ja taide NYT Sibeliuksen syntymäkodissa soi yhä mestarin musiikki Tamminiemi on täynnä aikansa huipputaidetta Taidegraa?kko Pekka Hannula –kolmen taiteen tien kulkija Venäläisen kauppiassuvun museossa Lappeenrannassa upea esineistö Tapio Wirkkalan näyttely Kahdeksan valotusta raikas ja yllättävä kattoivat pöydän koreaksi Someron Hovilassa Kiira Korpi ja Jukka Rintala
Nykytaiteen kenttä näyttäytyy monipuolisesti: mukana on maalaustaidetta, grafiikkaa, veistoksia, valokuvia, lasitaidetta ja installaatioita. ArtHelsinki tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä taidehankinnat suoraan messuilta! antiikkitapahtuma.. Wirkkala-Bryk-juhlavuosi saa oman teema-alueensa. Nauti myös uuden Late Night Shoppingin tunnelmasta torstaina 10.9. & TAPAHTUMAT AVOINNA: TO KLO 12–20, PE KLO 10–19, LA KLO 10–18, SU KLO 10–17. arthelsinki.com #arthelsinki Nykytaiteen messut Antiikin, vintagen ja vanhan taiteen myyntitapahtuma Messukeskus Helsinki 10.–13.9. LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON VERKKOKAUPASTA 9.9. Hyödynnä vanhojen rahojen ja korujen tunnistuspalveluita. ASTI: 15/9/36 ¤, SHOP.MESSUKESKUS.COM LIPUT TAPAHTUMAN AIKANA VERKKOKAUPASTA JA KASSOILTA: 18/11/39 ¤. Tapahtumassa galleriat esittelevät nykytaidetta sekä jo etabloituneilta että nousevilta nuorilta taiteilijoilta. Yli 60 kauppiasta mukaan houkutellut upea Antiikkitapahtuma tarjoilee hienon kattauksen eri vuosikymmeniltä vanhasta antiikista ja taiteesta designja vintage-esineistöön. klo 17–20! ArtHelsinki on uniikki taide-elämys. Erikoisnäyttelyt täydentävät kokonaisuutta. Tee ostoksia ja seuraa luentoja sekä työnäytöksiä
palvelu@tapettitalo.. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. Valpperintie 20, Nousiainen p. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Tapettitalo Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla@gmail.com Puh. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.. 2000 mallia heti varastossa. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Poratien kalustemyynti on keskitetty Vaajakoskelle. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.. Entisöinti-, tyylija uusia tapetteja. Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 09-413 97 370 Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. www.wanhaveikko.. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. Jatkossa Poratiellä pidetään huutokauppoja. Myös neuvontaa entisöintija tyyliasioissa
Runeberg, Kivi, Pacius, Edelfelt ja monet muut patsaat pitävät sisällään jännittäviä tarinoita ja mielenkiintoista historiaa. Kiira Korven kattaus oli kaunis Hovilan kartanon kattausnäyttelyssä. Lahtelaisen Nupposen astiakaappi huokuu 60-luvun henkeä.. Vuonna 2015 ilmestyy 6 numeroa. 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint. joulukuuta 1865 Hämeenlinnassa. 28 Keminmaan kivikirkko on suosittu matkailukohde Keminmaan vanha kirkko, Pyhän Mikaelin kirkko on yksi Lapin läänin suosituimpia turistinähtävyyksiä, jossa vierailee kesäaikaan noin 50 turistia päivässä. 14 Kolmen taiteen tien kulkija, taidegraa kko Pekka Hannula Etsauksia, kollaaseja ja meditatiivisia piirustuksia; taidegraafikko Pekka Hannulan ateljeessa Sammatissa aukeaa monipuolinen taiteen maailma. 46 Palomuseossa laaja esinekokoelma Helsingin pelastuslaitoksen palomuseon kokoelmissa on lähes 2000 esinettä, joista muutama sata on esillä museon pysyvässä näyttelyssä. Yritys on perustettu 1962. Monenlaisia mielenkiintoisia esineitä tarttui mukaan. 09-413 97 333 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. Suomalainen lasi kiinnosti yleisöä ja kävi kaupaksi. Kuva Soili Kaivosoja. 10 Tapio Wirkkala toisin silmin Unohtakaa hetkeksi lasimaljat. Wanhan Puoti on syntynyt rakkaudesta antiikkiin. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. 50 Antiikkia, taidetta, designia ja vintagea Fiskarsissa Antiikin, taiteen, designin ja vintagen monipuoliset Fiskarsin Antiikkipäivät järjestettiin heinäkuussa jo 25. 54 Löytöjä Fiskarsin Antiikkipäiviltä Fiskarsin antiikkipäivät veti puoleensa sadottain sydämensä antiikille menettäneitä ihmisiä. Sibeliuksen syntymäkoti on yhä kaupungin keskustassa. Kannen kuvassa: Minna Savolainen heinolalaisesta Romua ja Romantiikkaa -myymälästä. Tapio Wirkkalan tytär on koonnut Helsinkiin Ateneumiin taidenäyttelyn, jossa nykytaiteilijat ovat tehneet tulkintojaan Wirkkalasta. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. 42 Vääksyssä pengottiin nostalgiaa ja mummolan muistoja Asikkalan Vääksyn perinteiset Antiikkija Keräilymessut tavoittivat tänäkin kesänä hyvin yleisönsä. 34 Veden solinaa Pietarhovissa Pietarhovin puutarha ja palatsit olivat Pietari Suuren vastine Versaillesin vastaavalle. , puh. 24 38 Sibeliuksen syntymäkodissa soi yhä mestarin musiikki Suuri suomalainen säveltäjämestari Johan Christian Julius Sibelius , sittemmin Jean Sibelius , syntyi 8. , puh. Taitto: Päivi Ahlroth, Mika Kettunen ANTIIKKI JA TAIDE Myyntiryhmän päällikkö: Eija Kiukkonen, p. Hugo Simbergin maalaus Piru on kuollut kuuluu presidentti Kekkosen museon Tamminiemen kokoelmaan. Sisällys 4/2015 16 Tamminiemi on täynnä aikansa huipputaidetta Presidentti Kekkosen kotimuseo Tamminiemi on täynnä oman aikansa taidetta ja designia. Asikkalan Vääksyn perinteiset Antiikkija Keräilymessut tavoittivat tänäkin kesänä hyvin yleisönsä. kerran. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. 09-413 97 370 Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint. 42 4 70. 31Vanhoissa rahoissa harvinainen virhe on arvokas Vanhoissa kolikoissa ja seteleissä kaikki poikkeamat – virheet kuvissa, väärinpäin olevat vesileimat tai pankkipomojen kirjoitukset– nostavat rahan keräilyarvoa. 20 Taiteilijapatsaiden tarinaa Helsingissä on lukuisia patsaita, jotka kuvaavat taiteilijoita. 24 Kiira Korpi, Aira Samulin ja Jukka Rintala kattoivat pöydät Hovilan kartanon kattausnäyttelyssä Somerolla Kiira Korpi, Aira Samulin ja Jukka Rintala kattoivat pöydät koreiksi oman makunsa mukaan. Päätoimittaja: Eero Ahola Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint
68 Kartanoromantiikkaa Rastilassa Lähiö-nimeä kantavassa Rastilan kartanon ravintolassa voi nauttia rantatunnelmasta ja kartanoromantiikasta. Tosin sen tulee olla arvokasta ja sillä tulee olla säilyttämisen arvo. Kristillinen usko saavutti pohjoisen Suomenniemen vasta noin tuhat vuotta sitten. Kahtiajako jatkuu edelleen. Vanhaa arvokasta rakennuskantaa, kaikkea sellaista, joiden ikä ei tarvitse olla vuosisataista, mutta sen verran iäkästä, että se ei enää ole jokapäiväisessä käytössä suurimmalla osalla ihmisistä. Toivomme, että lehti voi välittää tätä kultturellista tietoa ja näkemystä nykyisestä ja menneestä ajasta. Me Suomessa emme tunnusta olevamme muita parempia, mutta muita nuorempi eurooppalainen kansa me olemme. 66 Puotilan kartanon uusi elämä Helsingin Vartiokylänlahden rantamilla sijaitseva Puotilan kartano kukoistaa rappiovuosien jälkeen. Antiikki ja taide -lehti on tänään yksi pieni osoitus halustamme tuntea ja lisätä mielenkiintoa arvokkaaseen menneisyyteemme. Kun katolinen kirkko tuhatluvun alkuvuosikymmeninä jakautui kahtia, syntyi roomalaiskatolinen ja kreikkalaiskatolinen suunta, jotka kummatkin elävät edelleen, niin Suomessakin. Se näkyy meidän kodeissamme, pukeutumisessamme, kirjallisuudessamme, julkisissa rakennuksissamme. 86 Fagerkullan taloissa voi aistia elämää eri vuosikymmenillä Högforsin ruukki perustettiin Karkkilaan vuonna 1820 jalostamaan Kulonsuonmäen rautakaivoksen malmia. Antiikki on tänään puhekielinen ilmaisu, joka pitää sisällään kaiken mahdollisen vanhan. Pääkirjoitus Antiikin juuret Kreikan ja Rooman suuruuden ajoilta Antiikki ja taide -lehti on ilmestynyt vasta kaksi ja puoli vuotta. Molempien suuntien uskonnon ydin oli sama: Uskomme yhteen Jumalaan ja syntiemme sovittajaan Jumalan poikaan Jeesukseen Kristukseen. Länsimainen sivistys, kulttuuri ja yhteiskuntamuoto juontavat juurensa antiikin ajasta. Lehti on saanut hyvän vastaanoton. Antiikin keräilijät ja antiikista kiinnostuneet ovat saaneet olla lehdessämme esillä. Me tekijät voimme olla iloisia, että lehti on otettu myönteisesti vastaan tässä vaativan lukijakunnan piirissä. Kultturelliset nykysuuntauksetkin edustavat kahtiajakoa, se on nähtävissä ja kuultavissa. Onhan meillä Euroopassa selvä kahtiajako: itäinen ja läntinen – antiikkiaika jakoi alueen kahtia – Rooman valtakunta edusti läntistä suuntausta ja kreikkalainen itäistä. 74 Galleria Karaija tahtoo tuottaa iloa Kirkkaita, kauniita värejä, luontoa, leikkisyyttä, kukkien hetkellisyyttä mutta myös ihmiselämän tunteita oli esillä inkoolaisen Galleria Karaijan Lapsuuden kesät -näyttelyssä Länsi-Uudellamaalla. Työläisten asuntoja rakennettiin lähistölle, ja nyt niistä monta on museoina esittelemässä työväestön elämää eri vuosikymmeninä. Se viestii myös siitä, kuinka me arvostamme niin läntistä kuin itäistäkin kulttuuria. Perinteisesti antiikin ajalla tarkoitetaan kahden eurooppalaisen kulttuurikansan Kreikan ja Rooman suuruuden aikaa, jonka on laskettu alkaneen noin vuonna 800 ennen Kristusta ja jatkuneen noin 500-luvulle jälkeen Kristuksen. Käymme läpi keskeisimmät tyylisuunnat renessanssista 1900-luvulle. 62 Asiakkaat ovat löytäneet Antiikkipäivät Billnäsin perinneja antiikkipäivät heinäkuun alussa saivat kutsumattoman vieraan kun, kun rajuilma yllätti markkinat. 78 Maalaustaiteen tyylihistoria Maalaustaiteen historiassa eri aikakaudet ja tyylit ovat seuranneet toisiaan. Me haluamme olla sivistyskansa sivistyskansojen joukossa. Hyvä niin. Se tulee erityisesti esille aiheissa antiikki. Se on saanut 90-prosenttisesti vain myönteistä palautetta. Nykykäyttöön antiikki sinänsä on tullut sanana, joka ei käsitä enää pelkästään vanhaa aikaa kreikkalaisessa ja roomalaisessa historiasta. Samoihin aikoihin idästä, Venäjältä maamme kaakkoiseen osaan levisi kreikkalaiskatolinen uskontosuunta. Se on hyvä asia, se viestii meidän kunnioituksestamme menneisyyteen. Tätä lehtemme on pyrkinyt tuomaan esille, taidetta ja vanhaa kultturellista esineistöä. 70 Rakkaus vanhoihin esineisiin Netissä toimivalla Wanhan Puodilla on sopimuksesta asiakkaille avoin myymälä eteläisessä Päijät-Hämeessä. 82 Sisustusta ajasta aikaan Eri aikakausilla on ollut voimissaan eri kauneusihanteet, joihin sisustus on mukautunut. Meillä Suomessa ei tästä antiikin ajan kulttuurista tiedetty silloin vielä mitään, ja renessanssinkin vaikutteet tulivat syrjäiseen Suomeen myöhemmin kuin muualle Eurooppaan. 5. Meille levisi katolilaisuudesta läntinen uskontosuunta, joka uskonpuhdistuksen jälkeen 1500-luvulla muotoutui luterilaisuudeksi. 57 Mitään ei heitetty pois, vaan vietiin vaikka vintille Wolkoffin talomuseon tiloissa on ainutlaatuinen kokoelma esineistöä runsaan sadan vuoden ajalta, vuosilta 1872-1983. Me suomalaiset tavoittelemme yhä vahvemmin eurooppalaista elämänmuotoa. Antiikki ja taide -lehti nimensä mukaan pyrkii käsittelemään vaativaa aihekokonaisuutta
Kain Tapper, Timo Sarpaneva, Tapio Wirkkala, Wäinö Aaltonen, Essi Renvall, Hugo Simberg... Tamminiemi on täynnä aikansa huipputaidetta Timo Sarpanevan Verihelmi ja Kain Tapperin Lähteensilmä.. 6 Presidentti Kekkosen kotimuseo Tamminiemi on täynnä oman aikansa taidetta ja designia. Seinät ja ikkunalaudat ovat täynnä korkeatasoista taidetta. Museon kalusteet ja sisustus ovat Kekkosen ajalta
Kekkosen työhuoneen seinällä onAxel Gallenin maalaus ja pöydällä Oiva Toikan lasia. Verihelmen takana seinällä riippuu Kain Tapperin teos Lähteensilmä. Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli ja Reidar Särestöniemen maalaus Ilves kohtaa Jäämeren. 7 . Siellä presidentti saattoi tarjota kahvit pienelle vierasryhmälle. Seinällä Essi Renvallin veistos. Yksityiskodin puolella Yrjö Kukkapuron ja Eero Aarnion huonekaluja. Nikita Hrustsevin lahja presidentti Kekkoselle.. Tunnettua ja tuntematonta taidetta Alakerrassa olevaa pientä huonetta kutsutaan seurusteluhuoneeksi. – Tässä lattialla on yleensä Timo Sarpanevan iso ryijymatto, mutta se on nyt otettu pois, koska tähän on tuotu Anne Pohtamosta kertovan näyttelyn pukuja, kertoo Tamminiemen vastaava opas Mervi Saarenmaa. Pöydällä on Sarpanevan kiiltävän punainen lasimalja Verihelmi. Tapperin taideteos on diplomaattikunnan lahja Kekkoselle tämän 70-vuotispäivän kunniaksi. Tamminiemen huvila Helsingin Meilahdessa oli presidentti Urho Kaleva Kekkosen virka-asunto vuosikymmenten ajan. 1980-luvulla Tamminiemestä tehtiin Kekkosen kotimuseo. Mutta ei seurusteluhuone ilman Sarpanevaa silti ole jäänyt. Vihreä-keltaisen puutyön keskellä olevasta reiästä paistaa valo
– Tuossa seinustalla oleva Laila Pullisen Ilmatar-veistos on tiettävästi Pullisen itsensä lahjoittama. Ståhlbergille vuonna 1919. Salin seiniä ja ikkunalautoja kiertää taideteosten ja veistosten rivi. Etualalla Wäinö Aaltosen veistos Genius ohjaa nuoruutta.. – Ikkunalaudalla on kiinalainen kalastajapatsas, josta ei myöskään tiedetä, miten se on Tamminiemeen päätynyt. – Keskellä takan päällä on Rooman pormestarin lahjoittama Romulus ja Remus -patsas. Ikkunlaudalla on rivissä suomalaisen kuvanveiston historiaa. 8 Seurusteluhuoneen takan päälle on aseteltu kuusi veistosta. Maalaus on vuodelta 1920. Kekkonen tunsi Wirkkalan henkilökohtaisesti, Saarenmaa sanoo. Presidentin vaimo Sylvi Kekkonen kävi 1950-luvulla Kiinassa kulttuuridelegaation kanssa, joten se voi olla siltä matkalta peräisin, Saarenmaa arvelee. Salissa otettiin kaikki arvokkaimmat vieraat vastaan ja huoneen sisustus on sen mukainen. Saarenmaa tuntee museon erinomaisesti, sillä hän on työskennellyt talossa 1990-luvun alkupuolelta saakka. J. Ilmeisesti Kekkonen oli itsekin mukana, kun muottia valettiin. Niiden joukossa on muun muassa Wäinö Aaltosen patsas Genius ohjaa nuoruutta. Hrustsov kävi Vastaava opas Mervi Saarenmaa on työskennellyt Tamminiemessä yli 20 vuotta. – Pöydän päällä on Tapio Wirkkalan Pilkkiavanto-lasivati vuodelta 1970. Kekkosta ei sisustaminen kiinnostanut Tamminiemen juhlavimpaa tilaa kutsutaan Saliksi. – Se on Haloselle tyypillinen talvimaisema. Aaltonen teki Genius ohjaa nuoruutta -veistoksen Turun Yliopistonmäelle vuonna 1961. Pöydällä Tapio Wirkkalan lasivati ja seinällä Pekka Halosen maalaus. Venäläistä alkuperää olevat uusrokokoo-kalusteet ovat olleet alkujaan kenraalikuvernöörin virka-asunnossa käytössä. Saarenmaa poimii esiin seinällä roikkuvan Pekka Halosen maalauksen. Huonetta hallitsee kaksi pöytäryhmää. Presidentti Kekkonen ei tietojen mukaan ollut erityisen kiinnostunut sisustamisesta ja häntä ei niillä asioilla liioin vaivattu. Takan päällä on keskiaikainen paavia kuvaava veistos ja seinällä on bulgarialainen taulu, joiden alkuperää ei tarkkaan tiedetä. Suurin osa Tamminiemen taiteesta on lahjoja. Pormestari lahjoitti sen Kekkosen Italian valtiovierailun yhteydessä vuonna 1971, Saarenmaa tietää. Niistä molemmat on aikanaan tuotu Tamminiemeen presidentin linnasta vuonna 1956, kun Urho ja Sylvi Kekkonen muuttivat taloon. Siellä on Jussi Mäntysen, Emil Halosen ja Kalervo Kallion veistoksia. Niiden edessä on Neuvostoliiton johtajan Nikita Hrustsovin lahjoittama iso Maaäiti-veistos. Kristallikruunu on lahjoitus Tsekkoslovakiasta. Myös yksityiset taiteilijat lahjoittivat Kekkoselle taidetta. Seurusteluhuoneessa kuten muuallakin Tamminiemessä on paljon taideteoksia, joista ei tarkkaan tiedetä, miten ne ovat Kekkoselle päätyneet. Se on Helsingin kaupungin lahja presidentille. Tamminiemessä olevia pienoispatsaita on valmistettu useita. Presidentinlinnasta lähtöisin oleva huonekaluryhmä. Pinkillä verhoiltu uuskustavilainen kalustesarja valmistettiin presidentti K. Niitä ovat presidentille antaneet muun muassa yksityiset henkilöt, yhdistykset, yritykset ja ulkomaalaiset valtiopäämiehet. Sylvi Kekkosella oli asiaan enemmän sananvaltaa. Se oli presidentin 60-vuotissyntymäpäivälahja Suomen Kasviöljy Oy:ltä, jonka hallintoneuvoston puheenjohtaja Kekkonen oli ennen presidentin kauttaan
Olohuoneessa on Yrjö Kukkapuron suunnittelema Ateljee-sohvaryhmä ja Karuselli-nojatuoli sekä Eero Aarnion Pallotuoli. Hän oli nuorena ollut koruompelijana Suomen Käsityön Ystävissä ja sitä kautta tutustui taiteilijoihin. Löylyihin mahtuu 10-12 henkeä kerrallaan. Hän oli tarkka painostaan ja päiväkirjoihinkin hän merkitsi usein tietoa painostaan, Saarenmaa kertoo. – Tunnelma alkoi kiristyä ja kerrotaan, että tunnelmaa keventääkseen Kekkonen istui flyygelin taakse ja oli vähän tapaillut venäläisiä kansanlauluja. Siellä kokoontui myös niin sanottu Tamminiemen saunaseura, joka koostui Kekkosen lähipiiristä. – Tämä on kopio. Castro lähetti sen Kekkoselle, mutta luultavasti he eivät koskaan tavanneet, jos eivät sitten ohimennen jossain YK:n tilaisuuksissa. – Rantaan ajautuneita tukkeja kuvaava teos on maalattu Konginkankaalla. Näyttely jatkuu vielä joulukuun loppuun asti. 9 Tamminiemessä kaksi kertaa ja Saarenmaalla on hauska tarina erääseen vierailuun liittyen. Sylvi Kekkonen kiersi paljon gallerioissa jä näyttelyissä hankkimassa taidetta, Saarenmaa kertoo. – Kekkonen ja Särestöniemi tunsivat hyvin toisensa. J. Patsaan vieressä on Essi Renvallin tekemä reliefi. Nurkassa on Nobel-palkittua Marie Curieta kuvaava veistos. Aforismien kerääminen oli heidän yhteinen harrastuksensa. Takaseinällä on laseja, jotka ovat Nanny Stillin suunnittelemia Tamminiemi-laseja. Sitä soittivat lähinnä vieraat, sillä Kekkosen pariskunta ei osannut sitä juurikaan soittaa. Esimerkiksi kuvanveistäjä Essi Renvall oli Sylvin läheinen ystävä. Seinällä on Rut Brykin keramiikkateos. – Vuonna 1960 Hrustsov vieraili täällä Kekkosen syntymäpäivillä ja samalla neuvoteltiin Suomen jäsenyydestä Euroopan vapaakauppajärjestö EFTAan ja Saimaan kanavan vuokraamisesta. Kekkonen kävi Särestöniemen ateljeessa Lapissa vierailuilla. – Kekkonen sai sen 80-vuotislahjaksi Fidel Castrolta . – Sekä Urho että Sylvi Kekkonen lukivat paljon ja saivat paljon kirjoja lahjaksi. Kekkosen tuoli on lähimpänä uima-allasta. Liukuovien takana on baarisyvennys. Hän on itse todennut, että maalauksen aihe liittyy hänen nuoruuteensa, sillä hän oli metsätyönjohtajan poika. Maalauksen lahjoitti Suomen painonnostoliitto Kekkoselle 50-vuotislahjaksi. – Mäntysen Joutsenet on luonnos Tampereen Koskipuistossa olevaan veistokseen. Kirjat ovat täynnä alleviivauksia ja reunamerkintöjä. Kekkonen tiettävästi hankki tämä taulun itselleen jo 1930-luvulla. Sylvi Kekkonen tunsi paljon taiteilijoita. Ikkunalaudalla on Michael Schilkinin keramiikkaveistos, joka kuvaa pientä karhunpoikaa. Saunan oleskelutilassa olevat lepotuolit ja neliskulmaiset valaisimet on muotoilija Maija-Liisa Komulaisen käsialaa. . Kekkonen kuulemma poltteli päiväkahvin yhteydessä aina yhden sikarin päivässä, Saarenmaa sanoo. Aikansa superjulkkis Kekkonen on päässyt kahteen kuvaan. Sen presidentti osti itse Särestöniemen näyttelystä. Työpöydän taakse on sijoitettu maljakoita, pokaaleja ja unkarilainen maalaus. – Renvall teki Etelärantaan Rauhanpatsaan, ja patsashankkeen tukijoille lahjoitettiin tällaiset reliefit, Saarenmaa sanoo. Baari suunniteltiin 1950-luvulla Tamminiemen peruskorjauksen yhteydessä. Yläkerrassa on lisäksi presidenttiparin makuuhuoneet. Saunassa kestittiin lukuisia arvovieraita. Pauli Jokinen Tamminiemen museo ja Cafe Adjutant, Seurasaarentie 15, Helsinki Avoinna ke-su klo 11-17. – Sen on arveltu olevan Sylvi Kekkosen omia hankintoja. Seinällä on Essi Renvallin Ihmisiä työssä -veistos ja sitä vastapäätä Reidar Särestöniemen valtavan kokoinen maalaus Ilves kohtaa Jäämeren. – Puolan presidentti Edward Ochab lahjoitti sen Kekkoselle 1960-luvulla. Axel Gallénin taulu työhuoneessa Presidentin työhuoneessa roikkuu tukin uittoa kuvaava taulu, Axel Gallénin Iltahämärä vuodelta 1904. Hirsirakenteisen saunan suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Kokko & Kokko. Kekkonen oli itsekin koulupoikana metsätöissä ja tukkeja uittamassa. Ståhlbergille.. Uuskustavilaiset huonekalut tehtiin alkujaan presidentti K. Siellä on nimittäin Hugo Simbergin maalaus Piru on kuollut. Näyttelyssä on muotokuvia 1960ja 1970-lukujen julkkiksista. Yksityiskodissa Kukkapuroa ja Aarinota Tamminiemen yläkerta oli presidenttiparin yksityiskodin puoli. Kekkosella oli tapana käyttää kirjoista löytämiään ajatuksia puheissaan. Nurkan takana ruokasalin puolella on lisää kotimaista huipputaidetta. Joskus presidenttinä Kekkonen vitsailikin, että maailma menetti hänessä hyvän tukkijätkän, Saarenmaa kertoo. Presidentti Kekkonen on maininnut lempikirjakseen Miguel de Cervantesin Don Quijoten. Tunnelma vapautui ja neuvotteluissa päästiin hyvään lopputulokseen. Alkuperäinen on sen verran arvokas, että se on turvassa. Sen vieressä on Tampereen kaupungin lahjoittama Jussi Mäntysen veistos. Saunoessa keskusteltiin päivänpolitiikasta ja luotiin suhteita. Niissä kiinnostavinta on kirjahyllyt, josta saa kuvan heidän lukutottumuksistaan. Kekkosella oli paljon taidekirjoja ja hän lahjoitti niitä Särestöniemelle. Baarin toinen seinä on kuparia ja toisessa on kirjava lasimaalaus. Saunaseuran kotipaikka Tamminiemen kuuluisa rantasauna rakennettiin heti Kekkosen tultua presidentiksi. Tamminiemen kierroksen lopuksi piipahdamme vielä Cafe Adjutantissa, jossa on tunnetun valokuvaamon Kuvasiskojen näyttely. Rut Brykin työn alapuolella on kuubalainen sikarilaatikko. Kun ateljee paloi, niin Särestöniemi oli murheissaan ja valitteli etenkin taidekirjojensa menetystä. Suuren Salin kenties hallitsevin esine on musta itävaltalainen flyygeli. – Kekkosen tuolin vieressä on vaaka. Lahja Fidel Castrolta Salin vieressä on ruokasali, jossa presidenttiparilla oli tapana syödä lounaat ja päivälliset. Ikkunalaudalla on kalaveistos, joka on peräisin kalastusmatkalta Ruotsista
Antaa uudenlainen näkökulma tunnettuun ja arvostettuun muotoilijaan ja hänen teoksiinsa ja maailmaansa. Tapio Wirkkala toisin silmin Unohtakaa hetkeksi lasimaljat. Näyttelyn taiteilijat ovat Elina Brotherus, Kira Gluchkoff, Pirjo Honkasalo, Jorma Puranen, Matti Saanio, Pentti Sammallahti, Rauno Träskelin ja Sakari Viika. 10 Taiteilija Maaria Wirkkala kävelee Ateneumin salissa ja katselee ympärillä olevaa taidetta. Syyskuuhun kestävän näyttelyn nimi on 8 valotusta Tapio Wirkkala toisin silmin. Maaria Wirkkalan valokuva isästään Tapiosta vuodelta 1984. – Voitko kuvitella, että kaikki nämä taiteilijat tekivät tähän näyttelyyn täysin uuden taideteoksen. Taidetta, joka on tehty hänen isänsä Tapio Wirkkalan (1915-1985) juhlavuoden kunniaksi. Maaria Wirkkala on silminnähden vaikuttunut. Tapio Wirkkalan tytär on koonnut Helsinkiin Ateneumiin taidenäyttelyn, jossa nykytaiteilijat ovat tehneet tulkintojaan Wirkkalasta. Rauno Träskelinin valokuva.. Maaria Wirkkala pyörittelee päätään. Kesänäyttely on osa Wirkkalan 100-vuotisjuhlia. Kahdeksan taiteilijan näyttely on raikas ja yllättävä. Kahdeksan maamme eturivin taiteilijaa on tehnyt Maaria Wirkkalan pyynnöstä taideteoksen, jonka tarkoitus on kuvata Tapiota uusin silmin
Oven vieressä on Matti Saanion valokuva Wirkkalasta. – Noiden ovien taakse Tapio meni, ja veti ovet perässään kiinni. Mustavalkoisessa valokuvassa Wirkkala polttaa piippua työhuoneessaan. Siellä hän sai olla rauhassa. Ovi näyttää enemmänkin lautakasalta. Valitsin nämä kahdeksan taiteilijaa täysin intuitiivisesti, hän kertoo. Hän kuvasi esimerkiksi vettä ja heijastumia. 11 . Jorma Puranen: Nimetön. Henkilökohtainen projekti Maaria Wirkkala on kuratoinut näyttelyn ja valinnut näyttelyn kahdeksan taiteilijaa. Hän opiskeli Ateneumissa Taideteollisen keskuskoulun veisto-osastolla. Ei minun silmin, vaan nykytaiteilijoiden silmin. Hän myös arvosti kovasti valokuvaajia, Maaria Wirkkala kertoo. – Halusin näyttää Tapio Wirkkala -nimistä ihmistä toisin silmin. Ateneum on osuva paikka näyttelylle, sillä se oli tärkeä paikka Tapio Wirkkalan elämässä. Maaria Wirkkalan mukaan näyttelyn tarkoitus on etäännyttää katsoja näistä klasikkoesineistä. Ovi kuin lautakasa Maaria Wirkkala on lupautunut esittelemään yksitellen näyttelyn taideteokset. Myös monella näyttelyssä esillä olevalla taiteilijalla on henkilökohtainen suhde Ateneumiin. Ovi on jykevä, se on tehty pienistä laudan pätkistä. Sittemmin Wirkkala työskenteli Ateneumissa sijainneen Taideteollisen oppilaitoksen taiteellisena johtajana vuosina 1951-54. Näyttelyn teoksista valtaosa on valokuvia. Valokuvaus oli Tapio Wirkkalan erittäin rakas harrastus. Vuonna 2006 menehtyneen Saanion valokuva on näyttelyn ainoa vanha teos. Ensimmäiseksi vierailijan ottaa vastaan Tapio Wirkkalan työhuoneen ovi. – Tapio rakasti valokuvausta ja kameroita. Tapio Wirkkala muistetaan lukuisista design-esineistä, kuten Ultima Thule -lasisarjasta. Heillä kaikilla on jonkinlainen linkki Tapioon. Kuvassa näkyy myös työhuoneen ovet.. – Näyttely on minun henkilökohtainen projektini
– Mattia ja Tapiota yhdisti se, että molempia kiinnosti ihmisen muuttuva elinpiiri, Maaria Wirkkala pohtii. Jorman kuvista välittyy myötätunto. Kuvat ovat vuosilta 1974-76. Se käsittää vain yhden valokuvan. Vasta myöhemmin Puranen tutustui Kiprianoffin perhetuttuun Tapio Wirkkalaan. Kuvassa on lasi pöydällä. Kuvia Nöykkiön ateljeesta Sakari Viika on tehnyt näyttelyyn valokuvasarjan, jossa hän pyrkii löytämään Wirkkalan töiden hengen. Tyttö oli Kira, Maaria Kira Gluschkoff: Muistijälkiä ystävyydestä Wirkkala kertoo. Viika lähti etsimään wirkkalalaista henkeä Tapio Wirkkalan rakentamasta Nöykkiön kesäateljeesta. Träskelin meni ja etsi sen saman pöydän kuvaansa varten. Träskelin on vuosien saatossa kuvannut runsaasti designia ja arkkitehtuuria. Hän on kuvannut runsaasti Tapion töitä muun muassa Designmuseoon ja kirjoihin, Maaria tietää. Tämän pöydän Träskelin halusi ikuistaa. Se on saavutettu kulkemalla, pysähtymällä, jakamalla asettumalla itse osaksi, Wirkkala kirjoittaa. Kasper-koiran ulkoiluttaja Valokuvaaja Kira Gluschkoff on ikuistanut valokuvasarjaansa koiran. Maaria Wirkkala kirjoittaa näyttelyjulkaisussa, että Jorma Purasta ja Tapio Wirkkalaa yhdisti kiinnostus kolttakulttuuriin ja Lapin ihmisiin. – Rauno tuntee Tapio Wirkkalan työt kameran linssien läpi, varmasti paremmin kuin kukaan muu. – Sakari ei ole koskaan henkilökohtaisesti tuntenut Tapiota, mutta hän on dokumentoinut minun töitäni ja sitä kautta joutunut kohtaamaan myös Tapion maailman, Maaria Wirkkala kertoo. – Tapio oli kiinnostunut ja innostunut Jorman kuvausmatkoista, kertoo Maaria Wirkkala. Hän haki kyselyllä hollannin pystykorvaa. Myöhemmin Kiran vespa oli tuttu näky Tapion ja Rutin kodin edessä, kun Kira oli saapunut ilahduttamaan pariskuntaa. Puranen kuvasi perhettä ja sai kuulla heidän ystävästään Tapiosta, joka oleskeli saman erämaajärven rannalla. Pöydässä näkyy hyvin puukonjäljet. Puinen pöytä puhdistettiin keväisin vuolemalla. Kira halusi ottaa teokseensa mukaan lapsuutensa näkymät. Lopputuloksena on kuuden valokuvan sarja. Träskelin kertoo näyttelyesitteessä, että häntä jäi askarruttamaan vanha Lapissa otettu valokuva, jossa Tapio Wirkkala vuolee lastuja pöydän pinnasta. Hänen työnantajinaan ovat olleet muun muassa museot. – Hän näki siellä asioita, joita minä en ollut koskaan siellä havainnut, Maaria Wirkkala hämmästelee. – Koekuvatuista hän lähetti minulle kaksi, joista toinen oli minusta liian akateeminen. Vuonna 1973 syntyneellä Gluschkoffilla on erikoinen yhteys Tapio Wirkkalaan ja tämän vaimoon Rut Brykiin. Lapin perheen ystävyys Jorma Purasen valokuvateokset kuvaavat Kiprianoffin perhettä Inarin Sevettijärvellä. Koiralla on kuvassa Tapion villapaita päällä ja piippu suussa, Maaria naureskelee.. Hän valitsi sitten sen toisen. Vastauksia hän sai yli 20, joista hän koekuvasi yhdeksän koiraa. Viikan kuvasarjan vieressä on Rauno Träskelinin teos. 12 Saanio oli viime vuosisadan tunnetuimpia valokuvaajia maassamme ja hän oli Tapio Wirkkalan ystävä. – Pikkutyttö pysähtyi koulusta tullessaan päivittäin ulkoiluttamaan Tapion ja Rutin koiraa Kasperia
Maaria Wirkkala muistaa kuulleensa ensimmäisen kerran Sammalahdesta, kun Tapio tuli töistä kotiin mukanaan valokuvia. Hän on käynyt kuvaamassa Wirkkalan Lapin kodissa Lemmensuussa ja sen ympäristössä. Teksti:Pauli Jokinen Kuvat: Ateneum 8 valotusta – Tapio Wirkkala toisin silmin -näyttely Ateneumissa Helsingissä 13.9. – Pentti ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Lemmensuussa. Taustalla soi Wirkkalan lasiesineillä soitettu musiikki, jonka on säveltänyt Antti Ikonen. Se viittaa Tapio Wirkkalaan ja Rut Brykiin. 13 Pentti Sammallahti: Valokuva Lemmensuusta. Tapio ihasteli, miten jokainen yksityiskohta on kaunis. Se oli Pentti Sammallahden ensimmäinen kuvasalkku, Maaria Wirkkala hymyilee. Elokuvien tekijänä paremmin tunnetun Pirjo Honkasalon mystinen teos on nimeltään Tila kahdelle. Honkasalo oli pariskunnan läheinen tuttu, melkein kuin perheenjäsen. Sakari Viikan valokuva. – Tila kahdelle on Honkasalon ensimmäinen videoteos, Maaria Wirkkala sanoo. Lemmensuun tunnelmia Pentti Sammallahti on tuonut näyttelyyn mustavalkoisista kuvista koostuvan kuvasarjan. . Wirkkalaa videoina Näyttelyssä on kaksi videotaideteosta. Siitä lähtien olen seurannut Elinan töitä. Näyttelyn toinen videoteos on Elina Brotheruksen Lasinpuhaltajien saari. – Äitini Rut Bryk kehotti minua aikanaan katsomaan näyttelyä, joka oli Kasarmintorin lähellä olevassa galleriassa. – Tapio kertoi, että eräs nuori mies oli käynyt hänen toimistossaan ja tuonut ne hänelle. saakka – Ihmeellistä on se, että kuvista ei välity vieraan ihmisen katse, vaan sellaisen, joka on elänyt tässä paikassa.. Videossa liikutaan gondolilla Venetsian maisemissa. Kuva Elina Brotheruksen videoteoksesta Lasinpuhaltajien saari. Se oli Elina Brotheruksen ensimmäinen näyttely. Ihmeellistä on se, että kuvista ei välity vieraan ihmisen katse, vaan sellaisen, joka on elänyt tässä paikassa, Maaria Wirkkala sanoo
14 Kolmen taiteen tien kulkija Kuvataiteilija, taidegraafikko Pekka Hannula Etsauksia, kollaaseja ja meditatiivisia piirustuksia; taidegraafikko Pekka Hannulan ateljeessa aukeaa monipuolinen taiteen maailma.
Hannula tekee etsauksia eli viivasyövytyksiä, ja tämä tekniikka juontaa juurensa kirjapainon kehitykseen. Meditative drawing 22h23min34sec, 2013, etsaus. Taidegraafikko Pekka Hannula ateljeensa valoisassa alakerrassa. Työskentelyni pohjaa vahvasti piirtämiseen ja sille on ominaista pikkutarkka kädenjälki – aivan kuten isällänikin, Pekka Hannula määrittää. -Oma työskentelyni tavallaan lepää keskiaikaisessa kirjankuvituksen ja painokuvien traditiossa, Hannula toteaa. Monet taidegrafiikan menetelmistä ovat vanhentuneita kirjapainotai jäljennöstekniikoita. –Isäni oli vahvasti mukana, kun aikanaan aloitin grafiikan teon. Pöydällä on etsauksia, kollaaseita ja mietiskelypiirustuksia. Minulle grafiikka on kiinni piirtämistraditiossa, perinteisessä tekemisessä, ja on siinä mielessä tavallaan käsityöläisasia. Yksityiskohta suurikokoisen Henkäysetsauksen painolaatasta, 2005. 15 . Teoksen nimi kertoo laatan piirtämiseen kuluneen ajan. Pihapiirissä on useita vanhoja aittoja, joissa järjestetään vuosittain heinäkuussa idyllinen taidenäyttely. – Liputin tätä yrittämistä monella foorumilla ja kävin puhumassa erilaisissa taideseminaareissa ja koulutustilaisuuksissa siitä, miten taiteen tekemisestä saisi toimeentulonsa, Hannula kertoo. Pekka Hannulan teoksia on seuraavissa kokoelmissa: EMMA/Saastamoisen Säätiön taidekokoelma, Hämeenlinnan Taidemuseo, Keravan taidemuseo, Eduskunnan taidekokoelma, Suomen Valtio, Ilmarisen taidekokoelma, Lähivakuutuksen taidekokoelma, Tapiola-yhtiöiden taidekokoelma.. Rakennuksen hankki vuonna 1983 Pekka Hannulan isä, taiteilijaprofessori Simo Hannula. Sammatissa, suurten koivujen katveessa seisoo Ateljee Hannula. Taiteilija ja yrittäjyys Pekka Hannula on ollut myös aktiivisesti taiteilijayrittäjyyden puolestapuhuja. Taiteen kenttä on laaja, ja 1990-luvulla Hannula sai ajatuksen tehdä konstruktivistisia kollaaseja yritysten materiaaleista, vanhoista ja uudemmistakin. Painolaatan koko 27,5 x 70 cm. Tuolloin rakennus oli vielä pieni, rintamamiestyyppinen talo, joka laajennettiin ateljeetaloksi
Etsauksista löytyy metafyysistä surrealismia: esinemaailman sisällä piilevää toista todellisuutta. Kollaasi näyttää kauempaa katsottuna geometriselta, konstruktivistiselta teokselta. Oliivipuiden inspiroima Yötanssit, 1998, etsaus, 10,5 x 8,5 cm. Monimerkityksinen Juuret, 1998, etsaus, 10,5 x 8,5 cm. Silmäkala, 1994, etsaus, 17,5 x 24,5 cm. 16 Nenäkala, 1994, etsaus, 17,5 x 24,5 cm. Lähempää tarkasteltuna siitä löytyy merkityksiä ja fragmentteja, jotka kiehtovat mielikuvitusta. ”Employees”kollaasi vuodelta 2015.
Tekemäni piirros voisi myös muuttua vaikkapa muoviksi tai lasiksi – idea muuttuu ja tavallaan kahmaisee taiteen piiriin uusia asioita – leikitään luovuudella. Painolaatta on taidegrafiikan lähtökohta Ateljeerakennuksen yläkerrassa on grafiikan tekemiselle omistettu tila, johon virtaa luonnonvaloa kattoikkunasta. Konkretismi. Tärkeää on komposition jännite ja rytmi eli viivan, värin ja pinnan muodostama kokonaisuus.. Mietiskelypiirros vie nykytaiteen tielle Jos etsaus on kiinni perinteessä, ei meditatiivinen eli mietiskelypiirros sitä enää ole. Näin painolaatta valmistuu – Ensin on tietenkin oltava idea valmiiksi mietittynä. Oleellista on luovan piirtämisen idea, johon sisältyy jatkuva muutos, se virtaa koko ajan eteenpäin. Sen ydinhän ei ole leipänsä ansaitsemisessa, vaan taide syntyy sisältäpäin ja on tietynlaista itseilmaisua. Idea sai vastakaikua ja poiki asiakaslähtöisiä teoksia ja teossarjoja muun muassa lukuisille isoille yrityksille, kuten Fingrid Oyj, Fazer Group, Paperinkeräys Oy, Suomen Hypoteekkiyhdistys ja Hartwall Oy. Ja siinä kohtaa väsähdin täysin. Vein sen päätökseen ikään kuin matkana – hieno tunne, todella rentouttavaa. Piirros kasvoi ja muuttui koko ajan, ja pikku hiljaa siitä muodostui kokonaisuus. Suuri osa taidegraafikon työskentelyä tapahtuukin juuri laatan piirtämisen tai sen muunlaisen työstämisen ympärillä. – Palaan tähän aina välillä, kun on rauhallista aikaa ja tahdon vähän rentoutua. Lisäilin värejä ja mietin, mikä on paras askel seuraavaksi. Yritykset panivat kirjaimellisesti rahahanat kiinni ja taidehankinnat karsittiin ensimmäisenä. – Siinä joutui tekemään hirmuisesti töitä, että ylipäänsä löytäisi jotain, muistelee Pekka Hannula. Pekka Hannula työn ääressä kollaasiosastossaan ateljeen yläkerrassa. Kun taiteen tekemisen ilo katoaa Sitten tuli vuosi 2008 ja Suomi ajautui syvään taantumaan maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena. –Työtilana tämä ei ole kovin iso, mutta hyvin tässä mahtuu työskentelemään, Pekka Hannula toteaa. Nykytaiteellehan on ominaista, että se vaihtaa muotoaan, siihen haetaan ja tuodaan koko ajan jotain uutta. Hannula on tuonut meditatiivisen piirtämisen myös grafiikan puolelle. Tuntui että olin menettänyt jotakin oleellista taiteen tekemisessä: missä oli se alkuperäinen ilo, minkä vuoksi olin ryhtynyt taidetta tekemään. En yritä yhtään mitään. Se on aina tavallaan matka ja on mielenkiintoista nähdä, mihin se vie. Hannula määrittää taidegrafiikan näin: Pääsääntöisesti taidegrafiikan teoksen lähtökohtana on painolaatta, jonka valmistaminen ainutkertaisella tavalla on keskeistä työskentelyssä. Loppu on piirtämistä ja teknisiä vaiheita, Pekka Hannula summaa. – Entäpä jos ei ole edes aihetta. – Tavallaan siinä ollaan nykytaiteen ajatuksen äärillä, Pekka Hannula tarkentaa. – Otin paperin, kastoin siveltimen tussiin ja aloin piirrellä kuvioita. Jospa vain leikittelen ja rupean piirtämään, Hannula mietiskeli. Painolaatta on se paikka, jossa taidegraafikon koulutus, osaaminen ja luovuus kulminoituvat. Hannula pohdiskeli, mitä taiteen tekeminen puhtaimmillaan on. Teoksen peruselementit ovat värit, pelkistetyt geometriset viivat ja pinnat. 17 . Sitä tehdään luovuuden kautta
Havaintokuva pohjustetusta laatasta, josta kuparia on rapsutettu näkyviin piirtimellä. Erilaisia piirtimiä. Vieressä The Dance -etsauksen painolaatta. Oliivipuiden inspiroima Yötanssit, 1998, etsaus, 10,5 x 8,5 cm.. 18 Pekka Hannula ja symbolistinen The Dance -etsaus vuodelta 2005
Pohjustuksen jälkeen ryhdytään piirtämään itse kuvaa. Syövytyksen jälkeen laatta puhdistetaan vedostusta varten ja sen pintaan levitetään tasaisesti painoväriä. Kissaan kätkeytyy toinen todellisuus A Bitch – narttu -vedoksessa siro naaraskissa on kääntänyt päänsä katsojaa kohti. Tunnen paperit ja muut materiaalit ja tiedän miten ne käyttäytyvät. Puiden ihmishahmot, mies ja nainen, ilmentävät tunteita ja mielentiloja. Jotain on saatu myös tutuilta ja osa on hänen isänsä peruja. Mitäs nyt sanot”. Edes kehykset eivät ole uusia, vaan kollaasit on tehty vanhoihin kehyksiin. Ideana on se, että piirtimellä tehdään viivaa, joka paljastaa kuparin. Teoksissa on vertauskuvallisuutta, syvämietteisiä ja myös leikkimielisiä oivalluksia. Myös messinkilaattoja käytetään, ja jotkut etsaavat jopa teräkselle. Muun muassa näihin Pekka Hannulan etsauksiin voi tutustua lähemmin hänen nettisivuillaan: www.atelierhannula.fi Kollaaseissa vanha materiaali saa uuden elämän Ateljeerakennuksen yläkerrassa on myös iso huone, joka toimii Pekka Hannulan kollaasiosastona. Puut heräävät eloon Etsauksissa myös puu ja ihminen sulautuvat yhteen. AtelierHannula Valkjärventie 296 09220 Sammatti p. – Ensimmäisessä vaiheessa on yleensä tehty vain ääriviivat ja joitakin tiettyjä kohtia. Marjut Popelka Taidokasta ja vivahteikasta viivankäyttöä ja monimerkityksisiä yksityiskohtia on kiehtovaa tutkailla.. Taidokasta ja vivahteikasta viivankäyttöä ja monimerkityksisiä yksityiskohtia on kiehtovaa tutkailla. Näin tilanne muuttuu ja keskustelu jatkuu eteenpäin, kunnes kummallakaan ei ole enää mitään sanottavaa. Se ikään kuin sanoo minulle jotakin, johon minä vastaan esimerkiksi: ”Laitanpa tähän tällaisen. Oli sumuinen päivä ja oliivipuista alkoi pilkistellä ihmishahmoja, jotka alkoivat elää, Hannula muistelee. Tarvittaessa laatta vielä hiotaan. Koskaanhan ei tiedä, mitä tarvitsee, naurahtaa Hannula. Suurella pöydällä on pahvilaatikoissa vanhoja kirjeitä ja lehtileikkeitä, erivärisiä papereita, pieniä pahvirasioita, pelikortteja, muutama vanha seteli… – Pyrin käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaalia, mutta sataprosenttisesti se ei ehkä koskaan onnistu. – Vasemmassa etujalassa on elämän alku, pieni ihmissikiö, ja raitojen rajaamissa yhdeksässä lohkoissa – ne kissan yhdeksän elämää! – on sitten pientä lasta ja nuorta neitoa ja siellä vanhennutaan, kunnes kuolema lopulta korjaa, kuvailee Hannula. – Tämä vaatii ihan oman taitonsa ja kaikki tehdään käsin, Hannula painottaa. Välillä kaiverrusneula on puhdistettava. Kun kissaa katsoo tarkemmin, sen raitojen välistä löytyy koko ihmiselämän kaari. Kun ensimmäinen koevedos on otettu, huomaan yleensä jotain korjattavaa tai lisättävää, ja piirtämiskertoja tulee useampia ja työvaiheet on toistettava. 040 5001295 www.atelierhannula.fi Etsaus eli viivasyövytys on metalligrafiikkaa. Seuraavaksi laatta pohjustetaan: se lämmitetään ja sen pintaan sulatetaan hartsimainen pohjustusaine, joka levitetään tasaisesti laatan pinnalle niin sanotulla ”tatilla”. – Pöydällä on tyhjä paperi ja liimaan siihen vaikkapa jonkun lapun tai piirrän viivan. Ylimääräinen painoväri hangataan pois rievulla niin, että väriä jää vain levyn pintaan syöpyneisiin uriin. Täällä on siis kaikenlaista vanhaa, joka saa uuden elämän. Työvaiheita on melkoisesti. 19 Pekka Hannula työskentelee nykyisin enimmäkseen meditatiivisten piirustusten ja kollaasien parissa. Ne taipuvat myös tanssimaan, laulavat duettona eikä golfin peluukaan ole niille vierasta. Miten olisi: jalkapallofanille Socceri ja huumorintajuiselle hörökorvalle Korvakala . Luonto toimii inspiraation lähteenä Pekka Hannulan etsausten aihemaailman pohjalla on useimmiten luonto ja sen monimuotoisuus. – Tässä tavallaan leikitään tasapainolla. Silloin kaikki osaset ovat balanssissa ja kollaasi on valmis, hymyilee Hannula. – Kävin 1980-luvulla Espanjassa ja Italiassa ja katselin siellä muhkuraisia, vanhoja oliivipuita, jotka usein muodostuvat kahdesta toisiinsa kietoutuneesta rungosta. Näin tavallaan ”sanon” jotain sille paperille, ja elementin saatuaan se puolestaan esittää jonkun vaatimuksen. – Kellariin on lisäksi varastoitu satamäärin vanhoja lehtiä ja muuta materiaalia. Taiteilija ja paperi käyvät vuoropuhelua Pekka Hannula luonnehtii kollaasien tekoa eräänlaiseksi vuoropuheluksi. . Kuparia rapsutellaan näkyviin piirtimellä: ei tarvitse painaa eikä kaivertaa. Voisi sanoa, että tämä on visuaalinen tasapainoharjoitus. Kun kuva on piirretty, laatan sivut sekä tausta suojataan ja levy laitetaan happokylpyyn. Taiteilijaprofessori Simo Hannula teki 1990-luvulla jonkin aikaa myös kollaaseja, ja materiaalia jäi nurkkiin. Kunnon klyyvarin omistaja voisi ripustaa ylpeänä seinälleen Nenäkalan . Ensin halutun kokoisen laatan kulmat viilataan ja pyöristetään. – Olen tehnyt ja teen edelleenkin kollaaseja tilaustöinä, joten työskentelytapaan on tullut hyvä rutiini, eikä minun tarvitse mietiskellä. Taidegraafikko Pekka Hannulaa voi siis kutsua kolmen tien kulkijaksi: grafiikan parissa perinteen tiellä, nykytaiteen väylällä meditatiivisten piirustusten kautta ja kierrätyksen polulla antaessaan vanhalle materiaalille uuden elämän kollaasien konkretistisen, geometrisen muotokielen elementteinä. Hannulan tie näihin teoksiin kulki asiakaslähtöisten kollaasien kautta. Esimerkiksi kalat: niiden muodosta löytyy viitteitä ihmisten harrastuksiin tai ominaisuuksiin. Happo syövyttää levyä ainoastaan piirtimellä tehtyjen viivauurteiden kohdalta. Kuva piirretään kuparilaatalle piirtimellä, jonka kärkenä on neula. Materiaalinsa Pekka Hannula on löytänyt divareista ja kirppiksiltä
Vierailu Helsingin taiteilijapatsailla paljastaa monenlaista historiaa. Patsaat ovat kaiken lisäksi aivan keskeisillä ja näkyvillä paraatipaikoilla. Hyvänä esimerkkinä käy se, että taiteilijoita on muistettu usein patsailla. Taiteilijapatsaiden tarinaa Helsingissä on lukuisia patsaita, jotka kuvaavat taiteilijoita. Runeberg, Kivi, Pacius, Edelfelt ja monet muut patsaat pitävät sisällään jännittäviä tarinoita. Helsingissä on yhteensä noin 20 patsasta, jotka kuvaavat eri alojen taiteilijoita. 20 Taiteilijoita on arvostettu kautta aikojen. Fredrik Pacius muistetaan Topelius sai vuonna 1932 Helsinkiin kaksi veistosta. Fredrik Pacius Kaisaniemen puisto Kierros alkaa isänmaallisissa tunnelmissa Kaisaniemen puistossa. Ville Vallgrenin tekemä Topelius ja lapset valmistui ensimmäisenä.
Pacius kuoli vuonna 1891, ja hän sai patsaan hyvin nopeasti kuolemansa jälkeen vuonna 1895. Fredrik Paciuksen patsas on ensimmäinen Suomessa valettu julkinen veistos. Pacius sävelsi Maammelaulun, ja laulu esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1848 Toukolassa ylioppilaitten Florajuhlassa. Veistos on nimeltään Esirippu ja se on näyttelijä Ida Aalbergin muistoksi tehty. Siellä on myös aiheesta kertova muistomerkki, joka on kuvanveistäjä Viktor Janssonin ja arkkitehti Erik Bryggmanin tekemä. Valaminen tapahtui Högforsin tehtaassa. Patsaan tekemiseen keräsi rahaa laulukuoro Muntra Musikanter. Sitä ennen patsaat oli valettu ulkomailla; milloin Pariisissa, milloin Kööpenhaminassa. 21 erityisesti Maamme-laulun säveltäjänä, mutta teki hän paljon muutakin. Aalberg oli 1800-1900-lukujen taitteessa elänyt näyttelijä, mutta hän myös ohjasi ja toimi hetken jopa Kansallisteatterin apulaisjohtajana. Patsaan on tehnyt taiteilija Raimo Utriainen vuonna 1972. Kun Helsinkiä pommitettiin, niin Kaisaniemeen putosi paljon pommeja, ja patsaan jalustassa on vielä sirpaleen jälki näkyvissä. Hän sävelsi muun muassa Suomen ensimmäisen oopperan Kaarle-kuninkaan metsästyksen vuonna 1952. Ida Aalberg Kaisaniemen puisto Seuraava patsas on Paciuksen tavoin Kaisaniemen puistossa, aivan Kansallisteatterin takana. Paciuksen patsaassa on näkyvillä merkki toisesta maailmansodasta. Hän ei johtajan ja ohjaajan paikalla menestynyt, vaan sai potkut ja se oli aikansa suuri kulttuuriskandaali. Aleksis Kivien patsashanke oli pitkä ja kivinen.. Esirippu on maamme ensimmäisiä abstrakteja veistoksia, Kansallisteatterin vieressä oleva Esirippu on näytelijä Ida Aalbergin muistolle. Paciuksen patsas on sikäli historiallinen, että se on ensimmäinen Suomessa valettu julkinen veistos. Kirjailija Aleksis Kiven veistoksen on tehnyt Wäinö Aaltonen. Veistoksen on tehnyt kuvanveistäjä Emil Wikström
Pariisissa oli vilkas suomalaisten taiteilijoiden yhteistö ja Edelfelt ja Vallgren olivat keskeisiä henkilöitä näissä seurapiireissä. Gunnar Finne kunnioitti Zachris Topeliusta Taru ja totuus -veistoksella.. Albert Edelfeltin tekemä piirustus oli ainoa kuva, joka Kivestä oli. Se on myös harvoja patsaita, joissa taiteilija on kuvattu työnsä ääressä. Paljastustilaisuus oli iso tapahtuma ja se jopa radioitiin. Kirjailijasta ei ollut valokuvia eikä hänestä ollut maalattu muotokuvia. Patsas valmistui vuonna 1927, runsaat parikymmentä vuotta Edelfeltin kuoleman jälkeen. Aleksis Kivi Rautatientori Aleksis Kiven patsaan teki suomalaisen kuvanveiston ”grand old man” Wäinö Aaltonen. Yksi suuri ongelma oli Aleksis Kiven ulkonäkö. Muistomerkkihankkeissa on usein ollut kiistaa siitä, pitääkö veistoksen olla abstrakti vai näköispatsas. Edelfelt ja Vallgren olivat suunnilleen saman ikäisiä ja hyviä ystäviä. Se siirrettiin 1970-luvulla Eino Leinon patsaan jalustassa on ote Väinämöisen laulusta. Kuvanveistäjä Utriainen itse kirjoitti myös lehtiin ja tuomitsi monumentaaliveistokset. Veuron kilpailutyötä ei kuitenkaan toteutettu Rautatietorille, mutta se päätyi Nurmijärvelle. Se onkin kierroksen seuraava kohde. Esirippu merkitsi Suomessa abstraktin kuvanveiston läpimurtoa. Miltä Kivi näytti. Luonnollinen paikka patsaalle oli taidemuseo Ateneumin vieressä. Välillä toimikunnalta loppuivat rahat ja kiistaa käytiin siitä, mihin kohtaan Rautatientorille patsas sijoitetaan. Siitä järjestettiin kaksi kilpailua, mutta kumpikaan kilpailu ei tuottanut patsastoimikuntaa tyydyttävää tulosta. Lopulta patsastoimikunta tilasi Aleksis Kiven veistoksen suoraan Wäinö Aaltoselta. Selkänojassa on Ikävyys-runon säkeet. Patsaan tie valmiiksi oli pitkä ja kivinen. Edelfeltin houkuttelemana Vallgren muutti Pariisiin, jossa asuikin lähes 35 vuotta. Muistomerkin sivureliefit kuvaavat Kiven runoja Sydämeni laulu ja Keinu sekä seitsemän veljeksen pakoa Impivaarasta. Patsashanke käynnistettiin jo 1920-luvulla. Patsas oli alkujaan museon toisella puolella Mikonkadun varrella. 1970-luvullakaan ei helposti hyväksytty abstraktia veistosta, jos kyse oli henkilön patsaasta. Samalla tavalla toimittiin Miina Sillanpään patsaassa, joka valmistui samoihin aikoihin Tokoin rantaan. Eino Leinon veistoksen teki hänen ystävänsä Lauri Leppänen. Opetusministeriö kuitenkin tyrmäsi tämän ehdotuksen. Edelfelt on kuvattu paletti ja pensseli kädessä. Hän hyväksyi vain muutaman niistä, kuten Aleksis Kiven patsaan. Patsas valmistui vuonna 1939. Vuoden 1930 kilpailun voitti Aukusti Veuro, joka työskenteli Wäinö Aaltosen patsaiden valajana. Lopulta patsas valmistui vuonna 1939. Albert Edelfelt on kuvattu paletti ja pensseli kädessä. Ehdotettiin, että Kiven hauta avataan ja tutkitaan kallon muotoja, jotta ulkonäöstä saataisiin parempi kuva. Albert Edelfelt Ateneumin puistikko, Keskuskatu Patsasmatka jatkuu Rautatientorin toiselle laidalle Ateneumin puistikkoon, jossa on Albert Edelfeltiä kuvaava veistos. 22 joka kuvaa henkilöä. Esiripussa on kompromissiksi laitettu Aalbergia kuvaava reliefi patsaan jalustaan. Edelfeltin patsaan on tehnyt Ville Vallgren, joka tunnetaan parhaiten Havis Amandan veistäjänä. Edelfeltin patsas on ainoa taidemaalaria esittävä veistos Helsingissä
Siitä riittä erilaisia tarinoita. Taru ja totuus oli ankara pettymys heille, jotka sellaista olivat toivoneet. Kirjailija Maila Talvio käynGunnar Finne kunnioitti Zachris Topeliusta Taru ja totuus -veistoksella. Veistoksessa on kaksi neitoa, joista toisella on totuuden liekki kädessään ja toinen pitelee tarun lintua. Liike tilasi Ville Vallgrenilta veistoksen ja se valmistuikin Koulupuistikkoon puoli vuotta ennen Esplanadin veistosta. Patsaan muotokieli aiheutti vilkasta keskustelua sen valmistuessa. . Erään tarinan mukaan Leppänen laittoi lantin sinne itse, koska Leinon sanoja mukaillen ”runoilija ei ole köyhä niin kauan kuin hänellä on markka kädessään.” Toisen tarinan mukaan Leppäsen apulainen laittoi sen Leinon käteen kysymättä Leppäseltä mitään. Patsaassa ei lue lainkaan, ketä se esittää. Taru ja totuus paljastettiin Esplanadilla perin vaatimattomin menoin. Patsaan on veistänyt Runebergin poika Walter Runeberg. Muistomerkin takaosaan on kaiverrettu säe Väinämöisen laulusta: ”Yksi on laulu ylitse muiden: Ihmisen aattehen hengen ankara laulu.” Kun tarkkaan katsoo, Leinolla on lantti kädessään. Zachris Topeliuksen muistomerkki Taru ja totuus valmistui vuonna 1932 ja sen on tehnyt kuvanveistäjä Gunnar Finne. Pauli Jokinen. nisti kansanliikkeen, jonka tarkoituksena oli saada Helsinkiin toinen Topelius-patsas. Helsingissä on toinenkin patsas, jonka on veistänyt kohteena olevan henkilön poika. Se on Eduskuntatalon vieressä oleva Kyösti Kallion patsas, jonka on tehnyt hänen poikansa Kalervo Kallio. Patsas on vuodelta 1953. Patsaan paljastustilaisuus oli suuri kansanjuhla. Sen piti alkujaan tulla Töölöön Eino Leinon kadulle, mutta Leinon ystävien onneksi se sai paljon keskeisemmän sijainnin. Johan Ludvig Runeberg Esplanadin puisto Kierros alkoi Maamme-laulun säveltäjän Paciuksen patsaalta, ja Esplanadilla kohtaamme alkuperäisen Maamme-runon kirjoittajan patsaan. Topelius ja lapset Koulupuistikko Matka päättyy Koulupuistikkoon, jonne valmistui Ville Vallgrenin Topelius-patsas vuonna 1932. Perinteisesti kansallisista merkkihenkilöistä oli tehty näköispatsaat. Esplanadi oli täynnä väkeä ja koko maan johto oli paikalla. Vallgrenin Topelius ja lapset on hyvin perinteinen näköispatsas verrattuna Finnen tyyliteltyy Taru ja totuus -veistokseen. Leinon patsas lienee Leppäsen tunnetuin veistos. Se valmistui siis hieman ennen Esplanadin Taru ja totuus -patsasta. Patsas valmistui vuonna 1885 ja Runeberg oli silloin niin kuuluisa henkilö, että ajateltiin ettei patsaaseen tarvitse kirjoittaa kuka siihen on ikuistettu. Runebergin patsas keskellä Esplanadin puistoa on kaupungin tunnetuimpia maamerkkejä. On hyvin poikeuksellista ainakin Helsingissä, että kirjailija saa samana vuonna kaupunkiin kaksi veistosta. Patsaan teki Leinon hyvä ystävä Lauri Leppänen, joka on suurelle yleisölle melko vieras nimi. 23 Eiraan Juhani Ahon tie varteen, mutta Edelfeltin 150-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2004 se palautettiin Ateneumin pihalle nykyiselle paikalle. Eino Leino Esplanadin puisto Kivenheiton päässä Runebergin patsaasta on runoilija Eino Leinon patsas. Koulupuistikossa veistoksen paljastamistilaisuudessa liput liehuivat, presidentti piti puheen ja koululaiset lauloivat. Runebergin patsas Esplanadilla on näkyvä maamerkki. Laulukuorot esiintyivät ja sotilassoittokunta soitti Porilaisten marssia. Vallgren oli suunnitellut patsasta jo Topeliuksen hautamuistomerkiksi, joten hänellä oli patsaan malli jo valmiina. Taru ja totuus Esplanadin puisto Eino Leinon patsaan vieressä on Esplanadin kolmas kirjailijapatsas
Suosituimmat osat palasivat valikoimiin vuonna 2010. 24 Voi, onko sinulla mummi Kastehelmi-sarjaa. Kastehelmi sai alkunsa vuonna 1964, jolloin trendikkäät lasiastiat alkoivat löytää tiensä suomalaisiin koteihin. Samulin oli teemoittanut kattauksensa metsähenkiseksi. Ateenan aamu soi aamupalapöydässä Hovilan kartanon kattausnäyttelyssä Kastehelmi-sarjaa saatiin. Katelautasina oli Kastehelmi-sarjaa. Idea Kastehelmen lasipisaroilla koristellusta pinnasta syntyi, kun Oiva Toikka halusi peittää puristelasiin väistämättä jäävät Hovilan kartanon kattausnäyttelystä kartanonemäntä Arja Torkkomäki tiivisti huomionsa: Kastehelmikattaussarja on nyt erityisesti nuorten suosiossa. saumakohdat. Jukka Rintala, Kiira Korpi ja Aira Samulin kattoivat pöydät koreaksi Hovilan kartanossa – Kastehelmi-sarja nuorten suosiossa Arja Samulinin kattamassa pöydässä Samulinin lelumuseon antiikkinallet ”söivät” Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnittelmista Taika-astioista. Näin kehittyi kokonaan uusi pintastruktuuri, joka korosti lasin elävyyttä ja valon heijastumia. – Kastehelmi-sarja on nyt selvästi nuorten suosiossa, kertoi kartanon emäntä Arja Torkkomäki. Tällaisia huudahduksia kuultiin Hovilan kartanon päärakennuksessa, kun naiset olivat lähteneet monesti perheen kolmen sukupolven voimin – isoäiti, äiti ja tytär – katsomaan kesän kattausnäyttelyä. Saanko kaikki. Kastehelmi on ollut aiemmin Iittalan tuotannossa 1964–1988
Kunnianosoitus Tapio Wirkkalalle Jukka Rintalan ja Matti Vaskelaisen suunnittelemissa kattauksissa Rintalan upeat pöytäliinakuosit saivat astiat, aterimet ja lasit hehkumaan. Ateenan aamu -lasiteosten nimi viittaa kreikkalaisiin kirkonkelloihin. Kaj Frank inspiroitui 1950-luvun alussa Kreikan matkallaan Kreikan kauneudesta ja toi siitä palan Suomeen. Kiira Korven aamupalapöytähuoneen ikkunassa soi Kaj Franckin lasitaideteos Ateenan aamu. Jukka Rintalan ja Matti Vaskelaisen Rintalan Dahliakuosille rakentamassa kattauksessa katelautasina oli käytetty vuorotellen kultaista ja hopeista katelautasta. Kiira Korpi luotti aamupalakattauksessaan selkeään suomalaiseen muotoiluun.. Kunkin Jukka Rintalan kattaman pöydän ääressä oli esillä kattauksen teemaan ja värimaailmaan sopiva Rintalan suunnittelema puku. Esillä oli myös kaksi Kiira Korven kilpailupukua. Ne ovat olleet tuotannossa Nuutajärvellä vuosina 1954–1975 sekä 1992–1994. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Tapio Wirkkalan syntymästä. Kun tuuli tai ilmavirta saa lasiesineet liikehtimään, syntyy pehmeän metallinen ääni – kuin kirkonkellot Ateenan sunnuntaiaamussa. Tänä juhlavuonna Wirkkalan suupuhalletut pullot ovat palanneet Iittalan valikoimaan numeroituna sarjana. Rintalan kuoseista oli kattauksissa käytetty muun muassa Sunflower-, Dahliaja Kirsikkapuisto-kuoseja. 25 . Rintalan ja Vaskelaisen kattauksissa tehtiin kunniaa Wirkkalalle upeiden suupuhallettujen pullojen muodossa. Jokaisen Jukka Rintalan kattaman pöydän ääressä oli esillä kattauksen teemaan ja värimaailmaan sopiva Rintalan suunnittelema puku. ihailla erityisesti taitoluistelija Kiira Korven näyttelyyn rakentamassa Aamupala/brunssikattauksessa. Kaj Franckin 100-vuotisjuhlavuonna 2011 Ateenan aamu -lasiteokset palasivat Iittalan tuotantoon
Kinossa kutsuvat aidot 1950-luvun paikallisen elokuvateatterin penkit.. Puna-valkoraidalliset liinat peittävät baarin pöytiä, tanssilavalla Unto Mononen on juuri lähtenyt tauolle. Hovilan kartanon kivinavetan avaraan yläkertaan Arja ja Matti Torkkomäki olivat koonneet Muistojen kultaa ja nuoruuden hurmaa -näyttelyn. Tanssipaikan taukotuvassa on artisteille ”tarpeellista” rekvisiittaa. Näyttely jatkuu ensi kesänä. Se esitteli 1950 – 1960lukujen elämää ja tunnelmia. 26 Kultainen nuoruus kukki kivinavetan yläkerrassa . Kultaisten 1950ja 1960-lukujen elämä esittäytyi monipuolisesti: autoin, traktorein, kodintarvikkein, kampaamoin ja kouluin
Ovelan ketun taikaa Viime talvena oopperakansa hurmaantui Suomen Kansallisoopperan Ovela kettu -oopperan visualisoinnista, joka oli muotoilija Klaus Haapaniemen käsialaa. Perhejuhlien ja näyttelyiden miljöö Somerolla sijaitsevan Hovilan kartanon nykyinen päärakennus rakennettiin 1841 ja avattiin restauroinnin jälkeen yleisölle 2011. Pinkki puku on muotisuunnittelija Tuomas Merikosken, vaaleansininen Teemu Muurimäen suunnittelema. Samulin oli teemoittanut kattauksensa metsähenkiseksi. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa päärakennuksessa on kunnioitettu aikakautensa rakennustapaa, tyyliä ja makua. Haapaniemen Taikaan sai palata Hovilan kartanon kattausnäyttelyssä. Katelautasina oli Kastehelmisarjaa. Hovilan kartanon päärakennuksessa on perhejuhlien miljööksi sopivia saleja, herrasväen huoneita, neitien kammareita ja valoisia kuisteja. Arja Samulinin kattamassa pöydässä Samulinin lelumuseon antiikkinallet ”söivät” Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnittelmista Taika-astioista. Kesätoiminnassa keskeisiä ovat kesänäyttelyt. Päärakennuksen tiloja vuokrataan. 27 Alun perin vuosina 1959–1968 valmistettuja pulloja tehdään numeroitu erä 1–2015 kahtena kokona ja neljänä värivaihtoehtona: sammalenvihreänä, kuparinruskeana, voimakkaan turkoosina ja ajattomana harmaana. Pinkkiä pukua taitoluistelija Kiira Korpi käytti 2008 MM-kisojen vapaaohjelmassa, vaaleansinistä pukua 2011 lyhytohjelmassa EMja MM-kisoissa. . Hovilan kartano toimii toukokuusta syyskuulle. Kartanon navetta on kunnostettu näyttelykäyttöön. Tänä kesänä päärakennuksessa hurmasi näyttely Unelmia ja juhlan taikaa – kattauksia ja juhlatunnelmia. Perinteiset syksyn antiikki-keräilymessut Tampereella 26-27.9.2015 Ammattiopistolla Sammonkatu 45 la 10-16 su 10-15 Tervetuloa! Järj/info Ajanviemää 040-7532950. Nimipäivät kuistilla. Teksti ja kuvat: Reetta Ahola Japanilaishenkistä paperitaidetaittelua Jukka Rintalan Kirsikkapuisto-kuosin teemaan sopivasti. Kauniit vanhat kattomaalaukset on kunnostettu Museoviraston valvonnassa ja avustamana
Väkeä riittää niin Suomesta kuin ulkomailta: kivalla ilmalla myös paikalliset tulevat piipahtamaan, kertoo kirkkoa esittelevä tiekirkko-opas Janika Kanto. Keminmaan kivikirkko on suosittu matkailukohde Turisteja käy päivässä noin 50. Vainajan valokuvaaminen on kiellettyä, mutta lehtijuttua varten opas antoi poikkeusluvan. Nykyinen asehuone rakennettiin noin vuonna 1660.. Keminmaan vanha kirkko tunnetaan myös Pyhän Mikaelin kirkkona. Turisteja ympäri maailman saapuu ihmettelemään luonnonkivistä rakennettua keskiaikaista kivikirkkoa, joka on myös Suomen toiseksi pohjoisin kivikirkko ja pohjoisin sellaisenaan säilynyt kivikirkko. 28 Kirkkoherra Rungiuksen viimeinen leposija houkuttaa turisteja Keminmaahan Aurinkoisena kesäpäivänä Keminmaan vanhan kirkon parkkipaikalla käy kuhina. Tiettävästi hän oli aivan tavallinen pappismies, eikä hänen toiminnastaan ole jäänyt kirkonkirjoihin kummempia mainintoja. 40 ruumista kirkon alla Nikolaus Matinpoika Rungius toimi Kemin kappalaisena noin vuosina 1600–1615 ja kirkkoherrana vuosina 1615–1629. Kun hänen muumioitunut ruumiinsa löydettiin kirkon lattian alta 1700-luvun alussa, legendat heräsivät henkiin. Harmaakivikirkko on säännöllisen suorakaiteen muotoinen ja jyrkkäharjainen. Keminmaan vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin noin vuosina 1530–1660. Vuonna 1629 kuolleen kirkkoherra Nikolaus Matinpoika Rungiuksen muumioitunut ruumis löydettiin kirkon lattian alta 1700-luvun alussa. Kirkon vanhin osa, sakaristo muurattiin noin vuonna 1530 ja runkohuone 1550luvun alussa. Rakennus on komea ja monet sen yksityiskohdat ovat säilyneet hämmästyttävän hienoina; harvan keskiaikaisen kirkon kattomaalaukset ovat säästyneet peittävältä kalkkimaalikerrokselta. Holvikattoon taltioitu Kristuksen kärsimysnäytelmä sen enempää kuin satoja vuosia vanhat pyhimysveistokset eivät kuitenkaan ole se merkittävin vetonaula, joka paikalle kutsuu kävijöitä, vaan suurin hämmästyksen aihe löytyy kirkon lattialautojen alta
29 – Rungiuksen kerrotaan sanoneen elinaikanaan, että ”jos minun sanani eivät ole tosia, niin ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat tosia, niin se ei mätäne” , Janika Kanto kertoo Todennäköisesti muumion säilymiselle on kuitenkin maallisempi selitys – kirjaimellisesti, sillä kirkkoa ympäröivä kuiva maaperä tarjoaa otolliset olosuhteet muumioitumiselle. Puinen Simson-patsas on aikoinaan toimittanut saarnatuolin jalan virkaa. Keminmaan vanha kirkko on avoinna kesäaikaan joka päivä. Esillä olevat mustapenkki ja jalkapuu muistuttavat vanhasta seurakuntaperinteestä, johon liittyivät häpeärangaistukset. – Vanhoja kädentaitoja ihmettelee aina nöyränä, Irene Hurula tuumaa. Mahdollisesti Rungiuksen ruumis on pantu talvella arkussa lattian alle kuivaan ilmatilaan, joten se on jäätyneenä lahoamisen sijaan kuivettunut. Rungiuksen ruumis on hämmästyttävän hyvin säilynyt. Tutkimuksissa on todettu, että Rungius oli aikalaisekseen varsin suuri mies: tästä kielii muun muassa muumioitunut käsi, joka näyttää pitelevän kookasta vatsakumpua. Kalmoa Lukiolainen Janika Kanto työskenteli toista kesää vanhan kirkon oppaana. Pariskunta vaikuttui erityisesti vanhoista veistoksista ja kattomaalauksista. Kirkkovierailusta ei peritä pääsymaksua, mutta opastus maksaa kaksi euroa hengeltä. ei ole käsitelty, vaan se on ilmeisesti kuivunut muotoonsa kirkon lattian alla. Toinen käsi on hävinnyt. Kuka tanssitti muumiota. – Kerrotaan, että joko saksalaiset sotilaat, venäläiset tai humalaiset ovat joskus tanssittaneet ruumista ja vieneet käden mukanaan, mutta totuutta ei tiedetä, Kanto kertoo.. Sastamalalaiset Reima ja Irene Hurula pysähtyivät ohikulkumatkallaan ihmettelemään vanhaa kirkkoa. – Kirkon alta on löytynyt nelisenkymmentä muutakin muumiota, joista suurin osa lepää edelleen lattialautojen alla, osa on viety tutkimuskäyttöön, opas toteaa
Veistokset ovat säilyneet vaihtelevassa kunnossa. Pohjanrannan paanukirkko on piispa Samuel Salmen siunaama tila, mutta virallisesti kyseessä ei ole kirkko vaan ohjelmapalvelurakennus, jossa järjestetään konsertteja, häitä ja näyttelyitä. Rakennuksen esikuvana on 1200-luvulla Keminmaan Valmariniemessä sijainnut paanukirkko. Vanhassa Kirkossa on esillä seitsemän erilaista pyhimyspatsasta. Pyhän Mikaelin kirkon kupeessa, Laurilan kylän Kirkonmäellä kohoaa myös toinen kirkko. Kirkon julkisivua koristaa iso kilpi, jossa lukee ”Keisari Alexander 1. Vuonna 1827 rakennettu empiretyylinen pitkäkirkko on Carl Ludvig Engelin suunnittelema. 30 Lukuisten kirkkojen kunta . Tämä Kristusveistos on peräisin keskiajalta. Keskimmäinen kirkko kärsi pahoista rakenteellisista vaurioista: ”Tässä halkeilevassa kirkossaan on seurakunta sitten viettänyt jumalanpalveluksiaan ajan mittaan hyvin pelokkain mielin. Engelin suunnittelema pitkäkirkko valmistui vuonna 1827. Eiköpä liene joskus kivi ollut vähällä tipahtamisillaan saarnatuoliinkin kontrahtirovasti Matthias Castrénin tämän kirkkorukkansa vuoksi On myös arveltu, että käsi on varastettu pyhäinjäännöksenä. Uusi paanukirkko vanhaan malliin Vuonna 2010 Keminmaan kirkkohistoria koki uusimman käänteen, kun Paavo Väyrysen isännöimälle Pohjanrannan tilalle valmistui 1300-luvun kirkkorakentamista mukaileva paanuilla katettu hirsirakennus. Uuden kirkon vieressä kohosi aikoinaan 1797 rakennettu Keminmaan keskimmäisenä kirkkona tunnettu komea, temppelimäinen ristikirkko, joka purettiin 1830–1840-luvuilla. Vuonna 2011 ruumiille tehdyissä CT-kuvauksissa huomattiin myös, että Rungiukselta puuttuu kuusi ensimmäistä kaulanikamaa. Ruumiin pää on siis jossain vaiheessa irronnut kehosta ja asetettu takaisin paikalleen ilman kaularankaa. Noin vuonna 1650 valmistuneissa kattomaalauksissa kuvataan Kristuksen kärsimyshistoriaa.. Pohjanrannan tilalle nousi vanhaa paanukirkkoa mukaileva rakennus vuonna 2010. säännöstä ylösrakettu 1827” , ja niin sanotun uuden kirkon perustamisvaiheisiin liittyykin kiinnostavia käänteitä. . Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen ennenaikojaan harmaantuneeseen päähän...” kuvaillaan Tuomo Itkosen toimittamassa kirjasessa Keminmaan kirkkojen vaiheita
Kaikki poikkeamat: virheet kuvissa, väärinpäin olevat vesileimat tai pankkipomojen kirjoitukset nostavat rahan arvoa – niitä keräillessä. Kuva: Museovirasto. 1 penni vuodelta 1865. Myös euroja kannattaa katsella tarkoin silmin. Löytynyt Nauvon kirkosta vuonna 1959. Löytynyt Kemiön kirkosta vuonna 1960. Kuva: Museovirasto. Löytynyt Rauman Pyhän Kolminaisuuden kirkosta 1890-luvulla. Vanhoissa rahoissa harvinainen virhe voi olla arvokas Kuntoluokka ja lyöntimäärä arvon määrityksen perusteina Katsopa tarkemmin pöytälaatikon pohjalla olevia vanhoja seteleitä ja kolikoita. Kuva: Museovirasto. Sten Sture vanhemman (1470-1500) aikainen yksipuolinen penninki, eli brakteaatti. 31 . Kaarle XI:n hopearahalaskua noudattava 1/6 äyriä oli aikansa pienin kupariraha. Löytynyt Tampereen Messukylän kirkosta vuonna 1959. Suomen kirkkolöytöjen ainoa kultaraha, Kampenin kaupungin (Alankomaat) dukaatti vuodelta 1646. Kuva: Museovirasto.
Ei enää kaunista ”kokonaisuutta”. 4 Paperi pehmeähköä, mutta ehjä ja puhdas. Useammin taitettu. Kolikot kertovat yhteiskunnan tilasta Sirén huomauttaa, että monikaan ei tiedä säilyttävänsä pöytälaatikoissaan arvokkaita keräilyharvinaisuuksia. 32 Pari vuotta sitten Huutokauppa Helanderilla myytiin harvinainen 2 pennin kolikko 17 000 eurolla yksityishenkilölle. Se siirrettiin Kansallismuseoon 1920. Paperin oltava silti kova ja puhdas. Käsikirjaston lisäksi Rahakammiossa on vanhaa kirjallisuutta, muun muassa 1600ja 1700-luvuilla julkaistuja kuvateoksia rahoista ja mitaleista. 6 Kahdesti taitettu yleensä ristiin. Se sai alkunsa Turun akatemiassa 1700-luvun puolivälissä. Se on akatemian kokoelmista ainoa, joka pelastui Turun palosta 1827. Pääosan kokoelmista muodostavat kuitenkin maassamme aikaisemmin käytetyt Ruotsin ja Venäjän rahat. F. Myös Suomen rahojen kokoelma 1800-luvulta nykypäivään on varsin täydellinen. Yhä leimakiiltoinen. Rahakammiossa on rahoja koko maailmasta ja yli 2500 vuoden ajalta. – Vaikka kaiken kaikkiaan vanhat rahat eivät ole kovin arvokkaita, mutta esimerkiksi vuodelta 1862 olevista 12 markan seteleistä maksetaan sellaista tuhatta euroa, Sirén sanoo. Kansallismuseossa oleva Rahakammion kokoelma on Kansallismuseota vanhempi. Kolikoiden kuntoluokat 10 Täysin virheetön ja leimakiiltoinen. Lähde: Rahamuseo. Useita taitoksia tai monin paikoin repaleinen ja likainen. Antellin (1846-93) testamenttilahjoituksena saatu Ruotsin rahojen kokoelma, joka on eräs parhaita lajissaan. Huutokaupattu kolikko on lyöty Tukholmassa vuonna 1863. Lyydia sijaitsi nykyisen Länsi-Turkin alueella. Yliopiston kokoelmaan hankittiin jo 1700-luvulla myös antiikin ajan rahoja, ja Säästöpankkien Keskusosakepankin kokoelman mukana Rahakammio sai vuonna 2002 yli 2000 muinaiskreikkalaista rahaa. Paperi on pehmeä ja painatus kulunut. 8 Lähes virheetön, mutta mahdollisesti yksi kevyt taitos. Ei enää leimakiiltoa. Siinä on vuosiluku 1866 ja helminauha. Matkustelun yleistyessä 1950-luvulla suomalaisten mukana alkoi kulkeutua rahoja Afrikasta ja Kiinasta. Rahakammio on alusta alkaen kerännyt myös mitaleita, ja sillä on edustava kokoelma niin muistoja ansiomitaleita kuin moderneja taidemitaleitakin. Jonkin verran Suomesta löytyy Eestin 1920-luvun rahoja. Palon jälkeen kokoelma muutti yliopiston mukana Helsinkiin. Kuntoluokka ja lyöntimäärä määrittävät rahan arvon Meklari Mika Sirén kertoo, että kolikot ja setelit voidaan jakaa eri luokkiin niiden kunnon perusteella. Rahakammion näyttely, joka on osa Kansallismuseon perusnäyttelyä, suljetaan marraskuun 2015 alussa uuden perusnäyttelyn rakentamisen vuoksi.. Paperi on vielä kovaa ja puhdasta eikä painatus ole kulunut. Ei lainkaan taitoksia, ryppyjä, repeämiä tai muita käytön jälkiä. Arkistosta on mahdollista saada tietoja sopimuksen mukaan. Näitä 2 pennin kolikoita lyötiin jokunen koerahoiksi, mutta silloiset pankkiherrat eivät hyväksyneet niitä käyttöön, Huutokauppa Helanderin toimitusjohtaja Mika Sirén kertoo. – Kyseisiä kolikkoja löytyy Suomesta arviolta 3–5 kappaletta. Numismaattisen aineiston ohella Rahakammio on viime vuosikymmeninä huolehtinut myös Kansallismuseon kokoelmissa olevista kunniamerkeistä. Jonkin verran kirjallisuutta on myös heraldiikan ja sinettien alalta. Ensimmäiset lyydialaiset rahat olivat elektrumista, luontaisesta kullan ja hopean seoksesta lyötyjä vakiokokoisia ja -painoisia kolikoita. Etukäteen Huutokauppa Helander arvioi, että huutokaupattavaksi tullut 2 pennin kolikko olisi ollut useiden tuhansien eurojen arvoinen. Johan Palmstruchin perustaman Stockholms Bancon liikkeeseen laskemia seteleitä pidetään maailman ensimmäisinä seteleinä. Ei käsittelyn tai kulumisen jälkiä. . – Hinnan kohoaminen noinkin huimaan summaan eli 17 000 euroon oli suuri yllätys, Sirén toteaa. Raha jo huomattavan kulunut. Kuntoluokkajaotuksia on useita, tavallisin on jako viiteen kuntoluokkaan: 0,2,4,6, 8 ja 10. Rahoja koko maailmasta ja yli 2500 vuoden ajalta Seteleiden kuntoluokat 10 Täysin virheetön. Maasta löydetyt rahat ja muut esineet, joiden omistajaa ei tiedetä ja joiden voidaan olettaa olevan yli sata vuotta vanhoja, on muinaismuistolain mukaan toimitettava Museovirastoon, jolla on oikeus lunastaa ne löytäjältä. Mahdollisesti lievää patinoitumista (tummumista). Mahdollisesti reunavikoja. Raha voi olla kuntoluokkaa 10, mutta suuresta lyöntimäärästä johtuen sen arvo ei juurikaan . – Rahan arvo on riippuvainen pääosin sen kuntoluokasta sekä lyöntimäärästä, Sirén sanoo. Paperirahan idea puolestaan on kotoisin Kiinasta, jossa paperiraha otettiin käyttöön 700–800-luvulla. 4 Tasaisesti kulunut, yksityiskohtia kuitenkin erotettavissa. Muista erityiskokoelmista on ennen kaikkea mainittava H. 2 Selvästi kulunut, yksityiskohdat epäselviä ja sileähköjä. Kuntoluokat palvelevat rahojen keräilijöitä, sillä rahan kunto on merkittävä tekijä rahan keräilyarvon määräytymisessä, ja yhteinen merkintätapa selkeyttää rahan kunnon ilmaisemista. lyötyä kolikkoa. Keräilyrahojen arvoa voi kysellä siihen erikoistuneilta yhdistyksiltä tai liikkeiltä, esimerkiksi Suomen numismaattisesta yhdistyksestä. Eli vanhat kolikot ja setelit kertovat heijastumia historiasta ja aikansa yhteiskunnasta, Sirén toteaa. 2 Useaan kertaan taitettu, keskellä on usein reikä. Kuvioiden ääriviivat ovat vielä tunnistettavissa ja tekstit luettavissa. Ensimmäinen nykyaikainen seteli laskettiin liikkeeseen vuonna 1661 Ruotsissa. Näitä ei kuitenkaan pidetä varsinaisina seteleinä. . Rahakammion käsikirjasto sisältää lähes kaikki Suomessa ja Ruotsissa julkaistut numismaattiset kirjat, ja siihen on pyritty hankkimaan myös tärkeimmät ulkomaiset julkaisut. – Ruotsalaiset vanhat kolikot ovat yleensä 1600-1700-luvulta, ja venäläiset setelit 1800-luvulta. Ensimmäisenä varsinaisena rahana pidetään Lyydian kuningaskunnassa noin 650 eaa. Niihin lyödyn leiman tarkoitus oli taata kolikon pitoisuus. 8 Lähes virheetön, mutta kohokohdissa voi olla kulumisen tai käsittelyn jälkiä. 6 Korkeimmista kohdistaan kulunut, mutta yksityiskohdat kuitenkin yhä selvästi erotettavissa. Vain osa löydöistä lunastetaan, mutta Rahakammio tallettaa löytöjä koskevat asiapaperit arkistoon, johon kerätään tietoja myös vanhoista ja hukkaan joutuneista löydöistä. Paperi on pehmeää ja reunoissa repeämiä. Tiesitkö. Suomessa liikkuvat vanhimmat kolikot ja setelit ovat Sirénin mukaan pääsääntöisesti ruotsalaisia ja venäläisiä
A24 798 = Kultaraha, 20 mk, v. 1945, Litt B. . A25 1077 = 5 kopeekkaa, Venäjä, v. Kuntoluokkaa ei myöskään voi parantaa rahaa puhdistamalla. A24 808 = Suomalaisia kolikoita, mm 5 p 1866 ja -67, vasarahinta 50€. Kekkonen, 1975–1986 . A32 248 = Seteli, v. 1736, vasarahinta 520€. Jokin toinen raha voi sen sijaan olla esimerkiksi kuntoluokkaa 2, mutta pienestä lyöntimäärästä johtuen todella harvinainen ja siksi arvokas. Henkilökuvat tulivat suomalaisiin seteleihin vuonna 1940. Muita muotokuvia seteleissä on ollut seuraavasti: Huutokauppa Helanderin myymiä vanhoja rahoja A34 91 = Olympiaraha 500 mk, v. 339507. 0400 626460 / 040 5841329 Piijuska ky huutokauppoja Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.. A34 1382 = 500 mk, v. J. 10 mk, Paavo Nurmi, 1987–1993 50 mk, Alvar Aalto, 1986–2001 100 mk, Jean Sibelius, 1986–2001 500 mk, Elias Lönnrot, 1987–2001 1000 mk, Anders Chydenius, 1986– 2001 20 mk, Väinö Linna, 1993–2001 Lähde: Rahamuseo. Taitoksia ja keskellä reikä, vasarahinta 240€. www.piijuska.net Huutokauppahuone Nahkatehtaantie 10, 37830 Akaa / Viiala p. A10 168 = 1 Markka seteli 1867. Edellä mainitut virheet eivät välttämättä laske rahan kuntoluokkaa, mutta vaikuttavat kuitenkin rahan arvoon. K. Vasarahinta 120€. – Esimerkiksi vuoden olympiavuoden 1952 kolikot ja setelit ovat Suomessa haluttuja keräilykohteita. Irtonaisen lian ja esimerkiksi sormenjäljet kolikoissa voi poistaa varovaisesti apteekista saatavalla asetonilla ja pumpulilla, mutta rahan hankausta ja harjausta neuvotaan välttämään. Paasikivi, 1963–1986 50 mk, K. – Sen sijaa erilaiset rahan lyöntitai painovaiheessa tapahtuneet virheet voivat nostaa rahan arvoa. Ståhlberg, 1955–1962 10 000 mk, J. Ståhlberg, 1963–1986 100 mk, J. K. Kiinnostusta ja siten myös rahojen ”arvoa” nostavat myös merkkivuodet. A32 96 = Hopeakolikoita 2 kpl, Olympia 1951 sekä 1952, vasarahinta 340€. 1860, 1 markka, nro. Teksti: Reetta Ahola Huutokauppa Helander ja Museovirasto. K. Paasikivi, seteli oli käytössä vuosina 1956–1962 5000 mk, K. Rahojen tarpeetonta puhdistamista tuleekin välttää, koska huonolla puhdistuksella rahan arvo laskee, sillä kiillotetut ja muuten luonnottoman näköiset rahat eivät ole keräilijöiden suosiossa. Snellman, 1955–1962 10 mk, J. A25 17 = Seteli, 1000 mk, v.1986, vesileima, ei taitoksia, vasarahinta 130€. V. Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa nouse heikompikuntoisiin yksilöihin nähden. Harvinainen virhe on arvokas Rahan arvoa laskevat erilaiset reunavirheet, kolot, kolhut, läikät, naarmut, ruoste, home ja muu kiinteä lika. 1796, vasarahinta 50€. A32 99 = I Daler silf:mynt, 12 cm x 11 cm, v. V. Rooman tasavallan 222-205 eKr, neljän arvopisteen kolikko (quadrigatus), vasarahinta 320€. A27 999 = Rahoja 2 kpl, Mm. Seteli oli käytössä vuosina 1940–1955. 1879, vasarahinta 420€. Snellman. J. Vanhojen rahojen tummuminen on yleensä normaalia ”ajan patinaa”, eikä sitä kannata yrittää kiillottaa pois. Kuntoa arvioitaessa rahan ikää ei tulisi ottaa huomioon, Sirén toteaa. Ensimmäinen historiallisen henkilön potretti oli 5000 markan setelissä vuodelta 1940. – Rahan iällä tai harvinaisuudella ei ole vaikutusta kuntoluokitukseen. Vikoja, varasahinta 550€. Kunnian sai J. Esimerkiksi setelissä väärässä paikassa tai väärin päin oleva vesileima voi nostaa rahan arvon moninkertaiseksi, mikäli virhe on harvinainen, Sirén sanoo. V. Snellman, 1963–1986 500 mk, U. 1951, hopeaa, vasarahinta 240€. 33 Historiallisia henkilöitä Suomen seteleissä 1000 mk, J
34 Veden solinaa Pietarhovissa Pietarhovi on Pietarin matkailijoille erinomainen päiväretkikohde, kun haluaa karistaa miljoonakaupungin tomut ja hälyn taakseen. Nykyään Pietarhovi houkuttelee tuhansia kävijöitä päivittäin. Pietarhovin laittoi alulle Pietari Suuri , joka kävi alueella. Yhteysalukset saapuvat Pietarhovin laituriin, josta pääsee suoraan alueen suureen puutarhaan. Sinne pääsee noin puolessa tunnissa yhteysaluksille, jotka lähtevät aivan Pietarin keskustasta Eremitaasin vierestä. Pietarhovin palatsi sijaitsee Suomenlahden rannalla noin 30 kilometriä PiePietarhovin puutarha ja palatsit olivat Pietari Suuren vastine Versaillesin vastaavalle. tarista lounaaseen
Aluetta ja rakennuksia suunitteli monet aikansa tunnetut arkkitehdit ja taiteilijat. 35 . Pääportaikon suihkulähdeteos on vaikuttava näky.. ensimmäisen kerran vuonna 1705 ja päätti rakennuttaa sinne palatsija puutarha-alueen, joka vetäisi vertoja Ranskan Versaillesille. Pensaslabyrinttejä Pietarhovissa on kaksi puutarhaa, yläpuutarha ja alapuutarha. Pietarhovin rakentamista ja laajentamista jatkoivat vielä monet Pietari suuren seuraajat ja Pietarhovi on toiminut lukuisien keisariperheiden kesäpaikkana. Nykyään se on museona. Pääportaikon suihkulähteitä komistaa lukuisat kullatut veistokset
pieniin paviljonkeihin voi istahtaa nauttimaan evästä ja rantatörmille katsomaan Suomenlahdelle, jossa merta on silmänkantamattomiin. Aatami löytyy puistosta toisaalta. Pietarhovin puutarhat ovat erityisen tunnettuja suihkulähteistään, jotka suihkuttvat miljoonia litroja vettä kesäkautena.. Suomenlahdelta johtaa kapea 500 metriä pitkä kanaali suoraan päärakennuksen eteen. Sadat puutarhurit pitävät puutarhaa kunnossa. Puutarhoissa on yli 150 erilaista suihkulähdettä: on suuria ja pieniä, on pelkistettyjä ja koristeellisia, on korkeita ja matalia. Leijona-kaskadissa puolestaan on kymmeniä vesisuihkuja joonialaisten pylväiden välissä. Puutarhassa on satoja metrejä pitkiä suoria käytäviä sekä kiemurtelevia labyrinttejä. Eeva-patsas suihkulähteen keskellä. 36 Yläpuutarhassa on hurmaava Neptunus-suihkulähde, mutta alapuutarha on tunnetumpi ja suurempi. Ylhäällä kolme värikästä lohikäärmeveistosta syöksee vettä suustaan ja vesi virtaa shakkilautakuvioisten vesiputousten halki alas. Reunoilla päivystää leijonapatsaita ja vaaseja. Aatami ja Eeva seisovat lähteittensä keskellä viikunanlehdet intiimipaikkojen suojana. Se on hyvin matala ja siltoja täynnä, mutta Pietari Suuren aikaan veneet ajoivat vieraat kanaalia pitkin suoraan palatsille saakka. 1700-luvulla patsaita kutsuttiin symbolisesti Pietari Suuren ja hänen vaimonsa Katariinan nimillä, sillä he olivat ”Venäjän ensimmäinen pari”. Yli sadan hehtaarin puutarhan pääsuunnittelija oli hollantilainen puutarhurimestari Leonard van Garnichfelt. Sitä kutsutaan nimellä Suuri kaskadi ja sitä pidetään maailman Pietarhovin Suureen palatsiin johtaa noin 500 metriä pitkä kanaali. Pensaiden ja puiden takaa tulee vastaan jännittäviä yllätyksiä: veistoksia, suihkulähteitä, lampia, kahviloita, kukka-asetelmia ja pieniä palatseja. Venus-patsas puistossa. Alapuutarha on jättimäisen kokoinen. Shakkilautasuihkulähteen eteen lisättiin kymmenisen vuotta myöhemmin kaksi identtistä roomalaista suihkulähdettä, joiden esikuvat ovat Pietarinkirkon aukion suihkulähteet Vatikaanissa. Puutarha on kiehtova sekoitus symmetristä ranskalaista puutarhaa ja luonnonmukaista englantilaista puutarhaa. Suihkulähteitä on niin paljon, ettei kaikkia ehdi edes nähdä. Sen suunnittelijoina olivat vuonna 1800 Franz Brouer ja Feodor Strelnikov. Mutta kaikkein huomattavin suihkulähdeteos on pääpalatsin portaikossa. Puutarhan keskikanaalista lähtee pitkät käytävät molempiin suuntiin ja täsmälleen yhtä pitkän matkan päässä kanaalista on Aatamija Eeva-suihkulähteet. Niin kutsuttu Shakkilautasuihkulähde on rakennettu 16 metriä korkeaan rinteeseen. Suihkulähteteoksen suunnitteli alkujaan arkkitehti Mikhail Zemtsov 1730-luvulla, mutta shakkilautakuvio lisättiin siihen myöhemmin. Satoja suihkulähteitä Pietarhovin puutarhat ovat erityisen tunnettuja suihkulähteistään, jotka suihkuttavat miljoonia litroja vettä kesäkautena. Pääväylät ovat suunnilleen samanlaisia kuin ne olivat Pietari Suuren aikaan 300 vuotta sitten. Sillä on pituutta päästä päähän noi kaksi kilometriä ja leveyttä yli 500 metriä. Suihkulähteet on päällystetty marmorilla ja kullatulla pronssilla
Pietarhovin kaikissa rakennuksissa on valokuvaaminen ehdottomasti kielletty. Hinta noin 10 euroa. Suuressa kaskadissa on yhteensä yli 80 suihkulähdettä ja 250 kullattua veistosta. Ala-altaassa auringossa kiiltävä antiikin sankari Samson taistelee leijonan kanssa, jonka suusta lentää vesi taivaan korkeuksiin. Pienen Cesme-salin vastakohta on yltäkylläinen valtaistuinsali, joka on koko rakennuksen suurin huone. Hän suunnitteli myös Marly-palatsin, joka sijaitsee suuren vesialtaan reunalla ja sinnekin pääsee vain pieniä siltoja pitkin. Palatsissa saa kuitenkin hyvän kuvan, millaista keisarillinen elämä 1700ja 1800-luvuilla oli. Sitten onkin taas aika palata suurkaupungin vilskeeseen. Keväisin palatsi otti vastaan keisariperheet, jotka talven jälkeen saapuivat kaupunkiasunnostaan Pietarhoviin. . 37 Vinkkejä Pietarhovin matkailijoille . Natsit piirittivät Leningradia. Piiritys kesti 900 päivää ja sen aikana kaupungissa kuoli yli puoli miljoonaa ihmistä. Myös juhlasalin valtaisa kattomaalaus on Tarsian pensselistä lähtöisin. Puistoon pääsee sisälle vain kerran samalla lipulla. . Yläpäässä on Pietarhovin pääpalatsi ja alhaalta lähtee kanaali kohti Suomenlahtea. Matka kestää puolisen tuntia. Suuren palatsin tarjontaa voi mennä sulattelemaan takaisin puutarhoihin tai joihinkin alueen lukuisista kahviloista. Puistoon on ripoteltu valokuvanäyttely, joka kertoo Pietarhovin kohtalosta toisen maailmansodan aikana. Yläpuisto on ilmainen. Pietari Suurten voittoa Ruotsista verrattiin hänen elinaikanaan Samsonin ja leijonan kamppailuun. Pietarhoviin pääsee kantosiipialuksilla, jotka lähtevät Eremitaasin takaa. . Pietarhovin Suureen palatsiin otetaan vieraita sisään pienissä ryhmissä. Pois pitää jäädä Novyi Petergof -asemalla, josta on kävelyä Pietarhoviin noin 2 kilometriä. Yksi Suuren palatsin valloittavimmista huoneista on pieni Cesme-sali. Puutarhassa on Leningradin miehityksen aikaisista tuhoista kertova valokuvanäyttely.. Uusklassistiseen tyylin sisustetun huoneen seinillä on suuria saksalaisen taidemaalari Jacob Philipp Hackertin tekemiä maalauksia. Natsit polttivat päärakennuksen ja hajoittivat suihkulähteitä. Joten jos käy yläpuistossa, pitää maksaa alapuiston pääsymaksu uudestaan, jotta pääsee takaisin yhteysalukseen. Lukuisten rakennusten puisto Pietarhovin puutarhassa on monia pieniä rakennuksia ja palatseja. Se on rakennettu portaikkoon, joka kohoaa 42 metriä. . Marly-palatsi on suuren vesialtaan takana. Cesmessä Venäjä kukisti Turkin 1770-luvulla. Suureellinen Suuri palatsi Pietarhovin päärakennus eli Suuri palatsi on korkealla mäen päällä. Pietari Suuri piti Eremitaasissa kutsuja pienellä lähipiirilleen ja vallihauta takasi, että he saivat olla rauhassa. Pauli Jokinen Pieni Eremitaasiniminen huvila on eristetty vallihaudalla, jotta Pietari Suuri sai olla siellä rauhassa. Kattomaalauksen on tehnyt italialainen taiteilija Bartolomeo Tarsia ja se kuvaa kevään jumalaa Floraa. Pietarhoviin voi mennä myös junalla, joka lähtee Baltian junaasemalta. Maalaukset kuvaavat kuuluisaa Cesmen taistelua. Sodan jälkeen aluetta on kunnostettu entiseen loistoonsa. . Eremitaasi-niminen pieni huvila sijaitsee lähes Suomenlahden rannalla. suurimpana suihkulähdeteoksena. Muihin rakennuksiin hinnat ovat noin 3-5 euroa. Sen matkan voi mennä myös paikallisbussilla. Rakennukseen johtavan sillan sai nostettua ylös. Suureen palatsiin pääsylippu maksaa n. Eremitaasin suunnitteli arkkitehti Johann Braunstein. Vuonna 1725 valmistuneen barokkirakennuksen ympäri kulkee vallihauta. Pääsymaksu Pietarhovin alapuistoon on n. Päärakennuksen kiertää melko nopeasti läpi. 8 euroa. Joskus voi joutua odottamaan parikin tuntia. Onkin suositeltavaa, että tekee toisen matkan junalla. Kantosiipialuksilla pääsee suoraan Pietarhovin alapuistoon. Pääportaikon kullatut kaiteet, veistokset ja koristeet häikäisevät. Suuren palatsin pääportaikko on vuosisatojen ajan ottanut palatsin vierailijat vastaan. Palatsissa on suuria maalauksia, 1700-luvun huonekaluja ja astiastoja. Hinta alle euron. Valtaistuimen lisäksi 330-neliöisessä salissa on Romanovien muotokuvia. 7 euroa (riippuu ruplan kurssista). Pietarhovi oli piirityksen aikana natsien hallussa ja he tuhosivat palatsialueen pahoin. Pääsylipussa on kerrottu kelloaika, jolloin on oma vuoro. . Arkkitehti Johan Braunsteinin johdolla palatsia ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1714, ja sitä on sittemmin laajennettu useaan otteeseen. Puutarhassa on noin 150 erilaista suihkulähdettä. Pyramidisuihkulähte
Maria Sibeliukselle jäi kaksi lasta, Linda ja Johan, sekä suoritustilassa oleva kuolinpesä. Sibeliuksen syntymäkodissa soi edelleen säveltäjämestarin musiikki Perheen tarina näkyy yhä kodin irtaimistossa oman kodin ylläpitoon. Maria Sibelius muutti lapsineen äitinsä ruustinna Borgin omistamaan taloon nykyisen PalokunPystypiano on 1870-luvun puolivälistä ja sen on valmistanut Ed. Opiskeluvuosinaan hän löysi kauppalaivan kapteenina toimineen setänsä Johan Sibeliuksen jäämistössä olleita nimikortteja. Maria Sibelius joutui muuttamaan lapsineen äitinsä ruustinna Katarina Borgin luokse asumaan, sillä Marian leskeneläke ei riittänyt Suuri suomalainen säveltäjämestari Johan Christian Julius Sibelius , sittemmin Jean Sibelius, syntyi 8. Sibeliuksen syntymäkoti on yhä kaupungin keskustassa. joulukuuta 1865 Hämeenlinnassa. Syntymäkodissaan Sibelius asui vain noin kolme vuotta. Sibeliukselle kuulunutta esineistöä vähän – Olemme keränneet irtaimistoa Sibeliuksen suvulta, mutta itse Sibeliukselle kuulunutta esineistöä vähän, sanoo museonjohtaja Tuulia Tuomi . Westermayer Berliinissä.. Opiskeluaikana Johan ryhtyi käyttämään etunimenään Jeania. Isän kuolemaa seurasi myös taloudellinen konkurssi, sillä lääkäri-isän huono taloudenpito oli kasvattanut perheen velat liian suuriksi. Christian, perheen kolmas lapsi syntyi maaliskuussa 1869. Niissä setä oli ajan muodin mukaan kirjoittanut nimensä ranskalaisittain Jean. Sibeliuksen aikaisesta sisustuksesta ovat jäljellä vain konkurssiasiakirjojen ja niihin liittyvien isän perunkirjoitusten ja Maria Sibeliuksen erillisen ilmoituksen tiedot. 38 Johan Sibeliuksen ollessa kolmevuotias pilkkukuume vei isän. Sibelius-kodin esineistöön on päätynyt myös reseptejä, jotka Christian Sibelius lääkärinä kirjoitti
Pianonsoitossa häntä opetti täti Julia Borg, ammatiltaan pianonsoitonopettaja. Hän soitti seuraavina vuosina yksikseen sekä nelikätisesti isosiskonsa Lindan kanssa nuoteista itseään kiinnostavia kappaleita.. Sibelius aloitti soittoharrastuksen perheen taffelipainolla. nankadun varrelle. Sibeliusten aikana talossa oli kaksinkertainen lautakatto ja talo oli maalattu kellertäväksi öljymaaleilla. Se on nyt palautettu entiselleen, sanoo Tuomi. Sibeliuksen aikainen uunityyppi on jäljellä eteisessä, kahdessa ensimmäisessä huoneessa ja makuuhuoneessa, mutta muissa huoneissa valkoiset kaakeliuunit ovat 1870-luvun uusgotiikkaa. Huoneissa oli kaakeliuunit. 39 . Julia-täti oli ankara pianonsoiton opettaja, joka antoi sormille vääristä nuoteista. Taffelipianon viritys tarkoituksella liian alhainen Pihanpuoleinen kamari oli tiettävästi lääkäri-isän vastaanottohuone. Alkuperäisen taffelipianon myöhemmät vaiheet ovat jääneet tuntemattomiksi. Vitriineissä on asiakirjoja kuten Maria Sibeliuksen konkurssianomus, anomus saada käyttövaatteet konkurssipesästä ja pormestarin antama konkurssiasian käsittelyilmoitus, tekstiilejä 1860-1880-luvuilta. – Vierashuoneen seinistä jalkalistojen alta paljastui vuoden 2007 restauroinnissa palasia sapluunamaalauksesta. Soitintyyppiä edustaa helsinkiläisen E.G. Museonjohtaja Tuulia Tuomen mukaan Sibeliuksen syntymäkoti on edelleen eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, jonne musiikin ammttilaiset kuin harrastajatkin saapuvat eri puolilta maailmaa. Tädin opetuksen myötä Janne oppi kuitenkin nuottien lukemisen. Rakennuksen Sibeliuksen aikaista empireasua ei tarkkaan tunneta, koska rakennus muutettiin 1870-luvulla uusrenessanssityyliseksi. Tuolloin esimerkiksi sisäkatot saivat sisämaalaukset. Myöhempinä vuosina Sibelius asui vielä kolmessa eri osoitteessa Hämeenlinnan keskustassa. Syntymäkoti on rakennettu vuonna 1834. Viereisessä huoneessa on kaksi pianoa. Granholmin valmistama taffelipiano vuodelta 1866. Sisäkatot olivat maalattu valkoisiksi ja paremmissa huoneissa oli painetut tapetit, yhdessä huoneessa sapluumamaalaus ja eteisessä sekä keittiössä liimavärimaalaus
– Taffelipiano myytiin ja isoäiti hankki tilalle pystypianon. Soitintyyppiä edustaa helsinkiläisen E.G. Resturoinnissa se tapetoitiin 1860-luvun tapetin kopiolla samoin kuin kolme muuta huonetta. Nuori Sibelius oppi sen eikä koskaan oikein pitänyt muiden pianojen soinnista. Valokuvista tunnetuimpia tukka pystyssä oleva Sibelius. Näyttely on esillä vuoden loppuun. 40 Kamari on perimätiedon mukaa huone, jossa Sibelius syntyi. Sibeliuksen tädin Julia Borgin matkaharmoni vietiin kesäisin perheen maaseutuasuntoon. Pystypiano on 1870-luvun puolivälistä ja sen. Myöhemmin Sibelius siirtyi viuluun. Uuninedussermi on tiettävästi ollut Sibeliuksen perheessä. Näyttelyn on koonnut taiteen tohtori, dosentti Taneli Eskola. Salissa on erikoisnäyttely ”Sibelius kuvissa”. Pianon kanssa oleva nuottijulkaisu on vuodelta 1892 ja se sisältää seitsemän laulua Runebergin teksteihin. Sibeliuksen oman kertoman mukaan piano oli ollut jo isoäidin kodissa Hämeenlinnassa. Sibelius pääsi Newsweekin kanteen Talon sali on konserttisalina. Alkuperäisiä tapetinpalasia paljastui rakennusinventoinnissa vuonna 1964. Sen kehykset ovat 1840-1860-luvuilta ja itse käsityö 1860-1900. on valmistanut Ed. Westermayer Berliinissä. Granholmin valmistama taffelipiano vuodelta 1866. Seinällä on Sibeliuksen isälle kuulunut kitara, joka isän kuoltua oli Jannella. Nykyinen Sibeliuksen syntymäkodissa oleva taffelipiano on kaupungin museon kokoelmista. – Pystypianon viritys oli kolme neljäsosaa liian alhainen. Huone on kalustettu tuon ajan huonekaluilla. Sama kuva päätyi aikanaan sadan markan seteliin. Alkuperäisen taffelipianon myöhemmät vaiheet ovat jääneet tuntemattomiksi
Makuuhuoneen kalusto on kokonaisuudessaan museon kokoelmista. Sen kehykset ovat 1840-1860-luvuilta ja itse käsityö 1860-1900. Uuninedussermi on tiettävästi ollut Sibeliuksen perheessä. Uusrokokootyylinen kalusto, uuninvarjostin ja ompelupöytä ovat kuuluneet Sibeliuksille. Yksi ehto on, että konsertin tulee sisältää Sibeliuksen musiikkia. – Sibelius oli yleensä hyvin tarkka kuvauksista ja hänet pyrittiin kuvaamaan oikeista kulmista. Matkaurkuharmoni on kuulunut Julia Borgille. . Pyhä paikka monelle muusikolle Sibeliuksen syntymäkoti on edelleen eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, jonne musiikin ammattilaiset kuin harrastajatkin saapuvat eri puolilta maailmaa. – Saamme aika paljon pyyntöjä muusikoilta, jotka haluaisivat pitää konsertin Sibeliuksen syntymäkodissa. Huone on kalustettu tuon ajan huonekaluilla. Vierailijalle oli huikea kokemus saada ylipäätään soittaa Sibeliuksen syntymäkodissa Sibeliuksen musiikkia. Kamari on perimätiedon mukaan huone, jossa Sibelius syntyi. – Eräs japanilainen vierailija pyysi, että saisi soittaa syntymäkodin konserttipianoa, joka ei siis ole Sibeliuksen soittama piano. Niin sanottu förmaaki eli emännän huone oli talon paras huone. Joillekin kävijöille vierailu syntymäkodissa on suorastaan huikea kokemus. Salissa on tuon lehden yksi numero. – Museo on saanut sen lahjoituksena Australiasta, jonne se oli päätynyt Sibeliuksen suvun kautta. Se otettiin mukaan kesällä maaseutuasunnolle. Eräänä aamuna Sibelius oli tulossa juhlimasta Helsingissä ja valokuvaaja Nyblin sai hänet puhuttua kesken matkan studioonsa, jossa Nyblin valokuvasi tukka pystyssä poseeranneen Sibeliuksen. Kupit, kynttilänjalat ja eräät koriste-esineet ovat peräisin Sibelius-suvulta Loviisasta. Seinällä on Sibeliuksen isälle kuulunut kitara, joka isän kuoltua oli Jannella. Lahjoituksina Sibelius-suvulta on saatu muun muassa pukeutumispöytä lampunalusliina, sängyn koristetyyny ja kehystetty hiilipiirros. Juhani Karvonen KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 19.-20.9.2015 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 17.-18.10.2015 Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku 21.-22.11.2015 Vantaan Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Vantaan Energia Areena, Rajatorpantie 23, Vantaa 28.-29.11.2015 Heinolan Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Heinolan VPK-talo, Kymenkartanonkatu 2, Heinola. Makuuhuoneen kalusto on kokonaisuudessaan museon kokoelmista. Sibelius on myös kautta aikain yksi harvoja suomalaisia, joka koskaan on päässyt amerikkalaisen aikakauslehti Newsweekin kannessa. Emme suostu kaikkiin pyyntöihin automaattisesti. 41 Sibelius on myös kautta aikain yksi harvoja suomalaisia, joka koskaan on päässyt amerikkalaisen aikakauslehti Newsweekin kannessa
Vääksyyn oli saapunut 45 näytteilleasettajaa. Tosin määrätyissä tuotteissa hinnat ovat viime vuosina tulleet myös alaspäin. Tarjolla oli tavaraa laidasta laitaan, vanhoja rahoja, postimerkkejä, talonpoikaisantiikkia, suomalaista lasia ja posliinia. Toran hinta 200 euroa. Kupittaan Matti ja Maija –figuurit ovat helposti lähestyttäviä. Esimerkiksi Arabian vanhoista astioista ei enää tarvitse maksaa päätä huimaavia summia. Tällä hetkellä yleensä hyvin kiertävää 60-luvun retrotavaraa oli esillä yllättävän vähän. 42 Vääksyssä pengottiin nostalgiaa ja mummolan muistoja Kesämökkipaikkakuntana tuttu Asikkalan Vääksy tarjosi kesäkuun viimeisenä viikonloppuna herkkuja antiikista ja keräilytavaroista kiinnostuneille. maan taloudellinen tilanne näkynyt. Antiikkia, keräilyä, designia, retroa, vintagea…. Asikkalan Vääksyn perinteiset A nt i i k k ija Keräilymessut tavoittivat tänäkin kesänä hyvin yleisönsä. Viikko juhannuksen jälkeen järjestetyssä tapahtumassa ei – Liikkeellä on ollut paljon ostavaa kävijää, kertoo Minna Savolainen heinolalaisesta Romua ja Romantiikkaa – myymälästä. Parhaiten kaupaksi käyvät tällä hetkellä erikoiset sekä poikkeavat esineet. Keräilijät ovat valmiita maksamaan hyväkuntoisista ja laadukkaista tavaroista pyydetyn hinnan
– Kysytyintä on tällä hetkellä 60ja 70-luku, mutta itselläni sitä ei ole paljon myynnissä. – Erilaiset televisiosta tulevat huutokauppaja arviointiohjelmat ovat tehneet sen, että ihmiset haluavat tavaroistaan kovan hinnan. Tarja Sundman-Snickars pitää itse vanhoista puuesineistä, joita löytyykin myyntipöydältä paljon. – Talonpoikaistavara liikkuu aina hyvin, kertoo Savolainen. 43 . – Tämä on nyt toinen kerta, kun olen täällä. – Vaikka retro on myymälässämme Heinolassa tosi hyvin myyvää, niin täällä se ei ole mennyt juurikaan kaupaksi, kertoo Minna Savolainen värikkäiden peltipurkkien keskeltä. Täällä käy paljon ostavia ihmisiä. Romua ja Romantiikkaa -myymälän osastolla oli tarjolla tällä kertaa paljon valkoisia huonekaluja, jotka olivat herättäneet myös ostajissa kiinnostusta. Arabian astioiden hinnat ovat kohtuullistuneet. – Huomattavasti paremmin on tehnyt kauppansa perinteisemmät vanhat huonekalut sekä selkeä antiikki. – Puuesineet ovat lähellä sydäntäni. Talonpoikaisesineet eivät kulje juuri ollenkaan. Sundman-Snickars hankkii myytäviä tavaroita suoraan ihmisiltä sekä muun muassa kuolinpesiltä. Peltinen nostokurki 80 euroa ja poliisiauto 150 euroa.. Kauneimpia esineitä ovat vuosien varrella käytössä rosoisiksi kuluneet esineet. Maitokannujen hinnat ovat noin 70 eurosta ylöspäin. Nykyisin kaupanteon esteeksi muodostuu usein hinta. Puuesineet puhuttelevat Netissä sekä messuilla antiikkia myyvä Tarja Sundman-Snickars oli tyytyväinen Vääksyn tapahtumaan. Vaasalainen yrittäjä on huomannut messuja kiertäessään, etteivät ihmiset tiedä juurikaan antiikista. Niiden ei tarvitse olla koristeltuja tai kukkamaalattuja. Kauppaa onkin tällä hetkellä vaikea tehdä, vaikka tavaraa on paljon tarjolla. – Antiikkiala on tällä hetkellä heikoissa kantimissa
Olen myös huomannut, että kauneuskäsite muuttuu iän mukana, yksinkertaisista ja selkeistä muodoista pitävä Raija Salo kertoo. Postimerkit eivät kiinnosta Jukka Ahon myyntipöytä notkuu vanhoja rahoja sekä täysiä postimerkkikansioita. Pyrexin lasivuoat kannattaa laittaa talteen.. Nyt Arabian hinta on tullut selkeästi alaspäin, tai sanoisin ainakin, että hinnat ovat kohtuullistuneet. – Vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi Arabian astioista kaikki teki kauppansa. Syynä on selkeästi rahan puute. Kauneus hivelee silmää Ars Julikan Raija Saloa puhuttelee esineiden muoto ja väri. Pyöreän puuastian hinta 100 euroa, pitkulaisen 35 euroa. Kolikoiden, seteleiden sekä postimerkkien huonoa markkinaarvoa voi selittää se, että uusia keräilijöitä ei tällä hetkellä tule. Kupariset kahvipannut saavat nököttää rauhassa alimmalla hyllyllä. – Nykyajan lapsia ei kiinnosta vähääkään vanhat rahat tai postimerkit. Kyllähän se huutokauppakeisari Aki Palsanmäki myy jokaisen huutokaupan alussa kuparipannun ihan hyväänkin hintaan välillä, mutta ainakaan täällä ne eivät kiinnosta ostajia. Salon saa hyvälle tuulelle Kupittaan Saven Matti ja Maija -figuurit. Isompi vuoka 9 euroa ja pienempi 7 euroa. 44 Nyt kannattaa kaivaa mummolan kaapeista Pyrex-vuoat talteen. – Yhtä huonosti näyttävät kipot ja kupitkin menevän kaupaksi. Ne taas, joilla rahaa on, heiltä ei puolestaan puutu mitään, Aho on huomannut. Aho on tehnyt havaintojaan messuja kiertäessään, etteivät muutkaan tuotteet käy yhtä hyvin kaupaksi. Hinta 450 euroa. Tällä hetkellä ostetaan ainoastaan hyvää ja laadukasta tavaraa. Romua ja Romantiikkaa –myymälän osaston vanhin esine oli 1849 valmistettu kannellinen säilytysrasia. Keräilijät puolestaan etsivät erikoisuuksia, joista ovat valmiita maksamaan. Hinnat on yleensä hilattu jo niin korkealle. – Keräily on mennyt liukumäkeä alaspäin. Kun ajat paranevat, niin ehkä näidenkin hinnat taas nousevat, Jukka Aho toivoo. Raija Salo on huomannut, että parhaillaan on menossa ostajan markkinat. Ihmisillä ei ole tällä hetkellä rahaa tai niitä vähiä ei sijoiteta ainakaan keräilytuotteisiin. – Kirpputoreilta ei kauppiaille juurikaan löydy tavaraa. Pelasta Pyrexit Seija Pernu sai liikeideansa oman keräilyharrastuksen innoittamana. Vaasalainen Tarja SundmanSnickars arvostaa vanhoja puuesineitä. Kolme vuotta Nastolassa toiminut Retrosisko myy aitoja ja hyväkuntoisia 60ja 70-luvun astioita, tekstiilejä sekä vaatteita. Salon myyntipöydältä löytyy taidelasia ja –keramiikkaa sekä suomalaisten muotoilijoiden käyttöastioita. Rikkinäiset astiat eivät mene kaupaksi. Kauppa ei kuitenkaan käy, vaikka ajoittain joku kiinnostunut ohikulkija tiiraileekin kolikoiden vuosilukuja. Myöhäiskustavilainen nahkaistuiminen tuoli ei ole aivan alkuperäiskunnossa. – Vanhan esineen kauneus tai vanhan lasin samppanjan väri hivelevät silmää. Tällä hetkellä kauppaa tehdään ainoastaan rariteeteista. Kauniisti patinoituneen esineen sai omakseen 65 eurolla. Pernu haluaa pitää myytävien tuotteiden hinnat kohtuullisina. Jopa rikkinäisistä esineistä maksettiin huikeita summia. – Kupariesineet eivät liiku tällä hetkellä. – Ne ovat maanläheisiä ja helposti lähestyttäviä supisuomalaisilla aiheillaan, Raija Salo kertoo
Toisaalta myös kristallipallot, joilla näkisi tulevaisuuteen, olisivat hyvä sijoituskohde, Nieminen naureskelee. Nämä ovat viehättäviä ja kestäviä asti. Jonkin verran talonpoikaistakin liikkuu, mutta oikea antiikki on ollut hiipumassa jo pidemmän aikaa. . Tällä hetkellä trendissä on selkeästi 50-, 60ja 70-luku niin pienkalusteissa kuin astioissakin. ymmärtäneet Pyrex-vuokien arvoa. Myytävä tavara liikkuu Niemisen mukaan trendeissä. Torsti Nieminen ei halua ottaa kantaa siihen, mitkä tavarat ovat seuraavaksi nousemassa muotiin. – Suomalaiset eivät ole vielä Vanhan arkun saa omakseen 200 eurolla. Retrosta kiinnostuneille Pernu antaa vinkin, joka kannattaa painaa mieleen. – Jotkut sanovat, että Pyrexvuokia pitäisi alkaa keräillä. Nyt kannattaakin pelastaa kaikki mummolan Pyrex-vuoat talteen, Seija Pernu suosittelee. Seija Pernun kädessä hyväkuntoinen Finelin Primavera, jonka kauppahinta oli 70 euroa. – Ylipäätään kannattaa miettiä niitä mummolan tai lapsuudenkodin tavaroita, joissa on nostalgiaa. Pyrexin tehdas täyttää tänä vuonna sata vuotta ja esimerkiksi Ranskassa 60-luvun vuokien suosio nousee jatkuvasti. Suomalainen lasi liikkuu hyvin. Kun jokin esine tulee muoti-ilmiöksi, niin myös hinnat tahtovat silloin nousta. Nostalgiabisnestä Vääksyn Antiikkija Keräilymessujen tapahtumatuottaja Torsti Nieminen järjestää vuosittain noin 15 messut. 45 Raija Sillanpään myyntipöydästä löytyi nostalgisia kahvikuppeja. Tämähän on nostalgiabisnestä, Torsti Nieminen toteaa. Pernu tekeekin löytönsä yleensä valikoiden kuolinpesistä. Hyvänä esimerkkinä viime vuosilta muun muassa Finelin Tatti-kulhot sekä Ebba Masalinin opetustaulut. Sellaista arjen kauneutta. – Jos jossakin lehdessä on juttua määrätyistä esineistä, alkavat ne heti liikkua näissä messutapahtumissa. Teksti ja kuvat: Soili Kaivosoja oita. Ars Julikan Raija Salo arvostaa Kumelan puristelasien muotoa ja väriä
– Saksilla saatiin pahantekijät ja yörauhan häiritsijät kuriin. 46 Palovahdin sakset Kun 1700ja 1800-luvulla ei vielä ollut palokuntia Helsingissä, niin palovahdit vastasivat yöllisestä järjestyksenpidosta. Joka ilta kello 21 lähti kaksi palovahtia yölliselle kierrokselle. Heidän varusteisiinsa kuuluivat muun muassa palovahdin sakset. – Palomuseon näyttely on suunniteltu kansantajuiseksi suurta yleisöä silmällä pitäen, kertoo museonhoitaja Jari Auvinen. ylettynyt potkimaan tai lyömään palovahtia. Tulipalon sattuessa tehtiin hälytys rumpuja ja kirkonkelloja soittamalla ja herätettiin koko Helsinki, Auvinen kuvailee. Räyhääjä talutettiin Senaatintorilla olevaan Päävartioon, jossa oli putkat, museonhoitaja Jari Auvinen kertoo. – Palovahtien varustukseen kuului myös puinen jänisräikkä, jolla pärryyteltiin muita palovahteja apuun, jos tuli kova kahakka. Saksilla otettiin häirikköä kiinni kaulasta. Saksien varret olivat niin pitkät, että häirikkö ei Palomuseossa esineistöä menneiltä vuosisadoilta nykypäivään Tulipalon sattuessa soitettiin rumpuja ja kirkonkelloja Tulta päin! Helsingin pelastuslaitoksen palomuseon kokoelmissa on lähes 2000 esinettä, joista muutama sata on esillä museon pysyvässä näyttelyssä. Kaikki yli 18-vuotiaat olivat velvollisia osallistumaan palon samPalovahdin saksilla otettiin häiriköt pihteihin.
Volvo-merkkinen paloauto on 1920-luvulta. – Lääkäriambulanssi oli tulossa Runeberginkadulla auttamaan Vänttistä, mutta kuuro nainen käveli suoraan ambulanssin alle. Palo alkoi, kun rautaputkia polttoleikattiin. Hänen kotipaloasemansa oli tämä Erottajan paloasema. Koulupalossa loukkaantuneen Unto Vänttisen kypärä. Rakenteiden paino tuli monenkertaisiksi ja välikato sortui paloesimies Unto Vänttisen päälle. Naiset muodostivat ämpäreineen sammutusketjun. Unto Vänttisen kypärä Syyskuussa 1985 syttyi Annankadun kansakoululla ullakkopalo. Varsinais-Suomen aluepelastuslaitoksen autoasentaja Tapio Kanto on toinen. Raskas höyryruisku Museon perinneaulassa on raskas höyryruisku vuodelta 1896. Tämän höyryruiskun teho on ollut parhaimmillaan 1200 litraa minuutissa. Tämän jälkeen Helsingissä on tapahtunut vain yksi palomiehen kuolemaan johtanut onnettomuus. Hän sai siitä aivovamman ja joutui työkyvyttömäksi. – Siinä kiehutettiin vesi noin 9 kilon paineeseen. Se tapahtui vuonna 1987 rakennustyömaan parakkipalossa Suomessa on paloalalla kaksi henkilöä, jotka osaavat käyttää vanhaa höyryruiskua. Palomuseossa esineistöä menneiltä vuosisadoilta nykypäivään Tulipalon sattuessa soitettiin rumpuja ja kirkonkelloja muttamiseen. Tätä osaamista pitää jakaa vielä jälkipolville, jotta näinkin erityinen paloalan erityisosaaminen säilyisi. Kypärään on kirjattu miehen nimikirjaimet.. Tämä oli ikävä ja dramaattinen tulipalo, josta palomiehet puhuvat vieläkin. 47 . – Sen verran voin henkseleitä paukutella, että itse olen heistä toinen. Sammutusvesi imeytyi talon välikattoon ja kantaviin rakenteisiin. Avun tulo paikalle kesti, Auvinen kertoo. Höyryruiskussa on samankaltainen märkähöyrykattila kuin höyryveturissa tai höyrylaivoissa, mutta kooltaan se on huomattavasti pienempi. Vänttisen kypärä on museossa esillä. Me olemme ihan kantapään kautta opetelleet höyryruiskun käytön. Lisäksi palosta on museon seinällä suuri valokuva. Suomessa ei Auvisen tietojen mukaan ole paloalalla kuin kaksi henkilöä, jotka vanhaa höyryruiskua osaavat käyttää. Vesi on saatu lentämään jopa 25 metrin korkeuteen. Vänttinen oli kypärästään puristuksissa noin 15 minuuttia ja pitkään ilman happea. – Ennen paloautojen tuloa hevoset vetivät höyryruiskua palopaikalle. Se oli yksi palokunnan hevosvetoisista yksiköistä, Auvinen kertoo. – Vänttinen oli erittäin pidetty paloesimies. Auvinen on heistä toinen
M. – Paloissa on menehtynyt palomiehiä hyvin vähän. – Tämä palokello kuului sähköiseen palolennätinjärjestelmään, jossa kaupunkilaisilla oli mahdollisuus hälyttää nopeasti palokunta paikalle, Auvinen sanoo. Eriksson. Palokellon on valmistanut ruotsalainen L. 154 vuoden aikana noin 10 palomiestä on Helsingissä menehtynyt työssään, Auvinen tietää. Palokello 1950ja 1960-luvuilla eläneet saattavat vielä muistaa talojen seinissä olleet palokellot, joilla annettiin palohälytyksiä. Palomuseo sijaitsee Erottajan paloasemalla. 48 Roihupellon teollisuusalueella. Palon sattuessa valpas kansaPalokelloja näkyi kadunkulmissa vielä 1950ja 1960-luvuilla. Museonhoitaja Jari Auvinen ja vuoden 1929 Volvo.. Palomuseossa on esillä palokello, joka sijaitsi Helsingissä Itäisellä Puistotiellä
Erottajan uusrenessanssia edustavan paloaseman suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer ja rakennus valmistui vuonna 1891. Loput 35 autoa ovat Roihupellon kalliosuojassa. Palomuseo perustettiin 1986. Museon toisessa kerroksessa on Annankadun palossa kuolleen Antti Valkosen palaneet henkilökohtaiset suojavarusteet. Valokuvakokoelmat Palomuseon seinillä on runsaasti valokuvia tulipaloista. Tilgmannin kirjapainossa oli syttynyt tulipalo. Eräs mieleenpainuva kuva on Annankadulta 12.7.1960. Lennätin nakutti paperinauhalle sen palokellon numeron, josta hälytys oli annettu. Pikkupojat tekivät hälytyksiä kiusallaan. Hälytyksen saatuaan palokunta tuli palokellon luokse. Helsingin pelastuslaitoksen palomuseo, Erottajan pelastusasema, korkeavuorenkatu 26 Avoinna yleisölle ke ja su klo 12-16. Palopäällikön mahtikäskystä liikkeelle lainen juoksi palokellolle, rikkoi siinä olevan lasin ja veti kahvasta. Turussa ja Tampereella niitä oli käytössä vielä 1960-luvun puolella. Niitä Auvinen esittelee vain ryhmille. – Museo sai alkunsa palopäällikkö Rainer Alhon mahtikäskystä. Siellä oli tulessa noin 50 neliön varasto. Kolmas perusnäyttelyn auto Palomuseon kokoelmissa on noin 30 000 valokuvaa. Meillä on korjaamolla pari vanMuseonhoitaja Jari Auvinen esittelee museon valokuvia.. Vanhimmat esineet ovat 1700-luvulta. – Noin 10 minuuttia hälytyksen jälkeen siellä tapahtui voimakas räjähdys, jossa kolme palomiestä menehtyi. hempaa asentajaa, joilla riittää ammattitaitoa näiden autojen korjaamiseen. Niistä vain parisen sataa on pysyvässä näyttelyssä esillä. Museon perusnäyttelyn vanhin auto on vuoden 1929 Volvo. – Meidän 38 ajoneuvosta noin 15 on jo museorekisterissä. Se oli tärkeä kulttuuriteko, kehuu museonhoitaja Jari Auvinen. Myös palopäällikkö Sundqvist loukkaantui ja sai pahan aivotärähdyksen. Paloautoja Erottajan museotiloihin ei mahdu kuin kolme. Palomuseon kokoelmissa on noin 30 000 valokuvaa. Museossa on kolmessa kerroksessa yhdeksän näyttelysalia ja niissä on vajaat 600 neliötä. Palokellot poistuivat käytöstä Helsingissä vuonna 1959. Pauli Jokinen on Suomenlinnan paloasemalle vuonna 1967 hankittu nelivetoinen Dodge-sammutusauto. – Vuosi 2015 tulee olemaan virstanpylväs sikäli, että nyt rikomme 3000 kävijän rajan, Auvinen toteaa. Jos jäi kiinni, niin sakkoja tuli. – Olen käytännössä yksin valmistellut ja suunnitellut nykyisen perusnäyttelyn, joka avautui rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä vuonna 2011. Palomuseo on avoinna kahtena päivänä viikossa. Volvon vieressä on Fargo 100 -merkkinen ambulanssi vuodelta 1966. Aikaisempi näyttely oli enemmän ammattilaisille suunnattu, nykyisen näyttelyn olen yrittänyt saada kansantajuisemmaksi. 49 Helsingin pelastuslaitoksen palomuseo sijaitsee punatiilisen Erottajan pelastusaseman tiloissa. Vuodesta 2007 hän on työskennellyt päätoimisesti museossa ja on nyt sen ainoa työntekijä. Auvinen on työskennellyt museossa sivutoimisesti vuodesta 1989 lähtien. Niiden dokumentointi ja digitointi alkaa vielä tämän vuoden aikana. Museon kokoelmissa on noin 1800 esinettä. – Päihteiden vaikutuksen alaiset aikuiset yökukkujat myös tekivät turhia hälytyksiä. Se oli Helsingin palolaitoksen historian vakavin tulipalo. Hän kuoli vuotta myöhemmin. Lisäksi avoinna ti ja to ryhmille. 17 palomiestä loukkaantui. Christer Blomqvist vapaaehtoistyönä teki näyttelytekstien käännökset. – Paloaseman kellohuoneessa oli palolennättimen vastaanottolaitteet. – Kaupungin palojärjestyksessä ja palokellon käyttöohjeessa kerrottiin, että hälytyksen antajan oli velvollisuus odottaa palokellon luona palokunnan saapumista ja neuvoa, missä onnettomuus tapahtui. – Autot toimii ja joskus niillä ajetaankin. Lisäksi on talkoohengessä toimiva korjausporukka. Rakennus toimi Helsingin pääpaloasemana vuoteen 1975 saakka. Se on pakettiautosta muutettu sairaankuljetusautoksi. Tämä Dodgekin katsastetaan vielä tänä vuonna. Lisäksi museolla on paloautoja myös Roihupellossa, jonne niitä pääsee katsomaan vain tilauksesta. Nykyään hätäkeskuksen tulee runsaasti turhia hälytyksiä, mutta niitä tuli myös palokellojen aikaan. Vanhat paloautot Museossa on kolme paloautoa. – Kun vilkaisee sisään, niin huomaa, ettei sitä ole alkujaan edes ambulanssiksi suunniteltu
Se on liuskekivestä tehty. Lipun tekstin mukaan Lenin johdattaa kommunistit riemuvoittoon. Paraatilippu Kauppias: Joonas Aukeenpää, Winsalo Oy (Turku) Hinta: 250 euroa – Aito paraatikäytössä Neuvostoliitossa ollut lippu, jonka toiselle puolelle on kirjattu Neuvostoliiton tasavallat ja niiden logot. 50 Aurinkokello Kauppias: Vesa Hyvärinen, Longitudi Oy (Helsinki). Sen tyyli, ilme ja rakenne viittaavat siihen. Antiikkia . Hyvin säilynyt yksilö. Vintagea Fiskarsissa Meillä on tällaisia myynnissä noin kerran vuodessa. Lippu on ollut juhlakäytössä. Siinä on vanhat kiinnikkeet. Lipunpidike on myös alkuperäinen. Heinäkuisessa lämmössä Vanhalle veitsitehtaalle oli pakkautunut yli 70 kauppiasta. Designia . Siinä on kova messingistä oleva gnomon eli aurinko-osoitin. Todennäköisesti aurinkokello on peräisin EteläEuroopan alueelta, mahdollisesti briteistä. Meille tämä on tullut Belgian ja Ranskan rajalta, mutta välttämättä sitä ei ole tehty siellä. Antiikin, taiteen, designin ja vintagen monipuoliset Fiskarsin Antiikkipäivät järjestettiin heinäkuussa jo 25. Tarjolla oli laaja valikoima huonekaluja, taidetta, pienesineitä, astioita ja tekstiilejä 1700luvulta 1990-luvulle saakka. Lippu on arviolta 1970-luvulta peräisin. Aurinkokello on luultavasti ollut jossain kivipaadessa kiinni. Antiikkipäivillä yli 70 näytteilleasettajaa . Valmistajaa ei tiedetä, se on signeeraamaton. Taidetta . Toisella puolella on Leninin kuva. Hinta: 1680 euroa – Aurinkokello on oletettavasti 1700-luvulta. kerran. Yleensä tällaisia lippuja ostavat ihmiset, jotka keräävät neuvostotavaraa.
Pariskunta muutti sitten Ruotsiin. Eva Topeliuksen maalaus Kauppias: Seppo Salviander, Sesanne (Kerava) Hinta: 5500 euroa – Taidemaalari Eva Topelius oli Sakari Topeliuksen tytär. Joonas Aukeenpää ja paraatilippu. Hän meni Ahvenanmaalle Victor Westerholmiin taidekouluun ja rakastui siellä ruotsalaiseen taiteilijaan J. G. Carl-Erik Sandström esittelee arvokasta pöytähopeasarjaa. 51 . Eva Topeliuksen tuotanto on hyvin kaponen ja hänen hänen teoksiaan näkee Suomessa todella harvoin. Topelius teki kaikenlaisia maalauksia; ihmisiä, kukkasia, maisemia. Topelius teki kaikenlaisia maalauksia; ihmisiä, kukkasia, maisemia.. A. Ackeen, joka oli aikansa johtavia ruotsalaisia maalareita. Tämä maalaus on maalattu Kangasalalla vuonna 1891
Se on peräisin 1900-luvun alusta. Nuken runko on tehty puusta. Teodoliitilla on mitattu hyvin tarkkoja kulmia. Ompelijan apunukke Kauppias: Vesa Hyvärinen, Longitudi Oy (Helsinki) Hinta: 1850 euroa – Italialainen nukke on 1700-luvulta. Bjulfin teoksia myydään kansainvälisissä huutokaupoissa ympäri maailmaa. Jos saatiin hyväksyntä, niin sitten tehtiin varsinainen asu asiakkaan mittojen mukaan. Potkurissa on hakaristitunnus, joka oli Suomen ilmavoimien tunnus.. Tällaisia ostavat ilmailunharrastajat seinällensä takkahuoneeseen. Sören Bjulfin maalaus Kauppias: Seppo Salviander, Sesanne (Kerava) Hinta: 2400 euroa – Tanskalaisen Sören Bjulfin maalaus, jonka hän on maalannut Kööpenhaminan kalatorilla. Tältä nukelta uloin vaatekerros puuttuu, sillä on jonkinlainen alusasu päällä. Teodoliitti Kauppias: Vesa Hyvärinen, Longitudi Oy (Helsinki) Hinta: 1250 euroa – Luultavasti armeijan käyttämä teodoliitti-instrumentti. Näitä näkee äärimmäisen harvoin. Hän oli erittäin tuottelias, hänen töissään on erittäin hieno sateen tunnelma. Bjulf maalasi usein Kööpenhaminan toreja ja satamakuvia. 52 Sääskilentokoneen potkuri Kauppias: Kari Pentti, Lempäälän antiikki Hinta: 780 euroa – Sääski-lentokoneen potkurin osa. Helsingin huutokaupoissa näitä on silloin tällöin, mutta itselläni vastaavaa ei ole ollut ennen myynnissä. Italialaisia marionetteja meillä on ollut myynnissä joskus, mutta ei tällaisia. Tehtiin vaatemalli pienoiskoossa, puettiin se nukelle ja käytiin esittelemässä asiakkaalle. Sillä voi mitata vaikka kolmiomittausmastojen paikkoja. Teknisesti huippulaatuinen laite. Tämän maalauksen Bjulf on maalannut todennäköisesti sota-aikana. Siellä tehtiin hienoja kronometreja, sekunttiheilureita ja muita teknisiä huippulaitteita 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Sotilaat ovat tuoneet potkurin Kannakselta takaisin. Nämä ovat kansalinvälisten keräilijöiden parissa hyvin suosittuja ja haluttuja. Potkurissa on hakaristitunnus, joka oli Suomen ilmavoimien tunnus. Tämä teodoliitti on poikkeuksellisen laadukas. Sääski-koneet ovat kevytrakenteisia koneita, joita valmistettiin Suomessa. Sitä on voitu käyttää esimerkiksi tykistölaskennassa tai karttojen teossa. Ihmiset eivät seiso asennossa, vaan sulautuvat ympäristöönsä. Sillä on hienot kasvot. Oletetaan, että se on ollut armeijan käytössä, koska sen alkuperäinen kuljetuslaatikko viittaa siihen. Tämä maalaus on peräisin Porvoosta eräästä kokoelmasta. Lentokone on 1920-30-luvun kone, joka on sittemmin Kannaksella pudonnut alas. Kyseessä on ompelijan apunukke, jonka avulla esiteltiin vaatteita asiakkaille. Valmistaja on Otto Fennel Söhne Kasselista
Tämä kartta on sellaisen reissun tuomisia. Nyt on hyvä aika hankkia kukkamaalauksia, kun ne eivät ole niin suosittuja ja hinnat ovat aika alhaalla. Tämä maalaus on 1940-luvulta. Niitä ei ole numeroitu. Kartta on ensin kaiverrettu kuparilaatalle ja tehty sen mallin pohjalta. Pauli Jokinen. Vesa Hyvärinen Longitude Oy:n osastolla. Kukkamaalausten hinnat tulevat vielä nousemaan. Tämän teoksen nimi on Mannen som lysnar (Mies, joka kuuntelee). Näitä myydään huutokaupoissa Lontoossa ja Yhdysvalloissa. On pientä ja suurta veistä ja haarukkaa, on kalalle omat välineensä. Tällaiset kartat ovat ihan puhtaasti keräilykamaa. Hänen teoksia on monissa kodeissa Suomessa. Konge pöytähopeat Kauppias: Carl-Erik Sandström, Galerie Nabis (Kaarina) Hinta: 9500 euroa – Tanskalainen pöytähopeasarja on 124-osainen. Kukkamaalaukset ovat aina silloin tällöin muodissa. Hän rakasti kukkia ja maalasi melkein yksipuolisesti kukkia. Astiasarjan nimi on Konge eli kuningas. Seppo Salviander oli Fiskarsissa myymässä taidetta. Kartta on äärimmäisen hyvässä kunnossa. Kartan on suunnitellut Gianbattista Nolli , joka oli erittäin tunnettu kartantekijä. Nämä ovat olleet kalliita valmistuessaan ja ovat kalliita edelleenkin. Edelfeltin etsaus Kauppias: Carl-Erik Sandström, Galerie Nabis (Kaarina) Hinta: 1200 euroa – Albert Edelfelt ei tehnyt etsauksia kovin suuria määriä. Tämä on vuoden 1945 jälkeen tehty. Nämä signeeratut ovat arvokkaampia ja halutumpia. Sarja on tehty tunnetussa George Jensenin yhtiössä. Anna Snellmanin kukkamaalaus Kauppias: Seppo Salviander, Sesanne (Kerava) Hinta: 1500 euroa – Anna Snellman oli tuottelias kukkataulujen maalaaja. Sarja edustaa hyvin korkealuokkaista hopeatyötä. Designista vastasi Johan Rhode. 53 . 1800-luvulla varakkaitten perheitten lapset lähetettiin kiertämään maailmaa, ja sieltä tuotiin tuomisia mukanaan. Rooman kartta Kauppias: Vesa Hyvärinen, Longitudi Oy (Helsinki) Hinta: 1620 euroa – Roomalainen kartta on vuodelta 1773, nimeltään La Topograpfia di Roma. Edelfeltin etsauksia on sekä signeerauksen kanssa että ilman. Hän kuului Suomen parhaisiin kukkamaalareihin. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kartat ovat yli 200 vuoden jälkeen vielä näin hyvässä kunnossa. Kaiverrustyöt on tehnyt Ignazzia Benedetti
Levyssä on kaksi tarinaa, Muumi merellä ja Muumi rikastuu. Hägg on käynyt Fiskarsin antiikkipäivillä useasti aikaisemminkin. Toni Hägg ja Muumipeikko-vinyyli. Tämä oli ihan extempore-ostos, koska halvalla sain. Monenlaisia mielenkiintoisia esineitä tarttui mukaan.. – Levyllä on paljon tuttuja nimiä on äänessä: Tom Pöysti, Lasse Pöysti ja Pirkko Mannola. Rami ja Eija Olkkonen tulivat Fiskarsiin varta vasten viinipullotelineen takia. – Tässä on Muumipeikon tarinoita. Kerätään kaikenlaista Löytöjä Fiskarsin Antiikkipäiviltä Fiskarsin antiikkipäivät veti puoleensa sadottain sydämensä antiikille menettäneitä ihmisiä. Muumipeikko-levy 5 euroa Toni Hägg käveli markkinoilta ulos Muumi-levy kainalossa. Lastenlapsille ostin. 54 Matti ja Pirjo-Riitta Paronen pitävät Alvar Aallosta. – Tämä on jokavuotinen traditio. Käydään täällä vaimon ja lasten kanssa
Huonekaluja jää joskus mukaan. Niitä löytyy aika helposti, mutta vaakojen hinnat ovat nousseet viime vuosina aika korkealle. Näitä oli kolme kappaletta myynnissä ja kaksi oli jo mennyt. Kotona hyllyt notkuvat erilaisia vaakoja. Sen kantamiseen tarvitaan molempia. Hägg keräilee vanhoja vaakoja. Hopeiset aterimet 50 euroa. – Vaa’at ovat hienoja esineitä. Viinipulloteline, 200 euroa Turusta saapuneet Rami ja Eija Olkkonen raahaavat mukanaan painavaa rautahäkkyrää. Opettajalla oli se idea, että niiden kanssa piti tietää mitä laskee. – Savosta tuli sukulaisia käymään. Tällä kertaa sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Hägg keräilee myös laskimia, erityisesti hän pitää vanhoista veivilaskimista. Pariskunta kertoo tykkäävänsä kovasti vanhoista esineistä, vaikka eivät antiikkia mitenkään vakavasti harrasta. – Kouluajoilta jäi innostus laskimiin. Runsaat 200 euroa pantiin tällaiseen ruosteiseen metallihäkkyrään, Rami Olkkonen pyörittelee päätään. Laila Voutilainen saapui Lohjalta Fiskarsiin sukulaistensa innoittamana. Vanhat talousvaa’at maksavat 200 eurosta ylöspäin, Hägg harmittelee. – Tämä on viinipulloteline, joka on kuulemma Provencesta saakka tänne Suomeen tullut. Laila Voutilainen löysi itselleen paidan ja pöytähopeita. Kävin teknillistä koulua ja ensimmäinen vuosi laskettiin pelkästään veivikoneilla. – Vanhat tavarat ovat usein kestäviä. 55 . Ostoksia tulee tehtyä antiikkikaupoista muun muassa Helsingissä ja Pohjanmaalla. Ne kestävät sekä katsetta että käyttöä, Eija Olkkonen toteaa. Fiskarsissa olen muuten kyllä käynyt usein, mutta antiikkipäivillä en ole käynyt ennen. He eivät olleet koskaan käyneet Fiskarsissa, ja halusivat tulla tänne käymään. vanhaa tavaraa. – Vanhat huonekalut tuovat kotiin tiettyä henkeä ja lämpöä, Rami Olkkonen lisää. Taskulaskimilla oppii painamaan nappeja, Hägg naureskelee. Pulloteline ei ollut ihan pelkkä extempore-ostos. Voutilaisen ostoskassi sai lisäpainoa hopeisista ruokailuvälineistä.. Tämä oli vielä jäljellä, kun tänne saavuttiin, Eija Olkkonen kertoo. Niitä hän metsästää kirpputoreilta ja antiikkimarkkinoilta. Ville ja Heta Brummerin kassissa on rapu-aiheinen kulho. – Netissä oltiin tutustuttu etukäteen tarjontaan ja sieltä tämä bongattiin. – Jos sattuu silmiin joku kiva vanha esine, niin mieluummin päädytään siihen kuin johonkin ihan uuteen vastaavaan, Eija Olkkonen kertoo. Pusero 6 euroa. Tuskin olisin itse tänne muuten lähtenyt
– Aina päätetään, ettei mitään osteta, mutta kuinka kävi taas, Matti Paronen huokaa. Settiin kuuluu haarukkaa, veistä ja lusikkaa. Sisustetaan niillä sitten. Nyt löysin kivan puseron. Siinä oli pieni reikä, niin sain sen hyvin halvalla, Voutilainen hekottaa. Pariskunta seuraa paljon antiikkimarkkinoita ja etenkin kesäisin tulee käytyä antiikkitapahtumissa. En ollut hakemassa mitään, mutta nämä pistivät silmään. – Artekin huonekaluilla on kyllä sisustettu koti ja ne huonekalut ovat siirtyneet jo lapsillekin perinnöksi. Ei tultu hakemaan mitään tiettyä, mutta sattumalta löydettiin tämä. Lisäksi Tammisaaren antiikkimarkkinat kuuluvat kesän ohjelmaan. Designia ja vanhaa tavaraa ostetaan paljon. Pirjo-Riitan laukun pohjalta löytyy Alvar Aallon suunnittelema matalareunainen malja. – Vaatteet kiinnostavat ja käyn usein kirpputoreilla vaatteita etsimässä. – Pyyntihinta oli 150 euroa, tarjosin 100 euroa ja laitettiin riita puoliksi ja lopulliseksi hinnaksi tuli 130 euroa. Antiikkimarkkinat kesän ohjelmassa Paroset käyvät Fiskarsissa joka kesä. Hopeisten aterimien lisäksi Voutilainen löysi keltaisen puseron kuudella eurolla. . – Ne olivat hyvin edullisia. Mielestäni se on reippasti alle markkinahinnan, Matti Paronen uskoo. Näillä saan vaikka joulupöydän komean näköiseksi. 56 Fiskarsin antiikkipäivillä riitti väkeä ja tunnelmaa. Pariskunta on sisustanut asuntoaan paljon Alvar Aallon suunnittelemille esineillä. Ostamme sekä huonekaluja että astioita, Heta Brummer kertoo. Koskaan en kuitenkaan tällaista varsinaista vintagea ole ostanut. – Ostimme englantilaisen rapu-aiheisen kulhon ottimineen ja kankaisia lautasliinoja. Ne kestävät aikaa, se on niissä tärkeintä, Pirjo-Riitta sanoo. Ne kestävät aikaa, se on niissä tärkeintä.. – Jonkin verran käydään myös huutokaupoissa. Rapukulho 100 euroa Ville ja Heta Brummerin kasvot kääntyvät iloiseen hymyyn, kun kauan kaivattu kulho löytyi. – Artekin huonekaluilla on kyllä sisustettu koti ja ne huonekalut ovat siirtyneet jo lapsillekin perinnöksi. Alvar Aallon malja 130 euroa Matti ja Pirjo-Riitta Paronen ovat tulleet Fiskarsiin Espoosta. Ei ole kotona vastaavia entuudestaan. Ovat upean näköisiä. Mies maksoi. Olen monesti aikaisemmin nähnyt sellaisen ja harmitellut, kun ei ole tullut ostettua, Heta Brummer sanoo
Vierailija kokee palaavansa menneisyyteen talossa, jossa on tuskin mitään 50 vuotta nuorempaa esinettä. 57 . Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Kauppiassuvun historia jäi jälkipolville Lappeenrannassa Wolkoffin talomuseossa hieno esinekokoelma Lappeenrantalaisessa Wolkoffin kauppiassuvussa ei mitään heitetty pois. Nykyisen Wolkoffin talomuseon tiloissa on tämän vuoksi ainutlaatuinen kokoelma esineistöä runsaan sadan vuoden ajalta. Kaksi munanmallista lasista ja metallista valmistettu koristerasiaa ja niiden takana Suotniemen tehtaan fajanssimaljakko.
Naulakon päällä on agronomi Johannes Wolkoffin kotihattuna käyttämä arabialaistyylinen fetsi. Wolkoffin suvun jäsenet olivat kaupungissa tunnettuja persoonia. Pidemmät matkat sujuivat aidolla Vespalla. Anna tunnettiin erittäin tiukkana kieltenopettajana, jonka oppilaat joutuivat lauantaisin tulemaan laiskanläksylle opettajan kotiin. Isolla pöydällä on lisäksi messingistä ja lasista valmistettu jugend-aiheinen malja. – Ikonia maalattiin sen kunniaksi, että keisari Aleksanteri pelastui junaonnettomuudesta. Ortodoksisuus näkyi kodissaan, sillä ikoneita on joka huoneessa. – Kalustus on edelleen sellainen kuin Wolkoffit olisivat lähteneet käväisemään kaupungilla. 58 Luetteloituna on noin 3000 esinettä tyhjistä säilytysrasioista alkaen. Agronomi Johannes Wolkoff piti tyylistään huolta. Vuonna 1896 keisari Nikolai II:n kruunajaisten kunniaksi tehtiin koristeellisia emaloidusta tinasta valmistettuja muistopikareita, joista yksi koristaa Wolkoffien hyllyä. Salin uusrenessanssista tyyliä edustava sohvakalusto on ollut samalla paikalla vuodesta 1899 alkaen. ?. Papit vierailivat heillä paljon. Hänellä oli myöhemmin myös oma teurastamo. Nikolai hoiteli kauppaa vielä kymmenisen vuotta isänsä kuoleman jälkeen. Ruokailusalina ja olohuoneena toimineen huoneen pöydälle on katettu Maria Ivanovnan aikainen teeastiasto, jota suku käytti vielä 1980-luvulla. Miesten työhuoneen erikoisuuksia ovat turkkilainen tupakkapöytä leposohva ottomaani. Huoneessa on yksi talon kolmesta kaakeliuunista, joka on valmistettu Vahvialassa, Karjalan Kannaksella Rakkolanjoen tehtaalla 1905. Nikolain kuoltua vaimo Maria jatkoi vielä kaupan pitoa noin vuoteen 1920. Ivan kuoli vuonna 1900. Hän muutti vuonna 1871 nykyiseen Kauppakadun kiinteistöön. Vierassalissa heti sisääntulon vastakkaisella puolella on suurikokoinen ikoni, jossa on Ivanin aikana taloon tullut Aleksanteri III:n ja keisarillisen perheen suojeluspyhimyksiä Aleksanteri Nevskiä, Ksenia Roomalaista, Mikael Tveriläistä, Nikolas Ihmeidentekijää, Georgios Voittajaa ja Maria Magdaleenaa esittävä ikoni. Perheessä vaalittiin venäjänkieltä ja ortodoksisuutta. Aluksi Ivan työskenteli kauppiaan ja teurastajan apulaisena ja piti myös pientä puutarhaa ja eteni myöhemmin kauppiaaksi. Tämän jälkeen taloa jäi asumaan poika Nikolai ja hänen pietarilaissyntyinen vaimonsa Maria Ivanovna sekä heidän lapsensa Johannes ja Anna. Talossa asuttiin neljässä polvessa ja viimeinen asukas asui taloa 1980-luvun puoliväliin saakka. Ivan ja hänen poikansa Nikolai toimivat kirkon starostoina. Samovaarikin on samalta ajalta. Ivan oli Lappeenrannan ortodoksiseurakunnan erittäin kunnioitettu jäsen ja kuului muun muassa seurakunnan vanhimpiin. Jokaisen sukupolven esineistöä on nähtävillä talossa. Johannes meni naimisiin Martta Pastisen kanssa. Ivan Wolkoff oli maaorja, joka saapui Lappeenrantaan Jaroslavin kuvernementistä 1850-luvulla vaimonsa Lljuban kanssa. – Osa huonekaluista on ollut ilmeisesti samoilla paikoilla usean sukupolven ajan. Lappeenrannan keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talossa vain yksi vesipiste Kabinettaja talossa on kaksi, miesten ja naisten työhuoneet. Samalla hyllyllä on munanmallinen lasinen koristerasia, Suotniemen tehtaan fajanssimaljakko ja lasista sekä metallista valmistettu taskukellon teline. Vielä 1960-luvulla kaupungilla kävellessään hänen päässään oli Helsingistä tilattu knalli. Maria Ivanovnan myötäjäisiksi saama trymoopeili on samaa kalustoa kuin sohvakalusto Uusimmat kalusteet ovat Anna Wolkoff-Nissisen kodista hänen jäätyään leskeksi 1930-luvulla, jolloin hän muutti Johanneksen, Martan ja heidän lastensa asuttamaan kotitaloonsa. Vanhoja tavaroita ei hävitetty vaan ne siirrettiin talon vintille talteen, joitakin niistä on nähtävillä nykyään museokaupassa, kertoo museoassistentti Tuija Parjanen-Saborit. Wolkoffit olivat hyvin aktiivisia ortodoksisessa seurakunnassa, muun muassa Anna Wolkoff-Nissiselle ortodoksisuus ja perinteet olivat erittäin tärkeitä. Kuva: Seppo Pelkonen Vuonna 1896 keisari Nikolai II:n kruunajaisten kunniaksi tehtiin koristeellisia emaloidusta tinasta valmistettuja muistopikareita, joista yksi koristaa Wolkoffien hyllyä. Ivan Wolkoffin kauppakartanon säilytti suku jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se siirtyi Lappeenrannan Kilta ry:lle. Wolkoffien perhevalokuvien albumi on kaunis jo albuminakin. Venäjä säilyikin kotikielenä suvussa pitkään, vasta neljäs sukupolvi puhui suomea äidinkielenään Osa huonekaluista alkuperäisilla paikoillaan Parjanen-Saboritin mukaan moni kävijä on pannut merkille rauhallisen tunnelman, joka tuntuu laskeutuneen taloon
Johannes Wolkoff ajeli vespallaan ainakin pidemmät kaupunkiajot. 59 Taskukellon teline on valmistettu lasista sekä metallista. Salin uusrenessanssista tyyliä edustava sohvakalusto on ollut samalla paikalla vuodesta 1899 alkaen. Maria Ivanovnan myötäjäisiksi saama trymoopeili on samaa kalustoa kuin sohvakalusto. Messingistä ja lasista valmistettu jugend-aiheinen malja on aina kuulunut salin pöydälle.. Aleksanteri III:n ja keisarillisen perheen suojeluspyhimyksiä Aleksanteri Nevskiä, Ksenia Roomalaista, Mikael Tveriläistä, Nikolas Ihmeidentekijää, Georgios Voittajaa ja Maria Magdaleenaa esittävä ikoni om kunniapaikalla salissa
Naisten työhuone kävi monella koululaiselle tutuksi, sillä siellä Anna Wolkoff-Nissinen tapasi pitää lauantaisin laiskanläksykuulusteluja oppilailleen. Naulakon päällä on agronomi Johannes Wolkoffin kotihattuna käyttämä arabialaistyylinenon fetsi. Ruokailusalina ja olohuoneena toimineen huoneen pöydälle on katettu Maria Ivanovnan aikainen teeastiasto, jota suku käytti vielä 1980-luvulla. Maria Ivavnovnan samovaari on kuin käyttöä vailla.. 60 Miesten työhuoneen erikoisuuksia ovat turkkilainen tupakkapöytä leposohva ottomaani. Ruokailusalin kaakeliuuni on valmistettu Vahvialassa, Karjalan Kannaksella Rakkolanjoen tehtaalla 1905
Savun, tulen ja veden aiheuttamien vahinkojen korjaaminen kesti vuoden. Wolkoffit käyttivät käyttivät pesuun vateja ja kannettua vettä ja toki saunoivat maatilallaan. Tutkimus siirtyi, kun suvun vanhimmat jäsenet kuolivat peräkkäisinä vuosina. Vuonna 1986 kaupunginvaltuusto torjui suvun tarjouksen lahjoittaa kiinteistö ja osa tonttia kaupungille ja myydä taloon kuuluva irtaimisto nimelliseen hintaan. Huoneessa on erikseen vielä jugendkaappi. Makuuhuoneen jugendkaappi on jyhkeä ilmestys. Perinneyhdistys pelasti irtaimiston . Kun Johannes ja Martta saivat perheenlisäystä 1920-luvulla,siitä tehtiin lastenhuone. Rakennuksen vanhimmat osat ovat tyypillistä 1700-alun kaupunkirakentamista. 61 Museoassistentti Tuija Parjanen-Saboritinin mukaan moni kävijä kehuu Wolkoffin talon tunelmaa ainutlaatuisen rauhalliseksi. Niitä on käytetty vielä pari vuotta sitten näytösluontoisesti. Liiketiloja on yhä edelleen sivurakennuksessa ja rakennuksen kivijalassa.. Samalla tuli ilmi, ettei jälkipolvi halunnut jakaa irtaimistoa, muttei myöskään jatkaa talossa asumista. Lasten huone on kalustettu uudelleen Wolkoffeille kuuluneilla kalusteilla ja esineillä. Talo otettiin museokäyttöön vuonna 1993, vuotta aiottua myöhemmin. Wolkoffin sekatavarakauppa loppui vuonna 1922 ja myymälätilat vuokrattiin ulkopuolisille. Juhani Karvonen Makuuhuoneen visakoivuinen sänky on Johanneksen ja Martan häälahjaksi saatu, Martan vanhemmilta Ida ja Alfred Pastiselta. Koko talossa oli vain yksi vesipiste, eikä makuuhuoneen yhteyteen koskaan rakennettu WC:tä. Kampauspöydät, pesupöytä,yöpöydät ja yksi kaapeista ovat samaa häälahjaa. E n n a ko i m a t t a s u v u n kantaa talon säilyttämiseen aloitti Etelä-Karjalan museo kaupunkikansantieteellisen tutkimuksen talon vaiheista ja venäläisestä kauppiasperinteestä vuonna 1982. Perinneyhdistys Lappeerannan Kilta ry päätti ostaa irtaimiston. Wolkoffin talon muuttuminen museoksi on ollut monivaiheinen hanke, joka alkoi jo 1980-luvun alkupuolella. Päätös rakennuksen suojelusta astui voima an vuonna 199 0. Vanhimman, vuonna 1926 rakennetun osan rakennutti kauppias Claudelin. Keittiössä herättää huomiota erilaisten kattiloiden, pannujen ja muiden talousastioiden runsaus. Talo siirtyi Killalle vuonna 1986 ja samana vuonna se teki suojeluesityksen. Lastenhuone on kalustettu uudelleen Wolkoffeille kuuluneilla kalusteilla ja esineillä. – Wolkoffit käyttivät käyttivät pesuun vateja ja kannettua vettä ja toki saunoivat maatilallaan. Seuraavana vuonna kaupunki otti talon Killalta lahjoituksena ja liitti sen museotoimen yhteyteen. . Syynä oli ilkivaltainen tulipalo huhtikuussa 1992. Makuuhuoneen visakoivuisen sängyn saivat Johannes ja Martta häälahjaksi Martan vanhemmilta. – Huone oli aiemmin palvelijanhuoneena. Puulämmitteisen lieden päällä on 1800-luvulta peräisin oleva vohvelieli roonirauta ja munkkipannu. Kaupungin keskustassa Raatihuoneen läheisyydessä sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 18261905
Billnäsin perinneja antiikkipäivät heinäkuun alussa saivat kutsumattoman vieraan kun, kun rajuilma yllätti markkinat. Keskellä markkinatelttoja on sähköpylväs, jonka salama oli ottanut kohteekseen. Asiakkaat ovat löytäneet Antiikkipäivät Salamakin vieraili Billnäsissä 62. Salama iskee viereen. Tuulilasin pyyhkijöiden nopeus ei tahdo riittää, kun taivas piiskaa vettä. Odottelen autossa sateen heltiämistä, ja kävelen sitten markkinapaikalle. Pamaus oli ollut valtava. Lähteinen oli ollut vieressä, kun salama iski markkina-alueelle. Myyjien teltat on pystytetty vieri viereen ratsastuskoulun pihalle. Auton saa vaivoin parkkiin antiikkimarkkinoiden kuraiselle parkkipaikalle, kun lähellä jysähtää lujaa. Siitä huolimatta markkinoilla oli rento ilmapiiri ja kauppa kävi mainiosti. – Ei ole satanut kymmenen viime vuoden aikana niin paljon kuin tämän yhden kuuron aikana, päivittelee tapahtuman järjestäjä Kari Lähteinen. FiftySixty-myymälän Jarmo Kaappa kertoo, että kauppa on käynyt erinomaisesti. Onneksi kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut, eikä edes sähköt mennyt, Lähteinen kertoo. Matkalla Billnäsin heinäkuisille perinneja antiikkipäiville kaatosade yllättää kesken matkan. – Olin erään naismyyjän luona, ja hän tarrasi minusta lujaa kiinni kun jyrähti. Hän pelästyi kovasti
Oikeaan Lähteinen arviossaan osui, sillä tapahtuma keräsi Billnäsiin lopulta runsaat 10 000 antiikin ystävää. 63 . Monilla on tapana käydä molemmissa paikoissa samalla kertaa. Nyt ollaan noin 10 000 asiakkaan vauhdissa, Lähteinen arvioi. Sade karkoitti ihmiset markkina-alueelta ainakin hetkeksi. Tämä on myös kolmas vuosi, kun markkinat järjestetään nykyisellä paikalla ratsastuskoulun alueella. – Kun on paljon tarjontaa, niin se lisää myös kysyntää. Lähteisen omalla yrityksellä Wanhalla Tammitorilla on myyntipiste heti sisäänkäynnin luona. Vetoapua Fiskarsista Billnäsin markkinat järjestetään heinäkuun toisella viikolla. Kesäisiin Länsi-Uudenmaan antiikkitapahtumiin tulee ihmisiä kaukaakin. Billnäs ja Fiskars ovat vanhoja ruukkialueita ja niiden välimatka on vain noin 15 kilometriä. – Myyntipaikkoja on 105, mutta joillain kauppiailla on kaksi tai kolmekin myyntipaikkaa, Lähteinen selvittää. Fiskarsissa on sata myyjää ja täällä melkein saman verran, niin tänne kannattaa tulla. Jari Saviaho on Billnäsissä toista kertaa. Molempiin riittää asiakkaita. Lähteisen kojun lisäksi Billnäsissä on 86 kauppiasta. Ensimmäisenä vuotena kävijöitä oli 12 000 ja viime vuonna noin 8 000. Lähteisen mukaan kaksi samanlaista tapahtumaa vierekkäin eivät syö toistensa tehoa, vaan tapahtumat tuovat synergiaa toisilleen. Hyvinkääläinen Wanha Tammitori on erikoistunut kesäisin talonpoikaistavaraan ja talvella designiin. Vastaavia markkinoita ei ole missään muualla, Lähteinen kertoo.. Samalla viikolla on antiikkipäivät myös Fiskarsissa. – Tänne tulee asiakkaita Oulusta ja Keski-Suomesta saakka. – Tänne tulee asiakkaita Oulusta ja Keski-Suomesta saakka. – Asiakkaat ovat ihan hyvin löytäneet tämän paikan. Asiakkaat löytäneet uuden paikan Kari Lähteinen on vetovastuussa Billnäsin antiikkitapahtumasta nyt kolmatta vuotta. Brita Toivonen tuli Billnäsiin etsimään Niva-sarjan laseja
– Kaikki alkoi, kun vaimon isoäidilta saatiin Kupittaan saven iso maljakko. – Hinnat ovat tullet hirveästi alaspäin. – Tiesin entuudestaan missä hinnoissa ne liikkuvat. – Vaikka katos on pään päällä, niin sen verran rankasti satoi, että kaikki astiat ovat märkinä, Saviaho sanoo. Toivonen kertoo kiertelevänsä jonkin verran kirpputoreilla ja antiikkimarkkinoilla. Kaappa on itse mieltynyt vanhaan lasiin. Mutta kun myy edullisesti, niin saa tavarat kiertoon. Niistä tykkään, ne ovat kivan näköisiä, Saviaho toteaa. Pariskunta pitää myymälää Turun Puutarhakadulla. Hintaa hän ei paljasta. . Kurassa tarpoo Espoosta Billnäsiin tullut Brita Toivonen.. – Astiat ovat lähellä sydäntäni. Runsas vanhan tavaran tarjonta näkyy myös hinnoissa. Kun saan edullisesti ostettua, niin voin myös pitää hinnat alhaalla. Maa on kuravelliä ja telttojen väleihin on tullut suuria vesilammikoita. Viime vuosina pelkästään japanilaiset ovat ostelleet, suomalaiset ovat vaan katsoneet vierestä, Kaappa toteaa. – Vanhempani ovat tehneet kauppaa jo 1960-luvulta lähtien ja 1990-luvulta saakka vanhan tavaran kauppa on ollut nykyisessä muodossaan. Toivonen kerää Tapio Wirkkalan Niva-lasien sarjaa. Yksi kauppiaista on turkulainen Jarmo Kaappa, joka pyörittää vaimonsa kanssa FiftySixty-myymälää. FiftySixtystä vanhaa lasia Kun pihalla on märkää ja autiota, niin maneesissa on tungosta. Saviahon yritys on erikoistunut 1960-luvun astioihin, lasiin ja valaisimiin. Saviaho ei yleensä käy markkinoilla myymässä, vaan hoitaa kauppaa liikkeestään käsin Hyvinkäällä. Billnäsin markkinat on poikkeus. Ja ihmiset vielä tinkivät niistä hinnoista. – Suomalaisetkin ovat jälleen alkaneet ostaa vanha tavaraa. Billnäsistä Kuran keskeltä löytyi Niva Sade on lakannut jo kokonaan, mutta alue on tyhjentynyt ihmisistä. – Jos sata ihmistä käy liikkeessä, niin 70 heistä tuo tavaraa myyntiin. Kauppa käy ja hinnat halpenee Nykyään Kaappa käy vähän huutokaupoissa, sillä myymälään tuodaan paljon tavaraa myyntiin. Billnäsin markkinoiden järjestäjä on myös Hyvinkäältä ja sai puhutta ympäri. Olimme täällä myymässä viime vuonna ensimmäisen kerran ja varmaankin tulemme taas ensi vuonna. Kaapan mukaan kauppa on Billnäsissä käynyt erinomaisesti. Aloin etsiä, löytyykö toista vastaavaa. – Olen saanut myytyä jopa pari taidelasia, jotka maksoivat toistatuhatta euroa, Kaappa sanoo. Hinnat tiedän ja sen, onko koru kultaa vai hopeaa, Kaappa naureskelee. hän on löytänyt pari Niva-sarjaan kuuluvaa lasia. FiftySixtyn tarina lähti liikkeella Kaapan keräilyvimmasta. Saviahon vanhan tavaran myymälän katoksessa Jari Saviaho kuivattaa sateen jäljiltä märkiä Arabian astioita. Etenkin värilasi ja Nuutajärven lasi ovat hänen suosikkejaan. 64 Kari Lähteinen on kolmatta vuotta järjestämässä Billnesin antiikkitapahtumaa. Saviaho on hyvinkääläinen perheyritys. Vaimo varoitteli, että älä ainakaan Helsinkiin lähde huutokauppoihin, pian loppuu kaikki rahat, Kaappa kertoo. Ratsastusmaneesissa on paikat noin 30 myyjälle ja rajuilma on ajanut ihmiset sisätiloihin. Sain lasit ihan sopivaan hintaan, Toivonen myhäilee. Siellä kauppa käy. Pauli Jokinen Kyllä tämä sade nyt hieman haittaa, mutta enemmän käy sääliksi kauppiaita, Toivonen virkkoo. Kaapan vaimo puolestaan myy koruja, jossa valikoimaa löytyy 1800-luvun koruista 1900-luvun moderniin designiin. – Hiljalleen mopo lähti käsistä. – Minä pääsen sitten viikonlopuksi omiin rientoihin ja vaimo pääsee myymään korujaan. – Täällä Billnäsissä olen käynyt useasti aikaisemminkin. En minä niistä koruista paljon ymmärrä. Kauppias pystyy poimimaan marjat päältä, Kaappa sanoo. FiftySixty on keskitynyt lähinnä lasiin. Kaappa hoitaa putiikkia maanantaista torstaihin ja vaimo loppuviikon
Erittäin hieno, varmaankin uniikkikappale. Myyjä: Veikko Helppi, Ajan muisto, Loppi Hinta: 3800 euroa – Arabian ruukku 1800-luvulta. Siinä oli punainen korkki, jota useat etsii. Näitä sohvia liikkuu jonkin verran, mutta huippukuntoisia ei ole hirveästi. Sitä on tehty viittä eri väriä ja astiastosta löytyy muun muassa kahvikuppeja, teekuppeja, tarjoilulautasia ja kermakkoja. Kremlin kellot . Vanhempani saivat Sointu-asitoita häälahjaksi vuonna 1965 ja ovat keränneet niitä. Huonekaluja ja astioita Arabian ruukku . Sohvassa näkyy vielä ajan patina. 65 Billnäsin perinneja antiikkipäivillä oli mukana yli 80 kauppiasta. Myyjä: Kari Lähteinen, Wanha Tammitori Oy, Hyvinkää Hinta: 730 euroa – Billnäsin kylässä olleen tehtaan valmistama sohva. Todellinen harvinaisuus. Hyvin vähän näitä on myynnissä. Siinä on vielä leima Billnäs Bruk i Finland. Billnäsin tammisohva . Maljakoita on eri värisiä ja kokoisia. Arabian Sointu-astiasto . Niitä on eri värisiä. Ei tule samanlaista vastaan, toivottavasti löytää hyvän kodin. – Oiva Toikan Pampulamaljakoista erityisesti japanilaiset ovat kiinnostuneita. – Kaj Franck suunnitteli Sointuastiaston Arabialle 1950-luvulla. Hieman on putsattu, mutta ei maalattu. Pampula-maljakko . Olen alkanut myös itse niitä keräilemään. Hieno yksilö ja alkuperäisessä värissään. Sohva on tehty 1930-luvulla kotimaisesta tammesta. Nämä ovat sen verran arvokkaita, että ei niitä joka päivä mene kaupaksi. Tässä on vihreä korkki. Tarjolla olikin monenlaista kiinostavaa. Myyjä: Jari Saviaho, Saviahon Myymälä, Hyvinkää Hinta: Kermakot 35 euroa, lautaset 12 euroa, kupit 35 euroa. Se on Kaj Franckin suunnittelema. Tämä taitaa olla ainoa kappale näillä messuilla. Sekoittelen eri värejä. Myyjä: Jarmo Kaappa, FiftySixty, Turku Hinta: 1700 euroa. – Kremlin kellot on 1950-60-luvun taitteessa Nuutajärvellä tehty karahvimaljakko. Olen tänä vuonna yhden myynyt. Tämä on isoa mallia ja rubiininpunaista lasia. Myyjä: Jarmo Kaappa, FiftySixty, Turku Hinta: 1500 euroa. Pohjassa on Toikan signeeraus.
Puotilan kartanon uusi elämä. Viime vuonna avatussa kartanoravintolassa on haettu kustavilaista tyyliä. 1700-luvun kartano pelastettiin viime hetkillä Kartanon ikkunoista siintää Vartiokylänlahti. 66 Helsingin Vartiokylänlahden rantamilla sijaitseva Puotilan kartano kukoistaa rappiovuosien jälkeen
67 . Keittiön lattialaudat olivat ihan lahoja, siellä oli hengenvaarallista liikkua, kertoo kartanon omistajiin kuuluva Tom Warelius. – Kartano oli päästetty niin huonoon kuntoon, että oli ihan viimeiset hetket pelastaa se. Yhtiössä on noin 50 osakasta. 1700-luvulla kartanoa hallinnoi Jägerhorn af Spurilan suku. Lindroosin nimikirjaimet löytyvät myös kivisestä viljamakasiinista, joka on kartanon pihan toisella laidalla. Tarina kertoo, että viljamakasiinin holvatun lattian alla olisi suuri kellaritila, josta johtaisi salakäytävä kartanon päärakennukseen. Läheisellä Juorumäellä on mystinen kivikasa, jonka päällä on pysti. 2010-luvulle tultaessa kartano oli päässyt niin huonoon kuntoon, että se oli muutamia vuosia tyhjillään. 1700-luvulta peräisin oleva kartano oli erittäin huonossa kunnossa vielä muutama vuosi sitten. Hän kertoi, miten he lapsena sisarustensa kanssa menivät kellarin vierestä löytynyttä käytävää pitkin jonkun matkaa, kunnes vastaan tuli ovi. Puotilan kartanon päärakennus on 1700-1800-luvun vaihteesta. Ensimmäinen disco ja kummituskäytävä . Puotilan kartanon päärakennus on peräisin 1700ja 1800lukujen taitteesta ja sitä on laajennettu useaan otteeseen vuosien saatossa. Ilkivaltaa oli tehty, ikkunoita oli hajotettu. Pehtoorin tuvassa aloitti Disco Svenkka, joka on maamme ensimmäisiä diskoja. Viljamakasiini toimii nykyään suosittuna kappelina. Onko tarinassa perää vai onko se pelkkää satua. Sanna ja Pekka Puhakka avasivat päärakennuksessa ravintolan elokuussa 2014.. Puotilan kartano itäisessä Helsingissä on saanut täysin uuden elämän. – Kartanon Cafe Svenkan perusti 1960-luvulla Panellin perhe, jonka tyttären tapasin hiljattain. Kokemusta historiallisista rakennuksista Puotilan kartanoon perustettiin ravintola, jossa ruuan lisäksi voi Tom Warelius, Marika Lahti ja kartanon vanha kakluuni. Siitä seurasikin melkoinen mediamylläkkä. Silloin kartanossa asui myös maineikas amiraali Carl Olof Cronstedt. Jägerhorn af Spurilan suvun jälkeen kartanon omisti Wilhelm Elgin suku ja 1800-luvun alussa kartano kohosi Helsingin pitäjän merkittävimpien maatilojen joukkoon. – Monet täällä koulua käyneet ihmiset ovat tulleet katsomaan miltä kartano nyt näyttää, Lahti sanoo. Kartanon kummitus Birgitta kulkee käytävässä ja odottelee Pultavan kentille jäänyttä sulhastaan, tarinoi Puotilan kartanon myyntija markkinointipäällikkö Marika Lahti. Me tietysti uskomme, että käytävä menee kappeliin saakka. He perustivat Kiinteistöosakeyhtiö Puotilan Kulttuurikartanon hallinnoimaan kiinteistöä. 1800-luvun loppupuolella kartanon isäntänä oli Johan Henrik Lindroos, ja hänen aikanaan kartano eli kukoistuksensa kautta. Epäillään, että paikka on Lindroosin hevosen hauta. 1940ja 1950-luvuilla kartanossa toimi kansakoulu. Kartanon ostamisesta kävivät kilpaa Hare Krisna -liike ja itähelsinkiläisistä kotiseutuaktiiveista ja järjestöistä koottu yhdistys Puotilan kulttuurikartano, joka lopulta sai kartanon itselleen. 1960-luvulta lähtien kartanossa toimi ravintola. Helsingin kaupunki ei ollut korjannut huonokuntoista kartanoa, vaan kaupunki päätti pari vuotta sitten laittaa omistamansa kartanon myyntiin
Norsö Bankstad -nimisellä telakalla työskenteli vuoden 1566 palkkalistan mukaan 209 kirvesmiestä ja neljä seppää. Sininen huone on omistettu amiraali Carl Olof Cronstedtille. Kartano romantiikkaa Rastilassa – Merikabinetti sai nimensä amiraali Carl Olof Cronstedtin mukaan. Warelius näyttää kännykästään kuvia remontista. Terassin reunakivet saatiin Keski-Suomesta vanhasta navetasta, joka purettiin. Sitä edesauttaa koristeelliset friisit ja kattokruunut. Lähes kaikissa huoneissa on vanhat kakluunit. Kartanon ostaja maksoi kaiken, kaupunki ei osallistunut kustannuksiin. ajoittain nauttia elävästä musiikista. Rakennus on sisustettu talonpoikaistyyliin. Kartanon peruskorjaaminen ravintolaksi vei aikaa ja rahaa. Myös Rastilan kartanossa avattiin viime vuonna uusi ravintola. 68 Helsingin Vartiokylänlahden rannalla on Puotilan kartanon lisäksi Rastilan kartano. Puotilan kartano on saatu nyt onnellisesti avattua ja yleisö pääsee nauttimaan sen historiallisesta miljööstä. Tapettaja lioteltiin irti konservaattoreiden kanssa, Warelius kertoo. Hommaa kuitenkin vielä riittää. Keltainen piharakennus on vanha Pehtoorin talo ja siellä toimii Cafe Svenkka. Seuraavaksi on vuorossa päärakennuksen ulkoseinien maalaus. Telakalla on yhteys Ruotsin vallanpitäjien kiistoihin. Ansioluettelosta löytyy muun muassa Presidentin linna ja Eduskuntatalo. Pehtoorin talon peruskorjauskin on vielä edessä, Warelius luettelee. . Jokaisessa huoneessa on omat värisävynsä. Ravintolan päätyyn rakennettiin uusi terassi. Seinillä on muun muassa vanhoja hevosvaljaita. Historiallinen Rastilan kartano sijaitsee keskellä leirintäaluetta, josta on suositulle uimarannalle vain kivenheiton matka. Lähiö-nimeä kantavassa Rastilan kartanon ravintolassa voi samaan hengenvetoon nauttia rantatunnelmasta ja kartanoromantiikasta. – Seinät purettiin hirsiin saakka. – Kakluuni on säilynyt hämmästyttävän hyvin. Sisustuksesta vastasi Wareliuksen sisusturarkkitehtinä työskentelevä tytär Christina. Svenkassa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä sekä paljon erilaisia tapahtumia ja juhlia. Wareliuksen rooli kartanon henkiinherättämisessä oli selvä. Pauli Jokinen. Sininen huone on nimetty Merikabinetiksi. Tapetteja 1700luvulta Kaupunginmuseo edellytti, että peruskorjauksen yhteydessä kartano pitää dokumentoida huolellisesti. Vanhat tammet ja lehmukset ovat saaneet rinnalleen kukkaistutuksia. Kuningas Sigismund ja hänen setänsä Kaarle-herttua Kahvilaa on sisustettu talonpoikastyyliin. Luulen, että se on Rörstrandin valmistama, mutta asia pitää selvittää vielä Designmuseosta, tuumaa Lahti. Siinä oli ennen vessat, mutta merinäkölan takia omistajat halusivat huoneesta ruokasalin. Hän syntyi tässä kartanossa. Kustavilaiseen tyyliin Kartanon sisustus on pyritty saamaan alkuperäisen hengen mukaan kustavilaiseksi. Rastilan kartanolla on pitkä ja värikäs historia. – Kaupunki edellytti, että kartanon ostajalla pitää olla kokemusta historiallisten rakennusten korjaamisesta. Taustalla kartanon kahvilarakennus. – Pääoven eteen tehtiin uusi ”liikenneympyrä”. Kartano avasi ovensa suurelle yleisölle viime vuoden syksyllä. Cronstedt muistetaan siitä, että hän luovutti Suomenlinnan venäläisille ilman taistelua Suomen sodassa, tietää Puotilan kartanon myyntija markkinointipäällikkö Marika Lahti. Samoihin aikoihin rannassa toimi huomattavan suuri telakka. Huoneen nurkassa on vanha koristeltu kakluuni. Kartanon ravintolassa on ruokailijoille pyritty välittämään 1700-luvun tunnelmaa. Salaojia ja kallistuksia piti tehdä, kun vesi valui talon alle, kertoo Warelius. Vanhin kartanoa koskeva kirjallinen viittaus on 1500-luvun puolesta välistä. Vanhimmat tapetit olivat 1700-luvulta. Sieltä löytyi savirappausta, jonka alla oli monta kerrosta vanhaa tapettia. Varsinainen helmi löytyy niin sanotusta venäläisestä kabinetista. Kattoja seinämaalaukset on tehty käsin, joissain huoneissa on alkuperäinen lattia ja katto. Tuolloin alueella oli kolmen talon muodostama pieni kylä. – Remontti jatkuu askel askeleelta. Puutarhat kukoistamaan Kartanon pihaja puutarha kohentui uuden omistajan myötä. Vanhat hevonkärryt ovat pihalla koristeena. Wareliuksen mukaan remonttiin kului noin 1,5 miljoonaa euroa. Hänen yrityksensä Rakennus Oy Wareco on erikoistunut arvorakennusten remontteihin
Laiva oli hyvin aseistettu ja varustettu suurilla kanuunoilla. Suomessa valtataistelu huipentui Nuijasotaan 1596-1597. Vuonna 1599 Norsön telakalla valmistui suuri sotalaiva. Takka ja koristeita Rastilan kartanossa. (Musiikkisali/työväentalo) RAUMA 9.1.2016 (Poselli). Kartanon terassilla voi kahvia siemaillessa kuvitella miten sotalaivat lähtivät rannasta merille. 69 Rastilassa on haettu vanhan ajan tunnelmaa. Lyhyen purjehduksen jälkeen laivalla puhkesi kapina ja se päätyi Kaarle-herttuan haltuun. Sen jälkeen kartanoa hallitsivat muun muassa skotlantilaissyntyinen linnoitusupseeri Anders de Bruce ja everstiluutnantti Magnus Jägerholm. Lisäksi alueella on vanhoista rakennuksista jäljellä punainen vilja-aitta ja pieni pehtorin tupa. LEMMIKKIELÄIMESSUT 2015 (SEY). Kun Suomenlinnaa rakennettiin 1700-luvullla, perusti tykistöupseeri Jean Elfving Rastilan maille tiiliruukin. Rannikon Messut Oy Info ja varaukset: 0500 886 217 tommi.johannes@icloud.com www.rannikonmessut.com ANTIIKKI-, TAIDEJA KERÄILYMESSUT RAUMA (POSELLI) Nortamonkatu 12 19.9.2015 (la 10-16) liput 5 € TURUN KERÄILY 2015 Turun messukeskus 2.-4.10.2015. PORI 10.-11.10 la kello 10-17 su kello 12-17. Nykyisin lahden yli kulkee metrot. Kaarleherttua oli syksyllä 1597 ottanut Turussa haltuunsa kuninkaallisen laivaston. Kartanon maat pilkottiin 1900-luvulla huvila-alueiksi ja itse kartanon alue tuli Helsingin kaupungille 1950-luvulla. Sigismund yritti korvata menetyksen rakentamalla uusia laivoja. Kartanon päärakennus on 1800-luvun alusta. PORI PUUVILLAN KAUPPAKESKUS (liput 6 €) PORI 24.-25.10. Vuonna 1876 kartanossa aloitti ruotsinkielinen alkeiskoulu, jonka kävi vihkimässä käyttöön itse maamme kansakoululaitoksen isä Uno Cygnaeus. (Lyseon liikuntasali) FORSSA 7.11. Rastilan kartano sijaitsee Vartiokylänlahdella vastapäätä Puotilan kartanoa. KIRJAMESSUJEN & RUOKAMESSUJEN yhteydessä. . Kartano romantiikkaa Rastilassa kävivät kovaa ja veristä valtataistelua 1500-luvun loppupuolella
Esillä on eniten suomalaista design-lasia, jota on helppo toimittaa ympäri maailmaa oleville asiakkaille. Huonekalutehtaana ennen toiminut hallirakennus pitää sisällään aarteita eri vuosikymmeniltä. Pariskunnan keräilyharrastus alkoi yhteisen kodin perustamisen yhteydessä. 70 Esineen yksinkertaisuus säilyttää sen arvon läpi vuosikymmenten. Harrastusta helpotti, kun vanhat ja kauniit esineet olivat molemmille tärkeitä. Vanhojen esineiden, erityisesti suomalaisen design-lasin keräily on jatkunut jo lähes 40 vuoden ajan eikä loppua näy tulevan. Suomalainen lasi kiehtoo Netissä toimivalla Wanhan Puodilla on sopimuksesta asiakkaille avoin myymälä eteläisessä Päijät-Hämeessä. – On meillä jonkin verran myös vanhoja huonekaluja, mutta niiden varastointi vie paljon tilaa, kertoo yrityksen omistajapariskunta. – 1970-luvulla oli vielä vaikeaa, kun tietoa vanhoista esineistä oli vähän ja tiedon etsiminenkin. Rakkaus vanhoihin esineisiin Isoisän 1800-luvulta peräisin oleva vanha maalaistalo on ollut innoituksena kauniille ja vanhoille tavaroille
Arabia oli muun muassa vielä vuosia sitten kysyttyä ja hyvissä hinnoissa. Lontoossa arvostettiin Tapio Wirkkalaa tuolloin paljon enemmän kuin Suomessa ja hänen töidensä hinnat olivatkin siellä huomattavasti korkeammat kuin Suomessa. – Uusrenessanssi ei kiinnosta ostajia tällä hetkellä. Erityisesti Oiva Toikan, Timo Sarpanevan, Tapio Wirkkalan, Helena Tynellin sekä Nanny Stillin lasitavarat ovat kysyttyjä ulkomaita myöten. ”Mummola” –huoneessa on jokaiselle mummolasta tuttuja tavaroita. – Nyt hinnat ovat laskeneet eivätkä etenkään vanhat Arabian tuotteet liiku enää yhtä hyvin. Erityisesti niitä menee paljon ulkomaille. – Kävimme jonkun verran jo silloin ulkomailla. – Tosin muutos on jatkuvaa. Viime aikoina myös malesialaiset, etelä-korealaiset ja kiinalaiset ovat kiinnostuneet suomalaisista designista. Aina tulee uusia mielenkiinnon kohteita, eikä niitä voi oikein ennalta tietää. Suomalainen muotoilu Wanhan Puodin hyllyillä on erityisen paljon suomalaista lasia. Wanhan Puodissa on tarjolla runsaasti kotimaista design-lasia. Esteri Tomulan Primavera-sarja on ollut aina hyvin kysyttyä. Kiersimme paljon museoissa ja luimme kaiken mahdollisen kirjallisuuden. Valaisinsuunnittelijoista Lisa Johansson-Papen sekä Paavo Tynellin ovat tällä hetkellä kuumia nimiä.. Ruotsissa ja Saksassa oli jo silloin paljon tarjontaa. Asiakkaita on aina Amerikkaa, Afrikkaa, Koreaa sekä Japania myöten. paljon hankalampaa kuin nykypäivänä. 71 . Arabian 50ja 60-lukujen tuotanto tekee hyvin kauppansa pitkin maailmaa
– Suomalainen lasi on lähellä meidän molempien sydäntä. On myös esineitä, joista pariskunta ei halua luopua. Mekin olemme ystävystyneet monien kanssa, jotka ovat olleet alkujaan asiakkaitamme. Nanny Stillin Kaatimen ja lasien sekä Harlekiini-sarjan salaattikulhon muotokieli puhuttelee eleettömyydellään. Sen vuoksi yhdessäkään esineessä ei ole ovhhintaa. oli vanhoja postikortteja aina 1800-luvulta asti. Ei tosin enää yhtä hyvin kuin vielä muutamia vuosia sitten. Ne joutuvat kyllä surutta roskiin. – Kodissamme on vallitsevana kustavilaisuus sekä erityisesti 1950-luvun taide-esineet. – Kiinnymme tunneihmisinä joihinkin esineisiin niin, ettei niille löydy hintaa, pariskunta myöntää. Kilpailu on alalla kovaa ja hinnat vaihtelevat kysynnän ja tarjonnan mukaan. 72 Lasija posliinifiguurit ovat tällä hetkellä kovassa huudossa. Ihmisillä on omiin esineisiinsä tunnearvoa, jolloin myyntihintaa pidetään herkästi liian korkealla. Tärkeintä ovat tyytyväiset asiakkaat. Vanhoista taloista saatetaan kantaa tavarat ulos pihalle kekoon poltettavaksi. Suosikkejamme ovat ehdottomasti Sarpaneva, Still sekä Wirkkala. – Mutta kyllä kaikille löytyy se oikea myyntihinta neuvottelemalla. – Kaikki vanhan tavaran ihmiset ovat ihania. He kertoivat polttaneensa kortteja takassa jo kolme päivää. Ikä ja kunto ratkaisevat lopullisen kauppasumman. Ikä ja kunto ratkaisevat hinnan Harrastuksesta työksikin vaihtunut ”vanhailu” on tuonut mukanaan pariskunnalle paljon merkittäviä ja tärkeitä ihmissuhteita. Nanny Stillin Riihimäelle suunnittelema Harlekiinivati on yksi pariskunnan lempiesineistä. Wirkkalan viivahiotut lasiesineet sekä Sarpanevan puhtaat muodot kuten Claritakset miellyttävät silmää. – Emme hyväksy kotiimmekaan esineitä, jotka eivät ole täysin ehjiä. Ainakin kirjan verran näistä tapaamisista olisi kerrottavaa. Vanhaa tavaraa hävitetään Kirpputoribuumi on aiheuttanut sen, että tavarat vaihtavat omistajaa kirpputoreilla, välillä melko alhaiseenkin hintaan. – Jonkin verran meille tarjotaan suoraan tavaraa myyntiin. Rikkinäinen ei liiku Ala on opettanut myös sen, että rikkinäinen tavara ei mene kaupaksi. Tai ollaan sokeita esineen virheisiin.. – Kun tavaroiden omistajat kuolevat, ei seuraava sukupolvi tahdo säästää vanhoja esineitä. Meillä on edelleen kotonamme sieltä saatu kaappi 1850-luvulta. – Tai ehkä siinä tapauksessa, että esine on 1400-, 1500-luvulta, niin silloin voi antaa jo jotain pieniä puutteita anteeksi. – Tapasimme kerran iäkkäämmän pariskunnan, joilla Arabian numeroitu Kulta-aika on keräilysarja. – Onneksi isoisäni vanhasta maalaistalosta säilyivät minulle jo lapsuudesta tutut huonekalut ja kauniit esineet. Nuoret ihmiset eivät osaa juurikaan arvostaa vanhaa tavaraa ja usein näkee tai kuulee surullisia tarinoita, miten arvostakin tavaraa hävitetään
– Alvar Aalto ja moni muu upeista suunnittelijoistamme ovat siitä hyviä esimerkkejä. Kaj Franckin muotoileman Olivia-sarjan kuvio on Raija Uosikkisen suunnittelema. – Netissä on nykyään niin helppo vertailla hintoja, joten ainoastaan oikein hinnoiteltu tavara liikkuu. Tapio Wirkkalan Finlandiassa on sulavat äärilinjat ja harkitut yksityiskohdat. Teksti ja kuvat: Soili Kaivosoja. Arabian vanhempi tuotanto ei ole tällä hetkellä parhaissa hinnoissaan, mutta etenkin 50ja 60-luku kiinnostavat ostajia. Tapio Wirkkalan ensimmäinen Rosenthal-tehtaille tekemä työ oli vuonna 1957 tuotantoon tullut Finlandia-kahviastiasto. Siro Finlandia istuisi hyvin nykypäivänkin kahvipöytään. . Wanhan Puodin omistajat pystyvät sanomaan pitkän kokemuksensa ansiosta, että muotoilun yksinkertaisuus ja klassisuus takaavat esineelle pitkän iän ja kestosuosikin roolin. 73 Tapio Wirkkalan harvinainen Polygon-vaasi on 55 senttimetriä korkea. Esteri Tomulan Arabialle suunnittelema Primavera-sarja on ollut aina suosittu keräilykohde. Erityisesti japanilaiset ja korealaiset ovat kiinnostuneita Arabian Teema-sarjan astioista
Hän teki vapaalla kirjonnalla ja maalaten kollaasit Kukkaenkeli ja Garden dreamer, kummatkin 130 euroa. Lapsuuden kesät -näyttely toi lapsuuden leikit, mielikuvitusmaailman, ilon ja luonnon eläviksi Galleria Karaija tahtoo tuottaa iloa. 74 Näyttelyssä Vaasalainen tekstiilitaiteilija ja muotoilija Kaarin Hellman on Karaijan uutuus. Taidegraafikko innostui kesäteemasta maalaamaan Puutarhassa-akvarellia, jota voi ostaa 400 euron metrihintaan, kuten tapettia. Karin Björklund-Rissanen on Galleria Karaijan vakiotaiteilijoita
Lapsuuden kesät -näyttely Gallera Karaijassa, Inkoossa, on ollut onnistunut. Herkät mekkoveistokset kertovat myös lapsuusleikeistä, mutta Hellman kuvaa myös eläinkasvoja ja mielikuvitushahmoja. Hänen metalligrafiikoissaan on paljon mustikoita, joita hän kertoo poimineensa paljon ja kuinka hidas puuha antoi tilaa hiljaiselle miettimiselle. Kukat ja kasvot kesien kuvastajina Ennen Karaijassa ei ole juuri nähty tekstiilitaidetta, mutta nyt vaasalainen Kaarin Hellman on tuonut näyttelyyn omia teoksiaan. Etsauksella graafikko Lehto on saanut töihinsä tarkkaa piirrosviivaa ja sävyjä, kun taas akvatinta tuo niihin ilmaisuvoimaa. Hellman on myös ommellut ja kirjonut eri muotoisia kasvoja valkoisille kankaille ja lisännyt nappeja, jotka kuuluivat lapsuuden ajan leikkeihin. Värit, veijarimaisuus, luonto, sen anti ja ihminen osana sitä ovat muistuttaneet ilosta ja kauneudesta, josta kesään kätkeytyy nähtäväksi. Teija Lehto on kuvannut näyttelytöihinsä kukkia, jotka ovat kuuluneet hänen lapsuutensa kesiin. Vaikka keraamikko Hillevi Latvalahti on tehnyt näyttelyyn kokonaisen kukkaniityn, vielä suurempi teos on Perheen naiset, jotka vastasivat kesästä maalla: Äiti, mielestäni niin kaunis, usein haaveissaan; isoäiti, jonka lapsikin tiesi muita paremmaksi ihmiseksi; Julia-täti, jotenkin niin nykyaikainen ja reipas; isosisko, jota ihailin ja kadehdin; minä itse, joka en tiennyt olinko lapsi vai jo nuori tyttö: Mökötän letteineni, koska en saa vielä leikata lettejäni alle 10-vuotiaana. Lisäksi ilo ja taiteen henkinen voima on se, mitä galleristi haluaa kävijöilleen tarjota. Lapsuuden mielikuvat sisältävät hänelle kukkia ja niittyjä, eri muotoisia kasveja. 75 . Sain tutkia pientareiden lajipaljoutta, värejä ja tuoksuja sekä kotipuutarhan perennojen hehkua. Näyttelyteemoihin Lassila etsii tai hänelle tarjotaan uusia teoksia. Hellman kertoo kirjoneensa kesäkukkia aina. Uusia taiteilijoita, myös tekstiilitaidetta Karaijalla on noin sadan taiteilijan tuttu joukko, joiden taidetta on saatavissa myös taidelainaamosta. Kesän hetkellisyyttä ja hiljaisia tuokioita Myös paimiolaisen Teija Lehdon kesään kuuluivat kukat, joita hän on tehnyt herkiksi puupiirroksiksi. Se on kutsunut iloitsemaan kesästä taiteen kautta ja muistuttanut hienovaraisesti, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Ilo ja huolettomuus ovat saaneet näkyä tänä kesänä, kun galleristi Maarit Lassilan mukaan viime kesänä oltiin vakavammissa tunnelmissa Itämeri-aiheella. Nuoren taiteilija Katriina Kaijan maalauksissa, kuten Yhden kiven varassa, on puhuttelevaa symbolismia.. Lapsuuden kesät -näyttely toi lapsuuden leikit, mielikuvitusmaailman, ilon ja luonnon eläviksi Kirkkaita, kauniita värejä, luontoa, leikkisyyttä, kukki en hetke llisyyttä mutta myös ihmiselämän tunteita on kesäkuusta elokuun loppuun asti ollut esillä inkoolaisen Galleria Karaijan Lapsuuden kesät -näyttelyssä Länsi-Uudellamaalla. – Puupiirroksissani on kukkia, koska ne kuuluvat olennaisesti lapsuuteni kesiin. Uusia taiteilijoita tänä kesänä ovat olleet graafikot Piia Lehti ja Teija Lehto, maalari Kalevi Liski ja tekstiilitaiteilija Kaarin Hellman
Maarit Lassila on ollut galleristina ja pitänyt omaa työhuonettaan navetassa nyt viisi vuotta, mutta sen taiteilijajoukkoon hän on kuulunut jo koko sen historian ajan. Galleria Karaijan syysnäyttely Vaeltajia 29.8.– 27.9., Seija Grönqvist ja Risto Lammin-Soila Antiikki ja taide -viikonloppu 3.–4.10. klo 11–16: mm. Kukkien hetkellisyys korosti kesän hetkellisyyttä, kukkiin tiivistyi kesän koko väkevyys ja intensiivisyys, elämän huikea yltäkylläisyys. Tärkeä teemani on ihmisen ja luonnon välinen yhteys: Entä jos kaikella elävällä olisi tunteet. Pohdin ihmisen ajatuksia ja olemista suhteessa maailmankaikkeuteen. Lähellä Inkoon keskustaa sijaitseva Galleria Karaija on toiminut vanhassa kivinavetassa ensi vuonna jo 20 vuotta. Maarit Lassila on tehnyt aiemmin enemmän akvarelleja, mutta kesänäyttelyn herkkiin lapsikuvauksiin kummilastensa kanssa hän on valinnut öljyvärit. Esko Railo on linnuistaan ja muista luontoteemoista tunnettu, humoristinen graafikko ja pronssiveistosten tekijä. Kymmenen vuotta sitten Lassila on alkanut tehdä entistä enemmän keramiikkaa, jonka tekoprosessi on hänestä kaksiulotteisena maalaamista hauskempaa. – Meillä on paljon vakiokävijöitä, mutta haluan panostaa myös tapahtumiin. Galleria Karaija järjestää antiikkitapahtuman ja panostaa 20-vuotisjuhlanäyttelyynsä – Keräsin kukkia maljakkoon ja sidoin niistä seppeleitä. harvinaisia, teknisiä vempeleitä, Suomen ensimmäinen maisemavalokuva, kalusteita ja kristallikruunuja. . Ihminen osana luontoa Keraamikko Hillevi Latvalahden kesiin kuului muutto maalle, jossa tehtiin veneretkiä saariin, tavattiin sukulaisia ja leikittiin kukkaniityillä: ”Värit valuvat, heteet hehkuvat, terälehden taipuvat, pyörryttää.” taiteilija kuvaa. Häivytän rajaa ihmisten ja eläinten välillä. Lisäksi tuotetaan tapahtumia. 76 Maarit Lassila inspiroitui kummilapsistaan ja eläimistä kesän näyttelyyn, ja käytti öljyvärejä akvarellien sijaan. Taide on positiivinen keino vaikuttaa siihenkin asiaan. Lapsuuden kesistään hän muistaa lintujen ja jalkapallon ohella myös peltiä, sillä näyttelyn grafiikoissa ovat kuvattuina hänen isänsä Fiat 600 sekä Kupla. Muotoja ja kuvia Keraamikko Tiina Harjola, kertoo, miten hänen työnsä ovat syntyneet:. Missä päättyvät rajat. Koska ensi kesänä on suurempi juhlanäyttely nimellä Muistojen kesä, kevään näyttely jää pois ohjelmasta. Syksyllä on ensimmäistä kertaa antiikkija taideviikonloppu, johon tulee lähistön antiikkikauppiaita myymään ja samalla galleria on auki. Näyttelyiden lisäksi Karaijassa on jatkuvasti monien taiteilijoiden myyntinäyttely, mutta vielä enemmän on hyvin monipuolisten käsityöläisten tuotteita. Salolaiselle Piia Lehdelle kuvanteko on kuin palapeliä: valokuvia ja monisteita, joista syntyy grafiikkaa: – Taiteen tekeminen on minulle kuin palapeliä omilla säännöilläni. Mielenkiintoisia teoksia on syntymässä. Kalevi Liski edustaa Karaijassa modernia, ei-esittävää tyyliä. Ystävät (vas.) ja Poika ja punarinta. Pohdin rooleja, ruumiillisuutta. Keltainen hallitsee teoksia, ja Kalevi kertoo hakevansa valoa Italian matkoilta. Entinen Ylen lavastaja on eläkkeellä heittäytynyt värejä maalaamaan. – Joulunäyttelyssä pyritään keskusteluun kultakauden ajan taiteen kanssa nimelä Kultakauden kaikuja. Joulunäyttely on kesän ohella toinen suuri perinne, joten se järjestetään joka tapauksessa. Lassila haluaa teoksillaan ja koko gallerialla tuottaa iloa ja voimaa ihmisten elämään, kuvata onnellisia hetkiä. Antiikin ystävänä Maarit Lassila on sisustanut myyntitilaa antiikkihuonekaluilla, jotka ovat myös myytävinä. Hän kertoo saaneensa vahvimman vaikutteensa Rafael Wardilta. – Ihminen dominoi maailmaa liikaa
Lassila kuvaa tunnelmia naishahmojen kautta. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Mira Piispa ja Maarit Lassila Leikkiemme vakiopaikassa, ”Pikkumetsässä”, koetut seikkailut ovat todellisempia kuin todellisuus itse.. rianne Juvonen-Holopaiselta. . Myös Juvonen-Holopaisen veistoksissa on symboliikkaa. Salon töissä on myös lämmintä huumoria, josta hyvänä esimerkkinä on Saku sammakon kosioretki. Galleria Karaija järjestää antiikkitapahtuman ja panostaa 20-vuotisjuhlanäyttelyynsä – Olen yrittänyt tavoittaa töissäni lapsuuden mielikuvitusmaailman. Teoksen hinta 420 euroa. Harjola on dreijannut myös romanttiset kukkakupit, joissa ruusut, pionit, orvokit ja omenankukat kukkivat koko kesän ja perhoset liihottelevat joukossa. Päivä toisensa perään kävimme ruokkimassa elefantin, seurustelimme mehiläisten kanssa ja kiipeilimme puiden oksilla, jotka sijaitsivat aution saaren sydämessä. Koska entinen Ylen lavastaja ja nykyinen taideharrastaja Kalevi Liski on inspiroitunut väreistä ja Rafael Wardin modernista tyylistä, galleristi Maarit Lassila maalasi näyttelyseinänkin iloisen keltaiseksi. Niissä näkyy kaikuja lapsuuden kesien suurista seikkailuista, joissa hän kohtasi myös keijuja, fauneja ja kammottavia näkkejäkin. Leikkiemme vakiopaikassa, ”Pikkumetsässä”, koetut seikkailut ovat todellisempia kuin todellisuus itse. Lisäksi myydään käsityöläisten teoksia ja toimitaan taidelainaamona. 77 Galleria Karaija on vanha kivinavetta, jonka sisustuksen antiikkihuonekalut ovat myytävinä. Veistosten symboliikkaa Veistoksia näyttelyssä oli Maarit Lassilalta, Eeva Salolta ja MaGraafikko Piia Lehden Yhteisessä historiassa on käytetty etsausta, akvatintaa ja kopiosyövytystä. Lisäksi nähtiin leikekoristeisia, kohopainettuja sudenkorentovateja sekä litografiatekniikalla savelle painettuja piirustuksia ja valokuvia. Usein pronssiveistoksia tekevän Eeva Salon Ötökät on valmistettu alumiinista. Muitakin eläinveistoksia näyttelyssä oli lintumiehenä tunnetulta Esko Railolta ja Marianna Juvonen-Holopaiselta. Kesän näyttelykävijät saivat uutuutena asettaa erilaisia pikku tarroja teosten nimilappuihin sosiaalisesta mediasta tuttujen tykkäysten tapaan. Alla Hillevi Latvalahden kukkakeramiikkaa. Maarit Lassilasta se on hyvää ja tervetullutta palautetta taiteilijoille yleisöltä, johon heillä usein on vähänlaisesti yhteyksiä
Varhaisrenessanssi alkoi jo Italiassa 1300-luvulla ja saavutti Skandinavian paljon myöhemmin. Barokissa keskityttiin aiheen dramaattisuuteen. Myöhäisrenessanssille leimaa antoi manierismiksi kutsuttu taidesuuntaus. 78 Maalaustaiteen tyylihistoriaa renessanssista poptaiteeseen Maalaustaiteen historiassa eri aikakaudet ja tyylit ovat seuranneet toisiaan. Barokin maalaustaiteessa vaikutti sellaisia mestareita kuten Caravaggio, Johannes Vermeer ja Peter Paul Rubens.. Renessanssille tyypillistä oli antiikin ihailu suodatettuna omaan aikaansa. Italia ja ennen kaikkea Firenze olivat renessanssin keskuksia. Tässä keskeisimmät tyylisuunnat renessanssista 1900-luvulle. Renessanssi Renessanssi oli lähes kaikkia kulttuurin aloja koskenut murros 1400-luvun Euroopassa. Renessanssin tunnetuimpia maalareita olivat Sandro Botticelli, Leonardo da Vinci ja Albrecht Dürer. Renessanssin tavoin barokki sai alkunsa Italian kaupungeissa ja levisi sieltä muualle Eurooppaan. Renessanssimaalari Albrecht Dürerin omakuva. Taidemaalauksen ohella barokin koristeellinen tyyli näkyi myös kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa ja musiikissa. Barokki Barokki oli 1600-luvun taidesuuntaus, jonka keskeisiä piirteitä olivat mahtipontisuus ja suureellisuus
Klassismi Klassismi syntyi barokin ja rokokoon jälkeen, kun niiden ylenpalttisesta koristeellisuudesta ja mahtipontisuudesta haluttiin takaisin yksinkertaisempiin muotoihin. Romantiikka korosti luonnon merkitystä, tunteita ja vapautta. Turnerin ohella muita tunnettuja romantiikan ajan maalareita olivat Eugene Delacroix, William Blake, Caspar David Friedrich ja Francisco de Goya. Kepeästi toteutetut naisten muotokuvat olivat ajalle tyypillisiä. Innotteita haettiin kansanrunoudesta, mytologiasta ja kansalliseepoksista. Kansallisromanttisten aiheiden parissa maalasivat myös Albert Edelfelt, Hugo Simberg teki symbolistisia teoksia. Suomessa erityisesti Akseli Gallen-Kallela ja Robert Wilhelm Ekman hakivat aiheita Kalevalasta. Kuva: Ateneumin taidemuseo Pablo Picasso oli Kubismin uranuurtaja. Rokokoo suosi myös eroottisia aiheita. Kuvassa sodan kauhuja kuvaava Guernica. Romantiikka puhkesi kukoistukseensa Saksassa 1700-luvun lopulla kirjallisuuden parissa, mutta levisi pian muihin maihin ja taiteisiin. 79 . Kuvassa Haavoittunut enkeli. Tunnettuja rokokoo-maalareita olivat Antoine Watteua ja Rosalba Carriera. Esimerkiksi Benjamin Westin maalaus Kenraali Wolfen kuolema vuodelta 1770 on tunnettu klassismin ajan taideteos. Luonnon kuvaaminen oli keskeisessä osassa. Rembrantin tunnettu maalaus Yövartio on Amsterdamissa.. Rokokoo on tunnettu erityisesti sisustustyylinä, mutta tyylilajin parissa tehtiin myös mahtavaa taidetta. Maalaustaiteen tyylihistoriaa renessanssista poptaiteeseen Rokokoo Rokokoo syntyi 1700-luvun alussa Ranskan hovissa. Suuntaus korosti antiikin merkitystä. Kansallisromantiikka 1800-luvun keskeisiä suuntauksia oli kansallisromantiikka, jossa taiteilijat pyrkivät korostamaan oman kotimaansa erityispiirteitä. Klassismi vaikutti 1700ja 1800-lukujen vaihteessa. Romantiikka Romantiikan taidetta on saatu nähdä kuluvana vuonna valkokankailla, kun englantilaisesta taidemaalarista William Turnerista kertova palkittu elokuva on pyörinyt täällä Suomessakin. Rokokoo-ajan maalarit suosivat öljyvärejä ja pastellimaalausta
Naturalismissa poliittiset ja yhteiskunnalliset merkitykset eivät korostuneet yhtä voimakkaasti kuin realismissa. Sommitteluun ja yksityiskohtiin ei kiinnitetty niin paljon huomiota. Suomessa vain harvat taitei. Suomessa niin sanottu Marraskuun ryhmä oli tunnettu ekspressionismistaan. Monet tunnetuimmista impressionisteista oli ranskalaisia. Impressionismia voidaan pitää eräänlaisena taiteen vallankumouksena. Eero Järnefelt tavoitteli naturalismia maalauksessa Raatajat rahanalaiset vuodelta 1893. Symbolismi Symbolismi käytti nimensä mukaan taiteessa runsaasti symboleita. Ekspressionismi Ekspressionismi vaikutti 1900-luvun alussa maalaustaiteen lisäksi muun muassa musiikissa, kirjallisuudessa ja elokuvassakin. Taiteilijat, kuten Gustave Courbet ja Ilja Repin, kuvasivat tavallisia arkipäivän tilanteita ja ihmisiä. Yksi merkittävimmistä suuntauksista oli venäläinen symbolismi. Taiteilija Wassily Kandinsky kiteytti asian: ”Kaunista on se, mikä on sisäisesti kaunista.” Ekspressionismin edelläkävijöinä pidetään muun muassa Vincent van Goghia ja Paul Gauguinia. 1800-luvun lopulla Ranskasta ja Belgiasta lähtenyt taidesuuntaus oli vastareaktio realismille ja naturalismille. Ryhmään kuuluivat muun muassa Tyko Sallinen, Alvar Caven ja Eero Nelimarkka. Realistinen taide syntyi Ranskassa 1800-luvun puolivälissä. Suomessa esimerkiksi Hugo Simberg teki symbolistisia maalauksia. Suomessa naturalismia edustaa esimerkiksi Eero Järnefeltin maalaus Raatajat rahanalaiset vuodelta 1893. Ekspressionismin taiteilijat halusivat ilmaista erityisesti tunteitaan. Claude Monet, Pierre-Auguste Renoir ja Edgar Degas maalasivat värikylläisiä teoksia, joiden tavoitteena oli vangita hetken vaikutelma eli impressio. Realismin kanssa samanaikaisesti vaikutti naturalismi, jonka erottaminen realismista ei aina ole selkeää ja yksinkertaista. Kubismi oli lyhyt ajanjakso, jonka katsotaan päättyneen jo ensimmäiseen maailmansotaan. Tämä saa aikaan teoksen sirpaleisuuden. Realismi ja naturalismi Realismi ja naturalismi pyrkivät kuvaamaan ympäristöään totuudenmukaisesti. Kuva: Ateneumin taidemuseo Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti vuodelta 1897 henkii kansallisromantiikkaa Kuva: Ateneumin taidemuseo Hugo Simberg ja Pekka Halonen, joka tunnetaan lumisista metsämaisemista. Impressionismi 1800-luvun loppupuolella vaikuttaneella impressionismilla on suuri maine. 80 Richard Hamiltonin juliste oli lähtölaukaus poptaiteelle. Varsinaisia ekspressionistisia maalauksia tekivät Edvard Munch, Egon Schiele ja monet muut maailmankuulut maalarit. Tyylisuunta sai nimensä latinan sanasta expressio, joka tarkoittaa ilmaisua. Sitä pidetään myös kubismin lähtölaukauksena. Kubismissa taiteilijat yrittivät kuvata kohteensa samaan aikaan useasta näkökulmasta. Kubismi Kubismin tunnetuin teos on Pablo Picasson Avignonin naiset vuodelta 1907
Abstrakti taide on jättänyt puumerkkinsä koko 1900-luvun taiteelle. Tunnetuin poptaiteilija oli Andy Warhol. Hän teki taidetta säilykepurkeista ja monisti Marilyn Monroen kasvokuvia. Surrealismin maalauksille ominaista on epätodelliset tunnelmat ja tilanteet. Dadaismi Dadaismi syntyi muun muassa vastalauseena ensimmäisen maailmansodan raakuuksille. . Poptaide 1900-luvun jälkipuoliskon vaikuttavimpiin suuntauksiin kuuluu poptaide, joka syntyi 1950-luvun Lontoossa. Abstraktia taidetta on tehty Suomessakin halki vuosisadan, etenkin 1960-luvulla informalismin parissa. Tunnetuista taiteilijoista dadaistisia töitä tekivät Max Ernst, Marcel Duchamp ja Man Ray. Pauli Jokinen. Ensimmäinen surrealistien yhteisnäyttely pidettiin 1925, jossa mukana olivat muun muassa Pablo Picasso ja Joan Miró. Dadaismille on tunnusomaista taiteen sääntöjen hylkääminen ja tahallinen epäloogisuus. Tunnetuimpia teoksia on Malevitsin Musta neliö. Abstraktin taiteen juuret ovat vahvasti Venäjällä, jossa Wassily Kandinsky ja Kazimir Malevits tekivät ei-esittäviä töitä 1910-luvulla. Myös Salvador Dali oli tunnettu surrealisti. Romantiikan ajan maalari Francisco de Goyan teos Saturnus syö poikansa. Poptaiteen elemetit otettiin kulutustavaroista, elokuvista, mainoksista ja myös popmusiikista. 81 Ranskalaisen Fernand Légerin töissä yhdistyi impressionismi, kubismi ja surrealismi. Myös epätoivo, ennakkoluulot ja nihimismi maailman järjettömyyttä kohtaan antoivat leimansa dadaismille. Surrealismi Max Ernst ja André Breton loivat surrealismin julkaisemalla surrealismin manifestin 1924. Taidesuuntaus syntyi 1910-luvulla Sveitsissä ja toimi niin maalaustaiteen, teatterin kuin runouden parissakin. Abstrakti taide Abstrakti taide ei välttämättä pyri esittämään mitään. lijat, kuten Unto Pusa ja Ilmari Aalto, tekivät kubistista taidetta. Suuntaus haki inspiraationsa unien ja alitajunnan maailmasta. Abstraktin taiteen edustajina voidaa pitää myös Jackson Pollockia, Joan Miró’ta ja Mark Rothkoa
Sisustusta ajasta aikaan Eri aikakausilla on ollut voimissaan eri kauneusihanteet, joihin sisustus on mukautunut. Helsingin luonnontieteellisen museon uusbarokkia edustava portaikko. Kiinteästä sisustuksesta siirryttiin liikuteltavien huonekalujen käyttöön. Antiikin ihanteita mukaillen ruhtinaat rakennuttivat loisteliaita palatseja, jotka koristeltiin näyttävästi ja sisustettiin upeilla huonekaluilla. Ristikkorakenteinen renessanssituoli oli yleinen ja niitä käytettiin aina 1800-luvulle saakka. Ruotsissa aikakautta kutsutaan myös karoliiniseksi barokiksi. Alkujaan barokki oli ivailunimitys koristeelliselle sisustustyylille. Barokki Rönsyilevä ja mahtaileva barokki huipentui aurinkokuningas Ludvig XIV:n hovissa Versaillesissa. Usein tuolin jaloissa oli veistoskoristelua. Renessanssille tyypillistä oli myös istuinten verhoilu ja huonekaluryhmien käyttö. Seinissä saattoi olla nahkatapettia. Meillä barokki ei ollut erityisen suosittu suuntaus. Louhisaaren kartanolinna on barokin ajan rakennus. Versaillesin kultaa ja hopeaa välkkyvä peilisali on barokin ajan luomus. Suomessa renessanssi otti ensimmäisiä askeleitaan 1500-luvun puolivälissä Turun linnassa, mutta yleistyi vasta seuraavalla vuosisadalla Euroopasta tulleiden aatelisten mukana. Huoneissa oli 2-ovisia korkeita kaappeja pallojaloilla ja kierteispylväillä. Rokokoo Myöhäisbarokkia ja varhaisrokokoota on usein hankala erottaa toisistaan, sillä ne sulautuivat huomaamattomasti yhteen. Akseli GallenKallelan Liekki-ryijy Hvitträskissä. Tässä sisustuksen tyylisuuntia renessanssista funkkikseen. Barokkituolissa on korkea ja kapea selkänoja, ja istuinosassa ja selkänojassa ryhdyttiin käyttämään rottinkipunosta. 82 Renessanssi Renessanssi syntyi Italian kaupunkivaltioissa noin 1420-luvulla. Varhaisrokokoolle keskeistä on kaarevat muodot ja koristeet.. Varhaisrokokoon aikausi ulottuu noin 1720-luvulta 1770-luvulle. Barokki oli voimissaan 1600-luvulla, Suomessa noin 1650-luvulta eteenpäin. Kattokruunut ja koristellut peilit yleistyivät
Uusrokokoo kehittyi 1830-luvun Ranskassa. Ivarsin talon Keisarinkamariin haettiin empiretyyliä. Uusklassismi on usein jaoteltu eri aikakausiin: Ludvig XVI:n tyyli, direktoriotyyli ja empiretyyli. S-kirjaimen muotoisia linjoja käytettiin tuolien ja sohvien jaloissa ja selustoissa. Suomessa jugend-sisustuksen merkkipaalu oli paviljonki Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Huonekaluissa pyrittiin tasapainoon, harmoniaan ja selkeisiin linjoihin. Seurasaaren museossa pääsee tutustuman vanhoihin sisustustyyleihin. Rottinkituoleissa oli palloon päättyvät pylväät. Uusbarokki suosi ruokasalin kalustoja, joihin kuului astiakaapit, ruokapöydät ja pienet tuolit. Kuva: Timo Syrjänen Uusklassismi ja kustavilaisuus Uusklassismi syntyi Ranskassa 1700-luvun lopulla ja sen kukoistuskausi kesti noin 1860-luvulle. Hänen suunnittelemansa kalusteet, kuten Barcelona-tuoli, ovat edelleen suosittuja. Teollistumisen myötä huonekalujen valmistus helpottui ja yksittäisten puuseppien sijaan huonekaluja alettiin valmistaa teollisesti. Tuoleissa oli linnunkynsiä ja palloa kuvaavat claw and ball -jalat tai vaikkapa leijonankäpälät. Kirjoituspöydät ja kirjakaapit yleistyivät. Uusrenessanssi suosi raskaita ja näyttäviä huonekaluja, kuten suuria ruokapöytiä ja kaappeja. Rokokoon aikana huonekaluihin tuli simpukkaa tai C-kirjainta muistuttavia ornamentteja sekä lehtija kukkakoristeluja. Kustavilaisuuden selkeät piirteet sopivat hyvin tavallisille puusepille. Uusklassismi sai innoitteensa Pompeijin löytymisestä ja nosti antiikin ihanteet jälleen kunniaan. Suomeen se saapui Pietarista ja sitä nimitetäänkin joskus venäläiseksi rokokooksi. Puun oma väri jätettiin usein näkyviin tai sitten huonekalut petsattiin tummaksi. Tyylisuunnan keskeinen ajatus oli, että huonekalujen on vastattava mahdollisimman hyvin niiden käyttötarkoitusta. Kalusteiden etujaloissa oli S-kirjaimet ja joskus jopa pyörät siirtämisen helpottamiseksi. Barokki ei tuntenut sohvaa tai kalusteryhmiä, mutta uusbarokki otti ne omakseen. Uusrokokoo oli kertaustyyleistä siroin. Lisäksi jugend-huonekaluja tekivät muun muassa Muurame ja Billnäs. Koristeaiheina oli joutsenia, karhuja, oravia, huuhkajia ja kasveja. 1800-luvun puolivälissä vallalla ollut tyyli on kuitenkin jonkin verran empireä kevyempää ja pelkistetympää. Karkeat linjat muutettiin pyöreämmiksi. Pinnatuolit yleistyivät. Hienoimpien pöytien päällinen oli marmoria. Jugend Art nouveau eli jugend kehittyi samaan aikaan useissa Euroopan maissa 1800-1900-luvun taitteessa. Jugendissa hallitsevaa oli tummat värit. Tuoleja valmistetaan yhä. Uusrokokoota mukailevat kalusteet Tamminiemessä. Mahonki ja petsattu koivu olivat tyypillisiä materiaaleja. Suomessa funktionalismin kärkinimiin lukeutui Alvar Aalto. Arkut vaihtuivat lipastoihin. Siellä oli muun muassa tunnettu Liekki-ryijy. Biedermeier Saksassa syntynyttä Biedermeieriä on pidetty uusklassismin jatkona, eräänlaisena myöhäisempirenä. Puristetun vanerin kehittämisellä oli merkittävä vaikutus huonekalujen tuotantoon, ja Aalto suunnittelikin paljon huonekaluja vanerista. Materiaalina oli usein tumma puu. Helsinkiläisten mestareiden huonekaluja kutsutaan Helsinki-rokokooksi. Varsinainen rokokoo taas sulautui yhteen varhaisrokokoon kanssa ja ajallisesti ne ovat päällekkäin. Pastellisävyt olivat yleisiä. Kustaa III sisusti kuninkaanlinnansa antiikin tyyliin. Asuntoja ryhdyttiin sisustamaan useilla eri tyyleillä. Kuten jugend-arkkitehtuuri, myös sisustussuunnitelu etsi innoitteitaan luonnosta ja kansantaruista. Funkkiksen merkittävimpiä edustajia oli Bauhauskoulukuntaa edustanut Mies van der Rohe. Ruotsi-Suomessa rokokoo jäi varhaisrokokoon varjoon, mutta esimerkiksi Englannissa rokokoo tuotti erään sisustushistorian tunnetuimmista nimistä, Chippendalen.. Jos huonekaluissa oli koristeita, ne olivat antiikin mallin mukaan laakeriseppeleitä, lyyria tai kukkia. Funktionalismi Funktionalismi eli funkkis syntyi vastareaktiona kertaustyyleille, jotka matkivat aikaisempien aikakausien tyylejä. Kertaustyylien aikaan kukoisti myös niin sanottu wieniläistyyli, jonka tunnetuin huonekalu oli Michael Thonetin suunnittelema wieniläistuoli. Uusklassismi ja kustavilaisuus syrjäytti renessanssin, joka oli ollut kansanhuonekaluissa hyvin olennainen piirre 1800-luvulle saakka. Tyyliä on joskus kutsuttu myös mahonkityyliksi. Funkkiksen kukoistuskausi ajoittuu 1920-luvulta 1940-luvulle. Biedermeier toi koteihin myös veistoksia, maljakkoja ja muita koriste-esineitä. Uusgotiikkaa ei näe juurikaan asuinhuoneistoissa, vaan sillä tyylillä sisustettiin muun muassa kirjastoja, kirkkoja ja muita julkisia tiloja. Ruotsi-Suomessa tyyli sai nimensä antiikkia ihailleen kuningas Kustaa III:n mukaan, ja tyyliä kutsuttiin kustavilaisuudeksi. Iris-huoneen huonekalut valmistettiin Louis Sparren Iristehtaalla Porvoossa. Tuolien jalkoihin ei tehty rokokoosta tuttuja koristeita, vaan ne tehtiin pylväsmäisen suoriksi. Kertaustyylit 1800-luvun lopulla vallalle pääsi niin sanotut kertaustyylit. Pauli Jokinen Tuolien jalat tuettiin H-ristikolla. Niin sanotut Emma-kalusteet kuuluvat uusrokokoohon. Jugendin tavoitteena oli päästä eroon kalusteiden massatuotannosta. 83 Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema jugend-kaappi Tarvaspäässä. Sohviin ja divaaneihin tehtiin korkeat selustat. Tyypillisiä huonekaluja olivat kulmakaapit, pikkupöydät, korkeilla jaloilla seisovat pöydät ja lipastot. Akseli Gallen-Kallela sisusti paviljongin Iris-huoneen jugendtyyliin.
Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen Ruukin omisti tuolloin patruuna Joseph Bremer, joka ryhtyi laajentamaan Högforsin tuotantoa. Vuonna 1989 avattu Karkkila-Högforsin työläismuseo kuuluu Karkkilan ruukkimuseon kohteisiin. 1920-luvulla Ala-Fagerkullaan ryhdyttiin rakentamaan kuuden perheen tyyppitaloja, joiden myötä Fagerkullassa alkoi jälleen uusi aikakausi, Kuutsa kertoo. Maaseutumaista elämää Fagerkullassa elettiin hyvin maaseutumaisesti. Kuva: KarkkilaHögforsin työläismuseo. – Högforsin ruukin työväki asui aluksi Karkkilan kylän maatilojen mökeissä ja väentuvissa. – Ruukin vuokratonteille talonsa rakentaneet tekivät taksvärkkitöitä ruukin tiloilla.. Tavallisinta oli, että sianporsas ostettiin keväällä ja pidettiin kesän yli loppusyksyyn, jolloin se teurastettiin. – Ruukin rakentamien asuinrakennusten lisäksi alueelle nousi myös ruukin vuokratontille työläisten itse rakentamia taloja, jotka olivat kooltaan tehtaan taloja suurempia. Aluksi Fagerkullassa oli kuusi työväen asuinrakennusta, joista viisi oli uudisrakennuksia. Osa esineistä on alkuperäisiä, osa on saatu lahjoituksina ja osa esineistä on peräisin Karkkilan kotiseutumuseosta, museojohtaja Tommi Kuutsa kertoo. Raudanvalmistus käynnistyi kolme vuotta myöhemmin, kun Karkkilan kosken partaalle valmistui masuuni ja valimo. 84 Karkkila-Högforsin työläismuseossa kurkistetaan ruukin työväen arkeen Fagerkullassa voi aistia elämää eri vuosikymmenillä Kuva Fagerkullasta 1890-luvun lopulta, kuvassa etuoikealla näkyy Caveniuksen talo ja tien päässä Torppa-niminen talo. 1890-luvulla, ruukinpatruuna Wolter Ramsayn aikana, Fagerkullassa aloitettiin laajamittainen rakennusvaihe, jolloin alueesta muodostui tiiviisti rakennettu työläiskylä. Lihaa ei kuitenkaan käytetty tuoreena vaan se suolattiin. Fagerkullan työväen asuinalue syntyi 1850-luvun vaihteessa, kun ruukin viereiseen rinteeseen ryhdyttiin rakentamaan uusia asuntoja työntekijöitä varten, museonjohtaja Tommi Kuutsa kertoo. Högforsin ruukki perustettiin Johan Jacob Dreilickin ja Arvid Henrik Bökmanin toimesta vuonna 1820 jalostamaan läheisen Kulonsuonmäen rautakaivoksen malmia. Useat perheet pitivät kotieläimiä ja asuntojen pihamailla viljeltiin hyötyja koristekasveja. Myös lampaita ja kanoja pidettiin, jotkut saattoivat pitää lehmääkin. Muita kohteita ovat Suomen Valimomuseo ja Högforsin masuuni
– Vuokralaisen oli sitouduttava pitämään hiljaista ja toisille häiritsemätöntä elämää sekä seuramaan tehtaan konttorin antamia ohjeita tontin puhtaanapidosta. Saavin paikka oli yleisesti asunnon eteisessä. Fagerkullan museoalueen vanhin, säilynyt rakennus on Mäntylä, joka oli alun perin Karkin tilan torppa. Työkalut, kuten kirves, vasarat ja saha kuuluivat niinikään työläiskodin tavallisiin varusteisiin. Sängyissä käytettiin olkipatjoja ja flokkityynyjä. – Puvut ja jalkineet sen sijaan yleensä ostettiin. Tarjoiluastioina olivat puulautaset ja poltetusta savesta valmistetut astiat. Isot perheet pienissä taloissa Asumisolosuhteet olivat Fagerkullan pienissä asunnoissa varsin ahtaat. Leivät kuivattiin vartaissa. – Sähkövalo saatiin Fagerkullan työväenasuntoihin vasta 1920-luvulla, vaikka ruukin tuotantorakennuksissa oli sähkö jo 1890-luvun lopulla. Arkiruokana puuroa tai velliä Työväenperheen ruokatalous perustui 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella perunaan, jauhoihin, kalaan ja lihaan. Sängyissä oli yleensä vain aluslakana, joka oli kotikutoista pellavaa tai pumpulikangasta. Yleensä perheessä oli 1800-luvulla lakanoita 1-5 kappaletta. Pyhävaatteena oli villaleninki. Erik oli Högforsin palveluksessa jopa 67 vuoden ajan. – Mäntylän asumus kertoo siitä, kuinka ruokataloudessa tultiin tuolloin toimeen melko vähillä ja vaatimattomilla taloustavaroilla. Ruokailuvälineinä käytettiin puulusikoita. Kahvi ilmestyi työläiskoteihin 1850-luvulla. Valaistuksena kodeissa oli katossa riippuva öljylamppu. Rakennus siirrettiin Fagerkullaan vuonna 1870 kahden ruukkilaisperheen asunnoksi. Naisilla arkivaatteisiin kuului hame, röijy, sukat ja kengät. Alkuun se oli juhlajuoma, mutta muuttui vähitellen arkiseksi. Vesi kuljettiin kotiin saavissa joko kärryillä tai kelkalla. Toiseen Mäntylän tuvan ja kamarin käsittävään asuntoon on sisustettu 1850-luvun työväenasunto, joka on museoalueen askeettisin. – Tavallista oli, että torilta tai talonpojilta ostettiin säkki ruisjauhoja, mikä paistettiin kerralla reikäleiviksi asukkaiden käytössä olevassa, yhtiön Pakari-leivintuvassa. Arkinen ruokavalio koostui ruisleivästä, perunasta ja silakasta tai läskisoosista. – Asuntopulan vuoksi asukkaiden oli otettava asuntoihinsa perheettömiä kortteerimiehiä. Kahvi työmiehen kodissa juotiin, sillä talon asukkailla oli prännäri eli kahvin paahdin, kahvipannu sekä muutama kahvikuppipari. – Työläisillä oli käytössään yhteisiä palveluita kuten sauna, pesutupa, leivintupa, mankeli, lukutupa ja urheilutupa. Talossa on maalamattomat puulattiat, ikkunoissa ei vielä näy verhoja, eikä lattioilla mattoja. Pyhävaatteisiin kuuluivat miehillä yleensä kengät tai saappaat, puku liiveineen ja päällystakki. – Lisäksi puuro ja velli olivat tavallisia arkiruokia. – Työväen kodeissa ei ostotapetteja näkynyt, vaan seinät päällystettiin usein sanomalehtipaperilla. Nuoret parit hankkivat huonekalunsa, ellei mies itse valmistanut niitä tai osan niistä, joko huutokaupasta tai joltakin paikkakunnan puusepältä. Perunamaalla voitiin viljellä myös porkkanoita. . Vaatteita tehtiin itse Ruukin sauna oli työläisten käytettävissä viikoittain, muut pesut hoidettiin kotona vadissa. Hän aloitti työuransa 13-vuotiaana vuonna 1883. Mäntylässä näkee, minkälainen oli 1850-luvun työmiehen asunto. 85 Työsuhde-etuna vuokralaiset saivat niittää ruukin niityiltä heinää omille kotieläimille, Kuutsa sanoo. Lamppujen ohella käytettiin kynttilöitäkin, sillä kynttilänjalat mainitaan perunkirjoissa säännöllisesti. Täkit olivat kotona tehtyjä. Astioita hän veisti vapaaaikanaan. Pyykkiä pestiin ruukin pyykkituvissa, jokirannassa. Asunnoissa pidettiin kuitenkin yleisesti ruukkukukkia kuten pelargonioita, Kuutsa kertoo. – Mäntylässä on runsaasti puutyökaluja, kuten höyliä ja poria, sillä isäntä, malliviilari Erik Enqvist eli ”Eerikki” tunnettiin taitavana puuastioiden valmistajana. Ruokajuomana tarjottiin kotikaljaa, sillä vettä pidettiin köyhyyden merkkinä. – Kahvia nautittiin ainakin kolme kertaa päivässä, aamulla, iltapäivällä ja illalla, työssäkävijät myös kahvitauoilla. Ruoanlaittoa varten tärkeimmät astiat olivat rautapata ja paistinpannu. Päähineinä miehillä oli lippalakki tai hattu. Vaikka Fagerkullassa elettiin maaseudun tyyliin, elämänrytmi erosi kuitenkin maaseutuelämästä. Jalalla poljettavat ompelukoneet olivatkin 1890-luvun uutuuksia. Katon rajassa roikkuvaa juustosalkkaria käytettiin juuston kuivaamiseen.. Kotona kudottiin myös kankaita ja mattoja. Piian peili ja seinäkello täydensivät sisustusta. Alkuun Fagerkullan asukkaat eivät maksaneet vuokraa, mutta 1800-luvun lopulta lähtien vuokria alettiin periä. Mäntylä . Neliöitä oli niukalti ja perheet suuria. Ateriointiin käytettiin puuja saviastoita. Varsin yleisesti oma perunamaa tuotti tarvittavat perunat. Lapset kävivät omaa Haukkamäen kouluaan. Aluslakanoita valmistettiin myös vehnäjauhosäkeistä. Niitä voitiin paikkakunnalla hankkia torilta. Räsymatot ja salusiiniverhot tulivat työläiskoteihin vasta 1890-luvulla. – Tavallisimmat huonekalut, jotka perunkirjoissa luetteloidaan, olivat pari pöytää, ja ulosvedettävää sänkyä, 4-6 tuolia, astiahylly, kaappi, lipasto sekä säilytysarkut ja laatikot. Lihasoppa oli sunnuntairuokaa. Lasten vaatteet, alusvaatteet sekä miesten molskihousut ja pitkät työpaidat valmistettiin työläiskodeissa itse
Luistelusta muodostuikin suosittu urheilulaji ja luistelukilpailuita järjestettiin 1900-luvun alussa läheisen Pyhäjärven jäällä. Työnjohtajan talon seinällä komeilevat Högforsin Vuodenajatvalurautataulut.. Saapasrenki oli tärkeä apuväline eteisessä. Koristeellista taskukello-telinettä osasivat valmistaa vain parhaat valajat. Caveniuksen talon yli 100-vuotiasta liettä ei ole koskaan käytetty, sillä se oli tehtaan messuilla esittelemä mallikappale. Fagerkullassa asui myös ruotsista muuttaneita työntekijöitä. Caveniuksen talossa on aikansa suosituin Högforsin liesi Nro 5, jossa on koristeelliset, niklatut luukut. Työnjohtaja Caveniuksen lipaston päällä komeilee piippuhylly, jossa on piippu viikon jokaiselle päivälle. 86 Kirjoituslipastot tulivat muotiin 1800-luvun lopulla. Perunkirjoissa monilla heistä oli luistimet
Nikolai toi mukanaan Fagerkullaan asuintalonsa. Fagerkullan rakennuksilla oli omat nimensä, jotka kaikki tunsivat. Eteiskamaria käytettiin kortteerimiesten asuntona. Sarlinin talo . Perunkirjassa on maininta vaarallisesta Singer-ompelukoneesta. Sarlinin talossa on avokuisti. Joidenkin rakennusten nimet syntyivät talon rakentajan ja ensimmäisten asukkaiden nimistä. Caveniuksen talo esittelee hieman varakkaamman perheen asumista Fagerkullassa. Talossa asui lisäksi Juhon edellisessä avioliitossa syntynyt tytär. Fagerkullassa joiden talojen kuistit laudoitettiin välillä umpeen, jotta ne saatettiin taas jossain historian vaiheessa purkaa avokuisteiksi. Huoneiden seinillä on kauniit ostotapetit. Perheellä oli mahdollisuus hankkia enemmän taloustavaroita ja myös posliiniastioita ja koriste-esineitä. Niklarimestari Nikolai Cavenius muutti 1800-luvun lopulla Lopen Rautakoskelta Högforsiin vastavihityn vaimonsa Hilda Sofian kanssa. Hulda Sarlin oli ahkera käsityöihminen, joka kutoi mattoja ja ompeli vaatteita. – Sarlinin talossa on esillä runsaasti käsitöihin liittyvää esineistöä, kuten rukki, kangaspuut sekä ompelukone. Lapset paistoivat munkkeja omalla pienellä, valurautaisella munkkipannullaan. – Työnjohtajien ansiotaso näkyy muun muassa runsaampana ja monipuolisempana sisustuksena. Rakennuksessa on tupa ja kamari sekä eteisessä lasten kesähuone. Högfors oli aikanaan tunnettu silitysraudoistaan, joita valmistettiin 1850-1950-luvulla. Esillä on muun muassa 1800-luvun lopun muotihuonekalu, kirjoituslipasto ja sen päällä piippuhylly piippukokoelmineen, joka oli entisaikaan miesten statusesineitä. Caveniuksen talo . Talossa asuivat Juho ja Hulda Sarlin, joille syntyi seitsemän lasta. Ikkunoissa on jo lyhyet salusiiniverhot ja seinillä sanomalehtitapetit, lattiaa peittävät räsymatot, jollaisia Hulda kutoi itse. 87. Sarlinin talo on työmies Juho Sarlinin 1890-luvulla ruukin vuokratontille rakentama yhden perheen asuinrakennus. Lapsista kolme kuitenkin kuoli jo pikkulapsena. Arvokkaimmat huonekalut sekä koriste-esineet sijoitettiin kamariin. Painavimmat prässiraudat painoivat 11 kiloa. Raudoista löytyi jopa 30 erilaista mallia. Pienissä tiloissa sängyt olivat usein avattavaa mallia
Talon toiseen päätyyn on sisustettu valurin perheen asunto 1930-luvulta. Keittiössä on 1930-luvun sinkkinen tiskipöytä sekä Högforsin Siro-liesi, jonka valmistus alkoi 1920-luvulla. Tästä kerrotaan Torppa-nimisessä talossa, joka on Högforsin ruukin vuonna 1894 rakentama, kahden perheen asuinrakennus. Kaapista oli keskusteluja lainausluukku naapurin puolelle. Radiota kokoonnuttiin kuuntelemaan isommalla porukalla. Huoneen nurkassa on koululaisen oma säilytyslaatikko. Sanotaan, että vaaleiden runkojen ansiosta työmiehet osasivat pimeällä suunnistaa helpommin kotiin. Kamarin kalustukseen kuuluu pehmustettuja nojatuoleja sekä heteka. – Jos perheessä syntyi suukopua, asetettiin kaappiin tyyny, eristämään ääntä, Kuutsa kertoo. Torpan keittiössä on kaappiin sijoitettu keskusteluluukku, josta emännät saattoivat ruokaa laittaessaan rupatella tai esimerkiksi lainata puuttuvia raaka-aineita. 88 Torppa . – Radio oli aluksi melko harvinainen työmiehen perheessä, niinpä lähetyksiä käytiin kuuntelemassa naapurissa tai kokoonnuttiin kesäiltaisin avoimien ikkunoiden alle pihamaalle. 1930-luvun keittiössä on Högforsin Siro-liesi. Fagerkullan talojen kulmissa kasvoi koivuja. Radion mukana kotiin hankittiin myös radiopöytä. Tehtaannaisen keittokirjasta talon naisväki ammensi ideoita ruoanlaittoon 1940luvulla.. Valurin perheen 1930-luvun asunnossa on jo pehmustettuja nojatuoleja ja radio. Högforsin työläiskotien sisustuksissa alkoi tapahtua selviä muutoksia 1930-luvulta alkaen. Uutuutena on myös radio, joista ensimmäiset ilmestyivät Fagerkullaan jo 1920-luvulla
– 1940-luvun asunnossa on oikeasti kyseisessä asunnossa, 1940-luvulla, Vihervaaran perheen käytössä olleet pöytä ja tuolit sekä sängyn peitto, jonka lanka saatiin Fagerkullassa kasvaneiden lampaiden villasta kehrätystä langasta, Kuutsa kertoo. Siro-lieden päällä on esillä ryhmä Högforsin emaloituja patoja ja vuokia sekä sillipannu. 89 Högforsin 1960-luvun tuhkakuppi oli samalla tehtaan mainos. 1960-luvun asunnon keittiössä on Antti Nurmesniemen vuonna 1963 suunnittelema Siro-liesi. Högforsissa tehtiin 1920-1970-luvulla emalituotteita. Emaloitu, valurautainen kylpyamme oli päätuote, mutta myös emaloituja patoja ja vuokia valmistettiin.. Rauhala . Vuonna 1894 rakennetussa, neljän perheen asuinrakennuksessa on nykyisin kaksi museoasuntoa. 1960-luvulla joistakin työläiskodeista löytyi jo televisio, jota katsottiin radion tavoin yhdessä. Ohjelmaa oli päivittäin tarjolla hyvin niukalti. Toisessa asunnossa kuvataan asumista Fagerkullassa 1940-luvun säännöstelyajan oloissa, toisessa jo melko nykyaikaista elämistä 1960-luvulla. 1960-luvun asunnosta löytyy vanhoja, avaamattomia karamelleja. Rauhala-nimisessä asuinrakennuksessa, joka on saanut nimensä ensimmäisten asukkaiden riitaisista väleistä, esitellään Fagerkullan uudempaa asumiskulttuuria
Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssija koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 43€ Tilaa lehti www.kissafani.?, tilaukset@karprint.. tai puh. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. luokan postimerkki Tilaan Antiikki ja taide -lehden ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Paperilehti kestotilaus Paperilehti määräaikaistilaus 12 kk Digilehti kestotilaus Digilehti määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ ___/___ 20___ Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin ja taid e Helli, elä ja harrasta! Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asiaja viihdelehti koko perheelle. tai puh. Hevosmaailma kertoo kuulumisia raviradoilta, ratsastuskisoista ja hevostaloudesta. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. Tilaushinnat: Kestotilaus 40€, määräaikainen tilaus 45€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.. Hevosmaailma ilmestyy 6 kertaa vuodessa tuhtina lukupakettina. Lehti on laaja-alainen, täysin nelivärinen ja lähes satasivuinen aikakauslehti, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa! Meidän Koira ilmestyy kolmatta vuottaan. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 47€ Tilaa lehti www.hevosmaailma.?, tilaukset@karprint.. 09-2569 108 Hevosmaailma Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti, jossa aina on runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa kaikille hevosista kiinnostuneille. 09-2569 108 Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. tai puh. KIERROKSEN NAISET: Bisnesmaailma vaihtui kuvanveistoon Talonpoikaiskalusteet kiinnostavat nuoria 1. 09-2569 108 3/15 6,20 Erikoishinta 4,90 Kuninkuusraveissa kortit levällään Kesä täynnä hevostapahtumia Luomutar vuoden 2015 työmestari Kesä täynnä syntymisen ihmeitä Aina ei kaikki sujukaan: Rotuesittelyssä shire ja cladysdale: Jättiläiset soveltuvat yleishevosiksi Tärkeintä on tietää, että matolääke tehoaa Ellin varsa kuoli Pimennetty pihatto suojaa polttiaisilta Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 4/2015 6,70 Eettistä lähiruokaa suoraan tuottajilta Kesän maut talteen: Sisustukseen kierrätettyä, lahjaksi saatua Speltti on luomupellon valtias 100 000 auton Kauneus on muutakin kuin ulkoista pintaa Helena Lindgren: Kokkaatko energiaa Messualueen rajoittaa ekoratkaisuja HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 3/2015 6,40 Niksu antaa pehmoterapiaa saattokodissa Käytösongelmat pois virikkeillä ja palkitsemisella UUSI ROTU SUOMESSA: Savannah kotikissan ja villikissan risteymä Rakenna kissoille ulkotarha Lempeää apua luontaishoidoista LASTENLÄÄKÄRI: Oma kissa allergiselle lapselle!. tai puh. 91 Paperilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ Paperilehti määräaikaistilaus 39€ Digilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 27,20€ Digilehti määräaikaistilaus 31,20€ Tilaushinnat Käytä palvelukorttia, kun PALVELUKORTTI Karprint Oy ja taide NYT 6,50 Haikon kartanon antiikkiesineet löytyivät eri puolilta Eurooppaa Kustavilaisesti sisustettu Mustion Linna on yksi Suomen upeimmista Herman Antellin taidekokoelman aarteita Tikanojan näyttelyssä Viktoria-vaunut Vaanilan kartanon isännille ja kunniavieraille Graa?kko Erik Bruun työskentelee yhä 89-vuotiaana Hyrsylän Mutkan nuket ihastuttavat 2. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa. Kissafani ilmestyy 6 kertaa vuodessa aina yhtä odotettuna lukijoidensa iloksi. Kissafani on siihen pieni korvike. 09-2569 108 KOIRA Meidän 3/2015 6,30 LAP SIPERHEIDEN STA FF I Jekku haistaa putkivuodot Turkki pysyy hyvänä viikoittaisella pesulla Bostoninterrieri Orvokki opettaa hampaidenpesua Rokka ja Kippari lähtevät Tansaniaan pelastamaan norsuja Sokea mopsi pärjää oman emännän avulla Pentutreffeillä ilo ylimmillään! KIKE ELOMAAN nallemaiset akitat 4,90 ERIKOISHINTA Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Tilaushinnat: Kestotilaus 37€, määräaikainen tilaus 39€ Tilaa lehti www.meidankoira.?, tilaukset@karprint.
verkkokaupastamme Voit tilata villasukat helposti suoraan kotiisi! 09 444 443 Kotima iset villas ukat Kotima iset villas ukat