Antiikki ja taide 3/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Upea tiedekatsaus Pöytähopeiden historia Suomessa SÄÄTYLÄISKOTIMUSEO Kansallisrunoilija RUNEBERG kotiopettajana Kolkanlahden kartanossa Museovieraana Tamminiemessä ja Aholassa Aito kustavilainen kallista käsityötä Puuseppien signeeraukset ja mestarikiltojen leimat aitouden takeina. NYT 5,90 ja 3/2013 7,90 € Keräilijän kokoelmissa yli 1000 Arabian kannua Yhä useampi tekee itse kansallispukunsa Turun tuomiokirkon kastemaljan hopea kirkon katosta taide (QWLV¸LQWL . .¦GHQWDLGRW . .HU¦LO\ . $UMHQ KLVWRULD
kuljetukset H:gistä, majoitus, ohjelman mukaiset ruokailut, retket opastuksineen jne. .......................................................................... 010 321 2800 • VARAA MATKASI 24 H • www.matka-agentit.fi Puheluiden hinnat 8,28 snt/puh +lankaverkosta 5,95 snt/min. • 23. – 13.2. – 14.12. Dresdenissä ja Prahassa JOULUN AIKAAN Mustalaisryhtinatar Tallinnassa Adventti Salzburgissa • 5. 250,- Joulu Islannissa TEEMA- JA KIERTOMATKAT 175,220,- ......................................................................................... ............................................................................ matkapuh.+ 17,04 snt/min (+alv). .............................................................................130,- Jouluristeily Tonavalla • 22. 1.870,• 22. – 28.12. Matkalla puolihoito, viininmaistajaiset Zernosekissa. ......................................................................... - 8.4. Peking ja Kiinan muuri • 8 pv alk. ................................................................................. alk. ................................................................................................................................................................................................................................ Agatha Christien Englanti • 9. – 2.2. Hemmotteluviikonloppu Rakveressa Pyhäjärven kylpylä Meissenin posliinitehdas, Prahan juutalaiskorttelit ja jokiristeily, Koristetaiteen museo, antiikkiliikkeitä.... – 27.4. – 8.12. 415,1.350,- ................................................................................ – 23.2. .................................................... – 30.11. Shanghai-Hangzhou-Suzhou • 8 pv alk. 1.490,1.345,1.480,2.495,- ................................................................................................................................................................................................................................................................. – 13.4. Tuntematon Vietnam – kierros • 4. .............................................................................. ............................................................................130,- 855,- 345,- ja ooppera Jevgeni Onegin Tartossa • 19. Käsityömatka Tallinnaan My Fair Lady Tallinnassa • 13. – 26.12. Evita-musikaali Tartossa • 31.1. 995,- ................................. ..................................................... Normandian maihinnousurannikko ja Bretagne • 24. ....................................................................... • 29. 1.095,- Peking ja Hainanin saari • 10. • 5. – 27.12. • 6. 2.450,230,- .................................................................................. ...................................................................................................... Kylpyläloma Viron Pyhäjärvellä .......................................................................................................................... Matka agentit. • HELSINKI • JOENSUU • PORVOO • TURKU • Vapaa-ajanmatkat puh. – 8.2. – 15.3. www.matka-agentit.fi/ matkakalenteri – Valitse omasi! Opastetut matkat sis. Tiina Erkkilä-Wahteran johdolla • 7. – 8.12. Strauss-ilta Tartossa • 11. – 21.1
Katisten Kartano on keskellä kaupunkia, vain kolmen kilometrin päässä Hämeenlinnan torilta. "Ruoka on Katisten Kartanon suurin ylpeyden aihe. Tänä päivänä kartano palvelee monipuolisena ravintolana, hotellina ja kokous- sekä juhlapaikkana. 151-vuotias kartano tarjoaa mahdollisuuden tehdä matkastasi kaikkien aistien nautinnon. Katisten Kartanossa voit tehdä tilaisuudestasi kaikkien aistien nautinnon. Voit majoittua kartanon hotellin maalaisromantiikkaa henkivässä huoneessa, nauttia keittiömme ainutlaatuisista herkuista ja halutessasi yhdistää reilun tunnin mittaisen opastetun kartanokierroksen tapahtumaasi rikastuttamaan.. Tervetuloa nauttimaan herkullisista mauista ja tuoksuista - ennen tai jälkeen teatterinäytöksen "Oula Hänninen, Chef de Cuisine Katisten Kartano on suojeltu valtakunnallisesti arvokkaana, rakennettuna kulttuuriympäristönä ja päärakennuksen kiinteä sisustus on säilynyt pitkälti alkuperäisenä. Teemme ruokaa rakkaudella ja haluamme, että jokainen vieraamme saa nauttia jotakin erityistä
Museo säilyttää 70-lukuisen asunsa. 20 Pöytähopeiden historiaa renessanssista 1900-lukuun Jo vuosisatoja sitten hopeasta tuli suosittu materiaali niin pöytäastioissa kuin ruokailuvälineissäkin. Siellä asuu myös Kauko Välimäki, joka on kerännyt Arabian kannuja yli 40 vuotta. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa.. 09-413 97 333 Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, puh. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi Päätoimittaja: Reetta Ahola Puh. Antiikki ja taide 50 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Tamminiemestä muodostui presidentti Urho Kekkosen 25 vuotta kestäneen virkakauden aikana suoranainen käsite. Runebergin asuinkammarin pöydällä on kopio otteesta Vänrikki Stålin tarinoista. 12 41 Saarijärven Kolkanlahden tilan päärakennus on nähnyt yli 200-vuotisen elämänsä aikana monenlaisia isäntiä ja asukkaita aina kansallisrunoilija J.L. Kustavilainen säätyläiskoti toimii nykyisin museona Kankailla puettuja koteja ja seinien sanomaa 46 Tarinoita esineiden takana 16 Kansallispyhäkön kalleudet Pieni mutta pippurinen antiikki- ja sisustusliike Tarinat on valloittava paikka kurkistaa vanhojen esineiden elävään maailmaan. Turun tuomiokirkko ja kirkkomuseon esineistö vievät aikamatkalle 1300-luvulle saakka. Tapettien kulta-ajan koittaessa Suomesta tuli viejämaa. Yritys on perustettu 1962. Kolkanlahden kartanossa J.L. 09-413 97 370 reetta.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Tuottaja: Atte Backström Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari attebac@gmail.com Puh. ja taide Sisällys 3?2013 Arabian kannut kiehtovat keräilijöitä Tuurissa, Alavudella on paljon muutakin kuin Suomen suurin kyläkauppa. Kuva: Järvenpään taidemuseo. Toimitussihteerit: Reetta Ahola, Mari Ahola-Aalto Vuonna 2013 ilmestyy 3 numeroa. 56 13 Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt olivat Tuusulanjärven taiteilijaystäviensä tavoin henkeen ja vereen nuorsuomalaisuuden kannattajia ja äänitorvia. Tilaushinnat: Kestotilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa vuodessa 33 €. ANTIIKKI JA TAIDE 16 Historiaa, muistoja ja suomalaista muotoilua Turun tuomiokirkon vuonna 1985 valmistuneen kastemaljan hopea on peräisin kirkon vanhasta katosta. 6 28 Aito kustavilainen kallista käsityötä Myöhempien aikojen kertaustyylit ja vaikkapa Carl Larssonin huvilatyylit ovat sekoittaneet suomalaisten käsityksen alkuperäisestä kustavilaisuudesta. Messinkinen matkamustepullo on 1800-luvun alusta. Runebergiä myöten. Ahola oli heidän taiteilijakotinsa 14 vuoden ajan. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 38 €. 09-413 97 300 4 . Kallis hopea kertoi myös omistajansa vauraudesta ja asemasta. Alunperin tapetit olivat säätyläisten tyylinäytteitä
Antiikkiesineiden kautta pääsee monenlaisille mielenkiintoisille historiamatkoille. Jokaisella taideteoksella on historiansa, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Jyväskyläläisessä taidelainaamossa on tarjolla yli tuhat taideteosta sadalta keskisuomalaiselta taiteilijalta. 56 Aamupäivä Aholassa Aholan puulattioilla astellessa voi aistia edelleen, millainen erään perheen ja kokonaisen taiteilijayhteisön koti se on ollut. Antiikki ja taide tuovat ja luovat inspiroivia ja hoitavia merkityksiä elämäämme. Haastattelussa Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo pohtii, miksi viime vuosina Suomesta on nähty taiteilijoiden joukkopakoa eurooppalaisiin kaupunkeihin. Tai ”kestikievari”, kuten isäntäpari sitä itse kuvasi. Taide ei elä irrallaan ympäröivästä maailmasta, oli yksittäinen taideteos konkreettisesti tehty milloin tahansa. 86 Euroopasta mallia taiteilijoiden edunvalvontaan Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo siirtäisi Berliinistä Suomeen yhteisölliset puisto-, asuinalue- ja taideprojektit sekä kansainvälisen tunnelman. 72 20 Kahvikannu vuodelta 1851 on helsinkiläisen kultaseppä Gabriel Wahlbäckin käsialaa. Öljy kankaalle, 2013. 60 Taidetta kotiin pikkurahalla Galleria Beckerin oviaukosta vyöryy silmille värien, muotojen ja tyylien kirjo. Ottakaamme ne iloiten – ja dialogissa – vastaan! REETTA AHOLA Antiikki ja taide . Jokainen taiteen tarkastelukerta antaa mahdollisuuden uusiin tulkintoihin, erilaisiin kuin ennen. Taidetta katsoo aina senhetkisin silmälasein. Antiikkiesineiden historiaa selvittämällä saa tietoa ja saa kokea suuren joukon tunteita, milloin pääsee romantiikan ruusutarhoihin, milloin vaarallisille sotatantereille. Näkökulma riippuu omasta elämänkaaren vaiheesta ja elämäntilanteesta sekä yhteiskunnallisesta ja historiallisesta kontekstista. Virkeät aivot eivät sammaloidu – antiikin ja taiteen harrastus on myös vastuuntuntoisen yksilön yhteiskuntapolitiikkaa. Nimitykset ja mallit vaihtelevat maakunnittain. Julkisivussa ei ole pylväikköjä eikä ornamentteja, vain päätykolmio. Samalla selvitysprosessi tarjoaa aivoille monenlaisia kongnitiivisia virikkeitä ja tehostaa sekä konkreettisesti kynällä, paperilla ja tietokoneella että aivojen sisällä tapahtuvia tiedonkäsittelyprosesseja. 78 Isä ja poika Alonen takovat taidetta Pykälistön tilalla voi hämmästellä cityeläimiä ja sulatella EU-kritiikkiä. Samalla myös taiteen tarjoamat rikkaudet ovat ehtymättömät. Riukuaita maalaismaiseman tunnelman luoja Viistoaita, pisteaita, juoksuaita, panenta-aita, suolsoaita, pinta-aita, pistosaita eli aidasaita, särentöaita. Kansi Kannen kuvassa on Suomen Taiteilijaseuran jäsenen Sofia Kukkosen teos Nike 3. Pääkirjoitus 6 Carl Christoffer Gjörwellin suunnittelema Turun Akatemiatalo (1817) on huomattavimpia esimerkkejä myöhäiskustavilaisuudesta Suomessa. Jokainen aikakausi ja jokainen yksittäinen katsoja myös aina luo teokselle oman merkityksensä. 75 Kansallispuku nykyajan juhla-asuste Suomessa on nelisensataa erilaista kansallispukumallia. Kahvan tyvissä on puutapit, jotka estävät kahvan kuumenemisen. Kannu sopisi mainiosti myös glögin tarjoiluun. Talossa on toiminut Turun hovioikeus vuodesta 1830. Taideteoksen semantiikka ei ole koskaan loppuun käytetty. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on sanonut, että taiteen merkitys inhimillisen olemassaolon rikastuttajana on kiistaton. 5. Antiikki ja taide torjuvat henkistä kestävyysvajetta Antiikki ja taide ovat avartava ja miellyttävä tapa torjua henkistä kestävyysvajetta ja elvyttää itseään henkisesti. Yhä useampi haluaa valmistaa itse kansallispukunsa
Vuonna 1798 valmistuneen kirkon piirustukset on tehnyt taidemaalari Louis Jean Desprez. Kuva: Vilja Tamminen. AITO KUS T KALLISTA 6 . Hämeenlinnan kirkko on yksi maamme merkittävimmistä kustavilaisen klassismin edustajista. Antiikki ja taide. Kirkon esikuva lienee ollut Rooman Pantheon-temppeli
7. Huutokaupassa kannattaa tarkata alkuperäisyyttä, kustavilaisuutta jäljitellään paljon TAVILAINEN A KÄSITYÖTÄ Myöhempien aikojen kertaustyylit ja vaikkapa Carl Larssonin huvilatyylit ovat sekoittaneet suomalaisten käsityksen alkuperäisestä kustavilaisuudesta. TEKSTI: TERTTU IISKOLA Antiikki ja taide . Aito on yksinkertaista, ja ehdottomasti käsityötä
Tuolit ovat alkuperäiset, hauraan oloiset, kunnostamattomat. Antiikki ja taide Mustion Linnan uusklassinen rakennus on lajissaan aikakautensa merkittävimpiä rakennuksia Suomessa. Ylikorjattu on yhtä kuin pilattu. Tilalle rakennettiin puhtaan kustavilainen päärakennus. Aitouden takeita ovat puuseppien signeeraukset ja mestarikiltojen hallileimaukset, paperiliimattuina tai poltettuina leimoina. Takala ottaa esiin tuoliparin, joka hiljattain myytiin heillä 260 euron hintaan. – Jopa Ikea teki aika hyviä ”kustavilaisia” kalusteita, Takala nauraa. Suomessa myytävät kustavilaiset esineet ovat pääasiassa ruotsalaisia, koska siellä hintataso on laskenut runsauden vuoksi niin alas, että tavaraa kannattaa tuoda Suomeen. Sen saa muutamalla tuhannella eurolla, jopa halvemmalla. Alkuperäisessä kunnossa oleva peili maksaa useita tuhansia, mutta myimme hiljattain pronssatun peilin, jonka hinta nousi vain tuhanteen euroon. Tämä on hyvin tarkkaa kustavilaisten kaupassa. Schröder ja arkkitehti Erik Palmstedt Tukholmasta. – Niissä kuvataan aina yläluokan elämää. Kuva: Terttu Iiskola Myöhäiskustavilainen on jo halvempi. Usein toistuva väärä mielikuva voi olla peräisin ulkomaisista ja kotimaisistakin elokuvista. 8 . Hän kertoo selkeän tunnusmerkin: Koneellisesti tehty huonekalu ei ole aito kustavilainen. Alkuperäisen hinta on moninkertainen, jopa monikymmenkertainen, Takala kertoo. – Aito kustavilainen menee hyvin kaupaksi hyvällä hinnalla, mutta se on todella harvinaista. Autenttisuus, alkuperäisyys ratkaisee. F. L uullaan, että kustavilaisuus 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa oli puuterien ja pitsien aikaa, mutta kustavilainen tyyli oli funktionaalista ja rationaalista. Kuva: Turun kaupunginmuseo. Carl Christoffer Gjörwellin suunnittelema Turun Akatemiatalo (1817) on huomattavimpia esimerkkejä myöhäiskustavilaisuudesta Suomessa. Rakennuksen suunnittelijoina olivat Turun kaupunginarkkitehti C. Julkisivussa ei ole pylväikköjä eikä ornamentteja, vain päätykolmio. – Hinnat laskevat roimasti heti, jos esineessä on korjattu jotakin väärin, eli esimerkiksi peilissä ei enää ole alkuperäistä lasia, tai kehyksen alkuperäinen kultaus on pronssattu. – 1880-luvun lopun kertaustyylit ja 1900-luvun Carl Larsson -tyylinen huvilamaisuus ovat sekoittaneet kustavilaiskäsityksen kansan keskuudessa. Meillä oli juuri arvioitavana venäläinen kirjoituslipasto. ?. – Meillä Suomessa kannattaa huomata, että uusklassismia tehtiin 1700-luvun lopulla myös Venäjällä. Kustaa III:n aikaan käytettiin käsisahaa ja puunauloja. Suomessa tällaista yläluokkaa ei ollut. Punamultarakennusten lisäksi ryhdyttiin suosimaan kellertävää kalkkikiveä matkivaa vaaleankeltaista. Kenelläkään ei ollut aikaa pyöritellä peukaloitaan. – Kiinnostuksen hiipuminen on johtanut myös siihen, että hinnat ovat laskeneet. Sisustukset olivat niukkoja ja järkeviä, Heinolan kaupunginmuseon johtaja, kirjailija Kari-Paavo Kokki sanoo. Siinä helat ovat hiukan isompia ja näyttävämpiä kuin ruotsalaisissa ja suomalaisissa, Takala kertoo. Kustaa III:n sota serkkuaan Katariina II:ta vastaan johti upseereiden kapinaan, joka allekirjoitettiin Anjalan kartanossa 1788, ja alkuperäisen Anjalan kartanon polttamiseen 1789. Erilaiset lipastot olivat kustavilaisen ajan tyypillisiä huonekaluja. Aidosti kulunut on paras. Kartanossakin kaikki joutuivat aina tekemään jotain, kehräämään tai karstaamaan. Talossa on toiminut Turun hovioikeus vuodesta 1830. Päärakennus rakennettiin vuosina 1783-92. 1700-luvun kustavilainen lipasto täyssigneerauksin voi maksaa jopa kymmeniä tuhansia euroja. Kustaa III:n aikaan käytettiin käsisahaa ja puunauloja – Kustavilaisuus on ollut kestosuosikki pitkään, mutta nyt sitä suositummiksi ovat nousseet modernit huonekalut, esimerkiksi aito 1950-lukulaisuus suomalaisine muotoilijoineen, kertoo Jukka Takala Tampereen Huutokauppakamarilta
Virkatalojen myötä tämä kulttuuri levisi laajemmalle joukolle. Julkisivut rytmitettiin vaakasuoraan, koristeaiheina korkeintaan pylväät, päätykolmiot, barokin kupoli- ja antiikin koristeaiheet. Näin ainakin piti olla. Kaikki pitäjän ns. K un Kustaa III tuli Ruotsin kuninkaaksi, sen Itämaassa Suomessa oli asukkaita reilu kymmenesosa nykyisestä. Uusklassismi sai innoituksensa Herculaneumin ja Pompejin kaivauksissa löytyneistä antiikin esikuvista. Isoista perhejuhlista tuli varallisuuden näyttämisen paikkoja. Uuden raikkaan aikakauden kaipuussa antiikin jalot ja yksinkertaiset muodot tulivat muotiin. Kymmenessä vuodessa määrä laski yhteen prosenttiin. Siinä rakennukseen tullaan sisään keskeltä taloa eteisen läpi, suoraan suureen saliin. Järkevyys näkyi selkeissä rakennuksissa Kehitys ja ajan henki näkyivät myös rakentamisessa. 1700-luvulla kehitettiin kaakeliuunit vastavirtaperiaatteella lämpöä varas- toiviksi kanavauuneiksi, ja Suomeen rakennettiin peräti 12 lasitehdasta, joiden päätuotantoa olivat ikkunalasit ja pullot. Valistuksen aatteet arvostivat sivistystä, taloudellista taitavuutta ja kaikenpuolista järkevyyttä. muuratut viinapannut kuuluivat säätyläisille.” Vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla tervanpoltto, sahaliiketoiminta ja rautaruukit loivat Suomeen teollista vaurautta. Vähäiset kaupungit oli poltettu, suuri osa maatiloista oli autioina. Historioitsija Markku Kuisma kuvaa Kustaa III:n ajan alkua Helsingin pitäjässä: ”Säätyläiset, niin aateliset kuin aatelittomat, omistivat yli 40 viinapannua, siis noin 20 prosenttia koko pannumäärästä, vaikka tämän väestöryhmän osuus koko väestöstä tuskin ylti 4–5 prosenttia suuremmaksi. Säätyläisiin kuuluivat papit, opettajat, ylioppilaat, lääkärit, apteekkarit, siviilivirkamiehet, upseerit, aliupseerit ja tilanomistajat. Varhaiskustavilaista (1760–1785) tyyliä edustaa Ruotsin yli-intendentin Carl Fredrik Adelcrantzin suunnittelema Vaasan hovioikeudentalo (1786), nykyinen Mustasaaren kirkko. Parhaita esimerkkejä on Turun Akatemia (1817), nykyisin hovioikeuden talo, jonka julkisivukoristeluna on vain päätykolmio. 1700-luvulla upseerit tai papisto eivät saaneet varsinaista rahapalkkaa, mutta heille osoitettiin talon paikka. Kun ajatellaan viinanvalmistuksen tuotantokapasiteettia, kohosi säätyläisten osuus edelleen. 1700-luvun alkuvuosikymmeninä Venäjän armeija oli valloittanut Suomen ja jättänyt taakseen isona vihana tunnettua surkeutta. Ajanvietteenä olivat käsityöt, kortinpelaaminen, ääneen lukeminen ja keskusteleminen. Erityisesti upseereille oli tarkkaa, että rakennus vastasi arvoasemaa. Alueen asukkaiden oli rakennettava asuinrakennus sääntöjen mukaan. Kuva: Tampereen huutokauppakamari. – Vieraille tarjoiltiin teetä, kahvia, voileipiä ja pullaa. Sisustus seurustelijoille Vaurastuviin kaupunkeihin ja maaseutukartanoihin kehkeytyi 1700-luvun lopulla porvarillinen seurustelukulttuuri. Television Perinnemestari tv-sarjaa käsikirjoittava Hannu Rinne kuvaa: Tampereen huutokauppakamarissa myytiin hiljakkoin tämä aito kustavilainen tuolipari 260 eurolla. Talojen arkkitehtuurissa yhdistettiin tarkoituksenmukaisuus ja suoraviivaisuus lisääntyviin ikkunoiden määriin. Aatelisto pakeni emämaahan. Tyylit Uusklassismia ruotsalaisin piirtein Kustavilaisuus on rokokoota seuranneen uusklassismin pohjoinen versio, joka sai nimensä Kustaa III:lta hallitsi 1771–1792) ja jatkui hänen poikansa Kustaa IV Adolfin ajan (1796–1809, Suomen Venäjälle menetykseen asti. 9. Antiikki ja taide . Virka- ja porvaritaloissa hylättiin vanha paritupapohja. Uudeksi esikuvaksi tuli niin kutsuttu karoliininen pohjakaava. Vuonna 1749 esimerkiksi Mikkelin pitäjässä oli säätyläisiä kolme prosenttia. Myöhäiskustavilaisuudessa (1795–1816) tyyli muuttui vieläkin pelkistetymmäksi, ja sitä luonnehtii varsinkin julkisivujen selkeys ja koruttomuus. Tähän mielentilaan sopi kustavilainen ilmava, vaalea, elegantti, käytännöllinen ja tasapainoinen sisustusihanne. Vain pieni osa suomalaisista, säätyläiset eli herrasväki, pystyi kustantamaan sellaisia koteja, jollaiset me nyt käsitämme kustavilaisiksi. Kustavilaisen arkkitehtuurin (1785–1795) tyylipuhtaita esimerkkejä ovat Anjalan ja Kirkniemen kartanot (1790), Mustion ruukinkartano (1792), ja Hämeenlinnan kirkko (1798). Lämmön ja valon lisääminen tuli mahdolliseksi. Aikalaisasiakirjojen mukaan talojen kehnosta rakentamistavasta ja ylläpidosta oli jatkuvasti valituksia. Pastellikuvituksessa on paljon samaa kuin Mustion linnan kolaonniuunissa. – Aatelisten kartanoissa oli aina ollut omat tilat eri toiminnoille: nukkumiselle, ruokailulle, ruoan valmistamiselle ja seurustelemiselle. Suunnittelussa painottuivat käytännöllisyys, hyödyllisyys ja taloudellinen järkevyys
Hintapyyntö Bukowskilla 5000 kruunua eli noin 570 euroa. Kuva: Bukowskis Market. Heikki Hyvönen kertoo Kari-Paavo Kokin Suomen antiikkiesineet -kirjassa erityisesti loviisalais-heinolalaisista huonekaluista, joiden myöhäiskustavilaisen muunnelman tunnetuin valmistaja oli puuseppämestari Jacob Abrahamsson Nygren (1768–1836). Tuolien selustoissa tyypillisiä olivat lyhteet ja kilvet. Kuva: Bukowskis Market. Ruotsalaisten kustavilaiskalusteiden hinta on laskenut, joten niitä tuodaan myös Suomeen. Lasitehtaiden mukana yleistyivät erilaiset peilit, jotka olivat yleensä suorakulmaisia ja koristeltu esimerkiksi kullatuilla uurna-aiheilla. Edustavuutta saatiin sillä, että pääakselin huoneet olivat pariovien ansiosta näyttävässä linjassa. Huoneessa oli koristeellinen varaava kaakeliuuni, kauniit seinämaalaukset tai käsintehdyt tapetit, ja mukava seurusteluryhmä. Perinnemestarin mukaan seinien yleisin käsittelytapa oli liimamaalilla maalattu savirappaus. 10 . Tuolit ja klaffipöydät otettiin käyttöön vain juhlien aikana, eikä salia lämmitettykään talvella muulloin. Salonkikustavilainen oli matala ja pehmustettu soikealla, medaljonkimaisella tai kilpimäisellä selustalla. Puuosat maalattiin vaaleiksi tai kullattiin. Materiaaleiksi kelpasivat kotimaiset puulajit. Pöydät olivat suorajalkaisia. Nygrenin tunnetuimpia töitä ovat 1797–98 tehdyt Anjalan kirkon alttaritaulun kehys ja saarnastuoli. Iitin kirkon saarnastuoli vuodelta 1832 oli hänen viimeisiä töitään. Niinpä kustavilaisuus levisi 1700-luvun lopussa laajalti myös talonpoikaisympäristöön, eritoten Pohjanmaalle. Hänen kehityksensä mestariksi oli alalle tyypillinen. Rokokoon koristeiden tilalle tulivat toistuvat kuviot, kuten juoksevat koirat, meanderinauhat ja helmisauvat. Hän teki Heinolan Nynäsin kartanon sisustustyöt ja useita Heinolan kaupunkitaloja, myös nykyisen taidemuseon. Antiikki ja taide Myöhäiskustavilaiset kynttilänjalat, lähtöhinta Bukowskilla 2400 kruunua eli alle 300 euroa. Sen molemmilla puolilla on kaksi huonetta, esimerkiksi keittiö, ruokasali, seurusteluhuone eli förmaaki ja makuuhuone. Huonekaluina olivat tyypillisiä sylinterilipastot, korkeilla ja hoikilla jaloilla seisova kirjoituslipasto tai -pöytä, kulmakaappi, pikkupöydät, kampaus- ja ompelupöydät ja katosvuoteet. sullatuoli). Siinä oli mukavuutta lisäsivät käsinojat. Hän toimi puuseppämestarina Loviisassa vuodesta 1799 ja huonekalutehtailijana vuodesta 1808 kuolemaansa asti. Kalusteissa rokokoon sirous ja mukavuus säilyivät, mutta esimerkiksi jalat muuttuivat suoriksi. Kannen peitti usein muodikas marmori, lipastoissakin. Talonpoikainen sivustavedettävä sohva on tyypillinen esimerkki, samoin piianpöytä. Koristeellisuutta varojen mukaan Rikkaammassa Ruotsissa kustavilaisuus oli 1800-luvulle tultaessa lopulta hyvinkin koristeellista, samoin kuin uusklassismi Venäjällä. Ne muistuttivat nyt antiikin pylvästä. Kuva: Bukowskis Market. Kustavilaisuuden ykkösväri oli helmenharmaa, mutta myös pastellisävyiset roosa, sininen ja vihreä olivat käytössä. Sosiaalinen elämä keskittyi förmaakiin, jota voisi kutsua arkiolohuoneeksi. Seinämaalauksissa oli antiikin uurnia ja koristenauhoja sekä kevyttä kukkakoristelua. Hienompien huoneiden seiniä rajattiin neliöihin, tai niihin maalattiin marmoria jäljitellen koristeaiheita, kuten värikenttiä reunalistoineen ja antiikkisia pylväitä tai kasviaiheisia köynnöksiä. Eräät Biekingen läänin rakennuskantaan viittaavat rakennusten yksityiskohdat ovat vaikuttaneet siihen, että tyylin maahantuojana voitaneen pitää loviisalaismestari Paul Adolf Gulinia (1768–1825). Sohvat olivat umpi- tai säleselkäisiä, ja niissä saattoi olla ulosvedettävät laatikkosängyt. Lisäksi olivat punaruskeat pinnatuolit H-tukiristikolla ja alaspäin kapenevilla jaloilla. Bukowskilla nämä neljä 1700-luvun tuolia saivat lähtöhinnakseen 2000 kruunua eli alle 230 euroa. Loviisalais-heinolalaisen perinteen huonekalujen vaihteleva taso antaa aiheen olettaa, että tyypin alkuperä oli ammattikunnan parissa toimineen mestarin työpajassa. Siroa, vaaleaa, heloitettua, kullattua Huonekaluja ei ollut paljon, ja ne sijoitettiin seinänvieriin. Päällisissä tulivat raitakuosit syrjäyttämään kukkakuvioita. Soikeat peililampetit, kahdesta metallikehästä tehdyt soikeat kristallikruunut, muotokuvat ja ryijyt täydensivät kotikuvaa. Suosittiin harmaan eri sävyjä ja yksinkertaisia muotoja. Kuva: Bukowskis Market. Kaapit olivat kaksiosaisia ja runsaasti rihlauskoristeltuja. Yhtä aikaa Nygrenin kanssa Heinolassa toimivat Loviisassa koulutuksensa saanut Jonas Sundgren (1786–1828) sekä Helsingissä ja Loviisassa kisällinä työskennellyt Gustaf Nyberg (1808–1864). Sohva 1800-luvun alusta, hintapyyntö Bukowskilla 4000 kruunua eli alle 460 euroa. Erittäin tyypillinen konsolipöytä 1800-luvun paikkeilta, entistetty, pronssikuvioin. Kierreltyään oppimassa eri puolilla hän palasi Heinolaan tukki- ja puusepäksi sekä rakennusmestariksi apunaan 1810 syntynyt poikansa Emanuel. Huonekalut olivat suoralinjaisia ja tasapainoisia, heloitukset koristeltuja ja intarsia- eli upotuskoristelut ”metallikehyksissä.” Kustavilaishelat olivat pyöreitä ja laakerilehtiseppeleen tai nauharuusukkeen ympäröimiä. Hän työskenteli aluksi Heinolan pataljoonan tukkiseppänä Hämeenlinnassa, ja siirtyi 1792 Anjalan kartanoon puusepäksi, kuvanveistäjäksi ja vaununtekijäksi. Katot olivat vaalealla liimamaalilla maalattuja, ja lattiat suovalla valkeiksi kuurattua lankkua. Puuseppien mieleen Huonekaluja valmistavat puusepät pitivät uudesta tyylistä, koska sen mukaiset huonekalut olivat yksinkertaisia veistää verrattuna edeltävään rokokoohon. Myöhäiskustavilaisuudessa ilmaantuivat ulospäin kaartuvat takajalat ja sisäänpäin kaartuva hartialauta (ns. Kustavilaistuoleja oli erilaisia. Suomessa sisustukset ja huonekalut olivat vaatimattomampia. Yleinen oli hoikkalinjainen kirjoituslipasto, jonka kirjoitustaso käännettiin ylös. ?. Muutamissa rakennuksissa oli käsinpainettuja tapetteja, jotka oli koottu irtopaperiarkeista
Markku Rintala on julkaissut suuren valikoiman kuvia kunnostamistaan vanhoista kaakeliuuneista. Käsityöläisen perustaidot sain muun muassa taideteollisessa korkeakoulussa 1970-luvulla. – Kun niiden ympärillä 32 vuotta olen pyörinyt, niin teki mieli näyttää ihailtaviksi muillekin, hän kertoo. Mikä ihmeen kolonniuuni. Minulle on tarjottu parhaat työt. Uunin koristeluissa on hillittyä antiikinomaista charmia. Kolonnikaakeliuuni ilmaantui suomalaisiinkin kartanoihin kustavilaisena aikana. Kolonniuunissa alaosa on neliön muotoinen ja yläosa pyöreä. Siellä opiskelin myös taideaineita ja taidehistoriaa. 11. K ustavilaisissa kaakeliuuneissa antiikin perintö näkyi ensin lähinnä vain koristeaiheissa, mutta myöhäiskustavilaisena uutuutena tuli kolonniuuni. Kaakeliuunimestari Markku Rintala on onnistunut saamaan jokusen alkuperäisenkin toimimaan uudelleen muuraamalla. TKK:n arkkitehtiosastolla opiskelin raken- – Porvoolaisen yksityiskodin 1700-luvun kolonnikaakeliuunin kunnostus oli ensimmäisiä töitäni perustettuani 1985 Koristerappausliike Rintala Ky:n, Markku Rintala kertoo. Antiikki ja taide . – Ei ole tarvinnut mainostaa
Paljonko työlle tulee hintaa. Tämä kukkaköynnöskoristeinen kolonnikaakeliuuni on restauroitu vain ulkoasultaan. Materiaalit maksavat myös vaihtelevasti, erityisesti silloin, kun entistetään uuni lämmityskelpoiseksi. Runebergin asuinkammarin pöydällä on kopio otteesta Vänrikki Stålin tarinoista. Ihaile kaakeliuunien kauneutta netissä: muurarimarkku.com J.L. Kustavilainen säätyläiskoti toimii nykyisin museona Runsaasti koristellut kaakeliuunit tuovat Mustion linnan interiööriin muistoja Hjalmar Linderin varakkuudesta. Messinkinen matkamustepullo on 1800-luvun alusta. 12 . TEKSTI JA KUVAT: ATTE BACKSTRÖM. Satojenkin vuosien ikäisestä kaakeliuunista on Markku Rintalan mukaan mahdollista saada toimiva. Eri työnantajien palveluksessa sain työtehtäviä, joissa oli aina uutta opeteltavaa. – Esimerkiksi 1700-luvun uunit, yksinkertaisimmatkin niistä, ovat niin arvokkaita, ettei niiden hauraita kaakeleita uskalla käsitellä kovalla vauhdilla. Tyylit nustaiteen historiaa ja perinteisten rakenteiden korjausta. Työ maksaa tuhansia euroja, mutta yhdellekään uunille ei ole tullut vielä hintaa kymmentä tuhatta euroa. Runebergiä myöten. Antiikki ja taide Kansallisrunoilija Runeberg kotiopettajana Kolkanlahdessa Saarijärven Kolkanlahden tilan päärakennus on nähnyt yli 200-vuotisen elämänsä aikana monenlaisia isäntiä ja asukkaita aina kansallisrunoilija J.L. Opiskeluaikana sain tekniset käsityöläisen valmiudet, mutta varsinainen koulutus on tullut työtä tekemällä. Mustion uunien restauroija Markku Rintala kertoo, että ihan alkuperäinen kolonniuuni on myös linnan vintillä, mutta se on heikkokuntoinen
Antiikki ja taide . 13. Tilalle perustettiin vaivais- ja työtalo, ja kunta jatkoi maatilan pitoa aina vuoteen 1970 asti. Osa huoneista on ollut hirsipinnalla. Malmbergin jälkeen tilan osti Saarijärven kunta vuonna 1896. Viimeisen yksityisen omistajan, kauppias C.D. Saarijärven omistukseen 1896 Bomannin aikana Kolkanlahti kasvoi yli 900 hehtaarin suurtilaksi. Alkuperäisistä kaakeliuuneista on jäljellä vain yksi. Huoneiden kalustusta on selvitetty perunkirjojen avulla ja Keski-Suomen museon silloisen johtajan Sirkka Valjakan tekemien tutkimusten perusteella. Osa on kustavilaiseen tyyliin maalattu harmaalla tai sinisellä liituvärillä. Säätyläiskodista museoksi Keski-Suomen museo ja Saarijärviseura päättivät vuonna 1976 entisöidä rakennuksen museoksi.Vuonna 2003–2004 entisöintiä täydennettin muun muassa maalaamalla seinäpintoja. Keskustan ohitettuani käännyn oikealle pienelle tielle, josta johtaa Suomessa harvinainen mäntykuja kauniin punaisen rakennuksen eteen. Seuraavat kolme vuotta isäntänä tilalla toimi maanmittari Johan Jakob Hackzell, joka myi tilan kapteeni Erik Gustaf af Enehjemille vuonna 1821. Se sijaitsee Runebergin käyttämässä huoneessa talon yläkerrassa. Amanuenssi Merja Ylijoen mukaan Kolkanlahden kartanon päärakennus päätettiin palauttaa 1800-luvun alun aikaiseen asuunsa ja sisustaa se kustavilaisilla ja biedermeier-tyylisillä kalusteilla. ” – Koska alkuperäistä irtaimistoa ei juurikaan ollut jäljellä, ovat nykyiset kalusteet hankittu osaksi antiikkiliikkeistä ja osa lainattu Keski-Suomen museosta. –Tilan on alunperin perustanut vuonna 1783 Friedrik Logren, joka rakennutti keskisalisen päärakennuksen heti tuon jälkeen. Hän luopui tilasta vuonna 1791, ja myi paikan nimismies Anders Bomannille, joka isännöi tilaa vuoteen 1817 saakka, kertoo Merja Ylioja. Runeberg, joka asui osaksi kaksivuotisen pestinsä aikana rakennuksen yläkerrassa. Olen saapunut Kolkanlahden tilalle, jossa toimii nykyisin Saarijärven säätyläiskotimuseo. Makuuhuoneessa oleva kirjatuki 1800-luvulta on lahjoitus Danielsonin suvulta. Myös saarijärveläisiltä on saatu lahjoituksia, Ylioja kertoo. Entisöinnin yhteydessä sali ja keittiö jätettiin 1850-luvun jälkeisen uusrenesanssityylin mukaisesti punertaviksi maalilla, joka imitoi puupanelia. Enehjemin kaksi poikaa tarvitsivat opetusta, ja niinpä heidän opettajakseen kutsuttiin nuori J.L. Kuistilla on vastassa museon amanuenssi Merja Ylioja ja kotiseutuneuvos Ilta Ikkala, jotka ovat lupautuneet esittelemään Kolkanlahden tilan päärakennuksen ja sen historiaa. Vuodesta 1825 lähtien tila vaihtoi useasti omistajaa. A urinko kultaa syksyn kauneimman ruskan ajaessani kohti Saarijärveä. ” Entisöinnissä salin seiniin maalattiin 1800-luvun loppupuolen tyylinen punertavanruskea seinä, joka jäljittelee paneelia
Poikien opetushuoneen koulupöytä on 1800-luvulta. 14 . Kolkanlahden päärakennus on rakennettu 1780-luvulla. Kolkanlahden kartanon 1780-luvulta olevan päärakennuksen pääovi on koristeltu kauniilla puuleikkauksilla. Antiikki ja taide Kapteeninhuoneen hopeinen kirjoituspöytäsetti. Kapteeninhuoneen sivupöytä on saarijärveläistä käsityötaidetta 1700–1800-lukujen vaihteesta. Ruotsi 1825 CMR.
. Pöydällä olevat tinaiset kynttilänjalat ovat 1700-luvun lopusta. – Seinissä on nyt pahvi, joka on maalattu alkuperäistä väriä mukaillen. Salin kalustoa 1900-luvulta. paljas hirsiseinä. Ruokasalin vieressä on keittiötila, jota 1800-luvun alussa käytettiin vain ruoan lämmittämiseen ja palvelusväen tiloina. Säätyläiskotimuseoon ja yläkerran Runeberg-näyttelyyn voi tutustua kesäaikaan. Entisöinnissä salin seiniin maalattiin 1800-luvun loppupuolen tyylinen punertavanruskea seinä, joka jäljittelee paneelia. Runeberg käytti opettaessaa Carl ja Georg af Enehjelmiä sekä kruununvouti D.F.Danielsonin poikia, Johania ja Jonasta. Salin kalustus on kustavilaistyylistä sekä biedermeier-ajalta olevaa. Yläosa on ollut alunperin kellertävä. Huoneen seinistä löytyi tapettien alta 1830–40-luvuilta olevia asiakirjojen suikaleita, jotka oli liimattu hirsien väliin. Eteisen oikealta puolelta noustaan yläkertaan ja suoraan edestä päästään suureen saliin. Entisöinnissä tapettien alta löytyi 1850-luvun sanomalehtiä, joiden alla oli Aarre Kantolan teoksessa Tuli tyttö luota armahansa – J.L.Runebergin nuoruudenrakkaudet (Juva 1983) on mielenkiintoinen ajankuvaus Kolkanlahden kartanosta: Iltatee nautittiin kartanon kustavilaisen tyyliin kalustetussa salissa. Runebergin huone alkuperäisessä asussa Salin vasemmalta puolelta päästään talon isäntäväen makuuhuoneeseen. Kolkanlahden kartanon ruokasalin kalustoa. Vieressä oleva niin sanottu kapteeninhuone, josta pääsee myös opetuskäytössä olleeseen pikkuhuoneeseen, on toiminut työ- ja vierashuoneena. 15. Huone ei ollut pramea ja ylellinen, mutta siitä huokui levollinen arvokkuus, joka ihastutti nuorta Runebergiä. Antiikki ja taide . Huonekalut oli asetettu jäykäksi riviksi seinänvierustoille. Seinäpinnat on alunperin maalattu siniharmaalla liituvärillä, jota reunusti kattoon saakka ulottuva kukka-aiheinen sabloonamaalaus. Pöytä on katettu englantilaisella, tyyliin sopivalla astiastolla. Sisä-Suomen säätyläiskotien sisustus oli myös vaatimattomampaa maamme vauraampiin alueisiin verrattuna. Vastakkaisella seinällä oli kultakehyksinen peili ja konsolien kannattama pöytä, jota kaunisti pronssinen pendyyli. Pöytä katettu englantilaisella astiastolla Salin oikealta puolelta päästään kauniiseen sinisävyisen ruokasaliin, joka on kalustettu osittain aidoilla kustavilaiskalusteilla. Tähän ratkaisuun on jouduttu päätymään vähäisten varojen vuoksi, kertoo amanuenssi Ylioja. Huone on palautettu tähän asuun. Tapettien alta löytyi 1850-luvun sanomalehtiä On aika astua sisään. Yläkerrassa oleva Runebergin käyttämä asuinkammari on palautettu hänenaikaiseen asuun ja kalustettu sen ajan tyypillisillä, mutta niukoilla kalusteilla. Osa sisustuksesta on kustavilaistyylistä, ja osa on myöhempien tyylien mukaista. Alunperin kruununvouti Gronlundin hallussa ollut, 1700-luvun lopulta oleva sivupöytä on saatu KeskiSuomen museon kokoelmista. Keittiö on kalustettu lähinnä talonpoikaistyylillä, mikä oli yleistä tuon ajan Sisä-Suomen kodeissa. Seinäpinta on ollut todennäköisesti hirsipinnalla. saarijärvi.fi/saatylaiskotimuseo. Eteiseen tullessa jää vasemmalle pieni huone, jota J.L. Näkymä salista ruokasaliin. Tarkemmat aukiolotiedot löytyy: www. Salin sivuseinällä oli sohva, sen edessä pöytä ja tämän kummallakin puolella nojatuoli
TEKSTI: HILLA OKKONEN 16 . Antiikki ja taide KUVAT: HETA OKKONEN. Kirkon hautamonumentit ja taideteokset sekä kirkkomuseon kalleudet kertovat paitsi tuomiokirkon vaiheista ja kirkollisesta elämästä, myös maamme historiasta, katoliselta ajalta aina meidän päiviimme saakka. KANSALLISPYHÄKÖN KALLEUDET Turun tuomiokirkko ja kirkkomuseon esineistö vievät aikamatkalle aina 1300-luvulle saakka Turun Unikankareen kummulla kohoaa yksi Suomen vanhimmista kivikirkoista. Suomen kirkkojen taideaarteet Koivusta veistetty, ainoa museon suomalainen veistos on nimeltään Kristus arkussa noin vuodelta 1500. Yksityiskohta
Arkkitehtuuriltaan tuomiokirkkorakennus edustaa useita eri tyylisuuntia, kuten romaanista, goottilaista sekä uusgoottilaista tyyliä. Nykyisen, palon jälkeen rakennetun huipun on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Kirkon etuosan kahdeksankulmaiset, goottilaistyyliset pilarit muistuttavat 1400-luvulla rakennetusta keskiaikaisesta kuorista. Marsalkka Åke Tottin hautamonumentti on marmoria Hakkapeliittojen johtaja Torsten Stålhandske haudattiin Turun tuomiokirkkoon komeassa tina-arkussa. - Arkun hallitsevana koristeaiheena on leijona, voiton ja rohkeuden symboli. – Monumentti on tukholmalaisen kuvan- Antiikki ja taide . Ruumis makaa arkussa keltaisten, yrteillä täytettyjen silkkityynyjen päällä. Arkku oli alun perin lattian alla hautaholvissa, mutta nostettiin näkyville kappeliin 1800-luvun restaurointien yhteydessä. Liselotte Hellberg on toiminut Turun tuomiokirkossa oppaana 27 vuoden ajan. Uskonpuhdistuksen jälkeen pyhimysten kappeleista tuli suomalaisten merkkimiesten ja -naisten hautakuoria. – Kenraalivainajalla on kuolinvaatetuksenaan keltainen atlassilkkinen puku, brodeeratut silkkisukat, ja päässään punasamettinen kalotti, Hellberg kuvailee. Hänen ja hänen toisen vaimonsa Christina Brahen muistoksi teetettiin vuonna 1678 mahtava marmorinen hautamuistomerkki, joka sijaitsee Tuomiokirkossa oikealla ennen pääalttaria. Tuomiokirkko on omistettu Neitsyt Marialle ja Suomen ensimmäiselle piispalle, Pyhälle Henrikille. Hänet haudattiin Turun tuomiokirkon Sielujen kuoriin, jota kutsu- ” Turun tuomiokirkon hautamuistomerkeistä tunnetuin kuuluu kuningatar Kaarina Maununtyttärelle. Suurimman muodonmuutoksensa rakennus koki myöhäiskeskiajalla 1400ja 1500-luvuilla, jolloin sitä laajennettiin useaan otteeseen. Stålhandsken ruumis makaa kappelissaan Kuninkaan suosikki ja 30-vuotisessa sodassa voitokkaasti taistellut Torsten Stålhandske kuoli sodan rasitukseen Tanskassa 1644. Myös muu kirkon nykyinen sisustus on suurimmaksi osin tehty Turun palon jälkeen. Arkun jalat ovat leijonan muotoiset. N ykyisin Suomen arvokkaimpana rakennushistoriallisena muistomerkkinä pidettävää Turun tuomiokirkkoa alettiin rakentaa 1200-luvun lopulla. Samalla vuosisadalla kirkon laajentamisen yhteydessä rakennettiin kappeleita kirkkosalin molemmille puolille. Myös kolme muuta tunnettua sotapäällikköä on saanut viimeisen leposijansa Turun tuomiokirkosta. Tuomiokirkoksi se vihittiin vuonna 1300. Kappeleita pyhimyksille ja merkkihenkilöille Kun mahtavaan tuomiokirkkoon astuu sisään, ensimmäisenä huomion kiinnittävät kattoa kohti kohoavat pylväät. Åke Tott, Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin luottosotilas ja kuningatar Kaarina Maununtyttären lapsenlapsi kuoli vuonna 1640. Niissä sijaitsi keskiajalla enimmillään peräti 42 eri pyhimysten alttaria. – Arkun valmisti Stålhandsken kuolinvuonna stettiniläinen kannunvalaja Caspar Becke vanhempi. ” taan nykyisin myös Stålhandsken kappeliksi. Hänen käsialaansa ovat myös 1830-luvulta peräisin olevat kirkon uusklassinen alttarirakennelma sekä kirkon keskiosan saarnatuoli. Stålhandsken tina-arkku on kirkon komein ja koristeellisin. Arkkua ei ole avattu vuoden 1876 jälkeen, jolloin se juotettiin kiinni. Turun palo vaurioitti tuomiokirkkoa pahoin vuonna 1827. Turun tuomiokirkko on seissyt Aurajoen kupeessa jo 700 vuoden ajan. Kaiken kaikkiaan tuomiokirkon lattian alle on haudattu arviolta 4500 vainajaa. Kirkkoon on haudattu esimerkiksi Viipurin linnan kuu- luisa päällikkö Knut Posse, Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa Maunu II Tavast sekä hakkapeliittojen johtaja Torsten Stålhandske. 17. Alunperin kirkko oli paljon nykyistä pienempi. – Stålhandsken arkku on yli 90 prosenttisesti tinaa, kertoo Turun tuomiokirkon vahtimestari ja opas Liselotte Hellberg. Alunperin paikalla sijainneen, puusta rakennetun kirkon tilalle rakennettiin kivikirkko, jota on laajennettu ja korotettu vähitellen aina 1800-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Palo tuhosi lähes täysin kirkon sisustan ja vuonna 1758 valmistuneen tornin huipun. Kirkkoon hautaaminen kiellettiin vasta vuonna 1784, pääasiassa hygieniasyistä
– Sen on luultavasti valmistanut joku kuuluisan kuvanveistäjän Bernt Notken oppilaista. Ejbyn kalkki ja pateeni palautettiin Ejbyn kalkiksi ja pateeniksi kutsutut ehtoollisvälineet ovat peräisin 1480-luvulta. Näiden joukossa on myös useita puuveistoksia. Ennen veistokseen kuulunut arkku on tuhoutunut, Hellberg kertoo. Kesällä 1509 Turkuun tehdyn hyökkäyksen yhteydessä tanskalainen amiraali Otte Rud ryösti kalkin ja pateenin. Ennen sarkofagin valmistumista, aina vuoteen 1867 asti, Kaarinan viimeisenä leposijana oli puinen arkku, Liselotte Hellberg kertoo. Toinen tärkeä puuveistos on nimeltään Pyhä Anna itse kolmantena. Kalkin malja ei ole enää alkuperäinen, vaan se on uusittu Tanskassa vuonna 1851. – Veistos on lyypekkiläistä työtä 1480-luvulta, Hellberg kertoo. Kaarina Maununtytär, Eerik XIV:n puoliso, on ainut Ruotsin kuningattarista, joka on haudattu Suomeen. Se jatkoi keskiaikana syntynyttä Pyhän Ruu- Koristeellista, puusta valmistettua piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkkua pääsee ihailemaan Pyhän Yrjänän kappelissa. – Taidokkaasti valmistettu veistos on materiaaliltaan koivua. Freskoissa kuvataan Jeesuksen elämänvaiheita, sekä kahta Suomen kirkolle merkittävää tapahtumaa: Ensimmäisessä piispa Henrik kastaa suomalaisia Turun Kupittaan lähteellä. Kalkki ja siihen kuuluva lautanen, pateeni, valmistettiin Turussa kullatusta hopeasta. Fresko symboloi näin kristinuskon tuloa Suomeen. – Monumentti on tehty valkeasta ja mustasta marmorista. Joukossa on esimerkiksi hopeisia ehtoollisvälineitä ja keskiaikaisia puisia pyhimysveistoksia, joista vanhimmat ovat 1300-luvulta. – Veistos on peräisin 1380-1400-luvulta, nykyisen Saksan alueelta. Hautaa ryhdyttiin kohentamaan 1860-luvulla, jolloin kansallisen itsetunnon symboliksi nousseen Kaarinan sarkofagia varten ryhdyttiin keräämään varoja. Vaikka Turun palossa tuhoutui runsaasti kirkkosalissa säilytettyjä muotokuvia ja sukuvaakunoita, sekä käytännöllisesti kat- ” Torsten Stålhandsken tina-arkku on kirkon komein ja koristeellisin. miin kulttia. Turun tuomiokirkon nykyinen alttaritaulu on vuodelta 1836. 18 . Sen aiheena on Kristuksen kirkastuminen ja sen maalasi Ruotsin kuninkaallinen hovimaalari Fredrik Westin. Siinä on kuvattu Anna, Neitsyt Marian äiti sylissään Neitsyt Maria itse taivaan kuningattarena, ja Jeesus-lapsi. Lasimaalaukset kirkon pohjoisen puolen kappeleissa ovat venäläisen taiteilijan, Wladimir Swertschkoffin käsialaa 1870-luvulta. Rud palautti myöhemmin ryöstämänsä piispa Hemmingin sauvan, mutta ei ehtoollisastioita. Nykyisin museossa säilytettävät pyhimysveistokset sijaitsivat ennen omilla alttareillaan kirkon seinustoilla. Toisessa Mikael Agricola ojentaa kääntämänsä ensimmäisen suomalaisen Uuden testamentin kuningas Kustaa Vaasalle. Pyhällä Annalla oli Turun tuomiokirkossa myös oma alttari. Maankuulu kuningatar Kaarina Maununtyttären sarkofagi Turun tuomiokirkon hautamuistomerkeistä tunnetuin kuuluu kuningatar Kaarina Maununtyttärelle. – Niitä yritettiin vuosien saatossa saada takaisin useaan eri otteeseen, mutta Ejbyn seurakunta palautti astiat Turun tuomiokirkkoon vasta vuonna 1925, Liselotte Hellberg kertoo. – Ejbyn seurakunnalle teetettiin astioista kopiot. Pietà-veistoksessa ristiltä alas otetun Kristuksen ruumis on kärsivän äidin Marian sylissä. Astiat eivät ole ehtoolliskäytössä, vaan niihin pääsee tutustumaan tuomiokirkon museossa. ” soen koko kirkon sisustus, uskonpuhdistuksen tieltä vanhaan sakaristoon siirretyt esineet säilyivät. Veistosta säilytettiin keskiajalla luultavasti Pyhän Ruumiin kuorin alttarilla, jonka Maunu II Tavast oli perustanut. Ehtoollismalja eli kalkki oli lahja vaikutusvaltaisilta turkulaisilta, jotka tarkoittivat sen todennäköisesti Kaikkien Pyhien kuorin vihkimiseen. Monet niistä on aikanaan saatu lahjoituksena ulkomailta. – Musta marmorinen sarkofagi on teetetty Antwerpenissa, Belgiassa. Veistoksen aihe oli hyvin tyypillinen keskiajalla. Antiikki ja taide Turun tuomiokirkon museossa säilytetään esineitä kirkon monisatavuotisen historian varrelta. Veistosta on todennäköisesti käytetty pitkäperjantaisin. Hänet haudattiin tuomiokirkkoon vuonna 1613. Ruotsalaisvalmisteista, 1400-luvun lopulta peräisin olevaa bursaa käytettiin kalkkiliinan säilytysrasiana.. – Taidehistoriallisesti arvokkain puuveistos on tammesta veistetty Pietà, Liselotte Hellberg kertoo. Sitä koristaa pitkä latinankielinen piirtokirjoitus. Se on tehty vuoden 1500 paikkeilla. Hän lahjoitti ne sisarelleen Ejbyhyn. Puuveistoksia säilyi palossakin Tuomiokirkon taideteokset Merkittävä suomalaisen romanttisen maalaustaiteen edustaja, hovimaalari Robert Wilhelm Ekman maalasi maamme ensimmäisiä freskoja Turun tuomiokirkon pääkuorin seiniin ja holveihin viiden kesän ajan vuosina 1850-54. Vain kolme kuukautta vuonna 1568 kuningattarena hallinnut Kaarina Maununtytär haudattiin vuosi kuolemansa jälkeen Turun tuomiokirkon Tott-suvun kuoriin. Tavastin kappelin ikkunassa Kustaa II Adolf kruunaa ystävänsä ja sotastrategian opettajansa, tykinkuulasta kuolleen Evert Hornin laakeriseppeleellä tämän kuolinvuoteen ääressä vuonna 1616. veistäjä Peter Schultzin käsialaa, Liselotte Hellberg kertoo. Turun tuomiokirkon ainoa suomalainen veistos on nimeltään Kristus arkussa. Kuningattaren arkku nostettiin kirkon lattian alta hautaholvista ja hänen maalliset jäännöksensä sijoitettiin Kankaisten kappeliin
Messukasukka on koristeellinen sotasaalis Sotapäällikkö Åke Tottin ja hänen vaimonsa kunniaksi teetettiin vuonna 1678 mahtava marmorinen hautamonumentti. Kenraalin mennessä naimisiin Margareta Boie af Gennäsin kanssa vuonna 1639 hän lahjoitti tavan mukaisesti kirkolle messukasukan. 19. – Messukasukka on valmistettu italialaisesta, taiteellisen kuviointinsa mukaan Yksityiskohta Kaarina Maununtyttären sarkofagista. Selkään on kulta- ja silkkilangoin kirjottu risti. Kastemalja on valmistettu 1970-luvulla puretun torninhuipun hopeasta. Museossa säilytettävä, noin vuodelta 1500 peräisin oleva koristeellinen messukasukka on lahja kirkolle kenraali Arvid Forbusilta. Hemmingin pyhäinjäännösarkkua säilytetään Pyhän Yrjänän kappelissa eli Gezeliuksen kappelissa. – Messukasukka on todennäköisesti tuotu sotasaaliina 30-vuotisesta sodasta Saksasta Reininmaalta, Liselotte Hellberg kertoo. – Bursa on valmistettu Tukholmassa, Albertus Pictorin, huomattavan ruotsalaisen kirkkomaalarin pajassa 1400-luvun lopulla, Liselotte Hellberg kertoo. Kastemalja valmistui vuonna 1985. – Tuomiokirkon huonokuntoista kattoa korjattiin tuolloin. Turun tuomiokirkon pääalttarilla 1700-luvulla käytössä olleet pyramidikynttilänjalat lahjoitti Torsten Stålhandsken leski Christina Horn. . Arkun historia liittyy viimeiseen suureen Turun tuomiokirkossa juhlittuun katoliseen juhlaan, jossa piispa Hemming julistettiin autuaaksi, eräänlaiseksi esipyhimykseksi. Bursassa säilytettiin kalkkiliinaa Turun tuomiokirkon museossa säilytettävä neliskanttinen puinen rasia on nimeltään bursa. Kynttilänjaloissa on pakotettu barokkityylinen koristelu, kaiverretut vaakunat ja nimikirjaimet. Ejbyn kalkiksi ja pateeniksi kutsutut, turkulaisten hopeaseppien valmistamat ehtoollisvälineet ovat peräisin 1480-luvulta. Pyramidikynttilänjalat varakkaalta leskeltä Suurvalta-aikana tuli tavaksi, että varakkaat lesket tekivät köyhtyneelle kirkolle lahjoituksen miehensä muistoksi, ja näin maksoivat hautapaikan. – Ennen sitä kuparipellistä kuitenkin erotettiin jalometallit. Arkkua on säilytetty useissa eri paikoissa, kuten Turun linnassa. – Uskonpuhdistuksen aikana lippaassa on säilytetty useita reliikkejä, eli pyhäinjäännöksiä. Antiikki ja taide . Rasian kulmissa on evankelistojen symbolit. Sulatuksesta kertyi yli 17 kiloa hopeaa ja yli kilon verran kultaa. Kastemaljan valmisti hämeenlinnalainen Kultakeskus Oy, ja sen suunnitteli arkkitehtitoimisto LPR-arkkitehdit Oy. – Lipasta on todennäköisesti kuljetettu uskonnollisissa kulkueissa, kertoo Liselotte Hellberg. Keskiosassa sijaitseva pieni lipas on isoa, ulommaista osaa vanhempi ja peräisin jo 1400-luvun alusta. Piispa Hemmingin kaunis pyhäinjäännösarkku Turun palossa säilynyt koristeellinen piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkku on peräisin 1400- ja 1500-luvuilta. nimetystä punaisesta granaattiomenasametista. – Miehensä kuoleman jälkeen Christina ehti vielä mennä uudelleen naimisiin. – Christina kuvattiin edesmenneen puolisonsa vierelle komeaan hautamuistomerkkiin hänen vielä eläessään. Vanhat kupariset kattopellit myytiin kupariromuksi, Liselotte Hellberg kertoo. – Bursan lahjoittaja, silloinen tuomiokapitulin kaniikki Martin Skytte, on kuvattu bursan oikeaan reunaan dominikaanimunkin asussa. Suuri puinen arkku koostuu kahdesta osasta, sisemmästä basilikanmuotoisesta pienestä arkusta, ja ulommasta telineestä. Puolitoista kiloa hopeaa käytettiin uuden kastemaljan valmistukseen. Kastemalja tehtiin katosta Kirkon uudempaan esineistöön kuuluvat esimerkiksi katosta roikkuva votiivilaiva ja pääkuorin hopeinen kastemalja. Kolmannen kerran! Hellberg kertoo. Ristin molemmille puolille on kirjailtu aidoilla helmillä ja hopealangalla lahjoittajien vaakunat ja nimikirjaimet. Niiden valmistusvuosi on 1654. Sitä on aikanaan käytetty kalkkiliinan säilytysrasiana. Vuonna 1985 valmistuneen kastemaljan hopea on peräisin tuomiokirkon vanhasta katosta. Hovikatoksiin ovat sijoitettuna Isä Jumala, sekä Kristuksen ristiinnaulitseminen, hautaanlasku ja ylösnousemus. Museossa säilytettävien kynttiläjalkojen valmistaja oli tukholmalainen kultaseppä Christoffer Baldau. Tämä arvokas puinen rasia on päällystetty punaisella sametilla ja pellavakankaalla. Vuonna 1929 arkku palasi takaisin retkiltään vasta perustettuun tuomiokirkkomuseoon. – Horn oli kaupungissa tunnettu ja varakas nainen, kirkon opas Liselotte Hellberg kuvailee
Antiikki ja taide muodon jopa mahtipontisesta korostamisesta tuli tärkeää. Tämä koskee myös pöytähopeita. Saksassa, Augsburgissa 1600-luvun puolivälissä syntyneellä barokkityylillä oli merkitystä myös Ruotsi-Suomen kultasepäntyölle. Aikakauden suomalaiset hopeaesineet ovat vaatimattomia Manner-Euroopan esineistön rinnalla. Ornamentiikkaa ja pakotuskoristeita Elinvoimaa ja mahtipontisia muotoja Renessanssityyli saapui Ruotsi-Suomen kuningashoviin ja aateliston koteihin pääasiassa Saksasta, josta oli Italian jälkeen tullut todellinen kultasepäntyön mahtialue. S Renessanssityyliset hopeaesineet ovat Suomessa harvinaisia. Säilyneistä pöytähopeista suurin osa on lusikoita. Keräily PÖYTÄHOPEIDEN HISTORIAA SUOMESSA Renessanssiajalta 1900-luvun alkuun Jo vuosisatoja sitten hopeasta tuli suosittu materiaali niin pöytäastioissa kuin ruokailuvälineissäkin. Suomen Turkuun tämän uuden tyylin toi Juhana Herttua hoveineen 1560-luvulla. Kallis hopea kertoi myös omistajansa vauraudesta ja asemasta. Barokille ominainen elinvoimaisuus sekä leikittely valolla ja varjolla näkyi myös kultasepäntyössä. Suurvalta-aika oli sotaisaa ja piti Suomen köyhänä. Ominaispiirteitä olivat pakotetut, luonnonmukaiset kukkaornamentit: tulppaanit, neilikat ja liljat. Maassamme barokkityyli ajoitetaan vuosiin 1660–1720. ” Barokille ominainen elinvoimaisuus sekä leikittely valolla ja varjolla näkyivät myös kultasepäntyössä. Linnoista ja kartanoista uudet muodit levisivät pappiloihin ja kaupunkiporvariston pariin, elintason vähitellen kasvaessa myös kansan pariin. Lisäksi on säilynyt joitakin juomakannuja, maljoja, kousia ja pikareita. ” Meillä tyypillisimpiä hopeaesineitä olivat vadit, kynttilänjalat, isokokoiset juomakannut, pikarit ja niin sanottu rotanhäntälusikka, joka oli vallitseva malli 1710-lu-. Esineiden koristeluna oli yksinkertaista kaiverrusornamentiikkaa, valettuja nuppeja ja kultausta. Myöhemmin tulivat lisäksi lintuja eläinmotiivit. Tyyli jatkui meillä 1600-luvun puoliväliin. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA uomen johtava aatelisto ja varakas suurporvaristo ovat kaikkina aikoina saaneet vaikutteensa Tukholmasta. Esineiden ulkonäöstä ja 20
21. Antiikki ja taide . Bernt Morelius esittelee vanhoja pöytähopeita eri vuosisadoilta
Tyypillinen, usein lahjaksi annettu esinepari, jollainen kuului jokaiseen kahvipöytään. Rokokoomuodin vaikutus näkyy meillä lähinnä juuri hopeatyössä, sillä tyylin elinkaari jäi Suomessa lyhyeksi. ” Teollinen valmistus muutti hopeaesineiden luonnetta. Jo 1770-luvun lopulla sen syrjäytti klassismin muotokieli. Tuolloin kultaseppien parissa syntyi suunnitelma oman tehtaan perustamisesta. Verstastuotanto ei enää pystynyt vastaamaan hopeaesineiden kasvavaan kysyntään ja lähes kaikki kultasepänliikkeet myivät ulkomaista, teollisesti tuotettua hopeaa. Antiikki ja taide tyypeistä pääasiassa vain kahvikalustot ja kynttilänjalat jäivät valmistukseen. Mallit pysyivät osin samoina, joita oli tehty osittain jo mekaanisin menetelmin 1800-luvun puolivälissä. Vuoden 1900 vaiheilla useat taiteilijat, esimerkiksi Louis ja Eva Sparre, ryhtyivät suunnittelemaan hopeisia käyttöesineitä – suomalainen hopeamuotoilu sai alkunsa.. Edellisen vuosisadan esine- Miellyttävän kokoinen sokerikko ja kermakko, valmistettu Hämeenlinnassa 1939. Kaikki esineet Old Times. Ruotsi-Suomessa tyyli yleistyi 1750-luvulla. Rokokookausi toi entistä hienostuneempia seurustelutapoja, ja uusia tarjoiluastioita tarvittiin. Vanhimmat sokeriastiat ovat myöhäisbarokkityylin lopulta 1740-50-luvulta. 22 . vulle asti. Siro ja viehkeä rokokoo Rokokoo kehittyi Ranskassa Ludvig XV:n aikaan myöhäisbarokin keventyneistä muodoista. Uudet nautintoaineet kahvi, tee ja kaakao tulivat Suomeen 1700-luvun alkupuolella, jolloin myös sokerinkulutus lisääntyi. Ensimmäiset meillä tunnetut hopeiset 1800-luvun lopulla vauraus lisääntyi Suomessa. Talonpoikaistalojen hopeat olivat pääasiassa juoma-astioita. Suomalaisen hopeamuotoilun aamunkoitto Hopeisten käyttöesineiden mekanisoitunut teollinen tuotanto ja vanhoillinen, uusiutumaton muotokieli herätti maamme taidepiireissä vastareaktion. Varakkaimmilla ne olivat hopeaa: kahvi-, tee- ja kaakaokannuja, maito- ja kermakannuja, sokerilippaita, sokeripihtejä, sirotelusikoita ja kakkulapioita. ” Suosituimmat kahvikalustot toistavat vielä nytkin 150 vuoden takaista biedermeierin, uusklassismin viimeisen tyylivaiheen, kupurakoristeista mallia sekä sitä seuranneen uusrokokoon päärynämuotoa. kahvikannut ovat 1730-luvulta. Ulkomainen hopea valtaa alaa Vanhat hopeaesineet kertovat eri aikojen tavoista ja kauneuskäsitteistä. Teollinen valmistus muutti hopeaesineiden luonnetta
23. Katse tavoittaa laseja, posliinia, ihastuttavia pikkuesineitä, huonekalujakin. Antiikki ja taide . Kaksi kastikekauhaa. Kakkuhaarukka on suhteellisen myöhäinen tulokas suomalaisessa kahvipöytäkulttuurissa. Kööpenhaminassa tehty Musla-malli vuodelta 1835 ja helsinkiläinen jugendtyylinen kastikekauha vuodelta 1908. Hopeaesineiden kimallus vitriineissä saa niin kävijän kuin ajankin pysähtymään. Se on helppokäyttöinen sekä oikea- että vasenkätisille. Veitsien vanhat, hiiliteräksiset terät ovat erittäin terävät. Tällaisia veitsiä ei saa jättää tiskialtaaseen, sillä ne ruostuvat nopeasti. Haarukoita ja veitsiä Itävalta-Unkarista 1800-luvun loppupuolelta. Kolme suomalaista kakkuhaarukkaa 1950-luvulta. Sen muodossa on huomioitu myös kätisyydet. HOPEAA PITÄÄ KÄYTTÄÄ Vanhan pöytähopean lumoa Old Times – juuri tämän tunnelman kohtaa, kun astuu sisälle Annankadulla sijaitsevaan antiikkiliikkeeseen
Esteettisyys ja perinteet Pöytähopeita hankitaan monestakin eri syystä. ” Pöytähopeita ostetaan paljon lahjaksi. Hopea- ja kultaesineitään ja korujaan myymällä moni heistä pääsi elämisen alkuun uudessa kotimaassa, muistuttaa Bernt Morelius. Varsinkin ruokailuvälineiden tulee istua hyvin käteen. Kyllä meillä on tietty tarve nostalgiaan, tarve muistella, Bernt Morelius pohdiskelee. – En ole erikoistunut pelkästään hopeaan. Hopeaa on kuitenkin runsaasti. Ne ovat usein erittäin kauniita. Mitat yksistään eivät kerro, miltä haarukka tai lu- sikka tuntuu kädessä. Ruokailu yhdistää ihmisiä. Kyllä se ”Fingerspitzengefühl” kuuluu ehdottomasti asiaan, Morelius painottaa. Niiden runsaslukuisuuden selittää se, että ennen vanhaan ateriaan kuului ainakin alkuruoka, lämmin ruoka ja keitto sekä jälkiruoka ja lopuksi tee tai kahvi. Ne antavat tiettyä perusturvaa. Kahvikannu vuodelta 1851 on helsinkiläisen kultaseppä Gabriel Wahlbäckin käsialaa. Sukupolvelta toiselle siirtyneet hopeaesineet kertovat omaa tarinaansa. Usein viehtymys pöytähopeaan on puhtaasti esteettistä. Hopeaesineitä ostetaan myös sijoitusmielessä. Kiinnostus hopeaesineisiin vähän vaihtelee, nyt on iskenyt tietynlainen laiskuus. Pöytähopeat juhlistavat ateriaa ja vanhojen esineiden kertomat tarinat liittävät meidät sukupolvien ketjuun. Jalometallit ovat myös sijoitus Hämeenlinnassa valmistettuja ruokailuvälineitä vuosilta 1928–1935. Kahvan tyvissä on puutapit, jotka estävät kahvan kuumenemisen. Ei tietenkään pidä uskoa, että hopean ja kullan hinta jatkuvasti nousisi. Antiikki ja taide Jalometallien arvo säilyy ja saattaa noustakin. Vuosi sitten jalometallien hinta oli aika paljon korkeampi kuin nyt. Eri aikakauden hopeaesineillä on oma hohtonsa – kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Moni uskoo hopeaesineiden hoitamisen oleva työlästä, mutta todellisuudessa näin ei ole.. Kannu sopisi mainiosti myös glögin tarjoiluun. – Ajatellaanpa vaikka Venäjän emigrantteja, jotka aikanaan joutuivat lähtemään kotimaastaan ja jättämään omaisuutensa. Paljon löytyy käyttöhopeaa, mutta myös erilaisia pikkuesineitä ja lahjatavaroita. 24 . On harvinaista, ettei aterimissa ole monogrammeja. Erilaisten esineiden ja materiaalien luoma tunnelma ja henki ovat mielestäni ”se jokin” näissä vanhoissa esineissä, Bernt Morelius määrittelee. Viehättävä vanha kuvio ja muotokieli. Aterian lomassa seurusteltiin, kerrottiin kuulumisia ja parannettiin maailmaa. On tärkeää kokeilla niitä. Hopeahan tummuu ilman epäpuhtauksien, erityisesti rikkipitoisuuden vaikutuksesta. V Keräily uonna 1980 perustettu Old Times Antiques kuuluu Helsingin vanhimpiin antiikkiliikkeisiin, kertoo liikkeen vuodesta 1987 omistanut antiikkikauppias Bernt Morelius. ” Kyllä se ”Fingerspitzengefühl” kuuluu ehdottomasti asiaan. – Monogrammit suunniteltiin yksilöllisesti ja kaiverrettiin käsin. – Old Times on vanhan ajan antiikkiliike, jossa esineisiin saa kosketuksen. Ennen vanhaan perheet ja sukulaiset kokoontuivat usein yhteiselle aterialle. Vanhat hopeaesineet ja ruokailuvälineiden taidokkaat monogrammit ovat osa katoavaa taide- ja kulttuurihistoriaa. Näitä perinteitä kannattaisi taas herätellä kiireisessä ajassamme
Antiikki ja taide . Bernt Morelius nostelee vitriinistä varovasti hopeisia ruokailuvälineitä, jotka on sidottu kauniisti yhteen puuvillanauhalla. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, Morelius kehottaa painokkaasti. Vanhoissa perunkirjoituksissa kaikki hopeat punnittiin, ja niistä joutui maksamaan veroa. Poikkeuksen tekevät voi-, juusto-, hedelmä- ja kalaveitsi, jotka ovat hopeaa. Nämä aterimet ovat 1950-luvulta. Ne valmistettiin eri materiaaleista. Se on hyvin rikkipitoinen ja jättää hopeaan älyttömän pahat jäljet! . Veitsien terät valmistettiin hiiliteräksestä 1920-luvulle asti, jolloin uusi materiaali, ruostumaton teräs, alkoi vähitellen vallata alaa hiiliteräkseltä. Se tekee hyvää hengelle ja käsille. Samalla hän varoittaa – Jos haluaa niputtaa ruokailuvälineitä, ei koskaan saa käyttää kuminauhaa. Se tekee hyvää hengelle ja käsille. – Hopeaa pitää käyttää, Bernt Morelius painottaa. Siitä on lukuisia muunnelmia, joista tämä on ehkä se kaikkein tutuin ja suomalaisin. Hopeisten ruokailuvälineiden joukossa on myös 1700-luvun haarukoita. Ja jottei punnittaisi hopeana muita materiaaleja, oli selkeämpää, että terän lisäksi myös veitsen kahva oli eri materiaalia, esimerkiksi puuta, luuta tai sarvea. Veitsen terän on pystyttävä leikkaamaan, ja siihen hopea on liian pehmeää. Siksi terät tehtiin teräksestä. Saksalainen Chippendale-henkinen kalaveitsi ja -haarukka. Mutta missä ovat veitset. Sitä paitsi tiskaaminen on terapeuttista. Englantilainen, Lontoossa 1759 valmistettu marjalusikka on viehkeä esimerkki kultauksen käytöstä. 25. Kun hopeaesineitä käyttää ja tiskaa, tummumista ei pääse tapahtumaan. ” – Haarukka ja veitsi ovat alusta alkaen olleet eri sarjaa, selvittää Bernt Morelius. Myös verotuksella oli roolinsa veitsien omaleimaisessa ilmeessä. Haarukan ja veitsen sekaparit ” Tiskaaminen on terapeuttista. Vielä 1800-luvulla pöytähopeasarjaan kuuluivat lusikat, haarukat, kauhat ja muut hopeat, mutta eivät veitset. Tietyt sarjat ovat klassikoiden klassikoita, kuten tämä Musla-sarja
Perinteiset perusaterimet ovat kysytyimpiä. – Kysyntään on kyllä jonkin verran vaikuttanut viimeisten kolmen – neljän vuo- 26 . Pelkästään me valmistimme yli 400 000 hopeista kahvilusikkaa, Ilkka Ruohola kertoo. – Kahvilusikan suosiosta kertoo ennätysvuosi 2000. Chippendale on paitsi suosituin myös laajin sarja. Upeaan säilytysarkkuun mahtuu laaja esinevalikoima. Esimerkiksi ruotsalaisilla on omansa. Kuva: Kultakeskus Oy. Se taas oli seurausta hopean maailmanmarkkinahinnan noususta. Se edustaa modernia suomalaista ja skandinaavista muotoilua. Aivan ykkösenä on kahvilusikka, joka on mukava myös lahjana. Sen voi hyvällä syyllä sanoa olleen aikaansa edellä, Ilkka Ruohola kiteyttää. Antiikki ja taide den periodilla tapahtunut aika merkittävä hintojen nousu. Tapio-sarja valittiin 1958 Brysselin maailmannäyttelyssä ”Koti vuonna 2000” -esineistöön. Tapio Wirkkalan vuonna 1955 suunnittelema Tapio-sarja tunnetaan selkeistä linjoistaan. Modernia muotoilua ja perinnehenkeä Tällä hetkellä kiinnostus hieman arvokkaampiin pöytähopeasarjoihin – Tapio, Tähkä, Suomi ja Aino – on selvästi lisääntynyt. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että tänä vuonna pöytähopeiden myynti on ollut viimevuotista suurempaa. Se käsittää 80 osaa, joukossa muun muassa kala-aterimet, kastikelusikka, pastakauha, pizzaleikkuri, kahvimitta, latte-lusikka, teesiivilä ja pullonavaaja. Tähkä-sarjan suosio on myös kasvanut tasaisesti. Sarja tuli tuotantoon jo 1957, mutta on edelleen aivan ajan henkeä. Tässä on selkeä ero Ruotsin markkinoihin, joilla veitset ja haarukat ovat selvästi ostetuimmat ruokailuvälineet. Vaikka tyylisuunta on kansainvälinen Chippendale, kyseessä on suomalainen malli 1930-luvulta, Ilkka Ruohola korostaa. Siinä on perinnehenkeä, mutta lisäksi tiettyä modernismia. Taiteilija Mauno Honkanen suunnitteli Tähkän 1958 alun perin jouluaiheiseksi lusikaksi,. Chippendalen suosio ei vähene Kultakeskuksen suosituin malli on Chippendale, jota on myyty kappalemääräisesti eniten. Eivät pöytähopeat ainakaan häviämässä ole. Perinteiset perusaterimet suosiossa O lemme vielä toistaiseksi hyviä hopean käyttäjiä ja ostajia täällä Suomessa, toteaa Hämeenlinnassa toimivan Kultakeskus Oy:n toimitusjoh- taja Ilkka Ruohola
Nimi yhdistettiin Kultakeskus Oy:ksi. Wirkkala uudisti 1950-luvulla Kultakeskuksen teollisen tuotantolinjan suunnittelemalla moderneja malleja perinteisten kahvikalustojen rinnalle. Aino-sarjan suunnittelija Kaija Österlund oli työskennellyt Kansallismuseossa 1960-luvulla, mikä selittänee harvinaisen kuva-aiheen. Mutta valinnan varaa löytyy, erilaisia lastenlusikoita on peräti 35. Kuva: Kultakeskus Oy. Sarjaan kuuluu nykyään lähes 60 osaa. Aino-sarjassa on nykyisin 19 osaa. Hopeaesineille on saatavana myös käteviä säilytyspusseja, joihin mahtuu esimerkiksi 12 veistä, haarukkaa tai lusikkaa. Muista pidetyistä tuotteista voisi mainita vaikkapa 1950-luvulla syntyneen Ruusu-kahvilusikan. Mukana ajan hengessä Vanhemmat, jo perinteiset pöytähopeasarjat ovat edelleen suosittuja, mutta mallistoa on täydennetty myös uusilla tuotteilla. Nykyinen tehdaskiinteistö valmistui Hämeenlinnaan 1975, ja molemmat tehtaat tuotantolinjoineen muuttivat saman katon alle. Vuonna 1979 Westerbackin perikunta luopui yhtiön omistuksessa, jolloin yhdeksi omistajaksi tuli Jaakko Heikkilä. Sen juuret ovat 1918 perustetussa Suomen Kultaseppien Keskusosakeyhtiö -nimisessä yrityksessä, joka perustettiin turvaamaan kotimaisten hopeatuotteiden saanti itsenäisyyden alkuaikoina. Muista, että käytössä himmentynyt hopea on kaunista. Kuva: Kultakeskus Oy. Hopeanpuhdistusliinat on tarkoitettu lähinnä sormenjälkien tai pienen jäljen poistoon, ei hankaamiseen. Hopeaseppä Markku Laulaja on sanonut asian hienosti. Syntyi Kultakeskus Oy. Kaikki esineet Old Times. Saadaankohan vielä nähdä Angry Birds -lusikoita… . Yleisö toivoi pian samanlaista kahvilusikkaa. Sitten vain kuivaus – näin helposti se käy. Käytä hopeaesineitäsi usein, niin ne eivät pääse tummumaan, kehottaa Kultakeskus Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Ruohola. Tuotannossa tämä malli on ollut jo 1920-luvulta lähtien, Ilkka Ruohola kertoo. Kuva: Kultakeskus Oy. Kuusi vuotta myöhemmin yhtiön koko osakekanta siirtyi hänen omistukseensa. Sarja kasvoi, ja käsittää nykyisin yli 50 osaa. Antiikki ja taide . Pese ne miedolla astianpesuaineella käytön jälkeen. Tapio Wirkkalan vuonna 1955 suunnittelema selkeälinjainen Tapio-malli on edelleen tuotannossa. 27. – Huipputuotteeksi nousi hieman yllättäen 2000-luvulla tehty malli, johon otettiin erittäin tarkkaan tehty traktorin kuva, naurahtaa toimitusjohtaja Ilkka Ruohola. Heik- kilä omistaa edelleen yhtiön osakkeet sataprosenttisesti, ja on yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Vuosina 1963–1975 Hämeenlinnassa toimi Hopeakeskus Oy, jossa tehtiin hopeatuotteita ja Helsingissä Kultakeskus Oy, joka valmisti kulta- ja timanttikoruja. Jos hopeaesine on päässyt tummumaan, sitä ei suinkaan tarvitse hangata ja kiillottaa. – 2000-luvulla valikoimiin ovat tulleet muun muassa pizzaleikkurit ja voileipäkakkuottimet, erittäin suosittu tuote muuten, Ilkka Ruohola huomauttaa. Pussin voi näppärästi kääriä rullalle, jolloin se vie vain vähän tilaa. Vuonna 1989 Kultakeskus osti turkulaisen Auran Kultaseppien Oy:n, joka oli toiseksi suurin hopeatuotteiden ja korujen valmistaja, ja teki paljon aterinsarjoja. Malli pohjautuu tiettävästi Akseli Gallen-Kallelan Suomen Kultaseppä Oy:lle 1912 piirtämään kalansyöntivälineistöön. Kasto hoitoaineeseen, huuhtelu juoksevalla vedellä ja kuivaus – ja tuote on kuin uusi. Kuvassa suosittu voileipäkakkuotin. Kätevä ja kaunis säilytyspussi 12 aterimelle. Aiheena on Isonkyrön Leväluhdan lähteestä löydettyjen myöhemmän kansainvaellusajan (600 -800 jKr.) rannerenkaiden ornamentiikka. Muinaista ornamentiikkaa ja kukka joka kuukaudelle Auran Kultaseppien 1960-luvulla markkinoille saattama Aino-sarja on myös lisännyt suosiotaan viime vuosina, Ruohola mainitsee. Hopeaesineiden hoito on helppoa Kattauksen kruunaavat Suomi-sarjan kauniit ruokailuvälineet. Monien välivaiheiden jälkeen omistus keskittyi 1950-luvun lopulla Westerbackin yhtiölle. Lastenlusikoiden kestosuosikkina on kuitenkin pysynyt 1940-luvulla suunniteltu Kello. Kuva: Kultakeskus Oy. Parin toimintavuoden jälkeen nimi muutettiin lyhemmäksi. Chippendale-sarjaa on täydennetty uusilla tuotteilla. Se on melko moderni, selkeälinjainen tuote, jossa on kalevalaistakin henkeä. jonka lähtökohtana oli joululyhde. Kultakeskus Oy:n kasvun historia Hämeenlinnassa toimiva Kultakeskus Oy on Pohjoismaiden johtava jalometalliyritys. Vanhempia sarjoja edustaa esimerkiksi spaattelinmuotoinen Sileä, joka on tunnettu myös Helsingin-mallina. Pizzaleikkuri kuuluu Chippendale-sarjaan. Selvimmin nykyaika näkyy lastenlusikoissa, joita koristavat esimerkiksi formulat tai ponitytöt. Käytön jäljet kuuluvat hopeaesineisiin. Alan liikkeissä on tarjolla erittäin hyviä hopeanhoitoaineita. Käänny alan liikkeen puoleen ja pyydä hinta-arvio. ”Hopealla on kaksi pintaa, on ensipinta ja on käyttöpinta. Vuonna 2008 myös Kultateollisuus Oy:n liiketoiminnat siirtyivät Kultakeskus Oy:lle, sen mukana esimerkiksi Tähkä- ja Suomi-aterinsarjat. Jos hopeaesine on päässyt oikein huonoon kuntoon, sen kunnostaminen alkuperäistä vastaavaan kuntoon kannattaa. Molemmat ovat kauniita.” Hopeaesineitä kannattaa säilyttää suljetussa tilassa, esimerkiksi omissa myyntikoteloissaan. Tyylistä ei tarvitse tinkiä pizzaakaan leikatessa. Se kuuluu Kuukausilusikka-sarjaan, jossa lusikan varsi päättyy naturalistiseen kukkaan. Yritysostojen myötä kasvaneen Kultakeskus Oy:n markkinaosuus Suomessa on nykyisin 95 prosenttia. Jokaiselle kuukaudelle on oma kukkansa
28 . Arabian AH-mallin kannua on valmistettu vuodesta 1883 vuoteen 1893 saakka. Antiikki ja taide
29. Alavutelaiskeräilijä Kauko Välimäki, 67, on yksi Arabian ensimmäisten kannujen omistajista. Hän on aloittanut keräämisen, kun keräilykohteet ovat vielä olleet helposti saatavilla. Välimäki on keräillyt Arabian kannuja yli 40 vuotta. Myös uusimmat Muumi-kannut mahtuvat Välimäen kokoelmaan sulassa sovussa vanhempien kannujen kanssa. Arabian tehdasrakennukset nousivat vuonna 1874, ja ensimmäiset niissä valmistetut kannut tulivat markkinoille samaisena vuonna. Keräilijänä Välimäki on aina ollut edelläkävijä. Ensin Arabiassa valmistettiin Rörstrandin malleja, joihin lyötiin Arabian leima. Kannujen lisäksi hänen kokoelmistaan löytyy muitakin mielenkiintoisia keräilykohteita. Silloin pitää kerätä, kun ei ole buumi, Välimäki ohjeistaa. Välimäki kertoo vaimonsa olleen innokas keräilijä, lähes innokkaampi kuin lap- Antiikki ja taide . Valkoinen, Rörstrandin leimalla varustettu samanlainen majolika-kannu ei hänelle kelpaisikaan. Keräily Arabian kannut kiehtovat Kauko Välimäkeä KANNUJEN LUMOISSA YLI 40 VUOTTA Tuurissa, Alavudella on paljon muutakin kuin Suomen suurin kyläkauppa. Hänen kokoelmaansa kuuluu jo yli 1000 kannua – mukana on huikeita harvinaisuuksia, erikoista ulkomaille TEKSTI: SUSANNA SHEARMAN KUVAT: CAI SHEARMAN suunnattua tuotantoa sekä klassisia ikisuosikkeja. Vuosien saatosta niistä on tullut harvinaisuuksia ja vaikeasti löydettäviä. – Kannujen keräilyn aloitin vaimoni kanssa heti 60-luvun loppupuolella, kun maito meni pussiin. Siellä asuu myös keräilijä Kauko Välimäki, jonka vaikuttavaa Arabian kannukokoelmaa voi ihailla Alavudella teknologiakeskus Fasadissa sekä taidekeskus Harrissa. A lun perin Arabia rakennettiin ruotsalaisen Rörstrandin sisaryhtiöksi. Jo pienenä poikana Välimäen keräily oli systemaattista. Elämäntapana keräily Kauko Välimäki oli nelivuotias, kun hän aloitti tulitikkuetikettien keräilyn. Arabian alkuvuosien kannut ovat harvinaisuuksia ja kannukeräilijöiden intohimon kohde
Antiikki ja taide Välimäen kokoelmissa on myös monia hilpeitä, varsin yksityiskohtaisia koristuksia ja kuvia. Hän ei halua puhua kannujen arvosta rahassa, vaan muistelee, miten ne ovat päätyneet hänelle ja miten pitkään hän on haaveillut jonkun tietyn kannun saamisesta. Taiteilijat ovat maalanneet kannujen kuvioita käsin. Mies tuntee hyvin myös kannujen kuvioinnit ja niiden tekotavat. Toisen kannun pintaan on siirtokuva asetettu väärinpäin. Lotta Svärd –kannu on 1930-luvulta. Kannukeräilyn alussa hänelle naurettiin huutokauppapaikoilla: Miksi kukaan haluaisi ostaa mitään niin tarpeetonta. Harvinainen jouluaiheinen EL-mallin kannu. Keräilijä myöntää kuulleensa hieman pilkkaakin. Myös pienemmät nekat mahtuvat Välimäen kokoelmiin. Kannuja valmistettiin ainoastaan parin vuoden ajan vuodesta 1912 vuoteen 1914 saakka. Toisin on nyt. Keräilijä tietää, kenelle kannut ovat alun perin kuuluneet ja miten ne ovat päätyneet hänen omaan kokoelmaansa. – Vanhin kuviointitekniikka on kuparipainanta. – Itse minä kuitenkin nämä kannut tiskaan, Välimäki nauraa. Välimäen kannukokoelma on yksi maan suurimpia, ja sitä saavutaan katsomaan kauempaakin. 30 . Välimäki kertoo, että Arabialla on ollut omat taiteilijat jo ainakin 30-luvulta lähtien. – Tieto kasvaa, kun kerää. Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n nekka 1930-luvulta. Täytyy myös oppia lukemaan kannujen leimoja, niistä selviää valmistusajankohta, Välimäki toteaa. Välimäki tuntee kannujensa historian. Kannuja kelpaa ihailla niin lasten kuin aikuistenkin.. Vaimon kuoleman jälkeen Välimäki jatkoi keräilyä ja saa pojaltaan tarvittaessa apua. Toisessa kannussa kuvio on voimakas, toisessa taas paljon hennompi. Sen jälkeen tuli siirtokuvat, Välimäki kertoo ja esittelee kahta samanlaista siirtokuvatekniikalla painettua kannua, joissa kuviot ovat eri päin. Jälleen Välimäki osoittaa kahta kannua, joissa on selvästi sama kuviointi, mutta kahden eri taiteilijan näkemyksenä. Keräilijä tuntee kohteensa Kauko Välimäki on vaatimaton mies. sesta saakka keräilyä harrastanut mies itse
Asuinpaikkakunta: Alavus, Tuuri. Tämä malli oli ruotsalaisen Rörstrandin malli. Kaupunki kiittää Fasadissa käy kevään ja syksyn välisen matkailusesongin aikana paljon ryhmiä, Kauko Välimäki on kerännyt hyväkuntoisia kannuja, joiden keräilyarvo on suuri. Kannu on nykyään erittäin kysytty. 31. Mitä tekee: Kerää Arabian kannuja sekä paljon muita mielenkiintoisia asioita. Antiikki ja taide . Kannuja Alavudella Välimäen kannuista osa on esillä kahdessa pysyvässä näyttelyssä: Alavuden teknologiakeskus Fasadissa on noin viisisataa kannua sekä myöskin Alavudella, taidekeskus Harrissa on esillä toiset viisisataa. Välimäki oli tuolloin halukas deponoimaan kokoelmiinnsa kuuluvia esineitä, niin kannuja kuin maalauksiakin, jonka jälkeen Välimäki ja Alavuden kehitys Oy:n toimitusjohtaja Ulla Koivisto valitsivat Fasadiin esille laitettavat työt. Kauko Välimäki Ikä: 67 v. Samaa kannua saattaa löytää Rörstrandin leimalla varustettuna. Fasadiin kannut sijoitettiin alkukesästä 2006 välittömästi rakennuksen valmistumisen jälkeen. Taidekeskus Harri on sulkenut talveksi ovensa, mutta tilauksesta taidekeskukseen pääsee myös talvikaudella ihailemaan pysyviä näyttelyitä, muun muassa Välimäen kannukokoelmaa. Kauko Välimäki omistaa myös ensimmäisen Arabian tehtaissa vuonna 1874 valmistetun kannumallin. Kaksinokkaista KA-mallia on valmistettu vuosien 1932 ja 1956 välillä. Alavuden kehitys Oy:n toimitusjohtaja Ulla Koivisto ja Arabian kannuja keräävä Kauko Välimäki ihastelevat kannuja teknologiakeskus Fasadissa Alavudella. Kuka
Saman mallista kannua valmistettiin myös posliinisena. Alavuden kaupunki teetti kannujen vierelle keräilijän muotokuvan. AR-mallin kannuun on joku Arabian työntekijä tehnyt koristeet joko omaksi iloksi tai lahjaksi. Tämä rotanhäntäleimalla varustettu kannu on erittäin harvinainen. AW-mallin kannu on fajanssia. Antiikki ja taide SS-mallin kannuja valmistettiin 1934–1954 Etelä-Amerikan vientiin. 32 . Mittakannujen espanjankielinen teksti kertoo, ettei kannu sovi kaupalliseen käyttöön.. Tätä harvinaista kuviota ei ole tehty myyntiin
Toimitusjohtaja herkistyy itsekin muistelemaan lapsuuttaan. Muistan myös vastalypsetyn maidon kuohuvan pinnan kannussa. Ei siis ihme, että Koivisto toteuttaa joka työpäivä Välimäen toiveen: nainen tervehtii joulupukkikannua päivittäin. joiden kohteisiin kuuluu sekä Fasadissa että Taidekeskus Harrissa sijaitsevat kannukokoelmat. . Syntymäpäiväpidoissa saattoi kannuista saada herkullista kotikaljaa. - Se tuo menneet sukupolvet ja historian moderniin ympäristöön. Leima on erittäin harvinainen. On mukava kuulla toteamuksia kuin: "meillä mummolassakin oli tuollainen", Koivisto sanoo. Yleensä yleisö haluaa kuulla myös sen, miksi ihmeessä kannut ovat Fasadissa ja mistä ne ovet meille tulleet. Antiikki ja taide . Tällä puolella kannua kiekonheittäjä heittää oikealla kädellä ja toisella puolella kannua vasemmalla kädellä. Koiviston mielestä kannut sopivat Fasadiin erittäin hyvin, monet säännöllisesti käyvistä vieraista toteavat löytävänsä niistä kerta toisensa jälkeen mukavia muistoja ja huomaavansa myös uusia yksityiskohtia. Sopivan ajan voi varata puhelimitse numerosta 040 756 3460 tai sähköpostitse osoitteesta taidekeskus.harri@alavus.fi. Koiviston mukaan Kauko Välimäen kannukokoelma on Fasadille aarre. – Lisäksi meillä vierailee paljon 2–4 hengen ryhmiä, jotka ovat kuulleet kannuista ja haluavat nähdä ne, Koivisto iloitsee. Myös meille sijoitetut Annalan ja Mäenpään maalaukset esittävät usein maaseudun vuodenkiertoon kuuluvia töitä ja tapahtumia; jotkut jopa osaavat nimetä paikan ja kuvassa esiintyvän henkilön. Niiden voimin jaksoi taas painua serkkujen kanssa "töihin" heinäpellolle tappien jakoon. Kannut todella tekevät vaikutuksen katsojaan. – Yleisö on vilpittömästi iloissaan ja yllättynyttä astuessaan tiloihimme ja huomatessaan kannut. – Se tuo menneet sukupolvet ja historian moderniin ympäristöön. – Kannut herättävät poikkeuksetta mukavia muistoja kaikissa kävijöissä. Arabian AW-mallin kannu on salmiakin muotoinen. Muistoja lapsuudesta Kuparipainotekniikalla kuvioitu kannu on peräisin 1890-luvulta. Koska Fasadi ei ole taidekeskus, vaan teknologiakeskus, siellä käy pääasiassa ihmisiä, jotka eivät ole tulleet katsomaan kannuja. – Kokous- ja koulutustilaisuuksiemme vieraat koostuvat pääasiassa eri yrityksissä ja yhteisöissä toimivista ammattilaisista. – Kuumana kesäpäivänä päiväkahvin keralla tarjottiin meille lapsille makoisaa mummon mehua Arabian kannusta ja aina tuoretta pullaa. Teknologiakeskus Fasadi Taitotie 1 63300 Alavus Puh: 06 2525 1711 Sähköposti: info@fasadi.com Toimitusjohtaja Ulla Koiviston mukaan Kauko Välimäen kannukokoelma on Fasadille aarre. Kannuja katsomaan Kauko Välimäen kannukokoelmaa voi käydä ihailemassa sekä Taidekeskus Harrissa että Teknologiakeskus Fasadissa: Taidekeskus Harri Harrintie 10 63300 Alavus Taidekeskus Harri on talven ajan auki tilauksesta. 33. Kuvassa on Arabian kannu vuodelta 1878, jossa on Venäjän vientileima. Töiden syntyaika ja nykypäivä kohtaavat mielenkiintoisella tavalla Fasadissa. Hieno kannu on Välimäen mielestä tervehdyksensä ansainnut. He törmäävät niin sanotusti vahingossa kannuihin, Koivisto kertoo, ja on erittäin tyytyväinen kannujen saamaan palautteeseen
TEKSTI JA KUVAT: MANU HAAPALAINEN V Jari Mäkisen asekokoelman teemana ovat Suomessa käytössä olleet sotilasaseet. Aseita on saatavilla vähemmän kuin monissa muissa maissa. 34 . Silti 1500–1800-lukujen usein esineinä kauniita ja elegantteja sotilasaseita keräillään Suomessa sentään vielä jonkin verran, vaikka moni keräilijä onkin joko lopettanut keräilyn tai on ainakin tällä. Saattaa myös olla niin, että nykyihminen elää ennemmin luotolla, mieluummin kuin sijoittaa varojaan arvonsa säilyttäviin antiikkiesineisiin. Antiikki ja taide anhojen aseiden keräily on Suomessa näinä päivinä suhteellisen hankalaa. Keräily Vanhat aseet kertovat historiasta ja ovat kiehtovia keräilykohteita ESINEENÄ ELEGANTTI 1500–1800-lukujen sotilasaseet ovat mitä kiehtovin maailma, kertovat keräilijät Jari Mäkinen ja Peter Mustonen. Lisäksi maailmantalouden heilahtelut ovat ylipäätään vähentäneet antiikkiin sijoittamista
Piilukosta nallilukkoon Venäjän vallan aikana ampuma-aseissa tapahtui siirtyminen piilukosta nallilukkoon. Pistooleita minulla on vain muutama, ne ovatkin harvinaisempia kuin pitkät musketit. Kuten kaikessa antiikissa ja keräilyesineissä, aseiden hinnat liikkuvat muutamista sadoista euroista aina kymmeniin tuhansiin euroihin. ” pia aseita huomattavasti vähemmän. Jututimme satojen vuosisatojen takaisista terä- ja tuliaseista paljon tietäviä Peter Mustosta ja Jari Mäkistä keräilyharrastuksestaan. Enemmän käytettiin vielä erilaisia teräaseita, joita tuolta ajalta onkin säilynyt melko paljon. – Vanhin malli on vuodelta 1775. – 1800-luvun pistimiä saattaa saada vielä sadan euron hintaluokassa, mutta harvinaiset kuuluisien aseseppien tekemät hienot ja koristeelliset aseet maksavat helposti kymmeniä tuhansia euroja, eikä yli 100 000 euroakaan maksava esine ole mahdottomuus. – Se käsittää Ruotsin ja Venäjän vallan ajan sekä itsenäisyyden ajan aseet. Aika yksinkertaisesti tekee tehtävänsä. Näitä kaikkia asetyyppejä on säilynyt ja kerätään, vanhempia vähemmän. – On myös muistettava, että ampumaaseet olivat vielä 1600 -luvulla melko harvinaisia. – Tarkkaa keräilijöiden määrää on vaikea sanoa, mutta oman tuttavapiirini ja kokemukseni perusteella sanoisin, että puhutaan korkeintaan muutamista sadoista keräilijöistä, Mäkinen vastaa kysymykseen noin 1600–1800-luvulta peräisin olevien aseiden keräilystä. Antiikki ja taide . Kokoelmassani on erilaisia ampuma-aseita ja teräaseita sekä Ruotsin että Venäjän vallan ajalta 1700- ja 1800-luvuilta. Mustosen kohdalla harrastus on myös ammatti. hetkellä passiivinen. Musketteihin löytyy kokoelmastani tietenkin niihin kuuluvia pistimiä, Mäkinen sanoo. Aika tekee tehtävänsä Harvinaisuudesta puheen ollen, Mäkinen kertoo 1700-luvun ampuma-aseita olevan saatavilla melko hyvin, mutta sitä vanhem- ” Venäjän vallan ajan aseita on kohtuullisesti saatavilla, varsinkin teräaseita. Mitä vanhempiin esineisiin mennään, sitä harvinaisempia ne luonnostaan ovat, Mäkinen sanoo. Vanhojen aseiden maailma aukeaa miesten puheissa loputtoman kiehtovana, joskin omat sudenkuoppansa ja vaaransa sisältävänä keräilyn lajina. – Esineitä tuhoutuu ja niitä siirtyy myös paljon yksityisistä kokoelmista julkisiin museoihin, jolloin ne ovat poissa vapailta keräilijämarkkinoilta. Tuolta ajalta lähtien myös ampuma-aseita liikkuu kohtuullisen paljon. – Musketit ovat pitkiä jalkaväen aseita ja karabiinit lähinnä ratsuväen käyttämiä lyhyempiä kiväärejä. 35. Vanhin pistoolini on ruotsalainen husaaripistooli, malli 1759. Molempia löytyy Jari Mäkisen kokoelmasta, joskin venäläiset piilukkoaikakauden JATKUU SIVULLA 37 Suomessa käytössä olleita sotilasaseita Jari Mäkinen sanoo asettaneensa oman kokoelmansa pääsääntöiseksi teemaksi Suomessa käytetyt sotilasaseet. Ruotsin ja Venäjän vallan ajalta olevia ampuma-aseita ja teräaseita keräilevä Mäkinen omistaa Ruotsin vallan ajalta eniten musketteja, pitkiä piilukkoisia jalkaväen kivääreitä. On myös pelkästään tuon aikakauden aseiden keräilijöitä. Niin ikään seura pyrkii toimimaan asekeräilijöiden yhdyssiteenä. – Samoin kaikki kokoelmani musketit olivat käytössä Suomen sodassa. Suomen asehistoriallisen seuran puheenjohtaja Jari Mäkinen kerää aseita Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta. Tämä tarkoittaa, että mitä vanhempi ase on, sitä rajoitetumpaa sen keräilykin on. Siihen aikaan liittyviä erilaisia miekkoja miehen kokoelmasta löytyy useita. – Usein tuon ajan aseet kuuluvat keräilijän kokoelmaan sen osana, kuten itsellänikin. Teräaseita oli tuohon aikaan hyvin monentyyppisiä. Antiikkikauppias Peter Mustonen on erikoistunut vanhoihin teräaseisiin, mutta kokoelmasta löytyy myös esimerkiksi 1600-luvun ampuma-aseita. Pistoolit kuuluivat vain upseerien ja ratsuväkisotilaan aseistukseen, joten niitä on valmistettu ja säilynyt vähemmän. Jari Mäkinen kertoo ampuma-aseista liikkuvan etenkin pistooleita ja erilaisia kivääreitä, musketteja ja karabiineja. Kaksi päätyyppiä: ampuma-aseet ja teräaseet Suomen Asehistoriallinen Seura pyrkii edistämään aseiden ja niihin kuuluvien tarvikkeiden historiallista tuntemusta ja tutkimusta, samoin kuin niihin liittyvien kulttuuriarvojen säilymistä. Jari Mäkinen mainitsee erityisiin kiinnostuksen kohteisiinsa kuuluvan Suomen sodan (1808–09) aikaiset aseet ja esineistön. Hintaan vaikuttavat eritoten esineiden harvinaisuusaste ja kunto. – Tuon ajan teräaseita olivat erityyppiset miekat ja tikarit, pistimet, keihäsmalliset pitkät teräaseet, joissa on yleensä pitkä puuvarsi, sekä kirvesmalliset teräaseet. Vanhin aseeni on ruotsalainen aliupseerihilpari, malli 1697. Musketteja kahden sadan vuoden takaa Mutta annetaanpa Mäkisen kertoa omasta kokoelmastaan. 1700-luvulla ampuma-aseet yleistyivät ja niitä hankittiin eri maiden armeijoiden aseistukseen jo suuria määriä. Niitä liikkuu ja niitä kerätään paljonkin, Mäkinen valottaa. Se on keihästyyppinen, noin 2,5 metriä pitkä puuvartinen teräase. Seuran puheenjohtaja Jari Mäkinen sanoo jo aseiden vanhuuden luonnollisesti rajoittavan niiden saatavuutta. Nämä satojen vuosien takaiset aseet voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, ampuma-aseisiin ja teräaseisiin
Päätettiin, että suurissa sepän verstaissa tehdään malli, ja sitä mallia tehdään sitten koko armeijalle, vaikka 3000 kappaletta. Antiikkiaseet elämäntyönä A ntiikkiliike Morion Antiqueta pyörittävä Peter Mustonen on erikoistunut todella vanhoihin aseisiin, ennen vuotta 1650 valmistettuihin teräaseisiin. 36 . Kieltämättä hiukan erikoiselta tuntuukin ” Peter Mustonen kerää 1600-luvulta ja sitä kauempaa peräisin olevia aseita. Käsityötaidon laatu kiinnostaa Mustonen kertoo, ettei ole rajannut kokoelmaansa aikakauden mukaan kovin tarkasti. Eletään Visa-kortilla. Käsityötaidon laatu kiinnostaa, samoin hyväkuntoiset esineet. Peter Mustonen kerää 1600-luvulta ja sitä kauempaa peräisin olevia aseita. –Muutamat kansainväliset huutokaupat ovat hyviä. Antiikki ja taide – 3000–10 000 euron hintaiset haarniskat sun muut ovat menettäneet arvoaan hiukan, mutta huippuesineet, todella korkeatasoinen museotavara on sitä vain lisännyt. Tämä sakkaa koko keräilyinnostuksen, Mustonen kertoo. Mustonen huomauttaa ykskantaan, että vanhojen aseiden aktiivisia keräilijöitä on Suomessa hänen lisäkseen todella vähän, jos ollenkaan. Nyt kun aselupien saantia on kiristetty, lupaaseiden hinnat ovat romahtaneet. Lontoolaiset museoihmiset kävivät siellä visiitillä, ja sanoivat, että hieno kokoelma, mutta ettehän kai te herra Baumann usko, että nämä ovat aitoja. Moni museo on täynnä väärennöksiä! Mustonen innostuu kertomaan EteläSaksan Rothenburgin kaupungin matkailuvaltteihin kuuluvasta, Baumann-nimisen miljonäärin kokoelmasta. Sitten ase nimetään vuosimallin mukaan, tyyliin sapeli mallia 1685, rintapanssari mallia 1695. Kapuloita rattaisiin Mustonen soimaa keräilyn hankaluudesta sekä korkeaa verotusta että muitakin suomalaisen yhteiskunnan ulottuvuuksia. Kyse on osaltaan koko keräilyn pohjan romuttumisesta. Baumann heitti heidät ulos! Keräilijän ylpeys ja suuri ego ovat vaarallinen juttu! Väärennökset vitsauksena Vastaavasti varmoja paikkoja hyvien ja aitojen hankintojen tekemiseen ei ole. Toisaalta silloin tällöin muutamat huippuesineet kuvataan ja kirjataan väärin, jolloin ne saattavat mennä kaupan polkuhintaan. Tällä on välillinen, mutta ilmiselvän tuhoisa vaikutus myös vanhempien, ei lupaa vaativien aseiden keräilylle. Peter Mustonen esittelee saksalaista 1500-luvun lopun miekkaa, joka on tehty Munchenin kaupunkikaartille. Ihmisiä kiinnostaa omistaa lähinnä velkaa. Meneillään olevan kansainvälinen talousahdinko on hänen mukaansa ensimmäinen lama, joka on merkittävästi laskenut antiikin arvoa. Kansainvälisellä keräilykentällä luontevasti liikkuva Mustonen on tehnyt antiikista ja ennen kaikkea antiikkiaseista elämäntyönsä ja elantonsa. Osittain se tekee alueesta mielenkiintoisen. Mutta Itella ei postita sitä Saksaan museoon! Ok, heillä ei asiatuntemus riitä erottamaan, että se on vaaraton. Joskus on epävarmoja keissejä. – Se on Itellan oma sääntö, ja minusta kansalaisoikeuksien vastainen. Hyväkuntoisia on myyty 14 000 eurolla.. – Yksi keräilyn perusajatuksia on aina ollut, että esineeseen sijoitettu raha on paremmassa tallessa kuin käteinen raha, jonka arvo voi poliittisista myrskyistä johtuen heilahdella suurestikin. Antiikin arvonromahdus Peter Mustonen kertoo vaietun totuuden, joka koskee sekä antiikiaseiden että muunkin antiikin keräilyä juuri nimenomaan nykyhetkessä. –Voin sanoa, että 85 prosenttia tämän kuuluisan kokoelman aseista on väärennöksiä, tiedän, kenen tekemiäkin, ja mistä ne tulevat, Mustonen hekottaa. Kun miestä kuuntelee, on ilmeistä, että työ on tässä tapauksessa myös nautinto. – Baumann on ostanut lähinnä muutamasta, epäluotettavaksi tiedetystä lähteestä. Huutokauppatalojen suurin ongelma on tavaran suuri määrä ja asiantuntemuksen puute. Peter Mustonen kertoo hankkineensa oman tietämyksensä kovalla 20 vuoden työllä ja ahkeralla asetyyppien opiskelulla, materiaalien, pintojen ja mallien. – Niihin siirryttiin ensimmäisenä maailmassa Ruotsin armeijassa. Samaan aikaan, jos lähettäisin purkillisen valkoista jauhoa, joka voisi olla vaikka pernaruttoa tai kokaiinia, niin siihen Itella ei puutu. Väärennöksiä on tehtailtu jo 1800-luvulta ja jopa 1700-luvulta saakka. Eräät keskieurooppalaiset talot taas myyvät surutta väärennöksiä. Tällä hetkellä kaikki, joilla on lupa-aseita, haluavat myydä, mutta ostajia ei ole. Mustosella on kokoelmassaan vanhoja miekkoja, tikareita, nuijia, sotavasaroita, hilpareita. ” esimerkiksi se, ettei Itella suostu postittamaan Mustosen myymiä antiikkiaseita. – Antiikkiesineiden keräilyssä arvoon vaikuttavat esineen valmistuslaatu, harvinaisuus, kunto ja viimeisenä seikkana esineen ulkoiset visualiset arvot, Mustonen sanoo. – Keskiluokkaisten 1800-luvun huonekalujen hinnat ovat pudonneet noin 30 prosenttiin siitä mitä ne olivat 1990-luvulla. Nyt jos koskaan on ostajan markkinat, mutta kukaan ei ole koskaan sanonut sitä julkisesti! Antiikkiaseiden puolella hinnanlasku ei tosin ole yhtä jyrkkää. – Antiikkiesineiden tutkiminen on hyvin hankalaa. Mustonen kertoo, että Stantlerin eleganttia miekkaa löytyy maailmalta yllättävän paljon. Nyt tällainen on hiukan hävinnyt. Ihmisillä on perinteisesti ollut arvokkaita kokoelmia, jotta ne voidaan suuren hädän hetkellä myös muuttaa rahaksi tai muuksi omaisuudeksi. – Keräilijöiden lupa-aseiden arvo on laskenut arviolta 30–60 prosenttiin entisestä. Kustavilainen lipasto, joka maksoi markka-aikaan 30 000 markkaa, menee nyt ehkä 400 eurolla. Jos otan vuodelta 1680 olevan karabiinin, se ei vaadi lupaa missään, se on antiikkiase. Mustonen on täynnä tarinoita asekaupan hauskuuksista, antiikkiesineiden äkillisestä arvonlaskusta ja -noususta ja kuuluisissakin kokoelmissa makaavista hyvä- ja huonolaatuisista väärennöksistä. Valmistaja on tunnettu eteläsaksalainen seppä Stantler. – Toiseksi, asekeräily on Suomessa aina ollut pääasiassa lupa-aseiden keräilyä. Koska Mustosen keräilykiinnostuksen kohteena on aikakausi pääosin ennen yhtenäistämismalleja, keräilysektoria voi luonnehtia hankalaksi. Tämä tarkoittaa, että suuri osa hänen kiinnostuksen kohteistaan on ajalta ennen niin sanottuja yhtenäistämismalleja, aseiden varhaista tehdasmaista tuotantoa
Niitä ovat erilaiset miekat ja musketteihin kuuluvat pistimet. – Venäläisiä teräaseita kokoelmassani on lähinnä 1800-luvun loppupuolelta. Wanhan talon varaosat Tulisijatuotteet, ovet ja ikkunat, eristystarvikkeet, helat, vanhat työkalut, ruuvit ja naulat. Sveitsiläisen kirveen terä on 1400-luvun lopusta. Mäkinen sanoo, että yksittäisten esineiden historiasta on usein varsin vähän tietoa. Muuten Venäjän vallan aikakauden aseita on kohtuullisesti saatavilla, varsinkin teräaseita, Mäkinen sanoo. Teräksestä ja pähkinäpuusta valmistettu ase on todennäköisesti ollut upseerin tai aliupseerin. Museum of New Yorkin leima selittyy sillä, että museon varastosta on myyty tavaraa, jotta on voitu käyttää varoja parempiin esineisiin. – Se on ruotsalainen kevyen jalkaväen upseerimiekka, malli 1775, joka on kuulunut Savon Jalkaväkirykmentin Pieksämäen komppanian päällikölle Gabriel Molanderille. Antiikki 040 707 ja4753 taide . – Niitä on jäänyt maahamme varsin vähän. – Kun esineitä ostaa huutokaupoista ja alan keräilymessuilta, niiden aikaisemmista omistajista tai historiasta ei ole yleensä saatavilla tietoa, hän toteaa. Samoin venäläisestä rihlatusta tarkkaampujapataljoonan kivääristä, malli 1843. voi päätellä, että se on ollut Oolannin sodan aikana Bomarsundin linnoituksessa, ja jäänyt linnoituksen antautuessa englantilaisten sotasaaliiksi. . Se löytyi aikoinaan Englannista, tuli sieltä takaisin Suomeen, ja lopulta minun kokoelmaani. Mutta: – Yhdestä kokoelmassani olevasta Suomen sodan aikaisesta miekasta on varma tieto, Mäkinen sanoo. 37. Myös paljon löytöjä sisustukseen! Porvoon vanha rautatieasema Vanha Hämeenlinnantie 5 puh. Rataslukkopistooli on vuonna 1648 päättyneen 30-vuotisen sodan lopulta. aseet ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Yleensä tieto rajoittuu aseen malliin, joka taas on useimmiten helposti ja yksiselitteisesti määritettävissä
Fleminginkadun tapettiliike on tyylitietoisen retrosisustajan perusvalinta VINTAGE JA RETRO INNOSTAVAT TAPETOIMAAN Kun halutaan sisustaa koti menneiden vuosikymmenten tyyliin, tapettivalinta on ratkaisevassa osassa. TEKSTI: MANU HAAPALAINEN 38 . Antiikki ja taide. Sisustus Birger Kaipiasen toinen näyttävä kiurutapetti, Ken kiuruista kaunein, on nostanut suosiotaan 2000-luvulla. Helsingin Fleminginkadun Tapettitalo on toimittanut suomalaisiin koteihin retrokuoseja vuodesta 1974 lähtien
Liikkeessä osa-aikaisena myyjänä muutaman vuoden ajan työskennellyt Veera Kankainen tosin sanoo aivan viime vuosina esiin astuneen myös hillitympiä, vaaleamman ja jopa harmaan sävyisiä tapetteja, toki kestosuosikkien rinnalle. sijaitsevassa Matti Ritolan perustamassa Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:ssä. – Vuosien kuluessa painokoneet ovat kehittyneet, mutta painomenetelmä on pysynyt samana. Oranssi versio Kaipaisen tapetista Ken kiuruista kaunein taas on hiukan erikoisempi, mutta yhtä lailla suosittu. Väriaineina käytetään pääasiassa maavärejä eli okraa, sienaa ja muita rautaoksidivärejä. – Kaiken kaikkiaan 1940–50-luvun design-mallit ovat erityisen suosittuja. Pr-tapettien paperi on suomalaista MRealin Kyröskoskella valmistamaa tapettipaperia. Retro, vintage ja 1960–70-lukujen rohkeammin irroitteleva värimaailma ovat jälleen in. Silti tapetti kestää hyvin pyyhkimistä ja valoa. Valo tekee liidun karkeaan pintaan kevyitä varjoja, ja tapettiin saadaan samettimaisen pehmeä ulkonäkö. – Muodin mukaan tapettisuosikit vaihtelevat, kertoo liikkeessä myyjänä työskentelevä Tuija Kuukasjärvi. – Liikkeen perustamisvaiheessa 1970-luvulla koko ala oli murrosvaiheessa, Tapettitalon toimitusjohtaja Marjatta Tanskanen (os. – Tapetti tuntuu paperilta, ei miltään muovikelmulta, mutta tämähän selviää vain kokeilemalla. delle hyvin miellyttävä. Tosin sisustuslehtien kuvasto vaikuttaa nopeasti. Antiikki ja taide . – Muodin mukaan tapettisuosikit vaihtelevat, vahvistaa liikkeessä niin ikään myyjänä työskentelevä Tuija Kuukasjärvi. – Väripigmentit sekoitetaan liitu- tai litoponijauheeseen veden kanssa, johon lisätään perunajauholiima sideaineeksi. 39. – Käytettyä menetelmää voi luonnehtia myös nimityksellä liimapainomenetelmä, Marjatta Tanskanen kertoo. – Vakiosuosikkeja ovat kuitenkin hyvin voimakkaatkin tehostetapetit, joita varsinkin nuoriso rohkeasti ostaa. Ritva Kronlundin käsialaa oleva Kirsikkapuu kuuluu sekin yleisön suosikeihin. Ekologinen vaihtoehto Pihlgren Ritola- eli Pr-tapeteissa raakaaineet ovat yhä suurelta osin samoja kuin 160 vuotta sitten, mutta raaka-aineiden laatu on valikoidumpaa ja tasa-aineisempaa kuin ennen. ” – Birger Kaipaisen suunnittelema Kiurujen yö on yksi pitkäaikaisista suosikeista. Ritola) muistelee. Muoti vaihtuu yleensä pikkuhiljaa. Tapettitalon värikkäät, rohkeat, ilmaisuvoimaiset ja taiteellisesti korkealentoiset tapetit ovat piristäneet koteja erityisen paljon vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tällä tavoin tapettiin saadaan kaunein mahdollinen väripinta, joka on myös kä- Tapettimalli Apollo-perhonen on keramiikkataiteilija Rut Brykin 1950-luvun lopun tuotantoa. Kun kysyntä lisääntyy, Tapettitalossa otetaan parikin vuosikymmentä hyllyllä ollut vanha malli tarvittaessa uudestaan tuotantoon, ehkä väritystä muuttaen tai varioiden. ” Jo kädellä tuntee, miten miellyttävä paperitapetin pinta on. Kaikki Tapettitalon tapetit painetaan yhdessä ja samassa tehtaassa, Toijalassa Kun kysyntä lisääntyy, Tapettitalossa otetaan parikin vuosikymmentä hyllyllä ollut vanha malli tarvittaessa uudestaan tuotantoon, ehkä väritystä muuttaen tai varioiden. Paitsi nostalgisen kauneutensa ja värik- Muodin aaltoliikettä Retrokuvioissakin tyylit tulevat ja menevät, tosin tunnusomaisesti usein aaltoliikkeenä. Suomalaisen tapetin puolesta Aina Tapettitalo ei ole ollut yhtä ilmeinen hitti. – Jo kädellä tuntee, miten miellyttävä paperitapetin pinta on, Marjatta Tanskanen kuvailee. Tavallisesti vuodesta 1974 toimineessa kivijalkakaupassa ei ole ihan näin hiljaista. Vuonna 1930 aloittaneen tehtaan tapetit painetaan alkuperäisellä, yli 160 vuotta vanhalla rotaatiopainomenetelmällä, joka aikanaan syrjäytti nopeassa tahdissa vanhemmat käsinpainomenetelmät, laatta- ja sablonipainon. T apettitalon kolminaisinen henkilökunta on maanantaiaamuna työn touhussa. Uudemmista malleista Lukko, varsinkin juuri näissä vaaleimmissa malleissa menee hyvin kaupaksi. Vaikka asiakkaita ei vielä ole, tehtaalta on tullut pahvilaatikoittain myytävää
Varsinkin viime aikoina meiltä on haettu tapetteja rintamamies- ja maalaistaloihin ja jopa kartanoihin. Liikkeen henkilökunta kertoo, että asiakkaissa on paljon rohkeasti ja kokeilunhaluisesti sisustavaa nuorisoa, mutta ikähaitari on kaiken kaikkiaan laaja. Antiikki ja taide Tapettikilpailun hedelmä Pihlgren ja Ritola Oy julisti keväällä 1956 kilpailun uusista tapettimalleista. Vintagekulttuuri on noussut viime vuosina isommaksi buumiksi kuin aikoihin. Tapetissa esiintyy ensimmäisen kerran useita yksityiskohtia, jotka ovat myöhemmin nousseet loistoonsa Birger Kaipiaisen keramiikkatöissä. Asiakkaissa nuorta ja vanhaa Ketkä Tapettitalon tuotteita ostavat. Myös neuvontaa entisöinti- ja tyyliasioissa. – Värikkyys tuli suomalaiseen sisustamiseen 1960- ja 70-luvuilla, mutta 1980-luku oli harmaamman värimaiseman aikaa, ja 1990-luku taas oli laman takia vähän huono. Ehkä tunnetuimmaksi näistä on noussut Birger Kaipiaisen Kiurujen yö, jota on sanottu kauneimmaksi suomalaiseksi tapetiksi. Nykynuoret taas käyttävät sisustamisessaan värejä hyvinkin vapautuneesti. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.fi palvelu@tapettitalo.fi Entisöinti-, tyyli- ja uusia tapetteja. Tuloksena syntyi useita ainutlaatuisia tapetteja. . Kulttuuritapettia! Tapettitalon tapetit ovat esiintyneet muun muassa seuraavissa kotimaisissa elokuvissa: Ilkka Vanne: Lupaus, 2005 Aleksi Mäkelä: Vares, 2004 Veikko Aaltonen: Juoksuhaudantie, 2004 Kaisa Rastimo: Heinähattu ja Vilttitossu, 2002 Perttu Leppä: Helmiä ja sikoja, 2002 Aleksi Mäkelä: Pahat pojat, 2002 Lenka Hellstedt: Minä ja Morrison, 2001 Simo Halinen: Cyclomania, 2001 Sakari Kirjavainen: Ken tulta pyytää, 2000 Åke Lindman: Lapin kullan kimallus, 1999 Timo Koivusalo: Kulkuri ja joutsen, 1999 Auli Mantila: Pelon maantiede, 1999 Matti Ijäs: Sokkotanssi, 1999 Kaisa Rastimo: Säädyllinen murhenäytelmä, 1998 Raimo Niemi: Poika ja ilves, 1998 Tv-sajoissa Tapettitalon tapetit ovat loistaneet vähintään yhtä usein. – Näihin on nyt ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Espoossa Emman näyttelyssä, kertoo Birger Kaipiaisen Kiurujen yö -tapettia esittelevä Tapettitalon toimitusjohtaja Marjatta Tanskanen (kuvassa). – Japanista meillä käy jonkin verran asiakkaita, toki sikäläisiä turisteja kiinnostaa suomalainen design muutenkin. Värin paluu tapetteihin Tuija Kuukasjärvi huomauttaa, että 20–30 vuotta sitten elettiin vaihetta, jolloin Suomessa ei juuri haluttu käyttää värejä. Kotimaisesta paperista tehtyjen tapettien pinta on joko pellavaöljyä tai sitten ne ovat kokonaan pinnoittamattomia. – Ihmisiä, jotka remontoivat vanhempia taloja, on asiakkaissa paljon. Mutta Ruotsistakin käytiin juuri kirjoittamassa juttua Helsingin suositeltavista vintagekaupoista. 2000 mallia heti varastossa. Kaiken kaikkiaan asiakkaista moni on kiinnostunut joko perinteisestä suomalaisesta kulttuurista tai vintage-esineistä, tai molemmista. – Aika kaikenikäistä asiakasta meillä tosiaan on, Veera Kankainen sanoo. – On se varmaankin sen verran näkynyt, että saattaa tulla eri tavalla kiinnostusta muotibloggaajilta, ja ulkomailtakin asti on tultu kirjoittamaan liikkestämme, Kankainen kertoo. Esimerkkeinä mainittakoon Kotikatu, Salatut elämät, Reinikainen, Metsolat ja Isänmaan toivot. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 40 . – Ekologisuus on yksi suuri tekijä, joka houkuttaa monia liikkeseemme. ” molasta tai lapsuuden mökiltä muistoja vanhoista tapeteista, Veera Kankainen sanoo. Tapeteissamme on vinyylitapettiin verrattuna toisenlainen tunnelma. Monelle viehätyksen syynä voi olla henkilökohtainen nostalgia, esimerkiksi että on mum- ” värikkäämpään sisustamiseen. kyytensä vuoksi, Tapettitalon tapetit ovat osaltaan suosiossa varmasti myös ekologisuutensa vuoksi. Osittain vanhan ja hiukan kummallishauskankin muotokielen suosio on heijastunut myös Fleminginkadulle. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. 2000-luvulla on taas ruvennut olemaan paluuta Birger Kaipiainen käytti samoja motiiveja kuin Kiurujen yö -tapetissa myös Arabian Paratiisi-astiastossa. Kun ei remontoitu asuntoja, niin ei oikein mennyt tapettejakaan. Tapettitalo Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. Kilpailuun osallistui suuri joukko suomalaisia eturivin taiteilijoita, muun muassa Birger Kaipiainen, Tapio Wirkkala, Rut Bryk, Ritva Kronlund, Björn Rajalin, Vuokko ja Antti Nurmesniemi, Ilmari ja Annikki Tapiovaara, Olof Ottelin, Bertel Gardberg, Erik Bruun, Lisa Johansson-Pape, Eino Kauria, Yki Nummi, Jukka Pellinen, Eero Rislakki, Juhani Konttinen, Antti Roikonen ja nuorimpana muutaman vuoden ikäinen Maaria Wirkkala Enkeli-tapetillaan. Myös Museovirasto käyttää entistämistöissä Tapettitalon tapetteja, esimerkiksi Sibeliuksen Ainolassa ja Sinebrychoffin taidemuseossa.. Pinnoittamattomissa malleissa pinta on väripinnan liitu-perunajauholiimaseosta. Birger Kaipiainen käytti samoja motiiveja kuin Kiurujen yö -tapetissa myös Arabian Paratiisi-astiastossa
Se on sisustettu 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun asuun. Kuva: P-O Welin. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: MUSEOVIRASTO Antiikki ja taide . Tapettien kulta-ajan koittaessa Suomesta tuli viejämaa. Seinien sanomaa ja historian havinaa KANKAILLA PUETTUJA KOTEJA Tapeteilla on takanaan vuosisatojen historia. Sisustus Kehysmaalaustapetteja Piikkiön Pukkilan kartanon työhuoneesta. Alun perin ne olivat säätyläisten tyylinäytteitä. Kartano on nykyään Museoviraston omistuksessa, ja toimii museona. 41
Siitä voi päätellä, että Suomessa on käytetty tapetteja enemmän kuin mitä jäljellä olevat löydökset antavat ymmärtää. Kankaita ja paperia Sekä kultanahkatapetteja että kuvakudonnaisia alettiin jäljitellä paperille. Suosittuja olivat muun muassa maisemamaalaukset ja yksiväriset seinät, joiden ulkoreunoille maalattiin koristekuviot. 1700-luvun alun Suomessa säädettiin asetus, joka kielsi ylellisyystuotteiden maahantuonnin. Nukkapintaisena paperitapetteja tavataan jo 1600-luvulta, mutta enemmän 1700-luvun alussa. Tärkein tehtävä on kuitenkin myös entisaikaan ollut näyttävien ja koristeellisten seinien luominen. Tapetit ehkäisivät vetoa, eristivät, tasoittivat ja peittivät tarvittaessa seinäpintoja. Pellavakankaista tuli tapetteja, kun pingotettuun kankaaseen tehtiin maalaus. Tapetteja oli suurissa kartanoissa ja linnoissa. Helsinkiläisen Jyrjeffin tapettitehtaan malleissa oli usein kiillotettu pohja ja himmeä kuvio, joka edusti kertaustyylejä ja oli ostettu Ranskasta. Ne välittivät vaikutelmaa säätyläisten arvokkuudesta ja vauraudesta. Tämä esti myös tapettien hankkimisen ulkomailta. Muut osat olivat maalattuja, ja seinien alaosia peittivät rintapaneelit. Seinillä se peitti lähinnä yläosan. Näyttävä tapa seinien koristeluun oli myös koristemaalaus. Antiikki ja taide. Tästä syntyivät paperitapetit. Tapetit jokaiseen kotiin Paperitapetit yleistyivät vuosisadan loppupuolella, kun paperin valmistuskin yleistyi. S einien koristeleminen on vuosisatoja vanha tapa, jolla on ollut myös käytännön merkitystä. Maalari teki sen suoraan seinälle, tai maalasi omalla työpajallaan. Kaikki Jyrjeffin mallit painettiin käsin laatoilla. Muoti, mallit ja tyylilajit vaihtuivat tiheästi. Tapetointi levisi säätyläisistä myös muihin kansankerroksiin. Osa kartanoista verhottiin paperitapetein ja osa maalatuin pellavakankain. Ne olivat niin sanottuja kuvakudonnaisia eli gobeliineja. Säätyläiskodeissa asuttiin melko väljästi eikä tapetteja vaihdettu kuin kerran 10 vuodessa. Kuva: Soile Tirilä. 1740-luvulla tapetteja alettiin painaa Porvoossa ja Kokkolassa. Tämä näkyi kaikkien seinillä. ” 1800-luvun puolesta välistä. Silloin alkoi kotimaisen tapettiteollisuuden kasvu ja kulta-aika.Ensimmäinen suuri tehdas perustettiin Helsinkiin. Esimerkki Suomessa painetusta 1800-luvun puolivälin tapetista. Kun vanhoja seinäpintoja avaa ja tarkastelee tapettikerroksia, aika monissa säätyläiskodeissa vanhin tapettikerros on ” Jugendissa oli jo kotimaista mallisuunnittelua ja Suomeen tuli ulkomaisiakin taiteilijoita. Tässä Pihlgren ja Ritolan tehtaan 1950- luvun malli, joka on edelleen myynnissä oleva Erik Bruunin suunnittelema Linneus. Siinä missä kuvakudonnainen oli vain seinän osa, kohokuviollinen kultanahkatapetti saattoi 1600-luvulla peittää seinän kokonaan. Toimihenkilöt ja tehdastyöläiset saattoivat tapetoida kahden tai kolmen vuoden välein 1930-luvulle asti. Tapetilla tarkoitettiin yhtä hyvin kudottua pöytäliinaa, sängynpeittoa kuin mattoakin. 1500-luvulla tapetti terminä ei ollut vielä vakiintunut. 42 . Suomessa ensimmäiset tapetit laitettiin seinille 1500-luvulla. Muutamia kuvakudonnaisia tuolta aikakaudelta on vielä jäljellä, esimerkiksi Turun linnassa. Noin 50 vuotta myöhemmin, heti kun tuontikielto kumottiin, meille ilmestyivät ensimmäiset tapettien painopajat. Tapetit näkyivät lopulta lähes joka kodissa. Taiteilijat piirsivät myös tapettimalleja, joista monista on jo tullut klassikkoja. Paperitapetit yleistyivät koko kansan käyttöön 1800-luvun vuosisadan loppupuolella. 1950-luvulla suomalaiset mallisuunnittelijat olivat jo kansainvälisestikin tunnettuja, Finnish design näkyi useilla taideteollisuuden aloilla. Suomessa tapetteja käytettiin tuolloin edelleen vain arvorakennuksissa
Tämä oli jo melkoinen lämpöeriste. Kuva-aiheita olivat klassiset antiikin aiheet, raidat, kauttaaltaan kuvioidut seinät, taulumaiset kuvatapetit, kukka- ja hedelmäasetelmat, arabeskit ja groteskit sekä näyttävät panoraamat. Leveimmistä rullista saatiin huoneen korkuisia yhtenäisiä pintoja. Edelleenkin päälle tapetointi on suositeltavin tapa. 1800-luvun aikana painamiseen käytettiin puulaattoja - tehtaissakin. 0,5 mm paksuinen pahvi soveltuu sekä seinien että kattojen pingotukseen. 1930-luvulla pinkopahvia jäykempiä seinäpahveja valmistettiin rullatavarana tuotenimillä Tako-, Enso- ja Lulosa-tapetti. Kirjaillut sängynuutimet kuuluvat samaan aikakauteen. Tämä merkitsi sitä, että kuvion jokainen väri oli ko- Antiikki ja taide . Ellei ollut mitään erityistä syytä ottaa entisiä tapetteja pois, ne jätettiin uusien alle. Louhisaaren linna on Museoviraston omistuksessa ja toimii museona. 43. Nykymuotoisen pinkopahvin valmistus puuhiokkeesta alkoi 1865-luvulla. Seinäpahvina käytetyt, kostuttamalla pingotetut pahvit olivat useimmiten 0,75 mm paksuisia, ja ne kiinnitettiin seinille pystysuuntaisina vuotina. Kiinnitystapa erosi pinkopahvista juuri siinä, että niitä kiinnitettiin seinänpituisina ja huoneenkorkuisina kappaleina. Parin ensimmäisen vuosikymmenen aikana sen tuotanto moninkertaistui. Mallit tulivat Ranskasta ja värit pääosin Saksasta. Jugendia löytyi talosta kuin talosta. Tapettikerroksia Alati muuttuvat tyylisuunnat saivat tapettien käyttöön vauhtia. Useissa kohteissa saattoi olla montakin pinkopahvikerrosta välissä, ja tapettikerroksia useita kymmeniä. Pinkopahvien kysyntä on korjausrakentamisen yleistyttyä lisääntynyt 1980-luvulta alkaen Nykyinen pinkopahvi on nimeltään Pankadupplexö. Tyyliltään se on myöhäisbarokkia. nupirihmat, jotka olivat suojapahvista leikattuja nauhoja. Kuva: Matti Huuhka. Askaisten Louhisaaren linnan suuren makuuhuoneen seinällä on verkanukkapintaista tapettia. Pinkopahvit kiinnitettiin laittamalla naulauskohtien alle ns. Pinkopahvi – seinien päällyste Pinkopahvia on käytetty seinien ja kattojen päällysteenä 1800-luvun puolesta välistä alkaen. Käsityöstä koneisiin Tapetteja tehtiin Suomessa kotimaisesta paperista. Nykyisin käytössä olevat kohomuovit ovat tosin sellaisia, että niiden päälle ei voi tapetoida. Neljän tai viiden tapettikerroksen jälkeen saatettiin väliin laittaa pinkopahvi, jonka päälle laitettiin jälleen uusi tapetti. Näin nykyajan historia tallentuu seinään. Rullaan pakattu, 150 sentin levyinen pahvi riittää 36 neliölle. Valkoinen pahvi on toiselta puolelta sileä, eli se on hyvä maalausalusta. Pinkopahvi oli yleisintä 18701950 -luvuilla. Kansanomainen sisustus saattoi sisältää roiske- ja sabloonamaalausta
Nykyinen jäljittely on vain saman ajan jatkumoa eikä siinä liene mitään väärää. Suomessa suunniteltuja tapetteja oli jo aikaisemminkin, mutta kotimaisuutta alettiin painottaa enemmän 1900-luvulla. Tämä loi suunnan kotimaisen tapetin tuotantoon. Toinen asia on se, mihin tapetteja käytetään. Näistä Atamon lienee turvallisin. Värit jäivät tuontitavaraksi, sillä Suomessa niitä ei tehty. Kuva: Soile Tirilä. SeuraavassaOma maalarini (Setälä – Esti, Otavan 1938) -kirjan ohje: Parhaita jauhoja sekoitetaan kylmään veteen niin, että syntyy paakuton seos. Mallit ovat joko alkuperäisiä tai niitä jäljitteleviä. On kuitenkin muistettava, että jäkälän poimiminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa.. Tällöin tärkkelys irtoaa veteen. Aidon mallin määrittely on vaikea kysymys. Pääasiassa vanhoja tapetteja käytetään vanhoissa rakennuksissa, joita restauroidaan muutenkin. Lähes kaikki Suomen merkittävimmät 1950-luvun design-taiteilijat ovat piirtäneet tapetteja. Tapeteista tuli suomalainen vientituote. Vasta kun seuraava iso tehdas, Rieksin tehdas, hankki höyrykoneen 1870-luvun lopulla, tapetin tuotanto koki nousukauden. 1940-luvulla Artekilla oli oma tapettimallisarja. Meni useita kymmeniä vuosia, ennen kuin koneet korvasivat käsityön. Näitä ovat esimerkiksi Henri Tikkanen, Eliisa Aalto ja Rut Bryk. Käymisen ja homehtumisen voi estää kirjan mukaan alunalla (6 g), bentsoehappoisella natronilla (nykyisin tuotenimi Atamon), salisyylihapolla (1 g) tai karbolihapolla (0,5 g). Jokaisen omaksi tyylivalinnaksi jää, haluaako niitä Tapettiliisteriä vehnäjauhoista Tapettiliisterin valmistamisesta vehnäjauhoista löytyy useista kirjoista samantapainen ohje. Laatalla painaminen on herätetty uudelleen henkiin sadan vuoden tauon jälkeen. Tämän voi toistaa useamman kerran. Antiikki ja taide sa tapetteja. Esimerkiksi Taitotapetti tekee ainoastaan vanhojen mallien mukaisia tapetteja. Uusvanhat tapetit Useat valmistajat painavat nykyään niin sanottuja uusvanhoja tapetteja. Painaminen tapahtui käsin, vaikka apuvälineitä toki oli käytössä. Suomalainen design tunnetuksi Pariisin maailmannäyttely vuonna 1900 nosti suomalaisen designin koko maailman tietoisuuteen. Taiteilija Johan Ahrenberg teki suomalaisen tapettimalliston jo vuonna 1870-luvulla. Tämä kaadetaan vähitellen ja kovasti hämmentäen kiehuvaan veteen, kunnes syntyy sopivan paksuinen tahdas. Jugendissa oli jo kotimaista mallisuunnittelua ja Suomeen tuli ulkomaisiakin taiteilijoita. Se oli kuitenkin tehdastuotantoa, sillä työpaikassa saattoi olla pari sataa työntekijää. tapetoimiseen. Finnish design näkyi voimakkaasti taiteilijatapeteissa. Ne eivät olleet enää mitään nyrkkipajoja. Kun sitten maitomaista vettä kiehutetaan, se muuttuu sameasta kirkkaaksi, jolloin se on valmista. Espoolainen Taitotapetti valmistaa käsin painamalla vanhojen mallien mukaisia tapetteja. Jugendia pyrittiin tekemään omaksi, uudeksi mallikseen, mutta sekin juontaa juurensa jostain. Sekä suunnittelu että telat olivat jo suomalaisia. verrettu omaan laattaansa. Tapio Wirkkalan ja Tapiovaarojen malleja on Pihlgren ja Ritolan mallistossa jopa alkuperäisinä painatteina, uusintapainatuksia löytyy Sanduddilta ja Taitotapetilta. Käytännössä tämä tapahtui, kun höyrykoneet otettiin käyttöön 1870-luvulla. Samantapaisen kirkkaan liemen voi keittää myös islanninjäkälästä. Yhdestä kilosta jauhoja saadaan 10 kiloa liisteriä. Liisteri sopii mm. Liisteria keitetään vielä 5 – 30 minuuttia. Rullapainokoneet eli rotaatiokoneet tulivat Suomeen jo 1850-luvulla, mutta ne eivät heti syrjäyttäneet laattapainoa. Toinen tapa vehnäjauhotärkkelysliiman valmistamiseksi on tehdä vedestä ja vehnäjauhosta paksu taikinaklimppi, jota puristellaan ensin vedessä niin, että vesi muuttuu maitomaiseksi. Tiettyyn sisustusmalliin ja värimaailmaan sisältyvät siten siihen sopivat tapetitkin. Tehtaat pitivät mallisuunnittelukilpailuja. Ne ovat aina jonkun edeltäjänsä kopioita, jossain määrin. Tiedetään esimerkiksi, että ruotsalainen kreivi Louis Sparre on piirtänyt Suomes- 44
Runebergin kotiin teetettiin käsinpainetut, alkuperäisiä muistuttavat tapetit vuonna 2002-2003. Tapettitutkimuksesta selvisi, että vain kahden huoneen nykyinen tapetti on Runebergien aikainen, ja että nekin vaativat konservointia ja paikkaamista. haluaa käyttää modernimmassa ympäristössä. Heikkisen kirja keskittyy tapetin valmistukseen ja käyttöön, mutta siinä on jonkin verran asiaa myös sisustuksesta ennen tapetointia. Sisäpinnat päätettiin palauttaa vuoden 1868 jälkeiseen asuun, jota rakennuksen pohjaratkaisukin pääosin edustaa. Hän on kirjoittanut myös kirjan Suomalainen tapettikirja, sen kustantaja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Niinpä viiteen huoneeseen teetettiin vanhan mallin mukaiset käsinpainetut tapetit. Voimakas muovipinnoite, esimerkiksi vinyylipinta, saattaa latistaa uusvanhaa tapettia. Louhisaaren ison herrainkamarin seinät ovat alun perin olleet barokkikaudelle tyypillisesti peitetyt kultanahkatapetilla, jota rintapaneelin, kattolistan ja kattopalkkien maalaukset ovat täydentäneet. Runebergin koti on rikas kohde vanhoista tapeteista kiinnostuneille. Salissa on tapetteja vuodelta 1852. Amoriinit, linnut sekä kukka- ja hedelmäköynnökset nousevat hopeisesta pohjasta. Kirjan kuvat ovat kotimaisista kohteista. Ne ovat itse Runebergin laittamat, Porvoossa valmistetut, koristeelliset, kiiltopohjaiset, niin sanotut ranskalaiset tapetit, jotka on tehty laattapainotekniikalla. Siinä käsitellään mm. Puolison, Fredrika Runebergin, huoneessa on suurikuvioinen voluutti tapetti, jossa on myös kiiltopohja. Tapetteja eri aikakausilta Vanhoja tapetteja pääsee ihastelemaan monissa museoissa. Liimavärin yhteydessä käytetty ohut, hengittävä muovikerros kuitenkin säilyttää alkuperäisen tunnelman. Runeberg oli viimeiset 14 vuotta elämästään halvaantunut, ja vietti aikansa makuuhuoneessa, jossa oli silkkiä jäljittelevä tapetti. Hollantilaista alkuperää oleva 1600-luvun puolivälissä valmistettu kultanahkatapetti on ollut Piikkiön Pukkilan kartanon ruokasalin kallisarvoinen sisustuselementti. /TurunTaideAntiikkimessut Tule mukaan tekemään uniikkia tapahtumaa! TUO OMAT AARTEESI t 0IKFMNBB BSWJPJOUJQBMWFMVB t5BSKPOUB IPVLVUUFMFF QBJLBMMF LPNFBU LÊWJKÊÊ t5BQBIUVNB TBB MBBKBTUJ OÊLZWZZUUÊ FSJ NFEJPJTTB VARAA PAIKKASI NYT! Ota yhteyttä: Kati Tilli, kati.tilli@turunmessukeskus.fi, puh. Suuren makuukammarin seinissä on Suomessa harvinaiset myöhäisbarokin aikaiset verkanukkatapetit. Lattiapintojen lukuisat paksut maalikerrokset poistettiin, ja lattian väriksi palautettiin keltaokra tummanruskein reunuksin. Työ aloitettiin tutkimalla huolellisesti pintojen maali- ja tapettikerrokset käyttäen apuna myös historiallista dokumenttiaineistoa. Samanaikaisesti Kädentaitomessut, Turun Rahan Päivä, Wanhojen leikkikalujen myyntitapahtuma sekä Turun Nukkekoti- ja Nukkemessut. ki kalusteet puhdistettiin ja konservoitiin. 040 742 7940 Järjestäjä: Antiikki ja taide . Samalla valmistettiin tapettia myös mainittujen kahden huoneen paikkaustarpeisiin. Jokaisessa huoneessa on tapetteja ja koristemaalauksia. 45 5VSVO 5BJEF KB "OUJJLLJNFTTVU o t .FTTVU BWPJOOB MBoTV o t XXX UVSVONFTTVLFTLVT å t Q . Tummasävyiset tapetit jäljittelevät edellisten vuosisatojen kudottuja kuvakertomuksia, mutta maalausten aiheet on saatu rokokoon suosimasta pastoraalimaalauksesta. Tätä kautta tapettien tutkimus oli ajankohtaista. Tapettien entisöintiä Sisustusarkkitehti Maire Heikkinen toimi pitkään Museovirastossa. Tapettikirjoille ylipäänsä olisi enemmänkin tilausta. rituaalisisustusta ja tapettien mallistoja eri aikakausina. Siinä ei esitellä lainkaan ulkomaalaisia tapetteja. J.L. (Artikkelin asiantuntijana on haastateltu Maire Heikkistä hänen toimiessaan Museoviraston sisustusarkkitehtina ja suunnittelijana) . Ketunnahkakamariin palautettiin sabluunamaalaus. Louhisaaren kartano on paras kotimainen esimerkki ylhäisaatelin elinympäristöstä. Heikkisen työhön Museovirastossa kuului omien kartanokohteiden suunnittelu, ja niissä yhteyksissä hän teki arkkitehti Panu Kailan kanssa seinäpintojen inventointia. Jakkarilan kartanon salin pellavatapetit ovat puolestaan peräisin 1760-luvulta. Muut sisäpinnat, uunit ja kaik- Suomalainen tapetti 22.–23.3.2014 TURUN MESSUKESKUS TURUN TAIDE- JA ANTIIKKIMESSUT Turun Taide- ja Antiikkimessut kokoavat yhteen taiteen, antiikin, vintagen ja designin ystävät
TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: IRKKA-DESIGN 46 . Antiikkikauppias Tarinoita esineiden takana Pieni mutta pippurinen antiikki- ja sisustusliike Tarinat on valloittava paikka kurkistaa vanhojen esineiden elävään maailmaan. Antiikki ja taide
– Tarjoan persoonallista ja hyvälaatuista antiikkia, tuunattuja tuoleja, pikkupöytiä ja koreja shabby chic -tyyliin, astioita, sisustustuotteita ja lahjatavaroita. Teos ”Uhattu”. Antiikki ja taide . Hän on pitänyt jo pitkään omaa antiikkiliikettä kotinsa yhteydessä Tampereen Lielahdessa. os haluat sukeltaa ihastuttavien tarinoiden sekaan ja löytää aarteita, osoitteesi on Tampereen Näsilinnankatu 16. Paikka on kovasti omistajansa näköinen. – Olin jo pitkään etsinyt pientä liikehuoneistoa Tampereen keskustasta. Teos ”Kalastaja”. Taloudellisesti haastavina aikoina joutuu myös miettimään omaa toimintaansa uudelta kantilta, joten päädyin siihen, että liikkeeni pitää olla ihmisten helposti tavoitettavissa, Wähätupa kuvaa. Yhä vieläkin asiakkaiden suusta saattaa kuulla kysymyksen: – ”Milloin tämä kiva paikka on tullut tähän?” Vähän tämä on vielä tällaista sisäänajoa, mutta ihmiset tuntuvat olevan valtavan innostuneita. – Asiakkaat ovat löytäneet minut täältä Näsilinnankadulta pikkuhiljaa. 47. – Antiikki- ja sisustusliikkeeni punainen lanka paljastuu jo sen nimessä. Lisäksi minulta löytyy trash design -koristekynttilänjalkoja ja -maljakoita sekä omia esinekoostetaideteoksiani. Teos ”Vapaus ja seitsemän sopimusta”. Antiikkia modernin teknologian kyydissä Tarinat -liike suorastaan pursuaa elämää. Arkienkeleitä onhan meitä. Viime maaliskuussa oli kuitenkin aika tulla ”ihmisten ilmoille”. Siellä pitää kotiaan Antiikki- ja sisustusliike Tarinat, sympaattinen 22 neliön pikkuputiikki kaupungin keskustassa. Antiikkikauppias ja taiteilija Irkka Wähätupa toteutti unelmansa ja avasi pikkuriikkisen liikkeen Tampereen keskustassa. Kuvassa työ nimeltä ”Enkeli Gabriel ja hänen joukkonsa”. J Irkan oivaltavaa näkemystä. Wähätupa on pitkän linjan yrittäjä, taiteilija ja antiikkialan asiantuntija. Antiikkikauppias ja taiteilija Irkka Wähätupa, 61, on toteuttanut unelmansa ja emännöi nyt omaa sympaattista liikettään. Haluan tuoda esille vanhojen tavaroiden arvon, ja sen, että jokaisella vanhalla esineellä on oma tarinansa, Wähätupa toteaa
Wähätuvan yritys Irkka-Design tarjoaa myös ”sisustuksen ensiapua”. Teos ”Mummo”. Innostun kovasti esimerkiksi siitä, että saan viestittää asiakkaille Facebookin kautta tuulahduksia vanhoista sanoista. Se on tosin liikesalaisuus, 32 vuotta yrittäjänä toiminut Wähätupa naurahtaa. Vaikka ollaan antiikkiliikkeessä, putiikissa näkyy ja tuntuu myös ajan hermoilla olo. Hän on toiminut pitkään tekstiilitaiteilijana ja entisöijänä, ja jättänyt kädenjälkensä myös suomalaiseen sisustussuunnitteluun. Antiikki ja taide. Käytän töissäni runsaasti symboliikkaa, jonka kautta saatan kuvata kaikkea läheisten menettämisestä aina poliittisiin kannanottoihin saakka, Wähätupa kuvaa. Monipuolinen taiteilija Irkka Wähätupa on myös monipuolinen taiteilija. Tämä tarkoittaa parin tunnin konsultaatiokäyntiä, 1 2 4 5 3 6 1. Mikä sitten tänä päivänä liikkuu antiikkikaupassa. 5. – Jaan myös tarinoita ja sanoja Facebookin kautta. Irkka Wähätuvan moderneja tekstiilejä esillä taide-näyttelyssä. Wähätupa toteaa, että pärjätäkseen nykyisin alan bisneksessä on osattava erottautua. 2. – Olen Facebookissa ja toimin muutenkin myös netin kautta. ”Kauas pois” -pellavainen tekstiilireliefi. Ilman nettiä en tulisi missään nimessä toimeen, Wähätupa sanoo. – Esinekollaaseissani on mukana sekä huumoria että elämän perimmäisten kysymysten pohtimista. – En käy koskaan huutokaupoissa, vaan hankin esineeni muualta. ”Actions in distance” -tekstiilireliefi. Aika harva nykyisin tietää, että esimerkiksi kulho on pilkkumi, ja soppakulho on terriini. Lisäksi on lähdettävä rohkeasti hyödyntämään nykyteknologian mahdollisuuksia markkinoinnissa ja myynnissä. Wähätupa vastaa sanomalla, että eivät ainakaan suuret arvoantiikkihuonekalut, eivätkä perinteiset öljyvärimaalaukset. Teos ”Via Nero”. 48 . Wähätupa kertoo olleensa jo lapsuudestaan saakka tekemisissä vanhojen esineiden kanssa. Nyt menevät hyvin esimerkiksi vanhat tuunatut huonekalut tai vanhat grafiikkataulut, joissa on kuluneet puukehykset. Vaikka puhutaan antiikista, on ehdottomasti lähdettävä mukaan tämän päivän teknologiaan. Vuosikymmenten mittaan hänelle on kouliintunut silmä, jonka avulla hän tietää, mikä esine on arvokas, ja mikä kiinnostaa asiakasta. 3.Teos ”Onneni yrttitarha”. 4. – Tällä hetkellä asiakkaat ovat hyvin harkitsevaisia. 6
Suunnittelijana minä autan myös konkreettisesti pienten muutosten toteuttamisessa. Via Nero ja Mummo Wähätupa antaa pari esimerkkiä assemblaaseistaan. Ehkä myös sen vuoksi antiikkiliikkeeni nimi on se, mikä se on, naurahtaa Irkka Wähätupa. jonka aikana ratkaistaan kohteen sisustuksellisia ongelmia. Rooman imperiumin Keisari Neron tempauksien kautta. 09-444526, Mobile 040-9007477 benita.suomi@icon.fi www.nukketohtori.fi Antiikki ja taide . Käytän töissäni runsaasti symboliikkaa. Se on mekaaninen pieni mobiilimuovinukke, joka köpöttelee eteenpäin, kun vääntää avaimesta. Käynneille otan mukaan omat työvälineeni. Sen kautta saatan kuvata kaikkea läheisten menettämisestä aina poliittisiin kannanottoihin saakka. – Halusin pitkään jättää katsojille mahdollisuuden tulkita töitäni, mutta viime aikoina olen ruvennut kertoilemaan myös tarinoita niiden takaa. ” – Sisustuksen ensiapukäyntejä voi tavallisen sisustamisen lisäksi hyödyntää myös juhlien koristelussa ja pienen asunnon valmistelussa esittelyyn, tai niitä voi antaa vaikkapa lahjaksi, Wähätupa kuvaa. . Voin heti tehdä toimenpiteitä. Toisessa työssä nimeltä Mummo kulkee vanhus rollaattorilla. – Esinekollaaseissani on mukana sekä huumoria että elämän perimmäisten kysymysten pohtimista. – Asiakas saa uusia ideoita. ” Olen Facebookissa ja toimin myös netin kautta. Tällä hetkellä Irkka Wähätuvan rakkain taidemuoto ovat niin kutsutut assemblaasit eli esinekollaasit, joissa vanhat esineet saavat uuden kolmiulotteisen elämän laatikkoon aseteltuina. Nukketohtori Benita Korjaamme nukkeja ja nalleja Mannerheimintie 35, 00250 Helsinki Myymälä auki ma-to klo 10-17 Puh. Historian tarina kertoo, että Keisari Nerolla oli aikoinaan hevonen, jonka hän nimitti pääministeriksi, koska hevonen oli hänen mielestään niin kovin viisas, Wähätupa kuvaa. – Näistä voi kukin vetää johtopäätöksensä vaikkapa sen suhteen, miten meillä hoidetaan vanhusten asioita, Wähätupa toteaa. Työn laatikko puolestaan on vanha puinen kehys, jota on käytetty vanhan talon kivijalassa tuuletusaukossa talvisin. – Tässä työssäni kulkee yössä valkoinen hevonen taustallaan vinksin vonksin asetettu vanha puumitta. 49. Via Nero on hänen työnsä, jossa nykypolitiikan hullutuksia peilataan Irkka Wähätuvan teos ”Päätös”
Antiikki ja taide. Museot Tamminiemestä muodostui presidentti Urho Kekkosen 25 vuotta kestäneen virkakauden aikana suoranainen käsite. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA Urho Kekkosen museo säilyttää 70-lukuisen asunsa HISTORIAA, SUOMALAISTA 50
Flyygelin päällä ovat Sylvi ja Urho Kekkosen valokuvat sekä ranskalainen malja. MUISTOJA & MUOTOILUA Antiikki ja taide . 51
Valtionpäämiehelle tulvi lahjoja itsenäisyyspäivinä ja valtiovierailuiden yhteydessä. Ikkunalaudalla olevat pienoisveistokset ovat jokseenkin samat kuin Kekkosten aikana. Käydessään 1975 Särestössä Urho Kekkonen osti tämän maalauksen, ”sillä hänkin piti itseään yksin omia polkujaan kulkevana ilveksenä”, kirjoittaa taidehistorioitsija Juha Ilvas kirjassaan Reidar Särestöniemen maailma. Kyseessä ovat Rut Bryk ja Tapio Wirkkala sekä heidän tyttärensä Maaria eli Maaru. Antiikki ja taide värjätyn Terrasit-rappauksen sävy ja karkea pinta kuitenkin tummuivat vuosien varrella. Alun perin valkeat uusrokokookalusteet ovat myös linnasta. Ne ovat olleet presidentti Ståhlbergin käytössä. Sähkö- ja lvi-järjestelmät uudistettiin. Aikaisemmin viinibaari kätkeytyi huoneenkorkuisen verhon taakse. Henkilökohtaisia valintoja Osa Tamminiemen esineistä on Sylvi ja Urho Kekkosen omia taidehankintoja. Lapset eivät edes tienneet sen olemassaolosta, kertoo museonhoitaja Kaila Brita Kekkosen todenneen.Viinibaari avattiin vain silloin, kun Kekkosilla oli vieraita. Sikareita Kuubasta ja keramiikkaa kotimaasta Teehuoneen 1950-luvun kaapiston päällä on taidokkaasti kaiverrettu puurasia. Kekkosen perheestä kukaan ei soittanut. Urho Kekkonen oli kuulemma kuitenkin joskus tapaillut sävelmiä flyygelin koskettimilla. Uuskustavilaiset kalusteet ovat vuodelta 1919. Museotekniikkaa ja esteettömyyttä parannettiin muun muassa rakentamalla hissi päärakennuksen ensimmäisen ja toisen kerroksen välille. Niistä vain murto-osa on esillä Tamminiemessä. Nyt peruskorjauksen yhteydessä tehtiin alkuperäisen maalaus- ja laastinäytteen perusteella tarkka värimäärittely, joka perustui konservaattori Tiina Sonnisen tekemään pigmenttianalyysiin. Molemmat kävivät paljon taidenäyttelyissä ja tunsivat henkilökohtaisesti lukuisia taiteilijoita. Presidentti Kekkosen kuoleman jälkeen perikunta lahjoitti esineistön valtiolle. Museon avaamista seuraavina vuosina Tamminiemen rakennusten todettiin olevan korjausten ja osin entisöinninkin tarpeessa. Se on eräs harvoista Kekkosen valtiomiestuttavilta saaduista esineistä, joiden antaja on vielä elossa. Kun Anna-Maija Kaila avaa rasian, sieltä paljastuu upea rivi aitoja kuubalaisia sikareita. Nyt rakennus on kuin koru. Toinen ilvesaihe, Reidar Särestöniemen maalaus Ilves kohtaa Jäämeren, on nykyisin toisen kerroksen tv-nurkkauksessa. Vierailujen aikana moni nimekäs pianisti on viihdyttänyt kuulijoita. Sen kalusteet ovat peräisin presidentinlinnasta. Siitä vastasi Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy. Lahjoja flyygelistä pienoisveistoksiin Kekkosen aikana salissa otettiin vastaan delegaatiot ja erilaiset lähetystöt. 1970-luvun puolivälissä saliin hankittiin itämaisia mattoja, jotka loivat sisustukseen yhtenäistä ilmettä. Taiteilijaperhe kuului Kekkosten henkilökohtaisiin ystäviin. Kun hän erosi presidentin tehtävistä terveydellisistä syistä vuonna 1982, hänelle myönnettiin oikeus jäädä asumaan Tamminiemeen. Sellaisena useimmat sen muistavatkin. Jotain presidentti Kekkosesta kertonee myös kiinnostus ilvekseen. Tuolloin nurkkauksessa ollut erkkeri – entinen alkovi – yhdistettiin huoneeseen, ja sisustettiin viinibaariksi sisustusarkkitehti Maija-Liisa Komulaisen suunnitelman mukaan. Kosketus elävään historiaan ja häivähdys sikarintuoksua menneiltä ajoilta… Peruskorjauksen aikana löytyi useita esineitä käsittävä, ihastuttava joululahja, puutarjotin, jolla oli viehkeitä keramiikka-astioita ja lasiset kynttilänjalat. Rakennukseen tuli öljykeskuslämmitys, väliseiniä kaadettiin ja vanhoja kaakeliuuneja purettiin. Valtioneuvoston kanslian päätöksellä Tamminiemen kiinteistö valtion omistamine irtaimistoineen luovutettiin Opetusministeriölle ja edelleen Museovirastolle, joka sai tehtäväkseen perustaa Urho Kekkosen kotimuseon. Siellä ministerit kävivät tapaamassa presidenttiä. Museon sisustus ja esineistö saatettiin 1970-luvun aikaiseen asuun. Tamminiemessä on esillä kaksi tätä eläintä kuvaavaa tai- deteosta. Pohjana rakennushistorian selvitys Laadukas restaurointi alkaa rakennus- ja korjaushistorian selvityksellä. Kätketty viinibaari Myös alakerran teehuone sai yleisilmeensä vuonna 1956. Peruskorjauksessa palautettiin rakennuksen alkuperäinen ulkoväritys ja koristeaiheet. Baaritiski ja jakkarat ovat hänen käsialaansa: nahkaa, jaloterästä ja yksinkertaisia, selkeitä linjoja. Kekkonen asui siellä aina kuolemaansa asti, vuoteen 1986. – Hän oli hyvä laulaja ja piti huolen siitä, että sopivassa seurassa Lapin-matkoilla ja saunailloissa oli varmasti lauluvihko mukana, kertoo museonhoitaja Anna-Maija Kaila. Hyllyillä kimmeltää Tamminiemilasisarja, jonka Nanny Still Sylvi Kekkosen pyynnöstä suunnitteli. Tamminiemi kuuluu osana Suomen kansallismuseon museoperheeseen. Salissa istuskelee jalustallaan keramiikkataiteilija Michael Schilkinin kookas, sympaattinen Ilves. Palaute on ollut positiivista. Sisätiloissa korjattiin vaurioituneet rakenteet, parketit hiottiin ja kaikki katot ja seinäpinnat puhdistettiin. Ensimmäinen varsinainen peruskorjaus tehtiin vasta 1956, kun Urho ja Sylvi Kekkonen olivat ilmoittaneet, että he mielellään asuisivat Tamminiemessä. Seurusteluhuoneessa puhuu aikansa moderni muotoilu Salin vasemmalla puolella on seurusteluhuone, jossa on Nissenin ajalta säilynyt valkea marmoritakka. Tuolloin käytetyn läpi- 52 . Vuoden 1956 peruskorjauksessa tämänkin huoneen ilme. Juhlava vastaanottotila Alakerran suuri sali on Tamminiemen suurin yhtenäinen tila. Rakennuksen uusi, vaaleanpunertava yleisilme onkin herättänyt huomiota. Uudeksi lattiapäällysteeksi alakerran merenpuoleisiin huoneisiin tuli yhdensuuntainen tammisauvaparketti, ja seinät maalattiin yhtenäisellä, vaalealla sävyllä. 1970-luvulla rakennus oli saanut uuden punertavan värityksen, jolla tavoiteltiin alkuperäistä väriä. Myöhemmin tilanjakajaksi asennettiin korkeat liukuovet, joiden pinta on tammiviilua. Väriskaalassa noudatettiin Timo Sarpanevan neuvomaa suuntaa. Viimeisen peruskorjauksen jälkeen matot vaihdettiin uusiin, vastaavan näköisiin, koska alkuperäiset haluttiin säästää kulutukselta. Kultauksen ne saivat 1950-luvulla. – Tauno Kekkosen vaimo Brita on kertonut, ettei baari ollut koskaan auki. Salissa oleva kookas musta Bösendorfflyygeli on lahja Itävallasta vuodelta 1956. T asavallan presidentti Urho Kekkonen asui Tamminiemessä peräti kolmekymmentä vuotta. Edustustilat sijoitettiin alakertaan ja yksityistilat toiseen kerrokseen. Sirosti taitellussa paperinauhassa on nimet: Maaru, Rut ja Tapio. Aivan oman ilmeensä baarinurkkaukseen antaa kaunis, värikäs lasi-ikkuna – aiheena pullonpohjat. Tämän hienon esineen Kekkonen sai 80-vuotislahjaksi Kuuban presidentti Fidel Castrolta. Päärakennuksen sekä siihen kuuluvan talousrakennuksen, saunan ja huvimajan peruskorjaustyöt alkoivat syksyllä 2009, ja ne saatiin päätökseen keväällä 2012. Korjausten vuosikymmeniä Vuosikymmenien kuluessa Tamminiemen päärakennuksessa on tehty aika ajoin pieniä korjaustöitä ja muutoksia. Taide-esineistä kookkaimpia ovat Neuvostoliitosta saatu Äiti maa -graniittiveistos ja afrikkalaiset veistokset
Ikkunasyvennyksen vieressä oleva rokokooryhmä on tuotu presidentinlinnasta. Molemmat olivat tuolloin jo yli 70-vuotiaita. Huoneen muu kalustus on 1970-luvulta. Presidentin työpöytä esineineen on sekin 1970-lukua. – Presidenttiparilla oli moderni maku ikäisikseen. Useampikin museovieras on kertonut, että heillä oli keittiössä 1970-luvulla juuri tällaisia kalusteita ja värejä. Sarpaneva oli 1970-luvun alussa asiantuntijana sisustusta uudistettaessa, museonhoitaja Kaila mainitsee. Väri sointuu kauniisti Timo Sarpanevan näyttävän ryijymaton värimaailmaan. Myöhemmin puhjennut nivelreuma pakotti hänet luopumaan tästä rakkaasta harrastuksesta. Vasemmalla oleva Lisa Johansson-Papen suunnittelema Senaattori-pöytävalaisin oli klassikko jo syntyessään. Tuolien kangas on vaihdettu. Ei siis ole ihme, että Tamminiemessä on paljon suomalaista designia ja tekstiileitä. Presidenttiparin yksityisalue Toisen kerroksen tilat uudistettiin 1956, jolloin nykyinen ruokasali ja ylähalli yhdistettiin yhdeksi tilaksi, joka voidaan jakaa liukuseinillä. Kirjoituspöydällä Senaattori-pöytävalaisimen alla on valokuva Kekkosten kaksospojista Matista ja Tanelista. Nykyinen työpöytä on Lahden Puutyön 1972 valmistama johtajanpöytä Trio Grande. Kekkosten aikana emäntä ja apuemäntä laittoivat keittiössä ruoat, hovimestari huolehti tarjoilusta. Mustangi-tuolin on puolestaan valmistanut lahtelainen Peem Oy. Taustalla näkyvä ovi aukeaa pukeutumishuoneeseen. Keittiön 1950-luvun hillitty ilme muuttui värikkääksi ja aurinkoiseksi keltaisen, ruskean ja sinivihreän värimaailman myötä. Piipahdus presidentin työhuoneeseen Eteishallista avautuu presidentti Kekkosen työhuoneeseen ääntä vaimentava, yönsinisellä Telonilla päällystetty sisäovi. Kolmijakoiseen kulmaikkunaan asennettiin katosta lattiaan ulottuvat, Marjatta Metsovaaran komeasta pellavasekoitteisesta kankaasta valmistetut verhot. Erityisesti Sylvi Kekkonen arvosti modernia tekstiilitaidetta. 53. Sylvi Kekkosen makuuhuoneessa on näyte hänen käsityötaidoistaan: tyylikäs kudottu hartialiina. Istuinryhmä koostuu Yrjö Kukkapuron mustalla nahalla verhotuista Saturnustuoleista ja pöydästä. Jos Sylvi Kekkosella oli asiaa keittiöön, hän koputti aina oveen ja teititteli henkilökuntaa. Ylioppilaaksi tultuaan hän oli työskennellyt muutamia vuosia Suomen Käsityön Ystävissä, ja oli muutenkin erittäin innokas tekemään käsitöitä. Huonekaluissa on tapahtunut muutoksia. – Nyt keittiö on auki myös yleisölle, iloitsee Anna-Maija Kaila. uudistettiin yhdenmukaiseksi viereisten tilojen kanssa. Tarjoiluvälikön astiakaapissa kiiltelevä Arabian Loisto-astiasto on Olga Osollin suunnittelema. Ovi, samoin kuin aikansa korkeatasoista muotoilua edustanut sisustus ovat vuoden 1956 peruskorjauksen ajalta. Kurkistus keittiön puolelle Keittiöön asennettiin Enson keittiökalusteet, kun keittiön koko sisustus ja väritys uusittiin vuonna 1974. Museo onnistuu tarjoamaan nostalgiaa monella tasolla. Porrashalliin liittyvä osa si- Antiikki ja taide . Itse kaapisto on puusepäntehtaiden 1950-luvun pintamaalattua vakiomallistoa. Samaa sarjaa olivat myös keittiökaapit. Sen Urho Kekkonen oli alakerran tyylihuonekalusteista sanonut, että hän vaihtaisi ne mielellään moderneihin, jos se olisi mahdollista, Anna-Maija Kaila kertoo
Suuren salin kullattu rokokoo-kalusto. Antiikki ja taide. Palmun vieressä on Neuvostoliitosta saatu graniittiveistos Äiti maa. Kirjoituspöydällä olevan kellon viisarit kertovat presidentti Kekkosen kuolinhetken. Wirkkalan taiteilijaperheen kekseliäs ja tyylikäs joulutervehdys. Pieni ruskea keramiikkakulho oikealla on perheen tyttären Maarun eli Maaria Wirkkalan nuoruusvuosien käsialaa. Pöydällä myös presidentin legendaariset Urkkisilmälasit. Ruokasalin suurista ikkunoista tulvii lokakuisen iltapäivän hiipuvaa valoa. Komea rivi kuubalaisia sikareita Fidel Castron lahjoittamassa sikarirasiassa. Nurkassa jalustalla on keramiikkataiteilija Schilkinin Ilves ja sohvan yläpuolella kaksi August Tuhkan työtä. Näkymä suuresta salista perinteisine palmuineen ja upeine kattokruunuineen. Hän toimi suurlähettiläänä Roomassa vuosina 1975 – 1980. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy konserttitilaisuudessa käytettyjä tuoleja. Suuren salin uuskustavilainen huonekaluryhmä. Takana näkyy osa seurusteluhuoneesta. 54 . Takaseinällä oleva Ester Heleniuksen herkkä kukka-asetelma oli jo Kekkosten Kampinkadun kodissa. Tunnelma on lähes sakraalinen. Seurusteluhuoneen valkean takan päällä on Taneli Kekkosen Italiasta saamia lahjaesineitä
Presidentti Paasikivi (1946–1956) ei asunut Tamminiemessä, vaan käytti presidentinlinnaa. Toisen kerroksen kaakkoispäädyssä sijaitsevat Urho ja Sylvi Kekkosen makuuhuoneet. Toisen maailmansodan vuosista lähtien Tamminiemi on ehtinyt toimia kolmen presidentin virka-asuntona: Rytin (1940– Yhteystiedot: Urho Kekkosen museo Seurasaarentie 15, 00250 Helsinki Tiedustelut: Lippukassa ke-su klo 11-17 (09) 4050 9650 Vastaava opas Mervi Saarenmaa 040 128 6373 Museonhoitaja Anna-Maija Kaila 040 128 6362 tai urhokekkosenmuseo@nba.fi 1944), Mannerheimin (1944–1946) ja Kekkosen (1956–1981). sustettiin oleskelutilaksi ja ruokailukalusto sijoitettiin meren puolelle, lähelle koillissivun suurta ikkunaa. Huonekalut ovat vaihtuneet aikaa myöten. Sinne asennettiin myös pesuallas. Miehet tunsivat toisensa jo Andersonin valtiopäivämieskaudelta (1922–1927) ja olivat ystävystyneet. Museoitu Tamminiemi henkii historiaa, ja sen esineistö kertoo Urho ja Sylvi Kekkosen mieltymyksistä. elokuuta 1940 allekirjoitetulla lahjakirjalla Anderson lahjoittikin huvilan valtiolle käytettäväksi tasavallan presidentin asuntona. Presidentti Kyösti Kallio kuoli saman vuoden joulukuussa, eikä koskaan ehtinyt asua Tamminiemessä. Heidän jälkeensä huvilan omisti Ernst Sundgren, ja vuodesta 1924 liikemies, päätoimittaja Amos Anderson. Kerrotaan, että presidentti Kyösti Kallio oli ehdottanut Andersonille, että rikkaana liikemiehenä tämä voisi hyvin lahjoittaa huvilan köyhälle valtiolle. Kesäaikana Tamminiemessä sai asua rouva Alli Paasikiven sukulaisperhe, koska Paasikiven mielestä lasten täytyi saada olla kesällä maalla. . Tamminiemen vaiheita Huvilasta tasavallan presidentin asunnoksi Nykyinen Tamminiemen päärakennus rakennettiin 1904 yksityishuvilaksi tanskalaisen liikemiehen Jörgen Nissenin perheelle. Kuva: Soile Tirilä / Museovirasto. Anderson kypsytteli ajatusta, ja 18. Museon kutsuvierasavajaisiin osallistui neljä presidenttiä: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä presidentit Tarja Halonen, Martti Ahtisaari ja Mauno Koivisto. Meren läheisyys ja Seurasaaren ulkoilumahdollisuudet loivat ihanteellisen ympäristön lapsiperheen kesänvietolle. maaliskuuta 2012. Lisäksi huoneisiin rakennettiin kiinteät vaatekaapit, ja pukeutumishuone erotettiin makuuhuoneesta väliseinällä. Tamminiemessä koettiin historiallinen hetki torstaina 29. 55. Myös presidenttien puolisot osallistuivat avajaisjuhlaan. Nissenit joutuivat luopumaan huvilasta jo kymmenen vuoden kuluttua. Nykyinen sisustus on pääosin 1980-luvulta. Aikanaan varsin modernin jugendtyylisen kivihuvilan suunnittelivat Sigurd Frosterus ja Gustaf Strengell, jotka olivat aikansa tunnetuimpia arkkitehtejä. Vuoden 1956 peruskorjauksen yhteydessä makuuhuoneiden yhteyteen tehtiin uusi kylpyhuone. Siellä on tehty kansakuntamme kohtaloon vaikuttaneita poliittisia ratkaisuja. Tamminiemen päärakennus mereltä päin nähtynä. Tamminiemessä on käyty lukuisia poliittisia neuvotteluja. Antiikki ja taide . Kuva: Museovirasto/Soile Tirilä. Lisäksi museo tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen suomalaisen designin vuosikymmeniin
Antiikki ja taide Aholan näyttely, Juhani Ahon työhuone. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI 56 . Tai ”kestikievari”, kuten isäntäpari sitä itse kuvasi. Taiteilijakoti Ahola Venny SoldanBrofeldtin ja Juhani Ahon aikaan, 1900-luvun alussa. AAMUPÄIVÄ AHOLASSA Aholan puulattioilla astellessa voi aistia edelleen, millainen erään perheen ja kokonaisen taiteilijayhteisön koti se on ollut. Kuva Järvenpään taidemuseo / Hjalmar Krook. Kuva: Sakari Kiuru.
Eletään loppukevättä 1897. Hän kirjoittaa miehelleen kirjeen Pariisiin ja ehdottaa muuttamista vuokrahuvilaan. Tilly seuraa myöhemmin perässä. Samaan aikaan Juhani Aho viimeistelee Pariisissa romaaniaan Yksin. Kuva: Museoviraston kuva-arkisto. Satakunta vuotta sitten se oli kansalliskirjailija Juhani Ahon (1861–1921) ja hänen puolisonsa, taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin (1863–1945) taiteilijakoti 14 vuoden ajan. Nyt talossa on kaksi kerrosta ja eletyn elämän henki. T ämä on se paikka, josta kaikki sai alkunsa. Venny vä kolmiodraama. Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt ovat ensimmäiset taiteilijat, jotka asettuvat asumaan Tuusulanjärven rannalle. Taustalla on pariskunnan aviokriisi ja siihen liitty- Juhani Aho kirjoittaa Aatteiden miestä Aholassa työpöydän ääressä. Rakennus on kokenut useita eri rakennus- ja kunnostusvaiheita sen jälkeen, kun taiteilijapariskunta muutti pois vuonna 1911. On ilmennyt, että Jussi on rakastunut Vennyn pikkusiskoon Mathilda ”Tilly” Soldaniin. Erkko. 57. Tuulahduksia kulta-ajan taiteesta Ahola toimii tänä päivänä kulttuurikohteena ja museona. Venny on päättäväinen, vahva ja rohkea nainen. Se on nähnyt myös monen- Venny Soldan-Brofeldt. Marraskuussa 1897 pariskunta muuttaa pienen 2-vuotiaan Heikki-poikansa kanssa uuteen kotiin, joka saa nimekseen Ahola. Kirjailija ottaa etäisyyttä perhedraamaan. Kesä on puhkeamaisillaan. Aho vastaa myöntävästi sillä ehdolla, että talosta tehtäisiin heille sopiva koti. Antiikki ja taide . Nuori rouva saapuu kauniina toukokuisena iltana katsastamaan Järvenpään kartanolle kuuluvaa Vårbackan palstatilan tuolloin vielä matalaa huvilaa. ”Onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin riippakoivujen hienot, harsomaiset varvut, vastapuhjenneine lehtineen, joita heikko tuulenhenki huojuttelee”, Venny kuvaa tuntojaan. Vaalea jykevä talo seisoo omalla paikallaan Tuusulanjär ven rannalla. Tuusulanjärven kuuluisa taiteilijayhteisö on syntynyt. Pian heidän esimerkkiään seuraavat Haloset, Järnefeltit, Sibeliukset ja J.H. Käynnistyy suomalaisen kulttuurihis- ”Onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin riippakoivujen hienot, harsomaiset varvut, vastapuhjenneine lehtineen, joita heikko tuulenhenki huojuttelee.” Soldan-Brofeldt matkustaa Hausjärveltä Järvenpäähän katsomaan villaa, josta hänen tuttavansa, tuolloin kunnanlääkärinä toiminut kulttuurivaikuttaja Karl Gustav ”Gösta” Enckell on hänelle vinkannut. Toisin kuin naapurissa sijaitsevat Ainola ja Halosenniemi, Ahola ei ole ateljeekotimuseo. torian ainutlaatuinen ajanjakso
Kierros alakerrassa Valokuvan Juhani Ahosta on ottanut Daniel Nyblin Helsingissä 1890-1900. Järven lumo avoinna Ateneumissa 9.2.2014 saakka. Kuva: Järvenpään taidemuseo / Matias Uusikylä. – Juhani Aho oli maamme ensimmäinen ammattikirjailija ja hänellä oli kansalliskirjailijan asema. ” Aholan kulttuurihistoriallinen merkitys on valtava, koska tämä on todellakin paikka, josta kaikki alkoi. – Vierailukulttuuri oli tuolloin erilaista. Kulttuuriväen ja poliitikkojen lisäksi tänne saattoi piipahtaa jopa ihan tavallisia kansalaisia, Nikander kuvaa. Järvenpään museopalveluiden päällikkö Hanna Nikander ottaa vastaan Aholan eteisessä. Aholoiden perheeseen syntyi vuonna 1900 toinen poika Antti. Ateneumin taidemuseo Helsingissä on myös huomioinut ainutlaatuisen Tuusulanjärven taiteilijayhteisön. Täällä Aholassa on mahdollisuus tutustua syvemmin ja taidelähtöisesti tuon ajan koko taiteilijayhteisöön. Venny Soldan-Brofeldt: Pikku insinööri, öljy. Sopimusta ei peruta. Aholaa on pyritty uudistamaan siten, että kerromme tänä päivänä museossa taiteilijapariskunnan arkielämän lisäksi myös heidän taiteestaan ja elämäntyöstään, Nikander toteaa. 58 . – Ainolassa tai Halosenniemessä voi käydä aistimassa tuon ajan alkuperäistä henkeä ja interiöörejä. – Aholan kulttuurihistoriallinen merkitys on valtava, koska tämä on todellakin paikka, josta kaikki alkoi. Antiikki ja taide Kierros Aholan alakerrassa paljastaa ainakin kaksi asiaa: ensinnäkin Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt olivat poikkeuksellisen monipuolisesti lahjakkaita taiteilijoita, jotka omistautuivat taiteensa lisäksi myös perheelleen. Ei se käy! Tehtyä sopimusta ei voi purkaa. ”Pitäisikö kääntyä takaisin ja peruuttaa koko kauppa. Poikakaksikon seuraksi liittyi vielä vähän myöhemmin Heikin ja Antin velipuoli Björn Soldan eli Nisse, joka oli Juhanin ja Tillyn lapsi. Järven lumo -näyttely kertoo tarinoita yhteisön elämästä ja sen kiehtovista kodeista. Järven lumoissa Tänä vuonna on vietetty kahden Tuusulanjärven kuvataiteilijan 150-vuotisjuhlavuotta. Aholaan saatettiin jäädä useammaksi päiväksi, ja täällä saattoi olla parhaimmillaan. On lokakuun loppupuoli ja samanlainen harmaa aamu kuin se marraskuinen päivä, jolloin Venny ja Juhani saapuvat muuttokuormineen Aholan pihaan. – Pojilla oli suuri merkitys myös Juhanin ja Vennyn taiteeseen, ja pojat saivatkin usein toimia etenkin Vennyn mallina, Nikander kertoo. www.ateneum.fi laista elämää, mutta nyt sen tehtävänä on muistuttaa jälleen suomalaisen kulta-ajan taiteen tärkeydestä. Tulijoita ja menijöitä” , Vennyn tiedetään todenneen. Ja pian tulisi talvi! Talvea seuraisi uusi kevät, lehdet puhkeaisivat koivuihin ja oksat huojuisivat taas iltatuulessa” , Venny aprikoi. ” Toisekseen Aholassa aistii edelleen sen, miten tärkeä paikka se oli taiteilijayhteisölle ja myös muualla asuville kulttuurin ja politiikan vaikuttajille. Ja hyvä niin, sillä mikäli perhe olisi kääntynyt takaisin, Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä ei olisi kenties koskaan syntynytkään. Kuva: Museoviraston kuva-arkisto. ”Kotimme on kuin kestikievari, aina vieraita. Esillä on runsaasti kansallistaiteilijoiksi Tuusulanjärven rannalla kasvaneiden taiteilijoiden töitä. Venny Soldan-Brofeldt ja Eero Järnefelt ovat näkyneet etenkin Järvenpään kulttuuritarjonnassa. Tänne tuli paljon vieraita
jopa 20 henkeä ruokittavana. Kuva: Sakari Kiuru. – Toinen vähemmän tunnettu asia on, että Aho oli myös suomalaisen kalastuksen isä. Se rakennettiin vasta myöhemmin 1920-luvulla, kun Aholasta tuli Järvenpään kotitalousopettajaopiston oppilasasuntola. . Myös sitä puolta olemme halunneet tuoda esiin. Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt olivat Tuusulanjärven taiteilijaystäviensä tavoin henkeen ja vereen nuorsuomalaisuuden kannattajia ja äänitorvia. Kuva: Järvenpään taidemuseo / Matias Uusikylä. En usko nähneeni ketään naista, olipa miten nerokas taiteilija tahansa, jolla ei olisi tarvetta tähän tunteeseen – ja tarvetta saada se tavalla tai toisella tyydytetyksi” , Venny kuvaa paikkaa, jossa synnytettiin sata vuotta sitten suomalaisuuden syvintä sielua. 59. Se on paikka, jota taiteilijapariskunnan aikana rakennuksessa ei vielä ollut olemassakaan. rakennettu pienoisteatteri, jossa esitetään kesäaikaan näytelmiä. Huoneeseen on Antiikki ja taide . – Tuohon mennessä rakennuksesta oli purettu myös Vennyn ateljeeksi tehty lisärakennus, joka oli aikoinaan koko Aholan sydän, Nikander kertoo. Kuva Järvenpään taidemuseo. ”Kotitunne on tärkeä miehelle, mutta ainakin yhtä tärkeä naiselle. – Tiedetään, että Aholan perheen hauskimpiin ajanvietteisiin kuuluivat teatteriesitykset. Kuva: Sakari Kiuru. ”Ja minä olenkin istunut onki kädessä ehkä enemmän kuin kynä kädessä, ja tulen edelleenkin istumaan. Vaikka taiteilijakodista on vuosisadan vierähdyksessä tullut museo, siellä aistii edelleen luovuuden elävän hengen ja sen, miten tärkeä paikka koti on myös taiteilijalle. Vennyn ateljeessa oli pieni huoneteatteri, jossa näyteltiin lasten kanssa Aleksis Kiven ja Sakari Topeliuksen näytelmiä. Yläkerran rappusten päässä avautuu huone, jossa voi aistia innostavalla tavalla ilmapiirin, joka Aholassa vallitsi taiteilijaperheen siellä asuessa. Sillä sisimmässäni minä varmaan olen enemmän kalamies kuin kirjamies”, Aho kirjoittaa. Piipahdus yläkertaan Aholan näyttely, Juhani Ahon perhorasia. – Kirjailijan työn lisäksi haluamme painottaa, että Juhani Aho oli myös aktiivinen sanomalehtimies, joka oli muun muassa perustamassa Päivälehteä, Nikander toteaa. Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijatarvikkeita Aholan näyttelyssä. JUTUSSA KÄYTETTYJEN SITAATTIEN LÄHTEET: ANTTI AHO, JUHANI AHO II, 1951, WSOY RIITTA KONTTINEN, BOHEEMIELÄMÄ, 1996, OTAVA Venny Soldan-Brofeldt: Pikku taiteilija, 1880-luvun alku, tussi. – Tilassa on myös valkokangas, johon heijastamme muun muassa Yleisradion tuottamaa Venny-televisiosarjaa sekä Ahon Rautatien filmatisointeja ja Peter von Bachin Lastuja-filmiä, Nikander kuvaa. Puiset jyrkähköt portaat vievät Aholan yläkertaan. Aamupäivä Aholassa on tullut päätökseensä. Elettiin poliittisesti levottomia ja arkaluontoisia aikoja, mikä ajoi Aholan isäntäpariskunnan kodistaan jopa vapaaehtoiseen maanpakoon aina Italiaan saakka. Aholan näyttely, Venny Soldan-Brofeldt, veistos, keramiikka
Antiikki ja taide. 60 . Grafiikan vedokset ovat taidelainaamon kysytyimpiä teoksia. Lainaamo myös tarvittaessa kehystää teokset asiakkaille
Piironki kätkee sisäänsä valtavan määrän grafiikan vedoksia, joita Ollikainen poimii käsiinsä ja esittelee innostuneena. Antiikki ja taide . 61. Laatikoiden nurkkiin on liimattu teipinpaloja, joissa lukee taiteilijoiden nimiä. Maalauksia, valokuvia, veistoksia, piirustuksia ja grafiikkaa voi lunastaa kotiinsa ihailtavaksi pientä vuokraa vastaan. Taide Taidelainaamot tuovat taiteen kaikkien ulottuville TAIDETTA KOTIIN PIKKURAHALLA Galleria Beckerin oviaukosta vyöryy silmille värien, muotojen ja tyylien kirjo. Jyväskylän Taiteilijaseuraan kuuluu 128 jäsentä, ja heistä lähes jokaisella on lainattavia töitä Galleria Beckerin taidelainaamossa. Jyväskyläläisessä taidelainaamossa on tarjolla yli tuhat taideteosta sadalta keskisuomalaiselta taiteilijalta. – Vuosittain lainaamme ja myymme noin 400–700 teosta. J TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN yväskylän Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Tuija Ollikainen siirtää maalauksia seinän viereen päästäkseen avaamaan suuren lipaston laatikoita. Teoksista palautuu meille vain kymmenisen prosenttia, sillä lähes kaikki asiakkaat haluavat lopulta lunastaa työt itselleen, Ollikainen kertoo. Tuija Ollikainen on Jyväskylän Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja ja vastaa muun muassa taidelainaamon toiminnasta
Teokset voi halutessaan lunastaa itselle, jolloin maksetut kuukausierät vähennetään teoksen loppusummasta.. Lainaamosta löytyy taatusti sopiva työ jokaiseen makuun. Jyväskylän taidelainaamossa on noin tuhat työtä yli sadalta taiteilijalta. Jyväskylän Taiteilijaseuran perustama ja omistama taidelainaamo on toiminut vuodesta 1985. Ammattitaiteilijoiden töitä vuokralle tai ikiomaksi Vaikka taidelainaamon kokoelmissa riittää valinnanvaraa, kuka tahansa ei voi kiikuttaa sinne töitään vuokrattavaksi. Sama periaate pätee kaikissa Suomen taidelainaamoissa, joita maassa on kolmisenkymmentä. Ehkä on joitain suosikkeja, mutta monet asiakkaat haluavat tukea nuoria, tuntemattomampia taiteilijoita. Taidelainaamo veloittaa asiakkaalta pientä kuukausimaksua. Ollikaisen työhuoneen seinälle on ripustettu taidegraafikko Tuomas Hallivuon mustanpuhuvia viivapiirroksia. Antiikki ja taide Myös suurille öljymaalauksille riittää kysyntää. – Näyttelytila tuo meille paljon asiakkaita. Muutaman viikon päästä Ollikainen ripustaa seinälle uuden näyttelyn. Taidelainaamo on taiteilijalle hyvä keino saada näkyvyyttä. Taidetta voi vuokrata halutuksi ajaksi ja teoksen voi lunastaa lopulta itselleen. – Eniten lainataan grafiikkaa, mutta kaikenlaisia töitä kysellään. Näyttelyiden lisäksi lainaamoon tulee väkeä erilaisten tempausten kautta. Taidelainaamoita on Suomessa ollut 1970-luvulta lähtien. Puuhuvilan kahdessa valoisassa huoneessa on lokakuussa esil- 62 . Lainaamosta löytyy ammattitaiteilijoiden töitä, ja taiteilijaseula on melko tiivis. – Kaikkien taiteilijoiden töitä kysellään tasaisesti. Hallivuo on taidelainaamon kuukauden taiteilija. Viime vuosina Jyväskylän taidelainaamo on järjestänyt esimerkiksi Taidelainaamon kevättyhjennys -tapahtumia, joissa teoksia on myyty roimaan alennushintaan. Taidelainaamot vuokraavat ja myyvät ammattitaiteilijoiden tekemää taidetta yksityisille, yhteisöille ja yrityksille. Vanhan puutalon avarat ja valoisat tilat suovat katsojalle mahdollisuuden siirtyä sulavasti taulusta ja tunnelmasta toiseen. lä helsinkiläisen taiteilija Heli Tuhkasen naisfiguuriveistoksia. Näyttelyt ja tempaukset tuovat asiakkaita Jyväskylän Taidelainaamon yhteydessä on myös näyttelytila. Kokoelmista löytyy maalauksia, grafiikkaa, piirustuksia, valokuva- ja veistotaidetta sekä sekatekniikkatöitä. Sopiva teos jokaiseen makuun Lipasto on pullollaan upeita teoksia, mutta taide on kiivennyt myös gallerian seinille ja hyllyille. Tavallisessa taidenäyttelyssä rujo susinaamari, herkkä pitsimekkomaalaus ja moderni öljyvärityö riitelisivät keskenään, mutta taidelainaamon tiloissa rinta rinnan hehkuvat teokset kertovat lainaajalle loputtomista mahdollisuuksista. Veistoksista on välillä jopa pulaa, toiminnanjohtaja Ollikainen kertoo. – Kaikki Jyväskylän Taiteilijaseuraan hyväksytyt jäsenet voivat tuoda töitään lainaamoon. Tänä vuonna ylitämme kävijäodotuksen reippaasti, kun vuoden loppuun men- nessä meillä on vieraillut yli 7000 kävijää, Tuija Ollikainen toteaa. Jäsenet ovat ammattitaiteilijoita, joilla on alan koulutusta, jurytettyja näyttelyitä, menestystä taidekilpailuissa ja teoksia julkisissa kokoelmissa, Ollikainen ynnää. Hei siskot -näyttelyn jälkeen 56-neliöisen tilan valtaavat paikalliset taiteilijat Jaana Kautto ja Riitta Uusitalo
Yksityisten taiteenystävien lisäksi yritykset ja yhdistykset käyttävät lainaamoa, ja taideteokset ovat muun muassa kysyttyjä liikelahjoja. – Kaikki taidelainaamot toimivat samalla periaatteella: taidelainaamoista voi vuokrata ja ostaa ammattitaiteilijoiden taidetta ilman korkoja ja kuluja. Myös kodin uudistajat ja remontoivat käyttävät aktiivisesti taidelainaamon palveluita. Vuonna 1903 rakennettu talo on arkkitehti M. Kasvatustieteen maisteri on perustamassa Jyväskylän keskustaan taidepäiväkotia, joka tulee hyödyntämään taidelainaamon palveluita aktiivisesti. Kotiin on ehtinyt karttua jo melkoinen kokoelma. 63. Löydä lainaamosi! – Suomessa on lukuisia taidelainaamoita: Espoossa, Helsingissä, Hyvinkäällä, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Järvenpäässä, Kuopiossa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Mäntässä, Nurmijärvellä, Oulussa, Porissa, Porvoossa, Raumalla, Salossa, Seinäjoella, Sipoossa, Tampereella, Turussa, Vaasassa, Valkeakoskella ja Vantaalla. – Yhteistyö suo meille mahdollisuuden sitoa taidekasvatus luontevasti päiväkodin pedagogisiin teemoihin, tuleva päiväkodinjohtaja Lämsä intoilee. – Taidelainaamotoiminta on hyvin matalan kynnyksen tapa tutustua taiteeseen. Antiikki ja taide . – Suomalaisten taidelainaamojen yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.taidelainaamot.fi. Lainaaminen on halpaa: taidetta saa kotiin jo kymmenen euron kuukausihintaan, eikä lainaaminen sido tai velvoita mihinkään – teoksen saa aina palauttaa, Ollikainen muistuttaa. – Ensimmäinen teokseni oli Kirsi Tapperin hevosaiheinen veistos, jonka hankin vuonna 2008. – Yliopiston läheinen sijainti vaikuttaa, ja myymme paljon esimerkiksi lahjakortteja ja teoksia väitöstilaisuuksiin. Sopimuksen mukaan päiväkoti tekee tiivistä monitaiteista yhteistyötä paikallisten taiteilijoiden kanssa ja sitoutuu myös lunastamaan teoksia. Tutustu myös verkkokauppaan osoitteessa www.jkltaiteilijaseura.net/kauppa. Hän on hankkinut erilaisia teoksia paitsi itselleen, myös lahjoiksi. Tyypillistä asiakasta ei ole Jyväskylän Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Tuija Ollikainen kertoo, että taidelainaamon palveluita hyödyntävät kaikenlaiset ihmiset. Forseliuksen käsialaa. Galleria Becker sijaitsee Jyväskylän keskustassa vanhassa puuhuvilassa. Yli tuhannen teoksen kokoelma sisältää grafiikkaa, maalauksia, piirustuksia, valokuvateoksia sekä veistoksia yli sadalta eri taiteilijalta. Taiteenystävä sisustaa kotinsa ja yrityksensä Jyväskyläläinen tutkija Tiina Lämsä on ollut taidelainaamon vakioasiakas jo pitkään. Ollikainen kuitenkin toivoo, että yritysmaailma tarttuisi entistä aktiivisemmin lainataiteen mahdollisuuksiin. Sen jälkeen olen lainannut lukuisia töitä, joista jokaisen olen lopulta lunastanut omakseni, Lämsä kertoo. Valtaosa asiakkaista on yksityishenkilöitä, ja taidetta hankitaan paitsi omaan kotiin, myös lahjaksi. F. . Tutkija Tiina Lämsä sisustaa lainaamotaiteella sekä kotinsa että tulevan työpaikkansa Taidepäiväkoti Kulmakartanon. Galleria Becker Avoinna ti-pe 12-17, la 12-15, su 12-16 Seminaarinkatu 28, 40100 Jyväskylä Taidelainaamo välittää pääasiassa keskisuomalaisten ammattitaiteilijoiden teoksia. Taidepäiväkoti Kulmakartano avaa ovensa Jyväskylän keskustassa vuoden 2014 alussa
Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN nen ajan. – Jo lapsena valmistettiin äidin kanssa kynttilöitä muotteihin, mutta kastaminen on aivan erilainen prosessi, jonka olen oppinut ystävältäni. Pöytään on katettu kahvia ja leivoksia, kaunis kolmihaarainen kynttilä lepattaa tunnelmallisessa juhlatuvassa. Perinteiset talonpoikaistyyliset kynttilämallit ovat muokkautuneet vuosien saatossa oman näköisikseen. Hän valmistaa neljää erilaista kynttilää: pitkää, ylvästä juh- lakynttilää, kolmihaaraista talonpojan kruunukynttilää, kahdeksanhaaraista lootuskynttilää ja rosopintaista perinnekynttilää. Kynttilöiden värimaailma on yhtä perinteinen ja selkeä kuin niiden muotokielikin. Hannele Hakanen on valmistanut kynttilöitä kastamalla yli kahden vuosikymme- 64 . Se on harras hetki, johon on pakko pysähtyä, kynttiläntekijä Hannele Hakanen miettii Survon kartanossa Jyväskylässä. Työ on mekaanista, yksitoikkoistakin, mutta tuttu rutiini rauhoittaa taiteilijan kiireistä elämää. Hakanen valmistaa punaisia ja valkoisia kynttilöitä, mutta muitakin sävyjä on vuosien varrella tullut kokeiltua.. K ynttilän tekemistä ei voi kiirehtiä. Ainoastaan kolmihaarainen kynttilä valuttaa silloin, kun haarat yhtyvät toisiinsa, mutta tältä ei voi välttyä. Sula steariini-parafiiniseos kietoutuu lankaan, ja kerros kerrokselta kynttilä kasvaa. – Salainen reseptini takaa sen, että kynttilät ovat valumattomia. Hannelen kynttilät ovat valumattomia Hakasen kynttilät ovat näyttäviä, persoonallisia ja turvallisia. Katon kristallikruunuissa väikehtii liekkien varjo. Kädentaidot Kun kynttilä syttyy, hetki kuin hetki muuttuu merkitykselliseksi MENNEEN MAAILMAN LUMOISSA Jyväskyläläinen Hannele Hakanen kastaa sydänlangan kattilaan
65. ” Salainen reseptini takaa sen, että kynttilät ovat valumattomia. Kynttilä tekee hetkestä juhlallisen ja auttaa keskittymään oleelliseen. Kynttilän sytyttäminen ja sammuttaminen ovat aina olleet Hannele Hakaselle merkittäviä hetkiä. ” Antiikki ja taide
Olen kokeilunhaluinen ja yhdistelen mielelläni erilaisia työtapoja ja materiaaleja, Hakanen kertoo. Perinteistä kynttilämallia on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Hakanen on kiinnostunut taiteesta ja kädentaidoista monipuolisesti. ” Miksi vanhusten pitäisi aina vain pysähtyä muistelemaan menneitä, kun jokaisella meistä on tulevaisuus edessä. Käsintehdyt kynttilät ovat kauniita katsella myös silloin, kun niihin ei ole sytytetty tulta. Aina kynttilöi-. Toistettavuus ei kiehdo minua tekijänä, vaan haluan saada aikaan uniikkeja tuotteita, hetkiä ja tapahtumia. ” Kynttilänvalmistusrutiini rauhoittaa Hannele Hakasen kynttilöitä myydään ympäri Suomen. Kolmihaarainen talonpojan kruunukynttilä kruunaa kahvipöydän kattauksen. Hakanen mieltää itsensä enemmän taiteellisen työn tekijäksi kuin käsityöläiseksi. Kahdeksanhaarainen lootuskynttilä palaa tasaisesti ja on kaunis kuin kukka. Kynttiläntekijä Hannele Hakanen suunnittelee valmistavansa perinnekynttilän (oik.) tapaisia rosopintaisia kynttilöitä juhlakynttilän mittaisina. Kynttilöiden kastaminen tuo tasapainoa alati uutta luovaan mieleen ja projektista toiseen hyppivään arkeen. Antiikki ja taide Hannele Hakanen on kulttuurialan monitoiminainen. Kynttilöitä voi tiedustella Hakaselta itseltään sähköpostitse osoitteesta hannele.hakanen@gmail.com tai seuraavilta jälleenmyyjiltä: t XXX IPZSZHBMMFSJB m ,PSQJMBIUJ t XXX UB LZ OFU -BQQFFOSBOUB t XXX DSBGUNVTFVN m 4VPNFO LÊTJUZÚO NVTFP +ZWÊTLZMÊ t XXX UPJWPMBOWBOIBQJIB m +ZWÊTLZMÊ t -VPTUBSJONÊFO LÊTJUZÚMÊJTLPSUUFMJ 5VSLV t 'ÚSNBBLJ 5VSLV t 0TLBSJO QJIB -BIUJ t 4BHBMVOEJO NVTFP ,FNJÚ t 4FVSBTBBSJ )FMTJOLJ t XXX NBUFSJBSZ m t ,VMUUVVSJOBQQJ SZINÊÊO WPJ UVUVTUVB PTPJUUFFTTB XXX LVMUUVVSJOBQQJ m 66 . Tällä hetkellä häntä kiehtoo muun muassa nokkonen ja sen käyttömahdollisuudet. – Alkuperäiseltä koulutukseltani olen paperiartesaani, ja sieltä juontuu kiinnostukseni erilaisiin kuituihin. – Olen ennemmin luova kuin tekninen. Hän työskentelee niin lasten ja nuorten kuin vanhustenkin kulttuuripalveluiden parissa ja kuuluu osallistavia taideprojekteja tarjoavaan Kulttuurinappi-ryhmään. Hannele Hakanen kertoo, että kynttilän inspiraationa on ollut tuliaiseksi saatu kuusihaarainen kynttilä
– Suunnitelmissa on esimerkiksi graffitipaja ikääntyville. Hakanen opiskelee Kulttuuri hyvinvointipalveluiden voimavarana -koulutusohjelmassa, ja on opinnoissaan vakuuttunut siitä, että jokainen ihminen tarvitsee luovaa tekemistä – eikä aina tarvitse luottaa perinteisiin metodeihin. Sen kautta on myös luontevaa LPIEBUB UPJOFO JINJOFO -VPWVVEFMMB PO valtava merkitys ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Tutustu kartanoon osoitteessa XXX LBSUBOPQJEPU DPN Hannele Hakanen valmistaa neljää erilaista kynttilämallia. Muutaman vuoden jälkeen iski täydellinen kyllästyminen, enkä tehnyt kynttilän kynttilää pitkään aikaan. – Kun valmistin ensimmäiset kynttiläni, olin suorastaan haltioitunut materiaalin mahdollisuuksista. Mennyt maailma ja sen yksinkertainen elämäntyyli kiehtovat häntä; aika, jolloin elämä vielä rakennettiin omin käsin, ilman sääntöjä ja säädöksiä. TAMPEREEN HUUTOKAUPPAKAMARI www.galleriaannmaris.fi 0400-621039 Jukka Takala Antiikki ja taide . . Paloturvallisuuden huomioiminen on UÊSLFÊÊ -BTUFOSVPLBQVSLJU PWBU IVPOPja kynttilämuotteja, sillä niiden suuaukko on kapeampi kuin pohjaosa: tämä on paloturvallisuusriski. Jos joskus kalenteriin ilmestyy tyhjä aukko, se täyttyy kuin itsestään. Miksi vanhusten pitäisi aina vain pysähtyä muistelemaan menneitä, kun jokaisella meistä on tulevaisuus edessä. Kaikki kynttilät kastetaan käsin, ja punaiset kynttilät ovat läpivärjättyjä. 67. Aloin kuitenkin kaivata tätä rauhoittavaa rutiinia, ja työn ääreen oli ihana palata: taiteellisten kunnianhimojen vastapainoksi on oltava jotain, jonka varmasti osaan. Ylväät juhlakynttilät kohoavat yli puolen metrin korkeuteen ja palavat valuttamatta jopa vuorokauden. Kuvat on otettu Survo-Korpelan tilalla Jyväskylässä. Käsillä tekeminen on parhaimmillaan meditatiivista ja synnyttää henkisiä kokemuksia ja oivalluksia. Hakanen puurtaa jatkuvasti erilaisten projektien parissa. o -VPWB UFLFNJOFO BVUUBB QZTÊIUZNÊÊO hetkeen. Hakanen itse nauttii elämästä ja venyy kaikkeen mahdolliseen polkasta keskiaikaharrastukseen. – Jos joskus stressaannun, muistutan itseäni näin: Rakastan, mitä teen ja teen, mitä rakastan, Hannele hymyilee ja sytyttää kynttilän. Kynttilöitä varten kannattaa valita laadukkaita materiaaleja, eikä niitä koskaan kannata polttaa muovimuoteissa. 1BSBmJOJLZOUUJMÊU PWBU LBVOJJO MÊQJLVVMtavia. den valmistaminen ei ole ollut yhtä palkitsevaa. Hannele Hakasen vinkit kynttilän valmistajalle Jos kynttilän valmistaa vain steariinista UBJ QBSBmJOJTUB LZOUUJMÊ WBMVUUBB Steariinikynttilät sopivat vaikka pullon päällä poltettaviksi, jos halutaan valuvaa pintaa. Massa kannattaa kuitenkin siivilöidä esimerkiksi harson läpi, jotta kaikki roskat saadaan pois: vanhat sydänlangan jämät ovat QBJUTJ SVNJB NZÚT WBBSBMMJTJB -BIKBLTJ valmistettavat kynttilät kannattaa tehdä puhtaista materiaaleista, joita voi ostaa askartelukaupoista. Luovuutta koko elämä Hannele Hakanen uskoo, että luovuus ja taiteellinen tekeminen ovat tärkeitä asioita jokaisessa elämänvaiheessa. Yleisimmin kynttilät valmistetaan TUFBSJJOJO KB QBSBmJOJO TFLPJUVLTFTUB Vanhoista kynttilöistä sulattamalla voi tehdä uutta kynttilämassaa
Opettajana hänellä on ollut monipuolinen ja kokeileva keraamikko Kirsti Oksanen, joka on avustanut Sirkulle uusia näköaloja saven työstöön paitsi kansalaisopistossa myös kesäkursseilla, jois- 68 . TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: SIRKKU MUHLI JA SOILI KAIVOSOJA E nsituntuman saveen hollolalainen Sirkku Muhli sai Kärkölän kansalaisopistossa keraamikko Eero Koskelan opastuksella. ”. Kädentaidot Sirkku ja Esa Muhlin pihan taideteokset houkuttelevat pariskunnan persoonalliseen kotiin HÄRÄN VERI RAKUN ILOISIN YLLÄTYS Sirkku Muhli löysi saven 30 vuotta sitten. Rakussa esineen lopputulos on aina arvoitus. Harrastuksen myötä tulivat tutuksi niin puna- ja valkosaven muotoilu kuin dreijaaminenkin. Rakulle tyypilliset halkeamat syntyvät savustuspöntössä, jossa tulikuuma esine sytyttää sinne asetetut purut palamaan, Sirkku selostaa monivaiheista valmistusmenetelmää. – Värien synty on aina yhtä arvoituksellista. Varhaisessa vaiheessa punasavi ja dreijaaminen kuitenkin jäivät. – Valmis raakapoltettu työ lasitetaan, jonka jälkeen se poltetaan uunissa kuumassa lämpötilassa. Antiikki ja taide sa on keskitytty rakusaven työstämiseen sekä polttoon. – Löysin rakukeramiikka-tekniikan 1990-luvun alussa, kun muutimme Hollolaan, Sirkku kertoo. Siihen vaikuttaa muun muassa se, kuinka kauan esine on hapen kanssa teke- ” Luostarit ovat mielenkiintoisia matkustuskohteita. Nykyisin Sirkku tekee lähes kaikki työnsä valkoisesta rakusavesta. Rakuun jää koukkuun Rakutöiden ihanuus on Sirkun mielestä tekniikan yllätyksellisyys. Rakun ihanuutta ei himmennä edes se, että koko prosessin tekeminen on työlästä, savuista ja likaista. Rakuun hän on jäänyt koukkuun, kun löysi rakukeramiikka-tekniikan 1990-luvun alussa. – Koskaan ei voi tietää, minkälainen valmiista työstä loppujen lopuksi tulee
Peili kehyksineen oli Sirkun Malja elämälle – rakukeramiikkanäyttelyn päätyö. Antiikki ja taide . 69
o :IEJTUÊO NJFMFMMÊOJ FSJ FMFNFOUUFKÊ keskenään. Lähdin sinne kesken jäänyt Gabriel kainalossani ja nyt maalaan jälleen, Sirkku kertoo. – Ikonimaalaus jäi jossain vaiheessa taka-alalle, kunnes viime vuonna huomasin, että Valamon luostarissa järjestetään ikoniklinikka. Vanhaan oveen koottu teos sai alkunsa Hollolan kirkon myynnistä olleista urkupilleistä. Aiemmin kiukaanvartijoina toimineet Sirkun rakutontut liitelevät nykyisin pärekorikuumailmapallossa. Vanhojen esineiden uusi elämä .POJQVPMJTFTUJ UBJUFFMMJOFO 4JSLLV ZIEJTtää töissään mielellään eri tekniikoita tai yllättäviä esineitä keskenään. Rakupoltto on raskasta ja kuumaa puuhaa. Luostarit ideanlähteenä 4JSLLV .VIMJO UÚJTTÊ PO VTFJO WBIWBTUJ esillä ortodoksisuus. Näyttelyihin haluan tehdä vaativampaa silmänruokaa ja niiden kautta töitä on menOZU NZÚT KPOLJO WFSSBO LBVQBLTJ "JOBIBO se antaa intoa, kun joku ostaa oman työn. t ,BLTJ BJLVJTUB UZUÊSUÊ t 5ZÚTLFOUFMFF -BIEFO TFVSBLVOUBZItymässä graafisena tiedottajana. Antiikki ja taide misissä ennen viimeistä savustusvaihetta, mutta myös eri savilaatujen ja lasitteiden käyttäytyminen keskenään. Sirkun ensimmäisen yksityisnäyttelyn Luostarin puutarhassa päätyö rakentui sekin rikkinäisen vanhan savupiipunkauluksen ympärille. Siten vanhatkin esineet saavat uuden elämän, Sirkku kertoo ja esittelee savesta valmistamaansa tonttupariskuntaa, joka on oven pielessä lentomatkalla vanhasta pärekorista valmistetulla kuumailmapallolla. Uusimpia oivalluksia ovat metalliset palkintotarjottimet, joihin hän istuttaa savesta tekemänsä ikonin. Suurimman osan töistään Sirkku tekee. t /ÊZUUFMZU -VPTUBSJO QVVUBSIBTTB .BMKB FMÊNÊMMF :IUFJTOÊZUUFMZ .FJMÊO LZMÊO BLBU 70 . Sirkku Muhli t 4ZOUZJ ,ÊSLÚMÊTTÊ t "TVV )PMMPMBO LJSLPOLZMÊTTÊ NJFhensä Esan kanssa. .VIMJU NBULVTUBWBU NJFMFMMÊÊO WBQBB ajallaan luostareissa, joista tarttuu henkisen hyvinvoinnin lisäksi matkamuistoina ideoita paitsi ikoneihin, myös muihin tuleviin töihin. Kodin seinille on vuosien varrella kertynyt kymmeniä ikoneja. o 5FFO TBWJUÚJUÊ NZZOUJJO MÊIJOOÊ .BSJBO joulutorille, mutta en juuri paljon muuten. Sirkku Muhli on ikuistanut lampettiin Hollolan kivikirkon asehuoneen oven, jossa kristillinen pyhimys Hubertus seikkailee. Ikoninmaalaus sai alkunsa 1990-luvulla, jolloin Sirkku kävi ikonimaalauksen peruskursseja muun muassa Valamon luostarissa. – Luostarit ovat mielenkiintoisia matkustuskohteita, Sirkku suosittelee. Myyntiin vain murto-osa Sirkku myy sanojensa mukaan töitään vain sen verran, että saa hankittua uutta savea ja muita tarpeita. Pihakodasta löytyy vanhasta kahvipannusta tehty viehättävä lamppu, joka on saanut koristeikseen osia poronsarvista
Perinteiset maalaustyöt Erikoismaalaukset Ikkunaremontit Huoneistoremontit Kalusteasennukset Puusepäntyöt Sisustuskorjaukset ja maalaukset laivoissa HELSINGIN LAATURAKENNUS OY Hernesaarenkatu 11 C 49, HKI 15 040 560 6875 www.helsinginlaaturakennus.fi Tällä mainoksella (leikkaa talteen) 30.11.2013 asti (jos jäljellä) puuvalmiina 999,- (1400,-) Kustavilainen Fredrika sänky lev. Saven ja ikonien lisäksi Sirkku harrastaa keskiaikaa muun muassa Hollolan Keskiaikaseurassa. Myönteinen juttu! Savi elämään 5BJUFFMMJTVVEFTUBBO IVPMJNBUUB 4JSLLV .VIMJ FJ OVPSFNQBOB BKBVUVOVU PQJTLFMFmaan taiteita. Harrastukset tuovat paljon iloa. Tehtaanmyymälät: 2 VANTAA, Kehä III, Petikontie 1, 1200 m p. kuitenkin omaksi ilokseen tai lahjoiksi ystäWJMMFFO 5JMBVTUÚJUÊ IÊO UFLFF NBIEPMMJTJNman vähän. . Rakusavi on karheaa valkosavea, johon on lisätty samottimurskaa. Esineen lopullinen ulkonäkö on aina arvoitus. Kellotaulussa näkyy rakusaven karkeus. Kuumat esineet sytyttävät purut. Sirkku on ihastunut paljon työtä vaativien tupakellojen valmistukseen. Lämpötila nostetaan uunissa kaasupolttimilla noin 1 000 asteeseen. Iloisin yllätys on niin kutsuttu häränveri. Tässä vaiheessa esineeseen paljastuu lisää sävyjä. Tummanpunainen, niin kutsuttu häränveri, on rakutekniikan upein – ja vaikeimmin saatava – väri. 4JSLLV .VIMJO TBWJUÚJUÊ PO NZZOOJTTÊ .BSJBO +PVMVUPSJMMB 7BOIBTTB kanttorilassa, Hollolan kirkonkylässä. o )BJO LZMMÊ LFSSBO "UFOFVNJJO NVUUB päädyin lopulta opiskelemaan koneenpiirtäjäksi. – Vaikka joskus teenkin työhuoneellani 12-tuntisia päiviä, niin tuntuisi ehkä ahdistavalta, jos joku määrätty työ täytyisi saada valmiiksi ennalta määrätyssä ajassa. Japaninkielen sana raku tarkoittaakin myönteisiä sanoja, kuten onni, rikkaus, nautinto ja täydellisyys. Se on kauniin tummanpunainen, kuparimainen väri, jonka esiin saamisesta voi olla aina iloinen. Raku on vanha japanilainen keramiikkatekniikka, jossa on tyypillistä lasitteen säröileminen lämpötilojen suuresta vaihtelusta. Kun kansi laitetaan pöntön päälle, alkaa savu tehdä työtään. – Esimerkiksi ihmisen anatomia on todella vaikea. 09 855 62 10 2 ESPOO, Finnoo, Suomalaistentie 1, 500 m Edullisesti, luotettavasti ja osaavasti. 180cm www.juvi.fi JUVI® Facebook JUVI® Blogi Antiikki ja taide . .ZÚIFNNJO NZÚT TPNJTUBKBLPVMVO TFLÊ mainoshoitajan tutkinnon suorittanut Sirkku siirtyi graafiseksi tiedottajaksi Lahden seurakuntayhtymään. Lasittamattomat kohdat mustuvat ja lasitetut saavat mystisesti värinsä. Lopuksi esineet pyöritellään hangessa tai vedessä ja hangataan puhtaiksi noesta ja roskista. Viimeistellyt ja raakapoltetut työt lasitetaan ennen uuniin panoa. Kun huomaa sitten saavansa saven elämään ja savimöykylle ilmeen, on POOJTUVNJTFO SJFNV WBMUBWB 4JSLLV .VIMJ toteaa. Tässä kuumuudessa lasite sulaa ja saviesineet hehkuvat punaisina. Savu mustaa säröt ja antaa osalle lasitusta tietyt värit. Sen jälkeen esineet siirretään nopeasti savustuspönttöihin, joissa on purua. 71. o .JLÊMJ PMJTJO OVPSFNQJ WPJTJO FILÊ BKBtella heittäytymistä päätoimiseksi taiteilijaksi, Sirkku pohtii
Aidalla on monia nimiä. – Toki sillä on myös aidan virka. Sirola on tehnyt riukuaitoja itselleen ja muille sekä myyntiin. Muistot palaavat helposti lapsuuden kesiin. Tänään löysin metsäkoivuistani myös pakurikääpää, hän sanoo, siemaillen haastattelun lomassa pakuriteetä. – Aidat olivat tarkoitettu arkiseen käyttöön. Jokaisella on ollut omia tyylejään. Pihapiirejä koristamaan Metsätalousyrittäjä ja ja metsänomistaja Jarmo Sirola on tehnyt metsätöiden ohella paljon riukuaitoja. – Samalla keräsimme riukuaitoja varten riukuja ja työntekijämme kuori tänään niitä. Antiikki ja taide ken, jotka riuku-aitoja nykyisin tekevät, on välillä vähän vääntöä siitä, millainen todellinen riuku-aita on, kommentoi Jarmo Sirola Kiikoisista. Riukuaita on suomalaisen maalaismaiseman tunnelman luoja PERINTEINEN JA IKUINEN Riukuaita on perinteisesti kuulunut suomalaiseen maalaismaisemaan. Nimitykset ja mallit vaihtelevat maakunnittain. Aitatyyppi tehdään joka tapauksessa pystyyn asetetuista seiväspareista ja niiden varaan asetetuista riu’uista, sekä seipäitä yhteen sitovista vitsaksista. Aidoilla suojattiin pihoja ja peltoja villieläimiltä ja karjalta. – Nykyisin niitä käytetään vanhojen talonpoikaistalojen ja museoiden pihapiireissä. Niiden harvojen kes- 72 . Riukuaidassa silmä lepää. Myös tavalliset omakotitalot ja kesämökit haluavat toisinaan riukuaitaa koristukseksi. Itse olen. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA R iukuaita on lähinnä Suomen maalaismaisemaan kuuluva aitamalli. Esimerkiksi tällä paikkakunnalla, Kiikoisten torpparinmuseon alueen ympärillä on riukuaita. Niitä ovat eri puolilla maata tehneet eri tekijät. Haastattelupäivänä päätyönä oli havujen keräys. Etelä-Suomessa riukuaidalla tarkoitetaan lähinnä pyöreistä riu’uista yksittäisiin tolppiin naulattua aitaa. Se on vanhimpia Suomessa tavattuja aitatyyppejä. Arjen historia Riukuaita on tyypiltään pitkäjuoksuinen ja läntinen. Yhtä ainoata totuutta niiden tekemiseen ei ole vieläkään. Aitaa voidaan tukea muutaman seiväsparin välein niin sanotuilla varokkailla eli vinotuilla. Viistoaita, pisteaita, juoksuaita, panenta-aita, suolsoaita, pinta-aita, pistosaita eli aidasaita, särentöaita, ja niin edelleen
Niiden välissä on rimat, jotta ne kuivuvat paremmin. Nykyiset aidat ovat aina pyöreistä riu’uista tehtyjä. Aita oli tyypillinen myös tilojen rajoilla erottamassa naapurit toisistaan. tehnyt riukuaitaa lapsia ja eläimiä varten. Karjatalouden myötä riukuaidat valloittivat kulttuurimaiseman, riukuaidalla rajattiin laitumet ja laidunlohkot. Riukuaidan historiaa Esihistoriallisena aikana riistaa johdettiin pyydykseen hyvinkin alkeellisilla riukuaidoilla. Koivu ja leppä saattavat lahota helpommin, joten niitä on parempi välttää. Jokaisella on myös oma aitamallinsa ja käsialansa. – Olen aikanaan katsellut 30-luvun vanhoja valokuvia, joissa näkyi myös aitaa. Aidaspuuksi käytetään useimmiten kuus- Riukuaidan kunnostamista Korteniemen perinnetilalla Liesjärven kansallispuistossa. Nykyään riukuaikoja ei kuitenkaan katajasta juuri enää tehdä. Niissä näkyi kaikenlaisia aitoja. Puutarpeita Kiikoisissa asuva metsätalousyrittäjä Jarmo Sirola on tehnyt lukuisia riukuaitoja itselleen ja muille. Ne tehtiin ylipitkiksi. Aita estää eläimien menemisen ulos, mutta toisaalta pitää myös villieläimet ulkona. Toinen vaihtoehto on säilyttää ne kosteassa tai liottaa ennen käyttöä. Reilun metrin pituiset sidokset eli vitsakset voidaan tehdä näreen latvoista. – Keräämme juuri nyt syksyllä ja talvella riukuja varastoon. Tarveaineita menee aidan tekemiseen aika runsaasti. Aidan pystytys oli siksi melko nopeaa työtä. – Vanha sanonta sanoo: ’Kun on katajainen seiväs, haapainen aidas ja kuusinen vitsas, aita kestää miehen iän’. Ensin riu’ut kuoritaan eli aisataan kolmelta tai neljältä sivultaan. Niistä tehtiin rakennuksiin esimerkiksi lehtereitä, trossipermantojen ja pärekattojen alustoja, heinäseipäitä ja kärväitä, selvittää Jarmo Sirola. Kun riukuja säilyttää ilmavassa paikassa hyvin, ne säilyvät vuosia. Seipäiksikin parhaita ovat havupuut. Jos oli käytössä harvennettavia haapoja, kuoritut haapapuut kestivät kauan riukuina. Osa oli pyöreistä puista tehtyjä, mutta niitä tehtiin myös puolikkaista, neljänneksistä ja jopa kuudes- ja kahdeksasosista. – Käyttötarkoitukset ovat kuitenkin jokaiselle tekijälle erilaisia. Haapakin on sen verran harvinaista, että riukuaidat tehdään useimmiten kuusista, toteaa metsätalousyrittäjä Sirola. Kun aitaa korjattiin, lahoa tyveä vain veistettiin teräväksi, jolloin seiväs palveli samalla paikalla. Parhaita puita aitoihin olivat kuusi ja kataja, joista pyrittiin tekemään ainakin aidan seipäät. Aitoja tehtiin myös siksi, että lehmät eivät menisi pellolle. Metsässä aita tehtiin lähistön puista. Suurin osa aidoista oli kuitenkin tehty ranteenvahvuisesta, pyöreästä puusta. ta. Se aidattiin eläimiltä turvaan. Aidan tekeminen oli useimmiten miesten viljankylvön jälkeen tekemää työtä, mutta myös naiset tekivät aitoja. Sidontavitsaksina oli näre paras, mutta myös koivusta tehtiin vitsaksia. Aidaksille sopiva mitta on 3-6 metriä. Tarveaineita kuluu runsaasti Tarveaineina kannattaa aina hyödyntää harvennusmetsien roskapuu, joka on ihanteellista aidan tekemiseen. Kivisillä seuduilla pellolta koottiin kiviaitoja, joiden päälle riukuaita voitiin pystyttää. Niiden laaja käyttö loppui teollisen piikkilangan tuloon 1900-luvun alussa. Jos sitä ei ollut saatavilla, käytettiin halkaistua puuta, Sirola kertoo. Sirola on itse pitänyt tarkkaa kirjanpitoa määristä ja materiaaleista. – Entisaikana pienen pyöreän puun käyttö oli hyvin ymmärrettävää, sillä paksummille puille oli muuta käyttöä. Se estää esimerkiksi jänisten pääsyn puutarhaan. – Lehmät laidunsivat metsässä, ja pelloilla oli arvokasta leipäviljaa kasvamassa. Kun rautalanka tuli laajemmin käyttöön, riukuaitoja sidottiin myös sen avulla. Maahan kasattuna riu´ut säilyvät korkeintaan vuoden. – Vinotukia tulee tekijästä riippuen. Peltoaidan aidakset oli otettu jo edellisenä talvena metsästä ja ajettu työmaalle. Seipäiden määrä on melko helppo laskea, kun päättää sen, kuinka etäälle seiväspari toisistaan tulee. – Meillä on niitä varten hyvät katokset, joissa seipäät ovat maasta koholla. Tarveaineet talvella ’Materiaalin keräys on työläs työvaihe. Sirola käyttää vitsoinakin kuusta. Seipäät ja mahdolliset vinotuet ovat 2-3 -metrisiä. Aita tehtiin jokapäiväiseen, arkiseen tarpeeseen niistä materiaaleista, jotka olivat helpoiten saatavilla. Mitä lähempänä kylää aita oli, sitä tiheämmäksi ja paremmin se oli tehty, sillä kylässä ja sen lähellä karja ja myös siat laidunsivat vapaina. Kuivuminen alkaa usein jo maaliskuussa, joten käyttövalmiita ne ovat ensi kesänä, Sirola toteaa. Kuva: Tuulikki Sirola. Jos käytetään oman metsän tarpeita, on hyvä kerätä tarveaineet jo syksyllä tai talvella ennen pääsiäistä, jolloin puu on vielä lepotilassaan. Aidaspuu on tyvipäästä käsivarren paksuinen, seipäät taas ohuempia (4-5 cm). Vitsakset kannattaa kerätä tuoreena, koska silloin puu on vielä joustava
Tolppien väliin päättyy aina yksi riuku. Kun tehdään länsisuomalaista, matalajuoksusta aitaa, jokaiseen seiväspariin tulee kolme vitsasta, Sirola selvittää. Kun aita alkaa valmistua, loppupätkä tehdään lyhyempänä, jotta se nousee tavoiteltuun korkeuteensa. – Vinossa olevat aidakset eivät houkuttele eläintä kiipeämään, eikä niiden päälle voi nousta seisomaan. Aitaa hoidetaan niittämällä tai repimällä ruoho pois aidan alta kostuttamasta ja lahottamasta. Sirolat esittelevät myös metsätalousyrityksensä toimintaa, tuotteita ja käytännön ratkaisuja. Vaakasuorassa olevat aidakset olisi helpompi eläimenkin ylittää. – Jos käy niin, että ne vuosikymmenen jälkeen ovat lahonneita maan rajasta, ne pystytään teroittamaan pienellä kirvellä uudelleen ja istuttamaan syvemmälle maahan. myös jonkin verran. Aloituksessa ja lopetuksessa vinotukia kannattaa käyttää molemmin puolin. Sirolan aitojen seipäät ovat noin 2,5 -metrisiä. Vitsaksia voi myös mennä hukkaan, elleivät ne halkea juuri oikealla tavalla esimerkiksi paikanpäällä tehtäessä, Sirola sanoo. Esimerkiksi 25 metriä pitkään aitaan saattaa mennä 46 kappaletta pystytolppia, 13 vinotukea ja 70 aidasriukua. Paksu tyvipää tulee yleensä ylöspäin. Jos tehdään harvaa lehmäaitaa, seiväsparien väli voi olla 1,5-2 metriä. Kohollaan olevat riu’ut ovat vitsasten varassa. Näitä tarvitset riukuaidan teossa: r "JEBTNBUFSJBBMJ KB QZTUZTFJQÅÅU r ,JSWFT TFJQÅJEFO UFSPJUVLTFFO r /VPUJPQBJLLB TFJQÅJEFO IJJMFTUZLTFFO TFJQÅÅO LÅSKFU WPJEBBO IJJMFTUÅÅ r 7JUTBTNFUTÅÅO QVVLLP LÅSLJTJMNVO IBMLBJTVVO KB WFTVSJ OÅSFFO LBULBJTVVO r "JEBTUFO BJTBVLTFFO WJOP QVLLJ UBJ NVV UVLJ LVPSJNBSBVUB r "JEBTUFO IBMLPNJTFFO IBMLBJTVMBJUF UBJ LBLTJ LJSWFTUÅ UBJUBWJOF LÅZUUÅKJOFFO r 7JUTBTUFO UVPSFFOB QJUÅNJTFFO FTJNFSLJLTJ QVSP KPLJ UBJ BMMBT UBJ NÅSLÅÅ IFJOÅÅ KB WBBUUFJUB r 5FSÅWÅ QVVLLP WJUTBTUFO PIFOUBNJTFFO r 3BVUBLBOLJ TFJQÅJEFO QZTUZUZLTFFO r .JFMFMMÅÅO KPLV OFVWPOBOUBKB UBJ UZÕO WFUÅKÅ KPLB PO PMMVU NVLBOB BJUBB QZTUZUUÅNÅTTÅ r 3VLLBTJB MBBTUBSJB 0NBO TFVEVO UZZQJMMJOFO BJUBNBMMJ NBBTUPTUB UBJ LPUJTFVUVLJSKBTUB WBMPLVWJTUB -ÅIEF WTQFSJOOFNBJTFNBU OFU 74 . – Mitä idemmäs mennään, sitä pystympään riu’ut nousevat. Jos tarvitaan tiheämpi aita, joka estää lampaiden, koirien ja lasten kulkemisen, seipäiden väli on vähän toista metriä, Sirola selvittää. Kuivuttuaan sidos on tiukka ja kestää hyvin. Aidan kallistumista voidaan ehkäistä vinotuilla. Sirolan tekemät aidat ovat sitä aina. Kuvassa näkyvät hyvin myös varaseipäät, varokkaat eli aidan vinotuet. Vitsakset voi kiristää kirveen hamaralla. Jos maasto on kivinen, eikä kangella pysty lyömään maahan reikiä, seipäille pitää tehdä joku muu tukirakennelma. Vähemmistöpuulajien kasvatus ja niistä saatavan sahatavaran kauppa ovat heidän erityisalaansa. – Jos aita kallistuu ja aidasten väleihin kasvaa pitkää ruohoa ja heinää, se pitää aitaa kosteana. Vinotuet antavat aidalle pidemmän elämän. Metsäalan ammattilaiset Kiikoisissa asuva Sirolan perhe myy monenlaisia metsätuotteita, kuten joulukuusia, sahatavaraa, polttopuita ja metsän erikoisuuksia. Portin kohdalle laitetaan vaakasuoraan riukuja, jotka sitten työnnetään sivuun. Nekin kiinnitetään vitsaksilla esi- Puolangan Auholla sijaitsevan Tiaisen torpan riukuaidan närevitsaksia.. Aidan huoltoa Useimmiten riukuaidan riu’ut ovat vinoja. merkiksi joka toiseen tolppapariin, vuorotellen molemmille puolille. He tarjoavat luentoja, neuvontaa ja opastusta monissa metsäasioissa. Kun materiaalit ovat valmiina, katsotaan aidalle sopiva paikka. Näin se kestää hyvin pari vuosikymmentä ilman mitään sen kummempaa huoltoa, sanoo Sirola. Vitsaksia ja aidaksia lisätään vuoron perään. Jokaiseen seiväspariin menee kolme vitsasta ja aloitukseen ja lopetukseen enemmän, samoin porttiin. Vitsaksia tarvitaan noin 80. Kun seiväsparit ovat pystyssä, ladotaan aidakset eli riu’ut niiden väliin. Pystyseipäiden reiät kannattaa tehdä rautakangella. Aitaa on tarpeen tukea tukiseipäillä. Näin aita näyttää vankemmalta eläimenkin silmiin. Joulukuusten ja erikoispuiden kasvatuksesta ja markkinoinnista perheellä on lähes 30 vuoden kokemus. – Halkaistu, sormenvahvuinen kuusen vitsas kiedotaan seipäiden ympärille kahdeksikon muodossa. Näin niille saa lisää elinaikaa, hän sanoo. – Ensin lyödään seiväsparit maahan pareittain, eli kaksi seivästä rinnakkain. Antiikki ja taide Aidan tekeminen Perinneaita ei ole vaikea tehdä. – Tahti riippuu siitäkin, millainen maasto on, ja minne asti riu’ut pitää kantaa. Seiväsparien välit riippuvat aidan tarkoituksesta. Aidan tekemiseen Sirola sanoo käyttävänsä reippaalla työtahdilla 2-5 metriä tunnissa. Riukuaitaa Utajärven Saginkylässä. Sirolat opastavat retkille luonnon helmaan, metsäluonto kun on täynnä monenlaisia elämyksiä. Aidan linja pysyy suorana, kun se on etukäteen katsottu linjanarulla juuri siihen kohtaan, mihin se halutaan. Sirolan palveluihin kuuluvat myös juhannuskoivut, aurausviitat, linnunpöntöt, koristehavut, aita- ja tukitolpat, pihlaja- ja raitapuiset esineet, riukuaidan teko, tuohityöopetus sekä puunrungot erityistarpeisiin, erikoispuiden kasvatus ja konsultointi.
75. Arjen historia Kansallispuvut ovat merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Kansallispuku on myös moderni juhla-asu. Kansallispuku on nykyajan juhla-asuste Suomessa on nelisensataa erilaista kansallispukumallia. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: LASSE KELTTO JA ANNELI HEMMILÄ-NURMI/ SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO/ SUOMEN KANSALLISPUKUKESKUKSEN KUVA-ARKISTO Antiikki ja taide . Yhä useampi haluaa valmistaa itse kansallispukunsa. Pukua voi käyttää kaikissa juhlatilaisuuksissa. Kuvassa ovat Kymin puku, Lammin ja Padasjoen miehen puku sekä Hämeen ja Ylä-Savon naisten puvut
Näin on esimerkiksi savolaisissa puvuissa. Perittyjä, vuokrattuja ja teetettyjä pukuja Kansallispukuihin kuuluu myös arvokkaita koruja. Ne ovat kauniita ja arvokkaita juhlapukuja, jotka sopivat täydellisesti myös nykyajan juhla-asuiksi. Suurin ero suomen- Tuutarin puvun vironvyö eli poimittu pirtanauha. Suhteessa niiden määrään kansallispukuja näkee yllättävän vähän käytössä. 76 . – Arvostukseen kuuluu myös, että meidän kansallispukuneuvontaamme tulee paljon kyselyjä, joissa halutaan varmistaa, että kansallispuvun kanssa ei tule tehtyä virheitä. – Se sopii erittäin hyvin monenlaisiin perhejuhliin, valmistujaisjuhliin ja jopa häihin ja itsenäisyyspäivän juhliin. Kangas sanoo, että selkein jako suomalaisissa kansallispuvuissa on jako karjalaisiin pukuihin ja länsisuomalaisiin pukuihin. Suomenkielisellä alueella on paikkakuntia, joilla on pelkästään naisten puku. – Ja toiset pari sataa mallia löytyy ruotsinkieliseltä alueelta. Myös alueen historia näkyy puvuissa. – Haluamme silti kannustaa ihmisiä ottamaan kansallispukuja käyttöön vieläkin enemmän. Niihin liittyy historiallisesti voimakkaita tunteita, ja usein puvun kautta halutaankin korostaa karjalaisia sukujuuria. Länsisuomalaiset ja karjalaiset puvut Suomessa on valtaisa määrä kansallispukumalleja, jotka vaihtelevat maakunnittain ja paikkakunnittain. – Ero on melko suuri. – Vaikka kaikilla ei ole tarkempaa tietoa kansallispuvuista, jokaisella suomalaisella on tietynlainen mielipide siitä, miten ja missä niiden kanssa tulisi olla, Kangas toteaa. – Kansallispuvun käyttö on hieman hiljaisemman kauden jälkeen taas vilkastunut. Ihmisillä on kotonaan pukuja. ” Vaikka kaikilla ei ole tarkempaa tietoa kansallispuvuista, jokaisella suomalaisella on mielipide siitä, miten ja missä niiden kanssa tulisi olla. Meiltä kysytään paljon, toiminko oikein, jos puen pukuni näin ja näin tai käytän tällaisia jalkineita sen kanssa. Länsisuomalaisiin pukuihin luetaan kaikki muut paitsi Karjalan kannaksen puvut. Tänä päivänä niitä suositaan niin perhejuhlissa kuin itsenäisyyspäivän juhlissakin. Kansallispuvuilla on edelleen tärkeä rooli suomalaisessa kulttuurissa. Kuvan koru on Kivennavan äyrämöispuvun paljinsolki, joka sulkee rekkopaidan halkion. K ansallispuvut eivät suinkaan ole muinaishistoriaa. Karjalaisissa puvuissa on Kankaan mukaan runsaasti käsin kudottuja kankaita, pisejä ja kirjontoja. Taina Kangas sanoo, että maamme suomenkielisellä alueella malleja on kaikkiaan parisensataa. – Mitä lähempänä ollaan itärajaa, sitä enemmän puvuissa on karjalaisvaikutteita. – Kaiken kaikkiaan suosituimpia kansallispukuja Suomessa ovat karjalaispuvut. ja ruotsinkielisten alueiden pukumallistoissa on, että ruotsinkieliseltä alueelta löytyy jokaiselta paikkakunnalta sekä naisten että miesten puku. Länsisuomalaiset puolestaan käyttävät enemmän ostokankaita. Vaiku- ” tukset karjalaisiin pukuihin tulevat selkeästi idästä, kun taas länsisuomalaisissa puvuissa näkyvät lännestä tulleet vaikutukset. Viime aikoina ilahduttavaa on ollut se, että ihmiset ovat innostuneet tekemään myös itse kansallispukuja, toteaa kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksesta. Merkille pantavaa suomalaisten suhteessa kansallispukuihin on se, että arvostus ja kunnioitus niitä kohtaan ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Mitä lähempänä taas ollaan rannikkoa, sitä selkeämmin puvut ovat lännen tyylisiä. Antiikki ja taide Koska kansallispuku on virallisesti hyväksytty juhlapuku, sitä voidaan käyttää kaikissa juhlatilaisuuksissa, Taina Kangas huomauttaa. Moni saa kansallispuvun perinnöksi. Kansallispukujen mallit vaihtelevat suuresti alueittain ja jopa paikkakunnittain
Kansallispuvun valinnassa ei ole rajoituksia. Asuja käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla. Alaan perehtyneitä kansallispukujen valmistajia löytyy eri puolilta Suomea. Vaikka suurin osa ihmisistä valitsee mielellään pukumallin sen mukaan, mistä Kansallispukua voi käyttää kaikissa juhlatilaisuuksissa. – Jokainen saa valita ihan vapaasti pukunsa. Kansallispukuun kuuluvat tietyt puvun osat, päähineet, kengät ja korut. Maan johtava kansallispukujen valmistaja on Helmi Vuorelma Oy, jonka mallistosta löytyy lähes sata erilaista pukua. Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia toisintoja kansan perinteisistä ja yksilöllisistä juhlaasuista. Kansallispukumalleja ovat koonneet eri vuosikymmeninä lukuisat tutkijat ja virkamiehet. On myös yksityisiä pukujen valmistajia, joilla on joitakin pukumalleja vuokrattavana, Kangas kertoo. Arvokkaasti ilman etikettisääntöjä Miten kansallispukuja sitten tulee käyttää ja voiko niiden kanssa tehdä tietämättään joitakin kardinaalivirheitä. – Kansantanssiseurat ja tanhuseurat vuokraavat pukuja. Ensimmäiset kansallispuvut koottiin Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla, joka oli kansallisromantiikan aikaa. – Ei siihen kuulu sen kummempia sääntöjä kuin se, miten nyt ylipäätään on hyvä käyttäytyä juhlapuvussa tai juhlissa. – Mikäli haluaa itse valmistaa pukunsa, TAITO-yhdistyksen käsityökeskuksissa eri puolilla maata on tuotannossa aina oman alueensa kansallispukuja. – Hintaan vaikuttaa muun muassa se, miten pitkälle puku valmistetaan puhtaasti käsityönä, miten paljon kirjailuja siihen tulee, millaisesta kankaasta se tehdään, ja millaisia osia ja koruja siihen tulee, Kangas toteaa. Entä miten arvokkaasti pukua tulisi kantaa. Kuvat ovat Säkylän miehen liivin etukappaleesta, jossa näkyvät käsin tehdyt napinlävet ja metalliset kantanapit. Kangas vastaa sanomalla, että perusperiaate on, että puvun yhteydessä käytetään vain niitä puvun osia, jotka kuuluvat siihen. Sieltä saa myös pukua varten kankaita, tarvikkeita, ohjeita ja kaavoja, Kangas toteaa. Kansallispuku perustuu kansanpukuun Kansallispuku on kokonaisuus, joka nykyihmisen näkökulmasta katsottuna on eräänlaista kerrospukeutumista. Kansallispuvut perustuvat alueensa ja aikakautensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin. Koska kyse on jo rahallisestikin arvokkaasta puvusta, en nyt lähtisi se päällä vaikkapa festareille, Kangas vastaa. on itse kotoisin, valintakriteerejä voi olla muitakin. Niiden suosio on kasvanut viime aikoina. 77. Hintahaitari teettämisessä on valtaisa, sillä kansallispukumallit ja niiden eri osat vaihtelevat hyvinkin paljon. (Lähde: Suomen käsityön museo/ Suomen Kansallispukukeskus) Miesten kansallispukuihin kuuluu liivi, jossa on näyttäviä yksityiskohtia. joko äidiltään tai isoäidiltään, mutta pukuja voi myös vuokrata, teettää tai jopa valmistaa itse. Parasta olisi tietenkin, että kaikki pukuun kuuluvat osat olisivat mukana, päähineitä ja jalkineita myöten. – Eri pukujen osia ei pitäisi yhdistellä keskenään. Nuorten tyttöjen pukuihin kuuluvia hiusnauhoja, pinteleitä tai säppäleitä ei kuitenkaan suositella aikuisen naisen käyttöön. Antiikki ja taide . Onko olemassa joitakin etikettisääntöjä, miten kansallispuku päällä tulee käyttäytyä. – Jos ei kuitenkaan omista aikuisen naisen päähinettä, kuten tykkimyssyä tai huntua, se ei estä puvun käyttämistä. Mikäli haluaa itselle parhaiten sopivan puvun, paras tapa on teettää se omilla mitoilla. Kiinnostuttiin myös kansan pukuperinteestä, jonka yleismuoti oli syrjäyttänyt koko maassa 1800-luvun loppuun tultaessa. Kokoamis- ja tutkimusperiaatteet ovat vaihdelleet. . On vaihtelua siinä, kuka haluaa korostaa mitäkin sukujuurta, ja miten pitkälle itse kukin haluaa mennä omien sukujuuriensa kanssa, Kangas sanoo. Silloin ihailtiin kansan käsityötaitoa naapurimaiden ja KeskiEuroopan mallin mukaisesti. Esimerkiksi Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Helsingissä vuokraa pukuja, ja heillä on määrällisesti laajin vuokrapukuvalikoima
Kuvanveisto Isä ja poika Alonen takovat taidetta Pykälistön tilalla voi hämmästellä cityeläimiä ja sulatella EU-kritiikkiä TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Isä ja poika Kari ja Samuli Alonen ovat kunnostaneet Pykälistön tilan Jyväskylän kupeessa galleriaksi, ateljeeksi ja omaleimaiseksi matkailukohteeksi. Antiikki ja taide Metallin työstämisessä on monta vaihetta. Samuli Alosen tavoite on saada veistoksiaan pysyvästi esille myös ulkomaille. 78 . Linnunnokka saa laikkakäsittelyssä viimeistellyn kiillon.. Myös Kari Alosen nimi valo- ja veistostaiteilijana on tuttu ympäri Eurooppaa
kokoelma kiviä, jotka hehkuvat valoa. Vaikka rautatieliikenne on loppunut vuosia sitten, vaunuissa käy silti vilske. – Olemme pitäneet yhteisnäyttelyitä, ja ne toimivat aika hyvin, kun tyylimme on niin erilainen. Tilan joka nurkka kaivoa myöten on valjastettu taiteelle. V anhan ratavartijantuvan edessä nököttää neljä junavaunua. Hillopurkkien sijaan lattialla on mahtava Kari Alosen Kivien hehku -teos ihastuttaa Pykälistön maakellarissa. Valtavat teräsmuurahaiset vahtivat talon nurkalla, metallihirvet juoksevat junan rinnalla, kauniit pallopatsaat peittyvät ensilumivaippaan. Vain pihaa koristavat mahtavat veistokset supisevat juttujaan. Maakellari ei ole Pykälistön ainoa paikka, joka kätkee sisäänsä yllätyksen. Perimmäisessä vaunussa on Kari Alosen töitä, joiden poliittista kantaa ei tarvitse paljon pohtia. Kari Alosen työt ovat kantaaottavia, satiirisiakin, kun taas Samulin taiteesta huokuvat lempeämmät ja luonnonläheisemmät arvot. Samuli kertoo, että yhteistyö isän kanssa on yleensä tiukkaa työntekoa, ja se sujuu mukavissa merkeissä. Poika-Alonen uskoo menestyneensä kuvanveistäjänä osaltaan juuri siksi, että isän jalanjälkiä seuratessa hänellä ei ole ollut liian ruusuista kuvaa taiteilijaelämästä. Samulin isä, kuvanveistäjä Kari Alonen, 60, on hänkin matkoilla. ” Valtavat teräsmuurahaiset vahtivat talon nurkalla, metallihirvet juoksevat junan rinnalla, kauniit pallopatsaat peittyvät ensilumivaippaan. Viereisessä vaunussa on isä-Alosen abstraktimpia veistoksia. Myös markkinointipuolen pitää olla kunnossa. Raiteiden päälle on pystytetty omalaatuinen taidenäyttely, joka esittelee kahden sukupolven kuvanveistäjien aikaansaannoksia. – Kuvanveistäjän työ on hyvin fyysistä. Vaunun perällä vartioi kivestä ja puusta veistetty Johtoryhmä: Kiilapää, Kaistapää ja Älypää. Koko ajan pitää olla uusiutumiskykyinen ” ja ahkera. Kumpikin käyttää töissään kiveä, metallia ja luonnonmateriaaleja, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Hänen Citybird -veistoksensa matkaavat pian Pariisiin, ja linnut kaipaavat mukaansa lisää haudottavaa. Antiikki ja taide . Hänestä alkoi kiertueen edetessä tuntua siltä, että kiven sisään pitäisi saada mieluummin valoa, Samuli kertoo. Kahden polven kuvanveistäjiä Isä ja poika Alonen työskentelevät tiiviisti yhdessä, vaikka tekevätkin molemmat omia juttujaan. – Isä sai idean kiven ja valon yhdistämisestä tehdessään Kiveä kiven sisään -taiteilijakiertuetta vankiloissa. Aloset ovat rakentaneet Pykälistöön myös ajan hengen mukaisen työpajan. Katsojasta on kiinnostavaa, kuinka eri tavoin samaa materiaalia voi lähestyä, Samuli pohtii. Samuli uskoo, että tilan erikoinen miljöö vaikuttaa taideseppien työskentelyyn ainakin alitajuisesti. – Olemme remontoineet ja rakentaneet täällä isän kanssa vuodesta 1999 lähtien. Niiden sanoma on vahvasta muotokielestä huolimatta hie- Samuli Alosen citylinnut ovat kiehtova yhdistelmä abstraktia ja esittävää taidetta. Taidejunan kyydissä Pykälistön neljään junavaunuun on koottu isän ja pojan teoksia. Pihassa on lisäksi maakellari, kaivo ja neljä vanhaa junanvaunua. Pykälistö rakentuu pikkuhiljaa, ja uudistuksia on koko ajan suunnitteilla: seuraava isompi hanke on tilalle rakennettava valimo. Siitä meillä aina välillä tulee isän kanssa näkemyseroja, Alonen naurahtaa. Samuli Alonen, 36, seisoo räntäsateessa ja pyörittelee kädessään pronssisia linnunmunia. EU:n huoneentaulu -kiviteokseen on Raamatun kymmenen käskyn tapaan hakattu kiivaita ajatuksia: ”Koko Suomi Naturaksi, toimeentulo unelmaksi”. 79. Nikkarityylinen ratavartijan vahtitupa ja ulkorakennus 1800-luvun lopulta auttavat unohtamaan, että tila sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn tien varrella vain neljän kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Isä-Alonen esittelee valoveistoksiaan Belgian Hasseltissa järjestettävässä Light in the City -seminaarissa. Pykälistössä on siis tänään hiljaista. Galleriatilaa kaivossa ja kellarissa Pykälistön pihapiiri on hengeltään kansallisromanttinen ja salaperäinen. Samuli avaa kellarin oven ja seuraan häntä pieneen maanalaiseen galleriaan
. Samuli Alonen voitti viime vuonna Billnäsin Ruukin nuorille taiteilijoille järjestämän kuvataidekilpailun. Seinän tauluissa soit- telee teräspariskunta torvea ja iltarusko pilkistää metallisena poltetun puun raosta. Myös Kari Alosen veistokset ovat niittäneet mainetta. Tutustu tilaan ja Alosten taiteilijaperheeseen osoitteessa www.designalonen.fi. Pykälistön pajassa on kaikki tarvittavat välineet metallien työstämiseen. www.minimaailma.fi sähköposti: kurki-suonio@minimaailma.fi, puhelin 050 548 26 70 80 . Samuli Alosen taidetta esittelevässä vaunussa on täysin toinen tunnelma. Työt ovat herkkiä ja kauniita, eri tavalla oivaltavia. Häneltä on tilattu lukuisia julkisia veistoksia, joista ehkä tunnetuin, Cityhirvi, käyskentelee Jyväskylän Matkakeskuksen pääsisäänkäynnin vieressä. Näiden vekkuleiden muurahaisten lisäksi Samulin käsistä on karannut muun muassa lohia, hirviä ja lintuja.. Pykälistö on avoinna ympäri vuoden, ja tilalla on tarjolla myös kokous- ja elämyspalveluita. – Minä saan innoitukseni luonnosta ja satunnaisista ajatuksista. – Valttejani ovat omaperäisyys ja rentous. Antiikki ja taide Samuli Alonen tunnetaan cityeläin-veistoksistaan. Jyväskylän Rantaraitilla hehkuva Kajo lienee Suomen tunnetuim- Pykälistön tila sijaitsee osoitteessa Laukaantie 30, 40320 Jyväskylä. pia valoveistoksia. Omiin onnistumisiin on hyvä ottaa etäisyyttä. Molemmat Aloset tähtäävät nyt ulkomaille, ja Samulilla on selkeä haave saada veistoksiaan pysyvästi esille ympäri maailmaa. Yleisöä vartenhan taidetta tehdään, taiteilija naurahtaa. Vaunun keskiosassa on avoimen kirjan muotoon taottuja patsaita, joilla on linnunpäät. Myös työ itsessään on inspiroivaa, ja kehittyäkseen pitää olla kokeilunhaluinen, Samuli miettii. Jätän kuitenkin töideni tulkinnan katsojille. Kari Alonen tekee myös kantaaottavia veistoksia kuten tämä ”Säästöhöylä.” Kansainvälisiä tulevaisuudensuunnitelmia Samuli Alonen suhtautuu kuvanveistäjän työhön vakavasti. Taide on epävarmaa: koskaan ei tiedä, mikä teos menee kaupaksi. Aloset rakentavat tilalle myös valimon. Kuvanveistäjän työ on paitsi luovaa, myös fyysisesti raskasta. – Koskaan ei saa tuudittautua turvallisuudentunteeseen. Epävarmuus ja ahkeruus vievät eteenpäin. Haaveilulla ei elä, Alonen miettii. man leppoisampi
www.ruukkikirppis.com Löydät meidät myös Facebookista Antiikki ja taide . Ateneumin taidemuseo. RUUKKIKIRPPIS Billnäsin ruukissa Antiikkia, käyttötavaroita & huonekaluja ym. 2014 Sara Hildénin Taidemuseo Tornio Taidebasaari 23.–24.11. Antiikki- ja keräilymessut Heinolan VPK-talo Järjestäjä: Keräilykuume Seinäjoki 30.11.–1.12. LOPPUVUOSI TUO TULLESSAAN MUKAVIA ANTIIKKITAPAHTUMIA Antiikki ja taide -lehti poimi tapahtumatarjonnasta kiinnostavia antiikki-, taide- ja kulttuuritapahtumia. Keväällä sama näyttely oli Ateneumissa. Antiikki- ja keräilymessut Hämeenkaari Järjestäjä: Laatumessut Heinola 23.–24.11. 2013 Aineen taidemuseo Tikanojan taidekodissa Vaasassa on helmikuun puoliväliin saakka ainutlaatuinen taidenäyttely Linnan aarteet – taidetta Presidentin linnasta. Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa 22.11.–30.8.2014 Linnankatu 80, Turku Mereen menetetyt – Vrouv Marian ja st. ANTIIKKIMESSUT JA ?MARKKINAT Hämeenlinna 16.–17.11. Mikaelin tarinat 18.10.–6.4.2014 FORUM MARINUM Turun taidegraafikot ry:n 80-vuotisjuhlanäyttely 15.11.–2.2.2014 Aboa Vetus & Ars Novamuseo Salo ILKKA LAMMI ja menneisyyden katku 12.10.–5.1.2014 Salon taidemuseo-veturitalli Määränpää Mars 5.10.–23.3. Näyttelyssä on esillä myös tämä viehättävä Aukusti Uotilan Kukkaistyttö (1885). 2014 Heureka Lieksa Lieksa 40 vuotta 2.10.–24.11. 2013 Pielisen museo Tampere Ellen Gallahager: AxME 28.9.–26.1. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto/ Hannu Aaltonen. 81. Antiikin ja keräilyn myyntitapahtuma Seinäjoki Areena Järjestäjä: Seinäjoen Messut Helsinki 7.–8.12 Antiikin ja Taiteen joulumarkkinat Astoria-sali, Iso Roobertinkatu Järjestäjä: Fiskarsin Antiikkipäivät ry NÄYTTELYT Helsinki AHO & SOLDAN – Autot & Helsinki, valokuvanäyttely 15.11.–16.3.2014 Suomen kansallismuseo ART NOVEUN Luonto 5.10.–16.2.2014 Helsingin kaupunginmuseo Lä-bas 13.11.–24.11.2013 Helsingin taidehalli Espoo JAA/EI/POISSA – kokoelma todellisuuksia 13.11.–2.3.2014 EMMA Vantaa Heureka tulee hulluksi! 12.10.–2.9.2014 Heureka Kesän kaipuu – matka naivismin maailmaan 2.11.–5.1.2014 Tampereen taidemuseo Vaasa Linnan aarteet – taidetta Presidentin linnasta 2.11.–16.2.2014 Tikanojan taidekoti Seinäjoki Lotta Svärd 90 vuotta & Mannerheim ja päämaja näyttely 20.10.–18.5.2014 Lotta svärd museo Jyväskylä Anna Ruth 9.11.–12.1.2014 Onni Kososen muistonäyttely 7.9.–6.1.2014 Keski-Suomen museo Turku Enemmän kuin tuhat sanaa
Luonnonantimia hyödynnettiin monipuolisesti, ja luonnon kiertokulkua kunnioitettiin. Hän muistaa, kuinka hänen äitinsä onnistui pitämään perheen leivässä sinnikkyydellä ja kekseliäisyydellä. J yväskyläläinen Anita Louniala, 79, on elänyt elämänsä luontoa kunnioittaen, sitä kuunnellen ja sen kanssa keskustellen. Nyt hänet tunnetaan yrttimuorina, jonka luontosuhde on tallentunut aromaterapeuttisiin yrttivoiteisiin ja muihin yrttihoitoihin. Kasvien historia Yrttimuorin pienellä parvekkeella kasvaa muutama vehreä ruukullinen mausteja lääkintäkasveja. Anita Louniala oli viisivuotias talvisodan syttyessä. Ajatus luonnon monipuolisuudesta ja parantavista voimista seurasi Lounialaa ai-. Ensimmäiset opit yrteistä tarttuivat Lounialan mukaan jo lapsuudessa aikana, jolloin luonnolle annettiin sen ansaitsema arvo pyyteettömästi ja itsestään selvästi. Vastavuoroinen kanssakäyminen luon- 82 . Nuorena Louniala hankki taskurahaa keräämällä torajuuria ja siankärsämön kukkia paikalliselle apteekille, joka osti niitä lääkintäkäyttöön. Mitään ei heitetty hukkaan. Pääosan yrteistään Anita Louniala kerää mökiltään Koskenpäältä, ja hyötykasveja hän saa lastensa kasvimailta. Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN non kanssa on tapa, joka on kantanut läpi koko Lounialan elämän. Yrttivoiteita käytettiin faaraoiden Egyptissä, viitteitä niistä on varhaisemmaltakin ajalta Ruusuvoide silottaa ryppyjen lisäksi huoletkin Yrttimuori Anita Louniala muistuttaa, että meidän velvollisuutemme on pitää luonnosta huolta: Äiti Maa on ollut täällä jo kauan ennen meitä
– Kerran yksillä markkinoilla äiti tuli näppyläises- ” ” voiteita voi valmistaa myös ilman vettä. Hän on valmistanut yrttivoiteita eteeristen öljyjen avulla vuosikymmenien ajan. Voiteiden tekeminen on yrttimuorin mukaan melko helppoa, mutta oikeiden aromaterapiaöljyjen valitseminen ja yhdisteleminen vaativat paljon opiskelua ja tottumista. – Halusin auttaa ihmisiä. Ruusu on yli 35 miljoonaa vuotta vanha kasvi. Mehiläisvaha hyvän yrttivoiteen pohja Louniala valmistaa kaikki voiteensa alusta loppuun saakka itse. Veden lisääminen on prosessin vaativin vaihe, ja Yrttimuorin komerossa on vaikuttava kokoelma puhtaita eteerisiä öljyjä. . Avattua purkkia voi säilyttää myös huoneenlämmössä valolta suojassa. Se on yksi Äiti Maan suurimmista lahjoista, joka on ollut täällä paljon ennen ihmistä. LouRuusu liitetään vanhoihin nialan iho on puhdas ja sileä. – Kuulin lapsesta, joka oli piirtänyt pakastekuution, kun häntä pyydettiin piirtämään porkkana. Louniala kertoo, että ruusuvoide tuoksuu iholla happamalta, jos elimistössä on paljon epäpuhtauksia. Huomasin, että luonnonlääkintä täydentää länsimaista lääketiedettä oivallisesti, Louniala kertaa yrttimuoriuransa alkuaikoja. 1970-luvun puolivälistä lähtien Louniala on luennoinut yrteistä ja muista Äiti Maan lahjoista ammatikseen. kuisuuteen ja ammattiin. Yrttivoiteen perusohje on melko yksinkertainen. Tytär kokeili ruusuvoidetta, ja seuraavana aamuna äiti soitti minulle kuin ihmeen nähneenä. – On tärkeää valita voiteisiin laadukkaita raaka-aineita. Mehiläisvaha on voidepohjana paras, koska se ei tuki ihohuokoisia, kuten mineraalirasvat ja kovetetut öljypohjaiset voiteet, Louniala kertoo. – Kun lapseni olivat pieniä, heidän lempiruokaansa oli rikkaruohosoppa! Louniala naurahtaa. Yhdellä kurssillani oli kaupunkilainen, joka ei voinut syödä juureksia, kun mullassa on matoja, Louniala muistelee. Inkivääriä, laventelia, sitruunaa, ylang ylangia – ihmeellisiä tuoksuvia tislaustuotteita maailman joka kolkasta. Öljyt imeytyvät iholta verenkiertoon, jossa ne pääsevät hoitamaan ihmistä, Louniala kertoo. – Tällainen luonnosta irtaantuminen on hämmentävää, sillä kaikki, mitä Äiti Maa meille ilmaiseksi antaa kauneudestaan lähtien, pitäisi ottaa ilolla ja kiitollisena vastaan. Yrttimuori kuitenkin kaipaa entisen Korpilahden kotinsa runsasta puutarhaa, josta löytyi herkkuja ja rohtoja joka tilanteeseen. Tämän jälkeen seokseen lisätään vettä tippa kerrallaan ja vatkataan koko ajan. Jäähtyneeseen seokseen lisätään haluttuja eteerisiä öljyjä. Yrttimuorin oma suosikki on ruusuvoide, jota hän käyttää päivittäin. tomaksi, ruusuvoide auttaa aina, Louniala kertoo. Sulaneeseen vahaan sekoitetaan kasvisöljyjä, kuten esimerkiksi luomurypsiöljyä tai manteliöljyä. Asunnossa on parveke, joka kylpee kesäisin auringon paahteessa. Tytön iho oli parantunut lähes täysin, Louniala kertoo. – Voiteita voi valmistaa myös ilman eteerisiä öljyjä, mutta täytyy muistaa, että tippoja ei lisätä voiteisiin tuoksun takia, vaan kasvien hoitavien vaikutusten vuoksi. Parveke on liian kuuma monipuoliselle yrttitarhalle, mutta muutama hellästi hoivattu ruukku vihertää keskikesän kuumuudessa. Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla@gmail.com Antiikki ja taide . Mustakantiseen ruutuvihkoon on tallentunut valtava määrä eri vaivoihin ja elämänvaiheisiin tarkoitettuja voidereseptejä. Ruusu liitetään vanhoihin naisjumaliin, ja sitä pidetään täydellisen rakkauden ja viattomuuden vertaiskuvana. Yrttimuori Anita Lounialan tavoittaa puhelinnumerosta 0400-885 115. Lounialan kaikki viisi lasta ovat perineet äidiltään innostuksen puutarhanhoitoon, ja äiti saakin kasvimaan antimet nykyään lastensa pihoilta. Esimerkiksi juuri ruusu on herkkä reagoimaan ihmiskehon muutoksiin ja epäpuhtauksiin. Aloin opiskella yrttitietoutta kursseilla ja itsenäisesti. Luonnon kunnioitus tärkein perintö Louniala asuu nykyisin kerrostalokaksiossa Jyväskylän keskustassa. Ruusua pidetään hän on liki 80-vuotias. Louniala on myös huomannut, että nuoret ovat alkaneet kiinnostua luonnon lahjoista viime vuosina enemmän, joskin petraamisen varaakin on. Voide purkitetaan, ja sen annetaan jäähtyä kylmässä paikassa, jotta eteeriset öljyt eivät haihdu. Hän luki itsensä sairaanhoitajaksi ja laborantiksi, mutta ei saanut työstä riittävää tyydytystä. Ruusu hoitaa ja parantaa tä ihosta kärsivän tyttärensä kanssa kojulleni. täydellisen rakkauden ja – Jos aamulla tunnen oloni väsyneeksi ja halutviattomuuden vertaiskuvana. Lounialan mukaan ruusu lohduttaa, lievittää masennusta ja ahdistusta, lisää itsevarmuutta, seksuaalista viehätysvoimaa ja hedelmällisyyttä. Ensin sulatetaan vesihauteessa raastettua mehiläisvahaa. Louniala valmistaa muutamaa perusrasvaa säännöllisesti. Kaikki markkinoilla olevat eteeriset öljyt eivät ole puhtaita luonnontuotteita, vaikka niin väitetäänkin. Tämän hetken hittituote on pihkavoide, jota yrttimuorilla ei ole nyt varastossa. 83. – Se sopii kaikille ihotyypeille ja kaikenikäisille. Se myytiin kesän messuilla hetkessä loppuun. On hankala uskoa, että naisjumaliin. Tuoksu on merkki siitä, että voide toimii. Hän on iloinen siitä, että on onnistunut siirtämään luonnon vaalimisen periaatteen jälkeläisilleen
Nuo sanat tallentavat hetkiä hänen sielunelämästään. Dorothea Weckströmin ottamat kuvat Kirsti Kivimäestä auttoivat häntä itsensä hyväksymisessä. Tarinasta taidetta Sisimmästä kuoriutui taiteilija Kirsti Kivimäki luo rehellisiä voimakuvia sanoillaan. Maailman ihanin nainen -valokuvauskurssi, jolle Kirsti ja Dorothea osallistuivat, on Miina Savolaisen ja Anne Kolhisen ideoima. TEKSTI JA KUVAT: LINDA PELTOLA VALOKUVAUSKURSSIKUVA: DOROTHEA WECKSTRÖM 84 . Hänen kameransa puolestaan tallentaa hetkiä luonnosta sekä rappioromanttisia asetelmia arkielämästä. Yhdessä näistä muodostuu pieniä taideteoksia. Antiikki ja taide
Kirsti julistikin lapsen innolla ryhtyvänsä isona muotitaiteilijaksi. Sillä paikkasin lapsuuteni traumaa: En koskaan kokenut olevani hyväksytty sellaisena kuin olin. Parhaillaan Kirsti opiskelee yrittäjäksi Kiteellä. Akvarellimaalauksenkin aloitin uudelleen. Mutta samat ovat ihmisten murheet tässä maailmassa. Hemmotellakseen itseään hän ilmoittautui viime keväänä naiseutta käsittelevälle valokuvauskurssille. Myöhemmin hän kouluttautui oppisopimuksella uuteen ammattiin, myyjäksi vaatekauppaan ja luontaistuotealalle. Vanhempani olisivat halunneet pojan; se ajatus kulki aina mukanani. – Nuorimmaisen syntymän jälkeen maailmani meni pirstaleiksi, mieheni löysi toisen. – Minä halusin olla prinsessa. Kirsti kertoo, ettei hän ole tehnyt runojaan toisia ihmisiä varten, vaan itselleen. Hän kuitenkin päätti koulutuksessaan suuntautua puutarha-alalle ja toimikin puutarhurina sekä Pohjanmaalla että Ilomantsissa. – Se oli erittäin terapeuttista, Kirsti toteaa. Kotiäitinä ollessaan Kirsti ompeli lapsilleen ja itselleen vaatteita. Löysin pastellit, niiden pehmeyden ja kauniit värit. 85. Purin itseäni maalaamisella Vaikeista ajoista yli päästyään Kirsti löysi itsestään kadoksissa olleen sisäisen taiteilijan. – Siihen aikaan purin itseäni maalaamisella. Voimakorttien tiedustelut: kirstinkammari@gmail.com . Hän koki perä jälkeen kaksi keskenmenoa, lisäksi hänen oma isänsä kuoli äkillisesti. Minä halusin olla prinsessa! Vuosien saatossa oma naiseuden tunne oli Kirstiltä kadoksissa. Kurssilla opeteltiin katsomaan itseään rakastavin silmin valokuvien kautta ja hyväksymään itsensä. Kirsti Kivimäen käsintehdyt kortit avautuvat pieneksi pussiksi, jonka sisään voi sujauttaa lahjan tai kirjeen ystävälle. P itkänhuiskea, kiharapäinen runotyttö Kirsti Kivimäki, 48, kantaa autostaan laatikollisen käsintekemiään kortteja, joita hän on suunnitellut vanhoista tapeteista ja vintage -tyylisistä kuvista. Idean äiti on Miina Savolainen, hän ohjasi kurssin yhdessä Anne Kolhisen kanssa. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi Antiikki ja taide . Purin tauluihin elämääni, ja se vei minua eteenpäin, Kirsti toteaa. – Paljon on ehtinyt tapahtunut. OSTO – JA MYYNTILIIKE Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. Mukana kortissa on kuvaan sopiva runo. Ennakkotehtävässä kerättiin kuvia omasta elämästä, lapsuudesta tähän hetkeen. Kirstin voimarunot raapaisevat pintaa syvemmältä melankolisinkin vivahtein – itsesäälissä rypemättä. Kun elämä murtui Kirsti Kivimäki on kotoisin Soinista, mutta tie vei hänet avioliiton kautta toiselle päin Suomea, Ilomantsiin, jossa hän on asunut nyt 23 vuotta. Lähitulevaisuuden haaveena on mahdollisesti oma, luovan alan yritys. Kaikki vaikeudet tuntuivat kasaantuvan tuolloin yhtä aikaa Kirstin päälle. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. Kirstin luontainen kauneudentaju toi hänelle jo kouluaikoina stipendin. Minulla on kolme ihanaa lasta, kaksi tyttöä ja yksi poika, 20, 14- ja 17-vuotiaita. Kirsti Kivimäen runot syntyvät hänelle itselleen tapahtuneista, tosielämän taikahetkistä. – Kaikki on kummunnut omasta sydämestäni ja omista tuntemuksistani. 10-vuotiaana saatu mummon vanha, poljettava Singer innosti tuolloin ompelemaan. Maailman ihanin nainen – voimaannuttava valokuvauskurssi järjestettiin Paltamossa, Kainuun Opistossa. – Nyt sieluni vetää jälleen luovaa työtä kohti, kun elämänkokemukseni purkautuivat voimarunoiksi. – Kun tarpeeksi kauan uskoo jotain, se tapahtuu, vaikka viiveellä, hän toteaa
Taide työnä Taiteilijoiden edunvalvontaan mallia Euroopasta Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo siirtäisi Berliinistä Suomeen yhteisölliset puisto-, asuinalue- ja taideprojektit sekä kansainvälisen tunnelman. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO 86 . Antiikki ja taide
– Ehkäpä se kertoo karulla tavallaan taiteiden arvostuksesta suomalaisessa yhteiskunnassa. – Jos taiteilijat eivät yhdessä vaadi päättäjiin päin muutosta, ei kukaan tule sitä hopeatarjottimella heille tarjoamaan, sanoo Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo. Kannanotossa sanotaan myös, että vapaille taiteilijoille tulee turvata työsuhteisten taiteilijoiden kanssa yhdenvertaiset ja kohtuulliset edellytykset eläke- ja sosiaaliturvan kerryttämiselle. On taidemaalareita, kuvanveistäjiä, taidegraafikkoja, media- ja käsitetaiteilijoita ja valokuvataiteilijoita. V iime vuosina Suomesta on nähty taiteilijoiden joukkopakoa eurooppalaisiin kaupunkeihin. Joukko on varsin heterogeeninen. Olisi luontevaa, että myös muut taiteellisesta työstä saatavat tulot, kuten teosmyyntitulot, vakuutettaisiin MYEL:n piirissä. Hanna Ojamon mielestä yksi järjestelmä olisi selkeämpi. Moni taiteilija on muuttanut ulkomaille. Moni taiteilija on muuttanut myös Berliiniin, jossa asuminen ja työtilat ovat Helsinkiä edullisemmat. 87. Kuka. Räsymatolle akryylilla maalattu taideteos on vuodelta 2010. – Kuvataidekunta on aina ollut heterogeeninen joukko, mutta asioiden hoito yhteisesti on ainoa tapa tehokkaaseen vaikuttamiseen. Hanna Ojamon mielestä kuvataiteilijoiden edunvalvonnassa tärkeintä on löytää yhteinen ääni. Vapaita taiteilijoita edustavat järjestöt katsovat, että taiteilijoiden, säveltäjien ja kirjailijoiden ei-työsuhteinen eläketurva tulisi kokonaisuudessaan toimeenpanna MYEL:n eli maatalousyrittäjien eläkelain piirissä. Osa lähtee virikkeitä hakemaan, mutta osa myös etsii parempaa elantoa. Tieteessäkin apurahansaajien lähtökohtana on, että he ovat omana ryhmä- Antiikki ja taide . Ennen kaikkea se voi olla yksi merkki toimeentulon vaikeudesta kotimaassa, arvioi Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo. Hanna Ojamo Ikä: 34 v Asuinpaikka: Tammisaari Koulutus: kuvataiteen ja taidehallinnon maisteri ” On surullista, että taiteen arvoa ei ehkä nähdä vielä täytenä koko kapasiteetissaan yhteiskunnan muuttajana. Kuva-aiheessa on purku-uhan alainen vanha puutalo Turun keskustassa. Suomen Taiteilijaseura edustaa noin 3000 taiteilijaa. en kanssa. Suomen Taiteilijaseuran jäsenen Tiina Vainion teos 200 euroa. Yhteisen kannanoton mukaan nykyinen tilanne, jossa taiteellista työskentelyä vakuutetaan kahden eri järjestelmän, MYEL:n lisäksi yrittäjien eläkelain (YEL) kautta, on sekava ja tekee eläketurvan kerryttämisestä kohtuuttoman raskasta. – Apurahaa saavat taiteilijat vakuutetaan jo MYEL:n piirissä apurahatulon osalta. Tällöin samaan toimintaan liittyvää tuloa ei tarvitsisi vakuuttaa kahdessa eri järjestelmässä. Eläkeasiat kuntoon ” Suomen Taiteilijaseuralla on yhteistyötä myös muiden luovien alojen edustaji- Pariisin suosio on taiteilijoiden keskuudessa vankka
88 . Suomen Taiteilijaseuran jäsenen Sofia Kukkosen teos Nike 3. Antiikki ja taide. Öljy kankaalle, 2013
Kuten muuallakin yhteiskunnassa, vallitsevassa talousjärjestelmässä toisille kerääntyy enemmän kuin toisille. – On surullista, että taiteen arvoa ei ehkä nähdä vielä täytenä sen koko kapasiteetissaan yhteiskunnan muuttajana. Taiteilijan työtuloa kasataan kohti MYEL:iä niin, että yhä useampi saisi sitä kautta riittävän eläkkeen. Suomen Taiteilijaseura on pyrkinyt siihen, että taiteilijaeläkkeet, joita leikattiin 1990-luvun laman aikana rankalla kädellä, palautettaisiin pidemmällä aikavälillä ennalleen. Teoksen koko 140x200 cm. – Edes heitä ei voi rinnastaa kasvuyrittäjiin parhaalla tahdollakaan, sanoo Ojamo. – Taiteilijayrittäjä tekee työtä vakaumuksesta. Taiteilijaeläkkeitä ei riitä kaikille. Samaa mallia voisi soveltaa laajemmin taiteilijoillekin. Taiteilijalla voi olla omasta työstään tai yritystoiminnasta saatavaa tuloa, palkkatuloa ja apurahaa – kaikki saman kalenterivuoden aikana. Haluaisin nähdä yhteiskunnan, joka panostaa taiteilijoihin tekijöinä ja aktiivisesti luo heille työpaikkoja oman työllistymisen muodossa tai aivan uusien, taiteilijalähtöisten rakenteiden myötä. – Polarisoituminen on ollut todellisuutta myös taiteen kentällä jo pitkään. Taiteen itseisarvo Hanna Ojamon mukaan toimeentulo määrää yhä enemmän sen, kuka voi harjoittaa ammattiaan ja pitää näyttelyitä. Kuitenkin hyvinkin menestynyt taiteilija voi Suomessa todellisuudessa elää köyhyysrajalla. Taiteilijaeläkettä ei riitä kaikille Yksi järjestelmä taiteilijoiden toimeentulossa on ylimääräinen taitelijaeläke, mutta sen saa vuosittain vain 50–60 ansioitunutta taiteilijaa. Mutta joukkoon mahtuu myös onnistujia, joille kasaantuu apurahoja, palkintoja, mahdollisuuksia residenssien käyttöön, hyvää myyntiä yksityisille sekä valtion ja kuntien taideostoja. 89. Suomen Taiteilijaseuran jäsenen Tuuli Mukan työ Hedelmäpeli, vuodelta 2012, on tehty kollaasi-sekatekniikalla. ” Kun omat rajat tuntuvat ahtailta, kannattaa kurkata aidan toiselle puolelle. Antiikki ja taide . Taiteilijoista kuitenkin vain kolme prosenttia on selkeästi yrittäjiä. – Menestymisen myytin rikkoutumisen pelossa ei usein uskalleta sanoa totuutta ääneen. Lamaa edeltävää tasoa ei ole silti saavutettu poliittisen tahdon puuttuessa lakitasolla, harmittelee Ojamo. – Osittain tähän tavoitteeseen onkin kovalla työllä päästy. ” – Nykytaiteilija toki tekee viranomaisten näkökulmasta joskus yrittäjämäisesti töitä hankkiakseen itselleen toimeentulon. – Suunta on silti oikea. nään MYEL:n sisällä, ja heidän maksamansa vakuutustuotot rahastoidaan. Tämän tosiasian ymmärtämiseen on vielä paljon matkaa. Toiminnan tarkoitus ei ole voiton maksimointi, vaan kyky sijoittaa omaan toimintaan ja sen kautta mahdollistaa uudet projektit. – Apurahansaajien eläkkeet maksetaan niiden tuotoista. Taiteilijoilla menee taloudellisesti keskimäärin heikosti. Vain kolme prosenttia yrittäjiä Hanna Ojamon mielestä nykytaiteilija ei juuri koskaan miellä itseään yrittäjäksi
– Kun omat rajat tuntuvat ahtailta, kannattaa kurkata aidan toiselle puolelle, jossa ruoho yleensä on vihreämpää, ainakin ensisilmäyksellä. Ne vaikuttavat tämänhetkisiin kulttuuripoliittisiin linjauksiin suuresti. 90 . – Ehkä taiteilijatkin voisivat mennä lakkoon; silloin loppuu sisältötuotanto esimerkiksi nykytaiteen museoilta. Helsingin ja pääkaupunkiseudun tyhjiä teollisuus- ja toimitiloja pitäisi Hanna Ojamon mielestä saada paremmin taiteen käyttöön, vaikka vain tilapäisesti. Mediataiteen poluilla Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo määrittelee itsensä mediataiteilijaksi: – Kommentoin rakennettua, audiovisuaalista maailmaa ympärillämme. Onnistuminen tapahtuu usein ryhmätyön tuloksena. Sisältöpuoli varjossa Hanna Ojamon mukaan aikamme korostaa taiteen hyötyä ja taloutta jättäen varjoonsa sen sisältöpuolen. alaisteta lainkaan sitä tosiasiaa, että mitä enemmän kulttuuriin satsataan, sitä parempi panos-tuotos -suhde siitä saadaan. Edunvalvonnassa Keski-Euroopasta tulevat tutkimukset ja raportit etenkin taiteen ja talouden alueella ovat keskeisiä jo nyt. Musiikilla on teoksissani yhä suurempi merkitys. – Taiteen itseisarvo on kaiken tekemämme edunvalvonnan kyseenalaistamaton lähtökohta. Vaikutteita Berliinistä ja muualta Keski-Euroopasta Varsinkin näyttelyvuokrien kallistuminen heikentää taiteilijoiden toimeentuloa, jos tuet eivät kasva samassa suhteessa. – Tulostehokas taide on ainoa taiteen hallinnon hyväksytty muoto, jossa ei kyseen- Hanna Ojamo haluaisi suomalaisten ottavan oppia eräissä asioissa Keski-Euroopasta. Pohdin usein teosteni kautta jonkin piirteen tai ilmiön nousua ajassamme myös aatehistorian kautta. ?. – Jos taiteilijat eivät yhdessä vaadi päättäjiin päin muutosta, ei kukaan tule sitä hopeatarjottimella heille tarjoamaan. Tarkemman tarkastelun jälkeen erot ehkä korostuvat, mutta erilaisuuden yli tulee päästä ja nähdä yhteiset mahdollisuudet. Niissä on avain tulevaan. – Tämä ilmenee taidehallinnossa leikkausuhkina ja -tavoitteina, tulossopimuksina ministeriön ja sen alaisten laitosten välillä sekä yhdistymispaineina ja henkilökunnan vähentämistarpeina. Taiteilijoiden yhteistyö Hanna Ojamo on tuonut edunvalvontakeskusteluun myös panos-tuotos-suhteen. – Joskus tuntuu kuin kaupunki pitäisi avoimena tilojen kohtaloa, jotta ne voidaan sitten kaavoittaa kalliita ja tuottoisampia asuinrakennuksia varten. Olisi tärkeää nähdä taiteilijan tekemä sisältö keskeisimpänä osana esimerkiksi taidelaitoksen toimintaa. – Esimerkiksi Berliinistä siirtäisin suoraan Suomeen yhteisölliset puisto-, asuinalue- ja taideprojektit sekä kansainvälisen tunnelman. Työtilojen puute ainaisongelma Yksi taiteilijoiden ikuisuuskysymyksiä on työtilojen riittämättömyys. Antiikki ja taide Taidehallinnon työpaikkoja on vähennetty, mutta taiteilijoille potkuja ei voi antaa. – Toisaalta syntyy uusia taiteen aloja ja kosketuspintoja alueille, joissa niitä ei ennen ole nähty. Viime vuosina olen keskittynyt ohjaamaan lähinnä kokeellisia arkistolyhytelokuvia, mutta teen myös valokuvaa ja instaallatioita. – Taiteilijoiden määrän lisääminen heikentää olemassa olevien taiteilijoiden toimeentuloa, koska apurahojen määrä ei vaikeassa taloustilanteessa kasva. Näyttelykorvauksen edistäminen on keskeisessä asemassa. Samoin yhteistyö tulee varmasti lisääntymään taiteilijoiden kesken, arvioi Ojamo. Toisin sanoen saadaan laadukasta taidetta ja kulttuuria laadukkaiden ja hyvinvoivien taiteilijoiden tekemänä. Tilanne on kriittinen. Olen avoin hyvinkin monenlaisille projekteille, jotka laajentavat ymmärrystä elinympäristöstä. Taideteosta ei tulisi pitää vain ylimääräisenä kulueränä. Ideat ja ajatukset pitää laittaa yhä enemmän kiertoon. Hanna Ojamon mielestä taiteellista työtä tulee kuitenkin aina kunnioittaa sellaisenaan. Tilapäisyys on myös rasite. Kiinnostuksen kohteinani ovat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten historia, muisti ja yhteisö historiasta sosiologiaan. – Tuet laahaavat tässä asiassa tuntuvasti pohjoismaisia naapureitamme perässä. – Minulle välinettä tärkeämpää teoksissa on ajatussisältö. – Hyviä esimerkkejä tilapäisissä tiloissa toimivista gallerioista on Hietalahden torin rannassa laivateollisuudelta vapautuneissa rakennuksissa. Samalla varsinkin taiteilijoiden opetustyöpaikkoja vähennetään jatkuvasti. Taide ei kuitenkaan synny ilman tekijöitä. Tiedotusvälineiden roolia kartoitan usein. – Ei pidä unohtaa myöskään yhteispohjoismaista edunvalvontaa, jossa on suuria mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Still-kuva Hanna Ojamon videoteoksesta Rush (Kiire)
Antiikki ja taide . Jylhän ensimmäisellä puheenjohtajakaudella (1972–74) Suomen Taiteilijaseura alkoi kehkeytyä todelliseksi etujärjestöksi. Avaa aarrekaappisi, kerro esineestäsi Lähetysosoite kuville ja tiedoille: reetta.ahola@karprint.fi Tuokiokuvia Suomesta ja suomalaisista Antiikki ja taide -lehden Tuokiokuvia-palstalle ovat tervetulleita suomalaisesta arjen ja juhlan historiasta kertovat tuokiokuvat kuvateksteineen. Minkään ismin, paitsi ehkä pasifismin hengessä hän ei kuitenkaan teoksiaan tehnyt. Myöhemmin Kari Jylhästä tuli Suomen Taiteilijaseuran kunniapuheenjohtaja, mitä titteliä hän arvosti suuresti. Ole ystävällinen ja jaa esineesi historia Antiikki ja taide -lehden lukijoiden kanssa. Liittyminen oli kaikille osapuolille menestystarina. Lähetä esineestäsi kuva sekä kerro viestissä esineen nimi, malli, valmistaja, valmistusajankohta, käyttötarkoitus, materiaali sekä tarina siitä, miten esine on päätynyt sinulle. Olisi hienoa, jos kertoisit, millainen tunneside sinulla on rakkaaseen esineeseesi. Suuri kiitos tästä kuuluu toukokuussa edesmenneelle Kari Jylhälle, (1939-2013) jonka työpanos taiteilijoiden aseman parantamiseksi oli liioittelematta valtava. Liitä mukaan myös yhteystietosi. Varsinainen muutos kulttuurihistoriallisesta järjestöstä etujärjestöksi tapahtui hänen toisella puheenjohtajakaudellaan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin (1992–2004). Joko arjen esineitä, juhlahetkien kuningattaria tai tunnearvoltaan sinulle mittaamattoman arvokkaita helmiä. Edellisen kerran se oli myönnetty Sakari Topeliukselle 1800-luvulla! Kirjailijat kuuluivat 1800-luvulla taiteilijaseuraan, kunnes perustivat oman liittonsa. Teossarjassa Yleisdemokraattiset kuvat hän hyödynsi tunnettua My Lain verilöylyn kuvastoa tapettuine siviileineen. Ryhtykäämme dialogille! Arvoisa lukija, tule mukaan Antiikki ja taide -lehden tekoon. 91. Arvoisa lukija, ole ystävällinen ja lähetä niitä reetta.ahola@karprint.fi. Valokuvataidetta alussa karsastettiin, mutta se on nyttemmin vakiintunut ala. Jylhä oli myös Helsingin Taiteilijaseuran ja Taidemaalariliiton kunniapuheenjohtaja. Jylhän akryylivärein toteutettu teos on pelkistetty, ei joukkomurhalla mässäilyä. Jylhällä oli myös humoristinen Steinmetz-hahmo, hän ei ollut suinkaan vain tiedostava taiteilija. Liitä viestiin tietoja kuvasta: millainen tuokio siinä on meneillään, milloin ja missä kuva on otettu ja kuka on kuvaaja. Sakari Topeliuksen seuraaja! Ei ismeille Kuvataiteen kenttä yhdistyi, kun perinteisten Taidemaalariliiton, Kuvanveistäjäliiton ja Taidegraafikkojen liiton rinnalle uusiksi jäsenjärjestöiksi tulivat Jylhästä, vasemmistolaisesta radikaalitaiteilijasta kehittyi talousasioita ymmärtävä edunvalvoja ja aktiivinen taidevaikuttaja myös sisältöpuolella. Kari Jylhän vahva panos edunvalvonnan historiassa Suomen Taiteilijaseuran taloustilanne on suhteellisen hyvä ja se on edusvalvojana ollut aktiivinen. Hän vaikutti monen yhteisnäyttelyn taustalla töitä valitsemassa ja tiesi, mistä lahjakkuutta löytyy. Valokuvataiteilijoiden liitto ja kokeellisia taidemuotoja, kuten video-, media- ja käsitetaidetta edustava Muu ry. Sinulla on varmasti kodissasi joko esillä tai kaappien ja varastojen uumenissa mielenkiintoisia antiikkija taide-esineitä. Arvoisa lukija. Myös lapsisotilaita kuvaava Tiikerinpennut (1969) on samalla kertaa sekä pelottavan todentuntuinen että jollain tavoin ”muovinen”. Omassa tuotannossaan uransa alkutaipaleella Kari Jylhällä oli pyrkimys tiedostavaan taiteeseen, mikä näkyi muun muassa Vietnamin sodan vastustamisena. Poliittisuuskin oli heikon puolella olemista
Polkuun ovat päässeet kuusama, ketunleipä, mustikat ja punaiset marjat. Luonto tulee lähelle Martta-ryijyssä Wanha Veikko netissä: www.wanhaveikko.fi Antaa talven tulla! Porvoon Wanhasta Rautakaupasta löydät talven selän taltuttamiseen tulisijatuotteet, pellavaeristeet sekä ikkunat ja ovet. Retki -ryijyssä näkyvät pihlaja, vuohenputki, herkkutatti, kuusama, sinisiipiperhonen, mustikka ja ketunleipä. Ryijysarjan ovat suunnitelleet suunnittelutoimisto Dog Designin Ilona Ilottu, Petri Salmela ja Eeva Sivula. Retki-nimisen Martta-ryijyn on suunnitellut suunnittelutoimisto Dog Design. Retki lienee maailman ensimmäinen ryijy, jossa komeilee herkkutatti! Kuva: Patrik Rastenberger. Syntyi modernia aikaa henkivät Marttaryijyt, joissa luonto tulee lähelle. Marja -ryijyssä on kuusaman lehti ja punaiset marjat. Lähtökohtana ryijyjen suunnittelussa olivat luonto ja sen an- timet. Ryijyt edustavat sekä suun että silmän iloja. Ryijyjä on saatavana valmiina ja tekemispaketteina, www.kasityonystavat.fi.. Uudenmaankatu 17, Helsinki 92 . Valikoimissa myös runsaasti ikkuna- ja oviheloja sekä ikkunapapereita. Antiikki ja taide Martat ja Suomen Käsityön Ystävät yhdistivät perinteet ja nykysuunnittelun. Ajankohtaista Wanhalle Veikolle toinenkin myymälä Wanha Veikko on avannut toisen myymälänsä Vaajakoskelle, osoitteeseen Konttisentie 1. Porvoon Wanhasta Rautakaupasta löydät kaikkea tarpeellista entisöintiin. Takkaluukku poikineen Porvoon Wanhan Rautakaupan valikoimissa on yli 200 erilaista mallia tulisijaluukuksi ja runsaasti myös muita tulisijatuotteita. Ryijysarjaan kuuluu kolme eri kokoista ryijyä: Retki, Polku ja Marja
Tutkijan luonteellaan kauppatieteiden maisteri Eija Koski lähti ottamaan asiasta selvää. Hän kuuli sydämessään luonnon ja kädentaitojen kutsun. Kirjan kauniit kuvat ovat valokuvaaja Rita Lukkarisen, himmelien piirretyt työohjeet muotoilija Kaarin Hellmanin käsialaa. Himmelitaiteestaan hän on kirjoittanut laaja-alaisesti – universaalisti, kansallisesti ja käytännöllisesti – himmeli-teemaa lähestyvän kirjan Himmeli (Maahenki Oy, 2012). Jouluna oljilla on suojeltu niin tupien kuin kirkkojenkin lattioilla kulkevia. Monenlaista pyhyyttä löytyi. Eija Koski saa kerätä himmelioljet aviomiehensä Kari Kosken viljelemästä luomuruispellosta. Niihin hän pätkii kunkin himmelimallin mukaiset oljet, lisäksi pakettiin tulee neula ja lankaa. Kirjassa on ohjeita myös himmelin huolenpitoon ja säilytykseen. Jouluolkiin, samoin kuin häätalojen lattioille levitettyihin olkiin on liittynyt vahvana hedelmällisyysriitti. Antiikki ja taide . Ja nukkuihan Vapahtajammekin seimessä olkien päällä. Parhaiten himmelioljiksi sopivaa ruista sanotaan Jumalan viljaksi. J okunen vuosi sitten japanilainen himmelitaiteilija Mutsuko Yamamoto matkusti idolinsa, himmelitaitelija Eija Kosken luokse Osakasta Hokkaidon saarelta Veikkaalaan Vaasan lähelle. EKoArt-yrityksessään Eija Koski valmistaa himmeleitä ja opettaa niiden tekoa. Semanttisesti pyhyyttä myös hyvin konkreettisesti: saksan himmel on suomeksi taivas, Koski toteaa. Kolmisen vuotta sitten Eija Koski irtisanoutui virastaan Vaasan yliopistossa. 93. Eija Koski valmistaa myös himmelitarvikepaketteja. Hän halusi saada Koskelta vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen: Onko himmeleissä jotain pyhää. Oppaikseen hän valjasti kirjalliset lähteet himmelin historiasta ja nykyisyydestä sekä ennen kaikkea oman intuitionsa. Onko himmeleissä jotain pyhää. Katto-orsille on heitetty ennustusolkia. Eija ja Kari Kosken olohuoneessa Eijan suunnittelema herkkä Olkikristalli-himmeli tulee kauniisti esille tummaa seinää vasten. Yamamoton matkalla oli selkeä tavoite. Heilimöinnin hetki, kun ruistyttö kohtaa ruispoikansa, kestää vain muutaman minuutin, mutta siinä hetkessä kirjoittuu ikuisuus. – Jos ei pyhyyttä, niin mystisyyttä himmelliin ainakin liittyy hyvin vahvasti
– Moni on sitä mieltä, että rauta sopii ainoastaan hirsitaloon. Rautatöitä käsipelillä kuten ennen vanhaan Pajavasara paukkuu, kun vihtiläinen Heidi Jaarinen takoo kuumaa rautaa alasinta vasten. Myös vakuutusarvojen pitäminen ajan tasalla on asiakkaan vastuulla, ja niiden muuttuessa tulee ilmoittaa vakuutusyhtiöön. Mikäli esineiden arvo on alhaisempi, mutta ylittää yhteisarvoltaan 20 000 euroa, tulee ne vakuuttaa erikseen. Rauta taipuu Heidin käsissä moneksi. Museoista tuttua turvamerkintää voi käyttää myös kotioloissa, mikäli haluaa varmistaa, ettei esinettä voi helposti myydä jälkimarkkinoilla. Paljon on myös tietenkin kiinni talon asukkaista. Pelkkä kotivakuutus ei aina riitä. – Raudasta voi tehdä melkein mitä vaan. – Mikäli arvo-omaisuuden määrä kotona on merkittävä, saatetaan vaatia kodin suojauksen parantamista lukituksen, hälytysjärjestelmien tai muiden rakenteellisten osien suhteen, Kemppinen muistuttaa. Tallelokero on yksi vaihtoehto, mikäli kaikki on printattu. IF vakuutusyhtiön omaisuusvakuutusasiantuntija VeliPekka Kemppinen neuvoo, että arvokkaat esineet pitää luetteloida ja vakuttaa yksilöityinä kotivakuutuksen yhteydessä erikseen sopimalla. 94 . Ar- votaiteen osalta käytetään aina asiantuntijan arviota teoksen nykyhinnasta. Kyllä se käy ehdottomasti myös moderniin taloon, mutta eri ympäristöön tehdään eri tyylisiä; saman tuotteen voi tehdä niin monella eri tavalla. Ennemminkin pitäisi miettiä, mitä siitä ei voi tehdä! Metalliartesaaniksi opiskellut Heidi haluaa nostaa raudan arvoiselleen paikalle suomalaisessa kodissa. Esimerkiksi IF:ssä on vakuutettava kaikki taide- ja antiikkiesineet erikseen, mikäli niiden arvo on yli 5000 euroa. Kaikkien dokumenttien ja kuvien, myös ostokuittien säilytystä kodin ulkopuolella kannattaa miettiä. Turvaa arvoesineet Arvoesineiden, antiikin ja taiteen, vakuttamiseen on omat sääntönsä. Ja ilmaa on tultava, jotta hiilet palavat kunnolla! – Rauta on ikuinen materiaali, jonka yhä useampi kokee tärkeäksi nykypäivän kertakäyttökulttuurin keskellä, sanoo Heidi Jaarinen. Eniten hän tekee sisustustavaroita ja arjen käyttöesineitä. Rautatyöt syntyvät Heidin pajassa käsipelillä kuten ennen vanhaan. Piilossa olevat merkinnät eivät vaikuta esineen arvoon.. Arviosta voi olla hyötyä myös esimerkiksi perinnönjaossa. Arvio on yleensä maksullinen, ja se pitää aina saada kirjallisesti. Muistitikut, ulkoiset kovalevyt ja cd-levyt ovat myös yksi varmuuskopiontitapa, kunhan muistaa, että niiden kestoikä säilytystavasta riippuen on rajallinen. Kuvia voidaan sovittaessa säilyttää vakuutusyhtiössa. Kuva: Maija Salmi. Heidi sanoo huomanneensa, että käsityönä tehtävien mittatilaustöiden ja sitä kautta myös takoraudan merkitys sisustuksessa on selvästi kasvanut viime vuosina. Korvaus maksetaan aina vahinkotapahtuman hinnan eli nykyhinnan mukaan. Myös suuremmilta huutokauppataloilta voi kysyä palvelua arviointiin. Veli-Pekka Kemppisen mukaan esineiden tarkkaa luettelointia suositellaan aina ja määrien ollessa suuria myös valokuvaamista. Tosin pienillä myönnytyksillä: ahjossa on sähköpuhallin, enää ei tarvitse pumpata palkeilla ilmaa. Tärkeää on myös, että asiakkaalla on omat kopiot tiedoista ja kuvista kodin ulkopuolisessa paikassa. – Rauta on ikuinen materiaali, jonka yhä useampi kokee tärkeäksi nykypäivän kertakäyttökulttuurin keskellä. Mikäli tarvitset ulkopuolista arviota arvoesineistäsi, voit kääntyä esimerkiksi antiikki ja -taidekauppiaiden puoleen. Antiikki ja taide – Mikäli jonkun nimetyn esineen kohdalla vaaditaan yli 75 000 euron korvausta, on asiakkaan esitettävä ulkopuolisen asiantuntijan arvio tai ostotodistus, Kemppinen kertoo
Taidekeskuksessa järjestetään myös konsertteja. Jyväskyläläisen kulttuurimesenaatti Kauko Sorjosen säätiö kehittää Järvilinnan tilasta monipuolista taidekeskusta, joka tarjoaa eri alojen taiteilijoille työtiloja ja asuntoja eripituisiksi jaksoiksi. Taiteilijatapaamisia järjestetään lauantaiaamuisin, nettisivuilta www. Runsaan aamupalan painikkeeksi saa nauttia Taiteilijatapaamisen kulttuuritarjonnasta, kun taidekeskuksessa asuvat ja työskentelevät taiteilijat kertovat työstään ja pohtivat laaja-alaisesti suomalaista kulttuurikenttää. Tällä hetkellä Järvilinnassa työskentelee pysyvästi toistakymmentä taiteilijaa, joista neljä myös asuu tilalla. Kulttuurikylläinen aamukahvihetki Lauantaiaamuinen matka aamiaiselle Laukaassa sijaitsevaan Taidekeskus Järvilinnaan kannattaa. Järvilinnan taiteilijoiden työtiloissa voi poiketa taiteilijan työskennellessä tai sopimalla vierailuajan etukäteen. jarvilinna.com selviää, minä lauantaiaamuna on Taitelijatapaamisen vuoro. Tilan päärakennuksessa on näyttelytiloja, kahvila ja taidemyymälä. Päärakennus on suojelukohde. 95. Vuonna 1891 valmistuneen jyhkeän päärakennuksen (kuvassa) on suunnitellut paikallinen rakennusmestari Tuomainen Viitasaaren tuomiokunnan tuomari Karl Hjeltille. Taidekeskus Järvilinna sijaitsee Laukaassa Leppäveden rannalla, noin 15 kilometriä Jyväskylästä. Antiikki ja taide . Järvilinnan tilaan kuuluu 22 hehtaaria maata ja useita rakennuksia, joissa on yhtensä tilaa noin 3 000 neliötä. Taidekeskus Järvilinnan päärakennuksen näyttelytiloissa on myös Lotta Svärd -järjestön historialle omistettu huone
– Voit kehystyttää esineitä, vaatteita, kenkiä, vaikkapa kirveen – ihan mitä tahansa. Antiikki ja taide kanssa Saraheinään. Kiinnitystapa määräytyy kiinnitettävästä esineestä. Tolpon Vihdissä sijaitseva Kehystämö Saraheinä on saanut mielenkiintoisia kehystämisprojekteja vuosien varrella. Muistot kehyksiin Voit kehystyttää nalleja, vaatteita, kenkiä, vaikkapa kirveen – ihan mitä tahansa! M eillä jokaisella on esineitä, joilla on runsaasti tunnearvoa. – Oletko koskaan ajatellut, että laatikoissa tai kaapeissa säilyttämisen asemesta teettäisitkin tunnemuistoja tulvillaan olevista, rakkaista esineistäsi itsellesi kauniin kokonaisuuden kehystyttämällä ne tauluksi. – Yhdessä asiakkaan kanssa suunnittelemme työlle sopivat materiaalit, lisäksi kartoitan asiakkaan toiveet ja teen alustavan hinta-arvion. Esimerkiksi korkokengät kiinnitin kerran naulaamalla puuneulalla korkon läpi kengän kiinni taustamateriaaliin, Tolpo kertoo.. Kehystämistyö alkaa sillä, että asiakas valitsee kehystettävän esineen ja tulee sen 96 . Kehystettäväksi Saraheinään on tullut muun muassa lapsuudenkodin pihakoivun tuohet, isoisän kirves, baletti- ja yöpukuja, kenkiä, nalleja, vauvan ensivaatteita sekä viuluja, käätyjä, asusteita ja koruja. Perheen lisäksi 36-vuotiaan Tolpon ilona kotona tepastelee maatiaskanoja. – Suosittuja kehystettäviä ovat myös yhdistelmät, joissa on mukana useampia elementtejä. – Mittatilaustyönä tehty, huolella suunniteltu kokonaisuus ei ainoastaan tuo iloa silmälle, vaan mahdollistaa sinulle rakkaiden muistojen säilymisen myös jälkipolville, hän jatkaa. Näin saat rakkaat muistosi esille, itseäsi ja muita ilahduttamaan, sanoo taidekehystäjä Mari Tolpo. – Taustaksi voidaan myös valita kehystettävän esineen tyyliin tai ajan henkeen sopiva tausta, sanoo Tolpo. Mitä erikoisempi työ, sitä kiinnostavampi haaste Taustaksikin sopii mikä tahansa Mari Tolpon mukaan kehystyttämisessä vain mielikuvitus on rajana. – Mitä erikoisempi työ, sitä kiinnostavampi haaste, hän sanoo. – Voidaan käyttää magneettikiinnitystä, rautalankaa tai erilaisia koukkuja. Siinä on monet mahdollisuudet. Esimerkiksi vaate ja valokuva. Vuodenvaihteen jälkeen hän siirtyy työskentelemään kotiinsa Vihdin pitäjän Otalammen Ollilan kylään. Sitten suunnitellaan, millainen työ tehdään. Taidekehystäjä Mari Tolpon Kehystämö Saraheinä on Vihdin kirkonkylässä, kehystämön yhteydessä toimii taidekauppa. Kun tausta on valittu, tapahtuu esineen kiinnitys. Kehystettävän esineen taustoina on mahdollista käyttää erilaisia kankaita, värillisiä pahveja, papereita tai tapetteja; mikä parhaiten sopii asiakkaan sisustukseen tai ympäristöön, jossa kehystettävä työ tulee olemaan
– Kehystämistyö vaatii huolellisuutta, sillä kehykseen ei saa joutua roskia eikä pölyä. Kehystämö Saraheinä löytyy netistä osoitteesta www.saraheina.fi Kehystämistyössä tarvitaan monenlaisia työvaiheita, ja niille jokaiselle omat työvälineensä. Yleensä työ katetaan lasilla, mutta joskus se on ilman päällyslasia. Sitten tehdään mahdolliset pingotukset. Millitarkkaa puuhaa, työjärjestys vaihtelee projekteittain Kaiken kaikkiaan kehystämistyö on millitarkkaa puuhaa, ja työjärjestys vaihtelee projekteittain. Aikaa viikosta kuukauteen, hinta aina yksilöllinen Mari Tolpo vakuuttaa, että kehystykset toteutetaan aina niin, että asiakkalle tunnearvoa tulvillaan olevat, kehystettävät muistot eivät vahingoitu millään tavalla. Listat leikataan giljotiinilla tai pyörösahalla. Kun esine on kiinnitetty taustaansa, työ kehystetään. Näistä sovitaan asiakkaan kanssa. Loppuvaiheessa on työn kasaus niittauksineen, taustateippauksineen ja ripustuksineen, sekä mikäli työhön tulee lasipinta, niin lasin pesu. Kulmat kiinnitetään siihen tarkoitetulla kasauskoneella. Työn hinta koostuu valituista materiaaleista, kehystettävän työn koosta sekä työveloituksesta, joka määräytyy työhön kuluvan ajan ja työn vaativuuden mukaan. Mitä moninaisimpia muistoja voi kehystää kauniiksi tauluiksi, vaikkapa 1950-luvun ’’Mikki -Hiiren’’. Aidosta silkistä tehty taustapahvi on kalliimpaa kuin värillinen pahvi. Tilauksesta hän hankkii millaisen kehyslistan asiakas suinkin vain haluaa. – Materiaalit leikataan määrämittoihin pahvi- ja paspaleikkuria käyttäen. Keskimäärin työhön menee aikaa 1–4 viikkoa. – Kehystysmateriaalit ovat pääsääntöisesti happovapaita, ja ne on myös mahdollista toteuttaa museolaatuisina, hän sanoo. Mikäli asiakkaan valintana on erilaisia vitriinejä ja tilakehyksiä, ne rakennetaan useammasta osasta, Tolpo kertoo työvaiheista. 97. Antiikki ja taide . Työn valmistumiseen vaikuttavat materiaalien saatavuus sekä toteutukseen vievä aika. Lasit leikataan lasiveitsellä. Materiaalit vaikuttavat hintaan. – Jokainen työ on yksilöllinen. . Myös lasit sekä listojen metrihinnat vaihtelevat, vaihtoehtoja on niin runsaasti. Kehyslistamateriaaleja Tolpolla on liikkeessään runsaasti valittavana. Lopuksi työn nurjalle puolelle laitetaan ripustuslanka tai muu valittu ripustusmenetelmä, mikäli asiakas haluaa ripustaa työn seinälle. Hinnat ovat keskimäärin muutamista kympeistä muutamaan sataseen
numerossa saamme tarkat ohjeet punamullan keittoon. t Ulkomaalauskesäkin keikkuen tulevi. t Vuoden 2014 ensimmäisessä Antiikki- ja taide -lehdessä perehdymme suomalaisen korutaiteen historiaan. $UMHQ KLVWRULD . .¦GHQWDLGRW . Vuoden 2014 ensimmäinen Antiikki ja taide -lehti ilmestyy helmikuussa. Seuraavassa Helvi Möttö on rakentanut itse perustuksista kattoon saakka savusaunan perheelleen. .HU¦LO\ . t Myös pöydät katetaan koreasti. Juttuvinkki mielessä, meilaapa toimitukseen reetta.ahola@karprint.fi Ilmoitusasioissa Sinua palvelee ilmoituspäällikkö Kristiina Hattberg, kristiina.hattberg@karprint.fi 7LODXVKLQQDW 3$/9(/8.2577, Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ . Mitä kultauksille tehdään. Huippusuosittua Amerikassa saakka Marttanuket ainutlaatuinen keräilykohde Konkareiden vinkit! Näin onnistut ANTIIKKI- BAROKKI huutokaupassa näyttäytyi Suomessa talonpoikaisissa kalusteissa Miten kultaus tehdään. Määräaikaistilaus 12 kk QURD. Samalla reissulla saunomme Helvin omin käsin rakentamassa savusaunassa. NYT 4,90 ja 2/2013 7,90 € taide Jos lattialankut pitää irrottaa, ne kiilataan hellävaraisesti ylös Puulattia hehkumaan suopakuurauksella USPENSKIN KATEDRAALIN varastettu arvoikoni konservoitiin Valamossa LOUHISAAREN KARTANOLINNASSA Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria Suurellinen (QWLV¸LQWL . Tutustumme pöytäliinamateriaalien ja kattaustekstiilien historiaan. Seuraavassa numerossa Uuteen vuoteen iloisissa tunnelmissa! Seuraava Antiikki ja taide -lehti käynnistää uuden, entistä iloisemman vuoden 2014. 5XRWVLLQ WLODWHVVD KLQWRLKLQ OLV¦W¦¦Q PRPV .HVWRWLODXV MDWNXX DXWRPDDWWLVHVWL YDOLWXQ ODVNXWXVMDNVRQ PXNDLVHVWL YRLPDVVDROHYDDQ NHVWRWLODXVKLQWDDQ 7LODXNVHQ voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. t Teemme riemullisen taidematkan monitaitoisen taidemaalari- ja puunveistäjä Helvi Mötön ateljekodissa Hankasalmella. XONRPDLVLLQ WLODXNVLLQ SRVWLWXVOLV¦
3HUXXWDW WDL LUWLVDQRW WLODXNVHVL 7LODXNVHW SHUXXWXNVHW MD RVRLWWHHQPXXWRNVHW WXOHYDW YRLPDDQ YLLNRQ NXOXHVVD LOPRLWXNVHQ VDDSXPLVHVWD 7LODXV YRLGDDQ LUWLVDQRD NRVND WDKDQVD .XVWDQWDMDOOD RQ NXLWHQNLQ RLNHXV YHORLWWDD WLODDMDOWD MR VDDGXW OHKGHW .6/ Q OXYXQ i Q NRKGDQ PXNDDQ SHUXXWWDPLVRLNHXGHQ SXXWWXPLQHQ. 7LODDW OHKGHQ . 39€ .¦\W¦ SDOYHOXNRUWWLD NXQ . ,OPRLWDW RVRLWWHHQPXXWRNVHVWD
2VRLWWHLWD YRLGDDQ N¦\WW¦¦ MD OXRYXWWDD PDUNNLQRLQWLWDUNRLWXNVLLQ +7/
98 . Antiikki ja taide WLODXNVHW#NDUSULQW . 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ OXRNDQ SRVWL PHUNNL Karprint Oy ja TAIDE ZZZ DQWLLNNLMDWDLGH . (09) 413 97 300 Faksi (09) 413 97 405 7LODDQ $QWLLNNL MD 7DLGH OHKGHQ BBB BBB BBB DONDHQ LWVHOOHQL ODKMDNVL .HVWRWLODXV 0¦¦U¦DLNDLVWLODXV NN 0XXWDQ WLODXNVHQL NHVWRWLODXNVHNVL ,UWLVDQRQ WLODXNVHQL PDNVHWXQ MDNVRQ ORSSXXQ 2VRLWWHHQPXXWRV DONDHQ BBB BBB BBB DMDNVL BBB BBB BBB BBB BBB BBB. Entinen osoite tai lehden saaja 9DQKD 7XUXQWLH +8+0$5, 7LODDMDSDOYHOX Puh
VENYTTELY kuningasliike Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistö Kiinteistöalan monipuo- ja isännöinti linen ammattilehti vuodesta 1975. Yli 100 sivua/nro. Ekologisesti . www.senioriterveys.fi 6 nroa vuodessa 39€ 5/2013 5,90 EXTRAHINTA 3,90 HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT TERVEYS-teemassa: * Kilpirauhasen liikatoiminta * Sydänvaivat * Virtsatieongelmat Kissa puhuu hännällään Onnellisen vahingon seuraus BURMILLA harvinainen kaunotar REX Viiksetkin SELKIRK kiharat! kiharakarvainen kehrääjä Lue ja ylläty! Rohkeaa puhetta vanhustenhoidosta sti kotikon Kätevä SOODA imee pissan hajun hiekkalaatikosta TERVEYS 100 sivua 4/2013 6,10 Onnistuneen esityksen jälkeen kuoro aivan hyrisee Tanssi luonteva tapa liikkua Iloa ja ihmisarvoa Foxin kuningatar Kaksi vaikeaa leikkausta Pilke-ryhmissä alkoholisti kohdataan ihmisenä Myönteisyys on taitolaji Talomestari Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientaloraken- Tee vanhan tajien, talossaan asuvien talon remontti ja sitä korjaavien keskuu- oikein dessa. Huippusuosittua Amerikassa saakka Jos lattialankut pitää irrottaa, ne kiilataan hellävaraisesti ylös Marttanuket Puulattia hehkumaan suopakuurauksella ainutlaatuinen keräilykohde USPENSKIN KATEDRAALIN varastettu arvoikoni konservoitiin Valamossa LOUHISAAREN KARTANOLINNASSA Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria Konkareiden vinkit! Näin onnistut ANTIIKKI- BAROKKI Ekoelo Tutustu! Ihastu! Nyt! 4,90 5/2013 6,50 Luonnonmukaisesti . Mihin suosio ja teho perustuvat. Riihimäelle uusi akvaarioseura 4/2013 6,20 Maailman ympäri -sarjassa esitellään kalojen kotiseutuja Merihevonen hurmaa akvaariossa Katsaus akvaariokirjoihin www.akvaariomaailma.fi 6 nroa vuodessa 35€ www.antiikkijataide.fi 6 nroa vuodessa 34€ Bodytreeni ERIKOISLEHTI kuntosali terveysliikunta Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien Muotitreenit peruslehti - enemmänkin HIIT ja TRX tietopaketti. MAASTANOSTO voimailun painonhallinta 5/2013 6,70 € Mistä parhaat proteiinit. Nro 10/2013 Ketteryys ja nopeus kiinteistönhuoltokoneiden valtteja Tuloilmaikkunaventtiili ottaa lämmön talteen Jyväskylässä harjoitellaan ikkunoiden asennuksia Uudet pinnoitustekniikat alentavat putkiremonttien hintoja www.kiinteistojaisannointi.fi 10 nroa vuodessa 68€ MO NIP UOLIS ET VILL AK OIR KOIRA 5/2013 6,10 Monirotuinen LUNA näyttelee syksyn uutuuselokuvassa Frank-dobermanni pukeutuu villaan, nahkaan ja krimiin KOULUTUS vähentää koiran stressiä www.meidankoira.fi 6 nroa vuodessa 37€ RALLY-TOKO on koiratanssia, tottelevaisuutta ja agilityä Kuulokoira Popo metsästää ääniä Märkäruokaa sellaisenaan tai lisukkeena Sukeltajan Maailma SUKELTAJAN Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. maailma Kalaverkkoon uiva sukeltaja joutuu helposti paniikkiin www.sukeltajanmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ 2/2013 7,90 € taide 5-2013 6,00 Jo neljä viidestä suorittaa peruskurssin ulkomailla Tiekorjaukset antavat työtä ammattisukeltajille Merkinantopoiju on tämän päivän uutta turvallisuutta (QWLV¸LQWL . Puhtaasti . ravinto terapiat nelistävät Saksassa lääketiede Extrasuur i 108 sivulehti a hyvä mieli 6/2013 6,90 Kauneudenkin perusta Suolisto Testaa, oletko sokerikoukussa toiset aivot KEHÄKUKKA tehokas apu ruusufinniin Kansansairauksien todellinen syyllinen SOKERI huumeista vaarallisin ELÄVÄ RAVINTO auttoi Stinaa saamaan borrelioosin hallintaan Diabeteksen täsmälääkettä LIIKUNTA Lima kuin kärpäspaperi, se kerää kaikki bakteerit Ulkonäön lisäksi SOSIAALISUUS Seniori Sirkalla ja Heikillä rytmi veressä! Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat. Joulu lähestyy! Tilaa lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Akvaariomaailma Antiikki ja taide Lehti opastaa vaikean ja haastavan harrastuksen pariin. 6/2013 6,90 VOIMAKSI ITSELLE JA TOISILLE myllertää mielen ja rytmittää työpäivän Totuus antaa meille lahjan: www.sielunpeili-lehti.fi 8 nroa vuodessa 55€ KRIISIN TOISENSA Valitsin elämän KOSKETTAVA TOSITARINA Suojelusenkelin Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint.fi tai puhelimitse 09-413 97 300. Maamme suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippu- Puukerrostalojen hinnat alenevat betonin tasolle maton tiedonvälittäjä. Laitetaan PIENTALOASUJAN HYÖT YLEHTI Suurperheen äidin remontti-idea: Maakuntamuseo avuksi vanhan www.talomestari-lehti.fi 10 nroa vuodessa 59€ 6 – 2013 Ilveslupia on RKTL:n mielestä kolmannes liikaa 7,00 Suomenselällä maan tihein karhukanta Kaliiperi ei ratkaise – vasta patruuna tekee aseesta hirvikiväärin Metsäjäniskanta jatkaa taantumistaan Hanhisaaliita silhuettikuvilta Hevosmaailma 5/13 6,00 Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. .¦GHQWDLGRW . Näyttänyt Hurja-Hannalla aina valkosipulia eväänä tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. www.asejaera-lehti.fi 8 nroa vuodessa 58€ Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike. Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro UESITTELYSS Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. Kaikki hevosesta, 92 sivua/nro Jeroen van Craen – tuore talliyrittäjä 3,90 NRO 4/2013 IRTONUMERO 6,20 ¤ Keittiössä tavoitteena toimiva kokonaisuus Ledit valtaavat alaa valaistuksessa Yksi palkki väärässä paikassa tekee kiusaa Hevoslaakson tallin remonttia suunniteltiin seitsemän vuotta Sisäkorkeusvaatimus aiheuttaa talleilla eniten päänvaivaa Euroopan viimeiset PIHATTO villihevoset hoitajalle työläs www.hevosmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Luontaisterveys Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. Lämpöä ja läheisyyttä! Metsäkanalintuja enemmän kuin moneen vuoteen huutokaupassa KALAMIES PIKKUPOJASTA SAAKKA www.kissafani.fi 6 nroa vuodessa 38€ Meidän Ä AT Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa. $UMHQ KLVWRULD . Kala on viehättävä kotieläin vesielementissään. Lehdestä sielunelämästä löytää tietoa kasvaa ih- Kuu misenä kohti tasapainoa. Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. .HU¦LO\ . Sisustamisen extrateinit vinttiin! numerot kahdesti vuodessa. Opettele uusi hieno harratus! Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. www.ekoelo.fi 6 nroa vuodessa 40€ www.bodytreeni.fi 8 nroa vuodessa 55€ R OT Ekoelo maksaa vaivan Oikealla tekniikalla voi nostaa turvallisesti suuriakin painoja Meidän Koira 4,90 Suurellinen Kestämätöntä Bodytreeni NYT Ase&Erä ja laskee verensokeria Uskon taiteen voimaan www.luontaisterveys-lehti.fi 8 nroa vuodessa 56€ Sielunpeili Kaakao ja tumma suklaa Sielunpeili Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Opettele eroon uhriudesta Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, erosta se avaa polun sisäiseen Rankasta toipunut KIRSTI KIVIMÄKI tallentaa hetkiä maailmaasi. Aidosti Matokompostorilla biojätteet mullaksi TUNKIOLIEROT TOUHUISSAAN ÖLJY VAIHTUI MAALÄMPÖÖN Edullisuus ja huolettomuus vaikuttivat valintaan Neljän naisen tavoitteena ekologinen synnytyskoti Röykkälän lammastilan emäntä rakastui rygja-lampaisiin ensi silmäyksellä! SUPERSALAINEN HANKE Salkkareistakin tuttu näyttelijä Suomessa kehitellään biomassasta Senioriterveys Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet