6. 2020 5,90 € PA L. Itämeri A U TA I TÄ M E R TA , S Y Ö K A L A A ! K O L M E H E R K K U R E S E P T I Ä 2 1 S I V U A R I S T I K O I TA J A T E H TÄV I Ä 27 25. . . V KO 20 20 31 70 13 4 220 1 special AARREAITTA Pinnan alla piilee maailman suurin hylkymuseo Lapsuuden retkikokemus johti monimiljonääri Ilkka Herlinin intohimoiseksi Itämeren suojelijaksi ”Kuollut hylje herätti minut”. 9 U P E A A M AT K A K O H D E T TA ITÄMEREN KOHTALON RATKAISIJAT Ilmastonmuutos ja sinun arkiset kulutusvalintasi VEDEN ALLA JA PÄÄLLÄ Matala lähimeremme on ainutlaatuinen eliöiden yhteisö PELÄTTY TANKKERITURMA Miten meri pelastetaan, jos pahin tapahtuu
Ne kaikki kuormittavat maksan ja sapen toimintaa. Kun rasvaa alkaa varastoitua maksaan, kehon aineenvaihduntatasapaino horjuu ja maksa joutuu tekemään ylitöitä. Maksalla on kuitenkin monia elintärkeitä tehtäviä kehomme toiminnan ylläpidossa ja rasvan polttamisessa. Kiitos siitä kuuluu Active Liver -tuotteelle, joka on tukenut muutosta”. Maksalla on keskeinen rooli kehomme toiminnoissa. Japanintatar on suuri monivuotinen, nurmikasvien ja tattarinsukuinen kasvi. Hän päätti kokeilla Active Liver -tabletteja. Kirstin halusi voida paremmin. Etenkin maksaan kertyvä rasva vaikuttaa jokapäiväiseen hyvinvointiimme. (09) 8540 742 TUTUSTU JA TILAA www.newnordic.fi Voit ottaa myös yhteyttä asiakaspalveluumme, arkisin 9–16 tai lähettää sähköpostia osoitteella info@newnordic.fi. NÄIN ACTIVE LIVER TOIMII Active Liver sisältää kasviuutteita (mm. Active Liver tukee rasva-aineenvaihduntaa ja maksan hyvinvointia. Rasvan varastoitumiseen maksaan on useita syitä. japanintataria, latva-artisokkaa ja maustekurkumaa), jotka tunnetusti stimuloivat maksan ja sapen normaalia toimintaa. Elintavat ja ”nautiskeleva” elämä saattavat olla suurin syy aineenvaihdunnan ongelmiin ja rasvan kertymiseen maksaan. Näiden lisäksi rasvaa varastoituu myös viskeraalisena rasvana vatsaonteloon sisäelinten ympärille. Voit myös pyytää apteekkia tilaamaan tuotteen sinulle.. NAUTISKELETKO LIIKAA. Se sisältää myös koliini-nimistä vitamiinia, jota vaaditaan maksan rasva-aineenvaihdunnan ylläpidossa ja rasvavarastojen vähentämisessä. Tunnen oloni todella hyväksi, olen myös saanut pudotettua painoa. Kirstin, Tanska Asiakaskokemuksia nopeita hiilihydraatteja, liikaa sokeria, liian monta viinilasillista sekä liikaa rasvaisia ruokia. MAINOS Painonhallinta ja hyvinvointi Maksaan varastoitunut rasva vaikuttaa hyvinvointiisi Rasvaa kertyy lihoessa yleensä vatsan seudulle, pakaroihin ja reisiin. Olen myös iloinen, että en himoitse enää samalla tavalla makeisia, viiniä, kahvia enkä epäterveellisiä ruokia. Nautimme liian paljon Kurkuma on monivuotinen inkiväärien sukuun kuuluva kasvi, jota esiintyy trooppisilla alueilla Etelä-Aasiassa. Terve maksa Rasvoittunut maksa HHHHH Active Liver Ylipaino, turvotus, ruoansulatusvaivat ja turpea iho vaivasivat Kirsteniä. Ihoni näytti huomattavasti paremmalta, ja pussit silmien alla olivat pienentyneet. Tämän lisäksi hän oli usein liian väsynyt tekemään mitään. Artisokka on monivuotinen ohdakkeen kaltainen syötävä kasvi, jolla on karvainen varsi ja lehdet. Emme tietoisesti ajattele maksamme hyvinvointia päivittäin. Lisäksi Active Liver -tabletit tukevat ruoansulatuksen toimivuutta ja maksan normaalia toimintaa. Ei ole epäilystäkään, että voin paremmin. Se auttaa kehomme puhdistusprosesseissa ja aineenvaihdunnassa. Lisäksi ihoni näytti hehkuvan. ”3 viikon käytön jälkeen huomasin voivani paremmin. Tyypillisiä syitä on alkoholin liikakäytön lisäksi ylipaino
KUVA: ERKKI TOPPINEN. Särkihodarit, savusilakka caesarsalaatti ja rapeat haukipalat. Mitä jos öljytankkeri ja matkustajalautta törmäisivät. 114 Ristikoiden ratkaisut ja vastaukset Itämerivisaan. Keskiaikaisia puu aluksia, viime sotien sukellusveneitä. 108 Sanaristit ja sanaketju. Ristikot ja kryptot. 18 Maailman nuorin meri, oikeastaan vain suuri jokisuisto. Mitä sille voisi tehdä. 90 Kesäruokaa. Itämeren ympäristö on täynnä upeita ja erikoisia matkakohteita. A P U | 3 . 16 Kolumni. 78 Matkailu. Merenpohjassa makaa tuhansia hylkyjä. Krimin konflikti lisäsi jännitteitä ja maan sotavoimia Suomenlahdella. Ilkka Herlin, Kari Liuhto ja Jami Jokinen suojelevat Itämerta kukin omalla tavallaan. 22 Happea haukkova meri. Rehevöityminen on Itämeren suurin ongelma. Itämeressä elää suolaisen ja makean veden lajeja. 92 Ajanviete. Itämerellä liikkuu joka hetki pari tuhatta suurta laivaa. 54 Painajainen merellä. KANNESSA ILKKA HERLIN KUVA PERTTU SAKSA 27 62 Venäjä on aina pitänyt Itämerta etupiiri nään. . Sata kysymystä lähimerestämme. 110 Itämeri-visa. S I S Ä LT Ö 78 LIMINGANLAHTI ON TÄRKEÄ MUUTTOLINTUJEN LEVÄHDYSJA YÖPYMISPAIKKA. 01 _Vinjet t i 4 Toimituspäälliköltä. Kimmo Ohtonen. . 68 Itämeren kätköissä. 6 Kansijuttu. Itämeri on erityinen. 32 Sitkeiden eliöiden koti
MIKKO VIENONEN, TOIMITUSPÄ ÄLLIKKÖ K U V A H A N N E S P A A N A N EN . Kävele meren rantaan ja siellä lähimmälle laiturille. Aseta pala sitten keittiön ruokapöydälle. a-lehdet.fi asiakaspalvelu @a-lehdet.fi (09) 759 6600 ma–pe klo 8–18 Aikakauslehtien Liiton jäsen 86. Tuo pieni ajatusleikki teki jo kauan sitten minusta niin ilmaston kuin lähimeremme suojelijan. Pesisitkö vauvan pepun. 4 | A P U . Matkusta vaikkapa Turun saaristoon, esimerkiksi Ruissaloon tai Taivassaloon. 18. Palaa kotiin ja sahaa lehtisahalla Itämeren muotoinen pala ohuehkosta (10 mm) vaneripalasta (suunnilleen korttipakan levyisestä). Jos viime talven tapaiset vesitalvet yleistyvät ilmastonmuutoksen takia, miljoonat fosforitonnit vain odottavat valumistaan Itämereen. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Ne karvat ovat jokia, joista vanerinpalaan valuu vettä alueelta, jolla asuu lähes sata miljoonaa ihmistä – ja heistä suurin osa seuduilla, joilla harjoitetaan laajaa ja intensiivistä tehomaanviljelyä. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. S. vuosikerta issN 0355-3051 Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Katso veteen ja arvioi, miltä se näyttää ja mihin sitä voisi käyttää. ITÄMERI ON OIKEASTAAN EPÄMERI, JA ILMAN TANSKAN SALMISTA TYÖNTYVIÄ SUOLAPULSSEJA SIITÄ TULISI ENNEN PITKÄÄ JÄRVI. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Vaneripala sen päällä on kolmiulotteinen malli Itämerestä. Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kiel letty. PÄÄTOIMITTAJA Marja Aarnipuro AD Samuli Häkkilä TOIMITUSPÄÄLLIKÖT Samuli Isola Miikka Järvinen (digi) Mikko Vienonen FEATURE-TIIMI / AJANKOHTAISMEDIAT Timo Tervoja (AD), Niklas Thesslund TUOTTAJAT Sammeli Heikkinen, Laura Myllymäki, Milka Sauvala TOIMITUSSIHTEERIT Anne Joutsen lahti-Lankinen Selina Keränen (digi) Jukka Väänänen TOIMITTAJAT Eve Hietamies, Susanna Luikku, Ulla Veirto GRAAFIKOT Tanja Pellikka Cilla Lehtonen / Aste Helsinki Oy TOIMITUKSEN ASSISTENTTI Ritva Pasanen SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy LIIKETOIMINTAJOHTAJA Anna Ruohonen KUSTANTAJA A-lehdet Oy TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Apu, 00081 A-lehdet (09) 759 61 (vaihde) etunimi.sukunimi @a-lehdet.fi VERKKO apu.fi facebook.com/ apulehti Twitter @apulehti PAINOPAIKKA Deviz 2020 MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi Media-assistentti Jatta Waarala TILAUKSET lehtitilaukset. Tekisitkö siitä kalasoppaa. Laittaisitko akvaarioon. Se on 70 kertaa enemmän fosforia kuin pahoin rehevöityneessä Itämeressä on jo tällä hetkellä. . Seuraavaksi kuvittele vanerinpalan reunoille pitkää, tiheää karvoitusta. Pääk ir joit us Kärsivä pikkumeri N äin korona-aikoina kannattaa suosia kotimaanmatkailua. a-lehdet.fi ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu. 4 | A P U . Kuvittele keittiönpöytäsi ja sen jalkojen rajaama ilmatila kolmiulotteiseksi malliksi Atlantin valtamerestä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esimerkiksi lakko tai tuotannolliset häiriöt).. Niille seuduille on sitoutunut toisen maailmansodan jälkeen noin 40 miljoonaa tonnia lannoitefosforia
Tämä on erityisen tärkeää, sillä vaihdevuosi-ikäisen naisen luumassa heikkenee nopeammin. Salvia vahvistaa hiuksia, jos hiustenlähtö johtuu hormonaalisesta epätasapainosta. lähetys 14,95€ +toimituskulut 4,95€ ...kestotilauksella. TARJOUS 1. Ei sitoutumisaikaa! Tilaa heti www.wellvita.fi tai 09-61500516 (pvm/mpm) ma-to 8-16, pe 8-14.30 Hyvinvointia vaihdevuosiin Naisilla vaihdevuodet ajoittuvat yleensä ikävuosien 45 ja 56 väliin. Menoflora sisältää erilaisia kasviperäisiä ainesosia ja vitamiineja. Niillä on positiivinen vaikutus – ei vain yhteen – vaan useampaan vaihdevuosien vaivaan. B6-vitamiini vähentää väsymystä ja säätelee normaalia hormonitoimintaa. D-vitamiini ylläpitää normaalia luustoa. Osa naisista selviää lievin oirein, kun toiset voivat kokea vaikeitakin kuumia aaltoja, hikoilua, väsymystä, mielialan vaihtelua tai hiustenlähtöä. Vaikutuksen huomaat normaalisti noin 4-6 viikon kuluessa. Puna-apila auttaa vähentämään vaihdevuosien kuumia aaltoja ja hikoilua. Lue lisää: wellvita.fi Näin Menoflora toimii MAINOS. Menoflora on kasviperäinen ravintolisä, jonka aktiiviset ainesosat voivat helpottaa monia vaihdevuosien epämiellyttäviä oireita
6 | A P U
Ilkka Herlin, Kari Liuhto ja Jami Jokinen suojelevat Itämerta eri lähtökohdista, mutta yhteistä heille on halu nähdä sen tulevaisuus mahdollisimman kirkkaana. teksti L AU R A M Y L LY M Ä K I kuvat S U V I EL O, JA N N E G R Ö NIN G JA P ER T T U S A K S A ?. A P U | 7 ITÄMEREN PUOLUSTAJAT Itämeri on suomalaisille erityinen meri. . Kenties siksi sen haluavat pelastaa niin monimiljonääri, tutkija kuin tavallinen perheenisä
Pikkupoikana Ilkka Herlin näki kuolleen hylkeen venereissullaan. 8 | A P U. – Ajattelin, että siinä voi yksikin ihminen saada jotakin näkyvää aikaan, Herlin sanoo Itämeren suojelusta. Se jätti vahvan muistijäljen
Se on ongelmallista siksi, että lihantuotannossa syntyvän lannan käsittely on jäänyt lapsipuolen asemaan. Tutkiakseen hiiliviljelyn periaatteita Herlin osti vaimonsa kanssa syksyllä 2014 Qvidjan kartanon Paraisilta Varsinais-Suomesta. Ehkä siksi ympäristöasioista tuli Herlinille myöhemmin niin tärkeitä. – Palauttaisin demokratian ja yrittäisin saada muutoksia aikaan, hän vastaa ensin. Toinen Herlinin mielestä keskeinen ongelma on nykymuotoinen, keinolannoitteisiin ja voimakkaaseen pellon muokkaukseen perustuva viljely. – Ajattelin, että siinä voi yksikin ihminen saada jotakin näkyvää aikaan. Nykyään viljelijän saama tuki muodostuu pinta-alaperusteisesti. Heidän tuloksensa paranee, Herlin sanoo hankkeesta. – Tämä on hyvä paikka olla eristyksissä, Herlin sanoo Hangon saaristosta. – Se oli ensimmäinen hylje, jonka koskaan näin, Herlin sanoo nyt, noin 50 vuotta myöhemmin. Itämeressä peltoviljelyn ongelma näkyy ravinnekuormituksena. – Se on tiivistänyt maan ja vähentänyt sen elämää, heikentänyt maan hiilivarastoa. – Viljelijät ovat olleet tosi tyytyväisiä. Aikaisemmin he olivat työskennelleet yhdessä John Nurmisen säätiön Pietarin jätevedenpuhdistamoprojektissa vuonna 2007. Ylijäämästä voisi tehdä lannoitetta, joka rakeistettaisiin ja vietäisiin sinne, missä lannoitetta tarvitaan. – Me olemme kaikki olleet ihan terveinä. Toisaalta Herlin ja Kankaanrinta haluavat tutkia myös, miten ravinteita voisi kerätä merestä pois. Käytännössä lannan käsittely tarkoittaisi sitä, että suurten lihantuotantoyksiköiden lantaa kerättäisiin tiettyihin pisteisiin ja siitä tehtäisiin biokaasua. Muutenhan tilanne ihmetyttää, mihin se tästä kääntyy. Herlin sanoo kuuluvansa sukupolveen, joka on nähnyt Itämeren saastumisen ja sen lieveilmiöt. Vuosina 2020–2022 hankkeelle on varattu 5,1 miljoonaa euroa rahoitusta. I tämeren suurin ongelma on rehevöityminen. Koronaviruksen takia he ovat olleet kaikki kotona ja lapset etäkoulussa keväällä. Suuri kysymys on, miten meren ekosysteemiin voitaisiin sitoa hiiltä. Hankkeessa tutkitaan myös, kuinka paljon hiiltä todella sitoutuu maaperään. Hän asuu Hangossa yhdessä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. . Samaan aikaan syntyi BSAG:n aloittama Carbon Action -hanke, johon on tähän mennessä liittynyt mukaan yli 100 maanviljelijää. Mutta ajat tulevat olemaan tällaisia tulevaisuudessakin, hän toteaa korona-ajasta. A P U | 9 E spoonlahti oli jo 1960-luvulla samea, mutta hieman ulompana saaristossa Suomenlahdella merivesi oli vielä kirkasta. Eräänä päivänä noin kymmenvuotias Ilkka Herlin oli mukana venereissulla Inkoon ulkopuolella. Ensimmäiseksi hän nostaa esiin teollisen lihantuotannon Itämeren ympärillä. Herlin on puhunut aihepiiristä julkisuuteen runsaasti viime aikoina. Määrärahasta kaksi miljoonaa on osoitettu tälle vuodelle. Hän perusti vaimonsa Saara Kankaanrinnan sekä Anna Kotsalo-Mustosen kanssa Baltic Sea Action Groupin (BSAG) vuonna 2008. Likaantunut ilmestys syöpyi pojan verkkokalvoille ja herätti hänet. . Lapsuutensa hän vietti Thorsvikin kartanossa Kirkkonummella. Herlin korostaa, että se on entistä tärkeämpää, kun sopeudumme ilmastonmuutoksen tuomiin uusiin oloihin. Toisaalta osa kalalajeista on ylikalastettuja. On kysyttävä Herliniltä, mitä hän tekisi meren kuntoon saattamiseksi, jos hän olisi Itämeren diktaattori. Silloin hän päätti, että hän keskittäisi energiansa Itämeren pelastamiseen. Silloin, kun maaperä sitoo vettä, se paitsi sitoo ravinteita myös kestää sään ääri-ilmiöitä paremmin. Hän on hissiyhtiö Koneen edesmenneen johtajan Pekka Herlinin poika. Tavoite on saada kalakannat kuntoon ja ekosysteemi tasapainoon. Herlin visioi, että tulevaisuudessa maaperään sidotun hiilen määrä voisi olla maksuperuste erilaisille viljelyn kompensaatiomalleille.. Mutta tietenkin Herlinillä on oma listansa toimenpiteitä, joihin hän uskoo voimakkaasti. Biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus, on vääristynyt, ja ravinnekuormaa ei saa suuressa mitassa merestä pois muilla tavoilla kuin lisäämällä tiettyjen lajien kalastusta. Nykyhallituksella on suunnitelma Suomen osalta, mutta katsotaan nyt, miten se onnistuu, kun tuli koronavirus ja talous on, mitä on. Yhtäkkiä hän huomasi, että veneen reitillä kellui hylkeen raato. Maan hiilivaraston kerryttämiseen pitäisi hänestä käyttää niin sanotun regeneratiivisen viljelyn menetelmiä, joiden ansiosta maa kykenisi sitomaan vettä. – Sen kuntoon saattaminen olisi kohta numero yksi. Heidän tavoitteenaan on perehtyä viljelymenetelmiin, jotka vähentäisivät Itämeren ravinnekuormaa ja lisäisivät ekosysteemin elonkirjoa. Ilkka Herlin on lastinkäsittely-yhtiö Cargotecin hallituksen 61-vuotias puheenjohtaja ja suurin omistaja, yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä. BSAG:n keskeisiä tavoitteita ovat kestävä maatalous, meriliikenteen päästöjen vähentäminen sekä vedenalainen monimuotoisuus. Herlin viittaa ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman jatkamiseen, joka on kirjattu hallitusohjelmaan. Cargotecin lisäksi Ilkka Herlin tunnetaan Itämeren suojelusta. Herlin visioi, että tulevaisuudessa maaperään sidotun hiilen määrä voisi olla maksuperuste erilaisille viljelyn kompensaatiomalleille. Herlin vastaa puheluun kotonaan. Maan herättäminen eloon oikeilla viljelytoimenpiteillä olisi hänestä toinen tärkeä toimi. Hiiltä on karannut vesistöihin ja taivaalle, Herlin luettelee. Huviretkellä saattoi nähdä jopa viiden metrin syvyyteen. Jätettyään 1990-luvulla väitöskirjansa hän sai aikaa tehdä työtä ympäristön hyväksi
Saari on osa vedenalaisen monimuotoisuuden suojelutyön pilottihanketta, jossa myös BSAG on mukana yhtenä osapuolena. – Kasvit yhteyttävät yllättävän pitkälle talveen, ja se alkaa aikaisin keväällä, Herlin sanoo. – Sitä eivät kaikki tutkijatkaan hyväksy, mutta perustelen tämän sillä, että yleensä ajatellaan, että metsien hiilivarasto on puissa. Yhteistyö venä läisten kanssa on sujunut hänestä hyvin. – Suomessa kasvukausi on lyhyt, ja sen takia meillä luvut ovat pienempiä kuin jossakin otollisemmassa paikassa. Herlin peräänkuuluttaa metsien todellisen hiilitaseen selvittämistä ”perinpohjaisesti”. Tarkemmin hiiliviljelyn idea on yhteyttämisessä: vihreä kasvi sitoo hiilidioksidia ja muuntaa sen sokeriksi, joka kul keutuu maaperään. 10 | A P U – Käytännössä se tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi panostaa biodiversiteetin mahdollisuuksien palauttami seen myös meriolosuhteissa, Herlin sanoo. – Jos ekosysteemi on tasapainossa, olisi myös paljon kalastettavaa. Ja kestävästi kalastamalla saisi ravinneyli kuormaa pois vesistöistä. Eihän se näin ole, vaan enimmäkseen hiilivarasto on maaperässä. Vaihtokaupassa kasvi saa ravinteita käyttöönsä mikrobeilta ja mikrobit saavat ener giaa. Hiilen ja ravinteiden valuminen veteen koros tuu, jos pelto makaa paljaana kynnöksenä. Herlinin mukaan monet Itämeren suojelun hankkeet ovat olleet poliittisia projekteja. Juuristonsa avulla kasvi vaihtaa sokerin mikrobiston avulla ravinteiksi. Jotta yhteyttäminen onnistuu, pellon pitäisi olla kasvi peitteinen. Suomen hiilinielujen todellisesta koosta on väännetty viime vuosina. Vuonna 2017 Herlin osti Gullkronan saaren Saaristo mereltä. Siihen tarvitaan vain niiden vihreää väriä. – Mitä enemmän tällaista toimintaa maaperässä on, sitä enemmän hiiltä sitoutuu maaperään ja kasvit yhteyttävät. Kemiallisen fosforipoiston saaminen Pietarin jätevedenpuhdistus laitoksiin oli puhtaasti Tarja Halosen ja Matti Vanhasen ansiota, Herlin sanoo.. Herlinin mukaan Suomen lyhyen kasvukauden olosuh teissa peltohehtaari voi sitoa hiiltä noin 1 000 kiloa. Sen mukaan Suomen vertailutasoksi asetettai siin 27,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi muutettuna. K olmas asia, josta Ilkka Herlin pitää meteliä, ovat metsien hiilinielut. Aiemmin Lukessa laskettiin, että vertailutaso olisi ollut 34,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Luonnonvarakeskus (Luke) päivitti vuoden 2019 lopussa laskelmaansa Suomen metsien hiilinielun ver tailutasosta. Laskentaan tehtiin kor jauksia EUkomission tarkastusraportin, syksyllä käytyjen Suomen ja EUkomission välisten neuvottelujen ja tutkija yhteisön huomioiden pohjalta. Sitä suuremmalla syyllä meidän kannattaa yhteyttää niin paljon kuin pystymme, Herlin sanoo. Avohakkuut ja suoperäisten metsien ojitukset saavat aikaan sen, että hiiltä ja ravinteita karkaa myös metsistä vesistöihin ja taivaalle. Yhdys valloissa on hänen mukaansa päästy 6 000–7 000 kiloon kasvukaudessa. Tämä on radikaali väite, Herlin lausuu. – Nyt pitäisi ottaa koko ekosysteemi huomioon sillä tavalla, että ravinteiden karkaaminen pysäytettäisiin ja alettaisiin tehdä Suomen metsistä hiilinielua, jota se minun mielestäni ei kokonaisuutena ole. Loppujen lopuksi maaperän pysyvin hiili on kuollutta mikrobimassaa
. A P U | 11 ”Nyt pitäisi ottaa koko ekosysteemi huomioon sillä tavalla, että ravinteiden karkaaminen pysäytettäisiin ja alettaisiin tehdä Suomen metsistä hiilinielua, jota se minun mielestäni ei kokonaisuutena ole.”.
Kauppa liitti kreikkalaisen sataman osaksi Kiinan Silkkitie-suurhanketta. Myös John Nurmisen säätiö on toteuttanut Itämeren suojelun hankkeita Venäjän kanssa. Yhtälöön kuuluu paitsi perinteistä geopolitiikkaa myös taloutta. Kemiallisen fosforipoiston saaminen Pietarin jätevedenpuhdistuslaitoksiin oli puhtaasti Tarja Halosen ja Matti Vanhasen ansiota. Kiina on myös sittemmin investoinut Piraeuksen sataman laajentamiseen. – Se vaatii rehellistä ja luottamuksellista yhteistyötä, hän sanoo ja jatkaa: – Ne ovat poliittisia projekteja. Kului kuusi vuotta, ja puhdistamo aloitti toimintansa vuonna 2016. Lisäksi ilmastonmuutos on nostanut meriveden lämpötilaa jopa kaksi astetta vuodesta 1990. Säätiön mukaan Suomenlahden vuotuinen fosforikuorma pieneni noin 30 prosenttia hankkeen ansiosta. Kiinalaisrahoitteiseen, Itämeren alla kulkevan Tallinnan-tunnelin toteutumiseen ei usko sen enempää Liuhto kuin Herlinkään. Yksi positiivinen esimerkki on vuoden 2010 Itämeri-huippu kokous, jota Ilkka Herlin oli mukana järjestämässä. Siksi sitä tutkitaan nyt, Norkko sanoo. Helcom, tarkemmin Helsinki Commission, on myös itsessään esimerkki Itämeren suojelusta. Toisaalta me tiedämme, että se keskustelu loppuu, jos me emme heitä tuo tänne kertomaan heidän näkemyksiään, Liuhto sanoo. Itämeren rantavaltioiden yhteinen järjestö perustettiin vuonna 1974 Helsingissä. Samalla hän muistuttaa, että taustalla vaikutti vuosikymmenien virkamiestyö. Hangon Tvärminnessä sijaitsevalla tutkimusasemalla metaanipitoisuuksia mitattiin laajasti ensimmäisen kerran hellekesänä 2018, ja paraikaa yliopistolla on aiheesta tutkimushanke nimeltä Coastal Carbon Dynamics. T oisinaan Itämeren suojelussa on myös onnistuttu. Liuhto selittää, että Itämeren luonnon monimuotoisuuden suojelu on yksi puoli säätiön toimintaa, mutta työn toinen puoli on pohtia, miten Itämeren alueella asuvia ihmisiä voidaan suojella erilaisilta uhilta. Herlin hehkuttaa yhteistyötä venäläisten kanssa. Silloin Herlin istui samassa neuvottelupöydässä Venäjän pääministerinä toimineen Vladimir Putinin ja Suomen pääministerin Matti Vanhasen (kesk) kanssa. Tämänvuotisen, lokakuussa järjestettävän Itämeri-foorumin teemana on Turbulent World Order and the Baltic Sea Region. Vuonna 2005 säätiö aloitti Pietarin lounaisen puhdistamon kanssa projektin fosforinpoiston tehostamisesta. Perustajamaita olivat Tanska, Suomi, Itä-Saksa, Länsi-Saksa, Puola, Ruotsi ja Neuvostoliitto. Keskisellä Itämerellä muodostuu myös metaania, mutta se ehtii hapettua ennen pintaan pääsyä. Hän on luotsannut säätiöstä Itämeri-keskustelun herättäjää, joka järjestää vuosittain kansainvälistä Itämeri-foorumia sekä julkaisee Baltic Rim Economies -julkaisua ja Pulloposti-uutiskirjettä. Työ saatettiin loppuun vuonna 2011. Huippukokouksessa Putin ilmoitti, että Venäjän Kaliningradin jätevedenpuhdistamo pannaan kuntoon. Aikaisemmin Itämeren ravinnekuormituksesta on puhuttu paljonkin, mutta hiiltä ei ole otettu huomioon vastaavassa määrin. Ilmiötä on kiihdyttänyt se, että Itämeri on ollut jo valmiiksi rehevöitynyt. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa horjuvaa maailmanjärjestystä ja Itämerta. Halonen puhui Pietarin kuvernöörille Valentina Matvijenkolle, ja Matvijenko sanoi Putinille, että suomalaisilla oli tällainen toive. Vuonna 1992 sopimusta päivitettiin niin, että se ottaa huomioon myös geo poliittiset haasteet ja uudet ympäristöuhat. Liuhdon mielestä Venäjän kanssa on hieman erilaista tehdä yhteistyötä kuin Itämeren alueen muiden valtioiden kanssa. Sopimuksessa määriteltiin, kuinka Itämerta tulee suojella kaikilta maalta, ilmasta ja mereltä tulevilta saasteilta. Kreikassa sijaitseva Piraeuksen satama siirtyi vuonna 2016 suurimmaksi osaksi kiinalaisomistukseen. 12 | A P U – Vaahtoan tästä, koska se näkyy vesistöissäkin niin selvästi: kun hiili ja ravinteet karkaavat metsistä ja laskeutuvat pohjasedimentteihin järvissä ja merissä, se tuottaa pohjassa metaania. Siksi kysymys on olennainen Suomen metsien hiilinielujen kannalta. – Kiina yrittää hakea Itämerellä samantyyppisiä ratkaisuja kuin Piraeuksen satamassa, Liuhto sanoo. Itämeri-tutkimuksen professori Alf Norkko Helsingin yliopistosta vahvistaa, että sisäsaaristossa metaanipitoisuudet ovat olleet kasvussa 10–20 viime vuoden aikana. Hänellä on kirjakin tulilla aiheesta: siinä on tarkoitus pohtia Yhdysvaltain ja Venäjän voimasuhteita alueella. – Se tiedetään, että maalta valuu aikaisempaa enemmän hiiltä jokia pitkin mereen. Metaanintuotto puuttuu siitä laskelmasta, jossa puhutaan Suomen metsien hiilinieluista. Niin ei käy matalassa merivedessä, vaan metaania pääsee vapautumaan ilmastoon. Sen jälkeen Kaliningradin puhdistamon fosforin ja typen puhdistus ovat noudattaneet Itämeren suojelukomission Helcomin vaatimuksia. Heidän mielestään taloudelliset realiteetit eivät ole tunnelihankkeessa kohdillaan: Helsingissä ja TalItämeren suojelu on paitsi luonnon moni muotoisuuden suojelua myös Itämeren alueen ihmisten suojelua eri uhilta.. Myös Suomi ja Ruotsi olivat mukana hankkeessa. Se vaati sen, että politiikoille piti viedä viesti, ja heidän piti viedä viestiä eteenpäin, Herlin sanoo. Liuhto on Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liike toiminnan professori, joka päätyi Centrum Balticumin johtoon Turun kaupunginjohtajan pyynnöstä vuonna 2011. Venäjän roolia Itämerellä on pohtinut myös Turussa päämajaa pitävän Centrum Balticum -säätiön johtaja Kari Liuhto. Vaikutusvaltaa kokouksessa ja sitä valmistellessa käytti myös Suomen presidentti Tarja Halonen. Liuhdon mukaan Kiinan nousu Aasiassa haastaa tällä hetkellä myös Itämeren alueen. – Järjestelmä on erilainen, ja Venäjän kanssa keskustelu on aika ajoin vaikeaa. BSAG isännöi kokouksen yhdessä pääministerin ja presidentin kanssa
. Siksi Itämeren suojeluun pitäisi suhtautua kokonaisvaltaisesti ja ottaa huomioon syy–seuraussuhteet. Luonnonmukaiset pesuaineet toimivat mökillä parhaiten: mäntysaippua ja etikka ovat hyvä vaihtoehto. Venäjän Ust-Lugasta Saksan Lubminiin kulkevan putken rakentaminen on jäissä Yhdysvaltain rakennusyhtiölle asettamien pakotteiden takia. . Ennen sanktioiden asettamista putki oli lähes valmis. Siten kunnioitat saaristoluonnon rauhaa. . . Putkesta ei ole merkittävää ympäristöhaittaa Itämerelle, mutta Suomelle Nordstream 2 oli diplomatiasyistä ympäristökysymys, Liuhto sanoo. Saksahan loppuviimein haluaa sen. – Me emme saa putkesta kaasua lainkaan, eli se ei ole Suomelle energiapoliittinen kysymys. Liuhto asuu Turun Kakskerran Papinsaaressa, ja hänen kotitalonsa ikkunasta on vain sata metriä merenrantaan. Lajittele jätteet ja kompostoi – myös mökillä. . Noita asioita ei voi erottaa toisistaan. Itämeri on hänelle jokapäiväinen, arkinen asia. Syö kotimaista särkikalaa, silakkaa, ahventa ja haukea sekä MSC-merkittyä kalaa. Liuhto asuu Turun Hirvensalossa Papinsaaressa, missä meri on arkipäiväinen näky. Pukeudu aitoihin materiaaleihin merellä! Esimerkiksi fleece on vesistölle haitallinen mikromuovin lähde. O sa suomalaisista hahmottaa Itämeren suojelun yhä erilliseksi, omaksi kysymykseksi. linnassa ei asu tarpeeksi ihmisiä, jotta junaliikenteestä saisi kannattavaa. . Ota mökille mukaan luontoystäväl listä kosmetiikkaa. Kyllä se on ilo silmälle, hän sanoo. Esimerkiksi mikrorakeita sisältävät hammastahnat ovat haitallisia Itämerelle. Havainnot voi ilmoittaa Meriwikiin. LÄ H D E: JO H N N U R M IS EN S Ä Ä T IÖ. . – Se on vähän kuin terveys ihmiselle. Tee näkösyvyyshavaintoja ja seuraa levätilannetta. A P U | 13 Professori Kari Liuhto luotsaa Centrum Balticum -säätiötä. Valitse kasvisruoka lihan sijaan. Sen sijaan Liuhdon mielenkiinto on viime aikoina ollut Nordstream 2 -kaasuputkessa. Näin autat Itämerta . Älä pese astioita meressä. Sitä se ei ole, vaan meren terveys ja rehevöityminen liittyvät vahvasti myös ilmastonmuutokseen. Lihantuotannosta syntyy hiilidioksidija ravinnepäästöjä. Kulje poluilla äläkä taita kasveja. . . . . Tarkkuutta mattopyykillä! Huolehdi, ettei pesuvesi valu vesistöön
Hän on muokannut veneestään kiinalaistyyppisen Džonkki-aluksen, johon hän ompeli purjeen itse. 14 | A P U. Purjehtiminen on Jami Jokiselle ”käytännössä meditaatiota”
Työnantajalleen, sanomalehti Länsi-Suomelle, Jokinen on tehnyt etätöitä jo pitkään ennen koronaa. Merkit eivät ole suotuisat. Paluumatka kotiin purjehtien oli ikimuistoinen. Sillä jos lapsista, Itämeren rantojen tulevaisuuden aikuisista, kasvaa vastuullisia, empaattisia ja hyväntahtoisia, lopun pitäisi tapahtua kuin itsestään. – Ukkosen silmän sisällä oleminen oli uskomatonta, Jokinen sanoo. Sillä tavalla hän on pystynyt vähentämään työmatkoista koituvaa hiili jalanjälkeään, vaikka perheellä auto onkin. Purjehduksen ympärille Jokinen on kehittänyt liudan muitakin ympäristötekoja: Hän siirsi veneensä asemapaikan Raumalta Turkuun, koska Turkuun hän pystyy kulkemaan joukkoliikenteellä, bussilla. . Lisäksi hän aikoo – hieman poikkeuksellisesti – asentaa purjeveneeseensä airot. A P U | 15 . Jami Jokinen on koettanut tehdä harrastuksestaan mahdollisimman kestävän. Liuhto sanoo, että hänen ensi sijainen tehtävänsä on saada muut innostumaan. Jokinen on myös purjehtija. – Olen vahvasti sitä mieltä, että merkittävä muutos tulee lasten kautta, Jokinen sanoo ja viittaa kasvatukseen. Tyttärelleen hän hankki laatan, jonka tuotto meni Centrum Balticumin yhteydessä toimivalle Saaristomeren suojelurahastolle. Hän ei ole syönyt lihaa 30 vuoteen – mutta vegaaniksi hän ei ole voinut ryhtyä Itämeren takia. Käymäläjätteen päästäminen vesistöihin kiellettiin Suomessa vuonna 2005. Purjeveneeseensä Jokinen on rakentanut kompostikäymälän. Vuonna 2016 hän toi Ruotsista Suomeen 1960-luvulla rakennetun lasikuitupurjeveneen, josta olisi naapurimaassa tullut ongelmajätettä. Jokinen on esimerkki suomalaisesta, joka on muokannut elämäntavastaan ympäristön kannalta kestävän. Mutta totuus on, että vesistö on lämmennyt radikaalisti viime vuosina. – Itämeri-painotus näkyy ruokavaliossani siinä, että syön kalaa, erityisesti silakkaa, mielelläni, Jokinen sanoo. Hänen on myös tarkoitus vaihdattaa purjeveneen bensaperämoottori sähköperämoottoriksi, kun raha antaa myöten. Ympäristötoimittaja Jami Jokinen uskoo, että olennaista ympäristönsuojelussa on herkkyys ja empatia. Silloin hän pystyy vähentämään moottorin käyttöä entisestään, kun satamasta pääsee ulos soutaen. Jos korona potkaisee tämän nyt liikkeelle, niin hyvä, hän sanoo. Jokinen antaa haastattelun puhelimitse VarsinaisSuomen maaseudulta. Silti osa veneilijöistä kippaa jätöksensä edelleen Itämereen. Se on suhteellisen harvinainen ratkaisu. Huhtikuussa antamassaan puhelinhaastattelussa Herlin sanoo, että Suomen hallitus on toiminut hyvin siinä, että talouden elvytykseen on suunniteltu ryhdyttävän ympäristö edellä. Purjeveneessä on esimerkiksi kompostoiva käymälä.. Tavallisesti veneissä on septitankki. Vaikeinta kompostoivan käymälän rakentamisessa oli sen mahduttaminen pieneen tilaan veneessä. Ahvenanmaan tienoilla Jokinen joutui mukana olleen kuopuksensa kanssa keskelle ukkosmyrskyä. Hän kuvailee suhdettaan Itämereen lounaisrannikolla koko ikänsä asuneen ihmisen ”luontaiseksi suhteeksi”. Centrum Balticum järjestää vuosittain professoripurjehduksia, joihin kutsutaan vaikutusvaltaisia ihmisiä ja tieteen tekijöitä päiväksi Itämerelle nauttimaan. Se taas johtaa siihen, että Itämeressä oleva ravinnemäärä tuottaa entistä enemmän sinilevää, joka sysää liikkeelle vaarallisen kierteen. – Ei ihmiskunnalla ole muuta vaihtoehtoa kuin perustaa päätökset kestäviin ratkaisuihin. – Itämeren suojelu on kuin elefantti, joka on pakko pilkkoa. Ilmastonmuutos on Itämeren pahin vihollinen, Herlin sanoo. Purjehtimisessa häntä kiehtoo juuri luonnossa oleminen. Ravintoketjun alkupään kaloja syömällä tavallinen kuluttaja voi vaikuttaa Itämeren puhdistamiseen. Jokiselle ei ole tullut vastaan toista purjehtijaa, joka olisi päätynyt samanlaiseen. Niin ajattelee Länsi-Suomen ja Lännen Median ympäristötoimittaja Jami Jokinen, 49. Ympäristöheräämisen ja biologian opintojen jälkeen suhde mereen syveni entisestään. . Vierasvenesatamia ihmisineen hän välttelee. – Melkein tuntuu siltä, että mitä nyt tehtäisiin. Peilityynestä merestä tuli hetkessä myrskyn piiskama, ja sääilmiö puski Jokisen venettä eteenpäin lujaa. Professori Kari Liuhto kertoo tekevänsä itse pieniä tekoja Itämeren hyväksi. Jos jokainen hoitaisi oman etupihansa, saataisiin hyvä lopputulos, hän kuvaa. T oisinaan Ilkka Herlin ajattelee, että Itämeren pelastaminen voi onnistuakin. Rauman venepaikalle päästäkseen Jokisen oli käytettävä autoa. Käsiä ei kuitenkaan sovi nostaa pystyyn. Onneksi se ei ole vaikeaa: Itämeren suojelu on suomalaisille luontaista. Jami Jokinen huomioi Itämeren ruokavaliossaan: hän syö erityisesti silakkaa, jotta meren ravinnekuorma pienenisi
Valtavat levälautat ovat surullisen tuttu näky kaikille merellä kesäisin liikkuville. Nuoren meren suuri taakka KIMMO OHTONEN ON TOIMITTAJA JA LUONTOKUVAAJA. Koko Itämeren alueella jätevesien puhdistamisessa mereen päätyvän fosforin määrää on kyetty vähentämään 1980-luvulta lähtien noin 60 prosenttia. Suomen kaupungeista ja kunnista yli 30 kohoaa Itämeren tuntumassa, mutta miltei koko maa kuuluu Itämeren valuma-alueeseen. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Onneksi meillä on mahdollisuus kirjoittaa uusi luku kansoja yhdistävän meren saasteiseen ja mikromuovintäyteiseen historiikkiin. Itämeri levämattoineen voisi toimia riittävän läheisenä paikkana osoittamaan, että muutoksen on lähdettävä meistä jokaisesta. Naudanliha ja maito kuormittavat Itämerta eniten. Vertailun vuoksi: Atlantti on keskimäärin neljä kilometriä syvä. Suojelun Akilleen kantapää on maatalouden tuottamat päästöt. Ihmisen nousu luomakunnan valtiaaksi ei ole ollut sille suopea. 16 | A P U Kolumni P laneettamme nuorimmaksi mereksi Itämeri on kokenut paljon. Ilmaston lämpenemisen ennakoidaan kiihdyttävän Itämeren rehevöitymistä entisestään. Arvioiden mukaan noin 60 prosenttia keskimääräisen suomalaisen omasta Itämerta rehevöittävästä kuormituksesta syntyy käyttämämme ruoan tuotannosta. I tämeren suurimpia ongelmia on rehevöityminen, mikä näkyy etenkin rannikkovesien kehnossa kunnossa. Valuma-alue on alue, jolta virtaava vesi päätyy mereen. Jo aikaansaadut tulokset herättävät toivoa. Ongelma koskettaa meistä kaikkia. Suomen osuus Itämerta rehevöittävästä fos forija typpikuormasta on yli kymmenen prosentin luokkaa. Nykyään Itämeren valuma-alueen neljässätoista valtiossa elää noin 85 miljoonaa ihmistä. Suomen ympäristökeskus Syken laskelmien mukaan maatalouden tuottamat fosforija typpipäästöt ovat yli puolet koko Suomen kuormituksesta. Harmillisesti päästömme eivät ole juuri vähentyneet 2000-luvulla, vaikka uutiskuvat kesäisistä levämatoista kauhistuttavat ja julkisessa keskustelussa vannotaan Itämeren pelastamista. Itämeren kohtalo on kiinni meistä kaikista asuinpaikkaan katsomatta. Itämeri on erityisen herkkä ihmistoiminnan haitallisille vaikutuksille. Itämeren saastumisen ja ilmaston lämpenemisen välillä on yhteys. Itämeri on mereksi matala, sen keskisyvyys on vain 55 metriä. K U V A M IL K A A LA N EN. Samoin molempien ongelmien ratkaisemisessa ihmiskunnan elämäntapavalinnat ovat keskeisessä asemassa. Molemmat ovat todistetusti ihmisen aikaansaamia ilmiöitä. Työtä on silti vielä paljon edessä. Lisäksi ruokahävikki on edelleen myös Itämerta koskeva ongelma
Tilaa Apu Juniori osoitteesta apujuniori.fi/tilaa Uutuuslehti Apu Juniori AJ_brändi_koko_106x280.indd 1 05/02/19 14:22. . Tutkimusten mukaan ruokavalion merkitys suomalaisen hiilijalanjälkeen on noin 20 prosenttia. Se voisi kannustaa meistä jokaista auttamaan Itämerta ja ilmastoa arkisilla toimilla samalla, kun kohennamme omaa terveyttämme. Se olisi todellinen ympäristöteko. Tarvitaankin asenteellista vallankumousta, joka auttaa meitä luopumaan norjalaisesta kassilohesta ja rakastumaan kotimaiseen villikalaan. Villikalan jalustalle nostaminen ja lihan kulutuksen vähentäminen ovat Itämeren tulevaisuuden kannalta juuri sellaisia puroja: yksittäiselle ihmiselle pieniä, arkisia muutoksia, mutta koko Itämerelle – ja ihmiskunnalle – tärkeitä askeleita kohti valoisampia aikoja. Itämerta rehevöittävien ravinnepäästöjen kohdalla luku on edellä mainittu 60. Entäpä särkeä. K U V A M IL K A A LA N EN Maailman voi lukea paremmaksi paikaksi. Oletan, että norjalaisesta, kasvatetusta lohesta luopuminen saattaa aluksi tuntua aika monen mielestä mahdottomalta ajatukselta. . Todellisuudessa ne eivät ole roskakaloja vaan kulinaarisia aarteita, joita kestävästi pyytämällä voimme suojella Itämerta. V errattuna kasvatettuun ja maasta toiseen rahdattuun loheen villikalojen hiilijalanjälki on pieni. Tarvitaan asenteellinen vallankumous, joka auttaa meitä luopumaan norjalaisesta kassilohesta ja rakastumaan kotimaiseen villikalaan. S yken erikoistutkija Seppo Knuuttila on puhunut ravinnejalanjäljestä. Apu Juniori on lasten ajankohtaislehti, jota lukemalla lapsi oppii ymmärtämään ja ajattelemaan, oivaltamaan ja ratkomaan. Vähemmän lihaa ja maitotuotteita, enemmän kasviksia ja villikalaa. Syömällä silakkaa tai lahnaa samalla poistamme Itämerestä ravinteita sen sijaan, että tuottaisimme niitä teollisen prosessin kautta sinne lisää. . Valitettavan moni meistä on kasvanut nyrpistämään nokkaansa kotimaisille kalalajeille kuten särki, silakka, hauki tai lahna. Milloin muuten viimeksi söit silakkaa. Miten hienoa olisi, että tulevat sukupolvet nyrpistäisivät nokkaansa tuontikalalle ja vaatisivat lautaselleen kestävästi pyydettyä villikalaa! Isot muutosten virrat kertyvät useista pienistä puroista. Jotta seuraava sukupolvi olisi suvaitsevaisempi, rakentavampi ja kaikin puolin fiksumpi kuin edelliset, me kannustamme heitä lukemaan
Siksi se on herkkä ihmisen aiheuttamille päästöille. teksti S A MMEL I HEIK K INEN kuvitus TA N JA P EL L IK K A Arkonan meri 18 m DA R SSIN K Y NN YS, S Y V Y YS 21 000 km 3 TIL AV UUS 392 000 km 2 PIN TA-A L A 85 miljoonaa ihmistä VA L UM A-A L UEEL L A A SUU 7–8 m JUU TINR AUM A N S Y V Y YS VAIN Tämä matala kynnys Belttien merellä on Itämeren ja Pohjanmeren vedenvaihdon tärkein paikka.. Makeaa vettä valuu mereen laajalta alueelta, jossa asuu paljon ihmisiä. Jos Tanskan salmista ei työntyisi suolavesipulsseja, Itämerestä tulisi ennen pitkää järvi. 18 | A P U Ainutlaatuinen epämeri Itämeri on oikeastaan murtovesiallas tai jopa suuri jokisuisto
A P U | 19 5,47 miljoonaa asukasta SUURIN K AUPUNKI: PIE TA RI 459 m S Y VIN KOH TA : L A NDSOR TIN S Y VÄ NNE 1,6 miljoonaa m 2 VA L UM A-A L UEEN PIN TA-A L A Gotlanti ITÄ MEREN SUURIN SA A RI Utö SU OMEN E T EL ÄISIN A SU T T U SA A RI 54 m K E SKIS Y V Y YS Perämeri M er en ku rk ku Selkämeri Suom enla hti Ahvenanmeri Riianlahti Gdanskinlahti Arkonan meri Saaristomeri 7 g/ litrassa K E SKISU OL AISUUS VAIN virtaama 2 860 m 3 /s SUURIN J OKI: NE VA I T Ä M E R I P oh j a nl a h ti
Siitä käytetään nimitystä täyskierto. Siksi joista tuleva vesi jää meressä pintakerrok seksi ja suolaisempi vesi painuu pohjalle. Suolaa on Perä meressä niin vähän, ettei vesi juotuna kuivata kehoa.. Jos halut taisiin kuutiokilometri maitoa, siihen tar vittaisiin tuhat miljardia maitotölkkiä, ja sellaisen määrän tuottamiseen menisi Suomessa nykytahdilla noin 440 vuotta. Kun syvänteistä tulee hapettomia, elämä niissä kuolee, tiettyjä mikrobeja lukuun ottamatta. Sellaista virtausta kutsutaan suolapuls siksi. Myös varsinaisen Itämeren tilanne oli aikaisempaa parempi, mutta etenkin poh joisella Itämerellä oli varsin hapetonta 70:ää metriä syvemmällä. Jos näillä meri alueilla joutuisi lautalla vedettä viruvaksi haaksirikkoiseksi, merivettä kannattaisi jo juoda. Suomen ympäristökeskuksen tutki musalus Aranda havaitsikin tammihel mikuun taitteessa Itämerenmatkallaan, että Suomenlahdella ei ollut hapettomia pohjaalueita. Itämerta voikin ajatella myös valtavana jokisuistona, joka muuttuu oikeaksi mereksi vasta Pohjanmerellä. Itämeren yhteys muuhun Atlanttiin on kapea ja ennen kaikkea matala. Kun se on yhtä kylmää kuin vesi pohjalla, tuuli voi sekoittaa koko vesimas san. 20 | A P U I tämeri on maailman nuorin meri. Kaikki muut meret ovat näiden valtamerien osia, reunameriä. Vähäsuolaisuus johtuu siitä, että Itä meri on matala, mutta sen valumaalue on suuri. Niinpä Suomenkin leväisiä rantoja oikeastaan huuhte lee sama Atlantti kuin vaikkapa Karibian saarten kullankarvaisia hiekkoja. Käytännössä ollaan aivan erilaisten asioiden äärellä. I tämeressä tuollainen kierto jää suu reksi osaksi väliin. Tanskan salmien kautta virtasikin Ruotsin meren tutkimuslaitoksen mukaan hapekasta vettä Itämereen marrasjoulukuun tait teessa. Kun vesi ei kierrä, meren syvänteistä tulee hapettomia. Suolaista valtamerivettä taas tulee mereen huomattavasti vähem män kapeiden ja matalien Tanskan sal mien kautta. Voimakas suolapulssi voi tuoda Itä mereen satoja kuutiokilometrejä raikasta suolavettä. Poikkeuksellisen hyvä tilanne johtui siis luonnon avusta. Joskus harvoin sattuu, että valtameren suolaista, hape kasta vettä virtaa Itämereen viikkojen ajan. Rehevöityminen puolestaan johtaa siihen, että vähähappi siin syvänteisiin joutuu eloperäistä ainetta. Itämeren keskisyvyys on 54 metriä, vettä on syvimmässäkin kohdassa vain 459 metriä. Syksyllä pintavesi viilenee ilmojen kyl metessä. Sen vuoksi Itämeren ja Pohjanmeren vedet sekoittuvat vain vähän. Suomenlahdessa se tarkoitti lähes jatku vaa kovaa lounais tai länsituulta, ja se pääsi myllertämään koko lahden vesimas san pohjia myöten. Kun vesimassa läm penee keväällä, siihen muodostuu lämpö tilan harppauskerros, jonka alapuolella vesi on selvästi kylmempää kuin lähem pänä pintaa. Suomen leveys asteilla järvissä koko vesimassa sekoittuu kahdesti vuodessa. Toinen maamassojen ympä röimä meri, Välimeri, on sekin keskisy vyydeltään puolitoista kilometriä ja syvimmillään reilu viisi kilometriä. Makea vesi on nimittäin suolaista k e vyempää. Myös Tanskan salmista sisään virtaava suolainen valta merivesi työntyy Itämeren pohjaa pitkin eteen päin. Mustameri on tässä tilastossa ykköspaikalla. S yken tutkijat havaitsivat eteläi sellä Itämerellä happea myös syvänteissä. Puolta kilometriä lähestyvä vesikerros kuulostaa kyllä vaikuttavalta, mutta valtamerien keskisyvyys on kilo metrejä. Se on myös niin vähäsuo lainen, ettei se ole aivan oikea meri, vaan murtovesiallas. Mustameri, Välimeren perimmäinen osa, on pintaalaltaan aika lähellä Itä merta ja melkein yhtä vähäsuolainen. Veden kierto on monesti heikkoa myös Suomenlahden länsiosissa. Sen hajoaminen syö happea ja pahentaa happikatoa. Pohjan tuntuman suolainen vesi muhii omissa olois saan sekoittumatta pintakerrokseen. Itämeri on myös itsessään mereksi matala ja makea. Kuutiokilometri on valtava määrä nestettä, biljoona litraa. Ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus rehevöittää Itämerta. Senkin keskisyvyys on yli kilometrin. Sel laisena se on maailman toiseksi suurin. Vesi kerrostuu jälleen talvella ja sekoit tuu uudelleen keväällä, kun vesimassa on taas kauttaaltaan suurin piirtein yhtä lämmintä. Syvemmällä taas on ravinteita, joita pinnan kasvi plankton voi käyttää kasvuunsa. Makeaa vettä virtaa lukemattomista joista Itämereen. V ähäsuolaisessa murtovesimaail massa elää osin ainutlaatuinen kasvi ja eläinlajisto. Viime talvi oli poikkeus: EteläSuomen piti lämpimänä melkein jatkuva lounainen ilmavirtaus. Yleensä veden virtaus vaihtaa Tanskan salmissa suuntaansa alituiseen. Siksi sinne ei juuri tule suolaisinta vettä syvältä, ja suu ren lahden vähemmän kerrostuva vesi pääsee kiertämään syksyisin ja keväisin. Makean veden tulviminen mereen on saanut veden kerrostumaan. Periaatteessa maailmassa on vain viisi valtamerta: Tyynimeri, Atlantti, Intian valtameri, Eteläinen jäämeri ja Pohjoinen jäämeri. Itämeren keskisuolaisuus on vain seitsemän grammaa litrassa. Pohjanlahti on poikkeus, sillä se on mata lan Ahvenanmeren muodostaman meren alaisen kynnyksen takana. Itämeren valuma alue on nelinkertainen itse meren pinta alaan verrattuna. Valuma alueella tarkoitetaan sanan mukaisesti sitä maaalaa, josta vesi laskee jokia pitkin Itämereen. Pelkästään se, mikä meri on, on vähän epäselvää. I tämeri on Tanskan salmien kautta kiinni Pohjanmeressä, ja se taas on osa Atlanttia. Muuten Itämeren rankkaaminen tilas toissa onkin hankalampaa. Tanskan salmissa, lähimpänä valta merta, suolaa on vielä 20 grammaa per litra, mutta Suomenlahden pohjukassa alle kolme grammaa ja Perämeren perillä pari grammaa litrassa. Valtame rien vesissä on keskimäärin 35 grammaa suolaa litrassa. Suolan määrä on näissä vesissä niin pieni, ettei vesi enää kuivata kehoa, kuten oikea merivesi juotaessa tekee. Noiden kiertojen avulla vesistö pysyy terveempänä: pohja ja sen kasvit ja eläi met saavat pinnasta happea
Aivan varmaa se ei ole, paljon riippuu siitä, miten vakavaksi nykyinen ilmastokriisi lopulta päästetään. Suolapulssit pitävätkin Itämeren merenä, ja ilman niiden tuomaa suolaa Itämeri muuttusi ennen pitkää jär veksi. Meri oli suolaisempi ja laajempi. Perämeren rannikolla maa kohoaa jopa lähes sentin vuodessa. Pai nanne, jossa nykyinen Itämeri lainehtii, on miljoonia vuosia vanha. Parikymmentätuhatta vuotta sitten jäätä oli nykyisen meri alueen päällä jopa kilometrien paksuu delta. Sitten mannerjää vetäytyi edelleen, ja Baltian jääjärvi puhkaisi noin 11 700 vuotta sitten vesimassoilleen tien läpi ete läisen Ruotsin. Vaihe päättyi muutama tuhat vuotta sitten. A P U | 21 Isossa pulssissa vettä voi tulla määrä, joka vastaa paria prosenttia koko Itäme ren tilavuudesta. Noin 11 500 vuotta sitten jääjärvi aukesi valtamerelle. Baltian jääjärven aikana 14 500–11 300 vuotta sitten mannerjää peitti melkein koko nykyisen Suomen. Syntyi Yoldiameri, ja siitä puolestaan kehittyi vajaat tuhat vuotta myöhemmin Ancylusjärvi, kun sen yhteys Pohjanme reen katkesi. . . Se oli olemassa tuhansia vuosia. L yhyen historiansa aikana Itä meren paikalla on ollut ainakin kahteen otteeseen järvi. Siksi Pohjanlahti katkeaa joskus parin tuhannen vuoden kuluttua Merenkurkun kohdalta, ja Perämerestä tulee silloin Peräjärvi. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPC C:n viime syksynä julkaisemassa rapor tissa arvioitiin, että jos ilmastopäästöjä ei onnistuta vähentämään, merenpinta voi nousta vuosisadan loppuun mennessä jopa 61–110 senttiä. Merenpinta taas on kohonnut viime vuosina noin kolme milliä vuodessa, mutta vauhti uhkaa kiih tyä. Litorinameri oli nykyisen meren varhaisvaihe. Maanmittauslaitoksen mukaan maan pinnan nousu on ollut Suomen rannikolla merenpinnan kohoamista nopeampaa. Syntyi Yoldiameri, joka oli olemassa vajaa tuhat vuotta. Ancylusjärvi syntyi noin 10 600 vuotta sitten, kun maan kohoaminen katkaisi yhteyden valtamereen. Fennos kandia oli silloin saari. . 13 000 vuotta sitten nykyisen Itä meren kaakkoisrantoja ja nykyisen Tans kan itärantoja nuoleskeli jo makea vesi, mutta nykyistä Ruotsia ja Norjaa peitti edelleen mannerjää, ja se katkaisi yhtey den mereen. Pohjanlahti katkeaa parin tuhannen vuoden kuluttua, ja Perämerestä tulee Peräjärvi.. Kun mannerjää alkoi sulaa, kehittyi Baltian jääjärvi. Runsaat satatuhatta vuotta sitten, läm pimällä Eemkaudella, paikalla oli meri, jonka leveät salmet yhdistivät sekä Poh janmereen että Vienanmereen. Viime jääkauden aikaan Itämeren alue oli pitkään manner jään peitossa. Kymmenisentuhatta vuotta sitten Tanskan salmet aukesivat ja nykyinen Itä meri alkoi kehittyä. Aluksi sen pintaala oli paljon nykyistä suurempi, mutta man nerjään ikeestä vapautunut maaperä alkoi kohota – ja se kohoaa edelleen, nopeim min Perämeren rannikolla
M A IJ U LA N K I/ M E T S Ä H A LL IT U S. 22 | A P U Meren happitilanne ei näy suoraan vedestä, mutta rehevöitymisen vuoksi Suomenlahdella ja muualla Itämeressä näkösyvyys on heikentynyt
F I. A P U | 23 . Suurin ongelma on rehevöityminen. . teksti S A MMEL I HEIK K INEN kuvat I TÄ MERI. HAPPEA HAUKKOVA MERI Itämeren tila on päässyt niin pahaksi, että korjaaminen on vaikeaa. Aikaisempien vuosikymmenten holtiton lannoitus on virittänyt maaperään pommin, jota puretaan pitkälle tulevaisuuteen
Sadevesi kuljettaa irronneen maaaineksen laskuojaan, josta vesi virtaa edelleen seudun läpi kulkevaan Uskelanjokeen. Se kesti viisi vuorokautta. Suomen ympäristökeskus kertoi huhtikuun lopulla, että Lounais-Suomesta talvella mereen valunut fosforikuorma oli poik keuksellisen suuri. Sade sekä pellot ja joki ovat olleet olemassa satoja vuosia, mitä nyt merenranta on karannut hieman ulommas. Juuri päättynyt talvi jäi Varsinais-Suomessa ja muualla maamme eteläosissa talvettomaksi. Ja sade tuli vetenä. helmikuuta vuolaimmin sitten vuoden 1980. 24 | A P U V esipisara putoaa harmaan talvipäivän ilman läpi runsaan 30 kilometrin tuntinopeudella. Rakkohaurua eli rakko levää Raaseporin edustalla. Veden mukana pellosta irtoaa multaa ja savea, niissä taas on ravinteita. Pellon pinta on maannut paljaana läpi myöhäissyksyn ja talvikuukausien. Saaristomereen valui kolmen talvikuukauden aikana fosforia melkein yhtä paljon kuin koko vuoden 2008 aikana, jolloin tehtiin ravinne kuormituksen aikaisempi Etelä-Suomen joet nousivat useita kertoja tulvakorkeuteen joulu–helmikuussa. Rakkolevä on vähentynyt Itäme ressä, kun veden näkö syvyys on pienentynyt. Sadepisarat ovat vasaroineet sitä toistuvasti. Talvi oli paitsi lämmin myös sateinen. Lopulta se iskeytyy paljaaseen peltoon jossakin Salon kaupungin keskustan koillispuolella Varsinais-Suomessa. Etelä-Suomen joet nousivat useita kertoja tulvakorkeuteen joulu–helmikuussa. JU U S O H A A P A N IE M I/ M E T S Ä H A LL IT U S. Uskelanjoki virtasi 17. Vettä valui 120 kuutiota sekunnissa, mikä oli kaksi kertaa enemmän kuin normaalikevään tulvahuipun aikana. Sadetta tuli monin paikoin puolitoista kertaa enemmän kuin tavallisena talvena. Maa ei ole routinut, ja sade on tullut lumen sijaan vetenä. Näin Itämereen päätyy jälleen hieman lisää ravinteikasta, maaperän harmaanruskeaksi värjäämää vettä. Saaristomereen valui kolmena talvikuukautena fosforia melkein yhtä paljon kuin koko vuonna 2008. Viime vuosikymmeninä pellot ovat jääneet yhä useammin ilman lumipeitettä. Pisaramme sinkoutuu kymmeniksi pienemmiksi pisaroiksi ja irrottaa iskussa hitusen peltomaata. Ilmatieteen laitos onnistui tosin jälkikäteen kaivamaan niin sanotun termisen talven helmi-maaliskuun taitteesta. T apauksemme kaltaiset sadepisarat ja niiden mereen huuhtoma ravinnekuorma ovat äärimmäisen tärkeitä Itämeren voinnille. Läpi peltomaisemien mutkitteleva joki laskee Salon keskustan jälkeen Halikonlahteen, kartalla melkein vuonomaisen kapeaan ja pitkään merenlahteen. Pilvistä lankeava sade imeytyy kehnosti jo valmiiksi märkään maahan. Se tuntui Itämeressä. Varsinais-Suomi on Suomen vanhinta maanviljelysseutua
Kankaanpään mukaan yleisötilaisuuksissa ihmiset ovat kuunnelleet kiinnostuneina tutkijoiden äänityksiä vedenalaisesta maailmasta. – Suurimmillaan päästöt Itämereen tulivat 1980-luvun puolivälissä. Sen epäonneksi siihen laskevat Suomen viljavimpien alueiden maataloudesta tulevat päästöt. – Meluntorjunnassa on se hyvä puoli, että sen vähentäminen vaikuttaa heti. Näytteen fosforipitoisuus oli hyvin suuri. Vedenalaista melua ei tule ajatelleeksi, sillä elämä veden alla jää enimmäkseen piiloon, ja melua ei itse kuule. Samasta vaivasta kärsivät myös Itämeren hylkeet ja kalat. On myös mahdollista ajaa pelkällä sähköllä. Ratkaisuja pitää löytää, sillä Itämeren suojelukomission arvion mukaan Itämeren laivaliikenne kasvaa kaksinkertaiseksi parin vuosikymmenen aikana. Kankaanpään mukaan laboratoriotutkimukset osoittavat, että silakan kuulokynnys on matalampi kuin lohikalojen. Tekniset ratkaisut ovat monesti kalliimpia kuin nykytekniikka, mikä on tietenkin ongelma. Suurellekin yleisölle ovat tulleet tutuksi laivaliikenteen valaille aiheuttamat ongelmat. Suomalainen kohtaa silakan ehkä useimmin, kun hän nostaa sen mausteliemestä perunan viereen lautaselle, mutta eläessään tuo silakka on ollut herkkäkuuloinen kala. Kaikki ovat epäonnistuneet. Sillä testataan myös vetyä käyttäviä polttokennoja laivan voimanlähteenä. A P U | 25 HERKKÄKORVAINEN SILAKKA KÄRSII MELUSTA KUINK A MONI TULEE ajatelleeksi, miltä veden alla kuulostaa. Venäjän puolella, lähellä Viron rajaa Suomenlahteen laskevan Luga-joen eli Laukaanjoen suulta otettiin heinäkuussa 2008 vesinäyte, joka jäi vaivaamaan Knuuttilaa. Silloin melu ei etene koneesta laivan runkoon ja edelleen veteen. Olen itse ollut Arandalla, kun se liikkuu pelkällä sähköllä. – Voidaan olettaa, että silakka pyrkii välttämään meluisia alueita. Vedenalaisesta rakentamisesta tulee melua, ja myös merituulivoimaloista. Satamissa myös pienvene liikenteestä tulee paljon melua. Ihminen on aiheuttanut koko olemassaolonsa ajan erilaista melua myös veden alla, mutta kivien paiskomisen, soutamisen, purjehtimisen ja laitureiden rakentamisen aiheuttama meteli oli pientä. Se tykkää saalistaa avo merellä omalla tavallaan. Vuonna 2007 Suomi liittyi Itämeren suojelukomission Helcomin toimenpideohjelmaan, jonka tavoitteena oli parantaa Saaristomerenkin tilaa vuoteen 2021 mennessä. Itämerta kuormittavat eniten kaupunkien, teollisuuslaitosten ja maatalouden päästöt. Ne vähennykset ovat lähes pelkästään pistekuormituksen pienenemisen ansiota, kertoo erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) . – Suurin melunlähde on laivaliikenne. Kaikki muuttui, kun vesillä alettiin liikkua konevoimin. – Teknisiä ratkaisuja melun vähentämiseen tunnetaan ja selvitetään lisää. Siinä häviävät tärinät ja äänet. Ihminen tuppaa unohtamaan, mitä pinnan alla on, Kankaanpää pohtii. Aranda on merentutkimusalus. Kesällä 2011 Venäjän viranomaisten kanssa sovittiin, että Laukaanjoella tehdään vesistötutkimuksia Helcomin hankkeessa. K aikki Itämeren reunavaltiot Puolaa lukuun ottamatta ovat sitoutuneet Itämeren tilan parantamiseen 2000-luvulla. . Saaristomeri on matala ja sokkeloinen. Suomessa Saaristomeri on suurimpia murheenkryynejä. Meluun ollaan ehkä havahtumassa. Harva ajattelee, että esimerkiksi aivan tavallisen huviveneen potkuriääni on ”todella voimakas ja ärsyttävä”, kuten Kankaanpää kuvailee. Toisin on maatalouden päästöjen kanssa. Vilkkaasti liikennöidyllä Itämerellä ongelma voi olla vielä suurempi. Nyt voi jo sanoa, että tavoite ei täyty. Hänen kymmenien vuosien mittaisen uransa kenties suurin voitto on valtavan päästölähteen paljastaminen. On vielä tutkimatta, miten melu vaikuttaa sen käytökseen merellä. ennätys. Nykyään melua on vaikea paeta edes valtamerillä. Erikoistutkija Harri Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että vedenalaisen melun tutkiminen on otettu Suomessa työlistalle EU-direktiivien määräyksestä. Laivareittejä voidaan ehkä siirtää kulkemaan paikoista, joissa melu aiheuttaa vähemmän ongelmia. Silakka on siis tarkkakuuloisempi. Kaupunkien ja teollisuuden päästöjä kutsutaan usein pistemäisiksi päästöiksi, sillä yhden tehtaan tai yhden kaupungin jätevedet tulevat kärjistetysti sanoen yhdestä viemäriputkesta. Näytteitä otettiin syksyllä 2011, ja ISTO CK. Saaristomeren tila ei ole parantunut lainkaan runsaan kymmenen vuoden aikana. Kevään tilanne kertoo epäonnistumisesta ja myös sen syystä. Vedenpinta katkaisee äänimaiseman: vedenalainen ääni ei juuri kuulu ilmakehässä, eivätkä pinnan yläpuoliset äänet taas kuulu erityisen hyvin vedessä. – Poissa silmistä ja korvista, poissa mielestä. Noiden pistemäisten päästöjen vähentämisessä Itämeren reunavaltiot ovat viime vuosikymmeninä menestyneet. Sen jälkeen fosforipäästöt ovat laskeneet noin 60 prosenttia ja typen päästötkin 30–40 prosenttia. Laivojen dieselkoneista voidaan tehdä hiljaisempia, ja ne voidaan eristää rungosta paremmin. Vedenalainen meteli häiritsee niiden viestintää. Se sai trillerimäisiä piirteitä keväällä 2012. K nuuttila kuuluu todennäköisesti siihen kouralliseen ihmisiä, joka tuntee Itämeren ongelmat parhaiten. – Esimerkiksi Arandalla on tällainen niin sanottu dampperi
René Nyberg kirjoittaa viime vuonna ilmestyneessä Patriarkkoja ja oligarkkeja -kirjassaan, että FSB oli tarjoutunut tehtaan johdolle ”hoitamaan suomalaiset”. Noin iltakahdeksalta Knuuttila kuljetettiin läheisen Kingiseppin kaupungin poliisiasemalle. Selvisi, että päästöjen alkulähde oli Fosforit-lannoitetehtaan valtava kipsijätevuori. Kolme paikalle tullutta miestä kuulusteli Knuuttilaa iltapäivästä iltakahdeksaan. Hänen mukaansa kuulustelijat olivat Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n leivissä. Hetken päästä kolme univormupukuista miestä käski Knuuttilan mukaansa autoon. Pahoja pistemäisiä kuormittajia oli saatu kuriin, ja kesän levämäärät pienenivät varsinkin lahden itäosissa. Silti Suomenlahden tila on ollut viime vuosina huonompi kuin 1990-luvun alussa. Knuuttila ja toinen suomalaistutkija ottivat huhtikuun alkupuolella 2012 näytteitä yhdessä venäläisryhmän kanssa tehtaan laskuojasta. Tuolloin monissa syvänteissä oli terveitä pohjaeliöyhteisöjä. Knuuttila kertoo, että viime vuosikymmenen alkupuolella Suomenlahden tilanne näyttikin paremmalta kuin pitkään aikaan. Suomenlahdella merkittävin parannus tehtiin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisinä parina vuosikymmenenä, kun Pietarin jätevesihuolto uudistettiin osin suomalaisella avulla. 26 | A P U Knuuttila oli mukana näytteenotossa. ”Rehevöitymistä aiheuttavan fosfaatin kuorma on pienentynyt 75 prosentilla. Sen ojasta virtasi Laukaanjokeen ja Suomenlahteen enemmän rehevöittävää fosfaattifosforia kuin koko Suomi. Knuuttila kuljetettiin tehtaalle, jossa johtaja väitti tämän olleen luvatta tehdasalueella. – Vuosituhannen alusta rehevöitymistä aiheuttavan fosfaatin kuorma Suomenlahteen on pienentynyt 75 prosenttia. Nyt ne ovat olleet kesäisin säännöllisesti hapettomia. Fosforitin valtava, aikaisemmin tuntematon päästöpiste hävisi Suomenlahden ravinnekartalta. He yrittivät painostaa tutkijaa luovuttamaan tietokoneensa, mistä Knuuttila kieltäytyi. Iltapäivään jatkuneiden kuulustelujen jälkeen Knuuttila pääsi vapaaksi ja huomasi tietokoneensa hakkeroiduksi. Sitten hänet vietiin tuntemattomaan paikkaan ja lukittiin rautaoviseen putkaan kahdeksitoista tunniksi. JU H O LA P P A LA IN EN /M E T S Ä H A LL IT U S. Kun happea riittää, pohjien eliöt voivat hyvin. Ryhmä jakaantui, ja Knuuttila lähti kulkemaan yksinään jokivartta. Tutkimuksia jatkettiin keväällä. Kaupunkien ja teollisuuslaitosten päästöjä oli alettu siivota jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Tehtaan johtaja lähti paikalta, ja todellinen hiostus alkoi. Silti Suomenlahden tila on huonompi kuin 1990-luvun alussa.” Suomenlahden pohjaa Haminan edustalla. V aikka tutkimukset johtivat ahdistavaan tilanteeseen, ne eivät olleet turhia. Paluumatkalla Knuuttila joutui Venäjän tullissa kahdeksan tunnin kuulusteluun ja luovuttamaan tietokoneensa. Knuuttila kiisti
Silloin Itämeren pääaltaan syvänteiden inha syvävesi ei työntyisi Suomenlahtea rehevöittämään. Siksi se työntyy meressä eteenpäin pohjia myöten. – Pitäisi saada suuri suolapulssi joka toinen vuosi, jotta nykyisin hapettomat pohjat pysyisivät hapellisina. Sillalta sitä ei voinut nähdä, mutta meressä se tuntui Suomen rantoja myöten. Jos Suomenlahti olisi erillinen allas, se olisi nyt selvästi paremmassa kunnossa. Vaikka ravinteita olisi vedessä runsaasti, kesän säät vaikuttavat paljon siihen, syntyykö laajoja sinileväkukintoja. Suolapulssin tuoma vesi on suolaisempaa kuin Itämeren vesi. Suomenlahti on Itämeren pääaltaan suora jatke, toisin kuin Pohjanlahti. Suomessakin menestykseksi noussut tanskalais-ruotsalainen Silta -rikossarja alkaa Tanskan ja Ruotsin yhdistävältä Juutinrauman sillalta. – Hyvät mökkikelit sopivat sinilevälle, tiivistää Syken erikoistutkija Harri Kankaanpää. Sinilevät pitävät paitsi ravinteista myös lämmöstä ja riittävän tyynestä säästä. Euroopan viidenneksi pisimmän sillan ja toisen Tanskan salmen, Iso-Beltin, ylittävän sillan alta tuli joulukuussa 2014 suolapulssi, joka oli Itämeren mittaushistorian kolmanneksi suurin. – Sen veden mukana tuli Suomenlahdelle muutamassa viikossa kymmenen tuhatta tonnia rehevöittävää fosfaattifosforia, Seppo Knuuttila kertoo. Pohjanlahdelle suolapulssi ja sen edellä kulkeva hapeton ja ravinteikas vanhan syväveden aalto eivät pääse, sillä Pohjanlahtea suojaa Ahvenanmeren ja Saaristomeren matala kynnys. Siksi Itämereen tulee harvoin suuria määriä suolaista ja hapekasta valtameren vettä. Suomenlahdella ei sellaista kynnystä ole. Tutkijat ennustivatkin vuodelle 2017 erittäin pahaa sinileväkesää. Niin kävi vuonna 2014. Syvänteiden vesi on hapetonta mutta ravinteikasta. Rehevöityneessä meressä uusi ravinnelasti on aina haitaksi. Se on kynnys, jonka yli Itämeren pääaltaan hapettomien pohjien painava vesi ei tule. Itämeri on mereksi matala ja vähäsuolainen. Syntyy niin sanottu suolapulssi. Tietenkin vesi myös sekoittuu, mutta suolaisuusero pitää vanhan ja uuden veden yllättävän tiukasti erillään. Kesä 2017 oli Eteläja Keski-Suomessa melkoisen viileä. Sitä ei onneksi tullut. . Neljän vuoden kuluttua se vaikutti osaltaan esimerkiksi viime vuosikymmenen pahimman sinileväkesän syntyyn. Suolapulssi etenee Tanskan salmista noin 180 metriä tunnissa ja työntää tuota epämiellyttävää lastia edellään. Itämeren syvänteistä nousi siis Suomenlahteen fosforia noin kaksi ja puolikertaisesti lahteen rantavaltiosta vuodessa virtaavan kuormituksen määrä. Pienempiä suolapulsseja tuli Itämereen vuosina 2015 ja 2016. Se on yhteydessä Atlantin reunamereen Pohjanmereen vain kapeiden ja matalien Tanskan salmien kautta. Kesä 2018 oli paahtava, hellepäiviä oli toiseksi eniten suomalaisessa mittaushistoriassa. Koko Itämeren happitilanteen parantamiseen suolapulssit eivät näytä riittävän. Ruotsin eteläkärjen, Saksan koillisrannikon ja Puolan luoteisrannikon välisen Bornholmin altaan syvänteet tyhjenevät ensin Suurimpien jokien typpikuorma Typpikuorma kg/km 2 < 110 110–150 150–200 200–250 250–300 300–400 400–500 500 > Suurimpien jokien fosforikuorma Jokien typen lähteet Luonnollinen huuhtouma 33 % Hajakuormitus (maatalous) 47 % Pistelähteet (kaupungit ja teollisuus) 12 % Muualta kuin Itämeren ranta valtiosta peräisin oleva päästö 8 % Gotlannin altaaseen. S illasta oli jo tullut televisiojulkkis, kun se todisti suurta virtausta. A P U | 27 Syynä on koko Itämeren heikko tila. Viimeksi mainittua suojaa Ahvenanmeren matalikko. Harvoin tulevissa pulsseissa on meidän omille Fosforikuorma kg/km 2 < 6 6–10 10–15 15–20 20–40 40 > Jokien fosforilähteet Muualta kuin Itämeren ranta valtiosta peräisin oleva päästö 8 % Luonnollinen huuhtouma 33 % LÄ H D E: H EL CO M LÄ H D E: H EL CO M Pistelähteet (kaupungit ja teollisuus) 23 % Hajakuormitus (maatalous) 36 %. Hän toimi talvella Aranda-tutkimusaluksen matkanjohtajana. Sitä kutsutaan monesti myös Itämeren pääaltaaksi tai varsinaiseksi Itämereksi. Siksi merialueen paraneminen loppui syksyllä 2016. Suomenlahdella sellaista suojaa ei ole. Pohjan hapettomissa oloissa veteen on kehittynyt myös myrkyllistä rikki vetyä. Gotlannin altaassa sama meno jatkuu: uusi suolainen vesi ryömii pohjaa myöten, ja hapeton vanha pohjavesi väistyy sen edellä. Pohja eliöyhteisöt elpyvät, mutta kaikki syvänteissä maannut hapeton, suolainen vesi ei häviä merestä. Joskus sääolot naksahtavat siihen asentoon, että salmista virtaa satoja kuutiokilometrejä valtamerivettä Itämereen. Edes vuoden 2014 pulssi ja sitä seuranneet pari pienempää pulssia eivät hapettaneet kaikkia pohja-alueita. Eteläisellä Itämerellä syvänteiden pohjille tulvii tuoretta ja hapekasta vettä. Ennustettu paha levävuosi tuli vasta seuraavana vuonna. S uolapulssien edellään työntämä vesi oli Suomenlahden suulla syksyllä 2016. Seppo Knuuttilan mukaan Suomenlahdelle olisi luultavasti parempi, jos Itämereen ei tulisi lainkaan suolapulsseja
Kerrosta sanotaan halokliiniksi. Itämeren suolaisuuden harppauskerros painui syvemmälle, ja Suomenlahteen ei päässyt virtaamaan pääaltaan syvävettä. Sen aineksen sisältä fosfori sitoutui merenpohjan kerrostumiin. Kesällä meriveteen syntyy myös toinen harppauskerros, termokliini. Kuollut biomassa painui syvänteisiin. Mereen tulee happea pinnan kautta ilmasta, mutta Itämeren veden pintakerros sekoittuu heikosti syväveden kanssa. Maaperässä on melkein 70 kertaa enemmän fosforia odottamassa liuke nemistaan mereen, kuin huonoon kuntoon joutuneessa meressä jo nyt on. Ne työntävät edellään hapetonta ja ravinteikasta vettä Suomenlahdelle, Knuuttila sanoo. Suolaista valtamerivettä taas tulee vain Tanskan salmista suolapulsseissa. Siellä orgaanisen aineksen hajoaminen kulutti loppuun vähiä happivaroja. Itämeri on matala meri, johon virtaa suurelta valuma-alueelta paljon makeaa vettä. Mitä ravinteikkaampaa merivesi on, sitä voimakkaampaa on levänkasvu. FI Meriveden lämpökerrokset elokuussa (°C).. Se vesi työntyy meren pohjalle. Se alkaa vapauttaa fosforia enemmän kuin sitoa. Kun niin jatkuu tarpeeksi kauan ilman hapekkaan veden työntymistä Pohjanmerestä, syvänteistä loppuu happi, ja elämä niissä kuolee mikrobeja lukuunottamatta. Se johtuu Itämerelle ominaisesta kerrostuneisuudesta. Halokliini sen sijaan pysyy, hapekas pintavesi ei pääse sekoittumaan suolaisen syväveden kanssa. Kun syvänteiden vesi sitten pääsee sekoittumaan pintakerrokseen, sinne pölähtää myös valtaisa määrä ravinteita. Ihmisen aiheuttama rehevöityminen pahentaa ilmiöitä. Rehevöityvä Itämeri on pirullisesti alkanut rehevöittää itseään. Vuoden 2018 karmean sinileväkesän syanobakteerimatot kuolivat lopulta ilmojen viiletessä. S inilevälautat ja meren pintakerroksen elämän kasvu kertovat rehevöitymisestä. Siis siitä, että meren valumaalueen ihmisten toiminnasta syntyneet ravinteikkaat vedet valuvat Itämereen. Kahdeksankymmentäluvulla suolapulsseja ei tullut lainkaan noin vuosikymmeneen, mutta vettä satoi paljon. Sen yläpuolella vesi on lämpimämpää kuin alapuolella. Syksyllä termokliini häviää, ja vesi pääsee sekoittumaan. Normaalitilassa merenpohja sitoo enemmän fosforia kuin päästää veteen. Hapeton pohja toimii toisin. Se on alun perin seurausta ulkoisesta kuormituksesta. 28 | A P U vesille lähinnä ikäviä piirteitä. Siten se siis napsii ravinteita merivedestä, mikä hillitsee rehevöitymistä. LÄ H D E: IT Ä M ER I. Sitä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. Itämeressä onkin voimakas harppauskerros, jonka yläpuolella vesi on selvästi vähäsuolaisempaa kuin sen alapuolella. Makea vesi on suolaista kevyempää. Kun se sekoittuu meriveteen, se muodostaa vähäsuolaisen pintakerroksen. ITÄMEREN VEDEN LÄMPÖTILA ITÄMEREN VEDEN SUOLAPITOISUUS Kattegat Iso-Belt Darssin kynnys Bornholm Stolpen kanava Gotlannin syvänne Suomenlahti Kattegat Iso-Belt Darssin kynnys Bornholm Stolpen kanava Gotlannin syvänne Suomenlahti Meriveden suolakerrokset elokuussa (‰)
Se ei johdu yrityksen puutteesta. Suurelta osin syynä ovat vanhat synnit, joiden pitäminen maan alla on ilmasto kriisin aikana entistä vaikeampaa. Viime vuonna kotkanpoikasia syntyi ennätykselliset 558, ja tänä vuonna kotkapari pesii alle kymmenen kilometrin päässä Helsingin päärautatieasemasta. – Metallejahan on tutkittu vuosikymmeniä. Siten pohjan happitilanne vähitellen paranisi, sen kyky sitoa ravinteita kas vaisi, levien ravinto vähenisi ja sisäinen kuormitus pienenisi. P alataan jutun alun varsinaissuo malaiselle pellolle. Niiden lähteinä ovat metalliteollisuus ja happamat sulfaattimaat. Ainoa keino olisi kääntää viljelymaan lan noitetase negatiiviseksi. – 1970–1990luvuilla lannoitetta käytet tiin niin paljon, että fosforia levitettiin pelloille vuosittain yli 40 kiloa hehtaaria kohti. Niiden pitoisuuksia seurataan silakoista. Karkeasti ottaen ongelma on kaikkialla sama. M aasta pitäisi viljeltäessä, siis kasvien kasvatuksessa, läh teä enemmän ravinteita kuin siihen pannaan. Maanviljely mullistui Suomessa ja maailmalla sotien jälkeen. – Useimpien ryhmien, kuten öljyn osalta, on menty hyvinkin positiiviseen suuntaan. Siihen saakka peltoja oli ravittu lähinnä maatalojen eläinten lannalla. Lääkeaineita on tutkittu pari vuotta. Mutta se riippuu taas kerran säistä. Erikoistutkija Harri Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että myrkyt ovat vähentyneet myös muualla meren ekosysteemissä. Niin sanottu vihreä vallankumous 1960luvun alusta lähtien loi tehomaatalouden. Itämeressä ja sen eliöissä on nykyään selvästi vähemmän myrkkyjä kuin ennen. Tämän kehityksen tunnettu ja komea keulakuva on merikotka. Vähän epäreilusti, sillä suoma lainen maatalous ei ole mitenkään erityi sen haitallista Itämerelle. Hapeton pohja ei saa sidottua ravinteita, jolloin ne päätyvät taas levien ravinnoksi. Sen ansiosta erityisesti sini levät kukoistavat. Muuta massa vuosikymmenessä Itämeren valuma alueen pellot suorastaan kylläs tettiin lannoitteilla. Sisäiseen kuormitukseen ei voi suoraan puuttua eikä sitä voi vähentää nopeasti. A P U | 29 N iin kävi talvella Suomenlah della. Ongelma on lievästi sanoen valtava, sillä Itämeren koko vesimassassa on fosforia noin 600 000 tonnia. Ja kierre jatkuu. Lannoittamisen vähentäminen ei näy vesistöpäästöissä, sillä holtittoman lan noituksen vuosikymmeninä Itämerta ympäröiviin peltoihin ehti kertyä miljoo nia tonneja fosforia. Parannettavaakin on. . – Ja tietenkin tieto lisää tuskaa. Rehe vöittävä fosfori tulee meren pohjan sedi menteistä. Joka tapauksessa tämä on malliesi merkki sisäisestä kuormituksesta. Vielä 1970-luvulla ympäristömyrkyt uhkasivat syöstä saariston huippusaalistajan sukupuuttoon. Dioksiineja tulee eniten mereen laskeumana ilmasta. Kun samalla paljailta viljelysmailta ja metsänhakkuilta on virrannut mereen koko talven ravinnepitoista vettä, edessä voi olla todella paha sinileväkesä. Lääkkeitä todetaan merivedestä, joskin vain pieniä määriä. Esimerkiksi silakoissa elohopean pitoisuudet ovat laskeneet turvalliselle tasolle. Se on ilman muuta myönteinen tarina. Se saa edus taa maatalouden ongelmia. Fosforia ei saa maaperästä mitenkään helposti pois. Kaikki valuma alueen maatalous on merelle ongelma, ja suurimmat maatalouspäästöt tulevat Puolan suurilta pelloilta. Siksi dioksiinien pitoisuudet ovat edelleen koholla itäisen Suomenlahden pohjaliejussa. Tukholman yliopiston tutkimuksessa arvioitiin hiljan, että Itämeren valuma alueiden maatalousmaihin on sitoutunut toisen maailmansodan jälkeen noin 40 miljoonaa tonnia fosforia. Itämeren epäonneksi vihreä vallan kumous nojasi vahvasti väkilannoitteisiin. Mahdollisesti jopa miljardi ihmistä pelas tui nälkäkuolemalta sen ansiosta. Vihreä val MYRKKYJEN MÄÄRÄ VÄHENEE ITÄMERESSÄ K AIKKI EI MENE huonompaa suuntaan. Hiljattain havaittu ongelma ovat erilaiset palontorjunta-aineet, joiden pitoisuudet ylittävät Itämerellä paikoin EU:n määrittämät raja-arvot. Maaperässä on siis melkein 70 kertaa enemmän fosforia odottamassa liukene mistaan mereen kuin huonoon kuntoon joutuneessa meressä jo nyt on. lankumous kaksinkertaisti hehtaarisato jen määrän kehittyneissä maissa ja kol minkertaisti sen maailmanlaajuisesti. Valistunut arvaus on, että lääkejäämät olisivat peräisin laivoilta. Erikoistutkija Harri Kankaanpään mukaan se johtui poikkeuksellisen tuuli sesta talvesta. Tutkimusalus Arandan retkikunta havaitsi matkallaan, että käytännössä koko Suomen lahden pohja oli saanut happitäydennystä pintakerroksesta. Tuon ajatuksen yksi ongelma on se, että. Huono uutinen on, että maatalouden päästöjen vähentäminen ei ole onnistu nut. Vuosittain Itämereen valuu noin 30 000 tonnia. Aiemmin niitä tuli paljon myös Kymijokivarren puusuoja-aineteollisuudesta. Ne olivat peräisin pohjasta. Pohjalle se oli tarpeellinen hapenhauk kaus, mutta Arandalla havaittiin, että Suomenlahden pintakerroksessa oli ravinteita tavallista enemmän. Dioksiinit ovat olleet Itämeren ongelma jo vuosi kymmeniä. Erilaisia tutkittavia myrkkyryhmiä on yli kymmenen. Nykyään kemiallista fosforilannoitetta käytetään noin viisi kiloa per hehtaari. Kun sinilevät kuolevat, ne vajoavat pohjaan ja kuluttavat happea. Siitä 30 kiloa oli kemiallista fosfo ria, Seppo Knuuttila kertoo. Kun on alettu mitata uusia myrkkyjä, niitä on löydetty. Ainoa tapa on vähentää ulkoista kuormi tusta, siis päästöjä mereen. – Tämä on iso haaste: miten peltomaa saadaan köyhdytettyä, Knuuttila sanoo. Myös pinnoitukseen käytettäviä haitallisia yhdisteitä on havaittu, mutta niiden pitoisuudet ovat pysyneet EU:n antamien raja-arvojen alla. Jatkuvasti lännestä puhal lelleet navakat tuulet pyörittivät Suomen lahden vedet pohjasta pintaan
Ja merihän lämpenee. Valoa tunnelin päässä on vaikea nähdä, ellei kulutuskäyttäytymisemme muutu, Knuuttila sanoo. 30 | A P U lihaja maitotilojen eläinten tuottama lanta on levitettävä jonnekin, käytännössä pelloille. Kun talvisateet lisääntyvät, lisääntyvät myös talviset ravinnepäästöt sulilta pelloilta. Samaan aikaan lämmennyt ilmasto, pidentynyt sulan maan aika ja talviset vesisateet ovat pitkälti kumonneet nuo edistysaskeleet. Syken havaintojen perusteella meren lämpeneminen myös voimistaa sinileväkukintoja. Happea myös liukenee vähemmän lämpimämpään veteen. Myös varsinaissuomalaiselta pelloltamme. Viime vuosikymmeninä on määrätty suojavyöhykkeitä peltojen ja vesistöjen välillä, vähennetty lannoitusta ja siirrytty kohti suorakylvöä, mikä vähentää ravinteiden huuhtoutumista eroosiossa. . Kun ruokavaliota muutettaisiin kasvisperäisemmäksi, peltoalaa voisi pienentää, ja päästöt Itämereen vähenisivät. H EI D I A R P O N EN /M E T S Ä H A LL IT U S ”Valoa tunnelin päässä on vaikea nähdä, jos kulutuskäyttäytymisemme ei muutu.”. Selvää on, ettei meren tilan parantamiseen ole oikotietä, vaan päästöjä on vähennettävä. Knuuttilan mielestä iso askel oikeaan suuntaan olisi lihankulutuksen vähentäminen. Selvin linkki lämpenevän ilmaston ja kasvavan ravinnekuormituksen välillä on varsinaissuomalainen peltomme ja vesipisara, joka jutun alussa putosi talvitaivaalta paljaaseen, sulaan maahan. Ocean Science -tiedelehdessä kaksi vuotta sitten julkaistun artikkelin mukaan Itämeren keskilämpötila viiden metrin syvyydessä on noussut sadassa vuodessa vajaasta kuudesta asteesta lähelle yhdeksää Celsius-astetta, ja 50:n ja 90:n metrin syvyydessäkin lämpötila on noussut samaan aikaan runsaan asteen verran. Lihantuotannosta syntyy valtaosa maatalouden ilmastopäästöistä. Siksi myös myrkyt ja epäpuhtaudet voivat kertyä simpukoihin. Sinisimpukka on hyvin yleinen laji Itämeressä. – Kun mennään ihan juurisyihin, niin ongelmahan on meidän ruokavaliossa, Knuuttila sanoo. Vaikka ilmastokriisin hillintä ja Itämeren auttaminen kulkevat käsi kädessä, tärkein apu merelle on ravinnepäästöjen vähentäminen. – Veden lämpeneminen lisää hapen kulutusta, kun hajotustoiminta kiihtyy. Se pahentaa syvänteiden happiongelmaa. Ilmasto kriisin hillintä on siis samalla myös Itämeren suojelua. Maatiloilla on kyllä tehty töitä päästöjen vähentämiseksi. Knuuttilan mukaan ilmastokriisi heikentää meren tilaa myös suoraan. Ehkä toivoa antaa se, että päästöjä on onnistuttu leikkaamaan huippuvuosista. – Siinä on paljon vakavia ongelmia taklattavana. Se suodattaa – ja myös puhdistaa – merivettä hankkiessaan siitä ravintoa. Kotieläintalouden keskittymistä Suomessa taas yksi on juuri Saaristomeren valuma-alueella. Nykyään noin 70 prosenttia Suomen pelloista palvelee maidontai lihantuotantoa
Merikotkien ja saaliseläinten eli saariston vesilintujen kannat siis asettuvat jossakin vaiheessa sille tasolle, että merikotkille riittää ruokaa, mutta saaliseläimiä säilyy riittävästi jatkamaan sukuaan. Merilinnut ovat Lehtiniemen mukaan alkaneet jo sopeutua merikotkien uhkaan. Lintukantojen muutokset kertovat ihmistoiminnan muutoksista. A P U | 31 . – Esimerkiksi tukkasotkat ovat vähentyneet paljon viime aikoina. Lehtiniemen mukaan yksi syy on mainittu rehevöitymisen aiheuttama ravintokilpailu kalojen kanssa. – Saariston perinteisessä elämäntavassa pesiviä lintuja hyödynnettiin voimakkaasti, kerättiin ja syötiin niiden munia. Saaristossa taas kävi melkein päinvastoin. Kun huippusaalistaja palaa tällaiseen tilanteeseen, ekosysteemi on muutoksessa niin kauan, että löytyy uusi vaihtelutaso. Jotkin populaatiot kasvoivat hyvin suuriksi. Myös pieniä öljypäästöjä sattui paljon nykyistä enemmän. – Näkösyvyyden heikkeneminen voi haitata saalistamista, sillä kalaa syövät vesilinnut metsästävät näkönsä avulla. Toinen taas on Suomen luonnonsuojelun suuri onnistuminen. Nyt haahkat ovat siirtymässä pesimään sisemmälle saaristoon, jossa niillä on enemmän suojaa merikotkilta. – Kun merikotkia oli hyvin vähän, muut lintulajit tottuivat tilanteeseen, jossa huippupeto puuttui. Lisäksi metsästys saattoi verottaa kantoja hyvin raskaasti. Aikaisemmin maanviljelysseutu oli nykyistä monimuotoisempaa, ja monet hyönteissyöjälinnut viihtyivät pienipiirteisen maatalouden kyljessä. Lintuihin meren tilan muutokset iskevät välillisesti. . Maatalouden typpipäästöt Itämereen Itämeren typen lähteet Typpipäästöt kg/km 2 < 110 110–250 250–500 500–1000 1000–1500 1500–2000 2000 > ei tietoa Joet 69 % Suora 4 % Ilma 27 % Joet 89 % Suora 5 % Ilma 6 % Maatalouden fosforipäästöt Itämereen < 5 5–10 10–20 20–40 40–80 80 > ei tietoa Fosforipäästöt kg/km 2 Itämeren fosforin lähteet LÄ H D E: H EL CO M LÄ H D E: H EL CO M. Kun tehomaatalous ja suuret tuotantoyksiköt laajoine yksilajisine peltoineen valtasivat alaa, lintulajit kärsivät. Nyt kanta on vahva. Sen jälkeen monien vesilintujen kannat ovat tasaantuneet ja alkaneet taantua. Saariston vesilintukannat kasvoivat rankan hyödyntämisen päätyttyä suurin piirtein 1990-luvun alkupuolelle saakka. Ihmisyhteiskunnan muutos on heikentänyt esimerkiksi monen viljelysmaan lajin elinoloja. Enemmän merkitsee se, että pohjasta ruokaa tonkivat särkikalat yleistyvät, kun merenlahdet rehevöityvät. Tosin parinkymmenen vuoden aikana suunta on muuttunut, ja useat vesilinnut ovat vähentyneet. Toisaalta rehevämmissä vesissä on enemmän kalaa. Merikotka oli hävitä Suomesta sukupuuttoon 1970-luvulla, mutta se pelastui talviruokinnan ja ympäristömyrkkyjen vähenemisen ansiosta. Huippusaalistajan paluu meriekosysteemiin on vaikuttanut rajusti. Esimerkiksi haahkat tottuivat kotkattomina aikoina pesimään ulkosaariston avoimilla luodoilla. Itämeren rehevöityminen ei ole vaikuttanut kovin nopeasti tai suoraan merellä elävien lintujen elämään, kertoo lintujärjestö Birdlife Suomen suojeluja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi. Särkikaloja voi esiintyä hyvin tiheästi, ja ne kilpailevat pohjasta selkärangattomia eläimiä ruoakseen hakevien vesilintujen kanssa. IST OC K MERIKOTKAN PALUU MUUTTI SAARISTON LINTUMAAILMAN Vaikka Itämeren tila on heikentynyt, saaristolintujen kannat ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet. – Siellä emojen ja poikasten on helpompi säilyä hengissä. Viime vuonna syntyi yli 550 merikotkanpoikasta
FI. F I , I S T O C K , AL EH T IEN K U VA-A RK I S T O A R I H EI N IL Ä /M IN U N M ER EN I. Lajimäärä on vähäinen, mutta yksilöitä saattaa esiintyä runsaasti. 32 | A P U SITKEIDEN ELIÖIDEN KOTI Itämeri on nuori meri, jossa elää rinta rinnan suolaisen ja makean veden lajeja. teksti E V E HIE TA MIE S kuvat W W F, I TÄ M ERI
Itämeren eläimet ovat yhtä lailla harvalukuisia kuin kasvitkin. A P U | 33 . Suolaisempi ja makea vesi sekoittuvat huonosti keskenään, mikä johtuu niiden tiheyseroista. Myös vuoden aikoja seuraavat lämpötilojen vaihtelut ovat eliöille vaativa yhdistelmä. Vesi on liian suolaista monille makean veden lajeille, mutta ei kyllin suolaista valtamerieläimille. . I tämeressä elävien eliöiden monimuotoisuuteen vaikuttaa viisi tekijää: veden syvyys, merenpohja, sameus, happi ja ennen muuta suolapitoisuus. Suolainen vesi on tiheämpää ja siksi raskaampaa, ja siksi se painuu alimmaksi vesikerrokseksi lähemmäksi pohjaa. Valtameren eliölajimäärä on monisatakertainen Itämereen verrattuna.. Sen keskisyvyys on noin 54 metriä, kun esimerkiksi Atlantin keskisyvyys on noin neljä kilometriä. Vesi ei siis ole oikeaa merivettä vaan vähäsuolaista murtovettä, jonka suolapitoisuus vaihtelee niin alueellisesti kuin syvyyssuunnassa. Perämerellä ja Suomenlahden pohjukassa vesi on lähes makeaa, mutta suolapitoisuus kasvaa Tanskan salmia kohti. Meri on pieni ja matala. Lisäksi Itämerestä puuttuvat valtamerissä tavattavat elinympäristöt: vuorovesivyöhyke ja suuret syvyydet
. . A P U | 35 Spirulina-bakteerit kasvavat löyhästi kiinni kalliossa. BAKTEERIT JA PLANKTONIT SPIRULINA
Vedenalaiset niityt ja metsät TÄHK Ä-ÄRVIÄ Levät tarjoavat turvaa ja ravintoa.. Lahnaruohot kasvavat kokonaan upok sissa. Itämeren matalissa rantavesissä kasvaa arviolta 70–80 putkilokasvilajia. Niitä löytyy koko rannikon mitalta. Levät Levät ryhmitellään väripigmenttien mukaan viher-, ruskoja punaleviin. Pohjasta kasvavat kasvit voidaan jakaa edelleen pohjalehtisiin eli pohjaversoisiin, joiden lehdet kasvavat ruusukkeena pohjassa, uposlehtisiin (lahnaruohot) ja kelluslehtisiin (ulpukat ja lumpeet). Suurin osa putkilokasviyhteisöistä sijoittuu matalien merenlahtien suojaisille liejupohjille, alle neljän metrin syvyyteen. Tankeakarvalehti elää ärviöiden kanssa samoilla alueilla, melko sameissa vesissä. Rehevöitymisen aiheuttamassa valon puutteessa häviävät ensin ärviät ja lopulta karvalehdet. Kaikille vedenalaisille putkilokasveille on yhteistä auringonvalon tarve, ja tavallisesti ne vaativat myös pehmeää pohjaainesta, johon voi upottaa juuret. Kaikista ryhmistä löytyy nimivärin lisäksi myös muun värisiä levälajeja. Ne takertuvat uistimiin, ongenkoukkuihin ja veneiden potkureihin ja kutittelevat uimarin jalkoja. Vidat ovat merellä liikkuville tutuimpia vesikasveja. Yleisimmät lajit ovat hapsivita ja ahvenvita. Sellaisia ovat järviruoko, vesitatar ja osmankäämit. Lehdet ovat uposlehtiä, mutta valkoinen kukinto kohoaa vedenpinnan yläpuolelle loppukesästä. Suomen rannikolla niitä löytyy neljää lajia: punavartinen tähkäärviä, karkealehtinen kalvasärviä, jokisuistoissa viihtyvä kiehkuraärviä ja rehevöitymistä huonosti sietävä ruskoärviä. Merkittävä pehmeiden pohjien vesikasvi on merisätkin, joka on runsastunut rehevöitymisen vuoksi viime vuosina. 36 | A P U M onet rantakasvit kasvavat yleensä veden välittömässä läheisyydessä, mutta jotkin lajit voivat toisinaan kasvaa melko kaukanakin lähimmästä vesistöstä. Haitallisia uposkasveja ovat muun muassa ärviät. Niillä ei ole lainkaan juuria vaan erilaisia kiinnittymisrakenteita, joilla ne M A T S W E S T ER B O M Vain sukeltajat näkevät Itämeren leväniityt. Kukinto voi kohota veden pinnan yläpuolelle (nuottaruoho), vaikka se on muuten pääasiassa veden alla. Putkilokasveihin kuuluvat lahnaruohot, lumpeet, ulpukat, limaskat, vesiherneet ja näkinruohot. Vesikasveja sisältäviä kasviheimoja ovat esimerkiksi vitakasvit, lummekasvit ja lahnaruohokasvit. Niillä on maalla elävien kasvien tapaan varsi, lehtiä ja mahdollisesti kukinto, mutta ne pystyvät elämään ja lisääntymään joko kokonaan tai osittain veden alla. Vedessä vapaana kasvavia kasveja ovat irtokellujat ja -keijujat, kuten limaskat
KASVIT MERIA JOK A S. . Tämä johtuu meriveden vähäsuolaisuudesta. . Meriajokas on pitkä, nauhamainen kasvi, joka Suomen rannikolla jää yleensä noin 30 senttimetrin pituiseksi. Maailmanlaajuisesti meriruohoniityt, joihin myös meriajokas kuuluu, häviävät kuitenkin nopeammin kuin koralliriutat ja sademetsät. Ne tuottavat runsaasti happea ja sitovat enemmän hiilidioksidia kuin vastaavankokoinen metsäalue. Meriajokasniityt ovat biomassaltaan suurimpia eliöitä Itämeressä ja usein klooneja, eli ne muodostuvat vain yhdestä, monistuneesta yksilöstä. Meriajokkaat muun muassa puhdistavat vettä kierrättämällä rehevöittäviä ravinteita, estävät meren pohjan eroosiota ja toimivat rannikoiden suojelijoina myrskyjä vastaan: ne lieventävät aaltojen merenpohjaan kohdistamaa voimaa ja vähentävät myrskyn aiheuttamia tuhoja. Se on Itämeren ainoa veden alla elävä mereinen siemenkasvi. A P U | 37 ARVOKAS MERIAJOKAS HÄVIÄÄ NOPEAMMIN KUIN SADEMETSÄT MERIA JOK A S on niin sanottu avainlaji, joka tarjoaa turvaa ja ravintoa leville, selkärangattomille sekä kalanpoikasille. Meriajokas on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Suomessa meriajokasniittyjen seassa kasvaa yleensä useita kasvilajeja. Meriajokasniityt ovat myös suuria hiilinieluja. Näin ne ehkäisevät osaltaan ilmastonmuutosta
Perämeren pohjukasta löytyy enää vain punahelmilevä ja meripuna kalvo. Suomesta on löydetty kolmea suolilevä lajia: isosuolilevä, velmusuolilevä ja haa rasuolilevä. Näyttävin vesisammallaji on isonäkin sammal, joka on levinnyt koko rannikon mitalta Haminasta Tornioon. Ne talvehtivat jään alla, ja niitä voi löytää lähes kymmenen metrin syvyydestä. Jos haurut katoavat, moni eliö on vaarassa kadota mukana. Suo men yleisin viherlevälaji on viherahdin parta, jota löytyy lähes kaikilta rannoilta. Näkinpartaiset ovat kookkaita viher leviä, joita tavataan pehmeäpohjaisilla kasvupaikoilla koko Suomen rannikolla. Ruskoleviä ovat myös jouhi ja kultajouhilevä, rakkohauru (aikaisemmalta nimeltään rakkolevä), itämerenhauru, haurunturkki ja litupilvilevä. Haurut kärsivät rehevöity misestä, ja samalla kärsii meriluonnon monimuotoisuus. Sinisimpukoita löytyy eniten lounaisrannikon kovilta pohjilta ulkosaaristosta. PUNALEVÄT Punalevät viihtyvät jopa kymmenen metrin syvyydessä. Näkinpartaisniityt ovat arvok kaita elinympäristöjä monille eläimille. Järjestys liit tyy kyseisten ryhmien erilaisiin sopeutumiin käyttää valon eri aallonpituuksia. Yleisimmät ovat mukulanäkin parta, punanäkinparta sekä merisykerö parta. Suomesta löytyy noin viisitoista eri näkin partaislajia sekä suolaisista että makeista vesistä. Niiden erottaminen toisistaan edellyttää mikroskooppia. Rakko haurukasvustoa kutsutaan usein Itäme ren viidakoksi. Niistä kookkain haa rukkalevä kasvaa risuisina kasvustoina kovilla pinnoilla yleensä 3–7 metrin syvyydessä. Kasvustot tarjoavat suojaa ja ravintoa syvyyksiin, mistä muu levälajisto puuttuu lähes kokonaan. Lajisto vähenee pohjoiseen siir ryttäessä. S A M U LI K O R P IN EN /W W F ISONÄKINSAMMAL. Muita punaleviä ovat töpöpunaröy helö, sarvipunaliuska, helmi ja luulevät sekä purppurasamettilevä. Levälajit vaihtuvat rannalla siten, että ylimpänä ovat viherlevät, välissä rusko levät ja alimpana punalevät. Suurin osa Suomen rannikon puna levistä on peräisin valtamerien suolaisista vesistä. VIHERLEVÄT Viherlevät kasvavat Suomen rannikon kallio ja kivirantojen valoisimmalla vyö hykkeellä, aivan pinnan tuntumassa. Levät ryhmitellään väripigmenttien mukaan viher-, ruskoja punaleviin. Eläimet syövät hau ruja ja niiden päällysleviä, piileskelevät ja lisääntyvät niiden seassa sekä saalistavat muita piileskeleviä pikkuotuksia. Viherahdinparran kanssa samoilla kasvu paikoilla viihtyvät myös suolilevät. Monivuotiset rakkohaurut ovat tärkeä osa Itämeren vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta. Sammalet Murtovesissä esiintyviä vesisammalia on tutkittu paljon vähemmän kuin makeissa vesissä esiintyviä, sillä niiden tutkimus edellyttää lähes aina sukeltamista. Suolaisemmassa vedessä, haurujen ala puolella viihtyy meriahdinparta ja murto vesilahdissa hentoahdinparta. RUSKOLEVÄT Rihmamaisista, yksi vuotisista rusko levistä tärkeimmät ovat pilviruskolevä ja lettiruskolevät, jotka kasvavat kovalla alustalla: kalliolla, kivi kossa, matalassa vedessä. Vesisammaleet ovat monivuotisia. Ne myös suodat tavat tehokkaasti ravin teita, mikä kirkastaa vettä. 38 | A P U pystyvät takertumaan koviinkin kasvu alustoihin. Monet vesisammallajeista ammentavat nimistönsä kalevalaisesta perinnöstä tai vanhoista kansantaruista, kuten esimer kiksi vellamonsammal, ahdinsammal, näkinsammal ja tursonsammal. Niityt on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi niiden suuren merkityksen ja harvan esiintymisen vuoksi
Pohja-aineksessa ryömivät myös erilaiset madot. . Suomen rannikon kookkain pohjaeläin on kymmensenttiseksi kasvava kilkki, joka viettää elämänsä pohjaan kaivautuneena tai pohjan päällä liikuskellen. Muutaman sentin mittaisiksi kasvavia sinisimpukoita löytyy eniten lounaisrannikon kovilta pohjilta ulkosaaristosta. . Pehmeissä pohjissa asuvat muun muassa simpukat, kotilot, äyriäiset, harvaja monisukasmadot sekä makkaramadot. Runsaslukuisin monisukasmato on nykyään amerikansukasjalkainen, joka saapui menestyksekkäänä tulokkaana Suomen merialueelle 1990-luvun alkupuoliskolla. Niiden joukossa on myös hieman tuhatjalkaisia muistuttavia monisukasmatoja, joista kookkain merisukasjalkainen voi venähtää jopa 20 senttimetrin pituiseksi. Niiden seurana matalan veden pohjaeläimistössä on muun muassa katkarapuja, massiaisia, monija harvasukasmatoja sekä tietenkin erilaisia simpukoita ja kotiloita. Välillä se poikkeaa ruokailemaan vedessä. Yleisimpiä simpukkalajeja Suomen rannikolla ovat eliöyhteisön runsaslukuisimpiin otuksiin kuuluva liejusimpukka sekä hiekkaisista pohjista pitävä suurikokoinen hietasimpukka. Lisää pohjakansaa: liejukatka, liejuputkimadot, uposkuoriaiset, polyypit, siirat, leväkotilo, sukkulakotilo, sukkulameri etana. Matalilla merialueilla pohjaeläimistöön kuuluu myös erilaisia hyönteisten, kuten vesiperhosten ja korentojen, toukkia. A P U | 39 Vilinää ja vilskettä I tämeren pohjaeläinten laajaan joukkoon mahtuu lajeja useista eri lajiryhmistä. Merenpohjalla elävät harvasukasmadot ovat samaa ryhmää kuin maalta löytyvät kastemadot, vain hieman kalpeampia ja hennompia. On äyriäisiä, simpukoita, kotiloita, toukkia ja matoja. Ahkerimmin merenpohjan syvyyksiä myllertävät valkoja merivalkokatkat. . POHJAELÄIMET SIIR A
FI KUHA. 40 | A P U MUSTATÄPL ÄTOKKO K AMPEL A SIMPPU A R I H EI N IL Ä / M IN U N M ER EN I
Sillihai, pyörökuonosiika, pilkkusilli ja sarda on tavattu tiettävästi vain kerran. Kirkasvetisessä ulkosaariston suolaisemmassa vedessä viihtyvät esimerkiksi mutu, vaskikala ja seitsenruototokko. KALAT TURSK A. Sulkava, kivennuoliainen ja törö pystyvät elämään Itämeren alueella vain lähes suolattomissa jokisuissa. . Vaelluksellaan myös nokkakala ja joskus makrillikin saapuvat Itämeren altaan pohjoisosiin asti. Myös ankeriasta tavataan koko Itämeren alueella. Ankeriaan tavoin turska ei pysty lisääntymään vesialueillamme, mutta varhaisvaiheiden jälkeen tänne saapuu satunnaisia vaeltavia yksilöitä kasvamaan. Punakampelaa löytyy vain eteläiseltä Itämereltä. Haukikin saattaa liikkua ulapalla. Ne kutevat ja viettävät poikasvaiheensa jokisuissa ja merenlahdissa, mutta vaeltavat syönnöksellä kauempana niin rannikolla kuin ulapallakin. Vaelluskalat lohi, meritaimen, vaellussiika, kuore, vimpa ja nahkiainen käyvät kutemassa Itämeren joissa, mutta palaavat sitten kasvamaan merialueille. . A P U | 41 Silakka ja sen kaverit I tämeressä on elää noin 60 kalalajia, tosin Itämeren suojelukomissio Helcom ottaa omissa laskelmissaan mukaan isomman alueen sekä satunnaisesti tavatut lajit, jolloin määrä nousee kahteensataan. Sillihai tosin sen ainoan kerran kuolleena. Itämeren ykköskala on silakka. Muita mereisiä kalalajeja ovat pikkuja isotuulenkala, kampela, piikkikampela, kivinilkka, rasvakala ja isosimppu. Makeanveden kalalajeja, jotka pystyvät myös lisääntymään Itämeren vähäsuolaisissa osissa, ovat esimerkiksi muikku, karisiika, hauki, ahven, lahna, pasuri, säyne, särki, salakka, kuha, made, harjus ja kolmipiikki. – Itämeri on maailman suurin murtovesiallas, jonka kalalajisto on sekoitus merija sisävesilajeja, mikä tekee Itämerestä ainutlaatuisen, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska. Harvemmin tänne eksyneitä ovat tähtisampi, meribassi ja punakampela. Itämeren pohjoisosassa tavataan myös arktisia lajeja, kuten härkäsimppua, elaskaa, teistiä ja imukalaa. Tämä sillin Itämeressä elävä muoto on ainoa merinen kalalaji, joka on sopeutunut elämään ja lisääntymään Itämeren kaikissa osissa. Merialueeksi kalalajien määräksi 60 on vähän, ja Itämeren lajiniukkuutta selittää muun muassa kehityshistoria ja nuori ikä. Vieraslajeista mustatäplätokko ja hopearuutana ovat runsastuneet voimakkaasti kymmenen viime vuoden aikana Suomen meri alueella. Nykyään se on harvinainen saalis. Satunnaisiin vaeltajiin kuuluvat myös sardelli ja makrilli. Turska oli vielä 1990-luvun lopussa Suomen lähivesillä hyvin yleinen
Vuosina 2010–2011 Itämeren suurimpaan lohijokeen, Tornionjokeen, nousi noin 20 000 lohta lisääntymään. Ympäristömyrkyt on saatu aisoihin, mutta uhanalaisuutta on edelleen. Muualla voisi puhua vaikkapa romahduksesta tai voimakkaasta vähentymisestä. – Merkittävin syy on vesirakentaminen, erityisesti vesivoiman rakentaminen. WWF:llä on esimerkiksi useita hank keita, joissa vesistöistä poistetaan patoja ja muita esteitä tai vesistöihin rakenne taan vaelluskaloille niin sanottuja ohitusuomia. Sellaisia kaloja ovat muun muassa lohi, meritaimen ja ankerias. Vuosina 2014 ja 2016 päästiin jo sataantuhanteen ja Tornion joesta tuli yksi maailman merkittävimpiä lohi jokia. – Harvoin se on juurisyy, mutta kun kanta on jo pienentynyt, kalastuksella ja ylikalastuksella on vielä autettu siinä. Meillä on Itämeressä useita vaelluskaloja, jotka elinkiertonsa aikana vaeltavat sekä makean veden että meren välillä. Joet on padottu tehokkaasti, ja se on karsinut vaelluskalakantoja, Ovaska kertoo. Lajit, jotka tarvitsevat puhdasta, hapekasta ja viileää vettä taantuvat rehevöitymisen vuoksi. Paljon tehdään myös käytännön töitä muun muassa palauttamalla menetettyjä elinympäristöjä. Pääosin WWF:n toimet kohdistuvat pienempiin virtavesiin. Sillä pystytään nopeasti vaikuttamaan tilanteeseen ja minimoimaan uhkaa, joka lajille aiheutetaan. Tänä päivänä vaelluskalat ovat nousseet valtion luontopolitiikassa yhdeksi prioriteetiksi. Ovaskan mukaan siihen on olemassa kolme merkittävää syytä. 42 | A P U OSALLA MENEE HYVIN, OSALLA HYVIN HUONOSTI MITEN ITÄMEREN K AL AT VOIVAT. Auttavista toimenpiteistä ykkönen on kalastuksen säätely. Siiat kuuluvat lajeihin, jotka taantuvat rehevöitymisen seurauksena. Toisaalta rehevöityminen ja lämpeneminen suosivat särkikaloja. Kalastuksen rajoittamisen ansiosta lohikannat alkoivat elpyä 1990-luvun lopulla, mutta erityisesti 2010-luvulla. – Toki mielellämme näkisimme ripeämpää toimintaa, kunnianhimoa, vauhtia ja rahaa, mutta parempaan suuntaan ollaan silti menossa, Matti Ovaska sanoo. – Poliittisen vaikuttamisen sekä viranomaistyön kautta yritämme edesauttaa sitä, että myös suurempiin, padottuihin jokiin ennen pitkää saataisiin asianmukaiset vaellusyhteydet, suojeluasiantuntija Ovaska sanoo. Kalastus on toinen merkittävä tekijä, joka vaikuttaa lajien uhanalaisuuteen. WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaskan mukaan tilanne on kaksijakoinen. Lohikantojen elpyminen on taas onnistuminen. Niitä ovat esimerkiksi, siika, meriharjus ja turska. Kun Ovaska aloitti WWF:ssä vuonna 2011, vaelluskalojen tilanne oli surkea. Kolmas syy on rehevöityminen, ja se linkittyy vahvasti ilmastonmuutokseen. IS T O C K. – Merialueelta lähes kadonnut turska on surullinen esimerkki liikakalastuksesta – tosin lähes kadonnut pätee lähinnä Suomen vesiin
Mutta vesitie merelle onkin tukossa. Ja sitten eräänä kirkkaana, kuutamoisena yönä se päättää lähteä takaisin Sargassomerelle kutemaan. Ne saavat matkalla vähän enemmän pigmenttiä, ja niistä tulee jokiankeriaita. Edessä ovat näet Tanskan salmet. . KALAT Ankerias tarvitsee täysrauhoituksen, mutta asiat eivät etene Suomessa. Siellä ankeriaan pyynti on ollut ja on edelleen hyvin laajamittaista. . Eteläja Keski-Euroopassa lasiankeriaita pyydetään ruoaksi. A P U | 43 ANKERIAAN HÄTÄ ON SUURI! ANKERIA S ON MA AILMANL A A JUISE STI äärimmäisen uhanalainen laji, jonka suojeluun ei ole toistaiseksi löytynyt tehokkaita toimia saati tahtoa. Hänen asiantuntija-alaansa ovat kalat ja kalastukseen liittyvät asiat. Lasiankeriaiden salakauppa on mittavaa: kalat lähetetään Aasiaan, suljetaan kasvatuslaitoksiin, lihotetaan ja syödään sushina. – Meillä on Isosta-Britanniasta hankittuja, istutettuja ankeriaita, jotka myös haluaisivat palata Sargassomerelle lisääntymään. – Ankeriaan kohdalla puhutaan melkein totaalisesta häviämisestä, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska. ER LI N G S V EN S EN / W W F. – Ankerias tarvitsee täysrauhoituksen, mutta asiaa vain edelleen pallotellaan: mistä päästä pitäisi aloittaa. Mutta huonosti käy, kun joutuu menemään vesivoimalaitoksen turbiinin läpi, Ovaska sanoo. Kun ankerias vihdoin löytää itselleen sopivan kotijärven, se saattaa elää siellä 30–40 vuotta. Matkan varrella poikaset käyvät läpi muodonmuutoksen: niistä tulee läpikuultavia lasiankeriaita. Monet ankeriaat eivät pääse edes järviin saakka. Rannikolla poikaset lähtevät jokia pitkin järviin. Ankeriaan kalastus ja myyminen on Suomessakin sallittua, mutta kuluttaja voi valita ja jättää ostamatta ankeriasta. Sieltä vastakuoriutuneet poikaset aloittavat pitkän vaelluksensa merivirtojen mukana kohti Eurooppaa. Tänne saapuessaan ne ovat noin kuusivuotiaita. Itämeressä on ankeriaita, jotka ovatkin järvien sijaan jääneet asustelemaan rannikkovesiin – mutta harvoin niidenkään tarina päättyy hyvin. On rakennettu vesivoimala. Se lisääntyy nykytietämyksen mukaan Atlantin luoteisosassa, Sargassomeressä. Lajina ankerias on kiehtova. Tällä hetkellä ankeriaita on jäljellä enää muutama prosentti vielä muutama kymmenen vuotta sitten havaitusta kannasta. Silti lajin suojelusta keskusteltaessa jahkaillaan. Kun Suomen kalastuslakia uudistettiin ja se astui voimaan vuonna 2016, mukaan saatiin tehokkaita ja hyviä suojelutoimia, mutta ankerias oli väliinputoaja. Olisiko ensin tehtävä kansallisia toimenpiteitä, vai pitäisikö sittenkin toimia EU:n tasolla. Sitä ei saatu suojeltua, suojeluasiantuntija Matti Ovaska kertoo. Matti Ovaskan mukaan Suomessa ei ole enää paljon niitä ankeriaita, jotka ovat uineet jokia pitkin järviin
Kun särmäneulan saa käteensä, tuntuu kuin pitäisi vanhanaikaista lyijykynää kädessään. Yleisin se on Ahvenanmaan vesillä ja lounaisella rannikolla. Suomen rannikkoalueilla tavattavat korvameduusat ovat hyvin erikokoisia. Se imaisee ohi uivia planktonäyriäisiä suuhunsa. Siloneulaa ei moni tapaisi ehkä koskaan, ellei kalalla olisi tapana luulla paksu lankaisten verkkojen liinaa kasvillisuudeksi ja kietoa pyrstöään langan ympäri. Silloin tällöin meille eksyy myös hiusmeduusa, mutta hyvin sattumanvaraisesti. Siten siloneuloja aika ajoin nousee verkkokalastajien ihmeteltäväksi. SÄRMÄNEUL A M A T S W E S T ER B O M. Merihevoset Siloneula on jopa 30 sentin pituinen, mutta vain lyijykynän paksuinen. Silti ne pystyvät aistimaan valoa, paineaaltoja sekä veden suolaja happipitoisuutta. Ihminen huomaa korvameduusan heikkotehoisen myrkyn ainoastaan, jos sitä joutuu silmään. Se elelee meriajokkaiden, rakkolevien ja jouhilevien keskellä pyrstö kasvin ympäri kietoutuneena, pää ylöspäin kasvien mukana huojuen ja niiden sekaan sulautuen. Suomen rannikolla syntyneet ovat kooltaan pienempiä, koska täällä Itämeren pohjoisimmissa osissa talvi kestää kauemmin, merivesi on kylmempää ja kasvukausi siten lyhyempi. Se tarvitsee elääkseen vielä suolaisempaa vettä kuin korvameduusa. Sen ominta ympäristöä ovat matalien rantavesien levävyöhykkeet – juuri sellaiset, jollaisia Suomenlahden ja Saaristomeren rikkonainen rannikko on täynnä. Syy on, että ne ovat aloittaneet elämänsä aikaisemmin, jolloin niiden elinkaari on pitempi. Se on siloneulaa hivenen lyhykäisempi ja rotevampi, sen ruumiinmuoto on särmäisen kantikas. Tosin jotkut yksilöt kasvavat jopa 20 senttimetrin pituisiksi. Saalis koostuu etupäässä planktonäyriäisistä, mutta ruokalistaan kuuluvat myös kalanpoikaset. Suomen rannikoilla lajia esiintyy eniten Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella, ja siellä se on runsaimmillaan loppukesällä. Särmäneula Särmäneula on levinneisyydeltään hieman sukulaistaan siloneulaa mereisempi laji. Ravinnoksi korvameduusa pyydystää pieniä vesieläimiä. Myös särmäneula on merihevosen sukulainen. Siloneulaa tavataan kaikilla merenrannikoillamme Perämeren suolatonta perukkaa lukuun ottamatta. Meduusoilla on yksinkertainen ruumiinrakenne: niiden hyytelömäisestä kudoksesta yli 95 prosenttia on vettä, niillä ei ole verenkiertoa, sisäelimiä eikä aivoja. Esimerkiksi ruovikon seassa se näyttää irtonaiselta, vedessä kelluvalta järviruo’on lehdeltä. Pää kuonoineen muistuttaa merihevosen päätä, ja siloneula onkin sen sukulainen. 44 | A P U Leijuva kaunotar P ohjoisen Itämeren ainoa meduusa on korvameduusa, ja sen kellon halkaisija on noin 15 senttiä. Siloneula on pidempi kuin särmäneula, mutta ruumiinrakenteeltaan ohuempi ja hentoisempi. Pystyasennossa kellumalla se ilmeisesti matkii pohjan kasvinosia välttääkseen joutumasta saaliiksi. Eteläiseltä Itämereltä pintavirtausten mukana vaeltavat yksilöt ovat suurikokoisempia. Yksilökoko vaihtelee 5:n ja 20:n senttimetrin välillä riippuen paljolti siitä, mikä on eläimen alkuperä. Särmäneulan elinympäristö on paljolti samanlainen kuin siloneulalla. Korvameduusan esiintymisalue Itämeressä ulottuu etelästä Merenkurkkuun asti. Särmäneula oleilee pystyasennossa rakkolevävyöhykkeen suojissa ja imaisee lähelle eksyneitä planktonäyriäisiä kärsäänsä kuin pipettiin ikään. Harvinaisempana sitä on Suomenlahdessa Ruotsinpyhtäälle asti ja Pohjanlahdessa Merenkurkkuun
. SILONEUL A MEDUUSAT. Itämeren ainoa meduusa on korvameduusa. A P U | 45 MIEHEN TYÖ SILONEUL AN ja särmäneulan lisääntyminen on erikoinen tapahtuma. Naaras tuottaa mätimunat ja asettaa ne koiraan vatsapoimuun. Siellä koiraat hedelmöittävät mätimunat ja kantavat niitä vatsapoimuissaan jokusen viikon. . Kun munat kuoriutuvat, koiras vapauttaa syntyneet poikaset, jolloin näyttää siltä, että koiras olisi se synnyttävä sukupuoli
Sen kooksi on arvioitu noin 450 yksilöä. Hallien levinneisyysalue on laajempi kuin norpan, koska halli pystyy poikimaan myös maalle. Suomen merialueella on seitsemän hylkeidensuojelualuetta, ja ne on perustettu erityisesti hallia ajatellen. JO O N A S FR IT Z E / W W F. Muut Suomen merialueella havaitut merinisäkäslajit, kuten delfiinit ja ryhävalaat, ovat äärimmäisen harvinaisia vierailijoita. Itämerennorppa eroaa arktisesta kantamuodostaan niin paljon, että se luokitellaan nykyään omaksi alalajikseen. Pääosa itämerennorppakannasta elää Perämerellä, valtaosin yksinään tai muutaman yksilön ryhmissä. Pyöriäisistä tehdään vuosittain vain muutama havainto. Itämeren merinisäkkäistä suurin ja runsaslukuisin on halli eli harmaahylje. 46 | A P U Itämerennorppa on erakko, harmaahylje kaikkien kaveri S uomen merialueella elää kolme merinisäkäslajia: harmaahylje eli halli, itämerennorppa ja pyöriäinen. Pyöriäinen on luokiteltu maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi lajiksi, mutta Itämeren pääaltaan kanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Noin 30 000:sta hallista kolmannes elelee Suomen merialueella. Merinisäkkäät poikkeavat muista merenelävistä siten, että ne hengittävät ihmisten tavoin happea keuhkoilla, synnyttävät eläviä poikasia ja imettävät niitä rasvapitoisella maidolla. Niistä vain halli ja norppa lisääntyvät Suomen aluevesillä. Noin 12-kiloinen kuutti syntyy helmimaaliskuussa avojäälle tai ulkoluodolle. Ne kokoontuvat suuriin, jopa tuhannen yksilön laumoihin. Ne eivät hakeudu ihmisten ja aluksien läheisyyteen, minkä vuoksi niiden havainnointi on vaikeaa. Itämeren kolmas hyljelaji, kirjohylje, esiintyy vain lähellä Tanskan salmia – ja Tenojoella! Pientä delfiiniä muistuttava pyöriäinen on yksi maailman pienimmistä hammasvalaista. Ne liikkuvat yleensä yksin tai muutaman yksilön ryhmässä. Hallit ovat sosiaalisia eläimiä
Norpan poikanen eli kuutti syntyy jään päälle muodostuneeseen lumiluolaan, jossa emä imettää sitä yli kuukauden. Tänä päivänä niitä on noin 20 000, ja norppakanta on välillä romahtanut alle kymmeneen tuhanteen. Sen sijaan eteläiset norppakannat Saaristomerellä ja itäisellä Suomenlahdella ovat hyvin pieniä ja uhanalaisia. Jos pesän suojaa ei ole, poikasta uhkaavat pedot ja kylmyys. – Myrkyistä se on toipunut, mutta tänä päivänä se on samassa tilanteessa kuin saimaannorppa. A P U | 47 ITÄMERENNORPPA NISÄKKÄÄT NORPAT VAARASSA SATA VUOT TA SIT TEN Itämerellä eli noin 200 000 itämerennorppaa. Ilmastonmuutoksen lisäksi itämerennorppia uhkaa muun muassa lisääntyvä laivaliikenne, öljypäästöt ja hukkuminen kalanpyydyksiin.. . Saimaalla tehdään apukinoksia, jos on lunta, mitä kolata. – Norpat ovat selvinneet tähän asti Saaristomerellä siksi, että saaristo sitoo vähiä jäitä, ja norpat ovat pystyneet rakentamaan pesiään. Norppa on vahvasti riippuvainen jäästä ja lumesta lisääntyessään. Kumpikaan ei pärjää alueella, jossa ei ole talvella jäitä. Mutta kun tulee yhä useammin jäättömiä talvia, pystyykö norppa sopeutumaan siihen, että se synnyttäisi luodolle. – Itämerennorppa on kärsinyt samasta kuin aikanaan merikotka eli ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä, ne haittasivat myös norpan lisääntymistä, kertoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen. . Suurin osa Suomen itämerennorpista elää Perämerellä – ja siellä niitä myös metsästetään. – Mutta ankarimpiin meriolosuhteisiin soveltuvia keinoja auttaa norppaa sopeutumaan lämpeneviin talviin – sellaisia ei ole ainakaan vielä keksitty, Petteri Tolvanen harmittelee. Siellä on myös kokeiltu kelluvia tekopesiä, joihin on jo syntynytkin kuutteja
Yksi Itämeren linnuston erityispiirre on se, että alueella pesii paljon arktisia lajeja, joiden päälevinneisyysalue löytyy Lapista tai Jäämeren rannoilta. Saaristossa sijaitsevilla lintuluodoilla pesii isoja tiira-, lokkija sorsayhdyskuntia sekä tukkasotka ja tukkakoskelo, ruokki, riskilä ja haahka. Itämerellä on valtavan suuri merkitys myös talvehtimisalueena. LOKKI O LA JE N N ER S T EN / W W F R U O T S I. Merihanhi, merimetso ja myös merikotka ovat runsastuneet. Siihen kuuluu sekä meriettä sisävesilajeja. Suojaisemmilla alueilla pesivät puolisukeltajasorsat ja monet kahlaajat. Muita yleistyneitä lajeja ovat muun muassa valkoposkihanhi ja kanadanhanhi. 48 | A P U Ruokaillaan, lisäännytään ja talvehditaan I tämeren linnusto on monilajinen ja runsas. Kyhmyjoutsen on levittäytynyt Itämeren pohjoisosiin asti. Saaristojen erikoisuus on maailmanlaajuisesti levittäytynyt räyskä, se pesii Euroopassa lähinnä Itämerellä ja Mustallamerellä. Iso osa esimerkiksi allin, pilkkasiiven, isokoskelon, telkän ja tukkasotkan Euroopan tai jopa koko maailman kannasta talvehtii Itämerellä. Muuttoaikoina lintujen määrä moninkertaistuu, kun monet lajit pysähtyvät levähtämään ja ruokailemaan. On uikkuja, nokikanoja, naurulokkiyhdyskuntia, kaulushaikaroita sekä myös petolintuihin kuuluva ruskosuohaukka ja sääksi. Luotojen rannoilla viihtyvät meriharakka, punajalkaviklo ja tylli. Sellaisia lintuja ovat kalatiira, lapintiira, merilokki, harmaalokki, selkälokki ja kalalokki. Sisäsaaristossa ja merenlahdilla elää monia sorsalajeja, kuten punasotka, sinisorsa, lapasorsa ja haapana. Merimetso elää suurissa yhdyskunnissa ja pesii maapesissä puuttomilla luodoilla. Ulkosaaristossa tavataan myös haahkoja, pilkkasiipiä, tukkasotkia ja tukkakoskeloita. Ulkosaaristossa elää luodoilla ja saarilla pesiviä merilintuja, jotka hankkivat ravintonsa merestä. Niitä ovat pilkkasiipi, lapasotka, lapinsirri ja lapintiira
Linnut olivat lähes lisääntymiskyvyttömiä Itämereen kertyneiden ympäristömyrkkyjen, ennen kaikkea hyönteismyrkky DDT:n sekä sen hajoamistuotteen DDE:n ja PCByhdisteiden takia. Kun kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n Suomen osasto perustettiin vuonna 1972, merikotkan tilanne oli äärimmäisen huono. Saaristoon rakennettiin tekopesiä niille paikoille, joista metsäteollisuus oli kaatanut pesäpuut. WWF:n merikotkatyöryhmä alkoi tarjota niille myrkyistä puhdasta ruokaa, sianruhoja. Tolvasen mukaan merikotkan pelastamisessa tarvittiin lujaa uskoa sekä pitkäjänteinen ponnistus. Kanta alkoi elpyä kunnolla vasta 1990-luvulla. Yli 20 vuoden ajan WWF:n vapaaehtoiset raahasivat luodoille ja kallioille lihaa merikotkien ruoaksi. – Viime vuonna merikotka hyppäsi uhanalaisten lajien luokituksessa vaarantuneista lajeista suoraan elinvoimaisiin. MERIKOTK A LINNUT RUOKKI. Tällä hetkellä Suomessa on noin tuhat lisääntymisikäistä merikotkaa. A P U | 49 LUJAA USKOA, PITKÄJÄNTEISTÄ TYÖTÄ – MERIKOTK AN TARINA on esimerkki siitä, miten saadaan tuloksia, kun tartutaan toimeen, kertoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen. WWF alkoi myös vaikuttaa asenteisiin ja suojella merikotkien pesimismetsiä. Talviruokinnan avulla linnut pystyttiin myös pitämään tietyillä alueilla, etteivät ne muuttaneet etelämmäksi ja altistuneet jälleen myrkyille, Tolvanen kertoo. – Luonnonsuojelu on kestävyyslaji. Munien kuorista tuli niin ohuita, että hautominen epäonnistui. WWF:n merikotkatyöryhmä perustettiin vuonna 1972 tilanteessa, jossa Suomessa eli enää vain noin 35 pesivää merikotkaparia. . Tässä kohdassa WWF katsoi oman osuutensa lajin suojelussa tehdyksi ja merikotkan seurantavastuu siirrettiin sääksisäätiölle. Myrkyt tekivät kotkista hedelmättömiä tai tappoivat niiden sikiöt. Kun vuonna 1975 koko maassa kuoriutui vain neljä poikasta, viime vuonna WWF sai laskea jo 558 poikasta. Liha oli kotkalle puhtaampaa ravintoa kuin kalat ja vesilinnut, joita ne itse pyydystivät. Merikotka rauhoitettiin 1920luvulla, mutta lintuja ammuttiin ja niiden pesimistä häirittiin yleisesti vielä 1960-luvulla. Vuodessa, kahdessa tai viidessä ei vielä isoja tuloksia saada, mutta yhden ihmiselämän aikana se voi jo onnistua. . – Merikotka jää talvehtimaan lounaissaaristoon ainakin niin pitkäksi aikaa, kun meri on auki. Vielä 1900-luvun alussa merikotkan ampumisesta maksettiin tapporahaa, palkkiota vahinkoeläimen hävittämisestä
WWF:n meriasiantuntija, hydrobiologi Vanessa Ryan miettii hetken, montako vieraslajia Itämeressä on. Sopimuksen voi maantulo tarkoittaa sitä, että kansain välisessä liikenteessä kulkeviin laivoihin tulee asteittain vuoteen 2024 mennessä asentaa painolastivesien käsittelylait teistot. 50 | A P U Lisästressi jo stressatulle merelle V ieraslajeiksi kutsutaan lajeja, jotka ovat levin neet ihmisen toiminnan vaikutuksesta alku peräiseltä esiintymis alueeltaan uudelle alueelle. Itämerellä teh dään laivareittien ja satamien seurantoja, ja Suomessa ollaan tietoisia Itämerellä jo olevista lajeista, jotka eivät vielä ole tul leet Suomeen. Sitten huomattiin, etteivät ne lisäänny luontaisesti. – Mutta nyt tilanne vieraslajien leviä misen suhteen toivottavasti muuttuu, kun kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n painolastivesisopimus astui voi maan vuonna 2017. – Tärkeää olisi, että ihmiset etsisivät tietoa vieraslajeista ja välttäisivät niiden levittämistä tahallisesti tai tahattomasti, esimerkiksi kun puhdistaa veneensä ja kalastusvälineensä, Ryan sanoo. Toisissa tapauksissa ne sopeutuvat, lisääntyvät ja saattavat jopa vaarantaa paikallisten lajien sekä ekosysteemien toiminnan. Vieraslajien leviä mistä seurataan koko ajan. Mukana on jo 1800luvulla tullut merirokko, joka on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen huo mattavaa haittaa. Painolasti vettä tarvitaan, jotta alus pysyy vakaana. Osa vieraslajeista on tullut Suomeen tahattomasti laivojen mukana, osa on levitetty tahallisesti, esimerkiksi ranni koille istutettu karppi ja kirjolohi, joiden toivottiin tuovan taloudellista hyötyä. MERIROKKO Jopa 10 000 lajia seilaa maailman meriä painolastivesissä tai alusten rungoissa. – Riippuu vähän laskentatavasta. Otetaanko mukaan esimerkiksi jo 1500luvulla tulleet lajit. Kun vesilasti laske taan mereen laivan määränpäässä, matkasta selvinneet eliöt siirtyvät uuteen ympäristöön. Joissakin tapauksissa ne eivät mukaudu uusiin ympäristöolosuhteisiin, vaan häviävät kil pailun paikallisten lajien kanssa. Kan sainvälisen, etupäässä Euroopan vierasla jeihin keskittyvän AquaNistietojärjestel män mukaan Itämeressä on 193 vierasla jia, mutta tilanne elää, ja mihin sen rajan vetää. JU LI A N Y S T R Ö M Suurin osa vieraslajeista on tullut Suomeen tahattomasti.. Tulevaisuus on kysymysmerkki. Vieraslajit leviävät ennen kaikkea laivo jen painolastivesien mukana. Se on voitto – ja myös ainoa tapa estää haittoja kun nolla. Sanoisin, että Suomen vesissä on noin 30 lajia, jotka voi daan luokitella vieraslajeiksi. Ryan sanoo, että hurjimpien arvioiden mukaan jopa 10 000 lajia seilaa maailman meriä painolastivesissä tai alusten run koihin kiinnittyneinä
Kaspianpolyyppi haittaa varsinkin voi malaitosten toimintaa, kun yhdyskunnat kasvavat niiden jäähdytysvesijärjestel missä. Vesikirpusta merirokkoon Vieraslajin asettuminen on onnenkaup paa – lajin itsensä kannalta. Tiikerikatkan on suurina joukkoina esiintyessään väitetty vahingoittaneen kalaverkkoja ja niissä olleita kaloja. Mitkä lajit pärjäävät täällä sateisuuden lisääntyessä sekä lämpötilan ja meren suolaisuuden muutoksissa. Koviin pohjiin kiinnittyvästä meri rokosta tehtiin Itä merellä ensimmäiset havainnot jo 1840luvulla. Laivan lasti vedessä saattaa olla parikymmentä lajia, joiden mukana on sattumalta juuri se yksi, joka pystyy sopeutumaan ja lisään tymään uudella alueella. Ne muodostavat valtavia kas vustoja, jotka voivat tukkia esimerkiksi voimaloiden ja kastelujärjestelmien vedenottoputkia tai peittää muita veden alaisia rakenteita ja laivojen ja veneiden runkoja. Vaeltajasimpukka on listattu maailman sadan pahimman vieraslajin joukkoon maailmanlaajuisessa haitallisten vieras lajien tietokannassa. Ne haittaavat myös ranto jen virkistyskäyttöä, koska uimarit voivat satuttaa itsensä niiden kuoriin. Erittäin ikäviä tulokkaita Koukkuvesikirpusta on haittaa kalastuk selle, koska runsaana esiintyessään se limoittaa verkkoja ja muita pyydyksiä. Torjuntaohjeita ei ole laadittu. Itämeressä esiintyvää kantaa pidetään toistaiseksi myrkyttömänä. . Tappajakatka A LL O V ER P R E S S. Suomen rannikolla on havaittu vasta kahta vieraslajikasvia, vesiruttoa ja hento karvalehteä, jotka hyötyvät rehevöitymi sestä ja valtaavat aggressiivisesti elintilaa muilta lajeilta. En niinkään ole huolissani yksinomaan vieraslajeista, vaan Itämeren kokonaistilanteesta. Lajin vaikutuk sesta alkuperälajeihin ei ole vielä paljoa tietoa. Sitä ei pystytä hävittämään vesistä, joihin se on levinnyt, mutta torjunnalla pyritään vähentämään tai estämään sen aiheuttamia haittoja. Eteläiselle Itä merelle viime vuosina levinnyt uusi, aggressiivinen ja iso kokoinen tappaja katka saattaa vaikut taa tiikerikatkan runsauteen. Lajia ei voida enää hävittää, mutta sen aiheuttamia haittoja voidaan ehkäistä esimerkiksi pois pesemisellä, raaputta misella tai myrkkymaaleilla. VIERASLAJIT Merirokosta tehtiin Itämerellä ensimmäiset havainnot jo 1840-luvulla. Ne kilpailevat alkuperälajien kanssa ravinnosta ja kiinnittymispaikoista. – Miten ilmastonmuutos vaikuttaa. Sen torjumiseksi ei ole keinoja. Sirokatkarapu voi mahdollisesti syr jäyttää alkuperäisiä lajeja. Lähteet: Birdlife Suomi, Helsingin yliopisto: Pinkka – lajintuntemuksen oppimisympäristö, itämeri.fi, Itämeri ja sen eliöstö (Ilpo Hahtela), John Nurmisen säätiö, juoksemeresiedesta.fi, laji.fi, Luontoliitto, luontoportti.com (Jan-Erik Bruun), suurisininen.fi, vieraslajit.fi ja ympäristö.fi. Se aiheuttaa taloudellista haittaa tukki malla merivettä käyttävien laitosten put kistoja. Niiden paino on jopa upottanut kelluvia merimerkkejä. Sen ja muiden saman kaltaisten lajien leviä mistä yritetään estää kansainvälisillä sopi muksilla. Valesinisimpukan tunnetut esiintymis alueet rajoittuvat Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimaloiden lauhdevesialueille. A P U | 51 . Suomessa ei ole ryhdytty toimiin sen torjumiseksi. Liejuputkimatoja on löytynyt Itäme restä kolme samannäköistä ja samaan sukuun kuuluvaa lajia. Sydänkärkipiikkilevän massaesiintymi set on ympäri maailmaa yhdistetty vaka viin myrkytystapauksiin ja niistä seuran neisiin kuolemiin. Meri rokko tarvitsee elääkseen ja lisääntyäk seen kiinnittymispinnan, joten se kiin nittyy esimerkiksi laitureihin, poijuihin tai veneiden ja laivojen pohjiin. Ne voivat myös asettua muiden simpukoiden päälle, mikä vaikeuttaa näiden ravinnon ottoa. Myrkytysoireisiin lukeutuvat pään särky, pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Niiden pelätään syrjäyttävän Itämeren luontaisia pehmei den pohjien lajeja. Vedestä ravintonsa suodattaviin eläimiin, kuten simpukoihin, epäillään kertyvän sydänkärkipiikkilevien massaesiintymisten aikaan niiden tuotta mia myrkkyjä, jotka lopulta päätyvät ihmiseen ja muihin ravintoketjun saalis tajiin. Osa vieraskalalajeista, kuten karppi ja hopearuutana, on päässyt levittäyty mään aktiivisten siirtotoimien myötä. Vie raslajit ovat ikävä ja arvaamaton lisä stressi jo stressattuun mereen, Vanessa Ryan miettii. Mutta miten haitallinen se on, riippuu vastaanottavasta lajistosta ja ympäristö olosuhteista sekä muun muassa siitä, lisääntyykö vieraslaji nopeasti, syrjäyt tääkö se muut, tuoko se mukanaan uusia sairauksia, kilpaileeko muiden kanssa ravinnosta, onko se petoeläin. Ja ennen kaikkea: pystyykö se muodostamaan uudelle alueelle pysyviä populaatioita. Tämä puolestaan heikentää voi malaitosten lämmönvaihtimien toimin taa. . Itämeressä on myös yleistynyt Mus tanmeren ja Kaspianmeren alueelta kotoisin oleva mustatäplätokko, joka voi aiheuttaa alkuperäisten kalalajien vähene misen ravinto ja elintilakilpailun seurauksena. Se takertuu niihin koukkumaisesta peräpii kistään. Ne ovat syrjäyttäneet sinisimpukan joiltakin alueilta EteläItämeressä. Sama tilanne on liejutaskuravun kanssa. Se on listattu maailman sadan pahim man vieraslajin joukkoon maailmanlaa juisessa haitallisten vieraslajien tietokan nassa (Global Invasive Species Database). Vaeltajasimpukat aiheuttavat vuosit tain miljoonien dol lareiden tappioita esimerkiksi Yhdys valtojen ja Kanadan taloudelle. Myrkky maalien käyttö merirokon torjunnassa on säännöstelty ja osittain kielletty
Äärimmäisen uhanalaisia, rannikolla ainakin satunnaisesti esiintyviä lintuja ovat kiljuhanhi, kultasirkku, niittysuohaukka, rantakurvi, suokukko ja tunturipöllö. Silmälläpidettäviin kuuluvat sätkinpohjat (sätkin on kasvi), hauraja hapsikkapohjat, avoimet näkinpartaispohjat ja merinäkinruohopohjat. Vaarantuneisiin luontotyyppeihin kuuluvat suojaisat näkinpartaispohjat, meriajokaspohjat, merijää, fladat, kluuvit (entiseen lahdenpohjukkaan jäänyt, umpeutunut vesiallas) ja Itämeren epilitoraalikedot (epilitoraali eli pysyvästi veden yläpuolella). Lapasotkan uhanalaisuuden syy on metsästys, mutta myös Itämeren rehevöityminen. Upossarpio on Perämerellä esiintyvä erityissuojeltava, matalassa rantavedessä elävä uposkasvi. via rantakasveja ovat perämerenmaruna, rantakaura, suolapunka ja suolayrtti. Itämeri saastuu ja rehevöityy ennen kaikkea ihmisten toimien vuoksi. Se on meidän ainoa meremme. Suomalainen ihminen viihtyy sotkemassa ja likaamassa Itämeren rannikoita yleensä kesäkuukausina, talvisin se vetäytyy syvemmälle mantereelle. IS T O C K. . Ihminen myös levittää vieraslajeja ja aiheuttaa sukupuuttoon kuolemista ja ilmaston lämpenemistä. Sen mukaan yksikään Suomen avomeritai rannikkovesialueista ei ole hyvässä tilassa. Meritaimenen uhanalaisuusluokitusta on lievennetty äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Uusin arvio julkaistiin syksyllä 2019. Yhdenkin kasvin sukupuuttoon kuolemisella tai vähenemisellä voi olla synkät seuraukset monille eläimille. Yksi Suomen uhanalaisimmista kasveista, hentonäkinruoho, esiintyy joidenkin järvien lisäksi itäisellä Suomenlahdella kahdessa jokisuistossa. Yhdenkin kasvin sukupuuttoon kuolemisella on synkät seuraukset. . Juttukokonaisuuden on tarkistanut Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja, apulaisprofessori Jari Hänninen. Luontotyyppien uhanalaisuus on oma arvionsa. ErityissuojeltaUHANALAISUUS SE JOKA TUHOAA IHMINEN (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (homo) sukuun kuuluva nisäkäs. Itämerenhauru ja rakkohauru on arvioitu silmälläpidettäviksi, merihaprajuola on nyt erittäin uhanalainen. Kaloista uhanalaisimmat ovat harjus ja ankerias. Rantanuoliainen on siirretty silmälläpidettäväksi, samoin kampela, made, mustatokko, seitsenruototokko ja vaskikala. Lohen tilanne on osin parantunut, mutta ei riittävästi uhanalaisuusluokituksen poistamiseksi. Vain muutamalla ulkoluodolla pesivää etelänkiislaa uhkaavat meren saastumiseen ja sairauksiin liittyvät satunnaistekijät. Harvalukuisempi ihmisten joukko elää saarissa ympäri vuoden. Erityisesti suojeltavia myyriäisiä, kiitäjäisiä ja meritöyryläisiä elää etenkin merenrantahietikoilla. Häirintä ja rakentaminen uhkaavat pikkutiiran ja merikotkan pesintää sekä pesimäpaikkoja. 52 | A P U Monet vaarassa, monet silmälläpidettäviä S uomen lajiston uhanalaisuutta arvioidaan noin kymmenen vuoden välein. Se on tehty kahdesti ja niistä viimeisin julkaistiin vuonna 2018. John Nurmisen Säätiön ja WWF:n työn avulla yritetään pelastaa Itämeri. Erittäin uhanalaisia ovat esimerkiksi haurupohjat, punaleväpohjat, suursimpukkapohjat, valkokatka-merivalkokatkapohjat, rannikon jokisuistot, Itämeren hiekkarannat, hauruvallit ja meriajokasvallit. Heikoin tila on Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Se kuuluu kädellisten lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt ja runsaslukuisin laji. Rantavyöhykkeessä elää erityissuojeltava meriuposkuoriainen sekä monia muita uhanalaisia kovakuoriaislajeja
Kestotilauksen sopimusehdot ensimmäisessä lähetyksessä, laskun takana. Tutustumistarjous koskee uusia asiakkaita. postikulut 4,90). Asiakaskertomus_Jorma.indd 1 16.6.2020 11.28.54. Asiakkuuden voi päättää milloin tahansa. 14 päivän täysi palautusoikeus. TOIMITUS SUORAAN KOTIIN • LASKU PAKETIN MUKANA • EI SITOUTUMISAIKAA Saan automaattisesti uuden lähetyksen joka kuudes viikko hintaan 34,40 (sis. NutraQ Oy Tunnus 5017436 00003 VASTAUSLÄHETYS VitaeLab maksaa postimaksun E LÄ M Ä TE RV EY S ELÄMÄ TERV EY S EL Ä M Ä T ER V EY S ELÄ MÄ TE RV EYS EL ÄM Ä VP PR A1 32 0F ® NIMI: LÄHIOSOITE: POSTINRO: POSTITOIMIPAIKKA: PUHELIN: SYNTYMÄVUOSI: SÄHKÖPOSTI: (antamalla s-postiosoitteeni hyväksyn että siihen lähetetään VitaeLabin tarjouksia) ALLEKIRJOITUS: (alle 18-vuotiaalta edunvalvojan) Nimija osoitetietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lahja toimitetaan ensimmäisen lähetyksen yhteydessä
teksti S US A N N A L UIK K U JA MIK KO V IEN O N EN kuvitukset H A N N U L U K K A RIN EN 54 | A P U. 20 000 TONNIA ÖLJYÄ LAINEILLA Itämeri on matala, rikkonainen ja häiriöille herkkä vesialue, jolla liikkuu suuria määriä rahtia eri valtioiden lipun alla – myös öljyä. Mitkä olisivat seuraukset, jos Suomenlahdella tapahtuisi täysimittainen tankkerionnettomuus
. . A P U | 55
On kovaa tuulta, aallokkoa, myrskyä tai muuta, mikä aiheuttaa lisäonnettomuuksien vaa raa. Öljykuljetusten määrä erityisesti Suo menlahdella on kasvanut viime vuosi kymmeninä moninkertaiseksi etenkin siksi, että naapurimaamme Venäjä tekee suuren osan tilistään polttoaineita ja nii den raakaaineita myymällä. Isossa rahtialuksessa saattaa olla jopa enemmän polttoöljyä kuin pienessä öljy tankkerissa. – Se tulee suoraan väylälle! Öisen Suomenlahden keskeltä tyyrpuurin puolelta on putkahtanut syysmyrskyn keskeltä näkyviin pahasti kallellaan ajelehtiva matkustajalautta. Tankkerin komentosillalla leviää paniikki. Öljyn leviäminen ja sen vaikutukset riippuvat luonnollisesti öljyn määrästä, tyypistä ja sääoloista, mutta melko var Kuin mustasta Niagarasta syöksyy tankkerista jäyhää nestettä vaaleana vaahtoavaan mereen.. Edes suomalaiset tankkerit eivät ole idioottivarmoja. Ulkomaan lipun alla kulke ville aluksille sattuu ahtaassa, matalassa ja karikkoisessa vesistössä jo nykyäänkin helposti pikkuvahinkoja, joista ei juuri uutisoida. Kuin mustasta Niagarasta syöksyy tankkerista jäyhää nestettä vaaleana vaahtoavaan mereen. 56 | A P U T šort vozmi! karjaisee venäläistankkerin perä mies. Muukin liikenne kuin öljynrahtaus on paisunut Suomenlahdella huomattavasti. Ja sitä on tankkerissa kymmeniätuhan sia tonneja. Itämerellä on 17 suurta öljysatamaa, ja niiden kautta kulkee yli 250 miljoonaa tonnia öljyä vuo dessa. Kartoituksessa otettiin huomioon aluslii kennemäärät ja navigointiolot. Voisi. Öljy vahingolta vältyttiin kaksoisrungon ansiosta. Ruori on ääriasennossa, aikaa törmäykseen korkeintaan minuut teja. Maailman merillä käytettävät jättiluokan eli puolen miljoonan tonnin tankkerit eivät onneksi sinne mahdu. Suurimman riskin alue on Helsingin edustalla, koska siellä Suomenlahden rah tiliikenne risteää Helsingin ja Tallinnan välisen matkustajaliikenteen kanssa. Suurimmat Suo menlahdelle tulevat tankkerit ovat 300metrisiä, 150 000 tonnin aluksia. Kohtalaisen riskin alueiksi on luokiteltu väylien risteys Porvoon edustalla, Ahvenanmeri ja Merenkurkku. Massiivinen tankkeri ei käänny kuin kajakki, ei varsinkaan näin äärimmäisissä oloissa, joissa onnettomuuksia on juuri tapana sattua. Tankkeri näyttää ensin ohittavan mat kustajalautan hiuksenhienosti, mutta sit ten etelästä puskeva myrskytuuli painaa lautan kohti tankkerin kylkeä ja repii sii hen satametrisen haavan. Voisiko niin todella tapahtua Suomen lahdella. Ä skeinen oli kuvittelua, mutta kuinka kauan. Ja se neste ei ole mitään pilssivettä, vaan venäläistä raakaöljyä. Teknisen häi riön takia tankkerista katosi ohjattavuus, varajärjestelmää ei ehditty käyttää. – Yleensä vakavat onnettomuudet sat tuvat huonolla kelillä, mikä vaikeuttaa pelastus ja torjuntatöitä. Se on jopa todennäköistä. Väy läristeykset ovat ylipäänsä vaarallisia paikkoja erityisesti itäisellä Suomenlah della, Venäjän aluevesillä sekä liikenne reittien yhtymäkohdassa Ahvenanmeren eteläpuolella. I tämeren suojelukomissio (HELCOM) kartoitti 2000luvun alussa merialueet, joilla alusonnet tomuuksien riski on erityisen suuri. Itämerellä liikkuu joka hetki noin 2 000 suurikokoista laivaa. Vuosituhannen tait teessa Nesteen 240metrinen Natura ajoi täydessä raakaöljylastissa karille kotive sillään Porvoon edustalla. Itämerellä kuljetetaan monenlaista öljyä, sekä raakatavaraa että jalosteita, esimerkiksi voimalaitoksissa ja laivoissa käytettävää polttoöljyä
A P U | 57 ?.
M itä tapahtuisi, jos alussa esitetty, kuvitteellinen tilanne muuttuisi todeksi ja täyteen pumpattu öljytankkeri vuotaisi koko lastinsa Itämereen. Öljynkeräyslaitteilla varustettujen torjunta-alusten määrä, sijainti, valmius ja keräyskapasiteetti ratkaisevat, kuinka tehokkaasti öljyä pystytään keräämään merestä ensimmäisinä vuorokausina onnettomuuden jälkeen. Isoista aluksista Halli, Hylje tai Louhi saadaan lähtövalmiiksi neljän tunnin kuluessa. Suomen ympäristökeskuksen päivystäjä saa onnettomuudesta välittömästi tiedon Meripelastuskeskukselta, hälyttää öljyntorjunta-alukset sekä Rajavartiolaitoksen Dornier-lentokoneen. On puistattavaa edes kuvitella sitä. Rannikon ELY-keskukset kuhisevat. Ympäristöministeri on herätetty, ja operatiivisesta toiminnasta vastaava Suomen ympäristökeskus, SYKE, on pannut pyörät pyörimään. Itämerellä on kaikkiaan noin 70 mekaanisin keruulaittein varustettua öljyntorjunta-alusta, joista 16 kuuluu Suomelle. Nopeimmin paikalle saapuvat lähes jatkuvasti merellä partioivat Rajavartiolaitoksen laivat. Niistä suurimmat ovat Merivoimien Louhi, Halli ja Hylje sekä Rajavartiolaitoksen Tursas ja Uisko. Rajavartiolaitoksen ensimmäinen tehtävä on ihmisten pelastaminen, mutta ympäristökatastrofin torjuntatyö alkaa heti sen jälkeen. HELCOM-sopimuksen mukaisesti Itämeren maista saa. 58 | A P U maa on, että öljy ajautuu Itämerellä rantaan, vaikka onnettomuus sattuisi avomerellä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Riikka Venesjärvi. Hän on tehnyt akvaattisten tieteiden väitöskirjansa Helsingin yliopistoon siitä, miten öljyonnettomuus vaikuttaisi Itämeren luontoon ja millaisilla toimintamalleilla haittoja voitaisiin pienentää
Öljy on kerättävä pääasiassa käsipelillä, ja jälkiä tullaan siivoamaan ainakin koko seuraava vuosi. Pahimmassa tapauksessa tuulet ja virtaukset levittävät lahden keskellä vuotaneen öljyn Hangosta Kotkaan – melkein jokaisen saaren jokaiselle rannalle. I tämeren pohjaan painuva öljy kerrostuu sedimenteiksi ja tukehduttaa ekosysteemille välttämättömiä eliöstöjä ja vesikasvilajeja. Hylkeet ja kalat yleensä pakenevat öljyä, mutta kalojen mäti, kutupaikat ja poikaset tuhoutuisivat tilapäisesti. Rantaan ajautuneen öljyn poistaminen on työläämpää, hankalampaa ja kymmenkertaisesti kalliimpaa kuin avomerellä kelluvan. Rantojen puhdistaminen on välttämätöntä, mutta sitäkin on vaikea suorittaa aiheuttamatta vahinkoa, kun liikkeellä on raskaita Muuttolintuparville öljylautta näyttää houkuttelevan tasaiselta levähdyspaikalta meressä.. Pahimmat seuraukset onnettomuudesta olisivat pesimäaikaan, Venesjärvi toteaa. Vuotanut öljy painuu osaksi pohjaan, mutta valtava määrä kerääntyy lautoiksi, jotka lähtevät ajelehtimaan rantoja kohti. . – Osa eliöstöä, esimerkiksi simpukat, selviytyvät jonkin aikaa sulkeutumalla. Venesjärven mukaan öljylautta saattaisi jopa houkutella Itämeren yllä lentäviä muuttolintuparvia: niille lautta voi näyttää houkuttelevan tasaiselta levähdyspaikalta. Se leviää nopeasti, ja avomerellä sitä voidaan kerätä tehokkaasti parhaassakin tapauksessa enintään kolme vuorokautta. Etelälounaasta puhaltava myrskytuuli on painanut mönjää koko yön kohti Suomen rannikkoa. A P U | 59 daan tarvittaessa apuun noin 20 suurta öljyntorjunta-alusta. Jos onnettomuus sattuisi talvella, jäät tekisivät keruusta vielä huomattavasti hankalampaa. Ne kykenevät myös toipumaan, mikäli torjuntatyöt onnistuvat ja meren tasapaino saadaan jotenkin palautettua. Pohjoinen sijainti, pieni vesitilavuus, veden hidas vaihtuminen ja pohjan hapettomuus tekevät lähimerestämme erittäin herkän ja haavoittuvan, ja Suomen rannikon mataluus ja saariston rikkonaisuus hankaloittavat öljyntorjuntaa entisestään. Jättitankkerin lasti riittää saastuttamaan suuren osan Suomenlahden rannikosta. Linnut voivat myös niellä öljyä. Etelälounaasta edelleen puhaltava tuuli levittää niitä monta päivää pitkin Suomen rannikkoa. – Kun linnut tahriintuvat öljyyn, ne menettävät lentoja saalistuskykynsä. Öljyn myrkylliset yhdisteet vaikuttavat pitkällä aikavälillä niihinkin kalakantoihin, jotka selviytyvät. M yös hyönteiset ja rantakasvit jäävät rantaan vyöryvän öljyn alle. S uomella on käytössä yli sata kilometriä öljypuomia. Itämerellä aikaa torjuntatoimiin on muutenkin vähän. Raskasta polttoöljyä voisi ihanneolosuhteissa kerätä avomereltä jopa kymmenenkin vuorokautta, mutta valtaosa Suomenlahdella kulkevasta öljystä on venäläistä raakaöljyä, ja nyt aalloilla kelluu 20 000 tonnia juuri sitä. Kova lounaistuuli painaa laajenevan öljylautan runsaassa vuorokaudessa Helsinkiin. Avomerellä valtion aluskalusto laskee niitä pysäyttääkseen tai ainakin ohjatakseen rantojen suuntaan ajelehtivaa, jättiläismäistä lauttaa, jota myrsky on pirstonut osiin. Tietystä paikasta ja biotyypistä riippuvaista eliöstöä ja kasvistoa on Itämeren rannoilla paljon, ja niiden katoaminen vaikuttaisi myös muuhun ekosysteemiin ja niistä ravintonsa saaviin eläimiin. Öljy peittää kasvit, estää yhteyttämisen ja kasvukauden. V aikka osa öljystä haihtuu ja osa sekoittuu veteen, Suomen rannikkoa uhkaa avomerionnettomuudessakin silti yli 20 000 tonnia raakaöljyä. Aamuun mennessä kaikki kynnelle kykenevät alueelliset pelastuslaitokset on komennettu Suomen etelärannikolle torjuntatoimiin. Suurimmassa vaarassa ovat Itämeren herkät ja heikosti palautuvat hiekkarannat ja merenrantaniityt, joista osa jatkuu pinnan alle. Sitä on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta poistaa merenpohjasta aiheuttamatta lisää vahinkoa. Parissa päivässä, mahdollisesti jo onnettomuutta seuraavana aamuna näky Suomen rannikolla on kuin Ilmestyskirjasta: tuhatmäärin öljyn tahrimia, avuttomina räpiköiviä, kuolevia lintuja ja mustaa rantaa sekä saastaista merta silmänkantamattomiin. – Öljy on aina veteen ja luontoon joutuessaan myrkkyä, ja Itämeren eliöstö sekä ekosysteemi ovat erityisen herkkiä häiriöille, tutkija Riikka Venesjärvi muistuttaa
Ja luonnon monimuotoisuus on arvo itsessään, Riikka Venesjärvi muistuttaa. Riikka Venesjärvi muistuttaa, että vaikka Suomessa otetaan Itämeren tila vakavasti ja öljykatastrofiin on varauduttu, riskittömäksi öljyn kuljettamista ei saada millään. Öljytuho vaikuttaa elinkeinoihin, kuten matkailuun, kalankasvattamoiden toimintaan, kalastukseen ja merivettä prosesseissaan käyttävien teollisuuslaitosten toimintaan sekä tonttien ja muun omaisuuden arvoon. Exxon Valdez -alus törmäsi silloin Prince William Soundin lahdessa riuttaan, ja arviolta 260 000–850 000 barrelia raakaöljyä valui mereen. Exxon Valdez näytti, että niin ei ole, eikä olisi Itämerelläkään. Tosin lintujen pesimäyhdyskunnat voivat sijaita kallioluodoilla. . Ihminen on ainoa eläin, joka voisi tietoisesti lähteä öljytuhoalueelta ja toisaalta vaikuttaa tuhojen torjumiseen, mutta onnettomuuden vaikutuksia pakoon se ei silti pääse. Tunnetuin esimerkki öljyonnettomuuden pitkäaikaisista vaikutuksista on tuho, jota sai aikaan Alaskassa vuonna 1989 sattunut suuronnettomuus. – Ulkosaariston kallioluontotyypit palautuvat paremmin öljyn vaikutuksista. Venesjärven mukaan on todella vaikea arvioida, minkä ajan kuluessa ja missä määrin Suomenlahden ekosysteemi toipuisi kuvitellusta suuronnettomuudesta. Vuonna 2009 alueella tutkittiin 27 eläinlajia, ja niistä vain 17:n kanta oli palautunut 20 vuodessa ennalleen. Suomessa noudatetaan likaaja maksaa -periaatetta, mutta jos vahingon aiheuttaja on tuntematon tai ei kykene maksamaan kustannuksia, varat otetaan valtion öljysuojarahastosta. I tämeren herkkä luonto ja Suomen haavoittuva rannikko on kuvitteellisen suuronnettomuuden jälkeen henkitoreissaan. – Ennen vuotta 1989 oltiin yleisesti sitä mieltä, että öljyonnettomuuden jäljet voidaan siivota ja ettei vakavia pitkäaikaisvaikutuksia ole. – Vaikka ranta saataisiin puhdistettua, sen palautuminen entiselleen vie vuosia eikä välttämättä onnistu täysin koskaan. Merenrantaniittyjen kasvillisuus on ruohoja heinävaltaista, ja kasvija eläinlajisto on runsasta. Samat tekijät, jotka tekevät Itämerestä herkän ja monessa mielessä ainutlaatuisen ympäristön, vaikeuttaisivat sekä torjuntatöitä että toipumista: kylmyys, mataluus, veden vähäinen vaihtuvuus, saariston rikkonaisuus. Pelastusja torjuntatoimet ovat nielleet valtavasti rahaa, ja kaikenlaisia korvausvaatimuksia rustaillaan virastot pullolleen. Lähteet: Suomen Kuvalehti, Suomen Ympäristökeskus, Tekniikka & Talous Onnettomuuden jälkitorjunta ja puhdistustyöt vievät vuosia.. Kuka kaiken lopulta maksaa. Pidemmän aikavälin vaikutukset koskisivat esimerkiksi kalakantoja, luonnon monimuotoisuutta ja erilaisia yhteiskunnallis-taloudellisia ulottuvuuksia. – Uhanalaisten lajien palautumiskykyyn vaikuttavat öljyn aiheuttama tappio sekä lajin lisääntymiskyky ja sen edellytykset uudelleenasuttaa esiintymiä. Lahdella kuoli välittömästi lähes 400 000 merilintua ja tuhansia muita eläimiä. Lisäksi onnettomuus vaikutti monien öljyä puhdistaneiden ihmisten terveyteen ja aiheutti erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia alueen kylissä, joissa kalastusja matkailuelinkeinoja harjoittavat ihmiset kärsivät. Useimmat heräävät ympäristönsuojeluun viimeistään, kun oma mökkiranta, kalavesi tai muu virkistysalue on tahmean öljyn peitossa ja luonto tukehtumassa. Lisäksi öljy voi imeytyä niityn pehmeään maaperään, jolloin se häviää luonnosta hitaasti. Sen aiheuttamat näkyvät tuhot periaatteessa korjautuvat vuosien tai vuosikymmenten kuluessa, mutta sen sisältämät myrkylliset yhdisteet rikastuvat ravintoketjuissa ja saattavat ajan mittaan myrkyttää esimerkiksi merilintuja, hylkeitä ja kaloja. Kuvitteellinen onnettomuutemme on tehnyt kammottavan laajaa tuhoa. Ö ljy on biologisesti hajoava tuote. 60 | A P U koneita ja tallaavia ihmisjoukkoja. Niiden kasvillisuus on usein niukempaa, ja ne ovat alttiina aallokon puhdistavalle vaikutukselle. – Valtion tasolla resurssit, yhteistyö, ennakointi ja varautuminen ovat kunnossa, mutta toivoisin laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä siitä, miten öljyonnettomuuksia ja muita ympäristökatastrofeja voi ehkäistä ihan omalla toiminnalla. Kaikkineen voi sanoa, että onnettomuuden jälkitorjunta ja puhdistustyöt veisivät vuosia. . Kulutusvalinnat, vastuullisten yritysten suosiminen, kansalaisjärjestötoiminta ja tiukempien rajoitusten vaatiminen voivat olla yllättävän tehokkaita yksilötason keinoja vaikuttaa siihen, ettei katastrofiskenaario suuronnettomuudesta Itämerellä toteudu
Reaaliaikaisen meritilannekuvan ansiosta saadaan kuva laivojen liikkeistä, ja alusten miehistöä voidaan tarvittaessa varoittaa ja ohjeistaa. Niiden edustajat kokoontuvat kerran vuodessa, ja komission päämaja sijaitsee Helsingin Katajanokalla. Itämeren suojelusopimus . . Itämeren meriliikennettä on vuodesta 2005 lähtien valvottu reaaliajassa tutkien ja alusten AIS-laitteiden avulla. Operatiivisesta torjunnan järjestämisestä ja kehittämisestä vastaa Suomen ympäristökeskus SYKE. Suomessa öljyja kemikaalivahinkojen torjuntaa johtaa ja valvoo ympäristöministeriö. Valvonta on erityisen tarpeellista Suomenlahdella, sitä hoidetaan meriliikenteen ohjauskeskuksessa Helsingissä. Sopimuksen tekijöihin kuuluu Suomen lisäksi kymmenen valtiota: EU, Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska, Venäjä ja Viro. Se velvoittaa vähentämään kuormitusta kaikista päästölähteistä, suojelemaan meriluontoa ja säilyttämään lajien monimuotoisuutta. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission Helsingin sopimus astui voimaan vuonna 1980. . . . Suomenlahdella ilmoittautumisjärjestelmä on alusliikenteelle pakollinen. ELY-keskukset ohjaavat ja valvovat öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä, ja rannikolla öljyntorjunnasta vastaa alueellinen pelastuslaitos.. Suomi ja muut rantavaltiot ovat sitoutuneet torjumaan mereen joutuvan öljyn keräämällä sen pois erityisvarusteltujen alusten avulla. Sopimuksessa on rajoitettu kemikaalien käyttöä torjunnassa. A P U | 61
62 | A P U SOTAMERI Itämeren sotilaallinen merkitys ei ole vuosisatojen saatossa vähentynyt, vaan pikemmin kasvanut. teksti S US A N N A L UIK K U kuvat A L L OV ER P RE SS. Vuonna 2014 alkanut Krimin konflikti on lisännyt jännitteitä ja Venäjän sotavoimia Suomenlahdella
A LE X EI N IK O LS K Y / S P U T N IK / K R EM LI N P O O L / EP A -E FE. . A P U | 63 Venäjän Itämerenlaivasto paraatissa Pietarin edustalla Laivaston päivänä heinäkuussa 2019.
Maanpuolustuskorkeakoulun merisotaopin pääopettaja, komentaja Ville Vänskä muistuttaa, että Krimin valtauksen jälkeen Venäjän Itämeren laivaston ja ilmavoimien liikenne Suomenlahdella lisääntyi merkittävästi. Vuonna 2020 Itämeren turvallisuustilanne on vakaa, joskin viime vuosina lisääntyneet jännitteet ovat yhä olemassa. Etenkin Venäjä pitää ja on aina pitänyt Itämerta etupiirinään. V ladimir Putinin Venäjän turvallisuuspoliittinen doktriini ja ajattelumalli ovat periaatteessa tiedossa, mutta Krimin yllättävä haltuunotto osoitti Itämeren rantavaltioille toisaalta Venäjän ennalta-arvaamattomuuden ja tietyn ketteryyden. – Venäläisestä näkökulmasta Itämeri kuuluu ja on aina kuulunut Venäjän etupiiriin. – Tajuttiin, että sama voisi toistua Itämeren piirissä. Esimerkiksi Itämerellä aika ajoin vieraileville Yhdysvaltain laivaston aluksille se osoitetaan läsnäololla, seuraamalla niitä avoimesti ja toisinaan jopa hieman provosoimalla. Ruotsi heräsi ruususenunestaan ja alkoi jälleen kehittää sotilaallista puolustuskykyään. Saarella on Itämeren piirissä samanlaista strategista merkitystä kuin Ahvenanmaalla ja Bornholmilla, Ville Vänskä huomauttaa. Ruotsille merihallinnan ja Ahvenanmaan – ja Suomen – menetys Venäjälle vuosien 1808–09 sodan jälkeen oli kova paikka. Molemmat ovat yhä tärkeitä niin Suomelle, Ruotsille kuin Venäjälle ja lähimaiden Nato-puolustukselle, keväällä kirjan Ahvenanmaa – Itämeren voimapolitiikan pelinappula (Docendo) julkaissut Tarkka toteaa. Suomen puolustusvoimissa Krimin sota käynnisti Vänskän mukaan muutokVenäläishävittäjä ohitti yhdysvaltalaisen sotalaiva USS Donald Cookin näin läheltä Itämerellä 12. U S N A V Y / S H U T T ER S T O C K. – Itämeren ja Ahvenanmaan strateginen asema ei ole muuttunut. Vielä samana keväänä venäläismieliset kapinalliset ja Venäjältä lähetetyt tunnuksettomat sotilaat aloittivat Itä-Ukrainassa sodan, joka jatkuu niin sanottuna jäätyneenä konfliktina edelleen. Länsi tuomitsi voimatoimet ja asetti Venäjälle talouspakotteita. huhtikuuta 2016. Venäjän merija ilmaliikenteestä valtaosa on Kaliningradin huoltoliikennettä, mutta mukana on puhtaasti sotilaallista tiedustelua, valvontaa ja niin kutsuttua lipunnäyttöä, Ville Vänskä sanoo. Valtausta seurasi vastatoimia. Se muun muassa palautti pysyviä joukkoja Gotlantiin. 64 | A P U I tämeri on ollut ihmisten, tavaroiden, kaupankäynnin ja aatteiden portti maailmaan kautta sen rantavaltioiden historian, mutta myös reitti, jota pitkin sotavoimat ovat voineet edetä – omat ja vieraat. Keväällä 2014 Venäjä reagoi Ukrainan helmikuiseen vallankumoukseen irrottamalla Krimin niemimaan Ukrainasta ja liittämällä sen itseensä. Tutkija ja valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan mukaan länsinaapurissa pelättiin kylmän sodan loppuun asti, että saarelle tulee suoraan Ruotsia uhkaava venäläinen tai neuvostoliittolainen sotavoima. – Venäläisjoukkojen määrä Itämerellä on pysynyt aikaisempaa suurempana
– Venäjällä ajatellaan, että kun pidetään Nato poissa Itämereltä, kyetään ulottamaan oma puolustus riittävän etäälle Pietarista – samaan tapaan kuin Baltia ja itäblokki toimivat Neuvostoliitolle puskurina länteen kylmän sodan aikana. Sotilaallisesti Venäjän voi katsoa hakevan Itämerestä samaa kuin aina: syvyyttä maan ydinalueen eli Pietarin puolustukseen. Se on melkoinen määrä vyöhykkeellä, joka demilitarisoitiin ensi kerran jo Krimin sodan (1853–1856) jälkeen, Tarkka hymähtää. Samaa tavoittelee nykypäivänäkin esimerkiksi Kiina. Ruotsille Itämerellä ja Ahvenanmaalla sen keskellä on konkreettista turvallisuuspoliittista merkitystä: siitä aukeaa avoin reitti maan rannikolle ja Tukholmaan. sen koulutusorganisaatiosta valmiusorganisaatioksi. Itämerellä vieraileville Yhdys valtain aluksille se osoitetaan toisinaan hieman provosoimalla.” Ruotsalainen korvetti HMS Visby etsimässä sukellusvenettä Tukholman saaristossa lokakuussa 2014. Kyse on myös statuksesta, imagosta ja psykologisista tekijöistä. – Tänä päivänä puolustusvoimilla on aiempaa parempi kyky puuttua nopeasti kehittyviin kriiseihin. Valmius näkyy joka päivä esimerkiksi Itämeren kasvaneen liikenteen valvonnassa, Vänskä muotoilee. – 1800-luvun puolivälin jälkeen Ahvenanmaalla on toiminut kuuden valtion asevoimia sekä Suomen sisällissodan joukkoja molemmin puolin. – Yksi iso linjanmuutos tapahtui vuonna 1945, kun Ruotsi antoi virallisen lausuman aiheesta. FR ED R IK S A N D B ER G / S W ED EN O U T / EP A U S N A V Y / S H U T T ER S T O C K. Saksan kiinnostus kasvoi toisen maailmansodan aikana, kun se halusi varjella muun muassa malmikuljetuksiaan Ruotsista. A P U | 65 . Vanhalla merimahdilla Britannialla oli aikanaan taloudellinen intressi suojella Pohjanlahdelle ja Suomenlahdelle suuntautuvaa kauppamerenkulkuaan. M yös Jukka Tarkka korostaa Itämeren herruuden merkitystä kautta historian. Tosin Venäjän Itämeren laivasto on pieni, eikä sillä ole suurvalta-aseman luomisessa samanlaista roolia kuin vaikka ydinasepelotetta ylläpitävällä Pohjoisella laivastolla. . – Vahvat merivoimat, jotka toimivat kaikkialla maailman merillä, ovat klassinen osa uskottavaa suurvaltastatusta. Öljyn ansiosta vaurastunut Putinin Venäjä hakee takaisin Neuvostoliiton romahduksessa menettämäänsä suurvalta-asemaa, jonka se katsoo kuuluvan itselleen. Sen sisältö oli tiivis”Itämeri on aina kuulunut Venäjän etupiiriin. Itämerellä on merkitystä Venäjälle merireittinä ja suojavyöhykkeenä. Tuosta puolustusvyöhykeajattelusta käytetään yleisesti yhdysvaltalaista käsitettä A2AD eli Anti-Access Area Denial, selvittää komentaja Vänskä
Tuota niin sanottua Moskovan sopimusta voi kutsua Ahve nanmaan kolmanneksi demilitari soinniksi. Osa kansalaisista ja puolueista vastustaa liit tymistä Natoon tai ainakin epäilee lliitty misestä koituvaa hyötyä. Tiivistyvä turvallisuuspoliit tinen yhteistyö Suomen ja Ruotsin välillä on muun muassa presidentti Sauli Niinistön lempiaihe. ”Koronaepidemia on osoittanut, kuinka riippuvaisia Suomessa ollaan merikuljetuksista.” V A LD A K A LN IN A / EP A -E FE. Ruotsi on myös yleisesti hyväksytympi sotilaallinen kumppani kuin Nato. Demilitarisoitua Ahvenanmaata kutsuttiin länsinaapurissa jopa Tukhol maan osoitetuksi ”ladatuksi aseeksi”. 66 | A P U tettynä, että Ruotsi on pyrkinyt tiiviim pään yhteyteen Ahvenanmaan kanssa, mutta ei tee niin enää, koska kunnioittaa sekä turvallisuuspoliittista tilannetta että Suomea valtiona, Jukka Tarkka sanoo. Kansainvälistä yhteis työtä tehdään ja harjoitellaan kriisien hal litsemiseksi. Linja oli osin pakon sanelema: rautaesi rippu oli laskeutumassa ja Baltian maat sekä Puola jäämässä sen itäpuolelle. Naton ulkopuoli sina valtioina Suomen ja Ruotsin on ollut luontevaa lisätä merellistä yhteistyötään. – Itämeren rantavaltioista useimmat kuuluvat Natoon, ja ne tekevät yhteistyötä sotilasliiton puitteissa. Suomen kannalta itänaapurin vaiku tusvallasta on konkreettisesti jäljellä tal visodan jälkeen solmitun sopimuksen mukainen Neuvostoliiton eli nykyisin Venäjän Maarianhaminan konsulaatti, se perustettiin ”valvomaan alueen aseistau tumattomuutta”. Tarkan mukaan sillä ei ole käy tännön merkitystä, mutta periaatteellista kyllä: – Suomen yksi alue on näin Venäjän federaation valvonnassa. Venäjällä ei ole mitään järkiperäistä syytä ottaa riskiä ryhtymällä sotilasoperaatioihin Itäme rellä, mutta konsulaatinkin tehtävä on muistuttaa suurvaltaasemasta: että me olemme täällä ja että te ette voi sille mitään. Ruotsissa pelättiin Suomen menevän samaa tietä, ja Itämeren joutuvan turval lisuuspoliittisesti Neuvostoliiton hallin taan. N ykyhetkessäkin kriisi Itämerellä koskettaisi väistämättä myös meriyhteyksistä riippuvaista Suomea
V A LD A K A LN IN A / EP A -E FE. A P U | 67 . . Jos tuo Suomen valtimo jostakin syystä tukkeutuu, edessä on todellinen ongelma. Koronaepidemia on osoittanut, kuinka riippuvaisia täällä ollaan merikuljetuksista. Moderni sodankäynti on kovin toisenlaista kuin menneillä vuosikymmenillä saati -sadoilla, sotilasoperaatioiden riskit ovat liian suuria, ja suurvaltojen suurimmat uhat ja intressit ovat muualla. Espanjalaiset joukot nousevat maihin Latvian rannikolla Naton johtamassa Baltops-harjoituksessa kesäkuussa vuonna 2019. Kuten muuan valtionpäämies aikoinaan sen sanoi: maantieteelle emme voi mitään. M aallikko voisi olettaa, että kamppailu Itämeren hallinnasta olisi kaikesta huolimatta jo historiaa. Kun vielä otetaan huomioon, että maan omavaraisuusaste on paljon pienempi kuin 1930–1940-luvuilla, toimivat meriyhteydet Itämeren altaassa ovat arvokkaampia kuin milloinkaan aikaisemmin. Ville Vänskä huomauttaa, että vastaavaa meriliikenteen häiriintymistä kuin epidemian suluista seurannutta ei Suomessa ole koskaan todella koettu. Maanpuolustuskorkeakoulun merisotaopin pääopettajan mukaan ikävätkin realiteetit pätevät silti yhä. . On tärkeää, että tuontiriippuvaisella maalla on keinot puuttua myös mahdollisiin häiriötekijöihin Itämerellä. Se on ollut melko helppoa samankaltaisen arvomaailman, toimintatapojen, ajattelutavan ja vuosia jatkuneen merivalvontayhteistyön perusteella, Ville Vänskä arvioi. – Talvisodan alla Saksa häiritsi kuljetuksia Itämerellä, kun taas jatkosodan aikaan Itämeri oli Saksan sisämeri, ja kaikki Suomessa tarvittava tuontitavara saatiin sieltä. Kasvomaskeja voidaan lennättää Kiinasta, mutta lähestulkoon kaikki muu tavara ja raaka-aineet tuodaan Suomeen meriteitse. – Valitettavasti
68 | A P U Laivahylyt Itämeren kätköissä Itämeri on hylkyjen aarreaitta ja maailman suurin vedenalainen museo. Myrskyt ja sodat ovat vieneet merenpohjaan tuhansia laivoja keskiaikaisista puualuksista viime sotien sukellusveneisiin. Ennen laivoja vaanivat merija rantarosvot, nykyään niitä voi ihailla hylkypuistoissa. teksti M A R J U K K A P U O L A K K A kuvat G E T T Y IM AG E S , L EH T IK U VA , S AK U VA , M USE OV IR A S T O
G ET T Y IM A G ES Ruotsin kuninkaallisen lippulaivan, Vasa-laivan, keula oli koristeltu värikkäin puuveistoksin. . Alus upposi neitsytmatkallaan vuonna 1628 kuljettuaan vain 1 300 metriä.. A P U | 69
Hangon hylkypuistossa merenkulkijoiden jälkiä voi ihailla myös maan päällä. Hän on tutkijan työnsä ohella ammattisukeltaja ja sukelluskouluttaja. Haaksirikkoja ja onnettomuuksia tapahtui paljon, sillä vedet ovat matalia ja vaikeasti purjehdittavia. Viistokaikuluotain johti myös haaksirikkoutuneen kauppa-aluksen Vrouw Marian jäljille vuonna 1999. –Juuri nyt eletään hylkyjen löytymisen kultaaikaa, sillä tekniikka on kehittynyt viime aikoina valtavasti. Välillä matkaan lähdettiin myöhään syksyllä pimeitä marrasmyrskyjä uhmaten. Nyt sukeltajilla on puhelinyhteys toisiinsa ja veneen kannelle. Nyt uimme hylyn päällä videokameran kanssa. Kaiverruksia on 650, ja ensimmäisen vuosiluku on 1508, mutta osa on varmasti. Puuhylyt säilyvät Itämeressä hyvin, sillä laivamato, eliö, joka maailman merillä nakertaa laivat unohduksiin, ei viihdy Itämeren vähäsuolaisessa ja kylmässä vedessä. – Niitä lahjoitettiin kirkkoon, kun oli pelastuttu kiperästä tilanteesta tai onnistuttu ehkäisemään ennakolta havereita. H ylkyjä on kautta aikain tarttunut kalastajien pyydyksiin. Lähes joka veneen pohjassa on viistokaikuluo”Merenkulkijoiden kohtalon nähtiin olevan korkeammissa käsissä.” tain, joka luotaa vedenpohjaa ultraäänen avulla. – Ennen hylylle mentiin mittanauhan, vedenkestävän paperin ja lyijykynän kanssa. Sauva ohjaimella ohjattava laite on kuin drone veden alla. Sen mukaan yli satavuotiaat hylyt ja niiden esineistö ovat valtion omaisuutta. Tekniikan kehitys näkyy myös sukellusturvallisuudessa. Ruotsissa alettiin perustaa 1600-luvulla sukellusja pelastusseuroja, jotka pelastivat haaksirikkolaivojen lasteja ja myivät niitä huutokaupoissa. Pietarin perustaminen vuonna 1703 lisäsi merenkulkua entisestään. Suomen aluevesillä on jo useita hylkypuistoja, joissa hylkyihin voi tutustua vedenalaisten opastaulujen ja köysireittien avulla. – Veden alle voidaan lähettää laite, joka välittää kuvaa käyttäjälleen veneeseen. Hylkyjen tutkimisessa ja dokumentoinnissa veden alla on niin ikään otettu aimo harppaus eteenpäin. Hangon Hauensuoli oli jo 1200-luvulla luonnonsatama, jonka suojissa merenkulkijat odottivat suotuisampia purjehdussäitä. Merenkulun tekniikka oli alkeellista, kompassien tarkkuus ei riittänyt kapeilla väylillä, sanoo Suomen merimuseon intendentti Timo Kunttu. Porkkalan hylkypuisto johdattelee sukeltajan peräti neljän hylyn luo. Vieläkin monen Suomen rannikkokirkon katosta roikkuu puulaivan pienoismalli. Vaikeakulkuinen meri on vaatinut veronsa ja koitunut tuhansien laivojen kohtaloksi. S uomen aluevesien hylkyjä suojaa muinaismuistolaki. Kirkkoeli votiivilaivat kertovat omaa tarinaansa merenkulun vaatimista uhreista. – 1600–1700-luvuilla monet isot kauppalaivat toivat Itämeren satamiin lastia Hollannista. Esimerkiksi 1400-luvulla Suomen rannikolla saatettiin jopa johtaa laivoja harhaan väärillä merkkitulilla. – Suomessa on tosi aktiivinen hylkysukellusporukka. Viistoja monikeilaluotaimet piirtävät merenpohjasta yhä tarkempaa kuvaa. Myös sukeltajat löytävät niitä. 70 | A P U I tämeri on satojen vuosien ajan ollut tärkeä kauppa reitti idän ja lännen välillä. Suurin osa niistä tapahtui kapeilla ja karikkoisilla sisääntuloväylillä. K un avomerellä pelättiin merirosvoja, väijyivät maalla rantarosvot. Puistoissa on poijut veneiden kiinnittymistä varten. Suljetun kierron laitteet kierrättävät hengityskaasua suodattimen läpi, ja yhdellä tankillisella pärjää syvällä hyvinkin 1–2 tuntia, kertoo Virtanen. Seoskaasusukelluksessa hengityskaasu sekoitetaan hapesta, typestä ja heliumista, jolloin päästään yli 100 metrin syvyyteen. Lyijykengistä ja hengen pidättämisestä on tultu pitkälle. Moni Pietariin matkanneista laivoista eksyi reitillään Suomen karikkoisille saaristovesille. Myös kauko-ohjattavat kuvauslaitteet ovat tutkijoiden apuna. Työtä tehtiin rahan kiilto silmissä, ihmishenkien pelastaminen oli toisarvoista. – Rantarosvous perustui vanhaan germaaniseen rantaoikeuteen. Ohjelmistot laskevat ja piirtävät videokuvista tarkan 3d-mallin, jota voidaan pyöritellä tietokoneen ruudulla mittojen ottamista varten, Pihlanjärvi kertoo. Pohjanmereltä Suomenlahden pohjukkaan Pietariin vei oman aikansa E4-valtatie, kertoo meriarkeologi Kalle Virtanen Helsingin yliopistosta. – Paineilmalla pärjätään noin 50–60 metriin asti. Pinnan alla voidaan olla entistä pidempään. Saamme joka kesä tietoa kiinnostavista hylkylöydöistä sukellusharrastajilta tai muilta vesillä liikkujilta, toteaa meriarkeologi ja Museoviraston intendentti Päivi Pihlanjärvi. Pelastusseuroista ja lainsäädännöstä huolimatta hylkyryöstöt ja merirosvous olivat voimissaan Itämerellä vielä 1700-luvulla. Hylyille saa sukeltaa, mutta niihin ei saa kajota. Se on myös toiminut monien sotien näyttämönä. – 1700-luvulla pohjoisella Itämerellä tuli sukellusja pelastusseurojen tietoon vuosittain 25–35 isompaa haaksirikkoa. Kun tropiikissa sukelletaan ihailemaan värikkäitä kaloja ja koralleja, niin meillä on aivan erityisiä puulaivojen hylkyjä, Pihlanjärvi sanoo. Toisaalta meren vaarat tiedettiin, ja merenkulkijoiden kohtalon nähtiin olevan korkeammissa käsissä, Kunttu kertoo. Kaikki, mikä vedestä saatiin nostettua ylös, oli rahanarvoista tavaraa laivan köysiä ja mastoja myöten. Kesti monta vuosisataa ennen kuin rosvous saatiin kuriin, Kunttu sanoo. Sen mukaan rannan omistajalla oli oikeus rantaan ajautuneeseen hylkytavaraan. Itämeren ensimmäinen hylkypuisto avattiin vuonna 2000 Kronprins Gustav Adolf -linjalaivan hylylle Helsingin edustalle. – Entisaikaan merimiehet kaiversivat aikansa kuluksi kirjoituksia kallioiselle luodolle. Se voidaan lähettää paikantamaan hylky, jonka tarkkoja koordinaatteja ei tiedetä, Virtanen sanoo
Nykytekniikan avulla myös nosto-operaatiota ja konservointia voitaisiin esitellä yleisölle monin tavoin, Virtanen jatkaa.. . Toki nostettava hylky voisi olla jokin muukin, Virtanen perustelee. Vrouw Marian löytyessä asiasta käytiin kiivasta keskustelua, mutta hanke jäi toteutumatta. Merellä kulkee paljon isoja öljytankkereita. Estonian uppoamisen jälkeen turvallisuussäännöksiä tiukennettiin, ja laivojen keulaportteihin tuli teknisiä muutoksia. Onneksi sellaiselta on toistaiseksi vältytty, sanoo Kunttu. Vrouw Maria -keskustelun yhteydessä selvitettiin, että nostokehikko sille olisi rakennettavissa. – On outoa, ettei Helsingissä ole tällä hetkellä yhtään merimuseota. Niistä otetaan myös opiksi. Merenkävijät kaiversivat Hangon Hauensuolen kallioihin kirjoituksia, vaakunoita ja merkkejä, kun he odottelivat purjehduskelien paranemista. Iso öljyonnettomuus olisi valtava katastrofi alueen ekosysteemille ja ympäristölle. Hylyn nosto ja konservointi vaatisi sekä aikaa että rahaa. – Nykyään satelliitit auttavat navigoinnissa ja meriturvallisuus on muutenkin kehittynyttä. Hollannissa nostettiin hiljattain ylös joen pohjaan keskiajalla uponnut kookas hansalaiva. Kaiverruksia on peräti 650. – Nostossa puhutaan miljoonista, mutta ei kuitenkaan kymmenistä miljoonista euroista. – Matalan ja pienen Itämeren ekosysteemi on hyvin herkkä. Merionnettomuuksien syinä ovat kautta aikojen olleet vaikeat olosuhteet, inhimilliset virheet ja tekniikan pettäminen. Tekniikka voi silti pettää, ja inhimillisiä virheitä sattuu. Onnettomuuksia valitettavasti tapahtuu, Kunttu toteaa. Voisiko myös Suomi nostaa ja museoida yhden tuhansista hylyistään. ”On outoa, ettei Helsingissä ole tällä hetkellä yhtään merimuseota.” H A N G O N M AT K A IL U T O IM IS T O R uotsalaisilla on Vasa-laivansa ja sen ympärille rakennettu museo, jossa kävi viime vuonna yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Lähes kaikki modernin ajan suuret onnettomuudet ovat johtaneet teknisiin parannuksiin ja turvallisuussäädöksien muutoksiin. Titanicin tuho vuonna 1912 johti huomattaviin parannuksiin aikansa meriturvallisuudessa. A P U | 71 vielä sitäkin vanhempia, jatkaa Pihlanjärvi. Paitsi ihmishenkiä, voivat nykyajan onnettomuudet uhata myös Itämeren luontoa. . – Kyllä Suomi ja Helsinki ansaitsevat yhden hylkymuseon, joka toisi esille ainutlaatuista ja rikasta kulttuuriperintöämme. Täällä sille olisi sekä kysyntää että hienoja tontteja, Pihlanjärvi toteaa. Varhaisin vuosiluku on 1508, mutta osa voi olla tätäkin vanhempia. Yhdistelmä yksityistä ja julkista rahoitusta olisi varmasti rakennettavissa
Alus upposi neitsytmatkallaan, kun tuulenpuuska tarttui purjeisiin ja laiva kallistui äkisti. Tuhannet kaupunkilaiset olivat kokoontuneet juhlistamaan kuninkaallisen lippulaivan neitsytmatkaa. Muutaman minuutin kuluttua laiva oli uponnut. Värikkäin puuveistoksin koristellun Vasa-laivan 64 tykkiä olivat paraatiasennossa, ja kunnialaukaukset kajahtivat ilmassa. Ennen uppoamistaan Vasa ehti kulkea vain 1 300 metriä. Neljä kymmenestä purjeesta oli nostettu ylös, kun kuningas Kustaa II Adolfin tilaama Ruotsin sotamahdin ylpeys lipui hitaasti ulos satamasta. Yhtäkkiä tuulenpuuska tarttui purjeisiin, ja laiva kallistui rajusti. Vasa-laivan rakentamiseen kului kaksi vuotta. Vasasta tuli 69 metrin pituinen, ja se painoi 1 200 tonnia. Rakentamista valvonut suomalainen amiraali Klaus Fleming oli huolissaan laivan vakaudesta. G ET T Y IM A G ES. TARINOITA HYLKYJEN UUMENISTA Vasa-laiva Sunnuntaina 10. Vaikka asialla olivat aikansa parhaat ammattilaiset, alus oli kooltaan ja varustukseltaan heillekin jotakin aivan uutta. Keulaa koristi nelimetrinen loikkaava leijona, ja kyljissä oli onnea tuovia puuveistoksia. elokuuta 1628 tunnelma Tukholmassa oli riehakas. Laivalla olleista 150 ihmisestä ainakin 30 kuoli. Sitä voi ihailla Tukholman Djur gårdenin Vasa-museossa. 72 | A P U Vasa-laivan rakentamiseen kului kaksi vuotta. Kustaa II Adolfin vaatimukset kasvoivat rakentamisen aikana, ja sota-aluksesta tuli alkuperäisiä suunnitelmia suurempi. Vesi alkoi valua sisään avonaisista tykkiaukoista. Hän komensi 30 miestä juoksemaan laivan kannella puolelta toiselle, jolloin alus alkoi uhkaavasti kallistua. Asiasta ei kerrottu eteenpäin, koska paineet laivan saamiseksi merille olivat kovat. Vasa makasi meren pohjassa 333 vuotta, ennen kuin se nostettiin huhtikuussa 1961. Mittavien konservointitöiden jälkeen Vasa on maailman parhaiten säilynyt 1600-luvulta peräisin oleva laiva
Nauvon saaristossa kova tuuli nosti nopeasti korkean aallokon, ja laiva iskeytyi karille täydellä kuuden solmun nopeudella. Laivasta puuttuu peräsin, mutta mastot ovat paikoillaan. Sen tykkikannet ovat edelleen pystyssä, ja leijonaa esittävä keulakuva on tallella. Lastina oli sokeria, kahvipapuja, sinkkiä, kankaita ja muuta kauppatavaraa. Kesäkuussa 1999 Pro Vrouw Maria -yhdistyksen etsintäryhmän viistokaikuluotaus paikansi aluksen. Yksi niistä oli 40 tykillä varustettu fregatti Huis te Warmelo. Fregatin 200 miehestä 75 pelastui brittien kauppa-aluksiin. päivänä 1715 Hollannista lähti matkaan 200 kauppa-aluksen saattue, jota turvasi 12 hollantilaista sota-alusta. Osa lastista ehdittiin pelastaa, mutta keisarinnan taide-esineet jäivät meren armoille. . Laivassa oli myös keisarinna Katariina Suurelle vietäviä arvokkaita taide-esineitä ja hovin tilaamia ylellisyystavaroita, joiden olemassaolosta miehistö ei välttämättä tiennyt. Fregatti upposi vuonna 1715. Alustyypiltään Vrouw Maria oli alun perin koffi, mutta se takiloitiin nopeammaksi snauksi. Lokakuun 3. Kööpenhaminassa mukaan liittyi brittien 85 kauppa-alusta ja niitä suojelleet 18 linjalaivaa. Yhdeksänhenkinen miehistö ja Jurmosta apuun tulleet saaristolaiset pumppasivat kuusi päivää vettä pois laivasta. Lastina ollut sokeri makeutti veden ja kahvipavut tukkivat pumppuja. Se ehti ampua kolme tykinlaukausta, mutta niitä ei ymmärretty hätäkutsuksi. A P U | 73 Huis te Warmelo Hollanti oli 1600-luvulla merten valtias, ja Itämeren alueen kaupankäyntiä kutsuttiin maassa kaikkien kaupankäyntien äidiksi. Vrouw Marian hylystä on nostettu muutamia esineitä aluksen tunnistamiseksi. Porvoon edustalle uponnut Huis te Warmelo makaa lähellä Kalbådagrundin matalikkoa. päivän illan pimeydessä kannella oli kaksi miestä. päivänä syyskuuta 1771. Etsinnät jatkuivat 1970-luvulta lähtien sukeltamalla, naaramalla ja kaiuttamalla. Elokuun 6. Kotimatka alkoi elokuun 24. Kolmimastoinen hylky löytyi vuonna 2002 poikkeuksellisen hyväkuntoisena. Vaikka 600 riksin löytöpalkkio kaksinkertaistettiin, tulosta ei tullut. Kapteeni ja muu miehistö pitivät sisällä rukoushetkeä. Riskejä otettiin ja kauppaa tehtiin, vaikka merirosvot vaanivat aluksia. Kun miehistö lokakuun 8. Erityisen turvaton Itämeri oli Suuren Pohjan sodan aikaan 1700–1721. Juutinraumassa tehdyt tullikirjatkaan eivät kerro taide aarteista, sillä hovin tavaroilla oli tulli vapaus. Se makaa 41,5 metrin syvyydessä karikoiden ympäröimänä. päivän aamuna saapui haaksirikkopaikalle, Vrouw Maria oli kadonnut. Yöllä puhalsi voimakas koillistuuli ja rankkasade heikensi näkyvyyttä. Hylystä on nostettu aluksen tunnistamiseksi muutamia esineitä, kuten kangaspakkauksen sinetti, Trierin terveyslähteen savinen kivennäisvesipullo ja pitkävartisia liitupiippuja. Nuuskarasiat ja kellot ovat esillä Merikeskus Vellamossa. Vrouw Maria Kaksimastoisen hollantilaisen kauppa-aluksen Vrouw Marian matka Amsterdamista Pietariin alkoi 5. Kesäkuun 1. Kauppalaivan hylkyä etsittiin aikanaan tarmokkaasti. Saattueesta jäi laivoja Itämeren satamakaupunkeihin, ja osa jatkoi Suomenlahden perukoille Pietariin. päivä. päivänä Huis te Warmelo ankkuroitui neljän muun sota-aluksen kanssa Suursaaren itäpuolelle odottamaan kauppalaivoja palaavaksi Pietarista. S U B ZO N E LE H T IK U V A. Osa lastista pelastettiin, mutta keisarinnan taideesineet jäivät meren armoille. . Porvoon edustalla makaavan Huis te Warmelon hylky on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Puolenyön jälkeen Huis te Warmelo sai kosketuksen kiveen ja upposi pian sen jälkeen
Kotkan Merikeskus Vellamoon avattiin kesäkuun alussa laaja Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely: Siellä St. Nikolai. Sodan hävinnyt Venäjä menetti yli 60 alusta, Ruotsi vain kuusi. Hylky löydettiin 1948, ja se sai vaurioita nostoyrityksissä. Nikolai edusti Venäjän saaristolaivaston tulivoimaisinta kalustoa. Se lepää meren pohjalla yhdessä jopa 60:n Ruotsinsalmen taisteluun osallistuneen hylyn kanssa. ZO A N O Y 20 20 /M ER IK ES K U S V EL LA M O. Nikolai on läsnä hylyn osina, esineinä ja interaktiivisena multi mediateoksena. asti, minkä jälkeen se on maanantaisin suljettu. Nikolai Ruotsin kuningas Kustaa III:n uhkarohkea sodanjulistus Venäjää vastaan johti Ruotsinsalmen kahteen meritaisteluun 1788–1790. Näyttelyssä voi tutustua neljään Ruotsinsalmen hylkyyn digitaalisten 3d-mallien avulla. Siinä nykyisen Kotkan edustalle kokoontui 320 sota-alusta, joista reilut 170 oli ruotsalaisia. Tuntikausia kestäneen tykkitulen jälkeen sen 400 hengen miehistöstä oli hengissä enää 80. Ankaran tykkitulen aikana ruudinsavu sumensi näkyvyyden paikoin kokonaan. Kuva on Merikeskus Vellamon Savua aalloilla -virtuaaliteoksesta. Pahoja iskuja saanut alus alkoi kallistua, ja se upposi hetkessä. 74 | A P U St. Jälkimmäinen on suurin Itämerellä koskaan käyty taistelu. St. Upouusi St. Nikolai upposi Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa vuonna 1790. Yksi venäläisaluksista oli soutufregatti St. Hylkykeskittymä on lajissaan maailman suurimpia. Monivuotinen näyttely on avoinna joka päivä 16.8. Vain muutamia miehiä pelastui
Ilmarinen Toisen maailmansodan aikaan Suomenlahti oli maailman miinoitetuimpia merialueita. Haverin jälkeen S-luokan veneillä ei enää kuljettu. päivänä 1941. Turmassa kuoli 271 merisotilasta. Aamulla se ilmoitti uppoamisvaarasta ja keulaosan tulipalosta. MERITURMIA TORPEDOISKUISTA ESTONIAN MUSTAAN YÖHÖN Panssarilaiva Ilmarinen lähdössä merelle elokuussa 1941. Iltaa kohti tuuli yltyi myrskylukemiin. Ilmarinen kallistui, kaatui kyljelleen ja pyörähti ylösalaisin. Yksi niistä koitui panssarilaiva Ilmarisen kohtaloksi jatkosodan alkupuolella. A P U | 75 Torpedovene S2 Suomen Merivoimien rauhanajan suurin onnettomuus tapahtui Reposaaren edustalla 1925, kun käynnissä oli Rannikkolaivaston harjoituspurjehdus. Torpedovene S2:n hylky nostettiin merenpohjasta vuonna 1926. Torpedoveneiden S1 ja S2 sekä kahden tykkiveneen saattue lähti Uudestakaupungista kohti Vaasaa lokakuun 3. Puolenpäivän jälkeen S2 upposi mukanaan koko 53 hengen miehistönsä. Hylky makasi merenpohjassa ylösalaisin 15 metrin syvyydessä. . Reposaaren luotsi havaitsi aluksen kamppailun aallokossa, isompi aalto kaatoi aluksen ensin kyljelleen ja sitten ylösalaisin. Suomi taisteli Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Se nostettiin ylös elokuussa 1926. Torpedovene S2:n miehistön muistoksi Reposaaren kirkon edustalle on pystytetty Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki. Seurasi voimakas räjähdys. Pelastettua saatiin 132 miestä, kuvassa osa heistä. S2 oli vuonna 1901 Venäjän laivastolle rakennettu Sokol-luokan torpedovene, jonka kulkuominaisuuksia myrskyssä ei tunnettu kunnolla. M U S EO V IR A S T O SA -K U V A SA -K U V A. . päivänä. Operaation kärkialus, 93-metrinen Ilmarinen lähti Naantalista avomerelle lokakuun 9. Ilmarinen vei mukanaan 271 merisotilasta. Kääntöpisteessä Utön edustalla huomattiin, että Ilmarisen sivulla olevaan miinankeräimeen oli tarttunut miina, mahdollisesti kaksi. Suomen laivaston lippu laiva upposi seitsemässä minuutissa. Tragedia osoitti Suomen laivaston kaluston huonon tilan ja johti sen kehittämiseen. Alus löydettiin kahdeksan kuukauden kuluttua. Aamuyöllä S2 lähetti SOS-sanoman. Suomen merivoimat muistaa uhreja vuosittain laskemalla muistomerkille seppeleen. Takana tulivat sen sisarlaiva Väinämöinen ja useita muita aluksia. Kahden kuukauden päästä se osui miinaan ja upposi. Hämäysoperaatio Nordwindissa (Pohjatuuli) puna-armeijan huomio oli määrä kiinnittää Ilmarisen johtamaan laivasaattueeseen samalla, kun Saksa nousisi maihin Saarenmaalla ja Hiidenmaalla. Alueelle laskettiin yli 100 000 merimiinaa. Ilmarisen sisaralus Väinämöinen palveli Suomen laivastoa vuoteen 1947, kunnes se osana sotakorvauksia luovutettiin Neuvostoliitolle
päivänä 1944. LE N A S EL EN /D EG ER B Y IG O R -M U S EO A LL O V ER P R ES S. Pelastusvälineitä oli vain 5 000 ihmiselle, ja pelastusliivit olivat aikuisten kokoa. Laivalla syntyi kaaos. Kuvassa niiden kaltainen alus. Suuri osa oli natsisotilaiden perheenjäseniä ja omaisia. Osasto ajautui väärälle reitille Suomen rannikon tuntumaan. Merenkäynti oli kovaa ja näkyvyys huono. Hylyt paikallistettiin kevättalvella 1994. Siinä siirrettiin kaksi miljoonaa saksalaista Itä-Preussista länteen. Ennen sotaa alus toimi natsipuolueen jäsenten risteilylaivana. Avomerellä alusta väijyi Neuvostoliiton S13-sukellusvene, jonka ampumat kolme torpedoa saivat aikaan valtavaa tuhoa. Valtaosa uhreista oli nuoria kadetteja. Venäläisten torpedot tuhosivat myös rahtialus Goyan ja matkustaja-alus Steubenin. Aseleposopimuksen mukaan Suomi luovutti heidät Neuvostoliitolle. Goyan turmassa kuoli 6 000, Steubenin turmassa 2 700 matkustajaa. Kolme alusta olivat osa Saksan operaatio Hannibalia, historian suurinta merievakuointia. Vain 1 239 onnistuttiin pelastamaan. Narvik-luokan hävittäjäalukset Z35 ja Z36, hävittäjäalus Z43 sekä kaksi torpedovenettä lähtivät Gdyniasta kohti Suomenlahtea. Alun perin laivueeseen piti kuulua neljä laivaa, mutta teknisten ongelmien vuoksi Wilhelm Gustloffia saattoi vain pieni miinanraivaaja Löwe. Sodassa se palveli sairaalana ja sukellusvenemiehistön majoituspaikkana. Z36:sta pelastautui 67 miestä, ja he hakivat apua Inkoon lähisaarilta. Se oli ääriään myöten täynnä. Huhu kertoo, että laivan lastina olisi ollut tsaariperheen teettämä mittaamattoman arvokas meripihkahuone. Laiva lähti matkaan 30. Neuvostoliiton sukellusvene upotti risteilyalus Wilhelm Gustloffin. Turmassa kuoli tuhansia saksalaisia, myös lapsia. Gdynian satamassa seisoi Wilhelm Gustloff, risteilyalus, jonka oli määrä viedä arviolta 10 500 saksalaista Kieliin. tammikuuta puolilta päivin. Wilhelm Gustloffin vierellä Puolan edustalla lepää kaksi muuta saksalaisalusta. Turmassa kuolleista 200 haudattiin ensin Stora Fagerön saarelle, ja sieltä haudat siirrettiin 1960-luvulla Honkanummen saksalaiselle sotilashautausmaalle Vantaalle. Merestä tuli 300 sotilaan hauta. Saksalaislaiva oli nimetty Sveitsin natsipuolueen johtajan mukaan. 76 | A P U Hävittäjäalukset Z35 ja Z36 Merimiina tappoi yli 500 saksalaista sotilasta Inkoon Fagerön saaren edustalla joulukuun 12. Hävittäjät Z35 ja Z36 joutuivat keskelle Porkkalan vuokra-alueen tuntumassa olevaa miinakenttää, jonka saksalaiset itse olivat tehneet. Saksalaiset hävittäjäalukset Z35 ja Z36 tuhoutuivat miinakentällä Inkoon edustalla. Pimeässä pakkasyössä menehtyi yli 9 300 ihmistä. Saksa halusi laskea miinoja Viron rannikolle, jotta Neuvostoliiton laivaston liikkuminen vaikeutuisi. Wilhelm Gustloff Itämeren ja samalla koko historian suurin laivaturma sattui tammikuussa 1945, kun Saksa evakuoi siviilejään turvaan neuvostojoukoilta. Ne olivat viemässä saksalaisia siviilejä ja loukkaantuneita sotilaita turvaan puna-armeijalta keväällä 1945. Pikkulapsia oli tuhansia. Z35 tuhoutui täysin ja vei koko miehistön mukanaan
Lähteet: itameri.fi, hylyt.net, B. Pelastusveneitä ei laivan kallistumisen vuoksi voitu laskea, mutta osa ihmisistä onnistui kiipeämään hyisestä vedestä pelastuslautoille. Uhreja oli 852, heidän joukossaan 501 ruotsalaista, 285 virolaista ja 10 suomalaista. Se katosi muiden laivojen tutkakuvista kello 1.50. Hylky makaa 60 metrin syvyydessä kansainvälisillä vesillä noin 40 kilometriä Utöstä eteläkaakkoon. Hagberg, J. Sumusireeni herätti nukkuvia matkustajia, mutta monella ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä ulos hyteistä. . A P U | 77 I tämeren suurin rauhanajan onnettomuus on matkustajaautolautta M/S Estonian uppoaminen syyskuun 28. päivänä 1994. Kannelle päässeet hyppäsivät tai huuhtoutuivat mereen. Dahm ja C. Ihmiset rynnivät pakokauhun vallassa ylös portaita. JA A K K O A V IK A IN EN /L EH T IK U V A. Ensimmäiset apuun hälytetyt matkustaja-autolautat saapuivat paikalle noin tunti uppoamisen jälkeen, pelastushelikopterit hieman myöhemmin. Autokannelle alkoi virrata runsaasti vettä, ja alus kallistui pahoin. . Alus painui pohjaan perä edellä. Irronnut visiiri löytyi parin kilometrin päästä. Virolainen Estonia oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan mukanaan 803 matkustajaa ja 186 miehistön jäsentä. Koivusaari ja M. Yön ja aamun aikana vedestä pelastettiin 138 ihmistä. Kateissa on edelleen 757 ihmistä. . Heikkilä: Suomen rannikon aarrelaivat (Otava 2000). Hylkyä suojelee hautarauha. . Avomerellä riehui syysmyrsky, kun keulavisiiri repeytyi irti noin kello 1.15. Ensimmäinen hätäkutsu lähetettiin noin klo 1.20, toinen pian sen jälkeen. Douglas: Hylkysukeltajat Itämerellä (Nemo 2008) ja R
78 | A P U Oi, mikä ihana meri Työnnä varpaat hiekkadyyniin, näe lintuparvien muuttomatka, kiipeä korkeimpaan majakkaan ja ylitä pisin silta. koonnut MIL K A S AU VA L A. Poimimme Itämeren hienoimmat matkakohteet
A P U | 79 . H A N N E S P A A N A N EN Ulkosaariston helmi Aspö. Yksi tunnelmallinen saari on pieni Aspö. . . Suojaisan salmen rannalta löytyvät kylän talot, kappeli ja satama. Saaristomeren lumo syntyy karuista kallioista, sinisen ja harmaan sävyillä piirretystä ulapasta ja viehättävistä saaristokylistä, joissa savustettu kala vie kielen mennessään. Lisäksi on puulämmitteinen sauna ja luontopolku. Aspö oli tärkeä pysähdyspaikka jo viikinkiaikana, ja Museovirasto on määrittänyt kylän osaksi saariston valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä. Saarella asuu kymmenkunta ihmistä ympäri vuoden, mutta kesäisin väkimäärä kolminkertaistuu. Sinne pääsee omalla veneellä tai yhteysaluksella. sites.google.com/aspocharter.com/visit-aspo MILK A SAUVAL A
Meri on aina lähellä Ahvenanmaalla. Jokaiselle kävijälle riittää punaisena auringossa hehkuvaa graniittikalliota, jossa tuijotella merimaisemaa. . Kalliot houkuttelevat myös kiipeilijöitä – sekä tietenkin Ahvenanmaan maakuntalintuja, uljaita merikotkia. Siellä voi yöpyä kallioiden päälle rakennetuissa huviloissa, joista aukeavat näkymät merelle. visitaland.com/fi ja havsvidden.com/fi MILK A SAUVAL A A N N IK K I V A LO M IE LI. Hotelli Havsvidden (kuvassa) sijaitsee pääsaaren pohjoisrannikolla. 80 | A P U Kalliorantojen kutsu Ahvenanmaa. Siihen kuuluu 6 700 nimettyä saarta ja lisäksi 20 000 pienempää saarta ja luotoa
Sõrvessa on ollut majakka 1600luvulta lähtien. Kapealla Sõrvenniemellä käytiin 1940luvulla saksalais ten ja neuvostoarmeijan välillä kovia taisteluita, ja jäljet ovat edelleen luonnossa näkyvissä. . . Sõrve on yksi Viron rannikon kauniista majakkakoh teista, omiaan helpolle luontoreissulle. Nykyinen, 52 metriä korkea majakkatorni on vuo delta 1960. Kun katselee karttaa kymmenistä haaksirik koutuneista aluksista, ymmärtää lähivesien vaarallisuuden. visitestonia.com/fi/sorven-majakka PIRJO H OUNI A N T T I V E T T EN R A N TA. Sõrven majakan huipulle vie 248 porrasas kelmaa. Se sijaitsee Saaren maalla noin 30 kilometriä pitkän ja kapean niemen eteläi simmässä kärjessä. A P U | 81 Itämeren korkein majakka Saarenmaa. Puolivälissä nousua kinttuja alkaa kivistää. . Mutta kun sinnittelee ylös asti, tornin merinäkymät palkitsevat. Lahdella saattaa nähdä levähtämässä satoja joutsenia. Vierailukeskuksessa saa tietoa Viron majakoista ja meri historiasta. Lintubongareille Sõrve on paratiisi: muuttolintujen reitit kulkevat niemen yli
82 | A P U
. Gda?sk muodostaa Sopotin ja Gdynian kanssa kolmoiskaupungin. Vaikka rakennukset näyttävät vuosisatoja vanhoilta, ne eivät sitä ole. Suosituin lähikohde on Puolan Rivieraksi kutsuttu Sopot. Kiipeä myös viereisen Mariankirkon torniin, 409 portaan nousu käy työstä, mutta ylhäältä näkee koko Gda?skin. . gdansk.pl/en/ VALT TERI VÄKE VÄ K A IS U JO U P P I. Siellä kannattaa kiinnittää huomiota sadevesiputkien koristeltuihin kivisiin päätyihin, jotka esittävät taruhahmoja. Värikäs satamakaupunki Gda?sk on aina toiminut Puolan ikkunana maailmalle. G?ówne Miasto tuhoutui täysin toisen maailmansodan pommituksissa, ja gda?skilaiset päättivät rakentaa alueen uudelleen historialliseen asuunsa. . Kauniita rakennuksia on etenkin pääkadun D?ugan varrella, mutta moni pitää idyllisimpänä Mariacka-katua. Sieltä löytyy hiekkarantaa, ravintoloita, kylpylöitä ja Euroopan pisin puulaituri Molo. A P U | 83 Hurmaava ja historiallinen Gda?sk. Sen kaunein alue on ydinkeskusta G?ówne Miasto, joka on täynnä siroja pastellisävyisiä taloja
Matkan varrella on Ruotsin eteläisin piste Smygehuk. 84 | A P U Meren yli tv-tyyliin Malmö–Kööpenhamina. oresundsbron.com/sv/start ja visitsweden.com MILK A SAUVAL A G E T T Y IM A G E S. Ystadin ja Juutinrauman sillan välin voi matkata rantatietä ja ihastella maisemia ja valkohiekkaisia rantoja. Pituutta tällä Itämeren läntisellä rajalla olevalla monumentilla on 7 845 metriä. Ruotsin ja Tanskan yhdistävä Juutinrauman silta on paitsi kulkuväylä, jonka ylittää päivittäin 20 500 autoa ja 31 300 junamatkaajaa, myös nähtävyys, joka oli pääosassa tv-sarjassa Silta . . Silta kohoaa Itämeren yllä jylhänä ja hieman kammottavana – ainakin jos on seurannut viime vuosien pohjoismaista tv-draamaa. Siellä voi kuljeskella kirjailija Henning Mankellin luoman rikospoliisi Kurt Wallanderin jalanjälkiä ja bongailla kirjoista ja elokuvista tuttuja paikkoja. Ruotsin puolella kannattaa vierailla samalla rantakaupunki Ystadissa
Somien rantamajojen sekametelisoppa ottaa vastaan Vesterstrandin rannalla Ærøssa Tanskassa. Ærøa kutsutaan myös Euroopan hääpääkaupungiksi, sillä siitä on tullut suosittu paikka mennä naimisiin. . . A P U | 85 Söpöimmät rantamajat Ærø. Vain kivenheiton päässä rannalta sijaitseva viehättävä Ærøskøbing perustettiin keskiajalla. Se on nyt Tanskan parhaiten säilynyt 1700-luvun pikkukaupunki. . Mukulakivikatuja reunustavat värikkäät ja osin kukkien peittämät talot. Ei ihme, että Itämeren läntisimmässä kainalossa sijaitseva saari on saanut mainetta Instagram-kelpoisena kesäparatiisina. visitdenmark.com MILK A SAUVAL A A LL O V ER P R E S S. Pieniä, erivärisiä majoja on siellä yli 70 kappaletta. Joka vuosi yli kaksituhatta paria eri puolilta maailmaa tulee tänne sanomaan tahdon
. Vierailu sielläkin kannattaa. Matkalla sinne moni kulkee pienemmän saaren, Muhun, läpi. visitestonia.com/fi/minne-menna/saaret/saarenmaa-ja-muhu MILK A SAUVAL A. Saarella on myös Viron suurin hevostila, nimeltään Tihuse. 86 | A P U Ratsailla rantoja pitkin Muhu. Ratsun selästä kevätesikkoja kukkivat niityt, tunnelmalliset metsät ja kauniit rannat avautuvat uudella tavalla. Luonteeltaan rauhallinen ja sitkeä hevonen on oiva kaveri ratsastusvaelluksille. Muhu on tunnettu eestinhevosistaan. Tilalla on peräti 200 hevosta. Viron saarista suurin ja tunnetuin on Saarenmaa. Monen retken kohokohta on, kun hevoset kahlaavat ranta vedessä
A P U | 87 LI N A T EG M A N. .
Maaliskuun puolivälissä saapuvat ensimmäiset vieraat, hanhet ja joutsenet. Rakkautta ei lahdelta puutu. 88 | A P U Pohjoisen lintuparatiisi Liminganlahti. Ruskosuohaukka liitelee matalana rantaniittyjä pitkin etsiessään saalispaloja jälkikasvulleen. Pyörätuolilla ja lastenvaunuilla pääsee ramppia pitkin tornin alatasanteelle. Suokukkoja sorsakoiraat kerääntyvät miesparviin sulkimaan eli pudottamaan värikkäät höyhenensä. Liminganlahti Oulun naapurissa on tärkeä muuttolintujen levähdysja yöpymispaikka. Parhaimmillaan lintuja on kymmeniätuhansia. Kiikaroinnin lisäksi lintuihin voi tutustua luontokeskuksen näyttelyssä, joka kertoo lintujen vuoden kulusta. Tornille johtaa 600 metrin esteetön polku. Matala merenlahti ja sitä ympäröivät pellot houkuttelevat ja ruokkivat lintuja. Erikoisin on mustapyrstökuiri, erittäin harvinainen kahlaaja. . Alueella pesii 160 lintulajia. Silloin voi kuunnella siivekkäiden konserttia: sorsien kaakatusta, kurkien töräyksiä, haapanoiden vihellystä. Keskikesä on poikueiden ja saalistusnäytelmien aikaa. luontoon.fi/liminganlahdenluontokeskus MILK A SAUVAL A M A A R IT V A A H T ER A N O K S A A LL O V ER P R E S S. Sen näkee melko varmasti luontokeskuksen viereisestä lintutornista, vinkkaa luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi
lithuania.travel ja nerija.lt/en MILK A SAUVAL A A N D R E W TA Y LO R. . . Hiekan peittämä niemi työntyy Itä mereen pitkänä ja kapeana kuin sapelihammas. Kuurinkynnäs on myös Unescon maailmanperintökohde. Tuuli ja meri ovat muovanneet sitä vuosisatojen ajan, ja ne jatkavat alati työtään. . Suurimmillaan leveyttä on neljä kilometriä. Pohjoispuolisko on Liettuaa, eteläosa Venäjää. Tämä upea luonnonoikku on rakentunut hienoiksi dyyneiksi kohoavasta hiekasta ja havupuista. Sata kilometriä pitkä kaistale on paikoin vain muutama sata metriä leveä. Onpa hiekkaan hautautunut menneinä aikoina taloja ja kirkkoja. Autotie halkaisee Kuurinkynnäksen, mutta mainio tapa tutustua siihen on hypätä pyörän selkään. A P U | 89 Kiehtova ja kaunis rantakohde Kuurinkynnäs
Viipaloi retiisit, fenkoli ja sipuli ja kaada kuuma liemi kasvisten päälle. Valuta kasvikset etikkaliemestä. 2 Valuta särki säilöntäliemestään ja riivi sitä haarukalla hieman pienemmäksi. Laita kylmään maustumaan noin 15 minuutiksi. 90 | A P U Kesär uokaa S Y Ö M Ä L L Ä I TÄ M E R E N K A L A A H I D A S TAT M E R E N R E H E V Ö I T Y M I S TÄ . Mausta majoneesi hienonnetulla tillillä. Täytä särkihodarit tillimajoneesilla, pinaatilla, etikkakasviksilla ja särjellä.. 3 Lämmitä sämpylät uunissa tai grillissä. Kokkaa kalasta R E S EP T IT A N N IK A EL O M A A , R A IS A LA IN E, K A T I P O H JA K U V A T JO H A N N A M Y LL Y M Ä K I, R II K K A K A N T IN K O S K I, S A T U N Y S T R Ö M S Ä R K I H O D A R I T 4 A N N O S TA 1 prk (275 g) säilöttyä särkeä 1 dl majoneesia 2 rkl tilliä hienonnettuna Etikkakasvikset ½ dl omenaviinietikkaa ½ dl vettä ½ dl sokeria ½ tl suolaa 10 retiisiä 1 fenkoli 1 salottisipuli Lisäksi 4 hot dog -sämpylää 4 dl salaattipinaattia 1 Aloita kiehauttamalla kattilassa etikka, vesi, sokeri ja suola
4 Valmista kastike. 2 Sekoita korppujauhoihin ras el hanout -mauste ja suola. S AV U S I L A K K A C A E S A R S A L A AT T I 4 A N N O S TA 200 g savusilakoita 2 ruukkua romainesalaattia 1 dl mustaleimaemmentalia lastuina Kastike 1 muna 2 tl dijonsinappia 1½ dl rypsiöljyä 1 valkosipulinkynsi 5 anjovisfileetä 1 rkl sitruunamehua ¼ tl suolaa ¼ tl mustapippuria Ruiskrutongit 6 viipaletta ruisvuokaleipää 2 rkl ruokaöljyä 1 Perkaa savusilakat. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta hiljalleen ylöspäin. A P U | 9 1 . 4 Sekoita revityt salaatinlehdet ja kastike isossa kulhossa. 2 Riko huoneenlämpöinen muna korkeareunaiseen kulhoon. Laita sauvasekoitin kulhon pohjalle ja kaada päälle huoneenlämpöinen öljy. Huuhtele salaatti. Sekoita kermaviili, sitruunamehu ja mausteet. Leikkaa jäljelle jääneet kalafileet pieniksi paloiksi. Lisää sinappi. 3 Kuutioi leivät. Pyöräytä sauvasekoittimella tasaiseksi. Kuumenna öljy paistinpannulla, lisää leipäkuutiot. Mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa juusto lastuiksi. Paista sekoitellen, kunnes leivät ruskistuvat. 3 Kuumenna öljyä pannulla ja paista palat kuumassa öljyssä molemmin puolin nopeasti kullankeltaisiksi. Tarjoa hauki uusien perunoiden, kastikkeen ja salaatin kanssa. Kierittele kalapalat korppujauhoseoksessa. Lisää savukala, juustot ja krutongit.. . R A P E AT H A U K I PA L AT 4 A N N O S TA 800 g haukifileetä 2 rkl korppujauhoja 2 tl ras el hanout -mausteseosta 1 tl suolaa Paistamiseen 2 rkl rypsiöljyä Kastike 200 g kermaviiliä 2 rkl sitruunamehua 1/4 tl suolaa 1/4 tl mustapippuria 1 Leikkaa haukifileet ruodottomiksi. Lisää majoneesiin valkosipuli, anjovisfileet ja sitruunamehu
92 | A P U Rist ikko 1
l LA A T IJ A T T EE M U P A LL O N EN JA M A R K K U M Ä K EL Ä. A P U | 9 3
94 | A P U l LA A T IJ A T T EE M U P A LL O N EN JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 2
. A P U | 9 5 ll LA A T IJ A T ER K K I V U O K IL A JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 3
96 | A P U ll LA A T IJ A T T EE M U P A LL O N EN JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 4
. A P U | 9 7 l LA A T IJ A T ER K K I V U O K IL A JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 5
98 | A P U lll LA A T IJ A T T EE M U P A LL O N EN JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 6
. A P U | 9 9 ll LA A T IJ A T ER K K I V U O K IL A JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 7
100 | A P U ll LA A T IJ A T T EE M U P A LL O N EN JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 8
. A P U | 1 1 ll LA A T IJ A T ER K K I V U O K IL A JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 9
102 | A P U ll LA A T IJ A T ER K K I V U O K IL A JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 10
A P U | 1 3 l LA A T IJ A T ER K K I V U O K IL A JA M A R K K U M Ä K EL Ä Rist ikko 1 1.
A P U | 1 7 LA A T IJ A ER K K I V U O K IL A 12 I 16 T Ä 17 M E 16 R I 19 16 9 6 16 18 23 17 21 7 7 13 7 18 14 15 14 21 13 I 16 T Ä 17 M E 13 R I 22 18 20 23 16 2 4 16 6 7 11 24 11 24 10 15 1 6 13 17 25 24 24 17 24 11 12 6 20 13 21 20 13 7 16 3 15 13 13 20 4 20 12 20 12 11 18 18 20 7 24 11 7 17 14 6 11 17 20 24 4 20 13 17 24 5 18 15 24 13 13 11 18 5 17 18 12 1 11 13 20 20 21 11 11 13 11 3 1 16 12 17 6 16 18 16 13 12 11 24 7 8 6 24 19 15 5 11 8 4 7 15 8 20 1 16 24 17 25 12 10 4 20 20 8 20 23 20 21 21 20 12 18 12 16 10 13 20 13 20 16 18 11 23 11 24 11 18 20 7 13 11 20 12 12 13 25 2 15 11 16 20 23 15 15 13 8 20 16 5 11 13 15 18 11 6 7 23 11 24 20 7 14 20 8 16 2 11 20 13 15 12 6 7 11 21 20 24 22 16 1 20 7 21 11 23 15 1 20 12 13 16 13 23 21 6 11 12 6 15 17 16 21 16 9 14 1 7 15 23 11 13 17 6 I 11 T Ä 17 14 17 M E R I 13 11 21 17 13 8 11 23 17 16 13 21 11 16 5 21 18 21 I 11 T Ä 17 18 17 M E R I 6 11 13 3 24 ll Kr ypto 4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25.
108 | A P U ll LA A T IJ A ER K K I V U O K IL A J S D A L P J T U O I V Ä Ä E Y K A A S H Ä Y S M E H I K A A T R A Ä Ä A S E S R I J A P U K I T U I R I N A Ä O S T I N O S S J V L P B T J R O O A I U I Y A O N A T M O I T R U A T P L O N O H A T K A L A T Y E T T I T I T T K I S T Y E I I I T T U S T T Y L P P I P A Y Ö I A I N U S P Y I T A L I T S A R I S I V Ä V I Ä T K O T O E S L Y B A I T R I Y R T D O I I O S I I I T T Sanar ist it Täytä ristit niin, että kaikkiin muodostuu kahdeksan kahdeksankirjaimista sanaa.
A P U | 109 . . ll LA A T IJ A ER K K I V U O K IL A Sisään: 1-6 Itämeren maa 7-13 Itämeren maa 14-20 Itämeren maa 21-24 Puusta 25-29 Erä 30-35 Itämeren maa 36-42 Alueensa pääkaupunki 43-48 Saletti 49-53 Itämeren maa 54-57 Korjataan 58-62 Itämeren maa 63-66 Ulkomainen lehti 67-71 Naistenkin käymiä 72-76 Itämeren maa 77-80 Pohjoisen asumus 81-86 Itämeren maa 87-90 Sarjislintu 91-94 Itämeren maa 95-100 Itämeren maa Ulos: 100-98 -rehu 97-90 Rakennuksista 89-84 Paikkakunta 83-80 Suo 79-75 Viinipaikka 74-69 Lurjuksia 68-60 Laulaja Esa 59-55 Tehota yleisöön 54-51 Lapissa, allakassakin 50-44 Agitoida 43-37 Pinnoittaa metallilla 36-33 ”Parimäärä” 32-26 Voi liitos 25-18 Tansseissa naistenkin valintoja 17-12 Surmaamisiin 11-9 Nuorisoasuntoliitto 8-5 Elikkä 4-1 Pyöräkilpailu Sanaket ju
3. Mikä on suurin Suomen rannikolla ja saaristossa pesivä petolintu. 23. Kumpi on pohjoisempana, Pohjanlahti vai Suomenlahti. Millaisia aluksia ovat Itämerellä työskentelevät Otso, Kontio ja Urho. Mitä kalaa kutsutaan norssiksi. 9. Itämeren korvameduusat polttavat ihoa kivuliaasti: totta vai tarua. Mille maalle ne kuuluvat. 6. 22. Millä Itämeren saarella sijaitsee Ruotsin kuningasperheen kesäparatiisi, Sollidenin linna. 32. teksti A NI TA S A L A K A RI JA J U H A N A S A L A K A RI kuvat A D O B E S T O C K 1. Entä kuinka monen valtion alueelta kaiken kaikkiaan kulkeutuu sadeja jokivettä Itämereen: 8, 10 vai 14 valtion. Mikä on Suomen kaupallisen merikalastuksen tärkein saaliskala. Harmaahylkeet viihtyvät laumoissa: totta vai tarua. Mikä on Itämeren keskisyvyys: 54, 74 vai 94 metriä. 18. 28. Mikä sijaitsee pohjoisimpana: Merenkurkku, Selkämeri vai Perämeri. Millainen tapahtuma on Itämerellä tavallisesti vuosittain järjestettävä Hangon regatta. 31. 30. 5. 16. 10. Viherlevät pystyvät elämään syvemmällä kuin punalevät: totta vai tarua. 19. Itämeren pohjassa lepää tuhansia hylkyjä: totta vai tarua. Mitä lempinimeä käytetään Puolustusvoimien käytössä olevan Russarön saaren majakasta: Hangon suu, Hangon valo vai Hangon silmä. 25. Kuinka syvä on Itämeren syvin kohta, Tukholman kaakkoispuolella sijaitseva Landsortin syvänne: 259, 359 vai 459 metriä. 27. Minkä Itämeren kaupungin edustalla sijaitsee Naissaari, joka toimi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton sotilastukikohtana. Mistä Itämeressä elävästä kalasta käytetään myös nimitystä norssi. Mikä on Suomen suurin merialueella sijaitseva saari. Minkä värinen on Suomessa varsinkin rannikkoseudulla ja saaristossa pesivän kyhmyjoutsenen nokka. 110 | A P U Itämeri-visa Kuinka korkeita ovat Itämeren suurimmat aallot. Itämereen kulkeutuu suolaista vettä Pohjanmereltä Tanskan salmien kautta: totta vai tarua. 29. Kumpi Ruotsille kuuluvista Itämeren suurista saarista on suurempi: Gotlanti vai Öölanti. Mikä seuraavista on Itämeri viroksi: Eestimeri, Läänemeri vai Soomemeri. 26. 33. 15. 4. 24. Ovatko Muhu, Kihnu ja Ruhnu Itämeren kaupunkeja, hiekkarantoja vai saaria. Mitä pidetään Suomen vanhimpana valomajakkana: Bengtskärin, Utön vai Isokarin majakkaa. Mihin valtamereen Itämeri kuuluu. 17. 21. Testaa, kuinka hyvin tunnet lähimeremme. 11. Mitä nimitystä Itämerestä käytetään englannin kielessä. 20. 8. Minkä Itämeren äyriäisen toukat kiinnittyvät veneiden pohjiin ja muihin veden alla oleviin kiinteisiin pintoihin yleensä heinä–elokuun vaihteessa ja kasvattavat sen jälkeen ympärilleen OIKEAT VASTAU KSET SIVULL A 114. Millä toisella nimellä Itämeren nisäkkäisiin kuuluva harmaahylje tunnetaan. 13. 14. Mikä on ainoa Itämeressä vakituisesti elävä valaslaji. Kyhmyjoutsenen poikaset tulevat lentokykyisiksi vasta 4,5 kuukauden ikäisinä: totta vai tarua. 12. Mitä toista nimitystä käytetään syanobakteereista, jotka saattavat olla Itämeren uimareille haitallisia. 7. 2. Kuinka monta valtiota sijaitsee Itämeren rannalla: 5, 7 vai 9
43. Sijaitseeko Raippaluoto Ahvenanmerellä, Saaristomerellä vai Merenkurkussa. 38. 61. Maa kohoaa Merenkurkussa lähes senttimetrin vuodessa: totta vai tarua. 37. Minkä niminen Venäjälle kuuluva erillisalue sijaitsee Itämeren rannalla, Liettuan ja Puolan välissä. 39. 53. . Minkä Varsinais-Suomen rannikkokaupungin alueella sijaitsee Suomen vanhin säilynyt tunnusmajakka, vuonna 1757 rakennettu Lyökin pooki. Minkä Itämeren rannikkokaupungin edustalla käytiin Moskovan olym pia laisten purjehduskilpailu vuonna 1980. Kummalla on pidempi kuono: harmaahylkeellä vai itämerennorpalla. Mille maalle kuuluvat Suomenlahden ulkosaaret Lavansaari, Suursaari, Tytärsaari ja Seiskari. Mitä toista nimeä Itämeren ekosysteemille tärkeästä rakkohaurusta on totuttu käyttämään. 60. Kumpi Itämeren osa on etelämpänä: Gda?skinlahti vai Riianlahti. 52. 40. 50. Mikä majakka sijaitsee Itämeressä aivan Suomen ja Ruotsin rajalla: Sälskär, Marjaniemi vai Märket. 41. Kuinka paljon ihmisiä asuu Itämeren valuma-alueella: lähes 50, 70 vai 90 miljoonaa. Millaisia aluksia olivat Itämerellä toisen maailmansodan aikana kulkeneet Vetehinen, Vesihiisi ja Vesikko. 59. 54. Mikä on pisin Itämereen laskeva Suomen joki. Minkä kaupungin edustalta löytyy Hailuodon saari. Missä kunnassa sijaitsee Pohjoismaiden korkeimmaksi sanottu majakkarakennus, Bengtskärin majakka, joka kohoaa peräti 52 metriä merenpinnan yläpuolelle?. 47. 35. kovan kalkkikuoren. 46. 55. Mikä Itämeren kala tuoksuu tuoreelta kurkulta: kampela, kilohaili vai kuore. 51. 57. 49. 48. 56. 36. Golfvirta sijaitsee Itämeressä: totta vai tarua. 58. Mistä päin maailmaa tämä jo 1840-luvulla Suomen rannikolla havaittu vieraslaji on peräisin. Missä tämän alueen kaupungissa on Venäjän Itämeren laivaston tukikohta: Slavskissa, Baltijskissa vai Pionerskissa. Millä nimellä kutsutaan Itämeressä elävää Atlantin sillin heikkokasvuista muotoa. Missä itämerennorppia on eniten: eteläisellä Itämerellä, Suomenlahdella vai Perämerellä. Kuinka korkeita ovat olleet Itämeren suurimmat yksittäiset aallot: noin 8, 12 vai 15 metriä korkeita. 45. Minkä Itämeren lahden rannalla sijaitsevat Pärnun ja J?rmalan aurinkoiset hiekkarannat. 34. Mille maalle kuuluvat Itämeren saaret Saarenmaa ja Hiidenmaa. Kuinka pitkä on Raippaluodon silta, joka yhdistää saaren mantereeseen ja on samalla Suomen pisin silta: 545, 745 vai 1 045 metriä. Mille maalle kuuluu muuttolintujen ja hylkeiden rakastama Vilsandin kansallispuisto, joka koostuu useista Itämeren saarista ja luodoista. Mikä Itämeren eliöistä puhdistaa ympärillään olevaa vettä: sinisimpukka, viherahdinparta vai kilkki. A P U | 111 . 42. Itämeri on suolaisempi kuin Välimeri: totta vai tarua. 44
Minkä värinen pää aikuisella naurulokilla on kesäaikaan. Mistä Itämeren nisäkkäästä on käytetty Suomessa aiemmin nimeä ”merisika”. 82. 95. Minkä Itämeren maan suosituimpia rantakohteita on Palanga. Miten se levisi Suomeen: eksyi muuttomatkalla, karkasi eläintarhasta vai istutettiin riistaeläimeksi. Mistä Itämeren kaupungista laiva oli lähtenyt ja minne se oli matkalla. Vrouw Marian hylylle voi nykyään sukeltaa vapaasti: totta vai tarua. 65. 75. Minkä maalainen alus oli Itämerellä vuonna 1771 uponnut Vrouw Maria. Minkälainen eliö on Itämeren ekosysteemille tärkeä meriajokas: kasvi, kotilo vai kala. Millä aiemmin sairaalakäytössä olleella Itämeren saarella toimii nykyään Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Kalalokki ja naurulokki ovat meillä rauhoitettuja: totta vai tarua. 70. Minä vuonna matkustaja-autolautta Estonia upposi. Mitä haahkat pääasiassa syövät. 64. 87. Millä Itämeren saarella sijaitsee Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Visbyn keskiaikainen hansakaupunki. 79. 63. Mikä myös Itämeressä elävä kala on Perca fluviatilis: hauki, ahven vai särki. 85. 66. Mikä seuraavista Itämeren saarista on pienin: Saarenmaa, Gotlanti vai Manner-Ahvenanmaa. 88. 80. Millä Itämeren saarella sijaitsee monelle suomalaiselle tuttu Kuressaaren kylpyläkaupunki. Mille kahdelle maalle kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon päässyt Itämeren luonnonihme, Kuurinkynnäs. 72. 100. 71. Mitkä kaksi maata ottivat tuolloin mittaa toisistaan noin 30 000 sotilaan ja noin 350 sota-aluksen voimin. Mikä seuraavista Suomen rannikolla tavattavista hanhista on isokokoisin: merihanhi, valkoposkihanhi vai kanadanhanhi. 81. Minkä kaupungin edustalla sijaitsee Kylmäpihlajan majakkasaari: Rauman, Hangon vai Vaasan. 93. Miten Suomen rannikolla ja saaristossa pesivä haahka hankkii ravintonsa: rannalta noukkimalla, pintavedestä siivilöimällä vai merestä sukeltamalla. 74. Minkä suomalaiskaupungin edustalla on vedenalainen puisto, jossa sukeltajat voivat tutustua 1788 tuhoutuneen ruotsalaislaivan, Kronprins Gustav Adolfin hylkyyn. 77. 83. 69. 96. ?. Minä vuonna Pro Vrouw Maria -yhdistys löysi uponneen hylyn: 1991, 1999 vai 2007. Mikä on Manner-Ahvenanmaan ainoa kaupunki. Alukseen oli lastattu Venäjän keisarinna Katariina Suurelle tarkoitettu taidelähetys: totta vai tarua. Millä Itämeren kalalla on kolme selkäevää, kaksi peräevää ja alaleuan alla yksinäinen viiksisäie. Kuinka moni Suomen 40 kansallispuistosta sijaitsee Itämerellä: 2, 5 vai 8. Missä sijaitsee Ruotsinsalmi, jossa käytiin vuonna 1790 Itämeren suurimmaksi sanottu meritaistelu: Hangossa, Helsingissä vai Kotkassa. 78. 90. 73. Mikä on asukasluvultaan Itämeren suurin rannikkokaupunki. Mikä hanhista on rauhoitettu ympäri vuoden. 67. Millainen alus on Itämerellä kulkeva suomalaisalus Aranda. 68. 99. 91. Minkä Itämeren saaren tärkeimpiä nähtävyyksiä on Kõpun majakka, yksi maailman vanhimmista yhä toimivista majakoista. 84. Missä maassa sijaitsee J?rmalan kylpyläkaupunki ja sen lähes 30 kilometriä pitkät hiekkarannat. 112 | A P U 62. 92. 86. 97. Mikä seuraavista kaloista on Suomen merivesillä leviävä aggressiivinen vieraslaji: mustatäplätokko, mustatokko vai kivinilkka. Mikä Itämeren hyljelajeista on pienikokoisin: harmaahylje, itämerennorppa vai kirjohylje. Mikä Suomen rannikon lokeista on isokokoisin: kalalokki, merilokki vai naurulokki. Mikä on virtaamaltaan suurin Itämereen laskeva joki. Mitä erityistä tällä liki 100 kilometriä pitkällä, kapealla niemimaalla on: suuria hiekkadyynejä, korkeita kalkkikivikallioita vai meteoriitista syntynyt kraatterijärvi. Kanadanhanhi on peräisin Pohjois-Amerikasta. 94. 89. 76. Mikä seuraavista Suomen merialueen saarista on pinta-alaltaan suurin: Hailuoto, Kemiönsaari vai Raippaluoto. 98
Vaikka ihmisillä on kautta aikojen ollut tarve saada apua raha-asioidensa hoitamiseen, niin taloustaitojen valmennus on Suomessa vielä varsin uutta. . Tyhy-päivissä olisikin hyödyl listä järjestää liikuntasessioiden ohella myös rahataidon valmennuksia, Sjögren vinkkaa. Uusiessaan opetussuunnitelmaa halusi Opetushallitus kuulla myös Varapuun näkemyksiä talousopetuksesta. Valmennusyhtiö Varapuu • Perustettu 2007 • Nykyään osa 10times Oy:tä O ”Tuon palaveroinnin tuloksena syntyi talousopetukseen tarkoitettu Money Flow Challenge -kännykkäpeli, joka on herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta.” Money Flow Challenge on ladattavissa maksutta App Storesta ja Google Playsta. Tuhansien asiakaspalautteiden perusteella asiakkaat suosittelisivat Varapuun palveluita tuttavilleen arvosanalla 4.86/5. www.varapuu.fi Skannaamalla QR-koodin pääset katsomaan Mikon uusimmat videot Youtubesta MAINOS. Se lisää uupumisen ja tapaturmien riskiä sekä aiheuttaa riitoja työyhteisössä. Mies, joka toi rahataidon valmennuksen Suomeen Sijoittamisen mestariksi ei synnytä. Nykyään Sjögren valmentaa itse näiden kansain välisti tunnettujen asiantuntijoiden kanssa. Sjögrenin ponnistelut ovat tuottaneet tulosta. Varapuu tarjoaa puolueetonta tietoa sijoittamisesta Varapuu tarjoaa koulutuskokonaisuuksia niin taloudellisen tilanteen korjaamiseen kuin säästämiseen ja sijoittamiseenkin. Rahasta puhuminen on Suomessa koettu aina hieman kiusalliseksi. Taloustaitojen opetus on nyt mukana peruskoulun, lukion ja ammatillisten oppilaitosten opetus suunnitelmissa. On ollut mukava huomata, että opetussisällöt ovat pitkälti samanlaisia kuin meidän omissa koulutuksissammekin. ivallettuaan tämän omassa elämässään Mikko Sjögren aloitti taloustaidon valmentamisen ammattimaisesti ensimmäisenä Suomessa. ”Kehitin talouden lukutaitoani ulkomaisten valmentajien opissa ja opin ymmärtämään miten markkinat toimivat”, Sjögren valottaa. Omien rahataitojen kehittämisen voi aloittaa esimerkiksi osallistumalla Varapuun ja Mikko Sjögrenin luennoille. Vuonna 2013 toteutetun kyselytutkimuksen mukaan huono henkilökohtainen rahatilanne on merkittävin suomalaisten työhyvinvointia heikentävä tekijä. Työnantajat voisivat ottaa roolia henkilöstönsä rahataitojen parantamisessa. Taloustaitojen hiominen on koko elämän mittainen projekti
Kanadanhanhi. 22. 94. 93. Ahven. Gda?skinlahti. 29. Harmaahylkeellä. Kuore. Baltijskissa. 54 metriä. 25. 14. Öölannissa. 35. 81. 16. 88. Noin 15 metriä korkeita. Istutettiin riistaeläimeksi. 28. 114 | A P U 114 | A P U Itämeri-visan vastaukset 1. Totta. 53. Virolle. 10. 69. Sinisimpukka. 9. 6. 36. Silakka. 64. 26. 50. Merirokon (näkin). Kemijoki. Liettualle ja Venäjälle. 15. Totta. 34. 30. 14 valtion. 76. 98. 19. 9. 71. Totta. Uudenkaupungin. Tallinnan. 58. Hiidenmaan. Kemiönsaaressa. 23. 43. Merestä sukeltamalla. 33. Purjehduskilpailu. 92. Gotlanti. Rakkolevä. Tallinnan. Merikotka. Pyöriäisestä. Itämerennorppa. Pyöriäinen. Latviassa. 5. 46. 86. 1999. 52. 57. 54. 56. 44. Ahvenanmanner / MannerAhvenanmaa (noin 690 km²). 38. Kuoreesta. 95. 80. Merentutkimusalus. 75. 11. 84. 82. 90. Virolle. Virolle. Venäjälle. 20. 41. Utön majakkaa. 68. Silakka. Kaliningradin alue (Kaliningrad). Totta. Oulun. 55. 89. Läänemeri. Neva. 32. 27. Kemiönsaari (Kemiö). 459 metriä. Liettuan. Totta. 65. 73. 100. 70. 61. Sukellusveneitä. 66. 96. 74. 79. 48. 1994. Pohjois-Amerikasta. 17. Kasvi. 1 045 metriä. 99. 51. Hangon silmä. 83. 21. Tummanruskea. Lähti Tallinnasta, matkalla Tukholmaan. Tarua. 87. Merilokki. Pohjanlahti. Mustatäplätokko. 13. 24. Sinisimpukoita. R a tk a is u t E S T E S K A T H A I R K E S Y Y M P Ä R I S T Ö T A U S M Ä E T R B L L I I V I A S U T A A S I A A S U U R U K S E T T I T A N I C U R S A O I D I P U S M A H O O M E N A I N E N A I R O R H A A T V I S A T K E R S A T O S T A T U S E L O T I U R I E M E R I T U K S E T S A T S I E I N O T L U R U M A R I A N N E T U K A A S I T A K A I Ä S Ä K K I I N Ö T E P S I Ä R A R T I S T I N T I S K I R Ä T I T I K N U R I N I V A R S A I S I O O S A K E H I L E T N Ä I N K O S S I T L Y L Y K Ä S I I R T I I R I S S T A N I T M U S A L E T I T K I E S I T A R A L I A E R I K A M E N U T S A U V A A T E R I M I N I K A L S E A T A T U M A T O S U I S A T U A S K S E I K A T E M A L I L E M U T I T O U U R A S S A U M A T A L O K A S I T E E L M Ä T J A N I S A N N E V I E N T I A T E A K L I A T K D A S E T E R I S U S K I P U U I N O S I N E S T O O R I T T A O S I T O I K O J A O L V I S A N E L U E T A N A L A U N I L E L U T I N A T I K P U M I T P A M I S U U N O U T E L U P O R I N A T R A V I S K A K K O O N N I T H A I S A S K A S O S E E T A A T A M I I I T T I A N S A K E I D A S A L T A U L I I V I T E N K E L I V K M A M A L I A A S K E L M A T M A T O A I J A A N A P A D O T N E T I T O S T O K S E T O T A K S U M A K I S K O L A T T E I M S E E I R A T A N N O S E P E L I T K O T I S E U T U T I T I U N K A R I E K K T S K E U L I A N O K K A K E S Ä U L K O V A A T T E E T A L I T A L I A E R N O T L H Y V Ä M N I N A T O P A S E U K A I T E O A E L O I V A S A T E E N K A A R I I L L A T T I I N E L U T O N T U L I K U U M A V I E M I N Ä T E N O A I T T A M A T O T 12 S I 16 E T Ä 17 Ä M E 16 E R I 19 B 16 E 9 C 6 K 16 E 18 R 23 M 17 Ä 21 L 7 U 7 U 13 T 7 U 18 R 14 H 15 O 14 H 21 L 13 T I 16 E T Ä 17 Ä M E 13 T R I 22 G 18 R 20 A 23 M 16 E 2 X 4 J 16 E 6 K 7 U 11 I 24 N 11 I 24 N 10 F 15 O 1 P 6 K 13 T 17 Ä 25 Y 24 N 24 N 17 Ä 24 N 11 I 12 S 6 K 20 A 13 T 21 L 20 A 13 T 7 U 16 E 3 Ö 15 O 13 T 13 T 20 A 4 J 20 A 12 S 20 A 12 S 11 I 18 R 18 R 20 A 7 U 24 N 11 I 7 U 17 Ä 14 H 6 K 11 I 17 Ä 20 A 24 N 4 J 20 A 13 T 17 Ä 24 N 5 D 18 R 15 O 24 N 13 T 13 T 11 I 18 R 5 D 17 Ä 18 R 12 S 1 P 11 I 13 T 20 A 20 A 21 L 11 I 11 I 13 T 11 I 3 Ö 1 P 16 E 12 S 17 Ä 6 K 16 E 18 R 16 E 13 T 12 S 11 I 24 N 7 U 8 V 6 K 24 N 19 B 15 O 5 D 11 I 8 V 4 J 7 U 15 O 8 V 20 A 1 P 16 E 24 N 17 Ä 25 Y 12 S 10 F 4 J 20 A 20 A 8 V 20 A 23 M 20 A 21 L 21 L 20 A 12 S 18 R 12 S 16 E 10 F 13 T 20 A 13 T 20 A 16 E 18 R 11 I 23 M 11 I 24 N 11 I 18 R 20 A 7 U 13 T 11 I 20 A 12 S 12 S 13 T 25 Y 2 X 15 O 11 I 16 E 20 A 23 M 15 O 15 O 13 T 8 V 20 A 16 E 5 D 11 I 13 T 15 O 18 R 11 I 6 K 7 U 23 M 11 I 24 N 20 A 7 U 14 H 20 A 8 V 16 E 2 X 11 I 20 A 13 T 15 O 12 S 6 K 7 U 11 I 21 L 20 A 24 N 22 G 16 E 1 P 20 A 7 U 21 L 11 I 23 M 15 O 1 P 20 A 12 S 13 T 16 E 13 T 23 M 21 L 6 K 11 I 12 S 6 K 15 O 17 Ä 16 E 21 L 16 E 9 C 14 H 1 P 7 U 15 O 23 M 11 I 13 T 17 Ä 6 K I 11 I T Ä 17 Ä 14 H 17 Ä M E R I 13 T 11 I 21 L 17 Ä 13 T 8 V 11 I 23 M 17 Ä 16 E 13 T 21 L 11 I 16 E 5 D 21 L 18 R 21 L I 11 I T Ä 17 Ä 18 R 17 Ä M E R I 6 K 11 I 13 T 3 Ö 24 N J S D A L P J T U O I V Ä Ä E Y K A U P P I A S H Ä M Ä R Y Y S M E R I L O H I K A M P E L A T R A I V O P Ä Ä A S I A M I E S R I S U M A J A P U T I I K K I T U I R I N A Ä O S T I N O S S J V L P B T J R O O A I U I Y A O N G I N N A T M O D E R N I T R U U T A N A T P L A N K T O N O H R A M A A T K A P A K A L A T Y T T Ä R E T T I E T Y S T I T T K I S T Y E I I I T T U S T T Y L P P I P A Y Ö I A I N U S P Y Ö V E L I T A L A D O B I T S A L A K A R I S I N I L E V Ä V I E R I V Ä T K O I V I S T O E S I T T E L Y B A S I S T I T R I Y R T D O I I O S I I I T T P E T O S A A L L O K K O L O M A E M A L I L I U S E R Ä S P A R T I T I I V I P A P E R I S O T A O L A T Ä U T I N A T A T U T U U L E T R U J O U S L U Ä L I I T U L Y L I M P Ä N Ä O N T O T D A R I O I S K U L A U S E I A S U L K A A K N N O K A T A I V A S T E L U K P I T T I L T A I P A H E T A H A U I K S E T U P E A U S E A T K O R U L I I T O S T R O K A R I T U L R S E I N Ä M I T A A R A T A T W I S T U A S U T N A S A Y A L L A R A P U P Y Y D Y S L I A T K A A R I L A N A F U T A R I P I N G O T I N A S U A S A U N A N A T A LUO TO LA NA LI RAN TEET TA TI ME SI KEI NO VA LO RI SU KA SA SA MA RAT MET SA RI O LA TOI SO LA KAT RANS OK SA JEN KAT KOI SI MI SET KAU RA NOS TA JA TA SO KO RO TUS VA PA KI KE TU KA LA NIN A RI ES TON KI MI SET TOU KO KUU SA KA RI KUI KAT SI DON NAT RI VU SO LA NA SA VI NEI TO PER HO PAR RAS TA RI TA MAK SA VUO KA JAT KOK SET RAI PUI KOT KA TU TE RAS SI TA KA KAAR RE KO SI JA 5 T 23 A 19 X 7 E 24 L 24 L 5 T 6 C 24 L 22 S 23 A 4 D 7 E 24 L 7 E 11 K 23 A 24 L 25 I 14 F 25 I 19 X 22 S 4 D 13 M 5 T 23 A 13 M 13 M 25 I 13 M 8 O 10 N 25 I 6 C 23 A 7 E 3 U 2 B 7 E 13 M 23 A 19 X 25 I 13 M 5 T 25 I 25 I 22 S 5 T 23 A 25 I 12 R 20 H 1 Ä 12 R 1 Ä 5 T 2 B 22 S 8 O 10 N 3 U 12 R 7 E 9 V 16 Y 16 Y 8 O 12 R 25 I 7 E 20 H 23 A 13 M 3 U 25 I 22 S 5 T 25 I 8 O 23 A 9 V 1 Ä 24 L 11 K 7 E 12 R 23 A 13 M 10 N 11 K 5 T 8 O 25 I 13 M 25 I 7 E 7 E 10 N 21 G 7 E 24 L 16 Y 24 L 1 Ä 5 T 23 A 22 S 8 O 24 L 10 N 25 I 19 X 8 O 10 N 7 E 25 I 7 E 8 O 7 E 10 N 10 N 3 U 22 S 13 M 13 M 25 I 25 I 10 N 3 U 22 S 22 S 3 U 22 S 22 S 7 E 19 X 23 A 8 O 13 M 7 E 21 G 23 A 24 L 12 R 5 T 6 C 5 T 23 A 14 F 5 T 25 I 24 L 11 K 12 R 8 O 17 P 17 P 23 A 13 M 8 O 10 N 23 A 6 C 8 O 5 T 4 D 8 O 16 Y 24 L 7 E 10 N 8 O 3 U 10 N 10 N 3 U 25 I 18 J 23 A 16 Y 20 H 23 A 23 A 22 S 5 T 7 E 8 O 22 S 6 C 23 A 12 R 10 N 16 Y 8 O 22 S 3 U 3 U 22 S 16 Y 10 N 20 H 8 O 8 O 24 L 25 I 25 I 9 V 25 I 5 T 25 I 2 B 18 J 15 Ö 12 R 11 K 18 J 3 U 8 O 10 N 25 I 11 K 1 Ä 23 A 10 N 10 N 25 I 7 E 9 V 7 E 23 A 17 P 22 S 3 U 3 U 8 O 22 S 23 A 5 T 3 U 22 S 20 H 7 E 24 L 24 L 25 I 4 D 7 E 23 A 5 T 9 V 7 E 3 U 25 I 18 J 23 A 5 T 12 R 25 I 10 N 12 R 8 O 17 P 23 A 22 S 5 T 3 U 22 S 23 A 25 I 5 T 25 I 15 Ö 5 T L I H A H O V I T A L E V A A T E A I M P I S U T T U V A P O I S Y Y S A S U T U S V T F K A I N P O H J O L A N E O A U T O R I V I P E T I K A I V I N M A T A T Y I T S E K A T T O M A A L I Y L K Ä R U I S I S O T K H E I M O T V I R T A T E E T E S T E O S A K A T A I T A A K R A J A O H R A T I V V E T E R A A N I T E R K K A E T A N A R O V I O R A A A T I R V I I L A P A I S T U A T I U H A O K U H A T P I L M E A P U T A S O I M U T K A A L I P A D A T N T I N A A R A M E P E L I E L U K K A T I T I T U T I T O N S E I S S E N S O R I M A K U U T I A V I O M I E S G O T L A N T I I L E L A S I L A U T A K A P A L O A L U S T A T I T K U E R Ä S U L L A H O V I Ä M Y R I I S A A R E N M A A V I L U T O N U V T A I N J Y T Ä T V A A R A T H A O T N U K E T A S T I N S E P E M E T E L I K K A R I T A T A A L L E A I S A A L A S H A A H K A T J U S V A T S T A R R A Y O L U T K A L I U M P Ö T K Ö S U T E L A U K E M I Ö I S I A P P I U L A V A H I I D E N M A A T U K A L I N O A S I S M A K E U S N I K E M T A K A A V A L I S T A K E E R O T A N A T S I T I S O T T A P A H A S I S U F O T A Y S I T K A R I K A T Y Y R I I S A K O V S Y K E I S E O K S E T T A K I A U Ä Ä I S I S U T T I Y H D E K S Ä S U V K A A V I O T K U U L O V I K A E H K Ä N I P U T E L U K A T K O N I K A P I N A M O I R A O M E N A O K A I S U U S V A Ä M Y R I T O I S A R P A L M U T L O A T Ä Ä I T I Ö S T O A R I I P I V Ä H A T O I S E N A R E E T A S T I A T S T E I N E R A T A V I P I R S T A S H I T S A T A H A A M S A N A E R I T R E A Y L L E A I N A D A N A O L A V A N O N N A T E S A N S S I Ä S S Ä A A T E 7 C 2 D 26 L 27 I 22 P 11 A 16 S 4 J 11 A 14 K 20 E 26 L 12 U 12 U 12 U 17 M 18 B 6 G 11 A 19 R 1 T 15 Z 6 G 11 A 17 M 18 B 27 I 11 A 20 E 11 A 19 R 27 I 24 N 9 Y 17 M 11 A 24 N 16 S 25 O 13 W 20 E 1 T 25 O 11 A 24 N 11 A 11 A 11 A 20 E 1 T 20 E 20 E 24 N 17 M 19 R 25 O 13 W 11 A 24 N 10 F 26 L 27 I 19 R 1 T 1 T 27 I 20 E 27 I 17 M 11 A 6 G 25 O 21 Ä U 11 A 14 K 4 J 4 J 11 A 17 M 18 B 27 I 26 L 8 V 20 E 27 I 4 J 25 O 19 R 20 E 27 I 8 V 11 A 1 T 11 A 27 I 1 T 21 Ä 9 Y 1 T 20 E 24 N 26 L 27 I 14 K 24 N 1 T 12 U 26 L 20 E 1 T 16 S 19 R 3 Ö 3 Ö 19 R 27 I 1 T 11 A 27 I 13 W 11 A 24 N 17 M 22 P 27 I 15 Z 15 Z 11 A 9 Y 20 E 4 J 27 I 9 Y 26 L 22 P 20 E 21 Ä 25 O 24 N 27 I 14 K 26 L 11 A 16 S 4 J 25 O 23 H 24 N 24 N 9 Y 27 I 1 T 12 U 25 O 17 M 25 O 14 K 2 D 19 R 2 D 1 T 25 O 26 L 26 L 25 O 26 L 22 P 21 Ä 21 Ä 1 T 27 I 20 E 14 K 11 A 1 T 25 O 2 D 27 I 12 U 2 D 27 I 25 O 2 D 27 I 19 R 24 N 1 T 13 W 1 T 11 A 12 U 18 B 20 E 6 G 1 T 13 W 27 I 6 G 6 G 9 Y 22 P 11 A 26 L 16 S 11 A 23 H 12 U 1 T 19 R 27 I 25 O 11 A 19 R 24 N 11 A 27 I 8 V 21 Ä 1 T 9 Y 16 S 27 I 16 S 12 U 19 R 10 F 11 A 12 U 16 S 23 H 25 O 24 N 2 D 11 A 20 E 1 T 11 A 7 C 25 O 1 T 23 H 17 M 20 E 12 U 12 U 12 U 12 U 19 R 19 R 20 E 7 C 11 A 8 V 25 O 17 M 20 E 19 R 27 I 16 S 20 E 5 X 12 U 16 S 27 I 19 R 12 U 27 I 4 J 11 A 26 L 5 X 24 N H A A V E L Ä T Y T H A L K O A S Ä R P I Ä L I H A V U U S I M U R I E N S I N L O MM O R Ä T I T K I I N A T I I M I L S E E S I R I N K A T O S L O T A L L A T A K U S Ä I K Y T I I R I S H I U S U K E K Ä L E A L K A A R A L I A S A V A T A N U K A T I I B S E N I S T A L A H U R I N A T O L E V A P H A K U T L U P A A V A M A K I M A I K A T A T Ä R V E L Y T E S S U T E L L U S I D O L I I D E A T U L I L E L E L Y J A K I T A S U T U S E T A N A U M L L U R I S T E I L Y A L U S O N K I S A A L I I T R U O T S I N L A I V A A A P O S A A S T A T K U K O T A L H O T U L O K E M A A T A R I K A S P U R S I I N K A T U H M A T S A I T A L A A T U T T L A R A H M I A I L T T I O H A A M U S A T K U R A T Ö R I N Ä E M A L I N I I N I H A P A N K A S E T I T M Y L L Y A A Ä R O G E R A S E T I T R I K O T T U R I P A V A L A E H Y T I H M E T Y S Ä T A N I S U N Y Y T T Ä R I T M A I N O S T E K S T I T O S I Y M P A A L U Ä P K R E I L U T Ä R R Ä T T O P I K I S U S O T K A R U U S U T Y L E M P I I K O N I K E S Y T A T I T U T U T O H I T U S 20 K 21 O 22 R 24 E N 23 T 21 O 20 K 4 P 1 L 6 A 10 U 5 Ä 9 V 8 Y 7 Ö 16 H 8 Y 20 K 24 E 18 J 21 O 10 U 20 K 20 K 10 U 24 E 1 L 16 H 9 V 21 O 9 V 20 K 1 L 24 E 3 N 23 T 5 Ä 18 J 5 Ä 23 T 21 O 2 I 4 P 2 I 1 L 6 A 15 S 21 O 6 A 6 A 3 N 23 T 2 I 8 Y 20 K 21 O 9 V 6 A 14 C 15 S 20 K 15 S 6 A 19 M 4 P 2 I 24 E 20 K 13 B 6 A 22 R 23 T 12 F 19 M 5 Ä 22 R 15 S 15 S 8 Y 1 L 2 I 9 V 6 A 1 L 21 O 2 I 21 O 20 K 13 B 19 M 6 A 11 D 21 O 3 N 3 N 6 A 2 I 15 S 23 T 2 I 3 N 17 G 21 O 1 L 2 I 18 J 6 A 24 E 2 I 20 K 21 O 13 B 22 R 6 A 1 L 22 R 22 R 6 A 22 R 24 E 1 L 2 I 24 E 12 F 2 I 8 Y 16 H 8 Y 19 M 3 N 2 I 22 R 2 I 12 F 12 F 2 I 23 T 19 M 21 O 15 S 6 A 20 K 6 A 6 A 24 E 24 E 22 R 21 O 22 R 6 A 9 V 2 I 15 S 23 T 21 O 6 A 15 S 23 T 2 I 17 G 23 T 22 R 6 A 6 A 3 N 2 I 2 I 2 I 11 D 2 I 2 I 9 V 6 A 15 S 7 Ö 1 L 3 N 10 U 22 R 2 I 15 S 23 T 6 A 10 U 10 U 23 T 6 A 16 H 17 G 7 Ö 22 R 2 I 3 N 17 G 16 H 10 U 23 T 5 Ä 23 T 24 E 3 N 6 A 22 R 6 A 21 O 11 D 24 E 15 S 15 S 6 A 8 Y 12 F 6 A 1 L 14 C 20 K 12 F 2 I 20 K 15 S 10 U 6 A 8 Y 1 L 6 A 15 S 15 S 24 E 2 I 8 Y 7 Ö 7 Ö 3 N 21 O 9 V 24 E 1 L 1 L 2 I 20 K 20 K 7 Ö 1 L 2 I 23 T 16 H 21 O 16 H 11 D 24 E 2 I 8 Y 14 C 1 L 2 I 12 F 23 T 1 L 23 T 3 N 5 Ä 23 T 21 O 11 D 2 I 15 S 23 T 24 E 5 Ä 2 I 19 M 2 I 18 J 5 Ä Krypto 3 Krypto 1 Krypto 4 Sanaristit Krypto 2 K I T A K O I T K I N T T U T E K O K A T K U P Y R Y A H O T I D Y L L I G A B O N A I N O A U S K O J A R E K I U K U L E L E L O V I N I L S V I E N T I S U R U V A I H E O S U U S P I A N O L E N T O U S E I N N O K K A K A S A A J A T T A L V I I L T A T I N A S A T U S Ä I E K U M P U A I N A R I O A H U U V T R O O L A A M A L L A S A A L I S T E T T A V A A V K A L A H D U S A N N O S A N T O I R I E M U L T O M U T I N T T I K I I S K I A I T A K U K A O T U S U A S T I S E A T V T E O R I A T R Ä S T I K A N T T I Ä M O L E MM A T E L Ä V Ä T I T Ä M E R E S S Ä U A L I S T A V A S A T A R U T I N A I S I P U L I R A T A S D A I M L P A A V O A L A T T H A I S Ä L L I T A M I A U D U T M U L A T T I A L A T U H A M E S H A R M A A H Y L J E M A K A A R A N N A L L A A N O A M U R E A V I R A S T O T E S T E E T P U S K I J A H O S U A S I A M T U R A T S E D A M A P A L I A S V A A R A S I O N A I T A T H Y T T I O J E N T A J A T S O R T O V A L L A T T Ä T I T I I N U A S E E T T A S O L O K A T I U U T T I L A A J A T T A I N N A R U N E K K U T E L A K K A A N T A A A N I T A A I S A T A P A S O U T U S I A T S A O S Ristikko 1 Ristikko 4 Ristikko 5 Ristikko 6 Ristikko 2 Ristikko 7 Ristikko 3 Ristikko 8 Ristikko 9 Ristikko 10 Ristikko 11 Sanaketju: RUOTSIISLANTILIETTUAHAKESATSITANSKAKAJAANITAATTUSUOMISATOPUOLATIMEINTITNORJAKOTAVENÄJÄTIPIVIROLATVIA. Halli. Perämeri. Märket. Tarua. Helsingin. 5. Pietari. Saarenmaalla. 85. Riianlahden. Tarua. 77. 2. 18. 59. Baltic Sea. 7. 12. 63. Rauman. 97. Manner-Ahvenanmaa (Ahvenanmanner). Merenkurkussa. 42. 8. Sinilevät. 78. Tarua. Seilin saarella. 45. Lähes 90 miljoonaa. 91. Hollantilainen. 31. Turskalla. Totta. 49. Suuria hiekkadyynejä. 47. 67. 39. Perämerellä. Valkoposkihanhi. 40. Tarua. Atlanttiin / Atlantin valtamereen. Kotkassa. Gotlannissa. Saaria. 62. Ruotsi ja Venäjä (Ruotsi voitti). Jäänmurtajia. Totta. 4. Maarianhamina. 60. 3. Oranssinpunainen (nokan tyvessä musta kyhmy). 37. 72
. Luoton ja luottokustannusten yhteismäärä 16.620,37 €. VUOSI 50 % RAHOITUSKORKO VAIN 1,99 % RJ_Matkis_kesa?kamppis_APU_217x280_mm.indd 1 17.6.2020 10.24. Rahoituksen edellytyksenä kaskovakuutus. . LAAJA FENNIAKASKO 1. EDUSTAMAMME MERKIT Uusiin matkailuajoneuvoihin jopa 5 500 € varustepaketti kaupan päälle. Luotonantaja: LähiTapiola Rahoitus Oy, Tietotie 9, 01530 Vantaa. TÄNÄ KESÄNÄ MATKAILLAAN SUOMESSA JÄÄTELÖTARJOILU ESPOO KEMPELE JYVÄSKYLÄ KOKKOLA PORI ROVANIEMI TERVAJOKI RAUMA TURKU *Rahoitusesimerkkilaskelma: Ajoneuvon käteishinta: 15.000 €, käsiraha 5.000€, rahoitettava osuus: 12.000 €, kiinteä korko 1,99 %, perustamiskulu 249 €, käsittelymaksu 13 €/kk, rahoitusaika 60 kk, kuukausierä: 171,30 €, viimeinen suurempi erä 3000€, todellinen vuosikorko: 5,57 %.
Ei käsittelykuluja, vain 11 € postikulut lisätään hintaan. KYLLÄ KIITOS, haluan mielelläni RETROPLAYER-musiikkilaitteen kampanjahintaan 287 €. VASTAUSKORTTI Tilaa jo tänään! Postikulut on maksettu! Nimi: Katuosoite: Postinro: -toimipaikka: Puhelin: S-posti (vapaaehtoinen): RETRO Tunnus 5021909 00003 VASTAUSLÄHETYS Tarjotaksemme sinulle parhaan mahdollisen toimituspalvelun, säilytämme henkilötietojasi EU:n tietosuoja-asetuksen mukaisesti. Kaukosäädin mukana • DAB + AM / FM-radio kauniilla stereoäänellä • Bluetooth toistamaan äänitiedostoja älypuhelimelta tai tabletilta • Levysoitin 33, 45 tai 78 kier/min • Kasettisoitin • CD-soitin CDja MP3-CD-levyille • USB-portti musiikin soittoon ja tallentamiseen radiosta, vinyylija CD-levyiltä, kaseteilta, MP3-levyiltä ja Bluetoothista. Vain yli 18-vuotias voi tehdä tilauksen ja tarjous on hyödynnettävissä vain 1 kerran per talous. Ei postimerkkiä RETRO maksaa postimaksun TILAA JO TÄNÄÄN: Puhelin 010 3236 809 www.retroplayer.fi HUOM: Saatavana rajoitettu erä, toimitetaan niin pitkään kuin varastoa riittää. • Integroidut 2 x 5W RMS stereokaiuttimet • Taajuuskorjain 5 eri ääniasetusvaihtoehdolla • Ulkoiset äänentoistovälineet yhteenliitettävissä • Liitäntä ulkoisiin kaiuttimiin (Vahvistin tarvitaan) • Audio Technican magneettinen äänirasia • Kuulokeliitäntä • Kaukosäädin • Yksityiskohtainen käyttöohje • Kiinteä puuviilukuori • Mitat (l/ s/ k): 51 x 35 x 22 (51 avoinna) cm LEVYSOITIN CD-SOITIN KASETTISOITIN USB / MP3 SOITIN DAB+ / FM RADIO ERITTÄIN HYVÄ ÄÄNENLAATU! USKOMATTOMAN MONITOIMINEN! KAMPANJAHINTA 287 € RETRO MUSIIKKISOITIN NOSTALGINEN ULKOASU – SISÄLTÄ NYKYPÄIVÄN HUIPPUTEKNOLOGIAA! Menestystarina jatkuu! APU