Ase-lehti 01/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

1/2022 • 12,90€ PATRUUNATESTIT: S&B PRECISION .223 & .338 NORMA MAGNUM BLASER R8 – suoravetolukkoinen kivääri BENCHMADE PUUKKO JA LEUKU PAL.VKO 2022-16 177550-2201. Ase-lehti 40v
Tapahtumiakeräilijöillejaharrastajille SeurajärjestääharrastajilleGunShow-tapahtuman,ampumakilpailunjakeräilijöillehuutokaupatkeväälläjasyksyllä. Kontaktitoisiinharrastajiin Asekeräilijänäjahistorianharrastajana Jäsenyysasehistoriallisessayhdistyksessäedistääasekeräilyluvankäsittelyä,jäseneksipyrkivillejärjestetään asehistorianjaaselainkoe,muttaSAHS:n jäseneltäeiedellytetäkeräilylupaa,alanharrastuneisuusriittää.. Vaikutusväylälainsäädäntöön Seurankauttavoitvaikuttaaviranomaispäätöksiinjalakienvalmisteluun. KAVERI MUKAAN KeräilijäHaeSuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenyyttäyhdessäkaverisikanssa! 2022tarjouksenakaksiliittyyseuraanyhdenhinnallakesäkuunloppuunmennessä. Apuaasejakeräilyharrastuksenongelmissa Mielenkiintoisiakokouksiajavierailuja Tarjoammejäsenistöllekahdestivuodessakokouksen,jossakäsitelläänsääntömääräisetasiatjaalankuulumiset. Jättäkäähakemuksenneyhdessäosoitteessasahs.fi/yhdistys/hae_jaseneksi/ JÄSENEDUT SuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenenäsaatpalveluja,etujajaarvostusta SaatpainoarvoaviranomaistenkanssaasioidessaSuomensuurimmanasehistoriallisenyhdistyksenjäsenenä. JäsenlehtiASE-lehti ASE-lehtionSAHS:n jäsenlehti.Jäsenenäsaatlehtesihalvemmallakuinkestotilaaja
Esimerkiksi sen suhteen, toimiiko turvallisuusprotokolla lainkaan ja senkin suhteen, oliko Gutierrezillä edes tosiasiallista mahdollisuutta hoitaa työtään. Muistakaamme siis aseturvallisuus. Edelleen mitä ilmeisimmin paitsi ihan maalaisjärjellä myös turvallisuusprotokollan mukaisesti Hallsin (!) olisi pitänyt tarkastaa ase. Silti tämä ei ole koko totuus, varsinkaan, jos ja luultavasti kun käytössä on myös ns. Tästä onkin jo Youtube pullollaan videoita, miksi väite ei voi pitää paikkaansa. asevastaavana. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Näyttelijä Alec Baldwin ampui kohtalokkaan laukauksen. Mitä ilmeisimmin siksi, että hän on Thell Reedin tytär. TILAUSHINNAT 2022 Kestotilaus Pohjoismaihin 63,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 68,90 € Muut maat lentopostina 86,90 € Irtonumerot 12,90 € Lehti ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Miksi sitten nimenomaan Gutierrez sai toimia asevastaavana. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 Nahkatehtaankatu 2, 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Mediatietojen varassa on haasteellista arvioida totuutta siitä, mikä osuus vahinkoon on näyttelijällä, varsinkin kun hän on samalla elokuvan tuottaja, sekä mikä osuus puolestaan on ohjaajalla tai elokuvatuotannon asevastaavalla, mutta jokaisella heistä on paikkansa tragedian ketjussa. Pohtimisen arvoista on, miksi asevastaavana toimittiin näinkin ohuella kokemuspohjalla. Toki oman pohdintansa aihe on sekin, miksi ase pitäisi tyhjänäkään laukaista ihmistä eli tässä tapauksessa kameran takana ollutta kuvaajaa kohti. Viime kädessä vastuu on silti liipaisinta painavalla henkilöllä, vaikkakin näyttelijä-tuottaja Baldwin nimenomaisesti kiistää liipaisinta puristaneensa. klikkipatruunoita. “Asevastaavan” ei tietenkään tarvitse olla aseseppä, mutta aseiden tuntemus ja ennen kaikkea turvallisuusprotokollien noudattaminen on kuitenkin välttämätöntä. Toki vielä hurjempaa on se, että tässäkin nimenomaisessa elokuvaproduktiossa -jossa kuolemaan johtanut onnettomuus sattuioli jo aiemmin ollut kaksikin vahingonlaukausta. Ilmeistä on, että Baldwin maksaa tästä siviilioikeudessa tai muuten huimat korvaukset. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Vaatimuksena olisi ollut noin kolme liikettä, eli iskuvasara puolivireeseen, latausportti auki ja rullan pyöräytys. Gutierrez teki silti jo elämänsä toista työkeikkaa ns. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Suomalaisen lehdistön tapa tehdä juttuja Google-kääntäjällä ja käyttää sen seurauksena tutkintotitteleitä tai ammattinimikkeitä liki sattumanvaraisesti on melko ärsyttävää, vaikka se ei olekaan asian ydin. Ase-lehti on Aikakausmedia ry:n jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Kaikki oikeudet pidätetään. Oleellista on se, ettei Baldwin tarkistanut aseen lataustilaa. All rights reserved. Aseseppä on paitsi tietyn osaamistaidon myös niin meillä kuin yleensä USA:ssakin luvanvarainen ammatti. Hyvät Lukijat, Lokakuun lopulla uutisoitiin laajalti elokuvan kuvauksissa tapahtunutta vahingonlaukausta, joka päättyi yhden ihmisen haavoittumiseen ja toisen kuolemaan. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Nimenomaan ohjaaja antoi aseen näyttelijälle. Gutierrez ei kuitenkaan asetta Baldwinille luovuttanut, sen teki apulaisohjaaja Dave Halls. Lehtitietojen mukaan elokuvaproduktiossa asevastaavana toimi “aseseppä” Hannah Gutierrez. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 41. Tuleekin mieleen, että samalla tavoin kuin suomalainen iltapäivälehden toimittaja ei juurikaan poikkea kenestä tahansa somettajasta, ei poikkea ehkä Gutierrezkaan, jonka koulutustausta on media-alan opisto. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Vähemmästäkin luulisi hälytyskellojen soivan. Ongelmahan on, että ase ei sitä ollutkaan. Kuinka ollakaan, vuonna 2019 Halls sai potkut kuvauksissa sattuneen vahingonlaukauksen vuoksi, silloin selvittiin haavoittumisella. Halls antoi aseen Baldwinille ja totesi, turvallisuusprotokollan mukaisesti, sen olevan “kylmä ase” (tarkoittaa lataamatonta). Thell Reedin on 45 elokuvan kokemuksen jo vuodesta 1955 omaava näytösampuja-asekouluttaja-asevastaava-stunt-mies. Ampuma-aseisiin voi suhtautua vain yhdellä tavalla; ne ovat oletusarvoisesti aina ladattuja. Kokonaisuuden valossa näyttää ilmeiseltä, että tehtävään valintaperusteena on ollut kustannustehokkuus, eli on valittu “joku pyssyjä tunteva” mahdollisimman halvalla ja kenties lähinnä nimellisesti. Tuloksena yksi haavoittunut, ja mikä pahinta, myös kuvaaja Halyna Hutchins kuoli. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle
MALINEN Leica Fortis 6 – Nimekkään valmistajan uusi tähtäinsarja ........................................... Malinen Sellier & Bellot Precision Rifle Ammunition , s. MALINEN Benchmaden uutuuksia – Suomalaiseenkin makuun.........................24 VESA TOIVONEN Sellier & Bellot Precision Rifle Ammunition – Testissä Sellierin uudet .223 Rem -tarkkuuspatruunat .....................28 MIKA PITKÄNEN B&T SPC9 SA – Sveitsiläinen hybridi .........34 VESA TOIVONEN Zeiss DTI 3/35 – Kompakti lämpökamera ............................44 J. MALINEN Cartridges of the World 16 ...........................22 J. Kuva: J. MALINEN Izmash Saiga-308-1 – Venäläinen yllättäjä ...................................52 VESA TOIVONEN Aselakiasiaa Poliisihallitus ei luovuta: Kuusi rikosilmoitusta Teräasekeskuksesta ..................58 MIKKO NISKASAARI Kovia tuomioita aserikoksista, mutta luettiinko oikeaa lakia. ................... Kuva: Mika Pitkänen. 28. 4 • ASE-lehti 1/2022 Tässä numerossa: In Memoriam Jukka Seppälä....................................................6 Blaser R8 – Suursuosikin uusi käytännöllinen Ultimate Adjustable versio .................. 48 J. 34 Blaser R8, s. 7 J. 60 MIKKO NISKASAARI Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen, B&T SPC9 SA, s. MALINEN .338 Norma Magnum – Pitkän matkan tarkkuuspatruuna ..........18 J. 7
lipas 5 ptr, uusia ......... hyvä .................................... 390,Lakefield Mark II .22 LR pienoiskiväärit, lipas 10 ptr, uusia.... uusia ....... 190,Beretta 92 FS 9 mm para, 2 lipasta, salkku, vähän ammuttu ... am. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: TAMARMS su 20.3.2022 Tampere-talo, s. alk. 250,S&W 686-3 .357 Mag. vanhempien mukana ilmaiseksi. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. 261 .22 LR p-rev. 4” sin. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. 600,Tanfoglio Force .22 LR p-pist. 2 x lipas, pistin, ampumaton .... p-aut. rev. 380,VZ-52 7.62 x 39 kiv. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 rihla 20/76-22 LR, vaihtosup. 150,Winchester M9422 M .22 WMR, vipuluk. + kiikari .... 260,MDT-ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana mm.Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. rev. alle 100 lauk. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. 340,Holek Mod. 7.5” rost. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. 450,Yhdistelmäase DRGM 16/9.3 x 72, upeat kaiver. 300,Valmet 312-50 TH. 199,Lupavapaat nallilukkohaulikot alk............................................ klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. 410,Rossi .22 LR Derringer, rinnak.piiput, kromattu....................... 250,Taurus .357 Mag. 350,Margo .22 LR p-pist. 2450,Yhdistelmäase Böhler 12/6.5 x 52 R, hieno kunto ................ uusia ........................... • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. synt. 2 x lipas, salkku, uusia ............ Arma-asemessut su 10.4.2022 Turun Messuja Kongressikeskus, s. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. ampumaton, laatikossa .............. kiv. salkku, uusia ................ alk. tukki, uusia .......................... 1850,Zastava CZ 99 Precision .22 LR p-kiv. + 100 ptr ................ 261 .22 LR p-rev. Tourula Works Anniversary 12/70-28” ...... 500,Heckler & Koch USP, 40 S&W, musta, uusia ........................... ................ 23 HUOM! Muuttunut päivä maaliskuulle. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. ................................................ salkku + vl, ase on kuin uusi ................. 550,Holek Mod. 6” sin. 235,Baikal .308 Win. 6” Chrom, salkku, uusia .......... 150,Rossi .357 Mag. kertal. 2 x lipas, salkku, uusia ...... 450,Lupavapaat nallilukkokiväärit alk. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 6” sin. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. 350,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia ..................... 47 Koronatilanteen vuoksi muutokset mahdollisia. ............................................ 650,Walther P22 Target .22 LR p-pist. ............................................ 6” sin. 320,Taurus .38 SPL rev. 250,Walther OSP-63, .22 Short, käyt. 460,CZ-85 B, 9 mm Para, salkku + varust. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta
KU VA : PI XA BA Y.C OM / PE XE LS 6 • ASE-lehti. Kotitilalla vakaana ja vähäpuheisena hämäläisisäntänä tunnettu Jukka tunnettiin asekeräilypiireissä myös hyvänä seuramiehenä ja jutunkertojana. Kaipaamaan jäivät Riitta-vaimo ja lapset perheineen. Kotitilansa naapurin kanssa Jukka tutustui jo nuorena metsästykseen, kalastukseen ja ampumaharrastukseen. Niihin kuului myös kivien räjäyttäminen lähiseutujen pelloilla. Hän myös osallistui menestyksekkäästi mustaruutiaseiden ampumakilpailuihin kiväärillä ja tykillä. Jukka menehtyi pitkälliseen sairauteen 74 vuoden ikäisenä syksyllä 2021. Myöhemmin Jukka siirtyi veljensä palvelukseen metsäkoneen kuljettajaksi ja jatkoi aikanaan myös itse metsäkoneyrittäjänä. Asekeräilijänä Jukka oli mukana rakentamassa Suomen Asehistoriallisen Seuran toimintaa ja Jukka saavuttikin seuran kunniajäsenen arvon työstään seuran hallituksessa ja mustaruutitoimikunnassa. Sukupolvenvaihdos kotitilalla toi mukanaan maatilan työt. Maanpuolustustyö ja aktiivinen reserviläistoiminta pysyi läpi koko elämän lähellä Jukan sydäntä. IN MEMORIAM Jukka Seppälä Jukka Seppälä syntyi kotitalossaan Kalvolassa heinätyöpäivän iltana vuonna 1947. Armeijan jälkeen työura aukeni lasitehtaalla työnjohtajana. Jukan omalla Seppälän ampumaradalla Kalvolassa on järjestetty seuran historiallisten aseiden ampumakilpailuja jo neljällä vuosikymmenellä ja ampumakilpailujen perinne jatkuu edelleen. Hirvija peurasaaliin kokonaismäärä nousi yli sataan yksilöön, jotka kaikki kaadettiin kiväärillä, jonka Jukka oli itse rakentanut. Jukalla oli tapana järjestää näytöksiä 1700-luvun mallisella mustaruutitykillä erilaisissa tapahtumissa esiintyen. Jukka jatkoi metsästysharrastusta läpi koko elämänsä. Jukan kiinnostus aseita kohtaan ilmeni myös varusmiespalveluksessa, jonka aikana Jukka pääsi Kuopion aseseppäkouluun
Tämä kuudessa vuosikymmenessä, joskin tahti on painottunut lähimenneisyyteen. ASE-lehti • 7. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. MALINEN Saksalainen Blaser on noussut tyhjästä yhdeksi Euroopan tunnetuimmista, paremman luokan aseiden valmistajista. Blaser R8 Suursuosikin uusi käytännöllinen Ultimate Adjustable versio TEKSTI JA KUVAT: J. drillingit sekä optiikka, vaatteet, patruunat jne. Valikoimiin kuuluvat nyt niin haulikot kuin kivääritkin mukaan lukien näiden yhdistelmät mm
Kolmas ominainen piirre Blaserille on piippujen helppo vaihto ja siten myös kaliiperi on yksinkertaista vaihtaa tilanteen vaatimaksi (kaikkiaan 46 eri kaliiperia välillä .22LR .500 Jeffery). Lukon kampi liikkuu kehyksen sivulla, kaukana tähtäimestä ja uudelleen lataus käy todella nopeasti. Pikaista paikkolaukausta ajatellen iskuri jää latausliikkeen jälkeen vireeseen, joten vain tuo ensimmäinen kerta pitää hoitaa peukalolla. Blaserilla on tarjota tällaisiakin, todella tukevia tupla ABS-seinämin, jotka suojaavat oikeasti asetta kovemmassakin kuljetuksessa. Se on kuitenkin vain pintana, joten rihlauksesta on syytä pitää hyvä huolta tavalliseen tapaan. Niillä etuna on vielä sekin, ettei tarvitse vaihtaa lukon etupäätä, mikä sekin olisi varsin yksinkertainen tehtävä. Blaser käyttää piippujensa ulkopinnassa kulumisen kestoa parantavaa ja korroosiota estävää plasmanitrausta, joten sinistetyistä raudoista huolimatta tämän aseen voi viedä metsälle kehnommassakin kelissä. Blaserissa se tapahtuu työntämällä peukalolla viritinluistia. Turvallisin tapa kantaa asetta on iskuri virittämättömänä ja suorittaa viritys vasta juuri ennen ampumista. Rihlaus on tehty kylmätakomalla ja endoskoopilla tarkasteltuna pinnan laatu on erinomainen, täysin virheetön. Valikoimaan kuuluu monen kokoisia, myös tuplapiiput ja tähtäimet sisäänsä vetävä. Kuulostiko tarpeeksi monimutkaiselta. Näin siitä huolimatta tai pikemminkin kenties juuri sen takia, että Blaser ei ole mikään halpis vaan premium -merkki, jossa rakenteet ja toimivuus kuten viimeistelykin ovat korkeaa tasoa. Luistin sivulla oleva latausvipu kääntyy ampujaan päin ja vetää avausvaiheessa lukitustuurnan keskellä olevan akselin taakse, jolloin lukitusnokat pääsevät supistumaan ja lukitus aukeaa. Sen toimintaa paranneltiin ja lukitustuurnan pinta-alaa kasvatettiin ja tämä uusin malli esiteltiin 2008, josta nimi R8 (nimen kirjaimena haulikot ovat F eli Flinte ja kiväärit R eli Repetierer sekä numerona syntymävuosi). Blaser Group puolestaan on osa omistajien nimeä kantavaa L&O Holding yhtiötä. R8 Suoravetoinen koneisto on tunnusomainen juuri Blaserille, jonka mielletään tehneen koko rakennetyypistä suositun. Ultimate -mallissa piippu on profiililtaan normaali, suultaan 17 -millinen (puoliraskaassa 19 mm) ja pituudeksi mittasin sille tosi lyhyen 498 milliä. Niin ikään molemmat kaliiperit sopivat samaan lippaaseen, joten sekin pysyy samana. Jopa patruunapesäkin on taottu samalla kertaa, joten senkin pinnanlaatu on erinomainen ja sijainti tarkalleen keskellä rihlausta. Kasausohjeissa neuvotaan kuitenkin kiristämään piippu paikalleen siten, että piippu osoittaa ylöspäin ja mahdollinen välys rekyyliolkaan poistuu. Itse asiassa Blaser on tehnyt yhteistyötä Zeissin kanssa ja kehittänyt virittimeen yhdysrakenteisen kytkimen kiikaritähtäimen valaisulle eli samalla kun iskurin työntää vireeseen syttyy tähtäimeen punapiste. Lukitusvaiheessa suoraan piipun perään koneistettuun upotusrenkaaseen leviävät lukon etuosassa olevan paisuvan tuurnan kynnet, kaikkiaan 14 kappaletta kattaen täydet 360 astetta. Siihen kuuluvat Blaserin lisäksi myös Mauser, Sauer, Minox, Rigby ja Liemke. Sovite on niin tarkka, että minkäänlaista välystä ei löydy hakemallakaan. Tämä nimittäin testattiin vielä ihan erikseen. Piipun asemointi alumiiniseen kehyksen jatkeeseen tapahtuu erittäin tarkasti koneistetuilla vastinpinnoilla, jotka on kevennetty oikeista kohdista ja rekyyliolalla. Patruunapesän alla on siis ura rekyyliolalle ja sen molemmin puolin pinnapultit. Toimivuutta ja työn laatua siis tässäkin. Helposta piipun irrottamisesta seuraa edelleen sekin, että ase on näppärä kuljettaa pienessä aselaukussa. Alkuaan Ferlachissa oppinsa saanut Horst Blaser kehitti uusien ideoiden Diplomat rihlakon. Ominaista rihlakolle oli se, että viritys tapahtui turvallisesti vasta ampumishetkellä, aivan samoin kuin nykyään uusissa metsästyskivääreissäkin. Vaihdettavat, kaliiperikohtaiset osat on koodattu, joten vähän auki vedetyn lukon ja piipun koodit ovat luettavissa rinnakkain. Rakenne on erittäin vahva. Ja tietenkin tilanteen mentyä ohi sillä saa iskurin laskettua vireestä turvallisesti. Ensimmäisen suoravetoisen kiväärinsä Blaser esitteli 1993 nimellä R93. Esimerkiksi Afrikan kävijöillä on monesti laukussaan .300 Win Mag ja .416 Rem Mag piiput. Näiden lisäksi tulevat vielä erikoiset 22LR ja 338 Lapua Magnum. Tällainen, Keski-Euroopassa erittäin suosittu peukaloviritin on Blaserissa. Sen käyttö tuntuu aluksi melko jäykältä, mutta siihen tottuu nopeasti. TEKNIIKKA R8:n kehys poikkeaa perinteisestä, sillä se on vain lippaan kohdalta avattu alumiiniharkko eli pikemminkin lavetti johon osat kootaan. Ominaisuuden nimi on illumination control, iC ja se edellyttää vastaavan Zeissin tai Blaserin putken käyttöä. Kertonee jotakin aseen suosiosta. Tuon rungon etuosa on kavennettu aisaksi ja sen keskelle on upotettu lattarauta eli pystyssä seisova rekyyliolka. Sen molemmin puolin ovat alapuoliset mutterit, joilla piippu vedetään kiinni aisaan. Patruunan syöttövaiheessa viimeisenä vaiheena vipu kääntyy eteenpäin ja siirtää keskiakselin tuurnan sisään pakottaen samalla nokat ulos. Edellytykset mitä parhaimmalle tarkkuudelle ovat hyvät, kuten muillakin rakenteilla. Näitä kaliiperiryhmiä on kaikkiaan peräti 8 kappaletta tai oikeastaan kuusi tavanomaista: Mini, Standard, Medium, Magnum, Jeffery ja Schweiz (10,3x60R). 8 • ASE-lehti. Sellainen kulki nytkin mukana jokusen kuukauden ja todettiin hintansa arvoiseksi. Keskisen Euroopan suuria markkinoita ajatellen suoravetoiset ovat päivän sana ja peukaloviritin toinen supersuosittu ominaisuus ja kun tähän lisää vaihtopiippuisuuden, on nykyaikaisen metsästäjän toivepaketti koko lailla koossa. Sitä varten patruunapesän päällä on neljä pientä poteroa, joihin satulajalustan lukitusnastat paikottuvat joka kerta tarkasti samalla lailla. Tämä iskupohjasta eikä piipun takareunasta kuten valmistaja tekee ja saa näin mitaksi 52 senttiä. Pintana on hyvin tyyliin sopiva mattamainen kova-anodisointi mustaksi. (Suurriistamalleja tehdään myös teräksestä tehdyllä kehyksellä, jolloin aseen paino nousee 550 g). Vuosi oli tuolloin 1957 ja paikka Isny. Tänä päivänä, monesti muuttuneiden yhtiökuvioiden jälkeen Blaser GmbH kuuluu suurempaan, metsästykseen erikoistuneeseen Blaser Group GmbH yritykseen. Piipun irrottelun vaikutus osumapisteeseen testattiin sekin ja havaittiin osumapisteen pysyvän erittäin tarkasti paikallaan. Ne muodostavat näin todella tukevan sulun, jossa voimat jakaantuvat tasaisesti ja auttavat siten osaltaan hyvään tarkkuuteen. Moni kilpailija on kehittänyt lukitukselle oman teknisen ratkaisunsa, Blaserin luottaessa paisuvaan tuurnaan. Siispä Maurin sanoin metsältä tullessa piippuun ensin öljy ja vasta sitten reppu pois selästä. Turvallisin tapa on virittää ase vasta ampumahetkellä. Tosin sitä myötä ne ovat hieman raskaita. Samalla luistin etuseinämästä puskee pieni tappi piipun perään ja vetää siten hylsyn irti pesästä. Sen koneistus on silmiinpistävän huolellista ja siistiä, kuten koko aseessa. Lyhyt lukko tekee koneistosta lyhyen ja liikkuu taka-asentoon johdeaisojen varassa. Blaser R8 Ultimate Adjustable on lyhyenä ja ergonomialtaan hyvänä näppärä käsiteltävä kaikenlaisissa tilanteissa. Se ei kuitenkaan kelvannut valmistettavaksi nimekkäille asetehtaille (Krieghoff, Sauer, Heym…), joten Blaser joutui aloittamaan oman tuotannon. Kenties tässä on syy aseen hyvään tarkkuuteen, metalli metallia vasten antaa siihen hyvät eväät. Kiitettävästi piipun suulla on valmiina M15x1 kierre vaimentimelle. Tietenkin Blaserillakin on aivan oma kiikaritähtäimen pikajalkansa, kuten niin monella muullakin. Olenpa ollut hirvimetsälläkin yhden saksalaisen asesepän kanssa, joka on erikoistunut pelkästään Blaserin kivääriin ja sen tarvikeosiin ja työjono, sekä sitä myötä toimitusajat tahtovat silti kasvaa hirmu pitkäksi
Esimerkiksi Afrikan kävijöillä on monesti laukussaan .300 Win Mag ja .416 Rem Mag piiput. Lyhyt lukko tekee koneistosta lyhyen ja liikkuu taka-asentoon johdeaisojen varassa. Blaser R8 Ultimate Adjustable on lyhyenä ja ergonomialtaan hyvänä näppärä käsiteltävä kaikenlaisissa tilanteissa. Tuon rungon etuosa on kavennettu aisaksi ja sen keskelle on upotettu lattarauta eli pystyssä seisova rekyyliolka. Sen molemmin puolin ovat alapuoliset mutterit, joilla piippu vedetään kiinni aisaan. Blaserissa se tapahtuu työntämällä peukalolla viritinluistia. Olenpa ollut hirvimetsälläkin yhden saksalaisen asesepän kanssa, joka on erikoistunut pelkästään Blaserin kivääriin ja sen tarvikeosiin ja työjono, sekä sitä myötä toimitusajat tahtovat silti kasvaa hirmu pitkäksi. Sellainen kulki nytkin mukana jokusen kuukauden ja todettiin hintansa arvoiseksi. Alkuaan Ferlachissa oppinsa saanut Horst Blaser kehitti uusien ideoiden Diplomat rihlakon. Itse asiassa Blaser on tehnyt yhteistyötä Zeissin kanssa ja kehittänyt virittimeen yhdysrakenteisen kytkimen kiikaritähtäimen valaisulle eli samalla kun iskurin työntää vireeseen syttyy tähtäimeen punapiste. Keskisen Euroopan suuria markkinoita ajatellen suoravetoiset ovat päivän sana ja peukaloviritin toinen supersuosittu ominaisuus ja kun tähän lisää vaihtopiippuisuuden, on nykyaikaisen metsästäjän toivepaketti koko lailla koossa. Edellytykset mitä parhaimmalle tarkkuudelle ovat hyvät, kuten muillakin rakenteilla. Ne muodostavat näin todella tukevan sulun, jossa voimat jakaantuvat tasaisesti ja auttavat siten osaltaan hyvään tarkkuuteen. Sen koneistus on silmiinpistävän huolellista ja siistiä, kuten koko aseessa. Blaser Group puolestaan on osa omistajien nimeä kantavaa L&O Holding yhtiötä. Kenties tässä on syy aseen hyvään tarkkuuteen, metalli metallia vasten antaa siihen hyvät eväät. Blaser käyttää piippujensa ulkopinnassa kulumisen kestoa parantavaa ja korroosiota estävää plasmanitrausta, joten sinistetyistä raudoista huolimatta tämän aseen voi viedä metsälle kehnommassakin kelissä. (Suurriistamalleja tehdään myös teräksestä tehdyllä kehyksellä, jolloin aseen paino nousee 550 g). Tänä päivänä, monesti muuttuneiden yhtiökuvioiden jälkeen Blaser GmbH kuuluu suurempaan, metsästykseen erikoistuneeseen Blaser Group GmbH yritykseen. Sen toimintaa paranneltiin ja lukitustuurnan pinta-alaa kasvatettiin ja tämä uusin malli esiteltiin 2008, josta nimi R8 (nimen kirjaimena haulikot ovat F eli Flinte ja kiväärit R eli Repetierer sekä numerona syntymävuosi). Vaihdettavat, kaliiperikohtaiset osat on koodattu, joten vähän auki vedetyn lukon ja piipun koodit ovat luettavissa rinnakkain. Moni kilpailija on kehittänyt lukitukselle oman teknisen ratkaisunsa, Blaserin luottaessa paisuvaan tuurnaan. Tosin sitä myötä ne ovat hieman raskaita. Helposta piipun irrottamisesta seuraa edelleen sekin, että ase on näppärä kuljettaa pienessä aselaukussa. Piipun asemointi alumiiniseen kehyksen jatkeeseen tapahtuu erittäin tarkasti koneistetuilla vastinpinnoilla, jotka on kevennetty oikeista kohdista ja rekyyliolalla. Kolmas ominainen piirre Blaserille on piippujen helppo vaihto ja siten myös kaliiperi on yksinkertaista vaihtaa tilanteen vaatimaksi (kaikkiaan 46 eri kaliiperia välillä .22LR .500 Jeffery). Lukitusvaiheessa suoraan piipun perään koneistettuun upotusrenkaaseen leviävät lukon etuosassa olevan paisuvan tuurnan kynnet, kaikkiaan 14 kappaletta kattaen täydet 360 astetta. Näin siitä huolimatta tai pikemminkin kenties juuri sen takia, että Blaser ei ole mikään halpis vaan premium -merkki, jossa rakenteet ja toimivuus kuten viimeistelykin ovat korkeaa tasoa. Jopa patruunapesäkin on taottu samalla kertaa, joten senkin pinnanlaatu on erinomainen ja sijainti tarkalleen keskellä rihlausta. Vuosi oli tuolloin 1957 ja paikka Isny. R8 Suoravetoinen koneisto on tunnusomainen juuri Blaserille, jonka mielletään tehneen koko rakennetyypistä suositun. Kasausohjeissa neuvotaan kuitenkin kiristämään piippu paikalleen siten, että piippu osoittaa ylöspäin ja mahdollinen välys rekyyliolkaan poistuu. Rihlaus on tehty kylmätakomalla ja endoskoopilla tarkasteltuna pinnan laatu on erinomainen, täysin virheetön. Se ei kuitenkaan kelvannut valmistettavaksi nimekkäille asetehtaille (Krieghoff, Sauer, Heym…), joten Blaser joutui aloittamaan oman tuotannon. Tietenkin Blaserillakin on aivan oma kiikaritähtäimen pikajalkansa, kuten niin monella muullakin. Patruunapesän alla on siis ura rekyyliolalle ja sen molemmin puolin pinnapultit. Piipun irrottelun vaikutus osumapisteeseen testattiin sekin ja havaittiin osumapisteen pysyvän erittäin tarkasti paikallaan. Luistin sivulla oleva latausvipu kääntyy ampujaan päin ja vetää avausvaiheessa lukitustuurnan keskellä olevan akselin taakse, jolloin lukitusnokat pääsevät supistumaan ja lukitus aukeaa. Kertonee jotakin aseen suosiosta. Pintana on hyvin tyyliin sopiva mattamainen kova-anodisointi mustaksi. Ultimate -mallissa piippu on profiililtaan normaali, suultaan 17 -millinen (puoliraskaassa 19 mm) ja pituudeksi mittasin sille tosi lyhyen 498 milliä. Ominaisuuden nimi on illumination control, iC ja se edellyttää vastaavan Zeissin tai Blaserin putken käyttöä. Ensimmäisen suoravetoisen kiväärinsä Blaser esitteli 1993 nimellä R93. Sitä varten patruunapesän päällä on neljä pientä poteroa, joihin satulajalustan lukitusnastat paikottuvat joka kerta tarkasti samalla lailla. Sovite on niin tarkka, että minkäänlaista välystä ei löydy hakemallakaan. Se on kuitenkin vain pintana, joten rihlauksesta on syytä pitää hyvä huolta tavalliseen tapaan. Siihen kuuluvat Blaserin lisäksi myös Mauser, Sauer, Minox, Rigby ja Liemke. Pikaista paikkolaukausta ajatellen iskuri jää latausliikkeen jälkeen vireeseen, joten vain tuo ensimmäinen kerta pitää hoitaa peukalolla. Rakenne on erittäin vahva. Ominaista rihlakolle oli se, että viritys tapahtui turvallisesti vasta ampumishetkellä, aivan samoin kuin nykyään uusissa metsästyskivääreissäkin. Turvallisin tapa on virittää ase vasta ampumahetkellä. Tämä iskupohjasta eikä piipun takareunasta kuten valmistaja tekee ja saa näin mitaksi 52 senttiä. Blaserilla on tarjota tällaisiakin, todella tukevia tupla ABS-seinämin, jotka suojaavat oikeasti asetta kovemmassakin kuljetuksessa. Niin ikään molemmat kaliiperit sopivat samaan lippaaseen, joten sekin pysyy samana. Toimivuutta ja työn laatua siis tässäkin. Niillä etuna on vielä sekin, ettei tarvitse vaihtaa lukon etupäätä, mikä sekin olisi varsin yksinkertainen tehtävä. Sen käyttö tuntuu aluksi melko jäykältä, mutta siihen tottuu nopeasti. TEKNIIKKA R8:n kehys poikkeaa perinteisestä, sillä se on vain lippaan kohdalta avattu alumiiniharkko eli pikemminkin lavetti johon osat kootaan. Siispä Maurin sanoin metsältä tullessa piippuun ensin öljy ja vasta sitten reppu pois selästä. Valikoimaan kuuluu monen kokoisia, myös tuplapiiput ja tähtäimet sisäänsä vetävä. Tämä nimittäin testattiin vielä ihan erikseen. Turvallisin tapa kantaa asetta on iskuri virittämättömänä ja suorittaa viritys vasta juuri ennen ampumista. Tällainen, Keski-Euroopassa erittäin suosittu peukaloviritin on Blaserissa. Lukon kampi liikkuu kehyksen sivulla, kaukana tähtäimestä ja uudelleen lataus käy todella nopeasti. Kiitettävästi piipun suulla on valmiina M15x1 kierre vaimentimelle. Ja tietenkin tilanteen mentyä ohi sillä saa iskurin laskettua vireestä turvallisesti. Näiden lisäksi tulevat vielä erikoiset 22LR ja 338 Lapua Magnum. Samalla luistin etuseinämästä puskee pieni tappi piipun perään ja vetää siten hylsyn irti pesästä. Näitä kaliiperiryhmiä on kaikkiaan peräti 8 kappaletta tai oikeastaan kuusi tavanomaista: Mini, Standard, Medium, Magnum, Jeffery ja Schweiz (10,3x60R). ASE-lehti • 9. Kuulostiko tarpeeksi monimutkaiselta. Patruunan syöttövaiheessa viimeisenä vaiheena vipu kääntyy eteenpäin ja siirtää keskiakselin tuurnan sisään pakottaen samalla nokat ulos
Itse asiassa kyseessä on oikeammin kehto, jonka sisään kaliiperikohtainen lipas asennetaan. 11. Ulosvetimen kynsi on leveä ja ulosheitin jousikuormitteinen tappi. 3. Lisäksi sen voi halutessaan lukita kiinteäksi sisäpuolisella vivulla. Edessä on pitkät liukuaisat, jotka ohjaavat liikettä taakse vedettäessä. Irrotettava lipaskokonaisuus on kuitenkin siksi monikäyttöinen, että se kuuluu vakiokokoonpanoon. 6. 10. Onneksi uudelleen ladattaessa ase virittyy automaattisesti, joten Blaser on todella nopea uudelleen ammuttava. Puhdas ja herkkä laukaisu ei anna tilaa jossittelulle, laukaus lähtee silloin kun sen pitääkin. Käyttöohjeessa mainintana on pelkästään sormitiukkuus. 1. Patruunat painellaan lippaaseen suoraan ylhäältä syöttöhuulten läpi ja sen voi periaatteessa tehdä lippaan ollessa aseessakin, mutta huomattavasti näppärämmin se käy lipas irrotettuna. 4 patruunaa vetävä lipas on polymeeristä tehdyn alakehdon sisällä ja vaihdettavissa kaliiperiryhmittäin. 2. 7. Se vapauttaa liikkeen kokonaan. 9. Blaserin lippaan ja liipaisimen sisältävä muovinen kokonaisuus on varsin poikkeuksellinen ja lipas liipaisimen päällä rakenne tekee koko aseesta näppärän lyhyen. 2. Poikkeuksellisen lyhyt lukko tai pikemminkin luisti on erittäin monimutkainen sisältäen koko joukon pikkuosia. Vahva lukitus perustuu 14 pieneen kynteen, jotka levitessään tarttuvat piipun perässä olevaan uraan. Kaikki osat liikkuvat herkästi eikä tuntumassa ole venymää. Sama viritinluisti toimii myös lukon varmistimena, eli jos virittämättömän lukon haluaa vetää auki, pitää viritintä työntää muutama milli. 10. Etuvedoton laukaisukoneisto sijaitsee pääosin lukossa, vain liipaisimella liikuteltava virekynsi on rungon yläpinnassa. 4. 8. Näin varmistetaan turvallinen toiminta. 8. Kätevästi oikea 11 Nm kiristysmomentti on kaiverrettu kehyksen jatkeeseen. Välitintanko siirtää liipaisimen liikkeen kehyksen yläreunaan akseloidulle virekynnelle. Piipun perään on koneistettu ura johon lukituskynnet leviävät. Kuulostaa aika turvalliselta esim. R8:n saa sekä irrotettavalla lippaalla että kiinteällä lippaalla. Tätä koneistoa ei voi vaihtaa tavallisen tilalle, vaan se on tilattava yhdessä aseen kanssa. Se on helppo tehdä tarkasti ja helppo pitää puhtaana. Ainoastaan Professional Success -malliin saatavalle .338 Lapua Magnumille on oma lipaskokonaisuutensa, muut ovat vaihdettavin kaliiperiryhmittäin, kaikkiaan kuusi erilaista ja piekkari. Jos lukon haluaa vetää kokonaan irti aseesta, pitää lisäksi painaa kehyksen takareunassa olevaa pientä pidätinnastaa. Iskupohja on upotettu ja niin ulosvedin kuin jousikuormitteinen hylsyn ulosheitin ovat tavanomaiset. Jälkimmäisessä tapauksessa tyyppinimeen lisätään X. Lukko ei siis pääse vahingossakaan aukeamaan, ei vaikka kampeen osuisi risu tms. Blaserissa ulosheitin ei ole täysin kynnen vastapuolella kuten monella muulla. Yläreunassa näkyvä tappi vastaa hylsyn ensiöirrotuksesta ja tulee esille kun kampea käännetään. Siihen on merkitty mille kaliipereille se soveltuu, joten tarvittaessa kaliiperinvaihdon yhteydessä sekin on helppo vaihtaa. 3. Vielä erikseen tilaamalla on saatavilla Atzl Match-Hunt koneisto, jossa on kaksi esisäädettyä vastusta, radalle 250 g ja metsälle 650 g ja valinta tehdään liipaisinkaaren takana olevalla vivulla. 1. 12. Normaaliprofiilisen, 17 millisen piipun suulle on koneistettu M15x1 kierre lisävarusteille. 12. Piipun kiinnitysmutterit kiristetään mukana seuraavalla kuusiokoloavaimella piipun osoittaessa ylöspäin. Alakehdon lailla polymeeristä valmistetun liipaisimen kannus painaa laukaistaessa kehyksessä liikkuvaa välitintankoa. Keskiössä puolestaan on pituussuunnassa liikkuva kara ja sen päässä lukituspakka sekä sen etupuolella kaliiperikohtainen lukon pää. Tässä on huomioitava, että latausvaiheessa näpit pysyvät aina kaukana tähtäimestä koska kampi liikkuu pelkästään aseen sivulla. Tehtaalla laukaisuvastus säädetään 900 grammaan, minkä pitäisi olla optimaalinen metsästystilanteissa, eikä sitä voi itse muuttaa. Lukon sulkuvaiheessa lukituskynnet leviävät eikä ase laukea ennen kuin kampi ole täysin etuasennossaan. 6. 7. Lippaan etuseinämään on asennettu herkkiä luodin kärkiä suojaava kumi. Peukaloviritin on muovinen luisti, joka nousee jyrkkää mäkeä ja vaatii melkoisesti voimaa liikkuakseen. Lukon sisäpuolelle on mahdutettu paljon osia ja se pitää sisällään myös laukaisukoneiston. Huomionarvoista on lippaan etureunassa oleva kuminen suoja. Lukonkampi kääntyy 45 astetta taaksepäin ja sen päässä on käsittelyä helpottava suuri muovipallo. Samalla mukana tulevat siis alaraudat, lipas ja liipaisin. Tämän yhdistetyn pohjakappaleen reunoilla on pienet painimet, joilla lukituskynnet avataan ja se irtoaa aseesta. 5. 4. 5. Näin helposti vaurioituvat luotien kärjet pysyvät ehyinä rekyylissä. 9. 11. Blaserin lukossa on ensin kaliiperikohtainen, vaihdettava lukonpää ja sitten lukituksesta vastaava paisuva tuurna. Tässä kynnet supussa. Blaser R8 10 • ASE-lehti. Patruunat voi myös poistaa noukkimalla ne lippaasta sen ollessa kiinni aseessa. Lipas vetää neljä patruunaa (minissä viisi ja magnumissa kolme) ja sen sisäosan voi vaihtaa ulkoraamien pysyessä samoina. kuljetettaessa asetta lipas irrotettuna, sillä samalla ase ei voi olla vireessä
Ainoastaan Professional Success -malliin saatavalle .338 Lapua Magnumille on oma lipaskokonaisuutensa, muut ovat vaihdettavin kaliiperiryhmittäin, kaikkiaan kuusi erilaista ja piekkari. Ulosvetimen kynsi on leveä ja ulosheitin jousikuormitteinen tappi. Kaikki osat liikkuvat herkästi eikä tuntumassa ole venymää. Lukon sulkuvaiheessa lukituskynnet leviävät eikä ase laukea ennen kuin kampi ole täysin etuasennossaan. 11. Piipun perään on koneistettu ura johon lukituskynnet leviävät. Vielä erikseen tilaamalla on saatavilla Atzl Match-Hunt koneisto, jossa on kaksi esisäädettyä vastusta, radalle 250 g ja metsälle 650 g ja valinta tehdään liipaisinkaaren takana olevalla vivulla. 4. 8. Patruunat voi myös poistaa noukkimalla ne lippaasta sen ollessa kiinni aseessa. 3. Se vapauttaa liikkeen kokonaan. Edessä on pitkät liukuaisat, jotka ohjaavat liikettä taakse vedettäessä. 6. Iskupohja on upotettu ja niin ulosvedin kuin jousikuormitteinen hylsyn ulosheitin ovat tavanomaiset. Jälkimmäisessä tapauksessa tyyppinimeen lisätään X. Blaserissa ulosheitin ei ole täysin kynnen vastapuolella kuten monella muulla. 4 patruunaa vetävä lipas on polymeeristä tehdyn alakehdon sisällä ja vaihdettavissa kaliiperiryhmittäin. 9. Lukon sisäpuolelle on mahdutettu paljon osia ja se pitää sisällään myös laukaisukoneiston. Itse asiassa kyseessä on oikeammin kehto, jonka sisään kaliiperikohtainen lipas asennetaan. Onneksi uudelleen ladattaessa ase virittyy automaattisesti, joten Blaser on todella nopea uudelleen ammuttava. 11. Jos lukon haluaa vetää kokonaan irti aseesta, pitää lisäksi painaa kehyksen takareunassa olevaa pientä pidätinnastaa. Peukaloviritin on muovinen luisti, joka nousee jyrkkää mäkeä ja vaatii melkoisesti voimaa liikkuakseen. R8:n saa sekä irrotettavalla lippaalla että kiinteällä lippaalla. 3. 5. Piipun kiinnitysmutterit kiristetään mukana seuraavalla kuusiokoloavaimella piipun osoittaessa ylöspäin. Kätevästi oikea 11 Nm kiristysmomentti on kaiverrettu kehyksen jatkeeseen. Tätä koneistoa ei voi vaihtaa tavallisen tilalle, vaan se on tilattava yhdessä aseen kanssa. Tässä on huomioitava, että latausvaiheessa näpit pysyvät aina kaukana tähtäimestä koska kampi liikkuu pelkästään aseen sivulla. Käyttöohjeessa mainintana on pelkästään sormitiukkuus. Näin helposti vaurioituvat luotien kärjet pysyvät ehyinä rekyylissä. Lippaan etuseinämään on asennettu herkkiä luodin kärkiä suojaava kumi. 10. Lukonkampi kääntyy 45 astetta taaksepäin ja sen päässä on käsittelyä helpottava suuri muovipallo. 1. 5. Patruunat painellaan lippaaseen suoraan ylhäältä syöttöhuulten läpi ja sen voi periaatteessa tehdä lippaan ollessa aseessakin, mutta huomattavasti näppärämmin se käy lipas irrotettuna. kuljetettaessa asetta lipas irrotettuna, sillä samalla ase ei voi olla vireessä. Tehtaalla laukaisuvastus säädetään 900 grammaan, minkä pitäisi olla optimaalinen metsästystilanteissa, eikä sitä voi itse muuttaa. Se on helppo tehdä tarkasti ja helppo pitää puhtaana. Blaserin lippaan ja liipaisimen sisältävä muovinen kokonaisuus on varsin poikkeuksellinen ja lipas liipaisimen päällä rakenne tekee koko aseesta näppärän lyhyen. 4. Huomionarvoista on lippaan etureunassa oleva kuminen suoja. 7. Yläreunassa näkyvä tappi vastaa hylsyn ensiöirrotuksesta ja tulee esille kun kampea käännetään. Normaaliprofiilisen, 17 millisen piipun suulle on koneistettu M15x1 kierre lisävarusteille. Vahva lukitus perustuu 14 pieneen kynteen, jotka levitessään tarttuvat piipun perässä olevaan uraan. Tämän yhdistetyn pohjakappaleen reunoilla on pienet painimet, joilla lukituskynnet avataan ja se irtoaa aseesta. Lisäksi sen voi halutessaan lukita kiinteäksi sisäpuolisella vivulla. Lipas vetää neljä patruunaa (minissä viisi ja magnumissa kolme) ja sen sisäosan voi vaihtaa ulkoraamien pysyessä samoina. 2. Alakehdon lailla polymeeristä valmistetun liipaisimen kannus painaa laukaistaessa kehyksessä liikkuvaa välitintankoa. Irrotettava lipaskokonaisuus on kuitenkin siksi monikäyttöinen, että se kuuluu vakiokokoonpanoon. 8. 12. Samalla mukana tulevat siis alaraudat, lipas ja liipaisin. 12. Etuvedoton laukaisukoneisto sijaitsee pääosin lukossa, vain liipaisimella liikuteltava virekynsi on rungon yläpinnassa. 9. Siihen on merkitty mille kaliipereille se soveltuu, joten tarvittaessa kaliiperinvaihdon yhteydessä sekin on helppo vaihtaa. Blaserin lukossa on ensin kaliiperikohtainen, vaihdettava lukonpää ja sitten lukituksesta vastaava paisuva tuurna. Keskiössä puolestaan on pituussuunnassa liikkuva kara ja sen päässä lukituspakka sekä sen etupuolella kaliiperikohtainen lukon pää. Blaser R8 ASE-lehti • 11. Sama viritinluisti toimii myös lukon varmistimena, eli jos virittämättömän lukon haluaa vetää auki, pitää viritintä työntää muutama milli. Näin varmistetaan turvallinen toiminta. Kuulostaa aika turvalliselta esim. 6. Poikkeuksellisen lyhyt lukko tai pikemminkin luisti on erittäin monimutkainen sisältäen koko joukon pikkuosia. Lukko ei siis pääse vahingossakaan aukeamaan, ei vaikka kampeen osuisi risu tms. Välitintanko siirtää liipaisimen liikkeen kehyksen yläreunaan akseloidulle virekynnelle. 10. 1. 7. Puhdas ja herkkä laukaisu ei anna tilaa jossittelulle, laukaus lähtee silloin kun sen pitääkin. Tässä kynnet supussa. 2
Sen tummanruskea pinta on mikrorypytetty ja kerrassaan tyylikkään näköinen. Blaser valmistaa myös rekyylinvaimenninta, jolla korvataan perälevyn säätöyksikkö. Pysty pistoolikahva sopii sekin erinomaisesti (isoon) käteen. Etutukin kärki päättyy snaabeliin ja sen alapinnassa on alumiininen sovite tukijalalle. Vielä ruuvikiinnitteistä perälevyäkin voi kääntää alareunastaan pystysuunnassa. Varsinkin kyttäysjahdissa häikäisevän suuliekin puuttuminen ja aseen pysyminen paikallaan helpottavat kohteen seurantaa. Ensin sadan metrin radalla hiekkapussituelta totuttelukasat Lapuan 10,8 g Scenareilla. Perälevyn säädöissä on numeroasteikot, joten ne on helppo toistaa tarvittaessa. Ilman vaimenninta ammuttaessa niin meteli kuin rekyylituntemus ja eläväisyys olivat melkoiset, mutta tötterön kiinnitys muutti luonteen säyseäksi ja todella helposti ammuttavaksi. Seuraavaksi A-Techin H2 vaimennin piipun suulle, jolloin kokonaisuudesta tuli sopusuhtainen ja tasapainoinen sekä varsin luonteva ammuttava vapaalta kädeltäkin. Ei ihme, että vaimentimet kasvattavat suosiotaan. Tässä 2019 esitellyssä Ultimate Adjustable mallissa tukki on muovia, mutta ei tavallista vaan erittäin jämäkkää ja tukevaa. RADALLA Paremman luokan aseen päällä oli niin ikään paremman luokan tähtäin eli Leica Fortis 6 sarjan 2,5-15x56i. Etutukki on nimittäin perinteisen siro snaabeliin päättyvä ja peräisin Pro Success mallista kuten pysty ja paksu pistoolikahvakin. Muodossa yhdistyvät niin vanha kuin uusikin eli on koottu yhteen hyviksi koetut ratkaisut. Vielä ammuntavarustukseen kuului irtomoduuleista koostuva, erittäin siisti A-Tec H2 vaimennin kolmella elementillä, mikä näin lyhyen piipun kanssa oli hyvin luonteva ratkaisu. Blaser tekee myös vasurimalleja. Pikajalkana puolestaan laadukas Blaserin oma teräksinen satulajalusta. Kun päällä oli metsästyskäyttöön tarkoitettu 2,5-15x tähtäin, jonka valaistava piste oli kytkettävä päälle samankokoisesta maalitaulun neliöstä erottuakseen, niin tulos kyllä ylitti odotukset. Patruunat on helppo lipastaa kolmeen asti ja viimeisenkin saa näppärästi sisään kunhan ensin painaa kolmatta vähän alaspäin. Blaser soveltuu nimittäin tähänkin mitä parhaiten, myös tarkkuutensa puolesta. Kaikki tämä käy tarvittaessa todella näppärästi. Hihnakiinnitystä ajatellen mukana ovat kiinnikkeet ja lisäksi etutukin alla on alumiininen pesä Blaserin Carbon Bipod sekä Carbon Shooting Stick tukijalkojen kiinnittämiseksi. Lisäksi säädöt sujuvat ilman työkaluja. Vaimenninmoduuleita tässä oli kolme, mutta niitä voi vähentää tai lisätä tarpeen mukaan. Ratakeli oli kesäinen vaikka oltiin syyskuussa, lämpöä 10 astetta ja tuuli vähäinen. TUKKI Blaser käyttää monenlaisia materiaaleja tukeissaan, varsinkin korkeamman graden näyttävät pähkinäpuut ovat loisteliaan upeita. Lisäksi vaimennin helpotti niin suuresti tarkkojen laukausten ampumista, että tästä eteenpäin se sai olla koko ajan piipun suulla, toki jäähdyttelyä ja piipun puhdistusta lukuun ottamatta. Nyt kolmen laukauksen aloituskasat ilman vaimenninta olivat 30,5, 20,5 ja 15 mm, keskimäärin 22 mm. Myös iskurin viritys tapahtuu rutiinilla, kunhan on ensin muutaman kerran harjoitellut. Nyt vaimenninta käyttäen uudelleen Lapuan 10,8 g Scenareilla ammuttuna sarjaksi tuli 14 mm, 17 mm ja 16,5 mm, keskiarvo vallan hyvä 15,8 mm. Laukaisu on puhdas ja herkkä, Lymanin elektronisella 3 Hyvin niin vapaalta kädeltä kuin tuelta ammuttaessa istuva perä säädöt perusasennoissa. 6 Perän säädöt ovat suurina kaikenlaisiin tarpeisiin riittävät, tässä ääriasennoissaan. Tähtäimenä oli monikäyttöinen ja erinomaisen kuvan tarjoava Leica Fortis 6 2,5-15x56 valaistulla ristikolla. Takatukki on erittäin nykyaikaisen näköinen peukalonreikämallinen ja voimakkaasti alta leikattu soveltuen pitkän matkan ammuntaa ajatellen hyvin tukikädelle. Kun nämä kaikki olivat pakattuina vielä Blaserin omaan kovaan tuplaseinälaukkuun, niin ei ollut pelkoa herkän sisällön vaurioitumisesta kovemmassakaan käsittelyssä. Adjustable versiossa kaikki mahdollinen on säädettävää. Lopputulos oli erittäin huolitellun ja ammattimaisen näköinen sekä kaikenlaiseen metsästykseen ajojahdeista lähtien soveltuva. +-5 astetta. Painoakin kertyy paketille kymmenisen kiloa. Lipas kiinnittyy luotettavasti ja latausliike käy luontevasti. Siinä vaimennusastetta voi muuttaa valitsemalla pehmeydeltään erilaisen elementin. Hyvä asia on reilunkokoinen piippukouru, näin se pysyy varmasti irti piipusta. Perässä on vähän taivutusta oikealle, joten tukki on tarkoitettu vain oikealta puolelta ammuttavaksi. Ei hullummin, sillä pyöreäpohjainen, metsästysmallinen etutukki ei ollut parhaimmillaan hiekkapussien päällä. Piippukanava on suuri, joten se ei pääse heikentämään tarkkuutta. Poskipakan etupuolella olevalla napilla jousikuormitettu pakka nousee enimmillään 30 milliä (siinä on myös muistitoiminto), perän sivussa olevaa lukitusvipua kääntämällä vapautuu perän 30 millin pituussäätö ja perälevyn reunassa olevaa nappia painamalla voi levyä siirtää +-25 milliä. Blaserin oman pikajalustan kiinnitys on tukeva ja asennus nopea. Kasa-ammuntaan räätälöity tähtäin voisi olla asia erikseen, mutta nytkään ei tarvitse arvuutella käykö R8 vai ei, kyllä se käy. Perälevy on pehmeä ja niin ovat otepinnatkin eli niin etutukin, pistoolikahvan kuin poskipakankin pinnat on kumitettu miellyttävän tuntuman ja pidon kelissä kuin kelissä antaviksi. Kumilta tuntuvat otepaikat tarjoavat erinomaisen pidon kaikenlaisessa kelissä. 12 • ASE-lehti. Tosin tämä kyllä vaatii aikamoista vajaan yhdeksän tonnin sijoitusta, mutta niinhän se on, että hyvää ei saa halvalla. Siron jalustan pikavivut saadaan juuri oikeaan kireyteen vastapuolen esisäätöruuveilla. A-Tec H2-3 vaimennin on huolellista työtä ja koostuu erillisistä moduuleista
Perälevy on pehmeä ja niin ovat otepinnatkin eli niin etutukin, pistoolikahvan kuin poskipakankin pinnat on kumitettu miellyttävän tuntuman ja pidon kelissä kuin kelissä antaviksi. Piippukanava on suuri, joten se ei pääse heikentämään tarkkuutta. Lisäksi vaimennin helpotti niin suuresti tarkkojen laukausten ampumista, että tästä eteenpäin se sai olla koko ajan piipun suulla, toki jäähdyttelyä ja piipun puhdistusta lukuun ottamatta. Ensin sadan metrin radalla hiekkapussituelta totuttelukasat Lapuan 10,8 g Scenareilla. Myös iskurin viritys tapahtuu rutiinilla, kunhan on ensin muutaman kerran harjoitellut. Hyvä asia on reilunkokoinen piippukouru, näin se pysyy varmasti irti piipusta. Poskipakan etupuolella olevalla napilla jousikuormitettu pakka nousee enimmillään 30 milliä (siinä on myös muistitoiminto), perän sivussa olevaa lukitusvipua kääntämällä vapautuu perän 30 millin pituussäätö ja perälevyn reunassa olevaa nappia painamalla voi levyä siirtää +-25 milliä. Vielä ammuntavarustukseen kuului irtomoduuleista koostuva, erittäin siisti A-Tec H2 vaimennin kolmella elementillä, mikä näin lyhyen piipun kanssa oli hyvin luonteva ratkaisu. +-5 astetta. Adjustable versiossa kaikki mahdollinen on säädettävää. Varsinkin kyttäysjahdissa häikäisevän suuliekin puuttuminen ja aseen pysyminen paikallaan helpottavat kohteen seurantaa. Blaser valmistaa myös rekyylinvaimenninta, jolla korvataan perälevyn säätöyksikkö. Tähtäimenä oli monikäyttöinen ja erinomaisen kuvan tarjoava Leica Fortis 6 2,5-15x56 valaistulla ristikolla. Kun päällä oli metsästyskäyttöön tarkoitettu 2,5-15x tähtäin, jonka valaistava piste oli kytkettävä päälle samankokoisesta maalitaulun neliöstä erottuakseen, niin tulos kyllä ylitti odotukset. Perälevyn säädöissä on numeroasteikot, joten ne on helppo toistaa tarvittaessa. Tosin tämä kyllä vaatii aikamoista vajaan yhdeksän tonnin sijoitusta, mutta niinhän se on, että hyvää ei saa halvalla. Lopputulos oli erittäin huolitellun ja ammattimaisen näköinen sekä kaikenlaiseen metsästykseen ajojahdeista lähtien soveltuva. Muodossa yhdistyvät niin vanha kuin uusikin eli on koottu yhteen hyviksi koetut ratkaisut. Nyt vaimenninta käyttäen uudelleen Lapuan 10,8 g Scenareilla ammuttuna sarjaksi tuli 14 mm, 17 mm ja 16,5 mm, keskiarvo vallan hyvä 15,8 mm. Siinä vaimennusastetta voi muuttaa valitsemalla pehmeydeltään erilaisen elementin. Kun nämä kaikki olivat pakattuina vielä Blaserin omaan kovaan tuplaseinälaukkuun, niin ei ollut pelkoa herkän sisällön vaurioitumisesta kovemmassakaan käsittelyssä. Etutukki on nimittäin perinteisen siro snaabeliin päättyvä ja peräisin Pro Success mallista kuten pysty ja paksu pistoolikahvakin. Tässä 2019 esitellyssä Ultimate Adjustable mallissa tukki on muovia, mutta ei tavallista vaan erittäin jämäkkää ja tukevaa. Patruunat on helppo lipastaa kolmeen asti ja viimeisenkin saa näppärästi sisään kunhan ensin painaa kolmatta vähän alaspäin. Vaimenninmoduuleita tässä oli kolme, mutta niitä voi vähentää tai lisätä tarpeen mukaan. Takatukki on erittäin nykyaikaisen näköinen peukalonreikämallinen ja voimakkaasti alta leikattu soveltuen pitkän matkan ammuntaa ajatellen hyvin tukikädelle. Painoakin kertyy paketille kymmenisen kiloa. Kumilta tuntuvat otepaikat tarjoavat erinomaisen pidon kaikenlaisessa kelissä. ASE-lehti • 13. Hihnakiinnitystä ajatellen mukana ovat kiinnikkeet ja lisäksi etutukin alla on alumiininen pesä Blaserin Carbon Bipod sekä Carbon Shooting Stick tukijalkojen kiinnittämiseksi. Kaikki tämä käy tarvittaessa todella näppärästi. Lisäksi säädöt sujuvat ilman työkaluja. Ratakeli oli kesäinen vaikka oltiin syyskuussa, lämpöä 10 astetta ja tuuli vähäinen. Ei hullummin, sillä pyöreäpohjainen, metsästysmallinen etutukki ei ollut parhaimmillaan hiekkapussien päällä. Seuraavaksi A-Techin H2 vaimennin piipun suulle, jolloin kokonaisuudesta tuli sopusuhtainen ja tasapainoinen sekä varsin luonteva ammuttava vapaalta kädeltäkin. 6 Perän säädöt ovat suurina kaikenlaisiin tarpeisiin riittävät, tässä ääriasennoissaan. Etutukin kärki päättyy snaabeliin ja sen alapinnassa on alumiininen sovite tukijalalle. Vielä ruuvikiinnitteistä perälevyäkin voi kääntää alareunastaan pystysuunnassa. Laukaisu on puhdas ja herkkä, Lymanin elektronisella 3 Hyvin niin vapaalta kädeltä kuin tuelta ammuttaessa istuva perä säädöt perusasennoissa. Ei ihme, että vaimentimet kasvattavat suosiotaan. Perässä on vähän taivutusta oikealle, joten tukki on tarkoitettu vain oikealta puolelta ammuttavaksi. Pikajalkana puolestaan laadukas Blaserin oma teräksinen satulajalusta. Lipas kiinnittyy luotettavasti ja latausliike käy luontevasti. RADALLA Paremman luokan aseen päällä oli niin ikään paremman luokan tähtäin eli Leica Fortis 6 sarjan 2,5-15x56i. Nyt kolmen laukauksen aloituskasat ilman vaimenninta olivat 30,5, 20,5 ja 15 mm, keskimäärin 22 mm. Ilman vaimenninta ammuttaessa niin meteli kuin rekyylituntemus ja eläväisyys olivat melkoiset, mutta tötterön kiinnitys muutti luonteen säyseäksi ja todella helposti ammuttavaksi. Pysty pistoolikahva sopii sekin erinomaisesti (isoon) käteen. A-Tec H2-3 vaimennin on huolellista työtä ja koostuu erillisistä moduuleista. Sen tummanruskea pinta on mikrorypytetty ja kerrassaan tyylikkään näköinen. TUKKI Blaser käyttää monenlaisia materiaaleja tukeissaan, varsinkin korkeamman graden näyttävät pähkinäpuut ovat loisteliaan upeita. Siron jalustan pikavivut saadaan juuri oikeaan kireyteen vastapuolen esisäätöruuveilla. Kasa-ammuntaan räätälöity tähtäin voisi olla asia erikseen, mutta nytkään ei tarvitse arvuutella käykö R8 vai ei, kyllä se käy. Blaser tekee myös vasurimalleja. Blaser soveltuu nimittäin tähänkin mitä parhaiten, myös tarkkuutensa puolesta. Blaserin oman pikajalustan kiinnitys on tukeva ja asennus nopea
Ase lyhyeksi purettuna paketti olisi huomaamatonkin, mutta valmistajan nimi komeilee kannessa. Asialla ei ole merkitystä metsällä, mutta rata-ammunnassa se on hyvä tiedostaa. Helpon ammuttavuuden ja tarkkuuden ansiosta R8:aa tulikin syksyn mittaan käytettyä moninaisiin patruunatesteihin, ampumatukitesteihin ja osumapistevertailuihin. Vielä mieltä askarrutti miten käy, kun piippua irrotetaan ja kiinnitetään jatkuvasti, muuttuuko samalla osumapiste eli pitäisikö ase kohdistaa aina kasauksen jälkeen. Tuntui tällä kertaa patruunaksi valikoituneen Sako Rangen 8 grammaiset käyvän niin ikään loistavasti, vaikka putken suurennus oli vain tuo 15 kertainen. Kuten odotettua, myös hylsyt poistuivat varmatoimisesti. Kokonaispainoksi kaikin varustein muodostuikin 5,0 kiloa. Tuloksena 8 g Sako Rangeilla oli 21 mm kasa. Tässä R89 taipui hyvin, eikä pienirekyylisen .308:n potkua juuri huomannut aseen painon, pehmeän perälevyn ja vaimentimen ansiosta. Myöhemmällä ratakäynnillä kiikarinjalustan jatkuva irrottaminen ja kiinnittäminen pisti mietityttämään, miten hyvin pikajalusta asettuu kohdalleen ja miten osumapiste pysyy paikallaan. Patruunoina olivat edelleen hyvin käyneet Lapuan 8 g kokovaippaiset ja keli tyyni. Tulpaseinät ABS-muovista ja sisäpuolen pehmusteet sekä kiinnikkeet väliseinineen suojaavat asetta erinomaisesi. Kaikkien kasojen osumapiste oli samassa paikassa eli ei tarvitse murehtia pysyvätkö osumat paikallaan vai eivät, kyllä pysyvät. R8:n rakennehan on siitä optimaalinen, että tähtäin on kiinni piipussa eikä kehyksessä, joten kerran kohdistettu tähtäin pysyy kohdallaan piipun Niin radalla kuin metsällä liikuttiin tällä kokoonpanolla eli päällä Leican Fortis 6 tähtäin (970 g jalustan kanssa) ja suulla A-Tecin H2-3 vaimennin (435 g). Kasa-ammuntojen jälkeen oli vuorossa vapaalta kädeltä ammunta ja liikkuvan hirven ammuntaa kaikentyyppisillä patruunoilla. Uusi R8 Ultimate Adjustable oli helppo ammuttava vaimentimen kanssa ja käynti oli lähinnä kiinni ampujasta. Verrokiksi vielä viiden kasa piippua irrottamatta, joskin jo kuumaksi käyneellä vaimentimella antoi täysin pyöreän pienen 15 millin kasan tarkalleen samaan kohtaan. Vuorossa olivat siis tositoimet eli 14 • ASE-lehti. Tässä kolme ensimmäistä kasaa Lapua Scenar 10,8 g .308 Win patruunoilla. Vielä kokeilu kokokuparisilla Naturaliksilla nyt jo likaisesta piipusta ammuttuna sai aikaiseksi sarjan 23 mm, 54 ja taas jäähdyttelyn jälkeen 13 mm, keskiarvo 30 mm. Eikä ollut tarvettakaan, sillä viisi kertaa piippu auki ja kiinni ja laukaus joka välissä antoi lopputulokseksi tiukan 21 millin kasan, vaikka ampuma-asento oli pakko purkaa joka laukauksella. Kolmen kasa joka laukauksen välillä tähtäin irrottaen ja kiinnittäen antoi kasaksi 40 mm yhden alas sattuneen osuman vuoksi, toinen vastaavasti ammuttu kasa oli erinomainen 18 mm ja kolmas 38,5 mm. Vaihto edullisiin Lapuan 8 g kokovaippaisiin harjoittelupatruunoihin ja tuloksena oli ensimmäinen 18 ja toinen 19 mm, sitten piti vähän jäähdytellä kuvan selkeyttämiseksi ja kolmantena 15 mm, keskiarvo erinomainen 17 mm. Harvinaista kyllä muutama viikko myöhemmin ratakeli oli kerrankin täysin tyyni 7 -asteinen, joten tuulen piikkiin ei voisi sattumia laittaa. Samoin piipputeräs vedetään kiinni alumiinipetiin eli ongelmallista puuta ei ole missään välissä. Painoa tasan 5 kiloa ja painopiste liipaisinkaaren etupuolella. Siksi vaimentimen päällä oli nytkin paperiarkki väreilysuojana ja silti välillä oli hyvä pitää vähän pidempi jäähdyttelytauko. vastusmittarilla mitaten keskimäärin 912 g (vaihtelu 878 – 966 g). irrottelusta huolimatta. Kun Blaserin tarkkuus ja ennen kaikkea osumapisteen paikallaan pysyminen tilanteessa kuin tilanteessa oli selvillä, oli luottamus siihen kasvanut siksi suureksi, että oli aika ottaa se mukaan metsälle. Toimintavarmuuden suhteen koko kokeilun aikana ei tullut ainoatakaan toimintahäiriötä, vaan kaikki pelasi kuten kuuluukin. Piipun irrotuksen mahdollisen vaikutuksen osumapisteeseen testasimme irrottamalla ja kiinnittämällä piipun viisi kertaa ja ampumalla joka välissä laukauksen. Ei muutu osumapiste. Blaserilla on koko sarja laukkuja, joissa ase varusteineen kulkee turvallisesti. Verrokiksi tähtäintä välillä irrottamatta ammuttu kasa oli kaunis 17 mm kolmio. Tässä tuli hyvin esille se, että suurta suurennusta käytettäessä vaimentimen lämpöväreily alkaa haitata tarkkaa tähtäämistä jo muutaman laukauksen jälkeen. Verrokiksi ampuma-asentoa välillä purkamatta ammuttu kasa oli 15 mm täysin samassa paikassa
Kun Blaserin tarkkuus ja ennen kaikkea osumapisteen paikallaan pysyminen tilanteessa kuin tilanteessa oli selvillä, oli luottamus siihen kasvanut siksi suureksi, että oli aika ottaa se mukaan metsälle. irrottelusta huolimatta. Helpon ammuttavuuden ja tarkkuuden ansiosta R8:aa tulikin syksyn mittaan käytettyä moninaisiin patruunatesteihin, ampumatukitesteihin ja osumapistevertailuihin. Uusi R8 Ultimate Adjustable oli helppo ammuttava vaimentimen kanssa ja käynti oli lähinnä kiinni ampujasta. Kasa-ammuntojen jälkeen oli vuorossa vapaalta kädeltä ammunta ja liikkuvan hirven ammuntaa kaikentyyppisillä patruunoilla. Samoin piipputeräs vedetään kiinni alumiinipetiin eli ongelmallista puuta ei ole missään välissä. Asialla ei ole merkitystä metsällä, mutta rata-ammunnassa se on hyvä tiedostaa. Tuloksena 8 g Sako Rangeilla oli 21 mm kasa. Tässä kolme ensimmäistä kasaa Lapua Scenar 10,8 g .308 Win patruunoilla. Tulpaseinät ABS-muovista ja sisäpuolen pehmusteet sekä kiinnikkeet väliseinineen suojaavat asetta erinomaisesi. Kuten odotettua, myös hylsyt poistuivat varmatoimisesti. vastusmittarilla mitaten keskimäärin 912 g (vaihtelu 878 – 966 g). Piipun irrotuksen mahdollisen vaikutuksen osumapisteeseen testasimme irrottamalla ja kiinnittämällä piipun viisi kertaa ja ampumalla joka välissä laukauksen. R8:n rakennehan on siitä optimaalinen, että tähtäin on kiinni piipussa eikä kehyksessä, joten kerran kohdistettu tähtäin pysyy kohdallaan piipun Niin radalla kuin metsällä liikuttiin tällä kokoonpanolla eli päällä Leican Fortis 6 tähtäin (970 g jalustan kanssa) ja suulla A-Tecin H2-3 vaimennin (435 g). Verrokiksi tähtäintä välillä irrottamatta ammuttu kasa oli kaunis 17 mm kolmio. Siksi vaimentimen päällä oli nytkin paperiarkki väreilysuojana ja silti välillä oli hyvä pitää vähän pidempi jäähdyttelytauko. Vuorossa olivat siis tositoimet eli ASE-lehti • 15. Kaikkien kasojen osumapiste oli samassa paikassa eli ei tarvitse murehtia pysyvätkö osumat paikallaan vai eivät, kyllä pysyvät. Painoa tasan 5 kiloa ja painopiste liipaisinkaaren etupuolella. Patruunoina olivat edelleen hyvin käyneet Lapuan 8 g kokovaippaiset ja keli tyyni. Ase lyhyeksi purettuna paketti olisi huomaamatonkin, mutta valmistajan nimi komeilee kannessa. Tässä tuli hyvin esille se, että suurta suurennusta käytettäessä vaimentimen lämpöväreily alkaa haitata tarkkaa tähtäämistä jo muutaman laukauksen jälkeen. Toimintavarmuuden suhteen koko kokeilun aikana ei tullut ainoatakaan toimintahäiriötä, vaan kaikki pelasi kuten kuuluukin. Kokonaispainoksi kaikin varustein muodostuikin 5,0 kiloa. Myöhemmällä ratakäynnillä kiikarinjalustan jatkuva irrottaminen ja kiinnittäminen pisti mietityttämään, miten hyvin pikajalusta asettuu kohdalleen ja miten osumapiste pysyy paikallaan. Vaihto edullisiin Lapuan 8 g kokovaippaisiin harjoittelupatruunoihin ja tuloksena oli ensimmäinen 18 ja toinen 19 mm, sitten piti vähän jäähdytellä kuvan selkeyttämiseksi ja kolmantena 15 mm, keskiarvo erinomainen 17 mm. Tässä R89 taipui hyvin, eikä pienirekyylisen .308:n potkua juuri huomannut aseen painon, pehmeän perälevyn ja vaimentimen ansiosta. Blaserilla on koko sarja laukkuja, joissa ase varusteineen kulkee turvallisesti. Ei muutu osumapiste. Eikä ollut tarvettakaan, sillä viisi kertaa piippu auki ja kiinni ja laukaus joka välissä antoi lopputulokseksi tiukan 21 millin kasan, vaikka ampuma-asento oli pakko purkaa joka laukauksella. Kolmen kasa joka laukauksen välillä tähtäin irrottaen ja kiinnittäen antoi kasaksi 40 mm yhden alas sattuneen osuman vuoksi, toinen vastaavasti ammuttu kasa oli erinomainen 18 mm ja kolmas 38,5 mm. Harvinaista kyllä muutama viikko myöhemmin ratakeli oli kerrankin täysin tyyni 7 -asteinen, joten tuulen piikkiin ei voisi sattumia laittaa. Verrokiksi vielä viiden kasa piippua irrottamatta, joskin jo kuumaksi käyneellä vaimentimella antoi täysin pyöreän pienen 15 millin kasan tarkalleen samaan kohtaan. Tuntui tällä kertaa patruunaksi valikoituneen Sako Rangen 8 grammaiset käyvän niin ikään loistavasti, vaikka putken suurennus oli vain tuo 15 kertainen. Verrokiksi ampuma-asentoa välillä purkamatta ammuttu kasa oli 15 mm täysin samassa paikassa. Vielä mieltä askarrutti miten käy, kun piippua irrotetaan ja kiinnitetään jatkuvasti, muuttuuko samalla osumapiste eli pitäisikö ase kohdistaa aina kasauksen jälkeen. Vielä kokeilu kokokuparisilla Naturaliksilla nyt jo likaisesta piipusta ammuttuna sai aikaiseksi sarjan 23 mm, 54 ja taas jäähdyttelyn jälkeen 13 mm, keskiarvo 30 mm
Tähän aseeseen kasvoi käytön myötä todella vahva luottamus, eikä se ole lainkaan pieni asia kun metsällä on aika puristaa liipaisinta. On se tarkka peli. Sillä erotti puun lehtien ja neulasten yksityiskohdat vielä niin hämärässä, että kiikarilla niistä tuli jo puuroa. Sitä varten tarkistin mihin uudet Sako Blade kupariluodit käyvät, Naturaliksen toiminta hirvimetsällä kun oli käynyt jo tutuksi. Putki sopii erittäin hyvin kaikenlaiseen metsästykseen, kun silmän paikkakaan ei ollut liian kriittinen ja kuvan löysi nopeasti. Sama perusase myös muuntautuu tarvittaessa eri tarpeisiin piippua ja kaliiperia vaihtamalla tai jos haluaa voi tukinkin vaihtaa helposti. Laukaisu on herkkä ja puhdas ja tarkkuus osoittautui hyväksi. Luottamus aseeseen oli siksi kova, että se pääsi ennen palautusta mukaan vielä hirvijahtiin. Toistakymmentä iltaa myöhemmin kaksi peuraa oli kohdannut kokokuparisen Naturaliksen ja yksi niin ikään kuparista sorvatun Bladen. Koeammunnat suoritettiin hyvässä kelissä alkusyksystä. Turvallisuusasiat ovat hyvät erillisen käsivirittimen ja varmistimien ansiosta. Kuva oli terävä ja kontrastikas sekä valaistavan keskipisteen sai säädettyä juuri oikean hehkuiseksi. Vielä ennen palautusta, aivan lopuksi Blaser pääsi mukaan peuran ajojahteihin, joista tuloksena kaksi siistiä kaatoa lisää. Maailmalla liikuttaessa se on myös pakattavissa vähemmän huomiota herättävään lyhyeen kuljetuslaukkuun. Laukaus ja reikä ilmestyi tarkalleen samaan kohtaan kuin metsästyksen alkupäivänä, 3 senttiä tähtäyspisteen yläpuolelle 100 metriltä. YHTEENVETO Blaser R8 Ultimate Adjustable on kauttaaltaan toimiva ja erittäin huolitellusti valmistettu. Leican optiikka osoittautui selkeästi vieressä olleita, melko nimekkäitä kiikareitakin paremmaksi. Blaseria ulkoilutettiin ahkerasti niin peurakytiksellä kuin hirvimetsällä. TEKNISET TIEDOT BLASER R8 Malli: Ultimate Adjustable Takuu: 10 vuotta Valmistaja: Blaser GmbH, Saksa Maahantuoja: NorDis Oy Tyyppi: suoravetoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (.22LR – .500 Jeffery) Lipas: irrotettava 4 patruunaa (magnumeissa 3) Pituus: 956 mm Paino: 3,6 kg Piipun pituus: 498 mm Vetopituus: 355 +30 mm Tukki: kaksiosainen, erikoispolymeeriä, säädettävät poskipakka, perälevyn etäisyys, korkeus ja kallistus, kiinnitys tukijalalle Laukaisulaite: etuvedoton, vastus 900 g Tähtäin: Blaserin oma kiinnitysratkaisu jalustalle Muuta: vaihtokaliiperinen, lukuisia optioita Varusteet: kuusiokoloavain, ohjekirja, M15x1 kierre piipunsuulla Suositushinta: 5561 eur Blaser jalusta: 387 eur Blaser CSVH laukku: 550 eur A-Tec H2-3 vaimennin: 369 eur Leica Fortis 6 2,5-15x56i tähtäin: 2435 eur peuranmetsästyksen alettua kokoonpanoa ulkoilutettiin kytiksellä kerran jos toisenkin. Osuma oli siinä missä ristikkokin ja jäljitettävää oli joka kerta ne normaalit pari-kolmekymmentä metriä lumettomassa kelissä, aivan iltahämärän ja pimeän rajamailla. 16 • ASE-lehti. Perän laajat säätömahdollisuudet tekevät aseesta sopivan erilaisille ampujille, eri tilanteisiin ja käytettäessä vaihtelevaa optiikkaa tai vaatetusta. Toista kuukautta myöhemmin, lukuisten jahtipäivien ja tuhansien ajokilometrien jälkeen oli aiheellista tarkistaa osumapisteen paikallaan pysyminen. Osumapiste niillä oli lähes sama kuin Naturaliksella ja kolme kohdistusluotia tekivät yhden reiän. Kaikkiaan Blaser R8 Ultimate Adjustable on monipuolinen, kaikenlaiseen käyttöön soveltuva laadukas metsästyskivääri, jonka voi myös päivittää kiinteällä vaimenninpiipulla varustetuksi Silencer malliksi halutessaan
Kuva oli terävä ja kontrastikas sekä valaistavan keskipisteen sai säädettyä juuri oikean hehkuiseksi. Sitä varten tarkistin mihin uudet Sako Blade kupariluodit käyvät, Naturaliksen toiminta hirvimetsällä kun oli käynyt jo tutuksi. Maailmalla liikuttaessa se on myös pakattavissa vähemmän huomiota herättävään lyhyeen kuljetuslaukkuun. Laukaus ja reikä ilmestyi tarkalleen samaan kohtaan kuin metsästyksen alkupäivänä, 3 senttiä tähtäyspisteen yläpuolelle 100 metriltä. Perän laajat säätömahdollisuudet tekevät aseesta sopivan erilaisille ampujille, eri tilanteisiin ja käytettäessä vaihtelevaa optiikkaa tai vaatetusta. TEKNISET TIEDOT BLASER R8 Malli: Ultimate Adjustable Takuu: 10 vuotta Valmistaja: Blaser GmbH, Saksa Maahantuoja: NorDis Oy Tyyppi: suoravetoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (.22LR – .500 Jeffery) Lipas: irrotettava 4 patruunaa (magnumeissa 3) Pituus: 956 mm Paino: 3,6 kg Piipun pituus: 498 mm Vetopituus: 355 +30 mm Tukki: kaksiosainen, erikoispolymeeriä, säädettävät poskipakka, perälevyn etäisyys, korkeus ja kallistus, kiinnitys tukijalalle Laukaisulaite: etuvedoton, vastus 900 g Tähtäin: Blaserin oma kiinnitysratkaisu jalustalle Muuta: vaihtokaliiperinen, lukuisia optioita Varusteet: kuusiokoloavain, ohjekirja, M15x1 kierre piipunsuulla Suositushinta: 5561 eur Blaser jalusta: 387 eur Blaser CSVH laukku: 550 eur A-Tec H2-3 vaimennin: 369 eur Leica Fortis 6 2,5-15x56i tähtäin: 2435 eur peuranmetsästyksen alettua kokoonpanoa ulkoilutettiin kytiksellä kerran jos toisenkin. YHTEENVETO Blaser R8 Ultimate Adjustable on kauttaaltaan toimiva ja erittäin huolitellusti valmistettu. Tähän aseeseen kasvoi käytön myötä todella vahva luottamus, eikä se ole lainkaan pieni asia kun metsällä on aika puristaa liipaisinta. Kaikkiaan Blaser R8 Ultimate Adjustable on monipuolinen, kaikenlaiseen käyttöön soveltuva laadukas metsästyskivääri, jonka voi myös päivittää kiinteällä vaimenninpiipulla varustetuksi Silencer malliksi halutessaan. Vielä ennen palautusta, aivan lopuksi Blaser pääsi mukaan peuran ajojahteihin, joista tuloksena kaksi siistiä kaatoa lisää. Putki sopii erittäin hyvin kaikenlaiseen metsästykseen, kun silmän paikkakaan ei ollut liian kriittinen ja kuvan löysi nopeasti. Laukaisu on herkkä ja puhdas ja tarkkuus osoittautui hyväksi. Sama perusase myös muuntautuu tarvittaessa eri tarpeisiin piippua ja kaliiperia vaihtamalla tai jos haluaa voi tukinkin vaihtaa helposti. Toistakymmentä iltaa myöhemmin kaksi peuraa oli kohdannut kokokuparisen Naturaliksen ja yksi niin ikään kuparista sorvatun Bladen. Toista kuukautta myöhemmin, lukuisten jahtipäivien ja tuhansien ajokilometrien jälkeen oli aiheellista tarkistaa osumapisteen paikallaan pysyminen. Luottamus aseeseen oli siksi kova, että se pääsi ennen palautusta mukaan vielä hirvijahtiin. Leican optiikka osoittautui selkeästi vieressä olleita, melko nimekkäitä kiikareitakin paremmaksi. ASE-lehti • 17. On se tarkka peli. Osuma oli siinä missä ristikkokin ja jäljitettävää oli joka kerta ne normaalit pari-kolmekymmentä metriä lumettomassa kelissä, aivan iltahämärän ja pimeän rajamailla. Turvallisuusasiat ovat hyvät erillisen käsivirittimen ja varmistimien ansiosta. Sillä erotti puun lehtien ja neulasten yksityiskohdat vielä niin hämärässä, että kiikarilla niistä tuli jo puuroa. Blaseria ulkoilutettiin ahkerasti niin peurakytiksellä kuin hirvimetsällä. Osumapiste niillä oli lähes sama kuin Naturaliksella ja kolme kohdistusluotia tekivät yhden reiän. Koeammunnat suoritettiin hyvässä kelissä alkusyksystä
Nimittäin juuri 2008 US Gov käynnisti tarkkaammuntakiväärin hankintaprosessin, jossa kaliiperiksi oli määritelty .300 WinMagin ja .308:n tilalle .338-kaliiperinen, eikä patruuna saanut olla villikissa. 2019 US SOC tilasi Barretilta 50 miljoonalla MRAD tarkka-ampujakivääreitä kaliiperissa .338 Norma Magnum ja aivan vastikään 2020 valittiin uudeksi keskiraskaaksi konekivääriksi Sig Sauer MG-338 juurikin kaliiperissa .338 Norma Magnum. Tämä parantaa tarkkuutta verrattaessa yleismitoitukseen, jossa saman ylimenon on tarkoitus toimia niin pitkillä kuin lyhyillä ja kärkikartioltaan erimuotoisilla luodeilla. Lisäksi sekin soveltuu mainiosti nykyään yhä pidemmiltä matkoilta tapahtuvaan metsästykseen puhumattakaan kilpa-ammunnasta. Yksi .338 NM:n selkeä etu moneen muuhun kaliiperiin nähden on ylimenokartion optimointi juuri yhdelle tietylle luodille, tässä tapauksessa Sierran 300 gr Match Kingille. Vuonna 2008 Norma kaupallisti kaliiperin nimellä .338 Norma Magnum ja lataa siihen nyt kahta patruunaa Sierran 300 gr MK luodilla, joista toinen on pinnoitettu grafiitilla. Uuden kaliiperin kehitystaipaleelle sisältyi myös amerikkalaisten kilpailutus puolustusvoimien uudeksi tarkkuuspatruunaksi, mutta alkuperäisen Rigbyn hylsyn heikko rakenne esti silloin riittävän lähtönopeuden saamisen. 2009 sillä ammuttiin Afganistanissa siihenastinen ennätys, vahvistettu neutralointi .338 Norma Magnum .338 Norma Magnum Uusi keskikaliiperinen pitkän matkan tarkkuuspatruuna .338 Norma Magnum tulee Ruotsista Norman patruunatehtaalta. Tietenkin kaluston tuhoamisessa ja varsinkin pitkillä, yli puolentoista kilometrin matkoilla viisikymppinen on luokkaa tehokkaampi. Luodin tuli olla 250 graininen (16,2 g) ja lähtönopeutta 914 m/s. Bellin Rigbyn mitoituksella valmistamat hylsyt eivät kestäneet tarvittavaa painetta, joten RAI kääntyi seuraavana vuonna Lapuan puoleen. .338:lla on kuitenkin etunsa keveiden aseiden ja suhteellisen kevyen ampumatarvikkeen suhteen, sitä on helpompi liikutella ja sillä ammunta käy vaivattomasti. Kannat ovat molemmissa samanlaiset, 416 Rigbystä peräisin eli isot, halkaisijaltaan 14,93 mm. Hylsyn seinämiä vahvistamalla, aivan kuten .338 LM:ssakin, nykyisillä patruunoilla ei ole mitään vaikeutta saavuttaa ja ylittää silloin asetettuja nopeustavoitteita. Lähes samat suoritusarvot lähes samanlaisilla patruunoilla. Näyttää siis siltä, että uusi kaliiperi on saamassa valtavasti suosiota sotilaspatruunana USA:ssa. Pitkäkaulaiseksi muokattuun hylsyyn raskas ja pitkä 8,6 mm luoti ei siten työnny syvälle ruutitilaan, vaan jää kuumilta kaasuilta kaulan suojaan. Jälkimmäiselle on kertynyt maineikas ura sotakentiltä. Mm. VERTAILU .338 LAPUA MAGNUMIIN Norma Magnumin kanssa lähes identtinen Lapua Magnum pohjautuu Research Armament Industriesin (RAI) 1983 aloittamaan kehitysprojektiin, jossa USA asetti tavoitteeksi tuhannelta metriltä viisikerroksisen luotiliivin lävistämisen ja 1750 metrin tehokkaan ampumamatkan. 18 • ASE-lehti. Nopeita .338 kaliiperisia on muitakin, vasemmalta verrokki .308 Win, taktisista kaliipereista kilpailevat .338 Norma Magnum ja .338 Lapua Magnum, sitten vyökantainen, ohueen .300 H&H:n hylsyyn perustuva .340 Weatherby Magnum ja viimeisenä miedompi metsästykseen sopiva .338 Win Mag. MALINEN Kyseessä on taktisissa toimissa käytettäviä .300 Winchester Magnumia reilusti tehokkaampi, mutta raskasta .50 BMG:tä miedompi kaliiperi, joka yleiskäyttöisenä korvaa monessa tilanteessa molemmat muut. .338 NM .338 NM on alkujaan amerikkalaisen Jimmie Sloanin kehittämä villikissa, johon Pacific Tool & Gaugen Dave Kiff teki yhteistyössä kalvaimet. Käytännössä tämä tarkoitti joko .338 Lapua Magnumia tai .338 Norma Magnumia. Rahat kuitenkin loppuivat kesken kaiken. Kaliiperi on osallistunut moneen sotaan, sen ovat valinneet lukuisat maat armeijansa ja poliisivoimiensa vakiokaliiperiksi ja siitä on tullut mittapuu, johon muita verrataan. Norma haki ja sai CIP hyväksynnän uudelle kaliiperille 26.5.2010. Lapua valmistaa supervahvoja tarkkuushylsyjä kyseiseen kaliiperiin, onhan heillä siihen tarvittava erikoisteknologia hallussa. Lähtökohtana oli luoda paras mahdollinen pitkän matkan tarkkuuspatruuna ballistisesti erinomaiselle .338 kaliiperille ja siinä 300 grainin Sierra Match King kilpaluodille. Vasemmalla .338 Norma Magnum ja oikealla ruutitilavuudeltaan jonkin verran suurempi .338 Lapua Magnum. 2017 US SOC + Marine käynnisti kevyen konekiväärin haun kaliiperissa .338 Norma Magnum, jossa patruunat olisivat polymeerirunkoisia. Lähtöaihioksi valittiin jälleen kerran suuri .416 Rigbyn hylsy. CIP:n 2013 päivityksessä lopulliseksi mitaksi tuli 93,5 mm, sama kuin .338 Lapua Magnumilla, joten molemmat toimivat samanlaisissa koneistoissa. Ominaisuudet ovat siten käytännössä lähes samat kuin legendaarisella .338 Lapua Magnumilla. Muitakin valmistajia on ainakin USA:ssa ja tietenkin USA:n armeijalle tehtävät muovihylsyiset valmistetaan jossakin. pitkän matkan tarkkuuspatruuna TEKSTI JA KUVAT: J. Rajoituksena oli yleisten lukkokoneistojen pituus, joten enimmäismitaksi asetettiin alussa 3,60” eli 91,44 mm. Hylsyn pieni kartiokkuus ja jyrkkä olka lisäävät osaltaan ruutitilaa. Kehitystä jatkoivat Lapuan kanssa yhteistyössä Sako ja Accuracy International ja lopputuloksena .338 Lapua Magnum eli 8,6x70 sai CIP hyväksynnän 1989
Muitakin valmistajia on ainakin USA:ssa ja tietenkin USA:n armeijalle tehtävät muovihylsyiset valmistetaan jossakin. Nopeita .338 kaliiperisia on muitakin, vasemmalta verrokki .308 Win, taktisista kaliipereista kilpailevat .338 Norma Magnum ja .338 Lapua Magnum, sitten vyökantainen, ohueen .300 H&H:n hylsyyn perustuva .340 Weatherby Magnum ja viimeisenä miedompi metsästykseen sopiva .338 Win Mag. Kaliiperi on osallistunut moneen sotaan, sen ovat valinneet lukuisat maat armeijansa ja poliisivoimiensa vakiokaliiperiksi ja siitä on tullut mittapuu, johon muita verrataan. Lähtökohtana oli luoda paras mahdollinen pitkän matkan tarkkuuspatruuna ballistisesti erinomaiselle .338 kaliiperille ja siinä 300 grainin Sierra Match King kilpaluodille. MALINEN Kyseessä on taktisissa toimissa käytettäviä .300 Winchester Magnumia reilusti tehokkaampi, mutta raskasta .50 BMG:tä miedompi kaliiperi, joka yleiskäyttöisenä korvaa monessa tilanteessa molemmat muut. Mm. Uuden kaliiperin kehitystaipaleelle sisältyi myös amerikkalaisten kilpailutus puolustusvoimien uudeksi tarkkuuspatruunaksi, mutta alkuperäisen Rigbyn hylsyn heikko rakenne esti silloin riittävän lähtönopeuden saamisen. .338 NM .338 NM on alkujaan amerikkalaisen Jimmie Sloanin kehittämä villikissa, johon Pacific Tool & Gaugen Dave Kiff teki yhteistyössä kalvaimet. Vasemmalla .338 Norma Magnum ja oikealla ruutitilavuudeltaan jonkin verran suurempi .338 Lapua Magnum. Lapua valmistaa supervahvoja tarkkuushylsyjä kyseiseen kaliiperiin, onhan heillä siihen tarvittava erikoisteknologia hallussa. VERTAILU .338 LAPUA MAGNUMIIN Norma Magnumin kanssa lähes identtinen Lapua Magnum pohjautuu Research Armament Industriesin (RAI) 1983 aloittamaan kehitysprojektiin, jossa USA asetti tavoitteeksi tuhannelta metriltä viisikerroksisen luotiliivin lävistämisen ja 1750 metrin tehokkaan ampumamatkan. Ominaisuudet ovat siten käytännössä lähes samat kuin legendaarisella .338 Lapua Magnumilla. Yksi .338 NM:n selkeä etu moneen muuhun kaliiperiin nähden on ylimenokartion optimointi juuri yhdelle tietylle luodille, tässä tapauksessa Sierran 300 gr Match Kingille. Hylsyn seinämiä vahvistamalla, aivan kuten .338 LM:ssakin, nykyisillä patruunoilla ei ole mitään vaikeutta saavuttaa ja ylittää silloin asetettuja nopeustavoitteita. Kannat ovat molemmissa samanlaiset, 416 Rigbystä peräisin eli isot, halkaisijaltaan 14,93 mm.. Rahat kuitenkin loppuivat kesken kaiken. Bellin Rigbyn mitoituksella valmistamat hylsyt eivät kestäneet tarvittavaa painetta, joten RAI kääntyi seuraavana vuonna Lapuan puoleen. Tämä parantaa tarkkuutta verrattaessa yleismitoitukseen, jossa saman ylimenon on tarkoitus toimia niin pitkillä kuin lyhyillä ja kärkikartioltaan erimuotoisilla luodeilla. Nimittäin juuri 2008 US Gov käynnisti tarkkaammuntakiväärin hankintaprosessin, jossa kaliiperiksi oli määritelty .300 WinMagin ja .308:n tilalle .338-kaliiperinen, eikä patruuna saanut olla villikissa. 2019 US SOC tilasi Barretilta 50 miljoonalla MRAD tarkka-ampujakivääreitä kaliiperissa .338 Norma Magnum ja aivan vastikään 2020 valittiin uudeksi keskiraskaaksi konekivääriksi Sig Sauer MG-338 juurikin kaliiperissa .338 Norma Magnum. Käytännössä tämä tarkoitti joko .338 Lapua Magnumia tai .338 Norma Magnumia. pitkän matkan tarkkuuspatruuna TEKSTI JA KUVAT: J. 2017 US SOC + Marine käynnisti kevyen konekiväärin haun kaliiperissa .338 Norma Magnum, jossa patruunat olisivat polymeerirunkoisia. Kehitystä jatkoivat Lapuan kanssa yhteistyössä Sako ja Accuracy International ja lopputuloksena .338 Lapua Magnum eli 8,6x70 sai CIP hyväksynnän 1989. Hylsyn pieni kartiokkuus ja jyrkkä olka lisäävät osaltaan ruutitilaa. Jälkimmäiselle on kertynyt maineikas ura sotakentiltä. Tietenkin kaluston tuhoamisessa ja varsinkin pitkillä, yli puolentoista kilometrin matkoilla viisikymppinen on luokkaa tehokkaampi. 2009 sillä ammuttiin Afganistanissa siihenastinen ennätys, vahvistettu neutralointi .338 Norma Magnum .338 Norma Magnum Uusi keskikaliiperinen pitkän matkan tarkkuuspatruuna .338 Norma Magnum tulee Ruotsista Norman patruunatehtaalta. Näyttää siis siltä, että uusi kaliiperi on saamassa valtavasti suosiota sotilaspatruunana USA:ssa. Lisäksi sekin soveltuu mainiosti nykyään yhä pidemmiltä matkoilta tapahtuvaan metsästykseen puhumattakaan kilpa-ammunnasta. Lähtöaihioksi valittiin jälleen kerran suuri .416 Rigbyn hylsy. Rajoituksena oli yleisten lukkokoneistojen pituus, joten enimmäismitaksi asetettiin alussa 3,60” eli 91,44 mm. Luodin tuli olla 250 graininen (16,2 g) ja lähtönopeutta 914 m/s. Lähes samat suoritusarvot lähes samanlaisilla patruunoilla. CIP:n 2013 päivityksessä lopulliseksi mitaksi tuli 93,5 mm, sama kuin .338 Lapua Magnumilla, joten molemmat toimivat samanlaisissa koneistoissa. Norma haki ja sai CIP hyväksynnän uudelle kaliiperille 26.5.2010. Pitkäkaulaiseksi muokattuun hylsyyn raskas ja pitkä 8,6 mm luoti ei siten työnny syvälle ruutitilaan, vaan jää kuumilta kaasuilta kaulan suojaan. Vuonna 2008 Norma kaupallisti kaliiperin nimellä .338 Norma Magnum ja lataa siihen nyt kahta patruunaa Sierran 300 gr MK luodilla, joista toinen on pinnoitettu grafiitilla. .338:lla on kuitenkin etunsa keveiden aseiden ja suhteellisen kevyen ampumatarvikkeen suhteen, sitä on helpompi liikutella ja sillä ammunta käy vaivattomasti
.338 Norma Magnum on optimoitu tarkkuusammuntaan, sillä pesitys on tehty 300 gr Sierra Match King luodille. Normalla on vähän pienempi (luodista riippuen n. 6%) ruutitilavuus, mutta käytännössä lähtönopeuksissa ei ole suuria eroja. CIP:n mukaiset maksimipaineet ovat Normalla varsin kova 4400 bar, kun Lapuallakin se on jo yläpäätä edustava 4200 bar. Sitten ovat vyökantaiset Weatherbyn patruunat, myös .416 Rigbyn hylsyyn perustuva, mutta vyökannalla varustettu .338-378 Weatherby Magnum ja .300 H&H:n hylsyyn tehty .340 Weatherby Magnum. 20 • ASE-lehti. 2475 metrin etäisyydeltä. Ohuet suojaimet tuli vaihdettua suosiolla suurikuppisiin. Kannan halkaisija on molemmissa sama 14,93 mm, mutta hylsyn pituus on Normalla 63,3 mm kun Lapua hyödyntää 69,2 mm pituuden. Tehdaslatauksia verrattaessa .338-378 Weatherby on selvä voittaja muiden tullessa aavistuksen jäljessä. Asepuolella erona on Normassa vain yhdelle tietylle luodille mitoitettu ylimenokartio, mikä parantaa tarkkuutta. Niin ikään Norma voidaan ladata helpommin lyhyemmäksi, jolloin sen syöttövarmuus paranee .338 NM / .338 LM BALLISTIIKKAVERTAILU Patruuna etäisyys, m 100 200 300 600 800 1000 1200 1500 .338 Norma Magnum nopeus, m/s 810 772 735 700 598 536 478 427 364 19,4 g Sierra MK lentorata, mm -40 143 163 -1779 -4303 -8235 -13841 -26649 BC 0,768 sivutuuli, 4 m/s 11 46 111 487 917 1521 2299 3880 .338 Lapua Magnum nopeus, m/s 820 789 750 712 605 539 478 422 349 19,4 g Scenar lentorata, mm -40 136 155 -1711 -4146 -7932 -13444 -26046 BC 0,736 sivutuuli, 4 m/s 12 47 110 472 880 1457 2245 3852 .338 Lapua Magnum nopeus, m/s 905 856 808 762 631 551 477 409 328 16,2 Scenar lentorata, mm -40 114 134 -1545 -3838 -7567 -13305 -27561 BC 0,648 sivutuuli, 4 m/s 14 48 113 499 944 1589 2489 4392 Norma arvot: Federal ballistics, Lapua arvot: valmistajan sivut lyhyissä koneistoissa. .338 Norma Magnum soveltuu raskaisiin tarkkuusaseisiin, jotka on yleensä varustettu joko suujarrulla tai äänenvaimentimella. MUUT VASTAAVAT KALIIPERIT .338 -kaliiperissa on vaihtoehtoja vaikka kuinka, mutta monet niistä ovat pienihylsyisiä, metsästyksen lyhyille matkoille tarkoitettuja. Norman pitkä kaula suojelee luodin sivuja ruudin palamiselta kun lapualaisella 300 grainin luoti tunkeutuu hylsytilaan. Koska molempien kaliiperien enimmäismitta on sama 93,5 mm ja kyseessä on sama perushylsy, ovat erot ruutitilavuudessa ja kaulan pituudessa. Suosion kasvaessa viranomaispuolella, tulevat ne samalla yleistymään myös metsästyskäytössä ja pitkän matkan tarkkuusammunnassa. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Sakon kehittämä, vallan erinomainen .338 Federal. Britit olivat saaneet Lapua Lockbaselle ylipaineella lähtönopeudeksi 936 m/s. Paljon ruutia ja korkea paine kehittävät paljon meteliä yleensä suujarrulla varustetussa aseessa. Suurihylsyisiä ja siten .338 NM:n kanssa samaan käyttötarkoitukseen soveltuvia Lapua Magnumin lisäksi ovat niin ikään tavallista paksumpaan .404 Jefferyn hylsyyn, joka tosin on .416 Rigbyä hoikempi, tehdyt .338 Remington Ultra Magnum ja .338 Blaser Magnum. Koska vyökanta lisää turhaan hylsyn valmistuskustannuksia ja vaikeuttaa syöttöä, näyttää siltä, että tulevaisuudessa sotilaskäytön vaihtoehdot ovatkin Lapua ja Norma
Sitten ovat vyökantaiset Weatherbyn patruunat, myös .416 Rigbyn hylsyyn perustuva, mutta vyökannalla varustettu .338-378 Weatherby Magnum ja .300 H&H:n hylsyyn tehty .340 Weatherby Magnum. Britit olivat saaneet Lapua Lockbaselle ylipaineella lähtönopeudeksi 936 m/s. 2475 metrin etäisyydeltä. CIP:n mukaiset maksimipaineet ovat Normalla varsin kova 4400 bar, kun Lapuallakin se on jo yläpäätä edustava 4200 bar. Kysy tuotteista kauppiaaltasi, suoraan meiltä tai vieraile sivuillamme: www.asetalo.fi ASE-lehti • 21. MUUT VASTAAVAT KALIIPERIT .338 -kaliiperissa on vaihtoehtoja vaikka kuinka, mutta monet niistä ovat pienihylsyisiä, metsästyksen lyhyille matkoille tarkoitettuja. Niin ikään Norma voidaan ladata helpommin lyhyemmäksi, jolloin sen syöttövarmuus paranee .338 NM / .338 LM BALLISTIIKKAVERTAILU Patruuna etäisyys, m 100 200 300 600 800 1000 1200 1500 .338 Norma Magnum nopeus, m/s 810 772 735 700 598 536 478 427 364 19,4 g Sierra MK lentorata, mm -40 143 163 -1779 -4303 -8235 -13841 -26649 BC 0,768 sivutuuli, 4 m/s 11 46 111 487 917 1521 2299 3880 .338 Lapua Magnum nopeus, m/s 820 789 750 712 605 539 478 422 349 19,4 g Scenar lentorata, mm -40 136 155 -1711 -4146 -7932 -13444 -26046 BC 0,736 sivutuuli, 4 m/s 12 47 110 472 880 1457 2245 3852 .338 Lapua Magnum nopeus, m/s 905 856 808 762 631 551 477 409 328 16,2 Scenar lentorata, mm -40 114 134 -1545 -3838 -7567 -13305 -27561 BC 0,648 sivutuuli, 4 m/s 14 48 113 499 944 1589 2489 4392 Norma arvot: Federal ballistics, Lapua arvot: valmistajan sivut lyhyissä koneistoissa. TALVITARJOUKSIA Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.00-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE KYTTÄYSJAHTIOPTIIKKAA Vixen 2.8-15X56 G4 kiikari UUTUUS! Valopisteellä 990,00 Vixen 5-30X56 ED Artes valopisteellä 1490,00 Schmidt & Bender 2.5-10X50 Polar T96 valopisteellä 2130,00 Schmidt & Bender 3-12X54 Polar T96 valopisteellä 2040,00 BSA 3,5-10X50IR valoristikolla 238,00 PIMEÄNÄKÖLAITTEET HÄMÄRÄÄN Hikmicro Thunder TH35C lämpötähtäin 2340,00 Hikmicro LC06 lämpökamera 450,00 Hikmicro LE10 lämpökamera 650,00 FLIR Scout II 240 lämpökamera 2450,00 Pulsar Axion XM 30S lämpökamera 1690,00 Pulsar Axion LRF XQ38 lämpökamera 2290,00 Pulsar Thermion XP50 lämpötähtäin 4690,00 Pulsar Forward F455S kiikarin digitaalinen pimeänäkölisäosa 1250,00 Pulsar FN50 50MM adapteri kiikarin pimeänäkölisäosaan 120,00 Pulsar FN56 56MM adapteri kiikarin pimeänäkölisäosaan 120,00 UUSI ERÄ ARSKOJA CMMG MK9/MKG´S Glock Resolute 300 9mm 2650,00 CMMG MK9 Colt Resolute 100 9mm 1850,00 CMMG Banshee 200 9mm 2190,00 STAG ARMS 15 14,5” .223 Rem Magpul CTR perä 1850,00 STAG ARMS Tactical .223 Rem 1750,00 JP CTR-02 .223 4400,00 JP JP-15 Ready .223 Rem PRO 3600,00 REDDING JÄLLEENLATAUSTARVIKKEET Redding Shellholder hylsynpitimet 15,00 Redding Bushingit 36,50 Redding Boss Pro-Pak lataussarja 390,00 Redding Big Boss II latauspuristin 290,00 Redding 2400 Match hylsytrimmeri 245,00 Redding T7 Turret latauspuristin 440,00 Redding Ultramag 700 latauspuristin 440,00 Redding Versa-Pak Basic lataussarja 550,00 HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Tutustu uuteen verkkokauppaamme www.asetalo.fi Varastossamme lisäksi runsaasti käytettyjä metsästysja urheilu-aseita. Koska vyökanta lisää turhaan hylsyn valmistuskustannuksia ja vaikeuttaa syöttöä, näyttää siltä, että tulevaisuudessa sotilaskäytön vaihtoehdot ovatkin Lapua ja Norma. Tehdaslatauksia verrattaessa .338-378 Weatherby on selvä voittaja muiden tullessa aavistuksen jäljessä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Sakon kehittämä, vallan erinomainen .338 Federal. .338 Norma Magnum soveltuu raskaisiin tarkkuusaseisiin, jotka on yleensä varustettu joko suujarrulla tai äänenvaimentimella. Koska molempien kaliiperien enimmäismitta on sama 93,5 mm ja kyseessä on sama perushylsy, ovat erot ruutitilavuudessa ja kaulan pituudessa. Norman pitkä kaula suojelee luodin sivuja ruudin palamiselta kun lapualaisella 300 grainin luoti tunkeutuu hylsytilaan. Suurihylsyisiä ja siten .338 NM:n kanssa samaan käyttötarkoitukseen soveltuvia Lapua Magnumin lisäksi ovat niin ikään tavallista paksumpaan .404 Jefferyn hylsyyn, joka tosin on .416 Rigbyä hoikempi, tehdyt .338 Remington Ultra Magnum ja .338 Blaser Magnum. Asepuolella erona on Normassa vain yhdelle tietylle luodille mitoitettu ylimenokartio, mikä parantaa tarkkuutta. Paljon ruutia ja korkea paine kehittävät paljon meteliä yleensä suujarrulla varustetussa aseessa. Normalla on vähän pienempi (luodista riippuen n. 6%) ruutitilavuus, mutta käytännössä lähtönopeuksissa ei ole suuria eroja. .338 Norma Magnum on optimoitu tarkkuusammuntaan, sillä pesitys on tehty 300 gr Sierra Match King luodille. Suosion kasvaessa viranomaispuolella, tulevat ne samalla yleistymään myös metsästyskäytössä ja pitkän matkan tarkkuusammunnassa. Ohuet suojaimet tuli vaihdettua suosiolla suurikuppisiin. Kannan halkaisija on molemmissa sama 14,93 mm, mutta hylsyn pituus on Normalla 63,3 mm kun Lapua hyödyntää 69,2 mm pituuden
Jotakin opuksessa on oltava nimenomaan patruunoista kiinnostuneelle, sillä tälläkin kertaa sellainen piti tilata netistä. Ja kansien välissä on peräti 688 sivua. Eikä kaduta. Kaikkiaan kappaleita on 12 ja valokuvia yli 1500 kpl. Aiheeseen liittyen tietenkin. Sitten seuraakin yli 1500 erilaista patruunaa lyhyellä tarinalla ja suoritusarvoilla höystettynä sekä kustakin täydelliset mittataulukot. MALINEN k irj aV I NK K I Cartridges of the World 16 Cartridges of the World 16th Edition on patruunoiden lähdeteos ja paljon muuta yksissä kansissa. Näillä pystyy jo tunnistamaan kaliipereitakin. Tekijä on edelleen W. Todd Woodard, joka on tuttu alan muustakin kirjallisuudesta. Menossa on 16:sta painos ja tyyli on sama kuin ennenkin, vain sisältö on tätä päivää kaikkine uusine trendikaliipereineen. Alussa on pieni osuus artikkeleita, tällä kertaa katetaan alkutarinoiden jälkeen 7mm Remington Magnum, 9mm Luger, .44 Special ja varsin täydellisesti .357 Magnum sekä Ackleyn parhaat parannetut kaliiperit. Tässä auttaa ISBN-13 koodi 978-1-946267-73-3. TEKSTI JA KUVAT: J. Nuo sivut pitävät kaiken maailman nykyisten ja tuotannosta poistuneiden patruunoiden, jopa yhden tehtaan nimikkopatruunoidenkin, lisäksi mielenkiintoista luettavaa. Edelleen haulikonpatruunoista on täyteistietoa ja haulipuolelta kaikenlaista taulukkoa sekä lopuksi osio USA:n sotilaspatruunoista 20 mm asti. Hinta selviää googlaamalla, jokusen kympin se kustantaa. 22 • ASE-lehti. Lisäksi on juttua neulasytytteisestä Chassepotista ja mitä kaikkea kätkeytyy patruunan nimeen. Nythän eletään 6,5 millisten aikakautta
Tilajärjestelyt ovat 2016 likimain edellisen vuoden mukaiset. Myyntipaikan varanneet päsevät sisään klo 7.00. Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Antti Rantanen p. Huom: uusi päivämäärä Sunnuntai 20.3. Rannekkeet sopivat mm. NATOrannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Puistolämpiössä on ”isot” 180x80cm pöydät joiden hinta on 60€. Tapahtumassa on myös alan erikoisnäyttely. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Antti Rantanen, iltaisin 0400-626079 Eero Peltonen, iltaisin 03-2655 343 Tampereen Asehistoriallinen Seura TAMARMS ry:n kansainvälinen aseja militariamateriaalin myyntitapahtuma Tampere-talossa sunnuntaina 20.3.2022 Avoinna yleisölle klo 10.00–16.00 Pääsymaksu 15 €, vain käteismaksu Perinteisesti mukana on myös alaan liittyvä erikoisnäyttely: SUOMEN ARMEIJAN SOTAKOIRAMATERIAALI, JOSTA ON ESILLÄ ENNEN NÄKEMÄTÖNTÄ ESINEISTÖÄ. 0400 626079 tai gunshow@tamarms.fi TAMARMS 2022 RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi • aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 20mm ja 22mm. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. Leveys 22mm. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. TAMARMS 2016 Tampereen Asehistoriallinen Seura TAMARMS ry:n kansainvälinen ase-ja militariamateriaalin myyntitapahtuma Tampere-talossa sunnuntaina 21.2.2016 Avoinna yleisölle klo 10.00-16.00, pääsymaksu 12 €. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. Myyntipaikan varaushintaan sisältyy lisäksi yhden avustajan sisäänpääsy. ASE-lehti • 23. Isossa Sorsapuistosalissa ja yläkerran Sopraanosalissa on ”pienet” 150x50 cm pöydät, joiden hinta on 60 €. Myyntipaikan varanneet pääsevät sisään klo 7.00. Isossa Sorsapuistosalissa ja yläkerran Sopraanosalissa on ”pienet” 150x50cm pöydät, joiden hinta on 55€. Puistolämpiössä on ”isot” 180x80 cm pöydät, joiden hinta on 65 €. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. Tilajärjestelyt ovat 2022 likimain edellisen vuoden mukaiset. Tampere-talon edellisessä myyntitapahtumassa ennakkovarauksen tehneille postitetaan tapahtumaa koskeva varausmateriaali joulukuun aikana. Myyntipaikan varaushintaan sisältyy lisäksi yhden avustajan sisäänpääsy. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. Tampere-talon edellisessä myyntitapahtumassa keväällä 2015 ennakkovarauksen tehneille postitetaan tapahtumaa koskeva varausmateriaali joulukuun aikana
Pakkauksesta paljastuva tuote todellakin täyttää ne vaatimukset, joita suomalainen luonnostaan osaa asettaa puukko-sanan käytölle. Terä on 3,6 mm paksuna tukeva ja sen materiaali on huippuluokan ruostumatonta CPM-3V -pulveriterästä, kovuudeltaan muikeat 60…62 HRC. Kahvan pää on mukavan pyöreä, joten Puukkoa voi avittaa kämmenpohjalla lyömällä ilman kipua; kaikissa puukoissa näin ei ole, tunnetuissakin. Materiaalina kahvassa on suoraan terän ruodon päälle valettu vaaleanvihreä Santoprene-muovi, joka kestää niin ympäristöolosuhteita kuin liuottimiakin ja joka märkänäkin on kädessä lipsumatonta. Leikkuureuna on suora ja terän selän kärjessä on loiva kaarre alaspäin (”drop point”). viime aikoina yleistyneet ruotsalaistyyliset krusidullit) selkeälinjaisen yksinkertainen, vailla koristuksia, sorminystyjä, keikkakärkiä ja teräkin on tarkoitettu työn tekemiseen, ei omistajan egon korostamiseen. Suomalainen puukko on (tai oikeammin oli, ref. Terä on Puukossa 95 mm pitkä ja teroitus on oikeaoppisen suora perinteinen puukkoteroitus. Karhennukset on pidetty sen verran pyöreämuotoisina ja maltillisina, että voisi olettaa niiden olevan ystävällisiä kämmenen iholle. Sen suussa on tylpähkö viiste (”secondary bevel”), jolla varmistetaan leikkuureunan kestävyys ja ennen kaikkea ostajille niin tärkeä yhteneväinen muoto. Ilahduttavaa onkin, että Benchmade Knives on ottanut valikoimaansa sekä Puukon (#200) että Leukun (#202), jotka saatiin Ase-lehden testiin yhdessä Mini Osborne (#945BK-1) -linkkuveitsen kera. Takasaumaa tosin ei ole, vaan niiteillä vahvistettu sauma on terän puolella tuppea ja sen suojana on muovinen Puukon osalta ihmeellinen seikka on, että pakkauksen mukaan Benchmade on saanut rekisteröityä PUUKKO™nimen tuotemerkiksi! No, en jaksa uskoa, että tuotenimiloukkauksesta saisi kovin pitävää oikeusjuttua, ainakaan Suomessa ja USA:ssakin ”puukko knife” on yleisnimenä ollut jo pitkään käytössä. – SUOMALAISEENKIN MAKUUN BENCHMADEN UUTUUKSIA TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Hiukankaan terätyökaluista kiinnostuneelle on tullut selväksi amerikkalainen käsitys veitsestä ei todellaan ole sama kuin suomalaisen käsitys puukosta. 24 • ASE-lehti. Seurausvaikutus on, että mikäli haluaa oikeasti vuolla puuta, terän suu on teroitettava loivemmaksi. Kahvassa kuitenkin on sivuprofiilissa pienet pullistumat kämmenpohjassa ja sormille niin, että silmät kiinnikin tietää kummin päin veitsi on, mikä on hyvä piirre. Tuppi on perinteisesti ollut jenkeille vaikea pala ja lopputuloksena on usein sananmukaisesti pannukakku, päällekkäisistä nahanpaloista niitattu/neulottu hirvitys, joka kiinnitetään vyölle lenkillä, jossa se sitten törröttää jäykkänä kuin sarvi. Teroittamisen alku tehtiin timanttiliipalla, käsivaralta ja terän kyljet teipillä suojaten. Kahvan perässä on läpireikä rannelenkille / hukkumisnarulle, mikä voikin olla tarpeen, värinsä takia kun Puukko hukkuu maastoon helposti. Kahva on aikuisen miehen kämmenen levyinen ja poikkileikkaukseltaan ovaali, symmetrinen. Terän selkä on tyvestään (juuri ja juuri) riittävän teräväkulmainen tulustikun käyttämiseen. Etuna on, että perinteisessä nylkyotteessa sormille jää tilaa kärjen kulkiessa riistan nahan alla. Materiaalin eduksi mainitaan hyvä iskunkestävyys ts. No, puukon teroittaminen on suomalaisen miehen perustaitoja ja jos ei ole, niin Puukon ostajan on syytä harjoitella jollain halvemmalla puukolla, vaikkapa suomalaistehtaiden turistiaarteilla. Kahvan pintaan on valettu kylkiin vinoristipyällys ja ylä-/ alapintaan poikittaisuria. Benchmade on välttänyt tämän ja mustasta ohuehkosta nahasta tehty tuppi on jo varsin lähellä suomalaista. Puukon tuppi on keikkuvaa mallia ja tarvittaessa ylemmän vyölenkin saa pois. reunan ei pitäisi olla murtumisherkkää
Materiaalin eduksi mainitaan hyvä iskunkestävyys ts. Sen suussa on tylpähkö viiste (”secondary bevel”), jolla varmistetaan leikkuureunan kestävyys ja ennen kaikkea ostajille niin tärkeä yhteneväinen muoto. Terän selkä on tyvestään (juuri ja juuri) riittävän teräväkulmainen tulustikun käyttämiseen. reunan ei pitäisi olla murtumisherkkää. Leikkuureuna on suora ja terän selän kärjessä on loiva kaarre alaspäin (”drop point”). Kahvan perässä on läpireikä rannelenkille / hukkumisnarulle, mikä voikin olla tarpeen, värinsä takia kun Puukko hukkuu maastoon helposti. Benchmade on välttänyt tämän ja mustasta ohuehkosta nahasta tehty tuppi on jo varsin lähellä suomalaista. Tuppi on perinteisesti ollut jenkeille vaikea pala ja lopputuloksena on usein sananmukaisesti pannukakku, päällekkäisistä nahanpaloista niitattu/neulottu hirvitys, joka kiinnitetään vyölle lenkillä, jossa se sitten törröttää jäykkänä kuin sarvi. Takasaumaa tosin ei ole, vaan niiteillä vahvistettu sauma on terän puolella tuppea ja sen suojana on muovinen Puukon osalta ihmeellinen seikka on, että pakkauksen mukaan Benchmade on saanut rekisteröityä PUUKKO™nimen tuotemerkiksi! No, en jaksa uskoa, että tuotenimiloukkauksesta saisi kovin pitävää oikeusjuttua, ainakaan Suomessa ja USA:ssakin ”puukko knife” on yleisnimenä ollut jo pitkään käytössä. ASE-lehti • 25. Pakkauksesta paljastuva tuote todellakin täyttää ne vaatimukset, joita suomalainen luonnostaan osaa asettaa puukko-sanan käytölle. Seurausvaikutus on, että mikäli haluaa oikeasti vuolla puuta, terän suu on teroitettava loivemmaksi. Etuna on, että perinteisessä nylkyotteessa sormille jää tilaa kärjen kulkiessa riistan nahan alla. No, puukon teroittaminen on suomalaisen miehen perustaitoja ja jos ei ole, niin Puukon ostajan on syytä harjoitella jollain halvemmalla puukolla, vaikkapa suomalaistehtaiden turistiaarteilla. Karhennukset on pidetty sen verran pyöreämuotoisina ja maltillisina, että voisi olettaa niiden olevan ystävällisiä kämmenen iholle. Terä on Puukossa 95 mm pitkä ja teroitus on oikeaoppisen suora perinteinen puukkoteroitus. – SUOMALAISEENKIN MAKUUN BENCHMADEN UUTUUKSIA TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Hiukankaan terätyökaluista kiinnostuneelle on tullut selväksi amerikkalainen käsitys veitsestä ei todellaan ole sama kuin suomalaisen käsitys puukosta. Puukon tuppi on keikkuvaa mallia ja tarvittaessa ylemmän vyölenkin saa pois. Terä on 3,6 mm paksuna tukeva ja sen materiaali on huippuluokan ruostumatonta CPM-3V -pulveriterästä, kovuudeltaan muikeat 60…62 HRC. Ilahduttavaa onkin, että Benchmade Knives on ottanut valikoimaansa sekä Puukon (#200) että Leukun (#202), jotka saatiin Ase-lehden testiin yhdessä Mini Osborne (#945BK-1) -linkkuveitsen kera. Kahva on aikuisen miehen kämmenen levyinen ja poikkileikkaukseltaan ovaali, symmetrinen. Teroittamisen alku tehtiin timanttiliipalla, käsivaralta ja terän kyljet teipillä suojaten. Kahvassa kuitenkin on sivuprofiilissa pienet pullistumat kämmenpohjassa ja sormille niin, että silmät kiinnikin tietää kummin päin veitsi on, mikä on hyvä piirre. viime aikoina yleistyneet ruotsalaistyyliset krusidullit) selkeälinjaisen yksinkertainen, vailla koristuksia, sorminystyjä, keikkakärkiä ja teräkin on tarkoitettu työn tekemiseen, ei omistajan egon korostamiseen. Kahvan pää on mukavan pyöreä, joten Puukkoa voi avittaa kämmenpohjalla lyömällä ilman kipua; kaikissa puukoissa näin ei ole, tunnetuissakin. Kahvan pintaan on valettu kylkiin vinoristipyällys ja ylä-/ alapintaan poikittaisuria. Materiaalina kahvassa on suoraan terän ruodon päälle valettu vaaleanvihreä Santoprene-muovi, joka kestää niin ympäristöolosuhteita kuin liuottimiakin ja joka märkänäkin on kädessä lipsumatonta. Suomalainen puukko on (tai oikeammin oli, ref
Tässä yksilössä klipsi oli niin tiukka, että farkkujen taskunsuuta ei millään saanut sen alle ja niinpä vuorossa oli pieni taivutus löysemmäksi; noin millin rako klipsin ja kahvan välissä on sopiva. Ikävä kyllä teränsuu vaatii jälkihoitoa ts. BM Puukon terän profiili on täsmälleen sama, mutta teroitus on erilainen. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.benchmade.com Terämateriaali CPM 3V https://www.crucible.com/ eselector/prodbyapp/tooldie/ cpm3vt.html Tupen valmistaja www.vegvisircreations.fi Vegvisir muinaisessa Islannissa https://en.wikipedia.org/wiki/ Vegv%C3%ADsir Jo 90-luvulta saakka kantamani Fällkniven F1 ja BM Puukko ovat kuin veljekset. Mustatun terän materiaalina on huippuluokan pulveriteräs CPM S30 V, teroitus on suora (hyvä!) ja terän kärjessä on tunnusomainen leikkaus alaspäin, jolloin veitsi saa bulldogimaisen ilmeen. Tupen alapäässä ei ole reikää sen kuivumisen varmistamiseksi, mutta reiän voi tehdä poralla / nahkapaskalla itsekin. Pienikokoisena, kevyenä ja pomminlujana Mini Osborne on mitä sopivin päivittäiseen käyttöön, se kulkee mukana häiritsemättä millään lailla. Materiaalin joustavuuden ansiosta tupen pitokyky voidaan optimoida. Suurin ero on, että F1 on terotettu suoraksi (”full flat grind”), kun Puukossa on perinteinen puukkoterotus (”Scandi grind”). Kahvalevyt ovat tässä versiossa mustaa G10epoksia, mikä etenkin pakkasessa on paljon mukavampi kuin 940:n alumiinikahva. Mutta mieluummin näin kuin hukatun Puukon sureminen. Vegvisirin tekemä tuppi on erittäin siistiä työtä. Tuppi istuu tuppeen napakasti ja irtoaa silti hyvin, tulustikulle on oma tunnelinsa ja koko komeus istuu vyöllä optimaalisessa asennossa. Esineenä se on ihastuttava: käytännöllinen ja viimeisen päälle viimeistelty. Idea näissä on, että kulloinenkin koteloa kaipaava esine itse on tupen muotti, lämmitetty muovilevy kun puristetaan sen päälle kumilevyjen välissä, jolloin muoto on täydellisen istuva. BM 945 Mini Osborne on urbaanimpaan elämään tehty sovellus samasta aiheesta, söpö veitsi ei ketään kauhistuttane. Benchmade Leuku on kooltaan lähinnä pikkuleukuksi kutsuttava. 26 • ASE-lehti. Se on Fällkniven F1, jonka itse hain FK:n perustajalta Peter Hjortbergiltä Bodenista vuonna 1996. Terän kärki ei myöskään laske yhtä alas kuin pienemmässä mallissa. Toisaalta sillä sitten saa jo aikaiseksi kunnon iskuja, vaikkapa oksien katkomiseen. lesta. Ylimääräisten reunojen poiston jälkeen kotelo niitataan kasaan putkiniiteillä ja lisäosat kiinnitetään ruuveilla. loiventamista. Kaikki edellä kerrottu pätee myös tähän malliin, mutta terä on 132 mm pitkä ja siten vähemmän optimoitu veistelyyn. Täyskokoinen BM 940 Osborne oli vuosia EDC-veitsenäni, mutta sitten se joutui kadoksiin ja harmitus oli suuri. Puukko ja tulustikku istuvat Vegvisirin tekemään Boltaron-tuppeen todella napakasti. Varsinkin Puukon käteen ottaminen herätti motorisen muistin ja pienen kaivelun jälkeen vastine löytyikin terätyökalujeni joukosta. Lopputulos on erittäin tasapainoisen oloinen ja suorastaan veistotöihin houkutteleva. Kahvan linerit on anodisoitu kirkkaan sinisiksi, jolloin vaikutelma on hillityn näyttävä. Lopputulos 2 mm Boltaronista tehtynä on sanalla sanoen loistava, niin toiminnan kuin viimeistelynkin osalta. Mikään perinteinen Lapin leuku se ei kokonsa takia ole, poronluut jäisivät pilkkomatta. Tämän tupen kanssa siis pystyy istumaankin vaikkapa autoon. Tässäkin terän suu vaatii jälkiterottamisen. Leukun tupessa muuten on alapäässä vedenpoistoreikä. Lisäksi BM:n kahva on vähän pulleampana paremmin käden täyttävä ja kaikki otteet salliva. Syynä näyttäisi olevan ohuen nahan ja muovilestan yhdistelmä. Mini Osborne on näppärän kokoinen pikku veitsi. Puukon onnettomalle tupelle onneksi löytyy suomalainen korvaaja: mikkeliläinen Vegvisir Creations tekee erilaisia asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaisia koteloita ja tuppia lämpömuovattavista muovimateriaaleista kuten Kydex, Boltaron ja Holstex. Ainoa suolanjyvä on, että Vegvisirin tuppi maksaa 98 euroa ja kokonaisuuden hinta tietenkin nousee. Materiaalina F1:ssä on nykyisin VG-10 (tässä ATS-34), joka on vaikeammin teroitettavaa kuin BM:ssä käytetty CPM 3V. Kantamista varten tupessa on iso lenkki perinteistä leveää mahavyötä varten, mutta siihen on asennettu myös erillinen teräslenkki ja siihen nepparillinen pienempi vyölenkki, mikä sallii puukon kantamisen suomalaisittain vapaasti keikkuvana (”dangling sheath”). Näin menetellen Puukosta kuoriutui vuolukelpoinen yleistyökalu, oikea puukko. Terän lukitus on BM:n aikoinaan keksimä ja patentoima Axis Lock, joka on edelleenkin yksi varmimmista ja helppokäyttöisimmistä lukituksista. Materiaalit eivät myöskään kostu tai mätäne nahan tapaan ja lisäksi ne kestävät ääriolosuhteita hyvin. Vyölenkki on oikeaoppista keikkamallia ja tupen taivutettu yläpää pitää puukon sopivasti tyrkyllä. Leuku on tasapainoltaan nokkapainoisempi ja jyrymmän oloinen kuin pikkuveljensä, vaikka molemmissa on sama kahva. Puukko istuu tuppeen varsin syvälle, mutta ainakin tässä yksilössä istuvuus on sen verran löysä, että puukkoa ei pidä tupessa kuin painovoima, mikä väistämättä johtaisi työkalun kadottamiseen. Saumaan on integroitu tunneli, johon voi kiinnittää tulustikun. BM Puukon kahva on myös täyteläisempi ja paremmin käden täyttävä. Nettihaun perusteella ongelma on tunnettu ja ostajan kannattaakin olla tarkkana. Vakioteroitusmenettelyni on käyttää aluksi Lapstonetimanttiliippaa käsivaralta ja sitten 400/800/1000 meshin hiomapaperia öljyn kera, tasaiselle alustalle kiinnitettynä. Terän pituus on 70 mm ja taitetun veitsen 98 mm, joten farkkujen kolikkotaskuun se ei enää mahdu. Kuljettamista varten kahvan perässä onkin taskunsuuklipsi, jonka voi kääntää kummallekin kyljelle
lesta. Materiaalit eivät myöskään kostu tai mätäne nahan tapaan ja lisäksi ne kestävät ääriolosuhteita hyvin. Terän pituus on 70 mm ja taitetun veitsen 98 mm, joten farkkujen kolikkotaskuun se ei enää mahdu. Kaikki edellä kerrottu pätee myös tähän malliin, mutta terä on 132 mm pitkä ja siten vähemmän optimoitu veistelyyn. Tämän tupen kanssa siis pystyy istumaankin vaikkapa autoon. Puukon onnettomalle tupelle onneksi löytyy suomalainen korvaaja: mikkeliläinen Vegvisir Creations tekee erilaisia asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaisia koteloita ja tuppia lämpömuovattavista muovimateriaaleista kuten Kydex, Boltaron ja Holstex. Mustatun terän materiaalina on huippuluokan pulveriteräs CPM S30 V, teroitus on suora (hyvä!) ja terän kärjessä on tunnusomainen leikkaus alaspäin, jolloin veitsi saa bulldogimaisen ilmeen. Materiaalina F1:ssä on nykyisin VG-10 (tässä ATS-34), joka on vaikeammin teroitettavaa kuin BM:ssä käytetty CPM 3V. Ylimääräisten reunojen poiston jälkeen kotelo niitataan kasaan putkiniiteillä ja lisäosat kiinnitetään ruuveilla. Nettihaun perusteella ongelma on tunnettu ja ostajan kannattaakin olla tarkkana. BM Puukon terän profiili on täsmälleen sama, mutta teroitus on erilainen. Tässäkin terän suu vaatii jälkiterottamisen. Mutta mieluummin näin kuin hukatun Puukon sureminen. BM 945 Mini Osborne on urbaanimpaan elämään tehty sovellus samasta aiheesta, söpö veitsi ei ketään kauhistuttane. Täyskokoinen BM 940 Osborne oli vuosia EDC-veitsenäni, mutta sitten se joutui kadoksiin ja harmitus oli suuri. Idea näissä on, että kulloinenkin koteloa kaipaava esine itse on tupen muotti, lämmitetty muovilevy kun puristetaan sen päälle kumilevyjen välissä, jolloin muoto on täydellisen istuva. Pienikokoisena, kevyenä ja pomminlujana Mini Osborne on mitä sopivin päivittäiseen käyttöön, se kulkee mukana häiritsemättä millään lailla. Mikään perinteinen Lapin leuku se ei kokonsa takia ole, poronluut jäisivät pilkkomatta. Saumaan on integroitu tunneli, johon voi kiinnittää tulustikun. Terän kärki ei myöskään laske yhtä alas kuin pienemmässä mallissa. Kuljettamista varten kahvan perässä onkin taskunsuuklipsi, jonka voi kääntää kummallekin kyljelle. Ainoa suolanjyvä on, että Vegvisirin tuppi maksaa 98 euroa ja kokonaisuuden hinta tietenkin nousee. Puukko istuu tuppeen varsin syvälle, mutta ainakin tässä yksilössä istuvuus on sen verran löysä, että puukkoa ei pidä tupessa kuin painovoima, mikä väistämättä johtaisi työkalun kadottamiseen. Leuku on tasapainoltaan nokkapainoisempi ja jyrymmän oloinen kuin pikkuveljensä, vaikka molemmissa on sama kahva. Materiaalin joustavuuden ansiosta tupen pitokyky voidaan optimoida. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.benchmade.com Terämateriaali CPM 3V https://www.crucible.com/ eselector/prodbyapp/tooldie/ cpm3vt.html Tupen valmistaja www.vegvisircreations.fi Vegvisir muinaisessa Islannissa https://en.wikipedia.org/wiki/ Vegv%C3%ADsir Jo 90-luvulta saakka kantamani Fällkniven F1 ja BM Puukko ovat kuin veljekset. Vakioteroitusmenettelyni on käyttää aluksi Lapstonetimanttiliippaa käsivaralta ja sitten 400/800/1000 meshin hiomapaperia öljyn kera, tasaiselle alustalle kiinnitettynä. Suurin ero on, että F1 on terotettu suoraksi (”full flat grind”), kun Puukossa on perinteinen puukkoterotus (”Scandi grind”). Benchmade Leuku on kooltaan lähinnä pikkuleukuksi kutsuttava. Syynä näyttäisi olevan ohuen nahan ja muovilestan yhdistelmä. Kahvalevyt ovat tässä versiossa mustaa G10epoksia, mikä etenkin pakkasessa on paljon mukavampi kuin 940:n alumiinikahva. Lisäksi BM:n kahva on vähän pulleampana paremmin käden täyttävä ja kaikki otteet salliva. Ikävä kyllä teränsuu vaatii jälkihoitoa ts. Tässä yksilössä klipsi oli niin tiukka, että farkkujen taskunsuuta ei millään saanut sen alle ja niinpä vuorossa oli pieni taivutus löysemmäksi; noin millin rako klipsin ja kahvan välissä on sopiva. ASE-lehti • 27. Näin menetellen Puukosta kuoriutui vuolukelpoinen yleistyökalu, oikea puukko. Lopputulos 2 mm Boltaronista tehtynä on sanalla sanoen loistava, niin toiminnan kuin viimeistelynkin osalta. Vegvisirin tekemä tuppi on erittäin siistiä työtä. Terän lukitus on BM:n aikoinaan keksimä ja patentoima Axis Lock, joka on edelleenkin yksi varmimmista ja helppokäyttöisimmistä lukituksista. Leukun tupessa muuten on alapäässä vedenpoistoreikä. Varsinkin Puukon käteen ottaminen herätti motorisen muistin ja pienen kaivelun jälkeen vastine löytyikin terätyökalujeni joukosta. Tupen alapäässä ei ole reikää sen kuivumisen varmistamiseksi, mutta reiän voi tehdä poralla / nahkapaskalla itsekin. loiventamista. BM Puukon kahva on myös täyteläisempi ja paremmin käden täyttävä. Kahvan linerit on anodisoitu kirkkaan sinisiksi, jolloin vaikutelma on hillityn näyttävä. Kantamista varten tupessa on iso lenkki perinteistä leveää mahavyötä varten, mutta siihen on asennettu myös erillinen teräslenkki ja siihen nepparillinen pienempi vyölenkki, mikä sallii puukon kantamisen suomalaisittain vapaasti keikkuvana (”dangling sheath”). Se on Fällkniven F1, jonka itse hain FK:n perustajalta Peter Hjortbergiltä Bodenista vuonna 1996. Vyölenkki on oikeaoppista keikkamallia ja tupen taivutettu yläpää pitää puukon sopivasti tyrkyllä. Mini Osborne on näppärän kokoinen pikku veitsi. Esineenä se on ihastuttava: käytännöllinen ja viimeisen päälle viimeistelty. Lopputulos on erittäin tasapainoisen oloinen ja suorastaan veistotöihin houkutteleva. Toisaalta sillä sitten saa jo aikaiseksi kunnon iskuja, vaikkapa oksien katkomiseen. Puukko ja tulustikku istuvat Vegvisirin tekemään Boltaron-tuppeen todella napakasti. Tuppi istuu tuppeen napakasti ja irtoaa silti hyvin, tulustikulle on oma tunnelinsa ja koko komeus istuu vyöllä optimaalisessa asennossa
Raviininpunaista ja hopeaa. 28 • ASE-lehti. Sierran luodit ovat muutaman viime vuoden aikana menneet Yhdysvalloissa paremmin kaupaksi kuin mitä tehdas pystyy markkinoille tuottamaan, ja näin syntyneestä tarkkuusluotipulasta ovat kärsineet myös Sierran luoteja käyttävät patruunatehtaat. Tehtaan perusti ranskalais-saksalainen liikemies Louis Sellier, joka otti yhtiökumppanikseen maanmiehensä Jean Bellotin. Ainakin .223 Rem -patruunoiden pahvirasia on mitoiltaan ja rakenteeltaan muuten samanlainen kuin ennenkin, samoin kuin rasian sisällä oleva muovinen sivulta avoin patruunakennokin. Jälkimmäisissä mittaustuloksissa ei ole virhettä, sillä molemmissa puretuissa 77-grainisissa patruunoissa oli suurempi ruutipanos kuin 69-grainisissa, mikä selittynee patruunoissa käytetyillä eri NG-ruutilaaduilla. Myös Sellier & Bellotin päätös siirtyä käyttämään omia luotejaan lienee johtunut ainakin osittain samasta syystä. Purettujen patruunoiden luoteja tutkittaessa todettiin niiden olevan mitoiltaan ja muodoltaan varsin Sellier & Bellotin uusi Sellier & Bellotin uusi tarkkuuspatruunasarja on tarkkuuspatruunasarja on pakattu 20 patruunan pahpakattu 20 patruunan pahvirasioihin, joiden väritys on virasioihin, joiden väritys on viininpunaista ja hopeaa. Patruunat on ladattu laadukkaisiin messinkihylsyihin, joissa käytetään tehtaan perinteistä kaupallista kantaleimaa ilman hylsyn valmistusvuoden viimeisiä numeroita. Mitattaessa patruunoiden kokonaispituuksia, huomattiin niiden olevan 69 ja 77 gr. Tarra jatkuu vielä rasian tasapuolelle, jossa lisää ballistista tietoa. na ja suuret Sja B-kirjaimet. Tarkkaavainen lukija oli tarttunut siinä esitettyyn, sinänsä paikkansa pitäneeseen tietoon Sellierin tarkkuuspatruunoissa pitkään käytetyistä SMK-luodeista valistaen palautteessaan lehden toimitusta tehtaan sittemmin siirtyneen omiin OTM-luoteihin. Maahantuojalla on yhä tarjolla myös tehtaan aiempaa .223 Rem -tarkkuuspatruunaa sekä Sierran 52että 69-grainisella luodilla ladattuna. Sellier & Bellotin tuotteita maahantuovalta kempeleläiseltä Aseliike Markus Remes Oy:ltä saatiin esittelyä varten .223 Remington -kaliiperisia Precision Rifle Ammunition -sarjan patruunoita kaikkia kolmea eri versiota, eli 52-, 69ja 77-grainisella HPBTluodilla tulpattuna. Varsovan liiton hajoamisen jälkeen tehdas muutettiin jälleen osakeyhtiöksi vuonna 1992. Rasian päätyyn liimatusta hopeanvärisestä tarrasta ilmenee runsaasti patruunaan ja sen ulkoballistiikkaan liittyviä tietoja. Kaliiperin ja luodin painon lisäksi tarraan on mahdutettu runsaasti muutakin tietoa, kuten nopeudet ja energiat eri etäisyyksille, ballistiset kertoimet (G1 ja G7) sekä latauksen optimaalinen ampumaetäisyys (Most Recommended Distance, MRD), joka on siis piste, jossa luodin lentorata painuu tähtäyslinjan alapuolelle. Rasian päätyyn liimatussa hopeanvärisessä tarrassa on tiedot rasian sisältämistä patruunoista. luodilla ladatuissa patruunoissa patruunan pituus oli keskimäärin 55,65 mm, eli lähes millin lyhyempi kuin tehtaan ilmoittama 56,40 mm. Patruunoiden valmistuksen tehdas aloitti vuonna 1870 ja vuonna 1884 perustettiin kolmas tehdas Latvian Riikaan palvelemaan Venäjän ja Pohjoismaiden markkinoita. Patruunoissa käytetty ajoaine on .223 Remingtonille tyypillisesti kaksikomponenttista nitroglyseriinipitoista palloruutia. Rasiassa käytetty pehmeä vetelä pahvi on tehtaan jo pitkään käyttämää sorttia ja lievästi ristiriidassa laatua henkivän uuden graafisen ilmeen kanssa. Yhtiöstä tuli nopeasti menestys ja jo vuonna 1829 perustettiin toinen tehdas Preussin Schönebeckiin. Vuonna 1936 Prahassa siihen saakka toiminut päätehdas siirrettiin pääkaupungista viitisenkymmentä kilometriä kaakkoon sijaitsevaan Vlašimiin, jossa yhtiö tänäkin päivänä toimii. Sellier & Bellot Precision Rifle Ammunition Testissä Sellierin uudet .223 Rem -tarkkuuspatruunat TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Perinteikäs tshekkiläinen patruunatehdas Sellier & Bellot a.s. on hiljattain tuonut markkinoille uuden kivääreille tarkoitetun tarkkuuspatruunasarjan, jossa käytetään tehtaan itsensä valmistamia OTMluoteja (Open Tip Match) vastaavassa tuoteryhmässä aiemmin käytettyjen amerikkalaisten Sierra MatchKing -luotien sijasta. Kahden patruunan otannan mukaan 52-grainisen luodin takana oli 1,78 g, 69-grainisen 1,62 g ja 77-grainisen 1,64 g ruutipanos. Itse asiassa idea tähän lehtijuttuun syntyi keskusteltuani Remeksen edustajan kanssa aiemmin ilmestyneestä PMC X-TAC Match -tarkkuuspatruunajutustani. PRECISION RIFLE AMMUNITION Tehtaan uusi tarkkuuspatruunasarja on pakattu 20-patruunan pahvirasioihin, joiden ulkoasu on suunniteltu kokonaan uudelleen. Kaliiperissa käytetty 4,5 mm pieni kiväärinalli on niklattu kiiltäväksi eikä sen saumaa ole lakattu vesitiiviiksi kuten ei myöskään hylsynsuuta, mikä tietystikin on normikäytäntö siviilikäyttöön suunnatuissa patruunoissa. Brasilialaisen CBC:n eli Companhia Brasileira de Cartuchosin vuonna 2009 omistukseensa hankkima Sellier & Bellotin patruunatehdas on perustettu jo vuonna 1825 alun perin valmistamaan perkussionalleja. Rasian väritys on viininpunaista ja hopeaa, rasian päällä on tehtaan tunnuksenaan käyttämät kirjaimet S ja B sekä niiden välissä Tshekin vaakunaleijona. Rasian tyylikäs ulkoasu edustaa sian tyylikäs ulkoasu edustaa tehtaan uutta designia, jossa tehtaan uutta designia, jossa ilmettä tuovat vaakunaleijoilmettä tuovat vaakunaleijona ja suuret Sja B-kirjaimet. patruunoissa kokolailla siinä mitassa mitä tehdas ilmoittaa eli 57,00 mm, 52 gr. Toisen maailmansodan jälkeen tehdas kansallistettiin ja se tuotti yhden käden aseiden ja metsästyspatruunoiden lisäksi sotilaspatruunoita Tshekkoslovakian asevoimille
Rasiassa käytetty pehmeä vetelä pahvi on tehtaan jo pitkään käyttämää sorttia ja lievästi ristiriidassa laatua henkivän uuden graafisen ilmeen kanssa. Rasian päätyyn liimatussa hopeanvärisessä tarrassa on tiedot rasian sisältämistä patruunoista. Itse asiassa idea tähän lehtijuttuun syntyi keskusteltuani Remeksen edustajan kanssa aiemmin ilmestyneestä PMC X-TAC Match -tarkkuuspatruunajutustani. Kahden patruunan otannan mukaan 52-grainisen luodin takana oli 1,78 g, 69-grainisen 1,62 g ja 77-grainisen 1,64 g ruutipanos. Myös Sellier & Bellotin päätös siirtyä käyttämään omia luotejaan lienee johtunut ainakin osittain samasta syystä. patruunoissa kokolailla siinä mitassa mitä tehdas ilmoittaa eli 57,00 mm, 52 gr. Jälkimmäisissä mittaustuloksissa ei ole virhettä, sillä molemmissa puretuissa 77-grainisissa patruunoissa oli suurempi ruutipanos kuin 69-grainisissa, mikä selittynee patruunoissa käytetyillä eri NG-ruutilaaduilla. ASE-lehti • 29. PRECISION RIFLE AMMUNITION Tehtaan uusi tarkkuuspatruunasarja on pakattu 20-patruunan pahvirasioihin, joiden ulkoasu on suunniteltu kokonaan uudelleen. Tehtaan perusti ranskalais-saksalainen liikemies Louis Sellier, joka otti yhtiökumppanikseen maanmiehensä Jean Bellotin. Ainakin .223 Rem -patruunoiden pahvirasia on mitoiltaan ja rakenteeltaan muuten samanlainen kuin ennenkin, samoin kuin rasian sisällä oleva muovinen sivulta avoin patruunakennokin. Mitattaessa patruunoiden kokonaispituuksia, huomattiin niiden olevan 69 ja 77 gr. Patruunat on ladattu laadukkaisiin messinkihylsyihin, joissa käytetään tehtaan perinteistä kaupallista kantaleimaa ilman hylsyn valmistusvuoden viimeisiä numeroita. Vuonna 1936 Prahassa siihen saakka toiminut päätehdas siirrettiin pääkaupungista viitisenkymmentä kilometriä kaakkoon sijaitsevaan Vlašimiin, jossa yhtiö tänäkin päivänä toimii. Kaliiperissa käytetty 4,5 mm pieni kiväärinalli on niklattu kiiltäväksi eikä sen saumaa ole lakattu vesitiiviiksi kuten ei myöskään hylsynsuuta, mikä tietystikin on normikäytäntö siviilikäyttöön suunnatuissa patruunoissa. Toisen maailmansodan jälkeen tehdas kansallistettiin ja se tuotti yhden käden aseiden ja metsästyspatruunoiden lisäksi sotilaspatruunoita Tshekkoslovakian asevoimille. Raviininpunaista ja hopeaa. Patruunoissa käytetty ajoaine on .223 Remingtonille tyypillisesti kaksikomponenttista nitroglyseriinipitoista palloruutia. Yhtiöstä tuli nopeasti menestys ja jo vuonna 1829 perustettiin toinen tehdas Preussin Schönebeckiin. Tarkkaavainen lukija oli tarttunut siinä esitettyyn, sinänsä paikkansa pitäneeseen tietoon Sellierin tarkkuuspatruunoissa pitkään käytetyistä SMK-luodeista valistaen palautteessaan lehden toimitusta tehtaan sittemmin siirtyneen omiin OTM-luoteihin. Rasian tyylikäs ulkoasu edustaa sian tyylikäs ulkoasu edustaa tehtaan uutta designia, jossa tehtaan uutta designia, jossa ilmettä tuovat vaakunaleijoilmettä tuovat vaakunaleijona ja suuret Sja B-kirjaimet. Tarra jatkuu vielä rasian tasapuolelle, jossa lisää ballistista tietoa. Patruunoiden valmistuksen tehdas aloitti vuonna 1870 ja vuonna 1884 perustettiin kolmas tehdas Latvian Riikaan palvelemaan Venäjän ja Pohjoismaiden markkinoita. Sellier & Bellotin tuotteita maahantuovalta kempeleläiseltä Aseliike Markus Remes Oy:ltä saatiin esittelyä varten .223 Remington -kaliiperisia Precision Rifle Ammunition -sarjan patruunoita kaikkia kolmea eri versiota, eli 52-, 69ja 77-grainisella HPBTluodilla tulpattuna. Varsovan liiton hajoamisen jälkeen tehdas muutettiin jälleen osakeyhtiöksi vuonna 1992. Sierran luodit ovat muutaman viime vuoden aikana menneet Yhdysvalloissa paremmin kaupaksi kuin mitä tehdas pystyy markkinoille tuottamaan, ja näin syntyneestä tarkkuusluotipulasta ovat kärsineet myös Sierran luoteja käyttävät patruunatehtaat. Brasilialaisen CBC:n eli Companhia Brasileira de Cartuchosin vuonna 2009 omistukseensa hankkima Sellier & Bellotin patruunatehdas on perustettu jo vuonna 1825 alun perin valmistamaan perkussionalleja. Maahantuojalla on yhä tarjolla myös tehtaan aiempaa .223 Rem -tarkkuuspatruunaa sekä Sierran 52että 69-grainisella luodilla ladattuna. luodilla ladatuissa patruunoissa patruunan pituus oli keskimäärin 55,65 mm, eli lähes millin lyhyempi kuin tehtaan ilmoittama 56,40 mm. na ja suuret Sja B-kirjaimet. Kaliiperin ja luodin painon lisäksi tarraan on mahdutettu runsaasti muutakin tietoa, kuten nopeudet ja energiat eri etäisyyksille, ballistiset kertoimet (G1 ja G7) sekä latauksen optimaalinen ampumaetäisyys (Most Recommended Distance, MRD), joka on siis piste, jossa luodin lentorata painuu tähtäyslinjan alapuolelle. on hiljattain tuonut markkinoille uuden kivääreille tarkoitetun tarkkuuspatruunasarjan, jossa käytetään tehtaan itsensä valmistamia OTMluoteja (Open Tip Match) vastaavassa tuoteryhmässä aiemmin käytettyjen amerikkalaisten Sierra MatchKing -luotien sijasta. Rasian päätyyn liimatusta hopeanvärisestä tarrasta ilmenee runsaasti patruunaan ja sen ulkoballistiikkaan liittyviä tietoja. Sellier & Bellot Precision Rifle Ammunition Testissä Sellierin uudet .223 Rem -tarkkuuspatruunat TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Perinteikäs tshekkiläinen patruunatehdas Sellier & Bellot a.s. Purettujen patruunoiden luoteja tutkittaessa todettiin niiden olevan mitoiltaan ja muodoltaan varsin Sellier & Bellotin uusi Sellier & Bellotin uusi tarkkuuspatruunasarja on tarkkuuspatruunasarja on pakattu 20 patruunan pahpakattu 20 patruunan pahvirasioihin, joiden väritys on virasioihin, joiden väritys on viininpunaista ja hopeaa. Rasian väritys on viininpunaista ja hopeaa, rasian päällä on tehtaan tunnuksenaan käyttämät kirjaimet S ja B sekä niiden välissä Tshekin vaakunaleijona
OTM-luoti valmistetaan periaatteessa samalla lailla kuin perinteinen perästä avonainen tarkkuusluotikin, mutta luodin vaippa vedetään prässissä “väärinpäin” eli sen perästä tulee umpinainen ja kärki jää avonaiseksi. Saavutetut kasat olivat kooltaan varsin yhteneväiset pysyen juuri ja juuri kulmaminuutin (29,1 mm / 100 m) paremmalla puolella, positiivisena poikkeuksena yksi 18 mm onnenkantamoinen. Aseen piippu puhdistettiin sinne kertyneestä vaippametallista ennen seuraavaan patruunalaatuun siirtymistä. Poikkeuksellisen tasalaatuista patruunaa! Tarkkuustestien paras kasa kooltaan 11 mm saavutettiin 69-grainisella patruunalla. Lyijylangasta puristamalla valmistettu, massaltaan täsmätty sydänlyijy yhdistetään vaippaan etukautta työntämällä, minkä jälkeen luodin kärki puristetaan muotoonsa. Lapuan 4,5-grammaisilla Scenareilla itseladatuilla patruunoilla käynti on samaten ollut säännönmukaisesti puolen kulmaminuutin luokkaa. Varsinkin 77 gr. Luodin kärkiosaa ei ole vielä tässä vaiheessa muotoiltu, vaan se on kyljiltään suora lieriö. Lisäksi tutkittiin luotien pituuksia ja halkaisijoita. Patruunoiden kantaleima edustaa tehtaan kaupallista mallia ilman valmistusvuoden viimeisiä numeroita. Luodin kärjen reikä on ensisijaisesti valmistusmenetelmästä johtuva sivutuote, joskin luodin kärjen avoimella rakenteella ja kärkiontelolla samalla saavutetaan paremmat aerodynaamiset ominaisuudet. 30 • ASE-lehti. Sellierin omaa tuotantoa edustavat 52, 69 ja 77 gr. 69 grainia vuorostaan vastaa 4,47 grammaa (4,5 g) ja mittaustulosten keskiarvo oli 4,48 g luodin pituuden ollessa 22,8 mm. 77-grainisen kohdalla mittaustulos oli täsmälleen sama kuin nimellismassa 4,99 g (5,0 g), pituutta raskaalla luodilla on 24,9 mm. yhteneviä Sierran MatchKing -luotien kanssa, samoin kuin Noslerin Custom Competition -sarjan luotienkin, niin peräkartion kuin kärjen ogivaalinkin suhteen. luodin jättöpinta saadaan tarkemmin muotoonsa ja vaipan ainepaksuuskin tasalaatuisemmaksi. Perän alle sijoitettiin pieni hiekkapussi, jolla ase saatiin käytännössä täysin liikkumattomaksi. HPBT-luodit eivät muodoltaan ja mitoiltaan eroa tehtaan aiemmin käyttämistä Sierran MatchKingeistä. KOEAMMUNNAN SATOA Koeammunta-aseeksi valittiin aiemmissa patruunatesteissäkin tarkaksi todettu, varsin pitkälle rakenneltu Remington 700 Tactical -kivääri 20-tuumaisella (508 mm) piipulla. Sellierin tarkkuuspatruunoissa käytetään NG-palloruutia, ja panokset on annosteltu huolella, mikä näkyi myös nopeusmittauksen tuloksissa. Ensimmäiseksi ammuttiin tarkkuuskokeet kevyimmällä 52 gr. Käytännön syistä ampumamatkaksi valittiin sata metriä ja ammunta suoritettiin aseen tukkiin kiinnitetyllä Harrisin matalalla S-BRM-bipodilla. 52 grainia on grammoissa 3,37 g ja punnittu massa luodille oli keskimäärin 3,35 g, pituutta luodilla on 18,05 mm. Näin tarkkuuden kannalta tärkeä peräkartio so. Kasat olivat Rasiassa käytetty pahvi on samaa vanhaa itälaatua, jota tehdas on käyttänyt ammoisista ajoista alkaen ja rasian sisältä löytyy tutuksi tullut kyljiltä avoin muovikennosto. luodilla ladatulla patruunalla. Sellierin valmistamissa luodeissa käytetään 10 % sinkkiä sisältävää tompakkivaippaa (CuZn10). Keskimääräinen 0,7 kulmaminuutin käynti kyseisellä patruunalla oli muutenkin testipatruunoiden parasta antia. Niiden muoto on siis tarkkuuspatruunoissa nykyisin standardiksi muodostunut reikäkärkinen ja veneperäinen HPBTluoti (Hollow Point Boat Tail), jota siis Open Tip Match -luodiksikin nimitetään. Luotien mitattu halkaisija oli poikkeuksetta tasan .224 tuumaa (5,69 mm) ja massat hyvin lähellä ilmoitettua nimellispainoa. latauksella käynti jäi kuitenkin selvästi aseella Sierran luodeilla saavutetusta tasosta, mutta tästä ei parane tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Muutama patruuna purettiin luotien ja ruutipanoksen punnitsemiseksi. Tästä syystä niiden poikkipintatiheydet ovat luonnollisesti täsmälleen samat ja ballistiset kertoimetkin lähellä toisiaan. Tähtäinkaukoputkena käytettiin Meoptan ZD-sarjan 3-12x50 mm variaabelia Innomountin yksiosaiseen QD-jalkaan kiinnitettynä. Tässä prosessissa luodin kärkeen jää myös pieni ilmatila, jonka tärkein funktio tarkkuuden kannalta on siirtää luodin painopistettä kohti perää. Kyseinen aseyksilö on aiemmissa testeissä pystynyt parhaimmillaan keskimäärin 0,3 kulmaminuutin käyntiin 77-grainisilla SMK-luodeilla ja yleisestikin tuottanut 0,40,6 MOA:n kasoja kyseisellä ampumatarvikkeella
Saavutetut kasat olivat kooltaan varsin yhteneväiset pysyen juuri ja juuri kulmaminuutin (29,1 mm / 100 m) paremmalla puolella, positiivisena poikkeuksena yksi 18 mm onnenkantamoinen. 69 grainia vuorostaan vastaa 4,47 grammaa (4,5 g) ja mittaustulosten keskiarvo oli 4,48 g luodin pituuden ollessa 22,8 mm. Poikkeuksellisen tasalaatuista patruunaa! Tarkkuustestien paras kasa kooltaan 11 mm saavutettiin 69-grainisella patruunalla. Niiden muoto on siis tarkkuuspatruunoissa nykyisin standardiksi muodostunut reikäkärkinen ja veneperäinen HPBTluoti (Hollow Point Boat Tail), jota siis Open Tip Match -luodiksikin nimitetään. Sellierin tarkkuuspatruunoissa käytetään NG-palloruutia, ja panokset on annosteltu huolella, mikä näkyi myös nopeusmittauksen tuloksissa. Kasat olivat Rasiassa käytetty pahvi on samaa vanhaa itälaatua, jota tehdas on käyttänyt ammoisista ajoista alkaen ja rasian sisältä löytyy tutuksi tullut kyljiltä avoin muovikennosto. Aseen piippu puhdistettiin sinne kertyneestä vaippametallista ennen seuraavaan patruunalaatuun siirtymistä. Lapuan 4,5-grammaisilla Scenareilla itseladatuilla patruunoilla käynti on samaten ollut säännönmukaisesti puolen kulmaminuutin luokkaa. Perän alle sijoitettiin pieni hiekkapussi, jolla ase saatiin käytännössä täysin liikkumattomaksi. Tässä prosessissa luodin kärkeen jää myös pieni ilmatila, jonka tärkein funktio tarkkuuden kannalta on siirtää luodin painopistettä kohti perää. HPBT-luodit eivät muodoltaan ja mitoiltaan eroa tehtaan aiemmin käyttämistä Sierran MatchKingeistä. Sellierin omaa tuotantoa edustavat 52, 69 ja 77 gr. latauksella käynti jäi kuitenkin selvästi aseella Sierran luodeilla saavutetusta tasosta, mutta tästä ei parane tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. yhteneviä Sierran MatchKing -luotien kanssa, samoin kuin Noslerin Custom Competition -sarjan luotienkin, niin peräkartion kuin kärjen ogivaalinkin suhteen. Lisäksi tutkittiin luotien pituuksia ja halkaisijoita. Luotien mitattu halkaisija oli poikkeuksetta tasan .224 tuumaa (5,69 mm) ja massat hyvin lähellä ilmoitettua nimellispainoa. OTM-luoti valmistetaan periaatteessa samalla lailla kuin perinteinen perästä avonainen tarkkuusluotikin, mutta luodin vaippa vedetään prässissä “väärinpäin” eli sen perästä tulee umpinainen ja kärki jää avonaiseksi. Varsinkin 77 gr. 52 grainia on grammoissa 3,37 g ja punnittu massa luodille oli keskimäärin 3,35 g, pituutta luodilla on 18,05 mm. Sellierin valmistamissa luodeissa käytetään 10 % sinkkiä sisältävää tompakkivaippaa (CuZn10). ASE-lehti • 31. Keskimääräinen 0,7 kulmaminuutin käynti kyseisellä patruunalla oli muutenkin testipatruunoiden parasta antia. Lyijylangasta puristamalla valmistettu, massaltaan täsmätty sydänlyijy yhdistetään vaippaan etukautta työntämällä, minkä jälkeen luodin kärki puristetaan muotoonsa. Patruunoiden kantaleima edustaa tehtaan kaupallista mallia ilman valmistusvuoden viimeisiä numeroita. Käytännön syistä ampumamatkaksi valittiin sata metriä ja ammunta suoritettiin aseen tukkiin kiinnitetyllä Harrisin matalalla S-BRM-bipodilla. Ensimmäiseksi ammuttiin tarkkuuskokeet kevyimmällä 52 gr. 77-grainisen kohdalla mittaustulos oli täsmälleen sama kuin nimellismassa 4,99 g (5,0 g), pituutta raskaalla luodilla on 24,9 mm. KOEAMMUNNAN SATOA Koeammunta-aseeksi valittiin aiemmissa patruunatesteissäkin tarkaksi todettu, varsin pitkälle rakenneltu Remington 700 Tactical -kivääri 20-tuumaisella (508 mm) piipulla. Tästä syystä niiden poikkipintatiheydet ovat luonnollisesti täsmälleen samat ja ballistiset kertoimetkin lähellä toisiaan. Näin tarkkuuden kannalta tärkeä peräkartio so. luodilla ladatulla patruunalla. luodin jättöpinta saadaan tarkemmin muotoonsa ja vaipan ainepaksuuskin tasalaatuisemmaksi. Muutama patruuna purettiin luotien ja ruutipanoksen punnitsemiseksi. Luodin kärkiosaa ei ole vielä tässä vaiheessa muotoiltu, vaan se on kyljiltään suora lieriö. Kyseinen aseyksilö on aiemmissa testeissä pystynyt parhaimmillaan keskimäärin 0,3 kulmaminuutin käyntiin 77-grainisilla SMK-luodeilla ja yleisestikin tuottanut 0,40,6 MOA:n kasoja kyseisellä ampumatarvikkeella. Luodin kärjen reikä on ensisijaisesti valmistusmenetelmästä johtuva sivutuote, joskin luodin kärjen avoimella rakenteella ja kärkiontelolla samalla saavutetaan paremmat aerodynaamiset ominaisuudet. Tähtäinkaukoputkena käytettiin Meoptan ZD-sarjan 3-12x50 mm variaabelia Innomountin yksiosaiseen QD-jalkaan kiinnitettynä
20-tuumaisesta piipusta saatiin kuitenkin kevyelle luodille mukavat 998 m/s vauhdit. HPBT 77 gr. Ainakin Sellier & Bellotin 52ja 69-grainisen tarkkuuspatruunan osalta vaikuttaisi siltä, että tehdas on onnistunut varsin hyvin toistamaan amerikkalaisluodin ominaisuudet. Ase: Remington 700 Tactical 20” piipulla. Patruunoista mitattiin myös lähtönopeudet 4 m etäisyydelle piipunsuusta asetetulla ProChrono DLX -luodinnopeusmittarilla. Seuraavaksi oli vuorossa 69 gr. Sellier & Bellotin uudesta tarkkuuspatruunasarjasta jäi .223 Remington -patruunoiden testin perusteella vahvasti positiivinen kuva, vaikka aivan huippukäyntiä ei tällä kertaa saavutettukaan. 52 gr. Remingtonin piipun 1/9” rihlannousu on nipin napin riittävä vakauttamaan viisigrammainen pitkä luoti suosituksen ollessa 7-8 tuumaa, ja vaikka kaikki tämän painoluokan patruunat ovatkin aiemmin aseessa käyneet kuin unelma, Sellier ei tällä kertaa vain toiminut, johtui se sitten rihlannoususta, luodin toleransseista, lähtönopeudesta tai näiden yhdistelmistä. muodoltaan melko säännöllisiä, joskin lievää leviämistä sivusuunnassa oli havaittavissa. Jollakin toisella aseella ja patruunaerällä tarkkuus voi olla nyt ammuttuja tuloksia selkeästi parempaa tai vastaavasti jopa heikompaa. luodilla ladatulla patruunalla tehtaan lupaama V0 on 920 m/s, Remingtonilla tosin saavutettiin ainoastaan 882 m/s lähtönopeus. Testipatruunoiden suositushinta (1.9.2021) on 25 euroa rasialta. 32 • ASE-lehti. Luotien valmistuslaatukin vaikuttaisi olevan kohdallaan, joskin vaipan pintaa tarkemmin tutkittaessa niissä oli havaittavissa pientä lommoa ja naarmua, jollaisia ei Sierran luodeissa juurikaan ole havaittavissa. Kullakin patruunalaadulla ammuttiin kymmenen laukausta ja saadut tulokset on kirjattu oheiseen taulukkoon. Tämä selviää ainoastaan kokeilemalla. HPBT 69 gr. Lopuksi vielä muistutus aseen ja patruunan yhteensopivuudesta. Raskaammille Sellierin luodeille tehdas ilmoittaakin lähtönopeudet juuri 20” piipulla mitattuna. 77-grainisella latauksella tehtaan ilmoittama V0 = 861 m/s saavutettiin vielä neljä metrin päästä mitattuna. Tämänkin koeammunnan tulokset on saavutettu yhdellä aseyksilöllä tiettyjä valmistuseriä käyttäen. Helpointahan ne olisi laittaa ampujan piikkiin, siitä ainakin itse aina aloitan, mutta nyt näitä leijanmuotoisia kasoja oli aika monta. HPBT Pienin nopeus: 989 m/s 874 m/s 855 m/s Suurin nopeus: 1004 m/s 890 m/s 869 m/s Keskiarvonopeus: 998 m/s 882 m/s 861 m/s Kokonaishajonta: 15 m/s 16 m/s 14 m/s Keskihajonta: 5 m/s 5 m/s 5 m/s Pienin kasa: 18 mm 11 mm 19 mm Suurin kasa: 29 mm 28 mm 40 mm Keskiarvokasa: 26 mm 21 mm 31 mm Keskiarvokasa kulmaminuutteina: 0,9 MOA 0,7 MOA 1,1 MOA Mitatut lähtönopeudet (V 4 , 10 laukausta) sekä ammutut kasat (5 x 5 laukausta). Sellierin 52-grainisella luodilla saadut kasat ovat kuitenkin aika hyvin linjassa yleisesti tällä aseyksilöllä Noslerin 52 gr. 69 gr. 0,8 MOA). Jo heti ensimmäisen viiden laukauksen jälkeen oli selvää, että Remington ei Sellierin 77-grainisesta pitänyt, ja loppujen lopuksi yhtä 19 mm kasaa lukuun ottamatta käynti jäi kulmaminuutin heikommalle puolelle kasojen ollessa keskimäärin 1,1 MOA:n luokkaa. Mukana olleilla 52-grainisilla Nosler Custom Competition -luodeilla itse ladatuilla patruunoilla ammutut kasat olivat muodoltaan vastaavat testipatruunoilla saavutettujen kanssa, joskin kooltaan hieman pienempiä (0,9 MOA vs. Parhaat kasat olivat pienessä pyöreässä 11–15 mm nipussa, mutta pari 28 mm roiskaisua kasvatti keskiarvon 0,7 kulmaminuuttiin. Näiden toisiaan muistuttavien, mutta eri suuntiin osoittaneiden kärpästen syytä on mahdotonta sanoa varmasti. Mittausten mukaan Sellier & Bellotin latauslinjan laitteet on erinomaisesti kalibroitu, sillä nopeusvaihtelu oli tehdaspatruunalle esimerkillisen pientä, jokaisella laadulla keskihajonta oli sama 5 m/s. Sää: aurinkoinen, hieman tuulinen, +17 astetta. 69-grainisella saavutetut tulokset viittaavat joka tapauksessa potentiaalisesti hyväkäyntiseen patruunaan. Suurimmat odotukset hyvää käyntiä silmällä pitäen kohdistuivat 77-grainisella luodilla ladattuun patruunaan, sillä testiase on osoittautunut erityisen tarkaksi juuri tämänpainoisilla luodeilla. Vaipan paksuuden vaihtelemattomuus, lyijysydämen keskeisyys ja peräkartion olkapään tarkka muotoilu ovat ne tärkeimmät tarkkuutta määrittelevät tekijät tarkkuusluodissa. Remingtonilla ammuttiin verrokiksi 69-grainisellä Sierran MatchKingillä itseladattuja patruunoita, joilla ammutut kasat olivat nekin keskimäärin 0,7 kulmaminuutin luokkaa, joskin muodoltaan kauniin pyöreitä. latauksella jäätiin hieman tehtaan lupaamasta 1040 m/s lähtönopeudesta, joskin tämä selittyy tehtaan käyttämällä pidemmällä testipiipulla. Tehdas on kiinnittänyt erityistä huomiota ruutipanosten tasalaatuisuuteen lähtönopeuserojen eliminoimiseksi. luodilla ladattu patruuna, jolla ammutuissa kasoissa olikin jo hieman enemmän vaihtelua. Ovat nirhautumat sitten luotien valmistuslinjalta tai patruunoiden latauslinjalta peräisin, ne eivät vielä sinänsä vaikuta käyntiin suurestikaan. luodeilla saavutettujen kanssa. Vastaavanlaisia muodoltaan leijaa muistuttavia kasoja tuli myös nopeustestien yhteydessä. Patruuna: 52 gr. Nämä molemmat isommat kasat olivat melko samanmuotoiset, neljä reikää 17– 20 mm läjässä viidennen levittäessä kasan noin sentin suuremmaksi. Tietysti kulmaminuutin käyntiä pidetään yleisesti ottaen vielä hyvänä, mutta itse olisin odottanut totuttua noin puolta kulmaminuuttia
Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Suora terä. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 33. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Suora terä. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. 95 € + postik. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. CARA CARA 44 € + postik. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. aselehti@aselehti. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle
Vaimennin lukitaan paikalleen perätulpassa olevan ruuvin avulla, joka työntyy altapäin vaimentimessa olevaan pitkittäisuraan. Viritysvivun voi halutessaan kääntää puolelta toiselle. Koeaseessa on Mission First Tacticalin valmistama BATTLELINK Minimalist Milspec Stock –perä; kuka näitä TactiLOL-nimiä oikein keksii, naurettavuuden rajat ovat jo kaukana takana. Aseen pääosat ovat ylärunko/piippu, etutukki kiinnitysosineen, viritysmekanismit, lukko, lukon palautusjousi ja sen bufferimekanismi, perä, alarunko ja lipas. Toiveena oli saada mahdollisimman pitkälle AR-yhteensopiva käyttöliittymä ja kaliiperin tuli olla maalilaitteille armeliaampi kuin .300 BLK eli luonnollisin vaihtoehto on edullinen 9 mm Luger. Aseen mukana tulevat säädettävät muoviset varatähtäimet kiskolle asennettuna. aseen omien avotähtäimien!) kiinnitysleuka voi törmätä vipuun eli asia kannattaa tarkistaa etukäteen. Perässä on säätöasentoja kuusi, jolloin vetopituutta voi säätää välillä n. Piippu kiinnittyy siihen tavalliseen tapaan piippumutterillla. 315...400 mm. Maahantuojan Asetalo Oy:n kautta saatiin testiin tehtaan uusin tuote B&T SPC9 SA. Lukko on yksinkertainen teräslieriö, jonka yläpinnalla on ruuveilla kiinni sarvi viritysmekanismien veto-/työntökohdaksi. Lukon palautusjousi majailee AR-yhteensopivan perän putken sisällä. Etukin kyljissä on M-LOK-rei´itys lisävarusteille. Kisko jatkuu saumattomasti etutukkiin ja oikean asennon varmistaa saumakohdassa oleva kohdistushammas. B&T SPC9 SA B&T SPC9 SA TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Sveitsiläisen B&T:n tekemä APC9pistoolikarbiini on Ase-lehden lukijoille tuttu jo monista artikkeleista (APC Suomi @ Ase 4/2013, APC9SD @ Ase 1/2019) samoin kuin itselataava APC 300 kivääri (Ase 3/2015). APC:n perua on etutukin latvassa oleva toinen viritysvipu, joka kuitenkin on muutettu taittuvaksi ja joka ei enää seuraa lukkoa sen perääntyessä. Suomeen tuotavan version piippu on normaalia 230 mm:stä pidempi 360 mm, jolloin aseen kokopituus on 702...782 mm kulloisestakin perän asetuksesta riippuen. Raskaissa aseissa (kenttätykit tms.) hydrauliset vaimentimet ovat olleet arkipäivää jo toistasataa vuotta, mutta pienaseissa ne ovat harvinaisempia. APC:ssä ylärunko on pursotettua alumiiniprofiilia, mutta SPC9:ssä se on koneistettu suoraan umpinaisesta alumiiniaihiosta. Sen erikoisuus on lisämassana toimivan bufferin sisällä oleva hydraulinen vaimennin, käytännössä mäntäkirnu, jossa erillinen ulkopuolinen jousi hoitaa palautusliikkeen. – SVEITSILÄINEN HYBRIDI – SVEITSILÄINEN HYBRIDI SPC9 on syntynyt asiakastoiveesta, tavoitteena yhdistää useiden eri aseiden ominaisuuksia. AR:iin verrattuna huononnus on, että nyt purkamiseen tarvitaan kuusikoloavain, kun AR:issä riittää jousitetun tapin painaminen. Rungon yläpinnalla on STANAGin mukainen optista tähtäintä tms. Piipun suulla on ½”-28 UNEF –kiinnityskierre äänenvaimentajaa varten. Joidenkin mielestä tämä on parannus, omasta mielestäni huononnus. Tehtaan kannalta järkevää on käyttää jo olemassa olevaa APC:n tekniikkaa mahdollisimman paljon, käytännössä alarunkoa. Viritysvivun pysymisen etuasennossa varmistaa etutukin poraukseen painuva jousitettu kuula. Kannattaa huomata, että joidenkin lisävarusteiden (mm. Kahva on AR-yhteensopiva ja tehtaalta ase tulee varustettuna BCM:n isolla kahvalla (GFH MOD 3X3). Koeaseessa tähän asennettiin mukana tullut H&K MP5:stä tuttu kolmihampainen kiinnityskappale, joka B&T:n mukaan on 30 vuoden kokemuksella paras heidän näkemistään konstruktioista. AR-sukuisista periytyvä piirre on ylärungon perässä majaileva T-kahvainen viritysmekanismi, jota jotkut käyttäjät kaipasivat. Edeltäjässä eli APC:ssä vaimennin on kiinteä perän osa, mikä sulkee pois kaikki AR-perät, SPC:ssä tätä rajoitusta ei ole. 34 • ASE-lehti. varten
Viritysvivun voi halutessaan kääntää puolelta toiselle. Rungon yläpinnalla on STANAGin mukainen optista tähtäintä tms. Kisko jatkuu saumattomasti etutukkiin ja oikean asennon varmistaa saumakohdassa oleva kohdistushammas. Tehtaan kannalta järkevää on käyttää jo olemassa olevaa APC:n tekniikkaa mahdollisimman paljon, käytännössä alarunkoa. APC:n perua on etutukin latvassa oleva toinen viritysvipu, joka kuitenkin on muutettu taittuvaksi ja joka ei enää seuraa lukkoa sen perääntyessä. Piippu kiinnittyy siihen tavalliseen tapaan piippumutterillla. Sen erikoisuus on lisämassana toimivan bufferin sisällä oleva hydraulinen vaimennin, käytännössä mäntäkirnu, jossa erillinen ulkopuolinen jousi hoitaa palautusliikkeen. Aseen pääosat ovat ylärunko/piippu, etutukki kiinnitysosineen, viritysmekanismit, lukko, lukon palautusjousi ja sen bufferimekanismi, perä, alarunko ja lipas. AR-sukuisista periytyvä piirre on ylärungon perässä majaileva T-kahvainen viritysmekanismi, jota jotkut käyttäjät kaipasivat. Raskaissa aseissa (kenttätykit tms.) hydrauliset vaimentimet ovat olleet arkipäivää jo toistasataa vuotta, mutta pienaseissa ne ovat harvinaisempia. Vaimennin lukitaan paikalleen perätulpassa olevan ruuvin avulla, joka työntyy altapäin vaimentimessa olevaan pitkittäisuraan. varten. Joidenkin mielestä tämä on parannus, omasta mielestäni huononnus. Etukin kyljissä on M-LOK-rei´itys lisävarusteille. 315...400 mm. Perässä on säätöasentoja kuusi, jolloin vetopituutta voi säätää välillä n. aseen omien avotähtäimien!) kiinnitysleuka voi törmätä vipuun eli asia kannattaa tarkistaa etukäteen. APC:ssä ylärunko on pursotettua alumiiniprofiilia, mutta SPC9:ssä se on koneistettu suoraan umpinaisesta alumiiniaihiosta. Piipun suulla on ½”-28 UNEF –kiinnityskierre äänenvaimentajaa varten. Lukon palautusjousi majailee AR-yhteensopivan perän putken sisällä. Lukko on yksinkertainen teräslieriö, jonka yläpinnalla on ruuveilla kiinni sarvi viritysmekanismien veto-/työntökohdaksi. Aseen mukana tulevat säädettävät muoviset varatähtäimet kiskolle asennettuna. B&T SPC9 SA B&T SPC9 SA TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Sveitsiläisen B&T:n tekemä APC9pistoolikarbiini on Ase-lehden lukijoille tuttu jo monista artikkeleista (APC Suomi @ Ase 4/2013, APC9SD @ Ase 1/2019) samoin kuin itselataava APC 300 kivääri (Ase 3/2015). Koeaseessa tähän asennettiin mukana tullut H&K MP5:stä tuttu kolmihampainen kiinnityskappale, joka B&T:n mukaan on 30 vuoden kokemuksella paras heidän näkemistään konstruktioista. AR:iin verrattuna huononnus on, että nyt purkamiseen tarvitaan kuusikoloavain, kun AR:issä riittää jousitetun tapin painaminen. Koeaseessa on Mission First Tacticalin valmistama BATTLELINK Minimalist Milspec Stock –perä; kuka näitä TactiLOL-nimiä oikein keksii, naurettavuuden rajat ovat jo kaukana takana. Kannattaa huomata, että joidenkin lisävarusteiden (mm. Viritysvivun pysymisen etuasennossa varmistaa etutukin poraukseen painuva jousitettu kuula. Maahantuojan Asetalo Oy:n kautta saatiin testiin tehtaan uusin tuote B&T SPC9 SA. Kahva on AR-yhteensopiva ja tehtaalta ase tulee varustettuna BCM:n isolla kahvalla (GFH MOD 3X3). Suomeen tuotavan version piippu on normaalia 230 mm:stä pidempi 360 mm, jolloin aseen kokopituus on 702...782 mm kulloisestakin perän asetuksesta riippuen. – SVEITSILÄINEN HYBRIDI – SVEITSILÄINEN HYBRIDI SPC9 on syntynyt asiakastoiveesta, tavoitteena yhdistää useiden eri aseiden ominaisuuksia. Toiveena oli saada mahdollisimman pitkälle AR-yhteensopiva käyttöliittymä ja kaliiperin tuli olla maalilaitteille armeliaampi kuin .300 BLK eli luonnollisin vaihtoehto on edullinen 9 mm Luger. ASE-lehti • 35. Edeltäjässä eli APC:ssä vaimennin on kiinteä perän osa, mikä sulkee pois kaikki AR-perät, SPC:ssä tätä rajoitusta ei ole
Tarkkuuskokeita varten tähtäimeksi aseen päälle tuli Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T ASV+, asennettuna A.R.M.S:in pikajalkoihin. Aimpoint Micro T-1 edustaa ruotsalaisen tehtaan uusinta sukupolvea. Kylmässä säässä alumiinipinta on todella jäätävä. Omat Aimpointini ovat 20+ vuotta vanhoja, joten voisi otaksua kehitystä tapahtuneen aiemmissa käyttöliittymän ongelmakohdissa, vaan kun ei: kuminen bikinimallinen linssinsuojus on irto-osa, säätötornien korkit ovat irtoosia ilman hukkumisvaijeria ja korkin alle ei ole osattu merkitä säätöportaan kokoa (13 mm @ 100 m), onneksi sentään suunta (joka sekin on hukassa korkin kadottua). Huomiota herättää varmistimen todella äänekäs naksahdus. Ja kuten aina, ostakaa lippaita paljon, kun vielä saatte. Ase varusteineen toimitetaan himpulassa ja ahtaassa muovisessa laukussa. Vitysvipu miellyttänee AR-uskovia. Samalla vaivalla tiedot olisi voinut laseroida tähtäimen runkoon. Nopeudet olivat varsin kovia kiitos pitkähkön piipun ja liike-energiaa taulukkoarvoihin verrattuna olikin Gecolla +12, Lapualla +36 ja Magtechilla +20 %. Etutukki on ajalle tyypillinen, päällä ja alla STANAG-kisko, kyljissä M-LOK-reiät. Kokeet ammuttiin 50 metrin matkalta hiekkapussituelta kahden ampujan voimin, viisi taulua kumpikin, lippaina 10 ja 15 patruunaiset. 36 • ASE-lehti. Kokeiltavana olleessa aseen G-versiossa lipaskuilu on yhteensopiva uudempien Glockin lippaiden kanssa, mikä onkin järkevää, niitä kun saa edullisesti jopa Suomesta, mitä ei aina voi sanoa eksoottisemmista lipasvaihtoehdoista. Mukana ovat puhdistusvälinesarja (rassi, muovi& messinki& moppiharja, puhdistusharja), Aimpointin oma omituinen kiinnitysja säätöavain, tavanomaisen sekava S&Mtyylinen hihnahässäkkä, lataamattomuusindikaattori patruunapesään, piippukierteen suojamutteri, 2 mm kuusioloavain avotähtäinten asentamiseen, Aimpointin Ase purettuna pääosiinsa. Laukaisukoneisto on sama kuin APC:ssä. Lapua ja Magtech olivat suunnilleen tasavertaisen huonoja. Koeaseessa tosin täplä näkyi vasta säädöllä 11. Aseen mukana tuli vain yksi 33 patruunan lipas, minkä tueksi omasta varastosta otettiin ampumaradalle mukaan sekalainen kokoelma Glock-lippaita. Asennus SPC9:ään hoituu kolmihampaisella H&K-bajonetilla näppärästi, eikä aukea omia aikojaan. Lisäksi mukaan varattiin runsaasti kohdistusja kulutuspatruunoita. Etutukki kiristyy paikalleen erikoisruuvilla ja –mutterilla, joita kumpaakaan ei ole varmistettu; varovaisuutta siis, etteivät pikkuosat huku, uusia ei välttämättä löydä ihan äkkiä. KOEAMMUNTA Aseen mukana saatiin Magtechin ja Lapuan patruunoita. Yleisvaikutelma aseen tekniikasta on äärimmäisen siisti, mutta eipä B&T:ltä muuta odotettukaan. Yhdellä CR2032paristolla 2 MOA pisteen pitäisi toimia yli viisi vuotta valoisuussäädön asennossa 8. Varsinaisia ongelmakohtia ei toteutuksessa ollut todettavissa ennen ampumaradalle suuntaamista. Ylärunko ja piippu, tähtäinkiskossa muovinen reikädiopteri ja Aimpoint Micro T1 –valopistetähtäin, joka kuuluu asepakettiin. Koeaseyksilö yksinkertaisesti rakasti Gecon DTX:ää ja jos joku laukaus ei ollut nipussa, vikaa sai etsiä perän takaa. Toisella koeampujista on H&K MP5:ssään vanhempi B&T QD™ SMG/PDW Suppressor ja pitihän sitäkin kokeilla. Tehtaan kautta selvisi, että palikka on tarkoitettu ylärungon etupään uran sulkemiseen, jos etummaista virityskahvaa ei haluta käyttää ja se poistetaan; kuka ihme tällaista haluaa. Selkeä parannus on, että nyt linssit ovat helposti puhdistettavissa, vanhemmissa kun ne lymyävät syvällä rungossa. ohje ja aseen kuvitettu englanninkielinen käyttöohje. Etenkin tuelta tarkkuuskokeita ammuttaessa pitkä lipas on tiellä ja oli mukava huomata, että ikivanhat G26:n kymmenen patruunan lippaat istuivat, samoin muutkin siitä riippumatta, mitä Glock Generationia ne edustivat. SPC:n lukko ja sen päällä virityssarvi. Vaimennin ei ole myöhemmin yleistynyttä läpipuhaltavaa mallia, vaan perinteinen, minkä seurauksena se puskee kaasuja ja roskia taaksepäin aseen sisälle ja sieltä ulos, etenkin hylsynpoistoaukon kautta, mutta myös lipaskuilusta ja jopa Alarunko pitää sisällään kaksipuolisen käyttöliittymän. Lapuahan ei enää näitä lataa, mutta refrenssipatruunaksi ne sopivat vieläkin. Muuten Aimpoint teki jälleen luotettavan ja lujan vaikutelman. Lisäksi mukana on mystinen muovinen musta kuutio ja sen kiinnitysruuvi. Uudistus on, että itse kämmentä vasten tuleva kahva ei enää ole osa runkovalua, vaan erillinen M4-yhteensopiva osa, jonka käyttäjä voi halutessaan vaihtaa. Tuloksista ei ole siivottu mitään pois eli nykäisytkin ovat mukana
Toisella koeampujista on H&K MP5:ssään vanhempi B&T QD™ SMG/PDW Suppressor ja pitihän sitäkin kokeilla. Aseen mukana tuli vain yksi 33 patruunan lipas, minkä tueksi omasta varastosta otettiin ampumaradalle mukaan sekalainen kokoelma Glock-lippaita. Muuten Aimpoint teki jälleen luotettavan ja lujan vaikutelman. Vitysvipu miellyttänee AR-uskovia. Kylmässä säässä alumiinipinta on todella jäätävä. KOEAMMUNTA Aseen mukana saatiin Magtechin ja Lapuan patruunoita. Kokeet ammuttiin 50 metrin matkalta hiekkapussituelta kahden ampujan voimin, viisi taulua kumpikin, lippaina 10 ja 15 patruunaiset. Varsinaisia ongelmakohtia ei toteutuksessa ollut todettavissa ennen ampumaradalle suuntaamista. ASE-lehti • 37. Mukana ovat puhdistusvälinesarja (rassi, muovi& messinki& moppiharja, puhdistusharja), Aimpointin oma omituinen kiinnitysja säätöavain, tavanomaisen sekava S&Mtyylinen hihnahässäkkä, lataamattomuusindikaattori patruunapesään, piippukierteen suojamutteri, 2 mm kuusioloavain avotähtäinten asentamiseen, Aimpointin Ase purettuna pääosiinsa. Asennus SPC9:ään hoituu kolmihampaisella H&K-bajonetilla näppärästi, eikä aukea omia aikojaan. Laukaisukoneisto on sama kuin APC:ssä. Yhdellä CR2032paristolla 2 MOA pisteen pitäisi toimia yli viisi vuotta valoisuussäädön asennossa 8. Tehtaan kautta selvisi, että palikka on tarkoitettu ylärungon etupään uran sulkemiseen, jos etummaista virityskahvaa ei haluta käyttää ja se poistetaan; kuka ihme tällaista haluaa. Etutukki kiristyy paikalleen erikoisruuvilla ja –mutterilla, joita kumpaakaan ei ole varmistettu; varovaisuutta siis, etteivät pikkuosat huku, uusia ei välttämättä löydä ihan äkkiä. Samalla vaivalla tiedot olisi voinut laseroida tähtäimen runkoon. Selkeä parannus on, että nyt linssit ovat helposti puhdistettavissa, vanhemmissa kun ne lymyävät syvällä rungossa. Koeaseyksilö yksinkertaisesti rakasti Gecon DTX:ää ja jos joku laukaus ei ollut nipussa, vikaa sai etsiä perän takaa. Etutukki on ajalle tyypillinen, päällä ja alla STANAG-kisko, kyljissä M-LOK-reiät. Lapua ja Magtech olivat suunnilleen tasavertaisen huonoja. Ja kuten aina, ostakaa lippaita paljon, kun vielä saatte. ohje ja aseen kuvitettu englanninkielinen käyttöohje. Lisäksi mukaan varattiin runsaasti kohdistusja kulutuspatruunoita. Yleisvaikutelma aseen tekniikasta on äärimmäisen siisti, mutta eipä B&T:ltä muuta odotettukaan. Uudistus on, että itse kämmentä vasten tuleva kahva ei enää ole osa runkovalua, vaan erillinen M4-yhteensopiva osa, jonka käyttäjä voi halutessaan vaihtaa. Nopeudet olivat varsin kovia kiitos pitkähkön piipun ja liike-energiaa taulukkoarvoihin verrattuna olikin Gecolla +12, Lapualla +36 ja Magtechilla +20 %. Lisäksi mukana on mystinen muovinen musta kuutio ja sen kiinnitysruuvi. Omat Aimpointini ovat 20+ vuotta vanhoja, joten voisi otaksua kehitystä tapahtuneen aiemmissa käyttöliittymän ongelmakohdissa, vaan kun ei: kuminen bikinimallinen linssinsuojus on irto-osa, säätötornien korkit ovat irtoosia ilman hukkumisvaijeria ja korkin alle ei ole osattu merkitä säätöportaan kokoa (13 mm @ 100 m), onneksi sentään suunta (joka sekin on hukassa korkin kadottua). Ase varusteineen toimitetaan himpulassa ja ahtaassa muovisessa laukussa. SPC:n lukko ja sen päällä virityssarvi. Koeaseessa tosin täplä näkyi vasta säädöllä 11. Vaimennin ei ole myöhemmin yleistynyttä läpipuhaltavaa mallia, vaan perinteinen, minkä seurauksena se puskee kaasuja ja roskia taaksepäin aseen sisälle ja sieltä ulos, etenkin hylsynpoistoaukon kautta, mutta myös lipaskuilusta ja jopa Alarunko pitää sisällään kaksipuolisen käyttöliittymän. Huomiota herättää varmistimen todella äänekäs naksahdus. Etenkin tuelta tarkkuuskokeita ammuttaessa pitkä lipas on tiellä ja oli mukava huomata, että ikivanhat G26:n kymmenen patruunan lippaat istuivat, samoin muutkin siitä riippumatta, mitä Glock Generationia ne edustivat. Kokeiltavana olleessa aseen G-versiossa lipaskuilu on yhteensopiva uudempien Glockin lippaiden kanssa, mikä onkin järkevää, niitä kun saa edullisesti jopa Suomesta, mitä ei aina voi sanoa eksoottisemmista lipasvaihtoehdoista. Ylärunko ja piippu, tähtäinkiskossa muovinen reikädiopteri ja Aimpoint Micro T1 –valopistetähtäin, joka kuuluu asepakettiin. Tuloksista ei ole siivottu mitään pois eli nykäisytkin ovat mukana. Aimpoint Micro T-1 edustaa ruotsalaisen tehtaan uusinta sukupolvea. Lapuahan ei enää näitä lataa, mutta refrenssipatruunaksi ne sopivat vieläkin. Tarkkuuskokeita varten tähtäimeksi aseen päälle tuli Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T ASV+, asennettuna A.R.M.S:in pikajalkoihin
38 • ASE-lehti. takimmainen viritysvipu vedetään taakse ja lukko poistetaan, minkä jälkeen vipu irtoaa AR-tyyliin . perä vedetään irti ylärungosta ja bufferia painetaan sisäänpäin, jolloin sitä pitelevä ruuvi voidaan löysätä ja bufferi laskea ulos • varoitus: 3 mm:n kuusiokolo on (liian) pieni ja ruuviura (liian) matala ja (liian) kapea, jolloin (liian) tiukan ruuvin kanta voi (liian) helposti vaurioitua m.o.t.; tältä osin tehdas voisi miettiä asian uusiksi . etutukissa oleva viritysvipu vedetään taakse, missä se voidaan vetää sivulle irti ja runko-osa saadaan irti taaksepäin . etutukin kiinnitysruuvi avataan 3 mm kuusiokoloavaimella ja poistetaan muttereineen, minkä jälkeen etutukin voi vetää etukautta irti . Myöhempi mittaus Lymanin laukaisuvastusmittarilla kertoi, että vastus vaihteli välillä 2073...2277 g ja kymmenen mittauksen keskiarvo oli 2166 g. Kokoonpano päinvastaisessa järjestyksessä. MFT:n teleperä (tai mikä tahansa AR-yhteensopiva) kiinnittyy ylärungon perän sulkevaan tulppaan. Uudessa alarungossa käytetty B&T:n kahva on M4-yhteensopiva irto-osa ja siten vaihdettavissakin. Ase myöskin likaantuu aivan järkytttävästi ja kaikki sisäpinnat olivat mustan, vetisen ja ammoniakilta haisevan moskan peitossa; aseen puhdistaminen kotiin päästyä vei täyden tunnin! Kosteiden palojäämien poistamiseen runsas WD-40:n käyttö on mitä sopivinta. alarungon sokat painetaan sopivalla tapilla auki oikealle ja runko irrotetaan . Glockin lippaan patruunanostin käyttää välitysvivun avulla luistin aukipitosalpaa, joka voidaan vapauttaa painonapeista, mikä vaatii melkoisesti voimaa. Tarkkuuskoeammunta alkamassa; kyllä, suojalasit puuttuvat vielä. Ylärunkoa kiinnittävien tappien päissä saisi olla suurempi viiste, jolloin ne olisivat haukkaavampia; nyt osat pitää paikoittaa täydellisesti ennen kuin tappi suostuu paikalleen. Koeammunnan tulokset • 2 ampujaa • 10 x 5 ls tuelta • ampumaetäisyys 50 m • Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T ASV+ • Chrony @ 2 m Geco 7,5 g / 115 gr FMJ DTX Lapua 8,0 g / 123 gr R381 FMJ #4319177 Magtech 7,5 g / 115 gr FMJ #9A Suurin nopeus m/s 393,76 378,3 396,9 Pienin nopeus m/s 388,7 366,5 386,3 Kokonaishajonta m/s 4,9 11,8 10,6 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 391,7 (370) 373,0 (320) 389,9 (355) Keskihajonta m/s 2,1 5,6 4,0 Keskiarvoenergia J 575 556 570 Pienin osumakuvio mm 22 40 57 Suurin osumakuvio mm 70 115 94 Keskiarvo-osumakuvio mm 37,8 71,0 76,9 Osumakuvioiden keskihajonta 14,7 27,3 11,9 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,88 2,00 Huomautuksia Olosuhteet: · lämpötila +10° C · suhteellinen kosteus 87 % RH · ilmanpaine 1007 hPa · tyyntä Lukon palautusjousi ja hydraulinen vaimennin. Sattumalta radalla oli paikalla kokeneita toiminta-ampujia ja niinpä heiltä kerättiin kokemuksia. Aseella ammuttiin noin kolmesataa laukausta ennen tätä ja mitään toiminnallisia ongelmia ei ollut. Aseen huoltopurku on helppoa: . Kaikki pitivät aseesta todella paljon, mutta raskaaksi koettu laukaisu häiritsi ja etutukki on kaikkien mielestä liian lyhyt. Tulpassa on paikka QD-hihnalenkille. SPC9:än sopivat kaikki eri sukupolvienkin Glock-lippaat, pituudesta viis. ase varmistetaan, lipas poistetaan ja patruunapesä tarkastetaan . perän ja ylärungon kiinnityssaumasta. Suojalasit ovatkin pakolliset
Glockin lippaan patruunanostin käyttää välitysvivun avulla luistin aukipitosalpaa, joka voidaan vapauttaa painonapeista, mikä vaatii melkoisesti voimaa. Aseella ammuttiin noin kolmesataa laukausta ennen tätä ja mitään toiminnallisia ongelmia ei ollut. Uudessa alarungossa käytetty B&T:n kahva on M4-yhteensopiva irto-osa ja siten vaihdettavissakin. perä vedetään irti ylärungosta ja bufferia painetaan sisäänpäin, jolloin sitä pitelevä ruuvi voidaan löysätä ja bufferi laskea ulos • varoitus: 3 mm:n kuusiokolo on (liian) pieni ja ruuviura (liian) matala ja (liian) kapea, jolloin (liian) tiukan ruuvin kanta voi (liian) helposti vaurioitua m.o.t.; tältä osin tehdas voisi miettiä asian uusiksi . SPC9:än sopivat kaikki eri sukupolvienkin Glock-lippaat, pituudesta viis. Myöhempi mittaus Lymanin laukaisuvastusmittarilla kertoi, että vastus vaihteli välillä 2073...2277 g ja kymmenen mittauksen keskiarvo oli 2166 g. Kokoonpano päinvastaisessa järjestyksessä. MFT:n teleperä (tai mikä tahansa AR-yhteensopiva) kiinnittyy ylärungon perän sulkevaan tulppaan. perän ja ylärungon kiinnityssaumasta. Tarkkuuskoeammunta alkamassa; kyllä, suojalasit puuttuvat vielä. Tulpassa on paikka QD-hihnalenkille. Suojalasit ovatkin pakolliset. takimmainen viritysvipu vedetään taakse ja lukko poistetaan, minkä jälkeen vipu irtoaa AR-tyyliin . etutukissa oleva viritysvipu vedetään taakse, missä se voidaan vetää sivulle irti ja runko-osa saadaan irti taaksepäin . Ase myöskin likaantuu aivan järkytttävästi ja kaikki sisäpinnat olivat mustan, vetisen ja ammoniakilta haisevan moskan peitossa; aseen puhdistaminen kotiin päästyä vei täyden tunnin! Kosteiden palojäämien poistamiseen runsas WD-40:n käyttö on mitä sopivinta. Koeammunnan tulokset • 2 ampujaa • 10 x 5 ls tuelta • ampumaetäisyys 50 m • Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T ASV+ • Chrony @ 2 m Geco 7,5 g / 115 gr FMJ DTX Lapua 8,0 g / 123 gr R381 FMJ #4319177 Magtech 7,5 g / 115 gr FMJ #9A Suurin nopeus m/s 393,76 378,3 396,9 Pienin nopeus m/s 388,7 366,5 386,3 Kokonaishajonta m/s 4,9 11,8 10,6 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 391,7 (370) 373,0 (320) 389,9 (355) Keskihajonta m/s 2,1 5,6 4,0 Keskiarvoenergia J 575 556 570 Pienin osumakuvio mm 22 40 57 Suurin osumakuvio mm 70 115 94 Keskiarvo-osumakuvio mm 37,8 71,0 76,9 Osumakuvioiden keskihajonta 14,7 27,3 11,9 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,88 2,00 Huomautuksia Olosuhteet: · lämpötila +10° C · suhteellinen kosteus 87 % RH · ilmanpaine 1007 hPa · tyyntä Lukon palautusjousi ja hydraulinen vaimennin. Ylärunkoa kiinnittävien tappien päissä saisi olla suurempi viiste, jolloin ne olisivat haukkaavampia; nyt osat pitää paikoittaa täydellisesti ennen kuin tappi suostuu paikalleen. Kaikki pitivät aseesta todella paljon, mutta raskaaksi koettu laukaisu häiritsi ja etutukki on kaikkien mielestä liian lyhyt. etutukin kiinnitysruuvi avataan 3 mm kuusiokoloavaimella ja poistetaan muttereineen, minkä jälkeen etutukin voi vetää etukautta irti . alarungon sokat painetaan sopivalla tapilla auki oikealle ja runko irrotetaan . ASE-lehti • 39. Sattumalta radalla oli paikalla kokeneita toiminta-ampujia ja niinpä heiltä kerättiin kokemuksia. ase varmistetaan, lipas poistetaan ja patruunapesä tarkastetaan . Aseen huoltopurku on helppoa:
Läpipuhaltaville vaimentimille tyypilliseen tapaan nettovaimennus on melko vaatimaton, vrt. Ajanpuutteen ja sopivien patruunoiden vähäisyyden takia ammuttiin vain kolmen laukauksen sarjoja, kun normaalisti ammutaan viisi laukausta ilman ja kymmenen vaimentimen kera. Äänenpainetason määritelmästä seuraa, että jokainen 6 dB puolittaa korvalle tulevan paineen, joten karkeasti voidaan sanoa Compact-mallin pudottavan Silent Steelin vaimentimet ja kiinnittämiseen käytetty liekinsammutin, joka on syytä liimata kiinni, muuten saattaa käydä niin, että liitos aukeaa vaimenninta irrotettaessa, liekinsammuttaja jääkin kiinni vaimentimeen ja irtoaa vain siirtoleukapihdeillä (huomaa aiemmat jäljet!). Etutukki on (liian) lyhyt monelle ja sormet päätyvät piipulle. Tässä käytettiin mittarin C-suodatusta ja mittaustulos on piikkiarvo eli dB(C) peak . Kotimaisen Silent Steelin vaimentimista oli jo juttua Ase 4/2021:ssä ja sittemmin heiltä on tullut myös PCCaseisiin sopiva Micro Streamer 9.00 ja Compact Streamer 9.00, jotka pyydettiin kokeiltaviksi SPC9:ssä. Silti, FRP-ilmiötä ei todettu ja tulokset olivat hyvin tasaiset ts. Mikrofoni oli sijoitettu 15 cm ampujan vasemmasta korvasta piipunsuuhun päin, suunnattuna suoraan ylöspäin 1,6 m korkeudella maanpinnasta. sarjan sisällä vain reilun desibelin heittoja. B&T:lle luvattu ja itsekin mitattu yli 30 dB. Vaimenninten mukana saatiin kiinnitykseen tarvittava AU BoreLock-liekinsammutin. Gego DTX oli aseelle mieleen, kuten tämä 50 m:ltä ammuttu kuvio näyttää. SILENT STEEL SILENT STEEL STREAMER 9.00 STREAMER 9.00 -VAIMENTIMET -VAIMENTIMET Laukaus on juuri lähtenyt ja vanhempi ei-läpipuhaltava B&T-vaimennin puskee lujasti kaasuja ja moskaa etenkin hylsynpoistoaukon kautta. Silti paljon ääntä kuitenkin vielä on, että kuulonsuojainten käyttö on suositeltavaa. Molemmilla kuitenkin äänenpainetaso putosi 140 dB:n alle, mitä yleensä pidetään kuuloturvallisuuden rajana. Äänenpainetason (SPL) mittaus suoritettiin analogisella Bruel & Kjaer 2209 -mittarilla ja B&K 4136 – mikrofonilla. Streamerien purkamiseen tarvittava pikkurälläkän avain, puretut Mini & Compact, AU BoreLock -liekinsammuttaja ja FX-väripatruunoiden ammuntaan tarkoitettu vaimenninelementin korvaava suutulppa. Läpipuhaltavat vaimentimet ovat itselataavissa aseissa uusinta ja parasta uutta, sillä koneiston lisärasitus ja moskan puhaltuminen taaksepäin ovat niitä käytettäessä historiaa. 40 • ASE-lehti
Silti paljon ääntä kuitenkin vielä on, että kuulonsuojainten käyttö on suositeltavaa. Läpipuhaltavat vaimentimet ovat itselataavissa aseissa uusinta ja parasta uutta, sillä koneiston lisärasitus ja moskan puhaltuminen taaksepäin ovat niitä käytettäessä historiaa. Mikrofoni oli sijoitettu 15 cm ampujan vasemmasta korvasta piipunsuuhun päin, suunnattuna suoraan ylöspäin 1,6 m korkeudella maanpinnasta. Etutukki on (liian) lyhyt monelle ja sormet päätyvät piipulle. Kotimaisen Silent Steelin vaimentimista oli jo juttua Ase 4/2021:ssä ja sittemmin heiltä on tullut myös PCCaseisiin sopiva Micro Streamer 9.00 ja Compact Streamer 9.00, jotka pyydettiin kokeiltaviksi SPC9:ssä. Läpipuhaltaville vaimentimille tyypilliseen tapaan nettovaimennus on melko vaatimaton, vrt. Vaimenninten mukana saatiin kiinnitykseen tarvittava AU BoreLock-liekinsammutin. ASE-lehti • 41. Gego DTX oli aseelle mieleen, kuten tämä 50 m:ltä ammuttu kuvio näyttää. Äänenpainetason määritelmästä seuraa, että jokainen 6 dB puolittaa korvalle tulevan paineen, joten karkeasti voidaan sanoa Compact-mallin pudottavan Silent Steelin vaimentimet ja kiinnittämiseen käytetty liekinsammutin, joka on syytä liimata kiinni, muuten saattaa käydä niin, että liitos aukeaa vaimenninta irrotettaessa, liekinsammuttaja jääkin kiinni vaimentimeen ja irtoaa vain siirtoleukapihdeillä (huomaa aiemmat jäljet!). Streamerien purkamiseen tarvittava pikkurälläkän avain, puretut Mini & Compact, AU BoreLock -liekinsammuttaja ja FX-väripatruunoiden ammuntaan tarkoitettu vaimenninelementin korvaava suutulppa. B&T:lle luvattu ja itsekin mitattu yli 30 dB. Äänenpainetason (SPL) mittaus suoritettiin analogisella Bruel & Kjaer 2209 -mittarilla ja B&K 4136 – mikrofonilla. Ajanpuutteen ja sopivien patruunoiden vähäisyyden takia ammuttiin vain kolmen laukauksen sarjoja, kun normaalisti ammutaan viisi laukausta ilman ja kymmenen vaimentimen kera. Silti, FRP-ilmiötä ei todettu ja tulokset olivat hyvin tasaiset ts. Tässä käytettiin mittarin C-suodatusta ja mittaustulos on piikkiarvo eli dB(C) peak . SILENT STEEL SILENT STEEL STREAMER 9.00 STREAMER 9.00 -VAIMENTIMET -VAIMENTIMET Laukaus on juuri lähtenyt ja vanhempi ei-läpipuhaltava B&T-vaimennin puskee lujasti kaasuja ja moskaa etenkin hylsynpoistoaukon kautta. Molemmilla kuitenkin äänenpainetaso putosi 140 dB:n alle, mitä yleensä pidetään kuuloturvallisuuden rajana. sarjan sisällä vain reilun desibelin heittoja
Micro-malli puskee enemmän kaasua taaksepäin, mikä on kompaktimman koon hinta. Vaimentimet ovat purettavissa rälläkän nasta-avaimella puhdistusta varten ja uusimmissa Gen 2 –malleissa (joita nämä eivät ole) verkko on käyttäjän vaihdettavissakin, niitä saa valmiiksi rullattuina varaosapaketteina. Laukaus on juuri lähtenyt ja hylsy poistuu aseesta. Vaimentimien hinta on sama alumiinitai teräskuorella, Micro maksaa 420 € ja Compact 450 €. sarjatuli ja vaimenninelementtinä toimivan teräsverkon likaantuminen, jää nähtäväksi. Miten vaimentimet kestävät pidempää käyttöä ml. Kuitenkin, Microlla pikatulella ammuttu 30 patruunan lippaallinen johti siihen, että loppuvaiheessa kaasuja alkoi jo puskea taaksepäinkin, mikä on luonnollista vaimentimen pienen tilavuuden takia. KOMMENTIT Kokonaisuutena B&T SPC9:stä jäi erittäin miellyttävä vaikutelma: ampumaominaisuudet ovat hyvät ja sopivalla patruunalla ase on 9 mm Luger –kaliiperin (joka on todella haastava tässä suhteessa) aseeksi harvinaisen tarkka. Asepaketin hinta (01.11.2021) on 3550 €. Pahaa sanottavaa ei testin perusteella ole Silent Steelin vaimentimistakaan. LÄHTEET Valmistajan kotisivut https://bt-ag.ch/ Maahantuojan kotisivut www.asetalo.fi Silent Steelin kotisivut www.silentsteel.fi Impulssimelun mittaus MIL-STD-1474D http://everyspec.com/MIL-STD/ MIL-STD-1400-1499/MIL-STD-1474D_25106/. Painoa kertyy Microlle 200 / 300 g ja Compactille 300 / 450 g. Digiajan ihmiselle analogisen mittarin lukeminen on (epä)tarkkaa hommaa, tässä 130 + 4,2 = 134,2 dB(C) peak . Hyvä piirre oli, että verrattuna perinteisiin vaimentimiin ase oli olennaisesti vähemmän likainen Streamerien jäljiltä, mutta ei toki puhdas. Patruuna Geco 7,5 g / 115 gr FMJ DTX PPU 147 gr / 9,5 g JHP Oma 147 gr / 9,5 g XTP JHP Vaimennin Micro Compact Micro Compact Micro Compact Keskiarvonopeus m/s @ 3 m 385,5 299,3 302,6 SPL dB(C) peak keskiarvo ilman vaimenninta 150,6 146,3 144,9 SPL dB(C) peak keskiarvo vaimentimen kera 140,5 139,7 137,0 133,9 136,0 132,4 Nettovaimennus dB(C) peak 10,8 10,9 9,3 12,4 8,9 12,5 Ero Compact – Micro dB(C) peak 0,1 3,1 3,5 Huomautuksia 0,308 g 3N37 CCI400 Lapua-hylsy COL 29,1 Kaikki tulokset 3 ls keskiarvoja Olosuhteet: · lämpötila +5° C · suhteellinen kosteus 78 % RH · ilmanpaine 999 hPa · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony @ 3 m rasituksen ¼:aan alkuperäisestä, mikä on jo paljon. Subsoonisilla patruunoilla vaimenninten keskinäinen ero on kolmisen desibeliä, minkä ihmiskorvakin selvästi huomaa. Ase on myös toimintavarma ja ammuttujen reilun viiden sadan laukauksen aikana ei tullutkaan yhtään häiriötä. Tärkein ominaisuus näissä vaimentimissa on, että aseesta lentää vähemmän ruutikaasuja ja muuta silmät ja keuhkot vaarantavaa moskaa taaksepäin. Vaimentimen pintalämpötila nousi samalla 27 astetta eli vielä eivät sormet olleet vaarassa. Micro on lähinnä ymmärrettävä ammattilaiskäyttöön (konepistooliin) tarkoitetuksi meluhuippuleikkuriksi ja liekinsammuttajaksi enemmän kuin varsinaiseksi äänenvaimentajaksi. Vanhemmalla B&T vaimentimella ammuttaessa keuhkoja alkoi lippaallisen jälkeen kirvellä ja silmät vuotivat ruutikaasujen takia. Silent Steeleillä tätä ongelmaa ei ollut
Laukaus on juuri lähtenyt ja hylsy poistuu aseesta. Miten vaimentimet kestävät pidempää käyttöä ml. Asepaketin hinta (01.11.2021) on 3550 €. Vaimentimet ovat purettavissa rälläkän nasta-avaimella puhdistusta varten ja uusimmissa Gen 2 –malleissa (joita nämä eivät ole) verkko on käyttäjän vaihdettavissakin, niitä saa valmiiksi rullattuina varaosapaketteina. Vanhemmalla B&T vaimentimella ammuttaessa keuhkoja alkoi lippaallisen jälkeen kirvellä ja silmät vuotivat ruutikaasujen takia. Subsoonisilla patruunoilla vaimenninten keskinäinen ero on kolmisen desibeliä, minkä ihmiskorvakin selvästi huomaa. Tärkein ominaisuus näissä vaimentimissa on, että aseesta lentää vähemmän ruutikaasuja ja muuta silmät ja keuhkot vaarantavaa moskaa taaksepäin. Hyvä piirre oli, että verrattuna perinteisiin vaimentimiin ase oli olennaisesti vähemmän likainen Streamerien jäljiltä, mutta ei toki puhdas. Painoa kertyy Microlle 200 / 300 g ja Compactille 300 / 450 g. Kuitenkin, Microlla pikatulella ammuttu 30 patruunan lippaallinen johti siihen, että loppuvaiheessa kaasuja alkoi jo puskea taaksepäinkin, mikä on luonnollista vaimentimen pienen tilavuuden takia. sarjatuli ja vaimenninelementtinä toimivan teräsverkon likaantuminen, jää nähtäväksi. Silent Steeleillä tätä ongelmaa ei ollut. LÄHTEET Valmistajan kotisivut https://bt-ag.ch/ Maahantuojan kotisivut www.asetalo.fi Silent Steelin kotisivut www.silentsteel.fi Impulssimelun mittaus MIL-STD-1474D http://everyspec.com/MIL-STD/ MIL-STD-1400-1499/MIL-STD-1474D_25106/ ASE-lehti • 43. Pahaa sanottavaa ei testin perusteella ole Silent Steelin vaimentimistakaan. Vaimentimen pintalämpötila nousi samalla 27 astetta eli vielä eivät sormet olleet vaarassa. Micro-malli puskee enemmän kaasua taaksepäin, mikä on kompaktimman koon hinta. Patruuna Geco 7,5 g / 115 gr FMJ DTX PPU 147 gr / 9,5 g JHP Oma 147 gr / 9,5 g XTP JHP Vaimennin Micro Compact Micro Compact Micro Compact Keskiarvonopeus m/s @ 3 m 385,5 299,3 302,6 SPL dB(C) peak keskiarvo ilman vaimenninta 150,6 146,3 144,9 SPL dB(C) peak keskiarvo vaimentimen kera 140,5 139,7 137,0 133,9 136,0 132,4 Nettovaimennus dB(C) peak 10,8 10,9 9,3 12,4 8,9 12,5 Ero Compact – Micro dB(C) peak 0,1 3,1 3,5 Huomautuksia 0,308 g 3N37 CCI400 Lapua-hylsy COL 29,1 Kaikki tulokset 3 ls keskiarvoja Olosuhteet: · lämpötila +5° C · suhteellinen kosteus 78 % RH · ilmanpaine 999 hPa · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony @ 3 m rasituksen ¼:aan alkuperäisestä, mikä on jo paljon. Digiajan ihmiselle analogisen mittarin lukeminen on (epä)tarkkaa hommaa, tässä 130 + 4,2 = 134,2 dB(C) peak . Micro on lähinnä ymmärrettävä ammattilaiskäyttöön (konepistooliin) tarkoitetuksi meluhuippuleikkuriksi ja liekinsammuttajaksi enemmän kuin varsinaiseksi äänenvaimentajaksi. Vaimentimien hinta on sama alumiinitai teräskuorella, Micro maksaa 420 € ja Compact 450 €. Ase on myös toimintavarma ja ammuttujen reilun viiden sadan laukauksen aikana ei tullutkaan yhtään häiriötä. KOMMENTIT Kokonaisuutena B&T SPC9:stä jäi erittäin miellyttävä vaikutelma: ampumaominaisuudet ovat hyvät ja sopivalla patruunalla ase on 9 mm Luger –kaliiperin (joka on todella haastava tässä suhteessa) aseeksi harvinaisen tarkka
Yksi haastavimmista on haavoittuneen tai loukkaantuneen riistan jäljitys. Pilkkopimeässä rusakot näkyivät hyvin punaisina pisteinä tai oikeastaan valkoisina ja punapäisinä, sillä mitä lämpimämpi kohde on, sitä punaisempana se näkyy. kompakti lämpökamera Zeiss DTI 3/35 Zeiss DTI 3/35 TEKSTI JA KUVAT: J. Varjopuolena tietenkin on arvokas hinta, kuten uudenlaisen tuotteen kohdalla alussa yleensäkin. Lämpökamerassa on nimittäin wlan ja Zeiss Hunting app on ladattavissa liitännäislaitteille, jolloin langaton tiedonsiirtokin onnistuu. Optinen suurennus on siis 2,5 x ja 384 x 288 pikselisen kennon tuottaman kuvan voi suurentaa vielä digitaalisesti 4x asti, mutta silloin se pikselöityy, eikä ole juurikaan sen selvempi. Niin ikään kysyntää näkemiselle on silloin, kun pitää tunnistaa riistaeläin ja yleensäkin kun haluaa tietää, onko lähistöllä eläimiä. Siihen on hyvä tarkentaa silmäkohtainen diopterisäätö sivulla olevalla vivulla. MALINEN Hämärässä ja pimeässä näkemiselle on kysyntää monessa tapauksessa. Testipellolla erottui hyvin viisi yöretkelle lähtenyttä rusakkoa arviolta 100 – 400 metrin etäisyyksillä. Sen sijaan 30 -metrissä ollut rusakko oli erittäin selvä ja samoin sadassa metrissä liikkuva oli Zeiss DTI 3/35 on ensimmäisenä markkinoillemme ehtinyt lämpökamera, joka mahtuu luontevasti kämmeneen ja jonka toiminta-aika sekä erottelukyky ovat hyvät. Tietenkin kaukana olevat olivat vain erivärisiä möykkyjä, sillä 2,5 x -suurennuksella ei muotoja enää kaukaa erota. näppäin. Ainoastaan manuaalisesti tarkennettavaa, 35 mm:n valovoimaista F1,0:n etulinssiä saa pyöritellä tiheään, mikäli kohteet ovat kovin eri etäisyyksillä toisistaan. Samoin kytikseltä ammuttaessa tavanomainen peuran 30-60 metrin pakolaukan jäljitys saattaa osoittautua yöllä varsin haasteelliseksi ilman koiraa. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Tosin se on vain murto-osa ammattimaisista suurista ja suuren erottelukyvyn laitteista. Päällä on käyttökytkimet, virtapainike sekä kuvan tai videon ottamisen kytkin sekä ohjelmissa liikkumiseen tarvittavat nuolinäppäimet ja valikko44 • ASE-lehti. Pituutta DTI:llä on vain 193 mm ja painoa 420 g. Alapuolella on ¼ tuuman kierre jalustalle ja suojattu usb-liitin latausta tai kuvien siirtoa varten ellei käytä wlania. DTI:n käyttö on varsin yksinkertaista, virta päälle ja Zeissin sininen logo ilmestyy kuvaan. Sen jälkeen kaikki toimiikin kuten katselukiikarissa
vielä tunnistettavissa liikkumistavastaan. Niin ikään 150 metrin etäisyydelle sattunut peura oli suhteellisen selkeä kun kuvaa suurensi jonkin verran ja sen jokaista liikettä oli helppo seurata. Näytössä näkyvä Zeissin logo on hyvä tarkennuskohde. Kohteen erotuskyky lämmön perusteella osoittautui siis oikein hyväksi. Samalla lailla tuoreet riistan kulkemat jäljet pitäisi erottuman maastossa päivällä ja yöllä. Jäätyneeseen maahan painettu kämmenen jälki erottui pitkään ensin sormineen kaikkineen valkoisena ja lämmön tasoittuessa yhtenäisenä läikkänä. Kuvasta näkee selvästi, että silmät ovat kaikkein punaisimmat eli suurin lämmönlähde, mutta pää kokonaisuutena sekä niveltaipeet olivat keltaisen punertavat eli niistä haihtuu lämpöä eniten. Käyttöliittymä on selkeä ja pimeässäkin hyvin käytettävissä. Itse asiassa näytön voi valita joko siten, että kuumimmat kohdat näkyvät punaisina, sateenkaaren väreissä, valkoisena tai mustana. Muutenkin DTI:n käyttö sujui turhia ponnistelematta. TEKNISET TIEDOT ZEISS DTI 3/35 Hinta: 2950 euroa Takuu: 10 vuotta Tyyppi: lämpökamera Objektiivi: 35 mm/F1,0 Optinen suurennus: 2,5x Lämpöanturi: 384 x 288 Pikseliväli: 17 ym Havainnointietäisyys: 1235 m (kohde 1,8x06 m) Näkökulma: 30 astetta Näkökenttä: 19 m / 100 m Digitaalizoom: 1 4x puolen askeleen portain Näyttö: LCOS 1280 x 960 Akku: Li-ion Sisäinen muisti: 15 GB Toiminta-aika: max. Tietenkin vähänkään kauempaa, sadan metrin tuolla puolen ei enää erottanut tarkkoja yksityiskohtia, mutta eläimen muoto ja se että siellä on eläin, erottuivat. Pyöreällä näppäimellä saa halutessaan kuvia ja videoita. Muutenkin kuvan ominaisuudet kuten kirkkaus, kontrasti jne ovat kaikki säätövalikon takana säädettävissä. Ei, niitä ei ollut paitsi juuri lämmitetyn savupiipun hatun tummanpunaisena loistaminen. Tämä tietenkin sekoittaa vähän, kun ei tiedä onko kyseessä makuulla oleva eläin vai kallio. Muuten lämmin karvapeite oli valkoinen mustaa taustaa vasten. Luontevimmalta vaikutti punainen, jossa lämmin näkyy valkoisena, kuuma keltaisena – punaisena, mitä kuumempi niin sitä punaisempi. Itse asiassa niin ohuessa hangessa kuin irtolumesta puhtaaksi lapioidussa lumessakin saappaanjäljet erottuivat valkoisina ja tarkkarajaisina lämpöjälkinä aivan selkeästi, joten niitä oli helppo seurata keskellä päivääkin. Virran kytkennän jälkeen ensi työ on säätää diopterisäätö käyttäjän silmän mukaiseksi kyljen vivulla. 7 h Liitännät: usb, wlan Tiiveys: IP 66 Mitat: 193 x 60 x 65 Paino: 420 g Käyttölämpötila: -10 … +40. Ohutlumisessa metsässä valkoisia lämpökohtia oli siellä täällä ja paikan päälle käveltyä selvisi, että pieni kivenreuna oli jäänyt näkyviin ja se erottui hyvin lunta lämpimämpänä. Tämä tuli ilmi, kun kartoitimme talon mahdolliset lämpövuodot. Suuri 1,8 x 0,6 metrin kohde pitäisi olla erotettavissa aina 1230 metriin asti
3x zoomaus kasvattaa kohdetta edelleen vähän. Paljon edullisempiakin vaihtoehtoja alkaa löytyä ja tarjonta lisääntyy koko ajan. Metsästysseuran hankintana kolaripeurojen jäljitykseen tms. Tarpeellisten kaapeleiden lisäksi mukana on tukeva kotelo sekä hyvät kantohihnat niin lämpökameralle kuin sen kotelollekin. Akun lataus hoituu USB liittimen kautta mukana seuraavalla virtalähteellä ja puhtia riittää 7 tunnin käyttöön. Todennäköisesti hintakin tulee tippumaan ajan kanssa, kuten kännyköiden kohdallakin on käynyt. Zeissin jälkeen markkinoille on tullut tai on tulossa muitakin, vastaavan kokoisella kennolla varustettu, myös Kiinassa tehty Liemke Keiler 35 samaan hintaluokkaan ja sitten huomattavasti tarkemmalla kennolla varustettu, Saksassa tehty Leica paljon kalliimpaan hintaan. sen sijaan asia on toinen. Digitaalinen zoomaus 2x suurentaa kohdetta hieman. Erittäin huolellista työtä oleva Zeiss on kaikkiaan hieno peli ja yllättävän tarkkakuvainen, mutta ohjehinta on vastaavasti yksityiselle aika arvokas. 46 • ASE-lehti. Noin kolmenkymmenen metrin päässä lumihangessa istunut rusakko erottui selkeästi kuuttomassa pilkkopimeydessäkin 1x perusasetuksella. Talvisen peurapassin jälkeen auto näyttää edelleen lämpöä hehkuvat kohtansa. 4x zoomaus tekee kohteesta jo rasterisen, jos kohde on kaukana, niin tämä ei paranna tunnistusta
Kuka heitä surmaa aivan oikeasti. Solmioneula ja riipus kullattu hopea 99 € Legendaarinen Aimo Lahden asekeksintö Solmioneula ja riipus hopea 69 € Verkkokaupasta: www.suomi-konepistooli.fi Lähetyskulut 6,70 € WWW. Info-pisteet: Muuta nähtävää: Näyttely, aseita, asusteita, puukkoja, miekkoja Pysäköinti 6 €. Hackman-romaani on kotimaisen dekkarigenren aatelia. Hän on Murhaleikki-porukan ainoa toivo. Pelon, kauhun ja neuvottomuuden synkäksi noidankehäksi. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Hauskaan roolipeliin ylellisen lomakylän rauhassa. Ainoa pelastava enkeli. Lisätietoja Jukka Nikkari 040 579 2647 • messut@armaaboa.fi Pääsyliput 10 €. ASELEHTI .FI eränkäynnin erikoissivusto ASE-lehti • 47. Kun sitten yksi joukosta kuolee, leikki muuttuu todeksi. Asehistorianliitto ry., Suomen metsästäjäliitto ja sitä sun tätä. JESSE HACKMAN is back! LUURANKOSAARI ON VÄKEVÄÄ PAULOWIA Ari Paulowin 13. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. Joukko suomalaismiljonäärejä osallistuu Agatha Christie -henkiseen Murhaleikkiin. Mistä murhaaja tulee ja miksi. Tämä jos mikä on privaattietsivä Jesse Hackmanin ominta osaamisaluetta. Hiipivän jännityksen, nasevan sanailun, toiminnan ja mojovien yllätysten keitos. Onko heillä kaikilla sama kohtalo. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa ry www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 10.4.2022 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto maaliskuussa 2022. Etäällä mediasta, töistä ja kaikista muista huolista
Ei siis ihme, että Leica, tai silloinen Ernst Leitz laajensi kameroiden ja katselukiikareiden tuotantoaan kiikaritähtäimiin jo 1950-luvulla, onhan osa asiakaskunnasta samaa, tavalla tai toisella luonnossa liikkuvia. MALINEN Saksalainen Leica on yksi arvostetuimmista optiikan valmistajista. Lisäksi paristoa säästää lepuutustoiminto, eli jos asetta ei liikuta 3 minuuttiin tai sen kallistaa, niin piste sammuu ja jälleen liikautettaessa syttyy uudelleen. Tosin tästä seuraa se, että myös päivänvalossa on nopeampaa ampua piste kytkettynä. Tämä onkin näkyvin ero Magnuksen ja Fortiksen välillä, sillä Magnuksessa on okulaarin päällä todella näppärä 60 portainen paininsäätö kun Fortis on perinteisemmän näköinen tähtäin säätötornien yhteyteen tehdyllä valaisunsäädöllä. Valaistuksen säätö vaatii voiman käyttöä, mikä on osittain hyvä asia, samoin suurennuskertoimen muutos on sen verran jäykkä, ettei siirry itsestään vaikka pussiin laitettaessa. Samalla tosin tuotteesta tuli varsin arvokas. Diopterisäätö vaatii sekin sopivasti voimaa ja alue riittää vanhoillekin silmille. Suuri pää riittää tarkkaan tauluun ammuntaan sekä linnustukseen, pieni pää auttavasti ajojahteihinkin. Itse ristikko on sekin itse arvostamaani avointa tyyppiä L-4a, jossa palkit ovat keskiosalta erittäin ohuet ja vain alaja sivupäädyt ovat paksut. ominaisuuksiltaan mainio 2,5-15x56 i. Silmäkohtainen diopterisäätö on sekin sopivan jäykkä ja eurooppalaiseen tyyliin -4/+3 säätöalue riittää vanhoillekin silmille, toisin kuin monen amerikkalaisen putken kohdalla. Nykyaikaisten kiikaritähtäimien valmistus alkoi vuosituhannen vaihteessa ERmallisarjalla, jota myytiin pääasiassa Amerikassa. Paristo on joka paikasta löytyvä 2032 nappi, joten senkään puolesta ei jää pulaan. Muutama vuosi sitten, 2019 esiteltiin IWA:ssa edullisempi vaihtoehto Fortis 6, joka käytännössä on hyvin lähellä Magnusta, mutta kasataan Portugalin tehtaalla. Leica Fortis 6 Leica Fortis 6 – nimekkään valmistajan uusi tähtäinsarja – nimekkään valmistajan uusi tähtäinsarja TEKSTI JA KUVAT: J. Siinä zoomialue on 6,7 kertainen, optiikka aivan viimeisen päälle sekä näkökenttä poikkeuksellisen suuri. 48 • ASE-lehti. Perinteiseen paikkaan sijoitettu valaisun säätö on yhdeksänportainen ja toimii hyvin niin päivällä kuin iltahämärässä. Suuren suurennusalueen superzoomit tulivat mukaan arvokkaalla, Saksan tehtaalla valmistettavalla Magnussarjalla 2011 ja jonka toinen sukupolvi esiteltiin IWA:ssa 2016. Kuva ei silloin peity ja valaistua pistettä hyödyntäen tähtäin on nopea käyttää. Kiikaritähtäimien valmistuksessa on kunnon optiikan teko niin ikään yksi tärkeimmistä osaamisen alueista. Zoomikerroin on edelleen varsin korkea 6 eli käytännössä lähes sama kuin Magnuksen 6,7, samanlainen ristikko on valaistu ja se on tehty edelleen oikeaoppisesti, 30 millisen putken rakenne on tukeva (myös kiskokiinnitys) ja näkökenttä on molemmissa mahtava samoin kuin optiikan piirtokyky ja kontrasti, joskin joka kohdassa Magnus on rahtusen edellä. Käyttöaikaa hämärässä lisää vielä erittäin toimiva, pieni (1,5 cm / 100 m / 10 x) oranssi valokuidulla toteutettu piste ristikon keskellä, joka säätyy kerrankin riittävän himmeäksi. Toisaalta kovin kylmässä säätö voi olla jo liiankin hankalaa, onneksi siinä on kunnon harjanne juuri siinä missä pitääkin eli seiskan kohdalla mistä ottaa tukea ja tunnistaa asento pimeässäkin. Muutenkin putki on asiallinen, ristikon säädöt suojakorkkien alla toimivat tunnokkaasti, askellus on 1 cm / 100 m ja 200 x 200 cm / 100 m säätöalue on reippaasti suurempi kuin Magnuksessa. Optiikassa on kuitenkin hitusen eroa, säätötornien nollaussysteemi on erilainen ja selkein ero on valaistun ristikon, pienen ja tarkkarajaisen punapisteen, voimakkuuden säädössä. Näin vaikka säätöportaita on vain 9. Iso etulinssi kerää valoa, joten seiskan paikkeille kierrettynä tähtäin on ihan omiaan iltahämäriin kytishetkiin. Varsinkin kamerat viimeiseltä 107 vuodelta ovat luoneet sellaisen maineen, ettei vastaavaa tule kovin usein vastaan. Suurennuskertoimen säätö vaatii voimaa ja kehällä on toimiva harjanne seiskasuurennuksen kohdalla, joten säätötuntuma onnistuu pimeässäkin. Kaikki ominaisuuksia, joita nykyaikainen metsästäjä kokee tarvitsevansa. Tietenkin tämä riippuu siitä, mihin käyttäjä on tottunut, latvalinnustaja voi haluta suurempaakin suurennusta ja ajojahtien pikatilanteissa 1,1x on perinteinen, joskin valmistajien mukaan Alppien ammattilaiset suosivat 4x ja suurempaakin kiinteää. Vielä tuohon kuvaan liittyy parallaksin sivusäätö, mikä on aika yleistä, kun suurennuskerroin nousee yli 12x. Sarja kattaa kolme mallia, ajojahtien 1-6x24 i, 2-12x50 i ja nykyään yleismalliksi koettu, hämäräRistikon säätökiekot ovat selkeät kertoen hyvin suunnan ja askelluksen. Toisaalta se säätyy varsin kirkkaaksi päiväkäyttöä ajatellen erottuen näin vallan mainiosti tummaa turkkia vasten. FORTIS 6 2,5-15X56 I Nyt koeammuttu Fortis on kehitetty tarjoamaan edelleen superominaisuudet, mutta Magnusta käyttäjäystävällisempään hintaan. Parallaksin säätö on sisempänä ja alkaa 50 metristä. Tuntuma on täsmällinen ja helppokäyttöinen. Vuonna 2020 esiteltiin oikeasti reippaasti edullisempi Amplus sarja ja nyt mukaan ovat tulleet lisäksi taktiset pitkän matkan mallit. Koeammunnassa oli se haluttavin monikäyttömalli, yksi tähtäin, jolla tulee toimeen kaikissa tilanteissa eli 2,5-15x56
Vielä tuohon kuvaan liittyy parallaksin sivusäätö, mikä on aika yleistä, kun suurennuskerroin nousee yli 12x. MALINEN Saksalainen Leica on yksi arvostetuimmista optiikan valmistajista. Tuntuma on täsmällinen ja helppokäyttöinen. Varsinkin kamerat viimeiseltä 107 vuodelta ovat luoneet sellaisen maineen, ettei vastaavaa tule kovin usein vastaan. Kaikki ominaisuuksia, joita nykyaikainen metsästäjä kokee tarvitsevansa. Sarja kattaa kolme mallia, ajojahtien 1-6x24 i, 2-12x50 i ja nykyään yleismalliksi koettu, hämäräRistikon säätökiekot ovat selkeät kertoen hyvin suunnan ja askelluksen. Kiikaritähtäimien valmistuksessa on kunnon optiikan teko niin ikään yksi tärkeimmistä osaamisen alueista. Kuva ei silloin peity ja valaistua pistettä hyödyntäen tähtäin on nopea käyttää. Valaistuksen säätö vaatii voiman käyttöä, mikä on osittain hyvä asia, samoin suurennuskertoimen muutos on sen verran jäykkä, ettei siirry itsestään vaikka pussiin laitettaessa. Optiikassa on kuitenkin hitusen eroa, säätötornien nollaussysteemi on erilainen ja selkein ero on valaistun ristikon, pienen ja tarkkarajaisen punapisteen, voimakkuuden säädössä. Muutama vuosi sitten, 2019 esiteltiin IWA:ssa edullisempi vaihtoehto Fortis 6, joka käytännössä on hyvin lähellä Magnusta, mutta kasataan Portugalin tehtaalla. Vuonna 2020 esiteltiin oikeasti reippaasti edullisempi Amplus sarja ja nyt mukaan ovat tulleet lisäksi taktiset pitkän matkan mallit. Zoomikerroin on edelleen varsin korkea 6 eli käytännössä lähes sama kuin Magnuksen 6,7, samanlainen ristikko on valaistu ja se on tehty edelleen oikeaoppisesti, 30 millisen putken rakenne on tukeva (myös kiskokiinnitys) ja näkökenttä on molemmissa mahtava samoin kuin optiikan piirtokyky ja kontrasti, joskin joka kohdassa Magnus on rahtusen edellä. Samalla tosin tuotteesta tuli varsin arvokas. FORTIS 6 2,5-15X56 I Nyt koeammuttu Fortis on kehitetty tarjoamaan edelleen superominaisuudet, mutta Magnusta käyttäjäystävällisempään hintaan. Muutenkin putki on asiallinen, ristikon säädöt suojakorkkien alla toimivat tunnokkaasti, askellus on 1 cm / 100 m ja 200 x 200 cm / 100 m säätöalue on reippaasti suurempi kuin Magnuksessa. Suuri pää riittää tarkkaan tauluun ammuntaan sekä linnustukseen, pieni pää auttavasti ajojahteihinkin. Siinä zoomialue on 6,7 kertainen, optiikka aivan viimeisen päälle sekä näkökenttä poikkeuksellisen suuri. Koeammunnassa oli se haluttavin monikäyttömalli, yksi tähtäin, jolla tulee toimeen kaikissa tilanteissa eli 2,5-15x56. Diopterisäätö vaatii sekin sopivasti voimaa ja alue riittää vanhoillekin silmille. Toisaalta se säätyy varsin kirkkaaksi päiväkäyttöä ajatellen erottuen näin vallan mainiosti tummaa turkkia vasten. Tämä onkin näkyvin ero Magnuksen ja Fortiksen välillä, sillä Magnuksessa on okulaarin päällä todella näppärä 60 portainen paininsäätö kun Fortis on perinteisemmän näköinen tähtäin säätötornien yhteyteen tehdyllä valaisunsäädöllä. ominaisuuksiltaan mainio 2,5-15x56 i. Toisaalta kovin kylmässä säätö voi olla jo liiankin hankalaa, onneksi siinä on kunnon harjanne juuri siinä missä pitääkin eli seiskan kohdalla mistä ottaa tukea ja tunnistaa asento pimeässäkin. Lisäksi paristoa säästää lepuutustoiminto, eli jos asetta ei liikuta 3 minuuttiin tai sen kallistaa, niin piste sammuu ja jälleen liikautettaessa syttyy uudelleen. Leica Fortis 6 Leica Fortis 6 – nimekkään valmistajan uusi tähtäinsarja – nimekkään valmistajan uusi tähtäinsarja TEKSTI JA KUVAT: J. Iso etulinssi kerää valoa, joten seiskan paikkeille kierrettynä tähtäin on ihan omiaan iltahämäriin kytishetkiin. Suurennuskertoimen säätö vaatii voimaa ja kehällä on toimiva harjanne seiskasuurennuksen kohdalla, joten säätötuntuma onnistuu pimeässäkin. Näin vaikka säätöportaita on vain 9. Tosin tästä seuraa se, että myös päivänvalossa on nopeampaa ampua piste kytkettynä. Perinteiseen paikkaan sijoitettu valaisun säätö on yhdeksänportainen ja toimii hyvin niin päivällä kuin iltahämärässä. ASE-lehti • 49. Nykyaikaisten kiikaritähtäimien valmistus alkoi vuosituhannen vaihteessa ERmallisarjalla, jota myytiin pääasiassa Amerikassa. Tietenkin tämä riippuu siitä, mihin käyttäjä on tottunut, latvalinnustaja voi haluta suurempaakin suurennusta ja ajojahtien pikatilanteissa 1,1x on perinteinen, joskin valmistajien mukaan Alppien ammattilaiset suosivat 4x ja suurempaakin kiinteää. Ei siis ihme, että Leica, tai silloinen Ernst Leitz laajensi kameroiden ja katselukiikareiden tuotantoaan kiikaritähtäimiin jo 1950-luvulla, onhan osa asiakaskunnasta samaa, tavalla tai toisella luonnossa liikkuvia. Suuren suurennusalueen superzoomit tulivat mukaan arvokkaalla, Saksan tehtaalla valmistettavalla Magnussarjalla 2011 ja jonka toinen sukupolvi esiteltiin IWA:ssa 2016. Parallaksin säätö on sisempänä ja alkaa 50 metristä. Paristo on joka paikasta löytyvä 2032 nappi, joten senkään puolesta ei jää pulaan. Silmäkohtainen diopterisäätö on sekin sopivan jäykkä ja eurooppalaiseen tyyliin -4/+3 säätöalue riittää vanhoillekin silmille, toisin kuin monen amerikkalaisen putken kohdalla. Käyttöaikaa hämärässä lisää vielä erittäin toimiva, pieni (1,5 cm / 100 m / 10 x) oranssi valokuidulla toteutettu piste ristikon keskellä, joka säätyy kerrankin riittävän himmeäksi. Itse ristikko on sekin itse arvostamaani avointa tyyppiä L-4a, jossa palkit ovat keskiosalta erittäin ohuet ja vain alaja sivupäädyt ovat paksut
Radalla tarkkuuskokeissa kaikki toimi erinomaisesti ja ristikon pieni peittävyys mahdollisti huippukasojen ammunnan. Leica ei ole asettanut ykköstavoitteekseen äärimmäistä valonläpäisyä, vaikka se onkin huippuluokkaa oleva 92%, sama kuin Magnuksessa. Runkoputken puolesta ainakin Blaserin päälle asennus onnistui 30 mm renkailla helposti juuri oikeaan kohtaan ja kiskokiinnitys vielä lisää aluetta. Vanhaan tapaan tehdyissä raskaissa ristikoissa paksu musta ristikko toimii hyvin päivällä, mutta avaran avoin uuden ajan ristikko hyötyy valaistusta keskitäplästä. Yksi ärsyttävimmistä ominaisuuksista tähtäimessä on liian tarkka silmän paikka, eli silloin kun silmän on oltava tarkasti keskiakselilla jotta kuva näkyisi kokonaisena. Syksyisellä kestotestillä Leica Fortis tuli siksi tutuksi, että mitään negatiivista siitä ei löydy kaivamallakaan, se vaan on yksinkertaisesti todella hyvä. Ristikko on uudenaikainen avoin, hyvin kohteen näyttävä. Ristikon säätöjen palaaminen kiertelyn jälkeen takaisin samaan pisteeseen tuotti kolmella säätökerralla 20 mm kolmion 10,85 g Lapua Scenareilla, joten ei huolta sisäisistä takerteluista. RADALLA Laatuputki asennettiin laatuaseen päälle eli Blaserin R8 lyhyellä 50 sentin piipulla kaliiperissa .308 Win sai toimia testilavettina. Yleensä arvokkaimmissa tätä ei ole tullut vastaan, eikä tullut Leican kohdallakaan. Kuva oli syksyn ja vuodenvaihteen hämäristä keleistä huolimatta kirkas ja selkeä 15x suurennuksellakin. Käyttötestissä Fortista käytettiin niin iltakytiksellä kuin tässä ajojahdissa. Kasat olivat samanmuotoisia suurimmalla suurennuksella ammuttaessakin, joten ei ongelmaa. Jalusta oli Blaserin oma teräksinen satulajalusta pikakiinnityksellä ja piipun suulla A-Tecin modulaarinen H2 vaimennin. Ovat Leicalla panostaneet oikeaan asiaan. Tosin se oli ainoa suurennus, millä maali näkyi suurena ja oli helposti ammuttavissa. Kolmen kasat Lapuan 8 g kokovaippaisilla olivat 31 ja 25 mm ja molemmissa 15x ammuttu oli sentin verran muiden alapuolella. Optiikan erottelukyvyn selvittämiseen käytetään vakio testitaulua. Siinä valopiste toimii niin hämärässä kuin kirkkaassa kelissä. Kaikki säädöt oli helppo tehdä ja silti ne olivat riittävän tahmeat pysyäkseen hyvin paikallaan. Näillä eväillä hintakin kipusi lopulta lähelle lippulaiva Magnusta.. Hirviä ei kaatunut, mutta peuroja kytikseltä kolme ja ajojahdissa kaksi. Tämä tuli selväksi myös peurakytiksellä, kun laadukkailla katselukiikareilla puuston lehdet ja neulaset kasvoivat yhteen epämääräiseksi massaksi, niin Fortiksella samat neulaset olivat edelleen erotettavissa varsin selvästi. Paketti olikin sitä luokkaa, että paha on panna paremmaksi. Joka kerta, niin illan pimentyessä kuin keskellä päivää, käytössä oli valaistu ristikko, sillä se helpottaa ammuntaa aivan oleellisesti. Alemmassa kasassa ovat suurennuskertoimen 2,5 9 15x muutosten yhteydessä ammutut laukaukset. Parasta oli se, ettei silmän paikka ollut kovin tarkka, joten ristikko ja kohde löytyivät nopeasti. Sen sijaan painotus on korkeassa kontrastissa, jolla tositilanteessa pärjää parhaiten kun kohde on erotettavissa yksityiskohdiltaankin. Ylemmässä kasassa ovat ristikon säätelyjen yhteydessä ammutut laukaukset. TEKNISET TIEDOT – LEICA FORTIS 6 Malli: 2,5-15x56 i Hinta: 2435 euroa Takuu: 10 vuotta Valmistaja: Leica Camera AG, Saksa Maahantuoja: Foka Oy Näkökenttä: 17 – 2,7 m / 100 m Valovoima: 92% Optiikan uloin pinnoitus: AquaDura Ristikko: L-4a, L-4a + BDC Ristikon säätöporras: 1 cm / 100 m Ristikon säätöalue: 200 x 200 cm / 100 m Valaisun säätö: 9 askelta Virransäästö: 3 min Pisteen koko: 1,5 cm / 100 m / 10x Parallaksin säätö: 50 m – ääretön Silmän etäisyys: >90 mm Pituus: 360 mm Paino: 780 g Muuta: saatavana kiskolla, mukana linssien suojat Mitat ovat 360 mm ja 780 g. Samaa asiaa auttaa lähes vailla mustaa reunusta oleva kuva, mikä ei muissa ole lainkaan itsestään selvää. Suuremmilla suurennuksilla piirto heikkeni hieman aivan reunoilla, mutta sitä ei huomannut ampumatilanteessa. Niin ikään erittäin laaja kuva, Leica käyttää Barlowin kuvaa suurentavaa linssiä, tuo varmuutta ja nopeutta äkkitilanteissa. Suurempien kaliiperien rekyyliä ajatellen silmän etäisyys okulaarista on riittävä yli 90 mm, mikä on melko tavanomainen arvo. Fortiksessa onkin kaikin puolin erittäin hyvä kuvanlaatu. Paksujen tolppien sijaan avoimella ristikolla on vaivattoman helppoa seurata kokonaan näkyvää kohdetta. Suuren zoomikertoimen putkissa, etenkin halvoissa, voi olla ongelmana toisen polttotason ristikon siirtyminen suurennuskertoimen mukana. Säätötoimet eivät siten vaikuta osumapisteeseen. Sellaisella on vaikea ampua eikä ainakaan nopeasti. Nyt askelsimme suurennusta ylöspäin ja alaspäin ja ammuimme laukauksen arvoilla 2,5, 9 ja 15x. Patruunavertailuissa ja aseen tarkkuuden testaamisessa auttoi todella kirkas ja selkeä, kontrastikas kuva. Varsinainen käyttökoe painottui ratakäytön jälkeen syksyn ja talven metsästykseen, niin hirvijahtiin kuin peurajahtiin. Kaikki olivat yhden laukauksen kaatoja vailla pitkiä jäljityksiä
Fortiksessa onkin kaikin puolin erittäin hyvä kuvanlaatu. Suuren zoomikertoimen putkissa, etenkin halvoissa, voi olla ongelmana toisen polttotason ristikon siirtyminen suurennuskertoimen mukana. Samaa asiaa auttaa lähes vailla mustaa reunusta oleva kuva, mikä ei muissa ole lainkaan itsestään selvää. Yksi ärsyttävimmistä ominaisuuksista tähtäimessä on liian tarkka silmän paikka, eli silloin kun silmän on oltava tarkasti keskiakselilla jotta kuva näkyisi kokonaisena. Tämä tuli selväksi myös peurakytiksellä, kun laadukkailla katselukiikareilla puuston lehdet ja neulaset kasvoivat yhteen epämääräiseksi massaksi, niin Fortiksella samat neulaset olivat edelleen erotettavissa varsin selvästi. Säätötoimet eivät siten vaikuta osumapisteeseen. Ovat Leicalla panostaneet oikeaan asiaan. Nyt askelsimme suurennusta ylöspäin ja alaspäin ja ammuimme laukauksen arvoilla 2,5, 9 ja 15x. Runkoputken puolesta ainakin Blaserin päälle asennus onnistui 30 mm renkailla helposti juuri oikeaan kohtaan ja kiskokiinnitys vielä lisää aluetta. Vanhaan tapaan tehdyissä raskaissa ristikoissa paksu musta ristikko toimii hyvin päivällä, mutta avaran avoin uuden ajan ristikko hyötyy valaistusta keskitäplästä. Ristikko on uudenaikainen avoin, hyvin kohteen näyttävä. Kuva oli syksyn ja vuodenvaihteen hämäristä keleistä huolimatta kirkas ja selkeä 15x suurennuksellakin. Jalusta oli Blaserin oma teräksinen satulajalusta pikakiinnityksellä ja piipun suulla A-Tecin modulaarinen H2 vaimennin. ASE-lehti • 51. Sen sijaan painotus on korkeassa kontrastissa, jolla tositilanteessa pärjää parhaiten kun kohde on erotettavissa yksityiskohdiltaankin. Näillä eväillä hintakin kipusi lopulta lähelle lippulaiva Magnusta. RADALLA Laatuputki asennettiin laatuaseen päälle eli Blaserin R8 lyhyellä 50 sentin piipulla kaliiperissa .308 Win sai toimia testilavettina. Leica ei ole asettanut ykköstavoitteekseen äärimmäistä valonläpäisyä, vaikka se onkin huippuluokkaa oleva 92%, sama kuin Magnuksessa. Kaikki säädöt oli helppo tehdä ja silti ne olivat riittävän tahmeat pysyäkseen hyvin paikallaan. TEKNISET TIEDOT – LEICA FORTIS 6 Malli: 2,5-15x56 i Hinta: 2435 euroa Takuu: 10 vuotta Valmistaja: Leica Camera AG, Saksa Maahantuoja: Foka Oy Näkökenttä: 17 – 2,7 m / 100 m Valovoima: 92% Optiikan uloin pinnoitus: AquaDura Ristikko: L-4a, L-4a + BDC Ristikon säätöporras: 1 cm / 100 m Ristikon säätöalue: 200 x 200 cm / 100 m Valaisun säätö: 9 askelta Virransäästö: 3 min Pisteen koko: 1,5 cm / 100 m / 10x Parallaksin säätö: 50 m – ääretön Silmän etäisyys: >90 mm Pituus: 360 mm Paino: 780 g Muuta: saatavana kiskolla, mukana linssien suojat Mitat ovat 360 mm ja 780 g. Kolmen kasat Lapuan 8 g kokovaippaisilla olivat 31 ja 25 mm ja molemmissa 15x ammuttu oli sentin verran muiden alapuolella. Käyttötestissä Fortista käytettiin niin iltakytiksellä kuin tässä ajojahdissa. Sellaisella on vaikea ampua eikä ainakaan nopeasti. Tosin se oli ainoa suurennus, millä maali näkyi suurena ja oli helposti ammuttavissa. Siinä valopiste toimii niin hämärässä kuin kirkkaassa kelissä. Yleensä arvokkaimmissa tätä ei ole tullut vastaan, eikä tullut Leican kohdallakaan. Paksujen tolppien sijaan avoimella ristikolla on vaivattoman helppoa seurata kokonaan näkyvää kohdetta. Joka kerta, niin illan pimentyessä kuin keskellä päivää, käytössä oli valaistu ristikko, sillä se helpottaa ammuntaa aivan oleellisesti. Alemmassa kasassa ovat suurennuskertoimen 2,5 9 15x muutosten yhteydessä ammutut laukaukset. Syksyisellä kestotestillä Leica Fortis tuli siksi tutuksi, että mitään negatiivista siitä ei löydy kaivamallakaan, se vaan on yksinkertaisesti todella hyvä. Patruunavertailuissa ja aseen tarkkuuden testaamisessa auttoi todella kirkas ja selkeä, kontrastikas kuva. Suurempien kaliiperien rekyyliä ajatellen silmän etäisyys okulaarista on riittävä yli 90 mm, mikä on melko tavanomainen arvo. Parasta oli se, ettei silmän paikka ollut kovin tarkka, joten ristikko ja kohde löytyivät nopeasti. Optiikan erottelukyvyn selvittämiseen käytetään vakio testitaulua. Suuremmilla suurennuksilla piirto heikkeni hieman aivan reunoilla, mutta sitä ei huomannut ampumatilanteessa. Kaikki olivat yhden laukauksen kaatoja vailla pitkiä jäljityksiä. Ylemmässä kasassa ovat ristikon säätelyjen yhteydessä ammutut laukaukset. Radalla tarkkuuskokeissa kaikki toimi erinomaisesti ja ristikon pieni peittävyys mahdollisti huippukasojen ammunnan. Ristikon säätöjen palaaminen kiertelyn jälkeen takaisin samaan pisteeseen tuotti kolmella säätökerralla 20 mm kolmion 10,85 g Lapua Scenareilla, joten ei huolta sisäisistä takerteluista. Kasat olivat samanmuotoisia suurimmalla suurennuksella ammuttaessakin, joten ei ongelmaa. Hirviä ei kaatunut, mutta peuroja kytikseltä kolme ja ajojahdissa kaksi. Varsinainen käyttökoe painottui ratakäytön jälkeen syksyn ja talven metsästykseen, niin hirvijahtiin kuin peurajahtiin. Niin ikään erittäin laaja kuva, Leica käyttää Barlowin kuvaa suurentavaa linssiä, tuo varmuutta ja nopeutta äkkitilanteissa. Paketti olikin sitä luokkaa, että paha on panna paremmaksi
Koro hoituu tangentilla, sivusäätö tehdään jyvää sivuttain vasaroiden tai erityisellä AK:eihin tehdyllä säätötyökalulla. Patruunakapasiteetin voi helposti rajoittaa popniitillä tai rajoittimella nostojousen sisällä kulloisellekin tilanteelle sopivaksi, siis myös 52 • ASE-lehti. Lipas on kaksirivinen ja vetää vain kahdeksan patruunaa, joten mitään ERVA-lupia ei tarvita. Näin tyyppi on merkitty aseen kylkeen, mutta tuontiasiakirjojen mukaisesti mallimerkintä Asetalon kotisivuilla on MKK106. Siihen voi asentaa joko jalallisen itämaisen kiikaritähtäimen tai vaikka vaikkapa MIL-STD-1913/ Picatinny-kiskoadapterin läntisten tähtäinten asennusalustaksi. Avotähtäimet ovat perinteistä AK-mallia ja lyhyen silmänetäisyyden sekä tähtäinvälin takia enemmänkin symboliset, ja varsinkin ikänäöstä kärsivälle. 100-sarjan aseita. Vetopituus on vain 325 mm, minkä lisäksi perälaatta on vain 30 mm leveä ja 98 mm korkea, mikä suhteellisen kovarekyylisen patruunan huomioon ottaen on erittäin pieni, kuin lelusta. Mikäli ne haluttaisiin toimiviksi, piipun etupäätä pitäisi lyhentää. Laatikon kansi on AK-sukuisissa ongelmien lähde, se kun ei rekyylissä tahdo pysy paikallaan ja jos siihen on asennettu optinen tähtäin, tuloksena on vain ongelmia, mistä surullisin esimerkki oli kotimainen Valmet Petra. Rakenne on sen verran moneen kertaan kaluttu, että tässä keskitytään tämän version erityispiirteisiin. Kyseinen suujarrumalli on todella tehokas rekyylin vaimentamisessa – itsellänikin on yksi Sako 92S:ssä – mutta hintana on aivan järkyttävä melutaso, jo yksi laukaus ilman kuulonsuojaimia voi johtaa pysyvään kuulovaurioon ja radalla ei todellakaan saa vierusharrastajista ystäviä. Kotimaista rynnäkkökiväärin käyttäneen silmään pistää, ettei männässä ole sen paremmin poikittaisia kuin pitkittäisiäkään uria parantamassa epäpuhtauksien sietoa. Saigassa tähtäinongelma on vältetty sillä, että laatikon vasemmassa kyljessä on perinteinen USSR-mitoitettu tähtäinkiila. Rakenne on omituinen ja omasta aseesta poistaisin napin. Aseen mukana tulleen karun ohjekirjasen tunnistuskuvien perusteella tämä lyhytpiippuinen muovitukkinen on versio 46. Aseen perä on AK-74 -mallia eli käytännössä todella pieni ja ennen kaikkea lyhyt, sopiva pienimmällekin kehitysmaasotilaalle, muttei oikein parimetriselle suomalaiselle. Saigassa luistin palautusjousen karan päässä on jousisalpa varmistamassa kiinnipysymistä. Saigan jarru poikkeaa esikuvasta siinä, että piipunsuu menee takimmaisen laajenemiskammion läpi ja kaasu pääseekin purkautumaan vasta etulaippaa vasten. Jarru lukitaan aukikiertymistä vastaan jousitetulla nastalla, mutta kiinnitettynäkin jarrussa tuntuu pientä klappia, mikä ei yleensä ole hyväksi tarkkuudelle. Piipun suussa on AK-74 -tyylinen suujarru, mikä kaliiperin ja piipunpituuden huomioon ottaen on enemmän kuin ymmärrettävää. Ensimmäinen ajatus on, että sisältö on vaihtunut, tämä tumppi ei voi olla .308, mutta onpa kuitenkin. Aseen mukana tulee lipas, perinteinen AK-tyylinen työkaluputkilo, yksi lipas, puhdistusrassin varsi, pari varaosaa (iskurin palautusjousi ja prikka) ja käyttö-/ huolto-ohjevihkonen. – VENÄLÄINEN YLLÄTTÄJÄ Kaupallisen Saiga-aseperheen pohjana ei ole alkuperäinen AK vuodelta 1947, vaan ne ovat uudemman AK-74:n rakenteeseen perustuvia ns. Erityisen mielenkiintoista on, miten .308 Winchester-patruuna on saatu sopimaan näin pieneen aseeseen ja se, miltä ampuminen ikinä mahtaisi tuntua. Neliuraisen rihlauksen urahalkaisija on lyijytappitulkkauksen mukaan läntinen .308” / 7,84 mm eli se ei ole itäinen .311” / 7,90 mm, mikä on hyvä uutinen jälleenlataajille. Ase toimitetaan yksinkertaisessa ruskeassa pahvilaatikossa epäterveelliseen (kädet pestävä!) VCI-korroosionestokalvopussiin pakattuna. Niinpä maahantuojalta Asetalo Oy:ltä saatiin kokeiltavaksi uutuus Saiga-308-1. Kaikkiaan versioita on listattu huimaavat 26 erilaista kaliipereissa .308 ja .243 Winchester. Aseen piippu on vain 352 mm pitkä, jolloin aseen kokonaispituudeksi tulee 848 mm (ilman suujarrua 825 mm) ja ase on Aselain edessä kivääri (300/600 mm), ei mikään ”muu ase”. Niinpä jarrun takapään kaasureiät ovatkin täysin virattomia. Ase 2/2021, Ase 1/2021, Ase 6/2020), eikä suotta, sillä aseet ovat toimivia, laatu on nykyään kohdallaan ja aseiden saatavuus on ollut hyvä. Laatikon vasemman kyljen koukku on perän tarpeettomaksi jäänyt lukituskynsi. Alun perin perä on ollut sivulle taittuva, mutta lainsäädännöllistä syistä perän salpa on hitsattu pysyvästi kiinni. Huomionarvoista on myös se, että jarru ei ole pystysuorassa, vaan käännetty kello yhden suuntaan, jolloin aseen nouseminen rekyylissä oikealle ylös estetään. Perän keskeltä pilkistävälle painonapille ei suuremmallakaan miettimisellä keksitty syytä: sen painaminen vain työntää työkalukotelon kantta hiukan taaksepäin, mille ei ole varsinaista tarvetta, sisään kun putkilon saa painamalla sillä kantta, ulos otettaessa kansi painetaan sormella tieltä. Lukko ja luisti ovat perusAK-tyyliä ja ainoa huomiota herättävä piirre on, että patruunaan nähden lukko on pieni, etenkin sen perä on hyvin ohut. TE KS TI JA KU VA T: VE SA TO IV O NE N Venäläisen Izmashin valmistamista Kalashnikov-pohjaisista aseista on viime vuosina ollut Ase-lehdessä useitakin juttuja (mm. Luulisi jo, että kaikki markkinaraot on täytetty, mutta mitä vielä
Näin tyyppi on merkitty aseen kylkeen, mutta tuontiasiakirjojen mukaisesti mallimerkintä Asetalon kotisivuilla on MKK106. Kyseinen suujarrumalli on todella tehokas rekyylin vaimentamisessa – itsellänikin on yksi Sako 92S:ssä – mutta hintana on aivan järkyttävä melutaso, jo yksi laukaus ilman kuulonsuojaimia voi johtaa pysyvään kuulovaurioon ja radalla ei todellakaan saa vierusharrastajista ystäviä. Laatikon vasemman kyljen koukku on perän tarpeettomaksi jäänyt lukituskynsi. Niinpä maahantuojalta Asetalo Oy:ltä saatiin kokeiltavaksi uutuus Saiga-308-1. Saigan jarru poikkeaa esikuvasta siinä, että piipunsuu menee takimmaisen laajenemiskammion läpi ja kaasu pääseekin purkautumaan vasta etulaippaa vasten. Vetopituus on vain 325 mm, minkä lisäksi perälaatta on vain 30 mm leveä ja 98 mm korkea, mikä suhteellisen kovarekyylisen patruunan huomioon ottaen on erittäin pieni, kuin lelusta. Rakenne on omituinen ja omasta aseesta poistaisin napin. Aseen mukana tulleen karun ohjekirjasen tunnistuskuvien perusteella tämä lyhytpiippuinen muovitukkinen on versio 46. Laatikon kansi on AK-sukuisissa ongelmien lähde, se kun ei rekyylissä tahdo pysy paikallaan ja jos siihen on asennettu optinen tähtäin, tuloksena on vain ongelmia, mistä surullisin esimerkki oli kotimainen Valmet Petra. TE KS TI JA KU VA T: VE SA TO IV O NE N Venäläisen Izmashin valmistamista Kalashnikov-pohjaisista aseista on viime vuosina ollut Ase-lehdessä useitakin juttuja (mm. Erityisen mielenkiintoista on, miten .308 Winchester-patruuna on saatu sopimaan näin pieneen aseeseen ja se, miltä ampuminen ikinä mahtaisi tuntua. Perän keskeltä pilkistävälle painonapille ei suuremmallakaan miettimisellä keksitty syytä: sen painaminen vain työntää työkalukotelon kantta hiukan taaksepäin, mille ei ole varsinaista tarvetta, sisään kun putkilon saa painamalla sillä kantta, ulos otettaessa kansi painetaan sormella tieltä. Kaikkiaan versioita on listattu huimaavat 26 erilaista kaliipereissa .308 ja .243 Winchester. Jarru lukitaan aukikiertymistä vastaan jousitetulla nastalla, mutta kiinnitettynäkin jarrussa tuntuu pientä klappia, mikä ei yleensä ole hyväksi tarkkuudelle. Niinpä jarrun takapään kaasureiät ovatkin täysin virattomia. Lukko ja luisti ovat perusAK-tyyliä ja ainoa huomiota herättävä piirre on, että patruunaan nähden lukko on pieni, etenkin sen perä on hyvin ohut. – VENÄLÄINEN YLLÄTTÄJÄ Kaupallisen Saiga-aseperheen pohjana ei ole alkuperäinen AK vuodelta 1947, vaan ne ovat uudemman AK-74:n rakenteeseen perustuvia ns. Aseen mukana tulee lipas, perinteinen AK-tyylinen työkaluputkilo, yksi lipas, puhdistusrassin varsi, pari varaosaa (iskurin palautusjousi ja prikka) ja käyttö-/ huolto-ohjevihkonen. Ase 2/2021, Ase 1/2021, Ase 6/2020), eikä suotta, sillä aseet ovat toimivia, laatu on nykyään kohdallaan ja aseiden saatavuus on ollut hyvä. Saigassa tähtäinongelma on vältetty sillä, että laatikon vasemmassa kyljessä on perinteinen USSR-mitoitettu tähtäinkiila. Ensimmäinen ajatus on, että sisältö on vaihtunut, tämä tumppi ei voi olla .308, mutta onpa kuitenkin. Lipas on kaksirivinen ja vetää vain kahdeksan patruunaa, joten mitään ERVA-lupia ei tarvita. Ase toimitetaan yksinkertaisessa ruskeassa pahvilaatikossa epäterveelliseen (kädet pestävä!) VCI-korroosionestokalvopussiin pakattuna. Piipun suussa on AK-74 -tyylinen suujarru, mikä kaliiperin ja piipunpituuden huomioon ottaen on enemmän kuin ymmärrettävää. Alun perin perä on ollut sivulle taittuva, mutta lainsäädännöllistä syistä perän salpa on hitsattu pysyvästi kiinni. Siihen voi asentaa joko jalallisen itämaisen kiikaritähtäimen tai vaikka vaikkapa MIL-STD-1913/ Picatinny-kiskoadapterin läntisten tähtäinten asennusalustaksi. Aseen perä on AK-74 -mallia eli käytännössä todella pieni ja ennen kaikkea lyhyt, sopiva pienimmällekin kehitysmaasotilaalle, muttei oikein parimetriselle suomalaiselle. Mikäli ne haluttaisiin toimiviksi, piipun etupäätä pitäisi lyhentää. Rakenne on sen verran moneen kertaan kaluttu, että tässä keskitytään tämän version erityispiirteisiin. Aseen piippu on vain 352 mm pitkä, jolloin aseen kokonaispituudeksi tulee 848 mm (ilman suujarrua 825 mm) ja ase on Aselain edessä kivääri (300/600 mm), ei mikään ”muu ase”. Koro hoituu tangentilla, sivusäätö tehdään jyvää sivuttain vasaroiden tai erityisellä AK:eihin tehdyllä säätötyökalulla. 100-sarjan aseita. Luulisi jo, että kaikki markkinaraot on täytetty, mutta mitä vielä. Huomionarvoista on myös se, että jarru ei ole pystysuorassa, vaan käännetty kello yhden suuntaan, jolloin aseen nouseminen rekyylissä oikealle ylös estetään. Patruunakapasiteetin voi helposti rajoittaa popniitillä tai rajoittimella nostojousen sisällä kulloisellekin tilanteelle sopivaksi, siis myös ASE-lehti • 53. Neliuraisen rihlauksen urahalkaisija on lyijytappitulkkauksen mukaan läntinen .308” / 7,84 mm eli se ei ole itäinen .311” / 7,90 mm, mikä on hyvä uutinen jälleenlataajille. Avotähtäimet ovat perinteistä AK-mallia ja lyhyen silmänetäisyyden sekä tähtäinvälin takia enemmänkin symboliset, ja varsinkin ikänäöstä kärsivälle. Kotimaista rynnäkkökiväärin käyttäneen silmään pistää, ettei männässä ole sen paremmin poikittaisia kuin pitkittäisiäkään uria parantamassa epäpuhtauksien sietoa. Saigassa luistin palautusjousen karan päässä on jousisalpa varmistamassa kiinnipysymistä
Silent Steel Streamer (kts. Saigan Kalashnikovsukuisuus on selvääkin selvempää. Ase 5/2015) valmistamaa läpipuhaltavaa AK762L-vaimenninta, joka istuu Saigan M24x1,5 kierteeseen ja kiristetään lujasti paikalleen poikittaisella kuusiokoloruuvilla. Venäläisellä kiikarin sivukiinnityskiilalla varustettuja testiaseita päätyy käsiini aina silloin tällöin ja ongelma on aina se sama, sopivan kiikaritähtäimen löytäminen. Suujarru irrotettuna, jolloin piipunsuu paljastuu; äänenvaimenninadapterin sorvaaminen ei ASEsepälle ole suurikaan ongelma. Lipas on joustaan lukuun ottamatta täysin muovirakenteinen. Etutukin kyljessä on pieni kiskonpätkä valaisinta varten ja alla pidempi bipodille. Kaksirivinen lipas vetää kahdeksan patruunaa ja on helppo täyttää. Niinpä olen jo aiemmin ostanut Asetalolta omaan pysyvään kalustooni Novosibirskin Instrumenttitehtaan (NPZ) valmistaman PO4x24 -kiikaritähtäimen, joka on päivitetty versio SVD-tarkkuuskiväärin mukana palveluskäyttöön jo 60-luvulla tulleesta PSO-1 -tähtäimestä. Sama pätee mihin tahansa irtolipasta käyttävään aseeseen ja jos ei ole varauduttu ajoissa, niin sitten lippaiden perään itketään netin kauppapaikkojen ostopalstoilla. .308 patruunaan verrattuna Saigan lukko on pienen oloinen. Tähtäimessä ei ole lainkaan suurennosta, joten mikään TA-kiikari se ole. PO1x24A istuu aseessa todella korkealla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mehupillimäinen lukon perä ei kanna rasituksia, vaan ainoastaan ohjaa lukkoa. Hylsyt ase nakkasi AK-suvun tapaan pontevasti. Jousen kara koostuu kahdesta U-muotoisesta jousiteräslenkistä, mikä sallii jousen melko vapaan elämisen rekyylissä. Miten rakenne kestää pidempää käyttöä, on arvoitus, mutta hukkaamiseen musta lipas on optimaalinen. Ase 4/2021) olisi varmasti mitä sopivin, mutta testiin sitä ei ollut vielä saatavissa. Suuliekki poistui ja melukin inhimillistyi (aiemmassa testissä @ 7,62x39 nettovaimennus oli 18...19 dB(C) peak eli melu on 1/8 alkuperäisestä, nyt mittausta ei toistettu), eikä aseen toiminnassa ollut mitään ylikaasuttumiseen vivahtavia ongelmia. Luistin palautusjousen karan pään yläpinnassa näkyy lukituksen nappi. Samalla kokeiltiin myös nyttemmin jo liiketoimintansa lopettaneen Saimaa Still Oy:n (kts. Aseen mukana niitä tulee vain yksi ja niinpä jos olisin itse ostamassa Saigaa, kauppaan kuuluisi monta (…10) lipasta kulumisen ja hukkaamisen varalta. Sen paremmin huulissa kuin kiinnityskohdissakaan ei ole metallivahvikkeita. läpipuhaltava vaimennin. Suujarru on (melkein) AK-74:n tunnetuksi tekemää mallia, tehokas ja ÄÄNEKÄS. Seuraavaa ammuntaa varten Asetalolta saatiin niin ikään novosibirskiläinen NPZ P01x20A –prismakiikaritähtäin (”Rakurs”, sotilasversion indeksi 1P76), jossa kiinnityskiila on Saigaan sopiva. Soveliain vaimennin tähän – niin kuin muihinkin itselataaviin – on ns. Perän keskeltä pilkistävää nappia painettaessa työkalukotelo vain raottuu hiukan. Tässä Saimaa Still, jota ei enää valmisteta. Muutama koelaukaus kuitenkin ammuttiin avotähtäimillä ja suuri yllätys oli aseen erittäin pieni rekyyli ja toisaalta maalin kirkkaassa päivänvalossakin hetkeksi näkyvistä peittävä aivan jumalaton liekki suujarrussa. Ensimmäinen tarkkuuskoeammunta tyssäsikin sitten tähän. Jyvänjalan alla on korvake puhdistuspuikkoa varten, mutta etutukissa ei ole puikolle reikää ja toisaalta toimituksen mukana tuleva puikko on aivan liian pitkä eli jostain muusta aseesta. metsästykseen. Perän taittonappi ei toimi, se kun on hitsattu toimimattomaksi. Tähtäinkuva on keskeltä avoin T-risti, jonka keskellä on pystyssä oleva nuolenkärki.. Kun Saigan omistaja saa tarpeekseen suupaineesta, vaimennin on paikallaan ja ainoastaan läpipuhaltavia malleja kannattaa edes harkita. Lipas purettuna: jousi on huomattavan pitkä ja sen sisälle voi laittaa muovisen/puisen rajoittajan metsästyskäyttöä varten. Etupinnassa näkyvä tarkoituksella löysästi paikalleen niitattu osa pysäyttää luistin perääntymisen. Nyt tämän tähtäimen piti päätyä Saigaan, vaan eipä päätynytkään, sillä kiinnityskiilat eivät ole yhteensopivia! PO:ssa on topparina teräsnasta naaraskiilan etupäässä, Saigaan sopii peräpäästään umpinainen kiila. Miksi näin on, ei ole järjellä ymmärrettävissä
Saigan Kalashnikovsukuisuus on selvääkin selvempää. Sen paremmin huulissa kuin kiinnityskohdissakaan ei ole metallivahvikkeita. Niinpä olen jo aiemmin ostanut Asetalolta omaan pysyvään kalustooni Novosibirskin Instrumenttitehtaan (NPZ) valmistaman PO4x24 -kiikaritähtäimen, joka on päivitetty versio SVD-tarkkuuskiväärin mukana palveluskäyttöön jo 60-luvulla tulleesta PSO-1 -tähtäimestä. Soveliain vaimennin tähän – niin kuin muihinkin itselataaviin – on ns. metsästykseen. läpipuhaltava vaimennin. Perän keskeltä pilkistävää nappia painettaessa työkalukotelo vain raottuu hiukan. Ase 5/2015) valmistamaa läpipuhaltavaa AK762L-vaimenninta, joka istuu Saigan M24x1,5 kierteeseen ja kiristetään lujasti paikalleen poikittaisella kuusiokoloruuvilla. Tähtäimessä ei ole lainkaan suurennosta, joten mikään TA-kiikari se ole. Luistin palautusjousen karan pään yläpinnassa näkyy lukituksen nappi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mehupillimäinen lukon perä ei kanna rasituksia, vaan ainoastaan ohjaa lukkoa. PO1x24A istuu aseessa todella korkealla. Muutama koelaukaus kuitenkin ammuttiin avotähtäimillä ja suuri yllätys oli aseen erittäin pieni rekyyli ja toisaalta maalin kirkkaassa päivänvalossakin hetkeksi näkyvistä peittävä aivan jumalaton liekki suujarrussa. Jyvänjalan alla on korvake puhdistuspuikkoa varten, mutta etutukissa ei ole puikolle reikää ja toisaalta toimituksen mukana tuleva puikko on aivan liian pitkä eli jostain muusta aseesta. Suuliekki poistui ja melukin inhimillistyi (aiemmassa testissä @ 7,62x39 nettovaimennus oli 18...19 dB(C) peak eli melu on 1/8 alkuperäisestä, nyt mittausta ei toistettu), eikä aseen toiminnassa ollut mitään ylikaasuttumiseen vivahtavia ongelmia. Ensimmäinen tarkkuuskoeammunta tyssäsikin sitten tähän. Lipas purettuna: jousi on huomattavan pitkä ja sen sisälle voi laittaa muovisen/puisen rajoittajan metsästyskäyttöä varten. Hylsyt ase nakkasi AK-suvun tapaan pontevasti. Ase 4/2021) olisi varmasti mitä sopivin, mutta testiin sitä ei ollut vielä saatavissa. Venäläisellä kiikarin sivukiinnityskiilalla varustettuja testiaseita päätyy käsiini aina silloin tällöin ja ongelma on aina se sama, sopivan kiikaritähtäimen löytäminen. Suujarru irrotettuna, jolloin piipunsuu paljastuu; äänenvaimenninadapterin sorvaaminen ei ASEsepälle ole suurikaan ongelma. Miksi näin on, ei ole järjellä ymmärrettävissä. Perän taittonappi ei toimi, se kun on hitsattu toimimattomaksi. ASE-lehti • 55. Samalla kokeiltiin myös nyttemmin jo liiketoimintansa lopettaneen Saimaa Still Oy:n (kts. Etutukin kyljessä on pieni kiskonpätkä valaisinta varten ja alla pidempi bipodille. Seuraavaa ammuntaa varten Asetalolta saatiin niin ikään novosibirskiläinen NPZ P01x20A –prismakiikaritähtäin (”Rakurs”, sotilasversion indeksi 1P76), jossa kiinnityskiila on Saigaan sopiva. Nyt tämän tähtäimen piti päätyä Saigaan, vaan eipä päätynytkään, sillä kiinnityskiilat eivät ole yhteensopivia! PO:ssa on topparina teräsnasta naaraskiilan etupäässä, Saigaan sopii peräpäästään umpinainen kiila. Suujarru on (melkein) AK-74:n tunnetuksi tekemää mallia, tehokas ja ÄÄNEKÄS. Sama pätee mihin tahansa irtolipasta käyttävään aseeseen ja jos ei ole varauduttu ajoissa, niin sitten lippaiden perään itketään netin kauppapaikkojen ostopalstoilla. .308 patruunaan verrattuna Saigan lukko on pienen oloinen. Tähtäinkuva on keskeltä avoin T-risti, jonka keskellä on pystyssä oleva nuolenkärki. Kun Saigan omistaja saa tarpeekseen suupaineesta, vaimennin on paikallaan ja ainoastaan läpipuhaltavia malleja kannattaa edes harkita. Silent Steel Streamer (kts. Etupinnassa näkyvä tarkoituksella löysästi paikalleen niitattu osa pysäyttää luistin perääntymisen. Lipas on joustaan lukuun ottamatta täysin muovirakenteinen. Miten rakenne kestää pidempää käyttöä, on arvoitus, mutta hukkaamiseen musta lipas on optimaalinen. Kaksirivinen lipas vetää kahdeksan patruunaa ja on helppo täyttää. Jousen kara koostuu kahdesta U-muotoisesta jousiteräslenkistä, mikä sallii jousen melko vapaan elämisen rekyylissä. Aseen mukana niitä tulee vain yksi ja niinpä jos olisin itse ostamassa Saigaa, kauppaan kuuluisi monta (…10) lipasta kulumisen ja hukkaamisen varalta. Tässä Saimaa Still, jota ei enää valmisteta
Toinen mukava piirre on Saigan laukaisu, joka ainakin tässä aseessa oli parasta AK-luokkaa: kuuden mittauksen vaihteluväli oli 1897...2155 g ja keskiarvo vain 2051 g. lista (1...2 m) ja hylsyt eivät saaneet perinteistä AK-vekkiä runkoonsa tai suuhunsa. Saigaan ei myöskään saa isompia lippaita, niitä hirmuisen vaarallisia ERVA-lippaita. Kyseessä on siis puhtaasti päivätähtäin. Saiga radalla, hylsyt ase nakkaa 1...3 m etuoikealle. Kaksoisvalotuskuva (kameran paikallaan jalustassa) PO1x20:n läpi ja ilman sitä. Tarkkuuskoeammunnan tulokset Saiga MK-106 kal. Suoran eli suurentamattoman 1x optisen tähtäimen etuna oletusarvoisesti on, että ampuminen molemmat silmät auki on tavallistakin helpompaa. USSR-peruinen optiikan kiinnityskiila on ryssitty niin, että siitä on olemassa NPZ:n uusissakin (2020) tuotteissa kaksi versiota; vasen eli takaa avoin PSO4x24:n kiila ei sovi Saigaan, oikeanpuoleinen takaa umpinainen PO1x24A sopii. Tähtäimestä on olemassa myös A1-versio, jonka okulaarissa on dioptriasäätö +/-2,5 ja tämä olisi ehdottomasti parempi ikänäköiselle. LÄHTEET Valmistajan kotisivut, vain venäjäksi https://kalashnikovgroup.ru/ Myyjän kotisivut https://www.asetalo.fi/aseet/kivaarit/saiga/ saiga-izmash-mkk106-308-win-kivaari-uutuus!/5134/ PO 1x20 –tähtäin https://russianoptics.net/Rakurs.html 56 • ASE-lehti. Saigan kantajaa varmasti lisäksi lämmittää se, että käsissä on yksi maailman luotettavimmista aseista. Saigan hinta (01.09.2021) on 1750,. Se oli odotettavaa, että ase on toimintavarma ja että Izmashin työn laatu on hyvä, mutta mikään ei valmistanut siihen, kuinka mukava ammuttava Saiga on. Saigan tarkkuus ei todellakaan ollut mitään kulmaminuuttitasoa, mutta hirviminuutti (ampujan nyrkin ala) kyllä täyttyi. Lopputulos on lähinnä humalan mieleen tuova olo ja nopeasta ampumisesta ei kannata uneksiakaan. Piikille otettu maali näkyy ilman tähtäintä (kuin vasemmalla silmällä) ylävasemmalla kello 11:ssä ja näitä kahta ristiriitaista kuvaa eivät ihmisen aivot pysty yhdistämään, venäläisten ehkä... Nyt täplä olisi saanut olla isompikin, sillä tähtäinnuoli lähes peitti sen. Lapuan patruunoilla suuliekki ei loimottanut Magtechien tapaan, mikä kielii nopeammasta ja siten paremmin piippuaikana palamaan ehtivästä ruudista. Varsinaiseen testiin oli käytettävissä yhtä Magtechin ja yhtä Lapuan metsästyspatruunaa. Valo on todella vaatimaton ja lopputulos onkin, että kun on riittävän pimeää ristikon näkemiseen, itse maalia ei enää näe. Kokonaisuutena Saiga-308-1 oli miellyttävä yllätys. Saigan käyttäminen toiminnallisiin ampumalajeihin voi olla haastavaa, sillä .308 on ihan oikea metsästyskaliiperi ja se ei paperinpuhkomisessa pärjää lähes rekyylitöntä 5,56:a vastaan. Miellyttävä yllätys oli, kuinka mieto rekyyli on ja kuinka vähän ase hyppää, hädin tuskin pois maalin päältä, mikä .308:ssa on harvinaista. Metsälle Saigan toki voi viedä, jos vain nahka kestää ympäristön kommentit. Tähtäimen kohdistamiseen käytettiin itseladattuja (102 gr / 6,5 g Sako 146A + 2,29 g N120 + CCI 200 @ Sako, L67,1, keskiarvo v3m 777,4 m/s) patruunoita, joilla ase toimi täysin moitteetta, hylsynpoisto oli rauhalSaiga radalla, hylsyt ase nakkaa 1...3 m etuoikealle. .308 Winchester • 4x5 ls • amet 100 m • pöydän / pussien tuelta • Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta • tähtäin PO1x20A Lapua 185 gr 12,0 E415 Mega #4317189 Magtech 180 gr 11,7 g PSP #308F Suurin nopeus m/s 725,4 686,8 Pienin nopeus m/s 693,3 669,4 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 32,1 17,4 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 709,1 (765) 678,0 (794) Keskihajonta m/s 9,4 7,1 Keskimääräinen liike-energia J 3017 2690 Pienin osumakuvio mm 88 44 Suurin osumakuvio mm 154 120 Keskiarvo-osumakuvio mm 113,5 80,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 28,3 31,2 Suhteellinen osumatarkkuus 1,41 1,00 Huomautuksia Olosuhteet: • lämpötila +12 ºC • ilmanpaine 1014 hPa • suhteellinen kosteus 58 % • tyyntä…takatuulta ...5+ m/s Ohjekirjan mukaan tähtäimessä on merkinnät up/down ja right/left, mutta itse tuotteessa on kyrilliset riipustukset, ota niistä sitten selvää. PO1x20A:n näin ei ole, sillä tähtäimessä näkyvä kuva ei olekaan samassa paikassa paljaalla silmällä nähdyn kanssa, eivätkä aivot pysty yhdistämään kuvaa! Kun maali on keskellä ristikkoa, toinen silmä näkee sen vasemmalla ja hiukan ylempänä. Yleisilmeeltään tähtäin on siisti ja pomminkestävän tuntuinen. Jälleenlataajalle ei – pikaisen QuickLoad –simuloinnin perusteella – pitäisi tuottaa mitään vaikeuksia kehittää Saigalle vaikkapa lyijytön hirvipatruuna, ruudit vain pitää valita nopeammasta päästä. Onneksi nykymaailmassa metsästysasekulttuurikin on muuttunut avarakatseisemmaksi. Maalina oli koulutaulun 20 cm:nen musta keskiö, joita käytän kaikissa testeissäni, ne kun sopivat niin käsiaseille kuin kivääreillekin tähtäimistä viis. Ristikon valaisu on hoidettu tritiumampullilla, joka jostain kumman syystä on sijoitettu runkoputken alle nostamaan tähtäintä yhä ylemmäs. Toinen riesa oli, että säätoruuvien urat eivät ole sopivia .308 hylsylle tai edes 7,62x39/54R:lle, joten mukaan tarvitaan ohutkärkinen ruuvimeisseli. Tätä ei missään nimessä pidä tulkita aseen mekaaniseksi tarkkuudeksi, enemmän ampujan ja tähtäimen yhdistelmän suorituskyvyksi. Ainoa konsti on sulkea vasen silmä, jolloin puolestaan menetetään syvyysterävyys
Piikille otettu maali näkyy ilman tähtäintä (kuin vasemmalla silmällä) ylävasemmalla kello 11:ssä ja näitä kahta ristiriitaista kuvaa eivät ihmisen aivot pysty yhdistämään, venäläisten ehkä... Nyt täplä olisi saanut olla isompikin, sillä tähtäinnuoli lähes peitti sen. Jälleenlataajalle ei – pikaisen QuickLoad –simuloinnin perusteella – pitäisi tuottaa mitään vaikeuksia kehittää Saigalle vaikkapa lyijytön hirvipatruuna, ruudit vain pitää valita nopeammasta päästä. Saigan kantajaa varmasti lisäksi lämmittää se, että käsissä on yksi maailman luotettavimmista aseista. Saigan käyttäminen toiminnallisiin ampumalajeihin voi olla haastavaa, sillä .308 on ihan oikea metsästyskaliiperi ja se ei paperinpuhkomisessa pärjää lähes rekyylitöntä 5,56:a vastaan. Saigan hinta (01.09.2021) on 1750,. Ristikon valaisu on hoidettu tritiumampullilla, joka jostain kumman syystä on sijoitettu runkoputken alle nostamaan tähtäintä yhä ylemmäs. Se oli odotettavaa, että ase on toimintavarma ja että Izmashin työn laatu on hyvä, mutta mikään ei valmistanut siihen, kuinka mukava ammuttava Saiga on. Kokonaisuutena Saiga-308-1 oli miellyttävä yllätys. Toinen riesa oli, että säätoruuvien urat eivät ole sopivia .308 hylsylle tai edes 7,62x39/54R:lle, joten mukaan tarvitaan ohutkärkinen ruuvimeisseli. Varsinaiseen testiin oli käytettävissä yhtä Magtechin ja yhtä Lapuan metsästyspatruunaa. Valo on todella vaatimaton ja lopputulos onkin, että kun on riittävän pimeää ristikon näkemiseen, itse maalia ei enää näe. Miellyttävä yllätys oli, kuinka mieto rekyyli on ja kuinka vähän ase hyppää, hädin tuskin pois maalin päältä, mikä .308:ssa on harvinaista. Lapuan patruunoilla suuliekki ei loimottanut Magtechien tapaan, mikä kielii nopeammasta ja siten paremmin piippuaikana palamaan ehtivästä ruudista. lista (1...2 m) ja hylsyt eivät saaneet perinteistä AK-vekkiä runkoonsa tai suuhunsa. Tähtäimen kohdistamiseen käytettiin itseladattuja (102 gr / 6,5 g Sako 146A + 2,29 g N120 + CCI 200 @ Sako, L67,1, keskiarvo v3m 777,4 m/s) patruunoita, joilla ase toimi täysin moitteetta, hylsynpoisto oli rauhalSaiga radalla, hylsyt ase nakkaa 1...3 m etuoikealle. Kyseessä on siis puhtaasti päivätähtäin. Maalina oli koulutaulun 20 cm:nen musta keskiö, joita käytän kaikissa testeissäni, ne kun sopivat niin käsiaseille kuin kivääreillekin tähtäimistä viis. LÄHTEET Valmistajan kotisivut, vain venäjäksi https://kalashnikovgroup.ru/ Myyjän kotisivut https://www.asetalo.fi/aseet/kivaarit/saiga/ saiga-izmash-mkk106-308-win-kivaari-uutuus!/5134/ PO 1x20 –tähtäin https://russianoptics.net/Rakurs.html ASE-lehti • 57. Saiga radalla, hylsyt ase nakkaa 1...3 m etuoikealle. Lopputulos on lähinnä humalan mieleen tuova olo ja nopeasta ampumisesta ei kannata uneksiakaan. Toinen mukava piirre on Saigan laukaisu, joka ainakin tässä aseessa oli parasta AK-luokkaa: kuuden mittauksen vaihteluväli oli 1897...2155 g ja keskiarvo vain 2051 g. Onneksi nykymaailmassa metsästysasekulttuurikin on muuttunut avarakatseisemmaksi. Tätä ei missään nimessä pidä tulkita aseen mekaaniseksi tarkkuudeksi, enemmän ampujan ja tähtäimen yhdistelmän suorituskyvyksi. Saigaan ei myöskään saa isompia lippaita, niitä hirmuisen vaarallisia ERVA-lippaita. Tarkkuuskoeammunnan tulokset Saiga MK-106 kal. Metsälle Saigan toki voi viedä, jos vain nahka kestää ympäristön kommentit. Tähtäimestä on olemassa myös A1-versio, jonka okulaarissa on dioptriasäätö +/-2,5 ja tämä olisi ehdottomasti parempi ikänäköiselle. Kaksoisvalotuskuva (kameran paikallaan jalustassa) PO1x20:n läpi ja ilman sitä. PO1x20A:n näin ei ole, sillä tähtäimessä näkyvä kuva ei olekaan samassa paikassa paljaalla silmällä nähdyn kanssa, eivätkä aivot pysty yhdistämään kuvaa! Kun maali on keskellä ristikkoa, toinen silmä näkee sen vasemmalla ja hiukan ylempänä. Yleisilmeeltään tähtäin on siisti ja pomminkestävän tuntuinen. Suoran eli suurentamattoman 1x optisen tähtäimen etuna oletusarvoisesti on, että ampuminen molemmat silmät auki on tavallistakin helpompaa. USSR-peruinen optiikan kiinnityskiila on ryssitty niin, että siitä on olemassa NPZ:n uusissakin (2020) tuotteissa kaksi versiota; vasen eli takaa avoin PSO4x24:n kiila ei sovi Saigaan, oikeanpuoleinen takaa umpinainen PO1x24A sopii. Saigan tarkkuus ei todellakaan ollut mitään kulmaminuuttitasoa, mutta hirviminuutti (ampujan nyrkin ala) kyllä täyttyi. .308 Winchester • 4x5 ls • amet 100 m • pöydän / pussien tuelta • Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta • tähtäin PO1x20A Lapua 185 gr 12,0 E415 Mega #4317189 Magtech 180 gr 11,7 g PSP #308F Suurin nopeus m/s 725,4 686,8 Pienin nopeus m/s 693,3 669,4 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 32,1 17,4 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 709,1 (765) 678,0 (794) Keskihajonta m/s 9,4 7,1 Keskimääräinen liike-energia J 3017 2690 Pienin osumakuvio mm 88 44 Suurin osumakuvio mm 154 120 Keskiarvo-osumakuvio mm 113,5 80,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 28,3 31,2 Suhteellinen osumatarkkuus 1,41 1,00 Huomautuksia Olosuhteet: • lämpötila +12 ºC • ilmanpaine 1014 hPa • suhteellinen kosteus 58 % • tyyntä…takatuulta ...5+ m/s Ohjekirjan mukaan tähtäimessä on merkinnät up/down ja right/left, mutta itse tuotteessa on kyrilliset riipustukset, ota niistä sitten selvää. Ainoa konsti on sulkea vasen silmä, jolloin puolestaan menetetään syvyysterävyys
Viitosesta on tehty esitutkinta, se on maannut vuoden syyttäjän pöydällä. Kun vuonna 2003 annettiin hallituksen esitys uudeksi järjestyslaiksi, sen perusteluihin oli kirjattu: ”Stiletillä tarkoitetaan teräasetta, jonka terä voidaan piilottaa kahvan sisään ja saada sieltä esiin jousivoiman tai muun vastaavan teräaseen oman voiman avulla.” VÄÄRÄ TULKINTA STILETISTÄ Ilmoittaja on tosin sivuuttanut kaksi asiaa. PIINA SAISI JO LOPPUA Alussa tämä oli melkeinpä huvittavaa, mutta ei enää. Asehallinnon ylitarkastaja Reima Pensalalla on Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella ainakin kaksi vireillä olevaa rikosilmoitusta Teräasekeskuksesta ja sen omistajista. Näin aiheettomien rikosilmoitusten tekijä onnistuu aina vahingoittamaan kohdettaan, jos poliisi tai tulli suostuu esitutkinnan käynnistämään. ASELAKIASIAA Poliisihallituksen asehallinnon mielenkiinto tuusulalaista Teräasekeskusta kohtaan ei laannu. On erittäin stressaavaa elää tietäen tuolla olevan jonkun, joka koko ajan kyttää mahdollisuutta jättää uusi rikosilmoitus, huokaa Teräasekeskuksen toimitusjohtaja Sami Raunio turhautuneena. Esitutkinnassa olevia veitsiä myyvät useat liikkeet, mutta vain Teräasekeskuksen katsotaan rikkovan lakia. TEKSTI MIKKO NISKASAARI POLIISIHALLITUS EI LUOVUTA: KUUSI RIKOSILMOITUSTA TERÄASEKESKUKSESTA Poliisihallituksen asehallinto on tehnyt jo kuusi rikosilmoitusta Teräasekeskuksesta. Pensala on luetteloinut 15 Teräasekeskuksen nettisivuilta löytyvää Böker, Benchmade ja Kershaw -merkkistä kääntöveistä. Syyttäjän pöydällä makaava juttu koskee Teräasekeskuksella myynnissä olevia kääntöveitsiä. Ylitarkastaja Reima Pensala kieltäytyi kommentoimasta asiaa vedoten salassapitovelvollisuuteen, ja lähettäen tavanomaiset toimittajaan kohdistuvat herjauksensa. Kaikki ilmiannetut kääntöveitset ovat olleet myynnissä kauan, osa jo 1990-luvulla, eikä poliisilla ole ollut siitä mitään lausuttavaa, kertoo Sami Raunio. Tämä piinaaminen saisi jo loppua. Asehallinnon jatkuvaa harrastusta yhtiöön saattaa selittää, että ylitarkastaja Pensalan kaikki aikaisemmat rikosilmoitukset ovat lopahtaneet päätöksiin olla syyttämättä, tai kaatuneet viimeistään tuomioistuimessa. Ne ovat tiettävästi numerot viisi ja kuusi. Kuulustelussa poliisi on kysynyt jokaisesta veitsestä: ”Avautuuko kyseinen kääntöveitsi pelkästään napista painamalla jousiavustuksen ansiosta?” Tämä tarkoittaa, että rikosilmoittaja väittää kääntöveitsiä järjestyslaissa kielletyiksi stileteiksi. Ennen vanhaan niitä kutsuttiin linkkuveitsiksi, jollaisia oli vähän joka pojalla. Sen fiaskon jälkeen tiputellut rikosilmoitukset huomattavan vähäisistä asioista, ovat nekin kaatuneet. Ensinnäkään terä ei ole pii58 • ASE-lehti. Jokainen rikosilmoitus teettää yrittäjällä runsaasti ylimääräistä työtä, ja asianajajan laskut hän joutuu maksamaan itse, ellei asiaa viedä käräjille, joilla valtio tuomitaan maksajaksi. Teräasekeskuksen piina alkoi vuonna 2012, osana Pohan suurta starttiasejahtia. Siis veitsiä, joiden terä painetaan kahvan suojaan. Numero kuuden Pensala on jättänyt toukokuussa 2020. Pensalan rikosilmoitus kompastui siihen, että Pohan omat virkamiehet olivat vielä tuolloin ilmoittaneet starttiaseiden olevan lupavapaita
Eikä myydä. Emme julkista firmojen nimiä, koska ei ole tarpeen toimia maalinosoittajana Poliisihallitukselle. Toimintaperiaatteeltaan samanlaisia kääntöveitsiä, joiden terä aukeaa napista napsauttamalla, myyvät muun muassa retkeilyvälineliikkeet, joista ei kuitenkaan ole rikosilmoituksia tehty, eikä tässä vielä kaikki. Täsmälleen samoja veitsiä. Ase-lehti kysyi kahden yhtiön edustajilta, onko heidän myyntiartikkeleistaan tehty rikosilmoitus. Huomattava osa ylitarkastaja Pensalan rikollisiksi väittämistä veitsistä, on myynnissä myös muissa liikkeissä. Hänelle esitettiin tästä jo vuosi sitten haastattelupyyntö. Voi olla, että nettisivuille olisi joskus jäänyt maininta lippaista, mutta siinäkin tapauksessa siinä on merkintä ”ei varastossa”. Niitä ei ole myyty sen jälkeen laki muuttui, lippaiden osto-oikeus sidottiin aseen hallussapitolupaan. Heidät vahvistuksensa mukaan valikoimassamme ei ole kiellettyjä veitsimalleja”, vastasi toinen liike. Suomalaisliikkeiden lisäksi samoja veitsiä myyvät useat suuret verkkokaupat, muun muassa Amazon.com. Molemmista vastattiin, osin hieman hämmästyneinä, osin huvittuneina, ettei heillä ole ollut mitään vaikeuksia poliisin kanssa. Toisekseen lain perusteluissa nimenomaan todetaan: ”Stiletillä ei tarkoiteta myöskään kääntöveistä, tikaria tai muuta näitä vastaavaa teräasetta.” Lainsäätäjä on siis tietoisesti halunnut sulkea pois Poliisihallituksen asehallinnon nyt tyrkyttämän tulkinnan. Tämä vaatii selityksiä, koska oikeusvaltiossa kansalaisten tulisi olla yhdenvertaisia lain edessä. ”Poliisit käyvät usein kaupoissamme. Hän ei kuitenkaan halunnut vastata, vaan siirsi tehtävän asehallintopäällikkö Mika Lehtoselle. Lehtonen ei osannut selittää, miksi Pensalan rikosilmoitus koskee kääntöveitsiä vain silloin, kun niitä myy Teräasekeskus: ”Ehkä ilmoittaja ei tiennyt muista myyjistä”. Toisin sanoen: niitä ei myydä, Sami Raunio kertoo. Selitys ei ole uskottava, koska kaikkien yhtiöiden veitset löytyvät niiden verkkosivuilta. Tilanne on siis se, että esitutkinnassa Poliisihallituksen ylitarkastaja väittää järjestyslain vastaiseksi myydä veitsiä, jotka lain perustelujen mukaan nimenomaan eivät ole kiellettyjä veitsiä, ja tämä olisikin laitonta vain, kun myyjänä on Teräasekeskus. Rikosilmoituksista he eivät olleet kuulleetkaan. EIKÖ LAKI OLE KAIKILLE SAMA. Ne eivät ole ainoastaan toiminnallisesti samanlaisia, aivan samoja merkkejä ja merkkien aivan samoja malleja. ASE-lehti • 59. lossa, vaan kaikissa kääntöveitsissä ainakin terän hamara jää näkyville. Poliisihallituksessa asehallinto toimii poliisijohtaja Sanna Heikinheimon alaisuudessa. LIPPAISTA UUSIN ILMOITUS Viimeisimmässä rikosilmoituksessa, toukokuussa 2020 jätetty, väitetään Teräasekeskuksen myyvän ampumaaseiden luvanvaraiseksi muuttuneita lippaita
ASELAKIASIAA Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi tammikuun lopulla törkeästä ampuma-aserikoksesta ja ampuma-aserikoksista helsinkiläiselle asekauppiaalle vuoden, ja asekeräilijälle vuoden ja kaksi kuukautta vankeutta. Kovat tuomiot antanut käräjäoikeus näyttäisi kuitenkin soveltaneen tärkeimmässä syytekohdassa väärää lakia. Kysymys on ennen kaikkea aseiden lainaamisen periaatteista, siis aselain 87 § tulkinnasta. LAINAAMISELLA EI OLE MÄÄRÄAIKAA Vastaajien kannalta kohtalokkaimmiksi muodostuivat Jatimatic-konepistooli ja sarjatulitoimintoinen RK62 -rynnäkkökivääri. Syytteillä haettiin tuomiota, joka määrittäisi, kuinka pitkäksi aikaa aseen voi lainata. Aseiden lainaamisoikeus ja säilyttäminen ovat keskiössä oikeusjutussa, jossa Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi kahdelle asealan toimijalle vankeutta. 2015-18 keräilijän hallussa, hänen tiloissaan Sipoossa. Siihen nähden kovanpuoleiset tuomiot olivat hieman yllättäviä. Oheissakot eivät ole mikään vakioseuraamus, vaan poikkeus. Varsinkin, kun syytetään törkeistä rikoksista, joissa ei ole uhria. Oikeusjutussa ei ole kysymys pimeistä aseista, eikä aseiden myynnistä tai luovuttamisesta luvattomille henkilöille. Tämä on tavanomaista riitajutuissa, mutta erittäin poikkeuksellista rikosjutuissa. Aseiden omistukselle ei ole ylärajaa, samanaikaiselle säilytykselle samoissa tiloissa on. Kantaansa tukemaan syyttäjä tuotti todistajaksi Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen lupakomisario Tommi Hermosen, jonka mielestä aseiden lainaamiselle tulee olla tarkoitus, ”idea,” mihin ase lainataan. 60 • ASE-lehti. Vastaajat kertoivat viranomaisten kiristäneen vaatimuksiaan, kuinka paljon aseliikkeen omissa liiketiloissa saa yhtä aikaa olla sarjatulitoimisia aseita. Syyttäjä piti pitkää laina-aikaa lainvastaisena, ja juuri laina-aika näyttää olevan koko oikeudenkäynnin ydin. Viime vuoden marraskuussa, kuuden istuntopäivän ja 12 todistajan kuulemisen jälkeen, ennen loppulausuntoja käräjätuomari Jari Raappana kysyi syyttäjältä ja vastaajilta: ”Kuten on nähty, kysymys on paljolti lain tulkinnasta ja tässä on tulkintaerimielisyyksiä. Kysymys on ennen kaikkea aseiden lainaamisen periaatteista, siis aselain 87 § tulkinnasta. Samoissa, joissa säilytettiin hänen yli 200 keräilyasettaan. Ne olivat aseliikkeen omaisuutta, mutta olleet kolmisen vuotta, vv. Tämä ei onnistunut. Siksi kaksi ylimääräistä asetta siirrettiin keräilijän tiloihin. TEKSTI MIKKO NISKASAARI KOVIA TUOMIOITA ASERIKOKSISTA, MUTTA LUETTIINKO OIKEAA LAKIA. Käräjätuomari siis kysyi sovinnon mahdollisuudesta. ”Hänestä oli vaikea kuvitella mitään asiaa, missä ylipäätään olisi peruste lainata aseita vuosiksi.” Helsingin poliisilaitoksen Ilari Vilen todisti lain sisällöstä täysin päinvastoin, ja hänellä oli siitä myös omaOikeusjutussa ei ole kysymys pimeistä aseista, eikä aseiden myynnistä tai luovuttamisesta luvattomille henkilöille. Vankeustuomioiden päälle käräjäoikeus tuomitsi roimat oheissakot, kauppiaalle 70 ja keräilijälle 80 päiväsakkoa, mistä kertyy maksettavaa 1 400 ja 6 240 euroa. Olisiko jutussa mahdollista löytää yhteisymmärrystä”. Aluesyyttäjä Johanna Tauriainen perusteli vaatimustaan oheissakoista: ”Kun ehdollinen vankeustuomio nyt kuitenkin on vain ehdollinen vankeustuomio”. Vankeusrangaistukset ovat ehdollisia. Esimerkiksi metsästysretki, ampumakilpailu tai aseen kokeilu
Helsingin lupapoliisin Ilari Vilen kertoi, ettei keräilijän ervaaseiden lainaamiseen aseliikkeestä oltu puututtu juuri hänellä olevien sarjatulioikeuksien vuoksi. Asehallinnolta pyydetyssä lausunnossa oli kuitenkin ilmoitettu, ettei laina-aikaa ole määritelty, joten syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, joka on poliisilla ollut ohjenuorana vastaavissa tapauksissa. Syyttäjän toinen todistaja Tommi Hermonen todisti, etteivät Jatimatic ja keräilijällä oleva Suomi-konepistooli ole kätkettävyyden suhteen vastaavia, vaan hänen ymmärryksen mukaan ne ovat kaksi ihan erilaista asetta. LAINAUSSÄÄNNÖT LAITETTIIN UUSIKSI Vastaajat katsoivat keräilijällä olleen oikeus pitää RK-62 ja Jatimaticia hallussaan, koska hänellä oli lupia vastaaviin aseisiin. Lausunnossa ei ole ilmoitettu, että Jatimatic ja Suomi-konepistooli (ns. Tämä sisältyi lakiesitykseen HE 179 / 2018, joka hyväksyttiin 17.6.2019 ja tuli voimaan kuukautta myöhemmin, 15.7.2019. korsumalli) sekä rynnäkkökivääri RK-62 ja Lahti-Saloranta-pikakivääri vastaisivat toisiaan teknisiltä ominaisuuksiltaan.” Todistajien näkemysten ja Pohan lausunnon perusteella käräjäoikeus katsoi, etteivät lainatut ja keräilijällä olleet aseet vastanneet toisiaan, joten keräilijällä ei ollut lainausoikeutta noihin kahteen sarjatuliaseeseen. Sitä ennen kohdassa todettiin ”jolla on oikeus toimintatavaltaan ja muuten vastaavan erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapitoon”. ”Erityisen vaarallisia ampuma-aseita saa niitäkin lainata, jos lainansaajalla on oikeus niiden lainaamiseen”, Lehtonen todisti. Takana on aselain muutos. kohtainen kokemus. muutoslaki, sen jälkeen on hyväksytty vielä seitsemän aselakia muuttavaa lakiesitystä. Syyttäjä kiisti lainaamisoikeuden. Hänen mukaansa tästä on poliisien valtakunnallisessa koulutuksessa ollut aika paljon keskustelua, ja linjana on pidetty, että niin kauan kuin laina-aikaa ei määritellä, aselainausasioille ei tehdä oikein mitään. Lakiesityksen perustelut ovat kovin niukat: ”Pykälän ensimmäisen momentin 10 kohtaa tarkennettaisiin niin, että kun sen mukaan erityisen vaarallisen ampuma-aseen saa lainata vain sille, jolla on oikeus toimintatavaltaan ja muuten vastaavan ampuma-aseen hallussapitoon, sana "muuten" korvattaisiin sanalla "asetyypiltään". ASE-lehti • 61. Rynnäkkökivääri RK-62 puolestaan ”on perinteinen yksittäisen taistelijan ase puolustusvoimien virkakäytössä ja keräilijällä ollut Lahti-Saloranta-pikakivääri on tuelta ammuttava ryhmäkohtainen ase. Lisäksi tarkennettaisiin, että lainaksisaajalla tulisi olla hallussapitoon oikeuttava lupa nimenomaan erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen. Muutos on siis yksi sana: ”muuten” tilalle tuli ”asetyypiltään”. Hänellä on ollut toimintatavaltaan ja tyypiltään vastaavia aseita. Tällä perusteella käräjäoikeus katsoi keräilijän syyllistyneen tässä kohdin törkeään ampuma-aserikokseen. Tämä oli muuten vuonna 1998 hyväksytyn aselain 26. Rynnäkkökivääri RK62 on kätkettävyyden kannalta ihan toista luokkaa kuin pitkä Lahti-Saloranta-pikakivääri”, todisti komisario Hermonen. Käräjäoikeuden tulkinta lainaamisen säännöistä saattaa olla monille aseharrastajille uusi ja ehkä erikoinenkin. Muutoksilla selvennettäisiin sitä, kenelle erityisen vaarallisen ampuma-aseen saa lainata.” Moniko aseharrastaja tai kukaan muukaan osaisi tuon kohdan ja sen perustelujen vuoksi päätellä, että muutoksen jälkeen Suomikonepistoolin omistajalle ei voi lainata Jatimaticia. Vilen kertoi silloisen asehallintopäällikön todenneen, että koska laki ei tunne lainauksen aikamääräistä pituutta, ei ole rikosta, mitä lähteä tutkimaan. Lainaamisen säännöt ovat aselain 87 §:ssä, jonka ensimmäisen momentin 10 kohta säätää: ”10) erityisen vaarallisen ampumaaseen saa lainata vain sille, jolla on oikeus toimintatavaltaan ja asetyypiltään vastaavan erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapitoon;” Tämä kohta ei ole ollut tässä muodossaan voimassa pitkään. korsumallisen Suomi-konepistoolin, ja toisaalta sekä rynnäkkökivääri RK-62 ja keräilijällä myös olleen Lahti-Saloranta-pikakiväärin eroavan toisistaan käyttötarkoituksen ja muiden ominaisuuksien osalta. Poliisihallituksen aseseppä todisti Jatimaticin ja keräilijällä olleen ns. Syyttäjän tämän vaatimuksen kaatumisella on suuri merkitys kaikkien aseharrastajien kannalta. Koska laissa ei määritellä laina-ajan pituutta, poliisi ei ole puuttunut lainoihin. Tämä aselain 87 §:n lainaussääntöjen kannalta aika epärelevantilta vaikuttavan todistelun lisäksi käytössä oli Poliisihallituksen 14.5.2021 antama lausunto, jossa käräjäoikeuden mukaan ”on ilmoitettu ne aseet, jotka teknisiltä ominaisuuksiltaan vastaavat Jatimaticia ja rynnäkkökivääri RK-62:ta. Hän oli reilut toistakymmentä vuotta sitten tehnyt rikosilmoituksen eräästä toisesta helsinkiläisestä aseliikkeestä olevasta haulikosta, joka oli ollut 10 vuotta lainassa. SOVELLETTIINKO VÄÄRÄÄ LAKIA. Hänelle ei tullut edes mieleen, mihin tarkoitukseen ja millä perusteella Jatimaticiin voisi saada luvan. Samoin asekauppiaan, jonka se katsoi lainanneen aseet. Näiden lausuntojen nojalla käräjäoikeus totesi, ettei ampuma-aselaissa ole säädetty hyväksyttävän laina-ajan pituudesta, eikä vastaajien toimia voi siis tältä osin moittia. Poliisihallituksen nykyinen asehallintopäällikkö Mika Lehtonen oli samalla linjalla: aselaissa ei säädetä laina-ajasta, eikä kolmen vuoden laina-aika ole poikkeuksellinen. Voiko muutoksen Mitä ilmeisimmin hovioikeus joutuu tutkimaan, syyttikö syyttäjä ja tuomitsiko Itä-Uudenmaan käräjäoikeus väärän lain nojalla
KRP:N LAUSUNTO EI PÄTENYT Tosin laboratorio ei havainnut aseessa muuntamisen merkkejä, eikä sellaisia havainnut myöskään Pohan aseseppä. Aseiden säilytys kaapeissa oli sinänsä ollut kunnossa,mutta tila oli ollut tavallinen asumaton toimistotila pienkerrostalossa. Keräilijäähän ei syytetä niiden väärästä säilyttämisestä. Asiassa jää myös perusteltu epäilys aseen väitetystä sarjatuliominaisuudesta. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen konstaapeli kertoi, ”etteivät säilytystilat olleet kelvollisia, eikä hän olisi hyväksynyt tiloja aseiden säilytykseen. Tosin laboratorio ei havainnut aseessa muuntamisen merkkejä, eikä sellaisia havainnut myöskään Pohan aseseppä. SISÄLLYSLUETTELO 2021 perusteella tällaista edes päätellä. Aseet olivat keräilijän tiloissa helmikuusta 2015 helmikuuhun 2018. Jatimatic ja sen muuntaminen Keräilijää syytettiin myös puoliautomaattisen Jatimaticin muuntamisesta sarjatulitoimiseksi. [Keräilijä] on kertonut, että Jatimatic on toiminnaltaan hyvin epävarma ase.” ”Esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoo, ettei mahdollisuutta aseen virheestä voida sulkea kokonaisuudessaan pois. Notorista on, että sarjatuliase ampuu säännönmukaisesti sarjatulta eikä ainoastaan ajoittain ja muutaman patruunan verran. Mitä ilmeisimmin hovioikeus joutuu tutkimaan, syyttikö syyttäjä ja tuomitsiko Itä-Uudenmaan käräjäoikeus väärän lain nojalla. Jutun syytteet koskivat myös pulttilukkokiväärin ja .22 lr pistoolin lainaamista ja hallussapitoa, sekä aseenkäsittelyluvan vanhenemisen merkitystä. Keräilijä kiisti jyrkästi muuntamisen pitäen ajatusta absurdina: muuntaminen olisi pilannut keräilykappaleen. Keräilijä kiisti jyrkästi muuntamisen pitäen ajatusta absurdina 62 • ASE-lehti. Keräilijä oli ostanut aseen itselataavana, jollaisena se oli luvitettu. Käräjäoikeudelle on jäänyt epäselväksi, että miksi ase on toiminut ainoastaan ajoittain muutaman patruunan sarjatulella, jos ase kerran väitetysti on sarjatulitoimintoinen. SÄILYTYSTILAT KELPAAVAT – EIVÄT KELPAA Syyttäjällä oli tätä lainaamista vastaan vielä kolmaskin valtti: kiistää niiden säilytystilojen asianmukaisuus, jossa nuo kaksi sarjatuliasetta kolme vuotta olivat. Oikeusjutun kannalta oleellisinta lienee ajoitus. Myös keräilijän lupa kirjoitettiin itselataavalle aseelle. Joku muu oli hyväksynyt. Huoneistossa ei ollut ollut toiminnassa rikosilmoitinlaitejärjestelmää.” Tällä perusteella käräjäoikeus katsoi, ettei noita kahta sarjatuliasetta oltu säilytetty asianmukaisesti. Laboratorio ilmoitti, että tämän ”Jatimatic-konepistoolin toimintatapa on sarjatuli”. Myöhemmin ase tutkittiin Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa, jonka koeammunnassa ase oli lauennut muutaman kerran peräkkäin, sarjatulella. Syyttäjä syytti keräilijää törkeästä ampuma-aserikoksesta. Tuomiosta ei kuitenkaan selviä, miksi noissa tiloissa saattoi säilyttää yli 200 muuta asetta, joukossa sarjatuliaseita. Asetekniikan näkökulmasta molemmat ovat konepistooleja ja sellaisena ne myös aselupiin yleensä on kirjattu. Käräjäoikeuden johtopäätöksestä voi aistia turhautumista laboratorion lausuntoon: ”Keskusrikospoliisin Rikosteknisen laboratorion lausunnon aseteknisestä tutkimuksesta ilmenee, että Jatimatic on toiminut ajoittain muutaman patruunan sarjatulella. Käräjäoikeus katsoi lisäksi aselain edellyttävän, että elinkeinonharjoittaja säilyttää kaikki aseensa omassa toimipisteessään. Ei myöskään poliisihallituksen toukokuussa 2021 antaman lausunnon ohjeita. Lakimuutos tuli voimaan 15.7.2019. Konstaapelikin todisti vain, ettei ”hän olisi hyväksynyt tiloja”. Lakia ei voi soveltaa takautuvasti. Mitään rakenteellista suojausta kuoreen ei ollut tehty eli ovet olivat normaalit kerrostaloasunnon ovet. Sanottu seikka ei voi koitua [keräilijän] vahingoksi.” Joten käräjäoikeus hylkäsi tämän syytteen
SISÄLLYSLUETTELO 2021 ASE-lehti 40 vuotta! PAL.VKO 2021-15 177550-2101 1/2021 • 12,50€ ARSKA-PIEKKARI TIPPMAN ARMS M4-22 ÄÄNENVAIMENNIN JATKOSODASSA SAIGA-9 PISTOOLIKARBIINI STEEL ACTION HS -UUTUUSKIVÄÄRI ASE-lehti 40 vuotta! 3/2021 • 12,50€ RUGER PC CARBINE AGUILA 22LR PATRUUNAT UUTUUS: BENELLI LUPO VENÄLÄISET TANKINTAPPAJAT PAL.VKO 2021-33 177550-2103 ASE-lehti 40 vuotta! 5/2021 • 12,50€ DEGTJAREVIN KONEPISTOOLIT OSA II: PPD-40 HECKLER & KOCH SFP9 MATCH OR HAENEL RS9 Pitkän matkan täsmätyökalu TIKKA TX3 UPR COLT PYTHON PAL.VKO 2021-50 177550-2105 ASE-lehti 40 vuotta! 2/2021 • 12,50€ SK .22 LR ARSKA-AJAN PIEKKARINPAUKKU SAIGA TR3 Kertaautomaattikivääri M16A2 Mustan kiväärin historia SAIGA TIGR Dragunovin uusi versio PAL.VKO 2021-24 177550-2102 ASE-lehti 40 vuotta! 4/2021 • 12,50€ SAKO 100 V. 2/2021 In Memoriam: Brent Snodgrass 1968-2020 Saiga Tigr – Peto kivääriksi N555, Vihtavuoren uusin täsmäruuti SAIGA TR3 kerta-automaattikivääri Subkompakti neliviitonen – Glock 30S. Ovatko eri luodinnopeusmittareiden lukemat samalla hehtaarilla. Degtjarevin konepistoolit osa II: PPD-40 Heckler & Koch SFP9 Match OR Colt Python – Käärmelegendan paluu Gun Show 2021 näyttelyinfoa Rottweil Exact Green – Lyijytön tehotäyteinen. Gurkhien kukri-veitset Haenel RS9 – Todella pitkän matkan täsmätyökalu Value Manufacturing – Laadukas kiikarinjalka reserviläiskivääreihin 6/2021 PISTOOLI-extra! Glock 17T – sininen simulaattori Beretta 92X Performance – virka-aseen kisapainos ZEV O.Z-9 Elite Covert – Glock uudelleen mietittynä HS Produkt SF19 4.5 TB OSP – pätevä pistooli Kroatiasta Asehistoriaa: Aimo Lahti ihmisenä B&T RBS äänenvaimennin– ei mikään alppitorvi Beretta 687 Silver Pigeon III – se hienostuneempi haulikko metsälle Gun Show 2021 – aika koronan jälkeen Sako S20 Precision huippukivääri ASE-lehti • 63. CZ 75 TS 2 DEGTJAREVIN KONEPISTOOLIT SILENT STEEL –VAIMENTIMET PAL.VKO 2021-41 177550-2104 ASE-lehti 40 vuotta! 6/2021 • 12,50€ GUNSHOW 2021 AIMO LAHTI IHMISENÄ B&T RBS – toimiva vaimennin itselataavaan BERETTA M92X -HUIPPUASE GLOCK 17T SIMULAATTORI PAL.VKO 2022-07 177550-2106 1/2021 Steel Action HS In Memoriam – Esa Kaarlela SAHS: Puheenjohtajan palsta Izhmash Saiga-9 – Kaalihakkurin pikkuveli Norma Silencer – Vaimenninpatruuna metsälle Hiljainen tappaja – Äänenvaimennin jatkosodassa Leatherman Free K4 – Uudenlainen monitoimityökalu ?eská Zbrojovkan striker-fired vastaisku CZ P-10 mallistolla! Tippman Arms M4-22 Elite Tactical Rifle – Arska parhaimmillaan Näyttääkö samaa. Lyijytöntä, kiitos – Uronen Precision 9 mm messinkiluodit M16A2 – Mustan kiväärin parannettu painos Suomalaiset terroristit kaatamassa Venäjän hallintoa pommeilla Edulliset ysimilliset SK .22 LR Semi-Auto Rifle Arska-ajan match piekkarinpaukku 3/2021 Ruger PC Carbine Chassis System Asehistoriaa: Tankintappajia massoille – venäläiset 14,5 mm panssarintorjuntakiväärit Asehistoriaa: BRNO ZKR 551 – Itäblokin paras revolveri Aguila 22LR patruunat Winchester Wildcat 22LR – nykyaikainen halpispiekkari Benelli Lupo Geco DTX – suurkuluttajille suunnattu patruunasarja Esittelyssä PMC X-TAC Match – tarkkuuspatruunat SAHS: Puheenjohtajan palsta 4/2021 Sako 100 vuotta Silent Steel – Hiljaisuuden uusi mitta Historiallisten aseiden ampumakilpailut SAHS kevätkokous Asehistoriaa: Väliaikaisratkaisuja ruotsalaiseen tapaan – 8 mm Remington-kivääri m/1867-89 Asehistoriaa: Degtjarevin konepistoolit osa I: PPD-34 ja PPD-34/38 CZ 75 TS 2 suosikin uusin versio Anschütz 1782 German 5/2021 Aselakiasiaa: – Poliisi painostaa todistajaa – Kuolinpesän aseesta tuomio – Vasta hovi vapautti perintöaseesta ilmoittaneen
Katso ohjeet www.aselehti.fi. postikulut. Neljä lehteä hintaan 51,90 euroa sis. 5 10 lehteä: Lehtien hinta 10 euroa kpl + postituskulut 10 euroa. postikulut. 2/86 4/86 2/87 3/87 4/87 1/88 2/88 1/89 2/89 3/89 4/89 5/89 1/91 2/91 4/91 5/91 3/92 5/92 2/93 6/93 1/94 2/94 3/94 4/94 1/95 2/95 3/95 4/95 1/96 2/96 3/96 4/96 5/96 7/96 1/97 2/97 3/97 4/97 5/97 6/97 7/97 1/98 2/98 4/98 5/98 6/98 1/99 2/99 3/99 4/99 5/99 6/99 1/00 2/00 3/00 4/00 5/00 6/00 1/01 2/01 3/01 4/01 5/01 6/01 1/02 2/02 3/02 4/02 6/02 2/03 4/03 5/03 6/03 1/04 2/04 3/04 4/04 5/04 6/04 2/05 3/05 5/05 2/06 4/06 5/06 1/07 2/07 3/07 4/07 5/07 6/07 1/08 2/08 3/08 4/08 5/08 6/08 1/09 2/09 3/09 4/09 5/09 6/09 1/10 2/10 3/10 4/10 5/10 6/10 1/11 2/11 3/11 5/11 6/11 1/12 2/12 3/12 4/12 5/12 6/12 1/13 2/13 3/13 4/13 5/13 1/14 2/14 3/14 4/14 5/14 6/14 1/15 2/15 3/15 4/15 5/15 6/15 1/16 2/16 3/16 4/16 5/16 6/16 1/17 2/17 3/17 4/17 5/17 6/17 1/18 2/18 3/18 4/18 5/18 6/18 1/19 2/19 3/19 4/19 5/19 6/19 1/20 2/20 3/20 4/20 5/20 6/20 64 • ASE-lehti. postikulut. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 0400 228 650 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi. Kaksi lehteä hintaan 26,90 euroa sis. Hanki ASE-lehden keräily numeroita – tieto ei vanhene! Joitakin numeroita on jäljellä enää muutama kappale, joten lehdet toimitetaan tilausjärjestyksessä. 62 TÄYDENNÄ KOKOELMASI ! Postimerkki PL 161 90401 OULU SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAUSKORTTI 2/86, 4/86, 2/87, 3/87, 4/87, 1/88, 2/88, 1/89, 2/89, 3/89, 4/89, 5/89, 1/91, 2/91, 4/91, 5/91, 3/92, 5/92, 2/93, 6/93, 1/94, 2/94, 3/94, 4/94, 1/95, 2/95, 3/95, 4/95, 1/96, 2/96, 3/96, 4/96, 5/96, 7/96, 1/97, 2/97, 3/97, 4/97, 5/97, 6/97, 7/97, 1/98, 2/98, 4/98, 5/98, 6/98, 1/99, 2/99, 3/99, 4/99, 5/99, 6/99, 1/00, 2/00, 3/00, 4/00, 5/00, 6/00, 1/01, 2/01, 3/01, 4/01, 5/01, 6/01, 1/02, 2/02, 3/02, 4/02, 6/02, 2/03, 4/03, 5/03, 6/03, 1/04, 2/04, 3/04, 4/04, 5/04, 6/04, 2/05, 3/05, 5/05, 2/06, 4/06, 5/06, 1/07, 2/07, 3/07, 4/07, 5/07, 6/07, 1/08, 2/08, 3/08, 4/08, 5/08, 6/08, 1/09, 2/09, 3/09, 4/09, 5/09, 6/09, 1/10, 2/10, 3/10, 4/10, 5/10, 6/10, 1/11, 2/11, 3/11, 5/11, 6/11, 1/12, 2/12, 3/12, 4/12, 5/12, 6/12, 1/13, 2/13, 3/13, 4/13, 5/13 TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero): TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero) Tilaa nyt rautaisannos tietoa aseista ja militariasta. Kolme lehteä hintaan 39,90 euroa sis. Huom! Tilaukset toimitetaan postiennakolla tai ennakkomaksulla. postikulut. Yksi lehti hintaan 14,40 euroa sis
Hinta 51,00 € + postikulut. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Hinta 35,00 € + postikulut. Hinta 22,00 € + postikulut. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Tässä oli omat haasteensa. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Hinta 42,00 € + postikulut. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Hinta 27,00 € + postikulut. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. ASE-lehti • 65. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Hinta 35,00 € + postikulut. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite
Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 040 7767 627 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 63,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi
Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. (08) 815 3600 ASE-lehti • 67. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). ASELEHTI .FI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. ASEMAKASIINI WWW. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä
(03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. www.lahdeniemi.fi Terveisiä talvisiin ampumaharrastuksiin! KYLLÄ ASEMIEHET OSAA HARRASTAA LAJIAAN TALVELLAKIN – KYLLÄ ASEMIEHET OSAA HARRASTAA LAJIAAN TALVELLAKIN – KANNATTAA HAKEA TARVEKALUT LÄHDENIEMELTÄ.… KANNATTAA HAKEA TARVEKALUT LÄHDENIEMELTÄ.… Pienoiskivääri ISSC, kal .22 LR,” Rynnärin mallinen”, uusi ase 655,00 Israelilainen BUL-pistooli + 3 lisälipasta, IPSC-ammuntaan. Kal .45 ACP 400,00 Espanjalainen Astra revolveri, kal .44 Mag, piippu 8½”+ kotelo 400,00 Vapaapistooli MC-55 alkuperäisin varusteIn, kal .22 LR, hienokuntoinen 450,00 Perinnerevolveri Colt Kit Carson, kal .22 LR, laatikossaan 700,00 Ruostumaton revolveri Smith & Wesson 686, kal .357 Mag, 6” piippu 550,00 Vapaapistooli Hämmerli, kal .22 LR, ei uutta häppee… 350,00 Saksalainen Arminius HW-357 Revolveri, kal .32 S&W Long, kuin uusi 400,00 Sotilaan taskuase Llama kal 7,65 Br, osuva ase, on koeteltu! 150,00 Amerikkalainen Ruger P-85 pistooli, kal 9x19, IPSC-ammuntaan 350,00