(QWLV¸LQWL . .¦GHQWDLGRW . .HU¦LO\ . ja taide Kaikkialla kauniita KATTOMAALAUKSIA heleissä Hovilan huoneissa Kanteleen historia vanhempaa kuin kalevalainen laulu 3/2014 8,10 € . $UMHQ KLVWRULD KERÄILIJÄ: Lähde löytöretkelle suloiseen suvi-Suomeen Vanhaa Arabiaa arkikäytössä Kakkoskodissa eletään kuin museossa Vieraana pohjalaistalossa ’’Priimaa pakkas tulemahan’’ Katso, millainen leivänpaahdin oli Sylvi ja Urho Kekkosella Taideinnostus alkoi kubistisesta häälahjataulusta Wäinö Aaltosen vahvojen arvojen veistostaide puhuttelee keräilijäpariskunta Seija ja Pentti Hasua
FISKARS ANTIIKKIPÄIVÄT ANTIKDAGAR 10.-13.7.2014 Auki 10-17Öppet Aikuiset/vuxna: 10 €
Pohjalaistalot ovat perinnerakentamisen aarteita Jykevä talo seisoo Pohjanmaan lakeuksilla. Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 333. Sieltä lähtee helmiä uusiin koteihin niin myymälän, verkkokaupan kuin kahvilaputiikinkin kautta. Ajan henkeä UKK-arkistossa Syrjäisellä paikalla Orimattilan Niinikoskella on komea, lähes kartanomainen, 600-neliöinen kivitalo. 09-413 97 370 Kannen kuvassa: Kakkoskodissa käytössä olevaa vanhaa Arabiaa. Kuva: Susanna Shearman. Empirekalusteet ovat osa Hasujen kokoelmaa. Menneisyyden tutkiminen on professori Kari Saloselle sydämen asia Arabian vanhojen astioiden kauppa Wanhat Kupit on melkoinen astiataivas. Taidekeskus Salmelan juhlavuosi tarjoaa Mäntyharjulla ikimuistoisia taide-elämyksiä musiikin ja kuvataiteen aloilta. – Hovilan kartanon hirsianalyysissä selvisi, että päärakennus oli tehty kahdessa vaiheessa, 1830-luvun lopulla ja 1870-luvulla. 12 Moision kartanon yläkerran oranssissa, naisten seurusteluhuoneessa on kaksi Hasujen lempiteoksista: Wäinö Aaltosen Marjatta- ja Sisarukset -veistokset sekä Berndt Lindholmin Kallioinen metsämaisema -öljyteos. Vanhat, perinteiset pohjalaistalot ovat arvokasta kulttuuriperimää, jota on alettu suojella hartiavoimin. Sinisestä, miesten seurusteluhuoneesta näkyy Fritz Jakobsonin Kantarelleja ja mansikoita -öljyteos vuodelta 1999. Meidän 1800-lopun tyyliin tähdänneen kunnostuksemme kannalta oli onni, ettei korjauksia oltu tehty vuosikymmeniin, kartanon omistaja Arja Torkkomäki kertoo toisella lasikuistilla, jossa Mårbacka-pelargoniat aloittelevat kesäkukintaansa. 6 Antiikkia, taidetta, vanhaa ja vintage-tavaraa, käsitöitä, perinteistä rakentamista 34 Valikoimassa yli 10 000 Arabian vanhaa astiaa ja taide Antiikki ja taide -lehti kokosi otoksen kesä–elokuun mielenkiintoisista taidenäyttelyistä, antiikin ja muun vanhan tavaran ostopaikoista ja perinteisen kulttuurin tapahtumista ympäri Suomea. Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan Antiikki ja taide ISSN 2341-622X käyttää suoramarkkinoinnissa. aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista Määräaikainen tilaus: paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Sisällys 3?2014 12 38 Nautintoja taiteen, ruuan ja historian ympärillä Moision kartanossa 44 18 Hovilan kartanon 1800-luvun lopun tunnelma esiin huolellisella entisöinnillä 18 Varsinais-Suomessa, Someron Ihamäen kylässä pääsee kesäisin nauttimaan aidosta kartanotunnelmasta. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. 4 . Yritys on perustettu 1962. Ennen muuta sadan vuoden takaisen Tampereen kortit, yritysten kirjekuoret ja postileimat sekä paikkakuntakirjallisuus ovat hänen keräilynsä kohteita. Mikään ei paljasta ulospäin, millaisia aarteita ja salaisuuksiakin talossa on - osa on avointa yleisöllekin. 50 vuotta Taidekeskus Salmelassa juhlitaan näyttävästi 25. Toimitussihteerit: Reetta Ahola, Mira Piispa Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.fi Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Engelin empiretyyliin suunnittelema Moision kartano Kymenlaaksossa esittelee klassisen kauniissa ympäristössä edustavan osan Suomen parhaasta veistostaiteesta. 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. 28 Kari Salonen keskittää tarmonsa filateliaan. ANTIIKKI JA TAIDE Vuonna 2014 ilmestyy 6 numeroa. Antiikki ja taide Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, puh
56 Huutokauppatavoista pääsee piankin kärryille Huutokaupat ovat ennen kaikkea löytöjen tekopaikkoja. Harry Marttisen dreija on pyörinyt koululuokassa vuodesta 1977. 68 Teräskorujen valmistajasta tuli vahingossa savenvalaja Koulutyö päättyi Paanalan kansakoulussa 1962. Sen avulla on jaettu elämänhallinnan kannalta tärkeitä ohjeita paljon ennen kirjoitustaidon yleistymistä. Palikat olivat puunvärisiä, mutta perheen lapsille annettiin tehtäväksi maalata ne puna-valkoisiksi. Pääkirjoitus Piijuska Ky:n keväisessä arvotavarahuutokaupasssa oli myynnissä vanha, saksalainen lelukokoelma, joka sisälsi muun muassa Schuco-merkkisiä autoja. Jokainen soitin kertoo palan ikiaikaisen instrumentin tarinaa. Kunpa saivat kuullaksensa tuon sorean soiton äänen, jo pääsi piosta pirta, suistui sukkula käestä, katkesihe kultarihmat, helkähti hopeaniiet. Kanteleella on ollut myös maagisia ominaisuuksia samaan tapaan kuin noitarummulla. Kesäiltana Kalevalan laulumailla sai vahvan yhteyden juuriimme. Sokeiden valmistavat esineet olivat myynnissä Sokeain myymälöissä. 92 Tarinoita perheestä, suvusta ja kodista sekä työstä kantavat esineet ovat jokapäiväisessä käytössä Antiikki ja taide -lehti kävi katsomassa, millaisia entisajan elämästä kertovia esineitä on Seinäjoen laidalla sijaitsevassa, vapaa-ajan käytössä olevassa omakotitalossa. Seinäjoen laidalla vapaa-ajanasuntona olevassa omakotitalossa on monta entisajan käyttöesinettä. 72 Punamultaisessa Taidetyötuvassa syntyy klassisen musiikin säestämänä tavallisen ihmisen taidetta Maalaistyttö Helvi Möttö olisi halunnut lähteä Ateneumiin opiskelemaan, mutta sitä pidettiin joutavana. Kanteleessa on taikaa! Kalevassa Väinämöinen soittaa kanneltaan niin taidokkaasti, että ihmiset, eläimet ja jumalolennotkin tulevat kuuntelemaan. Arvokkaimman auton lähtöhinta oli 350 euroa, mutta loppuhinta nousi peräti 870 euroon. Meklari Jukka Pulakka kertoo huutokauppakäytännöistä. Kanteleleiriläisten rock-kappaleiden kanteletulkinnat osoittivat, että kantele ja kalevalaisuus eivät ole tuohivirsukulttuuria, vaan ne elävät ja uudistuvat ajassa, koska ne elävät meissä. 76 Rasvaletti-näyttely vie valokuvamatkalle 1950-luvun Helsinkiin 1950-luvulla olympialaiset ja menestyneet missit loivat toivoa koko kansalle raskaiden sotavuosien jälkeen. Kaikkien kantelekansojen keskuudessa kanteleella on jo ammoisista ajoista lähtien ollut tiedonvälityksellinen arvo. Myös sodan jälkeisiä ”legoja” eli puisia, koottavia pienoisrakennuksia. Tutkijat eivät tiedä, missä ja miten kantele on syntynyt. 80 Kanteleen arvoituksellinen historia on vanhempaa kuin kalevalainen laulu Kantelemuseo Jyväskylässä on maailman ainoa lajissaan. Kuvassa lutti (luhti), sauna ja oikealla vinttikaivo. Suomen kesässä on mukava tutustua huutokauppoihin ja päästä kaupankäynnistä kärryille myös aidoissa pihapiireissä. Näin pitkä historia ei ole mahdollista soittimen kanssa, joka ei ole jollain tavalla erityinen. Kulttuurimme soi kanteleessa Yksi koskettavimpia musiikkielämyksiä oli saada kuulla Vienassa lasten kanteleleiriläisen soittamana Konevitsan kirkonkellot. Joka tapauksessa kantele on jotenkin aina onnistunut luomaan nahkansa; onnistunut löytämään paikkansa jokaisessa ajassa. Varhaisimmat löydetyt kanteleet ovat peräisin 1100–1300-luvuilta Novgorodista, mutta soittimen historia on paljon vanhempi ja monisyisempi. Museossa on esillä noin 120 erilaista kanteletta ja muita soittimia Suomesta, Venäjältä, Liettuasta, Latviasta ja Virosta. Museossa on esillä noin 120 erilaista kanteletta ja muita soittimia Suomesta, Venäjältä, Liettuasta, Latviasta ja Virosta. 62 Killinkosken hylätty nauhatehdas herätettiin henkiin kyläyhdistyksen voimin Killinkosken Wanha Tehdasmiljöö Virroilla on kesäinen löytökohde kaikille vanhoista tavaroista, historiasta, taiteesta ja keräilystä kiinnostuneille. 5. Antiiki ja taide -lehti vieraili Kantelemuseossa Jyväskylässä, joka on maailman ainoa lajissaan. Erityisen painon museossa saavat Keski-Suomen maakuntakanteleet. Eikä ole karskeintakaan urosta, joka ei liikuttuisi kyyneliin, Väinömöisen soitto pysäyttää myös nirppanokkaisimmat, ”kulttuuritietoiset” neitoset: Tuo Kuutar, korea impi, neiti Päivätär pätevä pitelivät pirtojansa, niisiänsä nostelivat, kultakangasta kutoivat, hope’ista helskyttivät äärellä punaisen pilven, pitkän kaaren kannikalla. Pienoisrakennukset ovat 1930-luvulta peräisin olevan, itsetehdyn tuvan kaapin päällä. Lumovoimaista kesää antiikin, taiteen ja suomalaisen kulttuurin syleilyssä! REETTA AHOLA Antiikki ja taide
Osassa on mainittu internet-osoite, jonne päivitetään tarkempia tietoja muun muassa myytävistä tavaroista lähempänä.. Lehden vinkeillä voit suunnitella kivan kesämatkan tai poimia keräilijän tärpit kesätapahtumista eri puolilta Suomea. A ntiikki ja taide -lehdessä esitellään nyt otos sellaista kesänäyttelyistä tai taidemuseoista, jotka eivät ole olleet viimeisimmissä numeroissa esillä tai sellaisista ainutlaatuisista kulttuurikohteista, jotka ovat avoinna vain kesäisin. Avoimia ovia mielenkiintoisiin taloihin ja puutarhoihin tai monipuolisia perinnetapahtumiakaan ei ole unohdettu. Mukana on suuntaviivoja niin 1950-luvun kesämekon, parhaimpien suomalaisten lasisuunnittelijoiden teosten, kaikenlaisen keräilytavaran, tervan tai naulakon hankintaan perinne- tai muille rakentajille ja -sisustajille kuin etupäässä suomalaiseen taiteeseen 1700-luvulta nykypäivään. Vinkit on koottu aiheittain, eivätkä mukana ole kaikista pienimmät tapahtumat tai kirppu- tai rom- 6 . Kesän tapahtumatarjottimella Antiikkia, taidetta, vanhaa ja vintage-tavaraa, käsitöitä, perinteistä rakentamista Antiikki ja taide -lehti kokosi otoksen kesä–elokuun mielenkiintoisista taidenäyttelyistä, antiikin ja muun vanhan tavaran ostopaikoista ja perinteisen kulttuurin tapahtumista ympäri Suomea. Niitä voi löytää aivan omilta kotikulmiltaankin. Antiikki ja taide petorit Helsinkiä lukuunottamatta
16.?17.8. SAVO VINTAGE ?ERIKOISMESSUT klo 10–17 Pieksämäellä, Etelä-Savossa Big wheels -harrasteajoneuvotapahtuman ja cruising-paraatin yhteydessä Kulttuurikeskus Poleenissa, Savontie 13, 76100 Pieksämäki. Antiikki ja taide . Antiikista nykypäivän designiin. 26.?27.7. 19.?20.7. 7.6. 30.?31.8. Hyvää keräilytavaraa Häkkilän tilalta, Pieksämäeltä 2012 etsimässä. ANTIIKKI?, TAIDE. Liput molempiin aikuisilta 10 euroa. 2.8. JA KERÄILYTAPAHTUMA klo 10–15. MUURAMEN ANTIIKKI. Kuva: Pentti Sormunen. Myös Vintage & Retro -myyntitapahtuma la–su 10–17 Kuningattarenkatu 14. 28.?29.6. 19.7. 10.?13.7. Hauhon Witsiälän lava ja Witsiälä-sali, Vitsiälänraitti 124, 14700 Hauho, Hämeenlinnan seutu. JA ANTIIKKIPÄIVÄT klo 10–17. 2.8. Ilmainen sisäänpääsy. Liput 7 euroa yli 15-vuotiailta. Kuva: Kari Lähteinen. Su mukana myös paikalliset mobilistit. ANTIIKKI. JA TAIDEMESSUT pe klo 13–19, la–su klo 10–16 Tammisaaressa, Raaseporissa, Ystadinkatu 14. 9.8. ANTIIKKIMESSUT klo 10–16 Lohjan jäähallissa, Runokatu 1, Lohja. Messut jatkuvat Simpeleen torilla ma klo 14–18. Runsaasti kauppiaita, myös ulkomailta, teemaan liittyviä työnäytöksiä. Pääsymaksu 8 euroa / 1 päivä yli 15-vuotiailta. Lasitavaraa, arabiaa, tekstiilejä, tauluja, antiikkileluja, armeijatavaraa, retro- ja talonpoikaishuonekaluja, huopa- ja puukäsitöitä ja laaja rompetori. Billnäsin perinne- ja antiikkipäivät ovat tänä vuonna erityisen runsas kattaus vanhaa ja kaunista. Liput aikuiset 12 euroa. Billnäsin ratsastuskeskus, Billnäsin puistotie 1, Billnäs, Raasepori, yli sata kauppiasta, www.billnasantiikkipaivat. ANTIIKKI JA KERÄILY KESÄPÄIVÄT klo 10–16 Simpeleellä, Simpeleen Kivijärven koulu, Simpeleentie 40, Etelä-Karjala. Yli 70 osastoa. Teemana vintage, sisustus, vaatteet ja wanha tavara. Liput 6 euroa. fi, ilmainen sisäänpääsy. JA KERÄILYMESSUT la–su klo 10–16, Aitoon Honkala, Honkalantie 4, 36720 Aitoo, Pälkäne, Pirkanmaa. WANHAN AJAN LELUMARKKINAT klo 9–15 Forssan työväentalolla, Kauppakatu 17, Ilmainen sisäänpääsy klo 11–15, aamulla 5 €. BILLNÄSIN PERINNE. 28.?29.6. Noin 80 myyjää Suomen lasimuseon pihassa ja puistossa, Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki. 30.?31.8. JA KERÄILYMESSUT klo 10–16. JA KERÄILYMARKKINAT la klo 9–15. Kuninkaankatu 4, 33210 Tampere. Paljon vanhan tavaran löytöjä. ALEKSANTERINPIHAN ANTIIKKIMARKKINAT klo 10–17, Aleksanterinkatu 8, Loviisa, myös taidenäyttely. AITOON ANTIIKKI. 17.?20.7. LOVIISAN KERÄILYMESSUT klo 10–14, Lovisa Gymnasium, Brandensteininkatu 27, 07900 Loviisa www.kolumbus.fi/lovthk. 23.?24.8. Muuramen nuorisoseurantalo, Mikkolantie 6, Muurame, Jyväskylän seutu. 27.7. LASI. JA KERÄILYMARKKINAT to–su klo 10–17 Jyväskylässä, Survo-Korpelan kartanossa, Siltakatu 25, 40520 Jyväskylä. SUVI?VINTAGE klo 11–17. www.wanhatammitori.fi. 30.?31.8. 30-luvun ja sota-ajan hengessä Tampereen Tallipihassa. www.cornelia.fi. ANTIIKKI. JA PERINNEMARKKINAT la klo 10–17 ja su klo 10–16. 10.?13.7. FISKARSIN ANTIIKKIPÄIVÄT to–su 10–17, Vanha Veitsitehdas, Fiskarsin ruukki, Raasepori. 7. Hämeenkaaren urheilutalo, Hämeensaarentie 3, Hämeenlinna. Viikonlopun aikana kuvataan myös yksi jakso tv-sarjaan. ANTIIKKI. Teemana Alvar Aallon tuotanto, kaikenlaista keräilytavaraa. TAMPEREEN KERÄILYMESSUT klo 10–14 Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa, Ilmailunkatu 20, 33900 Tampere. Kesän 2014 antiikki- ja taidetapahtumia Antiikkimessut ja vanhan tavaran keräilytapahtumat 6.–8.6. KLO ANTIIKKIMARKKINAT klo 10–14 tunnelmallisessa, 1800-luvun puutarhassa Närpiössä, Etelä-Pohjanmaalla, Vasavägen 10, 64200 Närpes. www.fiskarsinantiikkipaivat.fi. ANTIIKKI. Vapaa pääsy. 19.?20.7. Vanhaa tavaraa ja antiikkia, huonekaluja, keräilytavaraa, koruja, rahoja, postimerkkejä, käsitöitä. JA KERÄILYMESSUT klo 9–16 Kauttuan Ruukinpuistossa, Sepäntie 3 27500 Kauttua, Eura, Satakunta. Antiikkiesineitä, taidetta, designia, retroa, vintagea, lasia, astioita, posliinia, keramiikkaa, hopeaa, koruja, kelloja, rahoja, postimerkkejä, kortteja, militariaa, keräilyleluja, kirjoja, lehtiä, äänilevyjä ja vanhoja tekstiilejä. Aikuisten pääsylippu 8 euroa, perhelippu 16 euroa. KLO 10?16 ANTIIKKIA JA LÖYTÖJÄ klo 10-16 Venetmäessä, Pieksämäellä, Häkkilän tilalla, Heinälammentie 50, 77120 Venetmäki
Ennen juhannusta kaksi talon tyhjennystä suoraan kiinteistöjen pihapiirissä eli aitoja pihahuutokauppoja ainakin Pirkkalassa. Pihakirppis ja useita peräkonttikirppiksiä kesällä, katso tarkemmat ajat ja tiedot Facebook Kirpputori Kisälli. Ulkoilmakirpparikatsaus LAHTI: Kirpputori Kisälli, Mestarinkatu 12, 15800 Lahti. Vermon raviradalla on kesäsunnuntaisin takakonttikirppis, josta voi tehdä hyviä vanhankin tavaran löytöjä. VAASA: 8.6.–31.8. ESPOO: kesäsunnuntaisin klo 10–14 Konttitori Leppävaarassa, Vermon raviradan parkkipaikalla, Ravitie 1, 00370 Helsinki. ma–pe klo 10–18, la klo 10–14 Varastomyymälä ja kirpputori Lieksassa, Pokrontie 2, auki 17.6.–2.8. Lisäksi huutokauppa Huutokauppahuoneella Akaan Viialassa, Nahkatehtaantie 10, 37830 Viiala. Kirpputori Kisällistä löytää vanhoihin perinteisiin liittyvää tavaraa kesällä myös ulkosalta. ttttttttttttt Erityisesti lasinkeräilijän kesätärpit: HELSINKI: Hietsumarket ma–pe 10–17.30, la 10–15, su 11–15, Hietalahdenranta 11, 00180 Helsinki Kansalaistori jälleen kesällä 2014 Kiasman ja Musiikkitalon välissä. Vanhan tavaran kesämyymälöitä ja huutokauppoja Häme: Antiikkihuutokauppoja Hämeenlinnan-Tampereen seudulla. Antiikki ja taide Ajanpatinaa antiikin ja vanhan tavaran kesäkaupan valoisaa valikoimaa Lieksan Pielisentiellä Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjala: Ajanpatinaa – Antiikin ja vanhan tavaran kesäkauppa Lieksassa: Pielisentie 36, auki 2.6.–16.8. Kaikki lisätiedot: www.piijuska.net. ttttttttttttt 8 . Kuva: Suomen Merimieskirkko / Marko Toljamo. Aukiolo suunnilleen klo 8–16 välillä. kesäsunnuntaisin Rompetori Vaasan torilla. ti–pe klo 11–16, la klo 10–14 http://www.ajanpatinaa.fi/index.html
Myös Jokelan kotiseutumuseon vanhan ajan päivät sekä paikallisten käsityöläisten tuotteita ITU-torilla. Kartan voi noutaa korjausrakentamiskeskus Tammelasta, kaupungin turistitoimistosta tai avoimelta pihalta. Pihakirppis on auki, kun portilla on Vanha Rauma Yhdistyksen AVOIN PIHA / PIHA-KIRPPIS -kyltti. Kuva: Loviisan Wanhat Talot ry. 20.?28.7. Kuvassa WANHAN KAUPAN kuisti. Kaupungissa on samana viikonloppuna tuhansien kävijöiden ihasteltavana vanhaa tavaraa ja taidetta myös ostettavaksi eri myynti- ja taidetapahtumista. ”TLEES PIHAL, UUVOTTEL YMPRILLES” eli mahdollisuus tutustua Vanhan Rauman pihoihin. kerran, tänä vuonna teemana 1700-luku, jolloin myös kaupunki perustettiin. Tämän vuoden heinäkuun avoimien ovien viikon aikana erikoisnäyttelyssä ovat pääosassa Siivosen perheen keräilemät juustomuotit, joita heillä on Suomen suurin kokoelma. ttttttttttttt Heinäkuussa Uudessakaupungissa avoinna olevaa Mattilan talonpoikaiskotia on käsitelty useissa kirjoissakin. 30.?31.8. Avoimet ovet jo 10. 9. Kesän 2014 antiikki- ja taidetapahtumia ttttttttttttt Mielenkiintoisten perinnetalojen avoimia ovia 7.?13.7. Loviisan vanhat talot ovat avoimena elokuun lopussa jo kymmenettä kesää peräkkäin. Antiikki ja taide . MATTILAN TALONPOIKAISKOTI klo 12–18 Kalanti, Tammisto, Mudaistentie 47, Satakunta. LOVIISAN WANHAT TALOT la klo 10–17, su klo 11–16. Kuva: FotoMika
HEINOLAN KAUPUNGINMUSEON 50?VUOTIS. K.H. Kaupungin perustaneen keisarin elämästä kertovat maalaukset, miniatyyrit, astiastot ja koristeesineet ensimmäistä kertaa esillä Suomessa Pavlovskin palatsimuseon aarteistosta, Kirkkokatu 23, 80100 Joensuu. pidettävä työpaja, jossa taiteilijat valmistavat taideteoksensa näyttelyyn ja keskustelevat yleisön kanssa. OULUN TAIDEMUSEON 50?VUOTISJUHLANÄYTTELY, Kasarmintie 9, Oulu. 31.5.?26.6. Hattu on jäänyt kiireessä lattialle. Teos on kesäelämän idylliä parhaimmillaan. NIKOLAI I . KUPITTAAN SAVEN HISTORIA ?NÄYTTELY; Avoinna 2.6.–10.8. Avoinna ti–su klo 12–16, ke 12–20. Renlundin museo, Roosin talo, Pitkänsillankatu 39, Kokkola. 10 . Laaja katsaus 1700-luvulta 1940-luvulle sadalta kuvataiteilijalta, teokset vaihtuvat keväisin ja syksyisin. SEN VALOKUVIA SUOMEN KALLIOMAALAUKSILTA, Turun linnan Voudinsalissa, Linnankatu 80, Turku. NANNA SUSI: MAALAUKSIA, Galleria G12, Minna Canthin katu 15, 70100 Kuopio. JUHLANÄYTTELY Barokki osana epookkinäyttelysarjaa, Kauppakatu, Heinola. Avoinna 2.6.–31.8. Liput aikuisilta 6 euroa. Berta on uppoutunut lukemaan kirjaa. Maire Gullichsen ja modernismi -sarja Porin taidemuseon projektihuoneessa. Tässä Laila Zinkin seinälautanen 1950-luvulta. Turun lähellä, Liedon Vanhalinnassa avautuu kesäksi monipuolisesti Kupittaan Saven historiasta kertova näyttely. www.orankiart.fi. Hyvät ystävät II (1882) maalauksessa Edelfeltin malleina olivat 12-vuotias sisar Berta ja Capi-koira, jotka istuvat Haikon huvilan kustavilaisella sohvalla. Liput aikuisilta 5 €. 13.6.?14.9. 15.5.?15.9. Liput 10 / 8 € kaupunginmuseoon, taidemuseoon ja Galleria Lambertiin. Kuvanveistäjä Laila Pullisen 80-vuotisjuhlanäyttely esittelee taiteilijan teoksia eri vuosikymmeniltä. Maamme kattavin kokoelma taiteilijalta. Liedon Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna (Lieto), Varsinais-Suomi, Liput 5 euroa aikuisilta. 8.5.?31.8. Haikon kartanon kesänäyttelyssä esitellään Albert Edelfeltin Porvoossa syntyneitä teoksia ja näissä maalauksissa taiteilijan käyttämiä saaristolaisia malleja, joista monet olivat Haikon kartanon palvelusväkeä. Avoinna 2.5.–31.8. VEIKKO VIONOJAN TAIDETTA. Kupittaan Saven tuotanto, taiteilijat ja suunnittelijat. Avoinna ti klo 10–16, ke klo 10–20, to–su klo 10–16 Liput 7/5 € aikuisilta. Kukkaasetelmat modernein menetelmin, eri aikakaudet rinnastettuina. KUUTTI LAVOSEN TAIDEGRAFIIKKANÄYTTELY Lieksan kulttuurikeskuksessa, Pohjois-Karjalassa, Pielisentie 9-11, 81700 Lieksa.. Kuva: Douglas Sivén. 18.5.?29.9. Viehkeyttä maalaukseen tuovat myös kauniit silkkikengät, jotka liittävät teoksen herraskaiseen kesänviettoon. ”SAARISTON VÄKEÄ JA HUVILANEITEJÄ” - Albert Edelfeltin porvoolaisia malleja -näyttely päivittäin aamusta iltaan Haikon Kartanossa, Haikkoontie 114, 06400 Porvoo 15.5 ?14.9. Se jatkuu kiinnostuksen mukaan ehkä syksylläkin. KALLIOSSA KÄDENJÄLKI . 23.6.?22.8. 17.4.?12.10. Eteläranta, 28100 Pori, avoinna ti–su klo 11–18, ke 11–20. ma–pe klo 11–18, muuten su klo 13–16. Teokset sovitetaan kapealle, mäntymetsäiselle soraharjulle ja näyttelyalueella jo olevaan noin 80 teokseen. 24.4.?21.9. ma–su klo 10–18, liput 9 € aikuisilta. joka päivä klo 10–20. ttttttttt ttttttttttttttttt Poimintoja kesän taidenäyttelyistä 5.10.13?1.11.15 AJANTAJU . Oleellinen osa näyttelyä on 7.6.–14.6. 28.5.?30.9. LAILA PULLINEN, VALON KAARI, Kouvolan taidemuseo Poikilo, Varuskuntakatu 11, Kouvola. POIKA, ISÄ JA KEISARI Joensuun taidemuseo Onnissa. Avoinna ti–su klo 11–16, to klo 11–18. NÄYTTELY ORANKI ART 14 Orangin kylässä, Pellossa, Länsi-Lapissa. KANSAINVÄLINEN YMPÄRISTÖTAIDE. ISMO LUUKKO. PIONI, LILJA JA RUUSUPUU. Antiikki ja taide 15.6.?31.10
OULUN TURKANSAAREN ULKOMUSEON TYÖNÄYTÖS. Suomen toiseksi suurin keskiaikatapahtuma, jossa on yli sata myyjää ja käsityöläistä, runsaasti käsityönäytöksiä, historiallisia kamppailulajinäytöksiä ynnä muuta. 8.?10.8. Myynnissä perinteisten tuotteiden lisäksi kouluilta poistettuja opetustauluja, karttoja ym. Tervahautaa poltetaan joka vuosi myös muistutuksena tärkeästä, alueelle vaurautta tuoneesta vientituotteesta ja perinnerakennusaineesta. 7.?9.8. Turkansaaren ulkomuseossa, vanhalla markkinapaikalla, kahdella Oulujoen saarella Oulussa, voi tutustua seudun tärkeisiin elinkeinoihin, etenkin metsätalouteen, karjanhoitoon ja kalastukseen. Vanhan ajan tunnelmaa, tavaranmyyntiä ja ohjelmaa, Museotie 4, 61500 Isokyrö. Kuva: Reijo Kivijärvi. Liput 10 / 5 €. FREDRIKAN KESÄ to–pe klo 10–17, la klo 10–16 Hämeenlinnassa, Wetterhoffin talossa, Wetterhoffinkatu 4, 13100 Hämeenlinna. tervahaudan sytytys. Etelä-Pohjanmaan Soiniin Wanahan Ajan päiville saapuvat kuskataan tapahtumajärjestäjä Reijo Kivjärven Zetorilla tapahtuma-alueelle parkkipaikalta. Paikka on oivallinen, koska sinne on vuosien saatossa siirretty kymmeniä vanhoja hirsirakennuksia. 19.?20.7. Työpajoja (pieni maksu), näyttelyitä sekä la:n myyntitapahtumassa Niittyvillassa käsitöitä ja antiikkitekstiilejä. 12.?13.7. Perinneviikonlopun työnäytökset klo 11–17. Turkansaarentie 165, 90310 Oulu. Tietulli aikuisilta 1 € ja paikoitus 2 €. Avoinna pe klo 16–21, la klo 10–17, su klo 11–17. Torilipulla (pe klo 14–20 vapaa pääsy, la klo 10–21 aikuisten torilippu 15 €, su klo 10–17 aikuisten torilippu 15 €) pääsee myös Linnanniemen museoihin niiden aukioloaikana. Haitari, viulu, pajupilli, ota omakin soittimesi mukaan! Liput: aikuiset 10 / 5 €. JA OHJELMAPÄIVÄT ke klo 10–15. 19.–20.7. 18.?24.7. 15.?17.8. Viikon aikana ohjelmassa mm. Hautatervaa saa ostaa museomyymälästä. Vanhoja työmenetelmiä, koneita, höyrylaiva, rompetori, perinnetavaran myyntiä, perinneherkkuravintola ym. Kesän teemoina ovat musiikki ja höyrykoneen 100-vuotisjuhla. Antiikki ja taide . Liput 4 / 2 €. Kuljetus tapahtuma-alueelle pysäköintitaloilta, rautatieasemalta sekä linja-autoasemalta. tavaraa. Tapahtumia eri puolilla Renkoa, lauantaina 19.7. 11. Lisätietoa www.renko-seura.fi. RENKO?VIIKKO Hämeenlinnan lähellä, Kanta-Hämeessä. WANAHAN AJAN PÄIVÄT klo 10-17 Soinissa, EteläPohjanmaalla. järjestetään Jaakon markkinat Rengon kirkonkylällä. KESKIAIKAMARKKINAT Hämeenlinnan linnanpuistossa. Puhoksen perinnepäivät Kiteellä kertovat myös höyrylaivakulttuurista sisävesillä. Kesän 2014 antiikki- ja taidetapahtumia Perinnetapahtumia ja käsitöitä 11.6.?6.8. Kuva: Niko Nyrhinen. Työnäytöksiä, kuten päreenhöyläystä, kenttäsahausta, takomista, huovutusta, matonkutomista, saippuankeittoa, pläkkyri ja kraatari. Sepäntuotteita, päreitä, tuohitöitä, omatekoista saippuaa, tervaa, pläkkiastioita, perinneasuja, luomuviljaa. PUHOKSEN PERINNEPÄIVÄT la klo 10-17 ja su klo 10-17 Kiteellä, Pohjois-Karjalassa, Kanavarannantie, (Puhos), Kitee. ISONKYRÖN 1700?LUVUN MARKKINAT. Historiaharrastajien 1700-luvun sotilasleiri kirkon jokirannassa ja monia näyttelyitä. Kivijärven kotiateljeessa on runsaan perinneohjelman ja lauantain ulkolavatanssien lisänä maisemien ja naivististen töiden taidenäyttely
Antiikki ja taide. Veistostaide Nautintoja taiteen, ruuan ja historian ympärillä Moision kartanossa KEHYKSENÄ HASUJEN KLASSINEN KOKOELMA Taiteen, ruuan ja historian ympärillä toimiva empiretyylinen Moision kartano Kymenlaaksossa esittelee klassisen kauniissa ympäristössä edustavan osan Suomen parhaasta veistotaiteesta. TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: MAINOSTOIMISTO SELEKTI 12
– Meillä on kahden yrityksen perheyhtiö, jossa kartanoon olen siirtynyt osto- ja myyntitehtävistä ja kouluttautunut edelleen ravintola-alalle. He olivat pohtineet keräämälleen taiteelle jotain paikkaa. 13. Yläkerran oranssissa, naisten seurusteluhuoneessa on kaksi Hasujen lempiteoksista: Wäinö Aaltosen Marjatta- ja Sisarukset -veistokset sekä Berndt Lindholmin Kallioinen metsämaisema -öljyteos. On kiehtovaa olla tällaisessa ympäristössä, joka ohjaa työtäni. K ymenlaaksossa, Kouvolan Elimäellä sijaitseva Moision kartano on 17 vuoden ajan toiminut ympärivuotisena matkailukohteena, jonka kantavana ajatuksena on Seija ja Pentti Hasun yli 50 vuoden aikana keräämä, ainutlaatuinen taidekokoelma. Kun 1997 Elinmäen kunta ilmoitti Kouvolan Sanomissa etsivänsä ympärivuotista vuokralaista Moisioon, vanhempani nousivat seitsemästä hakijasta ykkösiksi juuri mielenkiintoisen taidekokoelmansa vuoksi sen matkailullisen arvonsakin vuoksi, kartanoa emännöivä yrittäjä Anne Hasu kertoo. Jatkumona kartanon ja suvun historiaan Anne Hasu on emännöinyt kartanon klassisen taiteellisen ja historiallisen kauneuden herkullisen ruuan ympärille muodostunutta ja kehitettävää paikkaa vuodesta 1997. Aiemmin kartanon tiloja käytettiin juhliin vuokrattavaksi ja pienimuotoisten näyttelyiden tilana. Sinisestä, miesten seurusteluhuoneesta näkyy Fritz Jakobsonin Kantarelleja ja mansikoita -öljyteos vuodelta 1999. Olen lapsuudestani saakka kasvanut huutokauppojen, taiteen ja taiteilijoiden ympärillä. – Vanhempieni kodin tilat kävivät rajallisiksi. Kaksikerroksista, Engelin suunnittelemaa empire-päärakennusta ympäröi puutarha. Oikealla on jugendtyyliin vuonna 1913 rakennettu, nykyinen kesägalleria-näyttelytila. Moision kartano sijaitsee 6-tien lähistöllä, hieman Mustilan arboretumista itään, Kouvolan länsipuolella. Antiikki ja taide . Empirekalusteet ovat osa Hasujen kokoelmaa. Minua kulttuurikodin kasvattina ne ovat vetäneet puoleensa aina. Mielenkiintoiseksi sen tekee se, että olen osa vanhempieni harrastuksen jatkumoa
– Meiltä voi myös ostaa, sillä pidämme vaihtuvia myyntinäyttelyitä. Haluan silti omilla toimillani madaltaa kynnystä tulla tänne. Myös suomalainen, mahdollisimman lähellä tuotettu ruoka sekä konsertit kiinnostavat. Kaikki nämä on purettu. Maita kartanolla oli tuolloin 10 000 hehtaaria. Kartanon alkuperäinen irtaimisto ja taide ovat historian saatossa kokonaan kulkeutuneet sieltä pois. Meille ravintolakonsepti on luonteva, sillä Moisio on ollut karjakartano. – Ihmiset haluavat kokea nautintoja tällaisissa kauniissa, rauhallisissa ja historiallisissa ympäristöissä. Päärakennus C.L. Anne Hasu on suhteellisen tuoreen Länsi-Kymen kulttuuritie -yhdistyksen puheenjohtaja. Af Forssellisien aikana valmistui kartanon päärakennus, jonka 20 huoneeseen perheen kymmenen lasta sopivat hyvin. Torpparilain myötä tila pilkottiin 330 tilaksi. Varsinaisen kartanon rakennutti majuri Fredrik af Forsselles ostettuaan vuon- Engelin päärakennus ja huvimaja Nautintoja ja taideostoksia lähellä Moision kartanon nykyistä perustoimintaa ovat juhlien, etenkin häiden ja syntymäpäivien, järjestäminen, tilausravintolana toimiminen ja ohjelma taiteen ympärillä. Antiikki ja taide Kouvolan käsi- taideteollisen oppilaitoksen restaurointilinjan opiskelija käsittelee vihreän huoneen kattomaalausta, josta paljastuu ihmis- tai eläinhahmoja.. Af Forssellesien kulta-aika Kartanon kaksikerroksisen, empiretyylisen päärakennuksen historiasta ei lähteistä ole löytynyt enempää tietoa kuin rakennuksen tarveaineluettelo. Af Forssellisien aika Moisiossa päättyi pakkohuutokauppaan. Historiaa tilalla on takanaan neljäsataa vuotta, ja isäntinä ovat olleet vahvat aatelissuvut. Samaan suvun historiaan liittyvät myös Mustilan arboretum kuuden kilometrin päässä ja Ruotsinpyhtään ruukki (Strömfors) Loviisassa. Suoraa kirjallista tietoa kartanosta on olemassa kovin vähän, lähinnä vain yleistä Elimäen kunnan historiakirjassa. Sen jälkeen Wreden suku hallitsi Moisiota 150 vuoden ajan. Ensimmäinen tilanomistaja, liivinmaalainen aatelismies Henrik Wrede luovutti ratsunsa Ruotsin kuningas Kaarle IX: lle Baltian niemimaalla vuonna 1605 käydyssä Kirkholman taistelussa. Sen jälkeen kartano oli muutaman vuosikymmenen virolaisen Bergin suvun hallussa, kunnes vuonna 1907 siirtyi Elimäen kunnan omistukseen. Anne Hasu tuo Moision maalaishenkisen kartanon pitopöytiin muun muassa Hasun Kouvolan kauppahallissa toimivan lihakaupan ja lähilampaiden lihaa, lähialueen juureksia ja leipiä. Sukumme lihakaupasta ja lähilampaista tiedämme varmasti saavamme hyvää lihaa. Vaikka paikka on hieno, se on kaikille avoin, Hasu selvittää. Yhdistys pyrkii parempaan yhteistyöhön seudullisesti, koska kulttuuri- ja lähimatkailu on nosteessa. Se oli omavarainen kivinavettaa, juustolaa ja tiilitehdasta myöten. 14 . Kuningas palkitsi taistelussa menehtyneen Wreden lesken ja jälkeläiset laajoilla läänityksillä Kymenlaaksossa. . na 1767 Moision maat isältään ja asetettuaan sinne asumaan nuorikkonsa kanssa. Usein sen tekee Anne Hasu, mutta apuna on toisinaan Hannu Pukkila, joka on koonnut vierailijoita kiinnostavaa historiatietoa Suomen ja Viron Kansallisarkistoista etenkin rakennuksen vaiheista ja henkilöhistorioista. Engelin käsialaa M oision kartanon noin 7 000 vuosittaiselle kävijälle kerrotaan paikan historiasta. Moision kartanon oranssissa salissa kahvitteleminen on nautinnollinen juhlahetki
Kaunista ja aitoa historiaa Engelin suunnittelema Moision kartano on Elimäen ensimmäinen kivirakennus, eikä se ole kokenut ulkopuolisia muutoksia. Kartanon omistajan eli Kouvolan kaupungin mahdollistamaan remonttiin rakennuksen ylläpitäjä eli Anne Hasu on tyytyväinen, sillä niillä kartanosta on saatu valoisa ja romanttisen kaunis. Valmistumisvuosi oli 1820. Molemmissa kävijät ja varaajat saavat syödessään ja seurustellessaan nauttia Hasun perheen ja näyttelyiden taiteesta. Yhden huoneen lattiaan on otettu esille ohuempi puulattia ja korjattu se. 15. Lukionakin kartano on ollut. Moision naapuri on rakentanut samoilla piirustuksilla vastaavan mallisen huvimajan pihapiirin läheisyyteen. Kun Hasun perhe tuli kartanon vuokralaisiksi, se aloitti vuonna 1997 yhdessä Kouvolan käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen restaurointilinjan kanssa salien entisöinnin, joka kesti viisi vuotta. . Tanssien ajaksi tilat pitää turvallisuussyistä sulkea. Entisöinnin linjoista Anne Hasu kertoo seuraavasti: – Seiniin tehtiin empireajan värejä. Engel suunnitteli myös huvimajan, joka on siirretty Seurasaaren sillan kupeeseen Helsinkiin. Niissä seinissä, joissa ei ole värikampoja, ne on maalattu rakennusajan henkeen pastellisävyisiksi, kuten roosaksi tai keltaiseksi. Huonejakoa ei kuitenkaan muutettu. Yläkerran vihreässä salissa ovat kartanon pitkäaikaisten omistajien, Fredrik ja Ulrika af Forssellesien muotokuvat, jotka Johan Lindt on maalannut. Pihapiirissä sijaitsee myös 1913 rakennettu jugendtalo, jossa toimi vaivaistalon aikainen sairastalo. Marksin öljymaalaus Venetsia. Väestöliiton kotisisaropistoaikana 1950-luvulla rakennettiin oppilasasuntola, jonka 19 paikkaa ovat nykyisin kartanon kesämajoitustiloina. Katot maalattiin valkoisiksi ja esille otettiin löydösten mukaan niiden värilliset reunakoristeet, ihmis- ja eläinhahmot tai keru- bit, jotka rakennusajan taiteilija oli maalannut, Anne Hasu kertoo. Antiikki ja taide . Hasujen keräämä kultakauden taide sekä empire-, biedermaier- ja rokokoohuonekalut täydentävät kartanon päärakennuksen muodostamaa tunnelmaa, vaikkeivät ne olekaan alkuperäisten, aatelisten omistajiensa irtaimistoa. Alakerta on nykyisin arkikerros, jossa on tilausravintola. Vitriinissä ovat elimäkeläisen Villikkalan kartanonneidin hääpuku ja silkkikengät 1900-luvun alusta. Ikkunat on uusittu Museoviraston luvalla. Entinen huonejako, vaaleat sävyt Entisöinnin ohjaamista Hasuilla riitti, sillä päärakennuksessa on molemmissa kerroksissa 500 neliötä. Yläkerran vihreän salin arvoa nostaa se, että Pentti Hasun ystävä Wenzel Hagelstam tahtoi myydä haltuunsa tulleet Johan Lindtin maalamat, Fredrik af Forssellesin ja tämän toisen puolison Ulrikan muotokuvat. Seurustelukalusteet ovat empireä, sohva biedermaierajalta. Muotokuvat on kunnostettu vihreään saliin seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Kunnostus tilojen puitteissa Kunta sijoitti päärakennukseen omana aikanaan vaivaistalon. Kartano on Museoviraston ulkopuolisessa suojelussa, mutta ei sisäisessä suojelussa, joten siihen on voitu tehdä monia muutostöitä. Juhlavassa yläkerrassa sijaitsevat juhlasalit ja tanssitilat. Seinällä on C. – Arvotaidekokoelma on neljässä huoneessa. Empireajalle tyypillisesti Empireajalle tyypillisiä sävyjä Moision entisöinnin jäljiltä ovat oranssi, keltainen, sininen, tummanvihreä ja vaaleansininen. Arkkitehti Carl Ludwig Engel on suunnitellut rakennuksen. Muut lattiat ovat myöhemmältä ajalta puu- ja parkettipintaisia
Taideinnostus alkoi kubistisesta häälahjataulusta vuonna 1961, ja laajeni Edustavaksi veistotaiteen kokoelmaksi Kouvolalaisten lihakauppayrittäjien, Pentti ja Seija Hasun, taiteen keräily alkoi perinnöstä ja häälahjasta. Vieressä on myös heille läheinen Aaltosen veistos Sisarukset, joille taiteilija oli antanut jo ennen Hasujen lasten, Annen ja Juhan, syntymää juuri nuo nimet. Samalla ajateltiin, että veistoksia kerätään yleensä vähemmän. Antiikki ja taide Hasut tutkivat taidetta kirjallisuudesta, tutustuivat taidealan ihmisiin ja saivat paljon ohjeita myös ystäväksi tulleelta Wenzel Hagelstamilta. Ulkomailla olemme käyneet vain sen verran, että tiedämme, mitä se on – muu on annettu taiteelle, Pentti Hasu kertoo. Henkilökohtaisten yhteyksien kautta Taidekokoelma on karttunut aivan muutamaa viime vuotta lukuun ottamatta pääasiassa omien yhteyksien kautta taiteilijoihin. Kun näkee tuhansia teoksia, silmä kasvaa ja tietää, minkä tahtoisi ostaa kotiinsa, Pentti Hasu kertoilee. 16 . – Kansainväliset huutokaupat ovat hyviä näkemisen paikkoja. Huotarin kubistisen maalauksen, joka antoi ensisysäyksen taideharrastukseen. – Taide antoi energiaa raskaan työn vastapainoksi. Pentti Hasun sedältä perittiin aikanaan myös paljon taidetta, jonka keräilyyn hänkin oli kovasti mieltynyt. Oma, tilava koti suunniteltiin sitä silmällä pitäen, että sinne saattaisi sijoittaa paljon taidetta. Molemmat pronssia. – Jonkin verran olimme myös perineet taidetta sukulaisiltamme. Hasut korostavat, että näkemys hyvään taiteeseen syntyy paljosta katselemisesta. Kun työtä tehtiin kuusi päivää viikossa, sunnuntaisin oli mukava lähteä huutokauppoihin. Rakkaimpia ovat näin ollen Juhani Honkasen maalama taulu silloin, kun Seija ja Pentti olivat olleet naimisissa 30 vuotta, ja Seijalle Fritz Jakobsonin vuonna 1997 maalaama kukka-asetelma sekä Wäinö Aaltosen Marjatta, kalevalainen muun- Kun näkee tuhansia teoksia, silmä kasvaa Wäinö Aaltosen suurin teos, kaksimetrinen Marjatta on taiteilijan varhaisia teoksia vuosilta 1932–34. – Tännehän nämä joka tapauksessa jäävät, joten nyt keskitytään katselemaan tai- Oranssin huoneen seinällä on Wäinö Aaltosen pyöreä reliefi Kalvea impi ja Läpi tulen -veistos, joka on pienennös taiteilijan 1950-luvun alussa Kymi-yhtiön tilauksesta teettämästä veistoksesta. Energian lähteenä Ennen 20 viimeisintä vuotta Hasujen taidekeräilyssä ei ollut sen kummempaa tavoitetta. Molemmat pronssia. Kun Wäinö Aaltosen lapset tulivat pariskunnalle ajan oloon läheisiksi, veistokset alkoivat innostaa. Sieltä löytyvät useat Moision kartanon näyttelyidenkin taiteilijat. Taiteen keräilyn kautta Hasut ovat olleet näköalapaikalla taiteilijoiden elämään ja työhön, ystävystyneetkin heihin ja taiteilijoiden perikuntiin. Aaltosen uniikkiteoksia Hasuilla on noin parikymmentä, joista puolet on Moisiossa. K un Pentti ja Seija Hasu menivät naimisiin vuonna 1961, he saivat Seijan vanhemmilta lahjaksi E. Alkuun harrastus oli vaatimattomampaa, mutta Pentin lihakauppa-alan työn ja vuonna 1968 Kouvolan kauppahalliin perustetun perheyrityksen, Hasun lihakaupan, myötä varallisuutta alkoi kertyä. Perinnöt on käytetty taiteen ostamiseen. Osa on kipsi- ja marmoritöitä.. Se on Pentti ja Seija Hasun yksi lempiteoksista. Sitä on kodissamme edelleen, ja sillä on sama vaikutus nytkin, varsinaisen keräilyn nyt jo, 74-vuotiaana lopettanut Pentti Hasu kertoo. detta kotona ja Moisiossa, jossa yleisesti ottaen ovat suuremmat teokset, Pentti hymyilee. Se on 50 vuodessa kehittynyt laajentuneissa verkostoissa ennen kaikkea suomalaisten, vielä työskentelevien taiteilijoiden kanssa. Onpa heiltä tilattukin tauluja perheen omaan historiaan liittyen
Naivistitaiteilijoista mukana ovat Kikka Nyren, Raija Männistö-Koski, Tarja Paldanius, Helena Törmälä ja Aimo Katajainen. Myös Moisiossa pidetyt näyttelyt ovat rakentuneet paljolti Hasujen henkilökohtaisten taiteilijakontaktien kautta: Fritz Jakobson, Ismo Pyykkö, Johanna Oras, Johanna Oras on pitänyt Moision kartanossa jo kolme näyttelyä ennen tämän kesän näyttelyä. Wäinö Aaltosen pienempi luonnos Aleksis Kivestä Rautatientorin veistokseen on meille säilynyt taiteilijan näkemys kansalliskirjailijasta. Sopiva paikka Aaltostenkin kannalta Moision kartanossa Hasujen suurimmat teokset ovat arvoisessaan paikassa hyvin esillä – aivan, kuten Aaltosen perikunta oli toivonutkin – , kun 20 vuotta sitten Forskullan kartanon Kymijoen varressa todettiin olevan liian kaukana Kouvolasta. Klassisten teosten sarja jatkuu Hasuilla muun muassa seuraavissa nimissä: Teodor Rundberg, Wille Vallgren, Johannes Takanen ja Jussi Mäntynen. – Suosimme klassisia ja esittäviä aiheita, mutta seuraamme modernimpaakin taidetta. Monesti pitkiksi venähtäneillä kierroksilla näyttelyistä kertoo Pentti Hasu. Tämän kesän näyttelyssä ovat esillä Johanna Oras, Saara Kiuru, Heikki Holma ja Pauli Luoma. Antiikki ja taide . Elämän allegoria kuvaa lyhyttä ja paljon tarinoita sisäänsä kätkevää ihmiselämää. Kesäisin kesägallerian näyttelyt täydentävät päärakennuksen taideantia. Ylhäällä on Seija Hasun isän häälahja pariskunnalle vuonna 1961, mistä koko taideinnostus ja -keräily sai sysäyksen. Vaihtuvat näyttelyt Syksyisin ja keväisin Moisiossa vaihtuvat, nimekkäiden taiteilijoiden näyttelyt tuovat kävijöille nautintoja yhdessä Hasujen oman kokoelman kanssa. Pentti Hasu ajattelee, että Kiven kasvot olivat ehkä tulleet taiteilijan mieleen unessa, koska jäljelle jääneestä, epäselvistä hiili- ja tussipiirroksista niitä on hankala erottaa. 17. – Olen järjestänyt näyttelyitä Moisiossa alusta asti. . Huotarin maalaus kuuluu Hasujen kokoelman harvinaisempaan, modernimpaan tyyliin. nelma Madonna-aiheesta. Emme kuitenkaan ole koskaan hankkineet nykytaidetta, Pentti Hasu valottaa. Kubistinen E. Jorma Helenius, Juhani Palmu ja Hans Westergård. Puistotaidetta näyttelyyn tuo Juhani Honkanen. Abstraktia vain seurataan Jo 300 ulkomaista näyttelyä pitänyt ja oman tyylinsä abstraktimmalla tyylillä löytänyt Soile Yli-Mäyry on kokoelman ainoita, ei-esittäviä taiteilijoita. Tänä vuonna pääsee tutustumaan Signe Nenosen ja Juha-Pekka Ikäheimon taiteeseen sekä Mampselli Annen pikkumekkoihin 1960-luvulta. Aluksi ne syntyivät omien suhteideni kautta, mutta nyt kuviot ovat laajentuneet paljon, toimitusjohtaja Anne Hasu kertoo. Johanna Oraksen Suojelusenkeli. Honkanen on myös maalannut Seijan ja Pentin muotokuvat, jotka ovat esillä kartanossa
Suurista tiloista tunnelmallinen juhlapaikka 1800-luvun loppupuolen asuun. Torkkomäet asuivat pitkään vanhassa huvilassa Kirkkonummella eivätkä halunneet luopua rakkaasta kodistaan. Katon ja seinäkin remontoitava. Hovilahan ei ole museo, Arja Torkkomäki korostaa. Huoneissa on nyt kyllä esineitä myös 1900-luvun alkupuolelta. – Päätimme restauroida päärakennuk- pinnan erottavat toisistaan muotoillut ja sen Viktor Hovilan aikaan ja pukea sen eri väreillä maalatut, puiset holkkalistat.. H ovilan kartanon emännäksi tuli vuonna 2006 Arja Torkkomäki tullessaan yhdeksi Hovilan lähiperillisistä ja siitä vastaavaksi. tokartanon, jossa voi kesäisin järjestää Se imitoi laskostettua kangasta ulkoperhejuhlia tai muita tilaisuuksia. Saman ajan seinämaalaukset on myös rekonstruoitu. Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA vaaja. – Olemme ihan nuoresta asti juosseet huutokaupoissa ja tulleet aikaa myöten sinuiksi vanhojen esineiden kanssa, Arja Torkkomäki kertoo. Ensin rakennus oli kuiten- massaa. Eikä ihme, sillä hän on myös tunnustettu luontoku- 18 . Lentoemäntänä ja kouluttajana Finnairilla toiminut Arja Torkkomäki jakaa miehensä kiinnostuksen luontoon ja kasveihin. Kartanomiljööseen, sen hienoihin interiööreihin ja siellä pidettävään kesänäyttelyyn voi tutustua keskikesällä. Pariskunnan juuret ovat kuitenkin Somerolla, mikä osaltaan vaikutti ratkaisuun: Torkkomäet päättivät lunastaa Hovilan itselleen. Vanha kehällään kukkaaihe. Jo Hovilan kartanon pihapiirissä on menneiden aikojen henkeä. Ruusuke on päärakennus – 40 metrin pituinen ja lähes perinteisesti valettua kipsiä tai paperi400 neliötä – tarjoaisi erinomaiset puitteet pitopalveluille. Pariskunnan toinen yhteinen harrastus on antiikki ja vanhat esineet. Upeat, satavuotiaat lehtikuuset ja vanhat metsälehmukset kurkottavat latvojaan korkealle. – Vaikka etsimme 1800-luvun lopun henkeä, tärkeintä oli tunnelma. Hovilan salin kattoon maalatun keskikoristeen 1800-luvun lopulta Torkkomäet päättivät tehdä Hovilasta pientisöi konservaattori Tuija Salin. Ne ovat tavaroita, jotka ovat alun perin olleet täällä ja ovat osa kartanon omaa esinehistoriaa, Torkkomäet kertovat. Pihassa ja puutarhassa on lähes yksinomaan perinnekasveja, jotka ovat Matti Torkkomäen suuri rakkaus. Tyylisuunnat 1800-luvun lopun tunnelma esiin huolellisella entisöinnillä HOVILAN KARTANON SISUSTUSKIN AJANMUKAISTA Varsinais-Suomessa, Someron Ihamäen kylässä sijaitseva Hovilan sukukartanon päärakennus on restauroitu entiseen, 1800-luvun lopun loistoonsa
19. Antiikki ja taide
Antiikki ja taide Sisätilojen kunnostuksessa periaatteena oli, että mitään ei muuteta, ellei ole pakko. Kunnostustöiden alkaessa kartanon rakennukset olivat melko huonossa kunnossa: – Päärakennuksessa ei ollut tehty mitään korjauksia vuosikymmeniin. Rautaisannos perinnerakentamista Torkkomäet valmistautuivat kunnostustöihin muun muassa seuraamalla perinnerakentamista käsittelevää luentosarjaa Someron kansanopistossa. Sitten saimme hyvän neuvon Museoviraston konservaattori Ulla Setälältä, joka kävi täällä. Julkisivun väri räystään alta Ulkomaalin väriä Torkkomäet kertovat miettineensä pitkään: – Malleja oli vaikka kuinka paljon. Erikoinen oli havainto, että rakennuksen vanhimman osan hirsipinta oli kalkkimaalattu valkoiseksi. Vanhemman osan hirret ovat vuosilta 1837– 1840, ja uudisosan noin vuodelta 1875. Hän sanoi, että menkääpä raaputtamaan tuolta räystään alta, jos sieltä vaikka löytyisi vanhaa maalia, Arja Torkkomäki kertoo. Päärakennus on täysin hirsirakenteinen. Selvisi, että rakennus oli tehty kahdessa vaiheessa, 1830-luvun lopulla ja 1870-luvulla. Sitä kävi ihmettelemässä myös asiantuntijoita, kuten arkkitehti Panu Kaila. Se oli itse asiassa onni, sillä mitään ei myöskään ollut muutettu tai pilattu, Arja Torkkomäki toteaa. Vuorilaudat saivat vihertävän harmaan sävyn samasta maalikerroksesta. Ainoastaan joitakin alimpia hirsiä ja osa pystyvuorilaudoitusta jouduttiin uusimaan. Vuorilaudat saivat vihertävän harmaan sävyn samasta maalikerroksesta. Rakennuksen ikä arvioitiin dendrokronologisella hirsianalyysillä. – Emme oikaisseet vinoja pintoja saati, että olisimme tehneet kaiken uudestaan, Arja Torkkomäki selvittää.. – Kaikki korjaustöissä käytetyt maalit ovat luonnonmukaisia öljymaaleja, Matti Torkkomäki painottaa. He paneutuivat perusteellisesti hankkeensa yksityiskohtiin ja olivat ennen varsinaisten töiden aloittamista yhteydessä useisiin alan asiantuntijoihin, muun muassa Museovirastoon. Hirsianalyysi kertoi iän Rakennuksen runko oli varsin hyvin säilynyt. 20 . Tiilien alta tuli esiin pärekatto, joka jätettiin aluskatteeksi. Vanhat sementtitiilet korvattiin punertavan okran värisillä savitiilillä. Bingo! Sieltä, räystään suojasta löytyi pohjimmainen väri: hennosti vihertävä kellanharmaa. Se tietenkin valittiin ulkomaalauksessa pääväriksi. 1800-luvun julkisivuväri, hennosti vihertävä kellanharmaa löytyi Museoviraston konservaattori Ulla Setälän vinkin mukaisesti räystään alta. Ensimmäinen tehtävä päärakennuksessa oli vuotavan sementtitiilikaton uusiminen. Säilyttävää sisäentisöintiä Hovilan kartanon vanhan osan fasadia
21. Ryijy on vanhastaan kuulunut Hovilaan, ja ompelukone on ollut Matilda Hovilan. Kultelan saven kellertävän kaakeliuunin vieressä on kaunis, vanhan Hovilan ruoka-astiaston lautanen. Näkymä kodikkaasta, sinisävyisestä ruokasalista, jonka nurkkauksessa oleva ovi johtaa toiseen, pieneen neidonkamariin. Lattialla on ihastuttava, vanha ruusu korkkimatto. Ikkunat on vaihdettu 1900-luvun alussa t-mallisiksi. Kaikki kelvolliset osat hyödynnettiin. Pihan puoleisella julkisivulla on kaksi katettua kuistia, jotka Juho Hovila rakennutti modernisointiremontin yhteydessä 1910. Vasemmanpuoleisen kuistin kautta siirrytään tilavaan eteishalliin. Hovilan rakennusten ullakoilta löytyi myös vanhoja huonekaluja, kuten tuoleja – osin kappaleinakin. Sieltä johtaa ovi rakennuksen päädyssä olevaan förmaakiin, jota on käytetty herrainhuoneena. Yksitoista huonetta, kaksi kesäkuistia Hovilan päärakennus on valtava, 400 neliössa huoneita on peräti yksitoista. Astiakaapissa esillä Hovilan kauniita vanhoja astioita. Tunnelmallinen neidonkamari on ilmeisesti ollut ennen vieraskamari. Seinällä on Hovilan poikien kouluajalta säilyneitä piirustuksia. Toinen pikkukamari. Sieltä aukeaa ovi kartanon toiselle kuistille. Tällaista sivusta vedettävää vuodetta kutsutaan Ypäjän malliksi. Käräjäsalin vieressä on Viktor Hovilan rakennuttama eteishalli, jota Torkkomäet kutsuvat käräjäsalin odotustilaksi. 1900-luvun alkupuolella mitään ei heitetty pois, onneksi. Hovilan isänväki Arja ja Matti Torkkomäki herrainhuoneen Paischeff-kalustoon kuuluvalla sohvalla, joka palautui Hovilaan lähes sadan vuoden jälkeen:– Tässä ei vielä olekaan ehditty yhdessä istua, neljä vuotta kartanon entisöinnissä uurastaneet Torkkomäet naurahtavat. Asiantuntijan mukaan kaakeleiden lasituksessa näkyvä valuminen on tyypillistä Johan Roosin valmistamille kaakeleille. Sen vieressä on viehättävä daamien salonki, josta siirrytään suoraan juhlavaan, suureen saliin. Antiikki ja taide . Ruokasalista siirrytään suoraan suureen entiseen käräjäsaliin, jossa nyt viihdytään pöydän antimien ääressä. Eteishallin toisesta päästä on käynti ruokasaliin, josta pääsee kahteen pieneen kamariin. Näin kartanossa henkii myös mennyt aika – asumisen ja elämisen jäljet kertovat omaa tarinaansa kartanossa asuneista, menneistä sukupolvista. Torkkomäet eivät säästelleet voimiaan etsiessään ja jäljittäessään ensimmäisen Hovila-isännän, Viktor Hovilan ajan huonekaluja. Siellä, talon itäpäädyssä on vielä vanha pakaritupa sekä nykyaikaiset keittiötilat. Antiikkiharrastuksen myötä moni antiikkikauppias oli tullut tutuksi, ja heidän avullaan Torkkomäet tekivät monta ilahduttavaa löytöä
– Helsingistä löytyi hyvä verhoilija, joka viimeisteli tuolien ilmeen. Aune Korvenojan, Arja Torkkomäen äidin, perimä Paischeff-kalusto verhoiltiin uudelleen, ja sille luonteva paikka löytyi herrainhuoneesta. Myös Matti Torkkomäellä on sukusiteitä taloon. Antiikki ja taide toisen neitojen kamarin katto oli maalattu valkoisella liimamaalilla. Herrainhuoneen katosta löytyi kaksi kattomaalausta: 1840–1850-luvulla lumppupaperille maalattu vihreäkuvioinen ja 1870-luvulla tehty monivärinen kattomaalaus, jotka konservoitiin. Apua kattomaalausten restaurointiin Kun kattomaalaukset löytyivät, konservaattori Ulla Setälä Museovirastosta liittyi joukkoon. Siitä voidaan sanoa todellisen Hovilan ajan alkaneen – Viktor Johansson otti tilan nimen sukunimekseen.Viktor Hovila isännöi tilaa vuoteen 1900 asti. Seinällä on hänelle myönnettyjä kunniakirjoja. Hyvin samantyyppinen kattomaalaus löytyy kuulemma ainakin Sinebrychoffin taidemuseosta Helsingissä. – Ajattelimme, että otetaan tuo pinkopahvi pois. Varsinaisen maalaustyön teki konservaattori Tuija Salin Ocra Oy:stä. Hän rekonstruoi myös salin seinämaalaukset. Yllätys oli melkoinen: sieltä löytyi kattomaalaus. Se verhoiltiin lämpimän keltaisella kankaalla, joka sointuu kauniisti huoneen alkuperäiseen, kellertävään kattomaalaukseen. Konservointityössä noudatettiin Ulla Setälän antamaa ohjetta: ”Edetkää hitaasti”. Juho Hovilan vaimo Edla oli Matin isoisän sisar.. grenin käsialaa. Mustaksi petsatut puuosat korostavat kalusteiden arvokasta ilmettä. Arja syntyi äitinsä toisesta avioliitosta. Arjan äiti Aune oli naimisissa Juho Hovilan pojan Kaino Hovilan kanssa, joka kaatui Syvärillä 1941. Nykyisen omistajasuvun aika alkoi 1876, jolloin lautamies Johan Viktor Johansson (Yrkkö) osti tilan. Kyllä se oli! Hetki oli hyvin jännittävä, kun Matti veti pinkopahvia kulmasta auki – ja sieltä paljastui 1800-luvun kattomaalaus, Arja Torkkomäki muistelee tähtihetkeä, joka tuli myös ikuistetuksi. Tämä uusrenessanssin runsasmuotoinen, raskaahko tyyli oli aikanaan varsin suosittua herrainhuoneiden sisustuksissa. – Matti kiipesi tikkaille tapettiveitsi kädessään ja kysyi, onko kamera valmiina. – Meillä oli sisustussuunnittelijana Christina Bergenheim, joka on erittäin ansioitunut sekä tuntee nämä vanhat tyylit, Arja Torkkomäki kertoo. Peileissä on viivat kulmakoristeineen ja kehyksen reunassa varjoviiva. Juho Hovilan kirjoituspöytä kuuluu ilman muuta juuri tähän huoneeseen. Kattomaalauksia löytyi lähes joka huoneesta, vain pääsisäänkäynnin eteisen ja 22 . – Ehjiä tuoleja ei ollut kuin kaksi kappaletta, mutta tuolien paloja löytyi. Tila on edelleen suvun hallussa, ja nyt sen omistavat Arja ja Matti Torkkomäki. Muiden huoneiden pinkopahvitukset ja maalaukset ovat perinnemaalari Kari Malm- Rakennuksen päädyssä olevan herrainhuoneen sisustus ilmentää nimensä mukaan miehistä oleskelutilaa. Uusrenessanssin miehistä jyhkeyttä Salin toinen, upea empirekalusto on aikanaan ollut Porvoon pappilassa. Varhaisempi kattomaalaus dokumentoitiin ja jätettiin uudemman alle. Oli oikea onnenkantamoinen, että hänellä oli varas- 1600-luvulta sotilassuvuilla, 1800-luvulta Hoviloilla HOVILAN KARTANON PERUSTI vuonna 1611 skotlantilaista aatelia oleva ratsumestari Hans Ramsay. – Käydessään Hovilassa Heinolan museonjohtaja Kari-Paavo Kokki sanoi, että jos tässä huoneessa on kattomaalaus, niin salissa sellainen on ilman muuta. Salin pinkopahvikatto oli aivan ehjä ja hyväkuntoinen. Hän kävi läpi maalaukset ja valvoi niiden restaurointia. Matti arveli, että sen alta paljastuu komea lautakatto, Arja Torkkomäki kuvailee hetken mietteitä. Onko kamera valmiina. Hänen aikanaan Hovilasta kehittyi suvun kantatila. Sen jälkeen tilanhoitoa jatkoi vanhin poika Juho aina vuoteen 1940. Se on kuulunut myös kuvanveistäjä Lauri Leppäselle, joka on tehnyt Eino Leinon patsaan. Häntä avusti Jukka Kumaja. Tunnettujen sotilassukujen viimeinen edustaja Hovilassa oli everstiluutnantti Carl Johan Munck, joka osti kartanon 1796. Keveää rokokoota Herrainhuoneen vieressä on daamien salonki. Hänen kuoltuaan Hovilan kartano myytiin 1825 ratsutilallinen Gabriel Nikanderille. Pinkopahvitetut seinäpinnat on jaettu alkuperäisen mukaisiin peilityksiin ja kehyksiin. Sen jälkeen omistaja vaihtui useasti. Kuudesta tuolista viisi pystyttiin kunnostamaan, Matti Torkkomäki selvittää. Yllätys pinkopahvin alla Kun töiden kuluessa huomattiin, että daamien salongin katon pinkopahvi repsotti, alkoi löytöjen sarja. Kartano oli suvun hallussa yli 150 vuotta. Museovirastolta Torkkomäet saivat avustusta myös kattomaalausten restaurointiin. Sinne kunnostettiin Hovilan vanha rokokooryhmä. Leinon kerrotaan joskus nukkuneen tuolla sohvalla pois krapulaansa
Mutta meillä on ollut onni löytää tosi hyviä tekijöitä. – Hovilan vanhan päärakennuksen kunnostaminen on ollut meille löytöretki historiaan, Arja ja Matti Torkkomäki summaavat. Myös suuren salin katto- ja seinämaalaukset kunnostettiin Museoviraston valvonnassa. Kamarista löysivät paikkansa sivustavedettävä, niin sanottu Ypäjän mallinen sohva, tassujalkainen lipasto ja vanha arkku. Kalustusta täydentämään hankittiin vielä toinen empirekalusto, joka oli aikanaan teetetty Porvoon pappilaan 1820. Kamarin vanha, ruusukuvioinen korkkimatto jätettiin paikoilleen. Talo on kertonut pariskunnalle omaa tarinaansa. Sen kauniisti kulunut pinta ei kaipaa liinaa. Viereinen pikkukamari on kalustettu kokonaan Hovilan alkuperäisillä huonekaluilla. Yhdelle seinälle jätettiin esiin fragmentti vanhaa 1840-luvun seinämaalausta näytteeksi aikansa tyylistä. – Onneksi olemme molemmat sitoutuneet tähän. Siro rokokoo-peili täydentää sohvaryhmää ja katossa kimmeltää Paavo Tynellin kristallivalaisin, hieno löytö eräästä vanhasta antiikkiliikkeestä. Pitkä, vanha pöytä on Pohjanmaalta. Tähän uudisosaan tuli käräjäsalin odotushuone – kooltaan todellinen halli, pakaritupa sekä nykyiset keittiötilat. tossa pieni rokokoo-sohva, joka on kuin tehty tänne. Pöydät on teetetty vanhojen mallien mukaan, osa tuoleista on kustavilaisia. Viktor Hovila, joka itse oli myös lautamies, rakennutti Hovilaan kymmenen metriä lisää. Ja kartanon saliin kuuluu ilman muuta myös taffelipiano. Seinälle, korkeiden alapaneeleiden yläpuolelle, hankittiin Englannista aikakauden tyyliä oleva tammenlehvätapetti. Pintaa ei hiottu. Juhlavaan saliin näkyville vanhempaakin tyyliä Hovilan ruokasalissa vallitsee entisajan vaaleansininen tunnelma, joka säilytettiin maalaamalla seinät siniharmaiksi. Suureen käräjäsaliin mahtuu runsaasti väkeä nytkin, mutta iloisissa Modernia muotoilua historiallisissa huoneissa Hovilassa valmistaudutaan jo kesän näyttelyyn, joka tarjoaa kartanon lisäksi toisenlaisen elämyksen. Heille oli täysi yllätys, että löytyi niin paljon kattomaalauksia. Joskus kunnostaminen on ollut epätoivoisenkin tuntuista, kun on kohdattu negatiivisia yllätyksiä, Matti Torkkomäki myöntää ja jatkaa: – Valtava työhän tämä kaikki on ollut – runsaat neljä vuotta tähän on kulunut. Kun toinen uupui, niin toinen jaksoi, Arja Torkkomäki naurahtaa. Siihen viittaa arvokas, valkoinen Salon Kaakelitehtaan uuni sekä rippeet vanhasta kattomaalauksesta. Vanhan tapetin fragmentista teetetty, viehättävä taulu välittää kuvan ruokasalin entisestä ilmeestä. Sinisiä hetkiä ja neidonkamareita Käräjäsalista pitopaikaksi Gabriel Nikanderin rakennuttamassa Hovilan käräjätuvassa pidettiin käräjiä 1880–1900. Antiikki ja taide . Hovilan vanha empiresohva kunnostettiin ja verhoiltiin salia varten. Löytöretkeä auttoivat hyvät tekijät Hovilan ensimmäinen rakennusvaihe päättyi 1840-luvulla. tunnelmissa pitopöytien ääreen. Tämän kesän näyttely on saanut nimen Merkkimiehet Hovilassa, ja nämä miehet ovat alansa huippunimiä: graafikko Kyösti Varis ja sisustusarkkitehti, huonekalusuunnittelija Eero Aarnio. Kattokruununa kimaltelee juhlava, kertaustyylinen kristallivalaisin. Ruokasalista pääsee kahteen pieneen neidonkamariin. Niilläkin olisi omat tarinansa kerrottavanaan. – Nuo monet löydöt ovat innostaneet ja kannustaneet meitä tämän hankkeen monessa vaiheessa. Kulumat ja koholle nousseet oksankohdat antavat elämän tuntua lattiapinnalle. Valokuvia on kertynyt lähes 5 000. Myös tätä kamaria on lämmittänyt Kultelan saven Johan Roosin valmistama kaakeliuuni. Ruokasalin kellertävä, suorakulmainen uuni on somerolaisen Kultelan saven Johan Roosin valmistama kaakeliuuni. Vanhoja tapettikerroksia otettiin talteen peräti kuusi. 23. Kukaan elossa oleva ei tiennyt niiden olemassaolosta. – Sen meille hankki Fjalar Sundvik, Vanhaisäntä Igorin entinen omistaja, Arja Torkkomäki kiittelee. Käräjäsalissa nykyisin noutopöytänä toimiva pitkä pöytä on Pohjanmaalta. Daamien salongista siirrytään näyttävään suureen saliin. Yksi elämys lisää – Hovilassa kohtaavat kartanohistoria ja moderni muotoilu. Toinen niistä on mahdollisesti ollut kartanon vierashuone. Muovi- ja linoleumimattojen alta paljastui kaunis, vanha lankkulattia. Komeat lautaskaapit ja vanhat majolika-lamput viimeistelevät salin ulkoasun. . Matti Torkkomäki on valokuvannut ja dokumentoinut Hovilan kaikki maalaukset ja tapettikerrokset. – On tässä askellettu! Ja juuri siksi lattiaa on moni vierailija ihastellut, hymyilee Arja Torkkomäki. Se vain puhdistettiin ja maalattiin helmenharmaaksi. Kaikki materiaalinäytteet on tallennettu huolellisesti omiin kansioihinsa. Seinän yläosan tammenlehvätapetti on 1800-luvun lopun tyyliä
Punainen ja kulta ovat hallitsevat sävyt, joilla korostettiin kuninkaan jumalallista viisautta. 24 . Antiikki ja taide. Kuva: Klaus Susiluoto. Vasa-laivan peräosa oli lähes kauttaaltaan veistosten ja ornamenttien peitossa, joten siinä oli eniten myös maalattuja pintoja
Museot Sotalaivasta paljastui elämäniloisen värikäs maailma Roomalaisuutta ihannoitiin 1600-luvun Ruotsissa. Okra taipui maanläheisemmäksi rusahtavaksi punasävyksi, vaikka siitä saa myös kellertävää punaista. Kovista puulajeista tehdyt veistokset ovat säilyneet paremmin kuin lehmusveistokset. Amsterdamin Rijksmuseumin samantapaista laivaa kuvaavan maalauksen perusteella Vasassa arveltiin kuitenkin käytetyn lehtikullan lisäksi taustavärinä sinistä. Vertailevassa tutkimuksessa ja veistosten kemiallisen analyysin myötä selvisi, että 1600-luvun alussa Pohjois-Euroopassa ei käytetty täyskultausta veistoksissa, vuosisadan loppupuolella kylläkin. Hieman yli puolet veistoksista on tammea. 1980-luvun lopussa heräsi ajatus selvittää, löytyisikö veistoksista muitakin väripigmenttejä kuin punaista. Kultausjäänteitä löytyi kaikista motiiveista. Värimataran juuresta valmistettiin punaista. Kaikista maalipinta oli kuitenkin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta liuennut pois. Myös punaista, rautapohjaista pigmenttiä löydettiin lisää, Hans Soop kertoo. päivä 1628, kukaan ei tiennyt, että kun se 333 vuotta myöhemmin nostettiin meren pohjasta, siitä tuli yksi Pohjoismaiden suosituimmista museoista: värikylläinen propaganda- ja taidegalleria. 25. Monin osin väripigmenttikin oli muuttunut harmaaksi tai mustaksi. Se oli musta oltuaan merenpohjassa yli 330 vuotta. Elektronimikroskoopit ja kemialliset analyysimenetelmät ovat kehittyneet voimakkaasti Antiikki ja taide . Veistoksiin kiinnittynyt ruoste rautaosista ja sinertävä savi vaikeuttivat värien tunnistamista. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO , KUVAT KLAUS SUSILUOTO JA SWEDISH NATIONAL MARITIME MUSEUMS T aidehistorioitsija ja kirjailija Hans Soop kertoo tutustuneensa sotalaiva Vasan veistoksiin ensimmäisen kerran pintapuolisesti vuonna 1959, kun aluksen rungon nostamista vasta valmisteltiin. Keltaista saatiin lyijy- ja tinapohjaisista mineraaleista ja vihreää pigmenttiä rouhittiin malakiitista. Harjassa oli jälkiä kullanruskeasta ja kidassa punaisesta maalipinnasta. 1990-luvulla Vasa museo kartoitti konservaattori ja kirjailija Peter Tångebergin johdolla omien ja ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla väriproblematiikkaa: – Kukaan ei osannut arvata, millaista värimaailmaa laiva valmistuessaan edusti. – Laivassa oli noin viisisataa figuuriveistosta ja parisataa ornamenttia tai vastaavaa, joista osa oli irronnut rungosta ja uponnut pohjaan. Tammi ja mänty ovat kovaa puuta, lehmus pehmeää. Veistoksissa käytettyjä värejä olivat muun muassa raudansininen, rautaoksidipunainen ja lyijynvalkoinen. Merkittävä löytö oli myös pitkä, oven yläpuolinen koriste, joka kuvasi kuninkaallista kruunua, runsaudensarvea (latinaksi cornucopia) ja tritoneita, syvyyksien jumalallisia viestinviejiä. Yksi ensimmäisiä laivasta nostettuja veistoksia oli karjuvan ja irvistelevän leijonan pää. Vasa oli valmistuessaan kelluva palatsi, joka loisti hehkuvin värein, Hans Soop kertoo. Oranssiin taipuvaa sinooperinpunaista saatiin sinooperimineraalista, josta jalostettiin elohopeasulfidia. Ihmisfiguurien paljaissa kohdissa kuten kasvoissa, käsivarsissa ja jaloissa oli käytetty punaisen ja valkoisen sekoitusta pinkin ihonvärin saamiseksi. Myöhemmin teoria osoittautui vääräksi. Värit saatiin selville muun muassa tutkimalla elektronimikroskoopin avulla väripigmenttejä, joita ei paljaalla silmällä aina edes erota. Kuva: Anneli Karlsson, Swedish National Maritime Museums. Noin kolmasosa on lehmusta ja 17 prosenttia on mäntyä. VASA VETOAA VEISTOKSILLAAN Kun Vasa-sotalaiva upposi Tukholman edustalla elokuun 10. Metallipigmenttien korroosio ja biologiset prosessit ovat myös haitanneet tutkimusta. Ihmisistä pinkkejä värisekoituksella Laivan peräosa oli lähes kauttaaltaan veistosten ja ornamenttien peitossa, joten siinä oli eniten myös maalattuja pintoja. Kultausta ja rautapigmenttiä – Kun loputkin veistokset 1960-luvun alussa nostettiin, monessa oli jälkiä lehtikullasta. Silti tänään varmuudella tiedetään veistosten olleen pääosin monivärisiä. Vaaleaa sinistä rouhittiin kobolttilasista, tummempaa saatiin indigo-kasvista
Kuva: Anneli Karlsson, Swedish National Maritime Museums. Herkules esitettiin sekä sotasankarina että viisaana hallitsijana. Kuva: Klaus Susiluoto. Kuva: Klaus Susiluoto. Kuva: Klaus Susiluoto.. Kuva: Klaus Susiluoto. Vasan veistokset toimivat yhtä lailla puunvärisinä kuin monivärisinä kopioina, joissa värimaailma tulee hyvin esille. Kuva: Anneli Karlsson, Swedish National Maritime Museums. Herkulesta on verrattu pohjoisen villimieheen. 1600-luvun alussa Ruotsin pahin vihollinen oli Puola, ja veistosten joukossa on puolalaisia vähätteleviä kuvaelmia, kuten mies vankihäkissä. Antiikki ja taide Osa aiheista on varsin groteskeja. 26 . Vaasa-suvun epävirallisessa tunnuksessa on kuninkaallisia kerubeita oliivipuun oksat kädessään, alempana viljalyhde, suvun perussymboli. Veistosten värimaailmaa kuvaavat replikat on valmistettu epoksimuovista
Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää perinteisen, vanhojen lasiesineiden ja muiden keräilytavaroiden myyntitapahtuman Suomen lasimuseon piha-alueella Riihimäellä lauantaina 7. Tapahtumassa yhdistyksen jäsenet eri puolilta Suomea myyvät pääasiassa lasiesineitä, mutta myös kaikenlaista muuta vanhaa keräilytavaraa. – Herkules symboloi nuorena voimaa ja rohkeutta, vanhana viisautta ja järkevyyttä. Niiden tuotto käytetään museon hyväksi. Leijonahahmoja on Vasassa kuutisenkymmentä, joista suurin on laivan keulakokan kolmimetrinen, loikkaava leijona. Suomen lasimuseo on auki normaaliin tapaan ja toukokuun puolivälistä alkaen siellä on esillä Nuutajärven lasin tuotantoa ja historiaa esittelevä näyttely Nuutajärvi – Päättymätön tarina. Lasi- ja keräilytapahtumassa SLMY myy julkaisemaansa Suomalaisen lasin vuosikirja 2014 -nimistä tietoteosta. sinä aikana, kun Vasa on ollut museoitu, mikä on auttanut selvitystyössä. Alkukesän tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2001 alkaen, ja tammikuinen Lasipäivä on jo 20-vuotinen perinne. Tyylillisesti Vasan veistokset edustavat myöhäisrenessanssia ja varhaisbarokkia. Paikalla on noin 80 myyntipöytää, ja lasimuseon piha-alueella on käynyt vuosittain keskimäärin 4 000–5 000 asiakasta säästä riippuen. Viikinkisymboliikkaa ei veistoksissa ole. Kuninkaallisella laivatelakalla työskenteli useita kuvanveistäjiä laivan rakennusaikaan helmikuusta 1626 kevääseen 1628. – Myös laivan leijonakoristelu viittaa kuningas Kustaa II Adolfiin, jota kutsuttiinkin ”Pohjolan leijonaksi”. Myös naamiomaisia hahmoja on jonkin verran. Kesän aikana sitä on saatavissa monissa, vanhojen tavaroiden myyntitapahtumissa. – Väritutkimuksen viivästymisen syynä oli myös konservointi- ja luokittelutyön intensiivisyys. Lisäksi kirjassa on tietoa Suomen lasimuseon ja Suomen lasimuseon ystävät ry:n toiminnasta. Veistosgalleria on osin varsin mahtipontinen. Johtava mestari oli Martin Redtmer, joka oli kotoisin Lyypekin-Hampurin alueelta. Tiedetään, että veistostaitelijat hakivat esikuvia renessanssiajan taidekäsikirjoista, joissa usein kuvattiin jumal- ja historiallisia hahmoja. Kallista konservointia ja kopioiden tekoa Hans Soop on tutkinut Vasa-laivan koristelua yli puoli vuosisataa. – Päätavoite oli ylistää Ruotsin silloista kuningasta Kustaa II Adolfia. Tapahtuman järjestää talkootyönä Suomen lasimuseon ystävät ry. Lista niistä julkaistaan myöhemmin Suomen lasimuseon ystävät ry:n nettisivuilla ja Lasinkeräilijän Blogissa. Työ on ollut valtava. Sen tuotto käytetään yhdistyksen toimintatarkoituksen mukaisesti lasimuseon toiminnan tukemiseen. Kaksi muuta saman lähestymistavan taitajaa olivat Hans Clausink Saksan Westfalenista ja Johannes Thesson Hollannista. Tarjolla on kattava valikoima suomalaisen lasiteollisuuden tuotteita kotimaisen lasinvalmistuksen koko historian ajalta. Kopiot on tehty epoksimuovista, mutta niissäkin on ollut työtä. – Luultavasti juuri Redtmer lienee tuonut omintakeisen ornamenttityylin Pohjois-Eurooppaan. Riihimäen Lasimuseossa julkistetaan lasin vuosikirja 2014 Lasinkeräilijöiden kesäkausi alkaa kesäkuun ensimmäisenä lauantaina 7.6. Veistäjiä Manner-Euroopasta Aiempien dokumenttien perusteella tiedettiin kuvanveistäjien nimiä. Mahtipontisuus ja tietty pateettisuus eivät täysin hallinneet kokonaisuutta. kesäkuuta. Veistoksissa on myös koomisia, jopa vulgaareja elementtejä, kuten isorintainen nainen, joka työntää kielensä ulos ja nuolee nenäänsä. Tapahtumaan on yleisöllä vapaa pääsy kello 10–15. 27. Esillä on myös 1/10 pienoismalli, jonka avulla hahmottuu kokonaiskuva ja punaisen värin osuus taustamaalina. 128-sivuisessa, nelivärisessä kirjassa on paljon ajankohtaista tietoa tämän hetken suomalaisista lasitaiteilijoista, juttuja keväällä toimintansa lopettaneesta Nuutajärven lasitehtaasta ja artikkeleita vanhoista lasiesineistä, kuten: Heidi Blomstedt lasin muotoilijana sekä Gustaf Jungin pulloja Uudestakaupungista. Veistosten symboliikka on erikoinen yhdistelmä kasviornamentiikkaa sekä Rooman valtakunnan henkilögalleriaa, Vanhan Testamentin tarinoita ja muinaisten goottien historiallista romantiikkaa. 1600-luvun alussa Ruotsin pahin vihollinen oli Puola, ja veistosten joukossa on puolalaisia vähätteleviä kuvaelmia, kuten mies vankihäkissä. Kaikkeen ei resursseja ensi alkuun riittänyt, Hans Soop tarkentaa. Antiikki ja taide . Veistoksissa oli myös sotapropagandaa. Yhdistys on perustettu vuonna 1985, ja siinä on yli 800 jäsentä. On myös selvitelty, kuka mestareista on tehnyt kunkin veistoksen, mutta tämäkin työ on vielä kesken. Alkuperäisten konservointi on ollut intensiivistä ja kallista, Soop kertoo. Kaljuunassa oli 20 Rooman keisaria paraatiasennossa. Hän oli saapunut Tukholmaan 1620-luvun alussa. Kuvakielessä häntä verrattiin Raamatun Daavidiin ja Gideoniin sekä Rooman keisareihin. . Myös muiden myyntipisteiden luettelo julkaistaan myöhemmin mainituilla internet-sivuilla. – Yleisö on arvostanut mahdollisuutta nähdä laivan veistoksia alkuperäisessä väriasussa, kylläkin kopioina, joita on museon seinillä. Veistäjät eivät orjallisesti noudattaneet kirjoista löytämiään malleja, vaan etsivät yksilöllisiä ratkaisuja, toki tilaajan antamissa rajoissa. Kustaa II Adolf lienee pitänyt itseään heidän vertaisenaan. Yhtäläisyysmerkit vedettiin Ruotsin kuninkaaseen, Hans Soop sanoo. Suomen lasimuseon piha-alueella, Riihimäellä. Museoiden määrärahat ovat nykyään niukat, joten Suomen lasimuseon kan- natusyhdistyksenä toimiva Suomen lasimuseon ystävät ry hankkii rahoitusta museon hankintoihin muun muassa järjestämällä vuosittain kaksi yleisötapahtumaa. Kirjaa myydään tapahtumassa, ja se tulee myyntiin myös Suomen lasimuseon myymälään. Kir- ja saadaan painosta suoraan juuri tähän tapahtumaan. TEKSTI: JYRKI WINTER Oiva Toikan Kiikkuri myytiin Lasipäivän huutokaupassa tämän vuoden tammikuussa ja kuvattiin siinä yhteydessä huutokauppaluetteloon. Kustaa II Adolf ei tosin ehtinyt elää viisaaksi, vanhaksi hallitsijaksi, sillä hän kuoli taistelukentällä hieman yli neljä vuotta Vasan uppoamisen jälkeen, hieman yli 37-vuotiaana. – Veistosten teknisen kunnon selvittämisen lisäksi niiden symboliikan ja yksittäisten motiivien tutkiminen on ollut tärkeää. Suomen lasimuseon osoite on Tehtaankatu 23, Riihimäki. Martin Redtmer esimerkiksi veisti Vasaan kreikkalaisjumala Herkuleksesta kaksi versiota. Kuva: Päivi Kekäläinen
Salonen alkoi kerätä Tampere-aiheista filateliaa: Kortteja, yritysten kirjekuoria sekä posti- ja sensuurileimoja. Paluumuutto herätti kiinnostuksen kotiseudun historiaa kohtaan. Hänellä on hyllyssään kirjoja lähes kaikilta Nobel-palkinnon saaneilta. Kari Salosen kokoelmia on ollut esillä useissa näyttelyissä. Hän muutti aikoinaan työn perässä Helsinkiin ja työskenteli pääkaupungissa parinkymmenen vuoden ajan. Salonen sai Tampere 100 vuotta sitten -korttikokoelmastaan suuren, kullatun hopea-palkinnon Tamfila 2009 -näyttelyssä vuonna 2009. Tällä hetkellä työn alla on lisäksi Tampereen valtaus 1918- kokelman laajentaminen. TEKSTI JA KUVAT: MAARIT AURA A rkkitehti Kari Salonen on neljännen polven tamperelainen. 28 . Filatelian lisäksi Salonen kerää kirjallisuutta. Antiikki ja taide. Keräily Menneisyyden tutkiminen on professori Kari Saloselle sydämen asia Vanhat postikortit ovat taidetta! Kari Salonen on vast’ikään eläkkeelle jäänyt professori, joka keskittää nyt tarmonsa filateliaan. Sadan vuoden takaisen Tampereen kortit, yritysten kirjekuoret ja postileimat sekä paikkakuntakirjallisuus ovat hänen keräilynsä kohteita – jo nyt korttikokoelma on mittava
29. Nämä pitsikortit ovat 1800-luvun puolelta. Perinne ei elpynyt Suomessa vuonna 2000 yrityksistä huolimatta. Vuosilukukorteilla toivotettiin onnea uuteen vuoteen. Antiikki ja taide
Kortit ovat kysyttyjä ja maksavat jopa satasen. Vanhoista paikkakuntakorteista on laadittu hienoja kirjoja. 30 . Kustantaja teetti saman mallin mukaan useiden paikkakuntien kortit. Monet suuret taiteilijat, kuten Albert Edelfelt, ovat piirtäneet myös postikortteja, Salonen toteaa. Salosen vanhimmat vuosilukukortit ovat pitsikortteja 1800-luvun puolelta. Filatelian lisäksi Kari Salonen kerää kirjallisuutta. Juuri nyt Salonen laajentaa 1918-kokoelmansa. Samaan aikaan värit tulivat kortteihin ja jugendtyyli alkoi näkyä. Kortit kulkivat aluksi kirjekuorissa, mutta vuosisadan vaihteessa tapahtui muutos, ja kortteihin painettiin taustaviivoitus. Aina ei oltu turhan tarkkoja. Tampere-kortit erikoisuutena Kari Salonen on erikoistunut paikkakuntakortteihin. Tampere-korttiinkin on eksynyt oululainen torni, Salonen osoittaa. Paikalliskortteja on kertynyt parinkymmenen vuoden aikana yli 5 000 kappaletta. Antiikki ja taide. Salonen paljastaa, että myös Tampereen filatelistien piirissä on meneillään kirjan kokoaminen. Sisällissodan aikaiset ruumisröykkiöt on ikuistettu postikorttiin. Satavuotiaat vuosilukukortit Yksi Salosen rakas keräilykohde ovat vuosilukukortit eli uuden vuoden toivotus -kortit reilun sadan vuoden takaa. Hyllystä löytyvät lähes kaikki Nobel-palkitut kirjat. Salosen vanhimmat Tampere-kortit ovat vuodelta 1895. Ja mikäpä manselaiselle olisi kotikaupunkia rakkaampi kohde. – Vanhat postikortit saattavat olla todellisia taideteoksia. Negatiivit lähetettiin kustantamoihin Hampuriin, Berliiniin, Lyypekkiin ja myös Tukholmaan. Toivotukset on kirjoitettu usein muulla kielellä kuin suomeksi. – 1800-1900-luvun taitteessa kortteja painettiin Keski-Euroopassa
Tilalle ovat tulleet ystävänpäiväkortit, Salonen toteaa. – Kulttuuri oli sata vuotta sitten hyvin erilainen. Salonen keräilee firmojen kuoria. Tampereelta saatettiin lähettää kortti Helsinkiin, jossa tiedotettiin junan saapuvan huomenna klo 10. Tapa alkoi hiipua 1913, ja selkeä katkos on nähtävissä sotavuosina 1914–1918. Kari Salonen ei karsasta kortteja, joissa on tekstiä kuvapuolella. 31. Sisällissodan nuori, ruotsalainen uhri on saanut oman postikortin. Seuraavat kortit olen löytänyt vasta vuodelta 1926. Harrastus on vastavuoroisesti hyödyttänyt ammattiuraa. Perinne ei koskaan enää noussut eläväksi, vaikka esimerkiksi vuonna 2000 sitä koetettiin elvyttää. Nykyään lähetetään tekstiviestejä, Salonen hymähtää. Postikortit hävinneet tekstareille Kari Salonen on pahoillaan siitä, ettei postikortteja enää lähetetä entiseen malliin. ” 1800–1900-lukujen taitteessa ajettiin voimakkaasti suomalaisuutta. Hänen mielestään kirjoitus on osa viehätystä. Säilytystaskujen muovin tulee olla pehmitinaineettomia. Isak Julin omisti kokonaisen korttelin, joka on painettu hänen yrityksensä kirjekuoreen. Tässä harvinaisessa postikortissa esitellään ehdotelma Suomen lipuksi. – Vuosilukukortteja valmistettiin eniten ennen ensimmäistä maailmansotaa. ” Salosella on ennestään laaja tietämys. Antiikki ja taide
Osa sensoreista oli suomalaisia virkamiehiä, jotkin heistä saattoivat olla venäjämielisiä. Toisesta kortista katsoo valtauksen nuorin ruotsalaisuhri, 16-vuotias partiopoika, joka toimi vapaaehtoisjoukkojen lähettinä. – Löysin juuri täydennyksen ensimmäisen maailmansodan aikaiseen sotasensuurikokoelmaani. Postimerkkien keräilijää kutsutaan filatelistiksi. Nobelistit ovat Salosen tuorein postimerkkiaihe. Vaikka sensoreilla oli myös nimileimoja, monien henkilöllisyys jäi piiloon. Sensori löi lähetykselle leimansa joko tulo -tai lähtöpaikkakunnalla. Postimerkkejä kirjekavereilta Keräily on ollut Saloselle hänen elämänsä mittainen harrastus, koska postimerkkeilyn hän aloitti jo pikkupoikana. Filatelia on postihistoriaa Filatelia eli postimerkkeily on postimerkkien, postilähetysten, postileimojen ja muiden postihistoriaan liittyvien kohteiden keräilyä ja tutkimista. Jotkut ovat niin tarkkoja, ettei postissa kulkenut kortti kelpaa ollenkaan. Salosella on kortteja myös sotaorvoista. Postihistoriaksi kutsutaan keräilyä, jossa keräilyn kohteina ovat postilähetyksen leimat, merkinnät, postitaksat ja muut lähetysten käsittelyyn liittyvät merkinnät. Kuvassa näkyvät valtauspäivän ruumiskasat Näsilinnan edustalla. näläisille postimerkeille. Joitakin päätyyppejä sensorileimoista puuttuu vielä kokoelmastani, Salonen selittää. Hänellä on kokoelmat ainakin suomalaisille, skandinaavisille, virolaisille, saksalaisille, itävaltalaisille ja ve- Kun kortteja lähetettiin Suomesta etenkin Keski-Eurooppaan painettaviksi, ei aina oltu turhan tarkkoja. Ulkomaisia postimerkkejä hän sai saksalaisilta ja ruotsalaisilta kirjeenvaihtotovereiltaan. Ryhmiä kohdeltiin eri tavoin, valkoisten ja punaisten jälkeläisille olivat esimerkiksi omat lastenkodit. Vuosina 1914–1918 posti sensuroitiin. Sotasensuurin aikaisia leimoja Postihistoria kiehtoo Salosta, ja yksi hänen keräilykohteistaan ovat posti- ja muut leimat. Antiikki ja taide. Erityisesti postin sensurointi kiinnostaa historian ystävää. Osa keräilijöistä ei hyväksy kortteja, joissa on tekstiä ainakaan kuvapuolella. Minusta kortin viesti on osa korttien kiinnostavuutta, Salonen selittää. Vuosisadan vaihteen ranskalaiset vuosilukukortit saattoivat olla hyvinkin koristeellisia. 32 . Toinen tehtävä on kertoa, mistä ja milloin postilähetys on lähtenyt. Nyt Kari Salonen kokoaa postimerkeistä maakokoelmia. Alkuvuosina Salonen hankki keräilytavaraa vaihtamalla. On vielä paljon selvitettävää, koska arkistot on suureksi osaksi hävitetty. Hän nostaa esiin Tampereen valtauksen aikaisen, varsin järkyttävän kortin. Kortteja sortovuosilta Kari Salonen kerää kokoelmia myös Suomen sisällissodan ja sortovuosien aikaisista korteista. – Tampereelta kortteja on lähetetty lukuisilla kielillä, muun muassa salakielillä ja esperantoksi. Hän muistuttaa, että sisällissodan jälkeen oli virallisesti olemassa kaksi eri orpokategoriaa, sotaorvot ja punaorvot. Keräilijä erikoistuu yleensä suppealle alueelle materiaalin runsauden vuoksi. Postileiman tehtävä on osoittaa, että postimerkki on käytetty, jotta sitä ei voida käyttää uudelleen postimaksun maksamiseen. Tähän Tampere-aiheiseen korttiin on eksynyt oululainen torni. Korttien sisältämät viestit ovat Kari Saloselle oleellinen osa keräilyn viehätystä
Kivinen oli perehtynyt arkkitehtuuriin laajalti, ja julkaissut kaksi kirjaa Tampereen jugendista. Hyvälaatuista tavaraa Liukuvia hintoja Työ ja harrastus Kari Salonen hankkii tavaraa keräilytapahtumista, huutokaupoista ja keräilykontaktiensa kautta. Harva tietää, että Winston Churchill on saanut kirjallisuuden Nobelin. Nobel-kokoelmaa Salonen haluaa myös kasvattaa. Hyvistä sortokauden korteista saa maksaa useita kymppejä, parhaista satasia. Firmakuoria 1800-luvulta Keräilijän on tullut haalittua myös tamperelaisten firmojen kirjekuoria, joista vanhimmat ovat vuodelta 1885. Salonen kertoo, että filatelia ja arkkitehtuuri ovat kulkeneet hänen elämässään käsi kädessä. 33. Hän painottaa, ettei keräilytavaralle ole olemassa kiinteitä hintoja. Antiikki ja taide . Mustekynämitätöintinäyttely Norjaan Vanhat mustekynämitätöinnitkin kiinnostavat filatelistia. – Myyjä päättää hinnan. Joskus hän on poistanut korteista lyijykynällä tehtyjä merkintöjä, mutta sen kummemmin hän ei korttejaan kunnosta. Salosesta on yllättävää, kuinka moni firma on arkistoinut postinsa. – Olen käyttänyt luennoilla hyväkseni korttiharrastuksen tuomaa tietoutta erityisesti, kun olen puhunut vanhasta Tampereesta. määrä. – On ihmeellistä, että sata vuotta sitten Tampereella toimi ainakin parikymmentä valokuvaamoa! Kasvavat kokoelmat Salonen kerää myös postimerkkejä, etenkin nobelisteista. Tampereen Filatelistiseuraan hän liittyi heti paluumuuttonsa jälkeen. Useat kortit kuvaavat paikkoja ja rakennuksia, joista Salosella on ennestään laaja tietämys. Hinnat liikkuvat 40–100 euron välillä. – Olen koonnut Tampereen kahden postimestarin – Rosenbröijerin ja Reuterin– kynämitätöineistä kokoelman, joka menee syksyllä Norjaan pohjoismaiseen näyttelyyn, Salonen kertoo. Joissakin kuorissa näkyy sensuurileima. . Winston Churchill on yksi eniten kuvansa postimerkkeihin saanut henkilö. Painovapautta rajoitettiin, joten kortteja on olemassa rajallinen Kari Salonen sai kimmokkeen arkkitehdin ammattiin piirustusopettajaltaan Paula Kiviseltä Tampereen lyseon lukiossa. Kari Salosen mukaan hänen keräilemiensä kohteiden saatavuus on kohtuullinen. Kari Salonen ostaa vain hyvälaatuista tavaraa. Harrastus on vastavuoroisesti hyödyttänyt ammattiuraa. Salonen on itsekin halukas hankkimaan niitä lisää. Hän alkoi kirjoittaa palkittua toisen maailmansodan historiikkia hävittyään sodan jälkeiset vaalit ja syrjäydyttyään politiikasta. Arkkitehdin ammatti on auttanut keräilyharrastuksessa. Kokoelmassa vilahtaa tuttuja brändejä, kuten Aamulehti. – Sortoaika 1900-luvun taitteessa on hyvin suosittu aihe. Hän on aina kuulunut johonkin keräily-yhdistykseen. Tamperelaisten valokuvaamojen taustat sadan vuoden takaa ovat säilyneet moitteettomassa kunnossa. – Säilytystaskujen materiaali ei saa pilata kortteja eli muovissa ei saa olla pehmitinaineita, Salonen sanoo. Mustemitätöintiä käytettiin Suomen ensimmäisten kopeekka-arvoisten merkkien yhteydessä yleisesti vuosina 1856–66. Kari Salonen kerää myös tamperelaisten valokuvaamojen taustoja. Kari Salonen aikoo kehittää eteenpäin Tampereen valtaus 1918- ja Tampere 100 vuotta sitten -kokoelmiansa. Tampereenkin postimestareilla oli oma persoonallinen tapansa mitätöidä merkit. Churchill on yksi eniten kuvansa postimerkkiin saaneita henkilöitä, Salonen tietää. Salonen suhtautuu intohimoisesti historiaan, tekee taustatutkimukset säntillisesti ja osaa tuoda esineen taustan selkeästi esille. Tampereen taistelu-kortteja ei ymmärrettävästi kulkenut paljon postissa. – Ensimmäiset Nobel-palkinnot jaettiin 1901. Sortoaika- ja Tampereen valtaus -aiheiset kortit ovat Salosen mukaan suhteellisen harvinaisia ja kysyttyjä. Hän on tehnyt tietokoneella sivut, joissa esitellään postikorttien taustat tarkasti. Salonen säilyttä ä kokoelmiin päätyneitä kortteja kansioissa. Myös Tampereen valtausta koskevat kortit ovat tavattoman tavoiteltuja. Postimerkkiluettelosta saa viitteitä, mutta lopulliseen hintaan vaikuttaa moni tekijä
Antiikki ja taide. Suosikkeja ovat nyt Arabian vanhat muumimukit. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: WANHAT KUPIT/ HARRI KOSKI 34 . Antiikkiliikkeessä Valikoimassa yli 10 000 Arabian vanhaa astiaa WANHAT KUPIT WERKOSSA Arabian vanhojen astioiden kauppa Wanhat Kupit on melkoinen astiataivas. Sieltä lähtee helmiä uusiin koteihin niin myymälän, verkkokaupan kuin kahvilaputiikinkin kautta
Antiikki ja taide . 35. Wanhat kupit -myymälän verkkokauppa lähettää maksetut tuotteet Matkahuollon kautta
Koski sanoo käyvänsä ani harvoin katsomassa kenenkään astioita jossakin muualla. – Minun on paha mennä tuohon sanomaan, mutta väittäisin, että on, Koski naurahtaa. Runsaaseen valikoimaan kuuluu Arabian kahvikuppeja, lautasia ja maitokannuja sekä kermakkoja, seinälautasia, maustepurkkeja ja tarjoiluvateja. Pikkuhiljaa rupesin kuitenkin talvellakin pitämään paikkaa auki viikonloppuisin. – Aika harvoin enää tulee käsiini esineitä, joita ei olisi ollut jo meillä. Siinä samassa aloimme myydä Arabian astioita, ja homma rupesi laajenemaan, Koski kertoo. Mistä noin suuri määrä tavaraa sitten tulee Arabia-konkarin käsiin. Parin viimeisen vuoden aikana niiden hinta on hieman laskenut, mikä puolestaan on vilkastuttanut kauppaa.. Kaikki alkoi siitä, kun Koski päätti herättää Krookilan kotiseutukeskuksen pihapiirissä olevan syytinkimökin eloon ja laittoi sen kahteen huoneeseen näytille Arabian astioita. Hän ei myöskään kulje huutokaupoissa. – 99-prosenttisesti ihmiset tulevat tarjoamaan Arabia-astioitaan meille myyntiin. Kun toimimme kahdessa toimipaikassa, myyjiä tuntuu riittävän. Wanhat kupit -myymälään voi piipahtaa kesäretkellään myös vain katselemaan ja kahvikupposelle. – Monet ihmiset tyhjentävät kuolinpesiä, joista löytyy Arabiaa. Wanhat Kupit on erikoistunut pelkästään Arabian tuotantoon, ja valikoimasta löytyy Arabian tuotannosta poistuneita astioita 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Siellä hän avasi sekä putiikin että verkkokaupan. Antiikki ja taide Harri Koski on julkaissut kaksi Arabian astiastoja käsittelevää teosta. Myös Wanhat Kupit -kahvila jatkoi toimintaansa. T urun Maariassa, Paimalantie 369:n kohdalla seisoo vanha keltainen puurakennus. Aloitimme Raisiossa Krookilan kotiseutukeskuksessa, jossa vaimoni Jaana Kaarto on pitänyt ruokaravintolaa jo reilut 20 vuotta, Paimalantien hulppean talon isäntä Harri Koski toteaa. – Kunnollisen verkkokaupan avaaminen on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Kahvila, putiikki ja verkkokauppa – Avasimme siihen yhteyteen pikkukahvilan, jota oli tarkoitus pitää auki vain kesäisin. Tällä hetkellä Wanhat Kupit -verkkokaupasta löytyy kaikkiaan jopa 10 000 Arabian esinettä. – Myös asiakkaalle verkkokaupassa asiointi on kätevää, kun hän voi valita ja maksaa haluamansa tuotteet saman tien. Kaksi kahvikuppikirjaa Vaatii melkoista ammattitaitoa oppia tuntemaan Arabian laajaa tuotantoa pitkältä ajalta. Usein myös vanhemmat ihmiset muuttavat pienempään asuntoon ja joutuvat luopumaan astioistaan, kun heidän lapsensa eivät niitä huoli eivätkä heidän lapsenlapsensa vielä ymmärrä Arabian päälle. Tuhat ja yksi Arabian kahvikuppia, osa 1 ja osa 2 ovat Kosken henkilökohtainen kunnianosoitus Arabian tuotannolle. Jos joku asia kiinnostaa, siihen paneutuu täysillä, Koski sanoo. 36 . Kolme vuotta sitten Koskella oli jo niin paljon Arabiaa, että hän päätti muuttaa perheensä ja astioidensa kanssa Paimalantielle. Verkkokauppa on lisännyt selvästi myyntiämme. Tuhat ja yksi Arabian kahvikuppia, osa 1 ja osa 2 ovat Kosken henkilökohtainen kunnianosoitus Arabian tuotannolle. Itselle kiinnostavat asiat jäävät kummasti pääkoppaan muistiin, Koski naurahtaa. Näkeekö Koski itse heti, mistä tuotteesta on kyse ja miltä aikakaudelta se on. Olemme myyneet tavaraa netin kautta jo kymmenen vuoden ajan, mutta pankkitunnuksilla toimiva verkkokauppa on helpottanut kaupankäyntiä huomattavasti, Koski toteaa. Onko kyseessä siis Suomen suurin vanhojen Arabian astioiden kokoelma. Vanhat kuvastot on tutkittu tarkkaan, ja nykyään myös netistä voi seurailla etenkin hintatasoa, Koski vastaa. – Ihmiset kyselevät minulta usein, tiedänkö kaikkien astioissa olevien koristeiden nimet. pe ja la klo 11– 16 Turun Maariassa, Paimalantie 369:ssä, entisessä Paimalan yläkansakoulussa. Aika pitkälti kyllä voin vastata, että tiedän. Mukana on sekä klassikoita että harvinaisuuksia. Liike on avoinna 1.6.– 31.8. – Kyllä tässä kymmenen vuoden aikana on tullut opeteltua kantapään kautta, mikä on aitoa Arabiaa. – Olemme saaneet jo sen verran paljon tunnettuutta, että meillä riittää sekä meille myyviä että meiltä ostavia asiakkaita, Koski toteaa. Koski vastaa sanomalla, että suurimmaksi osaksi suoraan ovesta sisään. Muumibuumi meneillään Harri Koski uskoo vanhojen Arabian astioiden myynnin tulevaisuuteen. Koski on myös itse julkaissut kaksi Arabian astiastoja käsittelevää teosta. – Syksyllä tulee kymmenen vuotta siitä, kun aloimme touhuamaan Arabian astioiden kanssa. Tavaraa tulee ovesta sisään Wanhojen Kuppien isännällä on, mistä myydä. Se on entinen Paimalan yläkansakoulu ja nykyinen Wanhat Kupit -myymälä, josta löytyy Suomen kenties laajin vanhojen, tuotannosta poistuneiden Arabian astioiden kokoelma. – Kyllähän se vei jonkin aikaa kaivaa kaikki tiedot kirjoja varten. Klassikoita ja harvinaisuuksia Wanhat Kupit on erikoistunut pelkästään Arabian tuotantoon, ja valikoimasta löytyy Arabian tuotannosta poistuneita astioita 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Olen tutustunut kaikkeen mahdolliseen kirjalliseen materiaaliin, mitä Arabiasta on julkaistu
Tässä ne tulevat! Heljä Liukko-Sundström: Koululainen pupufiguuri vuodelta 1993 sekä Pupukoulu-taulu vuodesta 1992. Meillä on meneillään ihan oikea muumibuumi, Koski naurahtaa. Ostavatko he enimmäkseen muumimukeja. . Millaisia Arabian astioita japanilaiset sitten haluavat. – Yllättävää kyllä eivät osta. Sen vuoksi se myös miellyttää minua. – On tärkeää olla mukana netissä. Meille hinnan pienoinen laskeminen on tehnyt vaan hyvää: verkkokaupan vuoksi myynnissämme on ollut kymmenen prosentin vuosittainen nousu, Koski kuvaa. Enemmänkin he ovat kiinnostuneita joistakin klassisista astiastoista, Koski vastaa. Harrin omat Arabia-suosikit Pyysimme vanhojen Arabian astioiden kauppiasta Harri Koskea valitsemaan laajasta Arabia-valikoimastaan kolme tuotetta, jotka puhuttelevat häntä eniten. – Heljä Liukko-Sundströmin Arabialle suunnittelemat tuotteet, varsinkin kouluun liittyvät teokset, miellyttävät itseäni erityisesti siksi, että asumme ja liikkeemme sijaitsee vanhassa, 1900-luvun alussa rakennetussa, entisessä koulurakennuksessa. ” Aika harvoin enää tulee käsiini esineitä, joita ei olisi ollut jo meillä. – Sen sijaan suomalaiset haluavat nyt Arabian tuotannosta poistuneita muumimukeja. Wanhojen Kuppien verkkokauppaan ovat löytäneet tiensä myös jotkut ulkomaalaiset asiakkaat. – Meillä on japanilaisia ja eteläkorealaisia asiakkaita, jotka ostavat meiltä säännöllisesti. ” – Verkkokaupassa pitää kilpailla hinnalla, ja siinä me lyömme Helsingin kauppiaat laudalta. Meillä on Facebookissa jo vähän yli 18 000 tykkääjää, ja sitä kautta olemme saaneet merkittävän paljon asiakkaita. Emilia-sarjaa on valmistettu 1950–60-lukujen vaihteessa, osat ovat enimmäkseen vanhaa Kilta-sarjaa, ja koriste perustuu Raija Uosikkisen Amerikan-tätiin. www.wanhatkupit.fi 1R
-EDIA. Raija Uosikkinen: Emila -sarja. Ihmiset ovat hintatietoisia. Osa heistä on kauppiaita, jotka käyvät välillä myös itsekin täällä, Koski sanoo. – Emilia-sarja on kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno ja aika harvinainenkin sarja
LA nSU KLO n (¾++),¾.4),! (EINËLAMMENTIE . – BH-mallin Majolika kaadinta on valmistettu vuosina 1889– 1908, samalta aikakaudelta on myös viereinen makeiskori. KUVAT4 %LORANTAJA0 3ORMUNEN Majolika. Majolikassa viehättää esineiden värikkyys ja erilaisuus, kun niitä verrataan muihin saman aikakauden Arabian tuotteisiin. Majolikat ovat nyt harvinaisia ja arvokkaita, joten ehkä myös siksi ne kiinnostavat minua
37. 6ENETMAKI /HJELMAWWW HAKKILANTILA l TAIFACEBOOKISSA(ËKKILËNTILA Antiikki ja taide
Kuva: Outi Orhanen. ”Priimaa pakkas tulemahan” Pohjalaistalot perinnerakentamisen aarteita 38 . Antiikki ja taide. Kuvassa Yli-Laurosela Ilmajoella. Perinnerakentaminen Komiaa sen olla pitää
– Olemme myös siirtäneet vanhan pohjalaistalon. – Varmasti taustalla on ollut myös näyttämisen tarve. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: MATTI MÄKELÄ, PÄIVIKKI PERKO-MÄKELÄ, ANNA-KAARINA PERKO JA OUTI ORHANEN Isäntä ja pohjalaistalojen perinnerakentamishankkeen työntekijä Matti Mäkelä pohjalaistalonsa päädyssä, taustalla ulkorakennus. – Mielestäni kyseessä on yksi suomalaisen kansankulttuurin hienoimpia osa-alueita. – Periaatteena oli, että kun tehdään, tehdään kunnolla. Vanhat rakennukset ovat olleet Pohjanmaalla sellainen profiilijuttu; siinä missä järvet ovat olleet tärkeässä osassa Itä-Suomessa, meillä on panostettu rakennuksiin. Antiikki ja taide . I soa ja komiaa se olla pitää. Siirtovuosi oli 2005, mutta asumaan päästiin omaan kotiin kaiken jälkeen vuonna 2008. Mäkelä on perehtynyt työnsä ja oman kokemuksensa kautta pohjalaistalojen maailmaan. – Uloslämpiävät eli savupiipulliset rakennukset alkoivat yleistyivät Pohjanmaalla jo 1600-luvulla, mikä osaltaan vaikutti ikkunoiden ohella myös talon sisustukseen, toteaa Mäkelä, joka tekee parhaillaan väitöskirjaa pohjalaistalojen interiööreistä. Pohjalaistalojen peitto on ollut alueellisesti hyvin kattava; se edustaa koko pohjalaisalueen talonpoikien rakennustapaa paikallisine muunnelmineen, filosofian maisteri Matti Mäkelä toteaa. Rakennuksen koko ja ratkaisut vaihtelevat alueittain ja jopa paikkakunnittain. Talo voitiin myös ottaa mukaan ja siirtää. Jykevä talo seisoo Pohjanmaan lakeuksilla. Mäkelä korostaa, että aito pohjalaistalo voi olla myös yksi- tai puolitoistakerroksinen. Taustalla vaikutti myös pohjalaisen laivanrakennuksen ja kirkonrakentajasukujen tekninen taito. 39. Varakkaiden talonpoikien rakentamia Pohjalaistaloja rakennettiin 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. – Tyypillistä oli myös, että pohjalaistaloja on ajan saatossa tarpeen mukaan joko laajennettu tai pienennetty. Hän työskentelee projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Seinäjoen toimintayksikössä. Siinä ajassa oppi kaikenlaista uutta, ja kiinnostukseni pohjalaistaloja kohtaan kasvoi entisestään, Mäkelä toteaa. Perinteiset pohjalaistalot edustavat kulttuurihistoriallisesti hyvin merkittävää rakennusperinnettä, jota halutaan tänä päivänä suojella ja elvyttää. Pohjalaistalojen koot vaihtelevat myös, mutta yleisesti ottaen kyse on isoista rakennuksista. Kuva: Päivikki Perko-Mäkelä. Pohjalaistalot ovat nimenomaan talonpoikaiskulttuuria, sillä niitä rakennuttivat alueen varakkaat talonpojat. Kaksfooninkisia taloja Perinteiset pohjalaistalot ovat pääosin niin kutsuttuja kaksfooninkisia rakennuksia eli kaksikerroksisia, pitkiä hirsitaloja. – Tuohon aikaan Pohjanmaalla oli ihan kansainvälisestikin verrattuna todella varakkaita talonpoikia, jotka halusivat käyttää varallisuuttaan rakentamiseen, Mäkelä sanoo. Niiden taustalla oli varallisuus, jota alueelle syntyi tervakulttuurin ansiosta. Vanhat, perinteiset pohjalaistalot ovat arvokasta kulttuuriperimää, jota on alettu suojella hartiavoimin. Kyseessä oli jo tuon ajan ekologinen ajattelu. Ja priimaa pakkas tulemahan, Mäkelä latelee eteläpohjalaisittain
Antiikki ja taide Mäkelä asuu tällä hetkellä perheineen Lapualla vanhassa pohjalaistalossa, jonka hän siirsi sinne Jalasjärveltä. 1800-luku kulta-aikaa Maantieteellisesti pohjalaistalot sijoittuvat koko Pohjanlahden rantojen kulttuuripiiriin. – Olen kotoisin Kaustiselta, ja siellä lähipiirissäni oli jo kulttuuripuolen henkilöitä, jotka ymmärsivät rakennusperinteen arvon. Kuvassa perinteisenä säilytettyä interiööriä. Kuva: Matti Mäkelä. Pohjalaistalojen suojeluun sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan on tullut mukaan myös Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin suunnittelema Potra-hanke eli Pohjalaistaloverkosto. – Tämä 50 vuoden ajanjakso oli Pohjanmaalla muutenkin erittäin rikasta, alueellisen kulttuurin aikaa. – Nimenomaan kaksfooninkiset talot ovat sijoittuneet Etelä-Pohjanmaalle, kun taas Keski-Pohjanmaan talojen paikallisena erikoisuutena ovat leveät sivukamarituvat, Mäkelä toteaa. Kyllä priimaa tuli Pohjalaistupien sisustukseen satsattiin. Perinnerakennuksessa asuminen on vaimostani ja minusta ideaalia, sillä samalla hirsitalo on. Kaustisella vanhoja talonpoikaistaloja siirrettiin jo tuolloin, Mäkelä kuvaa. – Puhutaan myös kansatieteellisestä Etelä-Pohjanmaasta, joka sijoittuu vanhan Vaasan läänin alueelle. Monta vuotta kestänyt siirtoprojekti oli työläs, mutta lopulta myös antoisa. 40 . – 1900-luvulle tultaessa ja etenkin sotien jälkeisinä aikoina pohjalaistalojen rakentaminen ja myös olemassa olevien rakennusten arvostus alkoi hiipua. – Potra-hankkeessa kootaan pohjalaistalojen omistajia ja pohjalaistalojen mahdollisuuksista kiinnostuneita yrityksiä yhteiseksi verkostoksi, jossa päästään ammentamaan uusia tuotteistuksia oikeiden esikuvien pohjalta, hankkeen parissa työskentelevä Mäkelä toteaa. – Olen aina arvostanut vanhaa. Vanhoja, upeita taloja sekä kunnostetaan että siirretään yhä enemmän. Perinteinen pohjalaistalo Hämes-Havunen Kauhajoella. Perinteiseen maaseutukulttuuriin liitettiin stereotyyppisiä käsityksiä siitä, että perinnerakentaminen oli jotenkin köyhää, Mäkelä kuvaa. Kuva: Anna-Kaarina Perko. Pohjalaistalojen suojelua Näihin päiviin tultaessa perinteisten pohjalaistalojen arvostus on noussut uudelleen esiin. Pohjalaistalojen rakentamisen kulta-aika ajoittuu 1820-luvulta aina 1870-luvulle
– Mielestäni toimivasta talosta, joka on jo itsessään hyvin ekologisesti rakennettu, ei tarvitse lähteä tekemään mitään avaruusalusta, toteaa Matti Mäkelä. Niinpä me siirrätimme vanhan talon Jalasjärveltä Lapualle. Kuvassa on alahärmäläinen talo. Talonrakentamisen maratoni Talon siirto ja uudelleen rakentaminen vaativat Mäkelän mukaan innostuksen, sitoutumisen, tietotaidon ja materiaalihankinnan lisäksi myös pitkää pinnaa. – Kyllä voi sanoa, että tuli, mies vastaa ykskantaan – Koska saimme säilytettyä talon hengen. . asujalleen terveellinen ja ekologinen. Mukana pihamaalla myös perheen Hamilton-koira. Mäkelä nostaa esiin seikan, joka liittyy talon siirron kannalta olennaiseen asiaan eli vanhan talon hengen säilyttämiseen. Kuva: Matti Mäkelä. Esimerkiksi Pohjalaistaloja on ryhdytty suojelemaan. 41. Suomen rakennuslainsäädännön tulisi Mäkelän mukaan ottaa paremmin huomioon perinnerakentaminen. Mäkelän pohjalaistalo rakennettiin alunperin Jalasjärvelle 1700-luvulta ensimmäisiltä osiltaan. – Haastavinta on prosessin kesto, koska se on aika pitkä rupiama, Mäkelä sanoo pohjalaisittain. Kuva: Päivikki Perko-Mäkelä. Vaatii vähän enemmän työtä paneutua asiaan, mutta talon henki säilyy sitä upeammin, mitä paremmin vanhaa on kyetty hyödyntämään, Mäkelä vakuuttaa. Mitä vanhemmasta rakennuksesta on kyse, sitä jykevämpää ja laadukkaampaa puutavaraa on ollut käytettävissä. Tuliko Mäkelän talosta sitten priimaa. Antiikki ja taide . Säädökset vaativa viidakko – Mitä enemmän vanhoja rakenteita ja vanhoja rakennuksen osia pystyy siirrossa käyttämään, sitä parempi. rakennusten energiasäädökset tuntuvat vanhojen talojen kannalta liian monimutkaisilta. – Voisin kuvata sitä eräänlaiseksi talonrakentamisen maratoniksi
Exlibristit ovat 1950-luvun alusta alkaen kokoontuneet maailmankongresseihin. Antiikki ja taide Turhan moni luulee ikivanhan alan jo hiipuneen, mutta todellisuus on päinvastainen, sillä nyt eletään suosion huippukautta niin yhdistysten jäsenten, uusien merkkien kuin tilaisuuksien määrillä mitattuna. TEKSTI JA KUVAT: TAUNO PIIROINEN Mikael Siirilän exlibris Tauno Piiroiselle 1996, 70x83. Isännyys oli ensimmäistä kertaa. J okaisen harrastuksen kohokohtia ovat tilaisuudet, joissa samoista asioista kiinnostuneet ihmiset tapaavat toisiaan. Suomeen alan katsotaan tulleen Mikael Agricolan ja Erik Sorolaisen myötä 1500-luvulla, ja nyt exlibriksiä arvioidaan olevan täällä jo noin 25 000. Suomalaiset keskittyvät kirjoihin liimattaviin exlibriksiin. Exlibriksiä kerätään maailmanlaajuisesti. Innostusta uusin voimin Ervo Ylönen seuraa Espanjan maailmankongressissa, kun hänen vaimonsa Anna-Kaisa signeeraa vedostamiaan exlibriksiä. Kontaktit muihin harrastajiin ovat erityisen tärkeitä keräilyssä. 42 . Ne ovat kirjanomistajamerkkejä, joissa symboliikalla on suuri merkitys. Kirjanomistajamerkkien maailmaan mahtuisi enemmän nuoria suomalaistaiteilijoita. Usein merkin kuva-aiheeksi valitaan asioita, jotka ovat exlibriksen omistajalle elämässä tärkeitä, kuten perhe, suku, kotikunta, ammatti, harrastukset, luonto ynnä muu. Keräily EXLIBRIS INNOSTAA ERI-IKÄISIÄ Maailmankongressin keräilijätapaamiset, näyttelyt ja kaupat antoivat elämyksiä Exlibriskeräilyharrastus on Suomessa uudessa nousussa
Suomessa harrastuksessa keskitytään kirjaan liimattavin exlibriksiin ja aihekeräilyyn, kun Keski-Euroopassa pääpaino on taidegrafiikassa. Legendan mukaan 200-luvulla elänyt kristitty marttyyri ja lohikäärme sekä tuulimyllyjä vastaan taistellut toinen ritari Don Quijote ovat hyvin arvostettuja aiheita exlibriksissä. Hänen exlibriksensä ovat ekologisia, sillä ne vedostettiin laatalta tuhotuksi tuomitun, vanhan kirjan irtosivuille. Seuraavaan kilpailuun voidaan Suomessakin valmistautua nyt: Teosten valmistumisen määräaika umpeutuu 1.5.2015. Ala toivoo vahvempaa panosta ammattitaiteilijoilta, joiden teoksia harvoin nähdään kansainvälisissä kilpailuissa. Espoolaiselle graafikko Helmiriitta Honkaselle (s. Virolaisen Arrak Hennon suunnitelma 1979, 95x60. Antiikki ja taide . Ryhmä näki matkallaan vanhimmat exlibrikset, jotka olivat Pyhän Yrjön kuvia 1100-luvulta. Anna-Kaisalle tuli niin kiire, että merkkien signeeraus jäi kongressipaikalle. Kongressiohjelman väriläiskiin kuului Kirjan ja ruusun päivä, joka on Kataloniassa valtava kansanjuhla. Tapahtuma avasi osaltaan ovia maailmalle, ja uusia kontakteja syntyi. Internetin avulla nuoriso on aikaisempia sukupolvia paremmin löytänyt exlibrikset. Virallisessa istunnossa FISAE:n uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Venäjän Sergei Ptukhin. Taiteilija Totti Noisniemen näkemys Mauno Ketokoskelle 1945, 85x48. Grafiikan taiturina ryhmään kuului halikkolainen Heimo Virnala, jonka oma keräilykohde ovat ooppera-aiheiset exlibrikset. Japanilaistaiteilija Masaaki Sugita, 2011, 187x127. Hyvän valmistautumisen merkityksen oivalsivat Anna-Kaisa ja Ervo Ylönen Hyvinkäältä. He osallistuivat ennen matkaa Lahden Taidegraafikoiden Miniprint Finland 2014 -taidenäyttelyn yhteydessä järjestettyyn, Hyvinkään taidemuseon työpajaan. H. Elokuussa 25 hengen suomalaisryhmä matkustaa Latviaan tapaamaan Riian exlibristaiteilijoita. Vuosikymmenten kokemuksella tuttuja keräilijäkollegoita on kertynyt eniten helsinkiläiselle Tuulikki Hakalalle. Sen yhteydessä pidettyyn kilpailuun 365 taiteilijaa 49 maasta lähetti yhteensä 1 153 exlibristä. Spielmannin exlibris 64x79. Osa suomalaisista jatkoi kongressista Barcelonaan ja tutustui kulttuurista rikkaan Gaudin, Mirón ja Picasson kaupungin nähtävyyksiin. Huippuhetkiä olivat myös kolme näyttelyä Tarragonan kaupungin museoissa; esillä oli tuhansia exlibriksiä. . Isompikokoiset vedokset soveltuvat paremmin tauluiksi. Keräilijöiden kansainvälisen järjestön, FISAE:n XXXV kongressissa Espanjan Kataloniassa oli keväällä mukana 13 suomalaista sekä taiteilijoita ja keräilijöitä 24:stä maasta. Esimerkiksi Venäjä on toteuttanut kahdesti 16–26-vuotiaille nuorille suunnatun kansainvälisen exlibris-kilpailun ilman suomalaisosallistujia. Antiikki- ja taideanti rikas joissa. Seuraavat kongressit pidetään Venäjällä 2016 ja Tšekissä 2018. Printeillä ja offset-painatuksilla on kuitenkin vaikea saada kongresseissa aikaan vaihtoja. Suomessa, Naantalissa vuonna 2012. 43. Siksi suomalaisten kongressit painottuvat enemmän matkailullisten nähtävyyksien tuottamiin elämyksiin ja keskinäiseen vuorovaikutukseen. Suomessa kirjoihin liimattavina Käsityöaiheeseen erikoistunut Irmeli Huhtanen Turusta totesi, että hienointa kongressissa oli mukava henki ja ystävien tapaaminen. Paljon exlibriskilpailuja Suomen taiteen kultakautena monet taiteilijat Schjerfbeckistä Gallen-Kallelaan suunnittelivat komeita exlibriksiä, kun taas nyt voima on harrastelijataiteili- Exlibris-harrastajat Els Encantsin valtaisalla kirpputorilla Barcelonassa, Espanjassa tekemässä löytöjä. 1920) myönnettiin taiteellisista ansioistaan Albin Brunovský -sertifikaatti. Parhaaksi valittiin Bulgarian Veselin Damyanovin taideteos, muut palkintosijat menivät Japaniin, Kroatiaan, Kiinaan, Saksaan ja Armeniaan. Antiikin ja taiteen ystävien kohteina olivat museoiden lisäksi vanhan juutalaiskorttelin kapeiden katujen antiikki- ja antikvariaattiliikkeet sekä läheinen, uusi galleria-alue unohtamatta keskustan ulkopuolella sijaitsevaa Els Encantsin kirpputorialuetta sekä katedraalin ja eräiden muiden aukioiden antiikkitoreja: Kaikkialta löytyi exlibriksiä ja paljon muutakin, kokoelmat karttuivat! Lisätietoja: www.fisae.org, www.exl.fi ja www.nimikot.fi/nimikkoseurat/suomenexlibrisyhdistys
Kekkonen perusti Tasavallan Presidentin arkistosäätiön saman vuoden elokuussa. Mikään ei paljasta ulospäin, millaisia aarteita ja salaisuuksiakin talossa on – osa on avointa yleisöllekin. 44 . Suunnitelma hänellä oli ky- tenyt jo pitkään. Kaikki päiväkirjat on painettu tutkijoita varten myös kirjoiksi. Rahoilla ostettiin lahtelaisen arkkitehdin Julius Aatilan 1934 piirtämä Hovilan tila, joka kuului silloin Seppälän suvulle.. Tiettävästi juuri Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin Kekkosen virkamatkan yhteydessä, heinäkuussa 1970 esittelemä Rooseveltin presidentinarkisto sai suunnitelman etenemään nopeasti. Antiikki ja taide L opullisen sysäyksen oman arkiston perustamiseen legendaarinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen sai Yhdysvaltojen virkamatkallaan. Museot AJAN HENKEÄ UKK- ARKISTOSSA Nähtävillä kuvia ja esineistöä, pyynnöstä voi lukea kirjoituksiakin Syrjäisellä paikalla, Orimattilan Niinikoskella on komea, lähes kartanomainen, 600-neliöinen kivitalo. Veikko Ihamuotila järjesti niin, että MTK, Metsäliitto, Hankkija, Raision tehtaat ja Tuottajain Lihakeskuskunta lahjoittivat Kekkoselle 500 000 markan rahalahjan arkistoa varten. TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA Urho Kekkosen persoonallista käsialaa on vaikea lukea
Muhkea kivitalo soveltui arkistorakennukseksi senkin takia, ettei siellä ole yhtään tulisijaa. Sivulle 47 ja 48 Antiikki ja taide . Arkistossa on tällä hetkellä 350 hyllymetriä asiakirjoja. Suurissa valokuva-albumeissa on siistissä järjestyksessä tallennettuina niin perhekuvat kuin poliittisen uran huippuhetketkin. Oikealla näkyvä, jyhkeä kirjahylly on tuotu Hovilaan vuosi sitten Presidentinlinnasta. Hyllytilat ja muu osa rakennuksesta saneerattiin museoviraston arkkitehtien avulla. Salin sisustus on lähes alkuperäistä. 45. – Vaikka UKK-arkiston arkistomateriaali on suurelta osin ulkopolitiikkaa, siellä on paljon myös Kekkosen henkilökohtaisia kirjeitä ja tavaroita. Virkaan ja kotielämään liittyvää Kivitalon kellariin saneerattiin silloisen valtionarkiston asiantuntijoiden avulla asianmukaiset tilat asiakirjojen säilytystä varten. Urho Kekkosen yksityisarkisto on ainoastaan tutkijoiden käytössä, mutta kävijälle voidaan tuoda näytille pyynnöstä vaikka jokin kohta päiväkirjasta, arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorva kertoo
Antiikki ja taide Käsin maalattua, DDR:n aikaista posliinia. Yksi Hovilan huoneista on sisustettu Sylvi Kekkosen toivomuksesta Kekkosten Kampinkadun 1930-luvun huonekaluilla. Mika Waltarin omistuskirjoitus Valtakunnan salaisuus -kirjassa.. Hovilan tiloissa on vielä avaamattomiakin tekstiilejä Urho Kekkosen ajalta. Tietojen mukaan Kekkonen lahjoitti osan kahvipurkeista henkilökunnalleen. Dimitrovan isokokoisen taulun. Valtiovierailun muistoksi hän sai J. 1950-luvun leivänpaahdin on ollut Sylvi ja Urho Kekkosen käytössä. Sylvi Kekkosen saama muistokello Finnlinesin MS Finnpulpin kastetilaisuudesta. Kekkonen vieraili ensimmäisenä ei-sosialistisen maan valtionpäämiehenä Tšekkoslovakiassa Varsovan liiton joukkojen vuonna 1968 suorittaman miehityksen jälkeen. 46 . Kuvan kutsu on Urho Kekkosen 63-vuotissyntymäpäiviltä. Antti Louhiston näkemys UKK:sta. Paulig lahjoitti Kekkoselle 70 erikoiskahvipurkkia hänen 70-vuotispäivänään. Sylvi Kekkosen keräämiä lounasja päivälliskutsuja on tallessa laatikollinen. Kahviastiaston lahjoitti Kekkoselle Itä-Saksan viimeinen johtaja Erich Honecker. Paliskuntien poromerkit ovat lahja Lapin matkoilta. 50 purkkia lahjoitettiin sotaveteraaneille
Kekkonen on kirjoittanut työpöydän ääressä yhden kirjan sekä lukuisia puheita ja kirjoituksia. Antiikki ja taide . Arkiston laajaan kirjastoon on tallennettu myös kaikki Sylvi ja Urho Kekkosen kirjallinen tuotanto. Kovana saunojana tunnettu Kekkonen sai ystävältään Kalle Kaiharilta lahjaksi savusaunan. Urho Kekkosen työhuoneen lattialla on Tunisian presidentin Habib Bourguiban lahjoittama matto. Yleensä sisäfileetä ja punaviiniä nauttiva Kekkonen sai Hovilassa ollessaan syödä tavallista jätkäruokaa, Lähteenkorva kertoo. Pöytävalaisimen on suunnitellut Alvar Aalto. Kun asia tuli ajankohtaiseksi, säätiön puheenjohtajana toiminut Matti Kekkonen ilmoitti haluavansa arkiston nokkamieheksi ”pojan, joka tuntee ulkoministeriön julkisuusrajan riittävän hyvin”. Työ- ja vapaa-ajan rauhaa – Kun Kekkonen halusi tulla tänne Hovilaan, turvamiehet ja suojelupoliisi tutkivat, ettei puhelimessa ollut mitään ylimääräisiä laitteita. Suomi oli sitä mieltä, että siihen pitäisi olla vähän enemmän kuin maisteri. Isku on lahjoittanut arkistolle kaikki toimistokalusteet. Antti Aarnio-Wihurin hopeinen kalavati on lahja 75-vuotiaalle Kekkoselle. Orimattilan kunnan virkamiehet järjestivät luvat sen jälkeen kiireellisesti ilman erillisiä hakemuksia, Pekka Lähteenkorva kertoo. Orimattilalaisen kuvanveistäjä Pentti Papinahon tekemä reliefi Urho Kekkosesta on vuodelta 1976. 47. Arkistonjohtajalla riittää tarinoita Ulkoministeriön arkistossa kesätöissä aloittanut nuori maisteri Pekka Lähteenkorva ilmaisi aikanaan Juhani Suomelle kiinnostuksensa arkistonhoitajaksi Kekkosen arkistoon, mikäli sellainen joskus avattaisiin. Sen jälkeen Kekkonen saattoi rauhassa keskittyä kirjoittamaan kahden turvamiehen seurassa. Kekkonen otti lahjan vastaan, mutta pyysi Kaiharia huolehtimaan myös saunan pystytyksestä Hovilan tilalle. Hovilan kellariin rakennetussa arkistossa on 350 hyllymetriä erilaisia dokumentteja. – Kaikessa kiireessä luvat unohtuivat ja pian Hymy-lehti kirjoittikin, että Presidentti rakentaa saunaa ilman lupia. On selvää, että kaikkia tarinoita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi. Johtajalla riittää tarinoita. 52-vuotias Pekka Lähteenkorva aloitti arkistonjohtajana 1995. Kaloihin kirjatut numerot kertonevat joko yhteisten kalamatkojen määrän tai kalastusmatkoilta saadun saaliin määrän
Antiikki ja taide Kuva-arkisto koostuu yli 30 000 valokuvasta. Sylvi ja Urho Kekkonen antoivat vapaat kädet sisustussuunnittelija Ulla-Leena Karille, joka hankki taloon 1970-lukuun päivitetyn, 1930-luvun ilmapiiriä henkineen kalustuksen. Arkisto avattiin tutkijoille ja yleisölle vuonna 1995. Oma lajinsa ovat Kekkosen päiväkirjat sekä niiden rinnalla pidetyt, niin sanotut vuosikirjat. Toimitilat on sijoitettu arkistosäätiön omistaman Hovilan tilan päärakennukseen. Kaikissa tiloissa on Artekin valaisimet sekä muun muassa paljon valtiovierailuilta saatuja lahjoja. Molemmat alkavat vuoden 1958 alusta. Vuosikirjoihin on koottu tärkeimmät kirjeet, muistiot sekä raportit aikajärjestyksessä. Vanhassa, kiinalaisessa puurasiassa on valokuvia Sylvi Kekkosen pääministerin puolisona johtamasta, ensimmäisestä Suomen valtion kulttuurivaltuuskunnan matkasta Kiinaan vuonna 1953. Seinällä olevasta kuvasta tunnistaa nykyisin arkistossa olevat huonekalut. Lähteenkorvan käsissä Anita Hallaman arkisto, joka on täysin suljettu kokoelma 2020-luvulle saakka.. Arkiston toiminnasta vastaa Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö. Mielestäni se sopii tämän huoneen sisustukseen täydellisesti. Nyt ollaan sivulla 42, mutta tästä kävi vaikeahkoksi, kun ei ole enää tavun viivaa eikä väliä, mutta selvä tulee sentään”. Keskikerroksessa on myös tilava keittiö, jonka kaapeista löytyy lukematon määrä sekä lahjaksi saatuja että Kekkosten käytössä olleita, uniikkejakin astioita. Aukiolosta yleisölle tiedotetaan sivulla: www.ukk-arkisto.fi. Arkistosta löytyy myös Kekkosen lähipiiriin ja työtovereihin kuuluvien henkilöiden yksityisarkistoja, kuten Kaarina Virolaisen, Keijo Korhosen, Eino Uusitalon, Juhani Suomen, Kalle Kaiharin sekä Anita Hallaman arkistot. Pekka Lähteenkorvan mielestä kirje emäntä Kaisa Klemetille kuvastaa parhaiten Urho Kekkosta. – Hovilaa varten hankittiin omat kalusteet saneerauksen yhteydessä. Arkiston kätköistä löytyy myös yksityishenkilöiden arkistoja ja kokoelmia. Yläkerran sähkösauna, jossa on käytössä alkuperäiset, Kekkoselle lahjoitetut laudeliinat, ei ole kuitenkaan vieraiden käytössä. – Tänä kesänä meille on tulossa paljon ryhmiä, sillä Orimattilan kesäteatterissa esitetään Tuomas Parkkisen kirjoittama Kekkoskomedia Kekkonen – syntymästä kuolemattomuuteen. Sylvi Kekkosen kauniilla käsialalla kirjoitetut päiväkirjat kertovat arjen tapahtumista yksityiskohtaisen tarkasti: ”Lukemiseen on Taneli kovasti innostunut – mutta Matti ei oikein viitsi yrittää. Laajenevia kokoelmia lähipiiriltäkin Arkisto ottaa vastaan kaikkea Urho Kekkoseen liittyvää kirjallista materiaalia sekä esimerkiksi valokuvia. Arkistoa ylläpitävän säätiön puheenjohtajina ovat toimineet hallitusneuvos Matti Kekkonen (1970–1998) ja johtaja Timo Kekkonen vuodesta 1998. Viimeisimpänä Niinikoskelle on tuotu Brita Kekkoselle kuuluneita tavaroita. Tänne ei ole koskaan haluttu tuoda kultaa, jalokiviä tai arvotaidetta, Lähteenkorva kertoo. Aineisto käsittää muun muassa Urho Kekkosen kirjeenvaihdon, valokuvia sekä äänitteitä. Vuonna 1999 se hyväksyttiin yksityiseksi, valtionapua saavaksi arkistoksi. Aapistaan se Taneli-poika lukee aika touhulla. – Tällaisista yhteydenotoista näkee, kuinka hän on kunnioittanut ihmistä. 48 . Presidentti Kekkonen perusti arkistosäätiön 18.8.1970. Arkistoon vierailijoilla ei ole lupaa mennä, mutta useimpia papereita ja muun muassa Kekkosen päiväkirjat kaikilla kävijöillä on lupa nähdä. Päiväkirjat 1958–1981 luettavissa Urho Kekkosen arkisto Urho Kekkosen arkisto on Orimattilan Niinikoskella toimiva, yksityinen arkisto. Kekkosen työhuone on tutkijoiden käytössä, kuten myös Kekkoselle sisustettu yläkerran makuuhuone. Arkistosäätiön asiamiehenä toimii Markku Savikko ja Urho Kekkosen arkiston arkistonjohtajana Pekka Lähteenkorva. Lähiaikoina julkaistaan Sylvi Kekkosen pitämä päiväkirja matkasta. Päiväkirjat ulottuvat Kekkosen virkakauden loppuun, vuoteen 1981 ja vuosikirjat vuoteen 1975. Vuosina 1995–2012 Urho Kekkosen arkiston kokoelmia on käyttänyt 772 tutkijaa, jotka ovat tehneet arkistoon 3 573 tutkijakäyntiä. – Tänä keväänä tänne tuotiin Presidentinlinnan remontin alta Presidentin työhuoneen iso kirjahylly, joka on ollut jo Kekkosen aikana käytössä. . Arkisto koostuu presidentti Urho Kekkosen (1900–1986) luovuttamasta arkisto- ja kirjallisesta materiaalista sekä Kekkosen lähipiirin pienemmistä yksityiskokoelmista. Kalusteita Kampinkadulta Sylvi Kekkosen toivomuksesta yksi UKKarkiston huoneista on kalustettu Kekkosten Kampinkadun kodin 1930-luvun kalusteilla. Olohuone 1930-luvun ilmapiirin henkeen Talon ensimmäisessä kerroksessa on suuri olohuone, joka on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan. – Ulkomaanvierailuista päiväkirjamerkintöjä ei ole, sillä Kekkonen ei ottanut koskaan ulkomaille mukaansa päiväkirjojaan, Lähteenkorva tietää. Aineisto käsittelee kattavasti Kekkosen elämää, uraa sekä aikakautta
Hänen nimestään johdettiin sana mesenaatti. me-sivuilla todetaan: ”Voit tukea lempitaiteilijasi uutta hanketta, osallistua elokuvan rahoittamiseen, mahdollistaa naapurustoosi kohdistuvia parannuksia tai vaikka lasten kerhotoimintaa. Hänestä tehtiin myös Mesenaattidokumenttielokuva. Englanniksi mesenaatista käytetään usein termiä patron. Perinteisen mesenaatin ei kuitenkaan tarvitse olla erityisen rikas. Monessa maassa teatterirakennuksia on rahoitettu aikansa crowdsourcingin avulla eli kansalaiskeräyksillä, varsinkin 1800-luvulla. Koneen Säätiön rahoittama palvelu mesenaatti.me pyrkii hajauttamaan mesenaatin roolia. Ökyrikkaista harvoin mesenaateiksi Nykyaikana mesenaatteina toimivat usein säätiöt ja valtiot, jotka jakavat apurahoja hakemusten perusteella. Ainakin tyhjiä toimisto- ja teollisuustiloja on niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin vapaina paljon, mutta yksittäiselle henkilölle tilat ovat usein liian suuria ja kalliita. Hildénin taideura oli ”menneen maailman menestystarina”: tamperelainen liikenainen pystyi hankkimaan suomalaista ja kansainvälistä huipputaidetta laajan verkostonsa avulla. Alkuperäiseen mesenaatti-sanaan liittyy tietty jatkuvuus ja henkilökohtaisen suhteen luominen taiteilijan ja mesenaatin välillä. Voit myös ryhtyä sijoittajaksi innovaatioyritykseen tai olla mukana perustamassa koko kylän yhteistä leipomoa.” ”Esittelemällä ideasi yleisölle voit saada rahoitusta projektillesi niiltä, jotka haluavat nähdä sen toteutuvan. Henkiset ja taiteelliset arvot eivät ilmeisesti heidän keskuudessaan ole huudossa. Esimerkiksi Mesenaatti.me Tamperelainen Sara Hildén oli arvostettu mesenaatti 1940–1980-luvuilla. Se, että ostaa yksittäisen, kalliin taideteoksen, ei tee kenestäkään mesenaattia. 49. Järjestelmä on kuitenkin jäykkä, eikä esimerkiksi säätiön hallituksessa välttämättä ole asiantuntemusta orastavien lahjakkuuksien tunnistamiseen. Perinteinen mesenaatti ei myöskään vaadi ”rahojaan takaisin”, jos kokonaisuus ei miellytä tai taideteos ei ole sovitun laajuinen. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO R ooman keisari Augustuksen ystävä Gaius Maecenas oli myös runoilijoiden hyväntekijä ja suojelija. Mesenaatti. Voisi ajatella, että nykyajan joukkorahoitus sopisi suuren, yhteisen työtilan löytämiseksi. Apurahoja on joka tapauksessa myös liian vähän, eivätkä suomalaiset ökyrikkaat ole ainakaan julkisesti pyrkineet mesenaateiksi. Hildén päätti yhden aikakauden Uusi Mesenaatti-me palvelu on crowdsourcing- eli joukkoistamismenetelmä taiteen ja muiden asioiden rahoittamiseen. Hildén suosi mesenaattina miestaiteilijoita, puhuttiinkin Sara Hildénin pojista. Tämä yksinkertainen rahoitusmuoto sopii niin taiteen, kulttuurin, innovaatioiden kuin yhteiskunnallisten hankkeidenkin rahoittamiseen.” Suomalaisia mesenaatteja olivat muun muassa Amos Anderson, Juho Lallukka, Maire Gullichsen ja Sara Hildén. Taiteen kentällä Joukkorahoituksella pikkumesenaatiksi Sara Hildénin perinteitä uudella tavalla Kun perinteiset taiteen kahdenkeskiset tai ainakin selvästi henkilökohtaiset mesenaattimallit eivät ole voimissaan, tilanteeseen on haettu uusia malleja. Mesenaatiksi voi palvelun avulla ”päästä” pienelläkin summalla tai muulla kuin rahalahjoituksella, esimerkiksi työpanoksellaan. Hieman hajanaiselta kokonaiskuva kuitenkin näyttää. Henkilökohtainen suhde ja jatkuvuus Mesenaatti-sana saattaa olla hieman harhaanjohtava erilaisten, pienten vapaaehtoisprojektien tai tuotteiden jakamisen yhteydessä (”perustetaan pienpanimo, saat 100 eurolla 100 eurolla olutta”). Mesenaatti ei ennenkään aina ole tarjonnut rahaa, vaan vaikkapa järjestänyt taiteilijalle työtilan. Konkreettisena tavoitteena on taiteen yhteisörahoituskampanjoiden tuottaminen yhdessä ohjelmaan valittujen taiteilijoiden kanssa, projekti tiedottaa. Projektit voivat olla mielenkiintoisia, mutta kukaan ei voi kutsua itseään mesenaatiksi osallistumalla projekteihin muutaman kymmenen tai muutamien satojen eurojen panoksella. Hyvä mesenaatti voi olla jossain määrin taiteilijan mentori ja suojelija, mutta hän antaa taiteilijalle oman vapauden, eikä puutu ainakaan suuressa määrin taiteen sisältöön. Oikukkaan, mutta anteliaan rautarouvan kuoleman (1993) myötä päättyi yksi aikakausi. Palvelun nettisivujen mukaan ideana on ”taiteilijoiden ja taiteen tuottajien perehdyttäminen yhteisörahoitusmalliin ja sen mahdollisuuksiin”. Yhteisörahoituspalvelu mesenaatti.me on käynnistynyt vasta 2013–2014, joten olisi epäreilua vielä arvostella palvelun mahdollisuuksia. Tosin kaikissa projekteissa rahaa ei tarvita, työpanos on silloin tervetullutta. Antiikki ja taide . Parempi olisi puhua vain joukkorahoituksesta, mikä ei sinällään ole uutta isoissakaan projekteissa. . Kuva: Sara Hildénin museo/Heinrich Iffland. Sittemmin hän lahjoitti noin 500 teosta Hämeenlinnan taidemuseolle. Vexi Salmi on hyvin toimeentuleva, mutta ei todellakaan rikas lauluntekijä ja tuottaja, joka on ollut mesenaatin roolissa ostaessaan kuvataidetta säännöllisesti myös suoraan taiteilijoilta. Nykyaikana maksu vain suoritetaan nettipankissa. Mesenaatteina toimivat entisaikaan hallitsijat tai varakkaat yksityishenkilöt
tään ”must-paikkafiilis”, mikä on tietenkin meille iso asia ja helpottaa toimintaamme, Hoikkala kuvaa. Ajatuksenamme oli alusta alkaen yhdessä puolisoni Marjan kanssa tarjota korkeatasoisia taideelämyksiä kesäisille kulttuurimatkailijoille: taiteita, musiikkia ja kauneutta rakastaville ihmisille, Salmelan toiminnanjohtaja, diplomisaksofonisti Tuomas Hoikkala tiivistää. Oli syksy 1989, ja lehdessä ilmoitettiin, että Mäntyharjun kunta oli päättänyt myydä kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Salmela-rakennuksen. Juhlavuosi tarjoaa ikimuistoisia taide-elämyksiä musiikin ja kuvataiteen aloilla. Juhlavuosi on meille siinä mielessä erityinen, että kun on aihetta juhlaan, silloin myös juhlitaan. Antiikki ja taide häveden rannalla. Salmelan tehtävänä on ollut avata portteja monitaiteellisuuden avulla ja saada konserttien, runotapahtumien ja muun ” tamisen kulttuuria, kuten Euroopassa tai Venäjällä. Suomessa ei ole koskaan ollut museoihin ja taidenäyttelyihin jonot- Juhlavuoden vuoksi odotuksemme ovat tulevaa kesää koskien korkealla. Salmelaan ihmisten on ollut helppo tulla. Nyt kun eletään vuotta 2014 ja Salmelassa tulee täyteen 25 vuotta, voin sanoa, että hyvin on mennyt. Hoikkala sanoo, että vaatimattomasta alusta on edetty siihen, että. – Olemme saavuttaneet suuren yleisön keskuudessa sellaisen kynnyksen, että Salmela on nähtävä joka kesä. Kesän must-juttu Taidekeskus Salmela sijaitsee Mäntyharjun arvokkaassa kirkonkylämiljöössä Py- 50 . Salmela on kyennyt kesästä toiseen tarjoamaan vierailleen aina jotakin uutta ja kiinnostavaa. Salmela on kasvattanut toimintaansa pikkuhiljaa. – Siinä samassa oli syntynyt idea monitaiteellisesta kulttuuritapahtumasta. Helposti ilman kynnystä – Meillä on ollut tarkoituksella alusta saakka matala kynnys. Salmelaan liite- ” monipuolisen kulttuuriohjelman kautta uutta yleisöä myös kuvataiteen pariin. Kulttuurin nälkään Taidekeskus Salmelassa juhlitaan näyttävästi 25. Siitä on tullut vuosikymmenten mittaan elävä taidekeskus ja kulttuurikäsite. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: TAIDEKESKUS SALMELA N eljännesvuosisata sitten Tuomas Hoikkala näki ilmoituksen Kauppalehdessä. Tänä kesänä siihen on erityisen hyvä syy, sillä Taidekeskus Salmelassa juhlitaan 25 vuoden edestä. – Kun minulta kysyttiin viime vuonna taloudellisesta tilanteestamme, sanoin leikkimielisesti, että Taidekeskus Salmela on pitkässä kvartaalitaloudessa. vuotta Monitaiteellisia kesäkulttuurielämyksiä kaikille Kesällä on ihan pakko singahtaa Mäntyharjuun. Joulukuussa 1989 Mäntyharjun kunta teki päätöksen rakennuksen ja tontin myynnistä Salmela-hankkeelle
25 vuoden aikana siellä on käynyt jo puoli miljoonaa taiteen ystävää. Salmela on tänä päivänä Suomen suurin taidekeskus. Kuvassa toiminnanjohtaja itse Salmelan kulttuurimaisemissa bassosaksofonin sointujen äänimaisemalla höystettynä. – Juhlavuoden vuoksi odotuksemme ovat tulevaa kesää koskien korkealla. – Alun kahdesta tuhannesta vuosittaisesta kävijästä on kasvettu siihen, että viime vuonna meillä kävi 29 000 vierailijaa. Ajattelemme, että jos jokainen vuosi tulee yhtään lisää kävijöitä, suunta on oikea. Salmelan 25 kesää -juhlavuosi tarjoaakin hyvin monipuolisen ja tasokkaan ohjelman, joka vastaa hyvin laajaan kulttuurinälkään. Antiikki ja taide . Kuva: Matti Lehto. 51. Taidekeskus Salmela Mäntyharjussa viettää tänä kesänä näyttävää 25-vuotisjuhlaa. Diplomisaksofonisti Tuomas Hoikkala on luotsannut Salmelaa jo 25 vuoden ajan. Juhlavuosi on meille siinä mielessä erityinen, että kun on aihetta juhlaan, silloin myös juhlitaan, Hoikkala sanoo. – Juhlavuosi alkaa komeasti avajaiskonsertilla Mäntyharjun kirkossa, jossa kuullaan myöhemmin myös 25-vuotisjuhlakonsertti
Se on tärkeää etenkin nuorille taiteilijoille, joilla kaikille ei millään riitä apurahoja tai muita avustuksia. Kuva: Rauno Träskelin. Georges Winterin veistämä Enkelipatsas Salmelan rannassa. Orkesteri tulee ensivierailulle Eurooppaan. Japanin valtion edustusorkesteri, 50-henkinen Japanin itsepuolustusvoimien keskussotilassoittokunta esiintyy Mäntyharjun kirkossa sunnuntaina 27.7. Konsertti on osa Taidekeskus Salmelan ja Hamina Tattoo -festivaalin aloittamaa yhteistyötä. – Salmelalle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa tämä konserttivierailu. Mukana juhla- ” Olemme iloisia siitä, että moni taiteilija saa myytyä teoksia Salmelan kautta. Salmelan päätöskonsertissa puolestaan esiintyy huippuvieraita Japanista. Olemme innoissamme, että saamme näin tasokkaan kansainvälisen orkesterin täydentämään Salmelan juhlakesän ohjelmaa. Antiikki ja taide kesänä ovat Carolina von Schantz, Lidia Joki, Kia Taegen, Juss TwoSeven, Pia Kousa, Eero Hiironen, Kauko Kortelainen, Antti Huovinen, Tiina Suikkanen, Netta Tiitinen ja Pekka Laaksonen. ”. Lavalle nousevat myös Imatra Big Band & Mikael Konttinen. Erilaisia ja eri-ikäisiä kuvataiteilijoita Salmela 25 vuotta -juhlanäyttelyssä on esillä hyvin laaja taiteilijoiden kirjo. – Lisäksi olemme rakentaneet 320 kuulijalle Salmelan puistonäyttämön, jossa esiintyvät muun muassa Tuomari Nurmio ja filosofi Esa Saarinen ennennäkemättömässä yhteisesityksessä, jossa kuullaan kyseenalaisia rakkauslauluja. Konsertti on merkittävä, sillä orkesteri on nyt ensimmäistä kertaa vierailulla Euroopassa, Hoikkala toteaa. 50-henkinen Japanin itsepuolustusvoimien edustussoittokunta saapuu konsertoimaan Mäntyharjun kirkkoon. 52
Kuvassa teos Me ei olla tääl yksin, öljy kankaalle, 2011. Tänä juhlavuonna odotetaan vielä enemmän. Kuva: Rauno Träskelin. Mäntyharjun kirkko on toiminut Salmelan konserttipaikkana alusta alkaen. Viime kesänä Salmelassa vieraili 29 000 kävijää. Antti Huovinen on Salmelan juhlakesän yksi kuvataiteilijoista. Tänä juhlavuonna siellä järjestetään useampi tärkeä konsertti. Kesäpäivät Salmelassa ovat vilkkaita. Antiikki ja taide . 53. Juhlavuoden konserteissa esiintyy nimekkäitä kokoonpanoja. Imatra Big Band on yksi Salmelan juhlakesän vetonauloista. Kuva: Matti Lehto
Antiikki ja taide – Toisin kuin usein kuvitellaan, myös taiteilijoiden pitää elää, Hoikkala naurahtaa. – Olemme iloisia siitä, että moni taiteilija saa myytyä teoksia Salmelan kautta. Taiteilijalle pääsy Salmelaan tarkoittaa konkreettisesti myös nimeä ja elantoa. – On tietenkin melkoinen temppu löytää joka vuosi sekä uusia mielenkiintoisia että kokeneita tekijöitä etenkin, kun meillä on valtavan laajat, 1500 neliön näyttelytilat. Wiipurin taiteilija- Tuomas Hoikkalalle konsulin arvonimi presidentiltä Tasavallan presidentti on myöntänyt 16.5.konsulin arvonimen Taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkalalle hänen monipuolisesta työstään taiteen, kulttuurin sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävien alueiden ja rakennusten suojelemisen saralla. – Pyrimme jokaisessa kesänäyttelyssä siihen, että saamme mukaan eri-ikäisiä ja erilaisia taiteilijoita. Taidekeskus Salmela tarjoaa tänäkin kesänä monipuolisen taidenäyttelyn. Residenssitoiminta on aloitettu vuonna 1993, ja Salmelassa onkin työskennellyt siitä lähtien yli 150 nuorta taiteilijaa, Hoikkala sanoo. Kyseessä on 25-vuotisjuhlanäyttely, jossa on totutusti mukana sekä nuoria taiteilijoita että kokeneempia taiteilijoita. 54 . Alkuvuosina tämä etsimistyö vähän jännitti, mutta nyt on jo niin paljon kokemusta siitä, että aina löytyvät sopivat taiteilijat. – Olemme kulttuurikasvatuksellisesti askeleen edellä muita siinä, että hyvin monenlaiset ihmiset tulevat meille, ja meidän kautta kulttuurin käyttö lisääntyy myös muualla, Hoikkala sanoo. Se tuo näyttelyyn rikkautta ja uutta, Hoikkala kertoo. – Näyttelykauden ulkopuolella Salmelan päärakennuksen tilat luovutetaan 4–8 nuoren taiteilijan käyttöön. Tuomas Hoikkalalle on myönnetty aiemmin useita tunnustuspalkintoja sekä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki.. Salmelassa järjestetäänkin residenssitoimintaa nuorille taiteilijoille. Nuorten taiteilijoiden tukemista Salmelalla on keskeinen rooli myös sekä suuren yleisön taidekasvattajana että taiteen ja taiteilijoiden tukijana. Vuonna 2010 Taidekeskus Salmela avasi taiteilija-ateljeen Juho Lallukan kotitaloon Viipuriin. Se on tärkeää etenkin nuorille taiteilijoille, koska kaikille ei millään riitä apurahoja tai muita avustuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että Nuorten taiteilijoiden talviresidenssistä Mäntyharjussa sekä taiteilija-ateljeessa Viipurissa työskentelee yli kymmenen kuvataiteen sekä muiden kulttuurialojen osaajaa
– Onhan Salmela kasvanut varsin mittavaksi. Wanhan tavaran aarreaitta Tulisijatuotteet Käsiyökalut Antiikki ja taide . – Olen myös erityisen iloinen siitä, että Suomen tunnetuimmat taiteilijat haluavat esiintyä Salmelassa, hän lisää. Tuomas Hoikkala kiittelee sitä, että on oppinut vuosien mittaan luotsaamaan Salmelaa siten, että toiminta on kasvanut pikkuhiljaa. Kesällä se työllistää 30 ihmistä, ja talvellakin meitä on täällä töissä seitsemän ihmistä ympärivuotisesti. Rakkaus on taiteen ilmenemismuoto, se synnytti Salmelan. . – Viisautemme on se, että olemme malttaneet kasvaa sekä laajentaa rakennusta ja toimintaamme vähitellen. Ja elää unelmaansa nyt todeksi. Salmela alkoi unelmasta. Nyt voi sanoa, että toimeen tullaan ja myös jatko on varmistettu, Hoikkala sanoo. 55. Kuvassa teos Mon repos, öljy kankaalle, 2013. Taide on etuoikeus, se on portti selittämättömään maailmaan – olen kiitollinen siitä”. ateljee on ensimmäinen suomalainen taiteilijaresidenssi Venäjällä, ja toiminnan tarkoituksena on tukea eri alojen taiteilijoiden työskentelyä ainutlaatuisessa ilmapiirissä. Salmelan verkkosivuilla TuomasHoikkala kiteyttää yhteytensä taiteeseen ja sitä kautta koko elämään: ”Olen löytänyt elämän salaisuuden taiteen ja musiikin kautta. Taide on etuoikeus Salmelan yksi Juhlanäyttelyn nuorista taiteilijoista on Kia Taegen
Antiikki ja taide. Huutokauppaan tutustuminen on hieno tapa aloittaa keräilyharrastus tänä kesänä. 56
Niissä myydään täysin uuteen verrattavaa tavaraa tyylihuonekaluista taidelasiin. 57. Keräily Huutokauppatavoista pääsee piankin kärryille Rohkeasti sisään! Huutokaupat ovat ennen kaikkea löytöjen tekopaikkoja. Meklari Jukka Pulakka kertoo huutokauppakäytännöistä. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: PIIJUSKA JA MATTON IMAGES Antiikki ja taide
– Omissa huutokaupoissamme käytämme huutonumerosysteemiä; huutonumeron saa henkilötietoja vastaan tilaisuuden alussa kirjurilta. Samalla siinä. Toki moni meistä tekee välillä heräteostoksiakin, Pulakka sanoo. 58 . Jos joku askarruttaa, aina voi etukäteen kysyä mistä tahansa asiasta, huutokauppakauppias Jukka Pulakka Huutokauppahuone Piijuska Ky:stä rohkaisee. Mukaan tarvitaan vain reipas mieli. Ei palautusoikeutta eikä takuuta Kun esineisiin on tutustunut etukäteen, kannattaa myös määritellä se hinta, jonka tavarasta on valmis maksamaan. Tutustu tavaraan etukäteen Huutokaupat ovat nykyisin eräänlainen harrastus ja ajanviete. Ylihinta on toki myyjälle eduksi, mutta saattaa aiheuttaa ostajalle pahaa mieltä jälkeenpäin. Se kannattaa hinta, jonka kiinnostavasta tehdä ennen varsinaista tapahtumaa tavarasta on valmis – oli se sitten kaksi päivää tai kaksi maksamaan ja pysytellä tuntia ennen huutokauppaa. – Meidän huutokaupoissamme käy paljon sellaisia asiakkaita, jotka tulevat paikalle pitkienkin matkojen takaa nauttimaan huutokaupan tunnelmasta. Huutokauppias korostaa, että käytetyllä tavaralla ei ole takuuta, ei palautusoikeutta eikä kuluttajasuojaa. – Jos sinua kiinnostaa kaappi ja olet valmis maksamaan kaapista sata euroa, siitä kannattaa pitää kiinni, eikä ylittää sitä hetken mielijohteesta. Se on meidän takuumme asiakkaalle. Kun tavara on myyty eniten tarjoavalle, se tuodaan sen ostaneelle henkilölle saman tien tai luovutetaan myöhemmin huutokaupan jälkeen. Ostopakkoa ei huutokaupoissa kuitenkaan ole, joten niihin voi mennä tutustumaan pelkästä mielenkiinnostakin. Kaikki ovat tapahtumaan tervetulleita eikä kynnystä osallistumiseen tarvitse olla. Se kannattaa tehdä ennen varsinaista tapahtumaa. – Huutokauppaan kannattaa tulla avoimin mielin, vaikka vain tutustumaan tunnelmaan ja käytäntöihin. Niitä tarkastellessa on hyvä laittaa ylös sellaiset tavarat, jotka kiinnostavat. Kuvat ovat usein nähtävillä etukäteen internetissä. Silloin – Tavaran kunnon tarkistaminen kannattaa määritellä se on asiakkaan vastuulla. Kävijöissä on ” Tavaran kunnon tarkistaminen on asiakkaan vastuulla. Nuijan kolahtaessa siitä ei voi valittaa mihinkään. Moni kokee, ettei tohdi mennä huutokauppaan, koska ei ole varma, miten siellä pitäisi käyttäytyä ja toimia. Huutokauppakäytäntöjä oppii helposti muita seuraamalla, ja niihin pääsee nopeasti sisään. H uutokaupoissa voi tehdä arvokkaita löytöjä, ja usein niissä on tarjolla tavaraa, joka maksaa vain murtoosan uuden hinnasta. Antiikki ja taide. ” siis paljon tuttuja huutokauppaharrastajia. etukäteen. Huutokaupassa pitää kuunnella, mitä meklari sanoo. Korkeimman tarjouksen tehneelle Huutokaupassa jokainen kohde myydään sille, joka tekee korkeimman tarjouksen. – Jos meklari vakuuttaa, että esimerkiksi huudettavana oleva sähkölaite on ehjä, mutta näin ei ole, asiakas saa kyllä rahansa takaisin. voi esittää tavaroihin liittyviä kysymyksiä, koska kysymyksiin vastaaminen ei juurikaan ole enää mahdollista tilaisuuden aikana. Jos jokin tavara kiinnostaa, asiakkaan vastuulla on tutustua siihen Huutokaupan etukäteen sillä tavalla kuin järjestäjä esineisiin tutustutaan on antanut mahdollisuuden
Lähtöhinta määritellään aina arvotavarahuutokaupassa. Hinta neuvotellaan sellaiseksi, että tavaran on mahdollista mennä kaupaksi. Antiikki ja taide . Internet on myös nykypäivänä huutokaupassa tavallinen tapa osallistua. Nykyisin käytetään eri- Maaliskuussa järjestetyssä arvotavarahuutokaupasssa oli tarjolla vanha, saksalainen lelukokoelma. Hinta tärkeä sopimuskysymys 30 vuoden kokemuksella voi jo päätellä hinnat melko tarkkaan. 59. Avuksi puhelin ja internet Meklari Pulakan lyöntinopeus on noin 100 lyöntiä tunnissa eli noin 2 lyöntiä minuutissa, joskus enemmänkin, kun kauppatapahtuma on kiivastahtinen. Jos taas huutonumeroa ei ole, hän joutuu jokaisen huutokerran jälkeen käymään kassalla maksamassa kohteen. Isoissa huutokaupoissa voi olla mukana myös internetin välityksellä. Tietokonejärjestelyt vaativat toki enemmän henkilökuntaa, joten me emme ole tätä toistaiseksi harjoittaneet, Pulakka kertoo. Jos tavaroita on paljon, huutokauppa kestää koko päivän. Piijuskan verkkosivuilla on ilmoituksia tulevista huutokaupoista. – Lähtöhinnan määritteleminen on varsinainen taidelaji. Jos huutokauppa on yritysten järjestämä, nykypäivänä voi lähes aina maksaa myös pankki- ja luottokortilla. Maaseutuhuutokaupoissa toimitaan usein vielä vanhalla periaatteella eli ilman huutonumeroita, Pulakka sanoo. Sen sijaan arvotavarahuutokaupoissa ja suurissa huutokaupoissa sitä edellytetään. Siinä oli muun muassa Schuco-merkkisiä autoja. Erilaisia huuto- ja maksutapoja Huutonumeron käyttö nopeuttaa kaupan kulkua, sillä asiakas, jolla se on, suorittaa lopuksi huudoistaan yhteenlasketun summan. Tilaisuuden lähestyessä sivuille ilmestyy myös luettelo tavaroista sekä niiden kuvat. Kun esinettä myytiin, hänelle soitettiin paikan päältä. Jos asiakas odottaa esimerkiksi 500 euroa jos- Huutokauppakäytäntöjä oppii helposti muita seuraamalla, ja niihin pääsee nopeasti sisään. – Maailma on pienentynyt myös huutokauppa-alalla. – Huutonumeron käyttö ei meillä ole pakollista, mutta hyvin toivottavaa. Myös lehti-ilmoittelua on. – Esimerkiksi Tapio Virkkalan ”Jäävuori” myytiin tänään Hollantiin. Pulakka on haastattelupäivänä tullut juuri messujen yhteydessä järjestetystä huutokaupasta, jossa oli myynnissä 115 artikkelia, mutta useimmiten myytäviä tavaroita on 500–700. – Itse otan selvää sen hetkisistä markkinahinnoista, ellen osaa heti arvioida hintaa kunkin esineen kohdalla. Verkkosivut ovat nykypäivänä välttämättömiä huutokauppojen markkinoinnissa ja tavaroiden esittelyssä. Huutotapahtumassa hän nostaa numeron ylös tai huutaa korotuksen edelliseen tarjoukseen, Pulakka selvittää. Arvokkaammilla tai suuremmilla tavaroilla lähtöhinta laisia antiikkiasiantuntijoita arvioimaan hintoja, mutta pitää muistaa, että nekin ovat vain yhden henkilön mielipiteitä. Arvokkaimman auton lähtöhinta oli 350 euroa, mutta loppuhinta nousi peräti 870 euroon. – Henkilö käyttää huutonumeroa, mikäli haluaa huutaa tavaran itselleen. Internetin kautta voi joko jättää tarjouksen tai osallistua tapahtumaan konkreettisesti on-line videoyhteyden kautta. Hinnan päättävät yhdessä asiakas sekä meklari tai joku henkilökunnan edustaja. Käyn myös itse paljon huutokaupoissa, ja seuraan maailmanmarkkinahintoja, Pulakka sanoo. Hollantilainen nainen oli mukana tapahtumassa puhelimitse
Huutokaupan karsastajia Huutokauppa asiakokonaisuutena käsitetään vieläkin etenkin vanhempien ihmisten keskuudessa hieman negatiivisena. – Jos lähtöhinta on liian korkea, kohde saattaa jäädä myymättä. Huutokauppa kannattaa ehdottomasti pitää omassa pihapiirissä etenkin maatilalla suuria määriä myytäessä. Sieltä löytyy sota-ajan kirjeitä ja kortteja, joilla olisi suurta keräilyarvoa. tain tavarasta, lähtöhinta ei voi olla sama, vaan noin puolet siitä. – Olenkin törmännyt usein lausahdukseen ”Meillä ei huutokauppaa pidetä!”. – Huutokaupan avulla koko tavaramäärästä päästään eroon päivässä, ja rahat ovat saman tien kourassa. Tämä asenne juontaa historiaan, jolloin on pidetty orjahuutokauppoja, huutolaishuu- 60 . Erikoiset esineet ovat myös pidettyjä ja mielenkiintoa herättäviä. Monikaan ei ole selvillä, millaisia aarteita voi löytyä vanhojen talojen ullakoilta. Arvokkaimman auton lähtöhinta oli 350 euroa, mutta loppuhinta nousi peräti 870 euroon. Se on kuitenkin yksinkertainen, nopea ja helppo tapa päästä tavarasta eroon ja saada siitä markkinahinta. – Tällä hetkellä kovassa kurssissa on signeerattu, hyväkuntoinen taidelasi 1950–80-luvuilta. – Kun ihmiset pääsevät aitoon ympäristöön tarkastelemaan tavaroita, ne menevät paremmin kaupaksi kuin jos se siirrettäisiin muualle. Jos lähtöhinta on sopiva, hinta lähtee nousemaan tavoitehintaan tai jopa sen yli. Esimerkiksi 700 tavaran itse myyminen vaikkapa internetin kautta on erittäin hankalaa. tokauppoja ja brutaalejakin pakkohuutokauppoja. – Esimerkiksi kuolinpesää tyhjennettäessä roskiin menee erittäin arvokasta tavaraa. . – Arabian astiat ovat menettäneet arvostaan paljon verrattuna siihen, mitä niistä maksettiin kymmenen vuotta sitten. Hyväkuntoinen 1950–80-lukujen taidelasi kuuminta Aidossa ympäristössä paras Mikä sitten nykyisin menee parhaiten tai huonoiten kaupaksi. ” Ihmiset eivät ole tyhmiä, ja epärehellisyys sattuu ennen pitkää kauppiaan omaan nilkkaan. Ne ovat takuuvarmaa myytävää. Alkuperäisellä tavaran sijainnilla on ilmiselvästi positiivinen, psykologinen vaikutus. On siis hyvä katsoa asioita kokonaisuutena, eikä yksittäisinä tavaroina, meklari Jukka Pulakka neuvoo. Ullakot täynnä aarteita Monikaan ei ole selvillä siitä, millaisia aarteita voi löytyä esimerkiksi vanhojen talojen ullakoilta. Siinä oli muun muassa Schuco-merkkisiä autoja. Huonekalut ovat heikointa myytävää, joten voi olla, että asiakas saa hyvinkin halvalla vaikkapa arvokkaan rokokoo-sohvakaluston. Huutokaupoissa kävijät ja alan ammattilaiset kyllä tietävät, milloin kohde on liian kallis. – Jotkut kokevat, että asioiden pitäisi olla jotenkin todella huonosti, jos huutokauppa joudutaan pitämään. ” Pulakka kertoo maaliskuussa järjestetystä arvotavarahuutokaupasta, jossa oli tarjolla vanha saksalainen lelukokoelma. Siksi tavaran tutkiminen kunnolla etukäteen on tärkeää. Huutokauppa-alalla on yleinen käytäntö, että nuijan kolahtaessa kaupasta ei ole valittamista.. Antiikki ja taide Kuluttajansuojalain henki on, että käytetty tavara myydään siinä kunnossa kuin se on myyntihetkellä. Laki painottaa käytettyjen tavaroiden osalta erityisesti myyjän velvollisuutta antaa tavarasta riittävästi tietoja. – Autoja oli noin 40 lyöntikohdetta, joista ennakkotarjouksia tuli jo internetin kautta
Muissa huutokaupassa esineisiin voi tutustua pari tuntia ennen tilaisuuden alkua, Pulakka kertoo. Jukka Pulakalla on vuosien varrella hyväksi havaittuja, kultaisia sääntöjä meklarillekin. Toiminta kiihtyi pikku hiljaa, ja pidimme Viialan VPK:n talossa huutokauppoja 10 vuoden ajan. Päivän aikana kävi karkeasti arvioiden noin 600 henkeä. Silloin on turha anella lisätarjouksia. Varsinainen meklarin työ tuli Jukka Pulakalle tutuksi jo poliisina ollessa. Pulakan mielestä peli voi olla kovaa, mutta sen pitää olla reilua ja rehellistä. Jos myynnissä on jotakin erikoista, väkimäärä tuplaantuu. Jokainen kohde myös kuvataan sinne samassa järjestyksessä. – Meklarin pitää olla ystävällinen kaikille ihmisille. – On hyvä, jos tapahtumassa säilyy juoksevan letkeä meininki. Pulakan jäätyä pois valtion tehtävistä vuonna 2001 Piijuska Ky syntyi kolme vuotta myöhemmin. Kesäisin lähdetään etenkin Hämeen seuduille meklariksi. Tämä voi silloin jättää koko näytön aika- na kirjallisesti tai internetin välityksellä tai olla puhelimitse mukana. – Kun hinta on sopiva, sisäänhuutajat vetäytyvät pois. – Tahti on sittemmin kiihtynyt niin, että parhaana vuonna olemme pitäneet 42 tapahtumaa. – Huutokauppaan kannattaa tulla avoimin mielin, vaikka vain tutustumaan tunnelmaan ja käytäntöihin. Esineitä on silloin kasattu noin 500– 700 lyönnin verran. Siirsimme sinne kuolinpesiä ja myimme ne pois. Mukaan tarvitaan vain reipas mieli, Jukka Pulakka neuvoo. Piijuskan oma huutokauppa on käytössä talvikautena lokakuusta toukokuuhun; siellä järjestetään sekä arvotavarahuutokauppoja että muita huutokauppoja. Ensimmäinen huutokauppa pidettiin siellä 2004. 61. Jos silloin eivät hoksottimet toimi, sitä ei edes huomata. Itse en pidä edes taukoja, sillä taukojen aikana ihmisiä lähtee pois. Poliisista meklariksi M eklari Jukka Pulakka ja hänen tyttärensä Pia Pulakka pitävät Huutokauppahuonetta Nahkatehtaantiellä Akaan Viialassa. – Aikanaan löytötavara- ja takavarikkohuutokauppoja pitänyt komisaario jätti työnsä, ja nuijimistehtävä lankesi minulle. Antiikki ja taide . Olemme siis kaikkiruokaisia tavaran suhteen, Pulakka sanoo. – Arvotavarahuutokauppaa varten laadimme verkkosivuillemme numeroidun, kronologisen luettelon myytävistä tavaroista. Huonoa mainettaan on vaikea enää puhdistaa. Kun huuto pysähtyy, se pysähtyy. Jukka Pulakka muistuttaa, että on kokonaan eri asia, kun henkilökunta huutaa asiakkaan puolesta ennakkotarjoukset. Uran aikana tapahtumia on ollut arviolta 750–800, meklari sanoo. – Arvotavarahuutokauppaa varten järjestämme pari ennakkonäyttöpäivää. – Nuija pysyikin hyvin kädessä, ja toimeksiantoja alkoi tulla myös ulkopuolelta. Meklarin ei Pulakan näkemyksen mukaan kannata myöskään jaaritella työssään. Jukka Pulakka ja hänen tyttärensä Pia Pulakka pitävät Huutokauppahuonetta Nahkatehtaantiellä Akaan Viialassa. Hän kertoo olleensa mukana esimerkiksi huutokaupassa, jossa on käytetty kaupan järjestäjien sisäänhuutajia, jotka korottavat hintoja ylöspäin. Asiakkaita ei ole syytä aliarvioida, vaan jokainen on tasa-arvoinen ja tärkeä, tuli hän paikalle minkkiturkissa tai työsaappaissa. Valmistaudun usein edellisenä päivänä niin, että tankkaan riittävästi ravintoa, jotta pitkäkin päivä menee syömättä. Piijuskan huutokaupoissa käy jatkuvasti noin 150 henkeä. – Huippukävijämäärä oli viime kesänä Urjalassa, jossa myytiin paikan päällä sukutilan koko irtaimisto. Piijuska järjestää kaikenlaisia huutokauppoja. Toimitiloiksi tulivat yritystalo Parkin valoisat tilat, jossa on käytössä 380 neliötä. Kesällä mennään useimmiten asiakkaan luokse. Tähän sisältyvät myös ne tapahtumat, joissa olen toiminut meklarina muualla. – Haluaisin muistuttaa, että ihmiset eivät ole tyhmiä, ja epärehellisyys sattuu ennen pitkää kauppiaan omaan nilkkaan. – Myymme ihan yhtä mielellämme taidelasia kuin leikkuupuimureitakin
Wanha tehdas on siitä erikoinen ja suosittu nähtävyys, että ovella ei olla heti perimässä pääsymaksua. Sarvis-kamerat Kamerataivaan erikoisuus Suomen Kameramuseossa Kamerataivaassa Suomen Valokuvahistoriallisen Yhdis-. Aktiivinen kyläyhdistystoiminta ja vanhan tehdasmiljöön kehittäminen matkailukohteeksi toivat kylälle vuonna 2005 Pirkanmaan Vuoden Kylän tittelin. Osa Virtain Killinkoskelle poikkeavista matkailijoista on juuri näitä satunnaisia matkailijoita ja osa varta vasten ”Killiin” tutustuvia kyläfaneja sekä suositulle kirpputorille matkaavia aarteenetsijöitä. Tietokoneen toiminnan perustuessa ykköseen ja nollaan, pahvisiin reikäkortteihin koodatut mallit ovat kertoneet kutomakoneelle, minkälaista kuviota kutoa. Tehdasmiljöön toiminnan mahdollistaa työllistämishanke, jonka kautta kyläyhdistys työllistää vuosittain noin 25 henkeä erinäisiin tehtäviin kylällä aina myyntityöstä rakennuksen kunnossapitotoimiin, ” keleistä. Kerätyillä varoilla kunnostetaan ja ylläpidetään arvokasta rakennusta. Pihalla vaeltelee välillä kelloaan vilkuileva kyläyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Vesa Postinen. Myöhemmin Inkan nauhatehdas tunnettiin hyvin muun muassa muumiaiheisista etiketeistä ja hens- Erinäisiä nauhatuotteita ja remmejä on myynnissä tehdasmyymälässä. Kohta pitäisi jälleen saapua linja-autolastillinen opastettavia ryhmämatkailijoita tutustumaan historiallisen nähtävyyden kohteisiin. Varainkeruuta yhdistys suorittaa kirpputorija kahvilatoiminnan kautta sekä kesätapahtuman toripaikkamaksuilla. Ovet ovat avoinna myös taidenäyttelyihin, erinäisiin museaalisiin kokoelmiin sekä kirpputoreille. – Vuosittain meillä käy reilut 50 linja-autoryhmää, jotka koostuvat yhdistyksistä, eläkeläisistä, ja rakennusperinteestä tai kameratekniikasta kiinnostuneista henkilöistä. Kaikki näyttelyt ja ” kunkin työntekijän kykyjen mukaan. kohteet ovat kävijöille avoimia, ainoastaan opastetut ryhmäkierrokset ovat maksullisia. Antiikki ja taide Aurinko paistaa kesäisenä päivänä, ja Killinkosken Wanhalla Tehtaalla käy kova hyörinä. TEKSTI JA KUVAT: LINDA PELTOLA K antatie 68:lla matkaa taittaessa Virtain ja Ähtärin puolivälissä, jossa Pirkanmaan ja Pohjanmaan raja ylittyy, sijaitsee pieni, 500 asukkaan Killinkosken kylä. Myöhemmin Killinkoski valittiin valtioneuvoston ja museoviraston toimesta yhdeksi valtakunnallisesti merkittäväksi, rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Nauhatehtaalla punomakoneet valmistivat kovalla kolinalla ja vesipyörän luomalla sähköllä kuminauhoja, remmejä ja naisten sukkanauhoja. 62 . Massiiviset, huoneen korkuiset jaquard-kutomakoneet satoine loimineen ovat reikäkorttiperiaatteella toimien olleet hieman kuin tietokoneen alkeellisia prototyyppejä. Päänähtävyys tehtaalla on nauhateollisuusmuseo, jossa ovat esillä aikanaan toiminnassa olleet kutomakoneet. Keräily Killinkosken hylätty nauhatehdas herätettiin henkiin kyläyhdistyksen voimin Wanhasta Tehtaasta suosittu kulttuurinähtävyys Killinkosken Wanha Tehdasmiljöö on kesäinen löytökohde kaikille vanhoista tavaroista, historiasta, taiteesta ja keräilystä kiinnostuneille. Kahvilasta kantautuu vastapaistettujen munkkien ja kahvin tuoksu. Kävijöitä vuoden aikana on reilusti yli 20 000, joista pelkästään Killinkoskipäivillä heinäkuun lopussa noin 4000 henkeä, Postinen summaa. Jaquardkoneilla puolestaan kudottiin erilaisia etikettejä. Erinäisiä nauhatuotteita ja remmejä on myynnissä tehdasmyymälässä. Uteliain kotimaan seikkailija saattaa tietämättään kurvata tälle reilun kilometrin pituiselle, päätiestä poikkeavalle kylänraitille, ja löytää tämän kulttuurihistoriallisen matkailukohteen kuin yllättäen
63. Killinkosken Wanhan Tehtaan julkisivu ja lisäosa ovat kirkkoarkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemia. Antiikki ja taide . Killinkosken kyläyhdistys ry:n ylläpitämä, Wanhaksi Tehtaaksi ristitty, entinen nauhatehdas kätkee sisäänsä nauha- ja kameramuseon, kirpputoreja, erilaisia museaalisia kokoelmia sekä kesäisin kuukausittain vaihtuvia taide- ja valokuvanäyttelyitä
Mitkä kamerat ovat Poutalan mielestä kaikkein erikoisimpia Kamerataivaan kokoelmassa. – Ehdottomasti Suomessa valmistetut, Sarvis-merkkiset kamerat. Myös valokuvaukseen liittyvän valtavan tarpeistomäärän luettelointi ja esillepano on vienyt vuosia. Tänä kesänä luvassa on muun muassa ison filmikoon palkkikamerakurssi sekä vedostus- ja märkälevykurssi. Suomen Valokuvahistoriallisen Yhdistyksen talkooväkeä alkuperäisen, vuonna 1915 maalatun, killinkoskelaisen Valokuvaamo Tenholan taustakankaan edessä. Kuvassa Tapio Haapalahti (vas.), Veikko Kallio, Kari Sirola ja Seppo Poutala, sekä Killinkosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen. Kurssitarjonta keskittyykin nimenomaan vanhanaikaiseen kameran käyttöön, ja parhaillaan on käynnissä pimiön rakennustalkoot. Niitä valmisti sama yritys, joka teki muun muassa muoviämpäreitä! Seppo naurahtaa. – Sopivat tilat löytyivät monen mutkan kautta lopulta Killinkoskelta juuri oikeaan aikaan tuoden oman lisänsä Wanhaan tehtaaseen, jota kyläyhdistys pyrkii kehittä- ” Sarvis-merkkisiä kameroita valmisti sama yritys, joka teki muoviämpäreitä. – Valokuvahistoriallinen yhdistys vastaa myös valokuvanäyttelyistä varmistaen, 64 . – Kameroiden merkkien, taustatietojen ja vuosilukujen hankkimisessa on ollut valtava työ, mutta vanha tekniikka kiinnostaa. Useat niistä ovat myös uskomattoman kauniita, Suomen Valokuvahistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Poutala, toteaa. Etualalla on aikanaan Tenholassa käytössä ollut kamera. tyksen toimijat ovat jälleen kokoontuneet omiin vuosittaisiin kesätalkoisiinsa, tähän antiikkisten kameroiden mekkaan, jonka kokoelmissa on tuhansia vanhoja kameroita. Kameramuseo on laajentunut ja monipuolistunut vuosien mittaan ja lahjoituksia tulee edelleenkin. Vanhoilla kameroilla on yleensä enemmän tunnearvoa kuin rahallista arvoa. Antiikki ja taide Miehet kameroiden takana. Kursseja vanhanaikaisesta kameran käytöstä Kesäisin Killinkosken kylänraitti täyttyy myös valokuvaajista, jotka ovat tulleet yhdistyksen järjestämille kursseille. Kamerataivaan välittömässä läheisyydessä on valokuvataiteeseen erikoistunut galleriatila, jossa on kesällä kuukausittain vaihtuva valokuvanäyttely. – Ensi kesänä Suomen Valokuvahistoriallinen yhdistys tarjoaa Killinkosken kyläyhdistyksen voimin mahdollisuutta filmikuvaajaresidenssiin, joka on aivan uutta, sillä residenssejä järjestetään yleensä lähinnä vain kuvataiteilijoille, Poutala iloitsee. Kamerataivas sai alkunsa testamenttilahjoituksena saadusta yhden miehen valtavasta kamerakokoelmasta, joka etsi sopivaa tilaa pysyvälle museolle. Idyllinen Killinkosken puukirkko on harvinaisuus arkkitehti Josef Stenbäckin tuotannossa, sillä hän suosi rakennusmateriaalina ainoastaan kiveä.. ” mään aina vain monipuolisemmaksi matkailukohteeksi
Suomalaisen nauhateollisuuden syntysijoilla: Killinkosken nauha-teollisuusmuseo kertoo paljon myös kylän historiasta. Killinkosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen opettajanpöydän takana. Kamerataivaan yhteydessä on myös elokuville omistettu nurkkaus. Kokoelmassa on myös laajalti vanhoja opetustauluja. Antiikki ja taide . Tuhannet nauhanäytteet sekä kudotut etiketit ovat kaikki nauhatehtaan tuotantoa. Kuvassa Killinkosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen sekä Suomen Valokuvahistoriallisesta yhdistyksestä Seppo Poutala, Jarmo Niinistö, Tapio Haapalahti, Kari Sirola ja Veikko Kallio. 65. Museaalinen opetustarvikekokoelma syntyi lakkautettujen kyläkoulujen vanhoista tarpeistoista
Killinkosken nauhateollisuusmuseo on Pohjoismaiden ainoa, lähin vastaavanlainen museo löytyy Saksasta. Antiikki ja taide Kutoma- ja punomakoneiden oltua käynnissä kovalla räminällä, nauhatehtaan työntekijöiden kuulo oli koetuksella. Yhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postisen omissa haaveissa on ollut myös rakennusapteekin perustaminen, sillä se sopisi teemaltaan hyvin tähän arkkitehtuurisesti merkittävään miljööseen. – Yhdistyksellä on kuitenkin paljon puuhaa, joten se ajatus jäänee ehkä idean tasolle, ainakin toistaiseksi. Näyttävä, pieni, punainen kyläkirkko on myös sisältä kaunis vanhoine rautakamiinoineen. Toritapahtuma on kehittynyt vuosien saatossa myös keräilytapahtumaksi. Ulkotorilla on perinteisten torimyyjien lisäksi erinäisiä romppeiden- ja vanhojen tavaroiden myyjiä. Museokokoelmanäyttelyissä on muun muassa nostalgisia leluja, opetustarvikkeita, entisajan valokuvaaamo Tentola sekä parturi-kampaamo ja VPK:n palokaluston näyttely. omalta osaltaan Killinkosken kylän arkkitehtuuriin. Tonkimisen ja löytämisen ilo innostaa kirpputorilla kävijöitä niin läheltä kuin kauempaakin. Postikorttipuolen tapahtumaan loi Killinkoskella syntynyt ja kylällä viimeiset vuotensa viettänyt kuvittaja Marjaliisa Pitkäranta, joka tuli tunnetuksi eritoten joulukorteistaan sekä joulupostimerkeistä. Kauniisti kaiverrettu saarnatuoli on koristeltu uusgoottilaiselle tyylille ominaisilla holvikaarikuvioilla. Kirkkoarkkitehti Josef Stenbäckin kynästä Alavudella vuonna 1854 syntynyt kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck on vaikuttanut Keräilytapahtuma kruunaa kesän Toistakymmentä vuotta Killinkoskella on vietetty toripäivä joka vuosi heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Noin 500 neliön laajuinen kirpputori laajeni pari vuotta sitten myös kellarikerrokseen, jossa toimii huonekalujen ja suurempien tavaroiden oma kirpputori. Maamme tuotteliaimman ja ehkä myös tunnetuimman kirkkoarkkitehdin muistolle on Wanhalle tehtaalle koottu pieni, pysyvä näyttely hänen rakennuspiirustuksistaan. Kirkko on harvinaislaatuinen hänen tuotannossaan, koska Stenbäck halusi käyttää suunnittelemissaan, kansallisromantiikkaa ja uusgotiikkaa yhdistelevissä kirkoissaan rakennusmateriaalina ainoastaan kiveä. 66 . Nyt kyläyhdistys on vuokrannut kaupungilta toisen, 900 neliön suurhallin, josta on tarkoitus kehittää mahdollisesti myös kirpputori sekä huutokauppahalli. Uransa aikana Stenbäck suunnitteli ja urakoi 35 toteutettua kirkkorakennusta sekä laati kymmeniä muutos- ja korjaussuunnitelmia. Sisätiloissa suurhallin valtaavat monenlaiset keräilijät suurimpana ryhmänä postikorttien keräilijät. Tavaralöytöjä kirpputorilta ja huutokaupoista Wanha Tehdas houkuttelee kävijöitä paitsi hauskoilla, museaalisilla kokoelmillaan myös ostoksilla. Killinkosken kirkko jäi hänen viimeiseksi työkseen vuonna 1928. että kesän kokonaisuudesta tulee monipuolinen katsaus pitkän linjan nimekkäiltä kotimaisilta kuvaajilta, Seppo Poutala toteaa. Kirkot ovat suosittuja kohteita suomalaisten kulttuurimatkaili-. Entisessä silkkikutomossa kymmenisen vuotta toiminut kirpputorihalli on tehtaan vilkkain kävijäkohde. Pitkäranta ehti ennen kuolemaansa rakentaa Wanhalle tehtaalle oman ateljeetilan, jota ylläpitää nykyisin MLP-säätiö
Retkeilyn tuloksena perustettiin 1886 Virtain kehruu- ja kutomatehdas. Vaikka Stenbäck keskittyikin hienoimpien rakennusten suunnitteluun, löytyipä hänen piirustuksistaan myös Killinkoskelainen Alitalon läävä -niminen navetta. joiden keskuudessa, ja ryhmät pääsevätkin tutustumaan Killinkosken kirkkoon sovittaessa. Vuonna 1901 muodostettiin nauhatehtaasta osakeyhtiö Ab P.G.Holm Oy, osakkaina olivat Holmin lisäksi hänen vaimonsa sisarentytär Edith Rönnqvist, Carl Neu ja arkkitehti Josef Stenbäck. Killinkoski haki aikanaan myös kaupungin statusta ja oli asukasmäärältään suurempi kuin Virrat, kunta, johon Killinkosken kylä nykyisin kuuluu. Enqvistin puuhiomon lopettaminen 1954 oli suuri isku Killinkoskelle, sillä se oli Virtain alueen suurin työnantaja. Urheiluseurat, näytelmäkerhot, vapaapalokunta ja työväenyhdistys olivat voimissaan. Maanviljelyksestä toimeentulonsa saanut talonpoikaisväestö siirtyi teollisuuden palvelukseen. Vararikon jälkeen tehdas siirtyi uusille omistajille, jotka jatkoivat toimintaa. Se houkuttelee Killinkosken kylään tuhansia kävijöitä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Samana vuonna Wetterhofin kutomaopettajana toiminut, Saksasta kotoisin oleva Carl Neu perusti kylään taidekutomon ja toimi Holmin neuvonantajana nauhatehtaalla. Hän piti omalta osaltaan huolen Killinkosken naisten hyvinvoinnista ja opasti heitä maailman tavoille. Paalimakasiini nousi maantien varteen ja kuorma-autot korvasivat hevoset paalien ajossa. Lopettamisen syiksi on sanottu Soininkosken padon murtumista tai tehtaiden pääomistajan, ranskalaisen Beghin haluttomuutta investoida puuhiomon uudistamiseen. Massatehtaan ja voimalaitoksen lisäksi rakennettiin pesula, kiramo ja siihen liittyvä ilmarata, sahalaitos ja sähkömylly. Killinkosken kyläyhdistys omalta osaltaan ylläpitää ja kunnostaa jatkuvasti Virtain kaupungilta vuokrattua Wanhaa Tehdasta, joka vielä 15 vuotta sitten oli monilta osin hyvin huonossa kunnossa. Työolot siihen aikaan niin massa- kuin kehruutehtaalla olivat melko karut eikä vakavilta onnettomuuksiltakaan vältytty koneiden kanssa työskennellessä. Killinkosken naisista kehittyikin oman arvonsa tun- tevia ladyja, jotka tilasivat muotilehtiä itselleen aina Lontoosta ja Tukholmasta asti. Wanhan tehtaan julkisivu sekä lisäosa ovat myös Stenbäckin suunnittelemia. Toivuttuaan sairaudestaan Holm perusti kylälle uuden tehtaan: Suomen Makaronitehdas Oy:n 1895, joka oli laatuaan Suomen ensimmäinen. Nauhoja ja naisenergiaa Killinkosken toripäivä ja keräilytapahtuma on muodostunut jo perinteeksi. Antiikki ja taide . Nauhalan palon jälkeen Stenbäck suunnitteli johtajaparille uuden asuintalon Ollelan, joka on nykyisin yksityisessä asuinkäytössä. Kehruutehtaan perustaminen taitekohta Killinkosken kylän kehityksessä Killinkosken kylän historia ulottuu 1560-luvulle Pylkkään kantatilaan, joka on edelleen olemassa. Raskaan tehdastyön vastapainoksi huviteltiin Äärimäisen aktiivinen yhdistys- ja harrastetoiminta toivat kylään eloa ja loivat osaltaan paikkakunnalle omaleimaisen, muistorikkaan historian. Hallin seinässä onkin pieni ”kurkistusreikä”, joka esittelee rakenteen rapatun seinän takaa. Koska Holmin sairaus oli puhjennut uudestaan, tehtaan johtajiksi tulivat Edith Rönnqvist sekä Carl Neu, joka lopetti oman taidekutomonsa ja aloitti nauhatehtaan teknillisenä johtajana. J.W. Edith Rönnqvist lienee ollut Suomen ensimmäisiä naisteollisuusjohtajia. Tila kunnostettiin ympäristökeskuksen, museoviraston ja Inka Oy:n ansiosta vuonna 2004. . Makaronitehdas jouduttiin kuitenkin lopettamaan 1902 Fazerin perustettua makaronitehtaan Helsinkiin paremmille markkina-alueille. Raskaan tehdastyön ohella osattiin myös huvitella ja pitää hauskaa. Toimipa kylällä myös oma modisti. Maanlaajuisesti merkittävä teollisuuspaikkakunta Vuonna 1910 kehruutehtaan omistajat aloittivat puuhioketehtaan rakentamisen. 67. Kehruutehtaan perustaminen merkitsi Killinkosken kehitykselle historiallista taitekohtaa. Lisäosa on rakennettu harvinaisella pystyhirsitekniikalla, ja juuri sen vuoksi on tila ollut ehdottomasti kunnostamisen arvoinen. Killinkosken asuttaminen alkoi teollisuuden myötä, ja kylästä kehittyi maanlaajuisesti merkittävä teollisuuspaikkakunta. Teollisuus loi silti ihmisille työpaikkoja, ja ihmiset asuivat heille rakennetuissa työväenasuntoloissa. Harvinaista pystyhirsitekniikkaa Josef Stenbäck piirsi myös tehtaanjohtajien, Carl ja Edith Neun asuinrakennuksen Nauhalan, joka kuitenkin paloi vuonna 1926. Petter Gustaf Holm sairastui kuitenkin vakavasti, ja tehdas ajautui konkurssiin. Yritteliäs Holm ei edelleenkään lannistunut, vaan perusti nauhatehtaan 1898. Kylällä toimii edelleenkin Inkan nauhatehdas, kyläyhdistys vaalii kylän teollisuushistoriaa, missäpä muuallakaan kuin Wanhalla Tehtaalla. Kylän kehitys noudatti tyypillisen suomalaisen maaseutukylän elämänrytmiä, kunnes kylään ilmestyi kesällä 1883 kaksi ruotsin kieltä keskenään puhuvaa herraa: Petter Gustaf Holm ja Mathias Bonn
Alkuperäisen puulämmityksen lisäksi nykyään lämmönlähteenä on myös sähkö. Hän hakeutui opiskelijaksi silloiseen Kuopion koti- ja taideteolliseen oppilaitokseen seppien opintokurssille. 68 . Marttinen oli tehnyt vuoden 1970 alusta alkaen teräskoruja ruostumattomasta teräksestä Lievestuoreella, pienessä työhuoneessa, mutta hän halusi laajentaa toimintaansa. Vuonna 1977 Marttinen halusi opetella lisää sepän töitä. Sepän Galleria on myös Harry Marttisen sekä hänen vaimonsa, Sirpa Marttisen, 60, koti. Marttiset asuvat Paanalan kansakoulua nykyään kahdestaan yhdessä 11-vuotiaan, punakirjavan Tuiskukissansa kanssa. 1900-luvun alussa rakennetussa, kaksikerroksisessa hirsirakennuksessa on kymmenen huonetta. Ennen dreijaamista savi täytyy muokata käsin, vaivata kuin leipätaikinaa, ettei saven sekaan jää ilmakuplia. Keramikkatuotteidensa kipsimuotit Marttinen tekee itse. – Dreijaan aina peilin edessä, koska siten voin parhaiten – silmämitalla – seurata työn kulkua, Marttinen kertoo. – Vaimoni on tärkein apulaiseni ja muusani, Harry Marttinen kiittää. Kädentaidot Teräskorujen valmistajasta tuli vahingossa savenvalaja Punasavesta esineitä käyttöön ja koristeeksi Koulutyö päättyi Paanalan kansakoulussa 1962. TEKSTI JA KUVAT: REETTA AHOLA K esäilta on jo kääntymässä yöksi, mutta Sepän Galleriassa savenvalaja Harry Marttisen, 69, dreija pyörii edelleen. – Joka vuosi juhannuksena koko perhe, lapset puolisoineen ja lapsineen kokoonnumme yhteiseen juhannuksen viettoon tänne kotiimme, Sirpa Marttinen kertoo. Hän etsi ja löysi ison, vanhan ja ennen kaikkea edullisen Paanalan koulun Hankasalmelta. Lastenlapsia Marttisilla on neljä sekä muutama bonus-lapsi. Koulutyö Paanalan kansakoulussa on loppunut 1962. Teräskorut jäivät tuotannosta, nimi Sepän Galleria säilyi Harry Marttisen mielestä kätevin väline koristevalkosaven levittämisessä on pensseli, kuviot hän tekee kertakäyttöhaarukalla. Myös kaikkien tuotteiden, sekä käyttö- että koriste-esineiden, teemat ja aiheet ovat Marttisen luovuuden hedelmiä. Aikuiset lapset, 44-, 38-, 32, ja 29-vuotiaat ovat jo vuosia sitten muuttaneet omilleen. Osanottajamäärä tuona syksynä oli kuitenkin niin vähäinen, että kurssi peruuntui. Vaimo tärkein apulainen ja muusa Harry Marttinen perusti Sepän Gallerian 1974 Paanalan vanhalle kansakoululle Hankasalmelle, Venekosken kylälle. Harry Marttisen dreija on pyörinyt koululuokassa vuodesta 1977. Antiikki ja taide Savenvalaja Harry Marttiselta tuli oikeastaan ”vahingossa”. Sepän Galleriaan on Jyväskylästä valtatie 9:ää matkaa noin 50 kilometriä ja Kuopiosta noin 100 kilometriä
Ennen dreijausta savi punnitaan ja sitä vaivataan hetkisen kuin leipätaikinaa, ettei valmiiseen tuotteeseen jää ilmakuplia. 69. Antiikki ja taide . Matalaan ruokalautaseen menee savea noin 80 grammaa
Anja työskentelee Punasaviastiat raakapolton jälkeen. Vuosittain punasavea jalostuu Harry Marttisen käsien kautta kolmisen tuhatta kiloa, siitä määrästä syntyy noin 30 000 astiaa ja koriste-esinettä. Menetelmä on vanha itäkarjalainen tapa, jossa jo kertaalleen raakapoltettu astia käsitellään ruisvellillä ja poltetaan sitten uudelleen. Toinen heistä, Anja Kässi toimii edelleen alihankkijana. ja Harry joutui aivan kuin ”vahingossa” keramiikkaosastolle. Vuoden opintojen jälkeen oli perusasioita jo hallussa jonkin verran, ja niin hän lähti takaisin Hankasalmelle jatkaakseen keramiikan tekemistä käytännössä. Sepän Galleriassa on ollut sen historian aikana lukuisia keramiikantekijöitä sekä työntekijöinä että harjoittelijoina. Marttisen ja Kässin yhteistyö on jatkunut yli 25 vuotta. – Punasaviastioiden ja -esineiden tekemisessä päätin kehittyä niin taitavaksi kuin vain voin. Kaikki Marttisen valmistamat käyttökeramiikka-astiat ovat konepesun ja mikroaaltouunin kestäviä.. Aluksi Harry Marttinen valmisti keramiikan ohella myös teräskoruja, mutta vähitellen keramiikkatuotanto syrjäytti kokonaan korujen valmistuksen. Nimi Sepän Galleria jäi. ” Pääasiassa hän työstää tanskalaista punasavea, joskus myös espanjalaista. Raakapoltossa astiat voivat olla uunissa myös päällekkäin. Maatilamatkailutiloilla syödään Marttisen punasaviastioista Harry Marttinen päätti, että punasavi on hänen keramiikkataiteensa päämateriaali. Marttiselta ostetaan myös paljon persoonallisia liikelahjoja, joiden aiheet hän suunnittelee yhdessä asiakkaidensa kanssa. Antiikki ja taide Sekä Harry Marttisen että Anja Kässin dreijaamien punasaviastioiden ja -koristeesineiden raaka- ja lasituspoltot tehdään Sepän Galleriassa. Opettaja ja työllistäjä 40-vuotisen historiansa aikana Sepän Galleria on ollut merkittävä keramiikkataiteen opettaja ja työllistäjä. Valmiiksi ei tule koskaan, hän sanoo. Punasaviastoiden valkoiset koristereunukset Marttinen tekee dreijauksen yhteydessä valkosavella. Yksi Marttisen tuotannon erikoisuus ovat ruispolttomenetelmällä valmistetut kynttilänjalat ja kulhot. Lasitusliemeen Marttinen sekoittaa väriaineiksi joko sinistä, mustaa, vihreää tai antiikin kullan väristä väriainetta. Yksityisten ohella esimerkiksi maatilamatkailutilat ovat Marttisen tärkeä asiakasryhmä. Kertakäyttöhaarukka kätevä apuväline – Dreijaan aina peilin edessä, koska siten voin parhaiten – silmämitalla – seurata työn kulkua, Harry Marttinen kertoo. omassa pajassaan Uuraisilla, hän tekee pääsääntöisesti pienemmät dreijaustyöt, Harry Marttinen kertoo. 70 . Valmiiksi ei tule koskaan. Kaksi henkilöä on suorittanut keramiikantekijän oppisopimuskoulutuksen Sepän Galleriassa. 900 asteen kuumuudessa tapahtuva raakapoltto vie aikaa kymmenisen tuntia. ” Punasaviastioiden tekemisessä päätin kehittyä niin taitavaksi kuin vain voin. – Tällä hetkellä vastaamme Anjan kanssa kahdestaan koko Sepän Gallerian keramiikkatuotannosta. Pääsääntöisesti hänen tuotteensa ovat kuitenkin aidon punasaven värisiä. – Maatilamatkailutiloilla tykätään käyttää ruokailuastioina punasavituotteita: kulhoja, lautasia, mukeja, ”viinilaseja” sekä kattausastioita, Sirpa Marttinen kertoo. – Kätevimmät välineet koristevalkosaven levittämisessä ovat pensseli ja kertakäyttöhaarukka! Marttinen naurahtaa. Lasituspoltto 1030–1050 asteisessa uunissa kestää reilun vuorokauden
Vuonna 2001 hänet nimettiin vuoden KÄTEVÄ-käsityöyrittäjäksi, se on tunnustus pitkäjänteisestä käsityöyrittäjyydestä Suomessa. – Ovet ovat avoinna ympäri vuoden, Sirpa ja Harry Marttinen lupaavat. Ovet avoinna ympäri vuoden Harry Marttinen on saanut työstään monenlaista tunnustusta. Netissä Sepän Galleria on osoitteessa www.sepangalleria.fi. Antiikki ja taide . Vuonna 1988 hänet valittiin Hankasalmen vuoden yrittäjäksi. Ostoksia voi tehdä Sepän Galleriassa olevassa keramiikkamyymälässä. Ennen lasituspolttoa punasaviesineet kastetaan lasitusliemeen, jossa voidaan käyttää erilaisia väriaineita. Mikäli Marttinen on työnsä ääressä, on samalla tilaisuus katsella aitoa työnäytöstä. Marttisen perheen Tuisku-kissa saa syödä ruokansa isännän tekemistä punasaviastioista. Harry Marttisen tavoittaa puhelimitse 0400-548 871. Paanalan vanha kansakoulu on ollut Sirpa ja Harry Marttisen koti ja ateljee vuodesta 1974. 71. Kuvassa koriste-esineet ovat Sepän Gallerian myymälässä. . Harry Marttisen tuotantoon ja Sepän Galleriaan saa mennä vapaasti piipahtamaan. Vuonna 2002 hän voitti toisen palkinnon Vuoden käsityö 2002 -kilpailuissa käsityömessuilla Seinäjoella. Vuonna 1997 hän sai Hankasalmen kunnan kulttuuripalkinnon
Haapapöllin Helvi on itse kaatanut omasta metsästä. Antiikki ja taide. Puuvasaran ja taltan sekä Helvi Mötön käsivoimien muotoilutyön tuloksena pöllistä tulee täällä kertaa merenneito. 72
73. TEKSTI JA KUVAT: REETTA AHOLA Antiikki ja taide . Maalaismiljöössä moista pidettiin joutavana. Sairaanhoitooppilaitoksessa saadut opit ihmisen anatomiasta ovat olleet ahkerassa käytössä hänen taideharrastuksessaan. Kädentaidot Punamultaisessa Taidetyötuvassa syntyy klassisen musiikin säestämänä tavallisen ihmisen taidetta Moottorisaha käteen, ensin Helvi kaataa haavan Nuorena tyttönä Helvi Möttö olisi halunnut lähteä Ateneumiin opiskelemaan
He reissaavat asuntoautollaan sekä kotimaassa että ulkomailla, etenkin KeskiEuroopassa. Lapsia perheessä on kolme. Taidetyötuvan katolla on upea valettu vellikello. Cd-soittimesta kantautuva klassinen taustamusiikki vie hänet erilaisiin tunnetiloihin ja erilaisille aikamatkoille. Samanlaista oppikirjaa ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta kuin hän olisi opiskellut Ateneumissa, hän opiskeli sairaanhoito-oppilaitoksessa. Vivaldin Neljän vuodenajan tahdissa Helvi Mötöllä on kotitilan metsän reunassa, konehallin kupeessa oma punamullalla maalattu puinen, noin 60-neliön taidetyötupa. Helvin taiteilijanelämä ei ole aina kulkenut pelkkään myötätuuleen. – Hyvin usein taustamusiikkinani soi Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Helvi kertoo. – Ihmisen ilmeet ja ihmisen olemus, ne kiinnostavat minua kovasti. Kotona ja myös lähiympäristössä Ateneumin oppeja pidettiin joutavina. ” Ihmisen ilmeet ja ihmisen olemus, ne kiinnostavat minua kovasti. Verstaan oven edessä oleva puinen alligaattori kertoo, että muitakin eksoottisia vesien asukkeja emännän käsissä on muotoutunut. ” Taidetyötuvassaan Helvi saa uppoutua taiteen maailmaan. Antiikki ja taide Taiteilijan tarvikkeita. Puuvasaran ja taltan sekä Helvin käsivoimien muotoilutyön tuloksena pöllistä tulee täällä kertaa merenneito. Niitä tietoja hän on tarvinnut sekä hoitotyössään että rakkaassa taideharrastuksessaan. Mötöt viettävät touhua täynnä olevia eläkepäiviä. Pellot ovat tänä kesänä kolmatta vuotta vuokralla. Sama oppikirja kuin Ateneumissa Nuoruudessa Helvin piti pyrkiä Ateneu-miin opiskelemaan. Puunaineksina hän käyttää haavan lisäksi mäntyä ja leppää. Lehmät ja maitokiintiöt vaihdettiin asuntoautoon Taidetyötuvassaan Helvi Möttö saa uppoutua taiteen maailmaan. – Vaihdoimme lehmät ja maitokiintiöt asuntoautoon! Helvi naurahtaa. – Maalasin molemmat ulkomuistista, siitä, mitä olen nähnyt heistä kuvia, muuten en ole tavannut koko ukkoja! hän naurahtaa. Lehmäkarja on laitettu pois parisen vuotta sitten. Helvi valitsi sairaanhoito-oppilaitoksen. Puuvasaran ja taltan lisäksi Helvin tärkeimmät työkalut puuveistoksia tehdessä ovat sähkösaha, polttomoottorisaha ja kulmahiomakone. Useimmiten Helvi saa maalaustensa aiheet luonnosta, ja hyvin usein, lähes aina niissä on myös ihminen. Cd-soittimesta kantautuva klassinen musiikki vie hänet erilaisiin tunnetiloihin ja erilaisille aikamatkoille. Puuveistostaiteen ohella öljyvärimaalaus on Helville läheinen taidemuoto, ehkäpä hänen päätaidemuotonsa. Ne haluan siirtää kankaalle, Helvi sanoo. Säestäjänä Ryhäsellä Helvin öljyvärityössä on Seppo Hovi. Ne haluan siirtää kankaalle. P uuvasaran pauke rytmittää kesäiltaa, kun Helvi Möttö antaa vauhtia haapapölliä jyrsivälle taltalle. päivänä Hel-. Toimintaa pariskunnalle tarjoilevat myös heidän neljä lastenlastaan. Lisäksi hän tekee puusta reliefejä ja myös monenlaisia sisustuselementtejä, muun muassa puuveistoksilla koristeltuja verholautoja ja kaidepuita. Taidetyötuvan seinät ja lattiat ovat täynnä Helvin töitä: öljyväritöitä ja reliefejä. – Olen itseoppinut, toki monelaisia taidekursseja käynyt taiteilija. 74 . Teen tavallisen ihmisen taidetta, hän määrittelee taidesuuntansa. Viisitoista vuotta sitten heinäkuun 17. Maatalon emännän töiden lisäksi hän on työskennellyt monena myös hoitoalalla, muun muassa tapaturmapoliklinikalla, ambulanssissa ensihoitajana ja terveyskeskuksen vuodeosastolla. Höyläpenkillä odottaa raakaveistetty Seitsemän veljestä -reliefin runko tarkempaa työstämistä. 68-vuotias Helvi Möttö asuu miehensä kanssa Hankasalmella, Halttulan kylässä, miehen kotitilalla. Helvi on kotoisin Laukaasta. – Lepissä on eroja: tervaleppä on kovaa, harmaaleppä pehmoista työstettävää, hän kertoo. Haapapöllin Helvi on itse kaatanut omasta metsästä. Ihminen on kiinnostanut Helviä aina. Ikkunoita reunustavat hänen itsensä veistämät ja puuleikkauksin koristelemat verholaudat. Luonto ja ihminen maalausten aiheina Oopperalaulaja Jaakko Ryhäsen levyjen kuunteleminen inspiroi Helviä maalaamaan Ryhäsen
Siellä kohoaa savun ja tervan tuoksuinen savusauna, jonka Helvi on viitisentoista vuotta sitten itse, omin käsin kaatamistaan hirsistä rakentanut. – Kinkunsavustamistakin olemme ajatelleet ja Jaakko Kolmosen savustusresepti on leikattu talteen, mutta sitä ei ole vielä toteutettu, Helvi kertoo. Tätä nykyä Taidetyötuvassa ei enää pyöri pesukone. siaan katsovat mies ja nainen johdattavat savusaunojat saunan hoitaviin uumeniin. Kolmen tonnin painoinen Nunna-uuni pitää Taidetyötuvan lämpimänä myös talvella. Antiikki ja taide . Sihahdus kiukaalla! Kesäillan nautinto on alkanut! . Myös hirsipöllit hän on itse kaatanut. 320x320 kokoisen savusaunan lämmittäminen ottaa aikaa puolitoista tuntia. Savusaunan ulko-ovella olevan Helvin puureliefin hyväntuuliset, rakastavasti toi- Helvi Mötön enkelipuuveistos suojelee Taidetyötuvan ulkoseinällä. 75. Helvi Möttö on rakentanut perheelleen savusaunan omin käsin. vin silloinen Taidetyötupa paloi maan tasalle. Palo sai alkunsa pesukoneesta. Hänen omaan Taidetyötupaan saa puhelinsoitolla tulla tutustumaan, varsinaista taidenäyttelyä siellä ei ole, mutta jatkuva työnäytös kylläkin! Helvi Mötön tavoittaa 050-410 5989. – Palon jälkeen minulta syntyi paljon taidetta piruista ja enkeleistä, hän kertoo. Savusaunan ulko-ovella olevan, Helvi Mötön puureliefin rakastavasti toisiaan katsovat mies ja nainen johdattavat savusaunojat saunan hoitaviin uumeniin. Taidenäyttelyitä Helvillä on esimerkiksi lähialueen kirjastoissa, kuvataideyhdistyksen tiloissa ja taidekahviloissa. Emäntä rakensi savusaunan perheelle Helvi Mötön kädentaidot jatkuvat, kun kotitilan tonttia kävelee Taidetyötuvan vastakkaiselle puolelle, Halttulanjoen rannalle
Antiikki ja taide. Rasvaletit ja rockmusiikki kuuluivat aikakauden nuorisokulttuuriin. Arjen historia 1950-luvun kaupunkilaislapset leikkivät vapaasti kaduilla ja asfalttipihoilla. TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN, HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO 76 . Helsinkiläiset pääsivät asuttamaan lähiöiden mukavuuksin varustettuja kerrostaloasuntoja, ja etenkin vuosikymmenen loppupuolella autot valloittivat kaupunkien kadut. Olympialaiset ja menestyneet missit loivat toivoa koko kansalle raskaiden sotavuosien jälkeen. Rasvaletti-näyttely esittelee 1950-luvun nuoren sukupolven Helsinkiä SODASTA uuteen alkuun 1950-luvulla Suomi palautui sodan jälkeisistä ajoista normaalioloihin uutta rakentaen
Asukkaat kohtasivat talon yhteisissä tiloissa, kuten pesutuvassa tai pihoilla, leikkipaikoilla ja ostoskeskuksissa, Pakarinen sanoo. Elämä Helsingissä oli vielä 1950-luvun alussa vaatimatonta. Rasvaletti-näyttelyssä pääsee valokuvien myötä tutustumaan siihen, miltä aikanaan näytti esimerkiksi Helsingin Mannerheimintiellä. Olympialaiset vuonna 1952 loivat uskoa uuteen aikaan sotien jälkeen. Asunnoista oli huutava pula, sillä kantakaupungin vanhat asunnot olivat pieniä ja vailla mukavuuksia. Niitä kutsuttiin uudella sanalla asumalähiö. Olympialaiset ja Armi Kuusela innostivat Sotainvalidit, -lesket ja -orvot saivat yhteiskunnan tukea, ja kansaneläkejärjestelmä otettiin käyttöön 1950-luvulla. Poliittiset olot olivat 1950-luvulle tultaessa muuttuneet – Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus määritti suhteita suureen itäiseen naapuriin. Vanha aikakausi väistyi, ja uuden elämän rakentaminen alkoi. Nämä tapahtumat loivat suomalaisille toivoa uuteen alkuun sotavuosien jälkeen, Pakarinen sanoo. – Elintason noustessa kulutuskin kasvoi. S uomessa palattiin sotien jälkeen 1950-luvulla normaaliin elämään. Modernit lähiökodit unelmien täyttymys Vuoden 1946 alueliitoksessa Helsinki laajensi alueitaan ja kasvatti myös siten väkimääräänsä. Vasemmistopuolueiden aktiivinen toiminta toi lisäväriä politiikkaan. Maitokaupat, lihakaupat ja sekatavarakaupat myivät tuotteitaan vielä erillään toisistaan. Lapset leikkivät ahtailla asfalttipihoilla ja kotikorttelin jalkakäytävillä. Vanha aikakausi väistyi myös vertauskuvallisesti, kun kansalaiset jättivät jäähyväiset suurmiehilleen marsalkka Carl Gustaf Mannerheimille ja säveltäjä Jean Sibeliukselle. Antiikki ja taide . Ostoksensa kaupunkilaiset tekivät kivijalkakaupoissa, toreilla, kauppahalleissa ja tavarataloissa. – Puutaloalueilla, kuten Hermannissa, alueen asukkaat hakivat talousvetensä edelleen vesiposteista, ja useissa vanhoissa kerrostaloasunnoissakin lämmin vesi oli ylellisyyttä. Tarvittiin paljon uusia asuntoja, joita rakennettiin laajentuneen kaupungin liitosalueille. – Koko kansaan positiivisesti vaikuttaneita, merkittäviä etappeja olivat vuoden 1952 kesäolympialaiset ja samaan vuoteen sijoittunut, Armi Kuuselan kruunaaminen Miss Universumiksi. Kantakaupungin rannat oli edelleen varattu satamille ja teollisuudelle. Monen kerrostalonkiin pihan perältä löytyi edelleen käymälärivistö. Uusia asuntoja rakentui esikaupunkialueille, kuten PohjoisHaagaan. Rasvaletti näyttelyn tuottaja Riitta Pakarisen mukaan Hakasalmen huvila soveltuu valoisuutensa vuoksi erinomaisesti valokuvanäyttelyiden järjestämiseen. Vuosikymmenen puolivälissä Suomi pääsi YK:n jäseneksi ja Pohjoismaiden neuvostoon, niin ettei se enää ollut entiseen tapaan kansainvälisesti eristyksissä muusta maailmasta. Kantakaupungin laidalla, kuten Hermannissa, puutalot väistyivät kerrostalojen tieltä, Helsingin keskustaan nousi moderneja liiketaloja ja asuinrakennuksia kunnostettiin konttoreiksi. Lokakuussa 1957 kaikki tähyilivät taivaalle, missä vilkkui uuden avaruusajan airueena Neuvostoliiton ensimmäinen tekokuu Sputnik. Sodan muistoja palautti mieliin Väinö Linnan merkkiteos Tuntematon sotilas, josta valmistui pian myös elokuva. Ensimmäiset monipuoliset pikamyymälät avasivat kuitenkin jo oviaan Helsingissä. 77. – Tyypillinen asunto oli kaksio, jossa saattoi asua useampilapsinen perhe. Modernit, valoisat, puhtaat ja hyvin varustellut kodit olivat haaveiden täyttymys niille, jotka olivat eläneet kivikaupungin ahtaudessa ja epämukavuudessa. Urho Kekkonen aloitti presidenttikautensa maaliskuun alussa 1956, jolloin alkoi myös kolme viikkoa kestänyt yleislakko, Rasvaletti-näyttelyn tuottaja, Riitta Pakarinen Helsingin kaupunginmuseosta kertoo. Helsinkiläiset muuttivat lähiöihin Helsinki selvisi sodasta melko vähäisin tuhoin. – Vaikka sodan varjot väistyivät, maamme poliittisessa elämässä oli edelleen jännitteitä. Myös kansainvälinen kauppa länsimarkkinoilla helpottui. – Esimerkiksi Helsingin Maunulaan, Herttoniemeen, Etelä- ja Pohjois-Haagaan ja Roihuvuoreen perustettiin uusia asuinalueita. Sodan jälkeen monet maaseudun nuoret muuttivat kaupunkiin paremman toimeentulon toivossa. Elintasoa ja ensimmäiset pikamyymälät Vuosikymmenen alkupuolelle elämä perheissä oli vielä melko vaatimatonta, mutta 1950-luvun puolen välin aikoihin elintason nousu alkoi näkyä Helsingin katukuvassa. Uudet lähiöasunnot oli suunniteltu perheille, mutta nykynäkökulmasta katsoen ne olivat pieniä
Liikenne oli Helsingissä vielä hiljaista 1950-luvun alkupuolella. Kodeissa äidit kantoivat kuitenkin edelleen päävastuun arjesta, vaikka lapsetkin osallistuivat kotitöihin. – Vuosikymmenen aikana yhteiskunta muuttui nopeasti, ja erityisesti kaupan alalle ja palvelualoille syntyi uusia ammatteja. Vuosikymmenellä järjestettiin paljon myös ohjelmallisia iltamia, joiden lopuksi oli tunti tanssia. Sen vanhimpia, edelleen. Linnanmäki huippusuosioon heti vuonna 1950 Helsingissä eläintarhan ajojen seuraaminen kuului perinteisesti äitienpäivän ohjelmaan. Raskas tehdastyö ja maatalous eivät enää houkutelleet ihmisiä yhtä paljon kuin ennen. – Nuorisotiloja ei juuri ollut, ja nuoret viettivät aikaa kävellen kaupungilla ja käymällä elokuvissa tai tansseissa. Uusia autoja tuotiin sosialistisista maista. Nuorisoa sivistettiin 1950-luku oli suurten ikäluokkien, lasten ja nuorten kulta-aikaa. Työ- ja koulumatkat taitettiin usein kävellen tai polkupyörällä, mutta liikenteessä näkyi myös moottoripyöriä, mopoja tai skoottereita. Myös oppikoulujen teinikunnat järjestivät toimintaa lukiolaisille. Rasvaletti-näyttelyyn on rakennettu 1950-luvun kampaamo. Nuorison joukosta löytyi lättähat- tuja, pärinäpoikia, villamyssymissejä, ja surinasussuja. Laivastovierailut toivat kaupunkiin kansainvälisiä tuulahduksia ja tuttavuuksia ja erilaiset kulttuurivierailut ja messut tarjosivat virikkeitä 1950-luvun helsinkiläisille. Lastenhoito kodin ulkopuolella alkoi usein lastentarhasta, mistä tie jatkui kansakouluun. – Linnanmäen huvipuisto avautui vuonna 1950, ja siitä tuli heti kaikenikäisten suosima kohde. Kantakaupungissa käytettiin raitiovaunuja tai johdinautoja. Hiuksiin kammattiin Brylcreemhiusrasvaa ja paremman puutteessa vaikka voita, Pakarinen naurahtaa. Kevyttä ja julkista liikennettä Moni lähti 1950-luvulla maalta kaupunkeihin etsimään parempaa elämää, mikä muutti kaupunkiympäristön pysyvästi. Koululaitos osallistui nousevan polven kasvattamiseen. Iltamien vetonauloja olivat rillumareikulttuurin edustajat, kuten Reino Helismaa ja Esa Pakarinen. Tango ja muut latinorytmit ruokkivat puolestaan aikakauden eksotiikannälkää, Pakarinen kertoo. Seurakunta, partio ja puolueiden nuorisojärjestöt tarjosivat vakavamman aatteellisen vaihtoehdon. Helsingissäkin alkoi esiintyä aiempaa enemmän esimerkiksi nuorisorikollisuutta. Vuokra-autojen tavallisin merkki oli Popeda. Rockmusiikki innosti kaupunkilaisnuorisoa, mutta myös elokuvasäveliä ja iskelmiä kuunneltiin ahkerasti. Monen perheen kotipihassa seisoi upouusi Ifa, Skoda, Volga tai Moskvitsh. ta, ja koulu ohjasi jopa vapaa-ajanviettoa, käyttäytymistä ja pukeutumista kristillissiveellisessä hengessä. Myöhemmin autot ovat valloittaneet katujen varret, Pakarinen huomauttaa. 1950-luvulla työväenliikkeellä oli vaikutusvaltaa, ja lakot sekä työntekijöiden ja työnantajien vastakkaisasettelut olivat tavallisia. Ankeiden sota- ja säännöstelyvuosien jälkeen elämästä otettiin ilo irti. Nuorisokulttuuri Yhdysvalloista Lasten tavoin 1950-luvulla oli paljon nuorisoa, mikä heijastui yhteiskuntaan erilaisina paineina. Antiikki ja taide Luokkaerot näkyivät vielä 1950-luvun yhteiskunnassa, vaikka yleinen elintaso olikin nousussa. Vuosikymmenellä työviikko oli kuusipäiväinen ja vuosiloma oli noin parin viikon mittainen. Myös hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen loi työpaikkoja varsinkin naisille terveydenhuoltoon ja sosiaalityöhön. Yhä useampi lapsi sai mahdollisuuden pyrkiä oppikouluun. Autoja oli sodan jälkeen vähän, ja ne oli korvattu osittain kuormahevosilla ja vossikoilla. Helsingistä löytyikin monenlaista viihdykettä vapaa-aikaansa viettäville; oli siirtolapuutarhoja, puistoja, yleisiä uimarantoja ja kesäsaaria, kuten Hietaranta ja Pihlajasaari, ja niistä osattiin nauttia, kuten nykyäänkin. Koulukuri oli kollektiivis- 78 . Myös ammattiyhdistykset toimivat aktiivisesti. 1950-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa syntynyt nuorisokulttuuri saavutti pian myös Helsingin. – Kouluissa oli niin paljon oppilaita, että toisinaan täytyi opiskella vuoroissa, Pakarinen kertoo. Esikaupunkialueille matkattiin busseilla ja junilla. Työtä oli tarjolla, sillä sotakorvaukset piti maksaa teollisuustuotteina, ja myös uusien asuinalueiden rakentaminen työllisti ihmisiä. – Autojen määrä saavutti sotaa edeltävän tason vuosikymmenen alkaessa ja kaksinkertaistui sen loppuun mennessä. Koulun juhlat ja retket olivatkin tärkeitä tapahtumia ja toivat vaihtelua arkeen, Pakarinen kertoo. Farkut ja kellohame olivat uusinta uutta. Lapsia oli perheissä nykyistä enemmän, ja he saivat leikkiä ja seikkailla itsenäisesti ja valvomatta pihoilla, kaduilla ja puistoissa. Työtä kuutena päivänä viikossa Sodan vauriot haluttiin korjata mahdollisimman nopeasti. Tansseihin ja iltamiin iloa pitämään Lisääntynyt vapaa-aika toi ihmisten elämään iloa ja kepeyttä. – 1950-luvulla tanssit olivat suosiossa – vappu avasi tanssilavakauden. Lasten kouluttaminen oppikoulussa vaati vanhemmilta taloudellisia uhrauksia. Jos tarkastelee vuosikymmenen alun kuvia, kadut ovat niissä vielä tyhjiä. Naiset alkoivat 1950-luvulla osallistua entistä enemmän työelämään. – Nuoret, joita oli aiemmin pidetty jonkinlaisina varhaisaikuisina, halusivat nyt erottautua iäkkäämmistä pukeutumisella, puhetavalla, käytöksellä ja kulutustottumuksilla. Nuoret eivät kuitenkaan olleet suinkaan yhtenäinen joukko. Näyttelyvieraat saavat tutkia kampaamon esineistöä ja istua lukemaan vanhoja lehtiä kampaamon odotustilaan
Huvila valmistui vuosina 1843–1846 ja päärakennuksen vierustoille valmistuivat vuonna 1847 myös siipirakennukset, joissa sijaitsivat kasvihuone ja pesutupa. käytössä olevia laitteita ovat karuselli, vuoristorata ja kummitusjuna. Helsingin kaupunginmuseoon kuuluva Hakasalmen huvila rakennettiin alkuaan senaattori Carl Johan Walleenin ja hänen puolisonsa Eva Stjernvallin kodiksi ja kesähuvilaksi. Hakasalmen huvila Nuorisomuoti näyttäytyi nahkarotsien, farkkujen ja rasvatukan muodossa. Aurora tuki myös monenlaista valistustoimintaa ja kantoi huolta muun muassa työläistyttöjen koulutuksesta. Lyhyttä avio-onnea Coca cola esiteltiin Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Rasvaletti-näyttely Lähde: Helsingin Kaupunginmuseo Hakasalmen huvilaa kutsutaan edelleen Karamzinin huvilaksi Aurora Karamzinin mukaan. Huipputapahtuma oli Paul Ankan esiintyminen hurmioituneelle nuorisolle Linnanmäen lavalla kesällä 1959, Pakarinen sanoo. Korkean asemansa vuoksi Walleenit olivat tärkeitä henkilöitä kaupungin piireissä ja tunnettu kaunotar Aurora Stjernvall oli seurapiirien kirkkain tähti. Paul Demodov antoi vaimolleen huomenlahjaksi le Sancyn, maailman seitsemänneksi suurimman timantin. Antiikki ja taide . 79. Häät pidettiin Helsingissä 21.11.1836. Kun keisari Nikolai I ja keisarinna Alexandra kävivät Helsingissä vuonna 1830, Aurora pääsi keisarin seurueeseen ja myöhemmin hovineidoksi, joka sai asua Talvipalatsissa. Rakennuksen suunnitteli saksalaissyntyinen arkkitehti Ernst Lohrmann uusklassiseen tyyliin. Aurora Karamzin kuoli Hakasalmen huvilassa 13.5.1902. Hyväntekeväisyyttä myös rakennuksen muodossa Vuoden 1861 jälkeen Aurora alkoi viettää enemmän aikaa Helsingissä, ja vuonna 1875 Hakasalmen huvilasta tuli Auroran vakituinen asunto. Hänet haudattiin Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hakasalmen entisestä emännästä muistuttaa huvilan oven pielessä sijaitseva muistolaatta. Aurora järjesti huvilassa köyhille, avun tarpeessa oleville vastaanottotunteja. . Keisari itse suositteli Auroralle avioliittoa hovijahtimestari Paul Demidovin kanssa. Taideteollisuusyhdistys oli tiloissa vuokralla, kuten myös Valtion historiallinen museo ennen Kansallismuseo-rakennuksen valmistumista. Rakennusta kutsutaan edelleen Karamzinin huvilaksi, vaikka Eva Stjernvallin tyttären, Aurora Karamzinin ajoista on kulunut jo sata vuotta. Irtaimistoa Aurora Karamzilta ei säilynyt esiteltäväksi nykysukupolville. Huvila sijaitsi aikoinaan meren rannalla ja sitä ympäröi upea, englantilainen puutarha, joka ulottui etelässä Kiasmaan saakka. Tämä rakkausavioliitto jäi kuitenkin sekin lyhyeksi, sillä eversti Karamzin kaatui Krimin sodassa vuonna 1854. Ulkoilmanäyttämöllä saatiin seurata kansainvälisiä esiintyjiä, sirkustaiteilijoita ja muusikoita. Hakasalmen huvila oli kaupungin vuokratontille rakennettu. Toisen avioliittonsa Aurora Demidov solmi vuonna 1846 eversti Andrei Karamzinin kanssa. Vuodesta 1911 lähtien Hakasalmen huvilassa on toiminut Helsingin kaupunginmuseo. Hakasalmen huvilassa 30.11.2014 saakka Hakasalmen huvilassa on toiminut jo vuodesta 1911 lähtien Helsingin kaupunginmuseo. Parhaillaan huvilassa on nähtävillä Rasvalettivalokuvanäyttely 1950-luvun Helsingistä. Aurora saisi kuitenkin asua huvilassa elämänsä loppuun saakka. Demidovit oleskelivat paljon ulkomailla tai Pietarissa. Aurora jäi kuitenkin pian leskeksi. Kun vuokra-aika alkoi kulua umpeen 1890-luvun loppua kohti, kaupunki sopi Auroran kanssa, ettei vuokrausta jatketa, ja että hän myisi rakennukset kaupungille. Parhaiten muistetaan hänen tukensa Diakonissalaitokselle. Aurorasta tuli legenda, koska hänen elämänsä poikkesi täysin aikansa helsinkiläisten elämäntyylistä. Lokakuussa 1839 pariskunnalle syntyi poika, Paul
Kanteleen arvoituksellinen historia on vanhempaa kuin kalevalainen laulu TAIPUU MONEEN NÄPPÄRISSÄ KÄSISSÄ Kantelemuseo Jyväskylässä on maailman ainoa lajissaan. Museonjohtaja Dahlblom muistuttaa, ettei vanhoja kanteleita saisi korjata ja viritellä: – Silloin menetetään oleellista tietoa soittimen alkuperäisestä soinnista. Antiikki ja taide. Museot Naapurikansojen kanteleet poikkeavat jonkin verran suomalaisista kanteleista. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN 80 . Museossa on esillä noin 120 erilaista kanteletta ja muita soittimia Suomesta, Venäjältä, Liettuasta, Latviasta ja Virosta. Esimerkiksi virolainen kantele soi aina duurissa. Jokainen soitin kertoo palan ikiaikaisen instrumentin tarinaa
Baltiassa kanteleisiin on käytetty muun muassa tammea ja vaahteraa. Mestareiden innoittamana Dahlblom rupesi näpläämään kanteletta itsekin, ja nykyään hänet tunnetaan paitsi kanteleensoittajana, myös soitintutkijana ja -keräilijänä. Keski-Suomessa on soitettu kaikilla tunnetuilla suomalai- Kansojen historiatietoakin Kantelemuseon kierroksen alkupäässä on näytillä vanhimpia, yhdestä puusta veistettyjä viisikielisiä kanteleita. Materiaalia on haalittu koko tunnetulta kanteleen levinneisyysalueelta eli Suomen lisäksi Itämeren ja Volgan alueilta. Kierros on hengästyttävä: kantele on paljon muutakin kuin soitin. Aikaisemmin kanteletta soitettiin lähinnä sulkumenetelmällä. Erityisen painon museossa saavat Keski-Suomen maakuntakanteleet. Sen ”Kust´on koppa kanteletta. – Kanteleen soittamiseen liittyy myyttisiä, shamanistisiakin piirteitä. Hän on jopa kirjoittanut aiheesta kirjan Keski-Suomen kantele. Itse kantelesanan etymologiakin on hieman hämärän peitossa: – Todennäköisesti ”kantele” on aikanaan tarkoittanut mitä tahansa soitinta, Dahlblom toteaa. Dahlblomin palo kanteleeseen syttyi 1960-luvulla, kun hän kuunteli ihastuksesta hengästyneenä neuvostoliittolaisia radiolähetyksiä. Kari Dahlblom soittaa kuvassa Talvisen suurkanteletta. Kanteleita näyttelyesineistä on yli sata, lisäksi museoon mahtuu muita soittimia, valokuvia ja kirjallisuutta. / Kusta kielet kanteletta. Näiden jälkeen esitellään hieman uudempia, isompia ja monimutkaisia suomalaisia kanteleita ja monimuotoisia keskisuomalaisia kanteleita. Se kätkee kieliinsä oleellista tietoa suomalaisten ja muiden kantelekansojen historiasta. Oikeastaan ei edes tiedetä, mikä kantele on, Dahlblom hymähtää. / Hauin suuren leukaluusta. Dahlblom kertoo, että varhaisimmat löydetyt kanteleet ovat peräisin 1100–1300-luvuilta Novgorodista, mutta soittimen historia on paljon vanhempi ja monisyisempi. Antiikki ja taide . Itänaapurissa osattiin arvostaa kansanmusiikkia, ja sille annettiin kosolti soittoaikaa. 81. – Mitä enemmän olen soittimeen tutustunut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa kotoista kantelettamme. Juhlatalo tarjoaa mainiot puitteet kansanmusiikkiyhtyeiden esityksille ja harjoituksille. silla kanteleilla sen lisäksi, että täällä on tunnettu venäläistä ja virolaista kanteleperinnettä, museonjohtaja Dahlblom kertoo. Kanteleet on perinteisesti valmistettu puusta. – Vanhin kanteleensoittotapa on pitää kanteleen lyhyet kielet lähinnä soittajaa. Dahlblom osaa kertoa jokaisesta museon esineestä hämmästyttävän yksityiskohtaisesti, mutta suuret kysymykset jäävät mestarillekin avoimiksi: – Kanteleesta on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia: soittimen ikää tai alkuperää ei tiedetä. Entisen viljasiilon kätköissä, Palokan kaupunginosassa toimii myös Jyväskylän kansanmusiikkiyhdistys. Alkuperä on arvoitus KANTELE soi monin apuvälinein – Kanteletta soitetaan joko näppäilemällä kieliä sormin tai sulkemalla sormilla kieliä ja soittamalla väliin jääviä kieliä tikulla, nahkapalalla tai etusormella. – Isoja kanteleita pidetään soittaessa useimmiten soittopöydällä, mutta pienkanteletta voi soittaa sylissä pitäen. runo) Väinämöisen hauenluinen kantele kuuluu museonjohtaja Dahlblomin mukaan vain kansanrunouteen. Vuonna 2009 Dahlblom perusti jyväskyläläisen Pelimannitalon yhteyteen kantelemuseon. / Ne on hauin hampahista. Kantele on ollut esi-isillemme silta tuonpuoleiseen. Kaikkien kantelekansojen keskuudessa soittimella on jo ammoisista ajoista lähtien ollut tiedonvälityksellinen arvo. Tutkijat eivät tiedä, missä Kantelemuseon kirjanpitoon on merkitty yhteensä noin 150 soitinta, joista 120 on näytteillä Pelimannitalon ylisillä. Nykyään isoja konserttikanteleita soitetaan yleensä näppäilemällä ja soittimen pitkät kielet pidetään lähinnä soittajaa. P elimannitalon hirsikatto pehmentää kanteleista kajahtavia sointuja, kun museonjohtaja Kari Dahlblom näppäilee, tikuttaa ja kokeilee jousellakin näyttelyesineitään. Suomessa kanteleen kansi on yleisimmin rakennettu kuusesta ja muut osat koivusta. / Kust´on naulat kanteletta. Kantelemuseon soitettavat kopiokappaleet ovat tehneet soitinrakentajat Ari-Pekka Paasonen, Rauno Nieminen ja Anthony Thompson. Viisikielisestä kanteleesta balalaikkaan Museonjohtaja Kari Dahlblom on tutkinut kanteletta 40 vuoden ajan ja valmistelee tällä hetkellä Sibelius-Akatemialle väitöskirjaa kansansoittimista. – Kanteletta on soitettu Suomen lisäksi ainakin Venäjällä, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Tämän jälkeen siirrytään teollisen ajan kromaattisiin ja koneistettuihin konserttikanteleisiin sekä sukulaiskansojen kanteleisiin ja muihin aiheeseen liittyviin soittimiin. ja miten kantele on syntynyt. Sitrasoittimia voidaan pitää kanteleen lähisukulaisina. / Hivuksista Hiien ruunan.” (Kalevala, 40
Museon kanteleet ovat kaikki erityisen kauniita. avulla on jaettu elämänhallinnan kannalta tärkeitä ohjeita paljon ennen kirjoitustaidon yleistymistä. Dahlblom osaa kertoa, että muinoin kanteleet ovat toimittaneet jopa sekstantin virkaa. Keskisuomalaiselle kanteleelle on museossa varattu oma osastonsa. Kanteleiden kirjo on hämmästyttävä: käsitys viisikielisestä kalevalaisesta rämpyttimestä on kanteleista puhuttaessa kovin rajoittunut. Museossa on esillä myös niin sanottuja virsikanteleita, joita soitetaan jousella. Kansansoittimen pyöritystä Matka talonpoikaiskanteleesta kromaattiseen konserttikanteleeseen on moni-ilmeinen, mutta ei ajallisesti kovinkaan pitkä kanteleen ikiaikaiseen historiaan verrattuna. Soitinta on voitu soittaa myös duettona, soitintutkija Dahlblom valaisee. 82 . Muun muassa 1800-luvulta peräisin oleva, samasta puusta veistetty kaksoiskantele herättää hämmennystä: – Esimerkiksi kansantaiteilija Matti Koskinen soitti kaksoiskanteletta niin, että viritti soittimen toisen puolen duuriin ja toisen molliin. Kuvassa keskieurooppalaisia sitroja. Kanteleella on ollut myös maagisia ominaisuuksia samaan tapaan kuin noitarummulla. Antiikki ja taide. Myös soittaessa sitä on pyöritelty eri tavoin: nykyaikainen tapa soittaa konserttikanteletta soittimen pitkältä sivulta näppäilemällä on verrattain uusi villitys. Vanhojen kanteleiden kansien kaiverrukset ovat muutakin kuin koristeita: tähtikuvioilla ja taikamerkeillä on ollut erilaisia tarkoituksia. Seinustalla näkyy muun muassa suorakaiteen muotoinen kaksoiskannel. Jotkut soittimet ovat niin erikoisia, että maallikon on hankala heti huomata, että kyseessä on kantele. Maallista huumoria ja hengen viljelyä – Vanhoista kuvista voi helposti saada väärää tietoa kanteleensoiton historiasta. Kanteleen muodolla ja mahdollisuuksilla on leikitelty kautta aikojen
Se on liittynyt niin maalliseen kun hengelliseenkin elämään. Söderlund jatkaa: – Gusli on tunnettu slaavilaisen kanteleen nimenä jo kansainvaellusajalla. Mutta idästä tulleet kimmeriläiset (1000–700 eaa), skyyttalaiset (700–200 eaa), sarmaatit (200 eaa–200 jaa), hunnit (370–450 jaa), bulgaarit ja kazaarit (450–550 jaa) sekä tataarit ja avaarit (550 jaa), olisivat hyvin ehtineet tuomaan mukanaan gusli-nimimuodon jo kansainvaellusajaksi. Maailman tiettävästi ainoa kantelemuseo sijaitsee Pelimannitalossa Jyväskylän Palokassa osoitteessa Saarijärventie 71. Kuvat ovat poseerauskuvia. Yhteystiedot osoitteesta palokanpelimannitalo.com. 83. Museonjohtaja Kari Dahlblom esittelee kokoelmaa myös venäjäksi ja englanniksi. Se ei siis ole tullut vasta keskiajalla eli 1200-luvulla mongolien mukana. Kanteleen sivussa on pieni luukku, jonne on kätevästi mahtunut viinapullo piiloon eväiden alle. Kun radio tuli, kantele meni vintille piiloon, pois muodista. Kuvassa on Jalo Saarisen kanteleita Petäjävedeltä 1970-luvulta. Niin sanottuja talonpoikaiskanteleita soittivat kaikkiin säätyihin kuuluvat miehet ja naiset. www.suomenlasimuseonystavat.fi Antiikki ja taide . Kenttätutkimusta tehdessäni olen oppinut, että usein soittajat kokeilevat erilaisia tapoja ja kehittyvätkin muusikkoina: he ovat ehkä aloittaneet soittamalla tikulla, sitten innostuneet näppäilemään sormin ja lopuksi vielä kääntäneet kanteleen toisin päin, Dahlblom pohtii. Myös kanteleen kaltaiset soittimet ja (kesy)hevonen kuuluvat kulttuurihistoriallisesti yhteen. . Onneksi soitinta on taas alettu arvostaa, museonjohtaja toteaa. Museo on avoinna torstaisin kello 15–18, muina aikoina sovitusti. – Kantele soittimena on ollut huomattavasti yleisempi kuin nykyään voidaan tajuta. Kanteletta on kautta aikojen pidetty monipuolisena nikkarityön näytteenä. SUOMEN LASIMUSEON YSTÄVÄT ry. Aaro Söderlund on vuonna 1957 Helsingissä syntynyt, teknillisestä korkeakoulusta valmistunut arkkitehti, mutta myös Villa Lantessa Roomassa opiskellut kaivausarkkitehti, korkeakouluopettaja ja tiedetoimittaja, monen Ylen tiedeohjelman tekijä ja kesäyliopistokurssin pitäjä. Näin kertovat tiedetoimittaja, arkkitehti Aaro Söderlundin tutkimukset: – Hevosen hännästä kaikki roikkuu: ilman sitä ei ole kielisoittimia. la 7.6.2014 klo 10–15 tarkemmat tiedot yhdistyksen www-sivuilla Tapahtumaan vapaa pääsy. Universaalit kielisoittimet Kotoisen kanteleemme nimitys on lainautunut suomen kieleen Euroopan kielistä vanhimmista eli balttikielestä, liettuasta, mutta samantapaisia nimityksiä sitran ja kanteleen kaltaisilla soittimilla on useissa muissakin kielissä niin suomea etelämpänä kuin idempänäkin. Museonjohtaja osoittaa seinustalta soi- ” tinta, jonka hän on nimennyt ”kieltolakikanteleeksi”. Kantele on kansansoitin, johon ei ole suhtauduttu suuren suurella vakavuudella. LASIja KERÄILYTAPAHTUMA Suomen lasimuseon piha-alueella ja puistossa Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki. Valtaosa museon esineistöstä on peräisin 1800-luvulta. Maksuton pysäköinti. ” Kantele soittimena on ollut huomattavasti yleisempi kuin nykyään voidaan tajuta. Museoon pääsymaksu. Se on liittynyt niin maalliseen kun hengelliseenkin elämään
Näin voitiin olla mahdollisimman uskollisia Nyströmin kauniille luonnokselle. 84 . TEKSTI: MARJUT POPELKA R yijyn kehityksen taustalla on pitkä kiinnostus. Antiikki ja taide. Ryijy saattoi olla kokonaan vaikkapa siniseen sävytetty. Ryijyt Funkiksen suoralinjaisuudesta liukuvärisiin valööriryijyihin MAAILMALLE MODERNINA RYIJYNÄ 1920-luvun lopulla kansanomaisen ryijyn rinnalle nousee uusi-ilmeinen, moderni sisustusryijy. Vanhat, värikkäät suomalaiset ryijyt on nähty hienona ja esteettisenä asiana. Ryijyjen väriskaala kirkastui ja vaaleni. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Näen ryijyn historian ja sen merkityksen Suomen kulttuurihistoriassa vaikuttaneen siihen, että ryijy oli taiteilijoiden ja taidepiirien tärkeä kiinnostuksen kohde jo 1800-luvun lopulta lähtien, museolehtori Leena Svinhufvud Designmuseosta selvittää. Tästä hieno esimerkki on Toini Nyströmin ”Meri”-ryijy. Mitkä tekijät vaikuttivat ryijyn ilmeen muuttumiseen, kun kansanomaisen ryijyn suosio oli juuri tuolloin todellisessa nosteessa. Siitä ei maallikko juurikaan tiedä tai tule ajatelleeksi. Toini Nyström (1897–1967) Meri, 1930-luku, 110 x 145 cm. Toini Nyströmin voidaan sanoa olleen jo hieman aikaansa edellä suunnitellessaan tämän ryijyn. Ryijyssä on käytetty useita sinisen ja vihreän eri sävyjä. Sen luonnos on Käsityön Ystävien arkistosta, ja ryijy toteutettiin 2004 pystynukkaisena, neljä lankaa nukassa. Svinhufvud korostaa sitä, että kansanomaiset ryijyt olivat osa myös taiteilijoiden ja suunnittelijoiden koulutusta
Trendin mukaisuus näkyy voimakkaana 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun ryijynsuunnittelussa. Funkis-ryijyn sommittelu perustui harvoihin, laajoihin värikenttiin. 60 x 67 cm. Selkeys ilmestyi ryijyihin muun muassa geometrisinä kuvioina. Nukkapinta jaettiin laajoihin, suorakulmaisiin värikenttiin. Erinomaisen mahdollisuuden uuden luomiseen tarjosivat Suomen Käsityön Ystävien järjestämät ryijysuunnittelukilpai- Funkiksen uusi muotokieli Antiikki ja taide . Niitä lähdetään muuntamaan. Ja koska koulutus perustui pitkälti malli- ja koristepiirtämiseen, tehtävänä oli usein ryijyn suunnittelu paperille. Toini Nyström, Kissat, 1929. 85. Tekstiilitaiteilijoita 1920-luvulta Tekstiilitaiteilijoiden itsenäinen ammattikunta alkoi muodostua 1920-luvulla. Ryijyt olivat 1920-luvulla vahvasti tapetilla. Pelkistetyimmissä ryijyissä ainoana koristeena saattoi olla palikkamaisia kuvioita, joita tässäkin ryijyssä näkyy. Suosittuja värejä olivat heleähkö punainen, ruskea ja beige, jotka olivat myös ajan väritystä ko- Niinhän on nytkin, nuoret taiteilijat haluavat kommentoida vanhoja, tärkeitä asioita. Nämä ovat lut, joita jo 1910-luvulla alettiin pitää järjestelmällisesti. U.T. Artikkelisarja ryijyn historiasta Antiikki ja taide -lehdessä vuonna 2014 ilmestyvä Ryijyn historia -artikkelisarja valottaa suomalaisen ryijyn tarinaa käyttötekstiilistä sisustusryijyksi. ” taiteilijan tapoja tulkita tekstiiliä, Leena Svinhufvud määrittää. ” 1930-luvulla oli vallalla funktionalismi eli funkis. He todella tunsivat näitä tekstiileitä ja tiesivät, mikä ryijy on, Leena Svinhufvud toteaa. Sirelius kävi silloisessa Taideteollisuuskeskuskoulussa kertomassa Ryijykirjastaan ja luennoi tutkimuksestaan heti vuonna 1924. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Taiteilijat piirsivät malleja Tutkimustyössään väitöskirjaansa varten Leena Svinhufvud löysi hyvin kiinnostavaa tietoa. Myös vanhoja ryijyjä tutkittiin esteettisinä, kuvallisina elementteinä. He halusivat tehdä joitain asioita hieman toisin ja tuoda ryijyyn uutta elävyyttä. He tutkivat museoiden ja yksityiskokoelmien ryijymalleja ja tekivät niistä piirroksia tai akvarelleja. Myös uudesta kubistisesta ja abstraktista taiteesta ammennettiin vaikutteita. – Mielestäni se todistaa, että näillä suunnittelijoilla oli elävä suhde ryijyperinteeseen. Nyt kaiken piti olla mahdollisimman yksinkertaista ja asiallista, suoria linjoja ja selkeitä rajauksia. Vanha jako keskikenttään ja kehykseen alkoi jäädä kokonaan pois. Muotoilukoulutukseen kuului vanhojen esineiden tutkiminen piirtämällä ja kopioimalla. Ja sitten selvästi lähdettiin myös tulkitsemaan sitä, erityisesti nukitusta. Uutta tulkintaa tekniikalla Kun tekstiilitaiteilijoiden ammatti alkoi muotoutua, ryijytekniikka opittiin kudonnan opetuksen kautta. Myös lukuisia ryijynäyttelyitä oli tarjolla. Ensimmäiset tämän ammattinimikkeen edustajat valmistuivat 1930-luvulla. Samalla tavoin ajattelen tuon ajan tekstiilitaiteilijoiden tutkineen ryijyä. – Onhan sillä ollut suuri merkitys, että haluttiin edistää suunnittelua ja haettiin uusia malleja, Leena Svinhufvud korostaa. Arkkitehtuurin ohella se pyrki vapauttamaan myös sisustustaiteen vanhoista tyylikaavoista – ja antoi tilalle uutta. – Niinhän on nytkin nuoret taiteilijat haluavat kommentoida vanhoja, tärkeitä asioita. Eräät tekstiilitaiteilijat, ainakin Karin Vikstedt, Katri Warén ja Toini Nyström, olivat toimineet Sireliuksen tutkimusassistentteina. Pienryijyt olivat tervetullut ratkaisu kaupunkiasuntojen ahtaampiin tiloihin
Säännöllisen nukkapinnan asemesta alettiin käyttää eripituisia lankoja, jotka poikkesivat toisistaan myös pintarakenteeltaan ja värisävyiltään. Seuraavat kolme vuosikymmentä olivat valööriryijyn aikaa, ja modernit suomalaiset ryijyt nousivat maailmanmaineeseen. Tutkimus on osoittanut, että vanhat ryijymallit olivat tuolloin yhtä suosittuja kuin uudet. Sotavallan väripalettiin kuuluivat ruskean ja punaisen taitetut värit, tehosteena hieman keltaista, harmaata ja vihertävää. dinsisustuksessa. – Pelkistetty kuvailmaisu geometrisine kuvioineen on varmasti vaikuttanut ryijyn muuttumiseen. Antiikki ja taide Impi Sotavalta (1885–1943) Hirvet, 1930-luku, 110 x 160 cm. Designmuseo: Ryijy! The Finnish Ryijy – Rug, 2009. Näkisin erittäin tärkeänä myös taiteilijalähtöisen suunnittelun. Samoin ajatuksen siitä, että ryijy on myös taide-esine, tekstiili-ilmaisua tutkiva tekstiili, museolehtori Leena Svinhufvud summaa. Sireliuksen kirjan ilmestyttyä kansanryijyt popularisoitiin siten, että ne tulivat muun muassa Neoviuksen ja Käsityön Ystävien tarvikepakkausmyyntiin. Tämän ryijyn kompositio noudattaa vielä kansanomaisen ryijyn sommittelua; pinta on jaettu keskialaan ja reunukseen. Vapautunutta sommittelua ja liukuvia väripintoja Lähteet: Museolehtori Leena Svinhufvudin haastattelu, Designmuseo 15.4.2014. . Leena Svinhufvud: Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsityötä, 2009. Hirvien mainitaan olleen Impi Sotavallan mieliaiheita. ” Suosittuja värejä olivat heleähkö punainen, ruskea ja beige, jotka olivat myös ajan väritystä kodinsisustuksessa. Hyppyyn valmistuneet tai pakenevat eläimet on kuvattu kesken liikkeen ja usein monivärisinä. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin.. Kansanryijy säilyttää suosionsa Svinhufvud painottaa sitä, etteivät kansanryijyt suinkaan hävinneet mihinkään 1920-luvulla. ” Perinne- ja antiikkipäivät Traditions- och antikdagar 10.–13.7.2014 Avoinna joka päivä Öppet alla dagar klo 10-17 ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY! GRATIS INTRÄDE! Yli 100 kauppiasta www.billnasantiikkipaivat.fi 86 . Vaikutelma oli hieman autio ja kuivakas. 1930-luvulla useat tekstiilitaiteilijat alkoivat korostaa ryijyssä yksilöllistä pintavaikutelmaa. Jokaiseen värikenttään solmittiin vanhan tavan mukaan vain yhdenväristä nukkalankaa. Harkittu epäsymmetria ja toisiinsa liukuvat väripinnat korvasivat geometrisen harmonian, jolloin syntyi maalauksellinen taideryijy, valööriryijy
Kunnianosoitus, muisto- ja taide-esine Mitali on symboloinut jo vuosisatoja kunniaa, voitokkuutta ja pysyviä arvoja. Länsimaisen mitalin historia lähtee liikkeelle renessanssiajan Italiasta. – Henkilömitaleissa on tavallisesti henkilön kuva, esimerkiksi kaikista presidenteistä on tehty mitali, Niinistöä lukuun ottamatta. Taide Mitalit voiton symboleiksi renessanssin Italiasta Taiteilija Toivo Jaatisen lyöty mitali, Valtioneuvosto 200 vuotta, 80 mm. Tavallisesti lyöty mitali on halkaisijaltaan 5–8 cm. – Yhdistyksistäkin on tehty mitaleja, mutta yhdistysmitaleitakaan ei tehdä nykyisin enää yhtä paljon kuin esimerkiksi 15 vuotta sitten, Voionmaa kertoo. Muutama koulukin on mitalin teettänyt. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: SUOMEN MITALITAITEEN KILTA RY M itali on perinteisesti muistoksi tai palkinnoksi tehty, pyöreä metallilaatta, joka muistuttaa muodoltaan rahakolikkoa. Myös ihan tavallisista ihmisistä on tehty perhemitaleja; tosin ne eivät ole mitenkään yleisiä. Kuvataiteilijoiden mitalit ovat luonteeltaan puhtaasti taide-esineitä; nii- tä nähdään heidän ateljeissaan. Tällainen on esimerkiksi Voionmaan oma, Antiikki ja taide . Mitali on totuttu yhdistämään urheilukilpailuista saataviin kunnianosoituksiin, mutta myös kuvataiteilijat ovat innostuneet metallista ja mitaleista. Valettu mitali saattaa olla 11–12 cm tai jopa ylikin. 87. Mitalit ja etenkin vanhat rahat ovat numismaattisen keräilyn kohteita. Mitalien valmistamisessa on kaksi toisistaan poikkeavaa päätekniikkaa: Niitä tehdään valamalla ja lyötyinä. Mitaleita on perinteisesti teetetty, jotta sen aiheesta, esimerkiksi ihmisestä tai tapahtumasta, jäisi säilyvä muisto. Suomen Mitalitaiteen Kilta ry:n puheenjohtaja Ilkka Voion- maa kertoo, että mitaleita ja mitalintekijöitä on nykyisin jo runsain mitoin. Mitaleita, kunniamerkkejä ja rahoja tutkii numismatiikka eli rahatiede. Nykymitali on jo moderni taide-esine
Muissa huutokaupoissa mitaleja on yleensä vähemmän tarjolla. – Tällä hetkellä vanhat rahat ovat mitaleita kovemmassa kurssissa. Huutokaupoissa myyntitilanne voi olla aika arvaamaton, sillä myyntihinta riippuu siitäkin, kuinka monta huutajaa on paikalla. – Eräs peruste lyödyissä mitaleissa on se, kuinka paljon niitä on. Mitään yhtä syytä ei keräilyyn ole, jokainen tekee sitä omista syistään. – Jääkiekon MM-kisat olivat Suomessa kaksi vuotta sitten. Silloin Jääkiekkoliitto otti Kiltaan yhteyttä, ja tapahtumasta tehtiin mitali. ” Voionmaan mitali on jatkumoa perinteelle, sillä myös hänen isästään, äidistään, vaimostaan, perheestään ja isoisästään on tehty mitalit. Taiteilijoissa mitalintekijöitä Suomessa moni taiteilija on innostunut mitalin tekemisestä. Kuuluu Mitalitaiteen Killan presidenttisarjaan. Varhaiset mitalit valmistettiin valamalla. Koulu luovuttaa mitalin vuosittain Vuoden Märskylle. Lyötyjen henkilömitalien tekijä, Emil Wikström, on keskeinen henkilö mitalitaiteen historiassa. Mitalikokoelmia on ollut monilla merkkihenkilöilläkin. Viime syksynä hänet valittiin Suomen Mitalitaiteen Killan puheenjohtajaksi. Tapahtumamitalit kertovat nimensä mukaan tapahtumista; urheilutapahtumat ovat tyypillisiä. Sievers.. – Kuvanveistäjä Kauko Räsänen on tehnyt jopa kuusisivuisia henkilömitaleja. – Mitali tehtiin silloinkin, kun Suomi täytti 75 vuotta sekä Helsingin 450-vuosipäiväksi. Nykypäivän tuotteliaita veistäjiä ja mitalintekijöitä ovat muun muassa Tapio Kettunen, Reijo Paavilainen ja Pekka Rytkönen. 1800-luvun loppu merkitsi kansallista heräämistä myös mitalitaiteessa: – Suomen nuorempi mitalitaide kehittyi 1950–70 lukujen vaiheilla tunnettujen taiteilijoiden myötävaikutuksella. – Esimerkiksi edesmennyt Aimo Tukiainen teki toistasataa mitalia. Koska jokaisessa mitalissa on kaksi sivua, kolmiosaisessa niitä on kuusi. Ne ovat aikamoisia tarinoita henkilöstä. Mitä pienempi lyöntimäärä, sitä arvokkaampi. Arvokasta etsimässä Taiteilija Heikki Häiväojan mitali, Martti Ahtisaari, 1994, 72 mm, lyöty henkilömitali. ” ovat erityisen kiinnostuneita rahojen keräilijät. Silloin puhutaan kaksisivuisesta mitalista, mikä onkin yleisin mitalityyppi. Kun sitten otettiin käyttöön lyöntitekniikka, voitiin samalla valmistaa suuria määriä. vanha koulu, Helsingin Mäkelänkadulla sijaitseva Mäkelänrinteen urheilulukio. Henkilömitalin toisella puolella on useimmiten henkilön kuva ja sen toisella puolella jotain tietoa henkilöstä. Niitä on ollut muun muassa Urho Kekkosella, Sigmund Freudilla, Freudin lapsenlapsi Anna McAdam-Freudilla sekä Goethella. Keräilijöitäkin on paljon. Niistä Ilkka Voionmaa on toiminut muun muassa kansainvälisen järjestön, Fidemin, pääsihteerinä ja puheenjohtajana. – Toisella puolella on muotokuvani ja toisen puolen aihe liittyy teatteritaiteen harrastukseeni. Suomessa tunnetut kuvanveistäjät tekevät edelleen näyttävää mitalitaidetta muun taiteen ohella. – Siinä ilmenee Shakespearen kolme noitaa. 88 . Toki materiaalikin tuo eroja: samankokoisista mitaleista hopea on yleensä pronssia arvokkaampi. Modernin taiteen edustajia ovat olleet Eila Hiltunen (1922– 2003), Raimo Heino (1932–1995) ja Pirkko Viitasalo (1946–2009). Henkilömitali lahjaksi Mitali on myös hieno lahjaesine. Mitaleita kannattaa etsiskellä myös ulkomailla liikkuessa tai tiedustella suoraan taiteilijoilta. Taiteilijan omasta aloitteestaan tekemät mitalit ovat 1800-luvun perua. Suomen Mitalitaiteen Kilta ry:ssä tekijöitä on kymmeniä. Mitalilla on perinteisesti ollut aina tilaaja. Suomessa tunnetut kuvanveistäjät tekevät edelleen näyttävää mitalitaidetta muun taiteen ohella. Suomen rahapaja aloitti toimintansa 1860-luvulla, ja 1870 siellä alettiin lyödä myös mitaleita. – Vanhempia mitaleita myydään rahaja antiikkiliikkeissä sekä huutokaupoissa. Mitalien muoto, tekniikka, asema ja merkitys ovat vuosisatojen kuluessa vaihdelleet. Sitä ennen mitalitaiteen harrastus oli lähinnä numismaatikkojen eli rahankerääjien harrastus, Voionmaa kertoo. Niitä järjestävät muun muassa Mitalitaiteen Kilta ja Suomen Numismaattinen yhdistys. Juuret 1400-luvun maineikkaissa Kun puhutaan mitalitaiteesta, puhutaan lähinnä taidemuodosta, joka kehittyi 1400-luvun Italiassa muotokuvamaalauksen rinnalle vastauksena renessanssikulttuurin tarpeeseen löytää välineitä henkilön ja hänen saavutustensa ikuistamiseksi. Mitalin on tehnyt Raimo Heino, hän kertoo. Kuusisivuinen mitali on kolmiosainen, joten kaikki kolme mitalia on juotettu yhteen. Ilkka Voionmaastakin on tehty mitali. Antiikki ja taide Mikä sitten tekee mitalista arvokkaan. – Huutokauppoja järjestetään useita vuodessa. Tunnettu espoolainen kuvanveistäjä Kauko Räsänen on tehnyt jo liki 200 mitalia sekä valettuna että lyötynä. Kuva: G
Sen jälkeen sula metalli kaadetaan muottiin. Lähde: Mitalitaiteen Kilta ry Taiteilija Gerda Qvistin vapaa mitali, Jean Sibelius, 1921, 90 mm. – Olemme perustamisesta lähtien järjestänet vuosittain taidemitalikilpailun, johon osallistuu suuri joukko maamme arvostetuimpia mitalitaiteilijoita. Lopulliset työkalut, negatiiviset leimasimet valmistetaan teräksestä, joka käsitellään kestäväksi. Kuluvan vuoden taidemitalikilpailun voittaja on puolestaan Juha Welling kilpailuehdotuksellaan Muotin ja muodon lapsi. Taiteilija Pertti Kukkosen mitali, Familia Optima, 1999, 125 mm, vapaa perhemitali. Rahatekniikalla lyöden Lyöty mitali valmistuu samalla tekniikalla kuin rahat: malli voidaan tehdä suureenkin kokoon, sillä se pienennetään koneellisesti. Mitalitaiteen Kilta on mitalitaiteilijoiden, keräilijöiden, mitalinvalmistajien, taidegallerioiden ja museoiden yhdysside. Mitalitaiteen Kilta ry puheenjohtaja Ilkka Voionmaa sekä hänen vaimonsa, Gunnel Sieders-Voionmaa, ovat erittäin innostuneita mitaleista ja niiden keräilystä. Valmis mitali viimeistellään korjaamalla pinnan virheitä (siselöimällä) ja patinoimalla. Nykyisin järjestetään joka toinen vuosi taidemitalikilpailu myös kuvataiteen opiskelijoille. Kilta edistää Suomen mitalitaidetta, tukee mitalin tekijöitä sekä mitalitaiteen tutkimusta ja julkaisutoimintaa. Tutuista ja tapahtumista keräyskohteita – Olemme keränneet esimerkiksi henkilömitaleja niistä ihmisistä, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä. – Isäni oli aikoinaan perustamassa Mitalitaiteen Kiltaa, mutta itseltäni meni kauan ennen kuin aloin ymmärtää mitali- Muottiin valaen Mitalien valmistamisessa on kaksi toisistaan poikkeavaa päätekniikkaa: niitä tehdään valamalla ja lyötyinä. taiteesta yhtään mitään. Tekniikka on suurin piirtein sama kuin veistosten valamisessa yleensäkin: mallista tehdään negatiivinen kipsivalos, josta eri työvaiheiden jälkeen saadaan lopullinen muotti. Ne ovat sopivan kokoisia ja kivoja muistoja heistä. Mitali valmistuu, kun kuumennettu metalliaihio lyödään leimauslaitteessa näillä leimasimilla. Lyödyn mitalin edullisuus perustuu sen suuriin valmistusmääriin. Valaminen ei vaadi suuria investointeja, mutta on lyömiseen verrattuna hidasta, sillä se vaatii paljon käsityötä. Tapahtumamitalejakin kokoelmassamme on – lyötyjä ja valettuja. Valettu mitali on yleensä lyötyä kalliimpi. Vaikka pariskunta on mitaleista innostuneita, heidän kaksi poikaansa eivät ole. Heidän kokoelmassaan on tuhatkunta mitalia. Oppia yhdistystoiminnan kautta Ilkka Voionmaa toimi työurallaan kieltenopettajana ennen eläkkeelle siirtymistään. Viime syksynä minut valittiin nykyiseen luottamustehtävääni, hän kertoo. Mitalitaidetta edistämään Kilta täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Vuosimitalikilpailun palkintolautakunta valitsi vuoden 2013 kilpailun voittajaksi hienon, kaksiosaisen Aikajana- mitalin. Minusta tuli ensin yleissihteeri, ja vuosien jälkeen kansainvälisen järjestön, Fidemin, pääsihteeri ja puheenjohtaja. Mitalin valaminen alkaa lopulliseen kokoon tavallisesti saveen tai plastoliiniin muovailluista, etu- ja takasivun malleista. Ennen tämä tehtiin käsin, mutta 1800-luvulla kehitetty kaiverruskone syrjäytti vähitellen kaivertajien ammattikunnan. Tyttö sanoo tosin tässä vaiheessa kaikkeen muuhunkin useimmiten ”joo”. Sitä toteutetaan esimerkiksi teettämällä vuosittain mitaleita. 89. Antiikki ja taide . Mitalitaiteen Kilta julkaisee vuosittain myös Mitalitaiteen vuosikirjan. Sen sijaan 2,5-vuotias pojantytär tykkää mitalitaiteesta, Voionmaa nauraa ja sanoo sitä häneltä kysyneensä. Miljoonien vuosien taakse Vuoden 2013 taidemitalikilpailun voitti kuvataiteilija Pekka Rytkönen, joka toimii Suomen Mitalitaiteen Kilta – Gillet för Medaljkonst i Finland ry on perustettu 1965. Liittyessäni Kiltaan perehdyin alaan vähitellen. – Olen vuosien varrella pyrkinyt puhumaan heille mitalitaiteesta, mutta se ei ole ainakaan vielä saanut tuulta purjeisiin. Kuvassa Mitalitaiteen vuosikirja 2013, kannessa on kuvattuna Pekka Rytkösen ’Aikajana”. Kotimaisen mitalitaiteen edistäminen on Killan toiminnan peruslähtökohta
Muinaisjäänne on yleisestikin kiehtova esine, sillä se paljastaa miljoonia vuosia vanhaa faunaa eli eläimistöä. Sinne on Suomesta lähetetty noin 30 mitalia. Suomen Taideyhdistys 1896. Mannerheim 75 vuotta (1942). Näyttelyitä meillä ja maailmalla Suomen Mitalitaiteen Kilta ry järjestää mitalinäyttelyitä museoissa, gallerioissa, kirjastoissa, virastoissa ja yrityksissä sekä kotimaassa että ulkomailla. Jäsenmaksutulojen ja mitalien myynnistä saatavien välityspalkkioiden lisäksi Kilta saa tukea toimintaansa Opetusministeriöltä sekä Mitalitaiteen edistämissäätiöltä. Ensimmäinen mitalipinta kuvaa jälkiä etsimisestä sekä osittain paljastuneesta kohteesta – löydöstä. Mitalin taustasivuun Rytkönen muotoili symbolisen aikajanan, johon tulivat myös huikeat vuosiluvut 40 000 000–2013. Antiikki ja taide Tampereen valtaus 1918. Yhteistyössä Suomen kansallismuseon kanssa koottu näyttely kiersi Neuvostoliitossa 1985–86 ja Puolassa 1985–87. Vantaan aikuisopiston johtava kuvataiteen opettajana. Mitalin kaiversi Suomen rahapajan kaivertaja Carl Jahn. Taiteilija Erkki Kannoston lyöty mitali, Zachris Topelius, 100 vuotta Topeliuksen kuolemasta, 75 mm. Ahrenbergin luonnoksen pohjalta. Tutkin sitä silloin tällöin, koska ajatukseni askaroivat lähestyvän vuosimitalikilpailun aiheen parissa, Rytkönen kertoo. Mitalitaiteella on sijansa myös museon muussa näyttelytoiminnassa. Hämeenlinnan plakaatti / Vapautensa vartijoille. Koin aikajanan vahvasti absurdina kokemuksena. Mitalin ensimmäinen kultakappale varastettiin näyttelystä Kööpenhaminassa, ja sen tilalle tehtiin toinen. Koko 162x124 mm. Kaupunginvaltuuston lyöttämässä nauhassa on kannettava muisto-mitali. Lisätietoja: Mitalitaiteen vuosikirja 2013 Suomen hallitusmuoto 1919 (1923) ja C.G. Suomalaisen mitalitaiteen näyttelyitä on järjestetty useissa maailman maissa. Takasivun muovaili Emil Wikström Jac. Rytkönen kertoo työstäneensä kivi-ideaansa eteenpäin: – Päädyin kaksiosaiseen mitaliin, joten käytettävissä oli neljä mitalin kuvapintaa. Se on talletettu Tampereen taidemuseoon. Otin fossiilin vitriinistä parin viikon ajaksi työpöydälleni. Valettu Helsingissä pronssista 138 kpl. Tampereen taidemuseossa on järjestetty keskeisten, suomalaisten mitalitaiteilijoiden retrospektiivisiä näyttelyitä (Kauko Räsänen 2001, Toivo Jaatinen 2003 ja Heikki Häiväoja 2004). 90 . Sama ilmiö liittyy myös taiteen kokemiseen, Pekka Rytkönen kertoo. Kun mitalin puoliskot avataan, paljastuu löydöksen laatu eli muodostuu äyriäisen näköinen eliö positiivisena ja negatiivisena. Mitalin alkuperäisestä mallista on tehty valettuja kappaleita. Sain siis aikajanani alkulukuun nelosen ja kahdeksan nollaa, Räsänen iloitsee. – Tarkistin Internetistä trilobiitiksi tietämäni eliön tietoja ja totesin ilokseni, että sen ikä onkin noin 400 mil- joonaa vuotta. Tulevaisuuden turvaaminen yhteisvoimin kuvastuu paitsi kuva-aiheesta, myös molempien mitaleiden teksteistä. Etusivun muotokuva on Pietarin rahapajan taiteilija Leopold Steinmanin työtä. Kilpailussa palkittu Aikajana sai alkunsa Rytkösen tutkiessa poikansa Antin kivikokoelmaa, jonka hän oli kerännyt yli kymmenen vuotta sitten. . Kansallinen mitalitaiteen kongressi on ensi syksynä, syyskuussa, Bulgariassa. Kiinassa suomalainen mitalitaide oli esillä 1990. – Ymmärsin heti, ettei kyseistä ajanjaksoa voi käsittää. Mitaleiden takasivuille on sommiteltu Suomen eri kansanryhmiä symboloivat ihmishahmot. Killalla on oma mitalikokoelma, jota kartutetaan edelleen. Löydön erikoisuutta lisäsi vielä tieto, että eliölaji ei ole mönkinyt maan kamaralla yli 300 miljoonaan vuoteen. Siellä on noin 35 maan taiteilijoiden näyttelyitä ja lukuisa määrä teoksia.. – Huomioni kiinnittyi aitoon trilobiittifossiiliin, jonka olin hankkinut hänelle kivimessuilta. Osaa kokoelmasta pyritään pitämään pysyvästi näytteillä
Julkkisten aarteista esittelyssä ovat ainakin Remu Aaltosen rakas Mustamies-tarjoilupöytä ja Arto Nybergin isoäidin isän – Iittalan lasinpuhaltajan – tekemä, lasinen paperipaino. Valikoimassa on kiinnitystarvikkeita, vanhoja rauta- ja messinkiruuveja, kuparinauloja, heloja sekä vanhoihin taloihin sopivia sähkötarvikkeita. Kirjan ovat kirjoittaneet antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstam ja päätoimittaja Matti Jussila; kuvat ovat valokuvaaja Katja Hagelstamin. Kauppias Teemu Tukiaisen vetämä Porvoon Wanha Rautakauppa täyttää kymmenen vuotta ja juhlistaa etappia tarjouksin ja tapahtumin. Keinäsen tuliainen, Liisa Ihmemaassa -nukke vuodelta 1952. Porvoon Wanhalle asemalle rautakauppa siirtyi 1990-luvun lopulla Porvoon Rauta ja Hela -nimellä, kauppiaana toimi Kaarle Tuomi. Aidossa maalaismiljöössä, 17 vanhassa rakennuksessa on esillä tuhansia talonpoikaiseen elämään liittyviä esineitä. Hänen näyttelijääitinsä, Anja Ikosen perhe oli Pietarin suomalaisia. Marjatta Rinteen lilavalkoista kannua vuodelta 1835 tarkastelemassa Oliver Backman ja Johanna Lindfors. Ohjelman antiikkialan asiantuntijoina jatkavat edelleen tutut taidehistorioitsijat Johanna Lindfors ja Tuija Peltomaa. Yksi rakennuksista on vanha hirsinen huussi, joka valittiin vuonna 2012 Suomen kauneimmaksi. Vintillä on suuri valikoima ovia, ikkunoita ja muita rakennustarvikkeita. J. Perinteiseen tapaan Mattilassa on viikon aikana myös työnäytöksiä. Vanhan antiikin, posliininukkien ja talonpoikaistuolien lisäksi kesäkauden ohjelmissa nähdään myös muovia, sillä arvioitavaksi otetaan 1950–1970-luvun esineitä. Kuva: Marja Keski-Luopa. Lisätietoja Pentti Siivoselta, puh. A. Tukiainen palvelee perinnerakentajia ja korjaajia. Osoite: Mudaistentie 47, Uudenkaupungin Kalannin Tammiston kylässä. Esineistä tänä vuonna ovat näytillä erityisesti juustomuotit, joita Siivosten kokoelmissa on kaikkiaan noin 450 eli tiettävästi Suomen suurin kokoelma. Uutena kasvona nähdään Oliver Backman, joka on helsinkiläinen designin ja pop-antiikin asiantuntija. V. Rautakauppa siirtyi myöhemmin Jokikadulle ja toimi siellä vuoteen 1995 asti Flodmanin pojan, Ralfin pitämänä. p. Mielenkiintoinen ja runsas välikoima vaatteista huonekaluihin ja astioista työkaluihin,hyvää tavaraa kirpputorihinnoin. Rudolf Flodman perusti ensimmäisen rautakaupan Porvooseen Nikolainkadulle (nyk. ma-pe 10-18, la-su 10-15. Av. Mannerheiminkatu) 1897 nimellä Borgå Jernhandel. Mestarinkatu 12, Lahti. Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.fi Tilaa leena.jantti@pp5.inet.fi JUHOKUSTI Antiikkikauppa ja HUUTOKAUPAT on nyt KIRPPUTORI KISÄLLI Tule tutustumaan siistiin, vanhanajan kirpputoriin. Myyntipöytiä vuokrataan 19€/viikko. Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa TAIDEKIRJA MARTTA WENDELINISTÄ Kirjan hinta 20€ tilattuna Martta Wendelin Seuralta + postimaksu. 0400 715 123 Juhokusti/Esa Salminen. Nostalgisia valikoimia voit katsoa facebook sivuilta. Kirjan tekijät vierailevat avoimien ovien viikon aikana Mattilassa. Ohjelmasarjan ensimmäinen, toukokuinen arviointitilaisuus pidettiin Vihdin kirkonkylässä, Taidetalo Siirilässä, joka on alunperin apteekkari F. Ajankohtaista Uusitussa Antiikkia, antiikkia -ohjelmassa myös 1950-70-luvun muoviesineitä Porvoon Wanha Rautakauppa juhlii Antiikkia, antiikkia palaa kesällä tv-ruutuun Yle 1 kanavalla. 91. 040-8484224. Suomen suurin juustomuottikokoelma esillä Uudenkaupungin Kalannissa sijaitseva Mattilan talonpoikaistila on aitoudessaan ainutlaatuinen. Myös Helena Neffillä (ed.) oli mukana mielenkiintoisia esineitä, kuten hänen isänsä, S. www.kirpputorikisalli.fi Antiikki ja taide . Liedet ja kamiinat sekä tulisijatarvikkeet ovat lämmityskaudella kysyttyä tavaraa, kuten myös pellavaeristeet, -tiivisteet sekä ikkunapaperit. Juustomuoteista ilmestyy kesäksi myös kirja, jota on myytävänä avoimien ovien viikon aikana. Saloniuksen rakennuttama, vuonna 1898 valmistunut liikerakennus. P
Kahvikuppien takana kauniit sokerikko ja kermakko sekä sokeripihdit. Tarinoita perheestä, suvusta ja kodista sekä työstä kantavat esineet ovat jokapäiväisessä käytössä KAKKOSKODISSA ASUTAAN KUIN MUSEOSSA 92 . Antiikki ja taide. Kesämökin aarteita Vieraille tarjotaan kahvit Arabian kahvikupeista
Talo seisoo valetulla kivijalla. Käytössä olevat huonekalut, astiat ja liinavaatteet ovat vanhoja perheen ja suvun alkuperäisiä käyttötavaroita. Talossa asutaan kuin museossa. Antiikki ja taide . Talo on rakennettu kovalle, kivikkoiselle metsämäelle, joten aika ei ole runnellut sen perustuksia. Asuinkerroksen pinta-ala on noin 70 neliötä, yläkerran makuuhuoneiden noin 25 neliötä. Voipytty on haljennut 1940-luvun lopulla ja korjattu tukevalla nuoralla. Vuonna 2007 talossa on tehty peruskorjaus. Huopakatto on vaihdettu Plannjan peltikattoon ja ikkunat on vaihdettu Skaalan ikkunoihin. Talon ulkomitat ovat 9x8 metriä. Betonivaletun kellarin pintaala on noin 25 neliötä. Arabian pesuastiasto on tuotu perheeseen kummilahjana esikoispojan syntyessä vuonna 1933. Eristeinä on käytetty kutteria ja sahajauhoa. Puukauhat ja metallinen liemikauha ovat käytössä kuluneita, mutta edelleen toimivia. 2. Takana Arabian voipytty. Talo kunnioittaa ryhdikkyydellään seiniensä sisällä olevaa arjen historiaa Lautarakenteinen rintamamiestalo on rakennettu Maanviljelysseuran standardipiirustusten mukaan vuonna 1953. Käymälänä toimii puusee. Talo seisoo edelleen alkuperäisessä ryhdissään ja kunnioittaa siten ryhdikkyydellään sisäänsä kätkevien, käytössä olevien esineiden ja huonekalujen historiaa. Se on korjattunakin edelleen käytössä, nyt servettiastiana. Perheessä kyseistä Arabian kulhoa on käytetty voin säilytysastiana. TEKSTI: REETTA AHOLA, KUVAT: SUSANNA SHEARMAN 1. Antiikki ja taide -lehti kävi katsomassa, millaisia entisajan elämästä kertovia esineitä on Seinäjoen laidalla sijaitsevassa, vapaa-ajan käytössä olevassa omakotitalossa. 2. 1. Ulkorakennuksessa on sauna, puuliiteri sekä varastotilaa. 93
3. Sillä on hienonnettu mausteita, kuten kardemummaa. Sodan aikana kahvimyllyillä jauhettiin kahvinkorvikkeeksi esimerkiksi paahdettua viljaa ja kuivattua voikukanjuurta. Astiankuivauskaapin päällä on kaksi 1920–30-luvuilta olevaa kahvimyllyä. 3. Takana oleva kuparikattila on toiminut viimeksi vesikattilana. 4. 5. Talon edesmennyt isäntäpari on hankkinut ison kamarin sohvan, nojatuolin ja nurkassa olevan piirongin ensimmäiseen, yhteiseen kotiinsa 1930-luvun alussa. Keittiön eli tuvan hellalla on kaksi silitysrautaa ja kuparikattila. 5. Silitysraudat on korvattu sähköraudalla. Kahvimyllyt olivat ennen tärkeitä käyttöesineitä, kun kahvit ostettiin kaupasta papuina, ja ne piti jauhaa kahvijauhoiksi. Kuparikattilan tilalle ovat tulleet ruostumattomat teräskattilat. Se purettiin vuonna 1980. Tilalle muurattiin pieni takka, josta saa nopeasti lämpöä. 4. Tuvan alkuperäinen Siro-Liesi -hella on edelleen käytössä. 2. 2. Antiikki ja taide. 94 . Huonekalut ovat alkuperäiset, samoin sohvan ja tuolin päällyskangas. Niiden vieressä on messinkinen mortteli. 1. Hellalla olevat kaksi, vanhaa kuparikahvipannua eivät ole enää käytössä. 1. Hellan vieressä oli alunperin leivinuuni
Talon lämmityslaitteina ovat pystymuurit kamareissa, tuvassa on takka ja hella. 4. Yleiskuva välikamarista eli makuukamarista. Huone on tapetoitu vuonna 2007. Nukke on teetetty Kurikan Laatikko ja Nukketehdas -nimisessä yrityksessä. 4. 3. 2. Makuukamarin tapetit ovat vanhanaikaista, ruusukuvioista paperitapettia. Pohjalainen klaffipiironki on entisöity 1990-luvulla. Sen vieressä on pesukomuuri ja päällä pesuastiasto. Yläkerrassa on kamiina Porin-Matti, lisälämmittimenä yläkerrassa toimii sähköpatteri. Se on maalattu valkoiseksi 1950-luvulla. Nukenvaunut on ostettu paikallisesta sekatavarakaupasta. 95. 3. Antiikki ja taide . 1. Vuonna 1946 joulupukki toi perheen tyttärelle nukenvaunut ja vaunuissa istuvan vauvanuken. Pystymuuri eli kakluuni on alkuperäinen, vuodelta 1953. Sängyn alkuperäinen väri oli entisajan puna-ruskea. Oikealla oleva, sivustavedettävä sänky on tehty 1900-luvun alussa. 2. 1
96 . 3. Peitteenä on tekstiilitaiteilija Ellen Ala-Kannon suunnittelema päiväpeite. Päästävedettävä parisänky kuuluu samaan sarjaan ison kamarin huonekalujen kanssa. Talon edesmennyt emäntä on kutonut sängyn päällä olevan huovan eli ”roirin” itse kangaspuissa 1920-luvulla. Antiikki ja taide 3.. Arabian maitokannuista tarjoillaan edelleen maitoa, piimää, vettä ja mehua. 1. Tuvan matot on kudotettu 1990-luvulla paikallisella kutojalla. 1. 2. 2
Makeiset säilytettiin ennen vanhaan kaupoissa peltipurkeissa. Pienoisrakennukset ovat 1930-luvulta peräisin olevan, itsetehdyn tuvan kaapin päällä. 5. 5. Sodan jälkeen lasten leikkikaluiksi myytiin sen aikaisia legoja eli puisia, koottavia pienoisrakennuksia. Sokeiden valmistavat esineet olivat myynnissä Sokeain myymälöissä. Kiisseli-kulho ja kulhosarja Viitoset ovat myös Arabiaa. Kauppamuseossa on monia muistoja kaupan alan historiasta. Talon edellinen ja nykyinen isäntäpari on tehnyt pitkän työuran kaupan alalla. 1. Kirjoituspöytä on suvun taitavien miesten käsityönäyte. Vanha, pohjalainen sanonta kuuluu: ostin pilikkumin ja sen karotin. Hyllyillä myös entisajan kahvi- ja jauhopakkauksia. Pöytä on nikkaroitu 1930-luvulla, se on yhä alkuperäisessä asussaan. 1. Sivuja vieraskirjasta vuosilta 1943– 1945. Antiikki ja taide . 3. 2. Kuvassa lutti (luhti), sauna ja oikealla vinttikaivo. Talon edesmennyt emäntä sanoi Arabian kanttista kulhoa ”karotiksi”. 4. Palikat olivat puunvärisiä, mutta perheen lapsille annettiin tehtäväksi maalata ne puna-valkoisiksi. Edessä vasemmalla vaaka ja oikealla korttiteline. Seinissä on julisteita 1950-luvulta. 3. 97. 4. 2
Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 2000 mallia heti varastossa. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.fi palvelu@tapettitalo.fi Entisöinti-, tyyli- ja uusia tapetteja. PALVELUHAKEMISTO RUUKKIKIRPPIS Billnäsin ruukissa OSTO – JA MYYNTILIIKE Antiikkia, käyttötavaroita & huonekaluja ym. 09-413 97 370. 050-4434095 r)VPOFLBMVSFTUBVSPJOUJ r&SJLPJT KB SFNPOUUJNBBMBVLTFU 1VI ] JOGP!SFTUBVSPJOUJQBKBGFOJY à ] XXX SFTUBVSPJOUJQBKBGFOJY à ja TAIDE Varaa paikkasi palveluhakemistossa Uudenmaankatu 17, Helsinki 98 . Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Antiikkiliike Romuritarista myös toiveiden lankkupöydät ja kierrätyspuiset kaapit! www.romuritari.fi Puh. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.fi Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Tapettitalo Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. Antiikki ja taide Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi www.ruukkikirppis.com Löydät meidät myös Facebookista Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla@gmail.com Perinnerakentajan rautakauppa Puh. Myös neuvontaa entisöinti- ja tyyliasioissa. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja
(QWLV¸LQWL . $UMHQ KLVWRULD Valamisprosessissa KALEVA KORU kulkee parinkymmenen käsiparin kautta 1800-luvun kartanon virkatalo asuinkuntoon parissa kuukaudessa 7HRNVLD XONRPDLVLVVD NRNRHOPLVVD 3HNLQJL¦ P\¸WHQ Pöytäliinat ja kierrätyskankaat Tero Annanollin maalausten pohjina Määräaikaistilaus 12 kk QURD. .HU¦LO\ . Seuraavassa Antiikki ja taide -lehdessä teemoina: t 1JOUPKFO FOUJTÚJOUJ t ,POTFSWPJOUJ t 5BMPOQPJLBJTIVPOFLBMVU t -FIEFTTÊ FTJUFMMÊÊO LPMNFO UVOOFUVJNNBO TVPNBMBJTFO UBJEFNBBMBSJO UZÚU t -JTÊLTJ QPIEJUBBO
NJUFO WPJ WÊMUUZÊ WÊÊSFOOFUZO UBJUFFO PTUBNJTFMUB Kysy lisää tai lähetä heti tiedot itsestäsi osoitteella marja.naukkarinen@karprint.fi 4ZZTLBVEFO FOTJNNÊJOFO "OUJJLLJ KB UBJEF MFIUJ JMNFTUZZ FMP TZZTLVVO WBJIUFFTTB "SWPJTB JMNPJUUBKB
JMNPJUVTBTJPJTTB QBMWFMFF ,SJTUJJOB )BUUCFSH
LSJTUJJOB IBUUCFSH!LBSQSJOU m +VUUVWJOLLJ NJFMFTTÊ .FJMBB UPJNJUVLTFFO SFFUUB BIPMB!LBSQSJOU m NJSB QJJTQB!LBSQSJOU m Karprint Oy - Vanha Turuntie 371 - Puh. Seuraavassa numerossa Syksyllä tartutaan toimeen ja ENTISÖIDÄÄN! Ryhdy laadukkaiden aikakauslehtiemme TILAUSMYYJÄKSI Voit tehdä työtä kotonasi, liikkeessäsi tai missä haluat ja milloin haluat. NYT 6,90 ja taide 2/2014 8,10 € Keräilijän vitriinit täynnä Arabiaa: \OL PXNLD UHLOXW PXQDNXSSLD ODVWHQ NDQQXD Trendijalkine! HUOPIKKAIDEN YDOPLVWXVWDLWR 9HQ¦M¦OW¦ 6XRPHHQ OXYXQ ORSXOOD .DQVDOOLV URPDQWWLVHW NDVYLDLKHHW NXYLRLYDW -8*(1'RYIJYJÄ . Saat työstäsi hyvän provision. 09-413 97 300 7LODXVKLQQDW 3$/9(/8.2577, Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ . .¦GHQWDLGRW . XONRPDLVLLQ WLODXNVLLQ SRVWLWXVOLV¦ . PALVELUHAKEMISTO Haluatko lisäansioita. 5XRWVLLQ WLODWHVVD KLQWRLKLQ OLV¦W¦¦Q PRPV .HVWRWLODXV MDWNXX DXWRPDDWWLVHVWL YDOLWXQ ODVNXWXVMDNVRQ PXNDLVHVWL YRLPDVVDROHYDDQ NHVWRWLODXVKLQWDDQ 7LODXNVHQ voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua