ja taide NYT 6,90 Designlasia saa nyt kohtuuhintaan Ritarihuone on suomalaisen uusgotiikan tyylinäyte Ina Colliander tunnetaan enkeleistä Kultakello panttiin ja galleria pystyyn – Taidesalonki 100 vuotta Aikahyppy talonpoikien menneeseen maailmaan Taidemaalari Aaro Matinlauri Taiteeni on taidetta ihmisestä ja ihmiselle – ilman nokkeluuksia
ANTIIKIN JA TAITEEN JOULUMARKKINAT ASTORIA-SALISSA 5.-6.12.2015 ANTIK OCH KONST JULMARKNAD I ASTORIA-SALEN Iso Roba 14, Helsinki – Stora Roban 14, H:fors Avoinna / Öppet: la-su – lö-sö 11-16 Ilmainen sisäänpääsy Fritt inträde 30 kauppiasta! 30 handlare! Järjestäjä/ Arrangör: Fiskarsin Antiikkipäivät ry Fiskars Antikdagar rf. Yhteistyössä/ I samarbete: Suomen Antiikkikauppiaat ry Finlands Antikhandlare rf.
2000 mallia heti varastossa. Meiltä myös Birger Kaipiaisen tapetit Kaakeliuunien entisöinti 040 – 4127711, 040 – 3675464 stahle.camilla @ gmail.com Puh. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. Satoja kapeita ja leveitä reunusnauhoja. Entisöinti-, tyylija uusia tapetteja. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Poratien kalustemyynti on keskitetty Vaajakoskelle. Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. (09) 76 76 58 www.tapettitalo.. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. Myös neuvontaa entisöintija tyyliasioissa. Jatkossa Poratiellä pidetään huutokauppoja. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Tapettitalo Avoinna arkisin 10-17, lauantaisin 9.30-13 Fleminginkatu 4 00530 Helsinki p. Valpperintie 20, Nousiainen p. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO. www.wanhaveikko.. 09-413 97 370 Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. palvelu@tapettitalo.. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.
Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suora markkinointiin. Upeita nukkekoteja voi ihailla Turussa, vanhimmat 1700-luvulta. 30 Ina Colliander tunnetaan enkeleistä Ina Colliander oli Suomen ensimmäisiä merkittäviä naisgraafikoita. 38 Nukkekotien ihmeellinen maailma lumoaa Turussa Turussa on nähtävillä 12 toinen toistaan lumoavampaa nukkekotia, kun historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova tarjoilee harvinaislaatuisen aikamatkan nukkekotien pikkuruiseen maailmaan. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 39 €. 42 Museotasoinen kotikokoelma Peter Mustonen innostui vanhoista aseista jo nuorena. Kannen kuvassa: Aaro Matinlauri Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Vastuu virheistä ja huomautukset: Karprint Oy:n suurin vastuu hyväksytyn ilmoituksen julkaisemisessa sattuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta ja muihin lehtiin toimitetusta aineistosta sen valmistusarvo. 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint. Sittemmin on karttunut sekä tietoa että upeita esineitä. 10 Valokuvauksen uudistaja koetteli ilmaisun rajoja Henri Cartier-Bresson teki valokuvaamisesta taidetta. Yritys on perustettu 1962. Tämä mystinen pronssiveistos toimii yhdyssiteenä muinaisen sivilisaation ja Giacomettin modernien töiden välillä. 63 38. Karprint Oy julkaisee 16 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. ”Minä kuvaan enkeleitä, koska me ihmiset tarvitsemme enkeleitä,” Collianderin tiedetään sanoneen. 60 Sukuhistoriaa ja sotamuistoja Kun Tapio Pitkänen oli pikkupoika, isoisä Aarre Pitkänen kertoi hänelle monia tarinoita rintamalta, talvisodasta ja jatkosodasta. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint. 54 Pääkaupunkiseudun vanhin rakennus Pyhän Laurin kirkko Helsingin pitäjän kirkonkylässä sijaitseva Pyhän Laurin keskiaikainen harmaakivikirkko on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Tyhjänä olleen myymälän ikkunaan ilmestyi Golden Point -kyltti ja näyteikkunoihin ihastuttavia vanhoja esineitä. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä viimeistään kahdeksan (8) vuorokauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta lehdessä. Hän hankki miekkoja ja niitä alkoi olla nurkat täynnä. , puh. 6 Suomalaissuunnittelijoiden astioita kannattaa nyt ostaa Nyt on hyvä aika ostaa designlasia, sillä niiden hinnat ovat edullisia ja ihmiset luopuvat niistä helpommin. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 34 €. Torinolaisen Carol Raman omaleimaista taidetta on esillä EMMAssa. 09-413 97 370 Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Hän tuli tunnetuksi vahvoista ja persoonallisista puupiirroksistaan. Hän teki maailmankuuluja kuvareportaaseja ja kuvasi julkkisten muotokuvia. Se on vanhin toiminnassa oleva taidegalleria Suomessa ja edelleen elinvoimainen. CartierBressonin tuotantoa esitellään Ateneumin syksyn suurnäyttelyssä. , ma–pe 8–16, puh. 26 Kiinnostus kauniisiin esineisiin viitoittaa tietä Lokakuun lopulla alkoi Nummelan ydinkeskustassa tapahtua. 09-413 97 300 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint. 14 Taidetta ihmisestä ja ihmisille Taidemaalari Aaro Matinlaurin aiheena on alusta alkaen ollut ihminen. Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint. Sisällys 6/2015 4 Vuonna 2015 ilmestyy 6 numeroa. Ihmistä kuvatessaan taiteilija tekee näkyväksi omaa prosessiaan, siihen liittyviä kohtaamisen, näkemisen ja katsomisen aiheita. Taitto: Päivi Ahlroth, Mika Kettunen ANTIIKKI JA TAIDE Myyntiryhmän päällikkö: Eija Kiukkonen, p. Rakennus valmistui 1860-luvulla aatelin kokoontumistilaksi. 22 Suomalaisen uusgotiikan tyylikkäin esimerkki Suomen Ritarihuone on uusgotiikan merkkirakennus Helsingin vanhassa keskustassa. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint. 46 Kultakello panttiin ja galleria pystyyn Sata vuotta sitten Leonard Bäcksbacka kiinnostui taiteesta niin paljon, että panttasi kultakellonsa ja perusti taidegallerian, Taidesalongin Helsinkiin. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/ tilaaja palvelu 03150 Huhmari. 20 Vuoropuhelua tradition kanssa Kuvanveistäjä, taidemaalari Alberto Giacometti näki Guarnacci-museossa vertauskuvallisen ”Illan varjo” -veistoksen ja lumoutui näkemästään. Niissä tarinoissa esiintyi usein ase, pistooli FN Browning 7,65. Karprint Oy ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, jos ilmoitusta ei voida julkaista määrättynä päivänä tai suunnitellun mukaisesti aineiston teknisten puutteiden tai asiasisältöjen puutteellisuuden vuoksi. Siitä oltiin ylpeiltä, koska rakennus oli suurempi kuin Ruotsin Ritarihuone. 34 Vanha asunto parhammillaan Pia Maria Montonen ja Niclas Wariuksen teos Rakkaudesta vanhaan asuntoon esittelee kauniita helsinkiläiskoteja
Mutta kaupungintalosta löytyy edelleen alkuperäistä esineistöä ja juhlasali on kuin suoraan 130 vuoden takaa. Taide ja kuva on vahva ase ja sitä onkin käytetty hyväksi niin sodassa kuin rauhassa. erilaisia poliittisia sanomia, niillä on lujitettu arvoja ja ideologioita. 34. Erityisesti raamatulliset kuvat ovat olleet taiteilijoittemme ensimmäisiä aiheita. Entiseen aikaan, ehkä osittain vielä tänäkin päivänä taiteellisten monumenttien ja maamerkkinen pysyttäminen merkittäville julkisille paikoille on ilmiö, joka elää ja tunnetaan miltei kaikkialla maailmassa kulttuurista riippumatta. Ihmisten tiedetään tavoitelleen aina maagisia voimia, yliluonnollisuutta. Niiden laatu ja arvo on vielä tänäänkin merkittävä. Merkittävät taideteokset, julkiset monumentit ovat toimineet pystyttäjien vallan merkkeinä, joilla on viestitetty mm. Vanhimmat ikonit kuvaavat Jeesuksen ajan elämää. Katolinen ja ortodoksinen uskonto ovat omineet tavan, jossa kuvilla on ollut keskeinen asema. Eri uskonnot ovat ottaneet tavakseen käyttää taidetta uskonnan harjoituksessa. Taide palvelee aatteita, edistää ihanteita ja kyseenalaistaa olemassa olevaa. Pyhä Marinan ikoni hänelle omistetussa kirkossa Athos-vuorella Kreikassa, kuva 1400-luvulta. Siitä kertovat mm. Ortodoksisen kirkon ikonit kuvaavat mennyttä noin kahdentuhannen vuoden ajalta. Aili Aron kodissa pieniä maatuskamummoja on pilvin pimein. Tässä repertuaaria Carol Raman taiteesta, jota on esillä EMMAssa. Kuvataide meillä Suomessakin on kehittynyt taustana kristillinen uskonto. 66 Luonto ja eläimet inspiraation lähteinä Lapsuuden maisemat Suomussalmella, kotieläimet ja luonto eläimineen ovat syöpyneet inspiraation lähteiksi kuvanveistäjä Reijo Hutun taiteilijanuralle. 74 Talomuseo Glims esittelee entisajan elämäntyyliä Talomuseo Glims Espoossa on erikoistunut esittelemään menneen maailman elämäntapoja. 82 Maatuskakokoelma lisääntyy kirpputoreilta Lastenlaulussa lauletaan pienistä mummoista, joiden sisällä on uusia mummoja. Monet marttyyrit ovat edustettuina kymmenissä ikonostaaseissa ortodoksikirkoissa niin Suomessa kuin koko ortodoksisen kirkon alueella, pääasiassa Itä-Euroopassa ja VähässäAasiassa. Viimeisessä tarkastuslaskennassa niitä on esillä noin 600. Suomalaiset kirkot ovat laadukkaasti varustettu raamatunaiheisin kuvin, joilla on vahva historiallinen asema välittämässä kristillistä sanomaa tämän päivän kansalle. vuosituhantiset moniaiheiset kalliomaalaukset. Kauniit helsinkiläiskodit ovat edukseen Rakkaudesta vanhaan asuntoon -kirjan sivuilla. Tänään se on vahvempaa kuin milloinkaan – niin myös meillä Suomessa. Myöhemmin myös kullatuilla ikoneilla ja taiteellisilla alttaritauluilla. islamilaisuudessa, kuvilla ei ole asemaa. 78 Kunnianhimoinen suhde laatuun Koristepuuseppä-ajoneuvoverhoilija Markus Ranne ja verhoilijamestari Katariina Steuer ovat luotsanneet yrityksensä taantuman läpi ilman pelkoa töiden loppumisesta. On rakennettu pyhättöjä hengelliseen tarkoitukseen. Tätä perinnettä on ryhdytty säilyttämään ja ylläpitämään kuvien kautta. 86 Oulun kaupungintalo tuo henkäyksen 1800-luvulta Oulusta ei löydy monen kaupungin tapaan varsinaista vanhaa kaupunginosaa. Häntä kuvaava ikoni on talletettu Kreikan Athosvuoren luostariin. Taide on elänyt ihmiskunnan arjessa aina – se on monipuolistunut ja vahvistunut vuosisatojen kuluessa. Ne on sisustettu maalauksin ja puuveistoksin. Pääkirjoitus Kirkot ovat taiteen vuosisataisia tyyssijoja 5 I hmisten uskontoon on kautta aikojen kuuluneet jumalten kuvat. Kristinuskon sanomassakaan kuvilla ei ole samaa asemaa kuin ortodoksisuudessa. Niillä on pyritty välittämään sanomaa, joka elää ikuisesti aikakausien muutoksista huolimatta. Kuvamme ikoni kuvaa Pyhää Marinaa, joka eli toisella vuosisadalla ja mestattiin roviolla Rooman keisari Neron aikana kristillisen uskonsa marttyyrina. 63 Carol Rama on Italian Kalervo Palsa Irrallisia raajoja, naisen vaginasta tunkeutuva käärme, peräsuolesta vapautuva uloste, suusta roikkuvia kieliä. Muissa uskonnoissa, kuten mm. On kehittynyt uskonnollinen perinne, joka siirtynyt sukupolvesta toiseen
Yrittäjänä toivoisin, että hintoja ei poljettaisi ihan alas. Tilanne on antiikkikauppiaan kannalta huono: ihmisillä ei ole rahaa ostaa, he myyvät omaisuuttaan halvalla, harvalla on säilytystilaa. – Mukit ovat syrjäyttäneet kahvikupit. Aluslautanen oli aikoinaan sen takia, että siitä ryystettiin jäähtynyttä kahvia. Tämä vaikuttaa myös antiikkiliikkeisiin, sillä poljettujen hintojen kanssa on vaikeaa kilpailla. – Sata vuotta vanhaa lasia ei enää käytännössä enää liiku paljon. Osa ostaa sijoitusmielessä. Kahvi on aikoinaan ollut kallista, ja kupit nykyihmisille pieniä. Esimerkiksi 70-luvun muotoilu sykähdyttää edelleenkin ihmisiä. Designlasit tuovat lapsuuden mieleen rohkeampia sisustajia. Sampsa Löppönen tutkii pulputuspulloa.. Netti onkin vaikuttanut hintatasoon todella paljon. Internetin aikaan ihmiset ovat myös valveutuneita ja hintatietoisia, sekä myyvät itse internetin kautta designlasia ja muuta antiikkia. Suurin osa 60-luvun maljakoista on merkitty vain numeroilla, vaikka toki niillä on suunnittelijat olemassa. – Astiastot eivät liiku enää lainkaan. Jotkut taas tunnearvon takia, ehkä kotona on ollut sellaisia astioita aikoinaan. Harva tulee ajatelleeksi, että design-maljakotkin on tehty arkista käyttöä varten. Ihmiset ostavat astioita eri syistä: Osa ostaa sen takia, että esine miellyttää silmää ja se tulee kotiin sisustusesineeksi. 6 M ikkelin Antiikki ja Keräilytorin Sampsa Löppönen puistelee päätään. Mikkelin Antiikki ja Keräystorilla on tarjolla astioita tunnetuilta suomalaisilta suunnittelijoilta ja lasimuotoilijoilta. Tarjoiluastiat liikkuvat paremmin. Nykyään se on jo huono tapa. Sen sijaan rippijuhliin ihmiset ostavat paljon maljakoita, Löppönen kertoo. Aikoinaan maljakko on ollut vähittäiskaupan hyllyllä, ja odottanut, kuka sen sieltä haluaa ostaa, Löppönen pohtii. Astiastoja käytetään enää lähinnä vain hautajaisissa, ristiäisissä ja häissä. – Ihmiset myyvät netissä todella paljon lasia ja muuta tavaraa. Liilan sävy on suosittu, ja se myydäänkin nopeasti. Lapsuus takaisin astian avulla Löppösen mielestä ennen oltiin ehkä ennakkoluulottomampia ja Suomalaista lasia nyt runsaasti tarjolla kohtuuhintaan Nyt on aika ostaa designlasia, sillä hinta on edullinen ja ihmiset luopuvat astioistaan nyt helpommin. – Kun ihmisillä ei ole varaa ostaa, niin tuotteen kuin tuotteen hinta tippuu. Emme ota niitä enää vastaankaan. Antiikkikauppa ei nyt käy samoin kuin ennen, ja on vaikeaa keksiä, mitä ihmiset haluaisivat ostaa. Enää ei tahdo keksiä mikä menisi kaupaksi
Hän erikoistui 1950-luvulta alkaen edullisiin koruihin. Sarpaneva suunnitteli myös koristeja käyttöesineitä. Sointu-maljakko on Wirkkalan suunnittelema. Hinta on laskenut kovasti viime aikoina. Häntä pidetään Suomen uudenaikaisen taideteollisuuden johtavana hahmona. 7 Pentti Sarpaneva . Hän ei ollut juurikaan julkisuudessa, ja vuonna 1978 kuolemansa jälkeen hän on jäänyt Hienoja suomalaisia suunnittelijoita Pentti Sarpanevan Turun hopealle suunnittelemissa astioissa on yhdistetty metallia ja lasia. 1978). Pentti Sarpaneva (s. 1985). Sarpaneva oli varsinaiselta ammatiltaan graafikko ja hän toimi jonkin aikaa graafikkona ja mainossomistajana. Korut olivat aluksi kotona käsintehtyjä emalipintaisia ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja. Hän aloitti muotoilijan uransa Merkkikeskus Sorsan yhteyteen perustetussa ateljeessa 1960-luvun alkupuolella. henkilönä ja muotoilijana julkisuudelta sivuun ja kuuluisamman pikkuveljensä Timo Sarpanevan varjoon. Tapio Wirkkala . 1960-luvun puolivälillä hän aloitti yhteistyön Kalevala Korun kanssa, ja myöhemmin vuonna 1967 hän ryhtyi Turun Hopea Oy:n taiteelliseksi muotoilijaksi, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka taiteellisena johtajana. 1925 – k. Wirkkala suunnitteli useita klassikkoesineitä, kuten Kantarelli-maljakon. 1915 – k. Tuikkulyhty Stellaria on Tapio Wirkkalan käsialaa. Myöhemmin niitä tehtiin teollisesti tuotettuina korusarjoina, jolloin käytettiin kultaa, hopeaa ja pronssia. Sitä on valmistettu vuosina 1979–1992. Tapio Wirkkala (s. Suomalaisen taideteollisuuden sodanjälkeistä kultakautta 1960-luvulle asti on kutsuttu ”Wirkkalan kaudeksi”. Hän suunnitteli Suomen Pankille seteleitä sekä Tapio Wirkkalan Arcadiamaljakkoa valmistettiin Iittalan sarjatuotantona vuosina 1967–1989.
Olympialaisia varten suunniteltu lasiesine on kotimaista tuotantoa. Ulla Procope on suunnitellut ne käyttöastioiksi, ja niitä on valmistettu vuosina 1960 1999. Erityisen tunnetuiksi ovat tulleet Wirkkalan Iittalalle suunnittelemat lasiastiat, kuten Ultima Thule -sarjan lasisto. Hän toimi Taideteollisen oppilaitoksen taiteellisena johtajana ja opettajana vuosina 1951–1954. Wirkkala käytti materiaaleinaan lasia, puuta, posliinia, metallia ja muovia. Wirkkala oli Milanon triennaalin moninkertainen voittaja. Hän oli sisustusarkkitehti ja Triennale-tuoli on yksi tunnetuimmista huonekaluista. Näin esineisiin tulee joka valmistuskerralla erityispiirteitä ja uniikkimaisuutta. Hän suunnitteli muun muassa vuonna 1951 Milanon IX triennaalin Suomen osaston, joka palkittiin grand prix’llä. Wirkkala toimi useiden muidenkin taideteollisuusnäyttelyiden näyttelyarkkitehtina. Hänet palkittiin vuonna 1964 Pro Finlandia -mitalilla. Lasinen kakkuvuoka on yllättävän haurasta lasia. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1955 ja akateemikon arvo vuonna 1972. Ruska-astiat eivät ole kovassa huudossa. Kaj Franck aloitti Kiltan suunnittelun vuonna 1948. Arabian Liekkipadalla on omat käyttäjänsä, mutta kovin huudossa se ei ole ja niitä saa hyvin edullisesti tällä hetkellä. Lasit tehdään puumuoteissa, jotka kärventyvät sulan lasimassan kuumuudesta. Iittalan lasitehtaan muotoilijana ja taiteellisena johtajana hän toimi 1960-luvulla. Wirkkalan Ultima Thule -lasisarjalle on tunnusomaista jäätä muistuttava pinta. Antti Nurmesniemi . 8 Koskenkorvaja Finlandia-vodkapullot. Wirkkala suunnitteli käyttöesineitä muun muassa Ahlström Oy:lle, Airamille, Kultakeskus Oy:lle, Lapin puukolle ja Orakselle. Ei ihme, ettei niitä enää valmisteta. Padat ovat Ulla Procopen suunnittelemia. Nurmesniemen viimeisimmiksi töiksi jäivät Seurasaaren-Hietaniemen alueelle rakennetut siniset voimajohtopylväät. Ne ovat pinottavia ja vievät vähän tilaa, se on niiden idea. 1927 – k. Italialaiselle Veninin tehtaalle hän suunnitteli lasia ja posliinia, samoin saksalaiselle Rosenthalille 1960-luvulla. Arabian kahvallinen vihreä malja on persoonallinen lasiesine.. Hän suunnitteli Suomen osastot Milanon triennaaliin vuosina 1960 ja 1964. Niitä ei edes oteta vastaan kaikissa ostoja myyntiliikkeissä. Hänet nimitettiin Taideteollisen korkeakoulun tuoteja ympäristösuunnittelun professoriksi, ja hän oli sittemmin myös taiteilijaprofessori ja professorina Bergenin taideteollisessa korkeakoulussa. Molemmilla kerroilla hänet palkittiin arvostetulla ja harvinaisella Grand Prix -palkinnolla. Astioiden ja muiden pienesineiden lisäksi hän osallistui Helsingin metron suunnitteluun ja Finnjetin sisustuksen luomiseen. Antti Aarre Nurmesniemi (s. 2003). Nurmesniemen muotoilutuotteet 1950ja 1960-luvuilta, kuten emaliset Pehtoori-kahvipannut, ovat suosittuja
Ulla Procope . 1917 – k. Hän on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia keramiikkaja lasimuotoilijoita ja myös ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Hän on aloittanut uransa muotoilijana 1960-luvulla ja aloitti Nuutajärvellä suunnittelijana vuonna 1968. 1921 – k. Kaj Franck . Suunnittelija on tuntematon. Hän suunnitteli Arabialle, Artekille, Iittalalle ja Nuutajärvelle esineitä. Heikki Orvola . Hän on suunnitellut esimerkiksi Aurora-lasiston Iittalalle ja Illusia-astiaston Arabialle yhdessä Fujiwo Ishimoton kanssa. Hän Riihimäen Lasin kaivertajana vuosina 1937–1952 ja muotoilijana vuosina 1952–1970. Hajallisia korjataan ja keräilijöiden keskuudessa se on halutuin. Heikki Orvola (s. Vuonna 1978 Sarvis Oy toi markkinoille Franckin suunnitteleman laajan Pitopöytämuoviastiaston aterimineen, jota vietiin Easy Day -nimisenä muun muassa Ruotsiin, Saksaan, Isoon-Britanniaan ja PohjoisAmerikkaan. Hänen tunnetuin työnsä on ”Lumpeenkukka”. 1982). Aimo Olavi Okkolin (s. Hän teki syvin leikkauskoristein muotoiltuja kristalliesineitä, jotka olivat usein värillisiä. Ne koristeltiin näyttävillä kuvioilla. Tarjoilusetit olivat yleisiä 1970-luvulla. Kilta, jonka pohjalta Teema kehitettiin, oli aikoinaan mullistava ilmestyessään yksinkertaisena käyttösarjana koristeellisten astiastojen tilalle. Tunnettuja Procopén suunnittelemia astiastoja ovat ruskeansävyinen Ruska sekä sinisellä käsinmaalattu Valencia. Procopé suunnitteli sekä astioiden muodon että koristeluja. Arabia on valmistanut pieniä posliinieläimiä, joita keräilijät rakastavat.. Hän ammensi inspiraationsa luonnosta. Hän oli Nuutajärven lasitehtaan taiteellinen johtaja vuosina 1950–1973. 1911 – k. 1943). 1989). Hän työskenteli Arabialla valmistumisestaan 1948 saakka melkein kuolemaansa asti. Ulrika (Ulla) Procopé (s. Virpi Piippo Sampsa Löppönen kertoo, että ihmiset tuovat kernaasti sellaista myytäväksi, mitä eivät saa itse kaupaksi. Hän erikoistui käyttökeramiikkaan ja suunnitteli astiastoja. Tunnetuimpia suunnittelutöitä ovat Kilta-sarja, Kartio-lasit ja Teema-sarja. Hän karsi muotoillessaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen. 1968). Arabian Papukaija-kannua ei syyttä kutsuta ”kannujen Mersuksi”. . Taideteollisen oppilaitoksen tuntiopettajana hän toimi vuodesta 1945 alkaen ja sen taiteellisena johtajana vuosina 1960–1969. Kaj Franck (s. Franckia kiinnostivat etenkin polykarbonaatista valmistetut aterimet, jotka saivat innoituksen hänen matkoiltaan Japaniin, jossa metallisia aterimia vieroksutaan. Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi. Orvola on suunnitellut Marimekolle kankaita 1980-luvun lopulla ja hänen töitään on museoissa myös ulkomailla. 9 Aimo Okkolin
Cartier-Bressonin tuotantoa esitellään Ateneumin syksyn suurnäyttelyssä. 10 R anskalainen Henri Cartier-Bresson (1908-2004) oli eräs viime vuosisadan merkittävimmistä valokuvaajista ja taiteilijoista. Hän teki maailmankuuluja kuvareportaaseja ja kuvasi julkkisten muotokuvia. – Hänen uransa kesti monta vuosikymmentä, joten siitä voisi tehdä monenlaisia valintoja ja näkökulmia näyttelyyn. Näyttely on rakennettu vuonna Henri Cartier-Bresson koetteli ilmais un rajoja Sevilla, 1933.. Mutta kyllä tämä näyttely on hyvin kattava läpileikkaus hänen urastaan, kertoo Cartier-Bressonin tuotantoon perehtynyt valokuvauksen asiantuntija Riitta Raatikainen. Hän uudisti valokuvaamista ja koetteli ilmaisun rajoja. Ateneumin taidemuseossa Helsingissä on tammikuulle kestävä suurnäyttely, joka esittelee Cartier-Bressonilta Valokuvauksen uudistaja vangitsi kuvaan aikakauden tunnelman Henri Cartier-Bresson teki valokuvaamisesta taidetta. lähes 300 valokuvaa
Hän uudisti valokuvausta. Ratkaiseva hetki -käsite ei ollut Cartier-Bressonin itsensä luoma. Hän oli jo 2000-luvun alussa tuottamassa Cartier-Bressonin näyttelyä Meilahden taidemuseoon ja ehti henkilökohtaisesti tavatakin miehen. Espanjan sisällissodasta Cartier-Bresson kuvasi dokumenttifilmejä. Kuvan ottanut Martine Franck. Kollegojensa kanssa hän perusti Magnum Photos -kuvatoimiston. – Hän sai käyttöönsä uusimman teknologian. Vähän yli 20-vuotiaana hänellä oli jo merkittäviä näyttelyitä. Cartier-Bresson opiskeli nuorena maalaustaidetta, kunnes siirtyi 1930-luvulla valokuvan maailmaan.. Raatikainen tuntee valokuvaajalegendan tuotannon läpikotaisin. Henri Cartier-Bresson koetteli ilmais un rajoja Sevilla, 1933. Näyttely kertoo myös siitä, miten Cartier-Bresson itse näki oman uransa, Raatikainen sanoo. Cartier-Bresson aloitti valokuvauksen aikana, jolloin kamerat kehittyivät huimasti. – Hän oli erittäin herkkä aistimaan tilanteita ja ihmisiä. Hän työskenteli myös hetken elokuvan parissa ja toimi muun muassa apulaisohjaajana Jean Renoirin elokuvissa. Hän pääsi itse vaikuttamaan näyttelyn kuvavalintoihin. Hän kykeni vangitsemaan yhteen kuvaan kokonaisen aikakauden tunnelman, Raatikainen ihailee. Cartier-Bresson hankki vasta markkinoille tulleen pientä filmikokoa käyttäneen Leica-kameran. Naps. Ratkaiseva hetki Mies hyppää vesilammikkoon. Cartier-Bresson on tunnettu valokuvareportaaseista, joissa hän kuvasi tavallisia ihmisiä ympäri maailmaa. Ne olivat entistä pienempiä, joten valokuvareportaasien tekeminen oli helpompaa kuin aiemmin. Lisäksi ne ovat hauskoja, niissä on ajatusta ja ne kuvaavat elämää. Valokuvauksen suunnannäyttäjä Cartier-Bresson opiskeli nuorena maalaustaidetta, kunnes siirtyi 1930-luvulla valokuvan maailmaan. Leningrad, 1973. Hän osasi tallentaa juuri oikean hetken. Kustantajan piti keksiä kirjalle myyvä nimi ja nimeksi tuli Ratkaiseva hetki, Raatikainen tietää. Jalka koskettaa juuri ja juuri lammikon pintaa. – 1950-luvulla hänen valokuvistaan tehtiin englanninkielinen kirja, joka suunnattiin Yhdysvaltojen markkinoille. – Hänen merkityksensä valokuvauksen historiassa on aivan ainutlaatuinen. Hän osasi ennakoida ja oli valmiina juuri oikealla hetkellä. CartierBresson on vanginnut filmille hypnoottisen hetken. Hänen valokuviaan on julkaistu lukuisissa suurissa lehdissä. Hän tuli taiteilijapiireistä ja oli vapaa valokuvauksen perinteestä, Raatikainen luonnehtii. Hänen kuvissaan on usein täydellinen kompositio ja ajoitus. 11 2003 ja nyt hieman yli kymmenen vuoden jälkeen se nähdään myös Suomessa. Henri Cartier-Bresson vuonna 1972. Se johtuu siitä, millaiseen ajankohtaan hänen elämänsä ja työnsä sattuivat. Cartier-Bressonin yhteydessä puhutaan usein ratkaisevan hetken käsitteestä. – Näyttely valmistui hieman ennen kuin Cartier-Bresson kuoli
Cartier-Bresson tunnetaan siitä, että hän haki aina omanlaisensa näkökulman aiheisiin. Hän päästi vaimonsa sinne korokkeelle ja meni itse kuvaamaan Èlysée-palatsin keittiöön. Cartier-Bressonin oli tarkoitus kuvata Gandhista muotokuvia seuraavana päivänä. Länsimaissa oltiin uteliaita, mitä Neuvostoliitossa oikein tapahtuu. Kuvissa on tavallisia ihmisiä. Hieman vastaata tapahtuma oli Ranskan presidentin Francois Mitterrandin virkaanastujaiset 1980-luvulla. Kemian Nobelilla palkitun pariskunnan Iréne ja Frédéric Joliot-Curien hän kuvasi näiden eteisessä. Yllättäviä muotokuvia Kuva Mahatma Gandhista on pysäyttävä. Yksi nukkuu sanomalehtien keskellä, toiset yrittävät nähdä edes vilauksen kuninkaasta. – Palvelija päästi CartierBressonin sisään ja pariskunta oli häntä vastassa. – Monille tuli yllätyksenä, että hän kuvasi tavallisten ihmisten elämää, ja ihmiset näyttivät kuvissa ihan samanlaisilta kuin Pariisissa. – Hänen kuvissaan on usein täydellinen kompositio ja ajoitus.. Kuva on otettu tammikuussa 1948 ja siinä Gandhi näkyy vain selkäpuolelta. Cartier-Bressonin neuvostokuvien suosiosta kertoo se, että esimerkiksi Paris Match -lehti julkaisi niistä 24-sivuisen reportaasin. Tuli hautajaiset, ei muotokuvia, Raatikainen kertoo. Ateneumissa on näytillä suuri joukko Cartier-Bressonin ottamia muotokuvia. – Cartier-Bressonin mielestä se ei ollut paras paikka. Neuvostoliitossa hän keskittyikin hieman yllättäen siihen, mikä itää ja länttä yhdistää. – Seuraavana päivänä Gandhi murhattiin. Hän kuvasi kruunajaisissa kaikkia muita kuin kuningasta itseään. Hän korosti kuvissa samanlaisuutta, ei kulttuurien välisiä eroja. 12 Kuvausmatka Neuvostoliittoon Toisen maailmansodan jälkeen elettiin kuvalehtien kulta-aikaa. Cartier-Bresson pääsi sinne heti Stalinin kuoleman jälkeen ja hänen kuville oli kovasti kysyntää. Cartier-Bressonille haluttiin antaa parhaat paikat valokuvaukseen ja hänelle oli varattu paikka Élysée-palatsin korokkeelta. Hän on ottanu lukuisia jo klassikoksi muodostuneita muotokuvia, kuten filosofi JeanPaul Sartren kuvan. Hän otti eteisessä kuvan ilman, että pariskunta olisi ehtinyt mitenkään valmistautua. Hyvin tyypillistä CartierBressonia, Raatikainen selostaa. Cartier-Bresson teki kuvareportaaseja ympäri maailmaa ja hänen kuvansa olivat erittäin haluttuja ja kysyttyjä. Poikkeuksellisisa näkökulmia Cartier-Bressonin tunnistettava tyyli oli kehittynyt jo 1930-luvulla. Näitä kuvia on Ateneumin näyttelyssä esillä. Hän teki kaksi valokuvausmatkaa rautaesiripun taakse Neuvostoliittoon 1950ja 1970-luvuilla. Lännessä tiedettiin Neuvostoliitosta verrattain vähän. – Tiedot perustuivat lähinnä Neuvostoliiton viralliseen propagandaan tai sitten länteen loikanneiden ihmisten kertomuksiin. Oli hyvin harvinaista, että länsimaalainen valokuvaaja pääsi sinne valokuvausmatkalle. Hän otti monia muotokuvia hieMarne-joella Ranskassa, 1938. Esimerkkinä siitä toimii kuvat Englannin kuningas Yrjö VI:n kruunajaisista vuodelta 1937. Hän halusi kuvata mitä virkaanastujaisten aikana keittiössä tapahtuu, Raatikainen kertoo. Etenkin, jos tietää kuvan taustat. – Hän katsoi ympäristöä ikään kuin kuninkaan näkökulmasta, hän käänsi katseen toiseen suuntaan
Silloin hän otti muotokuvia luotettavaksi tietämistään ihmisistä, kuten Pablo Picassosta ja Henri Matissesta. 13 man yllättävissä tilanteissa. Mexico City, 1934 Berliinin muuri, 1962. Harper’s Bazaar -julkaisu tilasi CartierBressonilta muotokuvien sarjan amerikkalaisista kirjailijoista ja taiteilijoista. Karkurina hän ei pystynyt näyttäytymään vaan eli maan alla piilossa. Toisen maailmansodan aikana hän oli vangittuna natsien valtaamassa Pariisissa. Cartier-Bressonin uralla on kaksi jaksoa, jolloin hän otti runsaasti muotokuvia. Cartier-Bresson teki kuvareportaaseja ympäri maailmaa ja hänen kuvansa olivat erittäin haluttuja ja kysyttyjä.. . Hän kuitenkin pääsi pakoon. Toinen jakso sijoittuu 1940-luvun lopulle, jolloin hän vietti aikaansa Yhdysvalloissa. Kuviin pääsivät muun muassa nuori Truman Capote ja William Faulkner. Pauli Jokinen Henri Cartier-Bresson -näyttely Ateneumissa 31.1.2016 saakka
14 14
15 . Laskevan auringon väri on värjäävää ja voimakasta, ja taiteilija kertoo aina ihailleensa illan varjojen syviä ja hehkuvia värejä. Taidemaalari Aaro Matinlaurin aiheena on alusta alkaen ollut ihminen. Oleellinen elementti Matinlaurin töissä on valo ja sen myötä värit. – Se valon ja varjojen väri – siinä varmaan yksi syy siihen, että pidän tämän kaltaisesta voimakkaasta ilmaisusta, joka näkyy erityisen hyvin Rajalla-sarjan teoksissa. Teoksissani näkyy myös pyrkimys yksinkertaisuuteen. Taidetta ihmisestä ja ihmisille A aro Matinlauri on syntynyt ja varttunut Pohjois-Pohjanmaalla Limingan lakeuden maisemissa, meren tuntumassa. Lapsuuden maisema kulkee mukana – Lakeuden maisema on eräänlainen maiseman arkkityyppi, ja sitä muotomaailmaa ja maisemaa kannan mukanani, Aaro Matinlauri pohdiskelee. Kuva: Marjut Popelka. Ihmistä kuvatessaan taiteilija tekee näkyväksi omaa prosessiaan, siihen liittyviä kohtaamisen, näkemisen ja katsomisen aiheita. – Ihminen on ollut aiheena maalauksissani alusta alkaen. Ei siis ihme, että ihmisestä on tullut pääosan esittäjä tuotannossani, taidemaalari Aaro Matinlauri toteaa. Taidemaalari Aaro Matinlauri Taidemaalari Aaro Matinlauri Kevätkadun ateljeessaan, taustalla kaksi Saattajat-sarjan maalausta. Matinlauri asuu ja työskentelee taiteilijatalossa Kevätkadun varrella Lahden Mukkulassa. Siellä hän kävi Limingan taidekoulun ja jatkoi sitten taideopintojaan Lahden taideinstituutissa 1970-luvulla – ja Lahteen hän jäi. Taiteeni on taidetta ihmisestä ja ihmiselle – ilman nokkeluuksia. Mutta vaikka maisema ja sen valo ovat välillisesti mukana töissäni, pääosassa on kuitenkin aina ihminen.. Asuintilat ovat kahdessa kerroksessa, ja alakerran suuressa ateljeetilassa on korkeutta kahden kerroksen verran – tilaa on tehdä suuriakin teoksia
Pidän suurista pinnoista ja nehän kaipaavat ”polttoainetta”, olipa se sitten tekstuuri, struktuuri tai väri, kuten minulla. Hänen siveltimenvedoissaan on hieman impressionismin värillistä ajattelua, muuten se on lähes valokuvantarkkaa – maalaukset kävisivät muotokuvista. Erich. Salattu alue -sarjan teoksissa on sama formaatti: teos on jaettu kahteen osaan, ihminen värillisellä taustalla ja pelkkä värikenttä. – Näissä töissä on tavallaan mukana varjo rajan toiselta puolelta, salatulta alueelta. Niistä on kypsynyt kolme erilaista sarjaa: Ihminen rajalla – tunnetaan myös nimellä Salattu alue -, Saattajat ja Maan muisti . On aina mielenkiin. Värikentän viereen – siis tuntemattomalle rajalle – sijoitan ihmisen. – Abstrakti ilmaisu on kiinnostanut minua, ja näissä töissä on modernismin värikenttämaalausta ja ihmisfiguureita. Taiteilijan tapaa kuvata ihmistä Salattu alue -maalauksissa on luonnehdittu teknisesti tavattoman luontevaksi. . 77 x 112 cm, öljy, akryyli paperille, 1999. Salattu alue -sarjaa. Olemme osa tuntematonta – Näissä töissä on tavallaan mukana varjo rajan toiselta puolelta, salatulta alueelta. Salattu alue-sarjaa. Varjot ihmishahmossa ja vaatteissa ovat aina samanvärisiä kuin maalauksen abstraktin puolen pinta.. 77X 112 cm, akryyli paperille, 1999. Ihmisiä tuntemattomalla rajalla Tietyt aiheet tai teemat ovat saattaneet olla mielessä pitkään, Aaro Matinlauri kertoo. Henkilöt kuitenkin kertovat ihmisyyden olemuksesta yleensä. 16 . Mauri. Henkilökuvat ilmentävät ihmisyyden olemusta Aaro Matinlauri kertoo tekevänsä paljon luonnoksia. Maalatessaan hän käy suoraan asiaan ja tekee valmista mahdollisimman spontaanisti. 77 x 100 cm, akryyli paperille, 1999. Varjot ihmishahmossa ja vaatteissa ovat aina samanvärisiä kuin maalauksen abstraktin puolen pinta. Salattu alue-sarja. – Voikin sanoa, että siinä on samanlaisuus erilaisuudessa – sama väri mutta eri muoto, Matinlauri luonnehtii. Maalaukset rekisteröivät harvinaislaatuisesti myös ihmisen vaatteet oleellisena osana persoonaa
– Ajatus lähti siitä, että lapseni kuulin kaikenlaisia tarinoita, Matinlauri kertoo. . – Pohdin sitä, riittävätkö pelkät kasvot ilmaisemaan sen, että myös näissä maalauksissa ollaan rajalla. Maan muisti, 20 x 35 cm, öljy, 2013. Siinä toistuu ajatus siitä, että olemme tavallaan osa tätä tuntematonta, tätä salaisuutta. Esitystapa kuitenkin pelkistyi. toista, minkälaisen muodon varjo saa, kun ihmishahmo vaihtuu. Maan muisti, 25 x 66 cm, öljy, 2015. Maan muisti, 25 x 66 cm, öljy, 2015. Joissakin kasvoissa on auringonlaskun hehkuvia värejä. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja kotiseudulla puhuttiin aika paljon menneistä sukupolvista ja niiden tekemisistä. – Suuri osa teosten henkilöistä on minulle tuttuja, mikä tekee eläytymisen helpommaksi. Maan muisti, 22,5 x 32, öljy, 2013. Miten tämä Maan muisti -teema syntyi. – Pohdin sitä, riittävätkö pelkät kasvot ilmaisemaan sen, että myös näissä maalauksissa ollaan rajalla.. Uusimmissa töissä maiseman tilalla on ainoastaan herkkä, vihertävä viiva – kuin aavistus lakeudesta, josta nousee kasvoja muistumina menneisyydestä. Maan muisti Myös Maan muisti -sarjassa nousee esiin Aaro Matinlaurin pyrkimys yksinkertaisuuteen. 17 . Maan muisti, 25 x 66 cm, öljy, 2015. . Maalauksessa on universaali ajatus ihmisenä olemisesta ja aina joku paikallinen ihminen. Minua kiinnostaa ihmisen paikka elämän ja kuoleman rajalla. Eräässä vaiheessa kokeilin enemmän tai vähemmän realistista maisemaa kasvojen taustalle, taiteilija kertoo
Saattajat, 200 x 98 cm, öljy, 2010. . Saattajat-sarjaa, 200 x 130 cm ja 200 x 86 cm, öljy, 2011. . Saattajat-sarjaa, 200 x 90 cm, öljy, 2013. . – Nämä teokset ovat kuvia ihmisistä, tavallisista aikalaisista venytettyinä kahden todellisuuden välissä.. 18 .
Näissä teoksissa Matinlaurin ilmaisu on samalla sekä voimakasta että hyvin herkkää – kaikki keskittyy kasvoihin ja etenkin silmien ilmeeseen. Kasvot ovat minulle todellinen intohimon kohde, taiteilija toteaa. – Nämä teokset ovat kuvia ihmisistä, tavallisista aikalaisista venytettyinä kahden todellisuuden välissä. 19 . Marjut Popelka Kuvat: Aaro Matinlauri Lähteet: Aaro Matinlaurin haastattelu, näyttelyluettelo, näyttelyarvosteluja. . Mutta nämä teemat kiinnostavat minua ja näen niissä muita merkityksiä kuin myyvyyden. Ja sitähän taide on, taidemaalari Aaro Matinlauri toteaa. Veistoksessa on lempeyttä ja aistillisuutta: sen pää – ihan kuin Hymypoika-patsaan pää, naurahtaa Matinlauri – hienot jalkaterät ja pehmeän pyöreä vatsa on esitetty luonnollisina – kun taas vartalo ja raajat on venytetty. Varmaankin menneisyyden tiedostaminen oli taustalla, kun maalasin ihmiskasvoja ikään kuin nousemaan maasta hetkellisinä muistikuvina menneistä sukupolvista. ”POIKA”, 70 x 50 cm, hiili ja punaliitu, 2011. Siinä mielessä teen taidetta, joka ei ole kovinkaan myyvää. – Siinä rinnalla teen myös koko ajan Maan muisti -töitä. Matinlauri on vaikuttunut toisenlaisestakin ”illan varjosta”, jonka inspiroimana. Kuvia ihmisistä venymässä syntymästä kuolemaan pitkinä kuin omat, illan edetessä pitenevät varjonsa. Tämä pronssiveistos, joka on todennäköisesti tehty hellenistisenä aikana (noin 300 eKr.), esittää alastonta nuorukaista, poikasta vielä, jolla on hoikka, pidennetty vartalo – ikään kuin venytetty ylöspäin. Teemat ja asiat, joita käsittelen, ovat vakavia – ehkä liian vakavia. Teen välillä mielelläni jotain pientä, vaikka eniten minua kiinnostaa suurten töiden tekeminen. TAITEILIJAN ÄITI – hieno, persoonallinen muotokuva, 115 x 92 cm, hiili, 1997. Aaro Matinlaurin herkällä otteella piirretty lapsikuva. Taiteen merkitys on sisällössä Aaro Matinlauri tekee myös tilausmuotokuvia mutta jatkaa Saattajia. – Ilmaisu sinänsä ei ole ollut minulle se varsinainen aihe, ennemminkin sisällön ja muodon suhde on askarruttanut. Inspiraation lähde vuosituhansien takaa Se toinen ”Illan varjo” on pieni etruskiveistos, jonka hän näki 1980-luvun puolivälissä suuressa etruskitaiteen näyttelyssä Italiassa. Matinlaurin taiteessa Saattajat-teossarja käsittelee tätä abstraktia teemaa. Veistos on todennäköisesti hautalahja, ja näin siihen liittyy rajan toinen puoli, kuoleman läheisyys. Illan varjot Meistä useimmat ovat varmaan joskus seisoneet ulkona taivaanrantaan painuvan iltaauringon valossa. Ihmisiä, jotka ovat muokanneet maisemaa, rakentaneet ja ehkä tuhonneetkin jotakin. Häntä kiehtoo ajatus siitä, että vähittäinen mutta vääjäämätön kasvumme kohti kuolemaa – todellinen pituutemme – ikään kuin piiloutuu silmiltämme. – Siellähän varjot ovat illalla todella pitkiä, varjohan pitenee mitä alempana aurinko on, Aaro Matinlauri muistelee. hänen tuotantoonsa syntyi kokonainen sarja maalauksia – Saattajat. Kasvua kohti viimeistä rajaa Aaro Matinlauri kertoo pohtineensa, voisiko etruskiveistoksen arvoituksellinen pituus kuvata ihmisen kasvua kohti tuntemattoman rajaa. www.aaromatinlauri.com Koin voimakkaana sen, että siellä oli elänyt ja ollut muitakin ihmisiä ennen meitä. Miten pitkiä illan varjot ovatkaan! Myös ne liittyvät voimallisina Limingan lakeuden maisemaan
Parhaiten hänet tunnetaan ekspressionistisista, sisäisiä elämyksiä kuvaavista veistoksista, joita hän alkoi tehdä 1947, pian toisen maailmansodan jälkeen. Olemassaolon tuskaa Giacomettin veistokset nähdään visuaalisena esityksenä ihmisen olemassaolosta, josta on ryöstetty ilo ja merkitys. Vuoropuhelua tradition kanssa. Giacomettin kerrotaan mykistyneen tämän ainutlaatuisen hahmon edessä. ALBERTO GIACOMETTI, FEMMES DE VENICE, 1956, pronssi, noin 120 cm. Giacometti itse on sanonut, että sodan jälkeisissä töissään hän pyrki esittämään fyysistä todellisuutta sellaisena kuin hän sen näki. Syntyi veistoksia, joiden pinnat ovat rosoiset, arpiset ja syöpyneet ja joiden vartalo sekä raajat on pidennetty, venytetty ja ohennettu lähes murtumispisteeseen. Giacomettin taide koetaan kärsimyksen kuvana ja siinä nähdään henkistä ja fyysistä tuskaa. Ihminen ei sittenkään muserru kohtalonsa alla. The Maeght Foundation, SaintPaul de Vence, Ranska. ”Illan varjo” oli jotain aivan uutta. Voiman ja pysyvyyden tuntua antavat pitkien hahmojen jalat. Veistokset tunteiden tulkkina Alberto Giacomettin sanotaan ilmaisseen teoksillaan vain keskeisimmät tunteet ja havainnot. Siinä mielessä Giacomettin veistokset ovat monessa suhteessa hyvin kaukana ohuen, sensuellin ”Illan varjo” -etruskiveistoksen rituaalisesta merkityksestä. Kuva: Marjut Popelka. Ne kuitenkin kertovat taiteilijan vuoropuhelusta tradition kanssa. Tämä mystinen pronssiveistos toimii yhdyssiteenä muinaisen sivilisaation ja Giacomettin modernien, eksistentialististen – olemassaoloa koskevien – töiden välillä. Ne kertovat ajastaan – sodan ja holokaustin traumatisoiman ihmiskunnan ponnisteluista. Marjut Popelka Kuvanveistäjä Giacometti kohtaa Illan varjon Alberto Giacometti Sveitsiläisen kuvanveistäjä ja taidemaalari Alberto Giacomettin (1902-1966) tuotanto käsittää veistoksia, maalauksia ja piirustuksia. Myöhemmin hän matkusti Italiaan ja näki Guarnacci-museossa vertauskuvallisen ”Illan varjo” -veistoksen – ja lumoutui näkemästään. Nykyisin monen asiantuntijan mielestä samankaltaisuus tämän ohuen, pidennetyn hahmon ja Giacomettin kuuluisan ”Kävelevä mies”-veistoksen välillä on hämmästyttävä. Miltä ihminen näyttäisi, jos taiteilija ei jäljentäisikään hänen ulkoista hahmoaan vaan sitä, mitä tunsi. 20 K uvanveistäjä, taidemaalari Alberto Giacomettin kiinnostus etruskien taiteeseen heräsi etruskitaiteen näyttelyssä Louvressa, Pariisissa 1955. Ei enempää – eikä vähempää. Myöhemmässä tuotannossaan Giacometti vähensi veistostensa massan äärimmäisen niukaksi, jäljelle jäi vain ohut mutta luja ranka. Ne laajentuvat kookkaiksi jalustoiksi, joilta veistokset näyttävät kasvavan suoraan ylöspäin. Yksinäiset ihmishahmot näyttävät hädin tuskin kestävän heitä ympäröivän suunnattoman tyhjyyden paineita. Veistoksissa on kuitenkin aina myös ryhtiä ja lujuutta. Hänen varhaistuotantonsa vallitsevana piirteenä oli surrealismi ja kubismi.
Kuva on otettu matka-muistoksi valmistetusta, hyvin pienestä valoksesta, jossa alkuperäisen veistoksen herkät yksityiskohdat eivät valitettavasti näy. On myös esitetty, että kyseessä saattaa olla etruskien Tagete-niminen lapsijumala, joka legendan mukaan paljasti etruskikuninkaille maailmankaikkeuden synnyn salat – luomiskertomuksen: Jumala, kaiken luoja, antoi maailmalle aikaa 12 000 vuotta. Tähän lempeästi hymyilevään veistokseen, jota kutsutaan myös etruskien Mona Lisaksi, on liitetty lukuisia attribuutteja: solakka, hieno, voimakas, mystinen, sensuelli, sielukas ja harvinaisen vangitseva. Kuva: Marjut Popelka. Maan povesta taiteen temppeliin Kerrotaan, että veistoksen löysi 1879 kyntötöitä tekevä maanviljelijä, jonka auranterä nosti veistoksen esiin mullasta. Kuva: Jussi Pakkala.. . Toiset 6000 vuotta hän antoi ihmiskunnalle, minkä jälkeen ihmisen aika oli päättyvä. 21 ”Illan varjo”, pieni pronssinen etruskiveistos – 57,2 senttiä korkea – on todennäköisesti tehty hellenistisenä aikana noin 300 eKr. Tämä saapuu hämärän laskeutuessa suojelemaan tummuvassa illassa matkaavia. Hahmo on arvoituksellinen – onko se uhrilahja vai esittääkö se kenties uhraavaa henkilöä. Se esittää nuorta poikaa, jolla on hoikka, pidennetty vartalo – ikään kuin venytetty ylöspäin kohti jumalallista. Illan varjo -veistos Etruskitaiteen Mona Lisa ALBERTO GIACOMETTI, FEMME BRAS TRONQUÉS, 1964, pronssi, 56 cm. Didrichsenin taidemuseo. Veistos on nykyisin Guarnacci-museossa Volterrassa, Toskanassa. Maanviljelijä käytti löytämäänsä ohutta, pitkää pronssiveistosta nuotionsa kohennuskeppinä, kunnes paikalle sattumalta osunut arkeologi tunnisti sen yhdeksi etruskitaiteen mestariteokseksi. Ensimmäisten 6000 vuoden aikana hän loi taivaan ja maan, meret ja virrat, auringon, kuun, tähdet, linnut sekä eläimet, ja lopuksi – kuudennella vuosituhannella – ihmisen. Marjut Popelka ILLAN VARJO. Kiehtovan ”Illan varjo” -nimensä veistos on tiettävästi saanut italialaiselta runoilija Gabriele D’Annunziolta: venytetty hahmo toi runoilijan mieleen laskevan auringon heittämät pitkät varjot. Erään tulkinnan mukaan veistos esittää yhtä etruskien mytologian jumalolentoa
Siitä oltiin ylpeiltä, koska rakennus oli suurempi kuin Ruotsin Ritarihuone. – Menschikoffin suku oli Suomen ainoa ruhtinassuku, kertoo Ritarihuoneen genealogi Johanna Aminoff-Winberg ja osoittaa korkealla, lähes katon rajassa olevaa Menschikoffin. Hyvin vaakunat seinille mahtuvat, sillä täysistuntosali on valtavan kokoinen. Helsingin Ritarihuone oli valmistuessaan ylpeyden aihe Suomen Ritarihuone on uusgotiikan merkkirakennus Helsingin vanhassa keskustassa. Rakennus valmistui 1860-luvulla aatelin kokoontumistilaksi. Suomalaisen uusgotiikan tyylikkäin esimerkki Vaakunoiden nimet ovat tuttuja Suomen historiasta: Armfelt, Ehrnrooth, Cronstedt, Edelfelt, Mannerheim, von Rettig. 22 R itarihuoneen suuren salin seinällä on kaikkien Suomen aatelisukujen vaakunat. Se on kymmenen metriä korkea ja neliöitä salissa on lähes 500
Täysistuntosaliin on aseteltu vanhoja tuoleja riviin. Lisäksi suomenkielisiä sukunimiä ovat Wuorenheimo ja Yrjö-Koskinen. Avajaiset pidettiin keisarin palatsissa eli nykyisessä Presidentinlinnassa, jossa keisari Aleksanteri II avasi tilaisuuden, Aminoff-Winberg kertoo. Rakennuksesta esitettiin lukuisia erilaisia luonnoksia, ja ruotsalaisen arkkitehdin Georg Theodor von Chiewitzin suunnitelmaa lähdettiin lopulta toteuttamaan. Aateliskokouksessa istutaan arvojärjestyksessä. Aatelissukujen nimet ovat pääosin ruotsinkielisiä, mutta silmään pistää muutama suomenkielinenkin. Ovilla vartioi leijonat.. Suomessa elettiin sääty-yhteiskunnassa. Ritarihuone valmistui vuonna 1862. – Myöhemmin muut säädyt, talonpojat, porvarit ja papisto kokoustivat muun muassa Ateneumissa ja Rikhardinkadun kirjastossa, kunnes Säätytalo valmistui heidän kokouspaikakseen. Avajaisten jälkeen kaikki neljä säätyä kokoustivat poikkeuksellisesti Ritarihuoneella. – Jokaisella aatelissuvulla on oma tuoli, jossa arvo ja numero. Ritaristo ja aateli halusivat oman kokoontumispaikan ja alkoivat puuhaamaan itselleen Ritarihuonetta. Se aateloitiin vuonna 1904. – Se oli keisarin kunnianosoitus Suomea kohtaan. Muotokuvia ja lasimaalauksia Ritarihuoneen täysistuntosalin vieressä on pienempi valiokuntahuone. Keskellä taulua on keisari Aleksanteri II suomalaisessa sotauniformussa. Kokouspaikka aatelissäädylle Ritarihuone valmistui Helsingin keskustan laidalle vuonna 1862. – Soisalon-Soininen on viimeinen elossa oleva suku, joka on aateloitu. Ritarihuoneen genealogi Johanna AminoffWinberg seuraa Suomen aatelin liikkeitä. Seinällä on suuri Robert Wilhelm Ekmanin maalaama taulu, joka kuvaa vuoden 1863 säätyvaltiopäivien avajaisia. Tontti Ritarihuoneelle löytyi Senaatin linnan takapihalta. Keisarilla on sama puku päällä Senaatintorilla olevassa patsaassa, AminoffWinberg sanoo. – Ensimmäiset valtiopäivät järjestettiin täällä 1863–64. Aminoff-Winberg tietää, että salin kalusteet tuoleista ja kattokruunuista lähtien ovat alkuperäisiä, 1800-luvulla tehtyjä. 23 Suomalaisen uusgotiikan tyylikkäin esimerkki suvun vaakunaa
Arkkitehti von Chiewitz teki päätyönsä Länsi-Suomen alueella. Ritarihuoneen lisäksi Saksalainen kirkko ja Johanneksenkirkko edustavat uusgotiikkaa. Katon harjalla on maakuntien vaakunat ja ylimpänä Suomen leijona. He ovat Suomen ainoat aateliset presidentit. Ritarihuone oli valmistuessaan ylpeyden aihe, sillä se oli hieman suurempi kuin Tukholman Ritarihuone. Uusgotiikan merkkirakennus Ritarihuone edustaa tyyliltään uusgotiikkaa ja sitä pidetään usein tyylikkäimpänä esimerkkinä suomalaisesta uusgotiikasta. Hän suunnitteli huviloita Turun Ruissaloon, kirkkoja Uuteenkaupunkiin, Poriin ja Somerolle. Katon huomattiin painuneen heti alkuun ja sitä jouduttiin korjaamaan, AminoffWinberg kertoo. Jo koulun historian tunneilla tutustuu näihin nimiin: Brahe, Döbeln, Sandels, Tott. 24 Valiokuntahuoneen seinällä on myös Svinhufvudin ja Mannerheimin muotokuvat. Lasimaalausten ohella Clement suunnitteli itsekin vaakunoita ja hän teki muun muassa Mikkelin ja Uuskaarlebyn vaakunat. Ritarihuone herätti huomiota valmistuessaan, sillä rakennuksessa jätettiin esiin paljas punatiilinen pinta. Siihen aikaan oli tapana rapata ulkoseinät. Valiokuntahuoneeseen tulee valoa ikkunoista, jotka on koristeltu aatelisvaakunoita kuvaavilla lasimaalauksilla. Aateliskokouksessa istutaan arvojärjestyksessä. Ne eivät kuitenkaan ole Suomen aatelistoa, vaan Ruotsin, mutta liittyvät kuitenkin tiiviisti maamme historiaan. Rakennus on sisätiloiltaan tyylipuhdasta uusgotiikkaa, mutta julkisivussa on myös ripaus italialaista palatsiarkkitehtuuria. – Chiewitz oli erikoistunut myös siltojen suunnitteluun. Marsalkan muotokuvan on maalannut Axel Haartman ja Ukko-Pekan taulu on kopio Antti Favénin maalauksesta. Kun Suomen aatelisukujen vaakunat on suuren salin seinällä. Kaari-ikkunat muistuttavat uusgoottilaisesta kirkkoarkkitehtuurista, samoin ikkunoissa olevat ruusukoristeet. Uusgoottilaisia rakennuksia tehtiin Helsinkiin varsin vähän. Ikkunamaalauksissa on historiasta tuttuja nimiä.. Lasimaalaukset on toteuttanut 1930-luvulla kuvataiteilija Gunnar Clement. Ritarihuoneen salin katto on hieman kuin suuri silta. Hän työskenteli myös asemakaava-arkkitehtinä. Ovissa vahtia pitää leijonaveistokset
Heistä ei teetetty muotokuvia lainkaan, Aminoff-Winberg kertoo. Eikä pelkästään Suomen aatelia käsitteliviä kirjoja, vaan koko Euroopan aatelia. – Ennen Ritarihuoneen valmistumista johtokunta kokoontui puheenjohtajan kodissa. Miten tavalliset kaduntallaajat pääsisivät tutustumaan rakennukseen, kun ovet ovat kiinni eikä opastettuja kierroksiakaan järjestetä. – Ritaristo ja aateli ovat julkisoikeudellinen instituutio, Aminoff-Winberg selittää ja vertaa sitä yliopistoon. Ritarihuone on historiallinen rakennus aivan Helsingin keskustassa. Maamarsalkkoja seinällä Aminoff-Winberg esittelee vielä loputkin huoneet: johtokunnan huoneen ja sen takana olevan maamarsalkan huoneen. . Marsalkka Mannerheim oli myös aatelinen.. – Seinältä puuttuvat kokonaan venäläismieliset maamarsalkat. – Aina voi soittaa ja pyytää päästä käymään, Aminoff-Winberg vinkkaa. Kokouksessa valitaan johtokunta, tarkastetaan tilit ja käydään läpi menneen kolmen vuoden tapahtumat. – Minun tehtäviini kuuluu seurata sukujen vaiheita. Ketkä kuolevat, ketkä syntyvät, ketkä menevät naimisiin. Tässä kirstussa säilytettiin tärkeitä papereita. – Salia vuokrataan juhlakäyttöön. Ortodoksikirkko valmistui muutama vuosi Ritarihuoneen jälkeen, ja puntiilinen tyyli oli tullut jäädäkseen. Ritarihuone on sen jälkeen toiminut edelleen ritariston ja aatelin kokoontumispaikkana. Ritarihuoneen isossa salissa järjestetään silloin tällöin myös konsertteja. Kokouk seen pääsevät vain sukujen miespuoliset edustajat. Se on kaikille avoin kirjasto ja tutkijat käyttävät sitä paljon. Maamarsalkan huoneen näyttävä lattia ja vanha arkku, jossa oli tapana säilyttää aatelin tärkeitä asiakirjoja. Maamarsalkan huoneessa on tyylikkään puulattian päällä vihertävä arkku. Ritaristo ja aateli saavat tuloja Ritarihuoneen ylläpitoon vuokraamalla sitä. – Kirjastossa on aatelia koskevaa kirjallisuutta. Aateliskokous järjestetään joka kolmas vuosi. Maamarsalkat olivat aatelissäädyn puheenjohtajia. Pauli Jokinen Robert Wilhelm Ekmanin maalaus kuvaa vuoden 1863 valtiopäiviä. Johtokunnan huoneen seinällä on maamarsalkkojen muotokuvia. Kuluvana syksynä Suomalainen barokkiorkesteri musisoi Ritarihuoneella. Osaamme sitten kutsua aateliskokoukseen oikeat edustajat, Aminoff-Winberg sanoo. Alakerran kirjastossakin ehditään käydä. Ritariston ja aatelin omistuksessa Säätyvaltiopäivät kokoontuivat Suomessa vuoteen 1906 saakka, jolloin tilalle tuli yleiseen äänioikeuteen perustuva eduskunta. Rakennuksessa on vuokralaisena muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Esimerkiksi lähetystöt järjestävät siellä usein juhlia, kun heidän omalla maallaan on kansallispäivä. 25 kävelee Ritarihuoneen puistoon ja kääntää katseensa kaakkoon, niin siellä seisoo toinen samalta ajalta peräisin oleva punatiilinen rakennus, Uspenskin katedraali. – Konserttien järjestäminen on hiipunut sen jälkeen, kun Musiikkitalo valmistui, AminoffWinberg kertoo. Ritaristo ja aateli omistaa talon edelleen
Tyhjänä olleen myymälän ikkunaan ilmestyi Golden Point -kyltti ja näyteikkunoihin ihastuttavia vanhoja esineitä. Nyt on mentävä tiedusteluretkelle! Tapaaminen Raili Saloviinin kanssa järjestyi muuttokiireistä Raili Saloviin ja Golden Point Galleria Golden Point lopetti toimintansa pari vuotta sitten – taidenäyttelyitä ei enää nähdä Nummelan Asemantie 1A:ssa. Katutason suuri näyteikkuna oli kuitenkin pitkään ”ikkunagalleriana” ohikulkijoiden silmäniloksi. Valoisa ja hulppean suuri liiketila tarjoaa erinomaisen foorumin huonekaluille – kaappeja, tuoleja, pöytiä – ja esineet niin vitriineissä kuin hyllyilläkin pääsevät esille edukseen. 26 L okakuun lopulla alkoi Nummelan ydinkeskustassa, Vihdintie 1:ssä tapahtua. Kahdeksan vuotta galleristina Raili Saloviin, mitä kaikkea on Raili Saloviinilla riittää järjestelemistä uusissa tiloissa.. Kiinnostus kauniisiin esineisiin viitoittaa tietä huolimatta ja liikkeen ovi avautui
Viehättäviä hopeanhohtoisia koriste-esineitä. Luulen että valtaosa miettii nykyisin entistä tarkemmin, mitä hankkii. –Niin sitten menin osa-aikaiseen työhön. – Galleria-taidekehystämö Golden Pointin perustin kahdeksan vuotta sitten. Kasviaiheinen, vanha koulutaulu sai kunnostettuna ja kehystettynä uuden elämän. Koko sisustus antiikkiesineineen oli lainattu keräilijöiden kokoelmista. Aikaa myöten hän joutui Sydäntenmurskaaja Pela-koira ei halunnut katsoa kameraan vaan suukotteli mieluummin emäntäänsä. –Vaikka minulla oli suuri ja näyttävä näyteikkuna, osa ihmisistä ei vaan ”nähnyt” sitä, ennen kuin siellä on jotakin, myöntämään, ettei galleriatoiminta ollut riittävän kannattavaa. Antiikkiesineitä oli myös myynnissä. Kellarikerroksessa sijaitseva tila, johon johtaa vain yksi ovi, saattoi olla monelle kynnys tulla sisään. 27 tapahtunut. Näyttelytilan sisustus oli toteutettu periaatteella antiikkia, vanhaa tai ainakin käytettyä. Minulla on edelleen pieni työhuoneeni Asemantie 1:ssä, jossa teen kehystystöitä, kehysten korjauksia sekä kultausta. Realisointiprojekti houkutti Kun eräs yritys sitten tiedusteli Raili Saloviinilta, myisikö hän toimeksiantona heidän keräilySijainnilla on merkitystä Itse gallerian sijainti ei ollut mitenkään ihanteellinen – sisäänkäynti oli rakennuksen sisäpihan puolella, sitten vielä kapeat rappuset alas ja ovesta sisään johonkin tuntemattomaan. Järjestin vaihtuvia näyttelyitä ja tein työhuoneessa kehystyksiä sekä kultauksia, emalointeja ja hopeointeja muun muassa paikallisille kelloliikkeille ja kultaseppäkoululle. Kaksi tyylikästä kahvikannua. Tavaraa ei enää kerätä niin paljon.. joka henkilökohtaisesti pysäytti. Liiketilan sijainti on erittäin tärkeä asia, Raili Saloviin toteaa. Kauniit kaapit tiffany-lyijylasiovineen. Jokin ratkaisu oli tehtävä
Minulle jäi varastoon aika paljon taidetta, muun muassa suomalaista ja venäläistä, sekä kipsija lasitöitä, joita olen itse tehnyt. Tämä on nyt tällainen jonkin aikaa kestävä projekti. Hyllyjen täyttöä riittää vielä: tarjolla on taidetta, antiikkia ja sisustustuotteita omista ja keräilijöiden varastoista. Kierteissorvaus oli uusbarokin tunnusornamentti ja koristeaiheina käytettiin lehtiä, hedelmiä ja kasveja. – Voin nyt samalla myydä myös omaa varastoani. Katsotaan sitten, mikä minusta isona tulee, Raili Saloviin naurahtaa. Suomalaisista taiteilijoista voisi mainita seuraavia nimiä: Pentti Kaskipuro, Hannu Väisänen, Tapani Mikkonen ja Kristian Krokfors, ja venäläisistä sellaiset nimet kuin Vladimir Chudnov, Julia Ivanova, Sergej Manuilov sekä Valentin Slonov. – Olen koko ikäni tehnyt käsilläni kaikenlaista, siitä tämä kiinnostus kauniisiin esineisiin varmastikin juontaa juurensa. Koristelu on keskittynyt kädensijoihin, vesihanaan ja jalustaan, josta yleensä erkanee neljä pientä jalkaa. Koska luovuutta riittää, on moni vanha esine saanut aivan uudennäköisen elämän hänen osaavissa käsissään. Vanhoille esineille uusi elämä Raili Saloviin korjaa vanhoja esineitä, maalaa tauluja ja tekee tiffanytöitä sekä koruja. Etualalla uusrokokoota edustava ruokailukalusto tuoleineen ja pöytineen. Messinkinen venäläinen samovaari. Raili Saloviin on esimerkiksi käyttänyt koruihin vanhoja pikkuesineitä, Tästä upeasta kaapista löytyy useita kertaustyylejä, eniten barokkia. Osa uudesta, valoisasta näyttelytilasta. Vanhasta tavarasta voi tehdä lähes mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana. Venäläinen samovaari, johon kuuluu alustarjotin ja huuhtelumalja. Tanskalainen uusbarokkikaappi. 28 omaisuuttaan, hän tarttui tilaisuuteen. Ylinnä on kahvalla varustettu, irrotettava vetotorvi.
on myös väripigmenttejä. Esineitä lähes joka lähtöön Myymälässä on jo esillä useita tiffanylamppuja ja katossa kimaltelee kristallikruunuja. Marjut Popelka www.goldenpoint.. Harmillisen paljon vanhaa, hyvää tavaraa menee vieläkin hukkaan, kun sitä ei kierrätetä. Kauniita koriste-esineitä vaikkapa pukin konttiin. Lasivitriinissä kimmeltää jo kristallilaseja ja -vateja ja peremmältä löytyy tauluja. Näillä näkymin liike on avoinna pääsääntöisesti lauantaisin, viikolla vaihtelevasti. Vanhat kehykset sopivat erinomaisesti myös peileihin, jotka saavat aivan uuden ilmeen – juhlavan, siron tai yksinkertaisen aina kehyksestä riippuen. Golden Pointiin voi piipahtaa myös ihan vain katselemaan, vaikkei ostoaikeita olisikaan. Myyntiin tulee myös vanhoja kameroita ja kirjallisuutta, samoin lukuisia valaisimia. Kahdessa vitriinissä on ikoneita; myynnissä Tyylikäs tiffany-lamppu metallisella jalalla. Vanhoista, kunnostetuista koulutauluista Raili Saloviin on tehnyt kehystettyjä tauluja. Lisätietoja löytyy nettisivuilla ja facebooksivuilla. www.facebook.com/ Gallery-Golden-Point. – Olen kehystänyt myös omia töitäni vanhoihin kehyksiin. –Jonkun roska voi olla toisen aarre, Raili Saloviin toteaa. Kasvitaulujen sekä historiallisten ja uskonnollisten taulujen hyvin säilyneet värit ovat upeita. . Herkästi sävytetyt kukka-aiheet, erityisesti ruusut olivat muodissa erityisesti 1910–1930-luvuilla. Muutamia on jo myymälässä ja lisää on tulossa myyntiin. kuten kellon osia tai koristeellisia metalliosia vanhasta gramofonista. Kauniita keramiikkapurkkeja. 29 Kehykset kruunaavat niin taulun kuin peilinkin Vanhoja kehyksiä Raili Saloviin on korjannut paljon. Maljakolla varustettu pikkuleipävati tuli muotiin jo 1800-luvulla. – Tervetuloa tutustumaan, toivottaa Raili Saloviin. Vanhat koulutaulut ovatkin aivan omaa taidettaan, jotkut jopa aikansa taiteilijoiden käsialaa. Ihmiset eivät tule vain ajatelleeksi. Tyylikäs jugendkirjahylly sopii niin moderniin kuin perinteiseenkin kotiin – kaunis ihan sellaisenaan. – Ja on minulla yksi täytetty näätäkin – eli esineitä löytyy lähes joka lähtöön, nauraa Raili Saloviin
– Ina käytti töissään vain yhtä laattaa, vaikka hän teki värigrafiikkaa. Me tarvitsemme hyviä, ystävällisiä voimia, tietoa siitä, että on olentoja, joihin voimme turvautua – suojelusenkeleitä,” Collianderin tiedetään sanoneen. Collianderin viiva oli tarkoituksella rosoinen, selventää intendentti Jukka Partanen Jyväskylän taidemuseosta. Hän tuli tunnetuksi vahvoista ja persoonallisista puupiirroksistaan. Rosoisten painolaattojen ääriviivat näkyvät paperilla ja kaiverrusjälki on rouheaa, ehkä hieman primitiivistä. Laattoja kaivertaessaan hän käytti vain yhtä veistä toisin kuin useimmat muut aikansa graafikot, joilla oli yleensä paljon erilaisia talttoja ja työvälineitä käytössään. 30 Ina Colliander tunnetaan enkelitöistään Ina Colliander oli Suomen ensimmäisiä merkittäviä naisgraafikoita. Interaktiiviseen Oravien aarteita -näyttelyyn Jyväskylän Taidemuseossa on kerätty suomalaista taidegrafiikkaa 1900-luvun alkupuoliskolta. Työt ovat teknisesti vapautuneita, mutta kuitenkin äärimmäisen herkkiä ja puhuttelevia: jokseenkin spontaanin oloisia – sellaisia, että taiteilijalla on ollut tarve kertoa jotain tärkeää juuri nyt, ei vasta hetken päästä. Kuvitteellisen Oravien perheen ruokailutilaa koristaa muun muassa Ina Collianderin puupiirros ”Karjalaisia ruukkuja” (1952), joka näkyy kuvassa alhaalla oikealla.. ”Minä kuvaan enkeleitä, koska me ihmiset tarvitsemme enkeleitä. Hän keräsi taiteensa materiaalit luonnosta: laattoina on hyödynnetty muun muassa ajopuiden kappaleita, joita hän ei mitenkään sahannut muotoonsa tai hionut niiden pintaa sileäksi. Puupiirrostekniikan uranuurtaja I na Collianderin kädenjälki on helppo tunnistaa
31 Arkisia aiheita ja enkeleitä Jyväskylän taidemuseon pysyvässä näyttelyssä ”Oravien aarteita” on esillä muutama Collianderin grafiikanvedos. Partanen kertoo, että Collianderin teoksia on museon omistuksessa paljon enemmänkin. Enkeleiden värimaailma ammentaa ortodoksiperinteen liturgisista väreistä ja ikoniperinteestä. Viime vuosisadalla markkinat määräsivät, kuinka ahkera taiteilijan kannatti olla: ei vaikuttanut vedostaa isoja sarjoja, jos töille ei ollut tiedossa ostajia. Jyväskylässä esillä olevat työt antavat melko kattavan käsityksen Collianderin taiteen aiheista. Rouhea työskentelytapa kuultaa myös herkästä puupiirroksesta ”Kevätkukkia” vuodelta 1954.. Hänen kuvansa kumpuavat joko tavallisesta arjesta tai taivaallisista sotajoukoista: töihin on paiIna Colliander tunnetaan erityisesti enkelitauluistaan. Niitä löytyy monista muistakin taidemuseosta ympäri Suomea ja Eurooppaa: – Colliander oli melko tuottelias taiteilija, vaikka hänen vedossarjansa olivatkin pieniä. Enkelija ihmisaiheiden lisäksi Collianderin töissä näkyy jonkin verran asetelmia
– Tauluissa on yleensä yksi päätapahtuma, ei paljon muuta. Kuva: Wikipedia Jyväskylän taide museon intendentti Jukka Partanen toteaa, että Ina Colliander on ollut monella tapaa edellä-kävijä puupiirrostekniikassaan. Heille syntyi kolme lasta. Partasen taustalla näkyvässä Nainen –62 (1962) huomion kiinnittää musta tausta, jollaista ei ollut yleisesti tapana käyttää.. Siksi väri on yleensä levinnyt epätasaisesti, Partanen kertoo. Värit ovat selkeitä perusvärejä ja niitä on käytetty vähän, yleensä vain yhtä tai kahta väriä teoksessa. Vaikutteita eri taidesuunnista Intendentti toteaa, että Colliander on saanut taiteeseensa vaikutteita eri taidesuuntauksista. Taidehistorioitsija Taina Lammassaaren mukaan virikkeet näkyvät Collianderin puupiirroksissa syvyysperspektiivin puuttumisen ohella ennen kaikkea pyrkimyksenä vapautuneeseen ja spontaaniin aiheenkäsittelyyn, voimakkaina mustien ja valkoisten pintojen kontrasteina sekä kömpelön ilmeikkäänä viivan käsittelynä. Teokset on vedostettu käsin, eli apuna ei ole käytetty prässiä. – Kyllä hän taidehistoriaa on selvästi tuntenut. Oravien päämakuuhuonetta koristaa puupiirros ”Ruskea enkeli” vuodelta 1958. Collianderin teoksissa voi nähdä vivahteita bysanttilaisesta taiteesta, saksalaisesta ekspressionismista, Colliander tunnetaan erityisesti enkelitöistään. Ina Colliander oli naimisissa kirjailija Tito Collianderin kanssa. 32 nettu asetelmia, äitejä, lapsia ja enkeleitä
26.6.1905 Pietarissa, k. Tito Colliander kirjoittaa näin vaimonsa Colliander työsti melko pieniä sarjoja: tämä vedos ”Pojasta” on seitsemäs kymmenestä. – Uskonnollisten aiheiden värimaailma ammentaa selvästi ortodoksien liturgisista perinteistä. – Tunnettu erityisesti enkeliaiheisista puupiirroksistaan, mutta on hyödyntänyt myös kuivaneulatekniikkaa, mosaiikkityöskentelyä, lyijykynä-, akvarelli ja pastellipiirtämistä sekä öljymaalaamista. Hänen vanhempansa olisivat halunneet Collianderin valitsevan vakaamman lastenhoitajan uran, mutta vielä elämänsä ehtoopuolella taiteilija kiitteli eräässä kirjeessä tekemäänsä ammatinvalintaa: ”Aika rientää niin nopeasti, suren sitä etten ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi, mikä on vielä tärkeää… On kuitenkin palkkio sinänsä, että olen saanut tehdä tätä työtä.” . 24.11.1985 – Opiskeli sisäoppilaitoksessa Saksassa, josta palasi vähän ennen vallankumousta Pietariin. Collianderin taiteen kieli poikkeaa huomattavasti muusta 1900-luvun alkupuolen suomalaisesta puupiirtämisestä, joka oli mustavalkoista ja yleensä aiheiltaan suomalaiskansallista. 33 venäläisestä kansantaiteesta ja tietysti uskonnollisesta taiteesta, Jukka Partanen vahvistaa. Niissä ylisuurissa piirroksissa, jotka niin hämmästyttivät minua, hän ilmaisi vapaudentarpeensa – välttämättömyyden kaikelle taiteelliselle ilmaisulle.” Elämä taiteilijana oli Ina Collianderille kutsumus. – Läpimurto suomalaisessa taide-elämässä tapahtui vuonna 1959, kun Colliander kutsuttiin osallistumaan Suomen osastoon Venetsian biennaalissa ja hänelle myönnettiin Pro Finlandia -palkinto. Muutti Suomeen vuonna 1923. Colliander teki aivan omaa juttuaan, johon voi verrata korkeintaan Ellen Thesleffin muotokieltä ja tekniikkaa. On myös huomionarvoista, että Collianderin enkelit ovat aina rauhallisia ja lohduttavia, eivät koskaan mitään ”tuhon enkeleitä”, intendentti pohtii. Ensimmäisen valmistui puupiirros Kolme enkeliä , jonka Colliander leikkasi heti jatkosodan jälkeen vuonna 1945. taiteilijanuran alkutaipaleesta: ”Kokonaisia arkkeja, reunasta reunaan, voimakkain vedoin, hiilellä. – Opiskeli mallipiirtämistä Helsingin taideteollisessa keskuskoulussa ja myöhemmin grafiikkaa Münchenissä. Uskonnolliset aiheet alkoivat painottua Collianderin taiteessa toisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmin hän teki pitkän sarjan enkeliaiheisia töitä, joista tunnetuimpia ovat 1950-luvun lopulla syntyneet suurikokoiset työt kuten Tulipunainen enkeli (1959) ja Sininen enkeli (1959). Tunnetuin enkelitauluista Suurelle yleisölle Colliander on tullut tutuksi erityisesti enkeliaiheisten töiden kautta. Liittoon syntyi kolme lasta: tyttäret Maria ja Katariina sekä poika Sergei. Meni naimisiin kirjailija Tito Collianderin kanssa. 1950-luvun puupiirtäjistä esimerkiksi Vilho Askola ja Erkki Tanttu ovat näkyviä nimiä. Ina Collianderin työ tunnustettiin Pro Finlandia -mitalilla – s. Oravien lastenhuoneen pöydän päälle on ripustettu Ina Collianderin erikoinen kivipiirros ”Poika” vuodelta 1958.. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Lähteenä käytetty Jyväskylän taidemuseon julkaisua Ina Collianderista Collianderin teoksissa voi nähdä vivahteita bysanttilaisesta taiteesta, saksalaisesta ekspressionismista, venäläisestä kansantaiteesta ja tietysti uskonnollisesta taiteesta. Taiteilijan työ oli kutsumus Collianderin töitä leimaa muutenkin rauhallisuus ja tietty tyyneys, vaikka on hän purkanut ahdistustaankin taiteeseen
Usein asukkaat ovat lähteneet sisustuksessaan itse rakennuksen hengestä ja aikakaudesta, jolloin se on rakennettu. Helsinkiläisiä vanhoja asuntoja ovat tutkineet ekonomi ja taidehistorioitsija Pia Maria Montonen ja valokuvaaja Niclas Warius.. Teoksen käyttöarvoa tavallisen lukijan silmissä lisää sen loppuun sijoitettu tyylihistorian kertaus. Auditorium 2015. Mary ja William Forsman muuttivat Helios Oy;n taloon 1920-luvun alussa. Asunnon nykyinen isäntä Lars Gustaf Forsman on säilyttänyt asunnossa palatsimaisen tunnelman. Pienempiinkin asuntoihin nykytaide ja design tuntuvat solahtavan mallikkaasti. Perittyjen, asuntoihin alunperin kuuluneiden huonekalujen lisäksi on hankittu uusia vain harkiten. Myös yksityiskohdista on pidetty huolta. Yrjö Kukkapuron sohva kohtaa antiikin olympiavuonna 1952 rakennetussa munkkiniemeläistalossa. Moniin sisustuksiin on istutettu moderneja esineitä ja taidetta, joka näyttää istuvan ympäristöönsä täydellisesti. Montonen kuuluttaakin arvoasuntojen ostajille malttia muutosten tekemisessä, sillä kerran tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Väliseiniä ei ole revitty, mikä näyttäisi olevan trendi vanhojen arvoasuntojen ostajille. Vanhat helat ja tammiset ikkunanpokat ovat parhaimmissa tapauksissa saaneet säilyä asukkaiden aktiivisuuden ansiosta. Miltä tuntuisi asua asunnossa, jossa juuri mikään ei ole muuttunut sataan vuoteen. R akkaudesta vanhaan asuntoon -teoksessa esitellään helsinkiläiskoteja kauneimmillaan 1800-luvun lopun uusrenessanssista ja kertaustyyleistä 1950-luvun modernismiin. Esimerkiksi Rytsölöiden kodissa on antiikkihuonekalujen seurana maamme eturivin taiteilijoiden suurikokoisia maalauksia ja veistoksia. Antiikkia ja modernia yhdessä Vanhassa asunnossa asuminen ei kuitenkaan merkitse museossa asumista. Parhaimmillaan sisustuksista on muodostunut harmonisia kokonaisuuksia, joita katsellessa silmä lepää. Esiteltävät kodit on remontoitu pieteetillä, ja usein on annettu ajan patinan näkyä. Sadan neliön yksiö ei ole Pia Maria Montosen mielestä mahdollinen yhtälö jugendtalossa. 34 Vanha asunto on PARHAIMMILLAAN NIIN KUIN SE ON RAKENNETTU Aikakaudet vaihtuvat, mutta tietyt asiat pysyvät. Pia Maria Montonen & Niclas Warius, Rakkaudesta vanhaan asuntoon. Asunto oli saatu myötäjäisiksi talon rakentaneelta leskikenraalitar Olga Ehnroothilta, joka oli tilannut jykevän kivitalon piirustukset juuri valmistuneilta arkkitehdeiltä Karl Hård af Segerstadilta ja Bertel Jungilta. Loisteliaalta, tietokirjailija ja antiikin asiantuntija Pia Maria Montonen sekä valokuvaaja Niclas Warius näyttävät
35
Vähempikin olisi riittänyt. Suojeltavia kohteita olisivat myös asuntojen sisätilat huonejakoineen.. Ne ovat kuitenkin pieniä puutteita loisteliaassa kokonaisuudessa, joka syntyy maagisista Niclas Wariuksen ottamista valokuvista. Barokkityylisen ruokasalin tuolit taloa nykyisin asuttavat Rytsölät löysivät Ruotsista. Suojeltavia kohteita olisivat myös asuntojen sisätilat huonejakoineen. 36 Jos näin tehtäisiin useamminkin, luotaisiin puitteet laatuarkkitehtuurin säilymiselle. Komeuden täydentää barokkikristallikruunu. Sisustuksista voi kuitenkin saada vinkkejä oman asuntonsa sisustamiseen. Jonkinlainen Piiri pieni pyörii -asetelma kirjaa lukiessa syntyi: aivan liian monessa kodissa oli kirjantekijän taiteilijaystävän Hannu Palosuon teoksia. Suojelun ei pidä rakentua pelkästään rakennuksen ulkokuoreen. Loistelias kokonaisuus Rakkaudesta vanhaan asuntoon esittelee enimmäkseen varakkaiden helsinkiläisten asuntoja. Pia Maria Montosen mielestä Helsingissä on siksi vähän vanhaa kaupunkiarkkitehtuuria, että sitä kannattaisi ryhtyä suojelemaan kuten Ruotsissa on tehty. Niitä katsellessa ei voi olla kysymättä, onko tämä Helsinki. Klassisuutta on myös eteisen naulakkoalkovin seinämaalauksissa. Toinen harmittava seikka olivat kirjan sivumarginaaleihin sijoitetut kuvatekstit, jotka olivat osin puutteellisia tai kielellisesti epäselviä. Marjatta Hietaniemi Alfred Kihlmanin Tähtitorninmäelle rakennuttama talo valmistui 1898. . Runar Finnilän Ullanlinnaan 1926 valmistunut kivitalo kätkee tarinoita. Eikä suojelun pidä rakentua pelkästään rakennuksen ulkokuoreen
Vanhan raatihuoneen joulu esittelee ranskalaista joulua suomalaisessa kartanossa Tänä vuonna Anja Kortejärvi Galleria Rahlingista on suunnitellut suuren salin juhlapöydän kattauksen ja koristellut kuusen. Minulla se on ollut lähes 30 vuotta. Se kuvaa äitiä ja lasta. Se on ollut käytössä itäuusmaalaisessa kartanossa, jossa se katettiin pöytään suurina juhlapyhinä joulun ja pääsiäisen aikoihin. Museo kattaa yläkerran saliin monen museokävijän jouluperinteisiin kuuluvan Holmin perheen runsaan ja näyttävän joulupöydän lukuisine astioineen ja ajan herkkuineen. – Se on aika painava, mutta sopii hyvin tiiliseinään ja pidän siitä kovasti kuten muistakin Kupittaan esineistä. Porvoon museon juhlakattausperinne jatkuu myös Vanhassa raatihuoneessa. Vanhaan raatihuoneeseen ja Holmin taloon on vapa pääsy 13.12.2015–10.1.2016. Kuva: Rahling Joulukattauksia Porvoon museossa Kupittaan koristelautanen JUHANA BLOMSTEDT SPELEOLOGIAA 29.10.2015–31.1.2016 JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO TRÄSKÄNDA KONSTMUSEUM JÄRVENPÄÄ ART MUSEUM Avoinna | Öppet | Open loka-huhti | okt-april | oct-april ke-su | ons-sö | wed-sun 10–17 www.jarvenpaa.fi/taidemuseo info: 040 315 3881. Takana lukee K-kirjain eli Kupittaa kahdessa kohdassa sekä Made in Finland. . Kattaus on nähtävillä 12.12.2015–10.1.2016. Molemmat ovat avoinna joulun aikaan keskiviikosta sunnuntaihin kello 12–16, mutta ovat suljettuja sunnuntaina 6.12., torstaina 24.12., perjantaina 25.12. Lautanen on kooltaan aika suuri, noin 40 cm halkaisijaltaan. Porvoon museo, Vanha raatihuone ja Holmin talo Vanha raatihuoneentori, 06100 Porvoo www.porvoonmuseo.fi Suomalainen joulu ranskalaiseen tapaan on esillä Vanhassa Raatihuoneessa Porvoossa. Niemi osti lautasen tuttavalta, joka oli kerännyt myyjäisiin tavaraa eläkeläiskerhon matkaa varten. Esillä olevan astiaston on valmistanut Haviland & Co Ranskan Limogessa 1800-luvun lopussa. 1700-luvun kauppiaskodissa Holmin talossa Porvoossa vietetään joulua. ja perjantaina 1.1. Joulun ajan erikoisnäyttely on nähtävillä 25.11.2015–10.1.2016. Muistan silloin sanotun, että se olisi Väinö Aaltosen tuotantoa. Rakas esineeni . 37 – Rakas esineeni on Kupittaan seinäkoristelautanen, jonka tarinasta en paljon tiedä, kertoo Ritva Niemi. Sain ostaa sen ennen myyntiin menoa, mutta hintaa en enää muista
Nukkekodeissa on lukuisia viehättäviä yksityiskohtia, tapetit, matot, astiat, kylpypyyhkeet, tekstiilit sekä tietysti asukkaat, sillä jokaisessa talossa on myös nuket mukana. 38 Näyttelyn vanhimmat 1700-luvulta Turussa on nähtävillä 12 toinen toistaan lumoavampaa nukkekotia, kun historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova tarjoilee harvinaislaatuisen aikamatkan nukkekotien pikkuruiseen maailmaan. Esillä olevat kodit ovat sekä käsityönä valmistettuja uniikkeja taide-esineitä että tehdasvalmisteisia leluja, joissa jokaisessa näkyy kodin omistajan kädenjälki. Itse jäin ihmettelemään pienen pieniä vahakynttilöitä, jotka joku on valmistanut oikeasta vahasta, kertoo amanuenssi Silja Lehtonen Aboa Vetus & Ars Nova -museosta. – Pelkästään se visuaalisuus, mitä talot tarjoavat on ihan mykistävä. Vanhin esillä oleva nukkekoti on vuodelta 1712 ja uusin vuodelta 2001. Sisustus ja irtaimisto tarjoaAmy Milesin nukketalon huoneet tuovat mieleen pohjoislontoolaisen Friern Barnetin kartanon, jossa Amy varttui 1860-luvulla.. Nukkekotien ihmeellinen maailma lumoaa M arraskuusta huhtikuuhun turkulaisessa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa on esillä 12 upeaa nukkekotia Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhoodin lähes sadan nukkekodin kokoelmasta
Näyttelyn siirtäminen ja pystyttäminen on ollut iso operaatio. Kuljetus ja pystytys iso operaatio Nukkekotinäyttely on aiemmin ollut esillä ainoastaan Lontoossa. 39 vatkin valtavan määrän yksityiskohtia katsottavaksi. Kaikki talot oli pakattu huolellisesti omiin laatikoihinsa ja jokaiseen taloon kuuluva irtaimisto omiinsa. Amy Milesin nukkekoti esittelee 1800-luvun loppupuolen keksintöjä kuten sähkövaloja ja vesijohtoverkostoon kytkettyä kylpyhuonetta. Ennakkoon museolla on maalattu näyttelyhuoneiden seiniä sekä rakennettu tarpeellisia väliseiniä.. Talon viimeisin omistaja oli Flora Tate, joka meni naimisiin vuonna 1896. Yhdessä talossa voi olla jopa yli 300 miniatyyrikokoista huonekalua ja esinettä. Tate Baby House on kulkenut 170 vuoden ajan samassa perheessä, äidiltä vanhimmalle tyttärelle. Talot tulevat esille lasivitriineihin, joista osa tulee talojen mukana ja osa on meidän omia. Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmaan kuuluu kaikkiaan lähes sata nukkekotia, mutta kiertonäyttelyssä niitä on ainoastaan 12. – Tällaisen näyttelyn kuljettaminen sekä installointi on aika iso operaatio. Marraskuun lopussa alkava maailmankiertue alkaa Turusta, josta se matkaa keväällä Yhdysvaltoihin ja sieltä takaisin Eurooppaan. Nukkekodit lähtivät täysperävaunullisella rekalla kohti Suomea marraskuun kolmantena päivänä
Talon alkuperäinen omistaja oli manchesterilainen lääkäri John Egerton Killer. Uusimman talon, joka on vuodelta 2001, sisustamisessa on ollut mukana maailmankuuluja taiteilijoita, jotka ovat suunnitelleet taloon huonekaluja sekä tehneet sinne miniatyyrikokoisia taideteoksia. Näyttelyteksteistä löytyy paljon mielenkiintoista taustatietoa nukkekodeista. Erään talon eräs nainen on rakentanut puolestaan muistuttamaan omaa lapsuudenkotiaan. Killer Cabinetin keittiössä puuhaillaan 1800-luvun puolivälin englantilaiseen tyyliin. että nukkekodeista tulee täydellisesti sisustettuja. Loisteliaat kartanot ja toisaalta tavalliset kodit avaavatkin eri yhteiskuntaluokkien asumisen historiaa.. 40 Talot periytyneet äideiltä tyttärille Näyttelyn installoinnista vastaa kaksi V&A Museum of Childhoodin kuriiria. Samalla avautuu asumisen historia Alun perin nukkekodit ovat olleet yksityisten henkilöiden omistuksessa ja ne on myöhemmin lahjoitettu tai myyty museolle. Me avustamme sähköja valaistusasioissa, mutta varsinaisiin taloihin ja niiden esineisiin koskevat ainoastaan kuriirit, Lehtonen kertoo. – Omistushistorioista voi päätellä, että jotkut taloista ovat kulkeneet pitkäänkin samassa suvussa periytyen aina äidiltä tyttärelle. – He laittavat jokaisen esineen paikalleen yksi kerrallaan niin, Killer Cabinet -nukkekoti on rakennettu mustaksi lakattuun kaappiin, jonka ulkopintaa koristavat kiinalaisaiheiset motiivit
Intialainen ystävä oli tiedustellut englannista Royal Peter Mustosella on intohimo sota-antiikkiin Peter Mustonen innostui vanhoista aseista jo nuorena. Museotasoinen kotikokoelma Armouriesiltä paidan alkuperää ja museosta oli kerrottu, että paita on peräisin jostain Lähi-idän alueelta. Hän osti paidan itselleen. Hänen tarkka silmänsä kuitenkin huomasi, että esimerkiksi paidan avoimet hihat, leikkaus ja renkaiden niittaus eivät täsmänneet Lähi-itään. Hän hankki miekkoja ja niitä alkoi olla nurkat täynnä. 42 E teisen oven pielessä on vanha rengaspaita. Rengaspaitoja on museoissa runsaasti, mut. Sittemmin on karttunut sekä tietoa että upeita esineitä. – Tuolloin oli vielä itsevarmuutta enemmän kuin tietoa, Mustonen nauraa nyt. Peter Mustonen kertoo, että hänen intialainen ystävänsä lähetti netissä kuvan rengaspaidasta Mustoselle syntymäpäivälahjaksi. Mustonen ei ollut uskoa silmiään ja kiinnostui siitä välittömästi. – Se on saksalainen rengaspaita 1500-luvulta. Sellainen, joka on tehty pienistä metallirenkaista ja joita ritarit ja muut sotilaat käyttivät. Lukioikäisenä hän myi halvemmat pois ja hankki suuren kahden käden miekan, johon meni monen kesän kesätyön tulot. Joten ei siis erityisen kiinnostava, Mustonen luonnehti
43 Museotasoinen kotikokoelma ta identtisellä leikkauksella ja koristeellisilla renkailla olevia tunnetaan tällä hetkellä vain neljä kappaletta. Vaikuttaa siltä, että ne kaikki ovat valmistettu samassa työpajassa, Mustonen innostuu. Rengaspaita on Mustosen uusin hankinta. Itämaisia miekkoja ja unkarilaisia sotanuijia. Mustonen on ehtinyt 20 vuodessa hankkia mittavat kokoelmat.. Jotain poikkeuksellista. Sekään ei Mustoselle vielä riitä, että esine on riittävän vanha, vaan siinä pitää olla lisäksi jotain muuta kiinnostavaa. Mustonen on keskittynyt esineisiin, jotka ovat 1600-luvulta tai sitä vanhempia. – Minulla on jonkinmoinen valokuvamuisti. Museotasoinen kokoelma Peter Mustonen on intohimoinen sotahistoriallisen antiikin keräilijä. – Jotkut intialaiset ja itämaalaiset esineet ovat hieman uudempia, Mustonen toteaa. Kun selaan kirjoja, niin minulle jää mieleen, miltä esineet ja niiden yksityiskohdat näyttävät, hän sanoo. Se, mikä on ollut arvostettua ja harvinaista jo valmistusaikanaan, on sitä myös nykyään. Rengaspaita on Mustosen kokoelman tuorein hankinta. Esineiden tärkeimpiä piirteitä ovat valmistuslaatu ja kunto. Mustonen näyttää kirjahyllyä, jossa on hyllykaupalla aiheeseen liittyviä kirjoja ja huutokauppaluetteloita. Hänen kotinsa seinillä on miekkoja, haarniskoja, kypäriä, taistelunuijia ja aseita. Hänen omistamansa esineet ovat samaa tasoa kuin kansainvälisten huippumuseoiden Peter Mustonen innostui keräilystä jo lukioikäisenä
Siinä kaivataan yhteistyötä, pitäisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen. Italialainen kilpi arviolta 1550-luvulta.. Se on ollut kaupungin symboli. Miekassa on hyvin puhtaat ja kauniit muodot. Tingin siitä tonnin pois. – Toisaalta nämä miekat eivät ole mitään superharvinaisuuksia, sillä valmistusmäärä oli melko suuri. Aseita ryhdyttiin 1500-luvun lopulla tekemään jo hieman sarjoissa ja Stantlerin miekat ovat ensimmäisiä historiallisia yhtenäistämismalleja. Tuolloin oli vielä itsevarmuutta enemmän kuin tietoa. Mustonen tekee muutenkin yhteistyötä museoiden kanssa. – Fagerström oli varmaan Suomen osaavin antiikkikauppias 1990-luvulla. Mustonen kiikuttaa sieltä saksalaisen ruutipullon 1600-luvulta. Päätin, että haluan eroon muista miekoista ja halusin jotain uniikkia tilalle. Innostus lukioikäisenä Mustonen innostui vanhoista aseista jo nuorena. – Maucheria pidetään yhtenä historian parhaista norsunluunkaivertajista. Mikko Fagerström oli antiikPeter Mustonen kerää sotahistoriallista antiikkia, joka on 1600-luvulta tai vanhempaa. Kävi mäihä, että miekka oli aito. – Ostin sen Fagerströmin Mikon puodista ja se maksoi 13 500 markkaa. Siihen meni useamman kesäduunin tulot. Tähän pieneen ruutipulloon on hienosti pystytty kaivertamaan leijonien, koirien ja sikojen sekamelska. Yhteistyötä on ollut esimerkiksi Turun museokeskuksen ja Krakowan kansallismuseon kanssa. Hän hankki miekkoja ja niitä alkoi olla nurkat täynnä. Hänellä oli suurta materiaalin, esineiden ja historian tuntemusta. Miekat valmistettiin Münchenin kaupunginkaartille. – Nämä miekat ovat suurella varmuudella Wolfgang Stantlerin valmistamia 1500-luvun lopulla. Vastaava miekka löytyy esimerkiksi Lontoon Wallace Collectionin kokoelmista. Liikkeen tuntu on saatu hyvin aikaan. 44 kokoelmissa. Mustonen oppi pikkuhiljaa vanhemmista aseista, ja pian hän pääsi rakentamaan Helsingin Apollokadulla sijaitsevan Reitzin säätiön museon asehuonetta. Maucherin töitä ei juurikaan liiku yksityisillä markkinoilla, mutta museoissa niitä on jonkin verran, Mustonen kertoo. Lukioikäisenä hän myi halvemmat miekat pois ja hankki suuren kahden käden miekan, joka on edelleen hänen seinällään. Mustonen ottaa esimerkkinä seinältään Stantlermiekan. – Pyrin kaventamaan valtavaa kuilua, joka on kasvanut museoiden, keräilijöiden ja kauppiaiden välille. – Toissa vuonna rakennettiin asehuone uudestaan ja vastaan siitä edelleen. Onneksi esimerkiksi Suomen museovirasto on alkanut tehdä yhteistyötä metallinetsijöiden kanssa. Se on positiivista kehitystä. Münchenin kaupunginkaartilla oli kaikilla samanlaiset miekat. Mustonen hakee laatikosta toisen esimerkin. Usein keräilijöillä on enemmän aikaa paneutua omaan alaansa kuin museon ihmisillä. – Olen pitänyt sen muistona. Mustonen kulutti nuorena miehen alkuna Fagerstömin liikkeessä aikaansa ja teki pieniä restaurointeja Helsingin muille antiikkiliikkeille. kikauppias, joka piti Helsingissä vanhoihin aseisiin keskittynyttä myymälää. Se mahtui juuri ja juuri kaverini Volvoon. Miekka ei ole niin uniikki, että Mustonen nykyään sellaista hankkisi. Sen on valmistanut Michael Maucher ja ruutipullon runko on valmistettu norsunluusta
– Joskus olen miettinyt, että voisin myydä puolet kokoelmastani pois julkisessa huutokaupassa ja ostaa tilalle jotain todella tärkeää. Hankintoja hän on tehnyt monista eri paikoista. Joskus antiikkimessuilla tulee vieläkin eteen löytöjä, joissa myyjä on arvioinut hinnan täysin väärin. Pidän silmät auki, ja jos satun löytämään esineen jostain, niin hankin sen äkkiä itselleni ja pääsen neuvottelemaan vaihtokaupoista tämän keräilijän kanssa. Hienoja asekokoelmia on ympäri maailman esillä museoissa. Pauli Jokinen Norsunluusta tehty ruutipullo. ”Pohjois-Italian Tyrolissa sijaitseva linna on ehkä huimin paikka, jossa olen käynyt.” Tieto on valtaa Mustonen on keräillyt sotahistoriallista antiikkia parikymmentä vuotta ja kokoelmista on kasvanut hyvin mittavat. Samalla tiedän, että hän etsii jotain tiettyä esinettä, vaikkapa uniformua. – Harrastuksen suola on siinä, että yrittää tietää enemmän kuin muut ja saa sitä kautta pienen etulyöntiaseman. – Se on täysin luonnollista. Joskin kalliiden ja tärkeiden esineiden myyminen ja ostaminen olisi aina hyvä tehdä ammattilaisen avustuksella, sillä väärennösten ja aliarviointien määrä alalla on valtava. Joitain esineitä hän on ostanut kansainvälisistä huutokaupoista, toisten esineiden kanssa hän on tehnyt vaihtokauppoja muiden keräilijöiden kanssa. – Messuilta saattaa löytää 1800-luvun esineenä myytävän 1600-luvun huippu vekottimen puoli-ilmaiseksi. Ihmiset eivät koe tarvitsevansa kauppiasta ostamiseen ja myymiseen. Hyvinkin vanhojen esineiden kunto saattaa yllättää ja erehdyttää jos ei ole tarkkana. Mutta tiedän, että hän ei ole sitä valmis myymään. Peter Mustonen vinkkaa, missä kannattaa käydä, jos haluaa tutustua hyviin asekokoelmiin. Siellä on aseita ja haarniskoja niin paljon, että niillä pystyisi varustamaan 3000 miehen armeija.” Tower Lontoossa ”Towerissa on hyvä kokoelma, vaikka Royal Armories siirrettiin hiljattain pääosin Leedsiin.” Wallace Collection Lontoossa ”Lontoon paras nähtävyys. Ilmainen sisäänpääsy. Usein ihmiset tulivat hakemaan arviointia esineestä, jota eivät edes aikoneet myydä. Ovat hyvin perillä omasta kokoelmastaan.” Wien Kunsthistorisches Museum ”Määrällisesti ehkä enemmän esineitä kuin Metropolitanissa. Yksityinen museo ihan keskustassa.” Churburgin linna Italiassa. Yhden miehen rakentama museo. – Arvion jälkeen ihmiset usein pettyivät esineen rahalliseen arvoon ja myivät esineensä julkisessa huutokauppakamarissa toivoen arviota suurempia rahoja, vaikka päätyivät provisioiden jälkeen huomattavasti pienempään summaan, joka oli kauppiaan alkuperäinen tarjous. Olen tuntenut monia antiikkikauppiaita ja monia huutokauppakamarien asiantuntijoita, jotka eivät tunne hyvin materiaaleja tai historiaa, eivätkä tunnu koskaan oppivankaan. Suomessa ei ole montakaan keräilijää, jolla olisi yhtenevät kiinnostuksen kohteet hänen kanssaan. Metropolitan-museo New Yorkissa ”Erittäin hyvä. Museon takana on rahoittavia mesenaatteja ja yrityksiä, joiden kautta he ostavat vain parasta laatua kokoelmiinsa. Mustonen haluaa, että hänen kokoelmansa elää. Kokoelman pitää elää koko ajan ja keräilyn pitää olla hauskaa. Vaihtokauppa voi tapahtua vaikkapa seuraavasti. Olen aina itse pyrkinyt oppimaan muilta keräilijöiltä. Heillä on hieno kokoelma varhaisia haarniskoja, joista tiedetään kenen ne ovat olleet.” Grazin museo ”Siellä on hieno asearsenaali. Kivijalkakauppa Helsingissä Mustonen piti toistakymmentä vuotta Helsigin Fredrikinkadulla Morion Antique -liikettä, jossa hän kauppasi sotahistoriaan keskittynyttä tavaraa. 1700-luvulla päätettiin, että arsenaali on käynyt vanhaksi, mutta se museoidaan. Tieto on valtaa tässäkin harrastuksessa. Ei me täältä mitään kuitenkaan mukaamme saada, nauraa kahden lapsen isä hörppiessään tuoretta kahvia. – Jollain keräilijällä saattaa olla joku ase, joka voisi olla hieno lisä omassa kokoelmassani. Stantler-miekkaa käyttivät Münchenin kaupunginkaatrilaiset.. 45 Asekokoelmia museoissa . . Viimeisinä vuosina kaupankäynti alkoi olla hyvin hiljaista ja nykyään hän pitää enää verkkokauppaa. Mustonen käy kauppaa lähinnä ulkomailla. Aina kun käyn Lontoossa, käyn siellä.” Hallwylska Museet Tukholmassa ”Hieman samanlainen paikka kuin Wallace Collection
Albert Edelfeltin maalaus Nainen parvekkeella. – Muistan hänen tehneen paljon tutkimustyötä. Taidesalongin perusti hänen isoisänsä Leonard Bäcksbacka lokakuussa 1915. Leonard Bäcksbacka sai stipendin opiskeluja varten. Esillä Sinebrychoffin taidemuseossa.. Leonard Bäcksbacka perusti Taidesalongin vuonna 1915. Vain pieni mainos Bulevardilla kertoo, että ollaan kohdalla. Bäcksbacka muistaa isoisänsä miehenä, joka oli omistautunut taiteelle. Hän tuli töistä kotiin ja päivällisen jälkeen meni kirjastoon tekemään tutkimuksiaan. – Isoisä osti stipendirahoillaan Sallisen maalauksen, Bäcksbacka naurahtaa. Leonard Bäcksbackan lahjat eivät riittäneet siihen, että hän olisi itse ryhtynyt taidetta tekemään, mutta hän halusi auttaa taiteilijaystäviään. 46 T aidesalonki on hieman huomaamattomassa paikassa, vaikka aivan keskellä Helsinkiä onkin. Se on vanhin toiminnassa oleva taidegalleria Suomessa ja edelleen elinvoimainen. – Isoisä opiskeli luonnontieteitä ja hänen opiskelukavereittensa joukossa oli taiteilijoita, kuten Ragnar Ekelund. – Hän panttasi kultakellonsa ja avasi vaatimattoman taidesalongin Aleksanterinkadulle. Vielä portaat ylös ja siellä se sijaitsee: Suomen vanhin toiminnassa oleva taidegalleria, Taidesalonki. Hän sattui kävelemään juuri avatun Gösta Stenmanin taidesalongin ohi ja näki siellä Tyko Sallisen Sateenkaari-maalauksen. Hän tutki taidehistoriaa ja kirjoitti taiteilijoiden elämäkertoja. Gallerian juhlavuotta muistetaan kolmella näyttelyllä ja juhlakirjalla. Kultakello panttiin ja galleria pystyyn 100-vuotiasta Taidesalonkia pyörittää Christina Bäcksbacka, galleristi jo kolmannessa sukupolvessa. Suomen vanhin taidegalleria yhä elinvoimainen Sata vuotta sitten Leonard Bäcksbacka kiinnostui taiteesta niin paljon, että panttasi kultakellonsa ja perusti taidegallerian, Taidesalongin Helsinkiin. Isoisä kiinnostui myös taiteesta, Bäcksbacka kertoo
47 Christina Bäcksbacka on pyörittänyt Taidesalonkia 1970-luvulta lähtien.
– Taidesalongista on päätynyt hienoja Akseli Gallen-Kallelan maalauksia Mäntän Serlachiusmuseoon. Se on varmaan ollut Taidesalongin vaikein aikakausi. Minä ja isäni olemme väitelleet taidehistoriasta. Pelkästään määrä herättää kunnioitusta: Taidesalonki on järjestänyt noin 950 näyttelyä. Vuosien saatossa monet aikansa huippunimet ovat Taidesalongin juhlanäyttelystä vastaavat taiteilijat Viggo Wallensköld, Paavo Paunu ja Tomas Regan. Taidesalongin pitkään historiaan mahtuu yläja alamäkiä. Velvollisuudet on hoidettu pois. Bäcksbackan mukaan gallerian vaikeimmat ajat sijoittuvat 1930-luvulle, jolloin elettiin koko Euroopan laajuisen laman keskellä. Isoisän ja Serlachiuksen välillä on ollut 1930-luvulla sellaista kirjeenvaihtoa, jonka perusteella voi olettaa, että maalaukset ovat päätyneet Serlachiukselle lainan tai rahoituksen takuuna. Aikansa huippunimiä Taidesalongin juhlavuoden kunniaksi on julkaistu Christina Bäcksbackan ja Sanna Tuulikankaan toimittama ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama massiivinen juhlakirja Satavuotisen toiminnan jälkiä – Taidesalonki 1915–2015. 48 1930-luvun laman puristuksessa Leonard Bäcksbacka avasi Taidesalongin Aleksanterinkadulla ja sen jälkeen galleria toimi Kaartinkaupungissa ja Unioninkadulla. Vuonna 1964 galleria siirtyi nykyiseen paikkaansa Bulevardille. Christina Bäcksbackan isä pyöritti galleriaa aikansa ja Christinan harteilla se on ollut 1970-luvun lopulta lähtien. – Kaikilla meillä on takanamme taidehistorian opintoja. Jo vuosina 1915 ja 1916 Taidesalongissa oli esillä maalauksia muun muassa Akseli GallenKallelalta, Jalmari Ruokokoskelta, Juho Rissaselta ja Eero Järnefeltiltä. Isoisäni siirtyi luonnontieteistä taidehistorian pariin. Helene Schjerfbeckin Kehtolaulu nähdään Sinebrychoffin taidemuseon Taidesalonki-näyttelyssä.. Mutta siitäkin on selvitty ilman, että olisi laitettu lappua luukulle. Kirjan lopussa on luettelo Taidesalongissa järjestetyistä näyttelyistä
Tulevaisuus on hyvin arvaamaton. – Mielestäni Taidesalongin punainen lanka on ollut se, että yritämme edistää taiteilijoiden tekemistä ja uraa. Taidesalongissa juhlanäyttelyn tekijöiksi on valittu kolme nykytaiteen edustajaa. HAM kunnioittaa Taidesalongin juhlavuotta esittämällä kattavan koosteen Bäcksbackan kokoelmasta. Vain muutamia mainitakseni. Homma on ollut hallinnassa. Maalaukseen pääsee tutustumaan HAMin näyttelyssä. . Ragnar Ekelundin maalaus Esikaupungin katu vuodelta 1915. – Vaikea sanoa. Taidesalongissa on tällä hetkellä menossa kolmen nykytaiteilijan yhteistyössä syntynyt Uudisrakennus-niminen juhlanäyttely. Sinebrychoffin taidemuseo: Taidesalonki 100 vuotta, 10.1. Entistä enemmän korostuu se, että pidetään kulut pienenä. Siellä teemana on taidesalongin alkuajat ja Leonard Bäcksbackan erilaiset kiinnostuksen kohteet. Juhlanäyttelyt ovat Taidesalongissa, Helsingin taidemuseo HAMissa ja Sinebrychoffin taidemuseossa. Yhteensä HAMissa esillä on sata maalausta. Taidesalongin juhlanäyttelyt: Taidesalonki: Uudisrakennus, 20.12 asti. Taidesalongin 100-vuotista taivalta juhlitaan kolmessa eri näyttelyssä yhtä aikaa. Nähdäänkö Taidesalongissa vielä 200-vuotisjuhlat vuonna 2115. Esillä on maalauksia muun muassa Akseli Gallen-Kallelalta, Albert Edelfeltiltä ja Nils Schillmarkilta. Tällä hetkellä Suomessa on miljoona taiteilijaa, joten olisi mahdotonta nykyään kerätä vastaavaa. Sinebrychoffin taidemuseo on omistanut koko alakertansa Taidesalongille. Arvaamaton tulevaisuus Taidesalonki esittelee nykyään näyttelyissään kiinnostavinta uutta taidetta. Lisätuottoa Taidesalonki on saanut myös taideja antiikkikaupasta. Kokoelma käsitti 430 teosta. Lopuksi Bäcksbacka pohtii hetken Taidesalongin pitkän iän salaisuutta. 49 Aika juhlia . Joukossa on eturivin taiteilijoiden töitä Tyko Sallisesta Ragnar Ekelundiin. Maalaus HAMin Taidesalonki-näyttelyssä.. Taidesalongin perustaja Leonard Bäcksbacka keräsi runsaasti taidetta ja hänen mittavat kokoelmansa lahjoitettiin Helsingin kaupungin taidemuseolle vuonna 1976. Museorakennus palveli yli 30 vuotta, mutta suljettiin kosteusvaurioiden takia vuonna 2012. Taidesalonki on keskittynyt historian varrella maalaustaiteeseen, mutta myös valokuvia ja installaatioitakin ollaan vuosien saatossa nähty. HAM: Taidesalonki 100 vuotta, 10.1. Koko toimiala ja maailma on muuttunut hirveästi viime vuosina. – Veistoksia ei tänne voi käytännön syistä hirveästi tuoda, sillä ne menevät lattian läpi. Uudisrakennus-näyttelystä vastaavat Viggo Wallensköld, Paavo Paunu ja Tomas Regan. – Nyt on huonot ajat kaikilla, sitä ei voi kieltää ollenkaan. sia, vaan olemme voineet esittää myös valtavirran ulkopuolista taidetta, Bäcksbacka sanoo. Myös se on ollut tärkeää, että olemme pitäneet hyvät välit taiteilijoihin. – Olemme pysyneet suhteellisen pieninä. Värin korostuminen tavalla tai toisella on ollut myös tärkeää. Pauli Jokinen jättäneet jälkensä Taidesalongin näyttelyluetteloon: Tove Jansson lokakuussa 1946, Tuulikki Pietilä tammikuussa 1951, Ellen Thesleffin muistonäyttely 1954, Laila Pullinen joulukuussa 1964. Taidegallerian pitäminen vuonna 2015 ei ole helppoa. Bäcksbackan kokoelmaa varten Helsingin taidemuseo rakensi uuden museorakennuksen Helsingin Meilahteen. saakka. Ihmiset ostavat spontaanisti taidetta vähemmän kuin hyvinä aikoina. Mukana on myös maalauksia muista museoista, mutta yhteistä niille on se, että ne ovat kaikki kulkeneet Taidesalongin kautta. saakka. Eikä meidän ole ollut pakko noudattaa valtavirtaukTykö Sallisen Mirri vuodelta 1909. Nykyisin Helsingin taidemuseo HAM toimii vain Tennispalatsissa. Kokoelma kattaa sellainen aikajakson, että silloin pystyi keräämään jonkinlaisen läpileikkauksen kyseisen ajan taiteesta
Helene Schjerfbeck: Emigrantti, 1918. 0294 500 460, www.siff.fi Gunnar Berndtson: Laskiaistiistai, 1882. Näyttely on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa 8.10.2015 – 10.1.2016. Lagorio teki maalausten ohella kuvituksia ja graafista suunnittelua mm. Yksityiskokoelma. . Bäcksbacka teki elämänsä aikana huomattavia lahjoituksia taidemuseoille kuten Ateneumille ja Tukholman Nationalmuseumille. Suomen taiteen kultakauden ajan taiteilijoista erityisen merkittäviä Bäcksbackalle olivat Gunnar Berndtson, Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg. Gyldén on myös muotoillut Taidesalongin tunnuksen mukaisen kameesormuksen, joka kuului Leonard Bäcksbackan vaimolle Katarinalle (os. Gunnar Berndtsonin, Albert Edelfeltin, Helene Schjerfbeckin, Akseli GallenKallelan ja Hugo Simbergin teoksia. Tichonow). Näyttelyyn liittyvä julkaisu: Satavuotisen toiminnan jälkiä. Yksityiskokoelma.. Fazerille ja Schildtin kustantamolle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Lisäksi esillä on esineistöä kotimaisten hopeaseppien taidonnäytteistä aina itämaisiin hankintoihin. Kesällä 1952 hän matkusti Istanbuliin yhdessä taiteilijaystävä Marcus Collinin (1882–1966) kanssa. Leonard Bäcksbacka oli kiinnostunut aikansa suomalaisesta taiteesta. Istanbuliin Bäcksbacka matkusti ensimmäisen kerran helmikuussa 1925, ja toi mukanaan persialaisia miniatyyrejä. Nuorten suomalaisten modernistien uusimman tuotannon ohella Taidesalonki esitteli suomalaisten 1800-luvun mestareiden teoksia. Erityinen merkitys oli Tyko Sallisen varhaistuotannolla. Leonard Bäcksbacka (1892–1963) perusti gallerian lokakuussa 1915. Aikalaistaiteilijoille Taidesalonki tarjosi mahdollisimman edulliset puitteet näyttelyiden järjestämiseen – elannon hankkiminen taiteella oli kiven takana. Bäcksbacka matkusti Istanbuliin pian uudestaan ja solmi yhteyksiä paikallisiin taidekauppiaisiin. Taidesalongin tunnus liittyy Lagorion aikalaistaiteilijan Eva Gyldénin (1885–1973) kameekorujen plastisiin ihmishahmoihin, sekä tanssin ja liikkeen ihailuun. 50 S uomen vanhimman edelleen toimivan gallerian vaiheita ja toimintaa esitellään syksyllä kolmessa eri näyttelypaikassa: Sinebrychoffin taidemuseossa, Helsingin taidemuseossa ja itse Taidesalongissa, joka toimii edelleen Christina Bäcksbackan johdolla. Taidesalongin oma kustannustoiminta käsitti näyttelyluetteloiden ohella Bäcksbackan tutkimusjulkaisut. Uuden taiteen ohella Taidesalongissa esiteltiin toiminnan alusta alkaen myös kultakauden taiteilijoiden teoksia. Taidesalongin yhä käytössä olevan tunnuksen on suunnitellut taiteilija Maria Lagorio (1893–1979). Taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely oli Taidesalongissa lokakuussa 1919. 2015. Suomalaisten rakastamista taidemaalareista näyttelyssä on esillä mm. Bäcksbackan kiinnostus espanjalaista ja islamilaista kulttuuria kohtaan heräsi 1920-luvulla. Nykyisiin tiloihin, osoitteeseen Bulevardi 3, galleria muutti vuonna 1964. Vuonna 1923 järjestettiin Taidesalongissa espanjalaisen taiteen näyttely. Osa on yksityiskokoelmista lainattuja ja siten harvoin nähtävillä. Matkoja Istanbuliin Leonard Bäcksbacka hankki taidetta ja antiikkiesineitä myös ulkomaanmatkoilta. Konstsalongen 1915–2015. Toim./redigerad av: Christina Bäcksbacka, Sanna Tuulikangas. Avoinna: ti, to, pe 11–18 | ke 11–20 | la, su 10–17 | ma suljettu Bulevardi 40, 00120 Helsinki, p. Taidesalonki 1915–2015. Taidesalongin tunnuksen syntyhistoria yhdistää gallerian aikansa kansainväliseen Art Decón värittämään taidekenttään. Kultakello panttiin Taidesalonki – Konstsalongen on maamme vanhin edelleen toimiva taidegalleria. Taiteilija vietti nuoruusvuotensa Pietarissa. Teokset ovat kulkeneet Taidesalongin kautta. Spår av en hundraårig verksamhet. Venäjän vallankumouksen myötä Lagorio päätyi Suomeen vuosiksi 1918– 1921. Merkittävin lahjoitus oli hänen perikuntansa vuonna 1976 Helsingin kaupungille lahjoittama 448 teoksen kokoelma. Tilat Taidesalonki on Suomen vanhin edelleen toimiva taidegalleria gallerialle löytyivät Aleksanterinkatu 7:n ullakkokerroksesta Helsingistä. Hänen kodissaan oli espanjalaista maurilaisvaikutteista lysterikeramiikkaa, sekä persialaista keramiikkaa 1300–1600-luvuilta. Se kytkeytyi filosofian maisteri Leonard Bäcksbackan perusteelliseen arkistoaineistoja hyödyntävään tutkimustyöhön. Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Taidesalonki 100 vuotta – Konstsalongen 100 år keskittyy gallerian historiaan ja sen harjoittamaan taideja antiikkikauppaan. Myös antiikkikauppa kuului Taidesalongin toimintaan. Bäcksbackan innostuksesta kertoo runo Dervischen , joka kuvaa islamilaisessa uskonnollisessa juhlassa tanssivia munkkeja
Yleisön pyynnöstä museon aukioloaikoja pidennetään vuoden 2016 alusta iltaviidestä iltakuuteen. Kartanon rakennutti sveitsiläissyntyinen Pietarissa vaikuttanut liikemies Maximilian Neuscheller (1860–1919). Sen rakennutti Finlysonin pietarilaislähtöisen patruunan Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck. Kuva: Reetta Tervakangas Herrainhuoneen interiööriä. Ylellisestä kartanosta on nykyisin jäljellä vain sammaloituneet rauniot. Suur-Merijoen kartano sijoitettiin epätavanomaiseen paikkaan, mäen laelle kuusimetsikön keskelle. Vuonna 1898 valmistuneen palatsin alkuperäinen nimi oli Milavida. Neuscheller hankki vuonna 1900 pietarilaisen yläluokan suosimalta Karjalan Kannakselta Suur-Merijoen tilan ja pestasi lupaavan suomalaiskolmikon suunnittelemaan tilalle kesähuvilan perheelleen. Jatkosodan päätteeksi kartano tuhoutui miltei maan tasalle. Kartano rakennettiin vuosina 1902–1903. Päärakennuksen ilmeessä näkyi goottilaisen linnan ja keskiajan vaikutteet; siinä oli torneja, kivilohkareista muurattuja sokkeleita ja muureja sekä suippenevia ikkunoita. Kristallikruunu. Tila jäi 1944 Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. Esillä on huonekaluja, sisustusesineitä ja veistoksia sekä Tampereen museoiden kokoelmista että yksityiskokoelmista. Hän vapautui, mutta ilmeisesti rasitus oli ollut liikaa. Lisäksi kävijä voi tutustua upeisiin arkkitehtisuunnitelmiin ja valokuviin kartanosta. Pääsisäänkäynti oli juhlava kuin kirkon portaali. Näyttely on esillä Museo Milavidassa 13.2.–21.8.2016. . Kuva: Saana Säilynoja Milavida. Näsilinna on uusbarokkinen palatsi Tamperella. 52 von Nottbeckien elämää Museo Milavidassa M useo Milavida avautui Tampereella Näsilinnassa yleisölle kesäkuussa 2015. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Karl August Wrede. Kartano ei ollut pelkästään kesänviettopaikka, vaan myös suuren mittakaavan maatila, jossa harjoitettiin maanviljelystä, karjataloutta, puutarhanhoitoa ja pienimuotoista teollisuutta. Päänäyttely perehdyttää kävijän Tampereen kosmopoliittien, von Nottbeckien, elämään. Kuva: Reetta Tervakangas. Helmikuussa avautuva Suur-Merijoen kartano – jugendin helmi -näyttely kertoo suomalaisen jugendin mestariteoksesta. Varakas toimeksiantaja tarjosi arkkitehdeille ainutlaatuisen tilaisuuden: he saivat toteuttaa jugendin ihanteiden mukaisen – joskin harvinaisen ylellisen – kokonaistaideteoksen huonekaluja ja tekstiilejä myöten. Kartano myytiin Suomen valtiolle 1927. Kuva: Reetta Tervakangas Alkuperäinen Milavida, jossa Nottbeckin perhe asui, oli puurakenteinen huvila Näsikallion vieressä.. Museo Milavidassa on aina tarjolla kaksi näyttelyä. Museo Milavidan tulevassa näyttelyssä perehdytään SuurMerijoen kartanon tarinaan ja sen ainutlaatuiseen esineistöön. Uuteen museoon tutustui lähes 20 000 vierasta lokakuun loppuun mennessä. Alkuperäinen Milavida, jossa Nottbeckin perhe asui, oli puurakenteinen huvila Näsikallion vieressä. Nuoret arkkitehdit Herman Gesellius (1874–1916), Armas Lindgren (1874–1929) ja Eliel Saarinen (1873–1950) olivat perustaneet yhteisen toimiston jo opiskeluaikanaan 1896 ja ansioituneet etenkin Pariisin maailmannäyttelyn Suomi-paviljongin suunnittelijoina. Kartano vaurioitui pahoin talvisodan aikana. von Mengden) ja patruuna von Nottbeck palatsinsa salissa. Sen maat olivat Ilmavoimien käytössä vuoteen 1939 saakka, ja päärakennus toimi upseerikerhona. Constance (o.s. Maximilian Neuscheller kuoli Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1919 jouduttuaan kestämään vankeusaikaa ja useita kuulusteluja. Von Nottbeckeista kertovan pysyvän näyttelyn lisäksi on esillä vaihtuva, muotia tai muotoilua esittelevä teemanäyttely. Suur-Merijoen kartano – jugendin helmi Suur-Merijoen kartano Viipurin maalaiskunnassa oli jugendarkkitehtuurin helmi ja aikansa julkisin koti. Muu perhe pakeni vallankumousta Suomeen ja asettui asumaan Suur-Merijoelle. Sitä esiteltiin lukuisissa kotija ulkomaisissa lehdissä, ja arkkitehtienkin keskuudessa se sai runsaasti myönteistä huomiota. Osa sen irtaimistosta evakuoitiin Suomeen
Lasipäivän huutokaupan esineisiin voi tutustua etukäteen netissä ja päivän aikana ne ovat esillä lasimuseossa.. 53 Lasipäivänä esinetunnistusta ja lasihuutokauppaa Riihimäellä Lasipäivää vietetään jälleen tammikuussa Suomen lasimuseossa Lasinkeräilijöiden ja muiden lasiesineiden ihailijoiden vuosi käynnistyy perinteiseen tapaan Suomen lasimuseon ystävät ry:n järjestämässä Lasipäivässä, joka järjestetään lauantaina 23.1.2016 kello 10–15 Riihimäellä. Lasiesineiden tunnistusta Suomen lasimuseossa viime tammikuun Lasipäivänä. Esinetunnistus suosittua Museon ja yhdistyksen asiantuntijat tunnistavat tapahtumavieraiden mukanaan tuomia lasiesineitä, joita voi yhdellä henkilöllä olla mukanaan korkeintaan kolme kappaletta. Myyjistä iso osa on alan ammattilaisia, mutta joukossa on myös sellaisia keräilijöitä, jotka myyvät ylimääräisiä kokoelmansa ”rönsyjä” tai kaksoiskappaleita vain yhdistyksen järjestämissä myyntitapahtumissa. Missään muussa tapahtumassa ei ole yhdessä paikassa yhtä paljon erilaisia suomalaisia lasiesineitä kerralla nähtävissä. Tapahtumassa käy vuosittain koko päivän aikana yli 3 000 lasiesineistä kiinnostunutta asiakasta. Tapahtumaan ei ole sisäänpääsymaksua ja paikoituskin on ilmainen. Lasipäivä huipentuu kello 14 – 15 järjestettävään huutokauppaan. Tämä erittäin suosittu palvelu on maksuton, ja esinetunnistusta on tarjolla kello 10 – 12. . P aikalla on noin viisikymmentä yhdistyksen jäsentä myymässä lasiesineitä. Kyse on nimenomaan lasiesineen muotoilijan ja valmistajan tunnistamisesta, mutta ei hinta-arvion antamisesta. Kuvallinen huutokauppaluettelo julkaistaan tammikuun alussa yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.suomenlasimuseonystavat.fi Päivän aikana museomyymälässä myydään runsaan kirjavalikoiman lisäksi poistoeriä tarjoushinnalla ja samalla voi tutustua Suomen lasimuseon perusnäyttelyyn ilmaiseksi
Suunnittelijana onkin ollut ilmeisesti saksalaissyntyinen kirkonrakennusmestari, nimettömäksi jäänyt, niin sanottu Pernajan mestari, Hyttinen kertoo. Hyttisen mukaan Pyhän Laurin kirkko edustaa samaa sarjaa kuin useat muut itäuusmaalaiset kivikirkot. Kirkon ulkonäkö muuttui tulipalon jälkeen Suomen kirkot Vuonna 2014 Pyhän Laurin kirkossa alkoivat mittavat, vuoteen 2017 asti jatkuvat saneeraustyöt. Vantaan Pyhän Laurin kirkko sijaitsi aikanaan laajan, ja vauraan Helsingin pitäjän keskuksessa. Kuva: Vantaan seurakunnat.. Se palveli seurakuntaa, joka levittäytyi myöhäiskeksiajalla nykyisen Helsingin ja Vantaan alueelle, ja johon kuului myös osia Tuusulasta, Nurmijärvestä ja Espoosta. – Vielä 15 vuotta sitten oltiin siinä uskossa, että Vantaan Pyhän Laurin kirkon rakentaminen ajoittuisi 1490-luvulle. Kirkon nykyinen ilme onkin sekoitus keskiaikaa 1800-luvun lopun uusgotiikkaa. Vantaan Pyhän Laurin kirkko on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus Helsingin Pitäjän kirkonkylässä sijaitseva Vantaan Pyhän Laurin keskiaikainen kivikirkko rakennettiin jo 1400-luvun puolivälissä. Nykyisin Pyhän Laurin kirkko eroaa suuresti alkuperäisestä ulkoasustaan, sillä vuoden 1893 tulipalo tuhosi kirkon pahoin, vain kiviseinät ja holvit säilyivät. Remontin yhteydessä myös kirkon 1970-luvulta peräisin olevat urut on huollettu. Sittemmin professori Markus Hiekkasen tutkimuksissa on selvinnyt, että kirkon syntyaika on varhaisempi, ajoittuen jo 1400-luvun puoliväliin, Vantaan seurakuntapastori, kirkon historiaan perehtynyt Jaakko Hyttinenkertoo. – Kirkko muistuttaa suuresti ulkonäöltään ja mittasuhteiltaan Sipoon vanhaa kirkkoa, Porvoon tuomiokirkkoa tai Pernajan kirkkoa. 54 H elsingin pitäjän kirkonkylässä sijaitseva Pyhän Laurin keskiaikainen harmaakivikirkko on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Remontin myötä kuorista vähennetään penkkejä tilan toimivuuden lisäämiseksi, alttarikaide uusitaan ja sakasti, asehuone ja läntinen sisäänkäynti kunnostetaan
Lehtereitä tai penkkejä ei kirkkosalissa ollut, vaan seurakunta kuunteli seisten latinaksi pidettyä jumalanpalvelusta, Hyttinen kertoo. Kirkkosalin korkeassa kuori-ikkunassa on Jeesusta ja pyhiinvaeltajaa esittävä lasimaalaus, jonka konsulinna Maria Ekman lahjoitti kirkolle tulipalon jälkeen. Tulipalon jälkeen kirkko oli maalattava udelleen. Alttarikaapit ja puiset pyhimysveistokset koristivat kirkkoa. Remontin myötä kuorista vähennetään penkkejä tilan toimivuuden lisäämiseksi, alttarikaide uusitaan ja sakasti, asehuone ja läntinen sisäänkäynti kunnostetaan. Saarnastuolin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, kun katolisuudesta siirryttiin luterilaiseen, sanaa korostavaan kirkkoon. Vuonna 2014 Pyhän Laurin kirkossa alkoivat mittavat, vuoteen 2017 asti jatkuvat saneeraustyöt. – Keskiaikaisen kivikirkon sisätiloissa oli hämärää, pienten ikkunoiden vuoksi. Saarnastuoli saatiin kirkkoon vuonna 1649 Barbara von Höpkenin lahjoituksena. Nykyisten maalausten mallina on käytetty Notre Damen sivukappelien maalauksia. Kirkkosalissa seistiin Varhaisina vuosisatoina kirkko oli ulkonäöltään ja toiminnallisilta ominaisuuksiltaan hyvin erilainen kuin nykyisin. – Messusta tuli kansankielinen ja kirkossa alettiin myös laulaa virsiä. – Kirkko ehti olla pystyssä ja palvella seurakuntaelämää sata vuotta, ennen kuin Helsingin kaupunki perustettiin vuonna 1550, Hyttinen muistuttaa. Keskiajalla kirkon seiniä ja kattoa peittivät yksinkertaiset ihmisiä ja eläimiä kuvaavat maalaukset, jotka kalkittiin valkoisiksi uskonpuhdistuksen jälkeen. Uskonpuhdistus näkyi kirkon sisutuksessa Kirkko muuttui vähitellen uskonpuhdistuksen myötä, 1500-luvun puolivälistä alkaen paitsi toiminnaltaan, myös sisustukseltaan. Seiniä ja holveja peittivät maalaukset, joissa oli yksikertaisia ihmishahmoja ja eläimiä, kuten kukko ja leijona, sekä kasviaiheisia koristekuvioita. 55 – Kuoriaita erotti alttarialueen muusta kirkosta. Remontin yhteydessä myös kirkon 1970-luvulta peräisin olevat urut on huollettu. Kirkossa olikin luultavasti useita eri pyhimyksille nimettyjä pieniä alttareita. Lattia oli todennäköisesti nupukiveä.
Liitoksen jälkeisin aikoina Pyhän Nykyiset 37-äänikertaiset urut, vuodelta 1976 on valmistanut Veikko Virtasen urkutehdas ja ne on suunnitellut Enzio Forsblom. Ensimmäiset urut Pyhän Laurin kirkkoon saatiin 1800-luvun puolivälissä. Kirkkoon rakennettiin myös lämmitysjärjestelmä, kalorifeerilaitos, joka valmistui syksyllä 1874. Korjauksia ja uudistuksia Vuosisatojen kuluessa kirkkoa kunnostettiin ja uudistettiin useaan otteeseen. Yksi edelleen kirkossa nähtävä lahjoitus, on Leonardo da Vincin työtä jäljittelevä alttaritaulu. Alttarikaapit ja puiset pyhimysveistokset säilyivät kuitenkin pitkään paikoillaan, mutta pyhimysten kuvia ei saanut uskonpuhdistuksen myötä enää palvoa. Vantaan Pyhän Laurin kirkon sisutus muutettiin tulipalon jälkeisissä korjaustöissä uudelleen 1800-luvun lopun uusgoottilaisen tyylin mukaiseksi. Kalkitsemattomuus oli kuluneen kirkon merkki, Hyttinen kertoo. J. Myös kirkon ulkoseinät olivat alkuaan aikaisemmin kalkittu valkoisiksi. Nykypäivään asti säilyneitä, lahjoitettuja esineitä ovat kirkon kattokruunut. Sivualttarit kuitenkin lopulta poistettiin kirkosta lisätilan saamiseksi ja pyhimyspatsaat varastoitiin asehuoneen ullakolle. Aateliset lahjoittivat esineistöä kirkolle Kirkon ympäristö oli ruotsinkielistä seutua, jossa asui vaurasta väkeä. Zachariassenin urkufasadi on peräisin tulipalon jälkeisen kunnostuksen ajalta.. Vanhempi barokkityylisistä kattokruunuista on peräisin vuodelta 1651 ja sen lahjoitti kirkolle Westerkullan kartanon isäntä, Heinrich Johan Wunsch. – Aatelisten tekemillä lahjoituksilla oli kirkolle suuri merkitys, vaikkakin niillä oletettavasti haettiin myös suosiota jumalan silmissä, Hyttinen sanoo. Sen lahjoittivat Puotilan rusthollari, raatimies Georg Wilhelm Clayhills ja hänen puolisonsa Anna Margaretha Hochschildt. Kirkkosalia koristivatkin aikaisemmin lukuisat Helsingin pitäjän kartanonomistajien tekemät lahjoitukset. A. Todennäköisesti Robert Ekmanin maalaaman työn antoi kirkolle Herttoniemen kartanon omistaja, Johan Abraham Stjernschantz vuonna 1853. – Kirkkoa kunnostettiin ja uudistettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa, muun muassa rakentamalla kirkkoon lisätilaa tuovat lehterit. 1800-luvun lopulla hämärän kirkon ikkunoita suurennettiin, ja valaistusta parannettiin myös hankkimalla kirkkoon 30 messinkilampettia ja 73 kynttilähaaraa. Urut on vastikään saneeraustöiden yhteydessä kunnostettu. Vuonna 1729 kirkon kunnostamiseksi kerättiinkin kolehti koko Porvoon hiippakunnassa, Hyttinen kertoo. 56 Laurin kirkko rappeutuikin pahoin. Myös penkit ja alttari uusittiin tuolloin. Korjaustyöt suunnitteli Theodor Höijer. Kirkko kärsi myös venäläisMyös penkin tulivat kirkkoon noihin aikoihin. Helsingin pitäjän seurakunta erotettiin Helsingin kaupunkiseurakunnasta vuonna 1865, jolloin Pyhän Laurin kirkon seurakunta sai ensimmäisen oman kirkkoherran yli kahteensataan vuoteen. Toinen nykyisistä barokkikruunuista saatiin vuonna 1744. – Kun Helsingin pitäjän seurakunta liitettiin Helsingin kaupunkiseurakuntaan vuonna 1652, Pyhän Laurin kirkon seurakunta menetti hallinnollisen itsenäisyytensä ja oman kirkkoherransa. – Vanha katolilaisuus haluttiin piiloon, minkä vuoksi keskiaikaiset seinämaalaukset kalkittiin näkymättömiin 1700-luvulla. miehityksestä sekä isonvihan että pikkuvihan aikana, vaikkakaan ei yhtä pahoin, kuin monet muut kirkot
Saarnastuolin yllä sijaitseva, Brändöstä alkuaan oleva messinkilampetti on vuodelta 1629. Liekeistä saatiin pelastetuksi alttaritaulu leikkaamalla se veitsellä kehyksistään irti. – Kirkon keskiaikainen tyyli vaihtui 1800-luvun lopun uusgoottilaiseksi sisustukseksi. – Tulipalossa kirkon kaikki puuosat tuhoutuivat ja jopa osa kivirakenteistakin vahingoittui. Taulu on signeeraamaton, mutta sen on todennäköisesti maalannut Robert Wilhelm Ekman. Vanhempi kattokruunuista on vuodelta 1651. Kuori-ikkunan alkuperäinen, Jeesuksen ristiinnaulitsemista kuvaava lasimaalaus tuhoutui tulipalossa. Keskiaikaisista, kahdeksasta puuveistoksista, joita oli uskonpuhdistuksen jälkeen säilytetty ullakolla, säilyi tulipalossa ainoastaan kolme veistosta, Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä puuveistos, naispyhimystä esittävä puuveistos sekä Pyhän Dominicuksen patsas. Ilmeisimmin lämmityslaitteesta alkunsa saanut, hieman ennen sunnuntain jumalanpalvelusta syttynyt tulipalo tuhosi kirkon täydellisesti. Arvokkain Jobia esittävä lyypekkiläinen veistos oli jo parikymmentä vuotta aiemmin lahjoitettu kansallismuseon kokoelmiin. Zachariassen. Höijerin ja hänen kanssaan työskennelleiden asiantuntijoiden työn myötä Pyhän Laurin kirkon ulkoasu muuttui merkittävästi. Seinät maalattiin kellertäväksi, kun taas lehtereihin ja puukalusteisiin valittiin tummaa puuta. Vanhoista maalauksista tehtiin kuitenkin jäljennökset, joita säilytetään Museovirastossa, Hyttinen kertoo. Tapulin alkuperäistä käyttötarkoitusta ei tiedetä. Kirkkosalin korkeassa, korjausten myötä siirretyssä ja suurennetussa kuori-ikkunassa on nykyäänkin lasimaalaus, jonka konsulinna Maria Ekman lahjoitti kirkolle palon jälkeen vuonna 1894. Palon jälkeisen kunnostuksen yhteydessä kirkko sai paineilmalla toimineet urut, jotka fasadeineen rakensi J-A. – Palon jälkeen kirkkoon vaihdettiin peltikatto, alkuperäisen, tervatun paanukaton tilalle. – Tulipalo toi esiin holvien ja seinien keskiaikaiset koristemaalaukset, mutta rappauksen haurastumisen vuoksi niitä ei voitu säilyttää, vaan pinnat piti rapata ja maalata uudestaan. Taulun lahjoitti kirkolle Herttoniemen kartanon omistaja, maaherra Johan Abraham Stjernschantz vuonna 1853.. Myös kellotapuli uusittiin tulipalon jälkeisissä korjauksissa. Tapulin alaosa on ilmeisesti yhtä vanha kuin kirkkokin. Kirkkoon tulvi valoa suurennettujen, suippokärkisten, tiilellä reunustettujen ikkunoiden myötä. Keskiaikaisesta tyy listä uusgoottilaisuuteen Tulipalon jälkeisten korjaustöiden suunnittelusta vastasi aikansa kuuluisin arkkitehti Theodor Höijer. 57 Tulipalo tuhosi kirkon Toukokuussa vuonna 1893 Pyhän Laurin kirkkoa kohtasi suuri onnettomuus. Höijerin uudistusten myötä tapulin palossa tuhoutunut ylin kerros korotettiin ja muokattiin sekin uusgoottilaiseksi. Myös kynttiläkruunut, messinkilampetit ja messuvaatteet onnistuttiin pelastamaan. Holvien ja seinien uudet, kasviaiheiset, goottilaistyyliset koristemaalaukset tehtiin Notre Damen sivukappelien maalauksia mukaillen. Sen lahjoitti kirkolle Westerkullan kartanon isäntä, majuri Heinrich Johan Wunsch. Vantaan Pyhän Laurin kirkon kattokruunut on saatu lahjoituksina. On mahdollista, että se on toiminut kirkon porttina, Hyttinen sanoo. Kirkon alttaritaulu on jäljitelmä Leonardo da Vincin maalauksesta Pyhä ehtoollinen. Siihen on kaiverrettu tulipalon jälkeen valitun jälleenrakennuskomitean henkilöiden nimet
Kirkon itäpäätyä, joka uusittiin palon jälkeen kokonaan, koristavat sen sijaan Theodor Höijerin suunnittelemat, keskiaikaista muotokieltä jäljittelevät koristekuviot ja traagisesta tulipalosta muistuttava vuosiluku 1893, Hyttinen sanoo. Kirkon länsipäädyn yläosan punatiiliset koristekuviot ovat yhä alkuperäisessä asussaan. Pyhiinvaellusteema näkyy myös kirkon länsipäädyn alkuperäisenä säilyneessä päätykolmiossa, jossa on ote tunnetuimmasta pyhiinvaelluspsalmista 84:11. 58 kuntalainen voi kuvitella itsensä. – Kirkot ovat olleet pitkään pyhiinvaelluspaikkoja, joten kuvan miehen paikalle jokainen seuraPuupatsaat oli aikanaan maalattu kirkkain värein, mutta värit ovat vuosisatojen kuluessa haalistuneet pois. Lasimaalauksen aiheena on Jeesuksen syliin polvistunut mies, joka on pukeutunut pyhiinvaeltajan vaatteisiin. Se muistuttaa Pyhän Laurin kirkon yhteydessä aikanaan sijainneista suomenkielisten vaatimattomista puukirkoista, joista ensimmäinen purettiin vuonna 1746 ja jälkimmäinen vuonna 1818. Kuvan suomalaista tyyliä edustava patsas, vuodelta 1500 esittää oletettavimmin neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta. Kirkon pihamaalla sijaitsee kivinen, kuvanveistäjä Heikki Häiväojan muistomerkki, vuodelta 1968. Tuntemattomaksi jääneen naispyhimyksen lyypekkiläispatsas on peräisin 1400-luvun puolivälistä. Ympyräkuvioiden alla, koristesyvennyksessä on ruotsinkielinen teksti tunnetuimmasta pyhiinvaelluspsalmista Ps. Suippokärkiset ikkunat edustavat 1800-luvun lopun uusgoottilaista muotokieltä. Keskiaikaisista, kahdeksasta puuveistoksesta on säilynyt nykypäivään asti neljä veistosta. Yksi Jobia esittävä, lyypekkiläinen puuveistos noin vuodelta 1500, lahjoitettiin Kansallismuseoon, kolme patsaista jäi kirkkoon. Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen –Tarinan mukaan lasimaalauksen yläosassa olevat pienet enkelit esittäisivät Maria Ekmanin nuorina hukkuneita serkkuja, Hyttinen kertoo. . Kirkkomaan vanhimmat, säilyneet hautakivet ovat 1800-luvun alusta.. 84:11 En dag i Dina gårdar är bättre än eljest tusende
Aalto-maljakko on aina ollut suosittu lahja-esine. Hänen töilleen on satanut kansainvälistä kiitosta. Keskeiset koot tulevat myyntiin nostalgisen smaragdinvihreinä. Iittalan lasitehtaan taitavat käsityöläiset ovat omistautuneet Iittalan perinteen jatkamiselle, ja jokainen Aalto-maljakko on huolellisen työn tulosta. M uotoilun lähtökohta oli Alvar Aallolle perin käytännöllinen: kaiken perustana olivat inhimilliset tarpeet. Aallon alkuperäisestä vapaan muodon inspiraatiosta on useita tulkintoja: monille muodot edustavat Suomen tuhansia järviä polveilevine rantoineen. Uusi, kahdessa koossa valmistettu Alvar Aalto vaneritarjotin ilmentää Aallon orgaanisia muotoja ja materiaaleja sekä itse luontoa kohtaan tuntemaa yhteyttä. Yhden maljakon valmistamiseen tarvitaan 7 käsityöläistä, 12 työvaihetta, 1100 °C:n lämpötila ja 10 tuntia aikaa. Tarjotin on hillitty sisustusesine, joka sopii vaikkapa hedelmien tarjoiluun. Hän oli funktionalisti, joka kehitti ainutlaatuisen tyylinsä yhdistelemällä rationaalista arkkitehtuuria luonnolliseen muotokieleen. Väri on viittaus Alvar Aallon Aalto-maljakoiden muoto oli uraauurtava ja vapautti lasin sen ”geometrisesta tahdosta”, mutta lisäksi maljakoiden käyttömahdollisuudet olivat totuttua monipuolisemmat. Monet Aallon rakennukset toimivat kaupungeissaan maamerkkeinä, esimerkiksi tunnetut Paimion parantola, Jyväskylän kampus, Seinäjoen hallintokeskus sekä Helsingin Finlandia-talo. Jokainen herkkä, mutta ylväs maljakko on taidokkaasti suupuhallettu ja käsityönä viimeistelty Iittalan lasitehtaalla Suomessa. Alvar Aaltoa (1898–1976) pidetään yhtenä modernin arkkitehtuurin ja muotoilun mestareista. Juhlavuoden tuotteita Iittala juhlistaa Aalto-kokoelman 80:ttä vuotta uutuuksilla. Suomalaisen muotoilun klassikko täyttää 80 vuotta Alvar Aallon maljakoista tuli suomalaisen muotoilun kansainvälinen klassikko ja mieluinen lahjaesine designin ystäville kaikkialla maailmassa. . Laaja muotoja värivalikoima antaa vaativallekin lahjanantajalle varaa valita. http://www.alvaraalto.fi/index.htm https://store.iittala.fi/Muotoilijat/Alvar-Aalto/c/Alvar-Aalto Aalto-vaneritarjoiluvati.. ”Muoto on mysteeri, joka kaihtaa määritelmiä, mutta tuo ihmisille hyvinvointia.” Alvar Aalto oivalsi jotakin hyvin erityistä luodessaan pelkistetyn, sulavalinjaisen maljakkokokoelman Karhula-Iittalan muotoilukilpailuun vuonna 1936. Näyttely oli Alvar Aallon läpimurto teollisen muotoilun saralla. vaimoon, Aino Aaltoon, sillä se kuului alkuperäisen Aino Aallon kokoelman väreihin vuonna 1932. 59 . Taidokkainta käsityötä tänäänkin Aalto-maljakoita suupuhalletaan Iittalan lasitehtaalla edelleen joka päivä. ”Kauneus on tarkoituksen ja muodon harmoniaa.” Maljakot esiteltiin yleisölle Pariisin maailmannäyttelyssä vuotta myöhemmin. Aalto-maljakon antaja voi olla varma siitä, että lahja säilyttää arvonsa nyt ja tulevaisuudessa. Esineiden muoto oli uraauurtava ja vapautti lasin sen ”geometrisesta tahdosta”, mutta lisäksi maljakoiden käyttömahdollisuudet olivat totuttua monipuolisemmat. Aallon Artekille suunnittelemat huonekalut ja Iittalalle suunnittelemat maljakot ovat muotoilusta kiinnostuneiden suosimia sisustusesineitä kaikkialla maailmassa
Päällikkö komensi häntä uudestaan ampumaan, mutta Pitkänen vastasi rauhallisesti, että ehtii kyllä, kunhan paremmin näkee tulijan. Muun muassa venäläiset sotavangit olivat hänen vastuullaan. FN esiin, tähtäys – mutta Pitkänen ei ampunutkaan päällikön käskystä huolimatta. – FN Browning näkyy olevan ukilla vyöllä lähes kaikissa valokuvissa, joita hänestä noilta – isoisän aseet ovat yhä tallessa sotavuosilta on. F N Browning oli sodassa Aarre Pitkäsen henkilökohtainen ase, jonka hän oli hankkinut käytettynä jo ennen sotaa, vuonna 1931. – Säimenessä hän suojeluskuntalaisena myös joutui silloin tällöin auttamaan vallesmannia, pitäjän ainoaa poliisiviranomaista rötöksiin syyllistyneiden kiinni ottamisessa, kertoo Aarre Pitkäsen pojanpoika Tapio Pitkänen. 60 Sukuhistoriaa ja sotamuistoja Kun Tapio Pitkänen oli pikkupoika, isoisä Aarre Pitkänen kertoi hänelle monia tarinoita rintamalta, talvisodasta ja jatkosodasta. Pitkänen sai sitten ankarat nuhteet käskyn täyttämättä jättämisestä, mutta heti perään tulivat kiitokset suomalaisen sotilaan hengen säästämisestä. Ilmeisesti se oli hänelle itselleenkin merkityksellinen: – Rintamalla oli tapahtunut kerran niin, että ukki oli komppanian päällikön mukana tarkkailemassa lähistöllä majaillutta venäläisjoukkiota. Kyseessä oli venäläisten puolelle eksynyt suomalaissotilas, jonka henki näin säästyi. Venäläisten puolelta kohti Pitkästä ja komppanian päällikköä lähestyi yhtäkkiä sotilas, jolloin päällikkö komensi Pitkäsen ampumaan tungettelijan. Nuhteet ja kiitokset samasta asiasta Sotaretkellä Aarre Pitkänen oli sitten viisi vuotta. Isoisän pienoiskivääriin, vuosimallin 1939 Skohan Tikkaan puolestaan liittyi erikoinen tarina. Tapio Pitkäselle on jäänyt hyvin mieleen tarina, jonka ukki kertoi useaan kertaan. Niissä tarinoissa esiintyi usein ase, pistooli FN Browning 7,65. Lähemmäs päästyään tulija näki suomalaiset – ja huusi oikean tunnussanan. Skohan Tikka palveli jatkosodassa tarkka-ampujan aseena. Aarre Pitkänen sota-aikana.. Pitkänen toimi tuolloin myymälänhoitajana syrjäisessä Säimenen myymälässä Savonrannalla, ja ilmeisesti katsoi aseen tarpeelliseksi myymälän turvallisuuden vuoksi. Pääasiallisesti hän talousaliupseerina toimi komppaniansa vääpelinä
Skohan Tikkaa valmistettiin vuodesta 1930 alkaen Tikkakoski Oy:n tehtaalla Tikkakoskella. Pienoiskivääri Skohan Tikka . FN Browning 7,65 on belgialaisvalmisteinen, yhdysvaltalaisen John Moses Browningin suunnittelema ase. Pitkänen oli siirtynyt Savonrannalta kauppiaaksi Savonlinnaan. 61 toon tapahtui aika ajoin murtoja. – Savonrannalla toimittiinkin sitten niin, että korttivarasto sijoitettiin ukin makuuhuoneeseen lukittuun komeroon. Ase oli laajalti käytössä muun muassa toisessa maailmansodassa. Nuo kortit olivat suosittuja ryöstön kohteita, ja kirkonkylän Kansanhuoltoviraspuolelta ammutun luodin päähänsä. Suomen armeija osti vuonna 1940 kotirintaman tarpeisiin 2500 FN-pistoolia Belgiasta. Ukki kertoi joutuneensa muutaman kerran ottamaan sen esille, kun kauppa on yritetty ryöstää. Lataus/hylsynpoistoaukko on soikea. Kyseinen ase on pienoiskivääri, kuitenkin äärimmäisen tarkka muutamaan sataan metriin saakka. Ruokakortit komerossa ja ase tyynyn alla – Aarre Pitkäsen FN palveli yhteiskuntaa myös sodan jälkeen, kun Pitkänen toimi sekatavarakauppiaana Savonrannan kirkonkylässä, Tapio Pitkänen kertoo. Tavaroita ei saanut pelkällä rahalla, vaan tarvittiin ostokortti annoskohtaisine kuponkeineen. – Arpajaiset voitti Aarre Pitkänen, joten näin tämä ase tuli ukkini haltuun. Liipasinkaari on rautainen, lähes suorakaiteenmuotoinen. Siitä käytettiin kaikki hyödyksi, juhla-ateria oli veriohukaiset puolukkahillon kera. – Ikävä kyllä ei enää ole tiedossa aseen alkuperäisen omistajan nimeä. Näistä laukauksista syttyi ensimmäinen maailmansota. Yhtiö tunnettiin Tikka-tuotemerkistä, jota käytettiin aseissa, ompelukoneissa ja liukuesteissä. Hän nukkui vuosia FN ladattuna tyynynsä alla. Kaupan ryöstäjille äkkilähtö Vielä vuosia sodan päätyttyäkin FN oli mukana Aarre Pitkäsen päivittäisessä elämässä. Tarja Pitkänen FN Browning oli Aarre Pitkäsen henkilkökohtainen ase sodassa, ja se oli hänellä käytössä vielä sodan jälkeenkin.. Kyseessä on massasulkuinen itselataava pistooli, jonka patruunakapasiteetti lippaassa on kuusi panosta, ja haluttaessa yksi vielä piipussa. Lukon kampi on suora, pallonuppinen. Perä on lähes suorakaiteen muotoinen, yläreunasta kaareva. kesäkuuta vuonna 1914. Etutukki on tasainen, suora, päästään pyöristetty, alla kierrereikä käsitukea varten. Puhekyvyn vieneen aivoinfarktin saatuaan hän muutti palvelukotiin, jossa viimeisiin elinpäiviinsä saakka teki päivittäin monenlaisia talon askareita henkilökuntaa auttaakseen. kinkut säilöttiin suolaveteen joulua varten, ja syötäväksi kelpaamattomista osista keitettiin saippuaa. Historiallisesti kyseinen asetyyppi on hyvin merkittävä. – Ukilla on tuon ajan tapaan hyvin suurikokoinen kassakone. Asetoverit järjestivät arpajaiset sokeutuneen miehen toimeentulon auttamiseksi. Pienoiskiväärin pituus on 126 senttiä. Palkintona arpajaisissa oli tarkka-ampujan oma ase, Skohan Tikka vuosimallia 1939. Tarkka-ampujan ase arpajaisista Aarre Pitkäsen toimiessa komppaniansa vääpelinä jatkosodan alkupäivinä sattui ikävä tapaus. FN Herstal -tehdas Belgiassa valmisti tätä tyyppiä FN Browning M1910 -pistoolia peräti 73 vuoden ajan, vuosina 1910–1983, yhteensä noin 700 000 kappaletta. Lisäksi oli tarjolla sianpääsylttyä ja ryynimakkaroita. Sodan jälkeen elettiin pulaaikaa, ja kun Pitkäsen pihalla kuului FN:n paukahdus, oli juhlapäivä. . – isoisän aseet ovat yhä tallessa . Tuolloin elettiin tiukkaa säännöstelyn aikaa. Löysin ukin papereista tähän aseen vientiin liittyvän lupalapunkin, Tapio Pitkänen kertoo. Skohan Tikka on raskaspiippuinen, lippaaton tarkkuuspienoiskivääri, jonka kaliiberi on 22. Tikkakoski Oy oli Tikkakoskella vuosina 1893–1983 eri nimillä toiminut koneja aseteollisuusyritys. Vuonna 1914 serbinationalisti Gavrilo Princip ampui FN Browningilla Sarajevossa Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Franz Ferdinandin ja hänen puolisonsa kreivitär Sofian 28. Soikeat, metalliset hihnankiinnityslenkit ovat perän oikealla ja etutukin vasemmalla puolella. Sodan jälkeen pistoolit päätyivät pääasiallisesti poliisin virka-aseiksi aina 1990-luvulle saakka. Tarkka-ampujana komppaniassa toiminut sotilas sai vihollisen FN Browning 7,65 . Aarre Pitkänen oli syntynyt vuonna 1910. Aseessa on diopteritähtäin, rengasjyvä tunnelissa. Sotakäytössä se ei sitten enää ollut, vaan ukki lähetti sen rintamalta kotiin tutun sotamiehen mukana. Tuolloin ammuttiin sika. Siinä oli niin iso rahalaatikko, että pistooli mahtui sinne, ja siellä sen paikka olikin. Aarre Pitkänen kuoli 94-vuotiaana vuonna 2003. Mies jäi henkiin, mutta sokeutui. Hän työskenteli kokoaikaisesti kauppiaana 84-vuotiaaksi saakka, jolloin vihdoin jäi eläkkeelle. Erään kerran puukolla uhanneet ryöstäjät kovistelivat silloin jo iäkästä, sillä hetkellä yksin kaupassaan ollutta Pitkästä, että ”ei pidä vastustella, meillä on puukot.” Pitkänen oli rauhallisesti avannut kassalaatikon, jolloin roistot luulivat hänen ojentavan sieltä rahat – mutta äkkilähtöhän voroille tuli, kun kassalaatikosta nousikin ase, vanhan miehen vielä vakaassa kädessä. Siinä on lakattu koivutukki, jossa pistoolikahva ja peukaloreikä tukissa, alumiininen peräkoukku
Aterimien uudistus jatkoi samaa ajatusta. Scandia täydentää Iittalan aterinvalikoimaa arkiruokailuun Aterimien klassikko palaa sopivalla vaihtoehdolla, joka istuu kauniisti samaan kattaukseen Franckin muiden arjen klassikoiden eli Teema-astioiden ja Kartio lasien rinnalle. Molempien taustalla oli Franckin kuulu muotoilufilosofia: toimiva muotoilu, jossa muodon määrää käyttötarkoitus, sekä yksinkertainen, ajaton arjen estetiikka. 62 S candia-aterimet, Kaj Franckin vuonna 1952 suunnittelemat, rikkoivat aikanaan rajoja. . Scandia-aterimet rikkoivat aikanaan rajoja. Nämä tutut, pitkäikäiset pöytäkumppanit tekevät nyt paluun Iittalan kokoelmaan. Kartio-lasista tulee ensi vuonna tuotantoon nostalginen vihreä sävy.. Kaj Franck suunnitteli Scandia-aterimet samaan aikaan kuin Kilta-sarjan, josta sittemmin tuli Teema. Kun Manner-Euroopassa ja vauraissa Pohjoismaissa vielä vaalittiin hienoja hopea-aterimia, jälleenrakentamisen ajan suomalaiset käyttivät pääosin pelkistettyjä ja kestäviä teräksisiä ruokailuvälineitä, jotka tuotettiin Hackmanin ja Fiskarsin tehtailla kotimaassa. Scandia-aterimista tuli suosittuja arjen klassikoita suomalaisiin koteihin. Scandia oli Kaj Franckin työpöydällä syntyneistä kolmesta aterinsarjasta ainoa tuotantoon asti päässyt. Salaatinottimet suunniteltiin tehtäväksi samasta muotista, jotta tuotanto olisi kustannustehokasta. Lusikka muotoutui totuttua pyöreämmäksi ja syvemmäksi, mikä helpotti keiton lusikointia. Scandia luotiin suomalaisen arjen käytännön tarpeisiin, ja 40 tuotantovuoden aikana siitä tuli yksi Suomen suosituimmista ja pidetyimmistä aterinsarjoista. Dramaattisesti uudistettu design muutti käsityksiä ruokailuvälineistä, ja Scandian muotokieli loi standardit aterinten muotoilulle kansainväliselläkin tasolla. Käytännöllisen kokoisesta kahvilusikasta tuli monikäyttöinen. Ne onnekkaat, joilla yhä on alkuperäisiä pienempiä aterimia, voivat kattaa ne vaikkapa alkutai jälkiruokien kanssa ja täydentää näin uutta aterinsarjaa, johon kuuluu Franckin tyylille uskollisesti vain keskeiset osat. Ne sopivat erinomaisesti yhteen. Ne ravistelivat tuttuja kaavoja ja tekivät tietä uudelle, kuten myös Franckin samana vuonna suunnittelemat Teema-astiat. Kaj Franck uudisti 1950-luvulla kattauksen: kokonaisten, koristeellisten illallisastiasarjojen sijaan hän loi monikäyttöisiä, kätevästi yhdisteltäviä ja muodoltaan pelkistettyjä yksivärisiä astioita. Vankka rakenne ja varren uurteet tukivat ergonomiaa ja vakautta. Kartiosta tulee vuonna 2016 tuotantoon nostalginen, smaragdinvihreä sävy. Kaj Franck suunnitteli Scandian samaan aikaan kuin Kilta -sarjan, joka nykyisin tunnetaan nimellä Teema . Scandian hieman entistä suurempi aterinkoko sopii moderniin käyttöön ja kattaukseen sekä on myös keräilijöiden mieleen. Franck teki haarukan piikeistä litteämmät ja vankisti kantaosaa, jotta herneiden ja riisin poimiminen lautaselta kävisi kätevämmin
Tässä repertuaaria Carol Raman taiteesta, jota on 200 teoksen voimin esillä Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa. Torinolaisen, tänä syksynä 97-vuotiaana kuolleen Carol Raman näyttelyn saaminen Suomeen heti Barcelonan ja Pariisin jälkeen on hyvä osoitus Espoon modernin taiteen museon EMMAn kyvystä toimia kansainvälisissä suhteissaan ajan hermolla. Carol Rama. Carol Rama on Italian Kalervo Palsa Irrallisia raajoja, naisen vaginasta tunkeutuva käärme, peräsuolesta vapautuva uloste, suusta roikkuvia kieliä, naiseen ja karhuun työntyviä peniksiä, eläinten nahkoja ja tekosilmiä. Omaehtoinen edelläkävijä Carol Rama lisäsi teoksiinsa polkupyörän kumeja, jotka muistuttivat häntä isänsä 1920-luvulla konkurssiin menneestä polkupyörätehtaasta. 63 I talialaisen Carol Raman 200 teosta käsittävään Polte-näyttelyyn tutustuessani minulle tuli etsimättä mieleen suomalainen miehinen vastine, yhtä runsaasti liioitteleva Kalervo Palsa. Taiteilijalle kumit edustivat ihoa sen hauraudessa ja haavoittuvuudessa
Carol Raman lähimpiin ystäviin kuului poliitikko ja Italian kirjallisuutta uudistanut Eduardo Sanguineti. Akvarellin herkkyys ja värien mehevyys olivat ristiriidassa häkellyttävien aiheiden kanssa. Kuvien eroottisuus, avoin seksuaalisuus ja jopa pornografisuus oli liikaa fasistiselle Italialle ja oli sitä pitkään vielä sen jälkeenkin. Hän oli uskaltautunut sukupuolettomilla hahmoillaan kyseenalaistamaan fasistien rotuopin selkeän miehisyyden ja naiseuden. Enemmän omillaan Rama tuntui olevan siirtyessään 1960-luvulla informalismiin, jota hän teki omilla ehdoillaan lisäten maalauk siin hiekkaa, heiniä, käytettyjä ruiskuja, postisäkkejä, täytettyjen eläinten silmiä, kynsiä ja sähkölaitteiden osia kuten piirilevyjä ja paristoja. Kuin Viiva ja väri 1950-luvulla Carol Rama kuului hetken aikaa Movimento d’arte concreta -liikkeeseen. Hänen tuttavapiiriinsä kuuluivat niin Pablo Picasso, Andy Warhol, Man Ray ja Orson Welles sekä Torinossa asuvat kirjailija Italo Calvino samoin kuin Torinon taide-elämän keskeiset vaikuttajat Felice ja Francesco Casorati. Tämän aikakauden työt Carol Raman taiteessa tuntuvat kesyimmiltä ja vieraimmilta. Raman hahmot olivat ’outoja’, sukupuolettomia olentoja, mutta sellaisinaankin voimakkaasti läsnä lihallisina ja haluavina. Näistä hän loi hartsin ja liiman avulla reliefiCaralo Raman Polte-näyttely on esillä EMMAssa tammikuun puolivälin saakka. Carol Raman ensinäyttely Torinossa 1945 suljettiin ennen kuin se oli ehditty edes avata. Anitra Lucander ja Per Stenius. 64 Venetsian biennaalin elämäntyöpalkinnon vuonna 2003 saanut Carol Rama oli syntynyt Torinossa 1918. Tämä konkreettista taidesuuntausta Italiassa edustanut liike vastaisi ehkä parhaiten suomalaista Viiva ja väri -ryhmä tunnettuja edustajia olivat mm. Carol Ramaa pidetään italialaisen avantgarden edelläkävijänä.. Carol Rama piti itseäänkin hulluna, mutta kohtuullisessa määrin. Varhaisteoksensa taiteilija maalasi enimmäkseen vesivärillä kierrätetylle paperille. Hänen konkurssiin ajautunut isänsä teki itsemurhan 1942 ja hermoheikko äitinsä oli hoidettavana mielisairaalassa. Taiteilijana hän oli itseoppinut, mutta seurasi taidemaailman ilmiöitä tiiviisti ja oli tunnettu taiteilijapiireissä
65 esiintyi useissa näyttelyissä toisen myöhään löydetyn naistaiteilijan Louise Borgeaus’n rinnalla. Toisaalta hänen teoksiaan oli esillä Suomessa niinkin varhain kuin 1951 Taidehallin näyttelyssä Italian nykytaidetta . Taiteilijalle kumit edustivat ihoa sen hauraudessa ja haavoittuvuudessa. 1980-luvulla Carol Rama palasi esittävään taiteeseen Mucca pazza eli Hullu lehmä -sarjassa, jossa hän käytti edelleen polkupyörän kumia. Siinä ehkä syy, miksi hänen teoksensa ovat jääneet osin tuntemattomiksi. Kumeja esiintyi myös sellaisenaan veistoksenomaisissa assemblaaseissa. mäisiä kokonaisuuksia, joita hän kutsui brikolaaseiksi eli eräänlaiseksi askarteluksi. Samalla hän ilmensi animalistista arvomaailmaansa, joka ulottui feminismistä koko eliökuntaan. Toinen syy tuntemattomuuteen oli hänen henkilössään. Varsinaisesti hänet ’löydettiin’ 1980, jolloin kuraattori Lea Vergine esitteli Raman varhaistuotantoa. Venecie. Hän maalasi aina vuoteen 2005, jonka jälkeen hän dementoitui. Vaikka Rama osallistui Italian taiteen valtavirtauksiin kuten arte poveraan ja informalismiin, hän oli säännöistä piittaamaton. Valokuvista päätellen asunnossa on hirmuisesti tavaraa, mutta kaikki tuntuu olevan hyvässä järjestyksessä. Ramalla se on vielä avoimempaa kuin ranskalaisella kollegalla. Sittemmin Carol Rama Kt. Esimerkiksi mieltymys punaisen värin käyttöön on taiteilijakaksikolle yhteistä. Tiukan modernismin aikakaudella hän kehitti tavaramerkikseen puukaiverruksin ja metallipakotuksin koristellut kehykset. Carol Rama oli mieltynyt punaisen värin käyttöön. Teokset enteilivät Euroopan vallannutta hullun lehmän tautia. Niissä hän saattoi sijoittaa kumit koukkuun, joista hän oli saanut ensimmäisen lahjaksi Picassolta. Edelläkävijä Carol Ramaa pidetään italialaisen avantgarden edelläkävijänä. Toinen yhdistävä tekijä on naisen ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden esittäminen. Hän piti tietoisesti yllä hullun mainetta ja sanoi maalaavansa vain terapiakseen. Osa teoksista löytyi kuitenkin apteekeista ja kampaamoista, joiden palveluksia Rama maksoi teoksillaan. . Haastatteluissa Rama sanoi itse olevansa hullu lehmä. Avoinna 14.1.2016 saakka ti, to, pe 11–18, ke 11–20 (Ilmaisilta 18–20), la-su 11–17. Taiteilijan ammattimaisuudesta kielii myös, että hän tunsi keräilijät, joiden varastoista Raman teokset olivat hyvässä tallessa. Sitä ei myöskään puolla Raman tuotteliaisuus. Marjatta Hietaniemi Espoon modernin taiteen museo EMMA: Carol Rama, Polte. Carol Rama asui ja maalasi koko ikänsä samassa tummassa asunnossa Torinossa. Mielikuva täysin boheemista taiteilijasta ei siis pidä paikkaansa. Appassionata.. Seuraavalla vuosikymmenellä Rama lisäsi teoksiinsa polkupyörän kumeja, jotka muistuttivat häntä isänsä 1920-luvulla konkurssiin menneestä polkupyörätehtaasta. Vieraat hän otti useimmiten vastaan asunnon keskelle asetetussa suuressa sängyssä, jonka peittoon hän oli maalannut kuuluisten vieraittensa jalanjälkiä. Sittemmin hän monisti koukun useisiin teoksiinsa. Näyttelyssä on esillä Carol Ramasta tehty ansiokas dokumentti, jota englannin kielellä tekstitettynäkin kannattaa keskittyä katsomaan
– Vanhemmat ja sisarukset kannustivat aina minua. Hutun puheissa vilahteleekin usein oppi-isiensä nimet, joiden töitä ja työtapoja Huttu arvostaa edelleenkin. Tosin sillä seurauksella, että toisen peukalon pää on muutaman kerran lyhentynyt. 66 K uvanveistäjä Reijo Huttu piirteli pikkupoikana salaa hiilellä aitan pahvilla päällystettyihin seiniin ja käytti juustonkuorivahaa sekä ulkoa löydettyä savea muotoilemiseen. Patsas on sen tekijälle, kuvanveistäjä Reijo Hutulle erityisen rakas, sillä hänen vanhempansa ovat antaneet patsaan hahmoille kasvonsa. Kuvanveistoa hän opiskeli jo edesmenneiden kuvanveistäjien Toivo Pelkosen ja Pentti Papinahon opissa. He joutuivatkin usein istumaan piirustusmalleinani. Lahjakas nuori mies hakeutui aluksi piirustuskouluun oppiin. Vuonna 1967 Lahteen muuttaneen Reijo Hutun ensimmäinen julkinen tilaustyö oli Ämmänsaaren Osuuspankin tilaama isokokoinen Kohti tulevaisuutta -reliefi. Myös puukolla vuolemista sekä kirveellä veistämistä. Oli seppiä ja kirvesmiehiä. Ehkä se innosti minuakin harjoittelemaan kädentaitoja, Reijo Huttu pohtii. – Suvussa oli paljon kädentaitoja. Talviaikaan muotoiluvahaksi kelpasi juustonkuorivaha. Pikkumies harjoittelikin ahkerasti. Lahden Sairaalanmäellä sijaitseva Vuosien tuki -patsas on kunnianosoitus sotainvalidien puolisoille.. Kesällä tuleva taiteilija löysi luonnosta savea, joka muuntui taitavissa käsissä niin linnuiksi kuin kotieläimiksikin. Pelkosen ja Papinahon oppipoika – Muistan kuinka koulussa koulukaverit kehuivat minua hyväksi piirtäjäksi. Ensimmäinen julkiReijo Huttu muotoili jo lapsena juustonkuorivahaa Syysaurinko paistaa Lahden Sairaalanmäellä valaisten kauniisti Vuosien tuki -patsaan. Lapsuuden maisemat Suomussalmella, pihapiirin kotieläimet ja monipuolinen luonto eläimineen ovat syöpyneet inspiraation lähteiksi vuosikymmeniä kestäneelle taiteilijanuralle. Luonto ja eläimet inspiraation lähteinä nen työni on ollut 10-vuotiaana tekemäni piirustus ratsastavasta cowboysta, jonka isäni veli lähetti Kansan Tahto -nimiseen lehteen, jossa se myös julkaistiin. Isäni teki minulle muun muassa oikeaa hevosta muistuttavan puuhevosen oikeine harjajouhineen
Patsashanke oli aikanaan paljon julkisuudessa ja projektissa ehti vaihtua jo tekijäkin. Hutun vanhemmat eivät ehtineet nähdä valmista patsasta. – Vanhempani olivat käymässä täällä Lahdessa ja tein heistä muotokuvat. Patsaan pariskunnan kasvot ovat Hutun vanhempien, Salme ja Veikko Hutun. Kaukopartiossa ollessaan haavoittunut isä-Veikko kuoli vain muutama vuosi ennen patsaan valmistumista. Läheisimmäksi työksi voidaan varmaan todeta Reijo Hutun vuonna 2008 valmistunut Vuosien tuki -patsas. – Minulle on tärkeää se, mitä valmis veistos esittää ja että se on tehty anatomisesti oikein. Vuosien tuessa kuvattuina vanhemmat Reijo Hutun työt ovat suurimmaksi osaksi esittäviä. – Minulle on tärkeää se, mitä valmis veistos esittää.. 67 – Entinen kotipaikka muisti oman poikansa hyvin. Jo lapsuudenkodissani sain seurata eläimiä läheltä, joten tunnen eläinten anatomian ja liikkeet hyvin, Huttu kertoo. Lahden Sairaalanmäelle pystytetty patsas on osoitettu sotainvalidien puolisoiden kunniaksi. Rintamanaistunnustuksen saanut äiti-Salme sairasti patsaan julkistamisajankohtana jo pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia. – Litmanen ei ehtinyt itse olla mallina, vaan veistin patsaan kuvan mukaan, Reijo Huttu kertoo. – Kuvanveistäjän on tunnettava hyvin eläimen anatomia, että työ onnistuu, kertoo Reijo Huttu, jolle hevoset ovat lähellä sydäntä. Paikallisen Osuuspankin pankinjohtaja piti paljon töitäni esillä pankissa ja oli hyvä myyntimies. Patsas on joutunut useampaan otteeseen ilkivallan kohteeksi. Töitäni oli siinä vaiheessa esillä myös Kianto-museossa, Huttu kertoo. Vuosikymmenien aikana töissä on toki mukana jokunen abstraktikin työ. Kovan onnen Litti-patsas Reijo Hutun kuuluisin teos on Jari Litmasen näköispatsas, joka sijaitsee Lahden Kisapuistossa. Siinä yhteydessä sanoin heille, että teen heistä vielä joskus patsaan, johon he totesivat, että tee vain. Patsaan rahoitus onnistui pienoismalleja myymällä ja se julkaistiin Jari Litmasen pelinumeron mukaan 10.10.2010 klo 10
Kaikilla Suomen hautausmailla voi nähdä Reijo Hutun kädenjälkiä, sillä on tehnyt vuosikymmeniä koristeita hautakiviin Paasikivi Oy:lle. – Siellä on viljantähkiä, joutsenia, lintuja ja enkeleitä. Totuus on kuitenkin se, että pelkästään isoilla tilaustöillä elää Suomessa vain harva kuvanveistäjä. Viimeksi patsas nousi otsikoihin, kun sille puettiin Ku Klux Klanin tunnukset rasistisena mielenilmauksena Lahden Hennalaan saapuneita pakolaisia kohtaan tänä syksynä. Olen vetänyt kuvanveistokursseja Harjulan kansalaisopistossa jo yli Lahden Kisapuistossa sijaitseva Jari ”Litti” Litmasen patsas painaa 450 kiloa. Seuraavan kerran patsas koki kovia, kun siihen maalattiin HJK:n pelipaidan raidat. Reijo Huttukin on joutunut koko uransa aikana tekemään myös muuta. Reijo Huttu on etsinyt uusiin enkeleihinsä suomalaista ulkonäköä. Palaneet muovit turmelivat patsaan kasvot ja patsas jouduttiin viemään valimolle Kellokoskelle puhdistettavaksi, Huttu kertoo. Parhaillaan minulla on suunnittelun alla suomalaisen miesenkelin teko. Nykyisin olen jo eläkkeellä, mutta haluan edelleen tehdä jotain, että latvapää pysyy kunnossa, hän sanailee. Suurikokoinen jalusta halkesi sammutusvedestä johtuen ja siihen jouduttiin hankkimaan uusi jalusta. 68 Ensimmäisen kerran se turmeltiin reilut puoli vuotta julkistamisen jälkeen, kun joukko nuoria oli sytyttänyt patsaan polttopulloilla tuleen lankalauantaina. – Ei ole taiteilijan leipä leveää. Silloin puhdistus tapahtui soodapuhalluksella. Opetustyötä leivän jatkeeksi Kuvanveistäjälle isojen teosten tekeminen on parasta osaa työssä. Niissä näkee aina paremmin virheensä, Reijo Huttu naureskelee. Siitä on jo olemassa valimolla yksi malli, Huttu kertoo. – Ohikulkijat huomasivat palon aamuyöstä ja hälyttivät paikalle pelastuslaitoksen. 35 vuoden ajan. Kaksi opetustyössä käytettyä patsasta on yhdistetty toisiinsa.. – Isompia on tietysti kivempi tehdä
69 Reijo Huttu Omat näyttelyt 1972 ja 2001 Ämmänsaari 1973, 2003 ja 2006 Lahti 1997 Valkeala 1999 Hollola Taidekeskus Honkalinna Suomen Taiteilijat ry:n näyttelyt 1987 Loviisa 1988 Nokia 1989, 1990 ja 1997 Helsinki 1999 Nastola Muut yhteisnäyttelyt 2003 – 2012 Längelmäki Taidekeskus Leporanta 2005 Hollola Taidekeskus Honkalinna 2006, 2008 ja 2012 Nastola Taarasti Teoksia julkisissa tiloissa Litti-patsas, Kisapuisto, Lahti Vuosien tuki, Sairaalanmäen puisto, Lahti Viisi vuosikymmentä -reliefi, Isku Oy, Lahti Kohti tulevaisuutta -reliefi, Ämmänsaaren Osuuspankki Koskenlaskija-patsas, Kiannan kuohut -kylpylä, Suomussalmi Reliefi, Itä-Hämeen kirjapaino, Heinola Reliefi, Kaukaan rullatehdas Tiedonjyvät, Harjulan Palvelukeskus, Lahti Sotainvalidi, Sotilaslääketieteellinen museo, Lahti Sotalapsien kasvoreliefi, Lahden rautatieasema Lotta Lundgren -patsas, Lotta-museo Tuusula Lukutoukka, Ahtialan sivukirjasto, Lahti Isän Jawa -reliefi, Suomen Moottoripyörämuseo, Lahti Lisäksi lukuisia muita julkisia teoksia 2005 Lahti Ahtialan kirjasto 2007 Lahti Galleria Paris 2012 Lahti Mediakeskus 2002 Vääksy 2004 Kuusankoski 2006 Helsinki Sanomatalo 2008 Helsinki Kaapelitehdas Pienoisveistokset nousussa Reijo Huttu on huomannut, että julkisia töitä valetaan enää harvoin pronssiin. Teksti ja kuvat: Soili Kaivosoja – Joskus mallia tulee ylityöstettyäkin. . Reijo Huttu on pienentänyt pienoisveistoksiaan, jotta ihmiset uskaltautuisivat tilaamaan niitä herkemmin. – Pienoisveistoksia arvostetaan nykyisin selkeästi enemmän kuin ennen. Persoonallisia töitä tilataan syntymäpäiväja läksiäislahjoiksi ja toisinaan myös itselle itseään lähellä olevasta aiheesta. Työ ruostuu ajanmittaan, kun se saa kosteutta ilmasta.. Tilalle ovat tulleet uudet työskentelytavat ja hintakin voi joskus olla esteenä. Valmiilta tuntuvaa työtä tulee aina vain näpelehdittyä enemmän, kuvanveistäjä Reijo Huttu kertoo kädessään yksityinen tilaustyö. – Pronssin rinnalle halutaan nyt uutta. Sen myötä myös valimoita on jouduttu lakkauttamaan. Hevosreliefi on valmistettu rautajauheesta ja hartsista. Olen yrittänyt hinnoitella pienoisveistokset tavallisenkin ihmisen kukkarolle sopiviksi, Reijo Huttu kertoo. Nykyisin töitä tehdään paljon hitsaamalla, laserleikkaamalla tai vaihtoehtoisesti alumiinista
Sysmän Rantalan kartanon tytär Sofia Lovisa Heintzius (1815–1850) naitettiin 1830-luvulla 15-vuotiaana itseään kaksi kertaa vanhemman Urajärven kartanon isännän, Axel von HeideUrajärven kartano kuului lähes 250 vuotta aateliselle von Heideman -suvulle Urajärven kartanon ikkunoista näkyy upea järvimaisema. Kun pariskunnan toinen poika hukkui yhdeksänvuotiaana, Sofia-äidin mieli särkyi. Mielenterveydeltään järkkynyt Sofia oli jonkin aikaa Lapinlahden sairaalassa hoidettavana, mutta palautettiin kotihoitoon ja suljettiin kartanon sivurakennuksen yläkertaan. Empirekartanon seinät kätkevät traagisia kohtaloita manin (1803–1867) puolisoksi. Sen jyrkissä rapuissa hän kaatui ja menehtyi vuonna 1850.. 70 A sikkalalaisen Urajärven kartanossa kerrotaan kummittelevan. Sofia kärsi jo avioliiton alkuvuosina mielenterveysongelmista. Kartanoidylli huokuu romantiikkaa, mutta kartanon historiaan liittyy monia kohtalokkaita tarinoita. Kummitus on kartanon entinen emäntä, Sofia Lovisa, Valkea Rouva
Viimeinen von Heideman -sukuinen omistaja Lilly von Heideman kuoli 1917. – Kertomusten mukaan hänet voi nähdä valkeana hahmona, tuntemuksena tai äänenä. Salattu kartano -kierroksella museokävijät pääsevät tutustumaan myös Sofian huoneeseen, jossa hän eli suljettuna loppuelämänsä. Toinen Heidemanin aatelissuvun haara on Ruotsissa. Georg Heideman menetti kaikki seitsemän poikaansa ja adoptoi suvun toisesta haarasta Henrik Julius Heidemanin (k. 1693). Salin tapetit on restauroinnin yhteydessä teetetty Toijalan tapettitehtaassa. Jyrkissä portaissa, joissa Sofia menehtyi, pitää kulkea todellakin kieli keskellä suuta. Heidän pojistaan vain Carl Christofferilla oli lapsia. 1748) polveutuu suSuomalainen von Heidemanin aatelissuku loppui Lillyyn ja Hugoon . He testamenttasivat kotikartanonsa ylläpidettäväksi kartanomuseona. Ruotsissa on myös von Heidemanin aatelisuku.. Vuonna 1672 luutnantti Möller myi kartanon everstiluutnantti Georg Heidemanille, jonka suvun hallussa kartano pysyi vuoteen 1917. Nimismiehen tytär Hollolasta emännäksi Urajärven kartanon herrasta Georg Henrik Heidemanista (1763–1820) asiakirjat mainitseUrajärven kartanon päärakennuksen salissa on venäläistä käsityötaidetta edustava biedermeierkalusto. Carl Christofferin pojista nuorempi Georg Henrik otti Urajärven asuinkartanokseen solmittuaan avioliiton pikkuserkkunsa Sofia Helena Jandolinin kanssa vuonna 1789. Salattu kartano -kierroksella käydään myös päärakennuksen vintillä. Henrik Juliuksen pojasta Henrik Jürgen (Georg) Heidemanista (k. Henrik Jürgen sai vaimonsa Gertrud Neubaun kanssa perintönä myös Iitin Pilkanmaan kartanon vuonna 1708, jolloin Urajärven kartano joutui joksikin aikaa sivukartanon asemaan. 71 vun suomalainen haara. Viimeiset suvun edustajat kartanossa olivat naimattomat sisarukset Lilly (1849–1917) ja Hugo (1851–1915) von Heideman. Netistä löytyy jopa kävijöiden ottamia kuvia, joissa on mukana valkea hahmo, kertoo kartanon vastaavana oppaana toimiva Petri Lehtonen. Urajärven kartanon päärakennuksen nykyinen empireasu on 1840-luvulta. Boordin kuvio on saatu uutuustuotannossa entisenlaiseksi valokuvaustekniikkaa apuna käyttämällä. Kartanon salat avautuvat Sofia Lovisan kaatumisonnettomuudesta saakka kartanon pihamaalla on liikuskellut traagisen kohtalon saanut Sofia, jota alettiin kutsua Valkeaksi Rouvaksi. Vanha sivurakennus 1700-luvulta on sisustettu suvun vanhoilla esineillä ja huonekaluilla. Päärakennuksen sisustus 1800–1900-luvun vaihteesta. Tilan kerrotaan olleen tuolloin kuuden manttaalin, noin 10 700 hehtaarin, suuruinen. Toinen suvun haara Ruotsissa Urajärven kartano syntyi vuonna 1653, kun luutnantti Berent Möller otti viljelykseen viisi vuonna 1649 lahjoituksina saamaansa autiotilaa. Urajärven kartano kuului lähes 250 vuotta aateliselle von Heideman -suvulle. Urajärven kartanon päärakennuksen tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta rakennuksen nykyinen empireasu on 1840-luvulta. Tila tuli suvun haltuun vuonna 1672
Urajärven kartanon salin flyygelin vieressä on Wagnerin muotokuva. Posliiniastit ovat saksalaisen Weimarin posliinitehtaan valmistamia. Axel Fredrik oli kaksi kertaa naimisissa. Varhaisrokokoo-tyyliset kalusteet ovat 1700-luvun alusta.. Kartanon hopeat ovat tätä nykyä konservoinnissa. Naimattomiksi jääneet sisarukset Lilly ja Hugo von Heideman olivat kartanon seuraavat omistajat. Henkisesti sairaasta ensimmäisestä vaimostaaan hän sai avioeron vuonna 1847 ja nai seuraavana vuonna kartanon talousmamsellin, Fredrika Johanna Cedonia Beckerin (1814–1892), joka oli kruununnimismiehen tytär Hollolasta. Maanviljelysneuvoksen neljästä pojasta tuli upseereita, mutta yksi heistä, vänrikki Axel Fredrik von Heideman siirtyi vuonna 1829 siviiliin. Vanhempi poika vänrikki Frans von Heideman (1833–1896) seikkaili nuoruudessaan vuosia maailman merillä ja eli lopun elämäänsä äitinsä, Sofia Lovisan perintökartanossa Sysmän Rantalassa. Kasvatus, jonka nämä lapset saivat, osoittaa, että Urajärven kartanossa seurattiin ajan Lillyn huoneessa ovat säilyneet Urajärven kartanon vanhimmat kalusteet. Ensimmäisestä avioliitosta Axel Fredrikillä oli kaksi poikaa, joista nuorempi kuoli traagisessa hukkumisonnettomuudessa jo yhdeksänvuotiaana. Hänen saamansa maanviljelysneuvoksen arvonimi osoittaa kuitenkin, ettei hän elänyt tekemättä työtä. Ruokasalin vuodelta 1816 peräisin olevassa astiakaapissa on kartanon herrasväen käyttämiä astioita, laseja sekä kattausastioita. Lasit ovat pääsääntöisesti suomalaista Iittalaa ja Karhulaa. 72 vat hauskasti, että tämä eli ”ilman virkaa”. Hän synnytti miehelleen kaksi lasta, Axelina Fredrika Amalian eli Lillyn (1849–1917) ja Hugo Oskar Alexander Magnuksen (1851–1915). Kartanossa seurattiin ajan virtauksia Axel Fredrikin toinen vaimo Fredrika Johanna Cedonia oli toimelias ja ryhdikäs nainen, joka piti huolta miehensä entisestä sairaasta vaimosta tämän kuolemaan saakka. Hän oli seuraava Urajärven kartanon herra
. Hän luki muutaman vuoden lakia, mutta keskeytti opintonsa ja asettui hoitamaan kotikartanoaan. Yhteiskunnallisesti valveutunut nainen Lilly von Heideman kävi Heinolassa edistyksellisen Wilhelmina Elisabet Nordströmin ruotsinkielisen tyttökoulun. Hän toimi kahdeksan vuotta englanninkielen opettajana Heinolan ruotsalaisessa reaalikoulussa. Kohentaakseen talouttaan Muinaismuistoyhdistys vuokrasi 1950-luvulla tyhjilleen jääneen suuren kivinavetan Helsingin yliopistolle, joka kunnosti sen varastokirjastoksi. Lilly von Heideman kuoli syyskuun 30. Vasta vuonna 1928 avattiin kartanomuseo yleisölle. He tekivät runsaasti matkoja Euroopan kulttuurikaupunkeihin sekä aina Egyptiin ja Jerusalemin itkumuurille saakka. Artikkelin tiedot on koottu Museoviraston esittelyartikkeleista sekä Urajärven kartanon opastetuilta kierroksilta. Hänestä kasvoi yhteiskunnallisesti valveutunut ihminen. kotipalstan Suomen valtiolle ylläpidettäväksi museona Lilly ja Hugo von Heidemanin toivomusten mukaisesti. päivänä 1917 ja sai toivomuksensa mukaan haudan kartanon puistoon. Sukunsa muistomerkiksi Lilly ja Hugo von Heideman päättivät säilyttää kotikartanonsa menneisyyden ja sukunsa suomalaisen haaran muistomerkkinä. 73 virtauksia sekä omaksuttiin uusia kansallisia ja yhteiskunnallisia aatteita. Lilly von Heideman oli rohkea naisasianainen, raittiusasian innokas puolestapuhuja ja kansanvalistaja. yhdistykselle 80 000 markkaa rakennusten ja kartanoalueen ostamiseen sekä lisäksi 103 000 markkaa, joiden koroilla rakennukset ja puisto sekä viimeisten omistajien puistossa oleva hauta oli pidettävä kunnossa. Lilly von Heideman lahjoitti testamentissaan Suomen MuinaismuistoViimeiset Heidemanin aatelissuvun edustajat kartanossa olivat naimattomat sisarukset Lilly (1849–1917) ja Hugo (1851– 1915) von Heideman. Salattu kartano -kierroksella pääsee kurkistamaan myös tapaturmaisesti kuolleen Sofia Lovisan pihan tuparakennuksen yläkerran päätyhuoneeseen, jossa hän vietti eristyksessä elämänsä loppuvuodet.. – Erityisesti Hugo von Heideman rakasti Richard Wagnerin musiikkia, Lehtinen kertoo. Urajärven kartanon salin flyygelin vieressä on Wagnerin muotokuva. Urajärven luonto ja menneisyys innoittivat hänet runoiluun ja säveltelyyn. Molemmat sisarukset tunsivat mieltymystä kuvataiteisiin ja musiikkiin. Hugo von Heideman kuoli kesken näiden suunnitelmien vuonna 1915. Velipuolensa Fransin jälkeen Hugo von Heidemanista tuli sukunsa päämies. Monet tunnetut taiteilijat kuuluivat von Heidemanin sisarusten tuttavapiiriin ja vierailivat Urajärven kartanossa, tunnetuimpia heistä olivat Eero Järnefelt ja Verner Thomé. Muinaismuistoyhdistyksellä oli ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman inflaation takia suuria vaikeuksia toteuttaa Lilly ja Hugo von Heidemanin toivomusta kartanon hoitamisesta museona. päivänä 1986 allekirjoitettiin lahjakirja, jolla Suomen Muinaismuistoyhdistys luovutti Urajärven kartanon sekä siihen kuuluvan ns. Suuren osan ajastaan Hugo von Heideman omisti taiteellisille harrastuksille. Keittiössä oleva lautaslämmitin varmisti, että pääruoka tarjoiltiin lämpimänä. Lilly von Heideman toteutti yhteisen rakkaan ajatuksen. Vähitellen Urajärven kartanomuseon ylläpito muuttui ylivoimaiseksi tehtäväksi tieteelliselle yhdistykselle. – Sen ajan säätyläisnaisille päivätyössä käyminen oli hyvin poikkeuksellista, Urajärven kartanon opas Leena Lehtinen toteaa. Hän edusti sukuaan säätyvaltiopäivillä ja kuului perustuslakivaliokuntaan. Kesäkuun 4. Hugo von Heideman pääsi ylioppilaaksi vuonna 1873 Jyväskylän alkeisopistosta
Pihalta näkee avaraa espoolaista peltomaisemaa, mutta kun kääntää Talomuseo Glims esittelee entisajan elämäntapoja Talomuseo Glims Espoossa on erikoistunut esittelemään menneen maailman elämäntapoja. Talomuseo esittelee entisajan elämäntyyliä ja pihapiiriin kuuluu yhteensä yksitoista museorakennusta.. Aikahyppy menneen maailman elämään katseensa, niin alueen toisessa laidassa on valtava Jorvin sairaala. Museolla on yksitoista rakennusta, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. 74 T alomuseo Glims sijaitsee maaseudun ja kaupungin rajamailla. Kun Jorvin ohi saapuu Glimsiin, tuntuu kuin aika pysähtyy
Huone tupa-rakennuksessa.. Museossa järjestetään vanhan ajan käsitöihin liittyviä työpajoja, näytöksiä ja kerhoja. Tuparakennus on Glimsin vanhinta osaa. Hän rakastui tilan Loviisa-piikaan ja he menivät naimisiin. Tänne ei ole riiheä lukuunottamatta siirretty rakennuksia, kertoo Talomuseo Glimsin museolehtori Jenni Sahramaa. Glims oli talonpoikaistila, jossa viljeltiin maata ja kasvatettiin eläimiä. Museon tehtävä on esitellä entisajan elämää ja käsityötaitoja. – Aluksi museo toimi vain yhdessä rakennuksessa ja esimerkiksi tässä päärakennuksessa toimi neuvola. Sahramaa itse parkitsee nahkaa, Museolehtori Jenni Sahramaa pitää Glimsissä työpajoja. Espoon kaupungille 1940-luvulla Talomuseon päärakennus on 1700-luvulta peräisin. Tilan viimeinen emäntä Aurora kuoli 1947, jonka jälkeen tila siirtyi Espoon kaupungille, Sahramaa kertoo. Joksikin aikaa pariskunta katoaa asiakirjoista, mutta Anders palasi ruotuvanhuksena Glimsin tilalle elätettäväksi. Museon henkilökunnalla riittää vanhan ajan kädentaitoja. – Glimsin historiasta tiedetään kaksi pitkäaikaista sukua, Lönnbergit ja Lindbergit. – Kesällä pihalla oli lampaita. Vanhan ajan kädentaitoja Glimsin tilasta tehtiin museo vuonna 1958. – Täällä oli renkinä Suomen sodassa 1800-luvun alussa taistellut Anders Grön. Katettu terassi on rakennettu hieman myöhemmin. 75 – Tämä poikkeaa esimerkiksi Seurasaaresta siinä, että kaikki rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan. Hiljalleen kaikki yksitoista rakennusta avattiin museon käyttöön yksi kerrallaan, Sahramaa sanoo. Keritsimme Petteri-pässin ja lapset pääsivät kokeilemaan villan karstausta. Sahramaan kanssa istumme huoneessa, jossa on asunut nimismies Emil Lönnberg. Museon kokoelmissa on vanha sotilasase, joka on todennäköisesti kuulunut Anders Grönille, Sahramaa tarinoi
Talomuseon aitassa on esillä vanhoja työkaluja, puinen hiirenloukku, mankeli ja muita arjen esineitä. Kahvilan seiniä koristaa vanhat valokuvat Glimsistä. Glims-niminen tila on ollut varmasti olemassa 1500-luvulta lähtien ja tiedetään, että 1540-luvulla tilaa isännöi Peter Nilsson. Glimsin tila toimi ainakin 1700ja 1800-luvuilla kestikievarina. Monikäyttöinen tuparakennus Kävelemme päärakennuksen eteen, jossa avautuu niin sanottu Miespiha. Ohitamme hajonneen maakellarin, jossa kuulemma asustaa lumikko. On ihan mahdollista, että aitta on rakennettu jonnekin muualle ja esimerkiksi myötäjäisten yhteydessä siirretty tänne, Sahramaa pyörittelee. Kesällä 4H-yhdistys pitää eläinpihaa Glim sin pellolla. Huone kestikievarin asiakkaille.. – Kaikkea mekään emme osaa, joten esimerkiksi eräs ulkopuolinen taho kävi opettamassa oluenvalmistusta. Hyvän sijaintinsa ansiosta Glim sin tilassa toimi kestikievari. – Aitassa oli kaikki elämän edellytykset. – Vanhat hirsirakennukset oli mahdollista purkaa ja siirtää paikasta toiseen. Punaisessa hirressä näkyy kaiverrus ”1760”. Tila on kuulunut keskiajalla Karvasbackan eli Karvasmäen kylään. Piipahdamme kahvilassa, jossa kahvilan isäntä Björn Ahlroos ottaa meidät avosylin vastaan. Naapurihuoneessa on herraskaisempi tyyli. Näiltä paikkeilta lähti sivuhaara kohti Helsinkiä, joka oli pieni paikka ennen kuin siitä tuli pääkaupunki, Sahramaa kertoo. – Kestikievari oli oman aikansa huoltoasema ja taksitolppa, Sahramaa luonnehtii. Kestikievareissa majoitettiin matkailijoita ja ruokittiin hevosia. Katossa roikkuu kymmenitElintärkeä aitta Miespihan toisella puolella on aitta. – Määräys oli, että keskikievarissa rahvaalla ja paremmalla väellä oli eri huoneet, ettei heidän tarvinnut syödä yhdessä. Kanoja ja kahvia Kävelemme alapihaksi kutsutulle alueelle. Pihan toisella laidalla on aitaus, joka on Gustafin, Thelman, Huldan ja kolmen muun maatiaiskanan koti. Gustaf-kukko pitää järjestystä yllä kanalassa. Ahlroos kertoo tekevänsä vaimonsa kanstäin reikäleipiä, uunin vieressä kangaspuut odottaa kutojaa. Pihan laidalla on tuparakennus, jossa kestikievari toimi. Sahramaa kertoo, että seinistä on löydetty yli kymmenen kerrosta tapettia. Aitat olivat tärkeitä rakennuksia ennen vanhaa, sillä niissä säilytettiin viljaa, leipää, suolalihaa ja -kalaa. Tupa oli keittiö, palvelusväen makuuhuone, työhuone ja kestikievari. Kestikievari Kuninkaantien varressa Glimsin historia ulottuu ainakin 1400-luvulle. Parhaillaan siellä on esillä valokuvataiteilija Otto-Ville Väätäisen näyttely Todellisuuskupla, jossa taiteilija lähestyy Glimsiä omasta persoonallisesta näkökulmastaan. On täällä pidetty käräjiäkin, Sahramaa tietää. – Turusta Pietariin kulkenut Kuninkaantie meni tästä vierestä. Toisella puolella tuparakennusta on tyttöjen kamari ja kestikievarikamari. Puinen hiirenloukku. Rakennuksen varsinainen tupa on suuri. Karvasbackan isäntä oli tiettävästi rakentamassa Espoon kivikirkkoa, joka sijaitsee noin kahden kilometrin päässä. Kestikievarijärjestelmää alettiin luoda säännönmukaisesti Suomeen 1600-luvulla. – Tupa oli kodin sydän, jossa väki kokoontui. 76 käsittelee villaa, värjää lankoja, takoo rautaa ja valaa pronssia. Päärakennuksessa järjestetään myös vaihtuvia taidenäyttelyitä
Tilan viimeinen isäntä oli hevosmies, jolla saattoi olla kymmenen hevosta. – Tallirakennus on kestikievarin takia melko suuri. Hän osti hevosen äkkiä takaisin itselleen, Sahramaa kertoo. Pauli Jokinen Talomuseo Glims, Glimsintie 1, Espoo. Siellä on näytillä erilaisia liikumiseen tarkoitettuja esineitä: suksia, vaunuja, rattaita ja suuri silakkavene. Maitokamarissa säilytetään maitotonkkia. Kierroksemme päättyy vaunuvajaan. Glimsissä on valokuvataiteilija Otto-Ville Väätäisen Todellisuuskupla-näyttely 6.3.2016 asti. Hämärä maitokamari ja suuri talli Vielä on muutama rakennus näkemättä. – Vene siirretään todennäköisesti Pentalan saaristomuseoon, joka avataan parin vuoden päästä. Glimsissä aika on todellakin pysähtynyt. Kt. Kun astuu vaunuvajasta ulos ja näkee Jorvin sairaalan massiiviset rakennukset, niin huomaa jälleen olevansa vuodessa 2015. Björn Ahlroos pitää Glimsin kahvilaa. Hän tuntee monet kahvilan vakioasiakkaista. Erään hevosen hän myi sirkukseen, mutta hänen sydämensä särkyi, kun hän näki, miten huonossa kunnossa se sirkuksessa oli. – Tiistaisin täällä käy 4–5 miehen porukka, jota kutsun Kau niaisten parlamentiksi, hän sanoo. Avoinna talvikautena ti–pe klo 10-16 ja su klo 11–16. Hämärässä maitokamarissa säilytetään vanhoja maitotonkkia ja tallissa maatalouteen liittyviä esineitä, kuten hevosvetoinen peltojyrä, äes ja aura. 77 sa itse kaikki myynnissä olevat pullat ja leivokset. . (Suuri silakkavene.) Tilan viimeinen isäntä oli hevosmies, jolla saattoi olla kymmenen hevosta.. Glims on virkistävä aikahyppy
Markus on rakentanut myös viuluja harrastuksena. Usein hän myös veistää entisöitävään huonekaluun uudet koristeet ja muut puuosat rikkoutuneiden tilalle. koristeita tyylihuonekaluihin sekä koristeja käyttöesineisiin. 78 Y ksi avain tasaiseen työvirtaan on ollut kunnianhimoinen suhde laatuun: tavara ei lähde ovesta ennen kuin sekä Markus Ranne että Katarina Steuer ovat tyytyväisiä tehdyn työn jälkeen. Markus Ranteen mukaan puusepän työ on itsenäistä ja haasteellista ja siinä näkyy oman käden jälki. Koristepuuseppä leikkaa puuTavara ei lähde ovesta ennen kuin Markus ja Katarina ovat tyytyväisiä Kunnianhimoinen suhde laatuun Koristepuuseppä-ajoneuvoverhoilija Markus Ranne ja verhoilijamestari Katariina Steuer ovat luotsanneet yrityksensä taantuman läpi ilman pelkoa töiden loppumisesta. Kuvan viulu rakentuu tyttärelle.. Avioparin osaamiset täydentävät toisiaan hyvin
Kolmantena vuonna koristeveistospuolella oli innostavia opettajia kuten mestari Oiva Kentta, joka uskoi käsityön merkitykseen, ja oikeassa hän olikin. Kustavilaiset huonekalut ja talonpoikaisrokokoo kiinnostivat jo tuolloin. – Koneitakin koristeveistoon on kyllä yritetty rakentaa, mutta kokeilut eivät ole olleet onnistuneita. – Toisen vuoden jälkeen olimme puuartesaaneja. Katariina Steuer korjaa jousia. – Asenteen tulee olla kunnossa, kun lähtee tekemään puutöitä. Samalla vuosisadalla elänyt Thomas Chippendale edusti englantilaista rokokoota ja uusklassismia. Kokonaisuuteen kuului pöytä ja neljä tuolia. Kalliit kaiverrusraudatKoristeveistäjä käyttää työvälineinään usein saksalaisen Dastran valmistamia veistorautoja, joita Markuksella on 33 erilaista. Se oli iso raha siihen aikaan. Toisena vuonna Jurvalla opiskeltiin muun muassa rokokookuvioita, varsinkin talonpoikaisrokokoota. Pfeilit ovat dastroja kalliimpia. Sveitsiläinen Pfeil on vielä parempi, osin sen vuoksi, että ne on valmiiksi teroitettu. – Muistan, että raudat maksoivat 55 markkaa kappale 1980-luvulla. – Koneita käytetään vähän, lähinnä käsijyrsinnällä voidaan valmistaa pohja. Kokoelma veistorautoja.. Käsityötaidot eivät katoa Markus Ranteen opinnäytetyö Jurvalta valmistui 1987 kustavilaiseen tyyliin. – Pidän myös englantilaisesta hepplewhite-tyylistä, jonka Geor ge Hepplewhite loi 1700-luvulla. Vannesahaa toki myös käytän. Talonpoikaisrokokootyyliin valmistui myöhemmin sänky, sohva, pikkupöytä, kampauspöytä ja peili. Menneillä sukupolvilla on ollut ”mieletön käsitys kädentaidoista”, arvioi Markus Ranne. Esimerkiksi piippuraudalla saa jyrkkiä kaaria. – Opiskelin Jurvan käsija taideteollisuusoppilaitoksessa neljä vuotta. Suvussamme ei tosin ole ollut muita koristepuuseppiä, mutta kiinnostus puuhun tuli ainakin osittain isänisän ja Pohjanmaan vahvojen puuseppäperinteiden kautta. Yhteensä niihin meni hieman yli 1800 markkaa. 79 Kunnianhimoinen suhde laatuun – Veistäjä on myös vanhan käsityöperinteen vaalija ja säilyttäjä. Kone ei korvaa käsityötaitoja, mutta koneita toki myös käytetään. Vaikka Markus on koristepuuseppä, hän on erikoistunut enimmäkseen huonekalujen pintakäsittelyyn ja puuosien korjaukseen. Ensimmäinen vuosi oli yleinen linja. – Dastrat ovat hyvälaatuisia, ne sopivat käteeni. Isäni pitää metallitöistä, mutta tekee myös puutöitä. Taidot periytyvät usein isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle
Perustimme vuonna 1993 vaimon kanssa yhteisen yrityksen. Markus on koristepuusepän töiden lisäksi erikoistunut ajoneuvoverhoiluun. Vaimo Katariina Steuer on espoolainen. En ole asettanut rajoituksia, mitä saa tai pitää tehdä. Hiljattain Markus teki uuden verhoilun avomallin Volvoon v 70 2,4 T, vuosimalli 2001:een. Tutkinnon hän suoritti Teuvalla. Kisällintutkintoa vastaavan ammattitutkinnon hän suoritti vuonna1994. – Mehän olemme perheyritys, mutta ei ole mitenkään varmaa, että joku lapsistamme jatkaisi samoja uria. Molempien mukaan pääkaupunkiseudulle muutto oli oikea ratkaisu. – Opetustyö on silloisessa Espoon työväenopistossa, nykyisessä Omniassa. Markus on ohjannut puutyökurssilaisia jo 21 vuotta. – Kukaan ei ole ilmoittanut haluavansa jatkaa vanhempien liiketoimintaa. Liimauksiin käytetään huonekalun iän mukaan joko kalaliimaa tai nykyaikaista puusepänliimaa. & H. Molemmat opiskelivat Teuvan Aikuiskoulutuskeskuksessa, josta Katariina valmistui verhoilijaksi. Pariskunnalla on kolme lasta, joiden iät ovat 14, 17 ja 19. – Muuten pysyn kyllä huonekaluja koristepuusepän lesteissä. – Pohjanmaan jälkeen muutimme Vantaalle Rajatorppaan. Huonekalujen lakkauksiin käytetään iän mukaan joko sellakkaa tai selluloosalakkaa. Markus Ranne tekee myös ajoneuvoverhoiluja. Kuvassa uusi verhoilu Volvo v 70 2,4 T, vuosimalli 2001:een. Lapualainen Annalan kutomo K. Seuraavaksi työn alle tulevat erään veneen penkit. – Katariina on verhoilijamestari, diplomi on vuodelta 2000. 80 Kustavilainen tyyli puhuttelee Markus Rannetta. Kisällindiplomissakin vuodelta 1998 lukee ”ajoneuvoverhoilijan ammattitutkinto”. Annala OY on pystynyt kilpailemaan ulkomaisten yritysten kanssa, sanoo Katariina Steuer. Tosin keskimmäiMarkus kaivertaa. Toinen opinnäytetyökin oli kustavilaista tyyliä. Vaimo löytyi etelästä Markus Ranne on kotoisin Laihialta. – Saimme rakennettua verstaan omakotitalon alakertaan. Oppilaita on yleensä 12 ja heillä on erilaiset lähestymistavat puutöihin. Markus on sopeutunut Espooseen ja opettaa puutyötaitoja Tiistilän koulussa Matinkylässä kerran viikossa. Antoisa opetustyö Vuonna 2003 perhe muutti Vantaalta Espooseen. Pariskunnalla on oma lakkaamo. – Onneksi on poikkeuksia. Sekä Markusta että Katariinaa harmittaa, että kotikonnuilla Pohjanmaalla moni huonekaluteollisuuden yritys on vaikeuksissa. Rokokootuolin etusarjan veistoa.. Itsehän olen vain kisälli, ironisoi Markus Ranne
Hotellia varten syntyi alun perin myös toinen samanhenkinen tuoli, Joutsen. Markus harrastaa moottoripyörän, vuosimallin 1942 Nuoret ennakkoluulottomia asiakkaita Kunnostamalla huonekalujen elinkaarta voi jatkaa. Verhoilijamestarit olivat aiemmin pääosin miehiä, mutta vuosikymmenten kuluessa ala on naisistunut, arvioi Katariina Steuer. . Naiset löysivät verhoilualan Huonekaluverhoilussa käytetään luonnollisesti ompelukonetta. Tekniikka on käsityötä nopeampi, mutta virheet toisaalta näkyvät heti. Jacobsen suunnitteli tuoli vuonna 1958 osaksi Kööpenhaminan SAS Royal -tornihotellin sisustusta. K-tuoli odottaa kunnostusvuoroaan.. Klaus Susiluoto Zündappin, kunnostusta ja salibandya. Pariskunnalla on oma lakkaamo. Useita projekteja samanaikaisesti Katariina tekee yleensä useaa verhoiluprojektia yhtä aikaa. 81 nen Hanna on tehokas ja tarkka tyttö, joka mielellään auttaa pienimuotoisissa töissä, kertoo Katariina Steuer. Katariinan mielestä kaikki nuoret aikuiset eivät suinkaan juokse IKEA-tavaran perässä. – Asiakkaina on henkilöasiakkaiden lisäksi lääkärikeskuksia, lähetystöjä, museoita, kaupunkeja, kirjastoja ja eri alojen yrityksiä. Kahdesta viime mainitusta maasta tulee myös nahkoja. Jacobsenin ”Egg” odottaa uutta kangasta. Meillä on upottava 20-luvun laiskanlinna, jossa on hyvä istua. – Itsellämme on ollut esimerkiksi 20-, 30ja 40-lukujen huonekaluja, jotka eivät edusta mitään tiettyä tyylisuuntaa. – Verhoilussa käytetään myös paineilmatyökaluja. – Tosin kehitys ei ole ollut suoraviivaista. – Monet 20–30-vuotiaat nuoret aikuiset ostavat vintagea ja antiikkiakin. Yhä käytössä oleva 1960-luvun sohvakalusto on hyvää kotimaista laatua. Omalla kurssillani tosin miehiä oli puolet. Välillä miehiä on ollut koulutuksessa 30–40, toisinaan vain 10 prosenttia. – Arne Jacobsenin ja Yrjö Kukkapuron monet tuolit ovat teknisesti vaikeita kunnostaa ja verhoilla, mutta kiinnostavia projekteja, Katariina Steuer kertoo. Muna eli Egg on tanskalaisen arkkitehti Arne Jacobsenin suunnittelema nojatuoli, josta on tullut kansainvälinen muotoiluklassikko. Munatuoliin oli vielä kangas tulematta. Perheellä on useita harrastuksia. Esimerkiksi rokokoo-huonekalu voidaan maalata mustaksi. Osa ihmisistä haluaa yksilöllisempiä ratkaisuja. Verhoilukankaita tulee useasta maasta, muun muassa Tanskasta, Saksasta, Belgiasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta ja Ruotsista. – Yhdessä lenkkeillään koiran kanssa ja marjastetaan. – Osa tehdään yhteistyössä Markuksen kanssa, osa ilman hänen työpanostaan. Suurin yhdessäolon muoto on kuitenkin lasten harrastuslogistiikan tukeminen, ironisoi Markus. Egg-tuoli syntyi jo 1958 . Huonekaluissa suosittuja ovat 50ja 60-luvut. – Minulla riittää perinteinen tuoli, en yleensä ehdi tai malta istua pitkiä aikoja, kertoo Markus Ranne. Työn alla oli haastattelun aikoihin nojatuoli, mutta K-tuoli ja Arne Jacobsenin Eggeli munatuoli odottivat vuoroaan. Katin mestarintyö oli laiskanlinna, joka on tallella, tosin päivitettynä versiona
Aili Aron kodissa pieniä maatuskamummoja on pilvin pimein. Maatuskan koristeluun tarvitaan yleensä Aili Aro on kerännyt maatuskoita yli 40 vuotta.. Esimerkiksi Espanjasta ostetut poikkeavat hieman venäläisistä. – Olemme viettäneet mieheni kanssa 15 vuoden ajan talvikuukausia muun muassa Espanjassa, Italiassa, Kreikassa ja Marokossa. Olen myös huomannut, että sorvauksissa on eroja, sillä kaikkien maatuskojen yläja alaosat eivät sovi toisiinsa, Aro kertoo. 82 Kahta samanlaista ei ole Lastenlaulussa lauletaan pienistä mummoista, joiden sisällä on uusia mummoja. Aili Aron maatuskakokoelma lisääntyy kirpputoreilta L ahtelainen Aili Aro muistelee, että hankki ensimmäiset maatuskanukkensa matkamuistoina Leningradin-matkoilta yli 40 vuotta sitten. Yksityiskohdissa eroja Aili Aro on huomannut, että kaikki maatuskat ovat omia yksilöitään. Kahta samanlaista ei ole olemassa. Kokoelma lisääntyi myös omilla matkoilla. Hiljalleen ystävät ja sukulaiset alkoivat lahjoittaa maatuskoita Arolle lahjoiksi ja tuliaisiksi. – Ikäväkseni en silloin merkinnyt ensimmäisiä nukkeja mistä ja milloin olen ne hankkinut. Alussa ei ollut tarkoitus hankkia tällaista kokoelmaa, Aili Aro nauraa komean kokoelmansa äärellä. Siksi esimerkiksi silmät, suut, napit, huivit tai muut yksityiskohdat ovat jokaisessa hieman erilaiset. Joka maassa on ollut omat maatuskansa, joita on tullut sitten ostettua. Viimeisessä tarkastuslaskennassa niitä on esillä noin 600, mutta niiden sisällä on tuhansia uusia mummoja. – Jokainen maatuska on maalattu osin sapluunalla ja osin käsin. Maatuska on alun perin venäläinen naishahmoinen puunukke, jonka sisällä on samanlaisia, mutta aina hieman pienempiä nukkeja. Maatuska on muodoltaan pyörähdyskappale, joten se valmistetaan sorvaamalla
Nyt se on purettuna olohuoneen parhaimmalla paikalla, ikkunan edessä. Silloin elettiin vielä markka-aikaa ja myyjä pyysi nukesta 120 markkaa. Näin tehtiin kaupat. Maatuskat ovat antaneet muotonsa myös muille hahmoille. Sisäkkäin olevia nukkeja on yleensä pariton määrä, mikä symboloi venäläisessä perinteessä jatkuvaa elämää. Seuraavaksi Aili Aron mies pääsee taas tekemään uuden hyllyn. – Aviomies tekee aina uuden hyllyn, kun edelliset ovat täynnä. – Maatuskat alkoivat jossain vaiheessa osua silmään kirpputoreja kiertäessäni. Uusi hylly, kun vanha täyttyy Aili Aro myöntää, että vaikka kokoelma on jo nyt todella komea, niin aina hän ilahtuu yhtä paljon uudesta, sopivan hintaisesta nukesta. Vuosien mittaan hänestä on tullut kuitenkin kriittinen ostaja. Hyllyjä Arojen kotona riittääkin. Kirpputoreilta edulliset löydöt Nykyisin Aili Aro kiertää kirpputoreja ”sillä silmällä”, että löytäisi kokoelmiinsa lisää nukkeja. Hyllyt ja kaapin päälliset alkavat olla täynnä maatuskoja. Jos nukke maksaa 10 euroa, niin sen täytyy olla jo iso ja komea. – Käytetyn tavaran kauppiaalla oli myynnissä pääosin militariaa, mutta hyllyllä nökötti upea, hieman uskonnollisaiheinen iso maatuska. Ensimmäisen venäläisen maatuskan tiedetään tehdyn jo vuonna 1890. Olohuoneen katonrajaa kiertää kapea hylly, jossa maatuskat nököttävät kiltisti siistissä rivissä. Kirjahyllyn päällä maatuskahyllyjä on useampi päällekkäin ja terassin ovenpielikin on saanut oman kapean hyllykön nukkien säilytykseen. Jääkaapin ovessa on luonnollisesti käsityötä. Katse löytää aina uusia ja uusia maatuskoja, mutta myös muita maatuska-aiheisia tavaroita. Sen arvellaan saaneen vaikutteita japanilaisesta perinteestä sekä Fabergén munista. Kohtuullinen kirpputorihinta pienille maatuskoille on pari, kolme euroa. Osa maatuskoista on muuttanut Aili Aron luo matkamuistoina.. Sanoin, että anna nukke sadalla markalla niin otan sen. Enää en ole valmis maksamaan nukeista mitä tahansa. 83 Kokoelmansa komein maatuska osui Aili Aron silmiin jo vuosia sitten Tallinnan Merekeskuksessa
– Ei toki. Joskus olen kuitenkin huolissani niiden tulevaisuudesta. – Pitäisiköhän pyytä Palsanmäen huutokauppakeisari käymään katsomassa kokoelmaani, Aili Aro hymyilee. Halonen ja Putinkin kirjahyllyssä Nykyisin maatuskanukkeja tehdään myös satuhahmoista tai julkisuuden henkilöistä. En ole koskaan harkinnutkaan nukeista luopumista. Ikonimaiset maatuskanuket ovat löytö Tallinnasta. Tänä syksynä ne siivottiinkin perusteellisesti, kun talossamme oli putkiremontti ja jouduin ottamaan ne kaikki paikoiltaan. Eikö valtavan kokoelman puhtaana pitäminen pölyistä saa koskaan hermostumaan. Suuren osan saan nykyisin lahjaksi. 84 maatuska-magneetteja, keittiön seinältä löytyy maatuska-aiheiset kapustatelineet. – Jossain vaiheessa aloin laputtaa nuken pohjaan milloin ja mistä olen sen saanut tai hankkinut. Toistaiseksi kaksi poikaamme ovat vielä suopeita tulevasta perinnöstään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Maatuska on antanut muotonsa myös muun muassa neulatyynyksi, patalapuksi, avaimenperäksi, kynäksi, kaulakoruksi sekä ristipistotyöksi ja vodkapulloksi. Yleensä sisällä oleva määrä on pariton, mikä symboloi venäläisessä perinteessä jatkuvaa elämää.. Tällä kokoelmalla on kuitenkin kaupallisestikin melko suuri arvo, kertoo Aili Aro, joka on esitellyt kokoelmaansa muutaman kerran televisiossakin. Ison maatuskan sisällä on pienempiä maatuskoita. Julkkisnukkien rivistössä on muun muassa Tarja Halonen ja Elvis sekä Madonna. Aili Aronkin kokoelmasta löytyy niin Nalle Puh, Pieni Merenneito, Joulupukki kuin Marilyn Monroe, Tarja Halonen, Vladimir Putin, Madonna ja Elviskin. Aili Aro kerää ansaittua huomiota ajellessaan vuosimallin 1983 Suzuki Carrylla, joka on asianmukaisesti koristeltu
– Eräänäkin päivänä viereen pysähtyi hieno mersu, jonka kuljettaja hymyili iloisesti ja nosti peukun pystyyn. Nykyisin Aili Aro ajelee kaunottarella lähes päivittäin loma-aikoja lukuun ottamatta. Hurmaava ajopeli Aili Arosta ei voi tehdä juttua esittelemättä hänen kerrassaan ainutlaatuista ja hurmaavaa autoaan. – Minulla oli ennen eläkkeelle siirtymistä lastentavarakirpputori ja hankin tämän silloin. Kesäisin kyllä käyn kirpputorilla myymässä joitain sellaisia esineitä, joista hellyn luopumaan, Aili Aro kertoo. – En raaskinut luopua siitä, sillä useat lahtelaiset ovat tottuneet näkemään minut tämän ratissa. Vuoden 1983 kirkkaanpunainen Suzuki Carry on palvellut Aroa nöyrästi miltei 30 vuoden ajan. Ja saa melkein joka päivä myös huomiota. Kapusta-maatuska. Seuraavaksi Aili Aron mies pääsee taas tekemään uuden hyllyn. Hyllyiltä löytyy suomalaista ja ulkolaista lasia sekä posliinia, arvokkaita, vuosikymmeniä vanhoja posliinifiguureita, Arabian astioita sekä yksittäisiä esineitä, jotka ovat kauneutensa tai tunnearvonsa takia lunastaneet paikkansa kokoelmassa. Teksti ja kuvat: Soili Kaivosoja Hyllyt ja kaapin päälliset alkavat olla täynnä maatuskoja. – Täällä olevista tavaroista suuri osa on saatu lahjaksi tai perintönä sukulaisilta. En ole niitä vain raaskinut myydä tai hävittääkään. . Aina täytyy vaihtaa kaupan parkkipaikalla kiinnostuneiden kanssa muutama sana, Aili Aro hymyilee autonsa ratista. Tässä on matala lava, johon oli helppo lastata tavaroita, Aili Aro esittelee persoonallista kaaraansa. Jääkaappimagneetitkit ovat maatuskoita.. Ei tämä oikeastaan ketään jätä kylmäksi. 85 Työhuoneen aarteet Vaikka maatuskakokoelma on Aili Aron ylpeyden aihe, ei voi olla mainitsematta Arojen antiikkikammaria, joka on varsinainen aarreaitta
toimiva kaupungintalo on valmistunut 1880-luvun puolen välin jälkeen. Mutta aivan kaupungin ytimessä on kaunis muisto 1800-luvulta. Muisto, joka on tuotu tyylikkäästi 2010-luvulle. Talosta löytyy edelleen alkuperäistä esineistöä ja juhlasali on kuin suoraan 130 vuoden takaa. Juhlasalissa on useita penkkejä, joista kuitenkin Kaupungintalon juhlasali valmistui vuonna 1886. Muun muassa kattokruunut ovat koristaneet salia koko sen olemassaolon ajan.. Aktiivisessa käytössä kaupungin päätöksentekopaikkana Oulun kaupungintalo tuo henkäyksen 1800-luvulta Oulusta ei löydy monen kaupungin tapaan varsinaista vanhaa kaupunginosaa. 86 V aikka Oulun kaupungintaloa on vuosien varrella peruskorjattu, sisältää se edelleen historiaa huokuvaa ja upeaa esineistöä. Arvokkaat kattokruunut Oulun kaupungintalosta löytyy alkuperäisesineistöä ainakin yhden penkin ja muutaman kattokruunun verran. Talossa on jäljellä edelleen jotain alkuperäistä, vaikka esimerkiksi huonekaluja on uusittu. lokakuuta 1886. Ensimmäisenä salissa vietettiin Oulun junaradan vihkiäis juhlaa 29
Hän on tyytyväinen, että saa liikkua päivittäin hienon talon uumenissa. Se on Oulun kaupungintalon ja sen edeltäjän, Seurahuoneen alkuperäistä esineistöä.. Tällä penkillä on istuttu jo 130 vuoden ajan. Taustalla valtuustosalin seinällä näkyy teos nimeltään Konsensuksen ylistys. 87 Kiinnostuneita riittää Oulun kaupungintalo kätkee siis sisäänsä vanhoja aarteita. Moni saattaa luulla vanhaa ravain yksi on alkuperäinen ja yli 100-vuotias. Oulun kaupungintalo on varsin näyttävä rakennus aivan kaupungin keskustassa. – Talo on uusrenessanssi-tyyliä. Taloon tulee sisään päivittäin henkilöitä, jotka haluaisivat tutkia taloa tarkemmin. Juhlasalista löytyy myös kaksi böömiläistä kattokruunua, jotka ovat olleet talossa alusta saakka. – Ne ovat äärettömän arvokkaita, Oulun kaupungin suhdetoimintapäällikkö Anneli Korhonen valaisee. Se on osa Niilo Hyttisen Aikamatka-maalaussarjaa. Samoin kaupunginvaltuuston kokoushuoneessa sijaitsevat korinttilaispylväät ovat Korhosen mukaan alkuperäisiä. Oulun kaupungin suhdetoimintapäällikkö Anneli Korhonen on työskennellyt kaupungintalossa jo yli 40 vuoden ajan. Nämä aarteet eivät kuitenkaan ole kaikkien saatavilla, vaikka moni ulkopuolinenkin olisi kiinnostunut kiertokävelystä talon uumenissa. Muut ovat samantyylisiä, mutta ne ovat paljon uudempia. Moni arkkitehti on sanonut, että muitakin tyylisuuntia löytyy talosta ja se muistuttaa pietarilaista palatsia, Korhonen toteaa. Myös salin vieressä olevassa huoneessa on alkuperäinen kattokruunu
Toki kaupungintaloon on mahdollista päästä tutustumaan, mikäli sopii asiasta ennakkoon. Tätä ja muita lahjoja säilytetään vitriineissä.. Taideteokset kaupungintalolla ovat pääosin suhteellisen uusia. 88 kennusta myös museoksi. Lisäksi ajoittain pyritään järjestämään avoimet ovet, viimeksi edellisen remontin jälkeen, Oulun kaupungin hallintoassistentti Päivi Sulonen kertoo. Se on muuten todella painava, Korhonen esittelee vitriinin sisällä olevaa laattaa. –Taideteokset kaupungintalolle on valittu siten, että ne kuvasivat Oulua, olisivat oululaisten tai Oulussa vaikuttaneiden taiteilijoiden tekemiä, Sulonen paljastaa. Vuonna 1985 maalatut taulut koristavat valtuustosalin seinää. Lahjaksi saatuja esineitä on rekisteröity kaikkiaan lähes 650, mutta aivan kaikki eivät kuitenkaan ole näytillä. Mihail Gorbatsov toi 1980-luvun lopussa lahjan vieraillessaan Oulussa. Kaupungintalo peruskorjattiin 1978–1981. Sitä vanhemmat on viety taidemuseon suojiin ja ne kuuluvat joko taidemuseon tai kaupungin kokoelmiin – muun Valtaherroja ja alamaisia (oik.), Porvarit ja Tervasoutajien tulo ovat osa Niilo Hyttisen Aikamatka-maalaussarjaa. Teoksia ei ole hankittu keskitetysti, ja ne edustavatkin eri tyylisuuntia. Korjaustöissä rakennuksen pääsisäänkäynti palautettiin alkuperäiselle paikalleen julkisivun keskelle. – Tämä on Mihail Gorbatsovin antama lahja meille. Keittiö ja ruokasali laajennettiin ja tornihuoneet otettiin työtiloiksi. Gorbatsovin lahja esillä Useissa kaupungintalon aulatiloissa ja juhlasalin lämpiössä puolestaan on esillä muun muassa valtiovieraiden, suurlähettiläiden ja ystävyyskaupunkien lahjoja. Koska valtuuston istuntosalista tehtiin sisääntuloaula, salille piti löytää uusi tila, mikä ratkaistiin yhdistämällä entiseen Korinttilaispylväät ovat seisseet ylväänä nykyään kaupunginvaltuuston kokoussalina toimivassa tilassa aivan rakennuksen alusta saakka. Myös vierailijat ovat lahjoittaneet taide-esineitä. Eri tyylisuunnan teoksia Kaupungintalon taideteokset on hankittu pääosin talossa 70-80-luvun vaihteessa tehtyjen korjaustöiden yhteydessä. – Vanhimmat taitavat olla 1930-luvulta. –Ja tauluissa tulee vaihtuvuutta välillä sen myötä, kun väki talossa vaihtuu, Oulun kaupungin hallintojohtaja Ari Heikkinen kertoo. muassa Magnus von Wrightin Oulun kävelypuisto (1861) ja Johan Hedmanin Oulu ennen paloa, (1882), Päivi Sulonen taustoittaa. –Taloa esitellään vieraille mielellään aina kuin se vain on mahdollista – jos tilat eivät ole varattuina
– Ennen lomia täällä oli töissä 70 henkilöä ja nyt on laskennallisesti noin 110. – Tämä ei sovi hirveän hyvin monitilatoimistomaiseen työskentelyyn, koska rakenteet ovat niin kiinteitä. Ei tämä varsinaisesti tunnu käyvän ahtaaksi, mutta pelkästään noin merkittävä väen lisäys tarkoittaa, että kokoustilat tahtovat loppua. – Rakennus valmistui lopullisesti seuraavana vuonna. – Nykyiset huonejärjestykset tehtiin edellisen peruskorjauksen aikaan. – Seurahuone nimettiin kaupungintaloksi vuonna 1942. – Julkisivu on maalattu ja rappausvauriot korjattu myös myöhemmän remontin yhteydessä. Se asettaa omat vaatimuksensa ja rajoituksensa. – Kaupungintalon julkisivu rapattiin ja maalattiin vuonna 1982. Teksti ja kuvat: Toni Länkinen Näiden iäkkäiden huonekalujen ajoitus on epäselvä, mutta oletus on, että ne olisivat raastuvanoikeuden aikaisia huonekaluja. Aukusti Koivisto maalasi tämän Merikoski-nimisen teoksen vuonna 1939. Sisääntuloeteiset muutettiin vahtimestarien ja puhelinkeskuksen käyttöön. – Oli aikanaan Suomen kolmas sähköt saanut talo. Täällä on ollut niin paljon vuosien varrella erilaista toimintaa, esimerkiksi juhlasalissa on toiminut teatteri, Heikkinen valottaa. Osaa tätä arvostaa, mutta toki tämä on kuitenkin vain työpaikka, eli ei sitä joka päivä kuitenkaan ajattele, Heikkinen hymyilee ja jatkaa samaan hengenvetoon. Ja sitä paitsi tämä toimii hyvin näin, Heikkinen tähdentää. – On täällä toisaalta myös omat ongelmansa, kun tämä on vanha rakennus. Vanhaa kunnioitettu Edellisen kerran taloa peruskorjattiin vuosien 2008-2009 välillä. Tulee rajoitteita, jotka liittyvät nykyaikaiseen toimistotyöskentelyyn, sillä tilat eivät ole kauhean muunneltavat, Heikkinen toteaa. – Uusrenessanssityylisen kivirakennuksen suunnitelmat laati ruotsalainen arkkitehti Johan Erik Stenberg. Ja yhtään lisähuonetta ei saatu käyttöön, mutta yritämme muuttaa työskentelytapoja. – Ensimmäinen tilaisuus Seurahuoneella oli Oulun junaradan vihkiäisjuhla 29.10.1886. Toimivat tilat ja ovathan nämä aika juhlavat tilat niin ulkoa katsottuna kuin juhlasalissakin. – Talo peruskorjattiin 1978– 1981 ja 2008–2009. – Onhan täällä hieno työskennellä. Kyllä se vaikuttaa mielialaan nostattavasti. – Vanhaa esineistöä on kyllä hävinnyt ja suuria muutoksia tehty, mutta ei välttämättä tieten tahtoen hävitetty, Sulonen jatkaa. Uusia peruskorjaussuunnitelmia kaupungintalolle ei ole näköpiirissä. Onneksi meillä on mahdollisuus käyttää myös Oulu 10:n tiloja, Heikkinen viittaa kaupungin palvelupisteeseen. Lähde: Oulun kaupunki – Edellisestä on niin vähän aikaa, ettei sellaista ajatella nyt. – Maalaukset ja valaisimet ovat joko alkuperäisiä tai niiden mukaisia. Silloin uusittiin muun muassa ilmastointijärjestelmää ja rakennusta nykyaikaistettiin. Toki ne ovat varsin hyväkuntoisia, joten niitä on luultavimmin korjailtu myöhemmin. Kun aloitti, oli tosi kivaa, kun oli hienot puitteet kaikkinensa. On tiettyjä tiloja, missä historiaa on pidetty yllä, Heikkinen korostaa. Kaupunginhallitus sai istuntosalin rahatoimiston tiloista. Sillä tavalla täällä on osattu kunnioittaa myös sitä vanhaa, joissakin paikoissa hyvinkin tarkasti. Huoneet eivät kuitenkaan ole aivan samoissa paikoissa kuin ne alkuperäisessä järjestyksessä olivat. Tällä hetkellä ne ovat käytössä vip-huoneessa. . Hän myöntää, että työympäristö on varsin mieluinen. Juhlasalia on kunnioitettu siten, että se on pidetty alkuperäisen näköisenä. Uutta peruskorjausta ei suunnitteilla Lievä ahtaus on iskenyt kesälomien jälkeen, kun kaupungintaloon tuli runsaasti uusia työntekijöitä. Ympäristö nostattaa mielialaa Heikkisen työhuone on ollut Oulun kaupungintalossa nyt reilun kolmen vuoden ajan. 89 raastuvanoikeuden istuntosaliin viereisiä säilytystiloja. Teos löytyy kaupungintalon juhlasalin seinältä.. Oulun kaupungintalo – Rakennettiin alkujaan ravintolaja majoitustiloiksi jatkamaan samalla paikalla sijainneen ja Oulun palossa 1882 palaneen Seurahuoneen toimintaa. Ja on täällä vanhempia kalusteitakin
– Meille oli tärkeää, että rahat olisivat sekä korkealaatuisia että kunnioittavia Astrid Lindgreniä ja Peppiä kohtaan ja olemme erittäin tyytyväisiä tulokseen. . – Nämä ovat jännittäviä rahoja, koska kyseiset kuva-aiheet eivät ole koskaan aikaisemmin päätyneet rahoihin tai mitaleihin, SuoPeppi Pitkätossusta tehtiin kultaraha 70-vuotissynttäreiden kunniaksi. . Rahojen julkaisija on Niuen saarivaltio. men Monetan markkinointijohtaja Outi Simström kertoo. Pepillähän on itsellään laukku täynnä kultarahoja ja sen lisäksi hän purjehtii Etelämerelle. Peppi Pitkätossu pääsi kultarahaan Pieni Pihapuoti www.pienipihapuoti.. Peppi Pitkätossun 70-vuotissynttäreitä on tänä vuonna juhlittu näyttävästi Ruotsissa ja muualla maailmassa. Tekijät ovat kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettuja taiteilijoita Pohjoismaiden kulttuurirahaston ja Hankasalmen Pohjola – Nordenin paikallisyhdistyksen tuella toteutetussa näyttelyssä on mukana myös perinteisiä pitsejä museoista ja yksityisistä kokoelmista, kuten nyplättyjä pitsejä Tanskan Tønderistä ja Ruotsin Vadstenasta, kansallispuvun pitsejä Ruhnun saarelta Virosta, vanhoja virkattuja pitsejä Latviasta ja Islannista, verkkoja haarukkapitsejä Norjasta samoin kuin suomalaisia verkkopitsejä Kymenjokilaaksosta sekä nyplättyjä pitsejä Raumalta, Orimattilasta ja luovutetun Karjalan Tytärsaaresta. 90 Pohjoismaisia ja balttilaisia pitsejä Hankasalmella . Tunnelmallinen vanhan tavaran kauppa. Siksi oli erityisen hauskaa kehittää raha, joka on lyöty Etelämeren Niuen saarella, Astrid Lindgrenin lapsenlapsi ja Saltkråkan AB:n toimitusjohtaja Olle Nyman sanoo. Kultarahojen kuva-aiheet, Peppi Etelämerellä ja Kurrekurredut-saari, perustuu Ingrid Vang Nymanin klassisiin Peppi-kuvituksiin. Hankasalmen pääkirjastossa on esillä 7.12.2015–22.1.2016 uudenlaisia sovelluksia pitseistä, kuten teräksisiä virkattujen pitsien mukaan tehtyjä hyllyjä Islannista, seinäinstallaatioita Norjasta, nyplätty torso Tanskasta, kevyenkevyitä perhosia Ruotsista, höyhenistä, meripihkasta ja pellavalangasta nyplätty rannerengas, smokkivyö ja solmio Eestistä, uutta nypläystä Latviasta, nyplättyjä barbien bikineitä ja pitsejä kirjontatöiden alustana Suomesta. Juhlallisuuksien yhteydessä on julkaistu kultaisia Peppi-juhlarahoja, jotka Suomen Monetan sisaryhtiö Ruotsissa on kehittänyt yhteistyössä oikeudenomistaja Saltkråkan AB:n kanssa. Kultarahojen yhteisellä arvopuolella on Peppi Pitkätossun laiva Hoppetossa, kuningatar Elizabeth II ja rahojen nimellisarvo