ja taide TAITEEN PYHIINVAELTAJAT Gallen-Kallelan museon juhlanäyttelyssä Lahdesta monipuolista muotoiluosaamista Holmin talossa Porvoossa Schillmarkin muotokuvia Kupittaan sympaattiset saviesineet kiinnostavat POP-taide oli syntyaikansa kapinaa Kultaketju kulkee suvussa seitsemännessä polvessa
Hyvää kuuluu! Antik Village Kuljetuspalvelu Haku/noutopalvelu w w w.do nn erb litz.co m. Huomaa uusi osoitteemme. Soita ja kysy! Tervetuloa tutustumaan. Hankimme koko ajan kaikkea ajan patinoimaa
(09) 76 76 58 www.tapettitalo.. Myös neuvontaa entisöintija tyyliasioissa. Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. Entisöinti-, tyylija uusia tapetteja. 2000 mallia heti varastossa. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Tapettitalo Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO. palvelu@tapettitalo.. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Poratien kalustemyynti on keskitetty Vaajakoskelle. 09-413 97 370 Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. Jatkossa Poratiellä pidetään huutokauppoja. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. www.wanhaveikko.. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.. Valpperintie 20, Nousiainen p. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Puh
09-413 97 333 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. 26 Postimuseossa pääsiäiskortteja Korttikeräilijöiden pääsiäisaiheisia kortteja 1900-luvun alusta nykypäivään on keväällä esillä Postimuseossa. 4 Vuonna 2015 ilmestyy 6 numeroa. , puh. 68 46. 09-413 97 370 Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 6 Uspenskin katedraalissa esineitä 1700-luvulta Uspenskin katedraalin ikoneita ja muutakin esineistöä on tullut Suomenlinnasta ja Valamosta. , puh. 22 Säätytalo aikansa kokonaistaideteos Vuonna 1890 valmistunut Säätytalo oli aikansa kokonaistaideteos. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. 34 Huolella valitusta antiikkivalikoimasta jokaiselle jotakin Antiikkiliike Kiertokaluste on tuttu antiikin ystäville. 38 Suomalaista seurapiirielämää viime vuosisadalta Vanajanlinna oli 1900-luvulla suomalaisen seurapiirikerman kokoontumispaikka salakapakoineen ja uima-altaineen. Keittiökaapit on teetetty puusepällä osittain ulkorakennuksesta löytyneistä vanhoista viljalaareista ja muusta vanhasta puutavarasta. 42 Matti ja Maija sekä muita Kupittaan Saven esineitä Salolainen Jorma Kivimäki on kerännyt Turussa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttaneen saviteollisuusyrityksen esineitä ja käyttötavaroita pian puolen vuosisadan ajan. 10 Herman Wistin jalanjäljillä Antero Forsten kiinnostui vanhoista tavaroista ja keräilystä jo pikkupoikana. Päätoimittaja: Eero Ahola Toimitussihteeri: Mira Piispa Taitto: Päivi Ahlroth, Mika Kettunen Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg ANTIIKKI JA TAIDE kristiina.hattberg@karprint. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint. Kuva: Pauli Jokinen Sisällys 2/2015 Pop Art Design -näyttelyssä on esitelty valokuvin myös arkkitehtuuria. Se antaa aitoja elämyksiä siitä, miten varakas kauppiasperhe eli Porvoossa 250 vuotta sitten. Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint. 14 Taiteen pyhiinvaeltajat Tarvaspäässä Gallen-Kallelan Museossa vietetään taiteilijan 150-vuotisjuhlaa. 30 Porvariperheen elämää 1700-luvulla Piipahdus porvoolaiseen Holmin taloon on aikamatka 1700-luvulle. Kymmenisen vuotta sitten mystinen leima hopealusikassa johdatti Uudenkirkon Kaipialan kylässä ja sotien jälkeen Kokkolassa toimineen kultasepän Herman Wistin jäljille. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. Yritys on perustettu 1962. Yrittäjä Petteri Sten lupaa, että jokaiselle löytyy jotakin. 46 Sodanjälkeisen yhteiskunnan muutos synnytti pop-taiteen Espoon modernin taiteen museon EMMAn suurnäyttelyssä tarkastellaan pop-taiteen ja designin yhteyttä. Juhlanäyttelynä on Taiteen pyhiinvaeltajat, joka esittelee Akseli Gallen-Kallelan ja Nikolai Roerichin taidetta. Huolella valittua antiikkia on saatavilla kahdesta turkulaisesta liikkeestä. 18 Kultaketju kulkee suvussa Kultaketju vuodelta 1801 kulkee Sol-Britt Kärjen suvussa ja seitsemännessä polvessa. Kannen kuvassa: Helsingin antiikkimessujen tarjontaa 10.1.2015
Vanha suku jatkaa edelleen modernisoitua tuotantoa, mutta osa tehdastiloista on luovutettu osuuskunnalle, jossa tänään toimii kymmeniä käsityöläisiä, muotoilijoita ja taiteilijoita. On suuria teollisia, mutta myös runsaasti pieniä yrityksiä, ammatinharjoittajia, jotka ovat löytäneet paikkansa monipuolisen taideteollisen yritystoiminnan kentässä. 58 Antiikkia ja kirppistavaraa Tattarisuolta Pohjois-Helsingissä Kaasutintiellä sijaitseva Tattarisuon Antiikki tarjoaa antiikkia, puoliantiikkia ja kirpputoritavaraa monipuolisesti. Se lähti vahvaan kasvuun heti toinen maailmansodan päätyttyä seitsemän vuosikymmentä sitten. Tänään Suomessa on runsaasti muotoilukulttuurin tuottajia. Suomi nousi nopeassa tahdissa yhdeksi merkittävimmistä muotoilumaista. Antiikkitavarassa häntä kiinnostaa enemmän ulkonäkö kuin rahallinen arvo. Alan monet tehtaat kyettiin pitämään toiminnassa naistyövoimalla myös sodan aikana. Suurimmat ammattiryhmät osuuskunnassa ovat puusepät, keraamikot, teolliset muotoilijat ja kuvataiteilijat. Fiskarsin aurat ja äkeet olivat tunnettuja vuosisatoja. Kaksikymmentä vuotta sitten Fiskarsin yrittäjät perustivat osuuskunnan, jossa Fiskarsin ruukkikylän ammatinharjoittajat ja yrittäjät ovat jäseninä. 72 Viljo Sivulan kädenjälkeä maailmalla Riihimäkeläisen Viljo Sivulan kädenjälkiä on maailmalla muun muassa raharikkaiden aseissa. Suomen vanhin, 456 vuotta toiminnassa ollut teollinen miljöö esittäytyy 2000-luvun suomalaisille moninaisine tuotteineen – tänään ei Fiskarsissa valmisteta enää auroja, äkeitä eikä kirveitä, kuten menneinä vuosisatoina. Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijöitä, kun katsomme menneisyyttä seitsemän vuosikymmen päähän. Tehdas oli yksi Suomen vanhimmista, perustettu Lohjan vesistöstä Suomenlahteen laskeutuvan Mustionjoen kosken partaalle 1649. Porvoon takametsässä kudotaan designmattoja, jotka kelpaavat jopa Suomen Washingtonin suurlähetystöön. 76 Himolukijalle kelpaa kaikki Raippalinnojen kotona Jyväskylässä keskustelu rönsyilee sisällissodasta nykytaiteeseen ja lapsuusmuistoista politiikkaan. Tulevana kesänä jälleen Fiskarsin ammattilaiset esittelevät tuotteitaan heinäkuun toisena viikonloppuna nelipäiväisillä, jo perinteiseksi muodostuneilla Fiskarsin antiikkipäivillä. 55 Pääkirjoitus Suomen muotoilutaide on kansainvälisesti tunnettua Teollinen muotoilu on Suomessa nuorta. Vanhan puutalon sisustuksen ilmettä hallitsevat mitä erikoisimmat taideteokset, kauniit kalusteet ja jokaiselle pöydänkulmalle unohtuneet kirjapinot. Tilat ovat olleet jo yli kolmen vuosikymmenen ajan modernin muotoilun ja muiden käsityötaiteen tekijöiden käytössä. Sotien jälkeen materiaalipula opetti käyttämään kierrätysmateriaalia. Viime vuosisadan toisen puoliskon alkaessa tilanne muuttui. Materiaalipulan mentyä ohi alkoi muotoilu kehittyä ja edetä muiden pohjoismaiden rinnalla. Koko luonnonkaunis Fiskarsin tehdasalue on silloin valjastettu nähtävyydeksi suurelle yleisölle. Suomen merkittävin käsityöläisten ja muiden taiteilijoiden yhteisö syntyi yli kolme vuosikymmentä sitten Pohjan pitäjän Fiskarsiin, nykyiseen Raaseporiin. 84 Muotsikassa edustettuina kaikki muotoilun alat Lahden Ammattikorkeakoulun Muotoiluja taideinstituutissa ollaan ihan syystäkin ylpeitä ja tyytyväisiä niin opetuksen laajuudesta, tasosta kuin koulun asemasta merkittävänä aluevaikuttajana.. Muun muassa tuohi ja paperi otettiin käyttöön teollisessa muotoilussa. Käsityöläisyydestä siirryttiin laadukkaaseen teolliseen tuotantoon, erityisesti Ruotsissa, mutta myös Suomessa. Osuuskunnan jäsenmäärä on tänään jo pitkälti yli sata. Osuuskunnan jäsenet tekevät osittain tuotantoa yhdessä ja monia markkinointikampanjoita toteutetaan joukolla. 68 Talonpoikaisantiikkia ja maalaisromantiikkaa Kati Helanto-Väätäsen vanha pohjalaistalo Nummelassa on hyvässä kunnossa, ja Kati on kunnostanut sitä alkuperäisasua kunnioittaen. 80 Ensimmäinen antiikkihankinta kulkee yhä mukana Kempeleläinen yrittäjä Juha Jaara löysi antiikin vähän yli kaksikymppisenä. Kun uusi tekniikka sivuutti vanhat maatalouden työkalut, päättyi tarvekalujen valmistus lähes viisi vuosikymmentä sitten. 54 Vanhoille koristemaalauksille uusi elämä Vanhat koristemaalaukset saavat uuden elämän maalarija restaurointimestari Tuija Salinin käsissä. 64 Designmattoja maailmalle Pirjo Pajusalon Linida Oy:ssä tehdään designmattoja mittatilauksella ja suurella sydämellä. 50 Sähkömiehestä antiikkikauppiaaksi Keräilijä, antiikkikauppias Tarmo Haapapuro sai reilut kymmenen vuotta sitten keräilykärpäsen pureman
6 Helsingin ortodoksiseurakunnalla on Länsi-Euroopan suurin ortodoksikirkko Suomen suurruhtinaskuntaan saatiin Länsi-Euroopan suurin ortodoksikirkko, Uspenskin katedraali, joka on seisonut kalliollaan graniittipilareidensa varassa kierrätystiilistä rakennettuna jo vuodesta 1868. Vuosina 1860–1868 valmistunut kirkko on pysynyt lähes Ihmeenä ihmeitä tekevä ikoni. Katajanokalla oleva tontti sijoittuu niin, että kirkon näkee sekä kaupungilta että mereltä. Uspenskin katedraali seisoo korkealla kalliolla uljaana pääkaupungin paraatipaikalla. Sisustuksessa on alkuperäisiä ikoneita ja uudempia, esineistöä on myös Suomenlinnasta ja Valamosta
Alttaripöydän päällä toimitetaan eukaristia eli ehtoollinen. Golgatan risti eli ristiinnaulittua Kristusta esittävä ikoni ei ollut alunperin katedraalissa. Kuninkaanovista sinne voivat kulkea vain piispat, papit ja diakonit jumalanpalvelusten aikana. Helsingin ortodoksisen seurakunnan ylidiakoni Juha Lampinen myöntää, että näin upeaa kirkkoa seurakunnalla ja kirkkokunnalla ei Suomessa varmaankaan olisi, ellei sen suunnitteluja rakennusaikana oltaisi kuuluttu Venäjän valtakuntaan. Suurruhtinaskunnan keisari Aleksanteri II oli jylissyt, että kallion pitää lohkeamatta pystyä kannattelemaan massiivinen piispankirkko. 7 Taivasta kuvaava alttari sijaitsee ikonostaasin takana. entisellään, kun arkkitehdin laskelmien ensimmäisiä virheitä korjattiin heti 20 vuotta valmistumisen jälkeen. – Arkkitehti tahtoi nimenomaan tämän paikan kirkolle, jolle oli aiemmin ollut suunnitteilla Venäjän keisarin palatsi. Niin se on pystynyt. Kirkon tahdottiin olevan komea suuria juhlallisuuksia varten, ja siitä tulikin läntisen Euroopan suu. Seinällä on Kristus valtaistuimella -ikoni. Kaikkia ikoneita kiertävät koristeelliset, kullatut pylväät ja joidenkin yläpuolella on symbolina vielä Jumalan kaikkinäkevä silmä. Kirkkoherra, pyhäksi julistettu Aleksander Hotovistski keräsi varat ja hankki sen vuonna 1916. – Tyylissä voi nähdä jopa 1500-luvulta saakka peräisin olevaa venäläistä tyyliä. Venäjän keisarin laivasto lahjoitti aikoinaan Pyhän Ihmeidentekijä Lyykian Myrran arkkipiispa Nikolaoksen ikonin Suomenlinnan kirkkoon, mistä se kuitenkin katosi. Tämä 1900-luvun ikoni on konservoitu, ja saa merimiehiltä ja muiltakin paljon votiivilahjoja. Vanhaa, venäläistä perinnettä Kun myötämielisyys hankkeelle oli aikanaan saatu, kirkon suunnitteli kuuluisa venäläinen kirkkoarkkitehti, akateemikko Aleksei M. Vaikka se on ulkoisesti vanhan slaavilaisen perinteen mukainen, sisällä kirkossa näkyy ortodoksien kirkon bysanttilainen perinne. Arkkitehdin mielessä ehkä ollutta vanhaa, kristillistä symboliikkaa. Jumalanäidin Neitsyt Marian ikoni kuuluu vanhoihin juhlasarjaikoneihin, joille on teetetty hopeiset suojukset eli riisat. Myös Kotkassa on Uspenskin katedraalin tapaisia vaikutteita omaava katedraalikirkko. Sen hopeinen päällys on alunperin valmistettu 1800-luvulla Valamon luostarin 100-vuotisjuhliin. Ihmeenä ihmeitä tekevä ikoni Uspenskin katedraalin nimikkoikoni eli Jumalan-synnyttäjän Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen (venäjäksi uspenie) ikoni on suosittu. Paikka on 70 metriä merenpinnan yläpuolella ja kirkon kupoli kohoaa 33 metriin, ylidiakoni Lampinen toteaa. Gornostajev, joka ehti johtaa rakennustöitä kuolemaansa asti vuonna 1862
Suomenlinnan kirkon esineistöä Paljon Uspenskin ikoneita ja muutakin esineistöä on tullut Suomen valtion antamina ”sijoituksina” Suomenlinnasta. Ikonin ihme Ukrainan Kozelshtshanin luostarin Jumalansynnyttäjän ikonista tehtyä kopiota pidetään ihmeitätekevänä, koska myöhemmin pyhäksi julistettu Kronstadtin rovasti, isä Johannes rukoili Viipurissa asuvan Kravoskinskijperheen nuorimmalle tyttärelle Annalle parannusta. Oven oikealla puolella on Kristus Kaikkivaltias, sitten enkeli Mikael ja Pyhä Apostolienvertainen Vladimir Kiovalainen, jonka jälkeen tulee kirkon nimikkoikoni. Vanhaa esineistöä on peräisin ainakin 1700-luvulta saakka; sitä on esillä kirkon kryptassa, joka on samalla myös pyhäksi julistetun, Ukrainassa syntyneen isän ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan entisen kirkkoherran Aleksander Hotovitskin muistokappeli. Tiilistä kirkko kasvavalle seurakunnalle Samaan aikaan kuitenkin rakennettiin kirkko nimenomaan helsinkiläistä ortodoksista seurakuntaa varten. Ikonin edessä toimitettiin rukouspalvelus, ja tyttö parani pian parantumattomasta sairaudestaan. Sotilaiden ja muun venäläisen väestön myötä oli tarvetta suuremmalle pyhäkölle kuin 1820-luvun Pyhän Kolminaisuuden kirkko, joka sijaitsee Unioninkadulla. 8 Analogilla pääikonin paikalla oli juttupäivänä Kristusikoni. Sen yläpuolella on jäljennös Leonardo da Vincin Viimeisestä ehtoollisesta. Aikanaan myös Amerikassa toiminut isä oli kirkkoherrana Helsingin seurakunnassa vuosina 1914–1917, sittemmin Venäjällä ja kuoli marttyyrina Stalinin vainoissa. rin ortodoksikirkko, Lampinen kertoo. Ne eivät kuitenkaan ole niitä, joita tasaisena virtana kirkkoon saapuvat turistit tulevat katsomaan. Palveluksen toimittaja kulkee kirkon pääikonostaasin keskeltä pääovesta Valamon luostarista hopealevyinä tuodun alttarin ääreen. Työvoimaa oli saatavilla helposti. 1850ja -60-luku oli rakentamisen aikaa Helsingissä; Senaatintori ja tuomiokirkko olivat valmistuneet ja Katajanokalla rakennettiin Rahapajaa. Pultavalainen painotyö Ikoni tuli suuren yleisön tietoisuuteen, kun se varastettiin aamuyöllä 9.6.2010. Kirkko lounaispuolelta eli meren ja Kauppatorin puolelta nähtynä, josta myös on sisäänkäynti, kellotorniosan vierestä. Sen takana näkyy Valamon lampukoita vuodelta 1893 ja ikonostaasin keskiosa, jossa on alttarin pääovi eli kuninkaanovi. – Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaalla oli pommitettu, ja katedraalia ja Rahapajaa tehtiin molempia niistä tiilistä. Mahtavat kellot on haettu aikoinaan Moskovasta. Vasemmalla puolella taas on Jumalansynnyttäjä vieressään enkeli Gabriel. Hän lähetti siunauksenaan perheelle Kozlehsthanin Jumalanäidin ikonin jäljennöksen. Myös alttaritaulu on sieltä, samoin pääikonien edessä olevat, koristeelliset lampukat, joissa palaa öljykynttilöitä. Punatiilikirkon kupoleiden eli oikeammin rukouksen liekkien kultauksia on uusittu. Perheen äiti antoi ikonin Sorvalin Uspenien kirkkoon Viipurin esikaupungissa. Kaikkiaan niitä on 13. Varkaudesta. Kirkko on saanut yhden Suomen suurimmista kirkonkelloista vuonna 1886. Seurakunta keräsi rahaa kirkkoa varten, sillä Suomenlinnan Pyhän Nikolaoksen ortodoksikirkko oli muutettu luterilaiseksi, ylidiakoni Lampinen kertoo. Pian sille alkoi virrata runsaasti uhrilahjoja kiitoksena saaduista armolahjoista pyhän ikonin edessä lausuttujen rukouksien jälkeen. Osa tahtoo nähdä vain Kozelshtshanin Jumalansynnyttäjän ihmeitätekevän ikonin, joka pienenä ja matkoillaan ränsistyneenä pohjoisseinän viereen asetetulla pöydällä eli analogilla kerää aina uhrieli votiivilahjoja ja kukkasia. Siltsov kirkon valmistuessa 1868. Karjalaista esineistöä Toinen juonne Uspenskin esineistössä ovat Karjala ja Valamon luostari. Keisari Nikolai II vierailikin kirkossa vuonna 1915. Koko ikonostaasin on maalannut venäläinen taiteilijaakateemikko Pavel S
Se saattaa vaihtua jopa useita kertoja viikossa. Sen nimijuhlaa eli praasniekkaa vietetään 15.8. Ehtoollismalja eli kalkki on vuodelta 1911, ja sitä on käytetty vielä pääsiäisenä vielä 1990-luvulla. Kirjallisia historiatietoja ei seurakunnalla juuri ole säilynyt eikä niitä toisaalta pidetä niin olennaisina kuin rukousta ja jumalanpalvelusta. Kirkon pyhittämisen juuri Marian kuolemiselle oli toivonut keisari Aleksanteri II. Suuret ikkunat tuovat kirkkoon valoa. rangaistustaan istuva mies kertoi sijainnista oma-aloitteisesti 8.2.2011, ja ikoni käytiin kaivamassa maastokätköstä Turusta, missä se ehti olla yli puoli vuotta. 33 metrin korkeudessa näyy tähtitaivas. Upeat graniittipilarit Varsinaisen kirkkosali-interiöörin keskelle asetetaan siis aina kirkkovuoden mukainen ikoni analogi-pöydän päälle tai kiotan sisään tai katafalkki pääsiäistä ennen. Ikoni kunnostettiin Valamon luostarin konservointilaitoksessa, ja sen yhteydessä selvisi, että ikoni on alun perin painettu Pultavassa 1885. Oven pielessä on katafalkki 1900-luvun alusta ja pohjoisseinustalla 1800-luvulta, ylidiakoni Lampinen kertoo. – Kirkkoon liittyy paljon perimätietoa. 9 Avioliittoon vihkimisessä käytettävä kruunu. Alkuperäisiä ikkoneita pohjoisseinustalla Pohjoisseinustalla on myös muita vanhoja, 1800-luvun massiivisissa puukehyksissä olevia, kaiketi alkuperäisiä ikoneita. doorilaistyylistä graniittipylvästä, joiden yläpuolella holveissa on ikkunoita ja kuvattuina evankelistat, raamatunlauseita sekä Moskovan pyhittäjät. Sen alkuperäinen on kadonnut, mutta tämä uusikin kerää paljon votiivilahjoja, Lampinen selostaa. Eteläpuolisen kellotornikupolin alla pääovena pidetyn sisäänkäynnin vieressä oleva katafalkki eli Kristuksen hautakuvan säilytysarkku on myös monelle tärkeä. Katajanokan rannassa muun muassa vedenpyhitysliturgiassa. Teksti ja kuvat: Mira Piispa Evankeliumikirja ja sen nostamisen yhteydessä käytetyt ristit on lahjoittanut yksityishenkilö Viipurissa sodan aikana.. 33 metrin korkeudessa kohoaa sininen tähtitaivasmaalaus, joka olisi konservoinnin tarpeessa. – Hautakuva, jossa on Kristusikoni, asetetaan esille kirkkosalin keskelle ja avataan pitkänäperjantaina. Myös Uspenskin katedraalin nimikkoikoni eli Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen (venäjäksi uspenie) ikoni on suosittu. Kirkkoslaavinkielisten raamatunlauseiden yläpuolella ovat Moskovan pyhittäjät, metropoliitat Pietari, Aleksi, Joona ja Filipi. Merenkulkijoiden suojelijan eli Nikolain ikoni on peräisin Suomenlinnasta. . – Seimi-ikoni on usein esillä Helsingin seiminäyttelyssä adventin aikaan. Sen mukaan graniittipilarien kivet olisi laivattu aikoinaan tänne Ytterin saarelta ja Linnanmäeltä, ylidiakoni Lampinen kertoo. Konservoinnin yhteydessä ei enää palautettu riisaa eli metallista suojakehystä ja helmikoristelua, vaan ikoni kerää nyt ihmisten rukouksia riisutun yksinkertaisena. Kauniin symmetristä salia kannattelevat neljä mahtavaa. Neljän kannattelevan doorilaistyylisen graniittipilarin ja kattoholvin yhtymäkohtiin on sijoitettu apostolien kuvat
Kymmenisen vuotta sitten mystinen leima hopealusikassa johdatti Uudenkirkon Kaipialan kylässä ja sotien jälkeen Kokkolassa toimineen kultasepän Herman Wistin jäljille, jonka esineistöä Forsten jäljittää edelleen. 10 Antero Forsten kiinnostui vanhoista tavaroista ja keräilystä jo pikkupoikana. U-leimasta alkoi mielenkiintoinen salapoliisityö Hopeaseppä Herman Wistin esineiden jäljillä Wistin esineistöä on löytynyt etenkin Länsi-Suomesta, Ruotsista ja Virosta. 1960luvulla keräilykohteeksi tuli hopea. Keräily
– Kultaseppä Herman Wist, joka oli syntynyt 9.4.1883, oli alkuaan saksalaista syntyperää, hänen sukunsa oli kotoisin Hannoverista. Jatkosodan alkaessa venäjänkielentaitoinen Eugen sekä Urpo kuuluivat päämajan kaukopartiomiehiin. – Löysin leimauksen U poistettujen paikkakuntaleimojen joukosta. Suurempia esineitä hakusessa Antero on kerännyt Wistin hopeaesineistöä pitkin Suomenmaata. Eugenin repussa sanotaan olleen 37 kiloa hopeaa. Vuosina 1920-1923 Wist leimasi Wiipurin leimalla, sillä luultavasti Uudenkirkon leimausta ei vielä oltu saatu kuntoon. Antero tutki Wiipurin vanhaa puhelinluetteloa vuodelta 1938 ja onnistui löytämään kultaja hopeasepän liikettä pitäneen Herman Wistin. – Wistin poika Eugen Wist , Urpo Arhosuo sekä eräs heidän tuttavansa tekivät välirauhan aikana, kesällä 1941 salateitse vaarallisen matkan ja hakivat piilotettuja esineitä Kokkolaan. – Herman Wist oli huomattava työllistäjä Kaipialassa. Toistaiseksi kookkain löytämäni Wistin hopeaesine on kakkulapio.. Hopeaa rajan takaa Talvisodan alettua Wistit piilottivat arvotavaraa kaivamalla ne maahan. Tästä kertoo 26.5.1940 Kokkolassa annettu työtodistus. Hopeaseppä Herman Wistin esineiden jäljillä Tuttu kukka-aihe toistuu tämän paperiveitsen kahvassa. Kyseessä oli Uusikirkko, kylä, joka sijaitsi Wiipurin läänissä ennen sotia. Keväällä 1944 he jättäytyivät kaukopartion mukana Kannakselle venäläisten linjojen taakse ja toimivat muun muassa Uudenkirkon Kanneljärven alueella. Kun vallankumouksen jälkeen rajat sulkeutuivat, mies perusti kultaja hopeasepän liikkeen Wiipurin läänissä sijainneeseen Kaipialaan, jossa hänellä oli sukulaisia ja huvila. Hopeaesineiden tekijän löytyminen olikin sitten paljon vaikeampaa. Uusikirkkolaiset sijoitettiin heti sotien jälkeen VarsinaisSuomen alueelle, kahdeksaan pitäjään, jotka olivat Angelniemi, Halikko, Karuna, Koski T.l., Marttila, Perniö, Sauvo ja Somero. En ollut itsekään koskaan aikaisemmin sellaista nähnyt, Antero kertoo. – Noin kymmenisen vuotta sitten, kun olin vaimoni Mailan kanssa järjestämillämme Wanhan tavaran päivillä Lopella, eräs rouva tuli kertomaan miehensä jäämistössä olevista hopeaesineistä, joissa oli tuntemattomaksi jäänyt U-leima. – Herman Wist jatkoi toimintaa aina vuoteen 1956 saakka, jopa 73-vuotiaaksi. Hopeaseppä Uudenkirkon kylästä Antero kiinnostui salaperäisestä leimasta, hanki esineet itselleen ja aloitti tutkimustyön hopeaesineiden alkuperän jäljittämiseksi. Ennen Venäjän vallankumousta Wistillä oli liike Pietarissa. – Wist ei ehtinyt työskennellä uudessa verstaassaan pitkään, sillä sotien syttyessä hän muutti eronneen sisarensa Olga Eveliina Wistin kanssa Kokkolaan. Hopeaesineiden keräily alkoi Anterolla osaltaan sattumalta, kun hän sai hopealusikoita tätinsä perintönä. Vaikka Wist teki vielä esineitä myös Kokkolassa, Kokkolan liike oli lähinnä tukkuliikke, eikä se ollut siksi paikallisen väestön keskuudessa kovinkaan tunnettu. Kun näin lasipullon maassa, ostin sen omakseni yhdellä markalla, Antero muistelee. Keräilijä Antero Forstenin keräilyharrastus sai alkunsa 10-vuotiaana poikasena, kun hän hankki Ruoholahdessa toimineesta Reppoltin romuliikkeestä kauniin, hiotun lasisen mustepullon. – Yrittäessään palata suomalaisten puolelle Eugen kaatui, Urpon päästessä uimalla Vuoksen yli venäläisten kovasta tulituksesta huolimatta.Urpo Arhosuon kirja Hopeaa rajan takaa, sekä saman niminen elokuva kertovat näistä hurjista tapahtumista, Antero kertoo. Myös Ruotsiin ja Viroon Wistin hopeaa on aikojen saatossa kulkeutunut. Vuosina 1925-1939 leimattiin U-leimalla. Antero sai selville hopeaesineiden tekijän Uusikirkkoseuran henkilöiden avulla. Kyseessä oli kultaseppä Herman Wist, joka syntyi Pietarissa 9.4.1883. Herman oli tuolloin jo lähes 64-vuotias, Antero kertoo. – Uusikirkkolaisten siirto Salon seudulle selittää osaksi sen, miksi H.Wistin hopeaesineitä on löytynyt alueelta, Antero sanoo. – Muistan, kuinka nahkatakkiin sonnustautuneen miehen liikkeestä löytyi mitä ihmeellisempiä asioita autojen suuntamerkeistä laivan purkuromuihin. – Etsin edelleen suurempia esineitä, joita uskon vakaasti Wistin myös tehneen. Esineiden leimaus tehtiin Nimismiehen kansliassa Uudellakirkolla. HW mestarinleima on melko tuntematon, mutta kyseessä olivat kuin olivatkin Herman Wistin, Uudenkirkon Kaipialan kylässä toimineen kultasepän liikkeen valmistamat esineet. Kun jatkajaa työlle ei löytynyt, liike lopetti toimintansa ja Herman muutti Helsinkiin, Antero selittää. Ennen talvisotaa hänellä oli palveluksessaan 20-30 henkilöä, Antero kertoo. 11
Aloittelevan hopeankeräilijän kannattaa Anteron mukaan perehtyä alan kirjallisuuteen. Myös Tukes:n teos Suomalaiset jalometallit kannattaa Anteron mukaan ottaa opiskeltavaksi, jotta hopeaharrastus pääsee hyvin vauhtiin. Esineissä on kuitenkin myös muita tunnistettavia piirteitä. – Taidokas kielo-teema toistuu esineiden kädensijoissa usein, Antero kertoo. Kokkolan museota kultaseppä Wist kiinnosti, jolloin lähetinkin heille kaiken mahdollisen materiaalin ja myin museolle myös esineistöä, Antero sanoo. Kruunu on Suomen tarkastusleima (hopeaa), 813H on hopeapitoisuus 81,30 %, B6 on vuosileima, joka kertoo, että esine on valmistettu 1931, ja viimeisenä on paikkakuntaleima U. Vanha venäläinen hopea, jonka hinta on ollut nousussa, vaatii jo kielitaitoa ja sikäläisten leimojen tuntemusta. Uusikirkko kylä sijaitsi Wiipurin läänissä ennen sotia. Sokerilusikka on leiman mukaan valmistettu Kokkolassa vuonna 1953. Antero ja Maila Forsten järjestävät Wanhan tavaran ja designin kursseja Espoon työväenopistossa. Kirjoistakaan U-leimaa ei aina löydy. U-leima kertoo, että hopeaesine on Wistin käsialaa. Antero ja hänen vaimonsa Tästä romukaupasta löydetystä lasiesineestä alkoi Antero Forstenin keräilyharrastus. – Suomalainen hopea ei ole keräilykohteena kovinkaan vaikea asia. Leimat ovat selkeitä, ja niiden perusteella voi saada selville esineen tekijän ja sen, missä ja milloin hopeaesine on valmistettu. Kuvassa vasemmalta, Mestarin nimikirjaimet HW. Vuosina 1920-1923 Wist leimasi Wiipurin leimalla W.. Hopean keräilystä kiinnostuneen kannattaa perehtyä kirjallisuuteen, Antero muistuttaa. 12 Leimat kertovat esineen alkuperästä. Vuosina 1920-1923 Wist leimasi Wiipurin leimalla W. Fagerstömin kirjasta Hopeaa, joka perustuu kansallismuseon kokoelmiin, löytyvät kaikki tyylit esihistoriasta nykypäivään, leimat ja mestarit. Anteron mukaan kauppiaat eivät vielä tunne Wistiä kovin hyvin. Neuvostoliittolainen hopea on alkanut viime aikoina nostaa suosiotaan, Antero paljastaa
Hopeaesineiden tuhoutuminen ei ole edelleenkään lakannut. Vanha suomalainen hopea harvinaista Antero kertoo, että vanha suomalainen 1700-luvun hopea on hyvin harvinaista. Maila sanoo. Näin toimien edellisten sukupolvien kädenjälki katosi ajan hämärään. Kurssilaisilla on ollut myös yksi ikioma kurssiiltansa. Antero Forstenin mielestä olisi kiintoisaa löytää myös suurempia Wistin hopeaesineitä. Oli myös tapana sulattaa vanhat esineet ja tehdä niistä uusia. Antero Forsten löysi leimauksen U, poistettujen paikkakunta leimojen joukosta. Jos hopean taustasta ei ole tietoa, olisi esineen alkuperä ja arvo aina syytä tutkituttaa, ennen kuin vie mahdollisesti hyvinkin kallisarvoisen esineen sulatettavaksi, Antero muistuttaa. Maila Forsten ovat jo kolmenkymmenen vuoden ajan avustaneet Espoon työväenopistoa Wanhan tavarat design kurssin ohjelman suunnittelussa. . – Ihmiset ovat vieneet näihin liikkeisiin myös sellaisia esineitä, jotka olisivat olleet historiallisesti hyvin merkittäviä. Jälkeenpäin hän on löytänyt lisää vastaavia esineitä, muun muassa Salon iltatorilta. Osan esineistöstä Antero Forsten on myynyt Kokkolan museolle. Viime sotien aikaan arvoesineita kerättiin, kun niillä piti hankkia aseita. Jäljelle jäi hyvin vähän esineistöä. Turussa kuitenkin säilyi 1300-luvulta peräisi oleva kalkki ja myös Porvoon kalkki onnistuttiin säilyttämään. Kyseessä on Uusikirkko. Uutena ilmiönä ovat nousseet putiikit, jotka vaihtavat arvoesineet rahaksi. 1500-luvulla Kustaa Vaasa vei hopeat Suomen kirkoista. – Kursseillamme ovat käyneet merkittävimmät antiikkialan ihmiset luennoimassa eri aiheista, myös hopeasta. Teksti: Tuula Kolehmainen Kuvat: Antero Forsten, Tuula Kolehmainen. – Syynä tähän on se, että keskiajalta lähtien hopeaesineet ovat kuuluneet lähinnä aatelisille. 13 Ensimmäiset Herman Wistin esineet Antero Forsten osti tuttavaltaan oudon paikkakuntaleiman takia. Hopeaesineitä Uusikirkolta ja Kokkolasta
14 Tarvaspäässä jännittäviä tarinoita taiteilijan elämästä Ateljeelinnasta museoksi Taiteilija Akseli Gallen-Kallela suunnitteli itselleen jylhän ateljeekodin Laajalahden rantaan Tarvaspäähän. Gallen-Kallelan Museona toimiva paikka kätkee sisälleen jännittäviä tarinoita taiteilijan elämästä.
Tarvaspää ei ollut ainoa Gallen-Kallelan suunnittelma rakennus. Ateljeekoti muistuttaa keskiaikaista linnaa tai kirkkoa, kuten monet muutkin 1900-luvun alussa tehdyt kansallisromantiikkaa henkivät jugend-rakennukset. Pääoven vieressä seinällä vierailijat ottaa vastaan kuvanveistäjä Emil Wikströmin tekemä Gallen-Kallelan muistomedaljonki. Turunväylän varrella Helsingin ja Espoon rajalla puiden lomasta pilkistää linnamainen torni. Suuresta ateljeehuoneesta, galleriasta ja tornista, jossa on lukuisia pieniä huoneita. Moottoritien liittymän jälkeen kiemurrellaan pikkutietä ja saavutaan lähes Laajalahden rantaan. Kesäisin lipputangossa hulmuaa punakeltainen lippu, jonka Gallen-Kallela suunnitteli itsenäisen Suomen lipuksi. Ateljeelinnasta museoksi Galleria edustaa firenzeläistä palatsiarkkitehtuuria Näyttelypäällikkö Anne Pelin esittelee Nikolai Roerichin Jättiläisen hauta -teosta. – Arkkitehti Eliel Saarinen auttoi Gallen-Kallelaa sisätilojen suunnittelussa, tietää Gallen-Kallelan museon näyttelypäällikkö Anne Pelin. – Lisäksi hän suunnitteli Otto Donnerille Pääskylinnan Ruovedelle, mutta se suunnitelma ei koskaan toteutunut, Pelin kertoo. 15 . Tarvaspään ateljeekoti muistuttaa keski-aikaista kirkkoa.. Gallen-Kallela arkkitehtinä Tarvaspään rakennuksen tekee erikoiseksi se, että Akseli Gallen-Kallela suunnitteli sen itse, vaikka ei varsinaisesti arkkitehti ollutkaan. Hän suunnitteli myös ensimmäisen ateljeekotinsa Kalelan Ruovedelle. – Rakennuksessa on paljon yhtymäkohtia keskiaikaiseen arkkitehtuuriin, mutta galleriatila puolestaan viittaa firenzeläiseen palatsiarkkitehtuuriin, Pelin kertoo. Siellä mäen harjalla on Tarvaspään ateleelinna, jonka Akseli Gallen-Kallela rakennutti kotitalokseen vuosina 1911-1913. Kodista museoksi Ateljeelinna koostuu karkeasti ottaen kolmesta osasta
Se oli Gallen-Kallelan perheelle siunaus, sillä neiti Paarmio oli pitkään ollut ihastunut Gallen-Kallelaan. – Se oli Gallen-Kallen Pariisin kodissa, jonne hän muutti vuonna 1984. Huvila muutettiin sittemmin talviasuttavaksi, ja se toimi GallenKalleloiden kotina ateljeelinnan ohella. Huvilan rakennuttivat 1860-luvulla Feodor ja Amalia Kiseleff. Gallen-Kallela ja Vallgren olivat pyörineet samoissa porukoissa jo Pariisissa aikaisemmin, ja Vallgren muutti lähes Tarvaspään naapuriin vuonna 1913. Säröjä Gallen-Kallelan ja Vallgrenin välille aiheutti episodi, jossa Gallen-Kallelan susikoirat Kova ja Kiivas kävivät raatelemassa Vallgrenin ja Paarmion lemmikkipossut hengiltä. 16 Linnuddenin eli Pellavaniemen huvilassa toimii ravintola. Katossa roikkuu voimistelutanko. Museo järjestää näyttelyjä, ja sen lisäksi se kerää Gallen-Kallelaan liittyvää kokoelmaa ja teklee tutkimustyötä. Gallen-Kallelan suunnittelema latiamosaiikki. Vaimon sukutila Akseli Gallen-Kallela ja hänen vaimonsa Mary asuivat paikalla jo ennen kuin Tarvaspään ateljeerakennus valmistui. Pellavaniemen rakennus on edelleen Tarvaspään pihapiirissa, ja siellä toimii nykyään kahvila ja ravintola. Ville Vallgrenin naapurissa Tarvaspäähän liittyy paljon jännittäviä tarinoita. Tarvaspäässä on Gallen-Kallelan tekemä Syntiinlankeemus-kaappi. Alhaalla rannassa on edelleen vanha laiturin jäänne, ja sieltä oli aikanaan höyrylaivayhteys Mustikkamaalle. ?. Tarvaspään ateljee-huoneessa Akseli Gallen-Kallela työskenteli. Gallen-Kalleloilla oli myös oma puuvene, jolla he liikkuivat. Siellä hän pienessä atelejeekodissa voimisteli, Pelin kertoo. Museossa on esillä runsaasti Gallen-Kallelaan liittyviä esineitä ja yksityiskohtia. Yksi tarina kertoo Havis Amanda -patsaasta tunnetusta Ville Vallgrenista. Ateljeen ikkunoiden edessä riippuu taiteilijan tekemiä lasimaalauksia ja seinän vieressä on Syntiinlankeemus-kaappi. – Tämä oli lähellä kaupunkia, mutta kuitenkin riittävän kaukana, että Gallen-Kallela sai työskentelyrauhan. Vallgren oli tarinan mukaan karannut ikkunan kautta tuoretta vaimoaan pakoon Pariisissa ja Suomessa hän oli iskenyt silmänsä Viivi Paarmioon, jonka kanssa he muuttivat Laajalahden rannalle. Ravintolan ikkunoista on huimat näkymät Laajalahdelle. Pariskunta asui pihapiiriin kuuluvassa Albergan kartanon kesähuvilassa Linnuddissa eli Pellavaniemessä, joka oli Maryn suvun perintöä. Ja Leppävaarassa oli jo silloin juna-asema, josta hevosella tai kävellen tultiin Tarvaspäähän, Pelin kertoo. Tarvaspää avattiin museona vuonna 1961. Siellä on myös museon toimistoja
Tarvaspään näyttelyssä on esillä Roerichin Gallen-Kallelalle lähettämä kortti. Näytteillä on myös näyttelyluettelo Salon Strindbergin näyttelystä, jossa Roerichilla oli vuonna 1919 esillä 137 teosta. . Museonjohtaja Tuija Wahlroos kirjoitti muutama vuosi sitten artikkelin, jossa hän käsitteli GallenKallelan ja venäläisten taiteilijoiden ja kulttuurivaikuttajien yhteyksiä. Juhlanäyttelynä on Taiteen pyhiinvaeltajat, joka esittelee Akseli Gallen-Kallelan ja Nikolai Roerichin taidetta. Gallen-Kallela vietti aikaansa Afrikassa vuosina 1909-1911 ja maalasi siellä paljon. Lääkäri oli määrännyt hänet hengittämään maalaisja järvi-ilmaa. – Hän oli todellinen tuhattaituri, näyttelypäällikkö Anne Pelin vakuuttaa. – Stravinski tosin häivytti Roerichin osuuden siitä taka-alalle ja otti kunnian libretosta itselleen, Pelin kertoo. Gallen-Kallelan tuntematon puoli Mutta mikä yhdistää Nikolai Roerichia ja Akseli Gallen-Kallelaa. Suomen itsenäistyttyä 1918 venäläisten asema Suomessa kävi tukalaksi. Taide ja ystävyys. Seuraava tapaaminen sijoittuu vuoteen 1907, jolloin Roerich vietti kesän Suomessa kierrellen keskiaikaisia kivikirkkoja. Nuorena hän opiskeli taiteitten ohella juridiikkaa. Lisäksi hänet tunnetaan Agni jooga -yhteisön perustajana. Kevätuhrin puvut Roerich teki yhteistyötä myös säveltäjä Igor Stravinskin kanssa. – Sitä emme ole saaneet selville, kuka tämä mystinen sukulaistyttö oli, Pelin harmittelee. . Näyttely perustuu Gallen-Kallelan Museon arkistoihin ja tutkimustyöhön. Arvellaan, että Roerich maalasi Suomessa lähes 200 maalausta, joista olemme näyttelyymme saaneet muutaman. Pauli Jokinen Taiteen pyhiinvaeltajat – Nikolai Roerich ja Akseli Gallen-Kallela -näyttely Tarvaspäässä Akseli Gallen-Kallelan Museossa 19.4. Kaikkiaan Roerichin tuotanto käsittää arviolta 7000 teosta. Se oli antropologinen tutkimusasema, ja se toimii vielä tänä päivänäkin vielä Roerichkeskuksena ja -museona. Kevätuhrista löytyy yhteys Gallen-Kallelaan. Kevätuhri esitettiin Kansallisoopperassa teoksen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2013.Roerich osallistui myös Kevätuhrin libreton kirjoittamiseen. Roerichia kiinnosti kovasti skandinaavinen mytologia, Kalevala oli hänelle tuttu, Pelin kertoo. Suomessa Roerich maalasi paljon teoksia, joista monet kuvaavat järvimaisemaa. Kohua herättäneeseen Kevätuhri-balettiin Roerich suunnitteli puvustuksen ja lavasteet. Baletin nuoren neidon uhraus rinnastuu näyttelyssä Kalevalan Ainon kohtaloon, jota Gallen-Kallela maalauksissaan käsitteli. Mutta se ei valitettavasti ole näyttelyssä mukana, Pelin sanoo. Roerichin Himalajan maalaukset rinnastetaan näyttelyssä Gallen-Kallelan Afrikan kuviin. 17. Roerichin maalaukset manaajista, jättiläisen haudasta ja viikingin tyttärestä kuvaavat hänen innostustaan pohjalaista kansantarustoa ja historiaa kohtaan. Gallen-Kallela maalasi muun muassa safari-maisemia ja Kenian vuorta. – Hän kuvasi vuoria erilaisissa valaistuksissa. Yhteinen kiinnostus myytteihin Vuonna 1917 Roerich asettui asumaan Suomeen ja Sortavalaan. Tällaiset puvut Nikolai Roerich suunnitteli Kevätuhri-balettiin. Vuonna 1874 Pietarissa syntynyt Roerich oli monipuolinen taiteilija, joka myös kirjoitti kirjoja, työskenteli arkeologina, tutki kulttuureita ja teki oopperalavasteita. Tarvaspäässä on esillä Roerichin kirje, jossa hän pyytää Gallen-Kallelaa apuun, ettei häntä karkoitettaisi Venäjän sekasorron keskelle. Suurin osa hänen töistään on yksityiskokoelmissa. Roerich sai jäädä Suomeen, mutta pian hän kuitenkin muutti Ruotsin ja Englannin kautta Yhdysvaltoihin. – Roerichia ja Gallen-Kallelaa yhdistää kiinnostus myytteihin ja vanhoihin kertomuksiin. Tarvaspään näyttelyssä nähdään kaksi pukua, jotka Suomen Kansallisooppera on tehnyt Roerichin suunnitelmien pohjalta. saakka. Kulttuuriperinnön suojelutyöstä Roerich oli vuosina 1929 ja 1935 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Roerich oli hyvin kiinnostunut Himalajan kansojen kulttuureista, ihmisistä ja buddhalaisesta filosofiasta. Näyttelyssä on mukana Roerichin Intiassa maalaamia teoksia. Loppuelämä Intiassa Roerich asui Suomessa vuodet 1917-1919, jolloin Venäjällä mellastettiin vallankumouksen pyörteissä. Päätimme juhlavuoden kunniaksi nostaa esiin Gallen-Kallelasta jonkun tuntemattoman puolen, ja päädyimme Roerichiin, Pelin kertoo. Gallen-Kallelan Museossa vietetään taiteilijan 150-vuotisjuhlaa. Yksi heistä oli Roerich. Nikolai Roerich on suurelle yleisölle verraten tuntematon venäläinen taiteilija. Roerich matkusti 1920-luvulla Intiaan. Taiteen pyhiinvaeltajat Nikolai Roerich maalasi elämänsä viimeiset vuodet Himalajalla. Maalauksissa voi aistia miten ne lähestyvät meditaatiota. Taiteen pyhiinvaeltajat esittelee Roerichin ja Gallen-Kallelan yhteistä ajatusmaailmaa, joka ilmenee heidän taiteissaan. Siinä hän kiittelee Gallen-Kallelaa, sillä tämän sukulaistyttö oli toiminut Roerichin matkaoppaana. – Gallen-Kallela on kaikille tuttu, mutta hänessä on myös paljon tuntemattomia puolia. Hän kierteli Himalajalla ja vuonna 1928 hän osti vanhan pienen kartanon, jonka hän nimesi Urusvatiksi. Gallen-Kallela ja Roerich tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1898 suomalais-venäläisen taidenäyttelyn yhteydessä, ja Roerichin kerrotaan pitäneen Gallen-Kallelan teoksista. Intiassa Roerich teki myös eri uskontokuntien pyhiä ihmisiä esittävän maalaussarjan, jossa olivat mukana muun muassa Jeesus ja Mohammed
Kultaan, kiviin ja kaiverruksiin kätkeytyy tarinoita ihmiselämän onnenhetkistä. 18 Kultakääty vuodelta 1801 kulkenut suvussa jo seitsemässä polvessa Koruilla on tunnearvoa Sol-Britt Kärjellä on moninkertaisesti suurentava luuppi, jolla hän yrittää tutkia erään äidin antaman sormuksen kaiverruksia – siitä ei ole suvun perimätietoa, mutta suku joutui pakenemaan venäläismiehitystä 1940-50-luvulla Kirkkonummella. Osa on painunut unohduksiin, mutta Sol-Britt Kärjen suvussa on vaalittu kultaista käätyä vuodelta 1801 suvun tyttärille – seuraavasta saajasta ei ole vielä varmuutta.
Koska Kärjellä itsellään on vain yksi poika, jolla ei ole perillisiä, samalla on syntynyt myös mahdollisuus antaa koru lahjaksi erääseen toiseen sukuhaaraan, Sol-Britt Kärki on seitsemättä polvea Anna Catarina Sederströmin vuonna 1801 tämän 18 karaatin kultakäädyn saaneesta naispuolisesta suvusta. – Huutokauppakamareiden arvioitsijat arvioivat vain korun kullan arvoa, joten tunnearvo on se tärkein. Niin syntyi sukututkimus korun tien kautta, Sol-Britt Kärki kertoo. Hänelle on teetetty jatkopala, mutta se voidaan poistaa joskus, kun selviää, kuka korun perii. Kaksi ensimmäistä isoäitiä taas olivat asuneet Lohjalla, jo edesmenneessä Sedolan kartanossa, jossa myös ensimmäinen, vuonna 1775 syntynyt tytär Anna Catarina Sederström rouvana eli elämänsä. eikä tyttärille suoraan alemmassa polvessa. Ehkä toiseen sukuhaaraan. Olen itse kerran käyttänyt sitä 1980-luvulla jossain juhlissa. 19 . Korujen arvo on usein enemmän tunnearvossa. – Koska kääty on periytynyt suvussamme aina tyttärille, jotka muutenkin ovat yleensä perineet talon, lähdin korun myötä selvittämään aiempia polvia. Kultaseppä on puhdistanut sitä ja tehnyt lisäkappaleen minulle, koska se on kovin lyhyt, Sol-Britt Kärki kertoo. Kiinnostus sukututkimukseen On mahdotonta tietää, miten arvokas vuoden 1801 kultakoru on. Kultainen kaulakääty on Kärjen koruista ainoa, josta hänellä on niin paljon tietoa. Kaikista kaunein, 18 karaatin täyskullasta tehty kääty, on innostanut häntä myös sukututkimuksen pariin. Korussa ovat nämä nimikirjaimet. Suvun naisten historia juontaa juurensa Kirkkonummen keskustassa sijaisevaan Jolkbyn kartanoon ja sitä ennen sen ainoisiin aatelisiin, Siuntiossa asuneeseen Wiensin sukuun. Kirkkonummi, Siuntio, Lohja Toisen käätyä arvioineen nykyasiantuntijan mukaan sen olisi muiden korujen tyylistä päätellen voinut tehdä ruotsalainen kultaseppä Carl Zetterström, toisen mukaan se on tehty Helsingissä. Schreiber) että leimojen kautta on tieto, että sen on tehnyt kultaseppä vuonna 1801. – Sekä äitini Clara Sundholmin (os. Olen ollut kiinnostunut suvun tutkimisesta, kun isoäitini, äitini ja isänikin olivat,. Sol-Britt Kärjen isoäiti Linnéa Schreiber vuonna 1915 rippikuvassaan, jossa hänen kaulassaan on suvun perintönä kulkenut 1800-luvun kultainen, kahdella safiirilla koristettu riipus. – Se on kuitenkin uniikkikappale. Niin on myös kirkkonummelaiselle Sol-Britt Kärjelle, 65, vaikka hänellä on omistuksessaan uniikkeja, harvinaisia ja vanhoja koruaarteita. – Ehkä lahjoitan korun isoäitini Linnéa Schreiberin (os. Röman) pojan suvun kautta, jossa on nyt kahdeksannessa ja yhdeksännessä polvessa tyttäriä, Kärki miettii
Sol-Britt Kärki muistaa näiden äidin rintakorujen kuvat, joita hän katseli lapsena tämän sylistä.. Arvokas ja vanha on myös Sol-Britt Kärjen isän hänen äidilleen antama norsunluusta ja kullasta tehty rintaneula. 20 Sol-Britt Kärjen isä työskenteli rakennuksilla, mutta toisinaan hän muistaa isänsä pitäneen tätä sormusta
Sol-Britt Kärki pitää itse enemmän suurista koruista. Sen tyyli on kuitenkin 1800-luvulta. Kilpikonnakeräilijä Sol-Britt Kärki on toisen tarinan väärti. Björn Weckström kiinnostaisivat. Design-koru kiinnostaisi huutokauppoja Äidiltä on peräisin myös 1940–70-lukujen design-koruja, jotka olisivat arvokkaampia myytäviä. Riipuksesta löytyy tekijä LF, mutta en ole tutkinut tarkemmin sitä, kuka se mahtaisi olla. – Se on kulkeutunut isäni sukuhaaran kautta Karjaan Sundholmeilta, mutta en tiedä, miten vanha se on. Rakas äidin rintakoru Yhdessä sormuksista lukee 24.6.193, ja siinä on kaiverrus KS eli äidin nimikirjaimet, joten se saattaisi olla rippilahja. 21 mutta tutkimuksella pitää aina olla jokin tarkoitus. Kaikenlaisia kilpikonna-aieita hän on keräillyt lähes 40 vuotta. Kaiverrus on todennäköisesti aiempi, koska se on vuodelta 1932. – Isän muistan pitäneen tätä sormusta joskus, ja se näkyy myös valokuvissa, Sol-Britt Kärki kertoo ja näyttää tummakivistä sormusta. Paitsi vanhoja koruja pienissä, vanhoissa rasioissa Sol-Britt Kärjellä on myös oma korulipas, mutta sen täyttävät kilpikonnakorut. Kaikki vanhat korut ovat täynnä pikkuriikkisiä kultakaiverruksia ja niin sormusten kuin Kärjellä säilyneiden sormustintenkin koot ovat nykymittakaavassa pieniä ja kapeita. – Huutokaupoissa parempaa jälleenmyyntiarvoa on kaiketi designilla, joka on pinnalla. . Vuonna 1982 sain valmiiksi Römanin Jolkbyn kartanossa olleen suvun juuren rönsyt, jossa on 2 000 ihmistä, koska silloin oli enoni 60-vuotispäivä, Sol-Britt Kärki kertoo. Varsinkin jo edesmenneet muotoilijat Pentti Sarpaneva ja Pentti Sarpanevan Luu-sarjan ametistikoruilla olisi kysyntää. Minua kiinnostaa korussa enemmän sen kauneus, eikä se, kenen suunnittelijan työ se on, Sol-Britt Kärki sanoo näyttäen Sarpanevan ametisti-rannekorua ja -kaulakorua. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Sol-Britt Kärjen kotialbumi, Mira Piispa – Minua kiinnostaa korussa enemmän sen kauneus, eikä se, kenen suunnittelijan työ se on.. Läheskään kaikissa hänellä olevissa, siroissa ja pienissä sormuksissa ei kuitenkaan ole kaiverrettuina kihlatai hääpäivää, vaan korulahjoja on annettu niin kuin Kärjen isällä oli tapana: – Yleensä, jos äidilläni oli nimitai syntymäpäivä, isä keräsi yhdessä muiden kanssa rahaa ja sitten mentiin kultasepälle. Norsunluinen rintaneula Arvokas ja vanha on myös SolBritt Kärjen isän hänen äidilleen antama norsunluusta ja kullasta tehty rintaneula. – Linnéa-mummostani on rippikuva täsmälleen sadan vuoden takaa, jossa hänellä on tuo riipus. Ei aina kihlatai hääpäivä Myös joistain muista koruistaan Sol-Britt Kärjellä on tietoa, mutta ei läheskään kaikista. Äiti oli kotirouva, mutta illaksi hän ehkä puki rintakorun. Kärki kysyy ja vastaa: – Se on parasta ennen -päivämäärä, hän toteaa. – Tiedätkö miksi kihlasormuksissa on päivämäärä. Olen itse puutarhaihminen, joten kivillä koristellut sormukset eivät oikein sovi käyttööni, Sol-Britt Kärki naurahtaa. Hempeän kaunis ja siro on niin ikään 18 karaatin kultaa oleva kaulariipus, jossa on ehkä kaksi safiiria. Rakkaita ovat myös aivan tavallista rihkamaa olevat tai emaliset rintarossit, joita äiti piti: – Muistan olleeni äidin sylissä ja katsoneeni näitä. 1800-luvun riipus safiireilla Kokoelmassa on vielä pari todella vanhaa korua
Keskuslämmitys perustui höyryyn. Öljylamput vain varavalaistuksena Säätytaloon asennettiin jopa sähkövalaistus rakennusvaiheessa. Pohjakerroksen höyrypannut palvelivat myös talon ilmanvaihtolaitosta, joka suurelta osin toimi itsenäisesti. Pohjakerros on holvattu, muuten talossa on puurunkoiset välipohjat. Suomen ja pohjoismaiden ensimmäinen suurempi sähkövalaistus oli kytketty vasta vuonna 1882 Finlaysonin tehtaille. Materiaaliloistoa pintoja maalaamalla Viisi vuotta kestäneen peruskorjauksen aikana (1988-1993) talo palautettiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Klassisuuden vastapainona Säätytalo oli valmistuessaan monessa asiassa moderni. Kuva: Valtioneuvoston kanslia. 23 Säätytalo kätkee sisäänsä materiaali-illuusioiden kirjon Koristetaiteen tyylinäyte ja perustuslaillinen manifesti suunnittelija. Eräistä nykyaikaisista piirteistä huolimatta Säätytalo oli rakennettu perinteiseen tapaan rapattuna tiilitalona. Peruskorjauksen yhteydessä koristemaalari Salomo Wuorion aikoinaan suunnittelemat renessanssija jugendkoristelut, ornamentit ja marmoroinnit kaiPorvoon valtiopäiviä kuvaava veistosfriisi, jossa keskellä on Aleksanteri I, ympärillä säätyjen päämiehet sekä uskon ja lain vertauskuvat. Rakennuksen sisustassa oli rautarakenteita sekä lämmitysja ilmanvaihtolaitteita. Hän kuitenkin kuoli vuonna 1885. Säätytalon arkkitehti Gustaf Nyström (1856-1917) oli talon suunnitteluvaiheessa vasta hieman yli 30-vuotias. Vuonna 1890 valmistunut Säätytalo oli aikansa kokonaistaideteos. Nyström suunnitteli myös viereisen Valtionarkiston rakennuksen, jossa pohjoismaisittain uutta olivat paloturvallisiksi mielletyt valurautarakenteet. Yksityiskohtaisempia vaikutteita Gustav Nyström sai Wienin parlamenttirakennuksesta ja opettajaltaan Frans Sjöströmiltä, joka alun perin oli Säätytalon Klassisuuden vastapainona Säätytalo oli valmistuessaan monessa asiassa moderni.. Lisäksi käytettiin valurautaa, valssattua takorautaa ja sementtiä. Nyström nojasi perusratkaisussaan klassisuuteen korinttilaisine pylväineen ja päätykolmioineen. Pietarista hankittiin sähkökytkettävät kristallikruunut. Aulatiloissa oli tosin varmuuden vuoksi myös öljylamppuja, upeimpana esimerkkinä pääportaan ylätasanteen valaisinpari. Erään arvion mukaan Nyström oli Suomessa tärkein rautarakenteiden puolestapuhuja. Ensimmäisen kerroksen ravintolasalin rautarakenteet, solakat valurautapylväät on onnistunut esimerkki raudan käytöstä. Talon ulkoja sisäkoristelut tehtiin todella taiten, mutta ajan hengen tapaan taiteen oli tarkoitus myös valistaa ja puolustaa lain merkitystä
Arkkitehti Vilhelm Helander arvioi hienossa esseessään, että Säätytalo oli viimeisiä kohteita, joissa materiaalijäljitelmiä näin laajasti tehtiin. Porrastasanteen yläpuolella on Walter Runebergin suunnittelema veistos ”Laki”. 24 vettiin osittain esiin, puhdistettiin ja entisöitiin. Miksi käyttää kallista materiaalia, kun taitava koristemaalari sai saman vaikutelman pensselillään! Leijona edusti lakiaSäätytalossa kokoontui kolme säätyä: papisto, talonpoikaisto ja porvaristo. Talon sisällä oli paljon aikansa modernia tekniikkaa kuten höyrykeskuslämmitys, sähkövalot ja puhelinlinjat. Istuntosalien kattomaalauksissa pyrittiin tilailluusioon Kattokasetit avautuivat taivaisiin, jossa leijailevat kevyesti vaatetetut vertauskuvalliset naishahmot ja/tai symbolisia esineitä kantavat amoriinit. Seinä ja kattopinnat ovatkin harvinaisen ”täyteläisesti” koristeltu, kuten Helander esseessään asian ilmaisee. Vastaava veistos on myös osa Aleksanteri II patsasta Senaatintorilla. Valo lankeaa kauniisti värillisten kattoikkunoiden kautta. Luokkayhteiskunnassa säädyt olivat aikansa vallankäytön toimijoita, joten on luonnollista, että uuden rakennuksen lopputuloksessa pyrittiin myös Arkkitehti Nyström nojasi perusratkaisussaan klassisuuteen korinttilaisine pylväineen ja päätykolmioineen. Chiewitz, jonka uusgoottilainen rakennus oli aikansa maamerkkejä. Imitaatioita tehtiin muun muassa maalaamalla rappauspintoja tai kipsiä arvokasta marmoria muistuttamaan. tiettyyn monumentaalisuuteen ja vallannäyttöön. Säätytalo on erityisen tunnettu hienoista kattomaalauksista.. Ikkunakoristelusta erottuu lakia edustava leijona. Aatelilla oli omat tilansa Ritarihuoneella, mutta hekin olivat usein neuvonpidoissa Säätytalolla. Vakuuttavin leijonasymboli näkyy porrastasanteen yläpuolella olevassa Walter Ensimmäiset säätyvaltiopäivät Ritarihuoneella Säätyvaltiopäivät herätettiin henkiin vuosikymmenten tauon jälkeen 1860luvulla, mutta Säätytalo valmistui vasta 1890. Sisätiloja hallitsee mahtava porrashalli, joka aukeaa eteishallin takaa. Vuoden 1863 valtiopäivillä Ritarihuone palveli kaikkien neljän säädyn kokoustilana. Säädyt eivät siis aluksi kokoontuneet Säätytalossa, kun rakennusta ei ollut edes ollut olemassa. Toinen kerros on varsinainen pääkerros. Helander oli Säätytalon entisöimisja korjaustyön pääsuunnittelija, joten hän tietää mistä puhuu. Materiaali-illuusion juuret olivat Italian renessanssissa ja antiikin groteskimaalauksissa. Wuorio kumppaneineen oli tehnyt hienoa työtä materiaalijäljitelmissä. Ritarihuone oli sekin valmistunut vasta vuosi aiemmin vuonna 1862. Ritarihuoneen suunnitteli G.T. Myös graniittia ja kalkkikiveä jäljiteltiin, ja arvopuistakin tehtiin paljon mukailuja
Teksti: Klaus Susiluoto Kuvat: Klaus Susiluoto ja Valtioneuvoston kanslia.. Eduskunnan kirjasto oli Säätytalossa vuoteen 1931. Sen jälkeen Säätytalo toimi Tieteellisten seurain talona. Säätytalossa veistos pääsee ehkä paremmin esille, mutta kannattaa toki tutustua myös Senaatintorin versioon. Istuntosalien kattomaalauksissa pyrittiin tilailluusioon, joka saatiin yksinkertaisesti vain maalaamalla taivaista, jossa leijailevat kevyesti vaatetetut vertauskuvalliset naishahmot ja symbolisia esineitä kantavat amoriinit. Seinien ja pylväiden koristelussa tehtiin marmorija muita kivi-imitaatiota maalaamalla. Vaakalaudalla oli, saiko veistosta edes nostaa Säätytalon päätykolmioon. Valiokunnat kuitenkin kokoontuivat Säätytalon saleissa, kun itsenäisyyden alkuajan suuret istunnot järjestettiin Heimolan talossa. Säätytaloon tehtiin alusta alkaen sähkövalaistus, mutta aulatiloissa oli varmuuden vuoksi myös öljylamppuja, upeimpana esimerkkinä pääportaan ylätasanteen valaisimet. Täydellinen peruskorjaus tehtiin 1988-1993. Säätytaloon liittyy myös surullisenkuuluisa sotasyyllisyysoikeudenkäynti syksyllä 1945, kun kahdeksaa poliitikkoa epäoikeudenmukaisesti syytettiin Suomen viemisestä taisteluun Saksan rinnalla. Kerrotaan kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikoffin saaneen raivokohtauksen asiasta kuullessaan. Alkuperäisessä tarkoituksessa Säätytalo ehti palvella vain hieman yli 15 vuotta. Aika ajoin myös budjettiriihiä on järjestetty Säätytalon saleissa. Entisessä talonpoikaissalissa eli salissa 15 oleva taideteos kuvastaa valistusta ja heräävää Suomea. Keskellä on Aleksanteri I, ympärillä säätyjen päämiehet ja sekä uskon ja lain vertauskuvat. Runebergin suunnittelemassa Laki-veistoksessa, jossa jumalatar pitää kädessään oikeuden miekkaa ja kilpeä. . Teos on osoitettu teollisuudelle. Yksikamarisen eduskunnan aloitettua vuonna 1907 Säätytalo ei riittänyt 200 kansanedustajan tarpeisiin. Runebergin veistos on toisinto Senaatintorilla sijaitsevan Aleksanterin II patsaan jalustaveistoksesta. Veistosfriisin keskellä seisovan Aleksanteri I:n jalkojen juuressa oli Suomen vaakuna ja sitä kiertävässä nauhassa sanat ”Leges et instituta Fenniae solemniter confirmata” Suomen lait ja laitokset juhlallisesti vahvistetut. Vasemmanpuoleisella naisella onkin soihtu kädessä. Artikkeli perustuu kirjaan ”Säätytalo”, kustantaja Edita (1999). Kolmas vastaava on Presidentinlinnassa. Leijona suojelee naishahmoa ja lakia. Esimerkiksi talonpoikaissäädyn salissa – joka nykyään on sali 15 – yksi maalaus kuvastaa valistusta ja heräävää Suomea. Toinen kerros oli Säätytalon pääkerros, jonne noustiin komeaa portaikkoa myöten. Komea rakennus valmistui Suomen säätyvaltiopäivien istuntopaikaksi vuonna 1890. Naiset edustavat lakia ja valoa. . Valistusta suurmiesten voimin Säätytalon päätykolmioon lisättiin veistoskoriste vasta vuonna 1903. Eeva Maija Viljo arvioi Säätytalon olevan ”koristetaiteen tyylinäyte ja perustuslaillinen manifesti”. Säätyjen salit on myös taidokkaasti koristeltu. 25 Tilanahtaus eduskunnan myötä Säätytalo sijaitsee Helsingin Kruununhaassa Snellmaninkadulla, Suomen Pankkia vastapäätä. Jumalatar tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi. Säätytalon arkkitehtoninen ja taidearvo tunnustetaan nykyään, mutta kun selvisi, että Suomi tarvitsee uuden eduskuntatalon tai Säätytalon laajennuksen, jopa arkkitehti Eliel Saarinen oli vanhempaa kollegaansa kohtaan kriittinen. Talon valmistuttua siellä kokoontuivat aatelittomat säädyt. Veistoryhmän tekijä oli Ville Vallgren. Seuroja oli parhaimmillaan jopa yli 60. Erityisen hyvin tämä näkyi veistotaiteessa. Kilpailun voitti Emil Wikströmin Porvoon valtiopäiviä kuvaava ehdotus. Valtioneuvoston kanslian alaisuuteen rakennus siirtyi 1978. Säätytalo tunnetaan nykyään hallitusneuvottelupaikkana ja valtioneuvoston edustustilana. Suunnittelusta järjestettiin kilpailu, jossa piti kuvata Suomen kansan vaiheita. Useassa taideteoksessa perustuslaillisuuden puolustamisen onkin tärkeä motiivi. Arkkitehtuurin ja taiteen voimin siis taisteltiin sortokautta vastaan. Pääoven yläpuolella on veistosryhmä, jossa Suomen vaakunaa pitelee kaksi allegorista naishahmoa. Talonpoikaissäädyn istuntosalissa on myös neljä kipsistä tehtyä muotokuvaa, jotka esittävät Caloniusta, Runebergiä, Porthania ja Lönnrotia
Keräily. Teuvo Termosen kokoelmat. Kaikki näyttelyn keräilijät kuuluvat Suomen Postikorttiyhdistys Apolloon, joka on pitkään tehnyt yhteistyötä Postimuseon kanssa. Korttikeräilijä Pertti Leppänen kokoaa pääsiäispostikorttinäyttelyn kymmeneltä keräilijältä Muna ja muita yllätyksiä Ruotsalainen, ilmeikkäillä korteilla itsensä läpi lyönyt Jenny Nyström-Stoopendahl (1845–1946) piirsi muun muassa munan muotoisia kortteja 1900-luvun alussa. 26 Korttikeräilijöiden pääsiäisaiheisia kortteja 1900-luvun alusta nykypäivään on keväällä esillä Postimuseossa. Osa harvinaista sarjaa, kulkenut Helsingissä 1907. Mukana on vanhoja venäläisiä, ruotsalaisia ja saksalaisia kortteja sekä uudempia Fabergén pääsiäismunista
Kotona on myös arkkitehdin piirtopöytä, jossa kortteja on hyvä asemoida vaikka näyttelyihin. Ylinnä kolme aarnikotkaa. Korkeus 26 cm. Pertti Leppäsen kokoelmat. Muna: Viktor Vekselberg -säätiö, Venäjä. Erivärinen kulta, läpinäkymätön emali, korkeus 6,4 cm. Muna: Kremlin Asehuone, Venäjä. Kortti: Suomen Kivitutkimussäätiö, 2008. Muna 12,7 cm. Muna: Viktor Vekselberg -säätiö, Venäjä. Joskus kortti tehtiin lehdessä olleesta kuvasta tai päinvastoin. Löydän ne suhteellisen helposti. Kulta, timantit, punainen ja valkoinen emali. – Keräämäni aiheet olen järjestellyt ensisijaisesti kansioihin, joissa kortit ovat maittain ja aikajärjestyksessä. Aiemmin keräilyn pääuomana olivat postimerkit, mutta kortteihin siirtymisen syy oli selvä: – Niitä on helpompi käsitellä, ne ovat näyttävämpiä ja helpompia laittaa näytteUhkein Fabergé-muna on vuonna 1897 valmistunut kruunajaismuna (1897, Mihail Perhin, Henrik Wigström, Georg Stein). Yllätys: Saranoidun kannen alla viisivaunuinen minijuna, kulta, platina, ruusuhiotut timantit, rubiinit. Kortti: Forbes Magazine Collection/Paperitaide, USA. Vaunuosastojen nimiä voi lukea vuorikristalliikkunoiden läpi. Kortti: Forbes Magazine Collection, USA. Pertti Leppäsen kokoelmat.. Pertti Leppäsen kokoelmat. Kortteja tehtiin valokuvista, niitä taiteilivat sekä kortteja että muita kuvituksia tekevät piirtäjät ja pilapiirtäjät. Trans-Siperian rautatie -muna (1900, Mihail Perhin). Silloin niitä lähetettiin yleensä kirjekuoressa, korttikeräilijä ja Postikorttiyhdistys Apollon lehden aikaisempi päätoimittaja Pertti Leppänen, 71, kertoo. Pertti Leppäsen kokoelmat. Yllätys: Kruunajaisvaunut, 9,3 cm. Muna: Viktor Vekselberg –säätiö, Venäjä. Erivärinen kulta, platina, timanttit, rubiinit, vuorikide, smaragdit, emali. Postikortit ovat pian katoavaa kansanperinnettä, mikäli nuorison käyttäytymistä on uskominen. Ruusunnuppumuna (1895, Michail Perhin). Korkeus 7,4 cm. Kortti: Forbes Magazine Collection, USA. Kana-muna (1885, ei mestarileimaa, Erik Kollinin työhuone), oli Fabergén ensimmäinen tsaariperheille valmistama pääsiäismuna. Merkeistä kortteihin Vantaalaisella Leppäsellä on kymmeniä muovilaatikollisia kortteja, joita hän on kerännyt parisenkymmentä vuotta, mutta laskelmia tai tarkkoja luetteloita määristä ei ole. Yllätys: Ruusunnuppu, kulta, vihreä ja keltainen emali, korkeus 3 cm, sekä kadonnut kruunu. Yllätys sisällä: kana rubiinisilmin, korkeus 3,5 cm. 27 . Niiden kultakausi alkoi ensimmäisestä maailmansodasta, jolloin rintamilta sai lähettää kortteja jopa ilmaiseksi eikä sähköposteja tai kännyköitä vielä oltu keksitty. – 1800-luvulta on paljon vähemmän kortteja. Kulta, hopea, sininen ja oranssi emali, onyks, sametti
Nykyään parhaaksi korttien hankintapaikakseen Leppänen nimeää yli kolme miljoonaa korttia hyvin netissä esittelevän saksalaisen Alte Ansichtskarten:in, jossa hinnat liikkuvat 5–20 euron välillä. Pertti Leppäsen kokoelmat. Leena Könösen kokoelmat. Munan korkeus 10,1 cm, jalustoineen 14,2 cm. 28 Talvimuna (1913, Alma Pihl ja August Holmström). Niistä kalleimmat eivät juurikaan liiku kokoelmista, ja ne maksaisivatkin jopa kymmeniätuhansia. Kulitsa on hiivataikinasta valmistettu, pyöreä vehnänen. Leppänen on koonnut kortit noin 10 keräilijältä yhteistyössä Postimuseon kokoelmien hoitajien kanssa. Yllätys: Platina, ruusukivin koristettu kori, jossa lumikvartsinen, timantein koristettu valkovuokkonippu. Apollon omat tapahtumat, huutokaupat, kirjaja postikorttimessut pitää kyllä aina katsastaa, Leppänen toteaa. Sitä ennen olin vain osallistunut eri teemanäyttelyihin, Pertti Leppänen kertoo. Aiheena vanhojen ihmisten suolen toiminta tuntui oudoksuttavan. Hevoskorteista se alkoi Kuitenkin kortit ovat Leppäsen mukaan sellaista keräilytavaraa, mikä mahtuu tavalliseenkin kotiin, eikä erityisiä vitriineitä tarvita. Muna: Qatarin valtio. lyihin kuin merkit. – Viime syksynä osallistuin ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessujen yhteydessä olevien keräilymessujen kilpailunäyttelyyn. Vanhimmat Leppäsen postikortit ovat 1800-luvun lopulta, osa Saksasta, aikansa postikorttien mahtimaasta. Hiottu suuresta vuorikristallipalasta, ruusuhiottuja ja lähes 17000 briljanttihiottua timanttia, platinaa, kultaa, vuorikidettä, kuukiveä, kvartsia, demantoidigranaatteja ja nefriittejä. – Keräily alkoi varsinaisesti noin 20 vuotta sitten lahjaksi saaduista hevospostimerkeistä. – Suomessa ei ole monia pysyviä korttien myyntipaikkoja. Merkit ovat työläitä vaihdettavia. Kortti: Venäjä. Jo viime keväästä ajatuksissa on ollut Postimuseon pääsiäiskorttiaiheisen näyttelyn ideat. Pienoispostimerkkiarkki: Suomen Posti, Päivi Vainionpää 2005. Tärkeä osa keräilyä on myös siihen liittyvä sosiaalisuus Postikorttiyhdistys Apollon jäsenten kesken sekä näyttelyissä. Mukana on pääsiäiskortteja jo edesmenneeltä Tamara Reppoltilta, jotka on testamentattu Postimuseolle, Kosti Kalli. Koko perhe ratsasti, ja sain tyttäreltäni lahjaksi hevosmerkkiaiheisen taulun; siinä oli suomalaisia hevosmerkkejä. Sittemmin Vantaan Hakunilassa oli keräilytapahtuma, josta Leppänen hankki ensimmäiset hevoskorttinsa – niitä on vieläkin korttikokoelmista määrällisesti eniten. Kori 8,2 cm. – Väripaletti, jolla ihminen tai eläin maalaa, on yksi pääsiäiskorteissa toistuva teema, korttikeräilijä Pertti Leppänen toteaa. Pääsiäismunista huumoriin Sen sijaan itse näyttelyiden järjestäjänä Leppänen on konkari. Yhdistystoimintaa ja näyttelyitä Leppäsen kokoelmat ovat karttuneet ensimmäisten hevoskorttien jälkeen eri korttitaiteilijoiden ja kuvittajien tuotannoilla, paikkakuntakorteilla, tapahtumakorteilla (kilpailut, sirkus, härkätaistelut ym.), sortokauden aikaisilla korteilla, pääsiäiskorteilla ja noin kymmenen vuotta sitten kummisedän perintönä saadun taittokortin myötä brysseliläisen patsaan Manneken Pis -tyyppisillä hupikorteilla. Siihenkin on usein merkitty kirjaimet XB, Hristos voskrese, Kristus on ylösnoussut
Suomen Kivitutkimussäätiö taas julkaisi vuoden 2008 näyttelystä 12 pikkukortin kansion, jossa on muun muassa kortti 1917 keskeneräiseksi jääneestä munasta Kruunuprinssin tähdistö. Kalastajatorpan näyttelystä vuonna 1989 on myös kortteja. Vuonna 2006 Tampereen museot julkaisivat jotain kortteja Kremlin museoiden kanssa yhteistyössä tuotetusta näyttelystä. Sieltä on yhdessä Postin kanssa julkaistu kortti Henrik Wigströmin vuonna 1913 suunnittelemasta Romanovien suvun 300-vuotisjuhlamunasta. Näyttelyn teemakuva on Olavi Vitikaisen 1950-luvun pupukortista. . Kortti: Ballerini & Fratini, Italia. Ainakin viisi suomalaiskorttilähdettä Venäläis-suomalaista kultaseppätaidetta esitelttiin Suomessa ensi kertaa Designmuseossa vuonna 1980. 29 Kuvissa 1800-luvun arvokkainta kultasepäntyötä . Chiostrin kortteja, Raili Kuusjärven Martta Wendelin-kortit, Leena Könösen ainutlaatuisen kokoelman vanhoja venäläisiä pääsiäisruokakortteja, Sinikka Lehtisen Kyöpelinvuorelle matkaavien noitien kortteja, Teuvo Termosen Jenny Nyströmin munakortit ja Erkki Tuomisen kevään muuttolintukortteja. Venäjän keisari tilasi suurimman osan taidokkaista, huippuarvokkaista munista, jotka sisälsivät aina jonkin yllätyksen. on vanhoja ortodoksimunia ja italialaisen S. Munakortteja on tehty Saksassa myös hienolla kaleidoskoopilla. Keisareilla oli tapa lahjoittaa pääsiäisen kunniaksi munia vaimolleen, äidilleen, palvelijoilleen, naapureilleen ja ystävilleen. Se perustuu Kansallisarkiston asiakirjoihin, joita britit eivät ole osanneet käyttää, Fabergén suvun ja mestareiden jälkeläisten haastatteluihin sekä venäläisiin arkistolähteisiin. Karl Fabergé luotti suomalaisten taitoihin ja rehellisyyteen. Pääsiäismunat ovat viime vuosisatojen hienointa kultasepäntyötä, neljännen polven kultaseppä ja filosofian tohtori Ulla Tillander-Godenhielm on todennut: ”Sen jälkeen ei kultasepillä juuri ole ollut vapaita käsiä työstää mitä materiaalia tahtovat ja hintaa lainkaan katsomatta.” Hän on kirjoittanut arvokkaan, loppuunmyydyn painoksen Fabergé ja hänen suomalaiset mestarinsa . Kosti Kallion kokoelmat.. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Pertti Leppänen ja Mira Piispa Fabergén pääsiäismunat korteissa ”Kortteja on helpompi käsitellä, ne ovat näyttävämpiä ja helpompia laittaa näyttelyihin kuin merkit.” Sofia Chiostri on maailmankuulu italialainen taiteilija, jonka art nouveau -töistä on tehty useita postikorttisarjojakin, myös pääsiäis-, kevätja romantiikka-aiheisia. Fabergén pääsiäismuniksi on ristitty ne 50 koristeellista munaa, jotka venäläinen kultaseppä Peter Carl Fabergén mestarit apulaisineen suunnittelivat ja tekivät Pietarissa vuosien 1885 ja 1917 välisenä aikana. 24 mestariverstaasta (neljäntoista) 14:ta johtaja oli suomalainen. Leppänen on järjestänyt kokoelmistaan näyttelyyn teemoja seuraavasti: Paletti ja munanmaalausta, Pus i påsk -pääsiäispusut, Via Crusis ja Fabergé. Vain 14 munista on tehty muille tilaajille, kuten esimerkiksi teollisuusmies Alexander Kelchille. Pääsiäinen – kevään airut Tampereen Postimuseossa, Vapriikissa 19.3.– 19.4. Pohjoismaisesta luonnosta innoituksensa saaneen, tehtaan ainoan naiskorusuunnittelijan ja työnjohtaja Alma Pihlin upeista talvimunista on julkaistu euromääräinen pienoispostimerkkiarkki. Kosti Kallion kokoelmat
Nils Schillmarkin maalaamat muotokuvat Johan Holm nuoremmasta ja hänen ensimmäisestä vaimostaan Loviisa Laguksesta.. Se antaa aitoja elämyksiä siitä, miten varakas kauppiasperhe eli Porvoossa 250 vuotta sitten. 30 Porvoolaisen porvariperheen elämää 1700-luvulla Holmin talo täynnä mielenkiintoisia esineitä Piipahdus Holmin taloon on aikamatka 1700-luvulle
Aidon elämyksen takaa se, että talo peruskorjattiin vuonna 2006. – Muutamat kaupungin varakkaista porvareista rakennuttivat uudet talonsa tiilestä. Makuuhuoneessa esillä mallinuken päällä naisen asu 1700-luvun tyyliin. Yläkerrassa oleva perheen elämää kuvaava näyttely avattiin yleisölle vuonna 2007. Hannele Tenhovuori. – Kaikki pinnat käytiin läpi pienen konservaattoriarmeijan kanssa. Vanhan Porvoon sydämessä, Raatihuoneentorin laidalla, seisoo jykevä kivitalo. – Talon yläkerrassa saa vahvan elämyksen siitä, millaista perheelämä oli tuohon aikaan varakkaassa porvariskodissa. Tällaisia 1700-luvun kivirakennuksia ja yksityiskoteja ei ole juurikaan säilynyt, toteaa Porvoon museon museolehtori Nils Schillmarkin maalaamat muotokuvat Johan Holm nuoremmasta ja hänen ensimmäisestä vaimostaan Loviisa Laguksesta. Sen yhteydessä rakennuksen yläkerta restauroitiin hartaudella ja palautettiin 1700-luvun asuun. Liikeasiat eli sekatavarakaupan pito hoidettiin talon alakerrassa ja perhe asui yläkerrassa. Harvinaista on se, että talon huonejako on pysynyt samana koko ajan. – Holmin talo on koko museokenttää ajatellen omanlainen erikoisuutensa. 31 . Näin teki myös kauppias Johan Holm vanhempi (1712–1776), joka ajatteli myös kivitalon kestävän paremmin, Tenhovuori kuvaa. Tämä otettiin huomioon myös talon restaurointityössä, Tenhovuori toteaa. Uusi talo vanhan raunioille Holmin talo valmistui vuonna 1763. Porvoon museoyhdistys sai talon käyttöönsä siinä vaiheessa, kun kuvanveistäjä ja taideelämän keskeinen hahmo Carl Wilhelm alias ”Ville” Vallgren. – 250 vuoden aikana talo on nähnyt erilaisia vaiheita. 1700-luvun esineistöä esillä Holmin talo siirtyi Porvoon museon käyttöön jo vuonna 1919. Makuuhuoneessa on myös kaunis lapsen kehto, joka on aitoa 1700-luvun perua. Se on Porvoon museoyhdistyksen ylläpitämä Holmin talo, jossa pääsee kurkkaamaan vauraan porvoolaisen kauppiaan ja hänen perheensä elämään 1700-luvulla. Taustalla oli kesällä 1760 tapahtunut Porvoon suuri tulipalo, jossa tuhoutui hetkessä 200 rakennusta. Pintatutkimusten avulla selvitettiin myös, mitä kaikkia värikerroksia seinistä löytyi. Alun perin Holmin talossa oli mansardikatto ja sisäänkäynti pihan puolelta. Käytännössä alakerta oli museokäytössä, ja yläkerrassa oli vuokratiloja yksityisille vuokralaisille. Ja lopulta koko yläkerran pinnat palautettiin vanhimpaan kerrokseen, Tenhovuori kuvaa. 1800-luvun puolella talossa toimi leipureita ja sveitsiläisiä kondiittoreita. Leipomoliikkeen toiminnan vuoksi rakennukseen avattiin uusi ovi torin puoleiselle sivulle. niiden mukana oli samalla tontilla ollut aiempi Holmin perheen puutalo, joka tuhoutui täysin
32 Isännän huonetta koristaa 1700-luvun tyypillinen porvarismiehen asu. Ja kun astuu sisään Holmin perheen saliin, totisesti humpsahtaa kokonaan toiseen maailmaan. – Sali on hienoin ja suurin huone, jota talosta löytyy. Yläkerta on sitten ihan oma lukunsa. – Käytännössä yläkerran kaikki esineistö on peräisin 1700-luvulta, mutta ei suinkaan Holmin perheen peruja, vaikka niitäkin on kyllä mukana merkittävän paljon. – Holmin talo on erittäin tärkeä rakennus Porvoon museotoiminnalle. Täällä on myös alkuperäisiä perheenjäsenten muotokuvia, jotka ovat 1700-luvun yhden tunnetuimman konterfeijarin eli taidemaalari Holmin perheen kodin sali on näyttävässä asussa myös museokäytössä. Humpsahdus menneeseen Kun astuu Holmin taloon sisään Raatihuoneen torin puolelta, voi ensimmäisenä aistia kivitalon rauhan. Kun nousee askel askeleelta vanhoja, rakennuksen alkuperäisiä kiviportaita ylös, mieli matkustaa väkisinkin vuosisatojen taakse. Nyt onneksemme olemme saaneet tuota vanhaa 1700-luvun kokoelmaa esille tuolla talon yläkerrassa, Tenhovuori kuvaa. Korkeat huoneet ja avaran valoisat tilat luovat tunnelman, joka auttaa matkustamaan mielikuvissa menneeseen maailmaan. Se toimii yleisötilana ja työpajatilana, jossa otetaan vastaan koululaisia ja päiväkotiryhmiä, Tenhovuori kertoo – Kun museo on auki, kuka tahansa kävijä voi istahtaa alakertaan lukemaan vaikka vanhoja Kotiliesiä tai kuuntelemaan kuunnelmia 1700-luvulta. – Alakerta on tosin tällä hetkellä hieman modernimassa asussa. Seurusteluhuoneen eli försmaakin upea kolonniuuni.. (1855–1940 Helsinki) lahjoitti suuren määrän teoksiaan museoyhdistykselle. Ja koska museoyhdistys perustettiin jo 1890-luvulla, meillä on ollut käytössämme hyvin vanhoja kokoelmia
. Holmin perheestä kaikkein pisimpään talossa asui Johan Holm vanhemman vaimo ja leski Anna Maria Govinia sekä heidän poikansa Johan Holm nuorempi perheineen. Kaikki huoneet on kalustettu huolellisesti ajan tyylin mukaisesti. Seinällä olevan Nils Schillmarkin maalauksen mallina toimi kartanon tytär Ulriika Charlotta Armfelt. Näyttelyä elävöittävät myös nuket, jotka on puettu aikakaudelle tyypillisiin naisen ja miehen vaatteisiin. Myös tuoksut ja äänet johdattavat museovieraan oikeaan tunnelmaan. Ne eivät ole enää yleisölle avoinna. Holmin talon lisäksi samassa pihapiirissä on kaksi muuta pienempää asuinrakennusta sekä joukko ulkorakennuksia. – Esimerkiksi makuuhuoneessa käytetään laventelia ja herrainhuoneessa eli isännän työhuoneessa on pienelle lautaselle laitettuna tupakkaa, joka muistuttaa siitä, että isäntä saattoi istua huoneessa rauhassa ja tuprutella piippua, Tenhovuori kuvaa. Holmin talon museonäyttely on suurten ja näyttävien kalusteiden lisäksi täynnä pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten rouvan toilettipöydän tykötarpeet tai isännän työpöydän lasivitriinin esineistö. Salissa oleva Holmin perheen komea alkuperäinen astiakaappi 1700-luvulta. Tuoksuja ja pikkuesineitä Salin lisäksi Holmin perheen kotiin kuuluvat makuuhuone, herrainhuone, seurustelusalonki eli förmaaki sekä keittiökamari. Kaikesta huokuu se, että tuon ajan porvarit elivät kovin erinäköistä elämää kuin rahvas. Kyseessä on sama tyttö, jonka Schillmark maalasi nyttemmin Ateneumin kokoelmasta löytyvästä Mansikkatyttö -teoksesta. – Makuuhuoneen seinällä on myös Schillmarkin maalaama muotokuva kartanon tytär Ulriika Charlotta Armfeltistä. Nils Schillmarkin maalaamia, Tenhovuori toteaa. Teksti ja kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski Porvoon museo, Holmin talo Välikatu 11, Porvoo syyskuu-huhtikuu: ke-su klo 12–16 toukokuu-elokuu: ma-ti klo 10–16 su klo 11–16 info@porvoonmuseo.fi 0400-407 475 www.porvoonmuseo.fi. 33 Makuuhuoneen kirjoituspöytä pikkuesineistöineen
Eerikinkadulla on 32 neliötä ja siellä on enemmän pientä desing-tavaraa, astioita ja koruja. Valikoimissa on suuria ja pieniä kaappeja, lipastoja, pöytiä, tuoleja, sänkyjä, sohvia, sohvakalustoja, valaisimia, lasia, keramiikkaa ja paljon muuta. Joukosta voi ehkä löytyä ruotsalainen kaappi, mutta esimerkiksi massiivisia saksalaisia tai hollantilaisia barokkihuonekaluja ei valikoimista löydy, Petteri Sten sanoo. 34 Kiertokalusteen valikoimissa on yli 2000 erilaista esinettä ja varastotilat mukaan lukien tilaa liikkeissä on yhteensä 600:n neliömetrin verran. nekaluja, joissa kate oli hieman huono. Tavara liikkuu ihmiseltä ihmiselle. Perheyrityksen toimintaperiaatteet ja ammattitaito ovat siirtyneet isältä pojalle. – Olemme lähtöisin korualalta ja tehneet aiemmin kultasepäntöitä. Yrittäjä Petteri Sten lupaa, että jokaiselle löytyy jotakin. Huolella valittua antiikkia on saatavilla kahdesta turkulaisesta liikkeestä. Uudenmaankadun vanhassa liikkeessä on 150 neliötä ja lisäksi alakerta. Välillä taKeräily. Alkuaikoina myimme käyttöhuoPetteri Sten Antiikkiliike Kiertokalusteesta: Ostajia kiinnostavat nyt retrohuonekalut Antiikkiliike Kiertokaluste on tuttu antiikin ystäville. – Valtaosa myynnissä olevista tuotteista on kotimaista tavaraa. Ihmiseltä ihmiselle –kotimaisena Tavaraa Kiertokalusteella on laidasta laitaan. Tavaraa tulee muun muassa kuolinpesistä ja yksityisiltä henkilöiltä. Sitten suuntauduimme antiikkiin ja ammattitaidon kehittyessä olemme tehneet myös vaativampia entisöintitöitä, Sten kiteyttää. Haluttua designlasia kotimaisilta suunnittelijoilta: Sarpaneva, Wirkkala, Frank, Okkolin ja Toikka. – Huutokaupoistakin joskus meille tavaraa päätyy, mutta huutokaupat eivät ole päähankintakanava. Isäni on kultaseppä ja hän on edelleen mukana toiminnassa. Verstaalla myös kunnostetaan ja entisöidään huonekaluja ja valmistetaan tilauksesta uusiohuonekaluja. Yrittäjä Petteri Sten kertoo, että Kiertokaluste perustettiin vuonna 1996. Valikoima jakaantuu kahteen liikkeeseen. Kun ihminen muuttaa paikasta toiseen, tilat muuttuvat ja sen mukana tarpeet
Kauppa käy aina paremmin, jos pystyy myymään yleistä hintatasoa edullisemmin. – Trendi on yksi hintakriteeri. Suomessa antiikki-ihmiset ovat valikoitu joukko, ja nykypäivänä jokainen on tarkka omista euroistaan. 35 . Lastulevyyn kyllästynyt Tyypillistä asiakasta on vaikea määritellä. Perushinnoittelussa on huomioitava ostohinta sekä esineeseen tehty entisöintityö, huonekalun ikä ja harvinaisuus. Moni tosin virheellisesti olettaa, että antiikkikauppiaat vievät parhaan tavaran kotiin. – Vanhempi sukupolvi on vaativampaa väkeä, sillä heillä on ennestään jo paljon antiikkia. – Elämme haastavia aikoja ja maksukykyisistä asiakkaista kaikki taistelevat. Petteri Stenin kotoa löytyy kuitenkin sekä uutta että vanhaa, hyvällä maulla yhdistettynä.. Myös ”hallituksella” on joku sana asiaan sanottavana, veistelee Sten viitaten puolisoon. Tietyt tyylisuunnat ovat suositumpia joinakin kausina. Moni on kyllästynyt lastulevyyn ja halutaan tilalle vaihtoehtoinen, aito materiaali. Ylellisyystuotteita voi olla halutessaan myös ostamatta. Asiakkaat ovat laatuja hintatietoisia. Petteri Sten Antiikkiliike Kiertokalusteesta: Ostajia kiinnostavat nyt retrohuonekalut Yrittäjä Petter Sten pitää vanhoista retrohuonekaluista. – Näin ei toki ole. Kaikkea ei aina kannata kunnostaa, toteaa Petteri Sten. – Edullisella tavaralla on aina ostajansa. Nuori sukupolvi lähtee liikkeelle tyhjästä. On siis pyrittävä ostamaan sitä, mikä on kysyttyä juuri tässä ajassa. Ajan hermolla Kokenut antiikkikauppias osaa määritellä ostoja myyntihinnat ajan mukaan. Kauppias itsekin suosii antiikkia. Nyt ostajia kiinnostavat retrohuonekalut 1950ja 1960-luvuilta. varaa vaihdetaan sopivampaan ja silloin keskustellaan välirahasta
Moni haluaa ostaa vanhat huonekalut ehjinä ja viimeisteltyinä. Yhdistettyjä kokonaisuuksia Entisöijä neuvoo ja suosittelee, mutta asiakas luonnollisesti päättää, mitä milloinkin tehdään. Materiaalikin on otettu huomioon; meillä on oma sahalinja, jossa sahataan muun muassa vanhoja puolitukkeja pöydän kansiksi. – Tilauksesta valmistuu uusiotuotantona ruokapöytiä ja tuoleja. Ratkaisuja sisustukseen Entisöinnin työvaiheisiin kuuluu maalinpoistoja, liimauksia, rakennekorjauksia, puuttuvien osien lisäyksiä, pintakäsittelyjä (petsaus, kiillotus, lakkaus, puleeraus, vahaus, maalaus, öljykäsittely). Kiertokaluste palvelee kunnostamalla, entisöimällä sekä tekemällä mittatilaustyönä huonekaluja ajan henkeä kunnioittaen. Kunnostuksessa hinta muuttuu, mutta myös tavaran arvo. – Alalla näkee erilaisia ihmisiä, tutustuu monenlaisiin tarinoihin ja esineiden historiaan. 36 sekä erilaisia kaappeja vanhan tai uudenkin mallin mukaisesti. Vanhaan huonekaluun tehty sijoitus myös kestää, vuosien varrella arvo vain nousee, selvittää Petteri Sten. – Valmistamme huonekalut määrämitoin asiakkaan materiaalija väritoiveiden mukaan. Huonekalujen lisäksi ovet ja ikkunatkin saavat uutta – Yksi lastulevykaappi on tullut laitettua, kun en muuta siihen kohtaan voinut laittaa. Uusvanha huonekalu On tilanteita, jolloin liiketilaan tai kotiin halutaan uniikkeja kalusteita, joita on lähes mahdoton löytää. Ajan patina on monelle mielekäs tapa sisustaa ja se luo sisustamiseen oman tyylinsä. – Hinta-laatu -suhde paranee myös silloin, kun huonekalu kestää vuodesta toiseen, eikä kaunista huonekalua tee mieli vaihtaa. Jokainen esine on aina ainutlaatuinen ja uusi maailma, hän sanoo. Välillä vaikkapa renginkaapista poistetaan tausta ja muokataan kaappia esimerkiksi sulaketaulun peitoksi. Jos siis sisustus kaipaa tietyn mallista huonekalua, sitä ei aina tarvitse etsiä loputtomiin. Niin sanottu uusvanha huonekalu on nimensä veroinen; uusi mutta näyttää vanhalta. Sopivia ratkaisuja sisustukseen löytyy vaikkapa niille, jotka haluavat sisustaa vanhan talon tai arvokiinteistön aikaansa kuuluvilla kalusteilla. Keräilyhopeaa, muun muassa Kultakeskuksen tuotantoa, Suomi, Tähkä ja Chippendale -sarjaa. – Huonekaluja myydään sekä kunnostettuina että ilman entisöintiä, jolloin ne ovat tietysti edullisempia. – Teemme myös pienimuotoisesti keittiöja kylpyhuonekokonaisuuksia uutta ja vanhaa yhdistellen sekä muita tilauspuusepän töitä. Kaikkea ei tarvitse korjata. 1700-luvun tavarasta ei kuitenkaan kannata heppoisin perustein muokata mitä tahansa. – Uusvanhoja ja vanhoja huonekaluja yhdistämällä saadaan yhtenäisiä sisustuskokonaisuuksia. Antiikki on kauppiaan mielestä kiehtova maailma. – Varastolla toimivassa entisöintija puusepänverstaassa annetaan vanhalle huonekalulle uusi elämä ja tehdään uusia huonekaluja vanhoja perinteitä kunnioittaen. Meissen lautanen ja kahvikuppi, Nanny Stillin suunnittelemat sokerikko ja kermakko, Arabian lastenastiasto, Tapio Wirkkalan Jäkälävaasi ja Kupittaan saven tuotantoa. Aina haluttua kotimaista punaista retrolasia
p. Sitä pitää kunnioittaa, huomauttaa yrittäjä. Yleensä 14 karaatin romukullan hinta on noin puolet saman painoisesta määrästä puhdasta kultaa. – Suurin osa kunnostuksista on kuitenkin käyttöja myyntikuntoon laittoa. Käyttökoruja on tosin vähemmän, enemmistö on romukultaa. Kultaesineet eivät tavallisesti ole puhdasta kultaa, koska se on liian pehmeää. Kellarista löytyy aarteita. Homma hallussa Yrittäjä tekee tällä hetkellä kunnostuksia itse, mutta siihen tarkoitettua työvoimaakin on toisinaan käytetty. JUHOKUSTI Antiikkikauppa ja HUUTOKAUPAT on nyt KIRPPUTORI KISÄLLI Tule tutustumaan siistiin, vanhanajan kirpputoriin. Riipus, ranne ja rintaneula, Lapponia. Antiikkiesine on tuotteena arvokkaampi kuin sen kullan hinta painossa mitattuna, toteaa Petteri Sten. – Työtä, jolle ei löydy maksajaa, ei tietenkään kannata tehdä. Valmistajana mm. – Aina ei esimerkiksi erittäin vanhaa sormusta kannata myydä. Myyntipöytiä vuokrataan 19€/viikko. Kullan päivitetty hinta löytyy esimerkiksi Lontoon Gold Fixingin sivuilta. Koruja ja kultaa Kiertokaluste ostaa myös käteisellä kultaa. . 0400 715 123 Juhokusti/Esa Salminen. Antiikkimielessä kunnostuksia tulee vähemmän. Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Mikko Virsu. Mielenkiintoinen ja runsas välikoima vaatteista huonekaluihin ja astioista työkaluihin,hyvää tavaraa kirpputorihinnoin. Billnäs. Lisa Vitalin suunnittelema riipus. 37 elämää kunnostettuna ja entisöitynä. Kulta on yleisesti ottaen hinnoiteltu USA:n dollarin mukaan, (USD/ unssi). ma-pe 10-18, la-su 10-15. – Kultakoruja ostettaessa on huomioitava se, että tuote on saattanut olla jonkun omistuksessa pitkään tai saatu perintönä. Av. Nostalgisia valikoimia voit katsoa facebook ja instagramsivuilta. www.kirpputorikisalli.. Kullan hintaan vaikuttaa kullan määrä ja pitoisuus. – Jälleenmyyntiin menevät tuotteet ovat yksilöllisiä, pääsääntöisesti retrokoruja, erilaisia kuin nykyajan korut kultasepänliikkeestä ostettaessa. Sormukset, Eelis Kauppi, Kupittaan Kulta. ovat korut, sormukset ja muut kultaesineet. Puhdasta kultaa symboloi leima 999 tai karaattimäärä 24 K. Kestosuosikkeja ovat toimistoihin suunnitellut vankat tammihuonekalut. Myytävää kultaa Valikoimista löytyy myös kotimaisia laatukoruja. Kultakoru tai -esine voi olla rikkoontunut tai käyttämätön, tällöin asiakas voi antaa arvioitavaksi esineen, josta on mahdollisuus saada painonsa arvoinen korvaus. – Omilla tuotteilla voi harjoitella, mutta ei enää asiakkaan tuotteella. Osaamista ja kokemusta tarvitaan, kun työn alle tulee leimattuja kustavilaishuonekaluja ja tukholmalaistöitä. Mestarinkatu 12, Lahti. Tonnia on helppo pyytää, mutta vaikea saada, toteaa Petteri Sten
Vananajanlinnasta oli tulla Kultaranta presidentti Risto Rytin miellyttyä paikkaan. Joitakin kalusteita on ilmeisesti edelleen Venäjän suurlähetystössä, sanoo linnan historian läpikotaisin tunteva Irja Tupamäki . Metsästysmaja tai -linna on suhteellinen käsite, kun mittapuuksi otetaan Hämeenlinnan Vanajanlinna. – Kalusto on kuulunut aikanaan saksalaiselle Willy Daugsille. Rosenlewin alkuperäinen ajatus oli rakentaa hankkimalleen tilalle Katumajär. 38 Alkuperäisiä esineitä on Vanajanlinnassa hyvin vähän. Nykyiset Vanajanlinnan omistajat ovat kalustaneet tilat aikakauden mukaisesti. Värikkään historian aikana taidetta ja esineistöä on kadonnut muun muassa Neuvostoliittoon. Vanajanlinnassa viettivät aikaansa tuon ajan suurmiehet muun muassa Mannerheim ja Fazerin suvun edustajat. Valtaeliitin elämää yli sadan vuoden takaa Vanajanlinnasta oli tulla presidentin kesäasunto Herrojen salakapakan tiesi luultavasti nimismieskin. Tohtori Carl Wilhelm Rosenlew rakennutti Vanajanlinnan metsästysmajakseen. Vanajanlinna oli 1900-luvulla suomalaisen seurapiirikerman kokoontumispaikka salakapakoineen ja uima-altaineen. Yksi ruokasalin pöytä tuoleineen on ostettu takaisin helsinkiläisestä yksityiskodista, ja ainakin yksi taulu lienee peruja alkuperäisiltä omistajilta
Esimerkiksi ovet ovat alkuperäiset. Näiden kahden huoneiston lisäksi tässä kerroksessa ovat talon kunniavieraille, Mannerheimille ja Fazerin suvun jäsenille varatut henkilökohtaiset huoneistot. – Rakennustyöt veivät runsaasti aikaa osin sen takia, että muuraustyöt tehtiin pääosin kesäisin, jotta rakenteet saivat kuivua. – Rosenlew asui vakituisesti Porin kartanossaan, mutta kävi metsällä Vanajanlinnassa muutaman kerran talvessa. Vanajanlinnassa oli puukeskuslämmitys, mikä oli hyvin harvinaista tuohon aikaan. Alunperin Bengt Chalin suunnitteli Versailles-tyyppisen puutarhan. Palkolliset pitivät yllä Sisätiloja on muutettu käyttäjien mukaan, mutta ulkoasultaan linna on yhä sama, jonka Rosenlew rakennutti. – Alkuperäiset patterit lämmittävät kiinteistöä edelleen. Valeperspektiivi saa näyttämään käytävän todellista pidemmältä. Ikkunoistakin on uusittu vain pienoja. Ilja Repinin pojan Jurin yksi taulu on säilynyt tähän päivään saakka.. Pihalla oli muun muassa uima-altaan kokoinen kultakalalammikko. Talvipuutarha oli päälinnan jatkeena. Ihmissilmälle käytävä näyttää näin pidemmälle kuin se onkaan. Marsalkalle oma huone Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat puutarhaan avautuva ruokasali, musiikkisali ja salonki sekä runsaasti aputiloja kummassakin siipirakennuksessa. Vanajanlinna on ollut ja on Museoviraston suojeluksessa, joten kaikki muutokset on tehty hyvin harkiten. Vanajanlinnassa on 80 huonetta ja noin 3000 neliötä. Vanajanlinnasta oli tulla presidentin kesäasunto ven rantaan metsästyslinna, jossa itsenäistyneen valtion poliittinen ja taloudellinen eliitti voisi harrastaa metsästystä ja siihen liittyviä pitoja. Rantapuisto pääsi rapistumaan ja pusikoitumaan, mutta nyt se on kunnostettu uudelleen. Suurin ulkoinen muutos on avoterassin päälle muurattu katto, jotta kiinteistöön on saatu luentosali. Vanajanlinnan suunnittelu alkoi vuonna 1919 ja rakentaminen seuraavana vuonna. – Silloinen omistajataho muutti tiettyjä huoneita omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Arkkitehti Sigurd Fosteruksen suunnittelema linna valmistui vuonna 1924. Lisäksi sisätiloissa oli Suomen ensimmäinen yksityinen marmorinen sisäuima-allas, turkkilainen sauna ja suomalainen sauna. Kesällä hän perheineen vietti Vanajanlinnassa pitempiäkin aikoja. Rakennuksen kolmanteen kerrokseen on sijoitettu kahdeksan makuuhuonetta, jotka oli varattu metsästysmajan muiden vieraiden käyttöön. Tupamäki ei allekirjoita joskus esiin tullutta väitettä, että Vanajanlinna olisi muutettu Sirola-opiston aikana. Uima-allas on olemassa, mutta se on koulutustilaksi muutetun huoneen lattian alla. Puolitynnyreissä kasvatettiin palmuja ja hedelmäpuita. – Talvipuutarhasta tehtiin Sirola-opiston aikana liikuntahalli. – Järvenpuoleisen siiven käytävä on rakennettu siten, että se kapenee loppua kohden. Nykyisin nämä kaksi kerrosta ovat hotellivieraiden käytössä. 39 . Uskon, että huolellinen rakentaminen on suurin syy sille, että talo on kestänyt ilman remontteja. Turkkilainen sauna on biljardihuone ja suomalainen sauna eräänlainen perinnehuone. Päärakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsivat isännän ja emännän huoneistot, joihin kuului makuuhuone, pukeutumishuone sekä marmorilla verhoiltu kylpyhuone
Vanajanlinnan alueella on 198 vuodepaikkaa. – Rosenlew piti henkilökunnastaan erittäin hyvää huolta. Daugs sai hyväksynnän, kun ministeriksi vaihtuToivo Horelli Myynti saksalaiselle Daugsille tapahtui salaa presidentti Rytiltä. Vanajanlinna siityi Sirola-säätiölle ja irtain omaisuus myytiin tai kuljetettiin Neuvostoliittoon. Paikan hallinnosta vastasi Neuvostoliiton Suomessa olevan omaisuuden hoitokunta. Sirola-opisto oli vuosina 1946–1994 toiminut Yrjö Sirolan Säätiön ylläpitämä yhteiskunnallinen kansanopisto. Vanajanlinna Oy:n yrittäjät Pekka Vihma ja Mika Walkamo ryhtyivät tutkimaan mahdollisuutta rakentaa golfkenttä Vanajanlinnan kupeeseen vuonna 1999. Kirjaston vitriinit ovat alkuperäistä kalustoa. Sirola-opistona Vanajanlinna jatkoi aina vuoteen 1996 saakka, jolloin se siirtyi Hämeenlinnan kaupungin omistukseen. Päälinnan alue käsittää päärakennuksen siipineen, jossa sijaitsee 30 huonetta sekä neljä Linnan Suitea. – Horelli järjesteli kaupan Daugsin eduksi, mikä närkästytti Rytiä kovasti. Yhden maininnan löysin Ruotsista vuodelta 1952, jolloin Daugs oli etsintäkuulutettu velasta. Olen omasta mielenkiinnostani yrittänyt selvittää hänen vaiheitaan, mutta mies katosi. Myynti ulkomaalaiselle vaati tuolloisen lainsäädännön mukaan sisäministeriön hyväksynnän. Yksityiset liikemiehet ostivat ravintolaja majoitusoikeudet. Vanajanlinnassa piti yllä 6065 palkollista, jotka suurimmalta osin asuivat perheineen kartanon mailla. Rytin vaimo Gerda oli kotoisen parinkymmenen kilometrin päästä Serlachius-suvun omistamasta Vanantaan kartanosta, mikä varmaan vaikutti Rytin mielenkiintoon Vanajanlinnaa kohtaan. Tasavallan presidentti Risto Ryti oli oleillut Vanajanlinnassa ja halusi tilan presidentin kesäasunnoksi Naantalin Kultarannan sijaan, ja saksalainen asekauppias Willy Daugs puolestaan halusi sen asunnokseen. Myynti salattiin presidentiltä Rosenlewin kuoleman jälkeen talon käyttö jäi vähäiseksi, ja perilliset totesivat sen ylläpidon tulevan liian kalliiksi. 40 Golf tuo osaltaan väkeä Vanajanlinnaan Vanajanlinna järjestää kokouksia, yritysjuhlia tai yksityistilaisuuksia. – Daugs oli paennut maasta ilmeisesti pahoin köyhtyneenä. Tuon ajan lakien mukaan maanomistajan ei tarvinnut hakea nimismieheltä lupaa hirvenmetsästykseen omalle maalleen, jos hänellä oli maata yli 500 hehtaaria. Rakennustyöt kentällä aloitettiin maaliskuussa 2003 ja ne saatiin päätökseen vuonna 2005. – Rosenlew osti lähitiloja sen verran, että maaomaisuutta kertyi 501 hehtaaria. Omaisuus siirtyi Neuvostoliitolle Moskovan rauhansopimuksen myötä kaikki saksalainen omaisuus siirtyi Neuvostoliitolle. Vanajanlinnan toiminta alkoi vuonna 1998.. Säätiön taustalla olivat Suomen kommunistinen puolue (SKP) sekä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) ja sen jäsenjärjestöt. Maa-aluetta kentällä on reilut 100 hehtaaria, jotka ovat vuokrattu Hämeenlinnan kaupungilta 50 vuoden vuokrasopimuksella. Pitkällisen selvitystyön jälkeen Linna Golf Oy perustettiin vuonna 2002. Esimerkiksi autonkuljettajalla oli oma asunto ja autolla kokonainen talo, eikä mikään talli. Upporikas Daugs oli kerännyt varallisuutensa muun muassa Tikkakosken asetehtaan osake-enemmistöllä. Lisää vaihtoehtoja yöpymiseen tarjoavat Ratsulan päärakennus ja Ratsulan huoneistot, Golfklubilla sijaitsevat Grand ja Club Suitet sekä golfkentän läheisyydessä Vanajanlinna Villas -huoneistot. – Daugs oli saksalainen ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjä. Paikallisten kertoman mukaan Neuvostoliiton suurlähetystö ja valvontakomissio käyttivät kartanoa vapaa-ajanviettopaikkanaan sodan jälkeisinä vuosina, mutta tästä ei kuitenkaan ole pitäviä todisteita. Kirjaston yhdestä puusta valmistettu pöytä on säilynyt alkuperäiskalustosta yksinkertaisesti siitä syystä, ettei pöytä mahdu ovista ulos. Myöskään valtakunnan poliittisella ja taloudellisella eliitillä ei ollut aikaa pitkiin metsästysrientoihin.Kartano joutui myyntiin 1941, ja sille ilmaantui kaksi halukasta ostajaa
– Nykyisten omistajien ostettua toiminnot käytävissä järjestettiin jonkin aikaa ”seikkailuretkiä”, mutta ne lopetettiin mahdollisten terveysriskien takia. – Illan aikana herrat hävisivät vaivihkaa oven taakse. Käytävissä ei ole ilmeisesti vuosiin kukaan enää käynyt. – Raskaan näköinen kaappi liikkuu vaivatta. Sviitin sängyssä lepää silmäkin. Salakapakka ei jäänyt aivan historiaan. Se, miten salainen tuo salakapakka oli, on vaikea sanoa. Huoltokäytävien jatkeena oli käytävä pommisuojaan, joka oli rakennettu järven rantaan usean sadan metrin päähän itse Vanajanlinnasta. . Biljardihuoneen kirjahyllyn takana on nimittäin ovi. – Kiinteistöä lämmitettiin puulla vuorokauden ympäri.. – Lisäksi huhutaan, että kartanosta olisi maanalainen pakenemisreitti jonnekin pidemmällekin, mutta tuota käytävää tai luolaa ei ole koskaan löydetty. Rembrant on komea, muttei alkuperäinen, vaan hieno jäljennös. Salakapakkaan komeron kautta Alkuperäisintä Vanajanlinnaa on sen viinikellari ja kellariravintola. Kirjahyllyn takaosa on auki, ja joskus saatoin työntää käteni muutaman kirjan välistä ja vinkata biljardihuoneessa olijat salakapakkaan. Oven takana on perinnehuone, mutta myös pieni soppi baaritiskeineen. 41 Vierashuoneessa yöpyjä kokee palaavansa menneisyyteen. Juhani Karvonen Katumajärveen rajoittuva piha on vähitellen saatu entiseen loistoonsa. Lämmittäjän ei ollut lupa liikkua likaisissa vaatteissaan talon sisällä, vaan hän siirtyi paikasta toiseen maanalaisia huoltokäytäviä pitkin. Maanalaiset käytävät pysyvät kiinni Salakapakkaakin salaisempi paikka oli huoltokäytävien verkosto, joka ulottui kartanon joka kolkkaan. Tupamäki on käynyt huoltokäytävissä vain kerran. Tupamäki on itsekin vetänyt salakapakkaa. Kellariravintola oli Rosenlewin aikaan salakapakka, jonne päästiin yläkerran ruokasalin komeron ovesta kierreportaita pitkin
– Tänne ei kyllä enää mahdu mitään, keräilijä itse tuumailee ja vetää esiin vielä pari lautaspinoa kaapin alta. Salolainen Jorma Kivimäki on kerännyt Turussa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttaneen saviteollisuusyrityksen esineitä ja käyttötavaroita pian puolen vuosisadan ajan. Lähes kaiken vapaa-ajan vienyt harrastus on kantanut hedelmää: Kivimäellä on liki 2000 koriste-esinettä ja käyttötavaraa. Rivitaloasunnossa on lähes 2000 kupittaalaista koristeesinettä ja käyttötavaraa. Valtaosa niistä on saatu esiin kotiin; vain jokunen laatikollinen on ilman sijoituspaikkaa. Kivimäen rivitaloasunnon alakerta on tupaten täynnä ruukkua, lautasta, kulhoa, maljakkoa, koristetta... Keräily. Niitä on kaikkialla: lasivitriineissä, hyllyillä, kaappien päällä, seinillä ja lattioilla. 42 Yksityiskodissa lähes 2000 koriste-esinettä ja käyttötavaraa Kupittaan Savi vei keräilijän mennessään Voikukat kukinnolla – Raili Suvannon suunnittelema sarja. Salosta löytyy Suomen laajin Kupittaan Saven kokoelma
Hän sanoo olevansa Kupittaan Saven kanssa tekemisissä 24/7. asuu Salossa . Kupittaata näkeekin sen ajan elokuvissa paljon, koska tehtaan toimitusjohtaja Kaarlo Koponen osasi markkinoinnin lahjoittamalla esineitä Suomi-Filmille. Ihmiset tunsivat Arabian tavarat, ja niiden hinnat nousivat. – Kun olin vielä työelämässä, lähdin monta kertaa viikossa suoraan töistä kiertelemään antiikkikauppoja ja ostoja myyntiliikkeitä. – Jäin täysin koukkuun, tähän ei löydy mitään lääkitystä, Kivimäki nauraa. Nykyisin kauppoja tehdään pääasiassa netissä ja kirpputoreilla. jäi eläkkeelle Salon kaupungilta kaksi vuotta sitten . 43 . Kaikilla on kuitenkin jämptisti oma paikkansa. Hän tietää myös, mistä ne on hankittu. – Kukaan ei kerännyt 1970-luvun alussa Kupittaan Savea, koska sitä ei tunnettu kovin hyvin. Tuotteiden aikajanat salapoliisityötä Huutokauppojen lisäksi Kivimäellä on ollut muutkin kanavansa tehdä hankintoja. Mäyräkoiran on todennäkösesti suunnitellut Viljo Mäkinen. Kun Arabiaa huudettiin satasilla, Kupittaata sai markalla ja parilla, ja sehän sopi tällaiselle persaukiselle nuorelle miehelle hyvin. Lintuaiheinen maljakko on Solveig Björkmanin suunnittelema.. Kivimäki muistaa, kuinka eräskin huutokauppameklari manasi, kun kukaan ei ymmärrä, että Kupittaan Saven arvo nousee myöhemmin, ja nyt tulee yksi ja vie ne kaikki halvalla! Muutama hyvä alkuvuosina hankittu Kupittaa-esine, kuten esimerkiksi Haitarinsoittaja , oli kohtalokkaana kimmokkeena jatkolle. Jorma Kivimäki tietää tarkkaan, missä jokainen esine sijaitsee. – Sitä tämä työ tosiaan on! Pitää liikkua koko ajan antennit Tässä on esillä Kupittaan Saven käyttämä ”väripaletti”. Hän ei jätä käyttämättä hyödyksi esimerkiksi iltapäivisin lähetettäviä vanhoja Suomifilmejä. Hän uskoo sen juontuvan laukkuryssänä toimineen isoisän perimästä. – Vielä täällä sentään mahtuu liikkumaan, Pirjo-vaimo hymyilee. Kupittaan Savi vei keräilijän mennessään Jorma Kivimäki . Kaikki on dokumentoitu huolella; jokainen esine on kuvattu ja numeroitu. – Olen keräillyt kaikenlaista koko ikäni, ennen keräsin myös postimerkkejä, vanhoja rahoja, Arabiaa ja Riihimäen Lasia. Arabiaa myös uskallettiin huutaa helpommin, koska niissä oli selvät leimat, kun Kupittaan kohdalla se oli vaikeampaa. 65-vuotias . omistaa noin 2000 Kupittaan Saven koristeja käyttöesinettä Kivimäki on mieltynyt esimerkiksi Laila Zinkin maalaamiin esineisiin. Nyt tullaankin Kupittaan Saven keräilijän erityispiirteeseen: Kivimäki on todellinen salapoliisi. perheessä vaimo, kaksi aikuista lasta ja yksi lastenlapsi . Vaikka Kivimäki onkin ollut jo eläkkeellä pari vuotta, aika tahtoo silti olla kortilla. Aliarvostettua Kupittaata halvalla 65-vuotias Kivimäki tunnustautuu täyspäiväiseksi keräilijäksi. kerännyt Kupittaan Savea 1970-luvun alusta . Jos esimerkiksi 1950-luvun elokuvassa näkyy vaikka Kupittaan Saven maljakko, se auttaa heti laittamaan sen oikealle aikajanalle. Kupittaan Saveen Kivimäki sanoo ajautuneensa sattumalta. – Katson ne aina tarkasti
Yhtiön tuotteita palkittiin muun muassa Pariisin Maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Matti ja Maija tunnetaan parhaiten Suomalaiset tuntevat Kupittaan Saven parhaiten Matti ja Maija -koriste-esineistä. Myös Arabian vahva asema ja keskeisellä paikalla sijaitseva tehtaan tontti olivat osaltaan kaaPiipputupakkarasia on Kupittaan saviteollisuuden tuotantoa vuosilta 1918-921. Esineiden laittamista oikeaan aikaan hankaloittaa myös se, että monen kohdalla tuotanto keskeytettiin, ja samaa alettiin valmistaa vuosien päästä uudelleen. Suomessa asunut hollantilainen taiteilija H.C.v Rumsdyk työskenteli Kupittaan Saven tehtaalla.. 44 – Kupittaan Saven keräilyvimmmaan ei ole mitään lääkettä, olen täysin koukussa, Jorma Kivimäki nauraa. Myös Pyykkärit -sarja on koristanut monen suomalaiskodin piironginpäällystä. Tehdas ei käyttänyt vuosileimoja, eikä kaikkia tuotteita ole signeerattu. Vaikka Kupittaan Savi ei koskaan ennättänyt nousta Arabian kaltaiseksi ikoniksi, sai se tunnustusta maailmalla. pystyssä, koska tiedon kerääminen ei ole Kupittaan Saven kohdalla helppoa. Zink työskenteli Kupittaan Saven palveluksessa 1947-1969. Vuonna 1920-luvulla toimintansa aloittanut yritys ajautui konkurssiin vajaa 50 vuotta myöhemmin. – Työnhakijalle lyötiin Matti ja Maija käteen ja katsottiin, että onko homma hallussa, löytyykö värisilmää ja tyylitajua, Kivimäki tietää. Taiteilija Laila Zinkin käsiala tunnetaan monista Kupittaan Saven töistä. Myös tuotelistat olivat puutteellisia. Ne nousivat yrityksen tavaramerkiksi jopa siinä määrin, että töihin hakeutuvat taiteilijat testattiin niiden avulla. Siitä löytyy massaleima, sillä niissä käytettiin erittäin harvoin singreenausta. Syynä oli tehtaan päätuotteen eli tiilen kysynnän romahtaminen, koska elementtirakentaminen teki tuloaan
”Haitarinsoittaja” ja ”Kottikärrymies” ovat tunnettuja kupittaalaisia, mutta niiden suunnittelijoista ei ole varmuutta. Kalhan mukaan rohkealla otteella kootulla esineistöllä on myös esteettistä ja taidehistoriallista arvoa. En kai minä niistä luovu, koska olen ne itse maksanut! Kivimäki puuskahtaa. Kupittaan tuoteluettelossa ne on nimetty tuhkakupeiksi. Sitä edelsi vuosina 1918-1921 toiminut Kupittaan Saviteollisuus Oy. Yhtiö ajautui konkurssiin vuonna 1969. . – Kun muotoiluhistoria nostaa profiiliaan yleisen kulttuuritutkimuksen osa-alueena, myös Kupittaan Saven kaltaiset ilmiöt nousevat kiinnostuksen kohteeksi, Kalha totesi. – Saisin sinne pysyvän näyttelyn, joka toisi Kupittaan Saven työt esille. Tämä kaikki on vaatinut tuhansia ja taas tuhansia työtunteja. Kivimäki pitääkin Turun suhtautumista todellisena kulttuuriskandaalina. Teksti: Maija Salmi Kuvat: Jorma Kivimäki ja Maija Salmi Alkuperäinen lahjapaketti, jossa on kannen teippauksena Suomen lippu. Hän on vuosien saatossa yrittänyt saada niin Turun kuin Salon kaupunkeja kiinnostumaan kokoelmastaan, mutta turhaan. Osittain samalla paikalla on tällä hetkellä Turun Yliopistollinen Keskussairaala. 45 Kupittaan Savi Oy . Esimerkiksi Suomen Akatemian tutkija Harri Kalha totesi jo vuonna 1995, että Kivimäen kokoelma joka oli silloin puolta pienempi kuin nyt on paitsi historiallisen elineistön tallenne myös dokumentti nykyajan arvoista ja elämänmuodoista. Todellisena aarteena on FenniaFilmin vuonna 1955 valmistama elokuva Kupittaan tehtaasta. tamassa Kupittaan Savea. Kalhan mukaan Kupittaalla toiminut saviteollisuuslaitos jäi esimerkiksi Arabian tehtaan varjoon. Kivimäen salapoliisityö on kuitenkin tuonut tulosta: esineiden ja tavaroiden lisäksi hän on saanut tallennettua myös suuren määrän kirjallista tietoa, kuten lehtileikkeitä, dokumentteja, rahtikirjoja, mainoksia ja valokuvia. Lupauksista huolimatta mitään ei ole tapahtunut. Tehdas sijaitsi Turussa Itäharjun kaupunginosassa. Siksi tiedon saanti on välillä ollut niin vaikeaa. – Sinne menivät kaikki, niin tavarat kuin paperit. Parhaimmillaan yritys työllisti yli 1000 työntekijää. Kupittaan Savi Oy perustettiin Turussa vuonna 1921. Kupittaan Saven tuotevalikoimassa oli tiilien ja laattojen lisäksi myös keraamisia käyttöja koriste-esineitä. – Kupittaan Savelle ei toistaiseksi ole omistettu museota, eikä sen tuotantoa ole esitelty historiallisessa näyttelyssä sen merkityksen edellyttämällä tavalla. – Salon kaupungin mukaan minun olisi pitänyt lahjoittaa sille kokoelmani, sitten olisi voinut löytyä näyttelytiloja. Kupittaa-näyttely ei kiinnosta Turkua Jorma Kivimäki haluaisi esineistölleen pysyvän sijoituspaikan. Nyt Kivimäki on itse tarttunut toimeen: viimeisimpänä suunnitelmana on hankkia esineistölle oma kiinteistö. Kiitosta tullut asiantuntijoilta Jorma Kivimäki on kuitenkin saanut kokoelmastaan kiitosta monelta muulta taholta. Yhtä asiaa ei Kivimäki lakkaa harmittelemasta: kun tehtaan toiminta loppui, jäämistö kipattiin surutta kaatopaikalle. Muun muassa Helsingin Pääposti on rakennettu Kupittaan tiilistä. Tunnetuimpiin malleihin kuuluvat Matti ja Maija -veistokset ja Pyykkärit -sarja. Erityisesti Kivimäki hämmästelee, ettei Turkua kiinnosta Kupittaan jäämistö, vaikka tehdas oli iso työllistäjä ja siten antanut oman panoksensa Turun kehittymiselle. Turun kaupunki puolestaan havitteli tehtaan tonttia. ”Matti ja Maija” lienee yleisin Kupittaa-esine suomalaiskodeissa. – Arabian hallituksessa istunut pankinjohtaja ei ollut myöntänyt tehtaalle lainaa. Punasavesta valmistettu voirasia.
– Tätä pidetään pop-taiteen alkuna, siinä on kaikki pop-taiteeseen kuuluvat elementit. Viime vuonna Lontoon Tate Modern -museossa Achille ja Pier Giacomo Castiglionin suunnittelema Puhelinjakkara. Tätä kaikkea on pop-taide. – Sitä ei lainata enää. 46 Lääkekapselin muotoisia lamppuja, polkupyörän satulasta tehty keinutuoli, vaahtokarkkisohva. Hamiltonin rooli pop-taiteessa on erittäin tärkeä, kertoo EMMAn intendentti Päivi Talasmaa. Näyttelyn julisteeksi valittiin brittitaiteilija Richard Hamiltonin teos, joka kantaa pitkää nimeä ”What Is It That makes Today’s Homes So Different, so Appealing?” Hamiltonin pienikokoinen teos on pop-taiteen uraauurtavia töitä, ja se on Espoon modernin taiteen museon EMMA:n näyttelyssä esillä suurennettuna moninkertaiseksi. Hamiltonin alkuperäinen teos on saksassa Kunsthalle Tübingenissä. Sodanjälkeisen yhteiskunnan muutos synnytti pop-taiteen Pop-taiteen alkusysäyksenä voidaan pitää vuonna 1956 Lontoossa järjestettyä Tämä on huominen -näyttelyä. Espoon modernin taiteen museon EMMAn suurnäyttelyssä tarkastellaan pop-taiteen ja designin yhteyttä. Olemme tehneet siitä niin ison printin kuin vain mahdollista. Pop-taide ja design sopivat yhteen. Siinä on magnetofonia, pölynimuria, televisiota ja säilykepurkkia. Siinä on atleettinen mies, jolla on tikkari kädessä
. Viime vuonna järjestimme yhteistyönä Rudolf Steinerista kertovan näyttelyn, Talasmaa kertoo. Futuro-talo WeeGeen pihalla edustaa myös poptaidetta. – Se hyväksyttiin taiteeksi vuonna 1964, jolloin Venetsian biennaalissa myönnettiin pääpalkinto amerikkalaiselle Robert Rauschenbergille, Talasmaa kertoo. – Kumpikin niistä museoista perustettiin 1960-luvulla, ja niiden kokoelmissa on paljon pop-taidetta, Talasmaa sanoo. – Olemme ennenkin tehneet yhteistyötä Vitran kanssa. Yhteistyössä ovat mukana myös ruotsalainen Moderna Mu. Richard Hamiltonin kollaasijulistetta pidetään pop-taiteen alkuna. seet ja tanskalainen Louisianan modernin taiteen museo. Pop-taide syntyi sodanjälkeisen yhteiskunnan muutoksesta. Näyttely on tehty yhteistyönä saksalaisen Vitra Design Museumin kanssa. Neljän museon yhteistyötä EMMAn kevään suurnäyttely Pop Art Design esittelee poptaiteen ja designin yhteyttä. Varsinainen poptaide käsitteenä hyväksyttiin 1960-luvulla. 47 Näyttelyssä on esillä myös suomalaista pop-taidetta. oli Hamiltonin näyttely ja sielläkään ei ollut esillä alkuperäistä teosta vaan printti, Talasmaa tietää. Laajassa näyttelyssä on esillä lukuisia merkittäviä pop-taiteen nimiä Andy Warholista lähtien. Innoitteita pop-kulttuurista Pop-taide syntyi Englannissa ja Yhdysvalloissa suunnilleen samoihin aikoihin. Kuvanveistäjä Eduardo Paolozzin Dianamoottori
– Meillä on edelleenkin paljon pop-taiteilijoita, kuten Riiko Sakkinen. Länsimaista tuli nopeasti sodan jälkeen kulutusyhteiskuntia, joissa ihmisillä oli rahaa ja kaupoissa oli tuotteita mitä ostaa. Futurokin on pop-taidetta Pop-taide oli erittäin monimuotoista ja sen parissa tehtiin maalauksia, kollaaseja, designia ja veistoksia. Pop-taide otti innoitteensa muun muassa televisiosta, sarjakuvista ja mainoksista. Oppimatka Tukholmaan Suomessa pop-taide pääsi kunnolla vauhtiin 1960-luvun puolivälissä. Kulutusyhteiskunnan taidetta Pop-taiteen keskeiset teemat liittyvät kulutusyhteiskuntaan. EMMAn omissa kokoelmissa ei juuri pop-taidetta ole. Warhol oli mainospiirtäjä, Talasmaa kertoo. – Futuro liittyy etenkin pop-taiteen muovin käyttöön. Ne ovat ensimmäisiä suomalaisia pop-taiteen nimissä tehtyjä töitä. jon ironiaa kulutusyhteiskuntaa kohtaan. EMMAn näyttelyssä on esillä esimerkiksi Studio 65:n tekemä Yhdysvaltain lipun kuviolla päällystetty Leonardo-tuoli. – Pop-taiteessa näkyy myös ajan yhteiskunnalliset muutokset. Taiteilijat yhdistivät käyttöesineitä, designia ja taidetta. Kun muovin käyttö kehittyi, niin siitä pystyttiin tekemään Futuron kaltainen vapaa-ajan asuntokin. Vilhusen kollaasien lisäksi EMMAssa on esillä aikansa merkittäviä designtuotteita, kuten Eero Aarnion Pastillija Pallotuolit sekä Vuokko Nurmesniemen Marimekolle suunnittelema puku. Penseä vastaanotto Pop-taide ei saanut aikanaan kovin lämmintä vastaanottoa. Muovi oli tärkeä materiaali pop-taiteessa. George Nelsonin Vaahtokarkkisohvassa on 18 baarijakkaraa. Poptaiteilijat kuvasivat aikanaan mitä näkivät, nyt taas tulkitaan nähtyä kriittisesti, Talasmaa kuvailee. Esimerkiksi Andy Warhol työskenteli mainosmaailmassa ennen kuin hänestä tuli taiteilija. Sisustus on muutakin kuin oikeaoppisesti tuolissa istumista. – Mainonnalla on pop-taiteessa merkittävä rooli. Kulutusyhteiskunta näkyy tässäkin näyttelyssä vahvasti, Talasmaa sanoo. Sitä pidettiin rahvaanomaisena. – Vilhunen teki kollaaseja, joten suomalainen pop-taide lähti liikkeelle samalla tavoin kollaaseista kuin Richard Hamiltonin pop-taide Englannissa kymmenen vuotta aikaisemmin. Pop-taide alkoi muuttaa muotoaan 1970-luvulle tultaessa ja vaihtui pinnalle nousseessen uusrealismiin. Pauli Jokinen Pop Art Design -näyttely Espoon Modernin taiteen museossa EMMAssa 10.5. Tukholman Moderna Museetissa järjestettiin suuri amerikkalaisen pop-taiteen näyttely, jonne Kuvataideakatemian opiskelijat lähtivät joukolla tutustumaan. Tämä on hieman kuin nykyiset satulatuolit. Pillola-lamput muistuttavat lääkekapseleita. Achille ja Pier Giacomo Castiglionin Puhelinjakkarassa yhdistyy keinutuoli ja polkupyörän satula. – 1960-luvulla hyvin harva suomalainen museo hankki kokoelmiinsa pop-taidetta, sitä ei hirveästi ole saatavilla museoiden kokoelmista. 48 EMMAn intendentti Päivi Talasmaa esittelee Pop Art design -näyttelyä. Tämä on hieno esimerkki pop-taiteesta, ja kauniskin vielä, Talasmaa esittelee. . Pop-taiteilijoiden töissä on pal. Mutta Pop Art Design -näyttely on auki toukokuulle saakka, ja Talasmaa enteilee, että näyttelyn loppuvaiheessa Futuroon voi päästä tutustumaan. Suomalainen pop-taide on hankittu näyttelyyn useista eri museoista. Pop-taide syntyi aikakautena, jolloin popmusiikki ja muu populaarikulttuuri tekivät tuloaan. Syntyi ensimmäiset yhden asian liikkeet, hippiliike ja ympäristöliikkeet. Mutta Sakkisella ja muilla nykypäivän taiteilijoilla on kriittinen lähestymistapa kulutusyhteiskuntaan paljon voimakkaammin esillä. Se teki nuoriin taiteilijoihin lähtemättämön vaikutuksen. saakka. – Puhelinjakkarassa näkyy, että esinettä voidaan katsoa ihan uudella tavalla. EMMAn takapihalla oleva arkkitehti Matti Suurosen Futuro-talo voidaan katsoa myös kuuluvaksi pop-taiteen piiriin. Valitettavasti Futuro ei ole auki kuin kesäaikaan. – Suomessakaan ei oikeastaan ennen 1960-luvua ollut mahdollisuuksia hankkia erilaisia tuotteita ja kuluttaa rahaa. Se vei aikansa ennen kuin sitä alettiin ymmärtää, Talasmaa sanoo. – George Nelsonin Vaahtokarkkisohva on todellinen ikoni, Talasmaa innostuu. Suomessa pop-taiteeseen sekoittui myös undergroundia, Talasmaa kertoo. Silti monet taiteilijat tekivät töitä, jotka voidaan laskea pop-taiteeksi. – Pop-taide oli ikään kuin antitaidetta, jotain ennenkuulumatonta ja käsittämätöntä. Pillona-lattialamput on tehty lääkekapselin muotoisiksi. EMMAn näyttelyssä on esillä runsaasti suomalalaista poptaidetta, kuten Risto Vilhusen kollaaseja vuodelta 1965
Valtavassa talossa on näyttelyille varattu tilaa lähes 17 000 neliötä. Espoon modernin taiteen museo EMMA esittelee lukuisia vaihtuvia näyttelyitä vuodessa. ?. Suurten ikkunapintojen avulla Ruusuvuori yhdisti tehdassalin ja luonnon toisiinsa. WeeGeessä sijaitseva Espoon kaupunginmuseo on perustettu jo vuonna 1958, ja se siirtyi myös WeeGeen tilohoin, kun kulttuuritalo avattiin. Museo herättää henkiin Espoon historian vaihtuvilla erikoisnäyttelyillä. Eikä museossa pelkästään esitellä leluja, vaan siellä pääsee myös itse leikkimään. Lisäksi WeeGeessä on Suomen Kellomuseo, joka on Pohjoismaiden ainoa kellojen historiaan erikoistunut museo. Meillä on esimerkiksi yhteinen museokauppa, EMMAn intendentti Päivi Talasmaa kertoo. Näyttelykeskus WeeGee sijaitsee Espoossa Tapiolan puutarhakaupunginosassa. Rakennus siirtyi Espoon kaupungille, joka saneerasi sen kulttuurikeskukseksi vuonna 2006. Museovierailuiden välillä voi käydä haukkaamassa evästä WeeGeen alakerrassa sijaitsevassa SIS. Suomen kellomuseossa käydään läpi kellojen historiaa. Weegeessä toimii viisi museota. Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä on lasten suosikkimuseo WeeGeessä. Hevosenkenkä esittelee leikkikaluja 1800-luvulta lähtien. WeeGee on entinen Weiling&Göösin painotalo, jonka on suunnitellut arkkitehti Aarno Ruusuvuori. Rautavaara oli tarmokas ja rohkea tutkimusmatkailija ja seikkailija. Vanhaan painotaloon rakennetussa WeeGeessä on viisi hyvin erilaista museota sekä ravintola. Kokoelmiin kuuluu noin 5000 teosta. 49 Viiden museon WeeGee Lelumuseo Hevosenkengässä esitellään vanhoja leluja ja leikkejä. Museon avautumisen jälkeen siellä on järjestetty esimerkiksi Joan Mirón, Claude Monet’n ja Antoni Tápies’in näyttelyt. – Museot ovat aika omissa oloissaan, mutta kyllä me jonkin verran yhteistyötä tehdään. Kellomuseo on saanut alkunsa kun Lahden Kelloseppäkoulun opettajat ryhtyivät keräämään kellokokoelmaa koululle. Hän matkusi ympäri maailmaa ja keräsi reissuillaan erilaisia esineitä; taidetta, käyttöesineitä, rituaaliesineitä. Talo valmistui kolmessa vaiheessa 1960ja 1970-lukujan taitteessa. Näyttelyissä on esillä niin kotimaista kuin ulkomaistakin modernismia ja nykytaidetta. Museon toiminnan pohjana on EMMAn omat kokoelmat sekä lahjoituksena saatu Saastamoisen säätiön taidekokoelma, joita esitellään museon pysyvässä näyttelyssä. Museon noin 2500 esinettä Rautavaara kokosi Afrikasta, Lähi-Idästä, Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Esillä on niin suuria kaappikelloja kuin Rolexejakin. . Helinä Rautavaaran museo esittelee esineitä ympäri maailmaa. Helinä Rautavaara (19281998) tuli kansan tietoisuuteen, kun hän kirjoitteli Seura-lehteen Peukaloliisa-matkakertomuksia. Weilin&Göösin kirjapaino muutti pois Tapiolasta vuonna 1992. Deli+Cafe -ravintolassa. Näyttelykeskus WeeGee Espoossa tarjoaa jokaiselle jotain. Edelleenkin ikkunoista heijastuva luonto on tärkeä osa näyttelykeskusta
Tarmon mielestä tärkeintä on keräillä, oli kyseessä sitten arvolasi, suolasirottimet tai vaikkapa traktorit. Keräilylöytöjen tuottaman ilon ohella harrastuksen juju piilee jatkuvassa uuden tiedon oppimisessa. Posliinikissoista innostus laajeni lasipulloihin, koristelasiin ja keramiikkaan. 50 Keräilyharrastus vei Tarmo Haapapuron mennessään Keräilijä, antiikkikauppias Tarmo Haapapuro sai reilut kymmenen vuotta sitten keräilykärpäsen pureman. Kaikki alkoi vaimolta saadusta pienestä kissaesineestä ja visiitistä kirpputorille. Sähkömiehestä kasvoi kissamies ja antiikkikauppias Kaikki alkoi yhdestä, pienestä kissaesineestä. Nyt kissakokoelmassa on jo 3500 kissapatsasta.
. Kaikki sai alkunsa pienestä kissaesineestä, jonka sain lahjaksi vaimoltani Tita Grotenfeltiltä. Etsin rouvan käsiini ja kävin tutustumassa hänen kokoelmaansa. –Teimme Titan kanssa löytöjä myös toinen toisillemme. – Noista ajoista olen täysin muuttunut mies. Rouvalla oli valtava määrä kissaesineitä, tosin ei niinkään Arabiaa tai Kupittaan savea, joista olin itse erityisesti kiinnostunut, Tarmo kertoo. Tutkimusretkille kirpputoreille Kissojen keräily lähti vahtiin, kun innokas kirpputorien kiertelijä Titta houkutteli Tarmon mukaansa. Kun kolmas kissa Maija asettui taloksi, piti sille tietysti hankkia oma nimikkopatsaansa, ja näin kokoelman alku oli kasassa, Tarmo kertoo. Tarmolle kehittyi tarkka silmä esineisiin. Oli suuri yllätys, kun lähdin mukaan ja huomasin, kuinka mielenkiintoisia esineitä ja aarteita kirpputoreilla olikaan tarjolla. Kyseessä oli iäkäs rouva, joka Englantilaiset vaakunakissat komeilevat kirjahyllyn päällä. Tita aloitti puolestaan tyttöfiguurien keräilyn. Tarmon harrastusta vauhditti se, että Titan keräämät tyttöpatsaat ja astiat olivat pitkälti samojen posliinitehtaiden valmistamia, kuin kissat, joita hän puolestaan havitteli. 51 Keräilijä ja Suomen Antiikki ja Keräily Oy:n toimitusjohtaja Tarmo Haapamäki ei vielä parikymmentä vuotta sitten perustanut vanhasta tavarasta. Sähköinsinöörinä työskennellyt Tarmo hankki tarvitsemansa asiat uutena, kirpputorit tai keräily eivät kuuluneet miehen elämään millään tavalla. Lasipullon kyljessä on luodin reikä. Perheeseemme kuului tuolloin kaksi ihan oikeaa lemmikkikissaa Bill ja Bull. Pian samankaltaisia kissoja tuli hankittua lisää. Ikivanha pullo on hankittu Yhdysvalloista ja sen historia juontaa aina sisällissotaan saakka. Kävi niin, että pian Tarmo olikin se, joka halusi joka viikonloppu kirpputoreille koluamaan ja etsimään kissaesineitä. – Ilmeni, että kirpputoreja kiersi kissojen perässä myös toinen henkilö, kissanainen. Hän saattoi nopeasti havaita tavarapaljouden keskellä piileskelevät hännänpäät. Pian kirpputorien vakimyyjät oppivat tuntemaan Tarmon ja ristivät hänet kissamieheksi. oli niinikään kerännyt kissaesineitä, tosin jo 60 vuoden ajan. Meillä oli tapana, ettemme näyttäneet löytämiämme tavaroita ennen kuin vasta kotona.. Harrastuksesta muodostui pariskunnan yhteinen intohimo. – Olin jostain syystä ajatellut, että kirpputoreilla myytäisiin lähinnä vanhoja vaatteita. Royal Copenhagenin kissa on peräisin 1900-luvun alusta
Kansainvälisten löytöjen jäljille Tarmo pääsi eBayn ja Traderan kautta. – Netin myötä posliinitehtaat kuten espanjalainen Lladro, tanskalainen Royal Copenhagen tai saksalainen Meissen tulivat tutuiksi. Huutonetistä mies teki kotimaisia löytöjä kuten Arabian tai Kupittaan saven esineitä. Tarmo on kuitenkin tilan ahtauden vuoksi luopunut valtaosasta taidelasikokoelmaansa. Myös Tarmo ajautui verkkoon tutkimaan tietoja posliinija lasitehtaista. Taidelasi on sijoittamisen kannalta hyvä keräilykohde, sillä sen arvo nousee ajan mittaan jatkuvasti.. Usein, kun Tarmo tilasi joitakin esineitä maailmalta, hän hankki myyjältä yhden esineen sijaan kokonaisen paketin vanhaa tavaraa. 52 Tämä antoikin kirpputoriseikkailuille oman jännityksensä. Mystinen, Tarmon keräämä Arabian astiasto on todennäköisesti Diplomatiasarjaa. Amerikasta löytyi paljon täälläpäin harvinaista Arabiaa, Tarmo kertoo. Taidelasi on keräilykohteena hyvä sijoitus. Joukossa oli myös lasia ja keramiikkaa. Keräilyharrastus laajeni kuin huomaamatta kissoista vanhoihin pulloihin ja koristelasiin. Löytöjä netistä 2000-luvun alkupuolella netti teki voimallisesti tuloaan
Meissenilläkin on joitakin kissoja, joita Tarmo vielä kokoelmaansa havittelee. Tieto karttuu keräillessä Tarmo haluaa kannustaa kaikkia keräilystä kiinnostuneita rohkeasti mukaan antiikin maailmaan. Taidelasi on sijoittamisen kannalta hyvä keräilykohde, sillä sen arvo nousee ajan mittaan jatkuvasti. On aivan mahtavaa saada muutkin innostumaan keräilystä tai voida tarjota jokin kauan kaivattu, puuttuva palanen jonkin keräilijän kokoelmaan, Tarmo pohtii. Nyt keräilyhuoneesta voi löytää pullojen ohella kaikkea mahdollista vanhaa ja mielenkiintoista. Tarmo haluaa kannustaa kaikkia keräilystä kiinnostuneita rohkeasti mukaan antiikin maailmaan.. – Nykyään ihmiset tietävät hyvin esineistön arvon, sillä erilaisia taideja antiikkiohjelmia on ollut runsaasti ja netti on pullollaan tietoa. Titan intohimona ovat nykyisin tyttöfiguurien ohella Royal Copenhagenin astiat, sekä italialainen Muranon lasi. Kirpputorien lisäksi Tarmo suosittelee keräilijöitä tutkimaan nettiä ja menemään huutokauppaan. Moni onkin käynyt omassa aarreaitassani tekemässä löytöjä. – Minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten Kupittaan savi, ruotsalaisen Lisa Larssonin keramiikka sekä italialainen Rimini blue. Jos vastaan tuli erikoisen näköinen esine, ostin sen ja tutkin, kenen käsialaa se oli, ja olinko tehnyt hyvän löydön. Tarmon mielestä tieto karttuu keräilyn myötä. – Kissojen ohella olen innostunut keräämään Arabian Yhdysvaltojen markkinoille 1930-40 luvulla myymää Green Thistle-astiastoa, sekä Arabian Pomona-sarjaa. Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen Harrastus yhdistää Tarmoa ja Titaa, joka on kerännyt posliinisia tyttöfiguureja . Lukemisen ja tutkimisen myötä halu tietää lisää kasvaa edelleen, joka päivä oppii uutta. Minulle se oli kissapatsas, sillä olen aina ollut eläinrakas, mutta jollekulle toiselle keräiltäväksi voivat sopia astiastot, suolasirottimet tai vaikkapa traktorit. . Tämäkin esine monen muun tavoin laajeni keräilytavaraksi. Oma kissakokoelma kattoi jo 3500 esinettä, vanhoja pulloja, koristelasia sekä keramiikkaa oli kertynyt kokoelmiin jo runsaasti. – Keräily opettaa. – Halusin, että toisetkin keräilijät voisivat tehdä löytöjä ja kokea keräilyn riemun, siksi aloin myymään esineitä edelleen. Erään kissapaketin kylkiäisenä tulin hankkineeksi Kupittaan saven kalatuhkakupin. Haastavaa on Tarmon mukaan Kissoista kiinnostus eteni vanhoihin pulloihin. – Alkuun on hyvä pohtia, minkä tyyppinen ihminen on, ja mikä voisi olla juuri itselle sopiva keräilykohde. se, että Arabialla oli tuotannossaan 1900-luvun alussa paljon sellaisia astioita, joista kukaan ei tiedä mitään, eikä astiastoilla ole välttämättä nimeäkään. Nyt, jos alkaisin kerätä jotakin eläinhahmoa valitsisin varmaankin jonkin harvinaisen eläimen, vaikkapa kilpikonnan tai alligaattorin, Tarmo sanoo. Viitisen vuotta sitten Tarmo perusti oman nettikaupan. Harva keräilijä kuitenkaan itse realisoi aarteitaan, vaan säilyttää kokoelmat jälkipolville, Tarmo sanoo. Olen myös kerännyt Arabian astiastoa, joka on luultavimmin Diplomatia-sarjaa, varmaksi en tätä kuitenkaan vielä tiedä. Bukowskilla on sitten jo astetta arvokkaampaa tavaraa niin, että hinnatkin ovat tuntuvammat. Satulapullo oli yksi Tarmon ensimmäisistä esineistä pullokokoelmassa. 53 – Aloin ahmia tietoa kotimaisesta lasintuotannosta ja designereistä esimerkiksi Arabiasta ja Riihimäen lasitehtaasta, opin tuntemaan Sarpanevat, Virkkalat ja Tynnelit. Kun keräilyyn pääsee sisälle, voi löytöjä tehdä myös toisilta keräilijöiltä. Toikan linnuista kiinnostuneita suosittelen hankkimaan tietoa ennalta, sillä niissä hintahaitari on todella suuri, muutamasta kympistä tuhansiin euroihin. Vielä riittää kerättävää Tällä hetkellä Tarmon kissakokoelma on Suomen suurimpia, mutta edelleen kateissa on yksi Royal Copenhagenin kissapatsas, Kupittaan saven makaava kissa sekä yksi Lladron kissoista. Tarmon mukaan Arabian posliinia ja suomalaista taidelasia kerätään tällä hetkellä eniten. Välillä teen löytöjä siellä itsekin, Tarmo sanoo. Myös Royal Copenhagenin astiastot ja italialainen Muranon lasi ovat Titan intohimona. – Helanderin ja Hagelstamin huutokaupoista voi tehdä loistolöytöjä, ja niiden hintataso sopii tavallistenkin ihmisten kukkarolle. Voi sanoa, että hurahdin antiikkiin, Tarmo naurahtaa. On tärkeä tietää, onko hankinta aidosti hintansa väärtti, Tarmo muistuttaa. Vauhtiin pääsee useimmiten ilman valtavia pohjatietoja
Häkellyttävän aidon näköisiä – miten ihmeessä tällaisia saa aikaan. Maalarija restaurointimestari Tuija Salin levittelee työhuoneen suurelle pöydälle malleja marmorin ja puulajien jäljitelmistä. Ranskalainen Nadaï neuvoi käyttämään mahongin kuviointiin luonnonsieniä, joilla vetämällä syntyy sydänkuvioita. Silloin kyseessä on sydänmahonki. – Näiden tekeminen on ollut todella nautinnollista, tämä työ on minulle vähän kuin intohimoa. – Olen kolmena vuonna osallistunut ranskalaisen Michel Nadaïn vetämille kursseille Maalariammattikoulussa, Tuija Salin kertoo. Restauroijat työssä Vanhat koristemaalaukset saavat uuden elämän Tuija Salin havainnollistaa sydänmahonkijäljitelmän kuviointitekniikkaa.. On huomattava, että nämä mallit on tehty kurssilla, jolloin niiSisäkattojen ja portaikkojen koristemaalausten restaurointi Helsingin vanhoissa rakennuksissa on merkittävä osa Koristemaalaamo Ocra Oy:n työkenttää. Tavanomaisempaa on sapelimahonki, jossa on vain suoria linjoja. Ootrauksessa eli puujäljitelmissä ainesosien levittämiseen käytetään erilaisia siveltimiä, kun taas sieniä käytetään marmoroinnissa. 54 Koristemaalaamo Ocra Oy:n työhuoneen ovi on valmiiksi kutsuvasti raollaan. Taitoja hiotaan jatkuvasti – Mallien ainesosina on pigmenttejä, liitua, öljyä ja tärpättiä, olutta sekä vähän fiksatiivia, joka kiinnittää värin alustalleen,sekä serotiinia tai sikkatiiviä eli kuivikeliuosta, joka nopeuttaa maalien ja seosten kuivumista, Tuija Salin selvittää. Malleissa on hyvin monta kerrosta, koska öljymaalin ansiosta työtä voi jatkaa seuraavana päivänä. Tässä on siis kurssitöinä tehtyjä marmorija puumalleja eri vuosilta
Siitä lähtien olen tehnyt näitä töitä – lukuun ottamatta neljää vuotta Lahden muotoiluinstituutin kultasepän oppilaitoksessa 1990-luvulla. Jo lapsena haaveenani oli itse asiassa kultasepän ammatti, ja 16-vuotiaana halusin hakea kultaseppäkouluun. Oma haasteensa on liimamaalien sävyttäminen. Esiin kaivetuista kattomaalauksista puuttuu usein osia, kun pintarappausta on pudonnut tai sähköroiloja – uria sähköjohtoja varten – on uusittu. Tämäkin on osattava ottaa huomioon. Puuttuvat osat ennallistetaan hellävaroin. Mallilevy Sinebrychoffin taidemuseon sinisen salin kattomaalauksesta, joka ennallistettiin vanhan valokuvan avulla.. Se oli tuolloin yksityinen, kolmivuotinen oppilaitos, jota piti Maalarimestariyhdistys. Asiakkaille tehdään havainnekuvia Ocran työhuoneella on myös asiakkaille suunniteltuja piirrosmalleja sekä luonnolliseen kokoon tehtyjä mallilevyjä kattojen ja portaikkojen koristemaalauksista. Hieno kattomaalaus Kruununhaassa ennen restaurointia. Jos kyseessä on vasta äsken esiin kaivettu väri, se tulee vielä muuttumaan valon vaikutuksesta. – Rakastan näiden tekemistä. Maalaamme myös normaaleilla maaleilla, kohteesta riippuen. Jos ovet ovat alkuperäiset, niiden vanhat maalikerrokset on saatettu poistaa kuumakäsittelyllä eli maali on poltettu pois. Vanhoissa rakennuksissa on paljon esiin otettuja kattopintoja eli myöhemmät maalikerrokset on kuorittu pois. – Kun tehdään liimamaalikattoa, ei maalattavaa kuviota voi korjailla, Tuija Salin selvittää. – Ammattitaitoa ja tietoa tarvitaan, pikkuhiljaa oppii kaikkea, mutta ei tässä ammatissa varmaan koskaan tule täysin valmiiksi, pohtii Tuija Salin. Märkänä eli sekoitusvaiheessa liimamaali on tosi tummaa, mutta vaalenee valtavasti kuivuessaan. Restaurointi vaatii tietoa ja taitoa Vanhojen maalipintojen alkuperäisen värisävyn löytäminen on usein haasteellista. Pitihän se haave toteuttaa, naurahtaa Tuija Salin. Värien sävytykset teemme kuitenkin lähes aina käsin; se on sitä meidän erikoisosaamistamme, Tuija Salin painottaa. Se oli kuitenkin Lahdessa, eivätkä vanhempani halunneet päästää niin nuorta tyttöä asumaan sinne yksin. Pääkaupunkiseutu työllistää Valtaosa Ocran restaurointikohteista on nykyisin Helsingin keskustassa, mutta myös muualla sijaitsevissa kartanoissa ja arvorakennuksissa on ollut projekteja. Julkisista rakennuksista on olemassa aika paljon kuvamateriaalia, mutta tavallisista porraskäytävistä ei juurikaan. – Fragmentteja alkuperäisestä maalista löytyy kuitenkin usein saranapuolelta, oven reunasta, mistä maalia on tosi vaikea poistaa, Tuija Salin selvittää. – Käytämme aika paljon perinteisiä maaleja, kuten temperaja liimamaaleja, jotka valmistamme itse. Minusta tuli sitten myös kultaseppäkisälli. Kädenjäljen täytyy olla rento ja vapaa, pelkkä jäljentäminen ja tekninen suoritus ei riitä. Marmorointikohteita ovat lähinnä vanhojen porraskäytävien marmoroidut paneelit ja ikkunapenkit, joiden kuvioinnit ovat melko yksinkertaisia. – Suuret mallilevyt tehdään yleensä arkkitehdeille ja taloyhtiöiden yhtiökokouksiin, niin ihmiset näkevät havainnekuvista realistisesti, mistä on kyse, Tuija Salin valottaa. den tekemiseen on saanut käyttää todella runsaasti aikaa. Ne ovat aivan loistavia esimerkiksi ikkunapokien maalauksessa, ne kun tavallaan itse rajaavat maalin, kertoo Tuija Salin. – Pyöreät, niin sanotut rengassiveltimet ovat vanhoja maalarin työkaluja. Niinpä päädyin 1981 Helsingin maalariammattikouluun. Koristekuvioiden entistäminen on vaativaa työtä. 55 . Alalta ei silloin kuitenkaan löytynyt töitä, ja niin Tuija Salin palasi koristemaalauksen ja entisöinnin pariin. Käsillä tekeminen ja esteettisyys olivat pääasia. Jos esimerkiksi kukkakiehkurassa jokin kohta menee väärin, sitä ei voi putsata pois. Myös perinteisin menetelmin valmistettuja öljymaaleja on nykyisin hyvin saatavana, ja niiden pinta on omaa luokkaansa. Kuva: Tuija Salin. Vanhat koristemaalarit olivat hyvin taitavia, ja heidän tekemänsä koristemaalaukset ovat todellisia käsityöläismestareiden taidonnäytteitä. Keräilyaarteita työmailta ja verstaiden kätköistä Kaikissa meissä asuu pieni keräilijä, sanotaan, eikä Tuija Salin tee poikkeusta. Kuitenkin on tavoitettava se täsmällinen, oikea värisävy. Koristemaalaamo Ocralle hän tuli työntekijäksi vuonna 2000, kun yritys sai suorittaakseen osan Sinebrychoffin taidemuseon sisätilojen entisöinnistä. Niistä saa tosi herkullisia, kun ne tehdään vesiväreillä. Kuviota täytyy vaan jatkaa mahdollisimman luontevasti, jolloin eroa viereiseen kuvioon ei huomaa. Nykyään onneksi ymmärretään, ettei alempia maalikerroksia aina tarvitse poistaa. Pääkaupunkiseudulla ootrauksia tehdään enimmäkseen porraskäytävien oviin ja ikkunapuitteisiin. Valtaosa ovista on tammijäljitelmiä, mutta myös mahonkiovia on tehty
Tarkoitus oli antaa nämä Maalarimuseoon, mutta täällä ne edelleen ovat… En varmaan voi ikinä antaa näitä mihinkään, Tuija Salin tunnustaa. Onneksi rakennuksen päätilat on 1910-luvulla valokuvattu ja dokumentoitu kattavasti. Keskikoristeen suunnittelu uskottiin tyylikaudet hallitsevalle Tuija Salinille, ja hän myös toteutti sen Museoviraston hyväksyttyä luonnoksen. – Puuttuvat palat voidaan kätevästi korvata kipsistä tehdyillä. Ruusuköynnöstä kuuteen kerrokseen Piirrosmallien joukossa on viehättävä ruusuköynnös, jonka Ocran ammattilaiset maalasivat vanhan helsinkiläisen kerrostalon porraskäytävään. Vanhat koristemaalaukset ilmentävät eri aikakausien vallitsevia tyylija muotisuuntauksia. Konservoinnissa painotetaan nykyisin ajallisen kerroksellisuuden eli rakennuksen historian jälkien osittaista säilyttämistä. Mutta kyllä tämä on ihanaa työtä. Minulla on myös vanhoja myrkkyjä ja kaikkea mahdollista, en raaski laittaa näitä pois. Sinebrychoffin museon kattomaalaukset Ocran käsialaa – Oli todella unelmahomma päästä rekonstruoimaan kattomaalauksia Sinebrychoffin taidemuseossa, Tuija Salin muistelee. Vanha kaakeliuuni kannattaa korjauttaa Jos vanhasta kaakeliuunista puuttuu paloja tai kaakeleissa on murtuneita kohtia, ne voi ja kannattaa korjauttaa. Marmorin luonteeseen kuuluvat hienoiset juovat ja viivat on vedetty rasvaliidulla. . Väreillä ja kuvioilla niihin saa kivan ilmeen. Useassa tapauksessa myös käsin muotoilu onnistuu. Siksi tietyn tyylin kokonaisvaltainen rekonstruointi vastaa parhaiten restauroijan näkemystä. Kuvien tulkinnassa auttoi arkkitehti ja valokuvaaja Arno de la Chapelle: hän muokkasi kuvia ja suoristi eli käänsi ne tasokuviksi. Tyylillinen kokonaisilme ja kerroksellisuus Tuija Salin on uransa aikana – alalla jo 30 vuotta – joutunut usein pohdiskelemaan tyyliseikkoja. Korjauskohta tietenkin maalataan jo ihan ulkonäön vuoksi. – Näissä kaikissa esineissä on menneiden aikojen tuntua ja tekemisen jälkiä. Museon laajassa peruskorjauksessa oli luonnollisesti mukana monen alan ammattilaisia sekä Museovirasto. päätynyt maalarin väripurnukaksi. Niissä on niin kauniit pakkaukset. Työmäärästä kertoo myös se, että yhtä sapluunaa voi yleensä käyttää noin kahdeksan kertaa maalityypistä riippuen – ja talossa oli kuusi kerrosta! Myös uudempien kerrostalojen sisääntulotiloja voi helposti elävöittää, Tuija Salin vinkkaa. koitellen ollut jäljellä juuri mitään. Silloin oli turvauduttava valokuviin. Osa sisäkattojen koristemaalauksista oli vaurioitunut niin pahoin, ettei kuvioista pai. Ja pullot ovat ihania! Nämä ovat kaikki niin vanhoja ja jotenkin hellyttäviä. Tuija Salinin opastuksella pääsemme kuitenkin kurkistamaan upeaa porraskäytävää eräässä Ocra Oy:n tulevassa restaurointikohteessa Kruununhaassa. 56 Tuija Salin ja ornamentit, jotka on toteutettu mallilevylle todellisessa koossaan. Alun perin se on ollut ruotsalaisen Mazetti-suklaatehtaan Mazetti Ögon Cacao -niminen kaakaopurkki ja on ilmeisesti 1930-luvulta. Marjut Popelka Niitä olen säästellyt ja pelastellut samoin kuin maalausfirmojen vanhoja purkkeja ja pulloja. Ja jos uunia käytetään, maalaus tehdään tietenkin kuumuutta kestävillä väreillä. – Joskus tyylillinen kokonaisuus saattaa kuitenkin rikkoutui ikävästi, esimerkiksi jos 1920-luvun asuun palautetun rakennuksen huoneisiin jätetään 1950-luvun jalkalistat. Oli todella antoisaa tavata eri alojen ammattilaisia ja vaihtaa kokemuksia, Tuija Salin kertoo. Silloin vastaavasta osasta otetaan muotti, johon korvaava kipsipala valetaan. Sinebrychoffin sinisessä salissa on ihastuttava grisaille-kattomaalaus, jonka keskikoriste oli niin pahoin vaurioitunut, että se jouduttiin kokonaan rekonstruoimaan. Meillä Suomessa on todella hienoja, vanhoja porraskäytäviä, mutta valitettavasti ne ovat nykyään lukittujen ovien takana eikä ohikulkija voi piipahtaa niitä ihailemassa. – Tämä urakka nielaisi kyllä arvioitua enemmän aikaa, Tuija Salin naurahtaa. Kuvassa näkyvän ruusuköynnöspätkän, toisin sanoen yhden ruususapluunan, leikkaaminen vei useita tunteja, se näet tehdään käsin. Siinä on niin paljon, mitä voi vielä opiskella, Tuija Salin summaa. Joskus pelkkä seinäpinnan jakava värillinen viiva riittää piristämään ilmettä. Ihastuttava löytö on suurikokoisella silmäparilla koristettu purkki, joka on aikoinaan Tämä vaativa, musta marmorikuviointi on täysin aidon näköinen
Koristemaalaamo Ocra Oy, Linnankoskenkatu 19, 00250 Helsinki, p. 050 5260165 ja 044 3086454. Yritys työllistää kahdeksan alan ammattilaista, joukossa useita pitkän linjan osaajia. Sama kattomaalaus Ocra Oy:n entisöimänä. Tarvittaessa yritys palkkaa työmaille myös konservaattoreita. 57 Koristemaalaamo Ocra Oy on perustettu 1997. Upea porraskäytävä marmoroituine seinäpaneeleineen ja ikkunapenkkeineen eräässä Ocra Oy:n tulevassa restaurointikohteessa Kruununhaassa. Mallilevy kuusikerroksisen talon portaikkoon maalatusta ruusuköynnöksestä. Ocra Oy on ensisijaisesti restaurointifirma, mutta tekee myös pohjatöitä. Luonnoksia ornamenteista, jotka on tehty Katajanokalla sijaitsevan rakennuksen portaikkoon. Kuva: Tuija Salin.. Nykyisille omistajille, Tuija Salinille ja Jorma Toimiselle, yritys siirtyi vuonna 2008
58 Pohjois-Helsingissä Kaasutintiellä sijaitseva Tattarisuon Antiikki tarjoaa antiikkia, puoliantiikkia ja kirpputoritavaraa monipuolisesti. Liikkeen valtti ovat suuret näyttötilat. Tattista vaan! Tattarisuon Antiikki – jotain uutta, paljon vanhaa Lipasto 1980-luvulta, täyspuinen. Hinta 85 euroa koko astiasto.. Astiasto Lomonosov, 1980-luku
– Tilat Kirstinkadulla olivat liian pienet ja valikoima pääosin vaatteita ja tekstiilejä. – Kun tulimme Tattarisuolle, täällä ei ollut edes asfalttiteitä. Tärkeä asiakasryhmä ovat nuoret parit, jotka hankkivat yhdessä huonekaluja. – Kaikkiaan ”Tattiksessa” on siis vierähtänyt jo lähes kaksi vuosikymmentä. Itse asun muutaman kilomerin päässä Tapaninvainiolla. – Veren perintöä kauppiasurani lienee. Helenan ura vanhojen tavaroiden parissa alkoi Alppilasta Kirstinkadulta vuonna 1981. – Huonekaluja on mennyt myös toimistoihin ja kartanoihin. Tattarisuon myötä tilat moninkertaistuivat, tai oikeastaan monikymmenkertaistuivat. Yksityisasiakkaiden ikäskaala on laaja. Huonekalujen ja astioiden lisäksi myynnissä on myös muun muassa uusia taulujen kehyksiä ja kankaita. Meillä on myös suhteellisen uutta esineistöä, tällä hetkellä esimerkiksi Kruunukalusteen rokokookalustejäljitelmiä 1980-luvulta. Tattarisuon Antiikki -liikettä vetää Helena Ruuskanen: – Taisi olla 1990-luvun puoliväliä, kun tänne muutimme liiketoimintamme mieheni kanssa. Sittemmin pariskunta erosi, ja Helena on vetänyt liikettä yksin lähes kymmenen vuotta. Tattarisuo on kuitenkin mainettaan monipuolisempi. Käytössä on kaksi hallia ja lähes 2000 neliötä täynnä vanhaa ja vähän nuorempaa tavaraa. Kun myyntitilille alettiin ottaa vanhaa tavaraa, liike päätyi pian isompiin tiloihin kulman taakse Sturenkadulle. . Vanhan tavaran kauppiasHelena Ruuskasta ei loukkaa, vaikka häntä kutsuu yksinkertaisesti vain kauppiaaksi. Aivan viereen on nousemassa Alppikylän asuinalue. Liike muutti sitten parin vuoden kuluessa Sturenkadulle. Tattarisuo tunnetaan romuja varaosaliikkeistään ja pienistä metallipajoistaan. keitä. – Olemme yksi Suomen suurimpia vanhan tavaran liik59 Arabian Regina-astiastoa. Omakotirakentajatkin saattavat ostaa useamman huonekalun muuttaessaan uuteen taloon.. Talonpoikaisrokokoota vuodelta 1915. Nyt vieressä on kevyen liikenteen väylät, joten töihin pääsen hyvällä ilmalla myös kävellen. Antiikki – ja sisustuspuoli ja kirppismäinen Löytötori palvelevat vierekkäisissä halleissa samassa osoitteessa. Äitini oli sekatavarakauppias ja sittemmin kukkakauppias. Tänä aikana Tattarisuon maine on parantunut
– Ravintolat hankkivat meiltä aiemmin melko paljon, mutta alalla ei ilmeisesti mene kovin hyvin, mikä on sääli. – Kiinnostus kaupantekoon on ehkä perua äidiltä, jolla oli sekatavarakauppa ja kukkakauppa.. – Huonekalut on tehty brasilialaisesta ”aitomahongista”, jota ei useimmissa maissa ilmeisesti enää edes käytetä tai saa käyttää huonekaluihin, kertoo Ruuskanen. Mukana on myös arvostettujen taiteilijoiden töitä kuten Ingrid Ruinin maalaus. Molempia on kotonani sulassa sovussa. – Täydennystä saa esimerkiksi kuolinpesistä. Helena Ruuskanen kutsuu itseään yksinkertaisesti vain kauppiaaksi. Puhelin 1900-luvun vaihteesta, hinta 360 euroa. Taiteen meganimet myydään Bukowskin ja Hagelstamin kautta, raskassarjalaisten leikkiin Tattarisuon Antiikki ei lähde. – Esimerkiksi Venäjältä on Lomonosovin tehtaan tuotantoa. Jykevien kalusteiden vastapainona valikoimissa on usein kotimaista talonpoikaisrokokoota. Tuoleja on erityisen hyvä valikoima. Helena Ruuskanen tutustui tanskalaiseen kollegaan, ja tämä hankki Tattarisuon Antiikkiin pääosin 1930ja 1940-lukujen huonekaluja kuolinpesistä ja muuttoirtaimistoista Tanskasta. 60 Huonekaluja ja muita esineitä myös vuokrataan elokuvien rekvisiitaksi. Hiljattain myin savinorsun hieman yli 100 euron hintaan. Tuolia ostaessa esimerkiksi kannattaa katsoa tuolin pohjaan, josta näkee, onko se aidosti vanha vai ei. Pienillä toimilla voi varmistaa, että saa mitä on hakenut. – Muutenkin vierastan ismejä ja tyylikausiin jaottelua, vaikka toki niitä tarvitaan. Ylemmän keskisarjan taiteilijoita Helena Ruuskanen ei ole laskenut tavaramääräänsä tarkasti, mutta pelkästään maalauksia, grafiikantöitä ja piirroksia on yli 300. Hallien tavarakierto on niiden kokoon nähden melko hyvä. ”Huippudesignia” Ruuskanen ei juuri ota myyntiin. Tällä viikolla käyn katsomassa kahta kuolinpesän sisustustarjonnan. Astiastoja on paljon, mutta ei pelkästään Suomi-painoitteisesti. Mutta kaunis esine on katsojan silmässä. Sen sijaan muun muassa Kupittaan Saven yksilöllisiä koristeja käyttöesineitä menee säännöllisesti. Komea mahonkipöytä ja kahdeksan tuolia hintaan 1200 euroa ovat kuitenkin Suomesta. – Ruin ei toki ole megaluokan taiteilija, mutta hänen arvostuksensa on noussut sen jälkeen, kun hänen retrospektiivinen näyttelynsä oli Riihimäen taidemuseossa kymmenen vuotta sitten. – Talonpoikaisrokokoota arvostan. Itse pidän tosin barokista, mutta jugend on ehkä lähempänä sydäntäni. Helena Ruuskanen esittelee vaaleanvihreitä rokokootuoleja, lipastoa ja kirjoituspöytää. Mahonkia ja talonpoikaisrokokootaTattarisuon Antiikin valikoimissa on jykeviä, alun perin Tanskasta tuotuja huonekaluja, myös tammesta valmistettuja
Heinäelokuussa 1742 Venäjän ja Ruotsin välisiä taisteluita käytiin Helsingin kaupungin ja pitäjän alueilla. Jos meillä ei ollut jotain ohjasimme toisemme luo. Tänään toiminta on monipuolista, ja alueen yrityksillä on yhteismarkkinointiin tattarisuo.com -sivusto, jota tosin voisi vielä kehittää. Tattarisuon tapaus sai alkunsa, kun Malmilla Helsingin maalaiskunnassa sijainneesta Tattarisuon lähteestä löydettiin elokuussa 1931 ihmisten ruumiinosia. 61 Pahamaineinen Tattarisuo on vireä työpaikka-alue Tattarisuohon liittyy sotatapahtumia, rikoksia ja epämääräistä romukauppaa. Kyseessä oli yleisnimi tsaarin armeijan itäisille sotilaille. Barokkikaappi Tanskasta, tammea, hinta 650. Me tarjoamme keskivanhaa kohtuuhintaan, arvioi Helena Ruuskanen. Itse en ole varsinaiseen nettikauppaan lähtenyt. Yksi taisteluista käytiin Malmin lähellä suolla, joka eksoottisten sotilaiden vuoksi sai nimekseen Tattarisuo. Teksti ja kuvat: Klaus Susiluoto. Lähes kaikki myytävät esineet ovat omia. Tänään Tattis on vireä työpaikka-alue, jonka läheisyyteen nousee yhä enemmän uusia asuinrakennuksia. Pöytäryhmä, brasilialaista mahonkia. Tattarisuon – ruotsiksi Tattarmossen – nimihistoria ulottuu 1700-luvulle. Romukauppa on muuttunut kierrätykseksi ja alueella on esimerkiksi puusepänverstaita. Kalusteneuvos muutti pois naapurista, mutta he jatkavat nettikauppana. Ketään ei ollut tapettu, mutta haudanryöstö tietysti oli sekin törkeä rikos. – Aiemmin Tattarisuolla oli myös Kalusteneuvos, jonka kanssa meillä itse asiassa oli pienimuotoista yhteistyötä. Myöhemmin selvisi, että ne oli viety haudoista Malmin hautausmaalta. 1930-luvulla alue oli Helsingin takamaastoa, jossa sattui ja tapahtui. Tapaus mustasi Tattarisuon aluetta pitkäksi aikaa. Nettiin rajoitetusti Kilpailijoitaan Helena Ruuskanen ei osaa nimetä. – Löytöhallissa ja antiikkipuolella käy paljon nuoriakin. – Joitain esineitä netissä toki esitellään, mutta kauppapaikkaa emme ole luoneet. . Tiedossa ei ole, oliko mukana varsinaisia Krimin tai Kazanin tataareja, mutta Keski-Aasiasta sotilaita on lähteiden mukaan ollut. Helena Ruuskasen Löytötori sijaitsee Tattarisuon Antiikin viereisessä hallissa ja on auki viikonloppuisin kello 10-15, ei kuitenkaan kesäaikaan. Suomen tataareista nimitys ei kuitenkaan tule, he muuttivat Suomeen vasta 1800-luvun lopulla. Pöytä ja kahdeksan tuolia, hinta 1200 euroa. Nykynuori on hintatietoinen, eikä halua aina uusinta uutta tai toisaalta kallista antiikkia. Myyntitiliä olen harkinnut ja koeluonteisesti tehnyt, mutta päätöksiä en ole tehnyt. Erään teorian mukaan tattari viittaisi romaneihin
Tanskassa ja Ruotsissa opiskelleita suomalaisia naistaiteilijoita ei 1900-luvun alussa liene ollut kovin montaa. Ruin opiskeli Tanskassa ja Ruotsissa, jossa hän oli Anders Zornin opissa. Taiteilijoiden opintomatkat suuntautuivat yleisemmin Ranskaan ja Italiaan. Ruin maalasi myös paljon kansallisromanttisia aiheita, erityisesti kansallispukuisia naisia. Onpa hänellä itsestäänkin alastontutkielmia. Ingrid Ruin (1881-1956) oli tunnettu rohkeista alastonkuvista. Ruinia ei suinkaan ole kokonaan unohdettu. Eric Tigerstedtin kanssa hän sai vuonna 1921 pojan Carl Axel Waldemarin. Omakuvissaan Ingrid Ruin jopa hymyilee – ei niin itsestään selvä piirre suomalaisessa muotokuvataiteessa! Ruin on ollut tuntematon suurelle yleisölle, vaikka teoksia liikkuu jonkin verran huutokaupoissa sekä Suomessa että ulkomailla. Opinnot hän aloitti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo 16-vuotiaana vuonna 1897. Alastomuus luonnollista Ingrid Ruin tunnetaan parhaiten alastontutkielmista ja muotokuvista. ?. Suhteet ottovanhempiin lienevät olleet hyvät, ainakin hän signeerasi teoksensa Ruinnimellä, silloinkin kun oli naimisissa. Ingrid Ruin kuoli 74-vuotiaana Helsingissä vuonna 1956. Teoksensa hän siis signeerasi aina Ruin tai I.Ruin-nimellä. Vuosina 1901–1905 hän opiskeli Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa Kööpenhaminassa. 62 Tattarisuon Antiikissa on yksi Ingrid Ruinin taideteos, jota Helena Ruuskanen ei ole raskinut myydä. Toinen avioliitto oli onnistuneempi, kun hän vuonna 1931 meni naimisiin Gottleb Hagelbergin kanssa ja muutti tämän luokse Ruotsiin. Arvokkaimpien hinnat ovat olleet tuhannen euron tuntumassa, mutta valtaosa töistä on huutokaupoissa myyty satoihin euroihin. Avioliitto päättyi pian eroon. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Ingrid Ruinin luonnosmaisen maalauksen kehys vaatii pientä kunnostusta, kertoo Helena Ruuskanen. Teosten laadusta ei ole ollut kysymys: hän oli ehdottomasti ammattitaiteilija. Maalausten perusvire oli yleensä valoisa ja jopa ilon täyttämä. Ruin opiskeli ja asui pääosin Tanskassa ja Ruotsissa, mikä lienee yksi syy suhteelliseen tuntemattomuuteen Suomessa. Alastomuuteen hän tuntui teostensa perusteella suhtautuneen luonnollisesti. Signeeraus Ruin-nimellä Sigrid Ingrid Linnea Ruin oli alkuperäiseltä sukunimeltään Lignell, mutta nimi muuttui isän kuoltua ja Ingridin jouduttua adoptoiduksi. Helena Ruuskanen kertoo haluavansa selvittää teoksen taustat ja kunnon ennen mahdollista myyntiä. Ruin adoptoitiin helsinkiläisen kasvatustieteilijän Waldemar Ruinin perheeseen. Ruin avioitui kahdesti, käyttäen sukunimiä Tigerstedt (19191931) ja Hagelberg (1931-1956). Näyttelyssä oli esillä öljyvärija akvarellimaalausten, piirustusten sekä grafiikan ohella teoksia ruotsalaiselta Anders Zornilta, jonka oppilaana ja avustajana Ingrid Ruin oli kuutisen vuotta. Riihimäen Taidemuseossa oli taiteilijan tuotantoa esittelevä laaja näyttely kymmenen vuotta sitten. Ingrid Ruin elämänmyönteinen muotoja alastonkuvien mestari Ingrid Ruin tunnetaan hyvätasoista muotokuvista. Kesät hän vietti ottoisänsä Waldemar Ruinin huvilalla Inkoossa
Tehdas oli maamme ensimmäinen savialan teollinen toimija, joka tunnettiin nimellä Kupittaan Kallenkuljun tiiliruukki. Matti ja Maijaesineistä voi joutua maksamaan 100-150 euroa. Kupittaan Savi on tunnettu muun muassa Matti ja Maijakoristee-esineistä ja Pyykkärit-sarjasta. Kupittaan Saven maljakot ovat kohtuuhintaisia, tämän saa hintaan 25 euroa.. Vuonna 1921 tehdas monen muodonvaihdoksen jälkeen sai nimekseen Kupittaan Saviosaeleyhtiö. . Kuvan norsu myytiin hieman yli 100 euron hintaan. Toiminta ei ollut näpertelyä. Kupittaan Savi teki eläinfiguureja, muun muassa koiria, kissoja, virtahepoja ja norsuja. . Hinnat ovat yleensä kohtuulliset 10-60 euroa. Suurta kansainvälistä läpimurtoa ei tullut, mutta kymmenien suunnittelijoiden voimin saatiin ajoittain hyvää jälkeä. Kupittaan Saven tehdas sijaitsi nykyisen TYKSin T-sairaalan tienoilla, joka näkyy maanteitse Helsingistä saapuessa. 1950ja 60-luvuilla ”leimat” olivat tarroja Piispa Henrikkuvioilla. Yli 300 vuoden historia Alun perin savija keramiikkatehdas perustettiin Turkuun jo vuonna 1712. 1950-luku tussisigneeraus Made in Finland plus suunnittelijan/maalaajan nimikirjaimet. Yhtiön oman mainostekstin mukaan ”useilla huomattavilla parannuksilla ja tuotteilla tehdas on ollut Suomen saviteollisuuden tiennäyttäjänä”. tyjä. Vaikka Kupittaan Saven tuotteet olivat suosittuja, ajautui yhtiö konkurssiin vuonna 1969. 1920-luku massaleimat KS Oy, Turku. Keraamiset käyttöja koriste-esineet olivat tärkeä osa tuotantoa, mutta yhtiön tuotevalikoimaan kuuluivat myös tiilet ja laatat. Yhtiöllä esimerkiksi oli myös oma rautatie, ”Kupittaan savirata”, joten käytettiin saven kuljetukseen Halisista tehtaalle. Eläinfiguureissa hinta voi nousta pariin sataan euroon. 1930-luku massaleimat Made in Finland ja Kupittaa. . Yhtiön historiassa on vähemmän tunnettu jakso vuodesta 1918 vuoteen 1921, jonka aikana yhtiö oli nimeltään Kupittaan Saviteollisuus Oy. Leimaustapoja oli useita . Niinpä se vuonna 1933 ensimmäisenä Suomessa alkoi valmistaa tulenkestäviä tiiliä kotimaiseen raaka-aineeseen nojautuen. . Yhtiö teki myös maljakoita, kaatimia, kulhoja ja koristelautasia. 63 Kupittaan Savi perustettiin vuonna 1921 Turussa. Käsinmaalatut figuurit ovat muutenkin kysytSympaattisia saviesineitä Kupittaan Savelta Kupittaan Saven vuosikymmenet olivat vuoden 1969 konkurssista huolimatta varsin onnistuneet, ja moni harrastaja ja sisustaja kerää yhä sympaattisia saviesineitä. Yhtiö pyrki myös kansainvälisyyteen, ja sen tuotteita palkittiin muun muassa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937ja Milanon triennaalissa
Porvoon takametsässä kudotaan nimittäin designmattoja, jotka kelpaavat jopa Suomen Washingtonin suurlähetystöön. Jokaisen mattomallin takana tarina Designmattoja suurella sydämellä. 64 Jos mattomallistossa on sen nimisiä kuviomalleja kuten Ajatus, Odotus, Kaipaus, Huvitus ja Lupaus, on niiden takana oltava myös tarina
Tietenkin minulla oli syntynyt opiskelujen aikana kontakteja muun muassa Taideteollisen korkeakoulun kautta, jossa olin harjoittelemassa. Sieltä on viime vuosina lähtenyt mittatilauksella suunniteltuja ja kudottuja mattoja Suomen suurlähetystöihin ympäri maailmaa. Se iski minuun niin kovasti, että näin kolme seuraavaa yötä unta siitä, että kudoin kangasta, Pajusalo naurahtaa. – Suurlähetystöthän ovat Suomen käyntikortteja maailmalla, joten olen kovin otettu, että juuri minun mattojani on haluttu niihin hankkia, Pajusalo iloitsee. Jo viitisentoista vuotta sitten ollessaan äitiyslomalla kaksosten kanssa kotona Pajusalo alkoi viedä eteenpäin lapsuuden unelmaa käsillä tekemisestä. 40-vuotislahjaksi uusi ammatti Pirjo Pajusalon ja Linida Design Oy:n tarina alkoi kuitenkin jo paljon aiemmin. . dukasta suomalaista ja hieman uniikkia designia. Ympäristöystävällistä yritystoimintaa Pajusalolle oli jo opiskeluvaiheessa selvää, että hänestä tulisi yrittäjä. – Kun sain heittää ensimmäiset sukkulaheitot ja nähdä, miten langat menivät limittäin ja lomittain ja miten kankaan struktuuri muuttui riippuen siitä, mitä tein, tiesin, että tämä on minun juttuni, toteaa Pirjo Pajusalo. Hän oli perustanut jo oman yrityksensä opintojen vielä ollessa kesken, joten työ ja elämä designyrittäjänä alkoi heti valmistumisen jälkeen. Hänelle itselleen tärkeintä on säilyttää työssään kunnioitus. Suomen Washingtonin, Oslon, Madridin, Tokion, Soulin ja Windhoekin suurlähetystöjen lattioita koristavat aidot, luonnonmukaisista materiaaleista valmistetut designmatot. Porvoon Kaarenkylässä, miltei metsän keskellä sijaitsee pieni mattokutomo, joka toimi ennen rehuvarastona ja kanalana. 65 jälkeen Pajusalo päätti 37-vuotiaana radikaalisti jättää aiemman leipätyönsä ja lähti opiskelemaan tekstiiliartesaaniksi Borgå hantverksoch konstindustriskolaan eli Porvoon käsija taideteollisuusoppilaitokseen. – Minulta on usein kysytty, että mahdatkohan sinä tietää, miten isokenkäiset näillä sinun matoillasi tallustelevat. Matkan varrella Pajusalon yritys on löytänyt asiakkaita sekä yksityisistä kodeista että yrityksistä. Halusin tietää, miten se oikein tapahtuu ja menin kansalaisopistoon kurssille, Pajusalo muistelee. Muutaman harrastamisvuoden Tämä yritystarina kuulostaa lähes satumaiselta. Kun Pajusalo istahti kurssilla ensimmäisen kerran kangaspuiden ääreen, se oli menoa. – Aloitin yritystoimintani käytännössä lähes tyhjästä. – Olihan se minun yritykseni kannalta melkoinen onnenkantamoinen. – Siellä oli kankaankudonnan puoli, jossa erikoistuttiin käsin kudotun kankaan suunnitteluun ja kutomiseen. – Kun sain heittää ensimmäiset sukkulaheitot ja nähdä, miten langat menivät limittäin ja lomittain ja miten kankaan struktuuri muuttui riippuen siitä, mitä tein, tiesin, että tämä on minun juttuni. – Pohdiskelin, että kankaan kudonta on semmoinen käsityön muoto, jota en ole kokeillut. Pajusalon suunnittelemia ja kutomia mattoja löytyy eri mantereilta. Olen vastannut, että mahtaakohan kukaan arvata, miten pienessä pajassa nämä matot on kudottu, naurahtaa designyrittäjä, tekstiiliartesaani Pirjo Pajusalo Linida Design Oy:sta. Kolmen vuoden kuluttua annoin itselleni 40-vuotislahjaksi uuden ammatin, Pajusalo kuvaa. – Ulkoministeriö halusi löytää lähetystöihin nimenomaan laaPirteää ilmettä kotiin Huvitusmaton avulla
– Olen saanut myös positiivista palautetta siitä, että nämä minun mattoni sopivat hyvin sekä moderniin että todella vanhaan ympäristöön ja sisustuksiin, Pajusalo toteaa. Käytännössä matoissani käytetty pellavanaru tulee suomalaisen tukkurin kautta Baltiasta. 66 Linidan ensimmäinen mattomalli on nimeltään Ajatus. Kuvan matto on malliltaan Odotus. Pajusalon suunnittelemien kuviomallien taustalla on hauska ajatusleikki. Olen tarkka siitä, että värjäys tapahtuu valvotuissa olosuhteissa. sekä luontoa että asiakasta kohtaan. Värjäytän sen itse oman värikarttani mukaan, Pajusalo toteaa. – Myös pellavanaru värjätään Suomessa. Taito ry:n tunnustusta Pirjo Pajusalon mattokutomossa on käytössä paineilmalla toimi. Seuraavaksi tuli Kaipaus eli kaipuu siitä, että pitäähän tässä saada valmista, Pajusalo kertoo. – Ensin tuli Ajatus, josta kaikki lähti liikkeelle. Villan ostan Uudesta-Seelannista, josta se tulee luonnonvalkoisena. Linidan matot sopivat sekä moderniin että vanhaan ympäristöön. Ja lopulta tietenkin tuli mukaan Lupaus eli tunne siitä, että lupaukset oli lunastettu. Etenkin Lupaus-mallia on haluttu yhdistellä myös Artekin huonekalujen kanssa, koska mallissa on 50–60-lukujen henkeä. – Olen suunnitellut oman mattomalliston ja käytän materiaaleina vain aitoja luonnonmateriaaleja. – Sitten putkahti Huvitus, kun huomasin, että kyllä vaan, tämähän toimii. Ajatusleikki kuviomallien taustalla Linida Design -matot kudotaan tilauksesta asiakkaan haluamiin mittoihin. Luova ajattelija ja käsillä tekijä Pajusalo on myös noteerattu sekä sisustusarkkitehtien että sisustuslehtien keskuudessa. Luova ajattelija ja käsillä tekijä Pajusalo on myös noteerattu sekä sisustusarkkitehtien että sisustuslehtien keskuudessa. Kuluttajan ja luonnon kannalta värija kiinnitysaineiden tulee olla turvallisia, jotta ihminen ei saa matoista allergisia oireita eikä luonto kuormitu. Valittavana on viisi eri kuviomallia ja useita eri väriyhdistelmiä. Sitten syntyi Odotus, että mitähän tästä tulee vai tuleeko mitään
Materiaalivalintojen lisäksi pidän myös tärkeänä sitä, että kuvioni ovat täysin minun omiani, toteaa yrittäjä Pirjo Pajusalo. – En tiedä, moni kysyy minulta tuota samaa asiaa. – Ajattelen niin, että kun asiakas ostaa minun mattoni, joka on vähän keskivertomattoa kalliimpi, matto menee ihmiselle, joka oikeasti arvostaa sitä ja haluaa pitää siitä huolta. Samaisena vuonna Linida Design Oy valittiin myös Taito ry:ssä Uudenmaan vuoden käsityöyritykseksi. . Vuonna 2012 Pajusalo valittiin Taito ry:n Kestävän käsityön keulakuvaksi. Pajusalo vastaa. 67 Designmatto luo tyylikkään tunnelman kotiin. Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa. Onko hän taiteilija, käsityöläinen vai taidekäsityöläinen. Olen iloinen siitä, että kentällä on alettu jo tunnistaa minun mattoni Linida-matoiksi. Työ on silti alusta loppuun käsityötä, jossa tarvitaan paljon työtunteja ja aitoa rakkautta käsillä tekemistä kohtaan. Pajusalo ja Linida Design Oy on saanut tunnustusta myös Käsija taideteollisuusliitto ry:n taholta. Kuvan matto on malliltaan Kaipaus. Tunnistan itseni ehkä parhaiten designpuolen käsityöläisenä, koska haluan erottautua joukosta ja käyttää laadukkaampia ja luontoystävällisempiä materiaaleja, Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.. – Kilpailuvalttini on selkeä oma tyyli. Miten yrittäjä näkee itsensä. Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski Kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski ja Linida Design Oy vat mattopuut
68 Antiikki ja talonpoikaiskalusteet kestävät aikaa, ja ne voi aina uudistaa Talonpoikaistalo somistuu Kati Helanto-Väätäsen vanha pohjalaistalo Nummelassa on hyvässä kunnossa, ja Kati on kunnostanut sitä alkuperäisasua kunnioittaen. Sisustuksessa pohjalainen talonpoikaisantiikki ja maalaisromantiikka ovat Katin ominta tyyliä, jota hän piristää lasin kiillolla, sillä hän tunnustaa kristallin ja kristallikruunujen olevan hänen heikkoutensa. kristallikruunuilla
– Luulen, että näitä pikkutauluja on ollut suvullani jossain, koska olen niihin mieltynyt ja keräillyt niitä kirppiksiltä, Kati HelantoVäätänen kertoo. 69 . Voi kuitenkin sanoa, että se on hyvällä maulla istutettu sananmukaisesti Antiikki ja talonpoikaiskalusteet kestävät aikaa, ja ne voi aina uudistaa kehyksiin, kun näkee taulutelevision puusepän tekemissä antiikkisissa kehyksissä. Se ei kuitenkaan haitannut Katia: – Tämä oli minulle onnellinen sattuma, sillä etsimme Karkkilasta vanhaa koulua yritystarkoituksiin, mutta sitä ei olisi voinut Kati Helanto-Väätänen pitää siitä, että kauniit astiat ovat esillä. Antiikin ja vanhan tavaran rakastamiseen liittyy Kati HelantoVäätäsellä, 52, paljon lapsuusmuistoja tai alitajuisia muistikuvia siitä, miltä kotona tai isoäidin luona näytti. Tv-antennia kannattelee vanha, messinkinen kynttilänjalka. – Elämme antiikin keskellä, mutta emme sen ehdoilla.. – Länsi-itäsuunnassa rakennettu, valtava 380-neliöinen talo on tehty hyvälle paikalle kallion päälle ja puiden istutus talon suojaksi on mietitty tarkoin. ”Onnellinen sattuma” Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten talon ostanut Kati Helanto-Väätänen sai hyvässä peruskunnossa olevan talon. Hallussani on vanha tilakartta 1800-luvulta kopeekan leimoineen, Helanto-Väätänen toteaa. kristallikruunuilla Klaukkalalaisen Savitorpan esineitä Helanto-Väätäsellä on paljon, sillä hän oli kesätöissä aikoinaan maalamassa dreijattua posliinia. Ennen tämä oli suuri maatila, mutta nyt maata on enää jäljellä 2,6 hehtaaria. Edellinen omistaja oli maalannut sen jo vihreäksi. Takana vasemmalla oleva astiakaappi on samaa kalustetta sen takana olevan kaksikerroksisen sängyn kanssa, jota somistavat hänelle rakkaat pitsit. Kun omat vanhemmat nyt jo ovat kuolleet, myös heiltä perittyjä esineitä sekä omia ostoksia aikojen saatossa on Helanto-Väätäsen kotona, joka on sekin kuin museo: – Elämme antiikin keskellä, mutta emme sen ehdoilla, Helanto-Väätänen toteaa. Vaikka viiden lapsen äiti ei rakasta nykyaikaista tekniikkaa, sitä pitää kotona olla. Sen sijaan ystäväperheen kanssa suunniteltu majatalopitopalvelu -yrittäjyys kahden kerroksen asunto-osakeyhtiössä ei onnistunut – toinen perhe hävisi kuvioista. Tuvan katto on korotettu ja palautettu entinen ruokakomero-ruokasali ja keittiö yhtenäiseksi tilaksi. Alkuperäinen maali löytyy ovien alta: jonkinlainen keltainen. Pohjalaistalo 1800-luvulta Tiettävästi rusthollari ja valtiopäivämiesAxel Gabriel Tolpo osti Vihdin Nummelasta pohjalaistalon, Ylöstalon, joka on Kati Helanto-Väätäsen ja kahden vielä kotona asuvan lapsen koti. Kaksifooninkinen pohjalaistalo on vuodelta 1848. Sininen astiakaappi on ainutlaatuisen muotoinen
Hyvässä kunnossa Edellisen omistajan perikunta oli käyttänyt taloa yhdeksän vuoden ajan vain kesäaikaan, mutta mitään ei ollut mennyt pilalle. Muita korjauksia ei juuri ole tehty. Alkuperäinen yritysidea on palannut jalostuneena joitain vuosia sitten, kun kiinteistönvälittäjän työssä ollut HelantoVäätänen ei pystynyt jatkamaan työtään terveydellisistä syistä. Kupariesineet viehättävät Kati Helanto-Väätästä. Tupakeittiössä on myös korotettu katto alkuperäiseen korkeuteensa: – Kauniit astiat saavat olla esillä. Perustuksen ja lattioiden kuivuus selvisi Helanto-Väätäselle, kun niitä alettiin purkamaan uusien pesutilojen tieltä: – Vesiputket on tehty pintaasennuksina, joten mahdollisen vesivahingon voi todeta heti. 70 Yläkerran portaikon aulassa oleva pöytä on hiottu, mutta maaliväriä ei ainakaan toistaiseksi ole. Olen sitä mieltä, että suihkukaappi on ainoa oikea ratkaisu, sillä hirsitalo liikkuu. – Poistin tämänkin talon alkuperäisen talonpoikaiskaapin sammaleenvihreitä maalikerroksia infrapunalämmittimellä, mutta jäin tähän punaiseen kerrokseen, joka miellytti minua. ”Onneksi ei ollut paljon rahaa” Jokaisessa huoneessa on toimivat uunit tai pönttöuunit – kaakelit on ehkä jätetty aikoinaan tekemättä – mutta sähköä kuluu paljon. Se pyörii matkailijoiden, vanhasta tavarasta luopuvien ja vanhaa tavaraa entistävien sisustusliikkeenä ja kirpparina. Pohjapiirustusta on muutettu vain sen verran, että tupakeittiöstä on purettu ruokasalin erottava väliseinä ja ruokakaappi, ja yläkerran aulatila suunniteltiin uudelleen, jotta saatiin sinne vaatehuone ja kylpyhuone. Hän ei osannut olla tekemättä mitään, joten hän perusti vuonna 1911 rakennettuun tiilinavettaan oman Katin Sisustusnavetta -liikkeensä. Ikkunassa on paksut talviverhot, joilla on tärkeä tehtävä eristäjinä. Matkalla näin Vihdin paikallislehdestä myynti-ilmoituksessa vain talon kuvan, mutta sain ihmisiltä selville, missä se oli. jakaa kahdelle perheelle. Ikkunaan Kati on myös laittanut pitsiä, johon kertoo olevansa hurmaantunut. Kaapin päällä on vanhempieni ystävän, Essi Renvallin Nefertiti. Alarivillä on häälahjaksi saamaamme Tanskan kuninkaallista Blå blomst flettet -posliinia ja muut ovat äitini keräämiä, Tanskassa kahteen otteeseen varttunut Kati Helanto-Väätänen kertoo.. Sisäänkäynnin uuteen kylpyhuoneeseen jätin maalaamatta; minusta se on näin ihan kaunis, Kati Helanto-Väätänen kertoo
Olen ostellut näitä kirppareilta, Kati HelantoVäätänen pohdiskelee. – Tuon ikkunan helatkin on pitänyt itse tehdä, Kati näyttää taidokasta, messinkistä helaa. Yhdessä talonpoikaiskaapissa on vuosiluku 1778. Ne somistavat huonekaluja, ikkunoita, flyygeliä ja niin edelleen. – Romanttinen tyyli on minulle ominta. Taitava ystävä Vesa Lempiäinen on tehnyt ruiskumaalauksella koristeita uuneihin, tauluja ja kylpyhuoneen ylellisen sinivalko-kultaisen, koristeellisen sisustuksen kaappeihin, kaakeleihin, jopa kattoa myöten. – Ne ovat pieniä asioita, kuten rintamahevosen eläkepäivät täällä tai evakkojen koti, mutta päästän muutkin nauttimaan kodistani, onhan tämä kulttuurijuttu. Ehkäpä ne jonain päivänä jatkavat elämäänsä jossain toisessa muodossa. Seinällä on Anita Snellmanin kukkataulu ja toisella ystäväni, ruiskumaalari Vesa Lempiäisen Pojat rannalla, josta pidän, mutta jonka alkuperäistä en voi havitellakaan, Helanto-Väätänen sanoo. Muistoja isovanhemmista Kaikki ei ole satoja vuosia tai edes sataa vuotta vanhaa, vaan sohvien joukossa on 1940-luvun kaunotarkin. Essi Renvallin veistoksia on useita – hän oli isovanhempien ystävä. Pohjalainen talonpoikaisantiikki ja maalaisromantiikka ovat olleet Katin ominta tyyliä, jota hän piristää lasin kiillolla, sillä hän tunnustaa kristallin ja kristallikruunujen olevan hänen heikkoutensa. 1700-luvun talonpoikaiskaappeja Parisenkymmentä vuotta sitten ei ollut hyvin saatavissa oppeja perinnerakentamiseen, eikä rakennusapteekkejakaan ollut. Rakennusinsinööriisäni on osaltaan ollut tukena. Isovanhemmista muistuttanevat myös vanhojen, haalistuneidenkin pikkutaulujen sommitelma vihreällä tapetilla yläkerran eteishuoneessa. Isoäitini oli tanskalainen ja olen itsekin asunut siellä. Kokopuusta tehdyt huonekalut eivät mene miksikään, korkeintaan vanhaa maalia ei saa enää pelastettua, mutta toisinaan hyvä maalikerros saattaa löytyä pinnan alta. Sitä, että remontteja on tehty pikku hiljaa Kati Helanto-Väätänen pitää onnistuneena asiana: – Onneksi minulla ei ollut paljon rahaa käytettävissäni, sillä silloin olisin pilannut talon remonteilla. 71 – Nämä laivalyhdyt olen kunnostuttanut sähkömiehellä ja lamput vaihtavat nyt väriä, Helanto-Väätänen sanoo mieleisellään sinisellä värillä maalaamassaan yläkerran portaikossa. Se saattaa olla peruja sieltä, sillä tanskalaisetkin ovat viime kädessä maalaisia, asuvat vain lähempänä Eurooppaa, HelantoVäätänen kertoilee astiakaappien äärellä, jossa on äidin keräämää ja tanskalaista, kuninkaallista sini-valkoista posliinia. Ta lokaupa n yhteydessä Helanto-Väätänen osti vanhaa irtaimistoa. Nyt hengittävä rakenne on säilytetty. – Ne kuvat jotenkin kiehtovat. – Tämä on Feurich-flyygeli, jota tyttäreni soittaa. Vanhan arvo ei katoa Vanhojen tavaroiden arvostuksen syy on yksinkertainen: – Vanha kestää ja kestää aikaa. Muutimme vain ehkä 70-luvun energiakriisin aikana tehtyjä asioita eli korotimme kattoa. Niin ovat myös posliiniset valokatkaisijat, mutta varaosia ei aikanaan saanut, vaikka Kati Helanto-Väätänen olisi tahtonut säilyttää vanhan tyylin sähköissäkin kauttaaltaan. Saat kunnollisen samalla rahalla, jolla saisit uusvanhan; vanhassa tuunaaminen tai ammattilaisilla teettäminen eivät mene koskaan hukkaan, Kati Helanto-Väätänen toteaa. Hän on voinut keskittyä enemmän sisustamiseen ja tuunaamiseen. Talon muistoja ovat kertoneet jotkut vanhat kyläläiset. Romanttisia pitsejä Myös käsitöitä Helanto-Väätänen arvostaa ja kertoo haalineensa pitsejä ja ristipistotöitä kotiinsa. Sisustusta somistavat taulut, ikonit ja maalaukset. Teksti ja kuvat: Mira Piispa. Suurin osa vanhasta takoraudasta ja puusta on kuitenkin kestänyt hyvin aikaa ja on käyttökelpoista edelleen. En tiedä, miksi. . – Kun kerran aamukahvillani rupesin tutkimaan, mitä sisäkaton alla oli, näin hirret ja purkaminen alkoi saman tien
Käsi ei saa tässä työssä vapista.. Myös parin suuryhtiön liikelahjoina Sivulan taidonäytteitä lienee ympäri maailmaa. 72 Sisältä sorvattua ja pintakäsiteltyä puuamforaa tekee harva Viljo Sivulan käsissä puusta tulee taidetta Riihimäkeläisen Viljo Sivulan kädenjälkiä on maailmalla raharikkaiden luodikoissa
Kädentaidot periytyvät monessa sukupolvessa. 73 . Mestari ja oppipoika -kuvio toimii edelleen. – Oma poika Timo on puutyön osaaja ja pojanpoika Tonin kanssa teemme tuhkauurnia. – Silti valitsin puutyön ammatikseni. Isäni kaatui sodassa, mutta oli taitava rakentamaan soittimia esimerkiksi mandoliineja. Omat puusepäntaitoni opin papaltani. Sivulan mielestä ammattikoulu tarjoaa hyvän pohjan, mutta vasta muun muassa puuseppämestarien järjestämillä kursseilla saa alan erikoisosaamista, joka siirtyy sukupolvelta toiselle käytännön oppimisen kautta. – Minulle tarjoutui mahdollisuus päästä osa-aikaeläkkeelle 56-vuotiaana. Sivula otti osaa näytteilleasettajana Juvan Puutaidenäyttelyyn kymmenkunta vuotta. Sivula oli 17 vuotta työurastaan valtion palveluksessa, Riihimäen keskusvankilan puuverstaan työnjohtajana. Setäni valmisti puusta melkein mitä tahansa, muistelee Sivula. Luodikon tukki karhentui käsin Puun työstö on Sivulan käsissä taidetta. Ennen ammattiopintoja jo kansakoulussa Sivulalla metallija puutyö olivat yhdeksikköjä, sähköoppi kymppi. Sivulan suvussa kädentaidot ovat tuoneet elantoa jo vuosikymmeniä. Sivula oli myös Suomen Puunsorvaajat ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Olin jo sitä ennen tehnyt omalla toiminimellä erilaisia erikoistöitä, mutta tietysti eläkkeelle pääsy merkitsi uusia haasteita. Parhaiten olen oppinut tekemällä, kokeilemalla ja joskus vähän epäonnistumallakin. Tarkka suunnittelu, milTaidokas jalallinen vati on yksi Sivulan ammattitaidon mestarinäytteistä.
Pykäläinen raakaversio muuttuu sorvauksella sopusuhtaiseksi. Amforan sorvaus ja hionta alkavat, kun kaikki osat ja levyt ovat paikoillaan. Osa aseista päätyi presidentin tuliaisina eri puolille maailmaa. limetrin tarkka osaaminen ja puun perinpohjainen tuntemus tekevät mestarin. Sorvauksella valmistuu amforakin Sivulan intohimona on ollut nuoruudesta saakka sorvaus. – Minulle kaiverrus oli hermolepoa, siinä työssä oli vain minä ja puu. Huippuluodikkoa valmistettiin vain tuhat kappaletta. – Laskin joskus, että liikelahjoja on levinnyt 17-18 maahan.. Aseiden puuosien viimeistely tehtiin käsin, jotta huippulaatu tulisi varmistetuksi. Vielä vuonna 2005 karhennuskaiverrukset olivat käsityötä, jonka osaajia oli Sakolla puolenkymmentä. Sorvipajassaan Sivula on valmistanut liikelahjoja muun muassa Metso Papersille ja Paloheimolle. 74 Tuhkauurnisssa näkyy Sivulan huolellisuus ja tarkkuus Viljo Sivulan valmistamassa kannussa eivät saumat näy, vaikka kannu onkin valmistettu useasta osasta. Osat kiinnittyvät toisiinsa urituksella. Aseissa on Viljo Sivulan kädentaidon jäljet. Kuvion oli todennäköisesti suunnitellut Tapio Virkkala –Työ oli erittäin tarkkaa, ei antanut anteeksi virheitä. Perhekin tottui siihen, että painuin verstaaseen, eikä minua silloin häiritty. Näiden luodikkojen kohdalla sain tehtäväkseni tukin kaiverrukset yksityiskohtaisten ohjeiden mukaan. Asetta ostivat muun muassa arabisheikit ja amerikkalaiset raharikkaat. – Olin aloittanut tukkien karhennukset jo vuonna 1961. Nykyisin laserteknologia on korvannut käsityön. Tukit tulivat valmiiksi pintakäsiteltyinä ja hiottuina. Mallikappaleiden lisäksi Sivula koristeli tukkeja pari vuotta. Taltta ei saanut lipsahtaa etenkään kaiverruksen ulkopuolelle. Piirustussapluunoiden perusteella kaiversin tammenlehvät kohokuviona tukkiin käsin. Asetehdas Sakon täyttäessä 50 vuotta se otti tuotantoon erikoisaseen Sako Super de Luxen. Mallisarjan kaiverruksia tekivät useat alan ammattilaiset, mutta Sivulan osalle tuli mallikappaleiden valmistus
– Hionnassa on edettävä tietyn proseduurin mukaan. Sorvattuja amforoita on valmistanut vain harva taiteilija. Käytännössä puu kuivuu kahdeksaan prosenttiin ainakin kymmenen vuotta. – Puun kauneus korostuu eri tavoin kuin yhdestä puusta valmistetussa sorvatussa esineessä. Olennaista jokaisen esineen valmistuksessa on huomioida puun syysuunnat. – Olen tehnyt uurniin koristeeksi, mitä omaiset ovat toivoneet, muun muassa veteraanitunnuksen, kukkia, lintuja mopsin, eräälle kalastajalle kuhan ja kovalla hiihtäjälle sukset ristiin. Vankilan puuverstaan työnjohtajana ollessaan Sivula kouluttautui työteknikoksi. Sivulan verstaassa on varastoituna jopa parinkymmenen vuoden ikäistä puutavaraa muun muassa noin 60-senttinen visakoivulankku ja yli satavuotiasta täysin tervettä koivulankkua. Kulhon halkaisija on 400 milliä. – Kaiken perusta on yksi yhteen piirrettävä mallipiirustus, josta lähden liikkeelle. 79 Sivulan kodin hyllyillä ja pöydillä on kymmenkunta erilaista puuveistosta. Sivula suosii ulkomaisia kovia puulajeja. Muussa tapauksessa hienompi paperi ei pysty poistamaan edellisen hionnan tekemiä naarmuja. Tällä hetkellä Sivula valmistaa tuhkauurnia kotimaisista ja ulkomaisista jalopuista. Komeimpia on kirsikkapuinen Aavikon Amfora, korkeudeltaan 540 milliä. Töitä on kertynyt yli 500, mutta suurin osa on myyty eteenpäin. Huippuluodikon tukin käsityöstä ovat jäljellä enää kuvat. Mestari huomioi syysuunnat Sorvausaihion Sivula valmistaa liimaamalla. Amfora on hiottu ja pintakäsitelty myös sisäpuolelta. Puun pitäisi kuivua alkuun ulkosalla vuosia ja kuivumiseen pitää laskea tuuma per vuosi. Yhdellä tällaisella lautasella Sivula on saanut kunniakirjan Hämeen Puunsorvaajien näyttelyssä. – Ne ovat sellaisia aarteita, että niiden käyttö pitää tarkkaan miettiä. Juhani Karvonen. Ulkokuivatuksesta puu siirretään vielä sisätiloihin, joissa puun pitää kuivua vielä jopa Puu-upotustekniikalla voidaan valmistaa monimutkaisiakin symboleja. Jollei ole välinettä, se teetetään Jokainen esine on ikään kuin omansa, koska se on suunniteltava erikseen. Sivulan mukaan renkaiden syysuuntaan tulee kiinnittää huomiota, sillä puu liikkuu eri tavoin syyn pituusja leveyssuunnassa. Ne ovat joko tangentin tai säteen suuntaan sahattuja osia, mutta missään tapauksessa niitä ei saa sekoittaa samaan levyyn. Puun kuivuttava jopa vuosia Toinen tärkeä seikka on puun kuivuus. Hionta on aloitettava karkealla santapaperilla ja siirryttävä aina hienompaan santapaperiin ja loppujen lopuksi 4,0 vahvuiseen teräsvillaan. – Puun on oltava niin sanotusti puusepän kuivaa eli kosteusprosentti saa olla enintään kahdeksan. Sivulalle ei riitä pelkkä sorvaus, vaan sorvattu pintakin on vielä hiottava sileäksi. – Liimaan kirsikkapuisia kiekkoja yhteen aihioiksi. Jotta voin sorvata ja hioa myös sisäpuolen sileäksi, on amfora valmistettava kolmessa osassa. Leveästä lankusta voi aina sorvata ison lautasen tai kulhon. Visakoivuisen kulhon ja puumunan kokonaisuus on nimeltään Odotus. Amforan Sivula on valmistanut kolmesta osasta. Yksi Sivulan suunnittelema ja valmistama tuote on ollut sisältä sekä ulkoa sorvattu ja pintakäsitelty amfora. Sorvaustekniikka vaatii aihion jakamisen osiin. Levyn liimauksessa on huomioitava levyn vääntyminen, mitä voin ehkäistä vuorottelemalla puun pintaja sydänpuolta. . Erittäin tärkeää on, ettei santapaperin välillä ole eroa 60 karkeusluokkaa enempää. Kotimaisista puulajeista visakoivu on kuvioiltaan hieno. Käsityönä toteutettava puu-upotekoristelu vaatii tekijältään taiteellisuutta ja luovuutta. Kirsikkapuu on myös kovaa ja siihen syntyy petsauksella hieno tumma pinta. Liimalevyn valmistuksen aloitan valitsemalla liimattavat kappaleet siten, että koko liimattava levy on tasasyinen ja kuvioinniltaan yhdenmukainen. Intarsia on puuseppien käyttämä erikoistekniikka, jota voidaan käyttää koristelussa. Niihin hän tekee erilaisia symboleja. Kasaan liimalevyn puristimilla yhteen. Nimi: Viljo Sivula Ikä:72 Koulutus: Ammattikoulussa mallipuusepäksi. Ilman tarkkaa mallipiirustusta on mahdotonta sorvata amforasta muodoltaan sopusuhtaista. Tuhkauurnissa puu-upotekoristelut Viime vuosina Sivula on keskittynyt tuhkauurnien valmistukseen. Valmiista levyistä valitsen samankuvioiset levyt, joihin piirrän aihioiden valmistamiseen tarvittavat ”renkaat”. Niiden valmistus on millimetrityötä. – Ruusupuu on varmaan se kovin, mutta sitä on vaikea enää saada mistään. Sorvaus olisi ollut hyvin hankalaa normaalilla laipoilla. Sivula on käyttänyt luovuuttaan ja kekseliäisyyttään, jopa joutunut teettämään uusia työkaluja. Sen jälkeen toiminut käsityöläisyrittäjänä. – Hiprakka-nimiseen pikariin minun piti teettää erityinen laippa, koska jalkaosa oli kierteinen ja vieläpä epäsymmetrisesti. Teollisessa valmistuksessa ei tällaisia seikkoja oteta huomioon. – Erittäin tärkeää on, että valitsen levyyn samalla tavalla sahatut kappaleet. vuosia. –Hyvän tuloksen saa kääntämällä syysuuntaa noin 15 milliä edelliseen renkaaseen
Kirjallisuusharrastus tuo sisältöä elämään Lukutoukan kirjahyllyssä säilötään vain tunnearvoltaan merkittäviä teoksia. 76 Raippalinnojen kulttuurikodissa Jyväskylässä keskustelu rönsyilee sisällissodasta nykytaiteeseen ja lapsuusmuistoista politiikkaan. . Vanhan puutalon sisustuksen ilmettä hallitsevat mitä erikoisimmat taideteokset, kauniit kalusteet ja jokaiselle pöydänkulmalle unohtuneet kirjapinot
Olen saanut niin paljon uusia ystäviä ja oppinut uutta toinen toistaan erikoisemmista asioista. Nummisuutarit sai kädet tärisemään Raippalinnan olohuoneessa nököttää puusepän tekemä kirjahylly, joka pullistelee romaaneita ja tietokirjoja, runoteoksia ja muistelmia. Hylly ei vaikuta loogisesti tai edes harkitusti järjestellyltä: filosofiset teokset nojailevat kepeisiin nykyromaaneihin ja viime Kirjallisuusharrastus tuo sisältöä elämään Pari tärkeää teosta: Eino Leinon kootut runot ilahduttivat erään sairausloman aikana, Lapin tuhat tarinaa – Anto Leikolan juhlakirja taas sisältää tuttujen kirjoittajien tekstejä. Sinuhe Egyptiläinen sykähdytti Eläkkeelle jäänyt erityisopettaja hörppää kahvia ja plaraa ilmastointiteipillä korjattua kansiota, jonka välistä pursuilee valokuvia, laulunsanoja, monisteita ja muistiinpanoja. Se oli Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, jonka luin oppikoulun toisen luokan joululomalla. 77 Reippaan hiihtolenkin jälkeen eläkeläinen Lauri Raippalinna, 62, nappaa kotikirjastosta käteensä tunnelmaan sopivan teoksen ja istahtaa nojatuoliin. ?. Kysyttäessä, mitä kirjallisuus hänelle merkitsee, hän hengittää syvään ja on pitkään vaiti. Himolukijalle kelpaa kaikki sotahistoriasta moderniin runouteen. Sitten hän puhaltaa ilmat suustaan ja toteaa: – Se merkitsee valtavasti. Kirjallisuus ja kulttuuri on rikastuttanut elämääni tavattoman paljon. Niin kauan Raippalinna on kuulunut säännöllisesti kokoontuvaan lukupiiriin, Poikien kirjakerhoon. Sen jälkeen ei ole ollut paluuta: Sinuhea seurasi Mikael Karvajalka, sitten muut kotimaiset ja ulkomaiset klassikot Hemingwaysta Steinbeckiin ja Linnasta Leinoon. Nivaskassa on muistoja 30 kirjallisuusvuoden ajalta. Kirjallisuus ja lukeminen ovat kuitenkin kulkeneet matkassa vielä pitempään: – Muistan elävästi ensimmäisen kerran, kun hyvä kirja todella sykähdytti ja se oli pakko ahmia nopeasti loppuun. Harrastus on laajentanut maailmankuvaani ja tuonut vastapainoa työlle
Kulttuurikodin olohuoneessa seisoo myös piano, jonka kannelle Lauri on nostanut muutamia mielestään mainitsemisen arvoisia teoksia: Raamattu, Koraani, Rikos ja rangaistus, Eino Leinon kootut runot, Yashar Kemalin kirjat ja Kamasutra. Sen luettuaan ymmärtää paljon paremmin sitä, mitä maailmassa nyt tapahtuu. Vanhojen koulukavereiden kanssa perustettu vapaamuotoinen kirjakerho on kokoontunut säännöllisesti jo 30 vuoden ajan. – Poikien kirjakerhossakin on nähty vierailevia paikallisia tähtiä Harri Tapperista Olli-Pekka Tennilään ja Pirjo Hassiseen, Raippalinna kertoo. Syksyisin tulee luettua eniten. 78 Suomen ainoa kirjoittamisen maisteriopintoja tarjoava yliopisto. – Jokaisen kannattaisi lukea Koraani. Nykyään on niin paljon ihmisiä, jotka oikeuttavat itselleen kaikenlaista ja kuvittelevat, että laki ei koske heitä. Kaupungissa on muun muassa historiallinen Kirjailijatalo ja Raamattu ja Koraani: kaksi teosta, jotka Lauri Raippalinnan mukaan jokaisen kannattaisi lukea riippumatta uskonnollisesta katsantokannasta. Jyväskylä on Suomen Ateena Jyväskylää kutsutaan toisinaan Suomen Ateenaksi, kulttuurin ja sivistyksen kehdoksi, jossa kirjallisuuselämä on aktiivista. – En usko, että kirjastollani on suurta rahallista arvoa, mutta tunnearvo on valtava! Minulla on esimerkiksi useita paikallisten kirjailijoiden signeeraamia teoksia, jotka ovat muodostuneet rakkaiksi. Raippalinna kertoo hyödyntävänsä ahkerasti kirjastopalveluita, ja hän kehuukin suomalaista Lauri Raippalinna selailee Poikien kirjakerhon muistiinpanoja. On Raippalinna tosin päässyt lukupiiriystävän luona selaamaan rahallisesti arvokkaitakin teoksia, muun muassa Aleksis Stenvallin signeeraamaa Nummisuutareiden ensipainosta! – Kyllä silloin kädet tärisivät, bibliofiili naurahtaa. Silti moraali tai joku muu meissä ohjaa toimintaamme ja pakottaa kyseenalaistamaan valintojamme, himolukija pohtii. Mutta mitä ihmettä seksioppaana tunnettu Kamasutra tekee tässä vakavassa joukossa. – Kun ymmärtää uskontoja, ymmärtää paremmin sitä, mitä ja miksi maailmassa tapahtuu, eläkeläinen toteaa. Sanonta ”historia on kuollut” on pötypuhetta – uskontojen merkitys nykyisessä maailmanpolitiikassa on suurempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin! Raippalinna napauttaa. Yksistään Poikien kirjakerhossa on 30 vuoden aikana tullut luettua noin 250 kirjaa. Raippalinna ei ole laskenut, montako hyllymetriä kirjallisuutta on kotiin kertynyt.. Valtaosa kirjakokoelmasta löytyy alakerran kirjahyllystä. Erityismaininnan saa vielä yläkerran kirjahyllystä löytyvä Väinö Linnan tuotanto. Rikos ja rangaistus poliitikoille Poliitikoillekin lukuihmisellä on suositus: – Suosittelen Dostojevskin klassikkoa Rikos ja rangaistus. Hän luopuu auliisti teoksista, joilla ei ole tunnearvoa ja jotka hän on jo kahlannut läpi. Talvisin hiihto vie aikaa, kesäisin purjehdus ja moottoripyöräily. Kymmeniä, ehkä satoja. Kirjasuosituksia Raamatusta Kamasutraan Lauri Raippalinna asuu vaimonsa Päivimarjutin kanssa valoisassa ja ilmavassa, 50-luvulla rakennetussa omakotitalossa, jonka seinät on vuorattu taideteoksilla. vuosien Finlandia-ehdokkaat ovat sujahtaneet kellastuneiden klassikoiden kainaloihin. – Luen päivittäin, mutta aktiivinen lukeminen on kausittaista. Raippalinna kertookin, ettei ole kirjakeräilijänä järjestelmällinen tai suunnitelmallinen. Kirjastopalvelut saavat kiitosta Lauri Raippalinna ei osaa arvioida, kuinka monta kirjaa hän lukee vuosittain. – Tämä on niin väärinymmärretty teos! Kirja tulvii mahtavia elämänohjeita, sitäkään ei pitäisi lukea niin kuin piru raamattua, Raippalinna väläyttää
. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Raippalinnojen kaunis koti kylpee valossa ja taiteessa. – Harmillisesti kielitaito vähän rajoittaa luettavien kirjojen määrää. – Kun kävelen palvelutiskille ja pyydän saada vaikka Olavi Paavolaisen teoksen Taistelu Aunuksesta, kohta se kiikutetaan kellarin kätköistä käteeni. Uusintalukukierroksella on vastikään menehtyneen Yashar Kemalin tuotanto. Yläkerran kirjahyllystä löytyy lähinnä tietoja taidekirjoja. Toisinaan etäisyyden ottaminen tuo kuitenkin lukuharrastukseen perspektiiviä ja avaa kerronnassa uusia tasoja: Raippalinna kertoo palaavansa vain harvoin sellaisen kirjan pariin, jonka hän on kerran lukenut. Tietokonetta taloon ei ole hankittu: on mukavampaa nauttia hyvästä kirjasta kuin jatkuvasta tietotulvasta. Luen joskus englanniksi ja ruotsiksi, mutta kyllä hyvin suomennettu käännöskirjallisuus puolustaa paikkaansa, Raippalinna päättää. Yksi väärinymmärretty klassikko: Kamasutra. 0400 626460 / 040 5841329 Piijuska ky huutokauppoja. www.piijuska.net Huutokauppahuone Nahkatehtaantie 10, 37830 Akaa / Viiala p. Kirjallisuuden maailmasta aukeaa jatkuvasti uusia ovia: uusia tyylilajeja, kerronnan muotoja ja jopa julkaisuformaatteja. kirjastosysteemiä mahtavaksi. Raippalinnan oma painos on italiaa. Upeaa palvelua! lukutoukka henkäisee. Lauri Raippalinna pitää muinaista intialaista teosta mainiona oppaana fyysisen ja henkisen maailmankuvan laajentamiseen. Kielten rajoitus Raippalinna kertoo palaavansa vain harvoin sellaisen kirjan pariin, jonka hän on kerran lukenut. 79 – Esimerkiksi nuoruuteni suosikki Hermann Hesse tuntui ihan erilaiselta, kun palasin hänen tuotantonsa pariin 30 vuotta myöhemmin
Antiikin ystävän kodiksi sen tunnistaa siitä, että talon julkisivu on vuorattu antiikkitiilellä. Valmistusvuosi sijoittuu 1900-luvun alkuun. Kansainvälisyys suorastaan huokuu asunnon tilaratkaisuista. Reiluna parikymppisenä hän osti ensimmäisen vanhan huonekalunsa, joka oli kukkaverhoiltu ja 1900-luvulta peräisin oleva lepotuoli. Tässä talossa on neljä wc:tä. Vajaan 300 neliöisen ja monikerroksisen kivitalon pihaan tullessa jo aistii, että kyseessä ei ole ihan tavanomainen asunto. Silloin joskus, kun tuollainen kukkamuoti oli suosittua, niin Dubaista löysin tuollaista kangasta. Samainen huonekalu on seurannut Jaaraa läpi elämän ja on tälläkin hetkellä ehdottomasti miehen lempi-istuin olohuoneessa. Ainakaan silloin, kun isäntä itse on kotona. Juha Jaara mieltyi antiikkiin jo nuorena Uusrenesanssin tyyli viehättää Vanha tuoli lempi-istuin Juha Jaaran mieltymys vanhempiin esineisiin ja huonekaluihin juontaa juurensa jo kaukaa nuoruudesta. Se on tuotu Suomeen rekka-autolla Belgiasta. – Jos suomalaisessa kodissa on esimerkiksi 5-6 makuuhuonetta, on siinä 1-2 wc:tä. – Tilan puolesta olisivat kyllä mahtuneet, mutta eivät henkisesti, Juha Jaara tarkentaa. Viinakaappeja löytyy monen kotoa, mutta tuskin aivan tämänkaltaista. – Se odottaa yhä uudelleenverhoilua. Antiikkitavarassa häntä kiinnostaa enemmän ulkonäkö kuin rahallinen arvo. On se kahteen kertaan aikoinaan jo verhoiltukin. Kenenkään muun perheenjäsenen on turha kuvitella istuvansa siinä. Se kertoo suoraan sen, että nyt on asuttu ulkomailla, Jaara kertoo. Kempeleläinen yrittäjä Juha Jaara löysi antiikin vähän yli kaksikymppisenä. Talon suunnittelusta on vastannut sen aikaisempi ja ulkomailla pitkään asunut omistaja. Sitä olikin kertynyt vuosien varrella varastoon niin paljon, että läheskään kaikki tavarat eivät sopineet uuteen kohteeseen. 80 Kun Juha Jaara ja hänen vaimonsa Heidi päättivät viisi vuotta sitten muuttaa uuteen taloon, oli yksi asia täysin varma: asunnon sisustamiseen käytettäisiin antiikkia. Nyt kun sitä katsoo, niin
– En osta tavaraa ensisijaisesti sen vuoksi, että se on arvokas, vaan että se on hyvännäköinen, sanoo Juha Jaara ja viittaa samalla olohuoneen seinällä roikkuvaan naista esittävään tauluun, josta eräs keräilijä oli aikoinaan valmis maksamaan 20 000 markkaa. onhan se aivan hirveän näköinen. – Milanon antiikkimarkkinat järjestetään joka kuukauden viimeinen sunnuntai. – Makkosen Veikko on ollut minulle aina sellainen hovihankkija Oulussa. – Jaara ei kuitenkaan hyväksynyt tarjousta, vaan piti taulun itsellään, koska piti sen ulkonäöstä. Mikä löytö ja sattuma, voisi joku sanoa. varrella pehmentyneet, Juha Jaara virnistää. Esineen tai huonekalun ei tarvitse olla rahallisesti arvokas tai historiallisesti jotenkin erityisen merkittävä. Hovihankkija Oulussa – Olen aina ihannoinut vanhaa tummaa puuta. Yksi mieleenpainuvimmista antiikkiesineiden mekoista löytyy Italian Milanosta. Juha Jaaralla on käytännönläheinen suhde antiikkiin. Ja kun Veikko on käynyt Euroopassa hankintamatkoilla ja siellä on tullut joku helmi vastaan, niin kyllä hän on ensimmäisenä aina minulle soittanut, että tule katsomaan, Jaara kiittelee. Vaimonikin arvostaa vanhaa käsityöperinnettä. Aikoinaan meillä tuli vaimon kanssa konflikteja sisustamisen suhteen, mutta ei enää. 81 . Antiikki on tullut tutuksi myös Jaarojen omilla ulkomaan reissuilla, joita kertyy vuoden aikana pariskunnan yhteisen yritystoiminnan takia useampia. Näistä golf-aiheisista tauluista keskimmäisen Juha Jaara bongasi Italian Milanosta. Antiikkimarkkinoita kolutessa vastaan voi tulla mitä upeampia löytöjä. Mikä on mukavampaa kuin yhdistää kaupunkiloma, tämä harrastus ja meidän oma bisnes, Jaara kehuu. Kaksi muuta on hankittu oululaisesta antiikkiliikkeestä. Ei ole väliä, onko tavara antiikkia tai uudempi, kunhan se on hienosti tehty ja edustaa sitä tiettyä ajatusmaailmaa. Suurin osa Jaarojen kodin tavaroista on peräisin oululaisen vanhojen huonekalujen kauppiaan, Veikko Makkosen varastosta. Kaksi niistä he olivat löytäneet oululaisesta. – En mieti niinkään tavaran alkuperää tai arvoa, vaan mikä on sen estetiikka, miltä se näyttää ja tuntuu. Heidän asuntonsa olohuoneen seinää koristaa kolme golf-aiheista taulua. 25 vuotta taaksepäin saa laittaa, kun se vielä näytti hyvältä, hän nauraa. Olen hänelle aina kertonut, mitä haluan. Olemme molemmat vuosien Yrittäjä Juha Jaara joutui luopumaan useammasta antiikkitavarasta, kun hän muutti perheineen modernimpaan asuntoon. Juha Jaaran ei ole tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan antiikkia hankkiakseen. Näin tapahtui Juha ja Heidi Jaarallekin juuri Milanossa
Mutta sekin pitänee sitten teetättää. Isän kajakinrunko rakkain esine Vaikka Jaarojen kodin seiniä koristaa useampikin vanha taulu, eivät ne ole talon isännälle ensisijainen keräilykohde. Kehykset menivät täysin säpäleiksi. Saksalaiset sotilaat jättivät aikoinaan sieltä 1800-luvun peruja oleva parisänky kuului aikoinaan kauppiaspariskunnalle Nyt se toimii vieraspetinä Juha ja Heidi Jaaran kotona.. – Jos minä sanon, että mikä on arvokkain esine minulle, niin se on tämä. Jouduin teettämään siihen uudet, Juha Jaara harmittelee. Siinä taulussa oli vanha juuttinaru, joka ei kestänytkään ja taulu tippui seinältä. – Se oli sellainen löytö, jota emme voineet uskoa todeksi. Nimittäin Juha Jaaran isän pienenä poikana valmistama kajakin runko. Ei tahdo antiikkiliikkeistä löytyä sopivaa, Jaara tunnustaa. antiikkiliikkeestä. Enemmänkin tarvetta on huonekaluille ja käyttöesineille. Minun isäni teki sen vähän päälle 10-vuotiaana ollessaan Muhoksella lapsuudenkodissaan. Yllätys oli suuri, kun puuttuva palanen tuli eteen Italian reissulla. 82 Tämä kajakin runko on Juha Jaaralle kaikista rakkain, koska sen on tehnyt hänen isänsä ollessaan reilun 10 vuoden ikäinen. Ruokapöydän yläpuolelta löytyy talon yksi mielenkiintoisimmista katseenvangitsijoista. – Ruokapöytä pitäisi uusia. Tällä hetkellä esimerkiksi ruokapöydälle. Se roikkuu nyt Jaarojen keittiön katossa ja odottaa mahdollista jatkokehittelyä
Tällä kyseisellä tyylikaudella tehtyjen huonekalujen yksityiskohdat pistävät heti Jaaran silmään. . – Kun kyseessä on täyspuusta tehty tuote, on se aina helppo korjata. Mutta sitten kun käyttää hyviä aineita kuten mehiläisvahaa, niin kyllä ne pysyvät kunnossa.. paetessaan sellaisen vanhan öljykangaspressun. – Mietin, että olisin tehnyt siitä valaisimen. Talon julkisivun tiilet ovat muuten nekin antiikkia ja tuotu rekka-autolla Belgiasta. 1,5 vuotta se on ollut tuossa ja hakee nyt sitä, että onko sen muoto tuo vai tuleeko kenties sen päälle paperi ja valaisin sisälle. Kun Juha Jaara ostaa jonkun tavaran kotiinsa, pitää sen olla tarpeeksi hyvässä kunnossa. – Se on jonkun kauppiasperheen vanha sänky. Aina niihin tulee pieniä naarmuja. Aina niihin tulee pieniä naarmuja. Samainen sänky on ollut myös Juha ja Heidi Jaaran omassa käytössä pariskunnan suhteen alkuaikoina. Juha Jaara on mieltynyt erityisesti uusrenesanssin tyyliin. 83 Juha ja Heidi Jaara löysivät unelmatalonsa Oulun kupeesta Kempeleestä. Matti Kuoppala Juha Jaara arvostaa hyvännäköistä antiikkitavaraa. En tiedä, tämmöisenäkin se on minulle mieluinen ja rakas, Juha Jaara hymyilee. Isäni ajatteli, että siitä hän saisi hyvän kankaan kajakkiinsa. En minä kuitenkaan lähde koskaan hankkimaan sellaista tavaraa, jossa ovat puuosat jo valmiiksi rikki, Juha Jaara tähdentää. Kyseessä on Hollannissa 1800-luvun alussa valmistettu sänky. Keittiön nurkkaa koristaa myös 1900-luvun alkupuolella valmistettu hollantilainen viinakaappi. Mutta sitten kun käyttää hyviä aineita kuten mehiläisvahaa, niin kyllä ne pysyvät kunnossa. Panin sen kuitenkin tuohon tuommoisenaan. – Kun kyseessä on täyspuusta tehty tuote, on se aina helppo korjata. Tässä huonekalussa käsityö on parasta ja se on säilynyt hyväkuntoisena. KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 18.-19.4.2015 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki 14.5.2015 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Helatorstai kello 10 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 6, Hyvinkää 27.-28.6.2015 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy, Asikkala Uusrenesanssi miellyttää Ehkä koko Jaarojen antiikkitavaroiden arvokkain kappale on talon vierashuoneessa. Huolimatta siitä, että mies osaa vanhan tavaran huoltamisen itsekin. Mutta sitten kun hän oli saanut tehtyä tämän kajakin rungon, kävi ilmi, että heidän kotihevonen oli pureksinut sen pressun ihan säpäleeksi, joten kajakki jäi tekemättä. Samanlaista kaappia Juha Jaara ei ole nähnyt aiemmin missään muualla. Tästäkään taulusta hän ei aikoinaan luopunut, vaikka eräs keräilijä olisi maksanut siitä 20 000 vanhaa markkaa. – En tiedä, täyttääkö se kaikkia antiikin kriteerejä, mutta kappaleena se on uniikki ja kivannäköinen, hän sanoo. Tämäkin tavara on löytynyt täältä Oulusta, Juha Jaara toteaa
Osa opiskelijoistamme on hyvinkin valveutuneita ja kiinnostuneita niistä, kertoo Muotoiluja taideinstituutin yliopettaja Ari Känkänen. Muotsikka tunnetaan muotoiluosaamisesta. 84 Opiskelun ainutlaatuisuus on sen monimuotoisuudessa – Luonnonvarojen ja kierrätysmateriaalien järkevä käyttö on osa muotoilijan vastuuta tänä päivänä
Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluja taideinstituutissa opiskelee yhteensä 650 opiskelijaa. Luvussa ovat mukana myös aikuisopiskelijat. Sen vuoksi pyrimme jatkossa ottamaan teolliseen muotoiluun myös enemmän opiskelijoita, Muotoiluja taideinstituutin yliopettaja Ari Känkänen kertoo. 85 . Median alalla on lisäksi graafista suunnittelua, mediasisällön suunnittelua sekä valokuvausta. Se ei ole niin erityisalakohtainen kuin esimerkiksi selkeästi spesifisimmät alat, kuten korumuotoilu tai vaatetussuunnittelu. Muotsikasta valmistutaan ajoneuvo-, kaluste-, koru-, muotija vaatesuunnittelun, pakkausja brändimuotoilun, sisustusarkkitehtuurin tai teollisen muotoilun muotoilijaksi. – Alueellinen painopiste on täällä Lahden seudulla selkeästi teollinen muotoilu. Muotoiluja taideinstituutissa voi suorittaa myös muotoilun ja media-alan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Osa jatkaa opintoja kotimaassa, mutta suuri osa suuntaa jatko-opinnoissa ulkomaille. Yrittäjyys vaihtoehtona Teollisesta muotoilusta valmistuneet työllistyvät useimmiten muotoilutoimistoihin sekä teollisuuden palvelukseen. Lahden Ammattikorkeakoulun Muotoiluja taideinstituutissa ollaan ihan syystäkin ylpeitä ja tyytyväisiä niin opetuksen laajuudesta, tasosta kuin koulun asemasta merkittävänä aluevaikuttajana. – Yhä enenevässä määrin Emma Hertzberg on suunnitellut pahvista lampunvarjostimen. Ainutlaatuisen Muotsikasta tekee sen poikkeuksellinen monimuotoisuus, sillä siellä ovat edustettuna kaikki muotoilun alat.
Tua Virkkusen pronssityöt saivat innostuksen koralleista ja bakteereista. Nestepakkauskartongista suunnitellut pakkaukset meikeille. – Lapsiperheiden lelujen, puolikäytettyjen vaatteiden tai vaikkapa kenkätai laukkufriikkien tavaroiden säilyttäminen on monessa kodissa ongelmallista. Olisikin tärkeää erottua jotenkin joukosta, Marika pohtii. Myös yrittäjyys on näillä aloilla vahva vaihtoehto. Erityisesti korumuotoilun, muotija vaatetussuunnittelun ja osittain kalustesuunnittelunkin puolella yrittäjyyttä on paljon. Perinteinen muotoilu uudessa käytössä.. Sitä ennen haluan kuitenkin suorittaa vielä maisterin opinnot joko täällä Suomessa tai sitten ulkomailla, Riku Toivonen suunnittelee. Ne voivat olla vaikka esineitä, jotka toimivat samalla huonekaluina, Damski kertoo. Käden taidot tärkeitä Koulutus Lahden ammattikorkeakoulussa on painottunut koko ajan aina enemmän teollisuuden palvelemiseen, joten opetus keskittyy pitkälti teollisuuden prosesseihin. Käden taidot ovat parhaiten esillä korumuotoilun opinnoissa. – Alalla on paljon taitavia tekijöitä. Kaikkien linjojen pohjalla on taiteellisia perusopintoja. Kolmannen vuosikurssin opiskelija Riku Toivonen kehuu kalustemuotoilun opetusta. Koruja kookospähkinästä Korumuotoilun toisen vuosikurssin oppilailla on työn alla ympäristötehokas koru. – Pienten brändien ja yksilöllisyyden merkitys tulee nousemaan koko ajan. Osa opiskelijoista suuntautuu työharjoitteluissaan ulkomaille. Toisaalta käsityö on siinä mielessä merkittävässä roolissa, että ilman silmän ja käden koordinaatiota harva asia toimii tällä muotoilusektorilla. Lampunvarjostin kierrätysmateriaalista. – Muotoilijan työ kiinnostaa. – Toivon mukaan perustan joskus oman firman. – Suurin osa opiskelijoistamme lähtee kansainväliseen opiskeluvaihtoon kolmannen vuoden Muotsikassa ollaan innovaation lähteillä Muotoiluja taideinstituutin oppilailla on ainutlaatuinen mahdollisuus työskennellä jatkuvasti innovatiivisesti. Pienten ryhmien takia opiskelu on hyvin koulumaista. Suomessa on ikävä kyllä niin vähän työpaikkoja tällä alalla, joten oman firman perustaminen lienee ainoa järkevä ratkaisu. Kuka tietää, pohtii Penna Tornberg, joka suunnittelee kahden sormen sormusta kierrätysmetallista ja betonista. Samalla nuori mies pääsee haastamaan itsensä. Ilmassa on selkeästi havaittavissa, että on tärkeää pystyä tekemään pieniä sarjoja ja kiinnostavia tuotteita. Tehdään sitä sitten kynällä, mallilla tai tietokoneella mallintamalla, niin käsi on kuitenkin se välittävä tekijä. Tämä on ihmisen kokoinen ja fyysinen tie oppimiseen, Riku kertoo. 86 työllistytään palvelumuotoilun sektorille suunnittelemaan joko julkisen hallinnon tai kaupunkisuunnittelun tai muun sektorin tuotteita ja palveluja. Puusepäksi aiemmin valmistuneelle Rikulle kalustemuotoilu on intohimo. Muotoiluja taideinstituutin opiskelijat ovat motivoitunutta väkeä. Työharjoitteluun kuuluu 30 opintopistettä. Lähden ensi vuonna ulkomaille vaihtoon ja voi olla, että jään sinne. Me mietimme vaikkapa säilytysratkaisuja pieniin asuntoihin. Tuotteiden testaus ja toimivuus kuuluu osana kalustesuunnittelua. – Olemme pyrkineet järjestelmään, että 15 harjoittelupistettä tarjoamme täällä koulun sisällä yhteistyönä valtakunnallisen tai ulkomaisen yrityselämän kanssa, Känkänen kertoo. Kurssilla valmistuu koruja niin kananmunan kuorista, liimatuista paperiarkeista, simpukoista kuin betonistakin. Asumisen ja säilyttämisen ongelmia ratkotaan ihmisläheisesti ihmisten käyttäytymismalleista. Marika haaveilee yrittäjäksi ryhtymistä, niin kuin moni muukin opiskelutovereistaan. – Halusin kokeilla kuinka pystyn yhdistämään kookospähkinän ja hopean ja hyvän tämä näyttää onnistuvan. – Mietimme opiskelussa paljon tuotteen tai hyödykkeen tapaisia ratkaisuja, joilla pystytään helpottamaan normaalia arkea asumisessa, kertoo tuntiopettajana toimiva Vesa Damski. Marika Tiukkanen on lähtenyt lähestymään aihetta kookospähkinän kautta. Neljän opiskeluvuoden ajan töitä tehdään melkeinpä yötä päivää. – Emme yritä olla hyviä puuseppiä, vaan ratkaista ongelmia ja tarpeita mallien kautta. Vaihtoon ympäri maailman Toisen puolen työharjoittelusta opiskelijat tekevät pääsääntöisesti kesäaikana. – Käsityö ja taide ovat opiskeluissa tärkeänä pohjana. Suunnittelussa vain mielikuvitus on rajana. On tyypillistä perustaa pieniä projekteja ja yrityksiä, sillä isoa massateollisuutta ei näillä aloilla Suomessa juurikaan ole. Pirkan uudet pakkaukset on suunniteltu Muotoiluja taideinstituutin pakkausja brändimuotoilulinjalla
Joka kymmenes pääsee sisälle Karsinnat Muotsikkaan menevät niin, että ennakkotehtävien perusteella kutsutaan nelipäiväisiin pääsykokeisiin. Muotsikassa työskennellään paljon erilaisissa projekteissa ja tehdään oikeita suunnittelucaseja. Kolmen kuukauden vaihdon jälkeen osa jää harjoitteluun ulkomaille. Ammattikorkeakoulujen muotoilukoulutus on keskitetty työvoiman tarvetta koskevan ennakoinnin pohjalta seitsemään ammattikorkeakouluun, joista suurimmat ovat Lahden ammattikorkeakoulu ja Savoniaammattikorkeakoulu Kuopiossa. – Sitä kautta oppii paljon enemmän. Säilytyslaatikon kansi on suunniteltu siten, että siitä on helppo ja nopea sujauttaa esineet laatikkoon. Kaikki saman katon alla Muotsikan ainutlaatuisuus on sen monimuotoisuus, jossa kaikki muotoilun alat on edustettuna. Esimerk kejä suosituimmista muotoilukouluista ovat Aasiassa Kioto ja Hongkong, Pohjois-Amerikassa Toronto ja Euroopassa Pariisi ja Milano. – Opiskelijat verkottuvat hyvin toistensa kanssa sekä oppivat toisiltaan. Muotoiluja taideinstituutti on noteerattu myös valtakunnallisesti. Opiskelun painotus on selkeästi käytännössä. Myös valtioneuvosto on linjannut periaatepäätöksessään, että Lahdella on Helsingin ja Rovaniemen lisäksi luonnolliset edellytykset vahvistaa asemiaan muotoiluosaamisen ja sen käytön edistäjinä. Kunkin alueen vahvuuksia ovat muotoilututkimuksen ja -opetuksen keskittymät sekä riittävä määrä muotoilua hyödyntävää teollisuutta. Koulullamme on vaihtosopimus noin 70 eri koulun kanssa ympäri maailmaa. Myös tämä ympäristö opettaa ja täältä löytyy erilaisia kontakteja ja osaamisia eri projekteihin, kun käytössä on kaikki viestinnän ja muotoilun alueet. Vastaavia opinahjoja, joissa olisi Aalto-yliopisto ja Lapin yliopisto tarjoavat Suomessa yliopistotasoista muotoilukoulutusta. keväällä. Pääsykokeisiin kutsutaan ennakkotehtävien perusteella noin kolminkertainen sisään otettavien määrä ja pääsykokeista noin kolmannes pääsee sisään. Se on myös kiinnostavaa ja motivoivaa opiskelijoille. 87 Riku Toivonen (vasemmalla) ja tuntiopettaja Vesa Damski etsivät kalestemuotoilun linjalla helppokäyttöisiä ratkaisuja arkeen. 2010 – 2012. Omaa kehittymistä, tiettyjä välineellisiä taitoja ja oivaltamista ei opita pelkästään teoriatasolla kirjoista lukemalla. . – Se aiheuttaa sen, että osa opetuksesta on aina vieraalla kielellä.. Se antaa monipuoliset mahdollisuudet tehdä asioita. – Kansallisessa muotoiluohjelmassa Lahden merkitys on koko ajan nähty laitoksena, joka tuottaa oikeasti osaajia työelämään ja teollisuuteen, Ari Känkänen toteaa. – Vahvuutemme onkin yritysten kanssa tehtävä yhteistyön osuus, joka linkittää opinnot todellisuuteen. Vastavuoroisesti myös ulkomailta tulee vaihto-opiskelijoita Lahteen. Penna Tornbergin kahden sormen sormuksessa on käytetty betonivalua. Teksti ja kuvat: Soili Kaivosoja yhtä paljon muotoilun aloja saman katon alla, ei juurikaan ole. – Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että joka kymmenes pääsee opiskelemaan. Korkeakoulujen arviointineuvosto myönsi Muotsikalle laatuyksikköpalkinnon vuosille Mallennuksista osa joutaa roskakoriin. Määrät vaihtelevat hieman linjasta ja vuodesta riippuen
Näyttelyn kuraattori on Liisa Heikkilä-Palo, ja näyttelyn suojelijana toimii arkkiatri Risto Pelkonen. Yhteistyökumppanina tapahtumassa on Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiö. Kokoelmassa on myös muutamia helmiä kansainvälisesti arvostettujen puolalaisen Katarzyna Gaw?owan ja slovakialaisen Ondrej ?teberlin maalauksista, jotka esitellään Valamon luostarin näyttelyssä. ÖLJYLAMPPUJA ja varaosia: Aladdin, matador, petromax, tilley, valor, pod, ym.. 1970, maalattu puu, korkeus 50 cm. Skorut: Seimireliefi, 1976, maalattu puu, 33 x 47 cm.. Pohjanmaalta mukaan liittyy Heikki Junno enkeliveistoksellaan. Juhlavuosi näkyy myös Antiikki-tapahtuman ilmeessä, johon on valittu Tapio Wirkkalan vuonna 1957 suunnittelema, laminoidusta koivusta ja taivutetusta vanerista valmistettu tuoli, joka oli esillä Brysselin maailmannäyttelyssä vuonna 1957. Taivas kattona -näyttelyn oman kokonaisuuden muodostaa arkkiatri Risto Pelkosen kaarnasta veistetyt miniatyyrifiguurit. Alueelle osallistuva näytteilleasettaja sitoutuu tuomaan osastolleen Tapio Wirkkalan esineistöstä kokonaisuuden, mutta muutakin esineistöä saa tuoda myyntiin. Myös suomalaisessa nykykansantaiteessa eli ITE-taiteessa esiintyy runsaasti hengellisiä teoksia. Taivas kattona – hengellisyys kansantaiteessa -näyttelyssä esitellään harvinaisia puuveistoksia Raahen museosta. Tapahtuman siirto alakerran halleihin on otettu näytteilleasettajien keskuudessa ilolla vastaan, ja kauppa käy nyt vilkkaana. Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa helmikuun puolivälissä avautunen näyttelyn Taivas kattona – hengellisyys kansantaiteessa teemana on hengellisyys suomalaisessa ja eurooppalaisessa kansantaiteessa. Kokoelman pienoispuuveistokset ovat lähes kaikki Puolasta, jonka voimakas katolinen perinne on ollut veistäjien inspiraation lähteenä. Forssa 0400-847780 www.oljylamppu.net seuraa markkinaohjelmaa! Hengellisyys kansantaiteessa esillä Valamossa . Laseja, sydämiä, sukkia, suuttimia, ym.. Katarzyna Gaw?owa: Maria, Jeesus-lapsi ja enkeleitä, n. 1979. Antiikki-tapahtumassa on erillinen Tapio Wirkkala -myyntialue, jossa on vielä muutama paikka vapaana. Syksyn 2015 Antiikki-tapahtumassa erityishuomion saa suomalainen taiteilijaja muotoilijapariskunta Tapio Wirkkala ja Rut Bryk, joiden syntymän 100-vuotisjuhlaa vietetään 2015-2016. Vanhaa tavaraa.. Wirkkalaa ja Brykiä muistetaan . Teokset on veistänyt Mikael Balt, joka saapui Suomeen Ruotsista vuoden 1650 tienoilla asentamaan saarnastuolin Turun tuomiokirkkoon. Näyttelyyn ovat valikoituneet Sirkka Keränen ja Marko Jääskeläinen, jotka kummatkin ovat kotoisin Kuopiosta tai sen läheisyydestä. Taivas kattona – hengellisyys kansantaiteessa -näyttelyn järjestää Valamon taiteilijaseura ja ITE-museo Kokkolasta. 88 VANHOJA VALAISIMIA Kuuppia: jugend, strindberg, vesta, tulppaani, kruunu, ym.. Näyttely avattiin helmikuun puolivälissä ja se on esillä syyskuulle asti. Tempera pahville, 28 x 58 cm. 2000-luvun loppupuolella hannoverilainen lääkäripariskunta Maija ja Volker Dallmeier lahjoitti keräämänsä eurooppalaisen naiivin taiteen kokoelman Kaustisen kunnalle. Stanis?aw Ho?da: Sininen enkeli, n. Micha. Kansanomaista veistoja maalaustaidetta on saatu lainaksi yksityiskokoelmien lisäksi Raahen ja Kokkolan museoista sekä Kaustisen kunnalta ja Maaseudun Sivistysliitolta. Pyhät ihmiset, enkelit, apostolit ja muut kristilliset hahmot ovat pääasiassa itseoppineiden taiteilijoiden tekemiä
Sen toiminta on tuonut uusia tai erilaisia näkökulmia, ideoita ja ajatuksia museoalalle. Neljä museota Vuoden museo -finalisteiksi . Lappeenrannan museot, Sagalundin museo, Serlachius-museo Gösta ja Torniolaakson maakuntamuseo Tornedalens museum on valittu jatkoon tavoittelemaan Vuoden museo 2015 -palkintoa. Riihimäen taidemuseossa on esillä ”Kolmen koplan”– Tyko Sallisen, Jalmari Ruokokosken ja Eero Nelimarkan töitä 3.5. Voittaja julkistetaan Valtakunnallisilla museopäivillä, jotka järjestetään Lappeenrannassa 18.-20.5.2015. Museopäivillä julkistetaan myös Vuoden museoviestintäpalkinnon saaja. Halutessaan raati voi myöntää myös Vuoden erikoispalkinnon. Kilpailu etenee kevään aikana, kun palkintoraati vierailee finalistimuseoissa. Valikoima vuosien 2010 – 2014 suomalaisesta lasista on koottu Suomen lasimuseossa. Suomen museoliiton ja ICOMin Suomen komitean Vuoden museo -palkinto myönnetään museolle, joka on omalla toimintaalueellaan edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. 1891), josta kehittyi pohjanmaan lakeuksien ja tuvansisäkuvien suosittu maalari.” (Sakari Saarikivi vuonna 1965 julkaistussa taidehistorian yleiskatsauksessa Taidehistorian ääriviivat.) Suomen lasi elää 7 – Finnish Glass Lives . Näyttelyn yhteydessä julkaistaan myös näyttelyluettelo, johon on koottu kuluneelta viisivuotiskaudelta näyttelyt ja muut merkittävät lasiin liittyvät tapahtumat sekä kuvia uudesta lasitaiteesta ja -tuotteista.. 89 . Marraskuun ryhmän ympärille kerääntyi paljon erilaisia maalareita, joille kaikille oli yhteistä pyrkimys uusien ilmaisutapojen soveltamiseen Suomen taiteessa. saakka. Nelimarkka muistetaan etenkin Pohjanmaan lakeuden ja tupainteriöörien kuvaajana. Aikoinaan muotoilija Oppi Untrachtin ideasta nimensä saanut näyttelysarja ”Suomen lasi elää – Finnish Glass lives” on edennyt jo seitsemänteen katselmukseen käsittäen lasitaiteen vuodet 2010 – 2014. Suomen lasitaiteessa takavuosien aktiivinen koulutus on ollut takeena sille, että maamme lasitaide pysyy ja säilyy yhtä elinvoimaisena jatkossakin. Sallisen lähin toveri tässä joukossa oli Jalmari Ruokokoski (1886–1936), lahjakas koloristi, joka sovelsi marraskuulaisten aatteita henkilöja asetelmamaalauksiin. Tämän suunnan taiteilijat muodostivat vuonna 1914 Marraskuun ryhmän, johtajanaan Tyko Sallinen (1879–1955), synnynnäinen ekspressionisti, joka 1910-luvun alussa järkytti taidemaailmaamme meillä ennen näkemättömän ilmaisuvoimaisella väritaiteellaan. Hakijoiden taso oli korkea, eikä raadin valinta helppo. Vuonna 1917 hän maalasi suuret sommitelmansa Jytkyt ja Hihhulit, joissa realistinen kansankuvaus on kohonnut väkevän persoonallisen ilmaisutaiteen tasolle. Lähellä vanhaa kansallista perinnettä pysytteli Eero Nelimarkka (s. Kolmikko kuului uudenlaiseen käsityöläistaustaisten taiteilijoiden joukkoon, ja ainakin Sallinen ja Ruokokoski mainittiin usein boheemeina taiteilijoina värikkäine elämänvaiheineen. Tyko Sallinen (1879–1955), Jalmari Ruokokoski (1886–1936) ja Eero Nelimarkka (1891–1977) aloittivat taideopintonsa ja varsin tuotteliaan uransa 1900-luvun alkupuolella. Jo seitsemäs Suomen lasi elää – Finnish Glass Lives -näyttely esittelee lasimuotoilua vuosilta 2010 – 2014. Sihteerinä toimii Eeva-Liisa Taivassalo Suomen museoliitosta. Palkintoraadin jäsenet ovat Anne Sjöström, Merja Heiskanen, Kimmo Levä, Liisa Lindgren, Päivi Salonen, Kaisa Viljanen ja Ditte Winqvist. Melkein samanaikaisesti impressionismin kanssa tuli ekspressionismikin taiteeseemme. Suomen lasimuseon jurytetyssä näyttelyssä on 10. Palkinnolla halutaan huomioida onnistunut, positiivisesti erottuva museoalan viestintäteko. Kolmen kopla Riihimäellä . Näyttelyssä on esillä viitisenkymmentä maalausta, jotka kaikki kuuluvat Riihimäen Tyko Sallinen, Jytkyt, 1917. Esillä on yli 120 lasitaiteilijaa taide-esineillään ja piensarjoillaan. Vuoden museo -kilpailuun ilmoittautui kaikkiaan 13 museota. Ruokokosken tuotantoon kuuluu lukuisia henkilökuvia ja asetelmia. He kokeilivat rohkeasti uudenlaisia maalaamisen tapoja, ja osallistuivat 1910-luvun lopussa alkunsa saaneen Marraskuun ryhmän näyttelyihin. Sallinen tunnetaan monista jo aikanaan huomiota herättäneistä teoksistaan kuten Riihimäen taidemuseon kokoelmiin kuuluvasta teoksesta Jytkyt. Pääasiassa esillä on taiteilijoiden teoksia 1910ja 1920-luvuilta. toukokuuta saakka esillä yli 120 lasitaiteilijan taide-esineitä ja piensarjoja. Vastaavaa toimintaa ei tarkkuudessaan ole tullut esille muualta maailmasta, mutta lasimuseossa se on valtakunnallisen erikoismuseon ydinosaamisen (dokumentointi, tallennus ja tiedonkeruu) tärkeimpiä tehtäviä. taidemuseon Pentti ja Tatjana Wähäjärven kokoelmaan. Suomen lasimuseo on näin suorittanut suomalaisen lasin lähihistorian dokumentointia 35 vuoden ajalta
Suomen museoliitto on valmistellut kortin käyttöön ottoa yhdessä jäsenmuseoidensa kanssa vuodesta 2012 lähtien. Kuva: Kansallisgalleria, Janne Mäkinen.. intendentti Erkki Salminen esitelmöi Vaasan vanhoista kahviloista ja kahvilakulttuurista. Riihimäen taidemuseo, Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelmat. Riihimäen taidemuseossa on 24.5. Feodorovin Jumalanäiti – Hellyyden Jumalanäiti (1880–1884). Tempera, puu. Varsinainen konservointisuunnitelma ja konservointityö suoritettiin Valamon luostarin konservointilaitoksessa. Kahvihuoneita ja kahviloita perustettiin ensin suurkaupunkeihin, ja kahvia pidettiin sivistyneistön juomana, joka toi sosiaalista arvostusta. Museokortilla sisäänpääsy 155 museoon 64 paikkakunnalla! . Feodorovin Jumalanäiti -ikoni. Museokortti on museoalan yhteinen avaus museovierailujen kynnysten madaltamiseksi. Ateneumin taidemuseo. Kahvi on herättänyt kiinnostusta ja saanut nopeasti jalansijaa lähes kulttuurissa kuin kulttuurissa. -ikoni kuuluu tyypiltään Hellyyden Jumalanäiti (tai Armahtava Jumalanäiti) ikonityyppiin. Kuntokartoituksessa kävi ilmi, että suurella osalla ikoneja oli ennaltaehkäisevää konservointitarvetta. Näyttelyyn liittyvät taidetreffit järjestetään lauantaina 18.4. Ikonit ovat peräisin Venäjältä ja ne ovat pääosin 1700–1800-luvuilta. Tempera, puu, hopeariisa, lehtikulta, emali, lasi, tekstiili. saakka esillä Feodorovin Jumalanäiti ja muita ikoneita Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelmista. Riisa leimattu Moskovassa 18801884. Hellyyden Jumalanäiti -ikoneissa kuvataan inhimillisiä tunteita: äidin rakkautta ja hellyyttä poikaansa kohtaan, mutta myös tämän surua poikansa tulevista kärsimyksistä. Kahvikulttuurin teemanäyttely Kahvia, kiitos! On esillä Tikanojan taidekodissa 10.5. Näyttelyssä Kahvia, kiitos! kävijät pääsevät tutustumaan useiden suomalaisten museoiden kokoelmista peräisin oleviin teoksiin, unohtamatta tietenkään Vaasan kaupungin museoiden omien kokoelmien aarteita. Konjakinmakuinen papukahvi on vaasalaisen Ryytivakan museolle valmistamaa. Kristus valtaistuimella ja valitut pyhät (Solovetskin Deisis) -ikoni. Ikonien kunnostaminen ja esille saattaminen on ollut monivuotinen prosessi, joka tuli ajankohtaiseksi taidemuseon 20-vuotisjuhlavuoden lähestyessä. . saakka. Riihimäen taidemuseon näyttelyssä on esillä yli 40 erityyppistä Kristuksen ja Jumalanäidin ikonia sekä pyhien henkilöiden ja kirkkojuhlien ikoneja. Albert Edelfeltin Aamupäiväkahvi, 1884. Museokortin tavoitteena on lisätä museoiden käyttöä. Riihimäen taidemuseon Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelmaan kuuluu kaikkiaan 54 puulle maalattua ikonia sekä viisi metalli-ikonia. Kortin kanssa on helppo piipahtaa museoon lyhyestikin tai tutustua itselle ennestään vieraaseen kohteeseen. Pohjanmaan museon vt. Näyttelyssä on myös venäläisiä posliinimunia ja muita antiikkiesineitä Wähäjärven kokoelmasta. . Tikanojan taidekodin museokaupan valikoimiin on saatu nyt myös Frithjof Tikanojan nimikkokahvia. Kortti tulee myyntiin toukokuussa 2015. Kuva Kansallisgalleria, Yehia Eweis. – Museokortti kannustaa ex tempore -museovierailuihin, kertoo Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä. Wähäjärvi-kokoelman ikonit ovat olleet harvoin esillä niiden huonon kunnon vuoksi. Museokortti tulee käyttöön muun muassa Suomen kansallismuseossa, Kansallisgallerian museoissa, Turun museokeskuksessa sekä Tampereen ja Oulun museoissa. kello 14. Kahvia on juotu myös kotona keittiönpöydän ääressä tai puutarhassa, työpäivän aikana tauoilla sekä piknikeillä. 90 Feodorovin Jumalanäiti ja muita ikoneita Riihimäellä Kahvia, kiitos! -näyttely Tikanojan taidekodissa Ferdinand Schmutzerin Tyttö ja kahvipannu,1896. Museokortti on suomalaisten museoiden yhteinen pääsylippu, jolla voi vierailla museoissa niin monta kertaa kuin haluaa 54 euron vuosimaksulla. Antellin kokoemat, Ramsayn testamenttikokoelma, Ateneumin taidemuseo. Riihimäen taidemuseo, Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma. Eteläisin museo on Hangon museo ja pohjoisin Saamelaismuseo Siida Inarissa. Moneen muuhun maahan verrattuna suomalaiset vierailevat museoissa harvakseltaan
09-2569 108 Hevosmaailma Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti, jossa aina on runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa kaikille hevosista kiinnostuneille. Kissafani ilmestyy 6 kertaa vuodessa aina yhtä odotettuna lukijoidensa iloksi. Tilaushinnat: Kestotilaus 40€, määräaikainen tilaus 45€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.. tai puh. Lehti on laaja-alainen, täysin nelivärinen ja lähes satasivuinen aikakauslehti, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa! Meidän Koira ilmestyy kolmatta vuottaan. Tilaushinnat: Kestotilaus 37€, määräaikainen tilaus 39€ Tilaa lehti www.meidankoira.?, tilaukset@karprint.. tai puh. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. 09-2569 108 Hevonen lyyhistyi maaliviivalla 1/15 6,20 Ravivalmentaja menetti rakkaan hevosen ja hyvän työkaverin Ravuri Stora Lasse teurasuhasta oikealla hoidolla uran huipulle Hevosyrittäjän uusi talli toimiva kokonaisuus Rami Sivula innostui ratsastamisesta 40-vuotiaana Putoamisen aiheuttama päävamma ei pitänyt Katjaa poissa hevosen selästä Matti Kallio on elänyt 24 vuotta raviurheilun tähtihetkiä Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 1/2015 6,70 Leivo juureen! Kylvä maatiaisia! Vaihda aurinkovoimaan! Puhtautta ekologisesti VANHEMMAT: Laatua lasten lautasille! Suomen lähiruokaja luomukaupat Särki korvaa tonnikalan Pelastaako biohiili maan. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. Hevosmaailma ilmestyy 6 kertaa vuodessa tuhtina lukupakettina. Hevosmaailma kertoo kuulumisia raviradoilta, ratsastuskisoista ja hevostaloudesta. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 43€ Tilaa lehti www.kissafani.?, tilaukset@karprint.. 91 Paperilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ Paperilehti määräaikaistilaus 39€ Digilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 27,20€ Digilehti määräaikaistilaus 31,20€ Tilaushinnat Käytä palvelukorttia, kun PALVELUKORTTI Karprint Oy ja taide Mannerheim-lautanen on jo harvinaisuus – hinta lähes 200 Perinteinen paperitapetti on lämmin sisustaja Viialan 1920-luvun puristelasisia kermakkosokerikkoja Sibelius 150 -juhlavuoden näyttelyssä tulevat esille Ainon kyvyt Pallotuolin sai 17 000 eurolla huutokaupassa NYT 6,90 € Nro 1 2015 1. Lopultakin luomukanaa Venla Niemen ekovalinnat & JANNE KATAJA AKU HIRVINIEMI lehmäostoksilla HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 1/2015 6,40 Vihreäsilmäinen venäjänsininen MUTKATON PERUSKISSA Tärkeät leikkaukset: Kastraatio ja sterilisaatio NINNIN ELÄMÄ UUSIKSI Maalaiskisusta rivitalokissaksi Kissaihmiset älykkäämpiä kuin koiraihmiset. tai puh. luokan postimerkki Tilaan Antiikki ja taide -lehden ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Paperilehti kestotilaus Paperilehti määräaikaistilaus 12 kk Digilehti kestotilaus Digilehti määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ ___/___ 20___ Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin ja taid e Helli, elä ja harrasta! Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asiaja viihdelehti koko perheelle. 09-2569 108 KOIRA Meidän XX X TII BE TIN SPAN IELI HUIPPU SUO SIT TU SU OM ES SA 1/2015 6,30 Emännän ensihoitaja Kostin tarkka nenä ei petä Pusukoira Olda kaverikoirana palvelutalossa Jo satoja galgoja pelastettu Suomeen Espanjan tarhoista Kiinanharjakoira imettää omaa kissaa Nyt laitetaan turkki kuntoon! Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssija koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. TAITEILIJAN MUUSA JA PARAS YSTÄVÄ: Madamoiselle Mimma RAGDOLL jälleen suosituin rotu Kissatalon asukas löytää kodin. Kissafani on siihen pieni korvike. tai puh. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 47€ Tilaa lehti www.hevosmaailma.?, tilaukset@karprint.. 09-2569 108 Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti