ja taide Mannerheim-lautanen on jo harvinaisuus – hinta lähes 200 Perinteinen paperitapetti on lämmin sisustaja Viialan 1920-luvun puristelasisia kermakkosokerikkoja Sibelius 150 -juhlavuoden näyttelyssä tulevat esille Ainon kyvyt Pallotuolin sai 17 000 eurolla huutokaupassa NYT 6,90 € Nro 1 2015
100 e. 5 e valaisimia alk. Kuljetuspalvelu w w w.do nn erb litz.co m pikkuesineitä alk. 90 e ryhmiä alk. 15 e senkkejä alk. Antik Village SULATAMME HINTOJA Huomaa uusi osoitteemme. Hintaedut maaliskuun loppuun. Hanki antiikkia sulatettuun hintaan
Entisöinti-, tyylija uusia tapetteja. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Tapettitalo Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Puh. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. palvelu@tapettitalo.. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.. 09-413 97 370 Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO. 2000 mallia heti varastossa. Valpperintie 20, Nousiainen p. Myös neuvontaa entisöintija tyyliasioissa. Jatkossa Poratiellä pidetään huutokauppoja. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. www.wanhaveikko.. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Poratien kalustemyynti on keskitetty Vaajakoskelle. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.
, puh. 09-413 97 370 Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 56 Seija ja Erkki Leskelän kermanekkakokoleman tilanjakajavitriinistä paistaa aurinko. 4 Vuonna 2015 ilmestyy 6 numeroa. 24 38. 76 Lasismin lasinmuotoilijat ja -puhaltajat: ’Olisi hienoa, että kuvanveistäjät löytäisivät materiaalikseen lasin.’ Arjen historia 68 Korteniemen perinnetilan Outileena Uotila oppaana aikamatkalla: ’Kaikilla on oma ennevvanhaan.’ 88 Kansan naisen arki on Suomessa ollut työntäyteistä kautta aikain. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. Ne kuvastavat eri aikakausien tyyli-ihanteita ja muotivirtauksia. Huutokauppa ei ota tavaroita koskaan omaan tiliinsä, vaan vain esittelee ja myy ne. Mitä on muuttunut sadassa vuodessa. Ne istuvat rakennukseen kuin hansikas, sillä puitteiden mittasuhteet ovat taloon nähden oikeat. 09-413 97 333 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. , puh. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint. Ikkunaentisöijä Tiina Raitaoja on hakenut ikkunakunnotusoppinsa Ruotsista, jossa vanhaa on osattu arvostaa ja kunnostaa. Yleensä ikkunat voidaan kunnostaa. 60 Taitaa olla niin, että kunnon keräilijä imee taipumuksensa jo äidinmaidossa. 28 Vanha perintölamppu kuntoon! Kuuppiin tarvitaan tarkat mitat ja väritiedot. Saammeko esitellä Pentti Tähtisen. 46 Paperitapetit historiallisine malleineen ovat palaamassa kotien seinille. Entisöinti 24 Vanhat arvoikkunat kannattaa entisöidä. Hanne Siekkinen tekee arvioita helsinkiläiseen Helanderin huutokauppaan tulevien esineiden jälleenmyyntihinnoista. Keräily 50 Puristelasisten kermakko-sokerikkojen keräilijä Aila Vuotilalle tulee hyvä mieli kauniin katselusta ja kattauksista. Kuva: Pauli Jokinen Sisällys 1/2015 mm. Yritys on perustettu 1962. Päätoimittaja: Eero Ahola Toimitussihteeri: Mira Piispa Taitto: Päivi Ahlroth, Mika Kettunen Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg ANTIIKKI JA TAIDE kristiina.hattberg@karprint. Kädentaidot 42 Pienoismallirakentaja Tomi Isopahkala on niittänyt mainetta laivojen ja majakoiden pienoismallien piirrontarkkana nikkaroijana. Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Rakennuksen ilme säilyy ja lopputuloksesta voi tulla yli sata vuotta kestävä. Kannen kuvassa: Helsingin antiikkimessujen tarjontaa 10.1.2015. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint
Postimerkkien keräily, filatelia, on sangen suosittua – sitä pidetään suosituimpana kultturellisen keräilyn muotona. Postimerkkejä voidaan lajitella niiden sisältämän informaation mukaan mitä erilaisimpiin ryhmiin kymmeniin, jopa satoihin lajitelmiin. Monissa maissa postimerkkejä julkaistaan pelkästään keräilijöiden käyttöön, ei kaikkia suinkaan postin kuljettamiseksi eli kuljetusmaksun ennakolta tapahtuneen maksun kuittaukseksi. Filatelisteja, tämän postimerkkien keräilykulttuurin harrastajia, on Suomessa kymmeniätuhansia, heillä yhdyssiteenä liitto ja sillä kymmeniä paikallisyhdistyksiä. Postimerkkien aiheet ovat historian valossa mielenkiintoisia, ja tästä johtuen suuren yleisön keskuudessa suosittuja keräilyn kohteita. Riihimäkeläisen, puhallettua lasia ja lasituotteita tuottavan Lasismi osuuskunnan perustajajäseniin kuuluvan Helmi Remeksen kädessä Groove-kulho. Kahden vuosikymmenen aktiivinen työ on palkinnut kerääjänsä ja kirjan kirjoittajan, raisiolaisen sukellusharrastaja Jouko Moisalan.. Koko: 380 x 90 x 9. Yksi merkittävin aihealue lienee sukeltamiseen liittyvien postimerkkien keräily. Lukutaito oli jo kehittynyt miltei koko kansan keskuuteen, kuten meillä Suomessa, vaikka koululaitos oli vielä lapsen hengissä. Postimerkkien informaatio kuvaa suunnittelijansa tahdon mukaisesti inhimillistä elämää: ihmisiä, esineitä, tapahtumia, taidetta – ja monenlaista muuta. Tulevien vuosikymmenten kuluessa ne tulevat edelleen tarjomaan mitä rikkainta historiaa ja ovat siten edelleen parhaimpia keräilyn kohteita. 76 80 Postimerkkien keräily motivoiva ja palkitseva harrastus Vaikka postimerkkejä on maailmassa ollut käytössä vasta vajaa kaksisataa vuotta, ne muodostavat yhden laajimmista menneen ajan käräilyn kohteista. Oma postilaitos ja omat postimerkit saatiin meillä käyttöön Suomen suurruhtinaskunnan puolittaisen itsenäisyyden vuoksi. Siitä on juuri kuluneena talvena ilmestynyt lähes kuusisataasivuinen kirja, jossa on kuvattuna tuhansittain sukeltamiseen liittyviä postimerkkejä eri puolilta maailmaa ja jokaisesta merkistä on laaja taustatieto. Lasismi tekee myös taide-esineitä ja uniikkeja taideteoksia niin suomalaisille muotoilijoille, taiteilijoille kuin yrityksillekin. Vielä tänäänkin uudet postimerkit antavat informaatioa nykyelämästä, tietoa tuleville sukupolville. Paperi taidemateriaalina tuo esiin kädentaidot, valon ja varjot. Viime syksyn Tampereen paperitaidenäyttelyn teos vasemmalla Helena Kaikkonen 2012: Äärellä. Postimerkki on ollut tärkeä kehityksen vaihe silloin, kun eri puolille sivistyneitä maita alkoi kehittyä tarve kirjallisten viestien lähettämiseen pääsiallisesti alkuvaiheessa viranomaisille. Me emme käyttäneet venäläisiä postimerkkejä. Jokainen postimerkki sisältää informaatiota, joka hetken päästä on historiaa. Harvinaisimmat ja hyvin säilyneet merkit ovat arvokasta antiikkia. Maailman postimerkkien kirjo on niin rusas, että tuskin kukaan keräilijä voi saada niistä kokoelmiinsa kuin murtoosan. Suomessa ensimmäinen postimerkki oman Suomen postilaitoksen käyttöön tuli 1856, kun maailman ensimmäinen postimerkki tehtiin Englannissa vain 16 vuotta ennen Suomen postilaitoksen merkkiä. Materiaalit: silkkipaperi, silkkikuitu. Maailmankuulu Eero Aarnion Pallotuoli myytiin tammikuussa 17 000 euron ennätyshintaan. 5 Pääkirjoitus Muuta 38 Helsinkiläinen Helanderin huutokauppa hoitaa vain tavaran myynnin, josta se ottaa provision. 36, 46, 80 Paperi taideteollisuustuotteena, tapetissa ja taidemateriaalina. Ihmisten liikkuminen oli kehittynyttä, tavaran kuljettamiseksi oli syntynyt postilaitos ja ensimmäiset sanomalehdet olivat alkaneet ilmestyä jo vuosikymmeniä ennen, jos ei vielä aivan sataa vuotta, mutta niiden kuljettamisessa postilaitos oli avainasemassa. Moni kerää mitä erilaisimpia erikoispostimerkkejä. Mihin kaikkeen se taipuu
Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettiin tammikuussa antiikki-, taide ja keräilymessut. Muutostuuli puhaltaa Tapio Wirkkalan maljakko, 1 900 euroa.. Kävimme tutustumassa siihen, mitä messuilla on tarjolla, ja saimme huomata, millaiset muutoksen tuulet puhaltavat. 6 Kierros antiikkimessuilla Helsingin antiikkimessuilla kaupattiin eniten pientavaraa Antiikkija taidekaupassa on jo jonkin aikaa eletty murrosta
Kaikki piti viedä takaisin, Venho harmittelee. Tauno Venho pyörittää Antiikkiliike Rakkaat Esineet -kauppaa ja hän on tullut Kaarinasta Helsinkiin messuille myymään. Venho on huomannut, että ihmisten on vaikea tehdä ostopäätöksiä. – Järjestäjät pyytävät, että tuokaa mukananne kalusteita myyntiin, niistä asiakkaat tykkäävät. – Taloudellisesti huonot ajat näkyvät etenkin taidekaupassa, messuisäntä Tienhaara sanoo. Hän on erikoistunut myymään ”wanhaa suomalaista taidetta”. Tykkään esittävästä taiteesta, koska sitä ei tarvitse selittää. Lähtöhinta on 10 000 euron parammalla puolella, mutta Suokko uskoo sen menevän viikonlopun aikana kaupaksi. – Eero Nelimarkan, Mikko Oinosen ja vastaavien teosten hinnat ovat tällä hetkellä laatuunsa nähden todella alhaalla. 7 > Taidekauppias Kalervo Suokko esittelee taulujaan ja juttelee asiakkailleen luontevasti. Ne tulevat taatusti nousemaan, Suokko opastaa. Arvokkaimmat menevät ensin. Niitä ei paljoa ole. Toin sen nyt sitten takaisin tänne Helsinkiin, Venho pyörittelee päätään. Pälkäneeltä Helsingin Kaapelitehtaalle messuille tullut Suokko on ollut alalla 45 vuotta. – Meillä on puolet vähemmän taidekauppiaita täällä kuin normaalisti. – Monella osastolla vanhin tavara on myyjä, naureskelee messuisäntä Hannu Tienhaara. Herää kysymys, kuka ne muumit oikeasti loikaan, kauppias hämmästelee pilke silmäkulmassa. – Aina on ihmisiä, joilla on varaa ostaa tauluja. Tästä syystä myyjien keski-ikä on kohtalaisen korkea, Tienhaara toteaa. Jos maalipurkki kaatuu kankaalle, se ei ole taidetta, vaan vahinko, Suokko pohtii. Kalervo Suokko ei ole huolissaan, vaikka myykin pelkästään taidetta. – Olen keskittynyt nimenomaan vanhaan taiteeseen, sillä on hyvä, että on joku sektori, jonka tuntee hyvin. Hiljattain oltiin Vantaalla messuilla ja tuotiin sinne kalusteita oikein peräkärryn kanssa. – Nämä ovat Tove Janssonin äidin Signe Hammarsten-Janssonin tekemiä. Yhdessä pöydässä on myynnissä Tapio Wirkkalan taidelasia, toisessa koruja ja vanhoja rahoja, kolmannessa Hitler-Jugendin peltirumpu. Arabian Kesäkukkaastiasto 1930–1940-luvuilta. Monet perustavat firmojakin. Aika ukkoontunutta ja akkaantunutta tämä väki on. Sitten, kun tuodaan, kukaan ei osta. Hän on juuri sellainen erimerkkitapaus, josta messujen järjestäjä Hannu Tienhaara kertoo, kun tältä tiedustelee antiikkikaupan uusia tuulia. Taidekauppa sakkaa Helsingin Kaapelitehtaan messuilla väkeä pisaa ja kauppaa tehdään. Uusia naamoja kaivataan alalle lisää. Vain muutama messuosasto tarjoaa kuvataidetta ja veistoksia. Samaa hän on tehnyt monta kertaa aiemmin. – Vantaalla eräs kaveri oli kiinnostunut 1950-luvun sohvapöydästä. Pitää olla nykytaidetta tai sitten paljon arvokkaampia teoksia, että joku kiinnostuu, Tienhaara arvelee. – Iso osa ihmisistä tulee tänne raitiovaunuilla tai metrolla. Kultakauden maalauksia kysytään paljon; niistä ihmiset pitävät, Suokko kertoo. Suokon osaston seinällä on kymmeniä maalauksia, joita ihmiset käyvät ihailemassa. Esimerkiksi sellaisia perinteisiä messutauluja, kuten Arthur Heickellin maisematauluja ei ole juurikaan myynnissä. Monet kauppiaat ovat alkaneet harrastaa ja keräillä antiikkia ja taidetta oman työnsä ohessa ja sitten eläkkeellä ryhtyneet täysipäiväisesti harrastamaan alaa. Juuri myin Pekka Halosen taulun. Kokonaisuus 750 euroa. – Kauppatavara on 1950-luvulta ja myyjät 1930-luvulta. Arvokkaimmat menevät ensin.”. Huomiota herättää se, että taidetta on kovin vähän myynnissä. Ukkoja ja akkoja Suokko on ollut alalla vuosikymmeniä. Kyllä myynti on aika huonoa. Ensimmäistäkään ei mennyt kaupaksi. Eräässä pöydässä pistää silmään kaksi pientä, posliinista tehtyä muumi-miniatyyriä: Muumipappa ja Muumimamma. Huonekalujen raahaaminen julkisilla kulkuvälineillä on hieman hankalaa, Tienhaara sanoo. Mutta hän ei osannut millään päättää, haluaako sen, joten vein sen sitten takaisin Kaarinaan. ”Aina on ihmisiä, joilla on varaa ostaa tauluja. Messuisäntä Tienhaaralla on selkeä näkemys siitä, miksi kalusteet eivät tee kauppaansa Kaapelitehtaan messuilla. Arvokkain taulu, joka Suokolla on myynnissä, on Elvi Maarnin maalaus. Sitten mies lähetti sähköpostia, että haluaisi sittenkin ostaa sen. Hankalaa huonekalukauppaa Taiteen lisäksi huonekalut vaikuttavat menevän hyvin nihkeästi kaupaksi. Harvinainen, kulmikas malli. Kukaan ole kiinnostunut
Keräilijät puuttuvat Kaapelitehtaan antiikkimessuilla on myynnissä muiden ohella seteleitä, kolikoita, postikortteja ja -merkkejä. Kun Tienhaara aloitti messujen järjestämisen, väkeä kävi messuilla noin puolitoistakertaisesti nykyiseen verrattuna. Niissä oli kaappeja, valaisimia, peilejä ja tauluja. Usein ne ovat jopa isompia kuin kaupuniasunnot, Tienhaara toteaa. – Joka viikonlopulle riitti tapahtuma tai kaksi. Harva näytteilleasettaja jaksaa nähdä sellaista vaivaa enää. Vuoden 2008 taantuman jälkeen tapahtumien määrä on hiljalleen vähentynyt, ja nyt tapahtumia on noin 60 vuodessa. – Aikoinaan oli paljon sellaisia pieniä järjestäjiä, jotka oman antiikkiliikkeen pyörittämisen ohella järjestivät tapahtumia omalla paikkakunnallaan. Heillä oli hirveä kiire päästä ensimmäisenä sisään. Kesämökitkään eivät ole enää sellaisia pieniä saunatupia, vaan kunnon vapaa-ajanasuntoja, jonne mahtuu huonekaluja. Tienhaaran mukaan keräilijöitä ei enää ole liikkeellä samalla tavalla kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. Vielä 15 vuotta sitten messuosastot sisustettiin näyttämään antiikkiliikkeeltä. Kaapelitehtaan messujen jälkeen hän on ollut järjestämässä 97 messua. – Silloin ensimmäiset olivat lipunmyynnissä jonottamassa jo tuntia ennen kuin ovet avautuivat. Ei sellaisia enää näy. Sellaista perinteistä keräilytavaraa. Sitten, kun tuodaan, kukaan ei osta.”. Hullut päivät takana Hannu Tienhaara pyörittää omaa antiikkiliikettä Hämeenlinnassa. – Kesämessut ovat taas asia erikseen. Heillä oli joku todella kapea alue, jota he etsivät, kuten savikiekot, markan setelit tai jotain muuta spesiaalia. Hurjin vuosi oli 2007, jolloin Tienhaaran mukaan järjestettiin 120 kappaletta kaksipäiväisiä antiikkija taidetapahtumia. Silloin ei tapahtumia ollut niin paljon tarjolla. Kesällä muutenkin ostetaan ihan erilaista tavaraa, kun sisutetaan kesämökkejä. Nykyään ihmisillä ei ole mitään tiettyä esinettä mielessä, ”Järjestäjät pyytävät, että tuokaa mukananne kalusteita myyntiin, niistä asiakkaat tykkäävät. Hän on järjestänyt messuja vuodesta 1998 lähtien. 8 Osmi Nyströmin veistos Taivaanrannan maalarit vuodelta 2007, 2200 euroa. 2000-luvulla tapahtumien määrä alkoi kasvaa. Tove Janssonin äidin Signe Hammarsten-Janssonin tekemät muumi-miniatyyrit, 150 euroa. Billnäsiin ja Fiskarsiin tullaan omilla autoilla ja niihin mahtuu tavaraa. Oiva Toikan Turkin kana, 320 euroa. Tien haa ran pyör ittämän Laatumessujen ohella vastaavia järjestäjiä on Suomessa viitisen kappaletta. Hän kyllä myöntää, että huonekalukauppa on alamaissa. Ne ovat kokonaan pudonneet pois. Sitten oli viikoloppuja, jolloin oli neljä tai viisi tapahtumaa samaan aikaan
Tyypillinen kävijä on 50ja 60-vuoden välillä oleva pariskunta. Tienhaaran mukaan messuyleisö on noin 20 vuotta vanhempaa kuin väestö keskimäärin. 9 Hitler-jugendin rumpu ennen vuotta 1934, 240 euroa. Kalervo Suokko esittelee Elvi Maarnin maalausta. Lainat on maksettu pois, kaikki välttämätön on hankittu ja lapset ovat jo aikuisia. Eräs Tienhaaran kollega järjesti kokeilumielessä messutapahtuman, jossa myynnissä oli myös vintage-vaatteita. Nuoria ei kiinnosta Jos antiikkija taidekauppiaat ovat iäkästä väkeä, niin sitä ovat kyllä maksavat asiakkaatkin. Kauppias Tauno Venho suree antiikkikaupan hiipumista.. Heillä on rahaa tuhlata. – Siellä vaatteet menivät hyvin kaupaksi, mutta tuhannen euron taidelasille ei enää ostajia ollutkaan, Tienhaara kertoo. . Teksti ja kuvat: Pauli Jokinen Hannu Tienhaara on ollut järjestämässä lähes sata messua. Tarkoitus oli houkutella nuorempaa väkeä paikalle, ja sitä tulikin. jota tulisivat etsimään, vaan he ostavat sitten, jos löytävät jotain kivaa, Tienhaara kertoo. – Vanhemmilla on enemmän ostovoimaa
Kuva: Otavan kuva-arkisto.. 10 Museot Aino Sibelius, 1922
Järvenpään taidemuseon näyttely esittelee Aino Sibeliuksen (o.s. Järvenpään taidemuseo asettaa tänä vuonna valokeilaansa Aino Sibeliuksen. – Aino Sibelius tunnetaan yleensä taiteilijan vaimona, muusana, perheenäitinä, kodin hoitajana ja puutarhurina. – Lisäksi hän oli rakastava isoäiti lastenlapsilleen, minkä olemme myös halunneet tuoda esiin näyttelyssä, Nikander lisää. – Kerromme tätä kautta Aino Sibeliuksen koko elämäntarinan ja tuomme esiin hänen lahjojaan elämän eri osa-alueilla, Nikander kuvaa. Siitä paljastuu ainutlaatuinen, monilahjakas nainen, joka suunnitteli ja teki muun muassa käsitöitä ja huonekaluja. Näyttely kertoo säveltäjämestarin vaimon koko elämäntarinan. Osana Sibeliuksen 150-juhlavuotta Järvenpään taidemuseossa avautuu maaliskuussa ainutlaatuinen Aino Sibeliuksesta kertova näyttely. Hän myös toimi viiden tyttärensä kotiopettajana ja käänsi kirjallisuutta. Hän suunnitteli ja valmisti huonekaluja ja oli tiettävästi myös merkittävässä roolissa Aino-näyttely Järvenpään taidemuseossa syksyyn asti Ainolan saunan suunnittelussa. Hurmaava ja monilahjakas Aino Sibelius Venny Soldan-Brofeldt: Aino Sibelius, 1900-luvun alku, lyijykynä. Järnefelt, 1871–1969) tarinan monesta näkökulmasta. Hän oli taitava käsitöiden tekijä ja pianisti. Halusimme tuoda esiin Ainon omana persoonanaan omine vahvuuksineen, Järvenpään taidemuseon johtaja Hanna Nikander toteaa. 11 > Vuosi 2015 on kunnianosoitus säveltäjämestari Jean Janne Sibeliukselle. Maaliskuussa esitellään Aino Järnefelt ennen kuin hän avioitui Sibeliuksen kanssa, huhtikuussa keskitytään elämään Ainolassa, toukokuussa Ainon rooliin perheenäitinä, kesäkuussa Ainon tunnettuun puutarhaharrastukseen, heinä-elokuussa Ainon rooliin musiikin muusana ja syyskuussa Ainoon isoäitinä. Sen sijaan häntä ei tunneta kovinkaan hyvin itsenäisenä naisena ja henkilönä. Se on kertomus lahjakkaasta ja vahvasta naisesta, ja se nostaa esiin hänen merkityksensä säveltäjämestari Jean Sibeliuksen taiteelle. Ainon elämäntarinan esittely Aino Sibelius oli monipuolisesti luova nainen. Kuva: Järvenpään taidemuseo.. Maaliskuusta lokakuun alkuun avoinna olevan näyttelyn yhteydessä on myös oheisohjelmaa, jonka teemat vaihtuvat kuukausittain
– Kun pohdimme vajaat pari vuotta sitten, miten Järvenpään kaupunki voisi osallistua Sibeliuksen 150-juhlavuoteen, tulimme siihen tulokseen, että koska Ainola on Järvenpäässä, keskittyisimme sitä kautta Sibeliusten kotiin ja perhe-elämään, Nikander kuvaa. tävän kokonaisuuden. ”Kirjoita sinfonioita!” hän rohkaisi Sibeliusta myös taloudellisen ahdingon aikoina. Hanna Nikander kertoo, että näyttely on herättänyt jo etukäteen hyvin paljon kiinnostusta. Esineet huokuvat kodin lämpöä, lasten ääniä, suloisia sointuja ja puutarhan lumoa. Järnefelt, 1871–1969) Aino Sibelius syntyi seitsemäntenä lapsena Järnefeltien kulttuuriperheeseen. Pari avioitui vuonna 1892 ja sai kuusi lasta. Ainolle puolison työ ja työrauha olivat kaikki kaikessa. Uusi koti tarkoitti säveltäjälle rauhaa, inspiraatiota ja aikaa keskittyä työhönsä. 12 Keskiössä perhe-elämä Näyttely nostaa esiin myös perheen ja kodin merkityksen säveltäjämestari Jean Sibeliuksen taiteelle. – Ja koska Ainolan taiteilijakotimuseossa ei ole mahdollista tuoda esiin muita näkökulmia esimerkiksi uuden näyttelytekniikan avulla, taidemuseo tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden. Sibeliukset asuivat talossa kuolemaansa asti ja heidät on haudattu talon pihamaalle. Nuoruuden valokuva Ainosta on esillä myös Sibeliuksen synnyinkodin valokuvanäyttelyssä Hämeenlinnassa. – Taidenäyttely ja Ainola muodostavat yhdessä toisiaan täydenAino Sibelius, 1894, Kuva: Daniel Nyblin. Näin oli myös Jean Sibeliuksen kohdalla. Mukana myös lastenlasten tarinoita Järvenpään taidemuseolla odotetaan innolla maaliskuuta ja Ainonäyttelyn avautumista. – Kodissahan erittäin merkittävässä roolissa ovat vaimo ja lapset. – Mukana on esimerkiksi Ainon puuterirasia, hänen muistikirjansa ja muuta henkilökohtaista, pientä esineistöä sekä hänen tekemiään puutöitä ja käsitöitä. Hän ymmärsi miehensä musiikillisten ajatusten suuruuden ja luomistyöhön liittyvän levottomuuden. Ainolan hirsiseinien suojassa kävijät voivat yhä aistia vuosisadan takaisen tunnelman ja suomalaisen kultakauden taiteen kuuluisimmat sävelet. – Alustavat kommentit yleisöltä ”Näyttelyyn on saatu mukaan ainutlaatuista taidetta ja esineistöä, jotka kuvaavat Aino Sibeliuksen elämänvaiheita.”. Ainolassa on ehdottomasti koettava Sibeliusten alkuperäisen kodin tunnelma, hiljaisuus ja ajan pysähtyneisyys, Nikander toteaa. Clodt von Jürgensburg). Juuri tuollainen nuoren naisen piti olla, Jean Sibelius oli todennut. Ainolasta hän löysi kaipaamansa hiljaisuuden ja perheen tuoman harmonian. Hänen isänsä oli kenraali ja maaherra Alexander Järnefelt ja äitinsä vapaaherratar Elisabeth Järnefelt (os. Museoviraston kuvakokoelmat. Myöhemmällä iällään Aino tunnettiin lämpimänä ja ystävällisenä mummina, jonka luokse lapsenlapset olivat aina tervetulleita. Veljeksistä Armas esitteli Ainon säveltäjäystävälleen Jean Sibeliukselle. Ainon sisaruksista tunnetuimpia ovat kirjailija Arvid Järnefelt, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt. – Esineistö on peräisin sekä yksityiskotien kokoelmista että Ainolan kokoelmista. Harvinaista, henkilökohtaista esineistöä Taidemuseon Aino-näyttelyn on tarkoitus myös tukea Sibeliusta juhlivan yleisön vierailua Ainolassa, joka on normaalisti auki tulevan kesäkauden ajan. Jean Sibelius (1865–1957) Kansainvälisesti tunnettu säveltäjämme Jean Sibelius muutti perheineen vastavalmistuneeseen Ainolaan vuonna 1904. Osa esineistä on Nikanderin mukaan jopa hyvinkin intiimejä, herkkiä ja koskettavia. Taidemuseon näyttelyyn on saatu mukaan ainutlaatuista taidetta ja esineistöä, jotka kuvaavat Aino Sibeliuksen elämänvaiheita. Monilahjakas Aino tuki tarmokkaasti miehensä sävellystyötä, piti huolen heidän kodistaan ja perheen lapsista. Aino Sibelius (o.s
Pääkohteet ovat Hämeenlinna, Loviisa, Helsinki, Tuusula ja Järvenpää, joiden Sibelius-nähtävyydet esitellään tiiviisti. Järvenpään taidemuseo. Odotamme tietenkin kovasti kävijöitä ja sitä, että yleisö saa mahdollisuuden vierailla sekä Ainolassa että meidän taidemuseossamme ja kokea sellaista, mitä ei ole tarjolla muutoin kuin näin juhlavuoden aikana. Venny Soldan-Brofeldt: Aino Sibelius pianon ääressä, 1900-luvun alku, lyijykynä. On ollut kiehtovaa päästä tutustumaan Aino Sibeliukseen. Aino Sibelius on avautunut myös taidemuseon johtajalle itselleen ihan uudella tavalla. Matkailureittiesitteen saa kohdekaupunkien museoista ja matkailutoimistoista sekä osoitteesta www.visithelsinki.fi/sibelius-150. 13 ovat olleet hurjan positiivisia. Sibeliuksen syntymästä 150 vuotta Sibeliuksen polut -matkailureitillä elämänkerta tutuksi. . – Tämä on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa projekti. – Kyseessä on taatusti ainutlaatuinen, uusi elämys. Sibelius150-juhlavuoden kunniaksi Jean Sibeliuksen elämän tärkeät paikat ja hetket on koottu reitiksi, jota seuraten matkailijoiden on helppo kulkea säveltäjän poluilla ja tutustua samalla tuon ajan Suomeen. Sibeliuksen poluilla -reitti johdattaa paikkoihin, joissa Sibelius asui, kävi koulua, opiskeli, sävelsi, nautti luonnosta, musisoi ystäviensä kanssa, eli perhe-elämää, johti teostensa kantaesityksiä ja huvitteli. Kuva: Järvenpään taidemuseo / Matias Uusikylä. Kuva: Järvenpään taidemuseo / Matias Uusikylä. Uusi matkailureitti houkuttelee kulttuurimatkailijoita säveltäjän jäljille. – Apunamme näyttelyn rakentamisessa on ollut myös Aino Sibeliuksen lastenlapsia, ja on ollut hienoa päästä kuulemaan myös heidän tarinoitaan isovanhemmistaan. Vaikka Sibelius oli suurmies, hän oli myös ihan tavallinen isä ja isoisä, Hanna Nikander kuvaa. Reitti julkaistaan paperija nettiesitteenä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi, myöhemmin myös venäjäksi ja japaniksi. Eero Järnefelt: Jean Sibelius, 48 x 36, vesiväri. Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski Kuvat: Järvenpään taidemuseo Aino Sibelius -näyttely avoinna 1.3.–4.10.2015 maalis-huhtikuu ke-su klo 10–17 touko-lokakuu ti-su klo 11–18 www.jarvenpaa.fi/taidemuseo Eero Järnefelt: Jean Sibelius soittaa viulua, 1890-luku, vesiväri. Kuva: Järvenpään taidemuseo
Monivivahteisen art decon siivet katkesivat toiseen maailmansotaan. Visuaalisesti jugendia geometrisempi ja symmetrisempi art deco lähti lentoon vastareaktiona vapaan viivan suunnalle. Helmiä Eduskuntatalo, Hotellit Tammer ja Torni. 14 Tyylisuunnat Suomen art deco limittyi klassisismiin rakennuksissa ja esineissä Art deco syntyi 90 vuotta sitten, vuoden 1925 paikkeilla
Aluksi vahvin vaikuttaja oli muinainen Egypti, joka 1920-luvulla nousi otsikoihin arkeologisten kaivausten kautta. Siksakja porraskuviot, soikiot, ympyrät ja auringonsäteet sekä symmetria olivat suosiossa. Termiä art deco alettiin laajemmin käyttää vasta myöhemmin. KoEduskuntatalo on 1920-luvun klassisimia vahvoin art deco -vaikuttein.. Aikakauden muodissa olleiden vaikutteiden alkulähteitä oli Egyptistä Kaakkois-Aasiaan ja antiikin Kreikasta Meksikoon. 15 > Art deco liikkui usein klassismin ja funktionalismin välimaastossa. Toisaalta art deco oli ajassa kiinni olevaa modernismia. Artikkelissa tuodaan esille tyylisuunnan lähtölaukauksena Pariisissa vuonna 1925 järjestetty kansainvälinen taideteollisuusnäyttely. Jarno Peltonen on kirjoittanut Kaarina Peltosen kanssa laajan esseen ”Art deco ja funktionalismi”. Tyylikausista esikuvina olivat Ludvig XVI:n (uusklassismi) ja empire. Kansainväliseksi syntynyt Kansainvälisyys näkyi art decossa näkyi alusta lähtien. – Ranskassa syntyneen tyylisuunnan luonteeseen kuuluneet klassismi ja symmetriahakuisuus korostuivat Suomessa selkeämmin kuin muualla, kertoo Jarno Peltonen, Didrichsenin taidemuseon hallituksen puheenjohtaja
Yrjönkadun uimahallirakennukseen tutustuminen on vaikeaa, sillä se on piilossa ja sisätiloihin pääsee vain asiakkaana. ilmeni myös erilaisissa koristeesineissä, muodissa ja koruissa sekä käyttögrafiikassa, julisteissa ja kirjoissa. Tyyli omaksuttiin nopeasti myös Yhdysvaltoihin, jossa se kehittyi omaan suuntaansa. Vahvat, graafiset muodot ovat tyypillisiä tyylisuunnalle. Art decon vahvin aikakausi sijoittui maailmansotien väliin, jolloin se esiintyi funktionalismin rinnalla. Hotelli Torni on yksi suomalaisen art decon maamerkeistä. Tunnettuja esimerkkejä ovat. Sittemmin termi on laajentunut perioditermiksi, johon sisältyy maailmansotien välisen aikakauden kaikenlainen suunnittelu arkkitehtuurista kuvataiteisiin. Koneiden virtaviivaiset, pelkistetyt muodot loivat uudenlaista estetiikkaa. Pilvenpiirtäjien art deco Art deco ei ollut yhtenäinen tyyli, vaan pikemminkin tyylien kirjo, jonka kestävimmät luomukset nykyaikana näkyvät arkkitehtuurissa. Suomalaiset arkkitehdit hakivat innoitusta Yhdysvaltojen pilvenpiirtäjistä, mutta Helsinkiin toteutui vain ”pienoispilvenpiirtäjä”, Hotelli Torni, jonka korkeus on 69,5 metriä. Yhdysvaloissa siksak-art decosta sen sijaan tuli kansallinen pilvenpiirtäjätyyli. Tyylikkyyttä kuitenkin arvostettiin: Ranskassa art deco oli ennen kaikkea sisustustyyli, joka Helsingin Yrjönkadun uimahalli luetaan art deco -vaikutteiseen klassisismiin. 16 netuotanto oli aikakauden arkipäivää. Suomessa tyyli sai raskaamman ja yksinkertaisemman ilmeen, mihin vaikutti jo vuosisadan alusta vallinnut realismin korostaminen ja sitä kautta paluu klassisismiin. Osin se sulautui klassisismiin. Suoruutta ja paluuta symmetriaan Jugendin kaarevat, orgaaniset muodot, luonnonmukaiset kasviaiheet ja vapaa viiva muuttuivat jäykiksi, suoriksi pinnoiksi ja symmetrisiksi perusasetelmiksi. Aluksi tyylinimityksellä tarkoitettiin vain sisustusja koristetaidetta, käyttöesineitä ja muotia
Eräässä koristemaalauksen luonnoksessa kaksi naisfiguuria pitää kädessään kaupankäynnin ja oikeuden symboleita. Kuvassa Gunnar Finnen suunnittelma Neptunus-pokaali (1936), Yrjö Rosalan Ahti-malja (1933), Göran Hongellin suunnittelma pullo ja rasia (maalattua lasia, 1932) ja Hongellin cocktail-setti (1932). Miami Beachin art deco -arkkitehtuuri oli usein tiukan symmetristä, oli kyseessä sitten teatteri, ravintola tai hotelli. Torni ei ole puhdasta art decoa, mutta kuitenkin tyylin vahva maamerkki. Vuoden 2013 Amos Andersonin näyttelyssä nämä taiteilijat nähtiin uudessa valossa. Rakennuksen suunnitteli Arkkitehtitoimisto Jung & Jung. Art deco näkyi myös lasija metalliesineissä. Myös tyylisuuntaan liittyvä symmetria näkyi Eduskuntatalossa niin sisustuksessa kuin ulkona. Maalaustaiteen vähemmän tunnettu art deco Maalausja veistotaiteessa seurattiin Ranskassa virinneitä vaikutteita. Omintakeinen Florida-tyyli näkyi pienemmissä rakennuksissa, ei niinkään pilvenpiirtäjissä. Rockefeller Center koostui peräti 14 rakennuksesta. Vaikutteet ilmenivät muun muassa tasopintojen ja hohtavien jalometallivärien käyttönä. DECO ja taiteet – France-Finland 1905–1935 -näyttely asetti heidän osin art deco -henkiset maalauksensa ranskalaisen esikuvan Maurice Denis`in teosten rinnalle. Hän teki akvarellivärein luonnoksia koristemaalauksiin ja kattomaalauksiin tyylisuunnan hengessä. Kattomaalaukset eivät kuitenkaan toteutuneet. Maalaustaiteessa Maurice Denis oli monen suomalaistaiteilijan esikuva. Hotelleista tunnetuin on New Yorkin Waldorf Astoria. Myös porraskaiteiden taokset ja pattereiden suojukset oli tyylisuunnan mukaisesti kauniisti toteutettu. Komeita pylväitä on verrattu jopa egyptiläisten kalliotemppelien rakenneratkaisuihin. Wäinö Aaltosen mieltymys hienostuneeseen tyylittelyyn ja kultauksiin tehokeinoina veivät kuvanveiston mestarin silloin tällöin lähelle art deco-tyyliä. Varsinkin Eero Järnefelt ja Juho Rissanen, mutta myös Venny Soldan-Brofelt tutkailivat ranskalaista taidetta varsin tiiviisti, samalla oman ominaislaatunsa ymmärtäen. Art decoa ovat Tammerissa erityisesti juhlasalin geometriset seinäornamentit pronssivärikultauksineen ja pilareiden taotut, profiloidut ja patinoidut suojuslevyt. Helsingissä Fazerin kahvilan sisustus lasketaan art decoon, kuten myös Yrjönkadun uimahalli, joka on rakennuksena hieman piilossa. Kaario teki myös akvarellivärein luonnoksia koristemaalauksiin ja kattomaalauksiin. 17 > Rockefeller Center, Empire State Building ja Chrysler Building. Hotelli Torni, Yrjönkadun uimahalli Hotelli Torni valmistui hieman myöhemmin kuin Tammer, vuonna 1931. Eduskuntatalo kokonaistaideteoksena Todellinen art decon aarreaitta on J.S Sirénin suunnittelema Eduskuntatalo, joka on kotimaisen taiteen ja taideteollisuuden osaamisen loistava edustaja. Neonvalot ja pastellisävyt loivat tunnelmaa. Art deco -arkkitehtuuria löytyy myös Miami Beachistä, Floridasta. Art deco olikin omiaan elokuvateattereiden julkisivuihin ja sisustuksiin. Hotelli Tammer ensimmäinen suuri rakennus Suomessa Grand Hotel Tammer valmistui vuonna 1928. Esimerkiksi valtiosalissa olevat Bruno Tuukan kattokoristeet ovat tyylikautta, kuten myös monet talon kaiteet. Ovisyvennyksen vahvan graafiset maalaukset ovat kuitenkin näkyvillä. Arttu Brummerin suunnittelema hallituksen istuntosalin kalustus vuodelta 1930 on luettu art decoon. Myös vähemmän tunnetut taiteilijat, kuten turkulainen Nikolai Kaario – alkuperäiseltä nimeltään Nikolai Renfors – saivat maalauksiinsa vaikutteita art decosta. Helsingin rautatieasema ennakoi tyyliä Brummerin art deco -kalusteita arvosti myös kustantaja, rakennuttaja ja mesenaatti Amos AnderTaiteilija Nikolai Kaarion töissä art deco ilmeni hyvin. Figuureissa on nähtävissä myös muinaisen Egpytin taiteen vaikutusta.
Yhdysvalloissa siksak-art decosta tuli kansallinen pilvenpiirtäjätyyli. Kuva: Wikipedia. Omaperäiset, usein kypärää muistuttavat hatut ja suuret strutsinsulkaviuhkat, bakeliittiset puuterirasiat ja kimaltelevat savukkeenpidikkeet, jalokiviä jäljittelevät rintakorut ja pikkuiset lornjetit olivat tyypillisiä art deco -muodille. Korutaiteessakin suosittiin geometrista muotokieltä. Esimerkiksi radion kuoria ja kädensijoja valmistettiin bakeliitista. Tyylisuunnassa käytettiin ensimmäistä kertaa laajassa mitassa bakeliittia, polymeerimuovia, joka taipui moneksi. Naisten pukeutumismuodin jyrkkä muutos ilmeni korseteista luopumisena ja helmojen pituudessa, joka vuosina 1918–1925 lyheni lyhenemistään. Lasiastioissa suosittiin savunharmaata, ruskeaa, violettia ja meripihkan väriä. Art deco suosi myös kromattua metallia, struktuurilasia, fenolilaminaattia ja rautabetonirakenteita. 18 Art deco toi muotiin lyhyet hameenhelmat Art decon aikakaudella muoti oli tasaveroisena mukana taiteiden rinnalla. Eliel Saarisen Helsingin asemarakennuksen veistoksineen ja torneineen on arvioitu antaneen vaikutteita art deco -taiteilijoille ja arkkitehdeille. Teksti: Klaus Susiluoto Kuvat: Klaus Susiluoto ja Wikipedia. Tallinnassa taidemuseo Kumussa esiteltiin viime vuoden lopulla Euroopassa hyvin tunnetun muotihistorioitsijan, sisustussuunnittelija ja lavastaja Aleksandr Vassiljevin kokoelmista koostettu art deco-näyttely. Usein ne tosin korvattiin uusilla keinomateriaaleilla, joilla pystyttiin tuottamaan koneellisesti luksusta massoille. Ylellisiä materiaaleja, mutta jopa muovia Art decolle tyypillisiä olivat ylelliset materiaalit, kuten marmori, kupari, norsunluu ja koralli. Lopulta hameenhelmat monia vanhoillisia järkyttäen ulottuivat ainoastaan polviin. Kypärää muistuttavat hatut olivat muodissa. Sarjatuotanto ei kuitenkaan ollut yhtä leimallista tyylille kuin funktionalismissa. Myös ruostumatonta terästä, kromia sekä monel-metallia, kuparin ja nikkelin seosta, käytettiin. Jarno ja Kaarina Peltosen artikkelissa todetaan, että Saarisen Helsingin rautatieasema voitaneen lukea tyylin ennakoijaksi. Tunnettuja esimerkkejä ovat Empire State Building (etualalla) ja Chrysler Building (taaempana). Sittemmin Saarinen loi Yhdysvalloissa Cranbrookin keskuksesta kokonaistaideteoksen art decon henkeen. Tyypillisiä värejä olivat pehmeä turkoosi ja korallinpunainen. Naisten pukeutumismuodin muutos ilmeni korseteista luopumisena ja helmojen lyhentymisenä. . son, jonka laaja rakennustoiminta 1920ja 1930-luvuilla toi art deco -vaikutteita klassismiin. Kokonaisuuteen kuului 80 pukua ja yli 200 asustetta sekä valokuvia ja maalauksia, jotka kuvittivat eurooppalaisen muodin kehityskulkua sotien välisenä aikana (1918–1939)
Heinolalainen hienopuuseppä Jari Karppinen löysi isovanhempiensa jäämistöstä jakkaran, jonka kaunis muoto kiehtoi puuseppää. Karkkivärein maalattu koe-erä vietiin heti käsistä, ja yllätysmenestys jatkuu. Perinteet purevat sisustajiin Lyytilypsyjakkara suosioon. Myös kansanomaisia kuvioita sekä tekniikoita oli hyödynnetty ja perinnetuotteita käytetty materiaalina uusissa tuotteissa. Satavuotiaasta lypsyjakkarasta muotoiltu uusi tuote on noussut pieneksi sisustushitiksi viime vuonna. saakka. Jakkara sopii pihalle, saunalle, keittiöjakkaraksi tai lastenhuoneen väripilkuksi. Raati valitsi voittajaksi helsinkiläisen muotoilija Elina Mäntylän Koivuhimmeli-korun ja totesi siitä seuraavaa: – Kevyt, koivuvanerista valmistettu korvakoru kunnioittaa perinteistä muotoa, mutta on toteutettu uudella, modernilla tekniikalla. Näyttely Folkista poppia -kilpailun sadosta Suomen kansallispukukeskuksen Kujalla Suomen Käsityön museon yhteydessä Jyväskylässä 15.2. Niinpä hän kehitteli Lyyti-lypsyjakkaran. . Kärkijoukkoon nousseet suunnittelijat olivat pääosin alan ammattilaisia tai alaa opiskelevia. . Materiaali elää ja väritys saa materiaalin muistuttamaan jopa metallia tai lasia. Osallistuneissa tuotteissa nousivat eniten hyödynnetyiksi idealähteiksi himmelit ja tuohipunonta. Palkintoraatiin kuuluivat tekstiilisuunnittelija Johanna Gullichsen, Taito-lehden toimituspäällikkö Tiina Aalto sekä museolehtori Raija Manninen Suomen käsityön museosta. Uutta designia kansanperinteestä Muotoilija Elina Mäntylän Koivuhimmeli-koru voitti Taitoliiton käsityöja muotoilusuunnittelukilpailun viime vuonna. Suunnittelussa hyödynnettiin suomalaista kansanperinnettä. 19 Muotoilu Folkista poppia käsityöja muotoilutuotteiden suunnittelukilpailu ratkesi viime vuonna. Taitoliiton järjestämään käsityöja muotoilutuotteiden suunnittelukilpailuun tuli 169 ehdotusta. Laserleikkaus tekniikkana vie tuotteen poppitasolle
20 Huutokaupassa Aki ja Heli Palsanmäen huutokaupassa on lupa nauraa Venla-palkitulle satoi halauksia Eipä olisi Aki Palsanmäen isä varmasti aikoinaan uskonut, minkälaisen julkisuuden hänen vuonna 1987 perustamansa huutokauppa saavuttaisi, kun poika Aki ja tämän vaimo Heli ryhtyivät huutokaupan pitäjiksi vuonna 2006.
Helin eteen on koostunut jono onnittelijoista. Perjantaina Uuraisilta kuuluu ainakin yhdestä osoitteesta nauru ja hyväntuulinen rupattelu. Hän asui isovanhempien luona 12-vuotiaaksi. Osallistuimme ruuan hankintaan, eikä vastaan jupistu. Markku Saukko istuu oikeutetusti eturivillä vaimonsa Annen vierellä. Lapsuus oli turvallinen. Patsaan saaminen hämmästyttää edelleen Akia ja Heliä.. Tervetuloa Palsanmäen huutokauppaan, jossa kauppaa tehdään ilman pohjahintoja. Ohjelman suosiosta kertoo se, että katsojat valitsivat ohjelman Kultainen Venla yleisön suosikiksi äskettäin. – Olen köyhistä oloista, eikä harrastusvälineitä eikä leluja juuri ollut. Aki Palsanmäki on saanut jo osuutensa halauksista. – Asuimme maalla. Huutokauppa sijaitsee Uuraisilla. Kyllähän sen minusta näkeekin! Isovanhemmilla oli lehmiä ja elanto tuli maidosta. 21 > Keski-Suomessa, Uuraisten Hirvaskankaalla sijaitseva Palsanmäen huutokaupat on tullut suomalaisten tietoisuuteen televisiosta tutusta Suomen huutokauppakeisari -ohjelmasta. Turvallista peruselämää Aki Palsanmäki syntyi Uuraisilla 15.11.1969. Kultainen Venla –patsas kädessä on helppo naureskella. Hän muutti asumaan pikkusiskonsa kanssa isovanhempiensa luokse Uuraisten Haukimäelle 3-vuotiaana, koska Akin vanhemmat erosivat. Käpylehmäleikit tulivat tutuksi, samoin marjastus, sienestys ja kalastus. Jokainen tietää, että helppoa ei ole aina ollut. Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki kättelee napakasti ja hymyilee televisiosta tuttua hymyä. Samassa yhteydessä on Palsanmäkien koti. Ihmiset ovat vilpittömän iloisia Palsanmäkien Kultainen Venla – palkinnon voitosta. Vain kaksi asiaa eivät ole myynnissä: Heli ja Venla, mutta silti ostettavaa riittää kohtuuhintaan. Metsää oli ympärillä. On helppoa hymyillä, sillä edellisellä viikolla pokattu Kultainen Venla –patsas seisoo ryhdikkäänä ja kimaltelevana huutokaupan hyllyllä. Markku on yksi Nelosen huutokauppaohjelman päähenkilöistä. Oli tarpeeksi ruokaa ja oli lämpöä
– Olin poikamies ja kaveri kehotti ostamaan tietokoneen. Arabian mittakannu on enemmän kuin mieluinen. Tietokoneen avulla löysin Helin. Niille löytyy ostajia. – Ei ollut minun juttu istua luokassa kuulokkeet päässä pänttäämässä kieliä. – Ensimmäisellä, toisella ja kolmannellakin kerralla jännitti kauheasti, mutta ei enää neljännellä, Aki muistelee. Kyllähän sitä tyttöjäkin tuli kulmain alta katseltua. Ei mennyt kauaa, kun muutin Helin luokse Saloon, josta sain töitä. Tavaroita tutkitaan tarkalla silmällä. Yläasteen jälkeen Aki aloitti Jyväskylässä Kauppaoppilaitoksessa, mutta sitä lystiä kesti viisi kuukautta. Jotenkin. Tavarat tulevat omaan käyttöön, mutta välillä myydään jotakin pois, jotta uusille löydöille vapautuu tilaa. – On ollut tiukkoja aikoja, mutta aina on saatu laskut maksettua. Vanhat työkalut ovat suosittuja, sillä ne on tehty kestäviksi, toisin kuin nykyiset. Työelämään poikasena Aki oli 17-vuotias, kun aloitti työt. Mikä on suosion salaisuus. Siitä saakka tuli tehtyä töitä betonin ja metallin parissa ja raksoilla pääkaupunkia myöten, kunnes vuosi 2005 muutti elämän suunnan. 2. Mukaan Nokialle on huudettu jo ainakin onkivapa 1920-luvulta, kristallivalaisin sekä pöytätaso. Minkäänlaista aiempaa kokemusta alasta ei kummallakaan ollut. Näyttötunnin aikana huutokauppayleisö pääsee tutustumaan tavaroihin ennakkoon. Minä aloin tuomaroimaan pelejä. Akin äitipuoli opetti Helille ja Akille huutokaupan pitämisestä sen minkä kykeni. Huutokaupan keisariksi Akin isä kuoli vuonna 2006 ja oli mietittävä, kuka jatkaa huutokauppaa. Sen jälkeen asiat tapahtuivat vauhdikkaasti. Tietenkin yhdessä Akin kanssa. Treffipalstalla näin Helin profiilin ja johan kolahti! Sovimme tapaamisen ja vaihdoimme puhelinnumerot. Pesäpalloilua ja mopoilua Elämänmuutos sai sekin Akissa aikaan tyytyväisyyttä: – Kun muutin murrosikäisenä isäni ja äitipuoleni luokse Uuraisten keskustaan, oli sekin mahtavaa, että oli mahdollisuus harrastuksiin. Siellä oli urheilukenttä, jossa hiihdettiin ja luisteltiin. – Mopoja viriteltiin ja kiidettiin kylällä ristiin rastiin. Minä en ottanut asiaa todeksi, kunnes päätettiin tehdä pilotti. Kaikki myytävät tavarat ovat ehjiä. 1. 2. Nyt on kolme kesää kuvattu, ja se on kuin pieni lottovoitto. Kylässä syntyi pesäpallovillitys. Alkoi tulla myös meklarointikeikkoja. 3. Kun Aki täytti 15 vuotta, mopolla huristeltiin pitkin kyliä. 3.. Salossa asuttiin noin vuoden verran. Samalla muutettiin Uuraisille. Työ opetti kuitenkin tekijöitään ja muutaman harjoittelukerran jälkeen meklarointi alkoi sujua. Järjestimme perheen kesken hiihtokilpailuja. Täytyy olla nöyrä, muttei nöyristelevä! Näin on sanonut edesmennyt Irwin Goodman, ja minä allekirjoitan sen”, Aki virnistää. 22 1. Sitten kesällä 2012 tuli mediamiehiä pihalle ja sanoivat, että tehdään televisiosarja. Ari Saario ei peittele tyytyväistä hymyään. Huutokaupassa on myytävänä vanhoja höyliä. – Kylän mies Seppo Suuronen innosti lähes kaikki nuoret pelaamaan pesistä. – Tämä on asiakaspalvelutyötä. Yläasteikäisenä vihelsin puulaakipelejä ja olin jopa SM-pelissä syötönvalvojana, Aki kehuu. Loppu onkin historiaa! . Selvyyttä jatkajasta ei oikein tullut, ja lopulta Heli päätti ostaa liiketoiminnan ja jatkaa Akin isän perintöä
Sisukas ja sitkeä – Heli Palsanmäki siä, eikä haasteistakaan ole pulaa. ”Romua ja rihkamaa” Rikkinäiset esineet Rukit Tietosanakirjat ja useat muut kirjat kahvikupit” astiat Heli Palsanmäki (omaa sukua Hietarinne) syntyi 22.2.1978 Kiskon Toijassa. Ei olisi tullut mieleenkään lopettaa sitä, minkä Akin isä elämäntyönään sai aikaiseksi. Toisaalta en varmaan haluaisikaan! Viikon kun huilailee, niin kaipaa jo töihin. Heli on saanut oppinsa alan oppilaitoksesta, mutta ennen kaikkea kotoaan. – Pakolliset kirpparikierrokset on niilläkin reissuilla tehtävä, jos vaikka saisi myytävää huutokauppaan ja niillä sitten kompensoitua matkakuluja, Heli kertoo hymyillen. Aitous varmasti puree suomalaisiin. ”Mansikoita eli harvinaista herkkua” markkinoilla. Yksin. Kysymyksen arvaatte, kun luette vastauksen. Usein kuulee sanottavan, että pariskunnan ei pitäisi työkennellä samassa työpaikassa. Hän lopetti työt Aspocompilla, kun hän oli tehnyt Akin kanssa päätöksen ryhtyä huutokauppiaiksi. Yrittäjyydessä on puolensa Palsanmäille sopii yrittäminen. Kupittaan Saven Matti ja Maija –patsaasta tehtiin 85 euron ennakkotarjous. Julkisuuden positiiviset kasvot Suomen huutokauppakeisari on muuttanut paljon asioita. Teksti ja kuvat: Virpi Piippo. Saan itse päättää, milloin on tauon paikka ja milloin on aika jatkaa töitä. – Suosio on vaikuttanut elämään siten, että ihmiset tunnistavat meidät melkein missä vain. – Olen oppinut leipomaan jo pienenä tyttönä, kun autoin äitiä. Kouluaikoina Heli oli kesätöissä mansikkamaalla sekä Salon kaupungilla puistohommissa. No, toimin myös maistajana. Arvostus pienestäkin Huutokauppiaana oleminen ei ole aina ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. – Puppua! Jos menee hyvin, miksipä ei voisi tehdä töitäkin yhdessä. En ole koskaan katunut sitä päätöstä, että ostin huutokaupan. Äiti ja isä opettivat meille jo varhain, että ilman työntekoa ei palkkaa saa. Perhe muutti Saloon Helin ollessa parivuotias. Siellä työasiat unohtuvat hetkeksi. – Joskus on ollut todella tiukkaa rahasta, mutta luovuttaminen ilman taistelua ei kuulu minun eikä Akin periaatteisiin. Se kipusi 270 euroon. Suosio ei ole muuttanut meitä mitenkään. On tullut julkisuutta ja taloudellinen tilannekin on kohentunut. Hyvistä aineksista ei voi saada huonoa aikaiseksi. Tämä kaikki kuuluu elämään. Olemme ihmetelleet, että meidän tavallisten tallaajien työstä halutaan tehdä ihan ohjelmaa! Pikkuhiljaa alkaa valjeta, että ihmiset haluavat nähdä televisiosta ihan tavallisiakin asioita. Joskus on päästävä irti työasioista, ja silloin Heli suuntaa vanhempien ja siskojen luokse. Toisaalta meillä ei yrittäjinä ole varaa pitää kuukauden lomaa putkeen. Sen alan töitä ei aikoinaan ollut tarjolla, mutta oppi ei ojaan kaada ja koulutuksesta on ollut valtavasti hyötyä. Ne ovat edelleenkin parasta Akissa! . 23 Antiikkia ja aarteita Esimerkkejä suosituista tavaroista ja Palsanmäen huutokaupassa myytyjen tuotteiden hinnoista: Suosittuja ovat etenkin Arabian, Riihimäen, Iittalan ja Nuutajärven ehjät lasiesineet. Vapaa-ajan ongelmia ei kiireisellä Helillä juuri ole, mutta talvella pariskunta käy bingossa. Salon Nokialla Heli kasaili kännyköitä ja Aspocompilla rakenteli piirilevyjä. On ollut mahtavaa, vaikka kyllä me Akin kanssa mietimme, mikä meissä on sellaista, että ihmiset tykkäävät. – Voisi sanoa, että 95 prosenttia kaikesta palautteesta on ollut positiivista. Toki tarvitsemme toisistamme hengähdystaukoja. Onkohan sanonnassa perää. Riittää, että pari–kolme kertaa vuodessa minä lähden sukulaisteni luokse Saloon. – Olen kuusihenkisen perheen toiseksi nuorin lapsi. – Jokainen päivä on erilainen! Tapaamme paljon erilaisia ihmiLaivan karbiidilyhty oli yksi ennakkosuosikki ennen huutokauppaa ja moni epäili sen hinnan saattavan nousta jopa satoihin euroihin. Ei se mitään palaute on positiivista. Me olemme tällaisia, ei tarvitse esittää mitään. Osaan arvostaa sitä, että lapsena on täytynyt tehdä paljon kotitöitä. Arabian maitokannut Helena Tynellin Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelemat Aurinkopullot; koko ja väri vaikuttavat hintaan. Heli on opiskellut Salon ammattikoulussa hotellija ravintola-alan peruslinjalla. Aki on oppinut jostakin, että ihmisen on kotona hyvä olla, joten hän hengähtää sitten siellä, Heli nauraa. Salossa Heli asui vuoteen 2006, jolloin hän muutti Aki Palsanmäen kanssa Keski-Suomeen. – Rakastuin Akin huumorintajuun sekä herkkyyteen. Kun on kokenut köyhyyden, osaa arvostaa pieniäkin saavutuksia. Olemme edelleen samat Heli ja Aki! On vielä yksi kysymys. Tässä pätee sama kuin elämässä yleensä: Rohkeasti vaan omalla tyylillä, niin syntyy hyvää jälkeä. Vanhempien opeilla olen oppinut pyörittämään omaa taloutta. Heli ja Aki asuvat käytännössä työpaikallaan, sillä huutokauppa ja koti sijaitsevat samassa osoitteessa. Signeeratut lasiesineet. Minulla on kolme siskoa. Jauhopeukaloksi jo lapsena Huutokauppapäivänä kioski notkuu herkullisia tarjottavia. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä ei voi saavuttaa mitään, jos ei uskalla ottaa riskejä. Ammattikoulussa opin lisää ja siellä tuli kokeiltua erilaisia ohjeita, ja niitä muokkaamalla syntyi oma tyyli. Terveellä maalaisjärjellä varustettu Heli on iloinen tilanteesta
24 Entisöinti Ikkunaentisöijä Tiina Raitaoja viimeistelemässä ulommaisten ikkunoiden varsinaista maalausta.
– Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa ikkunoiden entisöinnillä on pitkät perinteet. 25 > Vanhat arvoikkunat kannattaa entisöidä Vanhat ikkunat istuvat rakennukseen kuin hansikas, sillä puitteiden mittasuhteet ovat taloon nähden oikeat. Tyyli ja jopa tila muutettu Raitaoja kertoo, kuinka 1970–1980 -luvuilla esimerkiksi rintamamiestalojen ikkunoita vaihdettiin tuon ajan tyyliin istuviksi. Ikkunoiden muuttaminen vinoutti koko talon mittasuhteet. Etenkin eteläpuolella osa puitteista oli kokonaan hävinnyt tai liian huonokuntoisia.. Vuosien mittaan ikkunoiden huolto laiminlyötiin tai niitä kunnosteltiin vääränlaisilla, puun pariksi sopimattomilla materiaaleilla. Meillä Suomessa taas vanhoja, arvokkaita ja täysin kunnostuskelpoisia ikkunoita on heitetty menemään ja vaihdettu ikkunat uusiin, ikkunaentisöijä Tiina Raitaoja kertoo. Ikkunoita ei ole kuitenkaan aina osattu arvostaa, vaan niitä on hävitetty surutta hirvittävät määrät. Kunnostusmahdollisuus kannattaa aina selvittää. Kenties sota-aika synnytti ajatuksen vanhan korvaamisesta uudella. – Sata vuotta sitten ikkunat valmistettiin taidolla, laadukkaasta puusta ja niiden käsittelyyn käytettiin aitoja pellavaöljymaaleja. Entisöintitaidoissa on ollut niin ikään puutteita, ikkunoita ei ole yksinkertaisesti osattu kunnostaa oikein. Kitin paikalle pursotettiin silikonia ja ikkunapuitteita meikattiin siistimmiksi muovimaaleilla. Vanhojen ikkunoiden ja karmien puuosat ovat usein uusia kapeammat, jolloin lasin pinta-ala Satavuotiaan hyvinkääläistalon t-ikkunoiden huonokuntoisia puitteita. – Perinteisesti vanhat ikkunat olivat kapeita ja korkeita, kun taas 1970-luvun ikkunoiden malli oli matala ja leveä. Taidot ja materiaalitietous kadonneet Roskiin heittämisessä on Raitaojan mielestä ollut pitkälti kyse asenteista. Entisaikoina käytettiin myös niin laadukkaita materiaaleja, että ikkunat voidaan useimmiten entisöidä. Taidolla kunnostettu kestää aikaa Ikkunat luovat ilmeen koko rakennukselle. Vanhat ikkunat tehtiin usein paikan päällä juuri kuhunkin taloon istuviksi, ja niiden mittasuhteet ja ulkonäkö istuvat taloon täydellisesti, oli kyseessä sitten kartano tai rintamamiestalo
Joskus puitteiden mitat täytyy ottaa karmista. Puitteet kunnostetaan verstaalla Ikkunoiden karmit kunnostetaan paikan päällä niin, että ne ovat valmiit hyvissä ajoin ennen ikkunapuitteita. Myös karmin ja seinän väli vaatii kunnollisen eristämisen. Vanha ikkunakin energiataloudellinen Raitaojan mukaan moni vaihtaa vanhat ikkunat uusiin energiatehokkuuden vuoksi. Muutama ikkunanpuite jouduttiin uusimaan kokonaan. Vaikka seinärakenteisiin ei olisi kajottu, uusi ikkuna eroaa mittasuhteiltaan oleellisesti alkuperäisestä. Myös uusien alumiini-ikkunoiden huoltovapaus houkuttaa. Mikäli ikkuna-aukko on levennetty ja alkuperäinen ikkunatyyli halutaan palauttaa, on edessä valtava työ, kun seinää joudutaan rakentamaan uudestaan. Kitit poistetaan ja vanhat lasit irrotetaan infrapunalämmitintä (kittilamppu) käyttäen. Myös puitteen ja karmin väli tiivistetään vähintään sisäpuitteen osalta. Teksti: Tuula Kolehmainen Kuvat: Ikkunaentisöinti Sininen ikkuna Oy Ensimmäisenä ikkunat irrotetaan ja huonokuntoisten puitteiden lahovauriot korjataan ja lisätään välipuitteet. Tärkeää ei ole ainoastaan kaunis ulkonäkö, vaan ennen kaikkea entisöityjen ikkunoiden toimivuus. Ne ikkunanpuitteet oli yllättäen tehty niin huonolaatuisesta puusta, että nekin jouduttiin uusimaan, Raitaoja kertoo. . 26 usein hyväkuntoinen puuaines, Raitaoja sanoo. Esimerkiksi eri puolilla taloa ikkunat voivat olla hyvinkin erikuntoisia. Väärät maalit poistettava Vääränlaiset maalipinnat ovat suurin syy siihen, miksi Suomessa puitteet joudutaan järjestään työstämään puupuhtaiksi, ja miksi lahonneita, korjausta vaativia puuosia löytyy. Tämä oli tilanne Hyvinkäällä, jossa Raitaoja tiimeineen aloitti viime syksynä satavuotiaan puutalon T-ikkunoiden kunnostamisen. Ruotsissa, josta Raitaojan käyttämä kunnostusmenetelmä on peräisin, on tutkittu vanhojen, kunnostettujen ikkunoiden eristävyyttä ja päästy nykyikkunoiden energiatasoon. Ne voidaan entisöidä uuteen uskoon. Vanhoilla, entisöidyillä ikkunoilla ei ole ikärajaa, vaan entisöimällä niille saadaan elinaikaa helposti toinen sata vuotta, enemmänkin. Ensin mitat Ikkunoiden entisöinti alkaa aina käyntisovituksella ja mittauksilla. – Hyvinkäällä sisäpuolen heloituksia piti lisätä ja ulkopuolen puuttuvia saranoita ja rikkinäisiä sormihakoja uusia. Tähän ei kuitenkaan ole syytä. on suurempi ja valoa enemmän. Kunnostus ehkä kannattavintakin Vanhoja ikkunoita vaihdetaan uusiin toisinaan siksi, että vaihtotyön ajatellaan sujuvan entisöintiä helpommin. Ikkunoita voi kunnostaaitsekin Raitaojan yritys Ikkunaentisöinti Sininen Ikkuna Oy on vuodesta 2008 lähtien paitsi entisöinyt ikkunoita, myös kurssittanut kuukausittain innokkaita kädentaitajia. Vanhoista puitteista poistetaan maalit hellävaraisesti kuumailmapuhaltimen ja kaapimen avulla. – Suomalainen säästäväisyys on monen vanhan talon kohdalla tuonut kuitenkin iloisia yllätyksiä. Ikkunoiden entisöintiin voi ryhtyä käsistään kätevä itsekin, ja monelle se onkin antoisa harrastus. Ikkunoiden entisöintiin kuluu aikaa yleensä kuukauden päivät. – Kun ikkunat entisöidään, samassa yhteydessä otetaan huomioon energiansäästö. Oman työn ohessa talon ikkunoiden kunnostamiseen kun voi harrastajalta vierähtää todella kauan, Raitaoja sanoo. Helat eli saranat, kulmaraudat ja sormihaat irrotetaan, puhdistetaan maalista ja ruosteesta, pohjustetaan ja maalataan uudenveroisiksi. – Ikkunoiden entisöinti pitää sisällään kymmeniä työvaiheita, joiden kokonaisuus täytyy ymmärtää. Esimerkiksi lasi ja puite liitetään tiiviisti yhteen alusja päällyskitillä. Vaikka maali olisi hilseillyt tai puu harmaantunut, pinnan alta löytyy. Puitteet kuljetetaan verstaalle entisöitäviksi. – Moni innokas tee-se-itseentisöijä on saanut kipinän urakkaan kurssilta, mutta tilannut työn lopulta meiltä. Entisöintiin ryhtyvä ei kuitenkaan löydä tarvittavia materiaaleja ja maaleja tavanomaisesta rautakaupasta. Rintamamiestaloon on jossain vaiheessa vaihdettu uudet ikkunat, mutta vanhat, sota-ajan puitteet, toisinaan myös karmit, on kannettu vintille turvaan. Kun puitteet on hiottu, ne pohjustetaan pellavaöljymenetelmällä ja pohjamaalataan. Säästä riippuvainen tilanne Vanhan talon ikkunoiden entisöinti on mielenkiintoista ja haastavaa työtä, johon liittyy myös yllättäviä asioita. – Kun puhutaan energiatehokkuudesta, on katse suunnattava etenkin seiniin ja rakennuksen yläpohjaan. – Esimerkiksi Ruotsissa poistetaan vain huonokuntoiset kerrokset, sillä huoltoon on käytetty oikeita aineita, Raitaoja selittää. Kun ulkopuitteet ovat verstaalla, ikkuna-aukot suojataan kennolevyillä. Lateksimaaliakin löytyi joidenkin puitteiden pinnalta. – Mittaustyö oli Hyvinkään kohteessa haastavaa, sillä osaa puitteista ei ollut tallella tai niiden kunto oli niin huono, että mitat piti ottaa karmista. Ikkunoita oli myös naulattu kiinni, ja joitakin sisäpuitteita oli teipattu umpeen liimapaperiteipillä, eikä ikkuna ei ollutkaan kiinni saranoilla, Raitaoja kertoo. – Puitteet maalataan lasituksen jälkeen kahteen, kolmeen kertaan aidolla pellavaöljymaalilla, jossa ei ole mitään ylimääräisiä ainesosia, kuivikkeita, eikä kovikkeita, Raitaoja huomauttaa. Hyvinkäällä tiivistimme myös ulkopuitteen. Osa ikkunapuitteista olikin lentänyt huonokuntoisena pois paikaltaan takapihalle. Ikkuna-aukkoja talossa on viitisentoista. Sen jälkeen vanhat, puhdistetut lasit kiinnitetään lasitusnauloilla ja pellavaöljykitillä. – Ikivanha talo sijaitsee mäellä, jossa sen eteläsivu joutuu alttiiksi piiskaavalle sateelle ja tuulelle. Usein kuitenkin unohdetaan, että ikkunan poistosta seuraa lisätöitä, esimerkiksi seinien reunojen korjausta. Ei ole vanhan ikkunan syy, jos muualta falskaa tai vanhasta ikkunasta puuttuu asianmukaiset tiivisteet, Raitaoja muistuttaa. – Huoltovapaus tarkoittaa sitä, ettei ikkunaa voi kunnostaa. Kun ikkuna tulee elinkaarensa päähän, se on uusittava, pahimmillaan tämä toistuu 15–20 vuoden välein. Taloon oli vaihdettu joitakin ikkunanpuitteita 20–30 vuotta sitten. Myös aikaa entisöintiin kannattaa varata runsaasti. Etenkin kesäasuttavissa kohteissa kunnostustyö on hyvä ajoittaa talveen, jolloin puitteet saadaan samanaikaisesti työn alle. – Ikkunoita voi entisöidä kesät talvet, sillä työ etenee ulkopuitteista sisäpuitteisiin. Joissakin ikkunoissa oli ajan saatossa käytetty autonkorjausmassaa, minkä vuoksi näiden ikkunoiden vanhoja laseja ei enää saatu ehjänä irti. Jos alkuperäiset ikkunat ovat kadonneet, täytyy turvautua puusepänverstaan apuun. Ikkunoiden kunnostettavuus kannattaa aina selvittää ennen kuin heittää vanhat ikkunat pois, Raitaoja muistuttaa
27 1. Kuvassa puhdistamattomat helat on vasta kerätty ja merkitty. Tiina Raitaoja viimeistelee lasin maalireunat. Puitteen uuden puuprofiilin tekemistä. 1.. Kuumailmapuhaltimen käyttö vaatii tulityölupaa. 3. 2. Puitteet maalataan useaan kertaan. Kun puitteet on hiottu, ne pohjustetaan pellavaöljymenetelmällä ja pohjamaalataan. Puitteen alaosa ja puolipaikat uudesta puusta. 7. Kitit poistetaan ja vanhat lasit irrotetaan infrapunalämmitintä (kittilamppu) käyttäen. Vanhoista puitteista poistetaan maalit hellävaraisesti kuumailmapuhaltimen ja kaapimen avulla. Sen jälkeen vanhat, puhdistetut lasit kiinnitetään lasitusnauloilla ja pellavaöljykitillä. Helat eli saranat, kulmaraudat ja sormihaat irrotetaan, puhdistetaan maalista ja ruosteesta, pohjustetaan ja maalataan uudenveroisiksi. 2. 6. Työvaiheet: 7. Kunnostetut helat viimeistelevät lopputuloksen. 3. 4. 5. 4. 6. 5
Entisöinti. Kyllä antiikkia on jo sellainen, mitä ei enää valmisteta, Matti Lindstedt selventää. 28 Vanha perintölamppu kuntoon Kuupista tarvitaan tarkat mitat ja väritiedot – Ennen sanottiin, että 100 vuotta vanha lamppu on antiikkia
Johtoja ja kantoja Ikuisesti eivät valaisimet kuitenkaan kestä. Lindstedt kiertää kesällä ja syksyllä ympäri Suomea erilaisissa tapahtumissa, markkinoilla ja vanhan ajan päivillä. Tunneside ohjaa kunnostamaan Valaisimen määrittäminen antiikiksi ei ole kiinni sen vuosista. – Meiltä lähtee päivittäin lamppujen osia, kuten johtoa ja kantaa, Palomäki kertoo. – Kaikki osat kulkevat koodeilla. Matti Lindstedt esittelee kahta 1960-luvulta olevaa kuuppaa. – Aika usein lamppujen korjaamiset ovat erikoistyötä, johon tarvitaan sähkömiehen apua. Siitä se alkoi. Niissä hän törmää säännöllisesti ”kuuppaongelmaan”. Välttämättä valaisinta ei kuitenkaan käytetä, se unohdetaan kaapin perälle. Mutta ihan kädenkäänteessä se ei onnistu – ei ainakaan ilman millintarkkoja mittoja ja valokuvia. Erilaista kuuppaa on hyllyissä metritolkulla, kattoa peittävät isot valaisimet. Siinä auttavat kamera ja mittanauha, koska malleja, värejä ja kokoja voi olla satoja. Niiden saanti kuitenkin vaikeutui jossain vaiheessa, ja aloin katsella lamppuja. Jossain vaiheessa huomataan myös se kaapin perälle kulkeutunut rikkinäinen lamppu. Antiikkiwerstaassa ei tehdä korjauksia, ainoastaan jonkun verran konservointeja lähinnä kangasosille, kuten varjostimille. Puutalon alakerta on tupaten täynnä valaisimia, öljylamppuja, kupuja ja muita varaosia. Moni kuitenkin nostaa vanhan lampun kodin paraatipaikalle. ”Kuva on saatava senkin takia, että jopa värieroja on tosi paljon.”. – Ostan lähinnä valaisimien kuuppia sekä öljylamppujen varaosia EU-alueelta, mutta vanhoja etsitään kotimaasta. – Jo 50 vuotta vanha lamppu voi olla antiikkia, jos se vaatii huoltoa, Perinnerakentamisen keskus Antiikkiwerstaan konservaattori Wilma Palomäki Salosta selventää. Wilma Palomäen mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun vanha lamppu on lyönyt sormille, aletaan miettiä sen korjaamista. Niillä tällainen kielitaidoton mieskin pärjää. – Harva se päivä täältä lähtee varaosaa ja kuuppaa maailmalle postin kautta. Antiikkiwerstas myy uusvanhojen valaisimien ohella myös osia. Jos käyttötai perintövalaisin on hajonnut, täytyyhän se saada kuntoon! Osia ostetaan koodikielellä Matti Lindstedt on pitänyt ostoja myyntiliikettään liki 40 vuotta. – Etenkin jos lamppuun on olemassa tunneside, se halutaan laittaa kuntoon. Kun vanha valaisin menee rikki, alkaa oikeiden osien metsästys. Vielä muutama vuosi sitten lauloi faksi, nyt kauppaa tehdään netin ja sähköpostin avulla. – Se on niin paljon ihmisen henkisestä sielunmaisemasta kiinni, Palomäki tietää. Liikkeen jokainen sentti on käytetty hyödyksi. Tänä päivänä maailma on muuttunut vanhojen tavaroiden kaupassakin. Millintarkat mitat oltava tiedossa Jos vanhasta valaisimesta hajoaa kuuppa, hankitaan tilalle varaosa. Niissä on helposti mittaeroja, ja on myös selvitettävä, että kanta sopii kartiokuppiin. Öljylamppujen varaosia, lähinnä liekkilaseja, löytyi etenkin vanhojen kauppojen varastosta. Se on ollut kenties suvulla pitkäänkin, ja sillä on oma historiansa ja tarinansa. Vanha valaisin päätyy monelle perintönä. – Aloitin käyttötavaralla; oli muun muassa vanhaa lasia, rengin kaappia, puusohvaa ja vaatekaappia. Ostoja myyntiliikettä pyörittävä Matti Lindstedt tunnetaan parhaiten vanhojen öljyja sähkövalaisimien varaosista. Koot heittelevät, eikä valaisimeen istu kuin juuri se oikea. 29 > Vanha perintölamppu Forssan keskustan kupeesta löytyy todellinen vanhojen valaisimien taivas
Kaarina Säisä piipahti vaihtamaan kuulumisia. – Jo valmistuksesta poistettu valaisin voisi olla antiikkia, ostoja myyntiliikkeen pitäjä Matti Lindstedt tuumii. Liki 40 vuotta kauppoja tehnyt Matti Lindstedt tunnetaan Forssassa hyvin. Vanhassa puutalossa toimiva ostoja myyntiliike on täynnä tavaraa lattiasta kattoon.. 30 Lindstedt myy muun muassa öljylamppujen laseja, sukkia, sydämiä ja kannakkeita. Liikkeen katossa on esillä monenlaista vanhaa valaisinta – tämän kaunottaren saa omaksi 385 eurolla
– Asiakkaat eivät kuitenkaan välttämättä muista kuupan muotoja ja mittoja. – Ne on teetettävä ammattimiehellä, joka ottaa työstä vastuun. Lisätietoja: http://www.tukes.fi/kodinsahkoturvallisuus/etu.html koot ja lasin paksuus heittelevät. Kuuppien hinta 20-200 euroa Vanhoja kuuppia Lindstedt myy keskimäärin 20-50 eurolla. Nykyisin pitää antaa myös mittauspöytäkirja laitteen toimivuudesta. . Lindstedtin mukaan markkinoilla on hyvä ja kannustava vastaanotto, vaikka ensimmäisellä kerralla myynti on vähäisempää. Mukana on myös öljylamppuja ja niiden varaosia. la kello 10-18 su kello 12-18 FORSSA 25.4.2015 la 10 -16 Liput 5 € Työväentalo Musiikkisali RAUMA (POSELLI) Nortamonkatu 12 23.5.2015 (10-16) Liput 5 € RAUMA (POSELLI) Nortamonkatu 12 19.9.2015 (la 10-16) liput 5 € TURUN KERÄILY 2015 2.-4.10.2015 Kirja ym.... – Jos lamppu on roikkunut tuvan katossa 50-luvulta lähtien ja täyttää 50-luvun sähkömääräykset, sitä saa käyttää. – Itä-Blokin lasitehtaiden toiminta on loppunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lamppujen kuupissa suuria heittoja Lindstedt tuntee eurooppalaiset lampunkuupat vuosikymmenten varmuudella. – Myyn uutta kuuppaa 15 eurollakin, mutta ne harvoin sopivat malliltaan vanhaan valaisimeen. Jos kuupassa on 0,5 milliä liikaa, niin se on liikaa! Lindstedt nostaa esimerkiksi antiikkivalaisinten valkoiset kuupat. Lamminmäki painottaa, että antiikkivalaisimet on tehty noudattamalla sen aikaisia sähkömääräyksiä. Teksti ja kuvat: Maija Salmi Katso lisää: www.oljylamppu.net KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 4.-5.4.2015 Lahden Antiikkija Keräilymessut Pääsiäinen, lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti 18.-19.4.2015 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki 14.5.2015 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Helatorstai kello 10 – 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää 27.-28.6.2015 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy, Asikkala Rannikon Messut Oy Info ja varaukset: 0500 886 217 tommi.johannes@icloud.com www.rannikonmessut.com ANTIIKKI-, TAIDEJA KERÄILYMESSUT PORISSA PUUVILLAN KAUPPAKESKUS 14.-15.3.2015 Antiikki-, taideja keräily & Retro ja Käsityö 2015 Vapaa pääsy PORVOO Taidetehdas 28-29.3.2015 liput 8 € PORI PUUVILLAN KAUPPAKESKUS (liput 4 €) KOIRAMESSUT 2015 PORI 18.-19.4. – Tukesin sivuilta löytää selvät ohjeet siitä, mitä maallikko saa tehdä ja mitä ei, sähköasentaja Vesa Lamminmäki sanoo. Kalleimmat voivat maksaa 50-200 euroa. Lasien paksuuksissa on isoja heittoja. Esimerkiksi vanhat, metallirunkoiset valaisimet on aikoinaan kytketty suojamaadoittamattomaan sähkösyöttöön. Yleensä vanhat kuitenkin maksavat enemmän, koska vanhan mallisia ei valmisteta. Moni asia on muuttunut tänä aikana eivätkä kaikki muutokset miellytä forssalaista. Markkinoilla Lindstedtillä on mukanaan vain pari, kolme banaanilaatikollista erilaisia, vanhoja kuuppia mallina. Lamppuun voi vaihtaa esimerkiksi johdon tai viallisen pistotulpan, mutta mitään rakenteellisia muutoksia niihin ei saa tehdä. Lindstedt pyytää sähköpostiinsa kuupasta sivukuvan ja millilleen tarkat mitat. Eli korjata saa, mutta mitään ei saa muuttaa. Nyt voi olla niin paksua lasia, että ennen samasta määrästä olisi tehty kaksi, kolme kuuppaa – nyt siitä saa yhden. – Kuva on saatava senkin takia, että jopa värieroja on tosi paljon. Vaikka Lindstedt ei enää varsinaisesti kierräkään ostelemassa tavaraa, sopivan paikan tullen hän poikkeaa sisään. Siihen voi myös vaihtaa rispaantuneen johdon tai pistokkeen. – Kyllä niiden mallit ovat huonontuneet. Nyt kun Euroopasta tilaa lamppuihin lasia, ne eivät olekaan enää ihan samoja kuin ennen, Korjata saa, muuttaa ei Jos vanha valaisin hajoaa, mikä eteen voiko toimeen tarttua itse vai kutsutaanko ammattilainen apuun. – Juuri ostin Tampereelta kaksi rikkinäistä lamppua, joista sain myyntiin viisi ehjää kuuppaa. 31 – Vaikka kuinka olisi 50 vuotta katsellut kotona lamppua, ei niitä mittoja kukaan muista
– Materiaali antoi aiheita useaan mielenkiintoiseen yllätykseen. – Saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten kanssakäymisestä ei vitsailtu erityisen paljon. 32 Piirrostaide Sotavuosien suomalaiset sarjakuvat ja pilapiirrokset pääsevät nyt pimennosta uuden kirjan myötä: Niistä löytyy ainakin huumoria niukkuudesta, pyhä ylipäällikkö ja papit sekä kiihkotonta halveksuntaa. Tunnetuimpia heistä ovat Tove Jansson, Henrik Tikkanen, Kari Suomalainen ja Erkki Tanttu, mutta historian hämäristä esiin nousee myös monia, taitavia yllätysnimiäkin. Ruotsinkielinen pilailulehti ilmestyi 1924–1953. Tove Janssonin tekemä kansi Garm-lehteen 10/1944 (3.11.1944). Räväköitä, Suomi-henkeä nostattavia piirroksia ilmestyi niin suurissa päivälehdissä kuin myös pienissä, epävirallisissa kenttälehdissä, jotka kiersivät korsuissa ja juoksuhaudoissa mieheltä miehelle. Hän oli aina ja kaikissa tilanteissa kaiken arvostelun yläpuolella. Osana tätä ilmiötä myös sarjakuvia ja pilapiirroksia julkaistiin Suomen lehdissä runsaasti. – Jatkosodan aikana piirrettiin valtavat määrät kuvia kansanhuoltoaiheista eli siitä, miten niukkuuteen oli sopeuduttava. Talvisodan ja eritoten jatkosodan vuosina päämajan viihdeja propagandakoneisto toimi tehokkaasti rintamilla ja kotirintamalla. Kansanhuoltoministeriöön ja kaikenlaiseen tavarakeplotteluun sota-ajan taitavat piirtäjät ja kuvittajat suhtautuivat kylläkin hauskalla ironialla. – Mannerheimia, tasavallan puolustusvoimien ylipäällikköä, ei käsitelty sotavuosina humoristisessa, vaan ainoastaan pyhittävässä tarkoituksessa. Lehdet olivat kirjaimellisesti epävirallisia. Niissä ei ollut aina esimerkiksi erikseen nimettyä päätoimittajaa, vaan lehteä tekivät ja kuvittivat ne sotilaat, jotka sattuivat olemaan kulloinkin osastoissa paikalla. Hännisen mukaan Suomen sotilaspoliittisiin ratkaisuihin ei sota-ajan piirroksissa ja sarjakuvissa myöskään puututtu, ja oli muitakin aiheita, jotka jätettiin rauhaan. Karjalaisen mielestä Sarjatulta! -teoksen muutamat huimat esimerkkisarjakuvat voisivat sisältönsä puolesta olla jopa kuin suoraan vahoista undergroundja punklehdistä 1970-luvulta. – Koska aiheesta ei ole ennen tehty kokonaisesitystä, meillä oli käytössämme valtavasti materiaalia, mistä valita, Ville Hänninen mainitsee. Tuntemattomatkin piirtäjät, kuten Joel Räsänen ja Thor Fredric osoittautuivat tunnelmallisiksi taitureiksi. Ne liittyvät vaikkapa tupakan puutteeseen tai juuri pula-ajan korvikekulttuurista syntyneisiin humoristisiin tilanteiseen. Kuva: (c) Sophia Jansson | Moomin Characters. Raivo tai halveksunta on paljon oikeampi sana, Karjalainen painottaa. – Ironia on liian rauhanaikainen termi kuvaamaan kuvittajien vinoilua venäläisille ja Stalinin pakkovallalle varsinkin talvisodan eloonjäämistaistelun kuukausina. Ville Hänninen pisti kirjaa tehdessään, materiaalia seuloessa, merkille senkin, että sota-ajan piirroksissa on paljon myös tiettyä samankaltaisuutta. – En muista, että käpykaartilaisia olisi mitenkään otettu esille piirroksissa. ” Jatkosodan aikana piirrettiin valtavat määrät kuvia kansanhuoltoaiheista eli siitä, miten niukkuuteen oli sopeuduttava.”. Kirjan tekovaiheessa häntä kiehtoi eritoten sota-ajan piirrosten ja sarjakuvien monipuolisuus. Hän on sarjakuviin ja kuvallisen kulttuurin historiaan erikoistunut helsinkiläinen tietokirjailija. Jussi Karjalainen on 1930-1940lukujen kulttuurihistoriaan perehtynyt helsinkiläinen toimittaja. Ensinnäkin amatööripiirtäjien spontaani tarjonta pääsi sotavuosina laajasti esille, koska niin monet kouliintuneet ammattikuvittajat olivat TK-miehiä ja aseissa, hän kertoo. – Tietynlaiset vitsit toistuvat usein. Sota-ajan räväkät piirrokset valoivat uskoa suomalaisiin Parhaat kuvitukset laatutaidetta Tässä kattavassa, vahvoja mielikuvia synnyttävässä suurteoksessa on noin 400 kuvaa yli kahdeksaltakymmeneltä taiteilijalta. Tunnettuja ja amatöörejä Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen teos Sarjatulta! (Jalava 2014) kerää nyt ensimmäistä kertaa yksiin kansiin sodanaikaisten, suomalaisten piirrosten uskomattoman sisältörikkaan historian kaikessa laajuudessaan. Piirroksissa myös samankaltaisuutta Jussi Karjalaisen mukaan ironia on turhan lievä sana, kun luonnehditaan sotavuosina 1939–1945 syntyneitä, suomalaisia piirroksia ja sarjakuvia. – Kentän koko laajuus oli aika iso yllätys. Ylipäällikkö oli arvostelun yläpuolella Entä millaisia aiheita suomalaiset piirtäjät karttoivat sota-ajan sarjakuvissa ja piirroksissa, Ville Hänninen
33 >
Sarjakuva julkaistiin eri lehdissä 1942–1945. Kuva julkaistiin aikakauslehti Hurtti Ukossa helmikuussa 1942. Kuva: Ami Hauhion perikunta. TK-alikersantti Kari Suomalainen piirtää kuvaa panssarivaunun tuhoamisesta loppuvuonna 1942. Kuva: SA-kuva. 1. Kuva: SA-kuva. 5.. Tämä Poika Vesannon tekemä lennokas TKpiirros ilmestyi jatkosodan hyökkäysvaiheessa elokuussa 1941. 3. TK-piirtäjä Poika Vesanto oli viivan mestari, taitava kuvittaja. Viipurissa syntynyt Ami Hauhio teki jatkosodan pontevinta propagandasarjakuvaa Ismo Lento, rajaseudun poika. Kuvan oikeudet: Jukka Nopsanen. 34 1. Kuva: Erkki Salosen arkisto. 3. 5. Kuva: SA-kuva. Tuhansien piirrosten mies Erkki Salonen julkaisi tämän mäkihyppyaiheisen sarjakuvan Partio-lehdessä huhtikuussa 1942. 7. Vastaiskun jälkeen elokuulta 1942 on tekijälle ominainen mestarikuvitus. 4. 4. Aarne Nopsasen TK-piirros reteä lapikasmies ilmestyi postikorttina 1941 ja myöhemmin Hakkapeliitan joulunumerossa 1943. Kuva hänestä asepuvussa on ikuistettu jouluaaton aattona 1943. 6. Suur-Suomi-aate eli vahvasti sotaa käyvässä Suomessa. 2. 2. Kuva: SA-kuva
Sarjatulta!-teoksen piirroksia ei juurikaan ole julkaistu sotien jälkeen. – Nämä lehdet ilmestyivät usein monisteina tai olivat jopa käsin tehtyjä. Teksti: Kari Kumpulampi ’’Papeille ei sota-ajan kuvissa kettuiltu.’’. Se oli meillä alun alkaen tavoitteena ja myös koko projektin kantavana ideana. Sota-ajan monenkirjavissa rintamalehdissä ilmestyi säännöllisesti useita sarjakuvia, joista monet olivat varsin laadukkaita. Niihin kuuluu muun muassa scifi-sarjakuva Avaruuden valtiaat. Kannen kuva: Jalava. – Papeille ei sota-ajan kuvissa kettuiltu, mutta toisaalta ei uskonto silloisissa pilakuvissa muutenkaan näkynyt. Avaruuden valtiaat ja kiihkotonta taidokkuutta Sarjatulta!-teoksen kirjoittajat Jussi Karjalainen ja Ville Hänninen kohtasivat monia erikoisia ja mielenkiintoisia yllätyksiä kirjaa tehdessään. Myös rintamamiesliiton laajalevikkistä Rintamamiestä katsottiin päämajan taholta sotavuosina suopeasti. Voitosta Saksan rinnalla ei todellakaan elämöity jatkosodan hyökkäysvaiheessa nolosti, eikä venäläisiä halvennettu, Jussi Karjalainen mainitsee. Paitsi siitä näkökulmasta, että vastustaja Stalin oli pistänyt omassa maassaan kirkkoväen polvilleen, Jussi Karjalainen kertoo. . 35 Räväkkyys huipussaan kenttälehdissä Kaikkein räväkimmillään sota-ajan suomalaiset pilakuvat olivat pienissä, vain rintamilla ilmestyneissä joukkoosastojen kenttälehdissä, joiden sisältöihin päämajan tiedotusosasto ei yleensä mitenkään puuttunut. – Kotirintamalle tuotetuista sarjakuvista esimerkiksi Ola Fogelbergin Pekka Puupää ja Erkki Tantun Rymy-Eetu olivat pidettyjä, Ville Hänninen toteaa. Tässä tarkoin seuratussa lehdessä Jalo Maunulan sarjakuva Urho Uljakas tölvi upseereita reippaasti ja kuvasi muun muassa mökäöljyn eli viinalastin hakemista. 6. – Nämä lehdet ja niiden tasokas kuvitus muistuttivat ruotsalaisia laatulehtiä. Niinpä meno lehdissä oli paikoin sangen railakasta. Kirjassa on myös arkistolöytöjä. – Nämä kuvat eivät todellakaan edusta pilakuvatyyliä. Uskon asioihin ei kajottu Sotaa käyvä Suomi oli kohtalonvuosinaan 1939–1945 hyvinkin harras ja uskonnollinen maa. Niinpä uskonto ja kenttäpapit olivat sotavuosina suomalaisille piirtäjillekin sananmukaisesti pyhä asia. Karjalainen painottaa, että ylipäätään sodan kirvoittamissa kuvissa ja piirroksia on ollut kaikkina sotavuosina tavattomasti erilaisia sävyjä. Kummajaisten lisäksi kirjantekijöitä yllätti ruotsinkielisten sotilaslehtien, kuten Vapenbrodernin piirtäjien kiihkottomuus ja järkevyys. Sarjakuva pyöri Karjala-lehdessä. Niissä upseeritkin saivat melko kovaa huutia, Jussi Karjalainen sanoo. Tässä erikoisessa sarjakuvassa suursuomalaiset kävivät sissisotaa Moscaplaneetalta lähtöisin olleita valloittajia vastaan vuodenvaihteessa 1944–1945 – aikana, jolloin Suomi oli jo oikeasti hävinnyt sodan Stalinin Neuvostoliitolle. Itselleni on jäänyt parhaiten mieleen eräs koko sanomalehden kannen täyttävä piirros kirkosta, jonka yli lentää Suomen armeijan sotilaskone ikään kuin turvana. 7. – Sotilaspuolella päättäjät kyllä ymmärsivät, ettei jermuille kannata ihan mahdottomasti kaunistella sotilaselämää. – Kirjaamme valitut kuvat kertovat viime sotien koko tarinan. Teoksen kannessa on Poika Vesannon laadukas TK-piirros vuodelta 1942. Sota-ajan suomalaisissa lehdissä julkaistiin uskonnollisina pyhinä paljon hartaita, isokokoisia ja tunnelmallisia kuvituspiirroksia esimerkiksi vartiosotilaista hiljentymässä öisen tähtitaivaan alla
Valmistamme omassa studiossamme käsin paperia, josta muotoillaan muun muassa valaisimia, lyhtyjä, onnittelukortteja ja tuhkauurnia, paperitaiteilija, designer ja Paperi ja valo tanssivat kauniisti yhteen. Hän on ottanut yrityksensä käyttöön sloganin, joka kuuluu ”MY MADE PAPER”. – Olen kehittänyt omia menetelmiä vesileimatekniikkaan, joka löydettiin jo 1200-luvulla. Ainutlaatuista paperitaidetta tekevä Kivilompolo tekee kaiken alusta alkaen itse. – Paperin läpikuultavuus ja siihen yhdistynyt valo ovat olleet alusta alkaen keskeisessä roolissa työssäni. Ne ovat olleet haaveeni ja haasteeni. – Olen vuosien mittaan käynyt tosi paljon ammattimessuilla ja törmännyt siihen, että ihmiset eivät tahdo millään uskoa, että paperini on käsin tehtyä. – Vesileiman avulla aikaansaadut kuviot, tarinat ja viestit kuultavat kauniisti valossa. Minulta kysytään usein, mistä olen ostanut raakaaineen, johon olen painanut nämä kuvioni, Kivilompolo kertoo. My Made Paper Sirpa Kivilompolo haluaa korostaa paperinsa uniikkiolemusta. – Mallistoni on valon ja varjon tanssia. Sanat viittaavat siihen, että Paperivalon paperi on ennen kaikkea itse tehtyä alusta loppuun. Minun vesileimani voivat täyttää koko paperiarkin. 36 Taide&teollisuus Korkealla Peräpohjolassa, 25 kilometriä Torniosta pohjoiseen, sijaitsee Karunki, jossa tarjoillaan valkoista tunnelmaa. Entisessä hirsirakenteisessa kyläkaupassa pitää nyt kotiaan yritys, showroom ja tehtaanmyymälä, jossa paperi ja valo leikittelevät keskenään. Pohjan perukoilla syntyy koskettavaa paperitaidetta, joka on läsnä sekä ilossa että surussa. Leima ei olekaan enää pelkkä paperiin kätketty merkki ja laadun tae, kuten entisaikoina. Ruusukorttienkin idea on valkoisessa valossa.. Valo ja paperi ovat hieno yhdistelmä, jossa tulee esiin herkkyyden lisäksi myös ajattomuus. Käsintehdyn paperin kuviointi syntyy vesileimoja hyödyntämällä. Paperivalon kuultavat kuvat ovat vesileimoja käsin tehdyssä paperissa Valkoista valoa pohjoisesta yrittäjä Sirpa Kivilompolo toteaa
valaisimista onnittelukortteihin ja suruadresseista tuhkauurniin ja lemmikkiuurniin, läsnä ovat sekä lämpö, ilo että suru. – Mukana on erilaisia kukkaja kasviaiheita, sydämiä ja hauskoja eläinaiheita, jotka ovat omaa käsialaani. Valkoiset hanget ja yöttömät kesäyöt ovat tuttuja Karungin maisemissa syntyneelle ja kasvaneelle. 37 Helsingin Kaapelitehtaalla Baalin Alttarit -pajalla, jossa opin käytännössä paperin valmistamistekniikan. Sirpa Kivilompolo toteaa, että valkoinen kuvaa hyvin hänen kotiseutunsa maisemaa. Kivilompolo muutti takaisin kotiseudulleen vuonna 2007 opiskeltuaan ja työskenneltyään vuosia Kuopiossa. Paperitaiteilija, designer Sirpa Kivilompolon studiossa käsin tehdystä paperista muotoiltu maauurna. Pohjoisella ja sen luonnolla on hänelle suuri merkitys. Hän on oppinut vuosien saatossa haistamaan, millaiset aiheet puhuttelevat ihmisiä kulloinkin. Paperi taipuu todella moneksi, paperitaiteilija Sirpa Kivilompolo toteaa. Kotiinpaluu maailmalta Kivilompolo kokee ammentavansa muutoinkin työssään vaikutteita ympäristöstään. Siitä saadaan hyvin kestävää paperia, joka taipuu moneen käyttöön eikä se kellastu, Kivilompolo toteaa. – Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään. – Tein kuitenkin jo opiskelujen yhteydessä tutkimusta paperin valmistuksesta ja vesileimatekniikasta, hän kuvaa. Jos paperi saa vähänkään jotakin muuta sävyä, se ei enää kuulla niin tehokkaasti. – Olin myös työharjoittelussa Ilon lisäksi suru on Sirpa Kivilompolon muotoilussa läsnä, kuten lemmikkien uurnissa. Kivilompolo valmistui vuonna 1992 tekstiilisuunnittelijaksi Kuopion käsija taideteollisuusakatemiasta. Aiheet tulevat suoraan sydämestä Sirpa Kivilompolo perusti oman yrityksensä vuonna 1997. Nyt myyn tuotteitani oman kauppani lisäksi myös verkkokaupassani sekä lukuisten jälleenmyyjien kautta. Valkoiset hanget ja yöttömät yöt Paperivalon tuotteita leimaa voimallisesti valkoinen väri. Kuopiossa meillä oli myös Valiojoukoksi nimeämämme ryhmä muotoilijoita ja taiteilijoita, joiden kanssa pidetään kesäisin ja joulusesongin aikaan myymälää, Kivilompolo muistelee. Käytännössä Kivilompolo valmistaa paperinsa puuvillasta, joka on käsin tehtävän paperin valmistamiseen tarkoitettua, hyvin puhdasta raaka-ainetta. Siitä saakka paperi on ollut minulle materiaalina aivan itsestään selvä ja ainoa vaihtoehto. Valolla ja valkoisella värillä on ollut meille aina erityisen tärkeä merkitys, Kivilompolo kuvaa. – Olen itse paperitaiteilijana ja suunnittelijana aika pedantti, joten haluan taata hyvän laadun ja sen, että täältä ei lähde maailmalle mitään höttöä. Minulla on myös Noitarumpu-sarja, joiden kuvioissa käytän jäljitelmiä shamanistisista rumpuaiheista. Minulla oli leikkimielisesti tapana sanoakin, että en aio kuolla Kuopiossa, Kivilompolo naurahtaa. Paperi taipuu moneksi Kivilompolon suunnittelemien paperidesigntuotteiden kuvioiden aiheet ovat hyvin puhuttelevia. Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski Kuvat: Sirpa Kivilompolo Henkilökuva: Pasi Hornamo www.paperivalo.fi. Sirpa Kivilompolon taide syntyy Karungin valkoisessa valossa talvella ja kesällä. Ennen sitä hän kuitenkin ehti jo työskennellä paperitaiteilijana ja löytää oman tapansa ilmaista itseään taiteensa kautta. Myyntiä on myös ulkomaille, ja olen siitä iloinen, koska ulkomaan markkinoille pääseminen on pitkäjänteisen työn tulos. Koska hänen monipuolinen tuotantonsa pitää sisällään tuotteita – Haluan tuolla sloganillani tuoda esiin ajatusta siitä, että yritykseni tuotteista ihan kaikki on tehty täällä omin kätösin. . Yrittäjänä Kivilompolon pitää tietenkin myös miettiä kuvioiden kaupallisuutta. – Vuokrasin vuonna 1994 työhuoneen yhdessä ystäväni kanssa. – Savolaiseksi ei tulla, vaan savolaiseksi synnytään. – Kun puuvillakasvista saatavasta puuvillasta on ensin kehrätty lankaa, siitä jää jäljelle kuitua, jota käytetään paperin valmistukseen. – Tehtäväni on tarjota elämyksiä ja iloa. Uniikki paperi myös huokuu arvokkuutta ja antaa tuotteille elegantin ilmeen. – Aiheet kuvioihini tulevat suoraan sydämestä, Kivilompolo kuvaa. – Olenhan minä kaamoksen lapsi. – Työssäni paperitaiteen parissa valkoinen on kaikkein toimivin väri, koska se kuultaa parhaiten läpi. Karungissa hän tuntee olevansa oikeasti kotona
Pikemminkin heitä on asiakaskunnassamme. Lisäksi oli useita esineitä Tang-, Songja Mingdynastioiden ajoilta. Toikan suunnittelemia taidelasikuutioita on valmistettu vuodesta 1977 lähtien Suomen vanhimmalla lasitehtaalla Nuutajärvellä. Kirjan hinnaksi Sirén arvioi etukäteen noin 1 000. – Kalleinta kuvataidetta ei meille myyntiin yleensä tule, joten Bukowski ja Hagelstam eivät ole kilpailijoitamme; he painivat omassa sarjassaan. Pesukoneitakin oli tammikuussa myynnissä useampi. Tammikuun huutokaupassa oli paljon antiikkiesineitä Kiinasta. Myynnissä oli myös ranskankielinen kirja vuodelta 1576, joka käsitteli puupiirroksin matkaa Turkkiin. 38 Huutokaupassa Meklari ja ”huutokauppatoimen johtaja” Mika Sirén kertoo, että kokonaisuutena huutokauppaliiketoiminnassa on ollut jonkin verran nousua. Antiikki ja design jäävuoren huippuja oheisjuttu). Myyviä nimiä ovat Yrjö Kukkapuro, Eero Aarnio ja Oiva Toikka. Hajonta on yllättävän suuri. Myös designvalaisimet myyvät hyvin, ja valtaosa – jopa 80–90 prosenttia ostajista on ulkomailta. Tammikuun huutokaupassa yksi kuutio menikin hintaan 2 500, muiden vasarahinat olivat noin 280–350 euroa. – Arabian keramiikka ja Iittalan lasituotanto pitävät pintansa. Vanhimmat olivat jopa ajalta ennen ajanlaskun alkua. Keräilijät seuraavat huutokauppojamme, mutta heillä Tammikuun huutokaupassa oli myös kiinalaista antiikkia, josta osa jäi myymättä.. Eero Aarnion Pallotuoli myytiin 17 000 euron ennätyshintaan (katso Jokamiehenja naisen huutokauppa Helander Minkkiturkeista pesukoneisiin, vanhoista postikorteista designtuoleihin, sarjakuvista maalauksiin – Helanderin huutokauppa on jokamiehenja naisen kaupallinen kohtaamispaikka, joka yhdistää kaupanteossa perinteisen huutokaupan ja modernit apuvälineet. Vintagea ja käyttötavaraa Mika Sirén korostaa, että huippudesign ja antiikki ovat vain jäävuoren huippu. Esineistössä korostuvat vintage ja käyttötavara. Myymme kuitenkin myös tunnettujen taiteilijoiden tuotantoa, Sirén kertoo. – Jos antiikiksi luetaan vain yli sata vuotta vanha tavara, meillä on antiikkia suhteellisesti vähän koko tavaramäärästä, mutta kuitenkin riittävästi herättämään mielenkiintoa. Toikan lasikuutiot maksavat jopa 1 000–2 500 euroa. Eräiden muotoilijoiden lähes kaikki teokset myyvät hyvin tai ainakin kohtuullisesti. Lopullinen vasarahinta huutokaupassa oli 900 euroa. Jokainen kuutio on yksilöllinen. – Mehän emme kunnosta, kunnostuta tai entisöi mitään, kuten monet antiikkiliikkeet
Vanhoja seteleitä kysytään kohtuullisesti. – Designissa meillä on paljon kansainvälisiä asiakkaita, Mika Sirén sanoo tammikuussa 17 000 eurolla myydyn Pallotuolin äärellä. Häntä ei aluksi tunnettu laulajana, joten painokset olivat pieniä. 39 > on myös omat väylänsä netissä. – Tunnettujen muusikoiden LP:t, EP:t ja singlet voivat myydä hyvin, varsinkin, jos niiden painos on ollut pieni ja artisti vasta aloittamassa uraansa, Sirén sanoo. – Tammikuun huutokaupassa meillä oli harvinainen 12 markan, vuonna 1862 painettu seteli. hinta kohosi 1 350 euroon, etukäteisarvio oli 500–1 500. Muumimukit eivät ole niin suuri hittituote kuin luulisi lehtien otsikoiden perusteella. Myös museoautoja tai niiksi kelpaavia autoja on ollut myynnissä. Useimmiten hyvät LP:t maksavat kuitenkin vain kymmeniä euroja, mutta 500–600 euroonkin niitä on vasaroitu. 1950-luvun Aku Ankat ja 70-luvun Tex Willerit ovat suosiossa. Esimerkiksi Vesa-Matti Loirin alkutuotanto on eräin osin hinnoissaan. – Kodinsisustajat ovat suuri asiakasryhmä. Albumit esimerkiksi Helsingin olympialaisista sekä sotakuvat ovat Sirénin mukaan suosittuja. Huonekalut on suuri tuoteryhmä, mutta myös pesukoneista ynnä muusta käyttötavarasta voi tehdä löytöjä. Sen Huutokauppa Helander Helsingin Hämeentiellä ei ole vain antiikkija designhuutokauppa. Kuvan Mercedes 190 on vuodelta 1961. – Myös postikortit menetetyistä alueista Petsamosta ja Karjalasta voivat olla mielenkiintoisia, usein jo postileimansa vuoksi. – Yllättäviä suosikkikohteita ovat mustekynät ja rannekellot, taskukellot eivät niinkään. ”Albumit esimerkiksi Helsingin olympialaisista sekä sotakuvat ovat suosittuja.”. Korkeajännitys-sarjakuvilla on omat ystävänsä. Vanhojen valokuvien ja levyjen charmi Yllättävät tuoteryhmät, kuten pahviset, vanhat valokuvat myyvät hyvin, varsinkin, jos niissä näkyy joitain kuuluisuuden henkilöitä tai jotka liittyvät suuriin tapahtumiin. Olemme miettineet, miten ihmiset saataisiin enemmän innostumaan taiteen ostosta, kun hinnatkin ovat keskimäärin edulliset. Hyvätasoisesta albumista voi saada 200– 400 euroa. – Toisaalta hinnat eräissä tuoteryhmissä, kuten maalauksissa ja grafiikassa ovat laskeneet. Postimerkkien hinnat eivät keskimäärin kohoa kovin korkeiksi
Jos huonekalut on hankittu itse, edulliseen hintaan myyminen on vaikeampaa. – Yleensä myyjät eli lähinnä kuolinpesät ovat kuitenkin tyytyväisiä perintöhuonekaluista saamiinsa hintoihin. – Aamulla olen toimistolla, iltapäivisin on 2–4 asiakaskäyntiä. Sirénin mielestä Helanderin vahvuus on provisiomyynti. Kerroin olevani kiinnostunut, jos he Helsingin liiketoiminnastaan luopuisivat. Mika Sirénillä oli yksittäisiä huutokauppakeikkoja 2000-luvulla. Pallotuolia on jopa syvyyspsykologisoitu äiti-lapsi-suhteen alkulähteille. Mikko ja Sirkka Helander olivat perustaneet huutokaupan vuonna 1994. Aarnion Pallotuoli, Kuplatuoli ja Pastilli ovat komeilleet myös kansainvälisten lehtien etusivuilla milloin kenenkin henkilön kera. – Tuotteet myydään provisiolla. – Joulukuun 12. Tämän vuoden tammikuussa joimme täällä kolmivuotiskahvit. Idea kirkastui kotona Puotilassa. Joistain avaintuotteista voi olla lisätietoa tai jopa blogi esineen historiasta huutokauppaluettelossa. Tuoli kauniine muotoineen sai valtavasti huomiota Kölnin messuilla ja sen jälkeen. Pallotuoli on yksi maailman tunnetuimpia tuoleja. Tuolin innovatiivisuus on kiinnostanut sekä designin ammattilaisia että julkkiksia. Paikka oli Tervakosken kartano. Markkinoimme aktiivisesti kaikkia kansainvälisesti kiinnostavia tuotteita, esimerkkeinä valaisimet, Suomi-design, arvokirjat ja kiinalainen posliini.. Mahdollisimman korkea hinta on sekä asiakkaan että meidän etu, joten olemme asiakkaan puolella. – Tukholman antiikkimessut tulivat tutuiksi. – Tein sitten 1990-luvun jälkipuoliskon huutokaupan parissa meklarin töitä ja muuta alaan liittyvää. Fakta kuitenkin on, että huonekaluista on ylitarjontaa. Yksi tammikuun huutokaupan todellisia harvinaisuuksia oli 12 markan hopeakantaan sidottu seteli, painettu vuonna 1862. En siitä kuitenkaan masentunut. Tilanne on kuitenkin iskostunut mieliin. Loppu on historiaa. Potentiaaliset ostajat käyvät huutokauppaa edeltävissä näytöissä – heitä on jopa 300–500 asiakasta per päivä. – Vuonna 2011 alkuperäiset legendaariset omistajat Sirkka ja Mikko Helander vihjailivat luopuvansa huutokauppaliiketoiminnasta. Näytöt ja huutokaupat vievät Sirénin työajasta vain 4–5 päivää kuukaudessa, mutta työ on hektistä myös muina aikoina. Katosta roikkuva, läpinäkyvä Kupla-tuoli on ollut lehden kannessa kolme kertaa. Esimerkiksi Playboy-lehden perustaja Hugh Hefner on Pallotuolin ja Kuplatuolin ystävä – molempia on lukuisat kerrat hyödynnetty Playboy-lehden kuvauksissa. tammikuuta 1963. Joku yleisön joukosta huusi, että ”vaihtakaa meklaria”. . – Tosin heidän osuutensa on viime aikoina laskenut heikon ruplan vuoksi. Kerromme itse esineiden perustiedot. Ruotsissa huutokaupat ovat siirtyneet lähes kokonaan nettiin. Provisiomme on 20 prosenttia plus alv eli noin 25 prosenttia. Kansainvälisyys arkipäivää Yhteyksiä Helanderilla hoitavat Mika Sirénin lisäksi tytär Jenny ja puoliso Merja ovat toiminnassa aktiivisesti mukana. Yksi Pallotuolin salaisuuksista on, että se on samalla kertaa avoin ja suljettu. Osa toimijoista on tosin palannut ainakin osin perinteiseen huutokauppaan. – Ruotsalaiset voivat kysellä designvalaisimia tai parisataa vuotta vanhoja huonekaluja, mutta eivät juuri muuta. Huonekalutehdas Askon ennakkoluuloton markkinointijohtaja vei Pallotuolin Kölnin huonekalumessuille vuonna 1966. Tuotantoon Pallotuoli meni vasta yli kaksi vuotta myöhemmin. 40 Venäläiset ostavat melko paljon. Omaan lukuun emme esineitä osta. Vuonna 1995 meklaroin itse pääroolissa ensimmäistä kertaa. – Täytyy tunnustaa, että siinä kyllä jännitti etukäteen. Kolmivuotiskahvit juuri Historia ja kauniit esineet ovat kiinnostaneet Siréniä aina. Saksalaislehti Schöner Wohnen kommentin mukaan Pallotuoli mahdollistaa ”vetäytymisen äidin kohtuun”. Eero Aarnio on itse kertonut, että Pallotuolin syntymäpäivä on 11. Yhteensä virolaiset ja venäläiset tuovat kohtuullisesti asiakasvirtaa. Helander on myynyt jopa käytettyjä autoja, lähinnä vintage-luokkaa. Ei se olisi menestynyt, jos se olisi epämukava ja tylsä, Aarnio totesi haastattelussa keväällä 2014. Siinä voi käpertyä omaan pieneen koloonsa, mutta se tarjoaa mahdollisuudet myös ekshibitionismille. – Näissä Hämeentien tiloissa he olivat vuodesta 2004 lähtien, eikä meillä ole aikomusta vaihtaa toimivia tiloja. Kansainvälisiä yhteyksiä hoitavat Jennyn lisäksi Joonas Mutkala ja Tuomas Rossi. – He etsivät tietoa tuotteista internetin kautta. Kotimaan huutokaupoissa toimin apumeklarina, jopa eräänlaisena kuiskaajana. ”Fakta kuitenkin on, että huonekaluista on ylitarjontaa.” Huonekaluista ylitarjontaa Huonekalujen hinnat ovat laskussa parasta antiikkia lukuun ottamatta. Tuoli, josta Suomessa sai 200 markkaa, saattoi Tukholmassa maksaa moninkertaisen summan. Tiedän Pietarissa olevan pari huutokauppaa, mutta itse en ole niissä käynyt. Illansuussa vielä usein käyn myyntiin tulleita tavaroita läpi. Esimerkiksi chippendale ei myy kovinkaan hyvin. Tammikuun huutokaupassa kaupaksi meni Mercedes-Benz 190 B 4 D SEDAN, vuosimalli 1961, hintaan 2 100 euroa. Asiakkaissa on virolaisia kauppiaita ja varakkaita yksityishenkilöitä. Avoin ja suljettu Pallotuoli Pallotuoli on jo yli puoli vuosisataa vanha menestystuoli. Tietoa avaintuotteista Mika Sirénin asiakkaat ottavat asioista selvää etukäteen ja tuntevat omia kiinnostuksen kohteitaan hyvin. päivä 2011 allekirjoitimme sitten sopimuksen. Eero Aarnio ei innostu ylitulkinnoista: – Oleellisinta on, että siinä on hyvä istua ja loikoilla. – Kansainvälisyys on jo arkipäivää
Mahdollista arvonnousua en huomioi. Törnblomin mielestä huutokauppoja kannattaa hyödyntää enemmänkin. Osa tuotteista myydään muutamalla kymmenellä eurolla. Hinnat ovat kohtuulliset. Logistiikka ei näillä tavaramäärillä ole näpertelyä. Irrotettava tarjotin toimii eräänlaisena kantena. Turhaa tavaranostoa vältän, ja luulenkin, että minulla on tulossa huutokaupaton helmija maaliskuu. Tämä ei tapahtunut Helanderilla, vaan eräässä toisessa huutokaupassa. Lähes 1 000 neliön kokoinen tila muuntuu lyhyessä ajassa näyttelytilaksi. Lisäksi on laatikoittain myytävää pikkutavaraa. Ostan tavaraa valikoiden, omien mieltymysten mukaan. Arvokkaimmat esineet on yleensä helppo tunnistaa. Huutokaupan seuraamista auttavat suuret monitorit, joista näkee, millainen tuote on milloinkin huudettavana. 41 Huutokauppalogistiikka melkoista ruljanssia Huutokauppa, sitä edeltävä näyttö sekä tavaroiden luovutus pidetään samassa paikassa Hämeentiellä Helsingissä. Helanderilla näyttöpäivät ovat torstaisin ja perjantaisin eli juuri ennen huutokauppaa. Mutta kyseessä on varsin laadukas puuesine: kaunis ja toimiva. Helanderin tammikuun huutokaupasta kertyi kotiin vietäväksi 1940-luvun hopeaa, kaksi kynttilänjalkaa. Moni nykyseniori muuttaa pienempään asuntoon, jolloin ylimääräinen tavara annetaan sukulaisille ja/ tai viedään huutokauppaan. Käytännössä hinta kohosi noin 400 euroon. Lisäksi on niin sanottua laatikkomyyntiä. Tuomas on kerännyt useamman kymmenen hopeaesineen. Seuraava vaihe on näytön rakentaminen. Tarjotinvaunun pöytälevy siirtyy tarvittaessa sivuun. Tarjolla on paljon muutakin, esimerkiksi kodinkoneita. Tavaran vastaanottoja luovutuspäivät ovat vakioita. – Tarjoiluvaunulle tuli hieman ennakoitua korkeampi hinta. ”Tuomaksen” ostamien hopeisten kynttilänjalkojen vasarahinta oli 320 euroa. Käytössä on kolme kuorma-autoa ja kaksi pakettiautoa. Kohteita on yleensä yli tuhat. Helanderiin olen ollut tyytyväinen, se on yksi parhaita alansa toimijoita. Oiva Toikan lasikuutioiden hintaskaala on laaja noin 250:stä eurosta jopa 2500:een.. Vasarahinnaksi muodostui 320 euroa, huutokulut olivat noin 64 euroa, joten kokonaishinta oli noin 400 euroa. Hän seuraa Helanderin huutokauppaa säännöllisesti, mutta ei joka kerta hanki tavaraa kuukausihuutokaupasta. Hämeentiellä on kolme kuvauspistettä. Tavaroihin on helppo tutustua etukäteen ja huutokauppaprosessi on tavaramäärään nähden nopea. Huippuhinnat ovat tuhansia ja jopa yli 10 000–15 000 euroa. Kaikki sisälle saapuva tavara valokuvataan. Kynttilänjalat kiinnostivat, mutta olin varautunut maksamaan korkeintaan 400 euroa. Ostoja harkiten mutta melko säännöllisesti Melkein vakioasiakas” Maija-Liisa Törnblom hankki Helanderin tammikuun huutokaupasta tarjoiluvaunun 270 euron vasarahintaan. Heti, kun valokuvaukset on tehty ja perustiedot kirjattu tietokoneille, kootaan sähköinen huutokauppaluettelo. IntendentitTuomas Rossi ja Hanne Siekkinen ottavat tavaraa vastaan ja tekevät arvioita huutokauppaan tulevien esineiden jälleenmyyntihinnoista. Näyttöpäivät ovat huutokauppaa edeltäviä päiviä, jolloin kaikilla on vapaa pääsy huutokauppakamarin tiloihin. ”Huutorahan” osuus kannattaa muistaa Moni huutokaupan ostaja ei halua nimeään julkisuuteen. Näytöt juuri ennen myyntipäivää Helanderilla ei ole pohjatai lähtöhintoja. – Tauluja, posliinia ja huonekaluja olen huutokaupoista hankkinut. Laatikoiden sisältöjä järjestetään uudelleen. Tuomas kehottaa huutokauppaan ensi kertaa meneviä huomioimaan huutokulut. Usein joutuu miettimään, sopiiko vähemmän arvokas, mutta kuitenkin laatuesine erikseen myytäväksi vai laatikkomyyntiin. Jos pidän vaikkapa maalauksesta, hankin sen. – Ostan esineitä, joista itse pidän. Helanderin huutokauppaan Maija-Liisa Törnblom on ollut tyytyväinen. – Olen käynyt Helanderilla useamman vuoden. Kuluja ei eräässä huutokaupassa tuotu kunnolla esille. Nettisivut ovat selkeät ja valokuvien laatu on parantunut viime vuosina. Himpun verran alle sitten jäätiin. Toinen kynttiläjalka on vuodelta 1946, toinen vuodelta 1947. Puinen tarjoiluvaunu huudettiin hintaan 270 euroa. Osa asiakkaista tuo tavarat itse. Nimimerkki Tuomas kertoo keränneensä kotimaista hopeaa jo lähes kymmenen vuoden ajan. – Hyvää on monipuolisuus. Myymätön tavara voidaan palauttaa asiakkaalle, laittaa uudestaan myyntiin tai ne viedään kierrätysja jäteasemalle, jonne kuitenkin päätyy alle prosentti tavarasta. Useammista esineistä koostuvat lastit, kuten kuolinpesien irtaimisto puretaan pöydille, minkä jälkeen tehdään raakalajittelu. Itse en tosin niitä takuun puuttumisen vuoksi halua ostaa huutokaupasta. – Mukavaa on ollut huomata heidän toimintansa kehittyvän. Osa toki kuvataan laatikoissa, joissa on enemmänkin tavaraa. Omaan lukuun Helander ei esineitä osta. – Olin käynyt huutokauppaa edeltävässä näytössä. – Itse opin aikoinaan kantapään kautta kulujen merkityksen
Nyt jättimäinen majakan pienoismalli on valmis. 42 Kädentaidot Majakan lattiasta tuli kiero. Se on pakattu kuljetusta varten ja pian sitä esitellään Venemessuilla Helsingissä. Sitten hän purki ja korjasi, oppi matkan varrella valtavasti uutta. 3,5 tonnia painava teos nähtiin helmikuussa Helsingin Venemessuilla.. Majakkaa ei ole vielä myyty, Pienoismallirakentaja Tomi Isopahkala on kiinnostunut futurismista Pienoismallirakentaja Tomi Isopahkala on niittänyt mainetta laivojen ja majakoiden pienoismallien piirrontarkkana nikkaroijana. – En viitsi puhua ongelmista, tässä työssä on vain haasteita. Pienoismallien rakentamista ei opi kirjoista, vaan vain tekemällä ja kokeilemalla itse. Veneet vaihtuivat majakoihin Isopahkalan uusin teos on viisi metriä korkea majakka. Isopahkala huokasi ja alkoi tutkia, mihin kaikkeen moka vaikuttaa. Virheitä sattuu joka päivä: vain niitä tekemällä oppii paremmaksi, Isopahkala kertoo tyynenä. Jatkossa meriaiheet saattavatkin jäädä vähemmälle, kun Isopahkala heittäytyy fantasioidensa vietäväksi. Tomi Isopahkala, 46, oli työstänyt viisimetristä ja 3,5-tonnista pienoismallia jo monta kuukautta, kun hän huomasi alkumetreillä tekemänsä virheen
Muuta Isopahkalan tuotantoa voi ihastella esimerkiksi Suomen merimuseossa Kotkassa. Hän alkoi valmistaa pienoismallilaivoja myyntiin heti harrastuksen alkuun päästyään: Yksityiskohta Tomi Isopahkalan suurmajakasta. Siellä komeilee vuonna 2008 valmistunut höyrylaiva Arcturuksen 7,5-metrinen pienoismalli. Senkään kokoaminen ei sujunut kommelluksitta: – Suuri pienoismalli piti kuljetusteknisistä syistä rakentaa kolmena kappaleena ja tein sen valmiiksi vasta yleisötiloissa ihmisten katsellessa. 43 > Työssään pienoismallirakentajana taiteilija Tomi Isopahkala käyttää monia eri välineitä ja materiaaleja. Hommaan meni varmasti tupla-aika siihen nähden, että olisin tehnyt laivan kerralla valmiiksi. joten sen lopullinen sijoituspaikka ei ole varmistunut. ”Työssä pitää hallita monia eri tekniikoita ja materiaaleja aina metalleista puuhun ja keramiikkaan. Itseoppinut taiteilija ja meren ihmeet Isopahkala on työskennellyt ammattimaisena pienoismallitaiteilijana vuodesta 1991 lähtien. Aina voi oppia paremmaksi, tehokkaammaksi, nopeammaksi ja tarkemmaksi.”
45 Tomi Isopahkala on rakentanut kymmeniä erilaisia laivojen pienoismalleja. lopputulos on silti aina taiteilijan näkemys, omanlainen ja persoonallinen. Muodot luonnossa ja tekniikka kiehtovat Kokeilunhalu ei rajoitu vain materiaaleihin ja työtapoihin, vaan taiteilija haluaa jatkossa laajentaa taideja pienoismalliaiheidensa kenttää. Hän hamstraa kirpputoreilta kiinnostavia pikkutavaroita mittareista muttereihin. Työn oppii vain tekemällä, yrityksen ja erehdyksen kautta.. – Tekniikat selviävät vasta tekemällä: tunnen käsissäni, mikä on nopein ja paras tapa tehdä mitäkin. – Luonnollisten muotojen ja elementtien yhdistäminen tekniikkaan kiinnostaa. Prosessia on mahdotonta kertoa, sillä se on joka kerta erilainen, Isopahkala toteaa. Myös energia ja sen jakautuminen on valtavan kiinnostavaa, taiteilija henkäisee ja jatkaa: – Oikeastaan minua kiinnostaa kaikki! Koskaan ei ole tylsää hetkeä: ei tarvitse kuin katsoa taivaalle, niin alkaa tapahtua! Repertuaariin kuuluvat ainakin: steampunk, futurismi, ötökät, muodot, luut, antiikki ja voiman jakaantuminen. Nyt laiva-aihe on saanut väistyä, kun taiteilija on keskittynyt majakoihin. Tarkoituksena on käyttää niitä tulevaisuudessa steampunk-tyylisten veistosten luomiseen. Parempi muotoilijana kuin piirtäjänä Pienoismallirakentajan työ on monipuolista ja Isopahkalaa innostaakin mahdollisuus työskennellä monien eri materiaalien parissa: – Olen parempi muotoilija kuin piirtäjä. . Teksti: Kaisa-Liisa Ikonen Kuvat: Tomi Isopahkala / Mystic Wind Pienoismallilaivat pursuavat yksityiskohtia. Teen mallikappaleita muun muassa savesta. Olen myös kehitellyt erilaisia massoja ja kokeillut kaikenlaista verkkotekniikoista keraamisiin figuureihin ja uretaanista veistettyyn autonkoriin, Isopahkala hymähtää. Työn suunnittelu alkaa piirtämisestä ja rakennusprojekti etenee omalla painollaan yrityksen ja erehdyksen kautta
46 Entisöinti Paperitapetit historiallisine malleineen palaamassa kotien seinille Lämmintä tunnelmaa kotiin Birger Kaipiaisen Kiurujen yö on kenties Suomen kuuluisin ja tunnetuin tapettimalli. Kuvassa on Kiurujen yö sinisenä harmaalla pohjalla.. Eri värityksistä mustapohjainen sininen tapetti on tunnetuin kaikista värityksistä. Siinä ovat Kaipiaisen tavaramerkiksi muodostuneet kellot, soittimet, linnut ja kukat
Empire-raita on voimakas, empiretyylinen raitatapetti, josta on Tapettitalolla neljä eri väritystä. – Erilaiset raidat ja lämpimän oranssiset sävyt näkyivät tapeteissa vahvoina, Rantanen sanoo. 1. Biedermeier-tyylin myötä hovit erottautuivat empiretyylistä. Suomesta on löytynyt myös Ranskasta tuotuja, hienoja, käsin painettuja tapetteja. Empiressä pyrittiin juhlalliseen vaikutelmaan. Kustavilainen oranssi ja raidat Empire (1775–1830) oli uusklassisen arkkitehtuurin ja sisutuksen tyylisuuntaus, jonka Ranskan keisari Napoleon otti hovityylikseen hallintokaudellaan. – Rokokoo kehittyi vastaiskuna barokin jäykälle juhlallisuudelle. Tapetti-sana vakiintui vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen tarkoittamaan painettua paperitapettia, millaisena se nykyäänkin tunnetaan. Kaksitai kolmivärisiä kukkaornamentteja Biedermeier (1830–1850) oli Saksassa, Itävallassa ja myös Pohjoismaissa muodissa ollut, empiretyylin porvarillinen muunnos. Biedermeierin interiöörit olivat aiempaa tummempia. Rokokoo-tyyli (1730–1775) syntyi Ranskan hovissa leviten sieltä muualle Eurooppaan. 1800-luvulla tapettien valmistustaito kehittyi myös kotimaassa. Jäykästä symmetriasta keveyteen Tapettien mallit ja värimaailma ovat seurailleet kunkin aikakauden muotia ja tyyli-ihanteita. Barokkia kertaustyylinä edustaa Tammeloiden barokkitapetti. Mullistava keksintö valmistaa paperia puusta ja oljesta otettiin käyttöön vuonna 1860, vaikka lumppua edelleen käytettiinkin. Kustavilaisuuden syrjäytti Suomessa nimenomaan pietarilainen empire, jossa kuviointi on ankaran järjestelmällistä. Tapeteissa näkyivät eri aikakausien tyyli-ihanteet ja muotivirtaukset. 1. Empire-tapetti jatkoi kuitenkin rokokoo-tapetin peruslinjaa värien heleydessä. Tummat ja rehevät sisätilat ovat vaihdelleet hienostuneempien ja vaaleampien kausien välillä. Myös Venäjältä tuotiin maahamme tapetteja. Lämpimän oranssin sävyt olivat tyylille ominaisia. Helmiäisväritaustainen silkkirokokoo on keimailevan kaunis, epäsymmetrinen rokokoo-tapetti. Kaukoidän muodoista ja käytti usein upeita kasviaiheita kehyksissä. Jäykkä ja mahtipontinen koristeellisuus oli barokille tyypillisiä. Suomessa empireä edelsi kustavilainen tyyli, joka oli täkäläinen versio pursuilevan koristeellisesta rokokoosta. Biedermeierissa näkyi vaikutteita sekä romantiikasta että uusklassismista. Konepainanta korvasi tapettien painamisen käsin 1800-luvun loppuun tultaessa. Barokki ammensi vaikutteita Paperitapetit tulivat Suomessa kaiken kansan ulottuville niinkin myöhään kuin 1800-luvun lopulla, teollisen tuotannon myötä. Kun aikaisemmin tapetteja oli tavattu lähinnä säätyläiskodeissa, teollisen tuotannon myötä hinnat laskivat, ja tapetit tulivat myös tavallisen kansan ulottuville. Tuolloin syntyivät myös ensimmäiset, suomalaiset tapettitehtaat. Tapetit kulkeutuivat Euroopasta Ruotsin linnoihin ja kartanoihin ja edelleen Suomeen. Paperitapetteja alettiin Suomessa valmistaa vasta 1700-luvun lopulla, ja nekin olivat harvojen ulottuvilla. 47 > Tapetit olivat pitkään kudottuja tai maalattuja kankaita, joita vain varakkaimmalla väestönosalla oli mahdollisuus hankkia. Kaksitai kolmivärisiin seinätapetteihin maalattiin kukkaornamentteja. Rokokoo suosi tapeteissa edelleen kasviornamentteja, mutta kevensi barokin muotoja. Rokokoon piirteitä olivat sirous, leikillisyys, eloisat ääriviivat ja kevyen pastelliset värisävyt. 2. Rokokoo korosti keimailevan kaunista, epäsymmetristä asettelua, mikä näkyi myös tapettien kuvioinneissa. Voimakkaan raskas, symmetrinen koristeellisuus oli suorastaan mahtipontista, Ari Rantanen Tapettitalosta kertoo. Empire levisi Ranskasta Pohjoismaihin, Venäjälle ja Englantiin. Vielä 1800-luvun puoleenväliin saakka tapetit valmistettiin tekstiililumpusta. Suomessa tapetit olivat useimmiten kertaustyylien mukaisia jäljitelmiä. – Barokille (1600–1715) leimallista oli miehekkyys, säntillisyys ja jäykät linjat. 3.. 2. 3
Suomessa tapettimallit vaihtuivat usein sen mukaan, mikä tyylisuunta oli kulloinkin vallalla. 2. Uusklassismin aikakausi taas sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle. Jugendtapetille olivat tyypillisiä kaarevat sekä pitkät linjat. – 1900-luvun alun säätyläiskodit halusivat kuitenkin erottautua alempisäätyisistä sisustamalla asuntonsa voimakkaan värisillä tapeteilla. Kuviot vähenivät rajusti Art deco -tyylinimityksen saanut muotokieli valtasi tapettimallistot 1920-luvulla ja jatkoi suosiotaan 1930-luvulla. Talonpoikaiskamareiden tapetit olivat vaaleampia sävyltään ja yksinkertaisempia kuvioinneiltaan, Rantanen selittää. Muotivirtaukset levisivät ylemmistä kansankerroksista alempiin, mutta jugendtapetteja oli samanaikaisesti kaikkien kodeissa. 1. Lukko-tapetti on suosittu jugendtapettimalli. 3. ”Valtaosa 1870–1880-luvuilla myydyistä tapeteista oli kertaustyylien mukaisia, kansainvälisiä jäljitelmiä.” Kirsikkapuu on Ritva Kronlundin 1970-luvulla piirtämä, itämainen aihe. Jugend-aiheiden rinnalle tulivat 1910-luvulla kulmikkaaksi tyylitellyt kuviot. Tyylissä kuviot sijoitettiin harvaan, jopa geometrisiä kuvioita näkyi. Harmaan ja beigen sävyt ovat tästä mallista halutuimpia. Valtaosa 1870–1880-luvuilla myydyistä tapeteista oli kertaustyylien mukaisia, kansainvälisiä jäljitelmiä. Jugendin muotokieli perustui pelkistettyihin, jopa arkisiin, kasvija eläinkunnasta saatuihin aiheisiin. Nyt kirsikkapuu on trendikkäin ja kysytyin tapetti, jota saa neljässä eri sävyssä. Tästä kertoo se, että lähes jokaisen yli satavuotiaan rakennuksen tapettikerroksista löytyy jugendhenkinen tapetti. Vastapainona olivat koko pinnan täyttävät ruusumallit. 2. 1. 3. Vaaleista voimakkaampiin väreihin 1950-luvulla kuosit, kasviaiheet ja geometriset sommitelmat palasivat tapetteihin, vaikka niiden yleissävy olikin edelleen vaalea.. Funktionalismin myötä, 1930-luvulta eteenpäin, tapettien kuviointi sai väistyä useiksi vuosiksi, kun huoneen seinäpinnasta tuli tasaista tekstiilitai kivipintaa kuvaava tausta muulle sisutukselle. Tapetti saattoi olla myös puhtaan yksivärinen, niin sanottu Bauhaus-tapetti. Jugendia miltei kaikissa kodeissa Jugend-tyyli levisi Suomeen 1900-luvun vaihteessa. Haitinmäki-tapetin kuvio on tyypillinen biedermeier-tapetti, jossa on tarkasti kertautuva itämainen kupolikuvio. 48 Kertaustyylejä sisutukseen eri tavoin Tyylimuutokset arkkitehtuurissa ja sisustuksessa heijastuivat melko suoraviivaisesti tapettien kuoseihin ja malleihin. Suomi oli muodissa ja sisutuksessa muuta Eurooppaa jäljessä. – Eri kertaustyylien aikakaudet asettuvat limittäin, esimerkiksi uusbarokkia ihailtiin 1800-luvun lopulla, uusrokokoota saattoi nähdä miltei koko 1800-luvun. Kun tapetti aikanaan lanseerattiin, sitä ei halunnut kukaan. Tapetit alkoivat vähitellen häipyä muun sisustuksen taustaksi. Kirkkailla väreillä pyrittiin osoittamaan yhteiskunnallista asemaa; talonpoikais-kamareissa tapetit olivat vaatimattomampia. 1. Erityisesti rokokoolle tyypilliset kukkaja köynnöskuviot olivat suosittuja. Tyylikkäitä kuoseja ja väriyhdistelmiä oli mahdollisuus valita ja vaihdella huoneen käyttötarkoituksen mukaan. – Suomalaiskodeissa ei kuitenkaan vallinnut täysin yhteneväinen tapettityyli, vaan esimerkiksi rannikolla Ruotsin vaikutus näkyi voimakkaampana kuin idässä, jossa tyyli-ihanteisiin vaikutti Venäjän muoti, Rantanen kertoo. Herraskartano on uusrenessanssia edustava suurikuvioinen arvotapetti
VTT:n puulaboratorio tekee selvityksiä puun nakertajista. 1970-luvulla oma muotiaaltonsa olivat kankaalla päällystetyt paperitapetit. Perinnerakentaminen Panu Kaila opasti myös perinnerakentajia helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna rakennusmessuilla Turussa. Jumit, kuolemankello ja jäärät ovat paikalla vain silloin, kun talo on liian kostea tai seinässä on vanhaa lahoa, selviää perinnemestari.fi -sivustolta. 1970-luku suosi joko ylisuuria kuvioita ja räikeitä värejä tai lateksimaalattuja pintoja. 1960-luvulla tapeteissa käytettiin puolestaan jo voimakkaita kuvioita ja rohkeita värejä. Paperitapetit ovat ajan hengen mukaisesti ympäristöystävällisiä ja luonnossa hajoavia, Ari Rantanen kertoo. Kuva: Martti Heikkilä. Toinen tuleminen uusien arvojen myötä Jo 1960-luvulta lähtien tapetit joutuivat kilpailemaan lateksimaalien kanssa. Tehdas on erikoistunut antiikki-, entisöintija tyylitapetteihin sekä vanhoihin suomalaisiin perinneaiheisiin eri vuosisadoilta. Paperitapetteja on kolmenlaisia: pyyhkimistä kestäviä, pellavaöljypintaisia ja pinnoittamattomia. Lähde: Heikkinen Maire 2009: Suomalainen tapettikirja. Kotimaiset tapettitehtaat kuihtuivat kysynnän vähentyessä. Heille pitää lähettää ötökkä ja pala syötyä puuta, mutta tutkimuksella on hintaa 600 euroa sekä arvonlisävero. Kaikki paperitapetit ovat hengittäviä ja niissä käytetään väriaineina pääasiassa maavärejä. Tänä vuonna järjestettiin myös ensimmäiset Perinnekotimessut. Ekologisen laadun ja vanhan designin arvostuksen nousun myötä kiinnostus perinteisiin paperitapetteihin on kuitenkin ollut taas kasvussa. Sarjan voi tilata esimerkiksi digiboksin kautta ohjelmakirjaston tilaamalla. Paperitapetit luovat kodin tiloihin pehmeää ja lämmintä tunnelmaa. Oppia perinnerakentamiseen 10-osainen Perinnemestari-televisiosarja on nähtävissä tänä keväänä maksullisessa Elisa Viihde -digipalvelussa. Toijalassa sijaitseva Pihlgren. Mustavalkoinen Ritva Kronlundin suunnittelema Lumikide-tapetti tuo huoneeseen särmää. Netissä on kolme hyvää linkkiä, joista saa lisätietoa ötököistä: http://oulu.ouka.fi/pora/otokka/otokka.htm http://www.ouka.fi/oulu/ppm/hyonteisvauriot http://www.tuuma.net/artikkelit/Hyonteisvauriot.pdf. Perinteitä ja inspiraatiota -tapahtumassa, Rakenna & Sisustamessutapahtuman yhteydessä Turun Messukeskuksessa pureuduttiin säästävään korjaamiseen, pigmentteihin ja värivalintoihin talotohtori Panu Kailan johdolla. . Vahvojen tapettimallien rinnalla oli silti runsaasti vaaleansävyisiä tapetteja. Pitäisikö huolestua ötököistä. 49 ja Ritola Oy, joka toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1930 lähtien, on vanhin toimiva, suomalainen tapettitehdas. – Tapettitalon myymät Pihlgren ja Ritola Oy:n pr-tapetit painetaan alkuperäisellä, yli 100 vuotta vanhalla rotaatiopainomenetelmällä. Vanhan puutalon omistajalle voi tulla eteen ongelma, että rungon rei´istä varisee purua tai hirsien sisällä nakuttaa jokin. Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen Kuvaustapetit: Tapettitalo 1970-luvun retrotapetit tekevät paluutaan. Syökö ötökkä taloasi. Lähes mikään ötökkä ei syö kuivaa tervettä puuta
50 Keräily Rakkaus ruuanlaittoon ja kauneuteen muuntui puristelasisten kermakko-sokerikkojen keräilyksi Hyvä mieli katselusta ja kattauksista – Olin kuin pieni lapsi innoissani, kun kerran näin huuto.netissä Riihimäen vuoden 1939 kuvaston mukaisen kannen aiemmin ostamaani, harvinaiseen myrkkylasipurkkiin, Aila Vuotila toteaa.
Nautin esineiden katselusta. Ystävän kermanekat viehättivät, mutta Ailan persoonaan sopi paremmin koko setti kuin puolinainen esine. Kermakko-sokerikot ovat keräilyn pääuoma, mutta mukana on kuppeja, kannuja, tarjoiluvateja ja hyytelömaljoja.. Aila Vuotila, 60, naurahtaa: – Voi kuule, kerään minä paljon muutakin. Avohyllyllä on Ailan puristelasia eri värien mukaan järjestettyinä. alalla toimitusjohtajana työskennelleen naisen komeroissa on ollut monia astiasarjoja ja aterimia, mutta pikku hiljaa myös lasia. 51 > Valojen ja värien leikki alkaa olla lopuillaan eli mieleenpainuva talvi-iltapäivä helsinkiläisen Aila Vuotilan keittiössä: täysinäisen lasisen hyllyn ja puristelasisten kermakkojen ja sokerikkojen vieressä. Matkailu-, hotellija ravintolaRuuasta, astioista ja kauniista kattauksista viehättyneen naisen keräily oli kiivasta muutaman vuoden ajan: syntyi 1800-luvun lopun – 1950-luvun puristelasisten kermakko-sokerikkojen kokoelma. – Minusta estetiikka on myös tärkeää. On pohdittu lasisten kermakkojen ja sokerikkojen viehätysvoiman salaisuutta. Nykyisen, oman kermakko-sokerikkohyllyn pitää olla keittöissä ja avonaisena vailla esineiden kauneuden peittävää ovea. – Lasi materiaalina on aina kiinnostanut minua. Valon taittuminen ja väri Kerran Aila ihaili ystävänsä kermanekkakokoelmaa hyllyllä. Kerä purkautuu pikku hiljaa. Tahdon kattaa kauniisti – astiat ja liinat kuuluvat ruokapöydän nautintoihin. Valon taittuminen niistä, värit, monimuotoisuus. Taustalta löytyy rakkaus ruuanlaittoon ja vieraanvaraisuus. Kaunis kattaus osa nautintoa Jauhopeukaloksi tunnustautuva Aila Vuotila on aina leiponut ja tarjonnut ruokaa sukulaisilleen ja ystävilleen kauniista astioista
Hyviä kirppareita oli Riihimäellä, Helsingissä, Hämeenlinnassa, Lohjalla...Kiersin keräilymessuja ja Helsingin antiikkiliikkeitä myös. Miten ja mistä. Karhulan kaunottaret 1920-luvulta. Sininen pari on todennäköisesti 1920–1930-luvulta. 3. ’En millään raaski’ Kun Aila ja hänen nykyinen miehensä katselivat 13 vuotta sitten, kauniina kesäpäivänä hämeenlinnalaisen parkkipaikkakirppiksen tarjontaa, Ailalla oli kotonaan parisenkymmentä puristelasista kermakkoa ja sokerikkoa. Paljon Viialan 1920-lukua Ailalla on puristelasisia esineitä Notsjö-Nuutajärveltä, Iittalalta, Viialalta, Karhulalta, Kauklahdelta ja Riihimäen lasilta. Mieheni rohkaisi minua, että miksen ottaisi molempia. 52 1. En koskaan. Huutokaupoissa olen käynyt vasta aivan vastikään. Luetteloiden huumaa Siitä lähtien parasta iltalukemista on kertynyt yöpöydälle pinoksi asti: kirjoja suomalaisen lasin historiasta ja lasitehtaiden tuoteluetteloita. Sokerikko on uusin löytö, jonka tunnistamista hankaloitti se, että sokerikko on kuvastossa erillään ja hyvin poikkeava malliltaan. Muutama huippuvuosi Moneen kertaan luetteloita lukenelle Ailalle musta-valkoisella painetut, puristelasisten kermakkojen, sokerikkojen, voirasioiden, purkkien, hyytelömaljojen, juustokupujen, juomalasien ynnä muun sellaisen muodot ovat painuneet usein selkäytimeen, niin että löytöjä henkeä haukkoen on saattanut tehdä yllättäen. Tästä Nuutajärven parista keräily alkoi. 2. – Näin kaksi kaunista paria ja mietin, ottaisinko jonkun tai kummanko ottaisin. Usein ei ole edes tehtaan leimaa. Kermakko löytyi Hietalahden kirppikseltä 5 eurolla. Nuutajärven pari 1800-luvun lopusta. Setvittävää riittää, koska kaikkia malleja tai niiden koristeleikkausja värivariaatoita ei löydy luetteloista. KoAila Vuotilan kokoelman viisi kermakko-sokerikko helmeä 1. 5. 4. 4. Usein ostin huuto.netistä, mutta nykyään parempi paikka on tori.fi. Itsekin käytän arjessa hyvin usein hänen Usva-maljakkoaan, kuten Tapio Wirkkalan Kantarellimaljakkoakin. Eikä Kaj Franck ollut mikään ihme 1970-luvulla, vaan hänen astioitaan oli ihmisillä kaapeissaan. – Suunnittelijat ovat olleet tehtaiden palkkalistoilla, ei heidän signeerauksiaan ole esineissä. 5.. Kun keräily oli päässyt vauhtiin, Aila kiersi ja keräsi ahkerasti muutaman vuoden ajan. 3. – Jostain syystä olen mieltynyt erityisesti Viialan tuotantoon. 2. Ohdakekuvioinen pari löytyy Viialan vuodelta 1911 olevasta kuvastosta. Ajattelin, etten millään raaski. Viialan 1920-luvun sininen apilakuviointi. Niin vain kaupat syntyivät ja hyvää mieltä tuottava intohimo oli saanut kunnon sysäyksen. – Riihimäen lasia löysin paljon kirppareilta
Sen kermakko-sokerikkotuotanto oli suppeampi kuin esimerkiksi Iiittalan tai Riihimäen lasin. Pintakuviointi peittää virheet Vanhin patentti puristelasin valmistukseen on peräisin Yhdysvalloissa. koelemani helmet ova sieltä. Suomen Lasimuseon ulkomyyntipäivänä eräässä kesäkuussa sitten löysin sen kauneuden. Kaunis rasia on aina kotikeittiön pöydällä. Laitoin välittömästi viestiä, ja kun kukaan ei ollut huutanut sitä, sain sen 12 eurolla, Aila kertoo keräilyharrastuksensa huippuhetkistä. – Aluksi en pitänyt myrkkylasista ollenkaan. Muottien epätasainen lämpötila aiheutti esineiden pinnan rosoisuutta. Muotit olivat ulkomaisia, ehkä ruotsalaisia. Lähde: Michael Bloch, Kaisa Koivisto: Suomen Lasimuseon julkaisu 1990. Valmistusmenetelmästä johtuen puristelasisen esineen ulkoja sisäpinta voivat olla erilaiset. – Mikron paikalla keittiössä on näitä lasisia tarjoiluvateja, näitä minä käytän jatkuvasti, en mikroa, Aila esittelee. netissä Riihimäen vuoden 1939 kuvaston mukaisen kannen. Myrkkylasi on helposti murentuvaa etenkin esineen pohjasta. Aila miettii. Muotti on kolmiosainen: varsinaisen muottiosan päällä on reunaa muotoileva rinki ja esineen sisäosan muotoilee painin, malli eli peekeli. Vaikka esineistä tulee paljon painoa, hylly pysyy tasapainossa pelkästään nerokkaan jännitysratkaisun avulla. myyntipäivästä, vaikka kansi siihen puuttui. Tulikiillotuksen keksiminen ratkaisi ongelman osittain. Hyvää mieltä katsellessa Aarteilleen Aila on saanut insinöörimiehensä tekemään lasisen avohyllyn. Voisikohan käsittely metallioksideilla haurastuttaa lasia. Kaikkiaan puristelasisia kermakko-sokerikkopareja on 175 ja pariaan hakevia puoliskoja 60 kotona ja mökillä. >. Kuin pieni lapsi Purkkeihin viehtynyt Aila osti myrkkylasisen purkin kympillä Riihimäen Lasimuseon kesäAila Vuotila näyttää, mistä Karhulan lasitehtaan voirasia löytyy tehtaan kuvastosta. Vain miellyttävimmät Kokoelmaansa Aila on hyväksynyt vain silmäänsä viehättävät setit, ei suinkaan kaikkia tarjolla olleita. Se oli kyllä kipurajoilla, mutta myös vanha ja harvinainen kermanekka, Aila kertoo hinnoista. Nuutajärvellä ruotsalaismalliin Suomessa puristelasin valmistus alkoi vuonna 1851 Nuutajärvellä. Tämä erottaa puristelasin puhalletusta lasista, jossa esineen sisäpinta seuraa aina ulkopintaa. Mallit olivat tulleet alunperin Ranskasta tai Belgiasta. Seuraavien lasitehtaiden tuotantoon on kuulunut jossain vaiheessa puristelasi: Nuutajärvi 1793–, Iittala 1881–, Karhula 1889–, Viiala 1890– 1938, Gerknäs 1908–1925, Riihimäki 1910–1990, Kara 1918–1921, Ryttylä 19201937, Kauklahti 1923–1952, Kumela 1937–1983, Puristelasi Oy 1947–1954 ja Mäntyharju 1968–1971. Valmistus alkoi 1820-luvulla. – Kallein hankintani on ollut Iittalan Vaakuna-kermakko, josta maksoin 150 euroa. – Olin kuin pieni lapsi innoissani, kun sitten kerran näin huuto. Mutta lasia on kaapit lähes täynMyrkkylasit ovat harvinaisia, niitäkin löytyy tavallisesta keittiön kaapista. Jotenkin se on hempeää ja kevyempää kuin Riihimäen lasin astiat, Aila pohtii. 53 Puristelasi köyhän miehen kristallia Puristelasia valmistetaan muotissa puristimen eli prässin avulla. Siksi vanhoissa malleissa on usein tiheä pintakuviointi, joka peittää mahdolliset valmistusvirheet
Tein nettisivut ja ennen kuin ehdin mainostaa, kauppa rupesi käymään. Puristelasisia esineitä on väreittäin järjesteltynä myös keittiön pikkuvitriinissä. Niin vakavaa keräily ei kuitenkaan ole, että hän olisi sijoittanut lappusia lasien sisään tai tehnyt luetteloa: – Laput olisivat rumia ja niistä tulisi heijastusta. ”Nautin esineiden katselusta. Lasi materiaalina on aina kiinnostanut minua. ret&vinistä puuttuva pala Kun jauhopeukalon kaappeihin ei enää mahtunut jauhopussejakaan, alkoi uusi vaihe. Teksti ja kuvat: Mira Piispa. Ideaan kuuluu myös hyvä palvelu; asiakkaille Aila etsii puuttuvia paloja nykyään antiikkiliikkeiden, kirppisten, kuolinpesien ja netin lisäksi ainakin Helanderin, Hagelstamin ja Elegantikin huutokaupoista. 54 Kun keräily karkasi käsistä... Vintage-tavaraa ovat myös vanhat kamerat ja kellot. Ailaa puhuttelee lasin kauneus: hän saa hyvää mieltä sen katselusta ja astioiden käyttämisestä ja kauniista kattauksista – jos joku joskus vielä tahtoisi kahvinsa kermalla ja sokerilla. Lisäksi yhtiökumppani Johanna Lajunen etsii Jyväskylän seudulta. aineella, kuivasimme ja pyyhimme hyllyt 90-vuotiaan äitini kanssa – siihen meni kahdelta päivä, Aila toteaa. ret&vin-verkkokaupan ja viime joulun alla Helsinkiin perustetun kivijalkakaupan ideana on myydä ja löytää asiakkaiden astiaja lasikokoelmiin puuttuva, mutta ehjä pala. Huoltoa kaksin päivän ajan Hyllyt vaativat pölyn pyyhkimistä tiuhaan: – Kerran otimme kaikki tavarat pois, pesimme ne käsin astianpesuret&vin-kaupassa myydään lasin lisäksi paljon Arabian ja Iittalan posliinia. . – Rikkinäistä, krakeloitunutta tai haalistunutta emme kauppaa, poikkeuksena vain hyvin vanhat esineet. Tykkään lasien muotojen kauneudesta, Aila hymyilee. Valon taittuminen siitä, värit, sen monimuotoisuus.” Varsinkin hyvin vanhassa puristelasissa on usein ilmakuplia, lasi on paksumpaa ja usein vihertävää. Astiasarjojen valmistus ei kestä kaupallisuuden hektisessä syklissä enää kauaa, joten tilausta on. Jälleen Aila Vuotilan mies rohkaisi vaimoaan: – Olimme perustaneet osakeyhtiön ja ajattelin, miksen laittaisi kertyneitä astiasarjojani, kuppeja, aterimia, lasia ynnä muuta myyntiin. Kokoelmansa Aila tuntee itse hyvin, vaikka aina kaikkien esineiden tarinat eivät heti tule mieleen. Iittalan Primavera -mukeja on mennyt viime aikoina paljon, samoin Hackmannin aterimet ovat erittäin kysyttyjä. Silloin virhe kuvataan hyvin tarkasti, Aila sanoo. nä ja muitakin vitriineitä löytyy
Myyntipöydällä oli lähinnä ehjää lasia: pulloja, piippuja, maljakoita sekä käyttötavaraa, josta osan alkuperäinen tarkoitus jäi arvoitukseksi. Vaasalaiset lasinkeräilijät Miika ja Marko Niemi keräävät, ostavat ja myyvät vanhaa lasia. Lasipäivän huutokaupassa oli tällä kertaa 72 kohdetta ja melkein sama määrä huutonumeron ottaneita huutajia. Entisten lasitehtaiden pihamaalta olen kaivanut palasia myös, Miika Niemi kertoo. oli pitkä jono asiantuntijoiden esinetunnistukseen ja -arviointiin. Tunnistajina oli myös museon työntekijöitä.. Hongellilta. 55 Ajankohtaista Lasipäivässä tungosta Riihimäellä Suomen Lasimuseon lasipäivässä Riihimäellä oli jo totutun kova kuhina tammikuun 24. Näistä ja noin 800 jäsenen jäsenmaksuista saadulla tuotolla otamme myös osaa museon tekemiin hankintoihin. Siinä kerrotaan tulevista ja menneistä tapahtumista ympäri Suomea, tietyistä esineistä ja niiden historiasta. Tapahtumassa oli kylläkin vähemmän myyjiä kuin kesäkuun lasipäivässä. Muut seurasivat huutokaupan kulkua mielenkiinnosta. Tukea ja tunnetuksi tekemistä Suomen Lasimuseon ystävät ry:llä on perinteisesti tärkeä rooli lasipäivän järjestelyissä, koska he tuottavat huutokauppaluettelon sekä painettuna että verkkoon. Olen tosin ostanut jopa sirpaleita. . Sen sijaan sisätiloissa järjestettävään myyntiin osallistuvat arvokkaammankin lasin myyjät. Suomen Lasimuseon lasipäivässä 24.1. Keräilijät ja muut lasiesineiden ihailijat kokoontuvat Lasimuseolle kesätapahtumaan tänä vuonna 13.6. – Tosi vanha lasi on varhaisempaa kuin 1850-luvulta. Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää myös esitelmätilaisuuksia, seuraavan kerran vuosikokouksensa yhteydessä 17.3. Nordströmiltä, Markku Salolta, Kaj Franckilta, Alma Jantuselta, Antti Lampisuolta ja G. Teksti ja kuvat: Mira Piispa – Suomen Lasimuseon ystävät ry:llä on tärkeä rooli lasipäivien järjestelyissä, tiedottaja Jyrki Winter kertoo. Taidelasi ja keräilylasi kiinnostavat. Museo valitsee esineet ja yhdistys rahoittaa hankinnat, Suomen Lasimuseon ystävät ry:n tiedottaja Jyrki Winter kertoo. Signaarattuja taide-esineitä oli myynnissä Tapio Wirkkalalta, Kerttu Nurmiselta, Aimo Okkolinilta, Oiva Toikalta, Helena Tynelliltä ja Timo Sarpanevalta, Erkkitapio Siiroiselta, T. Museohankintojen sekä sen julkaisutoiminnan tukemisen ja museon tunnetuksi tekemisen ja julkaisutoiminnan lisäksi yhdistyksen toimijat osallistuvat Lasinkeräilijän blogin ylläpitoon. Se on hyvin harvinaista, sillä tavallisesti lasia on tuotettu käyttöesineeksi ja se on mennyt rikki. päivänä. Tunnetuksi tekemistä ja julkaisuja Lasimuseon ystävillä oli tapahtumassa myös oma pöytänsä: – Myyntipaikkojen myymisen lisäksi myymme julkaisemiamme lasikirjoja. Yksi heistä oli aivan omaa luokkaansa. Heidän joukossaan on niin ammattimyyjiä kuin harrastajiakin
Pimeään keittiöön piti saada lisää valoa, joten viereisen huoneen seinään puhkaistiin reikä. Kaatimien rahallinen arvo on toissijaista, esineiden kauneus ja niihin liittyvät muistot ovat tärkeämpiä. Leskelöiden nekkakokoelman esikoinen löytyi Seijan sedän tyhjilleen jääneestä talosta siivouksen yhteydessä. Seija ja Erkki Leskelän kermanekkakokoelmaa kootaan suurella sydämellä. Puolet kokoelmasta Arabiaa Kokoelman ensimmäinen ja ehkä myös arvokkain nekka on Arabian vanha, piippuleimalla varustettu ruusukuvioinen kaadin. Seija ja Erkki Leskelän kotia koristaa tunteita täynnä oleva kermanekkakokoelma Tilanjakajavitriinistä paistaa aurinko Tästä kaikki alkoi vuosikymmeniä sitten. Leimoista voi päätellä, että nekka on valmistettu tammikuussa 1938, mutta enempää Leskelät eivät astiasta tiedä. Kokoelmaan mahtuu myös käsin tehtyjä lahjoja ja tuliaisia rakkailta. – Ajattelin, että paistaahan se aurinko nekoista huolimattakin, Erkki Leskelä naurahtaa ja esittelee lasin taakse nikkaroimaansa hyllykköä. – Rahallista arvoa emme tiedä, mutta tunnearvo on mittaamaton, Leskelät hymyilevät. 56 Keräily Lehmänekka Slovakiasta, vanhaa Arabiaa äidin peruja, miniän käsityönäyte, tuliaisia Lontoosta, syntymäpäivälahja ystävältä. Samalla hahmottui paikka Leskelöiden komealle kermanekkakokoelmalle. Niitä on tarttunut matkaan paitsi kirpputoreilta ja myyjäisistä, myös matkoilta ja sukulaisten jäämistöistä. – Nekka löytyi setäni autioksi jääneestä talosta vuosikymmeniä. Jyväskyläläiset Seija ja Erkki Leskelä remontoivat muutama vuosi sitten kotiaan. Kahdeksankymppiset Leskelät ovat keränneet nekkoja koko avioliittonsa ajan, yli 52 vuotta. Kokoelma kimaltelee talviauringon loisteessa ja sitä katsellessa muistot tulvahtavat pariskunnan mieleen
Kerran Seijan tomuttaessa nekkoja, yksi hylly putosi ja kolme nekkaa hajosi. Erkki Leskelä kartuttaisi kokoelmaa mielellään kaksikahvaisilla ja kulmikkailla Arabian aarteilla. 57 > Leskelät nimittävät näppärää tilanjakajavitriiniään arvokkaaksi seinävaatteeksi. Seija ja Erkki Leskelän kermanekkakokoelmassa on melko paljon Arabian 1930ja 40-lukujen kermanekkoja, myös muutama 1920luvun nekka. Erkki on suunnitellut ja rakentanut hyllykön itse. Sittemmin Erkki on lisännyt vitriinin laitoihin reunalistat. Näyttävään nekkakokoelmaan kuuluu noin 70 kaadinta.
Ruokasalin seiniä kiertäville hyllyille on aseteltu noin 40 maitokannun kokoelma. . Silloin käteen tosin tarttuu joku uudemmista malleista: esimerkiksi Thaimaasta tuotu kannellinen nekka on kaunis ja kätevä. Seijalle rakkaimpia nekkoja ovat oman äidin astiastoon kuuluneet Arabian kaatimet, jotka ovat leiman perusteella peräisin 1920-luvulta. Nekkoja on kerätty lähinnä koristeiksi, mutta toisinaan Seija valitsee jonkun kaatimen kahvipöytäänkin. Matkamuistonekat ovat kukin omalla tavallaan rakkaita: – Virosta, Latviasta, Itävallasta, Slovakiasta, Unkarista, Thaimaasta... Rakkaita ja kauniita ovat silti kaikki!” Leskelöillä on käsitys. Ei täällä mitään huippuharvinaisia ja -arvokkaita kuitenkaan ole, Erkki toteaa. – Sitä paitsi pojantytär on tainnut iskeä näihin silmänsä, kävi joulun alla pyyhkimässä niistä pölytkin, Erkki virnistää. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Nikkarihenkinen Erkki Leskelä on askarrellut maitokannuille sopivan hyllyn ruokasalin katonrajaan.. – Mutta hintahan riippuu ihan siitä, kenelle myydään ja missä. – Rakkaita ja kauniita ovat silti kaikki, Seija jatkaa. Vanhoja ja hyväkuntoisia nekkoja löytyi edullisesti. Maitokannukokoelma karttunut ohessa Leskelöiden keräilyharrastus ei rajoitu ainoastaan kermanekkoihin. – Aikaisemmin teimme paljon hyviä löytöjä kirpputoreilta. Siitä keräilyharrastuksemme alkoi, Seija Leskelä kertoo. Kannut ovat kulkeutuneet Leskelöille samaan tapaan kuin nekatkin: vähitellen vuosien saatossa, mikä mistäkin. Kannukokoelman erikoisuus on pyöreävatsainen, keltakukkainen komistus: – Äitini sai sen aikoinaan syntymäpäivälahjaksi opettajaltani, Ilmari Kiannon tyttäreltä, Seija muistelee. He eivät ole intohimoisia keräilijöitä, vaan ennemminkin kauniiden esineiden arvostajia, joita astioihin liittyvät muistot ilahduttavat. Seija luettelee ja jatkaa: – Yhä harmittaa, ettei tullut hankittua aikoinaan Yhdysvalloista alkuperäiskansan valmistamia nekkoja, ne olisivat varmasti olleet upeita. Ei täällä mitään huippuharvinaisia ja -arvokkaita kuitenkaan ole. Kokoelmasta puuttuvaa helmeä ei tarvitse kauan pohtia: – Papukaijakannu, Leskelät huokaavat lähes yhteen ääneen. Tunnearvo on tärkeintä Vaikka Leskelät eivät enää kartuta kokoelmaansa aktiivisesti, se tuo heille silti niin paljon iloa, etteivät he edes harkitse sen myymistä. Noin puolet kokoelmasta on Arabiaa, loput muuten vain kauniita ja erikoisia nekkoja. Lähes jokaisen nekan sisään on taiteltu lappu, johon on merkitty ostopaikka, -aika ja hinta. Nykyään tarjonta on huonontunut ja hinnat nousseet, emmekä toisaalta kiertele kirppareitakaan yhtä usein kuin nuorempina, Erkki Leskelä toteaa. Nykyään nekkoja on noin 70 kappaletta. Myös pikkuvikaisia ja käyttöesineitä Leskelät ovat huolineet seinälleen myös pikkuvikaisia keräilykappaleita. Kokoelman rahallista arvoa ei ole koskaan mitattu, mutta joidenkin yksittäisten nekkojen hinnoista ”Hintahan riippuu ihan siitä, kenelle myydään ja missä. 58 sitten
Mutta kaunis on nekka silti! 7. 5. Piippuleima. 6. 2. 59 1-2. Nekat ovat myös mukavia matkamuistoja. Kannellinen Thaimaasta tuotu nekka on käyttöastiana Seijan suosikki. 4. 4. Niitä myydään ympäri maailmaa. Kokenutkin keräilijä osuu joskus harhaan, myös Erkki Leskelä. Leskelät ovat taitavia tulkitsemaan Arabian astioiden leimoja. 3. 6. Lappuset nekkojen sisuksissa paljastavat ostopaikan, -ajan ja -hinnan. 5. 1. 3. Siinä se komeilee, kaikkien kaadinkeräilijöiden päiväuni: papukaijakannu! Valitettavasti kuitenkin vain kirjan lehdellä. Erkki kertoo, että aidon astian oppii tunnistamaan näppituntumallakin: – Kerran minulle yritettiin kaupitella väärennettyä papukaijakannua: tunsin heti astian painosta, että nyt kyllä vedätetään. 7.. Ei, kyllä tämä on väärennös
60 Keräily Perhosia, puukkoja ja pikkuautoja Eksoottisia päiväperhosia, kotimaisia yöperhosia, wanhoja Matchbox-pikkuautoja, vetokelloja, postimerkkejä, puukkoja ja tauluja. Pena on pesunkestävä keräilijä. Saammeko esitellä keräilijä Pentti Pena Tähtisen maailman
Tämän kokoelmalaatikon olen ostanut valmiina, Pentti esittelee. – Puukot viehättävät ilmeisesti meitä suomalaisia. Tai ainakin lähestulkoon. – Perhosten keräilystä se lähti. Kellarin rappusia kun laskeutuu alas, vastaan tulee mielenkiintoinen puukkokokoelma. Mukana on hyvin vanhaa ja vähän uudempaa puukkoa. Tuusulalainen antiikkikauppias ja pesunkestävä keräilijä Pentti Pena Tähtinen aloitti keräilyharrastuksena jo kymmenvuotiaana pojankoltiaisena. Ne tulivat yöllä pörräämään katuvaloihin, kunnes putosivat maahan, josta me niitä nappasimme.” Alkuperäisistä 50-luvun rauta-autoista voi saada tänä päivänä hyvän hinnan. Se on Formosan saarella esiintyvä yöperhonen, joka on yksi maailman suurimmista perhosista. – Tässä on Atlaskehrääjä. Pentti Tähtinen sanoo, että keräilyn kohde voi vaihtua, mutta keräilyharrastus on ikuista.. Ne tulivat yöllä pörräämään katuvaloihin, kunnes putosivat maahan, josta me niitä nappasimme. 61 > Pena on pesunkestävä keräilijä Taitaa kuulkaa olla niin, että kunnon keräilijä imee taipumuksensa jo äidinmaidossa. Tuolla pihamailla me juoksimme haavin kanssa perhosten perässä ja keräilimme niitä kavereitten kanssa, Pena muistelee. Ne ovat keräilijöiden suosiossa. Tässä on esimerkiksi Brasiliasta aikoinaan kirjeessä nyytin sisällä saamani morpho nestira -perhonen, jonka siivet olen itse levittänyt. Seinälle ripustettujen puukkojen kokoelmasta löytyy myös arvokasta keräilytavaraa. Aarteita kellarin portaikossa Pentin keräilyharrastus näkyy kaikkialla hänen kodissaan. Keräilijä aarteidensa äärellä. Olen myös itse valmistanut puukkoja tuolla alakerran verstaassani, Pentti kuvaa ja paljastaa olevansa myös monipuolinen käsityöläinen. Perhoskeräilyharrastus jalostui Penan kohdalla myös perhosten neulaamiseen ja preparointiin pieniin lasikannellisiin laatikkoihin. Tapio Wirkkalan suunnittelemat pienempi ja suurempi puukko ovat päätyneet myös keräilijän kotiin. – Sitten on näitä ihan pieniä minipuukkoja, jotka ovat tänä päivänä kysyttyjä ja aika hinnakkaitakin, Pena paljastaa. – Sitten minulla on näitä itse preparoimiani perhosia. Näitä perhosrasioita aikuisen Pentin kotoa löytyy yks jos toinenkin. – Erityisen jännittävää pikkupoikana oli päästä keräämään yöperhosia. Puukkokokoelman kaveriksi kellarin portaikon viereiselle seinälle on ripustettu lappilaisen ”Erityisen jännittävää pikkupoikana oli päästä keräämään yöperhosia
Joskus keräilin Mauri Sariolan kirjoja ja tällä hetkellä olen innostunut uudelleen postimerkkien keräilystä, josta pidin välillä vuosikausia kestävän paussin. – Eri aikoina kiinnostavat eri asiat. Arabian valmistamasta lautaskokoelmasta puuttuu Pentin mukaan vain pari. Yläkerran keräilyradalla Tähtisen kodin yläkerran portaiden päässä avautuu puolestaan ihan toisenlainen keräilyrata. Amerikanrautaa kolmessa polvessa. – Ei sitä oikein pysty sanoin kertomaan. Yläkerran vitriinissä on myös kokoelma vetokelloja. Jotenkin sitä vaan ensin kiinnostuu jostakin asiasta, ja siitä Pentti alkoi kerätä pikkuautoja kymmenisen vuotta sitten pojanpojilleen. Kuvan koottavan Dodge Salingerin pienoismallin on koonnut Tähtinen. On ihan pakko kysyä Pentiltä, mistä keräilijän sielu on tehty. Jos minulta jotakin puuttuu, en lähde sitä hakemaan aktiivisesti. – Näiden vanhojen rauta-autojen kerääminen lähti kymmenisen vuotta siitä, kun ajattelin laitella niitä esille pojanpojille, jotta he innostuisivat täällä ollessaan leikkimään niillä, Pentti kuvaa. Siellä on perhoskokoelmien lisäksi myös melkoisen kunnioitettava määrä pikkuautoja. Keräilijän sielun metsästys Mikä saa sitten ihmisen kiinnostumaan nimenomaan jonkin tietyn esineen keräilystä. – Vaikka keräilijä olenkin, en tunnusta olevani mikään metsästäjä. 62 taiteilijan A. Alarieston taidelautasia. Vaan kuinka kävikään: miehen tuli hankittua autokokoelma itseään varten. – Innostus vei mukanaan, ja taisipa käydä lopulta niin, että on tullut hankittua sekä raudasta valmistettuja alkuperäisautoja että koottavia pikkuautoja enemmänkin itselleni, mies naurahtaa. Pienessä valokuvassa sama auto oikeassa koossaan edustalla auton silloinen omistaja, Pentti Tähtisen isä. Etenkin wanhat englantilaiset Matchbox-pikkuautot ovat keräilijän sydäntä lähellä. Alhaalla prikulleen sama auto tänä päivänä uuden omistajan maalaamana.. Se on enemmänkin niin, että tulee sitten kohdalle, jos on tullakseen, Pentti kuvaa. Vanhoja rannekelloja löytyy eri ajoilta. Rannekellot vaan jostakin syystä alkoivat kiinnostaa
Maalaamisen aloittelin ensin vesiväreillä, kunnes innostuin öljyväreistä, Pentti kuvaa. Se on taiteilijan näkemys ilmiselvästikin tyytyväisestä miehestä. Kodin yläkerran seinällä on esillä työ, jonka Pentti paljastaa omakuvakseen. Pentti Tähtinen on kerännyt ja preparoinut perhosia jo pikkupojasta lähtien. Vapriikissa on Postikortin päivä, joka on korttikeräilijöiden ja -harrastajien suurin yksittäinen tapahtuma Suomessa. Hänen kodissaan on esillä hänen maalaamiaan töitä, joista osa on esittävää maisemamaalausta ja osa abstraktimpaa tyyliä. Ehkäpä osa keräilyn viehätystä onkin juuri siinä, että ei oikein itsekään tiedä, mihin seikkailuun tulee temmatuksi mukaan aloittaessaan keräilyn. Korttikeräilijät kokoontuvat pääsiäiskorttinäyttelyssä Kansainvälistä, vanhaa pääsiäiskorttituotantoa tyttöset ja pupuset -aiheella. . Kuulostaa hieman mystiseltä. Teksti ja kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski Maaliskuussa avattavan Pääsiäinen – kevään airut -näyttely järjestetään Postimuseon ja Suomen Postikorttiyhdistys Apollon kanssa. Mukana on myös kauppiaita. Pääasia on, että kerättävää löytyy ja sitä on mahdollisimman runsaasti. Kuva: Pertti Leppänen Ajankohtaista. Mukana on myös taiteilija Marjaliisa Pitkärannan pääsiäisaiheisia originaalitöitä. – Olen harrastanut piirtämistä ihan pikkupojasta saakka. 63 lähtee tutkimusmatka, johon jotenkin joutuu mukaan, mies vastaa. – Tämä on itse asiassa omakuvieni trilogian keskimmäinen osa. Perhoskeräilijän aarteita. Se esittelee monipuolisesti pääsiäisja kevätaiheisia postikortteja 19.3.–19.4. 18.4. – Olen huomannut myös antiikkikauppiaana, että lähes kaikenlaista voi kerätä tuhkakupeista designlautasiin ja peltipurkeista antiikkihuonekaluihin, Pentti kuvaa. Omakuva kertaa kolme Pentti Tähtinen on myös taidemaalari. Kaksi muuta työtä tosin ovat lähteneet jo maailmalle, leppoisa keräilymies toteaa. Ja lopulta ne vain tulevat jostakin, Pentti naurahtaa. Yhdestä asiasta Pentti on kuitenkin satavarma. Keräilyvietin omaava voi kiinnostua keräilemään lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Maalasin myös omakuvan nuoruuden ajoiltani ja vanhuudestani. – Keräilykohteena oleviin tavaroihin sitten törmää. Postimuseossa Tampereen Vapriikissa. – Etenkin keräilyn loppupäässä keräilijä kokee suurta iloa siitä, jos sattuu löytämään jonkin harvinaisemman esineen, jota on ehkä hakenut jo pidempään
– 3-vuotiaasta alkaen piirsin aivan kuten tyttäremme tekevät nyt tuossa keittiönpöydän ääressä, erityisesti vanhin tyttäremme on innokas piirtäjä, Lauri kertoo. Hän kävi kultaseppäkoulun Lahdessa. Valmistuttuaan hän ei kuitenkaan halunnut jäädä kultaseppäalalle, vaan ryhtyi maalaustaiteilijaksi. Elina ja Lauri Tervolla on kolme lasta: 8ja 3-vuotiaat tyttäret sekä 6-vuotias poika. Pikku taiteilijan suojaksi sujautettiin jätesäkki, johon tehtiin kolme reikää: päälle ja käsille. Maisema syntyy oikeassa maisemassa Lahtelainen Lauri Tervo, 32, sai 9-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi öljyvärit. Pojalle oli tehty ikioma maalaussoppi kodin autotalliin. Katoamisuhan alaiset luontokohteet kiehtovat Lauri Tervolla ei ole tällä hetkellä erillistä ateljeeta. Kun olen ulkoilmakohteissa maalaa. Haluan palvella asiakkaitani hyvin; se poikii uusia työtilaisuuksia ja uusia asiakkaita. Piirtämisen ilon Lauri oli löytänyt jo aikaisemmin. Kuutisen vuotta sitten Lauri löysi ulkoilmamaalauksen ja on ikuistanut erilaisia maisemia paikan päällä kohteessa maalaten pääsääntöisesti Suomessa mutta myös ulkomailla. Hän on pitänyt nelisenkymmentä näyttelyä. – Hyvä palaute on parasta markkinointia. Pääkaupunkiseudun saaristo ja meri kiehtovat häntä erityisesti. Hänen repertuaariinsa kuuluu myös asetelmien ja muotokuvien maalaaminen. Siitä lähti maalaustaiteilijan ura urkenemaan. Haluan palvella asiakkaitani hyvin Lauri Tervo ei halunnut pyrkiä taidekouluun. Hän maalaa pääsääntöisesti ulkona, paikan päällä kohteensa maisemassa sekä lisäksi perheen rivitalokodin olohuoneessa. 64 Maalaustaide Taidemaalari Lauri Tervolle luova prosessi on ennen kaikkea kurinalaista työtä Ulkoilmamaalauskohteissaan Lauri Tervo haluaa ikuistaa katoamassa olevaa luontoa. – Kotona maalatessa arki ympärillä ei haittaa, päin vastoin
65 > Lauri Tervo työstää mukaelmaa puolalaisen taiteilijan öljyväriteoksesta, jonka aiheena on Uuden Testamentin kertomus Jeesus Martan ja Marian kodissa. Tervo kehystää maalauksensa itse. ”Kotona maalatessa arki ympärillä ei haittaa, päinvastoin.”
Nimi: Lauri Tervo Ammatti: Taidemaalari Ikä: 32 v Syntymäpaikka: Äänekoski Asuinpaikka: Lahti Perhesuhteet: Vaimo ja kolme lasta massa usein montakin päivää kerrallaan, niin poden monesti kovaa koti-ikävää, hän kertoo. – Inspiraatio syntyy, kun otan siveltimen käteen! Luovassa prosessissa, vaikka se intohimo ja suuri rakkaus onkin, ei voi olla kaiken aikaa. Jäljennystä tai mukaelmaa tehdessä joutuu monenlaisiin ongelmanratkaisutilanteisiin. – Suomessa aivan liian pienellä piirillä on valta määrätä ja päättää, mikä on hyvää taidetta, vaikka suuren yleisön mielipide olisi aivan toinen. Lauri Tervo on ylpeä omasta taidegenrestään, ulkoilmamaalaamisesta. Kotiaskareet sisällä ja puutarhassa irrottavat kolmen lapsen isän mukavasti taidetyöstä. Teksti ja kuvat: Reetta Ahola – Aivot tarvitsevat lepoa, muutoin tekemisen taso kärsii, Lauri Tervo pohtii. Lauri Tervo työskentelee kuten entisajan taidemaalarit. . Laurilla on ollut asuntoauto liikkuvana ateljeena, siitä hän on jokunen vuosi sitten luopunut. Vanhan mestarin työstä oppii Lauri Tervoa harmittavat Suomen ahtaat taidemielipiteet. – Olen äärettömän ankara itselleni. Erityisesti häntä kiehtoo kuvata katoamisuhan alaisia luontokohteita. – Silmä, mieli ja sielu löytävät sopivat kohteet, hän toteaa. 66 Kuka. Valtaosa suomalaisista on niin arkoja, että he seuraavat yleistä mielipidettä, vaikka heidän sydämensä ja taidemakunsa sanoisivat toista. – Maalauskohteissani olen yöpynyt esimerkiksi keskellä metsää. Ajattelen aina niin, että tämänhetkisestä tasostani minun pitää vielä petrata. – Tämä on täysin totta, Lauri toteaa. Talvella olen vetänyt maalausvälineet kohteisiin ahkiolla, ja repussa saa vietyä paljon. Inspiraatiota Lauri Tervo ei odottele, se syntyy työn ääressä. Luonnosta Lauri on ikuistanut pellavakankaalle sekä kokonaisuuksia että yksityiskohtia. – Esimerkiksi valokuvan mukaan maalatessa on mietittävä, millaisia virheitä kamera tekee valojen ja varjojen suhteen ja miten ne kankaalla itse ratkaisee, että pääsee mahdollisimman alkuperäisen mukaiseen lopputulokseen. Lauri Tervolla on luovaa käyttöä silityslaudalle! Se toimii oivallisena maalaustarvikkeiden alustana.. Hän menee kohteensa luokse luontoon ja ikuistaa sen kankaalle paikan päällä ulkoilmassa maalaten. Aivojen lepo tason tae Lauri Tervo vertaa oma työtään huippu-urheilijan ammattiin. Tehokas opetusmenetelmä taideopiskelijoille on kautta aikain kuulunut: Valitse vanhan mestarin työ ja jäljennä se, siinä opit valtavasti maalaustaiteesta. – Aivot tarvitsevat lepoa, muutoin tekemisen taso kärsii, Lauri toteaa. Pieni soutuvene on kuljettanut sekä minut että maalausvälineeni, kun olen ollut maalaamassa rakastamaani pääkaupunkiseudun, erityisesti Espoon saaristoa. Koskaan en ole tyytyväinen siihen tasoon, millä kulloinkin olen, enkä koskaan peilaa tekemiseeni ja kehitykseni tasoon muiden mielipiteitä. – Tämä kaikki vaatii äärimmäistä epävarmuuden ja stressin sietokykyä sekä kykyä työskennellä epämukavissa tilanteissa ja olosuhteissa
Lin juuri muuttanut omaan asuntooni. Lähetä rakkaan esineesi tarina tai tiedot ja kuvat: mira.piispa@karprint.fi. Suomeen tuli sähköt vuonna 1877. Hän muisti laatikon sisällön. Ihmettelin ja ihailin tuota vihreätä sekamelskaa. Kruunu vie monesti ajatukseni tuohon menneeseen aikaan – isovanhempieni lämminhenkiseen kotiin. Kynttiläkruununi on vielä huollettu sähköliikkessä tällä vuosituhannella. . . päivänä muun muassa hänen isoisänsä Janne Stenbäckin luona Vöyrin pappilassa. Laittoiko isä sen. Hän kertoo: ” Kynttiläkruunun tarina alkoi minun kohdallani joulukuisena lauantaina 1950-luvulla. . Tämä pieni, vihreä kynttiläkruunu on 195 vuotta vanha ja palvelee edelleen minua valaisten kotiani. Lehtien välissä kohosivat jäykkinä Venäjän kaksipäiset kotkat. Isoäitini antoi myöhemmin isälleni kynttiläkruunun muistoksi. . Isoäidin pyynnöstä kävin vintillä hakemassa jotain isän siskon Paulan kanssa. Olin lomalla ja käymässä isoäidin (isän äitipuoli) luona. Aloimme, Paula ja minä, järjestämään peltikasaa – tuloksena oli korjausta kaipaava kynttiläkruunu. Vanhan kynttiläkruunu on katossani riippuva koru. Näin siellä vanhan pahvilaatikon, jonka pölyisessä kannessa himmeästi erottui teksti Jenny S. On helpompi painaa katkaisijasta valot päälle ja pois. Laatikkoa avatessamme isoäiti kertoi, että keisari Aleksanteri I matkusti Suomessa vuonna 1819 ja vieraili syyskun 4. Edessämme oli siis pieni, vihreä kynttiläkruunu, josta isoäiti juuri tarinoi meille. Rakas esineeni Uudella palstalla päästään kurkistamaan lukijoiden kodin rakkaisiin, vanhoihin esineisiin ja niiden tarinoihin. Pieni kynttiläkruununi . Kynttiläkruunun kynttilöitä en ole enää vuosiin polttanut. Se oli taitavan kyläsepän rautapellistä valmistama kynttiläkruunu (lainaus Jenny Paulaharjun kirjasta Äitini suvun tarina , ilm. 67 Helsinkiläisen Maijukka Paulaharjun pieni kynttiläkruunu valaisee edelleen hänen talviiltojaan. 1966). Aleksanteri lienee silloin levähtänyt huoneessa, jonka katossa riippui pieni, vihreäksi maalattu kynttiläkruunu, joka oli koristettu kultaisin juovin ja lehdin. Oli kynttilän pidikkeitä pyöreässä vadissa, ketjun kappaleita ynnä muuta. Tämä kynttiläkruunu on siis jossain vaiheessa kytketty sähköllä toimivaksi. Veimme sen isoäidille nähtäväksi. Syksyllä 1962–64 isä lahjoitti korjatun ja huolletun kynttiläkruunun minulle. Isoäidin kertoessa kynttiläkruunun tarinaa, minä tutkin Paulan kanssa laatikon sisustaa tarkemmin. Laatikossa oli vihreitä peltilevyjä
68 Outileena Uotila tekee mielellään kahta asiaa samaan aikaan: tekee ja puhuu. Kansallispuistopäivän talkoolaisten tekemät ruisleivät ripustettiin orrelle.. Pellavalankaa kehrätessä voi vaikka vaihtaa ajatuksia siitä, onko maailma mennyt parempaan suuntaan
Tarinassa monta sattumaa Miten Korteniemestä tuli perinnekulttuurin kehto Liesjärven kansallispuistoon Hämeen ja Uudenmaan rajamaille. 69 > Arjen historia Korteniemen Outileena Uotila oppaana aikamatkalla Taiteen maisteri Outileena Uotila luotsaa keväästä syksyyn Korteniemen perinnetilaa Tammelassa. Esimerkiksi ruis leikataan viikatteilla, kootaan kuhilaiksi, kuivataan ja puidaan riihessä varstomalla. Talvikaudella hän keskittyy kotitilalla Sastamalan Tyrväällä tekstiilitaiteeseen sekä opettaa. ’Kaikilla on oma ennevvanhaan’ Jos oli rukiinpuinti ennen raskasta, niin helppoa ei ollut jauhaminenkaan.. Pellavaa viljellään ja syksyllä loukutetaan. Rakennukset, pihapiiri ja viljelykset on pidetty ennallaan sata vuotta. Viljelyn rinnalla Korteniemessä vaalitaan myös ruoanlaitossa ja käsitöissä omavaraisuuden ja luontaistalouden perinteitä. Korteniemen perinnetila on Tammelassa sijaitseva metsähallituksen tila, jossa voi tutustua 1910-luvun metsänvartijatilan elämänmenoon. Perunapellossa on seitsemää eri maatiaislajiketta ja tilalla käyskentelevät suomalaisten alkuperäisrotujen kotieläimet: lehmät, lampaat, hevonen, kanat ja kukko. Tarinassa on ollut monta hyvää sattumaa. Kesäaikaan tilalla eletään 1910-luvun mukaisesti. Jos haluaa heittäytyä kunnolla vanhan ajan elämään, kannattaa osallistua talkoisiin, joita Korteniemessä järjestetään toukokuusta syyskuulle. Näkymä Korteniemen tuvasta
Outileenassa oli myös muunlaista päättäväisyyttä. Uotilan sukutilalla Sastamalassa on myös aina arvostettu perinteitä. Samalla Korteniemestä tuli hänelle itselleenkin perinneopisto. Sitten hän sai soiton Liesjärveltä, josta pyydettiin käymään. Alussa työstä suuri osa oli kansallispuiston huoltotöitä, kuten roskisten tyhjentämistä ja polttopuita nuotiopaikoille. Hän oli saanut ällin, että haluaa kesätöihin kansallispuistoon. Outileena Uotilan viimeisimmät teokset ovat tekstiilitaidetta kiville. Keskusteluissa huomattiin pian, että Outileena, Korteniemi ja perinnesuunnittelu kuuluvat yhteen. – Ensimmäisten joukossa tänne tuli ryhmä marttoja. Ja lämmitysjärjestelmäkin on vuodelta 1938, se toki on tarkoitus pian uusia. – Matkustin yöjunalla Tervolasta Vammalaan ja sieltä heti samana aamuna autolla Forssaan, jossa oli treffit kakkostien Autokeitaalla. – Ompelin ompelukoneella läpi keskisormeni ja muuta vastaavaa. Tervolassa sain tehdä, mitä tykkäsin eikä pantu rajoja. – Meillä on sisällä edelleen aika 1930-lukuista. Alkujaan Metsähallitus rakennutti Korteniemen metsänvartijatilaksi. Kolmessa paikassa häntä ei heti tyrmätty ja niihin hän soitti pian uudestaan. – Mutta juuri sitä vaikeaa pääkköpää tietysti halusi opiskelemaan. Se oli ollut hänellä koulussa huonoin aine. Opin heiltä paljon, ja aina siitä lähtien olen imenyt oppia ihmisiltä. Vaikka hän oli kotona saanut hyvät pohjat, paljon oli myös aukkoja. – Nuorena sitä uskaltaa ja voi tehdä kaikenlaista. Kuva Outileena Uotilalta. – Ensimmäisten joukossa tänne tuli ryhmä marttoja. 1980-luvulla Korteniemestä alettiin suunnitella perinnetilaa Liesjärven kansallispuistoon. Vähitellen toiminta suuntautui Outileena Uotilan kiinnostuksen kohteeseen, perinnekulttuuriin. Toinen heistä oli Liesjärven silloinen puistonhoitaja Teijo Heinänen. Kaikille työkaluillekin on omat murresanansa. Opin heiltä paljon, ja aina siitä lähtien olen imenyt oppia ihmisiltä. Kotonakin perinteitä Korteniemessä aika on pysäytetty 1910-luvulle. Perhe asui tilalla vuoteen 1996 asti. – Ainoastaan meripuistoihin en soittanut, kun en ole meri-ihminen vaan joki-ihminen, kertoo Kokemäenjokivarren kasvatti. Maatalon tytöstä perinneopas Pienten kommellusten jälkeen Outileena Uotila kohtasi Autokeitaalla “kaksi mettähallituksen miestä”. Säihke on 19-vuotias suomenhevonen.. 70 Lönngrenin suvun miehet asuivat Korteniemessä yhtäjaksoisesti yli sadan vuoden ajan, metsänvartijoina 1878–1956. Soitin läpi kaikki kansallispuistot ja kysyin, oisko hommia. Oli tammikuu 1992. Tuntia ennen olin jo siellä. 1990-luvun alussa Outileena Uotila, 42, oli lähtenyt Tervolaan opiskelemaan käsitöitä. Itä-Suomessa sanotaan ja tehdään näin, Lapissa näin, on erilaiset sanat ja erilaiset tavat, Tyrväällä ja Tammelassakin eronsa
Mummu, Terttu (os. – Koska ihmiset pääsivät sisään kiireellisyysjärjestyksessä, joutuivat jotkut odottamaan viisi tai jopa kahdeksan tuntia. – Me oltiin Terttu-mummun kanssa hengenheimolaisia. Sukupolvien ketjusta Outileena kertoo esimerkkinä myös sellaisen lapsuusmuistonsa, että he sisarukset pyysivät usein isää kertomaan pikkupoikajuttuja. Lehmät, mullit ja sonnit kuuluivat myös hänen lapsuuteensa. Myös kiviä pitää suojella Teoksissaan Outileena Uotila käyttää mielellään luonnonmateriaaleja ja kierrätysmateriaaleja ja usein hän ottaa niissä myös kantaa ympäristökysymyksiin. – Hän kutoi ihmisille mattoja ja pyyhkeitä ja hän opetti minutkin kutomaan kangaspuilla. Sonnanajoa ja niitä kaikkia ruoantuottamiseen liittyviä töitä käsipelillä ja kaiken vaatetavaran ja työkalujen valmistamista alusta pitäen oman perheen voimin. – Istuin Vammalan terveyskeskuksen lääkäripäivystyksen vastaanotossa pitkiä päiviä. – Ihmettelen vuosi vuodelta enemmän, miten Korteniemessä on tultu toimeen. Kädet tekevät ja suu puhuu Muutama vuosi sitten Outileena pääsi visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmaan Aalto-yliopistossa taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa. Niitä käytän edelleen. Askiin hän keräsi höyheniä, koreita kiviä ja muita kauniita esineitä luonnosta ja säilytti aarteitaan vintillä. – Kaikilla on oma ennevvanhaan, hän sanoo sillä samalla Tyrvään murteella, jota hän muutenkin niin luonnikkaasti pruukaa käyttää. Teksti ja kuvat: Martti Heikkilä. Kun Outileena syntyi, talossa asui neljä sukupolvea. Myös Korteniemen talkoissa juttu luistaa. Asuintalon lisäksi Korteniemen suojeltuja rakennuksia 1800ja 1900-lukujen vaihteesta ovat muun muassa aitta, karjarakennus, kalustovaja, talli, savusauna, puuvaja ja riihi. Kysyy siinä muilta, että mites sää teet. Se kysymys tai toteamus kolahti, olen yrittänyt tehdä sitä osaltani. Kommunikaatiossa eri sukupolvien välillä oli välillä haasteensa. Metsähallitus on kunnostanut rakennukset Museoviraston valvonnassa ja metsänvartijan torpassa voi nyt nähdä, miten siellä sata vuotta sitten elettiin: tuvan puoli oli metsänvartijan perheen käytössä, vieraskamarin seinillä ovat säilyneet ruusutapetit ajalta, jolloin huonetta käyttivät vain ”metsäherrat” matkoillaan. Pietilä), asui toisessa päässä taloa. Korteniemessä Outileena Uotila sai perinnetietoa muun muassa vanhalta metsänvartijalta ja hänen siskoltaan sinä aikana, jonka perhe vielä asui tilalla. Kun Aili-täti kertoi mämmin tekemisestä, hän neuvoi laittamaan “poreilevaa vettä”. – Eräs Liesjärvellä 1990-luvulla vieraillut lapsi pohti, että kukahan suojelisi kiviä. Louhintatyöt Harakkakalliolla aloitettiin kymmenen vuotta sitten. Tykkään siitä, että saan häärätä samalla. 1901 perheen kasvaessa asuintalon jatkeeksi lisättiin huone. Muuten olisi ollut hiljaista, mutta uskon, että käsityöni ja perinnevaatteeni tekivät keskustelun aloittamisen helpommaksi. – Kyllä vaikkapa leikkuupuimuri on aika hieno vekotin. Olin perinnevaatteissa ja kudoin käsilläni. Mutta vaikka Outileena Uotila tekeekin säännölliset aikamatkansa Sastamalan ja Korteniemen välillä ja ottaa perinnetilalla kävijät mukaan, ei hän silti kelloa kokonaan kääntäisi. Joku voisi kuvitella perinteiden puolustajan ajattelevan, että maailma menee koko ajan huonompaan suuntaan. Pitäisikö kellot kääntää. – Moni tekee jotain työtä ensimmäistä kertaa. – Viimeisimmät teokseni ovat tekstiilitaidetta kiville. Uotila valmistui taiteen maisteriksi 2013. – Mutta kuinka moni oikeasti olisi täällä talvetkin omavaraistaloudessa ilman sähköä ja ilman rahaa. Yhdelle se on 1800-lukua, toiselle 1970-lukua, kolmannelle juuri tämä hetki tulee myöhemmin vanhaksi muuttumaan. – Olin todella vihainen ja edelleen surullinen, kun lempikallioni Sastamalassa räjäytettiin. Häneltä kysyin esimerkiksi, miten perunajauho tehdään. Metsänvartijan tehtävät Metsänvartijan velvollisuuksiin kuului kruununmetsien valvonta metsäpalojen, luvattomien hakkuiden ja salametsästyksen estämiseksi sekä metsänhoitajan avustaminen ja ”raatelevaisten eläinten hävitys” eli pelättyjen suurpetojen jahdin järjestäminen tarvittaessa. Tärkeintä ei ollut työn lopputulos vaan kaikki, mitä sitä tehdessä tapahtui. . Metsänvartijaksi valittavan piti osata laskea, lukea ja kirjoittaa ja hän sai valtiolta virka-aseen turvakseen. – Myös Korteniemessä kehrään ja puuhaan samalla, kun puhun ihmisten kanssa. Poreilevalla vedellä hän tarkoitti ihan tavallista vettä, joka on lämmitetty melkein kiehuvaksi. Pian uutta huonetta alkoivat käyttää metsähallinnon virkamiehet tarkastusmatkoillaan. Ja tämähän kertoi. Kotiseudulla tärkeitä perinnetiedon lähteitä Outileenalle ovat olleet myös hänen isotätinsä. 71 Korteniemen historiaa Korteniemen rakentaminen metsänvartijatilaksi alkoi 1880-luvulla, kun valtio osti maat. Monenlaiset elämäntarinat sain kuulla kutoessani. Moni kyllä sanoo täällä käydessään, että juuri näin haluaisin elää. Mitään tyyppipiirustuksia ei käytössä ollut, vaan Korteniemi edustaa paikallista rakennustapaa. – Aili-täti oli kotitalousopettaja. Jo puolivuotiaana Outileena kuljetettiin mukaan talon heinätöihin. Aluksi metsänvartiointi oli sivuelinkeino torpan pienten peltojen viljelyn ja karjanhoidon ohessa, mutta 1900-luvun alusta alkaen metsänvartiointi katsottiin jo pääelinkeinoksi ja metsänvartijan työkenttä laajeni käsittämään kaikki metsänhoitotyöt. Niiden oppien mukaisesti Korteniemessä tehdään nyt perunajauhoa joka vuosi näistä omista maatiaislajikkeista. Lopputyöhön kuului oman teoksen tekeminen julkisessa tilassa. Leikkeihin ei juuri jäänyt aikaa, mutta metsänvartijan tilalla poikkesi usein vieraita, joilla saattoi olla mukana jännittäviä tavaroita. Sukupolvien ketjut Kun oma poika on nyt kuusivuotias, Outileena Uotila kertoo entistä paremmin ymmärtävänsä, mikä kenellekin on vanhaa aikaa. Samalla syntyy ystävyyssuhteita. Lapsuus Korteniemessä Korteniemen metsänvartijoina toimivat Lönngrenin suvun miehet yhtäjaksoisesti 1876–1956. Outileenan kysymys oli saanut Aili-tädin hymyilemään. Metsänvartijan lapsille asuminen Korteniemessä oli 1900-luvun alussa samanlaista kuin muillakin pientiloilla: kun oman perheen voimin hoidettiin vähäiset pellot ja muutama lehmä, kana ja lammas, lapsia tarvittiin talon töissä mukana jo ”vähäpoikana” ennen kouluikää. Lypsy tehtiin vanhanaikaisella kannulypsykoneella.1980-luvulla rakennettiin myös sikala. Metsänvartijan tyttären hienoimpia leikkikaluja olivat metsätyömiesten tupakkalaatikot, pahviset paperossiaskit, joiden kansia koristivat hienot piirrokset. Tämä lapsuuden rakas kallio oli kotoa pari kilometriä. Ja viikatekin on kone sirppiin verrattuna. Koulunkäynti kävi sekin työstä, sillä matka oli monen kilometrin mittainen eikä maantie tullut kotiin asti vaan lasten piti soutaa tai talvella hiihtää järven yli ja jatkaa sitten jalan. – Ai Vichyä. Nyt Outileenalla on ollut jo viidentoista vuoden ajan omia lampaita ja kanoja. Läheinen suhde kiviin ja kallioihin on nyt mukana myös Outileena Uotilan taiteessa. Nokkosen niitossa Outileena Uotilan työkaluna on sirppi ja Korteniemen toisella oppaalla Timo Väisäsellä on viikate
72 Keramiikkataide Kotimaisen keramiikan Pipa Hytinkoski ammentaa inspiraatiota suomalaisesta luonnosta ja mytologiasta Koikkalintu
Punaisen kiharapilven keskeltä tulijaa tervehtivät hymyilevät kasvot. Kuvassa Koikkalintu-koruja Turun keskiaika-markkinoilla. Tämän jälkeen opinnot jatkuivat 90-luvun alussa, kun Hytinkoski kouluttautui Valtion askarteluohjaajakoulutuksessa Riihimäellä. Alun perin Hytinkoski kouluttautui 80-luvun lopulla Oulussa tekstiiliartesaaniksi. Kotimaisen keramiikan Luonnosta inspiraationsa saava Pipa Hytinkoski on pitkän linjan keramiikkataiteilija. Keramiikan teko ruokkii idearikkaan taiteilijan mieltä, eikä tekemisen palolle näy loppua. Pitkän linjan työskentely on vuosien aikana kulkenut sarjatuotannosta kohti uniikkeja teoksia. 73 > Koikkalintu on taiteilijan mielikuvitushahmo. Keramiikkataiteilija Pipa Hytinkoski, 48, elää taidettaan keramiikan teon ja opettamisen kautta. Mutkien kautta unelma-ammattiin Vaikka ensikosketus savityöhön tapahtui jo varhain Pipa Hytinkosken nuoruudessa, kotikaupunki Oulun työväenopistossa, taiteilija päätyi keraamikoksi vasta mutkien kautta. Koikkalintu työhuone-myymälän ovessa kilahtavat kellot. Turussa vaikuttava keraamikko muovaa savesta mielenmaisemiaan. Valmistuttuaan Hytinkoski toimi Espoossa käsityönopettajana amPipa työn touhussa vuonna 2009.. Gregmarionettilintu syntyi Turun AMK:n nukketeatterin erikoistumisopintojen aikana, täydennyskoulutukseen Hytinkoski osallistui työn ohessa vuosina 2006–2008
Luonto ja mielenmaisemat innoittavat Suuri osa Pipa Hytinkosken töitä kuvaa luontoaiheita. Idyllisessä jugendtalossa sijaitseva Koikkalintu juhlii tänä vuonna viidettätoista syntymäpäiväänsä. Löysinkin uusia tapoja työstää pintaa. Opettamisen ohessa hän kartutti osaamistaan keramiikan erikoistekniikkaja lyhytkoulutuksissa. Väreillä ja erilaisilla pintakarheuksilla jokaisesta mukista ja kiposta saa näin hieman omanlaisensa. 74 matillisessa erityisoppilaitoksessa. – Jotkut ajatukseni töistä ovat mielessä vuosia, ne yrittävät välillä nousta puolivalmiina pintaan ja niitä täytyy työntää takaisin. – Metsä on minulle valtavan tärkeä paikka, viimeksi eilen kuljin maastossa hevosen kanssa. – Lähdin tutkimaan uusia mahdollisuuksia varioida pintakäsittelyä. Sarjoista uniikkeihin Nykyisellään Hytinkoski ei enää pyri sarjoihin. – Sitten yhtäkkiä ajan ollessa kypsä jokin idea on valmis: Se nousee esiin ja on valmis työstettäväksi. Munat, 2014. Muutama vuosi sitten Hytinkoski hankki työskentelyn ohessa myös opettajan pätevyyden. Meriaiheinen kylpyhuonekeramiikka oli suosittua ja myynnissä laajalti. – Pidin opettamisesta, mutta omasta tekemisestä alkoi ajan kuluessa tulla koko ajan tärkeämpää. Juuri omaa mielenmaisemaani haluan tuoda fyysiseen muotoon töilläni. – Opetan pitkää päivää alkuviikosta, loppuviikko jää näin omaan työskentelyyn. Käyttökeramiikan on vuosien aikana hiljalleen korvannut omistautuminen taide-esineiden tekemiseen. Vuosien mittaan tekijä alkoi kyllästyä rutiininomaiseen tekemiseen. Olen aina nähnyt hahmoja puissa, ja usein ne löytävät tiensä myös töihini. – Työskentelyni on muuttunut vuosien varrella omalla painollaan, ja onneksi myös yleisö on löytänyt minut aina silloisessa roolissani. Opettamassa alkuviikon Nyt keramiikan tekemisen rinnalle mahtuu myös opettaminen. Uusi alku Turussa Koikkalintu työhuone-myymälä sijaitsee korkealla Kaskenmäen päällä, Turun keskustan kupeessa. Hiljalleen ajatus oman pajan perustamisesta syntyi. Opetustyö tuo väljyyttä myös muuhun työskentelyn. Ideat töiksi vasta muhittuaan Keramiikan, kuten kaiken taiteen tekeminen, on tekijän mielessä, eivätkä ideat tule käskemällä. – En osannut innostuttuani enää ajatella juuri muuta. – Kun vuonna 1999 perustin Koikkalinnun, ajatuksena oli toimia kuin pieni tehdas, Hytinkoski muistelee. Kylpyhuone-esineistä pinnan muunteluun Alkuvuodet Hytinkoski keskittyi sarjatuotantoon ja onnistuikin tuotteistamisessa hyvin. – Valmistin enimmäkseen kylpyhuonekeramiikkaa myyntiin jälleenmyyjille. Sormuksen vartija -rasia.. – Voin valita, mitä teen ja milloin, näin saan aikaa toteuttaa omia ideoitani rauhassa. – Sain vaeltaa lapsuuteni kesät metsissä. Luonnossa viihtyvä taiteilija on aina ammentanut ajatuksia metsästä. Peikkotyön päiväuni 2010. – Aikansa kutakin, hän toteaa
Pipa Hytinkoski pyörittää edessään alustallaan seisovaa, perusmuotovaiheessa olevaa kettuhahmoa ja veistää savea pois harkitusti sieltä täältä. – Tässä vaiheessa patsas on ontto, mutta seinät sen verran paksut, että on varaa muotoon veistämiseen. ”Usein vasta jälkeenpäin huomaa, mitä työskennellessä on tapahtunut.” Mielikuvitukselliset pintakäsittelytavat ovat tärkeä osa Hytinkosken töitä. Ajaton muotoilu toimii yhä tänäkin päivänä. – Parasta on flow:n kaltainen, soljuva tekemisen tila, jossa työn muotoa hakiessaan saa jo idean seuraavasta työstä. Tällä hetkellä Pipa Hytinkoski keskittyy piensarjatuotannon lisäksi opetustyön ohessa työstämään uniikkeja teoksia. – Yhtä paljon kuin omien ideoideni toteuttamisesta, pidän myös tilaustöiden tekemisestä. Myös asiakaskunta on vuosien varrella vakiintunut, ja tutun tyylin omaavalle tekijälle esitetään myös toiveita. Taidekeramiikan lisäksi Hytinkoski valmistaa myös joitakin käyttöesineitä. Teksti: Heta Okkonen Kuvat: Heta Okkonen, Pipa Hytinkoski. Työstettävänä oleva kettupatsas on 50-vuotislahja luonnossa viihtyvälle miehelle. Luovuuden puuska voi yllättää milloin vain, ja vaikka ei työskentele, kuvaa havaintoja koko ajan verkkokalvoille. Taiteilija ei lopeta luomista lomallakaan. – Tilaaja oli saanut idean eräästä aikaisemmasta teoksestani, pikku hiljaa työskennellessäni ketulle on tullut oma tahto, ja työ on lähtenyt uuteen suuntaan, Hytinkoski kertoo hymyillen. – Ennen kuin lähden toteuttamaan teosta, asiakas voi esittää toiveita, joiden perusteella hahmotellaan ja ideoidaan teosta kahvikupin ääressä. Mielestä ja tilauksesta Ideoita suomalaisesta luonnosta ja mytologiasta ammentava Hytinkoski on pitkän uransa aikana saavuttanut tyylillään pysyvän aseman suomalaisena keramiikkataiteilijana. Keraamikon töitä on saatavilla Inkoossa galleria Karaijassa, kylpyhuonekeramiikkaa myy Turussa Forum Marinum. Isomman linjan sarjatuotantoajoista on kauan, ja ajan kanssa olen oppinut varioimaan tekemistä niin, ettei kyllästymistä voi tapahtua. Elävää tekemistä Savi muuttaa muotoaan tekijänsä käsissä. Juuri sellaista intuitiivisen tekemisen herkkää tilaa haluan itsessäni vaalia ja kehittää, Hytinkoski muotoilee. Pyörä ei pysähdy Nykyisin Koikkalintu-myymälä on auki sovitusti. Avainkaapin kaunis sininen toistuu useissa taiteilijan töissä. Lopullista muotoa työlle hakiessaan taiteilija saa välillä toimia kuin sivusta katsojana. – Se pyörä ei pysähdy koskaan. Kysyttäessä mahdollisesta kyllästymisestä työskentelyyn Pipa Hytinkoski naurahtaa: – En koskaan ole kyllästynyt. 50-vuotislahjaksi tulevan kettupatsaan työstöä. – Juuri tämä jatkuva muutos on työskentelyssä parasta. – Nämä ideat ja ajatukset putkahtelevat sitten hiljalleen mieleen työn ääreen palatessa. 75 Uran alussa meriaiheinen kylpyhuonekeramiikka nosti Hytinkosken suosioon. – Työ muuttuu silmissä koko ajan, usein vasta jälkeenpäin huomaa, mitä työskennellessä on tapahtunut
Lasismin muotoilijat soisivat kuvanveistäjien löytävän lasin materiaalina. – Jaakko on osuuskuntamme kunniajäsen ja paras tutor, mitä voi olla, Joonas Laakso hehkuttaa. Suunnittelu jäänyt 50-luvulle Lasismilaiset pohtivat, että suomalaisen lasin ongelma on, että täällä on jääty design-huumassa jonnekin 1950-luvulle. Studiolasin tekeminen mahdollistaa suunnittelijoille leikittelyn Harva arvostaa käsin tehtyä lasia Provosoiva otsikko voisi olla toki hieman positiivisempikin, mutta totuus on, että suomalainen lasiteollisuus voi huonosti. Tutorina Suomen paras Peruslasi ja asiakastyöt ohittavat arjessa usein taidelasin tekemisen, sillä se nielee rahaa. Tunnelma on hyvä, paikalla olevien keskinäisen kemian voi tuntea. 76 Kädentaidot Riihimäen hyttikorttelissa on hyvä meno päällä heti aamusta. – Kun isojen ketjujen keräyskupongeilla saa ilmaiseksi kartiolaseja, materiaalin arvo laskee kuluttajien silmissä, Toni huomauttaa. – Kukaan meistä ei yksin pystyisi ilman apurahoja vuokraamaan tällaisia tiloja ja vastaamaan kustannuksista, joita lasipajalla syntyy, Helmi kertoo arjen karua totuutta. Siitä huolimatta kotimaiseen lasiin uskotaan. Rehellisesti sanottuna Jaakko on Suomen paras lasinpuhaltaja ja meillä on niin hyvä tuuri, että hän käy säännöllisesti täällä opettamassa ja neuvomassa meitä. – Suurimmat kuluerät heti palkkojen jälkeen ovat sähköja kaasulaskuissa. Uunit ja tavarat osuuskuntalaiset ovat lunastaneet käyttöönsä, mutta tila on vuokralla. Seitsemästä ystävyksestä koostuva joukko toimii yhdessä jo kuudetta vuotta. Esimerkiksi Ikea myy älyttömän halvalla sisustuslasia, joka on kaiken lisäksi myös hyvännäköistä, Helmi kertoo. Korkeista kuluista johtuen lasin tekeminen ja tuottaminen on kallista hommaa, ja se näkyy luonnollisesti studiossa valmistetun lasin hinnassa. Suunnittelussa korostuu perusvaasien ja -kippojen tekeminen. Lasinpuhaltajat Kaappo Lähdesmäki ja Toni Kokkila valmistavat kuumasta lasimassasta asiakkaan tilaamia maljakoita. Maljakkoa pyörittelevät kätevät kädet toimivat tarkasti. – Osa meistä on tuttuja Nuutajärveltä, Kaappo toimi aikanaan Iittalalla lasinpuhaltajana, osa oli vielä koulussa ja osa juuri valmistumassa, kun muodostimme osuuskunnan. – Asiakas ei välttämättä ymmärrä, miksi täällä valmistettu lasi maksaa niin paljon. Luottamuksellisuus ja yhteisymmärrys innovoi tekijöitä ja tulokset kilahtavat yhteiseen kassaan. – Asiakastöistä saamme akuutin rahan päivittäiskuluihin, jotka nielevät tuloista suuren osan, lasimuotoilija Helmi Remes osuuskunta Lasismista kertoo. Liikanen on antanut nuorille yrittäjille paljon enemmänkin kuin vain laitteensa. Osuuskunnan pojat, kuten Helmi asian ilmaisee, ovat lasinpuhaltajia, kuten myös Maarit Lähdesmäki. Lasismi on Suomen oloissa harvinainen osuuskunta, sillä toista vastaavaa ei ole. Työn alla on aamukymmeneltä jo ties kuinka mones vaasi. Hänelle tuntuu olevan tärkeää, että perinteet säilyvät ja periytyvät. Pienikin lipsahdus voisi tehdä ruman palovamman. – Näissä tiloissa työskenteli ennen meitä mestaripuhaltaja Jaakko Liikanen, joka eläkkeelle jäätyään myi meille laitteensa. Tuo kaasulla toimiva uuni, jossa sulalasimassa on, on päällä jatkuvasti, joten voit vain arvailla kaasulaskujen suuruuden, Helmi kertoo. Maaritilla on lisäksi taustalla tasolasitutkinto ja Kimmo Reinikka taitaa myös hiomisen. – Lasin suunnittelussa on oltu ”Olisi hienoa, jos kuvanveistäjät löytäisivät materiaalikseen lasin.”. – On harvinaista, että joku mestari jakaa tällä alalla niin avoimesti tietojaan ja taitojaan kuin Jaakko jakaa. Helmi ja Maria Jutila ovat opiskelleet keramiikkaja lasimuotoilua Kuopion muotoiluakatemiassa
77 > Vapaan puhalluksen menetelmä on säilyttänyt valta-asemansa ja on yhä laajalti käytetty lasimuotoilumenetelmä. Taidonnäytettä antamassa lasinpuhaltaja Joonas Laakso.
Ahokas, Katriina Nuutinen sekä Pentagon Designin Sauli Suomela. – Vanhoissa tehtaissa on ollut tapana sanoa, että parhaimmat esineet on aina tehty lattian kautta, Joonas kertoo. 2. Lasismissa valmistetaan myös korun osia Kalevala Korulle. Kaappo Lähdesmäki käsittelee tulikuumaa maljakkoa. Studiossa pystytään kierrättämään kaikki kirkas lasi, mutta värillisen lasin toimittaminen jatkokäyttöön maksaa ”maltaita” samoin kuin hiontapöly. 4. Studiolasin tekeminen mahdollistaa suunnittelijoille paljon enemmän leikittelyä, itsekin töissään leikittelyä suosiva Joonas kertoo. 5. 1. Siitä on hyvä esimerkki Marian ja Helmin Lasismille suunnittelema uusi kuohuviinilasi Gaia. – Nyt on tiukka aika ja Suomi on pieni maa. . Useimmiten vahingossa, mutta myös harkiten paiskattuina. Jokaisen uniikin lasin pesä puhalletaan muottiin, mutta sääriosa puhalletaan vapaasti. Välillä lasiesineitä hajoaa vahingossa, välillä jopa tahallaan. Kuohuviinilasin suunnittelussa halusimme kunnioittaa viinin aromeja siten, että lasi toisi ne mahdollisimman hyvin esiin. Helmi kiteyttää lopuksi koukuttavan materiaalin parhaat puolet. – Teemme yksittäisiä taide-esineitä sekä uniikkeja taideteoksia niin suomalaisille muotoilijoille, taiteilijoille kuin yrityksillekin. Se näkyy luonnollisesti myynnissä. Sulalasimassaa otetaan uunista, joka on palanut yhteen menoon jo seitsemän vuoden ajan. Myös kulutustottumus on muuttunut. – Kun suunnittelen laseja, haluan, että sillä on joku tarkoitus. Ennen astiat ostettiin kotiin harkitusti ja valittua sarjaa täydennettiin ja vaalittiin. – Joka kerta joutuu etsimään, mikä esineen juju on. 4. Olisi hienoa, jos kuvanveistäjät löytäisivät materiaalikseen lasin. Työvaiheet: 2. – Lasissa minua viehättää sen tietynlainen puhtaus ja kauneus. – Gaiassa yhdistyy monen ihmisen osaaminen. Yhteistyötoimijoiden pitkässä listassa on vaikuttavia nimiä; Markku Piri, Ristomatti Ratia, Pertti Metsälampi sekä nuorista muotoilijoista muun muassa Iiro A. Lasin valmistamisen mielekkyys on tekijöidensä mukaan siinä, että jatkuvasti voi kokeilemalla etsiä uusia haasteita. – Tällaista lasia robotit eivät pysty valmistamaan, Helmi esittelee ilmiselvästi ylpeänä lopputuloksesta. Lasin puhtaus ja kauneus Gaia on hyvä esimerkki yhteisestä tekemisestä, joka on lasismilaisille sekä vahvuus että mahdollisuus. Onneksi Suomessa on olemassa vielä kuluttajakunta, joka haluaa ostaa käsin tehtyä. – Joka kerta joutuu etsimään, mikä esineen juju on. Se tulee esiin harvoin ensimmäisellä kerralla.. 3. Se tulee esiin harvoin ensimmäisellä kerralla, mutta sen tietää, että kyllä se jossain vaiheessa sieltä tulee, Joonas kertoo. 3. Kierrätykseen joutuvaa materiaalia syntyy myös, kun suunnitellusta tuotteesta halutaan millintarkasti oikeanlainen. Perustyön lisäksi Lasismin väki tekee yhteistyötä toisten suunnittelijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Niistä voi kuitenkin saada vinkkejä vaikkapa massatuotantoon. Joonas Laakson käsissä lasi muuttaa muotoaan. Teksti ja kuvat: Soili Kaivosoja 1. Lopputulos ja tiivis yhteistyö kiteytyy valmiiseen tuotteeseen. Studiolla tehdään paljon revittelyjäkin, joista ei välttämättä tule koskaan mitään valmista. Nykyisin astioita vaihdetaan trendien mukaan hyvinkin lyhyillä aikaväleillä, Helmi on huomannut. 78 hyvin varovaisia. Revittely tulee suunnittelijoille ja tekijöilleen kalliiksi. Tällä hetkellä emme tiedä minne se käytetään, mutta meille kierrätys tulee kalliiksi, lasismilaiset sanovat. Lähes päivittäin studion lattialle tipahtaa keskeneräisiä tai valmiita töitä. Se on iso raha kuohuviinilasista. – Vanhoissa tehtaissa on tapana sanoa, että parhaimmat esineet on aina tehty lattian kautta, Joonas Laakso kertoo. Pitkää pinnaa ja nöyryyttä Lasin suunnittelu ja työstäminen vaativat hyviä hermoja, mutta ennen kaikkea nöyryyttä. Signeeratut lasit maksavat 65 euroa kappale. – Ennen värillinen lasi meni teiden rakentamiseen, mutta eikös EU kieltänyt senkin. – Lasitehtaassa työskentelevät eivät koskaan pääse revittelemään. Lasi taittaa valoa kauniisti ja sen työstäminen on jatkuvaa vuoropuhelua siitä, mihin se taipuu. 5. Lasiaihiota lämmitetään uunissa, jonka jälkeen sitä voidaan muotoilla
5. 1. 5. Samuji Koti-malliston maljakko odottamassa hiontaa. 2. 6. 79 6. Joonas Laakson Cosmokset värittävät työtilaa. Kimmo Reinikan näyttävä Huh Huh. 3. Helmi Remeksen kädessä uuden ajan kuohuviinilasi Qaia.. 4. 4. 2. Joonas Laakson Oscareissa on häivähdys ankkamaisuutta. 1. 3. Maria Jutilan moderni Central Park Soap –sarja on pidetty
Sitä tuottavat ampiaiset.. 80 Materiaalit Paperista voi muotoilla lähes millaista taidetta tahansa Paperitaiteessa korostuvat kädentaidot Moni taiteilija on kohdannut paperin lumon. Puuvilla-lintters on suosittu ja monikäyttöinen materiaali, joka rantautui Suomeen 30 vuotta sitten taidemateriaalina. Tiesitkö, mikä on maailman vanhinta paperia
Koko: 70 x 45 x 90.. Materiaali: Pakkauspaperinarusta virkattu veistos. 81 > Kristina Seppänen: Lehmäsikakanalammaskoira, 2014
Seinässä ja tasojen päällä Nina Nisonen: Tuulenpyörre kirjakaapissa, 2014. Helena Kaikkonen: Äärellä, 2012. Monille myös Mistä syntyy paperin lumo. – Kaikki taiteilijat eivät arvosta paperia taidemateriaalina, koska siitä pidetään jotenkin halpana ja arvottomana.. Paperista innostuneet taiteilijat sen sijaan omistautuvat usein lähes kokonaan nimenomaan paperille ja sen työstämiselle. – Kaikkia paperitaiteilijoita yhdistää käsillä tekemisen into. Materiaali: Aamulehti. Suomeen paperi taidemateriaalina ja paperitaide levittäytyivät vasta 1980-luvun puolivälissä. Suomalainen paperitaide ei ole Rämän mukaan lyönyt itseään läpi suurten yleisömassojen keskuudessa. Koko: 90 x 110. Yleensä tekijöille on tärkeää oman tekniikan kehittäminen. – Sysäyksen tähän toi suomalaisen paperitaiteen tekemisen pioneeri Eija Isojärvi, joka toi Suomeen uuden taidemateriaalin. Isojärven ansioksi voidaan laskea se, että paperi taidemateriaalina ilmestyi paperitaidekursseille. Hän alkoi kurssittaa paperin tekemisestä ja paperitaiteesta kiinnostuneita, ja 30 vuodessa Suomeen on syntynyt oma paperitaiteen lajinsa. Mikä sitten paperin lumo on taiteilijan kannalta. – Lukuisten kurssien kautta paperi päätyi tekijöiden käsiin ja sitä kautta myös teoksiin ja taidenäyttelyihin, Rämä toteaa. Materiaali: vanhat kirjat. ”On selvää, että paperitaiteen arvostus ja myynti kulkevat rinta rinnan sen kanssa, miten paljon teoksia on ylipäätään esillä.” Omien tekniikoiden kehittämistä Paperi on pitkään ollut yksi Suomen teollisuuden tukipilareista, joten sitä pidetään myös arkipäiväisenä ja itsestäänselvänä materiaalina. Koko 40 osaa. – Nämä asiat heijastuvat myös teoksiin, joissa näkyvät ennen kaikkea kädentaidot. Paperitaiteilijoille on merkityksellistä myös se, että sen, minkä tekee, tekee mahdollisimman hyvin, Rämä toteaa. Meillä on kuitenkin jo merkittävä joukko paperitaiteen ammattilaisia, joista osa on vakiinnuttanut asemansa paperitaiteen kentällä. Materiaalista tehtiin seteleitä siihen aikaan, kun Suomessa oli vielä oma setelikanta. Kyseessä on puuvilla-lintters, joka oli ollut meillä aiemmin teollisuuden käytössä, mutta ei taidemateriaalina, toteaa paperitaiteilija, kuraattori Jaana Rämä. Jotta taiteilija ylipäätään kiinnostuu paperista materiaalina, täytyy olla kiinnostuksen kipinä käsityöhön ja prosessiin, joka liittyy paperitaiteen tekemiseen, Rämä vastaa. – Kun on keksinyt oman tekniikan ja työskentelytavan, on halu kehittää sen sisäpuolella olevaa tekemistä ja taitoa mahdollisimman pitkälle. Koko: 380 x 90 x 9. – Puuvilla-lintters on mielenkiintoinen materiaali, joka käytettiin aikoinaan muun muassa Tervakosken tehtaalla. Materiaalit: silkkipaperi, silkkikuitu. Anna Hyrkkänen: Headlines (Midline), 2014. 82 Paperi on ikivanha materiaali, mutta taiteen tekemisen välineenä meillä Suomessa se on suhteellisen nuori
Paperin taide -näyttelyn tekijöitä yhdistivät kokeilunhalu ja ennakkoluuloton lähestymistapa erilaisia tekniikoita ja materiaaleja kohtaan. Perusperiaate on se, että paperia ja paperitaideteoksia voidaan tehdä ihan mistä tahansa materiaalista, josta voi tehdä kuitua, Rämä korostaa. Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski Kuvat: Taidehalli TR1:n paperitaidenäyttely 2014. Esille suurelle yleisölle Paperitaide elää Rämän mukaan joka tapauksessa omaa elämäänsä. Materiaalivalinnat vaikuttavat olennaisesti teoksen pysyvyyteen, Rämä korostaa. 83 Kurkkaa: http://paperintaide.blogspot.fi/ Etualalla oleva mieshahmo Reetta Partanen: Sisämaa, 2014. Mistä vain kuidusta Paperi on Rämän mukaan helppo ja monikäyttöinen materiaali. – Toisaalta osa paperitaideteoksista on tarkoitettukin väliaikaisiksi. Näyttelyn kuraattorina toimi Jaana Rämä. . Seteleitä, teepusseja ja ampiaispesiä Suomalainen paperitaide oli viime syksynä esillä TR1 Taidehallissa Tampereella. – Näyttely oli kolmas Suomessa järjestetty valtakunnallinen paperitaiteen esittelytilaisuus suurelle yleisölle. – Ääriesimerkki tästä ovat paperiarkit, jotka on tehty vihreästä ruohosilpusta. Tätä kautta paperitaide hakee tekniikoitaan ja sijaansa myös nykytaiteen kentältä, jossa on viimeisten 10–15 vuoden aikana suosittu nimenomaan erilaisia materiaalivalintoja. Koko: 90 x 12. kierrätysmateriaalien käyttö ja ekologisuus ovat tärkeitä. Tämä kuvastaa sitä, miten monipuolista paperitaide voi olla, Rämä kuvaa. Vaikka esimerkiksi Kuusankoskella toiminut Suomen Paperitaidegalleria lakkautettiin, se ei lannista paperitaiteen saralla työskenteleviä. – On selvää, että jos paperitaideteoksissa käytetään vaikkapa ruosteisia tukirakenteita, ruoste syö vähitellen paperin. Puuvilla-lintters on tasalaatuista arkkimateriaalia, jota on helppo käyttää myös kursseilla ja opetustilaisuuksissa. – Taiteilijat olivat käyttäneet teostensa raaka-aineina vanhoja kirjoja, seteleitä, teepusseja, aikakauslehtiä, järvikaislaa ja maailman vanhinta paperia eli ampiaisen pesiä. Koska paperitaidetta tehdään luonnonkuiduista, materiaali ja teokset eivät kestä aikaa samalla tavalla kuin monet muut taidemateriaalit. – On selvää, että paperitaiteen arvostus ja myynti kulkevat rinta rinnan sen kanssa, miten paljon teoksia on ylipäätään esillä, Rämä toteaa. Koko: 200 x 260 x 240. On tärkeää, että suuri yleisö näkee, mitkä kaikkea tästä hienosta materiaalista voidaan saada aikaiseksi, Jaana Rämä korostaa. Materiaalit: pellavaja puumassa, mehiläisvaha, kaarna, juuret, lujitemuovi, sellakka, maa-aines. – Paperi taidemateriaalina on kuitenkin laajempi käsite kuin vain tuo puuvilla-lintters. – Oma tavoitteeni on tällä hetkellä saada innokkaille paperitaiteen tekijöille mahdollisuus esittäytyä taiteen kentällä ja sitä kautta vakiinnuttaa asemansa. Haasteena paperin säilyvyys Paperin paikoitellen heikko arvostus liittyy Rämän mukaan myös sen säilyvyyteen, jossa on omat haasteensa. Sen ominaisuudet ovat tasaiset. Materiaalit: rautavanne, paperipalloja aikakauslehdestä. Tarkoituksena on jatkossa vakiinnuttaa käsite ”Paperin taide”, järjestää näitä näyttelyitä kolmen vuoden välein ja näin tukea paperitaiteen esiintuloa. Pyöreä teos taustalla vasemmalla: Minnamarina Tammi: Karuselli, 2010
84 Taiteen kentällä Osta taikka lainaa taidetta Anja Tyrväisen lainaamossa on matala kynnys Anja Tyrväinen haluaa tuoda esiin nuoria ja paikallisia taiteilijoita järvenpääläisessä taidelainaamossaan. Kuvan teos: Tiina Nykyri: Lumileopardi, keramiikka.
Taidelainaamo Taikka avasi ovensa toukokuussa 2008. Nyt vuosien toiminnan jälkeen on hieno tunne siitä, että hei, minä tein sen! toteaa opettajan työstä eläkkeellä oleva yrittäjä. Etenkin nuoret ajattelevat usein, että taide on liian Taidelainaamo Taikan ovet ovat avoinna keskiviikosta lauantaihin. Paikan nimi kätkee sisälleen sen, mistä tässä kaikessa on kyse. Taidelainaamo on nimittäin erinomainen vaihtoehto taiteen ostamiselle kahdestakin syystä. – Haluan tarjota asiakkaille monia eri vaihtoehtoja. Keltaisen talon sisällä on kodinomainen tunnelma. Lainaamosta löytyy laadukasta ja monipuolista taidetta.. Vuokraa ja korotonta osamaksua Toisekseen lainaaminen on kukkaroa vähemmän rasittava tapa saada taidetta kotiinsa. Taidelainaamon kahdessa huoneessa on esillä melkoisen laaja taiderepertuaari. – Jos teos ei jostakin syystä sovikaan, asiakkaalla on aina mahdollisuus palauttaa se. Keltaisen talon sisällä pitää kotiaan taidelainaamo Taikka. Täällä on myös avaraa, jolloin saan teokset paremmin esille asiakkaita varten, Tyrväinen kuvaa. Vanhoissa taloissa on aina oma erityinen henkensä, ja niin on täälläkin. – Olin toiminut aiemmin Järvenpään taideseuran puheenjohtajana. Osta taikka lainaa taidetta Paksu lompakko ei ole ainoa tapa hankkia taidetta kotiin. – Lainattavissa töissä on käytetty lähes kaikkia tekniikoita. Se oli tulos Tyrväisen pitkäaikaisesta ajatuksesta saada Järvenpäähän toimiva taidelainaamo. Olimme pohtineet pitkään ja hartaasti, miten ihmeessä taidelainaamo voitaisiin perustaa. Ja usein kolahtaa. Kolahtaako joku näistä. Lyhin vuokra-aika on kuukausi. 85 > Järvenpään Myllytien varrella seisoo sympaattinen vanha kivitalo. Ei ihme, että se vetää puoleensa sekä taiteilijoita että taiteen ystäviä. Yleisin kommentti ovesta sisään tulevalla onkin, että tulin katsomaan, kolahtaako joku näistä, Tyrväinen naurahtaa. Tai ainakin lähestulkoon kaikkea. Kynnys taiteen pariin on matala. – Asiakas saa rauhassa kokeilla, sopiiko taideteos oikeasti hänen kotiinsa tai johonkin muuhun tilaan. On erilaisia maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja valokuvia. – Kaikki taiteilijat sanovat, että täällä on kiva tunnelma. Värit elävät aina valon mukaan, joten et voi koskaan tietää, miltä teos näyttää jossakin toisessa tilassa ja valossa, Tyrväinen toteaa. Tyrväinen kuvaa lainaamonsa tarjontaa sanomalla, että hänellä on kaikkea. – Pohdimme yritykselle kuvaavaa nimeä, kunnes mieleeni juolahti sanaleikki: ”Osta taikka lainaa taidetta.” Se tuntui heti sopivalta, Taikan omistaja ja pyörittäjä Anja Tyrväinen toteaa. Taidelainaamo Taikassa on matala kynnys ja korkeat seinät, joille on ripustettu mielenkiintoisia taideaarteita
Totesin, että työt olivat hyviä, joten tule vaan. www.taikka.fi Kaikki Suomessa toimivat taidelainaamot löytyvät osoitteesta www.taidelainaamot.fi roikkuisi aina sama tuttu taulu. kuukausivuokraa/osamaksua ja noudattamaan tehtyä lainaussopimusta, kunnes teos on kokonaan maksettu. Meidän kanssamme voi tehdä sopimuksen vuokrattujen teosten vaihtamisesta uusiin teoksiin sopivin aikavälein. – Saan omat kuluni katettua. Kristiina Louhen kuvitus Hannele Huovin kanssa toteutettuun lastenkirjaan Maailman paras napa. – Itse saan tästä työstä valtavasti inspiraatiota ja hauskoja hetkiä taiteen ja taiteen ystävien parissa. – Yrityksen tai toimipisteen ilmettä voi piristää vuokraamalla tai ostamalla tilaan sopivia taideteoksia. kallista, eikä heillä ole varaa sijoittaa siihen kerralla isoja summia. Moni tekeekin niin, että kun saa yhden teoksen maksettua, tulee hakemaan uutta. Hän myöntää reilusti, että taidelainaamon pito ei ole kannattavaa liiketoimintaa. – Tai paremminkin puolitoista seinää, Tyrväinen naurahtaa. Tiloissa, joissa asiakas käy toistuvammin, olisi ilahduttavaa, jos seinällä ei Taidelainaamo Taikan teesit: jolloin lainaussopimus päättyy välittömästi. Pekka Parviainen 4.3. . Anja Tyrväiselle taide on elämäntapa. Mari Puhakka 6.5.–30.5. Inspiraatiota ja hauskoja hetkiä Taidelainaamo Taikka järjestää myös kuukausittain vaihtuvan näyttelyn, johon tiloista on varattu yksi näyttelyseinä. Vain viisi prosenttia lainatuista töistä palautuu lainaamoon, Tyrväinen kertoo. Tyrväisen tallissa on yli 100 taiteilijaa, joista pääosa toimii lähialueilla. Minun kriteerini ei ole se, että taiteilijalla on tietyn taiteilijaseuran jäsenyys. Käytännössä lainaaminen on edullista, sillä kuukausivuokran voi ajatella myös korottomana osamaksuna. Rakas ja tärkeä harrastus se sen sijaan on. – Kunkin teoksen kuukausivuokra on hinnoiteltu siten, että halutessa sen myyntihinta tulee maksettua kahden vuoden kuluessa kokonaan. Suurin osa asiakkaistani lunastaa kuukausivuokran kautta vähitellen teoksen omakseen. Tyrväinen kertoo, että myös yritysasiakkaat ovat tervetulleita taidelainaamisen pariin. Lainaaja on velvollinen korvaamaan teokselle laina-aikana aiheutuneet vahingot. 100 taiteilijan talli Suurin osa Taikan asiakkaista on yksityisiä ihmisiä, jotka hakevat taidetta kotiinsa. Anu Niemi-Pynttäri: Lohis, rakukeramiikka.. – Suurin osa kuukausinäyttelyn taiteilijoista on Taikan taiteilijoita, mutta joskus olen ottanut mukaan niin sanotusti ulkopuolisiakin taiteilijoita. Päivi Maunu ”Amarylliksen uni” 3.6.–27.6. Teksti ja kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski Erkki Kannosto: Vanha nainen ja koira, pronssi. – Usein se, mistä minä itse pidän, on myös asiakkaiden mieleen. – Olen halunnut antaa tilaa etenkin nuorille taiteilijoille. – Lainaaminen on hyvä tapa saada myös nuoret ja ylipäätään kaikenikäiset kiinnostumaan taiteesta. –28.3. Periaatteeni on yksinkertainen: haluan tänne hyvää taidetta, Tyrväinen tiivistää. 86 Taikan kevään kuukausinäyttelyt: Sirkka Laakkonen ”Hyviä hetkiä” 4.2.–28.2. – Esimerkiksi julkisissa odotustiloissa vaihtuva taulu olisi hyvä tapa palvella yleisöä. Jukka Partanen 8.4.–30.4. Taidelainaamo on myös taiteilijoille hyvä väylä päästä esille ja saada teoksiaan myytyä. Kerrankin eräs taiteilija käveli suoraan kadulta sisään ja kysyi, voisiko hän saada töitään esille. Koen tärkeänä olla tukemassa myös taloudellisesti taiteilijoita, joiden leipä on usein kovin kapea, Tyrväinen sanoo. Tosin tässä työssä on jatkuvasti kuunneltava herkällä korvalla asiakkaiden mieltymyksiä. Esimerkkejä kuukausivuokrista: Teoksen hinta vuokra 150 € 10 € 151–500 € 20 € 501–800 € 30 € 801–1000 € 40 € 1001–1200 € 50 € yli 1200 € sopimuksen mukaan Kehystämättömät grafiikanvedokset ja piirrokset asiakas sitoutuu lunastamaan omakseen
Moni kakku on päältä kaunis, mutta entäpä lasimuffinssi. Teosten koot vaihtelevat pienestä lasileivoksesta lähes kolmemetriseen veistokseen. 87 Soda Shop Designin ja Lasisirkuksen lasinpuhaltajat Alma Jantunen, Marjut Numminen, Johannes Rantasalo ja Aino Vilpas lyöttäytyivät yhteen ja loivat näyttelyn Soodaa ja sirkushuveja. Kaikki näyttelytyöt on toteutettu puhtaasti käsityönä perinteisiä lasinpuhallustekniikoita käyttäen. . Samalla lipulla: I VINTAGE LÖYDÄ OMAT AARTEESI 21.–22.3.2015 Turun Messukeskus www.turunmessukeskus.. Näyttelyssä tekijät hulluttelevat lasilla ja herättävät ihmetystä: Tarvitseeko bonsaipuuta koskaan kastella. Ne eivät ole skandinaavisen jäämäisiä ja suoraviivaisia, vaan jotain aivan muuta. Yksinkertaiset ja orgaaniset muodot valmistuvat käsityönä, ilman muotteja. Taiteilijaa inspiroi luonto ja liike. Tekijät ovat taiteilijoita, käsityöläisiä ja yrittäjiä. Haukkaisitko. saakka. He saavat leipänsä lasin tekemisestä ja heidän sielunsa syttyy kohdatessaan 1 100 asteista sulaa hiekkaa. Soda Shop Designin Marjut Numminen ja Aino Vilpas ovat puhaltaneet teoksensa Riihimäellä, kun taas Lasisirkuksen Alma Jantunen ja Johannes Rantasalo työskentelevät Nuutajärvellä. Soda Shopin töissä välkehtivät ruokasoodasta syntyneet kuplat lasikerrosten välissä; Lasisirkuksen teoksista heijastuu sirkusmaista rohkeutta ja taituruutta. Mitä syntyykään, kun yhdistetään lasi ja metalli. Soodaa ja sirkushuveja -näyttelyn teokset ovat uutta suomalaista lasitaidetta. Houkutteleeko lasista valmistettu kuolettava cocktail. Teosten muotokieli on moninaista ja orgaanista. Näyttely on avoinna Suomen käsityön museossa Jyväskylässä 19.4. Siitä ei puutu väriä, iloa tai hulluja ideoita. Ihmetystä herättävää lasitaidetta Lasitaide Alma Jantunen: Yksityiskohta teoksesta Talvipuutarha, vapaasti puhallettu lasi. Värien runsas käyttö ja paksun lasimassan optiset ominaisuudet saavat työt näyttämään eläviltä
Vuonna 1901 naiset saivat Suomessa oikeuden opiskella yliopistossa ilman erillistä anomusta.. 88 Arjen historia Kansan naisen arki on Suomessa ollut työntäyteistä kautta aikain Ympäripyöreitä päiviä voimia säästämättä Ennen sähkövalojen aikaa naisten ensimmäinen tehtävä aamulla ylös noustessa oli sytyttää tuli päreeseen
Lampaan sai pysymään rauhallisena, kun sen nosti rahille. Lampaan keritsijät työssään Pohjois-Karjalan Polvijärvellä. Maataloudessa elämäntyönsä tehneestä naisesta tuli vähitellen rauhan oloissa koulutettu virkanainen. Ajanjakso oli mullistava Suomen lähihistoriassa – ja myös naisten elämässä. – Suomessa elettiin sotavuosina asenteidenkin suhteen eräänlaista murrosvaihetta. Filosofian tohtori, tietokirjailija Sirkka-Liisa Rannan teos Naisten työt (Karisto 2012) käsittelee naisten tekemiä töitä eri puolilla Suomea vaiherikkaalla satavuotiskaudella 1860-luvulta 1960-luvulle. Kirjailija Sirkka-Liisa Rannan mukaan kotityöt, kuten ruoanlaitto, käsitettiin Suomessa vielä varsin pitkään varta vasten akkain töiksi. Se oli kovaa ja kuluttavaa elämänkoulua naisille. Vuoden 1959 Kotilieden mukaan kaikkein tavoitelluimpia naisten ammatteja mainittuna vuonna olivat sairaanhoitaja, lentoemäntä, kosmetologi ja pedikyristi sekä mannekiini. Lähes kaikki ammatit alkoivat olla hänelle mahdollisia, Ranta toteaa. Roolit menivät sekaisin Talvija jatkosodan raskaat vuodet olivat kaikin tavoin rajua muutosten aikaa suomalaisen kansannaisen arjessa. – Sota-aikana huomattiin konkreettisesti, mihin kaikkeen nainen pystyykään tosipaikan tullen niiden tavanomaisten kotitöiden ohella, Sirkka-Liisa Ranta sanoo. > 89 Ansioäideistä eli kodin ulkopuolella ansiotöissä käyvistä perheenäideistä alettiin puhua Suomessa yleisemmin suhteellisen myöhään: vasta ennen maamme viime sotia, 1930-luvun alussa. Kuva: Museovirasto.. Kuva: Pellervon arkisto. Kuva on otettu Laatokan Karjalassa Suojärven Kaitajärvellä vuonna 1935. Miehet saivat rintamilla huomata, että ruokaa olisi ollut mukava osata tehdä ihan itsekin. Niihin miehet eivät voineet mitenkään osallistua – elleivät sitten halunneet leimaa otsaansa. Kuva on vuodeta 1937. Raskas tavija jatkosodan aika 1939–1944 muutti kuitenkin jonkin verran vanhoja ajatustottumuksia ja asenteita. Kodin piiriin kuuluneet tärkeät työt pysyivät yhä valtaosin yksistään naisten kontolla ja vastuulla. Kuva on 1920–1930-luvuilta. – Naisten asema ja työt muuttuivat nyt maassamme ratkaisevasti. – Rauhan tultua meni silti melko kauan, ennen kuin miehet osallistuivat lastenhoitoon, siivoukseen, ruoanlaittoon ja muihin kodin tehtäviin naisten rinnalla, Ranta kertoo. Kodin työt naisten kontolla Maailma ympärillä muuttui, mutta eräs asia ei mihinkään muuttunut. – Tosin suomalaiset naiset tekevät vielä tänäkin päivänä kotitöistä yli puolet, vaikka olisivat miesten lailla ansiossa kodin ulkopuolella. Kun miehet taistelivat sodan rintamilla Itä-Karjalassa, naisille jäi kotirintamilla raskaita miehille kuuluneita töitä muun muassa pelloilla, metsissä, satamissa ja kaivoksissa. Asenteet muuttuivat tasa-arvoisempaan suuntaan Suomessa pääasiassa vasta teollistumisen ja rakennemuutoksen ajalla, kuusikymmentäluvun alussa, jolloin noin puolet maamme naisista kävi jo ansiotöissä. Heikko ei saanut päällepäin olla, sellaista Kuvassa kesäinen pyykkipäivä rannassa luonnon helmassa. Tässä kuvassa Mironoffin emäntä kehrää lankaa kuosalilla eli värttinällä. Kuva: Auvo Hirsjärvi/ Museovirasto
Työt olivat kyllä raskaita jo ennen sotiakin, ja rivakat naiset kestivät taakkaa parhaiten. Kuva: Yksityiskokoelma. Sota vaikutti uravalintaan Sirkka-Liisa Ranta tähdentää, että suomalaiset naiset kokivat viime sotien traumaattiset tapahtumat kukin yksilöllisesti. Kuva: I.K. – Naiset ovat kertoneet, että raskaat työt oli vain yksinkertaisesti pakko tehdä. Isäntä ja hevonen olivat erottamaton pari kotitöissä ennen sota-aikoja. Vielä 1920-luvulla konttorit olivat Suomessa miesvaltaisia. Kasvaneen työtaakan ohella moni nainen joutui vielä hautaamaan kotikylän kirkkomaalle sankarihautaan Karjalan rintamilla kaatuneen miehensä – pahimmassa tapauksessa myös molemmat veljensä. Sota-aikana ja ylipäätään työvoimatarpeen lisääntyessä naisista saatiin halvempaa ja usein ahkerampaakin työväkeä vähitellen myös konttoritehtäviin. Pankit olivat sotien jälkeen ensimmäisinä tarjoamassa naisille mahdollisuutta oman rahan käyttöön ja oman tilin avaamiseen. 90 ei katsottu suopein silmin sotaaikana. Kuva: Karisto. Teoksessaan Naisten työt Ranta kirjoittaa naisten sota-ajan töistä maaseudulla näin: ”Maataloudessa roolit menivät täysin sekaisin. Kun molemmat joutuivat sotarintamalle, kotiin jäivät emäntä ja lapset ja yleensä vanhemman puoleinen työhevonen.” Raskaita koettelemuksia suomalaisilla sota-ajan naisilla todella riitti. Maamme posteista naiset olivat saaneet töitä jo aikaisemmin, 1800-luvun lopulta lähtien. Onnellisimmassa asemassa olivat he, joille oli siunaantunut hyvä terveys. Se vaikutKaskenviertäjät. Kuvassa naisia kaskimailla keppien kanssa. Inha/ Museovirasto.. Kuvassa PMK:n mainos vuodelta 1942. Taakasta huolimatta piti näyttää urhealta, kestää ja jaksaa ja hoitaa vielä lapsetkin. Naiset joutuivat sotavuosina myös perinteisiin miesten töihin. Naiset ovat auttaneet miehiä raskaissa ulkotöissä monin tavoin. – Hyvästä terveydestä moni pitkän työelämän tehnyt nainen onkin muistanut myöhemmin kiittää. Kuva: Karisto. Kuva on Kuhmoisista 1910–1920-luvulta. Piha saatiin maaseudulla siistiin kevätkuntoon usein hauskasti talkoovoimin. Varmasti ennenkin oltiin väsyneitä ja uupuneita, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin tehdä töitä aamusta iltaan. Kuva on ikuistettu Kuhmoisissa 1930-luvun alussa. Kuva: Yksityiskokoelma. He nostivat vaikkapa turvetta ja päätyivät työntekijöiksi metalliteollisuuteen. Ennen vanhaan asiakaita palveltiin luukun kautta. Postitoimistot ovat työllistäneet naisia 1800-luvun lopulta lähtien. Mainos vuodelta 1945. Kuva on PohjoisKarjalan Enosta 1893
Kuvassa kolme tyttöä vetojuhtina, kolme matkustaa kuormassa. ti monen kohdalla ratkaisevasti myöskin tulevaan uravalintaan. Naisia opastettiin ja koulutettiin moniin perinteisesti miehille kuuluneisiin töihin kuten suutareiksi, muurareiksi ja raskaisiin tehdastöihin.” Vuodet ovat tuoneet etäisyyttä maamme lähihistorian tapahtumiin, ja nykyisin osataan jo arvostaa enemmän naisten tekemää arvokasta työtä kodin ja isänmaan eteen viime sodissa. Kansanperinteen tutkiminen merkitsee Sirkka-Liisa Rannalle ennen kaikkea tietoa. on kiinnostunut myös Iberian niemimaan elämästä ja historiasta. – Tosin Pohjoismaissa muutos naisten arjessa on alkanut aikaisemmin kuin monissa muissa maissa. Siisteyttä ja puhtautta on pidetty Suomessa joka kodin sivistystason mittapuuna etenkin 1900-luvun alussa alkaneen valistuskampanjan jälkeen. Hänen mukaansa kansannaisten työt eivät ole suurestikaan poikenneet tosistaan aikain saatossa elettiinpä sitten Suomessa, Ruotsissa tai muualla Euroopassa. 91 Kätilön palkkaaminen jokaiseen Suomen kuntaan tuli pakolliseksi vuonna 1922. – Naisia toki kiiteltiin jo sodankin aikana, mutta virallinen historiankirjoitus keskittyi pitkään sotarintaman miehisiin tapahtumiin, Sirkka-Liisa Ranta toteaa. – Vähitellen opittiin siihen, että kodissa piti olla aina siistiä, olipa nainen töissä kotona tai sen ulkopuolella – ja siivous ja pyykinpesu olivat pitkään vain naisten töitä. Työ sinänsä on aina ollut Suomessa tärkeä miehille ja naisille, Ranta kertoo. Siisti koti – sivistyksen mittapuu. – Toiset naiset eivät sotaa kestäneet, eivätkä siten voineet kuvitellakaan jatkavansa vaikkapa sairaanhoitajan ammatissaan sodan jälkeen. – Mielestäni sitä valtavaa käytännön tietotaitoa, mikä entisajan naisten tekemiin töihin olennaisesti liittyy, ei ole korostettu tarpeeksi. Sirkka-Liisa Ranta Keski-Suomeen alle kouluikäisenä. Toiset taas saivat sota-ajasta pontta tulevan elämänuransa valintaan. Kuva on Ruovedeltä 1930-luvulta. . Ranta kirjoittaa: ”Viime sotien aikana naisten työkenttä laajeni työvoimapulan vuoksi. – Tieto voi lisätä tuskaa, mutta se lisää myös ymmärrystä, hän sanoo. Sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon kirjastaan Hellettä ja heinäpoutaa (SKS 2006). Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto. tehty väitöskirja vuodelta 1999 käsittelee Kuhmoisten kirkonkylän muutosta 1900-luvulla. Kuva: Haapajärven kotiseutuarkisto. Sirkka-Liisa Rannan mielestä naisten maataloudessa tekemistä eri töistä Suomen maakunnissa kaudella 1890–1960 on kyllä puhuttu ja kirjoitettukin paljon; jotain oleellista silti puuttuu. Teksti: Kari Kumpulampi Kuvat Sirkka-Liisa Rannan kirjasta Naisten työt Vaikka naisten työ olikin ennen raskasta, huumoria riitti. – Myös naisen eriarvoinen asema työelämässä mieheen nähden on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuva: Vesa Koivu. Kuvassa kätilö Josefiina Saarikoski
Tähtiantiikki & Desing on hyvän mielen ostoja myyntiliike, jossa jokaisella esineellä on oma juttunsa. Tähtiantiikki kertoo hemmottelevansa asiakkaitaan antiikilla, suomalaisella desingilla sekä retroja vintagetavaroilla. Minulla on tapana haalia etenkin sellaista tavaraa, jossa on joku kiva ja erikoinen juttu eli tavaraa, jota ei löydä kaupasta, eikä välttämättä edes kovin monesta vanhojen tavaroiden kaupasta, Päivi kuvailee. Tähtiantiikkia ja muita tarinoita Vanhojen rakkaiden tavaroiden myynti on myös tarinoiden myymistä. 92 Antiikkiliikkeessä Tuusulan Hyrylän Paijalantie vitosessa avautuu ihastuttavan ostoja myyntiliikkeen ovi. Tuusulalaisen Tähtiantiikki & Designin myymä ruotsalainen vaaka on peräisin 1900-luvun alkupuolelta.. Niiden kertojina toimii Tähtisten yrittäjäpariskunta. Ja lukematon määrä kertomuksia, jotka kätkeytyvät putiikin satoihin esineisiin. – Olen aina tykännyt vanhoista tavaroista. 2-vuotissynttäreiden merkeissä Vanhassa on henki. Siellä pitää kotipesäänsä Tähtiantiikki & Design. Ja sitten on niin hauskoja ja viihdyttäviä esineitä, joita etenkin Tähtiantiikin emäntä Päivi Tähtinen osaa maailmalta löytää
– Elli on rauhallinen kissa. Kaikkea mielenkiintoista mahtuu mukaan, Tähtiantiikin isäntä Pentti Tähtinen toteaa. – Paikalla on pitkä yrittäjähistoria. Tähtiantiikin emäntä Päivi Tähtinen poseeraa yhdessä somisteneidon kanssa, joka on peräisin 50-luvulta eräästä helsinkiläisestä vaatetusliikkeestä. Elli-kissa on tuttu näky Tähtiantiikin putiikissa. Rakennus toimii sekä antiikkiliikkeenä että Tähtisten yrittäjäpariskunnan kotina. Tähtiantiikin tiloissa ensimmäiseksi pistävät silmään ”neidot”. Kuten suurimmalla osalla alan yrittäjistä, myös Tähtisillä oli taustalla yhteinen, hyvin rakas harrastus, josta tuli lopulta työ. – Maailma on täynnä tavaraa. Se on venäjänsininen Elli-kissa, joka istuu suvereenisti myymälän myyntitiskin päällä. Apua, kissa. Tähtiantiikin liike sijaitsee 50-luvulla rakennetun omakotitalon yhteydessä. Alakerrassa ovat myös verstasja muut työtilat. Vanhempani perustivat tähän jo aikoinaan turkisliikkeen, jota myös itse vedin lähes parikymmentä vuotta, Pentti toteaa. Valtakunnan Elli Aitoa tunnelmaa Tähtiantiikkiin luo myös paikan siniharmaa valtijatar. Ei se ole onneksi koskaan tiputellut tavaroita pöytien päältä tai hyllyiltä, Päivi kertoo. Ne ovat 50-luvulta peräisin olevia vaatetusliikkeiden somistenukkeja, jotka tuovat hauskaa tunnelmaa putiikkiin. Intohimo antiikkia ja vanhoja tavaroita kohtaan oli syttynyt jo kauan ennen helmikuuta 2013. Paikat täynnä tavaraa Tähtiantiikki & Design avattiin kaksi vuotta sitten helmikuussa. Se nukkuu usein täällä myymälän puolella. keskellä tavarataivasta, jossa on särkyvää tavaraa siellä täällä. – Turkisala tuli kuitenkin jo pitkän aikaa sitten elintiensä päätökseen, joten kun me päätimme vaimon kanssa perustaa antiikkija vanhojen tavaroiden liikkeen, toimitilat olivat jo sopivasti olemassa. 93 > Tyttöjen kesken. Antiikkikaupan kuningatar katselee tyytyväisenä valtakuntaansa
Koska Tähtiantiikki ei sijaitse keskustan kivijalassa, netti on erityisen tärkeä paikka sekä yrityksen että sen myyntituotteiden esiin tuomiselle. Osa tavarasta tulee suoraan ovesta sisään. Valmiisiin liiketiloihin oli helppo solahtaa. – Olemme satsanneet todella paljon markkinointiin. Ensimmäisen vuoden tilinpäätöksen perusteella etenkin alussa jopa kaksi kolmasosaa kuluistamme oli median ilmoituskuluja, Päivi toteaa. Onneksemme meillä molemmilla oli sellainen elämäntilanne, jossa pystyimme valitsemaan, mitä me rupeamme tekemään isona, Päivi lisää. – Rupesimme pikkuhiljaa suunnittelemaan oman liikkeen avaamista. Toinen positiivisempi ilmiö alalla on Tähtisten mukaan ihmisten halu luopua ja myydä vanhoja tavaroitaan ja huonekalujaan. Kun asiakas tulee myymään meille tavaraansa, lähes puolet ajasta myös sen, että vaikka ihmisillä olisikin rahaa, he miettivät tosi tarkkaan ennen kuin tekevät ostopäätöksiä, Päivi kertoo. Kehittynyt pelisilmä Tähtiset ovat kuin luotuja antiikkikauppiaiksi. Verkkokauppa sen sijaan ei näyttele meidän myynnissämme kovinkaan suurta osaa. Ja kehittynyt psykologinen silmä. Tähtiset toteavat, että heille sitä tarjotaan jatkuvasti. Vielä vuosikymmeniä sitten oli jopa häpeällistä niin sanotusti joutua myymään, kun nyt taas se on hyvinkin sallittua ja suotavaa, Päivi lisää. Joka päivä tulee ainakin jonkinlaisia yhteydenottoja, joissa ihmiset haluaisivat myydä meille jotakin, Päivi sanoo. Olemme jopa pohtineet, onko itse verkkokaupan pito ollenkaan tarpeellista, Päivi kertoo. Se nopeuttaa myös toimintaa, Pentti pohtii. Tulimme siihen tulokseen, että emme voi vaan pelkästään ostaa lisää tavaraa, vaan meidän täytyy ruveta laittaan sitä kiertoon, Pentti kertoo. Alan intohimon lisäksi heillä on molemmilla pitkän linjan myyntikokemus. – Verkossa myyminen on tällä alalla haasteellista, koska kyse on aina käytetystä tavarasta. Netissä näkyminen on Tähtisten mukaan tänä päivänä elinehto alalla pärjäämiselle. – Me esittelemme myös nettisivuillamme ostopalvelumme, joihin sisältyy myös kokonaisten kuolinpesien osto. Asiakkaiden on helppo laitella meille kuvia esineistään suoraan tekstiviestillä tai sähköpostilla. Netissä näkyillään Tavaraa onkin tarjolla yllin kyllin. He avasivat verkkokaupan ja alkoivat ilmoitella olemassaolostaan mediasta. – Netti on meille ennen kaikkea tuote-esittelypaikka. Taloudellinen taantuma on tehnyt kein myydä tavaroitaan. Yrittäjäpariskunta alkoi ostaa ammattimaisesti tavaraa muun muassa kuolinpesistä. Päällimmäisenä on viime vuosina tapahtunut ilmiö, joka koettelee tosin kaikkia muitakin alan toimijoita. – Sähköinen tekniikka helpottaa kaupankäyntiä todella paljon. 94 – Meillä alkoi olla jo kaikki paikat täynnä tavaraa. – Myös televisiossa pyörivät alan ohjelmat ovat madaltaneet kynnystä myydä tavaroitaan. – Ihmiset pohtivat myös entistä enemmän, mitä he oikeasti tarvitsevat. – Hinnat ovat tippuneet huomattavasti kahden vuoden aikana. Mukaan on tullut kierrätysajatus, joka on monellakin tapaa trendikästä juuri nyt, Pentti kuvaa. – Itse rakastan tätä työtä eniten ehkä juuri siksi, että jokaisen esineen takana on aina tarina, jonka saan jakaa. Vanhojen tavaroiden myynnissä hyvä pelisilmä onkin tarpeen, sillä tavaroihin liittyy aina paljon tunteita ja muistoja. Mukaan on tullut kierrätysajatus, joka on monellakin tapaa trendikästä juuri nyt.” Aarikan taiteen arvioidaan nousevan markkinoilla lähitulevaisuudessa.. Tipahtaneet hinnat ja kierrätysbuumi Jo pari vuotta alalla toimiva yritys on saanut kokea työn ilot ja haasteet. Tämä näkyy luonnollisesti myös Tähtiantiikin sisäänostossa. – Tänä päivänä on eettisesti oi”Tänä päivänä on eettisesti oikein myydä tavaroitaan. Ihmiset haluavat usein nähdä tavaran konkreettisesti ennen ostopäätöstä, Pentti lisää. Siitä huolimatta kauniit ja kiinnostavat esineet tuovat ihanaa lisää elämään. Ja tosiasiahan on, että ei antiikkia ja vanhoja tavaroita kukaan oikeasti tarvitse samalla tavalla kuin vaikkapa ruokaa
– Olen huomannut, että kun olen kuullut tavaraan liittyvän tarinan, muistan myös itse tavaran tosi hyvin. – Asiakkaalle ei koskaan pidä kertoa, että hänen tavaransa on huonoa. – Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja ilmassa on auttamisen meininki. Ja sillä tiellä ollaan edelleen, Päivi toteaa. 95 menee siihen, että hän kertoo, mistä tavara on tullut, Päivi kuvaa. Jos esine ei meitä jostakin syystä kiinnosta, se on ilmaistava asiakkaalle aina hienotunteisesti. Etenkin Oiva Toikan linnut myyvät myös maailmalla menestyksekkäästi. Pentti toteaa, että asiakasta on osattava kuunnella herkällä korvalla. Kun aloitimme, luulimme tietävämme hirmu paljon asioista. reissu on myös meille mahdollisuus oppia uusia asioita, Pentti painottaa. Jokainen messuTaidelasi on säilyttänyt jo pitkään suosionsa. Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa. Myös siellä he saavat Pentin mukaan olla oppipojan roolissa. Tähtiantiikki & Designissä on paljon vanhaa ja designtavaraa antiikin ohella. . Suomi on pieni maa, jossa myös antiikkikauppiaspiirit tuntevat hyvin toisensa. – Asiakkailta kuulee tosi paljon arvokasta tietoa. Oppipojan roolissa Tähtisten pariskunta on erityisen ilahtunut siitä, miten sosiaalista alalla työskentely on. Siitä alkoivat opiskelu ja verkostoituminen. Tärkeintä on kunnioittaa aina asiakkaan lisäksi myös hänen tarjoamiaan esineitä. Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski Kuvat: Pentti Tähtinen ja Marjo-Kaisu Niinikoski ”Asiakkailta kuulee tosi paljon arvokasta tietoa. Aika nopeasti huomasimme kuitenkin, että emmehän me tiedä yhtään mitään. www.tahtiantiikkidesign.fi. Tähtiset kiertävät säännöllisesti alan tapahtumissa ja messuilla. – Tässä on oltava terveesti nöyrä asenne. Jokainen messureissu on myös meille mahdollisuus oppia uusia asioita.” Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.. Käytän näitä tarinoita tietenkin myös omassa myyntityössäni. Se on tosi antoisaa, Pentti toteaa. Vanhojen tavaroiden myyntiin liittyy paljon myös nostalgiaa
La klo 10–17, su 10–16. Liput8 euroa. Hans Tritzschler arvioi messukävijöiden antiikkija taide-esineitä. GallenKallelan Museon näyttelyiden keskiössä ovat suomalaistaiteilijan ystävyys venäläisen taiteilijan ja rauhanmies Nikolai Roerichin kanssa sekä Gallen-Kallelan Jusélius-mausoleumin seinämaalausten 96. 14.–15.3. ja 20.–22.3., perjantaisin 17–20.45 klo 9.15–12.15, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10–16:30 Rauman kansalaisopisto, Martta-nukkekurssi Laitilassa 27.–29.3. perjantaisin 17–20.45 klo 9.15–12.15, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10–16. La-su klo 10–16. Nukkekammarin lokakuun kurssilla syntynyt kaunotar. Aikuisten pääsymaksu 14 euroa. Kursseja järjestetään keväällä useita länsirannikolla. 28.–29.3. Maanlaajuinen näyttelyja tapahtumasisältö kootaan Gallen-Kallelan Museon uusituille verkkosivuille. Antiikki-, taideja keräilyja käsityömessut Porvoon taidetehtaalla, Läntinen Aleksanterinkatu 1. La–su 10–16. ja 11.–12.4. 28.–29.3. Antiikki-, keräilyja taidemessut Oulussa, SuperPark Areenalla, Tyrnäväntie 16. La–su klo 10–17. Tänä vuonna vietetään myös rakastetun Akseli GallenKallelan syntymän 150-vuotisjuhlavuotta. Antiikkija keräilymessut Lahdessa, Jokimaan Ravikeskuksen Toto-hallissa, Jokimaankatu 6. 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 400 taiteilijan kuvaa digitoitu kaikkien vapaaseen käyttöön Gallen-Kallelaa uusista kulmista Akseli Gallen-Kallelan 150-vuotisjuhlavuotta juhlavuotta vietetään Gallen-Kallelan Museon lisäksi ympäri Suomea eri kulttuurilaitoksissa ja erilaisten työryhmien voimin. GallenKallelan juhlavuosi linkittyy myös Ystävät 150-teeman kautta Jean Sibeliuksen ja Pekka Halosen 150-vuotisjuhliin. 7.–8.3. Ajankohtaista Talven antiikkitapahtumia 14.–15.2. Ilmoittautuminen ja kyselyt suoraan paikallisiin kansalaisopistoihin: Martta-nukkekurssi Uudessakaupungissa, 6.2–15.2., perjantaisin klo 17–20.45, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10–16.30, VakkaSuomen kansalaisopisto, Antiikkinalle, kissa tai koira mohairista kurssi 27.2.–1.3., perjantaisin 17–20.45, klo 9.15–12.15, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10–16.30 Rauman kansalaisopisto, Martta-nukkekurssi 6.–8.3. Antiikki ja keräily -myyntitapahtuma Seinäjoella, Seinäjoki Areenalla. Antiikkimessut Jyväskylässä, Paviljongissa, Lutakonkatu 12. Antiikkitaideja keräilymessut Porissa, lyseon liikuntasalissa, Annankatu 5. 21.–22.2. Vapaa pääsy. 28.2.–1.3. Antiikki-, taideja keräilyretromessut Porissa, Puuvillan kauppakeskuksessa, Siltapuistokatu 14. Antiikkija keräilymessut Mikkelissä, Vanha Sotku, Jääkärinkatu 9. 21.–22.3. 4.–5.4. Aikuisten pääsymaksu 10 euroa. Arviointia, Old toy swap -leikkikalumarkkinat. Taideja antiikkimessut Turun messuja kongressikeskuksessa. Ei ainoastaan kansallistaiteilija Gallen-Kallelan Museo haluaa tuoda juhlavuonna esiin tunnetun taiteilijan (1865–1931) tuntemattomaksi jääneitä puolia. Kädentaidot Tee itse ihana, vanha nukke Nukkekammarin kursseilla voi oppia tekemään itse antiikkinallen, nuken ja muun vanhan ajan lelun. Luvassa on lukuisia näyttelyitä, monipuolista ohjelmaa sekä uutta tietoaineistoa
Myös yleisö kutsutaan mukaan tiedon jakamiseen ja välittämiseen verkossa ja tapahtumissa. > 97 esitöihin tiivistyvä, taiteellinen välitilinpäätös. Hänelle taide oli portti pyhään. Museossa odotetaan mielenkiinnolla, millaisia tuotteita kuvista saadaan aikaan.. löhistoriasta kerrotaan juhlavuonna Gallen-Kallelan oman Facebookprofiilin kautta turvautuen ensi käden arkistoaineistoon. Suomessa ja sähköisessä maailmassa maailmanlaajuisesti on poikkeuksellista, että laajaa kuvakokoelmaa saa kuka tahansa käyttää ja muokata mielensä mukaan. Gallen-Kallelalle taiteilijan tehtävänä oli etsiä tuonpuoleiseen kätkeytyvää, korkeampaa tietoa. Taiteilijan henkiAkseli Gallen-Kallela maalaamassa Kansallismuseon freskon Sammon taontaa vuonna 1928. Turun taidemuseo. Kuva: Turun taidemuseo / Kari Lehtinen. Uutta tietoa yleisölle Gallen-Kallelan Museo on Akseli Gallen-Kallelaan liittyvän tiedon keskus, jonka tietoaineistot ja arkistot sisältävät paljon julkaisematonta tietoa taiteilijasta. Esimerkiksi Gallen-Kallelan keskeneräiseksi jäänneen Suur-Kalevalan kuvistustyössä on nähtävissä ilmaisun pelkistymistä ja siirtymistä esittävyydestä maailmanlaajuisesti tunnettuihin symboleihin. Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus, 1896. Näyttelyissä tuodaan esiin taiteilijan näkemystä taiteen henkisestä ulottuvuudesta, joka oli irrallaan kansaja uskontokuntien rajoista. Kuvista saa tehdä vaikka minkälaista kippoa ja kuppia, kunhan mainitsee lähteeksi alkuperäisen kokoelman säilytyspaikan – Gallen-Kallelan Museon. Museon arkistoaineistoja, kuten Gallen-Kallelalle kuuluneet 400 valokuvaa, on juuri julkaistu yleisön käyttöön Flickr-palvelussa
Mukana on noin 80 kuvittajaa Suomesta ja ulkomailta 1800-luvulta lähtien nykypäivään saakka. Monet kuvittajat ovat tukeutuneet perinteeseen, mutta viime vuosina jotkut ovat lähteneet tulkitsemaan eeposta omapäisestikin. Ja onhan Väinämöisellä voinut olla rastatukka. on näyttelyn kuraattori Christian Hoffmannin kierros. puolestaan Thesleffin sukulainen, elokuvaohjaaja Antonia Ringbom opastaa. Thesleffille symbolistisen taiteen esiin nostama synesteettinen lähestymistapa tarjosi jatkuvasti uutta ja ihmeellistä, moniaistista lumoa lähtökohtinaan musiikki, teatteri, hämäläinen järvimaisema ja italialainen valo. Se on valanut meille iloa ikirunojen käyttötaiteessa, kuvakirjoissa, sarjakuvissa, pelikorteissa, internetja muissa peleissä, roolipeleissä, näytelmissä ja elokuvissa. 98 Turun taidemuseo esittelee kevään ajan Suomen kultakauden taiteen tunnetuimpiin nimiin lukeutuvan Ellen Thesleffin (1869–1954) hämmästyttävän modernistista ja uudistumiskykyistä tuotantoa. Taiteilijat ja kirjailijat ovat löytäneet oman Kalevalansa. erikoisopastuksella ja puupiirrostyöpajassa. Näyttelyyn voi tutustua myös viikoittain järjestettävillä, pääsylipun hintaan sisältyvillä yleisöopastuksilla tiistaisin klo 17.30 ja sunnuntaisin klo 13 ja 15. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.. Kansalliskuvastosta on tullut ankalliskuvastoa, koiratkin ovat saaneet Kalevalansa. Thesleff etsi ja löysi kautta elämänsä uudistuneita ilmaisuja maailmankatsomukselleen, jossa luonnon ja ihmiselämän mystiikka olivat kantavana teemana. Runsaasti kuvitetussa kirjassa avautuu lukijalle Kalevalan kuvamaailman inspiroiva monipuolisuus. Näyttelyyn järjestetään kevään aikana myös erikoisopastuksia: 21.2. Yksityiskokoelma. 21.3. Rakastettua kultakauden taidetta esillä Turun taidemuseossa Ellen Thesleff modernismin edelläkävijänä Ellen Thesleff: Suomen kevät, 1942. Se elää murteille ja nykykielelle käännettynä sekä laiskoillekin toimitettuina versioina. Ja vieraisiin, eksoottisiin kulttuureihin kotoutetut Kalevalat ovat luku sinänsä. Kalevala tänä vuonna 180 vuotta Kuvitukset usein perinteisiä Tämä vuonna 180 vuotta täyttävä kansalliseepoksemme Kalevala on osoittautunut elinvoimaiseksi. Öljy kankaalle 70 x 54 cm. Maalaustaide Sisko Ylimartinon kirja Kultia kujille, hopehia tanhuville esittelee ensisijaisesti lapsille ja nuorisolle suunnattujen Kalevaloiden kuvituksia. Thesleffin grafiikkaan tutustutaan kuvataitelija Sirkku Ketolan seurassa 28.2
09-413 97 370, kristiina.hattberg@karprint.fi Taiteen kentällä Keskusrikospoliisi tutkii taideväärennöskauppoja Myyty jopa 15 miljoonalla eurolla Poliisi tiedotti tammikuussa ennätysmäisen suuresta taideväärennösvyyhdistä. Väärennöksiä on tehty useiden tunnettujen taiteilijoiden, kuten Ilja Repinin, Ivan Siskinin ja Wassily Kandinskyn teoksista. Ilmoitusasioissa Sinua palvelee ilmoituspäällikkö Kristiina Hattberg, puh. Joukossa on myös suomalaisten taiteilijoiden, kuten Ilkka Lammin, Reidar Särestöniemen ja Helene Schjerfbeckin tauluja.. Paperilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ Paperilehti määräaikaistilaus 39€ Digilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 27,20€ Digilehti määräaikaistilaus 31,20€ Tilaushinnat Käytä palvelukorttia, kun PALVELUKORTTI Karprint Oy ja taide 6/2014 8,10 € Retro haastaa antiikkia Seinäjoen antiikkija keräilymessuilla tehtiin kauppaa LASISET Martta-nuken arvo jopa tuhat euroa Mukava sohva ROKOKOOTA muhkeimmillaan Tamminiemen huvimajasta paljastui 14 pintakäsittelykerrosta Kokoelmassa jo 6000 Mercedes Benzin pienoismalliautoa Kiireinen jouluaatto kirjapainossa loi Art Nouveaun 1. Keskusrikospoliisi epäilee, että taidekaupoissa on saatu yhteensä 15 miljoonan euron hyöty. Seuraavassa numerossa Juttuvinkki mielessä. Rikosten uhreja on poliisin mukaan useita. Väärennöksinä on myyty sekä kotimaista että ulkomaista arvotaidetta. luokan postimerkki Tilaan Antiikki ja taide -lehden ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Paperilehti kestotilaus Paperilehti määräaikaistilaus 12 kk Digilehti kestotilaus Digilehti määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ ___/___ 20___ Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin ja taid e Koruja ja käsin tehtyjä tekstiilejä Seuraavan lehden teemoina ovat: Antiikkitekstiilit Korut Taiteen hinnan muodostuminen Rakennusapteekit Seuraava numero ilmestyy maaliskuun lopussa. Meilaa toimitukseen mira.piispa@karprint.fi Arvoisa ilmoittaja. Rikostutkinnassa on selvinnyt koko 2000-luvun ajan tehtyjä väärennöstaulujen kauppoja