(QWLV¸LQWL . .HU¦LO\ . .¦GHQWDLGRW . NYT 6,90 taide Keräilijän vitriinit täynnä Arabiaa: \OL PXNLD UHLOXW PXQDNXSSLD ODVWHQ NDQQXD Trendijalkine! HUOPIKKAIDEN YDOPLVWXVWDLWR 9HQ¦M¦OW¦ 6XRPHHQ OXYXQ ORSXOOD .DQVDOOLV URPDQWWLVHW NDVYLDLKHHW NXYLRLYDW -8*(1'RYIJYJÄ ja 2/2014 8,10 € . $UMHQ KLVWRULD Valamisprosessissa KALEVA KORU kulkee parinkymmenen käsiparin kautta 1800-luvun kartanon virkatalo asuinkuntoon parissa kuukaudessa 7HRNVLD XONRPDLVLVVD NRNRHOPLVVD 3HNLQJL¦ P\¸WHQ Pöytäliinat ja kierrätyskankaat Tero Annanollin maalausten pohjina
Pakettimatkat olivat yleistyneet, ja suomalaiset päässeet Eurooppaan. Valencia oli aikoinaan suunnattu tietynlaiselle kuluttajakunnalle. Molempien intohimona on myöskin kierrätysmateriaalien uusiokäyttö. – Tänä päivänä Valencialla on oma selkeä ystäväkuntansa. Antiikki ja taide Eija Mannila ja Seena Luostarinen yhdistävät vintageja huovutusosaamisensa yhteisessä putiikissaan. VintagEija`s, Eija Mannila, hankkii ympäri maailman aitoja ja alkuperäisiä vaatteita ja asusteita putiikkiin myytäväksi. TEKSTI: MARJOKAISU NIINIKOSKI Ulla Procopén suunnittelema Valencia-tarjoiluvati kuului aluksi hedelmä- ja juustoastiastoon, myöhemmin tulivat mukaan myös kupit. – Valencian tuotanto lopetettiin samaan aikaan Myrnan kanssa. Seena`s Tone/HuopaSuutari, Seena Luostarinen, on iänikuisen huovutusmenetelmän ammattilainen. Putiikin sisustuskin on 1950–60-lukujen tyylin mukainen. Valencia erottuukin Arabian muusta tuotannosta etenkin sen syvästä, koboltinsinisestä sävystä ja kuvioista, joita Arabialla osasivat toteuttaa vain tietyt ammattilaiset. Käsin maalatuissa Arabian Valencia-tee- ja kahvikupeissa on eroavaisuuksia. – Kun oli käyty Euroopassa, sen jälkeen yleensä kiinnostuttiin Valenciasta, Thiel kuvaa. HuopaSuutari Seena, ammattinimikkeestä huolimatta, huovuttaa kaikkea muuta paitsi huopatossuja. Huovutusmenetelmän eri tekniikoilla pystyy valmistamaan käyttötuotteita, taidetta ja jopa yhdistämään erilaisia materiaaleja villakuituihin. Ajankohtaista Astiakaapin aarteita ttttttttttt Valencia toi tuulahduksen Euroopasta Valencia-astiasto on Arabian klassikko, jota valmistettiin vuosina 1967–2005. Vanhat verhot, pöytäliinat ja pitsit saavat uuden käyttötarkoituksen luovien ammattilaisten käsissä. Se on suunnittelija Ulla Procopén luoma laaja ruoka- ja teeastiasto, joka sai vaikutteita Etelä-Euroopasta. Vintagepukeutumisen ja huovutuksen ammattilaiset yhdistivät taitonsa Turun keskustassa sijaitseva VintagEija`s muutti Eerikinkadulla sijainneen putiikkinsa uusiin tiloihin Maariankadulle Turussa ja aloitti yhteistyön huovutuksen ammattilaisen kanssa. Valenciaa keräilevät ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita hieman krouvimmista, käsin koristelluista astioista. Keski-Suomessa sijaitsevan Jämsän erityispiirre, huopaosaaminen on näin levinnyt myös Turkuun. Syynä oli sama eli se, että Arabian tehdas lakkautti kokonaan käsin koristelun, Thiel sanoo. Asiakas voi vaikka tuoda vanhat pitsi- ja verhoaarteensa tilaamansa uusiokäytön materiaaliksi.. Putiikkiin astuessaan humpsahtaa vanhaan aikaan: 1940–60-lukujen pukeutumisen ja asusteiden tunnelmaan ja tyyliin. 2 . – Procopé asui viimeiset vuotensa Espanjassa ja hän halusi luoda runsaan käsin koristellun astiaston, jossa olisi espanjalaiset väritykset, amanuenssi Susanna Thiel Designmuseon alla toimivasta Arabian museosta toteaa. Kyseessä olivat hieman varakkaammat ihmiset, jotka olivat kiinnostuneita matkustamisesta. Kuva: Mira Piispa Ajan muiston valikoimista. Kuva: Mira Piispa Ajan muiston valikoimista
Hänestä käytettävä nimitys Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja kuvastaa tätä arvostusta. Markus Aholan luotsaama Manalan Paja on pihan rakennuksista ainut alkuperäisessä tarkoituksessaan jatkanut talo: pajassa on taottu rautaa vuodesta 1890 lähtien. Seppä Markus Ahola valmistaa raudasta melkein mitä vain: näyttävä aita on tilaustyö asiakkaalle. 3. Esillä on 24 eri taiteilijan teoksia Ateneumin taidemuseon kokoelmista. Ahola kertoo, että miljöön suunnittelussa on hyödynnetty olemassa olevaa materiaalia: ovet, tiilet, hellat ja pönttöuunit on kaikki kierrätetty ja kunnostettu vastaamaan nykyisiä tarpeita. Näyttelyssä on esillä pääasiassa ortodoksisen perinteen mukaisia ikoneja 1600-luvulta aina nykypäiviin asti. Toivolan Vanhana pihana nykyään tunnettu alue on Jyväskylän ruutukaavaalueen ainoa autenttisena säilynyt puutalokortteli, joka on vastikään herätetty henkiin perinteitä kunnioittaen. – Ajan henki on säilytetty esineiden kautta. Sijansa näyttelyssä saa kuitenkin myös kolme suomalaista Pyhä Yrjänä- veistoskokonaisuutta: katolisen tradition mukainen veistoskokonaisuus Hollolan kirkosta ja kaksi eteläpohjalaista kansanomaista Pyhä Yrjö -veistosryhmää. Naisten matkassa Sinebrychoffin taidemuseossa 27.3.– 10.8.2014, Bulevardi 40, Helsinki. Perinteisiä menetelmiä hyödyntävän sepän monipuolinen työnkuva kiinnostaa ihmisiä ja häneltä udellaankin monenlaisia asioita: – On kuumaa hommaa, sitä varmaan useimmiten tiedustellaan, Ahola naurahtaa. Parisataa vuotta myöhemmin päivästä tuli pyhimykseksi julistetulle Georgiokselle omistettu juhlapyhä. vuonna 303. Niistä varhaisin on Edla JanssonBlommérin muotokuva Sara Wacklinista vuodelta 1846 ja viimeisin Anitra Lucanderin maisema Jerusalemista vuodelta 1960. Legendan mukaan Georgios surmasi lohikäärmeen, joka oli uhkaamassa kuningas Selbiuksen tytärtä. Keski-Suomen museon perinteisessä pääsiäisnäyttelyssä ainutlaatuisen suuri määrä metallisia matkaikoneja Keski-Suomen museon perinteisten pääsiäisnäyttelyiden sarjaa jatkaa tänä vuonna Pyhä Georgios Voittaja – Pyhä Yrjänä -näyttely. Pyhä Georgios on laajalti suosittu ja kunnioitettu pyhimys koko kristikunnassa. Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja – Pyhä Yrjänä Keski-Suomen museossa Jyväskylässä 8.3.–27.4.2014. Takorautaiset takkavälineet, kynttilänjalat, korut, saranat, hautamuistot ja lahjatavarat ovat paitsi yksilöllisiä ja kauniita, myös varmasti kestäviä ja laadukkaita. Takorautainen sinappipurkin väännin on hauska lahjaidea vaikka kesämökille. Erityisen voimakas merkitys pyhimyksellä on aina ollut ortodoksisen kirkon piirissä. – Tätä voi käyttää myös huonomman laulajan äänirautana, seppä Ahola vitsailee. Sinebrychoffin taidemuseossa kuljetaan naisten matkassa Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Naisten matkassa kertoo suomalaisten naistaiteilijoiden ulkomaille suuntautuneista matkoista siellä syntyneiden teosten kautta. Näyttelyssä esillä olevat esineet on saatu lainaksi Valamon luostarista, Valamo-säätiöltä, Ortodoksisesta Kirkkomuseosta ja muista museoista, seurakunnista sekä yksityiskokoelmista. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Antiikki ja taide . Manalan pajassa rauta on kuumaa Seppä Markus Ahola on ollut alusta saakka mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Toivolan Vanhan Pihan entisöintiä. Georgios mestattiin 23.4. Pyhän Suurmarttyyri Georgios Voit- tajan – länsimaisen kirkon Pyhän Yrjänän päivää vietetään näyttelyn aikana huhtikuun loppupuolella, pääsiäisen tuntumassa. Suurimman yhtenäisen ryhmän muodostavat metalliset matkaikonit, jotka ovat olleet etenkin Venäjän pohjoisosien vanhauskoisten suosimia. Lisäksi mukana on kahden ulkomaisen, 1700-luvun lopulla eläneen ja matkustelleen naistaitelijan teokset Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista: Gertrud Metzin Hedelmäasetelma sekä Angelica Kauffmannin Odysseus löytää Akhilleuksen Lykomedeksen tyttärien joukosta. Yleisö voi seurata Aholan työskentelyä ahjon äärellä. Georgios pyrki puolustamaan uskoaan ja uskonveljiään keisarin tahtoa vastaan. Uroteko sai kuningas Selbiuksen sekä hänen alamaisensa kääntymään kristinuskoon. Myös sepän myyntiin takomat esineet hehkuvat perinteitä ja alkuperäistä voimaa. Keisari Diocletianus aloitti vuonna 303 kristittyjen vainon Rooman keisa- rikunnassa
Antiikki ja taide Huopa taipuu perinteisesti ja modernisti Vanhan ajan huopatossu uusilla virityksillä on trendijalkine. aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista Määräaikainen tilaus: paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. 28 Rakennusapteekki tarjoaa neuvoja, materiaaleja, osia, välineitä ja tekijöitä vanhojen rakennusten entisöijille. Tiesitkö, että huopajalkineita voi käyttää kesät talvet. Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.fi Kannen kuvassa: Kuvataiteilija Tero Annanolli. 12 – Ilmalämpöpumppu jakaa lämpöä ruokailuhuoneeseen ja viereiseen olohuoneeseen mainiosti varsinkin silloin, jos talvella olemme poissa, emmekä lämmitä uuneja. Antiikkitekstiilejä ovat 50 vuotta vanhat taidekäsityötuotteet ja yli 100-vuotiaat puvut ja tekstiilit. Äänen laadusta tinkimättä: vintage-hifi Suomalaisen korumuotoilun lippulaiva Jugend-ryijy on suomalaisen taideryijyn edelläkävijä Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema jugend-henkinen ”Liekki”-ryijy Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 on ensimmäisiä, perinteisistä malleista vapaita taideryijyjämme. Yritys on perustettu 1962. 18 Pekka Perttula on kerännyt munakuppeja kymmenen vuoden ajan. Toimitussihteerit: Reetta Ahola, Mari Ahola-Aalto, Mira Piispa Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Tänä talvena käyttösähköä on mennyt todella vähän, Hannu Majamäki kertoo. 6 6 Tyhjillään ollut 1800-luvun talo asuinkuntoon parissa kuukaudessa Lohjalaisen kartanon virkataloa 1800-luvun lopulta entisöidään itse tehden ja vanhaa korjaten. Konservointikeskuksessa hoidetaan antiikkitekstiilit kuntoon ja taide Sisällys 2?2014 38 22 Kalevala Korun tarina sai alkunsa vuonna 1935 kirjailija Elsa Heporaudan kokoaman naisjoukon halusta edistää suomalaista kulttuuria. Ennen kaikkea talo on nykyperheen koti. Kyseinen, entisöity tuoli on toinen Lahden Askossa koskaan valmistettu pallotuoli. 4 . Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan Antiikki ja taide ISSN 2341-622X käyttää suoramarkkinoinnissa. 42 Vanhat astiat jatkavat elämäänsä koruina Korutaiteilija Mona Reivonen luo kierrätyskoruja vanhoista, rikkinäisistä posliiniastioista ja lasiesineistä. Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Suosittuja ovat olleet vinyylisoittimet, mutta myös vahvistimia ja virittimiä ostetaan. 09-413 97 300 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, puh. 09-413 97 370 Tilaushinnat: Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. 14 14 50 Antiikkikeskus Fasetin Janne Ylönen istuu harvinaisessa, Eero Aarnion suunnittelmassa pallotuolissa. 46 Ikebana puhaltaa kukat eläviksi Ikebana on japanilaista kukkaasettelutaidetta, joka yhdistää luonnon ja ihmisyyden kukkien ja muiden rakenneosien sommittelun kautta. Useammalle munalle kehitelty kuppi on yli sata vuotta vanha. 09-413 97 333. 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. Keräilystä sisältöä eläkepäiviin Vintage-musiikinkuuntelulaitteet ovat nostaneet arvostustaan. Ylöselle se on tullut Lauri Askon leskeltä, joka sai tuolin lahjaksi tulevalta mieheltään pariskunnan seurusteluaikana. ANTIIKKI JA TAIDE Vuonna 2014 ilmestyy 6 numeroa. Muuten uunit ovat toimivat ja käytössä. 32 Vanhoja osia ja uustuotantoa Keräilijä Pekka Perttulan kokoelmiin kuuluu yli 200 Arabian mukia, noin 120 munakuppia ja viisitoista lasten kannua
Hän etsii poikaansa suuret suot sutena ja korvet kontiona, uskaltautuu jopa Tuonelan virtaan, mutta on samalla nöyrä. 5. Myös muistomerkki saatiin. Vuonna 1946 valmistunut kuvanveistäjä Emil Halosen Louhi-veistos on nykyisin Kalevala Korun kiinteistössä Helsingin Pitäjänmäellä. 50 70 Vintage päivän sana Antiikkikeskus Fasetin Janne Ylönen ei 20 vuotta sitten uskonut myyvänsä lasikuitua ja muovia. Nykyinen ryijy on Suomen Käsityön Ystävien 1986 tekemä kopio alkuperäisestä ryijystä, jota säilytetään Suomen Kansallismuseon kokoelmissa. 82 Näkökulma Suomen 1950-luvun jälkeiseen kuvataiteeseen Kuntsin modernin taiteen museo ei ole pelkästään taidemuseo, sillä se järjestää yleisölle monipuolisia taidetapahtumia ja -kasvatusta. Ainoon – nuori tyttö, joka ei halunnut sukunsa määräämään avioliittoon Väinämöisen kanssa, vaan pakenee ja heittäytyy veden varaan – liittyy vahvasti mielikuva uhrista. Nuori, halveksittu Marjatta-tyttönen onnistui laittamaan suuren muutoksen matkaan. Pääkirjoitus 32 18 Kallion Retrossa tarjolla on vanhoja levysoittimia, virittimiä, kaiuttimia, vinyylilevyjä, gramofoneja, kasettidekkejä, kameroita, pari kitaraa ja paljon muuta vanhaa tavaraa. Ryijy oli aikanaan häälahja Eliel ja Mathilda Saariselle. Raamatun Neitsyt Mariaan vertautuva Kalevalan Marjatta synnyttää poikansa yksinäisyydessä. Vahva nainen, mutta toisaalta itsekäs ja kova. Suomessa on asiantuntijoiden mukaan niin hyvää nykytaidetta, että moni taiteilija tulee ponnistamaan huipulle. 76 Saako maalaus henkiä kauneutta ja harmoniaa. Ilkka Lammin Pariisitar vuodelta 2000 muistuttaa aiheeltaan ja sommittelultaan 1900-luvun alun valokuvataitelija Pyuon kuvaa. Ilkka Lammin taide on ihastuttanut ja puhutellut monia. Samalla vahvistamme kotimaista tuotantoa ja pidämme yllä ostovoimaa! REETTA AHOLA Antiikki ja taide . Kaunistakaamme itsemme ylpeästi suomalaisten naisten symboleilla. Nämä vaikuttajanaiset rahoittivat suomalaisen naisen muistomerkin myymällä jäljennöksiä Kansallismuseossa olevista muinaiskoruista. Kalevalan vahva naiseus kipinöi kirjokannesta korutkin Kalevala Korun tarina sai alkunsa vuonna 1935 kirjailija Elsa Heporaudan kokoaman naisjoukon halusta edistää suomalaista kulttuuria. Suuriin tai erikoisempiin kupariesineisiin ja tiettyihin kuparirahoihin on silti mielenkiintoa. Naisen, joka ottaa kohtalonsa omiin käsiin, eikä pelkää valintojensa seurauksia. Kuparin arvostus laskenut Antiikkikaupan arvokkaimmat kupari- ja messinkiesineet on pitkälti kerätty. Niitä varten museon kokoelmista valittiin 40 mallia. Mystiset, tummat naishahmot osin taustaansa sulautuneina ovat hänen tunnetuimpia, loppukauden töitään ennen traagista kuolemaa 24-vuotiaana. Se on myyty Bukowskisilla vuonna 2006 kalleimmalla hänen tauluistaan eli yli 77 000 eurolla. Väinämöinenkään ei suvaitse lasta, mutta jää häviölle, kun Marjatan lapsi ristitään uudeksi ”Karjalan kuninkaaksi”. Louhi, Pohjolan emäntä ei suinkaan ole pelkästään pahis, vaan mahtava päällikkö ja kansansa johtaja, joka joutuu omiin voimiinsa luottaen pärjäämään Pimeässä Pohjolassa. Ensimmäiset korut esiteltiin presidentin rouva Kaisa Kallion teekutsuilla joulukuussa 1937. Tytön perhe ei hyväksy raskautta ja sulkee Marjatan ulkopuolelle. 76 Vanhana syntynyt pysyy uskollisena omalle taiteelleen Viisivuotiaana Tero Annanolli taiteili päiväkodissa muovailuvahasta mummon ja kissan. 56 Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema ”Liekkiryijy” on keskeisellä paikalla Hvitträskin hallimaisessa suurtuvassa. Aikuisena hän sai kuulla, että hänen maalauksiaan luultiin 5-kymppisen naisen tekemiksi. Lemminkäisen äidin peräänantamattomuus on vertaansa vailla, todellista suomalaista sisua. Elsa Heporaudan naisverkoston työtehossa, neuvokkuudessa, luovuudessa ja sisukkuudessa on samanlaista tarmoa kuin esikuvissaan, Kalevalan naisissa. Sekä hyvässä että pahassa. Mutta onko Aino sittenkin itsenäisen naisen prototyyppi. 60 Taiteilijan kansainvälistyminen myös arkirutiineja Taiteilijalle kansainvälinen läpimurto ei useinkaan tapahdu kertarysäyksellä. Poikansa Tuonelan joesta haravoiva Lemminkäisen äiti on uhrautuvan äidin symboli. 86 Yleisö mukaan taiteen tekemisen arkipäivään Taide- ja museokeskus Sinkka Keravalla järjestää vaihtuvia näyttelyitä, joihin liittyy taiteilijatapaamisia, keskustelutilaisuuksia ja työpajoja. Taiteilija Germund Paaer teki mallipiirustukset, ja korujen valmistus käynnistettiin. Pyytää luonnolta apua
– Asiantuntija-arvion mukaan voin maalata sen, kun ehdin, Hannu Majamäki toteaa. Puutarha tuottaa omenoita 10 000 kiloa vuosittain. Pääosin talon pohjoispuolelle sijoittuva puutarha kätkee sisäänsä omenakaupungin vanhimman puun. Lohjalaisen Laakspohjan kartanon meijerin- tai tilanhoitajan virkatalo Lohjan asemalla on alunperin noin 170-neliöinen. 6 . Laajennus on vasemmalla. Antiikki ja taide. Se on niin paksua, 2,5 millistä, ettei ruostu läpi. Katossa on ollut päre ja sitten bitumihuopa. Nykyinen pelti on todennäköisesti sodassa hajonneista autoista rakennettu. Siinä on ollut 1900-luvun alkupuoliskolta 1990-luvulle kolme eri asuntoa
TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: MIRA PIISPA JA ROLF RINGBOM Antiikki ja taide . Perinnerakentaminen Tyhjillään ollut 1800-luvun talo asuinkuntoon parissa kuukaudessa LÄHES KAIKKI KESTÄVÄÄ Lohjalaisen kartanon virkataloa 1800-luvun lopulta entisöidään itse tehden ja vanhaa korjaten. Ennen kaikkea talo on nykyperheen koti, jota on laajennettukin, mutta toimivia ratkaisuja ei ole purettu. 7
Rakenteet kunnossa Arviolta 1895 rakennetussa, lohjalaisen suurmaanomistaja, Laakspohjan kartanon meijeri-isännän tai tilanhoitajan virkatalossa oli kaikki oleellinen kunnossa: perustus, seinät, katto, sähköt, uunit ja putket. Toimivilla 1920-luvun posliinisilla rasioilla on jo antiikkiarvoa, täydennystä niihin Hannu on hankkinut Billnäsin Rakennusapteekista. Nettiin oli laitettu hakuvahti, jonka perään lähdettiin ja lähetettiin asiantuntijoita yhtenä päivänä ennakkomarkkinoinnin aikana. Neljä vuotta tyhjillään olleen talon kupruilleet seinäpaperit kuivuivat sitä lämmittäessä, eikä oma, aistinvarainen kosteustutkimus pettänyt. Antiikki ja taide. Niin vain joku liikahti Hannun mielessä, kun rivitalokaksio Vihdin Nummelassa kävi pieneksi kolmihenkiseksi kasvaneelle perheelle. Portaiden yläpuolella on vanhan talo-osan ulkoikkuna. Majamäet päättivät tehdä kaupat pian, ja talossa vuodet 1939–2001 asunut perhe huokasi 94-vuotiaan rouvan suulla: – Päästiinpäs siitä työleiristä, ja vei kaiken tiedon entisestä elämästään ja talostaan mennessään. Nykypäivänä siihen ollaan pikku hiljaa herätty sitä myöten, kun 1960-70-luvun rakentaminen on havaittu kestämättömäksi. Mirka Majamäki on sekoittanut ikkunanpokiin itse maaleja vernissasta ja väripigmenteistä. Majamäet ovat käyttäneet maalaukseen pellavaöljymaalia, mutta se on jo seitsemässä vuodessa osittain kerännyt hometta. Sähkötauluja ja liitäntöjä talossa on eri ajalta. Kulmarauta piti joitain vuosia sitten vielä hankkia Virosta. Koristeleikkaus on tehty uusrenesanssityylin mukaisesti. Talon länsipäädyssä olevan ruokailuhuoneen ikkunan Hannu Majamäki on rakentanut alusta alkaen itse hankkimastaan vanhasta ikkunapuusta, joka on tiheäsyistä mäntyä. V anhan korjaaminen tai jopa antiikkisen säilyttäminen ei ole ollut Suomessa kovin kovassa huudossa. Tukossa olleet, ruosteiset putket saatiin toimimaan koputtelemalla niitä taltan muovisella käsiosalla. 8 . Hän oli joutunut 15-vuotiaasta lähtien urakoimaan vanhempiensa Nakkilasta ostamaa taloa liiankin kanssa isän saatua sydänkohtauksen. Vain kylppäri ja vesivessa puuttuivat Majamäen vanhempien ja Uusrenesanssityyliin kuului vastapäin tehty ulkoseinäpanelointi. Vanha talo oli mielessä kytenyt haave Mirka Majamäelle, 49, kun taas hänen miehensä Hannu Majamäki, 50, ajatteli, että ei koskaan. Vanha maalipinta yläkerrassa oli hyvässä kunnossa, mutta nyt pinta on hieman kesinyt kylpyhuoneen myötä
Eri käyttötarkoituksille mietityt huoneet on hahmoteltu siistein ympyröin aivan kuin pienessä kaaviokuvassa ja yhdistetty nuolin. Arkkitehti laati korjauspiirustukset seuraten, miten asukkaat käyttävät taloa ja miten vesi menee sisään ja ulos. Kylpyhuone ja vesivessa rakennettiin sekä ylä- että alakertaan. Alkoi mittava korjausurakka, joka itse tehden jatkuu edelleen samalla, kun eletään perheen ruuhkavuosia. Jo muutamia vuosia sitten myös internet on Majamäkien mukaan täydentynyt tietolähteeksi vanhaa kunnostavallekin. Vastaavaksi mestariksi löytyi paikallinen persoona, siltatyömailla uurastanut mate- ” Koko talossa kauttaaltaan täysin terveen, 30 millin paksuisen seinähirren välissä on pellavarivettä. Netistä hankkimansa vanhan oven Hannu Majamäki on kunnostanut. Hannu Majamäki avaa pääsisäänkäynnin pielessä olevan lautaverhouksen alta 30 milliä paksun seinähirren esille. Lapsuudessaan rakentamista ja muurarin apupoikana toimimista oppinut Hannu on täydentänyt tietämystään valtavasti. Talon tyylin tunnistaa ulkoverhouksesta, joka on vuoroin pystyyn ja vaakaan sommiteltu sekä ikkunan kulmien ulkokoristelusta. Paljon lukemaan tottuneelle pappismiehelle ammattikoulun rakentamisen oppikirjat eivät ole olleet liiallinen urakka. Kuistin ikkunat ovat vanhoja, kunnostettuja ikkunoita. Antiikki ja taide . Alle tuli maakellari ja yläpuolelle makuuhuone, joka lämpiää kuistin valtavalla vastavirtauunilla. Piirustukset talon elämän mukaan Talo saatiin asuinkuntoon parissa kuukaudessa, ja perhe oli tyytyväinen, kun uudessa talossa päästiin asumaan sen ollessa jo vesikatossa ja lämmitettävä. matiikkanero, ja hänen kauttaan löytyi muitakin paikallisia ammattilaisia, joita vanhan talon uusi elämä kiinnosti. Talon väliseinät sisällä taas ovat pystyhirsiä, mikä viittaa joko siihen, että hirsirunko on Terijoelta siirretty tai sitten Lohjalla on ollut venäläisiä rakennusmestareita. Ne ovat auttaneet paitsi itse tekemisessä myös ammattilaisten kanssa kommunikoitaessa. – Korjauspiirustukset laati Sveitsissä opiskellut arkkitehti Kristina Uski, joka oli luonamme seuraten, miten käytämme taloa sekä miten vesi kulkee sisään ja ulos, Hannu kertoo näyttäen metkaa piirustusta. Talon kadunpuoleinen pääovi on käytössä joskus. Se ei tsaarin aikakaudella olisi ollut mikään kummallisuus. vauvaikäisen, nyt 13-vuotiaan Johanneksen muuttaessa uuteen kotiin. Itse tehden ja opiskellen – Vanha talo on nykyrakentajille väärän kokoinen työmaa. Tukholman Prins Eugen Waldemarsudde -galleriassa taas tutkittiin uusrenesanssityyliä, jota oma talo edustaa. Korjaussuunnitelmat sujuivat kuitenkin hyvin ja hyvässä yhteisymmärryksessä tekijöiden kanssa. Museoviraston korjausrakentamiskortit, ruotsalainen Trähus- ja Panu Kailan kirjat kuluivat myös Mirka Majamäen käsissä, kun hän vietti useita vuosia kotona lasten kanssa. Oikealla oleva uusi osa erottuu rakennuksesta katon ja maalinsa myötä. 9. Siihen on kääritty sanomalehteä. Taloa kiertää rehevän puutarhan puolelta terassi, johon on hyödynnetty 50-luvun seinälautaa. – Kannoimme pesuvettä ulkosaunaan peseytyäksemme pari kertaa viikossa, mutta Johannes oppi pikemmin uimaan kuin kävelemään, Hannu naurahtaa perheen käytyä kylpemässä usein myös Lohjan uimahallissa. Työmiehiä on käynyt meillä tekemässä jotain ohimennen ja tarkistamassa minun tekemiäni töitä, Hannu kertoo. Taloa päätettiin laajentaa itäpäätyyn terassin ja lasikuistin verran, koska vanha porrashuone oli vaurioitunut sodan aikaisissa pommituksissa Hangon–Hyvinkään -radan kupeessa. Vanhassa vara parempi ” – Saimme ammattilaisilta ja Museovirastolta rohkeutta luottaa siihen, että jos jokin rakenne on toiminut sata vuotta, miksi muuttaa sitä, humanistisia aineita opiskellut Mirka Majamäki kertoo
Ikkunapokat ovat myöskin tarvinneet vain kunnostusta, kun ne on aikanaan rakennettu hyvin tiheäsyisestä männystä. Keittiön seinään Mirka Majamäki on itse sävyttänyt pellavaöljymaalin. Hannu harkitsee homeenestoaineen käyttämistä, kun maalaa taloa seuraavina kesinä – jos ei ole hellettä tai jatkuvaa kosteutta. Sahan terä sadan vuoden takaa Ovista suurin osa on kunnostettuja, vanhoja peiliovia. Seinämaalauksissa on käytetty vanhojen tapettien päälle niin itse vernissasta ja pigmenteistä sekoitettuja maaleja kuin Uula-tuotteen ja Sateenkaarivärien perinnemaaleja. Ulkovuorauksen maalauksessa pelkästään petroliöljymaali on homehtunut seitsemän vuoden kuluessa. Talon hirret esimerkiksi olivat niin jyhkeitä, että Hannulta meni neljä ketjumoottorisahan terää rikki viemäriläpivientejä poratessa. Sähköt ja tulipesät toimivia Talossa sisällä on seitsemän toimivaa tulipesää, ulkorakennuksissa lisäksi kolme. Osittain perhe on halvalla saadessaan haalinut vanhoja ikkunoita myös varastoon, ja toisaalta naapurikaupungin Raaseporin Rakennusapteekki on toiminut hankintapaikkana. Hannu Majamäki halusi säilyttää osittain lapiolla 5 metrin syvyydessä kaivaessaan löytämänsä graniittipaaden portaikon seinässä. Kellarista on tunneli vanhaan kellariosaan, mikä tekee sisäänkäynnistä kätevän talvisaikaan.. Lattiat ovat lankkua, joiden alle Hannu on tehnyt paksun eristekerroksen. Puuhellojakin on kolme, sillä talossa on ollut kolme asuntoa. ” metrisen lehtikasan alla, eikä siitä ollut lahonnut kuin yksi kymmenesosa. Hauskan, tilikirjoista tehdyn löydön perusteella on selvinnyt, että saha on sata vuotta sitten tehnyt paneleita Laakspohjan kartanolle, ja sieltä onkin löytynyt juuri perinteisen kokoisia teriä uuteenkin tilaukseen. Eristettä on myös lisätty yläpohjaan. Majamäet rakastavat ruuanlaittoa, jonka avuksi keittiössä on nykyaikainen induktioliesi, astianpesukone ja jääkaappi. Keittiön 1950-luvun Kotiliesipuuhellaa käytetään harvemmin. Kaapistoiksi ovat saaneet jäädä 50-luvun tukevat puukaapit. Oviaukkojen vuorilautoja ja uuden osan seinäpaneleita Majamäet ovat teettäneet Vihdin Ojakkalassa Hacklinin satavuotiaalla perhesahalla. 10 . Sen yläpuolella on todennäköisesti ollut toinen leivinuunin luukku, jollainen on tarkalleen vastapäisessä huoneessa, joka on ollut erillinen huoneisto. Laseja on vaihdettu, sillä osa ikkunoista on sodan jälkeisen pula-ajan ohutta lasia. Tulipesät on kätevästi sijoitettu arviolta 50–60 000 kiloa painavan keskusmuurin ympärille. – Tekniikka on peräisin 1760luvulta, ja se on osoittautunut edelleen ylivertaiseksi, Mirka Majamäki kertoo. Ruotsista hankkimani infrapunalämmitin pellavakittien irrottamiseen on ollut itsensä takaisin maksava, kestävä hankinta työskentelyyn, Hannu sanoo. Hannu Majamäki on rakentanut muurarin kanssa uuteen lasikuistihuoneeseen jyhkeän vastavirtauunin, jonka päiviä varaava lämpö lämmittää vanhempien makuuhuoneen yläkerrassa. Antiikki ja taide Maakellarin uusi osa on talon ja uuden lasikuistiosan alla. – Testasin vanhaa ikkunapokaa kolme vuotta ” Haasteensa ikkunan korjaamiseen on tuonut se, että jokainen niistä on eri kokoinen. Haasteensa ikkunan korjaamiseen on tuonut se, että jokainen niistä on eri kokoinen. Niitä ei käytetä usein, koska hellasta tulee niin paljon hiukkaspäästöjä kaupunkialueella
Päivien venyessä pitkiksi omalla rakennustyömaalla, rahan kuluessa tarvikkeisiin hermoa on joskus kiristänyt, mutta talosta pariskunta ei ole tehnyt itselleen riidan aihetta. Kaakelit löytyivät netistä pilkkahintaan, uunin luukun antoi naapuri. – Haaveilen, että lattiat saataisiin maalattua, Mirka pohtii ilta-auringon valaistessa talon länsinurkkaa, jossa kokoamistaan ja sopivaa maalauskesää odottaa maalipukki. Hannu ei haaveile, että joka nurkka joskus olisi hienosti kunnossa, ja Mirkakin sietää keskeneräisyyttä, mutta jokin asia sentään saisi olla mallillaan sitten, kun pojat ovat isoja. Kaakeliunia, uuden osan uunia ja pönttöuuneja käytetään lämmitykseen, mutta hyväksi lisäksi on havaittu ilmalämpöpumppu, joka paitsi tasaa käyttösähkön kulutusta, myös tarjoaa mukavaa peruslämpöä, kun ollaan matkoilla. Huoneen pystypaneloitu seinäpinta on maalattu Sateenkaarivärien kaseiinieli juustopohjaisella maalilla. Myös vanhan uusrenesanssisen kaakeliuunin Hannu Majamäki on muurannut muurarin apulaisena. Antiikki ja taide . 11. Mirka Majamäki yläaulassa, jossa on entinen lankkulattia ja seinävuoraus. Todennäköisesti toisiaan vastapäätä on ollut kaksi leivinuunin luukkua, joista on vedetty hiilet spiisin päälle hiilillä keittämistä ja paistamista varten. Edullinen, mutta yllätyksellinen Majamäet pitävät talonsa hankintahintaa 520 000 markkaa edullisena, mutta kunnostamisen viemä aika ja raha ovat joskus panneet miettimään urakkaa. Peiliovi on vanha. Nykyaikaiseen kylppäriin mukavuuttta tuo amme. Vanha pellavaöljymaalikerros talon ulkovuorauksessa ulkopuolella on lähtenyt kylpyhuoneen kosteuden myötä kesimään. Yläkuva: Hannu Majamäen isoisä oli paitsi taitava, tämän sohvan nikkaroija 1910-luvulla, myös taiteellinen ihminen, joka hankki seinällä olevan, 1600-luvun flaamilaismaalauksen. Kylpypäivä on yleensä pyykkipäivän aikaan, sillä kuivausrumpu lämmittää huonetta mukavasti. Yksi neljästä kylpyhuonevessasta on rakennettu viistekaton alle. Vanhojen sähköliitäntöjen ja -osien toimiminen ja tontilta kaupungin viemäriverkkoon vieneet muoviputket ovat olleet iloinen ja rahaa säästävä yllätys. Takana uuden osan makuuhuone, jossa on öljykäsitelty koivulattia. Uuden makuuhuoneen seinäpaneli on saman vihtiläisen, satavuotiaan Hacklinin sahan terällä sahaamaa kuin Laakspohjan kartanon rakennuksiin on tilattu muinoin
Rakennusapteekki toimii myös Pohjoismaiden ikkunaentisöintikeskuksena, joka järjestää lyhempiä ja pidempiä koulutuksia entisöintiä opetteleville.. Liikkeen nimi syntyi siitä, kun Raaseporissa oli siirrettävänä vanha apteekkirakennus. S iellä täällä vanhoihin taloihin on jo palattu ja lähdetty hakemaan rikkoontuneiden materiaalien ja osien tilalle vanhaa, kierrätettyä tai vanhoilla työtavoilla ja -materiaaleilla tehtyä uutta. 12 . Kun järjestimme restaurointialan messut ensimmäisen kerran Billnäsin ruukissa, näytteilleasettajia tuli yli sata Suomesta ja Ruotsista ja kävijöitäkin tuhansia. Oman aikamatkansa vanhaan, omaksi kodiksi korjattuun taloon aloitti myös Anette Ringbom ja Jari Ahlqvist vuonna 1993. Tahdottiin lääkitä muidenkin rakentajien vaivoja. Antiikki ja taide Rakennusapteekista löytyy ikkunapokia ja -malleja 1800-luvulta 1900-luvulle, kuten kuvassa. Se tarjoaa neuvoja, materiaaleja, osia, välineitä ja tekijöitä vanhojen rakennusten entisöijille. Kokemukset oman talon korjaamisen vaikeudesta oppien, asiantuntijoiden ja materiaalien puuttuessa Suomesta johtivat heidät perustamaan Billnäsin ruukkialueelle Raaseporin Pohjassa perinnerakentamiseen keskittyvän Rakennusapteekin vuonna 1997. Rakennusapteekki levittää korjausrakentamisen ilosanomaa Vanhoja osia ja uustuotantoa Korjausrakentamisen kulttuuria Suomeen on systemaattisesti lähtenyt rakentamaan Rakennusapteekki Billnäsin ruukilla, Raaseporissa. – Oma tarinamme Rakennusapteekin taustalla on sittemmin kiinnostanut ihmisiä. Materiaalit ja ohjeet Laajemman kiinnostuksen herääminen perinnerakentamiseen antoi ekonomille sysäyksen perustaa Rakennusapteekki heidän palvelemisekseen
1920-luvun malli täyttää tämän päivän sähkömääräykset. Se vasta tuleekin kalliiksi, mikäli vaihtaa osia uusiksi tai pitää eristää lisää. Hopeanvärinen kahva on niklattu. Sillä saamme hinnat sopiviksi, niin että vanhat mallit säilyvät, ja niitä voivat käyttää myös yksityishenkilöt. Ringbom näkee myös, että koulutuksen rinnalle Suomeen tarvittaisiin Ruotsin mallin mukaisesti vanhan korjaamista kiinnostavasti ja hauskasti esitteleviä ohjelmia tai lehtiä. Anette Ringbom toivoo omalla toiminnallaan myös voivansa tehdä asennemuutosta siinä, ettei vanhan korjaaminen edustaisi Suomessa enää erikoisten ihmisten vaihtoehtokulttuuria, vaan vanhojen rakennusten purkaminen taantuisi. Säästöt syntyvät ikkunoiden kunnostuksella ja tiivistyksillä. 13. – Valmistamme tuotteet niin lähellä kuin se järkevästi on mahdollista. Neuvontatarkoitukseen Rakennusapteekilla on myös oma kirjansa, Rakennusapteekin käsikirja. Siihen tarvitaan myös entisöintialan ” Toivoisin ihmisten haluavan ylläpitää laadukasta, suomalaista rakennuskulttuuria, säilyttävän rakennettua ympäristöä sekä ymmärtävän myös asumisen terveysnäkökohtia. Valettu kokonaan messingistä. Sen kautta löytää myös entisöijiä. ” Allbäckin pellavaöljymaalissa ei käytetä liuotinaineita. Kemiöläisen Björkbodan ruukin vanhojen mallien mukaisia lukkoja, heloja ja painikkeita Rakennusapteekki teettää Ruotsissa, Englannissa ja Puolassa. Valmistetaan 37 varastosävyä. Kaksi vuotta sitten ennen muuta omakotitaloja tervasta ja tuohesta ulkomaaleihin, veneihin, kamiinoihin, oviin ja ikkunoihin palvellut liike on laajentunut Helsingin Korkeavuorenkadulle vanhojen huoneistojen korjaamiseen keskittyen. Uustuotanto palvelee isojen projektien entisöintejä, kun osia tarvitaan paljon. Messinkinen pinta on lakkaamaton, joten se tummuu aivan samalla lailla kuin alkuperäinen. – Siksi kannattaa korjata ja rakentaa maltilla, asiantuntija-avulla ja paljon itse tehden. Sillä voi maalata kaikki höylätyt puupinnat, kuten ovet, ikkunat, panelit, puukatot, ja ulkoverhoukset. Lisäeristys kannattaa ullakolla, seiniä ei yleensä kannata eristää kuin 25 sentin puukuitulevyllä, Ringbom neuvoo. koulutusta, jotta tietämys ulottuisi pelkästään maakuntamuseoita laajemmalle. – Näyttelytalon idea on pedagoginen eli rakennus on osaksi puolivalmis, jotta kävijät voivat nähdä, miten taloa on korjattu ja lisäksi eri huoneissa on tarkat selostukset korjausmenetelmistä ja eri materiaalien käytöstä, Anette Ringbom kertoo. Terästuotteet tulevat Raaseporista, Karjaalta. Vanhan korjaaminen ei tarkoita kymmenien tai satojen vuosien taakse palaamista, vaan asunnot toki varustellaan nykymukavuuksin. Kustavilaistyylinen messinkivedin on valettua messinkiä, joka on hapetettu eli patinoitu. Rakennusapteekin sarjasta löytyy kaikki tämän päivän tarpeita varten: himmentimet, ATKpistorasiat, kytkimet. Varsinainen näyttelytalo on Mikola, Perniöstä siirretty, vuoden 1768 pappila. Messinkinen pinta on lakkaamaton, joten se tummuu aivan samalla lailla kuin alkuperäinen. Paikan päällä Billnäsissä kauppa sijaitsee kolmessa vanhassa talossa, joiden entisöintiin voi tutustua hyvin samalla kauppoja tehdessään. Sen sijaan se tarkoittaa kunnollisten materiaalien valitsemista. – Jos käytettävissä ei ole paljon rahaa, kestävien materiaalien valintaa pitää miettiä vieläkin enemmän. Tuote on täysin ekologinen. Kaikki sävyt mahdollisia tilauksesta. Porsliinista valmistettu pistorasia ja vaihtokytkin. Eikä se Anette Ringbomin mukaan ole yhtä kuin kallis. Kesäkuussa on tulossa korjaajia laajasti palveleva verkkokauppa, johon kunkin osan tai materiaalin kohdalle tulee tuote-, hintaja historiatietojen ja kuvan lisäksi kuvalliset ohjeet siitä, miten ja millaisin työvälinein osaa käytetään. Laadukas säästää 1800-luvun keskivaiheelta oleva klassinen painike on valettu kokonaan messingistä. Antiikki ja taide . – Toivoisin ihmisten haluavan ylläpitää laadukasta, suomalaista rakennuskulttuuria, säilyttävän rakennettua ympäristöä sekä ymmärtävän myös asumisen terveysnäkökohtia. Uutta vanhoista malleista – Rakennustarvikkeita saa meiltä 1700-1950-luvuilta, mutta ympäri Suomea tulevat, vanhat osat eivät likikään riitä entisöintitarpeisiin, joten olemme aloittaneet omaa uustuotantoa, Anette Ringbom kertoo. Helsingistä löytyy enemmän valaisimia, heloja, tapetteja ja täysekologisia maaleja ja muita sisärakennusmateriaaleja. Klassinen ulko-oven painike 1800-luvun keskivaiheelta, uustuotantoa. Se on valittu ainoaksi maaliksi Versaillesin linnan kunnostustöihin
Pekka Perttula tunnistaa aidon Arabian KERÄILYSTÄ SISÄLTÖÄ ELÄKEPÄIVIIN 14 . Antiikki ja taide
” Keräily on hyvä harrastus, koska siitä jää jotain pysyvää. Matkamuistomukit vaihtuivat Arabiaan Pekka Perttula kasvoi maanviljelijäperheessä Kullaalla, Satakunnassa. Keräily tuo sisältöä eläkepäiviini, hän sanoo. Keräily tuo sisältöä eläkepäiviini. Useammalle munalle kehitelty kuppi on yli sata vuotta vanha. Kokoelma on monipuolinen ja viehättävä. Haasteet houkuttavat. On upeaa löytää helmi. Muun muassa Disney-hahmot ja satuolennot koristavat astioiden kylkiä. Harrastus alkoi korteista ja matkamuistomukeista. – Pidän kauniiden esineiden katselusta. Hänen mielestään on ihmeellistä, kuinka hyväkuntoisina mukit ovat säilyneet vuosikymmenien saatossa. TEKSTI JA KUVAT: MAARIT AURA ekka Perttula seisahtaa usein kolmen vitriinin eteen, jotka hän on täyttänyt Arabian mukeilla, munakupeilla ja kannuilla. Sampo-jäänmurtajalle tilattujen munakuppien tarina mahtaa olla kiinnostava. Korttien keräily jatkuu edelleen, mutta on jäänyt taka-alalle. Hän otti tavakseen ostaa mukin jokaisesta paikasta, jossa hän vieraili. Keräily on kuin mysteerin ratkaisua. P Pekka Perttula on kerännyt munakuppeja kymmenen vuoden ajan. – Minulla oli vitriini hankittuna ja mietin, kuinka täyttäisin sen. Hän työskenteli Peräseinäjoen kunnanjohtajana yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen keräilykohde 1980-luvun alkupuolella oli Peräseinäjokiaiheiset kortit. Perttula nauttii, kun saa kehittää tietämystään ja laajentaa kokoelmaansa. Kauko Välimäki keräili maitokannuja. Keräily on hyvä harrastus, koska siitä jää jotain pysyvää. – Arabiassakaan ei tiedetä ja tunneta kaikkia vanhoja tuotteita. Lotta Svärd ja Valamo-mukit huokuvat historiaa. Miehen keräilyhistoria on pitkä. 15. ” Pekka Perttula on keräillyt parinkymmenen vuoden ajan. Esineiden menneisyys kutkuttaa Perttulan mielikuvitusta, mutta hän tietää, että astioiden entisiä omistajia on mahdoton selvittää. Minulle hän ehdotti keräilykohteeksi Arabian mukeja, Perttula tarinoi. Antiikki ja taide . Avioiduttuaan Perttula alkoi matkailla vaimonsa kanssa. Nyt hänen kesämökillään on kymmeniä matkamuistomukeja. Parikymmentä vuotta sitten Perttulan tuttava Kauko Välimäki houkutteli hänet kunnianhimoisemman keräilyn pariin. Nuorimmat keräilyesineet on valmistettu 1960-luvulla, vanhimmat taas ovat yli sata vuotta vanhoja. Keräily Keräilijä Pekka Perttulan kokoelmiin kuuluu yli 200 Arabian mukia, noin 120 munakuppia ja viisitoista lasten kannua. Pekka Perttulan keräilykohteet ovat vanhoja käyttöesineitä. Perttula tunnistaa autenttisen Arabian, mutta yksi muki on jäänyt mysteeriksi..
Keskimmäisen rivin mukit ovat yli sata vuotta vanhoja.. Krakeloituminen on normaali ilmiö iäkkäässä keramiikassa. 16 . Yleensä Pekka Perttula tuntee leimat, mutta kaipaa yhteyksiä keräilijöihin erikoisuuksien selvittämiseksi. Perttula omistaa noin viisitoista Arabian lasten kannua. Antiikki ja taide Mukit, joissa esiintyy Disney-hahmoja, ovat vuosilta 1932-49. Tehtaanleimasta voi päätellä, että ylärivin lappalaisaiheiset mukit ovat aikakaudelta 1949-71
Väärennettyjä esineitä hän ei ole keräilykohteessaan havainnut, kun kyse on melko huokeista esineistä. Yli satavuotiaat Arabian mukit ovat harvinaisuuksia. Yhteydenottoja toivotaan Astian iän saa useimmiten selville pohjaan painetuista tehtaanmerkeistä tai -leimoista. Hän ei keräile sijoitusmielessä, vaikka tietää, että Arabia tulee aina säilyttämään arvonsa. Pekka Perttulan mielestä olennaista on päättää, mitä keräilee ja pysytellä reviirillään. – Kerran Katajanokan messuilla katselin mukia, joka maksoi neljäkymmentä euroa. – Arvokkaassa harvinaisuudessa voi olla halkeama, mutta pääsääntöisesti ostan vain ehjiä esineitä, Perttula toteaa. Pieni kuluma tuo perinteikkyyttä vanhaan esineeseen. Pekka Perttula hankkii vain ehjää ja hyväkuntoista tavaraa. Lasten kannuja Perttula on kerännyt kahden vuoden ajan. Lähetin kerran Arabiaan kuvan mukista, jonka aitoudesta en ollut varma. Antiikki ja taide . Varis-aiheisen kupin arvo on kaksinkertaistunut sinä aikana, kun Perttula on omistanut sen. Aulis Tuuna on toinen keräilijä, josta on ollut paljon apua. Merkittävän osan keräilykohteista hän kuitenkin löytää kontaktiensa kautta. – Minulla on pari hyvää keräilykaveria. Verkostoitumisen tärkeys Pekka Perttula kiertää antiikki- ja keräilymessuja, joita pidetään muun muassa Katajanokalla, Fiskarsissa, Billnäsissä ja Hämeenlinnassa. En saanut vastausta. Perttulan mielestä tavara ei tällä hetkellä liiku. Myynti tapahtuu kontaktien kautta. Mietin, miksi vanhasta mukista pitää maksaa niin paljon, mutta ostin sen, koska en muutakaan sieltä löytänyt. Perttula haluaisi tutustua toisiin keräilijöihin, joiden kanssa hän voisi tunnistaa astioita ja pohtia Arabia-tuotteiden alkuperää. Munakuppien keräily alkoi, kun Perttula näki sievän Arabian munakupin Turussa kymmenisen vuotta sitten. Vain hyväkuntoisia esineitä Pekka Perttulalla on kaksi periaatetta: Keräilytavara ei saa viedä kovin paljon tilaa, eikä se saa maksaa liikaa. Kauko Välimäellä on suuri kontaktiverkosto. Pekka Perttulan kokoelmiin kuuluu yli 200 Arabian mukia, noin 120 Arabian munakuppia ja viisitoista lasten kannua. Hän on etsinyt tavaraa myös huuto.net-sivustolta. Harvinaisuuksien omistajat eivät halua luopua aarteistaan. Matkan varrella Perttula on tullut kriitti- semmäksi ja oppinut tunnistamaan arvokkaat esineet. Minä en esimerkiksi sekaannu muumimukihommiin, Perttula myhäilee. – Kaikissa Arabia-astioissa ei ole tehtaanmerkkiä. En ole ikinä sen jälkeen nähnyt toista samanlaista mukia. Kauko tietää, mitä tuotteita minulla jo on ja mitä vielä puuttuu. – Täytyy keskittyä johonkin, kaikkea ei voi haalia. Perttula ei ole itsekään halukas myymään tavaroitaan. 17. Ei muumimukeille Yli satavuotiaat Arabian mukit ovat säilyneet ihmeen hyväkuntoisina. Nyt hinta on noussut ainakin kaksinkertaiseksi. Sähköpostia voi lähettää osoitteeseen: perttulaep@gmail.com. Arabialla ei ilmeisesti ole tunnistuspalvelua. Pekka Perttula tuntee vanhat Arabia-leimat kuin omat taskunsa. Ne saattavat olla esimerkiksi kakkoslaatua.
– Vintage-hifi on laaja käsite. TEKSTI JA KUVAT: MERJA KIVILUOMA A stuessa Kallion Retroon on kuin tulisi toiselle aikakaudelle. Kelanauhurit ovat monille tuttuja 60-luvulta. Se on ruotsalaisen Bo Wretlingin vuonna 1949 tekemä, akustinen soitin. Toisinaan ihmiset pyytävät kauppiasta hankkimaan haluamiaan tavaroita. – Tämä on erittäin hyvä kitara. Jotkut studiot käyttävät vieläkin kelanauhureita, ja jonkin verran kelanauhurien käyttö on jopa lisääntynyt. Laitteita voi hankkia esimerkiksi niihin erikoistuneista liikkeistä. Hintaa en ole vielä määritel-. Ostin sen jo vuosia sitten Ruotsista ja käytin sitä jonkin aikaa itse. Yleisesti ottaen termi tarkoittaa 50-80-luvun äänentoistolaitteita, kauppias Esko Kortelainen määrittelee. Vintage Kasettidekki, Akai GXC570 on yksi jykevimpiä mitä on koskaan tehty. Palvelu on henkilökohtaista, eikä muistuta isojen liikkeiden meininkiä. Äänen laadusta tinkimättä VINTAGEHIFI Vintage-musiikinkuuntelulaitteet ovat nostaneet arvostustaan. Antiikki ja taide Kallion Retrossa myydään vanhoja levysoittimia, virittimiä, kaiuttimia, vinyylilevyjä, gramofoneja, kasettidekkejä, kameroita, kitaroita ja paljon muuta vanhaa tavaraa. Suosittuja ovat olleet esimerkiksi vinyylisoittimet, mutta myös vahvistimia ja virittimiä ostetaan. Kitaroista kameroihin Esko Kortelainen esittelee harvinaista vintage-kitaraa. Tä- hän on kuitenkin harvoin mahdollisuutta – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Mieleen tulvahtavat muistot mummon vanhasta putkiradiosta ja lapsuuden äänilevyistä ja levysoittimista, joita nyt kutsutaan jo vintage-hifiksi. 18 . Kortelainen keittelee kahvia ja palvelee liikkeessä olevaa asiakasta
Merkitystä on säätöjen lisäksi neulalla, äänirasialla, laakeroinnilla ja niin edelleen. Liikkeeseen ihmiset tarjoavat laitteita puhelimella, sähköpostilla ja tuomalla niitä suoraan myyntiin. Se on ruotsalaisen Bo Wretlingin vuonna 1949 tekemä, akustinen soitin. ” Ääni vanhassa parempi Varsinaisia vintage-hifin keräilijöitä on vähän. Niitä tulee myös jonkin verran lisää. Se on valmistajan ensimmäinen malli. Toiset keräilevät viritinvahvistimia, radioita, kasettidekkejä, levysoittimia ynnä muuta. – Valitettavan moni heittää pois arvokastakin tavaraa. lyt, mutta ei se alle 500 euron lähde. Käytetyllä laitteella saakin usein vastinetta rahalle. – Moni on kokeillut myös uusia laitteita, mutta tullut siihen tulokseen, että äänen laatu ei vedä vertoja vanhalle. Markettien levysoittimet, jotka maksavat alle 200 euroa, eivät ole mielestäni äänellisesti hyviä. 19. – Parhaillaan minulla oli 170 kameraa, mutta tympäännyin keräilyyn, ja laitoin ne kaikki myyntiin. Esko Kortelaisen taustalla on sähköalan koulutus ja henkilökohtainen kiinnostus vintage-hifiin. Antiikki ja taide . Siinä missä cd-soittimen äänenlaatu on melko tasalaatuista, vanhan levysoittimen pitää olla huolellisesti säädetty kuuluvuuden takaamiseksi. Kaatopaikalla näkee toisinaan useiden satojen eurojen laitteita, jotka mahdollisesti vielä toimisivatkin. Yrittäjä Esko Kortelainen on harrastanut vanhojen kameroiden keräilyä. Pieni esteettinen särö pinnassa on. Hyvät suhteet ruot- salaisiin tavarantoimittajiin ovat olleet apuna yritystoiminnan säilyttämisessä. – Ne ovat jämeriä dekkejä, ja niistä koneisto tulee ulos kuorestaan, toteaa Kortelainen. Toisinaan äänellisiä eroja myös liioitellaan, Kortelainen toteaa. Harvinaisia aarteita liikkeessä on tällä hetkellä esimerkiksi kasettidekki, Akai GXC-570 – se on yksi jykevimpiä, mitä on koskaan tehty. – Wretling oli aikoinaan kuninkaallinen hovihankkija, jonka verstaassa kävi monia, tunnettuja klassisen kitaran soittajia. Niiden arvo on yleensä muutamia satasia, kauppias sanoo. Yrittäjä Esko Kortelainen esittelee harvinaista vintage-kitaraa. Jos joutuisin maksamaan ulkopuolisille huollosta, yritystoiminta olisi luultavasti kannattamatonta, Kortelainen sanoo. Paljon hyviä äänentoistolaitteita menee ihmisten kodeista myös kaatopaikalle. Kaikki ihmiset eivät vaivaudu kierrättämään tavaraa, ja toiset taas eivät tunne vanhojen laitteiden arvoa. Hyväkuntoisia laitteita liikkuu vähän. Laitteet säilyttämisen arvoisia Kallion Retro sijaitsee Helsingin Neljännellä linjalla kuudetta vuotta, mutta yritystoiminta alkoi jo ennen sitä Kannelmäessä. Toinen harvinaisuus on cdsoitin Marantz CD-73 vuodelta 1983. Laitteen arvo tulee näyttävyydestä, järeydestä, laadusta, äänenlaadusta ja harvinaisuudesta. ” Laitteen arvo tulee näyttävyydestä, järeydestä, laadusta, äänenlaadusta ja harvinaisuudesta. Kallion Retron tyypillinen asiakas on äänen ja vanhan soittimen päälle ymmärtävä, nuori mies. Monet ostavat kesämökille kakkoslaitteiksi esimerkiksi vanhan levysoittimen. Keski-ikäisetkin miehet käyvät fiilistelemässä laitteita. Murto-osa kuitenkin päätyy liikkeisiin. – Jotkut keräävät laajasti eri laitteita. – Levysoittimessa on monta, vaikuttavaa tekijää. Näytillä on paljon vanhoja kameroita johtuen siitä, että mies itse keräili niitä aikansa. Minä myös huollan ja korjaan jonkin verran laitteita. – Joinakin päivinä ostan enemmän kuin myyn, mutta sellaisia päiviä ei voi kovin paljon olla
– Äänen voimakkuuteen voi vaikuttaa neulalla. 1970-luvun lopulla yleistyivät Gramofonin levylautasta pyörittää kammella viritettävä jousikoneisto, ja äänen vahvistaa äänirasia, jonka neula on terästä. Kelanauhurit ovat monille tuttuja 60-luvulta. Levyt tehtiin puristamalla hienoksi jauhettua, mustaksi värjättyä kiveä (useimmiten saviliusketta tai kalkkikiveä), jossa sideaineena oli sellakka. Kiekko on kova, mutta murtuu helposti, jos se joutuu puristuksiin tai vinoon. – Vinyylilevyn pyöritysnopeus oli 33 kierrosta minuutissa ja single-levyissä 45 kierrosta, mutta joissain 70-luvun soittimissa saattaa olla vielä 78 kierrosta. Savikiekkoa voi kuunnella myös vinyylilevysoittimella. Kallion Retrossa on haastatteluhetkellä useita gramofoneja. Usein ääntä vaimentamaan laitettiin myös villasukka. Gramofoni myös kuluttaa savikiekkoa, mikäli sitä kuuntelee paljon. – Sota-aikana oli sellainen tapa, että jos halusi hankkia uuden savikiekon, piti liikkeeseen tuoda vaihdossa pari vanhaa levyä. Valmistusaine oli sellakan ja puuvillan tai muun kuidun seosta. Joskus harvoin kuva-LP:t myydään tavallisissa kansissa, mutta yleensä tämä näkyy levyn hinnassa. Harrastajat eivät raski soittaa paljon levyjä, koska neula kuluttaa levyä ja levy kuluttaa neulaa. Yksi entisajan suosituimmista gramofonivalmistajista on His Master`s Voice. Rock- ja jazzvinyylit harvinaisia Vinyylilevyt ovat olleet suosiossa esimerkiksi underground-rockissa sekä hip-hop- Vinyylilevyllä stereofoniaa Savikiekon korvasi myöhemmin suuremman tallennuskapasiteetin tarjoava ja kestävämmästä PVC-muovista valmistettu LPlevy. Varhaisissa laitteissa käyttäjä joutui jatkuvasti kammesta pyörittämään levylautasta. Vuonna 1889 markkinoille tulleiden gramofonilevyjen halkaisija on 13 cm, mutta 1894 Yhdysvalloissa tuli käyttöön 17,5 cm yksipuolinen levy. Suomessa ei kovin paljon harrasteta savikiekkoja, ja itse myyn niitä melko edullisesti, Esko Kortelainen kertoo. kuvalevyt, joissa läpinäkyvän vinyylin sisään puristettiin valokuva tai muu kuva. Laukkugramofoni-nimitys johtuu siitä, että gramofoni on rakennettu laukun sisälle, joten sitä voidaan kuljettaa helpommin. Gramofonin levylautasta pyörittää kammella viritettävä jousikoneisto, ja äänen vahvistaa äänirasia, jonka neula on terästä. Varaosia niihin ei enää ole saanut 1960-luvun jälkeen, vaan kaikki tarvittavat joudutaan valmistamaan erikseen. Vinyyliharrastus voi kuitenkin tukahtua siihen, että harrastaja soittaa levyjä huonossa laitteessa. Kaikkea musiikkia ei myöskään saa vinyylinä. Stereolevyissä vasen ja oikea kanava on kaiverrettu uran eri kyljille, ja äänirasiassa on erilliset anturit neulan eri suuntaisille liikkeille. Vinyylilevyt ovat yleensä mustia, mutta on valmistettu myös värillisiä ja läpinäkyviä levyjä. Gramofonin neula pitää vaihtaa muutaman soiton jälkeen, sillä metallineula kuluu nopeasti. Torvi vahvistaa äänen Ensimmäiset levyt olivat kooltaan 5- ja 7-tuumaisia ja ääniraita oli vain toisella puolella. Kauppias Esko Kortelainen laittaa gramofonin soimaan ja ääni on hyvin kantava. Laukku-mallisissa gramofoneissa (laukkugramofoneissa) on sisään rakennettu torvi. Kuva-LP:t myydään yleensä läpinäkyvissä ja taipuisissa muovikansissa, erotuksena tavanomaisista kansista, jotka saattavat jopa aueta. Usein neula kannattaa kääntää soittojen välissä, jotta se kuluisi tasaisemmin. Vaikka äänitys tehtäisiin digitaalisesti, ääni saatetaan ajaa vielä analogisen nauhan läpi, jolloin soundi pehmenee. Gramofonissa soi savikiekko Gramofonilevy, epävirallisesti savikiekko, on Emil Berlinerin 1887 kehittämä ja patentoima äänilevy, jota käytettiin 1880-luvulta 1960-luvulle saakka. Ohuella neulalla saa hiljaisemman äänen. Museoissa, mökeillä ja rekvisiittana Gramofonilevy, epävirallisesti savikiekko, on Emil Berlinerin 1887 kehittämä ja patentoima äänilevy, jota käytettiin 1880-luvulta 1960-luvulle saakka. Äänirasiassa syntyvä ääni vahvistetaan siihen liitetyllä torvella, joka on yleensä puuta tai peltiä. Vinyylisoittimista kelanauhureihin Vinyylisoittimia myydään kauppiaan mukaan tasaisesti. Laitteeseen saa myös varaosia. Myöhemmin levykooksi vakioitui 10 tuumaa eli 25,4 senttiä, joka pyöritti 78 kierrosta minuutissa. Huolletun kelanauhurin hinta pyörii sadan euron tienoilla. – Itselläni on 50 vuotta vanha putkiviritinvahvistin ja 70-luvun levysoitin, mutta kuuntelen musiikkia usein myös helppokäyttöisiltä cd-levyiltä. Vinyylilevyn molemmille puolille voitiin tallentaa ääntä. Neuloja on edelleen saatavilla. Suomalaisia levyjä on vaikea löytää tai ne on usein kulutettu loppuun. – Savikiekkojen pyörintänopeus oli yleisimmin 78 kierrosta minuutissa. – Jotkut bändissä soittavat nuoret harrastavat myös kelanauhureita, ja toki laitteita tarvitaan myös silloin, kun kuunnellaan vanhoja nauhoituksia. Vanhoissa gramofoneissa ääni voi myös vähän säristä. Gramofoni toimii ilman sähköä Gramofoni toimii ilman sähköistä vahvistusta. Ensimmäiset, markkinoille tulleet gramofonit vuonna 1889 olivat hyvin yksinkertaisia, niitä myytiin rakennussarjoina ja markkinoitiin lasten leluina. Vanhat savikiekot jauhettiin etiketteineen, jolloin massasta tuli entistä hauraampi, uusi levy. Ehjän gramofonin hinta on noin 150 euroa.. 20 . Kallion Retrossa on myös legendaarinen Revoxin kelanauhuri, joka maksaa huollettuna 600 euroa. Äänirasiassa syntyvä ääni vahvistetaan siihen liitetyllä torvella, joka on yleensä puuta tai peltiä. – Jotkut studiot käyttävät vieläkin kelanauhureita, ja jonkin verran kelanauhurien käyttö on jopa lisääntynyt. Vinyylilevy on polyvinyylikloridista valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. – Gramofoneja menee vielä kesämökeille, joissa ei ole sähköä, mutta myös rekvisiitaksi. Levysoittimen patentoi Emil Berliner vuonna 1887. Uudemmat vinyylilevyt ovat yleensä stereofonisia, mutta alkuaikoina levyt olivat monofonisia. Kortelaisen omassa kotona on myös vanhat kuuntelulaitteet. Antiikki ja taide Gramofoneja on säilynyt yksityisomistuksessa ja museoissa. Kaksipuoleisia alettiin käyttää vuonna 1904
Hän toimii espoolaisen Studiotecin markkinointipäällikkönä. ”Wanhassa wara parempi, mutta uuttakin on kiva kokeilla” Olavi Barck on intomielinen vintageharrastaja, joka ymmärtää myös äänen laadusta. . Omia valintoja Äänen ammattilaisen kodista löytyy tällä hetkellä kaksi stereojärjestelmää. Kontakteja muihin harrastajiin syntyy erilaisilla internetin keskustelufoorumeilla. – Klassista musiikkia on tarjolla nyt paljon vinyylinä. – Nykyajan laitteet pyritään tekemään mahdollisimman edullisesti, mutta niin, että ne näyttävät laadukkaalta. Naarmuja peseminen ei tietenkään poista. Sekin parantaa äänen laatua. – Se on pääasiassa koriste, mutta ihan toimintakuntoinen. Viimeistely on kuitenkin paljon parempi. 21. Siitä voi kuunnella vaikka lauantain toivotut levyt, Barck sanoo. Vinyylilevyjen arvo vaihtelee. 80-luvun laitteet ja sitä vanhemmat olivat analogisia, kun taas nykyaika suosii digitaalista äänentoistoa. Nykyisin kilpaillaan enemmänkin kustannustehokkuudella. Kyseinen vahvistin painaa yli 20 kiloa. Käsituntuma on vanhassa ihan erilainen kuin kevyessä, nykyaikaisessa laitteessa. Tässä yksityisten, asiasta kiinnostuneiden osuus korostuu. Viime vuosina vinyylin suosio on kasvanut jonkin verran romahduksen jäljiltä, ja esimerkiksi jotkin tavaratalot ovat ottaneet vinyylilevyt jälleen valikoimiinsa. – Pienet häiriöt eivät häiritse. Mutta moni kakku on kuitenkin vain päältä kaunis. On olemassa myös levypesureita, joilla voidaan poistaa rasvajäljet ja mansikkahillot. ja konemusiikissa erityisesti DJ-käytössä. Ne jo painavatkin hyllyissä paljon ja vaativat vahvan hyllyn. Esko Kortelainen kertoo, että 80-luvun levyjä onkin tarjolla vielä runsaasti. Äänen laatu on niissäkin todella hyvä etenkin laadukkaalla Nakamichi-kasettidekilläni toistettuna. Siellä samanhenkiset kollegat vaihtavat kokemuksia ja mielipiteitä vanhoista ja uudemmistakin laitteista. Barck on ollut yli 30 vuoden ajan työssä audiovisuaalisella alalla. – Itse pesen kaikki kirpputori- ja divarihankintani levypesurilla, koska näin sekä levyt että levysoittimen neula säilyvät paremmassa kunnossa ja tarpeettomat rutinat eliminoituvat. Kalliit soittimet voivat toki olla varsin laadukkaitakin, mutta niihin uppoaa helposti tuhat euroa. – Olohuoneessamme meillä on huippulevysoitin vuodelta 1979. Kotona on kolme levysoitinta ja noin 500 vinyylilevyä. Levyt ovat pääasiassa 60– 80-luvuilta. Hinta-laatusuhde kohdallaan Onko vintage-hifin paras puoli sitten vain nostalgiassa. Vinyylilevyä vieläkin painavampi on savikiekko. – Sen tasoisen, uuden laitteen hinta on varmasti lähellä tuhatta euroa. Äänenlaadussa ei eroja – Vanhat vintage-laitteet ovat minulle tuttuja lapsuudesta, jolloin kiinnostus musiikkilaitteisiin heräsi. Toinen on hinta-laatusuhde. Eivätkö häiriöt ja rutinat häiritse. – Jos kuuntelet musiikkia hyväkuntoisella 60-80-luvun laitteella, eivät erot ole juurikaan kuultavissa verrattuna uusiin laitteisiin, Barck toteaa ja puhuu vahvistimista, levysoittimista ja kasettidekeistä. Kummassa ääni on parempi, vanhassa vai uudessa. Sen sijaan kaiutintekniikassa on menty eteenpäin. Itse viihdyn tiiviisti Hifiharrastajat ry:n foorumilla (hifiharrastajat.org). Juuri nyt liikkeessä on tarjous, iso määrä levyjä lähtee eurolla kappale. 51-vuotias mies on nähnyt soittimien kehityksen kaaren. Itse olen ostanut sieltä paljon ja kierrättänyt laitteita myös eteenpäin. – Nostalgia on toki eräs arvo. Työhuoneessa minulla on täysin kunnostettu Bang & Olufsen 900K pöytäradio vuodelta 1965 ja vahvistin 80-luvun lopulta. Loput ovat viiden euron tienoilla ja ylikin. Esimerkiksi Saksasta löytyy yllättävän laadukasta tavaraa kohtuuhintaan. Jos osaat hankkia hyvän, käytetyn laitteen, hinta-laatusuhde voi olla huomattavasti parempi kuin uusissa. Klassisia levyjä on tosin vähän vaikea myydä, Esko Kortelainen toteaa. Vanhoja laitteita voidaan huoltaa, mutta kaikilla ei ole siihen mielenkiintoa. Minulle tuli jokin aika sitten oopperalaulajien jäämistö, ja levyjä tuli yli 3000. Miehellä on olohuoneessa koristeena levyhyllyjen päällä 19 kappaletta toimivia, 60-70-lukujen matkaradioita sekä pöytäradio. Soittelin kotona vinyylilevyjä ja C-kasetteja – cd-levyjä ei silloin ollut. – Hankkimalla 70-80-luvun huippusoitin on todennäköistä saada merkittävästi uutta laadukkaampi soitin murto-osalla uuden hinnasta, vintage-harrastaja Olavi Barck tietää. Kunnostus on kivaa puuhaa Olavi Barck kunnostaa myös itse vanhoja laitteita. – Minulla on asiakkaita, joilla on tuhansia vinyylilevyjä. – Monilla huoltoyrityksillä ei ole kokemusta vaikkapa putkiradioiden huollosta ja korjauksesta. Usein vanhat laitteet ovat myös hyvännäköisiä sisustuselementtejä, vaikka ne eivät toimisikaan, mies perustelee. – Nykyisin levysoitin on jo marginaalinen laite, mutta kohtuullisen hintaluokan laitteet ovat aika kevyttä tavaraa, myös laadullisesti. – Minulla on pari sataa kasettiakin, eikä samoja levyjä saa välttämättä cd-levyinä. Kaiuttimet pyrin hankkimaan uutena, koska kaiutinteknologia on kehittynyt voimakkaasti, ja vanhoissa kaiuttimissa elementit saattavat olla huonossa kunnossa. Barckilla on myös His Master’s Voice -gramofoni C101G pyörityskoneistolla vuodelta 1927. – Pyrin pelastamaan vanhoja laitteita entisöimällä niitä, ja se onkin kovin mukavaa puuhaa. Paljon on myös sellaista musiikkia, joita ei cd:nä saa. Vintage-hifille, niin kuin uusillekin laitteille, haetaan usein paikkaa markkinoilla äänen laadun perusteella. – Pöytäradio on täysin entisöity Saloran viimeinen putkiradio, Futura, vuodelta 1964 . 70-luvulla paras ja laadukkain äänilähde oli levysoitin. Arvokkaita ovat esimerkiksi Love Recordsin suomalaiset, 60-luvun lopun hyväkuntoiset levyt. Äänen laatu riippuu levyjen ja levysoittimenkin kunnosta. Moni kakku päältä kaunis 70-80-luvulla valmistajat panostivat paljon laatuun sekä rakenteissa että äänessä. Ero on lähinnä siinä, että vanhoissa ei ole digiliitäntöjä. Itse myyn levyjä aika tasaiseen hintaan. Minulla ei ole sähköalan koulutusta, mutta tekemällä olen oppinut yhtä ja toista. Pienemmistä erikoislevykaupoista vinyylejä on saanut aina, samoin kirjastojen musiikkiosastolta voi löytyä vinyylilevyjä ja niitä voi myös yleensä lainata. Levyjä myydään kivijalkaliikkeissä ja paljon myös netin kautta. Työhuoneen Sony TA-F730ES vahvistimestaan Barck on maksanut sata euroa. Kasettinauhuri on 80-luvun lopulta. – On olemassa satojen eurojen arvoisiakin levyjä; hyväkuntoiset jazz- ja rocklevyt ovat vaikeimpia löytää. Vinyylilevyt ja kasetit kunniassa Barck harrastaa myös vinyylilevyjen keräilyä. Hankkimalla 70-80-luvun huippusoitin on todennäköistä saada merkittävästi uutta laadukkaampi soitin murto-osalla uuden hinnasta, Barck tietää. Eräs Barckin motto on: ”Wanhassa wara parempi, mutta uuttakin on kiva kokeilla”. Antiikki ja taide . Laitteessa ei ole muoviosia niemeksikään, vaan lähes kaikki on metallia
Epävakaat olot saivat ihmiset piilottamaan aarteensa maan uumeniin, mutta joskus kätköjen taustalla vaikuttivat myös erilaiset uskomukset. Antiikki ja taide. 22 . Korutaide Aarrekäädyn helojen esikuvat ovat peräisin kätkölöydöistä, jotka piilotettiin maahan tuhat vuotta sitten. Käätyyn on koottu aarrelöytöjen heloista viehättävimmät
Historian havinaa Korun nimi, kuten Tuukkalan solki tai Halikon kääty, kertoo korun löytöpaikan. Alusta lähtien pidettiin hyvin tärkeänä, että asiakas sai myös tiedot korusta ja sen taustasta. Sen esikuva on löydetty Maarian Virusmäestä, kuten nimi kertoo. Niinpä kauniisti, käsin kirjoitetut taustatiedot lähtivät asiakkaalle korun mukana. Valtaosa niistä on solkia ja riipuksia. Aikamoinen voiman ponnistus, täytyy sanoa! Se osoittaa, miten tärkeäksi koettiin tuoda tietoisuuteen historiallinen koruperintömme ja tehdä se uudelleen tunnetuksi. Alkuvaiheessa val- mistetut korut olivat monesti huomattavasti painavampia ja paksumpia kuin samat mallit nykyisin. Itse korumallit ovat säilyneet jokseenkin samanlaisina. Kyllä vaan, vahvistaa tuotepäällikkö Mari Kotka Kalevala Koru Oy:stä. Kyseessä on upea, hevosenkengän muotoinen solki 1000-luvulta. K TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: KALEVALA KORU OY aikki alkoi Kansallismuseon 40 muinaiskorumallista – vieläkö niitä on Kaleva Korun nykymallistossa. – Alkuvaiheessa korun tarina – kuten me sitä nykyisin kutsumme – kirjoitettiin käsin, Mari Kotka kertoo. HISTORIA ELÄÄ KALEVALA KORUISSA Kirjailija Elsa Heporaudan voimakas halu edistää suomalaisen kulttuurin arvostusta toi muinaiskorut museon vitriineistä suuren yleisön tietoisuuteen. Eli sen tyyppistä ajanmukaistamista niille on toki tehty, Mari Kotka summaa. Peräti seitsemän näistä ensimmäisistä korumalleista on edelleen tuotannossa. Soljen Antiikki ja taide . Ehkä merkittävin ero 1940-luvulla valmistettuihin on korujen painon keveneminen. – Tuotekehittelyssä pyrimme siihen, että korut ovat miellyttäviä ja helppokäyttöisiä nykyajan ihmisille. Alkuperäinen esine oli osittain kullattua hopeaa. Nykyisin Kalevala Koru Oy:llä on tuotannossa yli 400 korumallia, joista osa edustaa modernia designia, osa historiallista koruperinnettä. 23. Virusmäen solki edustaa länsisuomalaista muinaiskorua
Antiikki ja taide. Keskellä solkea on paksunnos, jonka koristeena on riimueläin. Yksinkertaisten rengassolkien esikuvana on ollut roomalainen solki, fibula, jota 24 . Solki käyttökoruna Soljet ovat olleet olennainen osa pukua. Kuva Germund Paaerin alkuperäispiirroksesta. Renkaan- ja sydämen muotoisilla paljinsoljilla (paljin on soljen neula tai kieli) on kiinnitetty sekä miesten että naisten paitojen halkio. Tämä ilmeisesti korkea-arvoiselle kirkonmiehelle kuulunut aarre on kätketty aikaisintaan 1100-luvun lopulla. Solkia käytettiin myös hartiahuivien ja röijyjen kiinnittämiseksi. kehän ja neulan pintaa on koristeltu pisteja nyöriviivoilla sekä ympyröillä. Enkolpioristit ovat onttoja, ja niitä on todennäköisesti käytetty pyhäinjäännösten säilyttämiseen. Germund Paaerin alkuperäispiirustus nuoremmalta rautakaudelta eli 1000-luvulta peräisin olevasta, Virusmäen taidokkaasti muotoillusta soljesta, kuvassa riipusversio. Halikon Joensuun kartanon maalta löytyi syksyllä 1887 harvinainen hopea-aarre, johon kuuluu kullattu krusifiksi ketjulaitteineen, 36 filigraanikoristeista hopeahelmeä sekä kaksi niin sanottua enkolpioristiä ketjuineen. Persoonallisesta ulkonäöstä ja huolitellusta työstä voi päätellä, että solki on valmistettu tilaustyönä varsin arvostetulle asiakkaalle
Meillähän ei kultaa juurikaan esiinny esihistoriallisissa korulöydöissä, selvittää Mari Kotka. Vuonna 1937 tämä monipuolinen kulttuuripersoona perusti vaikuttajanaisten yhdistyksen, jonka tehtävänä oli kerätä varoja suomalaisen naisen muistomerkkiä varten. Soljen esikuvana on Käkisalmen Suotniemeltä löydetty taidokas solki 1200-luvulta. Palmettikuvio levisi edelleen muualle Eurooppaan päätyen myös koruihin. Tällaiset ketjunkantimet ovat olleet suosittuja Karjalassa naisten juhlapukujen tunnuksina ristiretkien aikaan. Kalevala Korun tarina sai alkunsa vuonna 1935 kirjailija Elsa Heporaudan kokoaman naisjoukon halusta edistää suomalaista kulttuuria. Ne olivat karjalaisen korusepäntaidon mestarinäytteitä. ” Kalevala Koru on valmistanut tätä solkea myös kultaisena, jollaisena sitä saa edelleen tilauksesta. Palmettikuvioita Karjalasta Erittäin kaunis on koru numero 14 eli siro Suotniemen solki, jonka esikuvana on Käkisalmen Suotniemestä löydetty taidokas solki 1200-luvulta. Tuohon aikaan korumuoti keventyi raskaan viikin- Antiikki ja taide . Korua valmistetaan myös pronssisena ja hopeisena. 25. Myös Tuukkalan solkea koristaa palmettikuvio. Veistos on nykyisin Kalevala Korun kiinteistössä Helsingin Pitäjänmäellä. Ensimmäiset korut esiteltiin presidentin rouva Kaisa Kallion teekutsuilla joulukuussa 1937. Suomalais-ugrilaisten kansojen alun perin hevosenkengän muotoiset soljet juontavat juurensa tästä roomalaisesta soljesta, niin Virusmäen solkikin. Palmetit muistuttavat viuhkamaisesti avattuja palmunlehviä. Kauniisti kaartuvat, kolme siroa palmettia osoittavat koristeaiheen levinneen laajemmallekin Pohjolassa. Koristemuoto tunnettiin jo Egyptissä, mistä se kulkeutui antiikin Kreikkaan ja Roomaan. Idearikas Elsa Heporauta ei jäänyt neuvottomaksi, vaan keksi uuden keinon: rahaa kerätään myymällä jäljennöksiä Kansallismuseossa olevista muinaiskoruista. Patsaan rahoittamiseksi käynnistettiin kansalaiskeräys, joka ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. Kalevala Koru oli syntynyt. käytettiin tunikan kiinnittämiseksi. ” Yksinkertaisten rengassolkien esikuvana on ollut roomalainen solki, fibula, jota käytettiin tunikan kiinnittämiseksi. Sen kehä koostuu kuudesta toisiinsa liitetystä sydänpalmetista. Siellä siitä tuli suosittu ornamentti kuvanveistossa ja keramiikassa noin 600-luvulla eKr. Sanoista tekoihin: museon kokoelmista valittiin 40 mallia, taiteilija Germund Paaer teki niistä mallipiirustukset, ja korujen valmistus käynnistettiin. Suomalaisen korumuotoilun lippulaiva Kuvan kultainen, pitsimäinen Suotniemen solki edustaa korkeaa käsityötaitoa. Myös muistomerkki saatiin: vuonna 1946 valmistui kuvanveistäjä Emil Halosen Louhiveistos, kunnianosoitus suomalaiselle naiselle. – Tämä solki on mielenkiintoinen senkin takia, että myös tämä alkuperäinen koru on ollut kullattu. Soljen kaunista kasviornamenttia kutsutaan palmettikuvioksi. Kalevala-eepoksen 100-vuotisjuhla sai Elsa Heporaudan pohtimaan, miten kalevalaisen kulttuurin arvo parhaiten tunnustettaisiin
Karjalainen nauhapunos on itse asiassa muunnelma toisesta punosaiheesta, Hannunvaakunasta. Kasviaiheet ovat symboloineet elämän voimaa ja kiertokulkua. Keskellä aiheena on neljän, toisiinsa liittyvän sydänpalmetin muodostama kehä. Palmettikehää ympäröi pyöreä punoskehä, joka kertoo romaanisesta muotoiluperinteestä. 26 . Ne ovat tuttuja myös kristillisestä symboliikasta, jossa koristelun sisältämä viesti oli merkittävä. kiajan jälkeen, ja hopea oli yhä useammin korujen materiaalina. Antiikki ja taide – Koru on erittäin hieno ja kuvastanee juuri karjalaista korutyyliä. Näin syntyi omintakeinen karjalainen koristemuoto, joka siirtyi myös koruihin. Korun keskellä on vinoristi, ja kokonaisuuden täydentävät pienet, sydämenmuotoiset helat.. Riipus ilmentää raskaan viikinkiajan jälkeen keventynyttä korumuotia, jossa käytettiin hopeaa yhä useammin. Siellähän tällaiset nauhapunos-aiheet tavallaan heijastivat sitä, miten idän ja lännen vaikutteet yhdistyivät. Korun esikuvana on Mikkelin Tuukkalasta löydetty solki, joka on peräisin ajalta 1150–1250. Tämä koru on erinomainen esimerkki juuri tässä mielessä, Mari Kotka valottaa. Karjalainen nauhapunos-riipus Koru numero 39 on karjalainen nauhapunoskoru, josta on vuosien varrella ollut useita erilaisia variaatioita. Paaerin valokuvamaisen tarkka piirros Tuukkalan riipuksesta. Korun reunuksen kolmilenkkiset punokset on tulkittu pyhän kolminaisuuden symboleiksi. Kristityille palmetit ovat ilmeisesti olleet paratiisin vertauskuva
Paaer oli myös erittäin taitava piirtäjä, hän toimi muun muassa Taideteollisen keskuskoulun eli Ateneumin piirustuksen opettajana. Näin korujen muotokieli tuli hänelle hyvin tutuksi. Tämän vuoden toiveklassikko on hopeinen ”Aarrekääty”-riipus, jonka esikuva on Hämeenlinnan linnaniemestä löytynyt, näyttävä hopeakääty – nyt linkkinä muinaiskorujen maailmasta omaan aikaamme. Paaer oli mukana Kalevala Koru Oy:n toiminnassa alusta pitäen ja vastasi suunnittelusta vuoteen 1950 asti. 27. Itäisistä heloista lienevät peräisin sydänaiheen ja vinoneliöriipuksen mallit. Kalevala Korun ensimmäinen pääsuunnittelija Germund Paaer. Käsityötä ja korkeaa teknologiaa Kalevalakoruja valmistetaan nykyisin kahdella tavalla: valamalla – mikä on ikiaikainen korujen valmistustapa – ja muotoon puristamalla eli prässäämällä. Puolikuun muotoinen riipus puolestaan on alun perin lainaa Rooman alueelta, ja siihen on todennäköisesti liittynyt myös uskonnollista symboliikkaa. Korutuotannossa työskentelee noin 100 alan ammattilaista: muun muassa seppiä, valureita, prässääjiä, vahantekijöitä, kivenistuttajia ja pintakäsittelijöitä. Taiteilija Germund Paaer (1881–1950) toimi Kalevala Korun ensimmäisenä pääsuunnittelijana. Hämeenlinnan linnaniemestä löytynyttä, näyttävää hopeakäätyä ovat koristaneet erilaiset helat. Näin syntyi Kirjokansi-mallisto, josta on edelleen koruja tuotannossa, muun muassa myyntimenestys kautta aikojen eli Kuutar-koru. Antiikki ja taide . teknologiaa käytetään hyväksi aina, kun se on mahdollista, korujen valmistaminen on edelleen hyvin käsityöpainotteista ja vaatii erikoisosaamista. Hän ehti suunnitella yritykselle satoja erilaisia koruja. Hän myös opiskeli korujen historiaa ja perehtyi niiden taustoihin eli siihen, mitä korut kertoivat omasta ajastaan. Korun esikuva on peräisin ristiretkiajalta 1025–1300 jKr. Yksi sen heloista on Kalevala Korun tämän vuoden toiveklassikon, hopeisen ”Aarrekääty”-riipuksen esikuva. – Jälkimmäinen menetelmä sopii koruille, jotka eivät ole kovin kolmiulotteisia, Mari Kotka selvittää. Valamisprosessi on hyvin monivaiheinen. Karjalainen nauhapunos on osoitus kristillisen maailman vaikutuksesta kaukana Pohjolassa. Germund Paaer, muinaiskorujen taitaja Paaerin taidokas piirros Hämeenlinnan linnaniemestä löydetystä aarrekäädystä. 1940-luvun loppupuolella häneltä tilattiin korumuunnelmia: muinaiskorujen hengessä, mutta selkeästi hänen omina malleinaan. Alussa Paaer keräsi ja piirsi Kansallismuseosta 40 korumallia, joiden perusteella ensimmäiset Kalevala Korut syntyivät. Vaikka Vuoden toiveklassikon, Aarrekääty-riipuksen sydänaiheen malli kertoo idästä saaduista vaikutteista. . – Meillä on laskettu, että koru kulkee kutakuinkin 16 käsiparin kautta ennen kuin se on valmis, Kotka kertoo. – Suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan päivän juhlistamiseksi arkistojen kätköistä nostetaan vuosittain joitain historiallisia malleja tuotantoon, Kalevala Koru Oy:n tuotepäällikkö Mari Kotka kertoo
Antiikki ja taide. Tekstiilitaide Tekstiilikonservaattori Maria Peni tutkii yksityisasiakkaan lähettämää, yli 100-vuotiasta hääpukua ennen varsinaisen korjaustyön aloittamista. 28
Uusia ja vanhoja arvotekstiileitä Museoviraston mukaan antiikkitekstiiliksi lasketaan yli 50 vuotta vanhat taidekäsityön tuotteet, joita on tehty rajoitettu sarja, sekä kaikki yli 100-vuotiaat puvut ja tekstiilit. Tämän jälkeen sitä aletaan työstää mahdollisimman hellävaraisesti: pienet reiät ja repeämät saadaan näkymättömiin konservointipistoilla ja pienet liat tahranpoistolla. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN T ekstiilikonservaattori Maria Peni tutkii mekkoa keskittyneesti sentti sentiltä, hypistelee hienoa pitsiä ja kääntelee kankaan poimuja varovasti käsissään. Morsiuspuku on yksityisasiakkaan aarre, joka halutaan kunnostaa alkuperäiseen loistoonsa. Hän kirjaa lehtiöön kaikki löytämänsä viat ja puutteet. Konservointikeskuksessa hoidetaan antiikkitekstiilit kuntoon HYVIN SÄILYTETTY SÄILYY Antiikkitekstiilejä ovat 50 vuotta vanhat taidekäsityötuotteet ja yli 100-vuotiaat puvut ja tekstiilit. 29. – Kun meille saapuu uusi tekstiili konservoitavaksi, ensimmäisenä pitää arvioida, millaisia huoltotoimenpiteitä se vaatii. Jyväskylässä sijaitseva, valtakunnallinen konservointikeskus toimii Suomen käsityön museon alaisuudessa ja palvelee niin yksityisasiakkaita kuin yrityksiä ja yhteisöjäkin. Homma on vaativa, muttei mahdoton. Vesipesu on rankimpia toimenpiteitä, joita vanhoille arvotekstiileille täällä tehdään, johtava konservaattori Anne Vesanto Konservointikeskuksesta kertoo. Konservointikeskuksen käsitel- Antiikki ja taide . Hyvin säilytetty tekstiili kestää, mutta halutessa se voidaan kunnostaa. Konservointikeskuksessa vanhoja tekstiileitä huolletaan ja käsitellään niin, että ne saadaan joko kunnostettua käyttökuntoon tai konservoitua niin, että ne säilyvät mahdollisimman hyvässä kunnossa vielä vuosia eteenpäin
Normaalissa lämmössä, puhtaina Valon lisäksi kosteus ja ilman lämpötilavaihtelut koettelevat tekstiilien kestävyyttä, joten kostea kellari tai kuuma vintti eivät ole parhaita perintölakanoiden ja kastemekkojen säilytyspaikkoja. – Käytössä olevat tekstiilit pitää saada siihen kuntoon, että niitä voi jatkossakin huoletta käyttää. Vanhat tekstiilit ovat hauraita, uudemmissa voi olla esimerkiksi rakenteeseen tai materiaaliyhdistelmiin liittyviä ongelmia. Aino Kajaniemen tekstiilityö Dekoraatio vuodelta 2008 on Jyväskylän yliopiston omistuksessa.. Vesanto korostaakin, että tekstiilien kunnossa pysymisen kannalta oikeaoppinen esille pano ja säilytys ovat ensisijaisen tärkeitä. Arvokas seinätekstiili kannattaa kotonakin sijoittaa sellaiseen paikkaan, ettei se altistu valolle. Esimerkiksi hiki Kaikki tekstiilit ovat valolle arkoja. – Helposti ajatellaan, että juhlavaatteita ei tarvitse pestä ennen säilytystä, kun ne ovat olleet päällä vain hetken. Jos arvovaatteita, kuten kansallispukuja, säilytetään henkareissa, tulisi käyttää tukevia vaatepuita ja pukupusseja. Myös yksityishenkilöiltä voi löytyä kiinnostavia tekstiilejä: – Vielä löytyy kauniita 1700–1800-luvun ryijyjä. Läheisempi tarkastelu osoittaa, että nukkalangat ovat ajan saatossa haalistuneet huomattavasti. Raanut, täkänät ja muut seinätekstiilit tulisi ripustaa niin, että teoksen paino jakautuu ripustusmekanismille tasaisesti. Anne Vesannon mukaan yksi merkittävä osa Suomen arvotekstiileistä on kirkkojen ja seurakuntien hallussa. Käytöstä poistetut taas pitää kunnostaa ja suojata niin, että ne säilyvät siisteinä ongelmitta. Arvokas seinätekstiili kannattaa kotonakin sijoittaa sellaiseen paikkaan, ettei se altistu valolle. Myös ripustukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Myös uudemmat tekstiilit tarvitsevat huoltoa ja puhdistusta. Johtava konservaattori Anne Vesanto kertoo, että meillä on jonkin verran huipputekstiilejä, lähinnä ryijyjä, mutta suurin osa suomalaisesta tekstiiliantiikista koostuu naisten tekemistä, kodin kaunistukseen tarkoitetuista käsitöistä. Antiikki ja taide ” kuitenkin imeytyy kankaaseen nopeasti ja syövyttää sitä vuosien saatossa merkittävästi. – Kaikki tekstiilit ovat valolle arkoja. Vanhaksi ja arvokkaaksi epäiltyä tekstiiliä kannattaa tutkia vaikka kirjastosta löytyvien ryijykirjojen avulla, Vesanto vinkkaa. Sotamuseo on lähettänyt vanhan seinäryijyn puhdistettavaksi. Myös seurakunnat ovat tärkeä asiakasryhmä, sillä heidän käyttötekstiilinsä vaativat huoltoa säännöllisesti, johtava konservaattori Vesanto kertoo. Tekstiilit säilyvät hämärässä Anne Vesanto kertoo, että lähes kaikki Konservointikeskukseen saapuneet tekstiilit on saatu huollettua. Kuninkaalliset tekstiilit puuttuvat Suomessa antiikki- ja arvotekstiileitä on kansainvälisesti verrattuna melko vähän. Kotioloissa arvotekstiilit tulisi säilyttää väljästi pakattuina normaalissa huoneenlämmössä. täväksi saapuukin paljon antiikkitekstiileitä, mutta myös uudempia käyttö- ja koristetekstiilejä. Johtavan konservaattorin mukaan vanhat ja uudemmat tekstiilit ovat yhtä vaativia huollettavia, joskin ne tarvitsevat hieman erilaista käsittelyä. Lika myös houkuttelee tuhohyönteisiä, johtava konservaattori Vesanto kertoo. Konservointikeskus kannustaakin näitä tahoja ottamaan selvää, millaisia aarteita heidän kätköissään on. Samoin mattoon vuosikymmeniä sitten tullut tahra saattaa olla jo kemiallisella tasolla niin sitoutunut kuituihin, että sitä on melko mahdotonta irrottaa. Ne haurastuvat, haalistuvat ja kellastuvat niin auringonpaisteessa kuin ultaraviolettisäteilyä sisältävässä ja liian voimakkaas- 30 . – Julkisissa tiloissa olevat taidetekstiilit likaantuvat ja vaativat pesua 10–20 vuoden välein. Konservointitarpeen laatua määrittää myös tekstiilin käyttötarkoitus: ” sa keinovalossakin. Ihmeisiin konservaattoritkaan eivät silti pysty: auringossa haalistuneet värit ovat kadonneet iäksi, eikä niitä voi enää palauttaa. Arvokkaiden, suurten tekstiilien puute selittyy historialla: KeskiEuroopan ja Skandinavian arvotekstiilit on tehty kuningashuoneita varten. Äärimmäisen tärkeää olisi myös säilyttää esineet aina puhtaina
Paikka- ja tukikankaat värjätään tarvittaessa itse ja konservointipistoista tehdään mahdollisimman näkymättömiä. Kirkkovuoden värien vaihtuessa kasukat ja muut huoltoa vaativat käyttötekstiilit voidaan korjata ja puhdistaa. Konservointikeskus, Salmirannantie 3, Jyväskylä, www.konservointikeskus.fi puh. Keskuksen erikoisalaan kuuluvat myös konservointialan konsulttipalvelut, esineiden säilytystilojen ja näyttelyrakenteiden suunnittelu sekä konservointialan kurssien järjestäminen. Anne Vesanto (edessä) ja Maria Peni (keskellä) työskentelevät keskuksessa vakituiseksi. Jos mummolan vintiltä löytyneen tekstiilin haluaa konservoida, Konservointikeskus auttaa mielellään arvioimaan konservoinnin tarvetta ja kustannuksia. Seurakunnat ovat Konservointikeskukselle merkittävä asiakasryhmä. Jokainen työpäivä ja projekti on erilainen: työn alla on nyt muun muassa Tornionlaakson maakuntamuseon sotilaspukuja. Anne Vesanto muistuttaa, että konservointikulut voivat nousta korkeiksi. Tunnearvolle voi olla hankala laittaa hintalappua: – Koska konservaattorit eivät käy esineillä kauppaa, emme myöskään anna niistä kauppahintoja. Samoin juhlavaatteet ovat siirtyneet arkikäyttöön ja lopulta rievuiksi tai matonkuteiksi. Konservointityöstä annetaan kirjallinen kustannusarvio, joka perustuu arvioituun työtuntien määrään ja materiaalikuluihin. . Antiikki ja taide . Konservointikeskus sijaitsee Jyväskylän Hämeenlahdessa. Konservointikeskus on tekstiilikonservointiin erikoistunut palvelulaitos, jossa voi teettää sekä uusien että vanhojen arvotekstiilien konservoinnin, puhdistuksen ja huollon. 014 266 4383 Konservoinnilla hintaa Vesannon mukaan moni Suomessa muinoin kudotuista koristetekstiileistä on tullut elinkaarensa päähän ja hävinnyt jäljettömiin: – Peitekäytössä liikaa kuluneista morsiusryijyistä on lopulta tehty hevosloimia, ja vähitellen ne ovat kuluneet riekaleiksi. Konservointikeskuksesta saa myös neuvontaa Taitava konservaattori saa tekstiilien tuhot piiloon lähes huomaamattomin keinoin. Terhi Manninen (takana) on keskuksessa työharjoittelussa. 31. Johtava konservaattori Anne Vesanto kertoo, että Konservointikeskuksessa saadaan pelastettua useimmat sinne saapuvat tekstiilit. Konservointikeskus tarjoaa palveluitaan niin yksityisille kuin eri laitoksille ja yhteisöille. Epätasapaino antiikkiarvon ja konservointikulujen välillä voi kasvaa suureksi, ja asiakas joutuu joskus pohtimaan tekstiilin arvoa suhteessa kunnostuskuluihin, Vesanto summaa
32 . Nykyinen ryijy on Suomen Käsityön Ystävien 1986 tekemä kopio alkuperäisestä ryijystä, jota säilytetään Suomen Kansallismuseon kokoelmissa. Ryijyt Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema ”Liekki’’ -ryijy on keskeisellä paikassa Hvitträskin hallimaisessa suurtuvassa. Antiikki ja taide. Ryijy oli aikanaan häälahja Eliel ja Mathilda Saariselle
Myös Käsityön Ys- ” Liekkiä pidetään ensimmäisenä, modernina, suomalaisena taideryijynä, ja siitä tuli menestys myös kotimaassa. Artikkelisarja ryijyn historiasta Antiikki ja taide -lehdessä vuonna 2014 ilmestyvä Ryijyn historia -artikkelisarja valottaa suomalaisen ryijyn tarinaa käyttötekstiilistä sisustusryijyksi. Aivan uudenlainen Liekki Gallen-Kallelan Iris-huoneeseen suunnittelema kookas ”Liekki”-ryijy herätti suurta ihastusta myös Ranskan lehdistössä. Gallen-Kallelan vaikutus seuraavien vuosien ryijysuunnitteluun on ilmeinen. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema jugend-henkinen ”Liekki”-ryijy Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 on ensimmäisiä, perinteisistä malleista vapaita taideryijyjämme. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA S uomen paviljonkia Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 on pidetty maamme kansallisten pyrkimysten huipentumana. Moni taiteilija ja arkkitehti innostui suunnittelemaan ryijyjä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Sen taiteellisena johtajana toimi Louis Sparre. Kiinnostus vapaaseen, yksilölliseen ryijynsuunnitteluun heräsi. ”Liekkiä” pidetään ensimmäisenä, modernina, suomalaisena taideryijynä, ja siitä tuli menestys myös kotimaassa. Kyseessä oli penkkiryijy, joka kiinnitettiin korkean sohvapenkin selustaan ja ulottui istuimen yli lattialle asti. Eturivin arkkitehdit – Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen ja taiteilijat olivat luoneet Suomen paviljongista kokonaistaideteoksen, joka sai osakseen runsaasti huomiota. 33. Suomalaisen taideryijyn edelläkävijä JUGENDRYIJY Suomalaisen taideryijyn matka 1950-luvun kansainväliseen maineeseen on pitkä. ” Antiikki ja taide . Paviljongin olohuoneen eli Iris-huoneen sisustussuunnitelma tekstiileineen oli Gallen-Kallelan käsialaa. Käsityötaiteen esittelystä vastasi Suomen Käsityön Ystävät, ja sisustustaide oli vasta perustetun Iris-tehtaan vastuulla. Uuden suomalaisen tyylin tuleminen tekstiileihin lasketaan alkaneen juuri Pariisin maailmannäyttelystä. Suomalaiset halusivat osoittaa maailmalle kulttuurinsa omaleimaisuuden ja itsenäisyyden esittelemällä maansa elinkeinoelämää ja taiteen parhaita saavutuksia
Koti ymmärrettiin kokonaistaideteoksena, josta hienoimpia esimerkkejä ovat arkkitehtikolmikko Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen taiteilijakoti Hvitträsk Kirkkonummella sekä heidän suunnittelemansa Suur-Merijoen kartano Viipurin maalaiskunnassa. Tyyli oli kuitenkin tietoisesti suomalainen, ja malleissa pyrittiin luomaan uutta, kotimaiseen kasvi- ja eläinmaailmaan pohjautuvaa ornamentiikkaa. Kaartuvilla viivoilla luotiin vaikutelma liikkeestä ja aaltoilusta. Yksityiskohta Eliel Saarisen suunnittelemasta ”Satu’’-ryijystä.. Myös sammaleet, jäkälät, levät ja jopa mikroskooppiset kasvi- ja eläinaiheet nousivat suomalaiseen taiteeseen. Taiteilijat ja ryijy Taiteilijoiden tekstiilisuunnitelmat olivat suuritöisiä, yksittäiskappaleina valmistettavia ryijyjä ja kuvakudoksia tai näyttelyihin tehtyjä kokonaissisustuksia. Liekit ovat muuntuneet värillisesti lähes laineita muistuttavaksi. Lähikuva ”Liekki”-ryijyn lattialle levittäytyvästä alaosasta. Tämä Eliel Saarisen ”Satu’’-ryijy edustaa puhtaasti sisustuksen osaksi suunniteltua käyttötekstiiliä. Ryijy osana kokonaistaideteosta 1900-luvun alun jugend-ryijyt olivat käyttötekstiileitä, jotka suunniteltiin osaksi sisustusta. ” 1900-luvun alun jugend-ryijyt olivat käyttötekstiileitä, jotka suunniteltiin osaksi sisustusta. Kartano vaurioitui talvisodan aikana ja on sittemmin tuhoutunut täysin. U.T. tävien mallikilpailut saivat osakseen aivan uudenlaista huomiota. Sinne Käsityön Ystävät sai vuonna 1903 historiansa suurimman tilaustyön: kartanoon valmistettiin peräti 15 ryijyä. Huomattavaa on, että tuolloin toimi jo useita naistaiteilijoita, jotka olivat keskittyneet nimenomaan tekstiilisuunnitteluun, kuten Ellinor Ivalo, Emma Saltzman, Maria Schwartzberg ja Sigrid Wickström. Ryijymalleja suunnittelivat muun muassa Gabriel Engberg, Jarl Eklund, Louis Sparre, Eliel Saarinen ja Väinö Blomstedt. Kuvioaiheet olivat suomalaiselle jugendille tyypillistä kansallisromantiikkaa, jossa kasviaiheet esitettiin kaarevalinjaisina tai kansalliseen tapaan vahvasti tyyliteltyinä. Aiheita ammennettiin luonnosta Jugend-ryijyjen sommittelu noudatti ajalle tyypillistä, epäsymmetristä pohjakaavaa. ” 34 . Se ilmestyi myös englanninkielisenä vuonna 1926. Sireliuksen ”Suomen ryijyt” oli uraauurtava tutkimus. Ryijyn kuva-aiheet kertovat Hvitträskin asukkaista ja heidän elämästään. Yleisiä kasviaiheita olivat havupuiden lisäksi saniaiset, joista kotimaiset arkkitehdit löysivät vastineen gotiikan ja uusgotiikan kierreornamentille. Antiikki ja taide Hvitträskin ruokasalin seurustelunurkkauksessa mahtava penkkiryijy on vuodelta 1914
Useat taiteilijoista ovat ryhtyneet auttamaan käsityönystäviä ja niin on luotu jotakin vallan uutta. Wileniuksen mielestä ”kysymys ei lainkaan ollut taiteesta ja koko suunta oli hakoteillä.” Hän paheksui erityisesti ornamentteja, jotka koostuivat enimmäkseen ”spiraalin muotoisista pykälletyistä kiemuroista” tai ”leviä, jäkäliä ja sieniä muistuttavasta viivojen sekasotkusta”. On näytetty että vanha yksinkertainen ryijykudoksemme taiteellisessa suhteessa sallii mitä vaihtelevimpia ja vapaimpia muodostuk- sia, ja siten vetää vertoja mille kallisarvoiselle mattokudokselle tahansa.” Tämäkö kansallista taidetta. Dramaattisesti Wilenius puuskahtaa: ”Ja tämäkö on nyt taidetta! Suomalaista taidetta. Arkkitehti Waldemar Wilenius, jonka vaimo Helena Wilenius oli tekstiilitaiteilija, kirjoitti 1903 Arkitekten-lehteen arvion Käsityön Ystävien sen vuoden näyttelystä. Gallen-Kallela teki Liekki-ryijystä useampia, kooltaan ja väritykseltään poikkeavia variaatioita, joista myöhäisin on vuodelta 1915. antoi Kotitaide-lehdessä joulukuussa 1902 tunnustusta uudistuneelle ryijytaiteelle ”Ryijyistä hiukan” -artikkelissaan: ”Viime vuosina on tämäkin kaunis kotitaiteen ala virkistynyt uuteen eloon. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Ryijyjen uusi tyyli ja muotomaailma saivat osakseen myös varsin kirpeää kritiikkiä. Tämä näkyy myös ryijyjen nimissä, kuten ”Jäkälä” (Maria Schwartzberg), ”Mossa” (Ingegerd Eklund) ja ”Sananjalka” (Arttu Halonen). 35. Hän avasi joulukuussa 1918 Galerie Hörhammerissa Helsingissä pääosin omasta kokoelmastaan kootun, 114 ryijyä käsittävän erikoisnäyttelyn. ten mallien sanotaan kuitenkin aikanaan nostaneen suomalaisen tekstiili- ja ryijysuunnittelun kansainväliselle tasolle. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Samalla opittiin arvostamaan entistä syvällisemmin niiden erikoislaatuista kauneutta. Kansanomaisen ryijyn uusi tuleminen Lähes unohduksissa olleet kansanomaiset ryijyt nousivat 1900-luvun alkukymmeninä yleiseen tietoisuuteen ja niiden kulttuurihistoriallinen arvo tunnustettiin. Toukka on hieno näyte myös Gallen-Kallelan miehisen vahvasta käsialasta. Antiikki ja taide . Kaikki eivät olleet yhtä ihastuneita. Kerrotaan, että ryijy sai Liekki-nimensä myöhemmin, kun taiteilija teki mallipiirustukset tummanpunaisella ja hehkuvan oranssilla. Liekki-ryijyä on myyty tuhansia kappaleita. Kansallista taidetta?” Jugend ja kansallisromantiikka jäivät varsin suppean, varakkaan luokan sisustustyyliksi. Juuri tämä näyttely nosti kansanomaisen ryijyn taas arvoonsa. Toukka-ryijy on oiva esimerkki jugendtyylille ominaisesta eliöaiheiden muuntelusta, joka on viety niin pitkälle, että luonnonmuotoja tuskin enää erottaa geometrisista muodoista. Siten moni vanha ryijy pelastui. Akseli Gallen-Kallela, ”Toukka”, 125 x 160 cm. Muun muassa taidekauppias Ivar Hörhammer oli innokas ryijyjen keräilijä. Ne edustivat uusia kauneusarvoja, löytöretkiä metsien koristeelliseen, alkuperäiseen muotomaailmaan. Jugend-ryijyjen korkeatasois- Akseli Gallen-Kallela, ”Liekki”, sininen, 145 x 190 cm, vuodelta 1900. ”Jotakin vallan uutta” Nimimerkki A.L. 1901-1905. Hörhammerin näyttelyn innoittamana Käsityön Ystävissä alettiin korjata ja entisöidä vanhoja ryijyjä. Jäkälät, sammaleet, itiöt ja levät ilmestyivät taiteilijoiden suunnittelemiin tekstiileihin ja taonnaisiin 1900-luvun alkuvuosina
Vahvempi kytkös kirkkotekstiilien värimaailmaan on luonnoksessa nro 806. Sammaleen ääriviivat on korostettu tummalla violetilla. Kuva: Suomen Käsityön Ystävien arkisto /Marjut Popelka.. Hän oli ensimmäisiä tekstiilisuunnitteluun keskittyneitä naistaiteilijoitamme. Ornamenttina on vahvasti tyylitelty, syvänvihreä sammal hehkuvan keltaisine, koristeellisine itiöineen. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Tämän ”Tähdikäs”lattiaryijyn sammal-itiö-aiheeksi tulkittava koristekuvio on viety lähes abstraktille tasolle. Ryijyn värimaailma on hillitty ja lämminsävyinen. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Emma Saltzman suunnitteli Suomen Käsityön Ystäville malleja vuodesta 1904 lähtien: ryijyjä, pöytäliinoja, tyynyjä ja verhoja. Värimaailma tuo mieleen kirkkotekstiilit ja antaa yksinkertaiselle organismille salaperäistä juhlavuutta. 36 . Väinö Blomstedt, Tyynymalli nro 732. Siinä valkeat tähdet koristavat taustakuvioinnin violetteja ruutuja. Kuva: Suomen Käsityön Ystävien arkisto/ Marjut Popelka. Lattialle ulottuvan osan kaartuvat linjat vastaavat ajan suosimaa tyyliä. Kuviointi suuntautuu penkkiryijylle tyypillisesti pystysuuntaan ja päättyy tyyliteltyihin, symmetrisiin punaruskeisiin käpyihin. Kotkat-penkkiryijyn linjakkaasti tyylitellyt, tummat linnut luovat voimakkaan kontrastin ryijyn herkän vihreälle keskiosalle, jossa keltaiset täplät toistavat lintujen nokkien väriä. Emma Saltzman, ”Kotkat”, 125 x 220 cm, 1900-luvun alku. Antiikki ja taide Emma Saltzman, ”Käpy”, 125 x 185 cm, 1900-luvun alku
Antiikki ja taide . Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Vanhojen ryijyjen kopiot saavuttivat tavattoman suosion. Perinteinen luovuuden jarruna 1920-luvun alussa Suomen Käsityön Ystävät julisti ensimmäisen varsinaisen ryijysuunnittelukilpailun. Se on säilyttänyt suosionsa ja on kolmanneksi kysytyin ryijymalli. Eliel Saarinen, ”Ruusu”, 125 x 185 cm, vuodelta 1904. Tämä kaikki jarrutti modernin ryijyn syntyä. Ryijyn käyttö sisustustekstiilinä, mattona tai seinävaatteena yleistyi myös kaupunkilaiskodeissa. Sireliuksen jo pitempään vireillä olleen kirjahankkeen rahoituksen: ”Suomen ryijyt” ilmestyi 1924. Herkkä Ruusu-ryijy on ollut Suomen Käsityön Ystävien suosituin ryijymalli. Ryijymalleja voi siis ostaa myös tarvikkeina ja tehdä itse. 37. Hän kertoo muistelmissaan värikkäästi omasta ryijyinnostuksestaan: ”Ihmeellisintä oli, että aloitin sisustuksen ryijyistä. T. Sen ajaton ilme ja vaalea värimaailma sopivat moderniin kotiin. Tavoitteena oli saada uusia, moderneja seinäryijymalleja. Hääperinteiden taas vilkastuttua Eva-ryijystä on tullut myös erittäin suosittu vihki- ja häälahjaryijy. Sireliuksen ”Suomen ryijyt” Hörhammerin näyttely mahdollisti myös U. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Vaaleasävyinen, herkkäkuvioinen Eva-ryijy on yksi taiteilijan hienoimmista töistä. Yleisesti oltiin vielä sitä mieltä, että uudetkin ryijymallit piti sommitella vanhojen tapaan. Saarinen suunnitteli 1904 Suomen Käsityön Ystäville kokonaisen Ruususisustustekstiilisarjan. Silloin (1905) oli tuskin ainoatakaan yksityishenkilöä, joka olisi niitä koonnut, ja noista ’van- Eva Mannerheim-Sparre, ”Eva”, 110 x 160 cm, vuodelta 1908. Hörhammerin näyttelyn ja Sireliuksen ryijykirjan vaikutus oli kuitenkin edelleen vahva ja sitoi mielikuvitusta. Kilpailuja alettiin järjestää parin vuoden välein, ja uusia ideoita alkoi näkyä julkisuudessa. Se oli ensimmäinen, ryijyjä käsittelevä tutkimus koko Skandinaviassa ja herätti maassamme valtavan innostuksen vanhoja ryijymalleja kohtaan. Ja ryijyn kutomisesta tuli oikea muotiharrastus. Kansanomaiset ryijyt otettiin Käsityön Ystävien työpiirustusmallistoon, joka laadittiin Sireliuksen kirjan ja Kansallismuseon mallien pohjalta. . Museot alkoivat hankkia ryijyjä kokoelmiinsa ja samaan aikaan syntyi yksityiskokoelmia. hoista rääsyistä’, joita pyöräni ohjaustangolla kuljetin kotiin pyyntimatkoiltani tehtiin paljon pilaa.” Vanhojen ryijyjen boomi Vanhojen ryijyjen keräilyinnostuksen myötä syntyi pian tarve ihailtujen, vanhojen ryijymallien uudelleen kutomiseen, koska aitoja alkuperäiskappaleita oli saatavilla varsin rajallisesti. Vasta 1930-luku näki ”uuden” ryijyn nousun. Satakuntalainen kuvanveistäjä Emil Cedercreutz oli ollut aikaansa edellä. Eliel Saarisen ryijyt on yleensä suunniteltu tiettyyn huonetilaan, ja ne liittyvät saumattomasti muuhun sisustussuunnitelmaan
Kädentaidot Huopa taipuu perinteisesti ja modernisti HUOPIKKAAT, HUOPIKKAAT… Vanhan ajan huopatossu uusilla virityksillä on trendijalkine. Antiikki ja taide. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI 38 . Huopa taipuu moderniin muotoon jalkineiden lisäksi myös laukuissa. Pakkasilla huopa lämmittää ja kesällä se ei hikoile. Tiesitkö, että huopajalkineita voi käyttää kesät talvet
39. Antiikki ja taide . Syylingit kuuluvat perinteiseen mallistoon
Ihmiset ottivat värikkäät huopikkaat tosi hyvin vastaan, ja se avasi myös mahdollisuuksia muille jalkineille. Villaa on huovutettu jo satoja vuosia vaatteisiin ja muihin tekstiileihin. Siitä lähtien Lahtiset on vaalinut Venäjältä Suomeen kulkeutunutta huopikkaiden valmistamisen taitoa. Kumipohjat mahdollistavat jalkineen huomattavasti monipuolisemman käytön ja lisäävät tietenkin myös käyttömukavuutta. – Halusimme käyttää ihmisiä herättäviä värejä jalkineissa, ja väreistä lähtikin ihan uusi kehitysprosessi. – Pitkävartinen huopatossu on edelleen yrityksemme lippulaivatuote, ja vaikka tuotevalikoimamme on vuosikymmenten saatossa kasvanut ja monipuolistunut, huopikas on ja pysyy, Koskinen toteaa. Maanviljelijä Alex Lahtinen perusti huopatossutehtaan vuonna 1921 Jämsän Partalan kylään. 40 . Vihreys arvona on meille itsestäänselvyys, yrittäjä Riitta Koskinen Lahtisista toteaa. Kumipohjat huopatossuihin Lahtisten huopikas on kuitenkin kokenut vuosikymmenten saatossa erilaisia kehitysvaiheita. 1990-luvun loppupuolella Lahtisten huopikas sai uutta ilmettä, kun jalkineiden värimaailmaa alettiin kehittää. Huopikkaiden valmistustaito kulkeutui Venäjältä Suomeen 1800-luvun lopulla. – Huopa on hyvin monipuolinen materiaali. – Choklat ei ole jättänyt malliston suunnittelussa mitään sattuman varaan. Mallistoon kuuluu niin tennareita, kumisaappaita kuin pitkävartisiakin saappaita muistuttavia jalkineita. Koskinen kuvaa huopatossun tuotekehittelyssä varsinaiseksi taitekohdaksi 80-lukua, jolloin huopikkaisiin tulivat kumipohjat. Kuutisen vuotta sitten Lahtisilla aloitettiin yhteistyö kenkäsuunnittelija Aki Choklatin kanssa. – Se oli meille iso loikka designin puolelle. Onnistunutta designyhteistyötä Vaikka Lahtisilla ei ollut vielä 1980-luvulla selkeää visiota siitä, että huopikkaista ja huopajalkineista voisi tulla trendijalkineita, he uskoivat siihen, että huopa voi taipua myös moderniin suunnitteluun. Antiikki ja taide AKI CHOKLAT for Lahtiset -malliston tennarityyliä. Meille on äärimmäisen tärkeää, että tuotteemme on valmistettu puhtaista luonnonmateriaaleista. Original by Lahtiset -mallistoon kuuluvatkin varrellisten, klassisten huopikkaiden lisäksi aamutossut ja syylingit, jotka ovat lämmittäneet suomalaisten varpaita jo vuosikymmeniä. Lahtisten synnyinsija, Jämsän seutu, onkin ollut yksi huopateollisuuden keskuksista. Hän on luonut malliston löytämällä huovan jalkineiden ja laukkujen materiaalina ikään kuin uudelleen eli hän osaa taitavasti hyödyntää huovan salaisuuksia. Choklat käyttääkin huopaa mielikuvituksellisesti ja yllätyksellisesti. – Siihen saakka tuotannossamme oli pelkästään huopapohjaisia huopikkaita. AKI CHOKLAT for Lahtiset -mallisto edustaa huippuunsa vietyä muotoilua. 100 -prosenttista lampaanvillaa sen olla pitää. Malliston jalkineissa suomalainen perin- teikkyys yhdistyy rohkeasti nykyaikaan, Koskinen kuvaa. Parhaimmillaan Partalan kylässä on yhtä aikaa toiminut seitsemän eri huopatossutehdasta, joista Lahtiset on tänä päivänä Suomen ainoa pitkävartisten huopikkaiden valmistaja. Näin tiivistää bisnesfilosofiansa Jämsässä toimiva Lahtiset, jolla on pitkä ja menestyksekäs ura aitojen huopikkaiden valmistamisessa. Lahtiset ovat näyttäneet osaamisensa kautta, että huopa taipuu moneksi. Ne on kuitenkin kaikki valmistettu huovasta.. AKI CHOKLAT for Lahtiset -mallistossa on myös pitkävartisia saappaita. Perinteisen harmaan, mustan ja punaisen huopikkaan ohella alettiin valmistaa myös iloisenvärisiä, epäperinteisiä huopatossuja
Molempien suunnitteluherrojen tuotesarja on myös Lahtisten vientituotteiden joukossa. Jalkineet valmistuvat yhä edelleen käsityönä ja huolellisesti vaihe vaiheelta. Se näkyy myös meidän viennissämme, yrittäjä Riitta Koskinen sanoo. – Käytämme esihuovutettuja huopalevyjä ja varsinainen huovutusprosessi tapahtuu täällä tehtaallamme. Tervetuloa TAMMISAAREN antiikki- ja taidemessuille! 6.-8.6.2014 perjantai 13-19 la-su 10-16 Ystadinkatu 14, Tammisaari www.wanhatammitori.fi Liput 6 € Antiikki ja taide . – Koneet eivät kykene kaikkiin, tarkkuutta vaativiin työvaiheisiin, yrittäjä Riitta Koskinen toteaa. Suurin osa siitä tulee Saksasta. JONAS HAKANIEMI for Lahtiset -mallisto on Hakaniemen suunnittelema, raikkaan nuorekas citylaukkuja reppumallisto, josta löytyy myös hyvin hauska värimaailma pinkistä punaiseen ja keltaisesta siniseen ja vihreään. Meillä on samanlainen ajattelutapa eli me tykkäämme selkeästä ja pelkistetystä kiiltävän ja koristellun sijaan. Huovan ryhdikkyys antaa tuotteelle selkeälinjaisen ja graafisen olemuksen, jossa aito nahka täydentää kokonaisuuden. Valmistus perustuu villakuitujen huopumisominaisuuteen, Koskinen sanoo. Huovuttaja yrittää koneellisesti vaikuttaa siihen, että kuidut takkuuntuvat lisää, mutta juuri siten, miten halutaan. Nuorekkaita citylaukkuja Vuosi sitten Lahtiset aloitti yhteistyön myös toisen suunnittelijan, Jonas Hakaniemen kanssa. Numeroa suurempi – Huovutusprosessi on kuin ohjailtava kaaos, joka perustuu siihen, että villakuidut menevät takkuun. 41. Aihiota huovutetaan, kunnes haluttu vahvuus ja tiiviys on saavutettu. Ideat tulevat Choklatin ideapankista, joita me täällä jalostamme, Koskinen toteaa. Lahtisten tehtaalla käytetään vuosittain jopa reilut 20 000 kiloa villaa, joka on 100-prosenttisesti aitoa lampaan villaa. – Inspiraationa ovat olleet ennen kaikkea laadukkaat ja värikkäät materiaalit. Alussa huopikasaihio on noin kaksi kertaa suurempi joka suuntaan kuin toivottu, valmis tuote. JONAS HAKANIEMI for Lahtiset -malliston moderni olkasalkku. Sen vuoksi onkin hyvä ostohetkellä valita numeroa suurempi jalkine. Huopikkaat eivät vaadi paljon hoitoa. Käytön jälkeen ne on hyvä muotoilla, tarvittaessa vaikkapa täyttää paperilla ja kuivattaa matalassa lämmössä. Jämsässä sijaitsevalla tehtaalla valmistetaan vuosittain tuhansia jalkinepareja. Vähemmän hiljainen huopatossutehdas Lahtisen huopatossutehtaalla ei ole hiljaista. Valmistustavasta johtuen, muista jalkineista poiketen huopikkaat saattavat käytössä hieman kutistua. Alkuperäinen huopikas on vielä Lahtistenkin suosikkimalli. – Olemme löytäneet Choklatin kanssa toimivan suunnitteluyhteistyön. Huovan kohdalla on myös asioita, jotka on käytännössä meidän tekniikallamme mahdotonta toteuttaa. Lopuksi aihio muovataan lestin päälle kuivumaan. Läpimäräksi kastuessaan huopikas saattaa menettää muotonsa, siksi kastelemista pitää varoa. Huopa on osoittautunut hyvin taipuisaksi materiaaliksi, mutta tuleeko siinäkin vastaan rajoja, joihin huopa ei taivu. – Japanilaiset pitävät suomalaista designia ja käsityötaitoja arvossa. Tässä vaiheessa huopikkaat venytetään haluttuun muotoon. . Uskomme kuitenkin huovan tulevaisuuteen ja siihen, että mekään emme ole osanneet vielä hyödyntää sitä niin paljon kuin voisi olla mahdollista, yrittäjä Riitta Koskinen vastaa. Pääasialliset vientimarkkinat ovat eri puolilla Eurooppaa sekä Japanissa ja Kanadassa. – Tottahan toki
Vanhat astiat jatkavat elämäänsä Mona Reivosen töissä KORUJA POSLIINIASTIOISTA Korutaiteilija Mona Reivonen luo kierrätyskoruja vanhoista, rikkinäisistä posliiniastioista ja lasiesineistä. Monan korut henkivät historiaa, sillä koruiksi päätyvät erityisesti tuotannosta poistuneet Arabian astiat, joiden ornamentit ja kukkakuviot saavat korutaiteilijan ideat pulppuamaan. Antiikki ja taide. TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN KUVAT: ATELJE-MONA 42 . Kädentaidot Riipus ja rannekoru on tehty keväisen kauniista Esteri Tomulan suunnittelemasta ”Valmu”-sarjasta
Siksi en valmistakaan uusista astioista koruja lainkaan, Mona sanoo. Muotoonsa sahatun posliinin toisinaan hyvinkin terävät reunat hiotaan huolellisesti vesihiomakoneella. – Korujen luominen näistä, jo tuotannosta poistuneista astioista on myös kunnianosoitus esineiden luojille. – Minulla on erilaisia, läpinäkyviä kalvomuotteja, joiden läpi voin hahmottaa, minkälaisia koruja astiasta kannattaa tehdä. Ensikorun jälkeen Mona onkin jalostanut posliiniastioista lukuisia riipuksia, korvakoruja, rintarosseja, rannekoruja ja myös solmioneuloja miehille. set materiaalit ovat niin kovia, että niiden työstö on melkoista tuskaa. – Käsillä tekeminen on ollut minulle aina hyvin luontaista. Elämä vei töihin teollisuuden pariin, mutta luovuus pysyi vahvana harrastus- ten myötä. Halkeaman ilmaantuessa alkuperäistä suunnitelmaa voi kuitenkin joutua muokkaamaan. – Eräästä suorakulmioksi kaavaillusta korusta luotiin halkeaman myötä art deco -tyyppinen, kulmistaan viistottu koru. – Kerran mosaiikkitöitä tehdessäni rikoin kukkakuvioisen lautasen. Elettiin vuotta 2006, Mona kertoo. Kotimaisia, vanhoja astioita on myös helposti saatavilla. 43. Iäkäs posliini voi yllättää Paitsi että Mona ideoi koruja itse, häneltä myös tilataan koruja rakkaista, vanhoista astioista. Kun koru ja sen muoto on ratkennut, aloitan kuvion irrottamisen posliinista sahaamalla. Erityisesti häntä kiehtovat vanhojen astioiden ornamentit ja kukkakuviot. Olen koko ajan ommellut, maalannut, virkannut, nyplännyt, huovuttanut, tehnyt olki- ja pajutöitä sekä tiffany-, paju-, ja mosaiikkitöitä. Jo pienenä tyttönä väkersin nukeille erilaisia koruja, Mona kertoo. Oma tyylini on rönsyilevä ja romanttinen, mutta jokin kuvio voi vaatia, että siitä tehdään pelkistetympi koru. Toisinaan idea korusta kypsyy vasta materiaalia leikatessa, Mona sanoo. Lautaset soveltuvat hyvin korvakoruihin ja riipuksiin. – Suojalasit ovat posliinin leikkaamisessa välttämättömät. Eräästä halutusta perintöastiastosta Mona teki korut koko suvun naisille. Uusi elämä rikkinäisille astioille Mona rakastaa ruusuja, röyhelöitä ja nostalgista estetiikkaa. En ole kuitenkaan koskaan joutunut sanomaan, ettei koru onnistuisi lainkaan. Monan mukaan idea korusta syntyy nopeasti astian ja sen kuvioiden myötä. Koru voi syntyä mistä tahansa kauniista astiasta, mutta mieluummin suosin kotimaisia esineitä, joiden kuvioiden takaa löytyy suunnittelijoita ja historian havinaa. Nykyi- ” Minua kiehtoo ajatus siitä, että jokin astia tulee esille yllättävässä paikassa, kuten korvakoruissa. Mona varoittaa aina siitä, että vanha posliini voi käyttäytyä arvaamattomasti. Astian hajottamiseen tarvitaan erilaisia pihtejä, leikkureita ja katkaisuvälineitä, Mona kertoo. Työ muistuttaa pitkälti lasin leikkaamista. Kahvikupin kaareva muoto istuu täydellisesti käytettäväksi rannekoruissa. K orutaiteilija, yrittäjä Mona Reivonen haaveili lapsena kultasepän ammatista. – Ajatus korusta ja sen tyylistä muotoutuu mielessäni hyvinkin valmiiksi, kun näen jonkin astian kuvioineen. Aloin työstää tuota palasta, ja niin ensimmäinen posliiniriipukseni syntyi. Kun astia, esimerkiksi lautanen, on hajotettu, Mona päättää, mikä koru palasista syntyy. Antiikki ja taide . Korutaiteilija Mona Reivonen valmistaa ihastuttavia kierrätyskoruja vanhasta, särkyneestä posliinista ja lasiastioista. – Käytän koruissani paljon vanhoja, rikkinäisiä Arabian astioita. – Toisinaan, kun vanhaa materiaalia lähtee työstämään, siinä voi ilmetä sellaisia sisäisiä vaurioita, jotka leikatessa saattavat hajottaa koko esineen. Vanhasta posliinista korut onnistuvat Posliinin työstäminen koruiksi vaatii taitoa, kunnon työkaluja ja suojavarusteita. Minua kiehtoo ajatus siitä, että vanhasta voi luoda uutta ja se, että jokin astia tulee esille yllättävässä paikassa, kuten vaikka korvakoruissa, Mona sanoo. Mummon vanha lautanen voi olla rikki, mutta sen muisto halutaan pelastaa korujen muodossa. Idea valmistaa koruja posliinista ja lasista syntyi sattuman kautta. Hän käyttää koruissaan itse asiassa vanhaa fajanssia paitsi kauniiden kuvioiden myös sen pehmeyden vuoksi. – 1960-70-luvulta alkaen materiaalit pikkuhiljaa kovenivat ja muuttuivat sellaisiksi kuin ne ovat tänä päivänä. ” Raija Uosikkisen ”Raija”-sarjan sinisestä värimuunnoksesta valmistetut, jalokivin somistetut hopeakorvakorut koristavat arkea ja sopivat myös juhlien asusteiksi
Käsityö tarvitsee arvostusta Selkeälinjaiset rintaneula ja riipus on valmistettu Esteri Tomulan suunnittelemasta ”Krokus”sarjasta. – Käsityöläisenä on tärkeää löytää oma tyyli suuren korutarjonnan keskeltä. Itse pitää olla hyvin aktiivinen. Rakastettua ”Kesäkukkaa” on käytetty makeanvedenhelmin ja korukivin somistetussa kaulakorussa sekä pelkistetyssä riipuksessa. Lasi kuitenkin unohtui materiaalina hetkeksi, mutta on nyt jälleen palanut koruihini. – Omien koruideoiden kehittelyssä on käynyt niin, että astia onkin mennyt palasiksi. ” Uniikkien posliinikorujen myötä jokin vanha esine saa uuden elämän ja jatkaa tarinaa jälkipolville. ” Lopputulos oli jopa alkuperäistä ajatusta onnistuneempi. Punottuun ketjuun voi valita joukkoon helmiä. Niissä posliinikoru voi olla kiinni riipuksen lailla tai kaarevana palasena rannekorun keskellä, Mona selittää. Ylivoimaisesti suosituimpia riipuksissa ovat kuitenkin palloketjut. Se tietysti on harmittanut, mutta samalla taito osata leikata oikein erimuotoisia astioita on karttunut. Viimeksi valmistin rikkinäisistä Mariskoolesta iloiset kaulakorut. Korvakoruissa taas käytän aina hopeakoukkuja. Runsas, helmin somistettu rannekoru rakentui Arabian vanhasta ”Mulberry”lautasesta, joka valmistettiin vuosina 1883-1909. Kaulakoruissa riipuksen reunukset voivat olla tinaa, mutta ketjun saa punottuna, hopeisena, pronssisena tai kuparisenakin. Mona Reivonen valmistaa ja myy korujaan verkkokaupassaan ja jälleenmyyjien kautta sivutoimisena yrittäjänä. Romanttisissa sydänriipuksissa on käytetty ”Suomenkukkaa” molemmissa valmistetuissa väreissä. 44 . Korut saavat metallireunukset Kun haluttu palanen on valmiina, Mona tekee posliinille reunukset polttimen avulla hopeasta tai tinasta kolvaamalla. Hänen mielestään käsityöyrittäjän tie ei ole helppo yhteiskunnassa, jossa kulutustavaraa hankitaan kaukomaista halvalla. Sinisävyiset, helmin koristellut kaulaja korvakorut syntyivät Raija Uosikkisen ”Ali”-sarjan astioista. – Ihan ensimmäisten posliiniriipusteni aikaan rikoin vahingossa lasisen Kastehelmi-lautasen, josta muokkasin riipuksen. Antiikki ja taide. – Erityisesti rannekoruihin toivotaan helmiä. Mona valmistaa myös hopeakoruja, mutta posliini- ja lasikoruissa on hänelle erityistä ja tärkeää kierrätyksen ja tuunauksen ajatus. Posliinin ohella Mona käyttää koruissaan lasia. – Suurimmaksi osaksi koruihin käytetään tinaa, sillä hopea vaatii posliinin reunalta täysin suoran profiilin. Syvät ja matalat lautaset tai kahvikupit käyttäytyvät leikatessa eri tavoin, Mona kertoo. Koen, että Suomessa ihmiset kyllä arvostavat käsityötä, mutta siitä ei silti olla valmiita maksamaan
Vihreässä lasiriipuksessa on palanen Riihimäen Lasin historiaa. 45. Jos saman tekee aikuisille, ideoita ei välttämättä synny kovinkaan helposti. Monan mielestä korut voisivat olla ikuisia, jos halpojen, heikkolaatuisten tuontikorujen sijaan valittaisiin kotimaista laatua. Luovuus voi pulpahtaa esiin yllättävästikin, kun sen uskaltaa päästää irti. Kun lapsi saa käsiinsä jonkin esineen, hän keksii nopeasti sille uusia hahmoja ja käyttötarkoituksia. Taiteen avulla voi Monan mielestä irrottautua arjesta, saada mielihyvää ja unohtaa elämän murheet. liinikorujen muodossa on luovaa rajojen rikkomista, kapinaa totuttua vastaan. Itse olen usein korjannut tällaisia hinnakkaitakin merkkikoruja korvaamalla kuminauhat kunnon koruvaijereilla ja lukoilla. – Positiivisuus on tärkeää, sillä se antaa luovuudelle siivet. – Vaikka korulla olisi jokin tunnettu brändi tai kova hintalappu, se ei tarkoita automaattisesti hyvää laatua. Itselle se, että keksin tavallisille esineille uusia ulottuvuuksia pos- Kaksi erilaista lintuhäkkiriipusta valmistui 1940-luvun Arabian kukkalautasista. Itselleni kauneus ja taide piilevät koruissa, Mona sanoo. – Jos katsoo lapsia, voi ymmärtää, että meissä jokaisessa on alkuaan paljon luovuutta. Luovuus on rajojen rikkomista Koruja tehdessään Mona päästää luovuutensa valloilleen. – Toiselle tärkeää taidetta ovat kuvataiteet, toinen nauttii elokuvista tai teatterista. Iloisen väriset lasiriipukset muotoutuivat särkyneistä Mariskooleista. Monan mielestä jokaisesta ihmisestä löytyy luovuutta, mutta moni saattaa tukahduttaa sen pelätessään muiden mielipiteitä. Riipuksissa on somisteina korukiviä. (09) 701 4449 www.harmonikkamyynti.fi Antiikki ja taide . – Uniikkien posliinikorujen myötä jokin vanha esine saa uuden elämän ja jatkaa tarinaa jälkipolville, Mona pohtii. Jokaiselle voi Monan mielestä löytyä oma tapa ilmaista luovuutta. Rokokoo-aiheinen Arabian lautanen sai Monan taitavissa käsissä uudet muodot. . HARMONIKKOJEN ERIKOISLIIKE ESITTELYSSÄ: t -BTTF 1JIMBKBNBB 4QFDJBM NBMMJTUP
NN MBTUFO KB OVPSUFO VVUVVTNBMMJU t $BTUBHOBSJ LBLTJSJWJTFU t -BBKB WBMJLPJNB LÊZUFUUZKÊ TPJUUJNJB KB UBSWJLLFJUB -digiharmonikat Sturenkatu 47, Helsinki, puh. Ihmisten olisikin hyvä pohtia, maksaako nimestä vai laadukkaasta käsityöstä, Mona sanoo. Luovuus voi kummuta vaikka kodin remontoinnin myötä. – Luovuus on pulppuavaa intohimoa ja vallattomuutta
Antiikki ja taide. Kädentaidot Heidi Wegeliuksen asetelma Intertwining Plant Materials. Ikebana puhaltaa kukat eläviksi Tyhjyydestä ja epäsymmetriasta 46
TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: SUOMEN SOGETSU-IKEBANA RY P erinteinen japanilainen kukkien ja oksien asettelutaide eli ikebana symboloi kaikkea sitä, mistä Japani ja japanilainen kulttuuri on rakentunut. Olin jo lapsena ollut kiinnostunut kukista ja poimin niitä luonnosta, mutta en tiennyt, mitä niillä voisi tehdä, Salastie kertoo. Kipinä tätä japanilaista taidemuotoa kohtaan hänellä syttyi tosin jo aikaisemmin. – Sain nuorena ystävältäni lahjaksi kirjan Zen ja japanilainen kukkienasettelutaide. Salastie on pitkän linjan ikebanisti. Pitkä tie – Jokainen ikebana-asetelma on makrokosmoksen kuva pienoiskoossa, Salastie määrittelee. – Kuten kaikki japanilaiset, zen-buddhismiin pohjautuvat taiteet, myös ikebana kertoo äärimmäisestä hienostuneisuudesta ja henkisyydestä. taas liittyy kaikkeen olemassaoloon, Sogetsu-ikebanaopettaja ja Ikebana Helsinki Chapter ry:n puheenjohtaja Riitta Salastie toteaa. ” Antiikki ja taide . ” Jokainen ikebana-asetelma on makrokosmoksen kuva pienoiskoossa. 47. Se kolahti minuun välittömästi. Ikebanaan liittyy zenin filosofinen käsite tyhjyydestä, joka Riitta Salastien klassinen ikebanaasetelma. Hän on opiskellut ikebanaa lähes 30 vuoden ajan ja asunut useaan otteeseen Japanissa. Heidi Wegeliuksen asetelma Two or More Containers. Heidi Wegeliuksen asetelma Repeating Similar Forms or Shapes. – Matkustin vuonna 1984 ensimmäistä kertaa puoleksi vuodeksi Japaniin, jossa Heidi Wegeliuksen asetelma Colors in Contrast. Heidi Wegeliuksen asetelma Massed Expression. Ikebana on minimalistinen kuva kaikesta siitä, mikä on. Ikebana tarkoittaa eläviä kukkia eli kukkien eläväksi tekemistä. Ikebana on japanilaista kukka-asettelutaidetta, joka yhdistää luonnon ja ihmisyyden kukkien ja muiden rakenneosien sommittelun kautta
– Klassisessa ikebanassa on olemassa valmiit perusasetelmat, jolloin sen harjoittajan ei tarvitse keksiä itse niitä, Salastie toteaa. Moderneihin asetelmiin laitetaan keinotekoisia materiaaleja, kuten muovia, teräslankaa ja lasia. Liisa Nurmisen asetelma, Pasilan näyttely 2011. Ikebanassa on kaksi tärkeää periaatetta: Asetelman täytyy sopia ympäristöön, johon se on tehty, ja tekijän tunteiden ja luonteen täytyy näkyä asetelmassa. Sen aikana hän löysi sopivan ikebana-opettajan ja lähti matkalle, jolla on edelleen. Niittykukkia arvostetaan Taidetta ilman taidetta Ikebana-asetteluun käytetyt oksat ja kukat valitaan huolellisesti. Ensin se tuntui kuitenkin mahdottoman vaikealta, joten päädyin opiskelemaan teeseremoniaa. Toisaalta se on erittäin inspiroivaa, koska asetelmat ovat niin kauniita ja niistä saa energiaa. Nuppu ja puoliauennut avautuneen rinnalla (Lähde: Harukaze-verkkojulkaisu) 48 . Tämä tarkoittaa myös sitä, että taiteilijan persoona ei ole siinä pääosassa. Ikebanassa käytetään mm. – Siitä saakka ikebana on ollut intensiivisesti osa minun elämääni, Salastie kuvaa. Niitä ovat leikkaaminen, muotoilu ja materiaalin asettelu oikeaan asentoon ja paikkaan, teoria, historia, oppi sekä filosofia itsensä löytämisestä (do). Ikebanan kehittymiseen ovat vaikuttaneet Zen-buddhalaisuus ja shintolaisuus. – Itselleni ikebanan harjoittaminen on myös antanut oivalluksen siitä, että minähän en osaakaan mitään eikä tässä tule koskaan valmiiksi. Laila Peraston asetelma, Pasilan kirjaston näyttely 2013. Suomen Sogetsu-ikebana ry:n näyttely Pasilan kirjastossa marraskuussa 2013. Ikebanassa tavoitteena on zeniläisen periaatteen mukaisesti taide ilman taidetta eli ”Artless Art”. Kukat voivat olla vaatimattomia niittykukkia, joita japanilaiset arvostavat tai kausittaisia, asetelman tekemisen aikana kukkivia. Ikebana onkin taidemuodon lisäksi myös henkinen harjoitus. Asetelmissa huomioidaan kukkien luonnollinen kasvupaikka ja vältetään kuivan maan kasvien asettamista yhteen veden läheisyydessä kasvaneiden kanssa. Suomessa voidaan hyödyntää asetelmassa männyn, kuusen, katajan, pajun, tammen, vaahteran, pihlajan ja hedelmäpuiden oksia, heiniä, varpuja, rikkakasveja, käpyjä, marjoja sekä syksyn lehtiä. Vuonna 1987 Salastie matkusti uudelleen Japaniin, tällä kertaa vuodeksi. Avautuneen kukan lisäksi asetelmaan otetaan puoliksi auennut ja nuppu. Elizabeth Asikaisen ja Laila Peraston asetelma, Tapiolan kulttuurikeskus 2009. Kukkien tietä (kado) harjoitettaessa täytyy opiskella ja hallita fyysiset ja tekniset taidot (jutsu). kamelioita, narsisseja, kosmoskukkia, iiriksiä, tulppaaneja, ruusuja ja hedelmäpuiden kukkaoksia. minulle tuli välittömästi sellainen tunne, että haluan opiskella ikebanaa. Asetelmiin voidaan sijoittaa myös hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juuria, ajopuuta ja kuivattua materiaalia. Antiikki ja taide
Ensimmäiset kahdeksan asetelmaa tehdään maanantaipäivän aikana, ja ne ovat esillä keskiviikkoiltaan. Ikebana puhaltaa siis kukan eläväksi. Suomessa yleisin Sogetsu-koulukunta Japanissa on yli parituhatta joko klassisesti tai modernisti suuntautuvaa ikebana-koulukuntaa. Epäsymmetria ja tyhjä tila Japanilainen arvostaa muotoja, linjoja ja kätten taitoja. Klassisissa asetelmissa korostetaan linjoja, ei niinkään kukkien väriloistoa. Kodeissa yleistyi tokonoma-syvennys. Myöhemmin se levisi hovin ja samuraiden taidemuodoksi. Ikebana kasvattaa itsetuntemusta. – Asetelman lähtökohtana voivat olla kaartuvat tai suorat linjat, lehtien pinnat, maljakon muoto ja tilan käyttö. Eri materiaaleja ei vain asetella, vaan tarkoituksena on perehtyä uudella tavalla niiden antamiin mahdollisuuksiin. ”Ikebanassa minua viehättävät materiaalit (erityisesti luonnon), värit ja kolmiulotteinen sommittelu sekä yhä enemmän myös maljakot. Se on eräänlaista psykoanalyysia ja -terapiaa. elää) ja hana (suom. So¯fun tavoitteena oli luoda nykyaikaista ikebanaa sisällyttämällä asetelmien tyyleihin länsimaisia vaikutteita. Asetelman maljakon, oksien ja kukkien valintaan vaikuttavat puolestaan vuodenajat ja symboliikka. Temppeleistä koteihin Käsite ikebana tulee japaninkielisistä sanoista ikuru (suom. – Ikebanan ohella tokonoma-syvennyksen koristeluna esiintyi kuvakäärö. Ikebanassa puhuttelevat eniten sen periaatteet ja filosofia sekä länsimaisista tyylikkyysnormeista eroavan kauneuden syvällisyys”, toinen harrastaja kuvaa. – Perusasetelmien mittasuhteet ovat tarkkojen sääntöjen mukaiset. Ikebana on opettanut katsomaan luontoa ja keramiikkaa uusin silmin”, yksi ikebanisti perustelee. 49. Kankimäen saamat vastaukset tiivistävät hyvin, mistä ikebanassa on kyse. ”Ikebana on niin monitasoinen harrastus ja elinikäistä kehittymistä, ettei sen syvyyttä edes ymmärrä vielä. So¯fun tavoitteena oli luoda nykyaikaista ikebanaa sisällyttämällä asetelmien tyyleihin länsimaisia vaikutteita. Japanissa toimii nykyään yli 2 000 ikebana-koulukuntaa. So¯fu korosti, että kaikki ikebanan säännöt ja rajoitukset olisi kumottava. Asetelmista pyritään tekemään eläviä veistoksia. Perinteisten taidemuotojen tavoin ikebana sisältää kolme aspektia: doo (henkinen), gaku (teoreettinen) ja jutsu (tekniikka). Ikebana taidemuotona sai alkunsa yli 500 vuotta sitten japanilaisissa temppeleissä Buddhan alttarille tehdyistä asetelmista. kukka). Eri tyylejä on lukuisia: rikka, shoka, moribana, nageire ja chabana. Sogetsu-koulukunta sai alkunsa Japanissa vuonna 1927, kun ikebanataiteilija Teshigahara So¯fu (1900–1979) ravisteli ikivanhoja perinteitä ja julisti, että ikebanaa voi tehdä kuka tahansa, missä tahansa, milloin tahansa ja mistä materiaalista tahansa. Ikebana liikuttaa kyyneliin. Hiroshin kuoleman jälkeen, vuonna 2001 koulun suurmestarin (iemoto) asema siirtyi hänen tyttärelleen Akanelle, joka on yksi harvoista naispuolisista ikebana-koulukunnan johtajista. Lisätietoja Suomen Sogetsu-ikebana ry:stä ja sen järjestämistä ikebana-kursseista osoitteessa www.sogetsuikebanafinland.net. Oksia muokkaamalla asetelmassa pyritään linjojen sulavuuteen. Henkinen matka Suomessa toimivan Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry:n Hashi-julkaisussa filosofian maisteri ja Sogetsu-ikebanaopettaja Mia Kankimäki kertoo tiedustelleensa muutamilta ikebanisteilta, mitä ikebana heille merkitsee ja mikä heitä siinä puhuttelee. Jokaisessa asetelmassa on oltava jokin katseen vangitseva elementti. Tavoitteena ovat harmonia ja tasapaino. Tunnetuimpia ovat Ikenobo, Sogetsu, Ohara sekä Saga Goryu -koulukunnat. Ikebana on elävä linkki Japanin kulttuuriin. Modernit asetelmat perustuvat tekijänsä luovuuteen, Salastie toteaa. Eläviä veistoksia So¯fun jalanjäljissä ovat seuranneet sekä hänen tyttärensä Kasumi että poikansa Hiroshi Teshigahara. Asetelman tulee kohota kevyesti eivätkä oksat saa täyttää maljakon suuta. Sogetsu on myös Suomessa eniten opiskeltu ikebanan suuntaus, jonka ympärillä toimii myös Suomen Sogetsu-yhdistys. Näyttely Helsingissä Riitta Salastien (keskellä) työ Sogetsu-mestariopettaja Koka Fukushiman tarkastelussa Rooman ikebanaworkshopissa syksyllä 2012. Asetelmien koko pieneni Edo-kaudella, jolloin ikebana levisi tavallisen kansan keskuuteen. Epäsymmetrian ohella asetelmien tärkein ominaisuus on tyhjä tila. Vasta vuonna 1863 naisille myönnettiin lupa saada opetusta kukkienasettelussa, Salastie kertoo. Nykyään Japanissa ja maailmallakin tunnetuimpiin ja laajimmalle levinneisiin koulukuntiin lukeutuu juuri tämä moderni Sogetsu-ikebanakoulu. Toiset kahdeksan tehdään torstaipäivän aikana, ja ne ovat esillä lauantai-iltapäivään. Siltä on vaikea kuvailla sanoin. – Myös ympäristö, mihin asetelma tehdään, on tärkeä. Eri materiaaleja ei vain asetella, vaan tarkoituksena on perehtyä uudella tavalla niiden antamiin mahdollisuuksiin. Ikebana henkistää ympärillään olevan tilan, Salastie toteaa. – Rikka-asetelmat olivat suuria ja näyttäviä. Vaikka So¯fu oli ensimmäisiä, asetelmissaan kuolleita tai nuutuneita elementtejä käyttäneitä ikebanataiteilijoita ja käytti kukkien ja kasvien rinnalla muitakin epäsovinnaisia materiaaleja, kuten kangasta, peltiä ja kuivattuja kasveja, hänen koulunsa perustuu kuitenkin vahvasti japanilaiseen perinteeseen. Jokainen ikebana-asetelma rakennetaan kolmen pääoksan varaan, jotka symboloivat taivasta, ihmistä ja maata. Hän perustikin oman ikebanakoulunsa Tokioon 27-vuotiaana. Suomen Sogetsu-ikebana ry järjestää seuraavan näyttelyn Helsingin Pasilan kirjaston pääsalin altaalla 5.–10.5 kirjaston aukioloaikoina. Asetelmista pyritään tekemään eläviä veistoksia. . Antiikki ja taide . Siinä viehättää myös keskittyminen ja oman sisäisen maailman peilautuminen töihin. So¯fun vallankumoukselliset ajatukset toivat uudenlaisen lähestymistavan perinteiseen ikebanaan
– Meillä myydään harvoin tätä kalliimpia ruokapöydän tuoleja. Tuolin hinta on 395 euroa. 50 . Antiikkiliikkeessä Kansainvälisen tason design-tuoli on tanskalaisen N.O. Möllerin suunnittelema. 50-vuotias, hyvin tehty palisanterituoli on korkeatasoista muotoilua ja on täysin kunnostettu sekä verhoiltu uudelleen 100-prosenttisella villakankaalla. Antiikki ja taide
– Parhaimpina – tai pahimpina, miten sen nyt ottaa – aikoina järjestimme yli 60 huutokauppaa ympäri Suomea. Pian 25 vuotta sitten hän kiersi ympäri Suomea järjestämässä vanhojen huonekalujen ja esineiden huutokauppoja. – Vielä Fasetin perustamisen jälkeenkin kiersimme pitämässä huutokauppoja. Tänä päivänä silloisten asiakkaiden lapset ja perikunnat tulevat tarjoamaan samoja huonekaluja myyntiin. Hän on yleensä estetiikan kaipuinen henkilö, jolla esineisiin liittyy tunteita sekä muistikuvia. Kiertävä huutokauppatoiminta loppui vuonna 2006. Jannen veli, verhoilijaksi valmistunut Samuli Ylönen tuli samalla osakkaaksi yritykseen. TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: FASETTI ätä nykyä ollaan eniten kiinnostuneita 1960– ja 1970-luvuista, aina suositusta talonpoikaistyylistä sekä koristeellisista barokkiesineistä, kertoo Antiikkikeskus Fasetin Janne Ylönen. T Janne Ylönen ei 20 vuotta sitten uskonut myyvänsä lasikuitua ja muovia VINTAGE PÄIVÄN SANA Vanhojen esineiden elämä on kiertokulkua. Siitä lähti 15 vuotta kestänyt huutokauppatoiminta. Ylönen onkin huomannut, että vanhoja esineitä ostetaan usein tunteiden johdattamana. Vaimo Heli tuli mukaan toimintaan vuonna 1994. Olimme tien päällä kuin Sirkus Sariola, 80 000 kilometriä ja yli 200 hotelliyötä vuodessa. Muun muassa Billnäs oli silloin tosi kuumaa tavaraa ja nyt sitä tulee paljon takaisin. Alussa Ylönen työskenteli yksin. Vuosituhannen alussa tiedostimme aika nopeasti, että resurssit eivät riitä kaikkeen ja kaikkea ei voi tehdä. Tällä hetkellä eletään vintagetavaroiden kulta-aikaa. Ensimmäisen oman kuolinpesän Ylönen osti reilun puolen vuoden harjoittelujakson jälkeen. Ylönen elää työssään mielenkiintoista vaihetta, sillä alkamassa on hänen uransa toinen kierros. Antiikki ja taide . – Alamme tuotteet eivät päädy yleensä kaatopaikalle. Apupojasta yrittäjäksi Uransa alussa 19-vuotias Ylönen kiersi vanhan huutokauppakamarikonkarin mukana apupoikana ympäri Suomea. Viisi vuotta sitten Heli ja Janne myivät yrityksensä ja perustivat Fasetin. Välillä muodissa ovat Billnäs tai jugend, toisinaan kysytympää on rokokoo. Tällä hetkellä ostan takaisin tavaroita, joita olen myynyt 90-luvun alussa. – Meidän alamme asiakas ostaa muutakin kuin tuolin. Me teemme samoilla tavaroilla kauppaa. Hollolassa sijaitsevassa Antiikkikeskus Fasetissa on yli 2 00 neliön suuruinen antiikkimyymälä sekä hela- ja entisöintitarvikekauppa. Kun aloitin alalla, oli barokki pop ja nyt niitä ostavat ne, jotka syntyivät silloin, Ylönen kertoo esineiden kiertokulusta. 51
Antiikki ranskalaisen antiikkikauppiaan määritelmänä on aivan eri kuin meillä. – En tarkoita ajaltaan olevia huonekaluja vaan 1900-luvun alun kertaustyylien huonekaluista. Esineen historia on tärkeä Miten paljon kauppiaan tulee tietää myytävästä tavarasta?. Viimeiset kymmenen vuotta olemme keskittyneet kotimaisiin ja tanskalaisiin esineisiin. On suuri ero, puhutaanko 1600-luvun barokista vai 1930-luvun barokkityylisestä kaapista, Ylönen muistuttaa. Myin sellaisen kaluston 20 vuotta sitten noin 20 000 markalla. – 20 vuotta sitten valtaosa esineistä tuli Keski-Euroopasta, Ruotsista ja Tanskasta. Parhaassa tapauksessa asiakasta ei näy koskaan fyysisesti, sillä tilaukset tapahtuvat netin kautta. Nykyisin Fasetin nuorin asiakaskunta, noin 25–30-vuotiaat sisustajat, yhdistävät sisustukseensa voimakkaasti koristeltuja barokkikaappeja tai rokokoo-sohvan, joka on maalattu ja verhoiltu trendikkäällä sisustuskankaalla. Tänä päivänä asiakkaamme voivat olla vaikkapa Etelä-Koreasta, Tokiosta, Texasista, Lissabonista tai mistä tahansa. – Usein kuitenkin teemme ensin kaupat ja vasta sen jälkeen keskustelemme asiakkaan kanssa, haluaako hän jättää huonekalun entisöitäväksi. Tänä päivänä ne ovat trendikkäintä ja kuuminta tavaraa. 52 . Valikoima liikkeissä on Ylösen mukaan hyvä, mutta meillä hämää ovessa lukeva antiikki-sana. – Verstastoimintamme ei ole pelkästään nojatuolien ja sohvakalusteiden entisöintiä. Mutta meillä voi olla myynnissä myös 1990- ja 2000-luvun esineitä, mikäli ne edustavat hyvää muotoilua ja laadukasta työtä, eivätkä ole liukuhihnalla valmistettuja. Antiikin hintakehitys pysähtynyt Designin, hyvän pohjoismaisen muotoilun sekä vintage-esineiden hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti viimeisten viiden vuoden aikana. – Alalla puhaltanut tuuli on ollut ankara. Internet globalisoi alan Janne Ylösen työuran aikana antiikkiala on kokenut suurimman muutoksen sitten sotien jälkeen. – Tanskasta tulee hyvää tanskalaista designia, mitä kannattaa tuoda Suomeen. Pintakäsittelyaineita, petsejä, sellakoita, vahoja, heloja ja vetimiä myydään sekä kouluihin että ammattioppilaitoksiin ympäri Suomen. Antiikki ja taide Suomen antiikkiliikkeiden tasoa ei tarvitse hävetä, mutta tulee muistaa, että Suomi on pieni maa ja meillä on marginaalinen joukko alan toimijoita. Sama on Tanskassa oma varasto Fasetin Helsingin myymälässä on muutamia esineitä, jotka täyttävät kansainvälisen tason antiikki-kriteerin. Ylönen muistelee, kuinka hän vuoden 1995 lehtihaastattelussa uhkasi lopettaa alalla toimimisen, mikäli joutuisi jonain päivänä myymään lasikuitua ja muovia. – Vastaavasti aidon antiikin ja laadukkaan, hyvän tavaran hintakehitys on pysähtynyt 20 vuotta sitten olleelle tasolle. – 19-vuotias Janne-poika osti PäijätHämeen alueelta maatalojen irtaimistoja ja tavaroita ja myi niitä huutokaupoissa Orimattilan Jymylinnassa, Vesivehmaan Jenkkapirtillä tai Vääksyn torpalla. Vastaava ryhmä maksaa kunnosta riippuen nykyisin 1 000-1 500 euroa. Myynnissä on paljon kuluneen sadan vuoden ajalta suomalaisissa kodeissa ollutta esineistöä. tapahtunut antiikkiliikkeiden kohdalla. Syynä on internetin voimakas kasvu, mutta myös globalisoituminen, joka näkyy päivittäisessäkin työssä. Toiminnan laaja-alaisuudesta kertoo jotain, että jo muutaman vuoden kuluttua verstaalla tehtiin asiakkaalle kustavilaistyylinen mittatilauskeittiö. – Valtaosa huonekaluista pyritään myymään siinä kunnossa, kuin ne meille tulevat. – Vanhin esine on 1600–1700-lukujen vaihteesta, nuorin 1980-luvulla valmistettu Alvar Aallon ruokapöytä sekä Aallon nojatuolit. Helsingissä oli 1990-luvulla toista sataa antiikkiliikettä. Myynnissä olevat tavarat tulevat pääsääntöisesti useimmiten Suomesta, mutta myös Tanskasta. Esimerkkinä vaikkapa Kutvosen huonekalutehtaan valmistama 1930-luvun biedermeier-tyylinen sohvakalusto, johon kuuluu sohva, käsinojatuolit, pöytä ja neljä pikkutuoli. Tässä kohtaa on tosin hiukan näkyvissä muutosta. Samulin vaimo Satu ja Jannen vaimo Heli vastaavat entisöintitarvikkeiden maahantuonnista. Nykyisin päätyökseen kiertävät toimijat mahtuvat hyvin yhden käden sormiin. Se on laajentunut niin voimakkaasti, että teemme nykyisin enimmäkseen julkitiloja. Muutos onkin dramaattinen määrätyillä esineistöillä. Viimeisimpänä olemme esimerkiksi jättäneet työtarjouksen Kansalliskirjaston kirjahyllyjen entisöintiprojektiin. Muutama vuosi sitten barokkija rokokoo-kalusteet olivat suorastaan pilkkahintaisia. Fasetin verstaalla annetaan vanhalle esineelle viimeistelty ulkonäkö. Kun aloitin, meillä oli Suomessa kiertäviä huutokaupan pitäjiä noin 20–30. – Suomessa on kuitenkin hyvä valikoima tavaraa. Fasetin toiminta jakautuukin selkeästi kolmeen yritystoimintaan, entisöintitarvikkeiden myyntiin, verstastoimintaan sekä perinteiseen myymälätoimintaan. Rahanarvo huomioon ottaen kaluston arvo on jopa puolet vähemmän nykyisin. Hämäävä antiikki-sana 1700-luvun arkun hela on koristeellinen. – Kun meille tulee Keski-Euroopasta alan ammattilaisia, niin kyllähän he hymähtelevät. Fasetilla on ollut useamman vuoden ajan oma varasto Kööpenhaminassa. Entisöintityöt tehdään yleensä vasta kaupanteon jälkeen asiakkaan toivomusten mukaan. Kolme eri yritystoimintaa Fasetin toiminnan alusta lähtien oli selvää, että asiakkaille tarjotaan kauniiden esineiden lisäksi verstaan toimintaa, sisustusta, puusepän töitä sekä verhoilua. Jonkin verran toki vanhoja huonekaluja pitää puleerata, liimata tai vaihtaa kankaita. – Se oli silloin nuoren pojan näkemys 1960- ja 1970-lukujen tulemisesta muotiin. Tällä hetkellä keskustan liikkeet pystyy helposti laskemaan
Nyt ne maksavat kansainvälisissä huutokaupoissa jo nelinumeroisia lukuja. Se on järkevintä. Mikäli haluaa nähdä asian arvonnousuajatuksen kannalta, niin suosittelen keräämään sitä, mikä ei ole kuuminta tällä hetkellä. Tuote voi olla samannäköinen ja samankaltainen, vaikka se on valmistettu 1700-luvulla tai 2000-luvulla. Itse en kerää muumimukeja enkä osta Tynellin valaisimia kotiini yksinkertaisesti siksi, että ne maksavat liikaa. Nykyinen tilanne kuitenkin tekee myös kauppiaan työn mielenkiintoisemmaksi, eikä laakereilla makaamiseen ole varaa. Antiikkikauppiaalta on ihan pakko kysyä, mitä kannattaisi alkaa kerätä. Nykyinen Muumi-buumi ja Tynell-innostus ovat nostaneet kyseisten esineiden arvon järjettömiin summiin. 53. Tällä alalla keräämiseen liittyy estetiikan kaipuu. Lahden Antiikki- ja Keräilymessut Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti. Ylönen tuntee henkilöitä, jotka ovat aloittaneet Toini Muonan keramiikan tai Birger Kaipiaisen ja Oiva Toikan esineiden keräämisen silloin, kun niitä sai vielä edullisesti. Tynell kalliimpaa kuin koskaan – Sitä kysyvät jatkuvasti niin yksityiset kuin ammattilaisetkin. Vääksyn Antiikki- ja Keräilymessut Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy Lauantai ja sunnuntai kello 10 – 16 17.-20.7. Mitä kalliimpiin ja erikoisimpiin esineisiin mennään, sitä paremmin tulee tietää suunnittelija, valmistaja, valmistusikä, materiaalit sekä määrät, kuinka paljon esinettä on valmistettu. Lahden Antiikki- ja Keräilymessut Jokimaan ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti Pääsiäisenä, lauantai ja sunnuntai kello 10 – 16 29.5. Lauantai ja sunnuntai kello 10 – 16 WWW.KERÄILYKUUME.FI Hollolan myymälässä on 300 neliön design-vintage alue, jonka tuotteista valtaosa on 1970-luvun tuntumasta. Jyväskylän Antiikki- ja Keräilymarkkinat Survo-Korpelan kartano, Siltakatu 25, Jyväskylä Torstai – sunnuntai kello 10 – 17 2.8. – Tynellin valaisimet ovat kalleimpia kuin koskaan Suomen historiassa. Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 Antiikki ja taide . Ne maksavat suhteutettunakin huomattavasti enemmän kuin niiden valmistuskustannukset ovat koskaan olleet 1930–50-luvuilla Paavo Tynellin aikaan. – Jalkavalaisin voi maksaa 6 500 euroa, seinälampetti 2 000 ja kattovalaisin jopa 8 000 euroa. Apuna on netin lisäksi kirjallisuus, jota Ylösenkin kodista löytyy parikymmentä hyllymetriä. – Esineen ikä ja tyylisuunnat tulevat jo sormituntumalla ja kokemuksen kautta. Aitoon Antiikki- ja Keräilymessut Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo (Pälkäne) Lauantai ja sunnuntai kello 10 – 16 27.-28.9. Uusvanhan ja kopion erottaa aidosta rakenteiden, veiston, liitosten, pintakäsittelyn ja muotokielen perusteella. KERÄILYKUUME ANTIIKKI- JA KERÄILYTAPAHTUMAT 19.-20.4. – Kärjistäen voisi sanoa, että ennen kuin 1960-luvun design-tavara tuli myyntiin, myytiin tyylihuonekaluja ja antiikkikaluja, jotka olivat jugendia, rokokoota, barokkia tai biedermeieriä. Helatorstai kello 10 – 17 28.-29.6. Hyvinkään Antiikki- ja Keräilymarkkinat Vanha Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4, Hyvinkää. Ylösen mukaan selvitettävää on nykyisin yhä enemmän ja enemmän. – Usein asiakas haluaa tietää esineestä vaikka se olisi vain 50 euron tavallinen kattovalaisin. Hauhon Antiikki- ja Keräilymarkkinat Witsiälän lava, Vitsiälänraitti 124, Hauho Lauantai kello 9 – 15 16.-17.8
Television lukuisat huutokauppa- ja antiikkiohjelmat saavat Ylöseltä kiitosta. – Osalle asiakkaista riittää, että esine on vanhannäköinen huonekalu, joka kestää käytössä eikä sitä tarvitse koskaan viedä roskiin. Jälleenmyyntiarvo säilyy, esineitä voi korjata eikä niitä koskaan tarvitse heittää roskiin. Mikään huonekalukauppa ei pysty myymään vastaavaa, laadukasta tuotetta meidän alan hinnoilla, Ylönen korostaa. Valmistamme tarvittaessa esimerkiksi parin toiselle kristallikruunulle. Hinta 1 350 euroa. Perustettu 1999. Liikevaihto 700 000–800 000 euroa. Jos budjetti on isompi, tarjolla on 1910-luvun käsin tehty, massiivipuinen jugendvaatekaappi. Uuden pallotuolin hinta on 7 100 euroa, tämän yksilön hinta 12 500 euroa. Tyypillisin Fasetin asiakas on tänä päivänä noin 35–45-vuotias pariskunta, joka sisustaa ja kalustaa toista kotiaan. Lisäksi yhteistyötä koulujen ja ammattioppilaitosten kanssa. Nyt kannattaakin sijoittaa vaikkapa massiivipuisiin tammi- tai mahonkihuonekaluihin, jotka ovat edullisimmillaan kuin moneen kymmeneen vuoteen, Ylönen suosittelee. Ensimmäisiä pallotuoleja valmistettiin vuonna 1963 vain muutamia kappaleita. Ensimmäisen kodin kirpputorilta hankitut tai lapsuudenkodista perityt tavarat halutaan korvata pitkäkestoisimmilla hankinnoilla. Toiselle sisustajaryhmälle on tärkeää, että esine on ajaltaan. Täysin entisöity tuoli on museotason esine, johon liittyy muutakin kuin vain sen esinearvo. 54 . Henkilökunnan kokonaisvahvuus 6–10. . – Heillä niin on erilaiset lelut kuin meillä! Janne Ylönen nauraa. Tämä on historiansa vuoksi harvinaisimpia meillä olevia esineitä, Ylönen toteaa. – On ymmärrettävä, että jos budjetti on pienempi, pystymme tarjoamaan vaikkapa 1950-luvulla valmistettua, vanhannäköistä vanerirunkoista jugendvaatekaappia. Itse Janne Ylönen viihtyy paremmin ulkomaisten ohjelmaformaattien parissa. Kaksi ulkopuolista puu- ja pintakäsittelyn ammattilaista sekä 1–2 verhoilijamestaria. Meille se on tullut Lauri Askon elossa olevalta leskeltä, joka sai tuolin lahjaksi tulevalta mieheltään jo seurusteluaikana. Tavaroiden hinnat voivat pyöriä jopa 50 000 dollarin luokassa. Entisöintitarvikkeiden myyntiä, verstastoimintaa sekä myymälätoimintaa. Edullista ja järkevää ostamista Antiikkiala on mielletty aiemmin elitistiseksi, kalliiksi ja ainoastaan rikkaiden harrastukseksi. – Teemme kunnostuksia, sähköistyksiä sekä puhdistuksia, mutta sen lisäksi valmistamme vanhan tyylisiä tai täysin moderneja valaisimia. Antiikki ja taide Iso osa Fasetin toimintaa ovat erilaiset valaisintyöt, joiden suunnittelu on lähellä Janne Ylösen sydäntä. Valaisintyöt sydäntä lähellä Toinen Lahden Askossa valmistettu pallotuoli Janne Ylönen istuu superharvinaisessa Eero Aarnion suunnittelemassa pallotuolissa, jonka historia on 100-prosenttinen. – Jenkkien Panttilainaamo on itselleni opettavaisempi kuin kotimaiset ohjelmat. Vanhannäköinen vai vanha – Myymme kalliimmista huonekaluista suurimman osan tietoisille sisustajille, jotka haluavat määrättyyn huoneeseen Kukkapuron vanhan tuolin tai Eero Aarnion pallotuolin. Usein asiakkaat kuvittelevat liikoja omien esineidensä arvosta. Myymälät Hollolassa sekä Mannerheimintiellä Helsingissä.. Tuolin läpimurto tapahtui Kölnin huonekalumessuilla vuonna 1966. Janne Ylönen kysyy usein asiakkailtaan budjettia, joka yleensä kauhistuttaa suomalaista. Kuvan valaisimen kristalliprismat ovat italialaisia. – Jos tiikkinen astiakaappi maksaa meillä 800–900 euroa, on se mielestäni halpa hinta 50 vuotta vanhasta, massiivipuisesta huonekalusta. Antiikkikeskus Fasetti Oy t t t t t t Perheyritys Janne ja Heli Ylönen sekä Samuli ja Satu Ylönen. – Suomalaiset ovat lottovoittaja-kansaa, jotka haluavat tehdä arvokkaan löydön mummojensa vinteiltä. Janne Ylönen haluaa kumota tämän mielikuvan. – Loppu onkin historiaa. Se ei tarkoita sitä, että he keräisivät fanaattisesti muuta suunnittelijoiden tuotantoa. Keräily liittyy enemmänkin lasitavaraan ja posliiniin ja on kokonaan toinen asia. – Tuoli on toinen Lahden Askossa koskaan valmistettu pallotuoli. Osassa ohjelmista annetaan onneksi realistinen kuva oikeasta hintatasosta. – Meiltä ostaminen on paitsi edullista myös järkevää ostamista. Itse pidän näitä ohjelmia tarpeellisina, sillä ne lisäävät tietoutta
Vuoteen 1919 kartanon omisti von Stackelbergien aatelissuku. Aamiaisen jälkeen vieraillaan Olustveren kartanossa, joka aikoinaan kuului von Fersenien aatelissuvulle. Lauantai 5.7. Kartanon tärkeimmät tulonlähteet olivat aikoinaan viinanpolttaminen ja kievarit, joita kartanolla oli peräti kuusi. Mylly toimii yhä edelleen tuulen voimalla. Hintaan sisältyy: laivamatkat Helsinki-Tallinna-Helsinki Viking Gabriellalla/ Mariella/XPRS:llä kansipaikalla matkaohjelman mukaiset bussikuljetukset majoitus jaetussa kahden hengen huoneessa (1 yö Jäneda ja 1 yö Viljandi) buffetateriat laivamatkoilla, hotelliaamiaiset, 1 illallinen ja 2 lounasta matkaohjelmassa mainitut tutustumiskäynnit ja oluenmaistajaiset suomenkielisen oppaan palvelut t tt t t t Matkaohjelma Perjantai 4.7. Lukijamatka Olustveren kartano on eräs täydellisimmin säilyneitä kartanokokonaisuuksia Virossa. Kartanon keskusta ympäröi korkealla kivimuurilla rajattu, runsaslajinen englantilaistyylinen puisto ja vanhojen puiden puistokuja. Olustveren kartano on eräs täydellisimmin säilyneitä kartanokokonaisuuksia Virossa. Myös ensimmäinen vironkielinen sanomalehti Sakala ilmestyi Viljandissa. Majoittuminen Jänedan Antiikki ja taide -lehden lukijamatkan varaukset: MATKA-AGENTIT Vapaa-ajan matkat, puhelin 010 321 2800 tai netistä: www.matka-agentit.fi Jäneda-kartanon legendaarisella paronittarella, Maria Beckendorffilla oli läheiset suhteet sekä Venäjälle että Englantiin. A ntiikki ja taide -lehden lukijamatka Viron kartanot ja antiikkimarkkinat on löytöretki historiaan, kartanoromantiikkaan ja aatelissukujen vaihteleviin kohtaloihin. Yksin matkustavan on varattava yhden hengen huone. Kartano kuului Gideon von Staalille. perinnemusiikkifestivaaleja. Matkan viimeinen kartano, johon tutustutaan lyhyesti, on Pirgun kartano, joka rakennettiin 1820-luvulla klassiseen tyyliin. Täältä matka jatkuu Roosna-Allikun kartanoon, joka on valmistunut vuonna 1786 ja edustaa myöhäisbarokkia. Viljandissa toimii Viron Kulttuurikorkeakoulu, ja siellä järjestetään mm. Se on rakennettu 1700-luvun loppupuolella. Majoittuminen Viljandissa Centrum-hotelliin. kartanon vierastaloon. Matkan ajankohta: 4.–6.7.2014 (pe-su) Hinta: 385,-/henkilö Lisämaksu yhden hengen huoneesta 65 €. Matka jatkuu Viljandimaalle – tai virolaisittain Mulgimaalle. Sen vuoksi näissä kahdessa rakennuksessa on havaittavissa samankaltaisuutta. Lähtö Viking Gabriellalla/Mariellalla Helsingistä Tallinnaan klo 11.00–13.40. Vuosien saatossa kartano meni huonoon kuntoon, ja se kunnostettiin 1980-luvulla. Sunnuntai 6.7. Tallinnan satamasta matka jatkuu kohti ensimmäistä tutustumiskohdetta, Sakun kartanoa. Laivan kokoustilassa tervetulotilaisuus sekä yhteinen buffetruokailu. Viljandissa kaupunkikierros. Tutustutaan myös kartanon 1700-luvulta peräisin olevaan, hollantilaistyyppiseen tuulimyllyyn, joka on harvinaisuus Virossa. Toista vastaavaa kalusteineen säilynyttä myllyä ei ole Virossa. Kartanokompleksin eri rakennuksissa on esillä täytettyjä lintuja, puuhevosia ja antiikkikalusteita. Laivamatkan aikana yhteinen buffetruokailu. Mulgit olivat ahkeria ja varakkaita ihmisiä. Matkalla maistellaan myös virolaista olutta ja tutustutaan vanhaan hansakaupunkiin, Viljandiin. Lounas päivän aikana. Ensimmäiset tiedot kartanosta ovat vuodelta 1489 ja nykyinen päärakennus on 1820-luvulta. Kartanon päärakennuksessa sijaitsee nykyisin matkailukeskus. Nykyinen, barokkityylinen päärakennus on kolmas kartano samalla paikalla. Täältä jatketaan Jänedalle, jossa kuullaan tarinoita legendaarisesta paronittaresta Maria Beckendorffista, jolla oli läheiset suhteet sekä Venäjälle että Englantiin. Aamiaisen jälkeen lähdetään Albun lähellä sijaitsevalle Seidlan kartanolle, jonka pihalla pidetään vuosittaiset Kila-Kolan antiikkimarkkinat. Kartanokierroksella ihaillaan kauniita kartanoita ja tutustutaan muun muassa Sakun, Albun, Olustveren ja Pirgun kartanoihin. Rakennuksissa toimivat käsityö- ja villatupa, sepänpaja, savipaja ja viinatehdas. Kartanoon tutustumisen yhteydessä maistellaan panimon oluita. Helsinkiin saavutaan klo 20.30. Albun lähistöllä, Seidlan kartanon pihamaalla pidetään vuosittain Kila-Kolan antiikkimarkkinat, joihin käydään tutustumassa. Kartanon omistajat von Rehbinderit perustivat vuonna 1820 pienen olutpanimon, ja siitä on nyt kasavanut Viron suurin ja tunnetuin. Saksalaiset rakennuttivat maalauksellisen Viljandin järven rannalle ritarilinnan, josta on enää rauniot jäljellä, mutta se houkuttelee edelleen turisteja kävelylle. Sakusta jatketaan Albun kartanoon, joka on Järvamaan vanhin. Roosna-Alliku sijaitsee Pandiveren ylängön ja Kõrvemaan reuna-alueella, paikassa, jossa Pärnujoki saa alkunsa lähdejärvestä. Kartanon päärakennuksen arkkitehti oli tuonaikaisen Viron kuvernementin arkkitehti Johann Schultz, jonka käsialaa on myös Toompean linna. Nykyisin kartano toimii kouluna. Kevyen lounaan jälkeen jatketaan Tallinnaan, josta Viking XPRS lähtee klo 18.00. Antiikki ja taide . Illallinen nautitaan kartanon pihapiirissä, Mustan Orin Tallissa. 55. Tämä hansakaupunki sai kaupunkioikeudet jo vuonna 1283
Koristeelliset ”matkamuistokuparit” eivät ole aitoa antiikkia. Suuriin tai erikoisempiin kupariesineisiin ja tiettyihin kuparirahoihin on silti mielenkiintoa. TEKSTI JA KUVAT: KLAUS SUSILUOTO 56 . Antiikki ja taide. Materiaalit Erikoisuuksia onneksi löytyy, vaikka KUPARIN ARVOSTUS LASKENUT Antiikkikaupan arvokkaimmat kupari- ja messinkiesineet on pitkälti kerätty. Kuparisten kahvipannujen hinnat eivät nouse kovin korkeiksi
” Sileä kupari yleistyi Noin vuoden 1840 jälkeen alettiin kuparituotteiden valmistuksessa käyttää painosorvausmenetelmää, jolla saatiin sileämpää pintaa. 1800-luvun alussa oli myös jalattomia kahvipannuja. Kolmijalkaratkaisun korvasivat pannut, jotka voitiin laittaa renkaan eli edellä mainitun ulkonevan osan varaan liedelle. ” Noin vuoden 1840 jälkeen alettiin kuparituotteiden valmistuksessa käyttää painosorvausmenetelmää, jolla saatiin sileämpää pintaa. Kotimaisten kupari- ja messinkiesineiden lisäksi tavaraa tuli varsinkin Ruotsista ja Venäjältä. Antiikkikauppias Veli-Jorma Juuselan mukaan kuparisia kahvipannuja mielenkiintoisempia ovat usein erilaiset kupariset vanukas- ja kalavuoat sekä tratit eli suppilot, joiden hinnat ovat usein 100– 200 euroa. Vain harvoin päästään 50–100 euroon. Köyhempi väestö saattoi omistaa yksittäisen kuparikattilan, kahvipannun tai viinapannun. Skultuna on varma valinta kupariesineeksi Ruotsissa Västeråsin lähellä sijaitseva Skultuna oli suuri kupari- ja messinkiesineiden valmistaja, ja yleensä Skultuna onkin varma valinta kupariesineeksi. Hinta 430 euroa. Antiikkikauppias Veli-Jorma Juusela esittelee huhmarta, jonka valmistaja on Edward Hill/Fiskars. Antiikki ja taide . Kahvikaisa oli yleinen maaseudulla ennen hellauunin käyttöönottoa. Juuselan Antiikki Maini ja Veli -liikkeessä kyseisen kahvipannun hinta on 120 euroa. Joskus apurengas lisättiin vanhempaan esineeseen jälkikäteen. K upari oli aikoinaan kallis raaka-aine, mikä heijastui esineistön hinnoissa. Sen sijaan tietyt kuparirahat voivat olla yllättävän hintavia. Kuparilevy juotettiin yhteen käsityönä leikattujen liitoskohtien avulla. Suurista kupariesineistä, kuten isoista vadeista ja padoista maksetaan korkeampia hintoja. Nokallisissa astioissa oleva sauma tarkoittaa painosorvausta eli yleensä sileää pintaa. Kolmijalkaista pannua kutsuttiin joskus kahvikaisaksi. Sillä tehtiin kahvia avotulella tai hiilloksella. Aina 1800-luvulle asti kupariesineitä käyttivät Suomessa lähinnä aateliset ja muu varakkaampi kansanosa. Suomalaiset ja ruotsalaiset kupari- ja messinkiastiat olivat yleensä pelkistettyjä, mutta on esimerkkejä myös koristeellisista jugend-esineistä, joiden arvo on keskimäärin korkeampi. 1900-luvun vaihteessa moni keskiluokan perhe omisti jo useampia kupariastioita. Pannun tai kattilan pohjan ulkonema oli yhteydessä hellauunin leviämiseen, mikä tapahtui yleisemmin vasta 1800-luvun lopulta lähtien. Suomeenkin on kuitenkin tullut matkamuistoina Lähi-idästä koristeellisia kupariesineitä, joilla ani harvoin on suurempaa rahallista arvoa. Kupariesineiden leimana SKULTUNA vuosi- Kuparinen vanukasvuoka nurin käännettynä. Erikoisastiat kiinnostavat Keräilijän käsikirjassa listataan erilaisia liitoksia, jotka voivat kertoa kupariastioiden iästä. Alun perin ruotsalainen, Suomen oloihin sovellettu Keräilijän käsikirja (Kauppiaitten kustannus Oy, 1981) varoittaa, että vanhoilla kupari- ja tinaleimoilla on merkitty uudempia astioita. Esimerkiksi sydämenmuotoisen kahvan kiinnitys voi viitata vanhempaan, 1800-luvun alun pannuun. Suomessa kupariesineitä alettiin signeerata vasta 1800-luvun lopulla, jolloin kupariesineiden valmistus laajeni. – Tosin eteeni sattui hiljattain mielenkiintoinen messinkinen kahvipannu, joka on valmistettu Venäjällä, Tulassa 1900-luvun vaihteessa, todennäköisesti sotatarviketehtaan sivutuotteena. Iän tarkka määrittely on vaikeaa, sillä samoja malleja tehtiin vuosikymmenet. Liitoskohdat ja niitit voivat paljastaa tällöin pannun iän. 57. Todelliset arvotuotteet on tehty jo ennen 1800-lukua, mutta 1600- ja 1700-luvun messinkiset ja kupariset talousastiat ovat harvinaisia antiikkimarkkinoilla. Aiemmin kuparia käsiteltiin vasaralla, mistä jäi pieniä ”lommoja”. Valtaosa nykyään markkinoilla olevista kuparipannuista on kuitenkin korkeintaan 80–100 vuotta vanhoja, ja niiden hinta asettuu 20–50 euron väliin. Ammattimiehet joutuivat kilpailemaan markkinoista teollisuuden kanssa, joka leimasi tuotteensa
Messinki oli myös kallista. Messinki onkin keltaisempaa kuin kupari. Yhdessä pienessä kattilassa on vuosiluku 1740. oli usein kynttilänjaloistaan tunnettu Edward Hill, joka muutti Suomeen Englannista 1840-luvulla. Tekijä Kuparisten trattien hinnat antiikkiliikkeessä ovat yleensä 30–100 euroa. Myös huhmareita tehtiin messingistä paljon. Valamon luostarin keittiökuparit tulivat puolivahingossa Kerimäellä asuva Terttu Jauhiainen kertoo saaneensa kupariastioita puolivahingossa yli puoli vuosisataa sitten. Kuparisepät vastasivat myös messingin valmistuksesta, mutta 1700-luvun lopulla alettiin tehdä isompia esineitä puoliteollisesti. Jos hyvin sattuu, hankintoja voimme tehdä. – Opettajakollegani tosin antoi joitain esineitä Kuopion ortodoksiseurakunnalle, vaikka mitään pakkoa hänellä ei siihen ollutkaan, muistelee Jauhiainen. Vuoden 1921 jälkeen leima vaihtui perustamisvuoden 1607 leimaan, mutta ei säännönmukaisesti. – Vastaus oli kuitenkin, että kirkolla on oikeus kirkolliseen astiastoon, mutta ei keittiövälineisiin, joten emme niitä sitten luovuttaneet. – Ulkopintaa olen käsitellyt varoen, vanhaa patinaa on tallella. Messinki on kuparin ja sinkin korroosiota hyvin kestävä seos. Jauhiaisten hankkimat, Valamon luostarin keittiössä käytössä olleet kuparipadat ovat heillä muun muassa suojaruukkuina.. Hänellä ei ollut varaa ostaa kaikkia esineitä itse, vaikka ne nykynäkökulmasta edullisia olivatkin. Messinki, talonpojan kulta Timo Sarpanevan veljen, Pentin, suunnittelema messinkinen kynttilänjalka, 1970-luvun alku. Messinkiesineiden iän arviointi on vaikeaa. Vuosina 1890–1921 Skultunan tuotteissa käytettiin merkintää 1611. Suomessa Fiskars valmisti huhmareita. Esimerkiksi Skultunan tehdas valmisti 1860-luvulla vuosittain peräti pari tuhatta lieriömäistä kahvipannua, joka oli yllättävän moderni muotokieleltään. Sileäpintaisempi tehdastekoinen pata on savusaunassa vesiastiana. Vain yksi iso astia on ilmeisesti tehdastekoinen. Jauhiaisen perhe käyttää Valamon kupariesineitä arjessa. Ne ovat käsin tehtyjä. Hinta 79 euroa pari. 58 . Hillin luomukset maksavat usein satoja euroja. Sekoitussuhde on usein 2/3 kuparia ja 1/3 sinkkiä. luvulla 1607 on yleinen. Jauhiaisen keräilijäkollega otti myös yhteyttä eduskunnan oikeusasiamieheen, sillä ortodoksinen kirkko halusi heidän luovuttavan astiat museoon. Ainakin se on sileäpintainen, kun muut ovat vähän rosoisia. – Vuonna 1958 eräs antiikista innostunut keräilijä, opettajakollegani löysi Savonlinnan kierrätyskeskuksesta suuria kupariastioita, entisen Valamon luostarin ” keittiökupareita”. Messinkiä kutsuttiin Ruotsissa ”talonpojan kullaksi”. Jauhiainen ei ole kovin paljon puunaillut astioita. Mestari- ja vuosileimoja ei aikoinaan vaadittu. – Vanha esineistö toki miellyttää. Sen ajan rahassa hinta oli 2000 markkaa. Siitä tehtiin muun muassa kattokruunuja ja kynttelikköjä. Ilmeisesti ne ovat käsityötä yhtä sileäpintaista lukuun ottamatta. – Isoimmasta astiasta on kai viety keittoa Valamon pelloilla ahertaville maanviljelijöille, hän arvelee. Terttu Jauhiainen ei pidä itseään keräilijänä, mutta aviomies Joukon kanssa on silloin tällöin jotain hankittu. – En osaa sanoa, ovatko muut astiat samalta ajalta. Vuosiluku ei kuitenkaan tarkoita valmistusvuotta, vaan se on Skultunan messinki- ja kupariruukin perustamisvuosi. Kokonaisuuteen kuului iso pata, kattiloita, isoja lautasia ja vateja, mukeja, sangallinen kantokannu maidolle sekä myös aterimia. Antiikki ja taide – Meille tuli kolme kattilaa ja pari isompaa astiaa sekä muutama iso vati, olisivatko 60 senttiä halkaisijaltaan. Iän määrittelyä vaikeuttaa se, että vielä nykyäänkin uudet tuotteet tehdään usein vanhaan malliin. Hän soitti minulle ja kysyi, haluaisinko osallistua hankintaan ja jakaa astiat. Kupariastiat ovat esillä: iso on kasvin ruukun suojana, vadeissa on lankakeriä. Leimauskäytäntö vaihteli paljon
Ennen tinausta astia puhdistetaan huolellisesti. – Rahan hyvä kunto nostaakin hintaa jonkin verran. Tinauksen tarpeen näkee vertailtaessa pannun sisäpinnan tinausta kannesta ja astian pohjasta. Vastaava kannu olisi arvokas antiikkimarkkinoilla, mutta tämä kappale on Kansallismuseon kokoelmissa. Eräät onnelliset ehtivät kuitenkin hyötyä virheestä tai rikoksesta, ja nykyään kuparimarkat ovat sananmukaisesti kultarahoja arvokkaampia. Alakuva: Vanhojen, hyväkuntoisten autonomian ajan kuparikolikoiden hinnat ovat raha- ja antiikkiliikkeissä yleensä vain 10–20 euroa, joskus 100 euroa. Myös markan hopearaha vuodelta 1864 on kysytty, muttei aivan yhtä harvinainen. ” Kasta sitruunanpuolikas suolaan ja hankaa sillä pinta kirkkaaksi. Suomessa on myös arvokkaita vuoden 1949 kuparimarkkoja, joita lyötiin vain noin 250 kappaletta. Fredrik I aikainen neljän taalerin plooturaha on vuodelta 1728. Pienempi puolen taalerin plooturaha vuodelta 1748 maksaa 895 euroa. Menetelmät eivät ole juuri muuttuneet. Kaatonokka on lisätty myöhemmin. Plootu – maailman painavin raha Kuparirahat saattavat olla hyvä keräilykohde. Plooturahojen koko vaihteli. Ennen kupariastiat pidettiin useimmiten kiitävinä, mutta nykyään moni arvostaa patinaa. Esimerkiksi siististä vuoden 1914 kuparisesta viidestä pennistä voi saada 80–90 euroa. Erityisen arvokkaita ovat kuningatar Kristiinan (hallitsi 1632–1654) aikaiset plootut, mutta ne ovat harvinaisia. Hyväkuntoisesta markan kolikosta voi saada yli 10 000 euroa. Hellettä syytettiin virkarikoksesta. Mikäli ero on suuri ja astian sisus näyttää kovin tummalta, kannattaa astia viedä huollettavaksi. Tuomiota ei tullut, mutta hän joutui eroamaan Rahapajan johdosta. Kun tina on sulanut, kuumaa metallia huljutellaan astiassa, jolloin tina tarttuu tasaisesti pannun sisäpinnalle. Tavallisesti plootu oli suorakaiteen muotoinen kuparilevy, jonka jokaiseen nurkkaan ja lisäksi keskelle oli kaiverrettu leima ja nimellisarvo. Holmasto myy kuparikolikkoa hintaan 29 euroa. Sen sijaan tinaesineitä kannattaa puhdistaa useammin ja kiillottaa varovasti. Tinauksessa lämpötilan tulee olla juuri oikea. Suomen suuriruhtinaskunta sai Venäjän keisarikunnan osana oman setelimarkkansa 1860, mutta ensimmäiset kolikot lyötiin vasta 1864. Vuosien 1894–1916 rahoissa on N-monogrammi tsaari Nikolai II:n mukaan. Ehkä muiden keräilijöiden innostamana hän lyötätti rautamarkkojen sijaan kuparimarkkoja, mutta niitä painettiin vain 250 kappaletta. Saksalainen myöhäisrenessanssin kuparikannu 1600-luvun alusta. – Silloinen rahapajan johtaja P.U. Aikoinaan tinauksesta huolehtivat maaseudulla kiertävät tinurit. Pieni patina ei kupariesineissä haittaa. 59. Helle oli itsekin keräilijä. Kuparinen plooturaha ammattikeräilijöiden suosikkikohde Ammattikeräilijöiden todellisia suosikkikohteita ovat plooturahat, isot paksut kuparilevyt, joissa on leimoja. toukokuuta tulee yksi hyväkuntoinen kappale, jonka lähtöhinta on 2000 euroa, Tainio sanoo. Jos kiillottamiseen päätyy, kupariin riittää vanha keino: Kasta sitruunanpuolikas suolaan ja hankaa sillä pinta kirkkaaksi. Yläkuva: Kuparista ”plootua” on sanottu maailman painavimmaksi rahaksi. Tinausta lukuunottamatta huollossa selvitään puhdistuksella ja kiillotuksella, mutta mieti ensin, kannattaako liikaa puunata. – Toisaalta jopa Katariina Suuren aikaisia 1700-luvun kopeekkoja saa muutamalla kymmenellä eurolla, kertoo Rahaliike Holmaston asiantuntija Kai Tainio. Liika patina ei kuitenkaan ole tarpeen. Tällä hetkellä Holmastolla on myynnissä Fredrik I:n aikainen neljän taalerin plooturaha vuodelta 1728 hintaan 2550 euroa. Antiikki ja taide . . Tämän jälkeen astiaa lämmitetään tasaisesti kaasuliekillä ja siinä sulatetaan pienehkö määrä tinaa. Mielenkiintoinen on viiden pennin kolikko vuodelta 1917, jossa on N-monogrammin sijaan väliaikaishallinnon kaksoiskotka, mutta ilman kruunua. – Rahaliike Holmaston kautta myytiin viime vuonna kuningatar Kristiinan aikainen kahden taalerin plooturaha vuodelta 1649 peräti 17 400 euron hintaan, Tainio kertoo. Hinta Rahaliike Holmastolla 2550 euroa. Seuraavaan huutokauppaamme 17. Rahaliikkeeseen myydessä hinta on alempi. – Yksi vuoden 1864 arvokkaimmista keräilykohteista on yksi penni. Liika puunaus pois ” Kupariastioiden sisäpinta on yleensä tinaa. Huutokaupassa hinta nousee tavallisessa kunnossa reiluun sataan euroon
Kun aiemmin teosmyynnistä kertomista kainosteltiin, hakee suomalainen nykytaiteilija myyntiä ja arvostusta itsestään yhä enemmän myös ulkomailta. Taidemessut ovat yksi tärkeä keino tunnettuuden edistämiseksi. Tämä tarkoittaa edustusta jossakin galleriassa, jolla on kiinnostava tila ja selkeä linja. Taiteilijat opiskelevat usein Suomen ulkopuolella, käyttävät ahkerasti ulkomaanresidenssejä ja etsivät ulkomaisia kontakteja ja taideyleisöä. Suomessa on asiantuntijoiden mukaan niin hyvää nykytaidetta, että moni taiteilija tulee ponnistamaan huipulle. Messut ovat suurten kävijämäärien ansiosta hyviä näyttäytymisja kalastelupaikkoja, mutta en ole mitenkään innoissani messuistumisesta sinänsä. – Mielestäni taidemessut ovat myyntipuolen työkalu, joka vie esillä olemisen taakkaa ihanasti pois omilta harteilta! Framesta voi olla apua Näyttelyn vieminen ulkomaille on Riikka Soinisen mielestä kiinnostavaa, mutta samalla vaativaa. Ajatus tuntuu suorastaan ahdistavalta. Helsingin lisäksi Soinisella on galleristi Tukholmassa ja Saksassa. En keksi mitään syytä, miksi pitäytyisin vain kotimaan taideympyröissä. Itse olen saanut valtavan arvokasta palautetta galleristeilta ja yleisöltä. Taiteilijalle jää usein vain noin 30 prosenttia myyntihinnasta, Riikka Soininen kertoo. Taide kulttuurin osana Taiteilijan kansainvälistyminen myös arkirutiineja Sudenkuoppia varottava Taiteilijalle kansainvälinen läpimurto ei useinkaan tapahdu kertarysäyksellä. Asiakkaita hänellä on ympäri maailman, eniten Euroopassa. Asuin Italiassa kaksi vuotta, Soininen kertoo, ja jatkaa: – Työkentän laajentaminen maantieteellisesti on ollut minulle itsestään selvää. Ensivaikutelma on tehtävä heti. – Opiskelin taidelinjalla Firenzen Palazzo Spinellissä. – Omassa työssäni haluan keskittyä teoksen ja katsojan hiljaisempaan vuorovaikutukseen, sellaiseen intiimiin hetkeen, joka isossa messutilanteessa on vaikeampi saavuttaa. Riikka Soinisen mukaan monilla hänen 60 . Hänen Saksan galleristinsa kiertää ahkerasti Euroopan messuilla. Yksi ulkomaille ponnistaneista, mutta varsinaista läpimurtoa vielä odottava taiteilija on Riikka Soininen. Vientitukea kuvataiteelle Soininen pitää tärkeänä. – Ensimmäisillä messuilla tai uudessa galleriassa työ lähtee aina liikkeelle nollapisteestä: kaikki on uutta ja ainutkertaista. Taidemessuilta saa Soinisen mukaan nopeasti kokonaiskuvan siitä, mitä muualla tehdään. – Nyrkkisääntönä on, että mitä kauempana myyt, sitä suuremmat provisiot ja logistiikkakulut ovat. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO KUVAT: RIIKKA SOININEN JA KLAUS SUSILUOTO K ielitaitoisena ja osaavana suomalaisen kuvataiteilijan ei tarvitse lähteä hakemaan kontakteja ulkomailta nöyrästi hattu kourassa. Visuaalisen taiteen keskus Frame on hänen mielestään instituutiona välttämätön ja helposti lähestyttävä. Tällä tarkoitan wau-taiteen tai erittäin huomiohakuisen taiteen korostumista. – Messuilla huomaa, että Suomessa tehdään paljon todella hyvää taidetta. Taidemessuilta kokonaiskuvaa Noin 30 prosenttia Soinisen teosmyynnin liikevaihdosta tulee ulkomailta. Pitkäkestoisessa galleristi- ja yleisösuhteessa näyttely sen sijaan rakentuu jo aikaisemmin tehtyjen näyttelyiden päälle ja jatkeeksi. Moni saa osan myynnistä ulkomailta. – Tällöin galleristi on nähnyt pitkän kaaren taiteilijan teoksia. Vertailua tulee pakostakin tehtyä. Tulevaisuudessa uskon käyttäväni heidän palveluitaan.. – Tavoitteenani olisi saada enemmän kiinteitä galleristisuhteita. – Minulle Framesta ei tosin ole ollut vielä apua, koska en ole tukea vielä hakenutkaan. – Juuri jokin aika sitten sain teoksiani läpi brittiläiseen Tribe-magazineen, jota julkaistaan verkossa. Antiikki ja taide tuntemillaan taiteilijoilla on samantapaisia viritelmiä ja laajoja verkostoja
Riikka Soinisen ”Kimono”. 61. Kansainvälisiä vaikutteita haetaan yhä useammin idästä. Antiikki ja taide
– Taidemessut vievät esillä olemisen taakkaa pois omilta harteilta, mutta taiteilija tarvitsee myös omaa aktiivisuutta, korostaa Riikka Soininen. Riiko Sakkinen 3. Soininen kertoo, että liikkeellä on myös sellaisia tapauksia, joissa netissä on luotu vaikutelma galleriatoiminnasta. Erilaisia museonäyttelyjä tarjotaan niiden olematta oikeita, vakiintuneiden museoiden näyttelyitä. – Varuillaan kannattaa olla. Taidelogistiikka on työlästä Kun yhteistyöstä on sovittu, on edessä vielä paljon työsarkaa. Valitettavan usein tarkoitus on vain lypsää rahaa. Sopimuksen hän neuvoo lukemaan hyvin huolellisesti. Ragnar Ungern 2. – Täytyy ottaa tarkkaan selvää, mikä on toiminnan taso ja tarkoitus. Teokset on pakattava kunnolla. – Halpaan on helppo mennä, jos hälytyskellot eivät ole ihan vireessä. Rahtikulut on usein se osa, joka keikauttaa teosten viennin heikosti kannattavaksi. Helmi Biese 3. – Muuallahan tämä ei ole yhtä yleinen käytäntö, vaan galleristi kantaa taloudellisen riskin ottaen toki samalla suuremman myyntiprovision, Soininen sanoo. Marika Mäkelä Klassikot: 1. Paikan päällä galleria voi osoittautua toimiston sivuhuoneeksi. Hälytyskellot tarpeen Mitä virheitä suomalaisen taiteilijan kannattaa varoa Euroopassa tai muualla kotimaan ulkopuolella. Ville Vallgren 62 . Kuljetus on iso osa näyttelykokonaisuutta. alle, on meillä niin laajalle levinnyt, ettei samantapaista käytäntöä osata varoa maailmalla. Joskus tulee jopa selvittää, onko tarjouskirjeessä oikean ihmisen nimi ja onko galleria oikeasti olemassa vai onko kyseessä massakirje. – Kuka tarjoaa ja mitä tarjoaa, mihin hintaan ja kuka maksaa mitäkin. – Tuetaanhan muitakin elinkeinoja, miksei sitten taidetta, sanoo Soininen. Jiri Geller 4. Antiikki ja taide Riikka Soininen: Hagia Sofia. Toiveet läpimurrosta ovat tietysti korkealla, mikä voi sumentaa arvostelukykyä. Valmistaudu myös puhumaan ja kirjoittamaan teoksistasi, Soininen neuvoo. Listalla voisi yhtä hyvin olla Kaj Stenvallin, Nanna Suden tai Jarmo Mäkilän teoksia. Erilaisia yhteydenottoja ”olemme kiinnostuneita teoksistasi ja haluamme isännöidä näyttelysi, varaa aika nyt” tulee todella paljon, Riikka Soininen vastaa. On kuvattava tai kuvautettava teokset hyvin. – Ole ajoissa liikkeellä, kysy yksityiskohtaiset tarjoukset, vertaile. Lennart Segerstråle 4. – Joskus ehdotetaan milloin mitäkin messua, mitalia tai taidekirjaa. Yhteydenottoja on viikoittain. – Me taiteilijat tarvitsemme nimenomaan vientitukea – ei mitään kulttuurivaihtojargonia, vaan ihan simppeliä viennin tukemista kuvataiteelle elinkeinona, Soininen korostaa. Kuka kantaa riskin. Rafael Wardi 5. Varaa siirtelyyn tarpeeksi aikaa ja tekeviä käsiä. Suomessa yleinen käytäntö, jossa taiteilija maksaa näyttelyn pitämisestä galleri- Nykytaiteen ”kuuma lista” Hyvä sijoitus rankingissa on kuitenkin ylimalkainen, eikä takaa hyvää ostosta. On selvitettävä todelliset rahtikustannukset. – Varsinaisen taidetyön jälkeen alkaa se toinen, vähintään yhtä tärkeä tehtävä. Santeri Salokivi 5. Taloustaito-lehden kevätlista: 1. Robert Lucander 2. Lisäksi on huomioitava yksityiskohtia, kuten miten kuljetuslaatikoita liikutellaan, onko niissä renkaat, mahtuuko laatikko hissiin, voiko sen päälle lastata, onko laatikossa kahvat. Sovi, kuka maksaa palautusrahdin, Soininen muistuttaa.. – On rakennettava kunnolliset kuljetuslaatikot
63. – Kevään 2014 listat ovat erittäin tärkeitä, koska monet signaalit viittaavat taidemarkkinoiden tilanteen muuttuvan nousujohteiseksi noin vuoden päästä. – Huolehdi myös, että sinulla on laadukkaat sivut netissä. Esimerkiksi Rafael Wardin teosten hinnat ovat olleet huutokaupassa keskimäärin 7 000–15 000 euroa. Museo on hieman yli 300 neliötä, noin 100 neliötä suurempi kuin Reitzin perheen asunto aikoinaan, mutta museoksi toki pieni. Hyvä aika ostaa Pauliina Laitinen-Laiho on tehnyt listaa suosituista suomalaistaiteilijoista Taloustaito-lehteen. Reitzin säätiö ylläpitää Lauri Reitzin lesken testamenttimääräyksen mukaisesti ”kotimuseota” Töölössä. Myös nykytaiteen yksittäiset teokset voivat maksaa kymmeniätuhansia, yleensä toki ”vain” 10 000 euron molemmin puolin. Entä, jos käytössä olisi yhteensä 100 000 euroa sijoitettavaksi kuvataiteeseen, kannattaisiko hankkia pari todella arvokasta vai 5–10 kalliihkoa nykytaiteilijan teosta. – Taidemarkkinat elpyvät tämän vuoden kevään kuluessa, taideasiantuntija Pauliina LaitinenLaiho uskoo. – Vaikea sanoa. Ehkä voisin henkilökohtaisesti hankkia jopa vain yhden kultakauden maalauksen 100 000 eurolla hajauttamisen sijaan. Lauri ja Lasse Reitzin säätiö hankki maalauksen 380 000 punnalla eli noin 443 000 eurolla. Miten hajauttaa ostoksiaan. Työkodin pojat palasi Suomeen Säätiöillä on tärkeä rooli kansainvälisessä taidekaupassa, myös Suomessa. Nykytaiteilijoiden kärkeen nousi Berliinissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija Robert Lucander. – Hänen taiteensa kiinnostaa niin ulkomaalaisia kuin suomalaisiakin keräilijöitä. Museo sijaitsee Apollonkadulla Helsingissä, eikä sinne ole pääsymaksua. Klassikoiden ykkönen on opettajana pitkään työskennellyt taidemaalari Ragnar Ungern. Olen itse suunnitellut nykyiset kotisivuni joskus 2000-luvun alussa. Kyseessä ei ole lista kalleimmista taideteoksista tai ”parhaista” taitelijoista, vaan niistä, joihin kohdistunut paljon uutta mielenkiintoa ja kyselyjä. . Ennen kauppaa teos oli vuosikymmeniä ruotsalaisissa yksityiskokoelmissa. Jos kansainvälisiin taidemarkkinasuhdanteisiin viimeisen sadan vuoden ajalta on vielä uskomista, niin juuri nousukauden varhaisessa vaiheessa parrasvaloissa ja kiinnostuksen kohteina olevat taiteilijat saavat aikaan kunnon hintaennätyksiä, Pauliina Laitinen-Laiho sanoo. Kansallisuudella ei kuitenkaan ole merkitystä todella tunnettujen taiteilijoiden, kuten Picasson tai Matissen kohdalla. Säätiöt ovat osa kansainvälistä taidekauppaa. Uudet pitäisi tehdä, mutta tarjotut alustat ovat olleet liian kalliita. Heidän teoksensa voivat päätyä yhtä lailla Japaniin kuin Yhdysvaltoihin. Kaikki huutokaupoissa myyty arvotaide ei suinkaan siis mene upporikkaille yksityishenkilöille. Albert Edelfeltin Sisäkuva poikien työkodista Helsingissä palasi Ruotsista Lontoon kautta Suomeen. – Sivujuonteena Ruotsissa on paljon kiinalaista antiikkia, ja osa esineistä onkin palautunut Kiinaan. Venäläiset ovat jonkin verran ostaneet vanhaa venäläistä taidetta ja antiikkia Suomesta, kertoo Laitinen-Laiho. Edesmenneiden taiteilijoiden listan ykkösenä on 2004 kuollut Kain Tapper. Antiikki ja taide . Ilmaisiakin alustoja ja ohjelmia saa; tämä puoli laahaa minulla vähän jäljessä. Moni Suomen taiteen kultakauden teos on esimerkiksi palautunut Ruotsista kotimaahan. Esimerkiksi Albert Edelfeltin maalaus Sisäkuva poikien työkodista Helsingissä tuli myyntiin Sotheby’sin huutokauppaan Lontoossa toukokuussa 2013, josta se palasi Suomeen. – Vanhassa taiteessa ja antiikkiesineissä ulkomaisia ostajia kiinnostaa pääsääntöisesti oman maansa tai kulttuurialueensa taide. Kukka-asetelmaa en kuitenkaan hankkisi hyvältäkään taitelijalta, Pauliina Laitinen-Laiho vastaa. Suomesta aidosti tunnettuja nimiä on vain muutama: – Edelfeltin ja Schjerfbeckin kansainvälinen arvostus on 2000-luvulla ollut ulkomailla tasaisessa vahvassa nousussa, kertoo Laitinen-Laiho. Taidetta takaisin kotimaahan Filosofian tohtori, taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Laiho kertoo, että nykytaidetta ostetaan varsin kansainvälisesti. Internet on Soinisen mukaan nykyään avainasemassa, erityisesti kansainvälisesti. Hänestä on tullut kyselyjä yhä enemmän myös Suomesta
Ne tuhoutuivat vuoden 1958 tulipalossa, mutta entisöitiin. Saksalainen kirkko Helsingissä – tiivis yhteisö kuin pienessä luostarissa Jugendia ja uusgotiikkaa Helsingissä on paljon empiren, jugendin ja funktionalistisen tyylin kauniita rakennuksia, mutta myös uusgotiikan helmiä löytyy muutamia. Antiikki ja taide. Saksalainen kirkko Eteläsataman takana on rakennustaiteellisesti mielenkiintoisempi kokonaisuus kuin miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Kirkkotaide Saksalaisen kirkon alttari ja saarnastuoli rakennettiin Saksassa tammesta. TEKSTI JA KUVAT: KLAUS SUSILUOTO 64
Seurakunnan jäsenmäärä kasvoi 1800-luvun lopulla tasaisesti. Saksalaisen kirkon kirkkorakennuksen on suunnitellut arkkitehti Harald Bosse. Nykyisin Saksalainen kirkko jää Tähtitorninmäen, vanhan puuston ja joidenkin rakennusten taakse puolipiiloon, mutta sijainti on itse asiassa mitä keskeisin – vain kivenheiton päässä Eteläsatamasta. Silloisissa lehtikirjoituksissa paikkaa arvosteltiin muun muassa sen syrjäisen sijainnin vuoksi. Kirkon alakertaan, entiseen, ahtaaseen lämmityskellariin syntyi krypta. Saarnastuoli tammesta, penkit männystä Saksalainen kirkko sijaitsee kauniilla paikalla. Korkea torni lisättiin vuonna 1897. Myöhemmin kirkollisia toimituksia oli silloisessa Nikolainkirkon eli nykyisen Tuomiokirkon sivukappelissa. Valoisan ja varjoisan lämmin vuoropuhelu Vuosina 1997–2001 Saksalaisen kirkko ja sen ympäristö muuttui jälleen, nyt modernisoinnin ja laajennuksen vuoksi. Hakemus seurakunnan perustamiseksi tehtiin ja Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernöörin saksalaisperäisen kreivin Friedrich Bergin myötämielisellä vaikutuksella hanke sai positiivisen päätöksen. Jo vuonna 1838 Helsingissä vietettiin jumalanpalveluksia saksan kielellä esimerkiksi Suomenlinnassa ja Kaartinkasarmin kappelissa. Toive omasta, itsenäisestä seurakunnasta omalla pastorilla ja omilla kirkonkirjoilla kuitenkin kasvoi. Korkean torninsa kirkko sai 1800-luvun lopussa, ja sen mukaan kirkolle voi suunnistaa, jos kulkee Kauppatorilta kohti Olympiaterminaalia. Kuoriapsidi ja riemukaari saivat komeat ornamentit. Ajan myötä näissä, saksaa puhuvissa piireissä syntyi ajatus pitää jumalanpalveluksia omalla äidinkielellä. Leiviskä sanoo Saksalaisen kirkon ympäröivine rakennuksineen ja sen ilmapiirin tuovan mieleen pienen luostarin. Seurakuntasali oli valmistunut jo 1932. Kirkkorakennuksen suunnitteli arkkitehti Harald Bosse Pietarissa. Jugendpiirteet tuhoutuivat tulipalossa Jugendia ja uusgotiikkaa yhdistävä Saksalainen kirkko selvisi sodista pienin vahingoin, mutta vappuna 1958 kirkko paloi pahasti, ilmeisesti sähköviasta alkaneena tulipalona. Kirkko on pitkäkirkko. Puukatto ja lehterit tuhoutuivat suurelta osin. Katto tehtiin betonipalkkien varaan. Jugendtyyliset, Saksan ja Hampurin vaakunoita sekä kristilllisiä symboleja sisältävät lasimaalaukset entisöitiin tulipalon jälkeen. Vanhoista valokuvista kuitenkin näkee, että Saksalaisesta kirkosta oli lähes suora ja melko lyhyt näköyhteys Tuomiokirkkoon eli silloiseen Nikolainkirkkoon, sillä korkeita rakennuksia ei tuolloin ollut näiden kirkkojen välissä. 65. Työpiirustukset valmisti arkkitehti C.J. Antiikki ja taide . Penkit ja lattia kärsivät palo- ja vesivahinkoja. Se valmistui 1864. Y ksi Helsingin keskustan vähiten tunnettuja kirkkoja on Suomen saksalaisen seurakunnan uusgoottilainen kirkko Tähtitorninmäen juurella. Eteishallin sisustus uusittiin. Kreivi Berg oli suosiollinen 1800–luvulla saksankielisiä kauppiaita, virkamiehiä, upseereita sekä käsityöläisiä saapui Suomeen erityisesti Lyypekistä ja Preussista sekä Baltiasta ja Venäjältä. Seurakuntatilat yhdistettiin kryptaan. Lüschin piirustusten mukaan. Kirkon alttari ja saarnastuoli rakennettiin Saksassa tammesta. Sivuikkunoiden lasimaalaukset ja uusgoottilaiset alttarirakenteet ja saarnastuoli restauroitiin. Sisäkatto rakennettiin rautabetonista. Modernisoinnista vastannut arkkitehti Juha Leiviskä kertoo tavoitteena olleen ”arkkitehtoninen mikroilmasto”, sarja intiimejä pihatiloja, jossa vallitsee suuren ja pienen, avoimen ja suljetun, valoisan ja varjoisan elävä, lämmin vuoropuhelu. Kirkkoa ei alettu konservoida orjallisesti, vaan kirkkoon tehtiin melko radikaaleja, moderneja muutoksia. Kellaritila on melko matala, mutta pieniä kokoontumisia ja näyttelyitä siellä on mahdollisuus järjestää. Hieman edempänä terminaalin jälkeen on katolinen Pyhän Henrikin katedraali, joka myös on uusgoottilaista tyyliä. Vuosina 1897–1908 kirkko sai korkean torninsa, julkisivua korjattiin ja kirkko koristeltiin sisältä jugendtyyliin. Muuten kirkon sisustus on pääpiirteittäin modernisoitu. Kirkkosaliin ja lehtereille mahtui tuolloin lähes 400 henkilöä. Vuonna 1858 seurakuntaan kuului 262 jäsentä, vuonna 1865 jäseniä oli 385 ja vuonna 1900 jo lähes 800 jäsentä. Kirkko vihittiin käyttöön lähes 150 vuotta sitten, marraskuussa 1864. mansa, johon kuuluu pappila, seurakuntarakennus, päiväkoti sekä oma pieni puutarha. Apuna oli lisäsiipi, joka avautuu sisäpihalle. Palkkien väleissä katto päällystettiin mäntypaneeleilla. Työ tehtiin arkkitehti F. Esikuvana pidettiin saksalaista seurakuntaa Viipurissa (1743–1949). Nykyistä korkeaa tornia ei alun perin ollut. . Kirkon alkuperäiset penkit piirrettiin Saksassa, mutta ne tehtiin Suomessa suomalaisesta männystä. Heideken Suomessa. Odotushuoneen ikkunoihin saatiin Bremenin, Hampurin ja Lyypekin kaupunkien lahjoittamat lasimaalaukset. Tsaari Aleksanteri II allekirjoitti elokuussa 1858 asetuksen, jonka mukaan Helsingin saksalainen seurakunta perustettiin osana suomalaista kirkkoa. Vuonna 1886 kirkon viereen rakennettiin pappila. Kirkko, muut rakennukset, aita ja muurit muodostavat oman pienen maail- Vanha lämmityskellari muuntui kryptaksi
Taiteilijaseura Virpi Repo esittelee Heidi Vasaran maalausta Pieniä näkyjä. Joensuun Taiteilijaseurassa puhaltavat uudet tuulet – Taistelemme taiteen puolesta! Joensuun Taiteilijaseuran johtokunnan kymmenpäisestä jäsenistöstä vaihtui puolet vuoden alussa. Vasara on Mikkelissä syntynyt 42-vuotias taiteilija, jonka näyttelytoiminta on ollut ahkeraa. Uusi johtokunta tahtoo enemmän vuorovaikutusta tekijöiden ja taiteesta nauttivien välille sekä taiteen kaikelle kansalle. Vasaralle läheisiä teemoja ovat luonto, maisema ja ympäristö. Antiikki ja taide. Vasara toimii Joensuun Taiteilijaseuran puheenjohtajana. Teos on toteutettu öljyvärityönä pellavakankaalle. TEKSTI JA KUVAT: MAARIT AURA 66 . Hän työskentelee pääsääntöisesti maalaten öljy- sekä akvarelliväreillä
Yhdistyksen tehtävänä on edistää kuvataiteilijoiden taiteellisen työn perusedellytyksiä ja ammatillista asemaa PohjoisKarjalassa sekä tukea taidekasvatusta ja kuvataiteen harrastustoimintaa. Nopealla vaihtuvuudella taataan taiteilijoiden tasavertaisuus sekä pidetään vakioasiakkaat tyytyväisinä. – Todennäköisesti pystytämme juhlanäyttelyn. Mukana on sekä pitkän linjan taiteilijoita että uusia tulokkaita. – Haluamme lisätä näkyvyyttä sekä löytää jäsenille uusia yhteyksiä ja tilaisuuksia. Pienemmät työt ovat fyysisesti esillä Galleria Kohinassa, suurempiin voi tutustua internet-galleriassa, puheenjohtaja Heidi Vasara selittää. Puheenjohtajan nuija on vaihtanut omistajaa vuoden alussa. Taiteilijajäseniä on 155 ja harrastajajäseniä 45. Esillä olevia teoksia pyritään vaihtamaan viikoittain. Mikäli taideteoksen lunastaa itselleen laina-ajan jälkeen, maksu hyvitetään, taiteilijaseuran sihteeri Kirsi Ryynänen opastaa. Lapsille ja nuorille järjestetään työpajoja Taidekeskus Ahjossa. Molempina vuosina noin 50 taiteilijaa toi töitään esille. Antiikki ja taide . Kuvataiteen veteraani, 71-vuotias Saara Tikka on Pohjois-Karjalan ylpeys. Laina- maksu on kymmenen prosenttia ostohinnasta. 67. Puheenjohtaja Heidi Vasara, sihteeri Kirsi Ryynänen ja varapuheenjohtaja Kari Virtanen haluavat lisätä kuvataiteen näkyvyyttä Joensuussa. Yhdistys on löytänyt uusia jäseniä maahanmuuttajista, joiden joukossa on lahjakkaita, koulutettuja taiteilijoita. – Taidelainaamo on huomattu hienoksi kanavaksi tuoda esiin taiteilijoiden osaa- mista. Vasta-aloittanut tehokolmikko puhkuu ideoita ja tavoitteita. Värikäs jäsenistö Joensuun Taiteilijaseuraan kuuluu noin kaksisataa jäsentä. Seuran toiminta keskitetään tukemaan näitä päämääriä. Jäsenistö kattaa koko Pohjois-Karjalan alueen. Jäseneksi halajava taiteilija lähettää johtokunnalle hakemuksen. J oensuun Taiteilijaseura on perustettu 1945. Hiljainen ranta on toteutettu pirteästi vastaväreillä. Taideteoksen voi maksaa kerta- tai osamaksulla. Yhdistyksen ponnistuksiin kuuluu teosvälitystapahtuma Art Karelia, joka on järjestetty kaksi kertaa. Tärkein mittari on kuitenkin töiden laatu: Taiteilija voi olla itseoppinut, mutta taideteosten täytyy vakuuttaa johtokunta. Esillä on taiteilijajäsenten töitä, joita kuka tahansa voi lainata. – Lainaaminen on melko vähäistä, yleensä taideteos ostetaan saman tien. Toissa vuonna tapahtuma järjestettiin Taidekeskus Ahjossa, viime vuonna Karjalatalolla. Määrätyn lainaajan jälkeen täytyy tehdä päätös teoksen palauttamisesta tai lunastamisesta. Joensuun taiteilijaseura pyörittää Galleria Kohinaa sekä Taidelainaamoa. Syntymäpäiväjuhlien ohjelmarunko on vielä suunnitteluvaiheessa. Vasta-aloittaneen tiimin seuraava haaste on yhdistyksen 70-vuotisjuhlallisuuksien valmistelu. Ammattimaisuutta arvioidaan koulutuksen, näyttelytoiminnan ja ansaittujen palkintojen perusteella. Varmaa on, että useita erilaisia tapahtumia järjestetään. Kiinnostavaa on, että pääosassa on metsän peilikuva, ei oikea metsä. Työtilaisuuksia taiteilijoille Joensuun Taiteilijaseura on keskeinen toimija itäsuomalaisessa kulttuurielämässä. Suomen vanhin taidelainaamo Suomen vanhin taidelainaamo, Joensuun Taidelainaamo, on perustettu vuonna 1971. Saara Tikan maalaus Hiljainen ranta on valmistunut vuonna 1999. Olisi kiinnostavaa kokeilla jotain uutta, vaikkapa virtuaalista taidekirjaa, seuran puheenjohtaja Heidi Vasara kertoo. Hänen taiteelleen tunnusomaista on luonto- ja eläinaiheet, sekä värikylläinen, naivistinen tyyli. Jos taideteos maksaa 300 euroa, lainausmaksu on 30 euroa
Galleria Kohina halutaan nyt tuoda vahvemmin paikallisten tietoisuuteen. Ilmaisia taide-elämyksiä Energinen nainen toivottaa gallerian ovella vierailijan tervetulleeksi. – Näyttelyissä käy aika pieni marginaali kaupunkilaisista. Hän myy taideteoksia, hoitaa kontakteja taiteilijoihin, auttaa näyttelyn ripustuksessa, koostaa teosluettelot ja auttaa avajaisten järjestämisessä.. Kestilä on 34-vuotias kainuulainen kuvanveistäjä, joka valmistaa veistoksia sekä tilataideteoksia. Kohina ja Taidelainaamo on löytänyt vakioasiakkaansa, mutta haluaisimme madaltaa suuren yleisön kynnystä tulla nauttimaan taiteesta. Hän kuitenkin muistuttaa, että galleriaan voi tulla pelkästään katselemaan. Näyttely kolmen viikon välein Taidelainaamo sekä Galleria Kohina sijaitsevat samassa, tunnelmallisessa tilassa. Materiaaleina hän käyttää muun muassa metallia, puuta sekä kipsiä. ” Haluaisimme madaltaa suuren yleisön kynnystä tulla nauttimaan taiteesta. Mitään ei tarvitse ostaa. Antiikki ja taide Virpi Repo toimii esittelijänä Galleria Kohinassa ja Taidelainaamossa. Galleriassa 68 . – Taidenäyttelyissämme käynti on ilmaista huvia. Maaliskuun näyttely Niina Kestilän käsialaa. Joensuun taiteilijaseuran varapuheenjohtaja Kari Virtanen muistuttaa, että taide kuuluu kansalle. ” Taidelainaamosta voi lainata ja ostaa taideteoksia. Repo auttaa lainaus- tai ostopäätöksen tekemisessä. Se on taiteilijoiden yhteinen foorumi, jossa kohdataan, inspiroidutaan ja jaetaan tietoa, varapuheenjohtaja Kari Virtanen lisää. Etualalla Valde Hassisen pronssiveistos Hullukaalin kukkiessa. Tämä ei ole mitään eliitin herkkua. Galleria Kohinan näyttelytilaa voivat hakea sekä Joensuun Taiteilijaseuran jäsenet että muut taiteilijat tai yhteisöt. Virpi Repo esittelee teoksia, valottaa niiden syntyä ja merkitystä. Maalishuhtikuun vaihteessa avautuu Tuija HP:n ja Helena Vartiaisen näyttely. – Taidelainaamo on perustettu jäsenten palvelemiseksi. Näyttelyjaksot ovat kolmen viikon mittaisia. Puitteet ovat hulppeat: Taitokortteli on idyllinen puutalokortteli, johon eri alojen käsityöläiset ja taiteilijat ovat perustaneet kauppapaikan
Kokko kuvaa taiteessaan ihmismieltä ja tunnetiloja. Eija Kokon veistos Sisarsielu on valmistunut vuonna 2011. vieraillessaan ei tarvitse olla laittautunut, kuten jotkut ehkä luulevat, Ryynänen vinkkaa. Pronssisen linnun sisällä makaa pieni ihminen. Info: Rannikon Messut Oy t -JQVU é www.rannikonmessut.com Antiikki ja taide . Kokko on kotoisin Outokummusta. – Aiomme taistella taiteen puolesta! . klo 11.00-16.00. Joensuun Taiteilijaseuran aktiivit katsovat silti tulevaisuuteen positiivisin mielin. 69. Kolmikon mielestä kuvataiteen asemassa Joensuussa olisi parannettavaa. Galleria Harhaa taas luotsaa Harha ry. Sanomalehti Karjalainen uhkaili lopettavansa näyttelyiden kritisoimisen, mutta asia saatiin sovittua. Taideelämä hiljentyi huomattavasti, kun Karelia-ammattikorkeakoulun kuvataiteen linja ajettiin alas muutama vuosi sitten. TASOKAS MYYNITITAPAHTUMA Rannikon Messut PORVOO 12.-13.4.2014 Galleria Kohinasta voi ostaa muistoksi vaikkapa Eija Kokon maalaamia kortteja. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi vuonna 2004. Tervetuloa rohkeasti näyttelyyn, taide kuuluu kansalle! Virtanen julistaa. Taiteen asema Joensuussa Kohinan lisäksi Joensuun keskustassa sijaitsee kaksi muuta taidegalleriaa. Taustalla Eija Kokon muita töitä sekä Harri Kososen veistoksia. Taidetehdas Läntinen Aleksanterinkatu 1 MONIPUOLISESSA TAPAHTUMASSA huonekaluja, antiikkia, taidetta, sisustusesineitä, käsitöitä, MBTJB
QPTMJJOJB
rahoja, kirjoja, QPTUJNFSLLFKÊ Maaliskuussa Kohinaan pystytetään Niina Kestilän näyttely: Galleristi tutkii taiteilijan lähettämiä kuvia. Ahjon taidegalleriaa hallinnoi Taidekeskus Ahjon Kannatusyhdistys ry. – Kukaan ei tule tenttaamaan, ymmärtääkö kävijä taideteoksia
Maalaustaide San Miniato al Monten kukat, 2013, akryyli, öljy, lehtimetalli, kierrätyskangas (verho) 130 x 16 cm. Taidemaalari Tero Annanollin jälki Vanhana syntynyt Viisivuotiaana Tero Annanolli taiteili päiväkodissa muovailuvahasta mummon ja kissan. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: TEOSKUVAT JUSSI TIAINEN JA TERO ANNANOLLIN ARKISTO 70 . Aikuisena hän sai kuulla, että hänen maalauksiaan luultiin 5-kymppisen naisen tekemiksi. Antiikki ja taide. Vanhana syntynyt kuvataiteilija pysyy uskollisena omalle taiteelleen
Pohjalaisuus kun on potkinut häntä aina hyvällä tavalla eteenpäin. Renlundin museossa. Kokkolassa syntyneen ja kasvaneen Annanollin maalauksia on parhaillaan esillä samaisen keskipohjalaissatamakaupungin K.H. Taiteellisuuteni ja luovuuteni lisäksi olen imenyt sieltä myös yritteliäisyyden, mikä on taiteilijalle kyllä plussaa. Taiteellisuuteni ja luovuuteni lisäksi olen imenyt sieltä myös yritteliäisyyden, mikä on taiteilijalle kyllä plussaa. 71. Ei inspiraatio tule mistään itsen ulkopuolelta, vaan se lähtee yksinkertaisesti siitä, kun alkaa tehdä töitä. Tosin eihän sitä voi olla varma, onko hän ihan kokonaan sieltä koskaan lähtenytkään. – Ja tässä puhun yrittäjyydestä myös ajatuksen tasolla eli siitä, että kun uskoo siihen, mitä tekee ja jaksaa vääntää sitä eteenpäin, niin se kyllä kantaa hedelmää, Annanolli sanoo. ” Ihmisen taakka, 2013, akryyli, öljy, lehtimetalli, kierrätyskankaalle, 120x60 cm. Kyseessä on yh- teisnäyttely toisen keskipohjalaisen taiteilijan, kuvanveistäjä Riku Riipan kanssa. K eski-Pohjanmaan poika, kuvataiteilija Tero Annanolli, 39, on palannut juurilleen. Paratiisin vartija, 2013, akryyli, lehtimetalli, kierrätyskangas (päiväpeite), 117 x 245 cm. – Koen saaneeni Kokkolasta ja Pohjanmaalta hyvät eväät elämääni ja vahvan pohjan tekemiseeni. – Antiikin aariat ja Oskar Merikanto ovat ehdottomia suosikkejani. Opiskelen myös itse klassista laulua, joka vie minut aina sopivasti epämukavuusalueelleni, Annanolli lisää. Antiikki ja taide . Ja antanut itseluottamuksen uskoa omaan tekemiseen. Hänen teoksiaan on hankittu myös ulkomaisiin kokoelmiin Pekingiä myöten. Kerään kuva-aiheita eri kulttuurien vuorovaikutuksesta, ja saattaa mennä puoli vuotta tai vuosikin, ennen kuin ne alkavat siirtyä työhöni, juttelee mies, joka kuuntelee maalatessaan klassista musiikkia. Meillä on myös samanlaista kiinnostusta matkailua ja etenkin Italiaa kohtaan, Annanolli kuvaa. Annanolli valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna ” Koen saaneeni Kokkolasta ja Pohjanmaalta hyvät eväät elämääni ja vahvan pohjan tekemiseeni. Omintakeinen taiteilijan jälki Vuonna 1975 syntynyt Tero Annanolli on jo maailmallakin tunnustusta saanut, arvostettu kuvataiteilija. Tunsimme toisemme ennestään ja aloimme miettiä, että olemme kulkeneet taiteilijoina vähän samantyyppisiä reittejä. – Tämä on ensimmäinen yhteinen esittäytymisemme Kokkolassa. Merikanto on suomalaissäveltäjistä kaikkein klassisin – hänellä on hienoja kappaleita. – Luovuuden lähteeni on tekeminen
– Pyrin raivaamaan säännöllisesti kalenteristani aikaa maalaustyölle. Olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan vähentämään opetustunteja ja muita taideprojekteja, jotta pystyisin keskittymään maalaamiseen, Annanolli kertoo. Oma tekemiseni ja varmuus siihen on kaiken pohja, sillä se on myös ajattelun väline ja jatke. 72 . Yön kuningatar, 2013, akryyli, öljy, lehtimetalli, kierrätyskankaalle (pöytäliina), 130 cm.. ” Pyrin raivaamaan säännöllisesti kalenteristani aikaa maalaustyölle. Annanollin taide on omintakeista. San Miniato al Monten kukat, akryyli, öljy, lehtimetalli, kierrätyskankaalle (rullaverho), 150x75cm. Hän toimii tällä hetkellä myös taidepedagogina ja opettaa Pekka Halosen Akatemiassa Tuusulassa. ” 2004. Antiikki ja taide Yksityiskohta taulusta Kesäyön unelma, akryyli, öljy, lehtimetalli, kierrätyskankaalle, halkaisija 100 cm. Oikeaan vireeseen pääseminen vaatii aikaa useamman päivän. – Taiteen tekeminen ja opetustyö ovat tunnetusti haastava yhtälö. Maalausten aiheina ovat suurikokoiset kukat, hedelmät ja ihmishahmot, jotka käsittelevät aikaa, myyttejä ja ihmisen suhdetta tilaan. Oikeaan vireeseen pääseminen vaatii aikaa useamman päivän. Siinä on erotettavissa selkeä taiteilijan jälki
73. Tussi kankaalle, 90x85 cm. Tero Annanolli maalaamassa teosta I was here III. Antiikki ja taide
Nauroin mielessäni, että tuo kommentti oli kyllä työvoitto minulle. Annanolli vastaa sanomalla, että se on tarjonnut hänelle näköalapaikan menneisyyden kautta tähän hetkeen ja tulevaan. Tapa, millä hän kukkia kuvaa, juontaakin juurensa ihan jonnekin muualle kuin suomalaiseen kesäpuutarhaan. Haluan ottaa vaikutteita vanhasta, mutta tuoda sen omalla tavallani nykyaikaan. – On huikeaa, miten teknisesti valtavan taitavia maalareita ja piirtäjiä Italiassa on ollut jo 1400-luvulla. – Sitä kautta olen saanut oivaltaa, että taiteen tekemisessä ei ole pääasia se, että yrittää tehdä paremmin kuin nuo mestarit, vaan se, mitä heiltä voi oppia siirtämään omaan taiteeseen nykyhetkessä, Annanolli kuvaa. Mies kertoo hauskan tarinan siitä, miten eräs hänen näyttelynsä kävijä suhtautui Annanollin taiteeseen. Annanollin kukkaset kun ovat ”kotoisin” italialaisilta hautausmailta. Olen myös muuttanut ja yhdistänyt elementtien mittakaavoja ja näin niistä on muodostunut uusi, oma saagansa. Osa Annanollin maalauksista on toteutettu pyöreille pöytäliinoille. – Siitä lähtien olen saanut viettää Italiassa kuukauden pituisia jaksoja. ” Kuulin vierestä, miten eräs näyttelyn vierailija pohdiskeli ääneen, että nämä työt taitavat olla viisikymppisen naisen tekemiä maalauksia. Renlundin museoon Kokkolassa. Nauroin mielessäni, että tuo kommentti oli kyllä työvoitto minulle. H. Pöytäliinat ja muut kodin kierrätyskankaat toimivat maalausten pohjina, ja niillä on jo ikään kuin oma henkilöhistoriansa. Antiikki ja taide Tekokukkia hautausmaalla Tero Annanollin kukka-aiheet saavat ajatukset vaeltamaan menneeseen maailmaan. – Olen imenyt Italian-matkoiltani vaikutteita ja aiheita myös klassisesta veistotaiteesta, jotka olen halunnut siirtää ikään kuin eläviksi hahmoiksi omaan taiteeseeni. Se on avoinna 20.4. Voisin kuvata sitä vanhojen tekniikoiden uusiokäytöksi, Annanolli sanoo. Olen lähdössä sinne taas ensi syksynä, Annanolli sanoo. Silti hän matkusti Italiaan ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten, vuonna 2011. 74 . saakka. Mikä italialaisessa taiteessa häntä sitten niin paljon viehättää. ” Tekniikkana hän käyttää tussia, akryylia, öljyä ja lehtimetallia kierrätyskankaille. Vaikka ne kukat ovat Italian taide ja renessanssi ovat olleet Annanollin elämässä läsnä pitkään ja vahvasti. – Olen ihaillut aina vanhaa käsityötaidetta ja -taitoja. – On suorastaan etuoikeus, että voi jotenkin ulkopuolisena outsider-tekijänä seurata tilannetta, ja näin löytää myös uusia tuoreita näkökulmia, Tero Annanolli sanoo. – Kuulin vierestä, miten eräs näyttelyn vierailija pohdiskeli ääneen, että nämä työt taitavat olla viisikymppisen naisen tekemiä maalauksia. – Matkustettuani ja asuttuani Italiassa olen törmännyt italialaiseen hautausmaaperinteeseen, johon kuuluu hautojen koristelu tekokukilla. Taidon siirtovaikutus Miehen elämää, 2013, akryyli, öljy, lehtimetalli, kierrätyskankaalle (pöytäliina), 140 cm. kuolleita ja väreiltään auringon polttamia, kuvissani haluan tuoda niihin elämää ja ajattomuutta, Annanolli kuvaa. Se vaatii välillä jopa sitä, että lakkaa kokonaan välittämästä siitä, mitä muut ihmiset sanovat tai ovat hiljaisesti mieltä. – Kai minä olen aina ollut vähän erilainen nuori tai paremminkin vanhana syntynyt, Annanolli naurahtaa. Outsider-tekijän näkökulma Jokainen menestyvä taiteilija tietää, että taiteen on oltava tekijänsä näköinen. ?. Tero Annanolli ja museomestari Hellin Heinonen ripustavat Annanollin näyttelyä K. Kyseessä oli vuonna 2009 pidetty, iso näyttely, jossa oli esillä Annanollin kierrätyskankaalle tehtyjä, lehtimetallilla käsiteltyjä teoksia. Annanolli sanoo kokeneensa, että taiteilijapiireissä häntä ei ole aina ymmärretty tai mielletty, miten häneen pitäisi suhtautua
Pakkausmateriaalina korttien suojaksi suosimme vanhoja korttikuvastoja, Toikkanen kertoo. – Pusseja emme koskaan osta uusia, vaan asiakkaiden ostamat kortit sujahtavat jo käytössä olleisiin kirjekuoriin. Teemoiltaan ilosta suruun; vuodenaikateemoja, ajatelmia ja huumoria unohtamatta, Anne Toikkanen esittelee. – Harjun Paperissa on tuhansia kortteja. Kortit aina pääartikkelina Yliopistonkadulla, Jyväskylässä sijaitseva Harjun Paperi on perustettu 1954. Hän kysyi, olisinko kiinnostunut ryhtymään kauppiaaksi. Hän sanoo Harjun Paperin olevan postcrossaajien taivas. Tapasin eläkkeelle jäämässä olevan edellisen omistajan. – Valmistin kortteja myyntiin lahjatavaraliikkeisiin, ja sitten vuonna 2006 minulle tarjoutui mahdollisuus jatkaa perinteikkään Harjun Paperin toimintaa, hän kertoo. Lastentarhanopettaja Anne Toikkanen oli jo vuonna 1998 irtisanoutunut virastaan ja ryhtynyt yksityisyrittäjäksi. Toikkanen kerää itse leppäkerttuaiheisia kortteja. – Ja asiakas saa haluamansa kortin vaikka odotellessaan, korttimestari lupaa. Toiminta on ollut taukoamatonta vuodesta 1954 saakka, ja korttikauppa on palvellut asiakkaitaan koko ajan samassa paikassa, Yliopistonkatu 6 B:ssä. – Leppäkerttu on niin symppis otus, hän perustelee valintaansa. Vastaantullessa Retrot kukkamekot koristavat kevään onnittelukortteja Samassa osoitteessa yli 60 vuotta Harjun Paperi on kutsunut asiakkaitaan samalla kyltillä vuodesta 1954 saakka. Tällä kertaa vastaan tuli Harjun Paperi Jyväskylässä. Korttien 1950-luvun kukkamekkotunnelmiin johdattelevat paperimekot ovat Toikkasen tyttären taittelemia. Varaston lisäksi siellä toimii Harjun Paperin omistajan, Anne Toikkasen, 53, korttipaja. Omistajanvaihdokset eivät ole Harjun Paperissa koskaan menneet suvussa. – Se oli sattuman kauppaa. Esimerkiksi moni, joka on opiskellut Jyväskylässä, palaa kaukaakin Suomesta korttikauppaamme, Toikkanen iloitsee. Aluksi paperikauppa erikoistui toimistotarvikkeisiin ja koulutarvikkeisiin, mutta kortit ovat aina olleet hyvin tärkeä osa valikoimaa. Lisäksi hyllyillä on runsaasti lahjapakkausmateriaaleja, kirjetarvikkeita, paperinukkeja, julisteita, pääasiassa paperisia askartelumateriaaleja sekä monenkuvioisia teippejä. – Harjun Paperin asiakaskunta on laaja ja laajasti ympäri Suomen. K TEKSTI JA KUVAT: REETTA AHOLA orttikauppa Harjun Paperin takahuone on tilaihme. Antiikki ja taide . 75. . Nykyään eriteemaiset kortit muodostavat päävalikoiman. Harjun Paperissa suositaan kierrätysmateriaaleja ostoksien pakkaamisessa. Toikkasen kahdesta aikuisesta tyttärestä vanhempi on myös työskennellyt korttikaupassa, ja hän auttaa äitiään korttien teossa sekä myymälän visuaalisen ilmeen ylläpidossa. Antiikki ja taide -lehden Vastaantullessa -juttusarjassa poikkeamme mielenkiintoisissa antiikki-, askartelu- ja taidekaupoissa eri puolilla Suomea. Anne Toikkasen omistukseen Harjun Paperi siirtyi 2006. Kokonaisuudessaan tilaa on kuutisenkymmentä neliötä. Myynnissä on myös runsas valikoima omistaja Anne Toikkasen tekemiä kortteja. Anne Toikkanen viimeistelee kevään kukkamekkoaiheista onnittelukorttia. – Tämän kevään onnittelukorteissa korostuu mekkoteema, Toikkanen kertoilee suunnittelemiaan kortteja viimeistellessään. Omistajan lisäksi kaupassa on yksi työntekijä, joulun alla useampi kiireapulainen. Hän myös suunnittelee ja toteuttaa Harjun Paperin näyteikkunan visuaalisen ilmeen. Kiinnostusta oli. Postcrossing on kansainvälinen korttirinki, jonka perusideana on lähettää ja vastaanottaa kortteja
Klassisuus hämmentää Hämmennystä synnyttää myös taulujen klassinen kauneus ja taidokkuus. Nuorena, vain 24-vuotiaana, vastavalmistuneena kuvataiteen kandidaattina kuollut taiteilija Ilkka Lammi on kohonnut jonkinlaiseksi myyttiseksi hahmoksi. Ennen Kuvataideakatemiaa Helsingin piirustuslaitoksella opiskellut Lammi teki joskus jopa viikoittain satoja piirustuksia. Maailmalla tunnetuimmista maalaustyyleistä impressionismi on aina vain rakastettu ja arvostettu. Maalaustaide Saako maalaus henkiä kauneutta ja harmoniaa. Näiden mestareiden ihailemiseen muutkaan suomalaiset eivät vieläkään ole kyllästyneet. Mystiset, tummat naishahmot osin taustaansa sulautuneina ovat hänen tunnetuimpia, loppukauden töitään ennen traagista kuolemaa 24-vuotiaana. TEKSTI JA KUVAT: MIRA PIISPA K ouvolan taidemuseo Poikilossa on vielä 13. Hämmentävää déjà vu -tunnelmaa avataan ” Kuinka paljon menestyksen taustalla on taiteellisen laadun ohella itseään toteuttava neromyytti. Osa näyttelyn tauluista on taiteilijaan ihastuneiden yksityiskeräilijöiden toisinaan jopa kymmenillätuhansilla euroilla huutokaupoista hankkimia. Näyttelyssä sen sijaan tuodaan esille Lammin omin maalaustuotanto vuosilta 1998–2000. Monien silmissä ne herättävät juuri kaikuja menneisyydestä. Ilkka Lammin vuoropuhelu Ilkka Lammin taide on ihastuttanut ja puhutellut monia. Lammi ihaili varhaisnuoruudestaan lähtien 1800-luvun lopun maalaustaidetta, erityisesti Albert Edelfeltin ja Akseli Gallén-Kallelan maalauksia, ja tiesi tahtovansa itsekin taiteilijaksi. Vaikka Ilkka Lammin elämä ja ura jäivät kovin lyhyiksi, hän ehti harjoitella ja maalata paljon. ” 76 . Antiikki ja taide Kouvolan taidemuseon näyttelyssä Salon taidemuseon tuottamassa filmissä. huhtikuuta saakka esillä Ilkka Lammi ja menneisyyden kaiku –näyttely. Lammia tahdottiin viedä ulos nuoruuden ihannemaailmasta – kerrotaanhan Kuvataideakatemian sisäänottajan, Kain Tapperin, sanoneen pääsykoemaalauksen nimellä Poika ja siili tehneestä Lammista: ”Otetaan sisään tämä Gallen ja tehdään hänestä abstraktikko.” Viittauksia varhaisiin taidevalokuviin Jos Ilkka Lammi tahtoi uransa alun realistisella tyylillään tavoittaa edeltäneiden mestareiden tarkan siveltimen vedon, sitä ei voitane pitää huonona puolena myöskään sittemmin, jolloin Lammin taiteeseen kehittyi abstraktimpaa ilmaisua. Esillä ovat miltei samat kolmisenkymmentä taulua, mitkä olivat syksyllä ja alkutalvesta esillä Salon taidemuseo Veturitallissa. Joidenkin kriitikkojen on ollut vaikea suhtautua nuoreen ja menestyneeseen Lammiin – toteuttaahan hän taiteessaan jotain muuta kuin moderni tai postmoderni. Kuuden opiskeluvuotensa aikana Lammi teki satoja öljymaalauksia, tuhansia piirustuksia ja luonnoksia sekä alkuvuosina myös akvarelleja. Ilkka Lammin päätyö Lähellä, niin kaukana, 2000.. Eräs kriitikko on vastikään kysynyt: ”Kuinka paljon menestyksen taustalla on taiteellisen laadun ohella itseään toteuttava neromyytti?” Gallelasta abstraktikko
77. Antiikki ja taide
Esittävän ja abstraktin liitto Camera workista on julkaistu kirja, joka Ilkka Lammilla oli käytettävissään. 1900-luvun alun kuluessa valokuvasta alettiin ajatella, että se voisi olla muutakin kuin journalismin dokumentointia eli itsenäistä taidetta. 78 . 1900-luvun alussa ilmestyi Alfred Stieglitzin Camera work -aikakauslehti. Menneisyyden kaiku -näyttelyyn valmistuneessa näyttelykatalogissa taidehistorioitsija, filosofian maisteri Marina Catani ei luonnehdi Lammin naismaalauksiakaan Edelfeltin kautta, vaan näkee ne viittauksina vanhoihin valokuviin. Antiikki ja taide Ilkka Lammin Pariisitar vuodelta muistuttaa aiheeltaan ja sommittelultaan 1900-luvun alun valokuvataitelija Pyuon kuvaa. Se on myyty Bukowskisilla vuonna 2006 kalleimmalla hänen tauluistaan eli yli 77 000 eurolla. Puyon valokuvaan Montmarte (1906), jonka hahmossa on nähty myös rakastetun norjalaistaiteilija Edvard Munchin yksi maalaus. Esimerkiksi Lammin Pariisitar-maalaus vertautuu erehdyttävästi C. 1900-luvun alussa valokuviinsa kauneutta tosiasioiden sijaan hakevan Constant Pyuon tunnettu valokuva Montmarte vuodelta 1904 henkii Edvard Munchin Rue Lafeyette -maalausta sekä monia tuon ajan uusien taidesuuntausten tyylejä.
Hän on ehkä ollut kiistanalainen taiteilija juuri siinä, että taiteilijoilta ja varsinkin kuvataiteilijoilta odotetaan tässä ajassa olemista, ehkä jopa tulevaisuuteenkin katsomista, ja Ilkka Lammi taas hyödynsi menneen taiteen keinoja omassa maalaustaiteessaan. Lammi harjoitteli luonnon yksityiskohdilla heinänkorsista alkaen. 79. Antiikki ja taide . Ne kiteytyvät oikeaan taitoon, sisäiseen olemukseen ja olennaiseen keskittymiseen. Niitä hänen tuotannostaan on puolet ja suurin Kouvolan näyttelyn teoksistakin on henkilöitä. Hän kertoi ihailevansa noin vuonna 1000 eläneen maisemamaalari Guo Xin ajatuksia täydellisestä maisemasta. Taidokkaasti maalattu veden väreily on tuttua 1800-luvun kultakauden mestareilta, kuten ruotsalaiselta Anders Zornilta. ” Lammi harjoitteli luonnon yksityiskohdilla heinänkorsista alkaen. Se, kuinka tämä liitto kehittyi, on juuri se mielenkiintoinen puoli Ilkka Lammin taiteessa ja hänen vahvin ominaisuutensa. Ne eivät kuitenkaan ole pelkkiä muotokuvia, Yläkuva: Pehmeä, mutta vaativa vuodelta 1999 on edustava esimerkki Lammin naismaalauksesta. Onhan jousiammunnallakin oma filosofinen puolensa. Sisäinen maisema Myös luonto pääsee esille Lammin tuotannossa. Silloin sukelletaan vielä kauemmas ja syvemmälle: Ei pelkästään reilun sadan vuoden taakse sekä taidokkaaseen liikkeeseen ja siveltimen vetoon, vaan jopa luonnon meditointiin kulttuurissa, jossa luonnon katsottiin henkivän elämää ja elävää. ” Lammin maalauksista on puhuttu kopioina, mutta Salon taidemuseon johtaja Laura Luostarinen kumoaa ajatuksen: – Se tapa, jolla hän siteerasi näitä vanhan taiteen mestariteoksia tai vanhoja valokuvia kirjoista niihin tutustuttuaan, on hyvin omaperäinen, ja voimme oikeastaan puhua esittävän ja abstraktin taiteen liitosta. Luontoharjoitelmista Ilkka Lammi siirtyi ihmiskuvauksiin. Alakuva: Vaalea Kahlaaja nousi vuonna 2001 Bukowskisilla 4 205 euron lähtöhinnasta 15 978 euron loppuhintaan
Lopulta ne muuttuvat herkemmiksi ja sulautuvat yhteen abstraktin taustansa kanssa ja viimeisissä maalauksissa katoavat lähes kokonaan. Toinen puoli on se, minkä tunnelman kuva välittää ja parhaassa tapauksessa nämä kaksi puolta toimivat yhdessä. Lammin maalauksista löytää niin kalakauppiaita kuin museoiden vahtimestareitakin, niin laitapuolen kulkijoita kuin ihmisvilinästä poimittuja, satunnaisia hahmojakin. Arvoituksellisia tuntemattomia Pellavapäinen poikahahmo maalauksessa Kesävaikutelma 2000 istuu jo irti heinänkorsimatolta. Taiteilijan tekijänoikeuksien toinen omistaja ja oman teosluettelon koostaja, Ilkka Lammin kaksoissisar Katri Kalijärvi luonnehtii veljensä henkilökuvauksia moninaisiksi. Ensin ihminen sulautuu maisemaan, myöhemmin taiteilija keskittyy yksityiskohtiin, ihmisten kasvoihin, luonnossa maahan ja metsänalustaan. Antiikki ja taide Taiteilija Lammin myöhemmät naishahmot katsovat Katri Kalijärven mukaan maalausta katsovaa kohti vaativin ilmein ja ovat suorastaan päällekäyviä. Naiset tuovat mieleen niiden naisten leikin, jotka vuorotellen kääntävät katseensa tai kääntyvät katsojaan Itävallan jugendaikakauden maalarin, Gustav Klimtin.. Mystisempinä on pidetty naiskuvia, kuten nukkuvaa Ruususta: Tummatukkainen, hieman unenomainen naishahmo nukkuu, katsoo poispäin tai aivan kuin käpertyy sisäisen maailmansa puoleen. Teosten taustoihin ilmestyy myös ääriviivoin hahmoteltuja suorakulmioita, joista tulee itsenäinen elementti maalauksen esittävyyden rinnalle. vaan voimakkaita, suurikokoisia maalauksia, joiden ihmiset figuratiivisina ja kauniina alkavat ensin haipua osaksi taustan maisemaa ja lopulta siirtyvät maalauksen reunaan tai kulmaan, kun abstrakti pinta valtaa alaa, Salon taidemuseon näyttelyesittelyssä sanotaan. Vaikka mallit eivät ole tunnettuja ihmisiä, Lammin omasta historiasta löytyy tummia, pitkiä ja introvertteja naishahmoja lähes tungokseen saakka. Alussa oli kevät vuodelta 2000. Myyttisiä kaikuja kauempaa Yksi Ilkka Lammin toistuvista henkilöhahmoista on pieni poika. Usein Lammin poikateosten esikuvana on jokin muu teos, kuten Henri Cartier-Bressonin valokuvat. Ihmisen ja luonnon yhdistäminen on Lammia tyypillisimmillään. Katri Kalijärvi kertoo: – Mallit olivat usein tuntemattomia ihmisiä työssään tai matkalla jonnekin. Lammi on itse todennut: – Yritän katsoa kuvia naiivisti: Kuinka asiat toimivat kuvallisesti eli kuinka pintojen suhteet, sommittelu ja värit toimivat. Lammin myöhäiselle tuotannolle tyypillisesti maalausten henkilöt kään- tävät katsojalle selkänsä tai keskittyvät omaan maailmaansa ottamatta kontaktia ympäristöönsä. Tämä tumma nainen – toisinaan haavoittuva ja hauras, toisinaan ylimielinen ja torjuva – oli Ilkka Lammille naisen ideaalityyppi, jota hän väsymättä kuvasi koko taiteellisen uransa ajan, Katri Kalijärvi tietää. – Kaikki hänen ihastuksensa ja tyttöystävänsä olivat sellaisia, samoin hänen oma äitinsä. Muotokuvissa on hänen mukaansa kaunistelemattomuutta ja arkisuutta. Tuntemattomien ihmisten hahmot taiteilija on valinnut kuvattaviksi näiden kauneuden lisäksi sisäisen harmonian vuoksi. Maalauksissa toistuvassa naishahmossa on piirteitä heistä kaikista. Pinta tunnelman kuvastajana Henkilökuvien naishahmojen lisäksi päähenkilöinä toistuu myös pieni, herkkä poikanen viattomuudessaan ja tulevaisuuteen tähyten. 80
Taide on aina vuoropuhelua monilla tasoilla, joka ei tyhjenny kuvauksiin, kirjoituksiin, selityksiin. Näyttelyt ja maalaukset ovat kiinnostaneet, jopa puhutelleet. Tilaa leena.jantti@pp5.inet.fi Piijuska ky huutokauppoja www.piijuska.net Huutokauppahuone Nahkatehtaantie 10, 37830 Akaa / Viiala p. . Näihinkään töihin nainen – olkoonkin vain malli – ei tyhjenny, vaan hänessä häilyy mystisyys. Rumuudesta ammentavan Artikkelin lähteinä käytetty: Ilkka Lammi – Menneisyyden kaikuja näyttelykatalogi Katri Kalijärvi Kouvolan taidemuseo Poikilon opastus, intendentti Sanna Ojanne Kuka on Ilkka Lammin maalauksen Ruusunen. TAIDEKIRJA MARTTA WENDELINISTÄ Kirjan hinta 20€ tilattuna Martta Wendelin Seuralta + postimaksu. Marja-Terttu Kivirinta kirjoittaa taiteilijan muistokirjoituksessaan: – Lammi piti itseään esteetikkona ja romantikkona. Katsojaa jää mietityttämään, mitä olisi seurannut vuoden 2000 jälkeen. ” Tumma nainen – toisinaan haavoittuva ja hauras, toisinaan ylimielinen ja torjuva – oli Ilkka Lammille naisen ideaalityyppi. Millainen maalaus olisi henkinyt eniten sisäistä harmoniaa. Ilkka Lammin työt Kouvolan näyttelyssä saavat erikoista vastakaikua museon yläkerrassa samaan aikaan esillä olevasta, elektronisen taiteen Ars Lieke -näyttelystä, jonka taiteilijoista useat ovat suunnilleen samanikäisiä kuin Lammi olisi nyt. Välillä hän on yhtä vaatteensa, verhonsa tai toisen ihmisen kanssa. Onko nukkuva nainen satunnainen malli, taiteilijan rakastettu vai kenties hahmo, jonka hän on nähnyt ohimennen ihmisjoukossa. Miten se sulautuu metsään, taustaansa, vai sulautuuko. Myös Klimtin mielenkiinnon kohteena oli myyttinen metsä, varsinkin sen puut tai symbolinen elämänpuu. Ruusunen vuodelta 1999 ei ole kukaan tietty nainen, mutta samanaikaisesti hänessä on läsnä monta naista. ” Kesken jäänyt vuoropuhelu nykytaiteen ystäviä vastaan hän puolustautui sanomalla olevansa harmonian ja ylevän ystävä. Vastaus kysymykseen on melkein kuin arvoitus itsessään. Olisiko Lammi vuoropuhellut töissään vielä laajemmin taidehistorian kanssa, entä henkilöt vai olisivatko he haipuneet kokonaan. Usein aiheena oleva nainen on milloin kullalla kuorrutettu, verhottu, milloin riisuttu. Omakohtaisessa kokemuksessa on voima – Lammin kohdalla sen ovat kokeneet monet. 0400 626460 / 040 5841329 Antiikki ja taide . 81. Pidemmälle Lammin taide ei päässyt etenemään, sillä taiteilija hukkui Porvoossa uidessaan saamansa aivoverenvuoden seurauksena 24-vuotiaana
Antiikki ja taide. Kuntsin kokoelmaan kuuluu myös rakastetun Juhani Linnovaaran teoksia. Museon juhlanäyttelyssä hänen teoksensa ”Utelias” valittiin myös yleisön suosikiksi. Teemme kovasti töitä sen eteen, että kerromme ihmisille, että taide on kaikille avointa. Siitä löytyy upeita väriyhdistelmiä, graafisia elementtejä ja huumoria. Tänne kaikki ovat tervetulleita, toteaa vs. 82 . – Toimintamme perustuu matalan kynnyksen taideajatteluun. museonjohtaja Pamela Andersson. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: KUNTSIN MODERNIN TAITEEN MUSEO V aasa on tunnettu kulttuurikaupunki, jossa taiteella on pitkät perinteet. Modernin taiteen museo tarjoaa monipuolisia taide-elämyksiä, joihin yleisölle on rakennettu matala kynnys. Kuntsi ei ole kuitenkaan pelkästään taidemuseo, sillä se järjestää yleisölle monipuolisia taidetapahtumia ja -kasvatusta. Museot Kuntsista näkökulma Suomen 1950-luvun jälkeiseen kuvataiteeseen TAIDE ON AVOINTA KAIKILLE Jos matkaat keväällä Pohjanmaalle, poikkea ihmeessä Kuntsiin. Kuntsin modernin taiteen museo on loistava esimerkki siitä, miten Pohjanmaalla osataan
Kuntsin modernin taiteen museo toimii entisessä Tullipakkahuoneessa Vaasan sisäsatamassa. Kuntsin kokoelmista 1970-luvulta – Yleisön puolelta on havaittavissa selvää avautumista. Vas. Konsuli ja arvostettu taiteenkerääjä Simo Kuntsi (1913–1984) lahjoitti jo vuonna 1970 taidekokoelmansa Vaasan kaupungille. Oik. Kuva: Sofia Björklund. Taiteen tulee olla Anderssonin mukaan saavutettavaa myös kaikille eri ikäryhmille. Rakennuksella on pitkä historia, ja sitä on peruskorjattu useaan eri otteeseen. ” – Itse Kuntsilla on huomattavasti pidempi historia. Kuntsin modernin taiteen museon tiloina se avattiin vuonna 2007. – Saavutettavuus ja esteettömyysasiat korostuvat meillä siten, että kynnys on madallettu sekä fyysisesti että taidesisällöllisesti. Edustava suomalaisessa modernismissa Kuntsin säätiön taidekokoelmaa pidetäänkin yhtenä merkittävistä suomalaisista nykytaiteen kokoelmista Sara Hildénin, Maire Gullichsenin ja Wihurin säätiön kokoelmien ohella. Museovierailu ei ole pelkkää passiivista, ulkopuolisena katselemista, vaan se on myös elämyksiä ja kokemuksia. Antiikki ja taide . Kuntsin modernin taiteen museo toimii entisessä Tullipakkahuoneessa Vaasan sisäsatamassa. museonjohtaja Pamela Anderssonin suosikkeihin: – Teos on 1970-luvulta ja informalismin hengessä. Simo Kuntsin säätiön kokoelma on synnyttänyt museon, ja se kuuluu niihin merkittäviin taidekokoelmiin, jotka keskittyvät suomalaiseen nykytaiteeseen 1960–70-luvuilta lähtien. Kuva: Vesa Aaltonen. 83. ” Yleisön puolelta on havaittavissa selvää avautumista. Simo Kuntsi kuvassa. Museovierailu ei ole pelkkää passiivista ulkopuolisena katselemista, vaan se on myös elämyksiä ja kokemuksia. Sen muodot ovat kauniita, kuin luonnon muovaamia. kuva: Laila Pullisen Omakuva. kuva: Kain Tapperin Kelokallio kuuluu vs. Ennen kuin kokoelmalle löytyi oma museorakennus, se oli esillä 30 vuoden ajan Vaasan kauppaoppilaitoksessa, Andersson kertoo. Tänä päivänä ihmiset kokevat museon rikkaiden kokemusten paikkana
Siitä, kuinka jokainen tarvitsee joskus suojelua.. – Nämä näyttelyt kuvaavat hyvin sitä, mitä me olemme museona. Hän tuki taidetta laaja-alaisesti ja oli ehdottomasti aikaansa edellä, Andersson korostaa. ” Esko Tirrosen Tirrosen Ilmapalloleikki. Se on myös avoinna 20.4. Näyttely esittelee puolalaistaiteilijoiden tuotantoa 1990-luvulta lähtien aina viime vuosien uusimpiin teoksiin. Tänä vuonna Swanljung lahjoittaakin lopullisesti kokoelmansa synnyinkaupungilleen Vaasalle. Näyttely on avoinna 20. Ennen kaikkea se on merkittävä suomalaisen modernismin klassikkokokoelma, joka tarjoaa keskeisen näkökulman 1950-luvun jälkeiseen, suomalaiseen kuvataiteeseen. Taiteilijoiden mukaan nykyihminen voi vapautua sodan kulttuurista ja käsitteestä kokonaan. Säätiön kokoelma kuuluu myös merkittäviin taidekokoelmiin, jotka keskittyvät suomalaiseen nykytaiteeseen 1960–70-luvuilta lähtien. 84 . Kiasman ystävät -tukisäätiö valitsi juuri Swanljungin Vuoden nykytaiteen ystäväksi 2014. Vaihtuvat näyttelyt Kuntsi tarjoaa sekä kokoelmanäyttelyjä että vierailevien taiteilijoiden vaihtuvia näyttelyjä. Kuntsi taidemuseo pyrkii laajaan osallistamiseen. Hän puhui myös muun muassa siitä, kuinka verotuksessa tulisi huomioida helpotuksina taideinvestoinnit ja -ostot. Myös tulevaisuudessa tulemme avaamaan arvokkaan kokoelman aarteita suurelle yleisölle. huhtikuuta saakka. Mukana ” on sellaisia nimiä, kuten Marjatta Tapiola, Leena Luostarinen ja Kimmo Kaivanto. Myös tätä hetkeä Toinen parhaillaan esillä oleva näyttely on RAUHA – Näyttely sodan poistamisesta. Kuva: Johannes Wiehn. Tällä hetkellä Kuntsissa on esillä kaksi näyttelyä. – Swanljungin kokoelma on tuonut meidän museollemme huikean jatkumon Simo Kuntsin työlle ja perinnölle, Andersson korostaa. Toukokuun 10. päivänä avautuvan Kiteytynyt katse -näyttelyn kautta Kuntsi esittelee vaikuttavan otoksen teoksia taiteenkerääjän taidekokoelmasta, joka on yksi Suomen suurimpia. saakka. Andersson kertoo, että yleisön mielenkiinnosta johtuen kokoelmanäyttelyt ovat korostuneet Kuntsin profiilissa viime aikoina. Kuntsi osti jo silloin heidän teoksiaan, jotka ovat säilyneet kokoelmassa, Andersson kertoo. – Kuntsi ymmärsi näiden, nykyään suurten tekijöiden työn arvon jo silloin, kun he olivat vasta tekemässä läpimurtojaan. – Viime vuonna Simo Kuntsin syntymästä oli kulunut 100 vuotta, mikä heijastui meillä suursatsauksena kokoelmanäyttelyyn. – On mainittava, että museon avauduttua helmikuussa 2007 Vaasaan, talletettiin myös nykyhetken merkittävimpiin nykytaiteen kokoelmiin kuuluva hammaslääkäri Lars Swanljungin kokoelma. – Simo Kuntsi jätti merkittävän perinnön taiteen kentälle. Kuntsin säätiön taidekokoelmassa on yli 900 suomalaista ja ulkomaista teosta. Kesällä tulokkaitakin Yleisö pääseekin tulevana kesäkautena tutustumaan Lars Swanljungin nykytaiteen kokoelmaan. Swanljung aloitti taiteen keräilyn 1980-luvulla ja kokoelma on kehittynyt monipuo- Anne Koskisen Deus protector noster on Pamela Anderssonin mukaan vakava, kaunis kuvaus ihmisen haavoittuvaisuudesta. Se tuo Vaasaan Yhdysvalloissa jo usean vuosikymmenen ajan työskennelleet puolalaistaiteilijat Ewa Harabaszin ja Krzysztof Wodiczkon. Me edustamme sekä modernia taidetta että nykytaidetta 1900-luvun alusta nykypäivään saakka, Andersson toteaa. Laila Pullisen 80-vuotisjuhlanäyttely Valon kaari esittelee Pullisen teoksia eri vuosikymmeniltä. Antiikki ja taide ta, Nissbackan kartanon veistospuistosta Vantaalta. Tässä Taideiden yön 2012 workshop. Näyttely sodan poistamisesta Kuntsin modernin taiteen museossa kritisoi väkivaltakulttuuria. Kuntsin kokoelman taiteilijat ovat tunnettuja suuren luokan taiteilijoita. – Vaasan Myllyn kaupallisena johtajana toiminut Kuntsi olisi halunnut nuorena itse taiteilijaksi, mutta hän oivalsi matkan varrella, että hän kykenee tekemään enemmän taiteen hyväksi keräilijänä ja monipuolisena taiteen tukijana, Andersson toteaa. Fyysisten ja ilmaisullisten kivi- ja pronssiveistosten lisäksi esillä on myös Pullisen suurikokoisia, kuvanveistäjän skaalan mukaisia piirustuksia sekä kuvasuurennoksia Pullisen kokonaistaideteokses- Swanljungin kokoelma 1980-luvulta alkaen on kehittynyt monipuoliseksi kokonaisuudeksi, jossa on teoksia värikkäästä pop-taiteesta pelkistettyyn minimalismiin. Taiteilijoiden tukena Kuntsi ei ollut pelkkä taidekeräilijä, vaan toimi aktiivisesti myös taiteilijoiden aseman edistämiseksi
Sen muodot ovat kauniita, kuin luonnon muovaamia. Katsoja haastetaan miettimään teoksen tarkoitusta ja omaa kantaansa sen esille nostamiin kysymyksiin. Anne Koskinen: Deus protector noster (9.9.2001), 2001, pronssi, 10 x 56 x 54 cm, Swanljungin kokoelma ”Teos on vakava, kaunis kuvaus ihmisen haavoittuvaisuudesta, siitä kuinka jokainen tarvitsee joskus suojelua. Kain Tapperin taiteesta löytää poikkeuksellinen yhdistelmän uusimpia taidesuuntauksia ja muinaisia traditiota. Kokoelma sisältää sekä nuorten tulokkaiden että nimekkäiden nykytaiteilijoiden töitä, mikä näyttäytyy myös kesänäyttelyssä. Antiikki ja taide . 85. Maalausten ihmisenkaltaiset hahmot kuvaavat myötäeläen ihmistä kaikkine puutteineen. Tirrosen maalaukset herättivät ihastusta ja vihastusta, sillä niissä oli aina jotain uutta ja Suomessa ennennäkemätöntä. Juhani Linnovaara: Utelias, 1972, serigrafia, 87 x 67 cm, Kuntsin kokoelma ”Teos sisältää upeita väriyhdistelmiä, graafisia elementtejä ja huumoria. Hänen korkeataiteen perinteestä poikkeava kuvanveistonsa ei aina saavuttanut hyväksyntää. Kysymys kuuluu: Minkä asteinen ärsyke herättää meissä tunteita, ja missä kulkee tunnottomuuden raja. Juhani Linnovaaran taiteellinen tuotanto ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle. . Ketä ihailemme, Andy Warhol kysyy teoksellaan kommunisti Maosta, josta tuli yllättäen Amerikassa kapitalistisen yhteiskunnan muodikas ikoni. Ihailen aina taiteilijaa, joka onnistuu tuomaan näin mielikuvituksensa ja kekseliäisyytensä paperille”. Maon teki ajankohtaiseksi myös presidentti Nixonin vierailu Kiinaan vuonna 1972. Meillä toimii myös Café Simo ja museokauppa, joista kesävieraat voivat myös päästä nauttimaan, Andersson toteaa ja toivottaa tervetulleeksi Kuntsiin. Tirrosen maalaustyyli oli ajan lämpömittari, joka kertoi mikä milloinkin oli maailmalla nousussa. Koskisen teokset ovat vahvasti kiinni käsitetaiteessa: Ne ovat tutkielmia, joihin sisältyy laajoja merkityssisältöjä ja kysymyksenasetteluja. Kain Tapper: Kelokallo, 1977, puu, 52 x 100 x 51 cm, Kuntsin kokoelma ”Teos on 1970-luvulta ja informalismin hengessä. Tällä kyseisellä teoksella on niin vahva ilmaisu ja viesti, että se saa itkemään. Marilyn Monroe, Jacqueline Kennedy, Mikki Hiiri, Debbie Harry, Dennis Hopper, Liz Taylor, John Lennon, Mick Jagger ja Dolly Parton. Juhani Linnovaaran tuotanto luetaan tavallisimmin surrealismin käsitteen alle. Ketään ei saa jättää heitteille, oman onnensa nojaan. Materiaalin teossarjaan Koskinen hankki ajamalla Helsingistä Poriin ja takaisin. Hänen puuveistoksensa ovat kirjaimellisestikin kirveellä veistettyjä. liseksi kokonaisuudeksi, jossa on teoksia värikkäästä pop-taiteesta pelkistettyyn minimalismiin. Kommunisti Maosta tuli yllättäen Amerikassa kapitalistisen yhteiskunnan muodikas ikoni. Tapperin taidetta leimaa runonkaltainen herkkyys, syvä inhimillisyys sekä äärimmäinen rehellisyys tunteelle – ja itse taiteelle. Deus Protector Noster (suom. Tänä kesänä Swanljungin kokoelmaan kuuluva Anne Koskisen teos on osana kokoelmanäyttelyä museossamme ja Andy Warholin teos saa matkustaa lainaan Mänttään, jossa avataan Serlachius -museoiden suuri uusi museorakennus kesäkuussa 2014. Hänkin kuuluu maamme kansainvälisesti menestyneimpiin taiteilijoihin. Tässä ne tulevat! Esko Tirrosen Kahlaaja. Ihailemmeko julkkiksia ja poliittisia johtajia vai ovatko arvomme erilaiset?” Kiinan poliittinen johtaja Mao Tse-Tung kiehtoi Andy Warholia karismaattisuutensa ja ennen kaikkea vuoden 1968 opiskelijalevottomuuksien seurauksena länsimaissa saavuttamansa kulttimaineen takia. Linnovaara on luonut tunnistettavan, omalakisen maailman, jonka oudot hahmot ovat syvästi inhimillisiä, ja jota sävyttää ymmärtäväinen huumori. Teoksille on tyypillistä arkaaisesta lainaava, kulutettu pinta, työkalujen ja käden jälki sekä kuvanveiston perinteestä poikkeavat materiaalivalinnat. 1970-luvun puolivälissä Tapper teki sarjan suurikokoisia kalloveistoksia, joiden lähtökohtana oli kotipihaan, säiden armoille jäänyt hevosenkallo. Siihen liittyvät ilmiöt kietoutuvat monella tapaa jokapäiväiseen elämäämme, mutta emme tule niitä useinkaan ajatelleeksi. museonjohtajaa Pamela Anderssonia esittelemään museon kokoelmasta omat suosikkinsa. Lisäksi koen itse, että hienoin taideteos ei ole aina kaikkein kalliimmista materiaaleista tehty. Uteliaisuus on katsojan, taiteilijan ja teoksen yhteinen ominaisuus. Suojeleeko meitä loppupeleissä kukaan?” Anne Koskinen ylittää sujuvasti eri taiteenlajien perinteisiä raja-aitoja: hän on taidemaalari, kuvanveistäjä, kuvataiteilija ja ympäristötaiteilija. Hänen taiteensa tavoittaakin unien, fantasian ja alitajunnan totuudet, ohi ja yli näkyvän todellisuuden. Informalistiset teokset vaihtuivat fotorealistisiin maalauksiin, joista tunnettuna esimerkkinä ovat aistikkaat, ruiskumaalatut naiskuvat. Kelokallon palasista koostuvassa pinnassa kuvastuu evoluution muovaaman ja luonnon kuluttaman kallon lisäksi keskisuomalainen maisema pinnanmuotoineen, järvineen ja horisontteineen. – Odotamme vilkasta taidekesää Vaasaan. Hän talletti auton puskuriin kiinnitettyyn paperiin liiskaantuneet hyönteiset ja teki pronssivalut tien varrella löytyneistä, autojen yliajamista eläimistä. Linnovaaran teoksille on tyypillistä suora ja välitön tunnekosketus. Viime kesänä molemmat, Kuntsin kokoelmaan kuuluvat teokset nähtiin Kuntsin modernin taiteen museon juhlanäyttelyssä ja Linnovaaran teos valittiin myös yleisön suosikiksi. Andy Warhol: Mao, 1972, serigrafia, 91,5 x 91,5 cm, Swanljungin kokoelma ”Teos näyttää pinnallisen mainosmaiselta värikkäältä ja hauskalta Warholin käyttämän tyylin mukaisesti, ja samalla se onkin minulle kriittinen kannanotto siitä, mitä asioita elämässä oikein ihaillaan. Pidän esimerkiksi puun tai paperin estetiikasta.” Tunnustuksesta, saavutuksista ja huomattavasta asemasta huolimatta Kain Tapperin teokset olivat monen taidekohun alku. Hänet liitettiin Warholin kuvaamien julkimoiden joukkoon, johon kuuluvat mm. Toinen kesäkauden vetonaula on Esko Tirrosen (1934–2011) Ikuisesti muistoissa -näyttely. Uransa alussa, 1960-luvulla taiteilija Tirronen oli heti otsikoissa ja mukana kansainvälisissä näyttelyissä. Pamela Anderssonin suosikit Antiikki- ja taide -lehti pyysi Kuntsin modernin taiteen museon vs. Jumala meidän suojelijamme) – sarjan teemana on anesteettisyys (eiesteettinen, tunnoton). Teokset tuntuvat tarkkailevan katsojaa yhtä paljon kuin katsoja teoksia. Teoksissa yhdistävät sekä taidehistorialliset vaikutteet että leikilliset viittaukset modernismin moniin tyylisuuntiin
Sinkka järjestää vaihtuvia näyttelyitä, joihin liittyy taiteilijatapaamisia, keskustelutilaisuuksia ja työpajoja. Esillä on seitsemän taiteilijaa: Pirkko Nukari, Tapio Junno, Riitta Helevä, Kirsi Kaulanen, Anne Meskanen-Barman, Inka Nieminen ja Eeva Tiisala. Kuvanveistäjän työhuoneessa Nyt nähtävillä oleva Pilvenpitelijän tiellä -näyttely (15.2.–4.5.2014) johdattaa katsojat häikäistyneistä “pukumiehistään” tunnetun Tapio Junnon ja koskettavia lintu- ja eläinveistoksia tekevän Pirkko Nukarin työhuoneeseen. Jäsenet tekevät vierailuja taiteilijoiden työhuoneisiin ja erilaisiin taidekohteisiin Suomessa. Osa työpajoista on kaikille halukkaille ja osa tietyille ryhmille. He vierailivat myös Pirkko Nukarin. – Kaupungin toimijana olemme sitoutuneet myös hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Vierailijoita käy myös kaupungin ulkopuolelta, etenkin pääkaupunkiseudulta. Pilvenpitelijän tiellä -näyttelyyn tulee esimerkiksi lasten sunnuntai työpajan muodossa. T TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: KERAVAN TAIDEMUSEO aide- ja museokeskus Sinkka tarjoaa nykytaidetta ja elämyksiä. Museot Yleisö mukaan taiteen tekemisen arkipäivään NÄYTTELYT PAIKALLISESTA YHTEISTYÖSTÄ Taide- ja museokeskus Sinkka Keravalla tarjoaa kävijöilleen mieleenpainuvia elämyksiä laadukkaan taiteen ja paikallisen, teollisen kulttuurihistorian parissa. – Tällainen oli esimerkiksi Monologi epävarmuuden ajasta, jossa käsiteltiin työttömyyttä ja työelämän ongelmia. Puuliitoksen tavoin Sinkka limittää Keravan museon ja Keravan taidemuseon toiminnot toisiinsa, tuo ne saman katon alle ja 86 . Keravan puusepäntehtaan suunnittelijoiden luomukset ja Ornon valaisintehtaan tuotanto limittyvät Sinkassa kuvataiteen lähihistoriaan ja uusimpiin ilmiöihin. Keravan taidemuseo on puolestaan keskittynyt erityisesti nykytaiteen esittelyyn, yhteisötaiteellisten projektien vetämiseen ja museon hyödyntämiseen oppimisympäristönä. – Työpajat ovat usein näyttelykohtaisia. – Sirkushevosten tiimoilta tarjosimme keravalaisille 6-luokkalaisille mahdollisuuden työpajaan, jossa tehtiin lapsuuden muistomerkkejä. – Näyttely lähti rakentumaan Keravan Taidemuseon ystävät -yhdistyksen kautta. – Se kerää ja tallentaa Keravaan ja keravalaisuuteen liittyviä kokoelmia: esineistöä, kuvamateriaalia, asiakirjoja, muistitietoa ja kirjallisuutta. Projektikohtaiset työpajat saattavat liittyä myös johonkin yhteistyöhankkeeseen. Näin ollen teollista aineistoa on kertynyt runsaasti. Museolehtori Laura Kauppinen kertoo, että yhä useammat ihmiset ovat löytäneet Sinkan. Yhteisötaidetta ja työpajoja Yleisön osallistuminen tapahtuu esimerkiksi yhteisötaiteen keinoin. – Sinkka merkitsee puuliitosta, joka näkyy esimerkiksi Keravan vaakunassa, Kauppinen kertoo. Sinkka –puuliitos Taide- ja museokeskuksen nimi, Sinkka, viittaa keravalaiseen puusepänteollisuuteen, mutta myös museotoimintaa varten kunnostettuihin ja vuonna 2012 avautuneisiin, kauniisiin tiloihin. Nyt meneillään on kaksi näyttelyä: Pilvenpitelijän tiellä ja Sirkushevonen sairastaa. Tietoa valaisinsuunnittelusta voi lisäksi etsiä vaikkapa Orno-olohuoneen viihtyisästä ympäristöstä. Tänäkin vuonna on tulossa Keravan puusepäntehtaan näyttely, jossa esitellään nykyaikaisia huonekaluja. Ohjelmistossa on näyttelyitä, työpajoja, luentoja ja seminaareja. – Työpajat ovat eräs interaktiivisuuden muoto. Kulttuurihistoriaa ja nykytaidetta Keravan museo on kulttuurihistoriallinen paikallismuseo. Myös meneillään olevaan Sirkushevonen sairastaa -projektiin on kutsuttu keravalaisia mukaan. Antiikki ja taide tarjoilee monipuolisia kulttuuritapahtumia niin kuntalaisille kuin matkailijoillekin. – Vuorottelemme tiloissa omia näyttelyitä, mutta tavoitteenamme on tehdä tulevaisuudessa myös yhteistyötä sekä historiallisen että taidepuolen saralla. Museon painotus on muotoilussa, koska paikkakunnalla on toiminut muun muassa valaisintehdas ja puusepäntehdas. Sinkassa se merkitsee sitä, ettemme tee työtä vain ulospäin, vaan pyrimme siihen, että myös yleisö voisi osallistua toimintaan. Se on tällä hetkellä esillä ikkunoissamme, Kauppinen kertoo
Pronssiveistoksista vahaveistoksiin Viime vuosituhannen vaihteessa Pariisissa vaikuttaneella Auguste Rodinilla oli kymmeniä avustajia, häntä nuoremmalla Wäinö Aaltosellakin monia, samoin Mannerheimin ratsastajapatsaasta tunnetulla Aimo Tukiaisella, jonka apuna Tapio Junno työskenteli 1960-luvun puolivälissä pari vuotta ja Kain Tapperillakin viisi. Edellisenä vuonna oli tullut kuluneeksi 90 vuotta, kun keravalaisen Grönroos-Sariolan tivolitoiminta sai alkunsa. Hän yhdistelee esimerkiksi nailonia ja tuohta. Linnut, kasvit, tuli ja jää, ihmisen ja luonnon kohtalonyhteys. Näyttelyssä on nähtävillä Junnon työpöytä ja lukuisia hänen teoksiaan. Apulaisena toimiminen ei tarkoittanut mestarin tyylin kopiointia, pikemminkin päinvastoin. Perinteen tuntemus auttoi oman suunnan löytämisessä. työhuoneessa. Siellä he huomasivat Nukarin edesmenneen puolison, Tapio Junnon, pienen kontaktiveistoksen, joka on pienoismalli suuresta kontaktiveistoksesta. Pilvenpitelijän tiellä -näyttelyn nimiteokseksi valikoitui Tapio Junnon 1980-luvulla veistämä, tummaa, pilvimäistä massaa kannatteleva Pilvenpitelijä. Kuva: Seppo Hilpo. Mestarin ateljeessa on opittu tekemisen asennetta ja taiteen vaatimaa, ankaraa työntekoa: rakennettu muotteja, autettu valun vaiheissa ja pinnan jälkikäsittelyssä. Heikki Häiväojan (s. Antiikki ja taide . 87. – Kaulasen taidemateriaali on ruostumaton teräs, taiteilija on tunnettu Musiikkitalon Gaia-veistoksistaan. Vahaa, terästä, kangasta... Vahaolennot ovat yksi osa hänen teoskokonaisuuttaan, jossa on niiden lisäksi piirustuksia, video ja runoja. – Pronssiveistokset ovat Junnon ja Nukarin käsialaa, mutta muut taiteilijat ovat tehneet omannäköistään taidetta. Meskanen-Barman tekee taidetta epoksihartsista, mutta käyttää myös muita materiaaleja, kuten mehiläisvahaa. Tiisala on graafikko ja runoilija. Helevä käyttää kangasta. Ajatus näyttelystä syntyi tuolloin, Kauppinen kertoo. Sirkushevoset sairastaa Ikkunanäyttely Sirkushevoset sairastaa avautui Keravan Taidemuseossa 20.1.2014 ja jatkuu elokuun loppuun asti. Katsoja näkee senkin, millä tavalla pronssiveistos syntyy. Ne ovat olleet aina sekä lasten että aikuisten suosiossa, mutta hännättöminä ja jalkapuolina ne eivät enää tuoneet iloa kaupunkikuvaan. Nieminen käyttää monia materiaaleja, mutta pääasiassa puuta. Keravalla paljastettiin juhlavin menoin vuonna 1979 muistomerkki suomalaiselle tivoli- ja sirkustoiminnalle. 1929) ja Antero Poppiuksen (1922–2005) tekemässä muistomerkissä laukkaa viisi lasikuituista hevosta. Siellä on myös kurotettu kohti luonnon lyyristä lumoa, astuttu Pilvenpitelijän tielle. Se näyttää tietä sukupolvelle, jonka teoksissa häivähtävät Itämeren rantojen katoamassa olevat kasvit, talviyössä muinoin palaneet risukokot ja puiden latvoissa ihmisen sieluna liikkuva tuuli. Sirkushevoset, kuten niitä Keravalla nimitetään, ovat kuitenkin ajan saatossa kokeneet kovia. Hän on Junnon avustajista ainoa, joka käyttää edelleen kuitenkin muotteja
Pienoismalleja Tapio Junnon työpöydällä. Kuva: Pekka Barman. Tapio Junnon työpöydän ääressä pääsee tutustumaan pronssivalun vaiheisiin. Vasen kuva. Kuva: Jussi Tiainen. Pirkko Nukarin teos Havaintoruutu. Ullan kanssa tehdyn Varjojen karnevaali -projektin paperileikkaukset olivat esillä 2012–2013. Kuva: Laura Mikkola. Anne-Meskanen-Barmanin teos Uimari. Laura Kauppisen käsissä on Pirkko Nukarin käsittelemätön pronssivalu. Kuva: Jussi Tiainen. Antiikki ja taide. Kuva: Jussi Tiainen. Osallistujina olivat ennen kaikkea lapset ja heidän vanhempansa ja isovanhempansa. Teos on Pirkko Nukarin. Yksityiskohta Riitta Helevän installaatiosta. Oikea kuva: Ulla Jokisalo on tunnettu omintakeisista töistään. Kirsi Kaulasen teos Luola 2011, materiaalina kiillotettu, ruostumaton teräs. 88
Identiteetti työn alla Ensi syksynä tiedossa on myös Kalle Hammin näyttely Vieraalla maalla (13.9.– 2.11.2014). Harry Röneholm, Werner West, Einari Kyöstilä, Margaret T. Itse muistomerkki palaa paikalleen kunnostustyön jälkeen kevään 2014 aikana, Laura Kauppinen sanoo. – Vuonna 2013 aloitetun Sirkushevoset sairastaa -hankkeen tarkoituksena on saattaa Sirkus-muistomerkki entiseen loistoonsa. Nordman, Olof Ottelin ja Klaus Michalik muotoilivat käytännöllisiä ja kauniita huonekaluja sarjatuotantoon, mutta myös näyttäviä uniikkeja julkisiin kohteisiin. Taidemuseon ensimmäisenä johtajana toimi Keravan Taide- ja Kulttuuriyhdistyksen puuhanainen Aune Laaksonen, mutta toimintaa ylläpidettiin pääasiassa vapaaehtoisvoimin vuoteen 2004 saakka, jolloin taidemuseo sai ensimmäisen palkatun johtajansa. Kuva-aineistoa on nähtävillä aina 70-luvun lopulta. 89. Sirkushevoset sairastaa -hankkeessa ovat olleet mukana Keravan taidemuseo, Keravan museo, Keravan kaupunkitekniikka -liikelaitos, Metropolia Ammattikorkeakoulun esinekonservoinnin opiskelijat sekä kummiluokka Keravan Keskuskoulusta. Näyttely nykyaikaisista huonekaluista nähdään 21.5.–31.8.2014. . Kansainvälisesti arvostettu nykytaiteilija Kalle Hamm tarjoaa temaattisessa retrospektiivissä vastauksia identiteettiä ja toiseutta käsitteleviin kysymyksiin. Alkuvuodesta 2012 Keravan taidemuseo muutti Saviolta Keravan keskustaan uuden Taide- ja museokeskus Sinkan tiloihin yhdessä Keravan museon kanssa. Toisen museoammatillisen työntekijänsä taidemuseo sai vuonna 2009 ja säilytti näin valtionosuuskelpoisuutensa. Stockmannin piirustuskonttorin muotoilua – Keravan puusepäntehtaan työtä Nykyaikaisia huonekaluja Keravalla 1908–1985 toimineen puusepäntehtaan valmistamat huonekalut olivat aikansa laatutuotteita. – Kiinteistön ympärillä kulkevat suuret ikkunat, sillä Sinkka oli Kinnarpsin huonekalutehtaan esittelytila. Keravan puusepäntehdas. Keravan Taidesäätiö lakkautettiin heinäkuussa 2011. Ikkunat ovat palvelleet myös Taidekeskustamme ja Sirkushevoset sairastaa on kenen tahansa katsottavissa ulkopuolelta. Kiinnostavan näkökulman muistomerkkiin tarjoavat hankkeessa kerätyt muistot ja valokuvat. Koulutettujen suunnittelijoiden luomat mallistot peilaavat suomalaisen huonekalumuotoilun kehityslinjoja klassisismista modernismiin ja edelleen jälleenrakennuskauden veistoksellisempaan tyyliin. Keravan taidemuseo keskustassa kaupungin toimintana Keravan Taidemuseo aloitti toimintansa Saviolla, Nokian vanhaan kumitehtaaseen kunnostetuissa tiloissa joulukuussa 1990. Mukana on piirroksia, videoita ja veistoksia aina 1990-luvulta tähän päivään. Uusi yhteisötaideteos ”Kuuleeko Kerava?” on toteutettu erikielisten keravalaisten kanssa. Kuva: Valokuvaamo Kolmio. Taidemuseon henkilöstö siirtyi Keravan kaupungille 1.7.2010, jolloin taidemuseotoiminta tuli kokonaan kaupungin hallintaan. Muistoja ja valokuvia Taide- ja museokeskus Sinkan julkisivun ikkunoihin koottu Sirkushevoset sairastaa -näyttely avaa muistomerkin historiaa sekä sen kunnostustyön vaiheita. Vuoteen 2010 saakka toimintaa ylläpiti Keravan Taidesäätiö, jossa olivat edustettuina Keravan kaupunki, Keravan Taide- ja Kulttuuriyhdistys ja Klondyketalona tunnetun kiinteistön omistajataho, joka säätiön syntyaikaan oli Kapiteeli Oyj. Antiikki ja taide . Näyttely pohtii sitä, miltä tuntuu elää ulkopuolisena, tuntea itsensä erilaiseksi kuin ympäröivä yhteisö
Tuhansia tuotteita. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.fi Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Tapettitalo Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. 2000 mallia heti varastossa. Myös neuvontaa entisöinti- ja tyyliasioissa. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.fi palvelu@tapettitalo.fi Entisöinti-, tyyli- ja uusia tapetteja. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Harri Turunen Kauttua www.harriturunen.fi www.facebook.com/puuseppa.harriturunen Wanhat Kupit Tuotannosta poistuneita Arabian astioita, kahvikuppeja, lautasia, maitokannuja ym. Antiikki ja taide ja TAIDE. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi www.ruukkikirppis.com Löydät meidät myös Facebookista Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla@gmail.com Perinnerakentajan rautakauppa Puh. PALVELUHAKEMISTO RUUKKIKIRPPIS Billnäsin ruukissa OSTO – JA MYYNTILIIKE Antiikkia, käyttötavaroita & huonekaluja ym. www.wanhatkupit.fi facebook.com/ WanhatKupitPaimala Paimalantie 369, Turku Katso myös www.krookila.fi Uudenmaankatu 17, Helsinki Varaa paikkasi palveluhakemistossa Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. 09-413 97 370 90 . Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 10-16, la 10-15 | kesällä ark
Teemoina muun muassa: t ,FTÊO UBJEFOÊZUUFMZU KB BOUJJLLJNFTTVU t ,FTÊNÚLLJFO BOUJJLLJBBSUFFU t .FSJBOUJJLLJ Antiikki ja taide -lehti 3-2014 ilmestyy kesäkuun alkupuoliskolla. PALVELUHAKEMISTO Antiikkiliike Romuritarista myös toiveiden lankkupöydät ja kierrätyspuiset kaapit! Haluatko lisäansioita. . Kysy lisää tai lähetä heti tiedot itsestäsi osoitteella marja.naukkarinen@karprint.fi r)VPOFLBMVSFTUBVSPJOUJ r&SJLPJT KB SFNPOUUJNBBMBVLTFU 1VI ] JOGP!SFTUBVSPJOUJQBKBGFOJY à ] XXX SFTUBVSPJOUJQBKBGFOJY à Seuraavassa numerossa kesäisissä tunnelmissa Seuraavassa Antiikki ja taide -lehdessä ollaan kesäisissä tunnelmissa. XONRPDLVLLQ WLODXNVLLQ SRVWLWXVOLV¦ . 09-413 97 300 7LODXVKLQQDW 3$/9(/8.2577, Kestotilaus . (QWLV¸LQWL . $UMHQ KLVWRULD ja taide Värikäs NYKYTAIDE kiinnostaa RYIJYN tarina käyttötekstiilistä sisustustarvikkeeksi 1/2014 8,10 € NYT 5,90 Martta Wendelinin maailmassa ikuinen sunnuntai Verhoilumestari Anneli Hiiri: Puuhuonekalua eivät tuhoa kuin tupajumi ja tulipalo 3UHVLGHQWLQOLQQDQ .(/7$,6(1 6$/,1 HPSLUHVRKYDNDOXVWRQ N¦GHQVLMDW NXLQ PDUVDONDQ NRPHQWRVDXYD Martta Wendelin: Punapukuinen nainen, öljy, 1935. .HU¦LO\ . 050-4434095 TILAUSMYYJÄKSI Voit tehdä työtä kotonasi, liikkeessäsi tai missä haluat ja milloin haluat. 5XRWVLLQ WLODWHVVD KLQWRLKLQ OLV¦W¦¦Q PRPV .HVWRWLODXV MDWNXX DXWRPDDWWLVHVWL YDOLWXQ ODVNXWXVMDNVRQ PXNDLVHVWL YRLPDVVDROHYDDQ NHVWRWLODXVKLQWDDQ 7LODXNVHQ voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. .¦GHQWDLGRW . Ryhdy laadukkaiden aikakauslehtiemme www.romuritari.fi Puh. laskutusjakso 12 kk 34€ Määräaikaistilaus 12 kk QURD. Kuva: Tuusulan taidemuseo. Saat työstäsi hyvän provision. +VUUVWJOLLJ NJFMFTTÊ
NFJMBBQB UPJNJUVLTFFO SFFUUB BIPMB!LBSQSJOU m *MNPJUVTBTJPJTTB 4JOVB QBMWFMFF JMNPJUVTQÊÊMMJLLÚ ,SJTUJJOB )BUUCFSH
LSJTUJJOB IBUUCFSH!LBSQSJOU m Karprint Oy - Vanha Turuntie 371 - Puh
91. 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ OXRNDQ SRVWL PHUNNL Karprint Oy ja TAIDE ZZZ DQWLLNNLMDWDLGH . Entinen osoite tai lehden saaja 9DQKD 7XUXQWLH +8+0$5, 7LODDMDSDOYHOX Puh. (09) 2569 108 Faksi (09) 413 97 405 7LODDQ $QWLLNNL MD 7DLGH OHKGHQ BBB BBB BBB DONDHQ LWVHOOHQL ODKMDNVL .HVWRWLODXV 0¦¦U¦DLNDLVWLODXV NN 0XXWDQ WLODXNVHQL NHVWRWLODXNVHNVL ,UWLVDQRQ WLODXNVHQL PDNVHWXQ MDNVRQ ORSSXXQ 2VRLWWHHQPXXWRV DONDHQ BBB BBB BBB DMDNVL BBB BBB BBB BBB BBB BBB Antiikki ja taide . WLODXNVHW#NDUSULQW
Miten tässä näin kävi. Pellavakuitu ei ole kertakäyttöistä, eikä siitä tule ongelmajätettä.. Niistä on vaatteet tehty. V että, kemikaaleja, värejä, maaperän kulumista, öljyä. Miksi emme enää pukeudu oman maan pellavaan, vaikka se on kerrassaan mainio tekstiilien raaka-aine ja vieläpä ekologinen. PELLAVAA ei enää omasta maasta Suomessa tehdään pellavatuotteita, mutta melkein aina ulkomaisesta kuitupellavasta. Pellavakuitu on kankaaksi kudottuna erinomainen: se kiiltää kauniisti, on si- leää ja hellii herkkäihoista. Värjätessäkin se usein ensin valkaistaan. Kasvien historia Pellavakuitua ja käsin kehrättyä lankaa. Antiikki ja taide TEKSTI: MIRA PIISPA telua tai öljyä ei tarvita, kun käsitellään pellavaa. Pellavakangas ei likaannu eikä sähköisty helposti, se on helppo pestä ja nopea kuivata. Kuva: Katariina Turman, Raijan aitta. Perinteet, tutkimukset ja yrittäjät todistavat Suomessa, että muitakin vaihtoehtoja on. Kaikki haluaisivat käyttää kotimaista pellavaa ja myös viljelijöitä olisi. Keinokas- 92 . Pellavan viljely ei vaadi paljon lannoitteita ja sopii erinomaisesti viljelykiertoon. Miksi melkein kaikki kuitu tuodaan ulkomailta. Pellavan sävy on luonnostaan ruskehtava. Kuitu on lujaa, kestää hyvin valoa ja imee kosteutta
Välitämme myös ruotsalaisia pellavakankaita, jotka saavat raaka-aineensa Liettuasta. Sen lyhytkuitulankaa voidaan kehrätä puuvillakuitumenetelmin sekä se on monikäyttöistä. Tällä hetkellä Suomessa on vain käsityömäistä pellavan jatkojalostusta: – Pellavakankaita käyttävät yritykset tuovat kankaansa ulkomailta, Härkäsalmi kertoo. Öljypellava: Pellavansiemenet, pellavarouhe ja pellavansiemenöljy jugurtin, viilin, puuron tai salaatin kera, leivontaan ja ruoanlaittoon. Uuden tuotteen saaminen markkinoille asti on haastavaa. Tällä hetkellä Eskoloiden pelloilla viljellään viljaa ja erikoiskasveja, kuten rypsiä. Käytössä on leikattava palaset tarkasti oikean kokoisiksi, mutta pellava pitää muotonsa hyvin. Pikkuviljelijöiden tuottama kuitupellava on laadultaan hyvin epätasaista ennen muuta kriittisen liotusvaiheen takia, Kestävän muotoilun tutkimusryhmän johtaja, taiteen tohtori Tiina Härkäsalmi, Aalto-yliopistosta kertoo. Antiikki ja taide . Se on kovin käsityömäistä toimintaa, joten kuidun eri tuotantovaiheiden osaaminen häviää pikku hiljaa. Ei löytynyt laajaa rahoituspohjaa. Noin puolimetristä ruohokasvia käytetty tekstiilikuituna tuhansia vuosia. Närpiöläinen Hans Norrholm oli viimeisimpiä suuremman mittakaavan suomalaisia kuitupellavan viljelijöitä. Pellavakangas ei likaannu eikä sähköisty helposti, puhdistuu vaivatta, kuivuu nopeasti ja kestää oikein hoidettuna kauan. Noin 200 eri pellavalajia. Pellavanarua voidaan käyttää kudonnassa yksinään tai yhdessä puuvillan tai juutin kanssa, vahvuutensa puolesta hyvä virkkausmateriaali. Kuva: Isolina Oy. Se myytiin suomalaisille, jolloin seuranneen noin puolen vuoden tuotantokatkon aikana se menetti asiakkaansa, eivätkä omistajat enää saaneet kehräämöä toimivaksi. Lääkekasvina: ruuansulatuksen, haavojen ja ihon hoidossa. Ruokaan, puupinnalle, iholle t t tt t t t t t t t Vanhin pellavaharsolöytö 7000 vuoden takaa Egyptistä. Siemenistä puristettua pellavaöljyä erilaisten, puulle tarkoitettujen pintakäsittelyaineiden, sekä linoleumilattian päällysteiden myrkyttömäksi raakaaineeksi. Pellava olisi kuitenkin ollut nyt eläkkeelle siirtyneen Esko Eskolan mukaan sopiva monipuolistaja viljelykiertoon. Orimattilassa toimi 1990–2000-luvulla Suomen Pellavantuottajat Oy, joka oli yhtenä osakkaana yhtiössä, joka läntisellä Uudellamaalla, Pohjan Åminneforsissa kehitti kuitupellavaa eristeeksi. Lanka soveltuu virkkaukseen, neulontaan, kangaspuilla kutomiseen ja loimilangaksi. Lehdet ohuita, kukat sinisiä, punaisia, valkoisia tai keltaisia. Mutta tällä hetkellä Suomessa ei ole laitteita kaikkiin käsittelyvaiheisiin, kuten kuidunerotukseen ja kehruuseen. Uusiutuva ja ehtymätön luonnonvara, jonka vuosittainen viljely hidastaa kasvi huoneilmiötä. Kuitupellavan ominaisuuksia: kaunis kiilto, sileäpintaisuus, lujuus, hyvä valonkesto, imukyky ja täysi uudelleenkäytettävyys. Viljely loppui tämän maalahtelaisen Almedahlkehräämön lopetettua. Vielä viitisen vuotta sitten ostimme lankaa Pohjanmaalta ja toki haluaisimme myydä tulevaisuudessakin suomalaista pellavalankaa, ostaja Margita Seger-Fält Tekstiiliteollisuus Oy:stä kertoo. Öljy ja rouhe myös ravintolisinä. Esko Eskola toimi viljelijänä: – Hallitsimme viljely- ja korjuutekniikan silloin niin hyvin, että olisimme voineet saada myös öljypellavan korresta eristeen raaka-ainetta, mutta kokonaista toimitusketjua emme saaneet aikaan: Olisim- me saaneet pellavan jo jalostukseen, jopa lankatuotteeksi asti, mutta kun tuotteet olivat valmiita, rahat olivat lopussa. Italiasta ja Nepalista Kodintekstiilejä suunnitteleva ja valmistava Jokipiin pellava ei luota Venäjään tai ValkoVenäjään raaka-ainetoimituksissa: ”Haluaisimme myydä suomalaista” Ulkomailta tuodaan myös pellavalanka: – Tuomme lankaa Ruotsista, Italiasta ja Saksasta. Kodintekstiileihin erikoistunut Jokipiin pellava Oy tuo Almedahlin lopetettua niin ikään pääosin Italiassa kehrättyä pellavalankaa. Ketjua ei saatu markkinoille asti Pellavakuidun jatkojalostuksen ympärillä on Suomessa toiminut yrityksiä ja sitä on Tiina Härkäsalmen mukaan tutkittu riittävästi: – Öljypellavaa viljellään Suomessa noin 3000 hehtaarilla. Eristeenä hyvä lämmön- ja ääneneristys sekä kosteuden hengityskyky seinä- ja kattorakenteissa sekä ikkunankarmeissa. Öljy soveltuu sellaisenaan puun pintakäsittelyyn. Pellavaeristelevyä ja -nauhaa, joka valmistetaan ilmakarstausmenetelmällä. Myös tiivistämiseen. Se lopetettiin vuonna 2007. Sinne pellava tuodaan Ranskasta ja Benelux-maista, toimitusjohtaja Timo Laurila kertoo. Harrastajat ostavat sitä kudontaan. Teollisuuden tarvitsemasta pellava raaka-aineesta viljellään vain noin puolet Suomessa. Suomessa tutkitaan myös erilaisten luonnonkuitulujitteisten muovikomposiittien valmistusta, kokeiluja esimerkiksi auton korin osiin. – Suomessa viljellään pitkää pellavaa enää vain muutamalla hehtaarilla. – Öljypellava sopii meille siksi, että pitkässä suomalaisessa kesäyössä ravintopellavaan saadaan paljon terveellisiä rasvahappoja, joten hyvälle tuotteelle riittää myös vientimarkkinoita, Härkäsalmi kertoo. – Pohjanmaalla, Maalahdessa, oli ruotsalaisomistukseen siirtynyt kehräämö, joka toimi kannattavasti. 93. Laitteisto on aivan liian suuri investointi. Voi hyödyntää varresta siemeniin. t t t t t t t Kuitupellavan kuidusta myös pakkauksia. Vernissaksi, maaleihin ja lakkoihin, ruostesuoja-aineisiin, korkkimattojen ja painomusteen valmistukseen. Härkäsalmi on ollut kiinnostunut pellavanviljelystä Suomessa ja tutkinut sen käyttömahdollisuuksia muun muassa väitöskirjassaan Runkokuituja lyhytkuitumenetelmin - kohti pellavan ja hampun ympäristömyötäistä tuotteistamista
Aiemmin kuitua on käytetty paloletkuihin, köysiin, postisäkkeihin ja kengännauhoihin, mutta nyt ominaisuutta käytetään hyvin vähän hyödyksi. – Langan ja toimitusten laatu sekä reklamaatiokäsittely on parempi Italiassa. Monesta sadasta viljelyhehtaarista ei Lammille ole jäänyt kuin länttejä sinne tänne, mutta usko pellavaan raaka-aineena on tuonut Juha Miikkulaiselle leivän pöytään. Pellavapyyhe ei ala haista tunkkaiselta, vaikka käytettyä pyyhettä säilytetään kosteassa kylpyhuonetilassa – kiitos pellavakuidun huokoisuuden, Jokipiin pellavan toimitusjohtaja Timo Laurila sanoo. Hamppu on karkeampaa. Viljelyn ympärillä pyöri tukihankkeita, mutta nyt tietotaito uhkaa unohtua sielläkin, kun pelloille on kylvetty jotain ihan muuta. Pieni vaatesuunnittelija ja -valmistaja, Sirinä-design käyttää tekstiileihinsä pääosin nepalilaista pellavaa, mutta myös hamppua ja nokkosta, jotka ovat tuttuja Jokipiin pellavan Timo Laurilalle: – Olemme aiemmin tehneet kokeiluja hampulla, mutta sen soveltuvuus meidän tekniikkaan ei ollut oikein hyvä. Pesemme ja värjäämme ne värjäämössämme. Tässä Keijupellavatunika. Pyyhekäytössä tärkeä ominaisuus on pellavan imukyky, mikä on suurempi kuin millään muulla tekstiilikuidulla. Moni entisen pellavapitäjä Lammin isännistä viljeli kuitupellavaa vielä 1990-luvun lopulla, kun EU tuki sitä. Niinpä äitini, Mirja Miikkulainen kehitteli vuosina 1998–99 paitamallin, jota minä lähdin myymään hautaustoimistoihin. Aikaisemmin ostimme Aivinalangat kotimaiselta valmistajalta, mutta yrityksen lopetettua olemme ostaneet Italiasta, myyntisihteeri Seija Jokiniva Lappajärven Värjäämö Oy:stä kertoo. – Pellavakuidun huokoisuus saa aikaan sen että pellavalakana tuntuu talvella lämpimältä ja kesällä viileältä. Pellava imee väriainetta runsaasti kuituun, joten siitä tulee ainutlaatuisen kaunis, syvä väri, Laurila luettelee. Enää vain askarteluun myytävät pellavakuitu ja pellavahuopa ostetaan kotimaiselta pellavavalmistajalta. Kehittyminen on vaatinut markkinaraon ja tiukan erikoistumisen: – Paikallinen hautaustoimistoyrittäjä Seppo Kouhia pyysi tekemään kokeeksi vainajan paidan. Pellava on vaatetuskankaana kaunis, kiitos kuidun pinnassa olevan luonnonvahan, joka kiiltää. Käyttö voisi olla laajempaa Pellavaisia vaatteita valmistaa Suomessa pieniä ompelimoita, mutta siihen ei laajemmin olla totuttu vaatetuksessa: – Suomessa ei ehkä olla totuttu pellavavaatteisiin niin, kuten Keski-Euroopassa. Antiikki ja taide. Laurila toivoo, että pellavan hienot ominaisuudet olisivat laajemminkin käytössä: – Pellavan vetolujuus on sekin vertaansa vailla. – Aivina-pellavalangat sekä Veera-pellavalanka tulee Italiasta. Kuva: Anitta Luukinen. Erinomaiset ominaisuudet Turkulainen Dama Design on yksi pienistä, suomalaisista pellavavaatesuunnittelijoista ja -valmistajista. Perinne jatkui pitkään. Silti heillä luotetaan pellavaan, kudotaan se itse ja oltaisiin valmiita ostamaan suomalaista raaka-ainetta. – Pellava on ollut luonnonläheinen tapa köyhtyä, eläkkeelle siirtyneen Mirja Miikkulaisen poika Juha Miikkulainen veistelee. Saamme ostaa haluamamme kokoisia eriä meille sopivan laadukkaasta, Ökötexhyväksytyillä väreillä kehrätystä langasta, toimitusjohtaja Timo Laurila sanoo. Kotimaista lankaa on vähän tarjolla ja hinta on ollut kalliimpi. Lammilla pellavapaitoja hautaukseen Suomalaisen pellavanviljelyn keskus oli vuosisatojen ajan Hämeessä. Syynä ovat kuidun vertaansa vailla olevat ominaisuudet: – Pellavalla on paljon hyviä ominaisuuksia, joita muilla luonnon- tai keinokuiduilla ei ole. Nokkosta ei ole teollisessa mittakaavassa saatavana. TAMPEREEN HUUTOKAUPPAKAMARI www.galleriaannmaris.fi Hämeenkatu 30 B 0400-621039 Jukka Takala 94 . Ylpeilee hän siitäkin, että pystyy yrityksessään, Lammin pellavakeskuksessa, työllistämään muutaman suomalaisen ompelijan. Paidalle löytyi kysyntää, ja niinpä Lammin pellavakeskus myy nyt noin 5 000 paitaa vuodessa. Jokipiin Pellavan toimitusjohtaja kertoo, että pellavainen tekstiili maksaa kaksi kertaa puuvillaista enemmän, raaka-aine jopa kolme kertaa enemmän. Yrityksessä myytävä pellavanaru taas ostetaan Latviasta. Mirja Miikkulainen pyydettiin pari vuosikymmentä sitten tuomaan vanhaa perinnetietotaitoa Lammille Joroisista. Ostan itsekin vaatteeni sieltä, Timo Laurila sanoo. Vain askartelumateriaalia kotimaasta Lappajärveläinen värjäämö keskittyy käsityö- ja askartelumateriaalien värjäämiseen ja myyntiin
Tämän päivän menestyjiä tekstiiliteollisuudessa ovat rohkeat erikoistujat, erikoistujien joukossa on nykyään yhä enemmän myös ns. Savi- ja hiekkamaille sopiva pellava on kiitollinen ja vaatimaton viljelykasvi. 1800-luvun Euroopassa nokkoskuitua ja -kangasta vielä tuotettiin teollisesti, mutta ei enää. Rakennemuutos on koetellut paitsi tekstiili- ja vaatetusalan volyymeja, myös tuotantotapoja. EU-rahoituksella Suomessa toteutettiin 1990-luvulla nokkosviljelyprojekti, mutta kokeilun päätyttyä tultiin lähtöpisteeseen. Heille vaatteet ovat samalla aatteet, materiaalivalinnat sekä tapa valmistaa tekstiilejä tukee vahvasti omaa arvomaailmaa. yhden naisen tai miehen tekstiiliyrittäjiä. Nokkoskuidut voidaan käsitellä samalla tavalla kuin pellava. Pellavan korjuuseen ei tarvita suuria koneita, vaan kasvi voidaan vetää juurineen maasta käsin. . 95. Lasikuidun liimaosa elättää kostuessaan bakteereita ja lopulta lasikuitu muuttuu pölyksi. 1970-luvulla tekstiili- ja vaatetusteollisuus työllisti Suomessa reilusti yli 60 000 ihmistä. Aiemmin raaka-ainetta saatiin myös Virosta, mutta Juha Miikkulainen tietää, että nyttemmin pellavan viljely ja jatkojalostus on loppunut myös sieltä. Luonnonkuituja arvostaville pellavainen tekstiili on aina ollut valioluokan valinta. Konttoripäällikökseen Adolf Törngren kutsui Saksasta herra Stockmannin, jolle hän myöhemmin lainasi pääoman kaupan perustamiseen Helsinkiin. Se soveltuu viljeltäväksi savi- ja hiekkamaille. Idänkauppa kukoisti ja vienti veti muutoinkin. Kuituna nokkonen on luonteeltaan vastaavaa kuin pellava, mutta joustavampaa. Pellava ei likaannu helposti, mutta likaantuessaan se on helppo puhdistaa. Itä-Euroopasta ja Italiasta Raaka-aine tulee pääosin Suomen itäpuolelta: – Valko-Venäjä on ykkösmaa, joka tuottaa niin määrää kuin laatuakin. Parikkalassa eristeitä Lämmön- ja ääneneristykseen sekä tiivistämiseen pellavaa käytetään enenevässä määrin. Visionäärisille viljelijöille pellava olisi erinomainen kasvi viljeltäväksi. Nykyisten viimeistelykäsittelyjen ansiosta pellavatuote saadaan pehmeäksi ja mukavaksi. Nyt on aika tehdä arvonpalautus pellavalle ja nokkoselle. Pellavan ohella nokkonen olisi toinen, ikivanha ja supisuomalainen luonnonkuitu, jonka avulla ekologiset käsityöläiset voisivat erikoistua ja erottautua muista. Sen sijaan kuitupellavan jatkojalostus vaatii suuria investointeja, mikä onkin varmasti merkittävin este kotimaisen kuitupellavan yleistymiselle. Suomen pellavakeskuksella on tuotannossa ja myynnissä myös pellavapäällystettyjä uurnia sekä maatuvia tuhkapusseja ihmisille ja eläimille. Suomessa on tavattu nokkoskangasta rautakautisista hautalöydöistä. Kuitupellavan yleistymisen esteenä ovat olleet nimenomaan kuidun jatkojalostuksen eli liotuksen ja loukutuksen vaatimat, suuret investoinnit, jotta edellytyksiä myydä raaka-ainetta teollisuuden vaatimalla tavalla olisi. Parikkalassa toimiva pellavaeristetehdas, Isolina Oy, tuo raaka-aineensa Belgiasta ja Ranskasta: – Suomesta ei koskaan ole saanut riittävästi oikeanlaista raaka-ainetta, eikä täällä ole ollut oikein jatkojalostustakaan. Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kuidun jatkojalostuksesta. Vaatetuksen työpaikat ovat 2000-luvulla pudonneet lähes 7000:sta reilusti alle 2000:n; useat suomalaiset yritykset ompeluttavat Virossa. Lisäksi hyviä kuitupellavamaita ovat Venäjä, Ukraina, Belgia, Hollanti ja jossain määrin Irlanti, Juha Miikkulainen Suomen pellavakeskuksesta selvittää. Suomen pellavateollisuus alkoi Tampereella 1850-luvulla, kun vuonna 1856 varatuomari Adolf Törngren perusti pellavakehräämön ja -kutomon Tammerkosken rannalle. Pellavan viljelyn ja teollisen jalostamisen soisi Suomessa elpyvän. Viljely ja jalostus ovat siinä parhaimmat keinot. Me myymme pellavaeristelevyjä ja -rullia, hirren välitiivisteitä, karmitiivisteitä ja parketinalusmattoja, Isolina Oy:n toimistopäällikkö Irma Tynkkynen kertoo. Sen tavaramerkiksi muodostuivat damastiliinat, joiden suunnittelijoina oli suomalaisia taiteilijoita. Arkeologisten löytöjen perusteella on todettu, että nokkoskuitua on käytetty kalaverkkojen ja tekstiilien raaka-aineena jo kivikaudella. Myös suomensukuiset kansat ovat käyttäneet jo varhain nokkoskankaita, ja esimerkiksi hantit ja mansit ovat tehneet kansanpukujensa paitoja nokkoskankaasta vielä 1900-luvulla. Tammisen mukaan kysyntää riittää: – Olemme vastikään täydentäneet varastoamme. Muun muassa Pajutex Oy myy pääkaupunkiseudulla Isolinan pellavaeristeitä: – Valikoimissa on rivettä pienempiin paikkoihin sekä levyä ja nauhaa, kertoo luonnonmukaisiin puunsuojatuotteisiin keskittyneen Pajutex Oy:n varasto- ja tuotantopäällikkö Ilkka Tamminen. REETTA AHOLA Antiikki ja taide . – Ihmiset ovat homeongelman myötä heränneet kysymään luonnonmukaisia, hengittäviä eristeitä. Entisaikaan lähes jokaisessa maalaistalossa viljeltiin itse omat pellavat, kudottiin ne kankaiksi ja ommeltiin käyttö- ja koristetekstiileiksi. Sen hankauskestävyys ei ole niin hyvä kuin vetolujuus, mutta luonnonkuituna se on lämmin talvella ja viileä kesällä. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan materiaalipula sai katseet kääntymään runsaasti saatavilla olevan, ilmaisen kuitumateriaalin eli nokkosen puoleen monissa maissa, myös Suomessa. Samalla pellava palauttaisi uskoa myös perinteiseen ”savupiipputeollisuuteen” – ja perinteetkin velvoittavat. Laitos työllisti alusta lähtien satoja henkilöitä. Juha Miikkulainen arvelee, että moni suomalainen ei ole valmis maksamaan pellavaisesta tuotteesta enemmän kuin puuvillaisesta: – Tampellan kutomon lopetettua osa pellavatuotteita myyvistä yrityksistä on luopunut kutomisesta. Sopii hyvin Suomessa viljeltäväksi Pellava on kiitollinen ja vaatimaton kasvi niin viljelyssä tarvittavien aineiden, hallanarkuuden, hinnoittelun, kysynnän ja työläyden kannalta. Nokkosen käyttö unohtui vähitellen noustakseen esiin aika ajoin. Pellava on miellyttävä päällä. Mielipide Luonnonkuitujen avulla pystyy erikoistumaan Tekstiiliteollisuus on Suomessa ollut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen suuren rakennemuutoksen kourissa
Yläluokan luokkahuoneessa asuivat talvisodan aikana evakkomunkit. – Äitini sanoi Kannonkosken kunnanisille, että kun minä, entinen kansakoulunopettaja, ostan vanhan kansakoulun, pitää siellä olla Suomen lippu ja urkuharmoni! Pirkon ja Raimon tytär, Irma Rissanen, 59, naurahtaa. Vuonna 2010 heinäkuun lopun raju Asta-myrsky kaatoi lipputangon Hilmonkosken koulun pihasta. Ennen uuteen Valamoon Heinävedelle muuttamista munkit olivat parisen vuotta evakossa muun muassa Keiteleellä. Samalla se myös kaatoi uuden lipputangon: parikymmenmetrisen männynrungon. Valamon munkit olivat talvisotaa paossa Hilmonkosken kansakoululla KÄYTTÖTAVAROITA KORISTEINA Hilmonkosken kansakoulun hirsiseinien sisällä ja puutarhassa kukoistaa suomalaisen arjen historia. Kaupat syntyivät. Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: REETTA AHOLA Suomen lippu ja urkuharmoni Jyväskyläläinen, kesällä 2012 edesmennyt jazzmuusikkopariskunta filosofian maisteri Pirkko Rahkila-Rissanen ja opetusneuvos, rakennusmestari Raimo Rissanen osti Hilmonkosken kansakoulun Kannonkosken kunnalta perheensä kesäpaikaksi 1973. Ankara talvi 1939–40 oli verottanut kuuden Hilmonkosken koululla asuneen iäkkään munkin hengen. Lähes 40 vuotta siellä soi kesäisin jazz. V alamon luostarin munkit tulivat talvisotaa pakoon Keski-Suomeen Kannonkoskelle, heistä 17 Hilmonkosken kansakoululle. Kauppoja hierottaessa kunnan vuokraasuntona toimineessa entisessä kansakoulussa ei ollut Suomen lippua, koulun vanha urkuharmoni oli. Lippu järjestyi. 96 . Kouluna se lakkasi palvelemasta 1969. Evakkomunkkien veljeskunta lähti Kannonkoskelta välirauhan aikana, kesällä 1940. Kuvasta näkyy sammaleen vaikutus tiilikatolle. Arjen historia Hilmonkosken kansakoulu on rakennettu 1927. Ikkunat alkuperäiset, katto korjauksen tarpeessa Opetustoiminta vuonna 1927 rakennetussa Hilmonkosken kansakoulussa päättyi 1969.. Kuva on otettu kesällä 2011, ennen katon pesemistä ja maalaamista
Riihessä Rissaset kuivattivat 1970-luvulla kokeilumielessä riihen vieressä sijaitsevalla pellollaan itse viljelemäänsä ruista. ” – Alkuperäiset hirsiseinät, niitä peittävät pinkopahvit, puulattiat ja ikkunat olivat kuitenkin perusteiltaan kunnossa, Irma Rissanen muistelee rakennusmestari-isänsä kertoneen. Valajan he löysivät Hailuodosta, Irma Rissanen kertoo. Entiseen alakoulun luokkahuoneeseen rakennettiin 1970-luvulla 15 leivän leivinuuni, samassa piipussa on eteisen takkauuni. Alkujaan Hilmonkosken koulun kattona oli pärekatto. Maapohjan päälle rakennettu navetta- ja saunarakennus on pihan toisella puolella. Pihapiirissä sivummalla oleva puimariihi on alkujaan ollut Pirkko Rahkila-Rissasen isän omistamalla maatilalla – 1700-luvun rälssitilalla – Rutalahden kylässä Joutsan kunnassa. Seinille Rissaset ovat keränneet polkupyöriä eri vuosikymmeniltä. 97. Rissaset tekivät sisäpinnoissa täydellisen remontin. – Leivinuunin ääressä on siirretty suomalaista ruokaperinnettä, kun kannonkoskelaiset emännät opettivat meidän perheellemme ja vieraillemme perinteisten suomalaisten ruokien, kuten ruisleivän, karjalanpiirakoiden ja rieskojen sekä laatikkoruokien valmistamista, Irma Rissanen kertoo. Kansakouluaikaiset pönttöuunit ja kaakeliuunit ovat edelleen lämmönlähteenä. Ostohetkellä koulurakennus oli siivottomassa kunnossa. Puimariihi on 1700-luvulta peräisen olevan rälssitilan vanha riihi. Se on vaihdettu tiilikatoksi 1952. Sähkölämmitys on puulämmityksen lisänä. Paikallisten emäntien ruoanlaitto-opissa Koulurakennuksen sisätiloissa on laaja kokoelma entisajan suomalaista kotitalousesineistöä. Perinne-esineistön ohella koulurakennuksen hirsiseiniä koristavat isäntä-Rai- Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa Entinen puuliiteri toimii varastona. Kattoa korjattiin kesällä 2012. Navettarakennus remontoitiin varasto- ja oleskelutiloiksi, vanha sauna on entisellä paikallaan ja edelleen käytössä. Parin hehtaarin tontilla seisoo korkean kivijalan ja rossipohjan päällä kaksikerroksinen hirsirunkoinen kansakoulurakennus, jonka pohjapinta-ala on 270 neliötä. Suomalaisen arjen historiaa Irma Rissanen kertoo, että hänen vanhempiensa visiona Hilmonkosken kansakoulun ostaessaan oli pyrkiä säilyttämään Entisen kaivon paikalla Hilmonkoskella on ”Kaivohuone ”. Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.fi Antiikki ja taide . Navetta- ja saunarakennuksen katolle hankittiin vellikello. Se on isosta ladosta toinen puoli. Samoin vuonna 1930 rakennettu maakellari. Alkuperäinen puulaatikko on sekin paikallaan. – Molempien vanhempieni suvuissa on ollut valajia eli pelttareita, heidän muistonsa kunniaksi vanhempani hankkivat käsin valetun, kauniisti soivan vellikellon. ” Alkuperäiset hirsiseinät, niitä peittävät pinkopahvit, puulattiat ja ikkunat olivat perusteiltaan kunnossa. vanhaa suomalaista rakennus- ja kotitalouskulttuuria. Puutarha laitettiin uuteen uskoon. Vanhoista ladoista ja aitoista he kunnostivat oleskelu- ja nukkumisaittoja sekä siirsivät tontille Kannonkosken ja Viitasaaren kuntien alueella liplattavalta Vuosjärven rannalta 1800-luvulla rakennetun savusaunan. Koulun yhteydessä olevalla talousrakennuksella, jossa kansakouluaikoina olivat keittola ja kaksiopettajaisen koulun opettajien asunnot, on pinta-alaa 150 neliön verran
Sen on ajateltu suojelevan taloa. Hilmonkoskella ovat tepastelleet kanat, kalkkunat, hanhet ja ankat. Pirkko kuvissa laulamassa maailman eri lavoilla. Viimeisin Jukkosuo-jazz oli heinäkuussa 2012, mutta silloin vakavasti sairas Pirkko Rahkila-Rissanen ei enää päässyt paikalle. Hilmonkosken kansakoulun hirsiseinillä on runsaasti entisajan maataloissa sekä kotitaloustöissä että karjanhoidossa tarvittavaa välineistöä. Yksi lam- Kotikuusi lienee ollut muinaissuomalaisessa uskonnossa henkien palvontapaikka. Hiljaisuudessa keskellä ei mitään vanha jazz soi kauneimmillaan, sanotaan Jukkosuo-jazzien käsiohjelmissa kautta kyseisen jazztapahtuman historian. ?. – Täällä hiljaisuudessa, keskellä ei mitään saa tuntea luonnon läsnäolon ja parantavan voiman. Raimo Rissasen äidin 1940-luvulla saama äitienpäiväruusu kukkii edelleen Hilmonkosken puutarhassa, jonne se siirrettiin onnistuneesti Rissasten Jyväskylän kodin puutarhasta. Pikkupirtissä tehdään kunniaa ortodoksiperinteelle. nat, ohdakkeet, rupuheinät, kultapiiskut, lupiinit, kielot ja liljat. Kunnianosoitukseksi munkkiveljeskuntaa kohtaan Rissaset kunnostivat keskisuomalaisen maalaistalon metsäpalstalla ruokakämppänä toimineesta ladosta Pikkupirtin ikoninurkkauksineen ja suitsukkeineen. On Tupperwareorganisaation kansainvälisten kokous- ja koulutustilaisuuksien kuvia. Raimo Rissasen äidin 1940-luvulla saama äitienpäiväruusu kukkii Hilmonkosken puutarhassa, jonne se siirrettiin onnistuneesti heidän Jyväskylän kodin puutarhastaan. Ennen juhannusta taitetaan vihdat kuivumaan saunatuvan portaille. Vallankin lampaiden nimissä kuvastui isäntäväen työt ja harrastukset. Pirkko Rahkila-Rissanen oli 1980-luvulla Suomen suurin Tupperware-jälleenmyyjä, tärkeä aisapari Tupperwaret Suomeen tuonneelle Elisabeth Rehnille. Sekä kaiken universaalin yhteyden. Yritys markkinoi säilöntä- ja lisäaineettomia mausteita sekä erilaisia hyvinvointituotteita. Niin myös Hilmonkoskella. Raimo Rissanen toimi 1980-luvulla työvoimaministeri Urpo Leppäsen poliittisena sihteerinä. Tilaa oli noin kymmenen neliötä ja siitä uuni haukkasi kolmasosan, Irma Rissanen kertoo. Kuusi on kuulunut Jumalan luomiin, hyviin puihin. Äitienpäiväruusu 1940-luvulta kukkii yhä Hilmonkosken luonnonmukaisessa puutarhassa kukoistavat Rissasten istuttamat suomalaiset perinnekasvit, muun muassa villiruusut, ailakit, päivänkakkarat, huopa- 98 . Suora yhteys taivaaseen Hilmonkoskelle tulostaan saakka Rissaset järjestivät joka kesä heinäkuun ensimmäisenä lauantaina – isännän syntymäpäivän kunniaksi – musiikillisen tapahtuman paikallisille ja alueen kesäasukkaille. Lisäksi on kuvia Pirkko Rahkila-Rissasen vajaat 30 vuotta sitten perustamansa ja nyt uudessa komennossa olevan Ryytihyppynen-yrityksen toiminnasta. Raimo nuorena miehenä soittamassa ravintoloissa ja tanssilavoilla ympäri Suomen. – Sodan aikana tässä samaisessa rakennuksessa siellä metsäpellon laidalla on asunut evakkoäiti neljän lapsensa kanssa. maspari nimettiin Urpoksi ja Anaksi. Perinnekasvien ohella Rissaset ovat eritoten 1970- ja 1980-luvuilla harrastaneet Hilmonkoskella myös suomalaiskansallisten ja myös eksoottisempien maatilaneläinten kasvatusta. Pirkko ja Raimo yhdessä Suomen Maaseudun Puolueen kärkipoliitikkojen kanssa. Vuohia, lampaita ja sikojakin on pidetty. Munkkiveljeskunnan evakkomatkasta ja heidän yrttiviljelmistään muistuttaa munkkien istuttama kumina. Olenkin aina sanonut, että meiltä Hilmonkoskelta on suora yhteys taivaaseen. Antiikki ja taide Hilmonkoskelle Rissaset ovat keränneet myös ”tuohivirsukulttuuria”. Lapin tuliaisina on saatu kulleroita. Talvikauden eläimet olivat paikallisten maanviljelijöiden navetoissa. Uskomme, että täällä talvisodan aikana menehtyneet kuusi evakkomunkkia menivät suoraan asuntonaan olleen luokkahuoneen ikkunasta taivaaseen, Pirkko Rahkila-Rissanen sanoi kesällä 2011 Jukkosuo-jazzien avauspuheessaan. Kansakoulun seinässä tilan nimenä komeilee Hilmori, siellä pörräneen iloisen ampiaisen mukaan. Myös Ella Fitzgerald ja Billie Holiday ovat syöneet Hilmonkosken ruohoa. mon postmodernit öljyvärimaalaukset, valokuvat Rissasten perheen neljästä lapsesta ja seitsemästä lapsenlapsesta sekä valokuvat Pirkon ja Raimon laaja-alaisesta työ- ja harrastuselämästä. Kotikuusi kasvaa yhä edelleen monen maatalon tai omakotitalon pihalla
maailma 2-2014 6,40 Luolasukelluskouluttaja: Luolat parhaimmillaan lumoavia, pahimmillaan hengenvaarallisia Ammattisukeltaja Pertti Koivuaholla ollut jo yli 600 työmaata Havaijilla sukelletaan jättirauskujen seassa www.sukeltajanmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Karibian vesiltä löytää oikeita merirosvohylkyjä Kotimaa ja Norja sukeltajien kesälomien ykkössuosikit Kolmen kilometrin Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint.fi tai puhelimitse 09-2569 108. Ase&Erä MA IÄ Antiikki ja taide NILLA KYMM EN Energiansäästötavoitteen saavuttaminen vuonna 2020 epävarmaa Kiinteistöjen energiahukka jopa ydinvoimalan verran Pasilasta tulossa Helsingin toinen keskus Liiketiloista asuntoja paremmat nettotuotot Paloturvallisuus ja ääneneritys paremmiksi uusien kerrostasoovien myötä Meidän 1/2014 6,30 KOIRA Pieni ja pippurinen CHIHUAHUA fiksu ja omapäinen Koirankarvasta kintaat, sukat tai lämpöinen villapaita Pidä rokotukset kunnossa: KENNELYSKÄ JA PARVO TARTTUVAT HERKÄSTI! Toyvillakoira Zu-Zu tekee mallin töitä Lukukoira Lempi kuuntelee lasten lukemista moittimatta MEILLE TULEE PENTU! Pienen Sesin uusi perhe Koti turvalliseksi Ensimmäiset tarvikkeet Tärkeä tapakasvatus www.meidankoira.fi 6 nroa vuodessa 37€ Sukeltajan Maailma SUKELTAJAN Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. Yli 100 sivua/nro. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa. Lehdestä löytää tietoa kasvaa ihmisenä kohti tasapainoa. Aidosti Kotoillen Ekoherkut kevään juhliin Biodynaamiset viinit Luomukarkkeja ja ekomehua SAVI& RUOKO Varttamalla uusia makuja Istuta maatiaisomenapuu ekomökin seiniin ja kattoon Meppiehdokkaat ilmasto- 1/2014 6,40 Lähtöpassit loisille! EXTRAHINTA 5,90 HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT ROKOTUKSET pidentävät kissan elinikää ELMO ei päästä mummolansa kissakolmikkoa helpolla Suu portti elimistöön Hampaiden harjaus ainoa keino pitää kissan suu terveenä Kalle on kalapoika, Wiiru hienoneiti, mutta empaattinen Kiipeilytelineitä kierrätysmateriaaleista Selkeät ohjeet valjaiden pukemiseen Kevättä ilmassa Valjaissa voi myös kiipeillä! EXTRAHINTA 5,90 Kulttuuri pitää lääkärin loitolla TERVEYS Seksipuheilla kohahduttanut Farmi-Tuulikki: Toivon olevani työkykyinen hautaan saakka 1/2014 6,50 Jaakko Muilun neljän vuoden epäonninen sairaalakierre vihdoin ohi ETURAUHAS. Sisustamisen extrasittenkään numerot kahdesti vuodessa. Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro ER OB Senioriterveys Puhtaasti Nyt! Extrahinta - huippusaalista tuli hienoissa olosuhteissa 2 – 2014 ERIKOISLEHTI kuntosalit NILLA-D www.kissafani.fi 6 nroa vuodessa 38€ Ekologisesti Talotohtori Panu Kaila: Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike. Näyttänyt tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. $UMHQ KLVWRULD Imatralta Alaskaan PA N T Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. .HU¦LO\ . Nro 3/2014 6,50 KESÄN LEIRI PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ LÄHEMPÄNÄ www.hevosmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Sielunpeili Seniori Liikunta suojaa dementialta Omia aseita 50 vuoden ajan Lämminveristen Ystävät ry Tuoreruoasta terveyttä ja elämäniloa KARITA TYKKÄ: Vapaaehtoisena www.senioriterveys.fi 6 nroa vuodessa 39€ 3,90 7,20 Kilpa-ampuja asesepäksi: KIRSI RANTO Sielunpeili www.sielunpeili-lehti.fi 8 nroa vuodessa 55€ Henkisen 7 runon näköinen mies Silmät, joissa elää toivo Aikuisten syömishäiriö jää usein huomaamatta hyvinvoinnin erikoislehti Olet itse oma pelastajasi 2/2014 7,10 Viiden lapsen äiti sairastaa luustoon karannutta rintasyöpää: Ristin sen Ilmariksi Elämän tarkoitus löytyi Atma Kriya -joogasta www.kiinteistojaisannointi.fi 10 nroa vuodessa 68€ Meidän Koira Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. Eipitkästä tavarasta PIENTALOASUJAN HYÖT YLEHTI ERIKOISHINTA KOKENUT RAKENNUSMESTARI: VENYNEEN PROJEKTIN RAKENNUTTAJAT: Amatöörirakentajan pelastuksena www.talomestari-lehti.fi 10 nroa vuodessa 59€ Hirvijahtiin Kaksi uutta asemerkkiä Italian messuilla: voi lähteä lyijyttömillä luodeilla Iron Arms -haulikko ja Kekki Rifles -kivääri Hyvä olo ja riistaruuat Supikoirat www.asejaera-lehti.fi 8 nroa vuodessa 58€ Hevosmaailma UUDISTUNUT LEHTI! 1/14 6,20 Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. SYÖPÄ vei työ- ja seksikyvyn, virtsavaivat jäivät pysyviksi DRINKKI PÄIVÄSSÄ LISÄÄ RINTASYÖPÄRISKIÄ 10 % Tahdistin ei haittaa vällyjen välissä Tamperelaisen Ohranjyvän legendaarinen tarjoilija Vilma ISRAELIN Seksiä koko Talomestari Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientaloraken- 3,90 tajien, talossaan asuvien ja sitä korjaavien keskuu- KIIRE rakentamisen suurin riski dessa. Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien peruslehti - enemmänkin tietopaketti. lääketiede 100 luonnonsivua voimaa hyvä mieli 2/2014 7,10 HUIKEA SELVIYTYMISTARINA Alle vuosi elinaikaa, nyt elämänsä kunnossa ANTIOKSIDANTIT NUJERSIVAT HAIMASYÖVÄN Selätetään virtsatietulehdukset, hoidetaan A-vitamiinitasot ja seerumin rautavarastot kuntoon Katajanmarjat www.luontaisterveys-lehti.fi 8 nroa vuodessa 56€ Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, se avaa polun sisäiseen maailmaasi. Lämpöä ja läheisyyttä! 2/2014 6,70 Matkaillaan ekosti! Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet. .¦GHQWDLGRW . NRO 2/2014 IRTONUMERO 6,60 ¤ NYT KAKSI LEHTEÄ! Sisältää 50-sivuisen Sisustusvinkin ELÄIMET seikkailevat kevään tekstiileissä TUMMA VIOLETTI tulossa kylppäreihin MAALAA huoneelle uusi ilme Ilolan Seilori selvisi ruunauksesta vähäisellä turvotuksella haluaa lämminveristen arvostuksen Luontaisterveys ravinto terapiat Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. (QWLV¸LQWL . www.ekoelo.fi 6 nroa vuodessa 40€ Martta Wendelin: Punapukuinen nainen, öljy, 1935. painonhallinta terveys kauneus t
é TIINA JYLHÄ-VALKONEN & TAPANI VALKONEN SOKERI VANHENTAA Syö ja nuku itsesi kauniiksi! TREENAAVAT AINA YHDESSÄ: Rakkaus on painonhallinankin perusta! BODYLEGENDA JUHA HAKALA: Aerobinen liikunta tekee hyvää kehonrakentajalle Pohkeet rullaten rennoiksi Rankat kahvakuulaliikkeet polttavat rasvaa vielä pitkään treenin jälkeen VOIMAA Rikoskonstaapeli www.bodytreeni.fi 8 nroa vuodessa 55€ kehonhuolto KIRSI SUOMELAN voi kehittää lihaskoon Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistö Kiinteistöalan monipuo- ja isännöinti linen ammattilehti vuodesta 1975. www.antiikkijataide.fi 6 nroa vuodessa 34€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Suomessa rakennettu 50 vuotta väärin Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. Tilaa lahjaksi tai omaksi iloksesi korkeatasoinen aikakauslehti! Värikäs NYKYTAIDE kiinnostaa NYT 5,90 1/2014 8,10 € Martta Wendelinin maailmassa ikuinen sunnuntai RYIJYN tarina käyttötekstiilistä sisustustarvikkeeksi Verhoilumestari Anneli Hiiri: Puuhuonekalua eivät tuhoa kuin tupajumi ja tulipalo Ekoelo Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. Maamme suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippumaton tiedonvälittäjä. Bodytreeni OJA ja taide