ASE-lehti 40 vuotta! 2/2021 • 12,50€ SK .22 LR ARSKA-AJAN PIEKKARINPAUKKU SAIGA TR3 Kertaautomaattikivääri M16A2 Mustan kiväärin historia SAIGA TIGR Dragunovin uusi versio PAL.VKO 2021-24 177550-2102
(HUOM! CLASSIC KIT EU ei sisällä kaliiperikohtaisia latausholkkeja tai hylsynpitimiä.) PATENTOITU LOCK-N-LOAD ® JÄRJESTELMÄ TÄYDELLISTÄ JÄLLEENLATAUSTA HORNADY.COM maahantuoja: Hinnat voimassa sitoumuksetta 30.9.2021 asti. Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.. Kysy lisää Hjorth-jälleenmyyjältäsi. HORNADY ® LOCK-N-LOAD ® CLASSIC ™ KIT EU on täydellinen paketti jälleenlataajalle. Hornadyn ainutlaatuinen Lock-N-Load järjestelmä helpottaa ja nopeuttaa lataustyöskentelyä. Lock-N-Load ® -sovitin mahdollistaa holkkien vaihtamisen nopeasti ja helposti ilman että holkin säädöt muuttuvat. maahantuoja:. • Lock-N-Load ® Classic™ latauspuristin • Lock-N-Load ® ruutimitta • Digitaalinen ruutivaaka EU • Hornady latauskäsikirja • Nallijärjestelmä • Käsinallitin • Universal latausalusta • Ruutisuppilo • Ruudinpudotin Hornady ® Sure Loc™lukitusrengas ei vaurioita holkin kierteitä ja lukitsee säätösi varmasti. CLASSIC ™ LNL EU : Kaliiperikohtaiset Hornady ® jälleenlatausholkit on valmistettu korkeimpien laatustandardien mukaan, helposti ja tarkasti säädettäviksi. Tarjoushinta 549 € Muista myös Hornadyn laadukkaat luodit ja hylsyt sekä muut jälleenlataustarvikkeet. Säästät kun ostat koko paketin kerralla
Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Meillä todellista tai kuviteltua rikollisuutta on “ratkaistu” kiristämällä aselakia harva se vuosi. Joillekin lienee yllätyksenä se, että rahaa ei saada taikaseinästä, vaan veronmaksajilta. Näitä rivejä lukiessanne pakottavaa testiä ei vieläkään luultavasti ole. Täysin muusta skandinaviasta ja koko läntisestä EU:sta poiketen, Suomessa “ei voida” asettaa maahantulon ehdoksi negatiivista koronatestiä. Maaliskuussa Suomi pysäytettiin, kuten myös reilu vuosi sitten. Kotimaa on nyt suljettava, kun rajakontrollia ei ole, eikä toisaalta rajakontrollista enää vastaavaa hyötyä olisi, mitä siitä olisi ollut ajoissa toteutettuna. Näitä rivejä kirjoitettaessa vastaavat luvut ovat 125 ja 2,75 miljoonaa. Viime vuoden kertauksena: Saksassa aina maaliskuussa pidettävä IWA, eli ammattilaisten asemessut ja tukkumyyntitapahtuma peruttiin nyt jo toisen kerran koronan vuoksi, mikä on tässä tilanteessa ymmärrettävää. Hyvät Lukijat, Mikäli tämä pääkirjoitus vaikuttaa tutulta, niin sitä se onkin. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Suomen asehistoriallisen seuran jokavuotisen GunShown osalta tehtiin myös korona-historiaa, se jouduttiin 2020 perumaan. Se ei ole pieni luku. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Kun ei voida -tai osatatehdä mitään ratkaisevan hyödyllistä, tehdään sen sijaan jotain näennäistä ja mieluiten sellaisen poliittisesti tasaisesti jakautuneen ryhmän kustannuksella, jonka vaikutus vaaleissa ei siten ole merkittävä. Sairastuneiden määrä seitsenkertaistui vuodessa, kuolleiden määrä nelinkertaistui ja taudin tappavuus näillä luvuilla on siis 2,2 % sairastuneista. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Tuloksia ei voida mitata. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Sillä tosin tulee olemaan hintansa. Positiivista on se, että yrityksille on luotu tukimalleja ja tuen hakeminen on tehty kohtuullisen toimivaksi. Vastuuta on palloteltu tunnetuin seurauksin ja lopputulos on, että rajalla saatetaan nyt jopa pyytää henkilöä vapaaehtoiseen testiin. Kyseessä eivät ole ravintolat sen enempää kuin kuntosalitkaan. Saksaan muuten on maahantulon edellytyksenä pakollinen koronatesti. Koronan syntipukkeina ovat yleisesti ottaen matkailuja ravintolaelinkeino, tapahtumajärjestäjät sekä pienyrittäjät ja näistä erityisesti kuntosalit. Keinojen suhteen malli on aseharrastajille tuttu. All rights reserved. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Kaikki oikeudet pidätetään. Aihe on sama kuin vuosi sitten. maksujen raju korottaminen on edessä. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Nähdään silti tämänvuotisessa, ainakin toivottavasti, mutta vain, jos se on turvallista. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus Pohjoismaihin 62,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 67,70 € Muut maat lentopostina 85,50 € Irtonumerot 12,50 € Lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 40. Päättäjien näkökulmasta “ei poliittisesti merkittävä”, suorastaan uhrattavissa oleva ryhmä. Pahimmat tautiryppäät ovatkin maassamme kohteista, joissa on huomattava määrä rajan yli saapuneita työntekijöitä. Koronaan oli silloin maailmanlaajuisesti sairastunut 18,7 miljoonaa ihmistä ja kuolleita oli kertynyt reilut 704 tuhatta. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Verojen ym. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Suomeksi: Maahan voi tulla sairaana, jos vain sattuu kyydin saamaan
MALINEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen Saiga Tigr, s. MALINEN SAIGA TR3 kerta-automaattikivääri ..........20 5.45x39 patruuna ............................................26 JANNE POHJOISPÄÄ Subkompakti neliviitonen Glock 30S .....28 MIKA PITKÄNEN Lyijytöntä, kiitos – Uronen Precision 9 mm messinkiluodit .....................................34 VESA TOIVONEN M16A2 Mustan kiväärin parannettu painos .........................................38 MIKA PITKÄNEN Suomalaiset terroristit kaatamassa Venäjän hallintoa pommeilla ......................47 MIKA TYRY Edulliset ysimilliset .......................................52 J. ASELEHTI .FI. 7 M16A2, s. 7 VESA TOIVONEN N555, Vihtavuoren uusin täsmäruuti .........16 J. 60 J. 38. Kuva: Mika Pitkänen WWW. 4 • ASE-lehti 2/2021 Tässä numerossa: In Memoriam: Brent Snodgrass 1968-2020 .........................6 CHRISTIAN LUPANDER Saiga Tigr – Peto kivääriksi ........................... MALINEN SK .22 LR Semi-Auto Rifle Arska-ajan match piekkarinpaukku ........
400,Manurhin Mod. ampumaton laatik. kertatuli, uusia ............... 22 LR pist. tyydyttäviä ...................... 2 x lipas, pistin, ampumaton .... vanhempien mukana ilmaiseksi. p-aut. 180,Heckler & Koch USP .40 S&W, musta, uusia ......................... 2214 .22 LR, taskuase, salkku, uusia ................ 261 .22 LR rev. 195,Holek Mod. 350,Baikal IZH-18MH .308 Win. rev. Tikka T3/T3x kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. 27 Historiallisten aseiden ampumakilpailut su 1.8.2021 Seppälän ampumarata Kalvola, s. 4” sin. AP66 7.65 Br pist. 480,Lakefield p-k. 320,ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana MDT, GRS ja ROME -tukit ja tarvikkeet mm. Kruusattu, taskuase .. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. 28” teräshaul.kelp. 6” sin. 33 Koronatilanteen vuoksi muutokset mahdollisia. 261 .22 LR rev. 250,Eusta Mod. Käyttäm. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: SAHS Keväthuutokauppa su 30.5.2021 kulttuurikeskus Iisalmi, s. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. salkku, uusia ........................ 7.65 Br. 690,Walther P22 Target .22 LR pist. 300,VZ-52 7.62 x 39 kiv. ........................................... 60 pist. alk. Taskuase .............. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. salkussa, uusia ......... 190,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia .................... Taskuase ........... ....... 6” sin. 350,Holek Mod. 033 7.65 Br pist. 2 x lipas, salkku, uusia.............. 90B Biathlon .22 LR + 4 lipas, salk. PPK 7.65 Br pist. Käyttäm. 26” uusia ........................ 550,Hege Mod. P7 7.65 Br pist. 420,Sabatti Falcon ST. 690,Sabatti Forest ST. salkussa, uusia ............... 59 Gun Show 30.-31.10.2021 Hotelli Ellivuori Sastamala, s. 220,Tanfoglio Force . uusia ............................................ ............................ Ei taskuase. 12/76 vs. 6” Chrom. 2 x lipas, salkku, uusia ......... 12/76-222 Rem. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. 395,Husqvarna L-40, 9 mm Para + VL. uusia ....................... 295,Bernardelli Mod. 920,S&W Mod. 500,CZ-83 Mod. 175,Rossi .357 Mag. 385,Taurus .357 Mag. taittop. 330,Taurus .38 SPL rev. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 20/76-22 LR rihla, uusia ...................... Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. uusia .......... 150,Browning Buckmark .22 LR, salkussa, uusia ......................... Käyttäm. 220,Mauser Hunter .38 SPL, 4” sin. 6” sin. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. Taskuase .................. Käyttäm. uusi ......... Käyttäm. 420,CZ-85 B, 9 mm Para, laatikko + varust
Brent valittikin taannoin puoli vakavissaan, että olisi pitänyt rummuttaa italialaisia aseita enemmän, jotta hän ja muut keräilijät olisivat saaneet rauhassa keskittyä suomalaisiin aseisiin ilman suosion tuomaa kilpailua ja hinnannousua. Ensimmäisenä vuonna 2000 oli jo 40 hengen ryhmä koossa, koostuen amerikkalaisista asekeräilijöistä ja heidän omaisistaan. Brent Snodgrassin kiinnostus suomalaisiin aseisiin alkoi oikeastaan puolivahingossa. Todennäköisesti suomalaiset aseet eivät myöskään olisi niin haluttuja ja verrattaen kalliitakaan sikäläisillä markkinoilla. Markku Palokangas esitteli myös henkilökohtaisesti valikoiman Sotamuseon kokoelmista. Tällöin hänellä ei vielä ollut juurikaan käsitystä Suomen sodista tai suomalaisista aseista. Koska hän ei tiennyt tästä mitään, hän alkoi tutkia saatavana olevaa kirjallisuutta. Vastassa oli joukko suomalaisia alan harrastajia, jotka liittyivät mukaan matkaan. Tuohon aikaan, 1994, verkkosivuston julkaiseminen ja ylläpito oli haastava koska se edellytti, että Brent ensiksi hankki itselleen tarvittavat HTML-taidot. IN MEMORIAM Brent Snodgrass 1968-2020 Joulupyhien alla saimme pysäyttävän suruviestin lännestä. Sotamuseo järjesti ryhmälle oman kierroksen eräänä maanantaina, vaikka museo muuten oli yleisölle silloin suljettu. Brent halusi koko ajan oppia lisää ja hänen laaja ystäväpiirinsä Suomessa ja muualla tuki häntä näissä pyrkimyksissään. Lisäksi Brent teki lukuisia yksityismatkoja Suomeen tavatakseen keräilijöitä, historioitsija ja alati kasvavan ystäväpiirinsä Suomessa. Suuri Suomen ystävä ja asekeräilijöille suunnattujen verkkoyhteisöjen edelläkävijä ja tietokirjailija Brent ”Tuco” Snodgrass oli menehtynyt kotonansa Knoxvillessa Tennesseessä tapaturmaisesti 22 pvä joulukuuta. Työmatkat toivat hänet myös Suomeen, jossa hän osallistui muun muassa Puolustusvoimien huutokauppoihin. Uuden sivuston nimeksi tuli Gunboards.com. Ilman häntä suomalaisia aseita ja Suomen historiaa ei tunnettaisi yhtä hyvin yhdysvaltalaisissa keräilijäpiireissä niin kuin nyt tunnetaan. Brent oli syvästi kiinnostunut Suomen historiasta ja halusi kertoa Suomesta myös amerikkalaiselle yleisölle. Seuraava ryhmämatka tehtiin 2002. Vuosina 1998–2000 Brentin kiinnostus Suomea ja suomalaisia aseita kohtaan kasvoi kasvamistaan. Koska sivustomäärä paisui, ystävät päättivät perustaa uuden verkkosivuston keskusteluryhmillä. Aseiden ja kirjojen hankkimisen lisäksi, hän ryhtyi järjestämään opastettuja matkoja entisille taistelukentille. Kun Neuvostoliitto luhistui ja entisen suurvallan aseita tuli tarjolle yksityishenkilöille USA:n markkinoille, hän hankki vuonna 1994 uteliaisuudesta itselleen oudon ”91/44” kutsutun kiväärin. Kohta uuteen sivustoon liittyi mukaan myös brittiläisiä, saksalaisia, japanilaisia ja amerikkalaisia aseita harrastavien ylläpitämiä keskusteluryhmiä. Mosin Man sivusto laajeni käsittämään Suomea ja suomen eri kiväärityypit. Hän oli mukana järjestämässä Finnfest-nimisiä tapahtumia eri puolelle Yhdysvaltoja, joissa hän tai joku muu luennoi Suomen sodista ja näytteille oli yleensä myös asetettu iso määrä amerikkalaisten keräilijöiden hallussa olevaa suomalaista aseistusta, asepukuja ja muuta sotilasmateriaalia. Me ystävät jäämme kaipaamaan niin hänen ystävyyttään, avuliaisuuttaan ja vilpitöntä nauruaan kuin hänen tahallistesti huonoja vitsejä. Tavoittaakseen muita aiheesta kiinnostuneita hän julkaisi koostamansa tiedot kiväärimallista Mosin Man nimisellä websivustolla. Vuonna 2005 hänelle tarjottiin mahdollisuus kirjoittaa Osprey kustantamolle kirjan Suomen sodista Philip Jowettin kanssa. Kansainvälinen keräilijäyhteisö, niin verkossa kuin oikeassa elämässä, Suomessa kuin ulkomailla, on hiukan värittömämpi ilman Brentiä. Kirja julkaistiin seuraavana vuonna nimellä Finland at War 1939–45. Hän oli myös vakiovieras asemessuilla. Kevyet mullat Tuco! CHRISTIAN LUPANDER KUVA: JARI LEMMETYINEN 6 • ASE-lehti. Vuonna 1996 Brentin mielenkiinto kääntyikin Suomeen ja hän syventyi saatavana olevaan englanninkieliseen materiaaliin. Brentin työkuva muuttui asealan konsultiksi ja hän kävi usein ulkomailla ostamassa aseita ja militariaa Yhdysvaltojen keräilijämarkkinoille. Hänen ystävänsä Vic Thomas kuitenkin yllytti häntä tutustumaan näihin koska niissä sekä laatu että historia olivat mielenkiintoisia
TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN – PETO – PETO KIVÄÄRIKSI KIVÄÄRIKSI ASE-lehti • 7. Tuolloin kyseessä oli valmistajatehtaan peruskunnostama käytetty ase, mutta nyttemmin maahantuoja Asetalo Oy on saanut myyntiin täysin uusia Dragunoveja, joita Kalashnikovkonserniin kuuluva valmistajatehdas Izhmash kutsuu nimellä Saiga Tigr SVD 02 VER 01. Ase-lehden numerossa 3/2014 oli juttua venäläisestä Snaiperskaja Vintovka Dragunovasta eli lyhyemmin SVD-tarkka-ampujakivääristä
SVD:ssä poskituki on erillinen irto-osa, Tigrissä poskituki on kiinteästi perän yläputken ympärillä ja kun sitä vetää taaksepäin se voidaan kääntää oikealle pois posken alta avotähtäimillä ammuttaessa. Panosmääritystä varten ladattiin Esa Paanasen mainion latausmanuaalin pohjalta viisi viiden patruunan koe-erää panosvälillä 2,62...2,99 g. Karkea kohdistus piipun läpi katsoen ei aseen rakenteen takia onnistu, mutta 50 -metrin radalta aloittaen ase oli pian kohdistettu sekalaisia jämäpatruunoita hyödyntäen. Testin pohjalta käyttölataukseksi mieto 2,82 g ja näitä patruunoita ladattiin suurempi erä jatkokokeita varten. Kaikilla patruunoilla Tigr toimi Lataus #59: N140 g 2,62 2,72 2,81 2,88 3,00 Suurin nopeus m/s @ 2 m 620 644 673 696 722 Pienin nopeus m/s 611 636 663 685 714 Kokonaishajonta m/s 9 8 10 11 8 Keskiarvonopeus m/s 617,0 647,0 677,6 697,2 717,3 Keskihajonta m/s 2,3 2,3 3,7 1,9 4,2 Osumakuvio mm @ 50 m 85 80 19 52 46 Toiminta @ säätöporras OK@1 OK@1 OK@1 OK@1 OK@1 Huomautuksia Lapuan tehdaslatauksen keskiarvo 722,8 m/s / 10 ls Sää @ Kestrel 4000: · lämpötila +1°C · ilman suhteellinen kosteus 69% · ilmanpaine 1011 hPa · tyyntä Koeammunnan tulokset · Tähtäinkiikari PSO-1 · ampumaetäisyys 100 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 3 m Nammo Lapua #4317503 123 gr / 8,0 g S374 FMJ erä LOT134K Sellier & Bellot #2909 180 gr / 11,7 g FMJ Lapuan Patruunatehdas 200 gr / 13,0 g D166 FMJBT Oma 200 gr / 13,0 g D166 FMJBT + 2,82 g N140 + CCI 200 L75,3 Suurin nopeus m/s 867 773 748 690 Pienin nopeus m/s 838 753 727 675 Kokonaishajonta m/s 29 20 21 15 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 849,5 (895 @ 610) 761,1 (786@?) 739,1 (-) 683,1 (-) Keskihajonta m/s 6,6 5,5 5,6 3,5 Keskiarvoenergia J 2887 3389 3551 3024 Pienin osumakuvio mm 67 49 79 35 Suurin osumakuvio mm 85 102 235 72 Keskiarvo-osumakuvio mm 77,3 74,0 147,4 58,6 Osumakuvioiden keskihajonta 8,3 19,0 56,9 15,1 Suhteellinen osumatarkkuus 1,32 1,26 2,52 1,00 Huomautuksia vain 4 x 5 ls Berdannalli Olosuhteet: · lämpötila +4° C · suhteellinen kosteus 78 % · ilmanpaine 1017 hPa · tyyntä 8 • ASE-lehti. Aseen mukana saatiin käytetty originaali USSRajan kiikaritähtäin PSO-1 sivujalassaan, kunnoltaan jo hiukan jo maailmaa nähnyt, mutta täysin käyttökelpoinen. SVD:ssä jousta ei ole ja kelluva iskurinpiikki jättää kovaankin nalliin pienen jäljen lukon sulkeutuessa. Laukaisukoneisto on varmistimen akselin paikallaan pitämä erillinen moduuli, mistä on se etu, että kaikki laukaisutuntumaan vaikuttavat osat ovat paremmin toleroitavissa/sovitettavissa kuin vaikkapa AK:n levylaatikkoon sirotellut. Sarjat ammuttiin reippaaseen tahtiin, keskimäärin noin kymmenen laukausta per minuutti. Koeammunta tapahtui sadan metrin ulkoradalla ja kerrankin olosuhteet olivat lähes täydelliset, vain nopeusmittaus tuotti aluksi ongelmia talvipäivän hämärässä. Toimintaperiaatteeltaan Tigr on kaasutoiminen itselataava kivääri, jossa lukko on pyörähtävä, samaan tyyliin kuin AK:ssa, mutta kuitenkin eri lailla eli aseissa ei käytännössä ole mitään täysin yhteistä. tämänkin jutun yhteydessä. Ruudiksikin valikoitui tämän kaliiperin klassikko, Vihtavuoren N140 ja nalliksi CCI 200 Large Rifle. Se tuli selväksi, että Tigr on todella mukava ase ampua, aivan kuten SVD. Tigrin suurin näkyvä ero esikuvaansa SVD:iin on, että perä ja etutukki eivät enää ole laminoitua puuta, vaan mustaa muovia. Käytännölliseltä kannalta suurin muutos on, että lukossa oleva iskurinpiikki on saanut vastajousen. Latauspituudeksi tuli 75,3 mm ja luodit niipattiin paikalleen RCBS:n holkeilla niin, että niippi tuli uran etureunaan. Tigrissä tämä vaara on siis poistettu, eikä nalleille ole erityisvaatimuksia. Kymmenen patruunan lipaskaan ei ole ERVA ja lisäksi sen kapasiteetti on helposti (esimerkiksi niitillä lippaan takaseinässä) rajoitettavissa metsästysasetuksen riistalajikohtaisten vaatimusten mukaisesti kahdelle tai kolmelle patruunalle. Tigr -kuten esikuvansakaanei myöskään ole minkään sarja-automaattiaseen muunnos, siihen saa vain kymmenen patruunan lippaita ja 1,2 metriä pitkänä se ei myöskään ole ”muu ase”, joten mitään järjellistä perustelua sen hankkimisen kieltämiseen sen paremmin TA-ratakuin metsästyskäyttöönkään ei reaalitodellisuudessa ole olemassa. Se tuli kuitenkin selväksi, että PSO-1 ei todellakaan ole mikään Zeiss, kuvanlaatu ja valovoima ovat vaatimattomat. Sen lisäksi löytyi vielä vanhoja Lapuan Patruunatehtaan lataamia D166-luotisia ja Berdan-nallisia patruunoita ”riittävästi” kohdistuksiin ja vieläpä itse vertailuunkin; muutaman puretun patruunan sisältä ei paljastunut mitään hälyyttävää. Ase on todella mukava ammuttava, etenkin kun ottaa huomioon sen kaliiperin ja luodit, jotka ovat ihan jotain muuta kuin paperinpuhkontaan parhaiten sopivia sukkapuikonpätkiä. AK:n tyyppiongelmia on, että ase ampuu kahta kasaa, mikä vallitsevan käsityksen mukaan johtuu siitä, että lukon kolme sulkuolkaa eivät kanna tasaisesti. Huomiota herätti, että ammuttujen hylsyjen kaulaan tuli munkkimainen pullistuma, jonka aiheuttaa patruunapesään tehty koneistus. Niinpä pidintulppa jätettiin kokonaan pois, valaisua kun ei käytetty. Lisäksi käytettävissä oli pieni erä Sellier & Bellotin ja Lapuan lataamia patruunoita. SVD/ Tigrissä tätä pyritään estämään neljällä sulkuolalla. Tigrille nämä luodit tekee erityisen sopiviksi se, että luotien halkaisija on länsimaisista .308” / 7,83 mm luodeista poiketen venäläisperäinen .310” / 7,88 mm. AK:sta Tigr eroaa alkuperäisen SVD:n tavoin edukseen muutamissa olennaisissa kohdissa: kaasumäntä ei ole osa luistia, vaan erillinen omalla palautusjousellaan varustettu kevyt tanko, jolloin liikuvien osien massa ja niiden mukanaan tuomat värähtelyt ja iskut vähenevät. Tuore kevytluotinen lapualainen ja Sellier & Bellot olivat varsin tasaväkisiä. Tigr on helposti purettavissa huoltoa varten, jopa pakkasessa hanskat kädessä m.o.t. Tigr kun ei ole mikään propellihatulla jäähdytettävä läjäammuntakivääri, vaan tarkoitettu ihan oikeaan ampumiseen. Nostalgiakerroin vähenee tässä, mutta käytössä muovi on kyllä kestävämpi. Pieni ongelma ammunnassa oli, että PSO-1:ssä ei ole dioptrian säätöä, mikä ikänäköiselle tuotti haasteita. Laukaisu onkin yllättävän hyvä. Ammunnan tavoitteena oli löytää pienin panos, jolla ase toimii ja toisaalta suurin panos, minkä se vielä sietää. Ja radallahan ei lipasrajoituksia ole. Herkkiä (länsimaisia) nalleja on syttynytkin lukon ollessa vasta sulkeutumassa (”slam fire”), tuloksena romua. Tähtäyspisteinä käytettiin 20 cm halkaisijaisia koulutaulun mustia keskiöitä, jotka soveltuivat PSO-1:n omaperäiselle ristikolle ihan hyvin. Tämä on Venäjän viranomaisten tapa selvittää, ammuttiinko kulloinenkin oligarkki armeijan aseella vai siviiliaseella; mitään muutahan ei sitten selviäkään... Omien patruunoiden lataamista varten Nammo Lapua Oy:ltä saatiin erä uusia hylsyjä ja legendaarisia jo 1930-luvulla kehitettyjä D166-luoteja, painoltaan 200 gr / 13,0 g. Ammunnan tulokset selviävät oheisesta taulukosta. Asennuksessa pieni ongelma oli, että tähtäimen alapinnalla oleva ristikon valaisun hehkulampun pidin nojasi laatikon kanteen. Säätö onnistuu hylsyn kantaa työkaluna käyttäen eli kuusiokoloavaimet voi jättää kotiin. Kaasumekanismissa puolestaan on kaasukammion takana erillinen holkki ja siinä säätö normaaleihin (1) ja vaikeisiin olosuhteisiin (2), joten säädön ei aina tarvitse olla tapissa ja ase kuluu vähemmän. Yllättäen ase toimi kaasusäädön 1-asennossakin myös pienimmällä latauksella. Itselataavissa aseissa yleensäkin ja reippaasti lataavassa Tigrissä erityisesti luja niippi on tarpeen, ettei luoti irtoa tai painu hylsyyn. Ainoa toiminnallinen ero latausten välillä oli, että hylsyn ulosheittomatka kasvoi panoksen mukana reilusta metristä reiluun neljään (!) metriin. Ase lipastettiin aina täyteen eli sarjat olivat 10+10+5 laukausta ja kevyelle lapualaiselle 10+10. Tarkkuudeltaan paras oli itse ladattu D166, ylivoimaisesti huonoin museoikäinen Lapuan D166-latauserä
Panosmääritystä varten ladattiin Esa Paanasen mainion latausmanuaalin pohjalta viisi viiden patruunan koe-erää panosvälillä 2,62...2,99 g. AK:sta Tigr eroaa alkuperäisen SVD:n tavoin edukseen muutamissa olennaisissa kohdissa: kaasumäntä ei ole osa luistia, vaan erillinen omalla palautusjousellaan varustettu kevyt tanko, jolloin liikuvien osien massa ja niiden mukanaan tuomat värähtelyt ja iskut vähenevät. Itselataavissa aseissa yleensäkin ja reippaasti lataavassa Tigrissä erityisesti luja niippi on tarpeen, ettei luoti irtoa tai painu hylsyyn. Käytännölliseltä kannalta suurin muutos on, että lukossa oleva iskurinpiikki on saanut vastajousen. Ja radallahan ei lipasrajoituksia ole. Tigr -kuten esikuvansakaanei myöskään ole minkään sarja-automaattiaseen muunnos, siihen saa vain kymmenen patruunan lippaita ja 1,2 metriä pitkänä se ei myöskään ole ”muu ase”, joten mitään järjellistä perustelua sen hankkimisen kieltämiseen sen paremmin TA-ratakuin metsästyskäyttöönkään ei reaalitodellisuudessa ole olemassa. Tämä on Venäjän viranomaisten tapa selvittää, ammuttiinko kulloinenkin oligarkki armeijan aseella vai siviiliaseella; mitään muutahan ei sitten selviäkään... Omien patruunoiden lataamista varten Nammo Lapua Oy:ltä saatiin erä uusia hylsyjä ja legendaarisia jo 1930-luvulla kehitettyjä D166-luoteja, painoltaan 200 gr / 13,0 g. Karkea kohdistus piipun läpi katsoen ei aseen rakenteen takia onnistu, mutta 50 -metrin radalta aloittaen ase oli pian kohdistettu sekalaisia jämäpatruunoita hyödyntäen. Tigr kun ei ole mikään propellihatulla jäähdytettävä läjäammuntakivääri, vaan tarkoitettu ihan oikeaan ampumiseen. Huomiota herätti, että ammuttujen hylsyjen kaulaan tuli munkkimainen pullistuma, jonka aiheuttaa patruunapesään tehty koneistus. Ruudiksikin valikoitui tämän kaliiperin klassikko, Vihtavuoren N140 ja nalliksi CCI 200 Large Rifle. Tigrissä tämä vaara on siis poistettu, eikä nalleille ole erityisvaatimuksia. Pieni ongelma ammunnassa oli, että PSO-1:ssä ei ole dioptrian säätöä, mikä ikänäköiselle tuotti haasteita. Laukaisukoneisto on varmistimen akselin paikallaan pitämä erillinen moduuli, mistä on se etu, että kaikki laukaisutuntumaan vaikuttavat osat ovat paremmin toleroitavissa/sovitettavissa kuin vaikkapa AK:n levylaatikkoon sirotellut. Tuore kevytluotinen lapualainen ja Sellier & Bellot olivat varsin tasaväkisiä. Testin pohjalta käyttölataukseksi mieto 2,82 g ja näitä patruunoita ladattiin suurempi erä jatkokokeita varten. Herkkiä (länsimaisia) nalleja on syttynytkin lukon ollessa vasta sulkeutumassa (”slam fire”), tuloksena romua. Tigrin suurin näkyvä ero esikuvaansa SVD:iin on, että perä ja etutukki eivät enää ole laminoitua puuta, vaan mustaa muovia. Toimintaperiaatteeltaan Tigr on kaasutoiminen itselataava kivääri, jossa lukko on pyörähtävä, samaan tyyliin kuin AK:ssa, mutta kuitenkin eri lailla eli aseissa ei käytännössä ole mitään täysin yhteistä. Ainoa toiminnallinen ero latausten välillä oli, että hylsyn ulosheittomatka kasvoi panoksen mukana reilusta metristä reiluun neljään (!) metriin. Yllättäen ase toimi kaasusäädön 1-asennossakin myös pienimmällä latauksella. AK:n tyyppiongelmia on, että ase ampuu kahta kasaa, mikä vallitsevan käsityksen mukaan johtuu siitä, että lukon kolme sulkuolkaa eivät kanna tasaisesti. Ammunnan tavoitteena oli löytää pienin panos, jolla ase toimii ja toisaalta suurin panos, minkä se vielä sietää. SVD:ssä jousta ei ole ja kelluva iskurinpiikki jättää kovaankin nalliin pienen jäljen lukon sulkeutuessa. tämänkin jutun yhteydessä. Se tuli selväksi, että Tigr on todella mukava ase ampua, aivan kuten SVD. Niinpä pidintulppa jätettiin kokonaan pois, valaisua kun ei käytetty. Kymmenen patruunan lipaskaan ei ole ERVA ja lisäksi sen kapasiteetti on helposti (esimerkiksi niitillä lippaan takaseinässä) rajoitettavissa metsästysasetuksen riistalajikohtaisten vaatimusten mukaisesti kahdelle tai kolmelle patruunalle. Sen lisäksi löytyi vielä vanhoja Lapuan Patruunatehtaan lataamia D166-luotisia ja Berdan-nallisia patruunoita ”riittävästi” kohdistuksiin ja vieläpä itse vertailuunkin; muutaman puretun patruunan sisältä ei paljastunut mitään hälyyttävää. Säätö onnistuu hylsyn kantaa työkaluna käyttäen eli kuusiokoloavaimet voi jättää kotiin. Tarkkuudeltaan paras oli itse ladattu D166, ylivoimaisesti huonoin museoikäinen Lapuan D166-latauserä. Asennuksessa pieni ongelma oli, että tähtäimen alapinnalla oleva ristikon valaisun hehkulampun pidin nojasi laatikon kanteen. Tigr on helposti purettavissa huoltoa varten, jopa pakkasessa hanskat kädessä m.o.t. Nostalgiakerroin vähenee tässä, mutta käytössä muovi on kyllä kestävämpi. Tähtäyspisteinä käytettiin 20 cm halkaisijaisia koulutaulun mustia keskiöitä, jotka soveltuivat PSO-1:n omaperäiselle ristikolle ihan hyvin. Aseen mukana saatiin käytetty originaali USSRajan kiikaritähtäin PSO-1 sivujalassaan, kunnoltaan jo hiukan jo maailmaa nähnyt, mutta täysin käyttökelpoinen. Koeammunta tapahtui sadan metrin ulkoradalla ja kerrankin olosuhteet olivat lähes täydelliset, vain nopeusmittaus tuotti aluksi ongelmia talvipäivän hämärässä. Se tuli kuitenkin selväksi, että PSO-1 ei todellakaan ole mikään Zeiss, kuvanlaatu ja valovoima ovat vaatimattomat. Lisäksi käytettävissä oli pieni erä Sellier & Bellotin ja Lapuan lataamia patruunoita. Sarjat ammuttiin reippaaseen tahtiin, keskimäärin noin kymmenen laukausta per minuutti. Ase on todella mukava ammuttava, etenkin kun ottaa huomioon sen kaliiperin ja luodit, jotka ovat ihan jotain muuta kuin paperinpuhkontaan parhaiten sopivia sukkapuikonpätkiä. SVD:ssä poskituki on erillinen irto-osa, Tigrissä poskituki on kiinteästi perän yläputken ympärillä ja kun sitä vetää taaksepäin se voidaan kääntää oikealle pois posken alta avotähtäimillä ammuttaessa. Kaasumekanismissa puolestaan on kaasukammion takana erillinen holkki ja siinä säätö normaaleihin (1) ja vaikeisiin olosuhteisiin (2), joten säädön ei aina tarvitse olla tapissa ja ase kuluu vähemmän. Laukaisu onkin yllättävän hyvä. Tigrille nämä luodit tekee erityisen sopiviksi se, että luotien halkaisija on länsimaisista .308” / 7,83 mm luodeista poiketen venäläisperäinen .310” / 7,88 mm. Ammunnan tulokset selviävät oheisesta taulukosta. Ase lipastettiin aina täyteen eli sarjat olivat 10+10+5 laukausta ja kevyelle lapualaiselle 10+10. SVD/ Tigrissä tätä pyritään estämään neljällä sulkuolalla. Latauspituudeksi tuli 75,3 mm ja luodit niipattiin paikalleen RCBS:n holkeilla niin, että niippi tuli uran etureunaan. Kaikilla patruunoilla Tigr toimi Lataus #59: N140 g 2,62 2,72 2,81 2,88 3,00 Suurin nopeus m/s @ 2 m 620 644 673 696 722 Pienin nopeus m/s 611 636 663 685 714 Kokonaishajonta m/s 9 8 10 11 8 Keskiarvonopeus m/s 617,0 647,0 677,6 697,2 717,3 Keskihajonta m/s 2,3 2,3 3,7 1,9 4,2 Osumakuvio mm @ 50 m 85 80 19 52 46 Toiminta @ säätöporras OK@1 OK@1 OK@1 OK@1 OK@1 Huomautuksia Lapuan tehdaslatauksen keskiarvo 722,8 m/s / 10 ls Sää @ Kestrel 4000: · lämpötila +1°C · ilman suhteellinen kosteus 69% · ilmanpaine 1011 hPa · tyyntä Koeammunnan tulokset · Tähtäinkiikari PSO-1 · ampumaetäisyys 100 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä · Chrony M1 @ 3 m Nammo Lapua #4317503 123 gr / 8,0 g S374 FMJ erä LOT134K Sellier & Bellot #2909 180 gr / 11,7 g FMJ Lapuan Patruunatehdas 200 gr / 13,0 g D166 FMJBT Oma 200 gr / 13,0 g D166 FMJBT + 2,82 g N140 + CCI 200 L75,3 Suurin nopeus m/s 867 773 748 690 Pienin nopeus m/s 838 753 727 675 Kokonaishajonta m/s 29 20 21 15 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 849,5 (895 @ 610) 761,1 (786@?) 739,1 (-) 683,1 (-) Keskihajonta m/s 6,6 5,5 5,6 3,5 Keskiarvoenergia J 2887 3389 3551 3024 Pienin osumakuvio mm 67 49 79 35 Suurin osumakuvio mm 85 102 235 72 Keskiarvo-osumakuvio mm 77,3 74,0 147,4 58,6 Osumakuvioiden keskihajonta 8,3 19,0 56,9 15,1 Suhteellinen osumatarkkuus 1,32 1,26 2,52 1,00 Huomautuksia vain 4 x 5 ls Berdannalli Olosuhteet: · lämpötila +4° C · suhteellinen kosteus 78 % · ilmanpaine 1017 hPa · tyyntä ASE-lehti • 9
Enempi kuvioiden ampuminen tuomittiinkin turhaksi, mutta pikatulisarjoja piti vielä kokeilla ja 5 ls @ 10 s tahti oli helppoa. PSO1:ssä ei ole milliradiaaniasteikkoa, vaan ainoastaan matka-asteikko jollekin muulle kuin D166:lle, todennäköisimmin venäläiselle tarkkuuspatruuna 7N1:lle. Tigrin neliolkainen lukko on robustin oloinen, länsiaseille tyypilliset heppoisuudet loistavat poissaolollaan. Tarkkuudelle ja nopeuksille laihuus (mitattuna 7,81 mm) ei takuulla olisi hyväksi, mutta paineille kyllä. Kiinnostava asia oli myös se, olisiko Tigristä metsästyksessä yhä suositummiksi tulleiden nykyaikaisten massiiviluotien ampumiseen. Seuraavalla ampumaratakäynnillä ammuttiin 300 metrin matkalle. Brömel QuickTargetin mukaan odotettavissa oli, että osumat olisivat noin 60 cm alhaalla ilman eri säätöä. Osumakeskeispiste oli D166:illa kaikkien laukauksien keskiarvona 4 mm vasemmalla ja 25 mm ylhäällä eli riittävän lähellä, PSO-1:n sivusäätöporraskin kun on roimat 5 cm @ 100; säädä siinä sitten. Matkan kolminkertaistaminen yleensäkin kasvattaa ampumisen haasteita paljon ampumaetäisyyttä enemmän. Loput viisi oli ladattu panoksella 2,83 g, Koeammunnassa aseen etutukki lepäsi vapaasti tukipussin päällä, mikä Tigrin ”puolikelluvan” etutukin eli ei vapaasti värähtelevän piipun takia on melkeinpä ainoa konsti vakioida piippuun kohdistuvaa taivutusta. Dragunovin piipun mitat ovat Pv:ien mukaan 7,90-7,93 mm (isokaliiperi) / 7,61-7,63 mm (pikkukaliiperi) eli mitoitus on länsimaisia .308”-piippuja väljempi. Vasen käsi tuki perää sen alapienasta. täysin moitteetta ja hylsynpoisto oli pontevaa, 3...4 metriä kello 14 suuntaan. Perä ja sen kahteen asentoon kierrettävä poskituki. Kymmenen laukauksen kuvio oli 310 x 175 mm eli sivusuunnassa (sivutuulta 1...2 m/s, +1 °C, 63% RH, 1013 hPa) levinnyt, OKP oli 3 cm vasemmalla ja 30 cm tähtäyspisteen alla. Niinpä sopivaa koroa ei päässytkään tuosta vaan veivaamaan, vaan asia hoidettiin niin, että tähtäyspisteitä oli kaksi 60 cm:n välein ja ylempään tähdäten kororummusta kierrettiin tähtäyspiste alempaan asetta liikuttamatta. Kaasuportin säätö perusasennossa 1, jolloin ylijäämäkaasua vuodatetaan ulos vasemmalla näkyvän porauksen kautta. Venäläiset luodit ovat tyypillisesti 7,88-7,90 mm:siä. Tigrin laukaisukoneiston konstruktio on ihailtavaa asetekniikkaa. Puolustusvoimien TA-oppaan mukaan Dragunovilta voi 300 metrin matkalta odottaa keskimäärin 18 cm (sivu) x 27 cm (korkeus) osumakuvioita JVA 0250 patruunalla. Oikean halkaisijaisia .311” / 7,88 massiiviluoteja ei tietääkseni ainakaan toistaiseksi ole saatavissa, joten oli tyytyminen ohuisiin .308” luoteihin ja tätä varten ladattiinkin kymmenen kappaletta 180 gr / 11,7 g Barnes X #30835 luotia. 10 • ASE-lehti. Tästä taaksepäin laskien voidaan todeta Tigrillä nyt saavutettujen tulosten olevan linjassa. Holkin edessä sen lukitusvipu, joka on vapautettava säätöä tehtäessä. Iskurinpiikki on saanut vastajousen, minkä voi todeta siitä, että piikki pistää aina esiin lukon takapäästä. Koeammunnassa käytetty PSO-1; runkoputken alla keskellä näkyvä lampunpidin oli irrotettava ammunnan ajaksi, sillä se nojasi laatikon kantta vasten. Optiikan laatu/kunto ja vaatimaton suurennos eivät yksinkertaisesti riitä tälle matkalle, näillä silmillä. Ja yllätys, kororummun lukema oli 3(00 m). X:illä ladattiin viiden laukauksen nouseva panosmäärityssarja 2,60...2,80 g N140:ä. Säätötyökaluksi käy patruunan kanta, joka sopii holkin kyljessä olevaan T-uraan. Jatkoon eli 300 metrin ammuntaan valikoitui itseladattu D166. Latauspituuden maksimin tulkkaaminen paljasti, että kaikki lippaaseen mahtuva sopii kyllä patruunapesäänkin ja latauspituudeksi tuli CIP-maksimi 77,0 mm. Suurimmaksi haasteeksi tältä matkalta osoittautui vaatimaton kiikaritähtäin
Niinpä sopivaa koroa ei päässytkään tuosta vaan veivaamaan, vaan asia hoidettiin niin, että tähtäyspisteitä oli kaksi 60 cm:n välein ja ylempään tähdäten kororummusta kierrettiin tähtäyspiste alempaan asetta liikuttamatta. Suurimmaksi haasteeksi tältä matkalta osoittautui vaatimaton kiikaritähtäin. Loput viisi oli ladattu panoksella 2,83 g, Koeammunnassa aseen etutukki lepäsi vapaasti tukipussin päällä, mikä Tigrin ”puolikelluvan” etutukin eli ei vapaasti värähtelevän piipun takia on melkeinpä ainoa konsti vakioida piippuun kohdistuvaa taivutusta. Matkan kolminkertaistaminen yleensäkin kasvattaa ampumisen haasteita paljon ampumaetäisyyttä enemmän. täysin moitteetta ja hylsynpoisto oli pontevaa, 3...4 metriä kello 14 suuntaan. Enempi kuvioiden ampuminen tuomittiinkin turhaksi, mutta pikatulisarjoja piti vielä kokeilla ja 5 ls @ 10 s tahti oli helppoa. Iskurinpiikki on saanut vastajousen, minkä voi todeta siitä, että piikki pistää aina esiin lukon takapäästä. Osumakeskeispiste oli D166:illa kaikkien laukauksien keskiarvona 4 mm vasemmalla ja 25 mm ylhäällä eli riittävän lähellä, PSO-1:n sivusäätöporraskin kun on roimat 5 cm @ 100; säädä siinä sitten. Venäläiset luodit ovat tyypillisesti 7,88-7,90 mm:siä. Dragunovin piipun mitat ovat Pv:ien mukaan 7,90-7,93 mm (isokaliiperi) / 7,61-7,63 mm (pikkukaliiperi) eli mitoitus on länsimaisia .308”-piippuja väljempi. PSO1:ssä ei ole milliradiaaniasteikkoa, vaan ainoastaan matka-asteikko jollekin muulle kuin D166:lle, todennäköisimmin venäläiselle tarkkuuspatruuna 7N1:lle. Säätötyökaluksi käy patruunan kanta, joka sopii holkin kyljessä olevaan T-uraan. Vasen käsi tuki perää sen alapienasta. Tigrin neliolkainen lukko on robustin oloinen, länsiaseille tyypilliset heppoisuudet loistavat poissaolollaan. Kiinnostava asia oli myös se, olisiko Tigristä metsästyksessä yhä suositummiksi tulleiden nykyaikaisten massiiviluotien ampumiseen. Latauspituuden maksimin tulkkaaminen paljasti, että kaikki lippaaseen mahtuva sopii kyllä patruunapesäänkin ja latauspituudeksi tuli CIP-maksimi 77,0 mm. Seuraavalla ampumaratakäynnillä ammuttiin 300 metrin matkalle. Optiikan laatu/kunto ja vaatimaton suurennos eivät yksinkertaisesti riitä tälle matkalle, näillä silmillä. Puolustusvoimien TA-oppaan mukaan Dragunovilta voi 300 metrin matkalta odottaa keskimäärin 18 cm (sivu) x 27 cm (korkeus) osumakuvioita JVA 0250 patruunalla. Kymmenen laukauksen kuvio oli 310 x 175 mm eli sivusuunnassa (sivutuulta 1...2 m/s, +1 °C, 63% RH, 1013 hPa) levinnyt, OKP oli 3 cm vasemmalla ja 30 cm tähtäyspisteen alla. Oikean halkaisijaisia .311” / 7,88 massiiviluoteja ei tietääkseni ainakaan toistaiseksi ole saatavissa, joten oli tyytyminen ohuisiin .308” luoteihin ja tätä varten ladattiinkin kymmenen kappaletta 180 gr / 11,7 g Barnes X #30835 luotia. Tigrin laukaisukoneiston konstruktio on ihailtavaa asetekniikkaa. Koeammunnassa käytetty PSO-1; runkoputken alla keskellä näkyvä lampunpidin oli irrotettava ammunnan ajaksi, sillä se nojasi laatikon kantta vasten. X:illä ladattiin viiden laukauksen nouseva panosmäärityssarja 2,60...2,80 g N140:ä. Ja yllätys, kororummun lukema oli 3(00 m). Perä ja sen kahteen asentoon kierrettävä poskituki. Tästä taaksepäin laskien voidaan todeta Tigrillä nyt saavutettujen tulosten olevan linjassa. ASE-lehti • 11. Holkin edessä sen lukitusvipu, joka on vapautettava säätöä tehtäessä. Tarkkuudelle ja nopeuksille laihuus (mitattuna 7,81 mm) ei takuulla olisi hyväksi, mutta paineille kyllä. Brömel QuickTargetin mukaan odotettavissa oli, että osumat olisivat noin 60 cm alhaalla ilman eri säätöä. Jatkoon eli 300 metrin ammuntaan valikoitui itseladattu D166. Kaasuportin säätö perusasennossa 1, jolloin ylijäämäkaasua vuodatetaan ulos vasemmalla näkyvän porauksen kautta
kansi ja luistin palautusjousi nostetaan takaosastaan pois laatikon päältä 4. varmistin käännetään suoraan ylöspäin ja vedetään oikealle ulos 7. Vajaan parinsadan patruunan erästä noin 1/10 oli kukkinut ulos asti ja näissä luoti oli niin tiukassa, että irtosi vain ruuvipenkissä nitkuttelemalla. Tapauksen opetus on, että patruunoillakin on rajallinen varastointikestävyytensä, joten kaikkein parasta on ampua tuoreita patruunoita. Puhdistusrassin varsi kuuluu myös varusteisiin. Latauspituuden määrittäminen: messinkipuikon ratsastaja on lukittu piipunsuuta vasten puikon olleessa iskupohjaa vasten, sitten on Barnes X naputeltu patruunapesän ylimenokartiolle, toinen ratsastaja on lisätty puikon ollessa luotia vasten, työntömitta on nollattu ylemmän ratsastajan päällä ja lopulta mittaus kertoo, millä latauspituudella luoti on tiukasti piipussa. Itseladatuilla D166:illa sadalta metriltä saatu 35 mm:nen kuvio; kuvassa näkyy myös taulua kuvanneelta videolta noukittu laukausjärjestys ja iskemäkoordinaattien mittaamiseen käytetyt apuviivat. laukaisukoneiston takapää käännetään alas ja koneisto vedetään irti 8. etutukin salpaa painetaan kohti kaasukammiota ja salpa käännetään eteen ja suoraan alas 9. Lopuissa, päällisin puolin täysin moitteettomissakin patruunoissa luodin perä oli vasta mustunut, mutta sama pilaantumisprosessi oli meneillään. luisti ja lukko vedetään taakse ja nostetaan pois laatikon johteilta 5. tyhjän aseen lipas poistetaan ja ase vedetään vireeseen 2. Vanhempia patruunoita ampuessa muutaman sisällön tarkastaminen ei ole lainkaan huono idea ja AMMUTTAESSA AINA SUOJALASIT PÄÄHÄN! Hylsyn kaulaan pullistuu vyö ja suu ruttaantuu hylsyn iskeytyessä ulosheitossa laatikon kanteen, mutta jälleenlataamista nämä eivät estä. luistin työnnin painetaan 12 • ASE-lehti. Tehdaspatruunat ovat 20+/vuotta vanhoja, asiallisesti säilytettyjä ja päällisin puolin täysin kunnossa, mutta muutamassa luodin ja hylsyn saumassa oli kosteaa vihreää mönjää. Peltisen työkaluputkilon päähän on niitattu kaasukammion irrotusavain ja kotelon sisältä löytyvät harja, pesuri, sokkapiikki ja yleistyökalu. Mitatut nopeudet olivat suurin 681, pienin 667, kokonaishajonta 14, keskiarvo 674,5 ja keskihajonta 6,4 m/s. Osa patruunoista sihahti avattaessa eli hylsyn sisällä oli painetta. Sakolaisen nalli on karun näköinen, ruudin hajoamistuotteet ovat vuotaneet hylsyn nallipesän kautta ulos. Tässä tapauksessa näin saatu mitta oli paljon enemmän kuin lippaan sallima 77,0 mm. etutukin puolikkaita painetaan taaksepäin sivurei´istään esim. Suun vekki on helpoiten oikaistavissa luodin kärjellä painaen ja kaulan munkin siloittaa (mutta ei kokonaan hävitä näkyvistä) supistusholkki. Aseen mukana tulee venäläiseen tapaan myös varaosia, iskurinpiikin vastajousi ja prikka. lukko pyöräytetään ulos luistista 6. Mitään hälyttävää ei ilmaantunut ja 50 metrin kuviokin oli 53 mm. Alkuperäinen vuonna 2014 kokeilemani SVD muuten ei rutannut hylsyn suuta. Tarkempi tarkastelu paljasti, että patruunoiden ruuti (N140?) mitä ilmeisimmin oli alkanut hajota omia aikojaan. Ei siis mitään kulmaminuutin tarkkuutta, mutta hirviminuutin (Minute Of Moose LOL, kahden nyrkin ala) hyvinkin ja tunnetusti Barnes X toimii riistassa. Näitä patruunoita EI ammuttu. Lippaita toimitukseen kuuluu ikävä kyllä vain yksi, joten lisää kannattaa hankkia heti, loppuelämäksi / EU:n seuraavan aivopierun varalta. Poikki sahattu hylsy paljasti ruman totuuden, ruuti on alkanut hajota ja hylsyn sisäpinta on vihreän visvan peitossa. laatikon kannen salpa käännetään myötäpäivään taakse 3. salpa runkoineen siirretään eteenpäin 10. Läntisiin, etenkin siviiliaseisiin verrattuna Tigrin purkaminen on todella helppoa, eikä tuloksena ole hukkuvia pikkuosia: 1. varmistimen akselilla, jolloin puolikkaan etupää vapautuu ja se voidaan kääntää sivulle irti 11. Näillä arvoilla E0 on 2654 ja E100 2203 J eli lataus on hirvilaillinen, mutta panoksen kasvattamiselle olisi hylsyjen ilmiasun sekä QuickLoad-laskennan perusteella varaa, mutta ikävä kyllä Barnesit olivat loppu
etutukin puolikkaita painetaan taaksepäin sivurei´istään esim. etutukin salpaa painetaan kohti kaasukammiota ja salpa käännetään eteen ja suoraan alas 9. Lopuissa, päällisin puolin täysin moitteettomissakin patruunoissa luodin perä oli vasta mustunut, mutta sama pilaantumisprosessi oli meneillään. Lippaita toimitukseen kuuluu ikävä kyllä vain yksi, joten lisää kannattaa hankkia heti, loppuelämäksi / EU:n seuraavan aivopierun varalta. Suun vekki on helpoiten oikaistavissa luodin kärjellä painaen ja kaulan munkin siloittaa (mutta ei kokonaan hävitä näkyvistä) supistusholkki. Puhdistusrassin varsi kuuluu myös varusteisiin. Tässä tapauksessa näin saatu mitta oli paljon enemmän kuin lippaan sallima 77,0 mm. Läntisiin, etenkin siviiliaseisiin verrattuna Tigrin purkaminen on todella helppoa, eikä tuloksena ole hukkuvia pikkuosia: 1. Itseladatuilla D166:illa sadalta metriltä saatu 35 mm:nen kuvio; kuvassa näkyy myös taulua kuvanneelta videolta noukittu laukausjärjestys ja iskemäkoordinaattien mittaamiseen käytetyt apuviivat. Tapauksen opetus on, että patruunoillakin on rajallinen varastointikestävyytensä, joten kaikkein parasta on ampua tuoreita patruunoita. Vajaan parinsadan patruunan erästä noin 1/10 oli kukkinut ulos asti ja näissä luoti oli niin tiukassa, että irtosi vain ruuvipenkissä nitkuttelemalla. Poikki sahattu hylsy paljasti ruman totuuden, ruuti on alkanut hajota ja hylsyn sisäpinta on vihreän visvan peitossa. luistin työnnin painetaan ASE-lehti • 13. tyhjän aseen lipas poistetaan ja ase vedetään vireeseen 2. Ei siis mitään kulmaminuutin tarkkuutta, mutta hirviminuutin (Minute Of Moose LOL, kahden nyrkin ala) hyvinkin ja tunnetusti Barnes X toimii riistassa. Mitatut nopeudet olivat suurin 681, pienin 667, kokonaishajonta 14, keskiarvo 674,5 ja keskihajonta 6,4 m/s. Näillä arvoilla E0 on 2654 ja E100 2203 J eli lataus on hirvilaillinen, mutta panoksen kasvattamiselle olisi hylsyjen ilmiasun sekä QuickLoad-laskennan perusteella varaa, mutta ikävä kyllä Barnesit olivat loppu. laukaisukoneiston takapää käännetään alas ja koneisto vedetään irti 8. Aseen mukana tulee venäläiseen tapaan myös varaosia, iskurinpiikin vastajousi ja prikka. luisti ja lukko vedetään taakse ja nostetaan pois laatikon johteilta 5. Mitään hälyttävää ei ilmaantunut ja 50 metrin kuviokin oli 53 mm. Osa patruunoista sihahti avattaessa eli hylsyn sisällä oli painetta. Sakolaisen nalli on karun näköinen, ruudin hajoamistuotteet ovat vuotaneet hylsyn nallipesän kautta ulos. Tehdaspatruunat ovat 20+/vuotta vanhoja, asiallisesti säilytettyjä ja päällisin puolin täysin kunnossa, mutta muutamassa luodin ja hylsyn saumassa oli kosteaa vihreää mönjää. lukko pyöräytetään ulos luistista 6. varmistimen akselilla, jolloin puolikkaan etupää vapautuu ja se voidaan kääntää sivulle irti 11. kansi ja luistin palautusjousi nostetaan takaosastaan pois laatikon päältä 4. Latauspituuden määrittäminen: messinkipuikon ratsastaja on lukittu piipunsuuta vasten puikon olleessa iskupohjaa vasten, sitten on Barnes X naputeltu patruunapesän ylimenokartiolle, toinen ratsastaja on lisätty puikon ollessa luotia vasten, työntömitta on nollattu ylemmän ratsastajan päällä ja lopulta mittaus kertoo, millä latauspituudella luoti on tiukasti piipussa. varmistin käännetään suoraan ylöspäin ja vedetään oikealle ulos 7. Vanhempia patruunoita ampuessa muutaman sisällön tarkastaminen ei ole lainkaan huono idea ja AMMUTTAESSA AINA SUOJALASIT PÄÄHÄN! Hylsyn kaulaan pullistuu vyö ja suu ruttaantuu hylsyn iskeytyessä ulosheitossa laatikon kanteen, mutta jälleenlataamista nämä eivät estä. Tarkempi tarkastelu paljasti, että patruunoiden ruuti (N140?) mitä ilmeisimmin oli alkanut hajota omia aikojaan. laatikon kannen salpa käännetään myötäpäivään taakse 3. salpa runkoineen siirretään eteenpäin 10. Näitä patruunoita EI ammuttu. Alkuperäinen vuonna 2014 kokeilemani SVD muuten ei rutannut hylsyn suuta. Peltisen työkaluputkilon päähän on niitattu kaasukammion irrotusavain ja kotelon sisältä löytyvät harja, pesuri, sokkapiikki ja yleistyökalu
Mutta mitä muutakaan voi olettaa konstruktiosta, joka on pärjännyt jo Tigrin isä, Snaiperskaja Vintovka Dragunova (SVD). Tigrin isä, Snaiperskaja Vintovka Dragunova (SVD). Huomiota herätti, kuinka puhdas ase on suorakaasuisiin verrattuna. Tigrin mukana tulevat varusteet.. Picatinny-kiskollisia sivujalkoja on saatavilla ja kun aseen päälle laittaa kunnollisen ja riittäväsuurennoksisen kiikaritähtäimen, sillä kyllä kaataa kaikki jänistä suuremmat hirvetkin. pian 60 vuotta paitsi Venäjän armeijassa myös erilaisissa tämän maailman Arseholistaneissa mitä kelvottomampien käyttäjien kourissa. Aseen hinta (07.12.2020) on 1990,ja ne kaivatut lisälippaat maksavat 60,kappale. Tigr sadan metrin radalla, vuorossa 8 g:n luodilla ladatut lapualaiset. Kaikkiaan Tigrillä ammuttiin melkein kolmesataa laukausta ilman minkäänlaisia ongelmia, ase toimi täysin moitteetta. LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut löytää vain venäjänkielentaitoinen Lapuan patruunat www.lapua.com Sellier & Bellotin patruunat www.sellier-bellot.cz/en/ Latausohjeet Esa Paananen ”Messinkihylsyisten keskisytytyspatruunoiden jälleenlataus”, kuudes painos Vihtavuoren latausopas www.vihtavuori.com/wp-content/ uploads/2020/01/Vihtavuori_ Reloading_Guide_2020_FIN -www.pdf Dragunov-sivut http://www.dragunov.net/ Wikipedian tiedot SVD:stä ja PSO-1:stä Puolustustusvoimien julkaisut ”Kevytasekäsikirja” ja ”Tarkkaampujan käsikirja”, ladattavissa pdf:inä www.mil.fi joustaan vastaan takaasentoonsa niin, että etupää tulee esiin kaasumännän perästä ja kaasumäntä vedetään ulos 12. Moittimisen paikkoja siviilikäyttöä varten ovat todella jäykkä varmistin, jota voi parantaa varovasti taivuttamalla, ja aseen järjetön pituus. Valokuvausta varten ase purettiin pakkasessa hanskat kädessä ja homma onnistui hienosti. Aseen pintakäsittelynä on polttomaalaus, joten sinistetyille venäläisaseille tyypillinen jälkiruostekin puuttui täysin, mikä on hyvä. Epäpyhä liitto, Barnes X Tigrissä. työnnin lasketaan eteen kaasukammion sisälle ja työnnintä jousineen painetaan eteenpäin niin, että työntimen takapää voidaan kääntää sivulle ja ulos aseesta Kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä
LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut löytää vain venäjänkielentaitoinen Lapuan patruunat www.lapua.com Sellier & Bellotin patruunat www.sellier-bellot.cz/en/ Latausohjeet Esa Paananen ”Messinkihylsyisten keskisytytyspatruunoiden jälleenlataus”, kuudes painos Vihtavuoren latausopas www.vihtavuori.com/wp-content/ uploads/2020/01/Vihtavuori_ Reloading_Guide_2020_FIN -www.pdf Dragunov-sivut http://www.dragunov.net/ Wikipedian tiedot SVD:stä ja PSO-1:stä Puolustustusvoimien julkaisut ”Kevytasekäsikirja” ja ”Tarkkaampujan käsikirja”, ladattavissa pdf:inä www.mil.fi joustaan vastaan takaasentoonsa niin, että etupää tulee esiin kaasumännän perästä ja kaasumäntä vedetään ulos 12. Moittimisen paikkoja siviilikäyttöä varten ovat todella jäykkä varmistin, jota voi parantaa varovasti taivuttamalla, ja aseen järjetön pituus. Aseen hinta (07.12.2020) on 1990,ja ne kaivatut lisälippaat maksavat 60,kappale. Aseen pintakäsittelynä on polttomaalaus, joten sinistetyille venäläisaseille tyypillinen jälkiruostekin puuttui täysin, mikä on hyvä. Picatinny-kiskollisia sivujalkoja on saatavilla ja kun aseen päälle laittaa kunnollisen ja riittäväsuurennoksisen kiikaritähtäimen, sillä kyllä kaataa kaikki jänistä suuremmat hirvetkin. työnnin lasketaan eteen kaasukammion sisälle ja työnnintä jousineen painetaan eteenpäin niin, että työntimen takapää voidaan kääntää sivulle ja ulos aseesta Kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä. ASE-lehti • 15. pian 60 vuotta paitsi Venäjän armeijassa myös erilaisissa tämän maailman Arseholistaneissa mitä kelvottomampien käyttäjien kourissa. Kaikkiaan Tigrillä ammuttiin melkein kolmesataa laukausta ilman minkäänlaisia ongelmia, ase toimi täysin moitteetta. Tigr sadan metrin radalla, vuorossa 8 g:n luodilla ladatut lapualaiset. Tigrin isä, Snaiperskaja Vintovka Dragunova (SVD). Huomiota herätti, kuinka puhdas ase on suorakaasuisiin verrattuna. Epäpyhä liitto, Barnes X Tigrissä. Mutta mitä muutakaan voi olettaa konstruktiosta, joka on pärjännyt jo Tigrin isä, Snaiperskaja Vintovka Dragunova (SVD). Valokuvausta varten ase purettiin pakkasessa hanskat kädessä ja homma onnistui hienosti. Tigrin mukana tulevat varusteet
Nyt teimme 0,1 gramman välein nousevan annostuksen asekohtaisten painemerkkien seuraamiseksi. SCENAR-L 14,3 G Tässä latausoppaan lähtöarvo on 3,15 g (686 m/s) ja maksimiarvo 3,42 g (741 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,20, 3,30 ja 3,40 g. Ohjeet tulivat Vihtavuoren uuden, erittäin nykyaikaisen testilaboratorion ampumista painearvoista, joiden perusteella on laadittu latausopas. EMME OTA VASTUUTA ESITETYISTÄ LATAUSARVOISTA. Latauspituudeksi Lapua ilmoittaa 84,6 mm, mutta sakolaisen pesään mahtuu enintään 84,3 mm pitkä patruuna, joten latasimme patruunat 84,0 mm pituuteen. Vihtavuoren oppaan mukaan tällä ruudilla saadaan Scenar-L:lle korkein lähtönopeus, joskin N160, N550 ja N560 pääsevät lähelle. Uusia tuotteita pukkaa lisää jo varsin kattavaan tarjontaan ja jo olemassa oleviakin kehitetään. Patruunoiden kysyntä maailmalla on siis sitä luokkaa, että kannattaa jopa räätälöidä täsmäruuti yhdelle tietynlaiselle patruunalle. Itse lataamisessa ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki annokset punnittiin Lymanin elektronisella ruutivaa’alla, nalleina oli CCI 200:t ja holkkeina RCBS:n kuten puristimenakin Rock Chucker. Latauspituudeksi tälle luodille Lapua ilmoittaa 84,8 mm ja koska sakolaisen pesään mahtuu 85,9 mm pitkä patruuna, valitsimme latauspituudeksi 85,5 mm. Laadunvalvonta on huippuluokkaa. Kaikkiin pienkaliiperisten ruuteihin lisättiin hiljan kuparoitumisen estävää ainetta, joten vaippametallin tarttuminen rihlaukseen on nykyään huomattavasti vähäisempää kuin perinteisillä ruudeilla ammuttaessa. Onneksi tuuli oli kerrankin täysin olematon eli se ei vaikuttanut tuloksiin kuten tavallisesti. Vihtavuori käyttää muuten kohtuullista 62 sentin koepiippua koeampumalaitoksellaan .30-06:lle, ei siis mitään ylipitkää putkea. Ratakeliksi sattui melko viileä, aloitettaessa 7 -asteinen syyspäivä, joten lämpöväreily ei ollut pahin mahdollinen, merkittävä kuitenkin. Varsinkin äärimmäistä tarkkuutta hakevat talvikelin latvalinnustajat osaavat arvostaa tätä ominaisuutta. Tarkempi analyysi ruudista kertoo jyväkoon olevan helposti annostelulaitteissa juoksevan, halkaisija 1,07 ja pituus 1,17 mm. Tämä kun ei ole ollenkaan selviö kaikkien valmistajien tuotteilla. Koeaseena oli normaalilla 58 sentin piipulla varustettu Sako 75 SS ja putkena metsällä erittäin monikäyttöinen Swaron 2-12x50 Z6i. Maailmalla tehtaan tuotteet mielletäänkin poikkeuksellisen laadukkaiksi, eikä vähiten siksi, että erä toisensa jälkeen on ominaisuuksiltaan samanlaista. N555 on kehitetty erikoisesti kaliiperi 6,5 Creedmoorin raskaille luodeille, sehän on se huomion keskipisteessä tällä hetkellä oleva kaliiperi. Hylsyinä olivat uudet Lapuan hylsyt, ne Match N555 N555 tarkkuudella valmistetut. Yhteensä näitä puristettuja ruuteja on 28 lajia soveltuen pienoiskiväärin patruunoista aina .50 BMG:lle asti. RADALLA Koska käytössä ei ollut 6,5 Creedmooria, niin kokeilua varten valitsimme reseptivalikoimasta sen yleisimmän kaliiperin, joka on metsälläkin erittäin monipuolinen eli .30-06:n. Latauspituudet optimoitiin siten, että vapaahyppy olisi ollut noin 0,3 mm jos mahdollista. Lisäksi tulevat tietenkin teollisuuden ja puolustusvoimien erikoisruudit. Tämähän on suhteellisen pienellä reiällä ja kohtuukokoisella hylsyllä varustettu, helposti ammuttava patruuna, jota mainostetaan lentoratansa ansiosta passeliksi pitkille matkoille. Ruuti soveltuu mainiosti vastaaville muillekin kaliipereille kuten .243 Win, 6 mm Creedmoor, .284 Winchester, 6,5x55 SE ja .30-06 Sprg sekä tietenkin .260 Remington. Sen mainostetaan olevan suunnitellun erikoisesti suosioon suureen nousseelle 6,5 Creedmoor -kaliiperille. TEKSTI JA KUVAT: J. Ruudille on jo alusta pitäen myös reseptit vastaavanlaisille kaliipereille .243 Winchester, 6 mm Creedmoor, .284 Winchester, 6,5x55 SE ja .30-06 Sprg sekä tietenkin .260 Remington, onhan se käytännössä sama asia kuin 6,5 Creedmoor. Koska palonopeus on verraten hidas, soveltuu ruuti näilläkin raskaammille luotipainoille eli pitkän matkan tarkkuusluodeille tai metsästysluodeille. Sen pieni suurennus vaikuttaa tietenkin hieman kasoja suurentavasti, mutta kokoonpano onkin tarkoitettu tosikäyttöön. No, kyseessä onkin aivan erinomainen tuote. Tarkkuus oli loistava kaikilla annoksilla. HUOM. Nämä molemmat ovat korostetun tärkeitä asioita juuri pitkän matkan ammunnassa. Tiheys on niukasti kevyin sekin 900 g/l. MALINEN Ruutiluokkia on siviilipuolella kolmea sorttia, nopeasti palava N300 -sarja pistoolin ja haulikon patruunoihin, N100 -sarja kiväärin patruunoihin ja N500 -sarja, joka korkeaenergisenä sisältää myös nitroglyseriiniä. Ammunnassa ei tullut painemerkkejä vastaan ja enimmäisannoksella nopeus oli 847 m/s, mikä on niin kuin oppaan mukaan kuuluu ollakin. Tuolla lisäaineistuksella tämänkin ruudin lämpötilakesto on saatu poikkeuksellisen hyväksi eli se toimii samoin niin pakkasessa kuin helteessäkin eli metsästät sitten missä päin maapalloa vain niin voit luottaa siihen, että lataus toimii samalla lailla. Lisäksi on erikoisen huokoinen Tin Star, joka vie paljon tilaa ja soveltuu siten erityisesti hitaisiin cowboy-latauksiin. Amerikassa mainostetaankin ruudin vastaavan palonopeudeltaan Hodgdonin H4350 ja Alliantin Reloder16 ruuteja. SCENAR-L 11,3 G Latausoppaan lähtöarvo on 3,45 g (787 m/s) ja maksimiarvo 3,71 g (843 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,50; 3,60 ja 3,70 g. Vihtavuoren uusin täsmäruuti Jyväskylän kupeessa sijaitseva Vihtavuori on kehittänyt toimintaansa varsin aktiivisesti viimeisimmän omistajamuutoksen jälkeen. Koepatruunat ladattiin Lapuan voitokkailla, raskailla 175 ja 220 grainin Scenar-L tarkkuusluodeilla sekä kokokuparisilla 170 grainin Naturalis hirvenkaatajilla. Jokaisella latauksella ammuttiin viiden kasa ja samalla mitattiin nopeudet piipunsuulla Labradarilla. 16 • ASE-lehti. Hetki sitten esiteltiin johtavalle pitkän matkan kaliiperille .338 Lapua Magnumille ja siinä 250 -grainisille luodeille tarkoitettu N565. Tämä on myyntivaltti myös niille patruunatehtaille, jotka käyttävät Vihtavuoren ruuteja tuotteissaan. Tämä johtuu siitä, että nitroglyseriinin määrä on muita pienempi ja pinnoitukset erilaiset, Creedmoorille räätälöidyt. Nyt aivan uutena on vastaava, aiemmin tarjolla olleiden N550 ja N160 ruutien väliin palonopeudeltaan sijoittuva N555. Energiasisältö on selkeästi 500-sarjan alhaisin 3700 J/g, kun se muilla on 3900 – 4000 J/g. Kevyimmällä latauksella vedin ensimmäisen laukauksen ylös joten 15 mm neljän kasa kasvoi 27 milliin, toinen oli 25 mm ja kolmas 18,5 mm. Hieman yllättäen nopeusvaihtelu kasvoi nopeuden lisääntyessä, mutta oli kuitenkin vielä pientä, joten näin pienellä otannalla kyse lienee tavanomaisesta vaihtelusta. Tämä puolestaan suoristaa lentorataa ja pienentää tuulipoikkeamaa. Silloin luodit ovat pitkiä ja raskaita (mikä tarkoittaa pitkää ylimenoa eli ei sovellu hyvin kevyille rataluodeille), joten korkeaenergisellä hitaahkolla ruudilla saadaan enemmän nopeutta
Laadunvalvonta on huippuluokkaa. TEKSTI JA KUVAT: J. Tämä johtuu siitä, että nitroglyseriinin määrä on muita pienempi ja pinnoitukset erilaiset, Creedmoorille räätälöidyt. Nyt aivan uutena on vastaava, aiemmin tarjolla olleiden N550 ja N160 ruutien väliin palonopeudeltaan sijoittuva N555. HUOM. SCENAR-L 11,3 G Latausoppaan lähtöarvo on 3,45 g (787 m/s) ja maksimiarvo 3,71 g (843 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,50; 3,60 ja 3,70 g. Sen mainostetaan olevan suunnitellun erikoisesti suosioon suureen nousseelle 6,5 Creedmoor -kaliiperille. Varsinkin äärimmäistä tarkkuutta hakevat talvikelin latvalinnustajat osaavat arvostaa tätä ominaisuutta. Tämähän on suhteellisen pienellä reiällä ja kohtuukokoisella hylsyllä varustettu, helposti ammuttava patruuna, jota mainostetaan lentoratansa ansiosta passeliksi pitkille matkoille. Koeaseena oli normaalilla 58 sentin piipulla varustettu Sako 75 SS ja putkena metsällä erittäin monikäyttöinen Swaron 2-12x50 Z6i. Vihtavuoren uusin täsmäruuti Jyväskylän kupeessa sijaitseva Vihtavuori on kehittänyt toimintaansa varsin aktiivisesti viimeisimmän omistajamuutoksen jälkeen. Yhteensä näitä puristettuja ruuteja on 28 lajia soveltuen pienoiskiväärin patruunoista aina .50 BMG:lle asti. Onneksi tuuli oli kerrankin täysin olematon eli se ei vaikuttanut tuloksiin kuten tavallisesti. Latauspituudeksi Lapua ilmoittaa 84,6 mm, mutta sakolaisen pesään mahtuu enintään 84,3 mm pitkä patruuna, joten latasimme patruunat 84,0 mm pituuteen. N555 on kehitetty erikoisesti kaliiperi 6,5 Creedmoorin raskaille luodeille, sehän on se huomion keskipisteessä tällä hetkellä oleva kaliiperi. Latauspituudet optimoitiin siten, että vapaahyppy olisi ollut noin 0,3 mm jos mahdollista. Koska palonopeus on verraten hidas, soveltuu ruuti näilläkin raskaammille luotipainoille eli pitkän matkan tarkkuusluodeille tai metsästysluodeille. Energiasisältö on selkeästi 500-sarjan alhaisin 3700 J/g, kun se muilla on 3900 – 4000 J/g. No, kyseessä onkin aivan erinomainen tuote. Patruunoiden kysyntä maailmalla on siis sitä luokkaa, että kannattaa jopa räätälöidä täsmäruuti yhdelle tietynlaiselle patruunalle. Itse lataamisessa ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki annokset punnittiin Lymanin elektronisella ruutivaa’alla, nalleina oli CCI 200:t ja holkkeina RCBS:n kuten puristimenakin Rock Chucker. Latauspituudeksi tälle luodille Lapua ilmoittaa 84,8 mm ja koska sakolaisen pesään mahtuu 85,9 mm pitkä patruuna, valitsimme latauspituudeksi 85,5 mm. Ohjeet tulivat Vihtavuoren uuden, erittäin nykyaikaisen testilaboratorion ampumista painearvoista, joiden perusteella on laadittu latausopas. Maailmalla tehtaan tuotteet mielletäänkin poikkeuksellisen laadukkaiksi, eikä vähiten siksi, että erä toisensa jälkeen on ominaisuuksiltaan samanlaista. Hieman yllättäen nopeusvaihtelu kasvoi nopeuden lisääntyessä, mutta oli kuitenkin vielä pientä, joten näin pienellä otannalla kyse lienee tavanomaisesta vaihtelusta. Lisäksi tulevat tietenkin teollisuuden ja puolustusvoimien erikoisruudit. Ruuti soveltuu mainiosti vastaaville muillekin kaliipereille kuten .243 Win, 6 mm Creedmoor, .284 Winchester, 6,5x55 SE ja .30-06 Sprg sekä tietenkin .260 Remington. Tarkkuus oli loistava kaikilla annoksilla. RADALLA Koska käytössä ei ollut 6,5 Creedmooria, niin kokeilua varten valitsimme reseptivalikoimasta sen yleisimmän kaliiperin, joka on metsälläkin erittäin monipuolinen eli .30-06:n. Tarkempi analyysi ruudista kertoo jyväkoon olevan helposti annostelulaitteissa juoksevan, halkaisija 1,07 ja pituus 1,17 mm. Lisäksi on erikoisen huokoinen Tin Star, joka vie paljon tilaa ja soveltuu siten erityisesti hitaisiin cowboy-latauksiin. Uusia tuotteita pukkaa lisää jo varsin kattavaan tarjontaan ja jo olemassa oleviakin kehitetään. Tämä puolestaan suoristaa lentorataa ja pienentää tuulipoikkeamaa. MALINEN Ruutiluokkia on siviilipuolella kolmea sorttia, nopeasti palava N300 -sarja pistoolin ja haulikon patruunoihin, N100 -sarja kiväärin patruunoihin ja N500 -sarja, joka korkeaenergisenä sisältää myös nitroglyseriiniä. Nyt teimme 0,1 gramman välein nousevan annostuksen asekohtaisten painemerkkien seuraamiseksi. Sen pieni suurennus vaikuttaa tietenkin hieman kasoja suurentavasti, mutta kokoonpano onkin tarkoitettu tosikäyttöön. Vihtavuori käyttää muuten kohtuullista 62 sentin koepiippua koeampumalaitoksellaan .30-06:lle, ei siis mitään ylipitkää putkea. Koepatruunat ladattiin Lapuan voitokkailla, raskailla 175 ja 220 grainin Scenar-L tarkkuusluodeilla sekä kokokuparisilla 170 grainin Naturalis hirvenkaatajilla. Tiheys on niukasti kevyin sekin 900 g/l. EMME OTA VASTUUTA ESITETYISTÄ LATAUSARVOISTA. Ammunnassa ei tullut painemerkkejä vastaan ja enimmäisannoksella nopeus oli 847 m/s, mikä on niin kuin oppaan mukaan kuuluu ollakin. Ratakeliksi sattui melko viileä, aloitettaessa 7 -asteinen syyspäivä, joten lämpöväreily ei ollut pahin mahdollinen, merkittävä kuitenkin. ASE-lehti • 17. Nämä molemmat ovat korostetun tärkeitä asioita juuri pitkän matkan ammunnassa. Tämä on myyntivaltti myös niille patruunatehtaille, jotka käyttävät Vihtavuoren ruuteja tuotteissaan. Hylsyinä olivat uudet Lapuan hylsyt, ne Match N555 N555 tarkkuudella valmistetut. Silloin luodit ovat pitkiä ja raskaita (mikä tarkoittaa pitkää ylimenoa eli ei sovellu hyvin kevyille rataluodeille), joten korkeaenergisellä hitaahkolla ruudilla saadaan enemmän nopeutta. Hetki sitten esiteltiin johtavalle pitkän matkan kaliiperille .338 Lapua Magnumille ja siinä 250 -grainisille luodeille tarkoitettu N565. Jokaisella latauksella ammuttiin viiden kasa ja samalla mitattiin nopeudet piipunsuulla Labradarilla. Kaikkiin pienkaliiperisten ruuteihin lisättiin hiljan kuparoitumisen estävää ainetta, joten vaippametallin tarttuminen rihlaukseen on nykyään huomattavasti vähäisempää kuin perinteisillä ruudeilla ammuttaessa. SCENAR-L 14,3 G Tässä latausoppaan lähtöarvo on 3,15 g (686 m/s) ja maksimiarvo 3,42 g (741 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,20, 3,30 ja 3,40 g. Vihtavuoren oppaan mukaan tällä ruudilla saadaan Scenar-L:lle korkein lähtönopeus, joskin N160, N550 ja N560 pääsevät lähelle. Ruudille on jo alusta pitäen myös reseptit vastaavanlaisille kaliipereille .243 Winchester, 6 mm Creedmoor, .284 Winchester, 6,5x55 SE ja .30-06 Sprg sekä tietenkin .260 Remington, onhan se käytännössä sama asia kuin 6,5 Creedmoor. Amerikassa mainostetaankin ruudin vastaavan palonopeudeltaan Hodgdonin H4350 ja Alliantin Reloder16 ruuteja. Kevyimmällä latauksella vedin ensimmäisen laukauksen ylös joten 15 mm neljän kasa kasvoi 27 milliin, toinen oli 25 mm ja kolmas 18,5 mm. Tämä kun ei ole ollenkaan selviö kaikkien valmistajien tuotteilla. Tuolla lisäaineistuksella tämänkin ruudin lämpötilakesto on saatu poikkeuksellisen hyväksi eli se toimii samoin niin pakkasessa kuin helteessäkin eli metsästät sitten missä päin maapalloa vain niin voit luottaa siihen, että lataus toimii samalla lailla
Vanhan sakolaisen käynti oli yllättävän hyvä, varsinkin raskailla 14,3 g kilpaluodeilla. Aika hyvin vain 12x -suurennuksella ja M75 valmistussarjan ensiaseella, jolle on ehtinyt kertyä metsästysvuosia mittariin jo 25. Vaihtelu siksi, että luoditusholkin kärkipainimella luoditettuna valmiiden patruunoiden pituus näytti vaihtelevan hieman. Jälleen viiden kasat kevyimmästä latauksesta alkaen ja tällä kertaa ensimmäinen laukaus kävi alas joka kasvatti 13 mm kasan 19 milliin, toisessa yksi ylös joka kasvatti 11,5 mm kasan 17,5 milliin ja kolmas 18 mm. Tarkkaan tulkiten se on aivan vähän ilmoitettua kovempi, mutta syynä saattaa olla luodin pienempi vapaahyppy. Kaikki ruutiannokset punnittiin, jotta annostelijan aiheuttamia heittoja ei tule mukaan mittaustuloksiin. Vihtavuoren oppaan mukaan samaan lähtönopeuteen päästään myös N560 ja N550 ruudeilla ja 11 m/s kovemmin N160:llä. Sen varsinainen etu on kuitenkin poikkeuksellisen hyvä lämpötilavaihteluiden kestävyys eli ruuti toimii samoin niin kylmässä kuin kuumassa. Myyntipakkauksena on tuttu kilon muovipullo. Tässäkin kaliiperissa suhteellisen hitaalle ruudille parhaiten soveltuvat raskaat luodit, kuten oheiset Scenar-L 11,3 g ja 14,3 g sekä Naturalis 11,0 g. Tarkkuus oli suorastaan loistava, vaikka todella raskas luoti putosi normaalista osumapisteestä peräti 15 senttiä eli pienikin kallistusvirhe heitti osuman sivulle. Valmiit patruunat ammuttiin viiden sarjoina, joissa annosta kasvatettiin 0,1 g välein. Ensimmäinen viiden kasa oli 29 mm, toiseen tuli yksi alas tippunut, joka kasvatti 19 mm kasan 43 milliin ja kolmas oli levinnyt 62 millinen. Koeammunta onnistui kerrankin täysin tyynessä ja viileässä säässä. Nopeusvaihtelut olivat tälläkin kohtuullisen pienet, normaalihajonta 2 – 4 m/s. Se palaa puhtaasti ja sisältää vaippamateriaalin rihloihin tarttumista estävää lisäainetta kuten muutkin vihtavuorelaiset. Nopeusmittaus, m/s Luoti Annos/g Nopeus Vaihtelu Normaalihajonta Scenar-L 11,3 g 3,50 806 7,3 2,8 3,60 826 11,0 3,9 3,70 847 12,5 4,9 Scenar-L 14,3 g 3,20 711 4,4 1,8 3,30 729 12,2 4,8 3,40 747 8,6 3,6 Naturalis 11,0 g 3,48 810 10,5 5,3 3,58 831 8,3 3,7 3,68 858 6,6 2,8 Tässäkään ei ammunnan aikana ilmennyt painemerkkejä ja enimmäisannoksella nopeudeksi kellotettiin 747 m/s eli taas juuri kuten oppaan mukaan tulisi ollakin. Uutuudesta huolimatta latausarvoja löytyy jo Vihtavuoren netissä olevasta latausoppaasta. Jälleen lähtönopeusvaihtelut olivat pienet, paineiden kasvaessa hajonta pieneni ja normaalihajonta oli enimmäisannoksella ainoastaan 2,8 m/s. NATURALIS 11,0 G Nyt latausoppaan lähtöarvo on 3,43 g (786 m/s) ja maksimiarvo 3,68 g (846 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,48, 3,58 ja 3,68 g. YHTEENVETO N555 täydentää kapean raon N550 ja N160 ruutien välillä ja soveltuu monille kaliipereille varsinkin raskaammilla luodeilla. Natun kohdallakin saimme käytännössä ilmoitetun laisen lähtönopeuden, enimmäisannoksella 858 m/s. Testiaseena käytettiin 25-vuotiasta Sako M75:sta jonka päällä oli 2-12x50 Swarovski, suurennukseltaan hieman pieni, mutta passeli metsästykseen.. Koeammuntaan valikoitui metsällä suosittu .30-06, johon löytyvät reseptit Vihtavuoren latausoppaasta. Lisäksi näyttää normaali 11 tuuman rihlannousu riittävän vakavoimaan näinkin pitkän luodin lennon. Vihtavuoren oppaan mukaan näin raskaalla luodilla saa korkeamman lähtönopeuden hieman hitaammilla ruudeilla, N560:lla 10 m/s enemmän ja N160:lla 19 m/s enemmän. Tarkkuuden suhteen alhaisemmat nopeudet antoivat tiukat kasat, mutta huippunopeus sai osumat leviämään, tosin tuulikin alkoi puhaltaa tällä viimeisellä sarjalla. Koska sakolaiseen mahtuu peräti 84,3 mm pitkä patruuna ja monesti kokokuparisille luodeille suositellaan normaalia suurempaa vapaahyppyä, valitsimme latauspituudeksi 83,0 – 83,4 mm. Latauspituudeksi Lapua ilmoittaa 82,0 mm
Koeammunta onnistui kerrankin täysin tyynessä ja viileässä säässä. YHTEENVETO N555 täydentää kapean raon N550 ja N160 ruutien välillä ja soveltuu monille kaliipereille varsinkin raskaammilla luodeilla. Vanhan sakolaisen käynti oli yllättävän hyvä, varsinkin raskailla 14,3 g kilpaluodeilla. Myyntipakkauksena on tuttu kilon muovipullo. Tarkkaan tulkiten se on aivan vähän ilmoitettua kovempi, mutta syynä saattaa olla luodin pienempi vapaahyppy. Nopeusvaihtelut olivat tälläkin kohtuullisen pienet, normaalihajonta 2 – 4 m/s. Testiaseena käytettiin 25-vuotiasta Sako M75:sta jonka päällä oli 2-12x50 Swarovski, suurennukseltaan hieman pieni, mutta passeli metsästykseen.. Jälleen viiden kasat kevyimmästä latauksesta alkaen ja tällä kertaa ensimmäinen laukaus kävi alas joka kasvatti 13 mm kasan 19 milliin, toisessa yksi ylös joka kasvatti 11,5 mm kasan 17,5 milliin ja kolmas 18 mm. NATURALIS 11,0 G Nyt latausoppaan lähtöarvo on 3,43 g (786 m/s) ja maksimiarvo 3,68 g (846 m/s), joten annospainoiksi valittiin 3,48, 3,58 ja 3,68 g. Koska sakolaiseen mahtuu peräti 84,3 mm pitkä patruuna ja monesti kokokuparisille luodeille suositellaan normaalia suurempaa vapaahyppyä, valitsimme latauspituudeksi 83,0 – 83,4 mm. Latauspituudeksi Lapua ilmoittaa 82,0 mm. Vihtavuoren oppaan mukaan näin raskaalla luodilla saa korkeamman lähtönopeuden hieman hitaammilla ruudeilla, N560:lla 10 m/s enemmän ja N160:lla 19 m/s enemmän. Vaihtelu siksi, että luoditusholkin kärkipainimella luoditettuna valmiiden patruunoiden pituus näytti vaihtelevan hieman. Nopeusmittaus, m/s Luoti Annos/g Nopeus Vaihtelu Normaalihajonta Scenar-L 11,3 g 3,50 806 7,3 2,8 3,60 826 11,0 3,9 3,70 847 12,5 4,9 Scenar-L 14,3 g 3,20 711 4,4 1,8 3,30 729 12,2 4,8 3,40 747 8,6 3,6 Naturalis 11,0 g 3,48 810 10,5 5,3 3,58 831 8,3 3,7 3,68 858 6,6 2,8 Tässäkään ei ammunnan aikana ilmennyt painemerkkejä ja enimmäisannoksella nopeudeksi kellotettiin 747 m/s eli taas juuri kuten oppaan mukaan tulisi ollakin. Tarkkuuden suhteen alhaisemmat nopeudet antoivat tiukat kasat, mutta huippunopeus sai osumat leviämään, tosin tuulikin alkoi puhaltaa tällä viimeisellä sarjalla. Uutuudesta huolimatta latausarvoja löytyy jo Vihtavuoren netissä olevasta latausoppaasta. Lisäksi näyttää normaali 11 tuuman rihlannousu riittävän vakavoimaan näinkin pitkän luodin lennon. Aika hyvin vain 12x -suurennuksella ja M75 valmistussarjan ensiaseella, jolle on ehtinyt kertyä metsästysvuosia mittariin jo 25. Tarkkuus oli suorastaan loistava, vaikka todella raskas luoti putosi normaalista osumapisteestä peräti 15 senttiä eli pienikin kallistusvirhe heitti osuman sivulle. Sen varsinainen etu on kuitenkin poikkeuksellisen hyvä lämpötilavaihteluiden kestävyys eli ruuti toimii samoin niin kylmässä kuin kuumassa. Se palaa puhtaasti ja sisältää vaippamateriaalin rihloihin tarttumista estävää lisäainetta kuten muutkin vihtavuorelaiset. Vihtavuoren oppaan mukaan samaan lähtönopeuteen päästään myös N560 ja N550 ruudeilla ja 11 m/s kovemmin N160:llä. Valmiit patruunat ammuttiin viiden sarjoina, joissa annosta kasvatettiin 0,1 g välein. Ensimmäinen viiden kasa oli 29 mm, toiseen tuli yksi alas tippunut, joka kasvatti 19 mm kasan 43 milliin ja kolmas oli levinnyt 62 millinen. Jälleen lähtönopeusvaihtelut olivat pienet, paineiden kasvaessa hajonta pieneni ja normaalihajonta oli enimmäisannoksella ainoastaan 2,8 m/s. Tässäkin kaliiperissa suhteellisen hitaalle ruudille parhaiten soveltuvat raskaat luodit, kuten oheiset Scenar-L 11,3 g ja 14,3 g sekä Naturalis 11,0 g. Kaikki ruutiannokset punnittiin, jotta annostelijan aiheuttamia heittoja ei tule mukaan mittaustuloksiin. Koeammuntaan valikoitui metsällä suosittu .30-06, johon löytyvät reseptit Vihtavuoren latausoppaasta. Natun kohdallakin saimme käytännössä ilmoitetun laisen lähtönopeuden, enimmäisannoksella 858 m/s
LUKKOKEHYS JA PIIPPU Levyrakenteisen lukkokehyksen perusrakenne on samantyyppinen kuin AKM:ssa tai AK-74:ssä, kuten lyhytikäiseksi jääneessä kotimaisessa RK62 76 -mallissakin. Perän vetopituus on lyhimmillään 273 mm. Kaasumännän suojaputken kautta lukkokehykseen kytkeytyvä piippu ei kuitenkaan ole varsinaisesti vapaasti värähtelevä. Jälkeenpäin on spekuloitu, että alkuperäisenä tavoitteena oli AK-74 -tyyppisten aseiden korvaaminen Kovrovin tehtaan suunnitteleman AEK-971 rynnäkkökiväärin johdannaisella. Kansipelti on periaatteessa samantyyppinen kuin aikaisemmissa AK-versioissa, mutta kiinnitetty eri tavalla. -mallina. 20 • ASE-lehti. Piippu on periaatteessa vapaasti värähtelevä, ainakin siinä suhteessa, että etutukki ei ole kiinni piipussa. puhdistusvälineille. Etupäästä kansipelti lukitaan poikittaisella tapilla, joka on suunnilleen samalla paikalla kuin kaasumännän suojaputken salpa AK47/AKM kivääreissä. Samoin lukkokehykseen on niitattu teräksestä koneistettu lukkokehyksen peräkappale, johon perä kiinnittyy. Alun perin AK200 -nimellä tunnettu ase oli hanke, jolla pyrittiin mukaan Venäjän armeijan Ratnik-ohjelmaan. AK-12:n kehittäminen aloitettiin vuonna 2011 Izmashissa, mutta ase perustuu aiempiin konstruktioihin, joita vuosien varrella on kehitetty. AK200-tyyppisessä aseessa oli ominaisuuksia kuten peukalovarmistin, saranoitu kansipelti ja irrotettava perä. Perän sisällä säilytystila esim. Piippu on kiinnitetty kierteellä piipunjatkeeseen. Piipunsuulla on AK-74 tyyppinen suujarru. Näistä pääosa hylättiin ja palattiin enemmän AK74:ää muistuttavaan konstruktioon, joka tunnettiin työnimellä AK400. Piippu on profiililtaan kevyt ja sen pituus on 416 mm mitattuna piipun suulta iskupohjaan. Piipun päässä ei ole kierrettä, vaan AK-74 -tyyppinen suujarru kiinnittyy piippuun bajonetti-tyyppisellä liitoksella, jossa suujarru käännetään n. Lukkokehyksen peräkappaleessa on rinnakkaiset koukut, johon kansipellin takaosassa oleva poikittainen akseli kiinnittyy. TR3 ei ole sarja-automaattisesta kerta-automaatiksi muutettu ase vaan alunperinkin kerta-automaattiase. KERTAAUTOMAATTIKIVÄÄRI SAIGA TR3 SAIGA TR3 Toukokuussa 2010 Venäjän puolustusministeriö aloitti uuden rynnäkkökiväärin kehittämiseen tähtäävän ohjelman. Piippu ja patruunapesä on kovakromattu ja piippu on varustettu 4-uraisella rihlauksella. Lukkokehyksen runko, käytännössä sivut on valmistettu 1.5 mm teräslevystä. Luistin johteet ja piipunjatke on koneistettu teräksestä ja niitattu levyrakenteiseen lukkokehykseen. Lisäksi julkisuudessa on esiintynyt AK-19 nimikkeellä 5.56 NATO kaliiperinen versio. Kooltaan ja painoltaan se ei juuri poikkea AK-47/ AKM tyypistä kuin korkeintaan marginaalisesti, mutta on mitoitukseltaan niin Aivan aluksi, Saiga TR3 on venäläisen AK-12 rynnäkkökiväärin siviilikäyttöön tarkoitettu kerta-automaattiversio, josta on rakenteellisesti estetty mahdollisuus muuttaa ase sarja-automaatiksi. Siviiliversio eli TR3 on olemassa myös 7.62x39 mm kaliiperisena, sekä Venäjän markkinoille suunnattuna TR3 366 ??. Kansipellin sovitus on tiukempi kuin vanhemmissa versioissa ja mahdollistaa ainakin rajoitetusti optisen tähtäimen asennuksen. Jälkimmäinen ampuu .366 TKM (9.55x39mm) patruunaa, ja se on varustettu rihlaamattomalla piipulla. Hanke liittyi Venäjän armeijan Ratnik-projektiin, joka on kokonaisvaltainen yksittäisen sotilaan varustejärjestelmä. Tämä ase hyväksyttiin lopulta AK-12 nimisenä Venäjän asevoimien käyttöön tammikuussa 2018. TEKSTI JA KUVAT: JANNE POHJOISPÄÄ KU VA : PI XA BA Y.C OM /C OM FR EA K AR15-tyyppinen perä on teleskooppinen ja säädettävissä pituussunnassa neljään eri pituuteen. puoli kierrosta ja se lukkiutuu paikoilleen jousikuormitteisella tapilla. LUKKOLAITE JA LAUKAISUKONEISTO Lukkolaite (luisti ja lukko) on perus-AK tyyppinen, mutta mitoitettu 5.45 mm patruunalle. Aseesta on olemassa myös 7.62x39 mm versio, jonka nimike on AK-15
ASE-lehti • 21. Kansipelti on periaatteessa samantyyppinen kuin aikaisemmissa AK-versioissa, mutta kiinnitetty eri tavalla. Näistä pääosa hylättiin ja palattiin enemmän AK74:ää muistuttavaan konstruktioon, joka tunnettiin työnimellä AK400. puoli kierrosta ja se lukkiutuu paikoilleen jousikuormitteisella tapilla. Samoin lukkokehykseen on niitattu teräksestä koneistettu lukkokehyksen peräkappale, johon perä kiinnittyy. -mallina. puhdistusvälineille. Luistin johteet ja piipunjatke on koneistettu teräksestä ja niitattu levyrakenteiseen lukkokehykseen. Piippu on profiililtaan kevyt ja sen pituus on 416 mm mitattuna piipun suulta iskupohjaan. Piippu on kiinnitetty kierteellä piipunjatkeeseen. KERTAAUTOMAATTIKIVÄÄRI SAIGA TR3 SAIGA TR3 Toukokuussa 2010 Venäjän puolustusministeriö aloitti uuden rynnäkkökiväärin kehittämiseen tähtäävän ohjelman. Tämä ase hyväksyttiin lopulta AK-12 nimisenä Venäjän asevoimien käyttöön tammikuussa 2018. Aseesta on olemassa myös 7.62x39 mm versio, jonka nimike on AK-15. AK-12:n kehittäminen aloitettiin vuonna 2011 Izmashissa, mutta ase perustuu aiempiin konstruktioihin, joita vuosien varrella on kehitetty. Kaasumännän suojaputken kautta lukkokehykseen kytkeytyvä piippu ei kuitenkaan ole varsinaisesti vapaasti värähtelevä. LUKKOKEHYS JA PIIPPU Levyrakenteisen lukkokehyksen perusrakenne on samantyyppinen kuin AKM:ssa tai AK-74:ssä, kuten lyhytikäiseksi jääneessä kotimaisessa RK62 76 -mallissakin. Jälkeenpäin on spekuloitu, että alkuperäisenä tavoitteena oli AK-74 -tyyppisten aseiden korvaaminen Kovrovin tehtaan suunnitteleman AEK-971 rynnäkkökiväärin johdannaisella. Kooltaan ja painoltaan se ei juuri poikkea AK-47/ AKM tyypistä kuin korkeintaan marginaalisesti, mutta on mitoitukseltaan niin Aivan aluksi, Saiga TR3 on venäläisen AK-12 rynnäkkökiväärin siviilikäyttöön tarkoitettu kerta-automaattiversio, josta on rakenteellisesti estetty mahdollisuus muuttaa ase sarja-automaatiksi. AK200-tyyppisessä aseessa oli ominaisuuksia kuten peukalovarmistin, saranoitu kansipelti ja irrotettava perä. Piippu on periaatteessa vapaasti värähtelevä, ainakin siinä suhteessa, että etutukki ei ole kiinni piipussa. TR3 ei ole sarja-automaattisesta kerta-automaatiksi muutettu ase vaan alunperinkin kerta-automaattiase. Piipun päässä ei ole kierrettä, vaan AK-74 -tyyppinen suujarru kiinnittyy piippuun bajonetti-tyyppisellä liitoksella, jossa suujarru käännetään n. Piippu ja patruunapesä on kovakromattu ja piippu on varustettu 4-uraisella rihlauksella. Perän sisällä säilytystila esim. Jälkimmäinen ampuu .366 TKM (9.55x39mm) patruunaa, ja se on varustettu rihlaamattomalla piipulla. Piipunsuulla on AK-74 tyyppinen suujarru. Lisäksi julkisuudessa on esiintynyt AK-19 nimikkeellä 5.56 NATO kaliiperinen versio. Lukkokehyksen runko, käytännössä sivut on valmistettu 1.5 mm teräslevystä. Kansipellin sovitus on tiukempi kuin vanhemmissa versioissa ja mahdollistaa ainakin rajoitetusti optisen tähtäimen asennuksen. Siviiliversio eli TR3 on olemassa myös 7.62x39 mm kaliiperisena, sekä Venäjän markkinoille suunnattuna TR3 366 ??. Hanke liittyi Venäjän armeijan Ratnik-projektiin, joka on kokonaisvaltainen yksittäisen sotilaan varustejärjestelmä. Etupäästä kansipelti lukitaan poikittaisella tapilla, joka on suunnilleen samalla paikalla kuin kaasumännän suojaputken salpa AK47/AKM kivääreissä. LUKKOLAITE JA LAUKAISUKONEISTO Lukkolaite (luisti ja lukko) on perus-AK tyyppinen, mutta mitoitettu 5.45 mm patruunalle. Perän vetopituus on lyhimmillään 273 mm. Lukkokehyksen peräkappaleessa on rinnakkaiset koukut, johon kansipellin takaosassa oleva poikittainen akseli kiinnittyy. TEKSTI JA KUVAT: JANNE POHJOISPÄÄ KU VA : PI XA BA Y.C OM /C OM FR EA K AR15-tyyppinen perä on teleskooppinen ja säädettävissä pituussunnassa neljään eri pituuteen. Alun perin AK200 -nimellä tunnettu ase oli hanke, jolla pyrittiin mukaan Venäjän armeijan Ratnik-ohjelmaan
Alaosa on kiinnitetty runkoon poikittaisella tapilla ja yläosa kiinnitetty siihen muotosulkeisella liitoksella. PERÄ JA ETUTUKKI Perä on teleskooppinen ja säädettävissä pituussuunnassa neljään eri pituuteen niin, että vetopituus on lyhyimmillään 273 mm ja pisimmillään 335 mm. Ase purettuna huoltoa varten. Etutukin päällä ja alla on kiinteät picatinny-kiskot. Amerikkalaisille tällainen varmistin on Krebs Enhanced Safety; se kuka rakenteen on lopulta keksinyt ei ole kuitenkaan ihan selvää. 20 mm paksu joustava kuminen perälevy. Avotähtäinten lisäksi kansipellin päällä on 127 mm pitkä picatinny-kisko optisen tähtäimen kiinnittämistä varten. 1.9 kg. Tämä lienee venäjän lainsäädännön mukainen rakenne. Lähtönopeudet mitattiin Labradar tutkalla. Lipas on periaatteessa mitoiltaan 30 patruunan lipas, mutta sen kapasiteetti on rajoitettu kymmeneen patruunaan. Käytössä oli Barnaulin lataamaa teräshylsyistä patruunaa 3.9 g (60 gr) teräsvaippaisella ja lyijyytimisellä FMJBT luodilla. Kasojen keskiarvo oli 106 mm. Etutukin irrottaminen jokaista huoltoa varten ei ole välttämätöntä. Varmistin on tutulla paikalla ja siihen on lisätty uloke helpottamaan käytettävyyttä. Pistoolikahva on muovia ja varustettu sormiurilla. Silloin aseella ei voi ampua. KOEAMMUNTA Tätä artikkelia varten Saiga TR3 koeammuttiin sadan metrin ulkoradalla avotähtäimillä hiekkapussituelta käyttäen erillistä hiekkapussia perän alla. Takatähtäin on säädettävissä sekä sivuettä korkeussuunnassa. 5.45x39 kaliiperinen lipas on sirompi ja suorempi kuin 7.62x39 lipas. pykälin ja siinä on asteikko sadasta metristä 800 metriin sekä lisäksi aivan taakse vedettynä kyrillisellä P-kirjaimella merkitty taistelutähtäin, joka vastaa kutakuinkin 400 metrin tähtäinasetusta. Perän jatkeena on n. Koe toteutettiin kahdella ampujalla niin, että avotähtäimillä varustettua Saigaa verrattiin Sako M92S:ään ja sitten Aimpoint valopistetähtäimellä varustettua Saigaa verrattiin valopistetähtäimellä varustettuun AR15:een (12” piipulla). Etutähtäin on kaasukammion päällä oleva, korvakkeilla suojattu tolppajyvä, joka on säädettävissä korkeussuunnassa. Pistoolikahvan sisällä on säilytystila öljypullolle ja työkaluille, pohjakappale irtoaa kahvan sivussa olevia nappeja sisäänpäin painamalla. Osuntakokeessa ammuttiin 7x5 laukauksen kasat. Perän salpa on lukkokehyksen vasemmalla kyljellä ja kun perä on taitettu sivulle, se lukittuu paikoilleen. TÄHTÄIMET JA LIPAS Tähtäimet ovat enemmänkin Valmet/Galil -tyyppiset kuin vakiintunutta AK-tyyppiä seuraavat. Kiskot ovat etutukin tavoin muovia. Yksi naksu eli puoli kierrosta sivusäätöä siirtää osumapistettä 22 mm sadan metrin etäisyydellä eli yleisemmin 0.22 mrad. poikkeava, että osat eivät ole vaihtokelpoisia. Tämän lippaan (5.45 mm) kanssa ovat vaihtokelpoisia AK-74:ään sopivat lippaat. Kaasumäntä on kromattu ja se on ilman männän ympärikiertäviä kaasu-uria, joiden käytännön merkitys lienee myös marginaalinen. Koneistosta puuttuu muiden ohella se oleellisin osa, eli sulkuvarmistin ja paikka sen kiinnittämiseksi. Perä vapautetaan painamalla saranan sisällä olevaa jousikuormitettua salpaa alaspäin. Pistoolikahvan sisällä on säilytystila öljypullolle ja työkaluille, pohjakappale irtoaa kahvan sivussa olevia nappeja sisäänpäin painamalla. Iskuri on kelluva eli ilman palautinjousta. Etutukki on kiinnitetty lukkokehykseen ja piippu on periaatteessa vapaasti värähtelevä. Takatähtäimen matkasäätö on tangentti-tyyppinen 100 m. Perä taittuu aseen vasemmalle sivulle. Lipas on muovirakenteinen sisään valetuilla teräksisillä kiinnitysosilla. Varmistimeen on lisätty uloke helpottamaan käsittelyä. Pistoolikahva on muovia ja varustettu sormiurilla. Perän runkoputki on samantyyppinen kuin AR15:n peräputki ja mitoiltaan ainakin lähellä kaupallista putkityyppiä. Laukaisukoneisto on AKtyyppinen ja valmistettu siten, että se on vain kertaautomaattinen eikä ole muutettavissa sarjatulitoimiseksi. Etutukkiin voidaan kiinnittää lyhyet picatinny-kiskot. Lipas periaatteessa mitoiltaan 30 patruunan lipas, mutta sen kapasiteetti on rajoitettu 10 patruunaan. Etutukki ja kädensuojus on valmistettu muovista. Sivusäätö tapahtuu samantapaisella mekanismilla kuin RPK-pikakiväärin takatähtäimessä. Takatähtäin on tangenttityyppinen reikätähtäin, joka on säädettävissä sekä sivuettä korkeussuunnassa. Takatähtäin on kansipellin takaosaan istutettu reikätähtäin 1.5 mm -reiällä. Laukaisu on selkeästi etuvedollinen ja laukaisuvastus on n. Kisko on ainakin riittävällä tavoin picatinny/ NAR-kiskon mitoissa ja siihen sopivat jalustat ARMSin ”throw-lever” renkaista lähtien. Saigalla patruunana oli tässä kokeessa Barnaul 3.9 g FMJBT luodilla, Sakossa 7.62x39 Lapuan 8 g FMJ ja AR15:ssä GGG:n 62 g FMJBT. Etutukki on valmistettu muovista ja se rakentuu kahdesta puoliskosta. 22 • ASE-lehti. Osuntakokeen lisäksi Saiga TR3:lla ammuttiin yksinkertainen käytettävyysvertailu, jossa aseen käytettävyyttä verrattiin toiminnallisessa ammunnassa. Perän taittomekanismi sisältää rakenteen, joka salpaa luistin ja laukaisukoneiston, kun perä on taitettu
Takatähtäin on säädettävissä sekä sivuettä korkeussuunnassa. Iskuri on kelluva eli ilman palautinjousta. KOEAMMUNTA Tätä artikkelia varten Saiga TR3 koeammuttiin sadan metrin ulkoradalla avotähtäimillä hiekkapussituelta käyttäen erillistä hiekkapussia perän alla. Kiskot ovat etutukin tavoin muovia. Perä taittuu aseen vasemmalle sivulle. Pistoolikahva on muovia ja varustettu sormiurilla. Etutukin päällä ja alla on kiinteät picatinny-kiskot. Amerikkalaisille tällainen varmistin on Krebs Enhanced Safety; se kuka rakenteen on lopulta keksinyt ei ole kuitenkaan ihan selvää. Varmistin on tutulla paikalla ja siihen on lisätty uloke helpottamaan käytettävyyttä. poikkeava, että osat eivät ole vaihtokelpoisia. 1.9 kg. PERÄ JA ETUTUKKI Perä on teleskooppinen ja säädettävissä pituussuunnassa neljään eri pituuteen niin, että vetopituus on lyhyimmillään 273 mm ja pisimmillään 335 mm. Varmistimeen on lisätty uloke helpottamaan käsittelyä. Kisko on ainakin riittävällä tavoin picatinny/ NAR-kiskon mitoissa ja siihen sopivat jalustat ARMSin ”throw-lever” renkaista lähtien. Perän jatkeena on n. Laukaisu on selkeästi etuvedollinen ja laukaisuvastus on n. Takatähtäin on kansipellin takaosaan istutettu reikätähtäin 1.5 mm -reiällä. Saigalla patruunana oli tässä kokeessa Barnaul 3.9 g FMJBT luodilla, Sakossa 7.62x39 Lapuan 8 g FMJ ja AR15:ssä GGG:n 62 g FMJBT. Käytössä oli Barnaulin lataamaa teräshylsyistä patruunaa 3.9 g (60 gr) teräsvaippaisella ja lyijyytimisellä FMJBT luodilla. Lipas on periaatteessa mitoiltaan 30 patruunan lipas, mutta sen kapasiteetti on rajoitettu kymmeneen patruunaan. Etutukkiin voidaan kiinnittää lyhyet picatinny-kiskot. ASE-lehti • 23. Lipas on muovirakenteinen sisään valetuilla teräksisillä kiinnitysosilla. Tämän lippaan (5.45 mm) kanssa ovat vaihtokelpoisia AK-74:ään sopivat lippaat. Takatähtäin on tangenttityyppinen reikätähtäin, joka on säädettävissä sekä sivuettä korkeussuunnassa. Perän salpa on lukkokehyksen vasemmalla kyljellä ja kun perä on taitettu sivulle, se lukittuu paikoilleen. Alaosa on kiinnitetty runkoon poikittaisella tapilla ja yläosa kiinnitetty siihen muotosulkeisella liitoksella. Tämä lienee venäjän lainsäädännön mukainen rakenne. Koneistosta puuttuu muiden ohella se oleellisin osa, eli sulkuvarmistin ja paikka sen kiinnittämiseksi. Etutukki ja kädensuojus on valmistettu muovista. Kaasumäntä on kromattu ja se on ilman männän ympärikiertäviä kaasu-uria, joiden käytännön merkitys lienee myös marginaalinen. Osuntakokeessa ammuttiin 7x5 laukauksen kasat. Osuntakokeen lisäksi Saiga TR3:lla ammuttiin yksinkertainen käytettävyysvertailu, jossa aseen käytettävyyttä verrattiin toiminnallisessa ammunnassa. Etutähtäin on kaasukammion päällä oleva, korvakkeilla suojattu tolppajyvä, joka on säädettävissä korkeussuunnassa. Pistoolikahva on muovia ja varustettu sormiurilla. Laukaisukoneisto on AKtyyppinen ja valmistettu siten, että se on vain kertaautomaattinen eikä ole muutettavissa sarjatulitoimiseksi. Takatähtäimen matkasäätö on tangentti-tyyppinen 100 m. 5.45x39 kaliiperinen lipas on sirompi ja suorempi kuin 7.62x39 lipas. Lipas periaatteessa mitoiltaan 30 patruunan lipas, mutta sen kapasiteetti on rajoitettu 10 patruunaan. Koe toteutettiin kahdella ampujalla niin, että avotähtäimillä varustettua Saigaa verrattiin Sako M92S:ään ja sitten Aimpoint valopistetähtäimellä varustettua Saigaa verrattiin valopistetähtäimellä varustettuun AR15:een (12” piipulla). Pistoolikahvan sisällä on säilytystila öljypullolle ja työkaluille, pohjakappale irtoaa kahvan sivussa olevia nappeja sisäänpäin painamalla. Pistoolikahvan sisällä on säilytystila öljypullolle ja työkaluille, pohjakappale irtoaa kahvan sivussa olevia nappeja sisäänpäin painamalla. Ase purettuna huoltoa varten. Avotähtäinten lisäksi kansipellin päällä on 127 mm pitkä picatinny-kisko optisen tähtäimen kiinnittämistä varten. Etutukki on kiinnitetty lukkokehykseen ja piippu on periaatteessa vapaasti värähtelevä. Etutukin irrottaminen jokaista huoltoa varten ei ole välttämätöntä. TÄHTÄIMET JA LIPAS Tähtäimet ovat enemmänkin Valmet/Galil -tyyppiset kuin vakiintunutta AK-tyyppiä seuraavat. Perä vapautetaan painamalla saranan sisällä olevaa jousikuormitettua salpaa alaspäin. Perän taittomekanismi sisältää rakenteen, joka salpaa luistin ja laukaisukoneiston, kun perä on taitettu. Perän runkoputki on samantyyppinen kuin AR15:n peräputki ja mitoiltaan ainakin lähellä kaupallista putkityyppiä. Kasojen keskiarvo oli 106 mm. Silloin aseella ei voi ampua. pykälin ja siinä on asteikko sadasta metristä 800 metriin sekä lisäksi aivan taakse vedettynä kyrillisellä P-kirjaimella merkitty taistelutähtäin, joka vastaa kutakuinkin 400 metrin tähtäinasetusta. Sivusäätö tapahtuu samantapaisella mekanismilla kuin RPK-pikakiväärin takatähtäimessä. Yksi naksu eli puoli kierrosta sivusäätöä siirtää osumapistettä 22 mm sadan metrin etäisyydellä eli yleisemmin 0.22 mrad. Lähtönopeudet mitattiin Labradar tutkalla. 20 mm paksu joustava kuminen perälevy. Etutukki on valmistettu muovista ja se rakentuu kahdesta puoliskosta
Valopistetähtäimellä varustettu Saiga oli selvästi nopeampi ammuttava kuin avotähtäimillä. Taylor, low ready (1) , Vainio, matala valmiusasento (2) tai Salo, valmiusasento (3) ). Lippaan sovitus lipaskuiluun on tiukempi kuin AK47:n -tyyppisissä aseissa ja on tarkempi paikoilleen aseteltava kuin 7.62 mm aseissa. Tulokset ovat taulukoituna tämän artikkelin ohessa. [m/s] 881 Taulukko 2 Osumakertoimet Saiga TR3 Sako M92S AR15 12” Saiga TR3 Avotähtäimet Avotähtäimet Aimpoint Aimpoint Ampuja A 4,824 4,164 5,029 5,576 Ampuja B 3,807 3,912 4,931 4,321 Taulukko 3 Osumakuvioiden pinta-alat Saiga TR3 Sako M92S AR15 12” Saiga TR3 Avotähtäimet Avotähtäimet Aimpoint Aimpoint Ampuja A 656 663 486 391 Ampuja B 617 540 980 619 Saiga TR3 toiminnassa. Ampuja lähti liikkeelle valmiusasennosta niin, että aseen perä oli olkapäätä vasten ja piippu osoitti etuviistoon n. Varmistimen uloke on vähän kaksipiippuinen juttu, toisaalta se helpottaa varmistimen poistamista varsinkin käsineet kädessä. Taulukko 1 Osuntatulokset Barnaul FMJBT 3.9 g/60 grs Osumakuvio, halkaisija ka [mm] 106 Osumakuvio, halkaisija min. Toisaalta se voi olla myös tielläkin. TEKNISET TIEDOT SAIGA TR3 5.45x39 mm Kaliiperi: 5.45x39 mm Toimintaperiaate: Itselataava kertatuli. Toisena tunnuslukuna listattiin myös osumakuvion koko. Kun verrattiin AR15:ttä ja vastaavalla valopistetähtäimellä varustettua Saigaa, tulokset menivät myös ristiin eli toinen ampuja oli nopeampi Saigan ja toinen AR15:n kanssa. Piippu: Pituus 416 mm, neljä oikealle kiertyvää rihlaa. Toinen huomio osumatuloksissa oli se, että kun käytettiin valopistetähtäintä, osumakuvion koko oli Saigalla pienempi kuin AR15:llä. Kaasutoiminen pitkäiskuisella kaasumännällä. Tuloksista laskettiin osumakerroin comstock countin periaatteella, jonka perusteella yhdistelmiä verrattiin toisiinsa. Piippu ja patruunapesä on kovakromattu. Ominaisuus on korjattavissa varsin helposti hahloa avartamalla, jos sellaista ominaisuutta tarvitaan. Viitteet (1) The Fighting Rifle, Chuck Taylor, Paladin Press (2) Käytännön ampumataito, Otso Vainio (3) Rynnäkkökivääri 7.62x39, Pauli Salo, Omakustanne. Rekyyli on kaliiperista johtuen pieni. Ampuu kertatulta. Ase oli jokaisessa tilanteessa varmistamaton. Varmistin on hieman kankea, asiaan vaikuttaa ilmeisesti laukaisukoneiston rakenne, joka varmistaa laukaisukoneiston, jos perä on taitettu. Tähtäimet toimivat rata-ammunnassa hyvin, mutta nopeaan ja toiminnalliseen ammuntaan takatähtäimen hahloreikä on liian ahdas. 45 asteen kulmassa (vrt. [mm] 67 Osumakuvio, halkaisija maks. Näitä ei pidä monestakaan eri syystä lukea kiveenhakattuna totuutena, mutta ne antavat joka tapauksessa kuvan asiasta. Tämän vaikutusta ei todennettu rakennetta purkamalla. Saiga TR3 ei ole edullisin AK-tyyppinen kivääri, vaan se on pikemminkin hintahaitarin toisesta päästä. Kullakin aseella ammuttiin 15 kertaa tuplalaukaukset, joista kustakin mitattiin timerilla käytetty aika. Lipas on 7.62 mm AK:n peltilippaaseen verrattuna hieman tarkempi täytettävä ja täytettäessä tulee patruunat asettaa huolellisesti lippaan peräseinää vasten. Tämä toteutui molemmilla ampujilla. Se lienee myös tällä hetkellä laadultaan parasta mitä on myynnissä uutena. Syöttölaite: Irrotettava 10 (30) patruunan kaksirivinen tankolipas. Toisella ampujalla ei aseella ollut juurikaan merkitystä ja Sako oli tässä marginaalisesti nopeampi. [mm] 170 Nopeus, V/3 ka [m/s] 876 Nopeus, V/3 min. Ase toimitetaan pahvilaatikossa yhden lippaan, puhdistusvälinesarjan ja tähtäimensiirtoavaimen kera. Kokopituus: 926 mm (perä auki vedettynä) 867 mm (perä kokoonpainettuna) Paino: (tyhjänä, tyhjän lippaan kanssa) 3.85 kg Tukki: Olkatuki, pistoolikahva ja etutukki lujitemuovia. Avotähtäimillä toinen ampuja oli Saigan kanssa nopeampi kuin Sakon kanssa. Käsittelyominaisuuksiltaan TR3 on tasapainoinen ja helppo ammuttava sekä hyvin hallittavissa. Kokeessa maalina oli SRA-taulu, joka oli 25 m päässä. 5.45x39 kaliiperinen Saiga TR3 maksaa 2150 euroa. [m/s] 872 Nopeus, V/3 maks
Näitä ei pidä monestakaan eri syystä lukea kiveenhakattuna totuutena, mutta ne antavat joka tapauksessa kuvan asiasta. Toisena tunnuslukuna listattiin myös osumakuvion koko. Tulokset ovat taulukoituna tämän artikkelin ohessa. Ampuja lähti liikkeelle valmiusasennosta niin, että aseen perä oli olkapäätä vasten ja piippu osoitti etuviistoon n. Toinen huomio osumatuloksissa oli se, että kun käytettiin valopistetähtäintä, osumakuvion koko oli Saigalla pienempi kuin AR15:llä. Toisaalta se voi olla myös tielläkin. Kaasutoiminen pitkäiskuisella kaasumännällä. Lipas on 7.62 mm AK:n peltilippaaseen verrattuna hieman tarkempi täytettävä ja täytettäessä tulee patruunat asettaa huolellisesti lippaan peräseinää vasten. Toisella ampujalla ei aseella ollut juurikaan merkitystä ja Sako oli tässä marginaalisesti nopeampi. Tämä toteutui molemmilla ampujilla. Ase toimitetaan pahvilaatikossa yhden lippaan, puhdistusvälinesarjan ja tähtäimensiirtoavaimen kera. [m/s] 881 Taulukko 2 Osumakertoimet Saiga TR3 Sako M92S AR15 12” Saiga TR3 Avotähtäimet Avotähtäimet Aimpoint Aimpoint Ampuja A 4,824 4,164 5,029 5,576 Ampuja B 3,807 3,912 4,931 4,321 Taulukko 3 Osumakuvioiden pinta-alat Saiga TR3 Sako M92S AR15 12” Saiga TR3 Avotähtäimet Avotähtäimet Aimpoint Aimpoint Ampuja A 656 663 486 391 Ampuja B 617 540 980 619 Saiga TR3 toiminnassa. Syöttölaite: Irrotettava 10 (30) patruunan kaksirivinen tankolipas. Ominaisuus on korjattavissa varsin helposti hahloa avartamalla, jos sellaista ominaisuutta tarvitaan. [mm] 67 Osumakuvio, halkaisija maks. 5.45x39 kaliiperinen Saiga TR3 maksaa 2150 euroa. Varmistin on hieman kankea, asiaan vaikuttaa ilmeisesti laukaisukoneiston rakenne, joka varmistaa laukaisukoneiston, jos perä on taitettu. TEKNISET TIEDOT SAIGA TR3 5.45x39 mm Kaliiperi: 5.45x39 mm Toimintaperiaate: Itselataava kertatuli. Piippu: Pituus 416 mm, neljä oikealle kiertyvää rihlaa. Valopistetähtäimellä varustettu Saiga oli selvästi nopeampi ammuttava kuin avotähtäimillä. Avotähtäimillä toinen ampuja oli Saigan kanssa nopeampi kuin Sakon kanssa. Saiga TR3 ei ole edullisin AK-tyyppinen kivääri, vaan se on pikemminkin hintahaitarin toisesta päästä. Käsittelyominaisuuksiltaan TR3 on tasapainoinen ja helppo ammuttava sekä hyvin hallittavissa. Ase oli jokaisessa tilanteessa varmistamaton. Taulukko 1 Osuntatulokset Barnaul FMJBT 3.9 g/60 grs Osumakuvio, halkaisija ka [mm] 106 Osumakuvio, halkaisija min. Tuloksista laskettiin osumakerroin comstock countin periaatteella, jonka perusteella yhdistelmiä verrattiin toisiinsa. Tähtäimet toimivat rata-ammunnassa hyvin, mutta nopeaan ja toiminnalliseen ammuntaan takatähtäimen hahloreikä on liian ahdas. Rekyyli on kaliiperista johtuen pieni. Ampuu kertatulta. [m/s] 872 Nopeus, V/3 maks. Taylor, low ready (1) , Vainio, matala valmiusasento (2) tai Salo, valmiusasento (3) ). Kun verrattiin AR15:ttä ja vastaavalla valopistetähtäimellä varustettua Saigaa, tulokset menivät myös ristiin eli toinen ampuja oli nopeampi Saigan ja toinen AR15:n kanssa. Kullakin aseella ammuttiin 15 kertaa tuplalaukaukset, joista kustakin mitattiin timerilla käytetty aika. Piippu ja patruunapesä on kovakromattu. [mm] 170 Nopeus, V/3 ka [m/s] 876 Nopeus, V/3 min. Tämän vaikutusta ei todennettu rakennetta purkamalla. 45 asteen kulmassa (vrt. Kokopituus: 926 mm (perä auki vedettynä) 867 mm (perä kokoonpainettuna) Paino: (tyhjänä, tyhjän lippaan kanssa) 3.85 kg Tukki: Olkatuki, pistoolikahva ja etutukki lujitemuovia. Lippaan sovitus lipaskuiluun on tiukempi kuin AK47:n -tyyppisissä aseissa ja on tarkempi paikoilleen aseteltava kuin 7.62 mm aseissa. Se lienee myös tällä hetkellä laadultaan parasta mitä on myynnissä uutena. Viitteet (1) The Fighting Rifle, Chuck Taylor, Paladin Press (2) Käytännön ampumataito, Otso Vainio (3) Rynnäkkökivääri 7.62x39, Pauli Salo, Omakustanne ASE-lehti • 25. Kokeessa maalina oli SRA-taulu, joka oli 25 m päässä. Varmistimen uloke on vähän kaksipiippuinen juttu, toisaalta se helpottaa varmistimen poistamista varsinkin käsineet kädessä
????????), joka tunnettiin myös indeksillä 7N6. Neuvostoliitossa 1960-luvulla kehitetty 5.6x39 ei ollut varsinainen sotilaspatruuna, vaikka sitä varmasti siinäkin mielessä testattiin. 5.45x39 kaliberissa valmistetaan myös siviilipatruunaa niin USA:ssa (Hornady) kuin Venäjälläkin (Barnaul, Tula) sekä Ukrainassa. The Journal of Trauma 1984. 7N6 jäi tehossa jälkeen tuolloin 5.56 mm NATO -kaliiperissa käytössä olleesta M193 patruunasta, jonka luodin energia oli n. 7N22 on panssariluotipatruuna. 5.45x39 patruunoita kulkeutui länsimaihin 1980-luvun alussa, Afganistanin sodan alettua. Luodin paino 3.2 g. 4.5x kaliiperi. Luodin kärkiosassa on tyhjä ontelo, sen takana on kooltaan pienempi lyijy-ydin ja sen takana taas teräsydin. Nämä ovat neuvostoliittolaisia/venäläisiä tyyppejä. 7N24 on panssariluotipatruuna. Kokalis, Soldier of Fortune May 1983 TEKSTI JA KUVA: JANNE POHJOISPÄÄ .223 Rem. Valikoima ei toki ole missään määrin vertailukelpoinen .223 Rem. 26 • ASE-lehti. tai 5.56 NATO patruuna ja sitä ampuva M16 -rynnäkkökivääri eivät jääneet huomaamatta Neuvostoliitossa, vaan tiedustelu oli jo heti 1950-luvun lopulla hyvin perillä tilanteesta. Luodin paino 4.1 g ja luodin ydin on kovametallia 7T3 on valojuovaluotipatruuna. 7U1 äänenvaimenninpatruuna. Kehitystyö synnytti 5.45x39 nimikkeellä tunnetun patruuna, joka AK-74 rynnäkkökiväärin ohella otettiin käyttöön 1974. 7N6 patruunan luodilla havaittiin olevan varsin tehokas maaliballistinen vaikutus ammuttaessa pehmytkudossimulanttiin (gelatiini). Luodin paino 3.7 g ja luodin ydin on karkaistua terästä. 3 · Soviet Small Arms and Ammunition D.N. Luodin paino on 3.1 g. Labbet Guns Review, March 1994 · Soviet AKS-74 – Kokalis Debunks Russian Rifle P. Siviilipatruunoissa luodin painot ovat tyypillisesti 3.6 g (55 gr) ja 3.9 g (60 gr). 7N6 patruunasta esiteltiin 1987 läpäisyltään parannettu versio 7N6M, jossa teräsydin on karkaistu kovemmaksi. 30 % korkeampi. 5.45x39 -kaliiperin ampumatarvike ei jäänyt toki tuohon. 7T31 kuten edellä, mutta pimeämassalla ja pidemmällä kantamalla. 7BT4 on panssari-valojuovaluotipatruuna. Malinowski, Robert E. Bowin. Tämä saa aikaan luodin kaatumisen ja vaikka luoti ei hajoakaan osumassa, se tuottaa tehoonsa nähden kohtuullisen vaurion pehmytkudoksessa. tai edes .222 Rem. Fackler, John S. Lähteitä: · Wounding Potential of the Russian AK-74 Assault Rifle. Muut patruunan päätyypit ovat seuraavat: 7N10 on 7N6 luodin parannettu versio 3.6 g teräsytimisellä luodilla. Kun luoti osuu pehmytkudokseen ja hidastuu, lyijy-ydin siirtyy eteenpäin ja asettuu lähes poikkeuksetta epäsymmetrisesti kärkionteloon ja luodin pyörimisakseliin nähden. Surinchak, John A. kaliberin kanssa. 7N6 patruunan luoti oli kuitenkin varustettu teräsytimellä ja oli näin läpäisykykyisempi kuin M193. 24, No. Bolotin · The AK-47 Story E.C.Ezell · Ex-Communist Ammunition Update P. Patruunaa on valmistettu myös muualla, ainakin ItäSaksassa, Jugoslaviassa, Bulgariassa, Puolassa ja Romaniassa sekä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kirgistanissa, Uzbekistanissa ja Ukrainassa. Se päätyi urheiluammuntaan ja metsästyskäyttöön mieluummin kuin sotilaskäyttöön, ja valmistettiin sitä hetken aikaa Suomessakin, sekä Lapuan että Sakon toimesta. Luodin paino on 5.1 g. Luoti on suhteellisen pitkä, n. 5.45 mm luodin läpimitta on 5.60 mm eli se on ohuempi kuin 5.56/223 luodin läpimitta (5.70 mm) on lännessä. 5.45X39 5.45X39 PATRUUNA PATRUUNA Patruunat vasemmalta oikealle: .223 Rem., 5.45x39 ja 7.62x39 Alkuperäinen 5.45x39 patruuna oli teräshylsyyn ladattu, 3.4 g teräs/lyijyytimisellä ja teräsvaippaisella kokovaippaluodilla ladattu tyyppi PS (PS tarkoittaa teräsluotia, ???. 5.56 NATO patruunaan saatiin samanlaista tai ehkä vähän parempaakin suorituskykyä vasta vuonna 1980 SS109 patruunan myötä. Martin L. Vol
28 • ASE-lehti. Tästä huolimatta tehdas esittelee säännöllisin väliajoin uusia tuotteita asiakkaiden tarpeita kuunnellen. G30S on käytännössä edellä esiteltyjen mallien G36 ja G30SF hybridi, toisin sanoen aseessa on mallin 36 kapea luisti yhdistettynä mallin 30SF lyhennettyyn runkoon. Yksirivisestä kuuden patruunan lippaasta johtuen rungon ja samalla aseen kokonaisleveys on vain 30 mm, kun se G30:ssä on 35 mm. Glockin nelossukupolven myötä G29 ja G30 on päivitetty tälle vuosikymmenelle, eli nykyään tarjolla olevissa malleissa kahvan kylkien tekstuuri on karkeampi Gen4 RTF -tyyppinen ja sen takaosaan voidaan vaihtaa erikokoisia kahvainserttejä. Glock 30S:n hallintalaitteet edustavat nekin Glockin kolmossukupolvea liipaisimen ollessa sivuilta viistetyn ja uritetun muiden subkompaktimallien tavoin. Glock-pistoolien kaliiperija kokovalikoima on varsin vaikuttava, ja voisi kuvitella, että tästä jo löytyisi ase mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Tässä aseessa käytetään 25,5 mm levyistä luistia, eli samanlevyistä kuin 9 mm Glockeissa. Glock 30:sta esiteltiin reilut kymmenen vuotta sitten myös lyhytrunkoinen versio eli G30SF (Short Frame). Aseen kaksirivinen lipas veti 10 patruunaa, mutta siinä voitiin käyttää myös pidempiä G17/19-yhteensopivia lippaita. G26:n tavoin myös järeämmissä subkompakteissa on mahdollista käyttää täysikokoisen mallin 15 patruunan (10 mm) tai 13 patruunan (.45) lipasta. Pidempään ammuttaessa liipaisimen muotoilu saa etusormen sattumaan. Jos asiakaskunta haluaa tietynlaista tuotetta, Glock sellaisen mielellään myös markkinoille tuo. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Subkompakti neliviitonen Glock esitteli 1990-luvun puolivälissä etupäässä siviilimarkkinoille suunnatun 9 mm G26subkompaktimallin, jossa luisti oli lyhennetty 159 mm mittaan ja kolmannen sukupolven Glock-kahva katkaistu siten, että siinä oli sormiurat enää keskisormelle ja nimettömälle pikkusormen jäädessä lippaan pohjalevyn etureunan varaan. Nyt esittelyssä oleva Glockin malli 30S on juuri yksi tällaisista aseista. Mikä hyöty G36:n luistin yhdistämisellä G30SF:n runkoon sitten on saavutettu. Itse asiassa G36 oli ensimmäinen Glockin litteällä ultrakompaktirungolla varustetuista malleista, ja se esiteltiin jo keväällä 2000. Hybridimalli ei varsinaisesti ollut Glockin oman tuotekehittelyn tulosta, vaan nokkelat Glock-harrastajat olivat keksineet tehdä saman jo vuosia aikaisemmin. Rungon etuosasta löytyi myös lyhyt kisko valon kiinnittämiseksi ja luistin palautinjousi edusti uutta, kahdella sisäkkäisellä jousella varustettua lyhyttä teleskooppimallia. Kaksirivisen lippaan kapasiteetti oli sama 10 kuin ysimillisessäkin, mutta tarjolla on ollut myös 9 patruunan lipas, jolla kahvan saa vielä hieman lyhyemmäksi, joskin tällöin tuki pikkusormelle jää olemattomaksi. G30S:n runko on lisäksi lyhennettyä Short Frame -mallia (SF), tämä on myös merkitty aseen runkoon. GLOCK 30S Vuoden 2013 Shot Showssa olikin sitten Glock 30S -mallin esittelyvuoro. G29 ja G30 olivat hieman jykevämpää kokoaan lukuun ottamatta samanlaiset kuin G26-malli, mutta järeämmistä kaliipereistaan johtuen luisti oli täysikokoisten mallien 20 ja 21 tavoin 28,5 mm levyinen (G26:ssa 25,5 mm), lisäksi luistilla oli pituutta 172 mm eli 13 mm enemmän kuin G26:ssa. Malli poikkesi alkuperäisestä mallista vain siten, että sen runkoa on hieman typistetty ja kahvan mittoja aavistuksen pienennetty peukalohangasta. Malli oli suunnattu erityisesti siviilipukuisille poliiseille ja turvallisuushenkilöstölle, mutta myös pienikätisemmät ampujat hyötyivät pienentyneestä kahvan ympärysmitasta. Ensinnäkin aseen massa on tällä konstilla saatu kevenemään 100 grammalla ollen nyt 645 g tyhjällä lippaalla (G30:ssa 745 g), millä on jo väliä Glock 30S Glockin muiden subkompaktien tavoin kahvassa on sormiurat vain keskisormelle ja nimettömälle pikkusormen jäädessä lippaan pohjan tukemaksi. Vuonna 1997 Glock täydensi subkompaktien valikoimaansa 10 mm Auto -kaliiperisella G29:lla ja .45 ACP:lle pesitetyllä G30-mallilla. Glockilla on ollut pitkään tarjolla myös yksirivisellä lippaalla varustettu neliviitonen Slimline-malli, Glock 36. Tuomalla mallin 30S markkinoille Glock halusi viestiä kuuntelevansa asiakkaidensa toivomuksia ja samalla ehkä myös lopettaa eri malliensa yhdistely asiakkaiden toimesta, mihin tehdas on aina suhtautunut nuivasti. Luistin ja rungon etureunat on viistetty voimakkaasti helpottamaan aseen koteloimista ja kotelosta vetämistä. Rungon hiekkasuojuksen alta löytyy myös kiskonpätkä lampun kiinnittämistä varten
Glock 30S:n hallintalaitteet edustavat nekin Glockin kolmossukupolvea liipaisimen ollessa sivuilta viistetyn ja uritetun muiden subkompaktimallien tavoin. Jos asiakaskunta haluaa tietynlaista tuotetta, Glock sellaisen mielellään myös markkinoille tuo. G30S on käytännössä edellä esiteltyjen mallien G36 ja G30SF hybridi, toisin sanoen aseessa on mallin 36 kapea luisti yhdistettynä mallin 30SF lyhennettyyn runkoon. Ensinnäkin aseen massa on tällä konstilla saatu kevenemään 100 grammalla ollen nyt 645 g tyhjällä lippaalla (G30:ssa 745 g), millä on jo väliä Glock 30S Glockin muiden subkompaktien tavoin kahvassa on sormiurat vain keskisormelle ja nimettömälle pikkusormen jäädessä lippaan pohjan tukemaksi. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Subkompakti neliviitonen Glock esitteli 1990-luvun puolivälissä etupäässä siviilimarkkinoille suunnatun 9 mm G26subkompaktimallin, jossa luisti oli lyhennetty 159 mm mittaan ja kolmannen sukupolven Glock-kahva katkaistu siten, että siinä oli sormiurat enää keskisormelle ja nimettömälle pikkusormen jäädessä lippaan pohjalevyn etureunan varaan. Rungon etuosasta löytyi myös lyhyt kisko valon kiinnittämiseksi ja luistin palautinjousi edusti uutta, kahdella sisäkkäisellä jousella varustettua lyhyttä teleskooppimallia. Glock 30:sta esiteltiin reilut kymmenen vuotta sitten myös lyhytrunkoinen versio eli G30SF (Short Frame). Tuomalla mallin 30S markkinoille Glock halusi viestiä kuuntelevansa asiakkaidensa toivomuksia ja samalla ehkä myös lopettaa eri malliensa yhdistely asiakkaiden toimesta, mihin tehdas on aina suhtautunut nuivasti. Aseen kaksirivinen lipas veti 10 patruunaa, mutta siinä voitiin käyttää myös pidempiä G17/19-yhteensopivia lippaita. Tästä huolimatta tehdas esittelee säännöllisin väliajoin uusia tuotteita asiakkaiden tarpeita kuunnellen. Nyt esittelyssä oleva Glockin malli 30S on juuri yksi tällaisista aseista. Kaksirivisen lippaan kapasiteetti oli sama 10 kuin ysimillisessäkin, mutta tarjolla on ollut myös 9 patruunan lipas, jolla kahvan saa vielä hieman lyhyemmäksi, joskin tällöin tuki pikkusormelle jää olemattomaksi. Rungon hiekkasuojuksen alta löytyy myös kiskonpätkä lampun kiinnittämistä varten. Itse asiassa G36 oli ensimmäinen Glockin litteällä ultrakompaktirungolla varustetuista malleista, ja se esiteltiin jo keväällä 2000. G29 ja G30 olivat hieman jykevämpää kokoaan lukuun ottamatta samanlaiset kuin G26-malli, mutta järeämmistä kaliipereistaan johtuen luisti oli täysikokoisten mallien 20 ja 21 tavoin 28,5 mm levyinen (G26:ssa 25,5 mm), lisäksi luistilla oli pituutta 172 mm eli 13 mm enemmän kuin G26:ssa. Luistin ja rungon etureunat on viistetty voimakkaasti helpottamaan aseen koteloimista ja kotelosta vetämistä. Mikä hyöty G36:n luistin yhdistämisellä G30SF:n runkoon sitten on saavutettu. G26:n tavoin myös järeämmissä subkompakteissa on mahdollista käyttää täysikokoisen mallin 15 patruunan (10 mm) tai 13 patruunan (.45) lipasta. Glockilla on ollut pitkään tarjolla myös yksirivisellä lippaalla varustettu neliviitonen Slimline-malli, Glock 36. Malli poikkesi alkuperäisestä mallista vain siten, että sen runkoa on hieman typistetty ja kahvan mittoja aavistuksen pienennetty peukalohangasta. Hybridimalli ei varsinaisesti ollut Glockin oman tuotekehittelyn tulosta, vaan nokkelat Glock-harrastajat olivat keksineet tehdä saman jo vuosia aikaisemmin. Pidempään ammuttaessa liipaisimen muotoilu saa etusormen sattumaan.. Vuonna 1997 Glock täydensi subkompaktien valikoimaansa 10 mm Auto -kaliiperisella G29:lla ja .45 ACP:lle pesitetyllä G30-mallilla. Malli oli suunnattu erityisesti siviilipukuisille poliiseille ja turvallisuushenkilöstölle, mutta myös pienikätisemmät ampujat hyötyivät pienentyneestä kahvan ympärysmitasta. G30S:n runko on lisäksi lyhennettyä Short Frame -mallia (SF), tämä on myös merkitty aseen runkoon. Yksirivisestä kuuden patruunan lippaasta johtuen rungon ja samalla aseen kokonaisleveys on vain 30 mm, kun se G30:ssä on 35 mm. Glock-pistoolien kaliiperija kokovalikoima on varsin vaikuttava, ja voisi kuvitella, että tästä jo löytyisi ase mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Tässä aseessa käytetään 25,5 mm levyistä luistia, eli samanlevyistä kuin 9 mm Glockeissa. GLOCK 30S Vuoden 2013 Shot Showssa olikin sitten Glock 30S -mallin esittelyvuoro. Glockin nelossukupolven myötä G29 ja G30 on päivitetty tälle vuosikymmenelle, eli nykyään tarjolla olevissa malleissa kahvan kylkien tekstuuri on karkeampi Gen4 RTF -tyyppinen ja sen takaosaan voidaan vaihtaa erikokoisia kahvainserttejä
Meillä Suomessa G30S putoaa kompaktin kokonsa vuoksi taskuaseluokkaan, mutta se onkin suunniteltu piilossa kannettavaksi suojeluaseeksi. G30S:n rekyylituntuma ei tätä lukuun ottamatta ollut lainkaan mahdoton, ottaen huomioon mallin lyhennetyn rungon ja kevyemmän luistin myötä huomattavasti vähentyneen massan. Luistin sisällä on 96 mm pituinen kahdeksanharjainen polygonirihlattu piippu, jonka suulla on Glockin aiemmille sukupolville tyypillinen viiste. Itselläni on keskikokoinen käsi ja koin SF-rungon peukalohangastaan hivenen lyhyeksi minullekin. Kahvan alaosassa on leikkaus lippaanpohjaa varten, ja käytettäessä lisävarusteena saatavaa 9 patruunan lipasta pohjalevy asettuu tasaan kahvan alareunan kanssa, jolloin tosin tuki pikkusormelle menetetään. Aseen mukana toimitetaan kaksi 10 patruunan lipasta, joiden pohjalevy on tavallista paksumpi. Sama ominaisuus löytyy nyttemmin myös kaikista viidennen sukupolven Glockeista. Kuten edellä todettiin, luisti on 25,5 mm levyinen ja 172 mm pituinen, se on Glockin muiden subkompaktien tavoin etupäästään voimakkaasti viistetty kotelosta vedon ja sinne työntämisen helpottamiseksi. Toisekseen kapeampi luisti tekee aseesta vähemmän vaatteiden alta pullottavan, eli jälleen etu asetta piilossa kannettaessa. kannettaessa asetta vaatetuksen alla pitkiä aikoja. Luistin ja piipun pintakäsittelynä on Glockille tyypillinen mustanitraus. Liipaisimen keskellä jää näin selkeä harjanne, jossa liipaisinvarmistimen ohut lirpake vielä korostaa liipaisimen keskeltä terävää muotoa. Small Frame -rungon peukalohanka on syvemmälle uurretumpaa mallia, ja rungon oikealta kyljeltä löytyykin tästä kertova SF-merkintä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin aseen liipaisimen muotoilu, erityisesti sen teräväreunainen liipaisinvarmistin, joka laukaus laukaukselta löi aina vaan kipeämmin paljaaseen liipaisinsormeen. Omassa 30 • ASE-lehti. Suurikätinen tulee varmasti kokemaan kahvan Glock 30S:ssä on yhdistetty mallin 36 kapea luisti mallin 30SF typistettyyn runkoon, tuloksena 100 gramman painonsäästö vakiomalliseen Glock 30 -malliin verrattuna. Neliviitosen rekyylihän on tunnetusti melko rauhallinen mutta väkevä tuuppaisu, joka lisäksi kohdistuu pikku-Glockissakin melko suoraan taaksepäin. Tekniikaltaan G30S on tavanomainen, kolmannen sukupolven mukainen subkompakti-Glock. Glockin muoviset perustähtäimet ovat melko avarat ja toimivat mallissa 30S yhtä hyvin kuin missä tahansa Glockissa. Liipaisinsormiongelmakin olisi muuten ratkaistavissa ampumalla hanskat kädessä, mutta itse totesin otteen aseesta hanskojen kanssa ammuttaessa olevan jokseenkin epämääräinen, mikä vaikutti välittömästi tarkkuuteen. Perinteisessä pahvipuhkonnassa ase ei ole parhaimmillaan, vaikka sen kahvasta saa pienija normaalikätinen ampuja kyllä hyvän ja tukevan otteen. Luistin etureunojen viisteet jatkuvat myös rungon etuosaan. Tekniikaltaan malli 30S on tavanomainen, kolmannen sukupolven mukainen subkompakti-Glock. Kahvassa on karhennetut sormiurat keskisormelle ja nimettömälle, kahvan kyljet on varustettu hiekkapaperia muistuttavalla pintakuvioinnilla ja molemmilla kyljillä on matala tuki peukalolle. Paksu, etuosastaan ulospäin työntyvä lippaanpohja tarjoaa pikkusormelle paremman tuen ammuttaessa. Lippaansalpa on kolmosmallin tapaan pelkästään kahvan vasemmalla puolella eikä sen kätisyyttä voi vaihtaa, samaten luistinvapautin on vakiomallinen. liian pieneksi. Aseen mukana toimitetaan kaksi paksulla lippaanpohjalla varustettua kymmenen patruunan lipasta. Iskun terävyys tuntui lisäksi olevan pahimmillaan -aseen kevetetssäaina sarjan viimeisellä laukauksella. Rungon hiekkasuojuksen alta löytyy 32 mm pituinen kiinnityskisko valolle. Palautinjousipaketti on teleskooppimallinen eli siinä on kaksi sisäkkäistä kierrejousta, ja se edustaa samaa mallia kuin nelossukupolven Glockeissa esiteltiin, samanlainen löytyy myös G36:sta. Joskin Fiocchin jälleen kerran kovaksi ladatuilla tehdaspatruunoilla aseesta sai pidellä tosissaan kiinni. Liipaisin on Glockin subkompakteista tuttuun tapaan molemmilta reunoiltaan voimakkaasti taaksepäin viistetty ja varustettu pystyurituksella. Muotoilu ei ole kovinkaan onnistunut näin kevyeen ja kovarekyyliseen aseeseen, mikä tuli kivuliaasti todettua koeammunnassa. Kahvan alaosassa on leikkaus lippaanpohjaa varten, ja käytettäessä lisävarusteena saatavaa 9 patruunan lipasta pohjalevy asettuu tasaan kahvan alareunan kanssa. KIVULIAS AMMUTTAVA Vaikkei Glock 30S sinänsä mikään rataase olekaan, käytiin sillä ampumassa myös 25 metrin pistooliradalla. Eipä tätä asetta hanskat kädessä ammuttavaksi ole edes suunniteltukaan
Luistin sisällä on 96 mm pituinen kahdeksanharjainen polygonirihlattu piippu, jonka suulla on Glockin aiemmille sukupolville tyypillinen viiste. Iskun terävyys tuntui lisäksi olevan pahimmillaan -aseen kevetetssäaina sarjan viimeisellä laukauksella. liian pieneksi. Liipaisimen keskellä jää näin selkeä harjanne, jossa liipaisinvarmistimen ohut lirpake vielä korostaa liipaisimen keskeltä terävää muotoa. Muotoilu ei ole kovinkaan onnistunut näin kevyeen ja kovarekyyliseen aseeseen, mikä tuli kivuliaasti todettua koeammunnassa. Aseen mukana toimitetaan kaksi 10 patruunan lipasta, joiden pohjalevy on tavallista paksumpi. Kahvassa on karhennetut sormiurat keskisormelle ja nimettömälle, kahvan kyljet on varustettu hiekkapaperia muistuttavalla pintakuvioinnilla ja molemmilla kyljillä on matala tuki peukalolle. Neliviitosen rekyylihän on tunnetusti melko rauhallinen mutta väkevä tuuppaisu, joka lisäksi kohdistuu pikku-Glockissakin melko suoraan taaksepäin. Luistin ja piipun pintakäsittelynä on Glockille tyypillinen mustanitraus. kannettaessa asetta vaatetuksen alla pitkiä aikoja. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin aseen liipaisimen muotoilu, erityisesti sen teräväreunainen liipaisinvarmistin, joka laukaus laukaukselta löi aina vaan kipeämmin paljaaseen liipaisinsormeen. Itselläni on keskikokoinen käsi ja koin SF-rungon peukalohangastaan hivenen lyhyeksi minullekin. Liipaisin on Glockin subkompakteista tuttuun tapaan molemmilta reunoiltaan voimakkaasti taaksepäin viistetty ja varustettu pystyurituksella. Small Frame -rungon peukalohanka on syvemmälle uurretumpaa mallia, ja rungon oikealta kyljeltä löytyykin tästä kertova SF-merkintä. G30S:n rekyylituntuma ei tätä lukuun ottamatta ollut lainkaan mahdoton, ottaen huomioon mallin lyhennetyn rungon ja kevyemmän luistin myötä huomattavasti vähentyneen massan. Lippaansalpa on kolmosmallin tapaan pelkästään kahvan vasemmalla puolella eikä sen kätisyyttä voi vaihtaa, samaten luistinvapautin on vakiomallinen. Palautinjousipaketti on teleskooppimallinen eli siinä on kaksi sisäkkäistä kierrejousta, ja se edustaa samaa mallia kuin nelossukupolven Glockeissa esiteltiin, samanlainen löytyy myös G36:sta. Suurikätinen tulee varmasti kokemaan kahvan Glock 30S:ssä on yhdistetty mallin 36 kapea luisti mallin 30SF typistettyyn runkoon, tuloksena 100 gramman painonsäästö vakiomalliseen Glock 30 -malliin verrattuna. Aseen mukana toimitetaan kaksi paksulla lippaanpohjalla varustettua kymmenen patruunan lipasta. Kuten edellä todettiin, luisti on 25,5 mm levyinen ja 172 mm pituinen, se on Glockin muiden subkompaktien tavoin etupäästään voimakkaasti viistetty kotelosta vedon ja sinne työntämisen helpottamiseksi. Paksu, etuosastaan ulospäin työntyvä lippaanpohja tarjoaa pikkusormelle paremman tuen ammuttaessa. Liipaisinsormiongelmakin olisi muuten ratkaistavissa ampumalla hanskat kädessä, mutta itse totesin otteen aseesta hanskojen kanssa ammuttaessa olevan jokseenkin epämääräinen, mikä vaikutti välittömästi tarkkuuteen. KIVULIAS AMMUTTAVA Vaikkei Glock 30S sinänsä mikään rataase olekaan, käytiin sillä ampumassa myös 25 metrin pistooliradalla. Glockin muoviset perustähtäimet ovat melko avarat ja toimivat mallissa 30S yhtä hyvin kuin missä tahansa Glockissa. Kahvan alaosassa on leikkaus lippaanpohjaa varten, ja käytettäessä lisävarusteena saatavaa 9 patruunan lipasta pohjalevy asettuu tasaan kahvan alareunan kanssa, jolloin tosin tuki pikkusormelle menetetään. Rungon hiekkasuojuksen alta löytyy 32 mm pituinen kiinnityskisko valolle. Toisekseen kapeampi luisti tekee aseesta vähemmän vaatteiden alta pullottavan, eli jälleen etu asetta piilossa kannettaessa. Perinteisessä pahvipuhkonnassa ase ei ole parhaimmillaan, vaikka sen kahvasta saa pienija normaalikätinen ampuja kyllä hyvän ja tukevan otteen. Omassa ASE-lehti • 31. Eipä tätä asetta hanskat kädessä ammuttavaksi ole edes suunniteltukaan. Sama ominaisuus löytyy nyttemmin myös kaikista viidennen sukupolven Glockeista. Kahvan alaosassa on leikkaus lippaanpohjaa varten, ja käytettäessä lisävarusteena saatavaa 9 patruunan lipasta pohjalevy asettuu tasaan kahvan alareunan kanssa. Meillä Suomessa G30S putoaa kompaktin kokonsa vuoksi taskuaseluokkaan, mutta se onkin suunniteltu piilossa kannettavaksi suojeluaseeksi. Tekniikaltaan G30S on tavanomainen, kolmannen sukupolven mukainen subkompakti-Glock. Joskin Fiocchin jälleen kerran kovaksi ladatuilla tehdaspatruunoilla aseesta sai pidellä tosissaan kiinni. Luistin etureunojen viisteet jatkuvat myös rungon etuosaan. Tekniikaltaan malli 30S on tavanomainen, kolmannen sukupolven mukainen subkompakti-Glock
Nämä kasat kuitenkin kertovat, että aseesta löytyy tarkkuuspotentiaalia. Testipäivän kuluessa Glockin taskuneliviitosella ammuttiin yhteensä 140 laukausta ilman ainuttakaan häiriötä. Glockin mallissa 30S on paljon voimaa subkompaktissa paketissa, kymmenen .45 ACP-patruunaa riittänee pelastamaan suojeluasetta kantavan käyttäjänsä tilanteessa kuin tilanteessa. Laukaisukin oli ehtaa Glockia, eli kiusallisen jäykkä ja epätäsmällisesti lähtevä. Ammuttu kahden käden otteella seisaaltaan. Koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutetut tulokset (5 x 5 lks.). kova rekyyli puolestaan väkisinkin vaikutti kasvattavasti sillä ammuttujen kasojen kokoon. Kaiken kaikkiaan aseesta muodostui kuva pätevänä työvälineenä suunniteltuun tarkoitukseensa. FMJ Pienin kasa: 66 mm 75 mm 96 mm Kasa 2: 73 mm 106 mm 127 mm Kasa 3: 105 mm 111 mm 132 mm Kasa 4: 114 mm 129 mm 141 mm Suurin kasa: 120 mm 142 mm 155 mm Kasojen keskiarvo: 96 mm 113 mm 130 mm Huomioita: Erä: BN0617 L-1134 Erä: BU0920 L-0057 Pieni LeadFree-nalli Kovaksi ladattu. Laukaisuvastukseksi tehdas ilmoittaa 28N, mutta asiaa Lymanin liipaisinvaa’alla tutkittaessa ainakin tämän yksilön vastukseksi mitattiin varsin jäätävät 4,3 kg! USA:n markkinat ja tuotevastuu näkyy tässä. Ase istuu käteen hyvin lyhyestä kahvastaan huolimatta. Sää: aurinkoinen, lämpötila 15 astetta. Clean Range (CR45A) Fiocchi 230 gr. Tähtäimet olivat tehtaan jäljiltä kohdallaan, ja mustan alareunaan tähdättäessä osumat pysyivät hyvin pistoolitaulun mustalla. Fiocchin Patruuna: MagTech 230 gr. Näistä seikoista huolimatta aseella saatiin aikaan melko hyvää osuntaa varsinkin MagTechin patruunoilla. FMC (45A) MagTech 230 gr. aseessani tosin vaihtaisin ne kestävämpiin teräksestä valmistettuihin. 32 • ASE-lehti. Aseella kokeiltiin myös yhdellä kädellä ampumista, mutta raskas laukaisu teki tästä kiitettävän haastavaa, samoin kuin nopeiden ja tarkkojen kaksoislaukauksien ampumisesta. Lyhyestä luistista johtuen myös tähtäinväli on hyvin lyhyt (150 mm), mikä pakottaa keskittymään hyvään pitoon. Glock 30S yhden käden otteessa
Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. G GU UN NSSH HO OW W3300..--3311..1100..22002211 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2021messut,asehistoriallinennäyttelyjahuutokauppa. Kontaktitoisiinharrastajiin Asekeräilijänäjahistorianharrastajana Jäsenyysasehistoriallisessayhdistyksessäedistääasekeräilyluvankäsittelyä,jäseneksipyrkivillejärjestetään asehistorianjaaselainkoe,muttaSAHS:n jäseneltäeiedellytetäkeräilylupaa,alanharrastuneisuusriittää. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. Rannekkeet sopivat mm. KAVERI MUKAAN RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 18mm, 20mm ja 22mm. Leveys 22mm. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! KAVERI MUKAAN KeräilijäHaeSuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenyyttäyhdessäkaverisikanssa! 2021tarjouksenakaksiliittyyseuraanyhdenhinnallakesäkuunloppuunmennessä. JäsenlehtiASE-lehti ASE-lehtionSAHS:n jäsenlehti.Jäsenenäsaatlehtesihalvemmallakuinkestotilaaja. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. ASE-lehti • 33. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2021”oikeuttaaalennukseen. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. NATO-rannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Tapahtumiakeräilijöillejaharrastajille SeurajärjestääharrastajilleGunShow-tapahtuman,ampumakilpailunjakeräilijöillehuutokaupatkeväälläjasyksyllä. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. Apuaasejakeräilyharrastuksenongelmissa Mielenkiintoisiakokouksiajavierailuja Tarjoammejäsenistöllekahdestivuodessakokouksen,jossakäsitelläänsääntömääräisetasiatjaalankuulumiset. Jättäkäähakemuksenneyhdessäosoitteessasahs.fi/yhdistys/hae_jaseneksi/ JÄSENEDUT SuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenenäsaatpalveluja,etujajaarvostusta SaatpainoarvoaviranomaistenkanssaasioidessaSuomensuurimmanasehistoriallisenyhdistyksenjäsenenä. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. Vaikutusväylälainsäädäntöön Seurankauttavoitvaikuttaaviranomaispäätöksiinjalakienvalmisteluun. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin
Ärsyttävä piirre luodissa on perän terävähkö kulma, joka vaikeuttaa luodinasetusta vaikkapa veneperäiseen Hornady XTP:hen verrattuna. Erilaisten lyijykieltojen häämöttäessä korvaaville luotimateriaaleille on selkeä tilaus, etenkin jos hinta saadaan pysymään järjellisenä ja siinä LAO näyttää onnistuneen. Kunnollisen viisteen myötä ylimääräisestä hylsyn suun levittämisestä pääsisi lataustyössä eroon. Numeerisesti ohjattu ja syöttölaite riittävät ja sitten luoteja syntyykin lujaa. Barnes X:n alkuaikojen ongelma) pesäpainetta. Luoti on tasaperäinen ja sen perän kulmassa on vain pieni pyöristys, joten hylsynsuu on avattava riittävissä määrin hylsyn supistamisen jälkeen, muuten luoti voi luodinasetusvaiheessa alkaa mennä vinoon ja tuloksena on vinossa/sivussa oleva luoti, pahimmillaan rypistynyt hylsynsuu. Sa ko Sa ko jyluodit toki maksavat tästä vain 2/3, mutta niiden taru voi olla loppumassa piankin EU:ssa. CIP-maksimi 29,7. 34 • ASE-lehti. Luodin kyljessä on kaksi uraa, joista 9 mm Luger –kaliiperissa ei ole ole niippausmielessä etua, mutta jotka tarjoavat rihlojen painamalle materiaalille tilaa ja laskevat (tai ainakaan eivät nosta, ref. Luoti on umpimessingistä sorvattu ja materiaali onkin erinomaisen hyvin sorvattavaksi soveltuva. Muodoltaan luoti on perinteinen katkokartioluoti (engl. Kokeiltavaksi pyydettiin ja saatiin erä 9 mm Luger –kaliiperiin tarkoitettuja 121 gr / 8,0 g:n messinkiluoteja, joiden suositushinta on 16 snt / kpl eli kilpailukykyinen vaippaluotien kanssa. Valmistusmenetelmän ansiosta luodit ovat erittäin tasaisen paksuja 9,015 mm / .355” ja saman massaisia 121 gr / 7,84 g. Lisäetu on, että luodin muodon ja mittojen pienet muutokset hoituvat ohjelmallisesti. Truncated Cone, ”TC”), jota käytettiin jo ensimmäisissä DWM:n valmistamissa tämän kaliiperin patruunoissa yli sata vuotta sitten (1903). Pinnoitetut lyiLYIJYTÖNTÄ, KIITOS LYIJYTÖNTÄ, KIITOS – URONEN PRECISION 9 MM MESSINKILUODIT – URONEN PRECISION 9 MM MESSINKILUODIT TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Internetin ihmemaailmassa huomiotani herättivät Lohjan Ase ja Osa Ky:n (jatkossa ”LAO”) valmistamat sorvatut umpikupariset ja –messinkiset Uronen Precision Bullets –luodit (jatkossa ”UPB”). Kiväärinpatruunoissa sorvatut luodit eivät ole mikään uutuus, mutta yhden käden aseiden kaliipereissa niitä on nähty harvemmin, äkkiseltään ei tule mieleen kuin ranskalainen vuosikymmenten takainen THV Arcane, ”piippalakki”. Alunperin luoti on suunniteltu (Open-divisioonan) Major-luokan latauksiin, jolloin patruunan pituus voi olla jopa 31,5 mm vs. Viimeistelyltään luodit ovat täysin moitteettomia ja monille sorvatuille luodeille tyypillinen katkaisutappi loistaa poissaolollaan. LAO:n luoti on jo sata vuotta vanhaa katkokartiomallia. Valmistusmenetelmän etu on, että se ei vaadi mitään erityistyökaluja, muotteja tms, joita tarvitaan perinteisten vaippaluotien valmistuksessa. Luodin etupää on hiukan etummaisen uran etupuolelta lähtien ohennettu, mikä helpottaa luodin työntymistä patruunapesän ylimenokartioon
Valmistusmenetelmän etu on, että se ei vaadi mitään erityistyökaluja, muotteja tms, joita tarvitaan perinteisten vaippaluotien valmistuksessa. Erilaisten lyijykieltojen häämöttäessä korvaaville luotimateriaaleille on selkeä tilaus, etenkin jos hinta saadaan pysymään järjellisenä ja siinä LAO näyttää onnistuneen. Kiväärinpatruunoissa sorvatut luodit eivät ole mikään uutuus, mutta yhden käden aseiden kaliipereissa niitä on nähty harvemmin, äkkiseltään ei tule mieleen kuin ranskalainen vuosikymmenten takainen THV Arcane, ”piippalakki”. Muodoltaan luoti on perinteinen katkokartioluoti (engl. Alunperin luoti on suunniteltu (Open-divisioonan) Major-luokan latauksiin, jolloin patruunan pituus voi olla jopa 31,5 mm vs. Numeerisesti ohjattu ja syöttölaite riittävät ja sitten luoteja syntyykin lujaa. Sa ko Sa ko jyluodit toki maksavat tästä vain 2/3, mutta niiden taru voi olla loppumassa piankin EU:ssa. Luoti on tasaperäinen ja sen perän kulmassa on vain pieni pyöristys, joten hylsynsuu on avattava riittävissä määrin hylsyn supistamisen jälkeen, muuten luoti voi luodinasetusvaiheessa alkaa mennä vinoon ja tuloksena on vinossa/sivussa oleva luoti, pahimmillaan rypistynyt hylsynsuu. Barnes X:n alkuaikojen ongelma) pesäpainetta. Luodin kyljessä on kaksi uraa, joista 9 mm Luger –kaliiperissa ei ole ole niippausmielessä etua, mutta jotka tarjoavat rihlojen painamalle materiaalille tilaa ja laskevat (tai ainakaan eivät nosta, ref. Pinnoitetut lyiLYIJYTÖNTÄ, KIITOS LYIJYTÖNTÄ, KIITOS – URONEN PRECISION 9 MM MESSINKILUODIT – URONEN PRECISION 9 MM MESSINKILUODIT TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Internetin ihmemaailmassa huomiotani herättivät Lohjan Ase ja Osa Ky:n (jatkossa ”LAO”) valmistamat sorvatut umpikupariset ja –messinkiset Uronen Precision Bullets –luodit (jatkossa ”UPB”). Luoti on umpimessingistä sorvattu ja materiaali onkin erinomaisen hyvin sorvattavaksi soveltuva. Kunnollisen viisteen myötä ylimääräisestä hylsyn suun levittämisestä pääsisi lataustyössä eroon. Ärsyttävä piirre luodissa on perän terävähkö kulma, joka vaikeuttaa luodinasetusta vaikkapa veneperäiseen Hornady XTP:hen verrattuna. ASE-lehti • 35. Luodin etupää on hiukan etummaisen uran etupuolelta lähtien ohennettu, mikä helpottaa luodin työntymistä patruunapesän ylimenokartioon. Viimeistelyltään luodit ovat täysin moitteettomia ja monille sorvatuille luodeille tyypillinen katkaisutappi loistaa poissaolollaan. Kokeiltavaksi pyydettiin ja saatiin erä 9 mm Luger –kaliiperiin tarkoitettuja 121 gr / 8,0 g:n messinkiluoteja, joiden suositushinta on 16 snt / kpl eli kilpailukykyinen vaippaluotien kanssa. Lisäetu on, että luodin muodon ja mittojen pienet muutokset hoituvat ohjelmallisesti. Valmistusmenetelmän ansiosta luodit ovat erittäin tasaisen paksuja 9,015 mm / .355” ja saman massaisia 121 gr / 7,84 g. LAO:n luoti on jo sata vuotta vanhaa katkokartiomallia. Truncated Cone, ”TC”), jota käytettiin jo ensimmäisissä DWM:n valmistamissa tämän kaliiperin patruunoissa yli sata vuotta sitten (1903). CIP-maksimi 29,7
Kokonaisuutena Lohjan Ase ja Osan messinkiluodista jäi todella hyvä vaikutelma ja kevään koitettua tarkoitukseni onkin jatkaa testejä. Aseita puhdistettaessa (tai patruunoita jälleenladatessa) pitää ehdottomasti suojata kätensä kertakäyttöisillä kumihanskoilla, sillä ei se öljykään mitään Tummelia ole ja raskasmetalleja löytyy. Merkillepantavaa on, että kun ase oli kohdistettuna Fiocchin 115 gr kokovaippaluodilla ladatulla tehdaspatruunalla, osumakeskeispiste siirtyi lähes 10 cm oikealle messinkiluotiin vaihdettaessa. Ensimmäiseksi koeaseeksi valikoituneessa Beretta Cx4 Stormissa valintaprosessi johti 29,3 mm latauspituuteen. Artikkelin kirjoittamisen jälkeen myös luodin BT-versio on ehtinyt myyntiin; veneperä helpottaa luodinasetusta olennaisesti ja sujuvoittaa jälleenlataustyötä. Viisainta onkin antaa aseen lämmetä / kuivua pari tuntia ja sitten puhdistaa sekä suojata se ASEöljyllä. Hylsyistäkin oli todettavissa latauksen mietous. Hylsynä oli Sellier & Bellot, joita oli valmiiksi CCI 200:lla nallitettuna edellisten testien jäljiltä. Kylmässä (-8°C) ja pimeässä talvipäivässä Chrony-kronografi ei ollut parhaimmillaan, mutta kahden luodin keskiarvoksi saatiin 300,1 m/s eli todella matala. Todennäköisimmin kuvioista olisi vielä nipistettävissä optisen tähtäimen ja paremman laukaisun omaavan aseen kera. Aiheuttaako tämä toiminnallisia ongelmia, selviää vain omalla aseyksilöllä kokeilemalla. com/wp/tribute-james-richardjim-schatz/ Joidenkin pinnassa on pieniä pesuläikkiä tms, mutta niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. LAO:n luotien suurin etu onkin, että kaasut eivät pidä sisällään luodista peräisin olevia lyijyhiukkasia, jotka pidemmän päälle olisivat tappavia. Messingin lyijyä pienemmän tiheyden takia luoti on pitkähkö, 17,3 mm vs. Koeammunta meneillään. Lataamisessa ainoa ongelma oli, että käytössä olleen RCBS:n holkkisarjan suunlevityskaran säätö oli todella tarkkaa: liian vähän ja luoti meni vinoon/sivuun, liian paljon ja hylsynsuu muistutti trumpettia. kielto ja on täysin varmaa, että sama on ennen pitkää edessä luotiasepuolellakin, myös ratakäytössä, metsästyspuolellahan siirtyminen on jo alkanut ja vieläpä ilman pakkoa. Mistään tarkkuuskokeesta ei siis voi puhua. Täysin varmaa on, että luotivalikoima tulee laajenemaan ja suurempien sarjojen myötä hinnan voisi olettaa jopa laskevan. vaikkapa Lapua R381:n 15,9 mm, ja tämä voi joissain aseissa aiheuttaa ongelmia. Lisäksi ase teki aivan liian löysän latauksen takia yhden tai kaksi syöttöhäiriötä jokaiseen ammuttuun viiden sarjaan. Koeammunta suoritettiin pöytätuelta 50 metrin matkalta, aseena Beretta Cx4 Storm ja siinä tähtäimenä Aimpoint 5000 Mag Dot. Kovametallinen holkki ylisupistaa hylsyä ja messinkiluoti taasen pullistaa sen suuta, jolloin syntyy patruunaa kiertävä rengas. LAO myykin erityisesti näille luodeille sopivaa levityskaraa ainakin Dillonin holkkeihin. Paras osumakuvio 50 metriltä. Erityisen hyvin tämä pitää paikkansa tällaisilla luodeilla, joissa on kärjessä tasopinta ja sen kulma. Samassa yhteydessä huomautettakoon, että aseessa kaikki ei-ruostumattomat osat ovat tällaisen ampumasession jälkeen välittömässä korroosiovaarassa. Etenkin peltilippaiden sisälle hieno ruoste ilmaantuu jo vuorokaudessa. Laskennan perusteella ladattiin pieni nouseva panosmäärityssarja nopeuksien mittaamista, painemerkkien seuraamista ja ennen kaikkea toiminnan varmistamista varten. Minkäänlaisia toiminnallisia ongelmia ei ollut, ase nieli kakistelematta patruunat ja hylsyn poistuivat maltillisesti noin puolentoista metrin päähän. Luodin muodon takia kannattaa myös tarkistaa, että luodin olkapää ei törmää ylimenokartioon. 9 mm PCC –aseissa tällaiset siirtymät eivät ole lainkaan harvinaisia, sillä pitkä piippuaika altistaa asedynamiikan vaikutuksille. Kolmas mittoihin liittyvä kriteeri on, että patruunoiden tulee sopia lippaaseen ja tämä tarkoittaa täyttä lipasta, yksi patruuna ei kerro mitään, muutamakin vain vähän. Koeaseessa oli paikallaan äänenvaimentaja ja vallinneessa lähes sadan prosentin ympäristökosteudessa ja pikkupakkasessa oli helppo nähdä, kuinka uskomattoman paljon jäämiä aseesta puskee taaksepäin ampujan naamalle. Ase-lehti 6/2020:ssa tehdyssä vastaavassa testissä yhdistelmällä Lapua Combat @ H&K MP5 keskiarvokuvio oli 42,4 ja tässä 37,3 mm eli LAO:n luoti selvästikin on erittäin tarkka (1:1,14) verrattuna tähän perustasoksi tulkittavaan klassikkoyhdistelmään. EU:ssa on jo tullut lyijyhauliKOEAMMUNNAN TULOKSET · Beretta Cx4 Storm & Aimpoint 5000 Mag Dot & Ase Utra SL4 SMG · ampumapöytä ja –pussit · Chrony M1 –kronografi @ 2 m 10 x 5 ls Suurin nopeus m/s @ 2 m 325,0 Pienin nopeus m/s 309,7 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 15,3 Nopeuksien keskiarvo m/s 317,9 Nopeuksien keskihajonta m/s 4,6 Pienin osumakuvio mm 27 Suurin osumakuvio mm 52 Osumakuvioiden keskiarvo mm 37,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 7,6 Keskiarvoenergia J 396 Sää / Kestrel 4000: · lämpötila -5 °C · suhteellinen kosteus 90 % · ilmanpaine 1009 hPa · täysin tyyntä Pituuskin on suhteellista: rinnakkain Lapuan 147 gr CEPP Extra, LAO:n 121 gr TC ja Sakon kokeiluasteelle jäänyt onttokärkinen 147 gr KPO-KP. LAO:n luodissa myös näkyy, että se on kartiomainen ylemmän uran etupuolelta (nuoli osoittaa kartion alkukohtaa). Ruudin osalta valintaa tehtiin Brömel QuickLoad –laskentaohjelmalla simuloiden ja Vihtavuoren 3N37 vaikutti lupaavimmalta hyvien nopeuksien ja pienien paineiden perusteella. Paras puoli luodeissa on, että ne eivät ole kohtuuttoman kalliita 16 snt / kpl (01.01.2021) hinnallaan. Jos joku epäilee lyijymyrkytyksen vaarallisuutta, kannattaa KVG:n kautta tutustua H&K:n esittelyampuja Jim Schatziin, joka kuoli työssä saamaansa raskasmetallialtisukseen. Pitkä luoti kun työntyy syvälle (kokopituus CIP-maksimi 29,7 mm => asetussyvyys 6,7 mm) ja suora perä voi pullistaa paksuseinäistä hylsyä niin, että se ei enää sovi tiukkaan patruunapesään. Testin jo valmistuttua selvisikin, että luodista on jo tarjolla 7,5 g / 115 gr painava veneperäinen BT-malli; hienoa! LÄHTEET Vesa Toivonen ”Pistoolikaliiperisen karbiinin tarkkuus”, Aselehti 6/2020 Lyijymyrkytykseen kuolleen H&K:n esittelyampuja Jim Schatzin luento aiheesta https://www.thefirearmblog. Suurentava kiikari olisi ollut parempi, mutta toisaalta Aimpoint on tyypillinen tähtäin PCC-aseissa. Varsinaisia kokeita ammuttiin SIG Sauer P226 S – pistoolilla. Testissä käytetyn patruunan mekaanista sopivuutta testattiin myös monissa pistooleissa – Glockeja, SIG Sauer, H&K, CZ, Mauser C96 (!), FN HP – ja ongelmia tuli vain VKT L-35 ja Kahr K9 kanssa, joissa luoti junttaantui rihlauksen alkuun lujasti kiinni; no, eivätpä nuo varsinaisesti ole LAO:n päämarkkina. Lapualaisen torpedoperä ehkäisee hylsyn pullistumista ja helpottaa jälleenlatausta hylsyn syöttyessä jouhevasti hylsyyn, LAO:n perässä on vain pieni pyöristys. com/blog/wp-content/uploads/2019/04/Metal-FeverSchatz.pdf Jim Schatzin muistokirjoitus http://www.sadefensejournal. Tämän välttämiseksi patruunoita voi testata erillisellä patruunatulkillakin, mutta paras ja ratkaiseva tulkki on oman aseen patruunapesä, muullahan ei loppujen lopuksi ole mitään väliä. Seuraavaksi ladattiin sadan kappaleen erä patruunoita miedohkolla panoksella 0,32 g 3N37:ää. 36 • ASE-lehti. Suurin ongelma testissä oli Chrony ”Err1 & Err2” –kronografi, jolle talvipäivä ikävän totuttuun tapaan oli haaste
Seuraavaksi ladattiin sadan kappaleen erä patruunoita miedohkolla panoksella 0,32 g 3N37:ää. Kolmas mittoihin liittyvä kriteeri on, että patruunoiden tulee sopia lippaaseen ja tämä tarkoittaa täyttä lipasta, yksi patruuna ei kerro mitään, muutamakin vain vähän. Hylsyistäkin oli todettavissa latauksen mietous. Viisainta onkin antaa aseen lämmetä / kuivua pari tuntia ja sitten puhdistaa sekä suojata se ASEöljyllä. Artikkelin kirjoittamisen jälkeen myös luodin BT-versio on ehtinyt myyntiin; veneperä helpottaa luodinasetusta olennaisesti ja sujuvoittaa jälleenlataustyötä. Testissä käytetyn patruunan mekaanista sopivuutta testattiin myös monissa pistooleissa – Glockeja, SIG Sauer, H&K, CZ, Mauser C96 (!), FN HP – ja ongelmia tuli vain VKT L-35 ja Kahr K9 kanssa, joissa luoti junttaantui rihlauksen alkuun lujasti kiinni; no, eivätpä nuo varsinaisesti ole LAO:n päämarkkina. LAO:n luotien suurin etu onkin, että kaasut eivät pidä sisällään luodista peräisin olevia lyijyhiukkasia, jotka pidemmän päälle olisivat tappavia. Kylmässä (-8°C) ja pimeässä talvipäivässä Chrony-kronografi ei ollut parhaimmillaan, mutta kahden luodin keskiarvoksi saatiin 300,1 m/s eli todella matala. Mistään tarkkuuskokeesta ei siis voi puhua. vaikkapa Lapua R381:n 15,9 mm, ja tämä voi joissain aseissa aiheuttaa ongelmia. Kokonaisuutena Lohjan Ase ja Osan messinkiluodista jäi todella hyvä vaikutelma ja kevään koitettua tarkoitukseni onkin jatkaa testejä. LAO myykin erityisesti näille luodeille sopivaa levityskaraa ainakin Dillonin holkkeihin. LAO:n luodissa myös näkyy, että se on kartiomainen ylemmän uran etupuolelta (nuoli osoittaa kartion alkukohtaa). Paras puoli luodeissa on, että ne eivät ole kohtuuttoman kalliita 16 snt / kpl (01.01.2021) hinnallaan. Koeammunta suoritettiin pöytätuelta 50 metrin matkalta, aseena Beretta Cx4 Storm ja siinä tähtäimenä Aimpoint 5000 Mag Dot. Varsinaisia kokeita ammuttiin SIG Sauer P226 S – pistoolilla. Samassa yhteydessä huomautettakoon, että aseessa kaikki ei-ruostumattomat osat ovat tällaisen ampumasession jälkeen välittömässä korroosiovaarassa. Etenkin peltilippaiden sisälle hieno ruoste ilmaantuu jo vuorokaudessa. Täysin varmaa on, että luotivalikoima tulee laajenemaan ja suurempien sarjojen myötä hinnan voisi olettaa jopa laskevan. Merkillepantavaa on, että kun ase oli kohdistettuna Fiocchin 115 gr kokovaippaluodilla ladatulla tehdaspatruunalla, osumakeskeispiste siirtyi lähes 10 cm oikealle messinkiluotiin vaihdettaessa. Tämän välttämiseksi patruunoita voi testata erillisellä patruunatulkillakin, mutta paras ja ratkaiseva tulkki on oman aseen patruunapesä, muullahan ei loppujen lopuksi ole mitään väliä. Todennäköisimmin kuvioista olisi vielä nipistettävissä optisen tähtäimen ja paremman laukaisun omaavan aseen kera. com/blog/wp-content/uploads/2019/04/Metal-FeverSchatz.pdf Jim Schatzin muistokirjoitus http://www.sadefensejournal. Luodin muodon takia kannattaa myös tarkistaa, että luodin olkapää ei törmää ylimenokartioon. EU:ssa on jo tullut lyijyhauliKOEAMMUNNAN TULOKSET · Beretta Cx4 Storm & Aimpoint 5000 Mag Dot & Ase Utra SL4 SMG · ampumapöytä ja –pussit · Chrony M1 –kronografi @ 2 m 10 x 5 ls Suurin nopeus m/s @ 2 m 325,0 Pienin nopeus m/s 309,7 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 15,3 Nopeuksien keskiarvo m/s 317,9 Nopeuksien keskihajonta m/s 4,6 Pienin osumakuvio mm 27 Suurin osumakuvio mm 52 Osumakuvioiden keskiarvo mm 37,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 7,6 Keskiarvoenergia J 396 Sää / Kestrel 4000: · lämpötila -5 °C · suhteellinen kosteus 90 % · ilmanpaine 1009 hPa · täysin tyyntä Pituuskin on suhteellista: rinnakkain Lapuan 147 gr CEPP Extra, LAO:n 121 gr TC ja Sakon kokeiluasteelle jäänyt onttokärkinen 147 gr KPO-KP. Koeaseessa oli paikallaan äänenvaimentaja ja vallinneessa lähes sadan prosentin ympäristökosteudessa ja pikkupakkasessa oli helppo nähdä, kuinka uskomattoman paljon jäämiä aseesta puskee taaksepäin ampujan naamalle. Paras osumakuvio 50 metriltä. Kovametallinen holkki ylisupistaa hylsyä ja messinkiluoti taasen pullistaa sen suuta, jolloin syntyy patruunaa kiertävä rengas. com/wp/tribute-james-richardjim-schatz/ Joidenkin pinnassa on pieniä pesuläikkiä tms, mutta niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Suurentava kiikari olisi ollut parempi, mutta toisaalta Aimpoint on tyypillinen tähtäin PCC-aseissa. Koeammunta meneillään.. Messingin lyijyä pienemmän tiheyden takia luoti on pitkähkö, 17,3 mm vs. kielto ja on täysin varmaa, että sama on ennen pitkää edessä luotiasepuolellakin, myös ratakäytössä, metsästyspuolellahan siirtyminen on jo alkanut ja vieläpä ilman pakkoa. Pitkä luoti kun työntyy syvälle (kokopituus CIP-maksimi 29,7 mm => asetussyvyys 6,7 mm) ja suora perä voi pullistaa paksuseinäistä hylsyä niin, että se ei enää sovi tiukkaan patruunapesään. Erityisen hyvin tämä pitää paikkansa tällaisilla luodeilla, joissa on kärjessä tasopinta ja sen kulma. Suurin ongelma testissä oli Chrony ”Err1 & Err2” –kronografi, jolle talvipäivä ikävän totuttuun tapaan oli haaste. Ase-lehti 6/2020:ssa tehdyssä vastaavassa testissä yhdistelmällä Lapua Combat @ H&K MP5 keskiarvokuvio oli 42,4 ja tässä 37,3 mm eli LAO:n luoti selvästikin on erittäin tarkka (1:1,14) verrattuna tähän perustasoksi tulkittavaan klassikkoyhdistelmään. Lataamisessa ainoa ongelma oli, että käytössä olleen RCBS:n holkkisarjan suunlevityskaran säätö oli todella tarkkaa: liian vähän ja luoti meni vinoon/sivuun, liian paljon ja hylsynsuu muistutti trumpettia. 9 mm PCC –aseissa tällaiset siirtymät eivät ole lainkaan harvinaisia, sillä pitkä piippuaika altistaa asedynamiikan vaikutuksille. Minkäänlaisia toiminnallisia ongelmia ei ollut, ase nieli kakistelematta patruunat ja hylsyn poistuivat maltillisesti noin puolentoista metrin päähän. Aseita puhdistettaessa (tai patruunoita jälleenladatessa) pitää ehdottomasti suojata kätensä kertakäyttöisillä kumihanskoilla, sillä ei se öljykään mitään Tummelia ole ja raskasmetalleja löytyy. Hylsynä oli Sellier & Bellot, joita oli valmiiksi CCI 200:lla nallitettuna edellisten testien jäljiltä. Ruudin osalta valintaa tehtiin Brömel QuickLoad –laskentaohjelmalla simuloiden ja Vihtavuoren 3N37 vaikutti lupaavimmalta hyvien nopeuksien ja pienien paineiden perusteella. Lisäksi ase teki aivan liian löysän latauksen takia yhden tai kaksi syöttöhäiriötä jokaiseen ammuttuun viiden sarjaan. Jos joku epäilee lyijymyrkytyksen vaarallisuutta, kannattaa KVG:n kautta tutustua H&K:n esittelyampuja Jim Schatziin, joka kuoli työssä saamaansa raskasmetallialtisukseen. Testin jo valmistuttua selvisikin, että luodista on jo tarjolla 7,5 g / 115 gr painava veneperäinen BT-malli; hienoa! LÄHTEET Vesa Toivonen ”Pistoolikaliiperisen karbiinin tarkkuus”, Aselehti 6/2020 Lyijymyrkytykseen kuolleen H&K:n esittelyampuja Jim Schatzin luento aiheesta https://www.thefirearmblog. Aiheuttaako tämä toiminnallisia ongelmia, selviää vain omalla aseyksilöllä kokeilemalla. Laskennan perusteella ladattiin pieni nouseva panosmäärityssarja nopeuksien mittaamista, painemerkkien seuraamista ja ennen kaikkea toiminnan varmistamista varten. Ensimmäiseksi koeaseeksi valikoituneessa Beretta Cx4 Stormissa valintaprosessi johti 29,3 mm latauspituuteen. Lapualaisen torpedoperä ehkäisee hylsyn pullistumista ja helpottaa jälleenlatausta hylsyn syöttyessä jouhevasti hylsyyn, LAO:n perässä on vain pieni pyöristys
Näillä viitataan amerikkalaisen 5,56 mm M16A2kiväärin myötä 1980-luvun alussa esiteltyihin parannuksiin sitä edeltäneeseen M16A1-malliin. pistinharjoittelun aiheuttamaa vääntöä ja laukaisukoneistossa sarjatuli pitää korvata kolmen laukauksen “burst-” eli pursketulitoiminnolla. Puhutaan A2-mallisesta liekinsammuttimesta, A2-pituisesta perästä, A2-kahvasta, A2-tähtäimistä tai jopa A2-piippuprofiilista. Lisäksi puolustushaaralla käytössä olleiden aseiden määrä koettiin riittämättömäksi ja ne alkoivat olla jo lähes loppuunammuttuja. Vaikka M16A2 lopulta jäikin suhteellisen lyhytikäiseksi ensilinjan asemalliksi Yhdysvaltain asevoimissa, sen myötä esitellyt ominaisuudet periytyivät sitä seuranneisiin palveluskivääreihin, kuten M16A4:ään ja M4-karabiiniin. M16A2-kiväärin myötä otettiin käyttöön uusi ylärunko, johon oli uudenmallisen kantokahvan lisäksi lisätty hylsyt ampujasta poispäin suuntaava hylsydeflektori hylsyaukon takapuolelle. Mustan kiväärin parannettu painos Moni asiaan vihkiytymätön lukija on voinut ihmetellä aselehtien AR15-jutuissa esiintyneitä A2-etuliitteitä. Kyseinen komitea tutki parhaillaan mm. Lisäksi aseessa on sitä varten 2000-luvulla kehitetty kolmipistehihna. uuden palveluspistoolin käyttöönottoa, mutta hyväksyi myös uuden puolustushaarojen yhteisen kivääriohjelman aloittamisen ja tilasi Coltilta 50 kappaletta merijalkaväen tuotekehitysohjelman (Product Improvement Program, PIP) mukaista M16A1-kivääriä. Niinpä vuoden 1980 alussa päädyttiin tilaamaan Coltilta pari koeasetta, joissa olisi korjattu merijalkaväen pahimpina puutteina pitämät asiat. Näitä aseita testattiin merivoimien NSWC-tutkimuskeskuksessa (Naval Surface Weapons Center) kesällä 1980 yhdessä kahden muuntamattoman M16A1-kiväärin kanssa. Merijalkaväki antoi tuoteparannukselle ehdoiksi, että tähtäimissä tulee olla 800 metriin saakka ulottuva etäisyyssäätö, muoviosien pitää olla aiempaa lujempaa tekoa, piipun tulee kestää paremmin mm. Tästä syystä M16A2 on alkuperäisen mustan kiväärin parannettuna painoksena tarkemman tutustumisen arvoinen asemalli, varsinkin kun tällainen Suomessa harvinaisempi ase oli tarjolla myös koeammuttavaksi. Merijalkaväen tutkimukset herättivät samalla JSSAP-komitean (Joint Services Small Arms Program) huomion. Tässä vaiheessa M16A1 PIP -mallia alettiin tunnistamisen helpottamiseksi kutsua nimellä M16A1E1 M16A2 Guatemalan vientimallia edustava M16A2-kivääri varustettuna M68 Close Combat Optic -punapistetähtäimellä eli Aimpointin CompM2:lla. Näillä varusteilla on NSN-luokitus eli ovat olleet Yhdysvaltain asevoimien virallisia varusteita M16A2:een. Vaihtoehtoihin lukeutui jopa M16A1:n korvaaminen paremmalla asemallilla, mutta tällaista ei yhdelläkään asevalmistajalla ollut tuolloin tarjota. TESTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN 1980-luvun vaihteessa Yhdysvaltain merijalkaväki alkoi miettiä, mikä olisi paras ratkaisu parantaa M16A1-kivääriä, johon ei oltu kaikilta osin tyytyväisiä. 38 • ASE-lehti. Lisäksi luistinpakottimen pää muuttui pyöreäksi aiemman kyyneleenmuotoisen sijasta. Ensimmäiset kaksi Coltin toimittamaa asetta täyttivät nämä ehdot osittain, ne oli varustettu 1/12” rihlannousulla varustetulla paksulla Heavy Barrel -piipulla ja uudenmallisilla pyöreillä kädensuojuksilla. Armeija ei vielä tässä vaiheessa osoittanut erityistä kiinnostusta uutta kivääriä kohtaan, joten vetovastuu PIP-aseiden testauksesta jäi merijalkaväen Quanticossa sijaitsevalle USMC Firepower Divisionille, joka testasi 30 asetta marras-joulukuussa 1981
Lisäksi puolustushaaralla käytössä olleiden aseiden määrä koettiin riittämättömäksi ja ne alkoivat olla jo lähes loppuunammuttuja. Merijalkaväen tutkimukset herättivät samalla JSSAP-komitean (Joint Services Small Arms Program) huomion. Lisäksi luistinpakottimen pää muuttui pyöreäksi aiemman kyyneleenmuotoisen sijasta. Vaikka M16A2 lopulta jäikin suhteellisen lyhytikäiseksi ensilinjan asemalliksi Yhdysvaltain asevoimissa, sen myötä esitellyt ominaisuudet periytyivät sitä seuranneisiin palveluskivääreihin, kuten M16A4:ään ja M4-karabiiniin. Mustan kiväärin parannettu painos Moni asiaan vihkiytymätön lukija on voinut ihmetellä aselehtien AR15-jutuissa esiintyneitä A2-etuliitteitä. uuden palveluspistoolin käyttöönottoa, mutta hyväksyi myös uuden puolustushaarojen yhteisen kivääriohjelman aloittamisen ja tilasi Coltilta 50 kappaletta merijalkaväen tuotekehitysohjelman (Product Improvement Program, PIP) mukaista M16A1-kivääriä. pistinharjoittelun aiheuttamaa vääntöä ja laukaisukoneistossa sarjatuli pitää korvata kolmen laukauksen “burst-” eli pursketulitoiminnolla. Merijalkaväki antoi tuoteparannukselle ehdoiksi, että tähtäimissä tulee olla 800 metriin saakka ulottuva etäisyyssäätö, muoviosien pitää olla aiempaa lujempaa tekoa, piipun tulee kestää paremmin mm. Näitä aseita testattiin merivoimien NSWC-tutkimuskeskuksessa (Naval Surface Weapons Center) kesällä 1980 yhdessä kahden muuntamattoman M16A1-kiväärin kanssa. ASE-lehti • 39. Näillä varusteilla on NSN-luokitus eli ovat olleet Yhdysvaltain asevoimien virallisia varusteita M16A2:een. TESTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN 1980-luvun vaihteessa Yhdysvaltain merijalkaväki alkoi miettiä, mikä olisi paras ratkaisu parantaa M16A1-kivääriä, johon ei oltu kaikilta osin tyytyväisiä. Puhutaan A2-mallisesta liekinsammuttimesta, A2-pituisesta perästä, A2-kahvasta, A2-tähtäimistä tai jopa A2-piippuprofiilista. Niinpä vuoden 1980 alussa päädyttiin tilaamaan Coltilta pari koeasetta, joissa olisi korjattu merijalkaväen pahimpina puutteina pitämät asiat. Armeija ei vielä tässä vaiheessa osoittanut erityistä kiinnostusta uutta kivääriä kohtaan, joten vetovastuu PIP-aseiden testauksesta jäi merijalkaväen Quanticossa sijaitsevalle USMC Firepower Divisionille, joka testasi 30 asetta marras-joulukuussa 1981. Näillä viitataan amerikkalaisen 5,56 mm M16A2kiväärin myötä 1980-luvun alussa esiteltyihin parannuksiin sitä edeltäneeseen M16A1-malliin. Vaihtoehtoihin lukeutui jopa M16A1:n korvaaminen paremmalla asemallilla, mutta tällaista ei yhdelläkään asevalmistajalla ollut tuolloin tarjota. M16A2-kiväärin myötä otettiin käyttöön uusi ylärunko, johon oli uudenmallisen kantokahvan lisäksi lisätty hylsyt ampujasta poispäin suuntaava hylsydeflektori hylsyaukon takapuolelle. Lisäksi aseessa on sitä varten 2000-luvulla kehitetty kolmipistehihna. Tästä syystä M16A2 on alkuperäisen mustan kiväärin parannettuna painoksena tarkemman tutustumisen arvoinen asemalli, varsinkin kun tällainen Suomessa harvinaisempi ase oli tarjolla myös koeammuttavaksi. Ensimmäiset kaksi Coltin toimittamaa asetta täyttivät nämä ehdot osittain, ne oli varustettu 1/12” rihlannousulla varustetulla paksulla Heavy Barrel -piipulla ja uudenmallisilla pyöreillä kädensuojuksilla. Tässä vaiheessa M16A1 PIP -mallia alettiin tunnistamisen helpottamiseksi kutsua nimellä M16A1E1 M16A2 Guatemalan vientimallia edustava M16A2-kivääri varustettuna M68 Close Combat Optic -punapistetähtäimellä eli Aimpointin CompM2:lla. Kyseinen komitea tutki parhaillaan mm
Muutokset käytettävyyteen ja ennen kaikkea kenttäkelpoisuuteen olivat kuitenkin huomattavat. M16A2-mallin myötä otettiin käyttöön uusi pyöreäprofiilinen kädensuojus, etureunan nystyrällä varustettu pistoolikahva ja aiempaa pidempi perä. Vuoden 1982 aikana M16A1E1 kehittyi kohti lopullista muotoaan ja jo saman vuoden syyskuussa se tyyppihyväksyttiin nimikkeellä M16A2. Sarjatuliominaisuutta lukuun ottamatta A3-malli ei muuten eronnut M16A2-kivääristä. ei-taistelevien joukkojen aseeksi. 300-800 metrin ampumaetäisyyksiä varten tähtäimen alla oli poikittain sijoitettu säätökiekko. Ylärungossa huomio kiinnittyy ensimmäisenä uudelleen muotoiltuun kantokahvaan, jonka takaosaan on sijoitettu merijalkaväen vaatima 800 metrin etäisyyssäädöllä varustettu takatähtäin, jonka alun perin oli suunnitellut Coltin palveluksessa työskennellyt Henry Tatro. Kyseiset aseet tehtiin M16ja M16A1-kivääreiden alarunkoihin täydellisen A2-upperin sisältäneen päivityssarjan avulla. FNMI sai vielä uusia tilauksia ja 2000-luvun alkuun mennessä tehdas oli valmistanut kaikkiaan lähes 430 000 M16A2-kivääriä. Syksyllä 2015 myös merijalkaväki valitsi M4-karabiinin taistelijan henkilökohtaiseksi aseeksi M16A4:n siirtyessä takaportaan ts. Säädettävä tähtäin oli merijalkaväelle erityisen tärkeä asia, sillä se vielä nykyisinkin on ainoa puolustushaara Yhdysvaltojen asevoimissa, jossa opetetaan tarkkaa (E=Experimental). Syyskuussa 1988 tehdyn sopimuksen mukaan FNMI:ltä tilattiin aluksi 267 000 M16A2-kivääriä, jotka toimitettaisiin vuosina 1988-92. Kyseinen tilaus mukaan luettuna vuosina 1985-86 armeija ja merijalkaväki tilasivat Coltilta yhteensä 217 000 M16A2-kivääriä. Operaatio Just Cause Panamassa vuosien 1989-90 vaihteessa oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun M16A2-kivääri oli mukana taistelussa. Tässä Coltin asetehtaan merkinnät ja vaihtimen asennot SAFESEMI-BURST.. Sama oli tapahtunut merijalkaväen M16A2-kivääreille jo vuosikymmen aikaisemmin. Kaikki nämä oli valmistettu supervahvasta polymeeristä aiemmin käytetyn helposti särkyvän muovilaadun sijaan. Testiaseet vaihtelivat hieman valmistumisajankohtansa mukaan, mutta kaikissa oli vahvistettu piippu SS109-luodille optimoiduin rihlannousuineen, osassa oli jo uusi A2-tyyppinen ylärunko säädettävällä takatähtäimellä, mutta alarungot olivat pääsääntöisesti vielä A1-mallista joskin kolmen laukauksen burstkoneistolla varustettuna. Myös Afganistanissa ja Irakissa 2000-luvun alussa M16A2 oli yhä ensilinjan taistelujoukkojen käytössä korvautuen tosin nopeasti ajanmukaisemmalla M16A4kiväärillä ja M4-karabiinilla. FNMI valmisti myös vähäisen määrän, arviolta 7500 kappaletta sarjatulikoneistolla (burstin sijaan) varustettuja M16A3-kivääreitä Yhdysvaltain merivoimille. Myös ilmavoimat on jatkanut vielä pitkään M16A2-mallin käyttöä, itse asiassa ilmavoimille ja rannikkovartiostolle ei juurikaan mennyt tehdasuusia M16A2-kivääreitä, vaan niiden käyttämät aseet ovat lokakuussa 1989 alkaneen ja 2000-luvun alkuvuosiin kestäneen peruskorjausohjelman tulosta. päivä marraskuuta 1983. M16A2kivääri oli lopulta ase, jolla Yhdysvaltojen armeija ja merijalkaväki sotivat ensimmäisen Persianlahden sodan 1990-91, ase palveli amerikkalaisia samaten Panamassa, Somaliassa ja Bosniassa. M16A2-kiväärien valmistussopimuksesta. Uudessa takatähtäimessä oli sormin kierrettävä sivukorjausruuvi tähtäimen oikeanpuoleisessa suojakorvakkeessa. MERKITTÄVIÄ TUOTEPARANNUKSIA M16A2-kivääri poikkeaa niin olennaisesti A1-mallista, että kyse on käytännössä aivan eri aseesta, vaikka perusrakenne onkin säilynyt samana. Kesäkuussa 1984 tilattiin seuraavat 50 000 asetta ja syyskuussa vielä 63 000 lisää. Tuhansittain A2-mallisia kiväärejä on kuitenkin yhä käytössä ainakin armeijan reservillä, kansalliskaarteilla ja rannikkovartiostolla. Asepulan vaivaama merijalkaväki tilasi ensimmäiset 26 000 M16A2-kivääriään heti marraskuussa 1983, ja näiden toimitukset alkoivat alkuvuodesta 1984. Heinäkuussa 1997 tyyppihyväksytty ja 2000-luvun alussa M16A2:n vähitellen korvannut M16A4-malli eroaa A2-mallista flattop-ylärunkonsa osalta, jossa kantokahvan tilalla on MIL-STD1913-standardin mukainen varustekisko tähtäinoptiikan kiinnittämistä varten. Yhdysvaltojen asevoimien ensilinjan sotavarusteeksi se hyväksyttiin Standand A -statuksella 20. Tarjouskilpailun voittajaksi selviytyi Coltin pettymykseksi FN Manufacturing Inc, belgialaisen FN Herstalin amerikkalainen tytäryhtiö, joka oli jo aiemmin perustanut tehtaan Etelä-Carolinan Columbiaan 7,62 mm M240-konekiväärin (FN MAG) valmistusta varten, lisäksi tehdas oli juuri aloittanut 5,56 mm M249-ryhmäaseen (FN Minimi) tuotannon. FN ASTUU KUVAAN Toukokuussa 1988 puolustusministeriö julkaisi tarjouspyynnön viisivuotisesta M68 CCO:n kiinnityksessä käytetty kantokahva-adapteri on sekin NSN-hyväksytty, joskin tämä parannettu malli on myöhäisempää CompM4-mallia varten. Sarjatulimalli oli alun perin Coltin kehittämä, ja tunnettiin kehitysvaiheessaan nimellä M16A2E3. Armeija puolestaan ei pitänyt kiirettä M16A2-mallin tilaamisen kanssa, ja tekikin ensimmäisen suuremman tilauksensa vasta maaliskuussa 1986. Lisäksi etutähtäimen jalka on A4-mallissa samankorkuinen kuin M4-karabiinissa (merkitty F-kirjaimella, F=Flattop). Coltin armeijalle valmistamia ensimmäisiä aseita lukuun ottamatta myös M16A4-mallin tuotanto tapahtui lopulta FNMI:n Columbian tehtaalla. Armeijan päätyessä loppujen lopuksi M4-karabiiniin M16A2-kiväärin viimeisimmästä inkarnaatiosta, eli M16A4:stä tuli etupäässä merijalkaväen käyttämä asemalli
Vuoden 1982 aikana M16A1E1 kehittyi kohti lopullista muotoaan ja jo saman vuoden syyskuussa se tyyppihyväksyttiin nimikkeellä M16A2. Operaatio Just Cause Panamassa vuosien 1989-90 vaihteessa oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun M16A2-kivääri oli mukana taistelussa. Uudessa takatähtäimessä oli sormin kierrettävä sivukorjausruuvi tähtäimen oikeanpuoleisessa suojakorvakkeessa. Asepulan vaivaama merijalkaväki tilasi ensimmäiset 26 000 M16A2-kivääriään heti marraskuussa 1983, ja näiden toimitukset alkoivat alkuvuodesta 1984. M16A2-mallin myötä otettiin käyttöön uusi pyöreäprofiilinen kädensuojus, etureunan nystyrällä varustettu pistoolikahva ja aiempaa pidempi perä. Yhdysvaltojen asevoimien ensilinjan sotavarusteeksi se hyväksyttiin Standand A -statuksella 20. Armeijan päätyessä loppujen lopuksi M4-karabiiniin M16A2-kiväärin viimeisimmästä inkarnaatiosta, eli M16A4:stä tuli etupäässä merijalkaväen käyttämä asemalli. Kesäkuussa 1984 tilattiin seuraavat 50 000 asetta ja syyskuussa vielä 63 000 lisää. FN ASTUU KUVAAN Toukokuussa 1988 puolustusministeriö julkaisi tarjouspyynnön viisivuotisesta M68 CCO:n kiinnityksessä käytetty kantokahva-adapteri on sekin NSN-hyväksytty, joskin tämä parannettu malli on myöhäisempää CompM4-mallia varten. FNMI sai vielä uusia tilauksia ja 2000-luvun alkuun mennessä tehdas oli valmistanut kaikkiaan lähes 430 000 M16A2-kivääriä. M16A2kivääri oli lopulta ase, jolla Yhdysvaltojen armeija ja merijalkaväki sotivat ensimmäisen Persianlahden sodan 1990-91, ase palveli amerikkalaisia samaten Panamassa, Somaliassa ja Bosniassa. Tarjouskilpailun voittajaksi selviytyi Coltin pettymykseksi FN Manufacturing Inc, belgialaisen FN Herstalin amerikkalainen tytäryhtiö, joka oli jo aiemmin perustanut tehtaan Etelä-Carolinan Columbiaan 7,62 mm M240-konekiväärin (FN MAG) valmistusta varten, lisäksi tehdas oli juuri aloittanut 5,56 mm M249-ryhmäaseen (FN Minimi) tuotannon. päivä marraskuuta 1983. Kyseiset aseet tehtiin M16ja M16A1-kivääreiden alarunkoihin täydellisen A2-upperin sisältäneen päivityssarjan avulla. Tässä Coltin asetehtaan merkinnät ja vaihtimen asennot SAFESEMI-BURST.. Kyseinen tilaus mukaan luettuna vuosina 1985-86 armeija ja merijalkaväki tilasivat Coltilta yhteensä 217 000 M16A2-kivääriä. Myös ilmavoimat on jatkanut vielä pitkään M16A2-mallin käyttöä, itse asiassa ilmavoimille ja rannikkovartiostolle ei juurikaan mennyt tehdasuusia M16A2-kivääreitä, vaan niiden käyttämät aseet ovat lokakuussa 1989 alkaneen ja 2000-luvun alkuvuosiin kestäneen peruskorjausohjelman tulosta. Ylärungossa huomio kiinnittyy ensimmäisenä uudelleen muotoiltuun kantokahvaan, jonka takaosaan on sijoitettu merijalkaväen vaatima 800 metrin etäisyyssäädöllä varustettu takatähtäin, jonka alun perin oli suunnitellut Coltin palveluksessa työskennellyt Henry Tatro. Sama oli tapahtunut merijalkaväen M16A2-kivääreille jo vuosikymmen aikaisemmin. Armeija puolestaan ei pitänyt kiirettä M16A2-mallin tilaamisen kanssa, ja tekikin ensimmäisen suuremman tilauksensa vasta maaliskuussa 1986. Kaikki nämä oli valmistettu supervahvasta polymeeristä aiemmin käytetyn helposti särkyvän muovilaadun sijaan. Sarjatulimalli oli alun perin Coltin kehittämä, ja tunnettiin kehitysvaiheessaan nimellä M16A2E3. FNMI valmisti myös vähäisen määrän, arviolta 7500 kappaletta sarjatulikoneistolla (burstin sijaan) varustettuja M16A3-kivääreitä Yhdysvaltain merivoimille. Sarjatuliominaisuutta lukuun ottamatta A3-malli ei muuten eronnut M16A2-kivääristä. Testiaseet vaihtelivat hieman valmistumisajankohtansa mukaan, mutta kaikissa oli vahvistettu piippu SS109-luodille optimoiduin rihlannousuineen, osassa oli jo uusi A2-tyyppinen ylärunko säädettävällä takatähtäimellä, mutta alarungot olivat pääsääntöisesti vielä A1-mallista joskin kolmen laukauksen burstkoneistolla varustettuna. M16A2-kiväärien valmistussopimuksesta. MERKITTÄVIÄ TUOTEPARANNUKSIA M16A2-kivääri poikkeaa niin olennaisesti A1-mallista, että kyse on käytännössä aivan eri aseesta, vaikka perusrakenne onkin säilynyt samana. Muutokset käytettävyyteen ja ennen kaikkea kenttäkelpoisuuteen olivat kuitenkin huomattavat. Syksyllä 2015 myös merijalkaväki valitsi M4-karabiinin taistelijan henkilökohtaiseksi aseeksi M16A4:n siirtyessä takaportaan ts. Tuhansittain A2-mallisia kiväärejä on kuitenkin yhä käytössä ainakin armeijan reservillä, kansalliskaarteilla ja rannikkovartiostolla. Myös Afganistanissa ja Irakissa 2000-luvun alussa M16A2 oli yhä ensilinjan taistelujoukkojen käytössä korvautuen tosin nopeasti ajanmukaisemmalla M16A4kiväärillä ja M4-karabiinilla. Coltin armeijalle valmistamia ensimmäisiä aseita lukuun ottamatta myös M16A4-mallin tuotanto tapahtui lopulta FNMI:n Columbian tehtaalla. Heinäkuussa 1997 tyyppihyväksytty ja 2000-luvun alussa M16A2:n vähitellen korvannut M16A4-malli eroaa A2-mallista flattop-ylärunkonsa osalta, jossa kantokahvan tilalla on MIL-STD1913-standardin mukainen varustekisko tähtäinoptiikan kiinnittämistä varten. Lisäksi etutähtäimen jalka on A4-mallissa samankorkuinen kuin M4-karabiinissa (merkitty F-kirjaimella, F=Flattop). Syyskuussa 1988 tehdyn sopimuksen mukaan FNMI:ltä tilattiin aluksi 267 000 M16A2-kivääriä, jotka toimitettaisiin vuosina 1988-92. Säädettävä tähtäin oli merijalkaväelle erityisen tärkeä asia, sillä se vielä nykyisinkin on ainoa puolustushaara Yhdysvaltojen asevoimissa, jossa opetetaan tarkkaa (E=Experimental). ei-taistelevien joukkojen aseeksi. 300-800 metrin ampumaetäisyyksiä varten tähtäimen alla oli poikittain sijoitettu säätökiekko
A2-mallissa kädensuojuksen kiinnitysrengas, Delta ring, on tehty eteenpäin kapenevaksi, jolloin siitä saa paremman otteen. UUSI PATRUUNA, UUSI PIIPPU M16A2-mallin kehittely tapahtui samaan aikaan uuden 5.56 NATO -patruunan käyttöönoton kanssa, millä oli huomattava vaikutus lopputulokseen. Ongelmaa oli jo aiemmin koetettu ratkaista erilaisilla vippaskonsteilla, mutta M16A2-kiväärin kehitystyön yhteydessä Rock Islandin asevarikolla työskennellyt Loren Brunton suunnitteli ylärunkoon kiinteästi muotoillun, katkaistua pyramidia muistuttavan ulokkeen, joka suuntaa hylsyt ampujasta poispäin. Seuraavalla liipaisimen vedolla lähtevät “loput”, joko yksi tai kaksi laukausta. Lisäksi korkeussuunnassa säädettävän jyvän juuressa on vain neljä lukituskoloa A1:n viiden sijasta. Kuvasta näkyy myös lipaskuilun ja taittosokan ulokkeen välinen, A1-mallille tyypillinen jyrkkä kulma, jollainen löytyy Guatemalan M16A2-vientimallin aseista. 42 • ASE-lehti. Myöhemmin pyöristystä venytettiin vieläkin alemmaksi pitkin lipaskuilun etuseinää, tällaisella ”liioitellulla” pyöristyksellä varustettua alarunkoa on kutsuttu myös M16A3-rungoksi merivoimien sarjatulimallin mukaan. Pohjois-Atlantin puolustusliitto oli etsinyt uutta pienempikaliiperista sotilaspatruunaa 1970-luvun viimeisten vuosien aikana ja lopulta belgialaisen FN Herstalin kehittämällä SS109-luodilla ladattu 5,56 mm patruuna julistettiin 28.10.1980 sotilasliiton toiseksi viralliseksi kivääripatruunaksi nimikkeellä 5.56 NATO. A2-tyyppinen liekinsammutin ja siihen kiinnitettävä M15A2sysäyksenvahvistin luodittomien paukkupatruunoiden ampumista varten. Tolppajyvä on profiililtaan neliö, kun se A1-mallissa oli pyöreä. kiinnityskohdan ympärille, mikä näkyy siitä ulospäin pullistuvina harjanteina. Samasta lujasta Dupont-yhtiön lasitäytteisestä nylonista on valmistettu myös A2-mallin perä, joka on samalla myös 16 mm pidempi kuin A1-mallissa. A2-mallinen voimakkaasti karhennettu perälevy ja sen parannettu luukku, josta päästään käsiksi perän sisällä olevaan säilytystilaan. Apertuurilevyä voidaan sivusuunnassa säätää oikeaan suojakorvakkeeseen sijoitetulla, sormin pyöriteltävissä olevalla säätöpyörällä. Suurin ongelma liittyy juurikin pursketulimekanismiin, joka ei resetoidu eli nollaudu, jos patruunat loppuvat kesken purskeen tai jos liipaisimesta hellitetään ennen kuin purskeen kaikki kolme laukausta ovat lähteneet. Toinen merkittävä ylärunkoon tehty muutos on hylsynpoistoaukon takapuolelle lisätty hylsydeflektori. M16ja M16A1-mallien ongelmana vasenkätisillä ampujilla oli se, että ase saattoi sylkeä kuumat hylsyt päin ampujan kasvoja. Kolmas ylärungon muutoksista oli uudelleen suunniteltu luistinpakottimen nuppi, A1-mallin kyyneleenmuotoinen nuppi on korvattu kestävämmällä ja helpommin valmistettavalla pyöreällä painonapilla. Tähtäinrungon alla on vaakasuoraan asentoon sijoitettu korkeussäädön kiekko, johon on merkitty asennot 300-800 metrin ampumamatkoille. Bruntonin keksintö sai patenttisuojan vuonna 1986, ja siitä alkaen se on löytynyt kaikista M16/AR-15-sukuisista aseista poislukien 9 mm karabiinit. A2-alarungossa kohta on huomattavasti pyöristetty. Toinen kritiikin kohde on ollut pursketulimekanismin vaikutus kertatulen laukaisuvastuksen, sillä vastus muuttuu sen mukaan, missä kohdassa pursketulen hammasratasta diskonnektorin nokka kulloinkin sattuu olemaan. Myös kahvan valmistusmateriaali vaihtui merijalkaväen vaatimuksesta kestävämmäksi ”Super-Tough” Nyloniksi. Asennosta toiseen käännettävässä apertuurilevyssä on kaksi erikokoista reikää, taistelutähtäin 5 mm aukolla alle 200 m etäisyyksiä varten ja diopteritähtäin 1,75 mm aukolla pitemmille etäisyyksille. Perälevy on voimakkaasti karhennettu ja perän sisälle muotoillun puhdistusvälinetilan luukku on sekin parannettua mallia ollen aiempaa helpommin aukaistavissa. A2-profiilinen piippu on kädensuojuksen alta samanpaksuinen kuin M16A1:ssä. Perän ohella perälevy suunniteltiin uudelleen valmistusmateriaalin ollessa yhä samaa nylonia joskin ilman lasitäytettä. Sama pätee myös tähtäinoptiikkaa käytettäessä. Perälle suoritetuissa kestävyyskokeissa se todettiin 10-12-kertaa lujemmaksi kuin A1-mallin käytössä varsin helposti hajoava muoviperä. Armeijan piirissä 5,56 mm kivääri on perinteisesti kohdistettu 25 metriin, mikä mahdollistaa tarkan ampumisen aina 300 metriin saakka taistelutähtäintä käyttäen korkeussäätöön koskematta. Merkintä ”C MP” viittaa valmistajaan (Colt) ja piipun magneettipartikkelitestaukseen. Kuvassa näkyy lisäksi kädensuojuksen symmetrisen puoliskot sekä alumiininen lämpösuojus. Alarungon sisältä löytyy kolmen laukauksen pursketulitoiminnolla varustettu laukaisukoneisto, jonka toteutus ei ole aivan paras mahdollinen. M16A2-mallin piipussa on 1/7” rihlannousu, mikä on myös merkitty piipun päälle. Alarungosta löytyy myös uudelleen suunniteltu A2tyyppinen pistoolikahva, jonka etureunaan on lisätty nystyrä eli sormiura keskisormea varten ja pitkittäisuritus kahvan takapintaan. A2-takatähtäimessä on suojakorvakkeilla varustettu, ruuvin avulla nouseva ja laskeva tähtäinrunko, jonka sisällä on L-mallinen, kulmastaan akseloitu apertuurilevy. Epärealistinen 800 metrin vaatimus tuli 1980-luvun alun ylioptimisuudesta uutta, belgialaisella SS109luodilla ladattua 5.56 NATO -patruunaa (M855) kohtaan, käytännössä kaksiosaisella sydämellä (lyijy-teräs) varustetun luodin tarkkuus todettiin hyvin nopeasti täysin riittämättömäksi tällaisille matkoille. A3-alarungossa oli lisätty entisestään ainevahvuutta myös bufferituubin kiinnityskierteen kohtaan. Voidaan jopa todeta, että kivääri kehitettiin nimenomaan uutta patruunaa varten. Myös alarunko suunniteltiin uudelleen, lähinnä sitä vahvistettiin lisäämällä ainevahvuutta bufferituubin Suojakorvakkeiden sisällä on L-mallinen apertuurilevy, jossa on 5 mm aukko 0-200 metrin taistelutähtäimenä ja 1,75 mm diopteri pidemmille etäisyyksille. ampumista aina 500 metriin saakka tähtäimiä eri etäisyyksille säätäen. Samaten on lisätty ainetta taittosokan kiinnityspisteen alapuolelle korvaamalla lipaskuilun yläosassa oleva jyrkkä kulma reilusti alaspäin suuntautuvalla pyöristyksellä
Pohjois-Atlantin puolustusliitto oli etsinyt uutta pienempikaliiperista sotilaspatruunaa 1970-luvun viimeisten vuosien aikana ja lopulta belgialaisen FN Herstalin kehittämällä SS109-luodilla ladattu 5,56 mm patruuna julistettiin 28.10.1980 sotilasliiton toiseksi viralliseksi kivääripatruunaksi nimikkeellä 5.56 NATO. Perälle suoritetuissa kestävyyskokeissa se todettiin 10-12-kertaa lujemmaksi kuin A1-mallin käytössä varsin helposti hajoava muoviperä. Samaten on lisätty ainetta taittosokan kiinnityspisteen alapuolelle korvaamalla lipaskuilun yläosassa oleva jyrkkä kulma reilusti alaspäin suuntautuvalla pyöristyksellä. Epärealistinen 800 metrin vaatimus tuli 1980-luvun alun ylioptimisuudesta uutta, belgialaisella SS109luodilla ladattua 5.56 NATO -patruunaa (M855) kohtaan, käytännössä kaksiosaisella sydämellä (lyijy-teräs) varustetun luodin tarkkuus todettiin hyvin nopeasti täysin riittämättömäksi tällaisille matkoille. Kolmas ylärungon muutoksista oli uudelleen suunniteltu luistinpakottimen nuppi, A1-mallin kyyneleenmuotoinen nuppi on korvattu kestävämmällä ja helpommin valmistettavalla pyöreällä painonapilla. Toinen merkittävä ylärunkoon tehty muutos on hylsynpoistoaukon takapuolelle lisätty hylsydeflektori. A2-takatähtäimessä on suojakorvakkeilla varustettu, ruuvin avulla nouseva ja laskeva tähtäinrunko, jonka sisällä on L-mallinen, kulmastaan akseloitu apertuurilevy. M16A2-mallin piipussa on 1/7” rihlannousu, mikä on myös merkitty piipun päälle. UUSI PATRUUNA, UUSI PIIPPU M16A2-mallin kehittely tapahtui samaan aikaan uuden 5.56 NATO -patruunan käyttöönoton kanssa, millä oli huomattava vaikutus lopputulokseen. A3-alarungossa oli lisätty entisestään ainevahvuutta myös bufferituubin kiinnityskierteen kohtaan. M16ja M16A1-mallien ongelmana vasenkätisillä ampujilla oli se, että ase saattoi sylkeä kuumat hylsyt päin ampujan kasvoja. Tähtäinrungon alla on vaakasuoraan asentoon sijoitettu korkeussäädön kiekko, johon on merkitty asennot 300-800 metrin ampumamatkoille. ASE-lehti • 43. Perälevy on voimakkaasti karhennettu ja perän sisälle muotoillun puhdistusvälinetilan luukku on sekin parannettua mallia ollen aiempaa helpommin aukaistavissa. Kuvasta näkyy myös lipaskuilun ja taittosokan ulokkeen välinen, A1-mallille tyypillinen jyrkkä kulma, jollainen löytyy Guatemalan M16A2-vientimallin aseista. Sama pätee myös tähtäinoptiikkaa käytettäessä. Bruntonin keksintö sai patenttisuojan vuonna 1986, ja siitä alkaen se on löytynyt kaikista M16/AR-15-sukuisista aseista poislukien 9 mm karabiinit. ampumista aina 500 metriin saakka tähtäimiä eri etäisyyksille säätäen. Kuvassa näkyy lisäksi kädensuojuksen symmetrisen puoliskot sekä alumiininen lämpösuojus. Armeijan piirissä 5,56 mm kivääri on perinteisesti kohdistettu 25 metriin, mikä mahdollistaa tarkan ampumisen aina 300 metriin saakka taistelutähtäintä käyttäen korkeussäätöön koskematta. Myös alarunko suunniteltiin uudelleen, lähinnä sitä vahvistettiin lisäämällä ainevahvuutta bufferituubin Suojakorvakkeiden sisällä on L-mallinen apertuurilevy, jossa on 5 mm aukko 0-200 metrin taistelutähtäimenä ja 1,75 mm diopteri pidemmille etäisyyksille. Apertuurilevyä voidaan sivusuunnassa säätää oikeaan suojakorvakkeeseen sijoitetulla, sormin pyöriteltävissä olevalla säätöpyörällä. Seuraavalla liipaisimen vedolla lähtevät “loput”, joko yksi tai kaksi laukausta. Voidaan jopa todeta, että kivääri kehitettiin nimenomaan uutta patruunaa varten. kiinnityskohdan ympärille, mikä näkyy siitä ulospäin pullistuvina harjanteina. Samasta lujasta Dupont-yhtiön lasitäytteisestä nylonista on valmistettu myös A2-mallin perä, joka on samalla myös 16 mm pidempi kuin A1-mallissa. A2-alarungossa kohta on huomattavasti pyöristetty. Tolppajyvä on profiililtaan neliö, kun se A1-mallissa oli pyöreä. Myös kahvan valmistusmateriaali vaihtui merijalkaväen vaatimuksesta kestävämmäksi ”Super-Tough” Nyloniksi. Alarungon sisältä löytyy kolmen laukauksen pursketulitoiminnolla varustettu laukaisukoneisto, jonka toteutus ei ole aivan paras mahdollinen. Ongelmaa oli jo aiemmin koetettu ratkaista erilaisilla vippaskonsteilla, mutta M16A2-kiväärin kehitystyön yhteydessä Rock Islandin asevarikolla työskennellyt Loren Brunton suunnitteli ylärunkoon kiinteästi muotoillun, katkaistua pyramidia muistuttavan ulokkeen, joka suuntaa hylsyt ampujasta poispäin. Suurin ongelma liittyy juurikin pursketulimekanismiin, joka ei resetoidu eli nollaudu, jos patruunat loppuvat kesken purskeen tai jos liipaisimesta hellitetään ennen kuin purskeen kaikki kolme laukausta ovat lähteneet. Alarungosta löytyy myös uudelleen suunniteltu A2tyyppinen pistoolikahva, jonka etureunaan on lisätty nystyrä eli sormiura keskisormea varten ja pitkittäisuritus kahvan takapintaan. Perän ohella perälevy suunniteltiin uudelleen valmistusmateriaalin ollessa yhä samaa nylonia joskin ilman lasitäytettä. Toinen kritiikin kohde on ollut pursketulimekanismin vaikutus kertatulen laukaisuvastuksen, sillä vastus muuttuu sen mukaan, missä kohdassa pursketulen hammasratasta diskonnektorin nokka kulloinkin sattuu olemaan. A2-mallissa kädensuojuksen kiinnitysrengas, Delta ring, on tehty eteenpäin kapenevaksi, jolloin siitä saa paremman otteen. Asennosta toiseen käännettävässä apertuurilevyssä on kaksi erikokoista reikää, taistelutähtäin 5 mm aukolla alle 200 m etäisyyksiä varten ja diopteritähtäin 1,75 mm aukolla pitemmille etäisyyksille. Merkintä ”C MP” viittaa valmistajaan (Colt) ja piipun magneettipartikkelitestaukseen. A2-tyyppinen liekinsammutin ja siihen kiinnitettävä M15A2sysäyksenvahvistin luodittomien paukkupatruunoiden ampumista varten. Lisäksi korkeussuunnassa säädettävän jyvän juuressa on vain neljä lukituskoloa A1:n viiden sijasta. Myöhemmin pyöristystä venytettiin vieläkin alemmaksi pitkin lipaskuilun etuseinää, tällaisella ”liioitellulla” pyöristyksellä varustettua alarunkoa on kutsuttu myös M16A3-rungoksi merivoimien sarjatulimallin mukaan. A2-mallinen voimakkaasti karhennettu perälevy ja sen parannettu luukku, josta päästään käsiksi perän sisällä olevaan säilytystilaan. A2-profiilinen piippu on kädensuojuksen alta samanpaksuinen kuin M16A1:ssä
Syynä uuteen jyvään oli tasaisen pinnan heijastelemattomuus ja siten selkeämpi tähtäinkuva. Kädensuojuspuoliskojen sisäpuolella oli helposti paikoilleen napsahtavat alumiinista Yleisimmät M16A2:ssa käytetyt kantohihnat: vasemmalla armeijan suosima "Silent Sling", oikealla merijalkaväen pitkään käyttämä M1-hihna. Kyseinen M203-kiinnityskuvio toistui myöhemmin vielä M4-karabiininkin kohdalla, jolloin tuloksena oli, mikäli mahdollista, vieläkin kummallisempi piippuprofiili. (Kuva: US Marines) Yhdysvaltain armeijan reservi harjoittelee M16A2-kivääreillä Fort Benningissä loppusyksystä 2018. Pyöreäprofiilinen kädensuojus ei sinänsä ollut uutuus, Colt oli suunnitellut sellaisen jo 1960-luvulla ja sen lyhyemmät versiot olivat olleet käytössä M16:n karabiiniversioissa. Näin liekinsammutin toimi myös suujarruna ja alhaalta suljettu rakenne esti maa-aineksen ja tomun pöllähdykset makuulta ammuttaessa. Syynä piipun seinämien vahventamiseen oli se, että M16A1-kiväärin piipulla oli alttius vääntyä tietyissä tilanteissa, kuten vaikkapa laskuvarjohyppyjen maahantuloissa tai merijalkaväen pistinharjoituksissa. Lisäksi A2-mallissa tolppajyvä on poikkileikkaukseltaan neliö, kun se A1-mallissa oli pyöreä. Tämän lisäksi korkeussuunnassa pyörittämällä säädettävän jyvän juuressa on vain neljä lukituskoloa A1:n viiden sijasta. Kuvan kiväärit näyttävät aivan uusilta tai peruskorjatuilta. A1mallissa oli purkausaukot myös lieskarin alapinnalla, mutta A2-mallisessa liekinsammuttimessa oli aukot enää vain ylös ja sivuille päin, toisin sanoen aukkojen määrää vähennettiin seitsemästä viiteen. M16A2-kiväärin piippu päätettiin varustaa erittäin jyrkällä 1/7” rihlannousulla, vaikka SS109/M855-luodille loivempi 1/9” nousu olisi ollut optimaalinen. .625”). Huomaa myös M203:n kanssa käytetty kädensuojus, jonka päälle on asennettu kranaattiputken tähtäin. Valtio halusi käyttää M203-kranaattiputken asentamiseen M16A2kivääriin samaa kiinnikettä kuin M16A1-mallissakin. Amerikkalaisten aiemmin käyttämä 55-graininen M193-luoti oli optimoitu toimimaan loivalla 1/12” rihlannousulla varustetussa M16A1-kiväärin piipussa, mutta uusi pidempi ja painavampi 62-graininen M855luoti vaati jyrkemmän rihlannousun vakautuakseen kunnolla. Toisin sanoen belgialaiset olivat valinneet 1/7” rihlannousun Minimin piippuun tällä perusteella. (Kuva: US Army Reserve) 44 • ASE-lehti. siitä, että se nopeuttaa piipun kulumista sarjatulta ammuttaessa, lisäksi se totaalisesti ylivakauttaa M193-luodin heikentäen sen terminaaliballistiikkaa. Tästä huolimatta amerikkalaisten sotilasaseitten 1/7” nousu on yhä tänä päivänäkin voimassa oleva standardi ja käytössä myös mm. 1/7” rihlannousua on sittemmin arvosteltu mm. Koska kaasuportti/ etutähtäimen jalka liittyy M16A2-mallissa piipun paksuimpaan osaan, myös sen kiinnityksen kohdalta piipun halkaisija muuttui aiempaa paksummaksi (.750” vs. M16A2:n myötä otettiin myös käyttöön profiililtaan pyöreä kädensuojus, joka ensinnäkin oli huomattavasti aiempaa kestävämpi ja siitä sai myös paremman otteen. M4/ M4A1-karabiineissa. NATO oli sen jälkeen siirtänyt sen uuden 5,56 mm standardipatruunansa spekseihin, ja amerikkalaiset ottivat tämän suoraan vaatimukseksi uuden palveluskiväärinsä piipulle. Aiemmissa malleissa oli erikseen kädensuojuksen vasen ja oikea puolisko, lisäksi näistä oikea puolisko hajosi huomattavasti vasenta nopeammin. Yhdysvaltain merijalkaväkeä harjoituksissa vuonna 2002, etummaisella taistelijalla 40 mm M203-kranaattiputki aseeseen kiinnitettynä. Syy siihen, että piippu jätettiin kädensuojuksen alta alkuperäiseen mittaansa, oli yksinkertainen. Myös piipunsuulle asennettua M16A1-kiväärin lintuhäkkityyppistä liekinsammutinta oli kehitetty edelleen. Rihlannousun ohella toinen kiistanalainen ratkaisu M16A2:n piipussa on sen eriskummallinen profiili. Jyrkemmän rihlannousun määräsi lopulta se, että samaa käytettiin amerikkalaistenkin samoihin aikoihin käyttöönottamassa FN Minimi -kevytkonekiväärissä, jossa tiukka rihlannousu oli tarpeen pitkien L110/ M856-valojuovaluotien vakauttamiseksi kaikissa lämpötiloissa. Myös sotilaiden suosima mutta luvaton tapa käyttää piippuun kiinnitettyä pistintä sorkkaraudan korvikkeena sai aikaan vääntyneitä piippuja. Kädensuojus muodostui kahdesta samanlaisesta puoliskosta, jotka asettuivat paikoilleen päällekkäin. Keskellä M7pistin ja M8A1-tuppi, tyypillisiä M16A2:n varusteita nekin. Piippu on kädensuojuksen alta, eli piippumutterista etutähtäimeen läpimitaltaan sama kuin A1-mallissa, mutta sitä on paksunnettu etutähtäimestä eteenpäin
Syynä piipun seinämien vahventamiseen oli se, että M16A1-kiväärin piipulla oli alttius vääntyä tietyissä tilanteissa, kuten vaikkapa laskuvarjohyppyjen maahantuloissa tai merijalkaväen pistinharjoituksissa. Kädensuojuspuoliskojen sisäpuolella oli helposti paikoilleen napsahtavat alumiinista Yleisimmät M16A2:ssa käytetyt kantohihnat: vasemmalla armeijan suosima "Silent Sling", oikealla merijalkaväen pitkään käyttämä M1-hihna. Huomaa myös M203:n kanssa käytetty kädensuojus, jonka päälle on asennettu kranaattiputken tähtäin. Piippu on kädensuojuksen alta, eli piippumutterista etutähtäimeen läpimitaltaan sama kuin A1-mallissa, mutta sitä on paksunnettu etutähtäimestä eteenpäin. Kädensuojus muodostui kahdesta samanlaisesta puoliskosta, jotka asettuivat paikoilleen päällekkäin. (Kuva: US Marines) Yhdysvaltain armeijan reservi harjoittelee M16A2-kivääreillä Fort Benningissä loppusyksystä 2018. Lisäksi A2-mallissa tolppajyvä on poikkileikkaukseltaan neliö, kun se A1-mallissa oli pyöreä. .625”). Tämän lisäksi korkeussuunnassa pyörittämällä säädettävän jyvän juuressa on vain neljä lukituskoloa A1:n viiden sijasta. Tästä huolimatta amerikkalaisten sotilasaseitten 1/7” nousu on yhä tänä päivänäkin voimassa oleva standardi ja käytössä myös mm. M4/ M4A1-karabiineissa. Myös sotilaiden suosima mutta luvaton tapa käyttää piippuun kiinnitettyä pistintä sorkkaraudan korvikkeena sai aikaan vääntyneitä piippuja. Kyseinen M203-kiinnityskuvio toistui myöhemmin vielä M4-karabiininkin kohdalla, jolloin tuloksena oli, mikäli mahdollista, vieläkin kummallisempi piippuprofiili. Syy siihen, että piippu jätettiin kädensuojuksen alta alkuperäiseen mittaansa, oli yksinkertainen. Näin liekinsammutin toimi myös suujarruna ja alhaalta suljettu rakenne esti maa-aineksen ja tomun pöllähdykset makuulta ammuttaessa. Kuvan kiväärit näyttävät aivan uusilta tai peruskorjatuilta. Toisin sanoen belgialaiset olivat valinneet 1/7” rihlannousun Minimin piippuun tällä perusteella. Amerikkalaisten aiemmin käyttämä 55-graininen M193-luoti oli optimoitu toimimaan loivalla 1/12” rihlannousulla varustetussa M16A1-kiväärin piipussa, mutta uusi pidempi ja painavampi 62-graininen M855luoti vaati jyrkemmän rihlannousun vakautuakseen kunnolla. Myös piipunsuulle asennettua M16A1-kiväärin lintuhäkkityyppistä liekinsammutinta oli kehitetty edelleen. Rihlannousun ohella toinen kiistanalainen ratkaisu M16A2:n piipussa on sen eriskummallinen profiili. Syynä uuteen jyvään oli tasaisen pinnan heijastelemattomuus ja siten selkeämpi tähtäinkuva. M16A2-kiväärin piippu päätettiin varustaa erittäin jyrkällä 1/7” rihlannousulla, vaikka SS109/M855-luodille loivempi 1/9” nousu olisi ollut optimaalinen. Aiemmissa malleissa oli erikseen kädensuojuksen vasen ja oikea puolisko, lisäksi näistä oikea puolisko hajosi huomattavasti vasenta nopeammin. Jyrkemmän rihlannousun määräsi lopulta se, että samaa käytettiin amerikkalaistenkin samoihin aikoihin käyttöönottamassa FN Minimi -kevytkonekiväärissä, jossa tiukka rihlannousu oli tarpeen pitkien L110/ M856-valojuovaluotien vakauttamiseksi kaikissa lämpötiloissa. 1/7” rihlannousua on sittemmin arvosteltu mm. (Kuva: US Army Reserve) ASE-lehti • 45. siitä, että se nopeuttaa piipun kulumista sarjatulta ammuttaessa, lisäksi se totaalisesti ylivakauttaa M193-luodin heikentäen sen terminaaliballistiikkaa. Yhdysvaltain merijalkaväkeä harjoituksissa vuonna 2002, etummaisella taistelijalla 40 mm M203-kranaattiputki aseeseen kiinnitettynä. Valtio halusi käyttää M203-kranaattiputken asentamiseen M16A2kivääriin samaa kiinnikettä kuin M16A1-mallissakin. Pyöreäprofiilinen kädensuojus ei sinänsä ollut uutuus, Colt oli suunnitellut sellaisen jo 1960-luvulla ja sen lyhyemmät versiot olivat olleet käytössä M16:n karabiiniversioissa. Keskellä M7pistin ja M8A1-tuppi, tyypillisiä M16A2:n varusteita nekin. Koska kaasuportti/ etutähtäimen jalka liittyy M16A2-mallissa piipun paksuimpaan osaan, myös sen kiinnityksen kohdalta piipun halkaisija muuttui aiempaa paksummaksi (.750” vs. M16A2:n myötä otettiin myös käyttöön profiililtaan pyöreä kädensuojus, joka ensinnäkin oli huomattavasti aiempaa kestävämpi ja siitä sai myös paremman otteen. NATO oli sen jälkeen siirtänyt sen uuden 5,56 mm standardipatruunansa spekseihin, ja amerikkalaiset ottivat tämän suoraan vaatimukseksi uuden palveluskiväärinsä piipulle. A1mallissa oli purkausaukot myös lieskarin alapinnalla, mutta A2-mallisessa liekinsammuttimessa oli aukot enää vain ylös ja sivuille päin, toisin sanoen aukkojen määrää vähennettiin seitsemästä viiteen
M16A2-kiväärissä korjattiin samalla edellisten mallien hankala ”slip ring” eli piipunmutterin ympärillä pituussuunnassa liikkuva jousitettu kiinnitysrengas, joka piti kädensuojuksen puoliskoja paikoillaan. Sitä ei ole koskaan toimitettu Yhdysvaltain asevoimien käyttöön, vaan kyseessä on yksi Guatemalaan vuonna 1988 viedystä 20 000 M16A2-kivääristä. KOEAMMUNTA-ASE Jutun kuvituksessa esiintyvä ja koeammuttu M16A2kivääri on valmistettu Coltin asetehtaalla joskus 1980-luvulla. FMJ-BT 48 mm 75 mm 59 mm 2.0 MOA Remington Premier Match 62 gr. Parannettua kiinnitysrengasta kutsutaan ”Delta ringiksi”. Ulkoisesti ase näytti siltä, että sitä on kannettu paljon, sillä anodisointi oli monista kulmista kulunut pois. Koeammunnassa ja myös liipaisinvaa’alla mittaamalla oli helposti todettavissa aikoinaan runsaasti kritisoitu pursketulikoneiston laukaisuvastuksen vaihtelu kertatulella ammuttaessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki Coltin valmistamat M16A2:t olisivat olleet harmaita, vaan perinteinen musta lienee ollut yleisempi sävy. Koeammunta-ase toimi luotettavasti ja se oli kaikin puolin hyvässä kunnossa, ainoastaan lukon hännässä oli näkyvissä selvää syöpymää muistona Guatemalan kosteista olosuhteista ja palveluskäytössä vähälle jääneestä puhdistuksesta. Joka kolmas laukaus oli aina selvästi kevyempi vastuksen ollessa keskimäärin 3,6 kg luokkaa. Paras käynti (2.0 MOA) koeammunnassa saavutettiin Prvi Partizanin M193-kloonipatruunalla, kun taas SS109-tyyppisellä luodilla ladatut sotilaspatruunat eivät tässä aseessa kovin kummoiseen käyntiin pystyneet kasojen ollessa 2.7-3.0 MOA:n luokkaa. HP 60 mm 81 mm 68 mm 2.3 MOA Israeli Military Industries 62 gr. Sää: -3 astetta, aurinkoista. A2-mallissa kiinnitysrengas tehtiin eteenpäin kapenevaksi, jolloin siitä sai paremman otteen. Tätä seuraavat kaksi laukausta olivat puolestaan lähes samanlaiset, noin kilon raskaammat vaihdellen 4,5 ja 4,8 kilon välillä. Kieltämättä ärsyttävä ominaisuus, varsinkin tarkkuuskoeammuntoja tehtäessä. Guatemalan A2:lla käytiin luonnollisesti myös ampumassa, joskaan ei pursketulella, sillä tämä ase ei sellaista ammu, laukaisukoneistosta on kyseinen ominaisuus kuohittu pois. Kaapista löytyi myös Remingtonin 62-grainisella reikäpääluodilla ladattua Match-patruunaa. Myöskin ulkopuolen teräsosissa oli selvästi näkyvissä ilmankosteudesta aiheutunutta vähäistä syöpymää. valmistetut lämpösuojat. Käytettävissä oli myös aitoa M855-patruunaa, israelilaisen IMI:n vuonna 1991 Alankomaiden asevoimia varten valmistamaa erää. Mahdollisesti kyseiset alarungot edustavatkin A2-mallin ensimmäistä tuotantoversiota. Ase varustettu Burris Fullfield E1 3-9x40 -tähtäinkaukoputkella, joka kiinnitetty kantokahvaan A.R.M.S.picatinnykiskolla. Lisäksi verrokkipatruunoina oli kahta lajia 55-grainisella FMJ-BTluodilla ladattua kaupallista patruunaa. Suomeen näitä Guatemalan M16A2:ia tuli vuosituhannen vaihteessa kourallinen Iso-Britannian kautta, aseesta löytyykin brittiläiset koestusleimat. Kyseisissä patruunoissa käytetty luoti on muodoltaan ja mitoiltaan amerikkalaista M193-luotia vastaava. Guatemalan kiväärit olivat ensimmäisiä ylijäämäksi myytyjä M16A2-kiväärejä, niistä monet päätyivät elokuvarekvisiitaksi, mm. Kasat ammuttu hiekkapussituelta. Tämän aseen alumiiniosien pintakäsittelynä on harmaa anodisointi, mikä ei sinänsä ole kovinkaan harvinainen värisävy tämän aikakauden M16A2-kivääreissä. Lisäksi käytössä oli SS109-luotista vastaavaa Steel Core -patruunaa myös itävaltalaisen Hirtenbergin valmistamana. Tämä on täysin linjassa sen mukaan, mitä M16A2:n tarkkuudesta yleensä kerrotaankin. Suorakylkisestä lieriöstä oli ollut hankala saada hyvää otetta ja saada sitä vedettyä kylliksi taaksepäin tehden kädensuojuksen irrottamisesta vaikeaa. MOA: Giraites Ginkluotes Gamykla (GGG) 55 gr. 46 • ASE-lehti. M855 ladattu 1991 77 mm 97 mm 87 mm 3.0 MOA Hirtenberger SC (Steel Core, ”SS109”) ladattu 1990 61 mm 108 mm 78 mm 2.7 MOA M16A2:lla suoritetuissa 100 m tarkkuuskokeissa (5x5 lks.) käytetyt patruunat ja niillä saavutetut kasat. Mielenkiintoinen keräilyase joka tapauksessa. Amerikkalaista 1980-luvun M855-patruunaa arvosteltiin aikoinaan voimakkaasti huonolaatuisten luotiensa vuoksi, Lake Cityn valmistamilla patruunoilla M16A2kiväärin tarkkuus nimittäin huomattiin nopeasti pahaksi pettymykseksi, ja tehdas määrättiinkin parantamaan laatuaan nopeasti, mikä sittemmin tapahtuikin. M16A2-kiväärillä oli haastavasta laukaisustaan huolimatta mukava ampua hiekkapussituelta, joskin kantokahvan päälle asennettu tähtäinkaukoputki oli turhan korkealla ja perään olisikin kipeästi kaivannut korottavaa poskipakkaa, millainen varuste asetta varten toki aikoinaan on kehitettykin. FMJ-BT 56 mm 95 mm 75 mm 2.6 MOA Prvi Partizan Uzice (PPU) 55 gr. Guatemalan malli poikkeaa hieman aseen perusversiosta, sillä kyseisen vientimallin alarunko on eräänlainen hybridi A1ja A2-malleista, toisaalta siinä on merkittynä BURST-asento ja lipaskuilussakin merkintä ”M16 A2”, mutta siitä puuttuu A2-mallille olennaiset vahvistukset bufferituubin kiinnityskohdan ympäriltä sekä taittosokan alta. Aseella tehtyjen tarkkuuskokeiden tulokset eivät muodostuneet millään lailla yllättäviksi tarkkuuden ollessa kahden ja kolmen kulmaminuutin välillä. Black Hawk Down -elokuvaan ja monet myös asekeräilijöiden kokoelmiin, kuten tämänkin jutun ase. Patruuna: Pienin kasa: Suurin kasa: Kasojen keskiarvo: Kasojen ka. Tämä ei sinänsä ollut suuri yllätys IMI:n M855:n osalta, mutta Hirtenbergerin patruuna on aiemmin käynyt muissa aseissa huomattavasti paremmin
Sanaa käytetään yleensä kuvaamaan ei-valtiollisten tahojen toimintaa, ja niin sanottu valtioterrorismi rajataan usein sen ulkopuolelle. “Sanana terrorismi juontaa latinankielisestä sanasta terror, ’kauhu’ ja se on yksilön tai “ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon. Keitä olivat nämä suomalaiset terroristit ja mitkä olivat heidän tavoitteensa. ASE-lehti • 47. Tässä artikkelissa käytetään termiä neutraalisti kuvaamaan lain näkökulmasta tapahtunutta tosiasiaa ottamatta kantaa tekojen oikeuttamisperusteisiin eri näkökulmista katsottuna. Terrorismi on termi, jolla ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Toisen “terroristi” voi olla toisen “vapaustaistelija”. SUOMALAISET TERRORISTIT KAATAMASSA VENÄJÄN HALLINTOA POMMEILLA TEKSTI: MIKA TYRY Sata vuotta sitten suomalaiset aktivistit kävivät kamppailua Venäjän keisarillista hallintoa vastaa pommeilla, jotka olivat lähtöisin Leniniltä ja hänen kumppaneiltaan. Kuka oikeastaan avusti ja ketä. Miten tilanteeseen oli päädytty. Miksi tästä kaikesta on vaiettu
Pommi-iskusta innostuneet koulupojat päättivät tehdä seuraavan iskun täysin itsenäisesti, ilman Aktiivisen Vastustuspuolueen ohjeita tai lupaa. Teko jäi toteuttamatta rakennuksen katolla (nykyään Smolna, valtioneuvoston juhlahuoneisto) olleiden piikkilankojen vuoksi. Suunnitelma paosta onnistui erinomaisesti. Pommi haavoitti Deutrichin lisäksi vain lähistöllä ollutta ajurin hevosta. Joukko aktivisteja päätti tehdä pommi-iskun kenraalikuvernööri Bobrikovia vastaan vuoden 1903 loppupuolella ja vuoden 1904 alussa. Tekotavan täytyi olla tuttu aktivisteille, olivathan lähes kaikki Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen (SAV) johtohenkilöt maanpaossa Ruotsissa, missä tapauksesta oli uutisoitu runsaasti. Klingstedt valmisti myös seuraavan pommin, jonka kohteena oli kenraalikuveröörin sijaisena toiminut venäläinen virkamies salaneuvos Deutrich Senaatintorilla. Näihin kuuluvat kaikki vuosien 1904-1905 irrallisetkin ja omaehtoiset terroriteot Venäjän valtaa vastaan. Poliisit kiinnostuivat Bobrikovia seuranneista henkilöistä ja osa iskuyrityksiä yrittäneistä aktivisteista pidätettiin, mutta heidät jouduttiin pain vapauttamaan koska todistusaineistoa heitä vastaan ei löytynyt. Albert Collanin muistikirjan n:o 2, sivulta 30, löytynyt piirros pommin rakenteesta, muistikirja takavarikoitiin ja se on säilynyt Kansallisarkiston kokoelmissa. Tukholmassa oli elokuussa vuonna 1904 räjähtänyt vastaavanlainen pommi avattaessa, jossa paketin vastaanottajaksi merkitty henkilö oli loukkaantunut. Ensimmäinen yhteistyössä valmistunut pommi oli täysi kopio Venäjän hallinnon sisäministeri von Plehwen Pietarissa heinäkuussa 1904 surmanneesta pommista. Kuva Mika Tyry. Yksi näistä pommeista on kuitenkin perimätiedon mukaan säilynyt ja se on nykyisin Poliisimuseon kokoelmissa. Deutrichin vammat, niin fyysiset kuin henkisetkin, olivat kuitenkin sellaiset, ettei hän koskaan enää kyennyt jatkamaan tehtäviään Suomessa. Halu ja kyky eivät kohtaa. Suomella on kuitenkin ollut oma roolinsa terrorismin historiassa, vaikka sitä ei ole juuri 1900-luvun alun jälkeen Suomessa esiintynyt. Kenraalikuvernööri Bobrikovin murha kesäkuussa 1904 oli puhtaasti kansallinen teko, jonka suorittamiseen ei tarvittu ulkopuolista apua. Tämäntyyppistä pommia tai tällä sytytysjärjestelmällä varustettua pommia oli tarkoitus käyttää Bobrikovin seuruetta vastaan Tähtitorninmäellä, jossa raskas lähes kymmenen kiloa painava dynamiittia sisältävä pommi oli tarkoitus pudottaa alas jyrkänteeltä. Kesällä 1905 venäläiset vallankumoukselliset olivat lähettäneet Sveitsistä tohtori Braunin opettamaan pommien tekoa aktivisteille ja Klingstedtille. Sytytinosa sisältää neljä räjäytin nallia sekä herkästi kitkasta syttyvän aloitemassan. Pommit tätä iskua varten oli valmistanut suomalainen räjähteistä kiinnostunut aktivisti Albert Collan, jonka aikaisemmista harrastuksista oli nyt hyötyä suuremmassa mittakaavassa. Aktivistien ensimmäiset suunnitelmat ja yritykset tehdä pommi-iskuja olivat tapahtuneet kuitenkin jo lähes kaksi vuotta aikaisemmin. Savun hälvettyä pommi päätettiin kiellosta huolimatta purkaa, purku suoritettiin onnistuneesti läheisellä paraatikentällä, kahden rohkean viipurilaisen poliisimiehen toimesta. Kenraalikuvernööriä vastaan tehdyt pommi-iskut eivät kuitenkaan onnistuneet koska, Bobrikov seurueineen vaihtoi yllättäen reittiään. Pommissa oli 250 kappaletta hevosenkengännauloja lisäämässä sen sirpalevaikutusta, juuri kuten oli ollut von Plehwen surmanneessa pommissa vuotta aiemmin. Seuraava isku yritettiin toteuttaa vuoden 1905 toukokuussa ja sen kohteena oli vihattu suomalainen Viipurin läänin poliisikomentaja Leo von Gross. Pommi-iskussa onnistui lähes kaikki muu paitsi se oleellinen, itse pommin räjähdys. Ajatus postin kautta lähetettyyn pakettipommiin oli saatu Ruotsista. Suunnitelmassa oli viskata iskusytyttimellä varustettu raskas pommi korkealta kalliolta Bobrikovia kohti. Jälleen oli onnea matkassa, mahdollisuudet huomattavasti suurempiin vahinkoihin oli olemassa. Salaneuvos Deutrichia vastaa Senaatintorilla tehdyssä pommi-iskussa oli paikalla ollut avustamassa koulupoikia, joiden tehtävänä oli avustaa pommin heittäjänä toiminutta viipurilaista Artturi Salovaaraa pakenemaan. Valmiina olleet pommit ehdittiin hävittämään ennen poliisin tarkastuksia upottamalla ne avantoon Pohjoisrannassa. Tämän epäonnistuttua, seuraavaksi rakennettiin pommi, joka oli tarkoitus pudottaa savupiipun kautta Bobrikovin virka-asuntoon. Vuonna 1905 suomalaisten aktivistien toteuttama aseiden ja räjähteiden salakuljetushanke pakotti venäläiset vallankumoukselliset avustamaan suomalaisia aktivisteja, olihan pääosa aseista ja räjähteistä tarkoitettu Venäjällä loppuvuodesta 1905 tarkoitetun vallankumouksen aloittamiseen. Yksi aktivisteista oli pidätettynä Viipurin läänin venäläisen kuvernöörin Mjasojedovin murhayrityksen johdosta. Venäläisiltä saatu apu pommin valmistamisessa oli siihen käytetty räjähdysaine, joka täytyi vielä tuolloin salakuljettaa Pariisista sekä ohjeita näistä tehtyjen pom48 • ASE-lehti. Pommiin käytetyt räjähdysaineet oli salakuljetettu Ruotsista ja itse pommin oli valmistanut Aktiivisen Vastustuspuolueen jäsen yliopiston opiskelija Frederik Klingstedt Helsingistä. Aktivisteja olivat kaikki ne henkilöt, jotka ovat joko yksin tai johonkin ryhmään järjestäytyneinä suorittaneet iskuja tai valmistelleet aseellista vastarintaa Suomessa Venäjän hallintoa vastaan. Pojat olivat jostain saaneet hankituksi pommia varten dynamiittia ja aikatulilankaa. Kohteena oli irstaana pidetty ja vihattu Hämeen läänin venäläinen kuvernööri Papkov, joka palatessaan Helsingistä, joutui pommi-iskun kohteeksi. Poikien toiminta oli täydellistä sähellystä aina saatua lopputulosta myöten, joka tässä tapauksessa oli vain useita satoja rikkoontuneita ikkunoita läheisistä taloista sekä täysin harmittomat jäljet poliisiaseman seinässä. Sanomalehdessä ollut karttakuvaus, Deutrichia kohti heitetystä pommista Senaatintorilta Helsingistä. Mutta jälleen mahdollisuudet huomattavasti suurempiin henkilövahinkoihin oli ollut olemassa. Mutta Bobrikovin murhan jälkeen suomalaiset aktivistit saivat ja tarvitsivat apua venäläisiltä vallankumouksellisilta heidän taistelussaan Suomessa toimeenpantuja venäläistämistoimenpiteitä vastaan. Kohteeksi valikoitui Helsingin poliisilaitoksen III piirin asema Eerikinkadulla. Vuoden 1905 aikana aktivistit yrittivät iskeä tai iskivät yhteensä neljään eri kertaan terroripommien avulla Suomessa olevia venäläistämistoimia suorittavia Venäjän hallinnossa olevia virkamiehiä vastaan. mien valmistamiseen. von Gross säikähti perinpohjaisesti ja pakeni huoneesta. Collan oli räjähdysaineilla tekemissään kokeiluissaan räjäytellyt latoja Oulunkylässä Helsingin lähistöllä. Toinen tai molemmat pommin laukaisemiseen tarkoitetuista naruista olivat liian lyhyet ja pommissa olevat nallit eivät syttyneet. Kuva Otava 22.7.1905, n:o 81. Klingstedt valmisti tohtorin avustuksella seuraavat pommin ja sen tarvitsemat räjähdysaineet aktivistien salaisessa painotalossa ja pommitehtaassa Kirkkonummella. Halua ja innokkuutta suorittaa isku oli kykyjä enemmän. Venäläiset vallankumoukselliset olivat jopa hetken aikaa täysin riippuvaisia suomalaisten aktivistien toimista ja heidän antamastaan avusta. Venäläinen pommiasiantuntija lähetetään Sveitsistä avustamaan aktivisteja. Kuva esittää pommissa olleen iskusytyttimen rakennetta, jossa pommin sisällä on langasta riippuva varsinainen kitkasta syttyvä sytytinosa. Hänet oli valittu kohteeksi jo aikaisemmin mutta nyt ajankohta iskun suorittamiseen oli mitä herkullisin. Klingstedt ei voinut mitenkään tietää, että dynamiitti räjähtäessään synnytti kovan kuumuuden, joka sai aikaan pommin sirpaleiksi tarkoitettujen lyijyluotien sulamisen räjähdyksen yhteydessä. Yleisenä käsityksenä on ollut, ettei Suomessa ole esiintynyt terrorismia tai että Suomi on vain välillisesti joutunut sitä kohtaamaan. Pommin räjäyttämiseen tarkoitettua aikatulilankaa ei virheellisen sytytystavan takia saatu aluksi millään syttymään. Pikapakettina Helsingistä lähetetty pommi kesti kuljetuksen rasitukset ja paketin avasi Viipurissa iskun kohteeksi valittu von Gross. Pommi oli hyvin alkeellinen, aikatulilangalla varustettu räjähdyspanos, jonka sirpaleiksi oli virheellisesti lisätty lyijyluoteja. Laatikko, jonka sisällä pommi oli, syttyi ja savusi, mutta se ei räjähtänyt
Kuva esittää pommissa olleen iskusytyttimen rakennetta, jossa pommin sisällä on langasta riippuva varsinainen kitkasta syttyvä sytytinosa. Halua ja innokkuutta suorittaa isku oli kykyjä enemmän. Sytytinosa sisältää neljä räjäytin nallia sekä herkästi kitkasta syttyvän aloitemassan. Kenraalikuvernööri Bobrikovin murha kesäkuussa 1904 oli puhtaasti kansallinen teko, jonka suorittamiseen ei tarvittu ulkopuolista apua. Tämäntyyppistä pommia tai tällä sytytysjärjestelmällä varustettua pommia oli tarkoitus käyttää Bobrikovin seuruetta vastaan Tähtitorninmäellä, jossa raskas lähes kymmenen kiloa painava dynamiittia sisältävä pommi oli tarkoitus pudottaa alas jyrkänteeltä. Aktivistien ensimmäiset suunnitelmat ja yritykset tehdä pommi-iskuja olivat tapahtuneet kuitenkin jo lähes kaksi vuotta aikaisemmin. Ensimmäinen yhteistyössä valmistunut pommi oli täysi kopio Venäjän hallinnon sisäministeri von Plehwen Pietarissa heinäkuussa 1904 surmanneesta pommista. Tukholmassa oli elokuussa vuonna 1904 räjähtänyt vastaavanlainen pommi avattaessa, jossa paketin vastaanottajaksi merkitty henkilö oli loukkaantunut. Seuraava isku yritettiin toteuttaa vuoden 1905 toukokuussa ja sen kohteena oli vihattu suomalainen Viipurin läänin poliisikomentaja Leo von Gross. Valmiina olleet pommit ehdittiin hävittämään ennen poliisin tarkastuksia upottamalla ne avantoon Pohjoisrannassa. Kenraalikuvernööriä vastaan tehdyt pommi-iskut eivät kuitenkaan onnistuneet koska, Bobrikov seurueineen vaihtoi yllättäen reittiään. Klingstedt ei voinut mitenkään tietää, että dynamiitti räjähtäessään synnytti kovan kuumuuden, joka sai aikaan pommin sirpaleiksi tarkoitettujen lyijyluotien sulamisen räjähdyksen yhteydessä. Toinen tai molemmat pommin laukaisemiseen tarkoitetuista naruista olivat liian lyhyet ja pommissa olevat nallit eivät syttyneet. Pommiin käytetyt räjähdysaineet oli salakuljetettu Ruotsista ja itse pommin oli valmistanut Aktiivisen Vastustuspuolueen jäsen yliopiston opiskelija Frederik Klingstedt Helsingistä. Suunnitelmassa oli viskata iskusytyttimellä varustettu raskas pommi korkealta kalliolta Bobrikovia kohti. Poikien toiminta oli täydellistä sähellystä aina saatua lopputulosta myöten, joka tässä tapauksessa oli vain useita satoja rikkoontuneita ikkunoita läheisistä taloista sekä täysin harmittomat jäljet poliisiaseman seinässä. Klingstedt valmisti tohtorin avustuksella seuraavat pommin ja sen tarvitsemat räjähdysaineet aktivistien salaisessa painotalossa ja pommitehtaassa Kirkkonummella. mien valmistamiseen. Kuva Mika Tyry. Savun hälvettyä pommi päätettiin kiellosta huolimatta purkaa, purku suoritettiin onnistuneesti läheisellä paraatikentällä, kahden rohkean viipurilaisen poliisimiehen toimesta. Pojat olivat jostain saaneet hankituksi pommia varten dynamiittia ja aikatulilankaa. Yleisenä käsityksenä on ollut, ettei Suomessa ole esiintynyt terrorismia tai että Suomi on vain välillisesti joutunut sitä kohtaamaan. Venäläisiltä saatu apu pommin valmistamisessa oli siihen käytetty räjähdysaine, joka täytyi vielä tuolloin salakuljettaa Pariisista sekä ohjeita näistä tehtyjen pomASE-lehti • 49. Laatikko, jonka sisällä pommi oli, syttyi ja savusi, mutta se ei räjähtänyt. Pommin räjäyttämiseen tarkoitettua aikatulilankaa ei virheellisen sytytystavan takia saatu aluksi millään syttymään. Tämän epäonnistuttua, seuraavaksi rakennettiin pommi, joka oli tarkoitus pudottaa savupiipun kautta Bobrikovin virka-asuntoon. Mutta Bobrikovin murhan jälkeen suomalaiset aktivistit saivat ja tarvitsivat apua venäläisiltä vallankumouksellisilta heidän taistelussaan Suomessa toimeenpantuja venäläistämistoimenpiteitä vastaan. Sanomalehdessä ollut karttakuvaus, Deutrichia kohti heitetystä pommista Senaatintorilta Helsingistä. Salaneuvos Deutrichia vastaa Senaatintorilla tehdyssä pommi-iskussa oli paikalla ollut avustamassa koulupoikia, joiden tehtävänä oli avustaa pommin heittäjänä toiminutta viipurilaista Artturi Salovaaraa pakenemaan. Yksi näistä pommeista on kuitenkin perimätiedon mukaan säilynyt ja se on nykyisin Poliisimuseon kokoelmissa. Jälleen oli onnea matkassa, mahdollisuudet huomattavasti suurempiin vahinkoihin oli olemassa. Aktivisteja olivat kaikki ne henkilöt, jotka ovat joko yksin tai johonkin ryhmään järjestäytyneinä suorittaneet iskuja tai valmistelleet aseellista vastarintaa Suomessa Venäjän hallintoa vastaan. Halu ja kyky eivät kohtaa. Joukko aktivisteja päätti tehdä pommi-iskun kenraalikuvernööri Bobrikovia vastaan vuoden 1903 loppupuolella ja vuoden 1904 alussa. Teko jäi toteuttamatta rakennuksen katolla (nykyään Smolna, valtioneuvoston juhlahuoneisto) olleiden piikkilankojen vuoksi. Albert Collanin muistikirjan n:o 2, sivulta 30, löytynyt piirros pommin rakenteesta, muistikirja takavarikoitiin ja se on säilynyt Kansallisarkiston kokoelmissa. Poliisit kiinnostuivat Bobrikovia seuranneista henkilöistä ja osa iskuyrityksiä yrittäneistä aktivisteista pidätettiin, mutta heidät jouduttiin pain vapauttamaan koska todistusaineistoa heitä vastaan ei löytynyt. Venäläinen pommiasiantuntija lähetetään Sveitsistä avustamaan aktivisteja. Venäläiset vallankumoukselliset olivat jopa hetken aikaa täysin riippuvaisia suomalaisten aktivistien toimista ja heidän antamastaan avusta. Suunnitelma paosta onnistui erinomaisesti. Mutta jälleen mahdollisuudet huomattavasti suurempiin henkilövahinkoihin oli ollut olemassa. Kuva Otava 22.7.1905, n:o 81. Pommi-iskussa onnistui lähes kaikki muu paitsi se oleellinen, itse pommin räjähdys. Vuonna 1905 suomalaisten aktivistien toteuttama aseiden ja räjähteiden salakuljetushanke pakotti venäläiset vallankumoukselliset avustamaan suomalaisia aktivisteja, olihan pääosa aseista ja räjähteistä tarkoitettu Venäjällä loppuvuodesta 1905 tarkoitetun vallankumouksen aloittamiseen. Pommi haavoitti Deutrichin lisäksi vain lähistöllä ollutta ajurin hevosta. Pommit tätä iskua varten oli valmistanut suomalainen räjähteistä kiinnostunut aktivisti Albert Collan, jonka aikaisemmista harrastuksista oli nyt hyötyä suuremmassa mittakaavassa. von Gross säikähti perinpohjaisesti ja pakeni huoneesta. Collan oli räjähdysaineilla tekemissään kokeiluissaan räjäytellyt latoja Oulunkylässä Helsingin lähistöllä. Suomella on kuitenkin ollut oma roolinsa terrorismin historiassa, vaikka sitä ei ole juuri 1900-luvun alun jälkeen Suomessa esiintynyt. Hänet oli valittu kohteeksi jo aikaisemmin mutta nyt ajankohta iskun suorittamiseen oli mitä herkullisin. Kohteeksi valikoitui Helsingin poliisilaitoksen III piirin asema Eerikinkadulla. Ajatus postin kautta lähetettyyn pakettipommiin oli saatu Ruotsista. Pommissa oli 250 kappaletta hevosenkengännauloja lisäämässä sen sirpalevaikutusta, juuri kuten oli ollut von Plehwen surmanneessa pommissa vuotta aiemmin. Yksi aktivisteista oli pidätettynä Viipurin läänin venäläisen kuvernöörin Mjasojedovin murhayrityksen johdosta. Pommi oli hyvin alkeellinen, aikatulilangalla varustettu räjähdyspanos, jonka sirpaleiksi oli virheellisesti lisätty lyijyluoteja. Pommi-iskusta innostuneet koulupojat päättivät tehdä seuraavan iskun täysin itsenäisesti, ilman Aktiivisen Vastustuspuolueen ohjeita tai lupaa. Kohteena oli irstaana pidetty ja vihattu Hämeen läänin venäläinen kuvernööri Papkov, joka palatessaan Helsingistä, joutui pommi-iskun kohteeksi. Näihin kuuluvat kaikki vuosien 1904-1905 irrallisetkin ja omaehtoiset terroriteot Venäjän valtaa vastaan. Tekotavan täytyi olla tuttu aktivisteille, olivathan lähes kaikki Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen (SAV) johtohenkilöt maanpaossa Ruotsissa, missä tapauksesta oli uutisoitu runsaasti. Vuoden 1905 aikana aktivistit yrittivät iskeä tai iskivät yhteensä neljään eri kertaan terroripommien avulla Suomessa olevia venäläistämistoimia suorittavia Venäjän hallinnossa olevia virkamiehiä vastaan. Pikapakettina Helsingistä lähetetty pommi kesti kuljetuksen rasitukset ja paketin avasi Viipurissa iskun kohteeksi valittu von Gross. Kesällä 1905 venäläiset vallankumoukselliset olivat lähettäneet Sveitsistä tohtori Braunin opettamaan pommien tekoa aktivisteille ja Klingstedtille. Klingstedt valmisti myös seuraavan pommin, jonka kohteena oli kenraalikuveröörin sijaisena toiminut venäläinen virkamies salaneuvos Deutrich Senaatintorilla. Deutrichin vammat, niin fyysiset kuin henkisetkin, olivat kuitenkin sellaiset, ettei hän koskaan enää kyennyt jatkamaan tehtäviään Suomessa
Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki. Maalari Juho Jalmari Tapola, Helsinki, syntynyt Hauholla 15 päivänä helmikuuta v.1879, antaa haastattelussa 25/X 1934 seuraavat tiedot Painetut lähteet: Keskisarja, Teemu 2010: Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Pommin oli rakentanut jälleen Klingstedt, tohtorin avustuksella. Kenraalikuvernööri Bobrikov saavuttaa diktaattorinvaltuudet. Täyttä varmuutta ei ole siitä, oliko se tämä pommiksi epäilty esine. Tämän on kaikki mitä tästä pommista ja iskuyrityksestä tiedetään. Aikaa tarvittaviin kokeisiin ei ollut, oli kiire. 50 • ASE-lehti. Viranomaisten vastatoimenpiteillä tai tutkinnoilla ei ollut vaikutusta aktivisteihin toimintaan, eikä pommi-iskujen tekijöiden jäljille päästy eikä heistä koskaan ketään tuomittu. WSOY. Piirros on venäläisten vallankumouksellisten omasta käsinkirjoitetusta pomminteko-oppaasta, joka on taltioitu International Institute Of Social History kokoelmiin, Amsterdamiin. Väkevä happo oli sijoitettu lasiampulliin joka rikkoutuessaan sytytti sen vieressä olleen herkästi syttyvän kaliumkloraatin ja sokerin seoksen joka taas sytytti sen lähellä olevat nallit. Rikostutkinnan perusteella tehty piirros vallankumouksellisten käyttämästä terroripommin sytyttimestä. Pommi on muistitiedon ja siitä tehdyn luovutuskirjeen mukaan löydetty Eugen Schaumanin asunnosta vuonna 1904 sen jälkeen kun, hän oli ampunut Bobrikovin ja itsensä. Sytyttimiä oli yleensä kaksi ison ja raskaan pommin räjähtämisen varmistamiseksi. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki. Pakettipommissa langat olivat solmussa, heittopommiin asetetut sirpaleet olivat vääränlaisia. Kullberg, Anssi, toim. Poliisiasemaa kohti tehdyssä iskussa lähes kaikki olisi pitänyt tehdä toisin. Kolme näistä pommi-iskua tai niiden yritystä ovat sellaisia, joilla oli hyvät mahdollisuudet onnistua. 2011: Suomi Terrorismi Supo. Pommissa on kaksi kierteillä varustettua aukkoa, yksi päädyssä oleva ja toinen sivussa. Kuva teoksesta: Anarchy and Anarchists. Kokemusta pommien teosta tai niiden vaikutuksesta ei ehtinyt karttua, niiden muutaman kuukauden aikana kun niillä yritettiin iskeä. Parmasen-kokoelma 603:14 ja 14a Kansiot XXIII, XXIV, XV, XXIX: Herra Uno Serenius, Helsinki, haastatteluissa 10– 11/IX,14/IX,18/IX, 6/X ja 7/X 1931 saatuja tietoja. Koira joka ei haukkunut, miksi ja miten Suomi on välttynyt terroristien toiminnan leviämiseltä. Iskua suorittamaan ilmoittautunut vapaaehtoinen kuitenkin kyllästyi odottamiseen ja palasi pommi mukanaan Helsinkiin. Miksi ne sitten epäonnistuivat. Collan. Kirjallisuudessa olevan tiedon mukaan yksi valmistetuista pommeista oli tarkoitus laskea katon kautta savupiipun hormista kenraalikuvernöörin asuntoon. WSOY. Pommi-iskujen unohtuivat koska niitä ei syntynyt uhreja. Iskusytyttimellä varustetussa pommissa sytytin ei kestänyt heiton aiheuttamaa rasitusta tai siinä ollut itsetehty dynamiitti ei toiminut. Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen arkisto, Vuosikertomukset (1904–1906) Taistelujärjestön vuosikertomus Eino I. Kuva Partija Socialistov-Revoljucionerov (749) kansiosta, Leonid Krasin. Ruhtinasta odotettiin kapsäkkiin rakennetun pommin kanssa Kaipiaisten rautatieasemalla, jossa pommi oli tarkoitus heittää joko ruhtinaan junavaunuun tai sen alle. Kuva Mika Tyry. Jäljennös Filemon Tidemannin muistiinpanoista. Ruhtinas oli kuitenkin muuttanut matkasuunnitelmiaan ja hän matkusti Pietariin laivalla, tätä tietoa ei ehditty toimittaa asemalla odottaville iskun tekijöille. Pommi on kooltaan 7 cm x 7 cm x 10 cm. Keskisarja, Teemu 2011: ”Terrorismin potentiaalinen pikkujättiläinen: poliittisen väkivallan sarastuskausi 1904–1906”. Pommin oli tarkoitus räjähtää maahan iskeytyessään, mutta pommissa ollut haposta ja herkästi syttyvästä aineesta tehty sytytin todennäköisesti irtosi osittain heiton aikana tai sitten Klingstedtin valmistama räjähdysaine ei toiminut tarkoitetulla tavalla. Pommi oli kookas, se painoi lähes seitsemän kiloa ja siinä oli 3½ sekunnin aikautus. Kuvernööri oli tarkoitus tappaa hänen matkatessaan junalla Pietariin, tai niin ainakin aktivistit suunnittelivat. Parmanen, Eino 1937: Taistelujen kirja, II osa, Taisteluvaiheen kärjistyminen. Aminoff 2) A.J. Porvoo/Helsinki. Suunnitelmaa muutettiin ja seuraavaksi pommi oli tarkoitus pudottaa Viipurissa hotellin ulkoparvekkeelta kohti ruhtinaan hevosvaunuja. Jos pommi olisi toiminut halutulla tavalla, olisi moni lähellä ollut sivullinen henkilö haavoittunut tai kuollut. Lasiampulli ja nallit olivat asennettu puusta tehtyyn holkkiin jonka alapuolella oli joko omatekoista tai kaupallista dynamiittia. Pommin koon ja sytyttimessä olevan lyhyen viiveen vuoksi, olisi ollut todennäköistä, että myös pomminheittäjä olisi kuollut tehdyssä iskussa. Jälleen iskun kohteena ollut kuvernööri pelästyi ja hänet täytyi siirtää toisiin tehtäviin Venäjälle. Aktivistien pommi-iskut loppuivat vuoden 1905 lokakuun lopulla alkaneeseen suurlakkoon, joka päätti ensimmäisen sortokauden. Teoksessa Kullberg (toim.) 2011. Aktivistien viimeisessä iskuyrityksessä itsemurhapommin heittäjä ei uskaltanut suorittaa iskua, tällä iskulla ehkä myös yritettiin paikata aikaisempia, jo epäonnistuneiksi luultuja tai sellaisiksi osoittautuneita iskuja. Yritys oli puhtaasti venäläisten vallankumouksellisten pommi-iskujen mukainen itsemurhaisku, jollaiselle oli vaikea löytää suorittajaa aktivistien joukosta. Lähteet: Kansallisarkisto (KA) Kenraalikuvernöörin kanslia (KKK) Kotitarkastuksissa takavarikoitua aineistoa 1) G.A. Rikkoutuneista lasiampulleista vapautunut happo sytytti pommissa olleen räjähdysaineen vaarattomasti palamaan, joka paloi kirkkaalla liekillä kiivaasti usean minuutin ajan. Epäonnistuneiden iskujen kohteeksi päätyneet henkilöt poistuivat maasta tai he eivät enää uskaltaneet jatkaa virantoimitustaan Suomessa. Parmanen, Eino 1939: Taistelujen kirja, III osa, Taistelun ja jännityksen aikaa rajuilma yltymässä myrskyksi. Kuutio muotona on hyvin epätyypillinen ja epäkäytännöllinen tapa rakentaa tehokas pommi. Porvoo/Helsinki. Pommi-iskut ja niiden yritykset saivat kuitenkin osakseen huomiota kansainvälisessä lehdissä ja aktivistit pääsivät lopulta tavoittelemaansa päämäärään lähes verettömästi. Jos yksikin kohteena olleista henkilöistä tai sivullisista olisi kuollut, iskut olisivat saaneet kuolemattoman maineen. Venäläisten vallankumouksellisten käyttämä pommin sytytin. Viimeinen aktivistein yrittämän pommi-iskun kohteena oli Suomeen Bobrikovin murhan jälkeen kenraalikuvernööriksi tullut ruhtinas Obolenski
ASE-lehti • 51. Kuva Mika Tyry. Viimeinen aktivistein yrittämän pommi-iskun kohteena oli Suomeen Bobrikovin murhan jälkeen kenraalikuvernööriksi tullut ruhtinas Obolenski. Parmanen, Eino 1937: Taistelujen kirja, II osa, Taisteluvaiheen kärjistyminen. Lasiampulli ja nallit olivat asennettu puusta tehtyyn holkkiin jonka alapuolella oli joko omatekoista tai kaupallista dynamiittia. Kokemusta pommien teosta tai niiden vaikutuksesta ei ehtinyt karttua, niiden muutaman kuukauden aikana kun niillä yritettiin iskeä. Aminoff 2) A.J. Iskusytyttimellä varustetussa pommissa sytytin ei kestänyt heiton aiheuttamaa rasitusta tai siinä ollut itsetehty dynamiitti ei toiminut. Rikkoutuneista lasiampulleista vapautunut happo sytytti pommissa olleen räjähdysaineen vaarattomasti palamaan, joka paloi kirkkaalla liekillä kiivaasti usean minuutin ajan. Iskua suorittamaan ilmoittautunut vapaaehtoinen kuitenkin kyllästyi odottamiseen ja palasi pommi mukanaan Helsinkiin. WSOY. Väkevä happo oli sijoitettu lasiampulliin joka rikkoutuessaan sytytti sen vieressä olleen herkästi syttyvän kaliumkloraatin ja sokerin seoksen joka taas sytytti sen lähellä olevat nallit. Kuutio muotona on hyvin epätyypillinen ja epäkäytännöllinen tapa rakentaa tehokas pommi. Yritys oli puhtaasti venäläisten vallankumouksellisten pommi-iskujen mukainen itsemurhaisku, jollaiselle oli vaikea löytää suorittajaa aktivistien joukosta. Kuvernööri oli tarkoitus tappaa hänen matkatessaan junalla Pietariin, tai niin ainakin aktivistit suunnittelivat. Pommin koon ja sytyttimessä olevan lyhyen viiveen vuoksi, olisi ollut todennäköistä, että myös pomminheittäjä olisi kuollut tehdyssä iskussa. Venäläisten vallankumouksellisten käyttämä pommin sytytin. Epäonnistuneiden iskujen kohteeksi päätyneet henkilöt poistuivat maasta tai he eivät enää uskaltaneet jatkaa virantoimitustaan Suomessa. Pommi on kooltaan 7 cm x 7 cm x 10 cm. Kirjallisuudessa olevan tiedon mukaan yksi valmistetuista pommeista oli tarkoitus laskea katon kautta savupiipun hormista kenraalikuvernöörin asuntoon. Miksi ne sitten epäonnistuivat. 2011: Suomi Terrorismi Supo. Maalari Juho Jalmari Tapola, Helsinki, syntynyt Hauholla 15 päivänä helmikuuta v.1879, antaa haastattelussa 25/X 1934 seuraavat tiedot Painetut lähteet: Keskisarja, Teemu 2010: Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Pommissa on kaksi kierteillä varustettua aukkoa, yksi päädyssä oleva ja toinen sivussa. Jos pommi olisi toiminut halutulla tavalla, olisi moni lähellä ollut sivullinen henkilö haavoittunut tai kuollut. Pommi on muistitiedon ja siitä tehdyn luovutuskirjeen mukaan löydetty Eugen Schaumanin asunnosta vuonna 1904 sen jälkeen kun, hän oli ampunut Bobrikovin ja itsensä. Lähteet: Kansallisarkisto (KA) Kenraalikuvernöörin kanslia (KKK) Kotitarkastuksissa takavarikoitua aineistoa 1) G.A. Aktivistien pommi-iskut loppuivat vuoden 1905 lokakuun lopulla alkaneeseen suurlakkoon, joka päätti ensimmäisen sortokauden. Parmasen-kokoelma 603:14 ja 14a Kansiot XXIII, XXIV, XV, XXIX: Herra Uno Serenius, Helsinki, haastatteluissa 10– 11/IX,14/IX,18/IX, 6/X ja 7/X 1931 saatuja tietoja. Porvoo/Helsinki. Suunnitelmaa muutettiin ja seuraavaksi pommi oli tarkoitus pudottaa Viipurissa hotellin ulkoparvekkeelta kohti ruhtinaan hevosvaunuja. Kuva Partija Socialistov-Revoljucionerov (749) kansiosta, Leonid Krasin. Pommin oli rakentanut jälleen Klingstedt, tohtorin avustuksella. Piirros on venäläisten vallankumouksellisten omasta käsinkirjoitetusta pomminteko-oppaasta, joka on taltioitu International Institute Of Social History kokoelmiin, Amsterdamiin. Kenraalikuvernööri Bobrikov saavuttaa diktaattorinvaltuudet. Kullberg, Anssi, toim. Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen arkisto, Vuosikertomukset (1904–1906) Taistelujärjestön vuosikertomus Eino I. Pommi-iskujen unohtuivat koska niitä ei syntynyt uhreja. Jos yksikin kohteena olleista henkilöistä tai sivullisista olisi kuollut, iskut olisivat saaneet kuolemattoman maineen. Viranomaisten vastatoimenpiteillä tai tutkinnoilla ei ollut vaikutusta aktivisteihin toimintaan, eikä pommi-iskujen tekijöiden jäljille päästy eikä heistä koskaan ketään tuomittu. Ruhtinas oli kuitenkin muuttanut matkasuunnitelmiaan ja hän matkusti Pietariin laivalla, tätä tietoa ei ehditty toimittaa asemalla odottaville iskun tekijöille. Tämän on kaikki mitä tästä pommista ja iskuyrityksestä tiedetään. Sytyttimiä oli yleensä kaksi ison ja raskaan pommin räjähtämisen varmistamiseksi. WSOY. Pakettipommissa langat olivat solmussa, heittopommiin asetetut sirpaleet olivat vääränlaisia. Collan. Parmanen, Eino 1939: Taistelujen kirja, III osa, Taistelun ja jännityksen aikaa rajuilma yltymässä myrskyksi. Porvoo/Helsinki. Aktivistien viimeisessä iskuyrityksessä itsemurhapommin heittäjä ei uskaltanut suorittaa iskua, tällä iskulla ehkä myös yritettiin paikata aikaisempia, jo epäonnistuneiksi luultuja tai sellaisiksi osoittautuneita iskuja. Jälleen iskun kohteena ollut kuvernööri pelästyi ja hänet täytyi siirtää toisiin tehtäviin Venäjälle. Aikaa tarvittaviin kokeisiin ei ollut, oli kiire. Teoksessa Kullberg (toim.) 2011. Jäljennös Filemon Tidemannin muistiinpanoista. Poliisiasemaa kohti tehdyssä iskussa lähes kaikki olisi pitänyt tehdä toisin. Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki. Pommi oli kookas, se painoi lähes seitsemän kiloa ja siinä oli 3½ sekunnin aikautus. Keskisarja, Teemu 2011: ”Terrorismin potentiaalinen pikkujättiläinen: poliittisen väkivallan sarastuskausi 1904–1906”. Rikostutkinnan perusteella tehty piirros vallankumouksellisten käyttämästä terroripommin sytyttimestä. Ruhtinasta odotettiin kapsäkkiin rakennetun pommin kanssa Kaipiaisten rautatieasemalla, jossa pommi oli tarkoitus heittää joko ruhtinaan junavaunuun tai sen alle. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki. Pommin oli tarkoitus räjähtää maahan iskeytyessään, mutta pommissa ollut haposta ja herkästi syttyvästä aineesta tehty sytytin todennäköisesti irtosi osittain heiton aikana tai sitten Klingstedtin valmistama räjähdysaine ei toiminut tarkoitetulla tavalla. Pommi-iskut ja niiden yritykset saivat kuitenkin osakseen huomiota kansainvälisessä lehdissä ja aktivistit pääsivät lopulta tavoittelemaansa päämäärään lähes verettömästi. Täyttä varmuutta ei ole siitä, oliko se tämä pommiksi epäilty esine. Koira joka ei haukkunut, miksi ja miten Suomi on välttynyt terroristien toiminnan leviämiseltä. Kuva teoksesta: Anarchy and Anarchists. Kolme näistä pommi-iskua tai niiden yritystä ovat sellaisia, joilla oli hyvät mahdollisuudet onnistua
Paljon ampuva arvostaa yleensä edullisia patruunoita. Lähtönopeus vaikuttaa myös rekyyliin ja sitä kautta ammuttavuuteen, millä saattaa olla tarkkuutta suurempi merkitys kilpakäytössä. 20 senttiä alkaa olla jo sellainen hinta, että moni miettii kannattaako itse patruunoita jälleen ladata lainkaan, komponentit kun maksavat helposti saman verran tai enemmänkin. Keräsimme elokuussa 2020 kaikki helposti löydettävissä olevat, tarjoustai normaalihinnaltaan enintään 20 senttiä maksavat 9mm Luger patruunat koeammuttavaksi. Näin varsinkin, ellei vala lyijystä omia luoteja, mikä taas on sen verran aikaa vievää, ettei moni viitsi enää sitä harrastaa. Joissakin aseissa lähtönopeus voi vaikuttaa toimintavarmuuteenkin, luistin saaman peräytymisnopeuden muodossa. Luodeissa ei ole käytetty rautaa, mikä varmennettiin magneetilla, aikaisempien yllätysten opastamana. Oikeastaan ainoa rajoitus kilpakäytössä tulee niissä practicalin lajeissa, joissa on patruunalle minor luokitusvaatimus eli luodin paino (gr) x nopeus (fps) jaettuna 1000:lla on oltava vähintään 125. Yleensä tehdaspatruunat ovat huomattavasti tulisempia, niin tälläkin kertaa. Yllättävää oli myös se, että osa edullisista patruunoista on varsin nimekkäiden ja laadukkaiden valmistajien tuotteita. Edullisen hinnan ansiosta kaliiperista on muodostunutkin sangen suosittu, mikä tekee patruunoista edelleen edullisempia. Ainoaksi selkeäksi eroksi jää näin luodin paino, joka on joko 7,5 tai 8 grammaa. Muissa on tukeva muovikehys Winsun luottaessa kovaan ja hyvin toimivaan styroksiseen. Kaikki ovat tietenkin kokovaippaisia ja boxer nallilla ladattuja eli messinkiset hylsyt on helppo ladata uudelleen, jos joku niitä enää kerää talteen. Vaan samalla mielessä pyörii kysymys siitä, tekeekö niillä mitään. Luodin paino mahdollistaa myös toisen eroavuuden, eli kevyemmälle luodille voidaan antaa kovempi lähtönopeus, jos niin halutaan. Rasiat ovat kaikissa komeita ja patruunat siistejä, kuin toistensa kopioita. Kaliiperi tunnetaan myös nimillä 9x19(mm) ja 9mm Para(bellum) ja tottakai myös 9 mm NATO. Mukaan saimme siis Ruag Ammotecin Unkarin tehtaalla valmistettavat Gecon valkoiseen rasiaan pakatun 7,5 grammaisen 2411041:n (nykyään näyttävän punaisessa rasiassa nimellä DTX, lähtönopeus 370 m/s) ja Gecon 2318629 peruspatruunan, jossa on 8 g luoti (lähtönopeus 360 m/s), Bosnia ja Herzegovinasta tulevan 7,5 g Maxxtechin (ei ilmoita lähtönopeutta) sekä USA:ssa Winchesterin tekemän Super-X 8 grammaisen W9MM124 (lähtönopeus rasian kyljessä 347 m/s). Valitettavasti kalleuden takia puuttumaan jäivät monet ennakko-odotuksissa olleet kuten Sellier&Bellot sekä Fiocchi ja Magtech. Se tarkoittaa 8 grammaisella (124 gr) luodilla vähintään 308 m/s ja 7,5 grammaisella (115 gr) 332 m/s lähtönopeutta. Kolme nimekkäintä osallistujaa löytyivät Kärkkäisen aseosastolta ja se neljäs, Maxxtech XXL:stä. TEKSTI JA KUVAT: J. Toimintavarmuuteen vaikuttaa lähtönopeuden lisäksi Edulliset ysimilliset Kaikki osanottajat on pakattu erittäin siisteihin pahvilaatikoihin, johon Winsulla on painettu jopa ballistiikkatiedot. Lopulta osanottajia löytyi yllättävän vähän, sillä tarjouksissa on aiemmin näkynyt muitakin kuin nyt löydetyt merkit. MALINEN 52 • ASE-lehti
Muissa on tukeva muovikehys Winsun luottaessa kovaan ja hyvin toimivaan styroksiseen. Valitettavasti kalleuden takia puuttumaan jäivät monet ennakko-odotuksissa olleet kuten Sellier&Bellot sekä Fiocchi ja Magtech. Kolme nimekkäintä osallistujaa löytyivät Kärkkäisen aseosastolta ja se neljäs, Maxxtech XXL:stä. Yllättävää oli myös se, että osa edullisista patruunoista on varsin nimekkäiden ja laadukkaiden valmistajien tuotteita. MALINEN ASE-lehti • 53. Mukaan saimme siis Ruag Ammotecin Unkarin tehtaalla valmistettavat Gecon valkoiseen rasiaan pakatun 7,5 grammaisen 2411041:n (nykyään näyttävän punaisessa rasiassa nimellä DTX, lähtönopeus 370 m/s) ja Gecon 2318629 peruspatruunan, jossa on 8 g luoti (lähtönopeus 360 m/s), Bosnia ja Herzegovinasta tulevan 7,5 g Maxxtechin (ei ilmoita lähtönopeutta) sekä USA:ssa Winchesterin tekemän Super-X 8 grammaisen W9MM124 (lähtönopeus rasian kyljessä 347 m/s). Rasiat ovat kaikissa komeita ja patruunat siistejä, kuin toistensa kopioita. Yleensä tehdaspatruunat ovat huomattavasti tulisempia, niin tälläkin kertaa. TEKSTI JA KUVAT: J. Paljon ampuva arvostaa yleensä edullisia patruunoita. Edullisen hinnan ansiosta kaliiperista on muodostunutkin sangen suosittu, mikä tekee patruunoista edelleen edullisempia. Kaliiperi tunnetaan myös nimillä 9x19(mm) ja 9mm Para(bellum) ja tottakai myös 9 mm NATO. Joissakin aseissa lähtönopeus voi vaikuttaa toimintavarmuuteenkin, luistin saaman peräytymisnopeuden muodossa. Vaan samalla mielessä pyörii kysymys siitä, tekeekö niillä mitään. Lopulta osanottajia löytyi yllättävän vähän, sillä tarjouksissa on aiemmin näkynyt muitakin kuin nyt löydetyt merkit. 20 senttiä alkaa olla jo sellainen hinta, että moni miettii kannattaako itse patruunoita jälleen ladata lainkaan, komponentit kun maksavat helposti saman verran tai enemmänkin. Ainoaksi selkeäksi eroksi jää näin luodin paino, joka on joko 7,5 tai 8 grammaa. Oikeastaan ainoa rajoitus kilpakäytössä tulee niissä practicalin lajeissa, joissa on patruunalle minor luokitusvaatimus eli luodin paino (gr) x nopeus (fps) jaettuna 1000:lla on oltava vähintään 125. Toimintavarmuuteen vaikuttaa lähtönopeuden lisäksi Edulliset ysimilliset Kaikki osanottajat on pakattu erittäin siisteihin pahvilaatikoihin, johon Winsulla on painettu jopa ballistiikkatiedot. Luodin paino mahdollistaa myös toisen eroavuuden, eli kevyemmälle luodille voidaan antaa kovempi lähtönopeus, jos niin halutaan. Lähtönopeus vaikuttaa myös rekyyliin ja sitä kautta ammuttavuuteen, millä saattaa olla tarkkuutta suurempi merkitys kilpakäytössä. Keräsimme elokuussa 2020 kaikki helposti löydettävissä olevat, tarjoustai normaalihinnaltaan enintään 20 senttiä maksavat 9mm Luger patruunat koeammuttavaksi. Se tarkoittaa 8 grammaisella (124 gr) luodilla vähintään 308 m/s ja 7,5 grammaisella (115 gr) 332 m/s lähtönopeutta. Luodeissa ei ole käytetty rautaa, mikä varmennettiin magneetilla, aikaisempien yllätysten opastamana. Kaikki ovat tietenkin kokovaippaisia ja boxer nallilla ladattuja eli messinkiset hylsyt on helppo ladata uudelleen, jos joku niitä enää kerää talteen. Näin varsinkin, ellei vala lyijystä omia luoteja, mikä taas on sen verran aikaa vievää, ettei moni viitsi enää sitä harrastaa
syöttövarmuus lippaasta pesään, joka puolestaan riippuu osaltaan patruunan pituudesta ja luodin kärkimuodosta. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos vakavissaan hakee tarkkaa yhden käden asetta, ei kannata unohtaa revolvereita ja niihin soveltuvia laippakantakaliipereita, mutta sekin on toinen juttu se samoin kuin revolverin soveltuvuus toiminnallisiin lajeihin. Samalla mitattiin nopeudet Labradarin tutkalla. TESTI Koeammunta suoritettiin perinteiseen tapaan, tavallisilla perusaseilla hiekkapussituelta viiden sarjoja 25 metriltä. Tyypillisesti keikkapiippuisilla 9 mm “perusaseilla” on tarkkuus luokassa 75 mm/25 metriä. Samoin revolverit ja konepistoolit ovat aivan oma maailmansa. Aseiksi valittiin kestosuosikit CZ 75 ja Glock 17. Koska sulkuväli määräytyy hylsynsuun mukaan, eli patruuna nojaa pesään hylsyn suulla, tulisi suun olla tarpeeksi suora eikä siinä saisi olla voimasta niippauspyöristystä. Nyt Winsulla oli hylsynsuu taivutettu sisäänpäin muita enemmän, mutta patruuna toimi siitä huolimatta täysin moitteetta. Toki omissa sarjoissaan ne sopivatkin. 54 • ASE-lehti. Hylsyn CIP mitta puolestaan on 19,15 mm -0,25 mm ja kaikki olivat tämän sisällä. Glockin ammuttavuutta oli parannettu vaihtamalla kevennetty laukaisu ja CZ:ssa oli bufferi palautusjousen juuressa. Silti tällä yhdistelmällä saadut parhaat kasat olivat uskomattomasti lähes yhtä kahden sentin reikää. Siten ammunta olikin laseria käyttäen huomattavasti helpompaa kuin avotähtäimillä. Nämä ovat ne yleisimmät, melko edulliset merkit. Maxxtech poikkeaa joukosta, sillä se on millin muita lyhyempi ollen 28,26-28,35 mm. Joskus on jollakin patruunalla päästy lähelle 50 milliä, eikä 100 milliä ole ollut lainkaan harvinaista sekään. Tosin lisätähtäin kiinnittyy yhdellä sokalla muovikahvaan, joten asennuksen lisäksi rungon ja luistin väliset välykset kuten luistin ja piipun väliset välyksetkin jäivät aiheuttamaan omaa, patruunoista riippumatonta hajontaansa. Testiaseita ajatellen vielä aivan oma käyttöalueensa olisivat riemastuttavan helposti ammuttavat lyhytpiippuiset itselataavat karbiinit, mutta se on asia erikseen. Patruunat olivat Kaikilla patruunakehys on tukeva ja pitää patruunat ojennuksessa, joten se kestää uudelleenkäyttöä jälleenladattaessakin. Patruunoiden tasalaatuisuudesta kertovat tasaiset lähtönopeudet, joten mittasimme tutkalla 20 laukauksen nopeudet molemmilla aseilla. Ammunnat suoritimme tavallisilla kestosuosikeilla, Glock 17 ja CZ75:lla. CIP antaa enimmäismitaksi 29,69 mm ja nyt viiden otannalla mitat vaihtelivat Winsulla tasaisesti välillä 29,33 – 29,38 mm, kun Gecoilla vaihtelu oli hieman suurempaa 7,5 g: 29,17-29,44 mm ja 8 g: 29,22-29,42 mm. Lyhyellä 25 metrin matkalla laserpiste oli pilvisenä päivänä selvästi näkyvissä. Mukaan löytyneet kilpakumppanit vasemmalta Geco 7,5 g ja 8 g, Maxxtech 7,5 g sekä Winchester 8 g. Glockiin vaihdettujen vakavampaan käyttöön erinomaisesti soveltuvien XS Sightin DXT2 tritium -hämärätähtäinten epämääräisyyden vuoksi Glock varustettiin Crimson Tracen LG-617 lasertähtäimellä, mikä helpotti oleellisesti tarkkaa toimintaa
Tosin lisätähtäin kiinnittyy yhdellä sokalla muovikahvaan, joten asennuksen lisäksi rungon ja luistin väliset välykset kuten luistin ja piipun väliset välyksetkin jäivät aiheuttamaan omaa, patruunoista riippumatonta hajontaansa. Patruunoiden tasalaatuisuudesta kertovat tasaiset lähtönopeudet, joten mittasimme tutkalla 20 laukauksen nopeudet molemmilla aseilla. Lyhyellä 25 metrin matkalla laserpiste oli pilvisenä päivänä selvästi näkyvissä. Aseiksi valittiin kestosuosikit CZ 75 ja Glock 17. Samoin revolverit ja konepistoolit ovat aivan oma maailmansa. Nämä ovat ne yleisimmät, melko edulliset merkit. Nyt Winsulla oli hylsynsuu taivutettu sisäänpäin muita enemmän, mutta patruuna toimi siitä huolimatta täysin moitteetta. Silti tällä yhdistelmällä saadut parhaat kasat olivat uskomattomasti lähes yhtä kahden sentin reikää. Joskus on jollakin patruunalla päästy lähelle 50 milliä, eikä 100 milliä ole ollut lainkaan harvinaista sekään. syöttövarmuus lippaasta pesään, joka puolestaan riippuu osaltaan patruunan pituudesta ja luodin kärkimuodosta. Toki omissa sarjoissaan ne sopivatkin. Tyypillisesti keikkapiippuisilla 9 mm “perusaseilla” on tarkkuus luokassa 75 mm/25 metriä. Testiaseita ajatellen vielä aivan oma käyttöalueensa olisivat riemastuttavan helposti ammuttavat lyhytpiippuiset itselataavat karbiinit, mutta se on asia erikseen. Patruunat olivat Kaikilla patruunakehys on tukeva ja pitää patruunat ojennuksessa, joten se kestää uudelleenkäyttöä jälleenladattaessakin. Ammunnat suoritimme tavallisilla kestosuosikeilla, Glock 17 ja CZ75:lla. Glockiin vaihdettujen vakavampaan käyttöön erinomaisesti soveltuvien XS Sightin DXT2 tritium -hämärätähtäinten epämääräisyyden vuoksi Glock varustettiin Crimson Tracen LG-617 lasertähtäimellä, mikä helpotti oleellisesti tarkkaa toimintaa. Glockin ammuttavuutta oli parannettu vaihtamalla kevennetty laukaisu ja CZ:ssa oli bufferi palautusjousen juuressa. TESTI Koeammunta suoritettiin perinteiseen tapaan, tavallisilla perusaseilla hiekkapussituelta viiden sarjoja 25 metriltä. Maxxtech poikkeaa joukosta, sillä se on millin muita lyhyempi ollen 28,26-28,35 mm. Koska sulkuväli määräytyy hylsynsuun mukaan, eli patruuna nojaa pesään hylsyn suulla, tulisi suun olla tarpeeksi suora eikä siinä saisi olla voimasta niippauspyöristystä. Siten ammunta olikin laseria käyttäen huomattavasti helpompaa kuin avotähtäimillä. Mukaan löytyneet kilpakumppanit vasemmalta Geco 7,5 g ja 8 g, Maxxtech 7,5 g sekä Winchester 8 g. CIP antaa enimmäismitaksi 29,69 mm ja nyt viiden otannalla mitat vaihtelivat Winsulla tasaisesti välillä 29,33 – 29,38 mm, kun Gecoilla vaihtelu oli hieman suurempaa 7,5 g: 29,17-29,44 mm ja 8 g: 29,22-29,42 mm. ASE-lehti • 55. Hylsyn CIP mitta puolestaan on 19,15 mm -0,25 mm ja kaikki olivat tämän sisällä. Samalla mitattiin nopeudet Labradarin tutkalla. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos vakavissaan hakee tarkkaa yhden käden asetta, ei kannata unohtaa revolvereita ja niihin soveltuvia laippakantakaliipereita, mutta sekin on toinen juttu se samoin kuin revolverin soveltuvuus toiminnallisiin lajeihin
Punainen laser näkyi selvästi 25 metrin matkalla alkusyksyn pilvisenä päivänä helpottaen näin oleellisesti ammuntaa. Siten hidas lähtönopeus ja kevyt luoti saattavat helpottaa nopeaa ammuntaa ja nopeuksissa on tälläkin kertaa suuret erot, samoillakin luodin painoilla. Tarkkuustestin yhteydessä mittasimme samalla nopeudet käyttäen molempia aseita ja samasta rasiasta poimittuja patruunoita. Kun näitä tuli paljon, niin kieltämättä mielessä kävi ajatus jos toinenkin. TULOKSET Satunnaisessa järjestyksessä ammuttuna mitään mullistavaa ei tullut esille ja asekohtaiset erotkin tarkkuuksissa olivat pienet, todennäköisesti osin tähtäimistä ja ampujasta johtuvia. Ne olivat myös linjassa vastaavanlaisten aseiden testijuttujen kanssa. rekyylin pehmeys saattaa olla vielä tärkeämpi nopeissa sarjoissa. tässä peräisin samasta rasiasta, joten eri aseilla saatavat arvot ovat keskenään vertailukelpoisia. Sen kiinnitys käy yksinkertaisesti yhdellä sokalla. Tällä kertaa Glock näytti pitävän 8 g Gecoista, tulos on yhden käden aseelle uskomattoman hyvä. Yhden ja kahden käden otteella ei kuitenkaan nyt havaittu olevan suurta eroa. Takatähtäimissä CZ sopii tarkkaan pahvinpuhkontaan, mutta Glockiin on vaihdettu paremmin vaikeisiin olosuhteisiin soveltuva. 56 • ASE-lehti. Glockin kohdallahan on monesti esitetty varsin vaatimattoman iskurin voiman voivan aiheuttaa nopeushajontaan omat lisänsä. Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin kädessään asetta pitelevä ampuja on aina suurin osumien hajonnan aiheuttaja, myös tällä kertaa. Etutähtäimissä CZ:n ramppijyvä kiiltelee helposti, joten se on hyvä noeta, Glockin tritium ampullilla varustetulla onnistuu ammunta hämärämmässäkin. Tietenkin piippujen erilaiset rihlaukset tekevät osansa nekin. Asensimme Glockiin CT:n lasertähtäimen täsmällisemmän tähtäämisen mahdollistamiseksi. Tosin on muistettava, että kasojen lukumäärä oli kaikilla pieni, joten saadut tulokset on ymmärrettävä suuntaa antaviksi ja omakohtaiseen kokeiluun kannustaviksi. Toisaalta näin on aiemmin käynyt penkkiin kiinnitetyllä pulttilukkoisella Glockin testipiipullakin, joten… Tarkkuus on vain yksi asia ja esim. Molemmilla tavoilla kasassa oli useasti neljä laukausta erittäin tiukassa, parhaimmillaan 17 mm ryppäässä ja se viides jossakin kaukana sivulla
rekyylin pehmeys saattaa olla vielä tärkeämpi nopeissa sarjoissa. TULOKSET Satunnaisessa järjestyksessä ammuttuna mitään mullistavaa ei tullut esille ja asekohtaiset erotkin tarkkuuksissa olivat pienet, todennäköisesti osin tähtäimistä ja ampujasta johtuvia. Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin kädessään asetta pitelevä ampuja on aina suurin osumien hajonnan aiheuttaja, myös tällä kertaa. Sen kiinnitys käy yksinkertaisesti yhdellä sokalla. Molemmilla tavoilla kasassa oli useasti neljä laukausta erittäin tiukassa, parhaimmillaan 17 mm ryppäässä ja se viides jossakin kaukana sivulla. Tietenkin piippujen erilaiset rihlaukset tekevät osansa nekin. Kun näitä tuli paljon, niin kieltämättä mielessä kävi ajatus jos toinenkin. Yhden ja kahden käden otteella ei kuitenkaan nyt havaittu olevan suurta eroa. Takatähtäimissä CZ sopii tarkkaan pahvinpuhkontaan, mutta Glockiin on vaihdettu paremmin vaikeisiin olosuhteisiin soveltuva. Punainen laser näkyi selvästi 25 metrin matkalla alkusyksyn pilvisenä päivänä helpottaen näin oleellisesti ammuntaa. Tällä kertaa Glock näytti pitävän 8 g Gecoista, tulos on yhden käden aseelle uskomattoman hyvä. Tarkkuustestin yhteydessä mittasimme samalla nopeudet käyttäen molempia aseita ja samasta rasiasta poimittuja patruunoita. Tosin on muistettava, että kasojen lukumäärä oli kaikilla pieni, joten saadut tulokset on ymmärrettävä suuntaa antaviksi ja omakohtaiseen kokeiluun kannustaviksi. tässä peräisin samasta rasiasta, joten eri aseilla saatavat arvot ovat keskenään vertailukelpoisia. Glockin kohdallahan on monesti esitetty varsin vaatimattoman iskurin voiman voivan aiheuttaa nopeushajontaan omat lisänsä. Siten hidas lähtönopeus ja kevyt luoti saattavat helpottaa nopeaa ammuntaa ja nopeuksissa on tälläkin kertaa suuret erot, samoillakin luodin painoilla. Toisaalta näin on aiemmin käynyt penkkiin kiinnitetyllä pulttilukkoisella Glockin testipiipullakin, joten… Tarkkuus on vain yksi asia ja esim. ASE-lehti • 57. Asensimme Glockiin CT:n lasertähtäimen täsmällisemmän tähtäämisen mahdollistamiseksi. Etutähtäimissä CZ:n ramppijyvä kiiltelee helposti, joten se on hyvä noeta, Glockin tritium ampullilla varustetulla onnistuu ammunta hämärämmässäkin. Ne olivat myös linjassa vastaavanlaisten aseiden testijuttujen kanssa
Päivän parhaat kasat olivat Päivän parhaat kasat olivat Glockilla ja 8 g Gecoilla Glockilla ja 8 g Gecoilla peräkkäin ammutut 21 ja 27 peräkkäin ammutut 21 ja 27 milliset, mikä on epätodelmilliset, mikä on epätodellisen hyvin kyseiselle kaliilisen hyvin kyseiselle kaliiperille ja keikkapiippuiselle perille ja keikkapiippuiselle perusaseelle. Alun kysymykseen siitä kannattaako edullisia patruunoita ostaa, on vastaus kokeilun perusteella aika selvä, kyllä kannattaa. Tulokset 9mm Luger Patruuna nopeus, m/s vaihtelu, m/s stdhajonta, m/s tarkkuus, mm paras kasa, mm CZ 75, piippu 116 mm Geco 7,5 g FMJ 338 8 3,4 57 45 Geco 8 g FMJ 317 15,8 4,6 65 54 MaxxTech 7,5 g FMJ 360 23,9 6,5 73 59 Winchester Super-X 8 g FMJ 338 16,6 4,3 66 43 Glock 17, piippu 114 mm Geco 7,5 g FMJ 350 17,4 4,8 81 59 Geco 8 g FMJ 325 13,3 3,6 37 21 MaxxTech 7,5 g FMJ 366 32,2 8 59 40 Winchester Super-X 8 g FMJ 341 22,6 5,9 61 41 Nopeudet Labradar 20 lk, tarkkuus 4x5 lk hiekkapussituki Lähtönopeuksissa Maxxtechin arvoissa oli muita suurempi vaihtelu, mikä yleensä vaikuttaa tarkkuuteen, mutta tällä kertaa se hukkui muihin vaihteluihin. Näin ainakin toimintalajeja ampuvien ja kympinpuhkojat hakevat joka tapauksessa juuri siihen omaan tarkkuusaseeseensa parhaiten sopivan patruunan elleivät sitten leivo niitä kasaan itse. Kasigrammaisissa Geco on hitaampana pehmeämpi ammuttava kuin Winsu kuten 7,5 grammaisissakin pehmeämpi kuin varsin tulinen Maxxtech. Toiminta kaikilla patruunoilla ja molemmissa aseissa oli täysin virheetöntä, minkäänlaisia häiriöitä ei esiintynyt. 58 • ASE-lehti. Ammunnassa ase tuettiin yksinkertaisesti hiekkapusseihin kahdesta pisteestä. perusaseelle
hallitus ASE-lehti • 59. SuomenAsehistoriallinenSeurajärjestääperinteiset HISTORIALLISTENASEIDENAMPUMAKILPAILUT sunnuntaina1.8.2021klo11.30alkaen SeppälänampumaradallaKalvolassa. Säännöt ovat nähtävänä seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. Varaa omasi! VIHDOINKIN! EOTECH LÄHETYS TULI!!! Eotech 502.0 HOLOSIGHT UUTUUS! 475,00 Eotech 512.A65 valopiste AA 68 MOA 540,00 Eotech EXPS2-0 tähtäin 690,00 Eotech EXPS3-2 tähtäin NV malli 855,00 Eotech EXPS3-0 TAN tähtäin NV malli 855,00 Eotech 552A65 Military NV AA 68 MOA piste/rinki 690,00 Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. KEVÄTTARJOUKSIA! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE COLT KIVÄÄREITÄ MM; CM7 Sentry 308 win 2850,00 AR15A4 kal 5,56 20” 1850,00 Expanse 2000 5,56 1290,00 LE6920 Carbine 5,56 1750,00 LE6940 Carbine 5,56 2250,00 LE6920 SOCOM M4A1 Carbine . Kasigrammaisissa Geco on hitaampana pehmeämpi ammuttava kuin Winsu kuten 7,5 grammaisissakin pehmeämpi kuin varsin tulinen Maxxtech. Kokouksessa käsitellään seuran säännöissä mainitut asiat. Päivän parhaat kasat olivat Päivän parhaat kasat olivat Glockilla ja 8 g Gecoilla Glockilla ja 8 g Gecoilla peräkkäin ammutut 21 ja 27 peräkkäin ammutut 21 ja 27 milliset, mikä on epätodelmilliset, mikä on epätodellisen hyvin kyseiselle kaliilisen hyvin kyseiselle kaliiperille ja keikkapiippuiselle perille ja keikkapiippuiselle perusaseelle. Näin ainakin toimintalajeja ampuvien ja kympinpuhkojat hakevat joka tapauksessa juuri siihen omaan tarkkuusaseeseensa parhaiten sopivan patruunan elleivät sitten leivo niitä kasaan itse. Säännöt ovat säännöissä mainitut asiat. Asiasta ilmoitetaan internet-sivuillamme Asiasta ilmoitetaan internet-sivuillamme www.sahs.fi ja aikataulun niin salliessa myös www.sahs.fi ja aikataulun niin salliessa myös Ase-lehdessä. Samallaratkotaanseuranmestaruudet,joihinosallistuvat ainoastaanseuranjäsenet.Kilpailuonmuiltaosinavoinkaikille alanharrastajille.Osallistumismaksu20€/lajietukäteen ilmoittautuneiltaja23€/laji jälki-ilmoittautuneilta. hallitus Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Alun kysymykseen siitä kannattaako edullisia patruunoita ostaa, on vastaus kokeilun perusteella aika selvä, kyllä kannattaa. kokous pidetään myöhempänä ajankohtana. KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ TAI VIERAILE SIVUILLAMME WWW.ASETALO.COM. Ammunnassa ase tuettiin yksinkertaisesti hiekkapusseihin kahdesta pisteestä. OSTAMME ASEITA! OSTAMME ASEITA ! OSTAMME ASEITA! JESSE HACKMAN is back! Tulokset 9mm Luger Patruuna nopeus, m/s vaihtelu, m/s stdhajonta, m/s tarkkuus, mm paras kasa, mm CZ 75, piippu 116 mm Geco 7,5 g FMJ 338 8 3,4 57 45 Geco 8 g FMJ 317 15,8 4,6 65 54 MaxxTech 7,5 g FMJ 360 23,9 6,5 73 59 Winchester Super-X 8 g FMJ 338 16,6 4,3 66 43 Glock 17, piippu 114 mm Geco 7,5 g FMJ 350 17,4 4,8 81 59 Geco 8 g FMJ 325 13,3 3,6 37 21 MaxxTech 7,5 g FMJ 366 32,2 8 59 40 Winchester Super-X 8 g FMJ 341 22,6 5,9 61 41 Nopeudet Labradar 20 lk, tarkkuus 4x5 lk hiekkapussituki Lähtönopeuksissa Maxxtechin arvoissa oli muita suurempi vaihtelu, mikä yleensä vaikuttaa tarkkuuteen, mutta tällä kertaa se hukkui muihin vaihteluihin. nähtävänä seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. Toiminta kaikilla patruunoilla ja molemmissa aseissa oli täysin virheetöntä, minkäänlaisia häiriöitä ei esiintynyt. Kokouksessa käsitellään seuran Ase-lehdessä. Luelisääsahs.fi/tapahtumat/kilpailut SAHS KEVÄTKOKOUS SAHS KEVÄTKOKOUS Korona-tilanteesta johtuen Suomen AseKorona-tilanteesta johtuen Suomen Asehistoriallisen Seuran sääntömääräinen keväthistoriallisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään myöhempänä ajankohtana. perusaseelle. Kal 5,56 /223 rem 2350,00 AR-15A4 FLATTOP TACTICAL CARBINE AR6720 1520,00 AR15 9MM (AR6951) KIVÄÄRI 1950,00 M4 CARBINE 16” 5,56/223 KIVÄÄRI LE6920MPS-B 1990,00 Rossi Puma vipulukkokivääreitä mm; Vipulukkokarbiini 16” kal 44 mag tai 45 LC tai 357 895,00 Vipulukkokivääri 20” kal 357 tai 44 tai 45 LC 895,00 Triple Black 16,5” kal 357 tai 44 mag 1045,00 Vipulukkokivääri 454 casull SS 20” 945,00 SAIGA KIVÄÄREITÄ MM! MK-105 5,45X39 kivääri 1250,00 MKK-105 5,45X39 Short kivääri 1250,00 MK-103 7,62X39 kivääri 1090,00 MKK-102 223 REM short kivääri 1250,00 MK-102 223 rem kivääri 1250,00 TR3-5 5,45X39 kivääri (AK15 kopio) 2150,00 TIGR SVD 02 VER 01 7,62X54R (Dragunov) kivääri 1990,00 Tulossa myös 7,62x39 malleista MKK-104 karbiini ja TR3-7
Se on hyvä työkalu niin tarkkuuden kuin toimintavarmuuden testaukseen, varsinkin varustettuna Leupoldin kiinteänä kirkaskuvaisella 12x40 Target putkella. Saksalainen Lapuan tytäryhtiö Nammo Schönebeck GmbH lataa kaliiperin .22 LR patruunoita niin Lapua -nimen alla kuin omalla SK tuotemerkillään. Toki koneet ovat erilaiset, mutta tehdas on tunnettu laatuajattelustaan ja se on yhteistä porttien sisäpuolella. Näin ei siis ole laita SK:n kohdalla, vaan mainostettu syöttövarmuus on todellakin hyvä. Nimellinen lähtönopeus piipunsuulla on 345 m/s ja pyöreäpäinen, lyijyantimoni seoksesta puristettu luoti painaa normaalit 2,59 g. Luodin voitelu on öljymäisen liukas ja ohut. Viime mainittu on yksi läheisimmin ampujaa liikuttavista asioista, sillä lippaita saa olla täyttämässä yhtenään ja silloin vähiten sormia suttaava patruuna on miellyttävin käsiteltävä. 60 • ASE-lehti. Tosin lipastettaessa se samalla myös suttaa ampujan sa se samalla myös suttaa ampujan sormetkin. Valmistaja kuin valmistaja on paitsiossa, ellei tarjoa Arskan tyylistä viskuria. Tähän oivan lääkkeen tarjoaa maailman suosituimman ja samalla halvimman kaliiperin käyttö eli asetyyppi voi pysyä samana, mutta kutistetaan kaliiperi .22 LR:ksi. Itselataavissahan aseen toiminta on riippuvainen itse aseesta jos mistä, sillä sama patruuna voi toisessa aseessa liikuttaa lukkoa kerta toisensa jälkeen taka-asentoon asti ja toisessa taas liike voi jäädä vajaaksi. Näin runsaampikin harjoittelu kisoihin käy kivutta ja kohtuukustannuksin puhumattakaan epävirallisemmasta sosiaalisesta toiminnasta. Lajille uskollisesti se ladataan hieman tavanomaista nopeammaksi, jolloin toiminta itselataavissa on varmempaa. Vielä tuo luodin voitelu vaikuttaa aseen toimintavarmuuteen, sillä jos vaha on paksua ja suttaavaa, niin sitä jää liikkuviinkin ja se kerää palojätteitä ja muuta moskaa mikä puolestaan aiheuttaa toimintahäiriöitä. Eikä pidä unohtaa sitä, että Rugerin itselataavia 10/22:kin on valmistettu jo miljoonia ja miljoonia kappaleita, joten SK muistaa mainita myös tämän monissa kilpailuissa dominoivan asetyypin kohderyhmäkseen. Liekö hylsy kimmonnut kiikaritähtäimestä takaisin tms. Hinnoittelu tuotemerkeillä onkin sitten varsin erilainen. Täysin kymmenen patruunan lippaallisin ammuttuna rasiallisella tuli kolme toimintahäiriötä eli hylsy jäi sulkeutuvan lukon ja piipunperän väliin. 335 ja 327 m/s nopeuksia, mutta pikkuisen kumminkin. MALINEN Maailman suosituimman .22 LR kaliiperin patruunatarjonta on kasvanut jälleen yhdellä uudella tulokkaalla, kun keväällä kauppoihin tuli itselataaviin kivääreihin räätälöity SK .22 LR Semi-Auto Rifle. Joka kerta patruunapesässä oli uusi patruuna, joten lukko kävi kyllä riittävän takana poimiakseen patruunan lippaasta ja patruuna syöttyi luotettavasti pesään. Yksi eniten suosiotaan kasvattava alue piekkariammunnassakin on itselataavilla aseilla ammunta. Edelleen samaa itselataavaa toimintaa ajatellen seurasi käynti pistooliradalla ja Viiden osumakuviot olivat tavallisella sakolaisella ulkona ammuttuna keskimäärin kymmenen millin pintaan, parhaimmillaan jopa 3,5 mm! Pyöreäpäinen, liukkaaksi voideltu Pyöreäpäinen, liukkaaksi voideltu luoti osoittautui syöttövarmaksi itseluoti osoittautui syöttövarmaksi itselataavissa aseissa. Niillä ammunta on tarkkaa ja hyvän ergonomian ansiosta vaivatonta, mutta patruunakulut tahtovat nousta taivaisiin. SK .22 LR Semi-Auto Rifle Arska-ajan match piekkarinpaukku TEKSTI JA KUVAT: J. Nyt kova puuskatuuli piti huolen siitä, että kasa-ammunnan sai unohtaa ja ulkoilutimme Rugeria 22 asteen lämmössä liikkuvan pahvihirven ulkoradalla. SEMI-AUTO Tuote-esitteen mukaan kyseessä on erittäin tarkka match -patruuna, jonka hinta on edullinen, eli hintalaatu suhde on lyömätön. Nyt oman siivunsa tästä suurkulutuksesta on päättänyt höylätä myös SK. Numeroiden valossa tuo lähtönopeus ei nyt niin kovin paljon korkeampi ole, sillä muissa patruunoissaan SK käyttää n. sormetkin. Tosin lipastettaeslataavissa aseissa. Nyt SK:t kyllä suttaavat sormetkin. RADALLA Koska Arskojen lisäksi aselistalla mainitaan se suosituin kaikista eli Rugerin 10/22, kaivoimme esille sellaisen, raskaspiippuisen Target mallin. Luonnollisesti näillä eväillä saatava 154 joulen liike-energia riittää metsästykseenkin ja suoristaahan korkeampi lähtönopeus aavistuksen lentorataakin eli helpottaa osumista vaihtelevilta etäisyyksiltä. millin paikkeilla. Samalla pienen kaliiperin käyttö on monen patruunatehtaan unelma, sillä kulutus pysyy suurena eli kauppa käy. Siten ase ja patruuna pitää parittaa toistensa kanssa ja siksi toimintavarmuus omassa aseessa selviää vain kokeilemalla. Tämä on varsin luonnollista ja osin seurausta isompikaliiperisten itselataavien suosiosta. SK Semi-Auto Rifle kävi mainiosti koeSK Semi-Auto Rifle kävi mainiosti koeammunnassa käytetyllä itselataavalla ammunnassa käytetyllä itselataavalla Ruger 10/22:lla, jolla kasat olivat 10 Ruger 10/22:lla, jolla kasat olivat 10 millin paikkeilla
Liekö hylsy kimmonnut kiikaritähtäimestä takaisin tms. Vielä tuo luodin voitelu vaikuttaa aseen toimintavarmuuteen, sillä jos vaha on paksua ja suttaavaa, niin sitä jää liikkuviinkin ja se kerää palojätteitä ja muuta moskaa mikä puolestaan aiheuttaa toimintahäiriöitä. SK .22 LR Semi-Auto Rifle Arska-ajan match piekkarinpaukku TEKSTI JA KUVAT: J. Niillä ammunta on tarkkaa ja hyvän ergonomian ansiosta vaivatonta, mutta patruunakulut tahtovat nousta taivaisiin. Se on hyvä työkalu niin tarkkuuden kuin toimintavarmuuden testaukseen, varsinkin varustettuna Leupoldin kiinteänä kirkaskuvaisella 12x40 Target putkella. Samalla pienen kaliiperin käyttö on monen patruunatehtaan unelma, sillä kulutus pysyy suurena eli kauppa käy. Nyt SK:t kyllä suttaavat sormetkin. Nyt kova puuskatuuli piti huolen siitä, että kasa-ammunnan sai unohtaa ja ulkoilutimme Rugeria 22 asteen lämmössä liikkuvan pahvihirven ulkoradalla. SEMI-AUTO Tuote-esitteen mukaan kyseessä on erittäin tarkka match -patruuna, jonka hinta on edullinen, eli hintalaatu suhde on lyömätön. Luonnollisesti näillä eväillä saatava 154 joulen liike-energia riittää metsästykseenkin ja suoristaahan korkeampi lähtönopeus aavistuksen lentorataakin eli helpottaa osumista vaihtelevilta etäisyyksiltä. Tämä on varsin luonnollista ja osin seurausta isompikaliiperisten itselataavien suosiosta. Näin ei siis ole laita SK:n kohdalla, vaan mainostettu syöttövarmuus on todellakin hyvä. Numeroiden valossa tuo lähtönopeus ei nyt niin kovin paljon korkeampi ole, sillä muissa patruunoissaan SK käyttää n. MALINEN Maailman suosituimman .22 LR kaliiperin patruunatarjonta on kasvanut jälleen yhdellä uudella tulokkaalla, kun keväällä kauppoihin tuli itselataaviin kivääreihin räätälöity SK .22 LR Semi-Auto Rifle. Siten ase ja patruuna pitää parittaa toistensa kanssa ja siksi toimintavarmuus omassa aseessa selviää vain kokeilemalla. Lajille uskollisesti se ladataan hieman tavanomaista nopeammaksi, jolloin toiminta itselataavissa on varmempaa. Yksi eniten suosiotaan kasvattava alue piekkariammunnassakin on itselataavilla aseilla ammunta. Nimellinen lähtönopeus piipunsuulla on 345 m/s ja pyöreäpäinen, lyijyantimoni seoksesta puristettu luoti painaa normaalit 2,59 g. Viime mainittu on yksi läheisimmin ampujaa liikuttavista asioista, sillä lippaita saa olla täyttämässä yhtenään ja silloin vähiten sormia suttaava patruuna on miellyttävin käsiteltävä. Nyt oman siivunsa tästä suurkulutuksesta on päättänyt höylätä myös SK. Näin runsaampikin harjoittelu kisoihin käy kivutta ja kohtuukustannuksin puhumattakaan epävirallisemmasta sosiaalisesta toiminnasta. Edelleen samaa itselataavaa toimintaa ajatellen seurasi käynti pistooliradalla ja Viiden osumakuviot olivat tavallisella sakolaisella ulkona ammuttuna keskimäärin kymmenen millin pintaan, parhaimmillaan jopa 3,5 mm! Pyöreäpäinen, liukkaaksi voideltu Pyöreäpäinen, liukkaaksi voideltu luoti osoittautui syöttövarmaksi itseluoti osoittautui syöttövarmaksi itselataavissa aseissa. Itselataavissahan aseen toiminta on riippuvainen itse aseesta jos mistä, sillä sama patruuna voi toisessa aseessa liikuttaa lukkoa kerta toisensa jälkeen taka-asentoon asti ja toisessa taas liike voi jäädä vajaaksi. Saksalainen Lapuan tytäryhtiö Nammo Schönebeck GmbH lataa kaliiperin .22 LR patruunoita niin Lapua -nimen alla kuin omalla SK tuotemerkillään. millin paikkeilla.. SK Semi-Auto Rifle kävi mainiosti koeSK Semi-Auto Rifle kävi mainiosti koeammunnassa käytetyllä itselataavalla ammunnassa käytetyllä itselataavalla Ruger 10/22:lla, jolla kasat olivat 10 Ruger 10/22:lla, jolla kasat olivat 10 millin paikkeilla. Toki koneet ovat erilaiset, mutta tehdas on tunnettu laatuajattelustaan ja se on yhteistä porttien sisäpuolella. Hinnoittelu tuotemerkeillä onkin sitten varsin erilainen. Tosin lipastettaeslataavissa aseissa. RADALLA Koska Arskojen lisäksi aselistalla mainitaan se suosituin kaikista eli Rugerin 10/22, kaivoimme esille sellaisen, raskaspiippuisen Target mallin. Valmistaja kuin valmistaja on paitsiossa, ellei tarjoa Arskan tyylistä viskuria. Tosin lipastettaessa se samalla myös suttaa ampujan sa se samalla myös suttaa ampujan sormetkin. Luodin voitelu on öljymäisen liukas ja ohut. 335 ja 327 m/s nopeuksia, mutta pikkuisen kumminkin. Eikä pidä unohtaa sitä, että Rugerin itselataavia 10/22:kin on valmistettu jo miljoonia ja miljoonia kappaleita, joten SK muistaa mainita myös tämän monissa kilpailuissa dominoivan asetyypin kohderyhmäkseen. Tähän oivan lääkkeen tarjoaa maailman suosituimman ja samalla halvimman kaliiperin käyttö eli asetyyppi voi pysyä samana, mutta kutistetaan kaliiperi .22 LR:ksi. sormetkin. Joka kerta patruunapesässä oli uusi patruuna, joten lukko kävi kyllä riittävän takana poimiakseen patruunan lippaasta ja patruuna syöttyi luotettavasti pesään. Täysin kymmenen patruunan lippaallisin ammuttuna rasiallisella tuli kolme toimintahäiriötä eli hylsy jäi sulkeutuvan lukon ja piipunperän väliin
103 euroa + posti(ennakko)kulut. Se on tuplat Lapuan kilpapaukkuihin verrattuna, mutta ei poikkea sanottavasti tavanomaisista halpiksista. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Toiminta pulttilukkoisessa oli kaiken kaikkiaan täysin virheetöntä. Tarkkuuden tavoittelu kun vaatii huomattavasti tyynempää keliä. Suora terä. Aguilakin on kehittänyt oman nallitusmenetelmänsä, jota se kutsuu tietenkin nimellä Aguila priming. Nimekkäin menetelmä on Eleyn, jossa massa voidaan levittää vaarattomasti jauheena ja aktivoida vesipisaralla. Siihen kuuluvat niin haulikon, kiväärin, pistoolin kuin pienoiskiväärinkin patruunat. Tämä vielä ulkona vain osin täysin tyynessä ammuttuna. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Tämä 19 asteen lämmössä ja sakolaisen 58 senttisestä piipusta ammuttuna. Miten se toimii omassa itselataavassa, jää tietenkin jokaisen itse testattavaksi. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Tehtaan valikoima näissä on sinällään erittäin laaja alkaen ruudittomasta Colibrista (1,3 g, 128 m/s) ja päätyen erittäin nopeaan Interceptoriin (2,6 g, 448 m/s). Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Samalla kertaa mitattiin nopeudet piipun suulla Labradarin tutkalla. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Osaltaan hyvään tulokseen vaikutti pitkään metsästetty ja lopulta onnistunut lähes tuuleton keli. 95 € + postik. Tarkkuudeltaan se osoittautui yllättävän hyväksi, joten edullisuudestaan huolimatta se sopii harjoittelukäytön lisäksi kilpailukäyttöönkin sekä metsälle. Se vaatii pitkän piipun ja kireän rihlannousun vakautuakseen. On tehnyt laajaa valikoimaa pitkään, jo vuodesta 1961 lähtien. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Vielä kertaalleen piti palata radalle, säätiedotus kun lupasi tyyntä keliä. Aguilan patruunoita on tuotu aiemminkin Suomeen ja nyt niitä on jälleen saatavilla tietty valikoima pienoiskiväärikaliiperissa. Vaan mitä vielä, puuskainen tuo oli todellisuudessa tälläkin kertaa. Ei lainkaan huono, pikemminkin yllättävän hyvä, kyseessähän oli laadukas peruspiekkari eikä mikään kasa-ase. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g seuraava rasiallinen paikallaan olevaan koulutauluun Browningin Buckmarkilla. Nytkin esiintyneiden toimintahäiriöiden selvittely söi kuitenkin miestä siinä määrin, että ammunta sai jäädä tähän. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Hieman tavanomaista korkeampi lähtönopeus parantaa toimintavarmuutta itselataavissa aseissa. Tosin rekyyli oli aika voimakas, mikä tuntui selvästi ranteessa verrattaessa hitaampiin latauksiin ja siten luistilla oli rivakasti nopeutta. CARA CARA 44 € + postik. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Viides kasa oli muuten 3,5 -millisenä yksi parhaita koskaan piekkarilla ampumistani, mutta se edusti poikkeusta keskimääräisesti saataviin, joten sitä ei otettu mukaan keskiarvolaskelmaan. Alle äänennopeuden olevilla patruunoilla taas puhti tuskin riittää itselataaville, eikä se ole niille tarkoitettukaan. RADALLA Eniten kiinnosti, miten suosituin normaalinopeuksinen toimii niin tarkkuuden suhteen kuin itselataavissakin, sehän on lähtönopeutensa puolesta eniten käytetty ja kaikenlaiseen käyttöön tarkoitettu. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Yksi valmistuksen tärkeimmistä asioista on tasaisen nallimassan saaminen hylsynkannan reunukseen. Ajatuksena oli saada ammutuksi kasat myös itselataavalla, perustuuhan testipatruuna nimeään myöten juuri tälle toimintatavalle. aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Tehtaan koepiippu puolestaan on 66 senttinen, mutta piekkarin paukuissa piipun pituus ei välttämättä lisää nopeutta, saattaapa lopulta hidastaakin riippuen ruutilaadusta. Kivääripuolella tosin vain suuren kysynnän yleisissä taktisissa kaliipereissa. Tehdas luokittelee 22LR -patruunansa normaaleihin, kilpapatruunoihin ja erikoispatruunoihin. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Kaikkiaan kuvastossa on erilaisia pienoiskiväärin 22LR patruunoita 15 kappaletta ja Short päälle. Rajatapauksissa nimittäin patruuna, joka kahden käden lujalla otteella toimii voi aiheuttaa häiriöitä yhden käden löysällä otteella. Sen verran miedot puuskat sentään puhalsivat, että muutaman kerran sai pitää kiinni ampumapöydän papereista. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Nopealla kuparoituluotisella patruunalla riittää potkua itselataavien liikkuvien pukkaamiseen mahdollisesti jopa liikaakin, tämä on kuitenkin asia, joka pitää tarkistaa aseen käyttöohjeesta. 62 • ASE-lehti. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Ruger 10/22:n 10 patruunan rumpulipas täyteen, sormet puhtaiksi öljystä ja viiden vakioimislaukauksen jälkeen kasaksi tuli 9,5 mm. Käytetty öljymäinen voiteluaine, vaikka parantaakin toimintavarmuutta, suttaa kuitenkin ikävästi sormia. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Mielenkiintoinen havainto oli se, että molemmilla aseilla saatiin tasan sama keskiarvotarkkuus. Vaikka tuotelehtisen Match -merkinnälle löytyy katetta, niin millään hinnan kirolla uutuutta ei tosiaankaan ole pilattu, sillä netissä kappalehinta näkyy liikkuvan runsaan kymmenen sentin paikkeilla. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Aguila 22LR patruunat TEKSTI JA KUVAT: J. Keskiarvoksi tuli todella hyvä 10,5 mm. Se kävi ja kukkui täysin virheettä eli minkäänlaisia häiriöitä ei esiintynyt, vaikka otteena oli yhden käden kilpaote. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Itse asiassa alle tuon maagisen 10 millin on vaikea päästä millään patruunalla tavanomaisissa ulko-olosuhteissa. Tällä kertaa 50 -metrin radalle otettiin mukaan tyypillistä harrastepienoiskivääriä edustava raskaspiippuinen Sako P94S Varmint, joka on esittänyt varsin hyvää käyntiä niin edullisilla kuin arvokkaammillakin laatupatruunoilla. Itse ammuta suoritettiin etutukkia ympäröiviä gorilla -tyyppisiä etupusseja ja perinteistä takapussia käyttäen. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. koinen Sako P94S Varmint ja itselataava Ruger 10/22 Target. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. TARKKUUS Odottavan aika on pitkä, mutta lopulta vastaan tuli lähes tyyni päivä. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. YHTEENVETO Viime vuoden uutuuspatruuna SK .22 LR Semi-Auto Rifle on laadukas, kaikenlaiseen ammuntaan ja kaikenlaisin aseisiin soveltuva patruuna. Erikoisin lienee erittäin raskaalla 3,9 g ja pitkällä luodilla lyhyeen hylsyyn ladattu aliääninen Sniper. Optimi kun on yleensä 40 sentin paikkeilla, jopa sen allekin. Sen päällä oli lyhyillekin matkoille soveltuva, parallaksin säädöllä varustettu 3-15x50 Zeiss Tikan siron tyylikkäin teräsjaloin. Näyttävää pakkausta ajatellen kaikilla rasia on erittäin paksusta ja tukevasta pahvista tehty ja 50 patruunan muovikehikon sisällään pitävä. MALINEN Meksikolainen Industrias Tecnos valmistaa patruunoita Aguilan (Kotka) nimen alla. Suora terä. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Kun kolme seuraavaa olivat 12, 10 ja 11 mm, niin keskiarvoksi tuli erinomainen 10,5 mm. 30 laukauksen keskinopeudeksi tutka näytti 344 m/s eli juuri tehtaan ilmoittaman. Nopeusvaihtelu oli muuten hyvin tasainen, mutta yksi selvästi muita hitaampi, 10 m/s alle keskiarvon, laukaus kasvatti sen 19,6 m/s:iin. Tällä kertaa ei tarvitse paljon jossitella käykö SK hyvin vai ei, kyllä käy. Normaalihajonta puolestaan oli 4,3 m/s, tavanomainen sekin hintaluokassaan. Reunasytytteisiä on myös tehokkaammissa kaliipereissa. Näistä nopeimman luoti on ohuella kuparilla silattu muiden ollessa melko kuivan tuntuisena suttaamattomalla vahalla voideltuja. Kokeilimme miten nämä kaikkein edullisimpaan hintaluokkaan kuuluvat patruunat toimivat käytännössä. Seuraavat kolme kasaa olivat tasaisesti samaa luokkaa ollen 10, 12,5 ja 10 mm. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Puhdistuksen yhteydessä havaittiin aseiden pysyneen suhteellisen puhtaina eli SK:t eivät sutanneet koneistoa mitenkään erikoisesti. Raskaalla itselataavalla vaan on huomattavasti helpompi ampua, kun otetta ei tarvitse purkaa lataamista varten. Loppupeleissä toimintavarmuus on kuitenkin aina asekohtainen asia, joka selviää vain kokeilemalla kyseistä ase-patruuna yhdistelmää. Kokeilussa pistoolin lisäksi käytetyt kiväärit olivat pulttilukKokeilussa pistoolin lisäksi käytetyt kiväärit olivat pulttilukkoinen Sako P94S Varmint ja itselataava Ruger 10/22 Target. Suosituimmat piekkarinpaukut ovat Super Extra Standart 2,59 g RN peruspatruuna (344 m/s), aliääninen Subsonic 2,46 g HP (312 m/s) ja nopea Super Extra High Velocity 2,59 g RN (383 m/s). Menetelmän salaisuuteen vedoten he eivät kuitenkaan anna siitä tarkempia tietoja, kuten eivät luodinvalmistuksesta tai vahauksestakaan. Eikä tässä tarvinnut pettyä SK:n laatuun, piipun vakioimiseksi ammutun muutaman kohdistuslippaallisen jälkeen heti ensimmäinen viiden kasa oli 10 mm. Kesäisen lämpimässä 22 asteen lämmössä, mutta valitettavan voimakkaassa tuulessa ensi tarkastelu keskittyi itselataavissa pelkästään toimintaan
Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Suora terä. 95 € + postik. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 63. aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. CARA CARA 44 € + postik. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Suora terä. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari
Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Hinta 22,00 € + postikulut. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja erittäin yksityiskohtaista arkistolähteisiin perustuvaa tietoa suomalaisillekin kovin tutun ysiykkösen syntyja kehitys-historiasta. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. ASE-lehti • 65. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Siitä eteenpäin teos kuvaa ysiykkösen pohjalta jatkunutta automaattikiväärin kehitystyötä päätepisteenä AK-47 –rynnäkkökivääri. Hinta 35,00 € + postikulut. Hinta 77,00 € + postikulut. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. Tässä oli omat haasteensa. Hinta 27,00 € + postikulut. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Hinta 35,00 € + postikulut. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Hinta 42,00 € + postikulut. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Timo Räätäri: KOLMEN LINJAN KIVÄÄRISTÄ AUTOMAATTIIN 1889–1949 Kolmen linjan kivääristä automaattiin 1889– 1949 käsittelee Venäjän asehistorian mittavinta perusaseistusta koskettavaa aseuudistuksesta. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Hinta 51,00 € + postikulut
ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 PL 161 90401 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 62,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen
Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Puh. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. (08) 815 3600 MYYDÄÄN Tarkkuuspistooli CZ75B Luger, 9 mm. 0400 260 243 ASE-lehti • 67. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Hinta 330€. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. 0400 761 472 VUOKRATTAVANA Petäjävedellä holvillinen 60 neliön liike/harrastustila katutasossa. Puh. Vm. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. 1996. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi
Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. www.lahdeniemi.fi Valmet Lahti L-35 tyyppi IV 1350,00 Husqvarna L-40 550,00 Walther P-38, kotelo 750,00 VKT Lahti L-35, kotelo tyyppi III 900,00 Walther HP, kotelo 750,00 VKT Lahti L-35, kotelo 800,00 Mauser C-96 kal 7,63, peräkotelo 1300,00 Parabellum DWM 1918, numerotarkka, 9 mm 1200,00 Konekivääri Maxim 09-21, vesikannu, vyölaatikko 1200,00 VAIN YKSITTÄISKAPPALEITA, KERÄILIJÄT HUOMIO! VAIN YKSITTÄISKAPPALEITA, KERÄILIJÄT HUOMIO! KESÄJA AMPUMAKAUSI ALKAA… KORONASTA HUOLIMATTA. (03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17. NYT JOUKOLLA ”RATALLE” LÄHDENIEMEN KAUTTA! NYT JOUKOLLA ”RATALLE” LÄHDENIEMEN KAUTTA!. KESÄJA AMPUMAKAUSI ALKAA… KORONASTA HUOLIMATTA