Ei eläkeiän alentamista Italian tyyliin. Tavallaan positiivisena se näkyy kotimaan matkailussa ja ennustettavissa on, että lähialuematkailun osuus -jossain kohtaa ehkä Eurooppaan laajentuneenatulee olemaan pitkään suhteellisen suosittua. loppukesän Gun Show tulee toteutumaan. Kaikki oikeudet pidätetään. Kreikalle kahdenvälisesti takuulainattujen rahojen lyhentämistä saataneen niitäkin odottaa hiukan pidempään. Odotettavissa ei siten liene Espanjan kaltaisia kokeilumalleja nelipäiväisistä työviikoista valtion tuella. Keskustapuolue on kutakuinkin jo puolittanut kannatuksensa ja kutistunut nyt historiallisen pieneksi samaan sarjaan kuin Vihreät reilun kymmenen prosentin kannatuslukemillaan. Koronan hintaa -veroinatullaan maksamaan vuosia, ehkä kymmeniäkin vuosia. Nelisen prosenttia perässä on oppositiopuolue Kokoomus. Menee niin tai näin, maailma on muuttunut perusteellisesti ja ehkä pysyvästi. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Ylipäätään äänestämättä jättäminen on ääni väärään suuntaan. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Kuntavaaleissa Keskusta(-kin) on valinnut vastustajakseen Perussuomalaiset, joka lieneekin yksi Keskustan entisten kannattajien virtaussuunta Kokoomuksen ohella. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Hyvät Lukijat, Korona-pandemia ei ole enää uutinen,eikä sekään, ettemme tiedä, koska se loppuu. Perinteisesti Suomessa on ollut kolme isoa puoluetta, hetken meillä oli jopa neljä “melko suurta”, mutta nyt “suuria” on enää vain kaksi. Kuntavaaleissakin tämän lehden lukijat joutunevat toteamaan, että millään tasolla asemyönteisiä puolueita maassamme ei varsinaisesti ole, tosin yhtä voi vähän epäillä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että millekään edunvalvonnalle ei ole eduksi, jos sitä tehdään vain yhden puolueen kautta, hyvä ehdokas on silti hyvä ehdokas puolueesta riippumatta. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Kriisiaikoina yleensä se, joka on vallassa, saa tukea. Tämä on syytä pitää mielessä. Hallituksemme on yllättänyt positiivisesti suhteellisen tehokkaasti hoidetun kriisiyritysten tuen muodossa. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus Pohjoismaihin 62,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 67,70 € Muut maat lentopostina 85,50 € Irtonumerot 12,50 € Lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 40. Poliittisissa lehmänkaupoissa ei metsästyksenkään kohtalo paljon kiinnosta. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. All rights reserved. Suurimmaksi puolueeksi näitä rivejä kirjoitettaessa nousi oppositiosta Perussuomalaiset, samoissa lukemissa on pääministeripuolue SDP. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Kansainvälinen lentoliikenne on kärsinyt rajun kolauksen. Ensi kesä, kuten edellinenkin, on yleisötapahtumien näkökulmasta uhan alla, mutta juuri nyt elämme siinä uskossa ja toivossa, että mm. Profiloituminen pois keskeltä vasemmistohalllituksen apupuolueeksi ei ole osoittautunut toimivaksi valinnaksi, vain sotien jälkeen Keskustan kannatus on ollut näin alhaalla. Ja tosiaan mm. Poliittinen pelikenttä on maassamme muuttunut. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Ampumaharrastus on sekin melko koronaystävällistä, turvavälejä on helppo noudattaa ja sama pätee metsästykseen. EU-tasolla Suomi on puolestaan valinnut jälleen kerran maksumiehen roolin. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Allekirjoittanutkin saattaa olla ehdokkaana. Eikä alle kuusikymppisenä eläkkeelle jäämistä Kreikan tyyliin. Näitä rivejä kirjoitettaessa kuntavaalikampailu on alkamassa, näitä rivejä lukiessanne jo menossa. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Matkustaminen tulee muuttumaan sekin erilaiseksi kuin mitä se oli ennen Koronaa
52. MALINEN Izhmash Saiga-9 – Kaalihakkurin pikkuveli ............................26 VESA TOIVONEN Tippman Arms M4-22 Elite Tactical Rifle – Arska parhaimmillaan ................................34 VESA TOIVONEN Norma Silencer – Vaimenninpatruuna metsälle ...................46 J. 60 J. 7 PASI KESÄNIEMI ?eská Zbrojovkan striker-fired vastaisku CZ P-10 mallistolla! .......................8 HANNU MAUNULA Hiljainen tappaja – Äänenvaimennin jatkosodassa................16 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Leatherman Free K4 – Uudenlainen monitoimityökalu ...............23 J. Malinen. .................... MALINEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen Tippman Arms M4-22 Elite Tactical Rifle, s. MALINEN Steel Action HS ................................................52 J. 4 • ASE-lehti 1/2021 Tässä numerossa: In Memoriam Esa Kaarlela ...........................6 MIKKO KAUPPINEN SAHS: Puheenjohtajan palsta ........................ MALINEN Näyttääkö samaa. Ovatko eri luodinnopeusmittareiden lukemat samalla hehtaarilla. Kuva: J. 34 Steel Action HS, s
www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. tuk. 600,Lakefield p-k. kert.lauk.ase, uusia........ ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Tamarms -tapahtuma (20.-21.2.2021) peruttu Korona-tilanteen vuoksi. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Antonio Zoli 12/76 + vs. ............................. 4” sin. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. 12/76-222 Rem. 500,Churchill 12/76 pump. 920,Taurus .357 Mag rev. 120,Baikal Sever IZH-94 20/76-22 LR rihla, uusia ...................... uusia ....................... ........................... 450,Valmet Prestige 12/76 p-aut. lukkor. uusia ..300,Haulikon patruunoita -30% 50 %, kysy myös muita patruunoita WWW. .......... klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. 26” uusia ........................ lip. 295,CZ-85 B, 9 mm Para, laatikko + varust. p-aut. uusia ................... 12/76 vs. kelp. uusi ..... vs. 420,Valmet 412 S 12/76 kirk. ampumaton, laatik. 24” synt. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. synt. tyydyttäviä ..................... + sm. 420,Sabatti Falcon ST. 26” vs. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. 26” vs. 18.5” cyl. Mag. ....... 190,Heckler & Koch USP .40 S & W, musta, uusia ....................... pak. 28” teräshaul. hyviä .............................. 350,Baikal IZH-18MH .308 Win. Anniversary model 12/70 28” käyt. uusia .... 330,EGE Silah 12/89 Sup. 28” Suomi ase, uusi ............... ASELEHTI .FI MDT-ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana mm.Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com eränkäynnin erikoissivusto. 2 x lipas, pistin, ampumaton .... CZ-99 .22 LR pk. 380,Escort Mag. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. 12/76 pump. uusia ......... 480,Lahti L-35 III sarja 9 mm Para + VL. synt. VL. 300,Tikka MP-1 12/76 pump. 28” ei vs malli, käyt. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. 22 LR + 4 x lipas, salk. vs. vanhempien mukana ilmaiseksi. 650,Lahti L-35 IV sarja 9 mm Para + kot. .................. käyt. 5 ptr. 400,Rossi .357 Mag. pak. taittop. 190,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia .................... vaim. käyt. p-aut. 280,Lakefield p-k. ......................................................... 690,Sabatti Forest ST. 550,Husqvarna L-40 9 mm Para + VL. 22 LR, lip. ............................................ 200,Zastava Mod. tuk. 90B Biathlon . + sm, uusia ........ alk. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. tuk. 700,Valmet 312 50 TH. hyviä ...................... 10 ptr, vaim. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 6” sin. 380,VZ-52 7.62 x 39 kiv
Korona keskeytti tämänkin huvin ennen aikojaan mutta onneksi ehdimme näyttelyssä vierailla. Näyttely edusti suhteellisen vaatimatonta osaa Esan kokoelmasta. Näyttelyn isäntänä toiminut edesmenneen poika Antti Kaarlela kertoi, että näyttelyesineiden valinnan vaikeus oli huomattava ja lopulta päädyttiin täyttämään jokainen viidestä vitriinistä tiettyyn teemaan kuuluvilla aseilla. Muu militaria valitettavasti jouduttiin tilanpuutteen vuoksi jättämään näyttelystä pois. IN MEMORIAM Tornion suuri keräilijä, Esa Kaarlela menehtyi yllättäen 16.7.2020 jättäen taakseen paitsi ison aukon lappilaiseen ase-alan tietämykseen myös suuren militaria-kokoelman. Virkavallan näyttelyltä vaatimia ja hyväksymiä vitriini-kaappeja kun museolla oli vain viisi kappaletta. Kiitokset sekä Esan perikunnalle että Tornionlaakson maakuntamuseon mielenkiintoisesta näyttelystä! MIKKO KAUPPINEN 6 • ASE-lehti. Siitä huolimatta näyttelyssä riitti ihmeteltävää muutamaksi tunniksi ja ainahan sitä jotain uutta oppii, kun eri ympäristössä sinänsä tuttujakin esineitä tutkailee. Loka-marraskuun vaihteessa Tornionlaakson maakuntamuseo kunnioitti Esaa järjestämällä näyttelyn valikoimalla Esan kokoelman aseita
Harrastan asekeräilyn lisäksi monipuolisesti ampumaurheilua sekä metsästystä. Samalla kertaa syyskokous teki muitakin päätöksiä esitysten mukaan. Kemikaaliviraston näkemys asiaan ei toisaalta komission agendaa muuta. Pasi Kesäniemi puheenjohtaja@sahs.fi 045 665 2329 ASE-lehti • 7. Huutokauppaa on ajateltu toukokuulle (josta tarkemmin seuraavassa lehdessä), ampumapäivä on seuran perustamispäivänä 13.7. EU:sta ne kummallisuudet tänne meillekin nykyään tulee, eikä niihin voida/haluta enää paikallisesti vaikuttaa. Yli 50 vuotta seuran jäsenenä olleet olkaa yhteydessä sihteeriin tai ASE-lehteen, mikäli lehden mukana tuli aiheeton jäsenlasku. EU lainsäädäntö alkaa olemaan paikoin jo luokattoman huonoa. Jäsenmaksu nousee 55 euroon, mutta yli 50 vuotta seuran jäsenenä olleet vapautuvat jäsenmaksusta. Jos lyijykiellot toteutuvat koko laajuudessaan, tulee muistaa, että ampumarataalue ei ole kosteikkoa luotiloukkuineen ja suojarakenteineen. Vanha sohlo ei jää nurkkaan lojumaan, vaan arvokkaasta harrastuspelistä pidetään asianmukaista huolta. Virastotyöläinen sanoisi, että henkilökiertoa. ja historiallisten aseiden ampumakilpailut 1.8.2021 Kalvolan ampumaradalla. Ruotsissa lippaat ovat edelleen vapaasti ostettavissa ja omistettavissa. Mihin tarvitaan syvällistä lupaharkintaa, jos vaikkapa vanha haulikko halutaan vaihtaa samanlaiseen nykyaikaisempaan ja teräshaulikelpoiseen haulikkoon samassa väljyydessä ja toimintatavassa. Espanjassa lakimuutokset on edelleen tekeillä. Jos ja kun nykyinen prosessi lautakunnan koolle kutsumisesta ei toimi, niin prosessi pitää muuttaa toimivaksi. Lyijykielto 1, eli lyijyhaulit on tulossa EU tasolla hyvää vauhtia ja tätä kirjoitettaessa lyijykielto 2, eli lyijyluodit odottaa edelleen EU kemikaaliviraston väliraporttia. Toiminta jatkuu samaan tapaan, jos vain olosuhteet antavat myöten. Suomen Asehistoriallisen Seuran syyskokouksessa vaihdettiin uudelle vuodelle uusi puheenjohtaja. Gun Show järjestetään syksyllä. Ihan kuten lyijykielto 1 kanssa komissiolle sanottiin usealta taholta (jopa kemikaalivirastotakin), että Ramsar -määritelmä ei ole oikea työkalu tässä kohtaa kosteikoiden määrittelyyn. Lisätietoja lehden päätoimittajalta. Saksa saattoi sen voimaan syyskuussa 2020. Saksasta ja Itävallasta lippaiden tilaaminen on jo tuurista kiinni. Esa Salldén samoin kuin muukin osaava kaarti jatkaa hallituksessa, joten hiljainen tietotaito ei kadonnut mihinkään. Sinällään siinä ei ole mitään dramatiikkaa takana. Jos sopii kuvioon, niin käyttävät sitä hyväkseen ja jos taas kemikaaliviraston lausunto on ristiriidassa komission tahtoon, niin komissio sivuuttaa sen. Muualla maailmassa EU 2017 asedirektiivillä ei ole ollut niin kiire. Ei ole kenenkään etu, että vanhat aseet ammutaan tohjoksi jos a-tarvikeet muuttuvat niille sopimattomaksi. Samoin ja oikeastaan muutenkin ampuma-aseen vaihtamista toiseen vastaavaan on helpotettava. Suomen ampuma-aselaki alkaa olemaan aika epäselvä ja se on myös Eduskunnassa laajalti tunnistettu. Sitä siirrettiin jo syksystä koronakiireiden takia tammikuun puoliväliin. Ampuma-aselain 117 a § mukainen ampuma-aselautakunta pitää kutsua kokoon näitä ongelmia käsittelemään. Sitäkö tässä pitää arvioida miten olemassa olevaa harrastusta annetaan jatkaa. ASE-lehti julkaisee mielellään artikkeleita historiallisista aseista ja julkaistuista kirjoituksista maksetaan palkkio. ASE-lehti jatkaa seuran jäsenlehtenä. Se ei ole rakennettuna alueena mitään villiä luontoa, vaikka jokapaikassa on ojia ja muita lätäköitä mitkä voisi luoda keinotekoisia suoja-alueita. Ruotsin hallitus on kohtapuoliin tuomassa neljättä esitystään käsittelyyn. Harrastaja voittaa, aseliike voittaa, Valtiokin voittaa verotulot, harrastus voittaa, kansanterveys voittaa kun ei sammaloiduta sohvalle, yjt voittaa. Sille ei korvaa lotkautettu. Ei sisäradoillakaan hanhet laidunna tai siellä ammuta syötävää riistaa. EU:sta on tullut hallitusten käsikassara minkä varjolla ajetaan kiristyksiä lakeihin mitä ei itse kehdata ehdottaa vaan vedotaan ”koska EU vaatii”. Ruotsissa direktiivi on pääosin jo voimassa, mutta lipaskysymys on edelleen auki. Olen 70 -luvun loppupuolella syntynyt asekeräilijä. Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Puheenjohtajan palsta Takana on poikkeuksellinen vuosi moneltakin osin. Historia on pelastettava ja taltioitava silloin kun sitä on vielä jäljellä. Suomella oli asian kanssa kiire ja muutos runtattiin kasaan ennen 2019 eduskuntavaaleja. Joistain liikkeistä ei saa millään ja joistain tilaaminen on vaikeaa. Pari viime vuotta olen vastannut SAHS -ampumakilpailuiden vetämisestä ja moni tunnistaneekin siitä yhteydestä tai muuten ampumaradalta. Senkin odotetaan kaatuvan kaikkien aikaisempien tapaan. EU 2017 asedirektiivissä on useita kummallisuuksia ja jäsenvaltiot joutuvat tosissaan miettimään miten direktiivi viedään lainsäädäntöön. Kansainvälinen vaikuttaminen jatkaa keskiössä
Ainut ulkoinen varmistusmekanismi on Glockista tuttu liipaisinvarmistin. Tämä helpottaa selvästi laukaisutapahtuman hallintaa. Tätä en ihan helposti testin aikana saanut aikaan, vaikka häiriötä tietoisesti yritinkin. Koska reflextähtäin lisää divisioonamahdollisuuksia näissä lajeissa, löytyy käyttöä tällaiselle yleistyökalulle varmasti. Käyttöalue meillä Suomessa toimintaammunnoissa on practicalammunta, IDPA ja SRA. Avotähtäinten mallivalikoimaa laajentaa se, että lohenpyrstöura on samanlainen kuin CZ Shadow 2:ssa. Vankkaa tekoa oleva runko on lasikuidulla vahvistettu polymeerirunko. Myös tässä mallissa hahlo voisi olla hivenen avarampi, jolloin jyvän asemointi hahlossa näkyisi paremmin. Tällöin ampumaotteessa näkyy etutähtäimen molemmin puolin tyhjää puolen jyvän leveydeltä. Ase painaa n. Keskeltä mitattuna keskiarvo on noin 2,4 kg ja aivan liipaisimen tyvestä se on noin 200 g keveämpi. Aseen purkaminenkin noudattaa Glockista tuttua kaavaa. P-10:ssä on CZ 75:stä tuttu kahvamuoto. 760 g ja piipulla on mittaa 102 mm. Ammuttaessa pelkillä avotähtäimillä, tulee korkea jyvä hyvin esiin mahdollistaen nopean tähtäinkuvan muodostamisen. Aseen mukana tulee kolme erikokoista kahvansäätöpalaa, joilla pystyy sovittamaan moneen kämmenkokoon hyvän ampumaotteen. Hyvää näissä on se, että tähtäimet ovat korkeat ja näin ollen sopivat käytettäväksi reflextähtäimen kanssa. Seurauksena on helposti se, ettei liipaisimen varmistinvipu liiku liipaisimen liikkeen mukaisesti. 8 • ASE-lehti. P-10 C on todella tanakkaa tekoa ja työnlaatu on erittäin siisti. Ongelmia syntyy, jos sormi tulee liipaisinkontaktiin liian paljon sivulta ja kosketus liipaisimeen on vain sormen päällä. Vaikka sisuskalujen toteutusratkaisut pohjautuvat hyvin pitkälti Glockin vastaaviin, on ergonomia perinteistä Ceskaa. Tämä paljolti kopioitu konstruktio istuu kämmenpohjaa vasten erittäin hyvin. Liipaisussa on selvä etuveto, mikä kylmäharjoittelussa tuntui Vuoden 2017 ”Vuoden pistooli” –tittelin voittaja toimitetaan kahdella 15 patruunan lippaalla. ?eská Zbrojovkan striker-fired vastaisku CZ P-10 mallistolla! CZ –asetehtaan muutaman vuoden suunnittelutyön tuloksena syntyi nyt kolme vuotta täyttävä CZ P-10 konstruktio, jonka C malli reflextähtäimen optiolla on nyt testattavana. Laukaisuvastus tuntui aluksi raskaammalta kuin mitä se mittauksissa sitten oli. Tämä on myös edellytys nopeaan ja samalla tarkkaan ammuntaan. Malli voitti vuonna 2017 Guns&Ammo julkaisun ”Vuoden pistooli” tittelin. Tällä on erittäin suuri merkitys nopeita tuplalaukauksia ammuttaessa, jotta aseen vakauttamisen jälkeen tähtäimet saadaan kohdistumaan nopeasti ammuttavaan tauluun. Usein yhden käden aseiden takatähtäin on liian tiukka, jolloin sitä joutuu avartamaan. Silmä keskittyy tuolloin nopeammin avotähtäimen tähtäinkuvaan. Itse pidän parhaana 1:2 jyvän näkymän suhdetta hahlon leveyteen. Liipaisinvarmistus poistuu hyvin, kunhan muistaa kaikissa tämän konstruktion omaavissa aseissa sormen oikean paikan liipaisimella. TÄHTÄIMET Tähtäimet ovat kolmen pisteen tritiumit, mitkä urheilukäyttöön eivät tokikaan ole parhaat mahdolliset. Erityisesti ikänäköiselle tämä on merkittävä seikka. LIIPAISIN, LAUKAISUVASTUS JA LIIPAISINKAARI Liipaisin ei tokikaan P-10:ssa ole suora mutta tämä muoto mahdollisti liipaisinsormen puristuspaineen saamisen suoraan taakse ja välittymään tasaisesti liipaisintankoon. TEKSTI JA KUVAT: HANNU MAUNULA CZ P-10 C on tehtaan vastaveto Glock 19 -mallille (ja 17 -mallille), ollen kooltaan näiden välistä, mutta hiukan painavampi. CZ-käsiaseiden ergonomia on kopioiduimpia ja nyt on tullut aika vastavuoroisesti omia strikerfired-konstruktiosta olennaista. Luistissa on paksu korvake ja muhkea nitridipinnoitteinen piippu
Tämä on myös edellytys nopeaan ja samalla tarkkaan ammuntaan. Vankkaa tekoa oleva runko on lasikuidulla vahvistettu polymeerirunko. Itse pidän parhaana 1:2 jyvän näkymän suhdetta hahlon leveyteen. Tällöin ampumaotteessa näkyy etutähtäimen molemmin puolin tyhjää puolen jyvän leveydeltä. ?eská Zbrojovkan striker-fired vastaisku CZ P-10 mallistolla! CZ –asetehtaan muutaman vuoden suunnittelutyön tuloksena syntyi nyt kolme vuotta täyttävä CZ P-10 konstruktio, jonka C malli reflextähtäimen optiolla on nyt testattavana. Laukaisuvastus tuntui aluksi raskaammalta kuin mitä se mittauksissa sitten oli. ASE-lehti • 9. Aseen purkaminenkin noudattaa Glockista tuttua kaavaa. Vaikka sisuskalujen toteutusratkaisut pohjautuvat hyvin pitkälti Glockin vastaaviin, on ergonomia perinteistä Ceskaa. P-10 C on todella tanakkaa tekoa ja työnlaatu on erittäin siisti. 760 g ja piipulla on mittaa 102 mm. Malli voitti vuonna 2017 Guns&Ammo julkaisun ”Vuoden pistooli” tittelin. Luistissa on paksu korvake ja muhkea nitridipinnoitteinen piippu. Myös tässä mallissa hahlo voisi olla hivenen avarampi, jolloin jyvän asemointi hahlossa näkyisi paremmin. Tätä en ihan helposti testin aikana saanut aikaan, vaikka häiriötä tietoisesti yritinkin. Tämä paljolti kopioitu konstruktio istuu kämmenpohjaa vasten erittäin hyvin. TEKSTI JA KUVAT: HANNU MAUNULA CZ P-10 C on tehtaan vastaveto Glock 19 -mallille (ja 17 -mallille), ollen kooltaan näiden välistä, mutta hiukan painavampi. Usein yhden käden aseiden takatähtäin on liian tiukka, jolloin sitä joutuu avartamaan. Erityisesti ikänäköiselle tämä on merkittävä seikka. LIIPAISIN, LAUKAISUVASTUS JA LIIPAISINKAARI Liipaisin ei tokikaan P-10:ssa ole suora mutta tämä muoto mahdollisti liipaisinsormen puristuspaineen saamisen suoraan taakse ja välittymään tasaisesti liipaisintankoon. Koska reflextähtäin lisää divisioonamahdollisuuksia näissä lajeissa, löytyy käyttöä tällaiselle yleistyökalulle varmasti. Keskeltä mitattuna keskiarvo on noin 2,4 kg ja aivan liipaisimen tyvestä se on noin 200 g keveämpi. Ainut ulkoinen varmistusmekanismi on Glockista tuttu liipaisinvarmistin. Aseen mukana tulee kolme erikokoista kahvansäätöpalaa, joilla pystyy sovittamaan moneen kämmenkokoon hyvän ampumaotteen. Seurauksena on helposti se, ettei liipaisimen varmistinvipu liiku liipaisimen liikkeen mukaisesti. Käyttöalue meillä Suomessa toimintaammunnoissa on practicalammunta, IDPA ja SRA. Tämä helpottaa selvästi laukaisutapahtuman hallintaa. Ase painaa n. Silmä keskittyy tuolloin nopeammin avotähtäimen tähtäinkuvaan. Liipaisinvarmistus poistuu hyvin, kunhan muistaa kaikissa tämän konstruktion omaavissa aseissa sormen oikean paikan liipaisimella. Ongelmia syntyy, jos sormi tulee liipaisinkontaktiin liian paljon sivulta ja kosketus liipaisimeen on vain sormen päällä. CZ-käsiaseiden ergonomia on kopioiduimpia ja nyt on tullut aika vastavuoroisesti omia strikerfired-konstruktiosta olennaista. TÄHTÄIMET Tähtäimet ovat kolmen pisteen tritiumit, mitkä urheilukäyttöön eivät tokikaan ole parhaat mahdolliset. Avotähtäinten mallivalikoimaa laajentaa se, että lohenpyrstöura on samanlainen kuin CZ Shadow 2:ssa. Ammuttaessa pelkillä avotähtäimillä, tulee korkea jyvä hyvin esiin mahdollistaen nopean tähtäinkuvan muodostamisen. Hyvää näissä on se, että tähtäimet ovat korkeat ja näin ollen sopivat käytettäväksi reflextähtäimen kanssa. Tällä on erittäin suuri merkitys nopeita tuplalaukauksia ammuttaessa, jotta aseen vakauttamisen jälkeen tähtäimet saadaan kohdistumaan nopeasti ammuttavaan tauluun. P-10:ssä on CZ 75:stä tuttu kahvamuoto. Liipaisussa on selvä etuveto, mikä kylmäharjoittelussa tuntui Vuoden 2017 ”Vuoden pistooli” –tittelin voittaja toimitetaan kahdella 15 patruunan lippaalla
Polymeerirunkoisten aseiden mukana tulee poikkeuksetta kahvansäätöpalat eri kämmenkoon omaaville. Aseessa on kolme erikokoista kahvansäätöpalaa (S, M ja L). Malliin on jo saatavissa modausosaa ja myös kiilloitusohjeita laukaisun parantamiseen Glockin tavoin. Jäykähkö laukaisu ei haittaa samalla tavalla kuin venyvä ja aseella oli kohtuullisen helppo ampua nopeasti kasoja. Tilanne muuttui kuitenkin yllättävästi ammuttaessa, jolloin tätä kynnystä en edes havainnut. KAHVA JA KAHVAPALAT Kahvan muoto muoto on ceskamaisen onnistunut täyttäen hyvin kämmenpohjan. Otteen pitävyyden varmistaa kunnollisten karhennusten ohella riittävän syvään uurrettu liipaisinkaari. häiritsevältä. Allekirjoittaneen nro 9 kokoiseen hansikaskäteen keskikokoinen pala istutti Massiivisen piipun pituus on 102 mm. Tässä aseessa kynnyksen jälkeen laukaisutuntuma on hyvä ja parani tottumuksen myötä jokaisella lipaskerrallisella. Ase Liipaisimen liike uudelleen virittymisessä STI GP 6 (Grandpower K 100) 3 mm Walther Q5 Match 3,5 mm CZ P-10 C 4 mm Glock 19 5 mm 10 • ASE-lehti. Asiaa testattiin ns. Sama otetuntuma säilyi hyvin myös IDPA:n ”5x5” –tasotestissä. Testin aikana oli helppo hallita ote esimerkiksi Bill Drill –harjoitteissa (kuusi laukausta osuma-alueeseen seitsemän metrin etäisyydeltä). Sisuskalut on tehty ainevahvuuksien osalta kestämään. Liipaisinkaaren ja kahvan yhtymäkohta on riittävän hyvin uurrettu sisään, jolloin keskisormella saa kunnon puristuksen ja sen myötä kahva painuu kunnolla kämmentyveen. P10:ssä laukaisuvastus on samaa luokkaa kuin Glockissa. IDPA:ssa ammutaan usein yhteen ensimmäiseen tauluun esimerkiksi kuusi laukausta ja on erittäin tärkeää, että ote säilyy samanlaisena siirryttäessä ampumatehtävässä eteenpäin. Mielestäni se ei samanveroinen ole, mutta hyvin toimiva kyllä. Myös rungon etuosassa oleva karhennusalue helpottaa tukikäden peukalon puristumista runkoa vasten. Liipaisinkaari ulottuu pitkälle eteenpäin, jolloin asetta pystyy käsittelemään mainiosti myös hansikkaat kädessä. Testiaseessa käytettiin Shieldin mini-reflextähtäintä (RMS). pöytälähdöillä sekä kahden että yhden käden otteen ja jokaisella kerralla oli mahdollista saada ase kunnolla otteeseen ilman tarpeettomia aikaa vieviä korjausliikkeitä. Varsinkin näillä polymeerirunkoisilla yhden käden aseilla ammuttaessa korostuu tukikäden vahva ote, mikä on aina syytä olla asekättä voimakkaampi. Liipaisimen liike uudelleen virittymisessä (reset) on kohtuullisen lyhyt, mikä mahdollistaa nopeat tuplalaukaukset. Kolmen pisteen tritium-tähtäimet eivät urheiluammuntaan ole parhaat mahdolliset mutta ovat helposti vaihdettavissa. Tämä estää puristavan keskisormen nivelen kipeytymisen, koska se ei iskeydy liipaisinkaaren tyveen. Työnjälki on kauttaaltaan esimerkillisen siistiä. Luistin korvake on vankkaa tekoa. Ulkomaisissa testeissä laukaisua on verrattu Walther Q5 Matchin laukaisuun. Verrattaessa P-10:n, Glockin, STI GP 6:n (Grand Power K 100) ja Walther Q5 Matchin liipaisimen virittymisen vaatimaa liikettä. Etua tästä on erityisesti SRA.n harrastajille sekä taktisen ammunnan parissa viihtyville. P-10:n reset on pidempi kuin STI GP 6:n tai Waltherin mutta lyhyempi kuin Glockissa
Luistin korvake on vankkaa tekoa. Sisuskalut on tehty ainevahvuuksien osalta kestämään. Polymeerirunkoisten aseiden mukana tulee poikkeuksetta kahvansäätöpalat eri kämmenkoon omaaville. Työnjälki on kauttaaltaan esimerkillisen siistiä. pöytälähdöillä sekä kahden että yhden käden otteen ja jokaisella kerralla oli mahdollista saada ase kunnolla otteeseen ilman tarpeettomia aikaa vieviä korjausliikkeitä. Verrattaessa P-10:n, Glockin, STI GP 6:n (Grand Power K 100) ja Walther Q5 Matchin liipaisimen virittymisen vaatimaa liikettä. Sama otetuntuma säilyi hyvin myös IDPA:n ”5x5” –tasotestissä. Ase Liipaisimen liike uudelleen virittymisessä STI GP 6 (Grandpower K 100) 3 mm Walther Q5 Match 3,5 mm CZ P-10 C 4 mm Glock 19 5 mm ASE-lehti • 11. Myös rungon etuosassa oleva karhennusalue helpottaa tukikäden peukalon puristumista runkoa vasten. P-10:n reset on pidempi kuin STI GP 6:n tai Waltherin mutta lyhyempi kuin Glockissa. Varsinkin näillä polymeerirunkoisilla yhden käden aseilla ammuttaessa korostuu tukikäden vahva ote, mikä on aina syytä olla asekättä voimakkaampi. Allekirjoittaneen nro 9 kokoiseen hansikaskäteen keskikokoinen pala istutti Massiivisen piipun pituus on 102 mm. Liipaisinkaari ulottuu pitkälle eteenpäin, jolloin asetta pystyy käsittelemään mainiosti myös hansikkaat kädessä. Tilanne muuttui kuitenkin yllättävästi ammuttaessa, jolloin tätä kynnystä en edes havainnut. Asiaa testattiin ns. häiritsevältä. Testin aikana oli helppo hallita ote esimerkiksi Bill Drill –harjoitteissa (kuusi laukausta osuma-alueeseen seitsemän metrin etäisyydeltä). Testiaseessa käytettiin Shieldin mini-reflextähtäintä (RMS). Ulkomaisissa testeissä laukaisua on verrattu Walther Q5 Matchin laukaisuun. Aseessa on kolme erikokoista kahvansäätöpalaa (S, M ja L). Liipaisimen liike uudelleen virittymisessä (reset) on kohtuullisen lyhyt, mikä mahdollistaa nopeat tuplalaukaukset. KAHVA JA KAHVAPALAT Kahvan muoto muoto on ceskamaisen onnistunut täyttäen hyvin kämmenpohjan. IDPA:ssa ammutaan usein yhteen ensimmäiseen tauluun esimerkiksi kuusi laukausta ja on erittäin tärkeää, että ote säilyy samanlaisena siirryttäessä ampumatehtävässä eteenpäin. Liipaisinkaaren ja kahvan yhtymäkohta on riittävän hyvin uurrettu sisään, jolloin keskisormella saa kunnon puristuksen ja sen myötä kahva painuu kunnolla kämmentyveen. Etua tästä on erityisesti SRA.n harrastajille sekä taktisen ammunnan parissa viihtyville. Jäykähkö laukaisu ei haittaa samalla tavalla kuin venyvä ja aseella oli kohtuullisen helppo ampua nopeasti kasoja. Tässä aseessa kynnyksen jälkeen laukaisutuntuma on hyvä ja parani tottumuksen myötä jokaisella lipaskerrallisella. P10:ssä laukaisuvastus on samaa luokkaa kuin Glockissa. Tämä estää puristavan keskisormen nivelen kipeytymisen, koska se ei iskeydy liipaisinkaaren tyveen. Malliin on jo saatavissa modausosaa ja myös kiilloitusohjeita laukaisun parantamiseen Glockin tavoin. Mielestäni se ei samanveroinen ole, mutta hyvin toimiva kyllä. Otteen pitävyyden varmistaa kunnollisten karhennusten ohella riittävän syvään uurrettu liipaisinkaari. Kolmen pisteen tritium-tähtäimet eivät urheiluammuntaan ole parhaat mahdolliset mutta ovat helposti vaihdettavissa
kahvan kämmentyveen erinomaisesti. Kun asemallissa rutinoituu harjoittelun myötä sujuvaan lippaanvaihtoon, tuo uloke auttaa varmasti vaihdon onnistumisessa. Kahvapalat säilyttävät hyvin perinteisen ceskan kahvan muodon ja sen myötä erinomaisen otekulman. Vastaavasti ase ”sylkee” lippaat takertelematta ulos. Asemallin ominaisuuksiin kuuluu se, että taka-asentoon lukittunut luisti (slide-lock) iskeytyy eteen, kun uutta lipasta sisään laitettaessa lyödään voimakkaasti Liipaisinkaari on tilava, mahdollistaen näin hyvän otteen myös hansikkaat kädessä. Matala luistilinja mahdollisti ammuttaessa myös hyvän rekyylihallinnan. Patruunoiden määrä on selvästi nähtävissä lippaan takaosan ympyräleikkauksista. Jokainen testattu ylsi minor –luokitukseen, voimakertoimien vaihdellessa 128:sta 135:een. Tällä on merkitystä ”pesä tyhjänä” tai ”lipas irti” –lähdöissä sekä häiriönpoistoon liittyvissä ”räkkäyksissä”. P-10 mallin lippaat sopivat tehtaan aiempaan P-07 -aseperheen tuotteisiin, mutta toisinpäin lippaat eivät ole yhteensopivia Lippaanvaihdon nopeutta helpottaa viistetty kahvan lipasaukko. Patruuna Lähtönopeudet jalkoina/ sek Voimakerroin Hitain Nopein Keskiarvo Geco 124 1023 1063 1041,6 129,16 Scorpio 124 gr 1053 1118 1090 135,16 Magtech 124 gr 1084 1110 1094,2 135,68 Limit 140 gr 923 950 938,4 131,38 Prvi Partizan 147 gr 870 892 879,6 129,30 Geco 154 gr 816 863 831,8 128,09 Lähtönopeudet mitattiin viidellä patruunalla kunkin patruunamerkin osalta. 12 • ASE-lehti. Kertaakaan testin aikana ei ote lipsunut, vaikka erilaisia viritystilanteita olikin. Jotta kyetään ampumaan nopeasti, selvästi yli kahden kilon laukaisuvastuksen omaavalla käsiaseella, on kahvan muodon mahdollistettava kunnollinen puristava ote kämmentyynyä vasten. LIPPAAT Aseeseen hyvin kiinnittyvät lippaat ovat siistiä tekoa. Lippaan pohjalevy lukittuu hyvin lippaaseen, ollen kuitenkin helposti irrotettavissa puhdistusta varten. Lippaan sivuille on prässätty jäykistepokkaukset, mitkä lisäävät lippaan rungon kestävyyttä. Kahvapalat liukuvat kiskoilla ja pohjassa oleva pieni läpitappi lukitsee palan kahvarunkoon. Karhennus on hyvä eikä liian ”riivinrautamainen”. Syynä on se, viiste ohjaa uuden sisään tulevan lippaan oikeassa kulmassa tilaansa. Testin aikana ei tullut yhtäkään tilannetta, jolloin olisi jouduttu avustamaan lippaan ulostuloa. Koska kahvapala on muotoiltu siten, että se jatkuu alaspäin, on mahdollista lippaan osua kyseiseen ulkonevaan osaan. LUISTI Luistissa on erinomaiset karhennukset, mitkä mahdollistavat kunnollisen tarttumisen ilman viritysotteen lipeämisen vaaraa varsinkin viritettäessä luistin takaa
Kun asemallissa rutinoituu harjoittelun myötä sujuvaan lippaanvaihtoon, tuo uloke auttaa varmasti vaihdon onnistumisessa. Kahvapalat säilyttävät hyvin perinteisen ceskan kahvan muodon ja sen myötä erinomaisen otekulman. Tällä on merkitystä ”pesä tyhjänä” tai ”lipas irti” –lähdöissä sekä häiriönpoistoon liittyvissä ”räkkäyksissä”. Karhennus on hyvä eikä liian ”riivinrautamainen”. Kahvapalat liukuvat kiskoilla ja pohjassa oleva pieni läpitappi lukitsee palan kahvarunkoon. Lippaan pohjalevy lukittuu hyvin lippaaseen, ollen kuitenkin helposti irrotettavissa puhdistusta varten. Patruuna Lähtönopeudet jalkoina/ sek Voimakerroin Hitain Nopein Keskiarvo Geco 124 1023 1063 1041,6 129,16 Scorpio 124 gr 1053 1118 1090 135,16 Magtech 124 gr 1084 1110 1094,2 135,68 Limit 140 gr 923 950 938,4 131,38 Prvi Partizan 147 gr 870 892 879,6 129,30 Geco 154 gr 816 863 831,8 128,09 Lähtönopeudet mitattiin viidellä patruunalla kunkin patruunamerkin osalta. Koska kahvapala on muotoiltu siten, että se jatkuu alaspäin, on mahdollista lippaan osua kyseiseen ulkonevaan osaan. Jokainen testattu ylsi minor –luokitukseen, voimakertoimien vaihdellessa 128:sta 135:een. Syynä on se, viiste ohjaa uuden sisään tulevan lippaan oikeassa kulmassa tilaansa. Lippaan sivuille on prässätty jäykistepokkaukset, mitkä lisäävät lippaan rungon kestävyyttä. Kertaakaan testin aikana ei ote lipsunut, vaikka erilaisia viritystilanteita olikin. Vastaavasti ase ”sylkee” lippaat takertelematta ulos. Patruunoiden määrä on selvästi nähtävissä lippaan takaosan ympyräleikkauksista. Testin aikana ei tullut yhtäkään tilannetta, jolloin olisi jouduttu avustamaan lippaan ulostuloa. kahvan kämmentyveen erinomaisesti. Asemallin ominaisuuksiin kuuluu se, että taka-asentoon lukittunut luisti (slide-lock) iskeytyy eteen, kun uutta lipasta sisään laitettaessa lyödään voimakkaasti Liipaisinkaari on tilava, mahdollistaen näin hyvän otteen myös hansikkaat kädessä. LIPPAAT Aseeseen hyvin kiinnittyvät lippaat ovat siistiä tekoa. LUISTI Luistissa on erinomaiset karhennukset, mitkä mahdollistavat kunnollisen tarttumisen ilman viritysotteen lipeämisen vaaraa varsinkin viritettäessä luistin takaa. P-10 mallin lippaat sopivat tehtaan aiempaan P-07 -aseperheen tuotteisiin, mutta toisinpäin lippaat eivät ole yhteensopivia Lippaanvaihdon nopeutta helpottaa viistetty kahvan lipasaukko. Jotta kyetään ampumaan nopeasti, selvästi yli kahden kilon laukaisuvastuksen omaavalla käsiaseella, on kahvan muodon mahdollistettava kunnollinen puristava ote kämmentyynyä vasten. Matala luistilinja mahdollisti ammuttaessa myös hyvän rekyylihallinnan. ASE-lehti • 13
Ase soveltuu monipuolisesti sekä practicalin (production, production optics/ production optics light) että IDPA:n (stock service pistol, optics carry) divisiooneihin samoinkuin SRA:n vakioja avoimeen luokkaan. Voidaan siis toivottaa mallisto toiminta-ammunnan piiriin kilpailemaan alati kasvavista striker-fired aseiden kärkisijamarkkinoista. Sujuvan toiminnan edellytys luonnollisesti on se, että konstruktio toimii satavarmasti. Tarvitaanko sitten tällaista ominaisuutta. Varsinkin yhdellä kädellä ammuttaessa tulee ajan säästöä, kun erillistä luistin vapauttamista ei tarvitse tehdä, vaan ase virittyy lyötäessä lipas paikalleen. Aseella on kohtuullisen helppo ampua nopeita tuplalaukauksia, koska kahvakulma, lyhyehkö liipaisimen uudelleen virittymisen matka sekä kahvan karhennukset säilyttävät hyvän aseja tukikäden otteen. On varottava, ettei asekäden peukalolla paina vapautinsalpaa, mikä tällöin estää luistin taka-asentoon lukittumisen. lajissa voidaan lippaita pudottaa maahan ilman aikasakkoa. Tämä ominaisuus, kuten aiemmin olen todennut, on erittäin tärkeä IDPA-ammunnassa, jossa ase ammutaan tyhjäksi ja valtaosa lippaanvaihdoista tehdään slide-lock –tilanteissa hätälippaanvaihtona. Testin aikana ihan jokaisella latauskerralla slide-lock –tilanteessa tämä ominaisuus ei toiminut. Testiaseessa vapautinsalvan käyttö oli hankalaa, johtuen salvan muodosta ja jäykkyydestä. Peukalo yltää hyvin lippaanvapauttimelle ja lippaat putoavat ilman ylimääräisiä ”ravistuksia”. LUISTIN VAPAUTINSALPA Luistin vapautinsalpa on lyhyt ja litteänä lähes kiinni rungossa. Kyseisessä lajissa aseen tyhjäksi ampuminen on normi metodi ja siinä tällaisesta ominaisuudesta on hyötyä. YHTEENVETO CZ P-10 C on kaikkinensa oivallinen toiminta-ampujan perustyökalu hallittavuuden, käsiteltävyyden, toimintavarmuuden sekä tarkkuuden osalta. Osumakasojen koot vaihtelivat 56 – 82 mm välillä. Tämä on häiriötilanteen ohella ainut, missä tilanteessa ko. Tämä korjaantuu siten, että asekäden peukalo totutetaan kahden käden otteessa painamaan tukikäden peukaloa. (Kuva Heidi Storgård) lippaan pohjaan. Tämän ominaisuuden hyödyntäminen vaatii selvästi harjoittelua, sillä lyönnin pitää olla napakka ja sen on suuntauduttava hivenen lippaan takaosaan. Practical-ammunnassa ei niinkään (koska tyypillisesti lippaanvaihto yleensä taktikoidaan siten, että pesässä on vielä patruuna), mutta IDPA:ssa siitä olisi hyötyä. Matala luistilinja helpottaa rekyylin hallintaa. Yhtäkään syttymätöntä tai hylsyn ulosheittoon liittyvää häiriötä ei testin aikana ilmennyt. Erinomainen ergonomia mahdollistaa kunnollisen otteen pysyvyyden ja sen myötä nopeiden tuplalaukausten hallittavuuden. Käytössä oli yleisempiä toiminta-ampujille tuttuja patruunoita, jos myöskin yksi rasia Prvi Partizan kisapatruunaa practicalin Serbian EM-kisojen jäljiltä. Aseen toimitti testiin CZkäsiaseiden maahantuoja Aseliike Markus Remes Oy. Vaatinee tämän asemallin suhteen selvästi pitempiaikaista ”sisäänajoa”. Nyt näin ei ollut. Mallin reflextähtäin -optio mahdollistaa avotähtäintä laajemmat mahdollisuudet kilpailla toiminta-ammuntalajien useissa divisioonissa. JESSE HACKMAN is back! eränkäynnin erikoissivusto. TARKKUUS Koeammunnat toteutettiin 25 -metrin matkalta IPSC metric -tauluun. CZ P-10 mallisto edustaa tehtaan yhden käden aseiden jo vuosikymmeniä tunnettua, hyvää ammuttavuutta erinomaisen ergonomian myötä. Kylmäharjoittelusta huolimatta en onnistunut saamaan riittävää rutiinia peukalolla vapauttamiseen, vaan oli turvauduttava poikkeuksetta luistista vapauttamiseen. Tarkkuus on siis (keikkapiippuiselle) asetyypille ominainen ja täysin riittävä toiminnalliseen ammuntaan
Practical-ammunnassa ei niinkään (koska tyypillisesti lippaanvaihto yleensä taktikoidaan siten, että pesässä on vielä patruuna), mutta IDPA:ssa siitä olisi hyötyä. Tämä ominaisuus, kuten aiemmin olen todennut, on erittäin tärkeä IDPA-ammunnassa, jossa ase ammutaan tyhjäksi ja valtaosa lippaanvaihdoista tehdään slide-lock –tilanteissa hätälippaanvaihtona. Tämä on häiriötilanteen ohella ainut, missä tilanteessa ko. Ase soveltuu monipuolisesti sekä practicalin (production, production optics/ production optics light) että IDPA:n (stock service pistol, optics carry) divisiooneihin samoinkuin SRA:n vakioja avoimeen luokkaan. Kylmäharjoittelusta huolimatta en onnistunut saamaan riittävää rutiinia peukalolla vapauttamiseen, vaan oli turvauduttava poikkeuksetta luistista vapauttamiseen. Sujuvan toiminnan edellytys luonnollisesti on se, että konstruktio toimii satavarmasti. Tarvitaanko sitten tällaista ominaisuutta. Vaatinee tämän asemallin suhteen selvästi pitempiaikaista ”sisäänajoa”. CZ P-10 mallisto edustaa tehtaan yhden käden aseiden jo vuosikymmeniä tunnettua, hyvää ammuttavuutta erinomaisen ergonomian myötä. (Kuva Heidi Storgård) lippaan pohjaan. Erinomainen ergonomia mahdollistaa kunnollisen otteen pysyvyyden ja sen myötä nopeiden tuplalaukausten hallittavuuden. LUISTIN VAPAUTINSALPA Luistin vapautinsalpa on lyhyt ja litteänä lähes kiinni rungossa. Testiaseessa vapautinsalvan käyttö oli hankalaa, johtuen salvan muodosta ja jäykkyydestä. Nyt näin ei ollut. Matala luistilinja helpottaa rekyylin hallintaa. Käytössä oli yleisempiä toiminta-ampujille tuttuja patruunoita, jos myöskin yksi rasia Prvi Partizan kisapatruunaa practicalin Serbian EM-kisojen jäljiltä. Mallin reflextähtäin -optio mahdollistaa avotähtäintä laajemmat mahdollisuudet kilpailla toiminta-ammuntalajien useissa divisioonissa. Tämän ominaisuuden hyödyntäminen vaatii selvästi harjoittelua, sillä lyönnin pitää olla napakka ja sen on suuntauduttava hivenen lippaan takaosaan. Kyseisessä lajissa aseen tyhjäksi ampuminen on normi metodi ja siinä tällaisesta ominaisuudesta on hyötyä. Tarkkuus on siis (keikkapiippuiselle) asetyypille ominainen ja täysin riittävä toiminnalliseen ammuntaan. Tämä korjaantuu siten, että asekäden peukalo totutetaan kahden käden otteessa painamaan tukikäden peukaloa. Testin aikana ihan jokaisella latauskerralla slide-lock –tilanteessa tämä ominaisuus ei toiminut. YHTEENVETO CZ P-10 C on kaikkinensa oivallinen toiminta-ampujan perustyökalu hallittavuuden, käsiteltävyyden, toimintavarmuuden sekä tarkkuuden osalta. On varottava, ettei asekäden peukalolla paina vapautinsalpaa, mikä tällöin estää luistin taka-asentoon lukittumisen. Aseen toimitti testiin CZkäsiaseiden maahantuoja Aseliike Markus Remes Oy. Voidaan siis toivottaa mallisto toiminta-ammunnan piiriin kilpailemaan alati kasvavista striker-fired aseiden kärkisijamarkkinoista. Osumakasojen koot vaihtelivat 56 – 82 mm välillä. Varsinkin yhdellä kädellä ammuttaessa tulee ajan säästöä, kun erillistä luistin vapauttamista ei tarvitse tehdä, vaan ase virittyy lyötäessä lipas paikalleen. Peukalo yltää hyvin lippaanvapauttimelle ja lippaat putoavat ilman ylimääräisiä ”ravistuksia”. TARKKUUS Koeammunnat toteutettiin 25 -metrin matkalta IPSC metric -tauluun. Aseella on kohtuullisen helppo ampua nopeita tuplalaukauksia, koska kahvakulma, lyhyehkö liipaisimen uudelleen virittymisen matka sekä kahvan karhennukset säilyttävät hyvän aseja tukikäden otteen. lajissa voidaan lippaita pudottaa maahan ilman aikasakkoa. JESSE HACKMAN is back! eränkäynnin erikoissivusto ASE-lehti • 15. Yhtäkään syttymätöntä tai hylsyn ulosheittoon liittyvää häiriötä ei testin aikana ilmennyt
– ÄÄNENVAIMENNIN JATKOSODASSA Äänenvaimennin oli toisen maailmansodan taistelukentillä vielä harvinainen sotavaruste, mutta jatkosodan aikana Suomessakin innostuttiin Puna-armeijan esimerkin mukaisesti äänenvaimentimen käyttömahdollisuuksista. HISTORIAA Neuvostoliitossa äänenvaimenninta oli yritetty kehittää jo 1930-luvulla niin kivääriin kuin konepistooliin ja pikakivääriinkin, mutta tyydyttävään lopputulokseen ei onnistuttu pääsemään. ”Klim” Voroshiloville, joka piti vaimentimesta, mutta ehdotti sen kiinnitystavan muuttamista etutähtäimen taakse lukittuvaksi bajonettityyppiseksi ratkaisuksi aiemman kierrekiinnityksen sijaan. vuonna 1937 kuolleen Vasiliveljensä muistoksi, Vasili Mitin oli lisäksi toiminut Ivanin työparina tämän kehitellessä vaimentimiaan. tietoja vihollisesta n:o 27”, jossa omille joukoille tiedotettiin vihollisen havaituista toimintatavoista, aseista ja muista huomioon otettavista asioista. Päämajan koulutustoimisto julkaisi 30.10.1941 tiedotteen ”Taktisia ym. Mutta mikä mystinen äänenvaimennin olikaan kyseessä. Ivan Mitin oli aloittanut vaimentimiensa kehittelyn jo 1920-luvun alussa, ja vuonna 1925 hän esitteli ensimmäisen prototyyppinsä kumitulpilla varustetusta vaimentimestaan. Vaimentimia kehitettiin Neuvostoliitossa tuolloin niin Puna-armeijan päätykistödirektoraatin (GAU) kuin sisäministeriönkin alaisuudessa, mutta kaikki kokeillut konstruktiot epäonnistuivat, kunnes testeihin tuli erityiselle aliäänipatruunalle suunniteltu vaimennin, jonka oli kehittänyt Ivan Grigorievitsh Mitin (1901-46). Rungon oikealla puolella on terässuppilo, joka tuli rungon sisälle ja kiristettiin piippua vasten. Vuonna 1931 Mitinin veljeksille myönnettiin patentti 1920-luvun lopulla Nagant-revolveria varten suunnittelemastaan äänenvaimentimesta, joka perustui 6 mm sabottiluotisen erikoispatruunan käyttöön. Rungon vasemmalla puolella vaimentimen etuosa, jossa olivat kumitulpat ja joka vuorostaan kiristettiin kiinni terässuppiloon. Leirillä Ivan Mitin sai jatkaa työtään vaimentimiensa parissa, kunnes toukokuussa 1938 hänet siirrettiin Leningradiin työskentelemään sisäministeriön turvallisuusjoukkojen eli NKVD:n alaiseen erikoissuunnittelutoimistoon tehtävänään kehittää toimiva äänenvaimennin kivääriin m/1891-30. Ensimmäinen kaupallisesti menestynyt vaimennin mainitaan syntyneen jo vuonna 1902. Kopioimalla sotasaaliiksi saatu vaimenninmalli syntyi kaksi suomalaista variaatiota, jotka alkuperäisen venäläisen äänenvaimentimen ohella ovat huonosti tunnettuja myös aseharrastajien keskuudessa. Tämä vaimennin ei kuitenkaan edennyt prototyyppiä pidemmälle. Bramit onkin lyhenne venäjänkielisistä sanoista Bratja Mitini (?????. Sarjatuotanto tosin pääsi alkamaan 16 • ASE-lehti. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO KUVA: PIXABAY.COM/1343024 Neuvostoliittolainen äänenvaimennin m/Bramit 7,62 mm jalkaväenkivääriin m/1891-30. Vaimentimen rungossa on taulukko eri ampumaetäisyyksille ja niitä vastaaville takatähtäimen asetuksille USvaimenninpatruunaa käytettäessä. Paria vuotta myöhemmin veljekset kuitenkin vangittiin ja tuomittiin Neuvostoliiton vastaisesta kumouksellisesta toiminnasta kymmeneksi vuodeksi vankileirille. Suurimpana syynä epäonnistumiseen oli, että vaimentamista yritettiin tavallista täysitehoista “kovaa” patruunaa käyttäen. Venäläinen Bramit-äänenvaimennin purettuna. Tiedotteessa kerrottiin, että ”eräillä vihollisen kaukotiedustelu (pintavakoilu) -partioilla on ollut aseistuksenaan äänenvaimentimella varustettu kivääri.” Lisäksi oli saatu sotavanki, joka oli pystynyt kuvailemaan äänenvaimentimen rakenteen melko tarkasti, mikä tiedotteessa selvitettiin. Kesäkuussa 1940 alkaneet testit parannetulla Bramit-vaimentimella jatkuivat vuoden 1940 lopulle. (patentti 30.3.1909). Kunnia annetaan yleensä Hiram Percy Maximille, jonka isä Hiram Stevens Maxim suunnitteli legendaarisen nimeään kantaneen konekiväärin. Vuoden 1938 lopulla Mitinin vaimentimen ensimmäistä versiota esiteltiin tuolloin puolustusasioiden kansankomissaarina toimineelle K.E. ??????) eli Mitinin veljekset. Testien aikana todettiin äänenvaimentimen vastaavan vaatimuksia ja se oli kelvollinen sarjatuotantoon, joten se hyväksyttiin sotavarusteeksi joulukuussa 1940. Tässä artikkelissa perehdytään näiden vaimentimien historiaan ja tekniikkaan. Äänenvaimennin oli nimetty malliksi Bramit Ivan Mitinin toimesta hänen HILJAINEN TAPPAJA Äänenvaimennin on monille yllätyksenä pitkälti toistasataa vuotta vanha keksintö. Työ tapahtui päätiedusteludirektoraatin ja Puna-armeijan esikunnan tilauksesta päätykistödirektoraatin rahoittamana
Kunnia annetaan yleensä Hiram Percy Maximille, jonka isä Hiram Stevens Maxim suunnitteli legendaarisen nimeään kantaneen konekiväärin. – ÄÄNENVAIMENNIN JATKOSODASSA Äänenvaimennin oli toisen maailmansodan taistelukentillä vielä harvinainen sotavaruste, mutta jatkosodan aikana Suomessakin innostuttiin Puna-armeijan esimerkin mukaisesti äänenvaimentimen käyttömahdollisuuksista. (patentti 30.3.1909). Sarjatuotanto tosin pääsi alkamaan ASE-lehti • 17. Vuonna 1931 Mitinin veljeksille myönnettiin patentti 1920-luvun lopulla Nagant-revolveria varten suunnittelemastaan äänenvaimentimesta, joka perustui 6 mm sabottiluotisen erikoispatruunan käyttöön. Testien aikana todettiin äänenvaimentimen vastaavan vaatimuksia ja se oli kelvollinen sarjatuotantoon, joten se hyväksyttiin sotavarusteeksi joulukuussa 1940. Rungon oikealla puolella on terässuppilo, joka tuli rungon sisälle ja kiristettiin piippua vasten. Suurimpana syynä epäonnistumiseen oli, että vaimentamista yritettiin tavallista täysitehoista “kovaa” patruunaa käyttäen. Vaimentimen rungossa on taulukko eri ampumaetäisyyksille ja niitä vastaaville takatähtäimen asetuksille USvaimenninpatruunaa käytettäessä. Bramit onkin lyhenne venäjänkielisistä sanoista Bratja Mitini (?????. Kopioimalla sotasaaliiksi saatu vaimenninmalli syntyi kaksi suomalaista variaatiota, jotka alkuperäisen venäläisen äänenvaimentimen ohella ovat huonosti tunnettuja myös aseharrastajien keskuudessa. Ensimmäinen kaupallisesti menestynyt vaimennin mainitaan syntyneen jo vuonna 1902. Paria vuotta myöhemmin veljekset kuitenkin vangittiin ja tuomittiin Neuvostoliiton vastaisesta kumouksellisesta toiminnasta kymmeneksi vuodeksi vankileirille. tietoja vihollisesta n:o 27”, jossa omille joukoille tiedotettiin vihollisen havaituista toimintatavoista, aseista ja muista huomioon otettavista asioista. Ivan Mitin oli aloittanut vaimentimiensa kehittelyn jo 1920-luvun alussa, ja vuonna 1925 hän esitteli ensimmäisen prototyyppinsä kumitulpilla varustetusta vaimentimestaan. Rungon vasemmalla puolella vaimentimen etuosa, jossa olivat kumitulpat ja joka vuorostaan kiristettiin kiinni terässuppiloon. Työ tapahtui päätiedusteludirektoraatin ja Puna-armeijan esikunnan tilauksesta päätykistödirektoraatin rahoittamana. Tiedotteessa kerrottiin, että ”eräillä vihollisen kaukotiedustelu (pintavakoilu) -partioilla on ollut aseistuksenaan äänenvaimentimella varustettu kivääri.” Lisäksi oli saatu sotavanki, joka oli pystynyt kuvailemaan äänenvaimentimen rakenteen melko tarkasti, mikä tiedotteessa selvitettiin. ”Klim” Voroshiloville, joka piti vaimentimesta, mutta ehdotti sen kiinnitystavan muuttamista etutähtäimen taakse lukittuvaksi bajonettityyppiseksi ratkaisuksi aiemman kierrekiinnityksen sijaan. Äänenvaimennin oli nimetty malliksi Bramit Ivan Mitinin toimesta hänen HILJAINEN TAPPAJA Äänenvaimennin on monille yllätyksenä pitkälti toistasataa vuotta vanha keksintö. Tässä artikkelissa perehdytään näiden vaimentimien historiaan ja tekniikkaan. Kesäkuussa 1940 alkaneet testit parannetulla Bramit-vaimentimella jatkuivat vuoden 1940 lopulle. Venäläinen Bramit-äänenvaimennin purettuna. Vaimentimia kehitettiin Neuvostoliitossa tuolloin niin Puna-armeijan päätykistödirektoraatin (GAU) kuin sisäministeriönkin alaisuudessa, mutta kaikki kokeillut konstruktiot epäonnistuivat, kunnes testeihin tuli erityiselle aliäänipatruunalle suunniteltu vaimennin, jonka oli kehittänyt Ivan Grigorievitsh Mitin (1901-46). Päämajan koulutustoimisto julkaisi 30.10.1941 tiedotteen ”Taktisia ym. ??????) eli Mitinin veljekset. HISTORIAA Neuvostoliitossa äänenvaimenninta oli yritetty kehittää jo 1930-luvulla niin kivääriin kuin konepistooliin ja pikakivääriinkin, mutta tyydyttävään lopputulokseen ei onnistuttu pääsemään. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO KUVA: PIXABAY.COM/1343024 Neuvostoliittolainen äänenvaimennin m/Bramit 7,62 mm jalkaväenkivääriin m/1891-30. vuonna 1937 kuolleen Vasiliveljensä muistoksi, Vasili Mitin oli lisäksi toiminut Ivanin työparina tämän kehitellessä vaimentimiaan. Mutta mikä mystinen äänenvaimennin olikaan kyseessä. Leirillä Ivan Mitin sai jatkaa työtään vaimentimiensa parissa, kunnes toukokuussa 1938 hänet siirrettiin Leningradiin työskentelemään sisäministeriön turvallisuusjoukkojen eli NKVD:n alaiseen erikoissuunnittelutoimistoon tehtävänään kehittää toimiva äänenvaimennin kivääriin m/1891-30. Vuoden 1938 lopulla Mitinin vaimentimen ensimmäistä versiota esiteltiin tuolloin puolustusasioiden kansankomissaarina toimineelle K.E. Tämä vaimennin ei kuitenkaan edennyt prototyyppiä pidemmälle
Suomalainen kopio Bramitista ei eronnut venäläisestä rakenteensa puolesta, ainoa ero ensimmäisessä versiossa oli suomenkieliset tekstit vaimentimen rungossa. NKVD:n erikoissuunnittelutoimisto kehitti vuosina 1941-42 Bramit-vaimentimen myös Degtjarevin pikakivääriin. ”rotanhäntä”. Kumitulppien Jalkaväen ampumatarvikkeet II -kuvaston "7,62 Kiv. Suomalainen äänenvaimennin kivääriin m/91-30 kiinnitettynä. Myöhempi suomalainen muunnos Bramitista oli tarkoitettu ensisijaisesti kivääriä m/39 varten. Nimikkeen SG-DP saanut pikakiväärivaimennin hyväksyttiin käyttöön toukokuussa 1942, mutta valmistusmääristä, eikä sen todellisesta käytöstä ole mitään tietoa. Jako kesäja talvikumitulppiin jatkui aina vuoteen 1943 saakka, jolloin nämä kaksi erityyppistä tulppaa korvattiin yhdellä uudella Lend Lease -lentokoneteollisuuskumista valmistetulla tyypillä, jota voitiin käyttää niin talvella kuin kesälläkin. 91 äänenvaimentajaa" käsittelevät sivut on päivätty jo 20.2.1942. Kumitulppiin jäänyt luodinreikä umpeutui aluksi kokonaan, mutta jo noin 15 laukauksen jälkeen reikä alkoi näkyä. 18 • ASE-lehti. Äänenvaimentimen kiinnittämisen jälkeen etuosa tuli kiertää takaisin tiukasti, jolloin rungon sisällä oleva suppilo tiivisti vaimentimen piippua vasten ja samalla lukitsi äänenvaimentimen aseeseen. Kiinnitys tapahtui nyt pistimen kiskoon, ja kiinnike oli varustettu 180 astetta kääntyvällä lukitusvivulla. vasta vuoden 1941 toisella puoliskolla, sodan jo alettua. Tämän jälkeen suunniteltiin uudentyyppinen kumitulppa talvikäyttöön, vanhaa tyyppiä käytettiin vain lämpiminä vuodenaikoina. Kumitulppia valmisti aluksi Jaroslavin kengänpohjatehdas, sittemmin kumiteollisuustehdas numero 766. Ennen äänenvaimentimen kiinnittämistä aseeseen piti kierteillä olevaa etuosaa löysätä, jolloin rungon sisällä oleva suppilo vapautui. Takimmainen kumitulppa on irrotettu. Äänenvaimennin on valmistajasta riippuen 232 235 mm pituinen, halkaisijaltaan 32 mm paksuinen ja 500 grammaa painava teräslieriö, jonka sisällä on piipunpäätä vasten puristuva terässuppilo ja kierteillä oleva teräksinen etuosa, jossa on kaksi erillistä kammiota erotettuna halkaisijaltaan 25 mm ja paksuudeltaan 15 mm kumitulpilla. Kumitulppien käyttöikä oli noin 60-70 laukausta, ja tästä syystä kumitulpat (2 kpl) toimitettiinkin aluksi osana 60 vaimenninpatruunan pakettia. Kiinnitys oli täsmälleen samanlainen bajonettityyppinen kuin venäläisessäkin. TEKNINEN TOTEUTUS Bramit-vaimentimen toiminta perustuu metallilieriöön sijoitettujen kumilevyjen ja aliääninopeuteen ladatun erikoispatruunan käyttöön. Huomaa kuvassa etuosa, jossa olivat vaihdettavat kumitulpat. Aseella ammuttaessa erikoispatruunan luoti lävisti lieriössä olevat kumitulpat ja osa ruutikaasusta jäi kammioihin, joista se purkautui hidastetusti. Lieriö kiinnitettiin venäläiseen sotilaskivääriin m/1891-30 samaan tapaan kuin kiväärissä käytössä ollut piikkipistin, ns. Ensimmäisenä sotatalvena venäläiset havaitsivat käytössä olevien kumitulppien tuhoutuvan jo 15-20 laukauksen jälkeen
”rotanhäntä”. Nimikkeen SG-DP saanut pikakiväärivaimennin hyväksyttiin käyttöön toukokuussa 1942, mutta valmistusmääristä, eikä sen todellisesta käytöstä ole mitään tietoa. Kiinnitys tapahtui nyt pistimen kiskoon, ja kiinnike oli varustettu 180 astetta kääntyvällä lukitusvivulla. Äänenvaimennin on valmistajasta riippuen 232 235 mm pituinen, halkaisijaltaan 32 mm paksuinen ja 500 grammaa painava teräslieriö, jonka sisällä on piipunpäätä vasten puristuva terässuppilo ja kierteillä oleva teräksinen etuosa, jossa on kaksi erillistä kammiota erotettuna halkaisijaltaan 25 mm ja paksuudeltaan 15 mm kumitulpilla. NKVD:n erikoissuunnittelutoimisto kehitti vuosina 1941-42 Bramit-vaimentimen myös Degtjarevin pikakivääriin. Myöhempi suomalainen muunnos Bramitista oli tarkoitettu ensisijaisesti kivääriä m/39 varten. Jako kesäja talvikumitulppiin jatkui aina vuoteen 1943 saakka, jolloin nämä kaksi erityyppistä tulppaa korvattiin yhdellä uudella Lend Lease -lentokoneteollisuuskumista valmistetulla tyypillä, jota voitiin käyttää niin talvella kuin kesälläkin. Suomalainen kopio Bramitista ei eronnut venäläisestä rakenteensa puolesta, ainoa ero ensimmäisessä versiossa oli suomenkieliset tekstit vaimentimen rungossa. Äänenvaimentimen kiinnittämisen jälkeen etuosa tuli kiertää takaisin tiukasti, jolloin rungon sisällä oleva suppilo tiivisti vaimentimen piippua vasten ja samalla lukitsi äänenvaimentimen aseeseen. TEKNINEN TOTEUTUS Bramit-vaimentimen toiminta perustuu metallilieriöön sijoitettujen kumilevyjen ja aliääninopeuteen ladatun erikoispatruunan käyttöön. Ensimmäisenä sotatalvena venäläiset havaitsivat käytössä olevien kumitulppien tuhoutuvan jo 15-20 laukauksen jälkeen. ASE-lehti • 19. Huomaa kuvassa etuosa, jossa olivat vaihdettavat kumitulpat. Kiinnitys oli täsmälleen samanlainen bajonettityyppinen kuin venäläisessäkin. Ennen äänenvaimentimen kiinnittämistä aseeseen piti kierteillä olevaa etuosaa löysätä, jolloin rungon sisällä oleva suppilo vapautui. Takimmainen kumitulppa on irrotettu. Kumitulppien Jalkaväen ampumatarvikkeet II -kuvaston "7,62 Kiv. 91 äänenvaimentajaa" käsittelevät sivut on päivätty jo 20.2.1942. Lieriö kiinnitettiin venäläiseen sotilaskivääriin m/1891-30 samaan tapaan kuin kiväärissä käytössä ollut piikkipistin, ns. Kumitulppiin jäänyt luodinreikä umpeutui aluksi kokonaan, mutta jo noin 15 laukauksen jälkeen reikä alkoi näkyä. Aseella ammuttaessa erikoispatruunan luoti lävisti lieriössä olevat kumitulpat ja osa ruutikaasusta jäi kammioihin, joista se purkautui hidastetusti. Tämän jälkeen suunniteltiin uudentyyppinen kumitulppa talvikäyttöön, vanhaa tyyppiä käytettiin vain lämpiminä vuodenaikoina. Kumitulppia valmisti aluksi Jaroslavin kengänpohjatehdas, sittemmin kumiteollisuustehdas numero 766. vasta vuoden 1941 toisella puoliskolla, sodan jo alettua. Suomalainen äänenvaimennin kivääriin m/91-30 kiinnitettynä. Kumitulppien käyttöikä oli noin 60-70 laukausta, ja tästä syystä kumitulpat (2 kpl) toimitettiinkin aluksi osana 60 vaimenninpatruunan pakettia
Huomaa kuitenkin, että myös vuoden 1940 kantaleimoilla ladatut suomalaiset pp-patruunat on ladattu vuonna 1942. ?????????) luodin lähtönopeus oli laskettu 260 m/s tasolle, eli reilusti alle äänennopeuden. Kantaleimojen perusteella patruunaa olisi valmistettu myös Podolskin patruunatehtaalla (kantaleima 17) ennen tehtaan evakuoimista Barnauliin lokakuussa 1941. Suunnitelman mukaan toukokuusta heinäkuuhun 1942 piti valmistaa 50 000 vaimenninta, joista 7500 olisi toimitettu NKVD-joukoille. Koska vaimenninpatruunoista oli ajoittain pulaa, joukoille annettiin lupa valmistaa vaimenninpatruunoita kovista L-luotisista patruunoista vähentämällä ruutipanos yhteen kolmasosaan alkuperäisestä. Toisin kuin varhaisemmassa, kivääriin m/91 ja m/91-30 tarkoitetussa mallissa (kuvassa ylempi) myöhemmässä versiossa oli tähtäimen asteikko ainoastaan m/39 kivääriä varten. Äänenvaimentimen runkoon oli kaiverrettu merkinnät, millä tähtäimen asetuksilla eri etäisyyksille tuli ampua. TUOTANTO JA KÄYTTÖ Vaimentimien sarjatuotanto aloitettiin syyskuussa 1941 Leningradin alueella kahdessa tehtaassa, Leningradin Metallitehtaassa nro 371 ja Navigointi-instrumenttitehtaassa. Tämän jälkeen ainoaksi valmistajaksi jäi tehdas nro 621, joka myöskin supisti tuotantoaan voimakkaasti keväällä 1943, minkä jälkeen tehtaalla kenttätuotanto oli ohjesäännön mukaan kiellettyä, mutta eräissä asiakirjoissa vuodelta 1943 kerrotaan, että sotilaat joissakin tapauksissa tuottivat korvaavia tulppia omatoimisesti. Alempana alkuperäisen venäläisen mallin suomalainen kopio kivääreihin m/91 ja m/91-30. Normaalia taistelupatruunaa ei saanut missään tapauksessa käyttää, sillä sen tuottama valtavasti suurempi palokaasujen määrä rikkoi äänenvaimentimen kumitulpat. Oikealla suomalainen puolipanospatruuna, jonka lähtönopeus oli huomattavasti venäläistä korkeampi 420-450 m/s. Huomaa kantaleimat, jotka löytyvät alkuperäisistä äänenvaimenninpatruunoista. Neuvostoliittolainen Nagant-revolverin Bramit-vaimennin Minskin sotamuseossa kuvattuna. . Ampumaetäisyys äänenvaimentimen kanssa ammuttaessa oli maksimissaan 300 m, mutta tehokas ampumaetäisyys oli vain 150200 metriä. Väärennöksissä kantaleimat ovat usein erilaiset. Suomalaisissa Bramit-kopioissa tähtäinten korjaustaulukko oli suomenkielinen. Äänenvaimenninpatruunassa oli noin 30 % normaalin taistelupatruunan ruutimäärästä ja ruutina käytettiin nopeasti palavaa Sokol-pistooliruutia. ??????????. Kuvasta näkyvät erot äänenvaimentimen rungossa. Tehtaassa 536 valmistus alkoikin ilmeisesti heti toukokuussa päättyen vuoden 1942 loppuun, jolloin Tulassa oli valmistunut 58 940 vaimenninta. Luodin kantomatka oli alhaisesta lähtönopeudesta johtuen lyhyt ja lentorata jyrkästi laskeva. Äänenvaimentimeen suunnitellussa US-erikoispatruunassa (7,62-?. ??????????. Suomalaisvalmisteiset äänenvaimentimet yhteiskuvassa. Myös Volodarskijn patruunatehtaassa Uljanovskissa aloitettiin patruunoiden valmistus (kantaleima 3B eli ZV, myöhemmin 3) ja myöhemmin tehtaassa nro 543 Kazanissa (kantaleima 543). Tuotanto kuitenkin romahti Leningradin piirityksen alettua. Vuoden 1941 jälkeen vaimentimiin jäi ainoastaan kielto taistelupatruunoiden ampumisesta. Syyslokakuussa 1941 valmistettiin yhteensä noin 188 000 US-äänenvaimenninpatruunaa. Ylemmässä, myöhemmässä versiossa rungon saa kokonaisuudessaan irti kiinnitysosasta ja sen puhdistaminen on helpompaa. 20 • ASE-lehti. Muissa tehtaissa valmistetuissa patruunoissa hylsyn kanta ja osa kaulasta sekä luoti kokonaan oli lakattu vihreäksi. Äänenvaimentimen käyttöön hyväksymisestä stanssattiin tarkastusmerkinnät äänenvaimentimen kiinnitysosan pohjaan. Varhaisimmissa äänenvaimentimissa oli lisäksi teksti ”Ammutaan mustilla patruunoilla – ei saa käyttää taistelupatruunoita”. ?????. Äänenvaimentimet oli määrätty toimitettavaksi Leningradin rintaman tiedusteluyksiköille. Leningradin piirityksen vuoksi äänenvaimentimien valmistus käskettiin aloittaa huhtikuussa 1942 annetulla määräyksellä tehtaissa nro 536 Tulassa ja nro 621 Koktshetavissa, jossa tuotanto pääsi alkuun vasta vuoden 1942 loppupuolella. Äänenvaimentimia tuotettiin heti syyskuussa molemmissa tehtaissa yhteensä 5698 kappaletta, näistä valtaosa tehtaassa nro 371, lokakuussakin vielä jonkin verran. Myös patruunoiden valmistus aloitettiin Leningradin alueella tehtaassa nro 5 ”Krasnoznamenets”. Patruunat oli merkitty tunnistamisen helpottamiseksi siten, että Leningradissa tehtaassa nro 5 syksyllä 1942 valmistetuissa vaimenninpatruunoissa oli vihreäksi lakattu nalli ja luodin kärki oli lakattu samoin vihreäksi 4-7 mm matkalta. Merkinnästä huolimatta sarjatuotannossa US-patruunoita ei lakattu mustiksi, mutta ilmeisesti vuosina 1940-41 pieninä sarjoina tehdyt koe-erät oli merkitty joko mustaksi lakatulla luodilla tai olivat kokonaan mustaksi lakattuja. Ylempänä kivääriin m/39 tarkoitettu myöhempi versio. Viiden patruunan kampa VPT:n lataamia puolipanospatruunoita, kammat oli joko kokonaan sinistetty tai lakattu päältä siniseksi. Vasemmalla venäläinen 260 m/s lähtönopeuteen ladattu US-patruuna. Patruunassa oli täysitehoisen taistelupatruunan 9,6-grammainen tasaperäinen ”L”-luoti. Äänenvaimenninpatruunoita. Esimerkiksi 100 m etäisyydelle takatähtäin piti siirtää asentoon 7. Pienessä kuvassa on halkileikkauskuva 7,62 mm Nagant -erikoispatruunasta teräväkärkisellä luodilla, joka oli suunniteltu paremmin läpäisemään vaimentimen kumitulppa
Äänenvaimentimen käyttöön hyväksymisestä stanssattiin tarkastusmerkinnät äänenvaimentimen kiinnitysosan pohjaan. Suunnitelman mukaan toukokuusta heinäkuuhun 1942 piti valmistaa 50 000 vaimenninta, joista 7500 olisi toimitettu NKVD-joukoille. . Varhaisimmissa äänenvaimentimissa oli lisäksi teksti ”Ammutaan mustilla patruunoilla – ei saa käyttää taistelupatruunoita”. Leningradin piirityksen vuoksi äänenvaimentimien valmistus käskettiin aloittaa huhtikuussa 1942 annetulla määräyksellä tehtaissa nro 536 Tulassa ja nro 621 Koktshetavissa, jossa tuotanto pääsi alkuun vasta vuoden 1942 loppupuolella. Viiden patruunan kampa VPT:n lataamia puolipanospatruunoita, kammat oli joko kokonaan sinistetty tai lakattu päältä siniseksi. Pienessä kuvassa on halkileikkauskuva 7,62 mm Nagant -erikoispatruunasta teräväkärkisellä luodilla, joka oli suunniteltu paremmin läpäisemään vaimentimen kumitulppa. Patruunassa oli täysitehoisen taistelupatruunan 9,6-grammainen tasaperäinen ”L”-luoti. Syyslokakuussa 1941 valmistettiin yhteensä noin 188 000 US-äänenvaimenninpatruunaa. Neuvostoliittolainen Nagant-revolverin Bramit-vaimennin Minskin sotamuseossa kuvattuna. Toisin kuin varhaisemmassa, kivääriin m/91 ja m/91-30 tarkoitetussa mallissa (kuvassa ylempi) myöhemmässä versiossa oli tähtäimen asteikko ainoastaan m/39 kivääriä varten. ??????????. Äänenvaimenninpatruunassa oli noin 30 % normaalin taistelupatruunan ruutimäärästä ja ruutina käytettiin nopeasti palavaa Sokol-pistooliruutia. Huomaa kantaleimat, jotka löytyvät alkuperäisistä äänenvaimenninpatruunoista. Patruunat oli merkitty tunnistamisen helpottamiseksi siten, että Leningradissa tehtaassa nro 5 syksyllä 1942 valmistetuissa vaimenninpatruunoissa oli vihreäksi lakattu nalli ja luodin kärki oli lakattu samoin vihreäksi 4-7 mm matkalta. TUOTANTO JA KÄYTTÖ Vaimentimien sarjatuotanto aloitettiin syyskuussa 1941 Leningradin alueella kahdessa tehtaassa, Leningradin Metallitehtaassa nro 371 ja Navigointi-instrumenttitehtaassa. ??????????. Ylemmässä, myöhemmässä versiossa rungon saa kokonaisuudessaan irti kiinnitysosasta ja sen puhdistaminen on helpompaa. Väärennöksissä kantaleimat ovat usein erilaiset. Alempana alkuperäisen venäläisen mallin suomalainen kopio kivääreihin m/91 ja m/91-30. Koska vaimenninpatruunoista oli ajoittain pulaa, joukoille annettiin lupa valmistaa vaimenninpatruunoita kovista L-luotisista patruunoista vähentämällä ruutipanos yhteen kolmasosaan alkuperäisestä. Suomalaisissa Bramit-kopioissa tähtäinten korjaustaulukko oli suomenkielinen. ?????????) luodin lähtönopeus oli laskettu 260 m/s tasolle, eli reilusti alle äänennopeuden. Vasemmalla venäläinen 260 m/s lähtönopeuteen ladattu US-patruuna. Myös patruunoiden valmistus aloitettiin Leningradin alueella tehtaassa nro 5 ”Krasnoznamenets”. Normaalia taistelupatruunaa ei saanut missään tapauksessa käyttää, sillä sen tuottama valtavasti suurempi palokaasujen määrä rikkoi äänenvaimentimen kumitulpat. Äänenvaimentimet oli määrätty toimitettavaksi Leningradin rintaman tiedusteluyksiköille. Tuotanto kuitenkin romahti Leningradin piirityksen alettua. Ylempänä kivääriin m/39 tarkoitettu myöhempi versio. Huomaa kuitenkin, että myös vuoden 1940 kantaleimoilla ladatut suomalaiset pp-patruunat on ladattu vuonna 1942. Suomalaisvalmisteiset äänenvaimentimet yhteiskuvassa. Ampumaetäisyys äänenvaimentimen kanssa ammuttaessa oli maksimissaan 300 m, mutta tehokas ampumaetäisyys oli vain 150200 metriä. Kuvasta näkyvät erot äänenvaimentimen rungossa. Esimerkiksi 100 m etäisyydelle takatähtäin piti siirtää asentoon 7. Kantaleimojen perusteella patruunaa olisi valmistettu myös Podolskin patruunatehtaalla (kantaleima 17) ennen tehtaan evakuoimista Barnauliin lokakuussa 1941. Luodin kantomatka oli alhaisesta lähtönopeudesta johtuen lyhyt ja lentorata jyrkästi laskeva. Äänenvaimentimeen suunnitellussa US-erikoispatruunassa (7,62-?. Tehtaassa 536 valmistus alkoikin ilmeisesti heti toukokuussa päättyen vuoden 1942 loppuun, jolloin Tulassa oli valmistunut 58 940 vaimenninta. Merkinnästä huolimatta sarjatuotannossa US-patruunoita ei lakattu mustiksi, mutta ilmeisesti vuosina 1940-41 pieninä sarjoina tehdyt koe-erät oli merkitty joko mustaksi lakatulla luodilla tai olivat kokonaan mustaksi lakattuja. Tämän jälkeen ainoaksi valmistajaksi jäi tehdas nro 621, joka myöskin supisti tuotantoaan voimakkaasti keväällä 1943, minkä jälkeen tehtaalla kenttätuotanto oli ohjesäännön mukaan kiellettyä, mutta eräissä asiakirjoissa vuodelta 1943 kerrotaan, että sotilaat joissakin tapauksissa tuottivat korvaavia tulppia omatoimisesti. Vuoden 1941 jälkeen vaimentimiin jäi ainoastaan kielto taistelupatruunoiden ampumisesta. Myös Volodarskijn patruunatehtaassa Uljanovskissa aloitettiin patruunoiden valmistus (kantaleima 3B eli ZV, myöhemmin 3) ja myöhemmin tehtaassa nro 543 Kazanissa (kantaleima 543). ?????. Äänenvaimenninpatruunoita. ASE-lehti • 21. Äänenvaimentimen runkoon oli kaiverrettu merkinnät, millä tähtäimen asetuksilla eri etäisyyksille tuli ampua. Äänenvaimentimia tuotettiin heti syyskuussa molemmissa tehtaissa yhteensä 5698 kappaletta, näistä valtaosa tehtaassa nro 371, lokakuussakin vielä jonkin verran. Muissa tehtaissa valmistetuissa patruunoissa hylsyn kanta ja osa kaulasta sekä luoti kokonaan oli lakattu vihreäksi. Oikealla suomalainen puolipanospatruuna, jonka lähtönopeus oli huomattavasti venäläistä korkeampi 420-450 m/s
Äänenvaimennin oli luokiteltu salaiseksi ja niitä jaettiin vain luotetuille sotilaille. Yksittäisillä kaukopartioilla saattoi olla mukana äänenvaimentimella varustettu kivääri, mutta niiden käytöstä varsinaisissa taistelutoimissa ei ole löytynyt kirjallista materiaalia, myöskään valokuvia niiden käytöstä ei tunneta. Nagant-vaimentimien valmistusmäärä on todennäköisesti jäänyt alle kymmenesosaan kiväärinvaimentimista. Itse vaimenninosa säilyi samanlaisena kantamallin kanssa. Myös englantilaiset käyttivät 7,65 mm Browning ja 9 mm Luger -kaliiperisten Welrod-pistooliensa vaimentimissa läpiammuttavia kumitulppia. Ilmeisesti kivääriltä edellytettyjen tarkkuusominaisuuksien takia katsottiin tilausvaatimuksista poiketen äänenvaimentimen käyttötarve ainoastaan jalkaväenkiväärille m/39. Suomalaisten puolipanospatruunat merkittiin lakkaamalla hylsyn kanta ja hylsyn kaula siniseksi. Jo huhtikuussa 1942 laitteiden metalliosat olivat valmiina. Mainittakoon vielä, että venäläisten kehittäessä 1950-luvulla vaimenninta AK(M)-rynnäkkökivääriin esikuvaksi otettiin sodassa toimivaksi osoittautunut Bramit ja niinpä AKM:n PBS-1-vaimentimesta löytyykin samantyyppinen kumitulpparakenne. Laitteiden vastaanottamiseksi divisioonan tulisi toimittaa luettelo 200 hyväksytystä sotilaasta, hyväksynnän suorittivat divisioonan komentajat ja komissaarit. Patruunoiden lähtönopeus oli noin 420–450 m/s, joka oli selvästi suurempi kuin venäläisten käyttämissä, eli reilusti yli äänennopeuden, minkä vuoksi luodin yliäänipamaus jäi kuulumaan suupamauksen vaimentavasta äänenvaimentimesta huolimatta. Äänenvaimentimia ei kuitenkaan suunnitelmista huolimatta otettu organisoituun käyttöön Suomen armeijassa. Äänenvaimennin oli lähes identtinen venäläisen mallin kanssa, ainoastaan laitteen runkoon kaiverretut merkinnät olivat suomenkielisiä. Vaimentimen pituus kasvoi tällä muutoksella 295 mm:iin ja paino 575 grammaan. Vaikka vuosina 1940-44 valmistettujen Bramitien tarkkaa lukumäärää ei tiedetäkään (alle 100 000 joka tapauksessa), on se silti lukumäärällisesti ylivoimaisesti eniten valmistettu vaimennin toisessa maailmansodassa. Nagant-vaimenninta valmistettiin ainoastaan vähäisiä määriä, mutta niitä tiedetään toimitetun ainakin Valko-Venäjällä toimineille partisaaniryhmille. Sodan aikana Saksassa kehitettiin Haube-projektin yhteydessä perinteisiin haittalevyihin perustuvien Kar 98k -kiväärin vaimenninmallien ohella venäläisestä Bramitista kopioitua kumitulppavaimenninta Haube L23 sekä siitä edelleen kehitettyä mallia Haube L27. Bramit-äänenvaimentimia käyttivät jotkut Puna-armeijan tarkka-ampujista, partisaanit sekä Puna-armeijan ja NKVD:n tiedusteluyksiköt. SUOMALAINEN KOPIO Vuoden 1942 vaihteessa suomalaiset olivat onnistuneet saamaan sotasaaliiksi muutamia venäläisiä äänenvaimentimia, jotka tutkittiin tarkasti ja raportoitiin Päämajalle. Analyysi perustui suurella todennäköisyydellä Suomessa valmistetun vaimenninpatruunan (puolipanospatruunan) käyttöön, jonka lähtönopeus oli suurempi kuin venäläisessä vastaavassa. Raportin perusteella Päämajassa katsottiin äänenvaimentimen soveltuvan myös suomalaisten kaukotiedustelujoukkojen käyttöön. Piirustukset laadittiin tammikuussa 1942 sotasaalismallin perusteella sekä valmistettiin koekappale Asevarikko 1:ssä. Koska sotasaaliiksi oli saatu vain muutamia äänenvaimentimia, päätettiin Bramit-mallisten äänenvaimentimien valmistus aloittaa myös Suomessa. Runkoon kaiverrettiin teksti ”762 KIV/39” ja edellisen mallin tapaan taulukko tähtäimen asetinarvoista eri etäisyyksillä. Saksalaiset kehittivät omiakin kumitulppiin perustuvia vaimentimia, näistä ensimmäinen oli patentoitu jo vuonna 1936. Myös saksalaiset saivat venäläisiä Bramit-vaimentimia sotasaaliikseen ja antoivat sille sotasaalisnimikkeen Schalldämpfer 254 (r). Suomalaisten äänenvaimenninmallien kohtaloksi tuli hautautua sodan jälkeen varikoihin, kunnes ne ilmeisesti 1960-70 -luvuilla hylättiin käyttökelvottomina. Bramitista oli myös pienempikokoinen versio, joka oli tarkoitettu Nagant-revolverissa käytettäväksi. valmistui enintään 500 vaimenninta kuukaudessa. Patruunat pakattiin siteissä 15 kappaleen rasioihin. Päämajan Taisteluvälineosasto teki tilauksen 250 kappaleen valmistamisesta, joka annettiin Asevarikko 1:lle hyvin nopeasti tämän jälkeen. Rasioiden patruunasiteet oli joko sinistetty tai lakattu siniseksi tunnistamisen helpottamiseksi. Nähtävästi äänenvaimentimen käyttöön soveltuvien kiväärimallien heikon tarkkuuden vuoksi Taisteluvälineosasto tilasi heinäkuussa 1942 Asevarikko 1:ltä uuden 250 kpl:n erän äänenvaimentimia. KU VA : PI XA BA Y.C OM /M OH AM ED _H AS SA N 22 • ASE-lehti. Esimerkiksi Leningradin rintaman 558. jalkaväkidivisioonalle antamissa ohjeissa mainitaan, että ”laitteet äänettömään ampumiseen” olisi annettava valitulle yhdelle yksikölle. Sen rakenne ja kiinnitysmekanismi olivat periaatteeltaan samanlaiset kuin kiväärin vaimentimessa, mutta siinä ei ollut mitään kaiverrettuja merkintöjä. Tarkka-ampujien ja tiedustelijoiden oli tarkoitus käyttää äänenvaimentimia. Äänenvaimentimia varten tilattiin samanaikaisesti tammikuussa 1942 Valtion patruunatehtaalta 300 000 kpl puolipanospatruunoiksi nimettyjä erikoispatruunoita, jotka olivat samankaltaisia, pistooliruudilla ladattuja, venäläisten vastaavien kanssa. Päämajan tiedusteluosaston julkaisu ”Tietoja puna-armeijan aseista” keväältä 1944 on analysoinut Bramit-äänenvaimentimen epäkäytännölliseksi, koska osumatarkkuus on heikentynyt huomattavasti eikä laukauksen ääni täysin vaimene. Uusi äänenvaimenninerä toimitettiin kuitenkin todennäköisesti vasta vuoden 1943 aikana. Nagantiin tarkoitetun Bramit-vaimentimen kanssa käytettiin myöskin erityistä vaimenninpatruunaa, jossa tavanomainen tasakärkinen revolverin luoti oli korvattu kumia paremmin läpäisevällä teräväkärkisellä luodilla. Kumitulpat, yhteensä 12 000, tilattiin Suomen Gummitehdas Oy:ltä ja ne toimitettiin huhtikuun loppuun mennessä. Vaatimuksena oli, että vaimentimet tulee sovittaa suomalaisvalmisteisiin kivääreihin m/27 ja m/39. Vaimentimelle laadittiin uudet piirustukset, joissa oli muutoksena uudenlainen kiinnitysosa, jonka avulla äänenvaimennin lukittiin kiväärin pistimen kiinnityskiskoon erityisellä varsimaisella kiskolla. armeijankunnan esikunnan 268. Äänenvaimennin soveltui siis ainoastaan tarkkuusominaisuuksiltaan heikompiin m/91ja m/9130 -sotasaaliskivääreihin. Mallin kiinnitysosa todettiin heti alkuvaiheessa liian heikoksi. Bramit-äänenvaimentimien valmistus lopetettiin tehtaalla 621 vuoden 1944 puoliväliin mennessä, mutta tarkkaa lukumäärää siellä valmistuneista äänenvaimentimista ei ole. Laitteen pituus oli 235 mm, halkaisija 32 mm ja se painoi 440 g
Ensimmäinen PST malli (Pocket Survival Tool) vuodelta 1983 oli heti sensaatiomaisen pätevä ja omasta mielestäni siksi onnistunut, että se on edelleen eniten käyttämäni Leathermanin malleista, vaikka hyllystä löytyy vaihtoehtoja pilvin pimein. Mm. Eikä se maksa maltaita, joten tuotteen hintakin pysyy kurissa. Ja mikä ainakin amerikkalaisille tärkeintä, se on tehty Portlandissa, Oregonissa, joten heille kyse ei ole mistään tuontirihkamasta. Jos tähän asti mallit on pääsääntöisesti rakennettu tukevien kärkipihtien ympärille, niin nyt päätyökaluna on kunnollisen kokoinen tukeva veitsen terä. Toki Leathermanilla on ollut jo aiemminkin pelkkiä linkkareita ja sellaisia linkkareita, joissa toisena työkaluna on vaikkapa pullonkorkin avaaja, mutta nyt on vuorossa aivan uudenlainen aluevaltaus ja hyvin käytännöllinen sellainen onkin. Kaikki kunnia Timille, hän on kohtelias ja vaatimaton herrasmies, joka on luonut omaisuuden käteen mahtuvalla työkalupakkauksellaan, joten maine on ihan ansaittua. Ominaisuuksiltaan se soveltuu mainiosti jokapäiväisessä käytössä oleviin työkaluihin. MALINEN Monitoimityökaluissa Leatherman nimitys on vähän sama kuin Colt kuudesti laukeavissa tai Aimpoint punapistetähtäimissä, kaikkien valmistajien tuotteita kun kutsutaan helposti sillä kaikkein tunnetuimman nimellä. Moni muukin lienee ajatellut saman suuntaisesti, sillä ensimmäisen vuosikymmenen aikana niitä myytiin huimat miljoona kappaletta! Ajan myötä PST on saanut seurakseen valtavan valikoiman kaikenlaisia, yleensä myös pihdit ja kasan ruuvareita sekä linkkarinterän sisältäviä paketteja. FREE K4 Tässä 156 -grammaisessa, suljettuna 11,5 senttiä pitkässä monitoimityökalussa päätyökaluna on täysikokoinen, korkeahiilisestä (0,45%) 420HC rosterista valmistettu 8,4 senttinen terä. Itse asiassa tarjontaa on niin paljon, että vaikka siitä karsisi puolet niin silti ostajalle jäisi valinnan vaikeus. Kyseessä kun on pääasiassa kunnollisen terän omaava linkkari, jonka kahvaan on upotettu kasa yleisimmin tarvittavia työkaluja. UUDENLAINEN MONITOIMITYÖKALU LEATHERMAN FREE K4 TEKSTI JA KUVAT: J. Tässä perusmallissa teränsuun teroituskin on suora, joskin K4X-sisarmallissa on pätkä uritusta, jos sellaista välttämättä kaipaa. Sehän on hyvä lähinnä ASE-lehti • 23. Hiilen ansiosta tämän materiaalin kovuus on 55 – 56 HRC, jopa 59 HRC. 13% kromia sisältävänä se vastustaa hyvin korroosiota, lisäksi seosaineina ovat 0,8% mangaania, 0,8% piitä ja 0,5% nikkeliä. Vaikka terän kesto ei ole huippukalliiden pulveriterästen luokkaa, niin sen teroittaminen on helppoa perinteisin välinein. Buck käyttää veitsissään tätä teräslaatua. Ei paljon mitä, sillä lisää pukkaa
Free K sarja koostuu kaikkiaan neljästä mallista, jättämällä K4:n sakset pois päästään vajaa 30 g kevyempään ja pari milliä kahvanpaksuuTyökalut ovat tuttua Leatherman laatua eli hyvin tehdyt ja tukevat. Ne tosin ovat hieman hankalat käyttää, mutta toimivat turvallisesti. Jos esikuvana on ollut Sveitsin armeijan linkkari, sehän on ominaisuuksiltaan periaatteessa yksi yhteen, niin Free on todella raskassarjalainen. Tässä on siis todellinen työkalu, joka kestää käyttöä, mutta on vastaavasti jo hieman painavan tuntuinen. Sen kiinnitysreiät ovat kahvan molemmin puolin, joten halutessaan klipsin paikkaa voi muuttaa tai jättää kokonaan pois, jos vain löytää sopivan pienen avaimen. Avaaminen ja sulkeminen onnistuvat yhdellä kädellä ja terällä hoituu vaikka puun veistäminen, mikä ei amerikkalaisilla terillä ole itsestäänselvyys. Kahva on tehty alumiinista koneistamalla ja käsitelty anodisoimalla tyylikkään harmaaksi. narujen ja köysien katkaisussa, mutta muuten siitä on pelkkää haittaa. Nimittäin, jotta ensivaikutelma ei vääristäisi kuvaa, kannoin Freetä mukanani taskunsuussa ja niinhän siinä kävi, että sitä ei päivän päätteeksi huomannut lainkaan. Mitä tulee selkäpuolelta lukittavaan veitsen terään, on se kaikkiaan loistava. Tuo kaikki kerrallaan esiin pullautettava ja siitä yksi kerrallaan kokonaan esiin taitettava ja lukkiutuva työkalupakka on leveydeltään 11 mm. Valokuvissa työkalu kuvataan hoikemmalta puolelta, mutta oikeasti taustapuoli pullistuu merkittävästi. Phillipsja keskikokoisen sekä pienen ruuvitaltan lisäksi todennäköisesti eniten käyttöä on pienillä saksilla. Se ei ollut tiellä eikä sen painoa edes huomannut, se oli kuin ei olisi ollutkaan, mutta silti kaikki työvälineet olivat kuitenkin koko ajan saatavilla. Ilmeisesti runsaan alumiinin vuoksi kokonaisuus tuntuu myös raskaalta pideltävältä, ainakin aluksi. Vaan väärässä olin, ovat tuotekehittelyosastolla tehneet tässäkin kohdin hyvää työtä. Näin vaikka alareunat on reilusti viistetty. Oikeassa kyljessä on taskunsuuklipsi, jonka voi kääntää toiselle kyljelle halutessaan tai ottaa kokonaan pois. Se, onko tästä haittaa, tulee jokaisen kokeilla omakohtaisesti, omasta mielestäni haittaa ei ole. Kun tähän lisää vielä alumiiniset kahvapuoliskojen reunat, päädytään peräti 18 mm paksuuteen ja otekohdassa on vielä taskunsuuklipsi päälle. Free -mallin erikoisuus on magneettilukitus eli terät pysyvät paikoillaan magneetilla ja avaaminen käy vaikka yhdellä kädellä. Monen vempaimen tyyliin linjat ovat nykyaikaisen suorat, joten muotoilu vaatii hieman totuttelemista. Leathermanin monitoimityökalujen tapaan takuuaika tällekin on mieltä rauhoittavat 25 vuotta. Sitten on vääntötyökalu maalipurkin avaamiseen ja sen päässä oleva teipin puhkaisija tai paketin avaaja, millä nimellä teroitettua sivua nyt haluaa kutsua, sekä materiaalien rei’itystyökalu eli tutummin naskali sekä viimeisenä pullonavaaja. Epäsymmetrinen, kulmikas kahva osoittautui käteen otettaessa yllättäen paksuksi pideltäväksi, ikään kuin mukaan olisi tungettu jo liiaksikin työkaluja. Leathermanin maahantuoja on Nordic Trail Oy joka ilmoittaa Free K4:n suositushinnaksi nettikaupassaan 129,90 eur. Kaikkiaan listattuja työkaluja on siten yhdeksän kappaletta, vaikka teriä nouseekin kahvan uumenista vain neljä, veitsen ollessa viides. 24 • ASE-lehti. Tässäkin paino unohtuu nopeasti käytössä, sillä vähän ajan päästä sitä ei huomioinut mitenkään. Työkaluja ei tarvitse enää kaivella esiin kynsin, vaan pakan takareunan painaminen peukalolla riittää. Tämä ensituntumalta, enemmän käytettäessä muotoon ei enää kiinnittänyt huomiota. KÄYTÖSSÄ Laadultaan tämäkin Leatherman on hyvin tehty, siitä ei löydy moitteen sijaa. Sovitukset ovat nekin mainiosti kohdallaan, sillä terä ei heilu suuntaan eikä toiseen, ei edes vaikka käyttäisi voimaa. Turvallisuusmielessä on mainio asia, että kaikki lukittuvat auki ja vapautus käy molemmin puolin sijaitsevista painimista. Vielä taskussa kantoa varten kylkeen on ruuvattu klipsi kantosuunnan ollessa terän kärki ylöspäin. Lisäksi kahvojen sisäpuolella on teräksiset linerit, jotka muodostavat myös lukituksien jouset ja terien liukupinnat. Onkin myönnettävä, että ennakkoluulon vuoksi olin aluksi vakuuttunut siitä, että ainoa oikea tapa kantaa Freetä mukana olisi ollut monitoimityökaluista tuttu vyökotelo. Vaan niinhän se on ominaisuuksiltaankin, veitsen terä on pitkä, paksu ja ennen kaikkea tukeva sekä Leathermanin vakiotyökalut kestävät hieman rajumpaakin käyttöä. deltaan sirompaan K2 malliin, josta siitäkin on uritetulla terällä varustettu X-versio. Ainoa kritiikki kohdistuu taskunsuuklipsiin, sillä veistettäessä se painaa vähän hankalasti kämmenpohjaa. Kiehiset syntyivät hetkessä ja terä leikkaa hienosti uutena ja terävänä jopa tomaatista hiuksenohuita viipaleita. Työkalujen esille saanti käy siis todella näppärästi, riittää kun painaa peukalolla työkalupakan päätä niin koko pakka pomppaa esiin. Enää ei siis tarvita kynnet murtavaa kylkikolojen kaivelua
narujen ja köysien katkaisussa, mutta muuten siitä on pelkkää haittaa. Kahva on tehty alumiinista koneistamalla ja käsitelty anodisoimalla tyylikkään harmaaksi. Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE Glock! G44 22 lr pienoispistooli GLOCK M44 22LR PIENOISPISTOOLI M9X0,75 KIERREPIIPULLA5 (50507) 690,GLOCK M44 22LR PIENOISPISTOOLI, TASKUASE (39684) 595,MINIRIFLES MM; CMMG MK4T AR15 RESOLUTE 100 1490,JP ENTERPRISES JP-JP15-22LR-C 18” kompilla 18-2 2840,CHIAPPA 22LR MFOUR RIFLE PRO OVH 795,NYT 650,CHIAPPA M-FOUR 22 OVH 745,NYT 590,CHIAPPA M1-22 CARBINE 22LR 18” 500.082 590,GSG 15 22LR MUSTA PIENOISKIVÄÄRI 415.00.03 520,ROMAK AKEF1 .22LR 1/2-AUT PIENOISKIVÄÄRI 450,SMITH & WESSON M&P15-22 GEN 2 SW-10208 1050,GSG AK47 .22 1X24PTR LIPAS 407.00.11 490,GSG 16 KAL 22 PIENOISKIVÄÄRI, MUSTA 416.00.01 475,CHIAPPA M4 UPPER 22 YLÄKERTA AR15 480,NYT 395,JP ENTERPRISES UPPER VAIHTOSARJA 22LR 1400,CMMG AR 22LR vaihtosarja 315,TAKTISTA HAULIKKOA…mm; UZKON TR100-CL13 12/76 20” piippu lipashaulikko 645,NYT 550,BENELLI M2 12/76 SP 26” INTERCHOKE 1640,REMINGTON 870 DM 12/76 18,5” PUMPPU6-PATR. Nimittäin, jotta ensivaikutelma ei vääristäisi kuvaa, kannoin Freetä mukanani taskunsuussa ja niinhän siinä kävi, että sitä ei päivän päätteeksi huomannut lainkaan. Ne tosin ovat hieman hankalat käyttää, mutta toimivat turvallisesti. Kiehiset syntyivät hetkessä ja terä leikkaa hienosti uutena ja terävänä jopa tomaatista hiuksenohuita viipaleita. Jos esikuvana on ollut Sveitsin armeijan linkkari, sehän on ominaisuuksiltaan periaatteessa yksi yhteen, niin Free on todella raskassarjalainen. Ainoa kritiikki kohdistuu taskunsuuklipsiin, sillä veistettäessä se painaa vähän hankalasti kämmenpohjaa. KÄYTETTY P38 ”UUSI” 450,WALTHER P38 9MM AC42 KÄYT.HYVÄ 650,KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. Tämä ensituntumalta, enemmän käytettäessä muotoon ei enää kiinnittänyt huomiota. Näin vaikka alareunat on reilusti viistetty. Työkaluja ei tarvitse enää kaivella esiin kynsin, vaan pakan takareunan painaminen peukalolla riittää. Tässä on siis todellinen työkalu, joka kestää käyttöä, mutta on vastaavasti jo hieman painavan tuntuinen. LIPAS 750,SAIGA 12/76 IPSC KISAHAULIKKO 2490,SAIGA 12/76 KCC TIA KC-C2 475 PIIPULLA 1890,MOSSBERG 600 AT 12/76 C 20” KÄYTETTY 240,MAGTECH / CBC M586 12/76 20” KÄYTETTY 280,WINCHESTER BLACK SHADOW M1300 12/76 22” 430,PERINNEPISTOOLEITA MM; VALMET L-35 (LAHTI) 9MM, TOSI HYVÄ! ”UUSI” 1400,VKT L-35 9MM LAHTI-PISTOOLI, ERITTÄIN HYVÄ! 1350,HUSQVARNA M1907 9MM LONG KUIN UUSI! 450,NAGANT M1895 7,62 NAGANT CCCP 1925/1927 450,NAGANT M1895 7,62 NAGANT REVOLVERI HYVÄ 1937 450,PARABELLUM 7,65 PARA HYVÄ, USEITA ALK 400,S&W M & P .38 REV 4” ,”UNITED STATES PROPERTY” 450,CZ M52 KAL 7,62X25 PISTOOLI, KÄYT HYVÄ 490,WALTHER P-1 BW 9MM PIST. Free -mallin erikoisuus on magneettilukitus eli terät pysyvät paikoillaan magneetilla ja avaaminen käy vaikka yhdellä kädellä. VALMISTAUDU KAUTEEN... Epäsymmetrinen, kulmikas kahva osoittautui käteen otettaessa yllättäen paksuksi pideltäväksi, ikään kuin mukaan olisi tungettu jo liiaksikin työkaluja. Leathermanin monitoimityökalujen tapaan takuuaika tällekin on mieltä rauhoittavat 25 vuotta. Mitä tulee selkäpuolelta lukittavaan veitsen terään, on se kaikkiaan loistava. Vielä taskussa kantoa varten kylkeen on ruuvattu klipsi kantosuunnan ollessa terän kärki ylöspäin. Free K sarja koostuu kaikkiaan neljästä mallista, jättämällä K4:n sakset pois päästään vajaa 30 g kevyempään ja pari milliä kahvanpaksuuTyökalut ovat tuttua Leatherman laatua eli hyvin tehdyt ja tukevat. Sovitukset ovat nekin mainiosti kohdallaan, sillä terä ei heilu suuntaan eikä toiseen, ei edes vaikka käyttäisi voimaa. Se ei ollut tiellä eikä sen painoa edes huomannut, se oli kuin ei olisi ollutkaan, mutta silti kaikki työvälineet olivat kuitenkin koko ajan saatavilla. Tuo kaikki kerrallaan esiin pullautettava ja siitä yksi kerrallaan kokonaan esiin taitettava ja lukkiutuva työkalupakka on leveydeltään 11 mm. Sen kiinnitysreiät ovat kahvan molemmin puolin, joten halutessaan klipsin paikkaa voi muuttaa tai jättää kokonaan pois, jos vain löytää sopivan pienen avaimen. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. Turvallisuusmielessä on mainio asia, että kaikki lukittuvat auki ja vapautus käy molemmin puolin sijaitsevista painimista. Leathermanin maahantuoja on Nordic Trail Oy joka ilmoittaa Free K4:n suositushinnaksi nettikaupassaan 129,90 eur. Sitten on vääntötyökalu maalipurkin avaamiseen ja sen päässä oleva teipin puhkaisija tai paketin avaaja, millä nimellä teroitettua sivua nyt haluaa kutsua, sekä materiaalien rei’itystyökalu eli tutummin naskali sekä viimeisenä pullonavaaja. Se, onko tästä haittaa, tulee jokaisen kokeilla omakohtaisesti, omasta mielestäni haittaa ei ole. Kaikkiaan listattuja työkaluja on siten yhdeksän kappaletta, vaikka teriä nouseekin kahvan uumenista vain neljä, veitsen ollessa viides. Vaan väärässä olin, ovat tuotekehittelyosastolla tehneet tässäkin kohdin hyvää työtä. Ilmeisesti runsaan alumiinin vuoksi kokonaisuus tuntuu myös raskaalta pideltävältä, ainakin aluksi. Onkin myönnettävä, että ennakkoluulon vuoksi olin aluksi vakuuttunut siitä, että ainoa oikea tapa kantaa Freetä mukana olisi ollut monitoimityökaluista tuttu vyökotelo. Työkalujen esille saanti käy siis todella näppärästi, riittää kun painaa peukalolla työkalupakan päätä niin koko pakka pomppaa esiin. Vaan niinhän se on ominaisuuksiltaankin, veitsen terä on pitkä, paksu ja ennen kaikkea tukeva sekä Leathermanin vakiotyökalut kestävät hieman rajumpaakin käyttöä. Monen vempaimen tyyliin linjat ovat nykyaikaisen suorat, joten muotoilu vaatii hieman totuttelemista. KÄYTÖSSÄ Laadultaan tämäkin Leatherman on hyvin tehty, siitä ei löydy moitteen sijaa. Oikeassa kyljessä on taskunsuuklipsi, jonka voi kääntää toiselle kyljelle halutessaan tai ottaa kokonaan pois. Tässäkin paino unohtuu nopeasti käytössä, sillä vähän ajan päästä sitä ei huomioinut mitenkään. Valokuvissa työkalu kuvataan hoikemmalta puolelta, mutta oikeasti taustapuoli pullistuu merkittävästi. Avaaminen ja sulkeminen onnistuvat yhdellä kädellä ja terällä hoituu vaikka puun veistäminen, mikä ei amerikkalaisilla terillä ole itsestäänselvyys. ASE-lehti • 25. Enää ei siis tarvita kynnet murtavaa kylkikolojen kaivelua. Kun tähän lisää vielä alumiiniset kahvapuoliskojen reunat, päädytään peräti 18 mm paksuuteen ja otekohdassa on vielä taskunsuuklipsi päälle. Lisäksi kahvojen sisäpuolella on teräksiset linerit, jotka muodostavat myös lukituksien jouset ja terien liukupinnat. deltaan sirompaan K2 malliin, josta siitäkin on uritetulla terällä varustettu X-versio. Phillipsja keskikokoisen sekä pienen ruuvitaltan lisäksi todennäköisesti eniten käyttöä on pienillä saksilla
Piippu on 367 mm pitkä iskupohjasta piipunsuuhun, 393 mm suujarrun etupäähän. Kuten arvata saattaa, Saiga-9:n tekniikka perustuu Kalashnikov-kivääriin, sillä onhan loogista käyttää luotetuksi todistettua tekniikka ja olemassa olevaa valmistuskapasiteettia. Suurin osa Saigoista varmaan saanee äänenvaimentimen, joka saadaan kyllä kiinni jarrun alta paljastuvaan M16x1,0 kierteesen. Aseen pääosat ovat laatikko/ piippu/perä, lukko, lukon palautusjousi, kädensuojus ja lipas. Mitään pehmustusta perälaatassa ei ole, mutta onneksi ei mitään karhennustakaan, joten T-paita päällä ampuminen ei tuota mustelmakuviota; kyllä, jo 9 mm:sen vähäinen rekyyli aiheuttaa mustelmia joillekin. Vasemmalle kyljelle taittuvaksi alun perin tehty perä on prässättyä peltiä ja mitoitukseltaan sopiva lähinnä ”geneettisesti pituusrajoitteiselle henkilölle”, eli lyhytkasvuisille. Tämän saavuttamiseksi alun perin taittuva perä lukitaan Suomessa taittumattomaksi ja lippaan kapasiteetti onkin jo tehtaalta rajoitettu kymmeneen patruunaan. SAIGA-9 – KAALIHAKKURIN PIKKUVELI TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Pistol Caliber Carbine, lyhyesti PCC, on toiminnallisten ampumalajien nopeimmin suosiotaan kasvattava haara. Selkeästi tästä viestii sekin, että viesti on kiirinyt itäiseen naapuriimme ja venäläinen JSC Kalashnikov Concern on tehnyt oman PCC-aseensa Saiga-9, jollainen saatiin Ase-lehden kokeiltavaksi virtolaiselta Asetalo Oy:ltä. Hallintalaitteiltaan Saiga seuraa AK-kaavaa, mitään suurempia muutoksi ei ole tehty. IZHMA SH Aselainsäädäntömme viimeisimpien muutosten jälkeen PCC-aseiden luokittelu on muuttunut haastavaksi: aseen fyysisten mittojen ja siinä kulloinkin käytettävien lippaiden kapasiteetin (yli 10 patruunaa = ERVA, erityisen vaarallinen) perusteella ase voi päätyä pahimmillaan lähes kielletyksi tai sitten se voi olla ihan normaali ei-ERVA itselataavaa lippaallista kertatulta ampuva kivääri, kuten Saiga-9 tietyin ehdoin. Erityisesti varmistin on suvulleenkin harvinaisen jäykkä ja äänekäs, mutta siihenhän auttaa kuluminen ja/tai vivun lehden varovainen taivutus. AK:n kaasumännältä näyttävä eteenpäin työntyvä sarvikin on vain massakappale, vailla sen kummempaa funktiota. Erityisesti kannattaa huomata, että perä suljettuna ase ei laukea(-isi), laukaisukoneisto on lukittu. AR-sukuiset. Vaimentimella varustettu PCC on oman kokemukseni mukaan se ase, jolla helpoiten myy ampumisen ilosanomaa sitä aiemmin harrastamattomille. Järkevintä olisi korvata jarru heti alun pitäen pidemmällä kiinteästi asennetulla holkilla, jossa olisi suussa vaimenninkierre ja joka venyttäisi aseen kokopituuden perä taitettunakin yli lain vaatiman 600 mm:n. Tällöin perän taitto-ominaisuus voitaisiin säilyttää/ palauttaa. Vetopituus kun on vain 320 mm. Laatikko on tyypillinen pellistä prässätty versio, johon pääosat on koottu. Moni PCC on myös päätynyt supiviikatteeksi ja siinäkin työssä vaimennin on asiaa. Etuna on, että jatkaminen sopivalla välipalalla on olennaisesti perän lyhentämistä helpompaa. Erillistä luistia ja lukkoa ei tässä aseessa tarvita, joten ne on yhdistetty yhdeksi kappaleeksi eli AK:n luistilta näyttävä kappale on Saigan lukko. Muutoksista suurin on, että 9 mm Luger/Parabellum -kaliiperinsa takia Saiga-9 toimii puhtaasti massasulun periaatteelle, eikä minkäänlaista AK-tyyliseen kiertyvään lukkoon perustuvaa lukitusmekanimismia käytetä, eikä siten myöskään tarvita minkäänlaista kaasumekanismia lukkoa käyttämään. 26 • ASE-lehti. Lukon palautusjousi on koottu karalleen yhdeksi paketiksi tuttuun AK-tyyliin ja se lukittuu paikalleen laatikon saranoidun kannen Saiga-9 pääosiinsa huoltopurettuna; mitään hukkuvia pikkuosia ei synny vrt
AR-sukuiset. Suurin osa Saigoista varmaan saanee äänenvaimentimen, joka saadaan kyllä kiinni jarrun alta paljastuvaan M16x1,0 kierteesen. Tämän saavuttamiseksi alun perin taittuva perä lukitaan Suomessa taittumattomaksi ja lippaan kapasiteetti onkin jo tehtaalta rajoitettu kymmeneen patruunaan. Vaimentimella varustettu PCC on oman kokemukseni mukaan se ase, jolla helpoiten myy ampumisen ilosanomaa sitä aiemmin harrastamattomille. Lukon palautusjousi on koottu karalleen yhdeksi paketiksi tuttuun AK-tyyliin ja se lukittuu paikalleen laatikon saranoidun kannen Saiga-9 pääosiinsa huoltopurettuna; mitään hukkuvia pikkuosia ei synny vrt. Etuna on, että jatkaminen sopivalla välipalalla on olennaisesti perän lyhentämistä helpompaa. Erityisesti kannattaa huomata, että perä suljettuna ase ei laukea(-isi), laukaisukoneisto on lukittu. Vasemmalle kyljelle taittuvaksi alun perin tehty perä on prässättyä peltiä ja mitoitukseltaan sopiva lähinnä ”geneettisesti pituusrajoitteiselle henkilölle”, eli lyhytkasvuisille. Vetopituus kun on vain 320 mm. Tällöin perän taitto-ominaisuus voitaisiin säilyttää/ palauttaa. Erityisesti varmistin on suvulleenkin harvinaisen jäykkä ja äänekäs, mutta siihenhän auttaa kuluminen ja/tai vivun lehden varovainen taivutus. Kuten arvata saattaa, Saiga-9:n tekniikka perustuu Kalashnikov-kivääriin, sillä onhan loogista käyttää luotetuksi todistettua tekniikka ja olemassa olevaa valmistuskapasiteettia. Laatikko on tyypillinen pellistä prässätty versio, johon pääosat on koottu. Aseen pääosat ovat laatikko/ piippu/perä, lukko, lukon palautusjousi, kädensuojus ja lipas. Moni PCC on myös päätynyt supiviikatteeksi ja siinäkin työssä vaimennin on asiaa. Selkeästi tästä viestii sekin, että viesti on kiirinyt itäiseen naapuriimme ja venäläinen JSC Kalashnikov Concern on tehnyt oman PCC-aseensa Saiga-9, jollainen saatiin Ase-lehden kokeiltavaksi virtolaiselta Asetalo Oy:ltä. Muutoksista suurin on, että 9 mm Luger/Parabellum -kaliiperinsa takia Saiga-9 toimii puhtaasti massasulun periaatteelle, eikä minkäänlaista AK-tyyliseen kiertyvään lukkoon perustuvaa lukitusmekanimismia käytetä, eikä siten myöskään tarvita minkäänlaista kaasumekanismia lukkoa käyttämään. AK:n kaasumännältä näyttävä eteenpäin työntyvä sarvikin on vain massakappale, vailla sen kummempaa funktiota. Mitään pehmustusta perälaatassa ei ole, mutta onneksi ei mitään karhennustakaan, joten T-paita päällä ampuminen ei tuota mustelmakuviota; kyllä, jo 9 mm:sen vähäinen rekyyli aiheuttaa mustelmia joillekin. Erillistä luistia ja lukkoa ei tässä aseessa tarvita, joten ne on yhdistetty yhdeksi kappaleeksi eli AK:n luistilta näyttävä kappale on Saigan lukko. Järkevintä olisi korvata jarru heti alun pitäen pidemmällä kiinteästi asennetulla holkilla, jossa olisi suussa vaimenninkierre ja joka venyttäisi aseen kokopituuden perä taitettunakin yli lain vaatiman 600 mm:n. Hallintalaitteiltaan Saiga seuraa AK-kaavaa, mitään suurempia muutoksi ei ole tehty. Piippu on 367 mm pitkä iskupohjasta piipunsuuhun, 393 mm suujarrun etupäähän. SAIGA-9 – KAALIHAKKURIN PIKKUVELI TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Pistol Caliber Carbine, lyhyesti PCC, on toiminnallisten ampumalajien nopeimmin suosiotaan kasvattava haara. ASE-lehti • 27. IZHMA SH Aselainsäädäntömme viimeisimpien muutosten jälkeen PCC-aseiden luokittelu on muuttunut haastavaksi: aseen fyysisten mittojen ja siinä kulloinkin käytettävien lippaiden kapasiteetin (yli 10 patruunaa = ERVA, erityisen vaarallinen) perusteella ase voi päätyä pahimmillaan lähes kielletyksi tai sitten se voi olla ihan normaali ei-ERVA itselataavaa lippaallista kertatulta ampuva kivääri, kuten Saiga-9 tietyin ehdoin
Jyvänjalan alla on lyhyt Picatinny/Weaver-kisko valoa tai laseria varten. Se, mikä näyttää kaasutoimisen AK:n luistilta onkin itse asiassa Saigan lukko. Ei siis muuta kuin ampumaan! KOEAMMMUNTA Koeammunnan tarkkuuskoeosuutta varten aseen päälle asennettiin vanha 3-12x suurentava Zeiss, joka mahdollistaa tarkan tähtäämisen, mutta kylläkin sotii täysin aseen luonnetta vastaan. Aseen tekniikasta ei löytynyt mitään huomautettavaa, kaikki näytti perusvenäläisen toimivalta ja karulta. Näin etenkin, kun ottaa huomioon miten lisälippaiden saatavuus ja/ tai niiden laillinen asema voi muuttua, ref. Jyvänjalka ei enää ole kaasukammio ja piippuun menevä poraus puuttuu, kaasua kun ei aseen toimintaan tarvita. Niinpä sen irrottamiseen on harvoin tarvetta. Lyhyen tähtäinvälin takia tähtääminen avoilla on haastavaa ja optinen tähtäin on erittäin suositeltava. Tarkkuuskokeet ammuttiin hiekkapussituelta 50 metrin ulkoradalla lähes täydellisissä olosuhteissa. Aseen mukana saatiin Asetalon edustamien Magtechin ja PMC:n patruunoita ja lisäksi mukaan otettiin yhtä itseladattua, tarkaksi todistettua patruunaa. Lippaita on saatavissa 35,hintaan ja itse hankkisin 10… ämpärillisen. pitelemänä. Tosin, asianomaista lupaa vastaan lipas voidaan myydä myös 30 patruunaisena. Joka tapauksessa se on lyhyt ja uutena jäykkä avattava. Jyvän säätö on kuin AK:ssa: koro säädetään jyvää kiertämällä, sivu Molotovilla eli vasaralla takomalla tai erillisellä työkalulla, jota harvalla on. Pitkän lippaan takia ase oli nostettava ylös eli pussit olivat isoja, eikä ampuma-asento tosiaankaan ollut optimaalinen. 28 • ASE-lehti. Magtechin ja PMC:n patruunoiden käynti oli tyypillistä peruspatruunatasoa, täysin riittävää 25 metrin pika-ammuntaan, mutta 50 metriä on ampumaetäisyytenä selvästi liian paljon vaadittu. Hahlossa on pikasäädöt 50, 100, 150 ja 200 metrin ampumaetäisyyksille. Se tuli myös jälleen todettua, että piipun päässä ei saa olla mitään löysästi kiinni: testiaseen suujarrua ei ollut vielä liimattu tai kiinnitetty pysyvästi ja se alkoi löystymään jo kohdistuslaukauksien aikana, jolloin osumakuviot alkoivat levitä. Mukavaa oli, että tässäkin aseessa XTP-lataus olisi ollut vaimenninkelpoinen, subsooninen. Saigan perä joko taittuu tai sitten ei, aselupatilanteesta riippuen. Kalusteet ovat uusimpien AK:ien tyyliin mustaa muovia, eivät enää laminoitua puuta. Ammunta tapahtui 50 metrin matkalta ampumapöytää ja hiekkapusseja apuna käyttäen. Huonompi juttu on, että toimitukseen näitä kuohilaita kuuluu vain yksi (1) kappale, joten lisälippaita on lähestulkoon pakko ostaa aseen kanssa samalla kerralla. Kannen yläpinnassa on Picatinny-kisko optisen tähtäimen asentamista varten ja se onkin tarpeen, sillä lyhyen perän ja lyhyen tähtäinvälin takia avotähtäinten antama kuva on lähinnä C96 Ukko-Mauserin mieleen tuova, ”haastava” eli selkosuomeksi huono. Niinpä jarru lyötiin pienellä vasaralla tiukkaan, vääntiönä oli ratatyökalukääröstä löydetyn RemChoke-avaimen varsi. Aseeseen on saatavissa myös lyhyitä kymmenen patruunan lippaita ja sellainen on mitä suositeltavin tällaisessa käytössä. Käyttöliittymä on maailman tunnetuin ja helpoin omaksuttava, jo miljoonien käyttäjien todistamana. Omissa AK-sukuisissa aseissani käytän aina lyhyttä lipasta penkistä ammuttaessa, juurikin samaisesta syystä. Alkuperäinen suujarru on ympäripuhaltavaa mallia ja sen voi korvata joko fiksummalla jarrulla, äänenvaimentimella tai taittoperänkin mahdollistavalla pidennysholkilla, Aselain vaatimukset muistaen. Seuraavalla ratakäynnillä mukaan varattiin RUAGin Hexagon-tehdaspatruunaa, edelliseltä kerralta jääneitä itseladattuja patruunoita ja joukko sekalaisia Lukko edestäpäin, huomaa järeä ulosvetäjä. Parhaiten kävi jälleen kerran Hornadyn raskas XTP, vaikka ei sekään mitenkään häikäisevän hyvin. Kaasunpurkausaukoista kaksi on muita pidempiä (kehän suunnassa), mutta kootussa aseessa aukkojen suuntaus on satunnainen. Se, mikä näyttää kaasumännän suojaputkelta on Saigassa vain kädensuojuksen yläosa. uuden aselakimme laatimisen aikana nähdyt lipassekoilut. Kaksirivinen muovinen lipas näyttää 30-patruunaiselta, mutta on jo tehtaalla rajoitettu kymmenen patruunaa vetäväksi
Jyvänjalan alla on lyhyt Picatinny/Weaver-kisko valoa tai laseria varten. Jyvän säätö on kuin AK:ssa: koro säädetään jyvää kiertämällä, sivu Molotovilla eli vasaralla takomalla tai erillisellä työkalulla, jota harvalla on. Se tuli myös jälleen todettua, että piipun päässä ei saa olla mitään löysästi kiinni: testiaseen suujarrua ei ollut vielä liimattu tai kiinnitetty pysyvästi ja se alkoi löystymään jo kohdistuslaukauksien aikana, jolloin osumakuviot alkoivat levitä. uuden aselakimme laatimisen aikana nähdyt lipassekoilut. Parhaiten kävi jälleen kerran Hornadyn raskas XTP, vaikka ei sekään mitenkään häikäisevän hyvin. Ammunta tapahtui 50 metrin matkalta ampumapöytää ja hiekkapusseja apuna käyttäen. Kaksirivinen muovinen lipas näyttää 30-patruunaiselta, mutta on jo tehtaalla rajoitettu kymmenen patruunaa vetäväksi. Hahlossa on pikasäädöt 50, 100, 150 ja 200 metrin ampumaetäisyyksille. Tarkkuuskokeet ammuttiin hiekkapussituelta 50 metrin ulkoradalla lähes täydellisissä olosuhteissa. Käyttöliittymä on maailman tunnetuin ja helpoin omaksuttava, jo miljoonien käyttäjien todistamana. Pitkän lippaan takia ase oli nostettava ylös eli pussit olivat isoja, eikä ampuma-asento tosiaankaan ollut optimaalinen. Seuraavalla ratakäynnillä mukaan varattiin RUAGin Hexagon-tehdaspatruunaa, edelliseltä kerralta jääneitä itseladattuja patruunoita ja joukko sekalaisia Lukko edestäpäin, huomaa järeä ulosvetäjä. Se, mikä näyttää kaasutoimisen AK:n luistilta onkin itse asiassa Saigan lukko. Ei siis muuta kuin ampumaan! KOEAMMMUNTA Koeammunnan tarkkuuskoeosuutta varten aseen päälle asennettiin vanha 3-12x suurentava Zeiss, joka mahdollistaa tarkan tähtäämisen, mutta kylläkin sotii täysin aseen luonnetta vastaan. Aseen mukana saatiin Asetalon edustamien Magtechin ja PMC:n patruunoita ja lisäksi mukaan otettiin yhtä itseladattua, tarkaksi todistettua patruunaa. Aseen tekniikasta ei löytynyt mitään huomautettavaa, kaikki näytti perusvenäläisen toimivalta ja karulta. Omissa AK-sukuisissa aseissani käytän aina lyhyttä lipasta penkistä ammuttaessa, juurikin samaisesta syystä. Lippaita on saatavissa 35,hintaan ja itse hankkisin 10… ämpärillisen. Alkuperäinen suujarru on ympäripuhaltavaa mallia ja sen voi korvata joko fiksummalla jarrulla, äänenvaimentimella tai taittoperänkin mahdollistavalla pidennysholkilla, Aselain vaatimukset muistaen. pitelemänä. Niinpä sen irrottamiseen on harvoin tarvetta. Niinpä jarru lyötiin pienellä vasaralla tiukkaan, vääntiönä oli ratatyökalukääröstä löydetyn RemChoke-avaimen varsi. Se, mikä näyttää kaasumännän suojaputkelta on Saigassa vain kädensuojuksen yläosa. Jyvänjalka ei enää ole kaasukammio ja piippuun menevä poraus puuttuu, kaasua kun ei aseen toimintaan tarvita. Näin etenkin, kun ottaa huomioon miten lisälippaiden saatavuus ja/ tai niiden laillinen asema voi muuttua, ref. Kalusteet ovat uusimpien AK:ien tyyliin mustaa muovia, eivät enää laminoitua puuta. Lyhyen tähtäinvälin takia tähtääminen avoilla on haastavaa ja optinen tähtäin on erittäin suositeltava. Mukavaa oli, että tässäkin aseessa XTP-lataus olisi ollut vaimenninkelpoinen, subsooninen. Kaasunpurkausaukoista kaksi on muita pidempiä (kehän suunnassa), mutta kootussa aseessa aukkojen suuntaus on satunnainen. Kannen yläpinnassa on Picatinny-kisko optisen tähtäimen asentamista varten ja se onkin tarpeen, sillä lyhyen perän ja lyhyen tähtäinvälin takia avotähtäinten antama kuva on lähinnä C96 Ukko-Mauserin mieleen tuova, ”haastava” eli selkosuomeksi huono. Magtechin ja PMC:n patruunoiden käynti oli tyypillistä peruspatruunatasoa, täysin riittävää 25 metrin pika-ammuntaan, mutta 50 metriä on ampumaetäisyytenä selvästi liian paljon vaadittu. Tosin, asianomaista lupaa vastaan lipas voidaan myydä myös 30 patruunaisena. Joka tapauksessa se on lyhyt ja uutena jäykkä avattava. Aseeseen on saatavissa myös lyhyitä kymmenen patruunan lippaita ja sellainen on mitä suositeltavin tällaisessa käytössä. Huonompi juttu on, että toimitukseen näitä kuohilaita kuuluu vain yksi (1) kappale, joten lisälippaita on lähestulkoon pakko ostaa aseen kanssa samalla kerralla. Saigan perä joko taittuu tai sitten ei, aselupatilanteesta riippuen. ASE-lehti • 29
Niinpä se poistettiin loppuajaksi ja osumat palasivat lähes entiseen paikkaansa. Tässä(kin) asiassa mielipiteeni edustanee vähemmistöä, sillä Aimpointin jälkeen isotäpläistä tähtäintä ei kait ole tehnyt kukaan. Tarkkuuden osalta suurin ongelma onkin, että Saiga on mitoitettukaikkea muuta kuin parimetriselle suomalainen saa millään kunnon ampuma-asentoa liian lyhyen aseen keikkuessa pitkän lippaan takia vaadittavien liian korkeiden hiekkapussien päällä. Olikin helppo päättää, että ennen seuraavaa ratakertaa jarru kiiinnitettäisiin matalalukitteisella Loctite 222:lla ja näin myös tehtiin. 30 • ASE-lehti. Mukana oli myös Magtechin subsonic-patruunaa, itseladattua Hexagonia ja itseladattua Speer Gold Dotia, mutta turhaan, sillä mitään selkeästi parempaa tarkkuutta niillä ei saavutettu. Saigan perän lyhyyden, kiikariasennuksen rajoitteiden ja pitkän lippaan takia tarkkuuskoeammunta oli varsin haastavaa. Yhtäkkiä – yhden viiden laukauksen sarjan aikana – osumakeskeispiste siirtyi senttitolkulla alaoikealle ja syykin oli selvä: vasaralla kiinni lyöty (!) suujarru oli jälleen löysällä, vain reilun kolmenkymmenen laukauksen jälkeen. Itseladatun patruunan tarkkuus oli pienen näytekoon puitteissa sama kuin edellisellä kerralla. tehdaspatruunoita. Huomiota herättävä piirre on, että päivä auton kuumassa takakontissa nosti XTP:n lähtönopeutta edelliskertaan verrattuna selvästi, keskiarvona 12,6 m/s. Geco Hexagon oli selkeästi tarkempi, mikä on hyvä uutinen niille, joilla on siihen varaa (ei minulla) ja jotka löytävät niitä ostettavaksikin (tuskin mistään). Koeammunnan tulokset, ensimmäinen ratakäynti · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 2 m · Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T AVS+ Magtech 124 gr / 8,0 g FMJ #9B PMC Bronze 115 gr / 7,5 g FMJ PMC Bronze 124 gr / 8,0 g FMJ Oma Hornady 147 gr / 9,5 g XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 409 378 353 316 Pienin nopeus m/s 391 353 337 291 Kokonaishajonta m/s 18 25 16 25 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 399,0 370,7 (350) 346,6 (344) 307,3 (-) Keskihajonta m/s 6,4 5,8 4,2 6,2 Keskiarvoenergia J 593 512 483 450 Pienin osumakuvio mm 75 53 70 38 Suurin osumakuvio mm 120 132 110 81 Keskiarvo-osumakuvio mm 96,8 97,0 89,4 58,0 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 85,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 16,8 33,1 14,4 18,5 Suhteellinen tarkkuus 1,67 1,67 1,54 1,00 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: · lämpötila 20 °C · suhteellinen kosteus 70 % · ilmanpaine 1015 hPa · tyyntä Koeammunnan tulokset, toinen ratakäynti · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 2 m · Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T AVS+ Geco 124 gr / 8,0 g Hexagon Oma Hornady 147 gr XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 393 327 Pienin nopeus m/s 377 311 Kokonaishajonta m/s 16 16 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 386,0 319,9 (-) Keskihajonta m/s 4,8 5,1 Keskiarvoenergia J 555 488 Pienin osumakuvio mm 32 44 Suurin osumakuvio mm 61 71 Keskiarvo-osumakuvio mm 43,0 53,5 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 47,7 Osumakuvioiden keskihajonta mm 11,9 12,0 Suhteellinen tarkkuus 1,00 1,24 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: · lämpötila 20 °C · suhteellinen kosteus 50 % · ilmanpaine 1025 hPa · tyyntä Saiga valmiina tarkkuuskokeisiin. Testin toiminnallisempaa osiota varten aseen päälle asennettiin ikivanha Aimpoin 5000 Mag Dot, jonka täplä on todella iso, 3 cm @ 10 m, mikä mahdollistaa nopean tähtäämisen käytännönläheisillä etäisyyksillä
Tässä(kin) asiassa mielipiteeni edustanee vähemmistöä, sillä Aimpointin jälkeen isotäpläistä tähtäintä ei kait ole tehnyt kukaan. Olikin helppo päättää, että ennen seuraavaa ratakertaa jarru kiiinnitettäisiin matalalukitteisella Loctite 222:lla ja näin myös tehtiin. Saigan perän lyhyyden, kiikariasennuksen rajoitteiden ja pitkän lippaan takia tarkkuuskoeammunta oli varsin haastavaa. Geco Hexagon oli selkeästi tarkempi, mikä on hyvä uutinen niille, joilla on siihen varaa (ei minulla) ja jotka löytävät niitä ostettavaksikin (tuskin mistään). Niinpä se poistettiin loppuajaksi ja osumat palasivat lähes entiseen paikkaansa. Mukana oli myös Magtechin subsonic-patruunaa, itseladattua Hexagonia ja itseladattua Speer Gold Dotia, mutta turhaan, sillä mitään selkeästi parempaa tarkkuutta niillä ei saavutettu. Koeammunnan tulokset, ensimmäinen ratakäynti · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 2 m · Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T AVS+ Magtech 124 gr / 8,0 g FMJ #9B PMC Bronze 115 gr / 7,5 g FMJ PMC Bronze 124 gr / 8,0 g FMJ Oma Hornady 147 gr / 9,5 g XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 409 378 353 316 Pienin nopeus m/s 391 353 337 291 Kokonaishajonta m/s 18 25 16 25 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 399,0 370,7 (350) 346,6 (344) 307,3 (-) Keskihajonta m/s 6,4 5,8 4,2 6,2 Keskiarvoenergia J 593 512 483 450 Pienin osumakuvio mm 75 53 70 38 Suurin osumakuvio mm 120 132 110 81 Keskiarvo-osumakuvio mm 96,8 97,0 89,4 58,0 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 85,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 16,8 33,1 14,4 18,5 Suhteellinen tarkkuus 1,67 1,67 1,54 1,00 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: · lämpötila 20 °C · suhteellinen kosteus 70 % · ilmanpaine 1015 hPa · tyyntä Koeammunnan tulokset, toinen ratakäynti · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 2 m · Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T AVS+ Geco 124 gr / 8,0 g Hexagon Oma Hornady 147 gr XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 393 327 Pienin nopeus m/s 377 311 Kokonaishajonta m/s 16 16 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 386,0 319,9 (-) Keskihajonta m/s 4,8 5,1 Keskiarvoenergia J 555 488 Pienin osumakuvio mm 32 44 Suurin osumakuvio mm 61 71 Keskiarvo-osumakuvio mm 43,0 53,5 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 47,7 Osumakuvioiden keskihajonta mm 11,9 12,0 Suhteellinen tarkkuus 1,00 1,24 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: · lämpötila 20 °C · suhteellinen kosteus 50 % · ilmanpaine 1025 hPa · tyyntä Saiga valmiina tarkkuuskokeisiin. Yhtäkkiä – yhden viiden laukauksen sarjan aikana – osumakeskeispiste siirtyi senttitolkulla alaoikealle ja syykin oli selvä: vasaralla kiinni lyöty (!) suujarru oli jälleen löysällä, vain reilun kolmenkymmenen laukauksen jälkeen. Testin toiminnallisempaa osiota varten aseen päälle asennettiin ikivanha Aimpoin 5000 Mag Dot, jonka täplä on todella iso, 3 cm @ 10 m, mikä mahdollistaa nopean tähtäämisen käytännönläheisillä etäisyyksillä. Tarkkuuden osalta suurin ongelma onkin, että Saiga on mitoitettukaikkea muuta kuin parimetriselle suomalainen saa millään kunnon ampuma-asentoa liian lyhyen aseen keikkuessa pitkän lippaan takia vaadittavien liian korkeiden hiekkapussien päällä. ASE-lehti • 31. Itseladatun patruunan tarkkuus oli pienen näytekoon puitteissa sama kuin edellisellä kerralla. Huomiota herättävä piirre on, että päivä auton kuumassa takakontissa nosti XTP:n lähtönopeutta edelliskertaan verrattuna selvästi, keskiarvona 12,6 m/s. tehdaspatruunoita
Paljon patruunoita, mutta vain yksi lipas on huono resepti hauskanpitoon. Aimpoint 5000 istuu Saigan päälle todella matalalle ja antaa hyvän tähtäyskuvan. suositeltava varuste, se kun söisi äänen lisäksi myös rekyyliä. org/wiki/Kalashnikov_Concern Valmistajan kotisivut löytää venäjänkielentaitoinen Myyjän kotisivut asetalo.fi Aselaki www.finlex.fi/fi/laki/ alkup/2019/20190724. Hyvä piirre Saigan lippaassa on, että se on erinomaisen helppo täyttää, rk-tyyliin patruunat vain painellaan päältä lippaaseen. Patruunoiden hintaa selittää valmistusmaa Unkari, missä RUAG:illa on isolla rahalla modernisoitu tehdas. Aseen hinta kirjoitusajankohtana (loppukesä 2020) oli 1580,-. Tässä vaiheessa aseella ammuttiin useampi sata laukausta niin Gecoilla kuin patruunakaapin perukkoilta löytyneillä jämäerilläkin. Jumi purkaantui vasta, kun lukon palautusjousi saatiin irti ja patruuna kaivettiin ulos linkkuveitsellä. Itselleni henkilökohtaisesti tämä on vain etu, mutta tiedän olevani vähemmistössä. Hylsyt ase nakkaa ulos reippaasti, mutta ei murjo niitä ja ne ovatkin täysin jälleenlatauskelpoisia. Liimattu suujarru ei myöskään enää auennut ammuntojen aikana, joten toimenpide oli hyödyllinen. Ampumismukavuudeltaan Saiga on tyypillinen puhdas massasulkuase eli rekyyli-isku, etenkin lukon pysähtyminen laatikon perään, on terävähkö, mikä hidastaa nopeiden tuplalaukausten ampumista. Jallajalla-ammunnan patruunaksi valikoitui Gecon 8 g luodilla ladattu bulkkipatruuna, joka jutun tekohetkellä oli Sissos Oy:n kautta ostettuna maan halvin, 209,euroa tuhannen patruunan laatikollisesta. Aimpointin isokoinen ja läpikuultava täplä soveltui todella hyvin pika-ammuntaan, eikä se 50 metrin matkalta estänyt taustavallien pienimpienkien kivien pommittamista menestyksekkäästi. LÄHTEET Kalashikov-konserni en.wikipedia. Selvästikin äänenvaimentaja olisi enemmän kuin Suujarrun irtoamisen vaikutus oli helppo huomata, osumat alkoivat vaeltaa alaoikealle. Kokonaisuutena Saiga9:stä ei jäänyt pahaa sanottavaa: aseteknisesti se on erinomainen, ainoana ongelmana taitaa olla, että se ei ole AR-sukuinen. Ei ole tällaistakaan ennen tullut vastaan: patruuna päätyi iskuvasaran ja laatikon johteiden väliin. Aseen toiminta oli moitteetonta lukuun ottamatta Magtechin patruunoilla tullutta yhtä ainoaa pystysyöttöä; kyseessä oli lippaan viimeinen patruuna ja kun lukko vedettiin taakse asetta oikealle kallistamatta, patruuna päätyi poikittain iskuvasaran päälle ja lukon johteiden alle, minne lukko jumitti sen
Hylsyt ase nakkaa ulos reippaasti, mutta ei murjo niitä ja ne ovatkin täysin jälleenlatauskelpoisia. LÄHTEET Kalashikov-konserni en.wikipedia. Ei ole tällaistakaan ennen tullut vastaan: patruuna päätyi iskuvasaran ja laatikon johteiden väliin. Aseen hinta kirjoitusajankohtana (loppukesä 2020) oli 1580,-. Jumi purkaantui vasta, kun lukon palautusjousi saatiin irti ja patruuna kaivettiin ulos linkkuveitsellä. Liimattu suujarru ei myöskään enää auennut ammuntojen aikana, joten toimenpide oli hyödyllinen. Ampumismukavuudeltaan Saiga on tyypillinen puhdas massasulkuase eli rekyyli-isku, etenkin lukon pysähtyminen laatikon perään, on terävähkö, mikä hidastaa nopeiden tuplalaukausten ampumista. suositeltava varuste, se kun söisi äänen lisäksi myös rekyyliä. Paljon patruunoita, mutta vain yksi lipas on huono resepti hauskanpitoon. Aimpoint 5000 istuu Saigan päälle todella matalalle ja antaa hyvän tähtäyskuvan. Tässä vaiheessa aseella ammuttiin useampi sata laukausta niin Gecoilla kuin patruunakaapin perukkoilta löytyneillä jämäerilläkin. Patruunoiden hintaa selittää valmistusmaa Unkari, missä RUAG:illa on isolla rahalla modernisoitu tehdas. Jallajalla-ammunnan patruunaksi valikoitui Gecon 8 g luodilla ladattu bulkkipatruuna, joka jutun tekohetkellä oli Sissos Oy:n kautta ostettuna maan halvin, 209,euroa tuhannen patruunan laatikollisesta. Itselleni henkilökohtaisesti tämä on vain etu, mutta tiedän olevani vähemmistössä. Selvästikin äänenvaimentaja olisi enemmän kuin Suujarrun irtoamisen vaikutus oli helppo huomata, osumat alkoivat vaeltaa alaoikealle. Hyvä piirre Saigan lippaassa on, että se on erinomaisen helppo täyttää, rk-tyyliin patruunat vain painellaan päältä lippaaseen. Kokonaisuutena Saiga9:stä ei jäänyt pahaa sanottavaa: aseteknisesti se on erinomainen, ainoana ongelmana taitaa olla, että se ei ole AR-sukuinen. Aimpointin isokoinen ja läpikuultava täplä soveltui todella hyvin pika-ammuntaan, eikä se 50 metrin matkalta estänyt taustavallien pienimpienkien kivien pommittamista menestyksekkäästi. org/wiki/Kalashnikov_Concern Valmistajan kotisivut löytää venäjänkielentaitoinen Myyjän kotisivut asetalo.fi Aselaki www.finlex.fi/fi/laki/ alkup/2019/20190724 ASE-lehti • 33. Aseen toiminta oli moitteetonta lukuun ottamatta Magtechin patruunoilla tullutta yhtä ainoaa pystysyöttöä; kyseessä oli lippaan viimeinen patruuna ja kun lukko vedettiin taakse asetta oikealle kallistamatta, patruuna päätyi poikittain iskuvasaran päälle ja lukon johteiden alle, minne lukko jumitti sen
Nyttemmin jälkimmäinen on jälleen aloittanut oikeiden ampuma-aseiden valmistuksen sivutoiminimellä Tippmann Arms Co., LLC. Kuten nimi kertoo, se on .22-kaliiperinen US M4-karbiinin näköiskopio. Lainsäädännön muuttuessa asetuotanto loppui ja nykyään minikonekiväärit ovatkin jo haluttuja ja kalliita ($ 10 000+) keräilyesineitä. Hjorth Ab, jolta saatiin kokeiltavaksi M4-22 Elite Tactical –pienoiskivääri. Tehdas valmisti myös oikeita aseita ja ennen vuonna 1986 tapahtuneita Yhdysvaltain aselainsäädännön kiristyksiä Tippman ehti valmistaa noin 1400 kappaletta 1:2 mittakaavaisia kopioita amerikkalaisista M1917, M1919 ja M2 konekivääreistä kaliiperissa .22LR eli pienoiskiväärin patruunalle tehtynä. Jottei tilanne olisi liian selvä, nykyäänkin on olemassa myös Dennisin perustama Tippmann Armory, joka valmistaa 9 mm Luger –kaliiperin Gatling-tyyppisiä aseita. Hyvin harva suomalainen aseharrastaja lienee kuullut nimen, mutta vuonna 1983 Dennis Jude Tippman Sr. Juuri tähän kohderyhmään Tippman iskee ja tässä erityiseksi – ARSKA PARHAIMMILLAAN – ARSKA PARHAIMMILLAAN TIPPMAN ARMS M4-22 ELITE TACTICAL RIFLE Itsekin muistan ihailleeni Tippmannin tuotteita Guns & Ammon sivuilta, tämä kun oli aikaa ennen internettiä. Kuten jo nimikin paljastaa kyseessä on AR-pohjainen ase ja Suomessa voimassa olevan Aselain – muut tulkinnat ovat hallinto-oikeuksien perusruokaa – mukaan se on lippaallista itselataavaa kertatulta ampuva pienoiskivääri, ei siis mikään ERVA, Muu Ase tai muutenkaan kielletty. Kottikärryn kumipyörillä varustetulle lavetille asennettu ase käyttää Glockin lippaita ja on kirkkaasti omituisimpia aseita Yhdysvaltain markkinoilla. (22.04.1946-23.11.2020) perusti Tippmann Pneumatics -yhtiön, Yhdysvaltain suurimmaksi nousseen värikuula-aseiden tekijän. Koska ase ei ole itselataava, vaan kampitoiminen, se ei lainsäädännön edessä ole sarjatuliase. Muille myyty kuulaasepuoli puolestaan toimii nimellä Tippmann Sports. AR:iin on toki saatavissa .22-kaliiperin vaihtoyläkertoja, mutta monasti näiden muunnosten kanssa on luotettavuusongelmia, joitakin jatkuva kaliiperinvaihto alkaa nyppiä ja hyvin moni ei halua täyttää asekaappiaan aseiden puolikkailla. Erilaiset AR-kiväärin versiot ovat maassamme valloittaneet toiminnalliset / reserviläisampumalajit täydellisesti, mikä on lisännyt tarvetta edullisille harjoitteluaseille. Pienoiskiväärin patruunoiden ja .223:n hintasuhde on edullisimmillaan noin 1:4, joten .22LR-aseen hankkimishinta säästyy patruunakuluissa hyvin nopeasti. Aseet olivat ulkomuodoltaan mahdollisimman tarkasti esikuviensa mukaisia, pääosin itselataavina versioina, mutta osa niistä ampui myös sarjatulta! TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN 2005 Tippmann myi kuulaasetehtaansa ja jatkoi aseisiin liittymätöntä liiketoimintaa nimellä Tippmann Industrial Products. Dennis itse kuoli COVID-virukseen loppusyksyllä 2020, mutta yritys jatkaa. 34 • ASE-lehti. Tippman Armsin tuotteita Suomessa edustaa Oy
Nyttemmin jälkimmäinen on jälleen aloittanut oikeiden ampuma-aseiden valmistuksen sivutoiminimellä Tippmann Arms Co., LLC. Dennis itse kuoli COVID-virukseen loppusyksyllä 2020, mutta yritys jatkaa. Aseet olivat ulkomuodoltaan mahdollisimman tarkasti esikuviensa mukaisia, pääosin itselataavina versioina, mutta osa niistä ampui myös sarjatulta! TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN 2005 Tippmann myi kuulaasetehtaansa ja jatkoi aseisiin liittymätöntä liiketoimintaa nimellä Tippmann Industrial Products. (22.04.1946-23.11.2020) perusti Tippmann Pneumatics -yhtiön, Yhdysvaltain suurimmaksi nousseen värikuula-aseiden tekijän. Lainsäädännön muuttuessa asetuotanto loppui ja nykyään minikonekiväärit ovatkin jo haluttuja ja kalliita ($ 10 000+) keräilyesineitä. Pienoiskiväärin patruunoiden ja .223:n hintasuhde on edullisimmillaan noin 1:4, joten .22LR-aseen hankkimishinta säästyy patruunakuluissa hyvin nopeasti. Tippman Armsin tuotteita Suomessa edustaa Oy. ASE-lehti • 35. Kottikärryn kumipyörillä varustetulle lavetille asennettu ase käyttää Glockin lippaita ja on kirkkaasti omituisimpia aseita Yhdysvaltain markkinoilla. AR:iin on toki saatavissa .22-kaliiperin vaihtoyläkertoja, mutta monasti näiden muunnosten kanssa on luotettavuusongelmia, joitakin jatkuva kaliiperinvaihto alkaa nyppiä ja hyvin moni ei halua täyttää asekaappiaan aseiden puolikkailla. Hyvin harva suomalainen aseharrastaja lienee kuullut nimen, mutta vuonna 1983 Dennis Jude Tippman Sr. Erilaiset AR-kiväärin versiot ovat maassamme valloittaneet toiminnalliset / reserviläisampumalajit täydellisesti, mikä on lisännyt tarvetta edullisille harjoitteluaseille. Hjorth Ab, jolta saatiin kokeiltavaksi M4-22 Elite Tactical –pienoiskivääri. Juuri tähän kohderyhmään Tippman iskee ja tässä erityiseksi – ARSKA PARHAIMMILLAAN – ARSKA PARHAIMMILLAAN TIPPMAN ARMS M4-22 ELITE TACTICAL RIFLE Itsekin muistan ihailleeni Tippmannin tuotteita Guns & Ammon sivuilta, tämä kun oli aikaa ennen internettiä. Jottei tilanne olisi liian selvä, nykyäänkin on olemassa myös Dennisin perustama Tippmann Armory, joka valmistaa 9 mm Luger –kaliiperin Gatling-tyyppisiä aseita. Koska ase ei ole itselataava, vaan kampitoiminen, se ei lainsäädännön edessä ole sarjatuliase. Kuten nimi kertoo, se on .22-kaliiperinen US M4-karbiinin näköiskopio. Muille myyty kuulaasepuoli puolestaan toimii nimellä Tippmann Sports. Tehdas valmisti myös oikeita aseita ja ennen vuonna 1986 tapahtuneita Yhdysvaltain aselainsäädännön kiristyksiä Tippman ehti valmistaa noin 1400 kappaletta 1:2 mittakaavaisia kopioita amerikkalaisista M1917, M1919 ja M2 konekivääreistä kaliiperissa .22LR eli pienoiskiväärin patruunalle tehtynä. Kuten jo nimikin paljastaa kyseessä on AR-pohjainen ase ja Suomessa voimassa olevan Aselain – muut tulkinnat ovat hallinto-oikeuksien perusruokaa – mukaan se on lippaallista itselataavaa kertatulta ampuva pienoiskivääri, ei siis mikään ERVA, Muu Ase tai muutenkaan kielletty
lipasta ulkomuodoltaan, mikä onnistuu varsinaisen lippaan päälle tulevan erillisen kuoriosan avulla. Jotta lieriömäinen lukko ei painaisi liikaa, vaikka se käyttääkin isohalkaisijaista palaustusjousta ja on siksi paksu, lukon sisäosa on koneistettu lähes ontoksi. (kuva Rock Island Armory) eduksi lasketaan täydellisesti isompaa kivääriä vastaava käyttöliittymä. Kokonaisuutena Tippmannin tekniikka antaa hyvän vaikutelman: koneistukset on tehty siististi, eikä viimeistelyssä ole moitteen sijaa. Alarunko on sekin alumiinia ja täysin esikuvansa mukainen. Perä on sekin AR:istä tuttua portaittain säätyvää rutkumallia. Laukaisukoneistossa kannattaa huomata, että aseen virittäminen onnistuu vain varmistamattomana, aivan kuten M16:ssakin. Tippmann M1917 on käsittämättömän hieno ampuva pienoismalli. Ilman liekinsammuttajaa aseen piippu on 316 mm pitkä ja kun ase lyhimmilläänkin on yli 600 mm:nen, niin M4-22 on yksiselitteisesti ”pitkä ase”. Liekinsammuttajan alta löytyy ½”-28 UNEF -kierre ja suurin osa aseen ostajista varmaankin varustaa sen äänenvaimentajalla. 36 • ASE-lehti. Kädensuojus ulottuu lähes piipunsuuhun ja sen yläpinnalla on Picatinny-kisko. Hyvä ominaisuus on, että ulkomitoiltaan AR:n lippaita vastaavat lippaat sopivat toiminnallisten ampujien suosimiin kantolaitteisiin ja käyttö on joka suhteessa samanlaista. Patruunoilla on myös sivusuunnassa tilaa pinoutua oikeaoppiseen siksakmuotoon. Aseen piipun suussa on lintuhäkkimallinen liekinsammuttaja, joka tässä kaliiperissa on vain koriste. Molemmat muistuttavat 5,56 NATO / .223 Rem. (kuva Morphy Actions) Tippmann M1917. Lukon etupään ohjaimeksi ylärungon sisälle on ruuvilla kiinnitetty teräsholkki ja samassa paketissa on myös ejektori. Lippaan syöttösillan sivussa on kaksi nappulaa, joista silta saadaan painettua alas niin, että patruunat voidaan asettaa yksitellen oikeaan asentoon sillalle. Nykyinen rakenne on halvempi tehdä, mutta kannattaa olla varovainen suojusta kiinnittäessä, ruuvit kun saa helposti vinoon ohuessa alumiinissa. Lukon etupää puolestaan tuo mieleen Suomi-konepistoolin siinä, että sen on koneistettu pienihalkaisijaiseksi. Kun kuoren oikealla kyljellä oleva nappula painetaan sisälle, varsinainen lipas voidaan vetää esille. (kuva Rock Island Armory) Tippmann M2, 1:2 mittakaavainen “Ma Deuce”. Rungon materiaalina on valettu alumiiniaihio, joka on koneistettu tarpeellisin osin. Yllättävää on, että myös AR:n turhuuksien turhuus eli liikkuvien eteen pakottamiseen tarkoitettu ”forward assist” on kopioitu ja se myös toimii. Ylärunko on joka suhteessa esikuvansa mukainen ja tämän kaliiperin aseille poikkeuksellisesti myös luistin aukipitosalpa toimii täysin kuten esikuvassakin, samoin lippaan salpa ja varmistin. Ylärungon sisällä kulkeva lukko poikkeaa monista muista .22:ista siinä, että sillä ei ole omaa erillistä karalle koottua palautusjousta, vaan palautusjousi on peräputken sisällä, aivan kuin esikuvassa. Ylärunkoon piippu kiinnittyy kahdella piipun uraan tulevalla puolikaaren muotoisella lukkopalalla, jotka vedetään piipun päälle kierretyllä mutterilla tiukkaan. Suojus kiinnittyy neljällä kannattomalla stopruuvilla, joiden terävä päät työntyvät piippumutterissa olevaan uraan ja pakottavat etutukin taakse, kiertymisen estävät perässä olevat ylärunkoon vastaavat hampaat. Kuoren sisällä on niin paljon tilaa, että sillan liikerata on voitu tehdä laipalliselle patruunalle sopivan kaarevaksi, mikä lupaa hyvää syöttövarmuutta. Tästä taas on se etu, että lippaan huulet on voitu tuoda poikkeuksellisen ylös ja patruuna syöttyy harvinaisen suoraan patruunapesään ilman, että luoti ensin törmäisi syöttöramppiin ja alkaisi siitä taipua kohti patruunapesää. Aseen erikoisuus on sen lipas, joita on saatavissa sekä toimitukseen kuuluneena kymmenen patruunan että lisävarusteena myytävänä 25 patruunan versiona. Rakenne poikkeaa ohjekirjasen kuvasta, jossa pantamainen peräpää kiristetään mutterin päälle kahdella poikittaisruuvilla
Hyvä ominaisuus on, että ulkomitoiltaan AR:n lippaita vastaavat lippaat sopivat toiminnallisten ampujien suosimiin kantolaitteisiin ja käyttö on joka suhteessa samanlaista. Tästä taas on se etu, että lippaan huulet on voitu tuoda poikkeuksellisen ylös ja patruuna syöttyy harvinaisen suoraan patruunapesään ilman, että luoti ensin törmäisi syöttöramppiin ja alkaisi siitä taipua kohti patruunapesää. Yllättävää on, että myös AR:n turhuuksien turhuus eli liikkuvien eteen pakottamiseen tarkoitettu ”forward assist” on kopioitu ja se myös toimii. Suojus kiinnittyy neljällä kannattomalla stopruuvilla, joiden terävä päät työntyvät piippumutterissa olevaan uraan ja pakottavat etutukin taakse, kiertymisen estävät perässä olevat ylärunkoon vastaavat hampaat. Ylärunkoon piippu kiinnittyy kahdella piipun uraan tulevalla puolikaaren muotoisella lukkopalalla, jotka vedetään piipun päälle kierretyllä mutterilla tiukkaan. Lukon etupää puolestaan tuo mieleen Suomi-konepistoolin siinä, että sen on koneistettu pienihalkaisijaiseksi. Molemmat muistuttavat 5,56 NATO / .223 Rem. lipasta ulkomuodoltaan, mikä onnistuu varsinaisen lippaan päälle tulevan erillisen kuoriosan avulla. Nykyinen rakenne on halvempi tehdä, mutta kannattaa olla varovainen suojusta kiinnittäessä, ruuvit kun saa helposti vinoon ohuessa alumiinissa. Alarunko on sekin alumiinia ja täysin esikuvansa mukainen. (kuva Rock Island Armory) Tippmann M2, 1:2 mittakaavainen “Ma Deuce”. Lukon etupään ohjaimeksi ylärungon sisälle on ruuvilla kiinnitetty teräsholkki ja samassa paketissa on myös ejektori. Rakenne poikkeaa ohjekirjasen kuvasta, jossa pantamainen peräpää kiristetään mutterin päälle kahdella poikittaisruuvilla. (kuva Morphy Actions) Tippmann M1917. Tippmann M1917 on käsittämättömän hieno ampuva pienoismalli. Liekinsammuttajan alta löytyy ½”-28 UNEF -kierre ja suurin osa aseen ostajista varmaankin varustaa sen äänenvaimentajalla. (kuva Rock Island Armory) eduksi lasketaan täydellisesti isompaa kivääriä vastaava käyttöliittymä. Jotta lieriömäinen lukko ei painaisi liikaa, vaikka se käyttääkin isohalkaisijaista palaustusjousta ja on siksi paksu, lukon sisäosa on koneistettu lähes ontoksi. Aseen piipun suussa on lintuhäkkimallinen liekinsammuttaja, joka tässä kaliiperissa on vain koriste. Rungon materiaalina on valettu alumiiniaihio, joka on koneistettu tarpeellisin osin. Ylärungon sisällä kulkeva lukko poikkeaa monista muista .22:ista siinä, että sillä ei ole omaa erillistä karalle koottua palautusjousta, vaan palautusjousi on peräputken sisällä, aivan kuin esikuvassa. Kun kuoren oikealla kyljellä oleva nappula painetaan sisälle, varsinainen lipas voidaan vetää esille. Lippaan syöttösillan sivussa on kaksi nappulaa, joista silta saadaan painettua alas niin, että patruunat voidaan asettaa yksitellen oikeaan asentoon sillalle. Kuoren sisällä on niin paljon tilaa, että sillan liikerata on voitu tehdä laipalliselle patruunalle sopivan kaarevaksi, mikä lupaa hyvää syöttövarmuutta. Laukaisukoneistossa kannattaa huomata, että aseen virittäminen onnistuu vain varmistamattomana, aivan kuten M16:ssakin. Perä on sekin AR:istä tuttua portaittain säätyvää rutkumallia. Ylärunko on joka suhteessa esikuvansa mukainen ja tämän kaliiperin aseille poikkeuksellisesti myös luistin aukipitosalpa toimii täysin kuten esikuvassakin, samoin lippaan salpa ja varmistin. ASE-lehti • 37. Kokonaisuutena Tippmannin tekniikka antaa hyvän vaikutelman: koneistukset on tehty siististi, eikä viimeistelyssä ole moitteen sijaa. Kädensuojus ulottuu lähes piipunsuuhun ja sen yläpinnalla on Picatinny-kisko. Aseen erikoisuus on sen lipas, joita on saatavissa sekä toimitukseen kuuluneena kymmenen patruunan että lisävarusteena myytävänä 25 patruunan versiona. Patruunoilla on myös sivusuunnassa tilaa pinoutua oikeaoppiseen siksakmuotoon. Ilman liekinsammuttajaa aseen piippu on 316 mm pitkä ja kun ase lyhimmilläänkin on yli 600 mm:nen, niin M4-22 on yksiselitteisesti ”pitkä ase”
X 0.50" L 1 8 AF01128 SPRING, COMP, 0.750"FL X 0.084" OD 3 9 AF01029 PIN DETENT 2 10 AF01078 PIVOT PIN 1 continued below Ti pp m an n A rm s C o. M4 lipas näyttää 5,56 NATOn lippaalta, mutta se onkin vain kuori, jonka sisältä paljastuu varsinainen .22LR:n lipas kun kyljessä olevaa nappia painaa ja yläosaa vetää ulospäin. Lukko liikkuu sen keskivaiheilla olevan vyön ja ylärungon teräsholkissa liukuvan etupään varassa, jolloin kitka pienenee ja .22:ille tyypillisille roskille on tilaa. 25 ja 10 patruunan lippaat avattuina latausta varten. ™ LLC M4-22 Upper Receiver Parts Diagram and List M4-22:n yläkerta. Lukon etupää on ohennettu, ulosvetäjiä on yksi. Kuten näkyy, patruunat pinoutuvat .22LR-patruunalle optimaaliseen kaarevaan siksakmuotoon. M4-22:n alakerta. 1 4 AF01289 MAGAZINE CATCH BUTTON 1 5 AF01143 SPRING, COMP, 0.120" O.D. 1 6 AF01320 BOLT CATCH 1 7 AF01315 SPRING PIN 0.094" O.D. ™ LL C M 422 Lo w er R ec ei ve r Pa rt s D ia gr am an d Li st 25 Tippmann Arms Co. X 0.375 F.L. Tippmannin lukon etupää on ohennettu kuin Suomi-kp:ssa. Patruuna on syöttövalmiina, lippaan huulissa on teräsvahvikkeet kohdassa, jossa patruunan kanta irtoaa lippaan otteesta ja huulten rasitus on kovimmillaan. 38 • ASE-lehti. Lippaan sisäkyljissä on vastaavassa kohdassa rampit, jotka lopuksi pakottavat patruunan kannan ylös. 23 ITEM PART NUMBER DESCRIPTION QTY 1 AF01301 LOWER RECEIVER, M4 22LR 1 2 AF01357 MAGAZINE CATCH 1 3 AF01022 SPRING, COMP., 1.156" F.L.X 0.297" O.D. Muovinen syöttöramppi on osa lipasta, ei itse asetta. Lukko altapäin, jolloin sen ontto rakenne paljastuu
X 0.375 F.L. Lukko altapäin, jolloin sen ontto rakenne paljastuu. M4-22:n alakerta. Lippaan sisäkyljissä on vastaavassa kohdassa rampit, jotka lopuksi pakottavat patruunan kannan ylös. Lukon etupää on ohennettu, ulosvetäjiä on yksi. ASE-lehti • 39. 1 6 AF01320 BOLT CATCH 1 7 AF01315 SPRING PIN 0.094" O.D. 23 ITEM PART NUMBER DESCRIPTION QTY 1 AF01301 LOWER RECEIVER, M4 22LR 1 2 AF01357 MAGAZINE CATCH 1 3 AF01022 SPRING, COMP., 1.156" F.L.X 0.297" O.D. 1 4 AF01289 MAGAZINE CATCH BUTTON 1 5 AF01143 SPRING, COMP, 0.120" O.D. Patruuna on syöttövalmiina, lippaan huulissa on teräsvahvikkeet kohdassa, jossa patruunan kanta irtoaa lippaan otteesta ja huulten rasitus on kovimmillaan. ™ LLC M4-22 Upper Receiver Parts Diagram and List M4-22:n yläkerta. Kuten näkyy, patruunat pinoutuvat .22LR-patruunalle optimaaliseen kaarevaan siksakmuotoon. 25 ja 10 patruunan lippaat avattuina latausta varten. Tippmannin lukon etupää on ohennettu kuin Suomi-kp:ssa. M4 lipas näyttää 5,56 NATOn lippaalta, mutta se onkin vain kuori, jonka sisältä paljastuu varsinainen .22LR:n lipas kun kyljessä olevaa nappia painaa ja yläosaa vetää ulospäin. ™ LL C M 422 Lo w er R ec ei ve r Pa rt s D ia gr am an d Li st 25 Tippmann Arms Co. X 0.50" L 1 8 AF01128 SPRING, COMP, 0.750"FL X 0.084" OD 3 9 AF01029 PIN DETENT 2 10 AF01078 PIVOT PIN 1 continued below Ti pp m an n A rm s C o. Muovinen syöttöramppi on osa lipasta, ei itse asetta. Lukko liikkuu sen keskivaiheilla olevan vyön ja ylärungon teräsholkissa liukuvan etupään varassa, jolloin kitka pienenee ja .22:ille tyypillisille roskille on tilaa
Alumiinivaipan ja alumiinisten päätytulppien välissä on mustasta muovista ruiskuvalettu ruoto, jossa on kahdeksan laajemistilaa. Liekinsammuttajan irrotus: aseen piippu on paksun nahanpalan suojaamana ruuvipenkissä ja kierrelukite murretaan jakotai ¾” kiintoavaimella. Aseen kohdistaminen 25 -metrin matkalta paljasti, että Hawke ei sovellu tälle matkalle: millään dioptrian säädöllä ei ristikkoa ja maalia saatu tarkaksi yhtä aikaa. Jos ristikko olisi ensimmäisessä polttotasossa, sen koko näkökentässä kasvaisi suurennoksen myötä, mutta asteikot pätisivät jokaisella suurennoksella. Hawken kotisivuilta sitten selvisi, että nollakohta vastaa 50 jaardin (1 yd = 0,914 m) kohdistusetäisyyttä ja että muut tähtäyspisteet 75 / 100 / 125 / 150 / 175 / 200 jaardia on laskettu luodille, jonka ballistinen kerroin on 0,1262 ja lähtönopeus 384 m/s sekä kiikarin korkeus piippulinjasta 1,75” / 44 mm. Kuten nimikin kertoo, kiikari on nimenomaan suunniteltu nopeille (High Velocity) pienoiskiväärin patruunoille ja siinä on valaistu ristikko (Illuminated Reticle). Englantilaisen valmistuttajan – valmistusmaahan on Kiina – Hawken ja päämarkkina-alueen USA:n takia kiikarin säädöissä portaana on jumalan mieliharmi n:o 1 eli ¼ M.O.A. Maalina oli aaltopahvi, johon oli piirretty kutakin patruunalaatua varten kymmenen tähtäystäplää, joista kuhunkin ammuttiin viisi laukausta, lippaallisia siis tarvittiin kaksi per patruunalaatu. Niinpä tyydyttiin siihen, että molemmat olivat yhtä hyviä/ huonoja. Tässä yhteydessä on pakko ihailla nettiampujia, jotka kertovat osaavansa arvioida patruunan/ latauksen tarkkuutta yhden (1) viiden tai toisinaan jopa vain kolmen laukauksen perusteella. Huomaa, ettei AR-tyylisiä crush washereita ole, sillä liekinsammuttajan perässä on sisäpuolinen koneistusura, jonka ansiosta takapinnasta tulee kokoonpainuva / asemoinnin salliva. Toinen heti huomiota herättävä piirre on, että ristikko on toisessa polttotasossa ja näyttää siis aina samankokoiselta. / 2,9 m @ 100 m niin sivussa kuin korossakin. Yllätys oli, että Hawken säädöt toimivat päinvastoin kuin useimmissa kiikatähtäimissä eli ylös ja oikealle säätöä kierretään vastapäivään. Vaimentimen pakkauksen sisältä löytyi ohjevihkonen ja siinä kauniisti sanoen ultrapienellä fontilla maininta, että tämä malli Optisup 22 on tarkoitettu pulttilukkoiselle aseelle, kun taasen ”Optisup 22/17 pulttilukkoisille ja puoliautomaattikivääreille. Vaimentimen asentamista varten kädensuojus oli irrotettava poistamalla lukitusruuvit 3/32” kuusiokoloavaimella, minkä jälkeen suojuksen voi liu´uttaa etukautta pois. Kyseessä siis on ikiaikaisen Maxim-vaimentimen muunnos. KOEAMMUNTA Koeammuntaa varten kiikariksi aseen päälle saatiin Hjorthin edustama edullinen Hawke Vantage IR –sarjaan kuuluva 3-9x40 Rimfire .22 LR HV IR (#14222). Tällainen ristikko kun on erinomaisen helppokäyttöinen, jos kaikki täsmää mitoituksen lähtökohtien kanssa ja jos ei täsmää, on opeteltava muistisääntöjä ristikko vs. Etutukin irrotus, ruuveissa on tehtaan jäljiltä Loctite-lukitus. Muovi-insertin peräpäätä suojaa ruutikaasuja vastaan takapään paisuntatilan sulkeva metallinen prikka. 40 • ASE-lehti. Pelkona ilmeisesti on, että muovi ei kestä nopeaa ammuntarytmiä. Kaikki portaat ovat sen verran kirkkaita, että mikään hämärätähtäin Hawke ei ole, ristikko palaa silmän verkkokalvolle, eikä mitään muuta näe. Tärkeää on, että kun liekinsammutin kierretään auki ¾ ” -kuusiokoloavaimella tai Bahcon mutterisorvilla, aseen tulee olla kiinnitettynä piipustaan pehmeiden naarmuttamattomien leukojen välissä. Hawken asentaminen vaati korokepalat kunnollisen tähtäinkuvan saamiseksi. Tämän ominaisuuden kääntöpuoli on, että matka-asteikko pitää paikkansa vain yhdellä suurennoksella, tässä tapauksessa 9x suurennoksella. Aseen toimitukseen kuuluvat muoviset flip-up-tähtäimet, mutta koska kiikarinjalat eivät ole pikairroitettavat, avotähtäimistä ei ole oikeastaan mitään hyötyä ja niinpä ne irrotettiin kiikariasennuksen tieltä. Näin siksi, että jos kiinnitys tehdään ylärungosta, se voi vääntyä ennen kuin kierrelukitteena käytetty Loctite pettää. Vaimennuskyvyksi mainitaan 19-22 dB*, jollain asteikolla / tavalla. Tähtäimen mukana tuli kaksikin ohjevihkosta, mutta niissä ei ollut mitään mainintaa siitä, millä suurennoksella tähtäinristikolle pallukoilla merkityt ampumaetäisyydet pitävät paikkansa, eikä edes sitä ovatko etäisyydet jalkoja, metrejä vaiko kyynäröitä. Valaisuyksikkö on vasemmalla kyljellä ja siinä on OFFasennon lisäksi viisi säätöporrasta vihreälle ja punaiselle valolle. Hawken ristikko; jaardilukemat vastaavat 55 / 69 / 91 / 114 / 137 / 160 / 183 m ampumaetäisyyksiä. Ikävä kyllä Hjorthilta ei löytynyt sopivaa ½”-28 UNEF –kierteellistä vaimenninta, joten Sissos Oy:ltä Raumalta ostettiin (55,-) Sakon valmistuttama Optisup 22-vaimennin. Loctite on pettänyt ja lieskari irtoaa. Täysin alumiininen rakenne.”, kiitti vaan. Metriselle tai lähes kaksimetrisellekin ampujalle tämä tuo omat haasteensa. Läntisissä sivistysvaltioissa käytetty milliradiaanipohjainen porras olisi ollut olennaisesti parempi. Kokonaissäätövaraa kerrotaan olevan 100 M.O.A. metrinen ampumaetäisyys. Kovia poikia... Pidempi 25 patruunan lipas saatiin vasta alkutarkkuutusten jälkeen, mutta kokemusten valossa oli helppo päättää, että sitä käytettäisiin varsinaisessa tarkkuustestissä. Suurin osa ostajista varustanee aseen äänenvaimentajalla, sillä käyttömahdollisuudet moninkertaistuvat, ampuminen onnistuu vaikkapa mökkitontilla. Ensimmäinen ampumakerta oli kuitenkin myönteinen kokemus, Tippmann on todella hauska ammuttava ja toimi täysin moitteetta. Silti, pian ase oli kohdistettu ja takoi yhtenäistä reikää tältä lyhyeltä matkalta. Kymmenen osumakuvion perusteella voidaan jo sanoa tuloksella olevan tilastollistakin varmuutta. Tuota 22/17 –mallia ei kuvasto tunne lainkaan ja käytön rajoitteista ei ole mitään mainintaa; omituista. No, näkyyhän tuo suunta säätöpyörässä, mutta ne vaistot yhdistettynä ikänäköön. Asennusta varten mukana oli myös Hawken 1” renkaat, mutta ikävä kyllä keskikorkeana (Medium) versiona, mikä yhdistettynä aseen suoraan tukkiin johti siihen, että tähtäyskuvan saamiseksi poskesta olisi pitänyt silpaista pala pois. Asia ratkaistiin UTG:n valmistamilla korotuspaloilla, jollaiset onneksi löytyivät asekaapista. Ilmiasultaan OS tuo mieleen muinaiset Vaime(nninmetalli) Oy:n tuotteet, mutta sisältä uutuus on erilainen. Sakon nettisivuilla ”Optisup” ei hakusanana purrut lainkaan, mutta vuoden 2020 tuotekuvastosta löytyivät tuotteet Optisup .22 ja Optisup .17. Kuten näkyy, aseessa on ”forward assist”-nappi ja hylsynpoistoaukon automaattisesti avautuva suojus, aivan kuin oikeassa M4:ssäkin. Tämä vastaa 7 mm @ 100 m naksuja
KOEAMMUNTA Koeammuntaa varten kiikariksi aseen päälle saatiin Hjorthin edustama edullinen Hawke Vantage IR –sarjaan kuuluva 3-9x40 Rimfire .22 LR HV IR (#14222). Kuten nimikin kertoo, kiikari on nimenomaan suunniteltu nopeille (High Velocity) pienoiskiväärin patruunoille ja siinä on valaistu ristikko (Illuminated Reticle). Tämän ominaisuuden kääntöpuoli on, että matka-asteikko pitää paikkansa vain yhdellä suurennoksella, tässä tapauksessa 9x suurennoksella. Loctite on pettänyt ja lieskari irtoaa. Maalina oli aaltopahvi, johon oli piirretty kutakin patruunalaatua varten kymmenen tähtäystäplää, joista kuhunkin ammuttiin viisi laukausta, lippaallisia siis tarvittiin kaksi per patruunalaatu. Kyseessä siis on ikiaikaisen Maxim-vaimentimen muunnos. Valaisuyksikkö on vasemmalla kyljellä ja siinä on OFFasennon lisäksi viisi säätöporrasta vihreälle ja punaiselle valolle. Yllätys oli, että Hawken säädöt toimivat päinvastoin kuin useimmissa kiikatähtäimissä eli ylös ja oikealle säätöä kierretään vastapäivään. Niinpä tyydyttiin siihen, että molemmat olivat yhtä hyviä/ huonoja. Tämä vastaa 7 mm @ 100 m naksuja. Kaikki portaat ovat sen verran kirkkaita, että mikään hämärätähtäin Hawke ei ole, ristikko palaa silmän verkkokalvolle, eikä mitään muuta näe. Sakon nettisivuilla ”Optisup” ei hakusanana purrut lainkaan, mutta vuoden 2020 tuotekuvastosta löytyivät tuotteet Optisup .22 ja Optisup .17. Asia ratkaistiin UTG:n valmistamilla korotuspaloilla, jollaiset onneksi löytyivät asekaapista. Hawken asentaminen vaati korokepalat kunnollisen tähtäinkuvan saamiseksi. Pidempi 25 patruunan lipas saatiin vasta alkutarkkuutusten jälkeen, mutta kokemusten valossa oli helppo päättää, että sitä käytettäisiin varsinaisessa tarkkuustestissä. Vaimennuskyvyksi mainitaan 19-22 dB*, jollain asteikolla / tavalla. Läntisissä sivistysvaltioissa käytetty milliradiaanipohjainen porras olisi ollut olennaisesti parempi. Täysin alumiininen rakenne.”, kiitti vaan. Pelkona ilmeisesti on, että muovi ei kestä nopeaa ammuntarytmiä. Metriselle tai lähes kaksimetrisellekin ampujalle tämä tuo omat haasteensa. Aseen toimitukseen kuuluvat muoviset flip-up-tähtäimet, mutta koska kiikarinjalat eivät ole pikairroitettavat, avotähtäimistä ei ole oikeastaan mitään hyötyä ja niinpä ne irrotettiin kiikariasennuksen tieltä. Asennusta varten mukana oli myös Hawken 1” renkaat, mutta ikävä kyllä keskikorkeana (Medium) versiona, mikä yhdistettynä aseen suoraan tukkiin johti siihen, että tähtäyskuvan saamiseksi poskesta olisi pitänyt silpaista pala pois. Vaimentimen pakkauksen sisältä löytyi ohjevihkonen ja siinä kauniisti sanoen ultrapienellä fontilla maininta, että tämä malli Optisup 22 on tarkoitettu pulttilukkoiselle aseelle, kun taasen ”Optisup 22/17 pulttilukkoisille ja puoliautomaattikivääreille. Näin siksi, että jos kiinnitys tehdään ylärungosta, se voi vääntyä ennen kuin kierrelukitteena käytetty Loctite pettää. Silti, pian ase oli kohdistettu ja takoi yhtenäistä reikää tältä lyhyeltä matkalta. Alumiinivaipan ja alumiinisten päätytulppien välissä on mustasta muovista ruiskuvalettu ruoto, jossa on kahdeksan laajemistilaa. Muovi-insertin peräpäätä suojaa ruutikaasuja vastaan takapään paisuntatilan sulkeva metallinen prikka. Jos ristikko olisi ensimmäisessä polttotasossa, sen koko näkökentässä kasvaisi suurennoksen myötä, mutta asteikot pätisivät jokaisella suurennoksella. Tuota 22/17 –mallia ei kuvasto tunne lainkaan ja käytön rajoitteista ei ole mitään mainintaa; omituista. Etutukin irrotus, ruuveissa on tehtaan jäljiltä Loctite-lukitus. No, näkyyhän tuo suunta säätöpyörässä, mutta ne vaistot yhdistettynä ikänäköön. Kovia poikia... Kuten näkyy, aseessa on ”forward assist”-nappi ja hylsynpoistoaukon automaattisesti avautuva suojus, aivan kuin oikeassa M4:ssäkin. Suurin osa ostajista varustanee aseen äänenvaimentajalla, sillä käyttömahdollisuudet moninkertaistuvat, ampuminen onnistuu vaikkapa mökkitontilla. ASE-lehti • 41. Tällainen ristikko kun on erinomaisen helppokäyttöinen, jos kaikki täsmää mitoituksen lähtökohtien kanssa ja jos ei täsmää, on opeteltava muistisääntöjä ristikko vs. Hawken kotisivuilta sitten selvisi, että nollakohta vastaa 50 jaardin (1 yd = 0,914 m) kohdistusetäisyyttä ja että muut tähtäyspisteet 75 / 100 / 125 / 150 / 175 / 200 jaardia on laskettu luodille, jonka ballistinen kerroin on 0,1262 ja lähtönopeus 384 m/s sekä kiikarin korkeus piippulinjasta 1,75” / 44 mm. / 2,9 m @ 100 m niin sivussa kuin korossakin. Tähtäimen mukana tuli kaksikin ohjevihkosta, mutta niissä ei ollut mitään mainintaa siitä, millä suurennoksella tähtäinristikolle pallukoilla merkityt ampumaetäisyydet pitävät paikkansa, eikä edes sitä ovatko etäisyydet jalkoja, metrejä vaiko kyynäröitä. Kokonaissäätövaraa kerrotaan olevan 100 M.O.A. Hawken ristikko; jaardilukemat vastaavat 55 / 69 / 91 / 114 / 137 / 160 / 183 m ampumaetäisyyksiä. Vaimentimen asentamista varten kädensuojus oli irrotettava poistamalla lukitusruuvit 3/32” kuusiokoloavaimella, minkä jälkeen suojuksen voi liu´uttaa etukautta pois. Ensimmäinen ampumakerta oli kuitenkin myönteinen kokemus, Tippmann on todella hauska ammuttava ja toimi täysin moitteetta. Liekinsammuttajan irrotus: aseen piippu on paksun nahanpalan suojaamana ruuvipenkissä ja kierrelukite murretaan jakotai ¾” kiintoavaimella. Tässä yhteydessä on pakko ihailla nettiampujia, jotka kertovat osaavansa arvioida patruunan/ latauksen tarkkuutta yhden (1) viiden tai toisinaan jopa vain kolmen laukauksen perusteella. Ikävä kyllä Hjorthilta ei löytynyt sopivaa ½”-28 UNEF –kierteellistä vaimenninta, joten Sissos Oy:ltä Raumalta ostettiin (55,-) Sakon valmistuttama Optisup 22-vaimennin. Toinen heti huomiota herättävä piirre on, että ristikko on toisessa polttotasossa ja näyttää siis aina samankokoiselta. Huomaa, ettei AR-tyylisiä crush washereita ole, sillä liekinsammuttajan perässä on sisäpuolinen koneistusura, jonka ansiosta takapinnasta tulee kokoonpainuva / asemoinnin salliva. Tärkeää on, että kun liekinsammutin kierretään auki ¾ ” -kuusiokoloavaimella tai Bahcon mutterisorvilla, aseen tulee olla kiinnitettynä piipustaan pehmeiden naarmuttamattomien leukojen välissä. Ilmiasultaan OS tuo mieleen muinaiset Vaime(nninmetalli) Oy:n tuotteet, mutta sisältä uutuus on erilainen. Aseen kohdistaminen 25 -metrin matkalta paljasti, että Hawke ei sovellu tälle matkalle: millään dioptrian säädöllä ei ristikkoa ja maalia saatu tarkaksi yhtä aikaa. Kymmenen osumakuvion perusteella voidaan jo sanoa tuloksella olevan tilastollistakin varmuutta. Englantilaisen valmistuttajan – valmistusmaahan on Kiina – Hawken ja päämarkkina-alueen USA:n takia kiikarin säädöissä portaana on jumalan mieliharmi n:o 1 eli ¼ M.O.A. metrinen ampumaetäisyys
Lippaallinen CCI Standardeja pikatulella 50 metrin matkalta. Pienoiskiväärin patruunoille pitääkin erityisen selvästi paikkansa se, että oman aseen tarkkuus ei selviä tästä jutusta, eikä netin ”keskustelupalstoiltakaan”, itse se asia on selvitettävä ja vieläpä ampumalla. Tarkkuudeltaan parhaaksi osoittautui hiukan yllättäen kaikkein halvin patruuna eli CCI Standard (a´8 snt) ja huonoimmaksi kallein Lapua Center-X (a´25 snt). Lippaan täyttö pikkupakkaKoeammunnan tulokset • Tähtäinkiikari Hawke Vantage 3-9x40 • ampumaetäisyys 50 m • 10x 5 ls kuviot hiekkapussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m CCI Select #0045 40 gr 2,6 g LRN CCI Standard Velocity #0035 40 gr 2,6 g LRN Hornady Varmint Express #83212 40 gr 2,6 g Copper Plated HP Lapua Center-X #420163 40 gr 2,6 g LRN Suurin nopeus m/s 364,9 324,3 364,4 297,5 Pienin nopeus m/s 345,3 315,6 339,8 280,6 Kokonaishajonta m/s 19,6 8,7 14,3 16,8 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 297,5 319,2 (326@?) 344,8 (354@?) 288,8 (327@660) Keskihajonta m/s 5,5 2,6 4,6 4,6 Keskiarvoenergia J 162 132 154 108 Pienin osumakuvio mm 17 13 17 23 Suurin osumakuvio mm 35 25 38 62 Keskiarvo-osumakuvio mm 25,5 20,5 28,6 32,2 Osumakuvioiden keskihajonta 5,3 4,2 8,4 11,6 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 1,24 1,00 1,40 1,57 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 26,7 Huomautuksia *BC 0,115 *erä L13X04 *erä F11X86 *BC G1 0,172 *erä 02643/50484 *toimintahäiriöitä Olosuhteet @ Kestrel 4000: • lämpötila -1° C • suhteellinen kosteus 69 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä Ase tarkkuuskoeammuntakuosissaan. Olosuhteet olivat kerrankin täydelliset ja pitkän lippaan ansiosta ammuntakin sujui napakasti, 50 laukauksen ampumiseen meni lippaan täyttämisineen kaikkineen ehkä viisi minuuttia. tietoruutu), mittaaminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta ongelma on sopivan kaluston löytäminen. Aseen toiminta oli moitteetonta pois lukien Lapua X-Center, joka oli patruunoista hitain. Lippaan kuoren avaaminen kävi helpoiten niin, että lipas laitettiin pöydälle, salpaa painettiin patruunalla ja toinen käsi veti sisukset esiin. Lipastaminen menossa. Hyvällä patruunalla M4-22 näyttäisi pystyvän 1...2 cm @ 50 m käyntiin, mikä aseen käyttötarkoituksen huomioon ottaen on vähintäänkin riittävää. Tuloksena oli täysin kuollut liipaisin ja vuorossa häiriönpoistoharjoitus. Sound Pressure Level, SPL, kts. Melumittauksen tulokset • B&K 2209 mittari • B&K 4136 mikrofoni • B&K 4231 kalibraattori • Chrony M1 @ 2 m • 5 ls ilman vaimenninta ja 10 ls vaimentimen kera CCI Standard Velocity #0035 40 gr 2,6 g LRN Suurin nopeus m/s 320,8 Pienin nopeus m/s 305,0 Kokonaishajonta m/s 15,8 Keskiarvonopeus m/s 315,0 Nopeuksien keskihajonta m/s 4,9 Äänenpainetaso ilman vaimenninta, keskiarvo dB(C) peak 144,2 Äänenpainetaso vaimentimen kera, keskiarvo dB(C) peak 128,6 Nettovaimennus dB(C) peak 15,6 First Round Pop (FRP) dB(C) peak Huomautuksia Olosuhteet @ Kestrel 4000: • lämpötila +2° C • suhteellinen kosteus 96 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä sessa onnistui ohuet hanskat kädessäkin. Hawken kiikaritähtäimen ominaisuudet riittivät tälle matkalle, mutta pidemmälle ampumaetäisyydelle ainakin minun silmäni kaipaisivat jotain parempaa. Kannattaa huomata, että tämä pitää paikkansa tälle aseyksilölle ja näille patruunaerille ja kun jokin näistä muuttuu, tulokset voivat olla aivan erilaiset. Patruunoita syötettäessä tulee muistaa, että patruunannostinta vedetään alas aina vain yhtä patruunaa varten, ei siis pohjaan asti, sillä tuloksena olisi sotku. Tämän mieto lataus näkyi siinä, että muutaman kerran ase kyllä latasi patruunan, mutta lukko ei jaksanut käydä niin takana, että iskuvasara olisi jäänyt vireeseen. Ampuma-aseen aiheuttaman melun, äänenpaineen (engl. Käyttäjää tietenkin kiinnostaa, kuinka paljon melua ammuttaessa syntyy, niin oman kuulon kuin ei-ampuvan ympäristönkin takia. Onneksi tällainen yhdistelmä oli nyt 42 • ASE-lehti
Lippaallinen CCI Standardeja pikatulella 50 metrin matkalta. Onneksi tällainen yhdistelmä oli nyt ASE-lehti • 43. Tuloksena oli täysin kuollut liipaisin ja vuorossa häiriönpoistoharjoitus. Hawken kiikaritähtäimen ominaisuudet riittivät tälle matkalle, mutta pidemmälle ampumaetäisyydelle ainakin minun silmäni kaipaisivat jotain parempaa. Tarkkuudeltaan parhaaksi osoittautui hiukan yllättäen kaikkein halvin patruuna eli CCI Standard (a´8 snt) ja huonoimmaksi kallein Lapua Center-X (a´25 snt). Aseen toiminta oli moitteetonta pois lukien Lapua X-Center, joka oli patruunoista hitain. Tämän mieto lataus näkyi siinä, että muutaman kerran ase kyllä latasi patruunan, mutta lukko ei jaksanut käydä niin takana, että iskuvasara olisi jäänyt vireeseen. Lippaan kuoren avaaminen kävi helpoiten niin, että lipas laitettiin pöydälle, salpaa painettiin patruunalla ja toinen käsi veti sisukset esiin. Patruunoita syötettäessä tulee muistaa, että patruunannostinta vedetään alas aina vain yhtä patruunaa varten, ei siis pohjaan asti, sillä tuloksena olisi sotku. Olosuhteet olivat kerrankin täydelliset ja pitkän lippaan ansiosta ammuntakin sujui napakasti, 50 laukauksen ampumiseen meni lippaan täyttämisineen kaikkineen ehkä viisi minuuttia. Kannattaa huomata, että tämä pitää paikkansa tälle aseyksilölle ja näille patruunaerille ja kun jokin näistä muuttuu, tulokset voivat olla aivan erilaiset. Lipastaminen menossa. Käyttäjää tietenkin kiinnostaa, kuinka paljon melua ammuttaessa syntyy, niin oman kuulon kuin ei-ampuvan ympäristönkin takia. Melumittauksen tulokset • B&K 2209 mittari • B&K 4136 mikrofoni • B&K 4231 kalibraattori • Chrony M1 @ 2 m • 5 ls ilman vaimenninta ja 10 ls vaimentimen kera CCI Standard Velocity #0035 40 gr 2,6 g LRN Suurin nopeus m/s 320,8 Pienin nopeus m/s 305,0 Kokonaishajonta m/s 15,8 Keskiarvonopeus m/s 315,0 Nopeuksien keskihajonta m/s 4,9 Äänenpainetaso ilman vaimenninta, keskiarvo dB(C) peak 144,2 Äänenpainetaso vaimentimen kera, keskiarvo dB(C) peak 128,6 Nettovaimennus dB(C) peak 15,6 First Round Pop (FRP) dB(C) peak Huomautuksia Olosuhteet @ Kestrel 4000: • lämpötila +2° C • suhteellinen kosteus 96 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä sessa onnistui ohuet hanskat kädessäkin. Lippaan täyttö pikkupakkaKoeammunnan tulokset • Tähtäinkiikari Hawke Vantage 3-9x40 • ampumaetäisyys 50 m • 10x 5 ls kuviot hiekkapussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m CCI Select #0045 40 gr 2,6 g LRN CCI Standard Velocity #0035 40 gr 2,6 g LRN Hornady Varmint Express #83212 40 gr 2,6 g Copper Plated HP Lapua Center-X #420163 40 gr 2,6 g LRN Suurin nopeus m/s 364,9 324,3 364,4 297,5 Pienin nopeus m/s 345,3 315,6 339,8 280,6 Kokonaishajonta m/s 19,6 8,7 14,3 16,8 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 297,5 319,2 (326@?) 344,8 (354@?) 288,8 (327@660) Keskihajonta m/s 5,5 2,6 4,6 4,6 Keskiarvoenergia J 162 132 154 108 Pienin osumakuvio mm 17 13 17 23 Suurin osumakuvio mm 35 25 38 62 Keskiarvo-osumakuvio mm 25,5 20,5 28,6 32,2 Osumakuvioiden keskihajonta 5,3 4,2 8,4 11,6 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 1,24 1,00 1,40 1,57 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 26,7 Huomautuksia *BC 0,115 *erä L13X04 *erä F11X86 *BC G1 0,172 *erä 02643/50484 *toimintahäiriöitä Olosuhteet @ Kestrel 4000: • lämpötila -1° C • suhteellinen kosteus 69 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä Ase tarkkuuskoeammuntakuosissaan. Hyvällä patruunalla M4-22 näyttäisi pystyvän 1...2 cm @ 50 m käyntiin, mikä aseen käyttötarkoituksen huomioon ottaen on vähintäänkin riittävää. Ampuma-aseen aiheuttaman melun, äänenpaineen (engl. tietoruutu), mittaaminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta ongelma on sopivan kaluston löytäminen. Pienoiskiväärin patruunoille pitääkin erityisen selvästi paikkansa se, että oman aseen tarkkuus ei selviä tästä jutusta, eikä netin ”keskustelupalstoiltakaan”, itse se asia on selvitettävä ja vieläpä ampumalla. Sound Pressure Level, SPL, kts
7. Ruutivaaka paljasti, että seuranneessa puhdistuksessa ruodosta irtosi palojätteitä 0,88 g eli 1/3 luodin painosta. 13. Ikänäöstä kärsivää ilahduttava piirre on, että tähtäyspiste ei valaistunakaan räjähdä galaksiksi. Kalustopula heijastuukin siihen, että toimiva B&K-setti maksaa käytettynäkin tuhansia euroja. 8. Monasti kuitenkin on niin, että vaimentimien valmistajat "metsästävät" parhaan mahdollisen vaimennuksen antavan mittauspisteen ja käyttävät sitä sitten mainonnassaan, mutta minkäänlaista kriittistä vertailua tällaiset tulokset eivät mahdollista. Aseen suositushinta (joulukuu 2020) on 999,-, kiikaritähtäimen 199,ja jalkojen 39,-. 10. Sotaisa nimi tai Hinkuwinkuintialainen patentti ei takaa vaimentimesta mitään. Tavallisimmat suodatustavat ovat Asuodatus, joka pyrkii kuvaamaan ihmisen korvan kuulo-ominaisuuksia ja jossa matalimpia (alle 20 Hz) korvalle kuulumattomia ääniä vaimennetaan sekä C-suodatus, jossa matalimpien äänien suodatus on vähäisempi. Jos siis haluaa saada milloinkaan vaimentimen auki, se on avattava säännöllisin väliajoin puhdistusta varten, missä aseöljy ja hammasharja ovat hyvät välineet. "First Round Pop"-ilmiö (FRP) todettavissa. Villejä reseptejä kiertää, konstit ovat monet ja vaivaa nähdään uskomattoman paljon, mutta riskeistä puhutaan harvemmin, eikä tuloksissakaan aina ole hurraamista. Määritelmän mukaan SPL = 20 lg (p / p0), missä p on mitattava paine ja p0 ihmisen kuulorajaa vastaava painetaso 20 µPa. Aiemmassa C-versiossa vaimennin sijoitettiin vaimentimen suun sivulle 1 m päähän. Aseen pilaaminen vaimenninasennuksella on äärimmäisen helppoa; aseen nykyinen ja tuleva keräilyarvo nollaantuu ja aseen tarkkuus voi mennä asiantuntemattoman asentajan konstein. Keskustelun äänenpainetaso on noin 56, ruohonleikkurin 85, suihkukoneen 130 dB. Kyseessä on mittayksikkö, jolla mitataan ääntä eli äänenpainetasoa, englanniksi ”Sound Pressure Level”, SPL. Tällä vakioidulla tavalla mitatut äänenpaineen vertailuarvot mahdollistavat eri vaimentimien vertaamisen toisiinsa. äänenvaimentimen hankkiminen, hallussapito ja luovuttaminen, jos henkilöllä on ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa” eli mikä tahansa ampuma-aseen hallussapitolupa riittää minkä tahansa vaimentimen hankkimiseen. Mittaamisen erityisongelmana on, etteivät mittauslaitteet kasva puussa, sillä 2209 on poistunut valmistuksesta kymmeniä vuosia sitten, 4136 on aina ollut harvinainen ja nyttemmin sen korvaa malli 4938. Mittaus tehtiin MIL-STD-1474D:n mukaan, jolloin mikrofoni on 15 cm korvasta melunlähteen (hylsynpoistoaukon / piipunsuun) suuntaan. 4. Tulokset eivät olekaan suoraan vertailukelpoisia ja vanha tapa antaa itselataavissa aseissa paremman tuloksen, sillä liikkuvien osien kolina jää kaemmaksi. Äänenvaimentimien vaimennuskyvyn mittayksikkö on dB eli desibeli (mittayksikkö sai nimensä puhelimen keksijän Alexander Graham Bellin mukaan, englanniksi "Bell" ja ja 1/10 tästä on "deciBell"). 3. äänestä voidaan leikata pois merkityksettömäksi tuomittu osa. Kaiken kaikkiaan aseella ammuttiin sitä välillä puhdistamatta tai öljyämättä reilut viisisataa laukausta ja ainoat ongelmat olivat Lapuan patruunan aneemisuudesta johtuvia. Sama pätee tietenkin itse aseeseen ja suositeltavaa on säilyttää ase vaimennin irrotettuna. Suomalaiset vaimentimet ovat pääosin maailman huippuluokkaa ja ainakin edullisia. Päätytulpan kierteisiin kannattaa laittaa hyvää aserasvaa niin paljon kuin sopii. Kokonaisuutena Tippmann M4-22 Tactical Rifle jätti harvinaisen hyvän vaikutelman. Äänenvaimenninten suorituskyvyn arvioinnissa suurin ongelma on, että koko mittauskaluston tulee olla sopiva, nousuajaltaan eli reagointikyvyltään riittävän nopea, amerikkalaisen MILSTD-1474 D:n mukaan alle 20 µs, kyetäkseen reagoimaan vaimennettuun laukausääneen, joka kestoltaan on todettu vaimentamatonta lyhyemmäksi. Mikään aseeseen lisättävä laite ei paranna sen kenttäkelpoisuutta; jokainen lisäosa on lisäongelmien lähde, niin myös vaimennin. Mikään vaimennin ei tee aseesta täysin äänetöntä. Määritelmästä seuraa, että kuulorajaa vastaa dB. Parhaat vertailukelpoiset tulokset saadaan, kun eri vaimentimien mittaukset suoritetaan yhdessä ja samassa tilaisuudessa tai ainakin tämän saman menettelytavan mukaisesti. HUOMIONARVOISTA VAIMENTIMISTA 1. LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut www.tippmannarms.com/ Maahantuojan kotivut www.ase.fi Tippmann Wikipediassa https://en.wikipedia.org/wiki/Tippmann Tippmannin konekiväärikopiot www.youtube.com/watch?v= Jw3dwzh9J9o Dennis Tippmanin muistokirjoitus www.legacy.com/obituaries/ fortwayne/obituary.aspx?n=dennis-jude-tippmann&pid=197162799 &fhid=40325 Hawken kotisivut www.hawkeoptics.com CCI:n kotisivut www.cci-ammunition.com Lapuan kotisivut www.lapua.com Sakon tuoteluettelo 2020 https://www.sakosuomi.fi/sites/default/ files/2020-05/Tuotekatalogi_FIN_2020_050520_Final_Low.pdf Melunmittausta, analogisen B&K 2209:n taulussa 126,0 dB(C) peak . 2. Itselataavissa aseissa on huomattava, että vaimennin puskee moskaa aseen mekanismiin normaalia enemmän; siivottavaa riittää ja ampujanlasit ovat pakolliset. Lisäksi tarvitaan vielä kalibraattori B&K 4321. 6. Äänenpainetasoa mitattaessa käytetään useimmiten erilaisia suodatuksia ts. Laukausmelu on luonteeltaan iskumaista impulssimelua, josta yleensä mitataan suurin piikkiarvo. Tämä "Ensimmäisen Laukauksen Poksahdus" (ELP) johtuu ruutikaasujen ja vaimentimen sisällä olevan hapen yhtymisestä, palamisesta. YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA 44 • ASE-lehti. Se on AR parhaimmillaan, toimintavarma, tarkka ja käteen käyvänä pienoiskivääri. Kovin suurta eroa Aja C-painotuksella ei laukausmelua mitattaessa ole. Kaikki yritykset kieltää vaimentimet tulee tulkita yrityksiksi kieltää lopulta kaikki ampuminen. Toiminnallisempaa testiosuutta varten aseen päälle oli tarkoitus asentaa Aimpoint-valopistetähtäin, mutta lopulta tähtäimeksi valikoitui hieman vanhempi ja jo valmistuksestakin pudonnut Leupold Prismatic 1x14mm. Ilman vaimenninta ammuttaessa riittävä tilastollinen varmuus saadaan yleensä viidellä laukauksella, vaimentimen kera kymmenen mittauksen keskiarvona ja lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota siihen, mikä on 1. Vaimentimet ovat ampumaurheilun ja metsästyksen tulevaisuutta, halusivatpa harrastajat tai ei. laukauksen äänenpainetaso eli onko ns. Kenttätykin suupuolella painetaso ylittää 185 dB, mikä voi jo johtaa kuolemaan keuhkosolujen rikkoutuessa, kuulonmenetyksestä puhumattakaan. Ainoa poikkeus oli vaimennin, jonka sisäpuoli oli millisen, harmaan ja järkyttävästi ammoniakilta haisevan mähnän peitossa. 11. Mitään vaurioita muovisessa ruodossa ei ollut havaittavissa, vaikka aseella tarkoituksella ammuttiin maksimaalisella tulinopeudella eli se siitä Sakon rajoituksesta. käytettävissä. 12. 9. Käytännössä sopiva mittalaite on esimerkiksi Brüel & Kjaer 2209 -impulssimelumittari varustettuna B&K 4136 -mikrofonilla, mittaustapa Atai C-suodatus ja ”peak” eli huipputasomittaus, jolloin tulokset saadaan yksikkönä dB(A/C)peak, jota Suomessa on käytetty myös työhygieenisissä mittauksissa. 5. Uuden aselain vaimenninmääräykset ovat silkkaa byrokraattista soopaa. Jokainen 6 dB:n muutos tuplaa äänenpaineen. Vaimennettu ase on täsmälleen yhtä vaarallinen kuin vaimentamatonkin; kesämökin santakuopalla varomääräykset ovat entiset ja lisävaarana on, että kun laukauksia ei kuulu, ulkopuolinen eksyy helpommin harjoituspaikalle. Nykyään vaimenninmittauksissa käytetään yleensä C-suodatusta, joka antaa hiukan paremman (= myyvemmän) mittaustuloksen. Tyypillistä äänenpainetasomittaukselle on, että ympäristöolosuhteilla on vaikutusta tuloksiin ja niinpä mittaus tulisi suorittaa paljaalla avoimella maakentällä ilman lähistöllä olevia heijastavia pintoja. Yleensäkin on niin, että mikäli jonkun vaimentimen valmistaja ei spesifioi mittausmenetelmiään, -kalustoaan tai -olosuhteita, tuloksiin tulee suhtautua suurella varauksella. Päinvastoin, lain (Ampuma-aselaki 19 § (7.6.2019/724) Poikkeukset luvanvaraisuudesta kohta 3) mukaan ”luvanvaraista ei ole... Mainittakoon, että EU-direktiivi 2003/10/EC asettaa impulssimelun maksimiarvoksi ilman suojausta 137 dB(C). metsästysseuran päätöksellä kieltää. Leupold todettiinkin suoraan sanoen täydelliseksi valinnaksi aseen päälle, todella nopearytminen ammunta gongeihin 25...50 metrin matkalle oli helppoa ja äärimmäisen hauskaa. Asetta puhdistettaessa huomiota herätti, että M4-22 oli silmiinpistävän vähän likaantunut, niin muihin itselataaviin pienoiskivääreihin kuin isoon AR:kin verrattuna. Tällä kertaa Sakon ilmoittamasta vaimennuskyvystä jäätiin jälkeen, mutta turvallisella puolella oltiin silti ampujan korvia ajatellen. VAROITUS: etenkin vaimentimen ja myös aseen puhdistamisessa vaanii lyijyaltistusvaara ja työ täytyy tehdä asiaankuuluvassa paikassa, ei siis keittiössä, ja suojattuna eli sanomalehti työalustaksi ja nitriilihanskat käsiin. Vaimennin vaatii huolenpitoa käytössä ja sen jälkeen: vaimenninta ei saa kolhia sen vääntymisen estämiseksi ja välittömästi ampumisen jälkeen vaimennin on puhdistettava/kuivattava/ tuuletettava kulloisenkin vaimentimen rakenteesta riippuen. Itse melumittaus suoritetaan MILSTD:n uusimman D-version mukaan mikrofonin ollessa 15 cm ampujan korvasta melunlähteeseen päin, käytännössä vasemman korvan ja hylsynpoistoaukon välissä, suunnattuna suoraan ylöspäin 90 asteen kulmassa luodin lentorataan nähden. Eräiden aseliikkeiden vaatimus siitä, että vaimentimen ostajalla pitää olla hallussapitolupa saman kaliiperin aseeseen, ei pohjaudu lakiin. Vaimennin ei tee käyttäjästään rikollista tai salametsästäjää, eikä sitä laillisena voi esim. Tavalliset työhygieenisiin mittauksiin tarkoitetut melumittarit ovat yleensä liian hitaita ja antavat yltiöoptimistimisia tuloksia. Sen suuri etu muihin valopistetähtäimiin on, että siinä on myös linssiin etsattu optinen ristikko, joka mahdollistaa ampumisen vielä pariston kuivuttuakin. Keskisytytteisten kiväärikaliiperien subsoonisten vaimenninpatruunoiden lataamisen aloittamista on syytä harkita tarkkaan
Kokonaisuutena Tippmann M4-22 Tactical Rifle jätti harvinaisen hyvän vaikutelman. VAROITUS: etenkin vaimentimen ja myös aseen puhdistamisessa vaanii lyijyaltistusvaara ja työ täytyy tehdä asiaankuuluvassa paikassa, ei siis keittiössä, ja suojattuna eli sanomalehti työalustaksi ja nitriilihanskat käsiin. Ilman vaimenninta ammuttaessa riittävä tilastollinen varmuus saadaan yleensä viidellä laukauksella, vaimentimen kera kymmenen mittauksen keskiarvona ja lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota siihen, mikä on 1. Kovin suurta eroa Aja C-painotuksella ei laukausmelua mitattaessa ole. Vaimentimet ovat ampumaurheilun ja metsästyksen tulevaisuutta, halusivatpa harrastajat tai ei. Mittaamisen erityisongelmana on, etteivät mittauslaitteet kasva puussa, sillä 2209 on poistunut valmistuksesta kymmeniä vuosia sitten, 4136 on aina ollut harvinainen ja nyttemmin sen korvaa malli 4938. Sotaisa nimi tai Hinkuwinkuintialainen patentti ei takaa vaimentimesta mitään. Jokainen 6 dB:n muutos tuplaa äänenpaineen. äänenvaimentimen hankkiminen, hallussapito ja luovuttaminen, jos henkilöllä on ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa” eli mikä tahansa ampuma-aseen hallussapitolupa riittää minkä tahansa vaimentimen hankkimiseen. Laukausmelu on luonteeltaan iskumaista impulssimelua, josta yleensä mitataan suurin piikkiarvo. Äänenvaimentimien vaimennuskyvyn mittayksikkö on dB eli desibeli (mittayksikkö sai nimensä puhelimen keksijän Alexander Graham Bellin mukaan, englanniksi "Bell" ja ja 1/10 tästä on "deciBell"). Se on AR parhaimmillaan, toimintavarma, tarkka ja käteen käyvänä pienoiskivääri. Mitään vaurioita muovisessa ruodossa ei ollut havaittavissa, vaikka aseella tarkoituksella ammuttiin maksimaalisella tulinopeudella eli se siitä Sakon rajoituksesta. 7. Villejä reseptejä kiertää, konstit ovat monet ja vaivaa nähdään uskomattoman paljon, mutta riskeistä puhutaan harvemmin, eikä tuloksissakaan aina ole hurraamista. Suomalaiset vaimentimet ovat pääosin maailman huippuluokkaa ja ainakin edullisia. HUOMIONARVOISTA VAIMENTIMISTA 1. LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut www.tippmannarms.com/ Maahantuojan kotivut www.ase.fi Tippmann Wikipediassa https://en.wikipedia.org/wiki/Tippmann Tippmannin konekiväärikopiot www.youtube.com/watch?v= Jw3dwzh9J9o Dennis Tippmanin muistokirjoitus www.legacy.com/obituaries/ fortwayne/obituary.aspx?n=dennis-jude-tippmann&pid=197162799 &fhid=40325 Hawken kotisivut www.hawkeoptics.com CCI:n kotisivut www.cci-ammunition.com Lapuan kotisivut www.lapua.com Sakon tuoteluettelo 2020 https://www.sakosuomi.fi/sites/default/ files/2020-05/Tuotekatalogi_FIN_2020_050520_Final_Low.pdf Melunmittausta, analogisen B&K 2209:n taulussa 126,0 dB(C) peak . Vaimennin vaatii huolenpitoa käytössä ja sen jälkeen: vaimenninta ei saa kolhia sen vääntymisen estämiseksi ja välittömästi ampumisen jälkeen vaimennin on puhdistettava/kuivattava/ tuuletettava kulloisenkin vaimentimen rakenteesta riippuen. Päinvastoin, lain (Ampuma-aselaki 19 § (7.6.2019/724) Poikkeukset luvanvaraisuudesta kohta 3) mukaan ”luvanvaraista ei ole... Lisäksi tarvitaan vielä kalibraattori B&K 4321. äänestä voidaan leikata pois merkityksettömäksi tuomittu osa. Mikään vaimennin ei tee aseesta täysin äänetöntä. 2. YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA ASE-lehti • 45. Aiemmassa C-versiossa vaimennin sijoitettiin vaimentimen suun sivulle 1 m päähän. 9. Tavalliset työhygieenisiin mittauksiin tarkoitetut melumittarit ovat yleensä liian hitaita ja antavat yltiöoptimistimisia tuloksia. Keskisytytteisten kiväärikaliiperien subsoonisten vaimenninpatruunoiden lataamisen aloittamista on syytä harkita tarkkaan. Mainittakoon, että EU-direktiivi 2003/10/EC asettaa impulssimelun maksimiarvoksi ilman suojausta 137 dB(C). Leupold todettiinkin suoraan sanoen täydelliseksi valinnaksi aseen päälle, todella nopearytminen ammunta gongeihin 25...50 metrin matkalle oli helppoa ja äärimmäisen hauskaa. Äänenvaimenninten suorituskyvyn arvioinnissa suurin ongelma on, että koko mittauskaluston tulee olla sopiva, nousuajaltaan eli reagointikyvyltään riittävän nopea, amerikkalaisen MILSTD-1474 D:n mukaan alle 20 µs, kyetäkseen reagoimaan vaimennettuun laukausääneen, joka kestoltaan on todettu vaimentamatonta lyhyemmäksi. Aseen suositushinta (joulukuu 2020) on 999,-, kiikaritähtäimen 199,ja jalkojen 39,-. "First Round Pop"-ilmiö (FRP) todettavissa. Tulokset eivät olekaan suoraan vertailukelpoisia ja vanha tapa antaa itselataavissa aseissa paremman tuloksen, sillä liikkuvien osien kolina jää kaemmaksi. Kenttätykin suupuolella painetaso ylittää 185 dB, mikä voi jo johtaa kuolemaan keuhkosolujen rikkoutuessa, kuulonmenetyksestä puhumattakaan. Parhaat vertailukelpoiset tulokset saadaan, kun eri vaimentimien mittaukset suoritetaan yhdessä ja samassa tilaisuudessa tai ainakin tämän saman menettelytavan mukaisesti. Ruutivaaka paljasti, että seuranneessa puhdistuksessa ruodosta irtosi palojätteitä 0,88 g eli 1/3 luodin painosta. Tällä kertaa Sakon ilmoittamasta vaimennuskyvystä jäätiin jälkeen, mutta turvallisella puolella oltiin silti ampujan korvia ajatellen. Ikänäöstä kärsivää ilahduttava piirre on, että tähtäyspiste ei valaistunakaan räjähdä galaksiksi. Asetta puhdistettaessa huomiota herätti, että M4-22 oli silmiinpistävän vähän likaantunut, niin muihin itselataaviin pienoiskivääreihin kuin isoon AR:kin verrattuna. Sama pätee tietenkin itse aseeseen ja suositeltavaa on säilyttää ase vaimennin irrotettuna. Jos siis haluaa saada milloinkaan vaimentimen auki, se on avattava säännöllisin väliajoin puhdistusta varten, missä aseöljy ja hammasharja ovat hyvät välineet. metsästysseuran päätöksellä kieltää. Monasti kuitenkin on niin, että vaimentimien valmistajat "metsästävät" parhaan mahdollisen vaimennuksen antavan mittauspisteen ja käyttävät sitä sitten mainonnassaan, mutta minkäänlaista kriittistä vertailua tällaiset tulokset eivät mahdollista. 10. 4. 11. Toiminnallisempaa testiosuutta varten aseen päälle oli tarkoitus asentaa Aimpoint-valopistetähtäin, mutta lopulta tähtäimeksi valikoitui hieman vanhempi ja jo valmistuksestakin pudonnut Leupold Prismatic 1x14mm. Yleensäkin on niin, että mikäli jonkun vaimentimen valmistaja ei spesifioi mittausmenetelmiään, -kalustoaan tai -olosuhteita, tuloksiin tulee suhtautua suurella varauksella. Tavallisimmat suodatustavat ovat Asuodatus, joka pyrkii kuvaamaan ihmisen korvan kuulo-ominaisuuksia ja jossa matalimpia (alle 20 Hz) korvalle kuulumattomia ääniä vaimennetaan sekä C-suodatus, jossa matalimpien äänien suodatus on vähäisempi. Uuden aselain vaimenninmääräykset ovat silkkaa byrokraattista soopaa. Vaimennin ei tee käyttäjästään rikollista tai salametsästäjää, eikä sitä laillisena voi esim. Ainoa poikkeus oli vaimennin, jonka sisäpuoli oli millisen, harmaan ja järkyttävästi ammoniakilta haisevan mähnän peitossa. Mittaus tehtiin MIL-STD-1474D:n mukaan, jolloin mikrofoni on 15 cm korvasta melunlähteen (hylsynpoistoaukon / piipunsuun) suuntaan. 12. Äänenpainetasoa mitattaessa käytetään useimmiten erilaisia suodatuksia ts. Määritelmän mukaan SPL = 20 lg (p / p0), missä p on mitattava paine ja p0 ihmisen kuulorajaa vastaava painetaso 20 µPa. Tyypillistä äänenpainetasomittaukselle on, että ympäristöolosuhteilla on vaikutusta tuloksiin ja niinpä mittaus tulisi suorittaa paljaalla avoimella maakentällä ilman lähistöllä olevia heijastavia pintoja. Käytännössä sopiva mittalaite on esimerkiksi Brüel & Kjaer 2209 -impulssimelumittari varustettuna B&K 4136 -mikrofonilla, mittaustapa Atai C-suodatus ja ”peak” eli huipputasomittaus, jolloin tulokset saadaan yksikkönä dB(A/C)peak, jota Suomessa on käytetty myös työhygieenisissä mittauksissa. Kaiken kaikkiaan aseella ammuttiin sitä välillä puhdistamatta tai öljyämättä reilut viisisataa laukausta ja ainoat ongelmat olivat Lapuan patruunan aneemisuudesta johtuvia. Keskustelun äänenpainetaso on noin 56, ruohonleikkurin 85, suihkukoneen 130 dB. Nykyään vaimenninmittauksissa käytetään yleensä C-suodatusta, joka antaa hiukan paremman (= myyvemmän) mittaustuloksen. Kaikki yritykset kieltää vaimentimet tulee tulkita yrityksiksi kieltää lopulta kaikki ampuminen. 6. 5. Tämä "Ensimmäisen Laukauksen Poksahdus" (ELP) johtuu ruutikaasujen ja vaimentimen sisällä olevan hapen yhtymisestä, palamisesta. Tällä vakioidulla tavalla mitatut äänenpaineen vertailuarvot mahdollistavat eri vaimentimien vertaamisen toisiinsa. Kalustopula heijastuukin siihen, että toimiva B&K-setti maksaa käytettynäkin tuhansia euroja. Itselataavissa aseissa on huomattava, että vaimennin puskee moskaa aseen mekanismiin normaalia enemmän; siivottavaa riittää ja ampujanlasit ovat pakolliset. Sen suuri etu muihin valopistetähtäimiin on, että siinä on myös linssiin etsattu optinen ristikko, joka mahdollistaa ampumisen vielä pariston kuivuttuakin. Eräiden aseliikkeiden vaatimus siitä, että vaimentimen ostajalla pitää olla hallussapitolupa saman kaliiperin aseeseen, ei pohjaudu lakiin. Vaimennettu ase on täsmälleen yhtä vaarallinen kuin vaimentamatonkin; kesämökin santakuopalla varomääräykset ovat entiset ja lisävaarana on, että kun laukauksia ei kuulu, ulkopuolinen eksyy helpommin harjoituspaikalle. 3. Mikään aseeseen lisättävä laite ei paranna sen kenttäkelpoisuutta; jokainen lisäosa on lisäongelmien lähde, niin myös vaimennin. Aseen pilaaminen vaimenninasennuksella on äärimmäisen helppoa; aseen nykyinen ja tuleva keräilyarvo nollaantuu ja aseen tarkkuus voi mennä asiantuntemattoman asentajan konstein. laukauksen äänenpainetaso eli onko ns. Päätytulpan kierteisiin kannattaa laittaa hyvää aserasvaa niin paljon kuin sopii. Määritelmästä seuraa, että kuulorajaa vastaa dB. Kyseessä on mittayksikkö, jolla mitataan ääntä eli äänenpainetasoa, englanniksi ”Sound Pressure Level”, SPL. Itse melumittaus suoritetaan MILSTD:n uusimman D-version mukaan mikrofonin ollessa 15 cm ampujan korvasta melunlähteeseen päin, käytännössä vasemman korvan ja hylsynpoistoaukon välissä, suunnattuna suoraan ylöspäin 90 asteen kulmassa luodin lentorataan nähden. 13. käytettävissä. 8
Viimeksi 11,7 -grammaisten testiaseena oli Tikka 55 kaliiperissa .308 Win. Lain mukaanhan tavallisessa kiväärissä pitää olla yli 30 senttinen piippu ja kokonaismittaa yli 60 senttiä. Nykyään kuitenkin yhä useamman metsästyskiväärin piipunsuulla on vaimennin ja jotta kokonaisuudesta ei tulisi kömpelön ylipitkää, lyhennetään tavanomaista piippua monesti vaimentimen asennuksen yhteydessä. Rasia on molemmilla patruunoilla sama, uusi tyylikäs ja tuotetarran eläinkuviot kertovat mille riistalle patruuna soveltuu. Uuden -Silencer sarjan patruunat on nimittäin ladattu mustiin hylsyihin, aivan kuten vaimentimetkin yleensä ovat, eli on helppo muistaa niiden soveltuvan yhteiskäyttöön. Uuden sukupolven lyhytpiippuisille on Norma räätälöinyt nyt Silencer -patruunasarjan, jossa ruuti ehtii palaa kokonaan piipun sisäpuolella. Kaikki edellä oleva perustuu siihen, että ruuti palaa mahdollisimman täydellisesti jo piipun sisäpuolella, eikä vaimentimessa tai että vaimentimeen ei puhalleta palamattomia ruutijyviä kuin hiekkapuhalluksessa. Vain Silencer -teksti erottaa sen vanhasta perusmallista ja tietenkin erilaiset ballistiikkataulukot on tehty molempiin todellisen mukaisesti, mikä on mainio asia. Norma Oryx Silencer 10,7 g kävi mainiosti niin raskaan sakolaisen pitkästä kuin Anschützin lyhyestä piipusta. Silencer on uudenlainen suurriistapatruuna nykyajan uusiin tarpeisiin. Tehtävä ei ole ollut helppo, sillä lähtökohtana on ollut tarkkuuden pysyminen hyvänä lyhyestä piipusta ammuttuna, ei pelkästään lähtönopeuden säätö. ORYX Olemme jo useaan kertaan testanneet Oryx luodin ja todenneet sen käyttäytyvän mallikelpoisesti, joten se puoli oli kunnossa, eikä siihen tarvinnut enää kiinnittää huomiota. Ymmärrettävästi loppujen lopuksi Silencereihin valittuja ruutilaatuja ei ole haluttu julkaista. Myös lyhyellä piipulla ammuttaessa monesti hämärässä häikäisevän kirkas suuliekki on minimoitu. Toki piipun pituuksia on vakiona muitakin, lyhyimmillään 18 tuumaa (46 cm) ja hyvin yleinen tänä päivänä on 22 tuumainen (56 cm). ORYX SILENCER Nyt Norman uudella Silencerpatruunalla pitäisi saada siis samat lähtönopeudet lyhyestä (ja pitkästä) piipusta ammuttuna kuin perinteisellä latauksella saadaan pitkästä piipusta ammuttuna. Näin ollen molemmat lataukset pysyvät valmistuksessa ja metsästäjä voi valita itselleen sen tarpeisiinsa paremmin sopivan. 51 sentin (20 tuumaa) piippu. Vastaavasti perinteinen, pidempiin piippuihin räätälöity Oryx lataus saattaa tarkkuuden kannalta olla parempi valinta silloin, kun ammutaan pitkällä piipulla. Sivuhuomautuksena on mielenkiintoista havaita, että samaan konserniin kuuluvalla RWS:llä on niin ikään lyhyisiin piippuihin ja vaimenninkäyttöön räätälöityjä Short-barrel patruunoita. Perinteisesti kiväärinpatruunat on ladattu toimimaan pitkästä 61 -sentin (24 tuumaa) piipusta ammuttuna ja moni valmistaja ilmoittaa lähtönopeudet jopa 66 -sentin piipusta ammuttuna, jolloin ne ovat vieläkin korkeammat, myyvemmät. Ruutilaadut ja annokset on valittu pitkää piippua ajatellen ja lyhyestä piipusta ammuttuna lähtönopeus voi tippua merkittävästi sekä palamattomat ruutijyväset tehdä tuhojaan vaimentimessa ja suuliekkikin muodostua herkästi ongelmaksi hämärässä. Tuo musta eli mustaniklaus on siitä etevä, että se pienentää korroosiovaara ja saattavatpa patruunat syöttyäkin liukkaammin. ja viiden patruunan kontrollikasalla mittaa 12 mm. – vaimenninpatruuna metsälle Norma Silencer Norma Silencer 46 • ASE-lehti. Niin ikään äänenvaimentimeen kohdistuvat rasitukset ovat luokkaa pienemmät, joten sen pitäisi kestää entistä paremmin. Kun nyt vahvan, paksusta pahvista tehdyn rasian avaa, niin sisäpuolelta selviää välittömästi, kumpi tuote on kyseessä. Silencer on uudenlainen suurriistapatruuna nykyajan uusiin tarpeisiin. Tuotekehitykset ovat varmasti keskustelleet keskenään. Perinteisillä patruunoilla vähänkään kauemmaksi ampuvan lyhytpiippuisen aseen omistajan on hyvä mitata todellinen lähtönopeus, sillä sitä käyttäen pystyy laskemaan luodin lentoradan, mikä saattaa ollakin yllättävän kaareva. Siitä on vaikea pistää paremmaksi. TEKSTI JA KUVAT: J. MALINEN Oikeastaan kyseessä on jotakin vanhaa ja jotakin uutta, sillä kyseessä on varmatoimisella Oryx -luodilla ladattu ison riistan patruuna, mutta nyt räätälöitynä toimimaan nykyajan vaimenninaseiden lyhyestä piipusta ammuttuna. Tai sitten aseessa on jo valmiina lyhyt esim
51 sentin (20 tuumaa) piippu. Uuden sukupolven lyhytpiippuisille on Norma räätälöinyt nyt Silencer -patruunasarjan, jossa ruuti ehtii palaa kokonaan piipun sisäpuolella. – vaimenninpatruuna metsälle Norma Silencer Norma Silencer ASE-lehti • 47. Kaikki edellä oleva perustuu siihen, että ruuti palaa mahdollisimman täydellisesti jo piipun sisäpuolella, eikä vaimentimessa tai että vaimentimeen ei puhalleta palamattomia ruutijyviä kuin hiekkapuhalluksessa. Sivuhuomautuksena on mielenkiintoista havaita, että samaan konserniin kuuluvalla RWS:llä on niin ikään lyhyisiin piippuihin ja vaimenninkäyttöön räätälöityjä Short-barrel patruunoita. Perinteisillä patruunoilla vähänkään kauemmaksi ampuvan lyhytpiippuisen aseen omistajan on hyvä mitata todellinen lähtönopeus, sillä sitä käyttäen pystyy laskemaan luodin lentoradan, mikä saattaa ollakin yllättävän kaareva. Vastaavasti perinteinen, pidempiin piippuihin räätälöity Oryx lataus saattaa tarkkuuden kannalta olla parempi valinta silloin, kun ammutaan pitkällä piipulla. Tehtävä ei ole ollut helppo, sillä lähtökohtana on ollut tarkkuuden pysyminen hyvänä lyhyestä piipusta ammuttuna, ei pelkästään lähtönopeuden säätö. Ruutilaadut ja annokset on valittu pitkää piippua ajatellen ja lyhyestä piipusta ammuttuna lähtönopeus voi tippua merkittävästi sekä palamattomat ruutijyväset tehdä tuhojaan vaimentimessa ja suuliekkikin muodostua herkästi ongelmaksi hämärässä. Ymmärrettävästi loppujen lopuksi Silencereihin valittuja ruutilaatuja ei ole haluttu julkaista. Uuden -Silencer sarjan patruunat on nimittäin ladattu mustiin hylsyihin, aivan kuten vaimentimetkin yleensä ovat, eli on helppo muistaa niiden soveltuvan yhteiskäyttöön. Toki piipun pituuksia on vakiona muitakin, lyhyimmillään 18 tuumaa (46 cm) ja hyvin yleinen tänä päivänä on 22 tuumainen (56 cm). Lain mukaanhan tavallisessa kiväärissä pitää olla yli 30 senttinen piippu ja kokonaismittaa yli 60 senttiä. Siitä on vaikea pistää paremmaksi. Silencer on uudenlainen suurriistapatruuna nykyajan uusiin tarpeisiin. TEKSTI JA KUVAT: J. ORYX Olemme jo useaan kertaan testanneet Oryx luodin ja todenneet sen käyttäytyvän mallikelpoisesti, joten se puoli oli kunnossa, eikä siihen tarvinnut enää kiinnittää huomiota. Norma Oryx Silencer 10,7 g kävi mainiosti niin raskaan sakolaisen pitkästä kuin Anschützin lyhyestä piipusta. Perinteisesti kiväärinpatruunat on ladattu toimimaan pitkästä 61 -sentin (24 tuumaa) piipusta ammuttuna ja moni valmistaja ilmoittaa lähtönopeudet jopa 66 -sentin piipusta ammuttuna, jolloin ne ovat vieläkin korkeammat, myyvemmät. Nykyään kuitenkin yhä useamman metsästyskiväärin piipunsuulla on vaimennin ja jotta kokonaisuudesta ei tulisi kömpelön ylipitkää, lyhennetään tavanomaista piippua monesti vaimentimen asennuksen yhteydessä. Myös lyhyellä piipulla ammuttaessa monesti hämärässä häikäisevän kirkas suuliekki on minimoitu. Näin ollen molemmat lataukset pysyvät valmistuksessa ja metsästäjä voi valita itselleen sen tarpeisiinsa paremmin sopivan. Viimeksi 11,7 -grammaisten testiaseena oli Tikka 55 kaliiperissa .308 Win. Tuotekehitykset ovat varmasti keskustelleet keskenään. Kun nyt vahvan, paksusta pahvista tehdyn rasian avaa, niin sisäpuolelta selviää välittömästi, kumpi tuote on kyseessä. Rasia on molemmilla patruunoilla sama, uusi tyylikäs ja tuotetarran eläinkuviot kertovat mille riistalle patruuna soveltuu. Tuo musta eli mustaniklaus on siitä etevä, että se pienentää korroosiovaara ja saattavatpa patruunat syöttyäkin liukkaammin. Niin ikään äänenvaimentimeen kohdistuvat rasitukset ovat luokkaa pienemmät, joten sen pitäisi kestää entistä paremmin. ja viiden patruunan kontrollikasalla mittaa 12 mm. ORYX SILENCER Nyt Norman uudella Silencerpatruunalla pitäisi saada siis samat lähtönopeudet lyhyestä (ja pitkästä) piipusta ammuttuna kuin perinteisellä latauksella saadaan pitkästä piipusta ammuttuna. Silencer on uudenlainen suurriistapatruuna nykyajan uusiin tarpeisiin. MALINEN Oikeastaan kyseessä on jotakin vanhaa ja jotakin uutta, sillä kyseessä on varmatoimisella Oryx -luodilla ladattu ison riistan patruuna, mutta nyt räätälöitynä toimimaan nykyajan vaimenninaseiden lyhyestä piipusta ammuttuna. Vain Silencer -teksti erottaa sen vanhasta perusmallista ja tietenkin erilaiset ballistiikkataulukot on tehty molempiin todellisen mukaisesti, mikä on mainio asia. Tai sitten aseessa on jo valmiina lyhyt esim
Osumasta luodille haastavan tekevät luut tietenkin puuttuivat matkalta. Koska saatava tarkkuus on pitkälti kiinni käytetystä aseyksilöstä ja Oryx luotina tiedetään tarkasti käyväksi, niin eniten kiinnosti se, miten luvatut lähtönopeudet täyttyvät. Rautasahan näyttäminen piipputeräkselle ei kuitenkaan innostanut, joten käytännön syistä valitsimme eri aseet suuntaa antaviksi työkaluiksi. .308 WIN Ensin vuorossa oli yleisin metsästyspatruunamme, .308 Winchester. Jäämäpaino oli erinomainen 93% ja luotien halkaisijat kasvoivat 2,2 -kertaisiksi. Valmistajan mukaan toiminta on varmaa erittäin laajalla 450 – 1000 m/s osumanopeusalueella. Lopputuloksena on hyvä jäämäpaino ja vähemmän lyijymurenia lihassa. Näistä .30-06 suurihylsyisenä mielenkiintoisempana. Mustaniklatut hylsyt yhdistävät mielikuvan yleensä samanväriseen vaimentimeen. Norma lataa uutta Silencer patruunaa yleisimpiin kaliipereihin, joten nyt koeammutut .308 Win ja .30-06 Sprg ovat meillä luonnollisimmat valinnat. Siinä Norma on Lyhyellä 50 sentin piipulla ammuttaessa käytettiin Hauskenin vaimenninta. Norman Oryx luoti on kuuluisa nopeasta avautumisesta ja hyvästä kasassa pysymisestä. Siitä asti luoti on valmistettu niin, että sula puhdas lyijy kaadetaan tompakkivaippaan (kuparin seassa sinkkiä 5%) jolloin ne sitoutuvat toisiinsa, eivätkä irtoa osumassa omille teilleen. RADALLA Luodin lähtönopeuksia verrattaessa vaikkapa piipun pituuteen, pitäisi tietenkin käyttää samaa piippua, jota lyhennetään mittausten välillä. Rasian mukana tuleva ballistinen taulukko on hyvä apu suunniteltaessa pitkiä laukauksia. Helposti avautuvana luoti toimii suunnitellusti hyvin vaihtelevilta etäisyyksiltä ammuttaessa ja soveltuu siten mitä moninaisimpiin tilanteisiin. Märkiin sanomalehtiin ammuttuna siltä yleisimmältä hirvenkaatoetäisyydeltä eli 50 metriltä tuloksena oli voimakas avautuminen lähes pinnasta alkaen ja suuri haavakanava sekä melkoinen 35 sentin läpäisy. Tässä mittarina käytettiin Labradarin tutkaa. Suosituimmat kaliiperit ovat .308 Win ja .30-06 Sprg, mutta Silencerien tarjonta tulee kattamaan yleisimmät kaliiperit. Tässä 11,7 gramman .308 Win ammuttuna 50 metriltä märkiin sanomalehtiin. Tarkoitus oli katsoa mitä piipun pituuden muutos saa aikaiseksi ja verrata uutta Oryx Silencer patruunaa jo pitkään tuotannossa olleeseen Oryxin peruslataukseen. Norma lataa .308 Win patruunoita sekä 10,7 että 11,7 g Oryx -luodeilla. Ampumamatkojen kasvaessa Norma uudisti alkuperäistä Oryxin tekemällä siitä 30% virtaviivaisemman eli kärki muotoiltiin suipommaksi ja perään lisättiin viiste, vuosi oli silloin 2011. Norma Oryxin rasioissa ainoa ero perinteisiin latauksiin on Silencerissa nimen ja vaimentimen kuvan lisäys. 48 • ASE-lehti. Lisäksi tässä halkaisijassa tehdään 13 g luoteja, joita käytetään magnumeissa. Näin lentorata suoristui merkittävästi ja nopeus sekä sitä kautta osumaenergia pysyivät korkeina huomattavasti aiempaa pidemmälle. Alkuperäisen Oryx (sitkeä keihäsantilooppi) luodin kehityksestä vastasi ballistiikkaguru Christer Larsson ja vuosi oli 1996
RADALLA Luodin lähtönopeuksia verrattaessa vaikkapa piipun pituuteen, pitäisi tietenkin käyttää samaa piippua, jota lyhennetään mittausten välillä. Mustaniklatut hylsyt yhdistävät mielikuvan yleensä samanväriseen vaimentimeen. Norma lataa .308 Win patruunoita sekä 10,7 että 11,7 g Oryx -luodeilla. .308 WIN Ensin vuorossa oli yleisin metsästyspatruunamme, .308 Winchester. Jäämäpaino oli erinomainen 93% ja luotien halkaisijat kasvoivat 2,2 -kertaisiksi. Lopputuloksena on hyvä jäämäpaino ja vähemmän lyijymurenia lihassa. Norman Oryx luoti on kuuluisa nopeasta avautumisesta ja hyvästä kasassa pysymisestä. Valmistajan mukaan toiminta on varmaa erittäin laajalla 450 – 1000 m/s osumanopeusalueella. Tässä mittarina käytettiin Labradarin tutkaa. Rasian mukana tuleva ballistinen taulukko on hyvä apu suunniteltaessa pitkiä laukauksia. Suosituimmat kaliiperit ovat .308 Win ja .30-06 Sprg, mutta Silencerien tarjonta tulee kattamaan yleisimmät kaliiperit. Siitä asti luoti on valmistettu niin, että sula puhdas lyijy kaadetaan tompakkivaippaan (kuparin seassa sinkkiä 5%) jolloin ne sitoutuvat toisiinsa, eivätkä irtoa osumassa omille teilleen. Näistä .30-06 suurihylsyisenä mielenkiintoisempana. Rautasahan näyttäminen piipputeräkselle ei kuitenkaan innostanut, joten käytännön syistä valitsimme eri aseet suuntaa antaviksi työkaluiksi. ASE-lehti • 49. Alkuperäisen Oryx (sitkeä keihäsantilooppi) luodin kehityksestä vastasi ballistiikkaguru Christer Larsson ja vuosi oli 1996. Tässä 11,7 gramman .308 Win ammuttuna 50 metriltä märkiin sanomalehtiin. Siinä Norma on Lyhyellä 50 sentin piipulla ammuttaessa käytettiin Hauskenin vaimenninta. Lisäksi tässä halkaisijassa tehdään 13 g luoteja, joita käytetään magnumeissa. Norma lataa uutta Silencer patruunaa yleisimpiin kaliipereihin, joten nyt koeammutut .308 Win ja .30-06 Sprg ovat meillä luonnollisimmat valinnat. Tarkoitus oli katsoa mitä piipun pituuden muutos saa aikaiseksi ja verrata uutta Oryx Silencer patruunaa jo pitkään tuotannossa olleeseen Oryxin peruslataukseen. Osumasta luodille haastavan tekevät luut tietenkin puuttuivat matkalta. Näin lentorata suoristui merkittävästi ja nopeus sekä sitä kautta osumaenergia pysyivät korkeina huomattavasti aiempaa pidemmälle. Ampumamatkojen kasvaessa Norma uudisti alkuperäistä Oryxin tekemällä siitä 30% virtaviivaisemman eli kärki muotoiltiin suipommaksi ja perään lisättiin viiste, vuosi oli silloin 2011. Märkiin sanomalehtiin ammuttuna siltä yleisimmältä hirvenkaatoetäisyydeltä eli 50 metriltä tuloksena oli voimakas avautuminen lähes pinnasta alkaen ja suuri haavakanava sekä melkoinen 35 sentin läpäisy. Koska saatava tarkkuus on pitkälti kiinni käytetystä aseyksilöstä ja Oryx luotina tiedetään tarkasti käyväksi, niin eniten kiinnosti se, miten luvatut lähtönopeudet täyttyvät. Helposti avautuvana luoti toimii suunnitellusti hyvin vaihtelevilta etäisyyksiltä ammuttaessa ja soveltuu siten mitä moninaisimpiin tilanteisiin. Norma Oryxin rasioissa ainoa ero perinteisiin latauksiin on Silencerissa nimen ja vaimentimen kuvan lisäys
Kasat tuossa kovassa kelissä olivat aivan käypäiset, Silencerille Ansulla 34, 38 ja 45 mm sekä TRG:llä hienosti 26, 25 ja 20 mm. Lyhytpiippuisena testiaseena oli nimekkään Anschützin 1782, jossa on 50 senttinen piippu ja siihen kierrettynä poikkeuksellisen siististi valmistettu norjalaisen Hauskenin JD184 MKII vaimennin. Suuliekilläkään ei ole vaimennetussa aseessa merkitystä, sillä vaimentimen lisäominaisuudet ovat suujarruna ja liekinsammuttimena toimiminen. Lyhyellä piipulla ammuttuna Silencerien nopeudeksi mitattiin 815 m/s ja pitkällä 818 m/s, eli oltiin aivan samoissa. näytti toimivan samoin kaikilla patruunoilla ja aseilla. Vastaavasti ison riistan lyijysydänluodilla, normaalilla 11,7 g Oryx patruunalla lähtönopeus oli lyhyestä piipusta 765 m/s ja pidemmästä 792 m/s. Mittaukset uusittiin siis myöhemmin viileämmässä kelissä kohtuullisessa 17 asteen lämmössä. Patruuna osoittautui siis hyväkäyntiseksi. Mutta kuten tunnettua, nopeuteen vaikuttavat niin rihlauksen kuin patruunapesän mitoitukset sekä ylimenokartion muoto, joten vertailu ei sikäli ole suoraan verrannollinen. Vaan näinhän aseen on suunniteltukin toimivan. Perinteisellä Oryxilla puolestaan nopeus oli lyhyestä piipusta 804 m/s ja pitkästä 808 m/s, eli mitään merkittävää eroa ei saatu aikaiseksi tässäkään ja kaliiperi .30-06 Sprg. Uusi Silencer patruuna on suunnattu nimenomaan lyhyillä piipuilla ja vaimentimella ampuville ja perinteinen lataus on edelleen tarjolla pidemmällä piipulla ampuville. Eroa tässä siis suunnilleen sama 27 m/s. Perinteinen Oryx lataus puolestaan kellotti lyhyellä piipulla ammuttuna 811 m/s ja pitkällä täysin saman 811 m/s. Myöhemmin tyynemmässä kelissä Silencerilla ammutut viiden kasat Sako Varmintilla olivat erinomaiset 26 ja 21 mm kun Anschütz printtasi kolmen 20 mm luottokasan. Toinen asia on sitten suuliekki ja saatava tarkkuus, jotka ovatkin sitten niitä eroja, joiden perusteella voi valintaa tehdä. Tulokset olivat yllättävät joskin mielenkiintoiset. Nyt lyhytpiippuista kivääriä edusti siro ja erinomaisesti käsiteltävissä oleva Browning X-Bolt Hunter lyhyellä 51 sentin piipulla. Tässä piippu ammuttiin kylmästä polttavan kuumaksi, joten jälleen lämpöväreily tanssitti viimeisillä laukauksilla tähtäinkuvaa. Tällä kertaa Silencer kellotti lyhyestä piipusta nopeudeksi oikein tarkkaan ilmoitettuna 814,5 m/s ja pitkästä piipusta 814,6 m/s eli sen tarkemmin ei voisi saada samoja lukemia eri aseilla ja eri piipunpituuksilla. Tarkkuuden suhteen ei Silencerilla ja perinteisellä Oryx latauksella ollut koeaseissa suurta eroa, mutta tämä on aina asekohtainen asia ja siten itse kokeiltava. 11 g luoteja. Sen käsiteltävyys sen kun paranee, kun ohuen piipun suulla olevaan kierteeseen ruuvaa Ase Utran teräksisen SL5 vaimentimen tuomaan lisäpainoa. Verrokiksi otimme vielä perinteisen Oryx-latauksen, koska se raskaampiluotisena on monen mielestä luonnollisempi valinta ainakin hirvimetsälle. YHTEENVETO Norma Oryx Silencer on uudenlainen patruunasarja, jonka etuna on yleistyvistä lyhyistä piipuista ammuttaessa saatava normaali lähtönopeus ja pieni suuliekki. Norma ilmoittaa rasian kyljessä lähtönopeudeksi Silencerin 10,7 -grammaiselle 820 m/s ja tämä hienosti mitattuna 50 sentin piipusta, joten aivan ilmoitettuun ei tällä kertaa päästy. Näiden mittausten perusteella tuo 16 sentin ero piipunpituudessa vaikuttaa lähtönopeuteen suunnilleen 2 m/s senttiä kohden. Norma ilmoittaa lähtönopeudeksi 820 m/s ammuttuna lyhyellä 50 sentin piipulla, joten suunnilleen luvatuissa luvuissa pyörittiin. Nopeuden kannalta Silencer toimi ennakoidusti, mutta tavallisella latauksella odotimme nopeuden tippuvan lyhyestä piipusta. Lyhyenä yhteenvetona molemmat patruunat toimivat molemmissa aseissa ihan hyvin. Tässä Norma ilmoittaa arvoksi 823 m/s ammuttuna pitkällä 61 sentin koepiipulla eli aika lähelle luvattua päästiin. 16 -asteinen ratakeli oli valitettavan kovatuulinen, 6 m/s ja puuskissa reippaasti oli lyhyestä piipusta 802 m/s ja pitkästä piipusta 834 m/s. .30-06 ORYX SILENCER Puuttumatta mikä on paras kaliiperi mihinkin käyttötarkoitukseen, käy .30-06 sekalaiseen metsästykseen erinomaisesti. Lyijysydämisillä luodeilla korkeampi 11,7 g paino on muodostunut vakioksi suurriistalle, kun taas osumassa paremmin painonsa säilyttävillä kokokuparisilla luodeilla käytetään kevyempiä n. Tuotetarrat tulevat kuitenkin vielä päivittymään. Molemmat koeammutut patruunat on tarkoitettu keskisuurelle ja suurelle riistalle eli meillä hirvimetsälle asti, vaikka raskasluotisemman perus Oryxin suositelluista riistakuvista onkin jäänyt hirvi pois. Tarkkuuden suhteen liikutaan asekohtaisella tasolla, nyt esimerkiksi Browningilla viiden kasat olivat 33 ja 34 mm eli molemmilla laaduilla täysin samat. Yksityiskohtaisemmin 10,7 g kevytluotisella Silencerilla lähtönopeus NOPEUDET, m/s .308 (16C) Anschütz 1782, 50 cm Sako TRG, 66 cm Oryx Silencer 10,7 802 834 Oryx 11,7 765 792 .30-06 (25C) Browning X-Bolt, 51 cm Sako M75, 61 cm Oryx Silencer 11,7 815 818 Oryx 11,7 811 811 Suuliekin minimointi on suuri etu iltahämärässä tehtävässä kyttäysjahdissa, silloin ei sokaistu laukaushetkellä vaan näkee riistan reaktion.. Toisella käynnillä kävi aivan samoin, peruspatruunalla tuli kaunis 35 mm rypäs kun taas Silencerilla yksi nopea avasi 24 mm kasan 58 milliin. Olosuhteiden pakosta nyt oli tyytyminen viiden laukauksen sarjoihin poikkeuksellisen kuumassa 25 asteen lähes tyynessä kesäkelissä. Peruslatauksen 11,7 grammaiselle annetaan arvoksi puolestaan 796 m/s ja tämä ammuttuna pitkällä 61 sentin koepiipulla, joten aika lähelle päästiin tässäkin. yli kymmenen, joten keskityimme Labradarin mittaamien nopeuksien vertailuun. Tavallisella 11,7 g Oryxilla puolestaan Ansulla loistavasti 28, 28 ja 26 mm, mutta TRG:llä vain 58, 33 ja 40 mm. Lisäksi niin Silencer kuin tavallinen lataus olivat suunnilleen yhtä nopeita, joten valmistajan lupaus senkin suhteen tulee täytettyä. yllättäen valinnut Silencer sarjaan luodiksi kevyen 10,7 grammaisen (165 grainia), kun yleensä hirvimetsälle valitaan raskaampi 11,7 gramman (180 grainia) luoti. Lisäksi äänenvaimenninta käytettäessä suupaineen pieneneminen säästää vaimenninta kuten vähäisempi palamattomien ruutijyvien puhalluskin. Browning jatkoi sillä kertaa vanhaan malliin, peruspatruunalla 33 mm ja Silencerilla 45 mm. Näin suora vertailu ei ollutkaan mahdollista, sillä käytössä ei ollut 10,7 g peruspatruunoita, vaan niitä suosittuja 11,7 grammaisia. 16 cm pidempi piippu antoi siten lisänopeutta 32 m/s. Sillä saa vauhtia ja voi käyttää laajaa kirjoa eripainoisia luoteja eikä rekyyli ole vielä häiritsevän kova. Pidempipiippuista testiasetta edusti tarkkuuden suhteen vakio luottoaseemme, Sako TRG pitkällä 66 sentin rosteripiipulla. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten Norman peruspatruunaansa valitsema ruuti näyttää toimivan lyhyessäkin piipussa. Sillä on kaatunut riistaa ympäri maapallon, eikä patruunahuolto ole muodostunut ongelmaksi missä sitten ollaan oltukin. Pidempipiippuista puolestaan edusti Sakon joka paikan kiertänyt luottokivääri M75 SS 61 sentin piipulla. Sakolla taas Silenceriin tuli yksi poikkeuksellisen nopea joka kävi reilusti ylös ja avasi kasan 70 milliin kun tavallinen Oryx takoi 45 mm kasan. Nopeammin palavan ruudin etuja ovat suupaineen pieneneminen ja sitä kautta vaimentimen rasitusten pieneneminen sekä ilman vaimenninta ammuttaessa suuliekin pieneneminen, piipun pituudesta riippumatta. Mielenkiinnosta kokeilimme vielä kevyillä 8 g Range -harjoituspatruunoilla, joilla Browning ampui vaimentimen kanssa vain 1-2 senttiä raskasluotisia ylemmäs. Jos verrataan omenoita omenoihin eli Silencerin nopeutta verrataan samanpainoisella 10,7 g Oryxilla ladattuun peruspatruunaan, niin siinä jäädään vähän, sillä niille Norma ilmoittaa lähtönopeudeksi 835 m/s mikä on 15 m/s enemmän. Ilmeisesti piippujen ja patruunapesien mitoituksessa on eroja, sillä muuten 10 sentin eron piipun pituudessa pitäisi näkyä ainakin tavallisen latauksen nopeuksissa. Osumapistettä ajatellen molemmat patruunat kävivät suunnilleen samaan kohtaan molemmilla aseilla, joten tähtäintä ei tarvitse kohdistaa uudelleen
Tuotetarrat tulevat kuitenkin vielä päivittymään. Verrokiksi otimme vielä perinteisen Oryx-latauksen, koska se raskaampiluotisena on monen mielestä luonnollisempi valinta ainakin hirvimetsälle. Norma ilmoittaa rasian kyljessä lähtönopeudeksi Silencerin 10,7 -grammaiselle 820 m/s ja tämä hienosti mitattuna 50 sentin piipusta, joten aivan ilmoitettuun ei tällä kertaa päästy. Mutta kuten tunnettua, nopeuteen vaikuttavat niin rihlauksen kuin patruunapesän mitoitukset sekä ylimenokartion muoto, joten vertailu ei sikäli ole suoraan verrannollinen. Pidempipiippuista puolestaan edusti Sakon joka paikan kiertänyt luottokivääri M75 SS 61 sentin piipulla. Tarkkuuden suhteen liikutaan asekohtaisella tasolla, nyt esimerkiksi Browningilla viiden kasat olivat 33 ja 34 mm eli molemmilla laaduilla täysin samat. Yksityiskohtaisemmin 10,7 g kevytluotisella Silencerilla lähtönopeus NOPEUDET, m/s .308 (16C) Anschütz 1782, 50 cm Sako TRG, 66 cm Oryx Silencer 10,7 802 834 Oryx 11,7 765 792 .30-06 (25C) Browning X-Bolt, 51 cm Sako M75, 61 cm Oryx Silencer 11,7 815 818 Oryx 11,7 811 811 Suuliekin minimointi on suuri etu iltahämärässä tehtävässä kyttäysjahdissa, silloin ei sokaistu laukaushetkellä vaan näkee riistan reaktion. Lisäksi niin Silencer kuin tavallinen lataus olivat suunnilleen yhtä nopeita, joten valmistajan lupaus senkin suhteen tulee täytettyä. Tavallisella 11,7 g Oryxilla puolestaan Ansulla loistavasti 28, 28 ja 26 mm, mutta TRG:llä vain 58, 33 ja 40 mm. Tässä Norma ilmoittaa arvoksi 823 m/s ammuttuna pitkällä 61 sentin koepiipulla eli aika lähelle luvattua päästiin. Molemmat koeammutut patruunat on tarkoitettu keskisuurelle ja suurelle riistalle eli meillä hirvimetsälle asti, vaikka raskasluotisemman perus Oryxin suositelluista riistakuvista onkin jäänyt hirvi pois. Patruuna osoittautui siis hyväkäyntiseksi. Uusi Silencer patruuna on suunnattu nimenomaan lyhyillä piipuilla ja vaimentimella ampuville ja perinteinen lataus on edelleen tarjolla pidemmällä piipulla ampuville. Vastaavasti ison riistan lyijysydänluodilla, normaalilla 11,7 g Oryx patruunalla lähtönopeus oli lyhyestä piipusta 765 m/s ja pidemmästä 792 m/s. Jos verrataan omenoita omenoihin eli Silencerin nopeutta verrataan samanpainoisella 10,7 g Oryxilla ladattuun peruspatruunaan, niin siinä jäädään vähän, sillä niille Norma ilmoittaa lähtönopeudeksi 835 m/s mikä on 15 m/s enemmän. Sakolla taas Silenceriin tuli yksi poikkeuksellisen nopea joka kävi reilusti ylös ja avasi kasan 70 milliin kun tavallinen Oryx takoi 45 mm kasan. Nopeuden kannalta Silencer toimi ennakoidusti, mutta tavallisella latauksella odotimme nopeuden tippuvan lyhyestä piipusta. 16 -asteinen ratakeli oli valitettavan kovatuulinen, 6 m/s ja puuskissa reippaasti oli lyhyestä piipusta 802 m/s ja pitkästä piipusta 834 m/s. Toinen asia on sitten suuliekki ja saatava tarkkuus, jotka ovatkin sitten niitä eroja, joiden perusteella voi valintaa tehdä. Eroa tässä siis suunnilleen sama 27 m/s. näytti toimivan samoin kaikilla patruunoilla ja aseilla. 11 g luoteja. Lyhyellä piipulla ammuttuna Silencerien nopeudeksi mitattiin 815 m/s ja pitkällä 818 m/s, eli oltiin aivan samoissa. Osumapistettä ajatellen molemmat patruunat kävivät suunnilleen samaan kohtaan molemmilla aseilla, joten tähtäintä ei tarvitse kohdistaa uudelleen. Näin suora vertailu ei ollutkaan mahdollista, sillä käytössä ei ollut 10,7 g peruspatruunoita, vaan niitä suosittuja 11,7 grammaisia. Lyhyenä yhteenvetona molemmat patruunat toimivat molemmissa aseissa ihan hyvin. Sen käsiteltävyys sen kun paranee, kun ohuen piipun suulla olevaan kierteeseen ruuvaa Ase Utran teräksisen SL5 vaimentimen tuomaan lisäpainoa. Tulokset olivat yllättävät joskin mielenkiintoiset. ASE-lehti • 51. Peruslatauksen 11,7 grammaiselle annetaan arvoksi puolestaan 796 m/s ja tämä ammuttuna pitkällä 61 sentin koepiipulla, joten aika lähelle päästiin tässäkin. Nyt lyhytpiippuista kivääriä edusti siro ja erinomaisesti käsiteltävissä oleva Browning X-Bolt Hunter lyhyellä 51 sentin piipulla. Nopeammin palavan ruudin etuja ovat suupaineen pieneneminen ja sitä kautta vaimentimen rasitusten pieneneminen sekä ilman vaimenninta ammuttaessa suuliekin pieneneminen, piipun pituudesta riippumatta. Tässä piippu ammuttiin kylmästä polttavan kuumaksi, joten jälleen lämpöväreily tanssitti viimeisillä laukauksilla tähtäinkuvaa. Sillä saa vauhtia ja voi käyttää laajaa kirjoa eripainoisia luoteja eikä rekyyli ole vielä häiritsevän kova. Lisäksi äänenvaimenninta käytettäessä suupaineen pieneneminen säästää vaimenninta kuten vähäisempi palamattomien ruutijyvien puhalluskin. Ilmeisesti piippujen ja patruunapesien mitoituksessa on eroja, sillä muuten 10 sentin eron piipun pituudessa pitäisi näkyä ainakin tavallisen latauksen nopeuksissa. Mielenkiinnosta kokeilimme vielä kevyillä 8 g Range -harjoituspatruunoilla, joilla Browning ampui vaimentimen kanssa vain 1-2 senttiä raskasluotisia ylemmäs. Kasat tuossa kovassa kelissä olivat aivan käypäiset, Silencerille Ansulla 34, 38 ja 45 mm sekä TRG:llä hienosti 26, 25 ja 20 mm. 16 cm pidempi piippu antoi siten lisänopeutta 32 m/s. Lyijysydämisillä luodeilla korkeampi 11,7 g paino on muodostunut vakioksi suurriistalle, kun taas osumassa paremmin painonsa säilyttävillä kokokuparisilla luodeilla käytetään kevyempiä n. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten Norman peruspatruunaansa valitsema ruuti näyttää toimivan lyhyessäkin piipussa. Browning jatkoi sillä kertaa vanhaan malliin, peruspatruunalla 33 mm ja Silencerilla 45 mm. Lyhytpiippuisena testiaseena oli nimekkään Anschützin 1782, jossa on 50 senttinen piippu ja siihen kierrettynä poikkeuksellisen siististi valmistettu norjalaisen Hauskenin JD184 MKII vaimennin. Tarkkuuden suhteen ei Silencerilla ja perinteisellä Oryx latauksella ollut koeaseissa suurta eroa, mutta tämä on aina asekohtainen asia ja siten itse kokeiltava. Perinteinen Oryx lataus puolestaan kellotti lyhyellä piipulla ammuttuna 811 m/s ja pitkällä täysin saman 811 m/s. YHTEENVETO Norma Oryx Silencer on uudenlainen patruunasarja, jonka etuna on yleistyvistä lyhyistä piipuista ammuttaessa saatava normaali lähtönopeus ja pieni suuliekki. Myöhemmin tyynemmässä kelissä Silencerilla ammutut viiden kasat Sako Varmintilla olivat erinomaiset 26 ja 21 mm kun Anschütz printtasi kolmen 20 mm luottokasan. Vaan näinhän aseen on suunniteltukin toimivan. Norma ilmoittaa lähtönopeudeksi 820 m/s ammuttuna lyhyellä 50 sentin piipulla, joten suunnilleen luvatuissa luvuissa pyörittiin. Sillä on kaatunut riistaa ympäri maapallon, eikä patruunahuolto ole muodostunut ongelmaksi missä sitten ollaan oltukin. Mittaukset uusittiin siis myöhemmin viileämmässä kelissä kohtuullisessa 17 asteen lämmössä. .30-06 ORYX SILENCER Puuttumatta mikä on paras kaliiperi mihinkin käyttötarkoitukseen, käy .30-06 sekalaiseen metsästykseen erinomaisesti. Suuliekilläkään ei ole vaimennetussa aseessa merkitystä, sillä vaimentimen lisäominaisuudet ovat suujarruna ja liekinsammuttimena toimiminen. Toisella käynnillä kävi aivan samoin, peruspatruunalla tuli kaunis 35 mm rypäs kun taas Silencerilla yksi nopea avasi 24 mm kasan 58 milliin. Pidempipiippuista testiasetta edusti tarkkuuden suhteen vakio luottoaseemme, Sako TRG pitkällä 66 sentin rosteripiipulla. yllättäen valinnut Silencer sarjaan luodiksi kevyen 10,7 grammaisen (165 grainia), kun yleensä hirvimetsälle valitaan raskaampi 11,7 gramman (180 grainia) luoti. yli kymmenen, joten keskityimme Labradarin mittaamien nopeuksien vertailuun. Olosuhteiden pakosta nyt oli tyytyminen viiden laukauksen sarjoihin poikkeuksellisen kuumassa 25 asteen lähes tyynessä kesäkelissä. Perinteisellä Oryxilla puolestaan nopeus oli lyhyestä piipusta 804 m/s ja pitkästä 808 m/s, eli mitään merkittävää eroa ei saatu aikaiseksi tässäkään ja kaliiperi .30-06 Sprg. Tällä kertaa Silencer kellotti lyhyestä piipusta nopeudeksi oikein tarkkaan ilmoitettuna 814,5 m/s ja pitkästä piipusta 814,6 m/s eli sen tarkemmin ei voisi saada samoja lukemia eri aseilla ja eri piipunpituuksilla. Näiden mittausten perusteella tuo 16 sentin ero piipunpituudessa vaikuttaa lähtönopeuteen suunnilleen 2 m/s senttiä kohden
Se esiteltiin ensi kerran 2017 IWA messuilla. Muovia on turha hakea aseesta, jopa mallikkaasti toimiva kammen nuppikin on lakattua pähkinäpuuta. Irrotettava lipas on perinteisellä paikalla. TEKNIIKKAA Koneistoja valmistetaan kahden kokoisia, HS eli Hunting Short normaaleille 308 Win luokan patruunoille ja HM eli Hunting Medium pidemmille patruunoille. Harvoin saamme kokonaan uuden asekonstruktion, suoravetoinen Steel Action on sellainen. Steel Action on kuitenkin täysin muista poikkeava, joten kyseessä on harvinainen uutuus. Kaikki on siis kuten vanhaan hyvään aikaan, tunteella ja taidolla tehdyissä aseissa. Kutakuinkin kaikissa kaasutoimisissa itselataavassa kivääreissä on periaatteessa valmis koneisto suoravetoiseksi, kun jättää kaasutoiminnon pois. Kolmiolkainen lukituskappale pyörähtää nousullisen uran ja siihen vastaavan tapin ohjaamana lukon rungon pysyessä paikallaan. Mallivalikoimaa on hiljan kasvatettu vielä muovitukkisella mallilla. Tuossa akselissa on poikittaistappi, joka ratsastaa sulkukappaleen nousullisessa urassa ja saa aikaiseksi pyörähdysliikkeen. Piipun suulla on valmiina M15x1 kierre lisävarusteille, käytännössä hyödylliselle vaimentimelle. Lukko on paksurunkoinen ja sulkee siten eturenkaan kulkuaukon turvallisesti mahdollista hylsyrikkoa ajatellen. Browning Maral mallissaan, joka on pyörähtävältä sulultaan sama kuin itselataava BAR. Suoravetotoiminto on rakennettu lukkoon, joka koostuu 33 osasta. Ainoastaan tukevan siistit alaraudat eivät ole rautaa, vaan alumiinia. Peräkappaleen alla on kääntölevy, joka välittää voiman lukitusolkien kääntymiselle. Samoin vaikkapa rynnäkkökiväärimme muuntuu suoravetoiseksi, kun sulkee tähtäinjalassa olevan kaasuportin. Alapuolella on kaksirivisen, molemmilta reunoilta syöttävän lippaan suurehko aukko ja kookas rekyyliolka, joka on jyrsitty vanhaan hyvään tapaan itse kehysmateriaalista. Yleensä myös valmistettavat aseet, uutuudetkin, ovat jo olemassa olevien muunnoksia. Steel Action GmbH perustettiin vasta 2017, joten kyseessä on todella tuore yritys. MALINEN Yleensä asevalmistajat ovat pitkän tien kulkijoita, olleet jo pidempään alalla. Sulkuolkien pinta-ala on peräti 90 mm2 ja jäljistä päätellen ne kantavat tasaisesti, vaikuttaen siten osaltaan saatuun hyvään tarkkuuteen. Kampi 28 mm taaksepäin vedettynä sulun lukitus aukeaa ja hylsyn voi vetää pesästä. Peukalovirittimen päällä on erillinen, viritysasentoon lukitseva vipu ja sen vapauttamiseen käytettävä nuppi. Steel Action HS TEKSTI JA KUVAT: J. Tukki on kaunista pähkinää öljyttynä. Tai oikein tarkkaan tutkittaessa yksi osa on muoviakin, punaisella huomiovärillä korostettu lippaan patruunasilta. Hylsyn ulosvedin on suosittu poikittain liikkuva giljotiinin Steel Action HS on sopusuhtainen ammuttava vaimentimen kanssakin. Steel Action GmbH sijaitsee Kölnissä, Saksassa ja ase on vanhaan hyvään tyyliin tehty teräksestä ja puusta, teräksestä ja puusta, kuten mainoksessa toistetaan. STEEL ACTION Uutuuden koneisto on siis keskisessä Euroopassa suosittu suoravetoinen ja sulku perustuu pyörähtävään kolmiolkaiseen lukituskappaleeseen. Linjakkaasti muotoiltu kehys on paksuseinäisenä jäykkä ja sen päällä on yhdysrakenteisena tyylikkäästi muotoillut Picatinny-kiskon pätkät. Tosin sen taustalla on pitkään toiminut Feinmechanische Entwicklungen GmbH, jossa varsinainen kehitystyö tehtiin. 52 • ASE-lehti. Sen pinta on kevennysuritettu ja urat mustattu ulkopinnan ollessa tyylikkään kiiltäväksi hiottu. Aseen suunnittelusta on vastannut venäläinen Alexander Ostanin, joka on aiemmin työskennellyt myös Sauerin, Merkelin ja Caracalin aseiden suunnittelussa. Piippu on kiinni kierteellä eikä siten pikavaihdettava, kehyksen alla on kunnollisen kokoinen rekyyliolka ja laukaisulaite on säädettävä. Asetyyppinä suoravetoisia on markkinoilla muitakin, tunnetuimmat Blaser R8, Heym SR30, Rössler, Merkel Helix ja Browning Maral. Tämän herkästi liikkuvan ulkoholkin sisällä on varsinainen lukituskoneisto eli tarkalla sovitteella pyörähtävä kolmiolkainen lukonpää ja vielä sen sisäpuolella edestakaisin liikuteltava akseli. Vastaavaa tulee harvoin vastaan. Työn laatu on yliveto, todellakin taidokkaasti koneistetut osat, kiillotukset, sinistykset jne. Näin on menetellyt mm
Peukalovirittimen päällä on erillinen, viritysasentoon lukitseva vipu ja sen vapauttamiseen käytettävä nuppi. Kolmiolkainen lukituskappale pyörähtää nousullisen uran ja siihen vastaavan tapin ohjaamana lukon rungon pysyessä paikallaan. Se esiteltiin ensi kerran 2017 IWA messuilla. Lukko on paksurunkoinen ja sulkee siten eturenkaan kulkuaukon turvallisesti mahdollista hylsyrikkoa ajatellen. Sen pinta on kevennysuritettu ja urat mustattu ulkopinnan ollessa tyylikkään kiiltäväksi hiottu. Kaikki on siis kuten vanhaan hyvään aikaan, tunteella ja taidolla tehdyissä aseissa. Mallivalikoimaa on hiljan kasvatettu vielä muovitukkisella mallilla. Muovia on turha hakea aseesta, jopa mallikkaasti toimiva kammen nuppikin on lakattua pähkinäpuuta. Suoravetotoiminto on rakennettu lukkoon, joka koostuu 33 osasta. Hylsyn ulosvedin on suosittu poikittain liikkuva giljotiinin Steel Action HS on sopusuhtainen ammuttava vaimentimen kanssakin. Piipun suulla on valmiina M15x1 kierre lisävarusteille, käytännössä hyödylliselle vaimentimelle. TEKNIIKKAA Koneistoja valmistetaan kahden kokoisia, HS eli Hunting Short normaaleille 308 Win luokan patruunoille ja HM eli Hunting Medium pidemmille patruunoille. Peräkappaleen alla on kääntölevy, joka välittää voiman lukitusolkien kääntymiselle. Aseen suunnittelusta on vastannut venäläinen Alexander Ostanin, joka on aiemmin työskennellyt myös Sauerin, Merkelin ja Caracalin aseiden suunnittelussa. Tämän herkästi liikkuvan ulkoholkin sisällä on varsinainen lukituskoneisto eli tarkalla sovitteella pyörähtävä kolmiolkainen lukonpää ja vielä sen sisäpuolella edestakaisin liikuteltava akseli. Yleensä myös valmistettavat aseet, uutuudetkin, ovat jo olemassa olevien muunnoksia. Vastaavaa tulee harvoin vastaan. Tukki on kaunista pähkinää öljyttynä. Irrotettava lipas on perinteisellä paikalla. Steel Action GmbH perustettiin vasta 2017, joten kyseessä on todella tuore yritys. Asetyyppinä suoravetoisia on markkinoilla muitakin, tunnetuimmat Blaser R8, Heym SR30, Rössler, Merkel Helix ja Browning Maral. ASE-lehti • 53. Browning Maral mallissaan, joka on pyörähtävältä sulultaan sama kuin itselataava BAR. Kampi 28 mm taaksepäin vedettynä sulun lukitus aukeaa ja hylsyn voi vetää pesästä. Sulkuolkien pinta-ala on peräti 90 mm2 ja jäljistä päätellen ne kantavat tasaisesti, vaikuttaen siten osaltaan saatuun hyvään tarkkuuteen. Harvoin saamme kokonaan uuden asekonstruktion, suoravetoinen Steel Action on sellainen. Kutakuinkin kaikissa kaasutoimisissa itselataavassa kivääreissä on periaatteessa valmis koneisto suoravetoiseksi, kun jättää kaasutoiminnon pois. Tuossa akselissa on poikittaistappi, joka ratsastaa sulkukappaleen nousullisessa urassa ja saa aikaiseksi pyörähdysliikkeen. Linjakkaasti muotoiltu kehys on paksuseinäisenä jäykkä ja sen päällä on yhdysrakenteisena tyylikkäästi muotoillut Picatinny-kiskon pätkät. Samoin vaikkapa rynnäkkökiväärimme muuntuu suoravetoiseksi, kun sulkee tähtäinjalassa olevan kaasuportin. Piippu on kiinni kierteellä eikä siten pikavaihdettava, kehyksen alla on kunnollisen kokoinen rekyyliolka ja laukaisulaite on säädettävä. Steel Action on kuitenkin täysin muista poikkeava, joten kyseessä on harvinainen uutuus. Tosin sen taustalla on pitkään toiminut Feinmechanische Entwicklungen GmbH, jossa varsinainen kehitystyö tehtiin. Ainoastaan tukevan siistit alaraudat eivät ole rautaa, vaan alumiinia. Tai oikein tarkkaan tutkittaessa yksi osa on muoviakin, punaisella huomiovärillä korostettu lippaan patruunasilta. Alapuolella on kaksirivisen, molemmilta reunoilta syöttävän lippaan suurehko aukko ja kookas rekyyliolka, joka on jyrsitty vanhaan hyvään tapaan itse kehysmateriaalista. Näin on menetellyt mm. Steel Action HS TEKSTI JA KUVAT: J. MALINEN Yleensä asevalmistajat ovat pitkän tien kulkijoita, olleet jo pidempään alalla. Steel Action GmbH sijaitsee Kölnissä, Saksassa ja ase on vanhaan hyvään tyyliin tehty teräksestä ja puusta, teräksestä ja puusta, kuten mainoksessa toistetaan. Työn laatu on yliveto, todellakin taidokkaasti koneistetut osat, kiillotukset, sinistykset jne. STEEL ACTION Uutuuden koneisto on siis keskisessä Euroopassa suosittu suoravetoinen ja sulku perustuu pyörähtävään kolmiolkaiseen lukituskappaleeseen
Iskurin painaminen vireeseen peukalolla ei vaadi suurta voimaa, joten se käy helposti. terä ja ulosheitin se kaikista yleisin jousikuormitteinen tappi. Rosterilipas vetää 5 patruunaa ja sen pohjalevy on Itaflon pinnoitettu. Samanlainen käsittely tunnetaan esim. Rekyyliolka on samaa ainetta kehyksen kanssa vanhaan hyvään tapaan. Näin kierteen päätyyn jää kunnolla vaimentimeen vastaava olkapää ja vaimennin asettuu varmemmin suoraan. Liipaisinkaari on suuri ja leveä ja se kiinnitetään ruuvilla lipasaukkoa kiertävään kehykseen. Pinnoitukset on valittu hyvin ja vastaavanlaisia nitrausprosesseja käyttävät monet asevalmistajat, vaikkapa Blaser ja Steyr. Äärimmäisen yksinkertaisena sen ainoa säätö on laukaisuvastuksen säätö, joka on alueeltaan juuri passeli 500 – 2500 g. Iskurijousi painettuna vireeseen ase on ampumavalmiina. Vielä 19 mm:n piipunsuulle on tehty M15x1 kierre vaimentimelle. Tyylitelty Picatinnykisko on tukeva ja monikäyttöisin tähtäinjalustan kiinnitystapa. Iskuri virittämättömänä, tila on helppo havaita kauempaakin. Lukon saa peräytymään virekynnen yli painamalla ensin liipaisinta ja sitten vasemman kyljen virekynttä painavaa vapautintappia. Alkupään aseista poiketen nykyvalmistuksessa piipun ulkopinta on plasmanitrattu erittäin kestäväksi ja korroosiota vastustavaksi. Virittimen yläpinnassa on pieni nuppi, jota painamalla lukituskynsi vapautuu ja virityksen saa purettua. Irrotettava lipas on rosteripellistä taivutettu kaksirivinen, joka syöttää molemmilta reunoilta. Tenifer ja Melonite kauppanimillä. Alaraudat ovat siistiä mustaksi kova-anodisoitua alumiinia. Peräkappaleen keskeltä ulkonee 16 mm peukaloviritin. Lukon poisto huoltoa varten on hieman mutkikas, mutta kuitenkin selkeä toimenpide. Nykytyyliin 50,8 senttiä lyhyen piipun ulkopuoli on hiottu sekin hyvin ennen sinistystä. Käytössä sivun viritysvivun ensiveto eli peräkappaleen alalevyn pyörähtävä liike avaa lukituksen ja sen jälkeen 97 mm peräytyvä lukko tekee latausliikkeen. Tehtaalta lähtiessä arvoksi on säädetty 1000 g. Sen sivuihin on tehty pokkaukset pitämään patruunat paikallaan rekyylissä. Etuvedottoman laukaisulaitteen runko on alumiinia, koneistettu loistavasti ja kooltaan minimaalisen pieni. Loppuvaiheessa pitää vielä painaa peräkappaleen etupuolella, lukon rungossa olevaa vipua, joka vapauttaa sulkuosan jousivoimalla perusasentoonsa. Lipas lukittuu paikalleen sekä takareunan nastoilla että etureunaan vastaavalla salvalla ja istuu tukevasti paikallaan. Lippaan pohjalevy on Itaflon pinnoitettu mustaksi. Lothar Waltherin nappirihlaamalla valmistama musta piippu on kiinni kierteellä. Pieneen tilaan kasatun laukaisulaitteen runkokin on muun aseen tavoin koneistettu laadukkaasti. Kehyksen pohja on tasainen ja vaikka jääkin piiloon niin erittäin hyvin koneistettu. Myös kehys ja lukko on erikoiskäsitelty typpihiiletyksellä, jolla saadaan plasmanitrausta syvempi vaikutus ja prosessi on nopeampi. Vetovastuksen voi säätää tukkia irrottamatta välillä 500 – 1200 g. Terästä ja puuta oleva Steel Action lyhyellä 51 sentin piipulla on näppärä käsiteltävä. Taidolla muotoiltu peräkappale on monimutkaisesti koneistettu osa, jonka alareunassa tuo mainittu akseloitu levy pyörähtää vaakatasossa. Käytössä riittää, kun kerran virittää aseen, sillä uudelleen ladattaessa iskuri jää automaattisesti vireeseen. Rihlauksen laatu on erinomainen, työstöjälkiä ei ole näkyvissä minkään laisia. Lopputuloksena siinäkin on erittäin kova ja luistava pinta, joka vastustaa korroosiota erinomaisesti. 54 • ASE-lehti. Pohjaraudat ovat kova-anodisoitua alumiinia. Laukaisun säätöä varten liipaisinkaareen on tehty pieni reikä
Iskurin painaminen vireeseen peukalolla ei vaadi suurta voimaa, joten se käy helposti. Kehyksen pohja on tasainen ja vaikka jääkin piiloon niin erittäin hyvin koneistettu. Pohjaraudat ovat kova-anodisoitua alumiinia. Loppuvaiheessa pitää vielä painaa peräkappaleen etupuolella, lukon rungossa olevaa vipua, joka vapauttaa sulkuosan jousivoimalla perusasentoonsa. Iskuri virittämättömänä, tila on helppo havaita kauempaakin. Rihlauksen laatu on erinomainen, työstöjälkiä ei ole näkyvissä minkään laisia. Lukon saa peräytymään virekynnen yli painamalla ensin liipaisinta ja sitten vasemman kyljen virekynttä painavaa vapautintappia. Samanlainen käsittely tunnetaan esim. Vielä 19 mm:n piipunsuulle on tehty M15x1 kierre vaimentimelle. Sen sivuihin on tehty pokkaukset pitämään patruunat paikallaan rekyylissä. Tyylitelty Picatinnykisko on tukeva ja monikäyttöisin tähtäinjalustan kiinnitystapa. Taidolla muotoiltu peräkappale on monimutkaisesti koneistettu osa, jonka alareunassa tuo mainittu akseloitu levy pyörähtää vaakatasossa. Laukaisun säätöä varten liipaisinkaareen on tehty pieni reikä. Näin kierteen päätyyn jää kunnolla vaimentimeen vastaava olkapää ja vaimennin asettuu varmemmin suoraan. ASE-lehti • 55. Äärimmäisen yksinkertaisena sen ainoa säätö on laukaisuvastuksen säätö, joka on alueeltaan juuri passeli 500 – 2500 g. Tehtaalta lähtiessä arvoksi on säädetty 1000 g. Käytössä sivun viritysvivun ensiveto eli peräkappaleen alalevyn pyörähtävä liike avaa lukituksen ja sen jälkeen 97 mm peräytyvä lukko tekee latausliikkeen. Virittimen yläpinnassa on pieni nuppi, jota painamalla lukituskynsi vapautuu ja virityksen saa purettua. Peräkappaleen keskeltä ulkonee 16 mm peukaloviritin. Irrotettava lipas on rosteripellistä taivutettu kaksirivinen, joka syöttää molemmilta reunoilta. Tenifer ja Melonite kauppanimillä. Lipas lukittuu paikalleen sekä takareunan nastoilla että etureunaan vastaavalla salvalla ja istuu tukevasti paikallaan. Lukon poisto huoltoa varten on hieman mutkikas, mutta kuitenkin selkeä toimenpide. Rosterilipas vetää 5 patruunaa ja sen pohjalevy on Itaflon pinnoitettu. Alaraudat ovat siistiä mustaksi kova-anodisoitua alumiinia. Lopputuloksena siinäkin on erittäin kova ja luistava pinta, joka vastustaa korroosiota erinomaisesti. terä ja ulosheitin se kaikista yleisin jousikuormitteinen tappi. Vetovastuksen voi säätää tukkia irrottamatta välillä 500 – 1200 g. Liipaisinkaari on suuri ja leveä ja se kiinnitetään ruuvilla lipasaukkoa kiertävään kehykseen. Terästä ja puuta oleva Steel Action lyhyellä 51 sentin piipulla on näppärä käsiteltävä. Pieneen tilaan kasatun laukaisulaitteen runkokin on muun aseen tavoin koneistettu laadukkaasti. Alkupään aseista poiketen nykyvalmistuksessa piipun ulkopinta on plasmanitrattu erittäin kestäväksi ja korroosiota vastustavaksi. Etuvedottoman laukaisulaitteen runko on alumiinia, koneistettu loistavasti ja kooltaan minimaalisen pieni. Iskurijousi painettuna vireeseen ase on ampumavalmiina. Myös kehys ja lukko on erikoiskäsitelty typpihiiletyksellä, jolla saadaan plasmanitrausta syvempi vaikutus ja prosessi on nopeampi. Rekyyliolka on samaa ainetta kehyksen kanssa vanhaan hyvään tapaan. Pinnoitukset on valittu hyvin ja vastaavanlaisia nitrausprosesseja käyttävät monet asevalmistajat, vaikkapa Blaser ja Steyr. Nykytyyliin 50,8 senttiä lyhyen piipun ulkopuoli on hiottu sekin hyvin ennen sinistystä. Lippaan pohjalevy on Itaflon pinnoitettu mustaksi. Käytössä riittää, kun kerran virittää aseen, sillä uudelleen ladattaessa iskuri jää automaattisesti vireeseen. Lothar Waltherin nappirihlaamalla valmistama musta piippu on kiinni kierteellä
Sisään painetun virittimen lukituskynsi on kovin pieni ja kantoi testiaseessa vain pieneltä matkalta, joten todennäköisesti sovituksessa tai jousivoimassa oli pientä parannettavaa. Yllättävästi huonosti eivät käyneet kokokuparisetkaan, sillä niin Hornadyn kuin Federalin hirvipatruunoilla parhaat kasat olivat pelkkää yhtä reikää, 7 mm ja 6 mm! Ja tämä vieläpä likaiseksi ammutusta piipusta. Kun irrottaa puut, näkee, että sovitukset ovat huolellista työtä aivan kuten teräsosien koneistuskin. Kammen nuppi on lähellä tukin pintaa, mutta sen käyttö käy luontevasti ja ennen kaikkea todella nopeasti. RADALLA Koska tarkoituksena oli kokeilla ensimmäiseksi uutuuden tarkkuutta, asennettiin päälle Leupold Mk4 6,5-20x50 tähtäin ARMS:n teräsjaloilla. Helpomman ammuttavuuden vuoksi lyhyen 50,8 senttisen piipun suulle oli testiaseessa kierretty pieni ja kevyt aimSportin Triton 4 vaimennin. Jotta lukkoa voi liikuttaa, pitää iskuri olla painettuna vireeseen. Koska syöttö ei ole kontrolloitu, kuten ei oikein missään nykyaseessa, on patruuna hetken vailla ohjausta matkallaan van 530 g, joten se sai olla siinä. Nupin liike lukituksen avauksessa on vain 28 mm, minkä jälkeen lukko liikkuu 97 mm, joten koko uudelleen latauksessa tarvittava liikematka on 125 mm. Tosin kauneusvirheenä voisi pitää pitkää jälkivetoa, sillä sille ei ole tehty rajoitinsäätöä. Käytännössä lähelle ylsivät GGG:n legendaarisella 168 gr Sierran MK:lla ja Palmassa yleisesti käytetyllä 155 gr Sierra MK:lla ladatut patruunat. Tarkkuuskokeessa käytettiin patruu noita laidasta laitaan niin kohderiistan suhteen kuin luodin painon ja konstruktion suhteen. Verrokiksi kokeilimme sillä AE:n kasoja myös ilman vaimenninta, mutta samoissa liikuttiin näinkin. Ainoa itse aiheutettu, kasoja suurentava tekijä oli lähinnä vaimentimen lämpöväreilyn sotkema tähtäinkuva. Parhaasta neljän kasan keskiarvosta vastasi 175 gr (11,34 g) Sierra Match Kingillä ladattu GGG, sarjalla 14, 11,5, 5,5 ja 14 mm, keskiarvo 11,2 mm. Se on rakenteeltaan erittäin yksinkertaisena varsin poikkeuksellinen, eikä tuntunut pienessä pakkaskelissä lämpiävän aivan heti polttavaksi. Valitettavasti karhennukset on tehty nykytyyliin laserilla polttamalla, jolloin pyramidit eivät ole kovin terävät. Latausliike käy yllättävän sulavasti. Steel Action toimi muuten kuin unelma, mutta aivan ammuntojen lopulla peukaloviritin vapautui rekyylissä muutaman kerran, eikä asetta voinutkaan ladata ennen kuin sen oli työntänyt taas vire-asentoon. Raskaista varsinkin Sierran luodeilla ladatut GGG:t ja kevyistä American Eaglen suurpakettiin ladotut tuhoeläinpatruunat nousivat suosikeiksi. Näillä eväillä lähes kaikenlaiseen metsästykseen erinomaisesti soveltuva .308 Winchester kaliiperinen oli miellyttävä ampua. 56 • ASE-lehti. Steel Action on suunniteltu toimivaksi rivakoilla liikkeillä, joten kannattaa käyttää niitä. Perälevy on melko tukevaa mustaa kumia ja hihnalenkin kiinnikkeet ovat vakiona. Tarkkuuden suhteen yhden asteen pakkaskelissä ja kerrankin täysin tyynessä ammuttuna kasat olivat pääsääntöisesti riittävät vaikka mihin käyttöön. Edes putkeen tuelta ammutun noin parinsadan tarkkuuslaukauksen jälkeen ei olkalukitusurat aina 10 millin välein, joten kerran paikalleen asennetut jalat sopivat sen jälkeen vastaavanlaisella kiskolla varustetun aseen kuin aseen päälle. Etutukki on sopivan pullea, joten aseesta saa hyvän otteen. Perusteluna puutukkien erilaisuudet puun laadun suhteen. Ei valittamista, ampuja kun aiheuttaa sen suurimman hajonnan joka tapauksessa. Normaalisti hieman kalliimmassa Lux mallissa laatuluokka on kakkonen, mutta testiaseessa tukin sisäpuolella on merkintä 2 1/2. Jos antoi vaimentimen jäähtyä kunnolla, oli kasa todella pieni. Ainoa esille tullut patruunakohtainen ongelma oli Federal Premium 165 Trophy Bonded Tipped niklattuhylsyisillä metsästyspatruunoilla, jotka eivät suostuneet mahtumaan patruunapesään. Tukki oli testiaseessa laadukasta pähkinäpuuta. Perässä ei ole käytännössä sivuvääryyttä, mutta poskipakka viettää oikealle ja kämmenen ergonomisesti täyttävä pahka on oikealla puolella, joten ase on räätälöity oikealta puolelta ammuttavaksi. Tukin linjat ovat konstailemattomat, mikä sopii hyvin kokonaisuuteen. Lippaan voi täyttää jopa paikallaan aseessa. Tämä väreilysuojasta huolimatta, nopea ammuntarytmi kun ei sallinut kovin pitkiä jäähdyttelytaukoja. Toinen esille tullut ongelma oli patruunan kannan pomppaaminen muutaman kerran sivulle hitaasti tehdyn latausliikkeen aikana. Steel Actionin lipas on helppo irrottaa ja painella patruunat suoraan sisään sekä laittaa takaisin paikalleen. Sen sijaan potku ja meteli lyhyestä piipusta olivat aivan toista luokkaa. Syynä on mitä ilmeisimmin se, että Steel Actionin patruunapesä on koneistettu minimimitoille, mikä parantaa tarkkuutta ja nostaa lähtönopeuksia. Tuntumaltaan laukaisu oli erinomainen, puhdas ja selkeä ammuttava. Kyllä kannattaa maksaa hieman extraa, sillä kaunis puu vaikuttaa merkittävästi aseen ulkonäköön. Tarkkuuskokeen patruunat erilaisine luoteineen syöttyivät kaikki virheettä. Raudat kiinnittyvät kahdella kuusiokoloruuvilla, joiden kireydelle valmistaja ei anna mitään ohjearvoa, vaan se pitää asekohtaisesti hakea näppituntumalla. Kolmen kasat näillä huitelivat 15 millin molemmin puolin. Tarkkuuden suhteen ei ole valittamista, ase käy kuin unelma. Itse asiassa ammunta päättyi siihen, kun talvipäivä hämärtyi niin, ettei maalitauluja enää nähnyt kunnolla. Reippaasti ammuntoja kiertäneen koeaseen laukaisuvastukseksi joku oli säätänyt aivan alarajalla oleVertailumielessä kokeilin samojen patruunoiden sopimista Blaser R8:n pesään ja melko tiukalta ne siinäkin vaikuttivat, mutta pesittyivät kuitenkin. Tuloksia tarkastellessa on hyvä huomioida, että kyseessä oli paljon ammuttu esittelyase, joten käynti näytti olevan kunnossa käytettynäkin. Vasemmalta AE 130 JHP, Federalilta 110 V-MAX, 150 Nosler Ballistic Tip, 165 Trophy Copper, 180 Trophy Bonded Tip ja 180 Fusion BSP, GGG:ltä 147 FMJ, 155, 168 ja 175 HPBT sekä 180 SPT, Hornadyltä 165 ETX, 165 GMX ja 178 ELD-X, Winchesteriltä 180 Power Max Bonded sekä aliääninen 185 Power-Point Subsonic. Ennen tämä oli paremmin. Eikä osumapisteilläkään ollut kovin suurta eroa. Kyseessä on yksilövika, sillä vastaavaa ei ole aiemmin tullut vastaan. Ainoastaan yksi laukaus onnistui. Tuo edullinen American Eaglen kevyt 8,4 grammainen reikäpää (keskiarvo 16,4 mm) oli sikäli hyvä, että ase näytti käyvän hyvin sekä kevyillä että raskailla luodeilla. Tarkkuusammunnan jälkeen oletuksena oli, että lippaasta pesään. Pintakin oli SoftTouch pinnoitettuna miellyttävän pehmeäntuntuinen. Jos viretilan on purkanut (ase varmistettu), pitää ammuttaessa ensin painaa peukaloviritintä sisäänpäin 16 mm, mutta tämäkään ei vaadi suurta voimaa. Tukin kaula on huomattavan paksu ja perän harja laskee oikeaoppisesti eteenpäin, jolloin se ei lyö poskeen rekyylissä. Kaikkiaan se on ulkoisesti yksi siisteimmistä näkemistäni vaimentimista. Tämä käy sikäli helposti, että Picatinny-kiskossa on poikittaiset pää juurikaan valitellut
Tarkkuuskokeen patruunat erilaisine luoteineen syöttyivät kaikki virheettä. Raskaista varsinkin Sierran luodeilla ladatut GGG:t ja kevyistä American Eaglen suurpakettiin ladotut tuhoeläinpatruunat nousivat suosikeiksi. Nupin liike lukituksen avauksessa on vain 28 mm, minkä jälkeen lukko liikkuu 97 mm, joten koko uudelleen latauksessa tarvittava liikematka on 125 mm. Ennen tämä oli paremmin. Ainoastaan yksi laukaus onnistui. Yllättävästi huonosti eivät käyneet kokokuparisetkaan, sillä niin Hornadyn kuin Federalin hirvipatruunoilla parhaat kasat olivat pelkkää yhtä reikää, 7 mm ja 6 mm! Ja tämä vieläpä likaiseksi ammutusta piipusta. Helpomman ammuttavuuden vuoksi lyhyen 50,8 senttisen piipun suulle oli testiaseessa kierretty pieni ja kevyt aimSportin Triton 4 vaimennin. Tarkkuuden suhteen ei ole valittamista, ase käy kuin unelma. Jos antoi vaimentimen jäähtyä kunnolla, oli kasa todella pieni. Jotta lukkoa voi liikuttaa, pitää iskuri olla painettuna vireeseen. Steel Action on suunniteltu toimivaksi rivakoilla liikkeillä, joten kannattaa käyttää niitä. Steel Action toimi muuten kuin unelma, mutta aivan ammuntojen lopulla peukaloviritin vapautui rekyylissä muutaman kerran, eikä asetta voinutkaan ladata ennen kuin sen oli työntänyt taas vire-asentoon. Kyllä kannattaa maksaa hieman extraa, sillä kaunis puu vaikuttaa merkittävästi aseen ulkonäköön. Pintakin oli SoftTouch pinnoitettuna miellyttävän pehmeäntuntuinen. Itse asiassa ammunta päättyi siihen, kun talvipäivä hämärtyi niin, ettei maalitauluja enää nähnyt kunnolla. Lippaan voi täyttää jopa paikallaan aseessa. Latausliike käy yllättävän sulavasti. Steel Actionin lipas on helppo irrottaa ja painella patruunat suoraan sisään sekä laittaa takaisin paikalleen. Tarkkuuden suhteen yhden asteen pakkaskelissä ja kerrankin täysin tyynessä ammuttuna kasat olivat pääsääntöisesti riittävät vaikka mihin käyttöön. Tuo edullinen American Eaglen kevyt 8,4 grammainen reikäpää (keskiarvo 16,4 mm) oli sikäli hyvä, että ase näytti käyvän hyvin sekä kevyillä että raskailla luodeilla. Raudat kiinnittyvät kahdella kuusiokoloruuvilla, joiden kireydelle valmistaja ei anna mitään ohjearvoa, vaan se pitää asekohtaisesti hakea näppituntumalla. Parhaasta neljän kasan keskiarvosta vastasi 175 gr (11,34 g) Sierra Match Kingillä ladattu GGG, sarjalla 14, 11,5, 5,5 ja 14 mm, keskiarvo 11,2 mm. Sisään painetun virittimen lukituskynsi on kovin pieni ja kantoi testiaseessa vain pieneltä matkalta, joten todennäköisesti sovituksessa tai jousivoimassa oli pientä parannettavaa. Tosin kauneusvirheenä voisi pitää pitkää jälkivetoa, sillä sille ei ole tehty rajoitinsäätöä. Ei valittamista, ampuja kun aiheuttaa sen suurimman hajonnan joka tapauksessa. Toinen esille tullut ongelma oli patruunan kannan pomppaaminen muutaman kerran sivulle hitaasti tehdyn latausliikkeen aikana. Kammen nuppi on lähellä tukin pintaa, mutta sen käyttö käy luontevasti ja ennen kaikkea todella nopeasti. Tarkkuusammunnan jälkeen oletuksena oli, että lippaasta pesään. Näillä eväillä lähes kaikenlaiseen metsästykseen erinomaisesti soveltuva .308 Winchester kaliiperinen oli miellyttävä ampua. Normaalisti hieman kalliimmassa Lux mallissa laatuluokka on kakkonen, mutta testiaseessa tukin sisäpuolella on merkintä 2 1/2. Koska syöttö ei ole kontrolloitu, kuten ei oikein missään nykyaseessa, on patruuna hetken vailla ohjausta matkallaan van 530 g, joten se sai olla siinä. Verrokiksi kokeilimme sillä AE:n kasoja myös ilman vaimenninta, mutta samoissa liikuttiin näinkin. Vasemmalta AE 130 JHP, Federalilta 110 V-MAX, 150 Nosler Ballistic Tip, 165 Trophy Copper, 180 Trophy Bonded Tip ja 180 Fusion BSP, GGG:ltä 147 FMJ, 155, 168 ja 175 HPBT sekä 180 SPT, Hornadyltä 165 ETX, 165 GMX ja 178 ELD-X, Winchesteriltä 180 Power Max Bonded sekä aliääninen 185 Power-Point Subsonic. Etutukki on sopivan pullea, joten aseesta saa hyvän otteen. Kaikkiaan se on ulkoisesti yksi siisteimmistä näkemistäni vaimentimista. Perusteluna puutukkien erilaisuudet puun laadun suhteen. Kolmen kasat näillä huitelivat 15 millin molemmin puolin. Reippaasti ammuntoja kiertäneen koeaseen laukaisuvastukseksi joku oli säätänyt aivan alarajalla oleVertailumielessä kokeilin samojen patruunoiden sopimista Blaser R8:n pesään ja melko tiukalta ne siinäkin vaikuttivat, mutta pesittyivät kuitenkin. Syynä on mitä ilmeisimmin se, että Steel Actionin patruunapesä on koneistettu minimimitoille, mikä parantaa tarkkuutta ja nostaa lähtönopeuksia. Tukin linjat ovat konstailemattomat, mikä sopii hyvin kokonaisuuteen. Jos viretilan on purkanut (ase varmistettu), pitää ammuttaessa ensin painaa peukaloviritintä sisäänpäin 16 mm, mutta tämäkään ei vaadi suurta voimaa. Kyseessä on yksilövika, sillä vastaavaa ei ole aiemmin tullut vastaan. Ainoa esille tullut patruunakohtainen ongelma oli Federal Premium 165 Trophy Bonded Tipped niklattuhylsyisillä metsästyspatruunoilla, jotka eivät suostuneet mahtumaan patruunapesään. Eikä osumapisteilläkään ollut kovin suurta eroa. Valitettavasti karhennukset on tehty nykytyyliin laserilla polttamalla, jolloin pyramidit eivät ole kovin terävät. Kun irrottaa puut, näkee, että sovitukset ovat huolellista työtä aivan kuten teräsosien koneistuskin. Tuloksia tarkastellessa on hyvä huomioida, että kyseessä oli paljon ammuttu esittelyase, joten käynti näytti olevan kunnossa käytettynäkin. Tämä väreilysuojasta huolimatta, nopea ammuntarytmi kun ei sallinut kovin pitkiä jäähdyttelytaukoja. RADALLA Koska tarkoituksena oli kokeilla ensimmäiseksi uutuuden tarkkuutta, asennettiin päälle Leupold Mk4 6,5-20x50 tähtäin ARMS:n teräsjaloilla. Se on rakenteeltaan erittäin yksinkertaisena varsin poikkeuksellinen, eikä tuntunut pienessä pakkaskelissä lämpiävän aivan heti polttavaksi. Käytännössä lähelle ylsivät GGG:n legendaarisella 168 gr Sierran MK:lla ja Palmassa yleisesti käytetyllä 155 gr Sierra MK:lla ladatut patruunat. Ainoa itse aiheutettu, kasoja suurentava tekijä oli lähinnä vaimentimen lämpöväreilyn sotkema tähtäinkuva. Tarkkuuskokeessa käytettiin patruu noita laidasta laitaan niin kohderiistan suhteen kuin luodin painon ja konstruktion suhteen. ASE-lehti • 57. Edes putkeen tuelta ammutun noin parinsadan tarkkuuslaukauksen jälkeen ei olkalukitusurat aina 10 millin välein, joten kerran paikalleen asennetut jalat sopivat sen jälkeen vastaavanlaisella kiskolla varustetun aseen kuin aseen päälle. Perässä ei ole käytännössä sivuvääryyttä, mutta poskipakka viettää oikealle ja kämmenen ergonomisesti täyttävä pahka on oikealla puolella, joten ase on räätälöity oikealta puolelta ammuttavaksi. Tuntumaltaan laukaisu oli erinomainen, puhdas ja selkeä ammuttava. Sen sijaan potku ja meteli lyhyestä piipusta olivat aivan toista luokkaa. Tämä käy sikäli helposti, että Picatinny-kiskossa on poikittaiset pää juurikaan valitellut. Perälevy on melko tukevaa mustaa kumia ja hihnalenkin kiinnikkeet ovat vakiona. Tukki oli testiaseessa laadukasta pähkinäpuuta. Tukin kaula on huomattavan paksu ja perän harja laskee oikeaoppisesti eteenpäin, jolloin se ei lyö poskeen rekyylissä
YHTEENVETO Steel Action on hienosti koneistettu ja helposti käytettävä laadukas ase, joka on tehty vanhaan tapaan teräksestä ja pähkinäpuusta. Ampumamukavuuden vuoksi tosin ilman vaimenninta ei juurikaan tullut ammuttua. Kertoo jotakin piipun hyvästä laadusta, mukana kun oli monenlaisia kokokuparisiakin luoteja. Vielä vuorossa oli jokunen ratakäynti vapaalta kädeltä ammuntaa, jossa Steel Action osoittautui niin 355 g vaimenninta käyttäen kuin ilmankin luontevaksi ammuttavaksi. Federalin hirviluotien kasat, 7 mm ja 6 mm. Seuraavalla ratakäynnillä kahden asteen tyynessä kelissä 175 gr GGG tarkkuuspatruunoilla kylmästä piipusta ammuttu ensimmäinen kontrollikasa oli kooltaan taas tuttu 14 mm, tästä oli hyvä jatkaa. Aivan lopuksi se ehti mukaan talviseen hirvijahtiinkin sekä peurakytikselle, tosin laihoin tuloksin. Vaimentimella varustettu raskas ase ei paljon potki kaliiperissa .308 Win. Kyllä kokokupariset luoditkin käyvät tarkasti, tässä parhaat Hornadyn ja Kyllä kokokupariset luoditkin käyvät tarkasti, tässä parhaat Hornadyn ja Federalin hirviluotien kasat, 7 mm ja 6 mm. Hjorth Ab Hinta: 2990 eur (11.2020) Takuu: 2 vuotta Tyyppi: suoravetoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (HS: 22-250Rem 338Fed, HM: 270Win – 338WM) Lipas: irrotettava, 5 patruunaa, mukana 2 kpl Pituus: 102,2 cm Paino: 3,65 kg Piipun pituus: 50,8 cm Vetopituus: 37,2 cm Tähtäimet: Picatinny-kisko Laukaisu: säädettävä 500-2500 g Tukki: öljytty pähkinäpuu Varusteet: M15x1 kierre piipunsuulla, hihnalenkin kiinnikkeet, ohjekirja Muuta: HM versio pitkille kaliipereille, valinnaisena säädettävä MX-tukki, muovitukkinen versio, valittavissa neljä laatuluokkaa puille, optiona uritettu piippu, tarvikkeena suujarru, vaimennin ja 10 patruunan lipas sekä kiikarinjalusta piippu oli jo loppuvaiheessa, lähes kahdensadan laukauksen jälkeen kuparoitunut ja vaikuttanut kasoihinkin, mutta yksi kerta vaahdolla riitti, sillä toisella kerralla tuloksena oli jo puhdas lappu. tarkkuus mm 16 19 1) 13 24 45 53 16 17 11 19 23 25 24 55 2) nopeus m/s 868 976 833 796 763 778 833 845 796 791 759 810 790 770 776 340 vaihtelu m/s 22,7 15,1 11,7 10,1 13,2 30,6 27,6 7,2 10,8 38,6 11,2 16,9 13,2 24,8 17,8 normaalihajonta m/s 8,6 4,7 3,4 3,3 3,7 8,5 8,3 2,3 3,3 12,2 2,9 5,4 3,7 6,4 5,8 4x3 laukausta, 100 m, lämpötila -1C, nopeudet Labradar, piipun pituus 50,8 cm 1) ei mahdu patruunapesään, 2) 26 mm, ampumaetäisyys 50 m TEKNISET TIEDOT Steel Action HS Malli: II Lux pähkinäpuutukilla Valmistaja: Steel Action GmbH, Saksa Maahantuoja: Oy K. Lisäksi tarjolla on vasenkätisille omat mallinsa. Koeammunta sujui pienessä pakkasessa ja kerrankin täysin tyynessä hiekkapussituelta. Kevyellä vaimentimella varustettuna pahvihirven seuranta sujui sekin hyvin. Tuotevalikoima on kasvanut ja sisältää nykyään myös muovitukkisia versioita sekä säätöperän. Kyllä Steel Action sopii näillä eväillä mainiosti vaikka mihin käyttötarkoitukseen. 58 • ASE-lehti. Steel Actionin käynti niin raskailla kilpaluodeilla kuin kevyillä varmint luodeilla oli erinomainen. STEEL ACTION HS 308 WIN KOEAMMUNTATULOKSET Patruuna American Eagle V&P 130 JHP Federal 110 V&P V-Max Federal Premium 150 Ballistic Tip Federal Premium 165 Trophy Copper Federal Premium 180 Trophy Bonded Tip Federal Fusion 180 Bonded SP GGG 147 FMJ GGG 155 HPBT Sierra GGG 168 HPBT Sierra GGG 175 HPBT Sierra GGG 180 SBT Sierra Hornady Superformance 165 GMX Hornady Custom International 165 ETX Hornady Precision Hunter 178 ELD-X Winchester PowerMax Bonded 180 PHP Winchester Super-X 185 Power-Point Subsonic luoti g 8,4 7,1 9,7 10,7 11,7 11,7 9,5 10 10,9 11,3 11,7 10,7 10,7 11,5 11,7 12 ka. Pitkille patruunoille on tarjolla pitkällä koneistolla varustettu HM malli. Laukaisu on erinomainen ja tarkkuus riittää vaikka mihin ammuntaan
Vielä vuorossa oli jokunen ratakäynti vapaalta kädeltä ammuntaa, jossa Steel Action osoittautui niin 355 g vaimenninta käyttäen kuin ilmankin luontevaksi ammuttavaksi. Lisäksi tarjolla on vasenkätisille omat mallinsa. Steel Actionin käynti niin raskailla kilpaluodeilla kuin kevyillä varmint luodeilla oli erinomainen. Koeammunta sujui pienessä pakkasessa ja kerrankin täysin tyynessä hiekkapussituelta. Hjorth Ab Hinta: 2990 eur (11.2020) Takuu: 2 vuotta Tyyppi: suoravetoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (HS: 22-250Rem 338Fed, HM: 270Win – 338WM) Lipas: irrotettava, 5 patruunaa, mukana 2 kpl Pituus: 102,2 cm Paino: 3,65 kg Piipun pituus: 50,8 cm Vetopituus: 37,2 cm Tähtäimet: Picatinny-kisko Laukaisu: säädettävä 500-2500 g Tukki: öljytty pähkinäpuu Varusteet: M15x1 kierre piipunsuulla, hihnalenkin kiinnikkeet, ohjekirja Muuta: HM versio pitkille kaliipereille, valinnaisena säädettävä MX-tukki, muovitukkinen versio, valittavissa neljä laatuluokkaa puille, optiona uritettu piippu, tarvikkeena suujarru, vaimennin ja 10 patruunan lipas sekä kiikarinjalusta piippu oli jo loppuvaiheessa, lähes kahdensadan laukauksen jälkeen kuparoitunut ja vaikuttanut kasoihinkin, mutta yksi kerta vaahdolla riitti, sillä toisella kerralla tuloksena oli jo puhdas lappu. Kevyellä vaimentimella varustettuna pahvihirven seuranta sujui sekin hyvin. Kyllä Steel Action sopii näillä eväillä mainiosti vaikka mihin käyttötarkoitukseen. Vaimentimella varustettu raskas ase ei paljon potki kaliiperissa .308 Win. Ampumamukavuuden vuoksi tosin ilman vaimenninta ei juurikaan tullut ammuttua. ASE-lehti • 59. STEEL ACTION HS 308 WIN KOEAMMUNTATULOKSET Patruuna American Eagle V&P 130 JHP Federal 110 V&P V-Max Federal Premium 150 Ballistic Tip Federal Premium 165 Trophy Copper Federal Premium 180 Trophy Bonded Tip Federal Fusion 180 Bonded SP GGG 147 FMJ GGG 155 HPBT Sierra GGG 168 HPBT Sierra GGG 175 HPBT Sierra GGG 180 SBT Sierra Hornady Superformance 165 GMX Hornady Custom International 165 ETX Hornady Precision Hunter 178 ELD-X Winchester PowerMax Bonded 180 PHP Winchester Super-X 185 Power-Point Subsonic luoti g 8,4 7,1 9,7 10,7 11,7 11,7 9,5 10 10,9 11,3 11,7 10,7 10,7 11,5 11,7 12 ka. Aivan lopuksi se ehti mukaan talviseen hirvijahtiinkin sekä peurakytikselle, tosin laihoin tuloksin. Tuotevalikoima on kasvanut ja sisältää nykyään myös muovitukkisia versioita sekä säätöperän. Kyllä kokokupariset luoditkin käyvät tarkasti, tässä parhaat Hornadyn ja Kyllä kokokupariset luoditkin käyvät tarkasti, tässä parhaat Hornadyn ja Federalin hirviluotien kasat, 7 mm ja 6 mm. YHTEENVETO Steel Action on hienosti koneistettu ja helposti käytettävä laadukas ase, joka on tehty vanhaan tapaan teräksestä ja pähkinäpuusta. Pitkille patruunoille on tarjolla pitkällä koneistolla varustettu HM malli. Laukaisu on erinomainen ja tarkkuus riittää vaikka mihin ammuntaan. tarkkuus mm 16 19 1) 13 24 45 53 16 17 11 19 23 25 24 55 2) nopeus m/s 868 976 833 796 763 778 833 845 796 791 759 810 790 770 776 340 vaihtelu m/s 22,7 15,1 11,7 10,1 13,2 30,6 27,6 7,2 10,8 38,6 11,2 16,9 13,2 24,8 17,8 normaalihajonta m/s 8,6 4,7 3,4 3,3 3,7 8,5 8,3 2,3 3,3 12,2 2,9 5,4 3,7 6,4 5,8 4x3 laukausta, 100 m, lämpötila -1C, nopeudet Labradar, piipun pituus 50,8 cm 1) ei mahdu patruunapesään, 2) 26 mm, ampumaetäisyys 50 m TEKNISET TIEDOT Steel Action HS Malli: II Lux pähkinäpuutukilla Valmistaja: Steel Action GmbH, Saksa Maahantuoja: Oy K. Federalin hirviluotien kasat, 7 mm ja 6 mm. Kertoo jotakin piipun hyvästä laadusta, mukana kun oli monenlaisia kokokuparisiakin luoteja. Seuraavalla ratakäynnillä kahden asteen tyynessä kelissä 175 gr GGG tarkkuuspatruunoilla kylmästä piipusta ammuttu ensimmäinen kontrollikasa oli kooltaan taas tuttu 14 mm, tästä oli hyvä jatkaa
Siten se toimii pilkkopimeässäkin. Toinen on sitten tosiaankin se, että on liian hämärä ja riittävää varjoa ei synny eli anturit eivät havaitse luotia. Sijoituspaikan tulee kuitenkin olla jokunen metri piipun suulta, jotta suupamaus ei sotke mittausta. Merkittävä etu on myös todella helppo käyttökuntoon laitto, mihin osaltaan auttaa laaja havainnointialue. Kuluneesta ajasta sekä antureiden välimatkasta lasketaan nopeus. Eikä vieressä saa tietenkään olla toista ampujaa, jonka luodit sotkisivat omia mittaustuloksia. Mitä lyhyempi tämä välimatka on, sitä helpommin pienikin virhe siinä saa aikaiseksi suuren virheen tuloksissa. Se perustuu akustiseen mittaukseen eli yliääninen luoti aiheuttaa lentäessään melukartion, jonka laitteen mikrofonit havaitsevat. Vaihtelevat arvot voivat johtua rakenteellisista eroavaisuuksista samanlaistenkin laitteidenkin kesken ja oman osansa lisäävät ulkoisten olosuhteiden vaihtelut puhumattakaan virheellisestä käytöstä. Suupamaus nimittäin aktivoi mittauksen ja varsinkin vaimentimella varustettujen aseiden kohdalla saattaa olla vaikeuksia ilman erillistä mikrofonia. Absoluuttista totuutta ei näytä yksikään, mutta riittävän lähelle näyttäviä voi olla monia. Tasaiset lähtönopeudet ovat yleensä myös perusta hyvälle tarkkuudelle, joten kilpa-ampujaa kiinnostanee pieni nopeuksien vaihtelu, jne. Vaikka runsaan kämmenen kokoinen laite sisältää vain 20 sentin päässä toisistaan olevat mikrofonit, niin silti sille luvataan tarkkuudeksi parempi kuin 99%. TEKSTI JA KUVAT: J. Ainoa rajoitus on, että luotien pitää lentää yli äänennopeuden, joten normaalit pienoiskiväärin patruunat voi unohtaa. Toinen etu on helppo kuljetettavuus ja nopea käyttökuntoon laitto. Muualla maailmassa saa käyttää täyttä tehoa, mutta EU-version rajoitettu teho rajaa mittausetäisyyden tyypillisesti enimmillään runsaaseen 80 metriin, mikä sinänsä on aivan riittävä. Asiallisena testikaluna oli uunituore Sako S20, jossa kaliiperina uusinta muotia edustava 6,5 Creedmoor. Varmin tapa saada oikeita lukemia onkin laittaa anturit ja niille valolähteet vaikka putkeen tai käyttää infrapunaledejä. Tämä mittari on osoittautunut haulikkoampujien keskuudessa kaikkein kätevimmäksi tavaksi mitata nopeuksia, eikä mittaria ole tullut ammutuksi hajalle tuon todella laajan havainnointialueen ansiosta. Anturien näkemä alue on yleensä erittäin pieni, jolloin luodin pitää kulkea juuri oikeassa kohdassa, jotta anturit näkisivät sen. Käytännössä SuperChronon havainnointialue eli se missä luoti voi kulkea on valtavan suuri, äänihän leviää tasaisesti joka suuntaan. Käyttöä ajatellen suurin ongelma optisilla antureilla on niiden pystyttämiseen tarvittava aika. Koska monen muun mittarityypin tavoin kyseessä on periaatteessa kronografikello, jonka käynnistää ensimmäinen anturi ja toinen pysäyttää sen. Harvassa vaan ovat ne tavat, joilla näytön voisi kalibroida kohdalleen. NÄYTTÄÄKÖ SAMAA. Jokunen vuosi sitten markkinoille tuli erittäin pienikokoinen ja näppäräkäyttöinen, mikrofoneilla toteutettu SuperChrono. MALINEN Moni ampuja hyötyy luodin todellisen lähtönopeuden tiedosta. 60 • ASE-lehti. Se on magneettimittarin kanssa ainoa, jolla saa mitattua todellisen lähtönopeuden piipun suulla, muillahan se on tyypillisesti 2 – 5 metriä piipun suulta. Itselataajalle luodin nopeuden kasvu ruutiannoksen mukaan antaa viitteitä paineiden noususta ja tasalaatuisuus kielii onnistuneista komponenttivalinnoista sekä annospainosta. Mistä sitten voi tietää mikä niistä näyttää oikein. Ne tunnistavat metalliluodin ja jälleen nopeus lasketaan kellotukseen perustuen. Tavalliselle käyttäjälle ei jääkään muuta vaihtoehtoa, kuin uskoa näytölle ilmestyviin numeroihin, ainakin suunnilleen. Tutkan etuja on se, että se toimii kelissä kuin kelissä, sateessakin muovipussiin kääräistynä ja kaikilla patruunoilla, paitsi haulipatruunoilla. Haittapuolina on hämärän vaikutus eli se tekee niistä toimimattomia ja kirkkaassakin näyttämät ovat tuntuneet muuttuvan sen mukaan, miten aurinko on kiertänyt ampumarataa. Harvinaisin luodinnopeusmittari on piipun suulle kiinnitettävä aisa, jossa on magneettiset anturit. Oikein tarkkoja arvoja haluttaessa ongelmana on se, että eri mittarit voivat näyttää toisistaan poikkeavia arvoja. Jopa hirviradan liikkuvien ennakon voi säätää haluamakseen muuttamalla latausarvoja. Bluetoothilla näytön saa kännykkäänkin, jos niin haluaa. Valitettavasti tämän mallin valmistus on viimeisen tiedon mukaan lopetettu tätä kirjoitettaessa. Jokainen laukaus mitattiin samanJokainen laukaus mitattiin samanaikaisesti niin Labradarin tutkalla aikaisesti niin Labradarin tutkalla kuin akustisella SuperChronolla. Tämä edellyttää, että tiedetään tarkasti anturien välimatka, mikä mittareissa on tietenkin kiinteä vakiomitta. Tai oikeastaan tutka alkaa saada Ovatko eri luodinnopeusmittareiden lukemat samalla hehtaarilla. Muotiin nousseessa pitkän matkan ammunnassa luodin lentoradan laskennalle olennainen tieto on juuri lähtönopeus. MITTARITYYPIT Optisilla antureilla varustetut, luodin varjon havaitsevat mittarit ovat edullisina yleisimpiä. Uusimpana markkinoille on tullut jokamieskäyttöön tarkoitettu tutka, Labradar. Sille luvataan tarkkuudeksi jopa ammattikäyttöön soveltuvat 99,9%. lukemia vasta monen metrin päässä piipun suusta, mutta ohjelma laskee luodin hidastuvuuden mukaan nopeuden takaisinpäin tutkaan asti. Se, miten etäälle luoti on mitattavissa, riippuu luodin perän koosta ja muodosta, miten se heijastaa säteitä takaisinpäin. Niilläkin sen piti toimia, mutta valmistajan oli lopulta myönnettävä, etteivät pienet pyöreät haulit heijasta riittävästi. Ainoastaan erittäin nopeat, pienikaliiperiset ja veneperäiset luodit voivat aiheuttaa ongelmia. Varmuutta tuo lisää mahdollisuus analysoida jokainen laukaus erikseen eli eri tiedostosta löytyvät luodin eri etäisyyksiltä saadut mittausarvot sekä signaalin voimakkuus ja jos se jää liian pieneksi, kannattaa mittaustulos hylätä. Toinen asia on se, että etäisyyden tulee olla sama luodin lentoradan ja molempien mikrofonien välillä, jotta äänellä on yhtä pitkä matka kulkea luodista anturille molemmissa kohdissa. kuin akustisella SuperChronolla. Tämä laitteen kallistaminen saattaa olla hankalaa saada oikeaksi, mutta toisaalta pienen virheen vaikutus tuloksiin on vielä kokeilematta. Samoin pienen suupamauksen aseet, kuten vaikkapa pienoiskivääri, voivat vaatia erillisen mikrofonin käyttöä. Kirkkaassa kelissäkin voi käydä näin, ellei luotia maalaa jotenkin tms
Kuluneesta ajasta sekä antureiden välimatkasta lasketaan nopeus. Tavalliselle käyttäjälle ei jääkään muuta vaihtoehtoa, kuin uskoa näytölle ilmestyviin numeroihin, ainakin suunnilleen. Kirkkaassa kelissäkin voi käydä näin, ellei luotia maalaa jotenkin tms. Varmin tapa saada oikeita lukemia onkin laittaa anturit ja niille valolähteet vaikka putkeen tai käyttää infrapunaledejä. Oikein tarkkoja arvoja haluttaessa ongelmana on se, että eri mittarit voivat näyttää toisistaan poikkeavia arvoja. Valitettavasti tämän mallin valmistus on viimeisen tiedon mukaan lopetettu tätä kirjoitettaessa. Tämä mittari on osoittautunut haulikkoampujien keskuudessa kaikkein kätevimmäksi tavaksi mitata nopeuksia, eikä mittaria ole tullut ammutuksi hajalle tuon todella laajan havainnointialueen ansiosta. MITTARITYYPIT Optisilla antureilla varustetut, luodin varjon havaitsevat mittarit ovat edullisina yleisimpiä. Harvassa vaan ovat ne tavat, joilla näytön voisi kalibroida kohdalleen. Suupamaus nimittäin aktivoi mittauksen ja varsinkin vaimentimella varustettujen aseiden kohdalla saattaa olla vaikeuksia ilman erillistä mikrofonia. Siten se toimii pilkkopimeässäkin. Käyttöä ajatellen suurin ongelma optisilla antureilla on niiden pystyttämiseen tarvittava aika. Haittapuolina on hämärän vaikutus eli se tekee niistä toimimattomia ja kirkkaassakin näyttämät ovat tuntuneet muuttuvan sen mukaan, miten aurinko on kiertänyt ampumarataa. Se perustuu akustiseen mittaukseen eli yliääninen luoti aiheuttaa lentäessään melukartion, jonka laitteen mikrofonit havaitsevat. Toinen on sitten tosiaankin se, että on liian hämärä ja riittävää varjoa ei synny eli anturit eivät havaitse luotia. Se on magneettimittarin kanssa ainoa, jolla saa mitattua todellisen lähtönopeuden piipun suulla, muillahan se on tyypillisesti 2 – 5 metriä piipun suulta. Mitä lyhyempi tämä välimatka on, sitä helpommin pienikin virhe siinä saa aikaiseksi suuren virheen tuloksissa. Vaikka runsaan kämmenen kokoinen laite sisältää vain 20 sentin päässä toisistaan olevat mikrofonit, niin silti sille luvataan tarkkuudeksi parempi kuin 99%. Jokunen vuosi sitten markkinoille tuli erittäin pienikokoinen ja näppäräkäyttöinen, mikrofoneilla toteutettu SuperChrono. Ainoastaan erittäin nopeat, pienikaliiperiset ja veneperäiset luodit voivat aiheuttaa ongelmia. Varmuutta tuo lisää mahdollisuus analysoida jokainen laukaus erikseen eli eri tiedostosta löytyvät luodin eri etäisyyksiltä saadut mittausarvot sekä signaalin voimakkuus ja jos se jää liian pieneksi, kannattaa mittaustulos hylätä. Käytännössä SuperChronon havainnointialue eli se missä luoti voi kulkea on valtavan suuri, äänihän leviää tasaisesti joka suuntaan. kuin akustisella SuperChronolla. Toinen etu on helppo kuljetettavuus ja nopea käyttökuntoon laitto. ASE-lehti • 61. Muotiin nousseessa pitkän matkan ammunnassa luodin lentoradan laskennalle olennainen tieto on juuri lähtönopeus. Absoluuttista totuutta ei näytä yksikään, mutta riittävän lähelle näyttäviä voi olla monia. lukemia vasta monen metrin päässä piipun suusta, mutta ohjelma laskee luodin hidastuvuuden mukaan nopeuden takaisinpäin tutkaan asti. Itselataajalle luodin nopeuden kasvu ruutiannoksen mukaan antaa viitteitä paineiden noususta ja tasalaatuisuus kielii onnistuneista komponenttivalinnoista sekä annospainosta. Tutkan etuja on se, että se toimii kelissä kuin kelissä, sateessakin muovipussiin kääräistynä ja kaikilla patruunoilla, paitsi haulipatruunoilla. NÄYTTÄÄKÖ SAMAA. Tai oikeastaan tutka alkaa saada Ovatko eri luodinnopeusmittareiden lukemat samalla hehtaarilla. Tämä edellyttää, että tiedetään tarkasti anturien välimatka, mikä mittareissa on tietenkin kiinteä vakiomitta. Jokainen laukaus mitattiin samanJokainen laukaus mitattiin samanaikaisesti niin Labradarin tutkalla aikaisesti niin Labradarin tutkalla kuin akustisella SuperChronolla. Se, miten etäälle luoti on mitattavissa, riippuu luodin perän koosta ja muodosta, miten se heijastaa säteitä takaisinpäin. Sijoituspaikan tulee kuitenkin olla jokunen metri piipun suulta, jotta suupamaus ei sotke mittausta. Harvinaisin luodinnopeusmittari on piipun suulle kiinnitettävä aisa, jossa on magneettiset anturit. Uusimpana markkinoille on tullut jokamieskäyttöön tarkoitettu tutka, Labradar. Vaihtelevat arvot voivat johtua rakenteellisista eroavaisuuksista samanlaistenkin laitteidenkin kesken ja oman osansa lisäävät ulkoisten olosuhteiden vaihtelut puhumattakaan virheellisestä käytöstä. Eikä vieressä saa tietenkään olla toista ampujaa, jonka luodit sotkisivat omia mittaustuloksia. Merkittävä etu on myös todella helppo käyttökuntoon laitto, mihin osaltaan auttaa laaja havainnointialue. Anturien näkemä alue on yleensä erittäin pieni, jolloin luodin pitää kulkea juuri oikeassa kohdassa, jotta anturit näkisivät sen. Bluetoothilla näytön saa kännykkäänkin, jos niin haluaa. Tämä laitteen kallistaminen saattaa olla hankalaa saada oikeaksi, mutta toisaalta pienen virheen vaikutus tuloksiin on vielä kokeilematta. Ne tunnistavat metalliluodin ja jälleen nopeus lasketaan kellotukseen perustuen. Asiallisena testikaluna oli uunituore Sako S20, jossa kaliiperina uusinta muotia edustava 6,5 Creedmoor. Tasaiset lähtönopeudet ovat yleensä myös perusta hyvälle tarkkuudelle, joten kilpa-ampujaa kiinnostanee pieni nopeuksien vaihtelu, jne. Koska monen muun mittarityypin tavoin kyseessä on periaatteessa kronografikello, jonka käynnistää ensimmäinen anturi ja toinen pysäyttää sen. Ainoa rajoitus on, että luotien pitää lentää yli äänennopeuden, joten normaalit pienoiskiväärin patruunat voi unohtaa. Jopa hirviradan liikkuvien ennakon voi säätää haluamakseen muuttamalla latausarvoja. Sille luvataan tarkkuudeksi jopa ammattikäyttöön soveltuvat 99,9%. Toinen asia on se, että etäisyyden tulee olla sama luodin lentoradan ja molempien mikrofonien välillä, jotta äänellä on yhtä pitkä matka kulkea luodista anturille molemmissa kohdissa. MALINEN Moni ampuja hyötyy luodin todellisen lähtönopeuden tiedosta. Mistä sitten voi tietää mikä niistä näyttää oikein. Samoin pienen suupamauksen aseet, kuten vaikkapa pienoiskivääri, voivat vaatia erillisen mikrofonin käyttöä. Muualla maailmassa saa käyttää täyttä tehoa, mutta EU-version rajoitettu teho rajaa mittausetäisyyden tyypillisesti enimmillään runsaaseen 80 metriin, mikä sinänsä on aivan riittävä. Niilläkin sen piti toimia, mutta valmistajan oli lopulta myönnettävä, etteivät pienet pyöreät haulit heijasta riittävästi. TEKSTI JA KUVAT: J
Sakon uuden näppärän metsästysmallin piipulla on pituutta vähän vähänlaisesti pienireikäiselle kaliiperille eli vain 51 senttiä, Precision ratamallissa piippu onkin 61 senttinen. Näin ollen nopeusvaihtelun vaikutus kasaan jää selvittämättä. Tosin keinoa niidenkään oikeellisuuden toteamiseen ei löydy helpolla. RADALLA Koska Labradarin tutka ja akustinen SuperChrono ovat olleet viime vuosina nopeuksien mittauksissa käyttämämme laitteet, niin päätimme koeampua ne toisiaan vastaan. 62 • ASE-lehti. Tosin ideana voisimme joskus vertailla nekin toisiaan vastaan. Nyt Labradar laski vaihteluksi 16,5 m/s ja normaalihajonnaksi 4,8 m/s. Samalla tietenkin lentorata suoristuu. Vaikka keskiarvolukema oli molemmilla täsmälleen sama, niin yksittäiset laukaukset saattoivat olla joko tasan samat tai heitellä aavistuksen puolin ja toisin eli välillä toinen näytti hieman toisesta poikkeavaa arvoa ylöspäin ja välillä alaspäin. Tällainen tulos tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, mutta on tietenkin juuri se, mitä oikein mittaavien laitteiden tulisi näyttääkin. Tosin niidenkään suhteen ei lopulta ollut pienintäkään valittamista, sillä keskiarvosi tuli tuosta tuulesta huolimatta runsaat 13 mm kolmen laukauksen kasoina. Lisäksi optisiin antureihin perustuvia malleja on pilvin pimein, joten valikoima on turhan laaja edustavaan vertailuun. Molemmat tarjoavat siten laatua kuluttajahintaan. Labradar 30 senttiä piipun suun vasemmalle puolelle ja SuperChrono 5 metrin päähän piipun suusta, runsaat puoli metriä luodin lentolinjan alapuolelle. Se mitä mitattiin, oli huippuluokan kilpapatruuna eli Sako TRG-sarjalainen muotiin nousseessa 6,5 Creedmoor kaliiperissa. No, tuo tuuli ei vaikuta nopeuksiin, kasojen kokoon kylläkin. SISÄLLYSLUETTELO 2020 nössähän tuo kaliiperi on kuin 260 Remington eivätkä kaukana ole 6,5x47 Lapua ja 6,5x55 SE. Ymmärrettävästi sillä on omat haittansa ja yksi niistä on se, että samalla kertaa ei pysty ampumaan tarkkuuskasoja kuten muilta laitteita käytettäessä. Tuulesta huolimatta yhdistelmän tarkkuus oli loistavaa. Patruunataulukossaan ilmoittaman arvon 860 m/s Sako on ampunut 60 senttisellä testipiipulla, joka saa latauksesta irti tässä käytettyä piippua enemmän. Aseena oli supertarkaksi todennettu Sakon uusin eli S20 Hunter metsästysmalli Steinerin Ranger 4-16x56 putkella. Luvatun tarkkuuden perusteella Labradarin arvot ovat uskottavammat. Tästä voi jokainen tehdä omat päätelmänsä, mutta tutka on tarkoitettu tarkkuusmittariksi, kun akustinen on paremminkin todella helppokäyttöinen, tavallisiin tarkoituksiin riittävän tarkka mittari ja vaivaton mukana kannettava. Maailmalla tutummassa muodossa 136 grainia. Vertailua ei lopetettu tähän yllättävän hyvään lopputulokseen, vaan vertailtiin lisäksi kokonaishajontaa sekä normaalivaihtelua. Aika hyvin ohutpiippuisella ja siten raskasta vaikeammin ammuttavalla aseella. Ei tarvitse kuin vilkaista ison veden takaisia tulostaulukoita, niin sama luoti tulee varmuudella vastaan. Nyt ammuttiin 16 laukausta rasvalaukaus mukaan lukien ja molemmat mittarit näkivät jokaisen laukauksen ongelmitta, mikä olikin odotettavissa. Keli aurinkoinen viisi astetta, mutta tuuli valitettavan puuskainen. Oikean lähtönopeuden tietäminen on aivan olennaista pitkän matkan ammunnassa. Vertailu edellytti tietenkin sen, että SuperChronolla käytettiin ballistiikkaohjelmaa (tällä kertaa Federalin) ja muutettiin 5 metrin etäisyydellä saatu nopeus 803 m/s piipun suulle käyttäen luodin ballistista kerrointa 0,545 (G1). KäytänSakon parhaaseen Precision TRG patruunasarjaan on ladattu pitkän matkan Lapua Scenar-L 136 grainin superluoti. Exelin statistiikkaohjelma puolestaan kertoi SuperChronolla saaduista arvoista laskemalla vaihteluksi 22 m/s ja normaalihajonnaksi 6,6 m/s. Näiden perusedellytysten, tarkan aseen ja helposti ammuttavan suoralentoisen kaliiperin ollessa kunnossa luotikin oli parasta mitä kyseiseen kaliiperiin on tarjolla eli pitkä ja linjakas Lapua Scenar-L painoltaan 8,8 g. Mikä ihmeellisintä, niin tarkemmin arvoja purettaessa lopputuloksena oli käytännössä täysin sama lähtönopeus, Labradar 805 m/s ja SuperChrono 805 m/s. Labradar laskee nämä valmiiksi, mutta SuperChronon kohdalla ne pitää laskea erikseen, sillä se laskee haluttaessa ainoastaan keskiarvonopeuden. Latauksen tasalaatuisuutta arvioivalle Labradar on siis helpompi vaihtoehto. Siitä huolimatta kokonaisuus eli keskiarvo antoi yhtenevän tuloksen. Talvi kääntyi kevääseen ja päivä piteni maaliskuussa, joten päätimme virittää tuplamittarit yhteiseen mittaustuokioon. Lisäksi niiden käyttövalmiiksi laitto on tehty äärimmäisen helpoksi ja nopeaksi, joten ne ovat todennäköisimmät mukaan lähtevät yleensäkin
PAL.VKO 2020-51 177550-2005 5/2020 • 12,20€ METSÄSTYS-SPECIAL! KIVÄÄRIKRANAATIT, OSA II RUGER RPR .338 TA-KIVÄÄRI .308 -PATRUUNAT VERTAILUSSA BISMUTHIA PITKÄLLE HOLLILLE WINCHESTER .308 SUBSONIC Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkantaja PAL.VKO 2020-25 177550-2002 2/2020 • 12,20€ SAKO S20 TODELLINEN UUTUUS! GLOCK 44 GLOCK 44 TULEVA LEGENDA AIMPOINT ACRO C-1 AIMPOINT ACRO C-1 RUGER WRANGLER .22 RUGER WRANGLER .22 Parasta, mitä voit harrastaa... AIMPOINT ACRO C-1 punapistetähtäin – Uutuus Aimpointilta Sako S20 Hunter – Uuden aikakauden hybridikivääri Ruger Wrangler – Vieraslajien varalle Tikka T3x Moosehunter – Täsmätyökalu hirvimetsälle Arex Rex Delta – Kulmikas sloveeni Savage MSR-10 – Laadukas Iso-Arska Bayerin Armeijamuseo SAHS: Puheenjohtajan palsta Kirja-arvostelu: Tsaarin Venäjän mustaruutiaseiden kehitys 1835-1885 3/2020 Venäläiset kiväärikranaatit ja niiden laukaisulaitteet 1914-45 – Osa I. PAL.VKO 2021-07 177550-2006 6/2020 • 12,20€ PRACTICALHAULIKOT: DERYA MK-12 IP & IZHMASH SAIGA BREN 2MS COLT 1903 HAMMER POCKET TOIMINTA-ASEIDEN SPESIAALI! 1/2020 Revolveri unohdettu suuruus. SISÄLLYSLUETTELO 2020 Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkantaja PAL.VKO 2020-16 177550-2001 1/2020 • 12,20€ Sightmark Wraith 4-32X50 9 mm patruunat: geco ja maXXtech ArskAt: sIG sAuer MCX VIrtus jA Aero PreCIsIon Ar-10 Parasta, mitä voit harrastaa... STRIBOG-PISTOOLIKARBIINIT Parasta, mitä voit harrastaa... Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat teräaseet 100v Teräasekatsaus – Buck 112, päivitetty klassikko – CRKT Ruger – CRKT RTD Coltin uudistuneet ysimilliset – Combat Commander ja Combat Elite Government Stribog RSR9 A2 & A3 – Veljekset Slovakiasta Lyijytöntä, kiitos – Pohtola Bullets Sako Blade – Kokokuparinen suurriistaluoti Hornady Precision Hunter SAHS: Puheenjohtajan palsta 4/2020 Pajarin Lahti Bernardelli M60 Historiallisten aseiden ampumakilpailut Pikatestissä: .308 Win Subsonic – patruunat PPU ja Lapua Kupariluotinen CCI Copper-22 Kuparilla kevyemmin – Metsälle vietävät kupariluotiset saivat omat minimivaatimuksensa Mauser M18 “kansankivääri” Walther Q5 Match Steel Frame Champion – Terästä peliin Emtan MZ-47S – Itä kohtaa lännen RCC S45 Hunter – Uusi vaimenninmerkki Suomeen 5/2020 Venäläiset kiväärikranaatit ja niiden laukaisulaitteet 1914-45, osa II Vähän kunnioitusta, kiitos – Spyderco Respect Vedenkestävä Naturalis AirLock Kokeessa kymmenen kympintavoittelijaa SAHS puheenjohtajan palsta Aselupamaksut pois keräilijöiltä ja museoilta! Ruger Precision Rifle .338LM Hornady .338LM Winchester Power-Point Subsonic – Tehdashiljainen Winchester Xtended Range Bismuth – Haulikkoon pitkälle hollille Anschütz 1827 F Bionic – 3D-aikaan! B&T Triton -teleskooppipatukka Suomen Asehistoriallinen Seura kokoontui Tuusulassa 6/2020 Aseet turvakaappiin Colt 1903 Hammer Pocket – Klassikkopistooli Browningin kynästä Izhmash Saiga – Järeämpi kaalihakkuri Derya MK-12 IP-500 – Lipashaulikko toiminnallisiin lajeihin CZ Bren 2MS – Uudistettu versio Tikka T1x MTR – Edullinen jokamiehen piekkari nimekkäältä valmistajalta CZ 457 Varmint MTR – Supersuositun CZ:npiekkareille kokonaan uusi mallisarja Benchmade 2020 Pistoolikaliiperisen karbiinin tarkkuus. PAL.VKO 2020-42 177550-2004 4/2020 • 12,20€ KUPARILUODIT TULEVAT! RCC S 45 HUNTER -ÄÄNENVAIMENNIN EMTAN MZ-47S -RESERVILÄISKIVÄÄRI WALTHER Q5 MATCH STEEL FRAME CHAMPION Parasta, mitä voit harrastaa... PAL.VKO 2020-34 177550-2003 3/2020 • 12,20€ PATRUUNAT: SAKO BLADE, HORNADY PRECISION HUNTER, POHTOLA BULLETS COLT 9 MM UUTUUDET GALLEN-KALLELAN TERÄASEET 100 V. Osa 2 SK Flatnose – Uudenlaiset piekkarinpatruunat Norma Bondstrike – Pitkän matkan ohjus SIG Sauer MCX Virtus – Täydellisyyttä hipoen Sightmark Wraith 4-32X50 – Tähtäin hämärähommiin Aero Precision AR-10 OEM 6.5 Creedmoor – Iso-Arska CRKT KUK – Kenttätyökalu Spyderco Hundred Pacer MAXXTech – Uusi edullinen ysimillinen Gecon 9 mm patruunat pikatestissä 1857 Smith Carbine – Niin lähellä takaaladattavaa 2/2020 GLOCK 44 – Tuleva legenda. Bayerin Poliisimuseo SAHS: Puheenjohtajan palsta ASE-lehti • 63
Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Yksi lehti hintaan 14,40 euroa sis. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Katso ohjeet www.aselehti.fi. 5 10 lehteä: Lehtien hinta 10 euroa kpl + postituskulut 10 euroa. Suora terä. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Huom! Tilaukset toimitetaan postiennakolla tai ennakkomaksulla. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. 95 € + postik. 62 TÄYDENNÄ KOKOELMASI ! Postimerkki PL 161 90401 OULU SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAUSKORTTI 2/86, 4/86, 2/87, 3/87, 4/87, 1/88, 2/88, 1/89, 2/89, 3/89, 4/89, 5/89, 1/91, 2/91, 4/91, 5/91, 3/92, 5/92, 2/93, 6/93, 1/94, 2/94, 3/94, 4/94, 1/95, 2/95, 3/95, 4/95, 1/96, 2/96, 3/96, 4/96, 5/96, 7/96, 1/97, 2/97, 3/97, 4/97, 5/97, 6/97, 7/97, 1/98, 2/98, 4/98, 5/98, 6/98, 1/99, 2/99, 3/99, 4/99, 5/99, 6/99, 1/00, 2/00, 3/00, 4/00, 5/00, 6/00, 1/01, 2/01, 3/01, 4/01, 5/01, 6/01, 1/02, 2/02, 3/02, 4/02, 6/02, 2/03, 4/03, 5/03, 6/03, 1/04, 2/04, 3/04, 4/04, 5/04, 6/04, 2/05, 3/05, 5/05, 2/06, 4/06, 5/06, 1/07, 2/07, 3/07, 4/07, 5/07, 6/07, 1/08, 2/08, 3/08, 4/08, 5/08, 6/08, 1/09, 2/09, 3/09, 4/09, 5/09, 6/09, 1/10, 2/10, 3/10, 4/10, 5/10, 6/10, 1/11, 2/11, 3/11, 5/11, 6/11, 1/12, 2/12, 3/12, 4/12, 5/12, 6/12, 1/13, 2/13, 3/13, 4/13, 5/13 TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero): TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN Nahkatehtaankatu 2 PL 161 90401 OULU TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero) Tilaa nyt rautaisannos tietoa aseista ja militariasta. CARA CARA 44 € + postik. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g 64 • ASE-lehti. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. postikulut. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Suora terä. postikulut. Huippurosterista VG-10 valmistettu. 2/86 4/86 2/87 3/87 4/87 1/88 2/88 1/89 2/89 3/89 4/89 5/89 1/91 2/91 4/91 5/91 3/92 5/92 2/93 6/93 1/94 2/94 3/94 4/94 1/95 2/95 3/95 4/95 1/96 2/96 3/96 4/96 5/96 7/96 1/97 2/97 3/97 4/97 5/97 6/97 7/97 1/98 2/98 4/98 5/98 6/98 1/99 2/99 3/99 4/99 5/99 6/99 1/00 2/00 3/00 4/00 5/00 6/00 1/01 2/01 3/01 4/01 5/01 6/01 1/02 2/02 3/02 4/02 6/02 2/03 4/03 5/03 6/03 1/04 2/04 3/04 4/04 5/04 6/04 2/05 3/05 5/05 2/06 4/06 5/06 1/07 2/07 3/07 4/07 5/07 6/07 1/08 2/08 3/08 4/08 5/08 6/08 1/09 2/09 3/09 4/09 5/09 6/09 1/10 2/10 3/10 4/10 5/10 6/10 1/11 2/11 3/11 5/11 6/11 1/12 2/12 3/12 4/12 5/12 6/12 1/13 2/13 3/13 4/13 5/13 1/14 2/14 3/14 4/14 5/14 6/14 1/15 2/15 3/15 4/15 5/15 6/15 1/16 2/16 3/16 4/16 5/16 6/16 1/17 2/17 3/17 4/17 5/17 6/17 1/18 2/18 3/18 4/18 5/18 6/18 1/19 2/19 3/19 4/19 5/19 6/19 1/20 2/20 3/20 4/20 5/20 6/20 aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. postikulut. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. postikulut. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Neljä lehteä hintaan 51,90 euroa sis. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 0400 228 650 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi. Kolme lehteä hintaan 39,90 euroa sis. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Kaksi lehteä hintaan 26,90 euroa sis. Hanki ASE-lehden keräily numeroita – tieto ei vanhene! Joitakin numeroita on jäljellä enää muutama kappale, joten lehdet toimitetaan tilausjärjestyksessä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa
VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 65. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Suora terä. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Suora terä. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. 95 € + postik. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. CARA CARA 44 € + postik. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana
ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 PL 161 90401 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 62,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym
Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASElehdessä. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. ASELEHTI .FI ASE-lehti • 67. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASElehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). (08) 815 3600 WWW. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Meiltä myös jättisuuret tulosteet
(03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17. www.lahdeniemi.fi Tikka LSA-65 kal .30-06 SPR nahkatukkinen hirviase 600,PEDERSOLIN Tryon Match kal 54 MR-nallilukkokivääri 400,Sotilaskivääristä modattu m 1939, kal .243 Win kiikarilla 400,Puukkopistin m 1919 Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema 250,HARVINAISUUKSIEN HARVINAISUUKSIEN MARKKINAT, MARKKINAT, TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ 16 aseen kokoelma, myydään kaikki yhtenä eränä tarjouksen mukaan, kaikki ovat luvan vaativia aseita. TARJOUKSEN MUKAAN. DWM 1918 Parabellum 9 mm reserviläisammuntaan 450,Revolveri S & W 686-2 kal .357 Mag, 4 ” piipulla 550,Lahti L-35 Lahti L-35, kal 9 mm , kal 9 mm ampumaton, ampumaton, 50-vuotisjuhla-ase 50-vuotisjuhla-ase 1500,1500,Lentovoimien FN Hi-Power kal 9,00 kotelo ja perälauta 3000,HARVOIN MYYNNISSÄ ! HARVOIN MYYNNISSÄ !. Pistooli/revolverikokoelma 16 kpl, kokonaisuutena, kokonaisuutena, TARJOUKSEN MUKAAN. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. Aseille on olemassa kappalehinnatkin, jos joku haluaa ostaa yksittäin, mutta hinnat ovat erilaiset kuin koko satsissa