ja taide NYT Ai Weiwein poliittista taidetta Helsingin taidemuseossa Albert Edelfeltin maalaus Kuningatar Blanka Ateneumin yksi mahtavimmista: Johanneksenkirkko uusgotiikan tyylinäyte Taidegraa?kko Simo Hannula – tumman ja valkean mestari Jukka Ollikan cembalot maailman huippua Venäläisasiakkaat vähentyneet myös antiikkiliikkeissä
www.senioriterveys.. www.meidansauna.. 7 nroa vuodessa 43€ sauna Meidän 3-4/2015 Hinta 6,60 ¤ 5, 90 ERIKOISHINTA Pellettilämmitteinen automaattikiuas uusi savusaunainnovaatio Yhdessä saunominen lujittaa ystävyyttä Nuoret miehet rakensivat saunan vaihtolavalle Matti Nikanderin vuoden savusauna löytyy Urjalasta Paloturvallisuudessa eniten korjattavaa savusaunoissa Meidän Sauna Lehti keskittyy täysin saunaan; kiukaisiin, pesuja kylpyhuonetiloihin, varusteisiinja saunatuotteisiin. www.meidankoira.. 6 nroa vuodessa 34€ ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli 6/2015 7,10 Extrasuuri lehti 116 sivua lääkettä KOLIIKKI. 6 nroa vuodessa 37€ 4/15 6,20 ILVES Hiekkatarha on hengenvaarallinen Saaga S :n epäonni vaihtui kuningatarseppeleeseen Jokivarren Kunkusta Vainikan Aitassa eletään kengättömästi IILIMATOHOIDOLLA apua lihasvaivoihin ja tappoi hevosen 5,90 ERIKOISHINTA Hevosmaailma Sinulle hevosen omistaja, kasvattaja, raviharrastaja, ratsastaja tai omasta hevosesta haaveileva. 4 nroa vuodessa 19€ Tilaa omaksi iloksesi tai lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Tilaa ja nauti! Lehden internetosoitteessa, tilaukset@karprint.. 8 nroa vuodessa 58€ ERIKOISLEHTI kuntosalit painonhallinta kehonhuolto terveys kauneus Extrahinta 5,50 IVO GONZALEZILLE kelpaa vain voitto Urheilumatkailu yhä suositumpaa Vatsa-pakaratreenillä LÖYSÄT POIS Triathlon-buumi Hyvä yöuni vaikuttaa urheilutuloksiin DAN TOLPPOLA vaihtoi jääkiekosta kehonrakennukseen Kehonpainoharjoittelu on Bodytreeni Uudistunut Bodytreeni on jokaisen omatoimisesta terveyden vaalimisesta kiinnostuneen ikioma lehti. 6 nroa vuodessa 40€ HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 4/2015 6,40 Helsingin kissakahvila on Jeremias maailman voitokkain kotikissa ROTUESITTELYSSÄ AVOIN JA UTELIAS ABESSINIALAINEN Merkkailut kuriin! Sijaiskoti auttaa löytökissaa Kissafani Kissafani on asiantunteva harrastelehti kaikenikäisille kissaihmisille. 6 nroa vuodessa 38€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 4/2015 6,70 Eettistä lähiruokaa suoraan tuottajilta Kesän maut talteen: Sisustukseen kierrätettyä, lahjaksi saatua 100 000 auton Kokkaatko energiaa Messualueen rajoittaa ekoratkaisuja Ekoelo Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle. Kehonrakentajien, kuntosalikävijöiden ja kuntoilijoiden tietopaketti. www.luontaisterveys-lehti.. www.talomestari-lehti.. 09 413 97 300. www.kiinteistojaisannointi.. www.sielunpeili-lehti.. Kertoo metsästyskoiraroduista ja niiden hoidosta sekä metsästysmatkoista. Peruskorjaus energia kiinteistöhallinnan tietotekniikka katot julkisivut pihat – asuinympäristö. www.kissafani.. www.bodytreeni.. www.hevosmaailma.. 8 nroa vuodessa 49€ 6 – 2015 7,20 4,90 Swedruski sitkeä roturisteytys Isolla luodikolla kanalintujahtiin Puimattomat pellot kyyhkyjahdin riesana Sorsastuksen aloitus: Viis saaliista, hyvä yhteishenki parasta Kanalintujen huippuvuosi jo näkyvissä Ase&Erä Esittelee uusimmat aseet, jouset ja ampumatarvikkeet. Keräily arjen historia entisöinti kädentaito suomalaiset taidearteet. Löydät uusimmat asiat kissan terveydestä ja kasvatuksesta, rotuesittelyjä, sekä upeita värikuvia julisteineen. 6 nroa vuodessa 35€ ja isännöinti Nro 9/2015 6,50 Kiinteistö Sijoitusyhtiölle 56 kauppakiinteistöä Uusia puukerrostaloja Asumisväljyydessä suuret alueelliset erot Yhteiset tilat ahkerassa käytössä Pihatyökaluihin satsataan, jos talkoohenkeä riittää Talkoovakuutus yleisin lisäKiinteistö ja Isännöinti Asiantunteva ammattilehti joka käsittelee kiinteistöhoitoa monipuolisesti. peili 5/2015 7,10 Seksuaalisuus Ihmiset voivat olla enkeleitä toisilleen Tietoisuus on olemassaolon perusta Villiruusu Uskalla hengittää! voitelee kehoa ja mieltä itsetunnon lähde parisuhteen tuki ja turva Vakavista sairauksista selvinnyt enkelivalokuvaaja Heli Kolho: Lääkäri ja vaihtoehtolääketieteen pioneeri Deepak Chopra: auttaa löytämään todelliset voimavaramme Sielunpeili Tarjoaa työkaluja juuri Sinun sisäisen kasvusi tueksi. Yksin elävä Riitta elää elämänsä onnellisinta aikaa Sydänkohtaus pysäytti alle viisikymppisenä: – Enää en stressaa pienistä Kotitalousvähennys lisää palvelujen käyttöä Alzheimer-äidin tytär: Äidin hoitaminen oli hieno kokemus Senioriterveys Aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laaja alue: ihmisen koko keho suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä tai sosiaalista terveyttä sekä seksualisuutta. Uudet tekniset välineet, teräaseet ja tekstiilit. 8 nroa vuodessa 55€ Seniori TERVEYS 5/2015 6,50 5,90 Mitä enemmän värejä, sitä enemmän vitamiineja Ahkera saunominen vähentää IKÄNAISEN YKSINÄISYYS – kaipuuta vai tyytyväisyyttä. www.ekoelo.. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti. 10 nroa vuodessa 68€ ja taide NYT 6,90 Sibeliuksen syntymäkodissa soi yhä mestarin musiikki Taidegraa?kko Pekka Hannula –kolmen taiteen tien kulkija Venäläisen kauppiassuvun museossa Lappeenrannassa Tapio Wirkkalan näyttely Kahdeksan valotusta raikas ja yllättävä Antiikki ja taide Lehti kuvaa laaja-alaisesti koko antiikin ja taiteen kenttän. 8 nroa vuodessa 56€ PIENTALOASUJAN PIENTALOASUJAN HYÖTYLEHTI NRO 5/2015 IRTONUMERO 6,60 ¤ 4, 50 ERIKOISHINTA Vanhan hirsitalon Mummolasta tulee perheen uusi koti Satu valoi itse keittiöön tasot BETONISTA Maalausoperaation sijaan taloon vaihdettiin ikkunat Teknologia luo sisustukseen uusia materiaaleja Vanhat mielikuvat eivät enää päde lattiamateriaaleissa Talomestari Talomestari-lehti on pientalorakentajan, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien lehti. VAUVALLE Sisäelinten kunto heijastuu iholla Meikkaa arkeen luonnollisen raikas ilme Stressin vähentäminen hellii myös maksaa JOOGAA Liike Rakkaus ei koskaan epäonnistu HERKULLISIA RESEPTEJÄ 5,90 NYT Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. Esillä saunoja ja saunatapahtumia ympäri maata ja maailmaa. KOIRA Meidän RO TU ES ITT ELYS SÄ VALKOINEN PA IM EN KO IR A 5,90 ERIKOISHINTA Koira maksaa noin 150 euroa Huipputuloksia palveluskoirien SM-kisoissa Katukoiran kanssa ongelmia Brasiliassa, kouluttaja lähti apuun Suomesta 4/2015 6,30 Meidän Koira Lehti jossa asiaja viihdettä koko perheelle. www.antiikkijataide.. 6 nroa vuodessa 38€ Sielun Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Kuka tai mikä sisälläsi asuu. Koira ja ihminen Hyvä pentu on iloinen pentu Koiran hoito, rakenne, sairaudet, koulutus, koiraongelmat. www.asejaera-lehti.
Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. Entisöinti-, tyylija uusia tapetteja. www.wanhaveikko.. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO. Jatkossa Poratiellä pidetään huutokauppoja. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Poratien kalustemyynti on keskitetty Vaajakoskelle. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Tapettitalo Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. palvelu@tapettitalo.. 09-413 97 370 Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. Myös neuvontaa entisöintija tyyliasioissa. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla @ gmail.com Puh. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.. 2000 mallia heti varastossa. Valpperintie 20, Nousiainen p. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja
Vuonna 2015 ilmestyy 6 numeroa. Taitto: Päivi Ahlroth, Mika Kettunen ANTIIKKI JA TAIDE Myyntiryhmän päällikkö: Eija Kiukkonen, p. 09-413 97 333 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. 10 8 76. 10 Tumman ja valkean sinfonian mestari Taidegraafikko, taiteilijaprofessori Simo Hannula on kansainvälisesti tunnetuimpia ja palkituimpia taidegraafikoitamme. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint. Asiantuntija Marko Salonen neuvoo ensin tarttumaan kirjaan. 40 Kansallisromantiikkaa kaupungin sydämessä Jugend-arkkitehtuuri sai jalansijaa Suomessa 1800-luvun lopulla. 38 Ainutlaatuinen maalaismiljöö vie aikamatkalle Siskokset Kyllikki ja Marja-Liisa Vesteri pitävät huolta vanhasta kotitilastaan ja sen esineistöstä. 18 Puusta poliittista taidetta Helsingin taidemuseo HAM esittelee nykytaiteen mestarin ja kuuman nimen Ai Weiwein taidetta. Ai Weiwein näyttely on esillä uudistuneessa Helsingin taidemuseossa. Arvostettu brittijulkaisu Art Review valitsi kiinalaisen Ai Weiwein maailman vaikutusvaltaisimmaksi taiteilijaksi muutama vuosi sitten. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suora markkinointiin. 20 Kartanon patruuna taiteen mesenaattina Mustion kamariherra Hjalmar Linder oli merkittävä taiteen tukija ja lahjoittaja. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint. 16 Rahan arvoa mittaamassa Rahojen keräily on harrastus, joka on helppo aloittaa. Päätoimittaja: Eero Ahola Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Lintulan luostarin kirkon pyhäinkuvia, yllä ihmeitätekevä Jerusalemin Jumalanäidin ikoni (1920-luku). 34 Sisätilojen taidetta Helsingissä on lukuisia historiallisia sisätiloja, jotka ovat pullollaan upeaa taidetta ja muotoilua. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. 09-413 97 370 Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/ tilaaja palvelu 03150 Huhmari. Karprint Oy ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, jos ilmoitusta ei voida julkaista määrättynä päivänä tai suunnitellun mukaisesti aineiston teknisten puutteiden tai asiasisältöjen puutteellisuuden vuoksi. 30 Galleria Rahling keskittyy kotimaiseen lasiin Vanhassa Porvoossa sijaitseva Anja Kortejärven antiikkikauppa Galleria Rahling on keskittynyt kotimaiseen lasiin. 46 Eremitaasiin kannattaa jonottaa Eremitaasin taidemuseo Pietarissa kuuluu eurooppalaisia huippumuseoita, kuten kuin Pariisin Louvre. Vastuu virheistä ja huomautukset: Karprint Oy:n suurin vastuu hyväksytyn ilmoituksen julkaisemisessa sattuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta ja muihin lehtiin toimitetusta aineistosta sen valmistusarvo. Liitolento, 1982. 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint. 26 Uusgotiikan tyylinäyte Nykyään Johanneksenkirkko on Helsingin suosituimpia konserttikirkkoja. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. Sisällys 5/2015 4 16 Uusi uljas HAM Helsingin taidemuseon tilat kaksinkertaistuivat uudistuksen myötä. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä viimeistään kahdeksan (8) vuorokauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta lehdessä. , puh. Kannen kuvassa: Albert Edelfeltin maalaus: Kuningatar Blanka. 24 Antiikkiaarteita Kierroksella Helsingin antiikkiliikkeissä löytyy monenlaisia kiinnostavia esineitä ja huonekaluja. Yritys on perustettu 1962. Taidegraafikko, taiteilijaprofessori Simo Hannulan teosten kuvapinnat ovat täynnä detaljeja, ja katsoja voi sukeltaa taiteilijan surrealistiseen mielikuvamaailmaan ja kokea innostavia oivalluksia. , puh
Vesterin tila Keski-Suomen Korpilahdella on yksi alueen vanhimpia ja merkittävimpiä taloja. Sen rakentamisen aikana Suomessa elettiin miltei savupirttikautta ja hirsitupa oli yleisin asumisen muoto. Kun katsomme rakennustaiteellisia luomuksia, kiinnittyy katsojan huomio vanhoihin rakennuksiin. Euroopan mahtavin linna Pariisin Versailles rakennettiin 16oo-luvulla ja siitä muodostui sittemmin Ranskan kuninkaan palatsi. 68 Paroni keskittyy pientavaroihin Paronin Antiikki ja Design on toiminut Helsingin Kalliossa lähes 10 vuotta. Vaikka meidän rakennustaiteemme saavutukset ovat olleet vähäisiä koko viime vuosituhannen ajan, on meillä vielä tänään nähtävissä merkittäviä sivistyskansan historiasta kertovia kohteita. 64 Sekoitus venäläisyytttä ja eurooppalaisuutta Haminassa vallitsee aivan omanlaisensa kulttuuri, joka uhkaa hävitä. 38. Väestö asui pääasiassa maaseudulla ja asunnot tehtiin miltei 1800-luvun lopulle saakka hirrestä. Samaa tyyliä, joskin jossain määrin erilaisia, ovat Porvoon tuomiokirkko, Hattulan kirkko ja birgittalais-aikakaudella tehty Naantalin kirkko. 76 Ikoninmaalaus on hengellinen prosessi Ikoni on maalaus, joka esittää usein Kristusta, Jumalansynnyttäjää tai jotakin Raamatun tapahtumaa. Linnoja on Suomessa murto-osa kirkkojen määräjästä. 84 Kolmen kolikon antiikkikauppa on nähtävyys Varsinais-Suomen maaseudulla Pöytyän Riihikoskella on määrällisesti ja myös laadullisesti merkittävä vanhan tavaran kauppa. Suomalainen rakennustaide tänään meidän kaupungeissamme, erityisesti Helsingissä, on arvostettua. Kirkkorakennuksia on Turun kirkon jälkeen rakennettu kymmeniä ja miltei jokaisella on oma rakennustaiteellinen arvonsa. Mutta viimeisen reilun sadan vuoden ajalta meillä on merkittäviä arkkitehtejä, joista osa on siittynyt kansainvälisille markkinoille tuomaan suomalaista rakennustaidetta useisiin suurkaupunkeihin Amerikkaa myöden. Pääkirjoitus Suomen rakennustaide on nuorta, mutta laadukasta 5 S uomalainen rakennustaide on kansainvälisesti tunnustettua – se saanut arvonantoa ulkomailla enemmän kuin meillä kotimaassa. Se kertoo kulttuuristamme tänään ja lähimenneisyydestä. 50 Porvoolaista taidehistoriaa Porvoon museo esittelee vanhaa taidetta ja paikallista muotoilua. 60 Jukka Ollikan cembalotietämys maailman huippua Suomalainen Jukka Ollikka on tehnyt uraa cembalon rakentajana Hollannissa ja Tshekin tasavallassa. 72 Esineet heti käyttökunnossa Antiikkija viherhuone Elegansin ideana on myydä mahdollisimman hyväkuntoisia esineitä suoraan koteihin. Se on sekoitus eurooppalaisuutta ja venäläisyyttä. Se on Suomen ainoa goottilaistyylinen katedraali. Rakennukset ovat alkuperäisessä kunnossaan ja esineistöä on runsaasti. Vanhin kirkkorakennuksistamme on Turun tuomiokirkko. Jäljellä olevat ovat rakennustaiteellisesti arvokkaita ja niitä on kyetty säilyttämään laadukkaasti ylläpidettyinä pitkälle jälkipolville. Juuri kirkot ja linnat ovat siitä osoituksena. 80 Tampereen puukirkko on keskustan vanhin rakennus Tampereen keskustorin pieni vaatimaton puukirkko ja juhlava tapuli mielletään muistomerkiksi, mutta kirkko pitää sisällään paljon vanhaa esineistöä. Turun tuomiokirkko on kärsinyt tuhoista ja se on rakennettu uudelleen. Suomalaisia menneen ajan merkittäviä, kansainvälisesti arvostettuja arkkitehtejä ovat olleet Carl Ludvig Engel, Alvar Aalto, Eliel ja Eero Saarinen. 54 Jopa taloa vanhempia puuesineitä Salmelan kotimuseossa voi tutustua talonpoikaiskulttuuriin paikallisesta, vihtiläisestä näkökulmasta. Vanhin on Turun linna 1200-luvun lopulta ja myöhemmiltä ajoilta Olavinlinna, Hämeenlinna ja Kastelholman linna. Rakennuskulttuuri Suomessa oli vuosisatojen ajan kirkkojen ja linnojen varassa. Suomi on noussut viimeisen sadan vuoden kuluessa rakennustaiteen eturiviin Euroopassa
Vastaavia tiloja ei löydy ihan läheltä. Museo sijaitsee Tennispalatsissa, joka on vuonna 1937 valmistunut funkkisrakennus. – Tilat ovat huikeat. 6 Kaksinkertaistuneisiin tiloihin mahtuu viisi näyttelyä Helsingin taidemuseon tilat kaksinkertaistuivat uudistuksen myötä. Täällä on vuosien varrella pelattu erilaisia pallopelejä ja nyt voidaan pallotella taiteella 12-metriä korkeissa halleissa. Tennispalatsissa on huollettu autoja ja pelattu pallopelejä. Nyt museossa voi nähdä kerralla viisi näyttelyä: vanhaa kotimaista taidetta, nimekästä nykytaidetta ja nuoria lupauksia. Uusi uljas HAM avasi ovensa H elsingin taidemuseo HAMin johtaja Maija Tanninen-Mattila esittelee uusittua museota ylpeänä. Erityisen ylpeä Tanninen-Mattila on museon kakkoskerroksen kahdesta korkeasta salista, jotka ovat nyt näyttelytilana. Ainakaan Pohjoismaissa ei ole tällaisia tiloja missään. Pitää mennä Berliiniin asti, jossa on Hamburger Bahnhof -museo, Tanninen-Mattila toteaa.
– Saatiin aikaan isopia muutoksia kuin ajateltiin. Alakerrassa esitellään vanhaa taidetta, syksyllä siellä on maamme vanhimman toiminnassa olevan taidegallerian Taidesalongin juhlanäyttely. Esimerkiksi saatiin ylöspäin menevät liukuportaat. Tanninen-Mattila kehottaa museovieraita käymään myös museon vessassa. Tennispalatsin käytäviin on tuotu julkista taidetta. Finchin ja muiden mestareiden töitä. Katutason entisestä kebabpaikasta tehtiin HAM-kulma, jossa on vaihtuvia näyttelyitä. – Me olemme rakennuksessa, jossa on myös elokuvateatteri. Ja toivotaan, että asiakkaat tulevat sitten taas uudestaan, Tanninen-Mattila pohtii. Ilmaista taidetta Museon alakerrassa on ilmaisnäyttelyitä, kuten HAM-gallerian näyttelyt. Teos koostuu kymmenistä tuhansista käsin maalatuista keramiikalaatoista. – Haluamme jatkossa esitellä ulkomaalaisia huippunimiä, vanhaa kotimaista taidetta ja nuoria lahjakkuuksia, Tanninen-Mattila linjaa. Portaikkoa somistaa kuvataiteilija Kari Cavenin teräskulhoista sommiteltu taideteos nimeltään UHO (Unidentified hanging object). Museon saavutettavuus parani huomattavasti. Suurin muutos on ollut se, että HAM sai käyttöönsä Kulttuu rien museon tilat tämän muutettua pois Tennispalatsista. Tyko Sallisen maalauksia on Taidesalongin juhlanäyttelyssä. syyskuuta. Kari Cavenin veistos UHO on museon aulassa.. Museon nimi muutettiin lyhyeen ja kansainväliseen muotoon HAM (Helsinki Art Museum). 3,6 miljoonaa euroa maksaneen ja vuoden kestäneen remontin jälkeen museon pinta-ala on kasvanut 1500 neliöstä 3000 neliöön. HAM avattiin pitkän remontin jälkeen 25. Museo sai Tanninen-Mattilasta uuden johtajan, kun tämä siirtyi Ateneumista Janne Gallén-Kallelan jatkajaksi Tennispalatsiin. Aikaisemmin tänne toiseen kerrokseen pääsi vain portaita, Tanninen-Mattila kertoo. Siellä vieraita ilahduttaa Tuula Lehtinen mosaiikkityö Et tiedä kuinka kaunis olet. Pauli Jokinen HAMin johtaja Tanninen-Mattila lupaa, että museossa tullaan näkemään vanhaa ja uutta taidetta sekaisin. W. Jos ennen elokuvaa on 15 minuuttia ylimääräistä aikaa, niin silloin voi piipahtaa ilmaisnäyttelyissämme. Taidesalongin puitteissa näyttelytilaan on ripustettu Tyko Sallisen, Ellen Thesleffin, A. Monta näyttelyä kerralla Museossa on yhtä aikaa mahdollista järjestää ainakin viisi eri näyttelyä. Meillä on kova halua saada elokuvissakävijöitä myös museoon. . Ei tarvitse maksaa sisäänpääsyä ja narikkaa. Museon ylimmän kerroksen halleissa on syksyn aikana menossa kiinalaisen maailmantähden Ai Weiwein näyttely. Tennispalatsissa käy 2 miljoonaa ihmistä vuosittain. 7 Uusi uljas HAM avasi ovensa Miljoonien remontti takana Helsingin taidemuseossa on käynyt todellinen myllerrys. Mu seon ylläpitämä Kluuvin galleria siirrettiin Tennispalatsiin ja sen nimeksi tuli HAM-galleria
Näyttelyn järjestäminen ei ollut helppoa, sillä hänen taiteensa on erittäin kysyttyä ympäri maailman. Vasta kuluvan vuoden heinäkuussa hän sai passinsa takaisin. Esillä on monia teoksia, joita hän ei ole nähnyt pitkiin aikoihina. Suosittu blogi suljettiin. Puulla on ollut merkittävä asema sekä suomalaisessa että kiinalaisessa kulttuurissa. – Kävimme Kiinassa muutaman kerran tapaamassa häntä ja suunnittelimme näyttelyä. Joitain teoksia hän ei ole nähnyt koskaan esillä näyttelyssä. Lopulta Ai Weiwei joutui törmäyskurssille Kiinan valtion kanssa. Hän teki Müncheniin maanjäristyksestä kertovan taideteoksen. 8 H elsingin taidemuseo HAM avasi remontin jälkeen ovensa mahdollisimman juhlavalla tavalla. Näyttelyn keskeinen teema on puu. Samana vuonna Sichuanin maanjäristyksessä kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä ja miljoonat jäivät kodittomiksi. – Hänen taiteensa on kantaaottavaa, ja hän on toisinajattelija, jollaisista länsimaissa pidetään, kertoo HAMin näyttelyä suunnittelemassa ollut näyttelyintendentti Erja Pusa. Kiinalainen 58-vuotias Ai Weiwei on ollut taidemaailman huulilla viimeiset kymmenen vuotta. – Ai Weiwei oli hyvin vaikuttunut, kun hän näki näyttelyn. Arvostettu brittijulkaisu ArtReview valitsi Ai Weiwein maailman vaikutusvaltaisimmaksi taiteilijaksi muutama vuosi sitten. Ai Weiwein passi otettiin pois ja hänet asetettiin matkustuskieltoon. Museo esittelee nykytaiteen mestarin ja kuuman nimen Ai Weiwein taidetta. Puusta poliittista taidetta Helsingin taidemuseo näyttää voimansa esittelemällä nykytaiteen huippunimen Ai Weiwein. Hänet pahoinpideltiin ja hänen studionsa tuhottiin. HAMin näyttelyn suunnittelu aloitettiin silloin, kun Ai Weiwei oli vielä matkustuskiellossa. Hän teki hyvin tarkat suunnitelmat, mitä hän näyttelystä haluaa, Erja Pusa kertoo. Eikä pelkästään taiteen takia, vaan myös siksi että hän on uskaltanut nousta Kiinan valtionhallintoa vastaan. Ai Weiwei käyttää teoksissaan paljon puuta.. Ai Weiwein mielestä koulut oli rakennettu kehnosti korruption takia. Toinen kerta Suomessa Helsingin näyttely on sijoitettu Tennispalatsin ylimmän kerroksen kahteen valtavaan saliin. Helsingin kanssa Ai Weiweillä on samaan aikaan näyttely Lontoossa. Suljettu kotimaahan Ai Weiwei oli suunnittelemassa Pekingin olympiastadionia 2008, mutta silti hän vastusti olympialaisia niiden elitismin takia
Hän valokuvasi Eduskuntatalon, Tuomiokirkon ja Viking Linen matkustajalautan siten, että näyttää näille keskisormea. Guizhoun maakunnassa viisi hylättyä poikaa kömpi kylmyyttä suojaan jätesäiliöön. Maksuaikaa annettiin 15 päivää. Suomen vierailun aikana hän latasi Instagramiin lukuisia kuvia Helsingistä. Niissä kerrotaan tarinoita ja sitä kautta selviää niiden idea, Pusa kertoo. He olivat lämpimikseen sytyttäneet siellä tulen ja menehtyneet häkämyrkytykseen. Ai Weiwei pidätettiin kolmeksi kuukaudeksi vuonna 2011. Ai Weiwei laati velkakirjat lahjoittajille. Taiteilijan tukijat käynnistivät kampanjan, jolla kerättiin yli miljoona euroa. Kerrankin museossa suorastaan kehotetaan valokuvaamaan. Jätesäiliö (2014) Jätesäiliö-taideteos kommentoi vuonna 2012 Kiinassa sattunutta tragediaa. Taideteos on nimeltään Velkakirjatapetti. Velkakirjatapetti on tehty näiden velkakirjojen kopioista. . Hän kertoo taiteestaan ja yhteiskunnallisista epäkohdista. – Kun hänet oli eristetty, niin sosiaalinen media oli ainoa keino olla yhteydessä muuhun maailmaan. Teos Tukirauta ja laatikko viittaa Sichuanin maanjäristyksessä tuhoutuneiden koulujen huonoon rakennusmateriaaliin. C. Andersenin sadun pienestä tulitikkutytöstä. – Kun vieras tulee museoon ja katsoo Ai Weiwein töitä, niin hän ihmettelee, että mitä poliitista niissä muka on. Valokuvat ovat esillä näyttelyssä. Kiinassa on arviolta 60 miljoonaa lasta, jotka on jätetty sukulaisten hoiviin tai ilman valvontaa, kun vanhemmat ovat lähteneet kauas etsimään töitä. Ai Weiwei kehottaa ihmisiä kuvaamaan hänen taideteoksiaan ja jakamaan kuvia myös. Study of Perspective: Ai Weiwein valokuva Helsingistä vuodelta 2001.. Se oli hänelle väline olla olemassa, Pusa sanoo. . Pauli Jokinen Ai Weiwein näyttely Helsingin taidemuseo HAMissa 25.9.201528.2.2016 . 9 Ai Weiwei vieraili Helsingissä vuonna 2001 turistina. Jaettua taidetta Kun Ai Weiwein blogi suljettiin, hän hyppäsi sosiaalisen median maailmaan. Ai Weiwei on maailman tunnetuimpia ja arvostetuimpia taiteilijoita. Ai Weiwei on todennut, että ”kaikki on taidetta, kaikki on politiikkaa.” Hänen teoksensa ovatkin avoimen poliittisia. Vapauduttuaan hän sai 1,7 miljoonan euron laskun, joka häneltä oli viranomaisten mukaan jäänyt maksamatta. Yhteiskunnan kommentointia Velkakirjatapetti (2011–2013) HAMin näyttelysalien seiniä peittää 6000 velkakirjaa. Hän on erittäin aktiivinen ja suosittu Twitterissä ja Instagramissa. Lisäksi esillä on veistoksia ja installaatioita. Teos on toteutettu ennenkin, muttei koskaan tällaisessa laajuudessa kuin Helsingissä. Tarina toi monille mieleen H. Esimerkiksi Käsiraudat ja Vaateripustin ovat taideteoksia, jotka liittyvät hänen vankila-aikaansa. Velkakirjatapetti, 2011–2013. Monet Ai Weiwein teokset ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Jätesäiliö, 2014. Hän ei ollut silloin mitenkään tunnettu taiteilija. Kannattaa lukea tarkkaan taideteosten esittelytekstit. 80 neliöinen teos on nimeltään Valkoinen talo
Piirustuskoulun kolmivuotinen kirjekurssi oli Taidegraafikko Simo Hannula Taidegraafikko, taiteilijaprofessori Simo Hannula on kansainvälisesti tunnetuimpia ja palkituimpia taidegraafikoitamme. ”Tapahtukoon mitä tahansa, kouluun en enää joulun jälkeen palaa.” Simo Hannula piti päänsä, ja kotiväki joutui taipumaan. Ne pakottavat pysähtymään. Jo joululomalle lähtiessään poika oli päättänyt lopettaa koulunkäynnin siihen. Päästötodistukseen johtajaopettaja oli kirjoittanut erikoismaininnan: ”Simo Hannula on osoittanut suurta taitoa piirustuksessa ja on käsitellyt tehtäviä aivan erikoisella lahjakkuudella.” Koulutaival jatkui oppikoulussa Jyväskylässä, mutta vastahakoisesti jatketut opinnot päättyivät lyhyeen. Hänen teostensa kuvapinnat ovat täynnä detaljeja, ja katsoja voi sukeltaa taiteilijan surrealistiseen mielikuvamaailmaan ja kokea innostavia oivalluksia. Tumman ja valkean sinfonian mestari Kesäkorennot, 1978.. Taitava piirtäjä jo poikasena Simo Hannula syntyi maanviljelijäperheeseen Konginkankaalla maaliskuussa 1932 veljessarjan nuorimmaisena. Taideopinnot alkavat etäopiskeluna Helsinkiläinen kirjeopisto, ABCpiirustuskoulu etsi uusia oppilaita lehti-ilmoituksilla. Joka katsomisella niistä löytää uusia piirteitä, havaitsee ennen havaitsematonta. 10 A ina ei tarvita värejä. Pojan piirtäjänlahjat huomattiin jo kansakoulussa, ja todistuksessa piirustuksessa komeili täysi kymppi. Kotosalla Simo teki pihatöitä ja hoiti tilan hevosia, mutta kaikki vapaat hetket täytti piirustusharrastus. Taidokas mustavalkoinen grafiikanvedos voi avata katsojalle aivan uusia maailmoja: tiukkaa ja kurinalaista sommittelua tai yksityiskohtien lukematonta runsautta
Hannula on muistellut, miten hän kärsimättömänä tähyili milloin keltainen postiauto viilettäisi metsän laitaa ja toisi opettajan korjaamat ja kommentoimat työnäytteet. Metalligrafiikan ja kivipiirTaidegraafikko Simo Hannula työnsä ääressä. Palaute oli kannustavaa ja arvosanat hyvät. Kuva: Hannu Hyrske.. Tukkeja joen rannalla, 1951 Linnanmäen innoittama varhainen etsaus ”Huvipuisto”, 1955 Hymyilevä huvipuisto, 1961 edustaa uutta muotokieltä. Syksyllä 1951 Hannulan taideopinnot jatkuivat Helsingissä Suomen Taideakatemian koulussa. Piirtämisestä tuli nyt kiinteä osa elämää. Niin myös Simo Hannula, joka 14-vuotiaana ilmoittautui opiskelijaksi. Grafiikka astuu kuvaan 18-vuotiaan Simo Hannulan taideopinnot jatkuivat Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Piirustuskoulussa hän sai myös ensikosketuksen grafiikan tekoon Harry Henrikssonin ohjauksella. Siellä toimi syyskaudella opettajana ja rehtorina aikansa moderni surrealisti Otto Mäkilä, jonka rakentavat ja kannustavat neuvot tekivät Hannulaan suuren vaikutuksen. Siellä hän opiskeli neljän vuoden ajan muun muassa Sam Vannin johdolla. 11 Tumman ja valkean sinfonian mestari varsin suosittu, ja monet myöhemmin taiteilijana uransa luoneet hankkivat ensimmäiset oppinsa sen avulla
Hän on kertonut, että sysäys uuteen ilmaisutapaan löytyi arkisesta luusopasta. Grafiikka alkoi kiinnostaa monipuoliseksi piirtäjäksi kehittynyttä Hannulaa yhä enemmän. Taiteilijan tutkaillessa yhtä pientä luuta, se alkoi elää ennen näkemättömällä tavalla. ”Täysosu”Luu”, 1960 avasi taiteilijalle uuden ilmaisukielen. Tutkielmien aiheina olivat muun muassa kuivaneulalla suoraan laatalle vangittu tuokiokuva ”Elannon kansankuppilassa” ja ”Huvipuisto”, joka oli Hannulan ensimmäinen Linnanmäki-aihe. Oma ilmaisu löytyy 1960-luvulle tultaessa Simo Hannulan grafiikassa tapahtui radikaali muutos. Seuranneina vuosina Hannulan aihemaailma käsitti lähinnä esittäviä kaupunkikuvia, eivätkä työt juurikaan erottuneet ajan mustavalkografiikasta. 12 roksen Hannula oppi innostavan opettajan, Aukusti Tuhkan grafiikanluokassa. Mustan ja valkean tanssi, 1961 Yliarkkitehdin kultahäämarssi, 1961 Kukka-auringot, 1968. Keiton seasta erottui jännittävän muotoisia luita, ja hän otti ne talteen malleiksi grafiikan teossa. Kasvava huvipuisto laitteineen kiehtoi häntä, ja siitä syntyi myöhemmin useita eri versioita myös maalauksina. Aiheet löytyvät lähiympäristöstä Kevätlukukaudella 1955 syntyi peräti seitsemäntoista grafiikan työtä. Syntyi pieni etsauksen ja akvatintan yhdistely, nimeltään yksinkertaisesti ”Luu”
Seurasi luomisvoimainen vuosi 1961, jonka aikana taiteilija työsti puolisen sataa viimeisteltyä teosta, pääosin etsauksina. Myöhemmin taiteilija on kertonut, että kuusikymmenluvun teosten syntyyn ovat osaltaan vaikuttaneet lapsena nähdyt painajaisunet: liikettä avaruudessa, syvyyttä ja putoamista. Näkemäni sai lopullisen ilmentymänsä vasta sisäisten metamorfoosien – muodonmuutosten – muokkaamina.” Informalistinen taide keskittyi paljolti pinnassa tapahtuvan liikkeen esittämiseen ja kiinnitti katsojan huomion teoksen pintaan. Iltapäiväkahvit (1981) heijastelee huumorinpilkettä ja leppoisaa tunnelmaa. ”Kiehtovalla taululla pitää olla kiehtova nimikin”, on taiteilija itse todennut. Hannulan piirtimen jälkeä luonnehdittiin kelloseppämäisen hienoksi ja hänen ilmaisuaan puhtaasti älyperäiseksi. Todellisuuden piilossa olevia maailmoja etsittiin alitajunnasta unien avulla. Aiheet liittyivät usein aikansa tapahtumiin. Näyttelyarvioissa todettiin nykyajan tuoneen Hannulan taiteeseen myös irrationaalisen maailman ja avaruusromantiikan, josta ovat peräisin kuun maisemat ja sen pinnalla kummitteleva outo elämä. Kuva: HBL /Presskuva. Nykyisin Kansallisgallerian kokoelmissa on peräti 62 Simo Hannulan teosta. Kennedy oli julkaissut kunnianhimoisen tavoitteen saada ihminen kuuhun 1960-luvun aikana. Näyttelykritiikeissä puhuttiin viivojen suorastaan ilmiömäisestä muodosta ja herkkyydestä. F. Hannula on kertonut tunteneensa erityistä onnistumisen iloa muun muassa teoksista ”Julkeat ivailijat taivasalla”, ”Mustan ja valkean tanssi” sekä ”Yliarkkitehdin kultahäämarssi”, jossa on myös komiikkaa. ”Katedraalin pohjapiirroksella on silmät, suu ja keppi kädessä ja se on menossa naimisiin toisen, hameisiin sonnustautuneen kanssa. 13 matyö, helmi minun teosteni joukossa. Takaisin luontoon, 1974.. Uni ja todellisuus yhdistyivät ja muotoutuivat uudelleen. Avajaisissa on runsaasti kiinnostunutta yleisöä, ja Ateneumin taidemuseo varasi useita teoksia kokoelmiinsa. Pienen Simo Hannula 14-osaisen ”Planetaarikaupungit”-teossarjan edessä Kulosaaren kirjastossa 1971. Surrealismi tuo unenomaisuuden Surrealismi tarjosi myös avaimia uuteen aihepiiriin ja uuteen, vapautuneeseen ilmaisuun. Planetaarikaupungit on ensimmäinen Helsingin kaupungin suoraan graafikolta tilaama teossarja. Taiteilija on kuvaillut uudenlaisten teostensa syntyprosessia: ”Näin luonnon, muodot ja mallit tavallaan informalististen silmälasien läpi. Simo Hannula oli löytänyt oman, jäljittelemättömän tyylinsä. Ehkä tästä syystä Hannula otti etsauksen rinnalle käyttöön pehmeäpohjasyövytyksen ja akvatintan. Surrealistinen romantiikka on lähellä.” Teosten mielikuvitusta ruokkiva nimi on aina ollut tärkeä osa Hannulan grafiikantyötä. Kuun maisemia ja outoa elämää Simo Hannulan esikoisnäyttely Strindbergin taidesalongissa 1961 merkitsi hänelle todellista läpimurtoa. Saman vuoden toukokuussa presidentti J. Innostuin siitä valtavasti”, Hannula on muistellut. Myös lähikuvan idea muuttui: yksityiskohdat uskallettiin nähdä monumentaalisina. Informalismi keskittyy pintaan ja liikkeeseen Simo Hannulan uuteen tyyliin vaikutti osaltaan Suomeen levinnyt uusi taidesuunta, informalismi, joka pyyhkäisi aaltona maan koko taidemaailman yli. Molemmat ovat juuri pinnan esittämiseen sopivia tekniikoita
Hannulan kansainvälinen menestys perustuukin pitkälti juuri surrealistisiin töihin. 14 pojan mielikuvitusta olivat lisäksi ruokkineet Gustave Dorén kuvitukset perheraamatussa, jonka parissa poikanen oli salaa viettänyt tuokioita. Niinpä esimerkiksi oman ateljeetalon seinustalla kasvatetut auringonkukat muuntuivat taivaalla leijuviksi kukka-auringoiksi. ”Henkilökohtainen taidekäsitykseni, elämänkatsomukseni, uskoni ja viehtymykseni rakentuvat luonnon monimuotoisten rikkauk sien elämysja tunnepohjaiseen tarkasteluun. ”Taiteilija on sielun, tunteen ja luonnon tulkki ja välikappale.” Simo Hannula. Hannula alkoi teoksissaan ottaa kantaa myös ajan ilmiöihin. Vuonna 1964 Hannula valittiin Suomen edustajaksi Venetsian biennaaliin yhdessä Ina Collianderin, Pentti Kaskipuron ja Laila Pullisen kanssa. Taiteilija muun muassa sommitteli autonromuista useita kantaa ottavia kuvia. Simo ja Pekka Hannula. Kuva-aiheisiin ihmiset tulivat varsinaisesti mukaan 1970-luvun puolivälissä. Pilke silmäkulmassa taiteilija kuvasi aistillisia muusia, villiä menoa huvipuiston karuselleissa ja eroottissävyisiä lemmenpareja. Biennaalin jälkeen lehtikirjoituksissa kuvattiin Hannulan personifioineen kaiken luonnon ympärillään. . Ihmiset ja ympäristökritiikki astuvat kuvaan Simo Hannulan kuusikymmenluvun grafiikassa esiintyi mitä mielikuvituksellisimpia olioita, mutta ei ihmisiä. Hannulan teoksiin ilmestyi myös kesäisiä ja elämänmyönteisiä aiheita: sudenkorentoja, lokkien liitoa, ihmisten lämmintä yhdessäoloa luonnonhelmassa, syntymäpäivillä tai juhannuskokolla. Hämeenlinnan Taidemuseon julkaisuja 2/2004 Markku Valkonen, Olli Valkonen 1986: Suomen taide. Hän kritisoi ihmisen piittaamatonta suhtautumista luontoon ja puhui teostensa kautta luonnon ja ihmisyyden puolesta teknologian voittokulkua vastaan. Viimeisin aluevaltaus Simo Hannulan graafisessa taiteessa olivat exlibrikset, kirjanomistajamerkit, joilla hän niitti 1990-luvulla kymmenkunta palkintoa kansainvälisissä exlibris-kilpailuissa. Venetsiassa puhuttelevat surrealistiset maisemat Simo Hannula sai seuraavana vuonna jo kokovuotista apurahaa. Teksti: Marjut Popelka Lähteitä: Pekka Hannulan haastattelu 13.7.2015 Simo Hannula 2008: Syövytetyt viivat, elämäni. Ikääntynyt taiteilija on jo laskenut piirtimen kädestään, mutta hänen mielikuvituksensa lento ja ajatusmaailmansa elävät ja ihastuttavat hänen jäljittelemättömissä graafisissa töissään. Liitolento, 1982 on kerronnallinen ja kysymyksiä herättävä. Suuri aika, 1990. Teosten ilme muuttui, niihin tuli leppoisaa huumoria ja elämänmyönteisyyttä. Nykyaika. Hänen teostensa fantasiamaisemien sanottiin kuhisevan kaikenlaista pientä elämää. Hurjimmatkin fantasiat ovat olemassa luonnossa, sillä luonto on ehtymätön, täydellinen ja tarkoituksenmukainen.” Näin taidegraafikko Simo Hannula on luonnehtinut luontoa, taiteensa peruspilaria. Elämänmyönteisyys valtaa alaa Myöhemmässä vaiheessa unesta ja mielikuvamaailmasta kummunneet kuvat väistyivät hiljalleen. Niklas Bengtsson 2013: Kansainvälinen exlibristaiteilija Simo Hannula. 2x Hannula. Heikki Malme: Simo Hannula. Taiteilija oli alkanut tietoisesti hakea malleja ja inspiraatiota luonnon monimuotoisuudesta. Siitä lähtien hän osallistui lukuisiin näyttelyihin kotimaan lisäksi myös ulkomailla, ja näyttelyarvostelut olivat kiittäviä. Hänen teoksiaan on hankittu lukuisten kotija ulkomaisten taidemuseoiden kokoelmiin. Taiteilijan tuotanto käsittää myös piirroksia, öljyvärimaalauksia, pastellitöitä, kollaaseja ja esinekoosteita
Sigurd Frosteruksen väriteoreettisia pohdintojaan julkaistiin esseinä ja kirjoina ja hänen kokoelmaansa esiteltiin museoissa, gallerioissa ja aikakauslehdissä. Finch (1854–1930), Magnus Enckell (1870–1925), Verner Thomé (1878–1953) ja Sigrid Schauman (1877–1930). Sigurd Frosterus Weimarissa 1904. Näyttelyn perustana on Amos Andersonin taidemuseoon vuonna 1994 talletettu Frosteruksen kokoelma. Kuva: Stella Ojala. Finchin Dekoratiivinen pannoo (1910) julkisista ja yksityisistä kokoelmista. W. Sigurd Frosteruksen säätiö haluaa juhlistaa merkkivuotta esittelemällä laajasti Frosteruksen kokoelmaa sekä ainutlaatuisen taiteenkeräilijän elämää. Ensimmäinen ripustus esittelee Frosteruksen Enckelliltä vuosina 1909–1910 ja 1918 tilaamat perhemuotokuvat. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun arkkitehti Sigurd Frosteruksen jälki-impressionistinen taidekokoelma esiteltiin Ateneumissa. Öljy kankaalle, 95 x 70. Koululaisille suunnatuissa maksuttomissa työpajoissa tutustutaan väriopin perusteisiin ja tehdään omia kokeiluja. Tyko Sallinen, Jytkyt, 1917–1923. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan näyttelyluettelo, johon taidehistoriallisia artikkeleita ovat kirjoittaneet Frosterus-tuntija FT Kimmo Sarje, FT Susanna Aaltonen, ja FM Itha O’Neill. Toisen ripustuksen keskiössä on Magnus Enckellin monumentaalinen maalaus Mies ja Joutsen Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. öljy kankaalle, 97 x 120 cm. Kokoelman punaisena lankana kulkee kolorismi sekä puhtaiden ja murrettujen värien vuorovaikutus. Museo järjestää keskusteluiltojen taidekeräilystä, kolorismista ja inspiraatiosta. Museo jatkaa keräilijän linjalla tarjoamalla yleisölle monipuolisia mahdollisuuksia tutustua värien tuntemukseen ja väritaiteeseen. Kuva: Louis Held/ Elisabeth Weckmanin yksityisarkisto T aide elämänasenteena -näyttely avautui yleisölle lokakuun alussa Amos Andersonin taidemuseossa. Keskiöön nousee Frosteruksen taidenäkemys ja sen heijastuminen taidekokoelmaan. Kuva: Stella Ojala väritutkimuksiin omatoimisten tehtävien avulla. . Myös taidekriitikkona tunnetun Frosteruksen taideteoriat ja kritiikit inspiroivat lukuisia suomalaisia taiteilijoita. Museon toisessa kerroksessa näytetään Franck Median tuottama dokumentaarinen henkilökuva omaperäisestä ja ajoittain ristiriitaisesta Sigurd Frosteruksesta. Keskustelusarjan avaa Moderna Museetin entinen johtaja Björn Springfeldt ja taidekeräilijä Lars Johnson, jotka keskustelevat taiteen keräämisestä keskiviikkona 7. lokakuuta klo 17. Öljy kankaalle, 44 x 53 cm. W. Kokonaisuutta täydentävät aikoinaan kokoelmista erotetut teokset; Tyko Sallisen Jytkyt (1917–1923), Verner Thomén Borélyn puistossa (1909), ja A. Toisessa kerroksessa sijaitseva avoin työskentelytila kannustaa eri-ikäisiä näyttelyvieraita Sigurd Frosteruksen kokoelma Amos Andersonin taidemuseossa Taide elämänasenteena Pierre Bonnard, La Sieste, 1909. Heidän joukossaan muun muassa A. Kuva: Tuija Vertanen, Riihimäen taidemuseo Magnus Enckell, Emmy Frosteruksen muotokuva, 1909. Museon toisen kerroksen vaihtuvissa ripustuksissa syvennytään Frosterukselle läheiseen taiteilijaan, Magnus Enckellin, teoksiin. Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisee luettelon suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. 15 . Yleisöopastukset ruotsiksi maanantaisin klo 16.30 ja suomeksi keskiviikkoisin klo 17.30
Raha oli suuri metallilaatta, joka oli leveydeltä noin 10 senttiä. Rahan arvoa mittaamassa Rahojen keräily on harrastus, joka on helppo aloittaa. Siis lähes setelin kokoinen metallimötikkä, jonka pinnassa oli kolikon muotoisia kuvioita. Kolikot löytyivät pellosta. Salonen arvelee, että rahat on voitu piilottaa maahan sotaaikaan, kuten Pikkuvihan aikana, joka oli vuosina 1742–43. Se on vanha puolen taalerin plooturaha vuodelta 1741, hän toteaa. Niitä oli muutama pienempi ja yksi joka erottui joukosta. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Marko Salonen katsoo rahaa tarkkaan. Marssin rahan kanssa Helsingin Messukeskukseen Antiikkimessuille, jossa Suomen Numismaattisen Yhdistyksen asiantuntijat arvioivat rahoja. Mutta aloittelija voi tehdä suuriakin virheitä tietämättään. – Tämä onkin ihan mielenkiintoinen ja hieno tapaus. Marko Salonen toimii Suomen Numismaattisen Yhdistyksen toiminnanjohtajana.. 16 S ukumme tilalta Turun Hirvensalosta löytyi rahaa. Asiantuntija Marko Salonen neuvoo ensin tarttumaan kirjaan
17 Halusin selvittää mistä niissä on kyse ja minkä arvoisia ne ovat. Työn kuvaani kuuluu rahojen – Kannattaa kirjoittaa johonkin ylös, mistä raha on löytynyt. Antiikkimessuilla Helsingissä arvioitiin vanhoja rahoja. Ryhdyin hankkimaan rahoista tietoa ja ensimmäisen oman kokoelmani tein nuorena miehenä. Nuorena miehenä ensimmäinen rahakokoelma Rahojen keräily on monille vakava ja antoisa harrastus. Salonen kiinnostui rahojen keräämisestä 15-vuotiaana. – Isälläni oli paljon vanhoja rahoja ja kiinnostuin niistä. Salonen lukee runsaasti alan kirjallisuutta ja etsii sieltä uutta tietoa. Se nostaa kiinnostusta rahaan, kun sillä on joku tarina, hän sanoo. – Täydennän asiantuntemustani. Plooturaha vuodelta 1741.. Siinä kokoelmissa oli pelkästään suomalaisia rahoja autonomian ja tasavallan ajoilta. Myöhemmin Salonen kiinnostui myös Ruotsin, Venäjän ja antiikin Rooman rahoista
Usein isät tai isoisät myyvät kokoelmansa pois, koska jälkipolvea ei kiinnosta. Yksi on kiinnostunut vanhoista seteleistä, toinen mitaleista, kolmas kunniamerkeistä. Rahojen arvo voi aikojen saatossa nousta ja sijoitukselle saattaa saada sitä kautta tuottoa. 18 Setelit pitää säilyttää suorana. Vanhoja rahoja ostetaan pääasiassa rahamyymälöistä ja huutokaupoista. Suomalaiset ovat kiinnostuneita oman maan historiasta ja rahasta. Niiden maiden rahoja on jäänyt paljon Suomeen. Sama raha voi maksaa 2 euroa tai jopa 2000 euroa, riippuen kunnosta. – Yhdistyksemme antaa neuvontaa, mutta koulutusta ei järjestetä. Rypyt ja taitokset heikentävät arvoa. – Ennen kuin alat kerätä rahoja, hanki kirjoja alasta ja perehdy niihin. Ihmiset ovat pettyneitä, kun kuulevat ettei kalliilla ostetusta rahasta saakaan jälkimarkkinoilla kuin murto-osan ostohinnasta. – Rahoja lyödään jatkuvasti joka puolella maailmaa eri aiheista ja eri tapahtumia varten. Myös messuilla rahat vaihtavat omistajaa. Monet uudet rahat maksavat melko paljon ostettaessa ja niistä saa usein hyvin vähän myytäessä. Meillä kerätään myös paljon Ruotsin ja Venäjän rahoja, sillä olemme olleet osa molempia maita. Kunto ja harvinaisuus määräävät arvon Mitalien keräämistä voi verrata taiteen keräilyyn. Jos ei tiedä mitä ostaa, niin se tulee usein hyvin kalliiksi. Alaa harrastetaan ympäri maailmaa ja usein kaupitellaan rahoja, joilla ei ole suurtakaan jälleenmyyntiarvoa. Edes kursseja ei Salosen mukaan järjestetä. Sillä välttää suurimmat virheet. Joku kerää vaan seteleitä. Nettikaupat eivät välttämättä ole rahankeräilyssä paras foorumi ostaa ja myydä. arviointi, ja sitä kautta opin myös koko ajan lisää. – Jonkin verran rahankeräilijät myyvät toisilleen tai vaihtavat rahoja keskenään. Myös antiikin rahoja kerätään. – Rahoja myös väärennetään ja väärennöksiä ei netissä pysty helposti erottamaan. Oman maan raha kiinnostaa Rahoja kerätään omien mieltymysten mukaan. Rahankeräilyä ei juurikaan voi Suomessa opiskella. Salonen neuvoo keräämään rahoja teemoista, joista on itse kiinnostunut. Jos kuntoluokitus on tehty väärin, niin siinä voi ostaja tai myyjä tehdä suurta tappiota. Vanhojen rahojen arvoon vai– Rahoja myös väärennetään ja väärennöksiä ei netissä pysty helposti erottamaan.. – Yleensä joka maassa keräilijät ovat ensisijaisesti kiinnostuneita oman maan rahoista. On paljon vaihtoehtoja, miten rahoja keräillään. Joskus 20 vuotta vanha raha voi olla arvokkaampi kuin 2000 vuotta vanha. Kun tarjontaa on paljon ja markkinointi taitavaa, niin on helppo mennä vipuun, jos ei tunne alaa. Harrastus, joka ei periydy Numismatiikan pariin päädytään montaa kautta. Rahojen keräilyyn voi liittyä myös sijoittamista. Kuntoluokitus on myös suurta asiantuntemusta vaativaa työtä ja usein raha pitää nähdä ennen kuin hinnan pystyy arvioimaan. – Tämä ei yleensä ole harrastus, joka periytyisi isältä pojalle. Jos rahojen kerääminen alkaa kiinnostaa, Salosen ensimmäinen vinkki on hankkia kirjoja. Kokemuksen ja tiedon kautta alkaa hiljalleen ymmärtää mitä rahat maksavat
Se pudottaisi arvoa todella paljon. Plootu saa arvonsa Monilla ihmisillä on vanhoja rahoja laatikoiden pohjilla. Rahat kertovat historiasta Autonomian ajalta löytyy Salosen mukaan arvokkaimmat suomalaiset rahat. 25 pennin ja 50 pennin kolikot vuodelta 1876 ovat erittäin arvokkaita. Rahan arvoon vaikuttaa myös se, paljonko niitä on lyöty. – Näitä on myyty meidän huutokaupoissa melko paljon, ja niiden hinnat ovat nousseet aika korkealle. – Harvinaisuusaste on tärkeä tekijä rahan arvon mittaamisessa. Hinta aina kiinnostaa. Parhaassa kunnossa olevat rahat ovat kuin suoraan rahapajalta tulleita, eikä niissä ole mitään kulumisen jälkiä. Palataan lopuksi vielä plooturahaani, jota Saloselle tulin näyttämään. Niiden hinta saattaa nousta huutokaupassa huomattavastikin. Hyväkuntoiset rahat voivat olla arvoltaan moninkertaisia verrattuna huonokuntoisiin. 19 kuttaa moni tekijä. Rahat ja mitalit vaihtavat omistajaa huutokaupoissa, myymälöissä ja messuilla. Selaamme luetteloa vuoteen 1741, jolloin elettiin kuningas Fredrik I:n aikakautta. – Seteleitä pitää säilyttää niin sileinä kuin mahdollista, yhtään ryppyä ei saa tulla. On olemassa rahoja, joita saattaa tulla huutokauppaan myyntiin kerran kymmenessä vuodessa. – Keräilijöille rahojen kaupallinen arvo on tärkeää, mutta tutkijat katsovat asiaa ihan eri tavoin. Seteleitä varten on myynnissä erityisiä muovitaskuja, mutta häMitalien kerääminen voi olla myös sijoittamista. Etenkin seteleiden säilyttäminen vaatii huolellisuutta. – Niitä tehtiin hyvin pieni määrä. Suomessa merkittäviä rahakokoelmia on Kansallismuseossa ja Turun linnassa. Ne ovat täysin uuden veroisia. . Salonen huomauttaa, että rahoja voi arvottaa monella tapaa. Raha, joka nyt löydetään metallinilmaisimella maasta, voi olla keräilijöille suht’ arvoton, mutta se voi antaa tutkijoille paljon tietoa historiasta. tätapauksessa kirjekuori kelpaa. Kolikoita voi säilyttää vaikka niitä varten varatuissa laatikossa. Huonoimmat ovat kuluneet aivan sileäksi eikä niistä voi lukea mitään. – Rahan kunto vaikuttaa sen arvoon. Pauli Jokinen. Jokainen taitos, tahra ja ryppy alentaa arvoa, sanoo Salonen. On erittäin tärkeää, että rahan pinnassa olevaa hometta ei puhdisteta. Rahat jaetaan eri kuntoluokkiin. Rahalöydöt myös auttavat ajoittamaan arkeologisia tutkimuskohteita. Salonen kaivaa laukustaan katalogin, josta hän lähtee etsimään rahan arvoa. – Rahasta näkee, että se on löytynyt pellosta, koska se on patinoitunut. Rahojen harvinaisuuteen voi vaikuttaa se, että niitä on lyöty vähän tai sitten se, että niitä on vähän jäljellä markkinoilla. Niiden arvot liikkuvat tuhansista euroissa jopa yli kymmeneen tuhanteen euroon. Arvioisin, että huutokaupassa tästä voisi saada 400–500 euroa. Rahan arvoon vaikuttaa aina myös kysyntä ja tarjonta. Nettikauppa on vähäistä
Hän oli myös merkittävä taiteen tukija ja lahjoittaja. Hän kuului isänsä Constantin Linderin kautta Suomen ja Venäjän ylimpään virkamieskunKamariherra Hjalmar Linder Mustion kamariherra Hjalmar Linder oli legenda jo eläessään, niin värikkäitä vaiheita ja traagisia hetkiä hänen elämässään oli. Kartanon patruuna taiteen mesenaattina Albert Edelfelt: Kuningatar Blanka, 1877. 20 H jalmar Linderiin (1862– 1921) sopii sanonta ”syntyi kultalusikka suussa”. Öljy kankaalle, 96,5 x 75,5 cm. Ateneumin taidemuseo, Kansallisgalleria/ Hjalmar Linder Cannesissa, Euroopan aristokratian suosimassa lomakohteessa ennen vuotta 1918. Kuva: Mustion Linna.. Kuva: Hjalmar Linderin lahjoituskokoelma. Kaunis pikku prinssi, Norjan tuleva kuningas Haakon, ratsastaa äitinsä, Ruotsin kuningatar Blanka Namurilaisen polvella
Tästä on kiittäminen Magnus Linderiä, joka hankki lapsuudenkotinsa takaisin suvulle 1985. Hjalmar Linderin aikaan vieraskirjaan ovat Mustiossa kirjoittaneet nimensä esimerkiksi taiteilijat Axel Gallén (Akseli Gallen-Kallela), Alfred Finch, Ville Vallgren, Victor Westerholm sekä Louis Sparre. taan, ja äitinsä, kreivitär Marien o.s. Nuori Hjalmar Linder, kamarijunkkari vuodesta 1892. Kamariherran arvonimen hän sai 1919. Mustion Linnan nousu uuteen kukoistukseen Pieteetillä entisöidyssä Mustion Linnassa on nykyisin lukuisia taideteoksia myös Hjalmar Linderin ajalta. Hjalmar Linderin ensimmäinen Mercedes Simplex tallin edessä Mustion linnanpuistossa 1904. Hänen oma avioliittonsa Sophie Mannerheimin (tulevan marsalkka Mannerheimin sisar) kanssa päättyi eroon jo kolmen avioliittovuoden jälkeen. Kuva: Marjut Popelka. Ohjauspyörästä pitelee ranskalainen kuljettaja, vieressä hänen vaimonsa ja auton edessä Henning Lindqvist, toinen kuljettaja. Vieraskirjan avulla on myös ajoitettu maalauksia. 21 Vieraskirja avaa näkymiä seuraelämään Taiteilijat kuuluivat Hjalmar Linderin ystäväpiiriin siinä missä liikemiehetkin. Hiljaisuus laskeutui hä. Sen perusteella on päätelty, että muotokuva on todennäköisesti maalattu vuonna kyseisenä vuonna. Vaikka liikemiehen onni muuten suosi Linderiä, hän joutui sosiaaliseen umpikujaan esitettyään julkisesti kovin sanoin näkemyksensä ”valkoisesta terrorista” vuonna 1918. Vasemmalla muotokuva hänen sisarestaan Emilie de Pontista. lokakuuta 1904. Kuva: Mustion Linna, neg. Se käsittää vuodet 1813–1929 kertoen sivuillaan kartanon vierailijoista 115 vuoden ajalta. Mussin-Pushkin -sukujuurien kautta ovet olivat hänelle auki myös Venäjän ylimpiin ja varakkaimpiin aatelispiireihin. Katkeroitunut Linder myi 1918–1919 koko omaisuutensa, sai huikean 32 miljoonan markan varallisuuden ja muutti Ruotsiin. Esimerkiksi Eero Järnefelt (1863–1937) on maalannut Hjalmar Linderistä muotokuvan, jossa ei ole signeerausta eikä päiväystä. Linnassa oli ollut ostohetkellä ainoastaan yksi maalaus: Louis Sparren maalaama puistonäkymä vuodelta 1910. Kuva: Mustion Linna, neg. Patrik Nyman. Maata ja metsää oli kaiken kaikkiaan 64 000 hehtaaria. Suomen rikkaimman miehen yksityiselämä oli tragedioitten varjostama: äiti kuoli pojan ollessa alle kahdeksanvuotias ja suhde isään ja äitipuoleen Helene de Fontenilliatiin oli usein jännittynyt. Vieraskirjasta on löytynyt Järnefeltin nimikirjoitus ja päivämäärä 27. Varatuomarista kartanon patruunaksi Nuori Linder suoritti oikeustieteen tutkinnon ja aloitti varatuomarina 1889 Suomen asiain kansliassa virastossa Pietarissa, mutta palasi jo vuoden 1893 keväällä Suomeen ja perusti Tampereelle asianajotoimiston. Patrik Nyman. Taide kiinnosti suuresti vuosisadanvaihteen kartanon patruunaa. Todellisen uransa hän loi kuitenkin liikemiehenä ja kartanon patruunana. nen ympärilleen ja hän sai jopa tappouhkauk sia. Siitä kertovat paitsi Mustion Linnassa olevat maalaukset myös vieraskirja, joka on todellinen kulttuurihistoriallinen aarre. Uransa huipulla hän omisti Kytäjän kartanon sahoineen ja Mustion sääntöperintötilan, Mustion puuhiomon, Högforsin tehtaan, Wattulan puuhiomon ja 1906 perustamansa Lohjan selluloosatehtaan. Linderit käynnistivät heti rakennuksen laajamittaiset restaurointityöt ja alkoivat hankkia kustavilaiseen aikaan liittyviä huonekaluja ja taide-esineitä. Keskellä Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Hjalmar Linderistä
Gurmeena tunnetun Hjalmar Linderin matkoihin kuului taiteen lisäksi aina kulinaarisia nautintoja sekä viihdettä. Onneksi tämä vuosina 1783–1792 rakennettu arvokas päärakennus säästyi. A. Venetsiasta matka jatkui Firenzeen, Pisaan, Genovaan ja Välimeren rannikon kautta Pariisiin. Samana vuonna eli 1910 Sparre maalasi myös iltaruskon valossa kylpevän puistonäkymän Diana-patsaineen. Katkelma Sparren kirjeestä vaimolleen Eva Mannerheim-Sparrelle antaa välähdyksen herrojen ohjelmasta Pariisissa: ”Söimme päivällistä Ritzissä, ateria oli oikein hyvä ja ravintolassa oli paljon hienoa väkeä, enimmäkseen amerikkalaisia… Sieltä ajoimme autolla ’la boite à Fursyhin’, joka on jonkinlainen taiteellinen varieteeluola Montmartrella. Varmuudella ei tiedetä, miksi uutta rakennusta ei koskaan rakennettu. Kuva: Marjut Popelka. Lisäksi suvulla on yksi Sparren mezzotintografiikka ja kaksi akvarellia. Kreivi Sparresta tuli kamariherran ’hovimaalari’ Taidemaalari, kreivi Louis Sparre (1863–1964) vieraili useaan otteeseen Mustiolla. Mannerheim olivat sisaruksia. W. Se ei olekaan ihme, sillä Sparre ja Hjalmar Linder olivat langoksia – Sparren ja Linderin puolisot Eva ja Sophie o.s. 22 Taiteilijoita ikuistamassa Mustion Linnaa Borgåbladet kirjoittaa vuonna 1906: ”Taiteilija A. Elokuussa 1907 vieraanvaraisuudestaan kuulu Linder kutsui lankonsa Sparren mukaansa matkalle Italiaan, taiteen kehtoon. Arkkitehti Gustaf Nyström oli joulukuussa 1905 tehnyt piirustukset Mustioon suunnitellusta uudesta päärakennuksesta. Finch oleskelee parhaillaan Mustiolla ja maalaa kamariherra Hjalmar Linderin laskuun pari ulkokuvaa Mustion vanhasta päärakennuksesta, joka tullaan piakkoin purkamaan uuden rakennuksen tieltä.” Finch maalasi Mustion linnan hänelle ominaiseen pointillistiseen tyyliin. – Oikein hauskaa. Kuva: Mustion Linna.. Joitakin vuosia myöhemmin Sparre maalasi kookkaan muotokuvan Hjalmar Linderistä seisomassa Mustion Linnan pääovella. Taidemaalari Victor Westerholm (1860–1919) oli jo Turun taidemuseon johtaja, kun hän Linderin pyynnöstä maalasi aiheita Mustiolta vuonna 1917: Mustion Linna talviasussa, kookas öljymaalaus Mustion puiston klassisesta huvimajasta ja jokimaisema Mustiosta. Nämäkin teokset ovat nähtävissä Mustion Linnassa. Muotokuva on nykyisin näyttävästi esillä Mustion Linnan Sinisessä huoneessa. – Sieltä Durand’in hienoon ravintolaan Madeleine-kirkon luona ja lopuksi Maximiin./../ Nauroin kai Talvinen Mustion Linna on Victor Westerholmin käsialaa ja vuosi 1917. Sparren mukaan Ruotsia edustivat ansiokkaasti taidemaalarit Anders Zorn ja Anna Boberg. Kamariherra ja taiteilija matkustavat Yksin jäätyään Hjalmar Linder ei tuntenut olevansa kotonaan oikein missään, ja hän oli jatkuvasti matkoilla. W. Lindereiden omistuksessa on vuodelta 1907 lisäksi kolme Sparren öljyvärityötä, joissa taiteilija on kuvannut linnanäkymää eli kartanon päärakennusta. Kolme vuotta myöhemmin Finch on tehnyt rakennuksesta vielä hiilipiirroksen. Kuva: Mustion Linna. Säilyneet piirustukset esittävät komeaa, kolmikerroksista kivirakennusta, jossa on 46 huonetta, halli sekä säilytystiloja. Louis Sparren maalaus Hjalmar Linder Mustion Linnan pääovella 1910. Finchin maalaus Mustion Linnasta 1906. Ensimmäinen kohde oli Venetsia, jossa miehet tutustuivat muun muassa kansainvälisen Biennaalin aikansa nykytaiteen tarjontaan. Varhaisin Mustion Linnassa oleva Sparren teos on hänen vuonna 1898 maalaamansa muotokuva tuolloin jo edesmenneestä vapaaherra Fridolf Linderistä
Sen sijaan Linder lahjoitti Helsingin yliopistolle taidehistorian professuurin 1919. Kuva: Marjut Popelka.. Linder lahjoittaa arvotaidetta kotimaahan Taiteen keräily ja taiteilijoiden kanssa seurustelu olivat muovanneet Hjalmar Linderin käsitystä suomalaisesta kulttuurielämästä ja sen tarpeista. Kamariherra Hjalmar Linder on todella syytä muistaa myös taiteen mesenaattina. Kaikki nämä teokset ovat nykyisin Kansallisgalleriassa; Edelfeltin Kuningatar Blanka Ateneumissa ja kaikki muut Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmissa. Jopa Victor Hoving, – liikemies, taiteensuosija ja Taideyhdistyksen hallituksen jäsen joka oli välillä hyvin kriittinen Hjalmar Linderin taidemaun suhteen, totesi: ”Hjalmar Linderin lahjoitus on suurenmoisin, minkä taidegalleria on yksityishenkilöltä saanut, ja Suomen Taideyhdistyksen historiassa hän ansaitsee aina kunniasijan.” Linder muisti myös Ruotsin kansallismuseota, joka sai 1918 kokoelmiinsa ranskalaisen Jean Antoine Houdonin marmoriveisIsä Constantin Linder ja Hjalmar Linnan portailla ennen vuotta 1918. Patrik Nyman. Siihen kuului usein myös runoilijoiden ja taiteilijoiden taloudellista avustamista sekä laajaa hyväntekeväisyyttä. Kuva: Mustion Linna, neg. Marjut Popelka Lähteitä: Esa Kokkonen: Kullalla kirjailtu elämä, 2005 Victor Hoving: Viipurilainen kertoo, 1946 Eva Mannerheim-Sparre: Taiteilijaelämää, 1951 Mustion Linnan näyttelyluettelot Opas Kerstin Ilander Linderin lahjoitukseen kuuluivat teokset myös sellaisilta taidehistorian tunnetuilta nimiltä kuin eleganteista muotokuvistaan kuuluisa Sir Joshua Reynolds, hienostunutta rokokoo-tyyliä edustava Alexander Roslin sekä ranskalainen taidemaalari Antoine Watteau, jonka Keinu -maalauksen Linder oli ostanut Pariisista vuoden 1913 huhtikuussa. Vuoden 1920 alussa Taideyhdistys sai Linderiltä vielä 131 ensimmäisen maailmansodan aikaista ranskalaista julistetta. 23 tuntikaupalla oikein makeasti”. Kuva: Mustion Linna. Niistä tunnetuimmat ovat varmaankin Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka (1877), jonka Linder oli saanut perintönä kummitädiltään Aurora Karamzinilta, ja Suomen ainoa Rembrandtin maalaus Lukeva munkki (1661). Hän pohti useamman kerran omaisuutensa kohtaloa ja lahjoitti Ruotsiin muutettuaan Suomen Taideyhdistykselle toistakymmentä oman taidekokoelmansa helmeä. . Victor Westerholmin tunnelmallinen jokimaisema Mustiosta, 1917. toksen George Washingtonista ja 1919 italialaisen renessanssimaalarin Dosso Dossin öljymaalauksen. Taloudellinen riippumattomuus perustui sukujen huomattavaan varallisuuteen, ja sitä käytettiin huvituksiin, matkusteluun ja mittaviin taidehankintoihin. ”Suomen oman edun vuoksi täytyy suomalaisen nuorison saada paras mahdollinen (kulttuuri)opetus” , kirjoitti Linder Tikkaselle. Sen Hjalmar Linder osti 1919 Lontoosta 14.000 punnalla eli 1.200.000 silloisella Suomen markalla samoin kuin Sir Henry Raeburnin maalaaman Lady Anne Torphicen muotokuvan – molemmat lahjoitettavaksi Taideyhdistykselle. Tämä unelma jäi toteutumatta. Louis Sparre: Mustion Linnan ovi vuodelta 1907. Grafiikkaa ja toista sataa julistetta Eikä siinä vielä kaikki: maalausten lisäksi Linder lahjoitti Taideyhdistykselle 62 kuparikaiverrusta, joista viisikymmentä on hollantilaisen Jacobus Houbrakenin (1698–1780) tekemiä muotokuvia. Hän oli jossain vaiheessa aikonut jopa ostaa Roomasta tai sen lähistöltä huvilan ja perustaa sinne suomalaisia taiteilijoita varten koulun, jossa annettaisiin opetusta maalauksessa, kuvanveistossa ja musiikissa. Parasta mahdollista opetusta suomalaiselle nuorisolle Hjalmar Linder halusi varmistaa, että myös taiteen tutkimuksella olisi Suomessa tulevaisuus. Tässä kohdin on hyvä muistaa, että joutilas ja nautinnonhaluinen elämäntapa oli 1800-luvun aristokratian leimallisia piirteitä. Ehtona oli, että virkaan kutsuttaisiin ylimääräinen taidehistorian professori Johan Jakob Tikkanen, joka oli toiminut pitkään myös Suomen Taideyhdistyksen sihteerinä
Antiikkiliike Götan maailma. Hinta 950 euroa. Antiikkiliike Bisarri. Kaarina Ahon Arabialle 1950-luvulla suunnittelema kananmunien säilytysastia. Hinnat 250-700 euroa. Fasaani-Antik Oy.. 1800-luvun pottatuoli, josta saa tehtyä pöydän. 24 Antiikkiaarteita Helsingissä Kierroksella helsinkiläisissä antiikkiliikkeissä silmiin osui monia mielenkiintoisia esineitä ja huonekaluja. Mäntyinen kaappi on hollantilaista alkuperää. Birger Kaipiaisen suunnittelma Florence-sarjan lautanen. Antiikkiliike Bisarri. Antiikkiliike Bisarri. 1800-1900-luvun vaihteesta oleva vaatekaappi. Antiikkiliike Bisarri. Vanhoja ranskalaisia honekaluja, jotka on tuunattu uuteen uskoon. Fasaani-Antik Oy. Hinta 350 euroa. Pauli Jokinen Birger Kaipiaisen suunnittelema uniikki koristelautanen 19601970-lukujen taitteesta. Dorrit von Fieandtin Areabialle suunnittelema Lehtolintu-tarjoiluastia ja -tarjoiluvati. Hinta 850 euroa. Hinta 1200 euroa. Hinta 3500 euroa. Hinta 1400 euroa
Fasaani-Antik Oy. Arabian tarjoiluastioita 1950ja 1960-lukujen taitteesta. Mutit 1960-1980-luvuilta. Hinta 150 euroa. Synnytyslääkärin setti 1800-luvun Saksasta. Kokonaisuus peräisin 1800-luvun lopulta. Hinta 90 euroa. Arabialle suunniteltu Emiliasarjan vati Raija Uosikkisen koristeilla. Kolme pingiivia yhteishintaan 3000 euroa. Antiikkiliike Götan maailma. Ketsäkanalinnut täytettynä vitriinissä. Kolmen astian yhteishinta 91 euroa. Fasaani-Antik Oy. Kaappikello 1800-luvun puolivälistä, alkuperämaa luultavasti Ruotsi. Aidoista hiuksista tehty koriste kehystettynä. Antiikkiliike Götan maailma. Antiikkiliike Götan maailma.. Hinta 1200 euroa. Hinta 700 euroa. Antiikkiliike Bisarri. Hinnat 60-140 euroa. Fasaani-Antik Oy. Hinta 300 euroa. Puinen laukku ja instrumentteja. Antiikkiliike Götan maailma. Fasaani-Antik Oy. Hinta 460 euroa. 25 Antiikkiaarteita Helsingissä Tekstissä esiintyvät liikkeet: Antiikkiliike Bisarri, Tarkk’ ampujankatu 5, Helsinki Fasaani-Antik Oy, Korkeavuorenkatu 5, Helsinki Götan maailma, Tarkk’ ampujankatu 4, Helsinki Englannista peräisin oleva merikilpikonnan pää koristeeksi seinälle. Hinta 680 euroa. Klaukkalassa sijainneen Savitorpan kullattuja keramiikkamukeja. Pohjois-Ruotsista lähtöisin oleva saamelaisten reki 1800luvulta. Lillemor MannerheimKlingsporin Arabialle tehdyt keramiikkipingviinit. Luultavasti kotimainen. Kuparivuoka 1800-luvun jälkipuolelta. Peräisin todennäköisesti viktoriaanisen ajan Englannista. Hinta 1500 euroa. Antiikkiliike Bisarri. 1800-luvulta peräisin. Fasaani-Antik Oy
myöten täysin oikein. – Kotikadussa oli hyvin tärkeää, että kaikki kirkolliset toimitukset, kuten kasteet ja ehtoolliset esitetään yksityiskohtia Aikatauluongelmia ja alttaritaulukiistoja aikoinaan, nyt Helsingin suosituimpia konserttikirkkoja Johanneksenkirkko on uusgotiikan tyylinäyte Johanneksenkirkko Helsingissä on paikkamäärältään Suomen suurin kivikirkko. 26 M uistatteko tv-sarjan Kotikatu ja siinä esiintyvän Aake Kallialan. Kirkko tunnettiin Uutena kirkkoa, erotuksena Bulevardilla olevaan Vanhaan kirkkoon ja Nikolainkirkkoon eli. Hapuli on työskennellyt Helsingin Punavuoressa sijaitsevan Johanneksenkirkon suntiona 1980-luvulta lähtien. Nyt edessäni seisoo roolihahmon esikuva, Johanneksenkirkon ainoa oikea suntio, Hannu Hapuli. Mutta nykyään Johanneksenkirkko on Helsingin suosituimpia konserttikirkkoja. Kalliala esitti sarjassa Johanneksenkirkon suntiota. Kirkonkellojakaan ei haluttu kuunnella. Hän lienee paras henkilö esittelemään kirkkoa. Niin kuin ne oikeasti kuuluvat mennä, Hapuli sanoo. Heti alkuun hän kertoo, ettei kirkon nimi alkujaan ollut Johanneksenkirkko. Kirkko on monen sattuman summa: arkkitehti myöhästyi kilpailun aikataulusta ja alttaritaulu jäi tekemättä kiistojen takia
Juhannus kun on Johannes Kastajan päivä, niin hiljalleen kirkkoakin ryhdyttiin kutsumaan Johanneksenkirkoksi, Hapuli tietää. Johanneksenkirkossa nähdään paljon samanlaisia elementtejä kuin Kölnin ja Uppsalan tuomiokirkoissa. Kirkko edustaa tyyliltään uusgotiikkaa. Kirkon historiikki kertoo, että alueella majaili ”hylkyväkeä” ja ”tautien ja synnillisyyden pesien asukkaita.” Siellä oli kuitenkin tilaa uudelle valtavalle kirkkorakennukselle. 27 nykyiseen Tuomiokirkkoon. Niin kaksoistornit nousivat Punavuoreen ja ovat toimineet siitä lähtien alueen maamerkkinä. Hapuli kertoo hauskan tapauksen liittyen kirkon kaksoistorneihin. Kirkko valmistui Punavuoreen, joka oli silloin kaupungin keskusta-alueen ulkopuolella. Puolustusministeriö sijaitsi lähistöllä ja puolustusministeri, kenraalimajuri Vilho Petter Nenonen sattui näkemään tapauksen. – Kirkko sijaitsi paikalla, joka tunnettiin nimellä Juhannuskukkula. Alueella ei ollut teitä, vain pieniä puuhökkeleitä. Johanneksen kirkon tornit nousevat 74 metriin.. Yli sata vuotta taso sai kuitenkin olla Suntio Hannu Hapuli on työskennellut kirkossa 1980-luvulta. Pääovien välissä oleva paikka suunniteltiin tiettävästi jo alkujaankin patsaalle. Pajunen sai tempustaan muutaman päivän arestia. Kirkon suunnittelusta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu ja Melanderin suunnitelma myöhästyi kilpailusta parilla päivällä. – Eräs upseeri, Arvi Pajunen, lensi sotakoneella tornien välistä 1920-luvulla. Nuoriso poltti kukkulalla tervatynnyreitä juhannuksena. Se on Ritarihuoneen ohella Helsingin tunnetuin uugotiikkaa edustava rakennus. Kirkkoon mahtuu yli 2500 ihmistä ja se on paikkamäärältään Suomen suurin kivikirkko. Kiista alttaritaulusta Kirkon ulko-ovella vierailijoita tervehtii kuvanveistäjä Kari Juvan tekemä veistos vuodelta 2004. Suunnitelma katsottiin kuitenkin niin ansiokkaaksi, että raati päätti lähteä toteuttamaan kirkkoa sen pohjalta. – Melander kierteli paljon Euroopassa ja haki sieltä vaikutteita uugotiikan tyyliin, Hapuli sanoo. Uusgotiikan mestariteos Johanneksenkirkko valmistui vuonna 1891 ruotsalaisen arkkitehdin Adolf Erik Melanderin piirrustusten pohjalta. Oli kuitenkin hilkulla, ettei Melander olisi osallistunut lainkaan Johanneksenkirkon suunnittelutyöhön. Helsingin kaksi vanhempaa kirkkoa olivat jumalanpalveluksissa tupaten täynnä, joten uutta kirkkoa tarvittiin kipeästi. Veistos esittää Johannes Kastajaa
Alttarirakennelma ulottuu lähes kirkon kattoon saakka. Kirkon kryptassa on varastossa kaksi massiivista kynttilänjalkaa. Alttarirakennelma on valmistettu tammesta. Mutta miksi alttaritaulu valmistui vasta 1930-luvulla, kun kirkko oli valmistunut jo 40 vuotta aikaisemmin. Ylimpänä on ylienkeli Mikael ja hänen allaan karitsa-veistos. Alttaritauluna on Eero Järnefeltin maalaus Taivaalinen näky, joka kuvaa Sauluksen kääntymystä. Hän ei kuitenkaan saanut sovitettua maalaustaan alttaritaululle varattuun tilaan ja halusi, että alttarirakennelman kehyksiä levennetään. Kirkon sisätiloihin astuessa huomio kiinnittyy suureen ja näyttävään alttarirakennelmaan. Johannes Kastajaa kuvaavan veistoksen on tehnyt Kari Juva. Maalaus on vuodelta 1932 ja se jäi mestarin uran viimeiseksi työksi. – Noin viiden vuoden välein tähän pystytetään rakennustelineet ja rakennelmalle tehdään mehiläisvahakäsittely. Kastemaljan on tehnyt Emil Cedercreuz.. – Itse en käy tuolta ylhäältä pölyjä pyyhkimässä, Hapuli osoittaa alttaritaulun huippua. Melander suunnitteli alttaritaulun reunoille Pietaria ja Paavalia esittävät veistokset. Kirkon alttaritaulu on Eero Järnefeltin tekemä. 28 tyhjillään, kunnes Juvan veistos siihen hankittiin. – Alun perin Albert Edelfeltin piti tehdä alttaritaulu. Arkkitehti Melanderille se ei kuitenkaan sopinut. Heidän välilleen syntyi arvovaltakiista ja alttaritaulu jäi tekemättä, Hapuli kertoo. Kirkossa on koristeellisia lasimaalauksia ja vanhoja kattorkuunuja
Varsinaista tulipaloa ei ollut. Hänen Golgata-niminen teos ylsi kilpailussa toiselle sijalle, mutta kirkoneuvosto piti sitä parempana työnä ja olisi halunnut nähdä sen kirkossa. Hänellä on ikää jo 90 vuotta, mutta hän haluaa itse tulla avaamaan näyttelyn ja kertomaan taiteestaan. Myös näyttävät valaisimet ja kattokruunut ovat alkuperäiset. . 1970-luvulla ikkunat suljettiin, jotta kellojen kumina olisi vaimeampaa. Hän haluaa esitellä kaksi valtavaa kynttilänjalkaa, jotka ovat aikanaan olleet alttarilla. Kirkko oli alkujaan nykyistä tummempi sisältä. – Ania on sellainen vanhan ajan mestari, joka hoiti kirkonkelloja ympäri Suomen. Vuonna 2005 urut palautettiin siihen asuun, joka niillä oli Merikannon aikana, Hapuli kertoo. – Kirkossa on hyvä akustiikka. Pari vuotta sitten lehdissä oli uutinen, jossa dramaattisesti kerrottiin kirkon urkujen syttyneen tuleen kesken urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen konsertin. Walcker & Co, joka oli 1800-luvulla urkuvalmistuksen ykkösnimiä Euroopassa. Luultavasti kellossa olevan vasaran jousi on mennyt rikki. 29 Edelfelt voitti alttaritaulusta järjestetyn kilpailun teoksella Betlehem. Eläke-ikään ehtineen Anian työtä jatkaa nyt Eurassa oleva yritys. Kirkon alkuperäistä maalausta on otettu esiin. – Nyström on oululainen neurologian professori. – Ne vaativat vielä restaurointia, että ne saisi uudestaan käyttöön. Vanhaa sisustusta ja uutta taidetta Lopuksi suntio Hapuli johdattaa meidät Johanneksenkirkon maanalaiseen kryptaan. Urkuja on sittemmin hieman uusittu ja muutettu. Kirkon urut valmisti saksalainen urkutehdas E. Siinä oli sellainen perinteisen käsityöläisen ote, kun hän lähti kipuamaan kellotorniin. Hän tunsi varmaan jokaisen suomalaisen kirkon kellot. Ne ovat edelleen kirkossa alkuperäisessa asussaan. Katto on puuta ja se pehmentää ääntä. F. Moottori kuumeni ja savusi ja soitimme palolaitoksen paikalle. Kryptassa on avautumassa Stig Nyströmin taidenäyttely. Asiaa tutkittiin ja havaittiin, että urkupuhaltimeen tulee sähköä väärällä jännitteellä ja se rikkoi puhaltimen. Pauli Jokinen Urut ovat saksalaista alkuperää. Alttaritaulun paikalla oli 40 vuoden ajan sininen kangas.. Vesa-Matti Loiri on järjestänyt kirkossa lukuisia hyväntekeväisyyskonsertteja. – Alkujaan kellotornin ikkunat olivat auki, mutta melusta alkoi tulla valituksia. Nyt ikkunoista on kaksi avattu, eikä suurta häiriötä ole havaittu, Hapuli kertoo. Kelloja on huoltanut vuosikymmeniä Antti Ania, joka saa Hapulin varauksettoman ihailun osakseen. Johanneksenkirkossa kaikki on vanhaa, mutta Hapulin johdattama kierros päättyy nykytaiteeseen. Johanneksenkirkko on hyvin suosittu konserttikirkko. Todella isoja kynttilänjalat ovatkin, miehenkokoisia. – Johanneksenkirkon ensimmäinen urkuri oli Oskar Merikanto. Seurakuntaa häiritsevät kellot Johanneksenkirkossa on kolme kelloa, jotka valmisti tamperelainen Lokomo Oy. – Urut toimivat ilmanpaineella ja siellä on moottori, joka työntää ilmaa urkuihin. Alttaritaulun paikalla oli 40 vuoden ajan sininen kangas. Kirkon kellot eivät vaadi suurta huoltoa. Alttarirakennelman lisäksi hän suunnitteli penkit, saarnatuolin ja kastepöydän. Seurakuntalaiset ehtivät tottua siihen ja pitivät sitä alttaritauluna, joka kuvaa iäisyyttä tai kuolemattomuutta. Hapuli sanoo, että hänen harjaantunut korvansa kuulee heti, jos kolmesta kellosta yksi ei lyö. Kumpaakaan ei kuitenkaan toteutettu syntyneen kiistan vuoksi. Tarina kertoo, että katto on puuta siksi, että rahat loppuivat kesken, Hapuli sanoo. Kansallisooppera järjestää kirkossa säännöllisesti konsertteja. Ne ovat vuosia olleet Tuomiokirkon kryptassa tai varastossa. Oli ilo katsella hänen työtään. Hän on lahjoittanut taideteokset seurakunnalle. Uruissa savua ilman tulta Arkkitehti Melander suunnitteli kirkon sisustuksen
Hetkinen. Yhtäkkiä Kortejärvi suosittelee Heljangolle Ikeaa. Miten Ikean astiat ja Galleria Rahling keskittyy kotimaiseen lasiin Vanhassa Porvoossa sijaitseva antiikkikauppa Galleria Rahling on keskittynyt kotimaiseen lasiin. antiikki sopivat yhteen. – Anja neuvoi hakemaan Ikeasta astioita, joilla täydentää vanhojen astioiden kattausta, Heljanko sanoo. Kauppias Anja Kortejärvi neuvoo asiakkaitaan yhdistämään antiikkia ja Ikeaa. 30 G alleria Rahling on sijainnut Porvoon vanhassa kaupungissa jo 1990-luvulta lähtien. Antiikkikauppa kuin leikkimökki. Hän esittelee astioita Askolasta saapuneelle asiakkaalle Minna Heljangolle. Heljanko etsi alustaa, joka sopisi italialaisille kynttilänjaloille. Antiikkikaupan pitäjä Anja Kortejärvi tuntee myytävät tuotteet läpikotaisin. – Ikeassa on usein selkeitä ja yksinkertaisia tarjoiluvateja. Uusi ja vanha sopivat hyvin yhteen, antiikkikauppias Kortejärvi tuumaa
– Nyt tämä on ryöpsähtänyt aivat toiseen ääripäähän, mitä tämä oli 1990-luvulla. Olimme alkujaan taidegalleria. Mutta taloudellisesti gallerian pitäminen oli haastavaa. Tien toisella puolella on Porvoon vanha raatihuone ja vieressä Holmin talo 1700-luvulta. Ajan saatossa paikasta tuli hiljalleen antiikkikauppa. Galleria Rahling on keskittynyt lasiin ja posliiniin. – Me aloitimme mieheni kanssa näyttelytoiminnalla. Galleriaan ryhdyttiin ottamaan myyntiin myös vanhoja esineitä ja antiikkia. Galleriassa oli valtakunnantason taidetta. On täälAntiikkikauppa kuin leikkimökki Anja Kortejärvi ja myymäläkoira Veikko. Saara Hopean laseille omistettu kaappi.. 31 Taidegalleriasta liikkeelle Kortejärvi on työskennellyt Galleria Rahlingissa yli 20 vuotta ja liike on alusta alkaen ollut samassa liiketilassa aivan vanhan Porvoon sydämessä. – Totesimme, että vaikka tämä galleriatoiminta on tosi kultturellia, me teemme hyvin pian ison kultturellikonkurssin. Siksi nimessäkin on vielä sana galleria, Kortejärvi kertaa taustoja
Niitä olen sittemmin keräillyt ja nyt minulla on niitä täysi tusina. Sen sijaan, että olisin toivonut matkamuistoksi nuken, halusin norjalaisen suolakon. – Koululaistyttönä ollessani ajoimme Norjaan. Kattaukseen persoonallisuutta Kortejärvi kertoo, että on pikkutytöstä saakka pitänyt lasista ja posliinista. Tietty kattaus ja tietyt ystävät kun saa pöydän ääreen, niin sellainen tapahtuma ei koskaan toistu samanlaisena. – Tärkeää on ystävät pöydän ympärillä. Hän on työskennellyt Galleria Rahlingissa jo 1990-luvulta lähtien. Kotioloissa Kortejärvi ei paljon kiinnitä huomiota kattaukKortejärvi asettelee kattausta kuntoon. Meissenin astiasto.. Kuka nyt itselleen kattaisi. 32 lä vieläkin silloin tällöin maalauksia ja taidetta myynnissä, Kortejärvi sanoo. Kortejärveä viehättää antiikkiastioissa niiden esteettisyys, mutta niin myymälänpitämisessä kuin kattauksissakin on tärkeää sosiaalinen puoli
Galleria Rahling, Välikatu 9, Porvoo siin, jos on kotona yksin. Nyt sitä on myynnissä antiikkikaupoissa. Kortejärvi kutsuu myymälää omaksi leikkimökikseen. Minulla on myynnissä hyvin vähän esimerkiksi Arabiaa, jota on helppo täydentää. – Tämä on siitä epätyypillinen astiasto, että koristelua on aika vähän. Italialaisia ei näy enää ollenkaan. – Tulin hieman kyselemään hintaa ja josko Anja sen ostaisi. – Ostan kaunista ja hyväkuntoista tavaraa. Astiasto oli englantilainen ja 1800-luvulta peräisin. Itäisessä Saksassa sijaitseva Meissen oli Euroopan ensimmäinen posliinitehdas, kun se avattiin vuonna 1710. 2 poimintaa – Ostan kaunista ja hyväkuntoista tavaraa. Mutta jos hän pääsee kattamaan isommalle ryhmälle, niin hän ei koskaan käytä kokonaisia lasistoja tai astiastoja. Saara Hopean kaappi Galleria Rahling on omistanut yhden kaapin kokonaan Saara Hopean tuotteille. Nyt ei tullut kauppoja, mutta sovimme, että tulen joulusesongin alla uudestaan, niin silloin siitä saatetaan tehdä kattaus tänne, Heljanko kertoo. Tämä on jo toinen Meissenin astiasto vuoden sisällä, joka minulla on myynnissä. Jos hakee jotain tiettyä lasia, niin välttämättä juuri sitä ei meiltä löydy. Se menee sitten kun menee. Pauli Jokinen Vanhaan biedermeier-kaappiin on aseteltu muun muassa Iittalan lasia. . – Minulla on myynnissä vanhaa posliinia, joka oli vain harvojen herkkua aikanaan. Kortejärvi mieluusti sekoittelee vanhaa ja uutta. Meidän lasiteollisuus on ollut niin hienoa. On hienoa näyttää ulkomaalaisille, että kaikki mitä tässä edessä näette, on suomalaista. – Hyvin vähän turisteja käy meillä ostoksilla. – Posliininvalmistus keksittiin siellä puolivahingossa, kun piti valmistaa kultaa, Kortejärvi tietää. . 2. Tätä et näe enää toiste. – Suomalainen lasiteollisuus on ollut mielettömän upea ja monipuolinen. Se on kulkenut suvussa ja nyt he halusivat siitä luopua. – Hopean teoksissa on samat värit kuin Franckin laseissa. Meillä on myynnissä myös hänestä kertova kirja, jonka on tehnyt hänen aviomiehensä Oppi Untracht, kertoo Kortejärvi. Suomalaista käyttölasia on hyvin paljon. Kaapissa on esillä lähinnä Hopean lasitöitä. Hopea oli monipuolinen suunnittelija, jonka repertuaariin kuuluivat myös muun muassa korut ja emalityöt. – Olen ylpeä, että olen saanut Meisseniä myyntiin. Hän mietti hetken, ja päätti ostaa sen. – Tällä kaapilla haluan kunnioittaa porvoolaista Hopeaa. – Lasit voivat koostua eri lasistojen osista, se tuo kattaukseen persoonallisuutta. Meissenin astiasto Galleria Rahlingin keskeisellä paikalla on näyttävästi esillä Meissenin astiastosta tehty kattaus. 33 . Astiastojen täydentäjiä Rahlingissa ei hirveästi käy. Myynnissä on niin Kaj Franckin kuin Timo Sarpanevankin suunnittelemia tuotteita. Galleria Rahlingin asiakkaat etsivät muun muassa täydennyksiä lasistoihin. Nuutajärvelle hän suunnitteli lasiastioita 1950-luvulla, mutta niitä oli tuotannossa vielä 1980-luvullakin. Meissenillä kaikki astiat ovat käsinkoristeltuja. Tarjontaa piisaa Minna Heljanko ei tullut Galleria Rahlingiin tällä kertaa ostoksille, vaan hän tuli näyttämään venäläistä käsinmaalattua kahviastiastoa. Kortejärvi ei kuitenkaan kieltäydy ottamasta myyntiin, jos tarjotaan Muranoa tai jotain muuta arvokasta ulkomaalaista lasia. Astiasto on peräisin eräältä suvulta, joka sen hankki itselleen jo 1900-luvun alkupuolella. En ajattele, että sen pitäisi mennä nopeasti kaupaksi.. En ajattele, että sen pitäisi mennä nopeasti kaupaksi. Samoin kun teen kattauksia täällä liikkeessä, niin ei niissäkään ole yhtenäisiä lasistoja. Eräs hiljattain kaupaksi mennyt astiasto kuului presidentti Svinhufvudin suvulle. Hänen ei tarvitse lähteä myymälän ulkopuolelle etsimään myyntiin kelpaavaa tavaraa, vaan sitä tuodaan myyntiin sangen runsaasti. Kortejärven mukaan tarjontaa on nyt hirveän paljon. Ihmettelin, että miten ne saa ne ohuet puhalletut lasit ehjänä perille, Kortejärvi naureskelee. Hopea oli kotoisin Porvoosta ja siellä hän työskenteli ja asui pitkään. Kotimaista lasia Kortejärvi työskentelee nyt juuri niiden asioiden parissa, joista hän pikkutyttönä oli viehättynyt. Porvoossa on edelleen Hopean suvun nimeä kantava kultasepänliike. Hopea oli viime vuosisadan arvostetuimpia kotimaisia muotoilijoita. – Sanoin eräälle asiakkaalle, joka oli juuri poistumassa ovesta, että katso nyt tätä kaunista astiastoa. Turistit vähentyneet Asiakaskunta Galleria Rahlingissa koostuu pääasiassa suomalaisista, vaikka Porvoossa paljon turisteja käykin. Aikaisemmin italialaiset ostivat suomalaista käyttölasia matkamuistoksi. – Lasista lähes kaikki on kotimaista, ja sellaista, jota ei enää valmisteta. Galleria Rahling keskittyy erityisesti lasiin ja posliiniin. Astiastossa on lautasia, tarjoiluvateja ja maljakkoja. Anja Kortejärvi esittelee kaksi poimintaa Galleria Rahlingin valikoimasta: 1. Tunnetuimmat tuotteensa hän suunnitteli Nuutajärvelle Kaj Franckin kanssa
Sisätilojen taidetta Helsingissä on lukuisia historiallisia sisätiloja, jotka ovat pullollaan upeaa taidetta ja muotoilua. Alkujaan hienoimmat vieraat söivät ravintolan parvilla. Seurahuoneen ravintola on yksi kaupungin komeimmista lounastiloista. Ravintolasalin lisäksi toinen merkittävä tila on baarin puoli eli Socis. 34 Seurahuone Kaivokatu 12 . Moniin ydinkeskustan tutustumisen arvoisiin paikkoihin on vapaa pääsy.. Seurahuone sijaitsi alkujaan Kauppatorin laidalla, mutta siirtyi vuonna 1913 Rautatieaseman viereen Kaivokadulle Armas Lindgrenin suunnittelemaan taloon. Keskellä baaria on Emil Halosen suihkulähdeveistos. Kamarimusiikki viihdytti ruokailijoita. Viisi mahtavaa kattokruunua ovat olleet salissa alusta saakka. Seurahuoneen sisätilat ovat museoviraston suojeluksessa. Kupolissa on kaksitoista Gunnar Finnen veistämää reliefiä
Veistoksiksi kirkkoon ovat päätyneet Martti Luther, Mikael Agricola ja Philip Melanchthon. Eteisessä vastassa on kivisen pöydän ääreen kaiverretut mieshahmot laskemassa rahojaan. Moni on nähnyt Helsingin Tuomiokirkon ulkoa päin, usein Senaatintorilta katsottuna. Rakennus avattiin vuonna 1904 pankkina ja silloin arkkitehti Lars Sonck yhdessä Valter Jungin kanssa laittoivat sisätilat uuteen uskoon. Jugendsalin seinillä on pieniä koristekaiverruksia, jotka kuvaavat muun muassa kissoja, lintuja ja menninkäisiä. Nykyään Jugendsalissa on kahvila.. Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko on sisätiloiltaan hyvin pelkistetty. Kultaiset enkelipatsaat veisti saksalainen August Wredow. Rakennus edustaa uusklassismia ulkokuoreltaan, mutta sisätilat ovat aitoa kansallisromanttista jugendia. Alttaritaulun maalasi Venäjän keisarin Nikolai I:n hovimaalari Timoleon von Neff. Kirkon ristinurkkauksissa on kolme kipsiveistosta, jotka esittävät uskonpuhdistajia. Harvempi kuitenkaan on astunut kirkkoon sisään. Jugendsali Esplanadilla sijaitsee niin sanotussa Uschakoffin talossa, joka on valmistunut 1800-luvun alussa. Suuri sali muistuttaa muun muassa Hvitträskin ja Tarvaspään jugendlinnoja. Uusi rakennus suunniteltiin arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnitelmien pohjalta ja se tehtiin muistuttamaan täysin purettua rakennusta. Rakennus rapistui ja 1960-luvulla se oli purettava lähes maan tasalle. 35 Tuomiokirkko Unioninkatu 29 . Ajan hengen mukaisesti tyylinä oli jugend. Jugendsali Pohjoisesplanadi 19 . Tuomiokirkon häikäisevin yksityiskohta on kuitenkin alttari kullattuine reunuksineen. Lutherin ja Melanchtonin patsaat ovat kopioita saksalaisen taiteilijan Ernst Reitschelin veistoksista, Agricolan patsas on Ville Vallgrenin tekemä
Keramiikataiteilija Rut Brykin kaakelireliefi Kaupunki auringossa kuvaa Helsinkiä lintuperspektiivistä. Kannattaisi kuitenkin. Helsingin päärautatieasemalla on yleensä niin kiire, ettei sisätiloja ehdi juuri huomioida. Nykyään Kauppatorin puoleisesta sisäänkäynnistä pääsee infoja näyttelytilaan Virka Galleriaan, joka on avoinna kaikelle kansalle. Rautatieasema Kaivokatu 1 . Kaupungintalo Pohjoisesplanadi 11–13 . Huttunen itse suunnitteli hotellin kalusteita, kuten vastaanottoaulan tuolit. Eino Ruutsalon valoseinä valittiin tilaan kilpailun perusteella vuonna 1972. Kimmo Kaivannon Ketju on lasikuidusta ja teräksestä valmistettu veistos, jossa jättimäiset sormet muodostavat sormikoukkuja. 36 Hotelli Vaakuna Asema-aukio 2 . Virka Galleriassa on näyttelyiden lisäksi kolme pysyvää taideteosta. Maalaus tehtiin alkujaan Berliiniin kansainväliseen matkailunäyttelyyn vuonna 1911.. Funkkishotellin suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen. Aivan päärautatieaseman vieressä sijaitseva hotelli Vaakuna valmistui vuoden 1952 olympialaisia varten. Ravintolaan Saarinen suunnitteli penkit, ja nykyiset istuimet ovat identtisiä kopioita niistä. Helsingin kaupungintalo on kokenut monia muutoksia historian aikana. Lattiassa ja katossa olevat peilit antavat vaikutelman, että sormikoukut jatkuvat loputtomiin. Vaakuna on kokonaistaideteos, mutta parhaiten Huttusen suunnitelmat tulevat esiin kauniissa vastaanottoaulassa. Huttusen tuolirivistö kiertää puoliympyrässä vesiallasta. Alkujaan rakennus suunniteltiin Seurahuoneeksi. Keskellä aulaa on kuvanveistäjä Gunnar Finnen tekemä suihkulähdeveistos. Rautatieaseman huomattavin aarre on ravintolasalin seinällä oleva Eero Järnefeltin kookas maalaus, joka kuvaa Pielisen maisemia. Hotellin valaisimet ovat Paavo Tynellin tekemiä. Tynellin valaisimia löytyy myös hotellin käytäviltä, ravintoloista ja huoneista. Eliel Saarinen suunnitteli rakennusta kokonaisvaltaisesti ja kaikki kattojen ja seinien koristeelliset yksityiskohdat ovat tarkoin harkittuja. Kupolissa on reliefejä linnuista
Ravintolan lisäksi elokuvateatteri ja sen aula ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan. Porthania Yliopistonkatu 3 . Modernin arkkitehtuurin helmi Helsingin keskustassa on yliopiston rakennus Porthania. Seinämaalaukset ovat tehneet taiteilijat Olli Miettinen ja Arvid Broms. Rakennuksen suunnitteli modernismin suuri nimi, arkkitehti Aarne Ervi. Pauli Jokinen Lasipalatsin sisätilat ovat aitoa funkkista. Lasipalatsin sisätilat ovat aitoa funkkista ja ne ovat pysyneet vuosikymmenten saatossa lähes entisellään. Lasipalatsi rakennettiin alkujaan vain väliaikaiseksi tilaksi, mutta siitä tuli yksi kaupungin tunnetuimpia funkkisrakennuksia. Portaikossa on Eino Kaurian tekemä seinämaalaus, jossa on kuvattuna muun muassa puu ja maakotka. Ervin ajatukset näkyvät parhaiten rakennuksen sisätiloissa. Portaikko on vaikuttava. Ne on remonttien jäljiltäkin onnistuttu säilyttämään. . Pyöröovet edustavat 1950-lukulaista suunnittelua, Erville tärkeää oli rakennusten sisäänkäynnit. 37 Lasipalatsi Mannerheimintie 22–24 . Sisääntuloaulaa hallitsee selkeät muodot sekä pitkät ja suorat käytävät. Ervi suunnitteli myös Porthanian kalusteet ja valaisimet. Ravintolasalia on pienennetty, mutta siellä on alkuperäisiä baarituoleja, valaisimia, kahvoja ja kaiteita. Ala-aulassa on myös taidetta. Lasipalatsin suunnitteli arkkitehtiopiskelijat Viljo Revell, Niilo Kokko ja Heimo Riihimäki, ja se valmistui vuonna 1936
Pihapiirissä kohoaa kymmenkunta rakennusta, jotka kaikki kertovat osansa Vesterin tilan historiasta. Ainutlaatuinen maalaismiljöö vie aikamatkalle menneeseen K eltaisen kartanorakennuksen pihalla tervehtii kaksi valtavaa karhua. Tilalla on pyritty säilyttämään kaikki tärkeimmät kohteet ja remonttia on tarvittaessa tehty vanhaa kunnioittaen, Vesteri täsmentää. Tilan yli 200-vuotias historia Kartano, navetta, luhtiaitta, liiteri, viljamakasiini ja suuret paririihet. Päiväläisiä tilalla työskenteli vielä minun lapsuudessanikin, Kyllikki kertoo. Siskokset Kyllikki ja Marja-Liisa Vesteri pitävät huolta vanhasta kotitilastaan ja sen esineistöstä: aittaan on perustettu pieni yksityinen kotiseutumuseo. 1830-luvulla talo siirtyi siviilikäyttöön ja kuvaan astui Kyllikin ja Marja-Liisankin esiisä, Johan Ahlgren. Ne on veistetty moottorisahalla pihan ikivanhoista kuusista, jotka muutama vuosi sitten piti kaataa pois. Sen tarina ulottuu aina 1800-luvun alkuhämäriin, jolloin paikalle perustettiin vänrikin puustelli eli Westerkullan virkatalo. Kyllikki Vesterin ateljeessa tilan piharakennuksessa on muun muassa sekatekniikalla tehtyjä taideteoksia ja tilan vanhaa, inspiroivaa esineistöä.. – Hänen perheensä asui tässä 1800-luvun lopulle saakka. Tilalla harjoitettiin maanviljelystä ja sillä oli seitsemän torpparia palveluksessaan. Kyllikki Vesteri halusi hyödyntää kuuset – hänen periaatteisiinsa kuuluu, että vanhan kotitilan perinteistä ja esineistöstä mahdollisimman suuri osa saataisiin säilytettyä alkuperäismiljöössään. – Muutama vuosi sitten Keski-Suomen museon väki vieraili pihapiirissä ja hämmästeli, että näin alkuperäisessä kunnossa omalla paikallaan säilytettyjä rakennuksia näkee enää vähän. 38 Vesterin talo kätkee suojiinsa palan suomalaista talonpoikaishistoriaa Vesterin tila Keski-Suomen Korpilahdella on yksi alueen vanhimpia ja merkittävimpiä taloja
Kyllikki Vesteri (edessä) asuu siskonsa Marja-Liisan kanssa vanhalla sukutilalla Korpilahdella. 39 1890-luvulla Johanin pojanpoika Herman Ahlgren astui tilan isännäksi ja 1900-luvun alussa hän joutui takausvelkojen maksumieheksi. Kyllikki Vesteri kerää kaikenlaista: oman sukutilan vanhojen astioiden, tekstiilien ja työkalujen lisäksi häntä kiinnostavat kauniit pienesineet, joita hän myös hyödyntää taiteessaan. Seinien ryijyt ovat paikkakunnalle ominaisin värein koristeltuja perinnetöitä. Kyllikki Vesteri on innokas kuvataiteen harrastaja. Perinteikkään talon suojiin on säilötty valtava määrä paikkakunnan historiaa paitsi kuvina, myös esineinä. – Ahlgren muutti Amerikkaan ja jätti isoäitimme Ida Ahlgrenin kuuden lapsensa kanssa selviämään tilanteesta. Kyllikki selaa vanhoja, karjatalouden aikaisia valokuvia. 1940-luvulta 1980-luvulle saakka täällä harjoitettiin maanviljelystä ja karjataloutta, keskityttiin erityisesti Ayshire-karjan kasvatukseen ja jalostamiseen, siskokset kertaavat lapsuudenkotinsa vaiheita. Vuodesta 1922 lähtien tila on ollut itsenäinen. Hän on taltioinut töihinsä myös sukutilansa henkilöitä ja historiaa.. Nykyaika on tuonut muutoksia Nykyään Vesterin tilaan kuuluu 68 hehtaaria maata. Kun Ida sai kuulla Hermanin perustaneen uuden perheen Amerikassa, hän otti eron ja muutti sukunimensä Vesteriksi. Viljelyspinta-alaa on aikoinaan ollut enemmänkin, mutta osa on jouduttu Vanhoista pihakuusista veistetyt karhut vartioivat vastikään peruskorjattua Vesterin tilan päärakennusta
Vanhat työkalut ovat arvokkaita: talonpoikaishöylistä maksetaan helposti kymmeniä euroja. Hyväkuntoisista mäntäkäyttöisistä talonpoikaiskirnuista voidaan maksaa jopa yli sata euroa. Viime keväänä vanha öljykattila vaihdettiin maalämpöön. Kaksi erilaista kirnua: käsikäyttöinen on jäänne talonpoikaisajoilta, mekaaninen kirnu uudempaa tuotantoa. Paitsi aktiivinen kotiseutuharrastaja, Kyllikki on myös monipuolinen kuvataiteen tekijä. Hänen piha-ateljeehensa on taiteen keinoin säilötty monta Vesterin tilankin vaihetta. Vanhat silitysraudat ja kahvimyllyt on järjestetty siisteihin riveihin. 40 myymään kunnalle maatalouskäyttöön. Hämärään tavara-aittaan on säilötty talon vanhaa esineistöä. Vanha höyläpenkki on alkuperäisellä paikallaan työkaluaitassa. Mitä koristeellisempi työkalu, sitä parempi hinta. Isossa talossa riittää aina töitä ja tekemistä, mutta aikaa jää myös harrastuksille, Kyllikki naurahtaa. Muitakin osia maasta on syystä ja toisesta jouduttu pilkkomaan, mutta tilan alue on edelleen varsin suuri. – Olemme olleet tyytyväisiä muutoksiin. Hyväkuntoisista silitysraudoista maksetaan jopa kymmeniä euroja.. Heinäseipäät jos mitkä ovat pala katoavaa suomalaista maatalousja talonpoikaishistoriaa. Pihalla on myös vanhoja maataloustyökoneita 1930–1940-luvuilta lähtien. – 2000-luvulla tehtiin osakaavasuunnitelma, joka ei koskaan toteutunut, mutta eräs paikallinen yrittäjä sai kuitenkin poikkeusluvalla rakennusluvan teollisuushallille, Kyllikki täsmentää. Itse päärakennusta on viime vuosina peruskorjattu paljon niin ulkoa kuin sisältäkin
Korpilahden historiaa on säilötty ahkerasti Erämaasta isoksi pitäjäksi Korpilahden kotiseutumuseoon on kerätty runsaasti talonpoikaisaikaista esineistöä. Valtaosa esineistöstä on peräisin omalta maalta, mutta jonkin verran myös ostan keräilyja tarvikemielessä vanhoja esineitä ja työkaluja, Kyllikki kertoo. Kotiseutuyhdistys hallinnoi myös Korpilahden kotiseutumuseota, jonka näyttely koostuu pääosin alueen maatalouteen ja kirkolliseen toimintaan liittyvästä esineistöstä. – Korpilahti oli pitkään KantaHämeen alueen kalastukseen ja metsästykseen tarkoitettu erämaa, mutta 1800–1900-luvuilla se kasvoi yli 10000 asukkaan pitäjäksi, Jämsän kappalaisseurakunnaksi, Pukkala kertoo. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Vesterit pyörittävät kotimuseotaan vapaaehtoisvoimin ja se on avoinna vain sopimuksesta. Kyllikki Vesteri vaikuttaa aktiivisesti Korpilahden kotiseutuyhdistys ry:n ylläpitämässä kotiseutuarkistossa. korpilahdenkotiseutu.?. Talonpoikaisajoilta on säilynyt paljon erilaisia tynnyreitä, säilytysastioita ja siivilöitä. Korpilahden kotiseutuyhdistyksen museotoimikunnan puheenjohtaja Leena Pukkala tietää mielenkiintoisia yksityiskohtia Korpilahden käänteistä. – Käytän erilaisia tarvekaluja taiteen tekemiseen. Korpilahden toisen kirkon tapulissa toimiva museotila on avoinna kesäaikaan. Myös vanhat kirkollisteemaiset taideteokset ovat aikoinaan koristaneet Vesterin talon seiniä.. . 41 . Museotoimikunnan puheenjohtaja Leena Pukkala kiittelee, että näyttelyesineet on viime vuosina saatu aseteltua esille selkeästi. Lisätietoja Korpilahden historiasta ja talonpoikaiskulttuurista sekä Kyllikki Vesterin yhteystiedot löytyvät kotiseutuyhdistyksen sivuilta osoitteessa www. Näyttelyyn on saatu esineistöä pääasiassa lahjoituksina
Tallbergin talo Katajanokalla valmistui vuonna 1898 liikemies Julius Tallbergin toimistoja asuintaloksi. Se erosi valmistuessaan räväkästi ympäröivistä uusrenessanssirakennuksista. Kansallisromantiikkaa kaupungin sydämessä Jugend-arkkitehtuuri sai jalansijaa Suomessa 1800-luvun lopulla. 42 Tallbergin talo Luotsikatu 1 . Tallbergin talo aloittaa Katajanokan näyttävän jugendkorttelien ketjun. Rakennus oli ensimmäisiä jugendrakennuksia Helsingissä ja se oli arkkitehtikolmikko Saarinen-Lindgren-Geselliuksen ensimmäinen yhteinen suunnittelutyö. Etenkin maineikas arkkitehtikolmikko Eliel Saarinen, Armas Lindgren ja Herman Gesellius tekivät jugendin parissa tunnetuimmat työnsä.. Saarinen, Lindgren ja Gesellius suunnittelivat myös läheiset asuntoyhtiö EOL:n ja Olofsborgin rakennukset
Linnamainen rakennus on tehty Juuan vuolukivestä ja huomiota herättää etenkin taiteilija Hilda Flodinin veistokset. Sisätiloissa on Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheinen kattofresko ja ulkona kuvanveistäjä Emil Wickströmin tekemä karhu.. Se lienee kolmikon tunnetuin yhdessä suunnittelema rakennus. Jykevästä graniitista valmistettuun rakennukseen suunniteltiin runsaasti koristeellisia yksityiskohtia. Kansallisromanttinen jugend etsi innoitteensa Suomen mytologiasta ja kansanperinteestä. Aikaisemmin se oli toiminut Arkadiankadulla. Flodin oli erityisen taitava graafikko, ja Pohjolan talon koristelu on hänen tunnetuin työnsä kuvanveistäjänä. 43 . Flodin etsi veistosten aiheet kansantaruista, ja niinpä Pohjolan taloa koristavat irvistävät ukkelit, karhut ja maahiset. Pohjolan talo Aleksanterinkatu 44 . Eliel Saarinen, Armas Lindgren ja Herman Gesellius suunnittelivat Aleksanterinkadulle talon vakuutusyhtiö Pohjolalle. Kansallismuseo Mannerheimintie 34 . Talon seinästä löytyy aurinko, huuhkajia, joutsenia ja muita eläimiä. Monet jugendrakennukset muistuttavat keskiaikaisia linnoja ja kirkkoja. Tunnetuin esimerkki Helsingissä on Kansallismuseo, jota helposti voisi luulla kirkoksi. Tarjanne oli tunnettu suomalaisuusmies ja jugendille tyypillinen kansallisromantiikka näkyy Kansasallisteatterin ulkoasussa. Kansallisteatterin suunnitteli arkkitehti Onni Tarjanne. Vuonna 1916 avatun Kansallismuseon suunnitteli arkkitehdit Kansallisteatteri Läntinen teatterikuja 1 Eliel Saarinen, Armas Lindgren ja Herman Gesellius. Pohjolan taloa ei voi ohittaa kiinnittämättä siihen huomiota. Kansallisteatteri sai uuden kodin Rautatientorin varrelta vuonna 1902
Päärautatieasema Kaivokatu 1. Kirkkoon kannattaa piipahtaa myös sisään. Rakennus valmistui vuonna 1900 ja sen suunnitteli arkkitehti Selim A. Lundqvistin talo Aleksanterinkatu 13 . Kirkon risti on 94 metriä merenpinnasta, ja kirkko onkin kaupungin tunnetuimpia maamerkkejä. Siellä toimi muun muassa kaupungin ensimmäinen elokuvateatteri. Vuonna 1919 avatun asemarakennuksen suunnitteli Eliel Saarinen. maisen runsaine koristeluineen, mutta suunnitelmien edetessä piirrustukset yksinkertaistuivat. Rakentamisessa on käytetty punatiiltä ja kotimaista graniittia. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Lars Sonck, joka ehti pitkän uransa aikana työskennellä monien tyylilajien parissa. Hän suunnitteli rautatieasemasta alkujaan linnaKallion kirkko Papintie 2 . Lindqvist, joka on erityisen tunnettu juuri jugendrakennuksista. Katonharjalla on hansakauppaa kuvaavia kaakelireliefejä ja pääsisäänkäynnin päällä on kaksi kuvanveistäjä Robert Stigellin tekemää veistosta, Kehrääjätär ja Metsästäjätär. 44 . Rautatieasema tunnetaan korkeasta kellotornista ja taiteilija Emil Wickströmin tekemistä lyhdynkantajapatsaista. Lopputulos edustaa pelkistetympää myöhäisjugendia. Alttaritauluna on Hannes Autereen puureliefi, seinillä on jugendaiheisia maalauksia ja kirkossa on peräti kahdet urut. Päärautatieasema on suomalaisen arkkitehtuurin helmi, joka on kansainvälisissä julkaisuissa usein valittu maailman kauneimpien rautatieasemien joukkoon. Kallion kirkko valmistui Kallion kaupunginosan korkeimmalle kohdalle vuonna 1912. Sekä Aleksanterinkadun että Mikonkadun puoleiset sisäänkäynnit ovat poikkeuksellisen koristeelliset. Malliltaan kirkko on pitkäkirkko, jossa on kaksi matalaa sivusiipeä. Lundqvistin talo on sikäli historiallinen, että sitä pidetään Helsingin ensimmäisenä varsinaisena liiketalona. Lundqvistin talossa on runsaasti koristeellisia yksityiskohtia
. Eiran ympäristöä voidaan hyvällä syyllä kutsua helsinkiläisen jugendin kehdoksi. Pauli Jokinen Eiran ympäristöä voidaan hyvällä syyllä kutsua helsinkiläisen jugendin kehdoksi.. Komeita jugendrakennuksia ovat Eiran sairaalan lisäksi muun muassa Selim A. 45 Eiran sairaala Tehtaankatu 28 . Eira on kuin pieni kirjava satumaailma, jonne on mukava suunnata iltakävelyjä. Lindqvistin suunnittelemat Villa Johanna ja Villa Ensi. Sairaalan mukaan nimettiin sitten koko Eiran kaupunginosa. Huvilakatulla on erityisen näyttävä ja värikäs rivi jugendrakennuksia, samoin Engelinaukion ympäristö. Linnaa muistuttava sairaala nimettiin tukholmalaisen Eira-sairaalan mukaan. Eiran sairaala valmistui vuonna 1905 arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemana
Nettilipun hinta oli. Se on koettava vähintään kerran elämässä. Olin selvittänyt, että netistä voi ostaa lipun etukäteen, jos haluaa välttää jonoja. Eniten etukäteen kiinnostivat Picasson, van Goghin ja Matissen teokset. Monen korttelin kokoisen rakennuksen katolla liehuu Venäjän lippu. Eremitaasiin kannattaa jonottaa Huipputaidetta eri aikakausilta ajoin aamupäivällä, ja olin varannut museovierailuun koko päivän. Olin etukäteen ottanut selvää museon taidekokoelmasta, ja suunnitellut vierailuani. 46 N eva-joen rannalla sijaitseva Eremitaasin museo herättää kunnioitusta pelkällä ulkonäöllään. Lähdin liikkeelle hyvissä Eremitaasin taidemuseo Pietarissa kuuluu samaan sarjaan eurooppalaisia huippumuseoita kuin Pariisin Louvre tai Vatikaanin museot
Keisarin palatsista kaiken kansan museoksi Eremitaasin rakennukset ovat valmistuneet 1700ja 1800-luvuilla. Kuvassa Rubensin Bachus.. Museon kokoelmien pohjana oli keisarinnan omat taidekokoelmat. Jono automaatille oli vain parikymmentä metriä. En raaskinut ostaa, vaan lähdin katsomaan, millaiset jonot museoon on. Talvipalatsi rakennettiin 1700-luvun puolivälissä Venäjän keisarien asunnoksi. Huomasin kuitenkin, että myös automaatista voi ostaa lipun. 47 Huipputaidetta eri aikakausilta kuitenkin noin kaksinkertainen eli lähes 20 euroa. Keisarinna Katariina II perusti Talvipalatsin yhteyteen hovimuseon vuonna 1764. Siinä jonossa puolestaan meni turvatarkastuksineen lähes puoli tuntia. Vuonna 1922 taidekokoelmat levittäytyivät varsinaisen Talvipalatsin puolelle ja kuuden rakennuksen kokonaisuutta ryhdyttiin kutsumaan Eremitaasiksi. Barokkirakennuksen rakennutti Pietari Suuren tytär keisarinna Elisabeth. Eremitaasi on välillä palanut ja Leningradin piirtyksen aikana toisessa maailmansodassa se koki suuria vaurioita. Lippu kädessä lähdin jonottamaan sisään. Lippuluukulle oli valtava jono, joka käärmeen lailla kiemurteli 300 metrin verran. Siinäkin jonossa tuhraantui yli 20 minuuttia, kun turistit yrittivät saada automaatin toimimaan kuka milläkin kielellä. Erimitaasi on tunnettu vanhasta euroopplaisesta taiteesta. Jonossa oli hyvä kerrata museon historiaa. Siitä huolimatta rakennus säilyi kaupungin kulttuurin kehtona ja museon kokoelmat jatkoivat kasvamistaan. Puna-armeija toi kokoelmiin Berliinistä ryöstettyjä Eremitaasi rakennettiin alkujaan keisareiden talvipalatsiksi. Hänen jälkeensä Venäjän hallitsijat laajensivat kokoelmaa
Skyyttiläinen matto on kenties maailman vanhin matto, joka on säilynyt jälkipolville. Paavi lahjoitti veistoksen Pietari Suurelle vuonna 1718 ja sitä pidetään ensimmäisenä antiikin patsaana, joka Venäjälle tuotiin. Eremitaasissa on yli 350 näyttelyhuonetta. Vaikka näyttelyt kävelisi läpi, aikaa kuluu tuntikausia. Antiikin huoneissa hiljaista Pohjakerroksen suurin osasto esittelee antiikin Rooman ja Kreikan taidetta. Tauriden Venus-patsaan kanssa vähintään yhtä mielenkiintoinen esine on pieni kameekoru, joka tunnetaan nimellä Gonzaga Cameo. Se on ollut Prahan linnassa, josta ruotsalaiset sotajoukot veivät sen kuningatar Kristiinalle. Monissa huoneissa sai olla aivan yksin. Kuvassa Nikolai II:n kirjasto. Missä ne kaikki ihmiset ovat, jotka lippuluukulle jonottivat. Pohjakerroksessa aloitin osastolta, joka esittelee siperialaista, keski-aasialaista ja kaukasukselta peräisin olevaa vanhaa taidetta. Veistoksen arveltiin olevan roomalaisten tekemä kopio Kreikan Afroditepatsaasta, mutta viime aikaiset tutkimukset ovat paljastaneet, että kyseessä onkin alkuperäinen kreikkalainen veistos. Kierros käyntiin idän ihmeillä Vihdoin pääsin turvatarkastuksesta sisälle ja museokierros pääsi alkamaan. Matossa on kuvattu ratsastajia hevosineen. Betanian luostarista kotoisin oleva valtava seinämaalaus esittää Georgian kuningas Yrjö III:tta puolisonsa ja tyttärensä seurassa. Eremitaasi on antiikin harrastajille erinomainen kohde, sillä alakerran osastoissa on hyvin hiljaista. Museossa pääsee tutkimaan myös vanhaa nuolenpääkirjoitusta. Tunnetuin veistos on puolitoistametrinen Tauriden Venus. Korulla on ollut ajan saatossa monta omistajaa. Suurin osa esineistä on viestoksia: Afroditen torso, päätön filosofi, Eros jousineen, valtava Jupiter-patsas, Herakles taistelemassa leijonan kanssa. Eremitaasi esittelee taiteen lisäksi rakennuksen historiaa. Se on valmistettu noin 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Antiikin kreikasta peräisin oleva koru esittää luultavasti Zeusta ja Heraa. Matto löydettiin vuonna 1947 Siperiasta. Milon Venuksen tapaan tältäkin veistokselta puuttuvat kädet. Lähi-idän osastolla pääsee tutustumaan nuolenpääkirjoitukseen. Egyptin osaston heikkous on siinä, että toisin kuin muualla museossa, siellä ei ole näyttelytekstejä käännetty englanniksi lainkaan. 48 taideaarteita. Nykyään museon kokoelmat käsittävät noin kolme miljoon taide-esinettä esihistoriasta 1900-luvulle. Kuningatar vei sen mukanaan Roomaan, jossa koru päätyi Vatikaaniin paavien haltuun. Gonzaga Cameolla on jännittävä historia. Antiikin osasto käsittää 19 huonetta veistoksia, koruja ja muita taide-esineitä. Se oli paksun jään peitossa ja sen takia se on säilynyt niin hyvin. Turistit ihastelevat Jean Honoré Fragonardin maalausta Varastettu suudelma. Vitriineissä on arkeologisissa kaivauksissa löytyneitä ruukkuja, aseita ja seinämaalauksia. Egyptiläisessä huoneessa on muumioiden sarkofageja, paloja temppeleiden seinistä, patsaita ja naamioita. Sieltä Napoleonin joukot ryöstivät korun ja Napoleonin kukistuttua hänen puolisonsa Josephi. Esillä on myös ratsastajakansa skyyteille kuulunut matto, jonka arvellaan olevan maailman vanhin säilynyt matto
Museossa on vaikuttava kokoelma hollantilaista taidetta, ja etenkin Rembrandtin maalaukset vetivät väkeä magneetin lailla. Luin näyttelyesitteen ja pohjakartan läpi vielä kerran, ja lopussa oli pienellä kirjoitettu teksti, joka kertoi näiden maalausten olevan Pääesikunnan rakennuksessa. Juoksujalkaa kipitin suuren aukion toiselle puolelle, josta löysin sisäänkäynnin. En kai vaan ollut jättänyt joitain huoneita väliin. Tunnettuja teoksia italialaisen taiteen osastolla ovat myös Tizianin Maria Magdalena -maalaus ja Michelangelon veistokset. Välillä ryhmät pysähtyivät ahtaisiin paikkoihin, eikä ohi ollut mitään toivoa päästä. Michelangelon tunnettu veistos. Ensimmäisenä kiersin noin 30 huonetta, joissa oli esiteltynä Talvipalatsin ja Venäjän historiaa. Piti odottaa se kymmenen minuuttia, että japanilainen opas oli saanut sanottavansa sanottua laumalleen. Pauli Jokinen. Jonoahan siitä syntyy. Kahdeksan tunnin urakka takana. Eremitaasin vierailu kannattaa suunnitella vieläkin tarkemmin. Maalaus muistetaan myös siitä, että vuonna 1985 mieleltään häiriitynyt mies yritti tuhota sen. Jos olisin lähtenyt takaisin päin, olisin joutunut kiertämään koko rakennuksen ja siinä olisi kulunut vähintään yhtä kauan. Missä se sitten on. Hän heitti maalaukseen happoa ja viilteli sitä veitsellä. kion toiselle puolelle. . Kyselin parilta museovalvojalta, ja he kertoivat heikolla englannilla, että pitää mennä rakennuksesta ulos ja PalatsinauVäki tungeksii Leonardo da Vincin Madonna-maalausta katsomaan. Näyttelyssä on kaksi tunnettua Madonna-taulua da Vinciltä, Madonna Litta ja Madonna Benois. Kannattaa varata kassin pohjalle suklaapatukka tai jotain muuta pientä purtavaa. Vieressä oli lappu, joka kertoi korun olevan lainassa Amsterdamissa. Talvipalatsin historia kiinnosti Alakerran jälkeen oli aika saada jotain purtavaa. Ei siellä tarvitse jokaisella Pietarin matkalla käydä. Eremitaasissa on vain pari pientä kahvilaa, jonne kaikki tuhannet ihmiset haluavat päästä nauttimaan cappuccinoa ja leivoksia. Kun käy Pietarissa ensimmäistä kertaa, niin onhan siellä Eremitaasissa pakko käydä. Niin se päätyi Eremitaasin kokoelmiin. Molemmat kuvaavat Neitsyt-Mariaa Jeesuslapsen kanssa. Monet huoneista oli sisustettu tietyn aikakauden mukaan: oli jugendhuoneita, uusklassistisia huoneita ja uusgotiikalla sisustettuja huoneita. Aikaa oli enää puoli tuntia, kunnes museo sulkisi ovensa. Antiikin osastolla ihmettelin, missä ne kaikki sadat ja tuhannet asiakkaat ovat, mutta nyt se selvisi. Kahvin voimalla matka jatkui toiseen kerrokseen. Mutta kauhistus: missä olivatkaan ne picassot, van goghit ja matisset, joita olin tullut katsomaan. Yksi huoneista oli Nikolai II:n kirjasto, toinen valtaistuinsali, kolmannessa oli Aleksanteri Nevskin hautamuistomerkki. Rakennuksessa oli kolme kerrosta näyttelytilaa. Museo meni kiinni ja niin jäivät impressionistit, kubistit ja avantgardistit näkemättä. Mitä tästä opimme. 49 ne lahjoitti sen Venäjän keisari Aleksanteri I:lle. Hälytyslaitteet soivat vähän väliä, kun ihmiset tungeksivat liian lähelle tauluja. Yläkerran historiaja taidehuoneet olivat tupaten täynnä väkeä. Olin mennyt sisään väärästä ovesta. Museo on niin iso osa Eurooppalaista taideja kulttuurihistoriaa. Pakko oli kuitenkin jonottaa, sillä museoon ei saa tuoda omia juotavia, ja pienoinen nestehukka alkoi vaivata. Seinillä on keisareiden muotokuvia. Juoksin kerroksesta toiseen, mutta ei Picassoa eikä Matissea missään. Italialaisen taiteen osastolla suurimmat ruuhkat keskittyivät Leonardo da Vincin Madonnamaalausten eteen. Mutta kun sen on kerran nähnyt, niin se riittää pitkäksi aikaa. Maalaustaiteen helmet Eremitaasin todelliset helmet löytyvät toisen kerroksen maalausten joukosta. Perusteellinen suunnittelu kannattaa Lopulta olin käynyt läpi Eremitaasin kaikki näyttelyhuoneet ja huokaisin helpotuksesta. Etsin korua monista huoneista, ja lopulta kun löysin sen paikan, niin lasikaapissa oli vain sen kopio. Väkeä oli niin paljon, että eteenpäin pääsi vain kyynärpäitä käyttämällä. Rembrandtin maalauksista tunnetuimpien joukossa on antiikin Kreikan jumaltaruston Perseuksen äitiä kuvaava Danaë
Pienessä huoneessa on kalterit ikkunassa ja paksut ovet. Jämbäck kertoo, että kaksi Johan Knutsonin tunnettu maalaus, jossa ratsastaja putoaa ulos taulusta. Hän työskenteli Nuutajärvellä Kaj Franckin kutsusta vuodet 1952–1958, ja tänä aikana suunniteltuja esineitä oli tuotannossa pitkälle 1980-luvulle saakka. Porvoon museo esittelee Porvooseen liittyvää taidetta, muotoilua ja historiaa. Vanha raatihuone on rakennuksenakin jo näkemisen arvoinen. Opettajan töiden ohella hän teki merkittävän taidemaalarin uran, Jämbäck kertoo. Entisessä putkassa on esillä Saara Hopea-Untrachtin töitä. Hopea-Untracht oli monilahjakkuus, joka teki lyhyen, mutta merkittävän uran Nuutajärven lasitehtaan suunnittelijana. Saara Hopean lasitöitä entisessä putkassa.. 50 N yt ollaan putkassa, toteaa Porvoon museon amanuenssi Juha Jämbäck. Hopea-Untracht (1925-1984) oli maamme eturivin muotoilijoita. Pariskunta muutti Porvooseen vuonna 1967 ja perusti kaupunkiin pienen emalipajan. Hopea-Untracht oli monipuolinen muotoilija. Entinen putka on Vanhan raatihuoneen ensimmäisessä Porvoolaista taidehistoriaa: Edelfelt, Vallgren, Sparre, Hopea... Lasitöiden lisäksi hän suunnitteli muun muassa koruja. Ruotsalainen Knutson saapui Suomeen vuonna 1840 osallistuakeen Finland framställdt i teckningar -kuvakirjan laatimiseen. Täällä museossa on esineitä hänen uransa eri vaiheilta, Jämbäck kertoo. Porvoon raatihuone on näkemisen arvoinen kerroksessa. Huoneessa on esillä noin kymmenen Knutsonin maalausta. Raatihuone on ollut Porvoon museon näyttelytilana jo vuodesta 1896. Oleskelu Suomessa jäi kuitenkin pysyväksi. – Hän jäi Porvooseen lyseon piirustuksenopettajaksi. Saara Hopea solmi avioliiton yhdysvaltalaisen Oppi Untrachtin kanssa, ja Amerikassa asues saan hänen repertuaariin tuli myös emalityöt. Tekniikan siihen hän oppi mieheltään. Maisemamaalari Knutson Putkahuoneen vieressä oleva huone on omistettu Johan Knutsonin (1816–1899) taiteelle. Porvoon paikalliset suuruudet kuten Albet Edelfelt, Ville Vallgren, Saara Hopea ja Louis Sparre ovat hyvin edustettuina. Porvoon museo esittelee vanhaa taidetta ja paikallista muotoilua. – Hopea-Untracht syntyi täällä Porvoossa ja palasi kaupunkiin myöhemmin perheensä omistaman kultasepänliikkeen johtoon
Hänen isoäitinsä omisti Kiialan kartanon, jossa Edelfelt vietti lapsuutensa kesät. Tuossa yhdessä maalauksessa ollaan juuri rakentamassa rautatietä Porvooseen. Suku joutui sittemmin luopumaan kartanosta, Juha Jämbäck Vanhan raatihuoneen edustalla.. – Tämä huone on itsessään upea. Porvoon museolla on suuri kokoelma Edelfeltin maalauksia. Kilparatsastusta kuvaavassa maalauksessa mies on pudonnut hevosenselästä ja maalauksen tekee erikoiseksi se, että mies putoaa teoksen ulkopuolelle. Toinen tunnettu teos kuvaa Porvoon hevosmarkkinoita. Johan Ludvig Runeberg oli Knutsonin kollega Porvoon lyseossa ja erääseen maalaukseen Knutson on ikuistanut Runebergin poikineen metsästämässä. Molemmat Porvoon omia poikia. Lisäksi esillä on Knutsonin sunnuntaikuvia Porvoosta. – Edelfelt syntyi Porvoossa. – Nämä ovat sikäli kivoja töitä katsella, koska ne ovat ajalta, jolloin valokuvaus ei ollut vielä yleistynyt. Hevosenselästä pudonnut miniatyyriratsastaja on valmistettu Jämbäckin arvion mukaan massasta ja kankaasta. Huone on nimittäin sisustettu Albert Edelfeltin (1854–1905) maalauksilla ja Ville Vallgrenin (1855–1940) veistoksilla. Lisäksi Edelfeltin siskon testamenttilahjoituksen myötä museo sai taiteen ohella runsaasti Edelfeltille kuuluneita esineitä ja tekstiilejä. 51 maalauk sista on erityisen tunnettuja ja ne usein mainitaan, kun puhutaan Knutsonin taiteesta. Vuonna 2009 valmistuneen remontin yhteydessä löydettiin mallit mustavalkoiseen lattiaruudutukseen ja seinämaalauksiin, Jämbäck esittelee. Ystävykset Edelfelt ja Vallgren Raatihuoneen toisessa kerroksessa on niin kutsuttu Pieni sali, jonne on keskitetty museon arvokkain taide
52 ja Edelfeltin äiti hankki huvilan Haikosta, jossa on edelleen Edelfeltin rakennuttama ateljee. Edelfelt ja Vallgren olivat ystäviä jo lapsena ja leikkivät keskenään. Salissa on Robert Wilhelm Ekmanin maalaus, joka esittää valtiopäivien avajaisia. Tehtaan konkurssihuutokaupassa vuonna 1902 Porvoon museo kaukaa viisaana hankki yhtiön keramiikkaa kokoelmiinsa. Ja tämän vieressä Edelfeltin maalaama hilpeä muotokuva ystävästään, kuvanveistäjä Ville Vallgrenista. Kokoelmaa on myöhemmin täydennetty. Iris-yhtiön perusti ruotsalaissyntyinen taidemaalari, muotoilija ja kreivi Louis Sparre. Yhtiö teki konkurssin, jonka jälkeen Sparre suunnitteli huonekaluja omassa puusepänverstaassaan. Vastakkaisella seinällä puolestaan on Edelfeltin maalaama muotokuva äidistään. – Valtaistuin on kopio. Tehtaalla oli myymälä Helsingissä. Aito alkuperäinen on Kansallismuseossa, Jämbäck tietää.. – Iris-tehtaassa Sparre suunnitteli huonekaluja ja Alfred William Finchin johdolla tehtiin myös keramiikkaa. Museossa on Iriksen tuotantoa vitriineissä ja yksi huone on sisustettu tehtaan huonekaluilla. Albert Edelfeltin maalaus ja Ville Vallgrenin veistos. Maalauksessa näkyvä keisarin punainen valtaistuin on myös salin perällä. – Vallgren lahjoitti veistoksiaan Porvoon museolle ja kaupungille, Jämbäck toteaa. – Iris-tehtaan tuotteet ovat erittäin haluttua keräilytavaraa nykyään. Aatelissääty kokoontui tällöin raatihuoneen Suuressa salissa. – Tehtaasta saattoi tilata kokonaisen huoneen sisustuksia. Porvoon tuomiokirkon läheisyydessä on Vallgrenin tekemä Edelfeltin rintakuva. Pienessä salissa on muutamia Vallgrenin veistoksia, kuten Pikku Havis Amanda.Vallgrenin syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 160 vuotta ja museo juhlistaa merkkivuotta Vallgrenista kertovalla luentosarjalla. – Tämä on aina ollut talon tärkein huone. – Sparre tuli Axel Gallénin houkutelemana Suomeen, tapasi täällä Eva Mannerheimin, meni tämän kanssa naimisiin ja muutti Porvooseen, Jämbäck tietää. Iris-tehtaalla on valtava maine, vaikka yhtiö toimi vain vuodet 1897–1902. Vaikka Edelfeltin äidin suku joutui luopumaan Kiialan kartanosta, ikuisti taidemaalari kartanon maisemia. Myöhemmin leikit vaihtuivat railakkaisiin illanviettoihin Pariisin taiteilijapiireissä. Vallgen vastaavasti on tehtyt muotokuvaveistoksen Edelfeltistä, joka on Helsingissä Ateneumin puistossa. Silloin tällöin niitä näkee huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä, ja hinnat nousevat aika korkealle, Jämbäck tuumii. Vanhan raatihuoneen seinät ovat hieman vinot. Aatelin kokoontumishuone Vanhan raatihuoneen juhlavin tila on Suuri sali. Täällä on järjestetty tanssiaisia ja teatteriesityksiä. Sota-aikana tämä on ollut sotasairaalana. Iris-tehtaan tuotantoa Vanhan raatihuoneen toisessa kerroksessa on kaksi pientä huonetta, joissa esitellään huonekaluja sisustusfirma Iriksen tuotantoa. Yksi tällainen maalaus löytyy Porvoon museon Pienestä salista. Mukaan tuli huonekalujen lisäksi verhoja ja keramiikkatöitä. Porvoon valtiopäivillä 1809 Suomi liitettiin autonomiseksi osaksi Venäjää ja keisari Aleksanteri I vieraili Porvoossa vahvistamassa maiden välisen liiton
Iris-tehtaan huonekaluja.. . 53 Porvoon museo – Porvoon museo sijaitsee kahdessa talossa: Vanhassa raatihuoneessa ja Holmin talossa – Vanha raatihuone rakennettiin vuoden 1760 suurpalon jälkeen ja rakennus valmistui vuonna 1764. Silloin Kustaa III ja Katariina II Suuri sotivat keskenään ja Porvoossa oli sotaväkeä. Museon käyttöön rakennus tuli vuonna 1919. – Holmin talon rakennutti Holmin kauppiassuku 1760-luvulla kodikseen ja liiketilakseen. Pauli Jokinen Kopio keisarin valtaistuimesta. – Tämä on todellinen kulttuurihistoriallinen aarre. – Porvoon museo toimii myös Itä-Uudenmaan maakuntamuseona. Keisarin saapumista varten Porvooseen pystytettiin suuri riemukaari, jonka alta keisarin seurue saapui kaupunkiin. Porvoo oli palanut vuonna 1760 ja jälleenrakennus on valmis. Lisäksi kerrotaan Porvoon historiasta. – Lisäksi Porvoon museo vastaa J. A. Runebergin kotimuseon hoidosta. Seinillä on muun muassa Nils Schillmarkin maalauksia. Holmin talo on sisustettu 1700-luvun porvariskodin tyyliin. Raatihuone on ollut museona vuodesta 1896. Iris-tehtaan keramiikkaa. – Osoite: Vanha Raatihuone (Vanha Raatihuoneentori), Holmin talo (Välikatu 11) Valtaistuimen vieressä on vanhin kuva, joka on säilynyt Porvoosta. Puusta tehty riemukaari purettiin muutaman vuoden jälkeen, mutta museossa on esillä riemukaaren pienoismalli. Piirroksen on tehnyt vuonna 1789 upseeri F. L. Raatihuoneessa on esillä mm. Kuva sijoittuu niihin aikoihin. von Numers. Albert Edelfeltin, Ville Vallgrenin, Saara Hopean ja Johan Knutsonin taidetta sekä Iris-tehtaan tuotantoa. Kuvassa on porvoolaisia todellisuuden henkilöitä, Jämbäck kertoo
54 Vihtiläisessä vuoden 1784 talonpoikaistalossa talonpoikaisesineistöä ja maalauksia Salmelan kotimuseossa voi tutustua talonpoikaiskulttuuriin paikallisesta, vihtiläisestä näkökulmasta. – Pohjakaava on paritupa välikamareineen, missä toisen tuvan tilalla on kaksi kamaria. Salmelassa jopa taloa vanhempia puuesineitä Y ksi suomalaisen, talonpoikaisen hirrenveiston taidonnäyte on Salmelan rusthollitalo vuodelta 1784 Vihdissä. Kalustus on pääosin talonpoikaista. Veistäjä on jättänyt vuosiluvun lisäksi ulkoseinään nimikirjaimensa. Vanhin esine on vuoden 1752 kauluslauta, jota on käytetty silittämisessä. Talo on luultavasti kirkonrakentaja Martti Tolpon pystyttämä, sillä tilan omistajasuvulla on kytkös Tolppoihin avioliittojen kautta. Taloa on laajennettu 1930-luvulla lisäämällä yläkertaan portaikkoja kuistiosa sisäänkäynnin päälle,
Salmela sijaitsee Hiidenveden rannalla, Oravalan kylässä, jonka kantatila on samanniminen. Tuvan seinät ovat kauniisti tummunutta hirttä. Salmelan rusthollitalon leivinuuniin mahtuu todennäköisesti kymmeniä leipiä. Salmelan huonekalut ovat enimmäkseen talonpoikaisantiikkia. Tuvan lattia on kulunutta, maalaamatonta lankkua. Hirsien välien sammal ja savi ovat osittain näkyvillä. Osa seinistä on entisöinnin yhteydessä maalattu luonnonpigmenttiä sisältävillä maaleilla: roosan sävyiseksi, siniseksi, okrankeltaiseksi. Taloa pitivät isonvihan aikaisen jaon jälkeen 200 vuotta veljesten perheet, kunnes 1900 luvulla siinä asui pääosin kantatilan työntekijöitä ja inkeriläispakolaisia.Vuonna 1944 siihen muutti Viipurista palaamaan joutunut Pirkko ja Reino Ritvalan perhe muutamaksi vuodeksi ja sitten tunnettu taidemaalari Helge Dahlman, jonka teoksia on runsaasti näytteillä, kuten myös Wilho Sjöströmin ja uudempien vihtiläistaiteillijoiden. Helge Dahlman on myös maalannut kamarin uuniin vaikuttavan Jeesus ristillä ja Maria -aiheisen maalauksen. Portaat kulkevat eteishuoneesta. Harvinaisuus on biedermeier-tyylinen sokeritopan leikkauspöytä. Sivupöydällä Arabian hollantilaismaisemalla varustettu lautanen vuosien 1932–1949 tuotannosta. Arabian unikkokoristeiset kahvikupit ovat vuosien 1928–1932 ja 1932–1949 tuotantoa. Suuri osa esineistöstä on Törnström-Hiidenheimon sukujen perintöä Vihdistä, NumAlakerran tuvassa on kaunis sivusta vedettävä sohva. Vasemmalla Rex-umpiointikattila ja lasisia umpiointitölkkejä.. Osa huoneista on tapetoitu, kuten vauraissa talonpoikaistaloissa oli tapana. Pintaa on näkyvissä alakerran eteisessä. Hirret on veistetty piilukirveellä. Jyrki Ritvalalla on kädessään perunasiivilä, jota on käytetty myös pyykin huuhtelussa järvessä. Kaikki matot ovat museon perustajan itse kutomia. 55 Jyrki Ritvala kertoo. Virkattu liina ja pannumyssy ovat 1940luvulta. Pärekatto on vaihdettu aikanaan paikallisen Olkkalan tiilitehtaan tiilikattoon. Alakerran tuvan nurkkauksessa on iso leivinuuni. Pääosin talonpoikaisesineistöä Rusthollimuseona toimivassa talossa on säilynyt paljon alkuperäistä esineistöä. Kamareita on molemmissa päädyissä kolme. Osassa huoneista lattialankut on maalattu. 1800-luvun kalusteiden joukossa on kustavilaista ja biedermeier-tyyliä. Muun muassa eräs nojatuoli on sodan jälkeisenä pula-aikana päällystetty paperinarukankaalla. Punamullalla maalattu talo on pystytetty kiviselle multapenkkiperustukselle. Eri aikakausista kertovat myös verhoilut. Yhdessä niistä on keittiö puuhelloineen. Tuohi-, puu-, tina-, kupari-, peltija lasiastiat liittyvät taloon ja sen historiaan. Osa on puupintaisia, osa maalattuja. Paljasta ja maalattua hirttä Salmelassa on valtava tupa ja yläkerrassa samankokoinen sali
Esimerkiksi yläsalissa on lohjalaisen Hiittisten kartanon uusrokokoosohvakalusto. Maataloudessa käytettyjä työkaluja on esillä myös. Salmelan vintiltä löytynyt puinen kukkateline. Alakerran kamarin pesupöytänurkkaus. 56 melta ja muualta lähiseuduilta. Pöydällä (oik.) Arabian Henrik-jugend-tarjoiluvateja 1900–1920.. Täytekynämusteet ovat Karhuja Akvila-merkkiset. Isännän huoneen kirjoitustarvikkeet ovat marmorialustalla, jossa on klassinen lyyrakoriste. – Hyvin usein höylä tai jopa pyykkipoika on polttomerkillä nimikoitu, kun elettiin yhteistaloudessa, säätiön hallituksen edustaja Marjaana Pousar kertoo. Oravalan kylästä ja laajemmin Vihdistä on irtaimistoa hankittu myös huutokaupoista. Yläkerran keittiön Arabiaastiastojen kastikekulhoja Fasaani 1917–1927 (vas.), piippuleima 1932–1949, venäläinen, valkoinen Kuznetsov, 1940-luvun kahvimyllyjä, pula-ajan puinen mortteli, keltainen Arabia-teeastiasto 1949–1964-luvuilta, tummanvihreä, lasinen voipytty. Puiset työkalut vanhimpia Esineistä vanhimpia ovat puiset työkalut, kuten rukinlapa 1800-luvun puolivälistä, puinen siivilä, kaulauslauta vuodelta 1752, niisipuu vuodelta 1885 ja puiset kauhat. Reino Ritvala lopetti piipun polton, kun olympiatuli sytytettiin vuonna 1952
Museon ylläpidosta ja hoidosta on vastannut Pirkko ja Reino Ritvalan Salmelasäätiö vuodesta 1996 alkaen. 57 Pirkko ja Reino Ritvalan Salmela-säätiö ylläpitää Salmelan kotimuseota. Salmelan museo on avoinna Vihdin Oravalassa kesäsunnuntaisin ja tilauksesta ryhmille Vihdin museon kautta. Moninainen taide ja valokuvat liittyvät Hiidenheimon suvun historiaan. Tavastähti kaikille lapsille kotikoulua. Tässä Jyrki Ritvala ja Marjaana Pousar kädessään J. Kaikissa huoneissa on kauniita, vanhoja tekstiilejä: pellavaa, puuvillaa, silkkiä, gobeliinia, pitsiä, reikäompeleita, ryijyjä ja kirjontaa. Vedettävä, 8-pinnainen lastensänky, puinen leikkikehä 1940-luvulta ja pieni, metallinen nukensänky 1940–1950luvun nukkeineen ja nalleineen.. Sen sijaan siihen aikaan kiinteät paloportaat veivät pihalta yläkertaan. . Puolitoista vuotta kestänyt peruskorjaus, joka toteutettiin yhteistyössä Museoviraston ja vihtiläisten ammattimiesten kanssa, saatiin valmiiksi vuonna 1982. Ne sekä monet käyttöesineet, kuten astiat, ovat 1940-luvulta, kun Ritvalan perhe asui talossa. o.s. Paatelan piirros Salmelasta vuodelta 1906. Teksti ja kuvat: Mira Piispa Salmelan yläkerran nykyisessä kuistiosassa on nurkkasyvennyksessä lasten leluja, kuten puiset, alunperin pyörillä varustetut hevoset ja lehmät, peltinen nuken amme kuttaperkkanukkeineen, nuken silitysrauta ja tuohinen minikoon marjakori. Vuonna 1877 syntyneen kansanedustaja, kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimon tytär, filosofian maisteri Pirkko Ritvala perusti Maijasisareltaan perimäänsä Salmelan vanhaan päärakennukseen rusthollimuseon talonpoikaiskulttuuria vaaliakseen. Siinä ei ole vielä yläkerran lisäosaa, portaikkoa ja kuistia. Myös koulunkäyntiin liittyvää esineistöä on – pitihän Oravalan emäntä Elli Hiidenheimo Rakkaudesta talonpoikaiskulttuuriin . Sen kaikki hallituksen jäsenet toimivat tarvittaessa oppaina ja ”talonmiehinä”. Museon kaikki esineet on tarkoin luetteloitu ja kuvattu kävijöiden tutustuttavaksi. Siltä ajalta on peräisin myös kauniita peltipurkkeja: esimerkiksi sinisiä poroja ja hirviä sekä keltainen Fazer-kukkopurkki. Kaunista ja nostalgista Leluja on Salmelassa paljon
Näyttelyn toisessa osassa jatketaan siis samaa kristillisten aiheiden linjaa. Teos kuvaa evakkoon joutumisen ja sodan hätää ja se ilmeisesti oli tarkoitettu sijoitettavaksi jonnekin merkittävälle paikalle, mutta sota muutti suunnitelmat. Syyskuussa Valamon luostarissa avautuneessa Mestarin jälki II -näyttelyssä nämä suuren luokan mestarit ovat mukana Suomen kultakauden mestareiden rinnalla harvinaisilla kristillisaiheisilla töillään. Voi olla, että juuri tämä transsendenssin olemus antoi sysäyksen hänen uskonnolliseen taiteeseensa, välineen siirtyä johonkin toiseen tunteiden ja ajatusten todellisuuteen. Salvador Dalílta on näyttelyssä esillä muun muassa hänen tunnetun Santiago el Grande -öljyvärimaalauksen mukainen mestarin itsensä tekemä grafiikan työ. Näyttelyssä on esillä mielenkiintoinen taidehistoriallinen arvoitus, marsalkka Mannerheimin lankomiehen, Louis Sparren kesken jäänyt triptyykki. J o ensimmäinen, viime syksynä Valamossa nähty Mestarin jälki -näyttely oli erityinen, sillä niin korkeatasoista kristillisaiheista näyttelyä ei liene aiemmin ollut esillä. Vaikka Raamatun tapahtumat tai teologiset dogmit eivät sinänsä ole hänen teostensa aiheina, voi katsoja silti kokea ne syvällisesti kristillisinä. Dalí kiinnostui Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeen suuresti ydinfysiikasta. Pablo Picasso, Corrida.. Kokoelmaan, josta piispa Arseni ensimmäisen Mestarin jälki -näyttelyn kuratoi, jäi vielä runsaasti sekä suomalaisia että ulkomaalaisia teoksia. Koska kristillinen taide on taiteilijoille ehkä kaikkein henkilökohtaisinta luomistyötä, näyttelyn myötä herää myös monia mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten miksi Pablo Picasson tuotannossa kristilliset työt ovat suhteellisen harvinaisia, tai mitä surrealismin mestarille Salvador Dalílle tapahtui tiettynä ajankohtana, kun hän alkoi luoda kristillistä taidetta. Taidenäyttely Mestarin jälki II Valamon luostarissa 15.9.2015– 30.4.2016 www.valamo.fi Rembrandt, Christ preaching. Salvador Dalin symboliikkaa Ateistisesta maailmankatsomuksestaan huolimatta Picasso tunsi jonkinlaista viehätystä myös uskonnollisiin aiheisiin ja palasi niihin pitkän uransa aikana yhä uudelleen eri konteksteissa ja tilanteissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä kyseisessä työssä on, että taiteilija on tuonut siihen elementin atomipommin räjähdyksen synnyttämästä sienipilvestä, jonka hän on muotoillut kauniiksi jasmiinin kukaksi, mikä symboloi puhtautta. Helene Schjerfbeck on esillä vaikuttavalla teoksellaan Ylösnousemus , joka on esityö Ruotsinpyhtään alttaritauluun. . Kuten muutkin Dalín työt myös hänen uskonnollisaiheiset työnsä sisältävät runsaasti erilaisia symbolisia elementtejä. Picasson suhdetta kristilliseen taiteeseen on käsitelty syvällisemmin teoksessa Jane Daggett Dillenberger and John Handley: The religious art of Pablo Picasso. 58 Valamon luostarin Mestarin jälki -näyttely saa jatkoa Rembrandt, Salvador Dalí, Andy Warhol, Marc Chagall ja Pablo Picasso ovat taiteen nimiä, joita on harvoin Suomessa esillä. Myös Maria Wiik, Hugo Simberg, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Juho Rissanen ja monet muut merkittävät suomalaiset taiteilijat ovat esillä harvinaisilla kristillisaiheisilla teoksillaan. Teoksissa on aistittavissa eräänlainen tuonpuoleisen läsnäolo, joka antaa ilmeen ja syvyyttä Picasson piirrosten vaihteleviin tyyleihin. Maailmanluokan mestareiden taideteoksia Valamossa Schjerfbeckin Ylösnousemus esillä Myös suomalaisille mestareille kristilliset aiheet ovat olleet erityisen henkilökohtaisia ja vaativia
B rilliant! on Suomen Kultaseppien Liiton 110-vuotisjuhlanäyttely ja esittelee valokuvin ja äänimaiseman siivittämänä 27 Vuoden Kultasepäksi valitun taidonnäytteitä liki 60 vuoden ajalta. Vuosikymmenten varrella kultaja hopeaseppien käsissä on valmistunut uniikkeja luksuskoruja, mutta myös sarjatuotantoa. Suomen Kultaseppien Liitto ry perustettiin 1905. Kultasepänala kehittyy, kun käsityöammatti ja uusi teknologia löytävät toisensa. Jokaisella Vuoden Kultasepäksi valitulla on omintakeinen muotokielensä ja työtapansa. www.kansallismuseo.fi facebook.com/Kansallismuseo Kultaseppä Juha Koskela: rannekoru, mokumegane -tekniikka ja hopea Kultaseppämestari Rauno Tynkkynen: sormus, platina ja timantit Kultaseppä Matti Hyvärinen: rannekoru, hopea ja spektroliitti Kultaseppä Raimo Nieminen: kaulakoru, jaspis, keltakulta, timantit, jalokivet ja nahka Kuva: Teemu Töyrylä 2015 – koru – valokuva – ääni Blackie, triptyykki 1 osa, valokuvataiteilija Susanna Majuri 2015 Digitaalinen värivedos, diasec Kultaseppä Alpo Tammi, sormus hopea. Susanna Majuri Valokuvataiteilija, taiteen maisteri Susanna Majuri inspiroituu kaunokirjallisuudesta, runoudesta ja musiikista. Vuoden kultasepät 1987 alkaen Vuoden kultasepät vuodesta 1987 alkaen ovat Matti Hyvärinen, Karl Laine, Berndt Lindholm, Raimo Nieminen, Markku Mäki, Markku Laulaja, Morris Lindblom, Jukka Ailio, Juha Janger, Alpo Tammi, Pekka Kiviluoto, Toivo Valkama, Kirsti Doukas, Arvi Kämäri, Pekka Piekäinen, Juha Koskela, Jouni Salo, Kristian Saarikorpi, Esko Lindroos, Tiina Arkko, Rauno Tynkkynen, Tony Granholm, Ari-Pekka Rantanen, Pekka Kulmala, Carina Blomqvist, Essi Pullinen ja Heikki Hartikainen. Näyttely osoittaa että suomalainen kultasepäntaito elää ja on yhä voimissaan. 3D-tekniikka on jo vahvasti läsnä kultasepänalalla. . Omaa suosikkiaan voi äänestää joko Kansallismuseossa tai Brilliant.fi -verkkosivustolla. Tillander, 2004 Kuva: Teemu Töyrylä 2015 Kultaseppämestari Rauno Tynkkynen, sormus, keltakulta, timantit ja platina, 2015 Kuva: Teemu Töyrylä 2015 Kultaseppä Toivo Valkama, ’Kilpikonna’ kulho, hopea, 1999 Kuva: Teemu Töyrylä 2015. 59 Brilliant! Brilliant!-näyttely tarjoaa harvinaisen katselmuksen suomalaiseen korumuotoiluun ja huippukäsityöhön 1960-luvulta tähän päivään. Suomen Kultaseppien Liitto on valinnut Vuoden Kultasepän 1987 lähtien. Raaka-aineina ovat platina, kulta, hopea ja jalokivet, mutta joukossa on myös epäjaloja materiaaleja. Suunnittelu: Pekka Rosenberg, 1970-luku Kuva: Teemu Töyrylä 2015 Kultaseppä Ari-Pekka Rantanen, hiuskoru, keltakulta, keltainen berylli, turmaliinit ja tsavoriitti Suunnittelu: Maria Hovi ja Hanna Niemenmaa / T. Eläytymiskyky, kuvittelu, tarinat ja värit esittävät päärooleja tekemisessä. Vuoden Kultaseppä 2016 Yleisö pääsee ensimmäistä kertaa valitsemaan seuraavan kultasepän vuodelle 2016. Kansallismuseon vitriinit on täytetty ammattitaidolla, uteliaisuudella, tarkkuudella, sinnikkyydellä ja näkemyksellä. Vuoden Kultaseppien lisäksi Brilliant! -näyttelyyn osallistuu kolme Vuoden Kultaseppä 2016 -finalistia, joista voittaja valitaan ensimmäistä kertaa yleisöäänestyksellä. Korut ja esineet ovat syntyneet erilaisin menetelmin, käsityönä, poraamalla, sahaamalla, takomalla, valamalla. Seinillä voi sukeltaa valokuvataiteilija Susanna Majurin vedenalaiseen unenomaiseen maailmaan. Ehdolle voi päästä kultaseppä, hopeaseppä, korumuotoilija tai kaivertaja, joka on osoittanut huomattavaa ammatillista osaamista. Eero Hintsasen, Petri Pulliaisen ja Ville Redmanin teokset avaavat kiinnostavan ja yllätyksellisen näkymän suomalaisen korun tulevaisuuteen. Brilliant-näyttely Kansallismuseossa 18.9.2015 1.2.2016 Museo avoinna ti-su 11-18, ma suljettu. Näyttelyssä on esillä kolmen Vuoden Kultaseppä 2016 -finalistin koruja
Siellä työskentelin pari päivää viikossa mestarin opissa. Samalla kuitenkin innostuin soitinrakennuksesta, mutta vasta vuonna 1997 opiskellessani Hollannissa innostus alkoi kasvaa toden teolla. Suomalainen Jukka Ollikka on tehnyt uraa cembalon rakentajana Hollannissa ja Tshekin tasavallassa. 60 P rahalaistunut Jukka Ollikka on tehnyt cembaloita jo lähes 20 vuotta, omaan lu k uunsa noi n 15vuotta. Kielisillat tässä soittimessa kirsikkaa ja pyökkiä.. – Vuonna 1996 pääsin myös Jukka Ollikan cembalotietämys maailman huippua 12 puulajin soitin yhä suositumpi Kovin monella ei ole käyntikortissa ammattinimikkeenä cembalontekijä, englanniksi harpsichord maker. Ollikan ensimmäinen cembalo valmistui 1996: – Valmistin sen primitiivisestä rakennussarjasta. – Asiat lohkesivat kohdilleen, kun pääsin apupojaksi cembalonrakennusmestari Titus Crijnenin pajaan Amsterdamissa. Samalla Ollikka opiskeli cembalonsoittoa Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa Ton Koopmanin johdolla. Kaikupohja on kuusipuuta
Kyseessä on vanha menetelmä, jota varsinkin antwerpeniläiset mestarit käyttivät usein soittimissaan. Italialaisissa koskettimistoissa päällysteet ovat usein puksipuuta, joka tunnetaan englanniksi nimellä boxwood. Eri puulajit ovat hyvin erilaisia ”luonteiltaan”. Brnon konservatorion soitin, jonka Ollikka valmisti vuonna 2009. – Nykyään suosin vain ilmakuivattuja puita. Sibelius-Akatemiassa en tosin koskaan aloittanut opintoja, vaan muutin saman tien Haagiin. – Suurin osa puusta tulee Tshekin tasavallasta, kun täällä asunkin, sanoo Ollikka. Puun luonne esiin Pelkkä hyvä materiaali ei takaa onnistumista. Ruckersin suku oli cembalonrakennuksen Stradivarius Antwerpenissä. Kuivaus kestää useita vuosia, joten suuri varasto puuta on tarpeen. Cembalon malli on Ruckers 1638. 61 . Huollon jälkeen Mahan Esfahani soitti sillä J.S.Bachin Goldbergvariaatiot konsertissaan Dresdenissä. Jukka Ollikka käyttää paljon perinteisiä käsityökaluja kuten höyliä, talttoja javeitsiä. – Viritystukki jossa viritystapit ovat kiinni – on joko tammea tai pähkinäpuuta. sisään Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen osastolle cembalolla. – Suoritin loppututkinnon Haagin kuninkaallisesta konservatoriosta vuonna 2001, minkä jälkeen en juuri ole esiintynyt, mutta vieläkin harjoittelen säännöllisesti soittamista. – Aiemmin soitin myös selloa ja kitaraa, mutta ne taidot alkavat olla jo paksun ruosteen peitossa. Cembalo kävi pikahuollossa pajalla syyskuun lopussa. Yleensä runko, kannet ja pohja ovat poppelia, koskettimien varret lehmusta, kosketinpäällysteet eebenpuuta sekä naudan luuta. Oikeilla työvälineillä ja menetelmillä kaikki puut ovat kyllä käsiteltävissä, ja virheitä ei synny. Kaikupohjapuuna käytetty kuusi tulee Sveitsin Alpeilta tai Bosniasta. Puulajeissa on eroja eri alueiden mukaan. Eebenpuusta poppeliin Cembalon rakentamisessa käytetään yleensä yhteensä 12 eri puulajia. Monessa työvaiheessa käsityökalu on parempi kuin moderni kone.. Joskus virhe on tapahtunut jo ennen kuin puu tulee pajalle, eli puun kuivausvaiheessa. Koneiston osat ja luistit ovat yleensä päärynäpuuta ja piikkipaatsamaa. Kielisillat ovat eurooppalaista kirsikkaa, pyökkiä tai pähkinäpuuta. Paperi on lakattu liimauksen jälkeen. Italialaiset soittimet ovat suurelta osalta sypressiä tai libanonin seetriä. – Kaikupohjapuu on 13001600 metrin korkeudessa kasvavasta, pohjoispuolelta vuorta sahatusta kuusesta, jonka tulee olla ainakin 400 vuotta vanhaa, sanoo Jukka Ollikka. Musta osa on linopainettu paperikoriste
Ollikka on tehnyt yhteistyötä kuvataiteilija Helena Vatasen kanssa varsinkin cembaloiden koristemaalauksissa. – Sen jälkeen tein myös soittimen suomalaiselle yksityishenkilölle. Sitä soittivat festivaalin aikana Mahan Esfahani ja Aapo Häkkinen. Kuvassa kiinnitetään ja leikataan ohutta nahkaa luisteihin. Asiakas päättää mitä haluaa, ja koristeet ovat enemmän tai vähemmän kopioita alkuperäissoitinten kuvamaailmasta Cembaloita myös Suomeen Ollikan rakentamia cembaloita on muun muassa Brnon konservatoriossa. Nahka on pehmuste ns. – Sibelius-Akatemialla on musiikkitalossa pari vuotta sitten valmistamani soitin. Käytössä on toki myös moderneja työkaluja kuten konehöyliä, sirkkeleitä, hiomaja porakoneita ynnä muuta. linkulle, jossa on kiinni plektra, joka näppää kieltä. Tuotteet ovat heloja, koukkuja, vipuja ja saranoita. Myös Vatanen asuu Prahassa. – Helena maalailee aina kun koristeluja tarvitaan. Jukka Ollikka opiskeli cembalonsoittoa Hollannissa, mutta ei ole juuri julkisesti musiikkia esittänyt. Oikohöylä on kätevä työkalu. Jukka Ollikan musiikkimaku on laaja: – Johan Sebastian Bach on. – Uusi työpajani sijaitsee Kolbenova-kadulla Vysocanyssa, jossa on paljon valimoita ja metallipajoja. Perinteisiä työkaluja käytetään yhä paljon. 62 Cembalon kaikupohjapuu on 1300-1600 metrin korkeudessa kasvavasta, pohjoispuolelta vuorta sahatusta kuusesta, jonka tulee olla ainakin 400 vuotta vanha. Alkuvuodesta 2015 valmistui soitin Moskovan Filharmonialle Tsaikovski-saliin. – Esimerkiksi kaikki koneiston osat – varsinkin luistit – tulee olla käsin höylättyjä tarpeeksi tasaisen pinnan saavuttamiseksi. Samoin Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa, Brysselin kuninkaallisessa konservatoriossa ja Wienin musiikkiyliopistossa. Kyseistä soitinta käytettiin myös Vantaan BRQ-festivaalin cembalona. Oma pieni valimo Jukka Ollikka on puun lisäksi innostunut metalleista. Kaksi vuotta sitten perustin pajaani myös oman pienen valimon, jossa olen valmistanut messinki-, pronssija hopeaesineitä soittimia varten
. Cembaloita on perinteisesti valmistettu Hollannissa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Luisti jossa näkyy nahkapaloja. – Myös jazzia kuuntelen innokkaasti. Luisteista puuttuvat vielä linkut, akselit ja palautusjousi. – Esimerkiksi Rudolfinumissa on erinomainen konserttisali laajalla konserttitarjonnalla Ollikan mukaan vierailun arvoinen on musiikkimuseo Karmelitskakadulla, jossa sijaitsee myös jazzkapakka U Maleho Glena. – Tällä hetkellä tilauksia on yli vuodeksi jonossa. Cembalistit opettelevatkin virittämään soittimensa itse. Seuraavassa valusatsissa tulee saranoita. Rakkaalla soittimella on monta nimeä. Tämä edelleen kohottaa pystysuunnassa liikkuvaa luistia, jonka sivulla on pieni kynsi. Ranskaksi tämä mielenkiintoinen soitin on clavecin, hollanniksi klavecimbel. – Kotona on aina ollut työkaluja ja muuta tilpehööriä. Mitä tasaisemmat olosuhteet, sen paremmin soitin pysyy myös vireessä ja säädöt kohdillaan Cembalo täytyy virittää säännöllisesti, jopa viikoittain. Sana on kiirinyt, eikä Ollikka tarvitse markkinointia. Klassista kuuntelen laidasta laitaan. Mitalin näköiset lätkät ovat jalustan kiinnitysruuvien peittämiseen. Mieluiten kuitenkin kuuntelen pianotrio-musiikkia. Tyypillisissä Ollikan valmistamissa malleissa on kaksi sormiota ja kolme äänikertaa. Vanhoja cembaloita vähän Cembalossa on usein merkintöjä kuten Couchet 1680 tai Taskin, jotka viittaavat alkuperäisten soittimien rakentajiin. 1950 luvulta alkaen cembalo on kokenut renessanssin. Kuvassa Ollikka puhdistaa valulaastin jäämiä kappaleista ennen kiillotusoperaation aloittamista. Englanniksi cembalosta käytetään nimitystä harpsichord. – Vanhoja cembaloita on itse asiassa olemassa hyvin pieni määrä, ehkä 500 kappaletta, ja ne ovat usein museoissa tai kokoelmissa. Praha on vireä musiikkija taidekaupunki. Myös Gabriel Prokofiev, Kajia Saariaho, György Ligeti, Hans Werner Henze ja Jukka Tiensuu tekevät cembalolle sopivaa musiikkia. Soittimia on menossa yksityishenkilöille ja instituutioille Suomeen, Puolaan, Slovakiaan, Saksaan ja Tshekkiin. – Nykysävellyksiä on tehty paljon myös cembalolle, joten kysyntää on myös soittimille. Luisteja voi olla useita yhtä kosketinta kohden, samoin myös kieliä. 63 Rakkaalla soittimella monta nimeä Cembalon ääni muistuttaa muiden näppäilysoitinten kuten luutun ja harpun ääntä. Soittimilla on täysi tyytyväisyystakuu, eli rahat takaisin, jos soitin ei miellytä. Esimerkiksi George Cables, David Hazeltine ja Bill Evans ovat suosikkilistalla. Ihmiset alkoivat taas kiinnostua vanhemmasta musiikista. Cembalon renessanssi Cembalon kulta-aikaa olivat 1500-1700-luvut, ensin continuosoittimena, myöhemmin myös soolosoittimena. Lisäksi on kymmenen vuoden takuu valmistusvirheiden ja virheellisten materiaalien varalta. – Äitini on klarinetisti ja isäni toimi tekniikan puolella ”propellihommissa” tietokoneautomaatiossa ja elektroniikassa. Toisin kuin pianossa, jossa kieliä vasaroidaan, cembalon kieliä näppäillään. – Uskon että soittimeni ovat teknisesti hyvin stabiileja, ne pitävät vireensä ja säädöt pysyvät kohdillaan hyvin. – Kaikki soittimeni pohjautuvat olemassa oleviin ja tärkeisiin ykkösluokan cembaloihin. Erilaisilla koukuilla pidetään esimerkiksi koneiston päällä poikittain kulkevaa luistien ylävastetta paikallaan. ehdoton suosikkini, myös Jean Philipe Rameau kuuluu top viisi säveltäjiin. Soittimien säilytyksessä on tärkeää tasainen ilmankosteus ja lämpötila. Nyt Ollikka asuu Prahassa, ja käy Suomessa muutaman kerran vuodessa. Soittimia ostavat konservatoriot, muut musiikki-instituutiot, ammattimuusikot ja yksityishenkilöt. Ollikan cembalot on tehty alkuperäisten soitinmalliensa pohjalta, mutta ei niiden ominaisuuksia vain matkien. – Jazzpaikkojen lisäksi aidoissa tshekkipubeissa tulee käytyä, hyviä ovat esimerkiksi U Vejvodu, U Hrocha, ja Klub Ujezd. Oman valimon tuotteita, heti valutapahtuman jälkeen. Teksti Klaus Susiluoto Cembalo mallia Blanchet 1730.Vanhat mallit ovat pohjana uusille cembaloille, mutta yksi yhteen niitä ei tehdä.. Pieni kynsi näppää kieltä noustessaan kielen ohi ja luiskahtaa koskettimen jälleen vapautuessa takaisin kielen alapuolelle. Itse lienen hyvä risteytys noista kahdesta. Liian kuivassa tai liian kosteassa soitin hajoaa. Pianoon verrattuna cembalo on yhä suhteellisen harvinainen soitin. Vain todella harvoilla muusikoilla on käytössään historiallisia soittimia, sanoo Ollikka. ”Sukurasitetta” Ollikan suvusta löytyy sekä muusikoita että ”pelle pelottomia”, joilla on kädentaitoja. – Mielenk iintoinen on esimerkiksi Krzysztof Pendereckin Partita for harpsichord and electric guitars ja Michael Nymanin Concerto for amplified harpsichord Muita mieluisia sävellyksiä ovat Thomas Adèsin Sonata da caccia ja Daniel Kidanen Six etudes. Koskettimen näkyvän osan painaminen kohottaa sen toista päätä soittimen sisällä
– Tähänastinen matkailun kehittämistyö on vielä liian pinnalYmpyräkaupungin keskustorille valmistui Johan Brockmannin piirtämä barokkiklassinen Raatihuone 1798 aikaisempien puisten rakennusten tilalle. 64 Häipyykö Haminan hurmio. Tontilla olivat aiemmin luterilaisen kaupunkiseurakunnan Elisabetin kirkko (rakennettu 1750, tuhoutui 1821) ja sen edeltäjä Ulrika Eleonoran kirkko (rakennettu 1732, tuhoutui 1742).. – Lähes kaikissa kaupungeissa on sama ongelma, että historiaa ei osata hyödyntää tehokkaasti matkailussa, hän sanoo. Kaupunginarkkitehti Vesa Pohjola edustaa Haminaa Suomen historialliset kaupungit -yhdistyksessä. H aminassa vallitsee aivan omanlaisensa ominaiskulttuuri, joka uhkaa hävitä. Se on sekoitus eurooppalaisuutta ja venäläisyyttä, ja on syvemmällä kuin satamaja varuskuntakaupungin nykymaine. Pitääkö Googlea pyytää pelastamaan kulttuuriperintökin. Tämä on Suomen vanhin koko ajan kaupungin ”raadin” käytössä ollut rakennus. Oikealla bysanttilaistyylinen Pietari-Paavalin kirkko, joka rakennettiin vuonna 1937 arkkitehti Louis Viscontin mukaan. Se uudistettiin 1840 Carl Ludvig Engelin suunnitelman mukaan uusklassiseen asuun torneineen. Kattava esimerkkimäärä Haminan kaupungin historiallisia rakennelmia ja rakennuksia on säilynyt, mutta häviääkö jotakin ominaisinta Haminaa huutokaupoissa
Oikealla venäläisenä kadettikouluna vuonna 1819 perustetun RUK:n päärakennus. Keskiaikainen Turun–Viipurin valtatie, Kuninkaantie, kulki kaupungin halki Lappeenrannan portilta Viipurin portille. Matkailulla on kuitenkin entistä suurempi merkitys Haminalle nyt, kun se on jäänyt Pietarin-moottoritien sivuun. Kaupungilta ei ole löytynyt varoja esimerkiksi lasitaiteilija Tamara Aladinin historiallisen ja antiikkisen kodin lunastamiseksi, ja historiallisen Summan kartanon valtava säilytystyö on yksityisen perheen vastuulla. Viipurin portin päävartiosta vuodelta 1774 näkyy tässä kuvassa katto vasemmalla. Linnoitettuun Haminaan pääsi kolmesta puomein ja nostosilloin varustetusta portista, joista jokaisen kupeella oli vartiorakennus. Nivelosan kautta päärakennukseen liittyy vuonna 1832 valmistunut Carl Ludvig Engelin suunnittelema Maneesi, ja 1960-luvulla rakennetut juhlatilat. Tämä Lappeenrannan portin arkadikaarinen vartiorakennus Mannerheimintie 7:ssä odottaa uutta omistajaa. Kaikkialta oli näkymä Raatihuoneelle. Linnoituskeskustan kivija puutalojen säilyminen on onnistunut vain muutaman suvun panostuksin. Yksityisomistuksessa, tarjoaa myös bed&breakfast-majoitusta.. Haminan linnoituksen valleilla kulkee nykyisin kulttuurihistoriaa valottavia kävelytai kuntoilureittejä. Vuonna 1898 valmistunut, Jacob Ahrenbergin suunnittelema, Keisarillisen Suomen Kadettikoulun päärakennus on ollut RUK:n käytössä vuodesta 1928. Molemmissa on mittaamattoman arvokasta antiikkia ja ainutlaatuiset vanhat kirjastot. Kuvassa vuoden 1806 asemakaava. Asuinrakennukset ja talousrakennus ovat myöhäisempireä. Siviilirakennukset oli keskitetty suojaan esplanadin sisäpuolelle. Vastaavanlainen Meriportin vartio Maariankatu 11:ssä on yksityisomisteisena kotina. linnoitusesplanadi, joka oli sotilaiden käytössä. Googleko avuksi kartanoidenkin pelastukseen. – Meillä on kyllä Hamina Tattoo , mutta missään ei tiedetä esimerkiksi syyskuisesta Valojen yöstä , jolloin vanhojen talojen omistajat avaavat pihansa, jotkut kotinsakin. Vanha haminalainen Venäjämausteinen kauppias-, upseeristoja virkamieskulttuuri elää niissä vielä. Erityisen huolissaan Pohjola on kuitenkin keskustan ulkopuolelle Venäjän vallan aikana rakennettujen puukartanoiden säilymisestä Poitsilassa ja Summassa. Oikealla Pormestarintalo, vuonna 1866 rakennettu talo, joka on Suomen merkittävimpiä porvaristaloja rakennuksineen ja puustoineen. 65 lista riittääkseen Haminalle edes Rauman tai Porvoon kaltaisen brändin synnyttämiseen. Jo 1600-luvulla alkaneet PoitzinBruunin-Aladinin perintö Poitsilassa ja Rehbinderin-Bruunin perintö Summassa esiintyvät Kaupunginarkkitehti Vesa Pohjola kuvaa Axel Löwenin linnoitussuunnitelmaa niin, että linnoituksen ulkopuolella oli laajalti avointa maastoa ja sisäpuolella ns
Keskiaikaisen kirkon jälkeen on säilynyt vanhoja rakennuksia vasta 1743 alkaneen Venäjän vallan ajoilta 1770-luvulta. Teemu Mökkönen teki vuonna 2003 Museovirastolle perusteellisen inventoinnin Haminan Vaasaja suurvalta-ajan kaavoituksesta ja rakentamisesta. Maamerkissä toimii matkailuneuvonta, kahvila ja näyttelytila. Näistä vain Pikkuympyräkatu tekee täyden kierroksen Raatihuoneentorin ympäri, Isoympyräkatu vaillinaisen kierroksen.. B. Nykyisin ravintolana. osat. Entisen Keisarillisen Suomen Kadettikoulun johtajan virka-asunto (E. 66 nyt 1800-luvulla rakennettuina kartanoina, joissa Venäjän ajan kesinä pietarilaiset vallanpitäjät juhlivat ja puhuttiin merkittävää politiikkaa. Kivikirkon jälkeen vanhimmat rakennelmat ovat kuitenkin Haminan vallit eli Ruotsin aikaan vuonna 1722 aloitetun ympyräkaupunkilinnoituksen säilyneet Helsingin bastionin kärkeen valmistui 1790 linnoituksen komentajan lipputorni. Google tuli ja pelasti Alvar Aallon suunnitteleman Summan tehtaan (1945). Varsinkin talvisodan pommitukset vielä räjäyttivät linnoituskeskustaan aukkoja, joista osa on edelleen jäljellä. Raatihuoneentorin näkymiä hallitsee myös Haminassa 1800-luvulta lähtien vaikuttaneen, venäläistä alkuperää olevan Aladinin suvun uusrenessanssieli nikkarityylinen kaupunkipalatsi, jonka on suunnitellut Waldemar Aspelin, rakennettu 1887–1889. Venäjä rakensi edelleen linnoitusta sekä kaupunkia ja varuskuntaa, ja vuodesta 1917 itsenäinen Suomi on hyödyntänyt ja säästänyt perintöä varsin hyvin. Rakennusneuvos Veli Klamin perhe osti kiinteistön 1960-luvulla, ja talo sai nimekseen Tanelinkulma siksi, että Klamin isoisä Daniel oli ollut rakentamassa taloa. Se on luettavissa netissä osoitteella rhoinventointi-hamina.pdf. Rakennuksen säilymisestä on huolehtinut arkkitehti Hannu Laitila. Näitä leikkaa kaksi samankeskistä sisäkkäistä ympyräkatua, Pikkuympyräkatu ja Isoympyräkatu. Ruotsi aloitti, Venäjä jatkoi Hamina oli vuoden 1721 jälkeen Ruotsin uusi Viipuri, viimeinen linnoitus idässä, kun Venäjän raja oli Virolahdella. Siksi Hamina sai ympyräkaavansa, ja perääntyessään Ruotsi myös poltti kaupungin 1742. Vanhin Hamina linnoituksen sisällä Haminan ympyräkeskustan keskipisteenä on kahdeksankulmainen Raatihuoneentori, jolta lähtee kahdeksan säteittäistä katua. Linnoituksen tykistön komentajan asuintaloksi 1798 rakennetun talon uusklassinen julkisivu on perua 1800–1900 -lukujen vaihteen korjaustöistä. Lohrmann, 1863) on tyyliltään sen ajan varuskuntarakennuksille ominaista venäläistä punatiiliarkkitehtuuria Vuodesta 1918 rakennuksessa toimi upseerikerho. Pitääkö Googlea pyytää pelastamaan myös 83-vuotiaan Tamara Aladinin koti, joka sijaitsee Jamilahden kansanopiston kyljessä, vain parin kilometrin päässä Googlesta. Kenraalimajuri, kreivi Axel Löwen suunnitteli linnoituksen ranskalaisen sotamarsalkka Sébastien le Preste du Vaubanin bastionijärjestelmän mukaisesti
Kustaa III:n Venäjän sodan aikana venäläinen kenraali katsoi tarpeelliseksi Viipurin esikaupungin polttamisen ruotsalaisten liikehtiessä kaupungin ympärillä. Ruotsi poltti kaupungin Suuressa Pohjan sodassa vetäytyessään. Katu avautuu 1840-luvulta periytyvien puutalojen Pikkuympyrälle. Kauppatorin paikalla sijainnut Helsingin bastioni on purettu. 67 Haminan talot ja palot -luvulla silloiselle kauppapaikalle rakennettu keskiaikainen kivikirkko on Kymenlaakson vanhin rakennus. Haminan seudun virkamiehistö vaikutti vahvasti Pietarin hovissa, Haminan seudulle syntyi venäläisylimystön huviloita, ja kanssakäynti oli vilkasta. Syntyi ns. Talossa on toiminut mm. Kaupungissa allekirjoitettiin Haminan rauha, jossa Ruotsi luovutti Suomen kokonaan Venäjälle. Kun Ruotsi menetti Viipurin Uudenkaupungin rauhassa, se alkoi rakentaa Vehkalahden Uudenkaupungin raunioille Haminaa eli Fredrikshamnia (kuningas Fredrik I), joka peri Viipurin tapulioikeudet. Entisen Vehkalahden kirkon, nykyisen Marian kirkonulkoasu ja torni ovat C. Sen jälkeen rakennetun Isoympyräkadun puutalokokonaisuutta on edelleen käytössä. Kadettikoulu perustettiin 1819. Vanha Suomi, jonka alueella käytännössä vakiintui Ruotsin vallan aikaisiin lakeihin perustuva hallinto ja luottamus, jonka varaan rakentui tulevan Suomen suuriruhtinaskunnan hallitusmuoto. Engelin 1820-luvulla suunnittelemat ja rakennettu kirkon tuhonneen tulipalon jälkeen. Ympyräkeskustaa ympäröineistä seitsemästä bastionista kuusi on yhä jäljellä.. Hattujen sodan aikana perääntyvä Ruotsin armeija poltti kaupungin, joka 1743 siirtyi Venäjälle Turun rauhassa. L. Keskusbastioni on entisöity ja se on saanut ylleen Euroopan suurimman kesäajan telttakatoksen, jonka alla pidetään Hamina Tattoon pääkonsertit. apteekki. Boolimalja, tuntematonta antiikkia Tamara Aladinin salissa. Ympyräkeskustaa ympäröineistä seitsemästä bastionista kuusi on yhä jäljellä: Keskusbastioni sekä Savonlinnan, Haminan, Turun, Lappeenrannan ja Hämeenlinnan bastionit. Bastioneista suurin on 1803–1811 rakennettu Keskusbastioni. Kaupunki linnoitettiin1722–1724 tiukan sotilaallisen ympyräasemakaavan mukaan. Teksti ja kuvat: Terttu Iiskola Rapatun 1849 rakennetun puutalon uusrokokootyylinen ulkoasu on harvinainen maamme kaupunkiarkkitehtuurissa. Suurpalossa tuhoutui 61 yksityistaloa linnoituksen pohjoisosista. Erityisesti talvisodan pommitukset tuhosivat vanhaa kaupunkia. Suurpalossa tuhoutui yhdeksän kymmenestä linnoitusalueen rakennuksista eli 110 taloa. Kummallinen lintuhäkkiakvaario nököttää Tamara Aladinin kaakeliuunin päällä. Suomen viimeisessä suurpalossa tuhoutui 28 taloa linnoituksen keskeltä. Sen 58 kasemattia, muurattua holvia, suunniteltiin alun perin pomminkestäviksi varastotiloiksi. Vehkalahden kirkonkylä irrotettiin pitäjästä ja sai kaupunkioikeudet nimellä Veckelax Nystad, Vehkalahden Uusikaupunki. . Sen historia on tuntematon
68 Paroni luopuu isoista huonekaluista ja keskittyy pientavaroihin Venäläisasiakkaat lähes kadonneet Taantuma on kouraissut myös Helsingin Kalliossa sijaitsevaa Paronin Antiikki ja Design -liikettä ja samaan yritykseen kuuluvaa Astiaparatiisia. Kauppaa kuitenkin tehdään edelleen – esimerkiksi suomalaiset astiat ovat kysyttyjä.. – Varsinkin venäläiset asiakkaat ovat lähes tyystin kadonneet, ihmettelee Egyptistä kotoisin oleva Hesham Ramadan
P aronin Antiikki ja Design on toiminut Helsingin Kalliossa lähes kymmenen vuotta, josta kuutisen vuotta nykyisissä tiloissa Fleminginkatu 21:ssä. Hesham Ramadan ottaa tavaraa myös myyntitilille. Paronissa on egyptiläistä esineistöä. – Sitä ennen myin esineitä kirpputorilla nelisen vuotta, ja aivan aluksi Suomeen muutettuani olin varastomiehenä ja hotellialalla. – Kysyntää on esimerkiksi Birger Kaipiaisen Paratiisi-sarjaan. Tosin Suomessakin eräs pieni paja vielä kristallikruunuja valmistaa, kertoo Hesham Ramadan.. Tapio Wirkkala on saanut lisäbuustia mestarin syntymän 100-vuotisjuhlista. Myrna ei mene kaupaksi. Koruja on kohtuullisen hyvä valikoima, muun muassa Kalevala-koruja. Retroa on tarjolla. 69 . Lähes kaikki esineet on kuitenkin hankittu Suomesta, suuri osa toki alun perin tuotu matkamuistoina. Sen sijaan Olga Osolinin. – Erityisen tärkeitä meille ovat suomalaiset valaisimet ja ulkomaiset kristallikruunut. Solmioneulat niche-tuotteena Kolmen M-kirjaimen tuotteita ovat miekat, mitalit ja militaria. Myös vanhoja radioita ja kelloja on laaja valikoima. Tunnettuja nimiä ovat muun muassa Alvar Aalto, Rut Bryk, Kaj Franck, Sara Hopea, Birger Kaipiainen, Timo Sarpaneva, Nanny Still, Helena Tynell ja Tapio Wirkkala. Yksi niche ovat solmioneulat, joita on varsinkin 50ja 60-luvuilta. Esimerkiksi Nanny Stillin lasitavara ei ole yhtä kysyttyä kuin aiemmin. – Kokonaisuutena suomalaiset astiat ovat edelleen kysyttäjä, mutta monien astiasarjojen hinnat ovat laskeneet. – Kaikkea ei voi eikä kannata ostaa sisään. Viime mainittuja on tunnetuilta tekijöiltä kuten Leena Halmeelta, Annikki Karviselta ja Laila Mikkoselta. Paronista ja toisesta liikkeestä Astiaparatiisista designia ja retroa löytyy lukuisilta edesmenneiltä taiteilijoilta. Astioiden lisäksi Ramadanin liikkeistä saa jonkin verran kankaita ja ryijyjä. Valtaosa tuotteista on talonpoikaisryijyjä. Vain muutaman kymmenen metrin päässä sijaitsee saman omistajan Astiaparatiisi. Hesham Ramadan on ollut antiikkialalla 16 vuotta
Tämä maalaus lienee hänen Pariisin-kaudeltaan vuodelta 1907. – Parempia maalauksia vien joskus myyntiin Bukowskin kautta. 70 Haartman oli mielenkiintoinen hahmo. Suomessa Hesham Ramadan on asunut 22 vuotta, josta 16 vuotta antiikin ja muun vanhan tavaran kaupassa. Hesham harmittelee venäläisten asiakkaiden katoa. Haartman oli mielenkiintoinen hahmo. Muumiastioiden suosio säilyy, vaikka muuten lama on purrut myös Paronia ja Astiaparatiisia. Paronissa on böömiläistä kristallia 1940-luvulta. Ehkä Haartman voisi mennä kaupaksi sitä kautta.. Maalauksia ja patsaita Kuvataidettakin Paronin seinillä on. Suoraan voin sanoa, että niistä ei tule yhtään voittoa. Hinnat noin 1000 euroa. Vierailun aikaan myynnissä oli keskisarjan mestarin Axel Haartmanin maalaus hintaan 450 euroa. Haartman opiskeli Turun piirustuskoulussa todella nuorena, 12-vuotiaasta 1889–1892. 1910-luvulla hän oli turkulaisen modernismin merkittävimpiä nimiä ja ilmensi teoksissaan suomalaisen taiteen koloristista kautta. 1910-luvulla hän oli turkulaisen modernismin merkittävimpiä nimiä ja ilmensi teoksissaan suomalaisen taiteen koloristista kautta. Myös osa isoista valaisimista on loppuunmyynnissä. Esillä on myös eroottisia pienoisveistoksia. Kypsällä iällä hän oli jopa Wassily Kandinskyn oppilaana Münchenissä vuonna 1920. – Isoja huonekaluja olen poistamassa valikoimista
Boheemiin Kallioon kirpputorit ja vanhan tavaran liikkeet hyvin sopivatkin. – Eivät pienkauppiaat halua politiikkaan sekaantua, mutta joutuvat silti sijaiskärsijöiksi, vuodattaa Hesham ilmeisen hyvistä syistä. Esimerkiksi kristallisia tuhkakuppeja emme ota myyntiin – eihän juuri kukaan edes polta, ei ainakaan sisällä. fargoshop.fi stadindesign.fi Paronin Antiikki ja Design sijaitsee Fleminginkatu 21:ssä. Egyptiläisenä Hesham on kuitenkin tottunut tinkimään, joten kannattaa kysellä alennuksen mahdollisuuksia. Fargo on avoinna epäsäännöllisesti, joten kannattaa varmistaa kaupan olevan avoinna. Tuotteista selvästi pidetään hyvää huolta. Arviointipalvelu ja loppusiivous kuuluvat palveluvalikoimaan. . Liikkeessä myydään priimaa, joten hinnatkin voivat eräin osin tuntua korkeilta. Pieneen tilaan on mahdutettu valtava määrä tavaraa. Kelloja on hyvä valikoima. Paronin Antiikki ja Design ja Astiaparatiisi eivät kuitenkaan ole basaareja, joissa hinnat voivat jäädä murto-osaan alkuperäisestä hinnasta. Pölyjä tuotteissa ei kuitenkaan voi nähdä. Ei ole yllätys, että kunniapaikalla on muumituotteita ja että Oiva Toikan tuotteita on paljon. Se on harmillista, sillä he olivat parhaita asiakkaita. Pienyrittäjä kärsii pakotteista Meshan Ramadania harmittaa nykyinen sitkeä taantuma. Kaikkea ei voi eikä kannata ostaa sisään. Jos kiinnostusta astiadesigniin on, kannattaa poiketa myymälässä hieman rauhallisempaan aikaan ja todeta itse. 71 Fargo Vintage ja Stadin Design Lähes vastapäätä Astiaparatiisia Fleminginkatu 20:ssä toimii Fargo Vintage, vanhaan tavaraan erikoistunut liike. Patsaitakin on Paronissa lukuisa joukko, ei ehkä veistotaiteen löytöjä, mutta kuitenkin laadukasta koristetavaraa. Hakaniemen kauppahallin toisessa kerroksessa toimii Stadin Design-niminen liike, joka keskittyy koruihin, koriste-esineisiin ja astioihin. Tuntuu myös että ihmiset tinkivät enemmän kuin ennen ja tuovat näytille esineitä, joita meidän ei ole realistista hankkia. – Venäläiset ovat kadonneet asiakaskunnasta lähes tyystin. Myös arviointipalveluita ja esinevuokrausta Hesham Ramadan pyrkii olemaan ajan hermolla. Fargo Vintage on ollut alalla yli 10 vuotta ja toiminut aiemmin nimillä Aarnes design ja Wanha käpy. Klaus Susiluoto. – Otan kuitenkin hyvää tavaraa myös myyntitilille. Ostamme kuolinpesien irtaimisto ja muuttokuormassa yli jääneitä tavaroita, kun joku läheinen esimerkiksi muuttaa pienempään asuntoon. Lisäksi Kalliossa on myös lukuisa joukko sisäkirpputoreja ja vanhan tavaran liikkeitä. Paroni ei ole basaari Astiaparatiisi-liike on vain muutaman kymmenen metrin päässä Paronin Antiikista ja Designista. Astiaparatiisin laajaa lasivalikoimaa. Venäläiset ostivat paljon muun muassa kristallia, mutta myös pienempiä koriste-esineitä. Meiltä saa tarvittaessa myös esineiden kotiinkuljetuksen. Alakertaa hallitsevat huonekalut ja valaisimet. Arvokkaampaa designia ja aitoa antiikkia on vähemmän. – Me myös vuokraamme esineitä esimerkiksi juhliin tai elokuvien tekoon. Venäjän talouspakotteet rokottavat suomalaisia pienkauppiaita turhan kovalla kädellä. Hyllyt ulottuvat miltei korkeaan kattoon asti. – Emme myy vain tuotteita. Fargo Vintage myy ja ostaa erityisesti 50-60 luvun esineistöä, kuten huonekaluja ja valaisimia sekä vinyylilevyjä ja soittimia. Kuppia, kippoa ja muuta astiastoa Kalliosta voi kuitenkin hyvin metsästää. – Suomeakin kurittaa lama, joten viimeiset neljä viisi vuotta ovat olleet hiljaisempia. Astiaparatiisissa on niin lukuisa joukko astioita, että niiden luetteleminen on oikeastaan turhaa. Tämä kannattaa muistaa, eikä vaivata myyjiä epärealistisilla alennuspyynnöillä. Vaikka Hesham Ramadan on Egyptistä kotoisin ja vierailee kotimaassaan suhteellisen usein, ovat lähes kaikki Egypti-aiheiset tavarat ehkä hieman yllättäen kuitenkin Suomesta hankittu
Ruskeasävyinen on suomalaista työtä todennäköisesti Theodor Käppin kaiverruksin, hinta 180 euroa ja sininen lasiastia on muotoilija Saara Hopean tuotantoa 55 euroa. 72 Erja Merikanto ja hänen puuseppämiehensä Martti ovat kunnostaneet Lohjan Lohjansaaressa olevaa, välillä 20 vuotta kylmillään ollutta 1920-luvun terijokelaishuvilaa kodikseen kymmenen vuotta. Lasitavaraa Antiikki Elegansilla on joskus. Antiikki ja viherhuone Elegans on toiminut parissa huoneessa siitä lähtien. Aiemmin Erja oli kukkakauppias ja antiikkikauppias Lohjan keskustassa. Siron yksinkertainen jugend-nojatuoli, jonka punainen verhoilukangas on uusi, noin 280 euroa.
1920-luvun moitteettoman lampun hinta noin 300 euroa. Maalaisantiikkiliikkeessä erityisesti skandinaavisia huonekaluja, valaisimia ja kelloja Esineet ovat heti käyttökunnossa Antiikkija viherhuone Elegansin ideana on myydä mahdollisimman hyväkuntoisia esineitä suoraan koteihin. Liikeideaan istuu erinomaisesti se, että Erja Merikannon mies Martti on puuseppä, koska pääasiassa korkealaatuisia, skandinaavisia huonekaluja myyvän liikkeen tarkoituksena on myydä hyväkuntoista tai kunnostettua tavaraa suoraan asiakkaan kotiin. 1940–50-luvun simpukkatuoli on kunnostettuna noin 280 euron hintainen. Erikoisuutena ovat monet kellot. Puhdistamme huonekalut, liimaamme puuosat kuntoon, mutta verhoilun jätämme usein. Kodin tilojenkin puolella on antiikkia, perintökalleuksia ja keräilyesineitä. Hän toimi kukkakauppiaana Espoossa ja Siuntiossa ja piti kolme vuotta antiikkiliikettä Lohjan keskustassa ennen kuin Antiikkija viherhuone Elegans siirtyi Lohjansaareen. – Meillä on pihalla verstasrakennus. Huonekaluissa ja valaisimissa on valinnanvaraa eri tyyleissä. Huonekalut kunnostetaan käyttökelpoisiksi Antiikkiliike toimii nyt kymmenen huoneen 1920-luvun terijokelaishuvilan parissa huoneessa, joka sekin on nähtävyys. Merikanto on aina ollut monenlaisen kauneuden ystävä. Siihen on istuessa mukava käpertyä. – Halusin järven läheisyyteen ja kunnostamaan vanhaa taloa myös kodiksi, Merikanto kertoo. Posliinikuuppaisen lampun muut osat ovat bakeliittia ja messinkiä. E i ole kauaa siitä, kun vapaaehtoiset asukkaat järjestivät Lohjan Lohjansaaren kylässä syksyisen tapahtuman, jossa Antiikkija viherhuone Elegansin yrittäjä Erja Merikannolla oli suuri rooli: – Järjestin vanhojen esineiden näyttelyn ja myin kasvattamiani perennoja ja kukka-astelmia ja -kimppuja, yrittäjä kertoo. 73
Meillä on myös pieni varasto lasikuuppia, mutta koska monet valaisimet ovat toisistaan hyvin poikkeavia, kaikkea emme voi tarjota. Puuseppä Martti Merikanto neuvoo, että keinutuolin tunnistaa sitä vanhemmaksi mitä pidemmät jalakset ja pyöreämmät pinnat siinä on. Tällä hetkellä valikoimissa on lamppuja 1800-luvulta 1960-luvun designkauteen. – Tahdomme vain ensisijassa myydä suomalaista. Toista samanlaista ei välttämättä koskaan enää tule vastaan, Merikanto sanoo. – Punnukset kulkevat kaapin sivuitse. – Esimerkiksi amerikkalaisen punnuskaappikellon koneiston olemme kunnostuttaneet ja maalanneet puuosat. Empiresohvakin menee, mutta ostajan löytyminen kestää kauemmin. Kesällä vahingossa pistäytyy lomalaisia, mutta talvella ei juuri ohikulkijoita tule. Sen sijaan 1800-luvun puisella koneistolla varustettu kustavilainen, kultamaalattu kello pysyy Merikantojen kodissa, koska se on Erjan isoisän peruja Vaasasta vuonna 1890. 1940–50-luvun tiikkikalusteita meille tarjoavat nuoret.. Muutenkin kelloja on aika paljon. Paljon valaisimia Valaisimia Antiikkija viherhuone Elegansista löytyy paljon. Antiikki Elegansissa on paljon kelloja. Huonekalut ensisijassa suomalaisia Huonekaluissa liikkeellä ei ole tyylirajoituksia, vaan valikoima on laaja. Kellon kunnostus tyyristä Liikkeen vanhin esine on yksiviisarinen, tapilla pysäyttävä kello vuodelta 1794. Ennen huutokaupoista sai hyviä huonekalujakin, mutta nyt tavara alkaa olla valikoitunutta. Merikannot kunnostuttivat niitä ennen enemmänkin, mutta nyt korjaukset maksavat useita satoja euroja. tai rahoittamiseksi ehkä vuonna 1917 tehty kello, joka soittaa ehkä kirkonkellojen sointuvaa sävelmää vartin välein. Asiakkaat kuitenkin tilaavat esineitä kauaksikin, koska jokainen antiikkiesine on yksilö. Kaapin sisusta on päällystetty vanhoilla sanomalehdillä ja oven ulkopuolella on kauniit koristemaalaukset, Erja Merikanto esittelee. Koskaan ei voi tietää asiakkaan makua ja kodin muuta sisustusta, Merikanto sanoo. Kauniit puuleikkaukset ovat rauhallisia, joten tuoli sopii muuhun kalustukseen, Erja Merikanto esittelee punaista nojatuolia. Asiakaspalaute on ollut sellaista, että esine on oikeasti vielä hienompi kuin kuvissa. Asiakkaat toimivat ja tilaavat ennakkoluulottomasti internetin kautta. – Tämä jugend-tuoli on puhuttelevan yksinkertainen. Lisäksi vanhasta tuolista kertovat useat maalikerrokset ja puutapit. Amerikkalaisia kelloja on muitakin. 74 tekemättä. – Niidenkin pitää sopia heti omaan kotiin. – Talvikaudella olemme viikonloppuisin avoinna. Tämä on kunnnostettu amerikkalainen punnuskello. Tyylirajoituksia ei ole, vaan valikoima on laaja. – Tahdomme myydä ensisijassa vain myydä suomalaista. Erikoinen on myös tanskalainen Sorterup/Ottestrupin Kirken eli kirkon mukaan Ostajien parissa 1900-luvun design on haluttua. Yksilöllisiä esineitä kauaksikin Liikkeen toimiminen kaupungin ulkopuolella ei ole ollut yrittäjille ongelma
Jäljellä on kuitenkin ainakin yksi erikoisuus: kolme Arabian tarjoiluvatia ja -kulho, jota kauppias ei ole löytänyt mistään Arabian luetteloistakaan. Kokonaisen astiaston myyminen on vaikeaa, koska hinnat kohoavat niin korkeiksi, Erja Merikanto sanoo. Teksti ja kuvat: Mira Piispa. Käyn vain Lohjan messuilla heinäkuussa. Lasia myydään silloin tällöin. Antiikki Elegansissa sen sisäpuolisia puuosia on korjattu ja maalattu. Sen vuoksi on harkitusti tauluja, astioita, peilejä ja muita pienesineitä. Erillisiä pienesineitä ja astioita Välillä liikkeen huonekalu-, valaisinja kellopainotteiseen valikoimaan tulee sopivia sivutuotteita esimerkiksi kuolinpesistä. Billnäsin ympäristö muuttui hiekkakentäksi. Lähteminen ei enää kannata. Arabian kuppeja on mennyt 15 eurolla paljon. 75 Kuriositeetti liikkeen valikoimissa on Turun kylpylaitoksen kassakone, jonka laatikossa on vielä todistukset siitä, että se on korjattu vuosina 1957 ja 1959. Messujen jälkeen jokainen esine olisi pestävä. – Kahvikuppeja ja -lautasia ostetaan nykyisin yleensä erillisinä. Enää Erja Merikanto ei näe messukäyntejä kannattaviksi: – 15 vuotta kävin Kirkkonummella ja Billnäsissä. Hinta 620 euroa. Myynti on mennyt kaikki nämä vuodet vaikeammaksi, vanhoista taloista kiinnostunut ja antiikin keräilijäharrastajana 2000-luvun alussa toiminut Erja Merikanto sanoo. Kiinnostus vanhoihin esineisiin on hänen lapsuudenkotinsa peruja. . Todennäköisesti Uudeltamaalta peräisin olevassa talonpoikaiskaapissa on tyypillinen koristeleikkaus, joka muistuttaa kahta hevosta. Tällä hetkellä myynnissä on nimekkäiden muotoilijoiden yksittäisäi esineitä: todennäköisesti Theodor Käppin kaiverruksella varustettu malja ja Saara Hopean malja. Hankalampaa kuin ennen Kaupankäynti on vaikeutunut. Uudempia valaisimia: aito opaalilasinen suutarinlamppu (vas.), Tapio Wirkkalan viiruvalaisin 1960-luvun tuotannosta noin 190 euroa, toinen suutarinlamppu sekä violeteilla helmillä koristeltu jugend-valaisin 220 euroa. Näitä yksinkertaisen kauniita Arabian tarjoiluvateja Erja Merikanto ei ole löytänyt mistään tehtaan luetteloista. Tauluista ylivoimainen suosikki ovat presidentti Mannerheimin taulut, mutta myös muut presidentit. Talonpoikaiskaapissa erikoisempi pintaootraus on myös korjattu
Kuva: Jeremy Atherton. 76 Ikonostaasi Pyhän Kolminaisuuden ortodoksisessa katedraalissa, Chicagossa
Tarima kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. – Innostuin ikoninmaalauksesta jo silloin, kun siihen tarjoutui mahdollisuus Lohjalla 80-luvulla. Ritva tarima opettaa ikonimaalausta Nummelan ”Sinisessä kirkossa.”. Se merkitsee opasta ja tiennäyttäjää. Eräs harvoista säilyneistä keraamisista ikoneista on Kansallisessa arkeologisessa museossa Sofiassa, Bulgariassa. Monet kursseista on tarkoitettu edistyneimmille maalareille, Ikoninmaalaus kiinnostaa suomalaisia Ikoninmaalaus on hengellinen prosessi Ikoni on maalaus, joka esittää usein Kristusta, Jumalansynnyttäjää tai jotakin Raamatun tapahtumaa. Ritva Tariman elämään ikonit ovat kuuluneet jo kolme vuosikymmentä. Sukujuuret ovat Laatokan Karjalassa. Opetuksessa edetään ikonimaalauksen yksinkertaisista perusasioista ja ikonimalleista monimutkaisempiin oppilaan taitojen kehittyessä. Niissä on mahdollista opiskella perinteistä ikonimaalaustekniikkaa ja tutustua ikonien merkitykseen. Kirkon perimätiedon mukaan ensimmäinen varsinainen ikonimaalari olisi ollut apostoli Luukas, jonka sanotaan maalanneen Jumalansynnyttäjän ns Hodigitrian-ikonin. Myös hänen tyttärensä, Tarja Tarima, opettaa ikoninmaalausta. Oppilaat työllistävätkin opettajaa paljon ja hän sanoo ikoninmaalauskurssien olevan nyt kovin suosittuja. Sitä ennen olin jo tehnyt ikonien pohjia 60-luvun alussa, hän kertoo. Ikoneita läpi elämän Ojakkalassa asuva Ritva Tarima on Helsingin ortodoksisen seurakunnan ikoninmaalauksen opettaja, yksi kymmenestä. Tälläkin hetkellä Tariman Ojakkalan ateljeessa on paljon itse maalattuja ikoneita ja pohjia, mutta pohjat tulevat kurssilaisten käyttöön. Ikoninmaalauskurssit vetävät yhä enemmän ihmisiä puoleensa Suomessa. Suomen ortodoksisissa seurakunnissa toimii tänä päivänä monia ikonimaalausryhmiä. I koni kuuluu erottamattomana osana ortodoksiseen kirkkoon. Ikonissa Neitsyt Marian käsi osoittaa Kristusta kohti näyttäen kristityille tien. mutta myös aloittelijoiden ryhmiä on tarjolla. 77 . Hänen kädenjälkiään onkin nähtävillä eri puolilla Suomen ortodoksisissa kirkoissa, kuten Uspenskin katedraalissa, Nummelan ”Sinisessä kirkossa” ja Tikkurilan ortodoksisessa kirkossa
Ritva Tariman Ennusmerkki-ikoni Nummelan ”Sinisessä kirkossa”. Kirkon ikonit ovat määrätyn kokoisia, ikoninmaalauskurssilaisilla käytetään myös muita kokoja. Päällystyksen tekemiseen tarvitaan usein kurssi, jotta sen oppii tekemään. – Päällystys tapahtuu lefkaksella, joka on liitujauhon ja liiman seos. – 1800-luvulla se kääntyi öljyvärimaalauksen puolelle. Edistyneimmät ikonien maalaajat pitävät usein omia näyttelyitä, joista ikoneja voi ostaa. – Vain hyvät työt ovat säilyneet keskiajalta ja niitä on edelleen nähtävissä museoissa ja kirkoissa, toteaa Tarima. Kärsivällisen taideprosessi Ikonien maalaajat harjoittelevat usein vuosiakin ennen kuin myyvät teoksiaan. Kyseessä on 12 suuren juhlan tapahtuTunnetuimpiin suomalaisikoneihin kuuluva Valamon Jumalanäiti (Aleksei Konstantinov, 1878) Valamon luostarin pääkirkon puisessa ikoniseinässä. Neitsyt Marian syntymäjuhla kuuluu suuriin juhliin ja muun muassa Nummelan Sininen kirkko on pyhitetty sille. He opettavat toisinaan edelleen myös ateljeessani, kertoo Tarima. Materiaalit ovat luonnonmateriaaleja. Nykypäivänä ikonit ovat jo osa jokapäiväistä elämää ja elämäntapaa Suomessa. Alkuperäiseen tekniikkaan on palattu pikkuhiljaa Venäjälläkin. – Mineraalijauho hiotaan puolijalokivistä. Maalaukset saattavat päätyä aluksi oman kodin seinälle tai lahjaksi. – Käytämme useimmiten oravankarvapensseleitä. – Ikoneita ostetaan syntymäpäivä-, kaste-, rippi-, valmistujaisja häälahjaksi. Maaja mineraalivärejä Kun päällystys on tehty, suunnitellaan ikoni. 78 – Kun maalaukseen pääsee kiinni, siihen jää ikään kuin koukkuun. Ikonien päällystyskursseja on pidetty esimerkiksi Nummelan ortodoksisella rukoushuoneella, Sinisessä kirkossa, selvittää ikoninmaalausopettaja. Synteettisillä aineilla tehtyjä jouduttaisiin myöhemmin konservoimaan. 10 grammaa maksaa 6,5 euroa. Pohjat ja päällystys Munatemperatekniikka on perinteinen ikoninmaalaustekniikka. Useimmat ovat opetustöitä eri aikakausilta. 1900-luvun jälkipuolen tapahtumiin liittyvät niin ikään myös Suomessa virinnyt uusi ikoninmaalaus ja akateemisen ikonitutkimuksen alkuvaiheet, kirjoittaa Husso Tahitissa (Taidehistoria Suomessa). Teen ikoneja paljon myös opetuskäyttöön. Tähän on selvä syy; synteettisiä aineita vältetään sen vuoksi, että ikonit kestäisivät mahdollisimman kauan. Ikoninmaalaus on hidas prosessi. Ritva Tarima ei ole laskenut itse maalaamiensa ikonien määrää, mutta vuosikymmenten varrella niitä on syntynyt paljon. – Tutkimuksessani olen tarkastellut kirkkokaluston jakoprosessia, samanaikaisesti virinnyttä museotoimintaa Suomen ortodoksisessa kirkossa ja siihen liittynyttä kiinnostusta pyhiin kuviin. Ikonin valmistumiseen saattaa mennä kuukausiakin. Olifa on on keitetty pellavatai oliiviöljystä jonkin kuivattavan aineen kanssa. – Aika monta on kotonani. Niitä sekä palautettiin kirkolliseen käyttöön että sijoitettiin museoon. Se piirretään ensin paperille ja lopulta siirretään laudalle. Näätäpensseleitäkin käytetään, mutta kovempi materiaali tarvitsee taidokkaamman maalarin. – Sen kuluessa Neuvostoliitolle luovutetusta Karjalasta ja Petsamosta kulkeutui evakuoituja ikoneja ja muita kirkkoesineitä. Lefkas sisältää 14 kerrosta. Tariman mukaan ikonit eivät ole vain taidetta, vaan enemmän rukouksen muoto. Ne tehdään käsityönä eikä niidenkään valmistus luonnistu keneltä tahansa puusepältä. Esimerkiksi sininen lapis lasuli on maailman kallein väri, se tulee Afganistanista. Pohjan pitää kuivua kaksi viikkoa ennen kuin työtä voi jatkaa. Joskus sellaisia töitä tulee, missä sitä kuitenkin tarvitaan. – Ortodoksikirkossa on suuria juhlia, keskisuuria juhlia ja pieniä juhlia. Ajallisena painopisteenä on talvija jatkosotaa seurannut jälleenrakennuskausi. Maalauksessa käytetään useimmiten maavärejä. Munatemperatekniikassa sidosaine on munankeltuainen ja vesi; se toimii liima-aineena, johon maaväri sekoitetaan. Ortodoksiseurakunnissa tunnetaan esimerkiksi vihki-ikoni. Sitten haluaa maalata koko ajan paremman maalauksen. Pohjat ovat puuta. Maalarille syntyy ehkä yksi vuodessa, joten kärsimättömälle ikoninmaalaus ei sovellu. Sen yläpuolella Tariman opettajan Vjatšeslav Mihailenkon ikoni Käsittätehty.. Ortodoksisessa kirkossa juhlia on paljon, lähes joka kuukausi. Joskus voidaan käyttää myös mineraalivärejä, mutta mineraaliväri on erittäin kallista. Suuria juhlia Ikoneissa näkyvät suuret tapahtumat ja juhlat. Kuivuttuaan uusi maalaus suojataan tavallisesti olifalla. – Ensin työ kullataan, jonka jälkeen aloitetaan vasta maalaus. Ritva Tarima toteaa myös, että Suomeen ikoninmaalaus tuli varsin myöhään ja Uspenskin katedraalissakin valtaosa kuvista on öljyvärimaalauksia. Yksi omista opettajistani on Moskovan hengellisestä akatemiasta ja toinen on pietarilainen taidemaalari. Itse en myy niitä lainkaan ja harvoin myöskään lahjoitan muualle kuin kirkkoon. Ikoninmaalaus Suomeen Katariina Husso on tutkinut Suomen ortodoksisen kirkon esineellistä kulttuuriperintöä. Sinisessä kirkossa on juhlaikonisarja, jonka ovat maalanneet Ritva Tariman oppilaat. Siveltimet ovat myös luonnonaineista valmistettuja. Maalarit päällystävät pohjat useimmiten itse
– Ikonoklasmi tarkoittaa kuvien kieltämistä. Ritva Tariman oma kädenjälki näkyy alttarin pääikonissa, jonka hän on maalannut. Lähde: Ouspensky, Leonid: Ikoni ja sen sanoma. maikoni, kuten pääsiäisen ikoni, Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian syntymäikoni sekä pääikoni, joka sijoittui kirkon takaseinälle (Apsis). Pyhien kuvien esittämisestä oli suuria riitoja esimerkiksi Bysantin keisarikunnassa vuosina 730-842. Ihmeitä tekevät ikonit Suomessa Ortodoksisessa kirkossa jokaista siunattua ikonia pidetään potentiaalisesti ihmeitätekevänä. Ikonia ei perinteisesti ja osin hengellisistä syistä signeerata, sillä ortodoksisessa maailmassa kuvan ajatellaan maalatun Jumalan kunniaksi ja Hänen myötävaikutuksellaan maalarin käden kautta. Ikoneilla on tärkeä kulttuurimerkitys ja samalla ne ovat venäläisen kuvataiteen alku. Ikonit ovat väreihin puettua teologiaa Ikoni kuuluu etenkin ortodoksiseen kirkkoon, mutta myös katolisen kirkon itäisen Euroopan kirkoissa on käytetty ikoneita. Pappi ei siunaa eikä leimaa niitä, jotka eivät ole rukoukseen kelpaavia. Sanatarkasti ihmeitätekevänä Suomen ortodoksinen kirkko pitää kuutta Jumalanäitiä esittävää pyhäinkuvaa, jotka ovat todistetusti toimineet yhden tai useamman ihmeeksi koetun tapahtuman välikappaleena. Ikonissa ihmisen ruumiillisia tuntomerkkejä ei esitetä tavallisen muotokuvan tapaan, ei siis esitetä ihmisen maallisia kasvoja, vaan hänen kirkastuneet, ikuiset kasvonsa, jolloin katoavan ruumiin aistillinen ulkonäkö jää pois. Teksti: Merja Kiviluoma Konevitsan Jumalanäidin ihmeitätekevää ikonia (1400-luvun loppu tai 1500luvun alku) Valamon luostarissa pidetään yhtenä Suomen tärkeimmistä ikoneista.. Rukouksellisten kasvojen maalaaminen on haaste kenelle tahansa ja vaatii syventymistä. Ikoni ei myöskään esitä ongelmia, vaan se vastaa niihin. Niitä ei tehdä siksi, että on vain kiva maalata. Ikonille osoitetaan kunnioitusta, ja siinä kuvatun pyhän uskotaan kuulevan rukoukset. – Kirkkoihin päätyvät ikonit tuodaan papin siunattavaksi. . Maalarin on siis tunnettava Raamattu ja sen tapahtumat. Viimeksi mainitut edustavatkin enemmän kirkkoarkkitehtuuria. Ikonin aiheet ovat siis peräisin Raamatusta tai muusta kirkon traditiosta ja maalauksesta voi heti päätellä mistä tapahtumasta on kyse. Helsingin Uspenskin katedraalissa on Kozelštšanin Jumalanäidin ikoni, joka nousi suureen julkisuuteen sen tultua varastetuksi kesäkuussa 2010. Ne välittävät ortodoksista uskonoppia ja sanomaa rukoilijalle tai katsojalleen siinä missä kirjoitettu sanakin. Kyseinen kahtiajako näkyy ortodoksisten ikonien aiheissa, joiden on katsottu kytkeytyvän kirkon jumalanpalveluselämään. – Ikonologia on kuvan yleismerkityksen tulkintaa sen yhteydessä historiaan ja kulttuuriin. Heinäveden Valamon luostarissa sijaitsevat Konevitsan Jumalanäiti, Valamon Jumalanäiti (vuodelta 1878) ja Suloisesti suuteleva Jumalanäiti -ikonit. – Kaikille ikoninmaalaus ei siis sovi. Sanoma kuvassa Jumalanäidin ikonit perustuvat kolmeen päätyyppiin, joita ovat Ennusmerkki, Tiennäyttäjä ja Hellyyden Jumalanäiti. Pieksämäki: Valamon luostari, 1979 Enkaustinen ikoni Kristus Pantokrator Pyhän Katariinan luostari, Siinai 5.–6. – Jokaisella maalarilla on toki oma käsialansa. Niinpä ikonitaiteessa kärsimystä ei esitetä sen raadollisessa muodossa länsimaisen kuvausperinteen kaltaisesti, vaan kuvataan, kuinka kärsimykseen on suhtauduttava. Ikoneita sijoitetaan kirkkojen ja luostareiden ohella myös koteihin. Useimmat maalarit kiinnostuvat ikoneista niiden hengellisen merkityksen kautta. Ikoni ei ole perinteinen taide-esine, kuten esimerkiksi taulu, vaan se on uskonnon harjoittamiseen käytettävä esine. Nämä pyhäinkuvat luetaan kirkon kallisarvoisimpiin hengellisiin aarteisiin. Ikonit ovat väreihin puettua teologiaa. Ikonin tarkoituksena on ohjata ihmisen kaikki tunteet ja ymmärrys kirkastumisen tielle. Ritva Tarima kertoo, että ikoni on hyvä silloin kun hahmo katsoo tai puhuttelee rukoilijaa. Heinäveden Lintulan luostarissa on ihmeitätekevä Jerusalemin Jumalanäiti (1920-luvulta). 79 Termejä – Ikonografia merkitsee taidehistoriallista vertailevaa tutkimusta, jossa pyritään selvittämään taideteoksen aihe, idea, alkuperä ja kehitys. Pienoisikoneita saatetaan kuljettaa mukana matkalla. – Ikonostaasi on ortodoksikirkossa ikoneista koostuva seinä alttarin ja kirkkosalin välissä. Kuopiossa sijaitsevan Suomen ortodoksisen kirkkomuseon keskeisimpiä ikoneita on akatistoshymnin aiheeseen perustuva ihmeitätekevä ja kuva-aiheeltaan harvinainen Jumalanäidin ylistys -ikoni eli Jumalanäidin Akatistos -ikoni (1700-luvun puoliväli). Syvimmillään maalarit maalaavat omaa sisintään. Tarima kertoo, että Pietarin hengellisessä akatemiassa harjoitellaan ensimmäinen vuosi pelkästään ympyrän tekemistä. vuosisata. Ikonia kehystämään saatetaan ripustaa koristeeksi ikoniliina. Apsiksessa on Jumalansynnyttäjän ennusmerkki-ikoni, Konevitsan Jumalanäidin ikoni sekä Kristus Kaikkivaltiaan ikoni. – Kaikilla niillä on oma tarinansa. Lopputulos kertoo siis ikonin henkisen luonteen. Ikonit olivat alun perin tarkoitettu synnyttämään rukouksen mieltä ja opettamaan lukutaidotonta kansaa. Ihmeitätekevistä ikoneista neljää säilytetään Heinävedellä, yhtä Helsingissä ja yhtä Kuopiossa. Ikonissa ja pyhän ihmisen elämäkerrassa yksilöllisyys ei ole tärkeää, vaan ihmisen nöyryys. Ortodoksisen kirkon varhaiskaudella ikoniksi ymmärrettiin laajassa merkityksessä kaikki kuvat, mutta sittemmin on tehty ero liikuteltavien ikonien ja pysyvien mosaiikkien ja seinämaalausten välillä. Pyhä kolminaisuus, ikonimaalari Andrei Rubljov, 1422. Kreikkalaisessa ikoninmaalausperinteessä uudelle ajalle tultaessa signeeraukset tai tekijän puumerkit kuitenkin yleistyivät ja tapa on Kreikassa käytössä edelleen. Näin ollen ikoninmaalarit ovat useimmiten keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat omaksuneet tätä tietoa. Kyseisistä perustyypeistä on kehitetty satoja toisistaan poikkeavia muunnelmia
Hirsirunkoisen puukirkko toteutui, vaikka suunnitelmat kivikirkon rakentamiseksi olivat olemassa. 80 N uoren kauppakaupungin ensimmäisen kirkon suunnitteli arkkitehti Charles Bassi vuonna 1824 antiikkia ihannoivan ruotsalaisvaikutteisen uusklassisen tyylisuunnan mukaisesti. Kustannussyistä päädyttiin huomattavasti halvempaan puukirkkoon. Puukirkko on keskustan vanhin rakennus attika ja laakea pantheon-kupoli. Ristikirkossa on keskineliön päältä nouseva Tampereen Vanha kirkko kertoo osaltaan kaupungin kasvusta teolliseksi keskukseksi Tampereen keskustorin pieni vaatimaton puurkirkko ja juhlava tapuli mielletään muistomerkiksi, mutta kirkko pitää sisällään vanhaa esineistöä. Kirkko on keskustan vanhin rakennus. Neljä vuotta myöhemmin valmistui Carl Ludwig Engelin suunnittelema tapuli.
Laajennus ei riittänyt teollistuvan kaupungin kasvavalle seurakunnalle, minkä vuoksi vuonna 1863 teetettiin kirkon perusteellisesti muuttava laajennussuunitelma. Pohjan keskusta muodostuu kokonaisista ja lävistetyistä lehdistä, jotka yhdistyvä käpykoristeen alla. Kynttilänvarret lähtevät loivasta s:n muotoisesta renkaasta. Kellotaulussa on vain tuntiviisari. Tapulin kannatinpiiruissa on säilynyt kirkon korjaajien nimikirjoituksia lähes 200 vuoden ajalta, samoin kuin piiskatykkien repimiä taistelun jälkiä kansalaisodan ajoilta. Se on pussikruunu, jossa on kuusi kynttiläsijaa, jotka kiinnittyvät renkaaseen. Vanha kirkko säästyi tulipalolta 1860-luvulla ja muutaman vuoden kuluttua se välttyi purkutuomiolta, kun tapulin torniin Jo vuonna 1847 kirkkoa laajennettiin ikkunanvälin verran koskelle päin. – Kruunun pohja on suljettu ja sen keskeltä roikkuu käpykoriste. Neljästä kattokruunusta uusimman pronssisen kruunun hankinta-aika on kirjattu vuodelle 1852.. Tuolloin Keskustorin kirkko sai nimekseen Vanha kirkko. Kattokruunut Neljästä kattokruunusta uusimman pronssisen kruunun hankinta-aika on kirjattu vuodelle 1852. Pohjan reunat ovat koristellut, kertoo arkistonhoitaja Merja Jokela. Kruununpohja on suljettu ja kootu kristallinauhoista, jotka juoksevat kynttilärenkaasta alhaalla keskellä olevaan metalliseen keskusornamenttiin. Keskusornamentti on käpykoristetta huomioon ottamatta sileä levy. Toteutessaan suunnitelma olisi palauttanut julkisivujen symmetrian. Nuoren kauppakaupungin ensimmäisen kirkon suunnitteli arkkitehti Charles Bassi vuonna 1824 antiikkia ihannoivan ruotsalaisvaikutteisen uusklassisen tyylisuunnan mukaisesti. Varret on koristeltu lehtikiemuroin. Vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä kirkko ajanmukaistettiin sisäja ulkopuolelta. Jo vuonna 1847 kirkkon laajennettiin ikkunanvälin verran koskelle päin. 81 Tampereen Vanha kirkko kertoo osaltaan kaupungin kasvusta teolliseksi keskukseksi lisättiin silta palovartijoita varten. Niitä kiertää ehjä pinta, jolle on kiinnitetty kukkanauha. – Valaisimista vanhin on vuodelta 1830 peräisin oleva tinapronssinen kristallikruunu. Ne yhdistyvät toiseen käpykoristeen tapaiseen levyyn, josta nousee kuusi palmunlehvää. Tällöin sisätilat muutettiin nykasuunsa ulkopuolen säilyessä pääosin edellisen vaiheen asussa. Jokaisen pienemmän koristeen takaa nousee ketju, joka on yhdistetty lyyran muotoisista osista. Kirkko jäi kuitenkin ennalleen ja Aleksanterin kirkko valmistui vuonna 1881. Kynttilärenkaan yläpuolella vuorottelevat pienempi kukkakoriste ja uurnan tapainen jalallinen astia, jossa on kukka. Kirkon alkuperäisen tyylin mukainen entistämistyö tehtiin vuonna 1953 professori N.E. Kynttilärenkaassa on jokaisen kynttilän välissä pieni koristekuvio ja Tapulin kello ostettiin 1830-luvulla Ilmajoelta Juha Jaakonpoika Könniltä. Ylärenkaasti riippuu faseteille hiotusta kristallista koostuvat nauhat. Wickbergin johdolla
Metallinen kolehtilipas on valmistettu 1800-luvulla. Kruunu on myöhemmin sähköistetty. Ylemmän kynttilärenkaan sijat taipuvat S:n muotoisesti ylöspäin Koristeena on pieni metallipallo jokaisen sijan alla. Kirkonlelloista pienempi on valmistettu Turussa vuonna 1790 N.Thunströmillä . Alemman kynttilärenkaan kynttiläsjat taipuvat alaspäin. Ylhäällä on lisäksi yksi suuri sähkölamppu. Toisen tinapronssisen kristallikruunun pohja on suljettu ja se koostuu verkkomaisesta rypäleiden ja lehtien vuorottelusta. Kruunun pohja on suljettu ja korru kristalli nauhoista, jotka juoksevat kynttilärenkaasta alhaalla keskellä olevaan metalliseen käpymäiseen keskusornamenttiin. 82 Valaisimista vanhin on vuodelta 1830 peräisin oleva tinapronssinen kristallikruunu. Kirkonkellot Vuonna 1828 Tukholmassa S.C. Grönvallin valmistama käsikäyttöinen pronssista valetun isomman kirkonkellon ylälaidassa on tiheää kasvisornamenttityötä ja alareunassa kukkaja lyyrakuviovyö. Kynttilänvarret on koristettu lehdin ja jokaisen kynttilän alla roikkuu neljä pitkää kristallia. Kellon korkeus 85 senttiä ja halkaisija 85 senttiä. Korintamallisessa kristallikruunussa, niin snotussa pussikruunussa vuodelta 1836 on 16 kynttilänsijaa kahdessa renkaassa. Kellon korkeus on 64 senttiä. Sakastin seinässä oleva puusta ja metallista valmistettu seinäkellon on valmistanut Junghans Saksassa tiettävästi 1860luvulla. Jokaisen sijan yllä on rosetti ja joka parin välissä nelikulmainen koristekuvio. Ylärenkaasta juoksevat faseteille hiotuista kristalleista kootut nauhat. Viininköynnöspuoella säteilee hepreankielinen monogrammi Kellon itäpuolella on teksti ”Mengät Herran porttiin kiitoxella Hänen esihuoneisiinsa veisulla kiittäkää Handä ja ylistäkää Hänen nimeänsä. Pohjan keskellä roikkuvat pitkät kristallit. Käsikäyttöisessä valetussa kellossa on sekä hepreankielistä että ruotsinkielistä tekstiä. Grönvallin valmistaman käsikäyttöisen pronssista valetun isomman kirkonkellon ylälaidassa on tiheää kasvisornament. Lippaita on säilynyt kaksi. Se on pussikruunu, jossa on kuusi kynttiläsijaa, jotka kiinnittyvät renkaaseen. jokaisen kynttilän alapuolella pallo. Grönvallilda. Alttaritaulu on turkulaisen Robert Wilhelm Ekmanin valmistama joko vuonna 1830 tai 1831. Länsipuolella on teksti: tämä kello on valettu keisari Nikolauksen 1sen hallituksen aikana Tammerkosken kaupungin asuvaisten kulutuxella Stockholmissa vuonna 1828 S. tityötä ja alareunassa kukkaja lyyrakuviovyö. Seinäkello Sakastin seinässä oleva puusta ja metallista valmistettu seinäkellon on valmistanut Junghans Vuonna 1828 Tukholmassa S.C. Kirkonkelloista pienempi on valmistettu Turussa vuonna 1790 N.Thunströmillä . Teksti on ympäröity oksaja viiniköynnöskoristeilla. Renkaissa on kaskadeja, kristallinauhoja ja prismoja. Kruunussa on kymmenen kynttilänsijaa, jotka on myöhemmin sähköistetty
Ehtoollisleipälautanen hopea Sileä sisäpuolelta kullattu matala lautanen on tehty sopivaksi Tihlmanin lahjoittaman kalkin päälle. Pohjassa kaiverrus: Förärad till Tammerfors Stads Kyrka Ordningsman E: F: Tihlman och dess Fru C. Varressa pitkä rihlattu solmu, jonka reunoissa helminauhaa. Lautanen on saatu lahjoituksena raatimies E.F. Kannellinen, hopeinen ehtoollisleipärasia Rasiassa on kellomainen jalka. Varressa on pyöreä levennys. Sisältä kullatun kuvun pohja on kaareva, reunat paisuneet, sen jälkeen seinämät suorat, hiukan ulospäin kaarevat, nokan kohdalla seinämät taipuvat vahvasti sisäänpäin, nokka kiintonainen, pieni, hiukan kaartuva ja umpinainen, jakaantuu päässä kahteen siivekkeeseen, reikä sydämen muotoinen, kansi saranoitu, pieni ja kupera, nuppina risti. Jeesuksen hahmo on polvillaan kädet ristissä ja enkeli ojentaa Jeesukselle kalkkia juotavaksi vasemmassa kädessään kohotettu risti. Pussin pääsä roikkuu kultalangasta tehty tupsu. Kupu on päärynänmuotoinen ja sisältä kullattu. Samalta valmistajalta on peräisin kannellinen hopeinen ehtoollisviinimalja, jossa on pyöreä jalka, korkea kapeneva varsi sekä kuvun ja varren yhtymäkohdassa valettu rengas. Yhdestä sivustaan aiemmin penkkiin kiinnitettynä ollut lipas on maalattu samanväriseksi kuin penkitkin. Maij 1824. Tihlmanilta ja hänen vaimoltaan C.C. Renkassa on reikiä, joiden kautta haavi on ommeltu kiinni ja ompelulankaan on sen jälkeen kiinnitetty kultalankaa silmukkahapsuiksi messinkirenkaan alareunaan. Ahlqvist Tampereella. Reliefi Kipsireliefi Teologia on Carl Magnus Mellgrenin valmistama Helsingissä vuonna 1831. 83 Saksassa tiettävästi 1860-luvulla. Reunaa kiertää sileä kullanvärinen vyöhyke, jonka sisällä on erillinen pallonauha ja sen sisäpuolella akantunnauha mustalla pohjalla. Kannussa on pyöreä matala jalka. Taulu on maalattu öljyväreillä kankaalle. Kohokuvio esittää kirjoihin nojaavaa antiikin vaatteissa olevaa naista risti kädessä. Varsi on mustaksi maalattua puuta. Lipas on kuusikulmainen ja yhdellä sivulla on saranoitu ovi. Myös hopeinen ja sisältä kullattu viinilusikka on saman valmistajan. Malja on sisältä kullattu. Pitkävartisen kolehtihaavin on valmistanut vuonna 1853 A.A. Kellotaulussa on puolikaaren muotoon tyylitelty teksti: Unghans ja keskellä J-kirjain. Castrén Tammerfos den 1. Nuppina on säderisti ja kannen peukaripa on palmettimainen. Juhani Karvonen. Ehtoollisastiastosta osa on saatu lahjoituksena kirkon vihkimispäivänä. Lautasen on valmistanut Gabriel Gustaf Liljefelt Tampereella vuonna 1824. Samoilta lahjoittajilta ja saman valmistajan on hopeinen ehtoollisviinimalja. Päärynänmuotoinen varsi kannattaa soikeata, tasapohjaista ja suorasivuista sisältä kullattua rasiaa, jonka saranakannen nuppina on kullattu säderisti. Varressa juuri rasian alla on lehdykkäkaulus. Identtiset pikarit on valmistanut Suomen Kultaseppä Oy Turussa vuonna 1917. miskohdassa on valettu rengas. Lippaita on säilynyt kaksi. Toiselle puolelle kupua on kaiverrettu risti, Raamattu ja palmun lehti ja toisessa kyljessä kaiverrus: Tampereen seurakunta. Pohja on haavimainen ja päättyy profiloituun nuppiin. Varsi on mustaksi maalattua puuta. Haavin rengas on messinkiä. Kannussa on iso ja kaartuva nokka ja kannessa on nokkapeitin. Sen jalka on kellomainen ja koristeena vuorotellen lehtinauhaa ja kapeaa pillimäistä godronnonointia. Rasian reunat on sauvoin koristeltu. Alttaritaulu Alttaritalu on turkulaisen Robert Wilhelm Ekmanin valmistama joko vuonna 1830 tai 1831. Haaveja on kolme. C. Ahlqvist Tampereella. Sen kaula on korkea ja saranallinen kansi kupera. Rasian on valmistanut Olof Robert Lundgren Turussa vuonna 1843. . Castrenilta 1.5.1824 kirkon vihkimispäivänä. Kannen reunassa ja kannen suussa on sauvakoristelua. Hopeiset ehtoollispikarit Kaksi maljaa ovat kellomaisia, sisältä kullattuja, varsiltaan pyöreitä ja tasaisia. Yksinkertaisessa kädensijassa on viivakoristelua. Haavi on valmistettu neljästä päähän kapenevasta kiilasta. Puukotelo on lakattua kierrosorvausta ja siinä on profilointeja ja uurnia. Hänen jalkojensa juuressa ovat laintaulut ja hahmon takana pylväs, jonka päällä pikari. Jalan liittyAlttariparvekkeen varastossa säilytettävän kipsivaloksen pohja on maalattu mustaksi ja kohokuviot ruskeaksi ja kullalla. Alttariparvekkeen varastossa säilytettävän kipsivaloksen pohja on maalattu mustaksi ja kohokuviot ruskeaksi ja kullalla. Kolehtihaavi Pitkävartisen kolehtihaavin on valmistanut vuonna 1853 A.A. Keskelle yhtä kiilaa on kiinnitetty messinkinen tasaristi. Samalta valmistajalta on kannellinen hopeinen ehtoollisviinikannu. Haavin rengas on messinkiä. Puiseen tummanruskeaksi lakattuun uusbarokkityyliseen koteloon sijoitettu jousivetoinen heilurikello, jonka kellotaulussa on roomalaiset numerot. Kolehtilipas Metallinen kolehtilipas on valmistettu 1800-luvulla. Lusikan pesä soikea ja täynnä pieniä reikiä
Ensimmäinen kappale valmistettiin tilaustyönä turkulaiselle laulajajulkkikselle, mutta sittemmin sitä valmistettiin myös myyntiin. Tänään se tarjoaa monipuolisen antiikkiesineitten näyttelyn ja on tarjonnut jo 26 vuoden ajan. Kolmen kolikon antiikkikauppa maakunnan nähtävyys Pöytyällä Varsinais-Suomen maaseudulla Pöytyän Riihikoskella on määrällisesti ja myös laadullisesti merkittävä vanhan tavaran kauppa. Entinen kansakoulu on vuosikymmeniä sitten jäänyt tyhjäksi. Kupittaan Savi valmisti toimintansa aikana runsaasti tilaustöinä yksittäisiä astioita. kvartettipysti on vuodelta 1969. Kupittaan Saven valmistama, Viljo Mäkisen suunnittelema ns. 85 . Kuvassa kauppias Irma Kaukinen.
kuvailla, ne pitää nähdä. Uusien omistajiensa toimesta talo 1990-luvulla kunnostettiin – itse kansakoulusta ei näy jälkeäkään muuta kuin avaruus – seinät ovat etäällä toisistaan ja katto korkealla. Koulu sijaitsee Irma Kaukisen kotipitäjässä, Pöytyän kirkonkylän keskustassa. Kun pitkään työnantajana toiminut pankki kaatui, niin piti hankkia uusi ammatti. Mikä on mitäkin – rouva Irma muistaa lähes jokaisen esineen historian ja hänen oman osuutensa esineen hankintaan. Irma Kaukinen ja hänen miehensä Harri ostivat Riihikosken tyhjäksi jääneen kansakoulun 1989. Ja mikä huomioitavaa: miltei kaikki esineet liittyvät rouva Irma Kaukisen henkilökohtaisiin muistoihin. Sen pihalle oli rakennettu kaunis suihkulähde ja sinne oli heitelty kolikkorahoja silloin tällöin, kuka minkin verran. Kaukisen kolmihenkinen perhe, Irman mies, rakennussuunnittelija, ja heidän tyttärensä, myöhemmin ?. Leonardo da Vincin yli viisi sataa vuotta sitten maalaaman maailman tunnetuimman taideteoksen Mona Liisa jäljennös on löytänyt paikkansa Irma Kaukisen Kolme kolikkoa -nimisen antiikkiliikkeen laajassa kokoelmassa. Muun muassa rasioita on satoja, suklaaja karkkirasioita, venäläisiä saippuarasioita, keksiynnä muita rasioita, pahvisia ja metallisia, oikeita taideteoksia. Tavaraa on runsaasti, jokaisessa huoneessa ainutlaatuisia antiikkiesineistöä. Kuppien koristeet on suunnitellut turkulainen taiteilija Irja Soini. Näin kertoo Irma Kaukinen, joka on miehensä Harrin kanssa ylläpitänyt vanhan tavaran kaupaa, jossa joka vuosi on esineiden määrä vain lisääntynyt. Niitä ei voi Kupittaan Saven teekupit ovat peräisin tehtaan alkuajoilta 1930-luvulta. Myyjäpariskunnalla oli harvinaiseksi todettu 12 hengen teekalusto ja kauppa syntyi heti. Ne tulivat Kolmen kolikon esineistöön, kun alkuperäinen omistaja ilmoitti lehdessä ne myytäväksi. Pankkineidistä tuli antiikkikauppias Pankkivirkailijana toiminut rouva Irma Kaukinen on yli kaksi vuosikymmentä sitten tehnyt ammatikseen antiikikeräilyä ja -kauppaa. Vanha kansakoulu osoittautui erinomaiseksi sijoituspaikaksi. Vanhoja rasioita olen kerännyt jo kauan ja ihastunut niihin ihan totaalisesti. – Minulla on 26 vuotta ollut Wanhantavarankauppa Kolme Kolikkoa täällä Aurajoen rannalla entisessä kansakoulussa, jossa myös asumme. 86 I rma Kaukinen Pöytyän Riihikoskelta sanoo olevansa synnynnäinen monikeräilijä ja myös antiikkikauppias. Harrastus muuttui ammatiksi. Esineitten määrä on niin runsas, etteivät ne voi olla järjesteltynä kukin arvoiselleen paikalleen talon seinille. Se tarjoaa valoisat ja kauniit tilat antiikkikaupalle, mutta myös runsaasti tilaa perheen yksityiskäyttöön
Kuvan painamisen jälkeen pelti lienee käsitelty ja muotoiltu laatikoksi. Määrä on noin sadan kappaleen verran. 87 Erilaisia laatikoita on Kolmen kolikon esineistössä runsaasti. Aikaa se lienee vienyt kolmeneljä vuosikymmentä. Taidokasta tekniikan hallintaa! Suolasirottimia ja kaikki posliinia. Mutta se on antanut kerääjälleen Irma Kaukiselle työniloa. Taideposliini on ollut Irma Kaakisen yksi keräilyn laji. Peltilaatikoihin painetut värikuvat kertovat menneen ajan taidokkaasta tekniikasta. Miten näin runsaan määrän on saatu kerätyksi. Perinteisellä paperille painettavalla painokoneella kuva ei pellille siirry. Itse keräilijä on niihin mielistynyt ja niillä on jokaisella oma historiansa. Vuosien ajalla on kertynyt runsaasti esineistöä, joista tässä yksi kokoelma Kolmen kolikon kauppaliikkeessä.
Kannu on Kaukisen ensimmäinen keräilykohde. Varsinainen antiikkikauppa alkoi vuonna 1989 eli 26 vuotta sitten. Irma Kaukisen harrastus vanhoihin esineisiin alkoi aivan pikkutyttönä. Kupittaan Savessa työskennellyt pariskunta sai häälahjaksi 1950-luvulla tilaustyönä valmistetun pystön, jota tehtiin vain yksi kappale. Tytär, myöhemmin papiksi valmistunut, toimii läheisessä Oripään seurakunnassa kirkkoherrana eikä aio tulla jatkamaan äitinsä antiikkikaupan ylläpitoa. Tähän jatkuvaan varoitteluun kyllästyneenä rouva myi pystön. Näitä kannuja oli Irman kodissa kaksi ja tämän poreisen Irma otti mukaansa. Niin ainutkertainen nähtävyys on Kolmen kolikon antiitiikkiliike – esineistön määrää ei ole laskettu, se noussee tuhanteen. Tämä vanha puolen litran kannu on peräisin Irma Kaukisen kodista 1940luvulta. Se tapahtui noin kolme vuosikymmentä sitten. ?. Irma Kaukinen pani aikanaan lehteen ilmoituksen haluten ostaa Kupittaan Saven tuotteita. Jokaiselle perheenjäsenellä oli kolikko suihkulähteessä ja antiikkitavarakauppa sai nimekseen Kolme kolikkoa, osittain perheenjäsenten lukumäärän mukaan. Mukana on seurannut koko ajan kotoa saatu kermakannu. Kun Irma Kaukinen muutti Pöytyältä Turkuun vuonna -65, otti hän mukaansa kodista pienen kermakannun. Se vie aikaa puoli päivää ja pitäjän muut nähtävyydet saattavat jäädä katsomatta. Kannuja on tänään kymmeniä ja tilavan keittiön yksi seinä lattiasta kattoon on hyllytetty kannuille. Osa on samanlaisia, mutta pääasiassa erilaisia ja eri kokoisia, mutta itse ulkoasu on kaikissa jokseenkin samanalainen. Antiikkiesineitten keruun Irma Kaukinen aloitti vuonna 1966. Kermakannusta se alkoi Ensimmäinen asunto oli yksiö, johon ei kovin paljon vanhoja esineitä mahtunut. Hän sai vastauksen häälahjan saaneelta pariskunnan rouvalta. 88 kanttoriksi valmistunut. Alakertaa hallitsee rouva antiikkikauppias ja yläkerrassa on miehen rakennussuunnittelutoimisto. Perheen harrastuksesta tuli uusi elämäntapa. Tänään Pöytyän Kolme kolikkoa -antiikkiliike on, paitsi ostospaikka, niin myös yksi pienen Pöytyän pitäjän nähtävyys. Hän oli kiinnostunut säilyttämään kaikkea vanhaa esineistöä, joka olisi perheessä saattanut muuten tulla hylätyksi. Kotipitäjä Pöytyä ja vanha kansakoulu pitäjän keskellä oli mitä sopivin paikka aloittaa harrastus, josta sittemmin tuli ammatti. Kun Riihikosken koulu lakkautettiin 1997, ostivat Kaukiset koulun ja muuttivat sen suojiin asumaan seuraavana vuonna. Mutta jo seuraavana vuonna 1966 perhe muutti isompaan asuntoon ja antiikin kerääminen alkoi, kertoo Irma Kaukinen. Esineitten keräily alkoi 5o vuotta sitten – Perheen piiristä ei löydy jatkajaa. Hän oli kyllästynyt pystöön, kun kotia siivotessaan mies usein varoitteli, ettei pystöä saanut rikkoa. Se erottuu muista kannuista, siinä on pore kyljessä. Kannuja on yhteensä useita kymmeniä – laskematta arviolta lähes sata. Aluksi Kaukisten koulutalossa toimi kulttuurikahvila ja sittemmin pelkästään antiikkikauppa. Vielä tänään tämä samainen kannu koristaa samantyylisten, mutta erikokoisten sinivalkoisten kannujen kanssa suurta keittiön seinää Kaukisten kodissa. Kun Kolmen kolikon liikkeseen pysähtyy katsomaan laajaa esineistöä, niin se ei tapahdu tunnissa eikä kahdessa
Rudolf Koivun satukuvitukset kasvavat juhlavuoden kunniaksi Pukstaavin näyttelyssä korkeiksi metsiksi, peilityyniksi vesiksi ja ihmeelliseksi palatsiksi – kokonaiseksi sadun valtakunnaksi. Hän on kuvittanut oppikirjoja, aapisia ja monenlaisia muita julkaisuja, mutta herkimmillään hänen kättensä jälki on juuri satukuvituksissa. Näyttely jatkuu 10.1.2016 saakka. Andersenin saduistakin. Kuvat palauttavat monen mieleen iltasatuhetkiä ja lapsuuden leikkejä. Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, Marttilankatu 12, Sastamala. Näyttely on Retretin alkuperäistuotantoa. Rudolf Koivu (1890-1946) on suomalaisen satukuvituksen tunnetuimpia nimiä. Toisaalta Rudolf Koivussa on myös ajatonta lumovoimaa, joka tempaa yhä uudet lapset ja lapsenmieliset mukaansa satumaisille matkoille. Kokonaiset sukupolvet muistavat Koivun vuorenpeikot, prinsessat, lohikäärmeet ja vedenneidot. www.pukstaavi.fi. Löydät tutut kuvat niin Adalmiinan helmestä kuin Raul Roineen ja H.C. 89 . MieliKUVITUS Rudolf Koivu 125 -näyttelyssä Pukstaavissa on yli sata rakastetuinta Koivun originaalikuvitusta Amerin kulttuurisäätiöltä, Kansallisarkistosta ja Otavan arkistosta. Näin laajoja, Rudolf Koivun satukuvituksiin keskittyviä näyttelyitä on harvoin esillä. Koivu on tehnyt niin palPieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.. Kuvataiteilija Alexander Reichsteinin luomassa kokonaisuudessa kuvitukset leviävät näyttelytilaan installaatioiksi, joissa voi leikkiä ja seikkailla. MieliKUVITUS – Rudolf Koivu 125 jon satukuvituksia, että voi puhua hänen omasta satumaailmastaan. Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa Rudolf Koivun töissä on ajatonta lumovoimaa, joka tempaa yhä uudet lapset ja lapsenmieliset mukaansa satumaisille matkoille
Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 34€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Määräaikaistilaus 39€ www.lehtiluukku.. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia.. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy Van ha Tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I ja taide NYT 5,90 Ai Weiwein poliittista taidetta Helsingin taidemuseossa Albert Edelfeltin maalaus Kuningatar Blanka Ateneumin yksi mahtavimmista: Johanneksenkirkko uusgotiikan tyylinäyte Taidegraa?kko Simo Hannula – tumman ja valkean mestari Jukka Ollikan cembalot maailman huippua Venäläisasiakkaat vähentyneet myös antiikkiliikkeissä Käytä palvelukorttia, kun ja taid e ja taide NYT 5,90 Ai Weiwein poliittista taidetta Helsingin taidemuseossa Albert Edelfeltin maalaus Kuningatar Blanka Ateneumin yksi mahtavimmista: Johanneksenkirkko uusgotiikan tyylinäyte Taidegraa?kko Simo Hannula – tumman ja valkean mestari Jukka Ollikan cembalot maailman huippua Venäläisasiakkaat vähentyneet myös antiikkiliikkeissä Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä
verkkokaupastamme Voit tilata villasukat helposti suoraan kotiisi! 09 444 443 Kotima iset villas ukat Kotima iset villas ukat