Antiikki ja taide 4/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

.HU¦LO\ . (QWLV¸LQWL . $UMHQ KLVWRULD (QWLVW¦M¦ (NOXQGLQ N¦GHQM¦ONL WXQQLVWHWWLLQ SLWRS¸\G¦VW¦ 7$8/87 MD 3(,/,7 NXNRLVWXNVHHQ NXOWDXNVHQ DYXOOD ),1(/,1 (0$/,$67,$7 9,('??1 .?6,67. 7DPPLQLHPHQ KXYLPDMD M¦OMLWWHOHH DQWLLNLQ S\OY¦VWHPSSHOHLW¦ Sibelius-suvun alkukoti Töyrylän kartano täynnä antiikkia, aamiainen katettuna keittiössä JUKKA PULAKALLA paljon Nuutajärven lasia. NYT 5,90 ja taide Pohjalaistalo muuttui siivekkäiden hautausmaasta komeaksi kodiksi Rakukeraamikon tyyli muuttui Kalevalan Kullervon kohdalla 4/2014 8,10 € . .¦GHQWDLGRW
Huomaa uusi osoitteemme Kaikkea ajan patinoimaa. Antik Village
040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.fi Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@ karprint.fi puh. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.fi palvelu@tapettitalo.fi Entisöinti-, tyyli- ja uusia tapetteja. PALVELUHAKEMISTO RUUKKIKIRPPIS Billnäsin ruukissa OSTO – JA MYYNTILIIKE Antiikkia, käyttötavaroita & huonekaluja ym. Tapettitalo Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. 2000 mallia heti varastossa. Tuhansia tuotteita. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi www.ruukkikirppis.com Löydät meidät myös Facebookista Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla@gmail.com r)VPOFLBMVSFTUBVSPJOUJ r&SJLPJT KB SFNPOUUJNBBMBVLTFU 1VI ] JOGP!SFTUBVSPJOUJQBKBGFOJY à ] XXX SFTUBVSPJOUJQBKBGFOJY à Wanhat Kupit Tuotannosta poistuneita Arabian astioita, kahvikuppeja, lautasia, maitokannuja ym. Myös neuvontaa entisöinti- ja tyyliasioissa. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 www.wanhatkupit.fi facebook.com/ WanhatKupitPaimala Paimalantie 369, Turku Katso myös www.krookila.fi ja TAIDE Varaa paikkasi palveluhakemistossa Uudenmaankatu 17, Helsinki Perinnerakentajan rautakauppa Puh. 09-413 97 370 Antiikki ja taide . 3. Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark
Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 370 Vuosisatojen vaiheet näkyvät 38 Norsu on ystävyyden symboli Harvempi vihtiläinen tietää, että kunnassa asuu myös yli 1 300 norsua. Nyt reilun 500 neliön Töyrylän kartano on niin täynnä aitoa antiikkia, ettei uudelle ole enää tilaa. Hirsitalo muutti 40 kilometriä Aina ei tarvitse rakentaa uutta. 80 Värikkäät, emaliset kattilat, pannut ja kulhot ovat nyt keräilijöiden suosiossa niin messuilla kuin antiikkiliikkeissä. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Töyrylän kartano täynnä antiikkia Maailmaa matkannut Jyrki Salolahti halusi löytää arvoisensa sijoituspaikan käsistä karanneelle harrastukselleen. Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.fi Toimitussihteerit: Reetta Ahola, Mira Piispa 4 . Engel. Yksitoistahenkinen nurmolaisperhe siirsi ison hirsitalon Kuortaneelta Seinäjoen Nurmoon. 32 Tamminiemen huvimajan uusklassisia piirteitä ovat joonialaispylväät kaksoiskierteisin volyytoin. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Silti siellä sykkii elämä. Lopputulos on komea kelta-valkoinen, koristeellinen talo monimuotoiseen oleskeluun ja toimintaan meren rannan läheisyydessä. 13 taide Sisällys 4?2014 Villa Furuvikin loisto palautui IT-yrittäjä Kaj Arnön saaristolaishuvilan korjaaminen on ollut pitkä ja kimurantti urakka. 20 ja Tamminiemen huvimajassa henkii historia Omistajat ja käyttäjät ovat muovanneet Tamminiemen rakennettua ympäristöä, mutta empiretyylinen vanha huvimaja on säilynyt ulkoisesti lähes muuttumattomana. Remonteista viimeiseksi yli satavuotiaan jugendhuvilan aiemmin purettu torni palautettiin. Lähes 120-vuotias talo seisoo vankkana uudella tontillaan. 09-413 97 333 Kannen kuvassa: Töyrylän kartanon keittiö. Historiansa varrella kirkko on ollut välillä rapistuneessa kunnossa ja korjaustöissä menettänyt ikuisiksi ajoiksi osan seinistään, holveistaan, ikkunoistaan, lattioistaan ja maalauksistaan. Kannen kuva: Soili Kaivosoja. 20 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Niitä ostetaan niin kodin kaunistukseksi kuin mökkikäyttöönkin. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, puh. 42 6 Jukka Pulakan taidelasikokoelmiin kuuluu paljon Oiva Toikan töitä, kuten pampulamalja (ruskea) ja Lumilinna III (valkoinen). Monet niistä ovat päätyneet Päivi Veikkolaisen hoiviin kaukomailta. Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. Tulossa on vielä juttu huvimajan sisäpuolen konservoinnista. Yritys on perustettu 1962. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. Suunnittelijana oli todennäköisesti C. L. ANTIIKKI JA TAIDE Vuonna 2014 ilmestyy 6 numeroa. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Antiikki ja taide 28 Espoon tuomiokirkko on nähnyt seurakunnan elämää jo yli viidensadan vuoden ajan. Kartanonherra löysi samalla paitsi kodin myös uuden työn
Mutta miten antiikkikauppias hurahti taidelasiin. Funkisryijyistä siirryttiin maalauksellisiin taideryijyihin, jotka nostivat suomalaisen ryijytaiteen kansainväliseen maineeseen. Lintu on aina ollut kiinnostunut maalaamisesta, piirtämisestä ja esittävistä taiteista, mutta yllättäen rakusavikeramiikka vei hänen sydämensä. 56 Lapsenmielinen luvan perästä Jos mies piirtää jo 2-vuotiaana pilakuvia voipaketin käärepaperiin, voiko hänestä tulla muuta kuin naivisti. Kaksi hyvin konkreettista asiaa. 80 Finel on nyt pop Huonekaluja paremmin antiikin ja vanhan tavaran kaupassa myy pientavara ja lasi. Teot ratkaisevat. 42 Muodot ja värit hurmaavat Pitkän linjan taidelasin keräilijä sen tietää. Kun isä kunnostaa tyttärelleen häälahjaksi oman mummonsa kapioarkkua, äiti tai mummo neuloo lapselleen tai lapsenlapselleen villasukkia tai onnellisesti rakastunut rakastetulleen villapaitaa, heidän rakastavat ajatuksensa käyvät työn lomassa tämän tästä kapioarkun, sukkien tai villapaidan saajassa. 60 Ryijyjen värimusiikki valloitti maailmalla Suomalaisen ryijytaiteen kehitys on ollut pitkä ja vaiherikas. Tuskin ainakaan Reijo Kivijärvestä, joka katselee maailmaa hupaisasta vinkkelistä. Monipuolisesti antiikkia myyvä liike sopeutuu ajan muutoksiin. 92 Yrtit ja naapuriapu parhaat lääkärit Kuujärvellä kukoistavat vielä suomalaisten vanhat uskomukset pyhistä puista ja luonnonhengistä. Tutkimusten mukaan tämän päivän suomalaiset näkevät kotinsa merkityksellisenä paikkana, johon ollaan valmiita uhraamaan sekä varallisuutta että aikaa. Sanahelinällä ei tahdota rakastaa. 5. Nykyään itse entisöidyt huonekalut ja muut luovat, vanhaa hyödyntävät sisustusratkaisut saavat arvoisena paikan kodeista, ihmisten arjesta. Reilu puolikas Seppästen yksitoistahenkisestä perheestä kotinsa rappusilla. Tässä lehdessä on lukuisia näitä tutkimustuloksia vahvistavia haastatteluja kotejaan rakkaudella entisöivistä ja kunnostavista suomalaisista. Sauna on pyhä paikka, jonka haltijoilta kysytään lupa, saako saunaan mennä. Rakentuu rakkauden tekoja monin henkisin punoksin. Kädentaitoihin yhdistyy myös syvä inhimillisyys ja siihen liittyvä sydämen sivistys: Käsillä tekeminen on onnellista, koneeksi muuttuminen ei. 88 Meriantiikin aarreaitta Suomalaisista on tullut intohimoisia antiikin ja taiteen keräilijöitä sekä antiikkihuonekalujen ja -tavaroiden entisöijiä ja kunnostajia. Pääkirjoitus Kädentaidoilla luodaan uutta 32 6 Töyrylän kartano – pieni ja idyllinen hotelli – on aittaa myöten hyvällä maulla ja antiikilla sisustettu kokonaisuus, jossa kelpaa nauttia ja viettää juhlaa. 66 Kehykset herättävät maalauksen eloon Monet arvokkaat maalaukset ja peilit tarvitsevat arvoisensa kehykset. Kodeista halutaan nykyään rakentaa persoonallisia, omien elämänarvojen heijastekeitaita. Taidelasi onkin tarkoitettu katseltavaksi, eikä käyttöesineeksi. Kädentaitojen seurauksena rakentuu jotain suurempaa. 50 Rakusavi puhuu herkkää kieltä Kun Ritva-Sofia Lintu jäi eläkkeelle opettajan työstään 1990-luvun loppupuolella, hän omisti elämänsä taiteen tekemiselle. 72 Pilalle korjatutkin kuntoon Vanha, sininen nukensänky ja 1600-luvun barokkikaappi ovat samalla viivalla, kun entistäjä Peter Eklund paneutuu rakkaudella työhönsä. Käsi ja työ. Niiden yhdistyminen käsityöksi tarvitsee käyttövoimakseen ja motivaattorikseen paljon rakkautta. Samalla kädentaidot kuljettavat mukanaan tietoja, taitoja ja perinteitä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, suvuista toiseen sekä ylittävät myös maiden ja kulttuurien rajoja. Kädentaitojen kautta perinteet puhkeavat uuteen elämään uudenlaisissa konteksteissa. Sirous, yksinkertaisuus ja 50-luku menevät vielä huonekaluissa. Kädentaidot ovat uuden luomista perinteiden pohjalta. REETTA AHOLA Antiikki ja taide . Kädentaidot ovat rakkauden tekoja. Parhaimmillaan rakkaus on tekoja: tahdon asioita ja arjen tekoja. Turkulaisen pariskunnan osaavissa käsissä Wanhasta Eliaksesta on kasvanut keräiljöiden ja sisustajien luottoliike. Kun liimamaalikehykset vaihtuvat kultaan, maalaus herää uuteen kukoistukseensa. Kaunis lasinen esine luo mielenrauhaa
6 . Antiikki ja taide. Talo on maalattu Etelä-Pohjanmaalle tyypillisillä väreillä, punamultamaalilla ja okranvärisellä öljymaalilla. Seppästen tuvan lattiassa on alkuperäiset lankut. Varaava avotakka on muurattu paikoilleen alkuperäistä jäljitellen
7. Lähes 120-vuotias talo seisoo vankkana uudella tontillaan. TEKSTI JA KUVAT: SUSANNA SHEARMAN Antiikki ja taide . Perinnerakentaminen 120-vuotiaan pohjalaistalon suojelu ei estänyt siirtoa ja uutta rakentamista HIRSITALO MUUTTI 40 KILOMETRIÄ Aina ei tarvitse rakentaa uutta. Yksitoistahenkinen nurmolaisperhe siirsi ison hirsitalon Kuortaneelta Seinäjoen Nurmoon
Reilu puolikas Seppästen yksitoistahenkisestä perheestä kotinsa rappusilla. Molempiin kysymyksiin löytyy järkeenkäypä vastaus, mutta niistä lisää tuonnempana. Lähes 120 vuotta vanha Kuortaneelta Seinäjoen Nurmoon siirretty pohjalaistalo on komea ilmestys. K un kuulee, että iso hirsitalo on siirretty kaupungista toiseen, tulee mieleen kaksi kysymystä: miksi sitä ei pidetty alkuperäispaikalla tai miksei uuteen paikkaan rakennettu uutta. Tilaisuus tupsahti eteen Talon alkuperäinen rakennusvuosi on 1895. Sitä pitkin ajaessa ei voi olla huomaamatta metsän rannassa ylväänä seisovaa hirsitaloa. Jos talo näyttikin komealta kauempaa tieltä katsottuna, sen pihassa seisoessa vierailija menee sanattomaksi. Onhan näitä hirsitaloja ennenkin nähty, mutta Seppästen talo on ikäänsä nähden erittäin hyväkuntoinen. 8 . Talossa asuvat Seppäset: Marja, 47, Mikko, 46, ja heidän kahdeksan lastaan; Sannimaria, 20, Johannes, 17, Jeremias, 15, Paulus, 12, kaksoset Eelis ja Eliel, 10, Petrus, 8, ja Reeta, 5. Antiikki ja taide Kaunis kuin karamelli Seinäjoen ja Lapuan välillä kulkee soma pikkutie. Esikoispoika Joona, 22, on jo lentänyt pesästä. Lähes 120-vuotias talo rakennettiin Kuortaneelle, Kuortaneenjärven liepeil-
9. Pian paikalle kuitenkin pamahti Vaasan läänin ympäristöviraston työntekijä, joka ilmoitti, että hommat on jätettävä siihen: Talo asetettiin toimenpidekieltoon, ja sen suojelun mahdollisuus tutkittiin. Kuljettaja kertoi, että hänen vaimonsa sukulainen oli lahjoittamassa erästä isoa hirsitaloa pois. kuusivuotias Jeremias huokasi kuolleiden naakkojen keskeltä, että ”Tämä on maailman paras talo!” Purun keskeyttivät suojelutoimenpiteet Seppäset hakivat Kuortaneen kunnalta purkuluvan, joka heltisi helposti, ja talon purku alkoi kevättalvella 2005. Mukana oli myös kanttori Mikko Seppänen, joka jutteli porukan linja-autonkuljettajan kanssa. Perhe ei varsinaisesti etsinyt uutta kotia, mutta he eivät myöskään jättäneet käyttämättä tilaisuutta hyväkseen, kun unelmakoti tupsahti eteen. Niinpä purkaminen keskeytettiin ja Museoviraston väki mietti asiaa. Ulko-ovessa on käytetty koristeena vanhoja nauloja. Pohjalaistalon makuuhuoneen ikkunasta avautuu laaja lakeus. Seppäset eivät ole varmoja, kuka talon rakensi ja millaisia perheitä siellä ehkä on asunut, mutta heidän hoiviinsa tämä hirsitalo tuli kuin tilauksesta. Se oli kuin kaatopaikka, koska sisällä oli kuolleita lintuja ja paljon rojua, mutta pariskunta huomasi, että oikeasti talo oli jotain muuta kuin siivekkäiden hautausmaa. Myös mukana ollut, silloin Talossa ei ole sisällä saunaa, vaan se on rakennettu toiseen aittaan. Seppästen talon osto ei kuitenkaan mennyt ihan näin yksinkertaisen kaavan mukaan. Normaaleissa talokaupoissa hoidetaan rahoitus asianmukaisesti kuntoon, sen jälkeen allekirjoitetaan kauppakirja ja lopulta kannetaan omat tavarat sisään. Vanhat ”valuneet” ikkunaruudut käytettiin hyödyksi uusissa ikkunoissa. Talon purkaminen jatkui kesällä 2006. Olimme aina olleet kiinnostuneita vanhoista taloista, emme niinkään uudisrakentamisesta, Mikko Seppänen kertoo. Rossipohjia ei juurikaan enää rakenneta, mutta se on erittäin turvallinen ratkaisu hirsitalon perustaksi. Puolen vuoden pohdinnan jälkeen he tekivät kaksi päätöstä: Talo täyttää suojelun kriteerit, mutta siitä huolimatta se voidaan siirtää. Lopulta jäljelle jäi pelkkä hirsikehikko. Antiikki ja taide . Sen siirtäminen jäi Etelä-Pohjanmaan perinnerakentajille. Tuumasta toimeen: Seppäset vierailivat hirsitalossa Kuortaneella. Perustusten päälle nousivat kuortanelaistalon hirret ja 311 neliöinen talo kun- Ikkunoiden pokat ovat uudet, mutta alkuperäisten näköiset. Niin, kyseessä oli siis pelkkä hirsitalo, tontin tämä sukulainen halusi pitää itse. Maailman paras talo Oli vuosi 2004, kun Nurmon seurakunnan työntekijät kokoontuivat Kuortaneella Kuhapirtti-ravintolaan. Hirsikehikon siirrossa ja pystytyksessä kului kolme ja puoli kuukautta. Koko talon sisältö irrotettiin varovasti: katto- ja lattialankut kasattiin omiin kasoihinsa siirtoa varten. Perustus, lankut ja huoneet entisiksi Uudelle tontille rakennettiin ensin entisaikoina käytetty, tuulettuva, rossipohjainen kivijalka. – Työskentelin Nurmon seurakunnan kanttorina ja asuimme Nurmossa pappilassa. He purkivat ja numeroivat hirret ja siirsivät ne uudelle tontille Seinäjoen Nurmoon. Hirret olivat erinomaisessa kunnossa, joten rungon siirto saattoi hyvinkin olla mahdollista. le
Vanhat portaat toimivat eteisessä kenkätelineenä. Vanhat, liian jyrkät portaat vaihdettiin uusiin loivempiin. Antiikki ja taide Oiva esimerkki Seppästen kierrätysideoista on keittiön muistitaulun kehykset talon vanhoista kulmalaudoista. Sannimarian huoneessa ei ole mitään liikaa. 10 . Vessan ovi on vanha ulkoovi toisesta rakennuksesta.
Marjan vanhemmat olivat mukana auttamassa ja vanhin poika toimi muurarin hanslankarina. He käyttivät kaiken mahdollisen uudelleen aina lankuista nauloihin. Oman vision mukaan Seppäsillä oli vahva näkemys siitä, mitä he halusivat. – Lopulta löysin muurarille kuvan takasta, Mikko Seppänen nauraa. Ei kuitenkaan kanna- Hyvä arkkitehti sai portaat loivennettua. Seinässä näkyy vanhojen, jyrkempien portaiden aiheuttama jälki. Seppäset eivät turhia hötkyilleet. Talon sisälle valittiin värejä perinnevärikartoista ja talo maalattiin ulkoa punamultamaalilla. On ihmisiä, jotka tulevat katsomaan puolivalmista ja neuvovat, miten asiat tulisi tehdä. Taiteilijoiden tapaan luovasti Mikko Seppänen oli kirjoittanut takan mitat ylös pahvinpalalle, mutta se oli mennyt hukkaan. Hän tiesi, miten talo oli alun perin rakennettu ja osasi päivittää sen nykypäivän standardeja mahdollisimman hyvin vastaavaksi. Pihassa on Teuvalta siirretty vanha vilja-aitta ja isom- Antiikki ja taide . 11. Ikkunoiden pokat ovat uudet, mutta taitava puuseppä teki niistäkin alkuperäisten näköiset. – Olisihan tässä voinut olla vähän järjestelmällisempi, mutta ei tällaisen takia siltoja polteta, Mikko Seppänen hymyilee. Sekä Marja että Mikko ovat valmistuneet Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan musiikkitiede, joten talojen rakentamisesta heillä ei ollut lainkaan kokemusta. Yläkerrassa on viisi makuuhuonetta ja alakerrasta löytyy kaksi eteistä, tupa, musiikkihuone, keittiö sekä pesu- ja kodinhoitohuoneet. Myös vanhat ”valuneet” ikkunaruudut käytettiin hyödyksi uusissa ikkunoissa. Vanha, varaava avotakkakin muurattiin tuvan nurkkaan alkuperäistä jäljitellen. Seinät lisäeristettiin selluvillalla. Vaikka talon hirret ovat vanhat, se on kuitenkin lopulta uudisrakennus, koska vesiputket ovat uudet ja taloon on asennettu maalämpö. Kierrätystä nauloista alkaen Osa Seppästen visiota oli kierrätys. Vaikka talon kulmalaudat täytyi vaihtaa uusiin, vanhat kulmalaudat saivat uuden elämän keittiön muistitaulun kehyksinä. ” Olisihan tässä voinut olla vähän järjestelmällisempi, mutta ei tällaisen takia siltoja polteta. Sisätilojen maalaamisessa auttoivat Ilmajoen taidekoulun oppilaat. ” nostettiin nykyiseen kuntoonsa lähes täysin vanhoja rakennusmateriaaleja käyttäen. Esimerkiksi putkimies tilattiin paikalle edellisenä päivänä ja muita neuvoja pyydettiin asiantuntijoilta aina, jos sormi meni suuhun. Taiteilijoiden kanssa töitä tehdessä joku saattaisi turhautua, mutta lievä suurpiirteisyys ei haitannut Seppästen työntekijöitä ja sukulaisia. Päärakennuksen siirtäminen ei lopulta jäänyt ainoaksi siirtourakaksi. Katto- ja lattialankut nakutettiin paikalleen ja vanha huonejärjestys pysyi samana. ta mennä mukaan ehdotuksiin, Seppäset muistuttavat. Arkkitehti Janne Virtasesta oli valtava apu. – Tällaisen kanssa täytyy olla uskollinen omalle visiolle
Vuonna 2010 perhe saattoi huokaista helpotuksesta, sillä talo oli valmis. 12 . Alussa Mikko työskenteli sekä kanttorina että osa-aikaisena sijoitusneuvojana, mutta vapaa-ajan puutteen takia hän vaihtoi päätyönsä kokonaan pankkiiriliikkeeseen. Saunarakennus on rakennettu itse Lapualta siirretyn aitan hirsistä. Pihassa on kaksi aittaa. Urkujen soitto jäi, mutta musiikkiharrastuksesta muistuttaa alakerran musiikkihuoneessa sijaitseva, kiiltävä flyygeli. Onni olivat myös ihmiset, jotka olivat valmiita auttamaan, Marja ja Mikko Seppänen kiittelevät. Enää ei kaduta, jos sellaisiakin ajatuksia jossain vaiheessa risteili pariskunnan päähän. Se seisoo noin hehtaarin kokoisella tontilla, joten puutarhan kanssa puuhastelu ei varmasti koskaan lopu. Kuluneen kesän aikana molemmat pystyivät heittämään hanskat hetkeksi tiskiin ja keittiön muistitaululla luki yksi sana: kesäloma! . Lopultakin lomaa Seppäset ovat edelleen lähes sanattomia muistellessaan vuosien rakennusurakkaa. Nyt pihapiirissä ovat lasten ilona skeittiramppi, jalkapallokenttä ja frisbeegolf-koreja. ” Molempien täytyy haluta tehdä tällaista työtä. Marja Seppänen taas pyörittää omaa siivousfirmaa. – Molempien täytyy haluta tehdä tällaista työtä, muuten mikään ei toimi eikä etene. 2,5 vuotta rakentamista tauotta Siinä missä talopaketin ostajat saavat kotinsa pystyyn jopa vajaassa vuodessa, Seppästen talon valmistumiseen kului 2,5 vuotta yhtäjaksoista rakentamista. pi, Lapualta siirretty ulkorakennus. Toinen on siirretty tähän pihaan Teuvalta ja toinen on rakennuttu uutena. Monen vuoden kiireinen uurastus jätti jälkeensä muistiaukkoja ja väsymystä, mutta talo on kaikessa uljaudessaan jokaisen hikipisaran arvoinen. Antiikki ja taide ” Komea talo näkyy kauas.
13. TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: KAJ ARNÖN ARKISTOT, ARKKITEHTITOIMISTO AARO SÖDERLUND OY, MIRA PIISPA Antiikki ja taide . Remonteista viimeiseksi yli satavuotiaan jugendhuvilan aiemmin purettu torni palautettiin. Perinnerakentaminen Tähdin, lyyroin ja siivin koristellun jugendhuvilan kiemurainen tarina saaristossa VILLA FURUVIKIN LOISTO PALAUTUI IT-yrittäjä Kaj Arnön saaristolaishuvilan korjaaminen on ollut pitkä ja kimurantti urakka. Lopputulos on komea kelta-valkoinen, koristeellinen talo monimuotoiseen oleskeluun ja toimintaan meren rannan läheisyydessä
Kömpelö velhonhattu Remontit toteutettiin vuosina 2006–2012. Kaj Arnö alkoi korjauttamaan taloaan vanhempiensa muutettua pois suuresta talosta. Korjattavaa oli muutenkin paljon. Alaparvekkeessa on enää yhdet, koristeelliset pilarit. Suunnittelussa ei käytetty aluksi arkkitehtia, mutta saaristoarkkitehtuuriin erikois- Talon länsipäädyn sisäänkäynti johti vielä 1990-luvulla pariovista ahtaaseen eteiseen, josta lähtivät jyrkät, kapeat portaat yläkertaan. Mukavuudet ja yläkerta Kaj Arnön tavoitteena oli korjata vanha talo kotimaan tukikohdaksi, jossa välillä suuremmankin joukon ja perheen on hyvä harrastaa, tehdä töitä, pitää kokouksia ja juhlia. Nykyisen yläparvekkeen koristeleikkauksia on muutettu hiukan, jotta kaide täyttäisi uudet turvallisuusmääräykset. Molempien puolten julkisivujen katossa on jälleen ikkunalliset poikkipäädyt/kattolyhdyt. Niiden lisäksi suuri urakka oli yläkerran huoneiden rakentaminen ympärivuotiseen käyttöön ja niiden sisustuksen rakentaminen. Ovi oli pariovi, jonka takaa välittömästi lähtivät hyvin jyr- kät ja kapeat portaat yläkertaan, Kaj Arnö kertoo. Kuvioon kuuluvat myös siivet, jotka ovat Furuvikissä persoonalliset. Villa Furuvikin idänpuoleista, uutta paraatisisäänkäyntiä koristaa nyt hieno torni, joka on piirretty vanhojen valokuvien perusteella. Hän ei ollut puuttuvasta tornista huolissaan. Isoisä Sigurdin nimeä kantava entinen maakellari on nyt tunnelmallinen olutkellari, jonka tammiovien ja taonnaiset saatiin Aivar Joonasin rakennusryhmän kautta virolaisesta taidetakomosta. Aiemmin rakentamaton, varastona käytetty ullakko kätkee sisäänsä kolme makuuhuonetta ja kylpyhuoneen. Portaiden päässä on aulatila. Jugendtyylisessä huvilassa oli ennen saariston perinteiselle huvila-arkkitehtuurille tyypillinen, korkeuksiin kurottava, koristeellinen torni. Lukuisat pienet ikkunat tuovat luonnonvaloa eri ilmansuunnista. Osittain sitä on palautettukin. Päätyyn rakennettiin tyylikkäät, kaarevat ulkoportaat ja isompi porrashuone, josta alkavat nyt mukavammat, spiraalimalliset yläkerran portaat. Talon itäjulkisivussa oli alkuperäisen tornin purkamisen jälkeen vain parvekkeet. Jugendille tyypilliset koristeleikkaukset, tähti ja lyyra, on otettu valkoisina esille keltaisesta ulkomaalista. 14 . Koska talo on käytössä ympärivuotisesti ja joskus paikalle saavutaan kylmään vuodenaikaan, mukavuudet, sauna ja pesutilat, sisällä olivat tarpeen. ” Talo pitää vain täyttää elämällä ja pitää se kunnossa. Jos metsä naapurin tontilla ei olisi niin sankka, talo näkyisi hyvin mereltä. Hän itse käyttää taloa lähinnä vapaa-aikoinaan muuten asuessaan Saksassa. Antiikki ja taide ”. – Talon länsipäädyn pääsisäänkäynti oli aikaisemmin pienempi. V illa Furuvik Nauvossa, Turun saaristossa, on saanut pitkälti säilyttää alkuperäisen saaristolaishuvilan asunsa
Ajan mittaan vanhan rakennuksen arkkitehtuuri ja sen pelisäännöt alkoivat kiehtoa häntä yhä enemmän. ” Tuon aikakauden rakennus ilman tornia on aivan yhtä luonteva kuin ihminen ilman päätä. tunut Aaro Söderlund on ollut mukana viime vuosina. Tornihuviloiden ketjuun Kun päärakennuksen torni kuitenkin muiden muutostöiden ja uudisrakennusten jälkeen palautettiin, rakennus liittyi Söderlundin mukaan takaisin satojen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tornillisten saaristohuviloiden joukkoon. Torni oli ollut esteenä veden ja lumen valumiselle katolta pois, joten vesikatto oli vuotanut. Matka iloisiin pihajuhliin ei ollut ollenkaan suora, vaan työn kuluessa tuli vastaan monia yllätyksiä. – Ruma ja kallis, Kaj Arnö paljastaa aluksi ajatelleensa. Purkamiselle vuonna 1966 oli ollut järkevä syy. Ajatus tuntui Arnöstä vielä kaukaiselta, pelkältä vanhojen kuvien velhonhatulta. Hän alkoi puhua Kaj Arnölle muun muassa alkuperäiseen taloon kuuluneen tornin ja kattolyhtyjen palauttamisesta. Tuon aikakauden rakennus ilman tornia on aivan yhtä luonteva kuin ihminen ilman päätä, korjauksen suunnitellut arkkitehti Aaro Söderlund väitti. Omistaja Kaj Arnö on lopulta tyytyväinen, vaikka talon peruskorjaustöiden alussa aiemmin lahonneen tornin palauttaminen tuntui turhalta. Märkätilat jo rungon sisällä Saaristolaishuvilan on rakennuttanut 1901– 03 maalarimestari Toivonen. Vuosien mittaan talossa on asunut useita perheitä ennen Antiikki ja taide . Niitä on Terijoella ja Helsingissäkin, muuallakin. – Ehdotimme tornia palautettavaksi, kun saimme tehtäväksi piirtää ullakolle kolme makuuhuonetta, aulan ja kylpyhuoneen. ” Jugendtyyliseen Villa Furuvikiin Nauvossa rakennettiin talon itäpuolelle uudestaan torni vuosina 2011–2012. 15. Tällä hetkellä työn tilaaja ja saariston elämästä omilla juurillaan nauttiva Kaj Arnö ja arkkitehti ovat molemmat tyytyväisiä tulokseen. Tornihuvilat leimaavat lähestymistä mereltä niin Turkuun kuin Tukholmaankin
r Perhe: Vaimo Kirsten, poika Alexander (20), tytär Sophia (18). Ullakon rakentaminen: 3 mh, kylpyhuone, aula, portaat. Piirros Furuvikin vieraskirjassa vuonna 1966 kertoo myös tornista ja vanhasta maakellarista. r Ikä: 51 v. r Suhde Nauvoon ja saaristoon: Intiimi. r Harrastukset: Urheilu (melonta, pyöräily, juoksu, hiihto), valokuvaus (muotokuva, arkkitehtuuri, luonto, urheilu) historia (Eurooppa, Saksa, Nauvo), filosofia, matkustelu, taide, musiikki. Ylväs mutta vaatimaton samalla kertaa. Kyseessä on pieni, puinen saaristolinnanen. Päärakennuksen torni, katon korjaus. Päärakennuksen laho torni puretaan. r Koti: Münchenin keskustassa, 160 vuotta vanhassa kivitalossa. Lisämaan osto ja vuokraus naapurilta, piharakennukset: auto-/kajakkikatos + varasto, studiotyöhuonearkisto, vierastalo, maakellari, pihatöitä. r Suhde rakennusperintöön: Tähän rakennukseen: intiimi; myös yleistä kiinnostusta. Kaj Arnö Villa Furuvik alkuperäisenä. r Tämä talo: Ankkuri isänmaahan ja rannikkoruotsalaisuuteen, kakkosasunto Suomessa, juhla- ja kokouspaikka. Puuleikkauskoristeet korjattiin 2000-luvulla entisen kaltaisiksi. Antiikki ja taide. Alakerran perusremontti (keittiö, pesutilat saunoineen). Omistajiksi Kaj Arnön vanhemmat: märkätila- ja keittiöremontti, alakerran pintaremontti. r Ammatti: IT-yrittäjä (Polycon, MySQL, MariaDB, Green Elk), humanisti, vapaaajattelija. Omistajaksi Kaj Arnö. 16 . Muistoja talon vaiheista Uudet vaiheet Aiemmin 1901–03 1966 1983 2004 2005–06 2006–07 2008–09 2011–12 Rakennuttajana ”målarmästare Toivonen”, jonka jälkeen asukkaina 3-4 perhettä. Yläparvekkeelta pilkottaa metsän takaa läheisen meren ranta
Tuttavuuksien kautta löytyi lopulta ammattitaitoinen ja luotettava, virolaisen Aivar Joonasin rakennusporukka, joka teki työn suunnitelmien mukaan ja hankki kätevästi tarvittavat tavarat omien verkostojensa kautta. Ajattelin silloin, että tornin pitäisi kuulua taloon nyt, kuten ennenkin. ” lilla. – Se on yksi taloni mansikkapaikoista. Voin vanhan mummon tapaan istahtaa alas ja katsoa ikkunasta, kuka on tulossa. Sen tarinaan kuuluvat myös tanakat jääpuikkoryhmät, joiden syy piti tarkastaa. Hän ei kuitenkaan lannistunut, sillä Nauvo oli kuulunut hänen kesiinsä jo vuodesta 1970 alkaen, se on merikapteeni-isoisän kotipaikka ja elämä Villa Furuvikissa, aivan Nauvon sataman äärellä oli alkanut seuraavalla vuosikymmenellä. Jaaha, taas yksi juoksija, hyvä, tai: tuo auto näyttää eksyneen. Hämmentävää touhua ja sujuvaa työtä Rakentaminen eteni erehdysten ja omistajan peräänantamattoman, uuden yrittämisen kautta. Niiden jälkeen alkoi hahmottua myös päärakennuksen torni. MAKUUHUONE PARVEKE PARVEKE AULA POJAN MAKUUHUONE VARASTOTILA Talon pohjapiirustusta ei ole muutettu alkuperäisestä muuten kuin rakennettu kaikki yläkerran huoneet ja lisätty pääsisäänkäynti, joka on myös porrashuone. Se olisi ollut muutenkin nykyaikaisen talon käyttämisen kannalta epäkäytännöllistä, Kaj Arnö sanoo. Märkätilat taloon oli rakennettu aiemmin sisäkön käyttämään huoneeseen. Rauhassa keittiön pöydän ääreen Oltiin vihdoin vaiheessa, jossa Kaj Arnö saattoi istahtaa keittiössä olevan, vanhempiensa pöydän ääreen kaiken ollessa turvallisesti kohdallaan ympäröivissä katossa, seinissä ja lattiassa. Kaj Arnö kertoo saaneensa eri ihmisiltä ristiin meneviä neuvoja. – Täällä on juuret. SAUNA PESUHUONE SALI PARVEKE ETEINEN PORRASHUONE PORTAAT Ongelmia toteutuksessa Kun arkkitehtitoimisto tarkisti rakennukseen jo tehtyjä töitä, paljastui muutamia ikäviä asioita. Kun arkkitehtitoimisto Aaro Söderlund Oy tuli hankkeeseen mukaan, se ehdotti suurempien märkätilojen rakentamista erilliseen piharakennukseen, johon kaava antoi mahdollisuuden. Talo on minulle jotain, mihin kannattaa satsata, ympäri maailmaa tietokantojen kehitystyötä ja yritystoimintaa luotsannut mies kertoo. Tärkeän, viimeistellyn jäljen näkee muun muassa porraskaiteiden ja ovien taidetaonnaisista. Kaikki ovat samantyylisiä ja niissä on valotornit eli lanteriinit tuomassa katon kautta valoa korkeaan, avaraan tilaan. Asuinpinta-alaa on vajaat 200 neliötä. Katon yhteydessä torni onnistui entisöivästi vanhojen valokuvien perusteella. – Pesutilat ja vessa olivat jo olemassa päätalossa. – Arkkitehti, rakennusmestari ja rakentaja voivat kukin esittää hyvin järkeviä perusteluja omille mielipiteilleen. Kun oli selvää, että katto piti rakentaa uudelleen, Kaj Arnö mietti torniasiaa: – Olin lukenut jugendtyylisistä rakennuksista paljon ja katsellut niitä eri puo- ” Omistaja pelasti talonsa useaan otteeseen aivan kuilun partaalta. Antiikki ja taide . – Kun asiaa tutkittiin, huomattiin, ettei lämpöeristeitä paikoitelleen ollut ollenkaan ja toisaalta koko katto oli jätetty ilman riittäviä tuuletusrakoja, Aaro Söderlund kertoo. Kaj Arnön vahempia vuodesta 1983. KEITTIÖ MAKUUHUONE TYTTÄREN MAKUUHUONE PESUHUONE, WC Katon purku varmensi tornin PORRASHUONE Aaro Söderlund suunnitteli ja virolainen Janek Kalda rakensi talon omistajan toivomuksesta kolme rakennusta: autokatos/varaston, studiotyötila-arkiston ja vierastalon. Ne ovat yleensä tyyppiä ”tämä säästää rahaa ja on ainoa järkevä päätös” toisistaan poikkeaville mielipiteilleen. 17. – Omistaja pelasti talonsa useaan otteeseen aivan kuilun partaalta, Aaro Söderlund kertoo. – Minulla oli paljon ongelmia niin suunnittelijoiden kuin rakentajienkin kanssa, Kaj Arnö huokaa
Vaatekomeron ja kirjahyllyn kulmaan on näppärästi piilotettu yläkerran kantava rakenne. Alkuperäisestä on jäljellä egyptiläistyylinen takka salissa – pohjaltaan uudelleen tuettuna –, makuuhuoneen takka ja vanhempien kirjahylly 1980-luvulta. Makuuhuoneen kalustukseen Kaj Arnö on hakenut jugendtyyliä jyhkeillä, tummilla kalusteilla. Siitä muistuttaa myös katolla oleva ilmansuuntaviiri, jonka ilmansuunnat ovat virolaisten rakentajien mukanaan tuomien perinteiden perusteella saksan kielen mukaiset. . Saliin on löytynyt huutokaupasta 1930-luvun valaisin. – Juureni ovat Nauvossa, täällä on sukulaisia aina 1600-luvulta saakka. IT-alalla työskentelevä Kaj Arnö on viimeistellyt Villa Furuvikin ympäristön viireillä talojen katolla sekä nimikyltein, joihin on mukautettu tyyliin sopiva Koloman-kirjasintyyppi, josta tuttu graafikko on suunnitellut Furuvikille logon. Piharakennukset on sijoitettu yhteensä 5 000 neliön tontin tontin kulmiin. Antiikki ja taide Talo on nyt turvallinen asua ja elää eli urheilla, tavata sukulaisia ja ystäviä, viettää juhlaa tai kokousta, vetäytyä eri huoneisiin tai terasseille aina auringonkierron mukaan. PORTTI MERELLE VIERASTALO STUDIOTYÖTILAARKISTO Vähä vähältä Kaj Arnö on sisustanut taloaan. Ympäristö ja talon tyyli viehättävät MUUTOSALUE PÄÄRAKENNUS YLÄPATIO ALAPATIO OLUTKELLARI AUTO-/KAJAKKIKATOS JA VARASTO PARKKIALUE SISÄÄNKÄYNTIPORTTI PORTTI 18 . Samalla ympäristö viehättää. Furuvikissä vanhoja ikkunoita ei ole kunnostettu, vaan vaihdettu alumiinisiin, uusiin ikkunoihin. Talon myötä Arnön kiinnostus taloihin ja tyyleihin, mutta ennen muuta jugendiin, on lisääntynyt. Jugendia tallentuu maailmalla kovalevylle Münchenissä, Riiassa, Palermossa, Brysselissä, Wienissä... Muutamassa paikassa on säilytetty vanhoja, aaltoilevia laseja. Vanhaa ilmettä antavat koristeet ja vuorilaudat. Studiotyötila-arkistoon ja sen terassille paistaa aamuaurinko, omalla kylpyhuoneella varustettuun vierastaloon taas ilta-aurinko.. Päärakennuksen toinen sivu sijoittuu tontille koilliseen meren suuntaan, joten saa saa suojaa voimakkailta merituulilta. On hienoa meloa merellä niin talvisessa hiljaisuudessa kuin kesäyön valossa ja tavata tuttuja. Talo pitää vain täyttää elämällä ja pitää se kunnossa, Kaj Arnö toteaa. Huoneiden vaalean puun sävyt tuovat mieleen Keski-Euroopan
Hän ryömii sokkelit ja ullakot ja kertoo sitten, miten tässä tapauksessa kannattaisi toimia, Söderlund neuvoo. Puhdistaen, kunnostaen ja maalaten ne voivat saada uuden elinkaaren. Uudet yläkerran portaat ovat kauniin koristeelliset, spiraalinmuotoiset. Harjan pitää olla rantaviivan suuntaan ja pääovi poispäin merestä, jotta saadaan tuulensuojainen etupiha. Taittuvat tikkaat avautuvat luukun pohjasta, ja tornin salahuoneen ikkunasta voi katsella vaikkapa vierastalon meininkiä. – Pelkästään vähäinen, mutta jatkuva kosteuden kondensoituminen kylmävesiputkistojen pintaan riittää pitkässä juoksussa tuhoamaan talon. Torniin kätkeytyy yllätys. – Ennen kuin yhtään mitään tehdään, pyydetään vanhoja rakennuksia mahdollisimman hyvin ymmärtävä asiantuntija paikalle. Perinteinen leivinuuni soveltuu erinomaisesti pizzauuniksi. Liuskekivet ja pääosin viherkasvi-istutukset tekevät pihasta siistin, mutta luonnonläheisen. – Liedet, leivin- ja lämmitysuunit ja niihin liittyvä painovoimaan ja lämpimän hormin aiheuttamaan konvektiovirtaukseen perustuva alkuperäinen ilmanvaihtojärjestelmä voidaan kunnostaa. Vanhat rakennusten paikat ovat usein hyvin valittuja ja siksi parhaiten toimivia. Alapihalle johtavien portaiden kaiteet on taottu Virossa ja taonnaiset teki Aivar Joonasin rakennusryhmän taideseppä Toomas Tõnisson. Kourut tulee tyhjentää ja niiden kunto tarkistaa vuosittain, Söderlund neuvoo. Antiikki ja taide . Vanha peltikatto, ovet ja ikkunat ovat joskus hyviä jopa satavuotiaina. Myös siksi putket kannattaa aina asentaa pintojen päälle. Sen tuottamaa lämpöä voi käyttää tuuletuksen apuna, Söderlund vinkkaa. 19. – Jotta vanhat rakenteet hengittäisivät ja kuivuisivat alkuperäiseen tapaansa, ei saisi käyttää muovimaaleja, muovitapetteja, muovista kosteussulkua, eikä keinotekoisia lämmöneristeitä, mutta seinän toimintalogiikan ymmärtämisen tähden kannattaa käyttää asiantuntijaa, Söderlund neuvoo. Tämän keinotekoisen – mutta ei-koneellisen – tuuletuksen aikaansaamiseksi puuliedet on tarkoitettu käytettäväksi myös kesällä. – Muuten vesikourut täyttyvät lehdistä. Jos tuuletusluukkuja ei avata aikaisin keväällä ja suljeta myöhään syksyllä, talon lattia romahtaa ennen pitkää lahon ja lattiasienen takia. Ikkunoita ei kannata sijoittaa liikaa eteläpuolelle. Sokkeli puhtaana ja tuuletettuna Seuraava asia on sokkelin tuuletus. Hirsitalon hirsiä voidaan vaihtaa. Talo ja ikkunat oikeaan suuntaan Saaristossa arvokkaita neuvoja antaa korjausrakentamiskeskus Curatio. Kosteus pitää hallita Märkätilat Söderlund suosittelee rakentamaan kokonaan vanhan talon rungon ulkopuolelle paitsi vuoto-, myös tiivistymisvesiriskin takia. Silloin talo kengitetään. Furuvik-kokonaisuuden sielu asuu maakellarissa. Tärkeää on talon suuntaaminen oikein ja maastouttaminen: – Kova, märkä merituuli työntää vettä, räntää, rakeita ja lunta ulkovaipan kaikista tuuletusaukoista sisään, myös ylämäkeen etenkin ulkosaaristossa, ja pyrkii repimään kattoa irti. Oikeilla neuvoilla ja suunnittelulla korjauksista voidaan saada rakenteita ja kustannuksia säästäviä. Hyvin suunniteltu säästää rakenteita ja kustannuksia Saaristoarkkitehti Aaro Söderlundilla on muutama vinkki, joita perinnerakentajan ja vanhan talon omistajan kannattaa seurata. Seinät tulisi eristää sisältäpäin ja rakentaa kosteussulku lähelle seinän sisäpintaa. Sokkelin ja koko rakennuksen tulee olla tarpeeksi kaukana kasvillisuudesta, joten noin kuutta metriä lähempänä sokkelia olevat puut ja pensaat pitäisi poistaa. Vanhoja osia ja painovoimainen ilmanvaihto Kun Villa Furuvikin eri vaiheissa tapahtuneista kunnostuksista oli kulunut noin vuosi, juhlittiin iloisesti isännän 50-vuotisjuhlia. Silloin talossa saatetaan tarvita jäähdyttämistä kesällä, mikä varsinkin ilmalämpöpumpulla saattaa kääntää ilman kulkemisen seinän läpi väärään suuntaan ja siten kosteuttaa rakenteita. Furuvikissä yöpynyt Nauvon kamarimusiikkifestivaalin jousikvartetti poseeraa valokuvausta harrastavalle Kaj Arnölle Sigurdskällarenissa
Omistajat ja käyttäjät ovat muovanneet Tamminiemen rakennettua ympäristöä, mutta empiretyylinen vanha huvimaja on säilynyt ulkoisesti lähes muuttumattomana. TEKSTI JA OSA KUVISTA: MARJUT POPELKA TAMMINIEMEN HUVIMAJASSA HENKII HISTORIA Autonomian ajoilta nykypäivään 20 . Antiikki ja taide
Antiikki ja taide . Kuva: Museovirasto. 21. Tamminiemen empiretyylinen huvimaja näkyy kauas kalliokumpareelta. Kuva on otettu vuoden 1904 jälkeen. Nissenin perheen tyttäret Lisbeth ja Birgit Solkullan rinteessä
Pääjulkisivun joonialaisten pylväiden, listoitusten ja kipsikoristeiden perusteella se muistuttaa antiikin temppeliä. Huvimajan tyylipiirteet tulevat empireltä Tyyliltään Tamminiemen huvimaja edustaa uusklassista empireä. Hänen kuoltuaan 1831 tilan perivät hänen tyttärensä Helena ja tämän puoliso, kreivi Alexander StewenSteinheil. Ne tunnistaa parhaiten pylvään pään kaksoiskierukasta eli voluutista. Niihin oli liitetty ominaisuuksia, joita pyrittiin soveltamaan käytäntöön. Kartassa näkyy puistokuja, joka johtaa päärakennuksesta suoraan Tamminiemen huvimajaa kohti. Antiikki ja taide Urho Kekkosen museo Tamminiemen vastaava opas Mervi Saarenmaa toteaa. Myös rakennuksen keltainen väri valkoisine yksityiskohtineen on tyypillinen empirelle, Päivi Eronen määrittelee. August Ramsay on kuvannut muistelmissaan kreivitär Emilie Musin-Pushkinin Meilahdessa kesällä 1840 järjestämää puutarhajuhlaa, »Venetsialaista iltaa». Uusklassismin arkkitehtuurin aiheet otettiin antiikista. Esimerkiksi doorilainen pylväs sai sotilaallisen luonteen ja joonialainen viittasi usein sivistykseen tai taiteisiin. Tämä selittäisi auringon kuvan. – Huvimajan päätyjulkisivun päätykolmiossa oleva aurinko ei kuulu empiren koristeaiheisiin, Päivi Eronen huomauttaa. – Huvimajan rakentamisajankohdasta ei ole varmaa dokumentoitua tietoa, toteaa 22 . Joonialaisen tyylin pylväät ovat doorilaisia kapeampia. Tuohon aikaan nykyinen Tamminiemen alue kuului Meilahteen, joka palstoitettiin huvilatonteiksi vasta 1880-luvulla, selvittää johtava rakennuttaja Päivi Eronen Museoviraston Kulttuuriympäristön hoito-osaston restaurointipalveluyksiköstä. Se on todennäköisesti maalattu 1900-luvun alussa tukkukauppias Jörgen Nissenin aikana. Sileän pinnan on tarkoitus jäljitellä kivijulkisivua. Julkisivujen sileä vaakalaudoitus jäljittelee kivijulkisivua. Ensimmäinen merkintä huvimajasta löytyy Meilahden kartanoalueen karttapiirroksesta vuodelta 1847. K un lähestyy Seurasaaren suunnasta Urho Kekkosen museo Tamminiemen aluetta, näkyy jo etäältä kalliokumpareella seisova pieni, keltainen huvimaja. Päärakennuksen eteläpuolella oli maisemapuisto, joka ulottui nykyiselle Tamminiemen tontille. Erityisesti antiikin pylväsjärjestelmien käyttöön kiinnitettiin huomiota. – Huvimajan historia liittyy kiinteästi Meilahden kartanon vaiheisiin. Hän osti Villa Ekuddenin, nikkarityylisen puuhuvilan, kunnallispormestari Elias Öhmanilta 1902 ja rakennutti tontille uuden, tiilestä muuratun huvilan: Villa Nissenin eli nykyisen Tamminiemen. Steinheil osti Meilahden kartanon asunnoksi itselleen ja perheelleen 1823. Venäläinen ylhäisö vietti täällä kesiään, Helsingin kylpyläelämä kukoisti ja seuraelämä oli vilkasta kaupungin ympärillä olevissa kartanoissa. Kivijulkisivun jäljittelyä Huvimajan julkisivut on vuorattu leveillä, höylätyillä vaakalaudoilla. Stjernvall, myöhemmin Karamzin) sisar, ostivat Meilahden vuonna 1840 kesäpaikakseen. Kreivi Vladimir Musin-Pushkin ja kreivitär Emilie, joka oli Aurora Demidovin (o.s. teista oli kreikkalainen pylvästemppeli, jota käytettiin runsaasti arkkitehtuurissa, myös huvimajoissa. Hän arvelee sitä Helsingin kaikkien aikojen. Kenties kalliokumpareella olevasta huvimajasta oli ihailtu ilta-auringon kiloa merenlahdella… Mervi Saarenmaa (vasemmalla) ja Päivi Eronen huvimajan seinustalla. Nissenin perheen aikana vanhaa huvimajaa kutsuttiin Solkullaksi, Aurinkokukkulaksi. Ajanjakso 1840-luvun alusta Krimin sodan (1853–1856) aikoihin asti oli Meilahden tilan loistoaikaa. Huvimaja on rakennettu Meilahden maille 1800-luvun alkupuoliskolla, viimeistään 1840-luvulla. Yksi empiren tilaihan- Huvimaja näki kreivien aikaa Huvimajan rakennuttajaksi on arveltu baltiansaksalaista aatelia olevaa kreivi Fabian Steinheilia (1762–1831), jonka keisari Aleksanteri I nimitti Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1810. Se on seisonut paikallaan kauan ja on vanhin Tamminiemen alueen rakennuksista. Joonialaisten pylväiden väliin on kiinnitetty ristikkoaiheiset suojakaiteet. Päätyjulkisivussa on yksinkertainen, lasitettu paripeiliovi, jonka molemmilla puolilla on välipuitteilla jaettu, kapea ikkuna. Kului kymmenisen vuotta, ja Meilahti sai taas uudet omistajat
Antiikki ja taide . www.nba.fi Huvimajan päätyyn maalattu aurinkoaihe antoi huvimajalle Solkullanimen. Huvimajalle on rakennettu kaareva käytävä korkean pengermuurin varaan. 23. Urho Kekkosen museo Tamminiemi Seurasaarentie 15, 00250 Helsinki Avoinna ympäri vuoden ke-su klo 11 – 17. Mervi Saarenmaa ja Päivi Eronen tulossa huvimajalta. Joonialaisten puupylväiden kaksoiskierteiset voluutat. Koristelistan hammastuksena on kaikkiaan 130 kipsistä tehtyä akantinlehtikoristetta. Tamminiemen huvimajan klassinen pääty
Museoviraston konservaattoreiden suorittama rakennusosa- ja pintatutkimus toi päivänvaloon myös todellisen kulttuurihistoriallisen aarteen – sisäseinistä löytyi peräti 18 pintakäsittelykerrosta! Seinäpintojen yllättäviinkin paljastuksiin ja konservaattoreiden työhön tutustumme Antiikki ja taide -lehden numerossa 6. Hän oli ihastunut Meilahteen asuessaan muutaman viikon Helsingin Kaivopuistossa samana kesänä. Tamminiemen päärakennusten vuonna 2009 alkaneen peruskorjauksen ja puistoalueen kunnostuksen yhteydessä myös huvimaja haluttiin palauttaa edustavaan kuntoon. Huvimajan hieman hankalan sijainnin vuoksi museo ei ole koskaan varsinaisesti pitänyt sitä avoinna yleisölle. Huvimajan edellinen laajempi peruskorjaus oli tehty vuonna 1990 eli pari vuotta sen jälkeen, kun Tamminiemi oli siirtynyt presidentti Kekkosen kuoleman jälkeen Museovirastolle. Edustuskunnossa ulkoa ja sisältä Nykyisin Tamminiemen huvimaja on kuin uusi, ja sitä kelpaa katsoa. Huvimajojen historia liittyy kiinteästi puutarhojen historiaan. . Mainittu karttapiirros, jossa huvimaja näkyy, on juuri tältä ajalta. Huvimajojen merkitystä kesäiselle seuraelämälle osoittaa se, että niitä oli myös kaupungeissa porvaristalojen pihoilla. Huvimaja oli päässyt vuosien saatossa rapistumaan varsin huonoon kuntoon, ja sen julkisivut kunnostettiin ja maalattiin. Rakennus sai tuolloin nykyisen empiretyylisen ilmeensä. Puutarhoihin alkoi ilmestyä ajan hengen mukaisia rakennelmia – jopa pienoislinnoja ja romanttisia raunioita – sekä huvimajoja. Ensimmäiset yksityiskohtaiset kartat Meilahdesta on laadittu saman vuoden kaupanteon yhteydessä. Erityyliset, modernit puutarhat yleistyivät Suomessa 1700–1800-luvulla. Rakennuksen keskirisaliitti on lähes samanlainen kuin huvimajan. -Arvelua tukee se, että Steinheil oli hyvin kiinnostunut arkkitehtuurista ja tunsi Engelin henkilökohtaisesti, Mervi Saarenmaa selvittää. Useimmiten huvimaja rakennettiin avonaiseksi; lasi oli kallista, ja vain varakkaammilla oli mahdollisuus rakennuttaa ikkunallinen huvimaja. Tunnetun arkkitehdin käsialaa Huvimajan mahdollisena suunnittelijana pidetään arkkitehti Carl Ludvig Engeliä (1778–1840). Antiikki ja taide miniemen huvimajan vastaavaa. Huvimaja rakennettiin puutarhan siimekseen tai jollekin näköalapaikalle, jossa sen merkitys korostui. Huvimajojen ulkonäkö vaihteli, mutta usein ne olivat paviljonkimaisia pikkurakennuksia. Seuraava Meilahden omistaja vuodesta 1847 oli kreivi Alexander KuschelewBesborodko, yksi Venäjän rikkaimmista miehistä. – Bockin talon julkisivun ulkoneva keskirisaliitti muistuttaa hyvin paljon Tam- 24 . Huvimajojen historiaa Bockin talo, Helsingin keskustassa Aleksanterinkatu 20:ssa, toimi lähes parinkymmentä vuotta kenraalikuvernöörien virkatalona. Puutarha siihen kuuluvine rakennuksineen edusti eräänlaista ”maanpäällistä paratiisia”, joka tarjosi puitteet irtautua arjesta. – Sen jälkeen huvimajaa ei tiettävästi ole kunnostettu lainkaan, johtava rakennuttaja Päivi Eronen Museovirastosta kertoo. Huvimajalle on erilaisia, hilpeitäkin nimityksiä: lystimaja, paviljonki, kesähuone, puistomaja, puutarhamaja, temppeli… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan.. Senaattikiinteistöt ja Museovirasto selvittävät kuitenkin parhaillaan mahdollisuuksia sen avaamisesta yleisölle. Olihan Engel myös suunnitellut kreivi Steinheilin omistaman Saarelan kartanon päärakennuksen Viipurin maalaiskunnassa. Herroilla oli muitakin yhteisiä rakennusintressejä. loistavimmaksi yksityisten järjestämäksi juhlaksi. Myös sisäpintoihin tehtiin restaurointimaalausta. Huvimajat kuuluivat olennaisesti säätyläisten ja varakkaan porvariston vapaa-ajanviettoon maaseudun kartanoissa ja kesähuviloilla. Pietarista tuotu mustalaisorkesteri soitti leiriksi lavastetulla tekosaarella palmujen katveessa, ilotulitus, värilliset lyhdyt ja soihdut valaisivat koko Pikku Huopalahden tienoon, ja ylhäiset vieraat parveilivat naamioituina puistossa. Se on jokseenkin samanlainen myös mittasuhteiltaan, painottaa Päivi Eronen. Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi nimitetty Engel suunnitteli vuosina 1816 - 1819 Steinheilin virka-asunnon eli niin kutsutun Bockin talon laajennus- ja muutostyöt. Restaurointityöt aloitettiin huvimajan kunnon dokumentoinnilla ja vauriokartoituksella. Huvimaja saattoi muistuttaa myös antiikin temppeliä
Nykyinen väritys pohjautuu vuoden 1924 väritykseen. Professorin tytär Jenny Florin lahjoitti huvimajan ulkomuseoon 1912. Antiikki ja taide . Tutkimusten perusteella selvisi, että rakennus on maalattu rakennusajankohtanaan eli 1800-luvun puolivälissä ja seuraavan kerran Seurasaaressa vuonna 1924. Tämä nykyisin Seurasaaressa oleva uusgoottilainen huvimaja on rakennettu 1830–1850 välillä. Se on aikanaan sijainnut professori Florinille kuuluneella Bulevardin 6 ja Yrjönkadun 9 kulmauksessa olevalla tontilla Helsingissä. 25. Florinin huvimaja Seurasaaressa. Kuva: Museovirasto. Florinin huvimajaa konservoidaan parhaillaan Seurasaaressa. Wivi Lönnin, Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin, 1908 suunnittelemaa siroa valkoista huvimajaa voi ihailla Taidekeskus Salmelan maisemapuistossa. Sen on rakentanut Kouvolan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus 2003–2004
Molemmat huvimajat on empirelle tyypillisesti maalattu keltaisiksi. Vanhoja suomalaisia puutarhoja, 2001.. Antiikki ja taide Tamminiemen huvimaja ei suinkaan ole ainoa Engelin piirtämä huvimaja. L. Espoon kaupunginmuseo, Aurora Karamzin, Aristokratian elämää, 2006 Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy, Urho Kekkosen museo Tamminiemi, Rakennushistorian selvitys, 3.2.2012 Eeva Ruoff. Engelin suunnitelleen tämän huvimajan vuonna 1825. 26 . Puistokokonaisuus muodostui hallitusta muotopuutarhasta ja metsämaisemapuistosta. Mäntyharjulla, Taidekeskus Salmelan maisemapuistossa seisoo huvimaja, joka muistuttaa paljon Moision kartanon huvimajaa. Maisemapuutarhafilosofian mukaisesti temppeli oli aikanaan pyhitetty metsästyksen jumalatar Dianalle. Lähteitä Haastattelut: Päivi Eronen/Museovirasto ja Mervi Saarenmaa/Urho Kekkosen museo Tamminiemi Kalevi Pöykkö. Hän rakennutti tontille jo samana vuonna eräänlaisen suurehkon huvimajan, ennen kuin itse asuintaloa oli alettu rakentaa! Engel oli hyvin innostunut puutarhasta, ja uusklassiseen tyyliin suunniteltu huvimaja muutettiin myöhemmin kasvihuoneeksi. Metsikköön oli rakennettu myös sittemmin hävinneet kuusikulmainen huvimaja ja nelisivuinen luola. Erilaisia rakennelmia tarvittiin, olihan senaattori Walleenin Träskända kuuluisa kesäisistä puutarhajuhlistaan. Vuonna 1825 Engel osti tontin Helsingistä osoitteessa Bulevardi 18–20 – suunnilleen nykyistä Café Ekbergiä vastapäätä. Engelin käsialaa on myös Espoossa Träskändan kartanon suuressa puistossa oleva avoin, klassistinen pyörötemppeli 1820-luvulta. Huvimajan katolla on kookas maljamainen koriste. Nykyisin huvimaja peittyy virkistysalueena toimivan metsän siimekseen. Päärakennukselta on avautunut huvimajalle esteetön näköala senaattori Walleenin aikaan. C. Kaakkoiskulmassa puisto muuttuu englantilaistyyppiseksi maisemapuutarhaksi. Engelin tiedetään osallistuneen kartanon puistosuunnitteluun. Huvimaja sijaitsee kartanon barokkityylisen muotopuutarhan eteläpäässä. Kun vaeltaa Helsingin Herttoniemen kartanon upean puiston pääkujaa, päätyy antiikin temppeliä muistuttavaan huvimajaan – Engelin piirtämä sekin. Senaattori Carl Johan Walleen, Aurora Karamzinin isäpuoli, osti 1820 Träskändan kartanon ja rakennutti sen arvonsa mukaiseksi seuraelämän estradiksi. Seurasaaressa olevan Kahiluodon kartanon puistikossa voi tutkailla Engelin piirtämää Moision kartanon huvimajaa, joka on lahjoitettu museoon 1919. Oli arkkitehti Engelillä omakin huvimajansa. Kyltti kertoo C. Tämä empiretyylinen huvimaja on tiettävästi 1830-luvulta. Huvimajoja ja temppeleitä à la Engel Seurasaaressa olevan Moision kartanon huvimajan puolikaaren muotoista kuistia kehystävät doorilaiset pylväät, ja kuistin friisissä on koristeina hammaslistoja ja seppelaiheita. 1800-luvun alkupuolella Engelin piirustuspöydällä syntyi huvimajoja useisiin kartanopuutarhoihin. Rakentaja: Kouvolan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus 2002–2003. Träskändan kartanon pyörötemppeli Espoossa on sijoitettu korkealle mäelle. Itään johtavan puistokäytävän päässä, pienen lammen rantakumpareella on toinen Engelin suunnittelema huvimaja: uusklassinen, kahdeksankulmainen rakennus. L. Engelin Helsinki, 1989. Arja Paasio, Unelmien huvimajat, 2009
Kuraattorityöryhmään kuuluvat: kuraattori Suvi Saloniemi, amanuenssi Salla Heino ja näyttelyarkkitehti Harri Kivilinna. Kirjan kirjoittajia ovat professori Pekka Korvenmaa Aalto-yliopistosta, tutkija FT Susanna Aaltonen Helsingin yliopistosta, intendentti Suvi Saloniemi Designmuseosta, toimittaja Aila Svenskberg ja professori Jonathan Woodham Brightonin yliopistosta. Verkosta saa tietoa ja elämyksiä muotoilun aikakausista, tekijöistä ja valmistajista runsain kuva- ja tekstimateriaalein. Lisäksi eri yritysten tiloissa toimii jatkossa useita pop up -kauppiaita. Suomalaisen muotoilun historia esittäytyy verkossa Design-museo on avannut tänä vuonna myös Suomalainen muoto -verkkonäyttelyn, jossa kuka tahansa voi tutustua Suomi-designiin 1800-luvun lopulta nykypäivään. Muut, jo auki olevat liikkeet ovat muun muassa erikoisia antiikkiesineitä myyvä Weird Antiques, retrohuonekaluja kauppaava Supreme Diner Furniture, vintageen erikoistunut Vintage Design Market sekä kahvila Golden Classics Cafe, jossa järjestetään ainakin rock-konsertteja. Näyttelyyn voi tutustua 21.9. Näyttely nostaa esille myös puolison ja työtoverin, sisustusarkkitehti Annikki Tapiovaara merkityksen tärkeänä taustahahmona. Vintagekalusteita Jätkäsaaresta Helsingin Jätkäsaareen, vanhoihin makasiineihin, Tyynenmerenkatu 6:een täydentyy elokuun lopussa mielenkiintoinen antiikin ja vanhan tavaran viiden eri kaupan keskittymä. Museoon voi poiketa mobiililaitteella ja tehdä itsenäisen näyttelykierroksen kokoelmanäyttelyssä. Myös kirja Tapiovaarasta Näyttelyn on tuottanut Designmuseo. Näyttelyn yhteydessä julkaistavan kirjan Ilmari Tapiovaara – muotoilu ja elämä on toimittanut Aila Svenskberg. Tie sosiaaliseen vastuuseen Ilmari Tapiovaaran juhlanäyttely esittelee monipuolisesti yhden Suomen merkittävimmistä muotoilijoista. Kortteliin avautuu silloin aiemmin Käpylässä ja Lauttasaaressa toimineet Wanha Käpy /Aarnes design -liikkeet ja Kalliossa toimiva Fargo Vintage, joka avaa samalla myös nettikaupan fargoshop.fi nimellä. Tapiovaara oli karismaattinen esiintyjä ja taitava kirjoittaja, joka puhui aktiivisesti julkisuudessa nykyaikaisen, ammattimaisen muotoilun puolesta. Jo kymmenisen vuotta olen myynyt vanhaa tavaraa, pääasiassa edullisia kalusteita, mutta myös huippudesigniä, Harry Juutela sanoo. Avajaiset 30.8. Sisustusarkkitehdiksi valmistunut Ilmari Tapiovaara (1914–1999) teki laajan uran muotoilualalla. Antiikki ja taide . Tapiovaaran muotoilua tarkastellaan erityisesti muotoilijan sosiaalisen vastuun näkökulmasta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta muotoilija Ilmari Tapiovaaran syntymästä. saakka. Edullisen ja designin näyteikkuna Kallion Flemiginkadun Fargo Vintage jatkaa toimintaansa, mutta uudet tilat toimivat parempana näyteikkunana samoihin myytäviin kalusteisiin, joita tulee myös nettiin. alkaen klo 10 Samalla aukeaa myös www.fargoshop.fi. Juhlavuoden kunniaksi Designmuseossa on esillä laaja näyttely Tapiovaaran tuotannosta. – Nuorempi kaupunkilaispolvi arvostaa hyvää, vanhaa suomalaista designia. Näyttelyarkkitehtuurista vastaa Henri Halla-aho. Hän toimi muun muassa huonekalutehtaan taiteellisena johtajana, opettajana, kehitysyhteistyötehtävissä sekä oman suunnittelutoimistonsa vetäjänä. 27. Myyn Jätkäsaaressa myös jonkin verran vanhoja ovia, heloja, ikkunoita, kylpyhuonekalusteita, polkupyöriä ynnä muuta sellaista, kauppias Harry Juutela kertoo. Näyttelyssä nähtävät lukuisat luonnokset, huonekalut, sisustussuunnitelmat ja henkilökohtaiset tavarat kuljettavat katsojan läpi Tapiovaaran elämän ja esittelevät kasvun kansainvälisesti suuntautuneesta opiskelijasta jälleenrakennusajan tuotteliaaksi ja vastuuntuntoiseksi muotoilijaksi. – Keskityn jatkossa Fargo Vintageen ja uudella liikepaikalla valaisimiin ja 1950-70-lukujen huonekaluihin. Ilmari Tapiovaara kädessään alkutuotantonsa pitkälle kantanut hitti, Domus-tuoli, jollaisilla Helsingin yliopiston opiskelijaasuntola Domus sisustettiin. Tapiovaaran Mademoiselle vuodelta 1956. Näyttelyä koostettaessa on ajateltu myös suomalaisen nuorison muotoilukasvatuksen tukemista, joten näyttelyllä on oma opetusosionsa kouluille. Pinnatuolit ovat aina suosiossa. Näyttelyssä nähdään niin huonekaluja kuin ennen näkemättömiä luonnoksia arkistosta. 1950-60-lukujen huonekaluja löytää hyvin Ajankohtaista Designmuseon näyttelyssä jälleenrakennusajan muotoilija Ilmari Tapiovaaran puheenvuoro Kallion Fargo Vintagessa on enemmän pienempiä 1950-60-luvun huonekaluja ja valaisimia, kun taas Jätkäsaaren myymälästä löytää isompiakin 1950-70-lukujen kalusteita sekä enemmän valaisimia
Antiikki ja taide. TEKSTI JA KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN 28 . Suomen kirkot Kirkon alkuperäinen krusifiksi palautettiin vuonna 1982 Kansallismuseosta takaisin kirkon keskeisimmälle paikalle. Historiansa varrella kirkko on ollut välillä rapistuneessa kunnossa ja korjaustöissä menettänyt ikuisiksi ajoiksi osan seinistään, holveistaan, ikkunoistaan, lattioistaan ja maalauksistaan. Silti siellä sykkii elämä. Espoon harmaakivinen tuomiokirkko rakennettiin vuosina 1485–1490. Sitä pidettiin Inkoon ja Siuntion sisarkirkkona. Keskiaikainen Espoon tuomiokirkko kohoaa uljaana keskellä Espoota VUOSISATOJEN VAIHEET NÄKYVÄT Espoon tuomiokirkko on nähnyt seurakunnan elämää jo yli viidensadan vuoden ajan
29. Kuten tyypillistä, ennen nykyistä harmaakivikirkkoa Espoossa on ollut puukirkko, joka rakennettiin 1300-luvun puolivälissä, kun Espoo irtautui Kirkkonummesta omaksi kappelikunnaksi. Myös Espoon tuomiokirkon kirkkoherra Johan Mollsdörffer lähti pakomatkalle Ruotsiin mukanaan kirkon kirjallinen materiaali. Kirkon sisäseinät peittyivät keskeisistä Raamatun kertomuksista kertoviin kuviin. Uusi kuoriaita ja saarnatuoli hankittiin kirkkoon 1690-luvun alussa. – Kirkon ullakkohirsistä on otettu puulustonäytteitä. Kuoriaita erotti kaikkein pyhimmän eli alttarin muusta kirkosta, sinne ei ollut pääsyä muilla kuin papistolla ja toimituksen suorittajilla, Kaistila kertoo. Tätä materiaalia ei ole näihin päiviin saakka löydetty, Kaistila pahoittelee. – Keskiajan ihmiset eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Arvokasta esineistöä hävisi Isovihan aikana vuosina 1713–1721 Espoon kivikirkko meni huonoon kuntoon. Kirkon ikää on niin ikään selvitetty vertaamalla sitä muihin Suomen keskiaikaisiin kivikirkkoihin. Kivet kerättiin pitkin kylää Seurakuntalaiset, joita oli Espoossa noin 1 900 henkeä, kustansivat kivikirkon rakentamisen. Kirkosta katosivat kymmenen vuoden aikana penkit ja kirkonkellot. – Kiviä ja puutavaraa kerättiin pitkin pitäjää. Alttaripöytä tuhoutui ja saarnatuoli uusittiin Vanha harmaakivikirkko on pitkän historiansa aikana kokenut rajuja muodonmuutoksia. E spoon tuomiokirkko rakennettiin yli 500 vuotta sitten Kirkkojärven rantaan, Espoonjoen kupeeseen. Lähistöllä on täytynyt sijaita tiilipruukki, jossa on tuotettu tiiliä kirkon kaariin ja pilareihin, Kaistila selittää. Kirkon tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Voi vain kuvitella, kuinka häikäisevänä ja vaikuttavina kirkkaanväriset maalaukset ovat keskiajan ihmiselle näyttäytyneet, Kaistila pohtii. Todennäköisesti pohjoissaksalaisia rakentajia Kivikirkkojen rakentajista ei ole Turun tuomiokirkon Petrus-muuraria lukuun ottamatta säilynyt tietoja. Espoon tuomiokirkkoa pidetään maalaustensa osalta sisarkirkkona Inkoon ja Siuntion kirkoille, vaikkakin kirkon ulkopäädyissä näkyy itäuusmaalainen tyyli, kirkkoväärti, kirkkoopas Maija-Liisa Kaistila kertoo. Nykyisin maalauksia on nähtävissä ainoastaan kirkon alkuperäisissä itä- ja länsiosissa. Koska teitä ei ollut, asukkaat kuljettivat rakennusmateriaaleja kirkon läheisyyteen talvikautena, hevosia apuna käyttäen. Antiikki ja taide . Luultavasti kirkkojen rakennusmestarit ovat ulkomailta tulleita kirkonrakentaja-ammattilaisia, Kaistila sanoo. Nykyisin maalaukset ovat haalistuneet ja merkittävä osa niistä on tuhoutunut ” Kirkon alkuperäinen alttaripöytä tuhoutui suurelta osin 1694, jolloin sen tilalle muurattiin uusi alttaripöytä. Rakennustarvikkeita on kuljetettu myös jokea pitkin. Alkuperäistä ikkunaa kehystää maalaus kenkä-Ellasta, joka päihitti viekkaudellaan paholaisenkin. – Venäläisten miehittämiltä alueilta vauras väestönosa pakeni pois. Rakentajat tuskin ovat olleet suomalaisia, sillä noihin aikoihin Suomesta ei löytynyt vielä riittävää kivirakentamisen taitoa. Arvokasta Samalla, kun kirkko muutettiin ristikirkoksi, puhkaistiin seiniin pari uutta ikkunaa ja vanhoja ikkunoita suurennettiin. – Dosentti Markus Hiekkanen, joka on kartoittanut tutkimuksissaan kaikki Suomen keskiaikaiset kivikirkot, on ollut sitä mieltä, että kirkkotyyppi, jota Espoon tuomiokirkko edustaa, olisi peräisin Pohjois-Saksasta. Maalauksilla olikin suuri uskonnollinen, hartauksellinen ja opetuksellinen merkitys. – Kirkossa oli keskiajalla pääalttarin lisäksi kaksi sivualttaria, jotka sijaitsivat tiettävästi etelä- ja pohjoispuolen kuoripilareiden luona. Maalausten tekijöistä ei ole tietoa, mutta luultavimmin kyseessä oli ryhmä, joka kiersi kuvittamassa sen ajan kirkkoja. Aikanaan kirkko näkyi kauas, sillä se sijaitsi kumpareella, jonka ympäristö pidettiin avoinna puustosta. Kivikirkon rakennusajankohta on uusimman tutkimustiedon mukaan ajoitettu vuosille 1485–1490. Jälkiä elämästä ja haalistuneita maalauksia Elämä monen sadan vuoden takaa on kivikirkossa edelleen vahvasti läsnä, sillä tiilissä on edelleen nähtävissä muun muassa koiran tassun jälki, kukon jalan jälki ja havun jättämä painauma. esineistöä, kuten ehtoollismaljoja ja kynttilänjalkoja, onnistuttiin kuitenkin kätkemään maahan, ja niitä saatiinkin palautettua kirkolle. Seinämaalausten tarkoituksena oli välittää lukutaidottomille seurakuntalaisille Raamatun kertomuksia ja opettaa kansaa oikeille tavoille. Kunnostustukea kelloihin ja lyhytikäinen puukirkko Kirkkoa kunnostettiin isovihan jälkeen muun muassa multarahoilla, joita kirkko keräsi hautapaikoista kirkon lattian alla. Palkaksi Ella sai paholaiselta kengät. ” kirkon vuosisatojen varrella kokeneiden muutosten myötä. He ottivat osaa myös yksinkertaisimpiin töihin, kuten kivien lohkomisiin
Espoon tuomiokirkossa on Urkurakentamo Virtasen uudet, vuonna 2012 valmistuneet urut. Holvit ovat tähti- ja ristiholveja. 30 . Havu on jättänyt jäljen tiilen pintaan.. Seinämaalaukset olivat kalkkilaastin alla piilossa parin sadan vuoden ajan. Ainoastaan itä- ja länsiosat maalauksineen ovat säilyneet. Samalla, kun kirkko muutettiin ristikirkoksi, seiniin puhkaistiin uusia ikkunoita. Nyt jo haalistuneet maalaukset ovat näyttäytyneet keskiajan ihmisille häikäisevän värikkäinä. Ne turmelivat arvokkaita seinämaalauksia. Vuonna 1982 alttari siirrettiin kirkon kuorin päädystä lähemmäksi seurakuntalaisia. Vuosisatojen takainen elämä näkyy kirkon seinillä. Antiikki ja taide Kun Espoon tuomiokirkosta tehtiin ristikirkko vuosina 1821–1823, alkuperäiset etelä- ja pohjoisseinät, sekä kuusi keskimmäistä holvia purettiin kokonaan
Maalauksen ovat vuonna 1730 lahjoittaneet Mäkkylässä asuneet kapteeni Anders Bruuce ja hänen vaimonsa Anna Catharina Zivert, joiden nimikirjaimet näkyvät teoksen kulmissa. – Espoon tuomiokirkossa järjestetään kesäisin lukuisia konsertteja. Alkuperäisestä kirkosta ovatkin nykyisin jäljellä ainoastaan itä- ja länsiosat, missä keskiaikaiset maalaukset ovat yhä näkyvissä. Tämän lisäksi tuomiokirkossa vietetään kesäisin jopa 30 konfirmaatiomessua, Espoon tuomiokirkon ylivahtimestari Harri Ahdesmäki kertoo. Kuorin kattomaalauksiin on kuvattu neljän evankelistan; Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen hahmot. Viimeistä ehtoollista kuvaava maalaus on ollut myös Espoon tuomiokirkon alttaritauluna. Vuodelta 1931 on peräisin myös kirkon nykyinen saarnatuoli, joka korvasi aikaisemman, 1807 hankitun saarnatuolin. . Vuoden 1785 jälkeen kirkon lattian alle ole enää haudattu. Uudet kellot hankittiin Tukholmasta. Samalla, kun kirkko muutettiin ristikirkoksi, puhkaistiin seiniin pari uutta ikkunaa ja vanhoja ikkunoita suurennettiin. Kahden suuren seurakunnan kirkko Espoon kirkonmäki muodostaa nykyisin kokonaisuuden, johon kuuluu tuomiokirkon lisäksi seurakuntatalo suurine juhlasaleineen sekä niin ikään kirkonmäellä sijaitsevat pitäjäntupa ja toimituskappeli. Kilpailua penkkipaikoista 1980-luvulla alkuperäinen krusifiksi takaisin Kun isoviha oli ohitse, elämä virisi myös Espoon tuomiokirkon ympärillä. – Peruskorjauksen yhteydessä kirkossa suoritettiin myös mittavat arkeologiset tutkimukset. Kolmesta kellosta suurin on peräisin vuodelta 1765, keskimmäisessä ja pienimmässä kellossa on merkittynä vuosiluku 1736, Kaistila kertoo. Samalla vanhasta Espoon kirkosta tuli Espoon tuomiokirkko. – Kirkon alkuperäinen kellotapuli oli myös kunnostuksen tarpeessa. Antiikki ja taide . tammikuuta 2004. Tuomikirkko, johon mahtuu noin 550 kirkkovierasta, on kahden seurakunnan, Espoon tuomiokirkkoseurakunnan ja Esbo svenska församlingenin kotikirkko, jossa toimii myös Espoon hiippakunta. Seiniä, holveja ja maalauksia hävitettiin Muutostyön yhteydessä alkuperäiset eteläja pohjoisseinät sekä kuusi keskimmäistä Vuonna 1982 valmistuneen peruskorjauksen yhteydessä alttari siirrettiin kirkon kuorin päädystä lähemmäksi seurakuntalaisia ja kärsivää Kristusta esittävä, kotimaista tekoa oleva, konservoitu krusifiksi, joka oli vuonna 1931 viety Kansallismuseoon, palautettiin takaisin kirkon keskeisimmälle paikalle. Urkuyö ja aaria- konserttisarja tuo kirkkoon kesätorstaisin runsaasti väkeä. Seinämaalauksista menetettiin merkittävä osa, kun kirkko muutettiin muodikkaaksi ristikirkoksi, vuosina 1821–1823. 31. – Keskiaikainen kivikirkko on erityisen suosittu vihkikirkkona. – Valitettavasti ikkunat puhkottiin surutta keskelle seinämaalauksia, Kaistila harmittelee. Puukirkko purettiin huonokuntoisena pois 1800-luvun alussa. Espoon kartanon herran Anders Henrik Ramsayn tiedetään laatineen parikin penkkijärjestystä. Kesälauantaisin kirkossa pidetään jopa viidet häät. Edelleen vanha hautausmaa ympäröi Espoon tuomiokirkkoa. Jäsenmäärältään Espoon tuomiokirkkoseurakunta on Suomen viidenneksi suurin 49 000 jäsenellään. Hiippakunnan toiminta tuo kivikirkkoon pappisvihkimykset ja muut läheisesti hiippakunnan jumalanpalveluselämään kuuluvat tilaisuudet. – Noihin aikoihin kirkossa oli jokaisella seurakuntalaisella oma paikkansa, ja penkkijärjestyksestä käytiin kovaa kahinaa. Taidokas tiililattiapala Hämeenlinnaan Kuorista löytyi myös pätkä erittäin taidokkaasti tehtyä tiililattiaa, joka on nykyisin nähtävillä Hämeenlinnan linnan museossa. – Keskiaikaiset maalaukset pysyivät kirkkokansalta piilossa toistasataa vuotta. Jouluaattona kirkossa pidetään kymmenen hartautta, joissa käy päivän aikana yhteensä jopa 5 000 ihmistä, Ahdesmäki sanoo. Suomenkielistä väestöä varten kirkon läheisyyteen oli 1700-luvun alussa rakennettu pieni puukirkko, joka on saattanut olla koko seurakunnan käytössä isonvihan aikana ja sen jälkeen. Vuonna 1887 silloinen kirkkoherra Carl Erenius huomasi, että vaalean rappauksen alla oli kuvia. Kirkon surkea tila tunnettiin laajalti, ja kaikissa Ruotsin seurakunnissa kerättiin kolehtia Espoon kirkon kunnostamiseksi. Lankut olivat aikanaan melko lyhyitä, jotta hautaaminen kirkon lattian alle onnistui. Uusi Espoon hiippakunta aloitti toimintansa 1. Seurakuntatalon toisella puolella sijaitsee uusi siunauskappelin hautausmaa. Lattian alla sijaitsevasta, jopa kahden metsin paksuisesta kulttuurikerroksesta löytyi vanhoja rahoja, nappeja, solkia ja kirkon lattian alle haudattujen espoolaisten luita, jotka kätkettiin uudestaan kirkkomaan multiin. Kirkon seinät valkaistiin vuonna 1791 peittämällä tuolloin paheellisiksi koetut munkkimaalaukset kalkkilaastilla. Uusi kellotapuli valmistui vuonna 1767. Joulukuun kirkko on auki varhaisesta aamusta pitkälle yöhön. Tilaisuuksia ja avoimia ovia Joka sunnuntai kirkossa vietetään molempien seurakuntien jumalanpalvelukset ja kastetoimitukset. Avaruutta maalausten kalkitsemisella Kirkkoon haettiin avaruutta optisella ratkaisulla. Ennen muinoin kirkossa oli maalattia ja myöhemmin lankkulattia. Lisäksi seurakuntatalolla pidetään englanninkielinen messu. – 1980-luvun saneerauksen yhteydessä kirkkoon tehtiin uusi tiililattia. Kuitenkin vasta vuonna 1931 rappaukset poistettiin ja kuvat palautettiin näkyviin kirkon korjauksen yhteydessä, Kaistila kertoo. – Ei ole säilynyt mitään tietoa kuvista, jotka katosivat purettujen seinien mukana. Siitä huolimatta kirkossa alkoi olla tuskallisen ahtaan tuntuista. Seurakunta kasvoi 1700-luvun lopulle tultaessa, ja kirkko kävi ahtaaksi. Pitäjäntuvassa tai toimituskappelissa vietetään päivittäin muisto- tai kastetilaisuuksia. holvia purettiin kokonaan. Koska muualla kirkossa ei ole nähtävissä Jeesuksen aikuisiän kuvitusta, oletetaan, että kadonneet maalaukset olisivat saattaneet käsitellä tätä aikaa, Kaistila sanoo. Vainajat haudattiin tämän jälkeen kirkon ympärillä sijaitsevaan maahan
Keräily Uusrenessanssisesta Sibelius-suvun kartanosta tuli maailmanmatkaajan koti TÖYRYLÄN KARTANO TÄYNNÄ ANTIIKKIA 32 . Antiikki ja taide
Vieraamme ovat löytäneet tänne hyvin. Töyrylän kartanon jokainen rakennus on täynnä hyvällä maulla toteutettuja yksityiskohtia. Yläkerran terassilta avautuu maisema Artjärven Pyhäjärvelle. Upeassa pionipenkissä on parhaimmillaan 1 400 kukkaa. Antiikki ja taide . Vihdoin kartanon ovi aukeaa. Ulos astuu pitkänhuiskea, komea mies – Töyrylän kartanon uusi isäntä Jyrki Salolahti. Tunnelma on niin vahva, ettei hämmästyttäisi, mikäli päärakennuksen ovesta astuisi ulos entisaikojen eleganssiin pukeutunut talon rouva, joka kutsuisi kahville sisälle kartanon salonkiin. Paikalle täytyy osata, sillä vaikka matkaa Helsingistä on vain alle 100 kilometriä, viitoituksia pikkutieltä toiselle on turha etsiä. – Takana olevan puiston Sibelius-suvun muistomerkki pystytettiin suurin juhlallisuuksin vuonna 1921. Maailmaa matkannut Jyrki Salolahti halusi löytää arvoisensa sijoituspaikan käsistä karanneelle harrastukselleen. Töyrylän kartano sijaitsee pienessä päijäthämäläisessä kylässä Orimattilan Artjärvellä. 33. – Onneksemme meidän ei ole juurikaan tarvinnut pitää meteliä itsestämme. Tilaa antiikille Lääketeollisuuden tutkimuksen parissa tutkimusjohtajana yli 20 vuotta toimineelle Salolahdelle tuli työvuosina maailma tutuksi. Nyt reilun 500 neliön Töyrylän kartano on niin täynnä aitoa antiikkia, ettei uudelle ole enää tilaa. Ei ole vaikea aistia pihapiirin satojen vuosien historiaa. Ensi vuonna myös Töyrylässä juhlitaan 150 vuotta sitten syntynyttä Jean Sibeliusta, Jyrki Salolahti lupaa. Kartanonherra löysi samalla paitsi kodin myös uuden työn. TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA A uringon lämmittämä pihamaa on keskikesän arkiaamuna hiljainen. Eikä mielestäni tällaista paikkaa voi tuolla pikitien varressa mainostaakaan, Salolahti sanailee
34 . Tällaisia kartanoita oli kohtuullisesti kaupan. – Yhtenä kriteerinä oli, että tilaa pitää olla sen verran, etteivät seinät lopu kesken, Salolahti kertoo naureskellen 500-neliön kartanossaan, jonka yhdellekään seinälle ei enää mahtuisi pienintäkään taideteosta. Aluksi hän etsi lisätilaa vuosien aikana kerääntyneelle antiikille sekä kakkoskotia Espoon asunnon rinnalle. Töyrylä kolahti heti Yhtä tarkasti kuin antiikkia ostaessaan Salolahti valitsi myös Töyrylän uudeksi kodikseen. 52-vuotias Jyrki Salolahti alkoi jo hyvissä ajoin ennen 50-vuotispäiväänsä miettiä, mitä elämältään todella haluaa ja mitä isona pitäisi vielä tehdä. Rouvien huoneen vasemmalta puolelta on pääsy isännän työhuoneeseen. Antiikki ja taide – Pidimme kesällä täällä huutokaupan. Oli pakko myydä sellaisia kalusteita pois, jotka eivät täydellisesti sopineet tänne. Kartanon komea keittiö on lähes 60 neliötä. – Kriteerinä oli noin tunnin ajomatka Helsingistä. Siellä valmistuvat kartanonherran valmistamat aamupalat muutamalle vieraalle. Käsistä riistäytynyt antiikkiharrastus on johtanut siihen, että en hyväksy toiseksi parasta ratkaisua, Salolahti hymyilee. Kun päärakennuksen hotellihuoneissa on vieraita, yövymme Pehtorintalossa. – Nykyisin työmatkani on joko 18 rappusta tai 50 metriä. Kaikissa oli kuitenkin. Mies ehti vuosien aikana käydä katsomassa useampia myynnissä olevia paikkoja
Nykyajan vaatimukset täyttävät huoneet on sisustettu kartanohenkeen sopivalla, aidolla antiikilla. Aamiaista kartanonherralta Mikäli hotellivieraita on vain muutamia, he nauttivat isännän valmistamasta aamiaisesta. Remontin jälkeen ei kuitenkaan ole tiedossa enää isoja korjauskohteita, mutta ylläpitoa tällainen rakennus vaatii jatkuvasti, Salolahti myöntää. Alakertaan johdattavat herrasväen portaat. Tarvittaessa isäntä keventää koulutuspäivää kertomalla uusrenessanssikulttuurista tai Sibelius-suvun vaiheista. – Talo oli huonossa kunnossa. – En hanki antiikkia tai arvotauluja vain statuksen vuoksi. Arvotaulun Antiikki ja taide . jotain vikaa. Kartanon juhlaillallinen syödään viime vuosisadan alun hengessä. Taiteen pitää miellyttää ennen kaikkea omaa silmääni. – Olihan se omanlaisensa haaste avata luksushotelli keskellä pahinta lama-aikaa, Salolahti myöntää ilmeisen tyytyväisenä kuitenkin. Kesäsesongin aikana tarjoilemme yleensä 100–150 ruokailua. Koti ja Töyrylän kartano muuttuivat vuosi sitten kartanohotelliksi. – Olen aina pitänyt kauniista esineistä. Isännän käsistä riistäytynyt antiikkiharrastus näkyy jokaisessa tarkassa yksityiskohdassa. – Sen valmistukseen käytetään punasipulia, sipulia, konjakkia ja aikaa, Salolahti suostuu paljastamaan. Tällainen paikka on korjausten suhteen loputon kaivo. Suuren remontin myötä 14 huoneen kartanoon remontoitiin kuusi toinen toistaan tyylikkäämpää ja viihtyisämpää hotellihuonetta. Taiteen miellytettävä silmää Alkupalat tarjoillaan cocktail-salongissa ja päivällinen kynttilöin valaistussa ruokasalissa, jonne on katettu antiikkijuhlaposliinit sekä tsaarinajan pöytähopeat. Ja tarinoita Töyrylässä riittää kerrottavaksi. Vanhimmat esineet ovat peräisin 1600-luvulta, joukossa suuri määrä uniikkeja teoksia. Erityisen tärkeää on, että esineellä on tarina. – Suurempia tilauksia ja päivällisiä varten käytämme apuna paikallisia toimijoita. Luksushotelli keskelle lamaa Kartano oli Salolahden koti seitsemän vuotta, ennen kuin hän keksi, mitä alkaisi tehdä isona. ” Kauneutta, hiljaisuutta, tarinoita Vieraat tulevat Töyrylään nauttimaan rakennuksen ainutlaatuisesta kauneudesta sekä paikan hiljaisuudesta. Keltaisesta salista on näkymä cocktailsalongin läpi vaaleanpunaisella raakasilkillä tapetoituun ruokailusaliin. ” Tällainen paikka on korjausten suhteen loputon kaivo. Kun Jyrki Salolahti tuli ensimmäisen kerran Töyrylään, hän tiesi jo viiden minuutin kuluttua, että oli löytänyt etsimänsä. Ylivoimaisesti suosituin on Töyrylän kartanon porsaanfilee, jota menee yleensä aina kaksinkertainen annos. Kartanossa järjestetään perhe- ja sukujuhlia sekä entiseen navettaan entisöidyissä kokoustiloissa erilaisia kokous- ja koulutustilaisuuksia yrityksille. Saatoin vain aavistella, mitä remontteja tulisi olemaan edessä. 35. Joko ne oli remontoitu pilalle tai sitten tontti oli huono. Kaikissa huoneissa on aidot itämaiset matot
. voin hankkia tekijän nimen takia, silloin ei ikäkään ratkaise ostopäätöstä. Huoneen toisessa nurkassa on sen identtinen pari. Antiikki ja taide. – Elämä täällä on huomattavasti värikkäämpää kuin voisi luulla. Ei ole tavatonta, että naapureiden kanssa istutaan iltaa harmaassa salongissa viinilasien – kristallisten luonnollisesti – ääressä. Ruusuhuoneen kylpyhuoneessa jatkuu sama teema kuin huoneessakin. Kiire erilaista kuin kaupungissa Romanttinen henki pidättelee Maaseudun rauhasta poiskaan entinen kaupunkilainen ei ole juuri kaivannut. 36 . Yli 500-vuotisen pihapiirin romantiikasta ei usein kaipaa pois. Vain tunti Helsingistä, ja on kuin olisi ulkomailla. 1600-luvulta peräisin oleva kullattu enkeli on löytö Tukholmasta. Sen ymmärtää, kun katsoo yläkerran parvekkeelta yli peltojen Artjärven Pyhäjärvelle. Kyläyhteisö on ottanut tulokkaat hyvin vastaan. On helppo kuvitella Jean Sibelius kävelemässä pihamaalla. Kulttuuririennot ja kaupungin valot ovat kuitenkin vain tunnin matkan päässä, mikäli niitä kaipaa. Lattia on italialaista ruusumarmoria. Espoon koti on muuttunut vuosien myötä kakkoskodiksi. – Kiirettä täälläkin piisaa. Yläkerran aulasta on näkymä keltaiseen ja vihreään huoneeseen. Tosin aivan erilaista kuin kaupungissa, Salolahti kertoo odottaessaan tulevan viikonlopun vieraita
Juhlallisuuksiin osallistui myös Jean Sibelius. Hän on istuttanut pionipenkkiin kolmea eri lajiketta, jotta kukkaloistoa riittää pidemmäksi ajaksi. Sibelius-suvun alkukoti Sviittiin on kerätty aitoa kiinalaista posliinia. Töyrylän kartanoa ympäröivän kuusiaidan katveessa – päärakennuksen puistossa – on obeliskin muotoinen muistomerkki, jonka jäkälöityneessä pinnassa näkyy teksti: Tässä maan kamarassa ovat suomalaisen säveltäjämestarin sukupuun juuret. – Vanhat valokuvat todistavat, että muutaman kilometrin päästä Artjärven kylältä Töyrylään saapunut, paikallisista ja juhlavieraista koostunut juhlakulkue oli jopa tuhatlukuinen, Jyrki Salolahti kertoo. Antiikki ja taide . Sibelius-suvun muistomerkki on Töyrylän puistossa. Muistomerkki pystytettiin 12.6.1921 Matti Martinpojan 200-vuotissyntymäpäivänä. Keltaisen huoneen sänky kutsuu nukkumaan. Jean Sibeliuksen isoisän isoisä Matti Martinpoika (Matts) syntyi vuonna 1771 talon nuorimmaksi pojaksi. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Jean Sibeliuksen syntymästä. – Duchesse de Nemours on vanha lajike, jossa on voimakas hajuveden tuoksu, pioneihin perehtynyt Kurt Fagerstedt kertoo. 37. Töyrylän kartanossa otetaan ennakkoa juhlavuoteen jo tänä syksynä. Ensi vuonna on luvassa myös musiikkiesityksiä säveltäjä-taiteilijan tuotannosta, Jyrki Salolahti lupaa. – Syyskuun alussa Lahden Sibeliustalon Sibelius-festivaalin aikana tänne Töyrylään tehdään retkiä niin yksittäismatkailijoille kuin ryhmillekin
Monet niistä ovat päätyneet Päivi Veikkolaisen hoiviin kaukomailta. 38 . Hänen norsuinnostus on varhaista perua. TEKSTI JA KUVAT: MAIJA SALMI Päivi Veikkolaisen isä oli saanut norsukellon isoisältään, joka oli tuonut sen Pietarista noin vuonna 1870. Keräily Vihtiläisessä omakotitalossa on yli 1 300 norsua NORSU ON YSTÄVYYDEN SYMBOLI Harvempi vihtiläinen tietää, että kunnassa asuu myös yli 1 300 norsua. Antiikki ja taide
– Vuonna 1974 sain kollegalta joulukirjeen, jossa luki: Kun vastaasi tulee elefantti, Kaukomatkoilla Veikkolaiset ovat päässeet myös norsun kanssa lähietäisyydelle. Monet Päivin norsuista ovat lähtöisin kaukomailta. Jokaisella Päivin norsulla on myös oma historiansa, vaikka hän myöntääkin, ettei sitä ihan kaikkien kohdalla muista. 39. Minut tunnetaan jo Otepäässäkin norsuista, Päivi nauraa. Päivin lapsuudenkodissa oli ollut norsukello, jonka isän isoisä oli tuonut Pietarista noin vuonna 1870. – Olen saanut sinnekin norsuja, joilla on haluttu ilahduttaa minua. Norsukello isän pöydällä Kaikki alkoi isän kellosta. ” Päivin lapsuudenkodissa oli ollut norsukello, jonka isän isoisä oli tuonut Pietarista noin vuonna 1870. Antiikki ja taide . ” Otepäässä on oma lauma, vaikka niiden ei pitänyt sinne muuttaakaan. V ihdissä asuva Päivi Veikkolainen on todellinen norsulauman matriarkka. Päivin kodista löytyy kaikkiaan noin 1 350 norsua. Norsuilla on paikkansa Vihdin kirkonkylän kupeessa olevassa, vanhassa hirsitalossa. Ensimmäisen oman, savenvalkoisen Kupittaan norsun 8-vuotias Päivi sai naapurin tytöltä läksiäislahjaksi, kun tyttö perheineen muutti pois. – Kello oli isän työpöydällä, se oli kodissamme todellinen arvoesine. – Jokainen niistä on oma yksilönsä aivan, kuten me ihmisetkin. Myös Veikkolaisten kesämökillä, Viron Nummelan kevätkirpputorin löytöjä. – Kun otan norsun käteeni, useimmiten kuitenkin tiedän siitä jotain, sen antajan tai sen ostamiseen liittyneen matkan. Ruskea norsu on matkamuisto Hawaijilta vuodelta 1988
– Sinä vuonna niitä tuli 103 ja seuraavana 125. – Norsuja on kertynyt meille ympäri maailmaa, kun ystävät ovat tuoneet niitä matkoiltaan. Päivillä on kuitenkin oma näkemyksensä asiasta. Ja siihen oli kirjoitettu ystävien yhteisiä juttuja. Norsuja ympäri maailmaa Suurimman osan norsuistaan Päivi on saanut lahjaksi tai tuliaisiksi. Niitä tuli synttärilahjaksi, tuliaisiksi, jouluna ja muuten vaan – ihmiset sanoivat, että meillä olisi ylimääräinen, otatko sen. Päivin hoivissa olevien norsujen ei tarvitse olla täydellisiä. Kun norsu on kärsä ylhäällä, se toitottaa, sillä on selvästi jotain asiaa. – Olen nähnyt, kuinka levollinen norsu lumpustelee eteenpäin kylvyn jälkeen kärsä heilahdellen, levollisena ja onnellisena. Niitä on esimerkiksi Dominikaanisesta tasavallasta, Fidzi-saarilta, Malediiveilta... – Mieheni sanoi aikoinaan, että kun hänen nimensä on Kauko, hän ei tee mitään etelänmatkoja. Kaikenlaiset norsut käyvät Vihdin kirkonkylän norsut taipuvat moneen muotoon ja materiaaliin. vanhan, nuhraantuneen pehmolelunsa, niin se on saanut meiltä uuden kodin. Antiikki ja taide ” Veikkolaiset ovat reissanneet itsekin maailmalla. Olemme tehneet siis kaukomatkoja ja käyneet esimerkiksi Aasiassa, Australiassa ja vuonna 1988 maailmanympärysmatkalla. muista silloin... Muistan, kuinka tuli suuri, lämmin tunne; siitä asti norsu on ollut ystävyyden symboli. 40 . ”. Kirjeen mukana oli pieni puunorsu. Hän laskee, että kaksi kolmasosaa on saatuja ja loput ovat omia matkamuistoja. – Erilaisia teemoja on valtavat määrät. Monet kuitenkin keskittyvät vain tietynlaisiin norsuihin, kun minulle taas kelpaavat kaikenlaiset. Useita norsuja on tarttunut mukaan näiltä reissuilta. Kun Päivin mies Kauko Veikkolainen oli täyttänyt 50 vuotta, ja paikallislehdessä olleessa merkkipäivähaastattelussa oli ollut juttua myös vaimon norsuharrastuksesta, norsuryntäys alkoi Veikkolaisten kotiin. Jos lapsi haluaa antaa Monen muodon ja materiaalin norsut. ” Suurimman osan norsuistaan Päivi on saanut lahjaksi tai tuliaisiksi. Monet Päivin norsut ovat kirpputorilöytöjä. – Minulle ne ovat kaikki yhtä tärkeitä, ovat ne sitten rikkinäisiä tai vammaisia. – Niitä on tehty lasista, puusta, savesta, kivestä, kullasta, hopeasta, pronssista, nahasta, kankaasta, simpukasta, peilistä, messingistä, erilaisista massoista, saippuasta, steariinista, paperista, meripihkasta, langasta, huovasta, narusta, ema- Norsuja löytyy kerättäväksi jokaiseen makuun. ’Meillä olisi ylimääräinen’ Norsumäärä lisääntyi vähitellen. On niitä, jotka esimerkiksi haluavat norsuja ainoastaan ylöspäin kääntyvällä kärsällä, koska vain sellaisen uskotaan tuovan onnea. Sillä ei ole mitään merkitystä. Norsuja on myös eri metalleista
Matriarkan täytyy myös huolehtia laumansa hyvinvoinnista. Silloin aloin ymmärtää, miksi rakastan norsuja, Päivi kertoo. Yhden illan vierailijana oli silloinen Korkeasaaren intendentti Ilkka Koivisto kertomassa norsun filosofiasta. Muutama norsu on tehty norsunluusta, ja siihen Veikkolainen sanoo suhtautuvansa varauksella. . Harmittavina päivinä saan ajatukset kääntymään muualle, kun hypistelen niitä. Mutta sitten on niitä, jotka eivät siihen usko, ja he muuttavat maailmaa. Niitä on mukeissa, leluissa, tauluissa, valokuvissa, koruissa, erilaisissa vaatteissa ja asusteissa, pöydässä, palapeleissä, tuhkakupeissa, maljakoissa, veitsissä, viuhkassa, pannumyssyssä, kastelukannussa, teekannussa, kynätelineessä, naulakossa... . Mies lähetti vielä myöhemmin noin 30 merkkiä lisää. Koulutukseltaan nuorisososionomi Tampereen yliopistosta. . – Kun 75-vuotias virolainen ystävämummo kutoo minulle norsun tai ostaa sellaisen kaupasta pienistä rahoistaan, se saa liikuttumaan ja muistamaan, miten tärkeää ystävyys on. Päivi Veikkolainen asuu aviomiehensä ja norsulaumansa kanssa Vihdin kirkonkylän kupeessa. Se tarkoittaa käytännössä lähinnä pölyjen pyyhkimistä. Tänä vuonna erityisen moni on saanut loikoilla säilytyslaatikoissa, koska kodin keittiöremontti vei tilaa myös norsuilta. . Asuu Vihdissä, kesämökki Virossa, Otepäässä. . Kuumana kesäpäivänä voi istuskella vehreässä puutarhassa - ja leyhytellä itse. Keräilijöiden tärskyt Päivi Veikkolaisen norsuja on ollut esillä myös julkisesti. ” lista, kookospähkinästä, piparkakusta ja pullasta, Veikkolainen lukee mustakantisesta ”norsuvihosta”. – Kun uutiset ovat täynnä kaikkea ahdistavaa, ihmiset tarvitset jotain vastapainoa. Näyttelyitä on ollut myös norsujen kotikunnassa Vihdissä. ” – Jos on siivousinto päällä, norsut pääsevät pesulle. 41. Päivi arvioi, että Suomessa on tuhansia norsunkerääjiä: – Eräällä rouvalla lienee niitä jo yli 5 000. Harrastukset: Norsut, kansainvälinen toiminta, humanitaarinen avustustyö Viroon, puutarhanhoito ja sudokut. . 69-vuotias eläkeläinen . Norsut ovat esittäytyneet muun muassa näyttelyssä Helsingissä, Rikhardinkadun kirjastossa vuonna 1996. . Korkeasaaren jo edesmennyt intendentti Ilkka Koivisto maalasi Päivi Veikkolaiselle norsutaulun. Päivi Veikkolainen . Jäi vuonna 2011 eläkkeelle Vihdin nuorisotoimen johtajan virasta. Matriarkka vie norsunsa pesulle Kun kotoa löytyy pitkälti toista tuhatta norsua, niiden sijoittamisessa on omat ongelmansa. Perheessä aviomies, kaksi lasta ja kolme lastenlasta. – Meillä norsunkerääjillä oli Rikhardinkadun kirjastossa tärskyjä joka toinen viikko. Minä saan sitä muun muassa norsuista. Motto: Maailman muuttaminen on mahdotonta, senhän me kaikki tiedämme. Päivi sai sen 50-vuotislahjaksi ystävältään, joka oli Koiviston työkaveri. – Kyllä ne silti ovat koko ajan läsnä, vaikka joutuivatkin laatikoihin! Thaimaalainen (vas.) ja hawaijilainen norsu vierekkäin sulassa sovussa. Antiikki ja taide . – Jos on siivousinto päällä, norsut pääsevät pesulle. Viimeinen näyttely oli neljä vuotta sitten Astia-Liisa -nimisessä posliinikaupassa Norsuja posliinikaupassa -teemalla. Harmi jää siinä kyllä taka-alalle. Myös miltei jokaisessa kodissa on jonkinlainen norsu lasten leluna tai matkamuistona. Ystävyys saanut uusia ulottuvuuksia Norsujen myötä Päivi kertoo saavansa siirrettyä ajatuksiaan miellyttäviin kokemuksiin. Ystävyyden merkitys on saanut norsujen myötä uusia ulottuvuuksia. Syntynyt Paimiossa. – Ostin aikoinaan eräältä mieheltä vihollisen norsupostimerkkejä, niitä oli toista sataa eri maista. Kaikki patsaat tai muutkaan koriste-esineet eivät ole esillä. Se tarkoittaa käytännössä lähinnä pölyjen pyyhkimistä. Printattuja norsuja Vihosta löytyy myös pitkä lista, missä kaikessa norsut ovat Veikkolaisilla mukana
Antiikki ja taide. Keräily Taidelasin keräilijämäärät kasvavat koko ajan Muodot ja värit hurmaavat Pitkän linjan taidelasin keräilijä sen tietää. Kaunis lasinen esine luo mielenrauhaa. Taidelasi onkin tarkoitettu katseltavaksi, eikä käyttöesineeksi. Mutta miten antiikkikauppias hurahti taidelasiin. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: TERO LAIHANEN Maljakko, Toini Muona, Nuutajärvi. 42
Voin vain ihailla ja hakea siitä erilaisia hienoja muotoja. – Jo vuosia heitä hyvinkin läheltä seuranneena uskon vahvasti, että heistä kasvaa uusi uljas ”uuden kultakauden” kaarti. Siinä syntyy jonkinlainen sisäinen palo tai polte esinettä, sen muotoja ja värejä kohtaan. Hänen kodistaan löytyy niin suomalaisen lasitaiteen kulta-ajan taiteilijoiden kuin tämän päivän taiteilijoidenkin töitä. Uuden kultakauden kaarti Lisäksi Pulakan kokoelmista löytyy uuden sukupolven muotoilijoiden, kuten Alma Jantusen, Heikki Viinikaisen, Anu Penttisen ja Jenni Sorsan töitä. Hän sanoo, että juuri taidelasi on keräilykohteena hyvin suosittu tänä päivänä. T aidelasia neljännesvuosisadan ajan keräillyt antiikkikauppias Jukka Pulakka ymmärtää hyvän laadun päälle. – Minulla on Oiva Toikkaa, Tapio Wirkkalaa, Timo Sarpanevaa, Kai Franckia, Helena Tynelliä, Markku Saloa ja Kerttu Nurmista, Pulakka luettelee. – Heidän töissään on paljon samoja vivahteita kuin niin sanotun kultakauden taiteilijoiden töissä. Viimeisin hankittu taidelasiesine on Toini Muonan Nuutajärvellä valmistettu savunharmaa maljakko, joka tuli vastaan keväällä huutokaupassa Tampereella, Pulakka toteaa. ”Kevätpuu ja Kesäsaari”, Alma Jantunen, Nuutajärvi. 43. – Itsekin keräilijänä voin istua olohuoneessani ja katsoa jotakin taidelasiesinettä vaikka tunnin kerrallaan. Kuvassa hänellä kädessään ovat teokset ”Vuosikoira 2013” ja ”Vuosikoira 2014”, Markku Salo, Nuutajärvi. Pulakalla onkin kodissaan mittava taidelasikokoelma. Pampulamalja (ruskea) ja Lumilinna III (valkoinen), Oiva Toikka, Nuutajärvi. ”Vihanneksia ja hedelmiä”, Oiva Toikka, Nuutajärvi. Antiikki ja taide . – Lähtökohdat uudella sukupolvella ovat kyllä kovat, ja sanoisin, että vieläkin ko- Jukka Pulakka on pitkän linjan taidelasin kerääjä. Muodot ja värit leiskuvat, mikä on todella hyvä asia. – Kuka lasiin on tykästynyt ja sen arvon taiteessa ymmärtää, myös jää siihen vähän niin kuin koukkuun, Pulakka tiivistää. – Muona on siitä kiinnostava taiteilija, että hän on lähtökohdiltaan keraamikko, mutta on suunnitellut myös taidelasia
Jos tulee hyvä päivä, jolloin kuut ja tähdet ovat kohdillaan ja esineellä sopiva hintalaatusuhde, mikäs siinä. Uniikki-rasia, Markku Salo, Nuutajärvi. Pikkuhiljaa heräsi ajatus, että mikseipä taidelasia voisi alkaa keräillä itsellekin. Kyseessä oli Kai Franckin keltainen Pokaali, joka on minulla edelleen kotona vitriinissä. ” vemmat kuin aikanaan ”vanhalla kaartilla”. Kyllähän sen voi hankkia. – Olin yhtenä päivänä töissä menossa ruokatunnille. – Ei minulla ole silti edelleenkään pakonomaista tarvetta saada haalittua itselleni kaikkea mitä näen. Toivon sydämestäni, että uurastus joskus palkitaan, Pulakka korostaa. – Jos tekisin niin, mitä minä sitten tarjoaisin asiakkaille. Sopivan kohdalle osuessa Varsinainen kiinnostus vanhaa tavaraa ja antiikkia kohtaan Pulakalle syntyi 70–80-lukujen vaihteessa. Siihen virheeseen minulla ei ole varaa. Ei syödä omasta kuormasta Antiikkikauppias Pulakalla on kuitenkin yksi kultainen sääntö, josta hän ei koskaan tingi. – Kysyin työnjohtajalta, voisinko saada tämän kirkkaankeltaisen, valkoisella jalalla olevan pokaalin kirjahyllyyni muistoksi työmaastani. Siitä se sitten lähti, Pulakka kuvaa. Kunnes eräänä päivänä tapahtui jotakin. Kuvassa Markulla käsissään Cargo Uniikkikoira, Markku Salo, Nuutajärvi. Franck on funk- 44 . Huomasin sivusilmällä, että joku lasiesine oli heitetty kakkoslaatuisena roskapyttyyn. Antiikki ja taide Punainen näyttävä Cargo Uniikki-koira, Markku Salo, Nuutajärvi.. – Kohtasin tietenkin myös muiden esineiden ohella taidelasiesineitä. Silti edelleen tänä päivänä voi tehdä huutokaupoissa hyviä löytöjä. Työskentely lasitaiteen keskellä oli vielä silloin vain yksi tapa ansaita toimintamarkkoja. – Jos meille tulee huutokauppaan tavaraa provisiomyynnin kautta, en koskaan yritä ostaa välistä parhaita esineitä tai syödä kuormasta etukäteen. Nostin sen sieltä ja totesin, että se oli ihan ehjä, Pulakka kertoo. Vuonna 1982 hän aloitti työskentelyn huutokauppameklarina ja on sitä edelleen. Silloin saatan lunastaa firmalta omaan kokoelmaani esineen, mikäli se kiinnostaa minua erityisen paljon. Roskakorin aarteita Nuorimies Pulakkaan lasitaide ei kuitenkaan vielä sytyttänyt sisäistä roihua. – Heidän tyyleistään löytyy selkeästi kaksi erilaista linjaa. Kestosuosikit Franck ja Toikka Taidelasin keräily on kasvattanut suosiotaan vuosikymmenten saatossa. Pulakka sanoo, että taidekeräilyn kentällä taidelasi on ollut hyvinkin in jo jonkin aikaa. ” Uniikki-malja, Kerttu Nurminen, Nuutajärvi. Itselläni ja uskon, että muillakin keräilijöillä juuri tuo löytämisen ilo on eteenpäin vievä voima. Suosituimmat keräilykohteet löytyvät Pulakan arvion mukaan Kai Franckin ja Oiva Toikan tuotannoista. Tietenkin on ihan eri asia, jos ostamme kokonaisen pesän, jossa tulee esineitä mukana
On tietenkin jokaisen keräilijän oma asia, millaista laatua haluaa. Emme ole hakanneet taidelasiesineidemme kylkeen nimikylttejä, että tuo on Jukan ja tuo on Pian, Pulakka naurahtaa. Priimaa sen olla pitää Pulakka on ehdottoman tarkka laadusta. Itselläni ja uskon, että muillakin keräilijöillä juuri tuo löytämisen ilo on eteenpäin vievä voima. Isä-Pulakka kertoo, että myös tytär on yhtä lailla hurahtanut taidelasin keräilyyn kuin hän itsekin. ”Kuin uni ja varjo”, Oiva Toikka, Nuutajärvi. – Hinta on noussut kaiken aikaa, tosin ihan viime vuosina hinta on pysynyt stabiilina. tionaalinen, suorien pintojen toteuttaja, mutta hänen tuotannostaan löytyy myös vapaasti puhallettua lasia ja pitkälti hiottuja klassikoita. Muisto isästä Jukka Pulakka työskentelee Akaan Viialassa sijaitsevalla Huutokauppahuoneellaan yhdessä tyttärensä Pia Pulakan kans- ”Myöhäinen kevät”, Oiva Toikka, Nuutajärvi. – Meidän esineemme ovat aika lailla yhteisiä. . Itselleni keräilyesineen täytyy olla aina priimaa, Pulakka painottaa. – Silti edelleen tänä päivänä voi tehdä huutokaupoissa hyviä löytöjä. Löytämisen iloa Entä sitten taidelasin hinta, miten se on kehittynyt 25 vuoden aikana, kun Pulakka on sitä keräillyt. Antiikki ja taide . sa. ”Vihanneksia ja hedelmiä”, Oiva Toikka, Nuutajärvi. Parikymmentä vuotta sitten kirppareilta saattoi tehdä todellisia löytöjä, mutta tänä päivänä myös yleisön tietotaito on kasvanut ja taidelasista osataan jo pyytää kunnon hintaa, Pulakka vastaa. – Minulle vaurioitunut esine keräilykohteena on yhtä kuin nolla euroa. – Totta kai minulle on tärkeää, että perheessä on joku, joka arvostaa taidelasia ja jolle esineet jäävät minulta sitten joskus tulevaisuudessa. Vas.: ”Myöhäinen kevät”, Oiva Toikka, Nuutajärvi. ”Suomi 90 vuotta”, Oiva Toikka, Nuutajärvi. Kesk.: ”Majakka”, Markku Salo, Nuutajärvi. 45. – Toikka puolestaan on omalla tyylillään hyvin edistyksellinen taiteilija, joka sulatti suomalaisten sydämet. Molemmat taiteilijat ovat olleet jo pitkään kärkipäässä, ja tulevat varmaan jatkossakin olemaan. Tieto siitä tuo mielekkyyttä keräilyharrastukselle. Oik.: Erikoiskuutio, Oiva Toikka, Nuutajärvi . Onpahan tyttärellä muisto isästä sitten joskus, kun sen aika koittaa, Jukka Pulakka toteaa. Keräilijänä hän ei hyväksy ollenkaan edes hieman vaurioitunutta tai rikkoutunutta lasia
Virpi Kaartisen koti on kuin sukumuseo esivanhempien elämästä Esineet, kirjeet & kuvat puhuvat Eläkkeellä oleva puheviestinnän lehtori Virpi Kaartinen opastaa kotimuseossaan, jonka esineet kertovat tarinaa aiemmista sukupolvista. TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN JA VIRPI KAARTINEN 46 . Antiikki ja taide
Kuva: Virpi Kaartinen. Hyllyjä koristavat niin arvokkaat lasiesineet kuin vanhat peltirasiat ja kuparipannutkin. Virpi Kaartinen on taltioinut sukunsa tarinoita paitsi valokuva-albumeihin, myös neljään kirjoittamaansa sukuhistoriikkiin ja palkittuihin sukuhistorianovelleihin. Isoäiti Emmi Kolari istuskeli samaisella sohvalla vuonna 1902 otetussa valokuvassa. – Nykyään on muotia heittää vanhat huonekalut kierrätykseen tai jopa kaatopaikalle ja panna koko sisustus uusiksi. Kuva: Virpi Kaartisen kotialbumi. Niissä, kuten vanhoissa huonekaluissakin, kulkee suvun historiaa sukupolvesta toiseen, Virpi Kaartinen, 74, toteaa ja istahtaa isoisänsä nikkaroimalle, yli 100-vuotiaalle sohvalle. ”Jos isä tekisi minulle sellaisen pienen nätin sohvan”, Emmi kirjoitti isälleen kohta sen jälkeen, kun hänet oli valittu Juvan sairashuoneen ensimmäiseksi hoitajattareksi vuonna 1899. Koristeellinen kaluste ei narahdakaan: siitä on aina pidetty hyvää huolta ja sen arvo on ymmärretty. Kuva: Virpi Kaartinen. J ätän pyöräilykypäräni isoisän veistämälle tuolille, jota koristaa äidin kutoma raanu. Suku ja suvun tarinat ovat Virpi Kaartiselle hyvin tärkeitä. Virpi vitsaileekin asuvansa museossa. 47. Hänen sukunsa on valokuvauttanut itseään runsaasti 1800-luvun lopulta lähtien. Antiikki ja taide . Kaartisen itsensä tekemä Taikuri-käsinukke pitää vahtia. Lattialla nököttää vanhoja huonekaluja: ”Tuo tuoli on isoenon peruja, tämä pöytä taas isän.”. ” Ihmisten ei pitäisi heittää pois vanhaa. Pienellä kattilalla on keitetty äidille lapsuuden aamupuuro, yläreunan kauhan kerrotaan taotun kupariplootusta. Niissä, kuten vanhoissa huonekaluissakin, kulkee suvun historiaa sukupolvesta toiseen. Kirjeet historiikkien ja novellien elävöittämiseen Käsitöitä, taidetta ja vanhoja huonekaluja Silmäys lehtorin asuntoon todistaa, että Kaartisen suvussa kauniita esineitä ja niiden tarinoita on aina osattu arvostaa. Vanhat esineet ja huonekalut koristavat Kaartisen kotia. Silti asunto on moderni ja viihtyisä: nykyajan mukavuudet tietokoneesta televisioon sulautuvat mutkattomasti museomaiseen miljööseen. Sekä isän että äidin suku on lähtöisin Juvalta, EteläSavosta. Helposti vanhojen kalujen mukana kadotetaan kodin henki ja persoonallisuus, Kaartinen jatkaa. Kaikkein tyytyväisin hän on teokseensa Emmi, Taskilan emäntä – juvalainen sukuhistoria, jossa hän kertoo isoäitinsä vivahteikkaan elämäntarinan. Kaartinen kertoo ulkomuistista jokaisen kuvatun sukulaisen nimen ja jonkun anekdootin ihmisen elämästä: ”Tässä ovat Emmi ja Vili, ja isoisoisä on tuossa, isoeno, jonka huonekaluja on nuo tuossa, äiti ja äidin veli, pienet kaksoset ... Arjen historia Suvun vanha esineistö kuiskii muistoja menneisyydestä. Minä kun paahdoin kahvia ja samalla laulelin, Yksi ruusu on kasvanut laaksossa, ja lauluni loputtua uinahdinkin aatosten maailmassa ja kenen luona. Oppaana museossa toimii eläkkeellä oleva puheviestinnän lehtori, joka kertoo kotinsa esineistä ja niiden tarinoista vivahteikkaasti ja lämpimästi. Taidokkaat käsityöt ja arvokkaat taideteokset kiertävät seiniä. Nahkaisten kansien väliin on siististi tallennettu kymmenten sukulaisten kuvia aina 1800-luvulta saakka. Kirjeistä ja valokuvista erityinen huoli Ihmisten ei Kaartisen mukaan pitäisi heittää pois vanhaa, koska sen mukana katoaa niin monta asiaa: – Kirjeet ja valokuvat ovat erityisen arvokkaita. Kirjaa ryydittävät lukuisat valokuvat, eloisat muistot ja Emmin omista kirjoituksista lainatutut katkelmat: ”Tiedätkös millainen onnettomuus mulle tapahtui joku päivä sitte. Jyväskyläläisen Virpi Kaartisen koti on kuin sukumuseo. Kirjeet ja valokuvat ovat erityisen arvokkaita. Virpi Kaartisen olohuoneen nurkkaa koristaa isoisoisän vuonna 1901 nikkaroima sohva. 82-neliöinen kerrostalohuoneisto on kuitenkin ennen kaikkea Virpi Kaartisen koti. Potkaisen kenkäni vanhan puulipaston alle: sen laitaan on nauhoista kiinnitetty isotäti Annin varsikengät. ” Tarinat ja kuvat kansioihin Kaikkein tärkeintä esineistöä Kaartiselle tuntuvat olevan suvun vanhat valokuvaalbumit
48 . Kaartisen isotädin itselleen ompelema perinteinen juhlapuku sai uuden ilmeen, kun Virpi entisöi vaatteen koristeeksi seinälleen. Virpi Kaartinen on opiskellut perinteistä rekipeittokirjontaa kansalaisopiston kurssilla. Kolari oli Kaivannon opettaja ja rehtori, ja kuva löytyi hänen jäämistöstään.. Antiikki ja taide Virpi Kaartinen ei varsinaisesti kerää taidetta, mutta seinille on silti kertynyt monenmoisia teoksia. Kauneudentaju ja käsityötaito kulkevat suvussa. Kaartisen isoeno Veikko A. Nämä perinteiset ryijyt ovat Virpi Kaartisen äidin tekemiä. Tämä taidonnäyte on päätynyt koristamaan työhuoneen seinää, kaksoiskappaleen Kaartinen lahjoitti sukulaistytölle. Tämä Kimmo Kaivannon nuoruudentyö lienee kokoelman teoksista rahallisesti arvokkain
”Juhana Taskisen kihlarahaksi” nimetty kolmen markan seteli löytyi kosijakandidaatin eli isoisän isän takataskusta, kun vävykokelas lähetettiin saunaan. Kaartinen on säilyttänyt myös valtavan määrän omia kirjoitelmiaan. Muistoja, muistoja, muistoja. ” Olen mielestäni ollut onnekkaampi kuin sukututkijat yleensä. Teoksia voi tiedustella Kaartiselta osoitteesta virpi. Juhana ei kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi saman tien rikkaaseen talon ja sai sieltä oitis morsiamen. Ne kuiskivat kokonaisia elämäntarinoita, jättävät konkreettisia jälkiä niin yleiseen kuin yksityiseenkin arjen historiaan. 49. kaartinen@gmail.com. Niin köyhälle miehelle ei tytärtä naitettu. Mausteita eletystä elämästä Säilytetyillä teksteillä, valokuvilla ja esineillä on monenlaista arvoa. Virpi Kaartinen on kirjoittanut neljä sukunsa historiaa käsittelevää teosta ja yhden muistelmateoksen Oriveden Opistosta. Olen vanhoista kirjeistä ja päiväkirjoista saanut tietoa esi-isieni arkielämästä, heidän unelmistaan, toiveistaan, koettelemuksistaan ja selviytymiskeinoistaan. Minulla on tallessa muun muassa satoja isotätini Annin kirjoittamia kirjeitä, sillä hän luonnosteli ne aina ensin konseptille! Kaikkia en ole ehtinyt vielä edes lukea, Kaartinen kertoo. Nyt minua harmittaa vietävästi, Kaartinen tuhahtaa. Pienetkin esineet voivat kertoa paljon. Olen mielestäni ollut onnekkaampi kuin sukututkijat yleensä. Nimien, syntymä- ja kuolinaikojen lisäksi olen vanhoista kirjeistä ja päiväkirjoista saanut tietoa esi-isieni arkielämästä, heidän unelmistaan, toiveistaan, koettelemuksistaan ja selviytymiskeinoistaan, Kaartinen toteaa. Kaartisen komerot pursuavat siististi järjestettyjä muistojen arkistoja. Antiikki ja taide . Tallessa on myös yli sata isomummon kirjettä lapsilleen. – Nykyään on muotia etsiä esivanhempiaan kirkonkirjoista, veroluetteloista ja arkistoista. Kuva: Virpi Kaartinen. Voi kuvitella, millaisia mausteita Virpin oma elämäntarina Kaartisten moninaiseen sukuhistoriaan tuokaan! . ” Ja silloin ne kahvit paloikin! Olin vähän nolo emäntä kun sattui palvelianikin huomaamaan, siis huolimattoman emännän esimerkki”, kirjoittaa juuri naimisiin mennyt Emmi siskolleen vuonna 1905. Kaartinen suunnittelee lahjoittavansa kokoelmansa esimerkiksi maakunta-arkistoon. – Kirjoittaminen, muistiin merkitseminen on aina ollut suvussamme tärkeää. Isomummo Sohvi oppi tuottamaan tekstiä vasta kuusikymppisenä, ja siitä syntyi intohimo kirjoittamiseen. Tallessa ovat muun muassa kaikki 12-vuotiaasta saakka pidetyt päiväkirjat. Kulunut seinävaate jäi harmittamaan Virpi Kaartinen raottaa työhuoneensa komeroa, jossa nököttää siistissä rivissä mahtava määrä mappeja: ”Isoäidin kirjeet”, ”Kirjeitä Annille”, ”Uusia valokuvia 1939–” ja niin edelleen. Arkistoja on monta hyllymetriä. Juuri mitään ei ole heitetty pois; ei kirjeitä tai kuvia sen enempää kuin tavaroitakaan: – Muutossa nakkasin menemään yhden isoäitini kirjoman seinävaatteen, joka olisi vaatinut kovasti entisöintiä
Antiikki ja taide. Keramiikkataide Ritva-Sofia Lintu työsti Kullervon tarinaa kolme vuotta Rakusavi puhuu herkkää kieltä 50
Töistä koottiin näyttely, joka sai yllättävää huomiota. S ohvapöydän päällä touhuaa lapsiparvi. Ennen itsemurhaansa Kullervo pohtii sukunsa kohtaloa. Antiikki ja taide . Lintu on aina ollut kiinnostunut maalaamisesta, piirtämisestä ja esittävistä taiteista, mutta yllättäen rakusavikeramiikka vei hänen sydämensä. Halusin kuvata Marian niin kuin minä hänet koen – Marjattana, pyhäisenä neitsyenä. Kasvot ovat ilmeikkäitä, liikkeet eloisia ja tunnelma herkkä mutta hilpeä. Siitä urani alkoi. Rakusavi ei sytyttänyt materiaalina kuitenkaan heti: – Kun ensimmäinen työ tuli kurssilla uunista, ajattelin, ettei ikinä tällaista! Niin rumaa ja likaista. Hänen äitinsä oli orja, jota Kullervo tapasi salaa öisin. 24 teoksesta enää muutama figuuri on jäljellä – valtaosa Ritva-Sofia Linnun sarjasta Viimeinen vilkutus on lähtenyt maailmalle. Yksi lukee, toinen soittaa viulua, kolmas heittää palloa, neljäs hoitaa nukkea. Oli valtavaa huomata, millaisia sidoksia hahmojen välille syntyi: – Halusin tehdä alttarin naisille, jotka ovat tehneet hyvää tässä maailmassa, auttaneet muita. Kullervon lapsuus oli täynnä synkkiä karikoita. Kasvatti-isä Untamo ei vitsaa säästellyt kouliessaan Kullervosta ”Sotijaloa”. Ammennus myyttien maailmasta Oppilassarjaa seurasi enkelinäyttely Petäjäveden kirkossa, sitten Lintu heittäytyi shamanismin ja myyttien maailmaan. Se tuntui ihanalta! taiteilija muistelee. – Ensimmäisessä rakukeramiikkasarjassani kuvasin viimeiset oppilaani lempipuuhissaan. 51. Lintu tutki myös Neitsyt Mariaa ja pyhimyksiä, etenkin naisia. Kaikki pyhimystarinat palautuivat Neitsyt Mariaan, joka ilmestyi unessa tai toi muulla tavalla tietoa. Luontevasti taiteilija perehtyi seuraavaksi Kalevalaan. Kansalliseepoksessa kiinnostivat etenkin luonnottaret ja muut naishahmot. Keskimmäisestä teoksesta heijastuu äidin ja pojan hätä koskettavalla tavalla. Kun Ritva-Sofia Lintu jäi eläkkeelle opettajan työstään 1990-luvun loppupuolella, hän omisti elämänsä taiteen tekemiselle. Kullervon elämäntarina ei tarjoa monta lohdun paikkaa. Kun pesin ja lasitin työn, näin sen kauneuden: värit ovat lähel- TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN lä luontoa, hillittyjä ja hienostuneita, Lintu kertaa. Haudan päälle ropisee jo havuja Ritva-Sofia Linnun rakukeramiikkatyön laidoilta. ”Elköötte, entinen kansa, / Lasta kaltoin kasvatelko / Luona tuhman tuuittajan, / Vierahan väsyttelijän! / Lapsi kaltoin kasvattama, / Poika tuhmin tuuittama / Ei tule älyämähän, / Miehen mieltä ottamahan, / Vaikka vanhaksi eläisi, / Varreltansa vahvistuisi”, Väinämöinen opettaa kuultuaan Kullervon kohtalosta
Taiteilija pakersi Kullervon parissa yhteensä kolme vuotta. Kullervosta kertoviin rakukeramiikkatöihin on vangittu hämmentävästi pehmeitä muotoja ja karkeaa ahdistusta. Pettyneitä, syrjäytyneitä ja hyväksikäytettyjä väliinputoajia, jotka eivät löydä elämästä paikkaa, Lintu huokaa. Hän syntyy sotaisan suvun orjuutetulle äidille ja kärsii koko rakkaudettoman lapsuutensa väkivallasta. Säröinen rakupinta palvelee hyvin Kullervon rosoista elämäntarinaa. Vaatii kovasti ennakkopohdintaa, jotta lopputulos olisi toivotun kaltainen. 52 . Hän alkoi luonnostella kuvia Untamon ja Kalervon sukusodasta. Kullervosta kertoviin rakukeramiikkatöihin on vangittu hämmentävästi pehmeitä muotoja ja karkeaa ahdistusta. ” Tyyli vaihtui Kullervon kohdalla Kalevalaiset teemat kuljettivat Lintua koko ajan lähemmäs Kullervon tarinaa. Kullervon tarina elää yhä Ilmarinen, Väinämöinen ja Lemminkäinen, Suomen kansan kantaisät ovat näissä töissä saaneet samankaltaisen muodon kuin monet Linnun muotoilemat kristilliset pyhimykset. Apua tarvitsevia ihmisiä, jotka eivät kykene selviytymään itse. Seuraavaksi työ lasitetaan ja viimeistellään varsinaisessa rakupoltossa. Usein työtä täytyy myös korjailla ennen kuin se kuivataan ja poltetaan 900 asteessa. Taiteilija kertoo, että yksi rakukeramiikkatyö syntyy noin päivässä: Työ täytyy muotoilla aika nopeasti, ettei savi ehdi kuivua. Kullervon tarina Kalevalassa on lohduton. Viimeisen vuoden aikana Linnulla on ollut kolme suurta näyttelyä. Maallisempia teoksia on ihasteltu esimerkiksi Keski-Suomen museossa. Ritva-Sofia Linnun kristillisestä tematiikasta ammentavia töitä on ollut esillä muun muassa Petäjäveden kirkossa ja Valamon luostarissa. – Rakuhahmoille on hankala saada ilmeitä, savi ei ole kovin hienovarainen työskentelypinta. ” Kalevalan naiset -sarjaan kuuluva Ilmatar, Ilman impi lentelee Lintujen kodin katossa. Säröinen rakupinta palvelee hyvin Kullervon rosoista elämäntarinaa. Primitiiviset, luolapiirrosmaiset hahmot alkoivat elää omaa elämäänsä, mutta tyyli muuttui, kun oli aika synnyttää Kullervo. Antiikki ja taide. Prosessi oli rankka: hän peilasi Kullervoon monia nykypäivän ilmiöitä ja omia kokemuksiaan muun muassa työelämästä: – Meillä on kullervoita täällä paljon. Hän ei koskaan löydä itselleen ystävää, saati puolisoa
Monet rakusarjat ovat käsitelleet uskonnollisia ja mytologisia teemoja. Ritva-Sofia Lintu on tehnyt rakukeramiikkataidetta noin 14 vuoden ajan. Pöydälle on päässyt teoksia myös muista teossarjoista. Pettyneitä, syrjäytyneitä ja hyväksikäytettyjä väliinputoajia, jotka eivät löydä elämästä paikkaa. ” – Meillä on kullervoita täällä paljon. Antiikki ja taide . 53. Ritva-Sofia Linnun kotisivut löytyvät osoitteesta www.rakulintu.fi. Ensimmäinen näyttely oli omistettu opettajana työskennelleen Linnun oppilaille: Viimeinen vilkutus -teossarjassa luokan 24 lasta leikkivät onnellisena kevätpäivänä. Ritva-Sofia ja Unto Linnun Muuramen-kodissa on kokonainen Kullervolle omistettu huone. ” Kalevalan naiset -sarjassa tavataan myös Pohjolan emäntä, rikas ja runsas nainen, jonka kaulassa keikkuvat avaimet varallisuuden merkkinä. Apua tarvitsevia ihmisiä, jotka eivät kykene selviytymään itse. Pöydällä on väkeä myös Pohjolan pidoista, seinää koristavat Kullervon elämänvaiheet
Katsotaan, mitä tapahtuu seuraavaksi, Lintu naurahtaa. Kuulijan sydän pakahtuu. Luovana ja uteliaana ihmisenä hän ei kuitenkaan halua tyrmätä mahdollisuuksia ennakkoon – taide tulee hänen luokseen, jos on tullakseen: – Jos jotain taidelajia harrastaa, se on portti seuraavaan. Antiikki ja taide Kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo. Kullervo on kävellyt tiensä päähän ja muutkin sarjat ovat juuri nyt valmiita. – Olen kokenut sellaisen aivomyrskyn, että nyt on levon aika. Tulevaisuudensuunnitelmia taiteilijalla ei ole. 54 . Lintu näkee Kullervon hahmossa paitsi syrjäytyneen myös mielisairaan ihmisen. Empatiakyvyn avartumista rajusti ravistellen Mezzosopraano Tuija Knihtilän tumma ääni soi suurta rakkautta ja suurta vahvuutta oopperan koskettavassa aariassa, jossa äiti kertoo, kuinka itkisi, jos hulttiopoika kuolisi. Kullervosta kasvaa välinpitämätön kostaja, jonka ainoaksi elämäntehtäväksi muodostuu tuhota kasvatti-isänsä suku. Savonlinnan Kullervo laajentui universaaliksi kehitystarinaksi Taiteilija on kunnostanut itselleen työtilan miehensä vanhasta, kodin yhteyteen rakennetusta hammaslääkärin vastaanottotilasta. Viimeisen vuoden aikana Linnulla on ollut kolme isoa näyttelyä Keski-Suomen museossa, Valamon luostarissa ja Petäjäveden kirkossa. Äitiyden voima on lujuudessa ja lempeydessä. . Hän kokee jo tehneensä paljon. Ainakaan tuskaa ei tällä hetkellä kiinnosta kuvata, vaikka se onkin oleellinen osa elämää. Tuleva riippuu täysin terveydestä ja omasta luovasta kyvystä. – Tarvittaisiin yhteisvastuullista välittämistä: emme elä vain leivästä, tarvitsemme myös rakkautta. Aika levätä, ehkä uuden aika Ritva-Sofia Lintu kertoo olevansa nyt väsynyt. Olisiko Kullervon kohtalo ollut vältettävissä, onko tarinalla opetusta. Savenpolttouunikin löytyy kotitalon autotallista
Psykologiassa puhutaan itseään toistavista ennusteista. Äitinsä (mezzosopraano Tuija Knihtilä) ja uskollisen ystävänsä Kimmon (baritoni Ville Rusanen) pyyteetön rakkaus ei riitä vakuuttamaan Kullervoa, että hänenkin sisällään saa soida. Kullervon itsemurha ei olekaan tuomittava asia. Vaikka ohjaaja Kari Heiskanen on irrottanut Kullervon tarinan Kalevasta, niin Kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo Vuoden taitelijan Ville Rusasen (oik.) herkän Kimmon Kullervo-ystäväänsä suojella haluavat, siunaavat ajatukset ja teot kuljettavat kuulijan kristinuskon evankeliumin ilosanoman äärelle: Armosta me olemme pelastetut. Kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo Kalevalan ja Kullervon tarinan sekä psykologinen että kerronnallinen monikerroksisuus tulee vahvasti esille Savonlinnassa, esimerkiksi Antti Mattilan lavastuksessa ja Ilkka Paloniemen valaistuksessa, jotka hetkessä muuttuvat tarinan kulkua mukaileviksi ja siitä ennakkotietoa antaviksi kapellimestari Hannu Linnun johtaman, loistavan orkesterin upealla myötävaikutuksella. Abstraktilla tasolla Kullervoja löytyy lähes kaikkialta: kodeista, työpaikoilta, kouluista, eri toten meidän jokaisen itseämme ja toisiamme syyllistävistä sisimmistämme. Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti (vas.), säveltäjä Aulis Sallinen, musiikin johdosta vastannut, kapellimestari Hannu Lintu. Aina vastaus on Kullervo. Hänelläkin on oikeus inhimilliseen elämään, ilman ulkopuolisten tuomitsemista, ilman, että hänet demonisoidaan kaikessa. Fyysisillä ja psyykkisillä raunioilla remuaminen jos mikä on pahinta ilkeyttä. Kullervon demonisoimista kuvaa konkreettisesti oopperan kohtaus, jossa kysytään perheen ja suvun surmaajaa. Nimiroolissa karismaattisen Tommi Hakalan Kullervon kova ydin on pehmeä, mutta yksikin väärä sana saa päähän potkitun puolustusasemiin; olemus ja ääni muuttuvat koviksi. Oopperan jälkeen Olavinlinnasta kesäyöhön kävellessä mielessäni alkoi yllättäen soida Aaro Hellaakosken Kesäyö: Kentillä kasteisilla hämärä käy yli maan. Tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla uutuustuotantona nähty Kullervo-ooppera totta totisesti ravisutti tunteita ja avarsi empatiakykyä. Aulis Sallisen säveltämä, Kalevalaan ja Aleksis Kiven Kullervo-näytelmään perustuva ooppera sai kantaesityksensä Los Angelesissa 1992. Valkea niittyvilla vielä on valveillaan katsoen kummissansa kuinka rukoukseen kaikki kukkien kansa kumartui hiljaiseen. Yksin maailmaan heitetty, kaltoin, ilman aikaa ja rakkautta kasvatettu poikaparka ei oppinut oivaltamaan, että ihmisen ei tarvitse raivata tietään yksin ja väkipakolla. Ohjaaja Kari Heiskanen oli taidokkaasti irrottanut Kullervon suomalaiskansallista juuristaan ja laajentanut sen universaaliksi kehitystarinaksi tai paremmin kehittymättömyystarinaksi. Koti on mansikkapaikkamme. Metsästäjän, tenori Aki Alamikkotervon (edessä keskellä) näyttämöllinen ja laulullinen tarkkuus kertovat sekä suuresta ammattitaidosta että nöyrästä yleisön arvostamisesta. Toivottomuudessakin äidinrakkaus sykkii väkevänä ja kaiken anteeksiantavana. Savonlinnassa nähty Kullervo-ooppera ei tuomitse, eikä syyllistä, mutta se kertoo rajusti syiden ja seurausten ketjun. Ovatko rosvojengin, Koit Soasepp (vas.), Christian Juslin ja Nicholas Söderlund, oopperan koomiset kohtaukset sittenkin surullisia, ihmisen pahuuden kuvajaisia. REETTA AHOLA Kuva: Hannu Luostarinen Antiikki ja taide . Kiitos teille! Kullervo oli täydellinen. Minunkin sisälläni soi. Ympäristön ja sitä kautta myös itsensä demonisoima Kullervo ei onnistunut epäonnisen elämänsä aikana näkemään muuta tietä kuin koston tien. Suuriksi teemoiksi nousivat koston ja väkivallan karmivuus: kosto periytyy, tunteettomasti kasvatetusta tulee tunteeton. Kullervon perheen ulkopuolelta musta piilopirtti loistaa sisältään kullanomaisena lintukotona, kuin haavekuvan kaltaisena. Kuusen latvasta ääni pienoisen huilun soi Minäkin kumarran pääni. Silloin kun tuskat, fyysiset tai psyykkiset, nousevat liian suuriksi kestää, itsemurha voidaankin nähdä ihmisen rohkeana päätöksenä vapauttaa itsensä tuskistaan. Karuudessaan ja kostonkierteessään valitettavan ajankohtainen tänäänkin eri puolilla maailmaa, ja myös pelottavan lähellä Suomea. Kullervon tarinassa jos missä ne käyvät kaikessa karmeudessaan toteen. Oopperan lopussa soi komea G-duurisointu, kaikista soinnuista valoisin. Hyljeksityn nuoren miehen kohtalo piirtyi karuna. Matti Hyökin valmentama kuoro on vahva, kalevalainen tarinankuljettaja. Se voikin olla vapautus, valoisa asia. oi rakas ystävä, miksi kosto on karun elämäsi huipennus, mieli soi myötätuntoa, kun Kullervo (baritoni Tommi Hakala) vetää maalipensselillä vahvoin, verenpunaisin kirjaimin sanan KOSTO kasvatti-isänsä Unton (baritoni Juha Kotilainen) kodin seinään Savonlinnan Oopperajuhlien Kullervooopperan loppuhetkissä. 55. Kalevalan Kullervon tarina on ”malliesimerkki” siitä, miten kasvatetaan terroristi. Uskon inhimillisyyteen tuo Kullervon äidin silmitön rakkaus, jota ei murra mikään. V Kuvat: Savonlinnan Oopperajuhlat. Mutta läheisten elämässä eivät sen jälkeen suinkaan soi duurisoinnut, päinvastoin
Tuskin ainakaan Reijo Kivijärvestä, joka katselee maailmaa hupaisasta vinkkelistä. Myttyyn mennyt keikka, 19x24 cm, 2004, öljy. Antiikki ja taide. Naivisti Reijo Kivijärven maailma Lapsenmielinen luvan perästä Jos mies piirtää jo 2-vuotiaana pilakuvia voipaketin käärepaperiin, voiko hänestä tulla muuta kuin naivisti. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: REIJO KIVIJÄRVEN ALBUMI 56
Tuolloin maaseudulla oli vielä väkeä ja voimaa; siellä autettiin toinen toisiamme. 57. – Olen kuvannut töissäni nostalgisesti omaa lapsuudenmaisemaani ja maaseu- Alkoholilla lienee osuutta asiassa..., 19x24 cm, 2012, öljy. – Sieppasin voipaketin päältä valkoisen käärepaperin ja rupesi piirtelemään siihen sarjakuvia. Siitä on tullut jokseenkin toinen luonto. ” Koko yö on meidän!, 19x24 cm, 2012, öljy. – Tuntuu tietenkin mahtavalta, että olen saanut kutsun tuohon näyttelyyn. tuelämää ennen rakennemuutosta. Se on ensimmäinen yksityinen museonäyttelyni, ja olen Martti Innasen ohella toinen suomalainen naivisti, joka on päässyt Werstas-museonäyttelyyn, Kivijärvi toteaa. Reijo-pojan ollessa 15-vuotias perhe muutti maalta Pietarsaareen. Maailma pienen pojan silmin näytti jo tuolloin humoristiselta. Kolmen vuoden kuluttua Kivijärven perhe muutti pohjalaiskaupungista Evijärven maaseudulle, jossa pieni poika eli itselle tärkeitä vuosia. Maalaustaide I tse oppinut ja hyvin oppinutkin naivisti Reijo Kivijärvi , 59, oli vain kaksivuotias pojankoltiainen, kun hän ensimmäistä kertaa antoi merkkiä siitä, että tästä pojasta tulee taiteilija. 50–60-luvun pohjalainen maaseutu on kulkeutunut mukanani myös tauluihini. Kyseessä on suuri retrospektiivinen kutsunäyttely. Elettiin 50-luvun loppua Evijärven Särkikylällä Etelä-Pohjanmaalla. ” Yllätysvieraat-näyttelyssä on esillä Kivijärven lähes sata naivistista maalausta neljältä vuosikymmeneltä. – Maaseudulla eletty 12 vuoden rupeama on osoittautunut minulle jälkikäteen hyvin merkittäväksi. Kyllä kai sitä pitää olla luonteessa jotakin, että katselee maailmaa ja asioita vähän eri vinkkelistä. Alakoulussa minulla oli tapana piirtää vihkojen sivut täyteen pilakuvia opettajista ja luokkatovereista, Kivijärvi muistelee. Entisen maaseudun voimaa Reijo Kivijärvi syntyi heinäkuussa 1955 Vaasassa. Omien saappaiden etsimistä Eri elämänvaiheiden kautta Kivijärvi löysi aikuisiällä itsensä Turusta, jossa hän myös kouluttautui Wärtsilän Turun telakan am- Antiikki ja taide . Kutsunäyttely Werstaalla Tänä kesänä Kivijärven naivistista maailmankuvaa on esitelty Tampereen Työväenmuseo Werstaalla. – Kyllä kai sitä pitää olla luonteessa jotakin, että katselee maailmaa ja asioita vähän eri vinkkelistä. Yhä tänä päivänä tarkkailen jatkuvasti kaikkea ympärilläni olevaa
Oma erikoisuuteni ovat naivistiset kansankuvaukset, joihin olen saanut aiheet elävästä elämästä. Onneksi minussa eli pohjalainen periksiantamattomuus ja luottamus itseeni, Kivijärvi kuvaa. Sieltä löytyivät pieni punainen tupa ja navettarakennus. – Haeskelin Turusta omia kenkiäni kaiken kaikkiaan kymmenisen vuotta. – Ennen tätä vaihetta olin maalannut etupäässä maisemia. Kuva: Studio Ahti. – Se oli rohkea temppu. Muutto tänne toi varmuutta ja rauhoitti koko miestä, toteaa Kivijärvi, joka harrastaa pihapiirissään myös perinnerakentamista. Lokakuussa 1981 Kivijärvi veti omat saappaat jalkaansa ja pisti hanskat tiskiin telakalta. – Minut tunnetaan myös omintakeisista pilvistäni. Loppuvaiheessa ne rupesivat jo löytymään, mies kuvaa. ” mäntapani. Sitä seurasi pari vuotta miesten hommia laivatelakalla. Oman ateljeen rauhassa alkoi syntyä myös omannäköistä taidetta. Osallistuin Virossa vuonna 2009 kutsunäyttelyyn, johon minut oli valittu 100 suomalaisen naivistin joukosta. – Minulla on luonnostani ollut aina kyky ja halu nähdä elämän humoristinen puoli ja sen absurdi luonne. Kuvassa Kivijärvi ateljeessaan 90-luvulla. Sitten alkoivat tulla naivistiset työt. Hulluna ne minua pitivät. – Täällä Soinissa aloin muokata elinpiiriäni itseni näköiseksi ja löysin oman elä- ” Haeskelin Turusta omia kenkiäni kaiken kaikkiaan kymmenisen vuotta. 2000-luvun alussa hän oli use- Reijo Kivijärvellä on taustallaan pitkä kuvataiteilijan ura. mattikoulussa sisustusasentajaksi. – Tänä päivänä maisemat ovat jääneet pakostakin vähemmälle, kun maalaan enimmäkseen naivistisia töitä. Niistä näkee, että sinulla on voimaa.” Hullunkurinen kilipukki Mistä naivistinen maailmankuva sitten syntyy. Kun kysyin kuraattorilta syytä siihen, hän vastasi: ”Minä pidän sinun pilvistä. Ei sitä silloin kukaan lähipiirissäni ymmärtänyt, puhumattakaan, että olisi kannustanut. Loppuvaiheessa ne rupesivat jo löytymään. 58 . Onko se lapsuudesta imetty luonteenpiirre vai kasvaako siihen elämänkokemuksen myötä. Ja koti, johon Kivijärven oli hyvä juurtua. Alkuun se oli kokeilua, mutta sitten alkoi löytyi oman siveltimen jälki. Kivijärvi kertoo hupaisan tarinan elävästä elämästä. Hän irtisanoutui kuukausipalkkaisesta vakityöstä ja alkoi kokopäiväiseksi vapaaksi taiteilijaksi. Varmuus omasta elinpiiristä Varsinainen suuri käännekohta Kivijärven elämässä tapahtui vuonna 1986, jolloin hän muutti takaisin Pohjanmaalle, Soiniin. Kansankuvauksiin ja pilviin Käsistään monipuolisesti lahjakas Kivijärvi remontoi navetasta työtilat. – Tuota kaikkea se vissiin on, Kivijärvi vastaa. Antiikki ja taide. Minua naurattavat monesti asiat ja tilanteet, joissa muut eivät kenties näe mitään huumoria
Pitääkö ihmisellä olla hyvä itsetunto ryhtyäkseen naivistiksi. – Kyllä tässä saa olla lapsenmielinen ihan luvan perästä, Kivijärvi vastaa naurahtaen. Se oli hetki, joka hymyilyttää minua vieläkin. Naivismille kysyntää nytkin Länsimaalainen rationaalinen ihminen saattaakin ajatella, että naiivi on yhtä kuin lapsellinen. – Myös museot ovat nyt kiinnostuneita naivismista. ” Sukulaispoikani sanoi aikoinaan, että pitää olla ihmisellä tosi hyvä itsetunto, että laittaa seinälleen naivistisen maalauksen. www.werstas.fi Antiikki ja taide . Naivismi on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. – Sukulaispoikani sanoi aikoinaan, että pitää olla ihmisellä tosi hyvä itsetunto, että laittaa seinälleen naivistisen maalauksen, Kivijärvi toteaa. Istuin siellä tuntikausia ja maalailin maisemia. Kivijärvi on sitä mieltä, että naivismin kautta ihminen haluaa palkita itsensä. – Yhtäkkiä kuulin takaani outoa ääntelyä. Pakkaspäivä, 27x40 cm, 2012, öljy. Entäpä naivistitaiteilija itse. Suuri kunnia naivismin nousulle kuuluu tietenkin myös Naivistit Iittalassa -näyttelyn alkuunpanijoille Aira ja Kalevi Heinäselle, joiden kanssa olen saanut työskennellä pitkään. – Siellä aika jotenkin pysähtyi. Naivistista taidetta ostetaan kuitenkin koko ajan. elokuuta saakka. . Toisin kuin takavuosina, nykyään naivistitöitä ostavat myös nuoremmat sukupolvet. Naivismi kun tuo vastapainoa ja lohtua stressaavaan nykymeininkiin. Naivistin itsetunto Kirkonpolttajan kahvitauko, 70x80 cm, 1997–98, öljy. 59. Reijo Kivijärven Yllätysvieraat -kutsunäyttely Tampereen Työväenmuseo Werstaalla on avoinna 24. – No ainakin se siinä kasvaa, Kivijärvi vastaa naurun kera. Kivijärvellä on tähän looginen selitysmalli. Onko näin myös naivistin kohdalla. – Tänä päivänä puhutaan taas lamasta ja siitä, että taiteen kysyntä on heikentynyt. ” ampana kesänä kiertämässä Petroskoista kotoisin olevan vaimonsa kanssa Vienan Karjalan syrjäkyliä. Käännyin katsomaan ja kilipukkihan se siinä oli nuuskimassa minun väripalettiani. Erään kerran olin niin uppoutunut työhöni, että en huomannut saaneeni seuraa, Kivijärvi kertoo
Neljä väriä, Uhra Simberg-Ehrström 1958 Tätä maineikasta valööriryijyä voi käydä ihailemassa Designmuseon perusnäyttelyssä. Artikkelisarja ryijyn historiasta Antiikki ja taide -lehdessä vuonna 2014 ilmestyvä Ryijyn historia -artikkelisarja valottaa suomalaisen ryijyn tarinaa käyttötekstiilistä sisustusryijyksi. Kuva: Marjut Popelka. 60 . Antiikki ja taide
61. Funkisryijyistä siirryttiin maalauksellisiin taideryijyihin, jotka nostivat suomalaisen ryijytaiteen kansainväliseen maineeseen. TEKSTI JA OSA KUVISTA: MARJUT POPELKA Antiikki ja taide . Ryijyt Taideryijyn menestystarina RYIJYJEN VÄRIMUSIIKKI VALLOITTI MAAILMALLA Suomalaisen ryijytaiteen kehitys on ollut pitkä ja vaiherikas
Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Raimo Träskelin. Maalauksellisen tyylin uranuurtaja Eva Brummer luopui kokonaisuuden yksityiskohtaisesta sommittelusta ja yksityiskohtaisesta työpiirroksesta. Brummerin ryijyissä toistuu usein tiimalasikuvio, joka on tyypillinen kuvio vanhoissa kansanomaisissa ryijyissä. Taiteilija luonnosteli paperille värillisen ryijymallin ja kutoja ” Taiteilijan ja kutojan yhteistyöstä tuli modernin taideryijyn perusedellytys. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Raimo Träskelin. Leena Svinhufvudin mukaan taiteilijan ja kutojan yhteistyöstä tulikin modernin taideryijyn perusedellytys.. Olennaista taideryijyn kehittymiselle oli näkemys modernista, taiteellisesta ilmaisusta tekstiileissä. Antiikki ja taide Ryijy kehittyy kohti maalauksellista ilmaisua Samaan aikaan alkoi taideteoksen kaltaisen yksilöllisen ryijyn kehitys, joka oli yhteydessä kansainvälisiin taideteollisuusnäyttelyihin. ” tulkitsi värillisillä langoilla sen, minkä taiteilija oli kuvannut akvarellina. Ryijy oli esillä Oslossa järjestetyssä ryijynäyttelyssä, josta Oslon taidemuseo osti sen kokoelmiinsa. Tiimalasit on kuitenkin ryhmitelty epäsymmetrisesti modernin taiteen sääntöjen mukaan. Merja, Eva Brummer, 1956. Annikki Toikka-Karvosen mukaan 1930-luvun loppupuolella tekstiilituotanto sekä muu taideteollisuus ”lehahti täyteen kukkia, puita, lehtiä, lintuja, nuoria hentoja naisfiguureita.” 62 . Suorakulmaiseen pintajaotteluun rajoittuva sommittelu ei kuitenkaan ollut kovin otollinen taiteellisesti rikkaille tuloksille. Kuva-aiheet ja ornamentit otettiinkin taas varsin nopeasti käyttöön. Siksi se poikkeaa paljonkin Eva Brummerin sävykkäistä uniikkiryijyistä. Zebra, Eva Brummer, 1950. Tämä ajaton, selkeärajainen, seeprantaljaa jäljittelevä ryijy suunniteltiin alun perin tarvikepakkausryijyksi. Toteutusmahdollisuuksia ja julkisuutta tarjosivat ennen kaikkea Suomen Käsityön Ystävien mallisuunnittelukilpailut sekä näyttelyt kotimaassa ja ulkomailla. 1930 -luvulle siirryttäessä funkisvaihe oli syrjäyttänyt kansanomaisen ornamentiikan ryijyn sommittelusta
Uhra Simberg-Ehrströmin taiteellisuus lienee veren perintöä: olihan hän Hugo Simbergin tytär. Lähes puolet näyttelyn kokoonpanosta edusti tekstiilitaidetta. Erityisesti Viola Gråstenin ilmavan graafiset ryijyt menestyivät – hänen ”Syksy”-ryijynsä osti Ruotsin silloinen kruununprinssi Gustav VI Adolf. Uhra Simberg-Ehrström käytti ryijyissään toistuvasti neliöitä tai suorakulmioita värialueiden muotona tai kehyksenä. Seuraavina vuosikymmeninä maailmannäyttelyihin ja Milanon triennaaleihin lähetettiin uusinta uutta ryijykilpailuiden sadosta. ” Ruotsin lehdistö hehkutti suomalaisryijyjä ja rinnasti ne musiikkiin ja maalaustaiteeseen. 63. Uhra Simberg-Ehrström – tekstiilitaiteemme värirunoilija Toinen modernin ryijyn uudistaja oli kuvataiteilija ja tekstiilitaiteilija Uhra Simberg-Ehrström (1914–1979), loistava pehmeiden kontrastien väritaiteilija. Ne kimmeltävät kuin tumman kuusimetsän lomasta tuikkivat tähdet. Niiden pörröisessä karhuntaljassa tuoksuu kaarna ja koivunlehti ja suomalainen maa…”. Hän siirtyi näennäisen vaivattomasti sommittelutyypistä toiseen ja hallitsi yhtä lailla niin värivoimaisia, herkkiä kuin hillittyjäkin kokonaisuuksia. Hänen kiinnostuksensa ryijyn historiaan näkyy muun muassa ”Palokärki”-ryijyssä, joka sai kansainvälistä mainetta Milanon triennaalissa 1954. Kutominen on kuin maalaamista.” Hänen kehityksensä johti yhä puhtaampaan värirunouteen, jossa vain kaikkein yksinkertaisin pintajaottelu tulee kysymykseen. 1920-luvulta lähtien Brummer kehitteli tekotapaa, jossa ryijynukkaan sekoitettiin useita eri sävyjä, langanpäät jätettiin eripituisiksi ja nukkalangan kierteet vedettiin auki tylpällä veitsellä. Maaliskuussa 1941 suomalainen taideteollisuus täytti Nationalmuseetin Tukholmassa. Kirsti Ilvessalo palaa ryijyn juurille Kolmas ryijytaiteemme edelläkävijöistä on Kirsti Ilvessalo (1920–). Näin Stockholmstidningenin kriitikko Gustav Näsström: ”Joutuu kysymään, onko tämän päivän suomalaisella maalaustaiteella kuohuvampaa ja intohimoisempaa värimusiikkia tarjottavanaan kuin se, joka virtaa joistakin Viola Gråstenin ja Toini Nyströmin ryijyistä. Hän kehitti paljon puhutun valööri- eli väriryijyn, jossa käytetään paljon väriliukumia ja värisekoituksia. Ääriviivoista tuli häilyviä ja väripinnat sulautuivat toisiinsa. Myös naapurimaa Ruotsi syttyi näyttelyiden myötä suomalaiselle ryijytaiteelle. Heijastus, Uhra SimbergEhrström, 1973. Näin ryijyihin saatiin pehmeä, maalauksellinen vaikutelma. Vajaassa viikossa lähes kaikki näytteillä olleet ryijyt oli myyty yksityisille ostajille. ” Modernin ryijyn maailmanvalloitus alkaa Suomalainen taideryijy sai maailmanmaineensa kansainvälisissä taideteollisuuden katsauksissa, joihin osallistuttiin jo 1920-luvulta lähtien. Ruotsin lehdistö hehkutti suomalaisryijyjä ja rinnasti ne musiikkiin ja maalaustaiteeseen. Hänen ryijyilleen on tunnusomaista kuvioiden niukkuus ja värisävyjen runsaus. Työtapaansa Uhra Simberg-Ehrström on luonnehtinut näin: ”Työpiirustus on tehtävä melko summittaisesti ja valvottava kutomista koko ajan, että häivytykset ja syvimmin hehkuvat sydänpaikat onnistuisivat. Parhaiten ryijysuunnittelijana tunnettu Ilvessalo palasi kansanomaisten ryijyjen geometristen kuvioiden äärelle, ryijyn juurille. Uuden ryijytaiteen edelläkävijät Eva Brummer ja maalauksellisuus Ryijyn maalauksellisen tyylin uranuurtaja oli Eva Brummer (1901 – 2007), joka alkoi ensimmäisenä käyttää pehmeitten värisävyjen tekniikkaa. Antiikki ja taide . Ilvessalo tunnetaan erityisesti voimakkaista ryijyistä, joiden pinnassa toistuu jokin geometrinen aihe. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Raimo Träskelin
Lähikuva Uhra Simberg-Ehrströmin ”Neljä väriä” -ryijyn nukituksen värivivahteista. ” 64 . Se jäi taideteollisuutemme historiaan kultaisena vuosikymmenenä, jota siivitti toistuva menestys kansainvä- ” Suomalaista muotoilua esiteltiin laajasti Milanossa vuonna 1951. Edustettuna oli koko taideteollisuuden kenttä. Kuva: Marjut Popelka.. Uhra Simberg-Ehrström teki useita eri variaatiota suositusta neljän värin teemasta. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Raimo Träskelin. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Raimo Träskelin. Neljä väriä, Uhra Simberg-Ehrström, 1972. Tätä maineikasta valööriryijyä voi käydä ihailemassa Designmuseon perusnäyttelyssä. Uhra Simberg-Ehrströmin sommitelman kuvioaiheella on tehokas keskus, joka tavallisimmin on ryijyn geometrinen keskus. Kuva: Marjut Popelka. Menestystä Pariisissa, New Yorkissa, Milanossa… Ryijyn kultainen vuosikymmen 1950-luku oli suurten taideteollisuusnäyttelyiden aikaa. 1954 kaikki kolme esillä ollutta ryijyä palkittiin: Eva Brummerin ”Elämän saatto”, Uhra Simberg-Ehrströmin ”Symphonie” ja Kirsti Ilvessalon ”Palokärki.” 1957 triennaalissa esillä olivat vain Brummerin ja Simberg-Ehrströmin ryijy – ja ne pokkasivat taas palkinnot. Sinne lähetettiin kuusi ryijyä, mutta vain kolme päätyi esille: Eva Brummerin ”Syyspäivä”, Alli Koroman ”Nymphea Alba” ja Kirsti Ilvessalon ”Punahilkka” – ja kaikki palkittiin. Granata, Uhra Simberg-Ehrström, 1963. Menestys kolmen vuoden välein järjestettävissä triennaaleissa jatkui 1950-luvun. Suomalaista muotoilua esiteltiin laajasti Milanossa vuonna 1951. Neljä väriä, Uhra SimbergEhrström, 1958. Ryijyssä on käytetty 70 erisävyistä lankaa. Pariisissa ryijyt ja kuvakudokset olivat näyttävästi esillä, New Yorkin maailmannäyttelyssä ne sulautettiin osaksi sisustusta ja Milanon triennaaleissa ryijyille suorastaan satoi palkintoja. Antiikki ja taide lisissä näyttelyissä
. Näyttely jatkoi Kööpenhaminaan ja sieltä Tukholmaan ja Göteborgiin. Kirjallisuutta: Annikki Toikka-Karvonen: Ryijy, 1971 Päikki Priha: Rakkaat Ystävät, 1999 Taideteollisuusmuseo: Sidos, 1999 Designmuseo: Ryijy! The Finnish RyijyRug, 2009 Leena Svinhufvud: Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsityötä, 2009. Ryijyjen kansainvälinen menestys sekä sodanjälkeisen pula-ajan väistyminen vaikuttivat osaltaan siihen, että 1950-luvulla käsityönä tehtävien ryijyjen kysyntä oli suurta. Helmikuussa 1950 Suomen Käsityön Ystävät järjesti kilpailun, jossa haettiin ryijymalleja erityisesti harrastajien tehtäväksi. Harrastajakutojille suunniteltiin tarvikepakkausryijyjä, joiden malleissa ei ollut vaikeasti toteutettavia väriliukumia. 65. Sunnuntaipäivä, Kirsti Ilvessalo, 1956. Ryijysuunnittelijoiden uusi sukupolvi kiinnostui 1960-luvulla tekstiileistä, joille oli tunnusomaista voimakas tehosteiden tavoittelu. Muun muassa Milanossa 1954 palkittu Kirsti Ilvessalon ”Palokärki”-ryijy ostettiin 1955 Victoria & Albert -museon kokoelmiin Lontooseen. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Raimo Träskelin. Laaja näyttelykierros tuo menestystä Ryijyn harrastus käsityönä jatkuu Vuodesta 1955 tuli varsinainen ryijyn juhlavuosi. Mallit myydään aina tarkan työpiirustuksen ja lankojen kanssa. Toukokuussa Oslosta alkaneella näyttelykierroksella oli mukana 19 vanhaa ja 37 uutta ryijyä. Mustavalkoiseen väriskaalaan sävytetyssä ryijyssä on samalla voimaa ja utuista herkkyyttä. Palokärki, Kirsti Ilvessalo, 1952. Suunnittelun uusia tuulia Vähitellen kiinnostus valööriryijyihin hiipui. Milanossa Grand Prix´llä palkitun ”Palokärki”-ryijyn teho perustuu nimenomaan siihen, että sen keskikenttä näyttää auringon valaisemalta. Kuva: Suomen Käsityön Ystävät / Raimo Träskelin. Esimerkiksi Pirkko Sillforsin käsistä lähti Tanskan kuningas Frederikille tilattu Simberg-Ehrströmin ”Kultahohde”-ryijy. Kilpailussa lunastettiin Eva Brummerin klassikoksi noussut malli ”Zebra”. Suomalaisittain harvinainen tunnustus! Maineikkaita ja palkittuja ryijytaiteilijoita on ollut vuosien varrella lukuisia, ja he loivat yhä taidokkaampia taidetekstiileitä yhdessä taitavien ammattikutojien kanssa. Ryijyjä lunastettiin myös jonkin verran museoiden kokoelmiin. Kuviomalleihin haettiin vaikutuksia aikaisemmasta ryijysuunnittelusta, mutta myös muodikkaista painokankaista. Antiikki ja taide . Ryijyn tarina jatkuu. Ryijyjen sommitelma perustui usein selkeään keskuskuvioon
– Aitokullan kanssa työskentely on hidasta ja siksi arvokasta, konservaattori Suvi von Essen sanoo. Työ maksaakin enemmän kuin itse kulta, joka on erittäin riittoisaa. Antiikki ja taide. Ohuen ohut kultalehti on noin 0,0001 mm:n paksuinen. 66
Niihin laitetaan ehkä vähän kultaa tai retusoidaan väreillä. Kaikki kulumat saavat olla, korjaan vain sen, mikä on pakko korjata, konservaattori luonnehtii perussääntöä. Materiaalit Konservaattori Suvi von Essen kullatuista kehyksistä: Herättävät maalauksen eloon Monet arvokkaat maalaukset ja peilit tarvitsevat arvoisensa kehykset. 67. Esimerkiksi museot eivät hyväksy mitään ylimääräistä. Kehyksestä toki voitaisiin tehdä samannäköinen kuin se oli esimerkiksi 1770-luvulla, mutta se näyttäisi kuin se olisi haettu vaikkapa Ikeasta. Kehysten kultaus on ollut hyvin tavallista sekä meillä ja maailmalla. Konservaattori antaa uuden elämän vanhoille esineille, tauluille, huonekaluille ja kehyksille. Mahonkisista kultaisiin Mahonkiset kehykset olivat muotia 1800-luvun lopulla, tsaarin aikaan. Konservaattorin on osattava korjata kaikkea taidesuuntauksesta riippumatta. Mitä vanhempi esine, sitä tärkeämpää on se, ettei konservoida liikaa. Näin ne säilyvät vähintään seuraavat 50 vuotta. Arvokehykset olivat ja ovat edelleen useimmiten aitokultaa. Materiaaleista, muodoista ja väreistä pystyy hyvin tunnistamaan, miltä vuosisadalta tai vuosikymmeneltä esine on peräisin, von Essen kertoo. Kun liimamaalikehykset vaihtuvat kultaan, maalaus herää uuteen kukoistukseensa. Vuosisadan alussa oli tammikehyksiä. Jos kehyksissä on häiritseviä vaurioita, paikkaan ja kittaan ne. Toki tarpeet voivat olla hieman erilaisia yksityiskodissa, jossa esinettä katsellaan päivittäin; silloin esine ei voi olla kovin kärsineen näköinen. – Vanhojen esineiden kanssa tarvitaan varovaisuutta, jotta niiden arvo säilyisi. Jos sen kultaisi kokonaan uudelleen, alkuperäistä ilmettä ei saataisi enää takaisin. Vahingot korjataan, mutta vanha ikä ja esineen sielu pitää säilyttää, hän sanoo. Studio Firenzen palveluita käyttävät museot, yksityiset henkilöt, keräilijät, perinnönsaajat sekä taide- ja antiikkiliikkeet. – Aitokultaa on köyhässä Suomessa ollut vain vähän. – Kehyksissä noudatetaan samoja tyylisuuntia kuin kaikessa taidehistoriassa. Hän on erikoistunut erityisesti kehysten, peilien ja puuveistosten konservointiin ja restaurointiin ja nauttii historiallisten esineiden eloon herättämisestä. Ei vanhasta uutta Konservaattori patinoi esineitä alkuperäisyyttä kunnioittaen, mutta ei kuitenkaan tee vanhasta uutta. Sitä on käytetty merkkimiesten muotokuvissa, samoin kirkon maalauksissa. Taulut ja peilit puhkeavat uuteen kukoistukseen uusien kehysten sisällä. TEKSTI JA KUVAT: MERJA KIVILUOMA H elsinkiläisen Studio Firenzen seinillä komeilee paljon erilaisia kehyksiä ja peilejä, puisia ja kullattuja. Kehysten kehdossa työskentelee historian säilyttämiseen rakastunut konservaattori Suvi von Essen. Kaikki ei ole kuitenkaan kultaa mikä kiiltää. Uutta kultausta ei siis kehyksille haluta tehdä. – Jos tällainen peili maksaa huonokuntoisena 10 000 euroa, kokonaan uudelleen kullattuna sen arvo saattaa pudota puoleen. Valtaosa kullanvärisistä kehyksistä onkin messinkiä eli niin sanottua lyöntimetallia. Suvi von Essen sanoo nähneensä isoja, vanhoja, kustavilaisia peilejä, jotka on kokonaan kullattu uudelleen ja jopa peililasit uusittu. Ortodoksikirkossa on aitoa kultaa käytetty eniten, Essen selvittää. Kullattuihin verrattuna ne ovat toki pelkistettyjä, mutta minua ne viehättävät edelleen, konservaattori sanoo. Näin ollen kannattaa harkita, mitä vanhoille esineille tekee. Taulun ei tarvitse itsessään olla arvokas, vaan siihen voi silti asettaa kullatun kehyksen. – Yleensä puhdistan ja vahvistan ensin kehyksen rakenteet, jotta ne pysyvät hyvin kasassa. – Jos kehykset kultaisi kokonaan uudelleen, niiden arvo laskisi huomattavasti. Korjausta hyvällä maulla Esineen rahallinen ja historiallinen arvo tulisi pyrkiä säilyttämään. – Pula-aikana, 1960-luvulle asti, tehtiin liimamaalikehyksiä. Antiikki ja taide
Aina, kun niitä pyyhkii kostealla, pinta kuluu jonkin verran. Kyseessä oli vanha ,suuri peili, joka oli erittäin rapistunut. – Kulunutta pintaa ei voi palauttaa. – Annan asiakkaalle hinta-arvion. Suosiossa on uudelleen etsiä kehyksiä oikealta ajalta . Yksilöllistä entisöintiä Esineestä on hyvä tietää jotain ennestään. Tunne esine Kun esinettä lähdetään restauroimaan tai konservoimaan, on hyvä tietää siitä jotakin. – 60-70-luvuilla muoti ja sisustus muuttuivat, monet ihmiset luopuivat vanhoista perintötaulujen kehyksistä ja kehyksiksi tuli uudenaikaisia, teollisia listoja. – Kohokohdat – helminauhat ja marjat – ovat aitokultaa ja laajemmat mattapinnat messinkiä. Aikaa kuluu yleensä puhdistukseen, paikkailuun, kittaukseen, hiomiseen, pohjavärin tekemiseen ja lakkaamiseen. Jokin pieni tehtävä ei välttämättä maksa satasta enempää, vaikka siinä olisi aitokultaakin. Jokainen työ on ainutlaatuinen ja määräytyy asiakkaan toiveiden mukaan. Hopeasta saadaan hieman kylmempi sävy.. Kultaukseen erikoistunut konservaattori Suvi von Essen korjaa enimmäkseen kehyksiä, mutta muitakin töitä tulee toisinaan korjauksen alle kelloista venäläisiin kattokruunuihin. Kohokohdat on hopeoitu ja, niiden alla on mustasavi. Kullan osalta on tehtävä kiinnitysaine, kultaus, kiillotus ja lakkaus. Antiikki ja taide Tämän peilin koristeet on tehty kipsistä ja ne on valettu muotilla. Aitokullan alla on punainen savikerros, jonka maallikko erottaa helpoiten. – Niin huonoja esineitä ei ole, etteikö jotain pystyisi tekemään. Meillä on uusi talo ja sen hengen mukainen pelkistetty sisustus. Suuren työn tekemiseen voi mennä tuhat euroa, konservaattori vertailee. Kaikki eivät toki ryhdy todella huonokuntoisia esineitä korjaamaan. Se on yksilö, kuten myös sen konservointi. Minun mielestäni tällaiset kehykset eivät sovi vanhaan tauluun: Taulu menettää sielunsa. Nykyisin ajat ovat taas muuttumassa toiseen suuntaan. Rokokoo on vanhempaa, mutta suomalaiseen makuun se on hieman liian koreaa. Konservaattorin omasta kodista ei antiikkia löydy. Usein asiakkaalle löytyy sopiva hänen valikoimistaan, joskus hän etsii vielä asiakastaan varten. – Kotonani on kaikki uudenaikaista eikä meillä ole edes yhtään kultaista kehystä. – Hinta lasketaan ajan ja esineen koon mukaan. Sanonkin aina asiakkailleni, että korkeintaan pölyhuiskaa voi käyttää pari kertaa vuodessa. Ei toivottomia tapauksia Ammattilaisen eteen ei ole vielä tullut tapausta, jota ei ole voitu korjata. Peilistä edelleen näkyy, että se on vanha, mutta kuntoon se tuli. Aitokulta korostaa sen sijaan yksityiskohtaisia koristuksia, ja sillä saa tehtyä kimaltelevia kohtia. Tällä hetkellä arvokkaimpia ovat kustavilaiset esineet. Hän sanoo saaneensa sen korjattavaksi Suomen parhaimmasta antiikkiliikkeestä. Työn kestoa ja hintaa ei voi yleisesti ottaen määritellä, vaan se on tapauskohtaista. – Iäkkäämpi väki sen sijaan arvostaa antiikkia enemmän. 68 . Pari muuta asiantuntijaa oli jo kieltäytynyt tehtävästä. Suvi von Essen muistuttaa, että mitään kehyksiä ei pitäisi puhdistaa kostealla rätillä. Näin jälkeläisetkin tulevaisuudessa tietävät esineestä jotakin. Toissa keväänä von Essenille soitettiin eräästä museosta. Iso työ siinä oli, mutta olin tulokseen tyytyväinen. Iäkkäämmät arvostavat Nuoret eivät konservaattorin mielestä oikein välitä antiikista, vaikkakin vintage on joidenkin nuorten mieleen. Aitokulta korostaa yksityiskohtaisia koristuksia, ja sillä saa tehtyä kimaltelevia kohtia. Ajanmukaiset kehykset taas suosioon Antiikilla on arvostajansa, mutta ajat muuttuvat ja ihmiset ajan mukana. Jos esineeseen kertyy pölyä ja nokea, ammattilainen osaa puhdistaa ne oikealla menetelmällä. – Minä pidin konservoimista mukavana haasteena ja se tuli tänne rekka-autolla. – Oli kyseessä sitten taulu, kehys, peili tai patsas, on hyvä tietää, mistä esine on peräisin, kuka on sen tekijä ja ketkä ovat olleet sen omistajia. Myös Suvi von Essen keräilee niitä. Kustavilaisen peilin kohokohdat – helminauhat ja marjat – ovat aitokultaa ja laajemmat mattapinnat messinkiä. Kun kultaus kuluu, savi näkyy alta. Kaikki, mitä esineestä tiedetään, kannattaakin kirjoittaa ylös esineen taakse. Arvokas, kustavilainen peili Suvi von Essen esittelee studiossaan olevaa, arvokasta, kustavilaista peiliä. Patinointi tehdään kerran tai kaksi
– Lopuksi kullattu pinta kiillotetaan parafiiniin kostetulla pumpulitukolla, jossa on liukas pinta. Hopeasta saadaan hieman kylmempi sävy. Lehdet ovat silkkipaperien välissä. Hieman repeytyneet kohdat paikataan ylimääräisellä lehden palasella. Yleensä kultaus tehdään säästeliäästi konservoinnin ja restauroinnin yhteydessä. Hopea myös tummuu, joten se vaatii päälle lakan. Konservaattori levittää liiman päälle messinkilehtiä vuorotellen. Kaksi sivua on jo patinoitu, konservaattori sanoo ja ottaa esille messinkivihon, jossa on kullanvärisiä lehtiä. 69. Messinkiä on useita eri sävyjä vihertävästä punertavaan. Kullattu kehys lakataan lopuksi. Työ näyttää helpolta, kun se osaa, mutta ei onnistu vapisevin tai kostein käsin. mukaan. Se saa jäädä tällaiseksi. t "OUJJLLJ LFSÊJMZ KB LÊZUUÚFTJOFJUÊ t 7BOIPKB SBIPKB t 4PUJMBT PMZNQJB ZN NJUBMFJUB KB NFSLLFKÊ Avoinna ti 11-17, to 11-17, la 11-15 Lauantaisin usein kiinni. Kultauksen jälkeen kultaus kiillotetaan pumpulilla. Se on tehty aikoinaan mittatilaustyönä taidekehykseksi. Messinkiä pintaan Työstön alla oleva taulun kehys saa messinkisen kultauksen. Kustavilaispeilin alapuolella on myös venäläinen, 1880-luvulta peräisin oleva peili, joka odottaa uutta kotia. – Rypyt haihtuvat ja jälki on erittäin sileää, von Essen selvittää. – Sen koristeet on tehty kipsistä ja ne on valettu muotilla. Lehteä lasketaan liimamaisen liemen sopivasti kuivattua ja ajoituksen tulee olla tarkka, muuten työ ei onnistu. Alle laitoin punaisen savipohjan, mikä laitetaan aitokullankin alle. Jälki on tasaista ja sileää, kun pohjatyöt on tehty hyvin. Soita ja varmista ennen tuloa. Kohokohdat on hopeoitu ja sen alla on mustasavi. Konservaattori tekee harvoin kuitenkaan koko kehyspinnan kultausta, kuten nyt. Konservaattori levittää liiman päälle lehtiä vuorotellen. AARREAITTA 1VI Oskelantie 1, 00320 Helsinki (Etelä-Haaga) Antiikki ja taide . – Laitoin kehykseen juuri liimaa, joten se on valmis kultapäällystykseen. – Keski- ja Etelä-Euroopassa pidetään punaisen lämpimästä sävystä, kun taas Suomessa suosiossa on kylmempi vihertävä. Muulloin sop. Vasemmalla juuri kullattu kehyksen osa, oikealla kultauksen jälkeen patinoitu lopputulos. Kulmakoristeet on valettu muotilla ja nyt kehys odottaa kultaista pinnoitetta messingistä. Taidekehyksen kultausta Työpöydällä on kuitenkin nyt suhteellisen uusi, suuri, puinen kehys, noin 1930-luvulta. – Peili on kovasti hapettunut ja kulunut, mutta sitä ei saa missään nimessä kullata uudelleen. Hieman repeytyneet kohdat paikataan ylimääräisellä lehden palasella. Messinkilehti on neljä kertaa isompi kuin kultalehti sekä kultalehteä vahvempi. – Jos pohjatyö on tehty hyvin ja hiominen tapahtuu oikeaan aikaan, kultapinta kestää sen hyvin
– Maestrot kertoivat, että emme pysty niitä konservoimaan tai restauroimaan, ellemme ensin opi sitä, miten ne on tehty 1500-luvulla. Kun erikoistumisjakso koitti, minulle oli selvää, että haluan tehdä kultauksia. Ohuen ohut kultalevy on noin 0,0001 mm:n paksuinen. Sitäkään en olisi hallinnut, ellen olisi jo ollut puuseppä ja koristemaalari. Aitokullan kanssa työskentely on hidasta ja siksi arvokasta. Värit ovat maavärejä ja siveltimet on tehty muun muassa näädän karvoista. Hän sai oppia vanhoilta kultaajamestareilta kolme vuotta ja valmistui vuonna 1993. Pohjakoulutus hänellä oli jo ennen Italiaan menoaan hyvä. Kerrotaan, että Kiinan keisari aikoinaan vaati joka aamu palvelijaa tuomaan aamupalan, joka sisälsi kultalehden, Suvi von Essen kertoo. Näin ollen esineitä piti oppia ensin tekemään. . Työskentelyn lomassa nautimme espressoa ja pientä italialaista välipalaa. Kultauksen perusasiat opin työskennellessäni noin 12 vuotta kehystämössä, Oy A.V Silvennoinen Ab:ssä. Antiikki ja taide Vanhojen aarteiden tottunut käsittelijä opiskeli konservaattoriksi aikoinaan Italiassa, Firenzessä. Hyllyllä on purkkeja, joissa on luonnonmukaisia aineita, kuten jänisliimaa, liitua ja sellakkaa, alkoholiin sekoitettua pihkaa. Kursseilla käytetään lyöntimetallia ja aitoa lehtikultaa. 70 . Haituvaiset kultalehdet Erittäin ohuet kultalehdet ovat 23,5 karaatin kultaa, ne kelpaavat jopa syötäväksi. Nekin ovat luonnonaineita. – Käytän lähes yksinomaan luonnon aineita: sellaisia, joita on käytetty ainakin tuhat vuotta. Niistä tehdään ensin tällaisia hiutaleita, mutta ne sulavat alkoholiin Esimerkiksi Stradivarius-jousisoittimet lakattiin tällaisella lakalla, konservaattori esittelee. Siksi sain myös Kulttuurirahaston apurahan, jonka turvin pääsin saamaan lisäoppia Firenzeen juuri puukonservoinnista, Suvi von Essen selvittää. Vuosien koulutus ja harjoittelu: Puusepän, kehystyksen, konservoinnin koristemaalauksen ja kultauksen oppia Työvaiheet tarvitsevat liimaa, lakkaa ja värejä. Italiassa konservoitiin paljon kirkkoveistoksia ja vanhoja kynttilänjalkoja, jotka työstettiin vanhojen italialaisten mallien mukaan. Käsien kosteus vaikeuttaa myös messingin kanssa työskentelyä. – Lukion jälkeen opiskelin rakennuspiirtäjäksi, sitten puusepäksi ja vielä koristemaalariksi. Aiemmat ryhmät ovat olleet esim. polttariseurue, merkkipäiväjuhlan viettäjät, taiteen harrastajat, alan opiskelijat ja niin edelleen. Mahdollisuuksien mukaan hän järjestää kiinnostuneille kursseja kultauksen alkeista. Italiassa olisi ollut vaikeaa työllistyä, joten Suvi von Essen halusi palata Suomeen. Kultaaja kultasi 24 karaatin lehtikullalla Tanja Sipilän betoniveistoksen ”Gränser”, joka sijaitsee Arcadaoppilaitoksessa Helsingin Arabianrannassa. Kokemus oli ainutlaatuinen, sillä se oli ensimmäinen kerta kun von Essen kultasi betonia. Kultaustyön suorittivat kultaajamestari Harri Virtanen ja kultaajamestari Raimo Snellman työryhmineen. Käsien pitää olla kuivat, sillä kosteisiin käsiin lehti tarttuu kiinni ja repeää. Konservaattori esittelee myös työvälineitä, joita tarvitaan myös aitokultauksessa. Työ maksaakin enemmän kuin itse kulta, joka on erittäin riittoisaa. Konservointiin valmistuksesta alkaen Erikoiskoulutukseen piti aiemmin lähteä ulkomaille: – Minun nuoruudessani ei ollut yksittäistä koulua, jossa kaikki taidot oppisi, joten opiskelin järjestelmällisesti askel askeleelta eri tahoilla. Kultausta oppimaan Kesällä 2004 Suvi von Essen sai valmiiksi erilaisen projektin. – Kerron samalla muun muassa alani perinteistä ja historiasta sekä eri tekniikoista Pohjolassa, Venäjällä ja Etelä-Euroopassa. Nykyisin alaa voi opiskella Ammattikorkeakoulu Metropoliassa, Vantaalla. – Lakka on sellakkaa, joka on käytännössä puista ja puunrungoilta kerättyä pihkaa. – Riittoisuudesta kertoo sekin, että esimerkiksi Uspenskin katedraalin kupolien päällystykseen kului vain 200 grammaa kultaa, Suvi von Essen sanoo. Hänen erikoisalaansa ovat rokokoo- ja kustavilaispeilit: – Tärkeintä on pyrkiä säilyttämään esineen rakenne, pintakäsittely ja historialliset kerrostumat mahdollisimman alkuperäisinä, hän sanoo.. – Lehtikultaa käytetään jopa joissain alkoholijuomissa, joiden pinnalla kelluu kultahippuja. Se ei maistu miltään ja häviää suusta saman tien. Pienikin kosketus saa sen häviämään olemattomiin. Jokainen kurssilainen saa parin päivän aikana kullata tai hopeoida kaksi (valokuva)kehystä. – Lehtikullan käyttäytyminen riippuu myös ilman kosteudesta. Toimittaja saakin suuhunsa pienen palan lehtikultaa. Esimerkiksi jänisliima on keitetty jäniksen luista ja nahoista. Hyllyllä on purkkeja, joissa on esimerkiksi liitujauhoja, pronssijauhoja, lakkoja ja liima-aineita. Konservaattorin tarvikkeita Työvaiheet tarvitsevat liimaa, lakkaa ja värejä. Suvi von Essenin työkohteita ovat taulujen ja peilien kehykset, kullatut konsolipöydät ja pendyylit, ikonikehykset, puuveistokset ja papiermâchekattokruunut. Von Essen on opettanut kultausta muun muassa Kouvolan muotoiluinstituutissa sekä Forssan ammatti-instituutin Tammelan käsi-j a taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1997 ja 2002. Riisinjyvän kokoisesta kultahipusta saa neliömetrin lehtikultaa tai kilometrin verran lankaa. Ilman kosteus tai liika kuivuus saattavat vaikeuttaa ja hidastaa lehtikultausta. Kurssi sopii kaikille taiteesta ja käsityöstä kiinnostuneille
. Suurin osa ulkomaisten tunnettujen taiteilijoiden teoksista on jo myyty tai niitä tarjotaan ostovoimaisimpien maiden keräilijäjoukolle. Logiikkaakaan kiireisessä kaupanteossa ei oikein ole: Olisi kovin taitamatonta bisnestä tarjota hienoa teosta alehintaan. – Kuitissa tulee olla mainittuna tekijä, aihe, signeeraus, ajoitus, koko, materiaali ja muut teoksen tunnistamiseen tarvittavat yksityiskohdat sekä kauppahinta, Peltomaa vinkkaa vaatimaan. Tai: Mahtaako kilpailijoita oikeasti olla olemassakaan, jos teos ei ole laadukas tai edes aito. Vasemmalla serigrafia ”Jean et Thérèse”, oikealla serigrafia ”Afrodite”. – Olisi hauskaa jännittää, ehdinkö omana elinaikanani nähdä uusien ”Picassojen” löytyvän omasta kokoelmastani. Silloin, kuten muutenkin taidekauppaa tehdessään, pitää edetä rauhallisen harkiten, taustat ja asiat selvittäen. – Taidemarkkinoiden reuna-alueille saatetaan kuitenkin tieten tahtoen tarjota heikkolaatuisempia teoksia tai väärennöksiä. Edullisuus ja kiire hälytysmerkkejä Antiikki ja taide . Hän tietää senkin, ettei taidetta kodin koristukseksi ostavan tavallisen ihmisen voi odottaa siihen kykenevän. Tuija Peltomaa kehottaa myös pelaamaan jokerilla eli ostamaan itseä miellyttävää taidetta suoraan taiteilijalta itseltään. – Hankaluutensa on vanhoissa, alunperin signeeraamattomiksi jääneissä töissä, joihin on vilppimielessä myöhemmin merkitty jonkin toisen, hyvin myyvän taiteilijan nimi tai jos tekijää ei ole tunnistettu oikein, jälkikäteen lisätty nimi on mennyt pieleen, koska se on kirjoitettu väärän tulkinnan pohjalta, Peltomaa opastaa. – Hälytyskellojen on syytä soida, jos teosta tarjotaan poikkeuksellisen edullisesti, harkinta-aikaa annetaan vähän tai ostajakandidaattia hoputetaan. TEKSTI JA KUVA: MIRA PIISPA O n väitetty, että jopa viidesosa liikkeellä olevasta vanhasta taiteesta olisi väärennettyä tai ainakin väärin identifioitua. – Olipa luku täsmälleen oikein tai yläkanttiin, väärennökset syövät taidekaupan uskottavuutta, murentavat luottamusta alan ammattilaisiin ja kaivavat maata taiteenkeräilyn jaloimman motiivin eli kulttuurin vaalimisen jalkojen alta, taidehistorioitsija Tuija Peltomaa toteaa. Todennäköistä olisi, että löydöt jäisivät vasta seu- Mahdollisten myöhempien jäljitystöiden edesauttamiseksi on syytä pyytää ostosta kuitti, joka kertoo, mitä olet ostanut, mihin hintaan ja keneltä. Reuna-alueille tarjontaa Hatarammalla pohjalla tavallinen taiteen ostaja tai keräilijä on ulkomaisen taiteen kohdalla. Siksi luotettavat ja kansainvälisesti arvostetut asiantuntijakontaktit ovat ulkomaisella taiteella kauppaa käyville kultaakin kalliimpia, Tuija Peltomaa sanoo. Lisätietoa: Tuija Peltomaa: Mikä arvoksi antiikille, taiteelle ja vanhoille esineille, 2013.. Miksi näin. Ostajan kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa, olla maltillinen tai ostaa nykytaiteilijoilta. Niiden tunnistamiseen ei välttämättä löydy yhtä helposti asiantuntijaa täältä, kuten taidekaupan suurista keskuksista. Suurimman väärennösvaaran Peltomaa näkee kohtuuhintaisissa teoksissa ja pienemmissä mestareissa. – Ainakin se on varmaa, että aiemmin tuntemattoman Schjerfbeckin tupsahtaminen markkinoille Suomessa olisi kiehtova tarina, mutta kovin epätodennäköistä, Tuija Peltomaa toteaa. – Väärentäjä saattaa jopa tietää, että kokenut silmä olisi huomannut yksityiskohtien, materiaalien, sivellintyöskentelyn tai väriskaalan yhteensopimattomuuden. Kun teos on aito, pyydetty hinta korkea ja myyjä tavoitettavissa pysyvästä toimipaikastaan, aikaa on kyllä sekä harkintaan että jopa keskusteluun taiteilijaan perehtyneen asiantuntijan kanssa, Tuija Peltomaa vakuuttaa. 71. Teosten liikkeitä, omistajia ja nykyisiä sijaintipaikkoja ei tunneta riittävästi. Vaanivatko huijaamisen niksit osaavat nikkarit täälläkin. Suoraan taiteilijalta Kuittiin kaikki tiedot Ostaja tarvitsee päätöksensä tueksi uskottavia ja perusteltavissa olevia lähteitä mieluummin kuin tarinoita – niihin päätöstään ei pidä perustaa. raavan sukupolven iloksi tai niitä ei ilmaantuisi lainkaan, mutta olisipahan teoksista riittänyt elämäniloa pitkäsi aikaa! Kohtuuhintaisissa vaara Muussa elämässä voidaan kokea kiireen tuntua, mutta se ei kuulu taiteen hankintaan. Sellaista tosin sattuu, että tuntemattomampien taiteilijoiden kaikkea tekemää taidetta ei ole tutkittu ja luetteloitu. Kuutti Lavonen piti kesällä näyttelyä muun muassa Vanhassa Raumassa, sisustusarkkitehti Reine Leinon työhuoneella, Auleenin talossa. Taidekauppa Taideväärennösten riski piilee tuntemattomissa ja kohtuuhintaisissa Tutki ja selvitä ennen ostopäätöstä Taideväärennöksiä saatetaan tarjota Suomeen ulkomaisista huippunimistä. Maallikko ei useinkaan pysty tai edes ehdi hankkia samaa tietoa ja taitoa, joka on kaiken a ja o taidekaupan asiantuntijaorganisaatioissa, Tuija Peltomaa neuvoo. Toinen vaara piilee niissä kotimaisissa taiteilijoissa, joiden tuotantoa ja teosten liikkeitä ei tunneta tarkasti. Tuntemattomampia ei luetteloitu Entä sitten kotimaassa
Täältä käsin minut on helppo tavoittaa, Eklund toteaa. Vanhasta teollisuushallista löytyy tila, jossa vanhat huonekalut saavat uuden elämän. – Asiakaskuntani on eri puolilla Suomea. TEKSTI JA KUVAT: MARJO-KAISU NIINIKOSKI H yvinkäältä on helppo matka kaikkialle, ja kaikkialta pääsee kätevästi Hyvinkäälle. Tämän on huomannut entistäjä Peter Eklund, joka on monien vaiheiden jälkeen päätynyt työskentelemään Hyvinkään Sahanmäkeen. Entisöinti Entistäjä Peter Eklund: Jokainen esine on yksilö Pilalle korjatutkin kuntoon Vanha, sininen nukensänky ja 1600-luvun barokkikaappi ovat samalla viivalla, kun entistäjä Peter Eklund paneutuu rakkaudella työhönsä. Hänelle jokainen esine on uniikki. Entistäjänä vuodesta 1987 työskennellyt Eklund esittelee verstastaan. Tulin tähän toimitilaan kolmisen vuotta sitten. Antiikki ja taide Työ tekijäänsä kiittää. Antiikkituolit, lipastot, kaapit ja pöydät odottavat omaa vuoroaan. Kuvassa Eklundin entistämä Billnäsin tuoli, joka kaipaa enää uutta verhoilua.. 72
Rakastettu sänky ja muut yksilöt Heti oven vieressä, vanhan pöydän päällä on silmiinpistävän viehättävä esine, joka ei niinkään täytä antiikin vaatimuksia, mutta on muutoin arvokas ja rakastettu. Liikkeessä tuurannut nainen kysyi kerran minua itsensä tilalle, ja rupesin tekemään silloin tällöin lauantaisin siellä pikkutuurauksia, Eklund muistelee. Ala veikin hänet mennessään. – Olen toiminut jo niin kauan alalla, että ihmiset tuntevat minut. Alan tilanne ei ole tällä hetkellä mitenkään ruusuinen, mutta minulla onneksi töitä riittää, ennen Hyvinkäätä Helsingissä työskennellyt Eklund toteaa. Puskaradio on kaikkein paras väylä saada uusia asiakkaita. Puskaradio tiedottaa Entistäjä Peter Eklund -yrityksen asiakkaat ovat yksityisiä ihmisiä. Antiikki ja taide . Hän kouluttautui Rajamäen Aikuiskoulutuskeskuksessa puusepäksi ja aloitti uuden uran. Ratkaisu osoittautui onnelliseksi, ja näin jälkikäteen tuntuu, että alanvaihto olisi pitänyt Entistäjä Peter Eklund on työskennellyt alalla vuodesta 1987. Hovimäki-sarjan lavastuksissa. 73. – Olin tuolloin kolmekymppinen. Ala vei mennessään Peter Eklundista tuli entistäjä vähän puolivahingoissa. Eklund sanoo, että jopa 70 prosenttia tämän päivän asiakkaista on vanhoja asiakkaita. – En ole joutunut satsaamaan juurikaan markkinointiin. Vai oliko se sittenkin kohta- lo, joka puuttui hänen elämäänsä ja ohjasi vanhojen huonekalujen pariin. Kokemus tässä on ehdottomasti minun etuni, ja minunkin mielestäni on vähintään uhkarohkeaa viedä huonekalu sellaisen entistäjän luokse, jota ei itse tunne tai josta ei ole kuullut aiemmin. Kävin siellä aina piipahtamassa silloin tällöin. Hän veti 15 vuotta sitten projektia, jossa entistettiin Yleisradion rekvisiittavarastoa varten 500 huonekalua, joista osaa käytettiin mm. Mukana on myös vakiasiakkaita. – Asuin aikoinaan Helsingissä talossa, jonka alakerrassa sattui olemaan antiikkikauppa. Jossain vaiheessa rupesin kuitenkin liikkeen takahuoneessa vahaamaan vanhoja huonekaluja. tehdä jo aiemmin, Tekijänoikeustoimistossa ennen työskennellyt Eklund toteaa. – En tiennyt antiikista mitään, en edes sitä, mitä rokokoo, barokki tai empire tarkoittavat. Eklundille jokainen huonekalu on yksilöllinen haaste. – Projektissa koulutin myös nuoria alalle tulevia entistäjiä, Eklund kertoo. Se on vuosikymmenien saatossa elämää ja leikkiä nähnyt lasten nukensänky, joka kaipaa korjausta. – Asiakas toi tämän minulle, koska sängyllä on pitkä historia ja paljon tunnearvoa. Kipinä oli syttynyt, ja Eklund päätti vaihtaa alaa. – Vastaani tulee hyvin monipuolisesti erilaisia huonekaluja ja esineitä, mikä tekee tästä työstäni entisestään kiinnostavamman. Kuvan pöytä ja piianpeili ovat tulleet vastikään Eklundin työstettäviksi. Sängyn laidoissa olevat pinnat ovat irronneet, ja se kaipaa muutenkin entistämistä, Eklund sanoo
– Ne ovat isoisäni perua. – Kun puhutaan vanhoista huonekaluista, asiakkaalle täytyy myös tehdä selväksi, että kun laitetaan kuntoon, laitetaan sitten kunnolla kuntoon. Jokainen on valmistettu vähän eri tavalla ja jokainen on myös kulunut tai rikkoutunut eri tavoin. – Joskus tulee eteen myös niin huonokuntoisia huonekaluja, että niitä ei kerta kaikkiaan saa enää kuntoon, vaikka haluaisikin. Ne ovat talttoja ja muita puusepän apuvälineitä, jotka ovat peräisin 1900-luvun alusta. Valmistus ja kuluminen erilaisia Mikä antiikkihuonekalujen ja vanhojen huonekalujen kanssa työskentelyssä sitten viehättää entistäjää. Paras lopputulos syntyy siten, että entistäjä ja asiakas ovat molemmat tietoisia siitä, mitä huonekalulle on syytä tehdä ja mitä kenties ei. – Minulla on aina monta työtä päällekkäin. Ei olisikaan mitään järkeä esimerkiksi jättää liimauksia aamun työksi, vaan tehdä se päivän päätteeksi ja jättää yön yli kuivumaan. – Yritän parhaani mukaan saada pilalle korjatut huonekalut kuntoon. Meillä on tämä homma kulkenut suvussa, tosin oman isäni kohdalla se hyppäsi yli, Eklund kertoilee. Vanhat, rakkaat työkalut ovat aktiivisessa käytössä. Ja kun asiakas näkee itselle tärkeän huonekalun uusissa kuosissa. Hän työskenteli aikoinaan merillä laivojen puuseppänä. Myös isoisä työskenteli aikoinaan puuseppänä. Erinomaiset isoisän perintötyökalut Eklund esittelee verstaansa hyllyssä olevia vanhoja työkaluja. Antiikki ja taide Eklund tekee yksityisyrittäjän pitkää päivää. – Ensin asiakas joutuu maksamaan ensimmäiselle entistäjälle työstä, jonka tämä on pilannut. Hän aloittaa työnsä puoli seitsemältä aamulla ja jatkaa niin pitkään, kun on kulloinkin tarvetta. Valmistumisen riemua Kaikkein parasta entistäjän työssä on Eklundin mukaan se, kun itse työ tulee valmiiksi. Jos jalat laitetaan tällaisenaan, on vaarana, että kaappi ei pysy pystyssä. – Rakastan vanhoja huonekaluja, Eklund tiivistää. Nämä pysyvät teroituksen jälkeen pidempään terävinä, jopa niin terävinä, että ne pitää aina käytön jälkeen suojata. Eklund vastaa sanomalla, että on mielenkiintoista havaita, että yksikään huonekalu ei ole samanlainen kuin toinen. Asiakkaat määräävät työtahdin, koska haluan ehdottomasti aina pitää kiinni heidän kanssaan sovituista aikatauluista. – Se on aina upea hetki, kun asiakas tulee noutamaan valmista työtä. Viinipullon korkit käyvät siihen erinomaisesti. – Usein asiakkaan kanssa käydään keskustelua pitkin entistämistyön kulkua. – En työskentele kellon kanssa, vaan pyrin jokainen työpäivä saattamaan työt siihen malliin, että siitä on hyvä jatkaa seuraavana päivänä. Kuvan puusepän työkalut ovat Eklundin isoisän peruja. Virheiden korjaamista Eklundin luokse tuodaankin myös huonekaluja, jotka on korjattu virheellisesti. – Kaappi on umpipuuta ja tosi raskas. Sitten hän joutuu maksamaan työstä vielä uudelleen minulle. – Vaikka minulle tuotaisiin tusina vanhoja, samaan sarjaan kuuluvia tuoleja, niistä jokainen on yksilö. – Näiden vanhojen työkalujen terä on valmistettu huomattavasti paremmasta materiaalista kuin nykyterät. Se on Eklundin mielestä asiakasta kohtaan ikävää. Keskustelua asiakkaan kanssa Eklund korostaa aina työssään asiakkaan kanssa käytävää kommunikaatiota. 74 . Ensin hän ei meinaa löytää omaansa muiden huonekalujen joukosta, mutta sitten kun hän huomaa sen, hän saattaa huudahtaa, että noinko hieno siitä tuli! – Se palkitsee minua suuresti. Barokkijalat ja kädenjälki Tällä hetkellä Eklundin verstaan vanhin huonekalu on iso ja raskas puinen kaappi, joka on lähtöisin 1600-luvulta. Jotkut vanhat huonekalut ovat niin hauraita, että niitä ei voi korjata joka vuosi uudelleen ja uudelleen, Eklund toteaa. Kaappiin kuuluvat puiset, barokkihenkiset, pyöreät jalat vaativat korjaamista. Asiakas voi myös halutessaan käydä seuraamassa työn etenemistä täällä verstaallani paikan päällä. Ratkaisin
Lahden Antiikki- ja Keräilymessut Jokimaan ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti. KERÄILYKUUME ANTIIKKI- JA KERÄILYTAPAHTUMAT 27.-28.9. 75. – Se oli minulle hyvää asiakaspalautetta, Peter Eklund toteaa. . vanhaa ja nostalgista. Boman on vähemmän tunnettu nykyaikana, vaikka he valmistivat todella upeita huonekaluja, joita löytyy tänä päivänä esimerkiksi Presidentinlinnasta, Eklund kertoo. Eklundin luova ammattilaisen kädenjälki on opittu jo tunnistamaan Suomes- sa. – Seurue istui pöydän ääressä, jonka olin entistänyt. Sattumoisin paikalla oli myös toinen asiakkaani, joka sipaisi pöydän pin- Vanhat raamit ja kullatut kehykset ovat kauniita esineitä jo itsessään. Katso muut tulevat tapahtumat WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 Antiikki ja taide . Lauantai ja sunnuntai kello 10 - 16 Antiikkia, designia, keräilyä, vintagea, retroa, ym. Vanhassa vara parempi. Eklundin verstaalta löytyy kattava kokoelma vanhoja kaappien ja lipastojen avaimia, joita käytetään asiakkaiden huonekalujen entistämistyössä. ongelman siten, että sahaan jaloista puolet pois, jolloin ne ovat tukevammat, mutta niihin jää vielä tuon aikakauden tunnusomainen pyöreä muoto, Eklund kuvaa. Kun vastaus oli myönteinen, hän kertoi, että heidän pöytänsä oli entistetty samalla tavalla. – Meillä on nykyisin IKEAn katalogit, mutta 1870 perustetulla Bomanin tehtaalla oli oma kataloginsa jo kauan ennen. taa ja kysyi isäntäväeltä, onko tämä Eklundin tekemä. Hän kertoo tarinan eräiltä kutsuilta, joissa Eklundin työ oli paljastunut seurueelle
Puhdistuskokeita 1800-luvun arkkuun. Antiikki ja taide. 76
– Fenix aloitti toimintansa vuonna 2011. – Pidän työstä, jossa näkee oman työnsä jäljen välittömästi. Antiikki ja taide . Entisöinti, maalaus ja erityisesti huonekalujen kunnostus on siis ollut oikeaan osuva uravalinta. – Jokainen huonekalu on yksilö, joka kertoo omaa tarinaansa. Yrittäjä Annu Pekala-Heikkilä haluaa työssään säilyttää huonekalujen alkuperäisen arvokkuuden ja luonteen. Oikein hoidettuna ja kunnostettuna esine jatkaa elinkaartansa aina seuraaville sukupolville. Erikois- ja remonttimaalauksia ovat ootraus, ootraus- ja marmorointimaalaukset, koristemaalaukset sekä efektija illuusiomaalaukset. Minua ovat aina kiehtoneet myös historia, entisajan elämä ja vanhat esineet, hän sanoo. Historia paljastaa itsensä usein monien maalikerrosten alta. Fenixin huonekalurestaurointi sisältää useimmiten pintakäsittelyn, verhoilun ja puukorjaukset. Yritys tekee myös remontti- ja erikoismaalaustöitä sekä tapetointeja ympäri Kymenlaaksoa aina pääkaupunkiseudulle asti. Entisöinti Restaurointipaja Fenix restauroi ja entisöi VANHAN HENKI ESIIN Restaurointipaja Fenixin yrittäjä Annu PekalaHeikkilä haluaa säilyttää vanhojen huonekalujen hengen. Se tuo mukanaan palan historiaa, patinan ja käytöstä kertovien kulumiensa avulla, hän perustelee. Väritutkimukset selvittävät puolestaan vanhan rakennuksen historian. 77. Palveluihin kuuluvat myös sisustusmaalaukset ja remonttimaalaukset tasoite- ja tapettitöineen. Annu Pekala-Heikkilä on aina pitänyt kuvataiteesta ja maalaamisesta. Aliurakointia teen joillekin rakennus- ja entisöintiyrityksille. Työskentelen pääasiassa yksin, mutta keikkatyöläisiä ja yhteistyökumppaneita on mukana kohteesta riippuen. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: ANNU PEKALA-HEIKKILÄ R estaurointipaja Fenix Ky restauroi ja entisöi huonekaluja ja esineitä Kouvolan Elimäellä, Mettälän kylässä. Historia kiehtoo Annu Pekala-Heikkilä on valmistunut Turun ammattiopistosäätiöltä maalariksi (pintakäsittelyalan perustutkinto, 2006) sekä Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta huonekalurestauroinnin artenomiksi (2010)
Jos maalikerrosta puuttuu, sitä retusoidaan. Tyypillinen kohde on 1930–40-luvulta peräisin oleva tai kertaustyylinen kaluste, jonka asiakas haluaa kunnostettavan. Alkuperäisyys kannattaa Asiakas vaikuttaa toiveillaan työn lopputulokseen. ” Joskus pinnan käsittely on vaativampaa, ootrausta. – Teen huonekaluihin jonkin verran ootrauksia, mutta yleensä kuitenkin työ on enemmän vanhojen ootrausten retusointia. – Alkuperäisen kerroksen vanha öljymaalipinta pystytään usein elvyttämään. Vanhoissa, maalatuissa huonekaluissa on tavallisesti monta maalikerrosta. Antiikki ja taide. Pe- kala-Heikkilä pyrkii useimmiten paljastamaan alkuperäisen kerroksen. Ylipäänsä pintakäsittelyyn liittyvä restaurointi on minulle hyvin mielekästä ja kiinnostavaa. Silloin tarvitaan paikalle maalaus-, tasoite- ja tapettitaitajaa. Lipastot, senkit, tuolit ja pöydät saavat entisöidyn ilmeen. Puunmukailumaalaukset sopivat myös veneisiin ja julkisiin tiloihin. Tällöin pystyn jäljittämään myös käytetyt lakat ja muut sideaineet. – Eräs piristävä keino on tehdä seinille koriste- ja illuusiomaalauksia arjen iloksi. Näin maalaten puun syyt ja muut kuviot tulevat näkyviin. Monella asiakkaalla saattaa olla kuitenkin restauroinnin kannalta epäedullisia toiveita. – Niitä tarkastellessa on mukava selvitellä alkuperäisiä materiaaleja ja sävyjä. ” Eräs piristävä keino on tehdä seinille koriste- ja illuusiomaalauksia arjen iloksi. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi huonekalun tai oven pintakäsittelyä maalaamalla siten, että se muistuttaa puupintaa. Maalatut huonekalut suosikkeja Mieluisa osa-alue Pekala-Heikkilän työssä ovat maalattujen, vanhojen huonekalujen kunnostus. – Toisinaan asiakas kaipaa kotiinsa jotakin uniikkia ja erikoista – kenties kertomaan asukkinsa persoonallisuudesta. Ootraus eli puunmukailumaalaus oli tyypillistä talonpoikaishuonekalujen valmistuksessa, kun haluttiin männystä valmistetun huonekalun näyttävän tammelta tai muulta jalopuulta. 78 . Niistä tulee siistin näköisiä, mutta silti on vältettävä liiallista restaurointia. Ootraus on suurta taitoa vaativaa käsityötä. Maalinpoisto työlästä Maalikerrosten poistaminen on työlästä ja aikaa vievää, mutta entisöijästä hyvin kiehtovaa. Fenix oli mukana myös kartanon kattojen liimamaalauksessa, lattioiden maalauksessa ja vanhojen tapettien retusoinnissa. Itse haluan säilyttää mahdollisimman pitkälle esineen alkuperäisen hengen. – Yleensä lakkakerroksen joutuu poistamaan ja lakkaamaan uudelleen. Gamla Mariebergin kartanon sisäovet on maalattu öljymaalein alkuperäisen sävyn mukaan. – Yrittäjänä saa tehdä monipuolisesti alan tehtäviä ja pidänkin itseäni restauroinnin sekatyöläisenä. Ootrauksesta erikoismaalauksiin Pormestarintuoli ennen ja jälkeen verhoilun. Huonekalujen lisäksi koti saattaa kaivata muutenkin ulkoasun uudistusta ja remontointia. 30–40-luvun senkeissä on käytetty ajalle tyypillistä nitroselluloosalakkaa, joka kuluu ajan saatossa. Erikoismaalausten tekeminen on mielekästä ja toivoisin voivani tehdä niitä enemmänkin. – Usein kysyn asiakkaalta taustatietoja, mutta huonekaluista näkee helposti, miltä ajalta ne ovat. Käsinojat ovat myös viilutettu uudelleen
Kanteen on kiinnitetty uusi nahkapäällyste ja vetimet on vaihdettu tyyliin sopiviksi. Verstasapulaisena toimii bostoninterrieri Valma. – Parasta on aina nähdä esine, jolloin voi tunnustelemalla ja tarkkailemalla antaa tarkimman hinta-arvion. Gamla Marieberg -kartanossa entisöitiin kaikki lattiasta kattoon vanhan tavan mukaan. – Selvitin asiakkaalle, että pöydästä tulisi kaunis pelkästään lakkaamalla, minkä hän itsekin huomasi. Yleensä tutkimuksia tehdään siksi, että kohde halutaan restauroida tietylle aikakaudelle. – Sain esimerkiksi 60-luvun kuluneen, lakkapetsatun tiikkipöydän maalattavaksi. Valkeaa maalikerrosta on erittäin haasteellista enää myöhemmin poistaa. Kyseisen pöydän jatkolevystä näkyi sen alkuperäinen pinta. – Mikäli olisin maalannut pöydän valkoiseksi, se olisi menettänyt sekä rahallisen että historiallisen arvonsa. Hinta-arvio kohteen mukaan Kaikille vanhoille esineille voi yleensä tehdä jotain, mutta työ on aina taloudellinen investointi, joten kunnostuksen tarkoituksenmukaisuus on hyvä selvittää. Annu Pekala-Heikkilä nauttii vanhan tavaran parissa työskentelystä. Verstaalle verhoiltavaksi tulleita nojatuoleja. Näitä hän on tehnyt esimerkiksi Rakennusentisöintiliike Ukri Oy:lle. Evakko-arkku puhdistettiin ja maalipinta suojattiin. Antiikki ja taide . Kohde oli erityisen mielenkiintoinen. Näin selvitetään materiaalit, värit ja aikakaudet. Pyrin myös perustelemaan asian. – Tutkimuksissa selvitetään maalikerroksia ja tehdään pieniä esille ottoja seinistä, katosta ja lattiasta. Tutkimuksia tehdään vanhoissa rakennuksissa. Tuntihinta on tarkoituksenmukainen etenkin vanhoissa kohteissa, sillä joskus niissä saattaa tulla yllätyksiä ja aikaa kuluu enemmän. Tuntihinta on tavallisesti 35 euroa + alv. . Rakennusentisöinnin mielenkiintoisuus Huonekalujen lisäksi artenomi on työskennellyt suurissa rakennusprojekteissa. Gamla Mariebergin kartanon sisäoven puhdistus huonosti kiinni olevista maalikerroksista. Annu Pekala-Heikkilää lähestytään usein henkilökohtaisesti käymällä, puhelimella tai kuvin varustetuin sähköpostein. – Tällaiseen tutkimukseen osallistuin Alvar Aallon suunnittelemassa Muuramen kirkossa, joka on tarkoitus entisöidä. Tutkimuksia vanhoista pinnoista Välytutkimukset ovat olleet restauroijalle mielenkiintoisia projekteja. Hän totesi, että voihan pöydälle laittaa vaikkapa valkoisen pöytäliinan. Asiakas halusi minun maalaavan sen valkoiseksi, mistä jouduin kieltäytymään. Toisinaan on tarpeellista antaa asiakkaalle toinenkin näkökulma. Itse teen yleensä tuntihintaisen arvion. 1800-luvun lopun kertaustyyliseen kirjoituspöytään on tehty vanhan mallin mukaisen ootrauksen rekonstruktio. – Eräs erittäin suuri entisöintityö tapahtui Lapinjärven kartanossa. Valkoisia pöytiä löytyy uutena kaupastakin. Sen tupajumien syömää pohjaa vahvistettiin ja siihen teetätettiin uudet, vanhan malliset peltisaranat hajonneen ja hävinneen tilalle. – Kohteesta riippuen voin antaa myös urakkatarjouksen laajemmasta tehtävästä. Pekala-Heikkilä teki ovien kunnostuksia ja maalaustöitä sekä retusoi vanhoja tapetteja. 79
80 . Purkeille ja Sarvismuoviastioillekin on omat keräilijänsä. Antiikkiliikkeessä Kunnostettu 1940–50-luvun astiakaappi maksaisi noin 250–350 euroa kunnosta riippuen. Antiikki ja taide
Lähes virheettömän kannun hinta oli 135 euroa. 81. Yksinkertaiset talonpoikaiskalusteet ja 50–60-luvun kalusteet ovat suosittuja, Pienen Pihapuodin kauppias Sari Karstinen Jämsänkoskelta sanoo. Tänä kesänä Finelin Pehtoori-kannut perkolaattorilla tai ilman ovat tänä kesänä menneet Pienen Pihapuodin messuosastoilta heti. Nostalgiaa nykyostajalle ja kalusteissa pientä siroa FINEL ON NYT POP Huonekaluja paremmin antiikin ja vanhan tavaran kaupassa myy pientavara ja lasi. Sirous, yksinkertaisuus ja 50-luku menevät vielä huonekaluissa. – Kyllä huonekalujakin ostetaan, mutta niiden pitää olla mielellään pienehköjä, siroja ja pelkistettyjä. Antiikki ja taide . Karstinen kiertää myös jonkin verran antiikkitapahtumissa, ja asiakaskuntaa hänellä on ympäri Suomea. Valtavia laitoksia tai toisaalta koristeellisia ei osteta. Kuparipannuja taas ei kysytä juuri lainkaan lukuunottamatta kulhoja ja vateja, joihin tehdään joulukukka-asetelmia. TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: SARI KARSTINEN N yt ei ole huonekaluantiikin aika – tai ehkä tulevaisuuden
Vanhemmista astiastoista suosiossa ovat erityisesti Fasaani, Maisema ja Kesäkukka-sarjat, vaikka Arabian kuppien kysyntä ja hinnat ovatkin yleisesti laskeneet. Sari Karstinen testaa tavallisesti valaisimet. Sari Karstinen veikkaa 1950-70-lukuja: – Niitä löytää vanhan tavaran liikkeistä kohtuuhinnalla. Huonekaluissa Pienen Pihapuodin rajana on, ettei lastulevyisiä huonekaluja ole myynnissä, vaan aidosti vanhoja. Värejä maun mukaan Suuret huonekalut eivät mene kaupaksi, mutta Pienestä Pihapuodista kysytään silti usein erilaisia tuoleja. Pehtoori-pannut menivät samalla, kun laitoin niitä esille kesän antiikkimessuilla, Karstinen ihmettelee. Barokkikristallikruunuja nuorille Valaisimet ja Arabian astiat ovat Pienen Pihapuodin suosikkivalikoimaa. Hekin kysyvät oikein vanhoja, esimerkiksi barokkikristallikruunuja. Karstinen myöntää, että kalusteen löytää helpommin huonekalukaupasta tai netistä, vanhempia kalusteita pitää etsiä ja niiden huono puoli on hirvittävä paino ja suuri koko. ?. – Todella pitkään on ollut suosiossa valkoinen sisustaminen myös huonekaluissa, mutta onneksi nyt jo aletaan kyselemään muitakin värejä. Finel viedään käsistä Nykypäivän nostalgia ja vintage myyvät ennen muuta pientavarassa, mutta Pienen Pihapuodin valikoimakin painottuu uudemmassa tavarassa astioihin ja valaisimiin, sillä liike on tiloiltaan melko pieni. messureitti vei Vääksyyn, Jyväskylään, Lohjalle, Hauholle ja Aitooseen. Countryhenkisillä sisustuslehdillä on kuitenkin suuri vaikutus kysyntään, Sari Karstinen tietää. Emaliastioiden ohella viime aikoina on kysytty erikoisempia, harvinaisempia Arabian maitokannuja. Voisiko Ikea-aikanakin jostain syntyä tulevaisuuden antiikkia. Ehkä juuri siksi kevyempi 5070 vuoden takainen tyyli on suosiossa. Ostettavan tavaran pitää olla omaan sisustukseen sopivaa. Nettipäivitykseen ei ehdi liittää edes kuvatekstiä, kun kuva jo herättää kysyjän. Arabian astioista erikoisemmat maitokannut ovat kestosuosikkeja todennäköisesti ympäri Suomen. Finelin 1960-70-luvun pannut ja muutkin värikkäät emaliastiat ovat keräilijöiden suosiossa. Raaputtaminen ja maalaaminen ei kuitenkaan ole kovin kannattavaa, sillä kun jätän puupinnalle, minulta kysytäänkin vaalean sävyistä tai päinvastoin. Jämsänkoskella on aina myös talonpoikaistyylisiä kalusteita, koska ne ovat kauppiaan omiakin suosikkeja. – Erittäin suosittuja ovat nyt Finelin värikkäät emaliastiat ja saman ajan 1970-luvun värikkäät tekstiilit. 82 . Osa ostetaan käyttöön, osa vain vitriiniin. Yleensä kattopistokeliitäntä pitää vaihtaa ja tietysti kuluneet liitännät, mutta usein ne on jo uusittu myyntiin tullessa. Itseltäni on nuoren ensikotiin ostettu esimerkiksi keittiön pinnatuoleja ja lasiovellisia kirjakaappeja. Sari Karstinen ei ole entisöijä, mutta jotain hän saattaa huonekalulle tehdä: – Jos vaikka piirongissa on hyvin monta eri väriä, raaputan maalikerroksia pois ja etsin alkuperäisväriä; usein jätän puupinnalle, joskus maalaan ja petsaan. Antiikki ja taide Suurin osa Pienen Pihapuodin asiakaskunnasta on 30–50-vuotiaita. Toikan linnut ja uudemmat kupit suosioon Lasitavaran keräilijät ovat kaikkialla liikkeellä: – Uutena juttuna itselleni ovat tulleet Oiva Toikan linnut, joita keräillään. Astioissa huomaa sen, että nyt kysellään enemmän Arabian 70-luvun värikkäitä ja isokuvioisia kuppeja ja -lautasia kuin aiemmin, mutta silti ikisuosikit Fasaani, Kesäkukka ja Maisema pitävät pintansa, Karstinen kertoo. Tulevaisuuden antiikkia
50-luvun vitriinikaappi maksoi 160 euroa. Kalusteissa Pieni Pihapuoti keskittyy uudemman 50-60-luvun rinnalla jugend- ja talonpoikaiskalusteisiin. Oiva Toikan lintuja myytiin useita tämän kesän messuilla Jyväskylässä, Lohjalla ja Hauholla. 83. 1930-luvun peilipöytä maksaa 245 euroa, Kesäaikaan menee mökeille pesusettejä. Taidelasi ja muukin lasitavara ovat Pienen Pihapuodin kysytyimpiä aarteita. Lasit ja Arabian uudemmat astiastot ovat myös kysyttyjä. Antiikki ja taide . Lasitavarasta etsitään signeerattua lasia ja erityisesti Festivokynttilänjalasta 5- ja 7 -sarjoja, jotka ovat harvinaisempia. Signeeratusta saa maksaa Pienessä Pihapuodissa hieman enemmän kuin signeerattomasta. Nyt menee erityisesti 60-luvun nojatuoleja ja lasivitriinikaappeja
Antiikkiliikkeessä Aitan Aarteet Jokelassa KAUPPA, JOSSA TAVAROILLA ON SIELU Kovasti rakastetun näköinen puuhevonen jaksaa ilahduttaa vielä, vaikka iän myötä sen pinta on rapistunut ja korvat jääneet matkan varrelle. 84 . Antiikki ja taide
Aitan Aarteiden ovesta kun astuu sisään, humpsahtaa ihan toiseen maailmaan. TEKSTI JA KUVAT: MARJO-KAISU NIINIKOSKI T uusulanJokelanraitilla vastaan tulee hurmaava vanhojen tavaroiden ja antiikin osto- ja myyntiliike, joka on nimensä mukaisesti löytöjen aarreaitta. – Kaikki lähti siitä, kun rakastuin mieheen, joka oli korviaan myöten omistautunut vanhojen kirjojen maailmaan. Kuittia kone ei kuitenkaan anna, vaan se täytyy Mervin kirjoittaa käsin. Viikon kuluttua herra kuitenkin soitti ja kertoi tulleensa rouvansa kanssa siihen tulokseen, että kyllä se kassakone meille pitää myydä. 85. Aitan Aarteita penkoessa voi löytää vaikkapa Päivälehden vuosikertoja, heinäseipäistä tuunattuja tikapuita, korvansa menettäneen puuhevosen, Arabian kuppeja, Ericssonin 1800-luvun lopun luurankomallisen puhelimen. Mervi ja Olli ovat Jokelassa muutenkin tuttu näky, sillä he myös omistavat kiinteistön, jossa kauppaa pidetään. Mieheni Olli Salonen vieraili kerran heidän kaupassaan ja kertoi, että on vaimonsa kanssa perustamassa vanhojen tavaroiden kauppaa, johon tarvittaisiin asiaan kuuluva kassakone, Mervi kertoo. Paikan omistaja ja hengetär Mervi Salonen seisoo hymyilevänä myyntitiskin takana ja toivottaa tervetulleeksi. Harrastuksesta ammatti Aitan Aarteet on perheyritys, joka perustettiin alun perin vuonna 2001 Sipoossa. – Asumme tuolla yläkerrassa. – Sipoon ja Porvoon välillä oli takavuosina sekatavarakauppa, jota piti iäkäs kauppiaspariskunta. Alaa pariskunta on harrastanut 30 vuotta. Vaikka olisi kuinka kenkkumainen olo aamulla töihin lähtiessä, tänne päästessäni mieli kirkastuu. – Tässä kävi niin onnellisesti, että harrastuksesta tuli työ, toteaa Mervi, jolla on koulutusta ja kokemusta myös tarjoilijan ja perushoitajan ammateista. On tosi kätevää, että minä pääsen aamuisin tänne liikkeeseen ja Olli ajaa Riihimäelle, jossa hänellä on oma kirpputori, Mervi kuvaa. Tiskiä komistaa vanha puinen kassakone, joka kilisee yli 90 vuoden kokemuksella. Ja kassakoneen, joka kilisee yli 90 vuoden kokemuksella. – Olen maailman onnekkain ihminen, sillä minulla on työpaikka, johon on aina ihana tulla. – Ensin pariskunta oli myynnin suhteen vähän kahden vaiheilla. Minä Yli 90-vuotias puinen kassakone kilisee edelleen Aitan Aarteiden tiskillä. Hyvä olo vanhoista tavaroista Aitan Aarteet on toiminut Jokelan keskustassa kymmenisen vuotta. Antiikki ja taide . Työpäivä alkaa hyvällä ololla siitä, että saan tulla vanhojen tavaroiden pariin. Kone on edelleen päivittäiskäytössä, vaikka se tuntuukin haikailevan nuoruuden ja markan aikojen perään
– Me olemme myös lähteneet antiikista enemmän ihmisten pariin. Mervi Salonen on nähnyt monenlaisia vaihteluja. Tavaraan hukkumisessa ei järkeä Merville on käynyt kuten käy useimmiten ihmisille, jotka omistautuvat vanhojen tavaroiden maailmalle. Ihmiset etsivät tavaroita, joita he voivat selkeästi soveltaa sisustuselementeiksi joko kotiin tai puutarhaan. Hänen filosofiansa mukaan vanhojen tavaroiden osto ja myynti ovat pohjimmiltaan puhdasta psykologiaa. Erityisesti talonpoikaishenkinen tavara liikkuu nyt. – Olen oppinut vuosien mittaan vaistoamaan, mikä ihmisiä kiinnostaa. – Harrastuksen alussa sitä halusi kaiken itselle, mutta enää ei ole samanlaista tarvetta pitää niitä itsellään. – Nyt halutaan tehdä esimerkiksi vanhasta tuolista kukkateline tai kaappikellosta vitriinikaappi. Ei siinä ole mitään järkeä. On edelleen paljon tavaroita, jotka liikauttavat ja suorastaan sykähdyttävät, mutta nyt riittää, kun niitä saa pitää vain hetken itsellään ”lainassa”, Mervi kuvaa. – Aina, kun joku tulee liikkeeseen ja huudahtaa, että voi miten ihana, tuo on juuri se, mitä olen hakenut, itselleni tulee tosi mukava olo. Suhde tavaraan muuttuu vuosien kokemuksen myötä. Psykologiaa ja palveluasennetta Mervi puhuu vanhoista tavaroista tunteella. – Tavaran voi myydä hyvällä mielellä eteenpäin ja iloita aidosti siitä, että joku muu tulee siitä onnelliseksi. Siinä sydän herää eloon ja tuntee tekevänsä tärkeää työtä, toteaa Aitan Aarteiden hengetär, joka uskoo, että jokaisella tavaralla on sielu. – Vain ”sylkykuppi” ja Sentraali-Santra puuttuvat, Mervi naurahtaa. Tuunaustrendi näkyy vanhojen tavaroiden myynnissä Aitan Aarteet on toiminut alalla 13 vuoden ajan. Siinä matkan varrella me rupesimme miettimään, mitä näiden harrastusten ympärille voisi alkaa rakentamaan. Uusin niistä on se, että varsinaisen antiikin ostajia liikkuu nyt vähemmän kuin vielä kolme vuotta sitten. Sitä paitsi jos olisin niin itsekäs, että pitäisin kaikesta kiinni, mehän hukkuisimme tavaraan. Mervin uskolliset ”ulkomaalaiset vierastyöläiset” tervehtivät asiakasta heti oven suussa. Tässä sitä nyt ollaan, Mervi naurahtaa. Tänä päivänä ihmiset haluavat ostaa vanhoja tavaroita, joita he itse tuunaavat ja laittavat oman makunsa mukaisesti, Mervi kuvaa. – Nyt antiikkimessuilla saattaa tulla vastaan 50-luvun esineitä tai jopa vintagea, jota myydään antiikin joukossa, Mervi kuvaa. Aitan Aarteiden kesämyynnin TOP 5: 1) Lasitavaraa, maljakoita, laseja, taidelasia 2) Valaisimia (myyty enemmän kuin koskaan aiemmin) 3) Nojatuolit ja muut tuolit 4) Arabian käyttöastiat 5) Kirjat ja sarjakuvat Ericssonin 1800-luvun lopun luurankomallinen puhelin on varsinainen aarre. Myös antiikin käsitys on alalla väljentynyt vuosien saatossa. Tämä työ on pitkälti ihmisten lukemista, ja saan tavattoman paljon iloa asiakkaiden palvelemisesta, Mervi kuvaa. taas puolestani olen ihannoinut pikkutytöstä lähtien Arabian astioita. Perinteisesti antiikkina on pidetty sadan vuoden ikäisiä tavaroita. Antiikki ja taide. 86
Arkkitehti Jarl Eklund suunnitteli sen vuorineuvos Gösta Serlachiuksen edustuskodiksi. Geometrisesti epäsäännölliseksi muotoiltu liimapuu ja julkisivun kuusilankku keventyvät lasilla ja heijastavalla peililasilla. . Niissä molemmissa vanhan ja nykytaiteen on tarkoitus olla esillä mielenkiintoisella tavalla, keskenään keskustellenkin. – Uutena tuomme entistä enemmän esille nykytaidetta yhteistyötaiteilijoiden ja kuraattoreidemme valitsemien taiteilijoiden käsistä. Hänen yhteistyötaiteilijoiksi valitsemansa valokuvaajat työskentelevät Mäntässä syksyn ajan. Syyskuussa valokuvaaja Ville Lenkkeri tarjoaa Kivettynyt metsä -nimellä uusia valokuvia. Suunnittelusta vastasivat meksikolaiset ja slovenialaiset arkkitehdit Héctor Mendoza, Boris Bezan ja Mara Partida. Museot Taidemuseo Göstan tilat moninkertaistuivat uuden paviljongin myötä Vanha ja nykytaide esille yhdessä Serlachius-säätiön vanha kartano ja uusi paviljonki Mäntässä, Pirkanmaalla, pyrkivät tuomaan arvokkaissa ja uutuuttaan hohtavissa tiloissa esille vanhan ja uuden taiteen kertomaa. Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.fi Antiikki ja taide . Kuva: Pedro Pegenaute. Kuvista kootaan näyttely ensi kesäksi. yvä taide on ollut esillä vuorineuvos Gösta Serlachiuksen edustuskodista museokäyttöön otetussa kartanossa vuodesta 1935. Uudisrakennuksesta tahdottiin selkeästi moderni, puisto- ja järvimaisemaan soveltuva, luontoa ja luonnonvaloa osittain heijastava ja hyväksi käyttävä rakennus. pitkäksi ja korkeimmillaan 17 metriseksi, lasista ja puusta rakennetuksi, osittain kolmikerroksiseksi taloksi, jossa näyttelytiloja on kolme ja ravintola taide-elämystä täydentämään. Suuren suosion saaneen arkkitehtuurikilpailun voittaja oli barcelonalainen arkkitehtitoimisto MX_SI. H Suuret, monipuoliset tilat Valtaisa, noin 5 700 neliömetrin kokoinen paviljonkirakennus levittäytyy 135 metriä Syksyn ensimmäisen teemanäyttelyn, Synti, esittelykuva on iranilaissyntyisen, Suomessa asuvan Dzamil Kamangerin, Prison Sheet, 2011, kirjonta lakanalle, 206 x 190 cm. Jyhkeyttä sisälle tuovat tumma puu ja graniitti. Museolaajennuksen ja vanhan kartanon muutostöiden kokonaiskustannukset olivat noin 20 miljoonaa euroa.Hanke toteutettiin kokonaan Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omin varoin. Peilaus suomalaiseen luontoon Uutta teemoittain Kartanon puolelta tuodaan taidetta välillä paviljonkitiloihin, mutta toisaalta tärkeä suunnittelun lähtökohta on ollut, että nyt Porilaisten marssia ja Symposiumia ei tarvitse kätkeä minnekään uusien näyttelyiden tieltä. Kuva: Pedro Pegenaute. – Teknisessä toteutuksessa Suomen oloihin on käytetty suomalaista arkkitehtitoimistoa ja insinööriosaamista, museonjohtaja Pauli Sivonen vakuuttaa. Vanha kartano on rakennettu vuonna 1935. Pyrimme kaikissa näyttelyissämme tuomaan esille kiinnostavia ja ajankohtaisia aiheita, johtaja Sivonen lupaa. Synti lupaa yhteiskunnallisempaa keskustelua, kun eri ajan käsitykset ja kuolemansynnit puhuvat kuvallisesti. Lisäksi on kokoelma-, asiakaspalvelu- ja työtiloja sekä juhlasali. 87. Tänä kesänä puistomaisessa ympäristössä, järven rannalla sijaitseva kartano on yhdistetty lasikäytävällä uuteen, moderniin osaan
Antiikkiliikkeessä Turun vanhin antiikkiliike Wanha Elias tekee kauppaa modernilla otteella MERIANTIIKIN AARREAITTA Turkulaisen pariskunnan osaavissa käsissä Wanhasta Eliaksesta on kasvanut keräiljöiden ja sisustajien luottoliike. TEKSTI JA KUVAT: HETA OKKONEN 88 . Monipuolisesti antiikkia myyvä liike sopeutuu ajan muutoksiin. Meriaiheisia tavaroita on tarjolla hyvin. Antiikki ja taide
Vaikka liikkeitä on kolme, pääosin kauppa on siirtynyt verkkoon. Löytämisen riemu ja uusiin asioihin tutustuminen kiehtoo eniten. 89. – Ihmiset lähtevät nykyisin harvemmin koluamaan liikkeitä. Antiikista innostuttuamme oli suunta selvä, Antti Kulmala kertoo. – Innostuimme molemmat antiikista opiskeluaikoina. – Pyöritämme liikkeitä kahdestaan mieheni kanssa. Liikkeistä ensimmäinen sijaitsee Turun keskustassa, Eerikinkadulla. Miehensä kanssa nuori naisyrittäjä on tuoreella otteella tuonut turkulaisen antiikkikaupan uudelle vuosituhannelle. Vuonna 1998 perustettu liike on nykyisellään Turun vanhin. Antiikki ja taide . – Tulen itse yrittäjäperheestä, joten oman yrityksen perustaminen oli itsestäänselvyys jo nuorena. Kuudentoista vuotensa aikana liike on vakiinnuttanut paikkansa sisustajien ja keräilijöiden keskuudessa. Antti Kulmala entisöi esineet yrityksen alkuaikoina itse, mutta nykyisin työ on ulkoistettu turkulaiselle yritykselle. Hanna Kulmala myöntää, että tuotteiden kuvaaminen ja päivittäminen nettisivuille vie paljon aikaa, mutta koska nykyisin suurin osa kaupasta tapahtuu verkossa, siihen kannattaa panostaa. Suuren Suomen Joutsen-laivan pienoismallin saa omakseen 590 €:n hintaan. Parikymppisenä pariskuntana Hanna ja Antti Kulmala perustivat Antiikkiliike Wanhan Eliaksen. Perinteikkyyttä ajan keinoin Pienilläkin esineillä, kuten lasisilla verkonmerkeillä, vanhalla kompassilla ja lyhdyillä voi tuoda merellisyyttä kodin tai mökin sisustukseen. Kun esineitä tullaan ostamaan liikkeestä, kaupanteko on usein jo alkanut netissä. Esineitä etsitään verkosta, koska siellä hintojen ja saatavuuden vertailu on helppoa ja säästää aikaa. Useiden liikkeiden sulkiessa ovensa Kulmalat ovat tänä vuonna avanneet Turkuun kolmannen liikkeensä, Haarakonttorin. Ennennäkemättömien tavaroiden kohtaaminen kiehtoo yhä. Kätevää hintavertailua Kaikki liikkeessä myynnissä olevat esineet löytyvät myös Wanhan Eliaksen nettisivuilta. Sisällä eteen aukeaa kaunis tavarapaljous: katosta roikkuvat värikkäät valaisimet, ja hyllyt notkuvat toinen toistaan kiehtovampia esineitä. Nuorena antiikin pariin Antiikkiliikkeen perustaminen ei ole tavanomaisin parikymppisten liikeidea. Oman harrastuksen kautta ammatiksi tulleesta antiikista on tullut arkipäivää. Ydinkeskustan kupeessa sijaitsevan Antiikkiliike Wanhan Eliaksen oven päällä kilahtaa kello. Itse opiskelin kaupallista alaa ja mieheni entisöintiä, Hanna Kulmala kertoo. Tiskin takaa pariskunnalle apua tarjoaa liikkeen omistaja Hanna Kulmala. – Nykyisin tavallisesta tavarasta ja kestosuosikeista ei erityisemmin jaksa enää innostua. H einäkuisen Turun kaduilla paahtaa helle. Sellaisia tavaroita kulkeutuu yhä Vanha, köysistä punottu veneen lepuuttaja on muuttunut vuosien saatossa hyötytavarasta kauniiksi esineeksi. Kaksi liikettä on aina auki ja kolmas tilauksesta, Hanna Kulmala kertoo. Kapeassa hyllyvälissä vastaan tulee nuori pariskunta
Sen lisäksi esimerkiksi militaria on pysyvä kiinnostuksen kohde, niin kotimaassa kuin naapurissa Venäjälläkin. Turistit kiertelevät katselemassa, ja lomalaisilla on enemmän aikaa löytöjen tekemiseen. Käytön jälki kiinnostaa Kotiaan antiikilla sisustavat ihmiset ovat kasvava asiakaskunta antiikkikaupassa. Huonekaluissa saa olla väriä ja ajan patina on vain plussaa. Harvinaisemmat, säilyneet käyttöesineet taas, kuten vanhat lentäjien ja urheilijoiden varusteet, ovat juuri ihastuksen herättäjiä: – Niissä näkyvät kovan kulutuksen jäljet, joita mielestäni ei kuulukaan entisöidä tai korjailla. Kulmaloista on hauskaa nähdä, kuinka nuorempi sukupolvi suhtautuu antiikkiin rennosti. On mukava tehdä kauppaa asiantuntevan asiakaskunnan kanssa. Hanna Kulmalaa itseään innoittavat eniten erikoiset esineet. Vanhoja esineitä ostetaan käyttöön, persoonallista käyttötavaraa ja huonekaluja osaksi elämää: – Sisustukseen haetaan yksittäisillä antiikkiesineillä persoonallisempaa otetta. Ympärivuotinen asiakaskuntamme koostuu kaikenlaisista antiikin harrastajista. Toisten kyllästyessä joku toinen samalla innostuu harrastamaan. Tämä on pieni maa, jolla on lyhyt ja suhteellisen köyhä historia. kuten talonpoikaisista tai kustavilaisista esineistä ja huonekaluista. Kaikki Wanhan Eliaksen myymät esineet hankitaan kotimaan markkinoilta. Heikko taloudellinen tilanne ja luonnollinen eläköityminen ovat hiljentäneet markkinoita. Antiikki ja taide Turku tunnettiin pitkään antiikkiliikkeiden kaupunkina, mutta hiljattain lukuisat liikkeet ovat sulkeneet ovensa. Erikoisuutena vain meriantiikki Asiakaskunta vastaa tarjontaa Wanha Elias tarjoaa antiikkia joka lähtöön, erityisen laajan meriaiheisen antiikin lisäksi muihin suuntiin ei ole erikoistuttu. Keräiltävään suuntaukseen tai aihealueeseen on perehdytty tarkasti ja esineiden hyvään laatuun ja harvinaisuuteen kiinnitetään paljon huomiota. – Laaja meriaiheisen antiikin tarjonta on tuonut asiakkaiksi paljon siihen suuntautuneita keräilijöitä. Kuten kaikessa yrittämisessä, myös tällä alalla tapahtuu aaltoliikettä. Täällä pidetään yksinkertaisesta ja kevyestä tyylistä, Kuten liikkeessä myytävää antiikkia, on asiakkaitakin kaikenlaisia. – Kristallipallo tulisi välillä tarpeeseen suosion ennakoinnissa. Trendit niin ikään muovaavat kysyntää. Tavaraa löytyy kaikenlaisesta antiikista designiin ja taiteeseen. Arvokasta tavaraa ei ole tehty paljon, sillä markkinat ovat olleet olemattomat, Hanna Kulmala kertoo. – Tämä ja viime vuosi ovat todella niittäneet alan yrittäjiä. Jokin esine saattaa yhtäkkiä nousta hittituotteeksi: hinta nousee pilviin ja kysyntä kasvaa tarjonnan ohi. Koristeelliset tai vahvasti tyylitellyt eteläeurooppalaiset huonekalut ovat liikaa suomalaiseen makuun. – Muuten pelkistetyn sisustuksen elävöittämiseen haetaan erikoista valaisinta tai rouheaa, alkuperäiskunnossa olevaa arkkua. ?. Perinteisten keräilijöiden lisäksi suuri osa asiakkaista on antiikilla sisustavia ihmisiä. silloin tällöin mukana myös kotiin, Kulmalat toteavat. Vahvuusaloja on hyvä olla monia, jyrkkä erikoistuminen ei Suomessa houkuttele. Esimerkiksi vuosia kestänyt Arabian kannu -villitys on hiljalleen laantunut ja hinnat tulleet alas. – Parasta on, jos esine herättää iloisen reaktion asiakkaassa. Näitä asioita on mahdoton ennakoida, Hanna Kulmala sanoo ja jatkaa: – Onni kuitenkin on, että toisin kuin monen muussa kaupassa, ei täällä hyllyillä ole yhtään pilaantuvaa tavaraa. Antiikkikaupan tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta: – Antiikki kiinnostaa aina. Esimerkiksi englantilaiset nyrkkeilyhanskat ovat kirvoittaneet huudahduksia ja hymyjä ihmisten huulille. Aika saa näkyä, Hanna Kulmala vakuuttaa. Omaan makuun luotetaan, eikä yleisiä normeja seurata enää tarkasti. – Ainakin omien kokemustemme mukaan ulkomaalaisille esineille ei ole täällä kysyntää. – Myymme suomalaista antiikkia laidasta laitaan. – Kesäaikaan liikkeen ovi käy talveen verrattuna tiuhaan. – Keräilijät ovat nykyisin valveutuneita. 90 . Alati muuttuva antiikkikauppa Antiikkiliike Wanhan Eliaksen hyllyiltä löytyy toinen toistaan upeampia laivojen pienoismalleja. Paranevat vain mitä pidempään ovat hyllyssä, Hanna Kulmala nauraa. Wanha Elias tekee yhteistyötä ammattisisustajien kanssa, mutta enenevissä määrin myös tavalliset ihmiset uskaltavat ottaa erikoisempia esineitä osaksi kotinsa sisustusta. Täytetyt kalat ovat rohkeamman sisustajan valinta
Tämä aito pronssinen versio on harvinainen. Hanskat: 295 €. TURKU KERÄILY 2014 3.-5.10.2014 Kirja, ruoka, levymessut ym. – Patsasta on paljon liikkeellä kipsiversiona, joka on maalattu pronssiseksi. Nyrkkeilyhanskat Englannista 1950–60-luvulta peräisin olevat nyrkkeilyhanskat ovat Hanna Kulmalan oma suosikki. – Tämäkin esine menee sisustustavaran puolelle. Antiikkikauppias Hanna Kulmala pitää erikoisista esineistä. Satamakatu 21. Kustavilainen tuoli 1800-luvun alkupuolelta oleva, talonpoikaiskustavilainen tuoli on yhä alkuperäisessä asussaan. Erikoiset esineet, jotka koskettavat ihmisiä ja tuovat hyvää mieltä, innostavat minua. Karu, kulunut pinta viehättää nykysisustajia. – Pidän esineistä, joissa on kuluneisuutta ja vitsikkyyttä. Keräilijät ja sisustajat hakevat usein tämän tyylistä hyvin vanhaa, sisustuksellista antiikkia. www.antiikkiliikewanhaelias.fi Hanna Kulmalan antiikki- ja keräilyaiheinen Antiikkia ja arkipäivää -blogi: www.antiikkia.wordpress.com ANTIIKKI-, TAIDE- JA KERÄILYMESSUT Rauma 13.-14.9.2014 Rauma-sali. Nyrkkeilyhanskat kiinnittävät huomiota ja saavat hyvälle tuulelle. Tuoli on kotimainen ja alkuperäisessä, entisöimättömässä kunnossaan. Mannerheim-patsas: 2 350 €. Antiikkikauppias Hanna Kulmala valitsi kolme suosikkiaan Wanhan Eliaksen hyllyiltä Mannerheim-patsas Juuri liikkeeseen saapunut, pronssinen Marsalkka Mannerheim-patsas on harvinaisuus. Mannerheim on persoonana tärkeä suomalaisille ja kestokiinnostuksen kohde. Tuoli: 160 €. Kuluneet ja karut, kauniisti tehdyt vanhat käyttöesineet kiehtovat ihmisiä. Niiden taustalla on elämää ja tarina. Patsaan tekijä on Evert YliPorila ja valmistusvuosi 1940. Hanna Kulmala arvelee, että hanskat menevät antiikin sisustuspuolelle: – Ne voisi kuvitella baarin seinälle tai miehekkään huoneen sisustuselementiksi tai vastaavasti hyvin pelkistettyyn, valkoiseen kotiin elävöittämään sisustusta. 91. PORVOO 18.-19.10.2014 TAIDETEHDAS Läntinen Aleksanterinkatu 1 FORSSA 25.-26.10.2014 klo 11-15 Työväentalo - Musiikkisali Rannikon Messut Oy Info ja varaukset: 0500 886 217 tommi.makinen@rannikonmessut.com www.rannikonmessut.com Antiikki ja taide . – Militariaan, sotahistoriaan tai pelkästään Mannerheimiin keskittyneitä keräilijöitä on paljon ja tämän tyyppiset esineet keräilijöiden kesken haluttuja
92 . Pari päivää maustuneet, vielä lempeän makuiset venäläiset kurkut ovat Lycjan tyttärentyttären, 11-vuotiaan Veronican herkkua. Antiikki ja taide. Lycja hyödyntää parantamistyössään myös huonekasveja
Niin on tehty Kuujärvellä aina. 93. Kuujärvi on osa lyydiläisten asuinaluetta, joka ulottuu Äänisjärven Kuujärvellä kukoistavat vielä suomalaisten vanhat uskomukset pyhistä puista ja luonnonhengistä. Kasvien historia Vallanpitäjät ovat tulleet ja menneet, kuujärveläisten on pitänyt sopeutua Yrtit ja naapuriapu parhaat lääkärit Lycja Kiprucovan pihassa kasvaa komea rivi kaalia. Lyydiläisiä on tänä päivänä noin 10 000. Runoilija Yrjö Jylhä ylisti Kuujärven kauneutta ja olisi halunnut perustaa sinne taiteilijasiirtolan. Lyydinkieltä puhuvia arvoidaan olevan kolmisen tuhatta. Kuujärvi, kuten muitakin osia Itä-Karjalasta, kuului jatkosodan aikana Suomeen. Naapuri Anna Nikitina saa Lucjalta kaalinlehtiä kääreaineksiksi kipeään polveensa. Anna Nikitina on syntyjään kotkajärveläinen, mutta sydämeltään lyydiläinen. Kommunistisena aikana Kuujärvellä elettiin ensin maatalouskolhooseissa ja vuodesta 1959 lähtien sovhoosissa, jossa kasvatettiin turkiseläimiä. Sillä kun saunassa vastoon, niin kyllä polvet vetreytyvät, Anna lupaa. Lycja Kiprucova on puoliksi lyydi, puoliksi livviläinen. Anna saa kotiin lähtiessään mukaansa sylillisen kaalinlehtiä. Työn perässä pitää ajaa 60 kilometrin päähän Aunukseen. Hyvä, jos ehtisit laittaa pari kertaa, Ludmila, Lycja, Kiprucova, 72, neuvoo naapuriaan ja ystävätärtään, Anna Nikitinaa, 67, naisten turistessa Lycjan kotona teepöydässä heinäkuisena päivänä. Suomesta käsin toimintaa koordinoi Lyydiläinen seura. Ollaan Kuujärvellä, Venäjän Itä-Karjalassa, Laatokan ja Äänisen välisellä kannaksella, noin 300 kilometriä Suomen rajalta itään. Antiikki ja taide . Koivu pyhä puu, sauna pyhä paikka Lycja ja Anna kertovat teepöydässä, miten kasveja voi hyödyntää terveydenhoidossa. Asukkaita Kuujärvellä on tätä nykyä reilut 300. Kuujärven väestö on kuitenkin etnisesti hyvinkin sekoittunutta. Laita viikon ajan kaalilehtikääre polvesi ympärille, vähintään kerran päivässä puolen tunnin ajaksi. Sauna on pyhä paikka, jonka haltijoilta kysytään lupa, saako saunaan mennä. K aalinlehti helpottaa kipeää polveasi. Omavaraistalous pelastaa kuujärveläisten arjen. TEKSTI: REETTA AHOLA JA MARIA SUUTALA KUVAT: REETTA AHOLA rantaa myötäillen kapeana vyöhykkeenä Syvärille. – Kaalinlehtien ohella myös nokkosista tehty vasta on erinomainen polvikipujen parantaja. Nykyään suomalaisrahoitteinen, vuonna 2009 Kuujärvelle valmistunut Lyydikeskus elvyttää ja ylläpitää lyydin kieltä ja kulttuuria. Nykyään kunnanvirastoa, koulua, päiväkotia ja kyläkauppaa lukuunottamatta työmahdollisuuksia ei juurikaan ole
Lycja asuu kolmistaan Olga-tyttärensä ja hänen Veronica-tyttärensä kanssa. Annan kotona vieras saa herkutella maukkaalla salaatilla, jonka ainekset kasvavat Annan omassa puutarhassa. Annan avioliitto oli onnellinen Anna asuu yksin. Lapsia Lycjalla on seitsemän, heistä kaksi on jo kuollut. Saunan ovesta mennään kunnioittavasti ja saunassa käyttäydytään hillitysti. Lycja käyttää mäkikuismaa myös korkean verenpaineen ja yskän hoidossa. Annan mies kuoli kahdeksan vuotta sitten syöpään. Alakuloon auttaa mäkikuismatee. Kellarissa kurkut säilyvät hyvinä seuraavaan kesään saakka. Puolukanlehdistä hautuu munuaisia hoitavaa teetä. Herkutteluhetkiä varten Lycja on keittänyt vierailupäivämme aamulla metsävadelmista hilloa. Annan avioliitto oli onnellinen, mies ei ryypännyt. Talveksi kuivattavat vihdat Anna ja Lycja keräävät heinäkuun alkupuolella olevien Iivanan päivien eli paikallisten ”juhannusjuhlien” jälkeen. Avioliitto oli selviytymistaistelua juopon miehen ja ison lapsilauman kanssa. Eläke on noin 300 euroa kuukaudessa. Annan ja Lycjan miehet ovat kuolleet. 94 . – Koivuvihdan liotusvedellä on hyvä pestä itsensä saunassa, Lycja sanoo. Kun oikein väsyttää ja raajoja kolottaa, Anna ja Lycja lekottelevat lauteilla koivunlehtipedillä. Se maistuu sekä piiraiden että etenkin Lycjan itse valmistaman talkkunan kanssa. Anna on eläkkeellä Kuujärven päiväkodin johtajan työstä. Saunat päätyvät pääasiassa Pietarin seudulle. Poika perheineen asuu samassa kylässä, tytär perheineen noin 60 kilometrin päässä Aunuksessa. – Mäkikuisma tulee kerätä kuivattavaksi perjantaina ennen Iljan päivää, joka on 2. Kotona pidettiin paria lehmää, sikaa ja kanoja sekä kasvatettiin perunat ja vihannekset, kuten Anna tekee edelleen. Antiikki ja taide Lycjan osa on ollut kovempi, lapsuudestaan saakka. Miehen vaimo ja. Puutarhassa kasvaa myös komeita omenapuita sekä runsaasti herukkapensaita. Sydänterveydeksi Anna ja Lycja keräävät maitohorsman nuoria kukintoja ja lehtiä, kuivaavat niitä ja juovat teenä pitkin vuotta. Lycjan mies hirtti itsensä saunaan, kun ei jaksanut elää ihosyövän kanssa. Rangaistukseksi suomalaismielisyydestä hänet hirtettiin sodan jälkeen julkisesti Aunuksen kaupungin torilla. Jatkosodan jälkeen kommunistiset vallanpitäjät eivät kohdelleet silkkihansikkainen suomalaisten kanssa yhteistyötä tehneitä. Venäläisiin kurkkuihin sekä Lycja että Anna laittavat kurkkujen lisäksi merisuolaa, kolme ruokalusikallista litraan vettä, kuumaa vettä, tammenlehtiä, viinimarjapensaanlehtiä, tillinkukintoja sekä valkosipulinkynsiä ja pienen pätkän chiliä. Kastikkeen sekoitan majoneesista, suolasta ja pippurista. Päivätyönsä Slava teki sovhoosin turkistarhan autonkuljettajana. Jalkakipuja vastaan naiset tekevät ulkoisesti käytettävää tinktuuraa uuttamalla perunankukkia parin viikon ajan vodkassa. Perunan ja sireenin kukkia uutetaan vodkaan Jalkojen virkistämiseksi Anna ja Lycja neuvovat kokoamaan saunaan jalkakylvyksi vesiasian, jossa on veden lisäksi katajan ja männyn oksia. Hirsien tilkkeeksi Anna-äiti kerää ja kuivaa suokasveja. – Juustosalaattiin laitan flavonoidirikasta punaista sipulia, keltaista paprikaa, tomaattia ja Aunuksen juustoa. Lycjan tyttärentyttären, Veronican herkkua ovat uusista avomaankurkuista tehdyt venäläiset kurkut, jotka ovat päivän, pari maustuneet. Lycjan elämä karua selviytymistä Anna Nikitina kasvattaa itse vihannekset, perunat ja muut juurekset. Kipeille sorminivelille tehdään ulkoisesti siveltävä vodkauutuus valkoisista sireenin kukista. – Lauteiden ja koivulehtipedin väliin on hyvä laittaa kangas. Saunomisen lopussa lehdet saa siististi kääräistyä kankaaseen, he neuvovat. Lycjan isä oli ollut Kuujärven suomalaisaikaan kyläpäällikkö. elokuuta, Lycja sanoo. – Nivelkipuja helpottaa leppävasta, selkäkipuja katajavasta, hän jatkaa. Venäläisiin kurkkuihin myös pätkä chiliä Metsämansikanlehtiä Anna ja Lycja keräävät ja kuivaavat teeaineksiksi herkutteluhetkiin. Moneen ihovaivaan tepsivä öljy saadaan keittämällä voikukan kukkia auringonkukkaöljyssä. Koivu on Karjalassa pyhä puu, sauna pyhä paikka. Anna Nikitinan pojalla on rakennusyritys, joka valmistaa hirsisaunoja. – Kurkuista leikkaistaan päät pois, näin ne maustuvat hyvin, Anna neuvoo. – Saunassa on omat haltijansa, isäntäset ja emäntäset, joita saunaan mennessä tervehditään lämpimästi ja kysytään heiltä, saako saunaan tulla, he sanovat
Äidiltä otettiin lehmäkin pois. 95. Pahantekijälle paha tulee takaisin, Lycja pohtii. Pihat on aidattu, etteivät lehmät kävele pihaan. – Aina piti olla paras ja näyttää, että petturi-isän tytär onkin muuta, Lycja kertoo. Lehmiä Kuujärvellä on yhteensä kahdeksan. Lycja taitaa karjalaisen tanssin. Hyvät teot palkitaan Lycja on tunnettu parantaja. Lycja auttaa ihmisiä niin lääkekasvien kuin henkisen voiman avulla. Lycjan veli ei päässyt aikanaan edes armeijaan, eikä kukaan lapsista saanut lähteä yliopistoon opiskelemaan. Se on vihitty käyttöön 2009. Lycja joutui 14-vuotiaana kolhoosin navettaan lehmiä hoitamaan. Kaiken lisäksi miestä riiputettiin hirressä viikko varoituksena kansalle. Lycja kertoo perineensä tietonsa ja taitonsa äidiltään ja miehensä isoäidiltä sekä läheisen kylän, Hidniemen Pikku Marialta. Hänen luokseen tullaan kaukaakin hakemaan apua. Raskas työ kolhoosin navetassa sekä aamuin illoin lisäksi omassa navetassa ovat jättäneet merkkinsä Lycjaan. – Karjalainen nainen on rautaa, pajassa taottua, ja karjalainen nainen osaa löytää ilon arjen karuuden keskelläkin, Anna kommentoi ystävättärensä elämää. Antiikki ja taide . Jalat ovat kuin puupökkelöt, paksut ja turvonneet. Raskaat työt jättäneet merkkinsä Lycjaan Kuujärven tsausouna on rakennettu suomalaisten avustuksella. lapset pakotettiin katsomaan tapahtumaa. Kuujärvellä lehmät ovat yön suojassa, kesäpäivisin ne hakevat itse ruokansa tienvarsilta. – Mummoni sanoi, että ruplaakaan ei saa ottaa maksuksi. Silti jalat taipuvat karjalaiseen tanssiin, kun Lycja innostuu tanssimaan vierailleen. Lycja oli tuolloin kaksivuotias. On tärkeä tehdä hyvää aina kun voi. Työpäivät venyivät usein 12–16-tuntisiksi. Hän ei ota maksua potilailtaan. Isän hirttämisen jälkeen koko perhe joutui kokemaan pilkkaa ja alistamista.
TEKSTI JA KUVAT: REETTA AHOLA 96 . Työtä hänellä riittää vuorotta. Lähimetsät ovat täynnä marjoja. Arjen historia Riukuaidan tekeminen on Lea-Elina Nikkilälle mieluisa harrastus. Lähijärvestä nousevat kalapullien raakaaineet. Riukuaidantekoa rakastava Lea-Elina Nikkilä elää Suomen luonnon aarteiden ympäröimänä. 25 hehtaarin Haapalehdon tilasta Lea-Elina Nikkilä hoitaa 10 hehtaaria perinnebiotooppeina Riukuaita harrastuksena Pihapiiri kasvaa luonnonvaraisia kukkia ja yrttejä. Antiikki ja taide
Tätä nykyä Urjalan tilaa isännöi Lea-Elinan veli. A sun kuin paratiisissa! toteaa Lea-Elina Nikkilä. Lihaa hän ei syö lainkaan. – Taikinaan ei tarvita juuren lisäksi kuin kolme litraa vettä, viisi kiloa täysjyväruisjauhoja ja ripaus suolaa, hän kertoo. Suomi suunnitteli tuolloin EUjäsenyyttä, maanviljelijöille se merkitsi painetta tilakoon kasvattamiseen, luomuviljelijöille kiristyvää valvontaa. Lisäksi hän on harjoittanut pienimuotoista majoitustoimintaa, jonka lomassa majoittujat ovat saaneet tutustua Haapalehdon tilan toimintaan. Hänellä on myös leasing-mehiläisiä. Sellaisen naapurina oleminen ei miellyttänyt minua. Perinnebiotooppi on perinteisten maankäyttömuotojen muovaama luonnonalue, yleensä niitty tai laidun. Hirsirakennusten suojelutyötä niitä kunnostaen Haapalehdon perinnetilan rakennusten kunnostamisessa Lea-Elina on tehnyt valtavan työn. – Tinkimaitoa täällä ei nykyään valitettavasti saa, mutta hyvä kotijuustola on tässä lähellä, hän kertoo. Puutarhassa kasvaa luonnonvaraisena suuri määrä erilaisia yrttejä, esimerkiksi kumina, rohtoraunioyrtti, saksankirveli ja väinönputki. Yrtit kuivuvat uuninpankolla, uuniin mahtuu 18 leipää Yrtit, mustikat, omenat ja sienet hän pääasiallisesti kuivaa. – Maakellarini on niin hyvä, että keräkaali pysyy toukokuulle saakka erinomaisen hyvänä, Lea-Elina kertoo. – Toiseksi silloisessa maaseudun rakennemuutoksessa naapuritila Urjalassa myytiin lomaosakeyhtiölle. Uusituissa ikkunoissa lasipinnat ovat vanhanajan valutettua lasia. Tuvan leivinuuniin mahtuu kerrallaan 16–18 ruisreikäleipää tai limppua. Ne toimivat hyvinä laitumina lampaille ja vasikoille, jotka Lea-Elinalla ovat kesäisin leasing-sopimuksella. Puutarhassa yrttitarha, omenapuut notkuvat kuivattavaa Lea-Elinan luonnonvarainen puutarha tarjoaa paratiisimaisen runsaasti antejaan. – Kolmanneksi löytyi tämä paikka; oli pieni ilmoitus Maaseudun Tulevaisuu- dessa luonnonsuojelualueen keskellä olevasta perinnetilasta. Perinnebiotooppien hoitoon hän saa maatalouden ympäristötuen erityistukea. 1980-luvulla viljelin luomulla 20 peltohehtaarin kotitilaani Urjalassa. Ympäröivät metsät ovat täynnä marjoja: mustikoita, juolukoita, puolukoita, lakkoja ja karpaloita. Hedelmätarhassa kukoistavat omenapuut ja herukkapensaat. Työ on ollut valtaisa. Piha kasvoi ranteen paksuista leppää. Marjoja varten hänel- Perinnebiotoopit toimivat hyvinä laitumina lampaille ja vasikoille, jotka LeaElinalla ovat kesäisin leasing-sopimuksella. Tietä ei ollut, ei sähköä, puhelinlinja oli. Sisäkatto, rossipohja ja hirsikehikko joidenkin alimpien hirsien kengittämistä lukuunottamatta ovat alkuperäisessä asussa, kaikki muu on uusittu, Lea-Elina kertoo. Aluksi Lea-Elina viljeli Haapalehdon pelloilla itse ruista, mutta on sittemmin luopunut siitä. LeaElina leipoo ruisleivän itse läheisen Rutalahden myllyn täysjyväruisjauhoista. Juuren hän laittaa edellisenä päivänä tekeentymään, aamulla alustaa taikinan ja illansuussa leipoo. Cvitamiinipitoisuudessaan se päihittää esimerkisi appelsiinin, Lea-Elina toteaa. Kolme syytä muuttaa tiettömälle suotilalle Agronomi ja filosofian maisteri Lea-Elina Nikkilä on emännöinyt Haapalehdon tilaa vuodesta 1988. – Päätökseeni ostaa Haapalehdon tila ja muuttaa keskelle luonnonsuojelualuetta vaikutti kolme asiaa. Lea-Elina Nikkilä on tehnyt Haapalehdon tilan päärakennuksessa täydellisen remontin. Salaatti- ja muhennosaineksiksi LeaElina kerää ja kuivaa horsmanlehtiä, vuohenputkia ja nokkosta. Hauet ja ahvenet hän pyöräyttää monesti kalamyllyksi muuntuneella lihamyllyllään kalapulla-aineksiksi. Luomumunat hän ostaa tutusta lähikanalasta. Tilan rakennushistoriallisesti arvokkaiden hirsirakennusten kunnostamiseen hän on saanut ympäristöhallinnon tukea. Huonokuntoisimmat on purettu, mutta pääasiassa hän on pyrkinyt säilyttämään ja korjaamaan historiallisesti arvokkaat rakennukset. Aitasta kasvihuoneeksi lasittamassaan viherhuoneessa hän kasvattaa basilikan ja korianterin lisäksi muun muassa tomaatteja, kurkkuja, papuja sekä runsaasti chilejä, suosikkejaan. Alussa jo pelkkä kulkeminen oli hankalaa. Lea-Elinan, 61, paratiisi on Joutsan kunnassa Leivonmäen kansallispuiston keskellä sijaitseva Haapalehdon tila. Kalaa Lea-Elina nostaa katiskalla omasta kalaisasta Haapajärvestään. Haapalehdon 25 hehtaarin tilasta 10 hehtaaria Lea-Elina hoitaa nykyisin pääosin perinnebiotooppeina. Antiikki ja taide . 97. Läheisestä Rutajärvestä hän saa kuhaa. Kuivurina toimii tuvan leivinuunin pankko. Lea-Elinan tullessa Haapalehdon tilalle siellä oli kolmetoista erilaista rakennusta. – Juolukka on väärinkohdeltu marja. Ulkona kasvimaalla on monet rivit kaalia sekä perusjuurikasvit ja sipulit. Peltoa tilalla on hehtaarin verran. Syksyllä monenkirjavat sienet täplittävät Haapalehtoa ympäröivät metsät. Hirsikehikolle ei kuitenkaan tarvinnut tehdä juuri mitään. lä on lisäksi kolme pakastinta, myös pavut hän pakastaa. – Esimerkiksi tässä päärakennuksessa oli seinissä seitsemän erilaista tapettikerrosta ja muovimatot lattiassa. Se ei kiehtonut minua. Tilalla on asuttu vuosisatoja ja suotuisan mikroilmastonsa vuoksi sieltä on saatu esimerkiksi 1860-luvun nälkävuosina pitäjän ainoa, siemeneksi kelpaava ruissato
– Riukuaita on ns. Kaskimetsä ja kolmisen hehtaaria metsittynyttä vanhaa niittyä toimii nykyään lampaiden metsälaitumena. – Esimerkiksi join hyvin paljon porkkana- ja punajuurimehua. Aluksi päärakennus lämpeni puilla. Lisäksi hän hoiti itseään ravitsemuksella. Tavoitteena on varmistaa, että Suomessa kasvaa jatkossakin sellaisia metsiä, joissa myös uhanalaiset ja taantuneet eliölajit voivat elää. Riukuaidoilla suojettiin pihat ja tuon ajan pienet pellot villieläimiltä ja vapaana käyskentelevältä karjalta. Aurinkokeräimet ja oma, pieni tuulivoimala osoittautuivat käytännössä sen verran hankaliksi, että hän vedätti 2002 sähkölinjan Haapalehdon tilalle. Av. Elämäntapani ja valintani ovat olleet ekologisia, eivät terveydellisiä. Riukuaitojen laaja käyttö loppui teollisen pikkilangan tuloon 1900-luvun alussa. ma-pe 10-18, la-su 10-15. – 1980-luvulla luomutuotanto ja luomun suosio olivat hyvässä vauhdissa, 1990-luvun lama murensi pohjan myös luomulta, Lea-Elina pahoittelee. Luomun uranuurtaja Suomessa 1970-luvulla yliopisto-opinnoissaan LeaElina Nikkilä kiinnostui opiskelemaan ja tutkimaan biodynaamista viljelyä sekä professori Toivo Rautavaaran oppeja luonnonmukaisesta viljelystä. JUHOKUSTI Antiikkikauppa ja HUUTOKAUPAT on nyt KIRPPUTORI KISÄLLI Tule tutustumaan siistiin, vanhanajan kirpputoriin. Lea-Elina Nikkilä sairastui reilu neljä vuotta sitten rintasyöpään. Toisen työurani, joka jatkuu edelleen, maaseudun kehittämishankkeiden parissa. Samaan aikaan Viikin maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa opiskelivat muun muassa Heidi Hautala ja Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier. Nyt hän on terve ja toipunut hyvin hoidoista. METSOn myötä Lea-Elina Nikkilän metsään perustettiin yksityinen luonnonsuojelualue, joten omistusoikeus maaperään jäi hänelle. Jo aiemmin tilalla on ollut rauhoitettua suota 6,4 hehtaaria. – Ensimmäisen työurani tein yliopistossa luomualan tutkijana. Samalla tuli myös vesijohto. Metsien siirtyminen METSOon toi myös vanhuudenturvan Haapalehdon tilan metsäpinta-ala on 13,3 hehtaaria, joka kokonaisuudessaan siirtyi lokakuussa 2012 Metsien monimuotoisuusohjelma METSOon. METSO on metsien monimuotoisuutta turvaava toimintaohjelma, jonka avulla yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsänsä monimuotoisuutta. Sitten Lea-Elina oli omavarainen aurinko- ja tuulisähkön tuottaja. Remontin yhteydessä seiniin märkäpuhallettiin eristeeksi 30 sentin kerros selluvillaa. Ohjelmassa lisätään metsäisten suojelualueiden määrää ja tehdään luonnonhoitotöitä talousmetsissä, suojelualueilla ja niiden lähituntumassa. Myyntipöytiä vuokrataan 19€/viikko. Hinta ja saatavuus ovat ratkaisevat tekijät. Riukuaita kertoo elinkeinojemme historiasta Jo esihistoriallisena aikana riistaa johdettiin pyydykseen riukuaidoilla. Niissä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa kunnat, kaupungit ja eri korkeakoulut. Takapakkia remontin aikaansaannoksiin tuli pari vuotta sitten tapahtuneesta vesivahingosta. Antiikki ja taide. Aika oli otollinen luomuviljelyn yliopistotutkimuksen rantautua Suomeen. – Viisi vuotta sitten rakensin päärakennuksen jatkoksi ”elintasosiiven”, johon tuli kompostoiva sisävessa, Lea-Elina kertoo. Hänen takanaan oleva maakellari säilyttää syyssadon keräkaalit tuoreenveroisina toukokuulle saakka. – Luomu on nyt trendiruokaa, mutta viime kädessä kuluttaja päättää luomun suosion. Nostalgisia valikoimia voit katsoa facebook sivuilta. p. METSOn myötä Lea-Elinan tilille tuli mukava korvaus, joka toimi pesämunana vanhuuden varalle Tampereelta puukerrostalosta hankitun kaksion ostossa. 0400 715 123 Juhokusti/Esa Salminen. kestävän kehityksen mukainen myös siksi, että sitä voi hoitaa ja parsia. Mestarinkatu 12, Lahti. Karjatalouden kehityksen myötä riukuaidat valloittivat kulttuurimaiseman, niillä rajattiin laitumet ja laidunlohkot. Hän näkee luomun Suomen yhtenä valttikorttina. Mielenkiintoinen ja runsas välikoima vaatteista huonekaluihin ja astioista työkaluihin,hyvää tavaraa kirpputorihinnoin. Se vauriot alkavat olla nyt korjatut. Siksi en ollut katkera, vaikka minä, luomusti, ilman kemikaaleja ja hyvin terveellisesti elävä, sairastuin syöpään, Lea-Elina Nikkilä pohtii. METSO-alueeseen liitettiin myös tilan 1,1 hehtaaria kaskimetsää, joka on ollut KEMERA-suojelualueena. Aitaa voi korjailla uusimalla vain huonokuntoiset osat, Lea-Elina Nikkilä kertoo. www.kirpputorikisalli.fi 98 . . Yksi kehittämishankkeista liittyy Leivonmäen kansallispuiston hyöty- ja virkistyskäytön lisäämiseen, Lea-Elina kertoo. Elämäntapa ekologinen, siksi syöpä ei katkeroittanut Niittykukat ja yrtit kasvavat sulassa sovussa Lea-Elina Nikkilän luonnonmukaisessa puutarhassa. – Olen koko aikuisikäni syönyt luomuruokaa, erittäin runsaasti vihanneksia ja marjoja. Riukuaita koostuu pystyistä seiväspareista, joiden väliin sidotaan puunaineisilla sidoksilla eli vitsaksilla varsinainen aidan seinämä, aitariu’ut eli aidakset. Häntä hoidettiin koululääketieteen syöpähoidon leikkauksella ja systostaateilla, sädehoitoa hän ei saanut. Olen myös aina välttänyt kemiallisia pesuaineita ja kosmetiikkatuotteita
$UMHQ KLVWRULD KERÄILIJÄ: Lähde löytöretkelle suloiseen suvi-Suomeen KATTOMAALAUKSIA heleissä Hovilan huoneissa Vanhaa Arabiaa arkikäytössä Kanteleen historia vanhempaa kuin kalevalainen laulu Kakkoskodissa eletään kuin museossa Vieraana pohjalaistalossa ’’Priimaa pakkas tulemahan’’ Katso, millainen leivänpaahdin oli Sylvi ja Urho Kekkosella Taideinnostus alkoi kubistisesta häälahjataulusta Wäinö Aaltosen vahvojen arvojen veistostaide puhuttelee keräilijäpariskunta Seija ja Pentti Hasua 12 kk QURD. Arvoisat lukijat, voitte lähettää palstalle kuvia aarteistanne, joista olette valmiit luopumaan toisten iloksi. Lähetä esineestä kuva, lyhykäiset tiedot sekä hintapyyntö ja yhteystietosi. Rissaset ostivat Hilmonkosken koulun 1973. Taulut ovat hänen perheensä kakkoskodista, Hilmonkosken kansakoulusta Kannonkoskelta. Tauluja on mahdollista käydä ostamassa Pirtintäyden myymälässä Jyväskylässä, Kortesuonkatu 26, 40700 Jyväskylä, puh. 010 439 7220, www.ryytihyppynen.fi. Määräaikaistilaus ja taide 3/2014 8,10 € Kaikkialla kauniita . Meilaa toimitukseen reetta.ahola@karprint.fi, mira.piispa@karprint.fi Arvoisa ilmoittaja. Arjen kauneutta ja taidokasta kädenjälkeä seurataan entisinä aikoina ja nykypäivässä. .HU¦LO\ . Irma ei mielellään lähetä niitä postissa rikkoontumisvaaran vuoksi. 7LODXVKLQQDW 3$/9(/8.2577, Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ . (QWLV¸LQWL . Ensin on hyvä soittaa Irmalle, niin hän tulee paikan päälle esittelemään tauluja. 09-413 97 370, kristiina.hattberg@karprint.fi Nostalgisten opetustaulujen aiheina on mm. Seuraavassa numerossa r .""-&+" r )*355¨ r 3"65"" Syksy saa ja arki rullaa. Kansakoulutaulut maksavat koosta ja kunnosta riippuen 20–40 euroa kappale. UUSI PALSTA Kiertoon ja kaupaksi Antiikki ja taide -lehdessä avataan uusi palsta lukijoille: Kiertoon ja kaupaksi. .¦GHQWDLGRW . XONRPDLVLLQ WLODXNVLLQ SRVWLWXVOLV¦ . Jyväskyläläisellä Irma Rissasella on eriaiheisia kansakoulutauluja, joista hän on valmis luopumaan. Juttuvinkki mielessä. Seuraavassa Antiikki ja taide -lehdessä 5-2014 päästään tutustumaan ainakin t Taottuun kädenjälkeen sepän pajassa Seuraava numero ilmestyy lokakuun alkupuoliskolla. suomalaisia kaupunki- ja maakuntamaisemia, Raamatun kertomuksia, luonnontieteitä ja tarinoita kaukaisilta mailta. 5XRWVLLQ WLODWHVVD KLQWRLKLQ OLV¦W¦¦Q PRPV .HVWRWLODXV MDWNXX DXWRPDDWWLVHVWL YDOLWXQ ODVNXWXVMDNVRQ PXNDLVHVWL YRLPDVVDROHYDDQ NHVWRWLODXVKLQWDDQ 7LODXNVHQ voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Ilmoitusasioissa Sinua palvelee ilmoituspäällikkö Kristiina Hattberg, puh. Opetustoiminta vuonna 1927 rakennetussa Hilmonkosken kansakoulussa päättyi 1969. Hänet tavoittaa: 050-383 8805.
,OPRLWDW RVRLWWHHQPXXWRNVHVWD . 3HUXXWDW WDL LUWLVDQRW WLODXNVHVL 7LODXNVHW SHUXXWXNVHW MD RVRLWWHHQPXXWRNVHW WXOHYDW YRLPDDQ YLLNRQ NXOXHVVD LOPRLWXNVHQ VDDSXPLVHVWD 7LODXV YRLGDDQ LUWLVDQRD NRVND WDKDQVD .XVWDQWDMDOOD RQ NXLWHQNLQ RLNHXV YHORLWWDD WLODDMDOWD MR VDDGXW OHKGHW .6/ Q OXYXQ i Q NRKGDQ PXNDDQ SHUXXWWDPLVRLNHXGHQ SXXWWXPLQHQ. 39€ .¦\W¦ SDOYHOXNRUWWLD NXQ . 7LODDW OHKGHQ
2VRLWWHLWD YRLGDDQ N¦\WW¦¦ MD OXRYXWWDD PDUNNLQRLQWLWDUNRLWXNVLLQ +7/
(09) 2569 108 Faksi (09) 413 97 405 7LODDQ $QWLLNNL MD 7DLGH OHKGHQ BBB BBB BBB DONDHQ LWVHOOHQL ODKMDNVL .HVWRWLODXV 0¦¦U¦DLNDLVWLODXV NN 0XXWDQ WLODXNVHQL NHVWRWLODXNVHNVL ,UWLVDQRQ WLODXNVHQL PDNVHWXQ MDNVRQ ORSSXXQ 2VRLWWHHQPXXWRV DONDHQ BBB BBB BBB DMDNVL BBB BBB BBB BBB BBB BBB. Entinen osoite tai lehden saaja 9DQKD 7XUXQWLH +8+0$5, 7LODDMDSDOYHOX Puh. WLODXNVHW#NDUSULQW . 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ OXRNDQ SRVWL PHUNNL Karprint Oy ja TAIDE ZZZ DQWLLNNLMDWDLGH
BAS2 - Itella Posti Oy Itella Green