ja taide NYT 6,90 Väinö Blomstedt omaksui matkoillaan vaikutelmia ja maalasi myöhemmin Rokokoo-tyylissä huoneiden interiööri sointuu yhteen Mika Törösen Helsinki: Raitiovaunujen elävä kuvaus saa kuulemaan niiden kolinan Kuokkalan kartano Jyväskylässä jälleen vanhassa loistossaan Jo 1600-luvulla Suomessa oli huippuluokan hopeaseppiä Värikkäistä emaliastioista välittyy sodanjälkeinen elämänhalu
Taideja Antiikkimessut 19.–20.3.2016 TURUN RAHAN PÄIVÄ tuo kävijöiden ihailta vaksi laajan kokoelman vanhoja rahoja, mitaleja ja postimerkkejä. Inspiraatiota ja huippulöytöjä nukkekotija nukkeharrastajille. Turun Taideja Antiikkimessut tarjoavat kaikkea mitä alan harras taja ja keräilijä voi vain toivoa! Taiteen ja antiikin lisäksi paikan päällä voi tutustua vanhojen rahojen ihmeelliseen maailmaan, tutkia antikvariaattien aarteita, ihailla upeita nukkekoteja ja palata lapsuuden leikkeihin vanhojen leikkikalujen markkinoilla.. Villiinny vintagesta – vaatteita, astioita ja esineitä menneiltä vuosikymmeniltä. www.turunmessukeskus.fi Tuo vanhat aarteesi arvioitav iksi, niin kuulet niiden todellise n arvon. T U R U N TA I D E & A N T I I K K I M E S S U T Leikkiä ikä kaikki – OLD TOY SWAP -leikki kalumarkkinat. Taidetta vaikka millä mitalla: maalauksia, gra ikkaa, keramiikkaa, valokuvia… Taideja Antiikkimessujen pääsylipulla voi vierailla myös suosituilla KÄDENTAITOMESSUILLA, jotka järjestetään samaan aikaan Turun Messukeskuksessa
Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. 09-413 97 370 Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Puh. Valpperintie 20, Nousiainen p. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.
Vuonna 2016 ilmestyy 6 numeroa. 41 Hopean kiiltoa silmissä Antiikkiliike Galerie Donner on tunnettu laadukkaista hopeaesineistään. , ma–pe 8–16, puh. Tämä teos kuuluu monipuolisen mutta varjoon jääneen taiteilijan tunnetuimpiin teoksiin. 20 Pyhän Kolminaisuuden kirkko sulautuu ympäristöönsä Lahjoitusvaroin rakennettu, Engelin suunnittelema Pyhän Kolminaisuuden kirkko Helsingin Kruunuhass vihittiin käyttöön vuonna 1827. Yritys on perustettu 1962. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/ tilaaja palvelu 03150 Huhmari. 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint. 4 6 Taidetta rakastavan avioparin lahja taiteen ystäville Didrichsenin taidemuseo vietti viime vuonna juhlavuotta. 12 Satoja kuppipareja ja 50 maitokannua Arabian kahvija teekuppeja, mukeja, maitokannuja, figuureja ja muuta käyttötavaraa on useita satoja erilaisia Lea Kauton kokoelmassa kotona ja vanhassa navetassa. Kansallismuseossa pidetty Brilliant!-näyttely kokosi yhteen Vuoden kultasepäksi valittujen taitureiden koruja. Taitto: Päivi Ahlroth, Mika Kettunen ANTIIKKI JA TAIDE Myyntiryhmän päällikkö: Eija Kiukkonen, p. 46 Valamon luostarissa mestarien jäljillä Valamon luostarissa on jo toistamiseen esillä merkittävä kristillisaiheisten töiden näyttely. 32 Francesca – symbolismin helmiä Ateneumin taidemuseon näyttelyissä nähdään aika ajoin taidemaalari Väinö Blomstedtin Francesca-maalaus. Karprint Oy ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, jos ilmoitusta ei voida julkaista määrättynä päivänä tai suunnitellun mukaisesti aineiston teknisten puutteiden tai asiasisältöjen puutteellisuuden vuoksi. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 35 €. Taidenäyttely Mestarin jälki II on jatkumoa syksyn 2014 kristillisaiheisten töiden näyttelylle Valamon luostarissa. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint. 09-413 97 370 Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 28 Erikoisalana jugendaikakauden valaisimet Tomi Kääriänen löysi jo varhain tiensä antiikin maailmaan. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä viimeistään kahdeksan (8) vuorokauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta lehdessä. Arthur Aminoffin yrityksellä on jo pitkä historia taknaan. 36 Emali kasvattaa suosiotaan keräilykohteena Taiteen tohtori, keraamikko ja tietokirjailija Helena Leppänen on kirjoittanut Iloista emalia -teoksen, joka on kattava tietopaketti emalista, emaliastioiden muotoilijoista ja valmistajista. Sisällys 1/2016 Tuulimyllykannuja vuosilta 1917–27. 12 46. Niiden lisäksi liike on keskittynyt 1700-luvun huonekaluihin. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint. Nyt jo yli 30 vuotta omaa, monipuolista antiikkiliikettään Galerie 1900:a Helsingissä pitäneen kauppiaan intohimona on jugendaikakausi. Nyt Alahärmän galleriassa tapahtuu jälleen. 35 Virstanpylväitä Väinö Blomstedtin elämästä Savonlinnassa vuonna 1871 syntynyt Väinö Blomstedt oli monipuolinen taiteilija, joka on kuitenkin jossain määrin jäänyt aikalaistaiteilijoidensa varjoon. 24 Taidelainaamo tekee myös ostamisesta helppoa Teosmäärältään Suomen suurin taidelainaamo perustettiin vuonna 1995 Helsingin Taiteilijaseura ry:n ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyönä. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Vastuu virheistä ja huomautukset: Karprint Oy:n suurin vastuu hyväksytyn ilmoituksen julkaisemisessa sattuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta ja muihin lehtiin toimitetusta aineistosta sen valmistusarvo. 50 Korujen loistetta Brilliant!-näyttelyssä Suomen korumuotoilun huiput olivat esillä Suomen Kultaseppien Liiton 110-vuotisjuhlanäyttelyssä. , puh. Syksyllä avattu näyttely on esillä huhtikuun loppuun ja on jo tähän mennessä saanut lämpimän vastaanoton. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suora markkinointiin. Lea Kautto on kerännyt hienon Arabia-kokoelman 20 vuoden aikana. Kannen kuvassa: Taidemaalari Mika Törösen akvarelli Syksy. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint. 16 Juhani Palmu jälleen pensselin varressa Puoli vuotta sitten Juhani Palmu ei jaksanut huonon kuntonsa vuoksi edes maalata. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 40 €. Taidelainaamojärjestelmä on yksi onnistuneimpia tapoja saada kotiin ammattitaiteilijoiden alkuperäisteoksia. Esillä monia ulkomaisia huippuja, kuten Pablo Picasso. Tästä taiteen ja kauneuden keitaasta on kiittäminen kahta henkilöä: Gunnar ja Marie-Louise Didrichseniä
Rokokoo muutti barokin pramean ja jäykkyyden leikilliseksi epäsäännöllisyydeksi. Jalokiviä himoitaan ja rikoselokuvissa suunnitellaan täydellisiä jalokiviryöstäjä. Englantilainen rokokoo oli ranskalaiseen verrattuna suoralinjaisempaa ja hillitympää, käsityöläisten taidetta. 70 Öljyvärimaalauksen irrotus onnistui hyvin Suomessa ei ole suosittu seinämaalauksia tai freskoja, joten sellaisen pelastaminenkin on erittäin harvinaista. Rokokoo ei elänyt yksin Ranskassa, vaan se valloitti 1700-luvun puolivälissä myös Englannin. Uusrokokoo nousi muotiin kertaustyylinä aluksi Ranskassa 1830-luvulla ja myöhemmin muualla, ja se säilytti suosionsa vuosisadan loppuun asti. Kristinusko säilytti otteensa ja tämä heijastuu selvästi myös taiteessa. Meillä Suomessa olisi aiheellista palata 1700-luvun rokokoo-sisustukseen, se ei ole kustannuskysymys – se on tyyliasia, jossa koko huoneen interiööri sisustetaan puhtaalla tyylillä. 78 Antiikkikaupassa parasta on reissut Antiikkikauppias Marja Saarikoski kiertää Etelä-Eurooppaa etsimässä kristallikruunuja ja vanhoja peilejä. Englantilainen täysrokokoo vuosina 1750–1780 on nimetty aikansa nimekkäimmän huonekalusuunnittelijan Thomas Chippendalen mukaan chippendaletyyliksi. 60 Risto Vilhusen kokoelmissa 5500 esinettä ja teosta Pop-taiteellaan 1960-luvulla tunnetuksi tullut, sittemmin renessanssin taiteesta ja maisemista kiinnostunut taidemaalari Risto Vilhunen aloitti taiteen teon ohella keräilemisen jo taideakatemian aikana. Kiistämättä me suomalaiset arvostamme rokokoo-tyylisen sisustuksen ykkösluokkaan – sen kokonaisvaltainen tyyli elää edelleen vahvana, joskaan meillä Suomessa sitä ei kovin runsaasti tavata. 86 Cedercreutzin perintö elää Kuvataiteilija Emil Cedercreutzin perintöä vaaliva säätiö täytti viime vuonna 70 vuotta. 66 Kuokkala jälleen vanhassa loistossaan Jyväskylän Kuokkalassa kohoaa komea keltainen kivirakennus. Rokokoo on vahvimmin ollut edustettuina sisustuksessa, mutta myös maalaustaiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa. Merkkejä siitä ei ole, vaikka eri aikakaudet niin rakennustaiteessa kuin sisustuksessa muuttuvat. 75 Takaraution maalaukset kutkuttavat näköaistia Kimmo Takarautio tarttuu rohkeasti uusiin haasteisiin. Me suomalaiset olemme perinteisten talonpoikaisten tyylisuuntausten kannattajia, joskin meillä on niihin kyetty ottamaan mukaan eurooppalaisia vivahteita. Vältettiin symmetrisiä kuvioita ja yhä kaarevammat muodot otettiin käyttöön. O nko sisustustaide nousemassa uuteen kukoistukseen kaksituhattaluvun Euroopassa. Olisiko syytä ryhtyä erityisesti nuoria perheitä opastamaan sisustustaiteen tyyleihin. Toisin kuin 1700-luvun rokokoossa, uusrokokoossa suosittiin tummia puulajeja, kuten pähkinäpuuta ja mahonkia. Suomessa edistetään kulttuuria voimakkaasti yhteiskunnan toimesta ja tuella. Taiteilijan elämäntyöstä kertova kirja ilmestyy ensi kesänä. Runsaammin on englantilaista ja hollantilaista niukkakoristeisuuteen perustuvaa talonpoikaisrokokoota. Saarikosken 81 Rokokoo: kaarevia muotoja ja epäsymmetrisyyttä Rokokoo ihannoi hempeää koristeellisuutta, pehmeitä pastellivärejä ja haki kuvituksensa romantisoidusta maalaiselämästä. Suomeen uusrokokoo tuli 1840-luvulla Pietarista. Rokokoosta sanotaan, että se oli viimeinen aikakausi, jolloin vielä uskottiin laajalti, että kuninkaat olivat jumalan nimittämiä ja kaikki ihmiset oli luotu tasa-arvoisiksi. 56 Funkkis pitää pintansa Suomessa Suomalainen arkkitehtuuri on maailmankuulua, ja etenkin 1930-luvulla päätään nostanut modernismi teki siitä tunnettua. Tätä aikakautta on kutsuttu myös järjen aikakaudeksi. Sirous tuli prameuden tilalle. Maailman sisustusja paljolti myös rakennustaiteen Mekka on Pariisi, ja erityisesti Ludvig XV aikana, 1700-luvun alkupuolella syntyneen rokokoon vaikutuksesta. Rokokoo-sisustus on meitä suomalaisia vahvasti miellyttävä tyylilaji. Metropolia-ammattikorkeakoulun interiöörikonservoinnin opettajan johdolla Kaapo Rissalan Punainen hevonen irrotettiin kalkkilaastipinnalta syksyllä Vihdissä onnistuneesti. 5 PÄÄKIRJOITUS 53 Jalokivet ovat ikuisia Jalokivet ovat aina viehättäneet ja kiehtoneet ihmismieltä. Väreissä pastelli ja kulta ovat suosittuja, ja huoneen kalustesijoittelu on lämmin, muun muassa peilien runsaus on rokokoo-sisustuksessa merkillepantavaa. Se maksaisi vaivan! Onko kotien rokokoosisustus painunut unholaan. Paikalliset muistavat kartanon lähinnä synnytyssairaalana. Huonekalujen kaarevuudessa mentiin entistä pidemmälle, ja verhoilua käytettiin aiempaa enemmän. Musiikissa rokokoo esiintyy asiantuntijoiden mukaan hienoimpana Mozartin tuotannossa. Helsingissä on monia merkittäviä ja erilaisia funktionalismia edustavia rakennuksia. Olipa kyseessä automaalaukset, sisustustyöt, näköispatsaat tai kerrostalon seinän koristaminen, Kimmo lähtee innolla toteuttamaan omia ja asiakkaidensa visiota. Rokokoo-tyylissä huoneiden koko interiööri suunniteltiin yhteen sointuvaksi jokaista yksityiskohtaa myöten
Tästä taiteen ja kauneuden keitaasta on kiittäminen kahta henkilöä: Gunnar ja Marie-Louise Didrichseniä. 6 Didrichsenin taidemuseo vietti viime vuonna juhlavuotta: museo on toiminut jo kunniakkaat 50 vuotta. Tämän maalauksen Didrichsenit hankkivat jo vuonna 1944 yksityiskokoelmasta. Kuva: Jussi Pakkala. Didrichsenin taidemuseo Taidetta rakastavan parin luomus taiteen ystäville Akseli Gallen-Kallela, Pilvitornit 1904
Hän on Didrichsenien nuorimman pojan, nykyisen museonjohtaja Peter Didrichsenin puoliso. Taidehankinnoista tuli pariskunnan yhteinen intohimoinen harrastus. Taidetta rakastavan parin luomus taiteen ystäville S yksyllä 1927 saapui Suomeen liikematkalle tanskalaissyntyinen Gunnar Didrichsen (1903-1992). – Niinpä Marie-Louise ja Gunnar avioituvat vain muutaman kuukauden intensiivisen seurustelun jälkeen, kertoo Didrichsenin taidemuseon intendentti Maria Didrichsen. Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen sekä marmorinen Buddhan pää. Keskeisiä painopisteitä olivat saavutettavuuden lisääminen sekä turvallisuustason nostaminen vastaamaan kansainvälisten museoiden standardeja. Sisänäkymä museosiivestä 2014 lähes vuoden kestäneen peruskorjauksen jälkeen. Jo seuraavana vuonna Didrichsen perusti 1928 Helsinkiin yrityksen, Transmeri Oy Ab:n – tuotteita yli meren. Molempien voimakas kiinnostus taiteeseen johti pian ensimmäiseen yhteiseen teoshankintaan, Pekka Halosen ”Ateria”maalaukseen vuodelta 1899. Osoittautui pian, että heillä oli paljon yhteistä: molemmat olivat kauniin luonnon, hyvän arkkitehtuurin ja ennen kaikkea hyvän taiteen ystäviä. Taidevalintoja ohjasivat pariskunnan esteettiset mieltymykset. Varsin pian satunnaiset teoshankinnat muuttuivat järjestelmälliseksi taidekokoelman keräämiseksi. Didrichsenien ensimmäinen yhteinen hankinta: Pekka Halosen ”Ateria” 1899. Liikemiehen vaisto oli osunut oikeaan; yritys lähti kasvuun. 7 . Yhteinen rakkaus taiteisiin Tekisi mieli sanoa, että Didrichsenin taidemuseon henkinen peruskivi laskettiin jo vuonna 1939, jolloin hoikka, vaalea Gunnar Didrichsen tutustui viehättävään suomenruotsalaiseen Marie-Louise Granfeltiin (1913–1988). Periaatteena oli hankkia taideteokset yhteistuumin: niiden tuli miellyttää molempia. Kuva on 1960-luvulta. Kuva: Matti Ruotsalainen Kuva: Rauno Träskelin. Yksityiskokoelmista ostettiin muun muassa Eero Järnefeltin, Akseli Gallen-Kallelan ja Albert Edelfeltin maalauksia. Jo maailmaa nähnyt nuori liikemies huomasi alueella menestymisen mahdollisuuksia; Suomen markkinoilla näytti olevan tilaa kansainvälisille tuotemerkeille. 1940-luvulla Didrichsenit olivat kiinnostuneet nimenomaan kotimaisen kultakauden taiteesta
Museon vihki rouva Sylvi Kekkonen. Siipirakennuksen suuret lasiseinät avautuvat sisäpihalle, ja pohjakerrokseen rakennettiin asianmukaiset tilat muinaisten kulttuurien kokoelmille. Didrichsenit perustivat vuonna 1963 nimeään kantavan säätiön hallinnoimaan taidekokoelmaa ja tulevan museon toimintaa. Tuolloin hankittiin muun muassa Akseli Gallen-Kallelan ”Väinämöisen soitto” vuodelta 1886 sekä 1900-luvun alun keskeisten suomalaisten taiteilijoiden, kuten esimerkiksi Marraskuun ryhmään kuuluneiden Tyko Sallisen ja Alvar Cawénin teoksia sekä maalauksia ekspressionistiselta Yrjö Saariselta. Didrichsenit halusivat rakennuttaa kodin, joka tarjoaisi puitteet kodikkaalle perheelämälle sekä viihtyisät tilat seurustelulle Didrichsenin perhe Villa Didrichsenin olohuoneessa. Vuoteen 1966 mennessä kokoelmassa oli jo kahdeksan Schjerfbeckin teosta ja nykyisin niitä on parikymmentä. Tuolloin Schjerfbeckin teokset eivät olleet vielä saavuttaneet sitä menestystä, johon ne sittemmin nousivat. Didrichsenin taidemuseon Schjerfbeck-kokoelma on yksi taiteilijan töiden suurimmista ja merkittävimmistä yksityiskokoelmista Suomessa. ystävien ja liiketuttavien kanssa. Kuvassa vasemmalta Jon, Marie-Louise, Peter, Ann Marie, Gunnar ja Hans Didrichsen. Tällainen rantatontti sisälahtimaisemineen löytyi luonnonkauniista Kuusisaaresta. Didrichsenin taidemuseon sisäpiha. Samalla he kartuttivat omaa kokoelmaansa taidehankinnoilla. Museo vihittiin juhlavasti vuonna 1965 presidentti Urho Kekkosen ja hänen puolisonsa Sylvin läsnä ollessa. Heidän unelmansa – yhdistelmän arkkitehtuuria, taidetta ja luontoa – toteutti arkkitehti Viljo Revell (1910–1964). Tilaa tarvittiin piankin lisää. Sen jälkeen Marie-Louise Didrichsen omistautui kokonaan museolle. Taiteen ystävät olivat saaneet uuden nähtävyyden ja vierailukohteen.. Myös ensimmäinen Helene Schjerfbeckin maalaus on 1960-luvun hankintoja. Ensimmäinen Schjerfbeck-hankinta oli ”Baskeripäinen tyttö” vuodelta 1935, ja se sai pian seuraa. Didrichsenin taidemuseo avattiin yleisölle 1965. Oli tullut aika rakentaa oma talo. Revell laajensi L-muotoisen Villa Didrichsenin U-muotoiseksi kokonaisuudeksi. He matkustivat paljon sekä kotimaassa että ulkomailla ja tutustuivat matkoillaan lukuisiin museoihin ja kokoelmiin. Vuonna 1958 jylhien mäntyjen keskelle valmistui Villa Didrichsen, jota pidetään yhtenä Revellin kauneimmista luomuksista. Gunnar Didrichsenin lapsuudenkoti oli sijainnut Juutinrauman salmen äärellä, ja hänen haaveenaan oli koti lähellä luontoa, merellisessä ympäristössä. Kokoelmaan hankitaan suomalaisia mestareita 1960-luku oli Didrichsenin pariskunnalle aktiivista aikaa. Villa Didrichsen laajenee museoksi Kun Villa Didrichsen suunniteltiin, ei mitenkään osattu ennakoida, että taidekokoelma laajenisi käsittämään lähes tuhat teosta. Samalla heräsi ajatus siitä, että myös suuremman yleisön tulisi saada mahdollisuus ihailla näitä taiteen helmiä. Villa Didrichsen nousee Kuusisaareen Didrichsenit asuivat tilavassa huoneistossa Helsingin keskustassa, mutta kokoelma kasvoi pian yli sen, mitä perheasuntoon mahtui. Uusi siipirakennus oli tarkoitettu vain taiteelle. Kuvassa professori Aune Lindström pitämässä avajaispuhetta. 8 – Mieheni Peter on kertonut, että jos joskus tuli erimielisyyttä jostakin teoksesta tai hankinnasta, niin kyllä se oli äidin ääni, joka ratkaisi, Maria Didrichsen hymyilee. Hänen taiteensa puhutteli kuitenkin sekä Marie-Louise että Gunnar Didrichseniä
Didrichsenit täydensivät kokoelmia nuorten suomalaistaiteilijoiden teoksilla. Louisiana-taidemuseossa Tanskan Humlebækissa hän näki uusinta taidetta. Gunnar Didrichsen piti jatkuvasti yhteyttä entiseen kotimaahansa Tanskaan. Ensimmäinen tulokas modernistisen maalaustaiteen kokoelmiin oli ranskalaisen – nykyisin melko tuntemattoman – kuvataiteilija Maurice Blanchardin maalaus ”Place du Tertre”. Teoksia hankittiin myös 1960-luvun modernismin keskeisiltä vaikuttajilta kuten Ahti Lavoselta ja Ole Kandelinilta, joka ensimmäisenä suomalaisena siirtyi johdonmukaisesti abstraktiin taiteeseen. Kuva: Jussi Pakkala Taidemuseon ensimmäiset näyttelyt esittelivät museon omia kokoelmia. . Sitä seurasi vähitellen varsin merkittävä joukko kansainvälisen modernismin suuria nimiä: Picasso, Kandinsky, Miró, Léger, Giacometti, Rothko ja Arp.. Joukossa on useita nimekkäimpiä kuvanveistäjiämme, kuten Eila Hiltunen, Laila Pullinen, Eero Hiironen, Mauno Hartman sekä Birgitta Ara. Lyhenne CoBrA (myös COBRA tai Cobra) tulee taiteilijaryhmän perustajien kotikaupunkien nimistä: Copenhagen, Bryssel ja Amsterdam. Kansallisesta taiteesta kansainväliseen 1970-luvulla Didrichsenin taidemuseossa panostettiin erityisesti taidehankintoihin. Erikoisnäyttelyt aloitti kiinalaiseen kulttuuriin erikoistuneen Osvald Sirénin kokoelman esittely keväällä 1968. Kansainvälinen moderni kuvataide puhutteli sekä Marie-Louise että Gunnar Didrichseniä. Wassily Kandinsky: Eglise à Murnau 1908. Kuva: Rauno Träskelin Cobra Cobra oli eurooppalainen abstraktia ekspressionismia edustava taiteilijaryhmä vuosina 1949-1952. Matkoillaan hän tutustui myös tanskalaiseen ja MannerEuroopan aikalaistaiteeseen. Erityisesti Gunnar Didrichsen vaikuttui avantgardistisen CoBrA-ryhmän teoksista. 9 Näkymä museosiivestä, etualalla Henry Mooren ”Jousimies” vuodelta 1967 ja taustalla ”Lepäävä hahmo jalustalla” vuodelta 1960
Kokoelmiin hankittiin jo 1960-luvulla myös suuri määrä muinaisten kulttuureiden esineistöä. Se jakautuu kahteen osaan: itämaiseen ja esikolumbiaaniseen, jonka esineistö on pääosin peräisin Meksikosta, Guatemalasta ja Perusta. Tähän vaikutti osaltaan arkkitehti Revell. Revellin kautta Didrichsenit ystävystyivät Henry Mooren kanssa. Intendentti Maria Didrichsen korostaa, että toiminnan johtoajatuksena on edelleen Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenin näkemys: ”Haluamme että pienestä museostamme tulisi kaiken kauniin tyyssija: luonnon, arkkitehtuurin, taiteen ja musiikin ja että se tuottaisi yhtä paljon iloa museossa kävijöille kuin se on tuottanut meille.” Marjut Popelka Kuvat: Didrichsenin taidemuseo. Niinpä suurin osa kokoelmista sekä kiinteistö tontteineen siirrettiin Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenin taidesäätiölle jo 1963. Tang-dynastia, 618-907, Kiina. Nykyisin säätiö on toisen sukupolven hoidossa. Modernismin kuvanveiston ensimmäinen hankinta Kuvanveistäjä Henry Mooren ”Lepäävä hahmo jalustalla” -veistos oli puolestaan alkusysäys Didrichsenien modernistisen veistotaiteen kokoelmalle. He vierailivat usein tämän luona Perry Greenissä, Englannissa ja hankkivat useita teoksia suoraan taiteilijalta. Kokoelmaa kartuttaessaan he käyttivät apunaan kansainvälisiä asiantuntijoita. Didrichsenin taidemuseo elää ajan hermolla ja on jo 1990-luvun lopulta lähtien panostanut erityisesti monipuoliseen näyttelytoimintaan. Museossa on 14 Cawénin maalausta, ja kokoelma on edustava poikkileikkaus taiteilijan kypsästä tuotannosta. Heidän toiveittensa mukaisesti heidän uurnansa laskettiin rannanpuoleiseen, ilta-auringon kultaamaan rinteeseen. Tästä kokoelmastaan Didrichsenit koostivat edustavan läpileikkauksen eri aikakausien taiteen tunnuspiirteistä. Kuva: Jussi Pakkala Auguste Renoir (1841-1919): Nature more aux trois pommes. Villa Didrichsenin valmistuttua Revell oli todennut, että hänen suunnittelemansa rakennus oli täysin valmis vasta kun sen kruunaisi Henry Mooren veistos – ja niin ”Lepäävä hahmo jalustalla” saapui museon veistospuistoon. Tämän Renoirin maalauksen Didrichsenit hankkivat pariisilaisesta galleriasta 1963. Taidemuseossa järjestetään kahdesta kolmeen erikoisnäyttelyä vuodessa. Sen kävijämäärä oli huikeat 70 000 näyttelyvierasta – mikä ylitti normaalin vuotuisen kävijämäärän. Kuva: Jussi Pakkala Yleensä Didrichsenit hankkivat teokset eurooppalaisten galleristien kautta. Veistos oli ensimmäinen Mooren teos Suomessa. Ajan myötä kokoelma kasvoi ja käsittää nykyisin lähes 400 esinettä. Muita erittäin suosittuja näyttelyitä ovat olleet ”Elin Danielson-Gambogi Italian valossa” vuonna 2007 sekä Maya I – ja Maya II -näyttelyt, jotka esittelivät monipuolisesti muinaisten maya-kulttuurien arkeologisia kaivauksia Guatemalassa. Tyylillisenä ominaispiirteenä oli spontaani ja raju maalaustapa, jossa värin annettiin hallita muotoa. Marie-Louise Didrichsen omistautui museolle koko loppuelämänsä ajan. Kuva: Jussi Pakkala Seisova hevonen on itämaiseen kokoelmaan kuuluva hautaveistos. Tämä takaa edelleen sen, että kokoelmat pysyvät yhtenäisenä ja julkisena kulttuuriperintönä. Haudalla on Arvo Siikamäen puhutteleva veistos ”Tyhjä hauta”. Didrichsenin taidemuseon tähän mennessä menestyksekkäin näyttely on ollut ”Edvard Munch – Elämän tanssi”, joka oli esillä taidemuseossa marraskuun 2014 lopulta vuoden 2015 helmikuuhun. Näissä taidehankinnoissa Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen konsultoivat lähes aina taidealan ammattilaisia. Aikaa myöten modernistisista teoksista muodostui merkittävä osa taidekokoelmaa. He ostivat teoksia myös suoraan taiteilijoilta, kuten esimerkiksi Robert Jacobsenilta ja Sonya Delaunaylta. Nykyään Didrichsenin taidemuseolla on kuusitoista veistosta ja useita litografioita käsittävä Henry Moore -kokoelma, joka on suurin Euroopassa Iso-Britannian ulkopuolella. 10 Abstrakti ekspressionismi Abstraktilla ekspressionismilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen syntynyttä taidesuuntausta, joka on yleisesti jaettu kahteen alalajiin: roisketai elemaalaukseen ja värikenttämaalaukseen. Taidekokoelma varmistetaan jälkipolville Jo varhain Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen halusivat varmistaa huomattavan taidekokoelmansa säilymisen jälkipolville. Hän kuoli vuonna 1988, ja Gunnar Didrichsen neljä vuotta myöhemmin 1992. Tunnetuimmat edustajat Roisketai elemaalaus: Jackson Pollock (1912-1956) Värikenttämaalaus: Mark Rothko (19031970) Alwar Cawén (1886-1935), Kehtolaulu 1921
Niiden keveys ja rytmi muuttavat kovan veistosmateriaalin sulavaksi vakaudeksi. 11 . Kolikon tarkka koostumus selvisi röntgentutkimuksen yhteydessä. Lähde: Huutokauppa Helander Huutokauppa Helanderin meklari ja toimitusjohtaja Mika Sirén löysi joulukuussa kuolinpesästä todellisen harvinaisuuden, vuonna 1957 lyödyn kolikon, joka sattuu olemaan ainut tunnettu kappale koko maailmassa. Vuoden 1957 20mk kolikot eivät sinällään ole harvinaisia Suomessa, niitä lyötiin alunperin jopa yli miljoona kappaletta. Harvinainen 20 markan kolikko löytyi. Kolikko on tutkittu röntgenillä materiaalin varmistamiseksi. Eronen aloitti taiteilijantiensä vuonna 1948 Taideteollisesta Oppilaitoksessa ja jatkoi opintojaan Vapaassa taidekoulussa. Vuonna 1956 tuli aika muuttaa Järvenpäähän, josta muodostui kuvanveistäjälle pysyvä ja lähellä sydäntä oleva koti. Erosen töistä voi aistia myös hänen rakkauden musiikkia kohtaan. Eronen on osallistunut aktiivisesti eri taideyhdistysten toimintaan ja oli perustamassa myös Järvenpään taideseuraa. Halkaisija 22,5mm, paino noin 4,61 g. Kyseinen kolikko löytyi erään kuolinpesän irtaimistosta esineiden läpikäynnin yhteydessä. Kolikko on tiettävästi ainut olemassa oleva kuparinen 20 markan kolikko. Kyseiset 20 markan kolikot valmistettiin tuohon aikaan alumiinipronssista. Heidän teoksensa huokuvat niin luonnon valoa kuin ihmisten lämpöä. K evään ajan Järvenpään taidemuseossa nähdään kauan kaivatut museon kokoelmataiteilijat Eero Järnefelt (1863–1937) ja Venny Soldan-Brofeldt (1863–1945), jotka esittäytyvät uudessa kokoelmaripustuksessa. Järvenpään taidemuseon kokoelmassa nousevat esiin myös molempien taiteilijoiden perheet ja etenkin lapset. Se koostuu 98,1% kuparista, 1,8% nikkelistä, 0,1% magnesiumista ja 0,1% raudasta. Kuvanveistäjä Erkki Eronen Järvenpään taidemuseon kevätnäyttely vie katsojansa kuvanveistäjä Erkki Erosen (s. Lasten ilmeissä ja puuhasteluissa riitti kuvattavaa sekä kotona arjen keskellä että kesäisillä matkoilla. Yhden markan kolikko oli niklattua rautaa, sadan markan, kahdensadan markan ja viidensadan markan kolikot hopeaa. – Kolikon löytymisen jälkeen minulle oli tärkeintä päästä varmistamaan epäilykseni siitä, että kyseinen kolikko on kuparia. Myöhemmin hän Eero Järnefelt, Saaristomaisema, 1887, öljy. Löydöstä kerrotaan Huutokauppa Helanderin nettisivuilla. Siinä missä Järnefelt kuvasi suomalaista metsää ja vaaramaisemia, Soldan-Brofeldt toi ihmisten eteen meren sen sadoissa eri väreissä. Saimi kedolla -näyttely 18.2.–24.4.2016 Avoinna loka-huhti ke-su 10-17 www.jarvenpaa.fi/taidemuseo Järvenpään taidemuseo, Kirjastokatu 8, 04400 Järvenpää. Tiesitkö. 20 markan kolikko vuodelta 1957. 1926) taiteen pariin. Hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluu Järvenpäässä sijaitseva vuonna 1964 valmistunut Jean Sibeliuksen pronssiveistos. Museon sisäänkäynti on Järvenpää-taloa vastapäätä. Musiikki onkin seurannut kuvanveistäjää intohimoisena harrastuksena läpi elämän. Veimme kolikon röntgenkuvattavaksi, sen materiaalien selvittämiseksi, kertoo Mika Sirén. Vuonna 1957 valmistunut oma ateljee mahdollisti ahkeran työskentelyn uusien taideteosten parissa. Eroselle myönnettiin valtion elinikäinen taiteilijaneläke vuonna 1988. Näyttelyn keskiössä ovat Järvenpään taidemuseon kokoelman uusimmat teokset, jotka kuljettavat museovieraan Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön ja keskelle niitä maisemia, jotka olivat heille rakkaita. . Kolikkojen valmistusmateriaaleina toimivat 1950-luvulla niklattu rauta, pronssi sekä hopea. Näyttely johdattelee kävijän retrospektiivisesti Erosen uran keskeisimpiin teemoihin, kuten luontoon, uskontoon, ihmiseen ja isänmaahan. Se on tällä hetkellä ainut tiedetty olemassa oleva yksilö. Kolikosta tekee harvinaisen sen materiaali, sillä kyseinen 20 markan kolikko on poikkeuksellisesti valmistettu kuparista. Alumiinipronssista tehtiin viiden, kymmenen, kahdenkymmenen ja viidenkymmenen markan kolikot. Saimi kedolla Järvenpäässä toimi professori Wäinö Aaltosen oppilaana ja avustajana. Kuolinpesästä löydetty kolikko on puolestaan kuparia, joka tekee siitä ainutlaatuisen. Kuva: Järvenpään taidemuseo / Matias Uusikylä 1950-luvun kolikoiden valmistumateriaalit olivat niklattu rauta, alumiinipronssi ja hopea
– Kirppareilta ja toreilta pääasissa. 12 Satoja kuppipareja ja 50 maitokannua Arabian kahvija teekuppeja, mukeja, maitokannuja, figuureja ja muuta käyttötavaraa on useita satoja erilaisia Lea Kauton kokoelmassa kotona ja vanhassa navetassa. Keräilijä on hankkinut satojen kuppiensa, joidenkin mukiensa, kymmenien maitokannujensa, fiArabia-kokoelma on karttunut 20 vuodessa guurien ja muidenkin vanhojen tavaroiden kokoelmansa noin 20 vuoden aikana. Olen ostanut sitä, mitä on tullut vastaan, enkä lähtenyt erityisesti etsimään jotain tai täydentämään kokoelmaani jollain tietyllä. Harvemmin olemme käyneet huutokaupoissa. Muuten tavaroista joutuisi maksamaan paljon, Kautto kertoo.. V aatimattomaan suomalaiseen tapaan Lea Kautto, 73, kertoilee, että kyllähän hänellä jotain Arabiaa on, mutta kun toimittaja saapuu paikalle, vanhassa navetassa on oikea kuppiparatiisi
Vanhin esine on ehkä vuoden 1780 kukkamaalattu hääkaappi ja uusimmat ovat vintage-esineitä noin 1970-luvulta. Lea Kauton maitokannujen seniorikastia.. Hyllyn on Tuomo Kautto nikkaroitut tukevasti seinään kiinni kerälijävaimolleen Lealle. Arabian riisiposliinisia kuppeja on kolmea erilaista. Jonkin verran on myös kermakkoja ja sokerikkoja, mutta eniten kuppipareja ja mukeja. Tuotannossa 1936–75. Kuitenkin keräilyn pääuomana ovat olleet Arabian astiat. Erityisen paljon on kuppi-lautaspareja kahvikupeista, kermakkoja ja sokerikkoja on joitain. Sodan jälkeen Arabia-keräilijä Lea Kauton perheessä käytettiin yksinkertaisia raidallisia kuppeja, mutta niistä ei ole yhtään jäljellä. Takana vasemmalla Friedl Kjellbergin FK malli Oksa, tuotannossa 1959–70. Kautoilla on joitain Arabian tehtaan luetteloita ja keräilyoppaita, mutta he eivät ole olleet niinkään kiinnostuneita tavaroiden tarkasta tunnistamisesta, merkitsemisestä tai luetteloinnista Vanhassa vihtiläisnavetassa on Arabian kuppien paratiisi. Rihcterin mallia AS kuparipainokoristeella Maisema Lea Kautolla on kolme eri väriä. 13 Ei tutkimusta tai luetteloita Yhteensä Kauttojen kotona ja vanhassa navetassa Vihdissä on vanhoja esineitä ja huonekaluja varmaankin tuhansia. Sen edessä FK malli mokkakuppi Lehti, tuotannossa 1957–74
Lea Kauton suosikkikuppeja ovat värikäskuviolliset kupit, kuten mallisa SV olevan oranssi (tuotannossa 1939–40) ja sininen puhalluskoristeinen.. Täydellisen likööripullosarjan kuudella kupilla Kautot saivat muistaaksensa 80 eurolla Fiskarsista. Onpa osa tavaroista ihan käytössäkin – ainakin sokerija suolapurkit, joihin löytyy lisäksi samaa sinistä luumusarjaa leikkuulautanen. 14 kuin itse keräilystä. Vaasan tehtaan sokeritoppa Ulla Procopén suunnitteleman kuppimallin ND serikuvakoristeella Capella, tuotannossa 1960–2002. Maitokannut eivät ole olleet kalleimpia hankintoja tässä hyllyssä, vaan 0,5 dl:n mittakannu ja muutkit mittakannut. Hinnat vaihtelevia Uudempia Arabian seinälautasia on jotain, mutta vuosilautaset Lea Kautto myi pois yksitellen: – Niiden hinnat ovat kovin Kauttojen lelukokoelmassa on myös pari Arabian lasten seinälautasta
Ragni Malmstenin maalaama kahvikuppi on monesta kohdin kullattu. . Navetassa tavaroille on nikkaroitu omia hyllyjä, mutta kodin puolella tavarat ovat erilaisten lipastojen, uunin ja takan päällä. Myös vanhoja Muumeja hänellä on. Mitään erityistä hinkua mihinkään tavaraan ei ole ollut – ryijyissä ja huonekaluissa on ostettu omaa silmää miellyttävää, mutta edullisesti on tehty hankintoja harvinaisistakin tavaroista. 15 vaihtelevia. Yleensä en ole mistään maksanut satasia, vaan olen saanut Arabiaa muutamilla kympeillä, joskus parilla lantillakin, Lea Kautto kertoo. Arabian posliinista lämmitintä sai etsiä kauan, ja samaan aikaan niitä olisi sitten ollut myynnissä kaksi.. – Kautot ovat vanhaa osanneet arvostaa. Yksi maksaa moninkertaisesti toiseen nähden. Perhe oli paennut Viipurista, joten mitään vanhaa ei ollut ennestään vanhempien peruina. Niissä on tyyliä verrattuna yksinkertaiseen, erivärinen raita kupin yläosassa oleviin kuppeihin, joita Katon lapsuudessa ja nuoruudessa kotona oli. Lea Kauton kuppi ja lautanen sattuvat olemaan eri paikkakunnilta. Hänen sukunsa pakeni Viipurista Vihtiin. Osa löytynyt tontilta Keräilyharrastus on ajoittunut viimeisiin työvuosiin ja eläkevuosiin. Silti vanhimmatkin kannut ovat erittäin hyväkuntoisia eivätkä lähes ollenkaan krakeloituneita. Mittakannut kalliimpia kuin vanhat kannut Kuppimäärää Lea Kautto ei ole laskenut, mutta Arabian maitokannut voi laskea: Niitä on 50 ja lisäksi litraja desilitramittakannuja. – Kumma kyllä kalliimpia eivät olleet vanhat kannnut, vaan mittakannut. Nämä figuurit ovat Lea Kauton mieleen, vaikkei hän ole varma, ovatko ne Arabian, koska leimat puuttuvat. Navetan kaapissa on vintageaarteita, kuten eri aikojen arkisten tavaroiden etikettejä, mutta yksittäisestä ryhmästä laskien kaikista eniten on silti vanhaa Arabiaa. Värikkäät kupit mieleisiä Kupeista Lea Kauttoa viehättävät eniten Maisema-maalatut ja sinisen-oranssin väriset kupit. Osa vanhoista lasipulloista esimerkiksi on löytynyt tontilta. 1 dl:n kannu maksoi 30 euroa, mutta siitä olisi pyydetty satanen Tuomo Kautto muistelee. Maalaistalo Vihdissä sen sijaan on Kauton kotitalo, jota hän yhdessä miehensä kanssa on viimeisinä vuosina kunnostanut kodikseen. Teksti ja kuvat: Mira Piispa Lotta Svärd -yhdistykset eri puolilta maata tilasivat Arabian kestäviä XWja XS-mallisia kuppeja. Maitokannuille on myös oma hyllynsä
– Viime aikoina on ollut hetkiä, että väsymys on ollut niin vahva, ettei työ ole sujunut. Nyt näyttää toimintakyky kuitenkin elpyvän. Pitkästä kuntoutuksesta sekä säännöllisestä fysioterapiasta on vihdoin saatu apua. Vanha testamentti kuviksi Juhani Palmu jälleen pensselin varressa Puoli vuotta sitten Juhani Palmu ei jaksanut huonon kuntonsa vuoksi edes maalata. Nyt kuntoutus on kuitenkin lähtenyt niin hyvin käyntiin, että jaksoin maalata koko eilisen päivän, Palmu iloitsee. Selän välilevyt ovat sitoneet taiteilijan toimintakykyä pitkään. 16 A lahärmässä paukkuu loppiaisen aattona kireä pakkanen. Taidemaalari Juhani Palmun taidegalleriassa on kuitenkin lämmin tunnelma. – Puoli vuotta on kulunut, että maalaamisesta ei ole tullut mitään. Nyt Alahärmän galleriassa tapahtuu jälleen. Tunnetun taidemaalarin käsissä jatkuu hepreankielisen raamatun kuvitus.. Eikä vähiten sen vuoksi, että Juhani Palmu on jaksanut tarttua jälleen pensseliinsä. Se on aiheut tanut vasenkätisen Palmun työskentelyn mahdottomaksi. Välilevyjen ongelmat ovat kohdistuneet erityisesti vasempaan jalkaan sekä vasempaan käteen
– Muutamat näyttelyt on täytynyt peruuttaa, koska en ole jaksanut tehdä uusia töitä. – Tulin tänne ensimmäisen kerran Kemijärveltä jo vuonna 1974. Tärkein työn alla oleva työ on kuitenkin tällä hetkellä hepreankielisen vanhan testamentin kuvitus. Juhani Palmu promovoitiin vuosi sitten kunniatohtoriksi. Myös ehdotuksia näyttelyistä on jatkuvasti. Alahärmän yli kaksisataa vuotta vanha talo on Palmuille tärkeä. Näyttelyille toistaiseksi ei Juhani Palmulla on ollut suuri polte päästä tekemään töitä. Perinteisten maisematöidensä lisäksi Juhani Palmun viimeisimpiin tuotantoihin on kuulunut ihmissuhdetöitä, joissa on ihmishahmoja. Ensin minun tulee päästä fyysiseen kuntoon, että uskallan sitoutua näyttelyyn. Siitä lähtien minulla on säilynyt yhteys tähän paikkaan. Tarvitsen elämiseen työrauhaa ja sitä täällä on. Kun talo tuli lopulta myyntiin vuonna 2001, sain vihdoin ostettua paikan omakseni, Juhani Palmu kertoo Alahärmän galleriastaan ja kodistaan. – Koska kuntoni on niin huono, meidän on helpompi asua toistaiseksi täällä. – Hänen avullaan pärjään tässä, Palmu myöntää. Alahärmän galleriassa on esillä Juhani Palmun töitä vuosien varrelta.. Hän ehdotti sitten, Taiteilija Alahärmän kodissaan. 17 Alahärmässä on koti Pitkään pyörätuolissa istunut Juhani Palmu pystyy jo liikkumaan sisällä Alahärmän kodissaan ilman pyörätuolia. – Olen tehnyt pitkään yhteistyötä graafikon kanssa vanhassa Jaffassa. Yksityistilauksia on tälläkin hetkellä paljon. Suurena apuna Juhani Palmulla on hänen vaimonsa, Leila Palmun apu ja tuki. – Pidemmillä matkoilla tarvitsen kuitenkin vielä pyörätuolia, koska tasapainoni on huono ja vasen käsi sekä jalka ovat vielä voimattomia
Juhani Palmu laana sekä Kölnissä 1991–1993 maisemamaalauksistaan sekä amanistisista symboleistaan ja tyylitellyistä ihmishahmoistaan Raamatun kuvitus että tekisimme kuvituksen hepreankieliseen vanhaan testamenttiin. 18 Elokuu Manamansalossa vuodelta 2002. Olen opiskellut teologiaa ja toimin Kemijärvellä viisi vuotta uskonnonopettajana, Jos minulla ei olisi tätä taustaani, en voisi toteuttaa Raamatun kuvitusta.. Juhani Palmu pystyy jälleen reilun puolen vuoden tauon jälkeen maalaamaan. Mutta minkälainen taiteilijan oma suhde on vaativaan aiheeseen. Kuvista on valmiina jo suurin osa, ainoastaan noin kymmenen työtä pitäisi saada vielä valmiiksi, Juhani Palmu kertoo mielenkiintoisesta projektistaan. Ihmissuhteet-työssä on herkkyyttä. Tunnen raamatun ja sen tapahtumat Raamatun kuvituksen loppuun vieminen riippuu luonnollisesti taiteilijan kunnosta. – Se on ollut hyvin ratkaiseva tässä projektissa
Suurimmassa osassa töitä on hyvin vahvat värit. – On harvinaista, että joku tekee tällaisia maalauksia teologiataustalla. Jos minulla ei olisi tätä taustaa, mikä on kertynyt vuosien aikana, niin en tiedä miten pystyisin toteuttamaan työt. Palmun tuotanto on suurimmaksi osaksi. Työnarkomaanina tunnettu taiteilija ei aio kuitenkaan antaa periksi. Palmu uskoo myös, että raamatunkuvista tullaan olemaan kiinnostuneita laajemminkin. – Olen poiminut siitä tärkeimpiä tapahtumia, jotka pyrin tekemään mahdollisimman oikeaoppisesti. Lauantaiehtoo ja Luokki-puuveistos. Osa hepreankielisen Raamatun kuvituksesta on maalattu kirkkailla väreillä. Tällä hetkellä minulle on tärkeintä saada Raamatunkuvitus valmiiksi, Juhani Palmu toteaa ja katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Ei ainoastaan Suomessa vaan myös muualla Euroopassa sekä maailmalla. – Mutta työ on vielä kesken, taiteilija muistuttaa. Paanutyössä Juhani Palmun tutut ihmishahmot. – Suurin osa töistäni menee Eurooppaan tai Amerikkaan. Teksti: Soili Kaivosoja Kuvat: Timo Korkiamäki joten tunnen kirjan ja sen tapahtumat hyvin, Juhani Palmu kertoo. Töiden teemana on Messias, joka on vanhan testamentin teema. Pidän erittäin tärkeänä, että taiteilijalla ei voi olla aiheesta omia näkemyksiä, vaikka Chagallilla olikin oma näkemys asioista. – Tällainen työnarkomaani saa tyydytyksen työn tekemisestä. Erityisesti Saksassa, Ranskassa ja Hollannissa on gallerioita, jotka ovat jo vuosia tilanneet ja ostaneet töitäni. – Mutta joukossa on aiheita, joihin sopii paremmin tummat sävyt. Ateljeessa on tekemisen makua. 19 yksityisomistuksissa. . Töitä on myyty paljon saksalaiselle keräilijälle. Nykyään maalaaminen ei onnistu enää noin vain, vaan ottaa paljon aikaa. Työni on vielä kesken Taiteen tekemisessä Juhani Palmulle on ollut tärkeintä pitkän matkan suosio sekä töiden kantava kysyntä
20 Pyhän Kolminaisuuden kirkko – Helsingin vanhin ortodoksinen kirkko Kun Helsinkiin, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin, virtasi venäläistä sotaväkeä, kauppiaita, käsityöläisiä ja virkamiehiä, tarvittiin kaupunkiin myös ortodoksinen kirkko. Pieni empiretyylinen kirkko sulautuu ympäristöönsä. Lahjoitusvaroin rakennettu Engelin suunnittelema kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1827. Osa esineistöstä on peräisin tarpeettomaksi käyneestä Taavetin linnoituksesta. Esineistö, jota tuotiin Pietarista, saatiin sekin lahjoituksena
Pyhän Kolminaisuuden kirkko muistuttaa ulkonäöltään ja malliltaan Pietarissa sijaitsevaa Pietari-Paavalin Pyhän Kolminaisuuden kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1827. Pyhän Kolminaisuuden ikonissa kolme enkeliä vierailee Abrahamin luona. Kokoa sillä on kuitenkin monin verroin vähemmän. Kirkon on suunnitellut uusklassista empiretyyliä edustanut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Helsingin Kruunuhaassa sijaitsevan Pyhän Kolminaisuuden kirkon on suunnitellut Carl Ludvig Engel. – Autonomian aikaan Lappeenrannasta, Kotkasta ja Haminasta saapui Suomen suuriruhtinaskunnan tuoreeseen pääkaupunkiin Helsinkiin venäläistä sotaväkeä. Seurakunnan muodostumisen myötä syntyi tarve myös ortodoksiselle kirkolle, Pyhän Kolminaisuuden kirkon isännöitsijä Herman Merras kertoo. Alkuaan kirkosta suunniteltiin suurempaa, mutta rajalliset varat, sekä seurakunnan vähälukuisuus rajasivat kirkon mitat pienemmiksi. Tyylillisesti kirkkorakennus soluttautuukin täydellisesti läheisen senaatintorin empiremiljööseen. Kirkon rakennutti vuonna 1826 Jegor Uschakoff ja se vihittiin käyttöön vuonna 1827. Kirkko muistuttaa ulkonäöltään ja pohjamuodoltaan Pietari-Paavalin linnoituksen kirkkoa, joka tosin on kooltaan monin verroin suurempi. Kirkko, jota rakennettiin samaan aikaan Helsingin Vanhankirkon kanssa, toteutettiin seurakuntalaisten omilla varoilla. 21 H elsingin Kruunuhaassa, Unioninkadun ja Rauhankadun risteyksessä sijaitsee kaupungin vanhin, säännöllisessä jumalanpalveluskäytössä ollut ortodoksinen kirkko. Venäläisen käytännön mukaan kirkkosalissa ei ole penkkejä, eikä kirkossa ole urkuja. Ikoni on peräisin Pietarista, 1800-luvun lopulta.. Helsingin vanhin ortodoksinen kirkko on kooltaan pieni, sillä rakentamisen aikaan seurakunnassa oli vain noin 300 henkeä, eivätkä varatkaan riittäneet vielä tuolloin suurempaan kirkkoon. – Taavetin linnoitus sijaitsi Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan rajalla. – Kun kirkko vihittiin käyttöön, kuului Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan vain noin 300 henkilöä, Merras sanoo. Esineistöä on tuotu Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon myös Taavetin linnoituksesta, jonka Venäjän keisarikunnan armeija 1700-luvun lopulla rakennutti Luumäelle. Linnoitus menetti kuitenkin merkityksensä, kun raja siirtyi vuonna 1809 Kymijoesta Pohjanlahdelle. Heidän mukanaan kaupunkiin tuli myös käsityöläisiä, kauppiaita ja virkamiehiä. Suomeen muuttaneille venäläisille ortodoksinen kirkko oli henkinen koti vieraassa kulttuurissa. linnoituksen kirkkoa. Esineistöä Pietarista ja Taavetista Pyhän Kolminaisuuden kirkon esineistö saatiin lahjoituksina, valtaosa esineistä on peräisin Pietarista, 1800-luvun loppupuolelta. Sotilaskirkon esineistöä, kuten evankeliumikirja, ehtoolliskalusto, sekä ikonostaasi, sekä Pyhiinvaeltaja Daavid Tessalonikalaisen ikoni tuotiinkin Helsinkiin, Merras kertoo. Kirkon nimikkoikoni sijaitsee aina kirkossa äärimmäisenä oikealla. Myöhemmin kirkkoon tuotiin uusiakin ikoneita Pietarin ikonipajoista. Taiteilija on ottanut vapaudekseen kuvata Abrahamin asumuksen loisteliaana linnana teltan sijaan
Kirkon nykyinen ikonostaasi ikoneineen on saatu muiden esineiden tavoin lahjoituksena. Ne ovat peräisin Pietarista, 1800-luvun lopulta. Kirkkosalin sivulla on Tihvinän Jumaläidin ihmeitä tekevä ikoni. Se lahjoitti kirkolle Nikolai Sinebrychoff, joka rahoitti veljensä Paulin kanssa myös kirkon rakentamista. Venäjän uusmarttyyri-ikoni on painokuva. Keskellä ikonia on keisarillinen perhe. Ikonit tehtiin Jumalan kun-niaksi, siksi maalatuissakaan ikoneissa ei ole taiteilijan signeerausta. Se on kopio Vladimirin Jumaläidin ikonista. 22 Alun perin Pyhän Kolminaisuuden kirkon kellotapulin yläosa oli puurakenteinen. – Kun 1890-luvun lopulla kirkkoon saatiin Venäjällä keisari Nikolai II:n kruunajaisten kunniaksi valettu, suuri kello, kellotapuli piti muuttaa kivirakenteiseksi, jotta se saattoi kestää neljätonnisen kellon painon. Seurakuntalaiset lahjoittivat Pietarista hankitun ikonin Pyhän Kolminaisuuden kirkolle, sen jälkeen, kun keisari Aleksanteri III oli pelastunut junaonnettomuudesta. Kookkain kello soi ainoastaan suurimpien juhlien aikaan, Merras sanoo. Kello, jota koristavat Nikolain ja Aleksandran kuvat, on säilynyt Helsingissä vahingoittumattomana, kun taas Venäjälle jääneet kellot tuhottiin. Pyhän Kolminaisuuden kirkon vanhin ikoni on vuodelta 1600. Pyhän Kolminaisuuden kirkossa on neljä kappaletta hopeoidusta messingistä valmistettua kynttilänjalkaa. Kasanilaisen Jumaläidin ikoni on tekstiiliä. Pyhän Kolminaisuuden kirkon esineistö on saatu lahjoituksina, valtaosa esineistä on peräisin Pietarista, 1800-luvun loppupuolelta.
Neljä tonnia painava kello soi ainoastaan suurimpien juhlien aikaan. Liput kuvastavat maanpäällä asuvaa taistelevaa seurakuntaa. – Kirkkoslaavinkieliset jumalanpalvelukset siirtyivät seurakunnan laajetessa Uspenskin katedraaliin, suomenkieliset ja evakkoina Helsinkiin saapuneet kävivät jumalanpalveluksessa Pyhän Kolminaisuuden kirkossa. Kirkkoliput ovat kehittyneet roomalaisten sotalipuista. Pyhän Kominaisuuden kirkon suurin kello on valettu keisari Nikolai II:n kruunajaisten muistoksi. Kirkon nykyisen ikonostaasin on lahjoittanut Nikolai Sinebrychoff. Kun suuri kello saatiin kirkkoon 1890-luvun lopulla, kirkon kellotapulin alkujaan puinen yläosa uusittiin kiviseksi, jotta se kestäisi kellon painon.. Oikealla puolella on Vapahtajan ikoni, vasemmalla Neitsyt Marian ikoni. Kellon kylkeä koristavat keisari Nikolai II:n ja tsaaritar Aleksandran kuvat. Lähistölle rakennettiin vuosina 1862– 1868 massiivinen Uspenskin katedraali, joka toteutettiin sekin lahjoitusvaroin. Vuosien myötä väestö on kaupungissa muuttunut siten, että nykyisin suomenkielinen jumalanpalvelus on siirtynyt Uspenskin katedraaliin ja kirkkoslaavinkieliset jumalanpalvelukset ovat palanneet Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon. Riemuitseva seurakunta on taivaassa. Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen Ikonostaasin runkoa tukevat uusklassisuudelle tyypilliset joonialaiset pylväät, keskellä on kuninkaan ovi. Venäjälle jääneet kellot tuhottiin, mutta tämä kello säilyi. kenties taustalla oli ajatus alttarin suojaamisesta mahdollisilta valloittajien hyökkäyksiltä. Seurakunnan kasvaessa ja vaurastuessa pääkaupunkiin haluttiin kuitenkin suurempi kirkko. . Ikonostaasi kehittyi 1000–1100-luvuilla, erottamaan alttarin muusta kirkosta. 23 Seurakunta kasvoi Pyhän Kolminaisuuden kirkko on ollut alusta lähtien aktiivisessa jumalanpalveluskäytössä
Kokonaishinta 780 euroa, kuukausimaksu 40 euroa.. Järjestelmä on yksi onnistuneimpia tapoja saada kotiin ammattitaiteilijoiden alkuperäisteoksia. 24 Joustavuutta taidehankintoihin Taidelainaamo tekee ostamisestakin helppoa Suomessa on lukuisa joukko taiteilijaseurojen pyörittämiä taidelainaamoita, joissa toiminta on käytännössä teosten vuokraamista ja myyntiä. Mika Törönen, ”Syksy”, akvarelli vuodelta 2015, koko 37 x 27cm
Taiteilijan koulutus on yksi tärkeä kriteeri, mutta kuvataiteilijoissa on toisaalta myös itseoppineita. – Onhan tämä melkoinen tilaihme, kommentoi taidelainaamovastaava Eeva Muona. – Firmoja on noin 5-10 prosenttia asiakkaista, mutta ne toisaalta voivat tehdä suuriakin hankintoja kerrallaan. Ensi silmäyksellä ei uskoisi, että suhteellisen pienessä tilassa – yhteensä noin 110 neliötä – on viitisen tuhatta taideteosta. Yrityksille pakettiratkaisuja Valtaosa asiakkaista on yksityishenkilöitä. Teokset ovat maalausten, veistosten ja grafiikan lisäksi muun muassa piirroksia ja valokuvia. Eeva Muonan mukaan kyseessä on useimmiten koroton osamaksu. – Meillä taideteoksen voi kuitenkin palauttaa milloin vain – ei esimerkiksi vain 14 päivän kuluessa kuten postimyynnissä. Yritys voi esimerkiksi koota vuokranäyttelyn, Eeva Muona kertoo joidenkin asiakkaiden tulleen puolivahingossa taiteenystäviksi, jopa vakinaisiksi ostajiksi. Taiteilijaseuran puheenjohtaja on Mika Vesalahti. – Vaihtuvuutta on tarpeeksi, arvioi Muona. Kuukausivuokralla voi ”ostaa” harkintaaikaa: maksetut kuukausierät hyvitetään hinnasta. Helsingin Taidelainaamo toimii suhteellisen itsenäisesti taiteilijaseuran sisällä; muut päätoiminnot ovat Galleria Katariina ja Studio Kalevankadulla, Suomenlinnan Galleria Rantakasarmi sekä Kuvataidekoulu ja kurssikeskus Kaapelitehtaalla.. Taidelainaamo välittää vain Helsingin Taiteilijaseuraan kuuluvien taiteilijoiden teoksia. Vuokralla olleista teoksista lähes 90 prosenttia lunastetaan omaksi. Helsingin Taiteilijaseura pyörittää myös näyttelytoimintaa Helsingin Taiteilijaseura ottaa uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa. 25 . Toisille riittää yhden teoksen vuokraaminen. Teokset saavat olla lainaamossa enintään kaksi vuotta. Lainaamot eivät ole kultakaivoksia, mutta monelle taiteilijalle ne usein tuovat tasaista lisätuloa. Osta harkinta-aikaa Vuosittain lähes tuhat teosta lähtee lainaan tai myyntiin. Seuralla on yhdeksänjäseninen hallitus. T eosmäärältään Suomen suurin taidelainaamo perustettiin vuonna 1995 Helsingin Taiteilijaseura ry:n ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyönä. Maria Mughalin grafiikantyö ”Poem” (Runo), serigrafia vuodelta 2008. Asiakas puolestaan saa joustavuutta taiteen hankkimiseen. – Kaikki eivät suinkaan ole olleet tottuneita taiteenostajia, mutta monesta on sellainen kehittynyt. Yritysasiakkaita on muun muassa asianajotoimistoissa ja rahoitusyhtiöissä. Installaatioita tai isoja veistoksia ei tilan pienuuden vuoksi ole esillä, mutta niitäkin voidaan nettisivujen kautta välittää. Alussa teoksia oli vain satakunta, sitten pari kolmesataa, kunnes oltiin jo tuhansissa. Teoksia voi hankkia myös kertaostona. – Toiminta on laajentunut vuosien varrella. Lainaamon näyttelytila sijaitsee Helsingin keskustassa perinteikkään Rikhardinkadun kirjaston yhteydessä. Suomen taidegraafikoilla on oma galleria ja tiloissa toimiva ”grafoteekki” Pikku Robertinkadulla. Kokonaishinta 380 euroa, kuukausimaksu 20 euroa. Myyntiin tulevat työt omistaa taiteilija. – Yrityspuolessa on kehittämisen varaa, mutta jo nyt yhteistyö yhteisöjen tai yritysten ja lainaamon välillä on monipuolista. Kaikissa tapauksissa tulee olla näyttöä näyttelyiden ja ajankohtaisten teoskuvien muodossa
– Olen tätä kautta myynyt useita töitä, joten palvelulla on ollut taloudellista merkitystä. Yrityksen henkilöt voivat valita teokset, tai me voimme tehdä teosvalinnat heidän puolestaan. Hakupalvelun kehitti Matti Knaapi Gruppo Softwaresta yhteistyössä meidän kanssamme. Noin 60-70 prosenttia teosten hinnoista jää taiteilijoille. Ripustuksessa voimme myös olla apuna, ja avajaistenkin järjestäminen on mahdollista. Teos ”Tutkielmia valosta”, 2015. Eeva Muona on opiskellut taidetta ja taidehistoriaa. Harvoille riittää yhden teoksen vuokraaminen. Taiteilija voi myös hakea teoksensa pois milloin tahansa, esimerkiksi näyttelyä varten, ja palauttaa sen sitten myyntiin tai vuokraukseen. – Olemme pyrkineet pitämään lainaamoon tulon kynnyksen matalana. Nettiselaamista helpottaa hakukonepohjainen järjestelmä, jossa tärppejä voi kokeilla taiteilijan nimellä, teoksen tekniikalla, tietyllä aiheella, hinnalla, mitoilla tai avainsanalla. – Meilläkin voi poiketa mitään lainaamatta tai ostamatta, teoksiin muuten vain tutustuen, muistuttaa Muona. Meitä on yhteensä kolme vakituista työntekijää palvelemassa asiakkaita ja taiteilijoita. Puolivahingossa taiteen ostajaksi Eeva Muona kertoo joidenkin asiakkaiden tulleen puolivahingossa taiteenystäviksi, jopa vakinaisiksi ostajiksi. Ihmiset pitävät ehkä gallerioita hieman elitistisinä paikkoina, mikä on tietysti väärinkäsitys. Taiteilijan osuus keskimäärin lähes 70 prosenttia Helsingin Taiteilijaseuran jäseninä on noin 750 ansioitunutta kuvataiteilijaa, joista peräti noin 550 käyttää taidevälityspalveluita edistääkseen teostensa tunnettuutta ja myyntiä. – Helsingin Taiteilijaseura on taiteilijoiden oma yhdistys, joten varsinaista voittoa taidelainaamon ei ole tarkoitus tuottaa. Huippukallista harvoin Moni nykytaiteilija tekee suurikokoisia töitä, jotka eivät välttämättä mahdu Rikhardinkadun taidelainaamon tiloihin. Myös muilla työntekijöillä on taustaa ja koulutusta taiteen parissa. Koko 110x 90cm. Ismo Hyvärinen haki maalauksen New Yorkin suomalaisten taiteilijoiden ryhmänäyttelyyn huhtikuussa. Kuluja tulee lähinnä henkilöstöstä ja toiminnan ylläpitämisestä. – Tällöin voimme sopia ateljeekäynnin taiteilijan luokse asiakkaan kanssa, kertoo Eeva Muona. – Hyvällä osallistumisprosentilla ollaan siis liikkeellä, kertoo Eeva Muona. – Moni on etukäteen selvittänyt taideteosten taustoja jo internetin kautta, ja haluaa sitten nähdä teoksen livenä. – Hakupalvelumme on saanut kiitosta ja teosvalikoimamme on kattavasti esillä netissä. esimerkiksi kymmenen teoksen kokonaisuuden. Taiteilija Ismo Hyvärinen on ollut tyytyväinen Helsingin Taiteilijaseuran teosvälitykseen. 26 Veistoksia on esillä suhteellisen vähän, grafiikkaa ja maalauksia sitäkin enemmän. Asiakas ei joudu maksamaan korkoja tai muita kuluja. Taiteilija Ismo Hyvärinenon ollut tyytyväinen taidelainaamotoimintaan. Ismo Hyvärinen: taiteilijalle tärkeä tulonlähde. – Kaikki eivät suinkaan ole olleet tottuneita taiteenostajia, mutta monesta on sellainen kehittynyt. Tilitykset maksetaan meille taiteilijoille säännöllisesti kolmen kuukauden välein ja niistä toimitetaan erittely. – Vaikka summat eivät ole suuria, ovat pienetkin rahavirrat suht säännöllisenä tulona tarpeen
Tanska ja Hollanti edelläkävijöitä Eeva Muona huomauttaa, että Rikhardinkadun kirjaston lisäksi taidelainaamoja on muitakin. 27 Kuvassa on Yasushi Koyaman töiden (panda) lisäksi veistoksia Katja Antonoffilta (lasisiivet), Hannele Kylänpäältä (orava) ja Sanna KarlssonSutisnalta (koiranpentu). Grafoteekin toiminta on enemmän osamaksua kuin teosten vuokraamista tietysti ajaksi. Miniprinttejä saa omaksi jo hintaan 30-50 euroa. Esseessään Sami Aikio sanoo, että Törösen teoksista ”muodostuu lähestulkoon romanttinen, mutta samalla dokumentaarinen Helsinki-kuvaus, jossa aiheet on haettu paikan päältä kiertelemällä ja havainnoimalla olosuhteita ja ihmisen toimintaa.” Yasushi Koyama ons japanilainen Helsingissä asuva kuvanveistäjä. Lainaamoiden lisäksi on lyhytkestoisia teosvälityksiä. Suomen taidegraafikoilla on oma galleria ja tiloissa toimiva ”grafoteekki” Pikku Robertinkadulla, siis aivan meidän naapurissamme. Esimerkiksi Taidemaalariliiton valtakunnallinen teosvälitys Helsingin Kaapelitehtaalla on maaliskuussa. Useimmat puuveistokset on veistetty käsin taltalla yhdestä puusta. Maalausten hinnat ovat yleensä luokassa 500-3000 euroa, jolloin kuukausierät ovat 40-100 euroa. – Vastaavaa toimintaa on muun muassa Joensuussa, Jyväkylässä, Turussa, Oulussa, Tampereella, Espoossa ja Vantaalla. Vain pieni murto-osa töistä on esillä kerrallaan. Suomessa taidelainaamotoiminta on suhteellisen laajaa. Ville Rädyn ominta kuvakieltä ovat laivojen mastot, nosturit ja jopa tutkat ja tuulivoimalat. Ripustus vaihtuu joka kuukausi. Jakke Haapasen ote on usein surrealistinen. Maria Mughal tulkitsee naishahmoja monipuolisesti. Hän tekee muun muassa söpöjä eläinveistoksia puusta ja keramiikasta. Lainaaminen tapahtuu aina kuukausijaksoissa. Hän ei tarvitse edes luonnostelua, vaan maalaa vaikutelmansa suoraan paperille. Teksti ja kuvat: Klaus Susiluoto. Naistaiteilijoista suosittuja ovat olleet Merja Simberg, Laura Pohjonen, Hanne Juga, Maria Mughal ja Hannele Kylänpää. Teoksen voi lunastaa omakseen kertaostona tai kuukausimaksua maksamalla kunnes teos on kokonaan kuitattu. Merja Simbergin ”Starduster” vuodelta 2015, Akryylimaalaus, 80 x 80 cm, 1500 euroa tai 60 euroa/kk. Eeva Muona esittelee surrealisti Jakke Haapasen työtä. . Toki jo 5000 euron ostokset ovat harvinaisia, sanoo Muona. Myös Hannele Kylänpää on tunnettu eläinaiheisista, usein pronssiin valetuista veistoksista. Vuokrasuosikkeja Viime aikoina esillä ovat olleet muun muassa Mika Törönen, Yasushi Koyama, Ville Räty ja Jakke Haapanen. Taidelainaamot ovat usein paikallisten taiteilijaseurojen hallinnoimia, mutta myös monet yksityiset galleriat vuokraavat teoksia. Toisaalta tarjolla on paljon pieniä taideteoksia. Mika Törönen on tunnettu virtuoosimaisista akvarelleistaan. – Pitkät perinteet on muun muassa Tanskassa ja Hollannissa, kun taas Ruotsissa vastaavaa toimintaa ei juuri ole, kertoo Muona. Yleensä graafisten töiden ostohinnat ovat kuitenkin 200-1000 euroa, jolloin kuukausierä on 20-40 euroa. – Kalleimmat vuokratut teokset ovat olleet maalauksia, hintaskaalassa 10 000-15 000 euroa
Jugendaikakauden valaisimet erikoisalana Puhdaslinjaiset jugendvalaisimet ovat Tomi Kääriäisen sydäntä lähellä. – Nuorena miehenä suunnitelmissani oli opiskella kellosepäksi. Hainkin pariin otGalerie 1900:n Tomi Kääriäinen innostui antiikista jo teinipoikana Kellosepän urasta nuorena miehenä haaveillut Tomi Kääriänen löysi jo varhain tiensä antiikin maailmaan. 28 A ntiikkikauppias Tomi Kääriäinen kiinnostui vanhoista esineistä jo 15-vuotiaana. Kotona ei antiikkiesineitä juurikaan ollut, mutta tuttavien luona Tomi näki vanhoja, mielenkiintoisia tavaroita ja huonekaluja, jotka herättivät antiikkikipinän. Nyt jo yli 30 vuotta omaa, monipuolista antiikkiliikettään Helsingissä pitäneen kauppiaan intohimona on jugendaikakausi ja etenkin ajan puhdaslinjaiset valaisimet, joita hän myös kunnostaa. Antiikkikauppias myös arvioi ja kunnostaa valaisimia.
– Jugend on erittäin haluttua tälläkin hetkellä. Vaikka Tomi teki aikansa kaupan alan töitä toisten palveluksessa, mielessä kyti haave omasta yrityksestä ja antiikkikaupasta. Vaikka itsekin olen erikoistunut jugendiin, löytyy liikkeestäni myös moderneja designesineitä. Alan kauppiaat ja entisöijät tekevät verkostomaista yhteistyötä. Samoin muut kauppiaat ohjaavat tahollaan asiakkaan eteenpäin, esimerkiksi minun juttusille, jos kyseessä on vaikka kunnostusta vaativa valaisin. Nykypäivä ja Tomin vuosikymmenten aikana luoma verkosto avaavat monia mahdollisuuksia käydä antiikkikauppaa. Töölössä Tomin antiikkiliike toimi kymmenisen vuotta. – Kymmenisen vuotta pyöritin Töölön liikettäni, joka tarjosi monenlaista esineistöä, sillä en ollut vielä tuolloin erikoistunut mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan. – Ihastuin itsekin jugendaikakauden esineisiin niihin tutustuttuani. – Mikäli en itse voi hoitaa kunnostusta, ohjaan asiakkaat jollekin toiselle asiantuntijalle. Toki asiakkaiden luona käydään edelleen, sillä esimerkiksi arvokkaita valaisimia ei voi kuljettaa liikkeeseen autolla, Tomi sanoo. Tuolloin myös monet yritykset hankkivat tiuhaan edustustiloja, joihin tilojen suunnittelusta vastaavat arkkitehdit etsivät jugendajan esineistöä ja huonekaluja. Jugendin suosio kasvoi niin suureksi, että asiakas oli usein tiedossa, jo siinä vaiheessa, kun Tomi hankki myytäväksi jonkin esineen tai huonekalun. Vuosien varrella moni kollega on tosin jäänyt eläkkeelle, tai jatkanut vain pienimuotoista toimintaan, minkä vuoksi minun on tarvinnut löytää uusia kontakteja nuoremmasta antiikkisukupolvesta, Tomi kertoo. Vanhan tavaran liike Töölöntorille Parikymppisenä, vuonna 1984 Tomi toteutti suuren haaveensa ja perusti ikioman yrityksen; vanhan tavaran liikkeen Helsinkiin Töölöntorille. Imin toki tietoa alan kirjallisuudesta, mutta parhaan elämänkoulun tarjosivat oppi-isän roolissa toimineet, vanhemman polven konkarit, kokeneet antiikkikauppiaat, joiden myötä opin tavaran tuntemusta ja arviointia, Tomi kertoo. Jugendtyyli vei mennessään 1980–1990-luvuilla Tomin asiakkaina oli paljon sisustajia, jotka halusivat koteihinsa rakennuksen henkeen istuvia jugendaikakauden kalusteita ja esineitä. Itse en ennätä käymään useinkaan huutokaupoissa, mutta Tomi Kääriäisen antiikkiliike Galerie 1900 on sijainnut Helsingin Annankadulla jo yli 20 vuoden ajan.. Erityisesti puhdaslinjaiset valaisimet ovat hänen sydäntään lähellä. Kotimainen valmistus oli ollut mittakaavaltaan pientä, minkä vuoksi Keski-Euroopasta, etenkin Saksasta, mutta myös muista pohjoismaista, kuten Ruotsista oli tuotu jugendtavaraa maahamme, Tomi kertoo. Vuosien mittaan myös ulkomainen jugend, tai ranskalaisittain art nouveau, sai huomioni. 29 teeseen Tapiolan kelloseppäkouluun jääden kuitenkin aina varasijalle. Etenkin 30–60-lukujen valaisimet, kuten Paavo Tynellin valaisimet ovat suosiossa. – Kun aikanaan ihmiset toivat tavaraa arvioitavaksi tai myytäväksi liikkeeseen, nykyisin kuvat ja tiedot kulkevat kännykän tai tietokoneen välityksellä. Tämän jälkeen Galerie 1900 siirtyi lähemmäs kaupungin ydintä, Annankadulle, jossa liike on menestynyt jo yli 20 vuoden ajan. Niiden kysyntä on kasvanut maailmalla lisääntyneen suosion myötä, Tomi kertoo. Vuosien mittaan, Tomista kehkeytyi jugendtyylisuunnan asiantuntija. – Asiakkaat tarjoavat myytäväksi esineistöä, mutta messut ja huutokaupat ovat myös väyliä löytää kiehtovia esineitä. Erityisesti alkuun minua kiinnosti suomalaisten jugendsuunnittelijoiden tuotanto. Verkostomaista yhteistyötä Tomi kertoo, että antiikkiala on kolmenkymmenen vuoden aikana muuttunut moniulotteisemmaksi. Myös keräilijät kyselivät tiuhaan jugendesineiden perään. Asiakkaat kysyvät Tomilta usein neuvoja jugendaikakauteen liittyen, haluavat rahallista arviota omistamistaan tai esimerkiksi perinnönjaon myötä saamistaan esineistä tai pyytävät vinkkejä rikkoutuneen huonekalun tai valaisimen kunnostukseen. Lopulta lähdin lukemaan kaupallista alaa, Tomi kertoo
Huutokaupoissakaan ei välttämättä erikseen kerrota, onko jokin esine tai huonekalu vanha vai uusi, ainoastaan se, että kyseinen tuote edustaa esimerkiksi jugendtyyliä, Tomi muistuttaa. Arvioinnissa onkin käynyt ilmi, ettei kyseessä olekaan lainkaan vanha tavara, kuten ostaja on luullut. Kuvassa saksalaiset Art Noveau -kyntteliköt. Kuvassa saksalainen Lenzkirchin jugendkello 1900-luvun alusta.. Luota hankinnoissa asiantuntijoihin Antiikkihankinnoita harkitsevien kannattaa Tomin mukaan luottaa erikoisliikkeisiin ja alan asiantuntijoihin. – Usein antiikkihankinta saa kipinän siitä, että henkilö on hankkinut asunnon jugendtalosta. Mikäli arvoesinettä kaupitellaan edullisesti, on se usein oikeastikin liian hyvää ollakseen totta. Antiikkikauppias Tomi Kääriäinen on perehtynyt erityisesti jugendtyylisuuntaan. Antiikkikauppiaat tekevät yhteistyötä myös arkkitehtien kanssa, jotka etsivät tyylillisesti tilaan sopivia kalusteita projekteihinsa. Harva kuitenkaan enää sisustaa koko huoneistonsa jugendtyylin mukaan. Kotimainen valmistus oli aikanaan mittakaavaltaan pientä. Mitä arvokkaammasta esineestä on kyse, sitä suuremmalla syyllä kannattaa hankinnassa käyttää apuna asiantuntijaa. Tällöin kotiin halutaan tuoda jokin esine, valaisin tai huonekalu, joka istuu täydellisesti rakennuksen ajan henkeen. Tämän päivän persoonallinen sisustus syntyy vanhan ja modernin yhdistelemisestä. Tästä syystä Keski-Euroopasta, etenkin Saksasta tuotiin Suomeen jugendtavaraa. Virheostoksesta iso pettymys Toisinaan Tomi on käynyt arvioimassa ulkomailta ostettua esinettä, joka on saatu houkuttelevalla hinnalla. Toki, jos tila antaa myöden, saatetaan yksi huone asunnosta sisustaa kokonaan jugendtyylillä, Tomi selittää. Monta kertaa, kun jokin mielenkiintoinen esine on tulossa huutokauppaan, toiset kauppiaat tietävät antaa vinkin ja jakaa tietoa siitä minulle jo etukäteen. – Nykyään taloyhtiöissä voidaan haluta palauttaa esimerkiksi rappukäytävä alkuperäiseen asuunsa. 30 se ei ole välttämätöntäkään. Vanhaa yhdistetään moderniin Nykypäivän sisustajat haluavat edelleen koteihinsa jugendaikakauden kalusteita ja esineitä. – Liikkeessä ostajalle voidaan joissakin tapauksissa tehtaan luettelosta näyttää kuva esineestä ja osoittaa valmistaja sekä valmistusvuosi noin kymmenen vuoden tarkkuudella, jolloin esineen historia voi siirtyä edelleen seuraaville omistajille, Tomi selittää. Tällöin muun muassa valaisimet hankitaan ajan tyylimukaisina, Tomi kertoo. – Uustuotantoesineet voivat muistuttaa erehdyttävän paljon aidosti vanhoja esineitä. Alan erikoisliikkeessä hankintoja voi tehdä turvallisesti
Nykyisin ihmiset yhdistelevät kotinsa sisutuksessa taitavasti uutta ja vanhaa. – Antiikin, taiteen, designin ja vintagen kesätapahtuman eteen tehdään koko vuosi lujasti töitä. Tomia työllistävät myös tehtävät Fiskarsin Antiikkipäivien yhtenä messujärjestäjänä. 31 – Ulkomaisilla toreilla voi toki tehdä hyviä löytöjä, mutta maailmalla on tarjolla myös turisteille tarkoitettua, uusvanhaa tavaraa. Antiikkikauppiaat ja harrastajat kerääntyvät joka kesä Fiskarsin antiikkitapahtumaan sankoin joukoin. Myös useaan kertaan kunnostetut esineet vaativat paljon ammattitaitoa iän määrittämiseksi. Vihreä maljakko on porvoolaisen Iiris-tehtaan 1900-luvun alussa valmistama. Parikin sataa vuotta vanhat esineet saattavat hyvissä olosuhteissa säilytettyinä näyttää huomattavasti ikäänsä nuoremmilta ja olla kuitenkin aitoja. Rahallista menetystä ikävämpi asia on Tomin mukaan pettymyksen mukanaan tuoma antiikki-innostuksen lopahtaminen. – Mielenkiinto antiikkia kohtaan voi kadota, mikäli kaupankäynnistä saa kielteisiä kokemuksia. 2016. Se on turkulaisen Nikolai Bomanin valmistama. Luvassa on jälleen laadukas valikoima pääosin sisustukseen, kattaukseen ja keräilyyn soveltuvia huonekaluja, taidetta, pienesineitä ja tekstiilejä 1700-luvun antiikista 1900-luvun designiin asti, Tomi kertoo. Viime kesänä tapahtuma keräsi jopa 9500 kävijää. Liikkeestä hankitun tuotteen mukana saattaa saada esineelle mukaan alkuperäiset tiedot esimerkiksi tehtaan luettelosta, jolloin esineen historia voi siirtyä edelleen seuraaville omistajille.. Aina arviointi ei ole itsestäänselvyys rautaiselle ammattilaisellekaan. Tänä vuonna Fiskarsin Antiikkipäivät järjestetään 7.–10.7. Teksti: Tuula Kolehmainen Kuvat: Galerie 1900, Amanda Kääriäinen Kaappi on peräisin 1900-luvun alusta. Monta rautaa tulessa Tomi Kääriäinen pitää Annankatu 11:ssa sijaitsevaa Galerie 1900liikettään auki sopimuksen mukaan, mutta joustavasti. Puhelinsoitolla minut tavoittaa kuitenkin helposti ja palvelen asiakkaitani erittäin joustavasti, onhan kyseessä yhtä aikaa työ ja intohimoinen harrastus, jossa työtunteja ei lasketa, Tomi toteaa. Pettymys voi olla todella suuri, jos on uskonut hankkivansa antiikkiesineen, mutta tullut ostaneeksi jotakin aivan muuta. . – Tavaranhankinta, arvioinnit, ja antiikkiesineiden kunnostustyö Vihdissä sijaitsevassa työtilassani vievät kaikki aikaani, enkä siksi ole tavattavissa liikkeessäni viikon jokaisena päivänä. Sen sijaan onnistunut kauppa ruokkii kiinnostusta entisestään, Tomi tietää
”Francescassa” näkyy myös symbolistien ajatus synestesiasta , eri aistien sekoittumisesta. Blomstedt oli nimittäin Pekka Halosen (1865–1933) kanssa Gauguinin oppilaana tämän ateljeessa Pariisissa nelisen kuukautta keväällä 1894. Unikon kuviteltu tuoksu on maalauksen tärkeä ulottuvuus. Symbolistien sukupolvi koki näkyvän todellisuuden riittämättömäksi, pahimmillaan jopa harhaanjohtavaksi. Vertauskuvalliset esineet ja eliöt kuvasivat myös henkisiä tiloja. Henkilö saattaa esimerkiksi nähdä äänet väreinä tai aistia värit tuoksuina.. Yksityisarkisto. Aikalaisnäkemyksiä maalauksesta ”Francesca” oli ensi kertaa esillä Taiteilijaseuran syysnäyttelyssä, joka avattiin Ateneumin taidemuseossa lokakuussa 1897. Esiin nostettiin henkiset, myyttiset, runolliset ja tunneperäiset kysymykset. Taide syntyi muistamisesta, ei luonnon tarkkailusta tai jäljentämisestä. Gauguin puhui synteesistä tarkoittaen lähinnä henkistä prosessia, jossa luonnossa tehdyt havainnot tiivistettiin ja keskitettiin maalauksessa. Taivaanrannalla kohoaa puiden muotoja toistava, valkoinen pilvenlonka. Tyynen veden pinnalla näkyy vain ohut, tumma vana ikään kuin vesilinnun siiven hipaisu. 1897 taiteilijoiden näyttelystä ja ”Francescaa” arvioitiin seuraavasti: ”Myös pieni taulu, joka esittää italialaista tyttöä, tekee etupäässä dekoratiivisen ja koloristisen vaikutelman. Ensisijaisesti hän kuitenkin katseli eli ”juotti silmiään”, kuten hän itse on asian ilmaissut, ja maalasi teoksia myöhemmin. Maalaus henkii pysähtyneisyyttä ja hiljaista, lähes unenomaista tunnelmaa. Syntetisoidut, tunteiden ja mielikuvituksen sävyttämät, muistinvaraiset muodot saivat hänen mukaansa vahvimman merkityssisällön. 32 . Taide ei ole luonnon jäljentämistä Väinö Blomstedt (1871 – 1947) maalasi ”Francescan” vuonna 1897 vasta palattuaan kotimaahan Italiaan suuntautuneelta opintomatkalta. Varmastikin tämä pieni kuva on yksi näyttelyn huomiota herättävimmistä, ja perustellusti.” Synestesia Synestesialla tarkoitetaan aistien sekoittumista. Se on ihastuttava; minulla ei ole mitään muuta sitä vastaan kuin ettei se vaikuta aivan luonnolliselta, vaan siinä on havaitsevinaan tiettyä teennäisyyttä sekä väreissä sekä tytön sijoituksesta. Temperamaalauksen pinta vaikuttaa hauraalta; on kuin sivellin olisi kosketellut kangasta hellävaroen. Taidemaalari Väinö Blomstedt Nuori Väinö Blomstedt, noin 1893. Blomstedt oli todennäköisesti sisäistänyt tämän muistista maalaamisen metodin Paul Gauguinilta (1848 – 1903). Symbolismi ei enää pitänyt luontoa lähtökohtanaan, vaan käänsi taiteilijoiden katseen sisäänpäin, minuuden mysteeriin. Puvun laskokset katoavat maalauksen alanurkkaan. Ominaista oli pyrkimys muun kuin arkitodellisuuden kuvaamiseen. Unikko on myös unen symboli, unohduksen tuoja. Peilityyni vedenpinta heijastaa taivaan turkoosinsineä sekä vastarannan sypressien liekkimäisiä muotoja ja laakeripuita. Neidon kellertävän hiekan värisillä hiuksilla hohtaa varhaisrenessanssin muotokuvista tuttu, yksinkertainen helminauha. Francesca – symbolismin helmiä Ateneumin taidemuseon näyttelyissä nähdään aika ajoin taidemaalari Väinö Blomstedtin Francescamaalaus. Tämä teos kuuluu monipuolisen mutta varjoon jääneen taiteilijan tunnetuimpiin teoksiin. Näin hän menetteli useasti; matkoilla hän opiskeli ja teki luonnoksia sekä muistiinpanoja. Hufvudstadsbladetissa kirjoitettiin 18.12. Francescan valmistuessa oli kulunut jo useita vuosia siitä, kun nuoret suomalaistaiteilijat – Blomstedt mukaan lukien – olivat ensimmäisen kerran kohdanneet Pariisissa 1890-luvun alussa esiin nousseen symbolistisen suuntauksen. Hänen hahmonsa tekee muutoin sinänsä mitä miellyttävimmän vaikutuksen hiusten, kasvojen ja puvun lämpimine ja hyvin nyansoituine värisävyineen. Taiteilija ei ollut enää ympäröivän luonnon havainnoitsija, vaan muuttui tuonpuoleisen tulkiksi. Pyrittiin kuvaamaan vaikeasti visualisoitavia tunnetiloja ja aistimuksia. ” Francesca”-maalaus esittää nuorta neitoa, joka katselee kädessään olevaa lähes valkoista, vain hennosti punertavaa unikkoa. Gauguin oli aikanaan päätynyt siihen, että taiteessa oli kysymys ”abstraktiosta”, se oli erotettava luonnosta
35 V äinö Blomstedt syntyi Savonlinnassa 1. Avioliitto jäi lapsettomaksi. Merellisiä aiheita ja muotokuvia 1910-luvulla Blomstedt maalasi myös uusimpressionistia maisemakuvia, mm. Taidemaalari, kuvittaja, taideteollinen suunnittelija Virstanpylväitä Väinö Blomstedtin elämästä Taiteen kaanon Taiteen kaanon tarkoittaa joukkoa henkilöitä, jotka ovat syystä tai toisesta muita merkittävämpiä. Perhe muutti Helsinkiin Väinön ollessa parin kuukauden ikäinen. Italia puolestaan toi Blomstedtin palettiin pysyvästi hänelle tunnusomaisen sinivihreän, joka ilmenee vahvana ”Francesca”– sekä ”Jousimies”-maalauksissa. Toinen Pariisin-matka (1893-1894) toi Blomstedtin tyyliin jyrkän muutoksen. Vuosina 1889–1891 hän opiskeli taidemaalari Gunnar Berndtsonin (1854-1895) ateljeessa. Stadius, esikoisena. Blomstedtin perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Ankaraksi muuttuneen itsekritiikin takia Blomstedt osallistui yhä harvemmin näyttelyihin. Sittemmin hieman romanttista, dekoratiivista tyylittelyä on pidetty Blomstedtin tavaramerkkinä. Myös pitkä ura opetustyössä (1902-1937) Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Taideteollisuuskoulussa rajoitti taiteilijan ajankäyttöä. Tämäkin vaikutti osaltaan siihen, että hän on jäänyt aikalaistaiteilijoittensa varjoon taiteemme kaanonissa. huhtikuuta 1871 asessori Alfred Blomstedtin ja hänen vaimonsa Hannan, o.s. Väinö soitti viulua pienestä pitäen, ja hänestä kehittyi varsin taitava viulisti. Taiteilijan ainoa oma, retrospektiivinen näyttely järjestettiin Strindbergin galleriassa sodan jaloissa 1943 taiteilijan ollessa jo 72-vuotias. Hänen maalauksissaan puhui usein vesi, ja lempiaiheiksi nousivat merelliset maisemat, purjelaivat ja satamanäkymät. Kuva Daniel Nyblin. Lisäksi hänen teoksensa siirtyivät uusille omistajille yleensä jo suoraan ateljeesta jääden lähes tuntemattomiksi. Musikaalista Blomstedtia puhutteli todennäköisesti myös se, että symbolisteille juuri musiikki oli taiteen lajeista korkein matkalla henkisen minuuden löytämiseen. Väinö Blomstedtin tunnetuimpia töitä ”Francescan” ohella ovat ”Bourg-la-Reinen hautausmaa” (1894), ”Puistokuva” (1895), ”Episodi Kalevalasta”( tai ”Kullervo kaivertaa tammen runkoon” 1897), ”Auringonlasku” (1898), ”Jousimies” (1898) sekä ”Talvimaisema” (1903). Vuonna 1899 Väinö Blomstedt avioitui Gertrud Saelanin (1875–1911) kanssa. ”Hänen viulunsa soi hytissä laivalla, hotellihuoneessa Tukholmassa ja edelleen muiden matkustajain iloksi pitkällä junamatkalla mantereen halki”, on Pekka Halonen muistellut. Blomstedt maalasi myös lukuisia muotokuvia yhteiskunnan merkkihenkilöistä. Hän kohtasi symbolismin, ja synteesin merkitys avautui hänelle. Nuori Väinö Blomstedt, noin 1893. Viulustaan Väinö Blomstedt ei luopunut opintomatkoillaankaan. Häntä pidettiin todellisena tulevaisuuden lupauksena. Hän soitti muun muassa ensiviulua Jean Sibeliuksen jousitrion ensiesityksessä vuonna 1893; säveltäjä itse soitti selloa ja hänen veljensä Christian Sibelius alttoviulua. Yksityisarkisto. Koko perhe – vanhemmat mukaan lukien – harrasti musiikkia. Yksityisarkisto. Lisäksi hän teki myös merkittävän uran kuvittajana ja kansisuunnittelijana. Elämä ja taiteilijaverkostot toivat myötään uusia haasteita. ”Fyris-joen”. Taiteilija kohtaa symbolismin Ensimmäinen opintomatka Pariisiin (18911892) merkitsi nuoren Väinö Blomstedtin työskentelyssä ääriviivojen tärkeyttä ja realistista ilmaisutapaa. Tuona aikana Blomstedt suunnitteli runsaat sata tekstiilija kirjontamallia Käsityön Ystäville. Niinpä Väinö Blomstedt toimi Suomen Käsityön Ystävien taiteellisena neuvonantajana vuosina 1901-1903 ja vaikutti yhdistyksen johtokunnassa 1910-luvulle asti. Päästyään ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1888 Blomstedt kirjoittautui yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan ja aloitti myös opinnot Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. . Taideteollisuutta, opetustehtäviä, kuvitustöitä Blomstedtin töitä oli säännöllisesti mukana Suomen Taiteilijain näyttelyissä sekä useissa näyttelyissä myös ulkomailla. Marjut Popelka. ”Taide syntyy muistamisesta”, korosti Paul Gauguin, jonka palavan keltaisessa ateljeessa Blomstedt opiskeli Pekka Halosen kanssa. Halonen puolestaan kuljetti mukanaan kanteleensa
– Kun vuonna 2013 tein yhteistyössä WSOY:n kanssa Rakastetut Arabian astiat koristelijana Esteri Tomulakirjaa, olin harmissani, kun en saanut riittävästi tietoa siitä, mitkä emalikoristeista olivat Värikkäistä emaliastioista välittyy sodanjälkeinen toivo ja elämänhalu Taiteen tohtori, keraamikko ja tietokirjailija Helena Leppänen törmäsi lasia ja keramiikkaa tutkiessaan toistuvasti emaliin. Leppäsen mukaan iloinen emali on keräilykohteena saanut odottaa vuoroaan, mutta nyt sen aika on tullut. Syntyi tiedon jano, joka jäi kytemään takaraivoon silloinkin, kun Helena keskittyi väitöskirjaansa ja suuntasi ajatuksensa keramiikan puolelle. – Emali nousi esille jo silloin, kun 1980-luvulla opiskelin keramiikkaa ja työskentelin harjoittelijana Arabiassa. 36 E mali hiipi taiteen tohtori, keraamikko Helena Leppäsen elämään kuin varkain. Syntyi Iloista emalia -kirja, joka on kattava tietopaketti emalista, emaliastioiden muotoilijoista ja valmistajista. Jos oli kyse samasta valmistajasta, miksi eri yhteyksissä käytettiin eri nimiä. 1990-luvulla sivusin emalia tutkimuksen kautta, kun koostin keramiikan ja lasin historiaa käsittelevää luentosarjaa Taideteollisessa korkeakoulussa. Emalin suosio kasvaa. Arkinen, mutta vahvasti omaa aikakauttaan heijasteleva emali herätti kysymysten tulvan, josta sai alkunsa jännittävä taival suomalaisen emalin taustoihin. Suunnittelijoiden ohella Helenaa askarruttivat nimet kuten Wärtsilä, Finel tai Järvenpään Emali. Kirjoissa monen suunnittelijan kohdalla mainittiin kuin ohimennen emalisuunnittelusta, mutta kokonaiskuvaa emalin historiasta en saanut, Leppänen sanoo
Salapoliisina emalin jäljillä Töölön Astialiisan Tiina Westerlund totesi taannoin Helenalle, että emalista tarvittaisiin kirja. Kuva: WSOY. Heikki Orvolan vesipannua alettiin valmistaa vuonna 1978 ja se liitettiin Finella-sarjaan. Helena Leppäsen mukaan kiitos Iloista emalia -kirjan onnistumisesta kuuluu paitsi keräilijöille, joiden kokoelmat saatiin kuvauksiin, myös ammattitaitoisille visualisteille. 37 Tomulan käsialaa. Yhteistyö heidän kanssaan oli saumatonta ja hyvin innostavaa, Helena sanoo. Vasemalla Seppo Mallatin muotoileman Finella-sarjan kasari. Arabian puolella tekijät osattiin yksilöidä, mutta emalin kohdalla tietoa ei samalla tavoin löytynyt, Leppänen kertoo. Vihreän kannun takana on 1970-luvun puolivälin Virva-koriste, jonka suunnitteli Henrik Strömberg.. Värikkäät Kesti-sarjan emalikannut henkivät mennyttä aikaa. Esterin nimiin kirjautuikin virheellisesti Arabian vakiosuunnittelijoista myös Raija Uosikkisen sekä Gunvor Olin-Grönqvistin koristeita. Löysinkin Keuruun vanhalla rauTaiteen tohtori, keraamikko ja tietokirjailija Helena Leppänen törmäsi jatkuvasti emalia koskeviin kysymyksiin. Esteri Tomulan Kirsikka-koriste on ajaton ja raikas. Alkoi mielenkiintoinen työ emalin salojen selvittämiseksi. – Valokuvaaja Katri Lehtolan raikkaat kuvat ja graafikko Sinikka Jönssonin kekseliäs taitto tuovat emalin ominaispiirteet hyvin esille. Kuva: Laura Arvela. Keltaisessa, punaisessa ja vihreässä kannussa on Uosikkisen Maaret-koriste, punakukkainen Villiruusu-kannu oli vuoden 1977 uutuus. – Eevan kokoelman ohella piti kartoittaa lisää kokoelmia. Keräilijöitä tunteva kauppias sanoi laittavansa esille Eeva Varjosen emalikokoelman
Nurmesniemi ei halunnut keittimeensä kuviointia, mutta siitä huolimatta pannua koristeltiin muun muassa Sydän-aiheella. Myös Designmuseon arkistot avasivat uudemman emalin saloja. Wärtsilän emalituotannon tehtävissä vuosina 1963-1977 työskennelleen metallitaiteilija Leif Erikssonin käsin kirjoittamat muistiinpanot sekä Järvenpään Emalin viimeisen suunnittelijan, Heikki Orvolanhaastattelu vastasivat moniin Helenan kysymyksiin emalista. Pyrin kokoamaan kirjaani sellaisen tiedon, jonka saatoin löytämäni aineiston pohjalta todentaa. Sisällissodan päätyttyä muun muassa rautatiesiltoja, höyrylaivoja ja ammuksia valmistanut Kone ja Silta Oy keskittyi käyttöesineiden ja emalin valmistamiseen. Pienessä kulhossa on Gunvor Olin-Grönqvistin Sydän-koriste. Tummansinisessä kulhossa (oik.) on Leif Erikssonin suunnittelema Orient-kuviointi.. Keltainen koristeaihe on tuntemattoman suunnittelijan Kehäkukka, punaista kulhoa koristaa Raija Uosikkisen Kehräkuviointi. Oikealla on Antti Nurmesniemen, vuonna 1957 suunnittelema Finella-pannu, eli Pikkupehtoori. Häkellyttävän laajaa kokoelmaa kerätessään pariskunta on hankkinut myös vanhoja, lehtiä, mainoksia ja myyntiluetteloita joiden myötä heille on karttunut runsaasti tietoa eri aikakausien emalituotteista valmistajineen, Leppänen sanoo. Ammuksista emaliin Emali alkoi yleistyä kotitalouksissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen korvaten kuparisia pannuja ja kattiloita. Keräilijöillä on hallussaan paljon tietoa, joka on kulkenut suusta suuhun, heidän tietonsa tarjosikin vastauksia moniin kysymyksiin. 38 tatieasemalla kokoelmiaan esittelevät keräilijät Tuula Kosken ja Veli Kosken, joilla on kenties maamme kattavin, emalikokoelma. Tuotteiden suunnittelun katsottiin olevan ryhmätyötä, eikä yhden nimen esiin nostaminen olisi oikeudenmukaista. Emaliastioissa näkyy funktionalistinen muotoilu. Leppänen metsästi emalitietoutta Mikkelistä, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistosta, josta löytyivät Wärtsilän Kone ja Silta Oy:n ja Järvenpään Emalin kuvastot. – On kuitenkin tärkeää osata erottaa, mikä on faktaa ja mikä kuulopuhetta. – Emaliastioiden koristelusuunnitelmia ei ole kronologisesti järjestetty tai arkistoitu. On sellaisiakin koristemalleja ja muotoja, jotka jouduin jättämään pois vakuuttavan tiedon puuttuessa, Leppänen kertoo. Syynä siihen, miksi tehtaiden kirjanpito ei ole emalin kohdalla systemaattista, piilee siinä, että etenkin 1960-luvulla tuotteiden myyntiä yksittäisten suunnittelijoiden nimillä kritisoitiin. Yhtälailla koettiin, että tuotteiden pitäisi myydä itse itseään, ei nimen vuoksi, Leppänen kertoo. Kaadin on Seppo Mallatin käsialaa 1970-luvulta. – Muun muassa Wärtsilän keskeisin suunnittelija, Kaj Frank ajoi tällaista anonymiteettiä voimakkaasti. Koboltinsinisessä kulhossa (vas.) on Tomulan Domino-koristelu. Kulhoissa ja maljoissa käytettiin useita erilaisia seripainokoristeita. Suomessa oli 1900-luvun alussa saatavilla etenkin Ruotsista tuotua emalia
1950-luvun Wärtsilän Konesilta-emaliin kuuluvat muun muassa liukuvärjätyt keittoastiat ja sangot. 1960-luvulla Wärtsilä muutti Konesiltatuotemerkkinsä Fineltuotemerkiksi tavoitellessaan vientiinkin sopivia tuotteita. Keskellä kuvaa Arabian Minija Maxi-lamput. Finel emalin uutuuksia olivat muun muassa Esteri Tomulan Neptun-serikuvalla koristellut kattilat ja kasarit. – 1970-luvulla kotimainen emali joutui kilpailemaan ulkomaisen halpatuontiemalin kanssa. Iloisen väriset ja kuvioidut astiat nostattavat hyviä muistoja sekä heijastavat sotien jälkeistä toiveikasta elämänasennetta. Emalikulhoa koristaa Gunvor Olin-Grönqvistin Elisa-kuvio. – Wärtsilän suurimpia kilpailijoita oli 1930-luvulta eteenpäin ruotsalainen Kockumin emali. Alkuun puhuttiin Finel-Kockum-tuotteista, mutta käytännössä valikoidut Kockumin mallit tulivat osaksi Finelin mallistoa. Toimivaa kauneutta Wärtsilän 1950-60-lukujen emaliastioille leimalista oli yksinkertainen, funktionalistinen muotokieli ja iloisten värien runsaus. Vuonna 1930 perustettu Lat Oy valmisti sekin emalia, mutta yritys toimi Wärtsilän alihankkijana, eikä se siksi ollut kilpailija Wärtsilälle. Finel -emalia valmistettiin Helsingin Hakaniemessä Kone Silta Oy:n entisissä tiloissa. 1970-luvulla emalituotteet laajenivat astioista myös valaisimiin, esimerkkinä modernin kodin Arabian Minija Maxi-lamput vuodelta 1976. Wärtsilä osti vuonna 1971 kilpailijansa Kockumin koko emalituotannon. Wärtsilän rinnalla Suomessa toimi Emali Oy, joka valmisti Opa -emaliastioita Vallilassa sijaitsevilla tehtaillaan. Samoihin aikoihin Wärtsilä siirsi emalintuotantonsa Järvenpäähän rakentamilleen tehtaille ja otti tuotemerkiksi Arabia Emali. Ovat kyseessä sitten Finel tai Järvenpään Emali, puhutaan Wärtsilän tuotteista.. 39 – Vuonna 1935 Wärtsilä osti Suomen suurimman metalliteollisuusyrityksen, Kone ja Silta Oy:n ja jatkoi emalintuotantoa entisin mallein. Emali on noussut keräilijöiden suosioon. 1950-luvun lopussa Emali Oy:n tehtaat siirtyivät Mikkeliin, eikä Leppäsen mukaan ole tarkkaa tietoa siitä, jatkuiko emalin tuotanto tuon ajan jälkeen. Wärtsilä hankki omistukseensa 1950-luvulla myös Arabian posliinitehtaan sekä Nuutajärven lasitehtaan. – Wärtsilällä oli tuotannossaan lasia, keramiikkaa ja emaEmalikannuissa on Lehvä-koristekuviointi, joka on mahdollisesti Esteri Tomulan käsialaa. Esimerkkinä Suomeen tuoduista Kockumin astioista ovat kermanväriset emaliastiat vihreillä nupeilla, Leppänen kertoo. – Kaj Frankin yksiväriset tai koristekuvioidut kulhot ja värikkäät jääkaappirasiat, Saara Hopean maustepurkit tai Antti Nurmesniemen kahvinkeittimet edustavat Wärtsilän 1950-luvun muotoilua tyypillisimmillään
. Teksti: Tuula Kolehmainen Lähde: Helena Leppänen 2015: Keräilijän aarteet. kaapin perälle, vaan arjen käyttöesineiksi. Emaliesineistä huokuu teollisen tuotesuunnittelun tuoreus ja käsityöpohjaisuus, suunnitteluun ja koristeiden piirtämiseen oli käytettävissä nykyistä enemmän aikaa.. – 1980-luvulla Hackmanin astiatuotanto siirtyi Sorsakoskelle, ja pääraaka-aineiksi tulivat valurauta, ruostumaton teräs, alumiini ja muovi. Se kaiketi vetoaa nykyihmisiin, jotka elävät hektisyyden keskellä, Leppänen pohtii. Myös Muurla on halunnut herättää emalin henkiin lanseeraamalla raikkaita emaliastioita, Leppänen sanoo. Mikäli jokin esine on kolhiintunut, se on surutta heitetty pois. Tämä koskettaa nykypäivän ihmisiä, joiden maailma on monella tapaa pelkojen ja uhkien varjostama. Oikealla, ylhäällä näkyy Kaj Frankin malja Tatti-koristeella. 1950-60-lukujen emaliastioiden muotoilun funktionalistinen yksinkertaisuus yhdistettynä iloisiin väreihin kuvaa aikansa elämän voimaa, iloa ja energisyyttä. WSOY. Kun arkipäiväiseen, nyt arvoonsa nousseeseen emaliin kiinnittää uudenlaista huomiota, voi yllätyksekseen löytää emaliastian myös yllättävän läheltä, se on saattanut odottaa aikaansa omassa tai äidin komerossa. Emalia kerätään, ei ainoastaan varastoitavaksi Kasarin ja kahvipannun kylkiä koristava Auringonkukka-kuviointi on mahdollisesti Esteri Tomulan käsialaa. Moni astia on tuttu kotoa tai mummolan keittiöstä. – Etenkin 1950-60 lukujen koristeltu emali on suosittua keräilytavaraa. Alahyllyllä, vasemmalla on Sinivuokko-astioita, oikealla Ritari-koristeen yksinkertaisemmalla, Raija Uosikkisen Ritarinkukka-kuviolla koristeltuja astioita. Wärtsilän astiamallit säilyivät tuotannossa vielä tovin, mutta leimat ja logot vaihtuivat Hackman Houswaremuotoon. Leppänen innostaakin etsimään emalia maaseutupihojen rompetoreilta tai pikkupaikkakuntien myyntitapahtumista, joista voi tehdä löytöjä. Näin ollen, ovat kyseessä sitten Finel, Järvenpään Emali tai Arabia Emali, puhutaan Wärtsilän tuotteista, Leppänen kertoo. Esineet nostattavat siten myös mieluisia muistoja, Leppänen uskoo. Toki kaltoin kohdeltu astia menettää käytettävyytensä, mutta hyväkuntoisiakin esineitä on mahdollista löytää. 40 Emaliesineistä huokuu teollisen tuotesuunnittelun tuoreus ja käsityöpohjaisuus, suunnitteluun ja koristeiden piirtämiseen oli käytettävissä nykyistä enemmän aikaa. Tästä syystä vanhaa, hyväkuntoista emalia ei ole tarjolla antiikkiliikkeissä tai vanhan tavaran kaupoissa erityisen paljon. Emali keräilykohteena Siinä, missä lasi ja keramiikka ovat jo pitkään olleet keräilijöiden suosiossa, on emaliin herätty vasta viime vuosina. Iloista Emalia. Koska kyse on käyttöesineistä, ei niille ole aikanaan annettu suurta arvoa. Wärtsilän emalituotanto jatkui Järvenpäässä aina vuoteen 1984 saakka, jolloin Järvenpään Emali myytiin Hackmanille. Emaliastiat tekivät paluun markkinoille vasta vuonna 2010, kun Hackmanin toi markkinoille uusia, retrohenkisiä emaliastioita. – Esineistä välittyy sotien jälkeinen tulevaisuuden toivo ja elämänhalu. Kuvat: Tuula Koski, Laura Arvela, WSOY Ylähyllyn astioissa on Esteri Tomulan pirteä Kirsikka-koriste. Kenties ajan astioiden suosio perustuu siihen, että esineet peilaavat voimakkaasti sotien jälkeisen ajan sangen yhtenäistä käsitystä siitä, mikä koettiin hyväksi ja kauniiksi. lia, minkä vuoksi koettiin, että kaikki tuotteet kannatti myydä saman Arabia-tuotenimen alla. Myös kuolinpesien huutokaupoista voi löytää emalia. – Emalin suosion nousu ja kysyntä on näkynyt väistämättä emaliastioiden hinnoissa. Emaliastioiden keräily liittyy myös tämän päivän ajatukseen kierrätyksestä. 1990-luvulle tultaessa vanhoja Wärtsilän astiamalleja ei enää ollut mukana tuoteluettelossa
Se siirtyi tänne vuonna 1985 ja täällä tämä on ollut 30 vuotta. – Liike sijaitsi silloin Kansallismuseon lähellä Töölönkadulla. Galerie Donnerin perusti maisteri Gustaf Donner vuonna 1970. Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevan liikkeen kauppiasta ärsyttää suomalaisen antiikin vähättely. Aminoff esittelee huoneen sinistä mattoa. Aminoff aloitti koulupoikana 1980-luvun lopulla Donnerin apulaisena. Ystäväni vitsaili, että eihän se kulu, kun kukaan ei käy täällä. 41 H elsingissä Kaivopuiston kupeessa sijaitsevalla antiikkiliike Galerie Donnerilla on pitkä historia. Arthur Aminoff on pitänyt Galerie Donneria 1990-luvun alusta saakka.. Liikkeen toimitusjohtaja Arthur Aminoff esittelee hopeahuonetta ja kertoo samalla antiikkikaupan historiasta. – Suomalainen villamatto. Monet antiikkialalla toimivat muistavat vielä hyvin Donnerin. Hän kertoo, että sama matto oli Donnerin liikkeessä Töölönkadulla. Hopean kiiltoa silmissä Antiikkiliike Galerie Donner on tunnettu laadukkaista hopeaesineistään. Hyvää laatua, kestänyt jo pian 50 vuotta. Galerie Donnerin kustavlilaisia huonekaluja. Niiden lisäksi liike on keskittynyt kustavilaisen ajan huonekaluihin
Kiinnostavaa aikaa elettiin silloin. Hän antoi sen ristiäislahjaksi vuonna 1780. Monet liikkeet laittoivat lapun luukulle, mutta minä olin innostunut, kun sain yhden lusikan myydyksi. Seuraavaksi Aminoff esittelee ruotsalaisen puusepän Johan Petter Bergin valmistamaa kirjoituslipastoa 1800-luvun alkupuolelta. Aminoff hankki Galerie Donnerin itselleen vuonna 1991 ja jo vuonna 1994 hänet palkittiin vuoden antiikkikauppiaana. – Kauppa on aika ihmeellistä juuri nyt. Aminoff keräilee omiin tarkoituksiinsa myös hieman antiikkia. Unohdetaan kokonaan, että Turku oli Ruotsi-Suomen toiseksi tärkein kaupunki. – Suomi oli lamassa, aikamoinen ajoitus. Aminoff on myös Ruotsin antiikkikauppiaiden yhdistyksen jäsen ja Ruotsissa Galerie Donner valittiin vuonna 2012 vuoden antiikkiliikkeeksi. – Jenderjanin perunkirjoitus löytyi ja sen perusteella hänellä oli 11 vastaavaa juomakannua silloin. – Tämä on ollut Suomessa ainakin 200 vuotta. Huonekalut ovat pääasiassa 1700-luvulta. Kiiltävää hopeaa Arthur Aminoff on kiinnostunut käsityönä tehdyistä esineistä. Galeria Donnerilla on tarjolla hyvin arvokkaita hopeaesineitä. Kaupat syntyivät ja Aminoffista tuli antiikkikauppias vuonna 1991. Tämän lipaston hinta on 12 500 euroa. Yksi tuollainen oli silloin pienen maatilan arvoinen. Kannussa on kaiverrus, joka kertoo että se on kuulunut Claes Jenderjanille, joka oli 1600ja 1700-luvun taitteessa Oulun varakkaimpia kauppiaita. – Jo 1600-luvulla Suomessa oli aivan huippuluokan hopeaseppiä. – Hän teki aivan huikeita huonekaluja. Hopeaesineitä ovat tehneet muun muassa helsinkiläiset ja turkulaiset hopeasepät. Sen on tehnyt hopeaseppä Peter Ohr Hampurissa. Aminoff ottaa ensin esiin 1700-luvulta peräisin olevan sokeriastian, joka on kuulunut Kristiinankaupungin pormestarille Casper Lebellille. . – Mielestäni sisustusliikkeitä oli ihan tarpeeksi muutenkin, hän naureskelee. – Pienet trendit voivat vaikuttaa siihen, mitä tavaraa myydään. – Suomessa paasataan usein, että meillä ei ole koskaan ollut mitään. Aminoffia hieman ärsyttää se, että suomalaista antiikkia usein vähätellään. Miellä ei ole historiaa eikä meillä ole tehty arvokkaita esineitä. Vitriiniin on koottu pelkästään esineitä, jotka on tehty Suomessa. Hopeaesineiden kauppa ei Aminoffin mukaan käy hirvittävän hyvin juuri nyt. Aminoff esittelee hopeavitriinin, joka todistaa, että kyllä Suomessakin ollaan osattu. Vuosien varrella liike on laajentunut neljään lisähuoneeseen, joissa on esillä huonekaluja ja taidetta. Donner ikääntyi ja Aminoff halusi ostaa liikkeen itselleen. Liike aloitti pienessä huoneessa, jossa Aminoff pitää esillä hopeitaan. Yksi hopeinen juomakannu on tehty Ruotsissa, mutta sen kiinnostava historia ulottuu Pohjanlahden tälle puolelle. Kustavilaisen ajan huonekaluja Kiiltävien hopeiden lisäksi Galerie Donner myy myös antiikkihuonekaluja. Jos haluasi tehdä kopion, niin se tulee kalliimmaksi kuin alkuperäinen. – Ruotsin yhdistyksen sääntöjen mukaan myös ulkomaalaiset voivat olla jäseniä. Kaksi juomakannuista Jenderjan antoi papille lahjaksi, kiitokseksi kirkollisista toimituksista. Nyt taas läppärien aikakaudella riittää pienemmätkin pöydät, Aminoff kertoo. – Antiikin ostaminen on sellaista itsensä palkitsemista. Esillä on lipastoa, peiliä, teepöytää, kattokruunua ja ruokailupöytää. Esimerkiksi silloin, kun oli isot pöytätietokoneet, niin ihmiset ostivat isoja kirjoituspöytiä. Donner oli keskittynyt antiikin lisäksi korkeatasoisiin tyllikankaisiin ja tapetetihin, mutta Aminoff poisti kankaat valikoimista. Väitän, että kukaan puuseppä ei pysty siihen hintaan rakentamaan tällaista lipastoa tänä päivänä. Ehkä se johtuu siitä, että Suomella on vielä aika nuori kansallisidentiteetti. Seuraavaksi Aminoff kaivaa vitriinistä hopeisen viinakulhon 1600-luvulta. Siitä tulee hyvä olo. Kaikkea ei kotiin mahdu, ja erityisesti hän on kiinnostunut esineistä, jotka liittyvät hänen sukuunsa tai ovat muuten historiallisesti kiinnostavia. Pauli Jokinen Galerie Donner, Merikatu 1, Helsinki Vitriini, jossa pelkästään suomalaista hopeaesineistöä.. Tapasin juuri erään ihmisen, jonka mielestä Suomessa ei ole koskaan tehty esineitä, jotka nyt olisivat antiikkia. Aminoffin mukaan suomalaiset hopeaesineet ovat hyvin korkealaatuisia. Jäsenyyden takia olen ihan parhailla paikoilla Älvsjön antiikkimessuilla Tukholmassa. 42 – Olin aikaisemmin ostanut Donnerilta jotain, ja eräänä päivänä huomasin, että minulla on paikan avaimet taskussa ja autoin Donneria erilaisissa töissä. Usein he olivat saksalaistaustaisia. Huippuesineet käyvät kaupaksi, mutta sellainen tavallinen hyvä tavara ei liiku, Aminoff päivittelee. Kulhoon on myöhemmin tehty kansi päälle, alun perin kulhoon ei kuulunut kantta
Hinta 12 500 euroa. Kristiinankaupungin pormestari antoi tämän lahjaksi kollegalle, kun hänestä tuli kummi. Kannu kuului oululaiselle porvarille Claen Jenderjanille. Hinta: 3500 euroa. Rokokoota edustavan hopeisen sokerilippaan on tehnyt ruotsalainen Anders Morman Tukholmassa vuonna 1780. Sokerilipas . Hopeinen juomakannu . 43 Poimintoja . Ruotsin kuningas Kaarle XII antoi Pietari Suurelle hopeisia juomakannuja lahjaksi, ja Galerie Donnerissa myynnissä oleva astia on saman tekijän. Hinta: 7500 euroa. Kirjoituslipasto . Santeri Salokiven maalaus . Pyöreä pöytä . Galerie Donnerin kauppias Arthur Aminoff esittelee 5 poimintaa liikkeensä tarjonnasta. Tekijä on hopeaseppä Joackhim Nützell. Hinta: 4500 euroa. Hinta: 17 500. 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut Santeri Salokivi tunnetaan impressionistisista maalauksistaan, ja hänet muistetaan myös maalauksen opettajana, jolla oli jopa oma taidemaalarikoulu Helsingissä 1930-luvulla. – Antiikin ostaminen on sellaista itsensä palkitsemista. Pöydän on valmistanut ruotsalainen puuseppä Jakob Sjölin 1700-luvulla. Ruotsalaisen hovipuusepän ja shatullimaakarin Johan Petter Bergin lipasto on peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Siitä tulee hyvä olo.. Pöytä on mäntyä ja sen pinta on tehty lepän juuresta leikatuista paloista. Hopeinen juomakannu on vuodelta 1695. . Galerie Donnerissa on myynnissä Salokiven talvimaisemaa kuvaava maalaus vuodelta 1923
Näyttelyhankkeen tavoitteena on nostaa esille ennen muuta merenkulun parissa työskennelleiden ja työskentelevien ihmisten näkökulma laajuudessa, jossa sitä ei ole suomalaisissa museoissa aikaisemmin käsitelty. Taide, antiikki, vanhat lelut, vanhat rahat, vintage sekä nuket ja nukkekodit houkuttelevat paikalle tuhansittain mm. Vaihtuvien näyttelyiden salissa esitetään ”Sukellusveneet Suomessa” -näyttely 5.2.2016 alkaen. Tampereen Työväenmuseo Werstas esittelee lähes sata eri oppiaineiden koulutaulua näyttelyssä, joka jatkuu 14. Messuilla on osio nukkeja nukkekotiharrastajille. Antiikkija Sisustuspalveluliike BelAntico on nimittäin koonnut esille kokonaisuudet, joissa uutta sisustusta edustaa mm. keräilijöitä ja sisustajia. Vuoden 2015 tapahtumasssa oli mukana kokonaisuudessa noin 350 yritystä ja noin 8500 kävijää tutustui tapahtumaan. Laadukas ja jatkuvasti uudistuva Taideja Antiikkimessut tarjoaa ohjelmaa, arviointipalvelua, runsaasti myytäviä tuotteita. Liettuasta. Kruununmakasiinin näyttelytila suljettiin yleisöltä joulukuun lopussa, ja uusi näyttely avataan toukokuussa 2016. Messukävijät pääsevät myös valitsemaan suosikkinsa. Kaikkea mitä alan harrastaja, keräilijä tai sellaiseksi mielivä voi toivoa. Forum Marinumin päänäyttely uusitaan Kauneimmat koulutaulut näyttely on esillä Tampereen Työväenmuseo Werstaalla. arviointia, joita tekevät tuttuun tapaan taideasiantuntijat Tuija Peltomaa ja Hans Tritzschler. Näyttelyn uudistus ei vaikuta rakennuksen muihin toimintoihin; Cafe Restaurant Daphne on avoinna päivittäin ja Forum Marinumin kokoustilat ovat käytettävissä. Messuosastoilla nähdään mielenkiintoista taidetta mm. Oppilaat saivat ihailla luokassa esimerkiksi kiehtovia ja värikkäitä kuvia Suomen eri heimoista ja kaukaisista kulttuureista. Turun Taideja Antiikkimessut järjestetään yhdessä Kädentaitomessujen kanssa. Koulutaulut tarjosivat uusia havainnollistavia työkaluja opetukseen. Turun Taideja Antiikkimessuilla on mm. Vuonna 1894 valtion viljamakasiiniksi valmistuneessa Kruununmakasiinissa sijaitseva näyttely esittää Lounais-Suomen merenkulun ja Suomen laivaston historiaa. kuvataiteilija Paolo Battilana. Forum Marinum, Linnankatu 72, 20100 Turku Turun Taideja Antiikkimessut tuovat jälleen yleisön hämmästeltäväksi mielenkiintoisen kokonaisuuden. Enää sellaista ei tapahdu, sillä värikkäiden ja yksityiskohtia pursuavien taulujen arvo on jo tiedossa. Merikeskus Forum Marinum Turussa uusii vuonna 2002 avatun näyttelyn ”Skuutasta Ro-Roon, Kaleerista ilmatyynyyn”. Messujen vintage-osiossa on tällä kertaa teemana 1960-luku. Turun Taideja Antiikkimessut maaliskuussa Turun Antiikkimessujen tarjonta on jälleen monipuolista. Näiden lisäksi Linnanpuomissa on pysyvästi esillä laivarakennuksen historiaa esittelevät Varvillaja Konepajalla -näyttelyt, sekä museon huvivenekokoelma. Myös Forum Marinumin museokauppa palvelee Linnanpuomissa tuttuun tyyliin tiistaista sunnuntaihin klo 11-19. Kädentaitomessujen järjestäjänä toimii Mediapro Messut. Forum Marinumin toinen näyttelyrakennus, Linnanpuomi, on avoinna normaalisti. Opetustauluista keräyskohteita. Messukeskukseen pääsee myös Kirjaltajankadun puolelta sekä Artukaisten kiitotien puolelta. Forum Marinumin uuden päänäyttelyn teema on ”Töissä merellä”, joka tulee näkymään näyttelyn ihmislähtöisessä kerronnassa ja henkilöhahmojen tarinallisuudessa. Samalla kuvat kuitenkin ylläpitivät vanhentuneita mielikuvia sekä stereotypioita esimerkiksi rotujen eriarvoisuudesta. Turun Taideja Antiikkimessuilla nähdään uutuutena kolme valloittavaa interiööriä, joissa yhdistyy uusi ja vanha. helmikuuta asti. Samalla nähdäänkin, miltä aito antiikki näyttää tässä ajassa. Messuilla on mukana mm. Turun Messukeskuksessa. Uudistamisprosessi on museoalalla poikkeuksellinen ja innovatiivinen jopa kansainvälisesti katsottuna, sillä se on toteutettu alusta asti yhdessä yleisön kanssa. 44 Kansakoulun käyneille tutut opetustaulut ovat saaneet uuden suosion sisustajien ja keräilijöiden parissa. Tyypillisesti merenkulkua tarkastellaan ennen muuta teknisestä tai taloudellisesta näkökulmasta. Messut järjestetään samanaikaisesti Kädentaitomessujen kanssa 1920.3. Tauluja on päätynyt myyntiin lakkautettavien kyläkoulujen huutokaupoista. Sisustuksen Koodi. Moni kansakoulun käynyt muistaa esimerkiksi kuvataulun lappalaiskylästä, Mooses-lapsen pelastamisen kaislakorissa tai jäljennöksen Edelfeltin maalauksesta, jossa Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Turun Messuja Kongressikeskus, Messukentänkatu 9-13. Mukana on myös vintagea, Turun Rahan Päivä sekä Old Toy Swap –leikkikalumarkkinat. Kuvassa saksalainen opetustaulu 1800-1900-lukujen vaihteesta. – Aiemmin niitä saattoi päätyä jopa kaatopaikoille, kertoo museolehtori Hanna Yli-Hinkkala Tampereen Työväenmuseo Werstaalta. Malli pedagogiikalle saatiin Saksasta. Yleisö voi tutustua muun muassa uusvanhalla tyylillä somistettuun lastenhuoneeseen. Kuvataulut olivat 1900-luvun alkupuoliskolla merkittävä opetusväline Suomessa
Kertoo metsästyskoiraroduista ja niiden hoidosta sekä metsästysmatkoista. www.sielunpeili-lehti.. Uudet tekniset välineet, teräaseet ja tekstiilit. Aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle. www.luontaisterveys-lehti.. www.meidankoira.. 6 nroa vuodessa 35€ ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli 8/2015 7,10 RASVAKAHVILLA boostia aivoille EI IKÄIHMINEN TARVITSE KODINOMAISUUTTA, HÄN TARVITSEE KODIN D-vitamiini halpa syöpälääke K2-vitamiini lujittaa luustoa ja hidastaa verisuonien kalkkiutumista Aalto-yliopiston kunniaprofessori Erkki Vauramo: JOOGAN 6,90 EXTRA HINTA Huoliteltu pohja, ryhdikkäät kulmat Talven trendimeikissä Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. www.talomestari-lehti.. 6 nroa vuodessa 36€ ja isännöinti Nro 12/2015 6,50 Kiinteistö Toimitilojen vajaakäyttö haittaa kaupunkikehitystä Kattojen tarkastus käy kätevästi kopterikameralla Raiteilla Itäkeskuksesta Keilaniemeen – rahoitus jäissä Kiinteistöala hakee parempaa imagoa kouluttautumisesta Kiinteistö ja Isännöinti Asiantunteva ammattilehti joka käsittelee kiinteistöhoitoa monipuolisesti. Löydät uusimmat asiat kissan terveydestä ja kasvatuksesta, rotuesittelyjä, sekä upeita värikuvia julisteineen. 8 nroa vuodessa 60€ ERIKOISLEHTI kuntosalit painonhallinta kehonhuolto terveys kauneus Extrahinta 5,90 Linda Sonntagin selkätreenillä LIHAKSET KUNTOON Tiian elämäntaparemontti karisti kilot ja toi hyvän olon Hyvä treenivaate on kuin toinen iho Itsensä ylittäminen parasta fitnessissä Nyrkkeily on rohkeiden miesten kestovoimalaji Rasvapolttoon ei ole oikotietä Bodytreeni Uudistunut Bodytreeni on jokaisen omatoimisesta terveyden vaalimisesta kiinnostuneen ikioma lehti. www.asejaera-lehti.. 8 nroa vuodessa 57€ Seniori TERVEYS 5,90 8/2015 6,50 Oili Tuomenoja puhuu avoimesti poikansa itsemurhasta K l ke l t s Varhainen toteaminen MUISTISAIRAUDEN Mäkihyppylegenda Juhani Kärkinen golfaa ympäri vuoden Lihasreuma iskee 70-vuotiaana Ientulehdus Moni sairastaa tietämättään silmäsairautta LIIKUNTA ylläpitää arjen toimintakykyä Senioriterveys Aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laaja alue: ihmisen koko keho suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä tai sosiaalista terveyttä sekä seksualisuutta. www.ekoelo.. 09 413 97 300. 8 nroa vuodessa 51€ 8 – 2015 7,20 5,90 Nahoilla kysyntää Supit suolaan ja Etelä-Koreaan Napapiirillä hirvipeijaiset jo 48. RO TU ES ITTE LYSSÄ SUOMEN LA PIN KO IR A 6/2015 6,30 KOIRA Meidän 4,90 ERIKOISHINTA Näin ompelet koiralle puvun! Mitä koiralle lahjapakettiin. www.hevosmaailma.. Eroahdistus helpottuu harjoittelulla Neljänsuoran keikkakoira ELLI kiertää Suomea Meidän Koira Lehti jossa asiaja viihdettä koko perheelle. Koira ja ihminen Hyvä pentu on iloinen pentu Koiran hoito, rakenne, sairaudet, koulutus, koiraongelmat. www.senioriterveys.. kerran Afrikan vaarat: Hurjistunut norsu, vihainen virtahepo Riistakyselyn satoa: Ilves varma voittaja, kanalinnut häviäjiä Uusi asesali metsästysmuseoon Ase&Erä Esittelee uusimmat aseet, jouset ja ampumatarvikkeet. 6 nroa vuodessa 39€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen Luonnonmateriaalit OLKI ja SAVI kiinnostavat HUNAJAA sekä ravinnoksi että kauneuden ja terveyden hoitoon virkistävät ja vahvistavat sekä sisäisesti että ulkoisesti Pohjan Hessu ennustaa myrskyjä ja valkoista joulua Ohjaaja Wille Hyvönen: Aitoon onneen Extrahinta 3,90 6/2015 6,70 VILLIYRTIT Ekoelo Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. www.antiikkijataide.. www.kissafani.. www.kiinteistojaisannointi.. 6 nroa vuodessa 39€ Sielun 7/2015 7,10 peili Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Deva Premal & Miten Se oli vain unta, vai oliko. Peruskorjaus energia kiinteistöhallinnan tietotekniikka katot julkisivut pihat – asuinympäristö. www.bodytreeni.. 8 nroa vuodessa 60€ ja taide NYT 6,90 Designlasia saa nyt kohtuuhintaan Ritarihuone on suomalaisen uusgotiikan tyylinäyte Ina Colliander tunnetaan enkeleistä Kultakello panttiin ja galleria pystyyn – Taidesalonki 100 vuotta Aikahyppy talonpoikien menneeseen maailmaan Antiikki ja taide Lehti kuvaa laaja-alaisesti koko antiikin ja taiteen kenttän. Konsertti Savoy-teatterissa lumosi kuulijat Valo lisää valoa, rakkaus rakkautta, ilo iloa Kun paperille piirtyy sielu 5,90 Nyt Sielunpeili Tarjoaa työkaluja juuri Sinun sisäisen kasvusi tueksi. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti. Kehonrakentajien, kuntosalikävijöiden ja kuntoilijoiden tietopaketti. 6 nroa vuodessa 41€ HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 6/2015 6,40 Rotuesittelyssä BRITTIKISSA Kodittomia yhä enemmän: Jo sadan Kissa ei häpeä, protestoi eikä osaa kostaa Nyt tiedetään: Viirukissan isä 4,90 ERIKOISHINTA Sven Nordqvist lastenkirjojen Kissafani Kissafani on asiantunteva harrastelehti kaikenikäisille kissaihmisille. 7 nroa vuodessa 29€ Tilaa omaksi iloksesi tai lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Tilaa ja nauti! Lehden internetosoitteessa, tilaukset@karprint.. Keräily arjen historia entisöinti kädentaito suomalaiset taidearteet. 6 nroa vuodessa 38€ 5/15 6,20 5,90 ERIKOISHINTA Moni ottaisi monikäyttöisen connemaranponin, jos vain saisi SM-kyntökisassa vaalitaan Kemiönsaarella hevostenhoitajaksi ruotsin kielellä HYVÄ TRAILERI Peliyhtiöiden yhdistämisen tavoitteena kilpailukyvyn parantaminen Hevosmaailma Sinulle hevosen omistaja, kasvattaja, raviharrastaja, ratsastaja tai omasta hevosesta haaveileva. 8 nroa vuodessa 58€ PIENTALOASUJAN PIENTALOASUJAN HYÖTYLEHTI NRO 7/2015 IRTONUMERO 6,60 ¤ 4, 90 ERIKOISHINTA Kierrättäjän jätemaksut minimissä Kun rakentaja kierrättää, eurojakin säästyy Kierrätys on IN kalustamisessakin Lumilapiolle käyttöä etelässäkin Maatilan 1700-luvun päärakennukselle Katriina ei pelkää poraa Talomestari Talomestari-lehti on pientalorakentajan, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien lehti
Syksyllä avattu näyttely on esillä huhtikuun loppuun ja on jo tähän mennessä saanut lämpimän vastaanoton. Puhuttavia ja koskettavia taideteoksia Valamon luostarissa mestarien jäljillä. 46 Valamon luostarissa on jo toistamiseen esillä merkittävä kristillisaiheisten töiden näyttely
– Näyttely on koottu hyvällä maulla. Osa sellaisia taiteen nimiä, joita on harvoin Suomessa esillä. Siihen sisältyy Puhuttavia ja koskettavia taideteoksia Valamon luostarissa mestarien jäljillä Louis Sparren tuntematon triptyykki puhuttelee munkki Simeonia. Kristillinen taide on taiteilijoille ehkä kaik. Syyskuussa avattu näyttely on saanut vieläkin lämpimämmän vastaanoton kuin ensimmäinen näyttely. Taidenäyttely Mestarin jälki II Valamon luostari Valamontie 42, Uusi-Valamo 30.4.2016 asti. Näiden kahden näyttelyn jälkeenkin kokoelmaan jäi vielä 70 teosta, jotka eivät ole olleet esillä. Avoinna ti-la klo 10-17, su ja juhlapäivinä klo 12-17, ma suljettu (ryhmille tilauksesta). Kolmatta näyttelyä emme kuitenkaan niistä aio järjestää. 47 . T aidenäyttely Mestarin jälki II on jatkumoa syksyn 2014 kristillisaiheisten töiden näyttelylle. Tämä näyttely on varmasti suositumpi osaltaan siksi, että ensimmäisen osan nähneet ovat halunneet nähdä myös nämä toisen osan työt ja toisaalta siksi, että sana tästä näyttelystä on levinnyt hyvin, kertoo munkki Simeon Valamon luostarista. – Kokoelma on ilmeisesti Suomen laajin kristillisen taiteen kokoelma. Tämä toinen osa painottuu enemmän ulkomaalaisiin töihin sekä pitkälti grafiikkaan. Kaikki työt ovat laadukkaita. Sen kertoo jo tunnetut nimetkin; Rembrandt, Salvador Dalí, Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt, Andy Warhol, Marc Chagall ja Pablo Picasso. Laaja määrä tunnettuja nimiä Mestarin jäljen ensimmäisessä osassa oli esillä enemmän Suomen kultakauden tekijöiden töitä. – Tähän mennessä meillä on käynyt katsojia reilun kolmen kuukauden aikana jo saman verran kuin ensimmäisessä näyttelyssä vieraili lähes viiden kuukauden aikana. www.valamo.fi kaikkiaan 220 teosta ja kokoelma karttuu edelleen. Opastettu kierros ryhmille. Näyttelyn 74 teosta ovat osa kuopiolaista yksityiskokoelmaa
– Erityisesti Picasso herättää ajatuksia, sillä hän korosti olevansa ateisti. Mestarin jälki II -näyttely on esillä kaksi ja puoli kuukautta pidempään kuin edeltäjänsä. Rembrandtilta on näyttelyssä yli 30 työtä. Sparren pysäyttävä teos Näyttelyn tiedottaja, munkki Simeon pitää näyttelyn pysähdyttävimpänä työnä Louis Sparren keskeneräiseksi jäänyttä kolmeosaista työtä, joka ei lopulta koskaan päätynyt alttaritauluksi. – Hän oli nähtävästi taiteilija, joka ei elänyt laput silmillä. Näyttelyvahti, talkoolainen Paraskeva Louis Sparren tripyykin edessä Valamon luostarin Mestarin Jälki II -näyttelyssä. Se on hyvin koskettava työ. Teksti: Soili Kaivosoja Kuvat: Valamon luostari Unto Pusan Piispa Henrik ja Lalli. Joku häntä niiden kahden päivän ajan kiinnosti tavattomasti. Minkälainen ateisti hän kuitenkaan oli, kun hän kahtena päivänä 1950-luvun lopussa teki pelkästään kristillisaiheisia töitä. 48 kein henkilökohtaisinta luomistyötä. Se on ollut aikanaan liian ajankohtainen ja satuttava. – Se on selvä miksi se ei ole päätynyt alttaritauluksi. – Edellinen näyttely oli niin suosittu, että halusimme nyt pidemmän näyttelyajan. Näissä töissä on syvällä sisällä jotain hyvin erikoista, munkki Simeon toteaa. – Nyt ei tarvitse lähteä ulkomaille nähdäkseen taiteen kaikkien aikojen suurimpien mestareiden töitä, munkki Simeon muistuttaa. Näyttelyn myötä herääkin monia mielenkiintoisia kysymyksiä. Puhuttelevat teokset – On ollut hieno huomata, kuinka ihmiset ovat tulleet kosketetuiksi siitä mitä ovat näyttelyssä nähneet. . Kuivaneulaetsaus Kristus opettaa on vuosilta 1643-1649. Se koskettaa joka kerta yhtä voimakkaasti. Munkki Simeon suosittelee opaskierrosta, jonka avulla esillä olevista töistä saa huomattavasti enemmän tietoa. Luostari odottaakin vierailijoita ympäri Suomea. Munkki Simeon arvostaa myös Marc Chagallin töitä. Se satuttaa vieläkin, kun ajattelee, mitä siinä on kuvattu – taistelua sekä toisaalta siviilien pakoa palavista kodeistaan. Ihmiset ovat olleet hämmentyneitä, että ovat saaneet nähdä kerralla näin laajasti suurimpien taidemaalareiden töitä. Ei vain se, että ne ovat maailman huippujen tekemiä, vaan myös erittäin koskettavia teoksia. Vaikka olen kymmeniä kertoja opastanut ryhmiä, niin joka kerta, kun siitä puhuu, on pala kurkussa. Hän näki ympäristönsä, jossa eli ja halusi kuvata sen töissään. Arkkipiispa Leo näyttelyn avajaispuheessa: ”Enää meidän ei tarvitse mennä Pariisiin löytääksemme tämän tason taidenäyttelyä.”. Tai oliko hän kuitenkaan syvästi ateisti vai vain kirkon vastainen, munkki Simeon pohtii. Chagallin grafiikassa on ristiinnaulittu Kristus sekä Jumalan synnyttäjä lapsen kanssa sekä pieni juutalainen kylä, jonka yllä leijailee rabbi. Välirauhan aikana vuonna 1940 maalatussa työssä on vahvasti sota läsnä
Andy Warholin Sikstuksen Madonna.. Juho Rissasen oman isän kuolemaa kuvaava Isän kuolema on vesivärityö vuodelta 1903. Italialaisen koulukunnan Miekka on käynyt sydämesi läpi kuvaa Neitsyt Marian äidintuskaa, kun hän näkee poikansa ristiinnaulitsemisen ja kuoleman. Essi Renvallin Kristus-pronssiveistos. 49 Kristilliset työt ovat erittäin harvinaisia Pablo Picasson tuotannossa
Eläkkeellä olevilta tai jo edesmenneiltä kultasepiltä vaKorujen loistetta Suomen korumuotoilun huiput olivat esillä Suomen Kultaseppien Liiton 110-vuotisjuhlanäyttelyssä. littiin mukaan uran parhaimmistoa, kertoo näyttelytyöryhmän jäsen Sanna Nuutinen. Yhteensä näyttelyyn oli koottu museovieraiden ihailtavaksi noin 70 työtä. – Kansallismuseossa oltiin heti hirveän innostuneita. Ote Brilliant-näyttelykirjasta: ”Pullinen haluaa nostaa korun muodoista esiin hyljeksittyjä ja vierastettuja asioita. Voidaan katsoa samalla kertaa korujen historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Aktiivisesti työskentelevät kultasepät saivat tehdä näyttelyyn aivan uusia teoksia. Kansallismuseossa pidetty Brilliant!-näyttely kokosi yhteen Vuoden kultasepäksi valittujen taitureiden koruja. Vuoden kultaseppä yleisöäänestyksellä Vuoden kultaseppä on ennen Brilliant!-näyttelyä valittu 27 kertaa. Korun ulkokuori voi olla vähäeleinen, mutta sen sisällä saattaa asua löytämisen ilo ja oivallus.”. – Vuoden kultasepäksi on valittu henkiVuoden kultaseppä 2013 Essi Pullinen on tehnyt kaulakorun hopeasta. He näkivät, että tämä näyttely on siihen mainio jatkumo. Koru on vuodelta 2015. Museossa on oma korukokoelma aina esihistoriasta lähtien. Kultasepät saivat sitten ehdottaa itse omia huipputeoksiaan uran varrelta. 50 S uomen Kultaseppien Liitto juhli näyttävästi 110-vuotista taivaltaan Suomen Kansallismuseossa. Liitto otti Kansallismuseoon yhteyttä näyttelyn järjestämisen tiimoilta. Vuoden kultaseppä on valittu vuodesta 1987 lähtien ja juhlanäyttelyssä oli esillä teoksia kaikilta Vuoden kultasepäksi valituilta henkilöiltä. – Eräässä kultaseppien liiton kokouksessa pohdittiin, että olisi hienoa järjestää kutsunäyttely, jossa Vuoden kultaseppien töitä olisi esillä
Hän osallistui kilpailuun kolmella sormuksella, joissa on käytetty muun muassa keltakultaa ja titaanivahvistettua ruostumatonta terästä. Eero Hintsanen osallistui Vuoden kultaseppä 2016 -kilpailuun hopeasta tehdyillä riipuksella, kaulakorulla ja sormuksella. Ehdolla olivat uniikkeja koruja esitellyt Eero Hintsanen, sormuksiin erikoistunut Petri Pulliainen sekä huomiota herättävän asetelman tehnyt Ville Redman. Kolmikolta tuli hyvin erilaiset työt. – Pulliainen käyttää terästä, jalokiviä ja paljon muita eri materiaaleja, Nuutinen kuvailee. Tällä kertaa päätösvalta haluttiin antaa yleisölle. Hän ammentaa intonsa tekniikan maailmasta, konepajoilta ja teatterin maailmasta. – Kultasepät saivat vapaat kädet valita työt, joilla osallistuivat kilpailuun. Sanna Nuutinen oli mukana Brilliantnäyttelyn työryhmässä.. Ehdolle asetettiin kolme kultaseppää, joiden töistä yleisö sai äänestää. NyPetri Pulliainen valittiin Vuoden kultasepäksi vuonna 2016 yleisöäänestyksen perusteella. He edustavat täysin eri tyylejä. Perustavassa kokouksessa oli läsnä 30 kultaseppää. Aikaisemmin Vuoden kultaseppä on valittu Suomen Kultaseppien Liiton sisällä. Yleisö äänesti Vuoden kultasepäksi Petri Pulliaisen, joka oli tuonut näyttelyyn kolme sormusta. 51 Korujen loistetta lö, joka on osoittanut omalla alallaan vahvaa osaamista ja tehnyt merkityksellisiä asioita alan eteen. Helsinkiläisen Pulliaisen sormuksia on kiitelty minimalismista ja maskuliinisuudesta. Kultaseppämestari tekee uusien mallistojen ohella uniikkeja, suuria koruteoksia, joiden inspiraation lähteenä on usein mystiikka. Kultaseppä Ville Redman osallistui Vuoden kultaseppä 2016 -kilpailuun asetelmalla, jossa on käytetty kultaa, hopeaa, messinkiä, kuparia, puuta ja jalokiviä. Liitolla yli satavuotinen historia Suomen Kultaseppien Liitto perustettiin hotelli Kämpissä vuonna 1905. Etenkin taitavaa teknistä osaamista on painotettu valinnoissa vuosien varrella, Nuutinen tietää
Korut ovat nimeltään Dekadentz. Perinteiset, hienot työmenetelmät kulkevat uuden ajattelun ja teknologian rinnalla. Pauli Jokinen Kirsti Doukas on tehnyt sormukset 3D-printatusta muovista ja jalokivistä. Etenkin hopea ja sen eri ominaisuudet puhuttelevat Arkkoa. Korun kauneus on tarkoitettu palvelemaan käyttäjää.” Tiina Arkko valittiin vuoden kultasepäksi 2007.. Ote Brilliantnäyttelykirjasta: ”Koru korostaa käyttäjänsä persoonaa, välittää tunteita, muistoja ja merkityksiä. 52 kyään liittoon kuuluu kultaja hopeaseppiä, korumuotoilijoita ja alan kauppaa harjoittavia yrityksiä. Ote Brilliantnäyttelykirjasta: ”Doukas ei kahlitse itseään perinteisiin. – Jäsenet ovat pienistä yksityisistä yrittäjistä suuriin koruteollisuuden yrityksiin, Nuutinen valaisee. Doukas on tehnyt Kalevala Korussa pitkän uran ja tekee koruja myös omassa yrityksessään Saarikorpi Designissa. – Ajat ovat haasteelliset, kuten varmaan kaikilla taideteollisuuden aloilla. – Pohdittiin näyttelyä suunnitellessa, että millaisia kultaseppänäyttelyitä on ollut ja halusimme tuoda tähän näyttelyyn jotain aivan uutta. Brilliant!-näyttely on Kansallismuseossa 1. Hänen kuvissaan korut yhdistyvät unenomaisiin maisemin, ilmakupliin ja kirkkaaseen veteen. Täällä halutaan tehdä asiat hyvin, jos vertaa halpatuontikoruihin, joissa voi olla huonolaatuisia kiviä, eikä jalometallien pitoisuudet ole aina selvillä. Unenomaisia valokuvia Korunäyttelyn yhteydessä oli esillä myös valokuvaaja Susanna Majurin suuria valokuvia, joissa koruja on esitelty. Nuutisen mukaan kultasepän ala ei ole katoavaa kansanperinnettä, vaan elinvoimaista toimintaa. Lisäksi jäseninä ovat Suomen Hopeasepät ry ja jalokiviin erikoistunut Suomen Gemmologinen seura ry. . Halusimme vuoropuhelua toisen taiteenalan kanssa ja valokuva oli lopulta aika ilmeinen vaihtoehto. Hän vaatii koruilta aina viimeisen silauksen, pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta.” Kirsti Doukas on Vuoden kultaseppä 1999. Monet ovat erikoistuneet omiin vahvoihin alueisiinsa, joilla pärjää kovissakin tuiskuissa. Ote Brilliant-näyttelykirjasta: ”Tinkimätön taituri poimii töihinsä hehkua menneiden aikojen glamourista, maailmantähdistä, vanhasta Hollywoodista.” Tiina Arkkon hopeiset Lastu-sormukset ovat uutta tuotantoa vuodelta 2015. Hänellä oli ollut pitkäaikaisena haaveena kuvata koruja, Nuutinen sanoo. helmikuuta 2016 saakka. Susanna Majuri innostui aiheesta. Yleensä korut kuvataan tuotekuvina, mutta Susanna Majuri otti aiheeseen täysin uuden lähestymistavan. Sanna Nuutinen on korumuotoilija itsekin ja hän on ollut useamman vuoden Suomen Kultaseppien Liiton johtokunnassa. Pekka Kulmalan Afrodite in Disguise -kaulakorussa on valkokultaa, timantteja, tahitinhelmiä ja turmaliineja. – Laatu on mielestäni hyvin korkealuokkaista. Hän tuntee hyvin suomalaisen korumuotoilun. Esimerkiksi Vuoden kultasepäksi valittu Petri Pulliainen on erikoistunut teräksen ja timanttien yhdistelmiin, joka ei ole kovin yleinen yhdistelmä. Kulmala on Vuoden kultaseppä vuosimallia 2011. Helsingissä on ainakin tällä hetkellä paljon pieniä verstaita
Jalokivien silminnähtäviä ominaisuuksia ovat muun muassa koko, väri, läpinäkyvyys ja kiilto. Jalokiven täsmällisiä ominaisuuksia on hankala määritellä. Carina Blomqvistin rintakorussa on käytetty timantteja ja tahitinhelmiä. Jalokivien koko punnitaan karaatteina. Karaatti vastaa 0,2 gramman painoa, joten 10 karaatin jalokivi painaa 2 grammaa. Kauniita ja kiiltäviä Suurin osa jalokivistä on mineraaleja. 53 . Jalokivien oletetaan myös kiiltävän. Jalokivien kirjo on laaja, ja niitä on myynnissä monissa eri hintaluokissa. Läpinäkyvyys asetetaan joskus jalokiven määritelmäksi, kun taas korukivet eivät useimmiten ole läpinäkyviä. Mutta millaisia jalokiviä Suomessa liikkuu ja miten jalokivet eroavat toisistaan. Raja jalokivien ja halvempien korukivien välillä on kuin veteen piirretty viiva. Ne loistavat ja välkehtivät, kun valon säteet taittuvat niistä. Rauno Tynkkysen sormusta koristavat timantit.. Jalokiviä himoitaan ja rikoselokuvissa suunnitellaan täydellisiä jalokiviryöstäjä. Joskus näiden välimaastossa olevia kiviä, kuten spektroliittiä, on kutsuttu puolijalokiviksi. Kiiltoon vaikuttaa moni asia, kuten jalokiven hionta. Jalokivet ovat ikuisia Jalokivet ovat aina viehättäneet ja kiehtoneet ihmismieltä. J alokivet ovat entisaikoina olleet vain rikkaan luokan etuoikeus, mutta nykyisin jalokiviä voi olla ihan tavallisten ihmistenkin saatavissa
54 Väri on monille jalokiville helppo tuntomerkki. Suomen maaperän kallio on ikivanhaa ja myös meiltä löydetään jalokiviä. Timantti on Moshin kovuusasteikon kärjessä ja sen kovuus on 10. Krysoberyllit ja aleksandriitit, Moshin kovuus 8,5 . Venäjä on huomattava jalokivien tuottaja. Timantti on suosittu korukivi, mutta sitä käytetään kovuutensa takia myös poranterissä ja levysoittimen neuloissa. . Lähteet: www.gemmoseura.net, www.timantit.fi, www.geologia.fi Teksti: Pauli Jokinen Kuvat: Kansallismuseon Brilliant!-näyttelystä Arvokkaimpia jalokiviä . Ensimmäinen suomalainen timantti löytyi Nauvosta 1970-luvulta. Timantteja on löydetty muun muassa Kuusamosta ja Kuopiosta. Yli 7,5:n Moshin asteikossa yltävät vielä krysoberyllit, spinellit, topaasit, smaragdit, akvamariinit ja kordieriitit. Punaista korundia kutsutaan rubiiniksi. Kaikkein tiukimman määritelmän mukaan vain yli 7,5, Moshin kovuuden ylittävät kivet voidaan luokitella jalokiviksi. Jalokiviä Suomesta Jalokiviä löytyy ympäri maailmaa. Timantin jälkeen Moshin asteikossa tulevat korundit. Esimerkiksi timantti on väritön, safiiri sininen, smaragdi vihreä ja topaasi keltainen. Timantti, Moshin kovuus 10 . Topaaseja on löydetty Eurajoelta ja Orivedeltä. Lapin jokitimanteista on liikkunut huhuja, mutta varmuudella joista on löytynyt korundia. Korundit voivat olla lähes minkävärisiä tahansa. Esimerkiksi merkittäviä timanttien tuottajia ovat EteläAfrikka ja Kanada. . Hiilestä koostuva timantti syntyy maan alla kovassa paineessa ja kuumuudesta. Jouni Salon Spider-rintakorussa on safiiria, smaragdia ja timantteja.. Spinellit ja topaasit, Moshin kovuus 8 . Kordieriitit, Moshin kovuus 7-7,5 Raimo Niemisen kaulakorussa on smaragdi. Korundit (Rubiinit, safiirit, yms), Moshin kovuus 9 . Bernd Lindholmin sormuksessa loistaa timantti. Jalokivien tärkeä ominaisuus on myös kauneus, ja sen perusteella joskus myös määräytyy jalokiven hinta. Se on kaikkein kovin luonnossa esiintyvistä aineista. Jonkinlainen nyrkkisääntö on, että mitä kovempi jalokivi, sen arvokkaampi. Safiirit voivat olla monen värisiä. Beryllit (smaragdit ja akvamariinit), Moshin kovuus 7,5-8. Moshin kovuus mittarina Jalokivien kovuutta mitataan niin kutsutulla Moshin kovuustaulukolla. Juha Jangerin kaulakorussa on timantteja
Kissafani on siihen pieni korvike. Eroahdistus helpottuu harjoittelulla Ihmishenkiä pelastaneet sankarikoirat palkitaan Neljänsuoran keikkakoira ELLI kiertää Suomea Raakaravinto parantaa allergiat ja tulehdukset Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Hevosmaailma ilmestyy 6 kertaa vuodessa tuhtina lukupakettina. tai puh. tai puh. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 40€ Tilaa lehti www.meidankoira.?, tilaukset@karprint.. 09-413 97 300 6/15 6,20 5,50 ERIKOISHINTA Suuri koulutusnumero: AMMATTI HEVOSALALTA Epäsopiva KUOLAIN aiheuttaa suuvammoja 40vuotias ikinuori NÖS Täydennysrehut tärkeä osa ruokavaliota Vakavasti loukkaantunut SAARA AUVINEN jäi henkiin kypärän ansiosta Hevoset kulkevat sirkuksen matkassa Ravikuningas PONSERI Anssi Niinisen elämän hevonen Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen Luonnonmateriaalit OLKI ja SAVI kiinnostavat rakentajia HUNAJAA sekä ravinnoksi että kauneuden ja terveyden hoitoon Vihermehulla terveyttä ja elinvoimaa virkistävät ja vahvistavat sekä sisäisesti että ulkoisesti Pohjan Hessu ennustaa myrskyjä ja valkoista joulua Keräkaali sopii talvisalaattiin Ohjaaja Wille Hyvönen: Aitoon onneen ei ole pikatietä Extrahinta 3,90 6/2015 6,70 VILLIYRTIT HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 6/2015 6,40 Sisarukset samaan kotiin – perimä ja emon opit apuna Rotuesittelyssä BRITTIKISSA Kodittomia yhä enemmän: Jo sadan kissan laumoja Kissa ei häpeä, protestoi eikä osaa kostaa Nyt tiedetään: Viirukissan isä Kissa päihittää koiran huipputarkoilla aisteilla 4,90 ERIKOISHINTA Sven Nordqvist lastenkirjojen Helli, elä ja harrasta! Tilaa ja nauti!. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. Hevosmaailma kertoo kuulumisia raviradoilta, ratsastuskisoista ja hevostaloudesta. Meidän Koira on niin kotikuin harrastuskoiriensa hyvinvoinnista huolehtivien omistajien lehti. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. Kissafani on kissanomistajien äänenkannattaja. Tilaushinnat: Kestotilaus 39€, määräaikainen tilaus 49€ Tilaa lehti www.hevosmaailma.?, tilaukset@karprint.. Kissafani välittää tietoa kissan hyvästä hoidosta monipuolisesti ja kattavasti. Tilaushinnat: Kestotilaus 39€, määräaikainen tilaus 45€ Tilaa lehti www.kissafani.?, tilaukset@karprint.. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssija koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Tilaushinnat: Kestotilaus 41€, määräaikainen tilaus 47€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.. Meidän Koiraa lukevat mielellään kaikki korista pitävät! Lehti on laaja-alainen, täysin nelivärinen ja lähes satasivuinen aikakauslehti, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa! Meidän Koira ilmestyy kolmatta vuottaan. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asiaja viihdelehti koko perheelle. 09-413 97 300 Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. Kissafani ilmestyy 6 kertaa vuodessa aina yhtä odotettuna lukijoidensa iloksi. 09-413 97 300 Hevosmaailma Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti, jossa aina on runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa kaikille hevosista kiinnostuneille. Hevosten ruokinta ja terveydenhoito ovat keskeisiä teemoja ja ne kiinnostavat aina lukijoita. tai puh. Lisäksi lehti antaa neuvoja mm. varusteiden hankinnasta ja talliturvallisuudesta. tai puh. 09-413 97 300 RO TU ES ITT ELYSS Ä SUOMEN LA PIN KO IR A 6/2015 6,30 KOIRA Meidän 4,90 ERIKOISHINTA Näin ompelet koiralle puvun! Mitä koiralle lahjapakettiin. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa
Liikkeistä pääsi käytännössä kävelemään läpi. Lopulta tavaratalo ja hotelli saatiin auki vuoden 1952 olympialaisten turisteja palvelemaan. Lasipalatsi valmistui vuonna 1936 ja se oli maamme ensimmäisiä funkkistyylisiä liikerakennuksia. Tavaratalon yläkerroksissa sijaitsee ravintola, josta on hulppeat näkymät kaupungille. Hän suunnitteli pitkälti myös rakennuksen sisustuksen ja huonekalut. Eräs arkkitehtonisesti erikoinen ratkaisu oli se, että alakerran liiketiloihin pääsi sisään sekä etuettä takaovista. Sokos Vaakuna Mannerheimintie 9 Sokoksen tavaratalo oli tarkoitus saada valmiiksi vuoden 1940 olympialaisia varten, mutta sodan ja materiaalipulan takia rakentaminen viivästyi. Koska Lasipalatsin piti olla vain väliaikainen rakennus, sen suunnittelijoiksi palkattiin kolme nuorta arkkitehtiopiskelijaa; Viljo Revell, Heimo Riihimäki ja Niilo Kokko. Helsingissä on monia merkittäviä ja erilaisia funktionalismia edustavia rakennuksia. Lasipalatsin oli tarkoitus olla vain väliaikainen rakennus, mutta siinä Mannerheimintien varressa se edelleen palvelee monissa liike-elämän tarkoituksissa. Tyyli syntyi vastareaktioksi 1800-luvun pröystäileville kertaustyyleille. Paavo Tynell vastasi valaisimista ja Greta Skogster-Lehtinen tekstiileistä. Rakennuksen suunnitteli SOK:n ”hoviarkkitehti” Erkki Huttunen. Paavo Tynell suunnitteli valaisimet. Heistä Revell on niittänyt kansainvälistakin mainetta. Funkkiksen parissa tehtiin niin liikerakennuksia, olympiarakennuksia kuin kirkkojakin. 56 F unktionalismi on arkkitehtuurin ja muotoilun tyylisuunta, ja sen kansainvälinen kukoistus ajoitetaan 1920ja 1930-luvuille. Funktionalismin tarkoituksena on, että rakennus vastaa sen käyttötarkoitusta. Suomessa ja Helsingissä funkkisrakennuksia ryhdyttiin tekemään käytännössä 1930-luvulla. Lasipalatsi Mannerheimintie 22-24 Lasipalatsi rakennettiin 1930-luvulla Turun kasarmin tilalle, joka tuhoutui kansalaissodan melskeissä. Funkkis pitää pintansa Suomalainen arkkitehtuuri on maailmankuulua, ja etenkin 1930-luvulla päätään nostanut modernismi teki siitä tunnettua. Hulppea ravintola ulottui koko pitkän rakennuksen päästä päähän. Vaakuna on näyttävä funkkiskokonaisuus, jossa on tavaratalo, ravintoloita ja hotelli yh
57 . Funkkistyylistä kertoo myös rakennuksen pitkät nauhaikkunat. 1970-luvulla katolla pidettiin hiihtokilpailuja, joissa hiihdettiin terasseja pitkin taloa ympäri. Funktionalismia edustava Postitalo valmistui Postin pääkonttoriksi. Nykyään talossa toimii Postin lisäksi kirjasto, ravintola ja useita muita yrityksiä. Ennen kirkon valmistumista jumalanpalveluksia pidettiin muun muassa käpyläläisten kodeissa. Käpylän funkkis: kirkko ja Olympiakylä Arkkitehti Eino Ilmari Sutinen suunnitteli Käpylään kirkon, joka on Helsingin ainoa puhdastyylinen funkkiskirkko. Käpylän kirkkokuoro esiintyi avajaisissa, ja on toimiPostitalon erikoisuuksiin kuuluu se, että talon katolla on ollut lentokenttä.. Rakennuksen yhtenä tunnusmerkkinä on porrasmaiset kattoterassit. Rakennuksen suunnittelijoiksi palkattiin arkkitehtuurikilpailussa menestyneet Jorma Järvi ja Erik Lindroos. Nuorten arkkitehtien rinnalle kokemusta tuomaan tuli arkkitehti Kaarlo Borg. Lasipalatsin sisätilat ovat tyylikkäästi muotoiltuja. Oma kirkko Käpylään saatiin vuonna 1930. distettynä tavalla, joka oli sen valmistuessa täysin ennennäkemätöntä koko maassa. Rakennuksen sisustusta suunnitteli aikansa tunnetut taiteilijat ja muotoilijat kuten Arttu Brummer, Eino Kauria ja Runar Engblom. Funkkis pitää pintansa Lasipalatsin piti olla vain väliaikainen rakennus. Postitalon katolla oli Helsingin ensimmäinen helikopterikenttä, ja sitä käytettiin jo olympialaisten yhteydessä 1952. Postitalo Elielinaukio 2 Mannerheimintien merkittävän funkkiskolmion täydentää Lasipalatsin ja Vaakunan lisäksi vuonna 1938 valmistunut Postitalo. Sen rakentaminen ja suunnittelu aloitettiin Vaakunan kanssa samoihin aikoihin, mutta rakennus valmistui jo ennen sotia. Tarinan mukaan presidentti Kekkonenkin kävi katolla hiihtämässä
Velodromi on suojeltu tyypillisen funkkiksen edustajana. Modernin arkkitehtuurin suojeluja tutkimusyhdistys DoCoMoMo on valinnut sekä Soutustadionin, Velodromin että Uimastadionin merkittävien kohteitten listalle. Uimastadionin suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi. nut aktiivisesti siitä päivästä lähtien. Funkkistyyliä Käpylässä edustavat myös Olympiakylä ja Kisakylä. 58 Sokos Vaakunan sisätilat ovat arkkitehti Erkki Huttusen käsialaa. Olympiastadion Paavo Nurmen tie 1 Olympialaisten tunnetuin maamerkki Helsingissä on Olympiastadion. Kisakylän arkkitehti oli Pauli Salomaa. Funkisrakennuksia olympialaisiin Helsingin olympialaisia varten rakennettiin paljon uusia funkkisrakennuksia. Kisoja ei sodan takia pidetty, ja rakennukset muutettiin asunnoiksi. Sokoksen nauhaikkunat ovat tyypillistä funkkista. Arkkitehdit Martti Välikangas ja Hilding Ekelund suunnittelivat Olympiakylän vuoden 1940 olympiaurheilijoiden majapaikaksi. Soutustadion valmistui Taivallahden rantaan olympialaisia varten, ja sen suunnitteli arkkitehti Hilding Ekelund. Soutustadionille laskettiin mahtuvan 4500 katsojaa, mutta pahaksi onneksi Taivallahti oli niin tuulinen, että olympiasoudut jouduttiin siirtämään pohjoisemmaksi Meilahden edustalle. Kirkko sijaitsee osoitteessa Metsolantie 14. Stadion on Helsingin vaalean funkkiksen näkyvimpiä edustajia. Arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti suunnittelivat rakennuksen 1930-luvulla ja stadionin ensimmäinen osa valmistui vuonna 1938.. Ekelund suunnitteli myös pyöräilyareena Velodromin Käpylän urheilupuistoon. Olympialaisissa kisailtiin myös Uimastadionilla Eläintarhan mäellä. Käpylän kirkko lienee ainoa täysverinen funkkiskirkko Helsingissä. 1952 olympialaisiin valmistui Koskelantien toiselle puolelle Kisakylä
59 Soutustadionin suunnitteli maineikas arkkitehti Hilding Ekelund. 1930-luvulla valmistuneista taloista löytyy suurikokoisia koristeita, parhaimpana esimerkkinä Välskärinkadun ja Sandelsinkadun kulmarakennus, jossa on koko talon korkuiset reliefit. Vuonna 2006 stadion suojeltiin rakennussuojelulain nojalla, ja tällä hetkellä stadion läpikäy mittavaa uudistusremonttia. New Yorkiin nousi jopa art deco –pilvenpiirtäjiä. Stadionin sisätilat ovat myös ehtaa funkkista. Helsingin tunnetuin art deco –kokonaisuus löytyy Sandelsinkadun, Välskärinkadun, Pohjoisen Hesperiankadun ja Runeberginkadun rajaamasta korttelista. Art deco –kortteli Välskärinkatu 3-9 Funkkikseen liittyy läheisesti art deco –tyyli, joka syntyi maailmansotien välillä, ja siinä pyrittiin koristeellisella tavalla yhdistelemään erilaisia visuaalisia tyylejä. Olympiastadion valmistui vuonna 1938. Arkkitehtonisesti stadionin mielenkiintoisimmat osat ovat pääkatsomo ja stadionin torni. Erityisen hyvin art decon muotokieli on esillä Välskärinkadun talorivissä, jonka suunnittelusta vastasi arkkitehti Jalmari Peltonen. Art deco -talot Välskärinkadulla ovat Jalmari Peltosen suunnittelemia. . Art deco -korttelissa on runsaasti koristelua. Pauli Jokinen
Vuosikymmenten kuluessa Vilhusen kokoelmasta muodostui yksi suurimmista yksityisen taiteilijan kokoelmista. Vaikka minulle onkin kehittynyt taiteen suhteen haukan silmät, teen silti lopulliset taidevalinnat intuition avulla, työt koodaavat, Vilhunen sanoo Picasson teoksen äärellä. Pop-taiteellaan 1960-luvulla tunnetuksi tullut, sittemmin renessanssin taiteesta ja maisemista kiinnostunut Vilhunen aloitti taiteen teon ohella keräilemisen jo taideakatemian aikana, hymypatsailla tienaamillaan rahoilla. Se, että olen itse tehnyt erilaisia tekniikoita, on ollut etuna ostaessani taidetta huutokaupoista. 60 – Olen kerännyt perintöä tuleville sukupolville Taidemaalari Risto Vilhusen ura sai alkunsa isältä saaduista öljyväreistä. Valtaosan keräilykokoelmastaan Vilhunen on lahjoittanut Kuopion taidemuseoon, sekä Vantaan kaupungin museoon. Työhuoneessa taiteilijan ylle kurottautuu kullanhohtoinen naisfiguuri.
Ikoneita olen kerännyt esteettisistä syistä ja siksi, että olen niin syntinen. – Kun olin vasta kymmenenvuotias, sain eräänä päivän isältäni öljyvärit. Viinapiruveistokset toivottavat vierailijan pihapiiriin, hiihtomonojen jättämät jäljet lumessa vievät etuovelle. Eteisessä komeilee Turkin edustalta sukellettu vanha amfora, vuodelta 500 jKr.. Leonardo da Vilhuna tunnettu taiteilija avaa oven hirsirakennukseen, jossa taiteilijan omat öljymaalaukset, ikivanhat ikonit, muinaiset amforat, maya-intiaanien patsaat, kullanhohtoiset naisfiguurit ja antiikkihuonekalut muodostavat harkitun, harmonisen kokonaisuuden. Tietämättään hän valitsi urani, Vilhunen sanoo. Vastasin heille, että minusta tulee taidemaalari, Vilhunen kertoo. 61 V antaan Sotungissa sijaitsee kuopiolaissyntyisen taidemaalari, keräilijä Risto Vilhusen, 70 taiteilijakoti. Ikonit kiinnostavat miestä täysin esteettisistä syistä. Olin poikasena nyrkkeillyt isäni tavoin, mutta nopea pituuskasvupyrähdys huimauksineen sai urheilun jäämään vuoden päiviksi. Tietämättään isä valitsi urani. Teepöytään on katettu itse tehtyä marjahyytelöä, sienen muotoiset suklaakeksit on sijoitettu tarjolle aitoon pääkalloon. Hänen kokoelmiinsa kuulukin myös mayaja inkaesineistöä sekä kiinalaisia esineistä. Risto Vilhunen pitelee kädessään isänsä nyrkkeilypalkintoa. Vilhunen on kerännyt yli 700 ikonia. – En tunne ortodoksista symboliikkaa, vaan koen ikonit yksinomaan kauniina, Vilhunen sanoo. Peltisepän pojasta taidemaalariksi Vilhunen kertoo, kuinka kaikki sai alkunsa siitä, kun hänen peltiseppänä työskennellyt isänsä hankki pojalleen maalausvälineet. Kulttuuriantropologia on kiinnostanut Vilhusta. – Peltiseppä isäni osti minulle öljyvärit, kun olin vasta 10-vuotias. Eräänä yönä, vanhempani ihmettelivät, miksi yhä valvoin. Maalaaminen veikin tänä aikana mennessään
– Kun olin pyrkimässä akatemiaan, Kaj Franck soitti minulle ja tuli käymäänkin houkutellakseen minua taideteolliseen. Koen, että lahjoituksella on suurempaa merkitystä.. Samaan aikaan hän perehtyi kuvataiteen saloihin Kuopion kansalaisopiston kursseilla. Eteisen seiniä koristavat Vilhusen öljymaalaukset. En olisi ikinä voinut kuvitella, että työhuoneessani on maailmankuulujen taiteilijoiden töitä, Vilhunen sanoo ortodoksinen vihkikruunu päässään. Paikkansa ovat löytäneet myös Väinö Kamppurin, Aleksander Lauréuksen ja Sulho Sipilän teokset. – Olen valinnut keräilemäni taiteen puhtaasti töiden ja niiden laadun perusteella. Vilhunen rahoitti opintojaan pakkaamalla hymytyttö ja hymypoikapatsaita. Hirvikallion kilpimaalaamossa toteuttaen kaikkea mahdollista presidentin Myisinkö kokoelmani ja polttaisin käsissäni 500 euron soihtuja. Vilhunen kävi nuorena miehenä keskikoulua Kuopion Lyseossa. Luennoilla tutustuimme taidehistoriaan muinaisen Egyptin taiteesta aina William Hogarthiin saakka, Vilhunen, muistelee. 62 Vilhusen työhuoneen seiniä koristavat muun muassa Marc Chagallin, Francisco de Goyan, Rembrandtin, Franaqois Boucherin ja Émile Bernardin teokset. Vaikka taideteollinen olisi tuolloin tarjonnut taloudellisesti turvallisemman ammatin, olivat taideakatemia, piirustus, maalaus ja kuvanveisto minulle tärkeämpiä, Vilhunen kertoo. – Tein opiskeluaikanani myös kritiikkitöitä, joita ei tuolloin tosin lainkaan noteerattu. Vuonna 1964 Vilhunen pääsi Suomen taideakatemian kouluun, jossa hän opiskeli muun muassa Heikki Niemisen ja Kain Tapperin johdolla. Hänen mukaansa olin sommittelussa oppilaista paras. Patsaiden pakkaamisen lisäksi tienasin opiskelurahoja K.R. – Opiskelin kansalaisopistossa Juha Järveläisen opissa piirustusta, grafiikkaa, maalausta, sommittelua, materiaalioppia ja värioppia. Useita merkittäviä taidehankintoja Vilhunen on tehnyt vaihtamalla teoksia omiin töihinsä
– Kaiken kaikkiaan sain vuosien mittaan lahjoitettuina 1500 teosta. Huoli suomalaisen piirustustaidon puolesta sai minut keräämään taidetta. Huutokaupoista voi löytyä mitä tahansa, ikoneita maalauksia, hopeaesineitä tai ikivanhoja Maya-intiaanien patsaita. tonttiin, ja 12 neliön tönöön, jonka päässä sijaitsi saunamökki. Elän säästeliäästi, hyödynnän luonnon suomia antimia ja teen ruokani itse. – Taiteilijaelämää romantisoidaan liikaa. Keräilyaddiktio kasvoi Todellinen keräilyvimma syttyi Vilhuselle 1990-luvulla. Ituhippi en todellakaan ole, vaan olen omaksunut säästäväisen, luonnonläheisen elämäntavan jo lapsuuden kodissani. – Sijoitin hymypatsastyöstä saamiani rahoja taiteeseen. Itse en siedä boheemia epäjärjestystä lainakaan, vaan työhuoneessani tavarat ovat paikallaan, kuin leikkaussalissa ikään. Noudatan vanhaa viisautta ja pidän menoni pienenä, jolloin myös keräilyyn jää killinkejä, Vilhunen sanoo. On syytä muistaa, että taiteilijoiden arvostus voi muuttua, esimerkiksi 1850-1900-luvun alun naistaiteilijoita ei aikanaan arvostettu lainkaan, nyt he ovat kärkinimiä. Voittorahat mies sijoitti Vantaan Sotungissa sijaitsevaan risuiseen. Hymypatsasrahoilla keräilyn alkuun Vilhunen sai keräilykipinän jo opiskeluaikoinaan. Taidemaalari, keräilijä Risto Vilhunen tuli tunnetuksi pop-taiteen tekijänä. – Kun olin ensimmäistä kertaa huutokaupassa, olin aivan paniikissa. Järjestys helpottaa työskentelyä ja luo turvaa, Vilhunen sanoo. Tapani Raittila lahjoitti geenipankkiini toistakymmentä teosta, myös Heikki Nieminen ja Unto Pusan leski tekivät lahjoituksia. Wäinö Aaltosen kultainen Suomen neito-patsas on luonnos Tampereen sillan kupeessa sijaitsevasta patsaasta. Monipuolinen taiteilija tekee runsaasti myös klassista maalausta. – Tuskin moni voisi uskoakaan, miten halvalla olen aarteita löytänyt. Ne toimivatkin myöhemmin villiintyneen keräilyharrastukseni runkona, Vilhunen kertoo. Hankin muun muassa pari veistosta Tapio Junnolta, pari öljymaalausta Leo Leskiseltä sekä litografiatöitä Pekka Mäkiseltä, Vilhunen kertoo. – Pelästyin, että kuvataiteen tärkein asia, eli piirustustaito häviäisi. Matkani kuljen linja-autolla, suksilla tai potkukelkalla. Sen sijaan, että hän olisi keskittynyt keräämään jotakin ennalta suunniteltua, hän osti monipuolisesti taidetta ja esineistöä ja lähti hankintoihin avoimin mielin, intuitioon luottaen. Takan reunalla taiteilijakotia tarkkailee Wäinö Aaltosen nuoren naisen muotokuva vuodelta 1925. Hyvin pian minulle kehittyi haukan silmät erottaa löydöt tavaran sekametelisopasta. 63 . Laatu on tärkeintä, sen arvo nousee aina, Vilhunen neuvoo. – En ole milloinkaan juossut nimekkäiden tekijöiden perässä, vaan tehnyt hankinnat laadun perusteella. Näin jälkikäteen koen, että työ kilpimaalaamossa hyödytti suuresti ammattiani taiteilijana, muun muassa sitä kautta sain idean käyttää maalauksissani akryylimuovia. Vilhunen uskoo, että yksi syy siihen, miksi hän alkoi saada taidetta lahjoituksina, oli geenipankin ohella se, että taiteilijat heitettiin parikymmentä vuotta sitten pois taidemuseoiden ostolautakunnista. – Kun palasin armeijasta, rakensin raivaamalleni tontille kunnon talon työhuoneineen. linnan kilvistä, tankkiautojen maalauksiin ja kauppojen teksteihin. Vilhunen aloitti aktiivisen taiteen keräämisen, kun taideteollisessa lopetettiin elävän mallin piirustus ja myös taideakatemiassa piirustus oli vähenemään päin. Osan keräämistäni esineistä olen hankkinut vaihtamalla niitä omiin taideteoksiini, edelleen noin 50-100 teosta vuodessa keräävä, taiteilijaeläkettä nauttiva Vilhunen kertoo. Vuonna 1970 Vilhunen voitti Alkon seinämaalauskilpailun. En tosin edelleenkään lähde mukaan huutokauppojen juoksukisaan, vaan teen ratkaisut etukäteen. Vaikka moni niin luulee, ei Vilhusen mukaan tarvitse olla lainkaan varakas, voidakseen keräillä taidetta tai vanhoja esineitä. Totta kai se, että tunnen materiaalit ja maalaustekniikat henkilökohtaisesti, on auttanut tekemän löytöjä
Kokoelmat Kuopioon ja Vantaalle Vilhusen mukaan moni kerää haaliakseen varallisuutta, pönkittääkseen itsetuntoaan tai tehdäkseen esineillä bisnestä. Vilhusen taiteilijakodin seiniä koristavat lukemattomat ikonit. Myisinkö kokoelmani ja polttaisin käsissäni 500 euron soihtuja. Keräily on Vilhuselle itselleen toiminut alkoholiriippuvuuden korvikkeena. . – Onhan se eri asia kerätä, kun ei samaan aikaan syö käärmettä toisesta päästä. – Luon esineiden myötä kotiini jatkuvasti kehittyvää tilataideteosta, Vilhunen sanoo. Kuopion taidemuseon lisäksi Vilhunen on lahjoittanut Vantaan kaupunginmuseoon noin 1500 teosta ja omia teoksiaan yli 6000 kappaletta. On eri asia keräillä, kun ei syö käärmettä toisesta päästä, Vilhunen toteaa. Saksalaiset jugendmaljat ovat peräisin 1910-luvulta. Vilhusen kokoelman myötä Kuopion taidemuseossa on nyt kenties paras läpileikkaus suomalaisten taiteilijoiden sodanjälkeiseen tuotantoon. Olenkin niin syntinen, että kenties siksi minun on täytynyt keräillä ikoneita, Vilhunen virnistää. Vilhuselle taiteen tekeminen ja keräily ovat kokonaisvaltaista pyrkimystä kauneuteen ja totuuteen. Leonardo da Vilhu maalaa edelleen jatkuvasti ja myös keräilyharrastus jatkuu intohimoisena. – Moni keräilee sijoitusmielessä, bisnestä tehden, minulle tärkeintä on jättää perintö tuleville sukupolville. – Minulla on ronskit puheet ja säikyttelenkin ennakkoluuloisimpia etäämmälle. Olen kantanut esineet Rembrandtista alkaen Sotunkiin ratikassa ja linja-autossa. Kuten omissa töissään, myös keräilyssä Vilhunen tavoittelee esteettistä harmoniaa. – Kaikki hyvät päätökset elämässäni, niin talon rakentamisen kuin keräilyesineiden ostamisenKIN, olen tehnyt humalassa.. Vuonna 2010 hän lahjoitti noin 3500 esineen kokoelmansa Kuopion Taidemuseoon. Pilke säilyy silti koko ajan silmäkulmassa, takaseinän wc-istuimissa seisovat Vilhusen Venuksen syntymä-patsaat. Mitä varten minä itselleni haalisin omaisuutta. 64 Risto Vilhunen, alias Leonardo da Vilhu on aina halunnut ravistella rajoja ja totuttuja toimintatapoja. Estetiikan nälkä ja pyrkimys harmoniaan saavat minut maalamaan ja luomaan keräilemällä kotiini jatkuvasti kehittyvää tilataideteosta, Vilhunen sanoo. Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen Vilhusen mukaan ihmisellä on luontainen tarve kerätä jotakin, ja haalia siten ympärilleen turvallisuudentunnetta. Koen, että lahjoituksella on suurempaa merkitystä. Kuitenkin, rakkaus kauneuteen ja totuuteen ajavat minua eteenpäin. Lisäksi Vilhunen lahjoitti nelisen vuotta sitten Vantaan kaupungille talonsa esineistöineen, sekä tonttinsa 140 teosta käsittävine veistospuistoineen. – Museot ovat korvanneet minulle kirkonmenot. Geenipankkini lähtökohtana oli alun alkaen kerätä taidetta perinnöksi tuleville sukupolville ja sama ajatus on jatkunut tähän päivään saakka, Vilhunen toteaa. Ikoneita olen kerännyt puhtaasti esteettisistä syistä ja siksi, että olen niin syntinen, Vilhunen nauraa. – On upeampi antaa kuin ottaa, itse en ymmärrä nykymaailman kulutusjuhlaa. Vanhimmat metalli-ikonit ovat peräisin 1500-luvulta, puuikonit ajoittuvat 1700-1850-luvuille. Joukossa on myös harvinaisia, monogrammilla varustettuja ikoneita
Maaliskuun lopussa avautuu Hurriganesilmiöön pureutuva näyttely, ja kesäkuussa Aika leikkiä -näyttelyn tilalle tulee Nukkemuseon juhlanäyttely. Muumi-kokoelmaan kuuluu noin 2 000 Tove Janssonin Tampereen kaupungille vuonna 1986 lahjoittamaa alkuperäiskuvitusta ja kolmiulotteista kuvaelmaa. museonjohtaja Marjo-Riitta Saloniemi. Australialaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva ja työskentelevä Ron Mueck (s. Maailmankuulun kuvanveistäjän teoksia ei ole koskaan aiemmin esitelty Pohjoismaissa. Carolus Enckell (s. kesäkuuta. Öljy kankaalle, 46 x 38 cm. Essi Renvall tunnetaan lähinnä muotokuvistaan, etenkin lapsimuotokuvistaan. . 1945) on modernismin ja amerikkalaisen abstraktin taiteen perillinen. 65 T ampereella museoilla menee hyvin, kertoo tuotantojohtaja Toimi Jaatinen. päivänä avattavaa Riitta Ikosen Mail Art – Art Mail -näyttelyä. Muumilaakso saa Tampere-talossa käyttöönsä hieman yli tuhat neliötä. Muumilaaksosta maailman ainoa Muumimuseo Tampere-talossa avataan 9.5. Essi Renvall -näyttely on Oulun taidemuseon ja Tampereen taidemuseon yhteinen tutkimusja julkaisuhanke. Muumit ovat vuodesta 2012 olleet Tampereen taidemuseossa.. 1958) on yksi aikamme merkittävistä kuvanveistäjistä. Jääkärit marssivat Postimuseoon Postimuseon näyttelyja tapahtumavuosi 2016 Vapriikissa on vilkas, kertoo vs. Muumilaakso tulee sijoittumaan Tamperetalossa pääasiassa Rondo-salina ja Studiona tunnettuihin tiloihin. Näyttely esittelee Enckellin maalauksia, piirustuksia ja kolmiulotteisia teoksia 1960-luvun lopulta tähän päivään. Tampereen taidemuseon ylläpitämä Muumimuseo. Kuvanveistäjä Ron Mueckin laaja näyttely avautuu 2. Kävijämäärissä on hienoista nousua ja näyttelytarjonta pysyy tänä vuonnakin monipuolisena. helmikuuta Sara Hildénin taidemuseossa, kertoo museonjohtaja Päivi Loimaala. Öljy kankaalle, 88,4 x 124 cm. museonjohtaja Taina Rantala. Museum Regards de Provence oman sisäänkäynnin. Sara Hildénin taidemuseossa Enckell ja Mueck Taidemaalari Carolus Enckellin laaja takautuva näyttely avautuu 5. Vapriikissa ohjelmaa kaikenikäisille Alkuvuodesta Vapriikin valtaavat aidon kokoiset jääkauden eläimet, kertoo vs. Pääosa teoksista tulee ranskalaisesta Musée Regards de Provence -taidemuseosta Marseillesta. Muumimyymälä puolestaan saa laajat erilliset tilat Tampere-talon pääsisäänkäynnin uudistettavasta aulasta. Tampereen kaupungin omistuksessa oleva Muumilaakso saa uuden kodin Tampere-talosta tänä vuonna. Salaista jääkäripostia -näyttely ja Jääkärit Saksan tiellä -kirja valottavat jääkärihistoriaa aivan uudesta näkökulmasta, kirjeiden ja päiväkirjojen avulla. Uuden Muumimuseon laajemmat tilat mahdollistavat Tove Janssonin ainutlaatuisen kokoelman nykyaikaisen, elämyksellisen ja moniaistisen esittelyn. Pelimuseo sai 85 000 euroa 2017 avautuvalle näyttelylleen. Vuoden kohokohta on ”Salaista jääkäripostia” -näyttely ja Jääkärit Saksan tiellä -kirja. Vapriikin yli kymmenen näyttelyä näkee ensi vuonnakin yhdellä lipulla. Kesällä esitellään kollaasitekniikkaa suosivan vuoden 2016 nuoren taiteilijan Reima Nevalaisen näyttely. Kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo Hyvä museovuosi Tampereelle René Seyssaud: Nainen ja lapsia sinimailasniityllä, 1903. Muumilaakso saa myös Elin Danielson-Gambogi: Italialainen perhe, 1900. Näyttelyssä on mukana noin 50 maalauksen katsaus kotimaisten taiteilijoiden aiheisiin Välimeren rannoilta. Museo järjestää kolme uutta näyttelyä ja jatkaa marraskuun 27. Museoiden ensimmäisen joukkorahoitusprojektin tulos osoitti, että yleisö on valmis panostamaan museoihin. Tiloja voidaan tulevaisuudessa myös laajentaa. Välimeren valo aloittaa taidemuseon vuoden Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju kertoo vuoden alkavan aurinkoisissa ja värikkäissä merkeissä, kun tammikuussa avautui Välimeren valoa
Vuonna 1904 juuri leskeksi jäänyt Johnson rakennutti itselleen ja tyttärelleen komean kartanon Jyväsjärven rannalle. Sahan omisti kauppaneuvos Julius Johnson, joka oli ansainnut kannuksensa kovalla työllä. Paikalliset muistavat kartanon lähinnä synnytyssairaalana, mutta talon värikkäisiin vaiheisiin mahtuu monia muitakin käänteitä. – Johnson oli aktiivinen kunnallispoliitikko ja rahoitti alueen koulujen toimintaa. 66 1 900-luvun alussa Päijänteen rannalla Äijälänalmen suulla Jyväskylässä jyskytti moderni ja tuottoisa saha. Hän oli Jyväskylän alueella tunnettu Kuokkala jälleen vanhassa loistossaan Jyväskylän Kuokkalassa kohoaa komea keltainen kivirakennus. Kuokkalan kartanona tunnettu tila toimi paitsi Johnsoneiden kotina, myös maatilana, jonka mailla kasvatettiin viljaa ja karjaa. Herrasväen kodista synnytyssairaalaksi ja puisto-osaston varastoksi. Piikatytön ja venäläisen sotilaan aviottomaksi lapseksi vuonna 1845 syntynyt Johnson aloitti uransa 15-vuotiaana kirjanpitäjänä. Vuonna 1871 Johnsonista tuli Haapakosken sahan esimies ja liiketoimet kukoistivat. Nykyään kartano on kaikille avoin historian, taiteen ja kulttuurin keskittymä
– Sairaalassa syntyi noin kolme lasta päivässä, eli toiminta oli aikaan ja paikkaan nähden vilkasta. Kun vedentutkimuslaitoskin lopetti toimintansa Kuokkalassa, tila pääsi ränsistymään entisestään. Synnytyssairaalasta bändikämpäksi Synnytyssairaalatoiminnan siirryttyä muualle, kartanoon perustettiin yliopiston hydrologian laitos. Vähitellen elämä kartanon mailla hiipui ja tilat myytiin Jyväskylän maalaiskunnalle. Kun Julius Johnson kuoli vuonna 1923, tila jäi hänen vanhimman tyttärensä Sigrid Säthrénin haltuun. 67 vaikuttaja, jota tiettävästi kritisoitiin vain siitä, että hän ei koskaan opetellut suomen kieltä, vaan puhui ainoastaan äidinkieltään ruotsia, kertoo Kuokkalan kartanon emäntänä työskentelevä Teija Välinoro. Sairaalassa ei työskennellyt vakituista lääkäriä, vaan kätilöt pyörittivät sairaalaa melko pitkälti omin voimin, Välinoro kertoo. Kaikki kartanon tilat ja pinnat kokivat täydellisen muodonmuutoksen. Saleihin nousi valtava määrä väliseiniä ja tila muistutti mitä tahansa ankeaa 1970-luvun konttoria. Kuokkalan kartanon emäntä Teija Välinoro poseeraa talon vanhan emännän, Sigrid Säthrènin muotokuvan alla arkkitehti Wivi Lönnille omistetussa salissa.. Paikalliset bändit kokoontuivat kartanossa treenaamassa. Sigrid ja hänen tyttärensä Karen, Solveig ja Julia käyttivät kartanoa lähinnä kesäasuntonaan ja pehtoori huolehti tilan toiminnasta. Naiset tunnettiin moderneina huvittelun ystävinä: rannassa keikkuivat huvipurret, juhlia järjestettiin usein ja järvellä harrastettiin vesihiihtoa. Talossa toimi yliopiston laitoksia ja lopulta sitä käytettiin puisto-osaston varastona. Kuokkalan Kartanoon perustettiin synnytyssairaala, joka toimi aina 1960-luvulle saakka. Jo aikaisemmin kartanon sisätiloja oli toki muokattu jonkin verran, mutta uusi käyttötarkoitus vaati alkuperäisen kartanon huoneiden lähes täydellistä alasajoa. Kartanon saleissa järjestetään luentoja, konsertteja ja kulttuuritapahtumia. Vuonna 1998 kulttuurityötä ja kulttuuriperinteen säilymistä sekä tutkimusta ja koulutusta edistävä Kauko Sorjosen säätiö osti kartanon itselleen ja aloitti mittavan pelastusurakan. Saha oli lopettanut toimintansa muutamaa vuotta aikaisemmin. Kuokkalan kartano Jyväskylässä rakennettiin vuonna 1904. Vuonna 1910 kartanoon valmistui lisäsiipi. Toiminta hiipui vähitellen Johnsonin perhe asutti Kuokkalan kartanoa 1900-luvun alkuvuosikymmenet
Myös moni muu kartanoon ja sen vanhoihin Kuokkalan kartano Hämeenpohjantie 50 40520 Jyväskylä tel 050-5337 223 kuokkalankartano.fi Kauko Sorjosen säätiön puheenjohtaja Seppo Salmi työskentelee Julius Johnsonin entisessä työhuoneessa Kuokkalan kartanon yläkerrassa. Taideja kulttuurinautintoja yleisölle Kuokkalan kartanon alkuperäistä esineistöä on säilynyt vuosien myllerryksessä vain vähän. Työhuoneen seinällä riippuva taulu on Ketolan muotokuvien lisäksi ainoa kartanon alkuperäisistä teoksista. Ainoastaan muutama taideteos ja hulppea kultakehyksinen peili ovat yhä esillä kartanossa, kaikki muu on hävitetty tai hävinnyt jäljettömiin. Johnsoneiden naisvaltainen suku ei enää vaikuta Jyväskylän seudulla, vaan ilmeisesti enimmäkseen Ruotsissa. Teokset on valittu kahdella eri kriteerillä: ensinnäkin ne edustavat sitä aikaa ja tyylisuuntia, joita Julius Johnson olisi miehuusvuosinaan voinut seinillään pitää. 68 – Työtä tehtiin lähinnä vanhojen valokuvien perusteella, sillä alkuperäisiä sisustussuunnitelmia ei ole olemassa. Seinille on ripustettu Kauko Sorjosen säätiön taidekokoelman töitä, joiden punaisena lankana on keskisuomalaisuus. Kartanon alakerran sisustus on jugend-tyylistä, yläkerta noudattelee lisäksi empire-tyyliä. Alakertaan teetettiin Eliel Saarisen suunnittelemia kalusteita, Välinoro täsmentää. – Säätiön omistuksessa on noin 300 taideteosta ja niistä Kuokkalassa on esillä noin sata. Kauko Sorjosen säätiö pelasti Mittavan entisöintiurakan jälkeen Kartano avasi ovensa yleisölle alkuperäisessä loistossaan. Esillä on monien kuuluisienkin maalareiden töitä aina GallenKallelasta Cawéniin ja Ahlstedteihin. Kuva esittää eteläruotsalaista maisemaa ja on näin ainoa esillä oleva taideteos, jolla ei ole yhteyttä keskisuomalaisuuteen.. Toiseksi kaikki esillä olevat teokset linkittyvät keskisuomalaisuuteen: joko taiteilijat ovat keskisuomalaisia tai viettäneet kesiään Keski-Suomessa tai teosten aiheet kumpuavat keskisuomalaisesta maisemasta, kertoo Kauko Sorjosen säätiön puheenjohtaja Seppo Salmi. Yläkertaan hankittiin alkuperäiseen sisustukseen sopivia huonekaluja, valaisimia ja taidetta
– Tiettävästi alakerrassa on ollut keittiö, arkiruokahuone ja palvelusväen tiloja ja yläkerran saleissa on ollut makuuhuoneiden lisäksi herrasväen oleskelutiloja ja juhlaruokailutila. Kalusteet ovat Eliel Saarisen suunnittelemia. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Alakerran kahvihuoneissa voi ihailla vaihtuvia taidenäyttelyitä. Kaikki näyttelyn työt linkittyvät tavalla tai toisella Keski-Suomeen tai keskisuomalaisuuteen. Nykyään huoneissa on esillä Kauko Sorjosen säätiön taidetta. 69 Yläkerran salit ovat toimineet seurustelutiloina ja herrasväen makuuhuoneina. . asukkaisiin liittyvä seikka on hävinnyt historian havinaan. Kartanossa toimii myös kahvila ja sen alakerrassa saa nauttia vaihtuvista taidenäyttelyistä. Nykyään alakerrassa on kahviotiloja ja yläkerrassa erikokoisia saleja tilaisuuksia varten, Välinoro ja Salmi kertovat. Peili on ainoa säilynyt kartanon alkuperäiskaluste.. Nykyään kartanossa järjestetään luentoja, konsertteja ja kulttuuritapahtumia. Kartanossa on esillä muun muassa Helene Schjerfbeckin töitä. Kuvan puku on rekonstruktio talon naisväen 1920-luvulla käyttämistä vaatteista. Kartano on avoinna yleisölle juhlapyhiä lukuun ottamatta ympäri vuoden
E rittäin harvinainen taideteoksen siirto rapatulta ulkoseinäpinnalta Vihdin museon kokoelmiin tehtiin Vihdin Nummelassa lokakuussa. Metropolia-ammattikorkeakoulun interiöörikonservoinnin opettajan johdolla sellainen tehtiin kalkkilaastipinnalta syksyllä Vihdissä onnistuneesti. Sen irrottamisesta huolehti interiöörikonserTaiteilija Kaapo Rissalan ateljeekotinsa päätyyn maalaamat hevoset ovat noin 3,5 metriä korkeat ja 3,1 metriä leveät. Teos odottaa vielä Vihdin museon varastossa restaurointia. Harvinainen irrotus alkuperäispaikalta Punainen hevonen -maalaus on vuodelta 1952. Teoksen irrotusurakkaa aloittelemassa interiöörikonservoinnin opettaja Anne Räsänen (vas.) sekä opiskelijat Anna Huttunen, Susanna Pusa ja Saara Jylhä.. 70 Harvinainen öljyvärimaalauksen kalkkilaastilta irrotus onnistui hyvin Punaisen hevosen taustatuki on vielä rakennettava Suomessa ei ole suosittu seinämaalauksia tai freskoja, joten sellaisen pelastaminenkin on erittäin harvinaista. Taiteilija Kaapo Rissalan (1900–1971) ateljeekoti Nummelan Hiidenrannassa on purkukuntoisena myynnissä, ja museo tahtoi teoksen, jotta se voidaan restauroida ja kiinnittää myöhemmin varsinaiselle tukialustalle. Museo järjestää kuitenkin kulttuurihistoriallisen Rissalan näyttelyn helmi-huhtikuussa. Kaapo Rissalan Punainen hevonen tulee valokuvan kautta esille Vihdin museon Rissalan taidetta ja elämää esittelevässä kulttuurihistoriallisessa näyttelyssä tänä talvena
Interiöörikonservoinnin opettaja Anne Räsänen Metropolia Ammattikorkeakoulusta sulattamassa turvotettuja nahkaliimarakeita vesihauteessa. irrotetaan väripinta pintalaastin kanssa STACCO, 3. Kiinnitys tehtiin limisaumoin kankaalla vaakaan ja pystyyn useampia kerroksia päällekkäin, Anne Räsänen kertoo. Työn touhussa interiöörikonservoinnin opiskelija Susanna Pusa. Virossa taas irrotuksia tehdään enemmän, koska siellä puretaan 1950–60-luvun Neuvostoliiton aikaisia rakennuksia, joten taiteilijoiden tekemiä sgraffito-teoksia, sekkoja ja freskojamaalauksia irrotetaan sisätiloista ja julkisivuista, Anne Räsänen kertoo. – Se on gelatiinin tapaista, mutta paljon tehokkaampaa. irrotetaan pelkästään väripinta STRAPPO, 2. Synteettinen liima olisi voinut irrottaa öljymaalin. Menossa ensimmäisen kankaan kiinnittäminen nahkaliimalla.. Se on ollut ehkä ihan hyvä ratkaisu, sillä monet rakennuksetkin ovat sääolosuhteiden armoilla nykyään rapistuneet pahasti. Rissalan tapauksessa talo puretaan, koska se on ollut niin pitkään asumattomana. Yläosasta huppu ei peittänyt teosta täysin ja sinne jäi vähän märkää, kuivumatonta väripintaa kiinni seinään. Lisäksi laastipinta oli roiskerappausta. – Suomessa taideteoksen irrotus on erittäin harvinaista, ja alan eettisten periaatteiden vuoksi ei myöskään kovin suositeltavaa. Maalaus kangastettiin orgaanisella nahkaliimalla, ja kun liima oli kuivunut, irrotus voitiin tehdä. Harvinainen öljyvärimaalauksen kalkkilaastilta irrotus onnistui hyvin Punaisen hevosen taustatuki on vielä rakennettava voinnin opettaja Anne Räsänen Metropoliaammattikorkeakoulusta opiskelijoineen. Riskinä oli, ettei liima kuivu, joten yöksi teoksen päälle laitettiin huppu ja sähkölämmitin, koska sää oli jo viileä. irrotetaan väripinta laastikerroksien kanssa STACCO A MASSELLO. – Laastikerrosten alla oli tervapaperia ja tikutusrappaus, jopa kanaverkkoa. 71 . Liimaa lämmitettiin ja sulatettiin vain sen verran, ettei öljymaali vaurioituisi liian lämmön vaikutuksesta. Ikääntynyt laasti auttoi irrottamista Yleensäkin hevosiin erikoistuneen Kaapo Rissalan Nummelan talon punainen hevonen ei ollut fresko, joten se irrotettiin pintalaastin kanssa stacco-tekniikalla. Ennen työhön ryhtymistä hän oli tehnyt teoksen reunaan, samalle laastille irrotuskokeen. Kuivumiseen tarvittiin syksyn säissä jo sähkölämmitteistä apua. Se kohta teoksesta voidaan vielä myöhemmin irrottaa, mutta nyt museolla oli hätä saada teos vielä pelastettua. Ohut puuvillaharsokangas kiinnittyy seinämaalaukseen ja rappaukseen orgaanisella nahkaliimalla. Pintalaasti oli pehmentynyt eli hiekoittunut aikojen saatossa, joten maalaus lähti hyvin irti. – Viimeksi mainitulla tyylillä on irrotettu esimerkiksi Pompejin freskot, jotka on varastoitu Napolin museoon. – Maalaus oli tehty kalkkilaastille öljymaaleilla. Amos Andersonin taidemuseossa esiteltiin tämä tekniikka vuonna 2008 näyttelyjulkaisuineen, Räsänen kertoo. Seinämaalaus kangastetaan eli tuetaan harsokangaskerroksilla. Erilaisia tekniikoita Anne Räsänen kertoo, millä eri tekniikoilla teos voidaan rapatusta seinästä irrottaa: 1. Teosta tukemaan tulee useita kangaskerroksia, ja niiden pitää kuivua ennen maalauksen irrottamista
Siksi liiman tulee olla laadultaan sellaista, että sen voi irrottaa vahingoittamatta itse väripintaa. Freskon saattaa tunnistaa läheltä katsottuna siitä, että pigmentti on kiteytynyt kiinni kuivuvaan laastiin, koska teos on maalattu märälle laastille. Suomessa uudempi fresko on Museoviraston seinässä, Nervanderinkadun portaikon yläkerroksessa ja Kansallisteatterin aulassa on Juho Rissasen freskoja. Telineillä Metropolia Ammattikorkeakoulun interiöörikonservaattoriopiskelija Susanna Pusa ja maassa vierellä konservoinnin opettaja Anne Räsänen.. Lähikuva roiskerappauksesta ja sivellintekniikasta. Rissalan teoksia on näyttelyssä lainassa paljon yksityishenkilöiltä ja muun muassa Rissalan vierasja leikekirja Kansallisgallerian arkistosta. Teos tarvitsee jatkokäsittelyä Irrotuksen jälkeen Rissalan maalaus vietiin vaakatasoon säilytykseen Vihdin museon kokoelmatiloihin odottamaan jatkotoimenpiteitä: – Pintalaasti käsitellään niin, että sille voidaan kiinnittää kevyt ontelolevy. Niin myös Finlandia-katsauksen lyhyt taiteilijaja ateljee-esittely, Kiiskinen lupaa. Anne Räsäsen mukaan ei tarvittu jäykkiä metallikehyksiä tukemaan maalausta irrotuksen ja kuljetuksen ajaksi, vaan kyseessä oli enemmänkin vertailu kankaalle maalattuun öljymaalaukseen ilman kiilakehyksiä. – Hänestä on tehty kaksikin elokuvaa, joista toinen lyhytelokuva ”Punaisten hevosten maalari” nähdään näyttelyssä. – Hän veti siihen itse lakan päälle, niin se on säilynyt hyvin. . Näin ollen freskojen irrotus on yleensä helpompaa kuin sekkoja sgraffitomaalausten. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Marja Keski-Luopa ja Anne Räsänen Punainen hevonen -maalaus melkein kokonaan kangastettuna. 72 – Suomessa taideteoksen irrotus on erittäin harvinaista, ja alan eettisten periaatteiden vuoksi ei myöskään kovin suositeltavaa. Seinästä irrotettu maalaus odottaa nostoa kuljetuslavalle. Joskus on tullut kyselyjä lateksimaalilla tehdyistä seinämaalauksista, joihin pitää soveltaa ihan omaa tekniikkaa, Anne Räsänen sanoo. Betonipinnasta irrotus on hankalampaa betonin kovuuden takia. Yksi näyttelyhuonekaluista on Rissalan paletinmuotoinen pöytä, jossa on hänen taiteilijaystäviensä nimikirjoituksia. Tämän jälkeen teos voidaan kääntää oikein päin ja aloittaa kankaan irrotus. Valitettavasti moni pihan taideteoksista, kuten veistoksia, on ilkivallan takia tuhoutunut, Kiiskinen kertoo. – Freskomaalauksessa väri kiteytyy kiinni kalkkilaastiin sen kuivuessa. johtaja Tiina Kiiskinen kertoo, että Kaapo Rissala maalasi paljon hevosia, muutenkin kuin Hiidenkivi-ateljeensa seinään, sekä sieltä ja lähistöltä avautuvia maisemia Hiidenvedelle. Näyttely talvella Vihdin museon vs. Kulttuurihistoriallisen näyttelyn ”Punaisten hevosten maalari Kaapo Rissala 4.2.–3.4.” kuvastossa tulee olemaan juuri niitä teoksia sekä Rissalan noin vuonna 1942 valmistuneen kodin vilkasta taiteilijaelämää, joitain hänen suunnittelemiaan huonekaluja ja maalaustarvikkeita. Freskot harvinaisia Suomessa Seinämaalaus taloihin ja erityisesti freskomaalaus on ollut erittäin suosittua muualla Euroopassa, esimerkiksi Unkarissa ja Espanjassa, mutta ei Suomessa. Kun kangas on irrotettu, tehdään retusointia tarvittaessa, Räsänen kertoo
Lasipäivän huutokaupan esineisiin voi tutustua etukäteen netissä ja päivän aikana ne ovat esillä lasimuseossa. Kuvallinen huutokauppaluettelo on julkaistu tammikuun alussa yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.suomenlasimuseonystavat.fi Päivän aikana museomyymälässä myydään runsaan kirjavalikoiman lisäksi poistoeriä tarjoushinnalla ja samalla voi tutustua Suomen lasimuseon perusnäyttelyyn ilmaiseksi. Tapahtumaan ei ole sisäänpääsymaksua ja paikoituskin on ilmainen. Tämä erittäin suosittu palvelu on maksuton, ja esinetunnistusta on tarjolla kello 10-12. Myyjistä iso osa on alan ammattilaisia, mutta joukossa on myös sellaisia keräilijöitä, jotka myyvät ylimääräisiä kokoelmansa ”rönsyjä” tai kaksoiskappaleita vain yhdistyksen järjestämissä myyntitapahtumissa. Lasipäivä Suomen lasimuseossa P aikalla on noin viisikymmentä yhdistyksen jäsentä myymässä lasiesineitä. kello 10-15 Riihimäellä. ?. Missään muussa tapahtumassa ei ole yhdessä paikassa yhtä paljon erilaisia suomalaisia lasiesineitä kerralla nähtävissä. Lasiesineiden tunnistusta Suomen lasimuseossa viime tammikuun Lasipäivänä. Tapahtumassa käy vuosittain koko päivän aikana yli 3 000 lasiesineistä kiinnostunutta asiakasta. Lasipäivä huipentuu kello 14-15 järjestettävään huutokauppaan. Esinetunnistusta ja lasihuutokauppa Museon ja yhdistyksen asiantuntijat tunnistavat tapahtumavieraiden mukanaan tuomia lasiesineitä, joita voi yhdellä henkilöllä olla mukanaan korkeintaan 3 kappaletta. 73 Lasinkeräilijöiden ja muiden lasiesineiden ihailijoiden vuosi käynnistyy perinteiseen tapaan Suomen lasimuseon ystävät ry:n järjestämässä Lasipäivässä, joka järjestetään lauantaina 23.1. Kyse on nimenomaan lasiesineen muotoilijan ja valmistajan tunnistamisesta, mutta ei hinta-arvion antamisesta
Taustalla oleva ’vanha’ tiiliseinä on hänen tekemänsä. Vaikka koulutodistukseen kuvaamataidosta tuli aina kymppi, ei Kimmo osannut ajatella taiteilijan työtä ammattina. Koin aina muissa töissä ollessani, etten kuulunut sinne, tuntui että elämä valui hukkaan, Kimmo kertoo. – Kaverini huomasivat julisteet, jotka olin piirtänyt seinälle kynällä ja puuväreillä. Vuosien varrella Kimmon koristeltavaksi on tullut myös lentokoneita, purjeveneitä ja helikopterikin. Hieman myöhemmin työt laajenivat muotokuviin ja seinämaalauksiin. Piirtäminen oli tapa, jota Kimmo ei nuorena pohtinut sen vakavammin. – Tein nuorena miehenä aivan muita töitä muun muassa rakennusalalla. Kynäruisku veikin sitten heti mennessään, Kimmo kertoo. Pian opettelin kuitenkin tekemään kaikki työvaiheet itse, Kimmo kertoo. Kimmon ura taiteilijana alkoi miltei sattumalta, kahden ystävän kannustuksesta vuonna 1992. – Kynäruiskusta alkanut ura laajeni nopeasti kaikenlaiseen maalaustyöhön ja mitä moninaisempiin materiaaleihin. Oli kyse Taiteilija Kimmo Takaraution maalaukset kutkuttavat näköaistia Kimmo Takarautio tarttuu rohkeasti uusiin haasteisiin. Se on tehty gyproc-pinnalle massasta, jonka Kimmo vuoli tiilipinnan muotoiseksi ja maalasi.. Maalaustöitä ja teoksia joka lähtöön Taiteilijan uransa alussa Kimmo suunnitteli ja maalasi pääosin rekkaja henkilöautojen koristemaalauksia. Taiteilija löytää keinot luoda kauneutta, huumoria ja optisia leikkejä kaikkialle. 74 O ululaistaiteilija Kimmo Takarautio, 45, muistaa piirtäneensä kaikkialle aina, miltei syntymästään lähtien. Asia jäi kuitenkin odottamaan, kunnes kaverit, lopulta sanoivat, että nyt se kynäruisku hankitaan. Mies maalaa vaikka kiven puuksi ja levyseinän tiileksi. Materiaalit tai työmenetelmät eivät aseta mitään rajoituksia. Siltä istumalta automaalauksen parissa työskennelleet kaverit alkoivat yllyttää minua hankkimaan kynäruiskun vakuuttuneina siitä, että minulta löytyisi kykyä maalata autoihin kuvia. – Kätken huumoria pieniin yksityiskohtiin Taiteilija Kimmo takarautiolta onnistuu mikä tahansa. Olipa kyseessä automaalaukset, sisustustyöt, näköispatsaat tai kerrostalon seinän koristaminen, Kimmo lähtee innolla toteuttamaan omia ja asiakkaidensa visiota. – Työskentelin useamman vuoden automaalauksen parissa saaden oppia kokeneilta kaverilta Antero Jyllanderilta ja Tapio Peltolalta, jotka tekivät alkuun maalausten pohjatyöt ja lakkaukset. Jo seuraavana vuonna Kimmo ryhtyi yrittäjäksi ja alkoi maalata autoja Kempeleellä sijainneen Oulun autoja korimaalauksen tiloissa
Ehkä tärkein anti ulkomailla vietetystä ajasta oli siellä karttunut itseluottamus ja vahvistunut näkemys omasta tekemisestä. Teoksen suuruutta kuvaa se, että toinen ketuista on yli neljä metriä pitkä. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää Kimmon kädenjälki on nähtävissä erilaisten ajoneuvojen ohella sisustusmaalauksissa, muotokuvissa, näköispatsaissa, monumenteissa ja jopa talojen julkisivuissa. 75 sitten hitsaamisesta tai vaikkapa lasin työstämisestä, ne kyllä onnistuvat, ennakkoluulottomasti uuteen suhtautuva, itseoppinut taiteilija toteaa. Kun lapset tulivat yläasteikään, tuntui järkevältä palata kotimaahan. Välimeren rannikon vuosilta kertyi arvokasta kokemusta, taidot karttuivat ja loin Espanjassa uusia ystävyyssuhteita. Vaikka lämpimässä ilmastossa vietetty aika oli mielenkiintoista, kaipuu kotiseudulle sai lopulta palaamaan takaisin Suomeen. Teos on arkkitehti Eveliina Köntän suunnittelema. 2000-luvun alussa Kimmo lähti perheineen Espanjan Fuengirolaan, jossa hän sai omiin kykyihinsä luottaen töitä autoja sisustusmaalarina. Kimmo toteutti kerrostalon seinämaalauksen Vantaan Kivistöön kesäkuussa 2015. – Vietimme perheeni, vaimon ja kolmen lapseni kanssa Espanjassa kaiken kaikkiaan viitisen vuotta
Sisustusmaalauksia Kimmo tekeekin yksityiskoteihin ja myös julkisiin tiloihin kuten hotelleihin ja ravintoloihin. Kimmon loppukesällä maalaama auto. – Maalauksen myötä levyseinä muuntuu aidon oloiseksi hirsiseinäksi tai kivipinnaksi, upouudet ovat voivat erehdyttävästi muistuttaa antiikkista puuovea, Kimmo selittää. Jokunen vuosi sitten Veikko Lesonen pestasi Kimmon maalaamaan Uuden Seurahuoneen viinisalin jykevän, rautaisen palo-oven paremmin tunnelmaan sopivaksi.. Kommentin kuultuaan Lesonen koputti ovea ja katsoi palotarkastajaa tyytyväisenä hymyillen. Magia verdeauto on Kimmon tuorein työ. – Alusta alkaen valmiit työt ovat mainostaneet itse itseään maailmalla, jolloin tilaustöitä on alkanut kertyä lumipalloefektin tavoin, lähden rohkeasti ja innolla uusiin projekteihin, Kimmo sanoo. 76 – Olen päässyt tekemään jatkuvasti erittäin mielenkiintoisia töitä. – Asiakas asuu meren rannalla, joten halusin tehdä monumentin jossa merellisyys näkyisi. Merenhenki on yksityisasiakkaan tilaama monumentti. Autossa on omistajan lemmikkien kuvia ja paikallista maisemaa hieman ’satumaisemmaksi’ muutettuna. – Olisi erityisen hienoa maalata jokin suuri seinäpinta, lattia tai kadunpätkä ja loihtia siihen kutkuttava optinen harha, Kimmo pohtii. Kun palotarkastaja tuli katsomaan tilaa, hän totesi paikan olevan muuten kunnossa mutta huomautti oven olevan määräysten vastaisesti puuta. Auto voitti tänä kesänä sora-autoluokan Power-parkin Power truck showssa sekä Ruotsissa Mantorpin Nordic trophy festivaaleilla. Rakennusmestarin mukaan he olivat etsineet työn tekijää jo puoli vuotta. Monumentissa voi nähdä purjeita, aaltoja, lintuja riippuen siitä, miltä suunnalta teosta katsoo, Kimmo sanoo. Viime kesänä toteutin Vantaan Kivistöön kuusikerroksisen talon julkisivumaalauksen arkkitehdin suunnitelman mukaan. Kimmo taiteili rautaoven näyttämään vanhalta puuovelta, jossa on takorautaa reunoilla. Pojat halusivat maalauttaa isälleen uuden pakettiauton, johon tuli isän vanhat ajokit. Tässä komeilee Lapinlahdelle reilu vuosi sitten maalattu RH-soran sora-auto ’Rocky Eagle’. Erityisesti Kimmo pitää seinäpintojen muokkaamisesta ja näköaistin huijaamisesta taiteen avulla. Oli selvää, että tartuin haasteeseen, parhaillaan Lapin suurimman kyläkaupan, Jounin kaupan myymäläauton maalauksia suunnitteleva Kimmo sanoo. Kimmo ei ole erityisemmin markkinoinut tekemisiään, mutta töitä riittää silti runsaasti
Esimerkiksi kauttaaltaan puista perunalaatikkoa muistuttavaksi maalatussa rättisitikassa hiiri kurkistaa auton kulmasta. Lopuksi hän maalasi pinnan. Kimmo laittoi seiniin massaa ja vuoli sen vanhaksi hirreksi. Kuvassa on kuuluisa Alhambran-linna. Lopputulos hämmentää silmää. Tämä seinämaalaus on Kimmon Espanjan vuosilta. – Asiakkaan ajatuksen tai aiheen pohjalta teen luonnoksen ja ehdotuksen toteutustavasta. Toisinaan töistäni voi löytää kärpäsiä tai hämähäkkejäkin, Kimmo nauraa. . Kattoa maalannut maalari soitti minulle myöhemmin ja kertoi säikähtäneensä aidon oloista liskoa. – Kyllä huumoria tahtoo roiskahtaa aina mukaan. Asiakas halusi golfmailaansa kuuluisan, espanjalaisen golffarin kuvan.. Erääseen muokkaamaani kiviseinään kätkin pienen sisiliskon takan kulmaan. Asiakas toivoi kotiinsa vanhan pirtin lämmintä tunnelmaa valkoiseksi maalattujen seinäpintojen tilalle. Ideointivaiheessa työ kuitenkin elää ja kehittyy monin tavoin, ja yleensä asiakas yllättyykin aina positiivisesti, Kimmo kertoo. Asiakas halusi tilan tuntua pieneen allashuoneeseen. Teksti: Tuula Kolehmainen Kuvat: Kimmo Takarautio Öljyvärimaalaus on Pudasjärven kaupungin tilaama muotokuva edellisestä kaupunginjohtaja Kaarina Daavittilasta. – Teen maalaukset pääasiassa kynäruiskulla, mutta muotokuvia asiakkaat toisinaan toivovat öljyväreillä tehtynä, Kimmo kertoo. Espanjassa asuessaan Kimmo teki tämän maalauksen yksityiskotiin. Yksi Kimmon tavaramerkkejä on hänen vallaton huumorintajunsa. 77 Huumoria yksityiskohdissa Kimmon mukaan hän saa usein kokonaan vapaat kädet tilaustöittensä tekoon. Kätken teoksiini pieniä humoristisia yksityiskohtia, jotka saattaa huomata usein vasta ajan kuluessa tai töitä tarkemmin silmäiltyään. Suurin osa töistä alkaa kuitenkin jonkinlaisesta asiakkaan ideasta, jota tämä ei kuitenkaan osaa tarkemmin piirtää. Golfmaila on Kimmon pienimpiä muotokuvatilaustöitä
78 A ntiikkikauppias Marja Saarikoskella riittää kiirettä alkuvuodesta. Les Belles -antiikkiliikkeessä Helsingin Annankadulla on muuttomyynti käynnissä, kun rakennus on putkiremontin kourissa. Kävimme tutustumassa muuttotouhujen keskellä olevaan myymälään, jossa kristallit kimaltavat ja peilit kiiltävät. – Iso osa tavaroista on jo Museokadulla. Saarikosken Les Belles Antiques -liike on putkiremontin jaloista siirtymässä Helsingin Museokadulle. Museokadun myymälä on suunnilleen sa– Antiikkikaupassa parasta on reissut Antiikkikauppias Marja Saarikoski kiertää Etelä-Eurooppaa etsimässä kristallikruunuja ja vanhoja peilejä. Saarikoski on pakannut tavaroita ja kuljettanut niitä Museokadulle, jonne Les Belles avaa uuden myymälän helmikuussa. Marja Saarikoski ryhtyi antiikkikauppiaaksi vuonna 2001.
79 manlainen kuin tämäkin. Ajoimme 3000 kilometriä kotiin Suomeen ja matkalla alkoi ajatukset itämään omasta antiikkiliikkeestä. Kävimme läpi antiikkiliikkeitä ja varasimme tavaroita. Saarikosket asuivat silloin Kruununhaassa ja naapurissa sattui olemaan liiketila tyhjillään. Kaikki sai alkunsa Ranskan Rivieralta, jossa Saarikosken perhe on viettänyt kesiä 1980-luvulta lähtien. Vaikka kaikki oli ihan uutta ja outoa, niin uskoin koko ajan ajatukseen omasta yrityksestä. – Usein tullaan liikkeeseen tarjoamaan tarpeettomaksi käynyttä kristallikruunua tai muuta esinettä myyntiin, silloin lähetän asiakkaan eteenpäin johonkin toiseen antiikkikauppaan. Muistan vieläkin ensimmäisen kaupan. Ennen antiikkiliikettä Saarikoski toimi useissa eri käsityöammateissa ohjaten ja opettaen eri tekniikoita. Kotimaista tavaraa ei Les Belles’n tarjonnassa juurikaan ole. – Kävelin seuraavana päivänä vuokraamaan liiketilan. – Oli kesäloman viimeinen päivä ja olimme lähdössä jo kohti kotia. Minulla oli dreija takahuoneessa, mutta se kuvio ei oikein toiminut. – Jos tarjotaan kauniita huonekaluja, niin välillä otan niitäkin myyntiin. Tarvitsimme varastotilaa ja pohdimme, miksei varasto voisi olla Porissa. Se oli riemastuttavaa, kun sai ensimmäisen tavaran myytyä. Viikon kuluttua lensin tyttäreni kanssa taas Italiaan ja Ranskaan. Pesen ja kunnostan ne. Vuonna 2001 kaikki muuttui. Lisäksi Les Belles avaa varastomyymälän Poriin. Suurin osa myynnissä olevista kristallikruunuista ja peileistä on 1800-luvulta ja 1700-luvun lopulta. Pääasiassa ne ovat Italiasta ja Ranskasta. Saarikoski hoitaa miehensä kanssa myös sitä, ja Porin myymälä tullee olemaan avoinna säännöllisen epäsäännöllisesti. – Olen vanha porilainen ja meillä on vapaaajan asunto Porissa. Korkea tila, jonne saa kristallikruunut hyvin esille. – Kruunut pitää purkaa osiin. Kun tuli asiakas myymälään, niin minulla oli kädet ihan savessa. Ei kestänyt kauaa, kun Saarikosken antiikkiliike jo avasi ovensa. Rivieralta kaikki alkoi Muutto uusiin tiloihin ei ole Les Belles -liikkeelle uusi asia. – Se oli ihan mieletön juttu. Oli kuin olisi astunut taivaaseen, Saarikoski muistelee. Keskustasta löytyi vanha puutalo ruutuikkunoineen, jossa on 100 neliön varastotila ja alakerrassa myymälä. Ajatukseni oli alussa, että pidän keramiikkapajaa yhdessä antiikkiliikkeen kanssa. Peilejä ja kruunuja Etelä-Euroopasta Ajan myötä Les Belles on keskittynyt kristallikruunuihin ja peileihin. Saarikoski on myynyt antiikkia aikaisemmin Snellmaninkadulla, Liisankadulla ja Fredrikinkadulla. Mutta hurahdin jossain kohtaa kristallikruunuihin ihan täysin. Mieheni vuokrasi auton ja lähti hakemaan tavarat Suomeen. Huonekalut ovat jääneet vähemmälle. Ennen sähköistystä kaikki kristallit pitää irrottaa ja piirtää niistä kartta: missä ja miten erilaiset kristallit ovat kruunussa – Antiikkikaupassa parasta on reissut Viimeisiä hetkiä vanhassa myymälässä. Ehkäpä jonain päivänä keramiikka ja kivenhionta kohtaavat taas antiikkimyymälässäni. – Laskimme autosta penkit alas ja otimme niin paljon tavaraa kyytiin, mitä mahtui. Les Belles sulkee ovensa Helsingin Annankadulla ja avaa Museokadulla helmikuussa.. Ostamansa kattokruunut Saarikoski kunnostaa ja korjaa itse. – Minulla oli oma keramiikkapaja jonkin aikaa. Etsimme tuliaisia eräästä vanhasta marketista Venti Migliasta, ja siellä kellarista löytyi antiikkiliike, joka oli täynnä vanhoja kristallikruunuja ja huonekaluja. Nyt olen myynyt dreijat ja muut pois. Vanha rouva osti maapallokartan. Hän oli askartelunohjaaja ja teki keramiikkaa
Kallein myynnissä oleva kattokruunu on ranskalaisen vuonna 1764 perustetun Baccaratin valmistama 1800-luvun kultarunkoinen kristallikruunu. ”Baccaratin kristallikruunu on 1800-luvun loppupuolelta. Saarikoski on luonut hyvän kontaktiverkoston Italiaan ja Ranskaan. Joskus toki matkaan tarttuu myös heräteostoksia. . Heistä on tullut pitkäaikaisia ja hyviä ystäviä, jotka lähettävät kuvia meitä kiinnostavista tavaroista, joista mieluiset sitten varaamme ja käymme noutamassa, kun tarvetta on. Tämä kruunu sijoittuu aikaan, jolloin ensimmäisiä sähkölamppuja ryhdyttiin tekemään.” Hinta: 2200 euroa. ”Kullattua rautaa 1800-luvun lopulta. Joskus toki matkaan tarttuu myös heräteostoksia. Luojan kiitos, meillä on ollut iso varasto, mutta pian sekin alkaa loppua. Matkat suuntautuvat Venetsiaan, Milanon seudulle, Ranskan ja Italian Rivieralle, Marseilleen, Pariisiin ja milloin minnekin. Sähköistyksen jälkeen kokoan kruunun kartan mukaan ja uusin kaikki vanhat messinkilankasidonnat. Koko on noin 185 x 105 senttiä. 80 sijainneet. – Tästä kruunusta on nyt kaikki kristallit irroitettu ja sähkömies on sen sähköistänyt. Napoleon III kruunu . Kun lähdimme hankintamatkoille, niin vain hartaasti toivoimme, että hyvää tavaraa löytyy koko autolastillinen.. ”Vanha barokkityylinen kirkon kaasukruunu, joka on hopeoitua messinkiä. Heti lähdetään, kun saadaan muutto valmiiksi. Yhden kookkaan kruunun kanssa voi mennä parikin viikkoa, sillä kunnostan niitä samalla, kun pyöritän myymälää. Napoleon III peili . Sähköalan ammattilaiset tekevät kruunuihin sähkötyöt. Siinä ovat kaikki alkuperäiset Baccarat-kristallit ja siihen tulee lisäksi 18 kynttilää, Saarikoski esittelee. ”Ranskalainen peili 1870-luvulta. Siinä ovat alkuperäiset, fasettihiotut mercure lasit. Toimii kuin hyvä puskaradio. Kynttilöiden tilalla on ollut kaasuvalot. Tämä on toiminut kaasulla, ja vanhat kaasuhanat ovat vielä jäljellä. Kruunu on ranskalainen ja 1800-luvun alkupuolelta. – Reissut ovat tämän työn mukavin puoli, vaikka se onkin raskasta. Uskoisin, että tämä on ollut jossain Monacon lähettyvillä olleessa kirkossa.” Hinta: 4500 euroa. – Kun aloitimme vuonna 2001, niin silloin ei ollut kunnollisia nettiyhteyksiä ja sähköposteja. Nykyisin Saarikoski varaa netin kautta suuren osa tavaroista, ennen kuin lähtee reissuun. Siinä on hienoja ornamentteja, kuten lohikäärmeitä. Se on sikäli erikoinen, että siinä on hedelmäaiheiset, värilliset ja muottiinvaletut kristallit. Kollegoihin tutustuimme paikallisissa antiikkiliikkeissä ja messuilla. – Uuteen tavaranhakureissuun ei olla nyt uskallettu lähteä pitkään aikaan, kun tuli tämä putkiremontti. Baccaratin kristallikruunu . . Yleensä reissut kestävän noin pari viikkoa. 4. Kruunun keskellä olevan pyramidin sisällä on myös lamppu.” Hinta: 4000 euroa. Les Belles Antiques -liikkeen Marja Saarikoski esittelee neljä suosikkiaan myymälänsä tarjonnasta. – Mitä ihmeellisempiä ja erikoisempia esineitä, niin sen paremmin menee kaupaksi. Pauli Jokinen Les Belles Antiques avaa uuden myymälän Helsinkiin Museokatu 7:ään helmikuussa. Tämä on isoin peili, joka meillä tällähetkellä on myynnissä. Peilissä on pieni särö, joka laskee hintaa.” Hinta: 2500 euroa (ilman säröä 4000 euroa). Aamulla herätään aikaisin ja päivän aikana käydään läpi kollegojen aarteita antiikkikauppoja ja pakataan tavaraa autoon. Matkat työn mukavin osa Saarikoski tekee miehensä kanssa matkoja Italiaan ja Ranskaan, josta he hakevat kattokruunuja ja peilejä. Kristallit näyttävät erisävyisiltä vuorokauden valon mukaan. Se on kevyehkö kruunu, vaikka näyttää painavalta. Nyt kruunu on luurankona, ja siitä on vaikea saada kokonaiskuvaa. Parhaimmillaan kaksikko kävi vuokraamallaan pakettiautolla Etelä-Euroopassa parin kuukauden välein. Myös kultaus ja takalaudat ovat alkuperäiset. Kirkon kruunu . Kattokruunujen hintahaitari liikkuu noin 1000 euron ja 8000 euron välillä. – Sähkömies vaihtaa kruunuihin sähköt, en uskalla myydä yhtään kattokruunua, jos niihin ei ole sähköjä uusittu. Siinä on viinirypäleitä, luumua, omenaa ja päärynää. Se on 4-haarainen ja sähköistys on uusittu. Marja Saarikosken suosikit
81 Rokokoon kaarevat muodot ja epäsymmetrisyys vastaiskuna Ranskan hovin kaavamaisuudelle Ornamentteja, kukkia, lintuja ja simpukkakuvioita Rokokoo ihannoi hempeää koristeellisuutta, pehmeitä pastellivärejä ja haki kuvituksensa romantisoidusta maalaiselämästä. Pohjolassa tyyli oli pisimpään rakastettu kertaustyyli uusrokokoo alkaen 1840-luvulta. Kuva: Museovirasto, Matti Huuhka ?. Tyylille leimallisia ovat kaarevat muodot sekä koristeaiheiden epäsymmetrisyys. Kattoja seinätapetit ovat Jakkarilan kartanosta läheltä Porvoota. 10-huoneisen rokokoorakennuksen kiinteästä sisustuksesta ovat jäljellä rintapaneelit, joihin alkuaan liittyivät 1764 maalatut pellavatapetit. Jakkarilan rokokoo-sali 1700-luvulta Kansallismuseossa. Ranskan ja Pietarin hovit koristivat kilvan palatsejaan
Kuva: Reitzin säätiö Reitzin säätiön kokoelmissa on runsaasti rokokoo-hopeaa. Nils Enberg vanhemman (1723–1779) vuonna 1763 tekemät kynttilänjalat. Hopeisissa tai tinaisissa kahvikannuissa oli rokokoon käytännöllisyyden mukaan puukahva. 82 Rokokoon kevyt, keimaileva ja aistillinen henki ilmenee hyvin tästä Meissenin posliinifiguurista. Kuvassa Simon Gustav Lydemanin takoma kannu vuodelta 1769. Reitzin säätiön kokoelmissa on runsaasti Meissenin posliinia, kuten tämä 1750–63 tehty veistos. – Suomessa varsinainen tyyli eli talonpoikaisrokokoossa, jossa englantilaiset ja ranskalaiset tyylipiirteet sekoittuivat.
Chinoiserie-aiheiden vaikutus näkyy selvästi Turun seudun ja Pohjanlahden rannikkoseudun huonekaluja valmistaneiden käsityöläisten töissä, etenkin kaappikellojen koristelussa. 83 R okokoo on tyylija muotoilusuuntaus, jonka syntyi Ranskan hovissa 1700-luvun alussa. Chinoiseriessa haluttiin jäljitellä uusia materiaaleja – posliinia ja lakkatyötä jäi lähestulkoon puuttumaan. Ruotsalaisia ja ranskalaisia istuimia Tukholmassa varsinkin kuninkaallisissa piireissä toteutettiin rokokooihanteita. Reitzin säätiöllä on Meissenin posliinista myös teekannu, joka on varhaisrokokoota vuosilta 1730–33.. Kuva: Reitzin säätiö Kaikenlaiset nautintoaineet olivat rokokoon uutuus. Suomen käsityöläisten malleina taas olivat ennen kaikkea englantilaishuonekalut Thomas Chippendalen mallin mukaan. Niin syntyi oma rokokoon muotokieleen sovitettu eurooppalainen tyylisuunta chinoiserie. Rokokoossa koko interiööriä pidettiin taideteoksena. Siitä huolimatta rokokoon tyylipiirteitä näkyy edelleen esimerkiksi huonekaluissa. Usein värit hehkuivat kirkkaina muotoina ja nyansseina, mutta ne eivät ole säilyneet meidän aikaamme. Kukkamaalaus jäi elämään talonpoikaishuonekaluissa, Kokki selvittää. Kiinalaisuutta ihailtiin Euroopassa kahteen otteeseen, 1600-luvun loppupuolella ja 1720–1750 välillä. Toinen kopioitu koristetaiteilija oli Jean Pillement, jonka aiheita on kankaissa, huonekaluissa, lakkamaalausja intarsiakoristeluissa, tapeteissa ja posliinissa. Toinen istuintyyppi oli ranskalainen, jossa oli kokonaan pehmustetut istuin ja selusta. Poikkeus tästä ovat Johan Bromanderin vuonna 1764 Jakkarilan kartanoon maalaamat pastoraalitapetit. Värit ovat kuitenkin barokin tapaan tummat. Kiinasta tavaroita toivat Itä-Intian eli Kiinan kauppakomppaniat, jotka toivat pääasiassa teetä ja posliinia. Francois Boucher oli yksi merkittävimmistä rokokoo-tyylin luojista, joka yhdisti kiinalaisuuden, pastoraaliaiheet, rocaille-ornamentiikan, putot ja mytologiset motiivit. Niitä kopioitiin ympäri Eurooppaa. Ison ja pikkuvihan väistyessä 1750-luvulta alkaen taloudellinen tilanne Suomessa parani ja rokokoo-tyyli alkoi kukoistaa. – Suomessa varsinainen tyyli eli talonpoikaisrokokoossa, jossa englantilaiset ja ranskalaiset tyylipiirteet sekoittuivat, Heinolan juuri eläkkeelle jäänyt kaupunginmuseonjohtaja, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki kertoo. Chippendale-malliset tuolit yleistyivät Suomessa 1760-luvulta, mutta ne eivät olleet yhtä siroja kuin alkuperäiset johtuen pähkinäja mahonkipuun puuttumisesta. Klassismi nimittäin palasi jo 1770-luvulla. 1750-luvulla kukoistukseen etenkin kahviastioissa Suomessa varsinaiset rokokoo-vuosikymmenet eli 1700-luvun alku oli vaatimatonta aikaa; vallitsevana sisustustyylinä oli lähinnä myöhäisbarokki tai varhaisrokokoo. Kääntölevypöytien, nurkkakaappien ja kaappikellojen koristemaalauksessa jäljiteltiin kukkia, lintuja ja kiinalaista kaupunkimaisemaa. Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n aikainen juhlallinen ja mahtaileva barokki korvautui uudella, vapaammalla ja kepeämmällä tyylillä. – Rokokoo vaikutti aateliston ja myös porvariston parissa. Istuimia oli kahdenlaisia: – Ruotsalaiseen eli hollantilais-englantilaiseen saatuun tyyliin tuolissa kuului olla pehmustettu irtoistuin ja balusterinmuotoinen, kaartuva selkälauta. . Pelkästään Ruotsiin kauppakomppania toi maahan lähes kahdeksan miljoonaa teekuppia vuosina 1768–1786. Suomi-Ruotsissa mahonkia myös jäljiteltiin petsaamalla koivusta, männystä tai lepästä valmistetut huonekalut punaruskeiksi. Varhaista Meissenin rokokoota edustaa tämä chinoiserie-kulho noin vuodelta 1725. Suomalaisessa rokokoossa Sévresin kuninkaallisen posliinitehtaan paimenidyllimaalaus . – Kiinalaisaiheet jatkuivat Pohjanmaan talonpoikaiskäsityössä, esimerkkejä on Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan museoissa, Kari-Paavo Kokki kertoo. Tätä kannatti markiisitar, taidemesenaatti Madame de Pompadour, josta tuli sisustusmuodin tärkein suunnannäyttäjä. Hartialautaa, etusarjaa ja etujalkoja koristivat yleensä simpukkaleikkaukset, Kari-Paavo Kokki kertoo. Yleensä rokokoon värimaailmaa on pidetty pastellinsävyisenä, mutta se ei pidä täysin paikkaansa. Myös Suomen ensimmäinen lasitehdas Someron Åvik perustettiin vuonna 1748
Heinolan kaupungimuseoon kuuluvan lääninkivalteri Aschanin talon saliin on entisöity rokokoon paperitapetti. Tunnetuimpia niistä ovat Kansallismuseoon sijoitetun Jakkarilan kartanon tapetit, Turun linnan rymättyläläisen Maanpään kartanon sali ja Apteekkimuseo/ Qwenselin talon kangastapetit Turussa. Joissain taloissa Pohjanmaalla oli kiinalaisaiheisia tapetteja. 84 Rokokoon muotokieli pääsi parhaiten Suomessa kuitenkin oikeuksiinsa hopeataiteessa, koska kaikenlainen nautintoainekulttuuri tuli niin kovaan suosioon. Kilpailija oli Mariebergin tehdas, jonka uutuus olivat siirtokuvat. Sepät takoivat kannuja, sokerikkoja ja kermakkoja. Rokokoon huonekaluissa pyrittiin mukavuuteen ja rationaalisuuteen. Esimerkiksi Porvoon museon kokoelmissa on sen posliiniasioita. Edustavimpien salien seinille ja kattoihin kiertävät käsityöläiset maalasivat taulumaisia kangastapetteja. – Varaava kaakeliuuni oli rokokoo-ajan muotiuutuus, ja niitä alkoi pikku hiljaa Herttoniemeen 1762 perustetun keramiikkatehtaan myötä tulla käyttöön, Kokki kertoo. Rokokoo-aikana perustettiin. Tuolin piti olla kaunis ja hyvä istua, mutta myös kevyt ja helposti siirrettävä. Teekannujen ihantellisena materiaalina taas pidettiin posliinia. Ruotsiin ensimmäinen keramiikkatehdas tuli Rörstrandiin vuonna 1725. Se ja sivut pehmustettiin irtotyynyillä. Tapetit tulevat muotiin Puuseinää ei pidetty hienona, joten seinät saatettiin verhoilla kotikutosilla pellavatapeteilla. Mannerheimin perheelle kuulunut Louhisaaren kartano on valmistunut jo 1655, mutta siellä on myös rokokoo-interiööri Pirunkamarissa. Kankaissa suosittiin kudottuja raitaisia tai ruutuisia pellavakankaita. G. Lauri ja Lasse Reitzin säätiön kokoelmissa on edustava otos niin Meissenin posliinia kuin suomalaisia hopeaesineitä. Paperitapetista tuli ajan muotia. Uutuushuonekalu oli mukava penkkisohva, jossa oli irtonainen selusta. Rokokoo-aiheita tuotettiin 1750 alkaen. Fleming-suvulle ja C. Rörstrandin tunnetuimmissa malleissa koristekuviot olivat kiinalaisen muodin mukaan päivänvarjo tai sen muunnos, kuollut lintu päivänvarjon alla. Meissen, Rörstrand ja Marieberg Ensimmäiset länsimaiset posliiniastiat tehtiin Saksan Meissenissa vuonna 1713. Kuva: Reitzin säätiö Mustion linnan sisustuksessa näkyy osittain rokokoo, sillä keltaisen salongin kaakeliuuni on alkuperäinen, tukholmalaisvalmisteinen Mariebergin kaakeliuuni, jonka kaikki kukkakoristeet on maalattu käsin. Sieltä ovat peräisin myöhemmin monessa jäljitelty Sächische Blume -kukka-aihe, koripunoskoriste ja lasitteen päälle liimattavat muhvelivärit
Uusrokokoo pitkään suosiossa Rokokoon syrjäyttivät omana aikanaan jopa jo 1770-luvulta uusklassiset piirteet. Laseihin oli hiottu kukkia ja lehdyköitä. Kysy lisää myynti@vihdinliikenne.. Hinta 425 €/hlö, H1 lisä 44 € SUOMENLAHDEN YMPÄRI 21.-23.5.2016 la-ma Asiantuntijaoppaana on sotahistorioitsija FM Juhani Vakkuri. Suosittu koristeaihe oli rocaille, joka voitiin veistää esimerkiksi tuolin hartialautaan tai etusarjaan. Tunnetuimpiin huonekalumaalareihin kuuluu Vaasassa 1765–1810 toiminut Johan Alm vanhempi. Keskisarjan kirjoittama teos Viipuri 1918 oli pari vuotta sitten Tieto Finlandia -ehdokkaana. Tyypillisen, suomalaisen rokokoo-tuolin jalka kaartui S-muotoisesti. Uusrokokoo oli pisin ja ehkä suosituin kertaustyyli, joka kesti 1900-luvun alkuun asti, ja tyylin esineitä valmistetaan edelleen. – Uusrokokootyylin loppuvaiheessa aiheisiin sekoittui muidenkin tyylien vaikutteita. Esiintyjinä Wroclawin oopperateatteri Puolasta. Valikoimastamme löytyvät niin F1 matkat (Barcelona ja Budapest) ja oopperamatkat. Kirjallisuus: Kari-Paavo Kokki: Tuolit. Hinta 356 €/hlö, H1 lisä 36 € HAKKAPELIITTAA, USKONTOA JA POSLIINIA KAAKKOIS-SAKSASSA 6.-9.6.2016 ma-to. Peili toteutti rokokoo-ihanteita Peili sai rokokoossa hyvin näkyvän aseman. Renesanssista 1920-luvulle, 2011. Ranskalaistyyppinen jalka oli profiloitu. Suomeen hankitut rokokoo-peilit olivat enimmäkseen ruotsalaista työtä, sillä täällä ei ollut kuin muutamia peilintekijöitä. Rocaille on simpukankuoresta, lehdyköistä ja C-kaarista koostuva, tyypillinen koriste. – Erityisen runsaasti oli erilaisia istuinhuonekaluja: sinisiä ja ruskeita erikokoisia sohvia, kattuunilla verhottuja pikkutuoleja, nojatuoleja ja jakkaroita, parkkitai kultanahalla, kuviollisella villakankaalla, silkillä ja erilaisilla, kirjontakoristeisilla kankailla päällystettyjä tuoleja. Kuvioina oli kukkia, simpukoita, palmuja ja lohikäärmeitä. Talonpoikaisrokokooesineissä kaappien otsalistat kaartuivat, rukinlavat olivat balusterimaisia, mutta ennen kaikkea kalusteisiin tehtiin kukkamaalauksia. Sillä on kuitenkin kaikkina aikoina ollut omat ihailijana, joten se myös tuli uudelleen muotiin uusrokokoona 1840-luvulla. Kiertävät maalarimestarit koristelivat myös arkkuja, lippaita ja kaappeja. myös ensimmäiset Suomen tapettimanufaktuurit. Verhojen funktiona oli lämmön ja yksityisyyden lisääminen, Kokki kertoo. Astioissakin muoto on pyöreää. Tavallisesti rokokoo-tuolit päättyivät pieniin korkoihin, jotka yleensä ovat kuluneet ajan saatossa pois. Niitä tehtiin maalattuina, ootrattuina ja eri jalopuulajeilla vaneroituina. www.vihdinliikenne.fi Kaarevaa linjaa ja siroja koristekuvioita . Asiantuntijaoppaana tri h.c Sampo Ahto ja 29.8.-3.9.2016 ma-la, asiantuntijaoppaana eversti, FT Kari Miekkavaara. Liikettä korostavat erilaiset harjanteet. Tyylin luonnon ihannointi toteutui hienosti peilien avulla: puutarha valloitti heijastuksina interiöörin, sisätila sekoittui ulkotilaan ja rajat hämärtyivät. Luonnosta otettiin kukkaja lehtiaiheita ja vinoruudukkoja koristeaiheiksi. Akanthus-kasvin lehti sai usein epäsymmetrisen muodon. Muotihuonekalu oli joka suuntaan kaartuva lipasto. Samassa esineessä voi olla vaikutteita neljästä–viidestä eri tyylistä, Kokki kertoo. SAARENMAAN OOPPERAPÄIVÄT 25.-31.7.2016 Useita matkaja hotellivaihtoehtoja. – Edustavin sänky oli katossänky. Englannista taas tuli linnunkynsi-palloaihe. Väärennöksiä on Kari-Paavo Kokin mukaan usein vaikeaa erottaa aidoista. Esimerkiksi Arabian 1900-luvun mallistoihin kuului useita rokokoosta inspiraationsa saaneita sarjoja. Oopperat Joutsenluukaupunki (Ülo Krigul), Helmenkalastajat (Georges Bizet), Otello (Giuseppe verdi), Kuningas Roger (Karel Szymanowski) ja Alexela oopperagaala. Kalusteet saavat väriä Kalusteita oli rokokoo-aikana jo melko monipuolisesti. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Museovirasto, Mira Piispa, Hannu Piispa, Canne Lundberg, Reitzin säätiö – Rokokoo-ajan suosikkivalaisin oli suorakaiteen muotoinen peililampetti.. Hinta 966 €/hlö, H1 lisä 86 C HATJALAHDELTA VIIPURINLAHDELLE 1939-1940 15.-17.6.2016 ke-pe Asiantuntijaoppaana sotahistorian tutkija KTN Göran Lindgren ja sotilasasiantuntijana maj evp Kari Salminen. . Kahvikannun tyyppimuoto on päärynä. Rokokoo-tyyliset huonekalut olivat pienempiä kuin aiemmin. Niitä on posliinissa, metalliesineissä, kannuissa, kynttilänjaloissa, kulhoissa ja vadeissa. Sohvat ja jakkarat. 09 444774 VIIPURI 1918 23.-24.4.2016 la-su ja 10.-11.9.2016 la-su Sotahistorioitsijat Teemu Keskisarja ja Eeva Tammi ovat perehtyneet vuoden 1918 tapauksiin monesta kulmasta. Arvohuonekaluja olivat pähkinäpuulla vaneroidut vaatekaapit, mutta erityisesti lipastot, joissa oli pronssitai messinkilyötteet ja toisinaan marmorilevyt. 1750-luvulla kaappien väriksi tuli ruskean ja punaruskean lisäksi sininen, keltainen tai vihreä väri; lakatut kaapitkin yleistyivät. Suomessa tavallisin tuolimalli oli balusteriselustainen ruotsalaisen tyypin tuoli. Pöytäliinat alkoivat yleistyä. Aidot huonekalut on koottu lähes poikkeuksetta tappiliitoksin. – Uudelleen tyyli tuli muotiin 1840-luvulta, jolloin siihen sekoittui joskus myöhempiä tyylejä liioitelluin tai yksinkertaistetuin muodoin. Siltä ajalta on peräisin lukuisia kopioita, koska rokokoo oli keräilijöiden joukossa suosittua. Ks. Suomen antiikkiesineet renesanssista rokokoohon, 2005. kuljetukset, majoitus Hotelli Avalon****+ ph, oopperaliput La Traviata, La Bohème ja Manon Lescaut, matkanjohtajan palvelut, laiva-aamiainen. Hinta 1489 €/hlö, H1 lisä 230 € OOPPERAMATKA RIIKA-VILNA 9.-12.3.2016. Asiantuntijaoppaana on ye-eversti Seppo Lehto. Rokokoon uutuus oli irtoselustalla varustettu niin sanottu penkkisohva, joka löytyy Reitzin säätiöltä. Huonekaluja tuotiin Ruotisista ja 1700-luvun alkupuolella Hollannista ja Englannista. . Hinta 1298 €/hlö, H1 lisä 185 € Venäjän matkoihin alennus omasta viisumista 70 € ARMENIA-GEORGIA 7.-14.5.2016 la-la Asiantuntijaoppaana kenrl Pentti Lehtimäki. – Rokokoo-ajan suosikkivalaisin oli suorakaiteen muotoinen peililampetti. Edelleen monet jurvalaiset tehtaat, muun muassa Laitala, tekevät ruotsalaistyyppistä rokokoota, jota se nimittää talonpoikaisrokokooksi, KariPaavo Kokki kertoo. Muotiuutuus oli tammenlehväkristallein varustettu kristallikruunu, Kari-Paavo Kokki kertoo. Hinta 529 €, H1-lisä 80 € Hintaan sis. 85 Katso tarkemmat ohjelmat ja kaikki matkamme www.vihdinliikenne.. Hinta 574 €/hlö, H1 lisä 60 € NORMANDIAN MAIHINNOUSU 11.-16.4.2016 ma-la. Materiaali valittiin huoneen mukaan, Kokki selvittää. Rokokoo on verhoiltujen istuinten kulta-aikaa Pöydät maalattiin 1700-luvun puolivälistä alkaen ruskeiksi, mustiksi tai sinisiksi
– Cedercreutz vietti varhaislapsuutensa ja myöhemmin kouluaikoina kesät ja joulut Köyliön kartanossa, jonka pelloilla saattoi olla puolitoista sataa hevosta samanaikaisesti töissä. Puisto on nimetty patsaan mukaan Varsapuistikoksi. Äidinrakkaus on Helsingin ja Cedercreutzin tunnetuimpia veistoksia. Mutta erityisen tunnettu hän on eläimiin liittyvistä veistoksista, ja hevonen oli hänen lempiaiheensa. Ratsastajapatsaiden suunnittelija Useaan otteeseen Cedercreutz kertoo hevosten kaltoin kohtelusta, jota hän näki milloin kotiseudullaan, milloin Roomassa tai Pariisissa. Myöhemmin hän osti markkinoilta raskaan työn uuvuttamia hevosia, joista hän piti huolta ja joille hän järjesti lempeämmät viimeiset elinpäivät. Cedercreutzin taiteellinen tuotanto on laaja ja monipuolinen ja käsittää laajasti muotoja henkilökuvia, muistomerkkejä ja aiheita sekä kaupungeista että maalta. Kipeät kokemukset jäivät hänen mieleensä jo lapsuudessa ja saivat hänet kuvaamaan hevosia yhä kasvavalla mielenkiinnolla ja taidolla niin siluetein ja veistoksin kuin sanallisestikin. Vuonna 1928 pystytetty patsas tunnetaan nimellä Äidinrakkaus, ja se lienee kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin tunnetuin veistos. Apollo-patsas Helsingin Kampissa.. Hän vastusti eläinrääkkäystä myös julkisesti. Cedercreutzin töihin pääsee tutustumaan muun muassa Helsingin puistoissa ja taiteilijan kotimuseossa Harjavallassa. Muutamia vuosia sitten helsinkiläiset valitsivat paikallislehden äänestyksessä Äidinrakkauden suosikkipatsaakseen. Cedercreutzin perintö elää Emil Cedercreutz on tunnettu erityisesti hevosaiheista. 86 H evonen ja varsa seisovat Helsingin Kaisaniemessä olevassa puistossa. Kuvataiteilija Emil Cedercreutzin perintöä vaaliva säätiö täytti viime vuonna 70 vuotta. Hän myös väitti saavansa hevosilta enemmän ymmärrystä ja ystävyyttä kuin ihmisiltä, kertoo Cedercreutzista kirjaa valmisteleva taidehistorioitsija ja Jyväskylän yliopiston taidehistorian professori Annika Waenerberg. Taiteilijan elämäntyöstä kertova kirja ilmestyy ensi kesänä
Mannerheimin ratsastajapatsasta hän luonnosteli jo ennen kuin kilpailu siitä julistettiin vuonna 1938. Syntynyt 1879 Köyliössä. Jo 6-vuotiaana hän alkoi tehdä siluetteja. Cedercreutzin museo sijaitsee Harjavallassa. Samanaikaisesti hän kuitenkin aloitti myös kuvataiteen opinnot, ensin Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja sitten Helsingin yliopiston piirustussalissa. Lakikirjat vaihtuivat taiteeseen Emil Cedercreutz eli aikana, jolloin suomalainen kuvanveisto teki vahvaa nousua. Kuollut 1949 Helsingissä. – Kirjan tekeminen on ollut iso projekti, materiaalia on aivan valtavasti ja tutkittavaa sekä tarkennettavaa sen mukaisesti. – Vaikka hän tunsi tarkkaan hevosen anatomian, hän ei veistoksissaan pyrkinyt anatomiseen virheettömyyteen, vaan ilmaisemaan mielialoja, joita hevosten ystävä voi niistä tunnistaa tänäkin päivänä.. Hänen siluettejaan hyväksyttiin ensi kerran taidenäyttelyyn 1899. Opiskeli ja työskenteli mm. . Taidokas siluettitaiteilija. . Kesään mennessä tekijät kuitenkin toivovat saavansa urakkansa kansiin. Mannerheim tiettävästi keräsi historiallisten ratsastajapatsaiden kuvia ja osoitti kiinnostusta myös Cedercreutzin tekemää Kustaa Aadolf II:n ratsastajapatsasta kohtaan, joka 1932 sijoitettiin Olaus Petrin kirkkoon Helsingissä. . Kotikasvatuksena hän sai hyvän sivistyksen, kielitaidon ja koulutuksen. Siluetteja hän leikkasi aina kun silmä vältti ja toimitti niitä myös Fyren-lehteen. Kirja tulossa kesällä Annika Waenerberg puuhaa parhaillaan kirjaa Cedercreutzista. Cedercreutz suunnitteli myös useita ratsastajapatsaita. – Cedercreutz pyrki tuomaan teoksissaan esiin hevosten tunnetiloja, ja siinä hän oli todella hyvä. Annika Waenerbergin ja Manuel Vélez Cean kirja Cedercreutzista on suunniteltu ilmestyväksi ensi kesänä. Helsingissä, Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Suomen tunnetuimpia kuvanveistäjiä. Tarinan mukaan Mannerheim oli sanonut, että kuka tahansa hänet osaa veistää, mutta kuka tekee hevosen. Hän valmistelee kirjaa yhdessä espanjalaisen taiteilijan ja tutkijan Manuel Vélez Cean kanssa. Lapsesta saakka hänessä oli taipumusta taiteellisuuteen. Joka tapauksessa kirja on ensimmäinen kokonaisesitys Cedercreutzista kuvataiteilijana. Vaikka hän tunsi tarkkaan hevosen anatomian, hän ei veistoksissaan pyrkinyt anatomiseen virheettömyyteen, vaan ilmaisemaan mielialoja, joita hevosten ystävä voi niistä tunnistaa tänäkin päivänä, Waenerberg kertoo. Sota kuitenkin keskeytti kaikki monumenttikampanjat, ja Cedercreutz kuoli 1949, ennen kuin uusi kilpailu Mannerheimin ratsastajapatsaasta avattiin. – Tämä yhteistyö tuo kirjaan erilaista näkökulmaa, joka joskus muuttaa itsestään selviä seikkoja kysymyksiksi, Waenerberg sanoo. Yksi lempiaiheista oli tietysti hevoset. . Emil Cedercreutz . Cedercreutzista tuli kuvanveistäjä Viktor Malmbergin ensimmäisiä oppilaita tämän ryhdyttyä tammikuussa 1902 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun kuvanveistolinjan opettajaksi. Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa on yli 2000 siluettia. Kun Cedercreutzin lakitieteen opinnot hyytyivät, hän sai vihdoin taiteilija Albert Edelfeltin tuella vanhemmiltaan luvan keskeyttää ne ja ryhtyä ammattitaiteilijaksi. . 87 . Tunnettuja patsaita mm. Hän syntyi aristokraattiseen perheeseen Köyliössä Satakunnassa vuonna 1879. Kaksikko on tehnyt kirjaa neljän vuoden ajan rakentaen kokonaisuutta kuin suurta mosaiikkia, jossa jokainen palanen on tarkistettava. Hänen isänsä oli Köyliön kartanon omistaja, vapaaherra Axel Fredrik Nicolaus Cedercreutz. Äidinrakkaus Helsingissä ja Äestäjä Porissa. – Cedercreutzilla oli aina mukana sakset ja mustaa paperia, joista hän leikkasi siluetteja, kun olisi pitänyt lukea tenttiin, Waenerberg kertoo. Cedercreutz tunnettiin näet myös ahkerana kynänkäyttäjänä. Emil Cedercreutzin museo taiteilijakoteineen ja Maahengen temppeleineen on Harjavallassa. Perhe halusi Emilistä lakimiehen, ja syksyllä 1897 hän aloitti lakitieteen opinnot Helsingin yliopistossa
Rooman jälkeen vuorossa oli Pariisi, jossa lukuisat muutkin. Siellä kuitenkin elävä italialainen kansa kiinnosti häntä enemmän kuin ikuisen kaupungin antiikin taideaarteet. – Nähtyään, että Van der Stappen oli onnistunut kollegansa Constantin Meunierin kanssa laittamaan alulle kokonaisia veistospuistoja, Cedercreutz kotimaahan asetuttuaan alkoi innokkaasti taistella sen puolesta, että julkista taidetta olisi Suomessa muuallakin kuin Säätytalon julkisivussa ja kirkkojen alttaritauluissa, Waenerberg sanoo. Cedercreutzin uran ensimmäinen huippuhetki oli, kun hänen Brysselissä tekemänsä suuri veistos Työn jälkeen hyväksyttiin Pariisissa Kansallisen kuvataideseuran (SNBA) vuoden 1904 kevätsalonkiin. Cedercreutzin museon osana on Maahengen kappeli, joka esittelee muun muassa vanhoja esineitä. Oppia Euroopan taidepiireistä Cedercreutzin uran kannalta merkittävää oli päätös lähteä opiskelemaan ulkomaille. Brysselistä matka jatkui syksyllä 1904 Roomaan. 88 Pekka-koira Helsingin Kaivopuistossa. Hän päätyi ensin Brysseliin, jossa hän pääsi kuvanveistäjä Charles Van der Stappenin johdolla perehtymään sekä kuvanveistoon että laajemmin ajan taiteeseen ja kulttuuriin; Van der Stappenin laajakatseisella opetuksella ja tehokkailla verkostoilla oli Cedercreutzin uran muotoutumiselle suuri merkitys
Pariisissa Cedercreutz myös kutsuttiin Kansallisen kuvataideseuran ulkomaiseksi jäseneksi, joka sai asettaa teoksiaan näytteille ilman juryn hyväksyntää. Museossa on esillä myös Cedercreutzin veistoksia. Museoon kuuluu myös Maahengen temppeli, rakennus, jonka voi sanoa perustuvan ”luovalle” työlle, oli se työ sitten maatyötä tai henkistä luovaa työtä. Emil Cedercreutz oli myös taitaja siluettien tekijä. Pauli Jokinen Artikkelin kirjallisena lähteenä käytetty Cedercreutzin museon kotisivuja. Apollo-veistos kuvaa hevosen selässä olevaa jumalaa ampumassa jousipyssyllä. – Cedercreutz teki siluetteja koko ikänsä ja aihevalinnat ovat hyvin vaihtelevat.. – Cedercreutz oli erittäin kiinnostunut vanhoista esineistä. Hyljättyjä hevosvaunuja tai risaisia, pois heitettyjä ryijyjä hän keräsi, ja sitten hän suurella vaivalla kunnosti niitä: pesi, paikkasi ja parsi, Waenerberg sanoo. Pariisissa hän liikkui ylhäisissä piireissä ja onnistui kohtaamaan tunnetuimpia taiteilijoita heidän kodeissaan ja ateljeissaan – hänhän oli aristokraatti ja ui niissä piireissä kuin kala vedessä, Waenerberg luonnehtii. Pihalla on pieni veistospuisto. Waenerberg haluaa korostaa, että Cedercreutz oli kuvanveiston lisäksi myös äärimmäinen taidokas siluettien tekijä. Helsingissä sijaitsevien patsaiden lisäksi tunnettuja ovat muun muassa Äestäjä-patsas Porissa ja Ruorimies eli Mereen hukkuneiden muistomerkki Maarianhaminassa. Cedercreutz teki tulevina vuosina runsaasti veistoksia, joista monet ovat hyvin tunnettuja. Julkista taidetta puistoihin Toinen Cedercreutzin uran huippuhetkistä ajoittuu vuoteen 1912, jolloin hän 33-vuotiaana piti ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Ateneumissa. – Monena vuotena hän vietti Pariisissa talvet ja Suomessa kesät, ensin Ilmijärven rannalle rakennetussa huvilassaan ja myöhemmin Harjavallassa. Museon sydän on vuonna 1914 valmistunut taiteilijakoti Harjula. – Cedercreutz teki siluetteja koko ikänsä ja aihevalinnat ovat hyvin vaihtelevat. Nyt kummatkin esineryhmät on siirretty uudempiin museotiloihin. Alun perin Cedercreutz sijoitti sinne ympäristöstä kerättyjä peltotyökaluja, jotka olivat jo täysin palvelleet raskaassa maatyössä, sekä aiheeseen soveltuvia taideteoksiaan. Veistoksella Cedercreutz osallistui kilpailuun, jolla etsittiin patsasta Aleksis Kiven muistolle. Lopulta Rautatientorille sijoitetun veistoksen teki Wäinö Aaltonen ja Cedercreutzin veistos sijoitettiin myöhemmin Kamppiin Lastenlehdon puistoon. Hän teki siluetteja eläimistä, luonnosta, ihmisistä, tapahtumista, tilanteista ja maisemista sekä lukemattoman määrän koristeellisia vinjettejä, jotka kertovat rikkaasta visuaalisesta mielikuvituksesta. Hän on maamme historian tunnetuimpia siluettitaiteilijoita ja hänen tuotantonsa on varsin runsas. Kaisaniemen puistossa olevan Äidinrakkauden lisäksi Helsingissä ovat myös Cedercreutzin veistokset Arcum tendit Apollo ja Pekka-koira. Museo esittelee taidetta ja keräilyesineitä Cedercreutzin tuhansien siluettien kokoelmaan pääsee tutustumaan parhaiten Emil Cedercreutzin museossa, joka sijaitsee Harjavallassa Kokemäenjoen varrella. 89 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 13.2.2016 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere 26.-27.3.2016 Lahden Antiikkija Keräilymessut Pääsiäinen, lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti 2.-3.4.2016 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki 5.5.2016 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Helatorstai kello 10 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 6, Hyvinkää suomalaiset taiteilijat viettivät aikaansa ja tekivät töitä. Pekka-koira puolestaan sijoitettiin Kaivopuistossa sijaitsevan yksityisen sairaalan oven viereen. – Yhtä lailla kuin hän kunnioitti työssä kaikkensa antaneita ja kärsineitä luontokappaleita, ihmisiä ja hevosia, hän kunnioitti myös elämää nähneitä ja loppuun palvelleita työkaluja ja esineitä. Cedercreutz keräsi myös merkittävän kokoelman vanhoja ryijyjä, jotka hän alun perin sijoitti kotinsa sisustuselementeiksi
Masuunin näyttelyssä on esillä yhteensä 31 luontokuvaa Perniöstä Salosta. Schorin on voittanut Vuoden luontokuvat -kilpailun 2015 Linnut-sarjan kuvalla Naarasmetso poikasineen. Hänellä on useita kunniakirjoa Vuoden luontokuva -kilpailusta vuodesta 1987 lähtien. Taidekeskus Masuunin valokuvanäyttely yhdessä Mikko Pääkkösen kanssa on Schorinin viides näyttely. Mikko Pääkkönen – Aloitin luontokuvauksen parissa. – Valokuvaan nimenomaan täällä Salon seudulla, nykyisellä kotiseudullani, Schorin sanoo. Molemmille kuvaajille luonnon tunnelmat ja aitous ovat tärkeitä. Nykyään teen myös muun muassa hääkuvauksia ja lapsikuvauksia, ja valokuvaus on muuttunut harrastuksesta ammatiksi, Pääkkönen sanoo. Kuvaajat liikkuvat luonnossa luonnon ehdoilla, luonnon rauhaa ja kauneutta kunnioittaen. Luonnonvalo on Pääkköselle tärkeä elementti kuvauksessa. Hän on tehnyt luontojuttuja Kosken Kaikuun. Yhteys – Luontokuvia Salosta 16.1.2016-29.5.2016 Teijon Masuuni Masuunin Galleria Telakkatie 17, 25570 Teijo Korppi, erämaan lintu. Kuvissa kesäinen luonto on esillä kauneimmillaan. – Omassa kuvaamisessani teknisen tekemisen edelle menee kuvan tunnelma ja henki. Hänen kuviaan on julkaistu oppikirjoissa ja sanomalehdissä. Schorilta on kuusitoista kuvaa ja Pääkköseltä viistoista. Kahvilan seinillä on samaan aikaan esillä Kari Sainion maalauksia. Pääkkönen on palkittu Vuoden luontokuvakilpailussa 2015, Nisäkkäät-sarjassa kakkossijalla. Luonnonvalo ei ole koskaan samanlaista, ja se on kaunista. Olen sitten kuvaamassa häitä, lapsia, luontokuvausta tai mitä vaan, pyrin aina saamaan kuviin jotakin kuvaustilanteesta. Naarasmetson ja sen vastakuoriutuneen poikasen ensimmäinen katsekontakti elävässä elämässä.. Kumpikaan ei halua olla itsekäs suhteessa ympäröivään luontoon. Schorin on tehnyt useita luontoaiheisa kuvaesityksiä ympäri Etelä-Suomea muutaman vuosikymmenen aikana. Mikko Pääkkönen Metsätähti. – Luonnonvalokuvaus on mukavaa, rentouttavaa puuhaa metsissä, soilla ja järvillä päivin öin. Näyttelyn nimi on Yhteys – Luontokuvia Salosta ja se on esillä toukokuun loppuun saakka. Hänen kuviaan on julkaistu monissa julkisuissa, ja hän on osallistunut muutamiin yhteisnäyttelyihin. Valokuvanäyttely Yhteys Teijon Masuunissa Ana Schorin Ana Schorinin tärkeimpiä aihepiirejä ovat metsä,sen eläimet sekä metsäseudun yö tähtineen. mitä siinä hetkessä on. Jotain sitä tunnelmaa. Ana Schorin Aamusumu. 90 Kaksi luontokuvaajaa, Ana Schorin ja Mikko Pääkkönen Perniöstä, esittelevät kuviaan Teijon Masuunilla yhteisnäyttelyssä, jossa luonnon kauneus kohtaa katsojan taidokkaaksi hiotun kuvaustekniikan keinoin. Mikko Pääkkönen Ana Schorinin voittokuva Vuoden Luontokuva 2015 -kisan Linnutsarjassa