Antiikki ja taide 5/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

.HU¦LO\ . .¦GHQWDLGRW . (QWLV¸LQWL . $UMHQ KLVWRULD Emil Wikströmin syntymästä 150 vuotta: Veistoksissa suomalaiskansallista symboliikkaa 9DQKRLOOH XONR RYLOOH RQ Q\W N\V\QW¦¦ Keräilijä, kirjan kirjoittaja Pannumyssyt juhlahetkissä ja arjen piristyksenä vuosisatojen ajan Taidelasi luo harmoniaa kodin sisustukseen. Tyynelän Tonttulassa on aina joulu ja taide Elämän tanssi ja muut vahvat Edward Munchin taulut Monipuolista tekstiilitaidetta ja taideteollisuutta LOJA SAARISEN studiossa 5/2014 8,10 €
Kuljetuspalvelu. Hintaedut voimassa 15.joulukuuta saakka! Huomaa uusi osoitteemme. Kysy! Antik Village. Tulikuumat Syysedut www.donnerblitz.com Hanki nyt antiikkia jääkylmään hintaan
www.wanhaveikko.fi Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla@gmail.com r)VPOFLBMVSFTUBVSPJOUJ r&SJLPJT KB SFNPOUUJNBBMBVLTFU 1VI ] JOGP!SFTUBVSPJOUJQBKBGFOJY à ] XXX SFTUBVSPJOUJQBKBGFOJY à Wanhat Kupit Tuotannosta poistuneita Arabian astioita, kahvikuppeja, lautasia, maitokannuja ym. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 www.wanhatkupit.fi facebook.com/ WanhatKupitPaimala Paimalantie 369, Turku Katso myös www.krookila.fi ja TAIDE !!!!!!!! Varaa paikkasi palveluhakemistossa !!!!!!!! Uudenmaankatu 17, Helsinki Perinnerakentajan rautakauppa Puh. Jatkossa Poratiellä pidetään huutokauppoja. Tapettitalo Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. 3. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. Myös neuvontaa entisöinti- ja tyyliasioissa. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.fi palvelu@tapettitalo.fi Entisöinti-, tyyli- ja uusia tapetteja. Tuhansia tuotteita. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi www.ruukkikirppis.com Löydät meidät myös Facebookista Poratien kalustemyynti on keskitetty Vaajakoskelle. 09-413 97 370 Antiikki ja taide . !!!!!! PALVELUHAKEMISTO !!!!!! RUUKKIKIRPPIS Billnäsin ruukissa OSTO – JA MYYNTILIIKE Antiikkia, käyttötavaroita & huonekaluja ym. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.fi Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@ karprint.fi puh. 2000 mallia heti varastossa
Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, puh. Samalla käynnillä voi ihastella upeita, Vaasan saaristosta peräisin olevia Björkö-lautas- ja muita astiakaappeja. 6 Ei mikään läpiHUUTOjuttu Norjalaisen mestari Edvard Munchin näyttely Didrichsenin taidemuseossa, Helsingissä on taidesyksyn kuumia tapauksia ja rikkoo museon kävijäennätyksiä. Rakkauden aalloilla on taiteilijan varhaisempaa tuotantoa vuodelta 1896, litografia 31 x 41,9 cm. Anna-Liisa on vaihtanut myssyyn tyyliin sopivamman, turkoosin satiinikankaan. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. 6 Vuoden taidetapaus on Didrichsenin taidemuseon Edvard Munch -näyttely 1.2.2015 saakka. Yritys on perustettu 1962. Entisestä antiikkikauppiaasta on kasvanut tonttumuori. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Hän pitää huonekalujen tekemisestä tilaustyönä. Antiikki ja taide 25 Elävät ja uniikit, huolella käsityönä valmistetut Tyynelän tontut ihastuttavat Suomessa ja maailmalla. 09-413 97 333 Kuva: Nanny Stillin Harlekiini. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Pelkistettyjä muotoja ja värimaalausta Monipuolinen tekstiilitaiteilija Nina Nisonen tunnetaan ansioituneena ryijysuunnittelijana. 09-413 97 370 Tyynelän tontuilla pilkettä silmäkulmassa 36 Taonnan tatsi selkäytimessä Sepän esineet voidaan nykyään lukea ylellisyystuotteisiin, kun metallia työstetään yleensä hitsaten. Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.fi Toimitussihteerit: Reetta Ahola, Mira Piispa 4 . 50 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen.. Simo Oksa on keksinyt omaperäisiä taonnaismuotoja. ANTIIKKI JA TAIDE Vuonna 2014 ilmestyy 6 numeroa. 19 ja Taidetta Hvitträskissä ja Cranbrookissa Loja Saarinen muistetaan meillä lähinnä arkkitehti Eliel Saarisen vaimona. Hän toi länsimaiset vaikutteet koristeellisina Wienin taideakatemiasta etenkin uransa alkuvaiheessa, mutta pelkisti muotokieltään myöhemmissä, julkisissa veistoksissa. Lopulta aarre löytyi huutokauppakamarin peränurkasta. Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. Hvitträskin museossa oleva näyttely osoittaa hänen olleen monialainen ja kansainvälisesti tunnustettu tekstiilitaiteilija. Hän valottaa meille suhdettaan ryijyyn ja sen syntyprosessia sekä kertoo taiteilijan oman ilmaisun hakemisesta. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. Myös niiden 1700-luvun talonpoikainen pihapiiri ja sisustus kiinnostavat ihmisiä. 12 taide Sisällys 5?2014 Lapsi- ja naisaiheissa romanttisen herkkää kuvausta Kuvanveistäjä Emil Wikströmillä on tärkeä merkitys koko kuvanveistotaiteen kehityksessä Suomessa. 30 Tätä venetsialaiseen tyyliin kirjottua pannumyssyä keräilijä Anna-Liisa Mattila metsästi pitkään. 25 Tyynelän tonttuihin pääsee tutustumaan joulukuussa Luodossa, Pohjanmaan rannikolla
5. Tyyli sai ilmaisunsa niin esinekulttuurissa, kuvataiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa kuin pukeutumisessakin. Ensimmäisenä proosakirjailijana Kivi houkutteli kielestämme esiin uusia poljennollisia ja maalauksellisia arvoja. Toisaalta teoksissa korostuu yhä uudelleen ilmenevä rakkaus ja myötätunto lähimmäisiä kohtaan. Luovuus tarvitsee ympärilleen avarat seinät ja korkean katon, joskus se ei siedä kattoa lainkaan. 72 Kellokeräilijä Esko Koskensalolla on myös hieno vanhojen työvälineiden ja työkalujen kokelma. 50 Pannumyssy lämmittää juoman ja mielen Pannumyssy on paljon muutakin kuin juoman lämpimänä pitämiseen tarkoitettu kapine. Aalto-maljakon lisäksi kodeista löytyy myös muita suurten mestareiden töitä. 80 Taidelasi luo harmoniaa kodin sisustukseen Koristelasiesine on kuin pienoisveistos. 85 Aiheina hirvet, ihmiset ja veneet Valokuvaaja Ismo Luukkosen ainutlaatuinen valokuvataide kuljettaa meidät kauas esihistoriaan. Totisesti Aleksis Kivi elää. Ne kertovat omasta ajastaan ja usein vievät käyttäjät takaisin lapsuuden ruokapöytiin. Tämä on sekä inhimillisen vuorovaikutuksen että koko kansainvälisen kilpailukykymme kannalta yksi suurimmista epäkohdista. Kivikaudelta peräisin olevat Suomen kalliomaalaukset ovat ikkuna vuosituhansien taakse. Suomi tarvitsee luovia ihmisiä, rohkeita innovaattoreita. Kävimme kyselemässä, mitä asiaa helsinkiläisen Astialiisan astioilla on. Erityisen kiehtovia miehelle ovat vanhat herätyskellot. Ne kätkevät sisuksiinsa myös lukemattomia muistoja ja tarinoita: pannumyssy on tuonut lapselle turvaa sodan melskeissä ja vienyt suomalaista designiä maailmalle. Niitä hän etsii mielellään huutokaupoista ja kirpputoreilta. Varmasti meissä jokaisessa suomalaisessa on luovuutta tai ainakin sen siemeniä. 88 Lähellä taivasta luovuus kukkii Minä elän! ovat kansalliskirjailija Aleksis Kiven (1834–1872) elämän viimeiset, legendaariset sanat. 54 Mahtipontisen barokin 150 vuotta Barokin aikakausi alkoi meillä 1600-luvun alkupuolella ja jatkui lähes 1750-luvun puoliväliin. Myssyt kertovat aikakautensa muodista ja käsityötekniikoista. REETTA AHOLA Antiikki ja taide . Puisista, edelleen hyvin käyttökelpoisista kottikärryistä hän kertoo seuraavaa: – Painopiste on juuri oikeassa kohdassa, joten rasitusta ei käsille tule. Edelleen erilaisuuden sietokynnys on Suomessa matala. Kiven kirjailijauran voimanlähteenä ovat hämmästyttävä mielikuvitus, ihmistuntemus ja kirjallinen lahjakkuus. Ami Hauhion kansitaide kestää aikaa Konnia ja konnankoukkuja. Se kannustaa kurottamaan korkealle, kuten Aleksis Kivi kirjoittaa kauniissa Suomenmaa-runossa: En milloinkaan mä unohtas sun lempeet taivastas, en tulta heljän aurinkos, en kirkast kuuta kuusistos, en kaskiesi sauhua päin pilviin nousevaa. Vapauden kanssa luovuuden kumppanina kulkee aina vastuu. 97 Syksyn antiikkitapahtumia Loka-marraskuun antiikkitapahtumien kalenteri tarjoaa nostalgiaa, keräilytavaraa, designia ja taidetta sekä erityisen hienon kattauksen leikkikalujen ja pienoismallien ihastuttavaan maailmaan Vantaalla. Jälkipolvien ylistämän Kiven elämä oli äärimmäisen rankka. Kiven ihmistyyppikuvauksen psykologista osumatarkkuutta ei voi kuin ihaillen ihmetellä, niin hyvin se istuu nykyään vallalla oleviin psykologisiin teorioihin. Pääkirjoitus 46 46 Kelloja keräillen kaiken ikää Esko Koskensalon rakkaus vanhoihin tavaroihin on ehtymätön. Uudenlainen, entisistä normeista poikkeava ajattelutapa on meille ihmisille usein liian suuri. Murskaava kritiikki, alituinen rahapula ja suoranainen nälkäkin masensivat ja ajoivat turvautumaan alkoholiin. Kun ei ole keinoja käsitellä sitä, hyökkäys on paras puolustus. Taidelasin kulta-ajan klassikot luovat harmoniaa suomalaiskotien sisustukseen. 64 Astiat kertovat ajastaan Astioilla on tarinoita kerrottavanaan. Hirviöitä ja kaunottaria, eksotiikkaa, ufoja. Eläköön puukontekijät! Antiikki ja taide -lehti tutustui puukkomestarien ja harrastajakäsityöläisten tekemiin puukkoihin. Lähellä taivasta olevia rohkeita, aineen taakse aineettomaan katsoa uskaltavia ihmisiä on valitettavan harvassa. Kaunis luontomme on luovuutemme paras lähde
Sairas lapsi muodostui itsekin lapsena lähes tuberkuloosiin kuolleen ja sisarensa menettäneen Edvard Munchin tuskan ja syyllisyyden tunteiden tulkiksi. 6 . Siitä on jopa kuusi maalattua versiota. Antiikki ja taide
Hänestä tuli merkittävä Munchin taiteen omistaja, ja lisäksi hän ystävystyi taiteilijan kanssa. Stenersen oli rikastunut pörssissä ja harrasti taiteenkeräämistä. 7 >. Tukholman Thielska Gallerietissa on suurin Norjan ulkopuolinen Munch-kokoelma, ja sieltä on näyttelyyn saatu 17 grafiikkatyötä, joita Thielska Galleriet ei ole koskaan aikaisemmin lainannut muualle. Stenersen opasti Munchia talousasioissa, toimi välillä autokuskina ja kirjoitti ansiokkaan elämäkerran Munchista. Samoin sieltä on peräisin Sairas lapsi -maalaus, joka on lainassa vasta toista kertaa sen jälkeen, kun museo hankki sen vuonna 1907. Kuuden museon teoksia Stenersenin kokoelman lisäksi Didrichsenin näyttelyssä on teoksia kuudesta muustakin museosta. !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: PAULI JOKINEN KUVAT: PAULI JOKINEN JA DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO V uonna 1920 nuori urheilija ja pörssimeklari Rolf Stenersen seisoi jännittyneenä Edvard Munchin (1863–1944) kotioven takana Oslossa. Ne kuuluvat Oslon Munch-museon kokoelmiin. Mutta tärkeintä oli taide, jota hän keräsi. Me saimme niistä näyttelyymme lainaan 22. Kaksi muuta on niin huonossa kunnossa, että niitä ei voitu lainata, Didrichsenin taidemuseon intendentti Maria Didrichsen kertoo. Stenersen oli tullut ostamaan taulua. Maalaustaide Edvard Munchin ekspressiivinen Elämän tanssi -näyttely vihdoin Suomeen Ei mikään läpiHUUTOjuttu Norjalaisen mestari Edvard Munchin näyttely Didrichsenin taidemuseossa, Helsingissä on taidesyksyn kuumia tapauksia ja rikkoo museon kävijäennätyksiä. Näyttelyssä on käytännössä kaikki Suomen Munchit. Näyttelyn järjestämisessä oli monta mutkaa matkassa. Esillä on monia ennen Suomessa näkemättömiä teoksia. Ateneumista on peräisin Antiikki ja taide . Stenersenin Munch-kokoelma on nyt esillä Helsingin Kuusisaaressa sijaitsevan Didrichsenin taidemuseon näyttelyssä Edvard Munch – Elämän tanssi. – Stenersenin kokoelma käsittää 24 Munchin maalausta. Hän keräsi kaiken rohkeutensa ja koputti oveen. Erakkomaista elämää viettänyt Munch ei halunnut päästää nuorukaista sisään, mutta lopulta heille kehkeytyi mukava juttutuokio
Varsinaisia Huuto-maalauksia on neljä, mutta niitä on mahdotonta saada lainaan. Pastelliversio Huudosta myytiin Sothebyn huutokaupas- sa vuonna 2012 ennätyshintaan, ja kolme muuta on Oslossa museoissa. Munchin aiheina olivat usein rakkaus, tuska, ahdistus ja masennus. Huuto grafiikkaversiona Munchin tunnetuin teos Huuto nähdään näyttelyssä litografiaversiona. ” Naisen hymy muistutti äidin hymyä kuolinvuoteella. Maailmalla on jatkuvasti suuria Munchnäyttelyitä ja Oslon Munch-museosta pyydetään koko ajan teoksia lainaan. Näyttelyn keskeisiä töitä ovat Elämän tanssi, Sairas lapsi ja Vampyyri. Hän koki tilanteen niin voimakkaana, että hänen oli vaikea myöhemminkään suhtautua naisiin. Elämän tanssi, Sairas lapsi Norjalainen Edvard Munch on maailman tunnetuimpia taidemaalareita. Silloin kuoltiin kotona ja kuolinvuoteelle oli tapana tuoda kukkia. – Huutoja ei lainata käytännössä mihinkään. Museot haluavat pitää ne omassa museossaan, että museovieraat näkevät ne. 8 . Hän ei koskaan avioitunut. – Munch oli tunteiden ilmentämisen mestari. – Olen yrittänyt tiedustella asiaa, mutta luultavasti Suomessa ei ole ainakaan Munchin öljyväriteoksia yksityiskokoelmissa, Maria Didrichsen kertoo. ” Kymmenen vuoden urakka Edvard Munchin näyttelyn saaminen Suomeen oli kovan työn ja rutistuksen takana. Vaikka hänen maalauksensa ovat usein synkkiä, ne tavallaan sopivat suomalaiseen luonteeseen, Maria Didrichsen sanoo. Naisen hymy muistutti äidin hymyä kuolinvuoteella. Kukat ja nainen olivat Munchille yhtä kuin kuolema, Didrichsen kertoo. Kukat ja nainen olivat Munchille yhtä kuin kuolema. Didrichsenin taidemuseon näyttelyyn on saatu merkittäviä teoksia Munchin uran eri vaiheista. kolme teosta, kuten suurikokoinen Kylpeviä miehiä. Lisäksi Ateneumista on Akseli Gallen-Kallelan maalaama muotokuva Munchista. Antiikki ja taide Maria Didrichsen kertoo, mistä synkät aihevalinnat kumpuavat: – Usein ne tulivat Munchin lapsuudesta. Parhaillaan heillä on käsittelyssä 120 pyyntöä ja he pystyvät tekemään vain noin kolme isompaa kansainvälistä näyttelyä vuosittain, Maria Didrichsen tietää.. Munchin äiti kuoli, kun hän oli 5-vuotias. Edvard Munchin näyttely rikkoo Didrichsenin taidemuseon kävijäennätyksiä. – He eivät pysty edes käsittelemään kaikkia pyyntöjä. Munchin tunnetuin teos Huuto nähdään näyttelyssä litografiaversiona. Niitä on myös varastettu niin usein, etteivät museot siksi uskalla antaa niitä lainaan. Ruumis alkaa haista pian, ja voi vain kuvitella, miten pikkulapsi tuollaisen kokee
Museo alkoi suunnitella Munch-näyttelyä jo kymmenen vuotta sitten. Vaiva kannatti, sillä näyttely rikkoo Didrichsenin museon kävijäennätyksiä. Uudistunut museo pystyy vastaamaan Munch-museon vaatimuksiin. Didrichsenin museon tänä vuonna valmistunut remontti oli keskeisessä osassa, kun näyttelystä neuvoteltiin. Turvajärjestelyt ovat tiukat. Ikkunat ovat panssarilasia. Näyttelysalien lämpötilan pitää olla 20 astetta ja ilman kosteuden 50 prosenttia. Näyttelyn suosio, onnistunut remontti ja toimivat turvajärjestelyt toimivat hyvinä näytteinä, kun museo suunnittelee seuraavia suurnäyttelyitä. Paikalla on monta vartijaa ja näyttelyyn kuljetaan turvaporttien läpi. !!!!!!!!! Maria Didrichsen ja Akseli Gallen-Kallelan maalaama muotokuva Edvard Munchista. Jopa Norjan kuningatar Sonja on ollut omalta osaltaan tukemassa hanketta näyttelyn suojelijana. Oslon museoiden kanssa käytiin vuosien varrella lukuisia neuvotteluja. . Antiikki ja taide . – Tavoite on jatkossakin toimia kansainvälisellä areenalla ja tuoda van Goghin ja Paul Gauguinin kaltaisia suuria nimiä Suomeen , Maria Didrichsen sanoo. Mittavat turvajärjestelyt Maria Didrichsen esittelee Edvard Munchin teosta Vampyyri. Maalaukset kuljetettiin museon poliisisaattueessa. 9 >. Hän oli aikaisemmin Oslossa Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin johtaja, ja hän keksi takaportin kysyä Munch-museon Stenersenin kokoelmaa lainaksi. Edvard Munch – Elämän tanssi -näyttely Didrichsenin taidemuseossa 1.2.2015 asti. – Käänteentekevin taustavoima oli Jan Förster, joka nyt on Helsingin Taidehallin johtaja
Nainen ja rintaneula / Eva Mudocci 2. Aulamaalaus on 11 metriä leveä ja 4 metriä korkea. Munch kuvaa usein maalauksissaan naisen kolmea eri vaihetta: nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta. Larsen on oikeassa reunassa kuvattu vanhana naisena, tummiin pukeutuneena ja ulkopuolisena. Eva kirjoittaa eräässä kirjeessään, että hänellä oli elämässä kaksi haavetta. 3. Vasemmalla Tulla Larsen, johon Munchilla oli ristiriitainen ja vaikea suhde. Maalauksen tarkoitus oli kansakunnan identiteetin vahvistaminen, sillä Norja oli juuri itsenäistynyt Ruotsista. Pari vietti Euroopassa paljon aikaa keskenään; he kirjoittivat myös paljon kirjeitä toisilleen. Keskelle Munch on kuvannut itsensä ja nuoruuden rakkautensa Milly Thaulowin. Antiikki ja taide 1903, litografia, 60 x 46 cm, Prins Eugens Waldemarsudde Munch oli erittäin taitava tekemään grafiikkaa. Keskellä oleva kuu ja kuunsilta ovat usein Munchin töissä toistuvia elementtejä. Vaimo kuitenkin ompeli paikat miehensä housuihin. Munchilla oli onneton suhde Tulla Larsenin kanssa. Munch ja Eva Mudocci olivat rakastavaisia, ja kuvasta näkyy Munchin tunteet naista kohtaan. Hän muutti sittemmin nimensä italialaiseksi. Sen jälkeen taiteilija palasi Norjaan ja sai kutsun osallistua yliopiston juhlakilpailuun. Kun hän oli psykoosissa vuonna 1907, hän päätti mennä hoitoon Kööpenhaminaan. Hän kuvasi aina täysikuuta, ei koskaan esimerkiksi kuunsirppiä. Eva Mudoccia pidetään yhtenä Munchin kauneimmista grafiikkamuotokuvista. Larsen on kuvattu valkeaan leninkiin, joka kuvaa viattomuutta. Tämän maalauksen tarina liittyy jälleen kerran rakkauteen. Munch ärtyi tästä, sillä hän halusi kuvata kansanmiehen. Toinen oli, että hän pääsisi naimisiin suuren taiteilijan kanssa, ja Edvard Munch oli hänen haaveensa. Historia 1914, öljy kankaalle, 89 x 200 cm, Munch-museet / Stenersenin kokoelma Tämä on toisinto teoksesta, joka on tehty Oslon yliopiston aulaan. Hän vietti aikaansa viinituvissa. 1. Hän maalasi yliopiston aulaan kolme erilaista maalausta, joista Historia on yksi. Elämän tanssi 1921, öljy kankaalle, 96 x 321, Munch-museet / Stenersenin kokoelma Munch on tehnyt 3 versiota tästä maalauksesta. 10 . Maalauksessa vanha kalastajamies kertoo nuorelle pojalle maan historiaa. Toinen oli, että hänestä tulisi suuri taiteilija. Kolme poimintaa Didrichsenin taidemuseon intendentti Maria Didrichsen esittelee kolme näyttelyssä olevaa Edvard Munchin teosta. Kenties se kuvaa Larsenin haavetta saada lapsi Munchin kanssa. Käsivarren yläpuolella on ikään kuin nainen tanssimassa lapsi sylissä. Kun maalauksen kalastaja kertoi vaimolleen, että suuri mestari haluaa maalata hänet, kalastajan vaimo oli käynyt ostamassa miehelleen uudet vaatteet. Teos oli käänteentekevä Munchin uralla. Mudocci oli englantilainen viulusti, alkuperäiseltä nimeltään Evangeline Hope Muddock. Tämä on Rolf Stenersenin tilaama vuodelta 1921. Heistä ei kuitenkaan koskaan tullut paria.
Antiikki ja taide . Uusi uljas veistospuisto Didrichsenin taidemuseo on tänä kesänä valmistuneen remontin jälkeen avannut pihalleen uudistetun veistospuiston. Vaihtuvia nykykuvanveistäjiltä Jenni Tieaho: Tuuliajolla. Teosvalinnoissa huomioidaan sääolot, museon ympäristö ja arkkitehtuuri. 11. Parkkipaikan vieressä vierailijat ottaa vastaan Laila Pullisen Arctic Afrodite sekä Eila Hiltusen veistokset Crescendo ja Turbulenssi. Pihalla on ennenkin ollut veistoksia, mutta nyt niitä on entistä enemmän ja edustavammin esillä. Kun museon ympäristöä uusittiin ja palautettiin 1950-luvun henkeen, pihalle avautui uutta tilaa veistostaiteelle. Otimme yhteyttä Suomen Kuvanveistäjäliittoon, ja sitä kautta tuli yli 30 ehdotusta. Kuva: Rauno Träskelin. Tällä tavoin saamme vaihtuvuutta pihaan, museon intendentti Maria Didrichsen kertoo. Suurin osa pihan veistoksista on museon omista kokoelmista. – Päätimme tuoda pihaan myös vaihtuvia veistoksia, ja antaa nykytaiteilijoille mahdollisuuden olla esillä. Kuva: Susanna Lehtinen. Uutuutena ovat vaihtuvat veistokset. – Teosten myyntiä me emme museona voi harrastaa, mutta jos joku haluaa veistoksia ostaa, me välitämme kyllä taiteilijoiden yhteystiedot, emmekä ota mitään provisiota välistä, Didrichsen sanoo. Tilla Kekki: Mama Africa. Moore Revellin idea Alkusysäys veistospuistolle tapahtui jo vuonna 1961, jolloin modernin rakennuksen arkkitehti Viljo Revell ehdotti Mooren teoksen sijoittamista sisäänkäynnin yhteyteen. Museorakennuksen vieressä on Henry Mooren ja Eero Hiirosen veistoksia. Matti Peltokangas: Merkillinen sade viime yönä. Teokset vaihtuvat uusiin noin 1–2 vuoden välein. Helsingin Kuusisaaressa, meren rannalla sijaitsevaa Didrichsenin taidemuseota on peruskorjattu 2013-2014 arkkitehti Viljo Revellin työtä kunnioittaen: Muun muassa sisäänkäynnin hissit ja rampit helpottavat liikkumista. Tällä hetkellä veistospuiston vaihtuvia teoksia on Veikko Nuutiselta, Tilla Kekiltä, Matti Peltokankaalta ja Jenni Tieaholta
Antiikki ja taide. Kuvanveisto Suomen merkittävimpien, kansallisten, julkisten monumenttien kuvanveistäjä Emil Wikströmin Lapsi- ja naisaiheissa romanttisen herkkää kuvausta 12
Vuotta on juhlistettu näyttelyillä hänen itse rakennuttamassaan taiteilijakodissa Visavuoressa, Valkeakosken Sääksmäellä, julkaisemalla uusi painos hänen appensa Yrjö Suomalaisen kirjasta Visavuoren mestari sekä luennoilla. lun ja Helsingin piirustuskoulun jälkeen myös ulkomailla. Etualalla muotokuva säveltäjä Robert Kajanuksesta ja taustalla Tampereen Pohjanneitosuihkukaivon reunaveistos ”Kutomataito”. Muotokuvat ja mitalit korostuivat taiteilijan muutettua loppuelämäkseen Helsinkiin, jossa hänellä oli pienemmät työtilat kuin Visavuoren ateljeessaan Valkeakoskella. Niiden lisäksi syntyi marmorista veistettyjä ja itse pronssista valaen tehtyjä herkkiä ihmiskuvauksia varsinkin omasta lähipiiristä. Hän toi länsimaiset vaikutteet koristeellisina Wienin taideakatemiasta etenkin uransa alkuvaiheessa, mutta pelkisti muotokieltään myöhemmissä, julkisissa veistoksissa. ” Emil Wikström oli hyvin perhekeskeinen ja lapsirakas, kolmen tyttären isä, joka kuvasi mielellään naishahmoja. Myös urut näkyvät lapsuudenkodissaan musiikkia harrastaneen taiteilijan vieressä. Suomalaisuuden kuvaa Mestari ateljeessaan, rakkaassa Visavuoressa. Lisäksi hänellä on myös laaja muotokuva- ja mitalituotanto. Myös Mitalitaiteen vuosikirja on tänä vuonna omistettu elämänsä loppupuolella paljon mitaleita tehneelle alan pioneerille. Tärkeät ja näyttävät työt eivät nuorelle kuvanveistäjälle tulleet tyhjästä, vaan hän osoitti jo varhaislapsuudessaan tavallisen, köyhän perheen lapsena Turussa hämmästyttävää kyvykkyyttä veistää puusta erilaisia muotoja sekä valtavaa ahkeruutta ja eteenpäin pyrkimistä. Mari Tossavaisen mukaan työnä, josta hän nautti. Mesenaattien avulla opiskelemaan Mieluisa ammatti Venäjän suurruhtinaskunnassa, Suomessa ja kansallisen heräämisen päästyä vaikuttamaan laajemmalti Emil Wikströmin lahjakkuuden olivat huomanneet varakkaat kauppiaat ynnä muut tärkeät henkilöt. 13 >. Mesenaatit mahdollistivat sen, että saattoi syntyä suuri ja kyvykäs taiteilija, joka opiskellessaan Wienin ammattikoulun koristemuovauksen linjalla sekä samaan aikaan Keisarillisessa taideakatemiassa ja harjoitellessaan myöhemmin vanhempien mestareiden ateljeissa Wienissä ja Pariisissa kaipasi kotimaahan ja tahtoi rakentaa sen yhteiskuntaa omilla lahjoillaan. Emil Wikström oli yksi menestyneimpiä kuvanveistäjiä, jonka suuria teoksia on nähtävillä rakennuksissa, patsaissa ja muistomerkeissä sekä hautausmailla hautamuistomerkeissä. Wikströmin aloittaessa kuvanveistäjänä kuvanveistoa pidettiin uutena taiteenalana Suomessa, Wikströmistä ja kuvanveistotyöstä väitellyt filosofian tohtori Mari Tossavainen kertoo: – Wikström koulutti Visavuoren ateljeessaan seuraavaa sukupolvea ja sinne rakennettiin ensimmäinen pronssivalimo. Myöhemmin hän oli mukana myös Oy Taito Ab:ssä, taidetakomossa ja valimoliikkeessä, jota taiteilijat saattoivat käyttää omassa maassaan. – Hänen valmiit teoksensa saivat mainetta lehdistössä, mutta erityisesti hän nautti työn eri vaiheista ja kulusta, omasta ammatistaan. He antoivat hänelle tilaisuuden opiskella eteenpäin Turun taidekou- Miten Wikström sitten lähestyi työtään. !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: VISAVUORI-SÄÄTIÖ, GÖSTA SERLACHIUKSEN TAIDESÄÄTIÖ, TAMPEREEN KAUPUNKI, HELSINGIN KAUPUNKI, TURUN SEURAKUNTAYHTYMÄ T änä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta kuvanveistäjä Emil Wikströmin (1864–1942) syntymästä. Kuvanveistäjä Emil Wikströmillä on tärkeä merkitys koko kuvanveistotaiteen kehityksessä Suomessa. Juhlavuoden suojelija, rouva Jenni Haukio paljasti Kotkassa Tukinuittajatpatsaan uudessa paikassaan Karhulan Jokipuistossa. ” Menestynyt kehittäjä ja kasvattaja Emil Wikströmin kuvanveisto on näyttävästi esillä Suomen kaupungeissa muovaten kuvaa suomalaisuudesta myös maamme rajojen ulkopuolella, sillä hänestä tuli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa melkeinpä Suomen virallinen julkisten muistomerkkien veistäjä. Antiikki ja taide
Hevosenkesyttäjä, pronssi 1919, Serlachiuksen museossa. Klassinen kuvaustapa, tieto perustana Wikström loi Säätytalon veistokset eurooppalaisin mallein aikana, jolloin Suomessa ei vielä ollut esikuvia. !!!!!!! Vahvat kuvaukset !!!!!!! Koristeellisuutta Wienistä ja Italiasta Koska taiteilija oli lahjakas ja kartutti tarkan anatomian osaamistaan jo nuorena, hän sai Wienin taideakatemiassa kunnian olla ensimmäinen opiskelija 11 vuoteen, jonka koemuovaus, rintakuva, valettiin kipsiin. Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 se sai uuden nimen ”Päästä meidät pahasta” allegoriana kenraalikuvernööri Bobrikoviin, ja se on työn vakiintunut nimi. Kuvanveistäjän ammattitutkinto. Ennen Säätytalon monumentaalista veistosta oli valmistunut ja paljastettu vaaran vuosien takia yöllisin juhlallisuuksin vuonna 1902 Elias Lönnrotin patsas. Antiikki ja taide. Yrjö Suomalainen kuvailee, että taiteilija sai vaikutteita Wienissä Italian kautta koristeellisesta kädenjäljestä. Wienin taideakatemia (Kaiserlich Königlichen Akademie der Bildenden Künste in Wien) 1883–1885. Ne paljastettiin vuonna 1903. Esimerkiksi sopivaisuussäännöt ohjasivat julkista veistotaidetta, vaikka Wikström pitkin omaa ideaa ja taiteilijan vapautta tärkeinä, Mari Tossavainen selvittää. Puksipuinen Ajanjumalan vanki, 1897, on materialismin allegoria. Koristeveistäjä, ksylografin ammattitutkinto. t 0QJTLFMJ Suomen Taideyhdistyksen Turun piirustuskoulussa 1881– 1882. Kalevalan tuntija koki Lönnrotin hankalaksi Wikström tutki Kalevalaa perinpohjaisesti ja ihaili sen suomalaista mytologiaa tehden itsekin matkan Karjalan laulumaille. A. t 0QJOUPKB 4VPNFO 5BJEFZIEJTUZLTFO Helsingin piirustuskoulussa (1882–1883 ja 1886–1887), jossa tapasi Axel Gallénin sekä Suomen taideteollisuus-yhdistyksen Veistokoulussa (Slöjdskolan) 1882–1883. G. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 14 . Kyseiset veistokset valmistuivat uutteran työskentelyn ja Visavuoren ateljeen palon jälkeen Pariisissa. t 0QJOUPKB 1BSJJsissa Académie Julianissa 1885–1886. – Lönnrotin patsaassa, jota hän piti hyvin vaikeana työnä, hän asetti kuitenkin itse suurmiehen, runonkerääjä-Lönnrotin Emil Wikström 1864–1942 1894 1881 1882 1883 1885 t &NJM &SJL Wikström syntyi Turussa 13.4.1864. t 4FOBBUJO NZÚOUÊNÊ BQVSBIB taideteollisuuden ulkomaisiin opintoihin: Wienin taideteollisuuskoulu (Kunstgewerbeschule, Wien) 1883– 1885. Kuitenkin hän paneutui myös kunkin työn sisältöön ja kuvattavaan henkilöön erittäin tarkasti tahtoen perustaa merkkihenkilöiden muistomerkit tietoon. Wikströmin ura lähti lentoon kotimaassakin kovin nuorella iällä, sillä jo 29-vuotiaana hän voitti yksimielisellä päätöksellä valtiollisen kilpailun Säätytalon päätykolmion veistoksista. Kävi kansakoulun Turussa. Serlachiuksesta tuli Wikströmin ja myös Gallen-Kallelan isähahmo ja tukija jo nuoruudesta, Turusta. Dynaamisen liiketutkielman ajatuksena on voinut olla, kuinka ihminen hallitsee ja taltuttaa luonnon, mutta merkitys voi liittyä myös ihmiseen historian voimien haltuunottajana. Ne kuvaavat Aleksanteri I:tä, Porvoon valtiopäiviä 1809, Säätyjen puhemiehiä ja Suomen kansaa työssä ja taistelussa. – Taiteilija halusi suunnitella julkiset veistokset osaksi ympäristöä, joten häntä kiusasi se, ettei hän työtä tehdessään vielä tiennyt patsaan sijoituspaikkaa
Paljastettiin 1888. 15 >. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Antiikki ja taide . Asui Turussa Wahlroosin vanhempien luona 1890–1891. Taiteilijan kuvaus omasta viisivuotiaasta tyttärestään, Anna-Liisasta, marmori, 1905. Ajattelija tai Mietiskelijä, pronssi, 1898. 1894 1896 t 7JTBWVPSJ valmistui. 1887–1891 opintomatkoja Pariisiin ja Wieniin. Ateljeekodin piirrokset valmistuivat. Viattomuuden uni, 1892, on herkän koskettavasti marmoriin työstetty kuva elämänsä alussa olevasta. Paljastettiin 1903. !!!!!!!!!!! Herkät veistokset !!!!!!!!!!! Pieni pronssiveistos Ainoa lohtuni on ensimmäinen, vuonna 1904 Visavuoren valimossa cire perdue -menetelmällä muotoiltu teos, joka perustuu muotoiluun vahassa. t ,FTÊMMÊ matka Vienan Karjalaan Louis Sparren kanssa. Visavuori paloi 13.8. Taiteilija itse vähätteli pehmeitä kuvauksiaan liian romanttisina. 1. palkinto teoksella Mansikkatyttö. Ensimmäinen julkinen tilaus: Gustaf Fredrik Ahlgrenin muistomerkki. t "MLVWVPEFTUB opintomatka Itävaltaan, Italiaan ja Ranskaan. Surumielinen ja ajatuksissaan oleva nainen aamutakissa on taiteilijan vaimo Alice, joka ei koskaan viihtynyt Visavuoren maaseudun rauhassa. 1893 t "UFMKFFLPEJO QBJLLB MÚZUZJ Sääksmäeltä Vanajaveden rannalta. 1887 1890 1892 t .BBMJTLVVTTB 4VPNFO taideyhdistyksen dukaattikilpailussa 1. 1895 t "WJPJUVJ "MJDF Högströmin (11.6.1873– 1.6.1950) kanssa 30.5. sija Säätytalon päätykolmion veistokilpailussa. t ,JIMPJTTB %PSB Wahlroosin kanssa. Sen on monesti tulkittu olevan Väinämöinen, mutta mallina on ollut ranskalaismies, jonka taiteilija on katsonut sopivan suomalaiskansalliseksi ihmistyypiksi. Taiteilija on itse valanut sen pronssiin vuonna 1911
1897 1899 1900 1902 1907 1913 t 5ZUÊS &TUFMMF syntyi Helsingissä. Säätytalon friisi valmistui. Tytär Anna Liisa syntyi Pariisissa. t TJKB &MJBT Lönnrotin muistomerkkikilpailussa. Myös Aleksanteri I ja neljän säädyn edustajat Säätytalon friisistä olivat esillä kipsivaloksina. Graniittijalusta on veistetty Hangossa, pronssifiguurit taas valettu Brysselissä. t 7JTBWVPSFO uusi asuinrakennus valmistui. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 16 . Paljastettiin 1902. t 1BSJJTJO NBBJMNBOOÊZUUFMZ 8JLTUSÚN PTBMMJTUVJ teoksilla Invocation, Vaan päästä meidät pahasta, Taistelija sekä Äiti ja lapsi. Helsingin Ressun lukion ja Vanhan kirkon välissä sijaitsevan Lönnrotin patsaan naishahmo, impi, Kantelettaren neito. !!!!!!!!!!!!! Patsaat !!!!!!!!!!!!! Elias Lönnrotin muistomerkki Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa vuodelta 1902. Kuva: Hanna Kukorelli. 1897 1902 Visavuoren rakennustöiden ajan perhe asui Pariisissa. Antiikki ja taide. Wikström oli myös veistänyt Suomen paviljongin katolla olevat neljä luonnollisen kokoista kipsikarhua. t 5ZUÊS .JFMJLLJ syntyi Visavuoressa. Kuva: Timo Jakonen. t 7JTBWVPSFO ateljeen laajennus. Mikael Agricolan muistomerkki saatiin Viipuriin tuomiokirkkoon Wikströmiltä vuonna 1908. Kun se hävisi sodassa, se oli onneksi valettu jo 1910 Turun tuomiokirkon pääsisäänkäynnin viereen. Palkintona pronssimitali. t 7JTBWVPSFO uusi ateljee valmistui. 1903 1912 t TJKB + 7 Snellmanin muistomerkkikilpailussa yhteisehdotuksella Eliel Saarisen kanssa. Keskustelu Akseli Gallen-Kallelan kanssa johti muun muassa jalustan takaosan vertauskuvallisen Tapio-hahmon poisjättämiseen lopullisesta muistomerkistä. Muutto Visavuoreen. Paljastettiin 1923
luokan komentaja. Ylinnä Pohjanneito istuu sateenkaarella ja kehrää värttinällä kultalankaa. jugendpaviljongin tornin koristeellisista karhuista. Alempana ovat vanhempia ja lapsia kuvaavat, allegoriset veistossommitelmat. t 4VPNFO Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. Ihanteen mukaisesti lähellä luontoa ja kansaa puitteet työlle olivat tilojenkin puolesta paremmat kuin vuodesta 1918 alkaen Helsingin aikoina. Kansallismuseon edessä olevat graniittikarhut (1916) ovat toisinto Saarisen kanssa tehdyistä Pariisin maailmannäyttelyn (1900) ” Saattaa olla, että niiden mallina on ollut Visavuoren puutarhuri Jalmari Lehtistö, jonka kampaus on perinteinen ”körttitukka”. Suihkukaivoon liittyvä, arkkitehtoninen, jugendhenkinen rakennelma on arkkitehti Birger Federleyn suunnittelema. Jalustan etusivulla lukee ”Sain sanat salasta ilmi”. Rakennuksia ja graniittia Eliel Saarisen kanssa Wikström oli myös rakennuskuvanveistäjä, joka työskenteli yhdessä erityisesti arkkitehti Eliel Saarisen kanssa. Tampereen Näsikallion suihkukaivo on suurikokoinen graniittisommitelma, jonka kruunaa kolme erillistä pronssiveistosta. Lukuisia luottamustehtäviä: tekijänoikeuksien, taidekoulujen ja taideyhdistysten edistämiseksi. Taiteilija olisi halunnut sijoittaa muistomerkkiin vielä metsänjumala Tapionkin, muttei tehnyt niin taiteilijakollegansa Akseli Gallen-Kallelan suosituksesta. luokan komentaja. Agricolan hahmo Wikströmiltä Kuvanveistäjän innoituksessa oli vahva suomalaiskansallinen pohjavire. Myös Hvitträskissä on Eliel Saariselle tehty karhunsa. Monumentin juuressa istuu kaihomielinen Kantelettaren neito, joka valitsee hiuksiaan suomalaisten kansallissoittimeen kanteleeseen. Arkkitehti Saarisen suunnitellessa Helsingin rautatieaseman Wikström sai tehtäväkseen suunnitella Lyhdynkantajapatsaan lopullisen muodon, myöskin graniitista. Visavuoressa Wikströmillä oli tekeillä myös omasta mielestään kaikkein antoi- 1919 1923 1924 1925 1926 1934 t 1SPGFTTPSJO BSWPOJNJ 5BOTLBO %BOOFCSPHJO SJUBSJLVOOBO 2. Aikalaisten mielestä vesiputoukset ja altaat kuvasivat Tammerkosken kuohuja. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Antiikki ja taide . t 3VPUTJO Pohjantähden ritarikunnan 2. ” Wikström oli myös kiinnostunut kokonaisvaltaisesta suunnittelusta, mikä toteutui rakkaassa erämaa-ateljeessa, Visavuoressa. Visavuori paras työpaikka Työ sujui parhaiten juuri Visavuoren korkealla niemellä, jonka paikan valintaan talvisella hiihtomatkalla vaikutti paikan karuus ja päivänpaisteinen etelärinne. Sen suunnitelmat syntyivät vuonna 1893 kreivi Louis Sparren kanssa Kauko-Karjalan kylämatkoilla tehtyihin luonnospiirroksiin ja arkkitehtiveljen neuvoihin nojautuen. t -BUWJBO Kolmen tähden ritarikunnan 3. luokan komentaja. Kuva: Satu Aalto. luokan komentaja. Aikajanalla sen seuraava toteutuma oli sodan aikaan Viipurin tuomiokirkosta sodassa hävinnyt, vuonna 1908 valmistunut Mikael Agricola-muistomerkki, jota oli valmisteltu 1860-luvulta saakka, mutta jonka Wikström sai suoraan toteutettavakseen. luokan komentaja. 1920–1942 Työskenteli pääosin muotokuvien, hautamuistomerkkien ja mitalitaiteen parissa. Visavuori itse karjalaisin ihantein Taiteilija oli myös kiinnostunut kokonaisvaltaisesta suunnittelusta, mikä toteutui rakkaassa erämaa-ateljeessa, Visavuoressa. 1942 t &NJM Wikström kuoli 25.9. Myös monet huonekalut ja niiden koristekaiverrukset perustuvat aamusta iltamyöhään työskennelleen Wikströmin omiin suunnitelmiin. Eeppistä runoa edustava Väinämöinen on Lönnrotin vieressä nousten Antero Vipusen kidasta tiedonhakumatkalta palattuaan. Meille ovat siis kuitenkin säilyneet Wikströmin ikuistamat Agricolan piirteet Albert Edelfeltin ohella. t 4VPNFO 7BMkoisen Ruusun ritarikunnan 2. t 3BOTLBO LVOnialegioonan ritari. Toisinto tästä patsaasta saatiin 1910 Turun tuomiokirkon pääsisäänkäynnin viereen, mistä se on toteutettu vielä 1950-luvulla Lahteen ja Pernajaan ja 1990-luvulla Viipurin kirjastoon. 17 >. !!!! !!!! selkeästi jalustalle, Mari Tossavainen kertoo. Sen on kerrottu hakeneen vaikutelmia paitsi eurooppalaisesta antiikista, myös assyrialaisesta ja epyptiläisestä veistotaiteesta
Niin myös Kalevalasta. Kolmas, uiva vedenneito nousee näkyviin vedestä houkutellen Ainoa luokseen. Visavuoren museosäätiö perustettiin vuonna 1906. Lähteet: Yrjö Suomalainen: Visavuoren mestari, 2014 ja http://www.serlachius.fi/. Nimellisarvoltaan se on 10 euroa. Antiikki ja taide Emil Wikström ymmärsi oman työnsä tärkeässä historian ajanjaksossa juuri ajasta käsin. Aino-suihkukaivon lisäksi suihkukaivo, Pohjanneito on mesenaatin, kauppaneuvos Nikolai Tirkkosen tilaamana Tampereen Näsinkalliolla, Hämeenpuistossa. !!!!!!!! Juhlaraha taiteilijasta veistostensa keskellä Suomen Rahapaja julkaisi lokakuun 15. Helsinkiläiskauppiaiden, Uno ja Hanna Staudingerin Helsingin Eirassa sijaitsevan jugendtyylisen Villa Johannan puutarhaan taiteilija teki Aino-suihkukaivon. Vesialtaan suihkujen kaaret nousevat pronssiin valettujen kalojen suista, Juha Ilvas kuvaa. Juhlarahan on suunnitellut Pertti Mäkinen. Kuvanveisto kehittyi oppilaiden kautta Lapsirakkaan Emil Wikströmin nuorin tytär Mielikki Ylätalon ruokasalin penkillä. Äiti neuloo ryijyä ja tytär kutoo sukkaa. Taiteilija teki tai vähintään suunnitteli myös Visavuoren huonekalujen taitavat puukaiverrukset. Taiteilija itse kuvailee teostaan sanomalehdessä vuonna 1913: ”Onhan Tampere teollisuuskaupunki ja sen muistomerkkiin siis eritoten sopivat tällaiset ryhmät, joista toinen kuvaa tehdasteollisuutta, toinen kotiteollisuutta. Heille hän teki myös hautamuistomerkin Hietaniemeen. – Epätoivoinen Aino on suistumassa kivipaadelta, jota lihaksikas Ahdin valtakunnan miespuolinen asukas työntää kumoon. Tärkeiden mesenaattiensa Serlachiusten haudalle, kuten myös G. Hänen muita oppilaitaan olivat muun muassa Evert Porila ja Teodor Salin. Menestynein heistä oli Emil Halonen, jonka nuoresta taiteilijasta muovaama pieni muotokuvareliefi on mestarin omalla, vaatimattomalla haudalla Helsingin vanhalla hautausmaalla Hietaniemessä. Emil Wikströmin juhlarahan kokoelmaansa ja muistoksi. !!!!!!!!. Toinen ryhmä taasen kuvaa äitiä ja tytärtä. Monumentteja mesenaateille Traaginen Aino veden valtakunnassa Myös mesenaatit tilasivat Wikströmiltä veistoksia. – Pariisin ateljeen apulaisista tunnetuin on ehkä ruotsalainen kuvanveistäjä Carl Eldh, Mari Tossavainen kertoo. Salissa on muotokuvat taiteilijasta ja hänen vaimostaan, alunperin Alice Högströmistä. Aino -suihkukaivon kuvaukseen Wikström on valinnut Kalevalan Ainon elämän traagisen päättymisen. Wikströmin köyhän lapsuuden kotikaupunki Turun taidemuseossa taas ovat Köyhiä lapsia ja Postiukko. Toisessa ryhmässä poika näyttää isälleen, kuinka ratas pyörii pelkän veden voimalla ja isä, joka koko ikänsä, on saanut ratasta käsin vääntää, laskee hämmästyneenä kampinsa kädestään. – Hän teki Säätytalon suuren ja raskaan työn rinnalla pieniä, innovatiivisia kokeiluja. Uransa alkuvaiheessa Wikström oli koristeellisempi, kun taas pyrki myöhemmin muistomerkeissä yksinkertaisuuteen sekä kiinnittämään huomiota mittasuhteisiin, Tossavainen arvioi. Visavuoresta tuodun kivenlohka- 18 . Samalla, kun Säätytalon friisi valmistui, ateljeessa kuitenkin syntyi myös omaa, vapaata taidetta. Emil Wikström suunnitteli Visavuoren kahdeksankulmaisen salin katon. Nykyään se sijaitsee Lahden kaupungissa, Kartanon puistossa. Visavuoressa työhönsä antaumuksella paneutunut Wikström koulutti kaikkiaan kymmeniä nuoria taiteilijoita. Visavuoressa voi nähdä teokset Syleily ja Ainoa lohtuni. Herkkiä marmoriveistoksia Jyhkeä työn kuvaus Taiteilijasta kerrotaan, että hän oli hyvin perhekeskeinen ja lapsirakas, kolmen tyttären isä, joka kuvasi mielellään naishahmoja. Käytetty kuva on otettu Wikströmistä hänen ateljeessaan keskellä taiteilijan ikimuistoisia veistoksia. Ateneumissa olevassa Invocation- eli Rukous-teoksessa on kuvattuna Wikströmin Alice-vaimo, Anna-Liisa on hänen tyttärensä, mutta myös muita perheenjäseniä löytyy veistoksista, Mari Tossavainen kertoo. Kiven toisella puolella on toinenkin neito. Ainon muotokieli on herkkää suurimmaksi osaksi jyhkeiden muistomerkkien joukossa. Serlachiukselle Wikström teki monumentit. A. . !!!!!!! Ateljeessa !!!!!!! reen etupuolella riippuu pronssiin valettu Vellamon neito, joka vetää kiveä veteen. Aika teki taiteilijan simmat, suuret työt. – Työ oli sidoksissa eri vuosikymmenten kehitykseen ja oloihin. – Hän totesi itse 1910-luvulla, että hänen suosionsa suurmiespatsassarjan tekijänä perustui aikaan, kun kansa tarvitsi suurmiesten patsaat, Mari Tossavainen kertoo. Wikströmin ansiota on myös pronssivalun aloittaminen Suomessa ja sen opettaminen
19 >. Loja Saarisen monialaisuus yllättää Taidetta ja elämää Hvitträskissä ja Cranbrookissa Antiikki ja taide . Tekstiilitaide Loja Saarinen vuonna 1934 Yhdysvaltain Cranbrookissa
Hänestä kehkeytyi taitava käsitöiden tekijä, ja hän muun muassa suunnitteli ja ompeli vaatteita perheelleen. Loja Saarinen Tekstiilitaiteilija Loja ja arkkitehti Eliel Saarinen vuonna 1934 Yhdysvaltain Cranbrookissa. Hvitträskin museossa oleva näyttely osoittaa hänen olleen monialainen ja kansainvälisesti tunnustettu tekstiilitaiteilija. Valokuvissa hymyilevä Eliel Saarisen tyylikäs vaimo oli paljon muutakin kuin edustuspuoliso. 20 . – Kuvanveistäjän koulutuksen saaneen Loja Saarisen ura jakautui kahteen eri jaksoon: aikaan Hvitträskissä 1904–1923 ja elämään sekä työskentelyyn Yhdysvalloissa 1924–1968, määrittää Designmuseon museolehtori, filosofian tohtori Leena Svinhufvud, joka on koonnut Loja Saarista esittelevän näyttelyn Hvitträskiin. Gesellius (1879–1968), joka tunnetaan paremmin Loja Saarisena. Antiikki ja taide Studio Loja Saarinen toimi Yhdysvalloissa vuodesta 1928 alkaen. Se erikoistui toteuttamaan suuria, tiettyyn tilaan suunniteltuja nukkamattoja, kuten Showroom-kuva näyttää.. Kädentaitoja ja luovuutta pienoismalleista batiikkitöihin Hvitträskin ateljeetilan seinällä oleva, mahtavan kokoinen pienoismalli Munkkiniemi – Haagan asemakaavasta on Loja Saarisen tekemä. Loja Gesellius avioitui Eliel Saarisen kanssa 1905, ja perhe-elämän alkaessa kuvanveisto jäi syrjään. Hän valokuvasi, avusti miestään arkkitehtuuripienoismallien tekemisessä ja oli mukana muun muassa Suur-Merijoen kartanon sisustussuunnittelussa, Leena Svinhufvud kertoo. Käsityötaitoja Loja Saarinen oli oppinut äidiltään, jolla oli muotiliike Helsingissä. Loja Saarinen muistetaan meillä lähinnä arkkitehti Eliel Saarisen vaimona. – Loja Saarisen monipuolisuus tuli esille jo Suomen vuosina. Hvitträskin aikaan kuului perheen perustaminen ja Hvitträskin luominen kokonaistaideteokseksi. !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: CRANBROOKIN ARKISTOMATERIAALI, RAUNO TRÄSKELIN JA MARJUT POPELKA O npa mielenkiintoinen tuttavuus tämä Minna Caroline Mathilda Louise o.s. Taidokkaasti toteutetun pienoismallin valmistuminen vei peräti kolme vuotta (1912–1915). Esikoinen Eva-Liisa (Pipsan) syntyi 1905 ja poika Eero viisi vuotta myöhemmin
Työskentely batiikin parissa jatkui Yhdysvalloissakin. – Keskustelut tämän tekstiilitaiteilijan kanssa konkretisoivat sen, että Loja Saarinen on ollut todella taitava käsityöläinen. 21 >. – Pidän näyttelyn tekstiiliosioita hyvin tärkeinä, Leena Svinhufvud painottaa. ” Sivuhuoneessa on tekstiilitaiteilija Leea Pienimäki-Amoussoun toteuttama batiikkiosasto, ja siellä voi tutustua batiikkitöihin sekä valokuviin niiden valmistamisesta. ” Loja Saarisen monipuolisuus tuli esille jo Suomen vuosina. Kingswoodin tyttökoulun ruokasali, jossa Loja Saarisen seinävaate on. Alusta saakka kaupallisin periaattein toimineen Studio Loja Saarisen tuotteita vuodelta 1934. Kun Loja Saarinen sanoo tekstiileiden kohdalla, että ”minä kudoin” tai ”minun tekstiilejäni”, kyse on omistajuudesta, Studio Loja Saarisesta. Hänen tekemänsä batiikit ovat olleet erittäin vaativia ja hienoja, Leena Svinhufvud kertoo. Antiikki ja taide . hallitsi myös 1920-luvulla muotiin tulleen, vaativan batiikkitekniikan, jolla hän toteutti muun muassa lampunvarjostimia ja seinätekstiileitä
Yhdysvaltoihin muuton jälkeenkin perhe vietti kesiään Hvitträskissä. ”The Festival of the May Queen” –seinävaate vuodelta 1932. . Hvitträskissä otetut valokuvat kertovat, mitkä paikat ovat olleet tärkeitä Saarisille. – Kirjeet ovat siitä ihania, että niiden kautta tästä ihmisestä saa jotain irti. Koti, joka oli enemmän kuin koti Valokuvat ja tekstitaulut kertovat Saaristen elämästä Hvitträskissä. Loja Saarinen oli taitava ja vastuullinen emäntä, joka piti ohjat käsissään ja huolehti vieraiden viihtymisestä. Vieraita kävi paljon. Avoinna: 1.10.–21.12.2014 ke–su klo 11–17, näyttely avoinna 16.11. Ne näyttävät myös, miten hienoa Hvitträskissä oli – siellä edustettiin. Nämä taidot olivat arvossaan myös Saaristen muutettua Yhdysvaltoihin 1922. Loja Saarinen kirjoittaa: ”Kompositio on alun perin Elielin, mutta työstin sitä eteenpäin.” !!!!!!!! Hvitträskin historiaa Wäinö Aaltosen veistos Saaristen Cranbrookin talon pihamaalla. Niissä näkyy Lojan ja Elielin aikaa sen jälkeen, kun Herman Gesellius sairastui ja erosi Elielin toimistosta 1916 ja Saariset saivat Hvitträs- 22 . Arkistokuva 1940-luvulta. Antiikki ja taide kin kokonaan itselleen, Leena Svinhufvud korostaa. 040 128 6359, hvittrask@nba.fi. r "SLLJUFIEJU )FSNBO (FTFMMJVT "SNBT -JOEHSFO KB &MJFM 4BBSJOFO PTUJWBU .BSJFWJL QBMTUBO 7JUUSÅTL KÅSWFO SBOOBMUB ,JSLLPOVNNFMUB 4JWVSBLFOOVT FMJ QJL LV IVWJMB WBMNJTUVJ r )WJUUSÅTLJO QÅÅSBLFOOVT WBMNJTUVJ &MJFM NVVUUJ WBJNPOTB .BUIJMEBO LBOTTB FUFMÅTJJQFFO -JOEHSFO QFSIFJOFFO QPI KPJTTJJQFFO KB (FTFMMJVT QJLLV IVWJMBBO r m (FTFMMJVLTFO -JOEHSFOJO KB 4BBSJTFO BTVOUP KB BUFMKFF &MJFM KB .BUIJM EB FSPTJWBU ,VNQJLJO WJIJUUJJO VVUFFO BWJPMJJUUPPO &MJFM (FTFMMJVLTFO TJTBSFO -PKBO LBOTTB .BUIJMEB (FTFM MJVLTFO LBOTTB -JOEHSFOJU NVVUUJWBU )FMTJOLJJO r m (FTFMMJVLTFO KB 4BBSJTFO BTVOUP KB BUFMKFF (FTFMMJVLTFU BTVJWBU QPIKPJTTJJWFTTÅ r m 4BBSJTFO BTVOUP KB BUFM KFF 1PIKPJTTJJQJ UVIPVUVJ UVMJQBMPTTB 4BBSJTFU NVVUUJWBU :IEZTWBM UPJIJO r m 4BBSJTFO LFTÅBTVOUP &FSP 4BBSJTFO TVVOOJUFMNBO NVLBBO UFIUJJO QPIKPJTTJJWFO VVEJTSBLFOOVT r m )WJUUSÅTLJTUÅ IVPMFIUJWBU ZN QÅSJWVPUJTFTUJ +PIBOOFT KB 3JUB ¸IRWJTU !!!!!!!! Hvitträsk, Hvitträskintie 166, 02440 LUOMA (Kirkkonummi), puh. Ajattelin että on tartuttava siihen, mitä hän itse sanoo, Leena Svinhufvud kiteyttää. saakka.. Hvitträsk oli vilkas seuraelämän keskus, ja sosiaalinen elämä liittyi usein työelämän hankkeisiin. Kingswoodin tyttökouluun suunniteltua ja kudottua ”The Festival of the May Queen” -seinävaatetta Loja Saarinen on pitänyt parhaimpana työnään. – Valokuvat ovat tärkeitä. Otteet Loja Saarisen Cranbrookista lähettämistä kirjeistä kertovat syvästä kiinnostuksesta siihen, mitä Hvitträskissä tapahtuu ja mitä siellä pitäisi tehdä
Taiteilijavetoista tuotantoa – kaupallinen tulomalli Saaristen Cranbrookin talosta avautuva nykynäkymä. Eliel Saarinen loi konseptin Cranbrookin taideakatemiasta: ideana olivat taiteilijavetoiset työpajat. Cranbrookissa alkoi myös Loja Saarisen ammatillinen ura tekstiilitaiteilijana. Uuteen maailmaan, kohti uusia haasteita ja menestystä Näyttely jatkuu alakerrassa, ja siellä pääsee tutustumaan Saaristen Cranbrookin aikaan. ”Kompositio on alun perin Elielin, mutta työstin sitä eteenpäin”, hän kirjoittaa 1932. Muu perhe muutti Yhdysvaltoihin 1923. Hän oli mukana perustamassa taideakatemian kudonta- ja tekstiilitaiteen osastoa ja johti sitä 1929–1942. Ajatuksena oli, että Cranbrookin miljööt tuotetaan työpajoissa. 23 >. – Parhaiten Eliel Saarisen konsepti toteutui Studio Loja Saarisen kohdalla, Leena Svinhufvud toteaa. Kirkkonummella asuva kotiteollisuusopettaja Ann Jonasson on kutonut kopion tästä Loja Saarisen ainutlaatuisesta tekstiilistä. Loja Saarisen studiossa oli selkeästi kaupallisen yrittämisen ajatus. Siellä tehtiin myös pienempiä käyttötekstiileitä, kuten pöytäliinoja ja kattaustekstiilejä. Hyvin suunniteltua, taiteellista, käsin valmistettua tuotetaan paikallisesti. Vuonna 1925 sanomalehtibisneksessä vaurastunut Georg G. Antiikki ja taide . Booth kiinnitti Eliel Saarisen Cranbrookin taideakatemian arkkitehdiksi. Kingswoodin tyttökouluun suunniteltua ja kudottua ”The Festival of the May Queen” -seinävaatetta Loja Saarinen on pitänyt parhaimpana työnään. – Kun Ann Jonasson – taitava ammattilainen, todellinen velho kertoi työn yksityiskohdista, vakuutuin siitä, miten omaperäinen ja valtavan hieno tuo seinävaate on teknisesti, Leena Svinhufvud kertoo. Loja Saarisen suunnittelema ryijy vuodelta 1929. – Loja perusti jo 1928 yksityishenkilöiden tilauksia varten oman kutomon, Studio Loja Saarisen. Sen ammattimaiset kutojat kutoivat pellavasta hienoja, läpikuultavia verhoja sekä suuria, uniikkeja seinävaatteita. Tekstiilin tarinasta kertova video on mukaansa tempaava. Eliel Saarisen ehdotus sanomalehtitalo Chicago Tribunen pilvenpiirtäjärakennuksesta voitti toisen palkinnon 1922. Lojan ura tekstiilitaiteilijana alkaa Otteet Loja Saarisen lukuisista kirjeistä, lehtileikkeet ja valokuvat kertovat Cranbrookin innostuneesta ja työntäyteisestä arjesta, jossa taiteen tekeminen, edustustehtävät ja perhe-elämä yhdistyivät. Tämän päivän näkymät Cranbrookin kampukselta avautuvat suurella näyttöruudulla, jossa pyörii valokuvaaja Rauno Träskelinin ottamia, pysähdyttävän hienoja kuvia. Ja kun Loja Saarinen sanoo tekstiileiden kohdalla, että ”minä kudoin” tai ”minun tekstiilejäni”, kyse on omistajuudesta, Studio Loja Saarisen tekstiileistä. Kingswoodin tyttökoulun seinävaate Lojan töiden helmi Studio Loja Saarinen erikoistui toteuttamaan suuria, tiettyyn tilaan suunniteltuja nukkamattoja. Cranbrookissa oli muitakin työpajoja, kuten puustudio ja keramiikkastudio. Idea on siinä, että työskennellään ja tuotetaan, ja jo lähtökohtaisesti ajatuksena on, että toiminta on kaupallista ja ympäristöä tuotetaan käytännössä. Taideakatemian valmistuttua Saarinen jatkoi sen rehtorina. Palkinnon myötä hän pääsi nopeasti amerikkalaisiin arkkitehtipiireihin ja sai uusia työtilaisuuksia. Hän vastasi myös tekstiilien toteuttamisesta Cranbrookin uudisrakennuksiin, Leena Svinhufvud kertoo
Eliel Saarisen 24 . Miten tämä on mennyt ohi. Loja on esimerkiksi kirjeissään kertonut, miten hän on osallistunut kutomiseen. Siellä oli runsaasti valokuvia Loja Saarisesta ja hänen tekstiileistään sekä tietoa tyttärestä Pipsan Saarisesta. Siitä se lähti, innostuin valtavasti. Erityisesti Cranbrookissa lävähtää silmille se, miten suorastaan järkyttävän hienoa siellä oli. Leena Svinhufvud selvittää: – Kun aikanaan tein väitöskirjaani, huomasin, että Hvitträskissä oli ”Studio Loja & Pipsan Saarinen”-näyttely. Sen takana on ihan oikea kertomus. Tai että hän ei voi lähteä Suomeen, koska hänellä on niin paljon töitä, kun pitää tilata tai valita lankoja. Arkistojen aarteita metsästämässä Svinhufvud kertoo penkoneensa tutkimushankkeessaan arkistoja Suomessa ja Cranbrookissa: – Ne olivat siellä olevia kokoelmia, niin arkistoja kuin valokuviakin, Leena Svinhufvud selvittää. Mitään muuta ei ole säilynyt, ei työpiirustuksia, ei mitään – mikä on toisaalta tosi kiinnostavaa. Loja on varmasti ollut tässä asiassa äärettömän tärkeä. Hän on ollut selkeästi todellinen kyky järjestämään asioita, hoitamaan brunssit ja pitämään huolen käytännön kuvioista. Ateljeetilassa kerrotaan sanoin ja kuvin Saaristen Hvitträskin ajasta. Tähän antoisaan näyttelyyn ehtii vielä hyvin tutustua! Antiikki ja taide . Kansainvälisesti esillä, kotimaassa näkymätön Loja Saarisella ei ollut muotoilualan koulutusta; häntä ei siis laskettu tekstiilitaiteilijaksi. 24. Ne ovat kuvia muutamasta Eliel Saarisen sisustamasta parfyymiliikkeestä New Yorkissa, ja niissä on Lojan mattoja. Leena Svinhufvud, miksi näyttely juuri Loja Saarisesta. Tähän sopinee vanha viisaus: ”Jokaisen suurmiehen takaa löytyy nainen” - joku joka sitoutuu ja kokee asian omakseen ja on työkumppanina. – Minulle oli tärkeä myös kuvalöytö 1920-ja 1930-luvun vaihteesta. Eli sen verran jatkan, Leena Svinhufvud paljastaa. Ajattelin, että minä tässä teen väitöskirjaa 1920–1930-luvun suomalaisesta tekstiilitaiteesta ja -teollisuudesta enkä tunne näitä ihmisiä. Vasemmalla kuva Loja Saarisesta sylissään esikoistytär Eva-Liisa. – Kyllä Loja Saarinen joka tapauksessa suunnittelija oli, vaikkei olisi kaikkia tekstiilimalleja itse piirtänytkään, Leena Svinhufvud painottaa. Hyvin tärkeää oli, että esillä on paljon aineistoa Loja Saarisen kokoamista leikekirjoista. Ja ensimmäisenä on aina oma perhe, mies ja lapset. Eli miksei. Kunnianosoituksena miehensä elämäntyölle hän lahjoitti osan aineistosta Suomen Arkkitehtiliitolle, osan Cranbrookin taideakatemialle. Nämä kuvat on nähtävä, ei niitä voi sanoin kuvailla, Leena Svinhufvud toteaa. Kansainvälisissä tekstiilijulkaisuissa tekstiilitaiteilija Loja Saarinen ja Studio Loja Saarinen Cranbrookissa kyllä mainitaan. Antiikki ja taide kuoleman jälkeen Loja kokosi leikekirjat puolisonsa urasta. Näyttelyyn valikoitui ehkä tärkeimpinä kuvia, jotka kertovat, mitä Loja Saarinen oikein teki. Designmuseon museolehtori, filosofian tohtori Leena Svinhufvud on koonnut Loja Saarista esittelevän näyttelyn Hvitträskiin. Suuri ongelma tutkimuksessa oli, ettei Cranbrookissa ole säilynyt Loja Saarisen tekstiilien luonnoksia: – Oletetuista Loja Saarisen tekstiililuonnoksista on vain muutama valokuva 1930-luvulta. Ja mies on mestari, Leena Svinhufvud kuvailee. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat Leena Svinhufvud kertoo näyttelyn kokoamisen periaatteistaan: – Halusin, että näyttelyssä on paljon autenttista kuvamateriaalia – sekä vanhoja kuvia että ne uudet, Rauno Träskelinin ottamat kuvat, jotka ovat todella tärkeitä. Ja upeat kuvat Cranbrookin kampukselta ovat meillä ennen näkemättömiä. Kuvat sekä kirjeet osoittavat Lojan sitoutumisen ja läsnäolon ja niiden vaikutuksen. Miksei meiltä löydy tietoa hänestä. Se on mahdollisesti selitys sille, miksi meillä Suomessa ei kirjoitettu hänestä. Miten on, jatkatko tutkimusta. Osa näyttelyn lehtileikkeistä on Cranbrookin arkistoista. – Saaristen tapauksessa mukana oli koko perhe, mikä on aika erikoista. Ja kun väitöskirja oli valmis, kiinnosti jollakin tavalla jatkaa tutkimustyötä tästä aiheesta, Leena Svinhufvud summaa. – Olen saanut siihen apurahaa, ja itse asiassa myös Rauno Träskelinin kuvaukset liittyvät siihen, että minun pitäisi tehdä aiheesta kirja. – Myöhemmin Loja Saarinen tuli esille väitöskirjatutkimukseni yhteydessä monella tavalla. Hvitträskin museossa oleva näyttely tarjoaa uutta, mielenkiintoista tietoa Loja Saarisesta tekstiilitaiteilijana. Mahtaako niitä vielä putkahtaa esiin jonkin arkiston kätköistä, Svinhufvud pohdiskelee. Hän muistelee myös, miten hän on korjaillut sekä viimeistellyt joitain kuvatekstiilejä. Entä Loja Saarisen tekstiililuonnokset. Mitä halusit tällä näyttelyllä kertoa Loja Saarisesta
25 >. Kädentaidot Uniikit, käsityönä tehdyt tonttupersoonat ihastuttavat 1700-luvun talonpoikaistalossa Pohjanmaalla Tyynelän tontuilla pilkettä silmäkulmassa !!!!!!!!!!!!!!!! > Tonttujen joulunviettoa päätonttulassa eli Tyynelän tuvassa. Jouluiset perinnekoristeet ovat alueen muiden kädentaitajien töitä. Antiikki ja taide
Kokkolalainen antiikkikauppias Eija Porkola oli lopettanut liikkeensä ja muuttanut miehensä kanssa mökilleen, 1700-luvun pihapiiriin, 20 kilometrin päähän, naapurikunta Luotoon. Ensimmäiset uuninpanko- ja kotitontut. – Tein ensimmäiset tontut pilkettä silmäkulmassa kuvittaja Jenny Nyströmin esikuvan mukaan ihaniksi, oikeiksi tontuiksi, Porkola kertoo. – Kiireiset ihmiset tykkäävät istahtaa meille kahville ja viivähtää hetken. Myös niiden 1700-luvun talonpoikainen pihapiiri ja sisustus kiinnostavat ihmisiä. Elävät ja uniikit, huolella käsityönä valmistetut Tyynelän tontut ihastuttavat Suomessa ja maailmalla. Sisustin heille tonttulan, ja sieltä tontut lähtivät maailmalle, Helsinkiin, Kankurin Tupaan ja lentoasemalle, Eija Porkola kertaa tapahtumia kymmenisen vuotta sitten. !!!!!!! TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: AKI PAAVOLA Kirkkoväärtin talo on koko Luodon vanhin talo, jossa kahvila ja tonttumyymälä sijaitsevat. Omistaja ei ollut juuri silloin paikalla, mutta hänen sisarensa sanoi, että näitä tonttuja he ovat odottaneet. – En koskaan ollut käynyt niin pohjoisessa aiemmin, mutta ajattelin, että otan viisi tonttua mukaan. Jouluasiakkaat hakevat tunnelmaa, kun vanhan ajan jouluasussa ovat sekä Tyynelän talo, päätonttula ja kirkkoväärtin talo, tonttu-. Tilausvierailijoita käy ympäri vuoden: Yhdistykset tekevät retkiä, joissa he nauttivat päiväkahvit, katsovat nähtävyydet ja ostavat tonttuja, julisteita, kirjoja ja muun muassa vanhan ajan joulun kortteja. Entisestä antiikkikauppiaasta on kasvanut tonttumuori. Lapista maailmalle Kun tontut syntyivät, niille oli selvää tilausta. Ihmiset ovat säästäneet vanhan lehden ajatellen, että tuonne haluan joskus mennä, Porkola kertoo. Kun kerran käyneet asiakkaat haluavat tuoda myös omat vieraansa Tyynelän pihapiiriin, se on suurentunut ja laajentunut. Nyt Luodossa on kokonainen Tyynelän tonttula, jonne tullaan jopa toiselta puolelta maapalloa. Vanhan ajan tunnelmaa hakemaan Tyynelän tontuilla oli katettu pöytä kerran lehdessä, ja ihmisiä alkoi virrata Luotoon. Niinpä sitten esittelin tontut Saariselän hienoimmassa lahjatavaramyymälässä. Eija Porkolalla oli kauppiasvuosiltaan tammisaarelainen ystäväpariskunta, jonka Saariselän kelohuvilalle hän sai kutsun. Tontut joulupuurolla. Sieltä alkoi tonttujen matka maailmalle. – Heitä on tullut vielä yhdeksän vuotta jutun jälkeen. 26 . Antiikki ja taide N e syntyivät 14 vuotta sitten
– Niistä kuoriutuu aina uusia persoonia, joille sitten annan oman, vanhanaikaisen nimen, tulee Eetuja, Aatuja ja Annoja. Esikuvana kädentaitajalla ovat Marttanuket, joilla myöskin on eläväiset kipsipaperimassakasvot. Paikalla on ollut asutusta jo 1600-luvulla, jolloin se oli meren rannalla teiden ulottumattomissa. Tonttujen emäntä Eija Porkola Haukilahden talon eli oman kotinsa edessä 1880-luvun lasten vedettävässä reessä, joka on oikean kirkkoreen mallinen. Ne hänen miehensä ompeluyritys teettää. Pilke ja ilmeet kiehtovat Tonttujen tekemisessä on paljon työtä, mutta Eija Porkola ei ole vielä kymmeneen vuoteen kyllästynyt niihin. Eija Porkolan asiakkailta saamat valokuvat, kirjeet ja kortit eli kaikenlainen, positiivinen palaute auttavat häntä jaksamaan ”tonttujen yksinhuoltajana”. ” Tonttulan pihapiiri on 1700-luvun alusta peräisin; siitä kertovat rakennusten vuosiluvut ja historian kirjat. – Parran teko on työlästä, mutta lampaan villasta tulee sitten hienot! Tonttuja tehdessään Eija Porkolalla ovat mielessä myös tulevat sukupolvet, joille hän myös tahtoo tuottaa iloa. myymälä ja -kahvila. Istuvat pihapiiriin Tontut istuvat Porkolan kotiin täydellisesti. Talojen sisustus on talonpoikaista; sitä sai vielä 30–40 vuotta sitten hankittua hyvin. Vartalo kiedotaan kuin vauvan potkupukuun. Kirkkoväärtin talo on koko Luodon vanhin talo, jossa kahvila ja tonttumyymälä sijaitsevat. Antiikki ja taide . Päätonttula on Tyynelän talossa. Tontun runko muotoillaan rautalangasta, joka saa superloni- ja untuvatäytteen. Maalaan lopuksi yksilölliset ilmeet öljyväreillä. 27 >. – Malleja minulla on valtava määrä. – Pilke silmäkulmassa on olennainen tonttujen piirre. Tontuilla on verstas, kappeli, leipomo, suutari sekä lisäksi ovat pukumuseo, kudonnaismuseo, kaksi lelumuseota sekä talli, jossa on vanhoja menopelejä, kuten kirkkorekiä ja kiesejä, myös lastenkoossa. – Halusin tehdä ne tähän maastoon ja talonpoikaiseen pihapiiriin kiviaitojen, koivujen, tallien ja aittojen miljööseen. Ainoa, mitkä Eija Porkola saa tontuille valmiina, ovat vaatteet: tossut, tumput, takit, housut ja tyttötonttujen esiliinat. 6-kamarinen Haukilahden pohjalaistalo vuodelta 1728 on siirretty Vetelistä nyt jo kolmannelle paikalleen; katot ja lattiat ovat alkuperäisiä. ” Pilke silmäkulmassa on olennainen tonttujen piirre. Uniikit kasvot Elävät ja uniikit kasvot syntyvät parin kuukauden ajan Eija Porkolan mielessä muhivista malleista, jotka valetaan muoteissa. Tuulimylly on siirretty Alavieskasta. Yhdeksän eri luhtiaittaa on siirretty maakunnasta. Pulkkamäki on vanhojenkin tonttujen mieleen lasten lelukelkassa, joita näkee Porkolan lelumuseossa. Kuivumisen jälkeen hän hioo ja maalaa kasvot. Tonttuja on vauvasta (15 cm) vaariin (120 cm) kuutta eri kokoa, mutta tavallisesti löytyy neljää keskikokoa. Joulun löytää Tyynelästä myös heinäkuussa
Nyt kuitenkin lapsetkin uskovat, että tontut liikkuvat, Porkola huokaa. Tiettävästi kaukaisimmat Tyynelän tontut saunovat Saudi-Arabiassa edustussaunassa. He saavat tietoa Tyynelästä Tontun vuosi -kirjasta, ulkomaisilta nettisivuilta ja Kokkolan matkailun myötä. Tyynelän lisäksi myyntipisteitä on vain muutama, koska Porkola ei ole aina varma, kuinka paljon tonttuja hän ehtii tekemään. – Isoäiti ja äiti olivat käsityöihmisiä. Antiikki ja taide Tyynelän tontuista on kirjoitettu vuonna 2011 Tontun vuosi -kirja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kiihkeintä työvaihetta ovat elo– marraskuu ja talven kuukaudet. Keväällä Eija Porkola sai Tyynelän tontuista Keskipohjanmaan kädentaidon palkinnon, mikä oli Jenni Haukion allekirjoittama kunniakirja. Eija Porkola ei ole vielä varma, saako päivämäärällä varustettuja, huovutettuja tossuja uuninpakolle joulukalenteriksi myyntiin tänä vuonna. Kauneuteen nuori Eija sai jo tottua isoäitinsä luona Pihtiputaalla, jonka 1800-luvun salissa oli jo verhoja, tauluja ja kasvoi palmuja. – Sen tekeminen vasta oli työlästä, kun tonttuja piti siirtää milli kerrallaan. Olen nähnyt saksalaisia kipsipaperimassanukkeja, jotka ovat 90 vuodenkin jälkeen hyväkuntoisia. Tyynelän tontuista on olemassa myös youtube-animaatio, joka on näytetty myös Tv 1:ssä. Kotona käsityöt Käsitöiden tekeminen on tonttujen äidillä verissä. Tätini sanoi, että Eija on perinyt kauneuden tajun. Kotona olen nähnyt, miten värjätään, kehrätään ja kudotaan. ?. Tonttulan salissa on aina joulu. Aki Paavolan kuvat luovat tunnelman. Kirsti Mannisen teksti kertoo tonttuperinteestä 1700-luvulta alkaen, vaikka Turun linnassa on ollut tonttuja sitä varhemminkin. Muut rakennukset ovat talojen ympärillä, tonttia kiertävät 1700-luvun alun kiviaidat ja koivut. Tavallisena päivänä tonttuja valmistuu 2–3 ja eri työvaiheiden tähden paljon rinnakkain. Sekä tontut että talonpoikaispihapiiri kiinnostavat Japania ja Amerikkaa myöten. – Työn jälki on varmasti kestävää. 28 . Vieraiden opastaminen ja kahvittaminen vievät paljon aikaa, kun yrittäjä tekee kaiken työn itse aina leivonnaisista alkaen. Palkittua työtä Tyynelän talo ja päätonttula (vas.), mäen päällä Haukilahden talo ja tonttumyymälän ja -kahvilan talo, kirkkoväärtin 21 x 8 metrinen talo (oik.). !!!!!!!! Huonot äidit -sivuston Sari Helin piti taannoin auki 24 joulukalenterin luukkua Tyynelästä
” Pohjalainen talonpoikaisantiikki viehättävintä Tallissa on myös merenkäyntiin liittyvää esineistöä, hylkeenpyynti- ja tavallisia, tuohipainoverkkoja, merimiesten matka-arkkuja, purjeentekijöiden työkaluja ja laivojen pienoismalleja muun muassa Pohjois-Pohjanmaan rannikolta. Tallissa on esillä ahkioita, kukkamaalattuja kirkkorekiä, kesäkärryjä ja muitakin mestareiden tekemiä kulkupelejä. Porkolalla on myös kerrossänky-lautaskaappi, kaksi suurta astiakaappia, nurkkakaappi ja tuoleja Björköstä. Kirkkoväärtin talon eli tonttumyymälän tuvassa on upeat, Vaasan saaristosta peräisin olevat Björkö-lautas- ja muut astiakaapit. Ruotsin vaikutus on ollut täällä suuri. enää kaipaa juuri mitään. Kokkola oli 1700–1800-luvulla Suomen rikkaimpia kaupunkeja elinkeinojensa vuoksi. niakirjan ennen kuin lojotka ovat esillä petti liikkeensä 10 vuotta omissa aitoissaan. klo 11–18 Luodossa, Pietarsaaren lähistöllä, Västerbyvägen 238, 68560 Eugmo, sekä koko heinäkuun. Lapsuuskodin naapurissa asui suurMyös esineistä kuvastuvat kädentaidot ja perhe 1700-luvun talossa, jossa lapset se kauneuden taju, mikä aiemmilla sukuleikkivät, kunnes talo hävitettiin: polvilla on ollut. Talonpoikaiskaappikello Oravaisista on noin 1880-luvulta. Ruotsin Taalainmaalla maalatut, tonttukahvilan pöydän tuolit ovat ”vain sata” vuotta vanhoja. – Heille rakennettiin uusi, hieno, rapattu talo. tarvitsisin. Tonttuja, julisteita, postikortteja, kirjoja ja tonttukahvila. Tonttumuori on vanhan ja kauniin vannoutunut ystävä T ampereen Teiskon Kaanaan- Vanha puhuttelee kylällä varttuneen Eija Porkolan sysäys vanhan ja kau- Edelleenkään Eija Porkola ei näe mitään niin tavaran arvostamiseen hienoa uusissa huonekaluissa: on varhaista perua. Kotilieden ja Maalla-lehden osastolla. Antiikki ja taide . Tyynelän tontut on tavattavissa myös Tampereen Kädentaito-messuilla ja Helsingin messukeskuksen ELMA-maaseutumessuilla 7.–9.11. Mestarit kävivät opissa Tukholmassa, ja heidän morsiustuoleihin ja -lahjoihin tekemiä mallejaan ja leikkauksiaan voi vain ihastella. sitten. Pian on ilmestymässä kirja maalarien saarella tekemistä huonekaluista. nävaatteita, silharvoin voi löytyä jotain, Hän sai myös antiimikkoraanuja ja kin maineteko -kunmuita tekstiilejä, mitä tarvitsisin. Toinen lapsen mieleen lähtemättömän Nyt kun Porkolalla on kukkamaalatut jäljen jättänyt asia oli Ruoveden kotiseuBjörkö-kaapit, monen metrin pituiset tumuseo: pitopöydät, rokokoohuonekalut, sivusta– Se oli mieletön, sielua ruokkiva elävedettävät sohvat ja vanhat ryijyt hän ei mys, Eija Porkola vakuuttaa. Päätin silloin pikkutyttönä, Kinkerikousien jälkeen että kun musta tulee iso, mulla on kaikki tyytyväisyyttä vanhaa. Jo yli 30 vuotta sitten Eija Porkola aloitti – Kun olen saanut ostaa osmansolmutalonpoikaisten huonekalujen ja esineiden pöydän, kinkerikousat ja muut harvinaiharrastajakeräilyn. – Vanhat puhuttelevat ja ovat ihania. Kokkolan AntiikkikellaPorkola on keränKun olen saanut rin yrittäjä Eija Porkola nyt myös vanhoja valittiin vuoden 1995 ja suuren ostaa osmansolmupöydän, leluja antiikkikauppiaaksi ja määrän kasvipalkittiin hopeisella väreillä värjätkinkerikousat ja muut Etyk-maljalla, joka on tyjä ja kotona tätä nykyä Kansalliskudottuja seiharvinaisuudet, voi hyvin museossa. 29. ” Tonttukahvila ja -myymälä avoinna 1.–22.12. Parturikampaajan suudet, voi hyvin harvoin voi ammatti vaihtui antiikkilöytyä jotain, mitä kauppiaan uraksi. Kamarit on sisustettu 1700-luvun talonpoikais- ja rokokookalusteilla. Ensimmäinen niistä on saaren mestarin vuonna 1862 maalaama. – Pohjanmaa on ollut antiikin aarreaitta. Kun oltiin Pohjanmaalla, pohjalainen talonpoikaisantiikki valikoitui itseoikeutetusti Porkolan erikoistumisalueeksi
Parhaillaan vanhojen kirjojen sivut kokevat Nina Nisosen käsissä muodonmuutoksen moni-ilmeiseksi paperitaiteeksi valtakunnalliseen ”Paperin taide” -näyttelyyn. Ryijyt !!!!!!!! Artikkelisarja ryijyn historiasta Antiikki ja taide -lehdessä vuonna 2014 ilmestyvä Ryijyn historia -artikkelisarja valottaa suomalaisen ryijyn tarinaa käyttötekstiilistä sisustusryijyksi. Kaikki seinällä näkyvät teokset on tehty kirjoista. Antiikki ja taide. 30
!!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: PERTTI NISONEN JA SUOMEN KÄSITYÖN YSTÄVÄT / RAUNO TRÄSKELIN Antiikki ja taide . Hän valottaa meille suhdettaan ryijyyn ja sen syntyprosessia sekä kertoo taiteilijan oman ilmaisun hakemisesta. PELKISTETTYJÄ MUOTOJA JA VÄRIMAALAUSTA Nina Nisosen ryijyjen maailma Monipuolinen tekstiilitaiteilija Nina Nisonen tunnetaan ansioituneena ryijysuunnittelijana. 31
Vaikutelmaltaan hyvin herkkä ”Meditaatio 2” vuodelta 2008 on esimerkki Nina Nisosen kevyesti huovutetuista villamaalauksista. Leikkiuniikkiryijy vuodelta 2000 on Vakuutusyhtiö Henki-Sammon pääkonttorin tiloissa. Työn koko on 140 x 135 cm. Kooltaan ryijy on 320 x 234 cm. 32 . Antiikki ja taide Henkivakuutusyhtiö Ilmarisen tiloissa oleva ”Rajalla”-uniikkiryijy on samasta luonnossarjasta kuin Kansalliskirjaston ryijy.
Värimaalaus yhteistyössä – luonnoksesta tekstiiliksi Nina Nisonen kertoo kokevansa ryijyluonnoksensa lähinnä maalauksina, hän ei ole juurikaan ajatellut niitä ryijytekniikan kannalta. – Kyllähän se lähtee siitä, että teen havaintoja, hän toteaa. Johtotähtenä olivat painokankaat sekä neuleet, joista hän suoritti syventävät opintonsa. Antiikki ja taide . Pelkistän aika usein muotoja niin, että niistä tulee osittain abstrakteja. Kansalliskirjaston ”On muitakin sanoja” -uniikkiryijy on suunniteltu huomioiden tila, sen käyttötarkoitus ja värimaailma. Käsityön Ystävät lunastivat ”Aamu rannalla” -nimisen ryijymallini, jonka pääaiheena oli kotilonkuorta muistuttava viuhkamuoto. Se oli käsittääkseni aika myyvä, siitä pidettiin, Nina Nisonen summaa. Kudonta kuului kyllä perusopintoihin, mutta se ei ollut helppoa. Jin Jang, Kasvu ja Kierre, ovat Nina Nisosen ryijytekniikalla toteuttamia, ihastuttavia minitekstiileitä. Juuri valo saa materiaalin, villaa ja pellavaa sisältävän ryijynukan, elämään. Aluksi se oli lähinnä kokeilua. – Haluan viedä muotoja reunoille niin, että ne näkyvät vain osittain tai puoliksi. Ryijyjen pariin Suomen Käsityön Ystävien kautta T ekstiilitaiteilija Nina Nisonen aloitti opintonsa tuoreena ylioppilaana Taideteollisen korkeakoulun tekstiilitaiteen osastolla 1975. Abstrakteja muotoja, vastakohtia ja luonteikkaita viivoja Nisonen kertoo melko usein huomaavansa, että on kiinnostunut ryijyn reuna-alueista. Nina Nisonen muistaa ihailleensa joitakin hyvin vanhoja veneryijyjä. 33. Pelkistetty muotokieli antaa ryijypinnan puhua Nina Nisonen pohtii ryijyjensä syntyprosessia ja kuvailee sen kulkua. Ryijy oli esillä lähinnä tekstiilihistorian yhteydessä. Toinen alue on tumma ja toinen vaalea – niiden välille syntyy jännitettä. Ryijyjeni kuva-ala on usein jakautunut niin, että siinä on vastakohtia. – Sellaisia niin yksinkertaisia, että ne olivat ulkonäöltään melkein moderneja, hän luonnehtii. Suomen Käsityön Ystävien verkkokaupassa on tälläkin hetkellä kymmenkunta Nina Nisosen suunnittelemaa ryijymallia vuosilta 1994–2006. – Ja sitten viivat: niissä on tietty graafinen ote. Lähdin vapaasti kehittelemään minua kiinnostavia kuvioaiheita ja sommitelmia – ja palaute oli positiivista. Ne olivat esillä kansainvälisessä näyttelyssä Slovakiassa 2011. Ehkä tähän vaikutti hieman sekin, että kangaspuissa minulta aina katkesi loimet! Onnistuin valitsemaan hyllystä vanhoja lankoja, kauniin värisiä, mutta aika hauraita, Nina Nisonen naurahtaa. Ryijyjä Nisonen alkoi suunnitella 1980-luvun puolivälin jälkeen: – Alkusysäys tuli Käsityön Ystäviltä. – Silloin jollain lailla innostuin asiasta. Se synnyttää katsojassa oman tulkinnan siitä, mitä sitten tapahtuu. Luonnos-sana on tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava, luonnoshan on yleensä suuntaa-antava ja sitä voidaan tulkita monella tavalla. Viiva voi olla välillä luonteeltaan hyvin orgaanista ja rosoista, tavallaan herkkää viivaa, ja toisaalta matemaattista ja täsmällistä, kuten ovaalikaaret. Myös siksi minulle on tärkeää, ettei pinnassa ole niin paljon esittäviä elementtejä. – Ja valohan on niin tärkeä. Yhdistys ilmoitti haluavansa uusia ryijymalleja, heillä oli oikein sellainen ”otamme ryijymalleja vastaan”-ilmoitus, Nina Nisonen muistelee. Tällaisilla asioilla olen pelaillut, Nina Nisonen summaa. – Kuljen luonnossa ja tarkkailen ympäristöäni. Etsin kiinnostavia rakenteita ja Minitekstiili on maksimissaan 20 x 20 x 20 cm kokoinen tekstiilitaideteos, joka voi olla valmistettu mitä tahansa materiaalia tai tekniikkaa käyttäen. Jos jokin muoto hajoaa puoliksi reunan yli, se ei ole yksiselitteinen, vaan antaa mielikuvitukselle tilaa jatkaa muodon pohtimista. !!!!!!!!!!! muotoja, joita sitten ryhdyn luonnostelemaan, piirtämään eteenpäin ja pelkistämään. – Opiskeluaikoina keskityin painokankaisiin ja neuleisiin
Sahiba ja Idän puutarha, kooltaan 60 x 120 cm, on suunniteltu 2006. Taiteilija on ollut aina mukana valitsemassa ryijyjensä värejä, tekemässä nukkasekoituksia ja katsomassa aika ajoin kangaspuiden äärellä, miten työ on edennyt. Luonnoksia syntyy yleensä aina useampia, jopa viidestä kymmeneen. – Jos Anneli näki värit kirkkaina ja hieman räikeinä, niin minun tulkintani oli pehmeämpi ja hillitympi. ”Paperin taide” -näyttelyssä TR1 Taidehallissa Tampereella 11.10.– 16.11. Esimerkkejä Nina Nisosen Suomen Käsityön Ystäville suunnittelemista ryijyistä. Nina Nisosen kookkaita uniikkiryijyjä on muun muassa Suomen valtion taidekokoelmissa, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen sekä Henki-Sampo eläkevakuutusyhtiön pääkonttorissa, Kansalliskirjastossa ja eduskunnassa. – Olin valtavan innostunut ja tein kilpailuun monta ehdotusta. Se oli minulle iso juttu, ja aloin tehdä luonnoksia Käsityön Ystävien ”mallipankkiin”, tekstiilitaiteilija kertoo. 34 . Ja yhteistyön ansiosta Anneli tiesi, että värit laitetaan sinne murretumpaan suuntaan. – Noin kymmenkunta isokokoista uniikkiryijyäni on toteutettu, Nina Nisonen laskeskelee. Idän puutarha. Värien kanssa joutuu yleensä aina tekemään kompromisseja, valinnathan tehdään lankojen värikartasta. – Uniikkiryijyissäni on hyvin tiheä nukka, jossa on mukana pellavaa. Painovoima II. Niissä on oikein nautittu värin hienovaraisesta muuntelusta, Nina Nisonen luonnehtii. Lisäksi SKY lunasti kolme muuta uniikkiluonnostani, jotka myös toteutettiin. Avaus Suomen Käsityön Ystävien kilpailusta Mahdollisuus saada ryijyjä julkisiin tiloihin avautui Nina Nisoselle kilpailun kautta. Hän osallistui Suomen Käsityön Ystävien ryijykilpailuun vuonna 1997, jolloin oli Suomen itsenäisyyden juhlavuosi. – Suunnittelussa otin huomioon tilan, sen käyttötarkoituksen, värimaailman ja tunnelman. Kuvat: Suomen Käsityön Ystävät / Rauno Träskelin. Silloin yhteistyö ku- tojan kanssa on tietenkin vielä tiiviimpää, Nina Nisonen korostaa. Esimerkkejä Nina Nisosen töistä löytyy osoitteessa: www.finnishdesigners.fi/portfolio/ nina.nisonen. on esillä Nina Nisosen paperitöitä.. Kiertorata I ja Painovoima II ovat vuodelta 2001 ja kooltaan 78 x 80 cm. Ehdotusten pohjalta valittiin toteutettavaksi ”On muitakin sanoja” -ryijy, jonka rinnakkaisteos ”Rajalla” samasta luonnossarjasta sijaitsee Ruoholahdessa, Vakuutusyhtiö Ilmarisen pääkonttorissa. Värisekoituksiltaan ne ovat todella runsaita, aivan kuin maalauksia – niin minä olen ne kokenut. Sahiba. Niihin voi tutustua SKY:n verkkomyymälässä. – Juuri yhteistyö mahdollisti sen, että ryijyjäni Suomen Käsityön Ystävissä valmistanut taidekutoja Anneli Marjoniemi oppi näkemään luonnokseni värit ”minun silmilläni”. Uniikkiryijyjä julkisiin tiloihin ja yrityksille Kiertorata I. Sanoimmekin, että siinä on päällä sellainen harmaasuodatin, Nina Nisonen naurahtaa. . – Vesiväreillä ja väriliiduilla tekemäni sekatekniikkaluonnokset ovat ikään kuin maalauksia, Nina Nisonen luonnehtii. – Etenkin silloin, kun kyseessä on uniikkimalli, värejä ja nukkasekoituksia on todella, todella paljon. Ja sitten ehdotukseni ”Yhdeksän tarinaa” sai kilpailussa toisen palkinnon. Lähes kaikki Nisosen uniikkiryijyjen tilaukset ovat tulleet tavalla tai toisella Käsityön Ystävien kautta: – Siellähän tehdään myynninedistämistyötä, Nina Nisonen kertoo. Antiikki ja taide Vuonna 2002 Valtion taideteostoimikunta tilasi Nisoselta ryijyn Helsingin yliopiston kirjaston (nykyisin Kansalliskirjasto) Fabiania-auditorioon
Käsillä tekemisen kaipuu johti kokeiluihin Nina Nisonen käyttää nykyisin erilaisia tekniikoita ja materiaaleja. Siinä voisi olla jotain pientä koristelua, mutta niin, että materiaali pääsisi oikeuksiinsa. Ja jos olisi vielä se lammas ja keritsisi sen villan – sellaisia ihania, pitkiä kiharoita – niin miksei käyttäisi niitä siinä veneryijyssä, tekstiilitaiteilija Nina Nisonen leikittelee ajatuksella. Niistä löytyy sama tekijä. Siitä syntyi sarja, jota kutsun värimeditaatioiksi. – Se voisi olla reilusti lattialla tai tuolin päällä, ei vain seinälle nostettuna koristeena tai taideteoksena. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Käsin kehrätty, maanläheinen nokkoslanka innostaa ja inspiroi. Kiinnostusta on moneen suuntaan, ja välillä täytyy sitten tehdä valintoja, hän toteaa. Mieheni soutaa ja minä istun koiran kanssa veneen perässä – ja minulla on aina kylmä. Eli monet samat asiat, jotka ovat olleet tärkeitä ryijyluonnoksissani. – Ryijy on tekniikkana helppo. Ja sitten ajattelin, että niin, se veneryijy… sehän on niin kuin se veneryijy, Nisonen kuvailee. Aina, kun kutoja alkoi tehdä ryijyä, minulla syntyi sellainen himo siihen lankaan ja materiaaliin. – Onhan minulla kyllä luonnoksia moneenkin uniikkiryijyyn, mutta tilaajat puuttuvat, sillä ryijyn toteuttaminen on kallista. – Innostun materiaaleista, väreistä ja muodoista, ja sitten tekeminen saa aina erilaisia ilmenemismuotoja. 35. – Kun täytin viisikymmentä vuonna 2006 ajattelin, että nyt minä haluan tehdä vielä jotakin ihan omaa. Tarkoituksena on ollut juuri värien vuorovaikutusten tutkiminen ja niiden maalauksellisuus. Jo pelkkä ajatus lämmittää… Antiikki ja taide . Ja nukkakin voi olla kovin erilaista, välillä pitkää, välillä ihan lyhyttä. Oma ilmaisutapa löytyy kokeillen Näin tekstiilitaiteilija Nisonen kertoo uudistumisestaan: – Halusin kokeilla erilaisia tekniikoita ja etsiä omaa ilmaisutapaani. – Vaikutelma ei ole huopamainen, vaan hyvin herkkä. Taustalla näkyy virkkauksia, jotka ovat syntyneet ilman luonnoksia, siinä hetkessä. Ison ryijyn kutominen tuntui kuitenkin liian raskaalta, se ei ollut minun juttuni, Nina Nisonen toteaa. – Ja sitten ajattelin lampaantaljoja ja harmaa-ruskeavalkoista lampaanvillaa, sellaista perusvillaa. Miten ihana tunne! Ja sitten kun ryijy on nostettu seinälle, ei tätä kokemusta enää ole, Nisonen pohdiskelee. Ajatusten virtaa mahdollisesta käyttöryijystä Kun Nisonen pohtii ryijyn käyttöfunktioita, hän näkee mielessään ryijyjä, jotka olisivat siirtyneet käyttöön – Ajattelin sitä, miten kesällä soutelemme tervatulla veneellä. Lämpöä, pehmeyttä, maanläheisiä värejä – kukapa ei kietoutuisi tällaiseen lämmikkeeseen. Aloin tehdä huovutuskokeiluja. Ajattelen myös niitä, jotka ompelevat ryijyjä. Ja välikuteita voi olla välillä paljon ja sitten taas tosi vähän. – Mutta jos kaikki työni laitetaan panoraamaksi aikajanalle – tuollaista se on tehnyt ja tuollaista ja tuollaista, niin uskoakseni sieltä löytyy sellainen muoto- ja värimaailma sekä ajattelutapa, jotka yhdistävät ne erilaiset ilmenemismuodot. Mietteitä ryijyn funktiosta Nina Nisonen tahtoisi saada ryijyn seinältä takaisin käyttöön. Yleensä olen vetänyt siihen jonkun räsymaton ja pari tyynyä saunalta. Ja kun tein nukkasekoituksia, minulle tuli sellainen olo, että haluan toteuttaa itse jotakin alusta alkaen. Lähtökohtanani on jokin värillinen idea, ja teos syntyy pikkuhiljaa huovuttamalla kevyesti ohuita villakerroksia harvan pellavakankaan päälle. Välillä se voi olla ryijy, välillä villamaalaus ja sitten innostun virkkaamisesta esimerkiksi nokkoslangalla tai teen paperitöitä, kuten tällä hetkellä taiteilijakirjoja ja erilaisia kolmiulotteisia kappaleita, joissa vanhat kirjat saavat uuden elämän. Ovatko ryijyt taakse jäänyttä elämää. Ajattelen sen tekemistä: kutoja saa solmia ryijynukkia ja kammata niitä – hän on koko ajan lähellä sitä nukkaa ja sen pehmeyttä. Ryijyähän on valtavan ihana paijata ja koskettaa. Ajattelin sitä tervatun veneen perää, sinne haluaisin tällaisen aika maanläheisen, pehmeän lämmikkeen
Simo Oksa on keksinyt omaperäisiä taonnaismuotoja. !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: MIRA PIISPA JA SIMO OKSA 36 . Hän pitää huonekalujen tekemisestä tilaustyönä. Kädentaidot Nuori seppä Simo Oksa on hakenut omaperäistä muotoa viikinkinaamareista ja spiraalikuviosta TAONNAN TATSI SELKÄYTIMESSÄ Sepän esineet voidaan nykyään lukea ylellisyystuotteisiin, kun metallia työstetään yleensä hitsaten. Antiikki ja taide
Siltä näyttää, kun seuraa jopa 1 200–1 300 asteisen raudan hehkun hiipumista ahjosta, koksin seasta otettaessa. Sepällä ei ole liikaa aikaa miettiä kätensä liikkeitä, kun hän napakasti takoo kappaletta ja Seppä Simo Oksan venyttää sitä alasinta vastyypillinen muoto on ten. > Antiikki ja taide . Välttämättä kaikkia sepän oma taotun esineen työvaiheita stanssileima. Mestareiden opissa Liekki palaa ahjossa hiljaisesti, niin että tarvittaessa voi välillä pistäytyä asioillakin ilman, että palaminen hiipuu ja sammuu tai koksia palaa turhaan liikaa. Simo Oksa on aloittanut työt pajallaan 2,5 vuotta sitten. 37. Se alkaa hahmottua selkäytimeen, Simo Oksa sanoo. spiraali, joka on sekä Sitten kappale on laikoristelinnussa että tettava takaisin kokkorulinnussa. Sillä aikaa, kun vähän savuttava ja kuonaa keräävä koksi palaa ja kuumenee, on aikaa vaikka tehdä pajan muita töitä, kuten taottujen esineiden muita käsittelyvaiheita hiomalla, hitsaamalla, poraamalla, teräsharjaamalla tai pintakäsittelyä kiillottaen, maalaten, lakaten tai vahaten. – Sain tehdä ammattitaitoa kehittäviä töitä ja opetella paremmin useita taonnan työtekniikoita sekä konevasaralla takomista, seppä kertoo. Hän oli parisen vuotta aiemmin valmistunut metalliartesaaniksi. Tyssäyksellä saadaan lisää paksuutta elävää, kolmiulotteista, ja venytyksellä kappaletaaltomaista pintaa. Pintaan sin sekaan lämpeneon jätetty vasaraniskun mään. Y öihmiseksi tunnustautuva nuori seppä Simo Oksa, 26, saapuu Vuorenpeikon pajalle Nummelassa aamupäivällä ja laittaa tavallisesti pähkinäkoksin pala- maan ahjoonsa. Tatsi selkäytimessä Nyt taonnaisia on jo kertynyt upean artesaaniopintojen lopputyön eli poltetusta laudasta ja taotuista osista kokonaan itse valmistetun pajan oven takana. – Kun jotain tiettyä tuotetta on tehnyt noin sadankin kappaleen verran, tatsi löytyy kuin itsestään. Hän kertoo, että ammattiopinnot taitavan metalliartesaanien opettajan Aulis Hyryn ohjauksessa eivät riittäneet antamaan tarpeeksi hyvää ammattitaitoa, vaan Oksa harjoitteli käytännön työtä vielä sulkavalaisen seppämestari Jarkko Kaartilanmäen luona sekä lohjalaisessa Metallimania-yrityksessä Ville Seppälän luona. ta puolestaan kavenneIsomman silmänä on taan
Koska taonnaiset voidaan nykyään lukea ylellisyystuotteisiin, on hankalaa suunnitella aina hyvin kaupaksi meneviä tuotteita. Ala on myös kovin 38 . Se säästää aikaa ja vaivaa. ei tehdä takomalla, vaan joskus myös sähkökäyttöisillä metallintyöstökoneilla. – Ihanne olisi tietysti, että pystyisin tekemään mahdollisimman paljon tilaustöitä. Tapahtumista löytyy pääasiassa asiakaskunta. Tapahtumissa, kuten keskiaikapäivillä ja markkinoilla, seppä kiertää pitämässä myyntiosastoa, jossa yleisö samalla myös näkee, miten seppä työskentelee. Antiikki ja taide Viisihaaraisen kynttelikön takoen tehty lävistysliitos on ammattitaitoa vaativampi tehtävä kuin pelkkä sivuhaarojen hitsaaminen kiinni sähköllä.. Työnäytös tapahtumissa Viime kesänä taontatöitä valmistui enenevässä määrin myös Kuvastimeksi ristityllä, pajahiilellä palavalla matka-ahjolla, jonka Simo Oksa suunnitteli ja valmisti itselleen monia tapahtumia ja markkinoita varten
Seuraava on kiillotettu suoraan kiillotuslakalla, jolloin taontajälki on jäänyt hyvin esiin. Antiikki ja taide . Hinnat 40–220 €. Kolme erilaista Oksan 30 mm x 8 mm lattaraudasta, ei putkesta, takomaa keihäänkärkeä. Alinta ei ole hiottu. Naulakoita ja ripoja. 39 >. Kahdessa viimeistellymmässä näkyy Simo Oksan, hiljaisen yöihmisen oma stanssileima, kuunsirppi. Kattauspöytäkynttilänjalka, jonka pienten sarvien päällä voi polttaa kynttilää (vas.), pöytäkynttilänjalka ja erikokoisia kynttilänjalkoja. Viimeisin on kiillotettu kiillotuslaikalla ja lopuksi vielä vahalla rättiä apuna käyttäen
Huonekalut mukavimpia Simo Oksa on suunnitellut ja tehnyt hyvin erilaisia taonnaisia, kuten kynttilänjalkoja, keihäänkärkiä, heraldisia vaakunoita, koruja tai liinanpainoja – kaikilla on oma kysyntänsä. Sepän takomia pientavaroita: käyntikorttiteline, kahvimitta ja pöytäliinan painot. – Kaiken kaikkiaan myös hitsaten kasattu, tekorautainen tuoli on tukevampi ja kestävämpi, seppä vakuuttaa. Simo Oksalta sen uskoo luonnistuvan, sillä hän nauttii omassa työssään juuri omassa rauhassa ja hiljaisuudessa työskentelemisestä. Antiikki ja taide. Maallikko ei erota lopputuloksesta, onko kaikki tehty takoen. !!!!!!!! Osan taontavasaroistaan Simo Oksa on takonut itse, osa on uusia ja muutamat äidinisän perintöä. On tärkeää, että seppä tekee työnsä maltillisesti hyvin alusta alkaen. Kesällä lahjaksi tilattu, tukeva tuoli hitsattiin kasaan, koska sen niittaaminen taotuilla nauloilla, olastaen ja tyssäten eli sepän perustekniikoilla, olisi vaatinut suurempaa mittatarkkuutta. Myös monia tuoleja, huvimajan, portteja ja kalusteiden takorautaisia osia tehneenä hän on mieltynyt huonekaluihin. Vanhoissa vasaroissa on joskus riski, että vasara on karkaistu kulutuksen keston parantamiseksi niin kovaksi, että hajotessaan siitä lentää metallinsiruja hengenvaarallisella nopeudella, mutta karkaisun eli kovennuksen voi tehdä itsekin. Taontaa täydennetään hitsaten Seppä Simo Oksa ja hänen suunnittelemansa ja takomansa matka-ahjo käsityöläistapahtumissa käytettäväksi. Niinpä hinnaksi tuli 600 euroa 1 200 euron sijasta. 40 . – Ne ovat tavallisesti suurempia töitä. Sellaisenaan myös pöydäksi sopivan matka-ahjon reunuksen koristeina ovat muinaisgermaaniset riimukirjoitukset ja Simo Oksan oma stanssileima. Hinnat 20–35 €. Vasaroita löytyy 200 gramman painoisista viimeistelyvasaroista neljäkiloisiin lekoihin. suhdanneherkkä, Simo Oksa kertoo avatessaan pajansa yhteydessä sijaitsevan varaston aarteita
Vaihtoehtoisesti sitä löytyy kolmella koukulla. Antiikki ja taide . Simo Oksan takoma huvimaja matkailukäytössä olevan Päivölän virkistyskodin pihamaalle Nummelassa. Takkasetissä on myös spiraalimuotoja. Puinen sohva sai uuden ilmeen, kun Simo Oksa teki tukiraudat taottuina. Hinta 200 €. Taottu peili on upea yhdessä kynttilän kanssa. 41 >
!!!!!!!!!!!!!!!!! Seppä takomassa saksalaismallisen, teräväkärkisen alasimensa päällä ahjosta otettua rautatankoa. Takana on tasapintainen, A-mallin alasin. – Siinä on viikinkinaamareiden muotokieltä, ja se on omaperäisen kaunis, Simo Oksa kommentoi ja kokoaa yhteen kommentteja. Puu on poltettua ja teräsharjalla viimeisteltyä, poltettua mäntyä. Kuuma rauta venytetään ja olastetaan eli keskitetään terävästi ensin. Matka-ahjo on saanut tapahtumissa kehuja seppäkollegoilta. Simo Oksan artesaanikoulutuksen lopputyö oli Vuorenpeikon pajan ovi saranoineen, lukkoineen ja avaimineen. Lopuksi uusi naula vielä lämpimänä kastetaan tervaan naulan ruostesuojaukseksi.. Antiikki ja taide Naulan lopullista muotoilua. Toinen omaperäinen ja kaunis on spiraalimuoto, jota löytyy ainakin koukuista, henkareista, kynttilänjaloista, koruista ja koristeista. Rautakappaletta kuumennetaan taas välillä ahjossa, että naulan kanta saadaan tyssäten eli materiaalin paksuutta lisäten muotoiltua. . Vaikka Vuorenpeikon paja on auki kävijöille, heitä ei ole tasaiseksi nauhaksi asti, joten sepällä on hyvä työskentelyrauha. Samalla saadaan haluttu määrämitta. Spiraalilintu istuu kuin puun oksalla. Muotoa viikinkinaamareista ja spiraalista Töistään tyytyväisin Simo Oksa on tällä hetkellä matka-ahjoon. Alasimen pinta on pehmeämpää, eikä ohi saa lyödä, mutta harjoittelemalla syntyy käden koordinaatio. Se on yhdestä kappaleesta tehty, Oksa kertoo. Halkaisu on seuraava vaihe, jossa rautatangosta lyödään irti rautanaulaksi työstettävä kappale. Se on todella kompakti ja käytännöllinen, mutta kauniisti muotoiltuna matka-ahjo sopisi suoraan käytettäväksi pikkupöytänä. ” ” Kerään ja piirrän itse malleja. – Kerään ja piirrän itse malleja. 42
Kauneimmat koristeleikkaustuolit ja komeimmat ruukut ovat Hannu Uotisen silmissä, kun hän katselee televisiota tai kuuntelee Duke Ellingtonia. 43 >. !!!!!!! TEKSTI JA KUVAT: TERTTU IISKOLA Antiikki ja taide . Keräily Jazzmies Kiinan ja Japanin lumoissa ITÄAASIALAISET RUUKUT SISUSTAVAT KAKSION Itäaasialainen ympäristö hivelee silmää ja Duke Ellingtonin soinnut korvaa, kun Hannu Uotinen istuu viininpunaisella nahkasohvallaan kodissaan Kotkassa, sylissään tyttöystävänsä, länsiylämaanterrieri Etna
44 . Hänestä tuli myös swingiä soittava rumpali useisiin suomalaisiin kokoonpanoihin – ”tangoa ja heavyä en ymmärrä”. Seinällä värimaailmaan sopiva äänieristetaulu. Ei niitä voinut 1970-luvun alussa lentokoneessa ajatella tuovansa. Samana vuonna Nintendo julkaisi ensimmäisen pelikonsolinsa, jonka pelit olivat vaihdettavilla kaseteilla. – Minusta se yksinkertaisesti oli nätti kaikkine värisävyineen. Sisällä on yhä laatutodistus ja 95 000 jenin kuitti. Antiikki ja taide ” Viininpunaisen sohvan molemmin puolin komeilevat kiinalaiset ruukut. Mikä ruukuissa oikein viehättää. – Kai ruukku aika arvokas oli, koska minua palveli viisi henkilöä ruukkua lentolaatikkoon pakattaessa, yksi kampasi hiuksia, Hannu nauraa. ” Kai ruukku aika arvokas oli, koska minua palveli viisi henkilöä ruukkua lentolaatikkoon pakattaessa. – Itämaisesta musiikista en tykkää. Mie kattelin ihan huuli auki, kun miehet ottivat pieniä konjakkeja. Netistä olen niitä myös katellu. Pihalle kiireesti kertomaa kavereille, että meil on kylässä Pätkä. Olin sen jälkeen kuukauden sen pihan kingi, Hannu hihittelee. Kodista muotoutui itäaasialainen, pääasiassa kiinalainen. Sohvalla Hannu voi muistella Duke Ellingtonin tapaamista Nykissä ja Porissa ja monia muita hienoja muusikoita, Kotkasta sekä maailmalta. Sitten se vielä tuli meille kylään. Elanto tuli vuodesta 1969 lähtien Sävelaitta-musiikkiliikkeestä, joka 1947 perustettuna edelleen sinnittelee Hannun asuintalon katutasossa, suomalaisen kauppiasperheyrittämisen reliikkinä Kotkankin kokoisen kaupungin keskustassa. Älä poika sepitä, sanoivat, mutta 2–3 tuntia varttuivat, että Pätkä tuli näyttämään temppuja, jonglööri kun oli. ” – Tykästyin niin, että ostin useita, kun sain läksiäismyynnissä sopuhintaan. – Heh, ehkä ne muhkeat muodot, mites sitä lauletaankaan, ”mahtava peräsin ja pulleat purjeet”, mies virnistelee. Hannun isä oli viipurilainen. – Fazer-Musiikilta tuli vuosittain kalenteri, jonka yläpuolella oli silkkipainokuva leikattavaksi irti, kun vuosi on kulunut. Mahtavan pulleat... Sen hinta oli 14800 jeniä. – Niin paljo on tehty nyt näit hommii, että vähäks aikaa riittää, hän vastaa kysymykseen, olisiko toiveissa vielä hankkia jotakin. Jotkut hurahtaa postimerkkeihin, minä itämaiseen sisustukseen. Onneksi säästin ne; olivat vain rullalla. 20 vuoden kalenterit Ruukkutaiteen ohella kodille antavat leimansa japanilaiset taulut. ” Sitten tuli taas pitkä ruukkupaussi, kunnes Kotkaan tuli kiinalaisia ruukkumyyjiä. Kun Pätkä meille tuli... Sitten tuli taas pitkä ruukkupaussi, kunnes Kotkaan tuli kiinalaisia ruukkumyyjiä. Hän tuurasi silloin tällöin rumpaleita orkestereissa. Mutta kun Hannu oli Japanissa 1983, hän osti ensimmäisen ruukkunsa. Hän tarttui jo Sisiliassa vuonna 1972 syttyneeseen ja Japanissa 1983 vahvistuneeseen rakkauteensa, ruukkuihin. K un Hannu Uotinen, 68, tuli eläkeikään ja oli sisustettava omaksi kodiksi edellisen asukkaan jäljiltä ränsistynyt kerrostalokaksio, hän ajatteli: – Nyt teen miun maun mukkaan. Ja valmishan itse suunniteltu koti on nautittavaksi, tv-ruutu integroituna seinään entisen makuuhuoneen oven kohdalle, hyvät äänentoistolaitteet ja sohvalla vierellä Etna, 1,5, jolle voi jazzia kuunnellessa kertoa tarinoita menneiltä ajoilta. – Olin sellanen 10-vuotias, kun Masa Niemi tuli työväentalolle, ja isä sano, että mennääs kuuntelemaa. Olin ihan töpinöissäni, että isä tuntee Pätkän. Sisilian ruukut painoivat kymmeniä kiloja
– Puolet tuli halvemmaksi Suomesta ostettuihin verrattuna, Hannu kertoo. . – Kattelin mallia netistä, hän myöntää, – ja eiks ookin aidon puun näköiset! Ovenpuitteetkin on tarkkaan mietitty pyöreine kulmakuvioineen. Sänkykaapit ja rahi sekä seinätaulu ovat Kiinasta. Olohuoneen kaksi nojatuolia, pöytä ja ikkunapenkki sekä viininpunainen nahkasohva on hankittu myös nettikaupalla. Tyttöystävä Etna tulee aamuisin 7–8 aikaan pesemään Hannun naamaa... Puolitoistavuotias länsiylämaanterrieri Etna on samaa mieltä. Kalusteiden lehtiaiheiset puuleikkaukset kuvastavat kiinalaista mielenlaatua, jazzin rytmien taustaksi. Kun sitten muutin tähän, kehystytin kaikki 20. Myöhemmät ruukut ovat kiinalaisia. – Se on matojen kuvioima ajopuun pala, jonka kerran löysin. Just ja just saatiin se osina mahtumaan sisään 1950-luvun talon ovista, Hannu kertoo. 45. Antaa olla! Kaikki rahat män. Oma arkkitehtinsa Remonttimiehen mielestä Uotisen olisi pitänyt alkaa sisustusarkkitehdiksi päätellen tummien katto- ja seinäristikoiden suunnittelusta. Makuuhuoneen rahin ja kiinalaisen taulun kohdalla oli ennen ovi. Omaakin taidetta seinällä on, puuveistos lasivitriinissään tv:n yläpuolella. – Hinta. monta vuotta. Ma- teriaali aasialaistyylisiin liukuoviin löytyi kotimaasta. – Minusta tämä yksinkertaisesti oli kaunis, sanoo Hannu Uotinen ensimmäisestä ruukustaan, jonka hän osti Japanista 1983. Katto- ja seinäristikoiden tummat linjat päätyvät tummaan laminaattilattiaan, joka kestää terävät koirankynnet. Petsasin sen ja panin seinälle, kun se on niin kaunis. Mahtava kiinalainen sänky hallitsee makuuhuonetta. Sänkykaapit – Kiinasta. Komeita koristeleikkauksia Makuuhuonetta hallitsee iso kiinalainen, puuleikkauksin koristeltu sänky peitettynä punaisella silkillä. Kaksikymmentä japanilaista silkkipainotaulua ovat Fazer-Musiikin kalenterilahjoja. Makuuhuoneeseen eivät tietenkään sopineet 1950-luvun vaatekaapinovet. – Tilasin netin kautta Kiinasta. Antiikki ja taide . Yksityiskohdat kattoristikoista ovenpuitteisiin ovat tarkkaan mietittyjä. Mitä kaikki on maksanut
46 . Antiikki ja taide. Esko Koskensalon kaapit ja seinät ovat täynnä yksilöllisiä kelloja
– Jos yksi kello lakkaa toimimasta, aina on toinen tilalle. Se soittaa kaunista musiikkia tietyin väliajoin. Se lyö kauniita sointuja joka vartin välein. 47 >. Keräilyharrastus oli silloinkin tasapainottava harrastus. Eräs harvinaisimmista on morsiuskello, jossa on sisäänrakennettu soittorasia. Tähän kelloon oli tarjolla helpompi ja vaikeampi koristekuvio, valitsin haastavamman, Koskensalo sanoo. – Näin sen huutokaupassa, ja se oli pakko saada. Juuri nyt se näyttää täysikuuta. Erityisen kiehtovia miehelle ovat vanhat herätyskellot. Toinen, myös työväenopistossa itse tehty, puinen kaappikello sisältää myös kuun kierron. Upean kesäpaikan muutamat piharakennukset sulkevat sisäänsä vanhoja aarteita. Suurimmat ja komeimmat kelloista ovat miehen itse tekemiä. Hämeenkyrössä. Niitä hän etsii mielellään huutokaupoista ja kirpputoreilta. – Väsäsin sitä työväenopiston kurssilla aikoinaan pari, kolme lukukautta muutaman tunnin viikossa. Rivitalokaksiossa komeilee esimerkiksi kaksi itse tehtyä, suurta kaappikelloa. Kellokärpänen puri jo vuosikymmeniä sitten. Kellosepän hommiakin on siis tullut harrastettua tässä samalla. Hämeenkyrössä tällainen oli kerran tarjolla Antiikki ja taide . Sain morsiuskellon mielestäni edullisemmin kuin mitä sen arvo oli. Mutta arvokkaampiakin yksilöitä löytyy. Tummanruskea kello on jo kolmen vuosikymmenen takaa, vuosiluku on jäänyt kelloon kaivertamatta. Koristeosat ovat huolellisesti tehtyjä ja samaan puuhun kaiverrettuja, eikä siis erikseen tehtyjä. Koskensalon erityisenä intohimona ovat olleet vanhat kellot, joita hänen kodistaan löytyy ainakin parisataa erilaista. Jokainen kello on ainutlaatuinen eikä kahta ihan samanlaista ole. Kun tällainen intohimo on iskenyt, siitä ei pääse eroon, Koskensalo vastaa kysymykseen, miksi kellot kiinnostavat. Koskensalon kesäasunnolla on lisää kelloja ja paljon muita harvinaisia, vanhoja esineitä. – Paljon minulla on tavaraa, mutta nyt alkaa tila loppua ja jostakin pitäisi myös raaskia luopua, mies tuumaa ja esittelee tavaroitaan kotona ja mökillä. Se oli mukavaa, luovaa ja taiteellista puuhaa, vaikken olekaan ammattiveistäjä. Itse tehtyjä kelloja Toimivia ja vedettäviä Koskensalo on alunperin kotoisin Ikaalisista, mutta elänyt valtaosan elämästään Koskensalo esittelee asuntonsa makuuhuoneessa kahden kaapin sisältöä, joissa on kelloja poikineen. – Kelloissa on sekin viehätys, että jos sellaisen löytää epäkuntoisena, on mukavaa puuhaa saada se jälleen käymään. !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI JA KUVAT: MERJA KIVILUOMA H ämeenkyrössä asuva eläkeläinen, Esko Koskensalo, 75, on ollut koko elämänsä vanhan tavaran keräilijä. Keräily Myös vanhojen tavaroiden kuntoon saaminen itse entisöiden kiinnostaa KELLOJA KERÄILLEN KAIKEN IKÄÄ Esko Koskensalon rakkaus vanhoihin tavaroihin on ehtymätön. Harvinainen morsiuskello soittorasioineen Vitriinikaapin kellot ovat maksaneet 10– 20 euron verran. Työurallaan Esko teki rekkakuskin töitä Lapin ja Etelä-Suomen välillä. Kaikkien niiden pitäisi olla toimivia, mutta vanhan ajan hengen mukaan ne kaikki ovat vedettäviä
Antiikki ja taide Esko Koskensalo on intomielinen antiikin harrastaja. Entisöinti kiinnostaa Koskensalo on ollut kiinnostunut myös vanhoista radioista ja keinutuolista. Sen sisältä löytyy aitoustodistus. – Löysin tämän erään saunan vintiltä osina ja aloin koota sitä. Erikoisia yksilöitä, ei aina tietoa Kaapissa on harvinaisia, puuveistoksellisia kelloja sekä lyöntiääniltään erikoisia. Koskensalo esittelee vuonna 1952. Eräs kello on peräisin Turun saaristosta. Lopulta selviää, että se on lastenvaunu, jolla pukattiin kahta lasta kerrallaan. Vanhat kellot ovat erityisen lähellä sydäntä. Vaunut ovat tekijälaatan perusteella peräisin tamperelaiselta valmistajalta nimeltään Sandberg. Kaksosten vaunut kuntoon Kellojen lisäksi Koskensalon kotoa löytyy paljon muutakin vanhaa. 48 . Rautainen, raskas kello on sisaren Ruotsista tuoma. Arvokas on myös kultakello, jonka päällä on 24 karaatin kultaus. Näin morsiuskellon myös eräässä talossa kerran, mutta siellä sitä ei suostuttu myymään, sillä se on kovin harvinainen, Koskensalo sanoo. Minä kaivoin sen roskiksesta ja laitoin kuntoon. Yksi puusta veistetty on itse tehty. Kaapin päällä istuu myös 75-vuotislahjaksi saatu kello. Oikealla komeilee Koskensalon itse kaiverretuin puukoristein tekemä kaappikello 30 vuoden takaa. Niiden kerääminen on kuitenkin tilaa vievää. sadan euron hintaan. – Lapset ovat voineet istua joko vastakkain tai peräkkäin, hän näyttää kääntämällä istuinosia. Eräs keräilyn kohde on ollut miehellä jo nuorena alkanut postimerkkien keräily. Nurkassa komeilee myös vanha, entisöity rukki, joka on aikoinaan kuulunut mummolle eli äidinäidille. Erikoinen, seinällä oleva, kankainen kello muistuttaa neulatyynyä, ja Koskensalo kutsuu sitä pitsinnyplääjän kelloksi. Häkkyrämäinen, työnnettävä puukehikko mietityttää ensin kovasti, kun isäntä pyytää arvaamaan, mikä se on. Suomesta tuskin montaa vastaavaa löytyy, joten antiikkiarvoa vaunuilla varmasti on. Vielä siitä puuttuu lasi, hän kertoo. Pari puuttuvaa puuosaa korvasin naulojen jälkien perusteella itse, ja näin sain sen hyvin kasaan, Koskensalo esittelee ja kertoo kaksosten vaunujen toimivan kahdella tavalla. – Siinä on luodinjälkiä monessa kohdassa, koska sen entinen omistaja oli ampunut sitä useita kertoja. Keinutuoleja on tällä hetkellä viisi, yksi kotona ja neljä mökillä. Sen alla on hyvin kärsineen näköinen kaappikello. Koskensalo esittelee myös Ingmanin maitotehtaan omistajien perikunnan heilurikelloa, jonka hän on puhdistanut ja korjannut. Usein kellojen ja muiden esineiden alkuperä jää hämärän peittoon – etenkin kun ne on hankittu huutokaupoista tai kirpputoreilta. Näin se päätyi seinälleni. Hyvin erikoinen löytö on olohuoneessa
Antiikki ja taide . ” Morsiuskello oli ennen vanhaan tyypillinen lahja hääparille tai morsiamelle. Työväenopistossa Koskensalo on työstänyt paitsi puuta myös tiffany-lasia ja metallia. Kaksosten vaunut ovat todella harvinaiset. Mökin katosta riippuu useita puisia kerinpuita, joilla entisaikaan lankaa kerittiin. Edesmennyt elämänkumppanini oli myös entisöijä, joten se oli vahva, yhteinen harrastuksemme, hän sanoo. – Kehikko kiinnitettiin pöydälle. Mutta arvokkaampiakin yksilöitä löytyy. Vitriinikaapin kellot ovat maksaneet 10–20 euron verran. Muitakin vihkoja on vino pino, mutta osa on vielä kirjekuorissa. Paljon entisöimisestä on myös itse opittu. 49. Eräs erikoisimmista on ikivanha, manuaalisesti pyöritettävä tynnyripesukone, joka seisoo saunarakennuksen terassilla. aloittamaansa vihkoa, johon on liimattu postimerkkejä 50 eri maasta. ” Pesukone ja muita kodinkoneita mökillä Lähettyvillä sijaitseva Esko Koskensalon kesäasunto on varsinainen aarrearkku. Lähes sata vuotta vanha puhelin koristaa mökin saunakamaria. Tämän kellon pinta on 24 karaatin kultaa. – Postimerkkien keräily alkoi siis jo lapsena ja on jatkunut ihan näihin päiviin asti, hän sanoo. Koskensalo on pari kertaa pessyt sillä pyykkiäkin. Kotona on monia entisöityjä kohteita kaapeista tuoleihin ja pöydistä keinuihin. – Umpionti oli ennen pakastusta yleinen tapa säilöä marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Valmistaja lienee tamperelainen Sandberg. Intomielisestä puuhailusta kertoo sekin, että rivitaloasunnon keittiössä on paljon työkaluja, sieltä löytyy jopa sirkkeli. Ne löytyivät erään talon saunan vintiltä osina. Erikoinen on myös vanha, metallinen umpiokattila. Työssä käytettiin erityistä umpiokattilaa ja kumirenkailla ja jousilla varustettuja umpiotölkkejä, Esko Koskensalo selvittää. Sieltäkin löytyy paljon hyvin erikoisia esineitä. – Sillä olen jopa pessyt pari kertaa pyykkiäkin ja kyllä se toimii, hän vakuuttaa ja havainnollistaa sen käyttöä. – Jos nyt menisin kurssille, se luultavasti liittyisi jotenkin entisöintiin. Vanha pyykkitynnyri on vielä toimiva. Vanhasta jäämistöstä ostettu kirstu on vuodelta 1855. . Kerinpuussa on pystysuora akseli ja siihen kiinnittyy keskikohdistaan toisiinsa ruuvattuja rimoja, jotka muodostavat avattuina pyöreän telineen lankavyyhteä varten. Vyyhdinpuu on lattialla
Antiikki ja taide. Pannumyssyt kertovat arjen historiasta PANNUMYSSY LÄMMITTÄÄ JUOMAN JA MIELEN !!!!!!!! 50 . Keräily Pannumyssyjä on valmistettu pula-aikana myös erikoisista materiaaleista, kuten tuohesta ja paperinarukankaasta
Mattila myös korjaa ja entisöi myssyjä. Sacagawea toimi Lewisin ja Clarkin tutkimusretkikunnan oppaana Yhdysvaltojen länsirannikolle suuntautuneella matkalla vuosina 1805–1806. Hän vastasi yksin muun muassa 40 ihmisen ruokahuollosta karuissa olosuhteissa. Ilman ohjetta urakka oli melkoinen, ja hommaan upposi koko kesä! Antiikki ja taide . Vanhinta kaartia edustaa tämä upeassa kunnossa säilynyt samettinen myssy 1800-luvulta. Molemmilla sivuilla oli irrotettavat sivukappaleet, joita somistivat moniväriset kukkakuviot vihreän, piparkakkumaisen reunusraidan keskellä. Muistan ihan Anna-Liisa Mattilan pannumyssykokoelmassa on muutamia kymmeniä myssyjä. Myssyn seurana on säilynyt saman sarjan pannulappu. Myssy oli kaunis esine, joka kaivettiin esiin juhlatilanteissa. – Kun aloin tutkia pannumyssyjä, muistot alkoivat ruokkia toisiaan. Oli mukava silitellä sisustaa, jossa oli ruututikkausta. Myssyn ulkopinta oli punaista, himmeästi kiiltävää puuvillasatiinia. Avasin mustan piirongin vasemmanpuoleisen laatikon ja hartaudella asetin päällimmäiseksi myssyn odottamaan seuraavaa käyttöä. Kaarevaa ulkoreunaa ympäröi samasta kankaasta tehty röyhelö. !!!!!!!! TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Sankarillisen Sacagawea-intiaanin muistomerkkikuvio koristaa tätä pohjoisamerikkalaista, fleecestä valmistettua pannumyssyä. Joskus Anna-Liisa sai istua pöydän ääressä kuuntelemassa aikuisten juttuja ja kahvihetken jälkeen hän sai kunnian auttaa kattauksen siivoamisessa. Ne kätkevät sisuksiinsa myös lukemattomia muistoja ja tarinoita: pannumyssy on tuonut lapselle turvaa sodan melskeissä ja vienyt suomalaista designiä maailmalle. Mattila plaraa paperipinoa ja lukee katkelman käsikirjoituksestaan: – Vieraat lähtivät ja minä otin haltuuni pannumyssyn. Tämän myssyn kääntöpuolen pitsi oli hävinnyt, joten Anna-Liisa virkkasi tilalle uuden. 1930-luvulle sijoittuva muisto on häkellyttävän yksityiskohtainen. Myssyt kertovat aikakautensa muodista ja käsityötekniikoista. P annumyssyihin keräysharrastuksensa painottanut jyväskyläläinen Anna-Liisa Mattila, 87, muistaa lapsuudesta äidin pannumyssyn. Se oli pehmeä, vielä lämmin ja kahville tuoksuva. Pannumyssy on paljon muutakin kuin juoman lämpimänä pitämiseen tarkoitettu kapine. Se tulvii värejä, muotoja, tuoksuja, tuntemuksia. 51 >
Voimakkaasti väritetty barokkiaiheinen myssy on Englannista. Timo Sarpanevan ensimmäinen kansainvälisesti palkittu työ oli pannumyssy. Mattilan kokoelmista löytyy kymmeniä muita myssyjä, joita hän vaalii niiden ansaitsemalla arvokkuudella. todella sormenpäissäni, miltä äidin pannumyssyn tikkaukset tuntuivat, Mattila hymyilee. Käsikirjoituksessa on myös muiden yksityishenkilöiden muistoja. Jugend-ajan käsitöitä arvostetaan nykyään, ja tämänkaltaisille myssyille riittää kysyntää. Pian sen jälkeen sain toisenkin myssyn syntymäpäivälahjaksi. Juhlan kaunistajina ja arjen piristäjinä Mattilan kirjassa on historiallista tietoa, yksittäisten myssyjen kertomuksia ja myssyihin liittyviä muistoja. Mattila alkoi pohtia, että pannumyssyjen historiaa olisi kiinnostavaa tutkia tarkemminkin. Tarinat veivät mennessään, ja pian Mattila huomasi haalineensa vaikuttavan pannumyssykokoelman. Antiikki ja taide maan keittiössä hakemassa kahvia, pannu pysyi lämpimänä myssyn alla. Huutokaupan kylkiäisestä kirjaksi saakka Mikä myssyissä kiehtoo keräilijää. Yllättäen edes- ” Vanhimmat myssyt ovat peräisin 1800-luvulta, uusin on tänä vuonna julkaistua Marimekkoa. – Italiassa esineen käyttötarkoitusta ei ymmärretty. Kattauksen keskellä nököttävä myssy myös herätti ystäväpiirissä keskustelua ja viritti muistoja. Samettinen myssy on Mattilan kokoelman ensimmäinen. Pannumyssyt ovat aikansa arkikulttuurin tulkkeja. Mattila liikuttuu kertoessaan pikkupojasta, joka sota-aikaan Helsingissä pommihälytyksen soidessa nappasi tutun ja turvallisen pannumyssyn mukaansa kellariin. Designia karnevaalihatuksi asti Pannumyssy on vienyt myös suomalaista designia maailmalle. Huomasin myssyt käytössä käteviksi: sen sijaan, että jouduin kesken kahvihetken ramppaa- 52 . Vanhimmat myssyt ovat peräisin 1800-luvulta, uusin on tänä vuonna julkaistua Marimekkoa. Elämänpuu-aiheella kirjailtu myssy on peräisin Saksasta. ” tä löytyikin todella mielenkiintoinen maailma. Näyttelyarkkitehti Tapio Wirkkala nykäisi myssyn päähänsä ja kertoi, että se on suomalainen karnevaalihattu – sellaisena se myös palkittiin, Mattila naurahtaa. Myssyjä on kokoelmaan päätynyt myös ulkomailta. Rivissä taimmaisena vanhoja, pikkutarkan koristeellisia myssyjä 1800-luvulta ja etualalla uudempia pelkistettyjä myssyjä muutaman vuosikymmenen takaa. Se oli lapsen turvakypärä pahaa maailmaa vastaan. ?. Nämä pannumyssyt edustavat 1900-luvun alun tyyliä. Hän on pitänyt pannumyssynäyttelyn, luennoinut aiheesta eri tilaisuuksissa ja jopa koonnut pannumyssykirjan käsikirjoituksen. – Kerron, kuinka pannumyssyt ovat kuuluneet juhlahetkiin ja piristäneet arkea vuosisatojen ajan, Mattila selvittää ja esittelee käsikirjoituksen lehdeltä kuvaa lapsenlapsistaan, jotka leikkivät eskimoiden kuningasta ja pariisitarta pannumyssyt päässään. Myssyjä on kokoelmaan päätynyt myös ulkomailta. Mattila arvelee, että myssyn tarina päättyi sähköisen kahvinkeittimen saapumiseen: – Kirjottu, röyhelöinen kahvimyssy oli 1970-luvulla ruma turhake. Anna-Liisa Mattilan kokoelman vanhimmat pannumyssyt ovat 1800-luvulta. Nyt se olisi antiikkia, jolla olisi rahallistakin arvoa, mutta varsinkin muistoarvoa. – Sain ensimmäisen pannumyssyn kymmenkunta vuotta sitten kylkiäiseksi huutokaupassa. Hyvä keskustelunherättäjä Äidin pannumyssy on aikojen saatossa hävinnyt jonnekin
- Kerrotaan, että ensimmäinen pannumyssy saapui laivalla Eurooppaan Intiasta 1600-luvulla. - Pannumyssyt ovat olleet erityisen suosittuja Britanniassa, jossa niiden käyttö yleistyi 1800-luvulla iltapäiväteekulttuurin myötä. 53. !!!!!!!! Antiikki ja taide . - Pannumyssyn syntytarinoita liikkuu muitakin. Pannumyssy on Hankasalmelta, kattaukseen tarkoitettu posliinifiguuri Saksasta ja silkkimaalaus Unkarista. Suosittuja ovat muunnelmat vahingossa pannun päälle tipahtaneista vilttihatuista. ” 1900-luvun puolivälissä koristelutyyli muuttui pelkistetymmäksi. Näistä riitti viihdyttäviä tarinoita teekutsuille aikana ennen saippuaoopperoita! Yleensä Suomessa tosin suosittiin perinteisempiä, kansallisempia käsityöaiheita; tällaiset kiiltokuvamaiset, vieraan kulttuurin kuvitukset aiheuttivat jopa pahennusta. - Pannumyssy valmistetaan perinteisesti kankaasta, mutta myös huopaisia, neulottuja ja jopa tuohesta valmistettuja pannumyssyjä on olemassa. Pannumyssyjä valmistettiin paljon puhdetöinä. Art deco -tyylisuuntaus näkyy pelkistetyssä graafisuudessa. !!!!!!!! Pannumyssy saapui teelastissa Romanttinen pariskunta on ollut suosittu aihe teekutsujen koristuksissa ympäri Euroopan. ” Kattauksen keskellä nököttävä myssy myös herätti ystäväpiirissä keskustelua ja viritti muistoja. - Pannumyssyjen suosio Suomessa oli huipussaan 1930-luvun muotiin kuuluneilla kahvikutsuilla
Antiikki ja taide. !!!!! Tammesta, tammella vaneroidusta männystä sekä mustaksi kiillotetusta koivusta valmistettu kaappi on kuulunut Mannerheimsuvulle Grensholmin linnassa Ruotsissa. Museonjohtaja Kari-Paavo Kokki kokosi Heinolan kaupunginmuseoon mittavan Barokkinäyttelyn. Peräisin todennäköisesti Louhisaaren linnasta Askaisista. 54
Ranska ja jossain määrin Italia toimivat hovin ja ylhäisaatelin esikuvina. Aatelishautajaisten rekvisiitta mahtipontista Aikakausi oli dramaattinen ja voimakkaasti uskonnollinen. Ruotsi-Suomen suurvaltaa hallinnut kuningatar Kristiina halusi tehdä hovistaan sivistyneen paikan. Vaikutteet muotiin, pukeutumiseen, rakentamiseen ja asumiseen tulivat eri puolilta Eurooppaa. 55 >. Itsevaltaisesta, sotaisesta suurvallasta tuli säätyjen hallitsema, eräänlainen esidemokraattinen valtio, jossa kuninkaanvalta oli muodollinen, Heinolan kaupunginmuseon museonjohtaja Kari-Paavo Kokki kertoo. Tyylisuunnat Heinolan kaupunginmuseossa esiteltiin ja tuotettiin kirja MAHTIPONTISEN BAROKIN 150 VUOTTA Barokin aikakausi alkoi meillä 1600-luvun alkupuolella ja se jatkui lähes 1750-luvun puoliväliin. – Kristiinan päätös kohahdutti koko maailmaa, mutta erityisesti Ruotsia. Aatelishautajaisten yleiseen rekvisiittaan kuuluivat hautajaissaatossa kannetut sukuvaakunat, liput ja toisinaan jopa sotapäälliköiden haarniskat ja aseet, jotka sijoitettiin hautapaikan läheisyyteen todisteeksi vainajan saavutuksista. 30-vuotisen sodan taustalla olivat uskonnolliset kiistat katolisten ja protestanttien välillä. Olihan hänen isänsä puolustanut luterilaisuutta sotakentillä. Tuolloin tapahtui paljon. Museonjohtaja Kari-Paavo Kokki keräsi kolmeen tilaan levittäytyneeseen epookkinäyttelyyn noin 500 lainaesinettä. Hollantilaiset ja englantilaiset vaikutteet suurimpia Barokille oli tunnusomaista teatraalisuus, mahtipontisuus, dramaattisuus, koristeellisuus, loisto ja komeus, mutta kotien sisustuksessa näkyi myös kodikkuus ja mukavuus. Uskonnollinen aikakausi Barokin aikaa on mahdoton ajatella ilman uskontoa, sillä sen vaikutus ulottui kaikille elämänalueille. – Hän oli hyvin mielenkiintoinen ihminen sekä erittäin uskonnollinen ja kulttuurimyönteinen. Kristiina luopui kuitenkin kruunustaan vuonna 1654 ja kääntyi roomalaiskatolliseksi muutettuaan Roomaan. – Juhlanäyttelymme esitteli laajasti barokin aikaa kuningatar Kristiinasta (1626– TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA 1698) kuningas Fredrik I:een (1676–1751). Antiikki ja taide . Tyyli sai ilmaisunsa niin esinekulttuurissa, kuvataiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa kuin pukeutumisessakin. !!!!!!!!!!!!!!!! T änä vuonna 50 vuotta täyttävä Heinolan k aupung inmus e o kattoi juhlavuotensa kunniaksi tiloihinsa laajan barokkinäyttelyn. – Sen ajan hautajaisista löytyy samoja piirteitä kuin tämän päivän häistä, joihin tuhlataan suuria määriä rahaa. Haudan lähettyville asetettiin usein muistokirjoitustaulu, joka oli näyttävimmillään monikerroksinen seinälaite, jossa yhdistyivät arkkitehtuuri, maalaustaide sekä kuvanveisto. – Porvarillisimmilla hollantilaisilla ja englantilaisilla vaikutteilla näyttää olleen kuitenkin suurempi merkitys ulkonaisen elämäntyylin muokkaajina
Kuvakudosten aiheet olivat usein peräisin raamatunhistoriasta, mutta niissä oli kuvattuina myös metsästystä, maisemia ja aikalaistapahtumia. – Parhaat tekstiilit olivat lähes hopean hintaisia. Sängyn status ja muodikkuus näkyi erityisesti tekstiileissä, jotka saattoivat olla jopa talouden kalleimpia esineitä. Edullisimmista kankaista suosittuja olivat verka, sarssi ja raski sekä pellava- ja puuvillakankaat. 56 . Seinällä ratsuväen upseerin miekka, jota ruotsalaiset ratsuväen korkeammat upseerit käyttivät muun muassa 30-vuotisessa sodassa. Antiikki ja taide Arkku EteläPohjanmaalta vuodelta 1772. ” Verhot mattoja yleisempiä Suurvaltakauden alkupuolella matot olivat vain hovin käyttämiä luksustuotteita. ” Barokinaika suorastaan rakasti kaikkea suurta ja näyttävää. Karjalan rakuunarykmentin majurin Gustaf Ållongren i Finlandin hautajaisvaakuna vuodelta 1692. Katossänky statussymboli Katossänky nousi yhdeksi ajan statussymboliksi. Katossänkyyn kuului 1660-luvulla alus- ja päällyspatja, mahdollisesti untuvapatja sekä useita tyynyjä, sillä sängyssä nukuttiin lähes istuvassa asennossa. Arvokkaimmat kankaat olivat taftia, atlasta, damastia, kulta- tai hopeamoareeta, brokadia, samettia, ranskalaista tapettia sekä kuvakudosta. Suurten tekstiilien aikaa Tekstiileillä oli merkittävä ja näyttävä osa suurvalta-ajan sisustuksissa. Suurikokoisilla tekstiileillä ja kudotuilla tapeteilla verhoiltiin kokonaisia huoneita. Vaakuna on peräisin Heinolan pitäjän kappelikirkosta. Vasta 1700-luvun alkupuolella niiden käyttö lisääntyi. Erityisesti juhlatilaisuuksissa huoneisto saatettiin verhota lähes katosta lattiaan. Sisäkannessa nimikirjaimet AID.. Sauvosta peräisin oleva messinkinen, balusterirunkoinen kattokruunu on valmistettu todennäköisesti Ruotsissa 1700-luvulla. Haarniska ja kypärä 1500-luvun lopulta Saksasta. – Kudotut tapetit eli flaamilaiset kuvakudokset ovat olleet käytössä myös suomalaissa kartanoissa ja linnoissa. !! Keski-Euroopasta 1700-luvun alkupuolelta peräisin olevat veitsi ja haarukka ovat rautaa ja emalia
57 >. Antiikki ja taide . !!! Kirjailija Charles Dickensille (1812–1870) kuulunut sokkopuutammikaappi on kokonaan intarsiakoristeltu runsailla kukka-aiheilla. Pisimpään Ranskaa hallinnut valtionpäämies, 4-vuotiaana valtaistuimelle noussut Ludvig XIV (1638–1715) tunnetaan myös Aurinkokuninkaana. Eversti Otto Fredrik von Düring (1694–1715) ratsasti yhdessä kuningas Kaarle XII kanssa väärennetyillä passeilla Turkin Demontikasta Stralsundiin vuonna 1714. Matka kesti 15 päivää. Kuningatar Kristiina luopui kruunusta ja kääntyi roomalaiskatolilaisuuteen, mikä aiheutti kohun koko maailmassa. Taustalla leskikuningatar ja valtionhoitaja Hedvig Eleonora (1636–1715) ja edessä hänen audienssituolinsa, joka on tehty Tukholmassa 1709
Hollantilais-englantilaiselle barokille ominaisia piirteitä olivat puolipaneelit, vihreä väri sekä maalattu nahkatapetti. Hienoimmissa istuimissa oli kultanahkaa, samettia, villaplyysiä, taftia ja silkkidamastia. . Antiikki ja taide Lääninkivalteri Aschanin talo on ainutlaatuinen 1700-luvun kaupunkitalomiljöö sisämaassa. Hollantilaisenglantilainen barokki Suomessa vaikutti 1660–1720 eniten hollantilaisenglantilainen barokki, joka oli Suomessa kaupunkikeskeistä. Niiden käyttö lisääntyi 1600-luvun kuluessa. Vuosisadan lopulla niihin ilmestyi myös hapsuja ja pitsejä. !!!!!!!! Barokki kirjana Barokkinäyttelystä on julkaistu kirja, jonka kirjoittajia ovat museonjohtaja Kari-Paavo Kokin lisäksi muun muassa professori Matti Klinge, filosofian tohtori Liisa Lagerstam, teologian tohtori, kenttäpiispa Pekka Särkiö sekä professori Heikki Hanka. Hopeinen, osin kullattu juomakannu on Dresdenistä 1680-1700. Pallojalat sekä kierteispylväät olivat yleisiä huonekaluissa, joissa yleensä oli lakkamaalaus. Sisällä olevat kustavilaisen ajan huonekalut ja käyttöesineet kertovat maaherran ajan Heinolasta.. Barokin sisustuksen uutuuksina olivat kiinteästi verhoillut ja pehmustetut huonekalut, jotka alkoivat yleistyä säätyläisillä 1600-luvun jälkipuoliskolla. 58 . Tyylissä vallitsi enemmän hillitty kodikkuus. Valmistumisvuosi 1714. Pellava-, puuvilla- ja villakankaiden rinnalle tuli hienompia kankaita 1600-luvun jälkipuoliskolla. Barokki pehmusti tuolit Puusta ja raudasta valmistettu tuuliviiri on peräisin Koroisten talosta Turusta. Barokin aikana kaakeliuunit yleistyivät, seinämaalaukset olivat aiheiltaan raamatullisia sekä maalaismaisia. Aikakautta hyvin syventävään kirjaan on kuvattu kaikki näyttelyssä esillä olevat esineet. Oppineen kamarin tapetti on rekonstruktio Porvoosta peräisin olevasta, käsin maalatusta tapetista. Barokin aikana arkkua pidettiin erilaisissa tilaisuuksissa usein auki, sillä sen sisäpuolella ja erityisesti kansiosassa oli runsasta koristelua. Tuoleissa oli kruunuveistos, korkeat selustat sekä rottinkipunosta. Rottinki-istuimisia tuoleja tehtiin jo barokin aikaan. Verhot olivat huomattavasti mattoja yleisempiä. Suomessa ne tosin tulivat muotiin vasta empiren aikana. Silloin myös ryijy tuli seinille ja kattoverhot jäivät pois. Verhot olivat tosin ajan muuhun loisteliaaseen sisustukseen nähden jopa vaatimattomia. Lähes 300-sivuisen kirjan saatavuutta voi tiedustella Heinolan kaupunginmuseosta. Kartanolinnojen huonekalut olivat tuontitavaraa ulkomailta. Suurvalta-ajan alkupuolella sisustuksessa käytettiin pehmustamattomia ja verhoamattomia penkkejä ja tuoleja, joiden istumamukavuutta lisättiin irtotyynyin
040 745 6955 Myymälä avoinna TI-PE 10-17 ja LA klo 10-14. Lääninkivalteri (lääninpoliisimestari) Aschanin talo on kunnostettu Heinolan residenssiaikaa kuvastavaksi museoksi. Pihapiiri on kunnostettu 1700-luvun lopun asuun hyöty- ja koristekasvitarhoineen, sireeni- ja ruusupensaineen, hedelmäpuineen ja kaivoineen. Tervetuloa ostoksille! Antiikki ja taide . Antiikin verkkokauppa netissä Heinolan kaupunginmuseo pukeutuu 1700-luvun jouluun Heinolan kaupunginmuseon epookkinäyttelyt jatkuvat myöhemmin, mutta joulu-tammikuussa on tilaisuus nähdä rakennukset 1700-luvun joulunviettoon somistettuina. Puh. 59. Toripiha 1, Nivala. Heinolan kaupunginmuseo, Kauppakatu 14 sekä Heinolan taidemuseo ja Galleria Lambert, Kauppakatu 4. Talo sekä kaupunginmuseo ja taidemuseo ovat auki yleisölle viikot itsenäisyyspäivästä loppiaiseen, jolloin talo pukeutuu 1700-luvun joulunviettoon. Heinolan kaupunginmuseo sijaitsee 1872 valmistuneessa, empiretyylisessä kauppiaan talossa Heinolan keskustassa
Lihan leikkaamiseen kelpasi puukko. 60 . Arjen historia Puulusikka oli käytössä satoja vuosia, ja se palveli hyvin lähes minkä tahansa ruoan syömisessä. Antiikki ja taide
Lusikka ja kauha pitkäikäisiä Myös lusikka juontuu jo kivikaudelta. Suomeen haarukan sanotaan tuoneen puolalaisen Katarina Jagellonican 1562 hänen avioituessaan Turun linnassa hovia pitäneen Juhana Herttuan kanssa. – Suomalaisella enemmistöllä oli kuitenkin puulusikka, joka oli itse vuoltu – ja sillä syötiin. Myös Suomessa monet hopeaesineet tehtiin kirkon varoilla. Kivikaudella veitsiä valmistettiin piikivestä. Soikean muotonsa se sai 1700-luvulla, Järvenpään opiston rehtori, filosofian tohtori Merja Sillanpää kertoo. Antiikki ja taide . Lusikalla ja puukolla Ennen renessanssia lusikoita katettiin harvoin pöytään. Haarukka oli pitkään kirkon epäsuosiossa, koska se muistutti paholaisen työkalua, Sillanpää kertoo. Se on kulkenut sormin syömisestä monipuolisiin aterimiin. Haarukkaan sen sijaan liittyi jo jopa moraalisia tekijöitä. Ensimmäinen syömistä varten käytetty väline lienee veitsi; se onkin vanhin kaikista käyttämistämme ruokailuvälineistä. Lusikalla onnistuivat hyvin vellien, keittojen, kiisselien sekä perunan ja kastikkeen syöminen. Sillanpää kuitenkin kehottaa suhtautumaan tapakulttuurisiin tietoihin varauksella, sillä niitä ei ole samalla tavalla dokumentoitu kuin esimerkiksi poliittisia tapahtumia. Sen pesä on alunperin ollut kolmion muotoinen. Myös länsimaissa esimerkiksi kanankoiven syöminen käsin kuuluu vieläkin sallittuun etikettiin. Kirkko yritti keskiajalla kieltää haarukan. Puulusikka käytössä satoja vuosia Vanhimmat lusikat tehtiin puusta ja toisinaan myös sarvista. – Lusikka oli pitkään tunnettu ruokailuväline. Pöytähopeat tulivat ruokapöytiin vasta 1400–1500-luvuilla renesanssin levitessä Eurooppaan. 61. Alun perin veitset olivat pitkiä ja teräviä, mutta 1600-luvun lopulla veitsenteriä jo pyöristettiin. – Miehen mielestä tämä tuntui jo vastenmieliseltä hygieenisistä syistä. Kirkko epäili haarukkaa Hopean takominen yleistyi keskiajalla. Ruokailuvälineiden historiaa Kivikauden lusikoista nykyajan ruokapöytiin Ruokailuvälineisiin ja syömiseen liittyvä tapakulttuuri on ollut jatkuvassa muutoksessa. Sitä ennen ihminen käytti saaliin paloitteluun mitä tahansa käypää välinettä. Paloitteluvälinee- nä saattoi olla kirveen tapainen väline. Vanhin tunnettu keittokauha on 1600-luvulta. – Suomalaisessa kulttuurissa yläluokan hoveissa ruokailuvälineet yleistyivät vasta 1700-luvulla. Monien lähteiden mukaan Ranskan kuningas Ludvig XIV söi 1600-luvun puolenvälin jälkeen edelleen sormin, vaikka muu hovi jo aterioi veitsen ja haarukan avulla. Lusikka kävi kuitenkin parhaiten kaikkeen ruokailuun. Sillanpää ei ole varma, onko puisia lusikoita käytetty kuitenkaan herrasväen ruokailuvälineinä. – Kirjaan tuli muun muassa yksi muisto 1930-luvulta, jolloin mies oli mennyt taloon työkeikalle ja nähnyt siellä syötävän vielä vanhanaikaisesti, jossa oli yhteinen kuppi tai astia. Jos jotakin piti leikata, käytössä oli henkilökohtainen puukko. – Haarukoita tiedetään olleen jo 400–500-luvuilla arabialaisessa kulttuurissa; siellä haarukalla on todennäköisesti poimittu lihanpaloja isoista padoista. Sillanpää on kerännyt suomalaisesta talonpoikaiselämästä kokemuksia ja muistoja kirjaansa ’Happamasta makeaan’ (Finfood, Suomen ruokatieto ry). !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: HOTELLI- JA RAVINTOLAMUSEON KOKOELMA, MATTON, MERJA SILLANPÄÄN ARKISTO A lun alkaen ruokaa on syöty käsin ja joissakin maailman kulttuureissa näin tapahtuu edelleen. – Ihmisillä ei ollut myöskään omia lautasia, vaan keskellä pöytää oli iso kuppi, josta kaikki ammensivat omalla lusikallaan, hän kertoo. Samankaltainen puulusikka oli todennäköisesti jopa satoja vuosia käytössä. Hopeasta tehtiin myös kulhoja, lautasia ja pikareja. Keskiajalla pöytätapoihin kuului jo pitää veistä oikeassa kädessä, jolloin vasemman käden sormilla syötiin. – Ihan tavallisessa talonpoikaisyhteisössä ruokailtiin syvältä lautaselta ja kaikki syötiin lusikalla. 30-luvulla se oli kuitenkin selkeästi jo vanhanaikainen tapa Suomessa, ja enemmistöltä tämä tapa oli jo jäänyt pois. Ennen metallin tuotantoa ruokaa on paloiteltu muun muassa kiven ja luun paloilla. Tämä muoti tuli Pariisista
– Meillä on sellaisia tapoja, jotka olisivat saaneet aikaan aiemmin skandaalin. – Tällainen oli muun muassa saksalainen Meißenin tehdas (perustettu 1707). – Venäläisen tarjoilutavan yleistyttyä syötiin yksi ruokalaji kerrallaan. Antiikki ja taide Suomalaiseen tapakulttuuriin ei oikeastaan ole koskaan kuulunut pitkä viipyily pöydässä, kuten esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Lusikan nuolemisen jälkeen se saattoi odottaa seuraavaa ruokailukertaa vaikkapa hirren raossa. Posliini keksittiin alunperin Kiinassa, ja sitä tuotiin jo sieltä jo 1200-luvulla. Tosin esimerkiksi ruokapöytien koko on kasvanut tasaisesti 80-luvulta alkaen suosien isojen seurueiden ruokailutapahtumia. Suomessa herrasväen ja rahvaan lukumääräinen ero on ollut melko suuri rahvaan muodostaessa enemmistön. 62 . Jopa kadulla tupakoiva miellettiin jätkämäiseksi. Liikkuminen ennen moukkamaista Tapakulttuurit ovat muuttuvaista sorttia. Siksi tarvittiin myös lisää astioita. Lusikoissa oli jo koristeita ja kuviointeja, jotka saattoivat liittyä taiteen muotisuuntauksiin. Herttoniemen kartanossa Helsingissä toimi Suomen ensimmäinen, vuonna 1762 perustettu posliinitehdas, Sillanpää kertaa. Saatettiin syödä 12 ruokalajia, jotka seurasivat toinen toistaan. Mustalle väestölle oli omat astiansa, ruokailuvälineensä ja käymälänsä. Tässä mielessä me emme oikeastaan ymmärrä todellisesta luokkayhteiskunnasta juuri mitään, toteaa Sillanpää. Tällä hetkellä kesken on kirja juhlakulttuurin historiasta. Myös ruokakulttuuri muuttui voimakkaasti 1800-luvun puolella. Tämä johti ikäviin tilanteisiin. Keskiajan ja renessanssin hopealusikoissa oli usein suuri, pyöreä pesä ja kapea varsi. Tarjoilu venäläistapaan laji kerrallaan Ranskan hovin myötävaikutuksella merkit olivat tärkeitä: kalleimmat olivat tavoiteltuja ja haluttuja. Ruokapöytä näytti ihmisille sen, kuka kuului mihinkin säätyyn. – Tavallinen tapa oli sekin, että lautanen nuoltiin puhtaaksi ja sen jälkeen lautaselle laitettiin pannukakku. Merja Sillanpää on kirjoittanut kirjan ruoka- ja tapakulttuurin historiasta Happamasta makeaan, 1999. – Kun ruokailu muuttui monimutkaisemmaksi, sillä pystyttiin erottamaan luokkayhteiskuntia. Mitä enemmän tavaraa tuotettiin, sitä enemmän syntyi myös tarve niihin. – Suomessa luokkaerot ovat olleet melko vähäisiä verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltojen etelävaltioihin, jossa on ilmennyt vahvaa rotuun perustuvaa syrjintää. Merja Sillanpää kertoo, että 1700-luvun jälkeinen aika ja varsinkin ranskan hovin vaikutus (rokokoo), toi hienostuneita tapoja yläluokalle. Tämän päivän tapakulttuuri poikkeaa räikeästi entisestä. Suomessa 1800-luvun tapakulttuuri oli eriytynyttä ja jatkui pitkälle toiseen maailmansotaan asti. – Entisaikoina käytösmalli oli se, että piti syödä, olla hiljaa ja olla kiitollinen Jumalalle jokapäiväisestä ruoasta. Heidän käytössään oli todennäköisesti arkikalusto. Vielä 1930-luvulla se, että ihminen liikkui ruoan kanssa tai pureksi sitä vielä pihalla, oli moukkamaista käytöstä. Silloin mukava olisi sekin, että ruokailu tapahtuisi ilman puhelimien näpräämistä, Merja Sillanpää toteaa. Luokkaerot ovat olleet melko vähäisiä verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Pörssimeklari saattaa samalla kääriä pari miljoonaa puhelimeensa puhuen. Teollinen posliiniastioiden, lasien, pullojen ja teräksisten ruokailuvälineiden valmistus toi ihan uuden ulottuvuuden jokaisen ihmisen ruokapöytään. Yläluokkaisten posliinit 1700-luvulla meillä ja maailmalla syntyi monia posliinitehtaita, jotka valmistivat astiastoja ja ruokailuvälineitä. Ei pitkällä kaavalla eikä kännykkään puhellen. Tänä päivänä juuri yläluokkaiset ovat ottaneet tavaksi kävellä kiireisenä pahvisen kahvimukin kanssa kadulla sämpylää syöden astuttuaan ulos pilvenpiirtäjästä. Tieto herrasväen tavoista korostuu lähinnä siksi, että tietolähteitä on enemmän. Näin tehtiin vielä 1960-luvulla. Väitöskirjassaan 2002 hän tutki suomalaista ruoka- ja tapakulttuuria sekä ravintolakulttuuria. Ruokailutavat paljastivat säädyn 1800-luvulle Palveluskunta ei tietenkään syönyt herrasväen kanssa eikä usein edes istunut ruokaillessa. – Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että esimerkiksi juhlassa on kiva istua rauhassa pöydän ääressä keskustellen. – Jos henkilö oli lapsuudessaan syönyt puulusikalla, oli vaikea oppia syömään moninaisista hopea-aterimista – etenkään, kun ei tiedetty missä järjestyksessä niitä piti käyttää. Suomessa herrasväen ja rahvaan lukumääräinen ero on ollut melko suuri rahvaan muodostaessa enemmistön. Aiemmin tarjolla oli erilaisia kattauksia, jossa pöytään tuotiin saman lajin (liha, kala, makeat) ruokavaihtoehdot kerralla. – Posliinit kuuluivat yläluokalle ja sarjoihin kuului monipuolisesti astioita tar- joiluastiastoineen. Ruokaa ei saanut arvostella – ei hyvässä eikä pahassa mielessä. Taontamenetelmien kehittyessä hopealusikat alkoivat yleistyä. ?. Hienostuneita tapoja teollistumisen myötä Kehityksen taustalla on metallien ja teollisen tuotannon kehittyminen erityisesti 1800-luvulla
Ravintolahopea eli uushopea Ravintola Kalastajatorpan juhlakattaus menyykortteineen vuonna 1960. Se saattoi olla käytössä useammassa ravintolassa. – Ravintolahopea eli uushopea tai alpakka on vaaleaa metalliseosta, jossa tavallisesti on mukana kuparia, nikkeliä ja sinkkiä. . Illallispöydissä käytettiin ruokailuvälineitä aina hummerihaarukasta hedelmäveitseen, Maria Ollila Hotelli- ja ravintolamuseosta kertoo. Omistajan liikkuva irtaimisto merkittiin Tarjoilija katetun pöydän ääressä Aulanko-Karlbergin ravintolassa Hämeenlinnassa 1930-luvulla. Museon esinekokoelmassa on muun muassa yli tuhat ravintoloiden ja kahviloiden käytössä ollutta ruokailuvälinettä. – Hienoissa ravintoloissa oli 1800-1900lukujen vaihteessa tuntikausia kestäviä illallisia, jolloin käytössä oli laajat astiastot, lasit ja ruokailuvälinesarjat. H elsingin Kaapelitehtaalla sijaitseva Hotelli- ja ravintolamuseo on suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseo. Ruokailuvälineiden lisäksi Finnasta löytyy esimerkiksi hotellien ja ravintoloiden huonekaluja, astioita, ruokalistoja ja valokuvia. – Hotelli- ja ravintolamuseon esinekokoelmassa on esimerkiksi Helsingin Seurahuonetta johtaneen Wilhelm Noschiksen sekä Porin hotelli Otavaa johtaneen Siivo Särkijärven nimikirjaimilla varustettuja ruokailuvälineitä. Hotellija ravintolamuseon kokoelma. 63. Esineen ikääntyessä ja hopeoinnin kuluessa tulee esille samanvärinen pohjametalli. Lisää aineistoa lisätään Finnaan jatkuvasti. Osaa museon kokoelmista voi selata verkossa museon Finna-sivulla osoitteessa hrm.finna.fi. Museot Logoja, kaiverruksia, hopean hohtoa: Ravintoloiden ruokailuvälineet ja vaihtoi paikkaa, irtaimisto otettiin mukaan. Joidenkin ravintoloiden ja hotellien, kuten hotelli Kämpin, ruokailuvälineitä ja astioita koristi paikan oma logo. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelman ruokailuvälineitä on esillä museon Palveluksessanne!-näyttelyssä, joka on auki tiistaista sunnuntaihin kello 11–18. Kun ravintoloitsi- Ravintoloiden ruokailuvälineet ja tarjoiluastiat ovat perinteisesti olleet ”ravintolahopeaa”. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelma. Lisätietoja ja lähde: Hotellijaravintolamuseo.fi Antiikki ja taide . – Astiat ja ruokailuvälineet voitiin merkitä joko ravintolan nimellä ja logolla tai ravintoloitsijan nimikirjaimilla. Ravintoloissakin siirryttiin vähitellen ruostumattomaan teräkseen, jonka suosio ruokailuvälineiden materiaalina kasvoi 1920-luvulta lähtien, Maria Ollila selvittää. Uushopeisen esineen pinta on yleensä hopeoitu. Kuva: Fred Runeberg. – Hopeakerros on paksu, koska esineiden on kestettävä kovaa kulutusta. Ollila kertoo, että ravintolan irtaimisto oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla, kuten osin edelleenkin, ravintoloitsijan omaisuutta. Finnassa on ruokailuvälineitä esimerkiksi Helsingin ja Haminan Seurahuoneilta, Ivalon matkailuhotellista ja Porin hotelli Otavasta sekä hotelli Kämpistä
Astialiisa-kauppaa pyörittävä Tiina Westerlund on hurahtanut Arabiaan. Antiikki ja taide. 64
Materiaali kertoo astian valmistumisajasta tosi paljon. !!!!!!! TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN K uin astuisi museoon. Materiaalin ja koko työn laatu vaihtelee paljon. Paljon suuremmat arvot liittyvät muistoihin. ” Täällä nähdään sekä hymyä että kyyneleitä, kun ihmiset liikuttuvat. Kun taas Arabia oli 1930-luvun lopulla Euroopan suurin posliinitehdas, silloin tehtiin erittäin hienoa posliinia. Kävimme kyselemässä, mitä asiaa helsinkiläisen Astialiisan astioilla on. – Täällä nähdään sekä hymyä että kyyneleitä, kun ihmiset liikuttuvat. 65 >. Antiikkiliikkeessä ASTIAT KERTOVAT AJASTAAN Astioilla on tarinoita kerrottavanaan. Mukeja, kulhoja, laseja ja lautasia. Muistetaan, että tällaisesta kupista äitini joi aina kahvia, tällaisen astian sain itse rippilahjaksi tai ylioppilaslahjaksi. Ne kertovat omasta ajastaan ja usein vievät käyttäjät takaisin lapsuuden ruokapöytiin. Seinät ovat lattiasta kattoon täynnä astioita. Astiat liittyvät ihmisten perheisiin, sukuun ja menneisyyteen, Westerlund kertoo. Noista mukeista me juotiin mummolassa teetä. Tuolla on Ruska-astioita, tuolla Paratiisi-kulhoja ja perällä erottuu Teema-lautasia. Samoin vaihtelevat astioiden koristelut, muodot ja tyylit, Westerlund sanoo. – Astioista voi lukea paljon niiden valmistumisajankohdasta. Materiaali iso aikansa tulkki Ihmiset ostavat vanhoja astioita kuka mistäkin syystä. Monista tulee lapsuus mieleen. Olemme Helsingin Runeberginkadulla, Astialiisassa, joka on keskittynyt meille suomalaisille kovin rakkaan Arabian tuotteisiin. Sen arvo voi olla paljon muuta kuin pelkkä hintalappu. Astia voi olla huomattavasti enemmän kuin pelkkä käyttöesine. Ne päätyvät uusien omistajien ruokapöytiin ja vitriineihin. Ne vievät uusiin koteihin tarinoita menneestä maailmasta. ” Antiikki ja taide . Astia voi olla huomattavasti enemmän kuin pelkkä käyttöesine. Astialiisassa on Arabian astioita yrityksen koko historian varrelta. Astialiisan omistaja ja yrittäjä Tiina Westerlund sanoo, että monilla asiakkailla on samanlainen nostalginen fiilis, kun he astuvat ovesta sisään. Esimerkiksi pula-aikana tehdyistä astioista huomaa, että materiaali ja laatu eivät ole aivan parasta mahdollista
Eri elämäntilanteissa koti muokkautuu uudestaan, ja silloin käydään astiakauppaa. Oman tyylin ja muistojen kantamana Westerlundin mielestä kattaus, jossa kaikki on yhtä ja samaa astiastoa, on tylsä. Useimmat asiakkaat tulevat etsimään astioihinsa lisäosia. . Se ei ole mielestäni ollenkaan huono asia, yhdistelemällä voidaan rakentaa persoonallisia kattauksia, Westerlund iloitsee muutoksesta. Arabia teki Fasaani-astoita vielä 1940-luvulla. Westerlund ei itse kierrä huutokaupoissa ja kirpputoreilla, vaan asiakkaat tulevat hänen luokseen myymään astioita. Astialiisan Tiina Westerlund esittelee Antiikki ja taide -lehden lukijoille, miten kattauksessa voi kätevästi yhdistellä eri tyylejä ja aikakausia. – Nykyään astiat myydään osina ja niitä yhdistellään. – Aikaisemmin oli paljon selkeämmin arkiastiat ja juhla-astiat, jos perheellä vain oli varaa pitää kahta eri astiastoa. Yhtenäinen tyyli sopii toki juhlatilaisuuksiin. Ruuanlaittoastioita ei viety ruokapöytään, vaan siellä oli liemikulhot ja kastikeastiat erikseen. Joku on myynyt kesämökkinsä ja sieltä on jäänyt astioita yli. Jo lapsena opin kotona, että paras hetki oli se, kun ystävät ja perhe kokoontuivat yhteisen pöydän ääreen, joka oli kauniisti katettu. Mitä vaan voi yhdistellä ja lopputulos on yleensä hauska. Ensin Westerlund asettelee pöydälle vanhaa, sinivalkoista Fasaani-astiastoa. Arki ja juhla ennen erillään Näinkin sekopäisesti voi kattaa Ruokailutapojen muuttuminen ja kattauskulttuurin muutos ovat vaikuttaneet myös astioihin. Jokainen yhdistelmä voi liittyä jotenkin sen päivällisen ideaan tai muistoihin pöydällä olevista astioista.. Trendiherkkiä, mutta suursuosikit samoja Hauskaan lopputulokseen Westerlund sanoo, että mitään suuria hittituotteita hänen myymälässään ei ole, vaan kaikkea menee ja tulee tasaisesti. – Jos ei sillä hetkellä satu olemaan, niin usein kirjaan ylös toiveita ja vinkkaan sähköpostilla tai tekstiviestillä. Se on kaunista yhdessäoloa ja astiat palvelevat tällaista tilannetta. – Mutta voiko kattauksessa tehdä tyylirikkoja. – Ihmiset uudistavat astiastojaan monissa eri tilanteissa. Missä asioissa voidaan mennä pieleen. Päinvastoin, jos joku tykkää jostain erikoisesta yhdistelmästä, niin antaa mennä vaan. Arabia perustettiin 1870-luvulla ruotsalaisen Röstrandin tytäryhtiöksi ja Fasaani-kuviot tulivat Röstrandilta Arabian astioihin. Nyt ovat jo pitkään olleet muodissa vahvat värit ja isot koristeet. Tänäänkin eräs asiakas kävi hakemassa Esteri Tomulan Kesä-sarjaan kahvikuppeja. Astioiden vaihtoa muutostilanteissa Astialiisa on keskittynyt Arabian tuotteisiin, ja astioita on eri aikakausilta ja eri suunnitelijoilta. Pukeutumisessakin ihmisillä on mitä oudoimpia väriyhdistelmiä, niin miksei myös pöydässä, Westerlund pohtii. – Ei sellaista asiaa ole olemassakaan, Westerlund naurahtaa. En minä lähde tyylipoliisiksi. Ei ennen ollut niin. – Mutta aina on sellaisia suosittuja suunnittelijoita, kuten Raija Uosikkinen tai Esteri Tomula, jotka kiehtovat ihmisiä ja joita kysellään paljon. Yhteistä niissä on pitsimäinen koristelu. – Valitsin tähän nyt näin sekopäisen yhdistelmän, jotta tästä voi nähdä, että jokainen voi valita pöytään sen, mistä itse tykkää. Fasaani-astioiden kaveriksi Westerlund valitsee 1970-lukua Richard Lindhin C-sarjaa Raija Uosikkisen koristeilla. Nythän kulttuuri on muuttunut sillä lailla, että yhä enemmän samat astiat ovat keittiössä ja juhlapöydässä. Iso muutos tapahtui sotien jälkeen, jolloin astiat vielä myytiin useimmiten valmiina astiastoina. Kaikilla on kivaa ja hyvä mieli. Arkiastioita ei todellakaan katettu viikonlopun juhlapöytään. - Ihmiset edelleen tunnistavat fasaanin, monet ovat saaneet niitä perinnöksi. Ja mitä varakkaampi perhe oli, sitä enemmän oli vaihtoehtoja ja valinnanvaraa. Antiikki ja taide pelkästään värisävyjen perusteella. Hän kertoo usein tekevänsä kattauksen pelkkien sävyjen perusteella. Melkein joka päivä jotain haetaan. K auppias Tiina Westerlund on löytänyt kiinnostavan omituisen tavan yhdistellä astioita: – Ajattelin kokeilla uuden ja vanhan yhdistelemistä kiinnostavalla tavalla. Joku on eronnut, joku mennyt naimisiin, joku muuttanut ulkomaille. Joku on perinyt astioita, ja osasta halutaan eroon. Westerlund myöntää, että astiat ovat samalla tavalla trendiherkkiä kuin mikä tahansa muukin muoti. – Jos muodissa on värikkäät ja iloiset sisustukset, niin toki sinne haetaan värikästä astiastoa pöytään. – Jokaisella on oma näkemyksensä ja oma tyylinsä. Lasit Westerlund valitsee 66
2. Myös Ulla Procopén Valencia-mallisto on upea. Dorrit von Fieandtin Palermo-astiat Palermo on keramiikkataiteilija Dorrit von Fieandtin tunnetuimpia kuvioaiheita Arabian astioissa. Se oli sellainen juhlallinen kahvihetki. Westerlund esittelee yhden edustavan esimerkin Arabian 1920-luvun posliiniastioista - kultareunainen kahvikuppi ja lautanen oranssein kukkakoristein. Ovat todella arvostettuja. Se on erittäin kysytty tänäkin päivänä. 3 poimintaa Astialiisan hyllyiltä Astialiisan runsaasta tarjonnasta löytyy jokaiselle jotain. Kosmos on hyvä esimerkki siitä. 1. 1970-luvulla päästiin hieman ohuempiin materiaaleihin, kuten Richard Lindhin C-astiasto Raija Uosikkisen Talvikki-koristelulla. Tässä astiassa näkyy sen oman aikansa elämäntyyli. Teemassa on hyvin paljon vähemmän erilaisia osia ja Kilta-sarjasta voisi saada jonkun hauskan pikku lisän Teemakattaukseen. Viimeisiä käsin maalattuja astioita ovat olleet nämä von Fieandtin Palermo-astiat 1980-luvun lopulla. Kun tätä vertaa vaikkapa Kosmokseen tai Paratiisiin, niin huomaa, että jotain on muotoilussa kadotettu. – 1960-luvulla muodissa olivat paksut, tummat sävyt, ja astiat painoivat paljon. – Kuppi on ihanan ohut ja kevyt. Tässä setissä on sellaista herkkyyttä, jota ei nykyisin enää ole. Astioiden ikähaitari on runsaat sata vuotta. 1920-luvun juhlallisuutta Jos vertaa 1900-luvun alun astioita modernimpiin malleihin, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Kilta-astioiden lisäksi 1960-luvun astioista hyvin suosittuja ovat Ulla Procopén mallin mukaan tehdyt ja Gunvor Olin-Grönqvistin koristeilla varustetut Kosmos-astiat. Hienoja molemmat, mikä näkyy myös hinnassa. 67. Ennen istuttiin kahvipöytään juomaan pikkurilli ojossa, ja pikkuisen vaan maisteltiin sitä kahvia. Mutta onhan meillä onneksi vieläkin perhejuhlia, jonne kaivetaan esiin kauniita kuppeja ja tarjoiluastioita, Westerlund toteaa. Tiina Westerlund esittelee hyllyjen kätköistä kolme poimintaa eri aikakausilta. – Käsinmaalaus on kadonnutta kansanperinnettä, sitä Arabia ei enää tee. Kilta on ajaton klassikko Kaj Franckin suunnittelema ja 1950–1970-luvuilla valmistettu Kilta on ajaton klassikko. Nykyisin kahvihetki on paljon arkisempi: Otetaan hirveä mukillinen kahvia ja luetaan sanomalehteä ja kävellään ja puhutaan puhelimessa. Siinä on siirtokuvalla tehty koristelu ja kultareunukset. Franckin 1980-luvulla Kilta-sarjan jatkoksi lanseeraama Teema on myös suosittu. !!!!!!!!!!!! Antiikki ja taide . Kiltaa voi näppärästi yhdistellä myös samankaltaiseen Teema-astiastoon. 3. – Ihmiset etsivät Kiltaa koko ajan ja tulevat kyselemään lisäosia. – Nykyään astioissa on selkeitä ja pelkistettyjä muotoja. Ne ovat toki kestäviä ja pestäviä, ja sitä ihmiset myös arvostavat
Ja vähän on itsekin niin tullut ajateltua. Historiapiiriläisten kirjaan keräämät tiedot kylän ja kyläläisten elämän eri osa-alueista ulottuvat aina nykypäivään saakka. Merestä noussut Saarenpää – Mullola -kyläkirja valottaa Vähänkyrön pitäjän Saarenpään ja Mullolan kylien elämää kertomuksin ja kuvin 1500-luvulta lähtien. Kirjassa on vanhoihin asiakirjoihin pohjautuva tutkimus kylien asutushistoriasta 1500-luvulta lähtien. Antiikki ja taide Kyrönjoki on monin tavoin mahdollistanut ja rytmittänyt Saarenpään kylän elämää. 68 . !!!!!!! TEKSTI: REETTA AHOLA S aarenpään historiapiiriläiset osoittavat viime vuonna valmistuneella kyläkirjalla Merestä noussut Saarenpää – Mullola, että Saarenpäässä on ja vallankin on ollut vaikka mitä: muun muassa teollisuutta, käsityöyrittäjyyttä, kulttuuria, uskonnollista julistusta, kauppoja, pankki, rohkeita, uutta luovia persoonallisuuksia, Amerikkaan lähtijöitä, vilkasta ja monialaista kurssitoimintaa, yksi Suomen kuuluisin ravuri, Ori Murto on syntynyt kylässä. Kirjassa on yli 500 sivua sekä runsaasti valokuvia: mustavalkoisia ja värikuvia. Historia harrastuksena Kylähistoriikki avasi näkemään kotikylän kunnioittavin silmin Tietojen kerääminen osoitti lähdekritiikin tärkeyden Missään ei oo niin mukava olla kuin täs maailmas ja Saarenpääs! Saarenpään kylän historiapiiriläiset muistelevat vanhaa sanontaa ja jatkavat: Usein kyllä on kuullut sanottavan, eihän Saarenpääs mitään oo. Tähkä Jukkara seuraa, nouseeko Kyrönjoesta kissalle kaloja. Lisäksi kylässä on kansainvälisessä mittakaavassa rakennushistoriallisesti ainutlaatuinen Saarenpään Rintakylä. Kuva: Leila Valtarin kokoelmat.. Johanna Talonen eli Toistun Hanna ongella
Historiapiirin ydinjoukko iloitsee paitsi onnistuneesta ja hyvän vastaanoton saa- Antiikki ja taide . Kirjassa korostuu myös Saarenpään ja Mullolan ainutlaatuinen sijainti, joka on omalta osaltaan vaikuttanut suuresti kylän ja kyläläisen elämään. Työväkeä muun muassa edessä selin Emil Lalli, Helvi Lalli, Aili Tuomilehto, Viljo Mäkinen, Eino Salo ja Aino Salo. Jokirannassa kivien välissä oli tulisija, jossa oli suuri pyykkipata pyykin keittämiseen. – Piirissä asia sai niin innostuneen vastaanoton, että ohjaajamme Lea joutui joskus ”toppuuttelemaan” vilkasta keskustelua sekä hätistelemään kuuntelemaan ja keskustelemaan illalle sovitusta, yhteisestä aiheesta, Pirkko Reinman sanoo. Kuva: Anneli Rintamäen kokoelmat. Kyläyhdistys perusti yhdistyksen alaosastoksi historiapiirin ja kutsui kokoon työryhmän, jonka tehtäväksi tuli koota Saarenpään kylän historiikki sanoin ja kuvin. Aluksi moni empi osallistumistaan Kyläkirjatyö sai alkunsa 2006, kun Saarenpään kyläyhdistys ry päätti vuosikokouksessaan, että kylän historia kootaan yksien kansien väliin. Ketkä olivat esi-isämme ja -äitimme. Työryhmä otti yhteyttä kansalaisopisto Kyrönmaan Opistoon, ja syksyllä 2007 aloitti opiston piirinä Saarenpään koululla kaikille avoin Saarenpään historiapiiri, jota ohjasi Lea Huhtamäki. Mistä kylämme on ”syntynyt”. Työryhmä katsoi hartioidensa olevan liian kapeat näin vaativaan tehtävään. Kuvassa vasemmalla seisoo Johannes Rintamäki ja edessä Yrjö Mäntynen, tiiliputkien päällä istuu Lauri Rintamäki ja takana putkikuormalla Niilo Rintamäki. Hyvä menekki kertoo: olemme onnistuneet Historiapiirin noin 20 henkilön osanottajajoukosta lähes kaikki pysyivät mukana alusta loppuun. – Lähetimme jokaiseen saarenpääläiseen kotiin tiedotteen, jossa kerroimme tästä kyläyhdistyksen hankkeesta otsikoilla: Missä ovat juuremme. Takana seisoo Emil Waltari. Kuvassa Härösen sisarukset, Anni, Tyyne ja Aune pyykillä Kyrönjoen rannassa vuonna 1941. Historiapiirissä kyläkirjan kokoaminen otti heti tulta alleen. Kuva: Leila Valtarin kokoelmat. – En tiedä mistään mitään, enkä muista mitään! esimerkiksi Leila Valtari, 83, naurahtaa ajatelleensa. – Ja meillä oli aina niin mukavaakin, myhäilee Esko Valtari, 79. Pesuaineena käytettiin lipeäkiveä. Pyysimme kaivelemaan talojen arkistoja, pöytälaatikoita ja etsimään vanhoja valokuvia. Ojala, 77, Saarenpään koulun eläkkeellä oleva johtajaopettaja. Vain yksi henkilö otti konkreettisesti yhteyden ja toi kaksi valokuvaa. Valtarin pläkkiverstaan sisältä 1930-luvun puolivälissä. 69 >. – Kirjan hyvä menekki kertoo, että olemme onnistuneet, samoin lukijoiden lukuisat kommentit, miten postiiivinen yllätys kirja on, Juho Jukkara, 69, kertoo tyytyväisenä. Kuitenkin, kun historiapiiri aloitti koululla 11.9.2007, oli osanottojajoukko niin suuri, että opiskelu päästiin aloittamaan, Pirkko Reinman, 75, kertoo. Kuva: Mirja Yrjölän kokoelmat. Sodan aikana ja jälkeen saippua oli lujassa. Ensimmäinen yhteydenotto kyläläisiin tehtiin tammikuun lopulla 2007. Saarenpää alkaa Kyrönjoesta ja Mullola päättyy melkein mereen, Vassorinlahteen. Saarenpääläiset pesivät pyykit Kyrönjoen rannassa 1950-luvun lopulle saakka, jolloin pulsaattorikoneet yleistyivät. Moni kyläläinen empi osallistumistaan. Talvella pyykki virutettiin jäällä avannossa. – Miten kylämme on kasvanut ja vaurastunut. – Eihän sieltä voinut pysyä poissa, asiat olivat niin mielenkiintoisia, toteaa Juhani – Kyläkirjan hyvä menekki kertoo, että olemme onnistuneet, Juho Jukkara myhäilee Tuula Akkolalle (Jukkaran vieressä) ja Leila Valtarille. Sitä valmistettin kotona sian jäterasvoista keittämällä niitä lipeäkiven tai tuhkalipeän avulla. Johannes Rintamäki oli salaojituksen edelläkävijä 1930-luvulla. Kun seos oli jäähtynyt, siitä leikattiin tarpeen kokoisia saippuapaloja. Pyykki virutettiin eli huuhdeltiin joessa. Aluksi kyläläisten vastaanotto kyläkirjahanketta kohtaan ei ollutkaan kovin innostunut
pään ja Mullolan kyläläisiä yhteisöllisyyteen. Matti Lehtisen he huusivat tavan takaa apuun, kun tarvitsivat vuosilukuja, karttoja ja monia muita tietoja. Pääasiassa hän ja Tuula Akkola tekivätkin toukokuusta 2013 marraskuuhun 2013 ympäripyöreitä työpäiviä ja jalostivat monen eri kirjoittajan tekstit kokonaisuudeksi. Maailmankuulu Rintakylä inspiroinut monia taiteilijoita Paitsi Saarenpään ja Mullolan kyläläisille, Merestä noussut Saarenpää Mullola -kyläkirja avautuu myös kansainvälisille lukijoille, koska Saarenpään Rintakylän kaltaista ei muualta maailmasta löydy. Komissiomaanmittari Erik Tulindbergin poika, Erik Tulindberg nuorempi syntyi Eriksbergissä, hänestä tuli Suomen ensimmäinen viulusäveltäjä. Missä kaksi tai kolme kokoontui, luiskahti puhe aina historiaan, Pirkko Reinman toteaa. Vaikka vanhat asuinrakennukset on purettu 1980-luvun loppupuolella, on osa sukujen jälkeläisistä rakentanut uudet asuinrakennukset lähes samoille kivijaloille. Se on ollut aiheena esimerkiksi useissa Juhani Palmun taideteoksessa. Kirjan taittokuntoon työstäminen vaati vielä loppumetreilläkin suunnittelua, tuumaamista, kuvien sommittelua, artikkelien sijoittamista oikeaan järjestykseen ja lukuisia tarkistuksia sekä yhteydenottoja sinne ja tänne, Pirkko Reinman ja Tuula Akkola kertovat. – Entisajan kyläläisten rohkeus, yritteliäisyys ja monipuoliset tiedot ja taidot sinä aikana ja niissä olosuhteissa hämmästyttävät nykypäivän ihmistä, Aino Saarinen toteaa. Myös lähdekritiikki tuli konkreettisesti tutuksi. Vassorilaisten tiedon mukaan tuulimyllyn ensimmäinen, tunnettu omistaja oli Hagan talon isäntä, Erik Eriksson Wiik (1775–1853). Joki on myös näyttänyt voimansa tulvien muodossa. Helpolla Saarenpään ja Mullolan historiat eivät kyläkirjan kansiin sujahtaneet. Myllyn ikä on kysymysmerkki. – Meistä tuli melkein perhe. Teimme yhteisiä retkiä, järjestimme kylien kinkerit, emmekä kesäisinkään malttaneet olla kokoontumatta. Piiriläiset ottivat yhteyden mullolalaisiin ja heidän edustajansa kutsuttiin piiriin. Aino Saarinen, 75, kertoo, että häntä erityisesti ilahdutti historiapiirin työskentelytapa. Kulkuväylänä joki oli tärkeä kyläläisille. Jokivettä on käytetty talousvetenä maataloudessa ja kotitaloudessa. Saarenpään Rintakylän tiheä, nauhamainen pohjalaisasutus Kyrönjoen rannalla on ollut ainutlaatuinen koko Suomessa – ja koko maailmassa. Saarenpään Rintakylä on inspiroinut lukuisia taiteilijoita. Yhteiskunnan rakentajia, teollisuusmiehiä, taitelijoita, pienyrittäjiä Historiapiiriläiset ihailevat kotikylänsä monipuolista yritteliäisyyttä sekä sitä, miten laaja-alaisesti taitavia osaajia kylissä on historian saatossa asunut ja vaikuttanut. – Opimme keräämään tietoja monista eri tietolähteistä, hyödyntämään muun muassa Vaasan maakunta-arkiston palveluja sekä opimme käsittelemään ja jalostamaan keräämämme tiedot loogisiksi teksteiksi, Tuula Akkola, 67, kertoo. Saarenpäässä on ollut lukuisia aikansa mahtitaloja. – Tarkasteltavat asiat jaettiin eri aihepiireihin, ja niistä tietoja keräämään perustettiin omat työryhmät. Eriksbergin tilan omistajalla, tuomari Herman Rossilla oli 1700-luvun lopulla tiilitehdas Saarenpäässä. Kylässä on asunut lukuisia poikkeuksellisen vahvan ja uutta luovan elämäntyön tehneitä mahtimiehiä ja -naisia. – Kirjan kirjoittaminen osoitti keväällä 2013, että jos kirja aiotaan julkaista jouluksi 2013, se vaatii täysiä työpäiviä, Pirkko Reinman kertoo. Piiriläiset painottavat, että kuusivuotinen yhdessäolo historiapiirissä kasvatti etenkin piiriläisiä, mutta kaikkia Saaren- 70 . Eriksbergin talo oli yksi Saarenpään kantataloista. Piiriläiset hankkivat kyläkirjaan tietoja monista paikoista, muun muassa Vaasan maakunta-arkistosta, Vähänkyrön kunnan ja Vähänkyrön seurakunnan arkistoista, Mustasaaren, Vaasan ja Vöyrin seurakuntien arkistoista, Vaasan ja Vähänkyrön kirjastoista, Suojeluskunta- ja Lotta-Svärd museosta sekä Siirtolaisinstituutista ja kyläläisten kotien arkistoista. Meistä tuli melkein perhe! Heti historiapiirin tutkimustyön alkuvaiheessa selveni, että kirjaan tulee ottaa myös Mullolan kylä. Saarenpään isojako. – Joki on ollut merkittävä sekä hyötyettä virkistyskäytössä. 1700-luvulla Eriksbergin talossa on asunut pitäjänkirjureita, nimismiehiä ja esimerkiksi komissiomaanmittari Erik Tulindberg, jonka toimesta suoritettiin mm. Saarenpää ja Mullola ovat olleet yksi kylä, joka on alun perin koostunut kahdeksasta Saarenpään ja kahdesta Mullolan kantatalosta. Saarenpään kylä on ollut myös kuuluisa monipuolisesta käsityöteollisuudesta, eritoten kankuri- ja pläkkyriteollisuudesta. Palon jälkeen talot rakennettiin samoille paikoille. – Kaikki ei suinkaan sujunut niin kuin tanssi. Historia- ja perimätietojen mukaan voidaan arvioida, että ensimmäiset asumukset perustettiin kylään 1400-luvun puolivälin tienoolla. neesta kyläkirjasta, myös siitä monipuolisesta henkisestä ja sosiaalisesta annista, mitä kyläkirjatyö toi mukanaan. Rintakylän talot paloivat 1672. Nykyään Erkkilän tuulimylly ei ole enää toiminnassa, mutta historiaansa arvostaen kunnostettuna se on koko Saarenpään kylän maamerkki. Kirjassa Rintakylän historia esitellään seikkaperäisesti. – Saarenpääläiset teollisuumiehet sekä kankurit ja pläkkyrit olivat aikansa ennakkoluulottomia innovaattoreita, ahkeria, rohkeita, työtä ja uusia aluevaltauksia pelkäämättömiä, riskinottokykyisiä yrittäjiä, piiriläiset painottavat.. Pirkko Reinman korostaa, että Saarenpään Rintakylää halkovan Kyrönjoen merkitys koko kylän asukkaiden elämälle on aina ollut tärkeä. – Kyläkirjatyön myötä entistäkin selvemmäksi tuli kerättyjen tietolähteiden kriittisen tarkastelun tarpeellisuus sekä se, miten tärkeitä ovat käytetyt lähteet ja niiden tarkka selvittäminen, Matti Lehtinen pohtii. – Tämän työn myötä entistäkin selvemmäksi tuli kerättyjen tietolähteiden kriittisen tarkastelun tarpeellisuus sekä se, miten tärkeitä ovat käytetyt lähteet ja niiden tarkka selvittäminen, runsaasti jo ennen kyläkirjatyötä kotiseutuhistoriaa kerännyt ja kirjoittanut, 1980 Saarenpäähän muuttanut Matti Lehtinen, 74, sanoo. Kuva: Risto Kiviranta vuodelta 1984. Antiikki ja taide Erkkilän tuulimyllyn on ostanut Emil Erkkilä Vassorin kylästä vuonna 1897. Mullolan kylää historiapiirissä on edustanut muun muassa Kunissa asuva Irja Rabb, 76
Mullolan kylässä Pohjanmaan jalkaväkirykmentin taloa on kutsuttu Mulloviuksen pappilaksi. Siinä on sekä virallisempaa tyyliä että kansanomaista, murrepohjaista kerrontaa. Tuulimylly, Jätintie ja jalkaväkirykmentin talo Kaupan ovet auki 1870, kylässä oma pankkikin Saarenpäässä kohoaa tätä nykyä Vähänkyrön ainut tuulimylly, Erkkilän tuulimylly, joka on ostettu Eriksbergin eli Erkkilän tilalle vuonna 1897. Saarenpään kylän varhaishistoriaa -tutkimuksen on tilauksesta laatinut ”ulkopuolinen”, Matti Lehtiö. Vuonna 1935 tehdyissä tutkimuksissa on tämän, isoista kivistä rakennetun tien todettu olevan toistaiseksi ainoa Suomessa tunnettu lajiaan. Mullolassa on toiminut Pohjanmaan jalkaväkirykmentti. Saarenpäässä on myös esihistoriallisesti arvokas Jätintien eli jättiläisen tie. Samasta perheestä lähti jopa 3–4 henkeä rapakon taakse. Amerikansiirtolaisuus vuosina 1877– 1930 oli Saarenpään ja Mullolan kylissä erittäin runsasta. Maatalous on ollut Saarenpään ja Mullolan kylien tärkein elinkeino. Historiapiiriläisten työ jatkuu. Aino Saarinen on tyytyväinen työskentelytapaan, miten tiedot kyläkirjaan koottiin. Nyt työn alla on kuvakirja Saarenpään kylän elämästä, ihmisistä ja ilmiöistä. Murresanat ja muistelut elävöittävät kerrontaa Historiapiiriläiset ovat syystäkin tyytyväisiä työnsä tulokseen: harrastus, johon paneutuu täydestä sydämestä ja pohjalaisella työnteon kunnioituksella voi tuottaa vaikka mitä! – Merestä noussut Saarenpää – Mullola -kyläkirja on työstetty pääasiassa kyläläisten harrastajavoimin, ns. Juhani Ojala on muuttanut Saarenpäähän 1975. Hän on tehnyt elämäntyönsä Saarenpään koulun johtajaopettajana. Historiapiiriläiset muistuttavat, että kirja ei ole yhden henkilön kirjoittama. Merestä noussut Saarenpää – Mullola kyläkirjan sisältö on jaettu neljääntoista aihealueeseen Aihealueet ovat: t &TJIJTUPSJB t 4BBSFOQÊÊO LZMÊO WBSIBJTIJTUPSJBB t .VMMPMBO LZMÊ t 4BBSFOQÊÊO LZMÊO BTVUVLTFTUB FMJ OFMjä kylän osa-aluetta t ,ZMÊIBMMJOUP KB PMUFSNBOOJMBJUPT t ,PVMVONBBTUB -BSWJJO FMJ NFSLJUUÊWÊU paikat t 4BBSFOQÊÊO LZMÊO VTLPOOPMMJOFO FMÊmä vuosisatojen saatossa t 0QFUVTUPJNJ t &MJOLFJOPU t 4JJSUPMBJTVVT t 4PUJFO BJLBB t )BSSBTUVT KB TFVSBUPJNJOUB t )FOLJMÚLVWJB KB QFSTPPOBMMJTVVLTJB t &MÊNÊÊ LZMJMMÊ Liitteet, jotka käsittävät luettelot kylien taloista 1700-luvun puolivälistä lähtien Vanhoja asiakirjoja eli ”kontrahteja”. – Kirjaan on pyritty saamaan omaleimaisuutta. Kuva: E.Savinainen/Lenni Talosen kokoelmat. Historiapiirissä perustettiin työryhmät selvittämään eri aihepiirien tietoja sanoin ja kuvin. Jätintien läheisyydestä löytyvät historiantutkijoita suuresti kiinnostavat muinaishaudat. Historiallisten kuvien lisäksi kuvakirjaan tulee runsaasti myös kylän elämää tänä päivänä kuvaavia valokuvia. Samojen sukujen jälkeläiset ovat rakentaneet uudet asuinrakennukset lähes entisille kivijaloille, ja näin nauhamainen asumismuoto Kyrönjoen rannalla säilyy. Artikkeleita on elävöitetty runsailla murresanoilla ja lauseilla. Nykyään Erkkilän tuulimylly ei ole enää toiminnassa, mutta historiaansa arvostaen kunnostettuna se on koko kylän maamerkki. Kirjan tapahtumat ajoittuvat noin 1500-luvun puolivälistä noin historiapiirin kokoontumisajankohtaan saakka. Siellä on ollut jalkaväkirykmentin talo, jossa on asunut mm. Saarenpään kyläyhdistyksen vuoden 2006 vuosikokouksessa tehty päätös on tullut todeksi: Kylien historia on tallennettu sanoin ja kuvin, ja jää näin elämään yli 500-sivuisen kirjan kansien välissä. tajia emme ole käyttäneet apunamme, piiriläiset korostavat. Ensimmäinen kyläkauppa avasi ovensa Saarenpäässä vuonna 1870. 71. Kylässä on toiminut myös pankki 1800-luvun loppupuolella. jalkaväkirykmentin pastoreita. Antiikki ja taide . Saarenpäässä on parhaana aikana ollut 4–5 kauppaa. Se on ”rakennettu” 600–650 jKr. – Olisikohan meistä ollut lähtijöiksi! piiriläiset naurahtavat. Pohjanmaan jalkaväkirykmentin talosta ovat polveutuneet kuuluisat, vähäkyröläiset papit, Mullovius ja Mullander. Tällä on pyritty säilyttämään jälkipolville kylissä ennen vanhaan yleisesti käytettyjä sanoja ja sanontoja. – Nämä molemmat, Erkkilän tuulimylly ja Jätintie, ovat erinomaisia kohteita näyttää turisteille, toteaa Tuula Akkola. Saarenpään kylän uskonnollinen elämä vuosisatojen saatossa -tutkimuksen on tehnyt kirkkohistorian professori Jouko Talonen, oman kylän kasvatti. . Maatalouden ohella merkittäviä elinkeinoja ovat olleet pläkkiastiateollisuus 1800-luvun lopulta 2000-luvulle sekä kutomateollisuus 1800-luvun lopulta 1950-luvulle. Aino Saarinen on ”alkuperäinen” saarenpääläinen, samoin hänen oikealla puolellaan istuva Esko Valtari. ammattikirjoit- Merestä noussut Saarenpää – Mullola -kyläkirjan etukannen kuvassa on Saarenpään Rintakylän nauhamaista pohjalaisasutusta kevättalven auringossa 1950-luvulla
Jos vanha ovi joudutaan vaihtamaan uuteen, kannattaa tyylissä noudattaa alkuperäisen oven linjaa. Vanhat ovet voidaan kunnostaa ikkunoiden tavoin Ulko-ovet toistivat sisäovien tyylisuuntaa Siinä missä vanhoja puuikkunoita osataan jo arvostaa ja kunnostaa, joutuvat vanhat ovet usein väistymään uusien tieltä. Antiikki ja taide. Ovilehdet olivat ohuita, kuten tässä uusrenessanssijaollisessa peiliovessa. Niitä voidaan kunnostaa, kuten ikkunoitakin. Entisöinti Vanhat ulko-ovet olivat toisinaan täysin sisäovia vastaavia. Vanhat ulko-ovet ovat kuitenkin tärkeä osa rakennuksen yleisilmettä. !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN KUVAT: LUNETTE RAKENNUSPERINNEPALVELUT / KATI LAHTINEN JA OVITEHDAS VIHANTO 72
Ovilehdet paksuuntuivat ja erilaiset paneloinnit yleistyivät. Lahtisen mukaan vanha ovi ja rakennuksen alkuperäinen julkisivu voidaan säilyttää antamalla eteisen suosiolla toimia puolilämpimänä tilana. – Vanhaan oveen voi toki lisätä uuden lukon. Tiivistystä tai sisäpuolinen lämpöovi Vanhoja ovia voi myös tiivistää. 73 >. – Jyrkkää aikarajausta ei voida kuitenkaan tehdä, sillä vauraissa paikoissa oltiin tyyleissä aina aikaansa edellä, kun taas köyhemmissä taloissa ovina saattoi olla pitkään yksinkertaisia piena- tai lautaovia, Lahtinen kertoo. Kun vanhan oven maalipintaa aletaan kunnostaa, on tärkeää selvittää aikaisemmin käytetty maalityyppi. – Mitä vanhemmasta rakennuksesta on kysymys, sitä todennäköisemmin alkuperäiset ovat jossain historian vaiheessa hävinneet. Tuplaoviratkaisussa myös nykyaikainen lukitus voidaan sijoittaa sisempään oveen, jolloin alkuperäinen ovi voidaan jättää paikalleen turvallisuudesta tai lämmöneristävyydestä tinkimättä. Oven alimman peilin ootraus saatiin säilytettyä alkuperäisenä. Vanhat ulko-ovet ovatkin uhanalainen osa rakennusperintöämme, Lahtinen sanoo. Ovet olivat usein myös pariovia. E nnen 1950-lukua ulkoovet olivat tyypillisesti massiivipuusta valmistettuja, maalattuja peiliovia. Ulko-ovet omanlaisikseen Sotien jälkeen ulko-ovet alkoivat eriytyä sisäovista enemmän omiksi tuotteikseen. Oven sisäpuolelle voidaan lisätä talvikaudeksi myös esimerkiksi raskas oviverho lisäeristystä tuomaan. Hurjaankin kuntoon päässyt ovi on kunnostettavissa. Helat ja saranat arvokkaita Vanhoissa ovissa arvokasta ei ole Lahtisen mukaan ainoastaan itse ovi, vaan yhtä lailla oven heloitus ja saranat ovat osa rakennusperintöä. 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun jugend toi ulko-oviin hyvinkin yksilöllistä ilmettä, 1920–1940-luvuilla ovissa näkyi puolestaan tasapeilijakoa. Riitta Kivikartano (Maalaus ja Restaurointi Kivikartano) esittelee Viljakkalan seurojentalon kunnostettuja ulko-ovia. R akennuskonservaattori Kati Lahtinen kertoo, kuinka ovissa suosittiin 1800-luvulla esimerkiksi rokokoo-tyylistä kolmipeilijakoa. Ulko-ovissa käytettiin esimerkiksi sormipanelointeja, ja niissä saattoi olla yläosassaan pieni vaakaikkuna. Ovia käsiteltiin peittomaalauksen ohella myös lakkaamalla. Vanhat ulko-ovet vastasivat Lahtisen mukaan ominaisuuksiltaan usein sisätilojen väliovia. Jos vanhoja osia ei voida enää kunnostaa, kannattaa oven aikakauden mukaisia heloja ja kahvoja etsiä vanhoihin rakennusosiin erikoistuneista liikkeistä, eikä tyytyä rautakauppojen valikoimiin. Se voi onnistua myös vanhoja osia poistamatta. Lämmöneristys puuttuu verannan takia Kirvikartano toteutti ovien sisäpuolelle vanhan mukaisen tammiootrauksen. – Mikäli tila sallii, voidaan vanhan oven sisäpuolelle asentaa karmiin kokonaan toinen ovi. Pellavaöljymaali liituuntuu vanhetessaan Antiikki ja taide . Kittaus, paikkaus, maalaus pu uovelle Vanha, kulunut puuovi voidaan kunnostaa samoin periaattein kuin vanhat ikkunatkin. Koloja voidaan kitata tai suurempia lohkeiluita korjata puupaikkauksin. Ovia on vaihdettu, kun rakennukseen on haluttu lisää eristävyyttä ja järeämpää lukitusta. Saatavilla on muun muassa villanarupohjaisia tiivisteitä, jotka istuvat hyvin vanhaan oveen. Maalipinta voidaan myös tarvittaessa uusia. Sittemmin ovia on käsitelty myös alkydimaaleilla. Puukorjaukset teki Malive Oy. – Ulko-ovien ei ole ollut aikanaan tarkoituskaan eristää lämpöä nykyovien tavoin, sillä ulko-ovi avautui viileälle verannalle lämpimien sisätilojen sijaan. – Perinteisesti ovissa käytettiin pellavaöljypohjaisia maaleja tai lakkoja. Ulko-ovet mukailivat rakennuksen sisäovien tyyliä
Lateksimaali puolestaan rullautuu, Lahtinen kertoo. Sen sijaan modernimmat maalit maalataan niin paksulti, että uudelleenmaalaus edellyttää käytännössä vanhan kerroksen poistamista. Lahtinen suosittelee vaalimaan vanhoja ovia alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan mieluummin kuin käyttämään niitä esimerkiksi pöytälevyinä. – Itse en kannata ajatusta, että vanha ovi putsattaisiin aina puupuhtaaksi. Mikäli maalikerroksia ei tarvitse kunnon tai laadun vuoksi poistaa, voi tulevillekin sukupolville jättää oven historiaa tutkittavaksi, Lahtinen sanoo. ja saattaa muodostaa krokotiilinnahkamaisen pinnan, kun taas alkydiöljymaalilla käsitellyssä ovessa on usein kova ja kiiltävä pinta. Vanhat öljymaalikerrokset olivat usein ohuita ja niitä saattaa olla useitakin värejä päällekkäin. Ikä saa näkyä Lahtisen mukaan satavuotiasta ovea ei tarvitse kunnostaa samanlaiseksi kuin se oli aikoinaan. Alkuperäiset ulko-ovet ovat osa rakennuksen arkkitehtuuria.. Lateksin päälle ei voi käyttää pellavaöljymaalia, eikä pellavaöljy sovellu yleensä myöskään alkydiöljymaalin pintaan. Vanhaa rokokootyylistä kolmipeilijakoa toteutettiin usein esimerkiksi vanhoissa pariovissa. Profilointi ei erotu paksusta maalikerroksesta Jos ovessa on profilointeja, ne eivät erotu kauniisti useiden maalikerrosten alta. – Vanhaa ovea tutkimalla voi päästä alkuperäisen värin jäljille. – Vanhoja peiliovia, oli kyse sitten sisätai ulko-ovista, ei tulisi koskaan maalata tukkoon. Antiikki ja taide 1950-luvun ovi. Ei välttämättä maalikerroksia pois Uusi maali valitaan vanhan maalityypin mukaan. Joskus voi olla tarkoituksenmukaista jättää osa vanhoista maalikerroksista oveen ja poistaa ainoastaan osa kerroksista niin, että voidaan palata perinteiseen maalityyppiin. Kuvassa kaksiosainen susiovi. Vanhat ulko-ovet ovat yksilöllisiä kaikkine yksityiskohtineen. Vanhimmat ulko-ovet olivat yksinkertaisia lautaovia, jotka avautuivat usein sisään. Suurin syy siihen, ettei ovea enää voi kunnostaa, on oven liiallinen vääntyminen. Maalauksen jälkeen sauma avataankin esimerkiksi partaveitsellä, Lahtinen neuvoo. Mieluummin ovina tai kiertoon Toisinaan oven käyttöikä voi tulla vastaan. Jugendkaudella ovien peilijako saattoi olla hyvinkin yksilöllinen. Paneloitu 1950-luvun ovi. Ikä saa vanhoissa ovissa näkyä. – Itselle tarpeettomaksi jääneet ovet kannattaa laittaa mieluummin vaikka kiertoon. Vanhoille oville on tällä hetkellä kysyntää, Lahtinen muistuttaa. – Ikkunankorjaajat sekä puusepät osaavat korjata kyllä vääntymiäkin, mutta toisinaan voi olla järkevää tilata puusepältä alkuperäistä vastaava ovi ja viedä vanha ovi säilöön esimerkiksi ullakolle. 74 . . Mikäli peilin ja muun oven saumakohta maalataan umpeen, peili ei pääse elämään ja halkeaa
Mallisto henkii historiaa Ovitehdas Vihannon oma mallisto pitää sisällään ehdotelmaovia, jotka kuitenkin valmistetaan aina tilaustyönä jokaiseen kohteeseen erikseen. – Perinteiden kunnioittaminen on tärkeää. Vaikka vanhaa halutaan kunnioittaa, harva on valmis luopumaan mukavuuksista ja todella palaamaan entisaikojen tapaan asua. – Ovella on nykyään muitakin kuin vain kauneusarvoja. Eristys ja lukitus estävät umpipuun Vanhat ulko-ovet olivat toisinaan täysin sisäovia vastaavia. – Esimerkiksi Kotikuusi-ovi on ammentanut ulkonäkönsä maalaisympäristössä, talousrakennuksissa perinteisesti käytetystä kalanruoto-ovesta, Vihanto kertoo. Vihannon Kotikuusi-malli syntyi suunnittelijan kaipuusta lapsuuden pihan kotikuuseen, mutta se on varsinkin vanhemmista suomalaisista talousrakennuksista tuttu. Ovilehdet olivat ohuita, kuten tässä eli eräässä variaatiossa 1920-luvun tasapeilijaosta. Moderni lämpöovi voidaan kuitenkin tehdä ulkonäöltään esimerkiksi vanhaa peiliovea muistuttavaksi. 75. Vanhan oven tilalle on mahdollista näin saada talon julkisivuun istuva, vanhan näköinen, mutta ominaisuuksiltaan moderni ovi. Mallisto syntyy keräämällä ideoita ympäröivästä maailmasta, luonnosta ja historiasta. Muutoin asumismukavuus voidaan ottaa ulkoovissa huomioon. Antiikki ja taide . Turvallinen nykylukitus asettaa myös omat vaatimuksensa ovien rungolle, Vihanto sanoo. – Mallistomme poikkeaa suurien ovivalmistajien malleista siten, että asiakkaamme ovat rakennusyhtiöiden sijaan loppukuluttajia, joille oven ulkonäkö on usein hintaa tärkeämpi. Ovilta edellytetään lämpöeristävyyttä ja niiltä vaaditaan CE-merkintä. Rakennuksen tyyli voidaan kuitenkin säilyttää nykyajan reunaehdoilla, toimitusjohtaja Ilkka Vihanto sanoo. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei uutta ovea valmisteta umpipuusta, sillä materiaali ei täytä nykykriteereitä. Rakennusajan tyyli mallilla, ei materiaalilla Lämpöovi vanhaa muistuttavaksi O vitehdas Vihanto valmistaa ovia tilaustyönä. – Jos kyseessä on museoviraston suojelema kohde, ovien kohdallakin noudatetaan määräyksiä. Ilkka Vihanto käyttää esimerkkinä vanhaa maalaistaloa, joka on miljööltään perinteinen, mutta jonka keittiöstä löytyvät silti nykyaikaiset kodinkoneet
Puukontekoa harjoitellessa Jari Parviaisen oma teräaihio paloi poikki pariin kertaan samalla jutustellessa, mutta lopulta ensimmäinen terä oli karkaisua ja lopputeroitusta vaille valmis. 76 . Muuta: Jari Parviaisen hyvä ystävä, Klaus Wargh kertoi puukontekemisestä, ja Parviainen sekä neljä muuta kaveria innostui kokeilemaan puukontekoa. Antiikki ja taide -lehti esittelee näistä puukontekijöistä viisi.. Materiaali: Tavallisesti Jari Parviaisen valmistamien puukkojen materiaalitoiveet tulevat puukon tulevalta omistajalta. Klaus tunsi seppä ”Takomo Kärpäsen” Laukaasta, jonka luona he viettivät erään lauantain tutustuen perusteellisesti puukonvalmistuksen saloihin. Ajatteletko supermarkettien massatuotantona tehtyä puukkoa vai kotimaista käsi- työtä. Kädentaidot Käsityönä tehdyt puukot ovat sekä kauniita että laadukkaita Eläköön puukontekijät! M TEKSTI: SUSANNA SHEARMAN KUVAT: PUUKONTEKIJÄT Antiikki ja taide -lehti tutustui puukkomestarien ja harrastajakäsityöläisten tekemiin puukkoihin. Myöhemmin Parviainen muutti Saloon, jossa hän jatkoi harrastuksensa parissa hyvässä seurassa, Uskelan Puukkoseuran upeissa tiloissa, Muurlassa. Lisäkursseilta Parviainen on oppinut muita hienouksia, kuten sorkoupotusta ja damastikurssilta raudan leipomista eri tekniikoin. Kuvan puukko on tehty 90 x damascusterä kierrettynä, messinkiheloin. Kärpänen oli oiva apu, sillä hän oli tehnyt sepäntutkintonsa päättötyön damastipuukon valmistuksesta, terän karkaisusta ja päästämisestä. Joukossa on niin uniikkeja puukkoja koristekäyttöön kuin kalaja vuolupuukkojakin. . . Puu on tunisialaista oliivipuuta ja välissä on hirvensarvea. Jälkimmäinen taas saattaa olla hintavampi, mutta kotimaassa käsityönä tehty puukko on paitsi laadukas myös kaunis kuin koru – lisäksi kotimaisten, käsityönä tehtyjen puukkojen taustalta !!!!!!!!!!!!!!!!! Harrastajapuukontekijä . Tekijä: JARI PARVIAINEN, 51, Salo . Kotimaisia puukkoja tehdään esimerkiksi Kauhavalla puukkotehdas Iisakki Järvenpää Oy:ssä, Torniossa valmistuvat Paaso-puukot ja Rovaniemellä toimii Lapin Puukko Oy. Netissä: www.jariparviainen.fi . Ensimmäiseksi mainittu on toki edullinen, terän tylsyttyä sen voi heittää roskiin ja muutamalla eurolla sen tilalle saa upouuden yksilön. Edellä mainitut valmistavat puukkojaan sekä koneellisesti että käsityönä, mutta isompien puukkotehtaiden lisäksi Suomessa toimii lukuisa määrä pienempiä puukontekijöitä, jotka valmistavat kaikki puukkonsa alusta loppuun käsityönä. Tupessa on omistajan nimikirjaimet. itä tulee mieleen sanasta puukko. Siellä hän on muun muassa oppinut konevasaran käytön. Antiikki ja taide löytyy lähes poikkeuksetta mielenkiintoinen tarina. Tekotapa: Käsityö . Tupen kuvio on pakotettu kosteaan nahkaan. Yleensä Parviainen tekee kala- tai vuolupuukkoja. Puukko: Kuopioon tilaustyönä tehty puukko
Netissä: www.liukkopuukot.fi . Puukko: Kauhavalainen perinnepuukko, niin kutsuttu hevosenpääpuukko. Tuppi on luomuparkittua naudannahkaa. Tekotapa: Käsityö vanhoja perinteitä nuodattaen. Tekotapa: Käsityö . Silloin puukon päähän upotetaan omistajan nimi. Puukon materiaalit ovat samat kuin esikuvassaankin. . Puukkoa saa myös korumallina, jolloin puukon pää tehdään tuohesta, ja siihen upotetaan perinteinen kielokuvio. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Puukkomestarin Rautalammin puukko . Ainoa savolainen Rautalammin puukko on ainoa, tunnettu, savolainen perinnepuukko. Antiikki ja taide . . Puukon nimi: Rautalammin puukko ja lukitseva tuppi . Muotoilua modernisoitu Kuvan puukko on puukkoseppämestari Arto Liukon tekemä. Koska tämän mallin perinnesidonnaisuus ei ole ehdoton, myös terä voidaan tehdä laadukkaasta, ruostumattomasta teräksestä. Puukon pää tehdään visakoivusta ja helat uushopeasta (alpakka). Puukon ja tupen rautalampilaiset piirteet ovat säilyneet. Muuta: Kari Vuorus on aina ollut käsityöihminen. Materiaali: Terä tehdään hiiliteräksestä. Tupen lesta on sivuiltaan viistetty, mikä mahdollistaa sen koristelun. Sen terä on valmistettu hiiliteräksestä, helat uushopeasta ja kahva koivun tuohesta sorkoupotuksin. Tekijä: Puukkoseppämestari ja kanttori ARTO LIUKKO, Savonlinna . Tekijä: KARI VUORUS, 70, Peräseinäjoki . Tyttären opettaja avusti Liukkoa kehittämään veitsestä oman mallin, joka onkin nykyään suosittu työkalu oboistien keskuudessa. Nykyisen vallitsevan käytännön mukaan puukon päätä (kahvaa) on muotoiltu siten, että puukon tupesta voidaan tehdä lukitseva tuppi (”naksutuppi”). Idean kauhavalaisen perinnepuukon tekoon Vuorus sai, kun hän halusi vaalia pohjalaisia perinteitä. . Oboe tarvitsee rööripuukon, jolla soittimen suukappale eli rööri vuollaan soittajan huuliotteen mukaiseksi. Rööripuukon jälkeen Liukko innostui vanhoista, suomalaisista korupuukoista. Netissä: www.netikka.net/puukkopajavuorus . Sen kehittäjä on rautalampilainen seppä Emil Hänninen (1869–1952). 77 >. Perinnemallien lisäksi Liukko valmistaa myös omia malleja, jotka pohjautuvat suomalaiseen puukkoperinteeseen. Se on tyyliltään rautalampilainen, mutta sitä on hiukan modernisoitu. 1990-luvun taitteessa savonlinnalainen kanttori Arto Liukko herätteli sitä henkiin, ja nykyisin sillä on useita tekijöitä ja sen tekoa opiskellaan myös puukkokursseilla. Tästä syystä niin sanottu tupen peili jää melko kapeaksi. Rautalammin puukko oli kauan lähes unohduksissa. Muuta: Puukkomestari Arto Liukko on tehnyt elämäntyönsä kanttorina, mutta innostui valmistamaan puukkoja tyttärensä oboe-harrastuksen myötä. Se on ilmeeltään tyy- pillinen suomalainen puukko: terä on suora ja pää on symmetrinen. Materiaali: Kauhavalainen perinnepuukko on valmistettu kokonaan käsityönä vanhoja perinteitä noudattaen. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kauhavalaisperinteiden vaalija . Vuorus onkin valmistanut puukkoja jo noin viitisentoista vuotta. . Varsinainen sysäys puukkojen tekoon tuli kansalaisopiston puukkokurssilta, jonka jälkeen muut askartelut jäivät taka-alalle. Myös nimikoitu korumalli on mahdollinen. Tuppi tehdään kasvisparkitusta naudan nahasta ja leppäpuusta. Voidaan käyttää vuolu- ja yleispuukkona, mutta nykyään Vuorus myy hevosenpääpuukkoja lähinnä korupuukkoina sekä keräilijöille. Selvimmin sen erityispiirteet ilmenevät tupessa
Kun kuva on valmis, se hiotaan ja maalataan vesiväreillä ja lisätään muutama kerros lakkaa päälle. Puukon terä valmistetaan takomalla hiiliterästä käyttäen, kahva kootaan koivuntuohilapoista. Tuppi lehmännahkaa. . . Mäkinen astui ensimmäisen kerran puukkopajaan ollessaan vasta neljävuotias ja takoi jo silloin jonkinlaisen koukun. Nykyään hän käy myymässä puukkojaan vaimonsa Leenan kanssa pääasiassa erä- ja käsityömessuilla. . Kahva koivuntuohta. . 78 . Upotus ulottuu 3-4 milliä tuohen sisään. . Puukko on tehty kovaan käyttöön, leveäteräinen puukko on etenkin metsästäjien mieleen. Hänen sukunsa on tehnyt samoja hommia kuuden sukupolven ajan aina 1850-luvulta saakka, joten Mäkinen oli lähes seppä jo syntyessään. Tuppi kuvioidaan ja heloitetaan messinkipellillä, johon kaiverretaan tikkeliä käyttäen koristekaiverrus.. Ensimmäiset 45 vuotta hän työskenteli Iisakki Järvenpään puukkotehtaalla erilaisissa työtehtävissä. . . Tupen sisään vuollaan puusta lesta, joka upotetaan tuppeen nahan ollessa vielä märkä. Kun kahva on kasattu ja niitattu, se hiotaan eri karkeuksia käyttäen santaremmillä. Eläkkeelle päästyään hän alkoi valmistaa omia puukkomalleja. Kahva koristellaan messinkiheloin ja raidoin, koristeena käytetään myös naulaupotuksia. Muuta: Simo Passi on työskennellyt puukkojen parissa 52 vuotta. Tuppi valmistetaan läpivärjätystä lehmännahasta. . Muuta: Antti Mäkinen on nuori puukontekijä, mutta hän on ehtinyt valmistaa puukkoja ammatikseen noin kahdeksan vuotta. Puukot ovat uniikkikappaleita. Antti Mäkisen puukkojen laatu onkin huomioitu myös ulkomailla, ja niitä on myyty noin 35:een eri maahan. Kun kahva on hiottu, siihen piirretään kuva, jota lähdetään upottamaan 0,150,17 millin messinkisoiroilla. . Hän pyrkii tekemään puukot niin, että niiden hinta pysyy kohtuullisena, mutta hän ei kuitenkaan tingi laadusta. . Tekijä: Antti Mäkinen, 31, Alahärmä Netissä: www.yp-taonta.fi Puukko: Metsästyspuukko Tekotapa: Käsityö Materiaali: Terä on taottua, 0,75 %:sta hiiliterästä, kahva tummaksi petsattua pihlajapuuta ja tuppi mustaksi värjättyä nahkaa. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Seppä jo syntyessään . !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Uniikkipuukkoja Kauhavalta Tekijä: Simo Passi, 71, Kauhava Netissä: www.uniikkipuukot.com Tekotapa: Käsityö Materiaali: Terä hiiliterästä (pituus 130 mm). Antiikki ja taide Sorkoupotettu, koristekaiverrettu Kuvien puukot ovat sorkoupotettuja koristepuukkoja, joita ostetaan lahjoiksi ja keräilypuukoiksi
15.- 25 . Kokoelma on rakennettu rakkaudella, ei teosten mahdollisen rahallisen arvon perusteella. Kuudennen talvikauden värikylläinen ja runsas teoskattaus tarjoaa salien täydeltä hyvää mieltä. Iittalan vanhalla puukoululla, Lasikeskuksen vieressä Antiikki ja taide . . !!!!!!!!!!!! avoinna TI-SU 11:30-17 11.11.2014 - 6.1.2015 NAIVISTIT IITTALASSA Hollaajantie 2, 14500 Iittala p. 79. Värituulahdus Aasiasta Malesialaismestarit Yusof Gajah Gajah ja Ismail Baba taas tuovat lämpimän tuulahduksen Kaakkois-Aasiasta. Ajankohtaista !!!!!!!!!!!! Iittalassa esillä naivistisen taiteen aarreaitta T aidekeräilijöiden Liisa ja Reijo Jorosen noin 1500 teosta käsittävä taidekokoelma on Suomen merkittävimpiin kuuluva naivistisen taiteen kokonaisuus. Yläkerran pienessä galleriassa on myös jännittävä varjonukketyöpaja kouluikäisille. Jorosten tuki oli avainasemassa, kun Kalvolan kunta päätti 2009 perustaa Naivistit Iittalassa -säätiön jatkamaan helsinkiläisen galleristipariskunnan, Aira ja Kalevi Heinäsen kesällä 1989 aloittamaa, suosittua näyttelytapahtumaa Iittalan vanhassa puukoulussa. Arvostukseen vaikuttamassa Eino Viikilän keramiikkaa. Tuttuja ja uusia naivistinimiä Helmiä Liisa ja Reijo Jorosen kokoelmasta I LO IRTI! on Naivistit Iittalassa -säätiön lääke kaamosmasennukseen. Joroset kertovat taiteen hankintaperiaatteistaan: – Hankimme vain teoksia, joista molemmat pitävät. Keräilijöiden AARREAITTA Marja-Leena Pulkkisen teos nähdään myös tulevassa näyttelyssä. 045 7730 1686 maanantaisin suljettu u ko Jouluta .12. Se on esillä Naivistit Iittalassa -säätiön galleriassa loppusyksystä ja alkutalvesta. Naivistit Iittalassa -säätiön kuudes talvikauden näyttely on kunnianosoitus Liisa ja Reijo Jorosen työlle naivistisen taiteen arvostuksen ja tunnettuuden hyväksi. Makumme on vuosien mittaan kehittynyt niin samanlaiseksi, että jos kumpikin valitsee taidenäyttelystä viisi suosikkia, kolme niistä on samoja. Virossa näyttely on ollut hyvin suosittu. . Monet heistä ovat nyt jo edesmenneitä suomalaisen taiteen suuria nimiä Alice Kairasta Alpo Jaakolaan ja Kosti Ahoseen. Olemme vuosien aikana saaneet ilon tutustua todella hyvin erikoisiin ihmisiin. Hütt edustaa Suomessa harvoin nähtyä surrealistista naivismia, jolla on yhteiskunnallinen sanoma. Näyttelyn erikoisvieras on Viron tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluva Riho Hütt Rakverestä. Kotimaassaan tunnetut taiteilijat esiintyvät nyt ensi kertaa suomalaisyleisölle värikkäillä teoksillaan
Toikka teki Nuutajärven puhaltajien kanssa yhteistyössä erilaisia muunnelmia vuodesta 1968 alkaen. Kuva: Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen. Uniikkimaljat ja maljakot ovat vapaasti puhallettuja. 80 . Antiikki ja taide. Oiva Toikan Pampulavaasi on sarja uniikkiesineitä, joita yhdistävät reunan pampulat
Alvar Aallon vuonna 1936 suunnittele- Antiikki ja taide . – Silloin alkoi syntyä merkittäviä taidelasiesineitä, joita tehtaat ryhtyivät valmistamaan. Taidelasin kulta-ajan klassikot luovat harmoniaa suomalaiskotien sisustukseen. Aalto-maljakon läpimurto Noihin aikoihin syntyi myös suomalaisen lasitaiteen klassikko Aalto-maljakko. Aalto-maljakon lisäksi kodeista löytyy myös muita suurten mestareiden töitä. !!!!!!!!!!!!!!!! L asia on käytetty suomalaisissa kodeissa jo 1700-luvun puolivälistä saakka. Karhulan lasihytti 1920-luvulla. Kuva: Suomen lasimuseo. Kulta-ajan klassikot palanneet Taidelasi luo harmoniaa kodin sisustukseen Koristelasiesine on kuin pienoisveistos. 81 >. Taidelasin edistämiseksi Suomessa järjestettiin 1900-luvun alkupuolella jopa kilpailuja, jotta saataisiin esiin näyttelyesineitä suuriin kansainvälisiin näyttelyihin, kuten maailmannäyttelyyn. Suurin osa niistä oli koriste-esineitä, kuten näyttäviä maljoja, maljakoita ja lautasia. Kuva: Suomen lasimuseo. Taidelasi Karhulan lasitehtaan hiomomestari Richard Jungell hioo kristallimaljakkoa Barcelonan maailmannäyttelyyn 1929. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: SUOMEN LASIMUSEO – Koristelasin kanssa työskentelevät taiteilijat eivät olleet aluksi koulutukseltaan erikoistuneita lasitaiteilijoita, vaan he olivat kuvanveistäjiä, arkkitehtejä ja taidemaalareita, jotka tosin loivat upeaa taidelasia jo tuolloin, Suomen lasimuseon tutkija Uta Laurén toteaa. Lasiesineet toimivat pitkään arjen ja juhlan käyttöesineinä, mutta 1900-luvulle tultaessa lasi sai myös muotoja taiteilijoiden käsissä. Ne löysivät myös tiensä ihmisten koteihin. Siitä saakka lasi on toiminut yhä selkeämmin myös sisustuselementtinä
Tapio Wirkkalan Jäävuori, Iittala 1950 Milanon triennaali 1951 Kuva: Suomen lasimuseo, Rauno Träskelin. Antiikki ja taide. Timo Sarpanevan Orkidea, Iittala 1954 Milanon triennaali 1954 Kuva: Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen. 82
Tämän päivän sisustuksessa lasilla ja taidelasilla on itseoikeutettu asemansa. Nanny Stillin Harlekiini tuli Riihimäen Lasin tuotantoon vuonna 1958. 83 >. Kuva: Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen. Se oli suosittu lasisto ja tuotannossa 1960- ja 1970 lukujen vaihteeseen saakka. Tapio Wirkkala suunnitteli vuonna 1947 tämän sarjatuotantoon sovelletun Kantarelli 3280 -maljakon, jota valmistettiin Iittalassa vuoteen 1960 saakka ja uudelleen ajoittain vuodesta 1981 alkaen. Laurén toteaa, että lasi elementtinä tuo kotiin arvokkaan ja miellyttävän tunnelman. ” ma maljakko otettiin tuotantoon vuonna 1937. ” Aalto-maljakon läpimurto suomalaisten kotien sisustuselementtinä tapahtui oikeastaan vasta 1980-luvulla, jolloin siitä tuli sellainen ikoni kuin se nykypäivänäkin on. Se esiteltiin samana vuonna myös Pariisin maailmannäyttelyssä. Milanon triennaali 1951. Wirkkalan alkuperäinen Kantarelli oli kilpailutyö Iittalan lasimuotoilukilpailuun vuonna 1946. Kuva: Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen. – Aalto-maljakon läpimurto suomalaisten kotien sisustuselementtinä tapahtui oikeastaan vasta 1980-luvulla, jolloin siitä tuli sellainen ikoni kuin se nykypäivänäkin on. Mikä taika lasiin sitten liittyykään. – Taidelasin kohdalla taika perustuu yksinkertaisesti siihen, että esineet ovat lasi- Antiikki ja taide . – Tuolloin se ei vielä kuitenkaan lyönyt itseään läpi, sillä se ei muotokieleltään vielä tuolloin puhutellut ihmisiä, Laurén kuvaa. Alvar Aalto: Maljakko Savoy, Iittala 1937 Kuva: Suomen lasimuseo
Laurénin mukaan tällä hetkellä ihmiset ovat hyvin tietoisia, ja taidelasi on löytänyt uudelleen tiensä suomalaisten kotien sisustuselementiksi. Uta Laurén sanoo, että varsinainen suomalaisen lasin kultaaika sijoittuu 1950-luvulta aina 1970-luvun alkuun saakka. Jo ennen sitä suomalaiset osasivat arvostaa lasia, mutta 70–80-lukujen vaihteeseen tultaessa etenkään nuorempi sukupolvi ei ymmärtänyt vanhempiensa ja isovanhempiensa lasiaarteiden päälle. – Tuolloin taidelasi vaihtoi kotia tiuhaan tahtiin. Niiden avulla luodaan kotiin harmoniaa. Kaikuja taidelasin kulta-ajalta Suomella on lasimaana pitkä ja arvostettu, kansainvälinen asema. Timo Sarpaneva suunnitteli Lansettikokoelmansa esineitä jo vuonna 1952. – Ihmisissä on tosin kahtiajakoa. Osa ei tiedä Suomen suuresta lasimenneisyydestä mitään, mutta sitten on niitä, jotka ovat 84 . Taidelasin keräilijät saattoivat tehdä hienoja löytöjä huokealla hinnalla. Antiikki ja taide. Aikanaan lasia pidettiin Pohjois-Euroopan kauneimpana. Stockmannin tavaratalo tilasi Helena Tynellin Rialto myyntiin vuonna 1962 satavuotisjuhlansa kunniaksi, Riihimäki 1961. Se miellyttää ihmisten silmää, Laurén vastaa. Lansetti I ja Lansetti II kuuluvat niihin esineisiin, joista muotoilija sai Milanon vuoden 1954 Grand Prix -palkinnon. Kuva: Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen. Kuva: Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen. Värikäs ja nuorempi taidelasi suosioon Nyt tilanne on sen sijaan täysin muuttunut. sia pienoisveistoksia, joita laitetaan esille kotiin. Kuva: Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen. Nuutajärven vapaasti puhallettua filigraanilasia 1850- ja 1860-luvulta. Tuolloin lasi näkyikin enimmäkseen heidän kotiensa ja tilojensa sisustuksessa, Laurén toteaa
Samoin on syytä mainita vielä Helena Tynellin ja Nanny Stillin tuotanto. – Arvostan muotokieleltään ja toteutukseltaan erittäin korkeatasoista lasia, jota meillä Suomessa syntyy onneksi myös nykypäivänä. Lasin tulee olla vaativalla tavalla ja hienosti toteutettua, mutta sen pitää sopia myös oman kotini muuhun sisustukseen, Laurén vastaa. Silti hienoja töitä löytyy myös ihan tavallisten suomalaistenkin kodeista, Laurén vastaa. Antiikki ja taide . – Poimisin helmien joukkoon myös Timo Sarpanevan Orkidean vuodelta 1954, Lansetin vuodelta 1952 ja Kajakin vuodelta 1954. Kai Franckin 50-luvun tuotanto on myös täynnä aarteita. ” Taidelasin kohdalla taika perustuu yksinkertaisesti siihen, että esineet ovat lasisia pienoisveistoksia, joita laitetaan esille kotiin. Näiden lisäksi Laurén laittaa helmien Gunnel Nymanin lähes koko tuotannon. Se on hyvin värikästä ja vaativalla tavalla toteutettua taidetta. Päinvastoin me voimme taas laskea sen varaan, että olemme edelleen korkeatasoinen lasimaa. – Sellaista lasia, jossa yhdistyy kaksi minulle tärkeää asiaa. hyvin tietoisia ja vaalivat taidelasiesineitä aarteinaan. . Entäpä tutkijan henkilökohtaiset mieltymykset. On hyvin trendikästä koristella kotinsa näillä esineillä. Kaj Franckin Lehtokurppa vuodelta 1953 on hänen kuuluisimpia taide-esineitään. – Varsinaiset helmet löytyvät pääsääntöisesti tietenkin keräilijöiltä, jotka osaavat metsästää niitä ja tarjota niistä hyviä hintoja. Hän korostaa kuitenkin, että myös lasitaiteilijoiden nykypolvella on paljon osaamista ja annettavaa maailmalle. Sitten voidaan mainita myös Wirkkalan Jäävuori-maljakko vuodelta 1955. – Nyt eivät ole pinnalla pelkästään suosituimmat 50-luvun lasiesineet, vaan myös 60- ja 70-lukujen taidelasi on nyt in. – Uusi tuotanto on täynnä mielikuvitusta. Meillä Suomessa on pitkät ja osaavat juuret, ja vaikka jossakin vaiheessa tällä taiteen alalla oli pienoista suvantoa, nyt nuorempi lasitaiteilijasukupolvi on ottanut hyvin asemansa ja löytänyt myös oman tapansa luoda, Laurén toteaa. – Nyman oli sikäli poikkeuksellinen lasitaiteilija, että hän työskenteli sekä Iittalalle, Nuutajärvelle, Riihimäelle kuin Karhulaankin. Millaista taidelasia hän suosii oman kotinsa sisustuksessa. Hän oli erittäin monipuolinen suunnittelija, Laurén toteaa. Huomattavaa on myös, että nyt myös värikäs lasi on noussut taas suosioon. 85. Riihimäen lasimuseon tutkija Uta Laurén sanoo kohtaavansa ilahtuneena työssään suomalaisen taidelasin loisteliaan mennei- syyden. – Näitä ovat esimerkiksi Tapio Wirkkalan Kanttarelli-maljakko vuodelta 1946. Nuutajärven Lasi 1953-1968 Kuva: Suomen lasimuseo, Timo Syrjänen. Niiden avulla luodaan kotiin harmoniaa. Wirkkalaa, Sarpanevaa ja Franckia Suomalaisen koristelasitaiteen kulta-aika sisältää valtaisan määrän kansainvälisestikin arvostettuja töitä, mutta mitkä ovat ” tuon ajan helmiä, jotka näkyvät myös tämän päivän suomalaiskodeissa. Se esiteltiin Milanon triennaalissa vuonna 1951. – Suurten mestareiden pitkä varjo on nyt siirtynyt uuden polven päältä sivuun, eikä se enää varjosta heitä
Kalliomaalaukset jylhissä rantamaisemissa peilaavat kivikautista esihistoriaamme 86 . Antiikki ja taide Aiheina hirvet, ihmiset ja veneet
Kuvat esittävät pääosin ihmis- ja eläinhahmoja sekä veneitä. – Olin valtavan innostunut, kun Suomesta löytyi tällainen kuvamateriaali tuhansien vuosien takaa. Halusin kuitenkin mennä itse paikan päälle katsomaan, Luukkonen kuvaa. – Jos oikein tarkkaan lähtee tutkimaan, siellä on kaiken kaikkiaan yli 100 kuvaa. Maalaukset on tehty 7000–3500 vuotta sitten pystysuoriin kallionjyrkänteisiin, vesistöjen rannalle ja läheisyyteen. Myös paikka ympäristöineen oli Luukkosen mukaan ainutlaatuinen. Haukkalahdenvuoren ruhjeisessa kalliossa erottuu värijälkiä monin paikoin. Maalaustaide Valokuvaaja Ismo Luukkosen ainutlaatuinen valokuvataide kuljettaa meidät kauas esihistoriaan. Maalausten lisäksi myös maisemat ja ympäristö tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Siellä sijaitsee Suomen tunnetuin kalliomaalaus. – Suurin osa kohteista on Järvi-Suomessa. Ensimmäisen näyttelynsä Luukkonen piti jo kesällä 1995. – Laskeuduin jyrkkää kalliorinnettä alas, kunnes ensimmäiset kuvat tulivat silmieni eteen. Luukkonen on kuvannut kaikkiaan 124 paikassa, joista vajaat 100 ovat hänen mukaansa sellaisia paikkoja, joissa on nähtävissä tunnistettavia kuvioita. Kyllä se koko maailma vei heti mukanaan. !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI VALOKUVAT: ISMO LUUKKONEN S uomen kalliomaalaukset muodostavat ainutlaatuisen, visuaalisen linkin kivikautisen ihmisen maailmaan. – Tein myös opintojeni lopputyön tästä aiheesta, josta on nyt tullut vuosien saatossa jo yli 20 vuoden kestävä projekti, joka jatkuu edelleenkin, Luukkonen sanoo. Mieleeni jäi erityisesti isokokoinen, juokseva, ilmeikäs hirvi. Kuvat olivat vaikuttavia. Sijainti ja veneiden kuvaaminen kertovat siitä, että vesistöt olivat sen ajan ihmisten nopein kulkuväylä. Minua oli varoiteltu etukäteen, että siellä maalausten kuvat näkyvät huonosti. Eläviä olentoja ja veneitä Luukkonen alkoi aktiivisesti vierailla lukuisissa eri kohteissa, joissa häntä olivat vastassa kalliomaalaukset. Koska olen itse kuvantekijä, minua alkoi viehättää myös ajattelumaailma, joka näiden kalliomaalausten taakse kätkeytyy. Aihepiiri alkoi heti kiinnostaa, ja halusin tietää enemmän, mitä nämä maalaukset ovat ja miltä ne näyttävät. Siinä vaiheessa olin täysin myyty, meni pikkusormesta vähän enemmänkin. Kivikaudelta peräisin olevat Suomen kalliomaalaukset ovat ikkuna vuosituhansien taakse. – Paikka huokui joka suhteessa omanlaista tunnelmaa. Tämän päivän ihmisellä on harvinainen mahdollisuus kurkistaa noihin ikivanhoihin kalliomaalauksiin ja sitä kautta esihistoriaamme. Kuva: Ismo Luukkonen. Tämän mahdollistaa valokuvaaja Ismo Luukkosen valokuvataide, joka kattaa valtaosan Suomen 130 kalliomaalausten löydöspaikoista. – Törmäsin jo opiskeluaikoina kirjaan kalliomaalauksista. Isokokoinen, juokseva hirvi Luukkonen sai ensimmäisen konkreettisen kosketuksensa Suomen kalliomaalauksiin kesäkuussa 1994, jolloin hän vieraili Saraakalliolla, Laukaassa. Antiikki ja taide . Keskeinen maalauskohta on kalliosta esiin työntyvässä paadessa, johon on maalattu ihmis- ja eläinhahmoja tiiviiksi sommitelmaksi. Saraakallio on Suomen ja Pohjoismaiden laajin kalliomaalausalue. Olen ollut aina kiinnostunut myös historiasta ja etenkin historiasta, myös valokuvauksen lehtorina Turun taideakatemiassa työskentelevä Luukkonen toteaa. Haukkalahdenvuori, Enonkoski. Hän valokuvasi ja tallensi vuosituhansia vanhaa kuvakerrontaa. 87 >. Hämmästyin ensinnäkin sitä, miten hyvin he näkyivät. Siitä ei ole ollut paluuta. Pikkusormesta vähän enemmänkin Pari kuukautta myöhemmin elokuussa Luukkonen matkusti Astuvansalmelle, Ristiinaan
Kuva: Ismo Luukkonen. Hirven takana on koukkupolvinen ihminen. Astuvansalmen pääryhmän oikealla puolen sijaitsevaan kallionkulmaan on painettu jälki oikealla kädellä. Nykyään jälki on korkealla katselulavan yläpuolella. ” Kädenjälki, Astuvansalmi, Ristiina. Kuva: Ismo Luukkonen. Vitträskin kalliomaalauksen parhaiten säilynyt kuvio muodostaa arvoituksellisen, verkkomaisen kuvion. Antiikki ja taide. 88 . Ihminen ja hirvi, Vierunvuori, Heinävesi. Ilmoituksen muinaistieteelliselle toimikunnalle teki säveltäjä Jean Sibelius vuonna 1911. Vierunvuoren ääriviivalla kuvatulle hirvelle on maalattu neljä jalkaa ja sydänpiste. ” Joissakin kohteissa olen painanut oman kämmeneni maalauksen viereen vain todetakseni, että kädet ovat samankokoisia ja samanmuotoisia. Vitträskin maalaus on ensimmäinen Suomesta löytynyt kalliomaalaus. Vitträsk, Kirkkonummi. Emme me loppujen lopuksi ole niinkään erilaisia tai niinkään kaukana toisistamme. Suorakulmaisen kehyksen sisällä ja reunoilla kulkee vinoviivoja. Kuva: Ismo Luukkonen
– Olen miettinyt paljon, mikä on se kaikkein perimmäinen syy näiden maalausten tekemiseen. Ne ovat hyvin jylhiä ja vaikuttavia paikkoja, ja tutkijat ovatkin aika yksiselitteisesti sitä mieltä, että kyse on sekä pyhistä paikoista että pyhistä kuvista. . ” Laskeuduin jyrkkää kalliorinnettä alas, kunnes ensimmäiset kuvat tulivat silmieni eteen. Tutkijat ovat myös todenneet, että kalliomaalauksiin liittyy shamanistisia piirteitä, mukaan lukien voimaeläinhahmot, kuten hirvi, Luukkonen toteaa. Emme me loppujen lopuksi ole niinkään erilaisia tai niinkään kaukana toisistamme, valokuvaaja Ismo Luukkonen toteaa. – Itse asiassa hengissä säilymisen suhteen he olivat kyllä ammattilaisia. – Sen sijaan niistä löytyy aika paljon sellaista, joka on tulkittavissa uskomuksellisista lähtökohdista. Kalliossa kädenjälki -näyttely antoi hyvän läpileikkauksen Luukkosen löydöistä. Inhimillinen maailmankuva Jos ja kun kalliomaalaukset ovat ikkuna esihistoriaan, niin millainen maailmankuva sieltä paljastuu. He osasivat nauttia elämästä ihan siinä missä nykyihmisetkin. – Joissakin kohteissa olen painanut oman kämmeneni maalauksen viereen vain todetakseni, että kädet ovat samankokoisia ja samanmuotoisia. – Kyse on todennäköisesti ollut henkisestä rituaalista. Tärkeää on ollut hetki, jolloin merkki ja jälki on jätetty, Luukkonen vastaa. Uskon myös, että heidän elämänsä ei ollut ainakaan kurjempaa kuin tämän päivän ihmistenkään. ” Piijuska ky Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa huutokauppoja www.piijuska.net Huutokauppahuone Nahkatehtaantie 10, 37830 Akaa / Viiala p. 89. Millaisen käsityksen valokuvaaja Luukkonen on itse saanut esiisiemme ja -äitiemme elämästä. Ihmisen kädenjälki Tässä lieneekin kiinnostavinta ajatus siitä, että jo kivikautisilla esi-isillämme oli paljon muitakin ulottuvuuksia kuin pelkkä hengissä säilymisen tarve. Luukkonen kertoo, että aika monissa Suomen kalliomaalauksissa on kädenjälkiä, jotka ovat tuon ajan ihmisten jättämiä. Mitä enemmän olen sitä pohtinut, sitä enemmän on alkanut tuntua, että tarve on ollut riitin kaltainen. Oliko ihmisillä jo tuohon aikaan tarve jättää itsestään jokin jälki tuleville sukupolville. Riittejä, ei tietoista kuvantekemistä. Mutta mitä hän onkaan löytänyt kivikautisista maalauksista. Miksi sitten ylipäätään tuhansia vuosia sitten täällä eläneillä esi-isillämme on ollut tarve tehdä kallion seinämiin kuvia. 0400 626460 / 040 5841329 Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.fi Antiikki ja taide . – Ihmiset ovat pohtineet samankaltaisia asioita jo kautta aikojen, vaikkakin tietenkin omasta näkökulmastaan ja oman aikansa tavalla. Sivuseikka on niin ikään se, että kuvat ovat säilyneet tähän päivään saakka. Shamanistisia piirteitä pyhillä paikoilla Kalliomaalauksiin tallennetuista kuvista näkyy ihmisten elämäntapa, ja koska ne ovat keräilijä-metsästäjäyhteisön tekemiä, viitteitä maanviljelykseen ei ole havaittavissa. – Hyvin inhimillisen näkemyksen. Sieltä ei paljastu minulle todellakaan mitään barbaarista luolamiesajatusta, vaan yllättäen olen löytänyt myös tietynlaista yhteyttä meidän nykyihmisten elämään, Luukkonen vastaa. – Myös kalliomaalausten paikat antavat vihiä siitä, että ne olivat jollakin tavalla pyhiä paikkoja. Valokuvaaja Ismo Luukkonen rautakautisten Mattilan kuppikivien äärellä Kaarinassa. Elämän ja kuoleman kiertokulku, syntymän ihme ja tietynlainen kaipuu henkisyyteen on tulkittavissa myös kivikauden ihmisten maailmasta. – Kalliomaalauksista voi löytää useampia eri tasoja. Ensinnäkin ne esittävät sen ajan ihmisten käytännön elämää ja kulttuuria, mutta niistä voi löytyä myös symbolisia muotoja, Luukkonen vastaa. Nähtävissä eri tasoja Menneenä kesänä Luukkosen kalliomaalausaiheisia valokuvia oli esillä Turun linnassa
Kuva: Aimo Hauhion perikunta. Romantiikkaa. Piirrostaide Ami Hauhion kuvittamat kannet olivat 1950-luvulla osa nuorten lukunautintoa. Antiikki ja taide. Viakkaat vaeltajat –kirjan kansi on tyypillistä Ami Hauhiota. !!!!!!!!!!!!!!!! TEKSTI: KARI KUMPULAMPI KUVAT: AMI HAUHION PERIKUNTA JA ARKISTO 90 . Teos ilmestyi 1955. Kuvittaja Ami Hauhio eli lyhyen, mutta tuotteliaan elämän. Kuva: Aimo Hauhion perikunta. Kansi on vauhdikas ja seikkailuhenkinen. Kuvassa kansi Juuse Tammisen seikkailukirjaan Rapolan Kuninkaan vangit. Kuva: Aimo Hauhion perikunta. Hirviöitä ja kaunottaria, eksotiikkaa, ufoja. Tältä näyttää Dick suutelee -teoksen kansi. Hänen pääosin sotien jälkeen tekemänsä seikkailukirjojen kannet ovat arvokasta nostalgiaa monelle, tuulahdus viattomuuden ajalta. Ami Hauhio kuvitti runsaasti kansia myös romanttisiin lukemistoihin. Suomalaista jäyhyyttä ja vauhtia Amerikan malliin Ami Hauhion kansitaide kestää aikaa Konnia ja konnankoukkuja
Niistä saa pulittaa divareissa satakin euroa per kappale. ” Kuvassa Ami Hauhion vuonna 1937 tekemä Viipurista kertova postikortti. Hän oli monipuolinen käyttökuvittaja, jonka töillä ei uskottu olevan kovinkaan suurta taiteellista arvoa myöhemmin; niinpä lähes kaikki hänen originaalinsa on hävitetty. . . Kuva: Aimo Hauhion arkisto. Tässä nostalgisessa sarjassa hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa Aaro Hongan, Juuse Tammisen ja Kyösti Wilkunan poikakirjoissa. . V iipurissa syntynyt ja Helsingissä kuollut Aimo Hauhio (19121955) on suomalaisen piirros- ja kuvitustaiteen suuria tuntemattomia, mystinen mies kaiken kaikkiaan. . . Hän menehtyi sairauteen Helsingissä talvella 1955. Perheellinen, vaimo ja kolme lasta. Kuva: Aimo Hauhion perikunta. Yleisradion vanha, pyöreä logo, jossa lukee RADIO, on Ami Hauhion piirtämä. Kuva: Aimo Hauhion perikunta. Aimo ‘Ami’ Hauhio muistetaan ehkä parhaiten seikkailukirjoihin ja lehtiin tekemistään kansikuvista – maalauskansista -, joita syntyi 1940–1950-luvuilla noin 300 kappaletta. – Vanhat, neljäkymmentäluvun hyväkuntoiset dekkarit ovat nyt aika lailla hinnoissaan. Kirjankannet elävät Seikkailusarjojen tarinat eivät ole ehkä jääneet elämään, mutta Hauhion tekemät kirjojen kannet kyllä Kokkilan mukaan muistetaan. . Kivipiirtäjä, kuvittaja, taittaja, sarjakuvataiteilija, kirjoittaja. Hauhio sairasti vatsasyöpää 1950-luvulla. . Hän opiskeli Viipurin taiteenystävien piirustuskoulussa neljä kautta 1920- ja 1930-luvilla. Kansankirjan kustantama, suosittu Poikien Sininen-sarja ilmestyi 1945–1948. WSOY:n Nuorten toivekirjastoon hän kuvitti parikymmentä kantta. Antiikki ja taide . Science fictionin uranuurtaja Suomessa. Kortti on näyttävä ja se on painettu hyvälle paperille. Työskenteli sota-aikana Helsingissä Merenkulkuhallituksen kartanpiirtäjänä. Tunnetuimmat sarjakuvat ovat Reino Helismaan ja Olavi Kanervan kirjoittama Maan mies Marsissa sekä tieteisaiheinen Koltan perintö. Seikkailusarjojen tarinat eivät ehkä ole jääneet elämään, mutta Hauhion tekemät kirjojen kannet kyllä muistetaan. 91 >. Hauhio kuvitti sarjan 21 kirjankannesta lähes kaikki, kaksikymmentä. Hän oli taidekoulun käynyt, taitava kuvantekijä, mutta varsinaista taiteilijan statusta hän ei saavuttanut urallaan koskaan. Kuvittaja Aimo Robert ”Ami” Hauhio syntyi Viipurissa 1912. . – Ei tiedetä, millaiset värit Hauhion kansioriginaaleissa ovat alun perin olleet, tamperelainen sarjakuvantekijä ja Hauhiotuntija Timo Kokkila sanoo. Näitä kirjoja löytyy divareista ja kirpputoreilta. ” Taiteilijan tie . Nostalgisia sarjoja Myös Tarzan-kirjan kannen kuvituksessa vauhtia ja vaarallisia tilanteita suosinut Ami Hauhio oli elementissään. Hauhio kuvitti dekkareiden, tieteisromaanien ja romanttisten lukemistojen kansia myös jo alalta kadonneille pienkustantamoille, kuten Karhu, Kotka-kirja, Kanerva ja Nide. . Osallistui töillään nuorten näyttelyihin 1939 ja 1940, töitä esille Ruotsissa, Nässjössä 1947. Hauhion tieteisaiheisista kirjankansista tunnetuimpia ovat Outsiderin eli Aarne Haapakosken Atorox-kirjojen kannet. Kuvitti runsaasti kansia halvoista jännäreistä laatukirjallisuuteen
Outsiderin kirjoittama ja Ami Hauhion piirtämä sarjakuva Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ilmestyi Seurassa 1950. Ne ovat tunnelmallisia ja niissä on mystistä eksotiikkaa – joskin hahmoissa on myös ajalle ominaista stereotypiaa. – Hauhio oli töissä lehdissä, kirjapainoissa ja mainostoimistoissa. Se on tiettyä kirveellä veistettyä jäyhyyttä hahmoissa. – Vaikka Hauhion kansikuvat ovatkin amerikkalaistyyppisiä seikkailukuvia, niissä on aina suomalaiskansallinen piirre. Antiikki ja taide. Yksi niistä on sarjakuvaversio Robert Louis Stevensonin seikkailuromaanista Aarresaari. 92 . Omakuva ilmestyi Piirtopalat-lehdessä 1945. Kuva: Aimo Hauhion perikunta. Hauhion tuotanto käsittää sarjakuvien ja kansimaalausten ohella muun muassa mainoskuvituksia, pilapiirroksia, litografioita, postikortteja ja muotokuvia. Sarjakuva julkaistiin 1950–1960-luvuilla Pellervo- ja Lasten maailma -lehdissä. Perhe Ruotsiin sotaa pakoon Ami Hauhio muutti perheineen Viipurista Helsinkiin talvisodan alla marraskuus- Tämän omakuvan Ami Hauhio piirsi itsestään Helsingissä vuonna 1944. Miksi he herättävät monissa lämpöisiä, nostalgisia aistimuksia. Ennen talvisotaa Hauhio työskenteli Viipurissa, etupäässä Karjala-lehden novellikuvittajana. Hän sai koulusta vankan pohjan piirtäjän ja kuvittajan työlleen. Hänen piirroksensa ja kansikuvansa syntyivät iltaisin kotona päivätöiden jälkeen. Kuva: Aimo Hauhion perikunta. – Jotakin viatonta näissä kuvissa on. Konnuutta ja viattomuutta Ami Hauhio opiskeli Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulussa vuosina 1926-1928 ja 1930-1932. Piirteiden suomalaiskansallinen jäyhyys Entä mikä näissä seikkailuhenkisissä kansikuvissa ja kirjankansissa kiehtoo yhä. Monia hänen sarjakuvapiirroksiaan pidetään nykyisin alan klassikoina. Hänen innoittajiaan olivat kuollut Alex Raymond ja muut yhdysvaltalaiset tekijät, Timo Kokkila mainitsee
Hauhion mainoksissa on jäljittelemätöntä, mieleen painuvaa tyylitajua. Tuottelias Ami Hauhio hallitsi myös mainosten tekemisen. Kirjan hinta 20€ tilattuna Martta Wendelin Seuralta + postimaksu. TAIDEKIRJA MARTTA WENDELINISTÄ Mainosten taikaa. Tuottelias Aimo Hauhio menehtyi Helsingissä vatsasyöpään joulukuussa 1955, vain 43-vuotiaana. Kuva: Aimo Hauhio perikunta. 93. Melko pian Kerttu-vaimo ja pieni poika lähtivät Helsingistä sotaa pakoon Ruotsiin, kun taas Ami Hauhio jäi Helsinkiin Merenkulkuhallitukseen töihin. Elokuvista vaikutteita. Kokkilalla oli taannoin tilaisuus tavata Hauhion poika Helsingissä. Kuva: Aimo Hauhio perikunta. Ne syntyivät nopeasti, illassa, parissa. Kun yksi työ oli valmis, oli aika siirtyä seuraavaan. Hauhion elämästä ja ajatuksenjuoksusta tiedetään lopulta hyvin vähän. . – Poika muisteli, että hänen isällään oli aina pöydällä useita kuvia työn alla. Hän kertoi, että hänen isänsä oli lennokas kertoja, joka viihdytti tarinoillaan naapurustonkin lapsia. – Poika on nimeltään Ami, kuinka ollakaan. ” Mies kuvien takana on jäänyt etäiseksi. Pojalta kuulin, että hänen isänsä oli elokuvien ystävä, mikä varmaankin ruokki piirtäjän mielikuvitusta. ” sa 1939. Mies kuvien takana on jäänyt etäiseksi. Mainosten taikaa. Tilaa leena.jantti@pp5.inet.fi Antiikki ja taide . Kuvittajasta julkaistiin hänen elinaikanaan vain kaksi haastattelua, toinen oli Piirtopalat-lehdessä ja toinen Koti-lehdessä
Nykyisin joogamuotoa kutsutaankin ajatusjoogaksi. Aito ikoni on Kaukalinnan salin seinällä. Ikonin on maalannut ja lahjoittanut porvoolainen ikonimaalari Heljä Wiljander. Päämetodi on looginen positiivinen ajattelu. 94 . Rakennus oli jo purkutuomiota lähellä, kun Via ry osti huo- nokuntoisen hirsirakennuksen 1990 ja korjasi talon kurssikeskukseksi. Via-Akatemian säätiö ja sen ylläpitämä Via-Akatemia perustettiin jatkamaan Kirjeopisto Vian työtä: Tyyne Matilaisen (1911–1989) ja Mirja Salosen (1925– 2002) luoman ja kehittämän suomalaisen ja länsimaiselle ihmiselle soveltuvan rajajoogan opetusta, tutkimusta ja käytäntöön soveltamista. Alttaritaulu on canvas-työnä tehty kopio Ylösnousemus-ikonista. Kaukalinnan kyläkappelin ovet avoinnaympäri vuoden TEKSTI JA KUVAT: TERTTU SEPPÄNEN K aukalinna sijaitsee Kerimäellä, noin kolme kilometriä kirkonkylän keskustasta Louhelle päin. Taloa vuokrataan myös juhliin ja tapahtumiin. Se on alunperin valmistunut 1853 Kerimäen ison puukirkon kappalaisen pappilaksi. Via-Akatemian säätiön omistaman, Kerimäellä sijaitsevan, vuonna 1853 valmistuneen Kaukalinnan pappilan maakellariin rakennettun Kaukalinnan kyläkappelin ovet ovat avoinna hiljentymistä varten jokaiselle ja ympäri vuoden. Talon historia on ollut monivaiheinen pappila-ajan jälkeen. Kirvesmies Pauli Koistinen on rakentanut puusepäntyönä kyläkappelin alttaripöydän ja penkit Kaukalinnan vanhoista lankuista. Antiikki ja taide. Kun Kirjeopisto Via ja Via ry perustivat 1995 Via-Akatemian säätiön, lahjoitti Via ry remontoidun kiinteistön säätiön perustamispääomaksi. Kunnostettu pappila toimii Via-Akatemian koulutuskeskuksena
Etelä-Savon ELYkeskus päätti 42 500 euron tuen myöntämisestä Kaukalinnan kyläkappeli -hankkeelle 22.3.2013. Aito ikoni on Kaukalinnan salin seinällä. Tossuja ei ole värjätty, niissä on luonnon omia sävyjä. Sinne mahtuu noin 20–30 henkilöä. !!!!!!!! Tunnetko maakuntaleivät. Kappelin käyttöön siunaaminen oli osa Via-Akatemian VI kesäakatemian ohjelmaa. Rovasti Toivo Loikkanen totesi puheessaan, että tavallaan ympyrä sulkeutuu nyt, kun kyläläiset palaavat Kaukalinnan pappilaan kyläkappelin myötä. Omarahoitusosuutta pienensi vastikkeettoman talkootyön osuus, mikä saa olla enintään 75 %. Tossut ovat käsin huovutettu, kirjottu ja ommeltu. Kaukalinnan kyläkappeli on tarkoitettu kaikkien kyläläisten käyttöön ympäri vuoden. Huopatossujen pohja on kasviparkittua nahkaa. Kappelin katolle on istutettu erilajikkeisia maksaruohoja (kärleksörter) yhteensä noin 1500 kappaletta sekä kukkasipuleita kevätiloksi. . Alttaritaulu on canvas-työnä tehty kopio Ylösnousemus -ikonista. Vuodelta 1936 peräisin oleva Singer-ompelukone on Maria Dorffilla ahkerassa käytössä. Suomenlampaan luomuvilla lämmittää huopatossuissa Pohjois-Karjalan Valtimolla perheensä kanssa omavaraistaloudessa elävä Maria Dorff ompelee itse kaikki perheen vaatteet ja tekee huopatossuja tilaustöinä. Kanttorina toimi Maria Padatsu ja psalmien lukijoina Terttu Seppänen ja Sinikka Juntura. Vuodelta 1936 peräisin oleva Singer-ompelukone on Marialla ahkerassa käytössä. Maria Dorffin valmistamia huopatossuja voi tiedustella maria.dorff@gmail.com, p. Kirvesmies Pauli Koistinen on rakentanut puusepäntyönä alttaripöydän ja penkit Kaukalinnan vanhoista lankuista. Sieltä täältä Kaukalinnan kyläkappeli sai alkunsa kesällä 2007 Ajatus Kaukalinnan maakellarin muuttamisesta kappeliksi heräsi ensimmäisen kerran kesällä 2007. Pappilarakennuksessa ei ollut ylimääräistä tilaa, joten huomio kohdentui pihapiirissä sijaitsevaan maakellariin, joka oli ollut pidempään ilman käyttötarkoitusta. Näin ollen talkootyötunteja hankkeeseen hyväksyttiin ja tehtiin lähes 900. Ikonin on maalannut ja lahjoittanut Via-Akatemialle porvoolainen ikonimaalari Heljä Wiljander. Kesäisin kappelin katolla rakkausyrttien kukkameri Monet Kaukalinnassa kävijät olivat kyselleet hiljentymispaikkaa. Aikojen saatossa moni huonekalu on kuitenkin niin moneen kertaan maalattu, että alkuperäisen esiin saaminen voi olla mahdotonta tai liian kallista. 044-373 6277. 95. Kokonaisuudessaan käsityönä tehtyjä Eevastiina-huopatossuja Maria Dorff tekee sekä lyhyt- että pitkävartisena. Kasvivärjätyt langat ovat Studio Maisa Tikkasen lankavalikoimista. Juhannuspäivänä 21.6.2014 Kaukalinnan kyläkappelin siunasi käyttöön rovasti, aluekappalainen Toivo Loikkanen. Piällysmies ry:n hallitus puolsi tuen myöntämistä 13.6.2012. Villa on suomenlampaan villaa luomutilalta Nurmeksesta. Via-Akatemian säätiön hallitus päätti lokakuussa 2010, että kappeli rakennetaan ja että sille haetaan EU-tukea Leader-toimintaryhmä Piällysmies ry:n kautta. Hankkeen toteutusaika on vuoden 2014 loppuun. Etelä-Savon ELY-keskus hyväksyi Kaukalinnan kyläkappeli -hankkeen yleishyödylliseksi investointihankkeeksi, jolloin julkisen rahoituksen osuus on 70 % ja omarahoitusosuudeksi jää 30 %. Pirkanmaa – Rievä Etelä-Karjala – Lepuska Varsinais-Suomi – Varilimppu Satakunta – Kakko Lappi – Rieska Etelä-Pohjanmaa – Naurisleipä !!!!!!!! Mitä alkuperäisempi maali, sitä arvokkaampi Huonekalujen alkuperäisiä maaleja ei pitäisi koskaan lähteä poistamaan tai ylimaalaamaan. Antiikki ja taide . Kappelin katolle puhkeaa aina kesäisin ”rakkausyrttien” kukkameri. Antiikkiliikkeistä kannattaakin kysellä puupinnalle puhdistettuja huonekaluja, jotka pintakäsitellään asiakkaan toiveen mukaan. Tilaisuuteen osallistui kurssilaisten lisäksi naapureita, kyläläisiä ja kappelin rakentamisessa mukana olleita ammattilaisia. Mitä alkuperäisempi maali, sitä korkeampi on huonekalun arvo. Kappelissa on mahdollista järjestää pienimuotoisia kirkollisia toimituksia. Tarkastusinsinööri Jorma Mattinen suoritti käyttöönottotarkastuksen 19.2.2014
Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. nukke- ja nallemarkkinat, pienoismallikilpailu, pienoisrautatienäyttely, vanhojen nukkejen näyttely sekä nukkekoti- ja pienoismaailmanäyttely Miniasuntomessut. klo 10–16 Tampere retro & vintage+design Expo. 18.–19.10. klo 11–15 Antiikki-, taide- ja keräilymessut Forssassa. Sen jälkeen se paahdettiin kuumassa uunissa, jolloin pihka kihosi pintaan. . Antiikki ja taide . Joskus leipä jouduttiin tekemään pelkästä pettujauhosta. 25.–26.10. 96 . Männystä irrotettiin kaarnan alla oleva ohut nila, petäjäliina. 18.–19.10. Mummolan muistoja, nostalgiaa, Kekkosen ajan designia, vintageviehätyksiä ja muita ihanuuksia Tullikamarin Pakkahuoneella, Tampereen rautatieaseman vieressä, osoitteessa Tullikamarin aukio 2. 25.–26.10. Mm. Peruspääsylippu Tiketistä 11 euroa, ovelta 12 euroa. Kuivien petäjälevyjen survominen hienoksi oli erittäin raskasta työtä. . 2.–3.11. !!!!!!!!!!!!!!!!. Pääsyliput 10 ja 5 euroa. . la klo 9.30–16, su klo 10–15 Kajaanin antiikki- ja taidemessut. . Suhde vaihteli sen mukaan, kuinka tyhjä viljasäkki oli. Antiikkiesineitä, taidetta, designia, retroa, vintagea, lasia, posliinia, keramiikkaa, hopeaa, koruja, kelloja, rahoja, postimerkkejä, kortteja, militariaa, keräilyleluja, kirjoja, lehtiä ja vanhoja tekstiilejä. Hätäleipiä valmistettiin myös esimerkiksi oljesta, jäkälästä ja sammalesta. Puolet petäjäistä Katovuosina leipätaikinan teossa oli turvauduttava pettuun. 2.–3.11. Jos sitä jäi liikaa pettuun, jauhoista tuli karvasta. Petun irrottaminen onnistui parhaiten paria viikkoa ennen juhannusta. Ajankohtaista !!!!!!!!!!!!!!!! Syksyn antiikki- ja keräilytapahtumia Loka-marraskuun antiikkitapahtumien kalenteri tarjoaa nostalgiaa, keräilytavaraa, designia ja taidetta sekä erityisen hienon kattauksen leikkikalujen ja pienoismallien ihastuttavaan maailmaan Vantaalla. Sieltä täältä Maailman vanhin makeutusaine Hunaja on maailman vanhin makeutusaine. . Pääsylippu aikuiset 8 euroa. klo 10–16 Helsingin Antiikki-, taide- ja keräilymessut, Kaapelitehtaan Puristamo- ja Valssaamosaleissa, Tallberginkatu 1 C. Kajaanihalli, Ratakatu 2. Lasia, posliinia, kirjoja, lehtiä, kortteja, huonekaluja, rahoja, postimerkkejä, militariaa, koruja,kelloja, tekstiilejä, taidekäsitöitä, valaisimia, sisustustuotteita ja taidetta. Antiikki, keräily, sisustus, design, militaria, vintage, posliini, rahat, korut, kirjat kellot, huonekalut, taide, hopea, vanhat tekstiilit ja käsityöt. Pääsylippu aikuiset 6 euroa. klo 10–17 Helsingin antiikki- ja taidemessut Wanhassa Satamassa, Pikku Satamakatu 3–5. Tämä tapahtui köyhissä taloissa melkein joka vuosi. Sen annettiin kuivahtaa auringossa. Pääsylippu aikuiset 6 €. Pettu- ja ruisjauhoista leivottiin leipää. la klo 10–16 ja su klo 11–16 Antiikki ja keräily -myyntitapahtuma Seinäjoella. Antiikki, design, hopea, huonekalut, kellot, keramiikka, taidelasi, matot, peilit, posliini, sisustaminen, taide ja taidekäsityöt, vintage. Porvoon antiikki-, taide- ja keräilymessut, Taidetehdas, Läntinen Aleksanterinkatu 1. 18.–19.10. 20’s–80’s: Kalusteita, valaisimia, lasia, keramiikkaa, koruja, popantiikkia, industriaalia, vintagevaatteita, -asusteita, sisustustekstiilejä, keräilytavaraa, julisteita, pienpainatteita, leluja, levyjä, vintage-audiolaitteita, lehtiä ja kirjoja. Työväentalon Musiikkisali, Kauppakatu 16. klo 10–17 Suuri snadi, pienoismalli-, nukkekoti- ja lelukeräilytapahtuma Vantaalla, Energia Areenalla, Rajatorpantie 12. 25.–26.10. . Ensimmäiset mehiläiset tuotiin Suomeen Virosta, 1750-luvulla Uudellemaalle Fagervikin ruukkiin ja Ahvenanmaalle. . Pääsylippu aikuiset 7 euroa
TULE TEKEMÄÄN UNIIKKEJA LÖYTÖJÄ! www.antiikkijataidemessut.fi FACEBOOK: ANTIIKKI- JA TAIDEMESSUT PÄÄMEDIA TAPAHTUMAN JÄRJESTÄÄ Antiikki ja taide . 97. KERÄILYKUUME ANTIIKKI- JA KERÄILYTAPAHTUMAT ANTIIKKI-, TAIDE- JA KERÄILYMESSUT 29.-30.11.2014 Heinolan Antiikki- ja Keräilymessut PORVOO 18.-19.10.2014 TAIDETEHDAS Läntinen Aleksanterinkatu 1 FORSSA 25.-26.10.2014 klo 11-15 Työväentalo - Musiikkisali PORI PUUVILLAN KAUPPAKESKUS 22.-23.11.2014 KÄSITYÖ JA KERÄILY 2014 RAUMA (POSELLI) 10.1.2015 (la 10-17) PORVOO Taidetehdas 28-29.3.2015 RAUMA (POSELLI) 19.9.2015 (10-17) TURUN KERÄILY 2015 2.-4.10.2015 Kirja ym... KLO 10-17 WANHA SATAMA AINUTLAATUINEN TAPAHTUMA ANTIIKISTA, TAITEESTA JA KERÄILEMISESTÄ KIINNOSTUNEILLE. LIPUT: E N N A K K O O N 1 1 € , OV E LTA 1 2 € , A L E N N U S - J A L A S T E N L I P U T E N N A K K O O N A L K A E N 6 € , OV E LTA A L K A E N 7 € . WA N H A S ATA M A , P I K K U S ATA M A K AT U 3 - 5 , H E L S I N K I . E N N A K K O L I P U T T I K E T I S TÄ . Heinolan VPK-talo, Kymenkartanonkatu 2, Heinola Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Rannikon Messut Oy 25.-26.10.2014 Tampere Retro & Vintage Design Expo Tullikamari, Pakkahuone, Tullikamarin aukio 2, Tampere Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 22.-23.11.2014 Keräilykuume – messut Vantaan Energia Areena, Rajatorpantie 23, Vantaa Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 Info ja varaukset: 0500 886 217 tommi.makinen@rannikonmessut.com www.rannikonmessut.com 1.-2.11
7DPPLQLHPHQ KXYLPDMD M¦OMLWWHOHH DQWLLNLQ S\OY¦VWHPSSHOHLW¦ Sibelius-suvun alkukoti Töyrylän kartano täynnä antiikkia, aamiainen katettuna keittiössä JUKKA PULAKALLA paljon Nuutajärven lasia 12 kk QURD. XONRPDLVLLQ WLODXNVLLQ SRVWLWXVOLV¦ . Seuraavassa numerossa Venäläläistä ikonitaidetta Pääsemme kurkistamaan ainakin Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin kirkkoon Järvenpäässä. Syksyn huutokaupat: 21.10 ja 16.12 Hämeenkatu 30B, Tampere puh. 0400 621 039 annmaris.fi 7LODXVKLQQDW 3$/9(/8.2577, Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ . .¦GHQWDLGRW . Seuraavan lehden teemoina ovat: Kotimaiset antiikkinäyttelyt Taiteen hintakehitys kuluneen vuoden aikana ja kysynnän suuruus t t taide Suomessa t Venäläinen Kehystäminen ja kultaus t Koristeet ja nuket t Seuraava numero ilmestyy marraskuun puolivälissä. .HU¦LO\ . (QWLV¸LQWL . $UMHQ KLVWRULD (QWLVW¦M¦ (NOXQGLQ N¦GHQM¦ONL WXQQLVWHWWLLQ SLWRS¸\G¦VW¦ 7$8/87 MD 3(,/,7 NXNRLVWXNVHHQ NXOWDXNVHQ DYXOOD ),1(/,1 (0$/,$67,$7 9,('??1 .?6,67. 5XRWVLLQ WLODWHVVD KLQWRLKLQ OLV¦W¦¦Q PRPV .HVWRWLODXV MDWNXX DXWRPDDWWLVHVWL YDOLWXQ ODVNXWXVMDNVRQ PXNDLVHVWL YRLPDVVDROHYDDQ NHVWRWLODXVKLQWDDQ 7LODXNVHQ voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Määräaikaistilaus NYT 5,90 ja taide Pohjalaistalo muuttui siivekkäiden hautausmaasta komeaksi kodiksi Rakukeraamikon tyyli muuttui Kalevalan Kullervon kohdalla 4/2014 8,10 €
,OPRLWDW RVRLWWHHQPXXWRNVHVWD . 3HUXXWDW WDL LUWLVDQRW WLODXNVHVL 7LODXNVHW SHUXXWXNVHW MD RVRLWWHHQPXXWRNVHW WXOHYDW YRLPDDQ YLLNRQ NXOXHVVD LOPRLWXNVHQ VDDSXPLVHVWD 7LODXV YRLGDDQ LUWLVDQRD NRVND WDKDQVD .XVWDQWDMDOOD RQ NXLWHQNLQ RLNHXV YHORLWWDD WLODDMDOWD MR VDDGXW OHKGHW .6/ Q OXYXQ i Q NRKGDQ PXNDDQ SHUXXWWDPLVRLNHXGHQ SXXWWXPLQHQ. 7LODDW OHKGHQ . 39€ .¦\W¦ SDOYHOXNRUWWLD NXQ
2VRLWWHLWD YRLGDDQ N¦\WW¦¦ MD OXRYXWWDD PDUNNLQRLQWLWDUNRLWXNVLLQ +7/
Entinen osoite tai lehden saaja 9DQKD 7XUXQWLH +8+0$5, 7LODDMDSDOYHOX Puh. 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja 6XNXQLPL (WXQLPL /¦KLRVRLWH 3RVWLQXPHUR 3RVWLWRLPLSDLNND 3XKHOLQ OXRNDQ SRVWL PHUNNL Karprint Oy ja TAIDE ZZZ DQWLLNNLMDWDLGH . WLODXNVHW#NDUSULQW . (09) 2569 108 Faksi (09) 413 97 405 7LODDQ $QWLLNNL MD 7DLGH OHKGHQ BBB BBB BBB DONDHQ LWVHOOHQL ODKMDNVL .HVWRWLODXV 0¦¦U¦DLNDLVWLODXV NN 0XXWDQ WLODXNVHQL NHVWRWLODXNVHNVL ,UWLVDQRQ WLODXNVHQL PDNVHWXQ MDNVRQ ORSSXXQ 2VRLWWHHQPXXWRV DONDHQ BBB BBB BBB DMDNVL BBB BBB BBB BBB BBB BBB
”Pilvi in memoriam" Kouluratsastaja www.bodytreeni.fi 8 nroa vuodessa 55€ painonhallinta Extrahinta HU 4,90 Hevonen tarvitsee kasveja ja yrttejä monipuolisesti OKKOSTEN TALLIIN KEVÄÄLLÄ TUPLAONNI –KAKSOSVARSAT Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien peruslehti - enemmänkin tietopaketti. www.ekoelo.fi 6 nroa vuodessa 40€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Uusi malli tekstiilien lajitteluun 5/2014 6,70 Aidosti Kotoillen Hiljainen kansa Lähivillaa Tuunaa tai entisöi! Kylvä jo syksyllä! Puuhellat PIHLAJANMARJOISTA ilmaiset vitamiinit Pointteri tunnetaan nopeana ja laajahakuisena seisojana Kylmä alkukesä syynä: SUURI PERINNE- Hevosmaailma ERIKOISHINTA 4,90 Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. lääketiede hyvä mieli Tee itse pihkavoi Yrttimu orin ope de in! 6/2014 7,10 %JBCFUFT LVSJJO ° matala-asteinen tulehdus ° vitamiinipuutokset ° stressihormonit hallintaan 4VPNFO MVPOOPTTB 461&3'00%&+" *)0--& t .VTUBIFSVLLB t .VTUJLLB t -BLLB t 1VPMVLLB t 5ZSOJ 4*-055"" 3:1:5 www.sielunpeili-lehti.fi 8 nroa vuodessa 55€ hyvinvoinnin erikoislehti Miten kuulla Pyhän Hengen ääntä. Renard Pirkko Pelkonen Silitä arpiasi, henkisiä ja fyysisiä Yläkuu kasvattaa Alakuu hävittää Sinussa on kaikki! KREATIINI tehokkain sallittu urheiluravintolisä Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistö Kiinteistöalan monipuo- ja isännöinti linen ammattilehti vuodesta 1975. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet. ravinto t é NK Pelastetaan koirat -yhdistykseltä Bengaliksi rauhallisen www.hevosmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ kauneus Kuntola katsauk itteet ses Valitse sa suosikkis i! Trainer´s Housen valmentaja Jari Kivinen Isännöintipäivillä: tavoitteet olympialaisissa terveys 4,90 US P Kouluttamisella pystytään vähentämään kissan stressiä VAALEANPUNAINEN RAKKAUSKIRJE JANNI MARTIKAISEN kehonhuolto PULLUKASTA TERVEEN LIHAKSIKKAAKSI IP HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT . Sisustus Syksy vinkki & EKOSISUSTAJAN PARHAAT YSTÄVÄT: mielikuvitus käsityötaidot Tavarat järjestykseen köökissä ja kylppärissä, pinnat puhtaiksi pian LANKKULATTIAT SUOSIOSSA: Upeita, eläviä ja kestäviä EXTRAsuuri lehti 132 sivua! Tekstiileillä voi jakaa tiloja ja luoda rakenteita Ruudut, raidat, tähdet ja salmiakit suosikkikuvioita Uutuusastioissa modernia estetiikkaa ja käytänöllisyyttä TALOMESTARI I 43 Mukana 50-sivuinen Sisustusvinkkiliite Lankkulattiat suosiossa: Upeita, eläviä ja kestäviä Ekosisustajan Sielunpeili Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, se avaa polun sisäiseen maailmaasi. Lämpöä ja läheisyyttä! 6 – 2014 www.asejaera-lehti.fi 8 nroa vuodessa 58€ www.antiikkijataide.fi 6 nroa vuodessa 34€ Ekoelo Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat. Eräkokki Tapio Kangas: Majava turhan aliarvostettu ruokana Metsäkanalintuja nyt neljännes vähemmän Ompelukerho kissojen asialla Senioriterveys 7,20 Ruotsissa hirvimetsälle syyskuun alussa, lihan maku silloin parasta Häädä hiiret elävinä! Soppakokki Marc Aulén Kiroilevan siilin luoja MILLA Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike. 7DPPLQLHPHQ KXYLPDMD M¦OMLWWHOHH DQWLLNLQ S\OY¦VWHPSSHOHLW¦ Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa. (QWLV¸LQWL . Yli 100 sivua/nro. .HU¦LO\ . Sisustamisen extra- Hybridiratkaisu yhdistää: numerot kahdesti vuodessa. Tilaa lahjaksi tai omaksi iloksesi korkeatasoinen aikakauslehti! Pohjalaistalo muuttui siivekkäiden hautausmaasta 7$8/87 MD 3(,/,7 NXNRLVWXNVHHQ NXOWDXNVHQ DYXOOD komeaksi kodiksi Rakukeraamikon tyyli muuttui Kalevalan Kullervon kohdalla ),1(/,1 (0$/,$67,$7 9,('??1 .?6,67. maailma Sukellusekspertti Timo Vikman: 4-2014 6,40 Monet flirttailevat kuoleman kanssa Seoskaasujen edut ja haitat Kylkipullojen plussat: keveys kaasumäärä turvallisuus Nuorten taitouinnin MM-kisat Taitoa ja tekniikkaa Tove Janssonin Prolle-veli sukelsi aarteita merestä ja kultaa Lemmenjoelta LAULAJA MIKKO KUUSTONEN: Lavalla sooloillaan, pinnan alla ei www.sukeltajanmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint.fi tai puhelimitse 09-2569 108. $UMHQ KLVWRULD 4/2014 8,10 € (QWLVW¦M¦ (NOXQGLQ N¦GHQM¦ONL WXQQLVWHWWLLQ SLWRS¸\G¦VW¦ ERIKOISLEHTI kuntosalit IR 5,90 Bodytreeni S ja taide NYT Ilomantsissa kaatui ensimmäisenä jahtipäivänä neljä karhua UE Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. PI Extrahinta Luontoäidin hevosten Nina Viitamäki: Hanna Hednäs ja Heppe tuttu pari poniraveissa Luontaisterveys 5/2014 6,40 Tallikissa Hyrrä: Meitsin elämä on laiffia www.kissafani.fi 6 nroa vuodessa 38€ Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. Näyttänyt tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. Ase&Erä ROT Antiikki ja taide UO SIT T U MONITO IM IK O Nro 9/2014 6,50 Sähkön kuluttaja voi hankkia energiayhtiön aurinkovoimalasta oman nimikkopaneelin Hallitusasiantuntijoihin turvaudutaan vielä harvoin Virolaisten mahdollisuudet ostaa oma asunto Meidän KOIRA 5/2014 6,30 Kanttarellikoiran nenä töihin: Nyt lähdetään sieniretkelle Koirat mukana vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa NÄYTTELY- JA KOTIKOIRIEN TURKIT KUNTOON Professori Snellman: Lyhytkalloisilla roduilla monia terveysongelmia Tara-koira tuhosi asuntoja, koulutus auttoi ongelmaan www.meidankoira.fi 6 nroa vuodessa 37€ Sukeltajan Maailma SUKELTAJAN Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. .¦GHQWDLGRW . A . Lehdestä löytää tietoa kasvaa ihmisenä kohti tasapainoa. Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro IT TE SÄ SUOME LY S NL A A STELLAN terapiat HURJAA MENOA Michael ”StarBuck” Majalahti: Ammattipainija on nykypäivän gladiaattori OIR VOI ADOPTOIDA MYÖS KISSAN Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. 4/14 6,20 Toivolan hevostallilla ratsastetaan raudatta ELÄINLÄÄKÄRIN OHJEILLA ONNISTUT: paljastavat kiipeilytaidot Totuta kissasi kynsien leikkaamiseen Hevonen ihmisen peili :MJ WBJLVUUBWBB BJOFUUB WJUBNJJOFKB LJWFOOÊJTBJOFJUB MFIUJWJISFÊÊ www.senioriterveys.fi 6 nroa vuodessa 39€ Sydäninfarkti pysäytti 55-vuotiaana – Kun suonet menee tukkoon ja veri ei kulje, kipu on valtava Seniori EXTRAHINTA TERVEYS Kuntosalitreeni vahvistaa sydänlihasta Apuvälineet auttavat arjessa Valoisuus on kantanut Pirkko Koskenkylää elämän myrskyissä 5/2014 6,50 Sydän- ja verisuoniterveyden avaimet: t Kasviksia t Pehmeää rasvaa t Liikuntaa STRESSI KURIIN Hampaiden kiinnityskudostulehdus infarktiriski tutuksi Koko kansan -ohjelmasta Tänään kotona 3,90 Sokeri rasvaa vaarallisempi Marketan lääkekaapissa ei ole kuin laastareita Liikuntaryhmästä löytyi UUSI ILO ELÄMÄÄN Talomestari Marita Taavitsaisen kokemuksia sähkönsäästöstä: puun, auringon ja sähkön kaukolämmön, aurinkolämmön ja maajäähdytyksen Varaavuus yhä tärkein tekijä takan hankinnassa www.talomestari-lehti.fi 10 nroa vuodessa 59€ IRTONUMERO 6,60 ¤ HYÖT YLEHTI NRO 7/2014 ERIKOISHINTA 2/2014 PIENTALOASUJAN HYÖT YLEHTI 5,90 PIENTALOASUJAN Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientalorakentajien, talossaan asuvien ja sitä korjaavien keskuu- Pienillä muutoksilla isojakin säästöjä dessa. Viekö tekninen osaaminen Sielunpeili Henkisen TAKUULLA ONNISTUT Kilpakehonrakentajien käytännössä koetellut valmennusvinkit MISS SUOMI FINALISTI www.kiinteistojaisannointi.fi 10 nroa vuodessa 68€ Vehnänorasmehu tuhoaa jopa syöpäsoluja ,PTNFFUUJOFO BLVQVOLUJP www.luontaisterveys-lehti.fi 8 nroa vuodessa 56€ Kokonaisvaltaisesti kireäksi kiitetty Jeve Ojala: Kehon veistoksellisuus ei tule luonnonlahjana Jasmin Lahtinen: En jätä treenejä koskaan väliin Meidän Koira Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. Maamme suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippumaton tiedonvälittäjä. 6 /2014 7,10 ERIKOISHAASTATTELUSSA: Gary R
BAS2 - Itella Posti Oy Itella Green