ja taide NYT 6,50 Haikon kartanon antiikkiesineet löytyivät eri puolilta Eurooppaa Kustavilaisesti sisustettu Mustion Linna on yksi Suomen upeimmista Herman Antellin taidekokoelman aarteita Tikanojan näyttelyssä Viktoria-vaunut Vaanilan kartanon isännille ja kunniavieraille Graa?kko Erik Bruun työskentelee yhä 89-vuotiaana Hyrsylän Mutkan nuket ihastuttavat 2. KIERROKSEN NAISET: Bisnesmaailma vaihtui kuvanveistoon Talonpoikaiskalusteet kiinnostavat nuoria
FISKARS ANTIIKKIPÄIVÄT ANTIKDAGAR 9.-12.7.2015 Auki 10-17Öppet Aikuiset/vuxna: 10 €
Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. Myös neuvontaa entisöintija tyyliasioissa. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Tapettitalo Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. Entisöinti-, tyylija uusia tapetteja. 2000 mallia heti varastossa. Valpperintie 20, Nousiainen p. www.wanhaveikko.. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Poratien kalustemyynti on keskitetty Vaajakoskelle. palvelu@tapettitalo.. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla@gmail.com Puh. Jatkossa Poratiellä pidetään huutokauppoja. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO. 09-413 97 370 Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.
6 Haikon kartanon esineet eri puolilta Europpaa Kauppaneuvos Satu Tiivola on kerännyt Haikon kartanon irtaimiston antiikkiesineet Suomesta ja eri puolilta Europpaa. 46 Kuvanveisto avasi uuden sivun elämässä Seitsemän naisen ryhmä, 2. 50 Taiteilijayhteisö tuo voimaa työskentelyyn Järvilinna on Kauko Sorjosen säätiön ylläpitämä monipuolinen taidekeskus, joka tarjoaa eri alojen taiteilijoille työtiloja ja asuntoja eripituisiksi ajoiksi. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. 89-vuotias Bruun tekee edelleen aktiivisesti töitä. Kohteesta tekee erityisen herkullisen nykytaiteen kesänäyttely. 42 Moni-ilmeinen taidegra ikka ihastuttaa Suomen taidegraafikot ry:n Galleria G Helsingissä on oiva paikka tutustua taidegrafiikkaan. Kannen kuvassa: Hillevi Latvalahden pronssiveistos Sirkusprinsessa. 36 Palvelijattaren aviottomasta lapsesta taiteen keräilijäksi Valokuvat, artikkelit ja päiväkirjamerkinnät valottavat Tikanojan taidekodin kesän näyttelyssä sitä, miten 1800-luvun aviottomasta lapsesta Herman Frithiof Antellista tuli miljonääritohtori ja taiteen keräilijä, kultakauden taiteen lahjoittaja Suomelle. 40 Graa kko Erik Bruun työskentelee yhä 89-vuotiaana Graafikko Erik Bruun saa kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen taiteilija uudessa Galleria Sellossa Espoossa. Yritys on perustettu 1962. , puh. 14 Ateneum on suomalaisen taidehistorian ytimessä Ateneumin kokoelmat ovat matka suomalaisen taiteen historiaan. Taitto: Päivi Ahlroth, Mika Kettunen ANTIIKKI JA TAIDE Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint. 09-413 97 370 Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 4 Vuonna 2015 ilmestyy 6 numeroa. 24 Mustion Linna on yksi Suomen upeimmista kartanoista Mustion Linna Raaseporissa on lajissaan upea harvinaisuus Suomessa: se on Suomen suurimpia ei-kirkollisia puurakennuksia. Kuva: Alejandro Lorenzo Sisällys 3/2015 Villa Roosa Orimattilassa esittelee nykytaidetta kesänäyttelyssä. , puh. 54 Vanha huopatossutehdas taiteilijoiden näyttämönä Orimattilan Käkelään 1950-luvun alussa rakennettu kivitalo Villa Roosa puutarhoineen on yksistään näkemisen arvoinen. Ateneumilla on runsaat kokoelmat, eikä niistä ole esillä kuin murto-osa kerrallaan. Bisnesmaailmassa elämänsä ensimmäisen kierroksen viettäneet naiset siirtyivät kuvataiteen pariin ja elävät nyt vauhdikkaasti toisella kierroksella. 32 54 Vaanilan kartanon Viktoria-vaubut oli varattu kartanon isännön ja kunniavieraiden käyttöön.. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. 09-413 97 333 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. 18 Kierros akateemisten aarteiden parissa Helsingin yliopiston päärakennus kätkee sisäänsä hienoja taideaarteita, joista arvokkaimpien joukossa ovat kipsiveistokset ja muotokuvakokoelma. Päätoimittaja: Eero Ahola Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint. Sisustus on pääosin 1700-luvun lopun kustavilaista tyyliä. 28 Pyhän Laurin kirkossa Neitsyt Maria vahvasti esillä Keskiajan lopusta peräisin olevat Lohjan Pyhän Laurin kirkon kalkkimaalaukset ovat poikkeukselliset runsaat. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint. 32 Säätyläiset kulkivat komeissa hevosmenopeleissä Lohjan museossa on Vaanilan kartanon 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kaksija nelipyöräisten vaunujen ja ajelurattaiden kokoelma. Ne ovat suomalaista käsityötä, ja kuva-aiheet on valittu kristillisestä pelastushistoriasta erityisen paljon Neitsyt Mariaa painottaen. kierros, esitteli huhtikuussa pronssiveistoksiaan suuren suosion saavuttaneessa yhteisnäyttelyssä, helsinkiläisessä Galleria 4-kuudessa. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint
Kreikan ja Rooman suuruuden aikana syntyi länsimaisen sivistyksen ja yhteiskuntarakenteen juuret, joista suuri osa on meillä tiedossa vielä tänään ja arkielämämme perustuu tuon ajan kulttuuriperintöön. 65 Kuparipannut muistoja lapsuudesta Vihtiläinen Eila Pitkänen on säästänyt lapsuudenkotinsa kuparisia kahvipannuja. Moni meistä tuntee arvomaalauksen Mona Lisa, jonka Leonardo da Vinci maalasi 1400-luvun lopulla. 76 Wanhan talon tavarat on keräilijän aarreaitta Vesa Niemelä pyörittää Wanhan talon tavarat -antiikkiliikettään Oulussa. 58 Antiikin ajan taide elää ja kukoistaa edelleen Kulttuurilehtemme Antiikki ja taide elää tätä päivää hyvässä myötätuulessa, vaikka sen aatteellinen pohja perustuu ikivanhaan eurooppalaiseen taiteeseen. Se antaa käsityksen monille ulkopuolisille, miten me haluamme arvostaa tätä kansaa ja tätä maata, sen itsenäisyyttä, sen menneisyyttä ja nykypäivää.. 72 Tähtisten perheessä kukkii arjen antiikki Jyväskyläläiset Maarit ja Olli Tähtinen asuvat vanhassa talossa vanhan tavaran keskellä. Nähtävää on runsaasti sellaista, joihin mielenkiintomme kohdistuu ja tunnemme saavamme aimo annoksen henkistä pääomaa matkaltamme. On kunnioitettavaa, että me suomalaiset yhä enemmän olemme ryhtyneet arvostamaan omaa vanhaa kulttuuriamme, niin maalaustaiteellista ja rakennustaiteellista kuin musiikkia ja kirjallisuuttakin. Me suomalaiset, samoin kuin monet muut eurooppalaiset, valitsemme mieluiten virkistysmatkamme ensi kohteeksi useimmiten nämä antiikin ajan kaupungit. 62 Puhdetyömuseossa asemasodan aarteita Rintamalla valmistui muun muassa astioita, lamppuja, työkaluja, leluja, pelejä, kirjoitusja tupakointivälineitä, puukkoja ja huonekaluja. 5 Fiskarsin Ruukki on kasvanut 120:n taiteilijan ja kösityöläisen yhteisöksi, jossa mielenkiintoista nähtävää ja ostettavaa riittää. Tämän taideteoksen jäljennöksiä on tänään monen suomalaisen kodissa. Antiikki on käsitteenä laaja-alainen, joskin antiikkiaikakauden arvokkaimmat nykypolville jääneet taideaarteet rakennusja maalaustaiteen taiteen alueelta ja peräsin renessanssiajan alkupuolelta 1500-luvulta, jolloin varsinainen antiikkiaika oli jäänyt taakse. Meidän vanhimmat laadukkaat taidemaalauksemme ovat vasta noin kahden vuosisadan ikäisiä, joskin monenlaista muuta antiikiksi luokiteltavaa taidetta maastamme löytyy. Tuohan sana antiikki mieleemme jotain ikivanhaa ja sitä sana tarkoittaa. da Vinciä hieman nuorempia olivat hänen maanmiehensä Michelangelo ja Sanzio Rafaello, joiden parhaita töitä voimme ihailla Rooman Vatikaanissa. Eurooppalainen vanhin ajanjakso luokitellaan antiikin ajaksi, joka muuttui noin 1 500 vuotta sitten keskiajaksi ja sitä seurasi tuhat vuotta myöhemmin uusi aika. 5 Pääkirjoitus 58 Yhteistyö on taiteilijoiden voima Fiskarsissa Fiskarsin ruukin ympäristössä työskenteli 20 vuotta sitten vain parisenkymmentä taiteilijaa – nyt heitä on 120. 88 Runsaasti venäläisiä antiikkiastioita Idla Antiik Tallinnassa tarjoaa muun muassa hyvän valikoiman venäläisiä antiikkiastioita. 84 Hyvin kunnostettua designia ja talonpoikaiskalusteita Tamperelainen Antiikkilöytö keskittyy huonekaluihin, joista liukkaimmin liikkuvat 1950–70-lukujen suomalainen design ja talonpoikaiskalusteet. 80 Yli tuhannen kameran kokoelma Ylöjärveläinen Jorma K. Meillä on viime vuosikymmenten aikana entisöity runsaasti vanhoja kartanoita, joilla on kulttuurihistoriallisesti suuri arvo Suomen kansallisen heräämisen aikakaudelta. 68 Hyrsylän Mutkan nuket viehättävät Ikinuori, senioriyrittäjien sarjassa palkittu Aira Samulin pitää Lohjan Hyrsylän kylässä karjalaistalossaan lelumuseota, jonka nukkekokoelma viehättää matkailijoita ehkä eniten. Me suomalaiset emme pääse kuin katsomaan antiikkiajan taidetta pääasiassa juuri Roomassa ja Kreikassa, mutta me haluamme luokitella monet kansalliset taideteoksemme antiikiksi niiden nuoresta iästä huolimatta. Oksanen keräilee kameroita, joita on vuodesta 1896 aina 2000-luvulle, yhteensä yli tuhat. Nuorin suomalainen taiteen laji on kirjallisuus. Meillä on lähes jokaisessa kodissa tänään arvoesineitä, antiikiksi luokiteltuja, arvopaikoilla pidettyjä. Aleksis Kiven teokset ovat suomenkielellä kirjoitettuina maamme vanhimpaa kaunokirjallisuutta, joista ensimmäinen teos julkaistiin 1850-luvulla
Venäjän suuriruhtinaskin vieraili synnyinkodissaan. – Kartanon sisustus jäi minun vastuulleni, Leo keskittyi rakentamisen suunnitteluun ja sen toteuttamiseen, muistelee kauppaneuvos Satu Tiivola nyt, kun hotelli on ollut toiminnassa kohta puoli vuosisataa. 6 Haikon kartanolla värikäs historia Kun Satu ja Leo Vuoristo vuonna 1965 ostivat Haikon kartanon, vuosisadan alun rakennus oli sekä keskeneräinen että huonokuntoinen
Kun päärakennus oli saatu valmiiksi, alkoi suuri työ rakennuksen kalustamisessa. Pahasti keskeneräinen rakennus oli edelleen, kun Vuoristot ostivat sen. – Elettiin 60-lukua, enkä tuolloin löytänyt yhtään arkkitehtiä, joka olisi halunnut ryhtyä suunnittelemaan päärakennuksen huoneisiin sellaista romanttista ilmettä, jonka sille halusin. – Siihen aikaan elin vain Haikkoa varten, paljon muuta ei ajatuksiini mahtunut. Luin historiaa, tutkin tyylisuuntia ja kiersin huutokaupoissa.. – Terassi pylväikköineen rakennettiin, samoin kolmas kerros, joka oli rakennuksen ostaessamme siinä kunnossa, että kiipesin sinne tikapuita pitkin, Satu Tiivola kertoo. Vuonna 1871 kartanon osti Turkin sodassa kunnostautunut kenraali Sebastian von Etter, jonka suvulla Haikko säilyi seuraavat lähes sata vuotta, kunnes siirtyi Vuoristojen omistukseen 1965. Näin aina sieluni silmin, mitä haluan, ja vähitellen, lukuisilla matkoilla kaikki sitten löytyi. Juhlasali oli alkujaan suunniteltu kirkoksi katoliselle perheelle. Niinpä Satu Tiivola ryhtyi työhön, piirsi ja suunnitteli jokaisen huoneen ja mietti, minkälainen sisustus niihin tarvitaan. Nykyistä päärakennusta alettiin rakentaa 1913, mutta levottomina aikoina se jäi kesken. Suunnittelin joka huoneen niin tarkkaan, että tiesin, mitä lähden etsimään. Sieltä sitten löysin Lindgrenin alkuperäispiirustukset Haikon kartanon päärakennuksesta. Soitin hänen tyttärelleen, joka oli vienyt kaikki isän paperit Rakennustaiteen museoon. – Istuin Kulosaaren kodissamme ja piirsin, piirsin... Ja kun olin piirtänyt kaiken tarkkaan, nopeita päätöksiä oli helppo tehdä huutokaupoissa. – Mieheni sanoi, että no tee sitten itse. Nykyistä edeltänyt päärakennus oli puinen, ja tarina tietää kertoa, kuinka Emilie von Etter ollessaan viettämässä talvea Ranskan Rivieralla vuonna 1911 sai sähkeen: ”Talo palaa, Frederik.” Kartanonrouvan vastaussähke oli lakoninen: ”Kutsukaa palokunta.” Päärakennus irtaimistoineen tuhoutui tuossa palossa, ja uuden rakennuksen piirustukset tilattiin professori Armas Lindgreniltä. Kolmanteen kerrokseen tikapuita pitkin – Näin lyijykynäpiirroksen siitä, minkälaisen upean, kauniin rakennuksen Armas Lindgren oli tähän suunnitellut. Nyt se toimii upeana ravintolasalina. 7 Vuonna 1362 Jöns Olavinpoika osti kartanon Viipurin dominikaaniluostarilta ja Stenbockien suku omisti Kartanon seuraavat neljäsataa vuotta. Romanov-salissa on esillä Venäjän keisarisuvun jäsenten kuvia. Hän antoi muutenkin minulle vapaat kädet hoitaa hankinnat, kunhan pidin budjetista huolen. Romantiikka ei ollut silloin muotia, Tiivola kertoo. Terassia ei tuolloin ollut, ja juhlasali oli vielä avomaata ja jopa vailla ikkunoita. – Luonteeltani olen sellainen, että tiedän heti, haluanko jonkin kalusteen tai esineen vai en ja Keltaisen salongin kalusto on kunnostettu Haikon alkuperäiskalusteista. sopiiko se Haikkoon. Kauppaneuvos Satu Tiivola päärakennuksen juhlavassa ruokasalissa, joka alkujaan oli suunniteltu kirkoksi katoliselle von Etterin perheelle
Rakennuksen alkuperäistä kalustoa ja esineistöä oli säilynyt varsin vähän. Vallankumouksen puhjettua 1917 suuriruhtinas Kiril Vladimirovits puolisoineen ja tyttärineen pakeni Haikon Kartanoon. Teos on edustava esimerkki pohjoismaisesta impressionismista – aikanaan se herätti ristiriitaisia kannanottoja voimakkaan värienkäytön vuoksi. Samaa salia koristaa toinenkin Edelfelt, Haikosta-maalaus, joka kuvaa puistoa ja Haikon selkää purjealuksineen. Taidemaalari Albert Edelfelt on tunnetuimpia Haikon Kartanossa vierailleista monista merkkihenkilöistä. Nyt sen päällä lepää iso vieraskirja, ja yläpuolella sitten kartanon ylpeys, Albert Edelfeltin vuonna 1882 Haikossa maalaama Porvoo Linnamäeltä nähtynä. – Muun muassa pääosa kristallivalaisimistamme on löytynyt Kööpenhaminasta. Kerrankin Kööpenhaminasta Suomeen kulkeva Ariadne-laiva oli täynnä meidän tavaroitamme. Haikon kartanon antiikkikalustus ja esineet ovat suureksi osaksi rokokoota tai barokkia. Pöydän voi lisälevyillä jatkaa 30 hengen pöydäksi. Paikoilleen tuokin piironki on kuitenkin saanut jäädä. Hän vietti Haikon maisemissa 24 kesää maalaten lähes 200 työtä, joista useita pidetään hänen teostensa parhaimmistoon kuuluvina. – Merkillinen sattuma oli sekin, että von Ettereiltä ostin Albert Edelfeltin maalaus Haikosta. Sebastian von Etter oli Venäjän keisarihuoneen palveluksessa, joten venäläisyys liittyy Haikkoon sitäkin kautta. Vuodelta 1838 oleva suuri salongin pöytä on kulkeutunut Haikkoon Porvoon Seurahuoneelta. – Muut hankkimani antiikkikalusteet ja -esineet ovat todistettavasti aitoja, mutta tuo yksi mahapiironki ei ole, vaan se osoittautui myöhemmin Suomessa tehdyksi jäljennökseksi. Samana vuonna heille syntyi Porvoossa poika, joka kastettiin Haikon Kartanossa Vladimiriksi. Tiivola osti sen ja teetti kuvia Romanov-salin seinille. – Paljon minulla on ollut onneakin matkassa näiden hankintojen kanssa. Toinen uskomattoman onnekas sattuma oli se, että Satu Tiivola löysi antikvariaatista Nizzasta Kreikan prinssi Nikolauksen Nikolai II:lle tekemän albumin, jossa on paljon kuvia Aleksanteri II:sta, Aleksanteri III:sta ja Nikolai II:sta sekä heidän perheistään. 8 Esineistöä eri puolilta Eurooppaa Satu Tiivola hankki mahdollisimman paljon tietoa eri tyylisuuntien kalusteista ja esineistöstä, ja lähti sitten lukuisille matkoille eri puolille Eurooppaa löytääkseen sopivan kalustuksen ja esineistön. Historian siipien havinaa – von Etterien aikana Haikossa oli vieraillut useita Venäjän keisarisuvun jäseniä. Pääsin aikanaan Arvokas Karamzinin suvun muotokuvasarja oli onnekas löytö. Halusin saada tämän osan kartanon historiaa tänne näkyviin, Satu Tiivola kertoo. Maalaus on Edelfeltin lahja kenraali von Etterille. Satu Tiivola on hankkinut Haikon antiikkikalustuksen eri puolilta Eurooppaa. Itse asiassa sain selville senkin, missä se on tehty, osoitetta myöten, ja kuka sen on tehnyt. – Jotain löysin Suomen huutokaupoista, mutta suurimman osan Euroopasta, muun muassa Pariisista, Brysselistä, Lontoosta ja Kööpenhaminasta. käymään Vladimirin palatsiin Pietarissa, otin sieltä paljon mallia Romanov-salin sisustukseen ja värimaailmaan. Niinpä Romanov-sali sekä kuvastaa Venäjän keisarillista tyyliä että kertoo Romanovien historiaa, jossa on myös vallankumouksen ajan yhtymäkohta Haikon kartoon. Ei niitä sitten tullutkaan, yhtä lukuun ottamatta. Edelfelt maalasi parhaat työnsä juuri Haikon kartanossa.. – Kalusteiden ja esineistön hankinta oli melkoinen työ, ja kun rahaa oli käytössä rajallisesti, tiesin, ettei virheostoksia saa tulla
Ne ovat 1800-luvun puolivälin esineitä Ranskasta. Hotelli Haikon kartanoon kuuluvat nykyisin päärakennuksen lisäksi kylpylähotelli, kongressikeskus ja Villa Haikko. Sparre perusti Porvooseen tehtaan, jossa valmistettiin huonekaluja ja keramiikkaa. Lampujalka, jolle on myös pari, löytyi huutokaupasta Pariisista. Taulut ovat aikanaa kuuluneet herttuatar Catherine Kleinmichelille, joka oli Johan von Etterin vaimon kreivitär Marie Kleinmichelin äiti ja Aurora Karamzinin sukulainen. Lampujalkojen kanssa samasta huutokaupasta on peräisin tyyliin sopiva kello.. – Ostin taulusarjan von Ettereiltä tietämättä sen arvokkuutta ja sain kuulla eräältä venäläiseltä museonjohtajalta, joka vieraili täällä Haikon Kartanossa, että museomaailma on pitkään etsinyt tätä sarjaa. Harmoninen kokonaisuus syntyy pienistä yksityiskohdista, ja niistä Satu Tiivola pitää tarkkaan huolta. – Juhlapäivällisellä lahjoitin suuriruhtinaalle tuon hänen äitinsä maalaamaan kastekuvan, jonka olin kehystyttänyt. Toiset samanlaiset ovat Schönbrunnin linnassa Wienissä. Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen Emelie von Etterin muotokuva on kartanon aulassa. . Yksi Satu Tiivolalle rakkaista esineistä on sivusalongin ranskalainen, rokokoota edustava kristallivalaisin, jonka hän aikoo siirtää parhaaseen sviittiin. – Ei voi kuin ihailla mennyttä aikaa ja sitä, miten taidokasta ja ihanaa käsityötä ennen tehtiin. – Eihän tämä ole koskaan valmis, aina on kehitettävää, Satu Tiivola toteaa, ja siirtää samalla väärään paikkaan eksyneen tuolin paikoilleen. Monet museoihmiset ovat sittemmin käyneet katsomassa sitä, ja ovat olleet onnellisia siitä, että ne ovat täällä esillä restauroituina. Haikon päärakenus on Armas Lingrenin suunnittelema. Ruotsalainen kreivi Louis Sparre, suomalaisen taideteollisuuden ja muotoilun uranuurtaja asui Porvoossa Orrelaksi nimittämässään huvilassa, joka tunnetaan paremmin Villa Wilhemsberginä. Kaksi upeaa, Pariisin huutokaupasta löytynyttä pöytävalaisinta ovat ainutlaatuiset – tarina kertoo, että niitä on olemassa vain kaksi paria, toiset Haikossa ja toiset Schönbrunnin linnassa Wienissä. Se oli suuriruhtinas Vladimirin äidin maalaama. Louis Sparre -kabinetin kalusto on myös von Ettereiltä peräisin. Päärakennuksessa on ruokailuja oleskelusalien lisäksi 24 hotellihuonetta. 14 hehtaarin ulkoalueilla on ulkopelialue Haikko Areena ja merenrantapuisto. – Kun päärakennus paloi vuonna 1911, tämä visakoivuinen Sparren kalusto pelastui, koska se oli silloin Villa Scandinaviassa. Romanov-suvun päämies, suuriruhtinas Vladimir perheineen teki Vuoristojen kutsusta kolmipäiväisen vierailun Haikkoon vuonna 1991. Hetki oli niin liikuttava, että hänelle tuli kyyneleet silmiin. – Olen aina sanonut, että tämä rakennus on kaikista koruistani kaunein. – Siinä vaiheessa, kun harkitsimme Haikon ostamista, kerroin, että kauppa ei synny, jos en saa ostaa myös noita nyt aulassa takan päällä olevia kelloa ja kandelaabereja, ja niin ne sitten tehtiin kaupat. Satu Tiivola osti von Ettereiltä myös huonekaluja, muun muassa kaksi salongin kalustoa. heidän huutokaupastaan pahvilaatikoita, josta löytyi muotokuva pienestä pojasta kastemekossa. Arvokas taulusarja Karamzineista Alakerran salongissa on muotokuvasarja venäläisen historioitsijan Nicolas Karamzin perheenjäsenistä. Hän lahjoitti vuonna 1898 valmistetun kaluston von Ettereille, jotka puolestaan olivat auttaneet Sparrea tutustumaan Venäjän keisariperheeseen ja sitä kautta hankkimaan tilauksia. 9 Hotelli Haikon kartano . Kylpylähotellissa huoneita on 199. Ohimennen hän myös korjaa hiukan vinoon mennyttä lampunvarjostinta – Haikon kaltaisessa paikassa työ ei lopu koskaan. Hän pääsi tuolloin näkemään syntymäkotinsa
10 Taulumäen kirkosta löytyy yhteensä 24 enkelimaalausta. Alttarin yläpuolella on seitsemän enkeliä.
Rakennus sijaitsee Rajakadun päässä kaupungin keskustan kuTaulumäen kirkko on Jyväskylän seurakunnan pääkirkko, ja se toimii myös piispankirkkona Keski-Suomessa. Kirkko on Jyväskylän seurakunnan pääkirkko ja Keski-Suomen piispankirkko. Ylimmät lehterit eli niin sanotut kakkosparvet eivät ole turvallisuussyistä käytössä, kertoo Jyväskylän seurakunnan Taulumäen kirkon suntio-seurakuntamestari Eija Lipsonen. Järnefeltin alttaritaulu ei kelvannut kaupunginkirkkoon Taulumäen kirkko on rakennettu vuosina 1928–1929. 11 Taulumäen kirkko Jyväskylässä kohoaa korkean mäen päällä ja näkyy kauas. Kirkossa on kaksi lehteritasoa, ainoana kirkkona Keski-Suomessa. Myös akustiikka on ylälehterillä mahtava, Lipsonen hymyilee. – Ylhäältä on hyvä laskea väkimäärä ja tarkkailla menoa. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Elsi Borg ja se edustaa klassismin tyylisuuntaa. Kirkkoa pidetään yhtenä tärkeimmistä aikakauden monumentaaliarkkitehtuurin edustajista Suomessa. Taulumäen kirkon runkohuoneen ovelta avautuu vaikuttava näky. . Vanhasta puukirkosta säästyi tuhossa vain vähän irtaimistoa uudessa kirkossa käytettäväksi; näistä tärkeimpänä alttaritaulu, Eero Järnefeltin Kristus käy veden päällä . Alemmille ykkösparville ja urkuparvelle mahtuu noin 140 henkilöä. Korkealla Puukirkon raunioille nousi jyhkeä kivikirkko kohoavaan kattoon on maalattu tähtitaivas. Lipsonen myöntää kuitenkin itse usein hipsivänsä ylälehtereille tarkkailemaan toimituksia. – Runkohuoneessa on tilaa noin 560 ihmiselle. Kirkko on rapattu ja maalattu vaaleankeltaisella kalkkimaalilla. Pitkäkirkko edustaa basilika-arkkitehtuuria, eli kirkon keskilaiva on sivulaivoja korkeampi. Taulumäen kirkko peessa ja ennen kuntaliitosta se oli Jyväskylän maaseurakunnan pääkirkko. Samalla paikalla sijaitsi aikaisemmin näyttävä puukirkko, joka tuhoutui tulipalossa tammikuussa 1918. Kirkon suunnitellut arkkitehti Elsi Borg, ja se tunnetaan myös enkelten kirkkona lukuisten enkelimaalaustensa vuoksi. – Luettelointitiedoista selviää, että Järnefeltin maalaus tilattiin vuonna 1893 keskustassa sijaitsevaan kaupunginkirkkoon 5000 markalla, mutta sitä pidettiin värimaailmaltaan liian tummana ja aiheen käsittelyltään liian vaSuomen kirkot Taulumäen kirkko tunnetaan myös enkelten kirkkona. Kirkkoa kutsutaan myös enkelten kirkoksi, sillä sen koristeellisissa yksityiskohdissa toistuu enkeliteema. Rapattu kivikirkko nousi 1920-luvun lopulla tulipalossa tuhoutuneen puukirkon tilalle. Näin ollen kirkko kylpee valossa, kun päivä pääsee paistamaan rakennukseen katonrajan ikkunoista
Alttaritaulua täydentää sen alle ripustettu, paikallisen taidemaalari Jonas Heiskan maalaus Jeesus – Hyvä paimen vuodelta 1929. Taulumäen kirkon maalauksissa hallitsevana aiheena ovat enkelit, joita kirkosta löytyy yhteensä 24. Kirkon alttaritaulu muodostuu kahdesta erillisestä taulusta. Myös kuorin sivuseinille maalatut Raamatun kohtaukset Jeesuksen syntymästä ja kuolemasta ihasKirkosta varastettiin viime vuosisadan alussa hopeita. Alttaria koristaa myös moderni puuveistos, Veikko Hirvimäen krusifiksi vuodelta 2004. Alempana on jyväskyläläisen Jonas Heiskan teos ”Jeesus – Hyvä Paimen” (1929).. Ylempänä on ensimmäisen kirkon tulipalosta pelastettu, taiteilija Eero Järnefeltin maalaus ”Kristus käy veden päällä” (1892–1893). Koristelu on taiteilija Paavo Leinosen käsialaa. Tämä ehtoolliskalkki löytyi litistyneenä vuonna 1921, ja se restauroitiin käyttökuntoon. paamuotoisena, joten teos päätyi maalaiskunnan kirkkoon, seurakuntamestari kertoo. Seurakuntamestari Eija Lipsonen esittelee alttariliinaa vuodelta 1919. Enkeliteoksista huomiota herättävin on alttarikehyksen yläpuolelle maalattu seitsemän enkelihahmon ryhmä. Koristeluissa enkeleitä ja Raamatun henkilöitä Valoisan, korkean kirkon seinille ei ole juurikaan ripustettu tauluja, mutta niin seinät, lehterit kuin saarnastuolikin on koristeltu ornamentein ja kalkkimaalauksin. Maalauksessa Heiska on pyrkinyt yhdennäköisyyteen Järnefeltin Jeesus-kuvan kanssa. Enkelit ovat yli kaksi metriä korkeita. Leinonen oli suosittu koristemaalari etenkin 1930–1940-lukujen kirkkojen korjaushankkeissa, ja hän hallitsi tekotavat freskotekniikasta lasimaalaukseen. 12 Vanhoja kirkkotekstiilejä Taulumäen kirkosta löytyy melko vähän. Lisäksi maalauksista löytyy Raamatun henkilöitä: esimerkiksi toisen lehterikerroksen kaiteeseen on kuvattu Malakia, Jeremia, Elias, Samuel, Johannes Kastaja, Daniel, Jesaja ja Mooses. Nykyisin kirkkohopeita säilytetään lukkojen takana
Kiinteä saarnastuoli on Elsi Borgin suunnittelema. Uudet urut ja kirkkotekstiilit Taulumäen kirkkoa on vuosien saatossa remontoitu ahkerasti. 13 ”Kaikki kirkon yksityiskohdat spiraalimaisia portaiden kaidepuita, valaisimia, kädensijoja ja saarnastuolin ristiä myöten onkin merkitty jo Borgin varhaisiin suunnitelmiin.” Kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemi, ja ne otettiin käyttöön vuonna 1999. Taulumäen kirkossa on säilynyt valitettavan vähän vanhoja tekstiilejä ja arvoesineitä. ?. Lipsonen arvelee, että osa kirkkohistoriallisesti merkittävästä esineistöstä on säilötty KeskiSuomen museoihin. Kirkon kalkkimaalauskoristelut sekä lehterikaiteiden ja saarnastuolin maalaukset ovat taiteilija Paavo Leinosen käsialaa. 86-vuotiasta kirkkoa hoidetaan ja huolletaan koko ajan ahkerasti ja kirkkoon tehdään myös säännöllisesti uusia hankintoja. Kaikki kirkon yksityiskohdat spiraalimaisia portaiden kaidepuita, valaisimia, kädensijoja ja saarnastuolin ristiä myöten onkin merkitty jo Borgin varhaisiin suunnitelmiin. Vesikatto, räystäskourut ja ikkunanpuitteet peruskorjattiin vielä kesällä 2007. Kirkon pääurut edustavat romanttista urkurakennustyyliä. Myös kirkkotekstiilit uusittiin jokin aika sitten. – Taulumäen kirkon historiaa lukiessa selviää, että Elsi Borg halusi kirkosta rikkaasti koristellun kokonaistaideteoksen, jossa kuvataide ja veistokset sitoutuvat kiinteästi arkkitehtuuriin, Eija Lipsonen kertoo. Uruissa on kolme sormiota, jalkio, pneumaattinen koneisto sekä 36 itsenäistä ja kolme siirtoäänikertaa. Uudet tekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemi, seurakuntamestari kertoo. Kirkon laajin kunnostustyö tapahtui vuosina 1992–1996, jolloin kirkko peruskorjattiin niin sisältä kuin ulkoakin. – Olisi hienoa saada historiaa näkyvämmin esille kirkkoon: esimerkiksi kellariin säilötyt vanhat kirkkotekstiilit kiinnostavat kovasti Taulumäellä piipahtavia turisteja, Lipsonen toteaa. Muutamia aarteita kirkon kellarista kuitenkin löytyy: Lipsonen esittelee muun muassa puukirkon aikaista, kertaalleen kadonnutta ja litistynyttä ehtoolliskalkkia ja kauniita matkaehtoollisastioita, joista vanhimpien leimat ovat 1700-luvulta. tuttavat yksityiskohtaisuudellaan. – Merkittävin uusin sijoitus lienee vuonna 1998 käyttöön otetut barokkityyliset kuoriurut. Kuoripäädyn vasemmalle sivulle on kuvattu kertomus Jeesuksen syntymästä, vastapäistä seinää koristaa pääsiäisaihe. Ne on valmistettu Kangasalan Urkutehtaalla vuonna 1930
Pettersson esittelee taidemuseo Ateneumin kokoelmanäyttelyä rakennuksen alakerrassa. Vastaavia yhdistyksiä oli jo muissa Pohjoismaissa. Tehtäväni oli käydä läpi kaikki Ateneumin taideteoshankintoihin liittyvät Päivittäin lainapyyntöjä eri puolilta maailmaa Ateneumin kokoelmat ovat matka suomalaisen taiteen historiaan. 1860-luvulla kokoelmatoiminnasta tuli tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Yhdistyksellä oli tiloja ympäri Helsinkiä en. Ateneum suomalaisen taidehistorian ytimessä Ateneumin kokoelmanäyttelyssä on esillä suomalaisen taiteen historia. Sain oman pöydän Ateneumin kanslistin Irja Aholan huoneesta, jossa vietin koko kesän lukien jokaisen pöytäkirjan liitteineen sekä kaiken muunkin kuviteltavissa olevan materiaalin vuosien 1846–1989 välillä. Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla vuodelta 1884. 14 Akseli Gallen-Kallelan tunnettu Aino-triptyykki vuodelta 1891. Ateneum lainaa teoksia maakuntien museoihin ja niihin pääsee tutustumaan myös verkossa. Pettersson kirjoittaa teoksessaan Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin: – Vuonna 1989 sain unel mien kesätyön. Täällä ei ollut silloin yhtään mitään, Pettersson kuvailee. – Taideyhdistyksen tarkoitus oli synnyttää Suomeen taidekentän perusrakenteet. Kokoelmat olivat esillä kerrostalohuoneistoissa. Kaikki alkoi Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumin taidekokoelma on Suomen suurin. Kokoelman syntyhistoria juontaa juurensa 1800-luvun puoliväliin, jolloin perustettiin Suomen Taideyhdistys. Taideyhdistyksen puitteissa käynnistettiin taidekoulutus ja järjestettiin ensimmäisiä taidenäyttelyitä. Kokoelmissa on myös runsaasti grafiikkaa ja piirustuksia. – Tuolla paikalla oli vielä eilen Edelfeltin Luxembourgin puistossa, sanoo Ateneumin museonjohtaja Susanna Pettersson. Ateneumilla on runsaat kokoelmat, eikä niistä ole esillä kuin murto-osa kerrallaan. asiakirjat aina Suomen Taideyhdistyksen perustamisesta alkaen. Ateneumin kokoelmat ovat sukellus suomalaisen taiteen juurille. Pari vuotta nuorempi Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä. Se käsittää yli 4000 maalausta ja lähes 1000 veistosta. Taiteen ystävän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tulla Ateneumiin tutustuakseen kokoelmaan. Yhdistys alkoi kerryttää taidekokoelmaa ensin piirustuskoulun tarpeisiin ja taidetta kerättiin myös arpajaisvoitoiksi. Vuodesta 2014 lähtien Ateneumin johtajana työskennellyt Pettersson on oikea henkilö esittelemään museonsa kokoelmaa, sillä hän tutkinut sitä paljon. Professori Leena Peltola, Ateneumin taidemuseon juuri eläkkeelle siirtynyt apulaisintendentti, kiinnitti minut apulaisekseen
– Käytännössä kahdestaan päätämme, mitä hankitaan. Syy on raha. Jos suomalaisen kultakauden teos tulee huutokauppaan, niin Ateneumiin sitä ei voida hankkia. Pääasia on, että teos on hyvässä tallessa. Kokoelma kasvaa monella tapaa. 15 Ateneum suomalaisen taidehistorian ytimessä nen Ateneumin valmistumista. Ateneumiin pystyttiin tuomaan museotasoisia teoksia, kuten Edelfeltin Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä ja von Wrightin Taistelevat metsot. Usein yksityishenkilöt tarjoavat museolle teoksia. Kokoelma sisältää yli 1300 teosta ja on suurin italialaisen grafiikan kokoelma Italian ulkopuolella. – Sen rahallinen ja kulttuurillinen arvo on todella merkittävä, Pettersson vahvistaa. Esimerkiksi Suomessa vuosikymmeniä asunut taiteenkeräilijä Rolando Pieraccini lahjoitti yhdessä vaimonsa kanssa Ateneumille jättimäisen kokoelman italialaista grafiikkaa vuonna 2010. Lahjoitukset ovat myös tärkeä väylä kasvattaa kokoelmaa. Nykyisin museon taidehankinnoista vastaa Petterssonin lisäksi kokoelmaintendentti. Pettersson ei kuitenkaan ole siitä kovin huolissaan, sillä hänen mielestään tärkeintä on, että taideteos löytää hyvän kodin. Se piti sisällään muun muassa 35 Helene Schjerfbeckin työtä. Jos huutokaupassa taideteos päätyy vaikkapa johonkin toiseen suomalaiseen museoon, niin se on pelkästään hienoa.. Tänä vuonna meillä on käytettävissä 195 000 euroa hankintoihin. – Yhdistys keräsi kokoelmaa, mutta museo se ei ollut. Ateneumin johtaja Susanna Petterrson tuntee museonsa kokoelmat kuin omat taskunsa. Yrjö ja Nanny Kauniston lahjoitus vuonna 2005 Ateneumille oli myös todella merkittävä. – Yhdistyksen kerrostalohuoneissa maalauksia oli ripustettu hyvin tiheästi, niitä oli kiinnitetty kakluunien pintoihinkin. – Ei ole mitään järkeä omistaa kaikkea. Tapa on nopea ja ketterä, Pettersson luonnehtii. Siitä lähtien kokoelman kotina on ollut Ateneum. Pisimpään yhdistys toimi niin sanotussa Åbergin talossa Unioninkadulla. Huutokaupoissa on runsaasti taidetta myynnissä, mutta ne päätyvät harvoin Ateneumin kokoelmiin. Museosta voidaan alkaa puhua vasta silloin, kun Ateneumin rakennuksessa avattiin kokoelma yleisölle lokakuussa 1888, Pettersson sanoo. Kokoelmat kasvavat jatkuvasti Ateneumin kokoelma on museon alkuvuosista kasvanut tasaisesti. – Huutokaupoissa on tottakai esillä kiinnostavia tapauksia, mutta usein hinnat karkaavat meidän ulottumattomiin
16 Kolme poimintaa Ateneumin kokoelmista . Tässä kolme poimintaa kokoelmista. 1. Maalauksessa kaksi poikaa kantaa paareilla enkeliä. Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli (1903) Haavoittunut enkeli on suomalaisten ehdottomia suosikkimaalauksia. Järnefelt vietti kesiään Onkiveden rannalla Pohjois-Savossa, ja talon väkeä ja naapureita hän käytti maalauksen malleina. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto. Helene Schjerfbeck: Toipilas (1888) Toipilas esiteltiin yleisölle ensi kerran Pariisissa nimellä Premiére verdure. Kuvan kes kiössä oleva tyttö oli talon piika Johanna Kokkonen. Järnefelt maalasi teoksen aikana, jolloin Suomessa koettiin nälänhätää. 1. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen Keskusarkisto. Joskus maalausta on tulkittu Schjerfbeckin vertauskuvallisena omakuvana. Schjerfbeck maalasi teoksen Cornwallin rannikolla St Ivesissa. Hugo Simberg maalasi taulun Helsingissä Töölönlahden rannalla. Se voitti vuonna 2006 Ateneumin järjestämän Maamme taulu -äänestyksen. Eero Järnefelt: Raatajat rahanalaiset (Kaski) (1893) Raatajat rahanalaiset tunnetaan myös nimellä Kaski. 3. Ateneumin taidekokoelmat toimivat tutkimusmatkana suomalaisen taiteen vaiheisiin. Samasta aiheesta Simberg teki myös freskon Tampereen Tuomiokirkkoon. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto. 2. Toipilaan mallin henkilöllisyydestä ei ole tietoa. 2.. Maalauksessa Eero Järnefelt kuvaa kaskenpolttoa
Sen hän kertoo, että näyttelyssä tulee olemaan esillä teoksia, joita Petterssonin mukaan on hyvin harvoin ollut esillä. – Maakuntien museoihin lainaamme todella paljon teoksiamme. Ateneumin kattoremontti valmistuu vuoden loppuun mennessä, ja sitten kokoelmanäyttely saa jälleen suuremmat tilat. Pettersson ei halua vielä paljastaa tulevasta näyttelystä liikoja. Pauli Jokinen Kansallisgallerian taidekokoelmat verkossa: kokoelmat.fng.. Otetaan esimerkiksi Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli. Teoskuvan yhteydessä on kerrottu teoksen vaiheista: missä näyttelyissä se on ollut esillä ja miten se on Ateneumin kokoelmiin päätynyt. – Tulemme esittämään Suomen taiteen tarinan eri tavalla, mitä aikaisemmin ollaan totuttu. Työpäydälläni on päivittäin lainapyyntöjä ympäri maailmaa. – Digitaalisen aineiston laajuus näkyy myös siinä, että ulkomaalaiset museot osaavat entistä enemmän pyytää lainaksi meidän teoksiamme. Suuri Helene Schjerfbeckin maalausten kokonaisuus lähtee juuri lainaksi Japaniin. Teoksia lainataan myös ulkomaille. Näyttelyssä tullaan näkemään erittäin taitava asetelmamaalari, joka hallitsee mestarillisesti vaikeittenkin materiaalien, kuten tekstiilien ja metallien maalaamisen. Esimerkiksi tulevana kesänä Ateneum lainaa Herman Antellin kokoelmansa Vaasaan Tikanojan taidekotiin. Jansson tunnetaan ahvenanmaalaisten talonpoikaisinteriöörien kuvaajana. 3.. Silti muutkin pääsevät nauttimaan ainutlaatuisesta kokoelmasta. Paikkana oli Ateneum. Viime vuonna Ateneum lainasi 600 teosta muihin museoihin. Lisäksi digitaalisen aineiston pohjalta pystymme tekemään erilaisia pelialustoja ja applikaatioita, Pettersson sanoo. Ensi vuosi tuo uutta näkökulmaa Tällä hetkellä maamme kuvataiteen historiaan voi tutustua Ateneumin alakerran huoneissa. Se on tärkeä osa kokoelmatoimintaamme, Pettersson painottaa. Kiinnitämme taiteen aatehis toriaan ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, Pettersson kertoo. Näyttelytiedoista näkyy, että teos on ollut esillä ensimmäistä kertaa Suomen taidemaalariliiton näyttelyssä lokakuussa 1903. – Se yllätti meidät itsemmekin. Lähes kaikki Ateneumin teokset on digitoitu ja ne löytyvät netistä. Ateneum on satsannut viimeisten vuosien aikana ihan valtavasti verkkonäkyvyyteen. Ensi vuoden alussa on luvassa uusi näyttely, jossa tehdään matkaa kotimaisen taiteen historiaan. . 17 Kokoelmat esillä kaikkialla Ateneumin kokoelmista vain pienen pieni osa on kerrallaan esillä Ateneumissa. Kuvaa täydentää Satu Itkosen esittelyteksti, joka kertoo maalauksen taustoista. Lisäksi tiedoista näkee, että maalaus on kiertänyt kymmenissä näyttelyissä Lontoosta Roomaan. Ateneum lainaa teoksia ahkerasti muihin museoihin. Se on hyvin kaukana siitä kuvasta, jota Janssonista ollaan totuttu näkemään. Susanna Pettersson on toiminut Ateneumin johdossa vuodesta 2014. Eräs niistä on Karl Emanuel Janssonin Aseasetelma vuodelta 1863. Ateneumin kokoelmiin Haavoittunut enkeli hankittiin vuonna 1928 Ahlströmin kokoelmista. Museon teoksia on myös Googlen Cultural Institute -verkkopalvelussa, jossa pääsee tekemään virtuaalivierailun Ateneumiin
Vesiallas keskeltä vain puuttuu, Pajari kuvailee. Yliopiston rakennus valmistui 1832. Helsingin yliopiston päärakennus kätkee sisäänsä hienoja taideaarteita, joista arvokkaimpien joukossa ovat kipsiveistokset ja muotokuvakokoelma. Helsingin yliopiston päärakennuksessa merkittävä muotokuvakokoelma. Opettajien lehtisalin seinillä on muotokuvia. Suunnilleen tältä alue näytti 1800-luvun puolivälissä, jolloin Carl Ludvig Engelin suunnittelemaa empire-keskustaa oli rakennettu: vasemmalla Tuomiokirkko, edessä Valtioneuvoston linna, oikealla Aleksanterinkadun vanha kivitalorivistö, jossa vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. – Tämä on ikään kuin antiikin Kreikan aikainen sisäpiha, atrium. Kierros akateemisten aarteiden parissa Kävelen pääovista sisään ja saavun yliopiston vestibyyliin eli pääaulaan. Se on tila, joka ottaa yliopiston pääovista saapuvat vieraat vastaan. Koska vestibyylissä ollaan, otetaan se ensin käsittelyyn. Hänellä on itsellään takana taidehistorian opintoja. 18 Kävelen ylös Helsingin yliopiston päärakennuksen ulkoportaita. Siellä minua odottaa Sisko Pajari, joka koordinoi Taidehistoriallisia kävelykierroksia. Portaiden yläpäässä käännyn ympäri ja vilkaisen Senaatintorin suuntaan. Pajari lupaa esitellä minulle yliopiston päärakennuksen taidetta ja sisustusta. Rakennus tunnetaan myös Carl Ludvig Engelin uusklassistisesta arkkitehtuurista
Teoksessa menee jännittävästi kreikkalainen ja suomalainen maailma sekaisin. E. Yliopiston päärakennuksessa on suuret kipsiveistoskokoelmat. Kreikkalaistyyppinen friisi, joka on hyöstetty kalevalaisella mytologialla. Kenties Engel ajatteli, että eteistilassa vahditaan rakennukseen saapuvia, ja halusi korostaa tilan luonnetta doorilaisin pylväin. Veistokset saavat aikaan tunnelman, että olemme todellisessa ”taiteen temppelissä”. Friisi on vuodelta 1866. Sjöstandin kreikkalaistyylinen friisi nimeltään Väinämöisen soitto. Portaikkoa komistavat lukuisat kipsiveistokset, jotka ovat kopioita antiikin patsaista. Tuolla laidassa on lehmiä ketsälaitumella kuusien katveessa, vaikea kuvitella vastaavaa aihetta antiikin friiseihin, Pajari innostuu. Yliopiston vestibyyli on kaikille avointa tilaa, joten kannattaa vaikka ohimennen poiketa, jos lähistöllä liikkuu. Atriumin molemmin puolin nousevat portaan, kerroksia on kolme. Doorilaisia pylväitä käytettiin klassismin ihanteitten mukaan usein sotilaallisissa rakennuksissa. 19 Tila on arkkitehtonisesti upeimpia, mitä rakennuksesta löytyy. Atriumin palkistoa koristaa C. Portaikkoa komistavat lukuisat kipsiveistokset, jotka ovat kopioita antiikin patsaista.. Myös Sjöstrandin fiisiä pääsee tarkkailemaan lähempää. Portaikon kipsiveistokset Nousemme portaita ylös. Kreikkalaista vaikutelmaa korostavat portaikon doorilaiset pylväät. Yliopiston päärakennuksen julkisivua koristaa joonialaiset pylväät, jotka perinteisesti suunniteltiin kulttuurin ja taiteen tiloihin. Tunnelmaa vahvistaa se, että lähestymme yliopiston taidehistorian opintosalia. Portaikon ylemmistä kerroksista tilan näkee uusin silmin. – Tämä on ihan mahtava. On Laokoon-ryhmä, Marsja Apollo-veistokset, Artemis ja lukuisat muut. Keskellä on Väinämöinen, jonka vieressä ilmeisesti Ilmarinen moukari kädessään
Suurpommitukset olivat Helsingin yliopistolle kohtalokkaat. E. C. Hän ihastui näkemiinsä antiikin taiteen kokoelmiin ja ryhtyi puuhaamaan Helsingin yliopistollekin kipsiveistoskokoelmaa. Pääovia on kolme ja ne on koristeltu kullatuilla reliefeillä. Yliopiston pääaula on juhlava tila.. Helmikuussa 1944 päärakennus roihusi liekeissä, kun sinne oli osunut lukuisia pommeja. – Veistokset olivat yliopiston uudella puolella sota-aikana, joten ne eivät tuhoutuneet pommituksissa, kertoo Pajari. Sittemmin monet muut ovat jatkaneet Gyldenin työtä ja kartuttaneet veistoskokoelmaa. Juhlasali tuhoutui pahoin. Sjöstrand. Klassisen filologian apulainen Nils Abraham Gylden lähti opintomatkalle Saksaan vuonna 1834. Käytävän koristeena on lisää kipsiveistoksia, käytävän päässä ylioppilaita valvoo valtava Heraveistos. Pajari johdattaa meidät juhlavista pääovista sisään. Ylioppilaat järjestivät keräyksen, jonka tuotoilla hankittiin ensimmäiset kipsiveistokset. Molemmat ovat ruotsalaisen arkkitehdin C. Gjörwellin suunnittelemia. Ne säilyivät Turun palosta sekä vuoden 1944 Helsingin suurpommituksista. Matkamme vie seuraavaksi sinne. 20 – Tänne taidehistorian opintosaliin ei yleensä pääse, se ei ole avointa tilaa, Pajari sanoo. Pääovet on siirretty Helsinkiin Kuninkaallisesta Turun akatemiasta. Pääoven lisäksi juhlasalin kateederi eli puhujan koroke on peräisin Turun akatemiasta. Sodan vaurioittama juhlasali Kipsiveistokset eivät tuhoutuneet sota-aikana, mutta yliopiston juhlasalille kävi toisin. Pajari kertoo, että kipsiveistoskokoelma sai alkunsa 1800-luvulla. Pajari opastaa opintosaliin, jossa on veistoskokoelma jatkuu: Michelangelon tekemä Lorenzo Medicin muotokuva Medicien hautakappelista, kopio Firenzen tuomiokirkon reliefistä ja monet muut kipsiveistokset reunustavat huonetta. Pääaulan friisit teki C. Vuonna 1845 järjestettiin näyttely, jonka kerrotaan olleen Suomen ensimmäinen taidenäyttely. Turun akatemia siirrettiin vuoden 1827 Turun palon jälkeen Helsinkiin ja se muutti nimensä ensin Suomen Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi ja itsenäistymisen jälkeen Helsingin yliopistoksi
kopion, joka löytyy juhlasalin takaseinältä. Käydään katsomassa niitä myöhemmin, Pajari lupaa. Lämpiössä on toinenkin taideteos. Pommin sirpaleet ovat pahoin tuhonneet sitä, ja veistoksesta on pelastettu se mitä pelastettavissa on. Järnefeltin maalausten lisäksi Albert Edelfeltin massiivinen fresko Turun akatemian vihkikulkue tuhoutui. Sen Aaltonen teki vuonna 1959, sillä alkuperäinen vaurioitui pahoin pommituksissa. Kulkueen edessä punaviittainen mies kantaa kahta valtikkaa, jotka ovat myös nähtävissä yliopiston museossa. Tästä näkee mitä uhrauksia sodalle joudutaan antamaan, Pajari sanoo. – Maalauksessa on keskellä Turun akatemian perustaja kreivi Pietari Brahe ja piispa Isaacus Rothowius. Aaltosen teosta vastapäätä on John Munsterhjelmin tekemä reliefi, joka kuvaa Pehr Evind Svinhufvudia ja Carl Gustaf Mannerheimia. Albert Edelfeltin fresko Turun akatemin vihkikulkue tuhoutui Helsingin pommituksissa. – Aurora-seurasta on luonnos Helsingin yliopistomuseossa, sitä pääsee katsomaan siellä, Pajari tietää. Vasemmalla reunalla oleva veistos on Vapauden jumalatar seppelöi voitonseppeleellä nuoruuden. Palossa tuhoutui myös juhlasalin seinillä ollut taide. Salin reunoilla on Wäinö Aaltosen marmorireliefit. Ainutlaatuinen muotokuvakokoelma Saavumme juhlasalin lämpiöön, jossa toden totta on Aaltosen veistos – tai se mitä siitä on jäljellä. Vihreässä viitassa kulkee Edelfelt itse. – Alkuperäinen vaurioitunut veistos on tuossa viereisessä huoneessa, mennään katsomaan sitä, Pajari viittoilee. 21 . – Ne olivat ilmeisesti noiden ikkunien kohdalla, Pajari viittoilee juhlasalin sivuilla oleviin ikkunoihin. Eero Järnefeltin seinämaalaukset Flora-juhla ja Aurora-seura eivät selviytyneet palosta. Reliefi on vain kipsikuva, jonka pronssinen valos on Vaasan kaupungintalon julkisivulla. Juhlasalin puhujankorokkeen takana on kuningatar Kristiinaa sekä keisari Aleksanteri I:stä esittävät muotokuvapatsaat. Johannes Gebhard teki siitä vuonna 1961 Sisko Pajari esittelee juhlasalin kateederia eli puhujankoroketta, joka on tuotu Turun akatemiasta. Oikealla olevan nimi on Nuoriso antaa uhrinsa vapaudelle ja se on vuodelta 1962. – Tämä on kovin koskettava. Johannes Gebhard teki siitä kopion.
– Muotokuvamaalaus on 1600-luvulta jatkunut perinne. Kierroksemme on ohi. Vuodelta 1640 olevat valtikat valmisti tukholmalainen kultaseppä Mikael Beck. Vastakkaisella seinällä on ainoa muotokuva, joka Turun palosta säilyi. Muotokuvia ovat maalanneet Suomen eturivin taiteilijat Edelfeltistä Järnefeltiin. Taiteilijat pääsivät muotokuvissa näyttämään kykynsä toden teolla, sillä kuka tahansa osaa arvioida teoksen näköisyyttä. . Museoon on koottu kattavasti yliopiston historiaa. Puheenjohtajan selän takana on pääministerinäkin toiminut Edwin Linkomies, joka toimi Helsingin yliopiston rehtorina vuosina 1956–1962. 22 Seuraava ksi saavum me opettajien lehtisaliin, joka ei ole avoinna normaalisti yleisölle. Se esittää Johan Browalliusta, joka toimi 1700-luvulla Turun piispana ja akatemian teologian professorina. Yliopiston muotokuvakokoelmat ovat kansallisesti erittäin merkittävät. Pajari arvioi, että kokoelmaan kuuluu ainakin 700 muotokuvaa. Teksti ja kuvat: Pauli Jokinen Yliopiston taidehistoriallisista kävelykierroksista lisää: kävelykierrokset.wordpress.com Piispa Johan Browalliuksen muotokuva on ainoa Turun palosta säilynyt muotokuva. Yliopiston rehtoreista, professoreista, kanslereista ja muista tärkeistä henkilöistä on maalattu muotokuvia. Ensin tutustumme Turun akatemian valtikoihin, jotka Edelfelt oli maalannut teokseensa Turun akatemian vihkikulkue. Snellman katselevat seinältä, kun opettajat seurustelevat salissa. Sieltä löytyy myös esineitä, joihin Pajari viittasi kierroksemme aikana. Maalauksen on tehnyt maamme ensimmäisiin naistaiteilijoihin lukeutuva Margareta Capsia ja teos on noin vuodelta 1750. Nyt se on yliopiston museossa. Museossa on myös kopio sodassa tuhoutuneesta Järnefeltin Aurora-seuraa kuvaavasta freskosta, joka oli juhlasalin seinällä. Kokoelmassa on myös keisareitten muotokuvia, Pajari kertoo. Wäinö Aaltosen tekemä reliefi tuhoutui sodassa. Vitriinissä olevia valtikoita käytetään edelleen akateemisissa kulkueissa, yliopiston avajaisissa ja promootioissa. Pajari vie meidät seuraavaksi päärakennuksen uudelle puolelle, jossa sijaitsee konsistorin istuntosali eli Consistorium. Museo täynnä historiaa Lopulta kierroksemme päättyy yliopiston päärakennuksen uudella puolella sijaitsevaan yliopistomuseoon. Seinällä on tuttuja nimiä historiasta: Pietari Brahe, Aleksanteri III ja piispa Isaacus Rothovius. Pajarin työt kuitenkin jatkuvat, sillä hän on järjestämässä opastettuja kävelykierroksia yliopiston tiloihin. – Vaikka muotokuvia usein ylenkatsotaan, niin muotokuvamaalaus on ollut ihan varteenotettavaa taidetta. Salin seinille on ripustettu muotokuvia. Muotokuvakokoelma jatkuu siellä. Oppaina toimivat taidehistorian opiskelijat. Turun palosta selvisi vain yksi muotokuva, loput tuhoutuivat. Lehtisalissa on kymmenisen muotokuvaa. Pajari lupaa, että näemme tämän palosta selviytyneen maalauksen, kun myöhemmin saavumme museoon. Pelkkä raha ei ollut motivaation lähde, Pajari uskoo. V. Yliopiston muotokuvakokoelmat ovat kansallisesti erittäin merkittävät.. Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja J. Avoimet ja ilmaiset kierrokset alkavat kesäkuussa ja jatkuvat elokuun loppuun
Jean Sibeliuksen sopraanolle ja orkesterille säveltämän sävelrunon Luonnotar op. Meklari otti asiakkaaseen saman tien yhteyttä ja kertoi tälle puhelimitse heidän tekemästään löydöstä. 70 orkesterija pianopartituurin alkuperäiskäsikirjoitukset sisältyvät Kansalliskirjaston Sibelius-kokoelmaan. Myöskään se, että kotien omistajien omaisilla ei ole asiasta mitään tietoa, ei ole mikään yllätys. . Ravintoloitsija Carl Kämp rakennutti Esplanadin varrelle hulppean Theodor Höijerin suunnitteleman loistohotellin, joka avattiin lokakuussa 1887. Meklari Mika Sirén kertoo, että rahaa löytyy melkeinpä joka kuukausi, vain summa vaihtelee. Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa. Kyseessä on ensimmäinen Sibeliuksen kokonaisesta orkesteriteoksesta julkaistu näköispainos eli faksimile. Harvinainen 1860-luvulta peräisin oleva 2-penninen on myyty jättisummalla huutokaupassa. Konsernin kansainvälisesti tunnetuin hotelli on vuonna 1887 perustettu legendaarinen Hotel Kämp. Teos ilmestyi säveltäjän elinaikana ainoastaan versiona sopraanolle ja pianolle. Kolikko myytiin peräti 17 000 eurolla yksityishenkilölle Huutokauppa Helanderilla. Nimittäin 12 500 euroa riihikuivaa käteistä. Taide on aina ollut tärkeä osa perinteikkään hotelli kämpin historiaa. Julkaisun esipuheen ja kommentaarin on laatinut Kansalliskirjaston Sibelius-tutkija Timo Virtanen. Myytävässä kaksipennisessä on vuosiluku 1866 ja helminauha. Pitkän historiansa saatossa hotellista on tullut kohtaamispaikka taiteen ja kulttuurin vaikuttajille. Kämp rikastuttaa nyt kulttuuriperintöään juuri hankitun suomalaisen Imprimo-taidekokoelman myötä ja päivittää samalla deluxe-hotellihuoneet uudistamalla niiden ilmeet. – Se on myös suurin summa jonka olemme koskaan löytäneet sanoo Helanderin meklari ja toimitusjohtaja Mika Sirén. euroa. Sibeliuksen Luonnottaren alkuperäiskäsikirjoitukset julkaistaan näköispainoksena Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi. Meklari kehottaakin kaikkia asian kanssa painivia olemaan ”siivoamatta” kuolinpesiä tai muuttoirtaimistoja ennen asiantuntijan paikalla oloa. Kämp Groupissa työskentelee noin 350 henkilöä ja sen liikevaihto vuonna 2014 oli noin 50 milj. Se on summa jonka Helanderin työntekijä Armands Krumis löysi hiljattain lauantaina eräästä turkulaisesta kodista. Helanderin mukaan kolikkoja löytyy Suomesta arviolta 3–5 kappaletta. Peräti 12 500 euroa 500 euron seteleinä. 12 500 euroa 500 euron seteleinä. Sibeliuksen koottuja teoksia julkaisevat yhteystyössä Kansalliskirjasto, Sibelius-Seura ry/Sibelius-Samfundet rf sekä kustannusyhtiö Breitkopf & Härtel (Wiesbaden). Luonnottaren kriittinen editio julkaistiin 2003 Sibeliuksen koottujen teosten sarjassa. . Luonnottaren orkesteripartituurin käsikirjoituksen pelättiin tuhoutuneen joulukuussa 1943 Leipzigin pommituksissa, jotka tuhosivat Sibeliuksen kustantajan Breitkopf & Härtelin toimitilat, mutta alkuperäinen käsikirjoitus olikin Suomessa, Kalevalaseuran hallussa. 23 Sibeliuksen Luonnottaren käsikirjoitukset näköispainoksena 2 pennin kolikko myytiin jättisummalla Sibeliuksen Luonnottaren alkuperäinen käsikirjoitus julkaistaan näköispainoksena. 2-penninen oli arvokkaampi kuin uskottiinkaan. Summana se on silti suurin koskaan Helanderin historian aikana löydetty rahamäärä. – Siinä saattaa lentää pahimmassa tapauksessa tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja roskiin. . Sibelius yritti saada teoksen painetuksi Saksassa, mutta ensimmäinen maailmansota esti orkesteripartituurin julkaisemisen. Asiakkaalla ei ollut rahasta mitään tietoa. Rahan löytäminen ihmisten kodeista ei ole sinänsä mikään yllätys, vaikka toisin voisi kuvitella. Sibelius sävelsi Luonnottaren kesällä 1913 sopraano Aino Acktélle, joka kantaesitti teoksen Gloucesterissa Englannissa. Kämp Group on suomalainen hotellikonserni, johon kuuluu joukko Helsingin maineikkaimpia hotelleja ja ravintoloita sekä Kämp Spa. Meklari Mika Sirén sekä kaksi työntekijää Armands ja Janis olivat aivan tavallisella keikalla tyhjentämässä erästä kuolinpesää, kunnes Armands teki yllättävän löydön. Nykyisin käsikirjoitukset ovat osa Kansalliskirjaston Sibelius-kokoelmaa. . Hotelli Kämp hankki Imprimotaidekokoelman . Enkä tarkoita tällä vain riihikuivaa rahaa, vaan esineitä. Luonnottaren faksimilepainos ilmestyy Sibeliuksen koottujen teosten erikoisniteenä, ja sen julkaiseminen liittyy Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlavuoteen. Orkesteripartituuri julkaistiin vasta 1981, näköispainoksena tuntemattoman kopistin 1945 tekemästä partituurista. Raha on lyöty Tukholmassa vuonna 1863. Etukäteen arvioitiin, että kolikko olisi useiden tuhansien eurojen arvoinen. Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.
Ruukin myötä Ruotsista 1600-luvun puolivälissä teh. Mustion Linna yksi Suomen upeimmista kartanoista puisto, johtuu siitä, että Suomen teollistuminen alkoi sieltä: kylään perustettiin raudansulattamo, kun Mustioon perustettiin Suomen ensimmäinen ruukki jo vuonna 1560. Sisustus on pääosin 1700-luvun lopun kustavilaista tyyliä. Se, että pienessä kylässä on niin loistelias Linna ja linnanUusklassisen tyyliin kustavilaisesti sisustetun linnan pinnat ja esineistö enimmäkseen 1700-luvulta Mustion Linna Raaseporissa on lajissaan upea harvinaisuus Suomessa: se on Suomen suurimpia ei-kirkollisia puurakennuksia. 24 Pienessä länsiuusimaalaisessa Mustion kylässä, nykyisessä Raaseporissa, sijaitsee Mustion Linna, joka on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus sekä yksi arvokkaimmista suomalaiskartanoista
Tyylien sekoitusta Yli kymmenen vuoden ajan rakennetusta linnasta tuli lähinnä ruotsalaisen Erik Palmstedtin Patruunan työhuoneessa nykyisiin omistajiin kuuluvan Maria Linderin takana on seuraavat maalaukset: hänen isänsä, 86-vuotiaan omistajan Magnus Linderin muotokuva, Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Magnuksen isän velipuolesta, Hjalmar Linderistä (oikealla keskellä), Albert Edelfeldtin hänen Emilie-sisarestaan (vas.) sekä Preussin kuningatar Louisesta (oik.). Sisustus edustaa kokonaan kustavilaista aikaa. Viimeksi mainittu kuului Stjernvallien sukuun, joten hän muutti vanhempiensa kuoltua Pietarissa tätinsä Aurora Karamzinin luo Träskändan kartanoon Espooseen. Linnaan tuli ensimmäisenä Suomessa kaksinkertaiset suupuhalletusta lasista tehdyt ikkunat, joista osa on vielä jäljellä juhlasalissa yläkerrassa. Mustion kartano on tyyliltään ranskalais-uusklassistinen ja italialainen uusantiikkinen. Lisäksi alkuperäisesineistöön kuuluu myös punaisessa salongissa oleva taulu, hollantilaisen Paschin muotokuvamaalaus Fredrik I:stä, Kustaa III:n isoisästä. – Ruotsin Smålannista kotoisin ollut vuorimestari Magnus Linder tuli tarkastamaan ruukkia ja rakastui ruukin patruunan tyttäreen Anna Christina Kreij´hin. Kaakeliuuni ei ole alkuperäinen. Myös sodan ajaksi esineistöä vietiin täältä turvaan, Maria Linder kertoo. dasomistus siirtyi Ruotsin kuninkaalta suomalaisten yksityishenkilöiden haltuun. Maria Linderin mukaan syy puun valitsemiseen rakennusmateriaaliksi johtui omistajien terveydellisistä syistä. 25 Mustion Linna yksi Suomen piirustusten mukaan tyyliltään ranskalais-uusklassistinen ja italialainen uusantiikkinen. Hän jäi seudulle ja hänen samanniminen poikansa rakennutti linnan vuosina 1783–1792, yksi linnan nykyisistä omistajista, opas Maria Linder kertoo. Rakentajina olivat ruotsalaiset mestarit ja myös suomalaisia käsityöläisiä. – Alkuperäisiä esineitä on jäljellä hyvin vähän sukupolvenja omistajavaidosten takia. Museovirasto teki ja auttoi restaurointityön rahoittamisessa vuosina 1986–1996, Maria Linder kertoo 1700-luvun asuun pukeutuneena, viehättävänä linnanrouvana. Huoneessa on vanhaa kirjallisuutta, asiakirjoja ja kaksi samanlaista lipastoa toisiaan vastapäätä. Arvokasta alkuperäisesineistöä Alkuperäiseen esineistöön kuuluu myös kuninkaan huoneen 1700-luvun sänky. Böömiläinen kristallikruunu 1700-luvulta.. Sisustus jälleen kustavilaiseksi Lähes kaiken muun esineistön on hankkinut Magnus Linder, Maria Linderin isä, pääosin Ruotsista ja helsinkiläisen antiikkikauppias Arthur Aminoffin liikkeestä. – Hän tahtoi sisustaa linnan sen rakennusajan alkuperäiseen asuun, kun osti sen erittäin huonoon kuntoon menneenä Enso Gutzeitilta 1980-luvulla. Tiedetään, että kaksi Venäjän tsaaria Aleksanteri Ija Aleksanteri II ovat vierailleet Linnassa. Suomalaisen Christoffer Friedrich Schröderin piirtämät pääjulkisivun räystäslinjaa korostavat frontespiisit ja mansardikatto edustavat aiempaa rokokoota
Takki on aito, ja sitä on korjattu Pietarissa, Maria Linder opastaa. Näkymä kartanon juhlasalista. Kustaa III:n maalaus ja uurnakello Yksi Magnus Linderin uusimmista hankinnoista on arvokkain, kullatuin Kolme kruunua -kehyksin varustettu Per Kraftin maalaus Kustaa III:sta kuin kruununa kustavilaistyylille. Lattia on tammesta ja koivusta tehtyä tähtiparkettia, joka on kunnostuksessa vain hiottu ja lakattu – muuten se on kestänyt täysin. Tsaarin aikaa Rouvan salongissa on esillä Hjalmar Linderin isän Constantin Linderin hoviasu. Siinä on marmoria ja se on kullattu. Ainutlaatuinen parkettilattia Vaikka ruukin historia ulottuu jopa 1500-luvulle, kartanotilan kukoistusaikaa oli aika Suomen rikkaimman miehen ja kolmea tehdasta johtaneen Hjalmar Linderin omistuksessa. Carl Anton Linder oli suvun vuonna 1830 sotaansioistaan aateloitu herrasmies. Sisätilojen säilymisen kannalta oli onni, ettei Linna sodan aikaan joutunut venäläisten käsiin, vaan oli kuntoutuskeskuksena ja hoivakotina. Eräs kello on erittäin harvinainen: – Kuten esimerkiksi rouvan makuuhuoneen horisontaalisesti toimiva, marmorista tehty, kullattu uurnakello, joita ei ole edes Suomen kellomuseossa, Maria Linder kertoo. Suurin osa Mustion Linnan sivurakennuksista rakennettiin myös hänen aikanaan.. Hänen muotokuvansa alapuolella, rouvan makuuhuoneessa on harvinainen, horisontaalisesti pyörivä 1700-luvun uurnakello. Symmetriaa säilynyt Työhuoneen parketin lisäksi erittäin hyvin on säilynyt myös rouvan salongin tammesta ja koivusta Alakerran rouvan salongin harvinaisten, säilyneiden alkuperäisten kangastapettien roomalaisia maisemia kuvaavat maalaukset teki Louis-Jean Desprez // Per Sundbergin vuonna 1790. Osan esineistöstä Linderit veivät sodan ajaksi turvaan Ruotsiin. Hänen kaikki kartanonsa käsittivät 64 000 hehtaaria. 26 – Mielenkiintoisin huone on ehkä isännän työhuone, jonka parkettilattia on neljästä eri puulajista eli pähkinästä, koivusta, tammesta ja saarnista tehty parkettilattia. Pietarissa tehdyssä takissa on kullatut, tsaarin merkein varustetut napit ja taskut takana, sillä siihen aikaan herrasmiesten piti pitää kätensä arvokkaasti selän päällä. – Hän toimi Venäjän tsaarin Nikolai II:n edustajana, ”pääministerinä” Suomessa. Kitty ei suostunut paljon vanhemman miehen kosintaan, ja eli elämänsä naimattomana ja matkustellen. Työhuoneessa ovat nykyisen omistajan, Magnus Linder IV:n muotokuva, Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Hjalmar Linderistä ja Albert Edelfeltin maalaus hänen Emelie sisarestaan. Työhuoneessa on myös Hjalmarin sisarpuolen, ”kiihottavan kauniiksi” kuvatun Kitty Linderin muotokuva, joka oli C. Mannerheimin tyttöystävä, jota myös kosittiin. G. Valitettavasti Hjalmarin työpöytää ei ole säilynyt, Maria Linder kertoo
. Maria Linder opastaa ruotsiksi ja englannniksi. Puisto rakennettiin alun perin Gottfried Harzellin suunnitelmien pohjalta barokkityyliin vuonna 1787. lauksia Mustiolta on useita. – Kukaan ei osannut silloin ajaa niitä, joten Hjalmarin piti auton mukana ostaa Ranskasta kuski vaimoineen, Maria Linder kertoo. Maria Linderiä pohdituttaa myös huoneen muotokuvassa olevan Marie Musin-Puskinin ajattelu: häneltä on julkaistu myös 2000-luvulla suomennettu kirja, jossa kartanon rouva ehkä ensimmäisenä feministinä vuonna 1867 ottaa esille naisten osallistumismahdollisuuksia kodin ulkopuoliseen elämään ja sivistykseen. Samaa symmetrian periaatetta Magnus Linder on koettanut vaalia hankkiessaan uudelleen linnan esineistöä: jos vain suinkin on löytynyt kaksi samanlaista lipastoa, ne on hankittu. Alaaulan valokuvassa näkyy Hjalmar Linderin auto, joka oli toinen Suomeen tuotu auto vuonna 1902. Pöydällä on pieni sika, jossa oli painonappi palvelijalle, mutta astioista suurin osa on meillä kotona, Maria Linder sanoo. Sisustus edustaa kokonaan kustavilaista aikaa.. Juhlasali on 1700-luvulla ihaillun trompe l´oeil -symmetrian mukaisesti varustettu kahdella vastakkaisella ovella, mutta kuinka ollekaan, ne ovat kummatkin valeovia, seinämaalauksia. Salia koristaa niin ikään upea, alkuperäinen, böömiläistä kristallia oleva kruunu. Nykyään puisto tarjoaa rauhaa sielulle kiemurtelevine polkuineen, huvimajoineen, romanttisine siltoineen, patsaineen sekä ainutlaatuisine kelluvine lummepolkuineen. Huoneessa on myös arvokas tukholmalaispuuseppä Nils Petter Stenströmin veistämä lipastopari, jonka toinen osa löytyi Ruotsin Bukowskisilta. – Vaikka juhlasalissa toki tanssittiin, mikä näkyy puun sileytenä ja kulumisena, se oli paljon vähemmällä käytöllä isäni aikaan, Maria Linder sanoo. Ala-aulaan on tuotu puutarhasta rapistumasta Fremin hiekkakivestä veistämä Diana, josta on nyt puutarhassa kopio. Fridolf Linder uudisti puiston 1800-luvun lopulla englantilaistyyliseksi puistoksi. Teksti ja kuvat: Mira Piispa Rakentajina olivat ruotsalaiset mestarit ja myös suomalaisia käsityöläisiä. Käsin maalattu kaakeliuuni Kauneimmaksi huoneeksi Maria Linder nostaa keltaisen salongin. Viktor Westerholmin maaYläkerran sinisen huoneen seinällä on sukuun kuuluneen Louis Sparren maalaus Hjalmar Linderistä, joka katkeroitui Suomelle vuonna 1918 puolustaessaan punaisten sotavankien vapauttamista tekemään työtä ja matkusti maailmalle yhdessä venäläisemigranttien kanssa, missä hän tuhlasi kaiken omaisuutensa ja kuoli yksin Marseillessä. Veistoksia ja maalauksia Alaja yläaulat ovat taiteen kannalta myös mielenkiintoisia. Kesällä linnassa on opaskierroksia. Naiskauneutta on esillä myös linnan muissa tauluissa, kuten Magnus Linderin suvusta löytyvän prinsessa von Turn und Taxisin eli hänen tyttärensä Amelie Adlerbergin hahmossa 1800-luvulta: – Hän on baijerilaisessa Nymphenburgin linnassa kuningas Ludvig I:n omien mieltymystensä mukaan valitsemassa 36 maailman kauneimman naisen gallerissa, Maria Linder kertoo. 27 Ihastuttava ruukkimiljöö ja englantilainen puutarha . Sen sijaan Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka -maalauksen hän antoi Ateneumiin. Puista päärakennusta ympäröi yksi Suomen suurimmista, yksityisistä puistoista. Yläaulan seinämaalauksissa ovat kuvattuina linnan rakennusajan elinkeinot: maanviljelys, sotalaitos, metsästys, kaivostoiminta ja seppämestarien työ. tehty tähtiparketti sekä myös yläkerran juhlasalin ja sen vieressä olevan vierashuoneen lattia: ne ovat maalaamatonta puuta. – Ruokasalia käytettiin aina myös silloin, kun isäni asui täällä alle 10-vuotiaana. Tuttu ruokasali Salin toisella puolella on ruokasali, jossa on vitriineissä ministeri Hynnisen hopeakokoelma – haarukat ja veitset olivat tuohon aikaan harvinaisuus. Lattia on niin sanottua köyhän miehen parkettia, koska se on lautalattia, johon on maalattu vinoneliöitä. – Silloin nukuttiin puoli-istuvassa asennossa, sillä ajateltiin, että makuuasennossa sielu voi karata kehosta, mutta tietenkin myös naisten tukkalaitteiden takia, Maria Linder kertoo. Puisto ja Linna sijaitsevat lähellä vanhaa, viehättävää Mustion ruukkikylää. Kauneutta ja kummitus Sinisessä makuuhuoneessa on linnan oma kummitus yksi talon vaimoista, ja kuninkaan sängyn ohella toinen alkuperäinen 1700-luvun empiirisänky. Hän istutti puistoon monia eksoottisia, Suomessa epätavallisia puita, kuten korkkipuu ja amerikkalaisia saksanpähkinöitä, jotka tuottavat hedelmää. – Siellä on säilynyt alkuperäinen, tukholmalaisvalmisteinen Mariebergin kaakeliuuni, jonka kaikki kukkakoristeet on maalattu käsin, Maria Linder kertoo. Monet perinteiset okrankeltaiset ja punamultaiset rakennukset ovat peräisin rautaruukin ajoilta
Ne kertovat kirkkokansalle kristillistä pelastushistoriaa. Maalaukset ovat toteuttaneet suomalaiset käsityöläiset al secco -tekniikalla eli kuivalle laastipinnalle maalaten. Katossa (vas.) Jeesus-lapsi kuuntelee rintansa paljastavaa äitiään, joka rukoilee paholaiselle itsensä luvanneen nuorukaisen puolesta. Lohjalla maalaukset ovat erityisen runsaita, ja niissä keskitytään Raamatun ja kirkon historian henkilökuvaukseen. Ne ovat suomalaista käsityötä, ja kuvaaiheet on valittu kristillisestä pelastushistoriasta erityisen paljon Neitsyt Mariaa painottaen. Tutkijat näkevät eniten yhtäläisyyttä Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon, joka oli tärkein SuoKeskiajan lopusta peräisin olevat Lohjan Pyhän Laurin kirkon kalkkimaalaukset ovat poikkeukselliset runsaat. Runsasta henkilökuvausta Maalauksilla on ollut erityisesti liturginen tehtävänsä. Maavärijauheet sekoitettiin kalkkiveteen, mutta kuitenkin ne ovat kestäneet aikaa, ja ne on pystytty 1960-luvulla restauroimaan näkyviin lähes kaikkialta. 28 Vuosien 1502–22 välillä syntyivät 1400-luvun lopulla, Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen kolmannen eli Uudenmaan rakennusaallon aikana, rakennetun Lohjan Pyhän Laurin kirkon maalaukset sen kalkkiseinille. Uhkapeliä pelataan aivan ylhäällä ja oikealla soitetaan sielunkelloja.. Neitsyt Maria kuuluu kuvaan Lohjan Pyhän Laurin kirkon kalkkimaalaukset kertovat pelastushistoriaa Suomen kirkot Oven yläpuolella on joulun tapahtumat; ylimmässä kuvassa ihmiskunta rukoilee taivaassa olevaa Neitsyt Mariaa kiirastulessa olevien puolesta
Lähteen seireeni ja lintua suussaan kantava kissa tai kettu on tulkittu synnin ilmentymisiksi. Luultavasti rahoittajia olivat joka tapauksessa Tottsuvun edustajat, joilla on osuutensa myös Hattulan ja Hollolan kirkoissa.. Kirkkoa ja myös maalauksia rahoittivat merkittävästi myös yksityishenkilöt, ja maalarit todennäköisesti toteuttivat heidän toiveitaan luoden kompromissin kirkkoherran, Turun tuomiokapitulin ja piispojen kanssa yhdessä. on mielenkiintoista arvella sitä, miksi juuri tietyt pyhimykset, joista on olemassa usein hyvinkin veriset marttyyrilegendat, on valittu kuvattaviksi ja monesti myös saamaan sivualttarit. Pohjoisseinän kertomus Pyhästä Kristoforoksesta on osittain tuhoutunut ikkunoita suurennettaessa, mutta yhdellä seinällä on hänestä kirkon suurin henkilökuvaus. Alhaalla on paholaisen tai pedon kasvot sulkakynä ja pergamentti apuvälineinään. Arkkienkeli Mikaelia kuvataan punnitsemassa ihmissieluja tuomiopäivänä ja hänen alleen, yhden vihkiristin yläpuolelle naisten mariaanisen luostarisääntökunnan perustanut Pyhä Birgitta sekä hänen tyttärensä Katariina Vadstenalainen. 29 men pyhiinvaelluskirkko, jopa kansainvälisesti. Paratiisikuvaan on sovitettu Eevan syntyminen, Jumala yhdistämässä ensimmäiset ihmiset avioliiton vertauskuvana sekä vielä syntiinlankeemus. Heistä Ihmiskunnan historian alku luomisessa on kuvattuna niin, että ylinnä on Jumala kahden enkelin seurassa. Koska keskiajalla Suomi oli roomalaiskatolista aluetta, Raamatun henkilöiden lisäksi kirkkoon on kuvattu myös muita kirkon historian ja legendakertomusten pyhimyksiä. Jo asehuoneen seinillä varoitetaan paholaisten houkutuksista ja töistä, mutta ihmiset joutuvat taisteluun paholaisen kanssa myös 12 vihkiristillä sakramentaaliseen käyttöön pyhitetyssä kirkossa sisälläkin: sisäänkäynnin ympärillä olevissa holveissa on myös kuvattuna pahoja tekoja, kuten uhkapeli
Päivi Setälä on kertonut myös tiedosta, että seudun ihmisillä on ollut yhteyksiä Naantalin birgittalaisluostariin, jonka hurskauselämä toiminta-aikanaan ennen usJeesuksen yksinäinen tuskanrukous Getsemanen puutarhassa on harvinainen kuva-aihe Suomen kirkoissa, yläpuolella on Herodeksen Beetlehemissä toteuttama lastenmurha. Pyhä Birgitta ja hänen tyttärensä, kunnioitettu abbedissa Katariina Vadstenalainen ovat keskeiselle paikalle kuvattuina. Kuvan valinnan taustalta voi löytyä legendan pelastushistoriaa kuvaava merkitys; onhan pyhimyksen olkapäillä Kristus. Näin on etenkin pelkästään dekoratiivisissa holvikoristeluissa ja varsinaisten henkilökuvien välissä olevissa kuvissa, kuten köynnöksissä ja ruusukkeissa, mutta myös siinä, että renessanssityylisesti painotettiin henkilökuvausta. Vaikutus lännestä ja Ruotsista voisi olla myös yksi syy siihen, että harvinaisista pyhimyksistä on kuvattuina läntisessä PohjoisEuroopassa vaikuttaneita pyhimyksiä, Botvid ja Brenda. Alla rukoilevat avoimin hiuksin kuvattu Neitsyt Maria ja Johannes Kastaja. Myös Pyhää Henkeä ja marttyyrineitoja on kuvattu erityisen runsaasti. Jeesuksen rukous Getsemanessa on yleisesti harvinainen aihe, mutta kärsimyshistoriaa on kuvattuna muutenkin – lieneekö tämäkin Naantalin birgittalaisluostarin vaikutusta Lohjalla. Punaisen ja vihreän sävyjä on paljon. Maria-sivualttarin jäänteitä on myös löytynyt. Auttavat pyhät Lukuisat seinien ja kattoholvien Maria-maalaukset sijaitsevat lisäksi kirkon paraatipaikalla eli etelälaivassa – tavallisesti naiset sijoitettiin tuon ajan kirkoissa huonoimpaan ilmansuuntaan, pohjoiseen. Mestarin kädenjälki näkyy varjostuksissa ja hienoissa kasvonpiirteissä. . Mariaa kunnioitettiin pyhänä ja Lohjan kirkko on aivan selvä mariaaninen kirkko. 30 Mariaanisuus birgitoilta. Teksti ja kuvat: Mira Piispa Lähde: Lohjan kirkko. Enkeli auttaa alakuvassa pelastetut haudoista ja paholaiset vetävät kadotetut helvetin kitaan. konpuhdistusta painotti Marian roolia pelastushistoriassa sekä Jeesuksen kärsimyshistoriaa. Viimeisen tuo mion kuvauksessa on myös Maria yhdessä Johannes Kastajan kanssa rukoilemassa armoa kadotetuille. Vaikutteita on kuitenkin nähty tunnetun ruotsalaisen kirkkomaalari Albertus Pictorin maalauksiin sekä Ruotsin Mälarin alueen maalareiden tyyliin. Yleisiä malleja ja omaperäistä Oletetaan, että maalaukset on tehty mallikirjojen kuvia seuraamalla, mutta niitä on Euroopassa ollut lukuisia, joten mallien jäljille päästään tuskin koskaan. Hänen suustaan nousevat autuaitten puolelle armon lilja ja kadonneiden puolelle vanhurskauden miekka. Seiniin kuvattu pelastushistoria päättyy itäseinällä viimeiseen tuomioon: Enkelien puhtaltaessa kuolleet heräävät ja Kristus on kuvattuna maailman tuomarina sateenkaarella. Lohjan maalauksissa on paljon myös omaperäistä, luovaa, humorististakin. Rakennushistoria, maalaukset ja sisustus, 1990.. Ne kuvaavat legendoja Marian vanhemmista, elämäntarinasta, ihmetöistä, näyttäytymisestä ihmisille ja viimeiseksi suojelevaa viittaa ihmiskunnan yllä pidellen. Asehuoneen länsiseinään on maalattu sekä miesten että naisten sortuminen paholaisen kiusauksiin: paholaisen apuna voin kirnuamisessa ja hevoskaupoissa. Kirkon nimikkopyhimys on Pyhä Lauri, joka kuvataan etelälaivan holvimaalauksessa jakamassa leipää löyhille ja toisessa pariloitavana marttyyrina. Kaikista suurin ihmishahmo on juuri pyhimys: Kristoforos pohjoisseinän keskimmäisessä holvivälissä
Ranskalaisvieraamme Elisabeth DavyBouttier puolestaan tarjoaa shamppanjankeveitä unelmia taiteen ystäville. Supersuosittuja Tinga Tinga -taideosuuskunnan maalauksia on tarjolla “heti mukaan” – mutta vain rajallinen määrä. Sydämeni laulu – Naivistien 27. Koko Suomi juhlii kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivää, eivätkä naivistit jää kekkereistä pois! Monet taiteilijoistamme ovat löytäneet inspiraationsa sekä Sibeliuksen sävelistä että mestaria lähellä olleesta luonnostakin. – Silti valolla on aina varjonsakin. Mukana on grafiikkaa, akvarelleja, tekstiilitöitä, keramiikkaa, veistoksia ja maalauksia. Inkoon Galleria Karaijan kesänäyttely Lapsuuden kesät herättää yleisössä paljon ajatuksia, muistoja ja tunteita. Bukowskis Market tarjoaa laajan ja monipuolisen valikoiman antiikkia, designia, taidetta sekä sisustusesineitä. Perinteinen huutokauppatalo Bukowskis on päättänyt järjestää tästä vuodesta alkaen kaikki Helsingin huutokaupat nettihuutokauppoina. Bukowskin asiantuntijat ovat tarkastaneet kaikki myytävät esineet ja ne voi myös nähdä toimipisteissä Helsingissä, Tukholmassa, Göteborgissa, Malmössa ja Norrköpingissä. Arvokas rakennus on 1800-luvun puolivälissä rakennettu pappilan entinen kivinavetta, vain kivenheiton päässä Inkoon keskiaikaisesta harmaakivikirkosta. Naivistit Iittalassa kunnioittaa Martti Innasen elämäntyötä kuvataiteilijana näyttelysalissa Mestarin muistolle – Martti Innanen 1931–2014. – Täältä löytyy uniikkeja ja laadukkaita lahjaesineitä kesän juhliin sekä persoonallisia sisustusja käyttöesineitä kotiin ja mökille, Lassila vinkkaa. Lasinkeräilijöiden odottama Modern+Contemporary -huutokaupan nettiluettelo julkaistaan 2.4. Suomalaisen naivismin kärkinimien lisäksi mukana on herkullisia makupaloja Puolasta, Sloveniasta, Serbiasta ja Liettuasta. Galleria Karaija sijaitsee Inkoon kirkonkylässä, noin 50 kilometriä Helsingistä länteen, historiallisen Kuninkaantien varrella. Ainutlaatuista, lähes 30 teoksen kokonaisuutta ei nähdä muualla. Karaijassa on pysyvästi esillä laaja taiteen ja taidekäsityön valikoima, josta osa on myös mukana Taidelainaamossa. Yleisön pyynnöstä AulaGalleriassa on myös kuumia värejä ja rytmejä Afrikasta. Joulukuussa naivistisen taiteen ystävät saivat kuulla suruviestin suomalaisen taiteen suuren satiirikon Martti Innasen poismenosta. ja Taiteiden päivä 15.8. – Perinteisen kesänäyttelyn tapaan tarkoituksena on tarjota ennen kaikkea jotain positiivista, iloa ja voimaa näyttelyn kävijälle, kertoo galleristi Maarit Lassila. Jälkimmäinen myydään näyttelystä kesän aikana tarjousten perusteella. Korkeatasoisen ja värikkään näyttelyn teema on Musiikki. Naivistit Iittalassa elää vahvasti mukana suomalaisessa kulttuurikesässä. bukowskismarket.com. Näyttelyssä on esillä yli kymmenen taiteilijan töitä. Bukowskis Market tarjoaa nykyaikaisen tavan tehdä ostoksia; jossa yhdistyvät verkkohuutokauppa ja perinteisen huutokaupan jännitys, asiantuntemus ja laatutakuu. Ensimmäinen huutokauppaluettelo julkaistaan 16.3. www.karaija.com Iittalan kesä soi Kullervosta Gunnar-pässiin! laadukkaan esineistön verkkohuutokauppa. Gallerian yhteydessä sijaitseva Karaijan Kammari on omistettu korkealaatuisille kotimaisille sisustustekstiileille, vaatteille ja asusteille. Valikoimiin kuuluvat laadukkaat kotimaiset taideja taidekäsityöesineet, kortit ja taidesekä luontokirjat. Lasikulhot: Mafka, Marja Hepo-Aho. Muistosalin näyttelyssä ovat esillä niin Innasen ensimmäinen teos vuodelta 1963 kuin viimeiseksi jäänyt maalaus joulukuulta 2014. www.mafka.fi. Bukowskis lopettaa perinteiset Helsingin huutokaupat . Huutokauppaluettelot julkaistaan osoitteessa www. Galleria Karaijassa järjestetään erilaisia tapahtumia kesän aikana: Meri ja musiikki kamarimusiikkikonsertti14.6., Inkoon päivä 27.6. Haluamme tarjota yllätyksiä ja sekoittaa tyylejä rennolla mutta korkeatasoisella tavalla. Näyttely on esillä 23.5.–24.8.2015. On myös mahdollista käydä paikalla ja tavata asiantuntijoita arvioinnin tai neuvojen saamiseksi. Bukowskis on Pohjoismaiden johtava huutokauppakamari, jonka puolalainen aatelismies Henryk Bukowski perusti vuonna 1870. . Näyttely tarjoaa aikamatkan lapsuuden maisemiin ja tunnelmiin. 31 . Osoite: Bollstantie 5, Inkoo. ja se on Vintage & Fashion -huutokauppa. kesänäyttely koputtelee jo Iittalan tutun puukoulun ovella. Bukowskis Market on Suomen ja Ruotsin suurin Lapsuuden kesät -näyttely Galleria Karaijassa . Kammarin aarteisiin kuuluvat myös käsintehdyt korut ja kierrätystaide. Galleria Karaija on avoinna ti-pe 11-18, la-su 11–16 ja heinäkuussa myös maanantaisin klo 11–18
Viktoria-vaunut Vaanilan isännille ja kunniavieraille laten ja mäkisten seutujen mäet olivat paikoin hyvin jyrkkiä. Talvisaikaan teitä ei välttämättä aurattu, joten jollei silloin kävelty, mentiin reellä. Tiet olivat kapeita polkuja, joita saattoi taivaltaa jalan ja ratsain. Viktoriaja jahtivaunut ovat koristeellisemmat. Jos menopelejä käytettiin, niistäkin saatettiin joutua nousemaan: sillat olivat heppoisia kapulasiltoja, joet ylitettiin kahSäätyläiset kulkivat komeissa hevosmenopeleissä, trilloissa, vaunuissa ja rattailla Lohjan museossa on Vaanilan kartanon 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kaksija nelipyöräisten vaunujen ja ajelurattaiden kokoelma. Polkupyörä tuli maaseudulle vasta 1920-luvulla ja vaikka autoja oli, niitä pidettiin pelottavina. Kaupungeissa ei saanut ajaa valoisanakaan aikana yli 15–20 km/h, ja linja-autoja alkoi olla vasta niin ikään 1920-luvulla. Talvella matkantekoa jouduttivat mahdollisuus käyttää jäätyneitä vesireittejä hiihtäen tai hevosmenopeleillä.. 32 Entisaikana eli ennen 1950-luvun autojen yleistymisen aikaa menopelit kesäaikaan olivat kansalla valtaosin apostolinkyyti eli tarpominen jalkaisin ja säätyläisillä hevosvetoiset trillat, kiesit, vaunut ja kärryt. Useat niistä ovat venäläistai saksalaisvalmisteisia
Kuomu, särmi ja lokasuojat ovat mustaa nahkaa samoin kuin takaistuimen ja strapontinin päällys. Vaanilan kartanon hankinnat on suureksi osaksi tehty ilmeisesti Venäjällä tai Saksassa. Ne on maalattu vihreänmustiksi, niissä oli musta nahkapeite.. 1800-luvun lopusta tai 1900-luvun alusta peräisin olevissa vaunuissa on vanhantyyppinen akselien laakerointi. Kuskille ja takana istujille on mustat, nahkaiset jalkapeitteet, joissa on tummansiniset kangasvuorit. Uudenaikaisempia, lehtijousisia Heitmannien ajokalukokoelmaan kuuluu 1800–1900-lukujen taitteen kalustoa, joista osaa on käytetty vielä 1950-luvulla. Kori on keltaiseksi ehkä myöhemmin maalattu päätelleen maalin hyvästä kestävyydestä. Komeimmissa trilloissa eli nelipyöräisissä juhlavaunuissa, niin sanotuissa Viktoria-vaunuissa, on lehtijousten lisäksi xjouset takana. Museolla on hallussaan lohjalaisen Vaanilan kartanon lesken Bertha Heitmannin ja kunnallisneuvos Carl Heitmannin omistuksessa olleiden 1800–1900-luvun ajokalujen ja maataloustyövälineiden ja -koneiden kokoelma yli sadan vuoden ajalta. Nelipyöräiset trillat olivat harvinaisia statussymboleita. – Joukossa ei ole enää 1800-luvun alkupuoliskon kiesejä, joissa jouset olivat rautaisia tai puisia jousia, joita täydennettiin notkuvilla nahkahihnoilla, vaan nämä on varustettu vastakkaisilla lehtijousilla, Leena-Maija Halinen kertoo. 170 cm korkeat metsästyseli jahtivaunut tai -kärryt eli sarabaani on 170 cm korkea ja 140 cm leveä. – Täällä Etelä-Suomessa menopelit olivat suhteellisen yksinkertaisia. Vaanilan apukiesejä on käytetty paljon, ehkä 1920tai 30-luvulta jopa 60-luvun lopulle saakka. Kiesejä hankkivat ensin säätyläiset, sitten myös varakkaammat talonpoikais talot. 33 Viktoria-vaunut Vaanilan isännille ja kunniavieraille Etenkin kaupunkiin ja kirkkomatkoille 1700-luvulta tunnetaan Suomen länsiosista kaksipyöräiset, kevyet rattaat eli kiesit. Kuuluisia Viktoria-vaunun rattaat ja runko ovat mustia, korin alaosan pohja on maalattu tummanvihreäksi, reunalistat mustiksi. Kuomu ja ajajanistuin on verhoiltu tummanvihreällä kankaalla. Niillä tehtiin ennen muuta kaupunkija kirkkomatkoja. Ne ovat kaikki tilaustöitä – vaunusepän ammattikunta oli aivan omansa. Kun elettiin tsaarin vallan aikaa, Viktoria-vaunujen oli tarkoitus jäljitellä Napoleonin matkavaunuja, joilla hän suunnitteli Venäjän matkaa. Ajelurattaat ja -vaunut sekä sarabaanit eli metsästysvaunut tai jahtikärryt oli korkeintaan maalattu jollain yhtenäisellä värillä, museoamanuenssi Leena-Maija Halinen Lohjan museosta kertoo. Ne ovat peräisin 1800-luvun lopusta tai 1900-luvun alusta
Vaanilan kartanon muodosti rusthollari Heikki Heikinpoika (Wanberg) eli Vaanila 1600-luvulla Hiidenveden lounaisosassa olevan lahden pohjukan reunalle. Monitoimimies Heitmann oli Nuutajärven ja Königstedtin lasitehtaiden johtaja, joka perusti Vaanilan kartanon maille sanatorion, jonka pienelle osalle potilaista isäntä tarjosi ”kuntoutuksen” näiden varattomuuden tähden maksuttomana. Asianmukainen pukeutuminen osa matkaa Tapana oli, että ajeltaessa kuskilla oli kesällä valkoinen, kultanappinen takki ja talvella mantteli. Mustissa, nahkaisissa jalkapeitteissä on tummansiniset kangasvuorit. Siinä on kirkkaanpunaiset ja vaaleanruskeat koristeviirut. Takaistuimen ja strapontinin päällys on mustaa nahkaa. Lattialla oli kelta–punainen nukkamatto. Kuomu, särmi ja lokasuojat ovat mustaa nahkaa. Niissä oli enemmän koristemaalauksia ja ylellisempiäkin verhoilukankaita. Tapana oli, että ajeltaessa kuskilla oli kesällä valkoinen, kultanappinen takki ja talvella mantteli.. Vuodesta 1879 kartanon osti Saksan Westfalenissa syntynyt kunnallisneuvos Carl Heitmann. Vuonna 1880 kuollut Lohjan kirkkoherra, rovasti Gustav Fredrik Helsingius saikin Atlantic Carriagesin etiketillä varustettujen, ilmeisesti Saksaan tuotujen, 140 cm korkeiden ja 160 cm leveiden, kaksipyöräisten ajelurattaiden kori on vihreänmusta. Tilasta on tietoja jo vuodesta 1402. Rattaat ja runko ovat mustat. Vaanilan pinta-ala oli Heitmannin aikaan noin tuhat neliökilometriä ja siihen kuului kuusi torppaa. Lohjan museon ulkorakennukset, joissa on muun muassa kulkuneuvoja ja maatalousesineistöä, ovat avoinna vanhan pappilan alueella vain kesäisin. Hän oli talonpoikaissäädyn merkittävin edustaja valtiopäivillä. Verhoilussa on käytetty reunanyöriä, kapeaa reunanauhaa ja leveää reunanauhaa. Koristukseen kuuluvat myös vinoruudut ja sini–vihreät värit. 34 Mikä Vaanila, kuka Heitmann. . Lähteet: Lohjan museon opastustaulut ja kokoelmaluettelot. Korin alaosan pohja on maalattu tummanvihreäksi, reunalistat mustiksi. Kunniavieraille koristeellisempaa Viktoria-vaunut oli tarkoitettu isännille, kartanon kunniavieraille ja juhliin. Kuomu ja ajurin istuin on verhoiltu tummansinisellä kankaalla. Lohjan kotiseutulehti. suomalaisia vaununtekopaikkakuntia olivat Karjalan kannaksen Valkjärvi sekä Pohjanmaan Kurikka ja Tuulos. Kirkhakkinen. Kartanon päärakennuksen vanhimmat osat ovat Wanbergin ajalta, mutta sitä on muutettu tyyliltään ja laajennettu moneen kertaan
Teksti ja kuvat: Mira Piispa 1880-luvulla isäntä Heitmann itse kävi hakemassa Saksasta kirkkoja kokousmatkojaan varten kaksipyöräiset ajelurattaat.. Ruumisvaunut vuosikymmeniä käytössä Lohjan museolla on myös kirkkorekiä sekä ruumisvaunut. – Ne sekä kuljettajan vaatteet on kuitenkin lahjoittanut museol le yksityishenkilö, mutta ne liittyvät sillä tavoin Vaanilaan, että niissä on 7.5.1907 kuljetettu kirkkomaahan haudattavaksi Heitmannien 17-vuotias poika. . Ajelurattaiden pitkä matka Trillojen lisäksi Vaanilassa oli myös tavallisia ajelurattaita, joissa oli kaksi pyörää ja niitä vetämään tarvitsi valjastaa vain yksi hevonen. Atlantic Carriagesin etiketillä varustetut rattaat on komeasti somistettu: istuin on pehmustettu ja päällystetty ruskealla vakosametilla. Hän oli vastannut, ettei hän edusta maanteillä. Kaupunkien 1800-luvun puolivälistä yleistyneet vossikat olivat virka-asuisten vuokra-ajureiden kuljettamia. Niillä on kuljetettu myös Vaanilan kartanon omistajien 17-vuotiasta poikaa vuonna 1907. Käytössä ne olivat kuitenkin 50-luvun loppuun saakka. Niissä on edessä pienet Cjouset ja takana yksinkertaiset, vaakasuorat jouset. 1900-luvun kirkkoreki on Lohjan Karstun kylästä maanviljelijä Verner Strodellin lahjoitus. 1880-luvulla isäntä Heitmann itse kävi hakemassa Saksasta itselleen kirkkoja kokousmatkojaan varten hampurilaisen tehtaan ilmeisesti anglosaksisesta maailmasta tuomat, kaksipyöräiset ajelurattaat. Vainajat tuotiin kotien aitoista niillä kirkkoon. Mustien vaunujen arkkua ovat peittäneet ruskeat, tupsuilla varustetut verhot. Lohjan seurakunnan ruumisvaunut ovat olleet käytössä vuosikymmeniä 1800–1900-luvulla. Vaanilan apukiesejä käyttivät vieraat ja tilanhoitaja. Kuljettajan vaatteet ovat myös Lohjan museon omistuksessa. Ruumisvaunut ovat tietysti olleet seurakunnan ahkerassa käytössä vuosikymmeniä. 35 nuhteita, ettei hän paikallisten kartanonisäntien mukaan ”komeillut” tarpeeksi matkoillaan. Vaanilan varakkuudesta kertoo se, että monet kiesit ja vaunut on hankittu niistä hienoimpia valmistavista paikoista eli Saksasta ja Venäjältä
Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. 36 Maalaustaide Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa, 1887. Antellin kokoelmat, Ateneumin taidemuseo. Antellin kokoelman kultakauden taiteen kansallisaarteita esille Tikanojan taidekotiin Palvelijattaren aviottomasta lapsesta taideihmiseksi Valokuvat, artikkelit ja päiväkirjamerkinnät valottavat Tikanojan taidekodin kesän näyttelyssä sitä, miten 1800luvun aviottomasta lapsesta tuli miljonääritohtori ja taiteen keräilijä, kultakauden taiteen lahjoittaja Suomelle.
Gunnar Berndtson: Morsiamen laulu, 1881. Kävi ilmi, että Rosenberg oli testamentannut Antellille valuuttakaupalla hankkimansa 1,2 miljoonan Suomen markan omaisuuden, mikä olisi vastannut vuonna 1992 kahtakymmentä miljoonaa. Vaihtokaupoissa Rosenberg oli niin sanotusti ajan hermolla, koska samaan aikaan Suomessa olivat valuuttoina sekä Ruotsin raha että virallinen, Venäjän valtakunnan rupla. Äitinsä kuoltua Herman-poika joutui sijoituslapseksi vanginkuljettajan perheeseen, mutta kun hänen isänsä otti 13-vuotiaana Antellin kasvattilapsekseen jäätyään leskeksi ilman avioliitossa syntyneitä lapsia, hän otti asiakseen poikansa koulutuksen. Antellin testamenttikokoelma, Ateneumin taidemuseo. Lääkärin retket maailmalle Kun lääketieteen ylioppila oli saanut opintonsa valmiiksi, hän lähti maailmalle: – Hän lähti Pariisiin ja Lontooseen, mutta pian sieltä maailmanympärysmatkalle. F. Mutta kuinka Antellista tuli näin varakas ja myös taiteen ystävä, kun hän oli vaasalaisen kouluttamattoman kruununvoudin ja karjapiian avioton lapsi. Kuvanveistäjä Ville Vallgren kertoo samoissa piireissä liikkuneesta Antellista: ”Hän oli sekoitus vanhaa aristokraattia, äärimmäisen kohtelias varsinkin naisille, pukeutui aina pitkään, mustaan, napitettuun redingoteen, hyvin kovitettuun pystykaulukseen, mustaan solmioon ja hansikkaisiin. Opiskelijan onnenpotku Niinpä H. Värikkäänä persoonana tunnettu kruununvouti oli itse jäänyt ilman koulutusta, joka halusi poikansa pääsevän kunnon opinahjoon. H. – Kansallismuseossa työskennellyt filosofian tohtori Tuukka Talvio on kirjoittanut Antellin elämästä ja valtuuskunnasta ja todennut, että tuohon aikaan rikkaiden herrasmiesten harrastuksena oli keräily. Pariisiin Antell asettui asumaan vakituisesti ja tutustui siellä elävään pohjoismaisten taiteilijoiden ryhmään, kuten Galléniin, kesän näyttelyn koonnut näyttelypäällikkö Riina Peltonen Tikanojan taidekodista kertoo. Pariisiin Antell asettui asumaan vakituisesti ja tutustui siellä elävään pohjoismaisten taiteilijoiden ryhmään.. Sen jälkeen kokoelmaa on hoitanut valtiopäivien ja eduskunnan nimeämä laajapohjainen valtuuskunta, joka on hankkinut kuolinpesän varoilla muun muassa suurin piirtein hänen elinaikansa arvokasta taidetta, kuten Cézannen, Gauguinin, van Goghin ja Munchin teoksia. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen. T uhansia taideteoksia, varsinkin Suomen ja Pohjoismaiden kultakauden taiteen tyypillisiä klassikkoja Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edefeldtin, Ville Vallgrenin, Hugo Simbergin, Maria Wiikin ja Eero Järnefeltin maalauksia ja veistoksia on Herman Frithiof Antellin kokoelmasta esillä näyttelyssä. F. 37 . Mutta välillä karkeus tuli esiin.” Heti keräilyn pariin Kun Antell kiersi maailmaa, hän keräsi heti matkoiltaan kulttuurihistoriallista aineistoa, joka aikanaan myös edesauttoi Kansallismuseon perustamista. Kokoelma on siellä nykyään. Isä oli rakennuttanut komean, nikkarityylisen puutalon Koulukatu 1:een. Antell kävi ruotsinkielisen lyseon ja pääsi sitten opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon. Hän on testamentannut kokoelmansa ennen kuolemaansa 45-vuotiaana vuonna 1893 “Suomen kansalle”. Köyhistä oloista isän kasvatukseen Tarina vaasalaisesta Antellista on värikäs kuin Suomen historia ja kansallinen herääminen Venäjän suurruhtinaskunnan ja maailman melskeissä. Antellin rakkain kohde olivat rahat, Riina Peltonen kertoo. Antell nimittäin syntyi karjapiika Catharina Antellin ja kouluja käymättömän kruununvouti Herman Rosenbergin ”äpärälapsena” vuonna 1847. Peltosen mukaan jonkinlaisen sysäyksen keräilyyn oli saattanut antaa hänen isänsä, koska kun hän teetätti muotokuvansa Akseli Gallénilla, hän tahtoi kuvaan mukaan isänsä keräämiä saksalaisia, antiikkisia hopeaesineitä. Isän kuolema vuonna 1874 muodostui käännekohdaksi opiskelija Antellin elämässä
Valtaosa niistä oli aikalaisten jo tekemiä tai osia teossarjoista, mutta myös joitain tilaustöitä. F. – Myöhemmin Antellin viehtymystä vähäpukeisiin naisiin ja eroottiseen kirjallisuuteen on pyritty häivyttämään. Kun kuolinpesän hoitaja alkoi hoitaa hänen perintöään, tämä hävitti kyseenalaisen 1700-luvun eroottisen kirjallisuuden kokoelman. Antellin testamenttikokoelma, Ateneumin taidemuseo. F. Pariisin pohjoismaisten taiteilijoiden joukkoon Taideteoksia Antell keräsi itse 48, ja niitä on Tikanojan näyttelyssä painotettu. Pariisin 1800-luvun lopun taiteilijaporukka ja muut siellä oleskelevat pohjoismaiset olivat – Myöhemmin Antellin viehtymystä vähäpukeisiin naisiin ja eroottiseen kirjallisuuteen on pyritty häivyttämään. Omia valintoja ja agentin vihjeitä Aluksi aina kesäisin Vaasan talossaan oleskellut ja siellä kirjoilla pysynyt Antell sijoitti taidehankintansa Vaasan kotiinsa ja myöhemmin Pariisin kotiin.. Antellin testamenttikokoelma, Ateneumin taidemuseo. Antellin testamenttikokoelma, Ateneumin taidemuseo. H. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. – Erityisen iloinen Antell oli siitä, että hänen suomalaiselta Gunnar Berndtsonilta tilaamansa Morsiamen laulu -maalaus menestyi niin, että siitä tehtiin jopa lauluja ja runoja. Antellin kokoelmat, H. Albert Edelfelt: Istuva mustapukuinen nainen, ”Thérèse noire”, 1886. 38 Akseli Gallen-Kallela: Tohtori Herman Frithiof Antellin muotokuva, 1886. F. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu & Pirje Mykkänen. yhtä ”suurta” perhettä. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu. Kaikista suurin kokoelma oli Antellin ruotsalaisen Stjernstedtin ruotsalaisiin rahoihin perustuva, numismaattinen kokoelma, Peltonen selvittää. H. Akseli Gallen-Kallela: Démasquée, 1888. Antell juhli niissä piireissä yhtenä taiteilijoiden mukana, ja tutustui heihin. Yksi malleista oli Ville Vallgren
Millainen mies ja taiteen ystävä. H. Hänen antiikkiaiheinen veistoksensa Metamorfoosit, kuten myös Jean Jacques Lagreneén (nuor.) Kolme sulotarta vuodelta 1797 kertovat Antellin kiinnostuksesta aistillisiin teoksiin, joissa naiset ovat antiikin myyttisissä asuissa. Kesällä Tikanojan taidekodissa pääsee näkemään paitsi kultakauden taidetta, tutustumaan myös Antellin ajan Vaasaan ajan valokuvien, laajemman elämäntarinan, päiväkirjaotteiden ja muiden dokumenttien valossa. Nyt hänen taidekokoelmansa on sijoitettu Ateneumiin ja osa vanhemmasta, ulkomaisesta taiteesta Sinerbykoffin taidemuseoon. Antellin kokoelmat, Ateneumin taidemuseo. . Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu & Hannu Aaltonen. Vähäpukeiset naiset tauluissa kelpasivat Antellin kuolemaa seuraavana vuonna eli 1894 perustettiin valtuuskunta, jossa valtiopäivien nimittämänä oli vaihtuva, eri kulttuurielämän merkkihenkilöistä koostuva edustus, kuten Leo Mechelin, Albert Edelfeldt ja kenraali R. von Willebrand ja niin edelleen. – Antell oli tuttu kesäisen Vaasankin yöelämässä. F. Mitä otokset niistä ja Antellin itse keräämä taide hänestä voisivat kertoa. 39 Auguste Rodin: Ovidiuksen Metamorfoosit, n. Auguste Rodinin hän tunsi myös itse. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen. Mutta se ei ole hänen oma päiväkirjamerkintänsä. – Ulkomaisia teoksia hän osti myös suoraan. Siihen voi tutustua 23.5.–30.8. Tärkeä valtuuskunnan hankinta on Edelfeldin Luxemburgin puistossa, joka on maalattu vuonna 1887. – Tukholmalainen taidekauppias Henrik Bukowski toimi Antellin taidehankintojen agenttina ja vinkkasi sopivista kohteista, vaikka Antell kiersi myös itse paljon salongeissa ja näyttelyissä, Peltonen sanoo. Antellin testamenttikokoelma, Ateneumin taidemuseo. Hänen lyseoaikainen koulutoverinsa Eliel Aspelin-Haapkylä on myöhemmin kirjoittanut Antellista, ettei hänellä perheettömänä ollut ketään oikein läheistä ihmistä, vaan hän pelkäsi ihmisten käyttävän häntä hyväkseen rahojen vuoksi, Peltonen toteaa. – Se on kuitenkin hänen aikansa taidetta, ja hänen ostamansa myöhempi vakituinen asunto sijaitsi aivan puiston laidalla, Peltonen kertoo. 1885. Teksti: Mira Piispa. Akseli Gallen-Kallela: Poika ja varis, 1884. F
89-vuotias Bruun tekee edelleen aktiivisesti töitä. 40 Graafikko Erik Bruun työskentelee yhä 89-vuotiaana Kaikkien tuntema graafikko Erik Bruun saa kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen taiteilija uudessa Galleria Sellossa Espoossa. Kaikki tuntevat Bruunin Jaffa-mainokset.
– Tarkastaja päätteli, että valvonta on kunnossa ja kääntyi pois, Bruun muistelee naureskellen. Eräs tärkeä työnantaja oli Suomen selluloosayhdistys Finncell, jolle hän on suunnitellut vuosikirjoja. 41 T aiteilija Erik Bruun todistaa, että ikä on vain numero. – Se oli hieno hetki, kun Suomen Pankista soitettiin, Bruun kertoo. Näytin sille sitten valmista piirustustakin. Suomenlinnassa Bruun ruokkii nälkäisiä lintuja pihassaan. Pankista lähetettiin mies tarkastamaan, pitkääkö se paikkansa. – Tällaista kaikkea pitää elämässä tehdä, jotta pysyy 90-vuotiaana vielä virkeänä ja työkykyisenä, Bruun sanoo. – Kerran joku kuuli, että olin suunnitellut seteleitä kotonani Suomenlinnassa ilman valvontaa. Graafikossa on myös seikkailijan vikaa. Sotaväessä Santahaminassa pääsin aina iltaisin piirtämään ja siitä se lähti, Bruun muistelee uransa alkua. Sieltä soudimme Hankoon ja Ahvenanmaalle. – Veneemme hinattiin ensin Porkkalan läpi, koska se oli Neuvostoliiton aluetta. Jo Kannaksella asuessaan perhe teki retkiä lintujärvelle. Kerroimme, että olemme menossa Tukholmaan venekilpailuun, ja hän lupasi, että faxaa luvan saman tein. He olivat jo Viipurin aikoina rakennelleet liidokkeja, joten pieni näpertäminen oli verissä. Hän suunnitteli tuotemerkkejä ja logoja monille tunnetuille yrityksille: Jaffa, Veikkaus, Musiikki-Fazer, Korkeasaari ja monet muut logot ovat Bruunin kynästä lähtöisin. Suunnittelin siihen Turun Tuomiokirkon, Bruun kertoo. Hän päätti tehdä norppajulisteen. Hän suunnitteli muun muassa Pori Jazzin tulevan kesän julisteen. Huoli luonnosta Suurelle yleisölle Bruun on tullut tutuksi Saimaan Norpasta, joka komeilee Suomen luonnonsuojeluliiton julisteessa ja logossa. Pauli Jokinen Erik Bruunin näyttely Sello Galleriassa Espoossa 14.6. Soutaen Tukholmaan Luonto on ollut Bruunille tärkeä asia aina. Luonto-aiheet ovat olleet aina lähellä Bruunin sydäntä.. – Asumme puutalossa, ja kun tekee töitä, voi olla paitasillaan. Helsingissä hain kuitenkin Ateneumin taidekouluun, mutta sinne oli niin paljon hakijoita, että en päässyt sisään. Sovimme sitten, että jos he myyvät julistetta kuudella markalla, niin minä saan markan jokaisesta kaupasta, Bruun muistelee. Ahvenanmaalla poliisi pysäytti meidät ja sanoi, ettei Ruotsiin noin vaan saa mennä ilman lupaa. . Suunnittelutyö piti tehdä Suomen Pankin tiloissa ja ovella aina tarkastettiin, että oikea mies tulee taloon sisään. Bruunista tuli maamme eturivin graafikko, jonka töille riitti kysyntää. Bruun oli aikaisemmin tehnyt julisteen uhanalaisesta merikotkasta. Hän suunnitteli 1980-luvulla markan seteleitä yhdessä Torsten Ekströmin kanssa. Sitten lähdimme soutamaan kohti Tukholmaa. Bruun vei hymyilevää norppaa kuvaavan julisteluonnoksen Suomen luonnonsuojeluliitolle. 1970-luvun alussa Bruun luki lehdestä, että norppia on Saimaassa jäljellä vain muutamia. Suomenlinnassa liikkui paljon sotilaita ja kun tarkastaja tuli Bruunin talon luokse, marssi kaksi sotilasta talon ohi aseet tanassa. – Se suunniteltiin devalvaatiota varten. Oman veneensä kanssa he soutivat ensin Suomen vesillä ja lopulta päättivät tehdä ulkomaanmatkan Tukholmaan. Setelit kunniatehtävä Bruun haluaa 65-vuotiselta taiteilijauraltaan nostaa esiin yhden kunniatehtävän. Espoon Leppävaarassa sijaitsevaan kauppakeskus Selloon avattiin juuri uusi galleria, ja gallerian ensimmäinen näyttely on omistettu Erik Bruunin töille. Tukholmasta kaksikko vuokrasi vielä tandemin ja polki Osloon. – En sitä ennen edes tiennyt, että mitään luonnonsuojeluliittoa on olemassakaan. Bruun syntyi vuonna 1926 Viipurissa, josta perhe muutti sotaa pakoon Helsinkiin. Soitimme sisäministeriöön, ja siellä yhdistettiin sisäministeri Yrjö Leinolle. Viiden tunnin päästä olimme jo ylittäneet meren. – Olenkin sanonut, että metsä on työllistänyt minut vuosikausia. Sodan jälkeen hän rakensi veljensä kanssa oman veneen. Norpan suunnittelu sai alkunsa sattumalta. Bruun teki silloin paljon töitä Finncellille ja kävi Suomen Pankissa kerran viikossa töissä. – Äitini olisi halunnut minusta arkkitehtiä, koska jo Viipurissa piirtelin paljon. Tarjosin heille julistetta, mutta he sanoivat, ettei ole rahaa lunastaa sitä. Eräällä toisella kerralla he pyöräilivät Pariisiin. asti. Se tuli heti hymyilemään minulle. Näyttely on eräänlainen läpileikkaus Bruunin urasta. Bruun suunnitteli myös 5000 markan setelin, jota ei koskaan laskettu liikkeelle. – Menin Tampereelle, jossa Särkäniemen akvaariossa oli itämeren norppa ja aloin piirtää sitä. Tutkijat kiistelevät edelleen, osaavatko hylkeet ja norpat hymyillä, mutta olen varma, että se tuli minulle hymyilemään, Bruun kertoo. Äiti toivoi arkkitehtiä Bruun on pitkän uransa varrella suunnitellut julisteita, postimerkkejä, postikortteja ja seteleitä. 89-vuotias graafikko asustelee Suomenlinnassa ja hänellä on jatkuvasti muutama graafinen työ tekeillä. Jos ei tee töitä, niin täytyy laittaa kolme villapaitaa päällekkäin, Bruun naureskelee
42 Moni-ilmeinen taidegrafiikka ihastuttaa Kaipaatko kotiisi jotain piristystä tai pohditko lahjaideoita. Taidegrafiikka tarjoaa ratkaisuja molempiin. Se on aina muodissa, helposti saatavilla – ja lisäksi taideostos on aina sijoitus.
Akryylimaalaus paperille, 2015. Taiteilijat valitsee näyttelytoimikunta ja näyttelyohjelman pääpaino on taidegrafiikassa ja piirustustaiteessa. – Galleriassa esitellään myös muita kuvataiteen lajeja, kertoo näyttelykoordinaattori Riikka Tuomarla, jonka vastuualueena näyttelytoiminta on. Taustalla Grafoteekin kuukauden taiteilija -näyttelystä Iida Kauppisen teos ”Nutturan kiristys”, lyijykynäpiirros, 2015. Nykyiset myyntikanavat ovat tavalliselle kuluttajalle vieraita, samoin taiteen ostamisen prosessi. Kuva: Riikka Tuomarla, 2015. Galleriassa esitellään nykygraafikoiden teoksia vaihtuvissa näyttelyissä ja Grafoteekin taidegrafiikan myyntikokoelma on Suomen suurin. Näyttelytoiminta sekä taidegrafiikan myyntija neuvontapalvelu palvelevat sekä yhdistyksen jäsenistöä että suurta yleisöä. Myyntikokoelma Grafoteekista keräilijä voi löytää aarteita ja kokija elämyksiä. Petra Hollmérus esittelee graafisen suunnittelijan Jenni Tuomisen ”Liekki”teosta. – Gallerioita ei pidä arastella, painottaa Petra Hollmérus. . Suomen taidegraafikot ry:n Galleria G on oiva paikka tutustua taidegrafiikkaan. sena vakituisena näyttelykoordinaattorina Petra Hollmérus, vastuualueenaan Grafoteekin myyntikokoelmat. Tämä selviää Teollisuustaiteen Liitto Ornamon vuonna 2014 tekemästä taiteen markkinatutkimuksesta. Todellista värien hehkua. Ne järjestävät näyttelyitä mutta ovat myös kauppoja, joihin taidetta voi vapaasti tulla katsomaan ja ostamaan. Galleriassa työskentelee toiTaidegrafiikka tarjoaa väri-iloa ja hillittyjä sävyjä, herkkää viivakieltä ja ajatonta mustavalkoista. Suomen Taidegraafikot ry on vuonna 1931 perustettu valtakunnallinen yhdistys, jonka tavoitteena on edistää taidegrafiikan sekä piirustustaiteen tunnettuutta ja harjoittaa aktiivista tiedotusja näyttelytoimintaa. Galleria G:ssä on monipuolinen, kuukausittain vaihtuva näyttelyohjelma. 43 . Myynnissä on töitä yli kahdelta sadalta, eri puolilla Suomea asuvalta taiteilijalta, jotka kaikki ovat siis Suomen Taidegraafikot ry:n jäseniä. Galleria G sekä myyntikokoelma sijaitsevat Helsingissä Pienen Roobertinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmauksessa. Gallerioita arastellaan aivan suotta Taiteen kannalta ilahduttavaa on se, että noin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaisi ostaa taidetta – sitten tulee se mutta. Kuva: Petra Hollmérus, 2015. Yhdistyksessä on jäsenenä yli 370 ammattitaiteilijaa eri puolilta Suomea.. Tutkimuksen mukaan myös tutustuminen taidetta myyviin paikkoihin, kuten gallerioihin, koetaan suurena kynnyksenä. Lisäksi galleriassa työskentelee kaksi osaaikaista galleria-assistenttia. Huikeat 4000 teosta tarjolla Grafoteekin taidegrafiikan myyntikokoelma on Suomen suurin, runsaat 4000 teosta. Astu siis huoleti galleriaan: ei pääsymaksuja, ei ostopakkoa vaan oiva mahdollisuus tutustua rauhassa tämän päivän taidegrafiikkaan ja saada neuvoja alan ammattilaisilta. Kuva: Marjut Popelka. Jo ikkunoissa näytteillä oleva grafiikka houkuttelee astumaan peremmälle
Kun sopiva lista on löytynyt, teos toimitetaan kehystettäväksi. Toki suurin osa haluaa edelleen nähdä itse työn ennen kuin ostaa sen. Valmiin kehystyksen voi noutaa Grafoteekista, kertoo Petra Hollmérus. Grafoteekki tarjoaa myös osamaksumahdollisuuden eli teoksia voi ostaa korottomasti osamaksusopimuksella. –Verkkosivumme uusitaan lähitulevaisuudessa ja silloin nettikaupastamme tulee entistä toimivampi, Petra Hollmérus kertoo. Huikeaa väri-ilottelua on Jenni Tuomisen rohkean värikkäissä ja vahvoissa uniikkitöissä, jotka on tehty akryylimaalilla paperille. Kehystettyjä vedoksia on tilan puutteesta johtuen vain rajallinen määrä. Henkilökunta varmistaa teoksen saatavuuden ja antaa mielellään lisätietoja sekä teoksesta että taiteilijasta. – Vaihtelemme myyntikokoelman ripustuksia, niin että kaikilta taiteilijoilta saadaan teoksia tasapuolisesti näkyville. – Meillä on myös laatikot pullollaan näitä herkkuja, hymyilee Petra Hollmérus. Taidegrafiikkaa suositaan lahjana Taidegrafiikkaa ostetaan myös syntymäpäivälahjaksi, ylioppilasja rippilahjaksi sekä häälahjaksi. Kätevä ja käyttäjäystävällinen tapa myös saajalle: hän pääsee valitsemaan mieleisensä teoksen Grafoteekista, Galleria G:n näyttelystä tai nettikaupasta. Uniikkityöt, kuten monotypia, ovat ymmärrettävästi suhteessa kalliimpia kuin sarjana vedostetut. Taiteen monet kasvot yllättävät Petra Hollmérus nostaa esille grafiikan uusimpia muotoja edustavan työn: Anita Jensenin eksoottisen, japanilaisvaikutteisen triptyykin, jossa taiteilija on käyttänyt Japanissa hankkimiaan vanhoja valokuvia sekä kuvia kukista ja eksoottisista esineistä. Sen tiloissa – Valssaamossa ja Puristamossa järjestetään vuosittain suuri myyntitapahtuma, johon Suomen Taidegraafikot osallistuvat yhdessä Suomen Kuvanveistäjien kanssa. Nettikauppa palvelee grafiikan ostajia Nykyisin suuri osa ostopäätöksistä tehdään verkossa: siellä katsotaan mitä halutaan tai ainakin minkä tyyppinen grafiikka on mielessä. Galleria G ja Grafoteekki Pieni Roobertinkatu 10, 00120 Helsinki Puh. Tämän taiteilijan käsialaa löytyy myös Marimekon tekstiileistä. tikokoelma@taidegraafikot.fi tai puhelimitse numerosta 050 362 2091. Grafoteekin nettikaupassa on kuvia kymmenistä grafiikanvedoksista aakkostettuna taidegraafikon mukaan. Kaikki teokset ovat taiteilijoiden omistamia eli myymme ne taiteilijoiden nimissä ja lukuun. Juuri äskettäin kävi pari asiakasta kyselemässä grafiikkaa ristiäislahjaksi. Esimerkiksi värit eivät välttämättä verkossa ole täysin yksi yhteen originaaliteoksen kanssa. Gallerioissa kannattaa käydä! Marjut Popelka Suomen Taidegraafikot ry:n laatimasta Taidegrafiikan ostooppaasta löytyy vastaus moneen kysymykseen. Lisäksi kuvanveistäjiltä oli esillä pari sataa veistosta, joten tapahtuma tarjosi kävijöilleen kiinnostavaa moniulotteisuutta. Voit noutaa omasi Galleria G:stä tai Grafoteekista. Sieltä löytyy sekä abstrakteja töitä että herkkiä kasviaiheita, hilpeitä ja humoristisia eläinkuvia, erilaisia maisemia, värillistä sekä mustavalkeaa grafiikkaa. 050 362 2091 galleria.g@taidegraafikot.fi ja myyntikokoelma@taidegraafikot.fi www.taidegraafikot.fi Avoinna: ti, to ja pe 11 – 17, ke 11 – 18, la – su 12 – 16 maanantaisin suljettu. Suuremmat työt, hieman myös tekniikasta riippuen, ovat luonnollisesti kalliimpia. Kehystys hoituu kätevästi gallerian kautta Kun asiakas löytää mieleisensä vedoksen, hän voi valita kehyslistan jo Grafoteekissa. Maksuaikaa on jopa 12 kuukautta ja minimikuukausierä 20 euroa. Edullisimmat työt maksavat ainoastaan pari kymppiä. -Jo ihan pienelläkin rahalla saa grafiikanvedoksen, Petra Hollmérus kertoo. Tänä vuonna Teos 2015 -tapahtumaan osallistui 125 taidegraafikkoa lähes 800 teoksella. Heinäkuussa avoinna ti – pe 12 -17. –Taiteilijamme eivät ole välttämättä fokusoituneet pelkkään taidegrafiikkaan, vaan tekevät muutakin, Petra Hollmérus selvittää. – Meillä käy paljon asiakkaita, jotka ostavat taidegrafiikkaa nimenomaan lahjaksi. Periaatteessa kenellä tahansa on halutessaan mahdollisuus ostaa taidegrafiikkaa. Kuva: Marjut Popelka.. Tutustuminen taidegrafiikan maailmaan on elämyksellistä. Myös liikelahjana grafiikka on löytänyt oman paikkansa. Tästä palvelusta emme ota mitään välityspalkkiota eli hinta on sama kuin jos työn veisi kehystämöön. Lisäksi selailutelineissä on muovitettuja vedoksia, joita voi kaikessa rauhassa selailla ja tutkia. – Meillä on mallit yleisimmistä kehyslistoista ja teemme yhteistyötä perinteikkään Frimodig-Kehys Oy:n kanssa. Teosten hintahaitari on noin 50 – 2000 euroa. Taidegrafiikka on pääsääntöisesti edullisempaa kuin maalaustaide. Tekniikkana on pigmenttivedostus taidepainopaperille. Kuva: Marjut Popelka. Grafiikasta on moneksi: se tarjoaa harmoniaa, estetiikkaa sekä jotain uutta ja oivaltavaa. 44 -Kaikkia teoksia emme tietenkään pysty pitämään esillä, Petra Hollmérus toteaa. Elleivät saajan mieltymykset ole tiedossa, voi Galleria G:stä ostaa lahjakortin haluamalleen summalle. Esimerkkinä Petra Hollmérus mainitsee Jenni Tuomisen hehkuvan värisen uniikkityön: se maksaa kehystettynä 1460 euroa, kun taas arvostetun pitkän linjan graafikon Ulla Rantasen suurehkon työn saa kehystettynä 1300 eurolla. Osa teoksia on ripustettu seinille ja osa vedoksista on laatikoissa. Nettikaupan teoksia voi tiedustella sähköpostitse osoitteesta myynMyyntikoelma Grafoteekista löytyvät mallit suosituimmista kehyslistoista. On Taina Kokkosen luonnonhavaintoihin perustuvia väripuupiirroksia, Janne Laineen heliogravyyritekniikalla toteutettuja, valokuviin pohjautuvia mystisiä maisemia, Jussi Juurisen ällistyttävää, millimetrin tarkkaa grafiikkaa – tässä vain muutama. Teosvälitystapahtuma Kaapelitehtaalla Jos haluat nähdä mahdollisimman kattavan otoksen tämän päivän taidegrafiikkaa yhdellä kertaa, kannattaa ensi vuonna kevättalvella mennä Kaapelitehtaalle. Mitä taidegrafiikasta joutuu maksamaan. Grafoteekissa taidegrafiikkaa on aina esillä Kurkistus myyntikokoelman tarjontaan saa henkäisemään ihastuksesta. Saamme tietyn provision, jolla rahoitetaan myös Suomen Taidegraafikot ry:n toimintaa, kuten esimerkiksi tämän myyntikokoelman ylläpitoa, Petra Hollmérus kertoo. Tarjolla on esimerkiksi Outi Heiskasen mustavalkoista grafiikkaa hilpeine, pikkuruisine ihmisineen ja taruolentoineen
Hämärä ja kirkas – Sirpa Häklin maalauksia Galleria G:ssä 25.3.-19.4.2015 . Valokuva: Jouko Vatanen. Sirpa Häkli, Yhteyksiä (I-III), 2015. Vasemmalla ”Muistiinpanoja liitutaululle” (I), 80 x 60 cm, keskellä ”Yhteyksiä” (I), oikealla ”Yhteyksiä” (II), +a 170 x 170 cm, 2015. Taidemaalari, kuvataiteilija Sirpa Häkli avaa taidettaan nettisivuillaan muun muassa näin: Aika, ääni, maisema, abstraktio ”Taiteeni keskiössä ovat visuaaliset tekijät: intensiivinen väri, selkeä sommittelu ja ei-esittävä muotokieli.” ”Teosteni teemat ja aiheet ovat vuosien varrella vaihdelleet erilaisten abstraktien käsitteiden – kuten aika ja ääni – visuaalisesta kuvittamisesta aina maisemiin saakka. Valokuva: Jouko Vatanen. Vasemmalla Yhteyksiä (II) ja oikealla Yhteyksiä (III), á 170 x 170 cm, akryyli, liimaväri, öljyväriliitu ja muste kankaalle, 2015. Valokuva: Jouko Vatanen. Valokuva: Jouko Vatanen. 45 Yleisnäkymä Galleria G:n tiloista ja Sirpa Häklin näyttelyn aikana. Teemojen laveudesta johtuen teen useimmiten isoja teossarjoja, joihin saattaa syntyä uusia teoksia jopa useiden vuosien ajan.” www.sirpahakli.net
Kuvanveisto avasi uuden sivun elämässä Kaija Ilomäen pronssiveistoksissa on huumoria. kierros esitteli huhtikuussa pronssiveistoksiaan suuren suosion saavuttaneessa yhteisnäyttelyssä, helsinkiläisessä Galleria 4-kuudessa. Bisnesmaailmassa elämänsä ensimmäisen kierroksen viettäneet naiset siirtyivät kuvataiteen pariin ja elävät nyt vauhdikkaasti toisella kierroksella. Maskeeraussuunnittelija, maskeeraaja Kaija Ilomäki kertoo, miksi kuvanveisto vei hänet mennessään. Lady hehkuu viehätysvoimaa. Taiteilijaryhmän naiset löysivät toisensa kuvanveistäjä Tilla Kekin kursseilta. Toisensa kadottaneet, 2014, pronssia, korkeus 15 cm Riitta Kalin. Lepäävä formulakarhu muistuttaa sivusta katsottuna formula-autoa. 46 Taiteilijanaiset kokosivat pronssiveistoksensa yhteisnäyttelyyn Seitsemän naisen ryhmä, 2
Taide yhdisti naisporukkaamme. – Teatterissa viihdyn edelleen, Veistos alkaa ikään kuin itse ehdottaa suuntaa, johon se haluaa muotoutua.. Kuvanveisto alkoi harrastuksena, mutta vähitellen aikaisempi työura, monilla liike-elämän huipulla, alkoi väistyä taiteen tieltä. – Tillan kursseilla tapasin samanhenkisiä, viidenkympin tietämillä olevia, työelämässä uurastavia naisia, joilla oli yhteinen intohimo kuvataiteeseen ja suuri palo opiskella ja oppia kuvanveistosta lisää. – Minulla oli ajatuksena laajentaa kuvataideopintojen myötä katsantokantaani taiteeseen. Inspiroivana opettajana toimi pitkän linjan kuvanveistäjä, Erkki Kannosto. Entisestä elämästäni on jäljellä kolmasosa, kuvataiteelle olen pyhittänyt muun aikani. mutta elokuvamaailma sai ainakin toistaiseksi jäädä. 47 Kuvanveistäjä Kaija Ilomäki, 57, on tehnyt pitkän uran maskeeraussuunnittelijana sekä maskeeraajana lukuisissa elokuvissa ja teatterissa. Tillan tallin naiset Kaijalla oli jo ennen Pekka Halosen Akatemiaa kertynyt tuntumaa kuvanveistoon. Kymmenen vuotta sitten Kaija jättäytyi useaksi vuodeksi pois työelämästä ja lähti opiskelemaan kuvataiteita Pekka Halosen Akatemiaan. Jo vuonna 2003 hän otti osaa kuvanveistäjä Tilla Kekin kursseille, joilla hän jatkoi käymistä akatemiaopintojen aikana ja niiden jälkeenkin. Pekka Halosen Akatemiassa vietettyjen vuosien jälkeen Kaijakin palasi enää osin entiseen työhönsä. Alkuun halusin opiskella taidemaalariksi, mutta hurahdinkin kuvanveistoon, Kaija kertoo. Oivalsin, että miehiseltä alkuun vaikuttanut homma olikin tarkkuutta vaativaa työtä. Suuret savityöt edellyttävät teräsrungon hitsaamista. Kunkin urahistoria ja perhesuhteet olivat täysin sivuseikkoja, eikä niistä oikeastaan edes puhuttu, vaan keskityimme kuvanveistoon, Kaija kertoo. Naisten elämässä alkoi toinen kierros. Kaija Huomasi keränneensä Galleria 4-kuuteen esitteli 2.kierroksen naisten luomisvoimaa hehkuvia pronssiveistoksia. Hitsaussaumaa voi hyvin verrata vakaata kättä vaativaan silmärajaukseen, Kaija sanoo. – Aluksi tein pieniä savitöitä, mutta pian siirryin kookkaampiin teoksiin. Kuvanveistossa Kaija näkee paljon yhtäläisyyksiä maskeeraussuunnittelijan ja maskeeraajan työhön. Militza ihailee Mi Kuopan Neitosoturit-sarjan veistosta. – Jos ajatellaan kasvoja ja etenkin hiuksia, voi ne nähdä eräänlaisina veistoksina. Kaija aloitti kuvanveiston savella. Teatterin muhkeissa peruukeissa on veistosten tavoin muotoa, rytmiä ja kiehtovaa kolmiulotteisuutta. Galleristi Militza Joki uskoo, että pronssiveistokset ovat palaamassa suosioon
Ajan myötä jokaiselle kehittyi omanlaisensa tyyli ilmaista itseään kuvanveiston keinoin. Pohdin, kuinka erheet meikissä saattoi korjata pumpulipuikolla, virhe veistoksen hitsauksessa vaati rälläkkää, Kaija nauraa. kierros. Galleria 4-kuuteen koottiin upea, pienoispronssiveistosten yhteisnäyttely Voimaa!. – Ensimmäinen Lumottu luonto-näyttely järjestettiin Galleria Karaijassa, Inkoossa vuonna 2013. – Näin asiat uusin silmin. Naisten ryhmä piti kuitenkin yhteyttä kurssien jälkeenkin kerran, pari vuodessa. Kirjanpitäjä on Kaija Ilomäen hauska teos, joka on tarkoitettu sijoitettavaksi kirjahyllyyn. Yhteinen voimateema näytHuiluneito, sarjasta neitosoturit, 2014, pronssia, korkeus 38 cm Mi Kuoppa Tasapaino, 2014, pronssia, korkeus 20 cm Eeva Salo Sirkusprinsessa, 2014, pronssia, korkeus 25 cm Hillevi Latvalahti Pienoisveistokset tekevät paluuta kotien, yritysten ja yhteisöjen taidehankintoihin.. Kolmisen vuotta sitten naiset aloittivat yhteisnäyttelyt nimellä 2. Saman vuoden lopulla 2. Naisvoimalla yhteisnäyttelyyn Tillan Tallin naiset jatkoivat kukin taideopintoja ja kuvanveistoa tahoillaan. Viime vuoden marraskuussa naisryhmä päätti yhdistää jälleen voimansa. Kahdessa ensimmäisessä näyttelyssä en ollut vielä itse mukana, Kaija kertoo. kierros toi teoksensa esille Helsinkiin Galleria 4-kuuteen. 48 opiskeluaikanani uudenlaista rohkeutta
Toukokuusta kesäkuulle 2. 49 täytyy jokaisen taiteilijan töissä eri tavoin. Toukokuun voimaa-näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 12.5.–7.6. kierrosta voimalla elävät veistäjänaiset suunnittelevat jatkavansa yhteisnäyttelyiden sarjaa tulevaisuudessa. kierroksessa seitsemän naista omine persoonallisuuksineen ja ideoineen, on myös voimaa, Kaija selittää. Hänen mukaansa näyttelyn vahvuutena oli tuttuus, askel perinteisempään, esittävään taiteeseen. Ennen kuin veistos on valmis, tarvitaan vielä runsas määrä viimeistelyä. Omassa teoksessani Taustavoima voi nähdä karkeapiirteisen enkelin, Lady-patsas kuvastaa puolestaan viehätysvoimaa. kierroksen naisten töissä. Kaijan mukaan pronssiveistosnäyttelyitä on melko vähän, osaltaan johtuen pronssin työläydestä. Naisryhmän veistoksissa oli hilpeyttä, huumoria, liikettä ja fantasiaa. Kaija työskentelee nykyisin Loviisan ateljeekodissaan, jossa hänellä on oma työhuone. Kaija kertoo, kuinka hän ammentaa ideoita veistoksiinsa näkemistään ja kokemistaan asioista, kuvista ja esimerkiksi musiikista. Yksittäiset teokset keräsivät kiinnostuneita katseita, mutta samalla pienten veistosten kokonaisuus muodosti ikään kuin yhden suuren taideteoksen, Militza pohtii. Pienoisveistokset tekevätkin paluuta kotien, yritysten ja yhteisöjen taidehankintoihin, Militza sanoo. 2. Sen verran voin paljastaa, että uusi aihe haastaa meidät kaikki varmasti uudella tavalla, Kaija vihjaa. Oli hauska nähdä, miten erilaisia töitä sama aihepiiri sai eri ihmisten käsissä aikaan. Intoa seuraa epäilys, kunnes veistos alkaa ikään kuin itse ehdottaa suuntaa, johon se haluaa muotoutua. Teksti: Tuula Kolehmainen Kuvat: Tuula Kolehmainen, Alejandro Lorenzo Viron varsa, 2012, pronssi, korkeus 25 cm Marianna Juvonen-Holopainen Oivallus, 2012, pronssia ja kuparia, korkeus 35 cm Tilla Kekki Formulakarhu, 2007, pronssia, korkeus 10 cm Kaija Ilomäki. –Veistoksista paistaa kokemus ja samalla rento suhtautuminen elämään, pilke silmäkulmassa. – Itse pohdin voimaa monelta kantilta. Galleristi Militza Joki oli näyttelystä innoissaan ja uskookin, että pronssiveistoksia nähdään galleriassa myös tulevaisuudessa. Eletty elämä näkyy Kaijan mukaan kaikkien 2. kierroksen naisten pronssiveistoksiin voi tutustua Loviisan Taidekeskus Almintalossa. 2015 kello 12–17. . Riitta Kalin Kutsu-veistos hehkuu kevään kutsuvaa viettivoimaa. Teemaa on jo ideoitu, mutta se on vielä toistaiseksi salaisuus. Pronssiveistoksille kysyntää Voimaa!näyttelyn pronssiveistokset keräsivät galleriavierailta kiitosta, 35 työstä myytiin jopa 15 teosta. – Pronssiveistokseen tarvitaan useamman ihmisen työpanos. Se, että meitä on 2. – Kokoonnumme elokuussa pohtimaan seuraavaa näyttelyämme, jonka olisi tarkoitus toteutua ensi vuonna. Taiteilija valmistaa ensin työnsä vahasta, jonka jälkeen pronssinvalaja valmistaa työstä muotin, johon pronssi valetaan. – Ihmiset tulivat näyttelystä hyvällä tuulelle. – Usein idea alkaa toteutua kovalla vauhdilla. Teosten nimiin oli saatu erinomaisia oivalluksia, kuten esimerkiksi veistoksessa Kirjanpitäjä. Hän on mukana myös Loviisan taideverstaan ryhmässä, jolla on käytössään työtila keramiikkauuneineen. Pidän tilaustöistä, sillä niiden syntyyn vaikuttavat tilaajan persoonallisuus, hänen kotinsa sisustus ja paikka mihin veistos tulee, Kaija pohtii. – Saan aivan liian harvoin esitellä pronssiveistoksia, vaikka niistä ollaan erittäin kiinnostuneita
lisäksi alueella toimii Suomen Maakuntakirjailijat ry. Maisema on kuin postikortista – joutsenet kaartelevat taivaalla ja pellolla tuikkivat leskenlehdet. Jyhkeä päärakennus on upea ilmestys. Järvilinnan Taiteilijat ry:n Järvilinnan taidekeskus viehättää niin taiteilijoita kuin yleisöäkin Leppäveden jää on jo paikoitellen sulanut ja sininen järvi pilkottaa puiden lomasta. 50 Järvilinna on Kauko Sorjosen säätiön ylläpitämä monipuolinen taidekeskus, joka tarjoaa eri alojen taiteilijoille työtiloja ja asuntoja eripituisiksi ajoiksi. Tällä hetkellä Järvilinnassa työskentelee pysyvästi 12 taiteilijaa, joista viisi myös asuu tilalla. Taiteilijayhteisö tuo voimaa työskentelyyn Lasitaiteilija Katja Rauhamäki valmistaa tilaustyönä yrityslahjoiksi kymmenen samanlaista taulua. Tilan päärakennuksessa on näyttelyja esiintymistiloja, kahvila ja taidemyymälä. Järvilinnan emäntä Pirjo Salmi kertoo, että alkujaan Viitasaaren tuomiokunnan tuomari Karl Hjeltin ja hänen. Mäen harjalla komeilee vanha keltainen huvilarakennus ja pihaan kutsuu kyltti: Taidekeskus Järvilinna – avoinna
Päärakennuksessa on useita huoneita, jotka on varattu näyttelykäyttöön. Näyttelyitä ja entisöintityömaa Kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja ympäristöjen vaalimiseen keskittynyt Kauko Sorjosen säätiö osti tilan kuusi vuotta sitten. Siitä lähtien paikka on ollut yleisölle avoinna, ja sen ympäristössä on järjestetty monenlaista taideja kulttuuritoimintaa. Huhtikuussa esillä on muun muassa taidokkaasti koristeltuja pääsiäismunia sekä Sini Koistisen ja Katja Rauhamäen yhteisnäyttely Puuihmisiä ja luonnonvoimia . Alueelle on vapaa pääsy ja ovet ovat kesäisin avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 12–19. Rakennus on suojelukohde. Sen jälkeen tilalla on toiminut Kuhankosken erityisammatti oppilaitos ja Vihtavuoren tehtaiden henkilökunnan asuntola. Kuvan patsas on valmistettu mytistystekniikalla.. Vuonna 1920 valtio osti tilan ja Järvilinnaan perustettiin poikien vastaanottolaitos, joka toimi tiloissa 50 vuotta. Sepän pajassa tullaan lähivuosien aikana tekemään paitsi taidetta, myös toteuttamaan merkittävä kunnostusprojekti. Järvilinnan nikkarityylinen päärakennus valmistui vuonna 1891. Seppä Maija Rantasalon on kiinnostunut kovan materiaalin ja pehmeiden muotojen yhdistämisestä. perheensä kodiksi rakennettu talo on käynyt läpi monia eri vaiheita: – Tuomari Hjelt kuoli 1910-luvun lopussa ja pian sen jälkeen hänen leskensä joutui myymään talon. Päärakennuksen on suunnitellut paikallinen rakennusmestari Tuomainen Viitasaaren tuomiokunnan tuomari Karl Hjeltille. – Uudisrakennuksia alueella on vähän: sepän paja valmistui vuosi sitten, muuten on hyödynnetty olemassa olevia rakennuksia, Pirjo Salmi toteaa. 51 Katja Rauhamäen käsissä syntyy myös kauniita lasikoruja. Järvilinnan tilalla on noin 22 hehtaaria maata ja useita rakennuksia, joissa on yhteensä tilaa noin 3000 neliömetriä. Rakennuksen yläkerrassa on pysyvä näyttely jatkosodan aikaisista rintamalla valmistuneista puhdetöistä. Järvilinnan pihassa nimittäin nököttää Järvilinnan emäntä Pirjo Salmi toivottaa kaikki tervetulleiksi tutustumaan ainutlaatuiseen taidekeskukseen Laukaan Leppävedelle. Järvilinnan tilaa on peruskorjattu ja remontoitu ajan henkeä ja taiteilijoiden tarpeita kunnioittaen
Hän kertoo olevansa Suomen ainoa kierrätyslasitaiteilija. Ulla Aatinen on juuri painamassa uusimman vedossarjansa ensimmäistä värikerrosta. Toukola-rakennuksessa työskentelevä lasitaiteilija Katja Rauhamäki ihastui Järvilinnan miljööseen ensi näkemältä. – Minulla taitaa olla Järvilinnan paras työhuone. Työhuone kylpee valossa Toukolan yläkerrassa on kolmen taiteilijan työhuoneet. Keltaisesta pohjasävystä jää lopulta näkyviin valmiissa työssä vain pikkuruiset tähdet. Aatinen kertoo, että maisema näyttää joka päivä erilaiselta riippuen siitä, miten valo kalliota koskettaa. Aatinen työstää juuri uuden vedossarjan ensimmäistä vaihetta: ensimmäinen värikerros on juuri painettu. – On mahtavaa hyödyntää materiaalia, joka muuten joutuisi kaatopaikalle! Rauhamäki huokaa. – Kun Kauko Sorjonen kertoi minun saavan työhuoneen ”kesämökiltä”, olin ensin kauhuissani. Taiteilija kiittelee Järvilinnan ympäristössä erityisesti sitä, että tilalla on täydellinen työrauha, mutta silti taiteilijayhteisö on aivan vieressä. Graafikon tilava työpaja kylpee valossa. Osa Järvilinnassa työskentelevistä taiteilijoista on viettänyt siellä koko taidekeskuksen kuusivuotisen taipaleen ajan. Lasitaiteilija viihtyy työtilassaan Tilalla työskentelevät taiteilijat vuokraavat työhuoneet käyttöönsä yleensä pitkäksi ajaksi kerrallaan. Lasitaiteilija käyttää töissään pääosin vanhoja ikkunalaseja, jotka hän sulattaa, muotoilee ja tarvittaessa maalaa. Muotoilija Kristian Venäläisen töissä yhdistyy rouhea muoto sileään pintaan. Etualan maljat ovat lähdössä näyttelyyn Tampereelle. Restaurointityö tullaan suorittamaan 1800-lukulaisin laivanrakennusmetodein. Rauhamäki valmistaa taideteoksia, lautasia, koristeita, valaisimia ja koruja kierrätyslasista. Kuvataiteilijat Auli Halttunen ja Kristiina Lempiäinen-Trzaska eivät ole paikalla, mutta graafikko Ulla Aatinen avaa oven valoisaan tupaansa iloisesti. 52 Taidekeskus Järvilinna Järvilinnantie 213 41330 Vihtavuori www.jarvilinna.com Kahvila ja huvilan näyttelyt: 045-3511 556 Avoinna 16.6.–16.8.15 ti–su klo 12-19, talvikaudella to– su 12-17 Graafikko Ulla Aatinen kehuu, että hänellä on käytössään Järvilinnan parhaat työtilat. vanhan siipiratashöyrylaiva S/S Lahtisin runko, joka on tarkoitus saattaa vesillelaskukuntoon. Täällä riittää tilaa ja valoa! graafikko ihastelee ja katsahtaa ulos ikkunasta, josta näkyy sammaleinen kallio. Mutta kun näin paikan, rakastuin tähän heti, Rauhamäki muistelee. Uudet teokset tulevat Tampereelle galleria Dadaan pystytettävään Järvilinnan Taiteilijat -näyttelyyn.. – Valmistuessaan Lahtisista tulee maailman kolmanneksi vanhin toimiva siipiratashöyryalus, Salmi kehaisee. Apua tai ihan vain kahvitteluseuraa on aina saatavilla
Korkeassa pumppuhuoneessa työskentelevä kuvanveistäjä Tapani Kurttila kiittelee Järvilinnaa ympäröivää kaunista luontoa: – Tämä on valtavan hieno ja inspiroiva ympäristö! Kun saavuin tänne Helsingistä, en voinut lakata ihmettelemästä luonnon ääniä, jotka kuuluvat täällä kaikkialla! . Ilvekset jäävät seikkailemaan Järvilinnan pihapiiriin. Minua kiinnostaa myös yhdistää muita materiaaleja keramiikkaan, Venäläinen kertoo. Veistos on juustonkuorivahavaiheessa, seuraavaksi siitä tehdään muotit. – Minua kiinnostaa yhdistää ilmavuutta painavaan materiaaliin, Rantasalo kertoo. Rantasalo kertoo tekevänsä taidetöiden ohella paljon perinteisiä sepän töitä: viimeksi valmistui hautaristi, sitä ennen hankaimet veneeseen. Myös Venäläinen valmistelee töitä Tampereen näyttelyä varten. Hän työskentelee Järvilinnan pajassa puolisonsa seppä-kirjailija Johannes Lahtisen kanssa. Kuvanveistäminen tuo mukavaa vaihtelua arkiseen puurtamiseen. 53 Kuvanveistäjä Tapani Kurttilan työhuoneessa ilahduttaa ilvesperhe. Luonnonkaunis ympäristö inspiroi Pihan perukoilla vanhassa eläinsuojassa työskentelevät muotoilija Kristian Venäläinen ja kuvanveistäjä Martti Virtanen. Usein pihapiirissä pyörivät myös pariskunnan lapset. Kesällä Järvilinnan ympäristössä järjestetään muun muassa höyrylaivaregatta ja 1700-luvulle sijoittuva historiallinen näytös. Tapani Kurttilan ilmeikkäät pöllöt hurmaavat Vanhan pumppuhuoneen pöydällä. Hän on työskennellyt Järvilinnassa vuodesta 2010 lähtien. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen. – Viimeisin projektini on yhdistää posliinivalusavea kivitavarasaveen, niin värit tulevat hienosti esille. Myös seppä Maija Rantasalo on tyytyväinen taiteilijayhteisöltä saamaansa tukeen. – Taiteilijayhteisö tukee myös omaa tekemistä, kun paikalla on eri materiaalien osaajia, Venäläinen pohtii. Järvilinnan kahviossa voi ihastella ihanaa järvimaisemaa. Kuvanveistäjä Martti Virtanen viimeistelee Muusa-pystiä, joka jaetaan palkintona jyväskyläläisten ammattiteatterintekijöiden Vuoden teatteriteko -kilpailussa
Kolmikerroksisen rakennuksen keskimmäinen kerros on pariskunnan omassa käytössä, mutta kesänäyttelyiden ajaksi heidän olohuoneensa muuttuu osaksi näyttelytilaa. Vanhan tehdasrakennuksen 1990-luvun alussa hankkineet Maisa sekä paikkakunnalla kirkkoherrana toiminut Jorma Kaarna remontoivat osan noin 850-neliöisestä talosta kodikseen, ateljeekseen sekä tulevien kesänäyttelyiden tiloiksi. Videoita vierashuoneessa Villa Roosa on Malkille ja Granholmille paitsi työpaikka, myös koti. Orimattilalaisen Tapani Kokon puuveistos on löytänyt paikkansa olohuoneen ikkunalta. Monipuolinen näyttely hämmentää todellisuuden eri tasoja ja johdattaa katsojansa illuusioiden, rinnakkaismaailmojen sekä unien ja muistikuvien maailmaan. Malkki ja Granholm ovat laajentaneet näyttelytilojaan vuosittain. Kohteesta tekee erityisen herkullisen nykytaiteen kesänäyttely, joka on marssittanut ihailtavaksi 17 suomalaisen nykytaiteen taiteilijaa. Vanhan huopatossutehtaan jykevässä portaikoissa voi odottaa törmäävänsä tehtaan vanhaan henkilökuntaan. 54 Orimattilan Käkelään 1950-luvun alussa rakennettu kivitalo puutarhoineen on yksistään näkemisen arvoinen. – Siviilitilojen vierashuoneessa, niin sanotussa Hirvihuoneessa, tulee lisäksi pyörimään videotaiteilija Anssi Kasitonnin videoteos, kertoo Jari Granholm. Orimattilassa sijaitseva Villa Roosa on kuin kesänäyttelynsä nimi – Tosi/Epätosi. . Kun talon nykyinen omistajapariskunta Eerika Malkki ja Jari Granholm valtasivat Villa Roosan, oli heille alusta alkaen selvää, että kesänäyttelytoimintaa laajennetaan tekstiilitaiteesta kattamaan taiteen eri lajit monipuolisemmin. Näyttelyvieraat pääsevät. Vanha huopatossutehdas taiteilijoiden näyttämönä Villa Roosan näyttelyssä hämmennetään illuusioita Maisa Kaarnan aikana kesänäyttelyt tunnettiin erityisesti tekstiilitaiteilijoiden näyttämöinä. Paksujen tiiliseinien sisällä tekee mieli sipsutella hiljakseen, kuin huopatossutehtaassa. Eri taiteenaloja maalauksesta ja kuvanveistosta varjotaiteeseen sekä videoinstallaatioihin käsittävä kesänäyttely on järjestyksessään Villa Roosan 22. Monipuoliset taidemuodot Villa Roosasta ei voi puhua mainitsematta kesänäyttelyiden alullepanijaa, tekstiilitaiteilija Maisa Kaarnaa
Villa Roosa – vanha huopatossutehdas Käkelänraitti 4, Orimattila www.villaroosa.fi Kesänäyttely Tosi/Epätosi Avoinna 13.6. Mukana on 17 taiteilijaa, jotka edustavat eri taiteenaloja maalauksesta ja kuvanveistosta harvemmin nähtyyn varjotaiteeseen sekä lisättyyn todellisuuteen. Samuli Heimosen töissä on kaipausta toisiin maailmoihin. Teoskuva Anne Meskanen-Barman: Uimari, 2015. Villa Roosan kesänäyttelyyn tehty ainutkertainen teos hyödyntää lisättyä todellisuutta: tekniikkaa, joka yhdistää todelliset ja virtuaaliset elementit. Kasvinosia, paperia ym. Shadows in the Air III -teos vie taianomaiselle matkalle, joissa 3Dlasien ja taskulamppujen avulla katsojan reaktiot – kulkusuunta, huomiopisteet, rasahdukset ja taskulampun valo – määrittävät varjojen nousemista pimeydestä ilmaan. Kuva Pasi Autio. Kuva Pekka Barman.. kesänäyttely. TOSI/EPÄTOSI -niminen näyttely sekoittaa todellisuuden eri tasoja ja johdattaa illuusioiden ja rinnakkaismaailmojen sekä unien ja muistikuvien maailmaan. – 9.8.2015, juhannuksena suljettu ti – su klo 11 – 18 Ryhmille tilauksesta sopimuksen mukaan Liput 9, 7, 5, euroa Vanhassa villahuopatehtaassa avautuu tänä kesänä jo 22. Jyrki Pylvään johtama Metaria-ryhmä rikkoo tilaaika-jatkumon L’esprit de l’escalier -teoksellaan. Taiteilijat: Samuli Heimonen, Päivi Hirsiaho, Jouna Karsi, Anssi Kasitonni, Teemu Korpela, Kati Lehtonen, Lotta Mattila, Anne Meskanen-Barman, Lauri Nykopp, Pilvi Ojala, Marja Pirilä, Risto Puurunen, Tiina Pyykkinen, Tatu Tuominen, Ilkka Virtanen, Charlotta Östlund sekä Metaria-ryhmä. 55 TOSI/EPÄTOSI –kesänäyttely 2015 . Teoskuva Charlotta Östlund: ”Y is for Yhdessä” (yksityiskohta), 2013. Teos on koettavissa iOSja Android-laitteille saatavan ilmaisen Arilynsovelluksen kautta. Risto Puurusen syksyllä Helsingissä hämmästyttänyt 3D-installaatio saa jatkoa Villa Roosan ullakolla. Villa Roosan kesä 2015 esittelee laajan ja tasokkaan kokonaisuuden kotimaista nykytaidetta
– Tällainen talo ei ole äänetön. Eerika Malkin ja Jari Granholmin avara olohuone muuttuu kesällä näyttelytilaksi. Myöhemmin Verta perusti oman huopatehtaan menetetyn Karjalan puolelle, Kirvuun, Tietävälän kylään. uransa Kirvun huopatehtaassa juoksupoikana vuonna 1915. Lauri Nykoppin ...ASLAP (as slow as possible), 2013. Mikko Verta toimi tehtaan johdossa vuoteen 1968 asti. Myymälän valikoimissa on erityisesti huopaja kierrätystuotteita, taidekirjoja sekä kotimaista grafiikkaa. Joitain merkkejä on havaittu, että. Kahvilan erikoisuus on Villa Roosan omista tyrneistä salaisella reseptillä valmistettu tyrnipiiras. Tehtaan historiaa Vuonna 1951 valmistunut tehdasrakennus toimi Verran huopatossutehtaana aina 1980-luvulle saakka. 56 nauttimaan taide-elämyksistä päärakennuksen lisäksi myös pihan elokuvateatterissa, Kino Käkelässä, sekä valtavassa, ruusuilla ja hyötykasveilla höystetyssä puutarhassa. Huopatossutehtaan perustaja Mikko Verta aloitti Ripustuksessa on haettu teosten keskinäinen harmonia ja kommunikointi. Ensimmäinen evakkotaival 1940 toi Verran ensimmäisen kerran Orimattilaan. Toinen lähtö Karjalasta vuonna 1944 sinetöi huopatehtaan uudeksi sijoituspaikaksi Orimattilan
Tulevaisuus vaakalaudalla Sisustusarkkitehtinä toimiva Malkki tekee tilasuunnitelmia lähinnä yrityksille sekä julkisiin tiloihin. Loft-asumiseen sekä työn ja asumisen yhdistämiseen kiintynyt pariskunta pohtii tulevaisuutta vakavana. Teksti: Soili Kaivosoja Kuvat: Soili Kaivosoja, Villa Roosa. Harmoniaa ja kommunikointia Kahdeksannen oman kesänäyttelynsä pystyttäneet Malkki ja Granholm ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Maan taloudellisen tilanteen huomioon ottaen ei voi koskaan tietää varmasti tulevaisuudesta. Mikko Verta liikuskelisi edelleenkin rakennuksen tiloissa, Granholm hymyilee arvoituksellisesti. Aikakauslehtikollaasi ja spraymaali paperille. – Tällaisen kiinteistön ylläpitokustannukset ovat valtavat. Markkinointiviestinnän ammattilainen Granholm muun muassa ylläpitää VisitOrimattila.fi –nettisivustoa, joka kertoo alueen palveluista. – Tämän kesän näyttely on todella upea. . Turkulainen Jouna Karsi kutistaa maailman pienoismallin tapaisiksi veistoksiksi. – Taiteellinen kunnianhimo kasvaa jatkuvasti, mutta olemme pyrkineet viilaamaan yksityiskohdat mahdollisimman hyvin. Vanhan huopatehtaan miljöössä taide pääsee pääosaan. Ripustuksessa olemme hakeneet teosten keskinäistä harmoniaa ja kommunikointia, kertoo näyttelyn kuraattorina toiminut Eerika Malkki. Aina ennen kesänäyttelyn alkua joudumme pohtimaan, minkälaiset taloudelliset mahdollisuudet meillä on jatkaa, Jari Granholm kertoo, eikä sulje pois ajatusta paikan myymisestäkään. Vain vajaan tunnin ajomatkan päästä Helsingistä sijaitseva Orimattila on sijainniltaan oivallinen paikka kesänäyttelytoiminnalle. 57 Teoskuva Tatu Tuominen: Kollaasisarjasta ”Studying Modern Architecture with a Knife”, 2014-2015. Villa Roosan lisäksi Orimattilaan tuo väkeä Soile Yli-Mäyryn taidelinna, kaupungin oma Taidemuseo sekä Kotieläinpuisto, joka on erityisesti lapsiperheiden mieleen. Marja Pirilän kuvissa tapahtuu useimmiten jotain odottamatonta. – Kesän jälkeen olemme taas viisaampia ja pääsemme toivon mukaan suunnittelemaan seuraavaa kesänäyttelyä, Malkki ja Granholm pohtivat
Eggo-valaisimessa johto kuuluu mallin estetiikkaan. 1994 järjestettiin ”ensimmäinen näyttely”, joka oli muotoilupohjainen ja sen jälkeen perustettiin osuuskunta vuonna 1996. 58 Osuuskunta ONOMA:n myymälästä paikallisia tuotteita Fiskarsin ruukin ympäristössä työskenteli 20 vuotta sitten vain parisenkymmentä taiteilijaa – nyt heitä on 120. Sen tavoitteena on edistää jäsentensä elinkeinojen – käsityön, muotoilun ja taiteen – harjoittamista, osuuskunnan puheenjohtaja Camilla Moberg kertoo. Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMA-myymälä ja näyttelyt tuovat esille osaamista. Mobergin valaisimien/valoveistosten LED-valaistustekniikasta vastaavat Cariitti Oy ja Saas Instruments.. Jo 120 jäsentä Osuuskunta on kasvanut ja kehittynyt, niin että alun 20 jäsenestä on paisunut 120 ONOMAlaisen joukko. Johtoratkaisu on oleellinen osa valaisinta ja kokonaisuutta. – Muutamalla on oma verstasmyymälä, joista osa on auki sesongin aikana, osa ympäri vuoden, Camilla Moberg kertoo. Johtoa ei piiloteta vaan korostetaan. – Muutin itse tänne vielä opiskelijana 1980-luvulla. Yhteistyö taiteilijoiden voima Fiskarsissa Käsityötä, designia, taidetta ja elämyksiä – sitä kaikkea on vuonna 1649 Fiskarsjoen varrelle perustetun ruukin tuotantoja asuinrakennuksissa ja ympäristössä tänään. Camilla Mobergin vuonna 2012 syntyneen Eggo-valaisimen suunnittelu lähti tästä jääkauden hiomasta kivestä
Hän on ONOMA:n minigallerian toukokuun taiteilija. 59 Hän muistuttaa, että valtaosalla myymälöistä on kuitenkin auki aina sopimuksesta. Puumuotoilija Jouko Kärkkäisen teoksia on enemmän esillä ONOMAmyymälän minigalleria-näyttelyssä toukokuussa. Hänen Sirius-galleriansa on avoinna 1.6.-31.8. Tahtoisin myös tilan, jossa samalla voin esitellä töitäni. Puuta työstävä muotoilija Jouko Kärkkäinen ei ole vielä löytänyt sopivaa työtilaa itselleen Fiskarsista, joten hän käy myös työhuoneellaan Helsingin Vallilassa: – Veitsitehtaan tilat ovat aika kalliita, vaikka toisaalta saisin samalla työvälineitä. Kuppi kuuluu Moduuli-sarjaan, jonka kulmikkaita muotoja on helppo yhdistellä. Koko kesän ruukissa on runsaasti kävijöitä, Moberg toteaa. Kari Alakoski ja Jaska Liikanen ovat hänen luottolasinpuhaltajiaan, joiden kanssa hän työskentelee lasihytissä muotoa hioen, luonnosten ja kokeilujen kautta. Yhteistyö, tapahtumat ja myymälä Camilla Moberg pitää ONOMA:n konseptia tärkeänä koska siinä jäsenillä on mahdollisuus saada töitään myyntiin yhteiseen omaan myymälään, osuuskunnan järjestämiin näyttelyihin sekä saada kävijöiltä ja asiakkailta välitöntä palautetta. – Kannattaa soittaa ja varmistaa aukiolo turistikauden ulkopuolella. Kärkkäinen yhdistää töissään puuta ja muita luonnonmateriaaleja ja valoja. Paikallista lasia ja puuta Aiemmin Arabialla työskennelleen lasimuotoilija Camilla Mobergin suunnittelemaa lasia syntyy käsityönä sekä Nuutajärven lasikylässä että Riihimäellä. Valmistuksesta huolehtivat Suomen eturivin lasinpuhaltajat. – Yhteistyö ja yhteisöllisyys on myös erittäin keskeistä: järjestämme useampia näyttelyitä sekä tapahtumia yhdessä ja kannustamme toisiamme, Moberg toteaa. Kotimaisuus on Mobergille tärkeä arvo, ja kokoelmat tuotetaan mahdollisimman paikallisesti. Käyttöesineitä ja taidetta ONOMA-shopista huolehtii osuuskunnan myymälätoiminKeraamikko Anneli Sainion lattetai teekupista tuli jo 1990luvun alussa pidetty muoto, mutta keltainen on uutuusväri. Galleriassa, jolla on yksi ikkuna pääkadullekin, on yhdessä huoneessa yhden kuukauden esillä joku osuuskuntalainen. Azzurro on lasimuotoilija Camilla Mobergin maljakko erivärisestä ja eripaksuisesta, suupuhalletusta lasista. Tässä hänen Valotalonsa, joka on valaisin, joka on tehty hänen patentoimallaan keksinnöllä taipuvasta, 0,3 mm paksusta koivuviilusta, joka kuultaa läpi valoa. ti–su klo 12–17.
Teksti: Mira Piispa Kuvat: Mira Piispa ja Fiskars Oyj/ Olli-Pekka Rönn. Edellytys koko ONOMA:n toiminnalle on kuitenkin jäsenten talkootyö. Keramiikan kotinäyttely Keraamikko Karin Widnäsin studio on yleisölle auki kesäiFiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMA:n myymälä sijaitsee punatiilisessä tornikellorakennuksessa vuodelta 1826. Esillä hienopuuseppäyritys Nikari Oy:n suomalaisvalmisteisella pöydällä Jouko Kärkkäisen tuikkualustoja, Riitta Talonpojan keramiikkaa ja Marko Escartinin tervaleppäsiä leikkuulautoja. sin heinäkuun ajan. Granstedt. Esillä jo ennen näyttelyä Kim Simonssonin veistokset (edessä) ja Camilla Mobergin lasivalaisin. On astioita, muita käyttöesineitä, huonekaluja ja niin edelleen, mutta myös kuvataiteilijoiden huone, jossa he saavat vaihtuvasti töitään esille: muun muassa graafikko Viivi Varesvuo, kuvataiteilijat EevaKaisa Ailus, Katri Pailos, Daniel Enckell, Katja Öhrnberg ja kuvanveistäjät Kim Simonsson ja sekä tekstiilitaiteilija Deepa Panchamina. Sen suunnitteluun ovat vaikutttaneet C. F. ONOMA:n myymälässä on erityisen runsaasti esillä taitavien keraamikkojen, puumuotoilijoiden ja koruseppien töitä, mutta mukana on myös sisustusarkkitehtejä, kuten Timo Mikkonen ja Jenni Roininen. – Valmistan keraamiset tuotteet savivalumenetelmällä ”Kannattaa soittaa ja varmistaa aukiolo turistikauden ulkopuolella.” – käyttökeramiikkaa, muotolaattoja ja uniikkiteoksia. L. Ympäröivä luonto, jonka keskellä asun, on inspiraationi lähde, Widnäs kertoo. Peel sekä A. Lisäksi hän pitää kodissaan kansainvälistä keramiikkanäyttelyä nimeltään KOTONA X, johon tulee sekä kotimaisten ja että ulkomaisten keraamikkojen töitä. . Keraamikko Karin Widnäs pitää X keramiikan kesänäyttelyn omassa olohuoneessaan, Tuomo Siitosen piirtämässä modernissa, metsään ja järvimaisemaan sulautuvassa talossa. Engel, A. 60 nan johtaja Terhi Koivusaari
Piitu Nykopp on yksi osuuskunnan tuoreista jäsenistä, jonka ”tavaramerkki” on usein sirkuksesta inspiraationsa saama nukkemuotoilu. Museossakin mielenkiintoista Designin, käsityön ja taiteen ympärille on syntynyt paljon muutakin, kuten kauppoja, ravintoloita, lähiruokatuotantoa, hotelleja, mökkivuokrausta ja muitakin tapahtumia. Alueella toimii Fiskarsin museo, joka esittelee perusnäyttelyssään ruukkihistoriaa, mutta järjestää vaihtuvia näyttelyitä, kuten vappuna avautuvan Säilyttämisen arvoinen , joka pohtii teollisen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja kertoo, miten museorakennusta on entisöity. Hyvä esimerkki Fiskarsin osuuskunnan taiteilijoiden yhteistyömahdollisuuksista on tämä puuseppä Tuulia Penttilän hylly, johon Anneli Sainion maustepurkit sopivat hyvin. Penttilällä ja Koivusipilällä on myös omat verstaat Fiskarsissa.. meillä osuuskuntalaisilla on vielä neljän päivän ajan avoinna oma teosmyyntitapahtuma Lukaalissa eli seurojentalolla, joka on Fiskars-kylän ensimmäinen puutalo Karjaalta tullessa vasemmalla. Puukkoseppien taidonnäytteitä on esillä Puukkopäivillä 16.–17.5. Fiskarsissa on paljon mielenkiintoista nähtävää rautaruukin vanhoista 1700–1900-luvun rakennuksista teatteriin ja tapahtumiin. Museolla järjestetään myös monia tapahtumia, kuten useita näyttelyitä sekä juhannustyöpaja, ruukinväkeä 1.7.–2.8., jossa on dramatisoituja työpajoja lapsille ja aikuisille, hapanleipäpäivä ja Euroopan kulttuuriympäristöpäivät 12.–13.9. 61 Tapahtumia, teoksia, työnäytöksiä ja kulttuurihistoriaa . – Antiikkipäivien aikana 9.–12.7. Milvi Pesarin Pilvi Pisara -pellavaiset kodintekstiilit ovat yksi tekstiilitaiteilijan tuotteista ONOMA:ssa. Alla Petri Koivusipilän Mmerzkolmiojakkaroita. Lukaalissa Seppiin liittyy myös Suomen Sepät sekä Taidesepät ry:n järjestämä Minun Kalevalani -näyttely 14.6.–20.9., jossa suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ja virolaiset sepät esittelevät Kalevala-tulkintojaan Makasiinissa sekä Pohjoismaisen taontamestaruuskilpailut 30.7.–2.8. Siellä voi nähdä ja ostaa varastojemme kätköihin jääneitä uniikkiteoksia, muotoilijat Jouko Kärkkäinen ja Anneli Sainio kertovat
Puukkoja ja tuppia valmistettiin yleensä omaan käyttöön, eikä niitä annettu lahjoiksi. Teräskypärän reunasta leikatusta palasta saatiin teräväksi hiottuna oiva sikli, jolla muun muassa silityslaudan pinta oli Eräs näyttelyn kauneimmista esineistä on yksityiskohtainen alumiininen puukko. Näyttelyn seinille ripustetuissa informatiivisissa esittelyteksteissä kerrotaan esineiden taustoista ja puhdetyöilmiöstä. 62 Näpertely piti pelon loitolla jatkosodan aikaan Toisen maailmansodan aikainen puhdetyökulttuuri on suomalainen erikoisuus. Kleemola kiinnostui puhdetöistä jo pikkupoikana saatuaan isoisältään koirakoristeisen rintamalla tehdyn haarikan. Asemasodan aarteita -näyttely on koottu historiantutkija ja -harrastaja Olli Kleemolan keräämistä esineistä, joita näyttelyssä on esillä noin 300. Käyttöesineistä erilaiset rasiat olivat suosituimpia puhdetyöaiheita. Puhdetöiden näpertelyssä on käytetty valtavasti mielikuvitusta ja viitseliäisyyttä: ”Puhdetöitä tehtiin varsinkin sodan alussa hyvin yksinkertaisilla ja vähillä työkaluilla. Kuumalla raudalla poltettiin tupakkaholkki ontoksi ja koristeltiin puurasian pinta. Sodanjohto ei aluksi suhtautunut suopeasti sotilaiden luppoajalla tekemiin käsitöihin, mutta pian huomattiin, että puhdetöillä voitiin helpottaa kotiolojen tavarapulaa ja parantaa armeijan mielialaa. Puhdetyömuseossa asemasodan aarteita Laukaan Leppävedellä sijaitsevan Taidekeskus Järvilinnan yläkerrassa on pysyvä näyttely, jossa on esillä sotilaiden jatkosodassa askartelemia puhdetöitä. – Jatkosodan asemasodan aikana syntyneiden esineiden tekijät ovat suurelta osin poistuneet keskuudestamme. Virkistystä ja bisnestä Puhdetyömuseon vitriineissä on siisteissä riveissä hämmästyttävän kauniita ja yksityiskohtaisia käyttöesineitä, koruja, kukkaruukkuja, lipputankoja, valaisimia ja soittimia. Mykkinä todistajina esineet kertovat valtavasta tunnelatauksesta ja tekijöiden kädentaidoista, kyvystä hyödyntää erilaisia materiaaleja sekä halusta tukea sota-ajan puutteesta kärsivää kotirintamaa, Kleemola pohtii näyttelyesitteessä. Lasinsirpaleilla kaivertamalla koristeltiin alumiinityön pehmeä pinta ja kuumennetulla kiväärinhylsyllä tuohityö. Puukonterät taottiin esimerkiksi viiloista tai pistimen teristä. Rintamalla valmistui muun muassa astioita, lamppuja, työkaluja, leluja, pelejä, kirjoitusja tupakointivälineitä, puukkoja ja huonekaluja. Lisäksi tehtiin muun muassa piianpeilejä, kauhoja, suolaja jauhosalkkareita, leipäveitsiä, voilastoja, juustomuotteja, mausteikkoja, pannunalusia, rosollihakkureita ja ruokatarvikkeiden säilytystiinuja.. Nykyään VTM Kleemola on perehtynyt puhdetöihin niin tiiviisti, että suunnittelee kirjoittavansa aiheesta kirjan
– Kyllä sitä käytettiin, vaikkei olisi saanut. Sen sijaan hyllyillä on toinen toistaan upeampia koristeja säilytysesineitä. – Tuokaan työ ei käy, jos ei ole käsistään kätevä. Mielikuvituksellisia materiaaliratkaisuja Näyttelyssä onkin esillä varsin vähän käyttöesineitä. Pentti Kuutti kertoo itsekin harrastaneensa rintamalla puhdetöitä. – Isäni toi rintamalta tupen, joka oli tehty lentokonemetallista. Tähän on järkevä syy: kauhat, kapustat ja puuporat ovat kuluneet käytössä loppuun. Suosittu harrastus rintamalla Puhdetyöt herättävät veteraaneissa mukavia muistoja. Laukaan sotaveteraanit ry:n Pentti Kuutti, Niilo Kiilavuori ja Esko Elomaa tutkivat näyttelyesineitä suurella mielenkiinnolla ja ihastelevat sitä kättentaitojen määrää, joita alkeellisilla työvälineillä ja rajallisilla materiaaleilla on saatu aikaan. Keväällä 1944 Suomen puolustusvoimilla oli 40 puhdetyökeskusta ja koko maan kattava myyntiverkosto. Puhdetyöt pitivät sotilaiden mielen virkeänä ja veivät ajatukset pois sodan kauhuista, mutta niillä tehtiin myös bisnestä. Puhdetyöt pitivät sotilaiden mielen virkeänä ja veivät ajatukset pois sodan kauhuista, mutta niillä tehtiin myös bisnestä. 63 hyvä hioa tasaiseksi” , näyttelyn infotaulussa kerrotaan. kin pikkuesineitä, mutta sinne ne jäivät kaikki, Kuutti kertoo ja muistaa sitten: – Siskolle tein pienet tossut oljesta! Sisko ehti juosta niillä ehkä 400 metrin matkan kunnes heinänsänki hiersi kengät ihan hajalle, Kuutti naureskelee. Puolustusvoimain Puhdetyöesineiden Myyntikeskus vastaanotti tilauksia ja piirustuksia myyntiin haluttavista esineistä. Myytävät esineet merkittiin kolmiomaisella leimalla, jossa oli teksti ”Rintamatyö” . Jonkin verran tein muitaSotaveteraanit Pentti Kuutti (vas.), Esko Elomaa ja Niilo Kiilavuori sekä heidän autonkuljettajansa Tarmo Ahola (oik.) kuuntelevat kiinnostuneina kun Järvilinnan emäntä Pirjo Salmi lukee tarinaa puukontuppimateriaalien hankinnasta. En minä vain osaisi tehdä, Kiilavuori ja Elomaa pohdiskelevat. Puhdetöitä valmistettiin myös ulkomaille vietäviksi: eräs divisioona toimitti PPM:n kautta 15000 kirveenvartta Saksaan ja hankki saamillaan rahoilla elokuvakoneen. Sitähän ei olisi saanut käyttää, kertoo Laukaan veteraanien autokuski Tarmo Ahola. – Tein ainakin kauhan sekä puukon pään ja puisen tupen puukolle. Myös alumiiniset pakit olivat suosittua askartelu
Mielenkiintoista on myös se, kuinka isoja ja painavia esineitä rintamalla on valmistettu. Puhdetyönäyttely on esillä Laukaan Järvilinnassa ainakin vuoteen 2017 saakka. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Sormus oli suosittu puhdetyö muun muassa siksi, että se oli kohtuullisen helppo valmistaa. Kirjoitusja tupakointivälineet olivat suosittu puhdetyöaihe. 64 materiaalia – minä en tosin siinä pahanteossa ollut mukana, Kuutti hymähtää. Näyttelyn perälle on rakennettu huone, joka on sisustettu täysin puhdetyötavaralla. Huoneessa on muun muassa kaksi tuohesta tehtyä nojatuolia, keinutuoli, kapioarkku ja valtava pahkasta tehty jalkalamppu. Veteraanit Pentti Kuutti (vas.), Niilo Kiilavuori ja Esko Elomaa kehuvat puhdetyömuseota mielenkiintoiseksi paikaksi. Sormuksen aihion sai leikattua esimerkiksi alasammutun lentokoneen alumiinisesta polttoaineputkesta, joka hiottiin ja koristeltiin. Koristeet joko kaiverrettiin tai käytettiin lasinpaloja, bakeliitinsirpaleita tai metallikoristeita. On jännittävää ajatella, millä kaikilla tavoin materiaaleja on hankittu ja keksitty hyödyntää: esimerkiksi eräässä sormuksessa näkyvät punaiset koristeet on askarreltu kaatuneen neuvostosotilaan punatähdestä. Alumiinin ja muiden metallien lisäksi puu, tuohi ja vuolukivi olivat suosittuja puhdetyömateriaaleja. . Pikkuesineiden lisäksi rintamalla valmistui suuriakin töitä, muun muassa kapioarkkuja ja jalkalamppuja. Vanhoista herroista Kuutti kertoo itsekin harrastaneensa puhdetöitä rintamalla.. – On saanut olla hyvät välit kuljetushenkilöstöön, että nämä on saatu ehjinä kotiin, veteraanit pohtivat
Puisen myllyn terävät kulmat sattuivat reisiin, kun puristin sitä niin lujaa – muuten en olisi saanut kahvia jauhetuksi, sillä kahvinpavut ovat aika kovia ja jouduin pyörittämään myllyn kampea kaikin voimin. Tässä Marjasen kahvilan kuparipannu 1930-luvulta.. Äiti puhui aina prännäristä – en edes tiedä, mikä tuon välineen suomenkielinen nimi olisi, Pitkänen nauraa. – Prännäri jäi sittemmin kokonaan pois käytöstä, kun kahvinpapuja alettiin paahtaa teollisesti ja kahvia tuli kauppoihin myyntiin valmiiksi paahdettuina. 65 . Siihen aikaan lasten piti osallistua kodin askareisiin paljon enemmän kuin nykyisin. Kun kahvipavut sitten oli paahdettu, pikkutytön tehtävä oli jauhaa ne. Eila Pitkänen on säästänyt vanhempiensa kuparipannuja 1920ja 30-luvuilta. Pienelle tytölle kahvimylly oli raskas pyörittää, eikä se oikein tahtonut pysyä paikallaankaan pienissä käsissä. – Kahvia jauhettiin aina kerralla useamman päivän tarpeisiin, ja se oli minun tehtäväni. Kuparipannut tuovat muistoja mieleen Kahvi oli vihtiläisen Eila Pitkäsen lapsuudessa tärkeä asia, ja sen tekemiseen liittyi monenlaisia vaiheita. En tiedä, mihin meidän prännärimme mahtoi joutua, varmaan hävitettiin tarpeettomana. – Muistan kahvin tuoksun, kun äitini Rauha Marjanen paahtoi prännärillä kahvipapuja liedellä. – Menin sitten tuolille istumaan ja laitoin myllyn polvien väliin, että sain se pysymään paikallaan ja jaksoin paremmin vääntää. Hänellä on edelleen tallessa äitinsä kahvimylly ja useita kuparipannuja, joista vanhin lienee 1920-luvulta. Kahvilan pannu tallessa Prännäriä Pitkäsellä ei ole enää tallella, mutta äidin kahvimylly ja useita kahvipannuja on. – Monet kahviin liittyvät asiat ovat jääneet mieleen jo ihan varhaislapsuudesta, kertoo Eila Pitkänen
Yksi Pitkäsen pannuista on sukulaiset sieltä lähettivät muutaman kerran. Kahvi oli sodan aikana säännösteltyä, ja 40-luvulla otettiin käyttöön korvike, jossa oli kahvia vain vähän, ja loput paahdettua viljaa, ja siinä oli myös lanttua ja voikukanjuurtakin. Koirallekin maitokahvia Kahvia juotiin kotona aamuisin ja iltapäivisin, ja kun naapurit pistäytyivät, tietysti tarjottiin kahvia. Sitä saatettiin myös kastaa Kahvimylly ja kuparipannut ovat nykyisin vain koristeina.. – Olin silloin vielä niin pieni, etten itse juonut kahvia, joten tuon korvikkeen mausta en tiedä, mutta muistan vanhempien sitä harmitelleen. Joka kylästä löytyi ammattimies, joka teki tinauksia. – Se on vanhempieni kahvilan kahvipannu. Juhlatilaisuuksissa kahvi oli aina pääosassa, ja silloin tarjoiltiin myös monenlaisia makeita herkkuja. Vanhempani lopettivat kahvilan 30-luvun lopulla ja leipomonkin pian sen jälkeen, muistan sen hämärästi lapsuudestani. Korviketta ja Amerikan-paketteja – En ole ajatellut näitä pannuja mitenkään keräilyesineinä, enkä tiedä, minkä arvoisia ne ovat, tai onko toinen toista arvokkaampi. Silloin käytettiin korvikkeita. Pitkäsen lapsuudesta suuri osa osui sota-aikaan, jolloin kahvista tuli pulaa. – Vain kaupanpitoa jatkettiin. Joissakin sisäpuolen tinaus on huonossa kunnossa eli tinuria tarvittaisiin taas. Vanhemmillani oli 20-luvun lopulta alkaen kauppa, leipomo ja kahvila samassa talossa, jossa myös asuimme. Kaupassa olin sitten itsekin myöhemmin ensin töissä ja vanhempien jälkeen kauppiaana. – Arkisinkin oli iltapäiväkahvin kanssa usein äidin leipomaan pullaa. 66 – Minulla on myös muutama sellainen pannu, jotka eivät ole kotoani peräisin, sillä isäni keräsi niitä talteen niihin aikoihin, kun kuparipannut alkoivat jäädä pois käytöstä. Käytössä tuo tina usein kului, mutta sitten pannut tinattiin aina uudelleen, joten ne pysyivät pitkään käyttökelpoisina. Sota-ajalta Pitkänen muistaa myös Amerikan-paketit, joita – Silloin ei hankittu uutta, vaan korjattiin vanhaa aina, kun mahdollista. muita kookkaampi, useamman litran vetoinen. Kahvilaa pidettiin talon salissa. – Omasta lapsuudestani en muista kahvilaa, olen ollut silloin niin pieni. Sitten ei saatu enää korvikettakaan, vaan vastiketta, jossa ei ollut kahvia enää ollenkaan. Näistä nämä vanhimmat näyttävät työn jäljestä päätellen olevan sepän takomia, uudemmat sen sijaan konetuotantoa. Pitkäsen äiti odotti niitä kovasti, sillä paketissa oli aina kahvipaketti. Kuparipannuissa on tinaus sisäpuolella. Pitkäsellä säilyneet pannut ovat ulkopuolelta hyväkuntoisia eikä niissä ole kolhujakaan. – Minulle niissä oli kauniita vaatteita, säilykehedelmiä ja makeisia, joten kyllä minäkin niitä odotin
Eila Pitkäsen äiti ei olisi pannun nykyistä ulkonäköä hyväksynyt – kahvipannun piti aikoinaan kiiltää kirkkaana, jos talossa oli hyvä emäntä.. Sokeripalan hän laittoi suuhun ja hörppäsi kahvia lautaselta, jota hän nimitti tassiksi. – Minulle nämä pannut ovat vain koriste-esineitä, jotka tuovat mieleen näitä muistoja lapsuudenkodista. Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen Kahvimylly tuli Eila Pitkäselle hyvin tutuksi jo lapsuudessa, sillä kotitöissä auttaminen oli luonnollista. Äiti kiillotti pannut aina kirkkaiksi. Hyvä emäntä ei saanut antaa kahvipannun tummua. Nallelle laitettiin lautaselle kahvia ja maitoa, johon sekoitettiin pullanpalasia, ja hyvin se koiralle maistui. Kahvinpapujen jauhaminen kuului pienen tytön töihin. Tosin ne ovat nyt erinäköisiä kuin silloin, tummuneita. 67 kahviin varsinkin, jos se ei ollut ihan tuoretta. – Äitini oli niin innokas kahvinjuoja, että uskoi kaikkien muidenkin pitävän siitä yhtä paljon. Arkioloissa, keittiön pöydän ääressä isäni Yrjö Marjanen kaatoi kahvia usein lautaselle ja joi siitä, se oli siihen aikaan maalla tapana. . Niinpä hän opetti Nallekoirammekin juomaan kahvia
Karjalasta kahteen kertaan paen nut 12-vuotias Aira Samulin, 88, ei saanut nukkejaan matkaan, mutta älysi napata perheen valokuva-albumit. 68 Vanhoissa nukeissa on nostalgiaa ja varsinkin sitä on karjalaisille, joista hyvin harva sai rakkaan nukkensa mukaan evakkomatkalle. Matkailun myötä Kun Samulin noin 30 vuotta sitten päätti rakentaa karjalaisen hirsilinnan Hyrsylän Mutkaan, nykyisen Lohjan Hyrsylän kyAira Samulinin Hyrsylän Mutkan Lelumuseon nukkekokoelman nukeista ensimmäinen oli tämä kaunis, pitkä nukke.. Jos sellainen onkin säästössä, sitä vaalitaan visusti omassa suvussa. Sittemmin osa kuvista on myös Samulinin elämänkerran, Soturi ja sunnuntailapsi sivuilla. Yli 500 nukkea ja nuken tarviketta Nostalgiaa nukeissa on silti kaikille muillekin, sillä useimmiten Yli 500 nuken kokoelmassa myös leikkikaluja kokonaiseksi museoksi Ikinuori, senioriyrittäjien sarjassa palkittu Aira Samulin pitää Lohjan Hyrsylän kylässä karjalaistalossaan lelumuseota, jonka nukkekokoelma viehättää matkailijoita ehkä eniten. Yleensä nukke on puettu uudempiin, ajanmukaisiin vaatteisiin, Aira Samulin kertoo 500 nukkensa, nukenvaatteiden, nuken ompelukoneiden, rattaiden, vaunujen, rekien, muutaman nukkekodin ja niiden tarvikkeiden ja pikkunukkejen, astioiden ja muiden tarvikkeiden äärellä Hyrsylän Mutkan Lelumuseossa. Hyrsylän nuket ihastuttavat Keräily nuket ovat saaneet väistyä lastenhuoneesta ja kodista lasten kasvaessa. – Erityisen harvinaisia ovat vanhat nukenvaatteet: ne voivat olla kuluneita ja likaantuneita
69 lään, alkoi myös nukkekeräily. Se ei ole järkevää, mutta kun talosta tuli alunperinkin matkailukohde, tahdoin sisustaa sen kodikkaasti ja tietenkin tyyliin sopivasti talonpoikaishuonekaluin ja esinein, Samulin kertoo. Huutokaupoista vailla tarinoita Vanhoja kalusteita löytyi huutokaupoista ja ensimmäinen nukke oli korkea, pitkä nukke, jolla on kauniit kengät ja mekko. – Minulla ei ole ollut aikaa selvittää esineiden alkuperää sen tarkemmin kuin meklareiden myyntivaltit tavaroille ovat olleet. – Jollei minulla olisi tätä taloa, en varmasti keräilisi nukkeja. Sitä paitsi ei kaikista mitään tarinaa voikaan selvittää, Tämä nukke on harvinaisuus, sillä on oikeasti peräisin Viipurista ennen sota-aikaa. Nuken rekiä on rivissä useita, samoin 1940-luvun nukenvaunuja, joiden malli on sama kuin lastenvaunujen siihen aikaan.
Ne olivat nelijalkaisia, suurisilmäisiä koiria, joiden kieli on ulkona. – Turun Martta-nukketeollisuus toimi siten, että päät ostettiin Saksasta ja muuten nukke ommeltiin ja maalattiin kodeissa. Sillä ei ole leikitty, joten sillä ei ole yhtään ryppyjä, Aira Samulin hehkuttaa ystävältään lahjaksi saamansa nuken äärellä. Muistan itsekin lapsuudestani ja nuoruudestani, että lelukauppojen takahuoneissa maalattiin nukkejen kasvoja.. ”Kaikista arvokkaimpia nukkeja ovat ne, joilla on yllään alkuperäiset vaatteet.” koska nukkeja on tehty kotitekoisina ennen leluteollisuuden syntymistä. 70 Bontzot olivat pehmoleluja ennen nalleja 1930-luvulla. – Tämä nukke on samaa vuosimallia kuin minä, 1927. Kaksi nukkea, joilla on samanlaiset päät, ovat löytyneet Turun nukkemarkkinoilta: – Toisen ostin siksi, koska sillä oli mekko samanlaisesta vinoruutuisesta kankaasta kuin minulla lapsena, Aira Samulin kertoo
– Se jää sitten tänne, kun minusta aika jättää. – Paperimassapäiset nuket ovat myös harvinaisia. Samulin kertoo kaikella toiminnallaan pyrkivänsä samalla myös kannanottoihin tai tiettyjen asioiden markkinointiin. Nuket näytteillä Tuvassa on esillä myös ystävä Elvi Salon kaksi taidonnäytettä: muinaiskarjalaiseen pukuun puettu nukke, jolla on oikea, hopeinen otsanauha ja pronssia esiliinassa, sekä Lotta-pukuinen nukke oikeine Lotta-merkkeineen, hihojen ja puvun mansettien reikäompeleineen ja sota-ajan puhdetyönä tehty puukko mukanaan. Mikäli pää on ostettu, osasta löytyy tieto sen alkuperästä. Hyrsylän Mutkassa on pidetty myös nukkeyhdistyksen näyttely ja nukkejen kauneuskilpailut. Vaatteet, paperimassanuket ja kuttaperkat harvinaisia Kaikista arvokkaimpia nukkeja ovat ne, joilla on yllään alkuperäiset vaatteet. 71 Aira Samulinin Helena Karon nukkekurssilla tekemä Pirjo-nukke oman tyttären näköinen. – Lelumuseon ainutlaatuinen on kokoelma lähihistoriaa, eiköhän sillä ja säätiön varallisuudella pystytä ylläpitämään matkailupaikkaa, joka on kunnianosoitus Karjalassa Hyrsylänmutkaan vihollisen hyökätessä saarroksiin jääneille ihmisille, Aira täräyttää ja vastaa tuon tuostakin puheluihin, joissa varataan opaskierroksia ja haastatteluja niin Hyrsylän Mutkaan kuin Helsingin Bulevardilla sijaitsevaan Airan tarinasalonkiin. Matkailijat kuitenkin tykkäsivät nukeista, joten hankin niitä lisää. Harvinaisempia ovat myös 1930-luvulla suositut kuttaperkkanuket, jotka menivät helposti lommoille ja rikki. Säätiön omistamaan pihapiiriin on haalittu kahden uudisrakennuksen lisäksi 1700-luvun aittoja Pohjois-Karjalasta, rautatiekalustoa, sotasankareiden muistopatsaita yhdessä Miina Äkkijyrkän lehmäpatsaan kanssa. Ostohintaan lahjarahat eivät edes riittäneet, Samulin kertoo. Se on kauniisti esillä Pirjon valokuvien vieressä Hyrsylän Mutkan tuvassa. Samalla äidiltä tyttärelle siirtyi oikeakin ompelutaito, kun äiti ompeli nukkeja. ”Joulun alla nukke hävisi ja tuli paketissa uudella päällä tai mukanaan sänky tai petivaatteita.” Kotitekoisia nukkeja Myös Samulin kertoo saaneensa joululahjaksi aina ”uuden” nuken: – Joulun alla nukke hävisi ja tuli paketissa uudella päällä tai mukanaan sänky tai petivaatteita, Aira Samulin hymyilee ja kertoo, että kotona Viipurissa äiti ja tyttäret leikkivät paljon telin, etteivät kaikki toisi yhtä pikkulahjaa, vaan keräisivät nukkerahaa. Shirley Temple -nukke ja sen puku. Kallis Martta-nukke Oikein vanhojen nukkejen keräily on ollut Samulinillakin työn takana ja myös vaatinut paljon rahallista satsausta: – Minulla oli satoja tanssioppilaita ja 75-vuotispäivänä ajat. Ystäväni Elvi Salo löysi sitten punapukuisen Marttanuken, jonka päästä löytyi syntymävuoteni 1927. Totesin hankittuani antiikkisia nukkeja, että ne olivat jotenkin herkempiä ja kauniimpia kuin uudemmat, Aira Samulin toteaa. Valkopukuisen nuken Aira Samulinin hankki, koska hänen Pirjo-tyttärellään oli 50-luvulla samanlainen. . Teksti ja kuvat: Mira Piispa nukeilla, joilla oli myös leikkiompelukoneet. Sitä Aira Samulin on testannut, kun hän teki Helena Karon nukkekurssilla nuken, josta tuli aivan ainoan tyttären, Pirjon näköinen. Vaatteista, materiaaleista, täytteistä ja kankaista voi päätellä aikakauden, Samulin selvittää. – Nukella oli oikein numerot, niitä äänestettiin ja syksyllä jaettiin palkinnot, mutta kokoelmien omistajat veivät aikanaan nukkensa pois. Säätiölle ja nähtäville Arvokkaat nuket ja muut lelut Aira Samulin tahtoo jättää perinnöksi nimeään kantavalle säätiölle
Pariskunta ei suhtaudu arkisiin esineisiinsä antiikkina, vaikka monesta kalusteesta ja tavarasta maksettaisiinkin mukavia summia. Piironki sekin on kai arvokas ja kiinnostava, mutta sen historiasta Tähtisen pariskunnalla ei ole kovin paljon tietoa. Esineet kantavat mukanaan muistoja, ne ovat paljon tärkeämpiä kuin raha. – Vanhempani erosivat kun. Oranssikupuinen valaisin lienee 1920-luvulta, ja vastaavia myydään netissä vanhan tavaran kaupoissa noin sadan euron hintaan. 72 Katsohan Olli, tämmöinen samanlainen oli Suomen huutokauppakeisarissa ja siitä maksettiin monta kymppiä! Tämä on varmaan samaa sarjaa, hehkuttaa Maarit Tähtinen, 57, ja osoittaa ikivanhan piirongin päällä Kauniit kalusteet kestävät käyttöä ja aikaa Jyväskyläläiset Maarit ja Olli Tähtinen asuvat vanhassa talossa vanhan tavaran keskellä. Tähtisten perheessä kukkii arjen antiikki nököttävää lamppua
Olohuone pursuaa muutakin vanhaa esineistöä: seinällä nakuttaa vanha käkikello, jonka Olli tietää senkin olevan arvokas. Paljon alkuperäistäkin on silti säilynyt. Antiikkiesineet ovat arkikäytössä Keittiö on talon vanhinta osaa. Parhaimmillaan talossa asui neljä perhettä kerrallaan, Maarit Tähtinen kertoo. – Vaajakoskelainen kelloseppä Leo Turunen kertoi, että kellon koneiston perusteella esine on peräisin 1930-luvulta. Suurehko talo on kuitenkin yksi alueen vanhimpia ja aikoinaan se tunnettiin nimellä Honkalan hotelli. – Muutama vuosi sitten museoviraston edustaja koputti ovelle ja kyseli, onko meillä vanhoja tulisijoja. Niin talon rakenne kuin sisustus ovatkin Keittiön seinällä nakuttaa vuosimallin 1926 seinäkello, jota ympäröivät Arabian Maisema-sarjan lautaset. Taloa on peruskorjattu ja laajennettu pariin otteeseen. Leo katsoi minua tuimasti silmiin ja totesi, että ”jos poika sen teet, ei rakkineella ole enää mitään arvoa”, Olli naureskelee. – Sodan jälkeen isovanhemmilleni tuli valtiolta käsky, että osa huoneista on vuokrattava kotinsa menettäneiden käyttöön. Kelloon kiinnitetyssä pronssilaatassa lukee ”60-vuotiaalle isälle Olli ja Maarit Tähtinen asuvat Jyväskylän Halssilassa 1920luvulla rakennetussa omakotitalossa, joka aikoinaan tunnettiin myös Honkalan hotellina. Honkalan hotellin salatut aarteet Tähtiset asuvat vuonna 1925 rakennetussa omakotitalossa Jyväskylän Halssilassa. Maarit Tähtinen kertoo nähneensä vastaavan lampun Suomen huutokauppakeisari -ohjelmassa. 73 suloinen sekamelska eri aikakausien, tyylilajien ja hintaluokkien tavaraa. Vanha talo on kaavapiirustuksissa merkitty tilaksi, vaikka maanviljelystä siellä ei suuremmin ole koskaan harjoitettukaan. olin pieni, joten monet tarinat jäivät kuulematta. Minä vastasin, että asia selvä, minäpä menen kotiin ja maalaan sen vihreäksi. Olli Tähtinen muistaa tehneensä pikkupoikana läksyjä avattavan kirjoitus-pöydän ääressä.. Kaikki alkuperäiskunnossa olevat takat ja uunit kuvattiin ja kyseltiin kaikenlaista talon historiasta, Tähtiset kertovat. Valtaosa esineistöstä on kuitenkin peräisin Viipurista ajalta ennen kuin sieltä tuli lähtö, Olli Tähtinen, 57, kertoo. Sen seinällä tikittää toinen vanha kello: yhtä vanha kuin talokin. Vanhaa rakennusperintöä ei ole kummemmin huomioitu, vaan remontit on toteutettu kulloinkin valloilla olleen rakennusperinteen mukaisesti. Ylivedetty kello korjautettiin kellosepällä muutama vuosi sitten, ja pelkkä korjaus varaosineen maksoi noin 250 euroa
Kirjoituspöydän kannen alta löytyy merkintä ”Eliel Gustaffson Nykarleby 11.11.1897” Keräilijät maksavat soivista oluttuopeista jopa kymmeniä euroja. Tämäkin restaurointityö kavensi kuvetta noin 250 euron verran. – En muista tätä pöytää lapsuudestani, mutta varmaankin se on isäni peruja, Olli Tähtinen kertoo. – Olisi kyllä kiinnostava kuulla lisää tästä Gustaffsonista ja hänen työstään – voihan pöytä hyvin olla uniikkikappalekin, hän jatkaa. Lopulta se tilattiin ulkomailta, Maarit kertoo. Lipastosta paljastuu lähes täydellinen Arabian Maisema-sarjan astiasto. – Kuuntelen tätä usein, tässä on niin mukava bassoääni. Tähtisten arvokellon päälle on kertynyt pölyä ja pikkutavaraa. Tiloissa pyörii arkisin neljä 3–4-vuotiasta lasta, joiden pääsyä talon eri tiloihin ei ole rajattu. Nurkassa seisoo ikivanha Singerin ompelukone, mutta Olli tietää kertoa, että sellaisista ei 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirjoituspöytä toimittaa nykyään tietokonepöydän virkaa. Liemikulhopiirongin päällä on vanha radio: Maarit napsauttaa sen päälle ja kumea tango valtaa kulmahuoneen. Liemikulho, erikoinen kaadin, maitokannu ja isot lautaset ovat käytössä vain jouluisin, muuten arvoastiat saavat levätä säilytyksessä. Pelkästään sinisestä kastikeastiasta maksetaan nettikaupoissa nelisen kymppiä, liemikulho on vielä arvokkaampi. Antiikki on vallannut koko kodin Pian Tähtiset alkavat huomata arvotavaraa kaikkialla ympärillään. Ne vain ovat meillä ja ovat aina olleet. – Emme ajattele näitä esineitä antiikkina. Olli on saanut astiat perinnöksi omalta äidiltään. Ei niistä tee mieli luopuakaan, Maarit toteaa ja myöntää, ettei kaiken arvoa aina ymmärräkään: – Anopin luona oli vanhoja hiilipiirroksia Jyväskylästä. Onneksi en heittänyt niitä roskiin, sillä naapurini tiesi kertoa, että ne ovat tuhansien eurojen hintaista arvotaidetta! Vanha radio, pöytä ja Arabian astiasto Olli on vapaalle jäänyt puhelinasentaja ja Maarit työskentelee perhepäivähoitajana. Otto oli Maaritin isoisä – talon ensimmäinen asukas. Tummapuinen käkikello on koneistonsa perusteella peräisin 1930-luvulta. Arvokasta keräilytavaraa löytyy myös lasikaapista: Tähtisten tyttärien 1990-luvulla saamista roosanvärisistä muumimukeista maksetaan nykyään yli 400 euroa kappaleelta.. Mutta kun Maarit nostaa Ollin perintökalleudet piironginlaatikosta, lapset hätistetään toiseen huoneeseen. Lähes kaikkeen saa koskea, kunhan on varovainen. – Kello lienee ollut noilla sijoillaan siitä lähtien kun talo on rakennettu – mitä nyt remonttien ajaksi on nostettu alas. Kerran se on korjattu: korjaus kesti 2,5 vuotta, kun varaosaa ei meinattu saada mistään. Vanhempani saivat radion aikoinaan häälahjaksi, Maarit hymyilee ja ottaa pari tanssiaskelta. Vastaavia, hyväkuntoisia ja toimivia aikarautoja myydään netissä noin viidensadan euron hintaan. Kulmahuoneessa seisoo myös erityisen kaunis kirjoituspöytä: nahkapintainen, mustaksi petsattu komistus, jonka pohjasta pitkän etsinnän jälkeen löytyy lyijykynämerkintä: ”Eliel Gustaffson Nykarleby 11.11.1897”. 74 vapunpäivänä 1926 Otolta”
– Vanhassa talossa ja vanhojen tavaroiden keskellä asuminen on eräänlainen elämäntapa, aina joku nurkka vaatii huolenpitoa, Maarit hymyilee. Reinhard Richterin suunnittelemaa Maisemasarjaa valmistettiin vuosina 1939–1973. – Ei päässyt appiukko ottamaan salaa ryyppyä, Olli hörähtää. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Arabian Maisema-sarjan astiasto kaivetaan esiin vain jouluisin. Vanha radio soi yhä kauniisti! Vihreä lipasto lienee peräisin 1920-luvun Viipurista. Vanhan talon vanhat uuninluukut ovat kiinnostaneet muun muassa museovirastoa. 75 nykyään makseta mitään. Takan päälle on kertynyt kaikenlaista jännittävää tavaraa. Tähtiset eivät varsinaisesti keräile vanhaa tavaraa, mutta myöntävät kyllä arvostavansa sitä ja olevansa kiinnostuneita vanhan kunnostamisesta. Kuitenkin nettikirpputoreilla hyväkuntoisten vanhojen poljettavien ompelukoneiden hinnat liikkuvat yli sadassa eurossa. Olli esittelee vanhaa lasituoppia. Olli kertoo ostaneensa hamsteriksi tunnustautuvalle vaimolleen parikin kiinnostavaa juttua hääpäivälahjoiksi: autotallissa kesää odottaa ihana sininen vuosimallin1967 kuplavolkkari, jota koristaa lisäkilpi ”Nuppu”. Sen pohjaan on kätketty soittorasia, joka pärähtää soimaan aina kun tuoppia nostetaan. Liemikulhon pohjasta löytyy piippuleima ja merkintä AS. Jyväskylän kupeessa sijaitsevalla kesämökillä on toinen hieno antiikkilahja – thaimaalaistyylinen pitkähäntävene, jota Maarit kunnostaa kesäisin suurella innolla ja rakkaudella. Vanhassa talossa ja vanhojen tavaroiden keskellä asuminen on eräänlainen elämäntapa, aina joku nurkka vaatii huolenpitoa..
Pariskunta kokeili kepillä jäätä ensin netissä ja huomasi, että antiikkiesineille ja vanhoille tavaroille riitti kysyntää kaupungissa. Oululainen antiikkiliike tunnettu näyttävistä talonpoikaishuonekaluista Wanhan talon tavarat on keräilijän aarreaitta. 76 Siitä on kolme vuotta aikaa, kun oululainen Vesa Niemelä päätti perustaa vaimonsa kanssa oman antiikkiliikkeen. Niinpä ei auttanut muu kuin pistää pystyyn oma kivijalkakauppa
Tämä on vuonna 1979 rakennettu kiinteistö ja sopii meidän tavaroiden käyttöön mainiosti, kertoo Lapista aikoinaan Ouluun eksynyt Vesa Niemelä. Vaikka vanhaa tavaraa myydään, niin kyllä tässä pitää olla ajan hermoilla, jos aikoo itsensä elättää. Huutokaupat eivät kiinnosta Vanhat tavarat ovat olleet aina Vesa Niemelän sydäntä lähellä. Nahkaräkki vuodelta 1793. Vesa Niemelän mielestä talonpoikaistavarat ovat vaan niin huikeita, koska ne on valmistettu hyvin ja huolella. 77 . Niissä paikoissa hänelle tulee omien sanojensa mukaan vain ahtaan paikan kammo. Vesa Niemelä on tarkka siinä, minkä kuntoisia huonekaluja hän kelpuuttaa liikkeeseensä. Suomeen. Yritysen nimeksi tuli Wanhan talon tavarat. Amerikan tuliaisina Suomeen tuotu katselulaite vuodelta 1897. Ensin tavaran ostamista tuumaillaan kaksi kolme päivää, ja vasta sitten aletaan kaupan tekoon. Huutokaupoista Vesa Niemelä ei yleensä hae tavaroita. – Toimimme ensin vuoden Raksilassa, jonka jälkeen tuli tämä Kirkkokadun kiinteistö vapaaksi ja päätimme vuokrata sen. Kyseessä on hylkeennahan käsittelyssä käytetty teräase. Tämä lienee Ruotsin läheisyyden peruja. Työnteko ja perheen elättäminen veivät kuitenkin pidemmän korren. Oululaiset järkeviä asiakkaita Antiikkikauppaa on kiva pitää, kun siellä käyvät asiakkaat sattuvat olemaan enimmäkseen mukavia persoonia. Jos ostaa vanhan huonekalun jostakin, niin se saattaa olla ensin kovin jämäkkä, mutta kuivuu sitten yhtäkkiä, kun sen tuo huoneenlämpöön. Wanhan talon tavarat on tunnettu näyttävistä talonpoikaishuonekaluistaan. – Kyllä tuotteen kunto on tärkeää. Siinä saa olla tarkkana. Kuukausittain tulee sellaisia tavaroita eteen, joista ei omistajakaan tiedä, että mikä sen alkuperä on, ja se tieto minun pitää sitten jostain hakea. Oululaiset ovat Vesa Niemelän mielestä järkeviä asiakkaita. Kuljetamme sinne tavaraa isolla kuorma-autolla ja paluumatkalla kiertelemme kiinnostavissa paikoissa. – Ryhdyin päätoimiseksi antiikkiliikkeen yrittäjäksi, kun meinasi entisessä päätyössä mennä ensin kahdeksan tuntia ja tässä seuraavat kahdeksan tuntia. Nuorempana oli jopa lähellä, ettei hän lähtenyt lukemaan historiaa yliopistoon. – Tavarat tulevat yleensä välittäjien ja tuttavien kautta ympäri Suomen. Pari kuukautta sitten kävimme Vaasassa, josta löytyi huikea 1700-luvulla rakennettu talo täynnä sen ajan alkuperäistavaraa. Tällä esineellä hylkeen rasva kaavittiin irti nahasta.. Ehkä aivan länsirannikolla kuten Vaasan seudulla on talonpoikaistavaroissa näkyvissä enemmän koristeellisuutta. Nettimyynti on merkittävä tekijä siinä, että antiikkikaupan pidolla voi ylipäätään tienata leipänsä tänä päivänä. – Jos ei olisi nettisivuja, olisi se laihaa elämää. Myymme tavaroista puolet netin kautta, ja ne menevät pääasiassa EteläKehto vuodelta 1824, jota on ollut oululaisen perheen käytössä vielä viime vuonna. Talonpoikaishuonekalujen ulkonäkö on yllättävän samanlaista, oltiinpa sitten missä päin maata tahansa
Wezlar-mikroskooppia käyttivät 1900-luvun alussa ainakin lääkärit ja tutkijat. Puolet yrityksen tavaroista myydäänkin netin kautta.. 78 Tämä 1700-luvun peruja oleva kärry oli kovassa käytössä torikauppiailla. Kymmenen tuntia on normaalin työpäivän mitta, vaikka puoti on kiinni, kertoo oululaisen Wanhan talon tavarat -liikkeen yrittäjä Vesa Niemelä
Ilman näitä vempeleitä olisivat suot ja pellot jääneet raivaamatta. Hän auttaakin arvonmäärityksessä mielellään, ja on itse erityisen kiinnostunut vanhoista kirjoista sekä mekaniikasta. Heillä ei ole ennakkoluuloja juuri lainkaan, toisin kuin vanhemmilla ihmisillä, jotka ovat nähneet vanhoja tavaroita ehkä jo liikaakin. Vesa Niemelän oma suosikki on tämä 1700-luvulta peräisin oleva puuhevonen. Matti Kuoppala. Kaikki ovat hyvin omaleimaisia ihmisiä. Kuinkahan moni tunnistaa tämän esineen. Sen sijaan antiikkitavaran suosio näyttää jatkuvan tasaisena. Tässä 1800-luvulta peräisin olevassa talonpoikaiskaapissa on säilytetty muun muassa jauhoja. Viimeksi taidettiin kysellä 1800-luvulta peräisin olevan Raamatun arvoa. Tällä hetkellä eniten myyvät niin sanotut vintage-tavarat. Nuoria käy paljon. 79 Nämä suokuokka ja -lapio ovat viimeisen päälle hienoja käyttöesineitä. – Mitään suurta buumia ei ole varmasti tulossa. Esimerkiksi Limingassa asuu yksi tuttu artesaani, joka tuntee vanhat huonekalut 50 vuoden kokemuksella. 30 vuotta on tullut näiden asioiden kanssa puuhailtua, joten jotain on varmaan tarttunut päähänkin. Ja se mitä itse en tiedä, voin kysyä muilta. . Se on 1800-luvulta peräisin oleva pärepihti. – Meillä käy asiakkaina keräilijöitä laidasta laitaan. Erityisesti nuoret haluavat sisustaa oman kotinsa 50 – 60-luvun esineillä ja huonekaluilla. Kyllä meillä halvat hinnat on. Aika pienillä katteilla täällä liikutaan, jos sitä vertaa noihin Etelä-Suomen liikkeisiin. Vanhempaa tavaraa käytetään rinta rinnan uuden kanssa. – Kyllä tässä päivittäin käy joku tavaraa arvioittamassa. Omien antiikkitavaroiden arvoa käydään kysymässä Vesa Niemelän luona tuon tuosta
Oksanen keräilee kameroita suuresti innostuneena kaikkeen mekaaniseen, joten lisänä ovat myös radiot. Kameroita on vuodesta 1896 aina 2000-luvulle. Harvinaisuutena bakeliittinen Lilliput-kamera. 80 Keräily Yli tuhannen kameran kokoelmassa eniten 40-50-lukua Jorma K
Oksanen silittää lempikameraansa, vuoden 1976 Olympusta, jolla on otettu tuhansia Valmetin metsäkonekuvia ja diasarjoja, perhekuvia ja niin edelleen. Oksanen on tallentanut myös tietokoneen kovalevylle, jonka kanssa juuri on tullut häikkää. Taannoin sen valmistuksesta Aamulehdessä kysellessä kukaan ei kertonut tietävänsä siitä ja valmistusajankohdasta mitään. Tukevassa kamerassa on 2 minuutin valotus ilman salamaa. Innostus kameroihin syttyi Oksasella 1970-luvulla Valmetilla työssä ollessa kuvaamisen kautta. Sen arvo liikkuu 200–250 eurossa. laukut, kotelot, salamat ja niin edelleen, Jorma K. Tiedot aarteistaan, joiden joukkoon kuuluvat myös kameroiden oheistarvikkeet, kuten Jorma K. 81 . Samalla Oksanen kuvasi ja kehitti musta-valkofilmejä myös kotioloissa ja omistaapa vieläkin suurennoskoneen, joka on nykyisin vanhentunut, kun tekniikka kehittyy valtavalla nopeudella. Yli tuhat kameraa on hyllyissä ja vitriinissä, sekä noin 140 Ikean pahvilaatikossa, joten käytännössä kamerat vievät asunnosta reilun yhden huoneen – ja lisää löytyy mökiltä. Gomz Moment on 1952–54 Neuvostoliitossa valmistettu Polaroidfilmikamera. Näistä kameroista tuli harvinaisuuksia siksi, ettei niihin saanut filmiä. Tamperelaisvalmisteisessa bakeliittikamerassa (oik.) on Sarviksen leima, mutta se on nähtävästi Slovakiassa valmistetun kameran (vas.) kopio. Kameran optiikka liikkuu sivusuunnassa, joten sillä on sen vuoksi jopa saanut korjattua trapetsivirhettä. Puinen, saksalainen laatikkokamera Tauber levykamera vuodelta 1910 optiikka on Industar-51 4,5/21 cm. Tiedostossa on tyyppija tekniset tiedot, vuosiluvut, tiedot kohteesta alan ”raamatuissa” eli luetteloissa, hankintapaikka, ostohinta, yleinen myyntiarvo tai -hinta, numero kokoelmassa ja sijoituspaikka hyllyssä. Ylöjärveläinen kerrostaloasunto on kameroiden mekka. – Voi olla, etten koskaan ehdi edes kuvata kaikkia kameroitani, mutta kuvatut kamerat saatan myydä pois omien nettisivujeni ja muiden netin huutokauppapalstojen kautta, pian 70-vuotias, aina vanhaa tavaraa arvostanut eläkkeellä oleva koneinsinööri Oksanen sanoo. Metsäkoneista piti teettää diasarjoja. – Hullaannuin kameroihin niin, että kiersin Helsingissä asuessani jopa pari–kolme kertaa viikossa Hietalahden kirpparilla ja huutokaupoissa samalla viikolla kameroiden perässä, Oksanen sanoo ja toteaa, ettei hänen tautiinsa ole keksitty sopivaa troppia tai lääkettä.
– Arvostan vanhaa tavaraa liikaa, joten kun kalliilla ostaa ja halvalla myy, niin köyhänä pysyy, Jorma K. Oksasen mukaan kaikki kameraharrastajat, joista moni kuuluu Suomen Valokuvaushistorialliseen yhdistykseen, joka pitää Killinkosken vanhalla tehtaalla Kamerataivas-näyttelyään, seuraavat McKeownia. Parhaana kameranaan Oksanen pitää edelleen vuoden 1976 Olympus OM 2:sta, jossa on kunnon metallinen runko. – Suomessa on kyltitetty 50-luvulla myös Näpsä-merkillä – sellaisiin kameroihin löytyy filmiä edelleen R-kioskilta, Oksanen sanoo. Myöhemmät kamerat ovat hänestä pelkkiä ”muoviviutiloita”, ja joidenkin halpojen muovikuoristen sisältä on löytynyt jopa raudankappaleita, joilla on tahdottu luoda ostajalle vaikutelma tukevasta kunnon kamerasta, vaikka ominaisuudet ovat kertakäyttökameran luokkaa. Mikäli mukana on siisti laukku tai kotelo ja ohjekirja – aina parempi. – Joskus ostamani kameran sisällä on vielä filmi, ehkä jopa ensimmäinen. 82 Kowa Ramera on vuoden 1959 erikoisuus, johon on yhdistetty 16 mm-filmiä käyttävä kamera ja trasistoriradio. Yksi erikoisuus on neuvostoliittolainen Moment 50-luvun alusta: piti tehdä amerikkalaisten jalanjäljissä Polaroid-pikakameran kopio, joka kuitenkin filmin puuttuessa jäi käyttämättä. Vanhimmat aarteet Kokoelman yleisin merkki on Kodak, joita on noin sata. Kovin huonokuntoisia kameroita ei kannata ostaa, sillä niiden korjaus tulee liian kalliiksi. Oksanen epäilee, että se on kopio Slovakiassa valmistetusta Fex Fexar -kamerasta, joka hänellä myös on. Joskus niissä saattaa olla satasienkin heittoa, mutta tunnearvoa ei pysty hinnoittelemaan, Oksanen valistaa. Nahkakotelo on myös virheetön. Oksasen kameroista hyvin harvat ovat kovin arvokkaita. Vieressä Hit-tyyppinen kamera, joka ei sekään ole 5 senttiä leveämpi. Kallein on pia ovat Oksasen mukaan Nikon, Leica ja Hasselblad. Oksanen toteaa, mutta pahoittelee samaan syssyyn sitä, kuinka nuori polvi joskus surutta heittää perintöesineitä niitä edes tarkemmin tutkimatta roskalavoille. Yksi hylly on täynnä laatikkomalleja – noin sata kaikkiaan. On kokoelman ehkä harvinaisin ja siten arvokkain kamera, koska bakeliittiin tulee helposti halkeamia. Siten myös saman kameran eri vuosimallit sekä eri optiikalla ja sulkimella varustetut kamerat ovat erihintaisia. Hinta voi nousta, jos kamera on vanha ja harvinainen, mutta lisäksi vielä hyväkuntoinen. Amerikkalaisen McKeownin 48 000 kameraa luetteloimassa kirjassa vuodelta 2006 on McKeownin laki: Antiikkisen kameran hinta on riippuvainen ainoastaan ostajan ja myyjän mielialoista kaupantekohetkellä. – Leica on ainoa, jonka voisi ehkä hankkia sijoitusmielessä. Nykyisin hankintasekä myyntikanavina Oksasella on lähes pelkästään internet – harvakseltaan hän käy myyntitapahtumissa tai vanhan tavaran liikkeissä. Canon PrimaSOL vuodelta 1995 on varustettu aurinkokennolatauksella. Ne ja muutkin kaipaisivat välillä pölyn pyyhkimistä ja räpsyttelyä, etteivät juuttuisi kiinni. Niitä en ole kehityttänyt, vaan olen heittänyt filmit roskiin. CD:nä löytyy nykyisin myös saksalainen Steimersin luettelo, mutta tekijän kuoltua silläkään ei ole enää ylläpitäjää.. Liiallista vanhan arvostusta Kymmenisen vuotta Oksanen piti Hyvinkäällä ostoja myyntiliikettä ja oli mukana perustamassa Antiikkija keräilyharrastajien yhdistystä yhdessä Päivi-vaimonsa kanssa. Muovisen ja peräti tamperelaisen, Sarviksen muovitehtaan leimalla varustetun Fotex-kameran tarina on ollut arvoitus tamperelaisillekin. Bakeliitista valmistettu Lilliput-minikamera (oik). Keräilykameroista arvokkaimErikoisuuksien viehätys Kameran hankintaperusteistaan Oksanen toteaa seuraavaa: – Minulle riittää, että se on erilainen, kuten vaikkapa hassu merkki: Ford, Toyota tai Pepsodent. Toiset keräävät ehkä arvokkaampia, ehkä minä sitten kerään arvottomampia, hän toteaa lakonisesti. Kuvakoko on 10 x 14 cm
Se on rakenteeltaan yksinkertainen, negatiivikoko on 24 x 24 mm, optiikka F9/38 mm ja suljinajat 1/25 ja B. Teksti ja kuvat: Mira Piispa. – Vieläkin pienempi on japanilainen Hit-tyyppinen minikamera, jossa on 16 mm:n filmi, Oksanen kertoo. – Bakeliittista kameraa valmistettiin vuosina 1937–40. Kaikista vanhin kamera on vuodelta 1896: Se on pieni laatikkokamera Kodak ”The Pocket”. ehkä pikkuruinen, bakeliittinen Lilliput Neuvostoliitosta. Lempilapsi on silti se vuoden 1976 Olympus, mutta ikävyytenä on se, että sen piirilevykytkökset ovat poikki! Kameraja valokuvanäyttelyitä on kesällä sekä kameramyyntitapahtuma Killinkosken Wanhalla nauhatehtaalla, Virroilla, heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. . Oksasen ”raamatut”, Steimers Fotoliste ja McKeownin kamerakirja vuodelta 2006: Tämä Kodak vuodelta 1896 on pieni laatikkokamera ”The Pocket”. 83 Ylösjärveläisen kerrostaloasunnon yksi makuuhuone on pyhitetty kameroille ja muulle keräilytavaralle, kuten salamalaitteille ja radioille. Kodak on kymmenientuhansien valmistettujen kameramallien joukosta kaikista yleisin, kertovat Jorma K
Japanilaisille kelpaa kunnostamaton alkuperäiskuntoinen, mutta muuten kunnostamme kaiken hienoon kuntoon, ellei kaluste tai tavara ole keräilyharvinaisuus, Juha Valli selvittää. Juha Valli pitää itse yksinkertaisesta antiikkipeilistä 1800-luvun lopusta.. 84 Antiikkiliikkeessä Kun huonekaluihin keskittynyt tamperelainen Antiikkilöydön antiikkikauppias Juha Valli vähän vetää mutkia suoriksi, niiden suomalaisten joukosta, jotka eivät sisusta alan lehtien perässä kotejaan moderneiksi vitivalkoisiksi, on kaksi päälinjaa: suomalaista designia arvostavat ja toisaalta maalaisromantikot. Niistä kahdesta ryhmästä löytyvät karkeasti ottaen Vallin ja hänen yhtiökumppaninsa Mika Selinin asiakkaat. Hyväkuntoiset, hämeenlinnalaiset kullatut, puiset empire-lampetit 1800-luvulta ovat myynnissä muutaman satasen hintaan. Tai ei nyt ihan. Tamperelainen Antiikkilöytö keskittyy laadukkaisiin huonekaluihin Hyvin kunnostettua designia ja talonpoikaiskalusteita Tamperelainen Antiikkilöytö keskittyy huonekaluihin, joista liukkaimmin liikkuvat 1950–70-lukujen suomalainen design ja talonpoikaiskalusteet. Antiikillekin löytyy ostajansa. – Hyväkuntoinen 1950–70-lukujen design ja talonpoikaiskalusteet menevät aina, mutta kaikille antiikkisille tyyleillekin löytyy ostajansa ennen pitkää
– Toisinaan teettää todella työtä, kun kirjamessuille kuljetamme, puramme ja järjestämme 140 laatikollista kirjoja ja seuraavana viikonloppuna on taas antiikkimessut. Klassikkoja ja erikoistavaraa Antiikkilöydön osaston löytää yleensä kesällä Billnäsistä, syksyllä Habitaresta ja Wanhasta Satamasta sekä keväällä Turun antiikkija taidemessuilta. Neljä Yrjö Kukkapuron suunnittelemaa Saturnus C-tuolia Haimin leimoilla ovat yksi tämän hetken harvinaisuuksista. Kunnostuksen työtunteja ei lasketa täysimääräisenä hintaan, vaan hyväkuntoisen tavaran myy. Sisustuslehdet ohjaavat valintoja todella paljon, Juha Valli toteaa. Antiikkilöydöllä on 50-luvun talossa liiketila Tampereen keskustan ulkopuolella, kellarissa on varastoja työtiloja. Verhoilijana Valli on itseoppinut. Nyt niitä ei enää tarvitse tuoda, sillä Juha Valli toteaa, että tuonti Ruotsista, Tanskasta, Belgiasta ja Hollannista sai aikaan sen, että nyt Suomen antiikkimarkkinat ovat kovin kyllästyneet. 85 minen on Antiikkilöydön koko liikeidea. Tavara koostuu osittain kirjoista, joten uuden kaupan idea perustuu ehkä kirjoihin – etenkin laatuproosaan ja historiaan – ja tuoleihin. Hiomakonetta hän käyttää hyvin varoen, joten työtunteja kuluu. – Messut ovat tärkeä näyteikkuna. Siellä tavaramme laadun voi konkreettisesti nähdä, vaikka myynti tapahtuisikin netistä. Skandinaavisuus puree Valli on yhtiökumppaneista se, jolla on pitkä alan kokemus jo nuoruudesta, kun hänen äitinsä Tuula Valli piti antiikkiliikettä Tampereen Takahuhdissa, missä liike edelleen eri kiinteistössä sijaitsee. – Työssä oppii, joten kouluaikoina saatoin käyttää viikkoja johonkin työhön, mikä nyt onnistuu päivässä. Pöydällä muun muassa punainen Mamodin 1960-luvun höyrykoje, Schucon Grand Prix Racer sekä japanilainen 60-luvun sotakeräilyauto. Myös kirjaja antiikkiliike. – Sen myötä suomalaiset oppivat pitämään skandinaavisesta suoralinjaisuudesta. Tavaraa Vallilla ja Selinillä on sen verran, että he pohtivat uuden kaupan perustamista Tampereen keskustaan. – Käytännössä nuoruus meni Ruotsin laivoilla, kun äiti toi 1980-luvun lopusta huonekaluja Malmöstä ja Lundista. – Opettajamme oli konservaattori, ja itse asiassa opin ja osaan kaikki samat työtekniikat kuin hän, mutten tietenkään voi nimittää itseäni sillä nimellä. Lisäksi on muita varastoja. Vallin työsarka on hioa ja käsitellä huonekalujen pinnat kuin uusiksi varovaisella käsityötekniikoilla ja perinteisillä aineilla. Käsin ja taidolla käsiteltyjä Restauroijaksi Teuvan ammattikoulusta Pohjanmaalta valmistunut Valli on joskus jopa kieltäytynyt maalaamasta huonekalua asiakkaan toiveesta valkoiseksi. – Kuulumme Antikvaariseen yhdistykseen ja myymme kirjaalan messuilla klassista suomalaista ja ulkomaista proosaa sekä lisäksi muutakin, kuten paikallishistoriaa, Valli kertoo
Hintaan vaikuttaa moni tekijä Antiikkilöydön hinnat muodostuvat suunnittelijan nimestä, laadusta ja kalusteen vaatimasta työstä. Myös erikoisempaa pikkutavaraa on myynnissä. – Billnäsin konttorikalusteita on tuhottu enemmän kuin laki sallii, mutta niitä löytyy myös meiltä, Juha Valli kertoo. lo kymmenen avaamisen jälkeen eräänä arkipäivänä 1960-luvun laskimen löytänyt vanha mies Kari Välimäki, joka hieroo kauppa laskimesta ja 1920–30-luvun Imperial-kirjoituskoneesta. Kauppiaalla paljon tavaraa Liikkeeseen piipahtaa pian kelAntiikkilöydön hinnat muodostuvat suunnittelijan nimestä, laadusta ja kalusteen vaatimasta työstä. Ennen pitkää Juha Valli ja Mika Selin löytävät ostajat myös pois muodista menneille uusrenessanssille ja noin 1920-luvun kertaustyylisille kalusteille. 86 Tällä hetkellä myynnissä on Askon, Artekin, Billnäsin, Bomanin sekä monien nimekkäiden suunnittelijoiden tuotantoa: Yrjö Kukkapuro, Ilmari Tapiovaara, Runar Engblom, Pekka Perjo tuotantoa. Monet 1950-luvulla syntyneet asiakkaat eivät Vallin mukaan arvosta sen aikakauden tyyliä, vaan haluavat sisustaa eri tavoin kuin nuoruudestaan tutuilla tavaroilla. Taidelasia ei liikkeessä ole suuremmalti esillä, koska profiilina ovat enemmän huonekalut, mutta sitä löytyy runsaasti varastoista. Heiltä saamme kuitenkin yhä enemmän myyntiin antiikkia, kun he itse sisustavat kotinsa 1990-luvun jälkeen uudestaan moderniin tyyliin, Juha Valli kertoo. Rokokootakin haetaan, samoin kustavilaista. Fiilikseni tulevaisuuden antiikista on, että se. – Myytävää on meillä enemmän kuin koskaan. – Kaikki myy, jos siinä on jokin juju. Liikkeessä on esillä ennen kaikkea huonekaluja, mutta taidelasia löytyy varastoista. Asiakkaina ovat nuoret parit ja vanhemmat, joita kiinnostaa myös antiikki. Kuva alla: Harvinainen Nanny Stillin Perpetuum mobile -kaadin 1970-luvulta Mika Selinin kädessä Tampereen Takahuhdin myymälän edessä. Laskimen lähtöhinta kuulemma on tuhat, josta Juha Valli arvioi oikeammaksi 30–60 euroa, mutta lopulta kaupat syntyvät vain kymmenen euron hintaan. Myös valaisimia myydään
Kari Välimäki poikkeaa Antiikkilöytöön Tampereella eräänä aamuna ja tinkii löytämänsä 60-luvun pankin laskukoneen hintaa kauppias Juha Vallin kanssa. Ostajan etu on, että hinnat ovat kymmenessä vuodessa tulleet kovasti alas, Juha Valli kertoo kustavilaisen astiakaapin äärellä, jonka pintaa hän kunnosti ja myi 1 500 eurolla. alkaa taas kiinnostaa. Tässä sota-ajan lentokone.. Paremmin myy kuitenkin 1950-luvun astiakaappi kuin vastaava jugend-tyylinen. . Teksti ja kuvat: Mira Piispa Erikoisempaa pientavaraa on yleensä aina myös Antiikkilöydössä kaupan. 87 Runar Engblomin Vaakuna-hotelliin suunnittelema nojatuoli on harvinainen, koska Boman Oy valmisti niitä vain sinne, eikä kalusteita osattu arvostaa sisustusremontin yhteydessä. Netin tuhannesta eurosta sopimushinta laskee kymmeneen euroon, kun jumissa ollut vipu vihdoin palautuu toimivaksi
88 Mielenkiintoisia esineitä Idla Antiikissa Tallinnassa Hyvä valikoima antiikkiesineitä löytyy myös lahden takaa Tallinnasta. Jaanus Idla ja Viktoria myyvät antiikkia ammattiatidolla Idla Antiikissa Pikk-kadun myymälässä Tallinnassa. Yrityksellä on Tallinnassa myös toinen, isompi liike, jossa antiikkihuonekalut ovat esillä.. Varsinkin venäläisestä antiikista kiinnostuneille erinomainen paikka on Idla Antiik Tallinnan vanhassa kaupungissa
Idla Antiikin hintahaitari on laaja: tarjolla saattaa olla todelVenäläistä Kuznetsovin posliinia 1800-luvulta alkaen on hyvä valikoima. Mutta näyttää siltä, että kiinnostus antiikkiin on taas lisääntymässä. Pienempi, Pikk-kadulla toimiva on yrityksen ”näyteikkuna”, johon on pieneen tilaan koottu paljon pienempää tavaraa, kuten astioita, hopeaa ja ikoneita, ja näytteeksi muutama hunekalu. – Esineistö myös vaihtuu, välillä nopeaankin tahtiin, joten uutta täytyy saada koko ajan esille. Myös kultaa ja hopeaa Idla Antiikissa on hyvät valikoimat. – Asiakkaat ovat löytäneet meidät hyvin. – Toki monet piipahtavat tänne katselemaan esineitä, ja kauppaa tehdään täällä paikan päällä, mutta nykyisin internet on yhä tärkeämpi myös antiikkialalla. Kävelykeppejäkin on joka makuun.. Isommat tavara ja varsinainen huonekaluvalikoima löytyvät liikkkeen Väike-Ameerika -kadun suuremmista tiloista. Vanhat ikonit kiinnostavat ostajia. – Onneksi meillä on riittänyt asiakkaita myös nyt huonoina taloudellisina aikoina, vaikkakaan ei niin paljon kuin vielä joitakin vuosia sitten. Meillä käy asiakkaina myös paljon turisteja, muun muassa suomalaisia vakioasiakkaita on, kertoo yrittäjä Jaanus Idla, joka puhuu myös hyvää suomea. Vanhoille tavaroille uusi mahdollisuus Jaanus Idlan ja Idla Antiikin motto on ”Anda vanadele asjadele uus võmalus” – eli antaa vanhoille tavaroille uusi mahdollisuus. – Meillä on kaksi liikettä Tallinnassa. 89 Idla Antiik on toiminut Tallinnassa jo vuodesta 1992. Johannes Lorupin kristallia. Tähän vanhan kaupungin liikkeeseen ei mahdu paljon tavaraa, mutta tästä monet löytävät meidät helposti, sanoo Jaanus Idla. – Valikoimiin kuuluu kaikenlaista antiikkia, niin keräilyesineitä kuin antiikkihuonekalujakin, sekä taidetta ja veistoksia. Siksi päivitämme jatkuvasti kuvia esineistä internetiin, Jaanus Idla toteaa
Varsinkin virolaisille tuttu aihe, ”Muhu Mänd”, on nytkin esillä useissa kahvikupeissa. Nikolai Langebraunin posliinia. www.idla.ee Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen Idla Antiikin hopeavalikoima on kiinnostava. Venäjältä astoita ja ikoneita Idla Antiikilla on hyvät kanavat vanhan tsaarinajan Venäjän sekä Neuvostoliiton ajan esineistön hankkimiseen, ja paikka onkin aarreaitta esimerkiksi ikoneista tai vanhasta venäläisestä posliinista kiinnostuneille. . 90 la harvinaisia esineitä, joilla on sitten myös hintaa, mutta valikoimassa on myös monenlaista pientä retro-henkistä, ei niin harvinaista tavaraa, joista voi tehdä mukavia löytöjä pienellä rahalla. Sunnuntaisin liike on suljettu. Samoin Virossa 1900-luvun alkupuolella toimineen Nikolai Langebraunin posliinia on tarjolla. Tallinna-aiheinen, hopeasta ja emalista valmistettu lusikka tsaarin Venäjän ajalta. – Esimerkiksi Kuznetsovin astioita meillä on yleensä hyvin tarjolla. Liike on avoinna maanantaista perjantaihin kello 10-18 ja lauantaisin kello 11-15. Myöskin hyvä ja asiantunteva palvelu ovat Idla Antiikin valtteja. Idla Antiik, Pikk 30 ja VäikeAmeerika 3. Kahvija teeastiastoja löytyy monilta eri aikakausilta. "Muhu mänd" -aihe kahvikupissa.
tai puh. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 43€ Tilaa lehti www.kissafani.?, tilaukset@karprint.. Kissafani on siihen pieni korvike. Tilaushinnat: Kestotilaus 37€, määräaikainen tilaus 39€ Tilaa lehti www.meidankoira.?, tilaukset@karprint.. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 47€ Tilaa lehti www.hevosmaailma.?, tilaukset@karprint.. 09-2569 108 KOIRA Meidän 3/2015 6,30 LAP SIPERHEIDEN STA FF I Jekku haistaa putkivuodot Turkki pysyy hyvänä viikoittaisella pesulla Bostoninterrieri Orvokki opettaa hampaidenpesua Rokka ja Kippari lähtevät Tansaniaan pelastamaan norsuja Sokea mopsi pärjää oman emännän avulla Pentutreffeillä ilo ylimmillään! KIKE ELOMAAN nallemaiset akitat 4,90 ERIKOISHINTA Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. tai puh. luokan postimerkki Tilaan Antiikki ja taide -lehden ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Paperilehti kestotilaus Paperilehti määräaikaistilaus 12 kk Digilehti kestotilaus Digilehti määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ ___/___ 20___ Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin ja taid e Helli, elä ja harrasta! Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asiaja viihdelehti koko perheelle. 09-2569 108 Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. Tilaushinnat: Kestotilaus 40€, määräaikainen tilaus 45€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.. Hevosmaailma ilmestyy 6 kertaa vuodessa tuhtina lukupakettina. 09-2569 108 2 2/15 6,20 Erikoishinta 5,90 Hevonen on kotieläimistä paras synnyttäjä Keinoemovälityksen sesonkiaika alkamassa Varsan kanssa tuloksiin naksutinkoulutuksella Äidittömyys näkyy varsana orvoksi jääneessä hevosessa Työn raskaus katkaisi ravivalmentaja Kari Lähdekorven uran Ravikuningas Patrik Seppo Suurosen mielessä usein vieläkin Liian kortinen heinä aiheuttaa terveysongelmia Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen Extrahinta 4,90 2/2015 6,70 FREDU SIRVIÖ: Järkeä ruoan valvontaan! Paradise Oskar on nyt lauluntekijä Axel Ehnström Eläköön sarvellinen pässi! Tuhkaa luomumaahan! Hengittävä ekotalo EU jarruna koivutisleelle Majoitu maalla! Eviran säännöt suosivat eineksiä ja kiusaavat lähituottajia HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 2/2015 6,40 Silkkiturkkinen Kerttuli vuoden 2014 kotikissa Meille tulee pentu! Hoito Ravinto Tarvikkeet Kissaagilityssä riittää vauhtia! Kalle pelasti isäntänsä tulipalosta Cornish rexit Onni ja Bonus todellisia mammanpoikia Maatiaiskissojen asialla: Geenit saatava talteen TARJOUSHINTA 5,90. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. tai puh. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssija koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. tai puh. Kissafani ilmestyy 6 kertaa vuodessa aina yhtä odotettuna lukijoidensa iloksi. 91 Paperilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ Paperilehti määräaikaistilaus 39€ Digilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 27,20€ Digilehti määräaikaistilaus 31,20€ Tilaushinnat Käytä palvelukorttia, kun PALVELUKORTTI Karprint Oy ja taide TAITEEN PYHIINVAELTAJAT Gallen-Kallelan museon juhlanäyttelyssä Lahdesta monipuolista muotoiluosaamista Holmin talossa Porvoossa Schillmarkin muotokuvia Kupittaan sympaattiset saviesineet kiinnostavat POP-taide oli syntyaikansa kapinaa Kultaketju kulkee suvussa seitsemännessä polvessa NYT 5,50 1. Hevosmaailma kertoo kuulumisia raviradoilta, ratsastuskisoista ja hevostaloudesta. Lehti on laaja-alainen, täysin nelivärinen ja lähes satasivuinen aikakauslehti, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa! Meidän Koira ilmestyy kolmatta vuottaan. 09-2569 108 Hevosmaailma Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti, jossa aina on runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa kaikille hevosista kiinnostuneille