6. 2021 11,90 € Näe ja ihastu! SAKKE YRJÖLÄ MAALASI KAIKKI SUOMEN KALAT. Järvet + V I N K I T L U O N T O K U VA U K S E E N J U H A H U R M E E N E S S E E TERVAREITTI Kuljimme Kainuun järviltä merelle LUONNOSSA TÖISSÄ Saimaan kalastaja näkee luonnon muutoksen Veden sylissä JOHANNA VUOKSENMAA ON UINUT YLI 500 JÄRVESSÄ Järvet LUONTO R A K K A U D E S T A S U O M A L A IS E E N L U O N T O O N A P U L U O N T O | Jä rv et 26 28
Tee kesän tahkoilusta totta. Aloita osoitteesta tahko.com Aloita osoitteesta tahko.com. Helppo mennä, Helppo mennä, Haikea läHteä Haikea läHteä mitä tapaHtuu taHkolla, jatkuu taHkoiluna Tee kesän tahkoilusta totta
13 AVAINLAJI Tummalahnanruoho. 69 PAREMPAA ARKEA Lisää kalaa. 14 IHMEELLINEN LUONTO Haukka vastaan pöllö. 11 LUONTOMIES OHTONEN Urbaani orava voi paksusti, metsäserkulla menee huonommin. 50 PAREMPI MAAILMA Särkikalan pyynnistä tuli vesistöjä auttavaa liiketoimintaa. 20 KANSIJUTTU Johanna Vuoksenmaa kertoo järvistä, vesiystävistään. 72 KANSALLISMAISEMA Kaukolanharjun ilta. 44 TÄ S S Ä L E H D E S S Ä. . 71 TUNKEUTUJAT Espanjansiruetana. . 10 HAVAINNOIJA Marjo Hämäläinen. 74 KOLUMNI Anni Kytömäki ja tiktaalik. . . 16 ESSEE Juha Hurme kirjoittaa siitä, miten olemme suojanneet jalkojamme luonnolta. Se näkyy luonnossa vieläkin. 8 AJASSA Salla saa kansallispuiston. 64 K UVAUSVINKIT ja Sakke Yrjölän esittely. 44 LUONNOSSA TÖISSÄ Saimaan kalastaja näkee luonnon muutoksen. 68 LUONNON LAHJA Mesiangervo. 56 KUVASALKKU Vedenalaiset naapurimme. 54 9 KYSYMYSTÄ Kaivokset. 30 REPORTAASI Kainuu oli vuosisata sitten tervan maa. 66 TERVEYTTÄ LUONNOSTA Retki vie stressin. . . j ä r v e t | 3 sisältö 20 30 5 PÄÄKIRJOITUS 6 MAA ILMASTA Pulkkilanharju
Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Koskematonta luontoa ei helposti löydy Suomestakaan. Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kiel letty. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esimerkiksi lakko tai tuotannolliset häiriöt). Jo savotan alkuvaiheessa päätimme, että Apu Luonnon juttu on näyttää myös ihminen, kuvissa ja tekstissä. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Vaikeampaa on määritellä arvoa sille, että entinen talousmetsä saa vuosikymmenien ja satojen aikana kasvaa aarniometsäksi Lentualla tai Ärjänsaaressa. Luonnon hyödyntäminen, kuten tervanpoltto, selluteollisuus tai kaivokset tuovat raaka-aineita, työpaikkoja ja aineellista hyvinvointia, enemmän tai vähemmän tasaisesti. Apu Luontoa on valmisteltu ja suunniteltu huolellisesti lukijakyselyin, palaverein, koekansin sun muin keinoin. P Ä Ä T O I M I T T A J A Marja Aarnipuro V A S T A A V A T U O T T A J A Sammeli Heikkinen A D Timo Tervoja T O I M I T U K S E N A S S I S T E N T T I Tarja Jokinen S I V U N V A L M I S T U S Aste Helsinki Oy L I I K E T O I M I N T A J O H T A J A Anna Ruohonen K U S T A N T A J A A-lehdet Oy PÄÄKIRJOITUS T E K I J Ö I N Ä T Ä S S Ä N U M E R O S S A Jenni Arbelius Antti Haataja Juha Hurme Anna-Katri Hänninen Samuli Isola Mari Koistinen Ilkka Koski Anni Kytömäki Marika Lehto Sanna Lehto Cilla Lehtonen Konsta Leppänen Johanna Myllymäki Laura Myllymäki Kimmo Ohtonen Hannes Paananen Tanja Pellikka Mikko Pelttari Milka Sauvala Riikka Sormunen Anna Tommola Ismo Tuormaa Antti Vettenranta Timo Villanen Jukka Väänänen Sakke Yrjölä K ädessäsi on uusi luontolehti, jossa ihminen on mukana kuvassa. Suhde toimii myös toisin päin. . Moni bisnes nojaa edelleen luonnonvarojen hyödyntämiseen. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Vastaava tuottaja Sammeli Heikkinen. Mutta mahdotonta sitä arvoa on kiistää, ainakaan paikan päällä. vuosikerta issN 0355-3051 Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Luonnon reippaalla hyödyntämisellä on pitkät perinteet syrjäseutuja myöten. Keväällä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan vain kolme prosenttia maapallosta on koskematonta, siis aluetta, johon emme ole lainkaan vaikuttaneet. Siihen päälle tietenkin varsinainen journalistinen työ. a-lehdet.fi info@aspa.a-lehdet.fi (09) 759 6600 ma–pe klo 8–18 Aikakausmedia ry:n jäsen 87. Luonto vaikuttaa meihin. Luonnossa liikkuminen myös lievittää stressiä ja tarjoaa ansaitsemismahdollisuuksia matkailuyrittäjille ja välinevuokraajille. a-lehdet.f i A S I A K A S P A L V E L U Nopeimmin asioit netissä: asiakaspalvelu. j ä r v e t | 5 Takaisin luontoon L U O N T O T O I M I T U K S E N Y H T E Y S T I E D O T Apu, 00081 A-lehdet (09) 759 61 (vaihde) etunimi.sukunimi @a-lehdet.fi V E R K K O apu.fi facebook.com/ apulehti Twitter @apulehti P A I N O P A I K K A Deviz 2021 M E D I A M Y Y N T I J A M A R K K I N O I N T I mediaopas.a-lehdet.fi Katja Bruun Marika Jauhiainen T I L A U K S E T lehtitilaukset. Me muutamme luontoa jatkuvasti
6 | A P U l u o n t o MAA ILMASTA Tarkastelemme linnun silmin ihmisen jälkiä luonnossa.. Palstalla näytämme ylhäältä, milllaisia jälkiä ihminen on jättänyt luontoon
Ilmasta näkyvin ihmisen rakennelma on harjua myöten kulkeva tie. teksti Sammeli Heikkinen kuva Hannes Paananen j ä r v e t | 7. Keväällä uutisoitiin, että malminetsintäyhtiö Pallagen on tehnyt malminetsintävarauksen lähialueelle. Asiasta syntynyt kohu sai Pallagenin kuitenkin vetämään hakemuksensa pois. Osa Pulkkilanharjusta kuuluu Etelä-Päijänteen kansallispuistoon. Harjuun on puhjennut salmia luonnostaan, myöhemmin ihminen on muokannut harjun vesireittejä. Kahdeksankilometrinen harju on jääkauden tekosia, mutta pysyvästi pinnalle maamuodostelma nousi vasta vajaa 7 000 vuotta sitten. Maisema, josta malminetsijä perääntyi P ulkkilanharju katkaisee Päijänteen eteläpään etelästä pohjoiseen
SA N TE RI ST EN VA LL ” 8 | A P U l u o n t o LIITY MUKAAN APU LUONTO -FACEBOOK -RYHMÄÄN! ”Elämäni ensimmäinen mäyrävideo. Luken mukaan Suomessa eleli maaliskuussa 32–38 perhelaumaa ja 18–25 susiparia. NUUKSION KANSALLISPUISTOSSA UUDELLAMAALLA tarjotaan huippuruokaa heinäja elokuussa. Susiparien määrä on noussut jopa neljänneksellä. Tämä tarkoittaisi 279–321 sutta koko maassa. Dna-näytteitä kerättiin susireviireiltä viime talvena puolitoista tuhatta, melkein kaksi kertaa enemmän kuin toissa vuonna. Myös suurpetohavainnoille tarkoitettuun Tassu-järjestelmään tehtiin enemmän kirjauksia kuin toissa vuonna. Illallisen on suunnitellut Valtteri Sinkkonen, joka on työskennellyt monissa Helsingin huippuravintoloissa. Tiettävästi kyseessä on maailman ensimmäinen pitkäaikaisesti metsässä toimiva ravintola. Susikanta on nyt vankistunut Suomessa, sillä perhelaumoja on noin kuudennes enemmän kuin vuotta aiemmin. Aivan satavarma arvio ei ole, vaan Luken mukaan sen varmuus on 90 prosenttia. Metsäravintola Nielussa ruokaillaan taivasalla kansallispuistossa. Susia on eniten Länsi-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seudun eteläpuolella, Pohjois-Savon pohjoisreunalla ja Kainuun ja Pohjois-Karjalan itäosissa. Viiden ruokalajin kokonaisuus nojaa Sinkkosen keräämiin yrtteihin ja kotimaisiin raaka-aineisiin. Luonnonvarakeskus Luke julkaisi kesäkuussa tuoreen kanta-arvion, joka oli laadittu ennätyksellisen laajan tiedon pohjalta. Sammeli Heikkinen AJASSA VIIDEN TÄHDEN ILLALLINEN KANSALLISPUISTOSSA SUSIKANTA VANKISTUI SUOMEN SUSIEN MÄÄRÄ on nyt entistä paremmin tiedossa. Sammeli Heikkinen A L E HT I EN KU VA A R K I S T O Annokset maustetaan villiyrteillä. Sudet ovat saaneet hyvin pentuja seuduilla, joilla niille on ollut ravintoa tarjolla. Käytännössä homma toimii niin, että ruokailija maksaa etukäteen noin 120 euron maksun, saa bussikyydin Helsingistä Nuuksioon, nauttii ruoat ja saa bussikyydin takaisin pääkaupunkiin. Keväällä 2020 Luke arvioi susilaumoja olevan 21–43. Nielu lahjoittaa jokaista ruokailijaa kohti Luonnonperintösäätiölle summan, jolla saa suojeltua viisi neliötä ikimetsää. Sateen sattuessa ravintoloitsija lupaa virittää pöytien ylle katoksen. Eläin tuli lopulta niin lähelle, että en uskaltanut enää seistä paikoillani.” Tuulan saateteksti Apu Luonto Facebook-ryhmässä.
Jääkauden ja eroosion muovaamaa maata. Kansallispuistolta puuttuu vielä eduskunnan nuijankopautus, mutta sellaisen se kyllä saa, jos ihmeitä ei tapahdu. Tulevan kansallispuiston alueesta arvokkaan tekevät erityisesti vanhat metsät, Kaunisharjulla kasvaa yli 200-vuotiasta tykkykuusikkoa ja hyvin säilyneet suot. Tunturimaisemia, rotkoja, uhanalaisia lajeja. Kansallispuiston avaamisen arvioidaan lisäävän alueen kävijämääriä reippaasti. V anhoja metsiä, soita, harjuja. Toisaalta rotkolaakso Aatsinginhauta putoaa jopa 250 metriä ympäröivän maaston alapuolelle. Sammeli Heikkinen Suomeen uusi kansallispuisto Puistoon ehdotettu noin sadan neliökilometrin alue on valmiiksi valtion omistama. Itä-Lappi saa ehkä jo tänä vuonna uuden kansallispuiston. Hallitus hyväksyi esityksen kansallispuistoksi kesäkuussa. Hallitus esittää uutta puistoa Sallaan. Myös maasto on jylhää: ympäröivät tunturimaisemat avautuvat Iso ja Pieni Pyhätuntureilta. Siksi taukopaikkojen, reittien ja opasteiden parantamiseen on tarvetta. LE H TI KU VA. Näin kuvailee ympäristöministeriö Sallan kuntaan Itä-Lappiin tulevan kansallispuiston aluetta. Evon hankkeen aikataulu on epäselvä. kansallispuisto. Sallan seutua ilmakuvassa. Sallasta tulee Suomen 41. Sallan kansallispuistohanke on ollut vireillä jo pitkään, eikä se ole juuri kohdannut julkista vastustusta. j ä r v e t | 9 Uutta kansallismaisemaa. Sallan kansallispuistoon ehdotettu noin sadan neliökilometrin alue on valtion omistama, ja siellä on valmiita reittejä. Sen sijaan toinen hallituksen hanke, Evon tiedekansallispuisto, ajautui erimielisyyksiin kesäkuun puolivälissä. Hallituksen ehdotuksen mukaan laki Sallan kansallispuistosta tulisi voimaan joulukuun alussa
Mittasysteemi on yksinkertainen: pohjaan kiinni työnnettyyn rimaan on kiinnitetty tavallinen ompelumitta. Mökki on Savonselällä saaressa, Joensuusta joitakin kymmeniä kilometrejä lounaaseen. . vuosi. Sen on huomannut, että varsin vaikeaa vedenkorkeutta on yrittää ennakoida. T u t u s t u m m e l u o n t o a s e u r a a v i i n i h m i s i i n . Saimaan seuraaja Marjo Hämäläinen korostaa, ettei tee havaintoja tieteellisen säännöllisesti. – Kunhan omaa kiinnostustani palvelevat. – Omat sademittarit minulla on ollut mukana oikeastaan kaikissa asuinpaikoissa, Hämäläinen kertoo. HAVAINNOIJA KIINNOSTUS LUONNON TARKKAILUUN ja muutosten mittaamiseen tuli ammatista ja koulutuksesta, arvelee Marjo Hämäläinen. Ensimmäisen havainnon korkeus (126 cm) on saatu Syken Arvin salmen aseman päivän mittaustuloksesta. Hämäläinen seuraa Syken Arvinsalmen mittauspisteen lukemia ja vertaa niitä omiinsa. Hämäläinen arvelee, että säännöllisen tarkkailun ansiosta järven käytöstä osaakin nyt ennakoida hieman aiempaa paremmin. Mökkihavainnoissa on menossa 14. – Monesti heittoa kyllä tulee. 10 | A P U l u o n t o TO U KO KU U KES Ä KU U H E I N Ä KU U IL KK A KO SK I S E U R A NTA M Ö KKI K AU D E LTA 20 1 8 Kuvaajassa kuukausien korkein ja matalin vedenpinnan taso. Sammeli Heikkinen E LO KU U SY YS KU U 126 cm 110 cm 129 115 91 73 67 59 106 98. – Talvista on tullut leudompia ja kevääntulo on hieman aikaistunut. – Kun kerkeän tai muistan, merkitsen näitä kymmenvuotisalmanakkoihin. Hän myös katsoo, miten hyvin ennusteet vedenkorkeudesta toteutuvat. Myös maailmanlaajuiset muutokset näkyvät Hämäläisen havainnoissa. Mökillä Hämäläinen seuraa tarkimmin Saimaan pinnan vaihteluita. Maantieteilijä teki työuransa yliopistolla tulevien opettajien kouluttajana. Joensuun kodista on merkintöjä sademääristä, ukkosista, lintujen saapumisajoista ja muista luonnon tapahtumista pariltakymmeneltä vuodelta. Hämäläinen on havainnut, että saaressa näyttää satavan vähemmän kuin mantereen puolella. Sen lukemista voi sitten katsoa, miten vedenkorkeus on muuttunut edelliseen kertaan verrattuna. Onnistuneesta ennakoinnista on apua arjessa, sillä esimerkiksi mökkilaituria pitää siirrellä vedenkorkeuden vaihtelun mukaan
Metsissä elävät oravanuoret voivat vaeltaa jopa 15 kilometriä etsiessään omaa paikkaansa maailmassa. Tosin aikuisetkin yksilöt voivat olla kesyjä, jos ne on totutettu ruokinnalla. Oravanpoikaset tunnistaa siitä, että ne ovat selvästi aikuisia pienempiä ja hintelämpiä. j ä r v e t | 11 Luontomiehen pihaorava on esimerkki hyvinvoivista urbaaneista oravista. Luken laskentojen mukaan maamme metsissä elävä oravakanta on vähentynyt alle puoleen viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Toinen tärkeä syy metsäkurrejen luontaisten ravinnon vähentymiseen on metsien hyödyntämisessä. Huonona käpyvuonna moni orava kuolee. Toisilla lajeilla on edellytykset urbanisoitua, toisilla ei. . Ihmisten lähettyvillä oravilla on kaikki selviytymiseen tarvittava pienemmällä alueella. Talouskäytössä olevat kuusikot ovat nuorehkoja, eivätkä ne tuota käpyjä yhtä hyvin kuin vanhat. Tavallisesti ei tarvitse odottaa kauan, kun pihapuiden latvojen korkeuksissa alkaa tapahtua. Emon vieroittamat oravanpoikaset hakevat alkutaipaleellaan usein turvaa toisistaan. Milloin muuten sinä näit viimeksi oravan metsän siimeksessä, kaukana taajamasta. Ihmisen lähellä elävien oravien ravinnonsaanti taas on usein turvattu, vaikka käpysadot olisivat huonoja. Kimmo Ohtonen tarkkailee kotipihan oravia. Katsellessani joka aamu oravien ja muiden kotiympäristömme lajien urbaania elämää, mietin usein sitä, miten sopeutuvainen luonto on. Oravanuoret vilistävät männystä toiseen toisiaan jahdaten. Vielä talven aikana takapihamme ruokinnalla vieraili ainakin neljä eri oravaa, mutta kesän kynnyksellä niitä ei ole enää näkynyt. ORAVA VOI SAADA KAHDESTA kolmeen pesuetta vuodessa, ensimmäisen huhti-toukokuussa. LUONTOMIES KU VI TU S RI IK KA SO RM U N EN. Soitan Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijalle Andreas Lindénille, joka kertoo, että metsäoravien elämä on kiinni käpysadoista. Jokapäiväiset vieraamme ovat tämän kevään nuorisoa. Urbaaneilla oravilla sen sijaa menee hyvin, taajamissa oravakanta on tuplasti tiheämpi kuin metsässä. KI M M O O H TO N EN KIMMO OHTONEN Avun Luontomies seuraa ympäristön tapahtumia ja kertoo, mitä luontohavaintojen taustalla piilee. Näillä urbaaneilla oravilla menee hyvin, niiden metsäserkuilla huonommin. Metsäoravien vähentymisen taustalla ovat lauhtuneet talvet. Ne vieroittavat jälkikasvunsa reilun 50 päivän ikäisinä, joten pihallamme viihtyvien sisaruksien itsenäinen matka on vasta alkanut. Ne voivat käyttäytyvät kesyn oloisesti siksi, etteivät ne ole vielä oppineet varomaan ihmistä. Oravanaaraat kasvattavat poikasensa yksin. Pistän kahvin porisemaan ja menen keittiön ikkunan äärelle katsomaan, mitä takapihalla tapahtuu. M ustarastaiden ja peippojen pirteä laulu helisee ikkunoiden läpi. KAHDET ORAVAT JOS TAKAPIHAMME KAKSIKKO selviää ensimmäisestä kesästään, se lähtee syksyllä etsimään omaa kotiympäristöään, luultavasti melko läheltä. Oravat voidaan jakaa kahteen ryhmään: metsässä asuviin oraviin ja taajamaoraviin – niihin, joiden kanssa itsekin olen tekemisissä päivittäin. Ilmaston lämpeneminen on vähentänyt käpysatoja. Urbaanien oravien vaellusmatkat ovat tavallisesti noin kilometrin pituisia
”Kimmoisa iho ja rypyttömyys ovat minulle toissijaisia asioita hyvän olon rinnalla.” Minttu Kaulanen Suomen nautinnollisin hyvinvointilehti.
Järveen kahlaava uimari tuntee lahnanruohon varpaissaan. Syypää voi olla äskettäinen rajuilma tai – aivan oikein – lahna. Ruohot kasvavat juuri sillä syvyydellä, että kahlaavan ja uivan ihmisen on niitä vaikea nähdä. Vielä 70-luvulla tummalahnanruohoa oli runsaasti, mutta nyt laji on sieltä taantunut. Sen mukana löysimme aina runsaasti pohjaeliöitä, sanoo professori Kimmo Kahilainen Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta. Katoamisen mukana kärsii monimuotoisuus: kasvillisuuden peittämässä pohjassa on enemmän ekolokeroita ja tiivis kasvusto sitoo pohjaa. TUMMALAHNANRUOHO (Isoëtes lacustris) on vesisanikkainen, jota tapaa Suomen järvistä Inarin Lappiin saakka. . AVAINLAJI VA ST AV AL O Esittelemme ekosysteemilleen erittäin tärkeitä lajeja. – Sellaisenaan lahnanruoho on varmaan puisevaa, mutta varsien levät maistuvat jopa joutsenille. Tukevat, joustavat kasvit pistelevät varpaissa miellyttävästi. Tukevan vesikasvin varret kasvavat jopa viisitoistasenttisiksi. Rehevöityneistä vesistä se häviää, kun valo-olot muuttuvat. Viileä vesi ulottuu napaan. Lahnanruohon näköä ei moni tunne, vaikka tuuhea lahnanruohopeti peittää paikoin pohjan tyystin. Teksti MIKKO PELTTARI S yvenee. KAHILAISEN TYÖPAIKAN viereinen Pääjärvi on yksi Suomen tutkituimmista järvistä. Lahnanruoho muodostaa pohjaa peittäviä mattoja, kun se viihtyy järvessä. j ä r v e t | 13 JÄRVEN KORALLIRIUTTA Tuuheat tummalahnanruohopedit tarjoavat suojaa ja ravintoa. Hellsten kertoo, että lahnanruoho-nimi onkin tullut siitä, että lahnat ja muut pohjakalat nykivät varsia pohjasta etsiessään levämatosta surviaissääsken toukkia ja muita pohjaeläimiä. Hellsten ja Kahilainen arvelevat syyksi rehevöitymisen ja veden tummumisen, vedenpinnan laskemisen peltomaaksi ja säännöstelyn. Laji voikin hävitä säännöstellyistä järvistä talvijuoksutusten vuoksi. Koko järven mitalta tummalahnaruoho ei ole avainlaji: jos laji katoaa, järven ekosysteemi ei muutu täysin. Onnittelut! Uimajärvesi ei ole kovin pahasti rehevöitynyt, kun tummalahnanruoho siellä elää. Myöskään emäksisissä kalkkijärvissä se ei viihdy, ja siksi sitä ei etelämpänä Euroopassa juuri tavatakaan. Tummalahnanruoho antaa suojaa pikkueliöille. Aivan rannassa tummalahnanruoho ei kasva, koska se ei kestä jään painoa. – Tummalahnanruohon varsiin kertyy piileviä ja muita leviä, joita isot katkat ja muut pohjaeläimet sitten laiduntavat, kertoo dosentti Seppo Hellsten Suomen ympäristökeskus Sykestä. Lahnanruohoa ei moni tunne, vaikka ruohopeti voi peittää pohjan.. – Kun teimme tutkimusta pohjoisen järvissä, etsimme tummalahnanruohoa. Järvien koralliriutta. Vilauksen kasvista saa, kun tummalahnanruohon tukevia korsia kelluu laineilla. Rantaveden pohja-asukeille tummalahnanruoho on avainlaji. Lukuisille pohjaeliöille se on avainlaji, joka tarjoaa suojaa ja ruokaa – kuin järvien koralliriutta
Pesimäalueilla suopöllö lienee yleisin ryöstön uhri. Molemmat linnut putosivat pellolle ja arosuohaukka syöksyi sen jälkeen kohti suopöllöä. Yleensä arosuohaukka joutuu kuitenkin hankkimaan myyränsä saalistamalla itse. Haatajan näkemä yhteenotto oli nopea ja raju. Suopöllöjä voi pesiä Suomessa tuhansia, joten pienestä haukkamäärästä ei ole pöllökannalle haittaa. Teksti Sammeli Heikkinen Kuva Antti Haataja IHMEELLINEN LUONTO Näytämme luonnon hämmästyttävimmät hetket.. 14 | A P U l u o n t o Arosuohaukka vastaan suopöllö M enikö pöllöllä silmä. Kun tilaisuus tulee, arosuohaukka vie toisen pedon saaliin. Arosuohaukka oli pitkään Suomessa suurharvinaisuus. – Haukka tähtäsi pöllön silmiin. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä itäinen laji on levinnyt länteen ja pesii nyt vuosittain Suomessa. Yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteen keskusmuseosta kertoo, että nykyäänkin arosuohaukkoja pesii huippuvuosina Suomessa vain muutamia kymmeniä. Sitä luontokuvaaja ja tietokirjailija Antti Haataja jäi pohtimaan sen jälkeen, kun hän kuvasi arosuohaukan ja suopöllön yhteenoton keväällä Sotkamossa. . Tyhjin kynsin haukka näytti lähtevän, mutta en nähnyt, mitä myyrälle tapahtui tai miten kävi pöllön vasemmalle silmälle
j ä r v e t | 15 Ensimmäisen yhteenoton jälkeen suopöllöllä (oikealla) oli vielä myyrä kynsissään, mutta kuvasta ei näy, miten kävi pöllön vasemmalle silmälle, johon arosuohaukka kynsillään tähtäsi.
Nykyiset kengät ovat niin tukevat, että jalan on päästävä niistä säännöllisesti pois. 16 | A P U l u o n t o VAELLUSKENGÄT Juha Hurme hankki vaelluskengät, kun pitkä retkeily kumisaappaissa johti marssimurtumaan. KU VI TU S RI IK KA SO RM U N EN
Suunnattomia yhtenäisiä metsiä, soita kaikissa TARVEKALU ESSEE JUHA HURME Retkeilevä kirjailija, ohjaaja ja käsikirjoittaja pohtii, mitä ihminen on tarvinnut luonnossa liikkuessaan ennen ja mitä tarvitsee nyt. Suon ylittämistä helpottivat vitsoista väännetyt ja kursitut lisävarusteet, jänkäeli kurkikengät. Ja niitä sitoo yhteen metsä, joka tunkee syvälle maaperään ja tavoittelee latvuksillaan taivaita. E lukan vahva mutta ohut ja helposti muokattava koipinahka antoi meille myös sanan kenkä . Nyt kuljemme vaelluskengissä, joissa jalka on liian hyvässä paketissa. Tämä sananmuodostuskeino on kantauralilaista perua. KU VI TU S RI IK KA SO RM U N EN. Mutta elämä ei vähästä säikähtänyt, se on niin kova luu. Monimuotoisuus on luonnon huoltovarmuusvarasto, jolle tulevaisuus rakentuu. Heillä oli jaloissaan nahkasuikaleista ommellut jalkineet. Meillä on kielessämme kaunis ja ainutlaatuinen sana: maailma. Se on sanana lujaa kivikautista laatua ja edustaa rakenteeltaan ikivanhaa, yksinkertaista yhdyssanatyyppiä, jossa rakenneosat maa ja ilma ovat tasavertaisessa suhteessa keskenään. Muualla syntynyt elämä alkoi hipsiä sulavan jäänreunan perässä pohjoiseen. K aikki Suomen lajit ovat tulokaslajeja, jos asiaa mittaillaan tuhansissa vuosissa. j ä r v e t | 17 Kunnon kämät Juha Hurme pohtii jalkineita. Esi-isillämme oli jaloissaan nahkasuikaleita ja tallukoita. Lajistomme historia on planeetan lämpimällä puolella, missä lajit ovat eläneet osana aivan toisenlaisia ekosysteemeitä tuhansia ja miljoonia vuosia sitten, aikoina, jolloin pohjoista havumetsävyöhykettä ei ollut olemassa. Jäätikkö oli höylännyt ja lanannut kaiken eloperäisen mukanaan. Suomen kieli ilmaantui Suomeen sopivasti samoihin aikoihin, pari tuhatta vuotta sitten, kun planeetan luonnon monimuotoisuus oli rakentanut jääkauden kyntämiltä jäljiltä Suomen luontopaketin kokonaisuudeksi, jonka me voimme tunnistaa: se näytti samanlaiselta kuin laajemmat luonnonsuojelualueet nykyisin. Sitähän tämä kaikki on, maata ja ilmaa, mietti vaeltaja uutta sanaa 6 000 vuotta sitten. Teksti JUHA HURME Kuva KONSTA LEPPÄNEN T ässä jutussa puhutaan kengistä ja maakosketuksesta, mutta ensin on määriteltävä, mikä maa on. Se sai alkunsa jääkauden jälkeen noin 12 000 vuotta sitten. Rohkeat maahanmuuttajat samosivat nykyisen, merestä nousevan ja jään alta paljastuvan Suomen hyiselle alueelle 11 000 vuotta sitten. Suomen luonto oli syntynyt vain vähän aiemmin. Samasta materiaalista valmistetut, säären suojaksi sidotut säpikkäät, säärystimet, auttoivat etenemistä kivikoissa ja pusikoissa. Vanhempi ugrilainen jalkinetta tarkoittava sanamme kämä ei selvinnyt kielitaistelussa, vaan upposi suohon kielitieteilijöiden aarteeksi ja yksityisomaisuudeksi. Kahden– kolmen kilometrin mannerjää oli peittänyt Suomea niin pitkään, ettei yksikään kasvinsiemen voinut säilyä sen alla. Se on lainattu suomeen germaaneilta, joilla sana skenka merkitsi eläimen koipea. Saamelaisten kulttuurissa säilyneet peuran tai poron koipinahasta valmistetut, pehmustetuilla saraheinillä vuoratut kengät antavat osviittaa kivikauden jalkinemuodista
Ne tukevat jalkaa liikaa ja pitävät liian hyvin vettä.Niiden käyttö on taitolaji. Siirryin varmuuden vuoksi partiokaupan vaelluskenkiin. Kahdet sukat ja pohjalliset tekevät niistä käyttökelpoiset retkijalkineet. 18 | A P U l u o n t o kokoluokissa, järviä, harjuja, niemiä ja notkelmia. Sitten ne voi kuivata ja rasvata. Ne tietenkin kastuivat aika ajoin, mutta sehän ei ole mikään ongelma. Jo Pussisen akka tiesi, että paljain jaloin kulkeminen on erittäin luonnollista ja terveellistä. Ne kastuvat kosteikoissa, ja se on pelkästään hyvä ja luonnollinen asia. Suutarien tärkeä ammattikunta alkoi syntyä. Gore-niminen amerikkalainen äijä aloitti kaupallisen valmistuksen 1970-luvulla; siksi tunnemme tuotteen nimellä goretex. Iloisen retkeilijän sääntö numero yksi on, että jalat kastuvat kaikissa tapauksissa.. Ystäväni, eräopas Ville, lähti kanssani taannoin valloittamaan Lemmenjoen kansallispuistossa Morgam-Viibus-tunturia paljain jaloin. Sandaalit, paljasjalkatossut tai kevyet mokkasiinit ovat kakkosjalkineina olennainen retkivaruste. I loisen retkeilijän sääntö numero yksi on, että jalat kastuvat kaikissa tapauksissa, ja niiden pitääkin kastua. Tämä vähentää jo itsessään hiertymien riskiä, ja pienimuotoinen jalkateräjumppa ennaltaehkäisee muita jalkaja selkävaivoja. Silloin saattaa erämaassa olla hätä käsillä – ja jaloilla. Vaihtosukilla, -pohjallisilla ja oikeilla kuivatustekniikoilla homma pelittää. K uivat jalat ovat silti joskus käytännölliset. Haanpään juttu on taidetta, mutta tosipohjalla. Niiden vakavasti otettava, todellinen ongelma on, että ne ovat liian hyvät. T ai, jos sää ja sisu sallii, voi leikkiä Pussisen akkaa. Sukkia ja pohjallisia vaihtamalla märkäkin nahkajalkine on täysin käyttökelpoinen, suojaava ja lämmittävä. Luonnontilainen metsä sitoo kosteutta paljon tehokkaammin kuin karsittu talousmetsä. Se peijuuni on hidas kuivumaan johtuen juurikin tuosta sisäisestä muovikalvosta. Pentti Haanpään maan mainio ylistys meidän kaikkien yhteiselle esiäidille, ”Pussisen akalle”, kertoo, kuinka tämä kymmenen (ainakin) lapsen sanavalmis ja periksiantamaton amatsoniäiti kiitää muiden toimiensa lomassa paljain jaloin syysjäälle kolkkaamaan mateita. Vaelluskenkä on luja muotti. Kippurakärkiset pieksut, eli lapikkaat, olivat tuhatvuotinen hittituote ympärivuotiseen käyttöön. . Tämän ymmärsivät Suomen Gummitehdas Oy:n vuonna 1904 Helsingistä Nokialle muuttaneet toimijat. Siellä kelpasi tallustella esimerkiksi tallukat, kankaasta ommellut halpajalkineet, jalassa. Siksi se on otettava siitä pois aina kun vain voi, tuulettumaan ja vertymään. Oli saloja, kankaita, lehtoja, viitoja, korpia, rämeitä, nevoja, aapoja, hetteikköjä, nummia, ja, maanviljelyn ja kaskeamisen jäljiltä, yhä enenevässä määrin myös ahoja ja niittyjä. Suomi on kymmenien tuhansien järvien maa, jossa suot, kuhisevan elämän keitaat, ovat luonnon ainutlaatuinen ja omaperäinen rikkaus. Hysteerinen jalkineiden ja jalkojen kastumisen kammo on nykyretkeilijöiden vaiva. Tauoilla ja leirillä kengät heti jaloista ja kuivumaan. Kengät, etenkin nahkaiset, olivat työläs ja arvokas investointi. Tuohivirsut helpottivat liikkumista kodin piirissä. Ylityksen jälkeen kaadoin kengistä veden pois, laitoin pohjalliset ja sukat, ja matka jatkui tyylikkäästi. Niiden rakenteeseen sisältyy PTFE-muovista valmistettu mikrohuokoinen kalvo, joka ei päästä vesipisaroita sisään, mutta päästää jalan lämmössä höyrystyneen hien jossain määrin ulos. Nahkasaappailla, joita pieksutkin ovat, on retkeilty Suomen metsissä rauta-ajalta lähtien. Ja nuotion hehkussa tämmöinen ”älykenkä” kärähtää helposti täysin älyttömäksi. Nykyvaellusjalkine, vettä hylkiessään, kastelee umpiossaan jalat ja sukat jalkahiellä. He toivat kumisaappaat suomalaiseen todellisuuteen ja metsäelämään puoli vuosisataa sen jälkeen, kun kumisaappaiden maailmanvalloitus oli lähtenyt Ranskasta liikkeelle. Tukiessaan jalkaa se myös passivoi jalkaterän ja nilkan työskentelyä, mikä aiheuttaa monenlaisia, myös kehoon säteileviä ongelmia. Olen ylittänyt Lapissa jokia vaelluskengät jalassa, poistettuani ennen ylitystä pohjalliset ja sukat. Varsinaiset vaellusreissuni kuljin pitkään maihinnousukengissä, jotka toinen maailmansota markkinoi myös rauhanomaisten retkeilijöiden käyttöön. Ihmislaji on viimeisen 5 miljoonan vuoden aikana kävellyt yli 4,9 miljoonaa vuotta paljain jaloin, ja 4,999 miljoonaa vuotta joko paljain jaloin tai jalkaterän kaarta tukemattomin suojuksin. Nilkkaa huonosti tukevana ja täydellisen hengittämättömänä kumisaapas kannattaa vaihtaa parempaan jalkineeseen silloin, kun matkaan tulee kestoa päivissä ja kilometreissä. Retkelle kertyi mittaa parikymmentä kilometriä. Paljain jaloin paineltiin paljon. Käytän mielelläni kumisaappaita lyhyillä, korkeintaan kahden vuorokauden metsäretkillä varhaiskevään tai myöhäissyksyn märässä metsässä, tai jos päätän lähteä vasiten loiskuttelemaan suolle. Jalka ei halua olla vaelluskengässä. Keskiajan loppuun asti suutarin duuni käynnistyi elukan nylkemisestä ja nahan muokkaamisesta. Kunnon retkimaasto on aina märkää. Kenkä kuivuu myös kävellessä, teltan liepeen alla, tauoilla, autiotuvassa ja nuotion lämmössä. P arikymmentä vuotta sitten kävelin maihareilla Suonenjoen rantareiteillä liian raskas rinkka selässä ja sain marssimurtuman. Ei niitä lapsille ja köyhille tahtonut riittää. Ja kunnon maastossa, oikeassa metsässä ja soilla, myös goretex-kenkä hörppää ja kastuu. Minua vähän hirvitti, mutta Ville selvitti lenkin ehjin jaloin ja kehui, pitkäruotoinen mies, sen vielä parantaneen selkänsä jumin, jonka vaelluskenkien ja rinkan yhteisvaikutus oli aiheuttanut
JOHANNA VUOKSENMA A Teksti MILKA SAUVALA Kuvat JOHANNA MYLLYMÄKI 20 | A P U l u o n t o. Jokainen on oma persoonansa, vesiystävä. LUMO VEDEN Johanna Vuoksenmaa on uinut viidessäsadassa järvessä
j ä r v e t | 21
Muutoin äiti ja isä ovat läsnä näissä järvissä, ne ovat Johannasta persooniltaan samankaltaisia. Kuvat ja tekstit hän julkaisee Instagram-sivuillaan. PERHE 28ja 26-vuotiaat pojat ja rakas mies Porvoossa. Se hoitaa veden hommaansa: kuljettaa, kylvettää, virkistää ja antaa ruokaa. Olikohan morsian äidin serkku. Tällaisia ne ovat: Vikträsk, Siuntio. Tarina ei kerro, pulahtivatko vanhemmat tuolloin veteen. Mainio pieni luonnonystävä. Järvet osuivat turnausreitin varrelle, ainakin suurin piirtein, joten oli pysähdyttävä. Joskus väsähtää, nostaa jalat seinää vasten ja on hetken tekemättä yhtään mitään. Tuossahan ne ovat, Lounais-Hämeen Pirtin rantasaunan takana. – Sitten tuli ukkonen. Kun perhe oli kesällä matkalla jonnekin, Johanna tähyili uimarannasta kertovia kylttejä ja kinusi uimaan. – Nämä ovat vähän kuin äitijärvi ja isäjärvi, sanoo ohjaaja, käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa ja katsoo Kuivajärven laakean selän yli, josta tuuli työntyy kohti ja kieputtaa avoimia hiuksia. Kun hän on uinut uudessa järvessä, hän valokuvaa sen ja kirjoittaa siitä luonnehdinnan, josta voi löytää aineksia niin eri hintaluokan viinien vivahteista kuin uskottavan draamakomedian hahmoista. – Joskus olen pelännyt, levitänkö rapuJ JOHANNA VUOKSENMAA MISTA TUNNETTU. Ex-onnelliset-sarja ja 21 tapaa pilata avioliitto. Johanna ui noin sadassa järvessä joka vuosi. Asuu itse Tampereella. Oikealla Suujärvi hehkuu lähes jadenvihreänä, naapuriaan hiljaisempana. Aina ei pysähdytty – taasko, taisivat vanhemmat ajatella. Hän on aina viihtynyt vesissä, ihan pienestä pitäen. Johannan vanhemmat ovat käyneet tansseissa täällä, näiden kahden järven kainalossa, kun he aloittelivat seurusteluaan 1950–1960-lukujen taitteessa. Kuivajärvi on isompi ja muodoltaan asiallisempi, kun taas Suujärvi on pieni, kapea ja rannoiltaan koukeroinen. Rantaan veivät jyrkät kiviportaat. Johanna harrasti lentopalloa nuorena ja on nyt keski-iässä jatkanut harrastusta. Sen juhannustanssit olivat aikoinaan suuri tapahtuma. PARASTA LUONNOSSA ovat järvet ja pahinta hyttyset . Märät hiukset Johanna kietaisee nutturalle päälaelle, pois tieltä. Johanna kävi uimassa näissä vesissä muutama vuosi sitten, kun hän oli matkalla pelaamaan lentopalloa Salo Volley -turnaukseen. Se ei ollut lapselle niin tärkeää. -Punatukkainen ja pisamainen poika, joka soittaa Lasten Luontoiltaan ja kysyy: Mistä kohdasta käärmettä tulee käärmeen kakka. Ollaan Tammelassa Kanta-Hämeessä, Turusta Hämeenlinnaan kiemurtelevan Hämeen Härkätien lähettyvillä. Kuivajärvi on selvästi kuin äiti. Kesken juhlinnan hän meni uimaan. Joinakin vuosina hän on pulahtanut jopa 140 veteen. Se ei ole tunteistaan avoin. Kahtoilampi, Hämeenlinna. 22 | A P U l u o n t o JÄRVIÄ EROTTAVA KANNAS on kapea, askelmitalla alle kymmenmetrinen. Vasemmalla Kuivajärvi työntää tasaisen päättäväisesti aaltoja rantaan. KUKA?. Tarkkaavainen, utelias, reipas ja raikas. Mukana kulkee nopeasti kuivuva pyyhe ja monta uimapukua. Ihan järvien vieressä on Lounais-Hämeen Pirtti, joka rakennettiin Suomen ensimmäiseksi kotiseututaloksi Tammelan isäntien lahjoittamista hirsistä vuonna 1948. Tai kuten Johanna sanoo: – Suosikkijärvistäni käyn maistamassa tietysti myös eri vuosikertoja. Taivas on hiljaa, mutta linnut ottavat tilansa, laulavat täysin palkein. Muutama vuosi sitten Johanna alkoi bongailla järviä tosissaan muttei totisesti. Edelliskerran hän oli ollut täällä sukuhäissä, kun oli noin 8-vuotias. Suujärvi, isäjärvi, on toista maata. Nytkin ilmassa on vesipisaroita, muttei tarpeeksi, jotta ne saisivat aikaiseksi sateen. – Se on komea ja vehreä! Arvoituksellinen, melankolinen taiteilija, maisemamaalari. Joissakin järvissä tulee käytyä joka vuosi. – Avarakatseinen, konstailematon, juttelee koko ajan. Vanha hippi! Samea, pehmeä ja rusehtava väriltään, kulkee samettihousuissa ja polttaa piipussa muitakin kasveja kuin tupakkaa. J ärvet ovat Johanna Vuoksenmaan rakkaus. Johanna epäilee, etteivät he tohtineet tehdä sitä kesken tanssien. AJANKOHTAISTA Elokuva 70 on vain numero teattereissa elokuussa. Viiden vuoden aikana eri järviä on kertynyt joka tapauksessa noin viisisataa. Osa on myös painettu Johannan Vesiystäviä -kirjaan. Oli nuorempana lintumies ja tuoksuu yhä metsältä ja suolta. Lempeä, kiltti ja myös nöyrä. Kesällä ne saattavat olla märät monta päivää, ei se ole niin nokonnuukaa. Pelkäsin sitä kauheasti. On se aika vuodesta, jolloin vasta puhjennut vihreys on melkein liikaa, yhtä aikaa kutsuva ja pakahduttava. Svedjaträsket, Karjaa. Jekuttaa lapset, herkuttaa aikuiset (monessakin mielessä), rapsuttaa eläimet ja kuopsuttaa kasvit, leipoo siinä sivussa parisataa karjalanpiirakkaa isoäitinsä ohjeilla. 55-vuotias ohjaaja– käsikirjoittaja, mm
– Se on opettanut, että Suomesta löytyy ihmeellisiä paikkoja, kun vaan menee ja pysähtyy.. j ä r v e t | 23 Johanna Vuoksenmaa on uinut viidessäsadassa järvessä
24 | A P U l u o n t o – Jos olisin puu, olisin mänty. Männyssä on havupuun juurevuus mutta se suuntautuu optimistisesti eteenpäin, on avoin ja valoon kurkottuva, ratkaisukeskeinen, Johanna sanoo.. Kuuset riippuoksineen ovat melankolisia
Vuonna 1900 syntynyt isänisä keksi suuresta joesta nimen Vuoksenmaa. Seurasin sitä. – Siitä suora leikkaus 30 vuoden päähän, Johanna sanoo, onhan hän elokuvaohjaaja. Uidessa, kuvatessa ja kokiessa järvistä kasvoi persoonia. Sitä ennen sukunimi oli Suutari. Maaginen hetki on piirtynyt kirkkaana muistiin. Sen maine ulottuu pitkälle historiaan. J ohanna Vuoksenmaan juuret ovat täällä Hämeessä. Hän ei ollut kuvannut ammatillisesti mitään vuosiin. Toisella evakkomatkalla isän perhe asettui Teuron kylään Tammelaan, ei kovin pitkän matkan päähän täältä. Johanna oli 12-vuotias, menossa yläasteelle. Se kohtelee kaikkia yhtä hellästi, hivelee väsyneitäkin vartaloita ja paijaa arvostelematta niiden arpia ja kipupisteitä. Johanna oli ihastunut veljensä kaveriin. – Ajattelin, että otan niiden kanssa selfieitä, ja vein sen vähän artsumpaan suuntaan. – Vesi uskaltaa koskea. Kesä oli ollut merkityksellinen, sellainen nuoruuden aika, jonka muistaa aina. Siinä pitää näkyä sekä vesiystävä että häntä itseään: jalka, heijastus kehosta tai hiussuortuva. Päivä jatkui iltajuhlalla Sibeliustalossa. j ä r v e t | 25 ”Olin isokokoinen lapsi. Nauru on makea. – Seitsemässä veljeksessäkin on maininta Hemmon saunan sauhuista. Järvet karttuivat, ja samalla ymmärrys. Muistan, kuinka ihanaa oli, että vedessä olin nopea ja sulava ja kevyt, kun maalla en ollut niitä. Kerran perhe oli äidin kaverin vieraana Hämeenlinnan Osuusmeijerin mökillä Munakas-nimisen järven rannalla. Johanna teki säännöt: Kuva otetaan puhelimella uimisen jälkeen. Muita ei voi. He perustivat Facebookiin sivun, jossa jakoivat kokemuksiaan ja antoivat vinkkejä. Johanna on laskenut veneen vesille äitinsä uudella mökillä Hämeenlinnan Alajärven rannalla. Johanna viittaa Kuivajärven selän yli Lopen suuntaan. Uimakaveri oli intohimoinen luonnonystävä ja vesien rakastaja hänkin. Vesi voi rakastaa ja rakastella ihmistä ihan loppuun asti. Ikkunoiden takana välkehti Vesijärvi. Suuntaa sille ja tajuaa, täällä olen ollut aiemminkin. Johannan äiti on kotoisin Hemmon tilalta Lopelta. Yhtä kaikki, niiden syliin oli päästävä. Edesmennyt isä oli Karjalan Räisälästä, Vuoksen rannalta. – Kun asioille antaa merkityksiä, elämästä tulee rikkaampaa. J ärvibongaus alkoi eräänä helteisen kuumana kesäpäivänä Lahdessa vuonna 2011. Vedessä Johanna tunsi olevansa kotonaan. Se oli etiäinen. Elämä tuntui jännittävältä. Rupesin saamaan geografisia ystäviä, Johanna kertoo. Vesi on myös tasapuolinen. Tämä on se joki! On jotenkin kiehtovaa, että voi uida samoissa vesissä. Se oli aika kapea ja hyvin tyyni, puut laskeutuivat penkereeltä veden ylle. – Häikäistyin siitä, miten kaikki vedet ovat niin erilaisia – ja ihania. Kun Johanna oli lapsi, perheellä oli mökki Ilmoilanselän rannalla Hauholla. Hän syntyi ja kasvoi Hämeenlinnassa, Apparan eli Ahveniston ja Aulangon järvien äärellä. Osa kutsuvia, osa vaikeasti lähestyttäviä. Seuraavana päivänä Johanna kävi aamu-uinnilla majapaikkansa viereisessä pienessä Joutjärvessä yhdessä Tampereen Nuorten turvatalon työntekijän kanssa. Naiset karkasivat kekkereiltä rantaan. Siinä oli mutapohja, ja vedessä asusti iilimatoja, jotka pelottivat. – Joskus olen hakenut sieltä joulukuusen. Hän lumoutui siitä, että vesi on niin erilainen elementti kuin muut, tuli, ilma ja maa. Se on aika kaunis ajatus. Miten värit heijastuivatkaan vedestä! Joen päässä oli toinen järvi. Samannimisiä oli paljon, ja isänisä halusi oman nimen. Hän omistaa sieltä puolihehtaarisen metsätontin. Nyt teki mieli alkaa dokumentoida näitä järviä, vesiystäviä. Ujoja, leppoisia, ylimielisiä ja vahvoja. Seuraan huolissani rapuruttokarttoja, jäljittelevätkö ne reittiäni, hän sanoo. – Rannalta löytyi pukukoppi. – Oli mieletön syyskesän iltapäivä. Naiset päättivät siltä seisomalta aloittaa leikkimielisen kisan siitä, kumpi ui useammassa järvessä kesän aikana. Kuten ihmisetkin. Paljastui, että eräs toinenkin osallistuja oli varautunut uimapuvulla. Lähdin soutelemaan ja löysin joen. Uimisen jälkeen palasimme juhlaan huomattavasti virkistyneinä. Oli yhä kuuma. Muistan, kuinka ihanaa oli, että vedessä olin nopea ja sulava ja kevyt.” ruttoa, kun menen järvestä toiseen hiukset märkinä. Löytää pienen joen. – Olin isokokoinen lapsi. – Veden voi aistia kaikilla aisteillaan: tuntea, kuulla, nähdä, haistaa ja maistaa. Eikä tämä vielä kaikki. Ja kun paikat saavat merkityksiä, koko maisemasta tulee arvokkaampi. Se ei ollut mikään rantapuljausvesi, mutta toki siinäkin tuli uitua. J ohanna Vuoksenmaa on ensimmäiseltä koulutukseltaan valokuvaaja. Hän soutaa jälleen, nauttii kun vene halkoo vettä. Se oli juhlapukutilaisuus, mutta Johanna otti silti uimapuvun mukaan pikkulaukkuunsa – eihän sitä koskaan tiedä. Johanna oli esittelemässä Nuorten turvatalon toimintaa Suomen Punaisen Ristin kesäkokouksessa. Se koskee myös niitä, jotka kaipaavat kosketusta
Johannan mielestä riippumatolla ja kumisaappailla on paras hinnan, hyödyn ja ilon suhde. 26 | A P U l u o n t o. – Ne ovat nerokkaita keksintöjä kumpikin
”Vesi uskaltaa koskea, se koskee myös niitä, jotka kaipaavat kosketusta. Se on aika kaunis ajatus.” j ä r v e t | 27
28 | A P U l u o n t o kuin lapsena – sama ihminen mutta monta tarinaa vanhempana. Siellä on matala ja lämmin lahti. Tiesin, ettei niin pidä tehdä ja siitä tulee harmia ihmisille, jotka haluavat nauttia samaa viiniä, mutta en vain voinut itselleni mitään. Pari kertaa olen myös saanut jalkaan haavan tässä leikissä. Ne ovat meidän ominta maisemaamme. Työ kulkee koko ajan mukana, ajatuksissa ja alitajunnassa. Se on nähnyt pitkän pätkän Johannan elämää, ”nöyrä ja rakas pyykkärimummovesi”. – Se käsittelee ikääntymisen hyväksymistä: mikä kaikki on mahdollista ja mikä kaikki ei ole. – Normaalisti juhliin ostetaan yhtä punaviiniä ja yhtä valkoviiniä. – Suolammet ovat kauhean houkuttelevia, mutta niistä on vaikea päästä ylös. Elokuvaa kuvattiin viime kesänä Ylöjärven Keijärvellä. – Kyllä mun töissä aina jossain vaiheessa mennään järveen uimaan. Sinne voi heittäytyä, kuten vaikkapa vanhemmat tai heidän vanhempansa aikoinaan. Se on yksi Suomen 39:stä Pyhäjärvestä. Se on tällaisen toiminnallisen ihmisen meditaatio. Kaveritkin tietävät sen ja osaavat varautua uimapuvuilla yhteisiin reissuihin. – Oli noloa, kun tajusin sen, hän manaa. On jännittävää ajatella, että jossain tietyssä järvessä voi uida sukupolvi toisensa perään. Niihin liittyy valtavasti tunteita, Johanna sanoo. O n vaikea kuvitella, millainen maa Suomi olisi ilman järviään. Siinä näyttelevät Hannele Lauri ja Marja Packalén. – Aina juhannuksena uin joen päästä päähän, Alajärveltä Munakkaalle ja takaisin. Puolen tunnin lounastauoista kului aina vähintään vartti sen sylissä. Se oli Johannan mukaan järvenä ”kunnollinen nuorukainen, yli-innokas tradenomi”. Myöhemmin hänestä tuli ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka on tehnyt muun muassa suositut tv-sarjat Klikkaa mua ja Ex-onnelliset sekä elokuvan 21 tapaa pilata avioliitto . Esikoisromaanini Pimeät tunnit sijoittuu kevääseen, joten siinä ollaan vedessä vasta sääriä myöten, Johanna sanoo. Oli firman juhlat, ja Johannan tehtävä oli käydä Alkossa ostamassa niihin viiniä. Koskea samaa vettä vaikka eri aikana. Yksi sellainen yllättäjä oli Ylöjärvi, ”nurkkakuntainen, yksinäinen, omia pelkojaan oireileva”. P äivä ylioppilaskirjoitusten loppumisen jälkeen Johanna muutti kaverinsa kanssa pois Hämeenlinnasta. Toinen tapa on kaikki aistit valtaava uiminen. Pispalanharjun toisella puolella on puolestaan Johan”Kyllä mun töissä aina jossain vaiheessa mennään järveen uimaan.”. Siitä tulee suunnilleen puolitoista kilometriä. Mökin lapsivieraat ovat puolestaan ristineet sen viidakkojoeksi ja leikkivät, että veteen kurottelevat puunjuuret ovat krokotiilejä. Kun Johanna ui matkaa, vieressä on kaveri veneellä turvallisuuden vuoksi. Vaikka sitä ei mäntymetsän läpi näe, kivenheiton päässä täältä kannakselta on kolmas järvi, Pyhäjärvi. Lopulta minulla oli neljää eri punaviiniä. – Siitä ei jäänyt kauhean raikas olo! Mutta kun otin kuvan, se oli suorastaan runollinen. – Voi paljastua hienoja asioita, kun antaa toisen puhua. Elokuussa ensi-iltaan tulee Johannan seuraava elokuva 70 on vain numero . – Varmaan kaikilla suomalaisilla on jokin itselle erityisen rakas järvi. Nyt Johanna käy joella aina, kun on äitinsä mökillä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Johanna osaa elää hetkessä. Järville on historiassa annettu merkityksiä ja omintakeisia nimiä. Mistähän tulee nimi Suujärvi, tai entäpä Kuivajärvi. Järvikaimojakin on. Se on osoittanut, ettei kannata lähestyä järveä, tai mitään muutakaan, ennalta tuomitsevalla asenteella. Käteni eivät vain pystyneet siihen! Otin yhden kanisterin yhtä ja toisen toista. Johanna sanoo olevansa myös utelias ja ”patologisesti vaihtelunhaluinen”. Hän oli töissä vanhainkodissa. Viime kesänä jopa ohjasin vedestä. Joskus Johanna herää yöllä siihen, että on saanut idean, joka on pakko kirjoittaa muistiin puhelimeen. Kerran Outokummussa piti tulla ylös niin, että seuralainen ojensi rannalta keppiä kuin jossain heikkojen jäiden tietoiskuissa. Jälkimmäinen on matala, ehkä kuivemmat vuodet ovat näkyneet siinä, Johanna pohtii. Ei kuitenkaan isompaan kaupunkiin, kuten moni pikkukaupungissa kasvanut, vaan maalle Ahlaisiin Porin pohjoispuolelle. En pysty istumaan nurkassa miettimässä jotain tyhjyyttä. Toinen Pyhäjärvi on Tampereen Pispalassa asuvan Johannan lähijärvi. Järvissä on jotain kutsuvaa, olivatpa ne suuria ja mahtavia tai vaikeapääsyisiä ja liki umpeen kasvaneita. Hän kutsuu sitä Taikajoeksi. Pidempään hän tykkää uida myös Saimaalla piilopirtillä, joka on Johannan ja hänen entisen miesystävänsä Matti Röngän yhteinen. Johanna on huomannut, että hienoista järvistä tulee usein huonoja kuvia ja rumista järvistä taas upeita. Hän on yhä valmis poikkeamaan reitiltä, kun näkee uimarannasta kertovan kyltin. Välivuoden jälkeen hän aloitti valokuvauksen opinnot. – Lentopallo ja tennis eli reaktiota vaativat pallopelit ovat tapani päästä työasioista eroon
Miesystävästään Johanna on puolestaan saanut uintiseuraa, joka kohtaa uudet vedet mielenkiinnolla. – Minua ei nykyisin pidä mikään pois metsästä. nan suosikkijärvi, raamikas ja määrätietoinen Näsijärvi. On aika mennä uimaan. Johanna käy metsässä myös marjassa ja polkujuoksemassa. Johannalla on uusi porvoolainen ihastus. Johanna Vuoksenmaa kastaa varpaansa veteen ja tunnustelee. Eikö hän saisi ottaa autolle kuljettaessa vielä ne sienet, joihin yltää kurottamaan ilman, että poikkeaa polulta. j ä r v e t | 29 Johannan itse neulomassa villapaidassa on kettu etupuolella, jänö selässä ja ketunhäntä kainalossa. Yleensä veden olisi hyvä olla Johannasta vähintään 18-asteista, jotta sen sävyjä voisi maistella ja kosketusta aistia syvällisesti, ilman että maallinen jäätyminen pakottaa ylös. Aika mennä kotiin. P uut poksuvat saunan pesässä. Sellainen alfauros! Tosin se on nyt saanut haastajan. ?. Sen kosketus on eloisa ja napakka. – Ihana, hurja, komea, villi vesirakastajani. Viime syksynä keräsin varmaan 300 litraa suppilovahveroita. On ihan valoisaa, mutta valo on illan värittämää, aiempaa pehmeämpää. Kannattaa tarttua tilaisuuteen, kun sellainen on nenän edessä. – Joskus olen haaveillut metsäportsarista, joka sanoisi: Rouva on nyt nauttinut tarpeeksi. Se järvi on todella kaunis ja kiehtova tyyppi. Mukana retkillä Johannalla on usein kevyt riippumatto. He liikkuvat paljon myös luonnossa. – Tämähän on lämmintä, ihan tosi lämmintä. – Tervajärvi, johon tutustuin viime kesänä uuden ihmisrakkauteni myötä. Se menee pieneksi paketiksi, ja sen voi kiepsauttaa nopeasti puiden väliin. Kun miesystävä halusi jo lähteä, Johanna neuvotteli. Mutta kuten elämässä yleensäkin, harvoin kannattaa odottaa täydellistä hetkeä. Kuikka huutaa. Arvio on optimistinen, sillä mittari on osoittanut hetki sitten Suujärven lämpötilaksi 14
Jos hauta oli veden äärellä, tervatynnyrit saatiin heti veneeseen ja liikkeelle kohti Oulua.. 30 | A P U l u o n t o TERVAN Tämä on jäljellä tervahaudasta. Ympyrämuoto erottuu maastosta melko helposti
j ä r v e t | 31 Kainuun järvillä soudettiin reilu sata vuotta sitten tervaa. Kuljimme tervareitin Lentualta Ouluun, Pohjanlahdelle saakka. TIELLÄ Teksti SAMMELI HEIKKINEN Kuvat ANTTI VETTENRANTA TERVAN. Tervanpoltto ja sen jälkeen metsäteollisuus ovat jättäneet jälkensä seudun ympäristöön, mutta luonto valtaa tilansa takaisin, jos saa mahdollisuuden
Tervan vuoksi Kainuussa lyötiin nurin roimasti metsää ja tehtiin tuhansia tervahautoja. Tervaa poltettiin Suomen metsistä vientiin satoja vuosia, sillä maailmalla sille oli kysyntää. Viimeisiksi sanoikseen Piirainen nimittäin vannotti meitä olemaan varovaisia. Järvessä on paljon saaria, minkä vuoksi melontatai soutureitin voi suunnitella suuria selkiä vältellen.. Kun kainuulaiset talonpojat soutivat tervaa kohti kaukaista Oulua toissavuosisadalla, Lentua oli kansainvälisen kaupan solmukohtia. Euroopan sotaja kauppalaivat, vähäpätöisiä jokilotjia ja hiekkajaaloja myöten, piti suojata Lentualla. Saaren itärannan muodostaa korkea ja melko jyrkkä harju, joka kasvaa mäntymetsää. Keskeltä kohoaa koivu ja muutama nuori leppä. Kotasaareen on lähtöpaikastamme Isojoelta kohtuullinen melomismatka, eikä suuria selkiä tarvinnut ylittää. Se on myös hyvä esimerkki Lentuan monista, melko isoistakin hiekkarantaisista saarista. Aikaa hautahommista on kulunut. Tämä on Lentua. Järveen sortuva hiekka on jättänyt mäntykankaan reunimmaisten puiden juuret paljaaksi. Eipä olisi kesänaluksi uskonut: ensimmäiseksi vuokra-auton käynnistämisen jälkeen käytin pyyhkimiä päällä, jotta tuulilasi puhdistui lumesta. Suojeltu metsä on talousmetsävuosien jäljiltä puustoltaan tasalajista männikköä, vaikka luonnostaankin mänty tässä kai viihtyy. V esistökartasta hahmottaa, miten pienet Oulujoen latvavedet yhdistyvät vähitellen suuremmiksi, virtaavat järviin ja edelleen alemmas. Harjun juurella on reissun ensimmäinen tervahauta, varvikon ja sammalen peittämä kehä, jonka reunavallit kohoavat kankaasta selvästi. Särökset ladottiin suppiloon niin, että ohuempi pää osoitti suppilon keskipisteeseen ja paksumpi tuli kohti haudan reunaa. Nyt Lentua on Oulujoen vesistön suurin säännöstelemätön järvi, sen vedenpinnan tasoa ei siis ihminen laskujoessa voimalalla säätele. Mela uppoaa siihen, uudelleen. Lentua on tietenkin tuttu ja matkailijoitakin järvellä käy kesäkuukausina paljon. Seuraavana keväänä tehtiin hauta. Haudan keskelle, suppilon pohjalle, asetettiin puinen putki eli kynä, jota myöten terva valutettiin talteen. Näin mänty alkoi tuottaa enemmän pihkaa, josta saatiin tervaa. Kun pääsimme laskupaikalle, jonne Urpo Piirainen oli kanootin tuonut, oli sentään puolitoista astetta plussaa. Terva-aika sai kainuulaisen näkemään metsän rahana, mutta tervavoitot valuivat Oulun porvareille. Yhtä paljon kuin metsän maakunta, Kainuu on järvien maata. Kotasaaren haudan penkasta kasvaa mäntyä, halkaisijaltaan ehkä parikymmensenttistä. Kuvaaja Antti Vettenranta eli Vettis on onneksi kokenut meloja. Yksi petäjä puolittain makaa törmässä, latva on kääntynyt kasvamaan kohti taivasta. Mitä lähemmäs merta mennään, sitä kapeampi on vesistö, kunnes merenrannassa se on enää jokisuun levyinen. Hiekkatörmä liukuu ohi. Kuhmolainen Piirainen vuokraa Eräpiira-yrityksensä kautta kanootteja ja kajakkeja. Järvistä on saatu kalaa, niiden rannalta heinää karjalle sekä ihmisille asuinpaikkoja kivikaudesta lähtien. Tervanpolttajat tekivät suppilopohjasta tiiviin saven, tuohen tai kaarnan avulla. Keskellä on painauma ja yhdellä sivulla aukko ja aukon alla oja. M atkamme tervareitin järville ja sen luontoon alkoi aivan toukokuun lopussa. Näin tervahaudasta muodostui mäntyhalosta ladottu puolipallo, joka peiteltiin turpeilla ja sammalilla. Mutta ennen kaikkea järvet ovat olleet kulkureittejä. Puut lyötiin syystalvesta poikki, kuljetettiin hautapaikalle ja pilkottiin polttoon sopiviksi haloiksi, säröksiksi. Hengissä ja kuivana päästäänkin Kotasaareen, joka on Lentuan luonnonsuojelualuetta. Järripeipot sirauttelevat harjun juurella, jossa männikkö muuttuu koivikoksi ja sitten rämeeksi. 32 | A P U l u o n t o T umma, kylmä vesi aaltoilee hiljalleen parikymmentä senttiä kanootin partaasta. Tämän suppilon laajassa alkupäässä nousemme mäntyharjannetta. Poltettavaksi päätetyt männyt kolottiin, kaarna kuorittiin osin pois ja puu jätettiin kasvamaan muutamaksi vuodeksi. Yleensä tervahaudan halkaisija oli kymmenisen metriä, mutta joskus jopa useita kymmeniä metrejä. Eräpiira myös opastaa matkailijoita ja järjestää koskikelluntaa Kuhmon keskustassa. Tervapuiden valmistelu oli aloitettu jo jokunen vuosi ennen haudan rakentamista. Huolehtiminen kuulunee työnkuvaan
Järripeipot sirauttelevat harjun juurella, jossa männikkö muuttuu koivikoksi ja sitten rämeeksi. Lentuan luonnonsuojelualuetta. j ä r v e t | 33 Yleisimmat Saimaan rannoilla kukkivat kasvit koivut ovat nain ruska-aikaan vaihtaneet varinsa keltaiseksi. Järvi on suuri, mutta sokkeloinen. Saarimaisemasta on toivottu jopa kansallispuistoa.
34 | A P U l u o n t o Metsäpeura voi Kainuussa nykyään huonosti. Tervanpolton alkaessa Kainuu oli monin paikoin kuusivaltainen. Syyksi on arvioitu metsätaloutta ja petoja. Kanta on kutistunut. Kuvan korpipuro virtaa Hepokönkään suojelualueella.
Yksi edellytys isommille veneille oli juuri koskien perkaaminen. Pääuoman rinnalla virtaa kapeampi ja rauhallisempi uoma, ihmisen rakentelema möljä, josta on päässyt laskemaan ja nousemaan ohi kosken kovimpien kuohujen. Tervabisneksestä väitöskirjansa tehnyt Tero Toivanen arvioikin eräässä artikkelissaan, että ”tervanpoltto oli kainuulaiselle väestölle ja luonnolle pääasiassa ennemmin kirous kuin pelastus”. Sen noenmustat siivenaluset heijastuvat melkein rasvaksi tyyntyneen veden pinnasta. Niiden edessä Kajaaninjoessa kelluu leveä rauta-alus, selvästi iäkäs. j ä r v e t | 35 Aluksi tervaveneissä kulki alle kymmenen tynnyriä kerrallaan, myöhempinä vuosina jopa yli kolmekymmentä. Valkoinen höyry purkautuu laivamme savupiipun juuresta höyrypillin eli visselin kautta. Koskirakentajien himon ymmärtää: vedessä on hurjasti voimaa, kun se syöksyy kuohuina alaspäin. Kuten puisen veneen omistajat tietävät, tervaus pitää aluksen kunnossa. Kylkeen on maalattu nimi, Tornator. Männyt pitävät sitkeästi kiinni maaperästä.. Tervatynnyrin koko – kruununleimalla taattu – oli standardi 125 litraa. Yhtäkkiä voimakas tuuttaus. Me emme tulleet Lentuaa myöten. Ennen sotia vesistössä oli roppakaupalla suurempia ja hurjempia koskia. vedeltä mahdollisimman hyvin. Saimaalta Oulujoen vesistöön tuotu alus on juuri nostettu viimeiset metrit. Visseli huutaa hyvinkin puoli minuuttia, ennen kuin kippari Ollis Leppänen löysää höyrypillin narusta. Parkkipaikalta kosken rantaan pääsee esteetöntä kulkutietä. Pian sotien jälkeen ne kaikki kahlittiin vesivoimaloilla. Kouta-laiva on juuri ohittanut nostosillan päät metrin parin turvavälillä. P uolitoista vuosisataa sitten näillä mailla harjoitettiin laajaa ja alkeellista kemianteollisuutta, joka tuotti huomattavan osan koko Suomen tervasta. Lentuankoskea on perattu tervansoutua ja myöhemmin puunuittoa varten. Muutama laskee kosken alkuun, sukeltelee ja ui vaivatta vasten virran imua. Hiekkatörmä häviää hiljalleen kamppailunsa järvelle. Kainuu oli monella tapaa ihanteellinen tervanpolttoalue, jos ei paikallisille, niin muille. Jokaisen tynnyrin tekemiseen vaadittiin neljä viisi kuutiota mäntyhalkoa. Lentua lähtee siitä syöksyyn. Tervatynnyrillisen tuottaminen vaati kymmenestä viiteentoista miestyöpäivää, eikä siihen ole laskettu kuljetuksia. Paluu kanootilla vastatuuleen tuntuu pitkältä, vaikka jätän kuoritakin alta pois välikerrokset ohutta merinopaitaa lukuun ottamatta. Puuta piti siis kaataa paljon, jotta tervaa virtasi. Joen partaalla on parkissa parikin suurta nosturia. Lentuankoski on suurharvinaisuus Oulujoen vesistössä. T elkkiä ui Lentuankosken niskalla parvi, koiraita koreine soidinsilmineen ja naaraita. Keskikokoinen tervahauta tuotti ehkä puolensataa tynnyriä tervaa. Jostain suolle levinneen joen takaa ilmaantuu pikkulokki. Halpa työvoima oli touhussa tärkeää. Metsää oli paljon, väki köyhää ja ansaintamahdollisuuksia vähän. Tervavene, eli paltamo, kasvoi pituutta kun tervanpolttoaika eteni. Kotasaaren sisään ei tuule, aurinko pilkistää. V aihdetaanpa seuraavaan päivään ja tervavenettä suurempaan alukseen. Tällaisia reittejä tehtiin suureen osaan vesistön koskia jo 1800-luvun alkupuolella. Sitä tarvittiin paljon. Mutta tuolla jo näkyy betonisilta, jonka takana on piilossa luiska, josta lähdimme liikkeelle. Kuulohavainnot aaltoilevat: kun käki kakoo ennen kukuntaansa, ääni tuntuu tulevan muutaman metrin päästä niskan takaa, asettuu sitten jonnekin suoaukean taakse. Jätimme kanootin Urpo Piiraisen noudettavaksi ja ajelimme koskelle
Metallilaatta höyrykoneessa kertoo, että s on valmistettu vuonna 1920 Ahlströmin konepajalla Varkaudessa. Tuohon aikaan tervanpoltto ja -soutu oli jo melkein sukupuutossa. Visseli on myös höyrypannun varaventtiili, joten pilliä voi huudattaa niin pitkään kun pannussa painetta riittää. Lattialla on matala kasa koivuhalkoa. Tihisenniemessä rantaan saakka tulee teollisuusalue. Epäselväksi jäi, pesikö sääksi jossain rantapuussa. Vuokatista tuli Kouta, se muunnettiin varppaajaksi Oulujärvelle. Kouta jyskyttää kohti Oulujärveä. – Ainahan pitää katsoa, kenellä on pisin visseli, Leppänen virnistää. Ämmäkosken voimalan kyljessä on jäljellä vanha tervakanava, oikeastaan kapea sulku. Siitä vain muutama sata metriä ylöspäin on Koivukosken voimalapato. 36 | A P U l u o n t o Näin Kouta-laiva toivottaa uuden historiallisen aluksen tervetulleeksi. Niiden juurella seisoo Reino Mäkelä, joka konemestarina on laivan toinen päällikkö. Punakylkirastas laulaa ja jokaisen reittimerkin päältä loikkaa viime hetkellä lentoon kalalokki. Toisin kuin Tornator, Kouta kulkee höyryllä. Vanhoissa tehdassaleissa on nykyään supertietokone ja monenlaista yritystä. Vuokatti II toi tervareitille höyryvoimaa. – Eikä mitään ongelmaa, Mäkelä sanoo. Vauhti tuntuu kovalta, jos sitä vertaa eiliseen melomiseen Lentualla. Kanavat tehtiin Kajaanin koskiin jo paljon Ärjänsaaren metsää. Ollis Leppänen kertoo, että tässä, missä Kajaaninjoki leviää ennen Oulujärveä Paltajärveksi, laivaa tuli viime kesänä usein tervehtimään kalasääski. Tiettävästi viimeinen tervavene laski Oulujoen kosket 1927. Se kuljetti matkustajia Kajaanin ja Sotkamon välillä Nuasjärvellä, pykälä Oulujärveä ylempänä tervareitin järviketjussa. Näiden väliin on jäänyt saareensa Kajaanin linna, jonka yli kulkee maantiesilta. Kuutiolla halkoa Koudalla voi ajaa kolmisen tuntia. Konevoima olikin jo osin voittanut lihasvoiman, kun Kouta laskettiin tähän vesistöön 1920-luvun alussa, Vuokatti II -nimisenä matkustaja-aluksena. Loppu matkustajaliikenteelle tuli jo 1930-luvulla, kun linja-autot ajoivat ohi. Puuston aiemmat hakkuut näkyvät nykyisen mäntymetsän tasaisessa iässä.. Rautatie Kajaaniin ja tervan kysynnän lasku maailmanmarkkinoilla riuduttivat bisneksen. Siinä oli vuosikymmeniä Kainuun leivän isäksi sanottu paperitehdas. Kajaaninjoen rannat rehottavat vesirajassa. Konehuoneen luukku on ahdas, alas mennään tikkaita. Lasketaan laituriin Ämmäkosken voimalaitoksen alla
Ja Karkeapää on hieno, siellä on se proomunhylyn keula ja siitä eteenpäin tulee Mansikkatörmä. Samalla kyydillä maihin nousevat kajaanilaiset Ilona Mäki ja Anniina Mäkilä. UPM päätyi hakkuisiin, mutta kun ne aloitettiin talvella 2016, luonnonsuojelijat saapuivat paikalle ja saivat ne keskeytettyä. Sisempänä saaressa pluputtaa hernekerttu. www.luontoon.fi/hepokongas MANAMANSALO Oulujärven helmiä, jonne – toisin kuin Ärjään – pääsee tietä pitkin. Putoukselle on lyhyt koukkaus maantieltä, ja kulku putouksen niskalle ja sen juurelle on järjestetty esteettömäksi. Helmikuussa 2017 ilmoitettiin, että valtio hankkii Ärjänsaaren suojeluja retkikohteeksi. Sinne saa ajaa kymmeniä kilometrejä Kuhmon keskustasta, osin soratietä. A amulla saamme muutaman kilometrin venekyydin Ärjänsaareen Vesa Rikulalta. Poikkeuksellisen koskematon ja runsaslajinen metsä ja suoalue maksaa kyllä vaivan. Kesällä 2016 UPM pani Ärjän myyntiin. Lammaspaimenten mökin luona on lehtoa, vähän erilaista puustoa, parikymmentä kertaa saaressa käynyt Mäki sanoo. www.luontoon.fi/elimyssalo/luonto Kolme kohdetta Kainuussa Hepoköngäs alkukesän asussaan. – No Lentohiekalla ainakin. Tiira istahtaa Ämmäkosken padon tulvaluukun viereen, luukusta tihkuu vettä. Seuraavana talvena Rikulalta tilattiin viidelle henkilölle kyyti Ärjään ja nokipannukahvit. R E T K I V I N K I T. Myös Kassu Halonen Taidetalo on Manamansalossa. Elimyssalo sijaitsee Kuhmossa itärajan pinnassa. S aaressa lasketaan Säippään, etelään työntyvään matalaan hiekkaniemeen, josta pistää järveen pitkä ja tukeva laituri, UPM:n jäähyväislahja. Ärjä oli pitkään Kajaanin paperitehtaan omistuksessa ja tehtaan väen lomapaikkana. Kun UPM sulki Kajaanin paperitehtaan joulukuussa 2008, tehtaan lomasaari jäi vaille virkaa. SUOMEN TUNNETUIN PUTOUS Puolangan Hepoköngäs ei ole Suomen korkein vesiputous, mutta yksi komeimmista ja tunnetuimmista. Rikulalta ei juttu kesken lopu, venekyydin päälle tulee seikkaperäinen selvitys Ärjän historiasta. Julkisuusmyllyn jälkeen metsäyhtiö perääntyi. Missä Ärjässä kannattaa käydä. j ä r v e t | 37 ennen voimaloita, jotta vaikeiden koskien ohi pääsi kätevästi veneellä. Säipän pitkä hiekkaranta on tyhjä, mutta kesähelteillä kuulemma täynnä veneileviä auringonpalvojia. Siellä järjestetään muun muassa yleisölle avoimia taidenäyttelyitä. Kalastajia on useampiakin, vastarannalla joku saa haaviinsa lohikalan, jota ei lajilleen joen yli erota. Hän on kuitenkin kuljettanut ja majoittanut Luonnollisesti Oulujärvi -yrityksessään matkailijoita jo vuosia. www.visitkajaani.fi/sijainti/manamansalo ELIMYSSALO Vanhaa aarniometsää ei aivan helpolla Kainuusta löydy, mutta Elimyssalon luonnonsuojelualueella sitä on. Pitkiä hiekkarantoja ja mäntykankaita ja majoit tumiseen leirintäalue. Polku menee hiekkakankaalta kosteammille maille, lehtoon. Rikula eläköityi puolustusvoimista reilu pari vuotta sitten. Reissulla selvisi, että tässä oli ympäristöministeriön ihmisiä arvioimassa, kannattaako valtion hommata saari itselleen
He ovat myös nähneet kyyn, joka häipyi polulta kulkijoiden edestä. Nykyisin kai puhuttaisiin jengiytymisestä. Juuri äsken ohi kuulemma loikki kauris, valkoinen takapuoli pomppien ja katosi saaren sisälle mäntymetsään. Törmän juurella makaa kuivuneita puunrunkoja, niitä rötköttää vedessäkin. Lentohiekalla saari valuttaa hiljalleen sisuksiaan Kainuun mereen. Nyt Kouta kulkee taas tervan tiellä, Oulujärvellä.. N äkyy täälläkin tervahautojen kulhoja metsässä, kun vähän katselee. Kauris pärjää, kun talvet leudontuvat ja lumipeite ohenee. Mutta eipä tullut ruukeista rahasampoja. Sirot sorkanjäljet löytyvät hiekasta. Tuulahdus menneisyyden tulevaisuudesta. Työttömäksi jäi nuoria miehiä, jotka alkoivat rötöstellä. Metsätalouden jäljiltä puusto on monesti melko nuorta. Aikalainen sivistyneistö ja esivalta eivät tervanpoltosta pitäneet. Vielä vuosituhannen vaihteessa metsäkauris oli Kainuussa harvinainen vastaantulija. Vanhastakin metsästä on jäänyt jälkensä. Joku jengi siirtyi Kivesjärven rannoilta Oulujärvelle ja Ärjänsaareen. Reunimmaisten mäntyjen juurakoista puolet on jäänyt tyhjän päälle, mutta havupuut työntävät juuriaan mutkalle, takaisin hiekkatörmään. Oulujärven pohjoispuolelle Kivesjärvelle perustettu ruukkikin meni nopeasti nurin. Näistä Kiveksen rosvoista tuli Suomen ainoa tunnettu esimerkki järvirosvoista. Järeää mäntyä tällekin kankaalle vielä kasvaa. Metsäkauris on runsastunut viime vuosikymmeninä ja levinnyt suurimpaan osaan maata. Polku työntyy metsästä järven partaalle. Nopeilla veneillä liikkuneet Varpujen ja jäkälän peittämä kangas putoaa jyrkkänä törmänä parikymmentä metriä Oulujärveen. Teollisuus näytti saapuvan näillekin maille 1800-luvun puolivälissä, kun rautaruukkeja alettiin perustaa myös Kainuuseen. 38 | A P U l u o n t o Maa nousee kuin huomaamatta, mäntykangas onkin loiva ylämäki. Tapaamme Mäen ja Mäkilän uudelleen. Kouta toi aikanaan höyryvoimaa tervareitille, mutta linja-autot ohittivat sen. Varpujen ja jäkälän peittämä kangas putoaa jyrkkänä hiekkatörmänä jalkojen juuresta parikymmentä metriä kapeaan hiekkarantaan ja rantaa vasten työntyvään Oulujärveen. Sitä pidettiin kehityksen jarruna
Lentuankoski. j ä r v e t | 39 Lentua Oulujärvi Lentuan luonnonsuojelualue Pajakkakoski Hiukka Lamminahon talo ÄRJÄNSAARI Nuasjärvi Naapurinvaara MANAMANSALO K A J A A N I TERVAREITTI S O T K A M O K U H M O Ouluun
Tervanpolttoaika myös muutti kainuulaisen luontosuhteen: luonto olikin olemassa rahantekoa ja velanmaksua varten. Kainuun luonnon hyödyntämisessä siirryttiin vaiheeseen, jossa puu kannatti myydä kuiduksi tai rakennustavaraksi, ei polttaa tervaksi. Monesti etumaksua otettiin jo seuraavan vuoden tervoista. Ärjän metsäkin on talouskäytön peruja tasaikäistä ja -lajista, suhteellisen nuorta. Mahdollisesti syynä ovat talvehtimisalueella Afrikassa sattuneet muutokset. Kymmenen joutsenta painaa järvenpintaa pohjoiseen, valkoisina vasten sinistä vettä, joka rajautuu tummanvihreään metsään, jonka yllä kaartuu pilvien kirjoma vaaleansininen taivas. Näin Kainuun takamaiden ihmisistä tuli oululaisten rikkaiden alustalaisia, kuvaa Tero Toivanen. Oikaisemme Mansikkatörmältä saaren sisäosan läpi takaisin etelärannalle. Karjalaisten puuhassa tuli kouriintuntuvaksi tervanpolton ehkä pirullisin piirre: tervanpolttajat velkaantuivat Oulun tervaporvareille. Kulku-ura osuu Ärjän etelärannalla siihen lehtoon, jota Ilona Mäki ja Anniina Mäkilä suosittelivat. Samalta porvarilta soutaja myös osti tarvikkeita vuodeksi kotiperälleen. Laivalaiturille mennessä vastaan kipaisee römeästi haukkuva ruskeaturkkinen koira, joka haukkausetäisyydellä tyytyy nuolemaan kädet. Tämä on se, mitä on jäljellä kahdesta hiekkaproomusta, joilla kuljetettiin Ärjästä hiekkaa muuraustöihin. Porvari majoitti soutajan ja ruokki tämän, maksua vastaan. Uusi omistaja, oululainen tervabisnesmies Otto Ravander hakkautti Ärjän puuston puuja metsäteollisuuden auenneeseen kitaan. Vaikka tervanpolttokin rasitti metsiä, vasta nykyaikainen metsätalous ulotti moottorisahan laipan melkein kaikkiin maakunnan metsiin. Tätä kanavaa myöten päästiin alunperin hankalan Ämmäkosken ohi.. Karjalainenkin velkaantui parissa vuodessa kestämättömästi. Ja kolmas. Anniina Mäkilä ja Ilona Mäki tulivat päiväretkelle Ärjään. Toinenkin. Sirittäjä. Uhreiksi joutuivat myös järveä pitkin kulkeneet tervansoutajat. Oululainen Kantola on saapunut edellisenä päivänä Ärjään töihin. Mäki on käynyt saaressa parikymmentä kertaa. Tervakanava Kajaanin Ämmäkosken voimalan vieressä. Tervaveneistä koottiin suurempia laivastoja, joilla oli jo enemmän miesvoimaa ryöväysuhkaa vastaan. Ärjä vaihtoi omistajaa. Karjalaiset polttivat Ärjän mäntyjä tervaksi. Syy runsastumiseen on epäselvä kuten sekin, miksi sirittäjäkanta alkoi harveta 2000-luvulla. – Me luultiin, että ollaan saaressa kahdestaan, sanoo Laika-koiran isäntä, Jussi Kantola. Sirittäjä yleistyi Suomessa nopeasti 1990-luvulla luvulla, levisi silloin ehkä tännekin. Viime vuonna julkaistun selvityksen mukaan yli yhdeksän kymmenesosaa metsämaasta on puuntuotannossa ja neljä viidestä kainuulaisesta puusta alle 80-vuotiaita. Rosvojen kiinnioton jälkeen Ärjästä tuli sopiva lepopaikka myös Oulujärveä ylittäville tervaveneille. K arkeapään rannassa aluksen keula nousee aaltopäiden nuolemasta rantakivikosta kuin toispuoleinen pyramidi. Suuri kivenjärkäle metsänpohjalla on jo poikkeus, joka vetää katseen puoleensa. Kello on reilusti yli puolenpäivän, paluukyyti saapuu pian. Tervanpoltto tuli Ärjään viimeistään 1800-luvun lopussa, kun Kalle Karjalainen -niminen mies osti veljensä kanssa Ärjänsaaren nykyrahassa noin viidellä tuhannella eurolla. Sirittäjä on täällä lähellä säännöllisen esiintymisalueensa pohjoisrajoja. 40 | A P U l u o n t o Kiveksen rosvot varastivat ja ryöväsivät tavaraa Oulujärven rantojen asukkailta. Hän kunnostaa oululaisen firman laskuun paperitehtaan johdon käyttöön Kymmenen joutsenta painaa järvenpintaa pohjoiseen, valkoisina vasten sinistä vettä. Nämä alkoivat vastata järvirosvouhkaan eräänlaisella saattuesysteemillä. Korppi korahtelee taivaalla, jää näkymättömiin. Muistutus siitä, ettei vain ihmisen tervaja muu bisnes riipu maailmanlaajuisista muutoksista
j ä r v e t | 41. Ärjänsaaren pohjoista rantaa, jossa törmät ovat kivisempiä kuin lännen ja etelän puolella
Lisää peltoja, lisää nuorta metsää ja Oulu alkaa hiipiä hiljalleen. Kanavan ylittävän valkoisen puusillan takana metsikössä jankuttaa kirjosieppo. Pihalle kävelee mies työvaatteissaan, päässään pipo ja otsalamppu. Lamminahon miehet olivat valantehneitä laskumiehiä, koskenlaskun ammattilaisia. Rentukat kukkivat Ainolan puiston rannassa. Siihen loppui koskenlasku ja pian hävisivät myös kosket, kun Oulujoki rakennettiin sodan jälkeen. M atkailulla on pitkät juuret tällä seudulla, Oulujoen partaalla, Vaalasta muutama kilometri länteen. Vapaana virtaavaan Oulujokeen nousi myös lohi ja joesta tuli kuuluisa ulkomaita myöten. Haarapääskyt viistävät vettä pitkin, telkkänaaras soutelee kauempana. . O ulujokea voi päästellä nykyään helpoiten alas autolla. Tervan ja muun tavaran lisäksi jokea pitkin kulki ihmisiä, 1800-luvun loppua ja vuosisadan vaihdetta kohti mentäessä yhä useammin huvimatkalaisia. Näin meriluonto ui kirjaimellisesti kaupunkilaisten jalkoihin. Nykyisin vain muutama prosentti koko Oulujoen vesistön koskista on vapaana. Restaurointimestari Timo Lustig päästää sisälle. Ehkä siinä ui takaisin myös se luontosuhde, jossa metsät ja järvet olivat ihmisten yhteistä hyvää, eivätkä vain rahanteon välineitä. Nyt tervareitistä on jäljellä möljän kivireunus kanavassa. Tervan aikakaudella puiston kohdalta meni möljä, jolla Merikosken sai ohitettua. Restaurointimestarit ovat tarkastaneet ja korjanneet suojellun rakennuksen pohjarakenteita. LÄ H TE IN Ä KÄ YT ET TY TE RO TO IV AS EN VÄ IT Ö SK IR JA A PO H JO IN EN PO LK U KA PI TA LI SM IN YM PÄ RI ST Ö H IS TO RI AA N SE KÄ M U IT A H ÄN EN AR TI KK EL EI TA AN . Paljon on nuorta metsää. M AI SA LU KK AR IN TE KS TI TE RV A – PO H JO LA N M U ST A KU LT A SE KÄ LU KE N R AP O RT IT .. Sotien kynnyksellä koskia laski kesäisin viitisentuhatta matkailijaa, jotka toivat jokilaaksoon reippaasti rahaa. Ärjänsaaren komein rantatörmä, Lentohiekka. Lustig ja Saaranen ovat keränneet tuolloin hirsien välissä riipeinä käytettyjä lehtiä talteen. Sitten tulee Utajärven hiljainen keskusta ja Muhosta lähestyessä aukevat maisemat kumpuileviksi pelloiksi. Tervareitin viimeinen koski oli Merikoski, josta siitäkin on jäljellä vain nimi ja maaliaan karistava voimalapato. Lamminahon talossakin asustelivat ulkomaiset urheilukalastajat, lohilordeiksi kutsutut. Julkaisu ilmestyi vain pari kuukautta keväällä 1918. Niskakoskessa joki putosi yhdeksän kilometrin matkalla yli 30 metriä. LI SÄ KS I M M . Elokuun 1944 alussa Pyhäkoskella sattui onnettomuus, jossa hukkui kuusi ihmistä. Juuri näitä pikkupuroja on nimittäin hiljan kunnostettu meritaimenten kutupaikoiksi rahaa ja vaivoja säästämättä. Ehkä jo ensi kesänä niitä voidaan vuokrata matkailijoille. Tähän perustettiin 1700-luvun lopulla Lamminahon tila. – Se on tullut talon isännälle, Lustig kertoo. Tästä lähdetään talvisin liikkeelle liitovarjollakin. Oikaistun sivun yläreunassa juoksee paksulla kirjasimella nimi: Valkoinen Suomi . 42 | A P U l u o n t o 1980-luvulla rakennettuja mökkejä. Kuovi käynnistää huutonsa ja loikkaa lentoon. Tiehen tulee lisää kaistoja, sen varteen teollisuushalleja, liittymiä ja risteyksiä, sitten liikennevaloja ja keskusta. Nyt Oulujoki on hitaasti virtaava järvi, mutta yli sata vuotta sitten tässä oli pauhaavan Niskakosken niska. Se oli sisällissotaa käyvän Suomen valkoisen puolen lehti. Pellon tuoretta vihreyttä vasten erottuu vitivalkoisena joutsenpari. Siinä tarkastellaan, millaista on taimenten elämä puiston puroissa. Lattiaa oli remontoitu edellisen kerran sata vuotta sitten. Päärakennus on 1800-luvulta, sen edessä seisovat autot 2000-luvulta. Keskustan läpi on hissutettava neljääkymppiä. Toisen puron varressa ryhmä lapsia, ehkä pari vuotta toisella kymmenellään, tutustuu oppaiden avulla puron elämään. Siellä on Lustigin ja tämän kollegan Hanna Saarasen työmaa. Sisällä ikä näkyy, kynnyskin on kulunut syvälle kuopalle. Pieni, monimuotoinen puistoalue on aivan Oulun keskustan kyljessä
Kuhmon kellokanervaesiintymä on kummallisesti luhtaisella rantasuolla ja nevarämeellä. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla niin runsas, että sitä kerätään myös myyntiin. oluessa. Suopursua löytyy etelästäkin, mutta paras esiintymisalue alkaa Kainuusta. KELLOKANERVA eli nurmikellokanerva on Suomessa erittäin harvinainen. Sitä tavataan vain näissä kunnissa noin kymmenessä paikassa. SUOPURSUN tuoksu on tuttu kaikille, jotka ovat liikkuneet Pohjois-Suomen soilla kukinta-aikaan. Nykyään tiedetään, että se on myrkyllinen. kajanense PALLEROPORONJÄKÄLÄ Cladonia stellaris SUOPURSU Rhododendron tomentosum KASVIO LÄ H TE IN Ä KÄ YT ET TY TE RO TO IV AS EN VÄ IT Ö SK IR JA A PO H JO IN EN PO LK U KA PI TA LI SM IN YM PÄ RI ST Ö H IS TO RI AA N SE KÄ M U IT A H ÄN EN AR TI KK EL EI TA AN . j ä r v e t | 43 KAINUUN HARVINAISIA JA TAVALLISIA KASVEJA Harvinaisuuksiin ei sattumalta törmää, jäkälää ja suopursua on vaikea Kainuussa välttää. vulgare var. M AI SA LU KK AR IN TE KS TI TE RV A – PO H JO LA N M U ST A KU LT A SE KÄ LU KE N R AP O RT IT . KAINUU JO U KO LE H M U SK AL LI O /L U O N TO PO RT TI .F I AD O BE ST O C K ALE H TI EN AR KI ST O AD O BE ST O C K. Länsi-Euroopassa kellokanerva suosii kosteita, puuttomia soita. PALLEROPORONJÄKÄLÄÄ kasvaa koko Suomessa, mutta etelässä, varsinkin saaristossa, se on harvinaisempi. LI SÄ KS I M M . KELLOKANERVA Erica tetralix KAINUUNNURMIHÄRKKI Cerastium fontanum ssp. Suopursua on käytetty mm. Kainuunnurmihärkki on tavallista nurmihärkkiä pienempi ja vähäkarvaisempi. KAINUUNNURMIHÄRKKI on valkokukkaisen nurmihärkin muunnos, joka on syntynyt Paltamon ja Kajaanin hyvin emäksisillä kalliomailla. Sitä kasvaa vain Kuhmossa. Porojen laidunnuksen vuoksi niukentunut myös Lapissa
Laine on kalastanut Saimaalla, lähinnä Puumalan ja Sulkavan vesillä, koko ikänsä. Muuttuvat aallot Kun suuri osa työpäivistä kuluu Saimaan aalloilla, oppii tuntemaan luonnon, ja sen muutokset. Kun mökkiläinen alkoi jo hiiltyä, Laine paljasti, ettei paikalla edes ole verkkoja, vaan rapumerta. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten norppakanta oli niin pieni, että paunettien eli avorysien saalis pysyi tallella kalastajaa varten. Teksti MARIKA LEHTO Kuvat ANNA-KATRI HÄNNINEN LUONNOSSA TÖISSÄ. Hän oli varma, että saimaannorppa oli jäänyt puumalalaisen kalastajan Antti Laineen verkkoon. Viimeiset 15 vuotta kalastus on ollut täysipäiväistä. 2000-luvun alussa norppia arvioitiin olevan noin 250. – Kävi ilmi, että norppa oli vain ollut kiinnostunut lipusta ja tutkinut sitä kolme päivää, Laine hymähtää. Kalastaja Antti Laine on huomannut muikun pienentyneen ja tuulisuuden lisääntyneen. Saimaannorppa on utelias kaveri. Nykyään paunetti ehtii olla paikallaan uudessa kohteessa pari kolme viikkoa, kunnes norpat löytävät sen ja käyvät aterioimassa. Meidän troolatessamme norppa voi uida tuossa vieressä, Laine selostaa rautapaatin eli troolausaluksen kannella. Kun vesi kesällä lämpiää, harvassa ovat ne kalareissut, jolloin esimerkiksi norppaa ei näy. Norppa on söpö mutta peto. Nykyään niitä on noin 430, joista WWF Suomen mukaan satakunta elää Laineen työpaikalla Pihlajavedellä. 44 | A P U l u o n t o M ökkiläistä suututti. – Jos jotain erikoista on, ne tulevat katsomaan eivätkä pelkää. Norpan pää kun pilkisti jatkuvasti pintaan verkkoa merkkaavan lipun vierestä. – Sitten on vaihdettava paikkaa tai jännitettävä, jättikö norppa jotain, Laine kertoo. Laine yritti vakuuttaa puhelimessa, että tuskinpa norppa kiinni on. Laine kalastaa luonnon ehdoilla ja rytmissä ja tuntee niin Saimaan sään kuin eläimet
Vesillä ei kuitenkaan tarvitse hypätä puhelimen tahtiin. Kalastaja Antti Laineen kesä on täynnä työtä, eikä työpäivän pituutta tiedä ennakolta. j ä r v e t | 45
Saimaan hauesta tehdään esimerkiksi kalapurilaisia. Tällä kertaa keli on kaunis, mutta joskus syysmyrskyt pakottavat kalastajat maihin jopa päiviksi.. Matkalla töihin. 46 | A P U l u o n t o Toisen polven kalastaja Arttu Laine kokee norpille turvallista rysää
– Jo silloin oli sellainen olo, että kunpa saisi vain kalastaa. Mutta jännitys siitä, tuleeko kalaa, ei kulu. Vesillä ei eletä kellon, vaan saaliin mukaan. L uonnossa kaikki on epävarmaa. Pientä muikkua ei kannata panna perkuukoneeseen, eikä perkaamaton käy kaupaksi.. Nuorena poikana Laine oli kesätöissä isän kotipaikalla. L ähtöajan tietää, mutta takaisinpaluun voi arvata vain kymmenen tunnin tarkkuudella. Antti Laine arvioi sen painoksi 7,8 kiloa. Tänään aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja siivilöityy miljooniksi kultahipuiksi järven selälle, mutta vesi on kylmää. Hetki on kuitenkin aina rauhoittava. Harva se aamu jopa puoli neljältä Sauna niemen perkuuhalliin töihin tulevilla perkaajilla on ongelmia perkuukoneen kanssa. Tuskin liikaa, Antti Laine sanoo. – Liian kylmää kaikille kaloille. Silloin Laine ja serkkupojat laskettiin kalaan. Suuria nisäkkäitä ei nyt näy, mutta monta kertaa kalastaja on nähnyt hirviä ja karhuja. – Sen näkee, kun malttaa vähän odottaa. Antti Laine tietää sen tarkoittavan sitä, että kuhakaan ei ole vielä matalassa. j ä r v e t | 47 taksia ja tehnyt erilaisia rakennusalan töitä. Myös muikku on yhä syvissä vesissä. Laine, 46, on tarkkaillut luontoa koko ikänsä. Aina veneessä tarkkailtiin myös luontoa. Viisitoistavuotiaana Laine ymmärsi, ettei nuottia ollut juuri kenelläkään ja osti sellaisen kesätyörahoillaan. Maissa kalastajaa vaivaavat käytännön asiat. Ammattilainen huomaa luonnossa paljon muutakin. Varmasti tulee jotain, mutta määrää ja laatua ei osaa sanoa. Saalista on tultava, sillä asiakkaat, kuten paikallinen kauppa ja ravintolat, odottavat yrittäjältä toimitusvarmuutta. Veri veti kuitenkin vesille. Sadepäivinä maatilan töitä ei voinut tehdä. Vesillä Laine kokee olevansa vapaa ja hetken irti kaikesta. – Väkisin tässä rauhoittuu, kun ei veneestä pääse mihinkään. Herätyskelloa ei tarvita. Vesillä puhelin on taskussa, mutta sen mukaan ei tarvitse hypätä. Onko sorsalla monta poikasta, miten on maisema muuttunut. Kukapa niitä selvittäisi ellei parin kilometrin päässä asuva yrittäjä itse. Molemmat naurahtavat. Jo nyt Laineet tietävät, että seuraavaksi päiväksi on oltava tarjolla kuhan, hauen ja ahvenen fileetä. Näin lohkaisee Antti Laineen poika Arttu Laine, 21, joka on kalastaja toisessa polvessa ja lähdössä isänsä kanssa tarkastamaan rysät Kalakontti-yrityksen kotipaikasta Puumalan Saunaniemestä, tunnin ajomatkan päässä kirkonkylältä. Arttu Laine seisoo tuulesta huolimatta tukevasti moottoriveneen nokassa. Siitä alkoi ensin osapäiväinen ja lopulta täysipäiväinen kalastus. K un pinnan alla olevien rysien paikkaa merkkaavat liput hipovat veneen kylkeä Lohilahdella Sulkavan puolella, kymmenisen kilometriä kotisatamasta, kalastajilta on pakko kysyä, tuleeko tänään kalaa. Yksi hauki näyttää kaupunkilaisen silmään jättiläismäiseltä. Kalaa riittää, mutta ongelmana on liian pieni koko. Laine vei pyytämiään kaloja mummolaan ja kyläläisille. Pian jäähileisiin nostetaan haukea, lahnaa ja ahventa. Laine on opiskellut puuartesaaniksi, ajanut ”Väkisin tässä rauhoittuu, kun ei veneestä pääse mihinkään.” Muikku on Laineen yrityksen pääsaalis. Kun serkun kanssa hommattiin verkkoja, saalis kasvoi. Hän on kunnan teknisen johtajan ja vanhustenhoitajan poika Puumalan keskustasta. Onnistumiset kaatavat kyllästymisen. Antti Laine panee merkille suoraan kalastukseen vaikuttavat asiat: ilman ja veden lämpötilan, tuulen ja kaikuluotaimen antamat tiedot. – Jos ei tule kalaa, se kyllästyttää. Tänä vuonna vesi on niin korkealla, että metsä tuntuu alkavan suoraan vedenrajasta. Hän nostaa ylös norppaturvallisen rysän
”Nyt voi päivisinkin olla kympin tuulta. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tuulisuus ei ole Suomessa viime vuosikymmeninä lisääntynyt, mutta yksittäisten vuosien välillä voi olla isoa vaihtelua. Muikkua on paljon, mutta se on liian pientä. Emme me voi vain sen takia kalastaa. – Nyt meille on vain sanottu, että kalastakaa, kalastakaa, jotta kanta pienenee. Moneen vuoteen Puumalankaan vesille ei ole enää tullut tasaista jäästöä. Saalis pitää saada myytyä. Viimeksi edellisenä iltana Laineet olivat troolaamassa. Se ihmetyttää.” ilman ja veden lämpötilan kanssa eri kalojen sijaintiin. Rysät ja paunetit eivät kestä paljoa. Arttu Laine ja kahdeksankiloinen hauki. – Joko kalaa on liikaa tai ravinteita vedessä muista syistä liian vähän. Yhä useammin on toisin. Kokenut kalastaja arvioi painon parillasadalla grammalla pieleen.. T änä vuonna kalastusmatkoja taitettiin vielä toukokuun puolivälissä kylmissä vesissä. Vain viidennes Kalakontin pyytämistä muikuista on niin isoa. Ehkä ravinteita valuu silloin enemmän maalta järveen. Tuuli voi olla vaaraksi ihmisellekin. Laine toivoisi, että tilannetta tutkittaisiin. Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitoksen lehtorin Timo Marjomäen mukaan muikkujen pienuus johtuu siitä, että kaloja on paljon suhteessa vähäisiin ravintovaroihin. Luonnon kannalta pikkuiset muikut eivät ole haitaksi, mutta sisävesikalastajalle ongelma on iso. Saimaalta lähtivät viimeiset jäät vasta vapun jälkeen. O n muitakin muutoksia, joita ikänsä Saimaalla elänyt on huomannut. Nyt voi olla päivisinkin kympin tuulta. – Mieluummin jäämme yöllä paikoillemme kuin siirrymme pimeässä tunnin sillä tuulella, Laine kertoo. Tuuli aiheuttaa myös lisätyötä. Normaalisti kalat noukitaan niistä aamuisin, mutta kovalla tuulella pyydysten kunto on käytävä tarkistamassa illalla. – Heti keväällä kävimme katsomassa tilanteen kolmella järvenselällä ja se oli sama joka paikassa. Se ihmetyttää. Laine tietää, miten paljon milläkin tuulella pintavesi jäähtyy, ja miten se vaikuttaa yhdessä Syysmyrsky pitää välillä kalastajan maissa useita päiviä. 48 | A P U l u o n t o Hauella on kokoa, mutta yrityksen päätuotteella muikulla ei. Jäätä 45 senttiä, Antti Laine sanoo. – Viime talvi oli oikea talvi. Pahimmillaan se on syksyllä pimeän jo saapuessa nostanut vettä keulan yli ja yltynyt myrskyksi. Jos sataa paljon, kala tuntuu kasvavan paremmin. Noin 80 prosenttia ei sovellu perkuukoneeseen. Yksi niistä on tuuli, joka tänään puhaltaa lempeästi. Antti Laineen tuntuma on, että muikku on ollut pientä jo kolme neljä vuotta. Pienenä ja perkaamattomana muikkua ei osteta. – Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuntuu, että tuulet tuntuvat lisääntyneen. Saalis oli kirjaimellisesti laihaa. Kalan pitäisi olla kaksitoistasenttistä, jotta sitä olisi kannattavaa perata koneella. Vuosien aikana hän on huomannut, että vähitellen talvikalastus vaikeutuu. Kalastajalle tuulen voimakkuus ja suunta on tärkeä tieto. Hän arvioi sen johtuvan siitä, että vedessä on liian vähän ravinteita. Ennen hellepäivinä ei juuri tuullut
Laine miettii, voiko talvikalastus loppua lopulta kokonaan. Vesillä mieli on rauhallinen, maissa tuntee tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus. Saalis on kohtuullinen. – Tässä on sydän mukana. TYÖSSÄ PARASTA ON Antti Laineen mielestä vesillä olemisen vapaus ja puhdas työympäristö. A ntti ja Arttu Laine kantavat kalat kotisatamassa perkuutiloihin. Laine työskentelee luonnossa, mutta haluaa viettää siellä myös vapaa-aikansa. Perkaajien on oltava töissä silloin, kun saalista tulee. Silti arki on hyvää. Haukea tulee 40 kiloa, muuta kalaa 20 kiloa. Silloin hän on Puumalan torilla myymässä. Yrittäjä ei kuitenkaan ole varma, ymmärtävätkö päättäjät ja virkamiehet minkälaisissa olosuhteissa kysyttyä suomalaista kalaa pyydetään kansan ruokapöytään ja saako työlle tukea. Kalakontin tuotteita myydään yrityksen omasta myyntiautosta, paikallisissa kaupoissa ja ravintoloissa sekä verkkokaupassa. Kalastajan on saatava saalista talvellakin, mutta miten viedä verkot, jos jäälle ei meinaa päästä edes moottorikelkalla. Kun illalla palataan kotiin, vastassa ovat rakkaat metsästyskoirat. Käsittelyä, kuljettamista, koneiden hoitoa, seuraavan päivän suunnittelua... Työvoimankin saatavuuden kanssa on vähän niin ja näin. Metsälle mennään silloin, kun aika on sopiva. MIKÄ?. R ysät on nopeasti tarkistettu. Haaveena on, että kalojen käsittely ja jalostus saataisiin samaan paikkaan, ja jalostusta voitaisiin kehittää nykyistä pidemmälle. Mittari napsahtaa kahdeksaan kiloon, 200 grammaa suurempaan painoon kuin Antti Laine ennakoi. Päivän kalareissu on ohitse, mutta työt jatkuvat. Erään kerran talvella 2020 Laineet veivät verkot moottorikelkalla, mutta sen jälkeen talvisää taas lämpeni. j ä r v e t | 49 tuksia, sillä kalaa pitää saada isoja määriä, jotta yksi perhe elää sillä. Laine pitää mahdollisena, että verkkokalastus kielletään lopulta norpan takia kokonaan. – Tänä vuonna investoimme viiteen pohjarysään paikataksemme verkkokalastuksen puuttumista, mutta ne ovat arvokkaita, ja niitä pitäisi olla 10–15, jotta pääsisimme samaan tulokseen kuin verkoilla. . Voin sanoa asiakkaalle raaka-aineesta, mistä niemestä ja miltä selältä se on tullut, ja että se ui vielä eilen, aiemmin ruokakauppiaana toiminut Tanja Raivio sanoo. Sohjokeli tuntuu kalastajan selässä. Laineen mielestä on selvää, että harvinaista eläintä on suojeltava, mutta suojelun rajat mietityttävät. – Jälkikäteen en yleensä muista kesästä mitään, Antti Laine nauraa. – Moottorikelkkoja on tullut nostettua hyhmästä. Vaikka hänellä ja puolisolla ei ole koko kesänä kokonaista vapaapäivää, elämäntapa miellyttää. Perheen poika Arttu Laine on mukana toiminnassa oman toiminimen kautta. Kalastus vaatii myös kallista välineistöä.Toinen troolausalus on valmistettu kotisatamassa pitkälti itse, sillä ei ole taloudellisesti mahdollista tilata juuri sopivaa alusta valmiina. Se yksi suuri hauki on punnittava. Lisää tilaa tarvitaan. Talvipyyntiin ei ole korviketta verkolle. Toissa talvena jäätä oli vain 17 senttiä. Tämän päivän kalat Antti ja Arttu Laine aikovat fileoida itse. Kotoa lähti vasta viisi suomenpystykorvanpentua. Verkot piti hakea pois potkukelkoilla. Kaikki joustaa, koska luontoa ei voi ennakoida maissakaan. Seuraavana päivänä paikalliset ostavat hauesta tehtyjä herkkuja esimerkiksi Kalakontin omasta myyntiautosta tai matkailukeskus Sahanlahdesta. – Jos kelit menevät siihen, että järvessä on viisisenttistä jäätä, hyhmää ja kokonaan jäättömiä kohtia, ei siellä kalasteta millään. Kesäisin Antti Laine kalastaa joka päivä paitsi lauantaisin. – Täytyy kiittää työntekijöitä, kun ovat ymmärtäneet. – Uisteluun ei enää riitä intoa, koska veneessä tulee istuttua muutenkin niin paljon, mutta jigija pilkkikalastuksesta tykkään. Kalastajan näkövinkkelistä norppakysymys on hankala. – Suojelu on hyvästä, mutta sen pitäisi pysyä tolkuissaan. Laine oli syksyllä selkäleikkauksessa. – Nyt eivät riitä tilat eivätkä rahat, Antti Laine tiivistää. Kaupallinen kalastus ei kestä paljon enempää rajoiKALAKONTTI Puumalalainen yritys myy kalastajan itse Saimaalta pyytämää kalaa ja rapuja tuoreena ja jalostettuna. Ammattikalastajalle on vaikeaa, kun norpan takia verkkokalastus on kielletty heinäkuuhun asti. Kalakontilla on nyt toimitiloja Saunaniemessä, jossa toimi ennen kauppa ja laivalaituri, sekä Puumalan kirkonkylällä. Veneen nokan voi suunnata kohti kotisatamaa, jossa perkaajat käsittelevät edellisillan muikkusatoa. Jos aikaa on paljon, Antti Laine käy uudestaan veneeseen. Nyt niillä ei ole ollut asiaa jäälle enää moneen vuoteen. – 1990-luvulla jää oli joka talvi 50–60-senttistä. Yrittäjä Antti Laine kalastaa, yrittäjä Tanja Raivio jalostaa ja myy. Jään päällä ajettiin traktoreilla. Perheenäiti Tanja Raivio jalostaa ne Puumalan keskustassa olevissa toimitiloissa erilaisiksi valmiiksi tuotteiksi, kuljettaa jälleenmyyjille ja myy itse yrityksen omassa myyntiautossa satamassa. – Vaikka miten väsyneenä menee kotiin, hymy tulee huulille, kun näkee koirat. Varsinkin kuutit ja nuoret norpat voivat kuolla verkkoihin. Tämän vuoksi verkkokalastusta on rajoitettu Saimaalla, mutta pyydyksiin on edelleen kuollut viime vuosina muutama norppa per vuosi
Siksi häntä kirpaisi jo 1990-luvun lopulla, kun muikun ja siian kalastuksen sivutuotteena saadut lahnat, ahvenet ja särjet piti heittää pois. Nurmeksen Pitkäkoskella toimivan yrityksen varsinainen kalastussesonki on jo ohi. – Ajattelin, että niitä jalostamalla voisi hyvin korvata Suomeen tuotavan tonnikalan. Toiminnan pitää olla kaikille kannattavaa, jotta se jatkuu. Yritys sai joihinkin hankintoihin investointitukia, mutta muuten kalojen kalastus, keräily ja jalostaminen toimii ilman tukia yritysvetoisesti. Etenkin särkikaloja voi kalastaa jalostettaviksi tuotteiksi ainoastaan kylmän veden aikaan. Tätä varten Pielisen Kalajalosteella on käytössään useita kuljetusrekkoja. O sa näistä miljoonasta purkista sisältää myös muikkua, ahventa ja kirjolohtakin, mutta valtaosin purkkeihin menee erilaisia särkikaloja. 50 | A P U l u o n t o E ntiselle metsurille, Nurmeksessa asuvalle Markus Tolvaselle kalastaminen on intohimo, ei vain ammatti. – Meidän piti paitsi kehitellä särkikaloista tuotteet, myös hankkia ja rakentaa itse tarvittavat koneet kalojen käsittelyyn. – Olemme tavoitelleet sitä, että suomalaisen kalapurkin hinta pysyisi kaupan tiskillä alle kolmessa eurossa, niin se olisi kilpailukykyinen sertifioidun tonnikalapurkin kanssa, Tolvanen sanoo. Vesi puhtaaksi purkki kerrallaan Särkikalaa on pyydetty Suomen vesistä hoitokalastuksen nimissä, mutta vasta nyt roskakalana pidetystä kalasta on tullut bisnestä. Aivan pian ajatus ei toteutunut, mutta nyt Markus ja Raakel Tolvanen omistavat Pielisen Kalajalosteen, joka on suomalaisen särkikalan jalostajista jättiläissarjaa. ideoita. Markus Tolvanen kertoo kalayrityksensä alkuajoista, jotka kuvaavat hyvin myös muiden järvikalan jalostajien haasteita ja alkuvaikeuksia. Alan jättiläinen toimii Nurmeksessa. Vesien lämmittyä lisääntyvät levät tuovat särkikaloihin tympeän maun. Kotimaisen kalan buumista huolimatta kuluttajat eivät ole halukkaita maksamaan särkikalasäilykkeistä mahdottomia summia. Sen särkisäilykkeet ja muut kalajalosteet ovat tuttuja kauppojen hyllyistä ympäri Suomen. Pielisen Kalajaloste työllistää myös kalastajia ympäri maata, sillä se ostaa jalostettaviksi sopivia särkikaloja rannikkoalueita myöten. Tänä vuonna Pielisen Kalajaloste tavoittelee jopa miljoonan purkitetun kalatuotteen myyntiä. Teksti ISMO TUORMAA Kuvat ISMO TUORMAA JA GETTY IMAGES PAREMPI MAAILMA Esittelemme keksintöjä ja yrityksiä, jotka parantavat ympäristön tilaa. Tolvasilla särkikalan pyynnin ja jalostamisen lämpötilaraja on järvillä kymmenen astetta
j ä r v e t | 51
Kun sen pyytää pois ja ihmisten ravinnoksi, ravinne on pois vesistön kierrosta, Mäki sanoo. Projektipäällikkö Mäki korostaa, että kullakin ”Mitä pienempi järvi, sitä tehokkaampaa hoitokalastus.” Markus Tolvanen omistaa yhdessä puolisonsa Raakelin kanssa Pielisen Kalajalosteen.. K aikkineen voi sanoa, että suomalainen lähikalabuumi on tullut jäädäkseen ja se luultavasti myös voimistuu. Jokainen vesistö on myös erilainen, joten hoitokalastusta suunniteltaessa kalastusarvioiden pitää perustua paikalliseen, tutkittuun tietoon. – Hoitokalastus on täydentävää vesiensuojelua, jota edeltävät ulkoisen kuormituksen vähentämistoimet. Mutt siirtääkö hoitokalastus huomiota pois rehevöitymisen juurisyistä eli vesistöihin valuvista liiallisista ravinnepäästöistä. Lahna sisältää 0,8 prosenttia fosforia kalan painosta. Tämä tarkoittaa, että toiminnan toivotaan jatkossa hoituvan ilman tukia. – Lahnasta valmistetut koetuotteet ovat saaneet hyvän vastaanoton, Mäki kertoo. Suomen sisäja rannikkovesien yhteinen vuotuinen särkikalapotentiaali on arvioitu jopa 50 miljoonaksi kiloksi. Vapaa-ajankalastajat nappaavat ahvenista nykyisin yli 95 prosenttia. 52 | A P U l u o n t o J yväskylän yliopiston toissavuotisen tutkimusraportin mukaan Suomen sisävesillä särjen kalastus on mahdollista viisinkertaistaa nykyisestä, jos se tehdään kestävästi. Tämä on siis eräänlaista biomanipulaatiota. Lähikalahankkeessa Saaristoja Selkämereltä kalastettiin 700 tonnia lahnaa ja särkeä ja luotiin näille kaloille markkinavetoinen arvoketju. Säätiön projektipäällikön, hydrobiologi Miina Mäen mukaan säätiöllä on myös menossa Baltic Fish -hanke, jossa ahvenanmaalaisia ja ruotsalaisia toivotaan mukaan särkikalatalkoisiin. Kaupallisessa ja vapaa-ajankalastuksessa sisävesisärkien yhteissaalis on nykyisin kolmesta neljään miljoonaa kiloa. Lisäksi, jos tähdätään kalojen hyödyntämisen ohella vesistöjen tilan parantamiseen, pitää hoitokalastusten jatkua pitkään, kuten esimerkiksi Vesijärvellä ja Säkylän Pyhäjärvellä on tehty. Aikoinaan 1990-luvulla polkaistiin nopeasti pystyyn paljon hoitokalastushankkeita, jotka sitten kuolivat yhtä nopeasti tukien loppuessa. Tutkimuksen mukaan nykyisestä särkisaaliista kaupalliset kalastajat kalastavat noin viidenneksen, josta 70 prosenttia kertyy hoitokalastuksista. K alojen hyötykäyttöä voidaan siis lisätä selvästi, mutta ei mitenkään rajattomasti. Sen sijaan sisävesien nykyistä kokonaisahvensaalista, 5–10 miljoonaa tonnia, ei ole varaa enää juurikaan kasvattaa, sillä se on kutakuinkin sama kuin arvioitu ahvensaalispotentiaali. Myös sisävesien ja rannikkoalueiden hoitokalastus on vakiintumassa pitkäaikaiseksi toiminnaksi. Alalla on jo useita kymmeniä kaupallisia toimijoita, jotkut pitkäikäisiä ja jotkut hetken yrittäjiä. Silti särjistä on ollut viime vuosina jopa alueellista pulaa joidenkin särkituotteiden voimakkaasti lisääntyneen kysynnän takia. Tämä on ollut tavoitteena myös eräissä John Nurmisen säätiön viime vuosien projekteissa. Nyt tavoitteena on, että särkikalojen kalastus, kuljetus ja tuotteistaminen tapahtuvat tulevaisuudessa ilman tukia, joko nousevien hintojen tai nykyistä pienempien yksikkökustannusten ansiosta. – Esimerkiksi Säkylän Pyhäjärvellä on pystytty pitämään järven tilaa hoitokalastusten avulla parempana. Mitä pienempi järvi, sitä tehokkaampaa hoitokalastus on pitkäjänteisesti hoidettuna. Eläinplanktonia syöviä kaloja on vähemmän, jolloin eläinplankton syö tehokkaammin kasviplanktonia eli vettä samentavia pienleviä
Tänä vuonna tavoitteena on myydä miljoona purkitettua kalatuotetta.. Alkuperäisenä syynä vesistöjen rehevöitymiseen olivat kuitenkin ihmisten itse aiheuttamat päästöt maaja metsätaloudesta, asutuksen jätevesistä ja teollisuudesta. . Silloin pahasti rehevöityneestä Lahden Vesijärvestä yritettiin poistaa ravinteita tehokalastamalla liikoja särkikaloja. järvellä pitää tietää, mitä on tekemässä. Osa työntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia, ja yritys hankkii heille myös asunnot. Kun Lahden jätevedet myöhemmin ohjattiin Vesijärven sijasta Porvoonjokeen ja päästöjä muutenkin leikattiin, huomattiin, että tarvitaan vielä viimeinen silaus kalakantoja manipuloimalla. Hoitokalastuksen keskeinen idea on vähentää tehopyynnillä vesistön särkikalakantoja tehostetun nuottaja rysäpyynnin avulla. Särkikalojen tiedettiin nostavan rehevöityneiden järvien pohjasta ravinteita, etenkin fosforia, kiertoon, kun kalat pöyhivät ravinteikkaita pohjamutia. Hoitokalastuksessa on tarkoitus päästää vapaiksi pyynnissä saatavat petokalat, sillä ne syövät edelleen särkikaloja ja tasapainottavat näin kasvija eläinplanktonin suhteita. Kilossa särkiä on 0,70,8 grammaa fosforia ruotojen koosta riippuen. Tätä varten aluksessa on luukku, josta kalat voi vapauttaa nopeasti, Pielisen kalajalosteen tiedottaja Juha Halonen kertoo. – Olen nähnyt, kun kuhanpoikasia liiskaantuu nuottien pohjalle muusiksi tai koko saalis on mädäntynyt, kun rysiä ei ole koettu ajoissa. John Nurmisen hankkeissa pyydetään vain lahnoja ja särkiä. Hoitokalastusten pitäisi hänen mukaansa myös aina perustua petokalojen vapauttamiseen, sillä petokalat hoitavat itse hoitokalastuksen. Vesijärvenkin rehevöitymisen aiheuttajia olivat sinne lasketut Lahden kaupungin jätevedet sekä maaja metsätalouden päästöt. Vanhoilla lahnoilla on puolestaan oma merkityksensä vesiekosysteemissä, eikä niitä pidä rajattomasti poistaa hoitokalastuksenkaan nimissä. Marttinen muistuttaa, että särkikalat ovat petokalojen pääravintoa rehevöityneissä järvissämme. Syntyi käsite hoitokalastus. Särkikalat sisältävät myös itsessään paljon ravinteita. Särkikalalajeja on Suomessa 19, joista järvissä ja merenrannikolla yleisimmät ovat särki, lahna, salakka ja pasuri. Kalat purkitetaan Nurmeksen Pitkäkoskella. Mutta miten sitten toimitaan Pielisellä, kun sivusaaliina saadaan kesäaikana tuotteiksi kelpaamatonta kalaa. Pielisen Kalajaloste työllistää vakituisesti noin 20 työntekijää ja sesonkien aikana noin 30. – Kalastus ei kesällä kokonaan lopu, mutta otamme talteen vain tarvittavat kalat ja vapautamme loput kalat. Myös tieto siitä, että särkikalat syövät vesien eläinplanktonia, joka on tärkeä osa kasviplanktonin kurissa pitämistä rehevissä järvissä, loi innostusta särkikalojen tehopyyntiin. U udenmaan ELY-keskuksen entinen kalatalousjohtaja ja Suomen Vapaa-ajan kalastajien Keskusjärjestön eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja Markku Marttinen sanoo, että väärä pyynti hoitokalastuksesssa voi aiheuttaa pahoja petokalatappioita. Sesonkityöntekijöinä on lähinnä bulgarialaisia. j ä r v e t | 53 KAIKKI ALKOI VESIJÄRVESTÄ JÄRVIEN HOITOKALASTUS alkoi 1980ja 90-lukujen vaihteessa
4 M I K S I K A I V O K S E T O V A T H A I T A K S I V E S I S T Ö L L E . Varatulle alueelle voi hakea malminetsintälupaa. Teksti SAMMELI HEIKKINEN 2 S A A K O M A L M I A E T S I Ä S U O J E L U A L U E E L T A . Kaivoksen perustaminen suojelualueille on hyvin vaikeaa. Lisäksi sieltä pääsee karttapalveluun, jossa eriasteiset luvat näkyvät Suomen kartalla. 3 M I K Ä O N V A L T A U S . Kaivoksissa käytetty vesi saastuu ja on siksi ongelma. KAIVOKSET JA LUONTO 1 M I S T Ä M A L M I A S A A E T S I Ä . Aiemmin puhuttiin malminetsintäluvan sijaan valtauksesta. Tällaista puuhaa kutsutaan kaivoslaissa etsintätyöksi. Monesti malminetsintätai kaivosyhtiöt varaavat malminetsintäalueen. Osalle suojelualueista malminetsintään tarvitaan Tukesin lisäksi lupa myös ympäristöministeriöltä. Varaamisella voi varmistaa, ettei kukaan muu voi hakea varatulle alueelle malminetsintälupaa. Sillä saa testata esimerkiksi maaperän laatua. Geologian tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Saku Vuori arvioi Ylellä, että yksi tuhannesta etsintäluvasta johtaa kaivokseen. Toisaalta suurin osa malminetsintäluvista ei johda kaivoksen perustamiseen. Ongelmia voi tulla myös siitä, että kaivosalueelle satava vesi likaantuu alueella ja sekoittuu kaivoksen jätevesiin. Varaushakemus tehdään Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesille, joka vastaa kaivosasioista. Siinä etsintälupia voi myös verrata suojelualueisiin. Suojelulalueiden luvissa voidaan rajoittaa sitä, mitä maastossa saa tehdä, tai kieltää tutkiminen tiettyyn vuodenaikaan. Suojelualueille on myös tehty etsintävarauksia ja niille on myönnetty malminetsintälupia. Siksi se herättää tunteita ja kysymyksiä. Tässä vastauksia. Kaivosten aiheuttamia ympäristöhaittoja rajoi54 | A P U l u o n t o G ET TY IM AG ES. Tunnetuimpia esimerkkejä malminetsinnästä suojelualeella on Natura -ohjelmassa suojellun laajan Viiankiaavan tapaus Sodankylässä. Jokamiehenoikeuksiin rajautuva etsintätyö on sallittua myös suojelualueilla. Lisäksi kaivoksista on pumpattava niihin maaperästä tulevaa vettä. Korvaus on aluksi 20 euroa hehtaarilta vuodessa ja nousee vuosien mittaan. Etsintälupa on voimassa 15 vuotta. 9 KYSYMYSTÄ Kaivos muuttaa ympäristöä peruuttamattomasti. Kyse onkin tietyn maa-alueen valtaamisesta mahdolliselle kaivostoiminnalle: Jos vaikkapa tietyllä firmalla on malminetsintälupa tietylle alueelle, sillä on etuoikeus hakea alueelle kaivoslupaa. Näin kävi Talvivaaran kaivoksella Kainuussa 2010-luvulla. Varaus on voimassa kaksi vuotta. Malminetsintälupa-alueen maista pitää maksaa korvaus maanomistajalle. Luvituksesta vastaavan Tukesin sivuilta löytyvät malminetsintään liittyvät lupapäätökset. Esimerkiksi Naturan purkaminen kaivoksen vuoksi vaatisi hyvin painavan tarpeen ja maan hallituksen päätöksen. Jos malminetsinnässä ei ylitetä jokamiehenoikeuden rajoja, se ei vaadi lupaa. Natura-alueelle Tukes ei voi myöntää lupaa, jos ympäristöviranomainen vastustaa luvan antamista
Kaivoksen luvittaminen voi kestää kuitenkin pitkäänkin. Niistä louhitaan metallimalmeja, teollisuusmineraaleja, teollisuuskiviä, vuolukiviä sekä koruja jalokiviä. Valtio siis voi hyötyä kaivoksista. Valtioneuvoston vuonna 2018 teettämän selvityksen mukaan kaivosala työllistää Suomessa suoraan ja välillisesti noin 13 000 ihmistä. Siinä määritellään se, miten paljon haittaa kaivos saa aiheuttaa ympäristölle. tetaan ympäristöluvalla. Sillä tarkoitetaan sitä, että paikallisten ihmisten olisi hyvä olla enimmäkseen kaivoksen kannalla, jos sellainen alueelle halutaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi raja-arvoja jätevesien haitta-ainepitoisuuksille. LÄHTEET MM. Kaivoksella haluttaisiin tuottaa myös uraania. Kaivoksia verotetaan samoin kuin yrityksiä ylipäänsä: ne joutuvat maksamaan voitostaan yhteisöveroa. Jos kaivoksen työntekijät asettuvat kuntaan asumaan, kunta saa kannettua heidän palkoistaan tuloveroa. Yrityksen ei tarvitse olla suomalainen, kunhan sillä vain on tytäryhtiö Suomessa tai muualla EU:n alueella. Työja elinkeinoministeriö valmistelee parhaillaan kaivoslain uudistusta. Yleensä hakija on yritys. Yhä tärkemmäksi on tullut kaivostoiminnan niin sanottu sosiaalinen toimilupa. Suomessa toimii tällä haavaa yhdeksän metallikaivosta ja kolmisenkymmentä muuta kaivosta. Lupaa kaivoksen perustamiseen saa hakea täysi-ikäinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella. Esimerkiksi Kolarin Hannukaisen kaivos on ollut vireillä jo 12 vuotta. Kaivosala työllistää noin puoli prosenttia työllisistä. Se on noin puoli prosenttia Suomen työllisistä. . 8 K U K A K A I V O K S E N S A A P E R U S T A A . Kaivostoiminta poikii työtä myös kuljetukseen, jalostukseen ja niin edelleen. Suomessa ei ole voimassa louhintatai kaivosveroa, vaikka sellaisesta on ajoittain keskusteltu. Suomen maaperässä on hyvin monenlaisia metalleja, myös radiaktiivisia, kuten uraani ja torium. j ä r v e t | 55. 9 M I T E N K A N S A L A I N E N V O I V A I K U T T A A K A I V O K S E N P E R U S T A M I S E E N . VALTIONEUVOSTON TOIMIALARAPORTTI KAIVOSALASTA, TUKESIN JA TEM:IN VERKKOSIVUT, KAIVOSLAKI. Välillisesti kaivoksista syntyy työpaikkoja esimerkiksi metallinjalostukseen. Esimerkiksi Hannukaisen kaivoshanke Lapissa saa enemmän kannatusta kuntakeskuksesta Kolarista kuin matkailusta elävästä Äkäslompolosta. Näiden vaikutusten tarkka arviointi on kuitenkin varsin vaikeaa. Malminetsinnän ja kaivosten luvitus on julkista. Suomessa malminetsintä on melko helppoa, sillä valtiovalta on perinteisesti halunnut edistää maan luonnonvarojen hyödyntämistä. Lupakäsittelyiden eri vaiheissa kansalaisella on mahdollisuus antaa lausuntonsa asiasta, tietyissä tilanteissa myös valitusoikeus. Jos kaivos tekee voittoa, tuotto menee kaivoksen omistajalle. Lupaa voi hakea myös yhteisö, käytännössä yritys, tai säätiö. Joskus kaivostoiminnasta aiheutuvia haittoja on vaikea arvioida etukäteen: esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen luvitusvaiheessa kiinnitettiin huomiota mahdollisiin raskasmetallipäästöihin, mutta suurin ongelma syntyikin todellisuudessa kaivoksen käsiteltyjen jätevesien sulfaattipitoisuudesta. Kaivokset tuovat työpaikkoja. Kun Päijänteen malminetsintähanke sai kielteistä julkisuutta tänä keväänä, etsintäyhtiö veti pois malminetsintävarauksensa. 7 K U K A K A I V O K S I S T A H Y Ö T Y Y . 6 M I T Ä S U O M E S T A L O U H I T A A N J A M I T Ä T Ä Ä L T Ä V O I L Ö Y T YÄ . Kaivosten työllisyysvaikutus on suhteellisesti suurempi maamme pohjoisosissa. 5 K U I N K A P A L J O N T Y Ö P A I K K O J A K A I V O K S I S T A O N S Y N T Y N Y T . Paikallisten mielipiteet voivat olla jakautuneita. Esimerkiksi Talvivaara-Terrafamen kaivos on periaatteessa nikkelikaivos, mutta on tuottanut toimintansa aikana enemmän sinkkiä. Kaivossuunnitelmissa havitellaan nykyään monesti monimetallikaivoksia
56 | A P U l u o n t o JÄRVIEN ASUKKAAT Sakke Yrjölän upeat kalat valtaavat seuraavat sivut. Graafikko ja kuvittaja maalasi ensimmäisenä Suomessa kaikki maamme kalat. Tervetuloa tutustumaan vedenalaisiin naapureihimme! Teksti SAMMELI HEIKKINEN Piirrokset SAKKE YRJÖLÄ KUVASALKKU M U I K K U Coregonus albula H A R J U S Thymallus thymallus Näytämme maamme luonnon sen parhaiden kuvaajien teosten kautta.
j ä r v e t | 57 K I I S K I Gymnocephalus cernua S U L K AVA Abramis ballerus, syn. Ballerus ballerus S E I P I Leuciscus leuciscus A N K E R I A S Anguilla anguilla
58 | A P U l u o n t o
j ä r v e t | 59
60 | A P U l u o n t o N A H K I A I N E N Lampetra fluviatilis PA S U R I Blicca bjoerkna S I I K A Coregonus lavaretus
j ä r v e t | 61 K U H A Sander lucioperca A H V E N Perca fluviatilis S Ä R K I Rutilus rutilus R U U TA N A Carassius carassius
62 | A P U l u o n t o
j ä r v e t | 63
Teksti JENNI ARBELIUS Kuvat SANNA LEHTO Kalan kimalluksen tallentaja. Kalojen kauneus on kiehtonut lapsesta lähtien, mutta kalakuvitus alkoi kriisistä. 64 | A P U l u o n t o Sakke Yrjölä on kuvannut ja maalannut kaikki Suomen kalalajit
KUNNIOITA SAALISTA Lapsen ensimmäisen kalasaaliin voi kuvata lapsen kädessä. Hänen suosikkikirjansa mökillä oli Erkki Halmeen Pohjolan kalat värikuvina . Myös lituskainen maljakko käy. KUVAUSVINKIT SAKKE YRJÖLÄ Kuvittaja, graafikko, kalataiteilija. Yrjölä opiskeli lapsena myös Suomen kalalajit. Eläimiä pääsee lähemmäs, kun on itse mahdollisimman rauhassa ja paikoillaan. Otimme lintuoppaasta jonkin sivun auki ja peitimme linnun nimen. PERHE Asuu Helsingissä vaimonsa ja kahden poikansa kanssa. Graafikon työt alkoivat vähetä, ja ne muuttuivat vähemmän kiinnostavaksi. 2. – Kalakuvat, joita Suomessa siihen asti käytettiin, olivat 1800-luvulta. Kala pannaan astiaan elävänä uimaan. Särki on hyvin kaunis ja värikäs kala. Ennen kuvausta kala tainnutetaan, ja siitä puhdistetaan lika pois. Älä sähellä ja häslää. hän sai saaliiksi vesiltä ja maalata niistä vesiväreillä kuvia. Oli läheisen traagista kuolemaa ja läheisen sairastumista. Sen kuvitusten tekemiseen Sakella meni aikaa kaksi ja puoli vuotta. Halusin ikuistaa hetken ja unohduin katsomaan tilannetta kameran näytöltä. OTA RAUHALLISESTI Jotta valokuvaaminen onnistuisi, luonnossa on rauhoituttava. Kalan voi kuvauksen jälkeen vapauttaa takaisin veteen, jos sitä ei syödä. Yrjölä alkoi valokuvata kaloja, joita 1. – Särjet kimaltavat auringonvalossa kuin timantit tai smaragdit. Toisen piti sanoa laji. Mielenkiintoisimmat valokuvat voivat olla pieniä yksityiskohtia, kuten pintojen heijastuksia. Hän valmistui kuvittajaksi ja graafikoksi 1990-luvun puolivälissä. Vesillä puhutaan muutakin kuin kalajuttuja. Olen aina ollut tällainen harakka. AJANKOHTAISTA Kuvannut kaikki Suomen kalalajit ja maalannut niistä kuvituksen Suomen kalat -kirjaan (Nemo), joka ilmestyi vuonna 2015 ja myytiin loppuun nopeasti. Kalataiteilija Yrjölästä tuli vasta kriisien kautta. 4. KOE, ÄLÄ VAIN KUVAA Olin Thaimaassa sukeltamassa ja kuvasin vedenalaiskameralla. Katso tarkasti. 3. Kun hai oli aivan vieressä, älysin lopettaa ruudun tuijottamisen ja havahduin kokemaan tilanteen sellaisenaan. Aiemmin hänen tyylinsä oli ollut paljon ronskimpi kuin yksityiskohtaisessa kalalajien kuvittamisessa. Ensimmäiset kalakuvitukset syntyivät vapaa-ajalla puhtaasti harrastuksena. Saalis kuvataan mahdollisimman pian pyynnin jälkeen. Lopulta hän sai idean päivitetystä kalakirjasta. j ä r v e t | 65 Keskity ja koe S akke Yrjölä muistaa tarkasti sen sykähdyttävän maailman, joka avautui, kun hän pikkupoikana katseli mökkilaiturilta pieniä särkiä veden läpi. – Huvitimme veljen kanssa toisiamme pelaamalla jatkuvasti eräänlaista tietovisaa. Se kuvataan kulmasta, josta ei tule heijastuksia lasin pintaan. KUVAA AKVAARIOSSA Jos kaloja haluaa dokumentoida, kannattaa tehdä tai hankkia miniakvaario, joka on litteä. Elämä on niin nopeasti juostu, että olisi kiva tehdä jotakin itselle merkityksellistä, josta voisi olla iloa muillekin. ?. Luontosuhde tuli Sakelle verenperintönä karjalaisilta isovanhemmilta, joiden kanssa hän vietti kaikki viikonloput ja kesät Hämeenlinnan-mökillä. – Samalla minun ja vaimoni elämään tuli kriisejä. Yrjölän tietokirjasta Suomen kalat ilmestyi uusi painos tänä vuonna. Kalojen luonnollinen kauneus alkoi puhutella Yrjölää, samoin naturalistinen kuvitustyyli. 5. Se oli hyvä herätys. Jatkoin kyllä kuvaamista, mutta elin kokemuksen läpi sellaisenaan, ilman ruutua. Tänä vuonna kirjasta ilmestyi uusi ja päivitetty versio. Vaaraa ei ollut, sillä valashai syö pääosin planktonia. – Yleensä veneilen kaverin kanssa. KUKA. Sitten koitti vuoden 2008 taloudellinen taantuma. TARKKAILE Luonnon havainnointi on tärkeintä. Sillä on rubiininpunaiset silmät ja suomupeite, jossa valon aaltopituudet hajoavat suomujen pintojen prismoissa sateenkaaren väreiksi. Kun poikaporukassa mennään, siinä on myös terapeuttista kulmaa. Värikäs ja kimalteleva aiheuttaa tunnereaktioita. Valashai kiinnostui meistä sukeltajista ja alkoi tulla kohti. Ne olivat olleet äärimmäisen loistavia omana ainakaan, mutta eivät enää laadullisesti ajankohtaisia. Särkeä hän pyytää kesällä, taimenta loppukesällä, syksyllä kuhaa, ahventa ja haukea. Silloin työ oli monipuolista, arvostettua ja mielenkiintoista. Yrjölä kalastaa edelleen säännöllisesti. Ajattelin, että elämä menee hukkaan, jos teen vain toisten toimeksiantoja. Vapautettavaa kalaa ei saa kolkata eikä käsitellä kuivilla käsillä
Esimerkiksi sydämen sykevaihteluun tulee edullinen muutos, kun kävellään luonnossa. Kyselyyn osallistui 714 vastaajaa maalis–toukokuussa 2020. Jenni Arbelius Kriisiin auttaa luonnonrauha ”Sydämen sykevaihteluun tulee edullinen muutos, kun kävellään luonnossa.” Luonnossa kulkeminen on hyväksi terveydelle. – Stressitilan helpotus näkyy nopeasti fysiologisesti. KU VA T AD O BE ST O C K. TERVEYTTÄ LUONNOSTA L uonnossa kulkeminen helpottaa huolta ja ahdistusta. Tässä tilanteessa ne tekijät tietysti hieman kärsivät, Korpela sanoo. 66 | A P U l u o n t o Suurin osa ihmisistä koki koronakriisin huolien ja ahdistuksen helpottavan luonnossa. Toisaalta pandemia-aikana moni koki yksinäisyyttä sosiaalisten kontaktien puutteen vuoksi. Muualla Suomessa ruuhkaisinta oli Kurjenrahkan ja Repoveden kansallispuistoissa. Siten ruuhkaisista kansallispuistoista saattoi saada kaivattua kontaktia toisiin ihmisiin. Joissakin puistoissa kävijämäärä kasvoi jopa 60 prosentilla. – Luonnon rauhallisuus ja hiljaisuus ovat kärkipäässä tekijöinä, jotka tekevät luonnosta merkityksellisen ja rentouttavan paikan. Pääkaupunkiseudulla ruuhkaisimmat kohteet olivat Nuuksion Haukkalampi, Sipoonkorven Kalkkiruukin alue, Meiko ja Porkkala. Korona-aikana kansallispuistoissa on ollut kävijöitä ruuhkaksi asti. Korona-aikana kansallispuistoissa on käyty ennätyksellisen paljon. Metsähallituksen mukaan vuoden 2020 pandemia-ajan alku lisäsi kansallispuistoissa käyntiä viidenneksellä edellisestä vuodesta. Ryntäys luontoon todennäköisesti helpotti stressaavassa tilanteessa. Psykologian professori Kalevi Korpela kertoo Tampereen yliopistossa toteutetussa kyselytutkimuksesta, jonka mukaan 69 prosenttia kyselyyn vastaajista kertoi, että korona-aikaan liittyvän huolen ja ahdistuksen koettiin helpottavan luonnossa
Naapurimaan Ruotsin voitamme uimarantamaaottelussa kuitenkin selvästi. Jenni Arbelius ”Jos me kohtelemme luontoa yhtä huonosti kuin tähän saakka, huonosti käy. Karotenoidia sisältävät kasvikset ovat väriltään keltaisia, vihreitä, punaisia tai oransseja. Edelliseen raporttiin verrattuna arvio uimavesien laadusta oli parantunut hieman. Ruotsin uimavesistä aavistuksen alle 90 prosenttia on hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Raportissa ei huomioitu sinilevää. American Journal of Clinical Nutritionissa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 2 500:ttä kuusikymppistä kahdentoista vuoden ajan. Näistä rannoista 225 on sisävesien rannalla, loput meren äärellä. Lykopeenia on muun muassa tomaatissa. Sammeli Heikkinen Kasvikset paransivat kuusikymppisten kuntoa. j ä r v e t | 67 KASVISPAINOTTEISEN JA HEDELMIÄ SISÄLTÄVÄN ruokavalion terveyshyödyt on todettu lukuisissa tutkimuksissa. Kävi ilmi, että kasviksista ja hedelmistä saadut karotenoidit vaikuttivat kuusikymppisten lihaskuntoon ja liikuntakykyyn ylläpitävästi. Suomen uimavedet ovat hieman eurooppalaista keskitasoa paremmassa kunnossa, mutta koko Euroopassakin vedenlaatu on hyvä ainakin yhdeksällä kymmenestä yleisestä rannasta. ”. Puristusvoima kasvoi karotenoidipitoisen ruokavalion myötä, samoin kävelyvauhti. Koronatauti opettaa meille, että luontoa täytyy kunnioittaa eikä sitä saa riistää.” Arkkiatri Risto Pelkonen (Apu 6/2021) VAUHTIA JA VOIMAA VÄRIKASVIKSISTA HUOLETTA UIMAAN KESÄHELTEILLÄ SUOMESSA VOI MENnä melko lailla huoletta uimaan yleiseltä rannalta. Euroopan uimavesiraportin perusteella maamme yleisistä uimarannoista yli 95 prosenttia on vedenlaadultaan erinomaisia tai hyviä. Karotenoidesta varsinkin lykopeenia, luteiinia tai tseaksantaania sisältävät kasvikset vaikuttivat kuusikymppisiin suostuisasti. Uudessa tutkimuksessa kartoitettiin niiden vaikutusta kuusikymppisten toimintakykyyn. Arvio perustuu 303:n yleisen uimarannan seurantaan viime kesältä. Tähän tosin vaikutti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan eniten se, että rannoilta oli saatu otettua näytteitä aiempaa kattavammin. Vihreissä vihanneksissa, kuten pinaatissa ja lehtikaalissa, on paljon luteiinia ja tseaksantaania
Kukista voi valmistaa makusokeria tai makusiirappia, jolla voi maustaa herkkuja. Käytä juoman joukossa sellaisenaan. Tässä kuusi tapaa kasvin käyttöön! Teksti JENNI ARBELIUS Kuva GETTY IMAGES LUONNON LAHJA HUONETUOKSUNA Maljakossa mesiangervo tuo huoneeseen hyvän tuok sun. Kui vattuja kukintoja käytetään yhä laventelin tavoin liina vaatekaappien tuoksuna. SALAATISSA TAI SMOOTHIESSA Ruokana mesiangervon lehdet ovat parhaim millaan ennen kukintoa. Mesiangervon kukilla voi myös maustaa salaatteja tai keittoja. Kukinnoista tulee marsi paania tai amarettolikööriä muistuttava maku. Teen tekoa varten mesi angervon lehdet kannat taa kuivattaa tai hiostaa eli rutistella rakenne rikki ja kuivata purkissa uunissa. Ota talteen kukintoja, laita niitä jääpalamuottiin ja kaada vettä päälle. MAKEUTTAJANA Vaalean värisiä kukkalatvoja voi käyttää sellaisenaan jäl kiruoissa, kakuissa ja leivon naisissa tuomaan makeutta. EI SOVI KAIKILLE! Koska mesiangervo sisäl tää salisyylihappoa, sitä ei pidä käyttää jatkuvasti. JALKAKYLPYNÄ Kesäinen kasvi sopii hyvin saunaan ja kylpemiseen. Niitä voi laittaa mukaan salaattiin tai heittää smoothien joukkoon. Allergisille, astmaatikoille tai aspiriiniherkille sitä ei suositella ollenkaan. JÄÄPALANA KESÄJUOMISSA Mesiangervon kukinnoista saa kauniita jääpaloja. Sitä voi käyttää yhdessä vaikkapa musta herukan lehtien kanssa. Vinkkaamme, miten käyttää luonnonkasveja.. Kerää lehtiä ja laita ne kuumaan veteen hautumaan jalkakylvylle sopivaan astiaan. Pakasta. Anna veden jäähtyä sopivaksi ja nautii! TEENÄ Teenä makea mesiangervo on parhaimmillaan sekoi tuksena. Keskiajan Euroopassa mesiangervon kukkia levi tettiin kesäisin makuuhuo neiden, salien ja tanssilavo jen lattialle epämiellyttäviä tuoksuja peittämään. 68 | A P U l u o n t o MAINIO MESIANGERVO Heinäkuussa on hyvä kerätä koko maassa yleistä mesiangervoa
Särkikalasäilykkeet ja -pakasteet taas ovat nopeita ja helppoja ruokaaineita. Kala-aterioilla voi hyvittää päästöjään helposti ja herkullisesti. Erityisesti näin tekee eläintuotanto. VAIHTAMALLA YHDEN LIHA-ATERIAN KALAAN VOIT HYVITTÄÄ VUOSITTAISET FOSFORIPÄÄSTÖSI. Kotitarvekalastus on tietysti myös edullinen tapa hankkia ruokaa. . Itämeren silakan ympäristömyrkkyjen – dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat pienentyneet 80 prosenttia viimeisten 40 vuoden aikana. Kun vaihtaa lautasellaan lihaa kotimaiseen kalaan, voi hillitä rehevöitymistä. KESÄKALASTAJAN KANNATTAA pitää mielessä, että luonnon kannalta parhaita ruokakaloja ovat särkikalat ja pienet ahvenet. Kookkailla petokaloilla, lajista riippumatta, on tärkeä roolinsa ravintoketjussa ja lajin lisääntymisessä. Suomalaisista noin viidesosa syö ylipäätään liikaa proteiinia. Se vie valtaosan Suomen peltopinta-alasta ja tuottaa lantaa. PÄÄSTÄ ISOT KALAT TAKAISIN JÄRVEEN JA SYÖ PIENEMPIÄ. Kalaa syödään liian vähän. Liikaan proteiininsaantiin auttaa eläinperäisten tuotteiden syönnin vähentäminen. Ylimääräinen proteiini poistuu virtsan mukana typpenä ja voi mennä vesistöihin. . JÄTEVESIEN KAUTTA jokainen suomalainen kuormittaa vesistöjä keskimäärin 40 fosforigrammalla vuodessa. Kalatiskiltäkin voi löytää järkevään hintaan vaikkapa silakkaa ja muikkua. j ä r v e t | 69 M aatalous rehevöittää Suomen sisävesiä ja merialueita. ÄLÄ SYÖ LIIKAA PROTEIINIA, SE KUORMITTAA TURHAAN. Erityisesti tummissa, humuspitoissa vesissä isot ahvenet, kuhat ja hauet voivat sisältää paljon elohopeaa. PAREMPI ARKI Autamme säästämään luontoa, rahaa ja terveyttä. Laskelmien mukaan jo yksi silakka-ateria viikossa poistaa fosforia vesistöistä saman verran, särkiateria tuplasti. Pientä, alle 17 sentin silakkaa, voivatkin nykyään kaikki kuluttajaryhmät käyttää rajoituksetta. Vesistöissä fosfori aiheuttaa rehevöitymistä. Suositus on vähintään kaksi kala-ateriaa viikossa. Teksti MARI KOISTINEN Kuva TIMO VILLANEN SYÖ JÄRVI TERVEEKSI KOLMEN KOHDAN MUISTILISTA . Jos lihaa vaihtaa lautasellaan lähivesien kaloihin, kuten särkeen, muikkuun tai silakkaan, tai palkokasveihin – herneeseen tai härkätai soijapaputuotteisiin –, vähentää kulutuksensa aiheuttamaa rehevöitymistä. Silakoiden ja särkikalojen kalastus myös parantaa Itämeren ja vesistöjen tilaa, koska kalojen mukana vesistöistä poistuu rehevöittäviä ravinteita, eli fosforia ja typpeä. Lihaa kannattaa vaihtaa kalaan myös terveyssyistä. 40 g FOSFORIA LÄHTEE VESISTÖSTÄ JOKAISELLA SILAKKA-ATERIALLA. Miehistä neljä viidestä ja naisista joka kolmas syö liikaa punaista lihaa ja prosessoituja lihatuotteita. Lannasta kertyy peltoihin liikaa fosforia, josta osa valuu vesistöihin. LÄ H TE ET : FI N R AV IN TO 20 17 , SY KE N IT ÄM ER IL AS KU RI.
Startti, johon pystyt: Aloittamisen psykologia ja käytännön ohjeita. TILAA: lue.terve.. Tavoitepainossa pysyminen: Intuitiivinen syöminen ja muut uudet hyvät tavat. Etu on voimassa kotimaassa 16.7.2021 asti. Löydä oma tapasi keventää: Asiantuntijoiden ja lääkärien testatut neuvot. TILAA UUSI ERIKOISLEHTI Kilot pois pysyvästi ennakkotilaajan etuna VAIN 5 €! (norm. Lehtipisteissä lehti tulee myyntiin hintaan 6,90 €. UUTUUS: Fiksun painonpudotuksen erikoislehti Kauneuden ja Terveyden tekijöiltä! Kaikki, mitä pysyvään painonpudotukseen tarvitset. Kuusi onnistujaa kertoo inspiroivan tarinansa. 6,90 €) ENNAKKOTILAAJAN ETU SINULLE!. /tilaa-kilotpois Lehti ilmestyy 4.8.2021 ja postitetaan sinulle kotiin kannettuna. Kansihaastattelussa Hanna Partanen
Länsi-Euroopasta pohjoiseen kulkeutunut tulokas arvostaa varjoa, rehevyyttä ja kosteita piilopaikkoja, kertoo Tampereen luonnontieteellisen museon amanuenssi Tomi Kumpulainen. Etanat tapetaan nopeasti kiehuvassa vedessä ja haudataan maahan tai viedään suljetussa pussissa sekajätteeseen. Rastaat ja siilit voivat syödä niitä, jos muuta ei ole saatavilla. TUNKEUTUJAT Tutustumme lajeihin, jotka tulevat kutsumatta puutarhoihin ja koteihin. Niille voi asettaa ansoiksi laudankappaleita, joiden alle ne hakeutuvat suojaan. Istutukset pääsevät parempiin suihin. Satunnaisesta vierailijasta voi siten kasvaa puutarhaan kunnon kanta. Se voi hedelmöittää itsensä ja tuottaa 200–400 munaa kesässä. ILMASTOKRIISI voi suosia kosteisiin, pitkiin kesiin mieltynyttä nilviäistä. Parasta torjuntaa on silti ennaltaehkäisy, Kumpulainen korostaa. Espanjansiruetana on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, joten maanomistajan tai haltijan pitää huolehtia sen torjunnasta alueellaan, ja estää sen leviäminen ympäristöön. Joskus etana on käynyt jopa elävien linnunpoikasten kimppuun. Luontaisena torjuntakeinona toimivat etanoissa loisivat sukkulamadot, joita saa uutteena. j ä r v e t | 71 VARJOISSA VIIHTYVÄ LIMAINEN JÄTTI Tappajaetana voi lisääntyä yksinkin ja täyttää puutarhan. Kostealla säällä espanjansiruetana innostuu lisääntymispuuhiin. Piha rajautuu ojaan. Sitä tosin tekevät muutkin etanat. etanakantaa on poimia etanat käsipelillä, Kumpulainen neuvoo. Kaksineuvoinen otus ei välttämättä tarvitse kumppania. Otollisissa oloissa espanjansiruetanaa ei pysäytä juuri mikään. . – Ne ovat aika limaisia ja sitkeitä. Teksti ANNA TOMMOLA O menapuu varjostaa nurmea, marjapensaat rehottavat. MIKÄÄN SUOMEN luonnon eläin ei mielellään popsi espanjansiruetanaa. Vihreiden kasvinosien, yrttien ja koristekasvien lisäksi espanjansiruetanalle kelpaavat sienet ja lahonneet kasvit sekä toisten etanoiden munat ja raadot. Lempinimensä se on saanut, kun sen on nähty pistelevän poskeensa omia kuolleita lajitovereitaan. Koska etana välttää kuivia ja paahteisia paikkoja, pihalle on hyvä jättää aukeampia kohtia tai kivikkoja, joiden yli se ei mielellään vaella. Espanjansiruetana siirtyy alueelta toiselle lähinnä taimien tai maa-aineksen mukana. Espanjansiruetana (Arion vulgaris) ryömii kosteassa kasvustossa aterioimaan. Pihaan ei koskaan pidä tuoda tarkistamatonta maa-ainesta tai taimia multapaakkuineen. Se ei olisi päässyt meidän leveysasteillemme ilman jatkuvasti kasvavaa tavaraliikennettä. Suurpiirteisesti hoidettu puutarha istuu sen tarpeisiin erinomaisesti. – On kuitenkin aina pikkuisen sattumaa, mihin etana pääsee levittäytymään, sillä se liikkuu omin avuin vain lyhyitä matkoja. KU VA AL L O VE R PR ES S. Nyt se on levinnyt lähes koko Suomeen. Kitketyt rikkaruohot ja risut ovat jääneet röykkiöiksi tontin reunamille. Paras ja tehokkain tapa harventaa TUNNISTA ESPANJANSIRUETANAN VÄRI VAIHTELEE PUNARUSKEASTA HARMAHTAVAAN JA LÄHES MUSTAAN. Leutoina talvina etanat voivat talvehtia lehtikasoissa ja komposteissa. Tappajaetanaksikin kutsuttu otus kasvaa yli kymmensenttiseksi ja on lähes kaikkiruokainen. KOTOISESTA, METSISSÄ VIIHTYVÄSTÄ UKKOETANASTA PUUTARHATUHOLAISEN EROTTAA SIITÄ, ETTÄ HENGITYSAUKKO ON PÄÄPUOLEN KILVEN ETUOSASSA EIKÄ TAKAREUNASSA. Espanjansiruetana on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi
72 | A P U l u o n t o KA N SA LL IS G AL LE RI A/ H AN N U PA KA RI N EN Albert Edelfelt: Kaukolanharju auringonlaskun aikaan (1889–1890), öljy kankaalle.
j ä r v e t | 73 Kullattu kesäilta Albert Edelfeltin maalaus Kaukolanharju auringonlaskun aikaan vuodelta 1890 on maisemamaalauksemme kulmakiviä. Edustalla oli merkkejä ihmisen vaikutuksesta luontoon, kaadetun puun kanto, jonka juuret kiemurtelivat kuin japanilaiset käärmeet. E delfelt alkoi luonnostella taiteeksi näkymää, joka avautui Kaukolanharjulta luoteeseen, Pyhäjärven ja Kuivajärven väliselle salmelle. Kerromme tunnettujen maisemamaalausten tarinan.. Albert Edelfeltin elämä oli 35-vuotiaana mallillaan, mutta ajan taidevirtaukset ja uuden polven kansallisromanttiset taiteilijat painoivat päälle. 1890 julkistettu teos myytiin heti ja ilmestyi Suomeen vasta 1976, kun saksalainen taidekauppias myi sen Suomen valtiolle. M aisema 130 vuoden takaa on edelleen olemassa, näkyvissä ja tunnistettavissa, tosin osin kasvillisuuden peittämänä. Japonismi eli japanilaiset vaikutteet oli ajan huippumuotia. Veden pinnalla oli läpikuultavia kenttiä: virettä, vaikka muuten oli peilityyntä. Tästä teoksesta oli tuleva hänen kuuluisin maisemamaalauksensa. Elettiin kesää 1888, kun Edelfelt asteli vaimonsa suvun omistaman Saaren kartanon mailla sijaitsevalle Tammelan Kaukolanharjulle ja alkoi luonnostella täysin uudenlaista maisemamaalausta. Illalla auringonlasku värjäsi maiseman kultaiseksi, peilasi veden pintaan taivaan hehkuvia sävyjä, punaista, oranssia, häipyvää sinistä. Teksti SAMULI ISOLA H än oli mies parhaassa iässään, Suomen ykköstaiteilijaksi jo kruunattu, Pariisin salongit ja monen naisen sängyt valloittanut, tsaarin hovin kiittämä kansallissankari. KANSALLISMAISEMA Viereisen sivun näkymä Kaukolanharjulta Pyhäjärven ja Kuivajärven väliselle salmelle kuvattuna toukokuussa 2021. Hän teki ensimmäisen öljyväriversion, jossa maisemaa väritti ruska. Vuonna 1926 paikalle tehtiin näkötorni. Ajan virtaukset olivat siirtymässä realismista kohti impressionismia, tunnetta. Oli tuotava hetki maalauksiin. Kalevalainen kansallis romantiikka työntyi esiin taiteen joka kolosta. Edelfeltin olisi löydettävä tapa kuvata ja tulkita tätä, sen tulisi näkyä ja tuntua juuri tältä paikalta syntyvässä maalauksessa. Kesällä 1889 hän maalasi teoksen, jonka otti mukaansa Pariisin-ateljeeseensa ja viimeisteli sen siellä. Se syntyi aikaan, jolloin kuvataiteen, ihmisen ja luonnon suhde oli muuttumassa. Maisemassa olivat läsnä kansalliset erityispiirteet, saarien ja kannasten rajaama järvinäkymä ja jykevät kuusijonot. Täällä se siirtyi Ateneumin kokoelmiin. Oli uudistuttava, löydettävä tapa kuvata ihmistä, luontoa ja valoa. Äidilleen hän valitti kirjeessään täydellisen valon, ja sen maiseman ylle langettaman vaikutelman vangitsemisen mahdottomuutta. Ei ihmistä missään, vain mies, sivellin ja luonto. Hän teki sittemmin Eremitaasiin päätyneen akvarelli-guassin, joissa oli keltaisia kenttiä. . Hän oli juuri mennyt naimisiin vapaaherratar Ellen de la Chapellen kanssa. Näköalapaikka kuuluu Saaren kansanpuistoon, jonka omistavat Forssan ja Tammelan kunnat, ja se on osa Mustiala–Porras–Kaukolanharju-maisema-aluetta. Edelfelt luonnosteli seuraavan vuoden aikana maisemasta monta versiota. Tältä paikalta olivat maalanneet myös vanhat mestarit, kuten Werner Holmberg, R.W.Ekman ja Magnus von Wright. Paikalle, jossa Edelfelt maalasi teoksen, on pystetty muistokivi
Mökkijärvemme rannoilla ja latvavesillä on paljon peltoja ja ojitettuja metsiä. KU VI TU S RI IK KA SO RM U N EN. Ravinnekuormitusta kertyi vähitellen enemmän kuin ekosysteemi pystyi nielemään. Muuten rannan edustalla saattaa jonain aamuna olla jäljellä pelkkä kuoppa. Joskus kaikkea yhtä aikaa. Silloin hämärtyy myös raja maaja vesieläimen välillä, samaan tapaan kuin lapsena. Ehkä esivanhempamme kehottaisivat meitä olemaan varovaisempia. Aikuisena olen tutustunut moniin muihinkin järviin. Rakastan sitä yhä, mutta levä muistuttaa minua ihmisenä olemisen ikävistä puolista – minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Minustakin oli lapsena hauskaa huuhtoa shampoo hiuksista järveen, vaikka huoli jomotti sisimmässä: onkohan tämä ihan asiallista. Vesi kimalsi, velloi harmaana, heijasti taivaansineä ja rantojen havumetsiä, aaltoili, päilyi – milloin mitäkin. Myrkyllinen levä kohotti maan ja veden väliin muurin, järvestä tuli vieras. K un lapsena heräsin kesäaamuun ja kapusin yläsängystä lattialle, tähyilin mökin ikkunasta heti järveä. Tutustuin järveen ensin epävarmasti käsipohjaa polskien. Kesä on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun kesken hikisen metsäretken osuu rannalle ja voi solahtaa uimaan kuin kuka tahansa reissussa rähjääntynyt elävä olento. 1990-luvun alussa järven rantavedessä näkyi ensimmäistä kertaa vihreitä rippusia. 74 | A P U l u o n t o TUTTU JA VIERAS VESI Anni Kytömäki uskoo, että luonnonhistorian onnellisin eläin oli tiktaalik. Muutaman vuoden kuluttua rippusista alkoi kokoontua levänauhoja. Isovanhempani olivat ostaneet mökin 1960-luvun alussa, kun teollisuuden jätevedet olivat pilanneet perheen kotikylän järven. Puhdas mökkijärvi pelasti äitini ja hänen sisarustensa kesät, ja yhtä tärkeä siitä tuli jälkikasvulle. Tämä muinainen edeltäjämme pystyi elämään sekä vedessä että maalla. KOLUMNI Sinilevä kasvatti minut aikuiseksi surullisella tavalla. Kiehtovimpia on uskomus siitä, että loukattu järvi voi nousta paikaltaan ja lähteä pois, kuohua maantietä pitkin horisonttiin. Vedestä tuli kesieni pääelementti. Ryhdyin pomppimaan järven syliin laiturilta ja liaanista, kiepuin pinnanalaisia kuperkeikkoja, kauhoin uimapatjalla keskelle järveä hyytävinä sadepäivinäkin. Kun opin uimaan koiraa ja sammakkoa, vesi alkoi tuntua ystävälliseltä. Varmasti me ja muut mökkiläiset teimme osamme. Sinilevä kasvatti minut aikuiseksi surullisella tavalla. Järven pinta huikenteli, mutta syvällä kulki vakaa pohjavirta kohti Kokemäenjokea ja merta. Kyläkauppareissuilla katselin mökkitien ainutta kuivanmaanmökkiä ja mietin, miten murheellista olisi viettää kesä ilman mahdollisuutta uida ja sukeltaa, taittaa taivalta aalloilla, seurata päivänkulkua veden peilistä. ANNI KYTÖMÄKI Hämeenkyrössä asuva kirjailija pohtii, mitä linnut, sammalet, simpukat ja muut kanssaeläjämme toivoisivat meidän tekevän toisin. Järvien vaiheilla väreilee lähes unohdettuja ajatuksia siitä, millainen ihmiskunnan suhde veteen oli ennen. Viime vuosina olen lueskellut järviin liittyvää kansanperinnettä. Surffilaudalla aikaa ei kulunut hukkaan: ei tarvinnut etsiä veneen tappia, ja kyydistä sai pudottautua uimaan heti kun halusi. . Olen melko varma siitä, että luonnonhistorian onnellisin eläin on ollut tiktaalik, otus, joka asui maapallon rannikoilla 375 miljoonaa vuotta sitten. Lempiharrastukseni oli meloa vanhalla surffilaudalla ympäri mökkijärveä. Vähitellen vieraskoreuden jäänteetkin katosivat. Ranta oli huokoinen raja, olo tuntui yhtä kotoisalta sekä maalla että vedessä. Suomessa järvet ovat pysyneet pitkään koko lailla aloillaan, vaikka olemme kuormittaneet niitä ravinteilla, soimanneet kanta-asukkaita roskakaloiksi ja pelotelleet vesilintuja moottorimelulla. Ehkä asiat olisivat nykyään paremmin, jos tiktaalikit olisivat lopulta valinneet maan sijaan veden
Aina tukena Usein tukea tarvinnut /. Suomen luetuin naistenlehti uudistui. Tilaa Eeva: lue.eeva.fi/uusi Roolien takana