisen puuhuonekalun tuhoajia ovat ainoastaan tupajumi ja tulipalo, Anneli Hiiri hymähtää ja lisää: – Olen entisöintikurssilaisilleni neuvonut, että jos suvussa on vanhoja huone- kaluja, joiden historiasta tiedetään jotain, muistot kirjoitettaisiin ylös. Puuhuonekalun historia talteen Entisöinnillä ja verhouksella tehdään lähes aina uusiksi käyttöhuonekaluja, mutta historiatieto on tärkeää huonekalun alkuperän kunnioittamisen vuoksi. ” Kunnollisen puuhuonekalun tuhoajia ovat ainoastaan tupajumi ja tulipalo. Itse olen löytänyt viestejä etenkin lipastoista tai verhoilupahveista. ” Muutama erikoistyökalu riittää Verhoilussa käytetään aivan tavallisia rautakaupan työkaluja, mutta joitain verhoilijoiden erikoistyökalujakin tarvitaan: Niitinnostajalla irrotetaan vanhat niitit ja verhoiluvasaralla kiinnitetään koristenaulat. Tuolissa käytettiin jo alunperin vaahtomuovia, joten niin tehtiin entisöinnissäkin. . Enemmän puusepäntyötä vaativat huonekalut kunnostetaan parhaiten tarkoitukseen tarkoitetuilla koneilla ja työkaluilla. Verhoilutyössä tarvittavia erikoistyökaluja saa verhoilijoiden tukuista ja verkkokaupoista. – Historiaa välittävät tarinat tuppaavat unohtumaan useammin kuin huonekalut tuhoutuvat. 68 . Pryylillä eli pöyhöttimellä saadaan pöyhittyä täytteet tiiviiksi ja muotoonsa. Nelostien varrella Äänekoskella työskentelevälle Anneli Hiirelle tulee asiakkaita kaukaakin, mutta Alvar Aallon kaupungista, Jyväskylästä, tulee usein juuri Aallon huonekaluja, kuten tämä tuoli 69, jonka kankaan Hiiri korjasi. Verhoilijamestari Anneli Hiirellä itsellään ei ole kotonaan historiallisia arvoja kantavia, antiikkisia huonekaluja, mutta lastulevyjä hän ei kotiinsa huoli. Tuplareita eli kaksikärkineuloja käytetään läpiveto-ompeleissa. Kurssien osallistujista jotkut ovat jopa panneet tuolin takaselkään kirjeen tai verhoiluajankohdan sanomalehden. Historiatieto on arvokasta myös vanhan tavaran ostajille ja kauppiaille. Tyyleistä hänen suosikkejaan ovat biedermaier linjakkaan kauniina, skandinaavisena, sekä niin ikään jugend, koska siinä on myös suomalaiskansallisia aiheita kotoisesta luonnosta. Merkinnät siitä, kuka ja milloin huonekalun on tehnyt ja hankkinut, voidaan merkitä runkoon vaikkapa lyijykynällä tai paperille muovitaskuun. Lopuksi on verhoilukankaan vuoro
69. Antiikkiliikkeessä OMITUISEN ANTIIKIN GÖTAN MAAILMA Helsingin Tarkk’ampujankadulla sijaitseva pieni antiikkiliike, Götan Maailma kätkee sisälleen mitä eriskummallisemman maailman. TEKSTI JA KUVAT: ATTE BACKSTRÖM Antiikki ja taide . Götan Maailmaa hallitsee helsinkiläinen, omituisen antiikin kauppias, Thomas Hamberg
Antiikkikauppias Thomas Hamberg, 31, toivottaa iloisesti terve- tulleeksi. Pienen vonkaamisen jälkeen pikku-Thomas lähtikin kotiin kaksi kaunista pulloa mukanaan. – Ei, se ei ollut leikkiauto, vaan vanhat lasiset lääkepullot fasettihioituilla lasikorkeilla. – Ensimmäisiä muistojani antiikista on kirpputorireissu Forumin parkkihalliin, kun olin 6-vuotias. Kaikki esineet tuntuvat haluavan kertoa jotain, mutta annetaan Thomas Hambergin kertoa oman tarinansa. ” 70 . Keräilyharrastus voimistui taas 1990-luvun lopussa, jolloin niin sanotusta omituisesta tavarasta tuli hänen kiinnostuksen kohteensa. – Ajatus omasta vanhantavaranliikkeestä heräsi. – Kaikki myynnissä olevat täytetyt eläimet ovat vanhoja, lähinnä 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Ne oli pakko saada. Matalalta valikoimia katselevan pienen pojan silmiin osui jotain mielenkiintoista, joka oli pakko saada. Näyteikkuna lupaa, että nyt nähdään jotain mielenkiintoista. Astun sisään. Antigue oddities Täytetyt eläimet ovat lähellä sydäntäni, siksi niitäkin on aika paljon. Viiskulmasta siirryin nykyiselle paikalle, Tarkk’ampujankatu neloseen helmikuussa 2013, Thomas kertoo. Täytetyt eläimet ja silloin tällöin myynnissä olevat pääkallot aiheuttavat ihmisissä joskus voimakkaitakin reaktioita. Silmälasit vahapää on saanut myöhemmin. Omituinen tavara kiinnostuksen kohteeksi Lasipullot vievät jo tuolloin lapsena Thomas Hambergin sydämen, ja siitä lähti kiinnostus kaikkeen erikoiseen ja vanhaan. Osittain se on myös harkittua. Aikaa kului. Hiukset ovat aitoa hiusta. Jo parin kuukauden Ikea-kauden jälkeen alkoi opiskelijaboksiin kerääntyä taas antiikkia. On vienosti katseleva peuran pää, hassu kotihiiri, lääkäreiden instrumentteja, kotiloita, argeologisia löytöjä maailmalta sekä grafiikan lehtiä ja ristejä. Mutta vain hetkeksi. Katselen hetken ympärilleni, ja olen sanaton. ” 1800-luvulta oleva ranskalainen vahapää asuu karkkilaatikossa. Kevättalvella 2011 avasin vanhempieni kanssa liikkeen Helsingin Viiskulmaan. Uusia täytettyjä eläimiä Hamberg ei ota vastaan. S aavun pienen antiikkiliikkeen näyteikkunan taakse. Antiikki ja taide Liikeidea omituisen antiikin liikkeestä on lähtöisin Thomas Hambergin omasta mielenkiinnosta. Niitä tulee keräilijöiltä ja lopetettujen koulujen varastoista. Pääkallot ovat myös aina vanhoja, lääketieteelle lahjoitettuja.. Opiskeluaikana Lahden ammattikorkeassa, jossa Hamberg opiskeli esittävää kuvataidetta, kiinnostus antiikkiin jäi hetkeksi. – Pääsääntöisesti liikkeessäni on etnistä, uskonnollista ja lääketieteellistä enemmän ja vähemmän erikoista pienesineistöä. Toimin siellä parisen vuotta. Eettinen puoli on kuitenkin Hambergille tärkeää. Täytetyt eläimet ovat lähellä sydäntäni, siksi niitäkin on aika paljon, Hamberg sanoo. Myös tauluja ja grafiikkaa löytyy jonkin verran. Lattiasta kattoon kaikkialla tuntuu olevan tuhat tarinaa
Valtaosa asiakkaista on iältään 20–40vuotiaita; he etsivät jotain erilaista kotiinsa tai lahjaksi. Näin on myös liikkeen asiakkaiden laita. Vilkaisen vielä vienoa peuraa. Vaikka osa Götan Maailman tavaroista voi jotakuta kauhistuttaa, ne ovat kuitenkin oman aikansa kurisioteettejä. Hamberg kertoo, että suurin osa hänen liikkeessään myynnissä olevista tavaroista tulee Suomesta ja Ruotsista, osa myös Englannista ja Ranskasta. Koskaan ei tiedä, kuka ovesta tulla tupsahtaa. Haavenani on myös avata sisarliike Tukholmaan jossain vaiheessa. Kyseinen nainen osti kuvan ja pian tulikin sähköpostia. – En ollut itse asiasta varma, enkä oikein edes uskonut koko tarinaa. Antiikki ja taide . – Valokuvassa todellakin oli Eugen Schauman ja Luukas. Kuvassa oli vaalea mies ja hyvin masentuneen näköinen koira. – Liikkeessäni oli ollut pitkään pieni kehystetty valokuva, jolla oli hintaakin vain 10 euroa. Kysein valokuva oli otettu valokuvausstudiossa joskus 1900-luvun alussa. He ihastuivat hassuihin majavaan ja haahkaan niin paljon, että käyttivät matkarahat niihin, Hamberg naurahtaa. Edessä valoisa tulevaisuus ” Valokuvassa todellakin oli Eugen Schauman ja Luukas-koiransa. Värikästä asiakaskuntaa Götän Maailmassa myynnissä olevien antiikkitavaroiden taustalla on runsaasti hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita, tapahtumia ja persoonia. Hyvästelen Thomaksen ja käännyn lähteäkseni. 71. Välillä käy rikkaita venäläisiä turvamiesten kanssa, välillä suurlähettiläitä, joskus pikkupoikiakin, Hamberg toteaa. – Kerran romanttista viikonloppumatkaa ulkomaille suunnitellut pariskunta tuli liikkeeseeni. Masentunut koira Götan Maailma sulkee sisäänsä monenlaisia tarinoita. Toivotaan, että mielenkiinto omituiseen antiikkiin säilyy niin asiakkailla kuin itsellänikin, Thomas Hamberg toteaa. Kaikki Götan Maailmassa myynnissä olevat täytetyt eläimet ovat vanhoja, lähinnä 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Näytti kuin se olisi iskenyt minulle silmää. Asiakkaana ollut, Helsingin historiaa tutkiva nainen näki kuvan ja riemastui: Tiedän tuon miehen ja siinähän on myös Luukas-koira. Hamberg kertoo, että kyseinen nainen väitti, että kuvassa olisi Eugen Schauman koiransa kanssa. –Tällä hetkellä valoisalta. Niitä tulee keräilijöiltä ja lopetettujen koulujen varastoista. Tarina kertoo myös, että Luukas-koira masentui tästä ja kuoli pian suruun. – Asiakaskuntamme on todella värikästä. – Ne kiertyvät myyntiin muun muassa vanhojen lääkäreiden ja professoreiden kokoelmista. . Astun kadulle, hymyillen. Kuva oli otettu pari viikkoa ennen kuin Schauman vuonna 1904 ampui Bobrikovin ja heti tämän jälkeen itsensä. Intoa ja ideoita riittää. ” Miltä näyttää Götan Maailman ja Thomas Hambergin tulevaisuus. Eräs sellainen on tarina ”masentuneesta koirasta”. Pyysin häntä kuitekin kertomaan minulle, jos saa valokuvasta lisätietoja, Hamberg kertoo
Jalkalamppujen hinnat ovat korkeampia. Kuupat maksavat 400 eurosta ylöspäin. Liike tunnetaan erityisesti Tiffany-valaisimista ja kristallista. Ne tehdään kalifornialaisesta, käsin venytetystä tiffany-lasista. TEKSTI JA KUVAT: MERJA KIVILUOMA 72 . Kaappeja, pöytiä, valaisimia, maalauksia VANHA TAVARA HUOKUU SIELUA Oliver’s Antique on pitkän historiansa aikana palvellut suomalaisia antiikinharrastajia. Antiikki ja taide. Antiikkiliikkeessä Tiffany-valaisimista Oliver’silla on kattava kokoelma
– Ensin voi ostaa merkin ja sitten vasta auton, Anneli Skarp ehdottaa pilke silmäkulmassa. Pronssipatsaista heloihin Pronssipatsaat kukkapylväistä henkilöhahmoihin ovat niin ikään upeita sisustuselementtejä. Keravalainen liike huokuu arvokkuutta, sielua ja monipuolisuutta. – Öljyvärityöt ostamme niin sanotusti rätteinä ja kehystämme ne itse, Skarp sanoo. Ostimme sellaiseen kotiimme, hän kertoo. Kaikki tavarat ovat erinomaisessa järjestyksessä ja hyvin löydettävissä. Pienemmissä huoneissa on tarjolla pientä, uutta tavaraa, kuten valokuvakehyksiä, kynttilänjalkoja, koukkuja, maljakoita, la- 1800-luvulta peräisin oleva tamminen kartanokaappi. Lisäksi saatavilla on lukkoja ja avaimia, Reijo Laakso esittelee. – Toimme esimerkiksi talviasuntoomme naispatsaan ja sijoitin sen tiskipöydälle. Puutyö on pitkälti käsin veistettyä. Oliver’s on ollut olemassa jo 24 vuoden ajan. Massiiviset kehykset ovatkin jo itsessään näyttäviä. – Antiikkihuonekaluihin sopivia helojakin meillä on laaja valikoima. Tiffany-valaisimia löytyy noin 500 erilaista. Oliver’s Antiquen omistaa keravalainen pariskunta, Anneli Skarp ja Reijo Laakso. Roll’s Roycen keulamerkkejäkin hyllyillä näkyy. 73. Lisäksi liike myy runsaasti erilaisia sisustustauluja, verhoilukankaita, maljakoita, kynttilänjalkoja, patsaita ja muita koriste-esineitä, jotka sopivat yhteen etenkin antiikkihuonekalujen kanssa. Huonekaluista maalauksiin Anneli Skarp esittelee runsasta tavaravalikoimaa. Matkallamme näimme elämämme ensimmäiset Tiffany-lamput. Kookkaat, elävät maalaukset ovat myös vaikuttavia. Kaikki alkoi Tiffany-lampuista Reijo Laakso kokee antiikin elämäntavakseen, joka on lähtenyt harrastuksesta ja laajentunut liiketoiminnaksi. Patsaita on olemassa hyvin monenlaisia, alligaattoreista hevosiin ja kissaeläimistä ankkoihin. Hän suosittelee patsaita kaikkialle, missä ne tuovat iloa omalle silmälle. Oliver-patsaita onkin näytillä runsain mitoin sekä ihmisen kokoisina että pienempinä patsaina. Laakso silittelee oven lähellä sijaitsevaa sata vuotta vanhaa jykevää pöytää, jossa on elämisen jälkiä. Liikkeessä on myös laaja huonekalukangasosasto, sisustukseen sopivia tupsujakin löytyy. – Suomessa ei vielä oikein ole omaksuttu patsaiden maailmaa, kun taas ulkomaisissa antiikkilehdissä on paljon esillä moderneja patsaita. Hinta 1200 euroa. – On palkitsevaa saada sellainen kotiinsa ja tietää, että se kestää luultavasti vielä toisen sata vuotta. Niiden tarjontaa tosin Suomessa on aika vähän, toteaa Anneli Skarp. Liike on saanut nimensä Oliver-patsaista, joista yksi komeilee oven suussa. Huonekaluja on tarjolla sekä vanhana että uutena. – Pidimme sapattivuotta mainoslahjayrityksestä ja lähdimme kiertämään Eurooppaa. O liver’s Antique vaikuttaa monella tavalla sisustajan paratiisilta. Näin laajaa valikoimaa tuskin muualta maailmasta löytyy. Vanhassa tavarassa on oma sielunsa, hän perustelee. Suuria peilejä liikkeessä on monia, mutta ihan tavallisia peilejä ne eivät edusta, vaan niissä kaikissa on omat ominaispiirteensä. – Meillä oli leijonan kokoisia leijonapatsaitakin, mutta ne menivät hyvään kotiin. Huonoon kotiin emme niitä olisi antaneetkaan, pariskunta nauraa. Ulkonakin patsaat ovat kauniita esimerkiksi suihkulähteiden muodossa. Antiikki ja taide . Liikkeen valikoimiin kuuluu muun muassa ruokailuryhmiä, sohvakalustoja, lasivitriinejä, vaatekaappeja ja lipastoja monista eri tyylisuunnista. – Olimme kauan sitten Lontoossa ja päätimme, että jos joskus laitamme antiikkiliikkeen, sen nimeksi tulee Oliver’s, Laakso kertoo. Idea antiikkiliikkeestä kypsyi aikoinaan omasta innostuksesta. Oliver – liikkeen vartija sitavaroita, pannunalusia, patsaita, kirjatelineitä yms. Eräs ystäväni ihmetteli asiaa, mutta kerroin hänelle, että katselen mieluummin patsasta kuin astianpesuainepurkkia
– Haluamme nähdä ja kokea esineet ja koskettaa niitä, pariskunta sanoo yhdestä suusta. Reijo Laakson poika, Saku Laakso, on työskennellyt liikkeessä 15 vuotta. Historiantietoihin pitäisi siis keksiä ihan oma tarinansa, Anneli Skarp toteaa. – Puolassa oli myös kaunista kristallia, sillä maassa on paljon vanhoja kristallitehtaita. – Esimerkiksi peilitehtaat ovat isoja ja valikoimat ovat valtavat. – Tavaramäärät, autot ja tilat suurenivat moneen kertaan vuosien varrella. Anneli ja Reijo ovat kokeneet olevansa harvinaisen yksimielisiä ostoskohteistaan, joten kinaa ei ole tullut siitä, mitä hankitaan. Antiikki ja taide Oliver’s Antique on sijainnut Keravalla lähes 25 vuoden ajan. Nykyisin hinta on jo aika edullinen, vaikka kyseessä ovat taidelaista käsityönä valmistetut valaisimet. Valikoiminen ei ole aina helppoa. Seikkailua antiikin maailmassa Myöskään Internetistä Oliver’s Antique ei osta tavaraa kuvien perusteella. – Euroopassa vanhat huonekalut ovat yleensä isoissa halleissa, niitä ei osteta kartanoista tai linnoista. – Oliver’s Antique myy myös erilaisia kristalliprismoja niille, jotka haluavat korjata valaisimiaan. Hinnoittelussa tärkeää on se, ettei hinnoittele itseään ulos. Vanhoja antiikkiliikkeitä pariskunta on kiertänyt ulkomaanmatkoillaan paljon. Ostaminen on eräänlaista seikkailua antiikin maailmassa. Markkinoiden mukaan Ostajat saavat harvoin tietää myöskään esimerkiksi huonekalujen historiasta. Ulkopuolisia työntekijöitä ei tällä hetkellä ole. Ensimmäiset valaisimet kertyivät omakotitalon autotalliin. Se on avoinna ke-pe klo 10–18 ja la 10–15.. Aloimme tuoda sekä kristallia että Tiffany-valaisimia ensin autolla Suomeen, Skarp lisää. Pronssinen naispatsas, 500 euroa. Antiikkia kaikenikäisille Suomalaiset ostavat monipuolisesti kaikenlaista antiikkia. Hankimme pikku hiljaa myös huonekaluja, koriste-esineitä, sisustustavaroita ynnä muuta. Nykyi- 2000 neliöstä 500:aan Antiikki on alana vaihteleva. Pariskunta sanoo, että viimeiset kaksi, kolme vuotta ovat olleet melko hiljaisia. Kuvat eivät kerro aina totuutta. Tyypillistä asiakasta hän ei halua määritellä, sillä kaikenikäiset nuoresta vanhoihin arvostavat antiikkia. Kotimaassa osto- ja myyntihinta tulee määritellä harkinnalla. Yhdestä paikasta neuvotaan toiseen paikkaan ja näin vuosien varrella 74 . Kevään tyhjennysmyynnin jälkeen liike muutti 500 neliön tilaan, joka toimi aiemmin varastotiloina. Tiffany-valaisimet sopivat monenlaiseen sisustamiseen. sin hän tekee myös omia kristallikruunuja Kaskadi-yrityksessään. – Tarjonta on toki ulkomailla runsaampaa, laatutaso parempaa ja hintatasokin korkeampaa kuin Suomessa. Ideoita maailmalta Oliver’s Antique ei osta vanhaa tavaraa yksityisiltä ihmisiltä. Aiemmin Oliver’s Antique myös kunnosti omia huonekaluja ja sitä varten oli oma työntekijänsä. Aiemmin Oliver’s oli isommissa tiloissa, tilaa oli 2000 neliötä. . Näin ollen pariskunta on kulkenut paljon maailmalla omia väyliä hyödyntäen. – Suosittuja ovat esimerkiksi vanhat ruokaryhmät, vaatekaapit, lipastot ja valaisimet, Anneli sanoo. Meilläkin on hienoja antiikkiliikkeitä, mutta markkinat ovat monissa Euroopan maissa huomattavasti suurempia. Toimitusajat ovat pitkiä, menee usein puoli vuotta ennen kuin tilattu tavara tulee. Sieltä pitää löytää sellaista, josta suomalaiset voisivat olla kiinnostuneita. – Kaikki eivät välttämättä etsi vain huonekaluja, vaan haluavat pienempiä käyttötai koristetavaroita. luotettavat tavarantoimittajat ovat tulleet tutuiksi, Reijo Laakso sanoo. – Tiffany-valaisimen myyntihinta on keskimäärin noin 200 euroa. Nykyiset tilat eivät kuitenkaan mahdollista enää tätä toimintaa. – Vielä kolme vuotta sitten kävimme ostosmatkalla joka kuukausi esimerkiksi Kaukoidässä ja Italiassa. Hankintapolut ovat muodostuneet luonnostaan. – Muutamia vuosia sitten saatoimme olla hankintamatkoilla 150 päivää vuodesta
Kuvan kruunun hinta 1300 euroa. Italiasta tullut messinkinen kynttilänjalka, 480 euroa. Oliver’s Antiquella on kattava valikoima huonekalujen verhoilukankaita. Oliverin Antiikkiliike on saanut nimensä Oliver-patsaasta. Ne saavat massiiviset kehyksensä vasta Oliver’s Antique -liikkeessä. Vanhoista elokuvissa vastaavanlaisia on nähty jo 20-luvulta lähtien. Oliver’s Antique on myynyt runsaasti komeita patsaita. Kookkaat maalaukset tulevat ulkomailta ns. 75. Kuvassa Reijo (vas) ja Saku Laakso sekä Anneli Skarp. rätteinä. Antiikki ja taide . Tämä, Italiasta tullut, uusi patsaspari maksaa 1500 euroa. Kristallikruunuja Oliver’s Antique on myynyt alusta asti
– Tuolloin kaksikymmentä vuotta sitten kun aloitimme, olivat samaan aikaan alkava yritystoiminta, pienet lapset ja vaihdevuodet. Alkuun tein verhoilujen lisäksi huonekalujen pintakäsittelyä ja maalausta. Myymälän keskellä on ilmeikkäitä vaatteita. Tuolloin, 1990-luvun alussa perheen lapset, nyt 29- ja 25-vuotiaat, olivat pieniä, ja laman aikaan oli keksittävä uutta elantoa. Kun luin iltasatuja lapsille, niin kuumat aallot nousivat pintaan, ja ajattelin, että tämäkin vielä! Kaija muistelee veikeästi nauraen. Silmät tarrautuvat röyhelöisiin huiveihin, pitsireunaisiin sukkiin ja arjen aarteisiin, jotka kaikki ovat löytäneet oman paikkansa runsauden keskellä. Antiikki ja taide Kaija Kahilaluoma kertoo, että Wäkkärä on muovautunut ajan tarpeiden ja asiakkaiden mukaan. TEKSTI JA KUVAT: TARJA KARLSSON 76 . Kolmisen vuotta sitten mukaan tulivat romanttiset vaatteet. – Kaikki alkoi verhoilusta, ja se lähtikin puolivahingossa liikkeelle. Lähdin myös verhoiluoppiin ensin Mynämäelle ja myöhemmin Teuvalle aikuiskoulutuskeskuksen huonekalu- ja verhoilukoulutukseen, ja sillä tiellä olen. Ensimmäinen verhoiluliike avattiin Turkuun Läntiselle Pitkäkadulle. Sellainen mielessäsi, meilaapa vinkiksi: reetta.ahola@karprint.fi T urkulaisen jugendtalon ovesta avautuu runsas ja omaperäinen, harrypottermainen maailma, joka saa mielikuvituksen valloilleen. – Tämä musta, vanha lierihattu on oma suosikkini, Kaija Kahilaluoma kertoo. UUSI PALSTA Poikkesimme Antiikki ja taide -lehti poikkeaa kiinnostavissa kaupoissa ja mielenkiintoisten ihmisten luona. Pöydillä on vintage ja second hand -peilejä ja -koruja. Kaikki alkoi verhoilusta – puolivahingossa TUNNELMA KUIN HARRY POTTERISSA! Kaija Kahilaluoma elää vanhojen ja uusien arjen aarteiden keskellä. Hän on onnellinen siitä, että on saanut olla terve, vaikka myöntää, että pienyrittäjän elämä on kovin kuluttavaa.. Naapurin rouva kävi verhoilemassa vanhan tuolinsa Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistolla kaksikymmentä vuotta sitten ja minullakin oli tuoli, joka kaipasi verhoilua. Takahuoneen verhoomossa vanhat tuolit odottavat uutta pukua ylleen. Hänelle huonekalujen ja valaisinten entisöinti ovat osa ammattia. Seiniä kiertävät hyllyt ovat täynnä vanhoja valaisimia ja varjostimia, mukana on myös uusia ja vanhoja hattuja ja hattulaatikoita. Kaija Kahilaluoma on Wäkkärän hengetär. – Siinä tilanteessa syntyi Wäkkärä
– Erään vanhantavaran erän mukana tulivat haalarit, joita tarjosin ensin naapurin pukuvuokraamoon. Sen sijaan varjostimien teko ei ole Kaijan alaa. Työpäivät tahtoivat kulua neljässä vuorossa, yövuoroina tein vielä sohvanverhoiluja. Esimerkiksi Karhulan lasipurkit päätyvät monesti valaisimien rungoiksi, hän kertoo. Suomalaiset, syttykää väreille! Kaija Kahilaluoma toivoo, että suomalaiset alkaisivat syttyä sisustuksessa myös muihin väreihin kuin neutraaleihin sekä suosia muitakin kuin yksivärisiä kankaita. – Minä olin isän tyttö ja autoin häntä ulkotöissä. Usein Kaijan verhoiluasiakkaat valitsevat beigen, harmaan ja valkoisen sävyisiä kankaita, myös mustalle on aina omat käyttäjänsä. Uniikin näköisiä valaisinyksilöitä on aseteltu vanhojen piironkien päälle. – Hyvälaatuiset keinonahat ovat käytössä helppoja ja helposti pyyhittävissä. Katselin itse kyseisiä haalareita ja mietin, miksen panisi niitä myyntiin. Silloin tällöin Wäkkärän asiakas päätyy hankkimaan verhoiltavan huonekalun alkuperäisen kangasmallin mukaisen kankaan. Se oli kovaa aikaa, Kaija muistelee. 77. – Leikkaan nurmikot, hankin talven puut ja sirkkelöin ne. – Kari on meidän perheen paras käsityöläinen ja ruuan laittaja, Kaija kehaisee kumppaniaan. Lapsuuden opit ja tottumukset kulkevat myös Wäkkärän tekemisessä mukana. Kaija Kahilaluoman mukaan vanhat valaisimet voidaan nykyään näppärästi sähköistää, korjata ja entisöidä. ”miesten työt”. Koulu oli huonossa kunnossa. Jos katto vuotaa tai putket menee jäähän, niin minä hoidan ne. – Villakankailla on niin ikään omat käyttäjänsä. Wäkkärän vaatevalikoimiin Kaija Kahilaluoma pyrkii etsimään sellaisia vaatteita ja vaatemerkkejä, joita ei ole muilla. Tärkeintä on ollut halu ja taito nähdä kaunista. Olen esimerkiksi verhoillut rokokootuoleja seeprannahkavuodilla. Perinnehuonekalujen kangaslaaduissa suomalaiset sisustajat suosivat Kaijan mukaan klassisia, vanhanhenkisiä kankaita. – Nykyään on saatavilla kaikkia tarvittavia valaisimien osia, myös posliiniosia ja kangaspäällysteisiä johtojakin on saatavilla monenvärisinä. Kaija tekee perheen käytännön työt, eli ns. Lapset olisivat tarvinneet enemmän aikaa ja tekemistä oli paljon. Valaisimien rungot syntyvät Kaijan käsissä näppärästi ja sähköt syttyvät päälle. – Vallankin yritystoiminnan alussa tuntui, että elämä menee täysin väärään suuntaan; piti miettiä, mistä saa rahaa ruokaa ja laskuihin. Ajan autot, vaihdan renkaat ja teen auton korjaukset. –Toivon aina, että osaisin opastaa asiakasta oikeaan suuntaan siitä, mitä kannattaa kunnostaa ja osaisin opettaa asiakasta näkemään, mikä on huonekalun oikea arvo. Kaija tekee perheen miesten työt Kaija Kahilaluoma on maalta, Jämijärveltä, kotoisin. ” Varjostimen teko on näpertämistä, hermoni eivät kestä sitä. Suurten linjojen nainen Kaija Kahilaluoma kertoo, ettei ole missään työssä pienien yksityiskohtien näpertäjä, vaan suoralinjaisten, suurien linjojen tekijä. – Verhoilutyö on juuri sitä ja sopii siksi minulle. Verstas oli tärkeä saada kotiin sisään ja Karille höyläpenkki. Kaija on tyytyväinen hyvälaatuisten keinonahkojen paluusta sisustuskankaiksi. Karhulan lasipurkit löytävät tiensä valaisimien rungoksi Wäkkärän katossa riippuu myös runsaasti kattovalaisimia, siellä täällä on pöytä- ja jalkavalaisimia. Tätä nykyä hän hoitaa terveyttään ja pitää yllä työkykyään vesijumpalla ja venyttelyllä. Oli luonnollista tehdä miehisiä töitä, sisar teki äidin kanssa sisätyöt ja oli ruuanlaitossa mukana, Kaija muistelee. Wäkkärän vintage-aika alkoi lentäjänhaalareista. Esimerksi laadukas, liitoksilla tehty puurunkoinen tuoli, jossa on kunnon jouset tallella, kestää ainakin 20 vuotta, kun sille tekee uuden pohjan. – Hankimme mieheni, Kari Eerikssonin kanssa vanhan kansakoulun kodiksi Nousiaista. – Varjostimen teko on näpertämistä, hermoni eivät kestä sitä! Vintage-aika alkoi lentäjänhaalareista Uusi ja vanha ovat aina kulkeneet yhtä matkaa Kaija Kahilaluoman elämässä. Mikä on verhoilijan tärkein ominaisuus. – Kun näen jotain kaunista, mietin, olisiko sillä myyntiarvoa, sopisiko se liikkeeseen, voisiko sitä hyödyntää ja olisivatko asiakkaani siitä kiinnostuneita. Kaikki näyttävät olevan menneiltä aikakausilta. – Mutta toki joskus halutaan jotain hyvin erikoistakin. –Tämä on myös pölyistä hommaa, verhoilijalla ei saa olla pölyallergiaa, hän jatkaa. Lapsuudenperheessä oli Kaijan lisäksi toinen tytär, vanhemmat tarvitsivat runsaasti apua talon töissä. Antiikki ja taide . Vesi tuli katosta sisään ja meni lattian kautta ulos. Kaija korostaa, että entisöinti- ja verhoilutyössä on myös tärkeää huomioida huonekalun tyylisuunta ja toimia sitä kunnioittaen. Kaija Kahilaluomalla on ollut myös runsaasti harjoittelijoita verhoiluopissa. – Kärsivällisyys, kärsivällisyys, kärsivällisyys! – Lisäksi tarvitaan hyviä käsivoimia ja muutoinkin hyviä lihasvoimia ja vahvaa, fyysistä peruskuntoa, Kaija korostaa. Kaija myös tekee valaisimia – oikeastaan vaikka mistä! – Ruukuista, purkeista, raastinraudoista, ihan mistä vaan. – Punaista ja oranssia valitaan harvoin, kirkkaanväriset jäävät hyllylle. ” – Huonekalua purettaessa voi tulla vastaan pieniä palasia alkuperäistä kangasta, mikä innostaa hankkimaan samanlaista kangasta. – Verhoilua ei opi muuta kuin tekemällä, hän korostaa. Kauppias mietti haalarien tarvetta ja tuli siihen tulokseen, ettei hänellä taida olla niille mitään käyttöä
Ja meillä kotonakin kaikki on kierrätyksessä. Kauniit vaatteet vetivät Kaijaa puoleensa jo hänen nuoruudessaan. . Ajattelin, että myös asiakkaani voisivat olla niistä kiinnostuneita ja lähdin selvittämään valmistajaa ja sen myötä hankin tuotesarjan myymälääni. Käyn perinteisesti puutarha- ja käsityömessuilla, olen ollut Billnäsin ruukin ja Fiskarsin markkinoilla ja nyt mielessä muhii uusia kohteita. Näin alkoi Wäkkärän vintage-aika. – Nyt on löydetty naisellisuus. Hörhöjä ja erikoisuuksia Wäkkärän vaatevalikoimiin Kaija Kahilaluoma pyrkii etsimään sellaisia vaatteita ja vaatemerkkejä, joita ei ole muilla. Olisi hienoa, jos kertoisit, millainen tunneside sinulla on rakkaaseen esineeseesi. Jos joku tulee kysymään sohvaa ja sellainen löytyy meiltä kotoa, niin sekin myydään. Arvoisa lukija. Liitä mukaan myös yhteystietosi. Mukana on myös pellavavaatteita yksikertaista linjaa arvostavalle. Haalarit löysivät ostajansa. – Kerran löysin eräällä matkoillani mekon, leggingssit ja villatakin ja esittelin niitä ystävättärelleni. Minulle ehdotettiin missikilpailuja, jotka jäivät kuitenkin väliin, pitkänhuiskea Kaija kertoo. Joko arjen esineitä, juhlahetkien kuningattaria tai tunnearvoltaan sinulle mittaamattoman arvokkaita helmiä. – Ajaton nainen ei mieti, mitä muut ajattelevat hänestä, vaan hän uskaltaa olla oma aito itsensä. – Wäkkärässä kaikki on myynnissä! hän lupaa. Lähetysosoite kuville ja tiedoille: reetta.ahola@karprint.fi. Ryhtykäämme dialogille! Arvoisa lukija, tule mukaan Antiikki ja taide -lehden tekoon. Kaija korostaa, että ajaton nainen uskaltaa pukeutua persoonallisesti. – Kuljen myös messuilla myymässä vaatteita. Hän on huomannut, että nykynaiset ovat innostuneet romanttisista vaatteista. Sinulla on varmasti kodissasi joko esillä tai kaappien ja varastojen uumenissa mielenkiintoisia antiikki- ja taide-esineitä. Lähetä esineestäsi kuva sekä kerro viestissä esineen nimi, malli, valmistaja, valmistusajankohta, käyttötarkoitus, materiaali sekä tarina siitä, miten esine on päätynyt sinulle. Ole ystävällinen ja jaa esineesi historia Antiikki ja taide -lehden lukijoiden kanssa. ANTIIKKI- JA TAIDEKIRJOJEN OMAT KUSTANTEET Arabian taideteollisuusosaston esineet 1950-60 Arabian talousposliini ja fajanssi Billnäsin takeita vuoden 1948 kuvasto Riihimäen Lasi - näköispainos 60- ja 70-luvun kuvastoista Suomen Teollisuuskaupan kuvallinen huonekaluluettelo Arabian myyntikuvasto 1936 Arabian myyntikuvasto 1967 Kupittaan Savi Oy myyntikuvasto 1941 Iittalan tuotekuvasto vuodelta 1941 ARS - taiteilijahakemisto 4500 suomalaisista kuvataiteilijaa Viiden vuoden lokikirja/ päiväkirja kuvaus taidekäsityön tekniikoista Taidekäsityö TILAA OSOITTEESTA www.antiikkijataidekirjat.com 78 . Vaatemallistoissa on kerrospukeutumisen suosijalle pitsirimpsuisia alushameita, tunikoita ja leggingssejä, mekkoja, neuleita, huiveja, sukkia ja säärystimiä, joissa jokaisessa on jokin hauska juju. Kaija käy messumatkoilla Tanskassa ja esimerkiksi kevättalvella hän matkusti Espanjaan hankintamatkalle. Tästä on nyt kaksi vuotta. Ajaton nainen uskaltaa pukeutua persoonallisesti Kaija Kahilaluoma on aina halunnut pukeutua yksilöllisesti, ja omissa vaateostoksissaan suosinut pienpuotien tarjontaa. Antiikki ja taide Jokaisella Wäkkärän lampulla on oma tarinansa. Tästä innostuneena Kaija laittoi lehteen ilmoituksen, että ostetaan vanhoja vaatteita. Kaija kertoo, että hän ei koskaan rakastu tavaraan. – Hän innostui niistä ja sanoi, että hänkin haluaisi samanlaiset. – Seitsemäntoistakesäisenä lähdin Helsinkiin mannekiinikouluun. – Hörhöjä ja erikoisuuksia! hän kuvailee mielikuvituksellisilla yksityiskohdilla somistettuja mallistojaan
Arabian posliinitehdas valmisti posliiniastiastot, joihin painettiin sinisellä värillä ”Lotta Svärd” tai lottamerkki ja paikallisosaston nimi. Museot Lotta Svärd -järjestöllä oli tärkeä rooli tapahtumien kahvituksessa ja muonituksessa. TEKSTI JA KUVAT: SUSANNA SHEARMAN Antiikki ja taide . 79. Suojeluskuntamuseon lottanuket kantavat puvuissaan entisten omistajiensa nimiä HISTORIAA NYKYPÄIVÄÄN Seinäjoella sijaitseva Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo herättää lähihistorian henkiin mielenkiintoisten tarinoiden, osaavan henkilökunnan ja esimerkiksi näytelmän avulla
Hän suunnitteli suojeluskuntalaisille kolmen rakennuksen rakennusryhmän. Ison pohjalaistyylisen päärakennuksen kellarikerroksessa sijaitsi iso juhlasali suojeluskunnan omia juhlia varten. Pian Laurilan kuoleman jälkeen hänen toiveensa kävi toteen. Samaan aikaan Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo avasi päärakennuksen yläkerrasta Matti Laurilan kodista kolme huonetta yleisölle. Arvokas kulttuurikohde Jo Matti Laurila itse toivoi, että suojeluskuntapiirin arvokas rakennus tai ainakin osa siitä säilytettäisiin suojeluskunnan historiaa esittelevänä museona. Yläkerta oli varattu piiripäällikkö, jääkärieversti Matti Laurilan ja hänen perheensä kodiksi. Tämä arkkitehti oli Alvar Aalto. Heinäkuussa 1988 rakennuksen pihamaalla paljastettiin Pentti Papinahon Suojeluskuntalainenpatsas sekä Lotta- ja suojeluskuntapoikareliefi. Arkkitehti Alvar Aalto oli omatoimisesti näyttänyt, miten hän haluaa parrut maalattavan, joten katon viiruissa on hänen peukalonsa jälki.. Alakerrassa olivat suojeluskuntapiiriläisten työtilat. Yläkerran sisustuksesta muun muassa sali ja Laurilan työhuone ovat suurelta osin alkuperäisessä asussaan. Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon eteisen kattoparrut ovat edelleen alkuperäisessä maalissaan. E rästä nuorta, vastavalmistunutta arkkitehtiä pyydettiin 1920-luvun alkuvuosina suunnittelemaan Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta-piirille toimitilat Seinäjoelle. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, vuonna 1992 museo vaihtoi nimensä Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museoksi. Nykyisin museo toimii koko päärakennuksessa sekä piirin henkilökunnan asunnoiksi, ase- ja ammusvarastoksi sekä autotalliksi rakennetussa ulkorakennuksessa. Tältä rakennus näyttää sisäpihalta katsottuna. Syyskuussa 1990 koko rakennus avattiin perinnemuseoksi, jonka tehtävänä oli esitellä ja tallentaa vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Hän asui rakennuksessa kuolemaansa, vuoteen 1983 saakka. 80 . Antiikki ja taide Seinäjoella sijaitsevan Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon kolmen rakennuksen rakennusryhmän on suunnitellut Alvar Aalto. Museon sisäpihalla sijaitsevat Pentti Papinahon Suojeluskuntalainenpatsas sekä Lotta- ja suojeluskuntapoikareliefi. Alvar Aallon suunnittelema Suojeluskuntamuseon päärakennus edustaa esifunktionalistista klassismia
Alvar Aallon suunnittelema kokonaisuus. ” Aalto yhdisteli eri tyylejä. Täällä on perinteistä pohjalaista rakentamista sekä muun muassa klassismia, museonhoitaja Minna Heinonen kertoo. Museonhoitaja osoittaa avaran eteisen kattoparruja ja kertoo, että niihin maalatut mustat viirut olivat Aallon toive, niin kuin moni muukin tarkka yksityiskohta rakennuksessa. Miehet estivät Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntalaisten lähdön Mäntsälään Mäntsälän kapinan aikaan. Vuonna 2002 rakennukset pihapiireineen suojeltiin rakennussuojalailla. Se on myös ensimmäisiä Aallon suunnittelemia julkisia rakennuksia. ” Ainoa lähes kokonaan säilynyt Alvar Aallon kokonaisuus Rakennus ei ole ainoastaan merkittävä kulttuurikohde historiallisen sisältönsä takia, vaan tämä vuosien 1924–1926 välillä valmistunut rakennusryhmä on harvinainen, lähes kokonaan toteutunut ja säilynyt Piiripäällikkö Matti Laurilaa ja Ilkka-lehden silloista päätoimittajaa, Artturi Leinosta esittävät nuket Laurilan työhuoneessa. Antiikki ja taide . Aalto yhdisteli eri tyylejä. Museon elävännäköiset nuket kantavat aitoja, museolle lahjoitettuja lottapukuja päällään. Seinäjoella on myös kuuden rakennuksen Aaltokeskus, joka on toinen Aallon hyvin säilynyt kokonaisuus. – Tämä rakennus edustaa esifunktionalistista klassismia. Tällä toimella he mahdollisesti estivät uuden sisällissodan puhkeamisen. Rakennuksen sisätiloissa on vielä jäljellä hyvin säilyneitä maalipintoja vuodelta 1925. Lottapiirin toimisto sijaitsi Seinäjoen Suojeluskunnan päärakennuksen toisessa kerroksessa. 81. Rehtori Hilja Riipinen toimi Lotta Svärdin Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana vuosina 1927–40 ja itäisen piirin puheenjohtajana vuosina 1941– 44. Lotta Svärd -merkki on taidemaalari Eric Vasströmin suunnittelema. Täällä on perinteistä pohjalaista rakentamista sekä klassismia
Valmiit sairaanhoitajat ja lääkärit kuuluivat lääkintäjaostoon. Myös lukuisat historiantutkijat käyttävät museon arkistoaineistoa tutkimuksissaan. Hän tuntee suojeluskunnan ja lottien historian kuin omat taskunsa. Suojeluskunta toimi puolustusvoimien rinnalla Jo ennen Suomen itsenäistymistä, syksyllä 1917 eri puolille Suomea muodostettiin paikallisia, vapaaehtoisvoimin toimivia suojeluskuntia ylläpitämään järjestystä ja tukemaan maanpuolustusta. Vaikka museon resurssit ovat pienet, Junno ja Heinonen haluavat välittää palasen historiaa monipuolisessa muodossa. 82 . Erilaisia vierailijoita Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa käy Seinäjoen museotoimenjohtajan viransijaisen Johanna Junnon mukaan monipuolisesti vierailijoita aina lapsiperheistä ja kouluryhmistä niihin, jotka muistavat tavanneensa museossa esiteltyjä henkilöitä, kuten Matti Laurilan. – Aalto näytti maalareille, mitä hän haluaa. Hän kastoi peukalonsa maalipurkkiin ja veti kattoparruun viivan. Vaikka nuket eivät elä ja hengitä, niiden päälle puetut lotta- ja sotilaspuvut huokuvat 1900-luvun suojeluskuntahenkeä. Esimerkiksi Sotilaspoikien perinnekilta kokoontuu museon tiloissa. Antiikki ja taide tettu junanvaunu, jossa aidon näköinen Mannerheim-nukke tutkii karttoja. Lähes aidon näköiset, ihmisen kokoiset nuket harhauttavat katsojat luulemaan, että museossa seisoo eläviä lottia ja sotilaita. Maanpuolustuksesta huolehdittiin tarkoin, sillä Venä-. – Meille on tulossa näytelmä, jossa henkilöhahmoina ovat muun muassa Matti Laurila sekä lottajärjestön keskusjohtokunnan jäsen, Isänmaallisen Kansanliikkeen poliitikko, Lapuan liikkeen jäsen ja kansanedustaja Hilja ”Hurja-Hilja” Riipinen. Uusimpana näyttelynä museolla on ulkorakennukseen lavas- ” Aalto näytti maalareille, mitä hän haluaa. Sympaattisuutta ja lämminhenkisyyttä museoon tuovat juuri nuket. Heinonen on kierrättänyt lukuisia ryhmiä ympäri isoa museorakennusta. Hän kastoi peukalonsa maalipurkkiin ja veti kattoparruun viivan. ” Lääkintäjaostolla oli kuuden kuukauden mittainen peruskoulutus. Nykyään museon alakerran juhlasalissa järjestetään kokouksia
Kruunua sai käyttää, jos oli ollut järjestön toiminnassa mukana vähintään viisi vuotta. Juvalan tehtävänä oli ilmoittaa havaintonsa viestintäosastolle, jotka välittivät tiedon eteenpäin. Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa on esillä turkulaisten lottien käyttämä kruunu. Ylipäällikkö Mannerheim nimitti Eino Mallilan Mannerheimristin ritariksi lokakuussa 1941. Ilmatorjuntalotta Jenny Juvala on lahjoittanut pukunsa museolle. Antiikki ja taide . Sodan lopulla toimistoja viestijaosto oli lottien toiseksi suurin jaosto muonitusjaoston jälkeen. Nimitys oli järjestyksessä 20. Lottajärjestöillä oli käytössään Lottakruunu, jota lainattiin jäsenille häitä varten. 83. Mannerheim-ristin ritariksi nimettiin yhteensä 191 sotilasta. Sodan aikana jopa vanhimpia pikkulottia kiipesi vartiotorneihin ilmavalvontatehtäviin
Suojeluskuntatoiminnassa oli tilaa myös lapsille. Koiviston maalaus piiripäällikkö, jääkärieversti Matti Laurilasta vuodelta 1940. Lauri W. Alle 17-vuotiaat pojat toimivat Oravakomppanioissa ja myöhemmin omassa Sotilaspoikajärjestössään. Laurila syntyi Kauhavalla vuonna 1895. A. Mannerheim-nukke tutkii karttojaan Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon ulkorakennukseen rakennetussa junanvaunussa. Lehtolan sotilaspastorin puku. Hän asui Seinäjoella Suojeluskunnan talossa kuolemaansa, vuoteen 1983 saakka. 84 . Antiikki ja taide On epäselvää, ovatko osa Suojeluskunnan rakennusten valaisimista Alvar Aallon käsialaa, mutta ainakin hän on valinnut taloon mieleisensä valaisimet.. Hänet valittiin Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin päälliköksi vuonna 1919
Jokainen museon nukke kantaa pukunsa lahjoittajan nimeä ja esittelee eri tehtävissä olevien lottien toimintaa, kuten lääkintälottia, ilmatorjuntalottia ja viestilottia. Toimintoja sijoitettiin myös läheisiin asemayhdyskunnan taloihin, joihin Seinäjoella muualta saapunutta henkilöstöä majoitettiin. Lotta Svärd -järjestö oli naisten vapaaehtoistoimintaa. Tuleva kevät ja museossa esitettävä näytelmä ovat oiva syy pienelle piipahdukselle Seinäjoelle. Sota-aikana lottien toiminta monipuolistui entisestään. Liikekannallepanon aikana he toimivat muun muassa lääkintäapuna. Lottien pukuja ja tavaroita on lahjoitettu museolle enemmän kuin suojeluskuntalaisten pukuja. Suojeluskunnat toimivat myös varsinaisen armeijan tukena ja järjestysviranomaisten avustajina. Seuraavan reilun kahdenkymmenen vuoden ajan sen jäsenmäärä kasvoi kohisten. Talvisodan päätyttyä 1940 Seinäjoelle perustettiin toipilaskoti sodan takia ilman kotia jääneille. Antiikki ja taide . Myös vaihtuvat näyttelyt elävöittävät museota. Myös tapahtumat tuovat elävyyttä, amanuenssi-museolehtori Kirsi Hänninen kertoo. Seinäjoen suojeluskuntamuseo esitteleekin laajasti suojeluskuntien järjestämää urheilutoimintaa, joka innoitti lisää jäseniä liittymään suojeluskuntaan. Varusjaostossa työskentelevät naiset valmistivat muun muassa lumipukuja sotilaille. Seinäjoen Lotta Svärd -paikallisosasto perustettiin heti vuonna 1920. jän vallankumouksen kuohujen pelättiin leviävän myös Suomeen. Seinäjoella päämajan organisaatio kehittyi sotatoimien johtamisen edellyttämään laajuuteen ja siellä työskenteli useita kymmeniä henkilöitä. Vuonna 1944 suojeluskuntiin kuului yli 100 000 miestä. . Lottapukuja ja aitoja tarinoita Lottien toiminta oli voimakasta Etelä-Pohjanmaan alueella, ja lotat ovatkin merkittävässä osassa museon näyttelyissä. Päämaja ei toiminut tätä pidempään millään muulla paikkakunnalla. Museo on itsessään kattava tietopaketti, ja museonhoitajan kierros täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia yksityiskohtia. 85. Seinäjoelta päämaja siirtyi kohti Tamperetta samalla, kun rintamalinja siirtyi etelämmäksi. Vanhat valokuvat sekä museonhoitaja Minna Heinosen asiantunteva kuvaus lottien elämästä ja tehtävistä herkistää kovettuneemmankin sielun. Alkuvuosina Seinäjoen lotilla oli vilkasta liike- ja kahvilatoimintaa: Rantakahvila, kahvila Lotta-Tupa ja Kahvi-mökki. Siellä Mannerheim joutui Seinäjoella murhayrityksen kohteeksi, joten junanvaunu ympäröitiin korkealla teräsverkkoaidalla, jonka takia päämajaa nimitettiinkin hieman pilkallisesti ”kanakopiksi”. Varainkeruuta ja hoitoapua Virallinen Lotta Svärd -järjestön toiminta alkoi vuonna 1920, mutta lottatyötä oli tehty jo vuodesta 1918 lähtien. Suojeluskuntien tilaisuuksien ja reserviläisten muonitusten lisäksi lotat hoitivat muun muassa Salpausselän kisojen joukkomuonituksesta. Muonitusjaostossa tehtiin heti Lotta Svärd –järjestön alusta alkaen laajaa ja näkyvää lottatyötä. Seinäjoen lotat järjestivät suojeluskunnan kanssa näytelmäkilpailuja seinäjokelaisten viihteeksi. Heillä oli myös kioskeja, leipomo, kanttiineja ja ruokala. Parhaillaan on esillä Lotta Svärd 90 vuotta -näyttely ja kesäkuussa avautuu näyttely jatkosodasta alasalissa. Päämajan ollessa Seinäjoella, ylipäällikkö Mannerheimin lähin esikunta ja päämajan keskeiset toiminnot olivat sijoitettu Seinäjoen asemalla olevaan junaan. Aluksi naisryhmät kahvittivat suojeluskuntien kokoontumisissa, mutta myöhemmin toiminta kasvoi ja lotat keräsivät varusteita ja varoja. Heinonen arvioi tämän johtuvan siitä, että sodan ja suojeluskunnan lakkauttamisen jälkeen miehet käyttivät pukujaan ulkotöissä, kun naiset taas säästivät lottapukunsa muistoksi. Sisällissodan kynnyksellä, tammikuussa 1918 suojeluskunnat julistettiin hallituksen joukoiksi. Museon vieraaksi Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa vieraillakseen ei tarvitse omata aikaisempaa kiinnostusta Suomen sotia kohtaan. Jäsenien alaikäraja oli 17 vuotta, mutta sitä nuoremmat pojat toimivat Oravakomppanioissa ja myöhemmin omassa Sotilaspoikajärjestössään. Seinäjoki päämajapaikkana Sisällissodan aikana, talvella 1918 valkoisen armeijan päämaja siirtyi Vaasasta Seinäjoelle, missä se toimi lähes kaksi kuukautta. Suojeluskuntien tehtäviä olivat sotilaallisen kasvatuksen antaminen jäsenilleen sekä kansalaiskunnon kehittäminen. Sieltä se muutti edelleen Mikkeliin huhtikuussa 1918
Suurin osa pohjautuu yksityiseen kokelmaan. Museossa ei leikitä, siellä katsotaan tavalla tai toisella arvokkaita esineitä, jotka erikseen ja kokonaisuutena vievät kävijän aikamatkalle menneeseen, suurelta osin kadotettuun maailmaan. Sitten on Victoria Albert -museon ylläpitämä hieno Museum of Childhood. Museon johtaja Petra Tandefelt jatkaa äitinsä kutsumustyötä merkityksellisten lelujen parissa. Museot Ranskalaisen Jumeaun valmistamat nuket ovat hienostuneisuudessaan vailla vertaa. – Lelumuseoita on kovin erilaisia, Tandefelt huomauttaa. Joko ihan leluna, tai sitten esineen historiaan liittyy tarina, joka osaltaan avaa suomalaisen leikin kulttuurihistoriaa, ja kaikkea sitä mitä arjen historioihin voikaan kätkeytyä. I keassakin on pallomeri, mutta en ymmärrä, miksi meillä pitäisi olla. Jos lapselle jaksaa esimerkiksi selittää museon käsiohjelmaan kirjattuja lelujen taustatarinoita tai kertoa lelujen kautta vaikkapa omasta lapsuudesta tai oman suvun historiasta, on varmaa, että perheen pienimmätkin lähtevät Suomenlinnasta kokemusta rikkaampina. Vitriinit pullistelevat kolmen näyttelyhuoneen laajuisissa tiloissa runsauttaaan, mutta näytteille asetetuissa leluissa on jokaisessa jotakin ainutlaatuista tai mielenkiintoista. Nostalgian turvaa TEKSTI: MANU HAAPALAINEN KUVAT: MANU HAAPALAINEN, PETRA TANDEFELT, ANNA HUOVINEN 86 . Suomenlinnan Lelumuseon hengästyttävän kauniiseen lelukokoelmaan tutustumisen jälkeen museota toisessa polvessa johtavan Petra Tandefeltin huolen ymmärtää. Ei liene aivan väärin sanoa, että museon lelut ovat leikkikalujen kulta-ajalta, ajalta ennen nykyisenkaltaista muoviin pohjautuvaa heti-mulle-kaikki-tänne -massatutotantoa. – Ja minä siis tykkään kyllä lapsista! Mutta monen lapsen vanhemmalla on hassu käsitys, että lelumuseo on jonkinlainen juku-juku -maa. Sanon jopa hiukan kärjistetysti, että lelumuseo ei ole ensisijaisesti lapsille, aloittaa Suomenlinnan Lelumuseon johtaja Petra Tandefelt, 47. Maail-. Siellä oli niin monta lapsiryhmää, jotka juoksivat ja huusivat aivan täysillä. Siellä oli niin jumalaton meteli, että meinaisin kääntyä ulko-ovelta takaisin. – Sain 500 euron stipendin Helsingin yrittäjänaisilta, ja käytin sen Lontoonmatkaan, käydäkseni siellä benchmarkkaamassa brittiläisiä lelumuseoita. Hyvin nopeasti erottuu, kenen vanhemmat ovat kunnioittaneet lapsiaan niin paljon, että ovat opettaneet heidät katsomaan ja kuuntelemaan. Joskus sanon lapsille, että täällä pitää olla kuin vanhan ajan mummolassa. Antiikki ja taide Suomenlinnan Lelumuseon idea on tarjota kävijälle rauhallinen, nostalginen, kaunis, rauhoittava ja turvallinen elämys. Lapsuuden arvostaminen Suomenlinnan Lelumuseo kertoo tarinoita suomalaisuudesta AIKA ENTINEN Suomenlinnan Lelumuseo palauttaa kävijän leikkikalujen kulta-aikaan, joka ei ehkä palaa. Kysymys on lapsuuden arvostamisesta, ja vaihtoehdon tarjoamisesta
Tandefelt kaipaa kokoelmaansa Faunin muumipappaa, jolla olisi alkuperäinen hattu. 87. ” Lumikki-nukkekoti on saanut innoituksesna Disneyn vuoden 1939 animaatiosta. Lapsitähti oli nuken ilmeinen innoittaja. – Kaikkiin leluihin liittyy jonkinlaista propagandatarkoitusta, Petra Tandefelt huomauttaa. Poikien leluja ja moottoripyöräkamaa onkin tullut kokoelmaan tytär Tandefeltin johtajakaudella. Petra Tandefelt kuvasi museonsa muumiperheen Länsi-Mustasaarella. Hymykuoppatyttö on hiukan harvinaisempi Martta-nukke. Se lähettettiin aikanaan Shirley Templellekin. Petra Tandefelt ja miehensä ovat motoristeja. ” Meillä ei ole mitään muovirihkamaa, vaan kauniita ja ainutlaatuisia esineitä. Sota-ajan lottanukeissa poliittinen viesti on ainakin reilusti esillä. Kuva: Petra Tandefelt Antiikki ja taide
Nämä ovat maita, joilla on lelumuseotraditiota. – Ulkomaalaisista kävijöistä korostuvat iäkkäämmät saksalaiset ja brittituristit. Hänen linjauksensa museon kattamasta aikahaarukasta oli huomattavasti Petra Tandefeltia tiukempi. Valokuva: Anna Huovinen. Meillä ei ole mitään muovirihkamaa, vaan kauniita ja ainutlaatuisia esineitä. 88 . 80-luvun nuhraantuneet barbit vaan ovat ihan hirveitä. Tandefelt kertoo, että museon asiakkaista noin neljännes on lapsia. Tällä hetkellä kokoelman laajentaminen on tosin ennen kaikkea tilakysymys. – Toisaalta on hyvin vaikea kyllä myöskään löytää kiinnostavia uudempia leluja. Niin idyllisen museokahvilan perinteisillä resepteillä leivotut paakelsit kuin museon omat, hienostuneet teelaadutkin kuljettavat samaan auvoisaan menneisyyteen kuin hurmaava lelukokelmakin. Vaikka Petra Tandefelt vieroksuu yhtälailla massatuotettujen lelujen edustamaa kerskakulutuskulttuuria, hän on kuitenkin vuonna 2003 alkaneella omalla johtajakaudellaan hivuttanut museon aikarajausta parilla vuosikymmenellä kohti nykyaikaa. Nyt museon vanhimmat lelut ovat 1830-luvulta, uusimmat 1970-luvulta, joka tapauksessa siis ajalta kauan ennen nykyisiä Bratzeja ja Pokemoneja. – Äitini ei ollut lainkaan ilahtunut, Petra Tandefelt naurahtaa. Samovaarien kohtalo Ensimmäisen elämänuransa mainostoimiston AD:na tehnyt Petra Tandefelt ei ollut koskaan ajatellut ryhtyvänsä jatkamaan lelumuseon johdossa äitinsä jälkeen. manperintöalueen turistiväyliltä syrjässä sijaitseva satumaisen kaunis museorakennus vie jo sitä ulkoa lähestyttäessä jonnekin kauas pois. Pohjakerrokseen päätettiin tehdä tilat lelumuseolle. Tunnustettu keramiikkataiteilija huomasi ahdistuvansa ajan modernistisesta hengestä, pallotuoleista, Makkaratalosta, ja lehtijutuista siitä miten tulevaisuudessa pukeudutaan muoviin ja syödään vain kertakäyttöastioilta. Joe action -figuureja alettiin tuottaa 1960-luvulla, koska pojille ei nukkeja oikein ollut.. Niinpä museoon tuli kesän ajaksi näytteille Tandefeltin ystävättären kokoelma 1960-luvun barbeja, ja muutamia vanhimpia barbeja museoon on tullut asumaan sen jälkeenkin, tosin aika pieneen sivuosaan. Pian Suomenlinnassa pienessä 32 neliön yksiössä asunut perhe joutui vuokraamaan ”äidin rojuille” jo varaston. Hän ei halunnut suoltaa maailmaan uutta, kun maailma on niin täynnä vanhoja kauniita asioita, Petra Tandefelt sanoo. Tämä on dilemma, jonka selkeästi tiedostan. Mutta ei yksityinen museo voi elää, jos ei ole kävijöitä. Ajattelin, ettei museo selviä selviä kesästä ilman barbia, kun kaikki sitä kysyvät kuitenkin. Äiti oli löytänyt uuden rakkauden, samovaarit. ” On tavallaan hassua, että oman lapsuuteni lelut eivät kelpaisi näytteille. Niin Piippa Tandefelt sitten aloitti pienen antiikkiliikkeen, Petruskan, Helsingin Pietarinkadulla. – Kuin ryömisi kohtuun takaisin, Petra Tandefelt nauraa. – Tämä jäi minulle, Petra Tandefelt sanoo. Suomenlinnan rantakasarmissa oli sen kunniaksi näyttely, jonne pyydettiin äidin kokoelmia. Piippa Tandefelt irroittautui lelumuseosta, ja perusti Haminaan vuoteen 2009 saakka toimineen samovaarimuseon. Sana kiiri, että on se yksi kauppias, jolle kannattaa viedä vanhoja leluja. Pakoon nykyaikaa Lelumuseon perusti Tandefeltin äiti, tunnustettu keraamikko Piippa Tandefelt. Tandefelt on jo pitkään kärkkynyt isompaa museotilaa lähempänä Suomenlinnaan tulevien turistien kulkureittejä. Samaan aikaan Piippa Tandefelt ja hänen miehensä remontoivat itselleen röttelöksi ränsistynyttä nykyistä museorakennusta. Mutta museon täytyy samalla mennä eteenpäin, toiminnassa pitää olla jatkuvuutta. On tavallaan hassua, että oman lapsuuteni lelut eivät kelpaisi näytteille. – Se kärjistyi niin, että häneltä meni motivaatio keramiikan tekemiseenkin. – Se samovaarimuseo oli mielettömän hieno. Piippa Tandefeltin näkemys hyvistä leikkikaluista pohjautui tiukasti hänen omaan lapsuuteensa. – Vuonna 1979 oli Unescon lapsen vuosi. – Hän arvosti sota-ajan lelut hyvin korkealle, ja niitä meillä on paljon. Piippa Tandefelt aikoi kartuttaa vanhojen lelujen kokoelmaansa jo 1960-luvun loppupuolella, tyttärensä syntymän jälkeen. – Hän alkoi keräillä vanhoja leluja. Kuva: Petra Tandefelt, Nallerouva Hunajapurkin Herkkukirja (Tammi 2012). – Ja lisäksi äärimmäisen hienon ja lasta kunnioittavan käsityöläisyyden muistomerkki. Lelumuseo sijaitsee idyllisessä, vanhassa tsaarinvallan aikaisessa puutalossa. Ihmiset pitivät niistä, ja olivat näyttelyn palautteessa lähes vihaisia, että miksi joku pitää tällaisia aarteita piilossa itsellään. Se vain kosketti äidin taiteilijansielua. Nyt osa äidin samovaarikokoelmasta koristaa Lelumuseon kahvilaa, Samovaaribaaria. Museon olemassaolon tarkoitus on olla lapsuuden muistomerkki. – Talo tuettiin telineillä pystyyn, ja räjäyteltiin kalliota sen alta museotilaksi, Petra Tandefelt kertoo. Tandefelt kävi Intiassa joogaamassa ja kouluttautui aromaterapeutiksi. Antiikki ja taide ” – Mutta esimerkiksi kun barbinukke täytti vuonna 2009 50 vuotta, se oli koko ajan uutisissa sen talven aikana. – Tulin kesällä auttamaan äitiä museolle, ja siitä se lähti lopulta purkautumaan. Hamina nyt on muutenkin sellainen tuppukylä, ja jos sano- Piippa Tandefeltin kokoelma Petra Tandefelt kertoo vuonna 1985 avatun museon saaneen alkusykäyksensä jo paljon aiemmin. 2000-luvun alussa isän kuolema kuitenkin laukaisi itsen etsimisen prosessin
Tytön äiti pelasti nallen kupista, ja laittoi sen kotona uuniin desinfioitumaan sillä seurauksella, että sen karvat kärähtivät. – Käthe Krusen valmistamo toimii edelleen, Petra Tandefelt kertoo. Heiltä voi saada vinkkejä, missä voi käydä, ja olen saanut harrastajilta hirveän hyvää palautetta, Tandefelt hymyilee. Se oli niin sääli, että se ei kannattanut! Harrastajien arvostama Lelumuseo on kuitenkin kannattanut, ainakin sen verran, että ainoa vakituinen työntekijä Petra Tandefelt saa pidetyksi ovet auki turistisesonkien ajan, huhtikuun alusta syksyyn, ja uuden vuoden tienoilla. Hirveän innostavalta ja onnelliselta puuhalta lelumuseon pyörittäminen siltikin kuulostaa. ”Tilalle” ostettu uusi nalle ei tietenkään syrjäyttänyt kovia kokenutta rakasta ystävää, vaan nalleista tuli ystävykset. Merkillepantavaa on erityisesti nuken kasvojen ja eritoten silmien epäsymmetrisyys. – Lelumuseoissa on harrastajansa, jotka kiertävät ympäri maailmaa bongaamassa lelumuseoita. Friedebald– koulupoikanukke Vuonna 1928 saksalainen nukkevalmistaja Kühe Kruse suunnitteli ryhm. Niillä on hienot vaatteet, ja ranskalaisuutta halutaan romantisoidakin. – Villakoiran ydin on kertoa lelun kautta aikakaudesta tai kulttuurisesta ilmiöstä. Ja sitten mys vanhassa tehtaassa DDR:n puolella jatkettiin ihan pokerina samojen nukkien tekemistä! Tuberkuloosinalle Kaksi pikkuruista nallea ovat kuuluneet 1930-luvulla Vantaan Tikkurilassa asuneelle pikkutytölle. 30-luvulla junissa oli tuberkuloosin leviämisen ehkäisemiseksi sylkykuppeja, ja sellaiseen putosi tytön nallekin. ” Tytön äiti pelasti nallen kupista, ja laittoi sen kotona uuniin desinfioitumaan sillä seurauksella, että sen karvat kärähtivät. – Siinä on ehkä haute couture -tyyppinen ajatus taustalla. Saksalaiset nuket ovat ihan yhtä hienoja, mutta niitä on enemmän, ja ehkä saksalaisuus on mielikuvissa arkisempaa. Toisen maailmansodan jälkeen hän älysi onnekseen lähettää yhden aikuiseksi kasvaneista pojistaan lännen puolelle perustamaan uutta tehdasta. Tämä saa aikaan poikkeuksellisen eloisan efektin. Saksalainen lapsi) innoitti suunnittelemaan nuken, joka esitti Kühen poikaa Friedebaldia. taan, että samovaarimuseo, se on ihmisille yhtä kiinnostava kuin perämoottorimuseo tai mikä hyvänsä. – On katsottu, että olemme yksityisyritys. Lisäksi, kun hakemukset tulevat kerta toisensa jälkeen hylätyiksi, se viiltää niin, että menee melkein työkyky pariksi viikoksi. . Tarjota sellaisia pieniä aikamatkoja. 89. ” Antiikki ja taide . Tulee olo, että antaa olla, pitäkää rahanne. Kun meillä käy paljon turisteja, niin voin hiukan kuin porstuan kautta kertoa heille Suomen tapakulttuurin historiaa ja sosiaalista historiaa. Kruse perusti tehtaansa noin 1910 Saksan itäpuolella. – He tekevät yhä vanhojakin malleja, mutta myös vinyylisiä leikkinukkeja. Mutta jos olisi joku taloudellinen tuki, voisimme olla auki ympäri vuoden auki. Mashan on valmistanut ranskalainen Jumeau 1890-luvulla. Enkä ilmeisesti ole hyvä kirjoittamaan hakemuksia. Miksikö vasemmanpuoleisen karvoista puuttuu puolet. He kerkesivät juuri siirtyä ennen kuin vanha tehdas sosialisoitiin. Vaikka ei olisi ollut tippaakaan kiinnostunut samovaareista, se oli elämys. Mutta sen paikan juju oli, että siellä oli venäläistä antiikkia koko huoneisto täynnä, huonekaluja, flyygelit, kristallikruunut, kaikki. Se ei Suomessa ole iso ryhmä, mutta harrastus on globaali. Pietarissa nuoruutensa viettänyt pariisitar on lelumuseon suurimpia aarteita, ja epäilemättä koko museon kaunein nukke. – Ranskalaisnuket ovat yleensä arvostettuja, Petra Tandefelt sanoo. Julius Hünerin maalaus Das deutsche Kind. Näin siitä huolimatta, että noin 17 000 kävijää vuodessa houkutteleva museo ei saa minkäänlaista julkista tukea. Lelumuseon valikoituja aarteita (Lähde: Suomenlinnan lelumuseon käsiohjelma) Masha Petra Tandefelt löysi toisen elämänuransa äitinsä Piipan perustamasta Suomenlinnan Lelumuseosta. nukkeja jotka edustivat eri kansalaisuuksia
TEKSTI JA KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN N Vanha ja nuhjaantunut nalle saa nalletohtori Anne Kauton hoivissa uuden elämän. 90 . Käden taidot Nallesairaalassa pidetään huolta pehmoeläimistä KUN NALLEPOTILAS SAIRASTAA Isokarhun nallesairaalan nalletohtori hoitaa nallet ja muut pehmoeläimet terveiksi. Tärkeintä on potilaan huolellinen diagnoosi ja yksilöllinen hoito. Minulla oli kyllä pienenä tyttönä nukenvaunut, mutta kuljetin niissä aina nalleani nukkejen sijaan. – Sain ensimmäisen nalleni vuonna 1955, kun vasta opin istumaan. Tapanamme oli ensimmäisenä reissun päällä lähteä ostamaan matkanallea, sillä kotikarhuja ei kuljetettu maailmalle, Anne kertoo. Noin 18 vuotta sitten pariskunta oli etelän lomalla, kun ajatus omasta nallekarhukaupasta syntyi. Nallet hoidetaan kuntoon niin, että ne näkevät, kuulevat ja haistavat jälleen. Idea unohtui välillä, mutta toteutui lopulta vuonna 2001. – Aikuisena keräsimme Hannun kanssa nalleja esimerkiksi ulkomaanmatkoiltamme. – Näimme lehdessä ilmoituksen vuokratavasta liiketilasta, jossa aloimme myydä. Antiikki ja taide alletohtori Anne Kautto ja hänen miehensä Hannu Kautto ovat rakastaneet ja keräilleet nalleja läpi elämänsä
Nyt toiminta on helpompaa, kun kaikki olemme yhden katon alla, Anne sanoo. – Mieheni Hannu auttaa nalletohtorin työssä esimerkiksi tekemällä liimauksia. Poti- Kirpputorilta pelastettu kuuro nalle odottaa hoitovuoroaan. Mukana menossa on myös mäyräkoiramme Hurja, joka tosin pitää lähinnä silmällä nallemuseota, Anne naurahtaa. Vuodet ovat kuluttaneet osan nal- ” Oleskelu pakkasessa, ulkona tai säiliöpakastimessa tai vaihtoehtoisesti 60-asteisessa saunassa tuhoaa pölypunkit ja raikastaa nallen. Annen mielestä niin kissat, koirat kuin pehmopingviinitkin ovat nalleja, ja kaikki tarvitsevat yhtä lailla apua. Mukana menossa on mäyräkoira Hurja, sekä Karri-nalle. Kuutisen vuotta sitten Anne ja Hannu rekisteröivät lopulta Isokarhun nallesairaalan. Viime kesänä nallesairaala, sen yhteydessä oleva nallemuseo ja nallekauppa muuttivat Helsingin Katajanokalle. Hannu ja Anne hoitavat potilaita, museota ja kauppaa yhteistuumiin. – Olen hoitanut nalleja Saksasta, Belgiasta, Italiasta, Espanjasta ja jopa Kaliforniasta ja Thaimaasta saakka, Anne kertoo. Anne ja Hannu Kautto hoitavat yhteistuumin Isokarhun nallesairaalaa, nallemuseota sekä nallekauppaa. Potilaita alkoi tulla liikkeen ovesta sisään enemmän ja enemmän. 91. Vahtimestari-nalle vartioi nallemuseota. Nallejen lisäksi museosta löytyy nalleaiheisia esineitä ja muistojen leluja. Antiikki ja taide . Tähän päivään mennessä nalletohtori on hoitanut kuntoon yli 3 000 nallea. laita on tuotu joka puolelta Suomea, mutta myös kansainväliset nallet ovat tulleet kuntoon nallesairaalassa. Nallesairaalassa yksilöllistä hoitoa Nallesairaalassa pidetään huolta kaikista pehmoeläimistä. – Tuhansien nallejen muutto oli suuroperaatio. Jotkin nallet ovat menettäneet raajansa, ja puuttuipa eräältäkin nallelta jopa koko vartalo. paitsi valmiita, myös itse tekemiäni, uusia nalleja, Anne sanoo. Puhki rakastettuja ja kaltoin kohdeltuja nalleja Annen ja Hannun nallekarhukauppa sai odottamattomia asiakkaita, jotka olivat sairaita, puhki rakastettuja tai kaltoin kohdeltuja nalleja. – Potilaita ja vaivoja on joka lähtöön. ” Taata on nallemuseon vanhin nalle, vuodelta 1904. Hurja-koira on saanut nimensä siitä, että se on hurjan kiltti. Yhdeltä nallelta puuttuu silmä, toiselta korva
Uusissa nalleissa ei ole myöskään välttämättä lainkaan niveliä. Antiikki ja taide Nallemuseossa on kolme ja puolituhatta nallea. Tärkeitä työvälineitä ovat lisäksi sivuleikkurit, pinsetit, sakset ja neulat.. – Vanhasta täytteestä säästän niin paljon kuin mahdollista, mutta esimerkiksi puulastu rikkoo vanhan kankaan ja vaahtokumirouhe menee ajan saatossa pilallekin. – Tutkin kipeän nallen huolellisesti, kiireettä ja keskustelen omistajan kanssa tarvittavista ja mahdollisista toimenpiteistä. Lämmittimien sydämiä, ym.. Vanhojen nallejen täytteenä on käytetty esimerkiksi lumpputäytettä, korkinmurua, puulastua tai vaahtokumirouhetta. Lopulta kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä, eikä nallekaan enää palellut. Potilaiden monenkirjavuuden vuoksi nalletohtoriksi ei voi opiskella lukemalla. Eräältä nallelta olivat kuluneet kaikki karvat pois. Vanhoissa nalleissa nivelten virkaa hoitavat toisinaan ainoastaan vanerikiekot ja taivutetut naulat. Hänen mukaansa jokainen potilas on ainutlaatuinen ja tulee hoidetuksi yksilöllisesti. Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.fi Sininen pupujussi herää henkiin täyttökoneen avulla. Nallen pitää nähdä, haistaa ja kuulla Nalletohtoriksi oppii hoitamalla. Eräältäkin nallelta oli kasvot raadeltu, mutta esimerkiksi valokuvia apuna käyttäen tai museokokoelmaamme hyödyntäen pyrin palauttamaan nallen oman näköisekseen. Uuden turkin tekeminen olisi kyllä olut mahdollista, mutta nalle olisi menettänyt oman itsensä kauneusleikkauksessa, Anne kertoo. – Alussa nalletohtorina toimiminen oli vaikeaa, sillä kaikki piti opetella ja etsiä itse. leista, osa on joutunut lemmikkien hampaisiin, Anne luettelee. Tärkeää on, etteivät nallen luonne ja ulkonäkö muutu. Valtaosa museon asukeista on Annen ja Hannun itse vuosien varrella keräämiä nalleja. Vanha tavara, ym... Vuosien varrella nallejen monimuotoinen anatomia on kuitenkin tullut tutuksi, Anne kertoo. Uusien nallejen materiaali eroaa vanhojen nallejen materiaalista. Vanhoja- ja antiikkivalaisimia Kuuppia: jugend, strindberg, vesta, tulppaani, kruunu, ym kuuppia n.2000kpl Öljylamppuja, varaosia: laseja, sydämiä, suuttimia, ym.. Forssa 0400-847780 www.oljylamppu.net 92 . Omistaja vaati sinnikkäästi, että palelevalle nallelle olisi asennettu uusi turkki. – Pitkällisten keskustelujen jälkeen ratkaisin tilanteen tekemällä nallelle karvahaalarin
. Nalleille voi tehdä myös lumipesun. 2014 Kiasma, kiasma.fi Helsinki valkoinen kaupunki – Modernistinen Tel Aviv 12.2.–30.3.2014 Arkkitehtimuseon kevään kansainvälinen näyttely Kasarminkatu 24, mfa.fi Muotovalioita Anton Revander-Ravalsenin eläinveistoksia 5.2.–1.6.2014 Helsingin Yliopistomuseo Snelmanninkatu 3 /vapaa pääsy Espoo Linnan kellot 28.1.–25.5.2014 Suomen kellomuseo, kellomuseo.fi Feel the Spirit 26.2.–11.5.2014 EMMA – Espoon modernin taiteen museo, emma.fi Hyvinkää Bongaa juna museosta 25.2.–9.3.2014 Rautatiemuseo, rautatiemuseo.fi Pori Daamit ja Plyymit 1860–1930-lukujen naisten asustemuotia 21.2.–8.6.2014 Satakunnan museo, pori.fi/smu Vaasa Juhlan jälkeen Jaana Vatasen teoksia 21.2.–23.3.2014 Vaasan taidehalli, Senaatinkatu 1 Laila Pullinen – Valon kaari Laila Pullisen 80-vuotisjuhlanäyttely 1.2.–20.4.2014 Kontsin modernintaiteen museo Sisäsatama, kontsi.vaasa.fi Jyväskylä Luihin ja Ytimiin Suomalais–venäläisellä ympäristötaideleirillä Taimyrin niemimaalla syntyneitä teoksia 8.3.–4.5.2014 Suomen kasityönmuseo, craftmuseum.fi Ulla-Maija Alanen Ihmisen tila 7.2.–30.3.2014 Alvar Aalto museo, alvaraalto.fi Kouvola Ilkka Lammi ja menneisyyden kaiku 23.1.–13.4.2014 Ars Lieke 2014 Elekstronisen taiteen näyttely 8.2.–13.4.2014 Poikilo-museot/Kouvolan taidemuseo Varuskuntakatu 11, poikilo.fi Kajaani Paratiisin hedelmiä Puolalaista nykykansantaidetta 5.3.–14.5.2014 Kajaanin taidemuseo, kajani.fi/taidemuseo Oulu Tapani Koklo Kummitustalo 25.1.–16.3.2014 Oulun taidemuseo, Kasarmintie 9 Turku Emil Wikströmin syntymän 150-vuotisjuhlanäyttely 24.1.–27.4.2014 Turun taidemuseo, Aurakatu 26 Veroma-Sartes-Sartes Kuvia kolmen turkulaispolven siveltimin 14.2.–1.6.2014, Aboa Vetus & Ars Nova museo Tapahtumia Pori 26.2. Nallejen hoidatus nallesairaalassa maksaa kahdeksasta eurosta ylöspäin. Nalletohtori käyttää työssään kankaita, saksia, sivuleikkureita, pinsettejä ja nivelmateriaaleja, kuten sokkia, prikkoja ja vanerikiekkoja sekä hyviä neuloja ja silmiä. Keräilykuume-messut, Vantaan Energia Areena Järjestäjä: exponova.fi Helsinki 29.–30.3. Sen sijaan uudemmat nallet, joissa on pesumerkintä, voi pyöräyttää pesukoneessa kuitenkin niin, että suojaa silmät esimerkiksi sujauttamalla nallen tyynyliinan tai froteesukan sisään. – Ei haittaa, vaikka nallen silminä olisivat napit, tärkeintä on se, että nalle näkee, haistaa ja kuulee, Anne sanoo ja nostaa hoitopöydälle korvattoman nallen, jonka löysi kirpputorilta. Nallet ovat omistajilleen kullanarvoisia. Kuntoon tullut potilas herättää omistajissa suurta iloa. Eräskin nalle oli joutunut velipojan ilmakivääriharrastuksen uhriksi ja poloinen oli täynnä reikiä. Hoidon jälkeen nallet imuroidaan. Anne ei suosittele käyttämään kemikaaleja tai kuivapesuaineita nallejen turkkiin. Antiikki-ja keräilymessut, Seinäjoki Areena Järjestäjä: seinajoenmessut.fi Vantaa 8.–9.3. Jos ei ole varma nallen vedensietokyvystä, voi tassua tai häntää kastaa veteen varovaisesti. Eräskin omistaja kertoi, kuinka hanki jäi harmaaksi hoidon jäljiltä. Retro & Vintage Design-Expo, Kaapelitehdas Järjestäjä: exponova.fi NÄYTTELYT Helsinki JEAN TINGVELY 28.2.–26.5.2014 Amos Anderssonin taidemuseo, amosandersson.fi ARS Fennica 7.2.–20.4. Nalle saa uudet silmät, jotta se näkee jälleen. – Jos nallella on hauska tarina, ei pieni ompelu ole aina edes rahasta kiinni. Ihmiset ilahtuvat, kun nalleystävä on palautettu entiselleen, Anne kertoo. Nalleja voi hoitaa kotioloissa Nalletohtori suosittelee kaikille pehmoleluille, myös vanhoillekin nalleille, pakkasulkoilua vähintään kerran vuodessa. Ilkka Lammi: Pariisitar, 2000. Muuten nallen silmät kuluvat, ja sille muodostuu niin sanotusti kaihi, Anne kuvaa. 93. Tärkeintä on, että kaveri tulee kuntoon. – Kemikaalit ovat nalleille karhunpalvelus. Keräilymessut, Tampereen messukeskus Järjestäjä: tampereenmessut.fi Seinäjoki 22.–23.2. Erään nallen sisällä oli piirustus, jonka annoin omistajalle. Tapahtumia Ilkka Lammin ( 1976–2000) kuusi vuotta kestäneen uransa päätuotantoa on esillä Kouvolan taidemuseossa huhtikuun puoliväliin saakka. Öljy-kankaalle/Bukowskis/Matias Uusikylä. ANTIIKKIMESSUT JA -MARKKINAT Tampere 15.–16.2. Toisinaan vanha nalle pitää sisällään miltei koko suvun sukkahousut tai sanomalehteä. Käsinpesu on hellävarainen turkkiystävällinen hoitomuoto. Meillä on nallesairaalassa hyvin huomioitu Kelakorvaukset! Anne naurahtaa. Emil Wikström Visavuoren ateljessaan 1913. Yli sadan euron hoitoja ei ole koskaan tehty. – Oleskelu pakkasessa, ulkona tai säiliöpakastimessa tai vaihtoehtoisesti 60-asteisessa saunassa tuhoaa pölypunkit ja raikastaa nallen. – Omistajien kanssa on naurettu ja itkettykin. klo:17.30–19.00 Hans-Peter Schulzin luento: Mitä tiedämme Susiluolasta nyt, kahdeksan vuotta tutkimusten jälkeen Satakunnan museo, Hallituskatu 11 pori.fi/smu Antiikki ja taide . Kuva: Visavuoren arkisto Mielenkiintoinen alkuvuosi 2014 Antiikki ja taide -lehti poimi alkuvuoden tapahtumatarjonnasta kiinnostavia antiikki-, taide-ja kulttuuritapahtumia
Myllyn ikä on vielä pieni kysymysmerkki. Erkkilän tuulimyllyn on ostanut Emil Erkkilä Vassorin kylästä vuonna 1897. Kaunis nauhamainen pohjalaisasutus Kyrönjoen rannalla: SAARENPÄÄ ALKAA KYRÖNJOESTA, MULLOLA ON PÄÄTTYNYT MELKEIN MEREEN Saarenpään ja Mullolan kylien historiaa on koottuna yli 500-sivuiseksi, runsaasti valokuvia sisältäväksi kyläkirjaksi. Antiikki ja taide M erestänoussut Saarenpää – Mullola – kyläkirja valottaa Vähänkyrön Saarenpään ja Mullolan kylien elämää kertomuksin ja kuvin. Kuva: Risto Kiviranta. Tuokiokuvia Antiikki ja taide -lehden Tuokiokuvia-palstalle ovat tervetulleita suomalaisesta arjen ja juhlan historiasta kertovat tuokiokuvat kuvateksteineen. Arvoisa lukija, ole ystävällinen ja lähetä niitä reetta.ahola@karprint.fi. 94 . Kirjassa korostuu myös Saarenpään ja Mullolan ainutlaatuinen sijainti, joka on omalta osaltaan vaikuttanut suuresti kylien ja kyläläisten elämään. Tämänkertaiset tuokiokuvat ovat Etelä-Pohjanmaalta Vähänkyrön nykyisen Vaasan, Saarenpään kylästä. Saarenpää alkaa Kyrönjoesta ja Mullola on päättynyt melkein mereen, Vassorin lahteen.. Kirjassa on vanhoihin asiakirjoihin pohjautuva tutkimus kylien asutushistoriasta 1500-luvulta lähtien. Nykyään Erkkilän tuulimylly ei ole enää toiminnassa, mutta historiaansa arvostaen kunnostettuna se on koko Saarenpään kylän maamerkki. Vassorilaisten tiedon mukaan ensimmäinen tunnettu myllyn omistaja oli Hagan talon isäntä Erik Eriksson Wiik (1775–1853). Historiapiiriläisten kirjaan keräämät tiedot kylien ja kyläläisten elämän eri osa-alueista ulottuvat aina nykypäivään saakka
Mullolassa on toiminut Pohjanmaan jalkaväkirykmentti ja rykmentin pastorin puustelli, jossa on asunut mm. Se ei ole yhden henkilön kirjoittama. jalkaväkirykmentin pastoreita. Samojen sukujen jälkeläiset ovat rakentaneet uudet asuinrakennukset lähes entisille kivijaloille ja näin nauhamainen asumismuoto Kyrönjoen rannalla säilyy. Maatalouden ohella merkittäviä elinkeinoja ovat olleet pläkkiastiateollisuus ja kutomateollisuus. 95. Murresanat ja muistelut elävöittävät kirjan kerrontaa Merestä noussut Saarenpää – Mullola – kyläkirja on työstetty pääasiassa harrastajavoimin. Teollisuusmiehiä, taitelijoita sekä ahkeria pienyrittäjiä Maatalous ja karjanhoito ovat olleet aina Saarenpään ja Mullolan kylien tärkeimmät elinkeinot. 1700-luvulla Eriksbergin talossa on asunut pitäjänkirjureita, nimismiehiä ja esimerkiksi komissiomaanmittari Erik Tulindberg, joka suoritti Saarenpään ja monien muiden pitäjien isojakoja. Se on inspiroinut lukuisia taiteilijoita, esimerkiksi useissa Juhani Palmun taideteoksessa aiheena on ollut Saarenpään Rintakylä. Kirjaan on pyritty saamaan omaleimaisuutta. Hänen poikansa, Erik Tulindberg nuorempi syntyi Eriksbergissä, hänestä tuli Suomen ensimmäinen viulusäveltäjä. Merestä noussut Saarenpää – Mullola -kyläkirjan etukannen kuvassa on Saarenpään Rintakylän nauhamaista pohjalaisasutusta kevättalven auringossa 1950-luvulla. Kuva: Helena Kukkuraisen kokoelmat. Saarenpään Rintakylä oli tiivis asutuskeskittymä Kyrönjoen varrella. Nykyään Erkkilän tuulimylly ei ole enää toiminnassa, mutta historiaansa arvostaen kunnostettuna se on koko kylän maamerkki. Kuva: Leila Valtarin kokoelmat. Jätintien läheisyydestä löytyvät historiantutkijoita kiinnostaneet muinaishaudat. Kylästä ovat myös polveutuneet vähäkyröläissyntyiset papit, Mullovius ja Mullander. Kylissä on asunut lukuisia poikkeuksellisen vahvan ja uutta luovan elämäntyön tehneitä miehiä ja naisia. Kuva: E.Savinainen/Lenni Talosen kokoelmat. Saarenpääläiset teollisuusmiehet sekä kankurit ja pläkkyrit olivat aikansa ennakkoluulottomia innovaattoreita, ahkeria, rohkeita, työtä ja uusia aluevaltauksia pelkäämättömiä yrittäjiä. Ensimmäinen kyläkauppa avasi ovensa vuonna 1874. Tilanomistajana olleella tuomari, Herman Rossilla oli tiilitehdas Saarenpäässä. Mullolan kylässä rykmentin pastorin puustellia on sanottu Mulloviuksen pappilaksi. Vaikka vanhat asuinrakennukset on purettu, on osa sukujen jälkeläisistä rakentanut uudet asuinrakennukset lähes samoille kivijaloille. Se on ”rakennettu” 600-650 jKr. Tuulimylly, Jätintie ja jalkaväkirykmentin talo Saarenpäässä kohoaa tätä nykyä Vähänkyrön ainut tuulimylly, Erkkilän tuulimylly. Eriksberg eli Erkkilä on yksi Saarenpään kantataloista. Amerikansiirtolaisuus vuosina 1877– 1930 oli Saarenpään ja Mullolan kylissä erittäin runsasta. Kaupan ovet auki 1870-luvulla, kylässä oma pankkikin Saarenpäässä on parhaana aikana ollut 3–4 kauppaa. Juhlapuheen julkistamistilaisuudessa piti Suomen Kylätoiminta ry:n hallituksen jäsen, Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko, kirjailija Matti Mäkelä. Takana seisoo Emil Waltari. Kyläkirjan julkistamistilaisuus oli joulukuussa 2013 Saarenpään koululla. Siinä on sekä virallisempaa tyyliä että kansanomaista, murrepohjaista kerrontaa. Kylässä on toiminut myös pankki 1800-luvun loppupuolella. Samasta perheestä lähti jopa 3–4 henkeä rapakon taakse. Tietoja tähän kirjaan on haettu kirjastoista ja arkistoista sekä kyläläisten kotiarkistoista, mutta myös hyvin paljon historiapiiriläisten ja kyläläisten muisteluista. Työväkeä muun muassa edessä selin Emil Lalli, Helvi Lalli, Aili Tuomilehto, Viljo Mäkinen, Eino Salo ja Aino Salo. 50 euroa (lisäksi postikulut) maksavaa kyläkirjaa voi tiedustella: Pirkko Reinman, 0400-866 157, pirkko.reinman@netikka.fi Valtarin pläkkiverstaan sisältä 1930-luvun puolivälissä. Saarenpäässä on myös esihistoriallisesti arvokas Jätintie eli jättiläisen tie. Matti Rahikka kilpa-ajoissa Kyrönjoen jäällä vuonna 1925. Antiikki ja taide . Maailmankuulu Rintakylä inspiroinut monia taiteilijoita Saarenpään Rintakylän tiheä, nauhamainen pohjalaisasutus Kyrönjoen rannalla on ollut ainutlaatuinen koko Suomessa – ja koko maailmassa
Antiikki ja taide Antiikki ja taide -lehden lukijamatkan varaukset: MATKA-AGENTIT Vapaa-ajan matkat, puhelin 010 321 2800 tai netistä: www.matka-agentit.fi Jäneda-kartanon legendaarisella paronittarella, Maria Beckendorffilla oli läheiset suhteet sekä Venäjälle että Englantiin. Viljandissa toimii Viron Kulttuurikorkeakoulu, ja siellä järjestetään mm. Majoittuminen Viljandissa Centrum-hotelliin. Täältä jatketaan Jänedalle, jossa kuullaan tarinoita legendaarisesta paronittaresta Maria Beckendorffista, jolla oli läheiset suhteet sekä Venäjälle että Englantiin. Täältä matka jatkuu Roosna-Allikun kartanoon, joka on valmistunut vuonna 1786 ja edustaa myöhäisbarokkia. Laivan kokoustilassa tervetulotilaisuus sekä yhteinen buffetruokailu. Mylly toimii yhä edelleen tuulen voimalla. Sakusta jatketaan Albun kartanoon, joka on Järvamaan vanhin. Matkan viimeinen kartano, johon tutustutaan lyhyesti, on Pirgun kartano, joka rakennettiin 1820-luvulla klassiseen tyyliin. Matkan ajankohta: 4.–6.7.2014 (pe-su) Hinta: 385,-/henkilö Lisämaksu yhden hengen huoneesta 65 €. Kartanon tärkeimmät tulonlähteet olivat aikoinaan viinanpolttaminen ja kievarit, joita kartanolla oli peräti kuusi. Tutustutaan myös kartanon 1700-luvulta peräisin olevaan, hollantilaistyyppiseen tuulimyllyyn, joka on harvinaisuus Virossa. Laivamatkan aikana yhteinen buffetruokailu.. Tallinnan satamasta matka jatkuu kohti ensimmäistä tutustumiskohdetta, Sakun kartanoa. Kartanoon tutustumisen yhteydessä maistellaan panimon oluita. Majoittuminen Jänedan 96 . Kartanon päärakennuksen arkkitehti oli tuonaikaisen Viron kuvernementin arkkitehti Johann Schultz, jonka käsialaa on myös Toompean linna. kartanon vierastaloon. Sen vuoksi näissä kahdessa rakennuksessa on havaittavissa samankaltaisuutta. Lounas päivän aikana. Roosna-Alliku sijaitsee Pandiveren ylängön ja Kõrvemaan reuna-alueella, paikassa, jossa Pärnujoki saa alkunsa lähdejärvestä. A ntiikki ja taide -lehden lukijamatka Viron kartanot ja antiikkimarkkinat on löytöretki historiaan, kartanoromantiikkaan ja aatelissukujen vaihteleviin kohtaloihin. Vuosien saatossa kartano meni huonoon kuntoon, ja se kunnostettiin 1980-luvulla. Kartanokompleksin eri rakennuksissa on esillä täytettyjä lintuja, puuhevosia ja antiikkikalusteita. Kevyen lounaan jälkeen jatketaan Tallinnaan, josta Viking XPRS lähtee klo 18.00. perinnemusiikkifestivaaleja. Kartanokierroksella ihaillaan kauniita kartanoita ja tutustutaan muun muassa Sakun, Albun, Olustveren ja Pirgun kartanoihin. Kartanon päärakennuksessa sijaitsee nykyisin matkailukeskus. Nykyinen, barokkityylinen päärakennus on kolmas kartano samalla paikalla. Matka jatkuu Viljandimaalle – tai virolaisittain Mulgimaalle. Lähtö Viking Gabriellalla/Mariellalla Helsingistä Tallinnaan klo 11.00–13.40. Lauantai 5.7. Matkalla maistellaan myös virolaista olutta ja tutustutaan vanhaan hansakaupunkiin, Viljandiin. Sunnuntai 6.7. Albun lähistöllä, Seidlan kartanon pihamaalla pidetään vuosittain Kila-Kolan antiikkimarkkinat, joihin käydään tutustumassa. Aamiaisen jälkeen vieraillaan Olustveren kartanossa, joka aikoinaan kuului von Fersenien aatelissuvulle. Kartano kuului Gideon von Staalille. Helsinkiin saavutaan klo 20.30. Lukijamatka Olustveren kartano on eräs täydellisimmin säilyneitä kartanokokonaisuuksia Virossa. Olustveren kartano on eräs täydellisimmin säilyneitä kartanokokonaisuuksia Virossa. Mulgit olivat ahkeria ja varakkaita ihmisiä. Saksalaiset rakennuttivat maalauksellisen Viljandin järven rannalle ritarilinnan, josta on enää rauniot jäljellä, mutta se houkuttelee edelleen turisteja kävelylle. Ensimmäiset tiedot kartanosta ovat vuodelta 1489 ja nykyinen päärakennus on 1820-luvulta. Aamiaisen jälkeen lähdetään Albun lähellä sijaitsevalle Seidlan kartanolle, jonka pihalla pidetään vuosittaiset Kila-Kolan antiikkimarkkinat. Illallinen nautitaan kartanon pihapiirissä, Mustan Orin Tallissa. Nykyisin kartano toimii kouluna. Viljandissa kaupunkikierros. Rakennuksissa toimivat käsityö- ja villatupa, sepänpaja, savipaja ja viinatehdas. Toista vastaavaa kalusteineen säilynyttä myllyä ei ole Virossa. Myös ensimmäinen vironkielinen sanomalehti Sakala ilmestyi Viljandissa. Kartanon keskusta ympäröi korkealla kivimuurilla rajattu, runsaslajinen englantilaistyylinen puisto ja vanhojen puiden puistokuja. Hintaan sisältyy: laivamatkat Helsinki-Tallinna-Helsinki Viking Gabriellalla/ Mariella/XPRS:llä kansipaikalla matkaohjelman mukaiset bussikuljetukset majoitus jaetussa kahden hengen huoneessa (1 yö Jäneda ja 1 yö Viljandi) buffetateriat laivamatkoilla, hotelliaamiaiset, 1 illallinen ja 2 lounasta matkaohjelmassa mainitut tutustumiskäynnit ja oluenmaistajaiset suomenkielisen oppaan palvelut t tt t t t Matkaohjelma Perjantai 4.7. Vuoteen 1919 kartanon omisti von Stackelbergien aatelissuku. Kartanon omistajat von Rehbinderit perustivat vuonna 1820 pienen olutpanimon, ja siitä on nyt kasavanut Viron suurin ja tunnetuin. Tämä hansakaupunki sai kaupunkioikeudet jo vuonna 1283. Yksin matkustavan on varattava yhden hengen huone. Se on rakennettu 1700-luvun loppupuolella
PALVELUHAKEMISTO RUUKKIKIRPPIS Billnäsin ruukissa OSTO – JA MYYNTILIIKE Antiikkia, käyttötavaroita & huonekaluja ym. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.fi palvelu@tapettitalo.fi Entisöinti-, tyyli- ja uusia tapetteja. 97. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.fi Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Tapettitalo Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. www.wanhatkupit.fi facebook.com/ WanhatKupitPaimala Paimalantie 369, Turku Uudenmaankatu 17, Helsinki Varaa paikkasi palveluhakemistossa Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. 09-413 97 370 ja TAIDE Antiikki ja taide . 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 2000 mallia heti varastossa. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi www.ruukkikirppis.com Löydät meidät myös Facebookista Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla@gmail.com Perinnerakentajan rautakauppa Puh. Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. Myös neuvontaa entisöinti- ja tyyliasioissa. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Harri Turunen Kauttua www.harriturunen.fi www.facebook.com/puuseppa.harriturunen Wanhat Kupit Tuotannosta poistuneita Arabian astioita, kahvikuppeja, lautasia, maitokannuja ym. Tuhansia tuotteita
$UMHQ KLVWRULD . Upea tiedekatsaus Pöytähopeiden historia Suomessa SÄÄTYLÄISKOTIMUSEO Yhä useampi tekee itse kansallispukunsa Kansallisrunoilija RUNEBERG kotiopettajana Kolkanlahden kartanossa Turun tuomiokirkon kastemaljan hopea kirkon katosta Museovieraana Tamminiemessä ja Aholassa Aito kustavilainen kallista käsityötä Puuseppien signeeraukset ja mestarikiltojen leimat aitouden takeina 12 kk QURD. Määräaikaistilaus NYT 5,90 ja 3/2013 7,90 € taide Keräilijän kokoelmissa yli 1000 Arabian kannua (QWLV¸LQWL . .HU¦LO\ . Seuraavassa Antiikki ja taide -lehdessä VANHAT KORUT LUMOAVAT Teemoina: Kansainvälinen taidekauppa Suomessa ja maailmalla Antiikkitekstiilit Vanhat korut Rakennusapteekit Keräily Antiikkikauppiaan esittely t t t t t t Juttuvinkki mielessä, meilaapa toimitukseen reetta.ahola@karprint.fi Ilmoitusasioissa Sinua palvelee ilmoituspäällikkö Kristiina Hattberg, kristiina.hattberg@karprint.fi 7LODXVKLQQDW .HVWRWLODXV MDWNXX DXWRPDDWWLVHVWL YDOLWXQ ODVNXWXVMDNVRQ PXNDLVHVWL YRLPDVVDROHYDDQ NHVWRWLODXVKLQWDDQ 7LODXNVHQ voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. .¦GHQWDLGRW
Metrihinta noin 69 euroa. Kirkonmenot-pellavasekoitekangasta on saatavilla tällä hetkellä ainoastaan Annala Oy:stä. WLODXNVHW#NDUSULQW . Kalusteet maalataan käsin pellavaöljymaalilla, ja kalusteita toimitetaan myös puuvalmiina. Mallistoon kuuluu eri vuosikymmenten klassikoita. Westanqvarnin ulkokalusteet on valmistettu tarkkaan valikoidusta kotimaisesta sydänmäntypuusta. laskutusjakso 12 kk 34€ Tuoteuutiset. Kuvassa oleva Annalan valmistama ja Niina Koivusalon suunnittelema Kirkonmenot-kangas sai osakseen paljon huomiota Habitare-messuilla viime syksynä. Ulkokalusteita lähituotantona 9DQKD 7XUXQWLH +8+0$5, 7LODDMDSDOYHOX Puh. (09) 2569 108 Faksi (09) 413 97 405 Lapualla toimiva K&H Annala Oy on yli 50 vuotta valmistanut sisustus- ja verhoilukankaita, joita on saatavilla sekä mittatilaustyönä että perusmallistosta. Netissä ulkokalusteet: westan.fi. XONRPDLVLLQ WLODXNVLLQ SRVWLWXVOLV¦ . 5XRWVLLQ WLODWHVVD KLQWRLKLQ OLV¦W¦¦Q PRPV Suomalaisia verhoilukankaita Puusepänverstas Westanqvarn valmistaa vanhanajan piha- ja puutarhakalusteita omalla verstaallaan Inkoossa. Antiikki ja taide -lehti 2/2014 ilmestyy huhtikuun alussa. 7LODDQ $QWLLNNL MD 7DLGH OHKGHQ BBB BBB BBB DONDHQ LWVHOOHQL ODKMDNVL .HVWRWLODXV 0¦¦U¦DLNDLVWLODXV NN 0XXWDQ WLODXNVHQL NHVWRWLODXNVHNVL ,UWLVDQRQ WLODXNVHQL PDNVHWXQ MDNVRQ ORSSXXQ 2VRLWWHHQPXXWRV DONDHQ BBB BBB BBB DMDNVL BBB BBB BBB BBB BBB BBB Entinen osoite tai lehden saaja 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ OXRNDQ SRVWL PHUNNL Karprint Oy ja TAIDE ZZZ DQWLLNNLMDWDLGH . 3$/9(/8.2577, Kestotilaus
Näyttänyt tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. $UMHQ KLVWRULD . Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. .HU¦LO\ . Tallien korkeusvaatimukseen tuli joustoa www.hevosmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. Sisustamisen extranumerot kahdesti vuodessa. Aidosti www.kissafani.fi 6 nroa vuodessa 38€ Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. www.ekoelo.fi 6 nroa vuodessa 40€ NYT 5,90 ja 3/2013 7,90 € Pöytähopeiden historia Suomessa Arabian kannua SÄÄTYLÄISKOTIMUSEO Kansallisrunoilija RUNEBERG kotiopettajana Kolkanlahden kartanossa Yhä useampi tekee itse kansallispukunsa Museovieraana Tamminiemessä ja Aholassa Turun tuomiokirkon kastemaljan hopea kirkon katosta Ekoelo 7BTUVVMMJTUFO WBMJOUPKFO TRENDILEHTI Tutustu! Ihastu! Nyt! 4,90 Suuri ruokanumero Lämpöä keholle! LÄHI & LUOMU t LWJOPB t TQFMUUJ t MVPNVNZTMJ t WVPIFOKVVTUPU t KVVSFLTFU t SVPLBQJJSJU Chilinkasvatus on HOT Alpakat Huippukitaroita B vitamiini tärkeää kissan turkille Suloinen satu: vahvistaa lantion lihaksia Kosketus antaa kissalle elämänuskoa Seniori TERVEYS Palaamassa keikkalavoille Onko sinulla herkkä vatsa. 6/2013 6,10 100 sivua Välilevyn pullistuma pakotti TARJA YLITALON uuteen elämään Vahvat lihakset antavat nivelille tukea Jääkiekkotähti Teemu Selänteen Liisa-äiti: Auttamisesta syntyy suurin ilo Hiihdä ja ui NIVELRIKKOA pakoon! Hipsu Kainaloinen hoitohommissa Pieni kissa saa muistisairaat juttelemaan Yhteisöllisyys on ARJEN TEKOJA Äidin Alzheimerin taudin varjossa Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientaloraken- Sisustuksessa vallalla tajien, talossaan asuvien nyt murretut värit ja sitä korjaavien keskuudessa. Maamme suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippumaton tiedonvälittäjä. Ase&Erä AIL ÖS Antiikki ja taide MAN FORMULA K YK KOIRA 6/2013 6,10 Extrahinta 3,90 Eroahdistuskoirat ja pennut päiväkotien vakioasiakkaita Näin koira esitetään näyttelyssä! Keltainen nauha taluttimessa: ÄLÄ LÄHESTY! Thaimaan pystykorva on yksi uusista rotutulokkaista Sukeltajan Maailma SUKELTAJAN Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. .¦GHQWDLGRW . Ekologisesti . Lämpöä ja läheisyyttä! taide Metsäkanalintuja enemmän kuin moneen vuoteen IÄ Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. maailma 6-2013 6,00 LÄHES SATA pinnan alla Tampereella Sukeltajien yössä Märkäpuku ei sovi avantoon eikä talveen PERUSPAKETIN: maskin, snorkkelin ja räpylän saa 150-250 eurolla Viemärisukeltaja ryömii ahtaissa paikoissa www.sukeltajanmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint.fi tai puhelimitse 09-2569 108. Upea tiedekatsaus yli 1000 Testaajakissa Senioriterveys (QWLV¸LQWL . Talojen uudet julkisivut kestävät tänään ravinto ka2 ruo llista lusika sä päiväs terapiat lääketiede Kasviöljyt voitelevat elimistöä 100 sivu a luonnon voimaa hyvä mieli 8/2013 6,90 Tutkittu tehokeino painonpudotukseen: 30 mantelia päivässä Kupillinen mustikoita päivässä Ilo nuorentaa ja onnellisuus lähtee arjesta t ehkäisee Alzheimerin tautia t tehostaa muistia t nopeuttaa päätöksentekoa GREIPINSIEMENÖLJY nitistää flunssan hiivat virtsataudit Meidän Koira Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. Pakkaskattien matkassa Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat. KOTIELÄIMINÄ Koskettava tositarina: www.senioriterveys.fi 6 nroa vuodessa 39€ 6/2013 6,50 Luonnonmukaisesti . Nirkkosten lapsi- ja koiraperheen talo Ruutupaperilta unelmakodiksi t
é Extrahinta Hillitön makeanhimo hellitti t Hiilarit minimiin t Runsaasti proteiinia ja kasvirasvoja t Huikeasti superfoodeja t E-pillerit pois Bodaus on uudistunut raikkaasti Pääosassa TREENIT 7"-.&//64(636 ERIK PIISPA: Suomi-futis tarvitsee LIHASTA Paljonko pitää maksaa juoksukengistä. Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro Hyvästä olosta elämäntapa Vakava suolistosairaus ja www.luontaisterveys-lehti.fi 8 nroa vuodessa 56€ Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, se avaa polun sisäiseen maailmaasi. Puhtaasti . Keräilijän kokoelmissa Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike. Lehdestä löytää tietoa kasvaa ihmisenä kohti tasapainoa. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet. Yli 100 sivua/nro. kauneus Nro 12/2013 SOL on laajentanut kiinteistönhoitoon ja turvallisuuteen SAO: Asuntoosakeyhtiölaki suosii enemmän kiinteistösijoittajia www.kiinteistojaisannointi.fi 10 nroa vuodessa 68€ Luontaisterveys Sielunpeili terveys 4,90 € Vantaan uusi polttolaitos jauhaa sekajätteen energiaksi Valjakkoajo on vaativa hevosurheilulaji kehonhuolto Uusi showryhmä Team Heaterz keikoilla myös Kummeleiden kanssa ,BUTP IBWBJOOPMMJTFU LVWBU
ja työstä kroppa kuntoon www.bodytreeni.fi 8 nroa vuodessa 55€ Sielunpeili www.sielunpeili-lehti.fi 8 nroa vuodessa 55€ Talomestari Tonttipula nostaa rakentamisen kustannuksia Hanhisaaliita silhuettikuvilta painonhallinta Johanna Loirin ja Eveliina Pölläsen yllätysveto! Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Kunhan ei naura toisen hankaluuksille NAURU ON PARASTA LÄÄKETTÄ Löydä puhelinnumero sieluusi Sisäinen käyttöjärjestelmä uusiksi Uskomaton selviytymistarina Maria Magdalena, nuori kapinallinen 8/2013 6,90 OTA TALTEEN Kurssi- ja koulutuskalenteri Selvänäkijä Martin Hansén-Haug Hän, joka soittaa kaloille ja puhuu ihmisille Rakkaus ei ole unohtanut ketään www.meidankoira.fi 6 nroa vuodessa 37€ GRE MA A RAGDOLL KARTUSIAANI Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien peruslehti - enemmänkin tietopaketti. ERIKOISLEHTI kuntosalit Meidän YHOUNDIT IR Rotuesittelyssä: * räsynukkemainen * suloinen ja sininen Bodytreeni KO MIMMA valmiina talveen! Sylissä pidetyistä pennuista kasvaa luottavaisia aikuisia Magnesium Metsäjäniskanta jatkaa taantumistaan LÄMPÖLASKUSSA HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT kuin estrogeeni Kaliiperi ei ratkaise – vasta patruuna tekee aseesta hirvikiväärin t Russit valloittavat sydämet KORKEASAAREN ELÄINTARHA uhanalaisten kissapetojen koti D-vitamiini Suomenselällä maan tihein karhukanta t Hyvä loimi on hevosen urheiluvaate 6/2013 5,90 Ilveslupia on RKTL:n mielestä kolmannes liikaa 7,00 Laske 1 aste huoneenlämpöä, Kalenterikissa Tiikerin kova onni vaihtui kodin lämpöön Naiselle: 6 – 2013 säästät 5 % TUOMARI NURMIO, BILLY GIBBONS... PIENTALOASUJAN HYÖT YLEHTI NRO6/2013 5,50 IRTONUMERO 6,20 ¤ Rakentaja ei välty paperisodalta Taloprojektiin kannattaa varata aikaa www.talomestari-lehti.fi 10 nroa vuodessa 59€ www.asejaera-lehti.fi 8 nroa vuodessa 58€ Hevosmaailma 6/13 6,00 Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. Tilaa lahjaksi tai omaksi iloksesi korkeatasoinen aikakauslehti! www.antiikkijataide.fi 6 nroa vuodessa 34€ Ekoelo Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. PALJON tehokkaita treeniohjeita! RAAKAA Kattava tietopaketti: Vitamiinit ja kivennäisaineet Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistö Kiinteistöalan monipuo- ja isännöinti linen ammattilehti vuodesta 1975. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa