Ase-lehti 02/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2/2022 • 12,90€ ASEHISTORIAA: KARABIINIT, ISRAELIN MAUSER, GEBRÜDER MERKEL SUHL PAL.VKO 2022-25 177550-2202 In Memorian HEIKKI POHJOLAINEN RUGER 22/45 MKIV TACTICAL BERGARA Micro Rifle ja BXR Carbon. Ase-lehti 40v
Vaikutusväylälainsäädäntöön Seurankauttavoitvaikuttaaviranomaispäätöksiinjalakienvalmisteluun. JäsenlehtiASE-lehti ASE-lehtionSAHS:n jäsenlehti.Jäsenenäsaatlehtesihalvemmallakuinkestotilaaja. Kontaktitoisiinharrastajiin Asekeräilijänäjahistorianharrastajana Jäsenyysasehistoriallisessayhdistyksessäedistääasekeräilyluvankäsittelyä,jäseneksipyrkivillejärjestetään asehistorianjaaselainkoe,muttaSAHS:n jäseneltäeiedellytetäkeräilylupaa,alanharrastuneisuusriittää.. Jättäkäähakemuksenneyhdessäosoitteessasahs.fi/yhdistys/hae_jaseneksi/ JÄSENEDUT SuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenenäsaatpalveluja,etujajaarvostusta SaatpainoarvoaviranomaistenkanssaasioidessaSuomensuurimmanasehistoriallisenyhdistyksenjäsenenä. Apuaasejakeräilyharrastuksenongelmissa Mielenkiintoisiakokouksiajavierailuja Tarjoammejäsenistöllekahdestivuodessakokouksen,jossakäsitelläänsääntömääräisetasiatjaalankuulumiset. Tapahtumiakeräilijöillejaharrastajille SeurajärjestääharrastajilleGunShow-tapahtuman,ampumakilpailunjakeräilijöillehuutokaupatkeväälläjasyksyllä. KAVERI MUKAAN KeräilijäHaeSuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenyyttäyhdessäkaverisikanssa! 2022tarjouksenakaksiliittyyseuraanyhdenhinnallakesäkuunloppuunmennessä
Samalla viranomaistoimintaan on otettu nollatoleranssi, syyttää voidaan ja pakkokeinoja tehdään, vaikkei edes osata kuvailla, miten lakia on rikottu. MItä Suomen pitäisi tehdä. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Uhkakuvasta kertoo se, että hallituksemme äärimmäinenkin vasen laita on kääntynyt NATOon liittymisen kannattajiksi ja Venäjä suomalaisine yhteistyökumppaneineen tietenkin käy rajua informaatiosotaa NATOon liittymistä vastaan Menneisyyden virheistä listalla pitäisi olla Ottawan sopimuksesta irtautuminen -eihän siinä ole suurin naapurimmekaaneli jalkaväkimiinojen kiellosta pitää luopua. Slava Ukraini! Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Itse asiassa valtio jakaa rynnäkkökivääreitä kutakuinkin kaikille halukkaille. Viime vuosina on vainottu erityisesti ns. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Aselakimme tulisi järkeistää, eli resetoida takaisin lukukelpoiseksi. rekisteri olisi hyökkääjän hallussa viimeistään silloin, kun ministeriön oveen koputetaan AK:n perällä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 Nahkatehtaankatu 2, 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Terroristiset iskut eivät siihen loppuneet, viimeisin niistä on meneillään Ukrainassa. puolustusvoimien piirissä, koska ilmiselvää on, että ns. Rekisterin perustaminen oli maanpuolustuksen näkökulmasta selvä virhe. Näitä rivejä kirjoitettaessa Ukrainan kansa taistelee olemassaolostaan. Se, että tehokkaat korvaavat asejärjestelmät on hankittu ei tarkoita, etteikö miina olisi erinomainen puolustusase niiden lisäksi. NATOon liittyminen on oma iso lukunsa. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 41. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Aselaki on vuosi vuodelta muuttunut epäselvemmäksi jargoniksi. On äärimmäisen naivia olettaa, etteikö ko. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Ase-lehti on Aikakausmedia ry:n jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. vihreät miehet kiertävät ensimmäisenä keräämässä aseet pois siviileiltä vastarinnan tukahduttamiseksi. Läntiset demokratiat kautta linjan, jopa Ruotsi (joka viimeksi se toimitti aseita sotaa käyvään maahan vuonna 1939) sekä jopa Suomi toimittavat Ukrainalle aseapua. Tarkoitan tällä aselupiin organisoitua byrokratiaa säädösviidakkoineen, joka tekee melkein mistä tahansa kovasta esineestä laittoman. Lupahakemusten käsittely saattaa kestää kuukausia, jopa vuosia. Mittakaava on nyt omansa, riskit jopa ydinsotaan ovat jo olemassa ja “parhaassakin” tapauksessa on pohdittava sitä, mikä NATOon kuulumaton länsimaisessa demokratiassa elävä venäjän naapurimaa on seuraavana sen hyökkäyslistalla ja koska. Keskitettyä aserekisteriämme vastustettiin aikoinaan mm. Tämän päivän mittarilla reserviläiskiväärien ohella ihan oikeiden taisteluvälineiden jakelu sodan ajan sijoituksen omaaville reserviläisille alkaa kuulostaa vastuuntuntoiselta idealta. All rights reserved. Tottakai se oli sarkasmia. Sitä odotellessa olisi syytä luopua aseharrastuksen “venäläistämisestä”, mitä viime vuosina on ajettu, nykypäivän mittarista jopa epäilyttävillä motiiveilla. Kaikki oikeudet pidätetään. Ukraina taistelee hyökkääjää vastaan myös siviilien hallussa olevilla ampumaaseilla. Hyvät Lukijat, Noin kolme vuotta sitten kirjoitin, että näitä rivejä lukiessanne elämme turvallisessa EU:ssa, koska asedirektiivi kaikessa ankaruudessaan on astunut voimaan. Onneksemme aserekisterin sisältö on edelleenkin epäluotettavaa (noin 20% tiedoista näyttäisi olevan väärin, kukaanhan ei tiedä totuutta), mikä maanpuolustuksen kannalta on mahdollinen etu. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. TILAUSHINNAT 2022 Kestotilaus Pohjoismaihin 63,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 68,90 € Muut maat lentopostina 86,90 € Irtonumerot 12,90 € Lehti ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. reserviläiskivääreitä. Suomettuneisuus loppui tähän
8. Bergara Micro Rifle , s. Kuva: Vesa Toivonen Enforce Tac , s. 41. MALINEN SAHS: Puheenjohtajan palsta ......................24 PASI KESÄNIEMI Asehistoriaa Karabiini m/1907 ja santarmikarabiini – Kolmen linjan kiväärin harvinaiset erikoismallit ....................................................26 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Asehistoriaa 7,62 mm Israelin Mauser – Kivääri täynnä historiaa ............................34 MIKA PITKÄNEN Ruger 22/45 MkIV Tactical ............................41 J. 50. Kuva: Jouni Orava. MALINEN Enforce Tac .......................................................50 JUSSI PELTOLA A-Tec H2 – Modulaarinen vaimennin Norjasta .........54 J. 4 • ASE-lehti 2/2022 Tässä numerossa: In Memoriam Heikki Pohjolainen ...........................................6 Bergara Micro Rifle – Pienoiskivääri Espanjasta ...........................8 VESA TOIVONEN Bergara BXR Carbon – Ruger 10/22:n haastaja ..............................16 J. Malinen, Ruger 22/45 MkIV Tactical, s. MALINEN Asehistoriaa Gebrüder Merkel Suhl metsästyshaulikot .........................................58 PEKKA OJANEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: J
1850,Zastava CZ 99 Precision .22 LR p-kiv. vanhempien mukana ilmaiseksi. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. ............................................ ................................................ Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. 550,Holek Mod. 350,Margo .22 LR p-pist. 600,Tanfoglio Force .22 LR p-pist. 4” sin. 2 x lipas, salkku, uusia ...... 250,Taurus .357 Mag. salkku + vl, ase on kuin uusi ................. Tourula Works Anniversary 12/70-28” ...... Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. 340,Holek Mod. 6” sin. 261 .22 LR p-rev. synt. alk. lipas 5 ptr, uusia ......... 7 Gun Show tulee jälleen, seuraa ilmoitteluamme! Koronatilanteen vuoksi muutokset mahdollisia. 450,Lupavapaat nallilukkokiväärit alk. 350,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia ..................... ASE-lehti • 5 Tapahtumat: SAHS keväthuutokauppa su 29.5.2022, kulttuurikeskus Iisalmi, s. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 rihla 20/76-22 LR, vaihtosup. 261 .22 LR p-rev. 410,Rossi .22 LR Derringer, rinnak.piiput, kromattu....................... 260,ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana MDT, GRS ja ROME -tukit ja tarvikkeet mm. 150,Yhdistelmäase DRGM 16/9.3 x 72, upeat kaiver. 300,Valmet 312-50 TH. alle 100 lauk ................. 2 x lipas, pistin, ampumaton .... klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. 6” sin. kertal. Tikka T3/T3x kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. 199,Lupavapaat nallilukkohaulikot alk............................................ rev. salkku, uusia ................ rev. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. 450,Rossi .357 Mag. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. 190,Beretta 92 FS 9 mm para, 2 lipasta, salkku, vähän ammuttu ... alk. kiv. hyvä .................................... 7 SAHS: historiallisten aseiden ampumakilpailut su 7.8.2022, Seppälän ampumarata Kalvola, s. ampumaton, laatikossa .............. 460,CZ-85 B, 9 mm Para, salkku + varust. ............................................ uusia ....... 7.5” rost. 6” sin. 250,S&W 686-3 .357 Mag. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. 390,Lakefield Mark II .22 LR pienoiskiväärit, lipas 10 ptr, uusia.... 6” Chrom, salkku, uusia .......... + kiikari .... 2450,Yhdistelmäase Böhler 12/6.5 x 52 R, hieno kunto ................ • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. 320,Taurus .38 SPL rev. tukki, uusia .......................... 150,Tilalle Mauser 8,2 + Leupold Vari-X III 1.5 x 5, snellari ............ 380,VZ-52 7.62 x 39 kiv. 500,Heckler & Koch USP, 40 S&W, musta, uusia ........................... 250,Walther OSP-63, .22 Short, käyt. 650,Walther P22 Target .22 LR p-pist. 235,Baikal .308 Win. p-aut. am. uusia ........................... 2 x lipas, salkku, uusia ...........
Merkittävin rooli hänellä oli vuoden 1998 uudistuksessa, jossa hän pystyi edistämään järkeviä käytäntöjä. Lisäksi Heikki tunnisti tarpeen yhdistää yksityiset asekeräilijät ympäri Euroopan yhden järjestön alle maakohtaisten organisaatioidensa kautta. Lepää rauhassa rakas Heikki. Suomen Asemuseo koostuu nykyään kymmenistä tuhansista aseista. Heikki Pohjolainen, Konstantin Cande ja näyttelykomisaari Hannu Lakee. Heikki ja hänen poismennyt veljensä Pekka ovat rakentaneet Suomen suurimman yksityisen asehistoriallisen museokokoelman. Heikki Pohjolainen oli asekeräilyn pioneeri, joka oli perustamassa Suomen Asehistoriallista Seuraa ja sen sääntöjä 13.7.1965. Heikki on vaikuttanut kaikissa aselakimuutoksissa ja edustanut keräilijäyhteisöä. Heikki omisti koko elämänsä historiallisten aseiden keräilyyn, tutkimiseen ja säilyttämiseen. Muistamme kunnioituksella Heikkiä valontuojana yhteisöllemme ja otamme osaa hänen läheisilleen. 6 • ASE-lehti. Pohjolainen oli perustamassa Euroopan asekeräilijöiden edunvalvontajärjestöä FESAC:ia, millä on viime vuosina ollut merkittävä asema aseharrastajien EUtason edunvalvonnassa suojatakseen yhteisöämme ja sen aktiivista toimintaa politikkojen ja byrokraattien välinpitämättömyydeltä niin EU kuin kansallisella tasolla. IN MEMORIAM Heikki Pohjolainen Heikki Pohjolainen • Suomen Asehistoriallisen Seuran perustajajäsen ja kunniapuheenjohtaja • Suomen kansainvälisesti tunnetuin asekeräilijä • Vaikuttaja ja menneisyyden tallentaja • Perustajana Euroopan asekeräilijöiden edunvalvontajärjestössä FESAC:ssa (Foundation for European Societies of Arms Collectors). Hänen ideoimansa on muun muassa armonvuosilaki, mikä mahdollistaa aseen luovuttamisen poliisille ilman seuraamuksia. Tulos on todiste yksityisen keräilijän merkityksestä nyky-yhteiskunnassa. Sampo Terho, Kalle Seppälä ja Heikki Pohjolainen. Hänen ja Suomen Asehistoriallisen Seuran ansiota on, että maamme asehistoriaa on säilynyt
Samalla ratkotaan seuran mestaruudet, joihin osallistuvat ainoastaan seuran jäsenet. Suomen Asehistoriallinen Seura järjestää perinteiset HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILUT sunnuntaina 7.8.2022 klo 11.30 alkaen Seppälän ampumaradalla Kalvolassa. Huutokaupan näytöt järjestetään asevarikolla lauantaina 28.5. Lue lisää sahs.fi/tapahtumat/kilpailut SSAAH HSS KKEEVVÄÄTTH HU UU UTTO OKKAAU UPPPPAA sunnuntaina 29.5.2022 Suomen Asehistoriallisen Seuran aseja militariahuutokauppa järjestetään sunnuntaina 29.5.2022 klo 12 kulttuurikeskuksessa, osoite Kirkkopuistonkatu 9, 74100 Iisalmi. Osallistumismaksu 20 €/laji etukäteen ilmoittautuneilta ja 23 €/laji jälki-ilmoittautuneilta. Lisätietoja www.sahs.fi ASE-lehti • 7. klo 9-11, osoite Pienijärventie 25, Iisalmi. Kilpailu on muilta osin avoin kaikille alan harrastajille. klo 9-16 ja sunnuntaina 29.5
Myönnytyksenä nykyajalle kehyksen päälle on ruuvattu Picatinny-kisko ja pitkän matkan (…100 m) ampujia ajatellen kisko on valmiiksi 30 kulmaminuuttia kallistettu. Samaisesta aseesta alkoi asekirjoittajan uranikin Ampujainlehdessä vuonna 1974. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN 8 • ASE-lehti. Koneistusprosessin yksinkertaistamiseksi sen läpi kulkee pyöreä reikä ja etupäähän lipasaukon kohdalle on yhdellä ruuvilla kiinnitetty erillinen teräskehys. Maahantuoja Oy. BERGARA MICRO RIFLE – PIENOISKIVÄÄRI ESPANJASTA Ensimmäinen oma aseeni oli ensimmäisellä palkallani 15 -vuoden iässä ostamani Sako P72 ja sillä tuli vuosien varrella ammuttua varmaankin yli satatuhatta patruunaa. Bergeran pahvilaatikon avaaminen olikin jonkinlainen aikamatka, sillä laatikosta paljastui varsin perinteinen pulttilukkoinen pienoiskivääri, jossa kuitenkin on mukana paljon nykyaikaa. Coopin tuotteista on Aselehdessä ollut jo aiemmin juttua (Bergara B14 BMP –kivääri @ Ase 1/2018). Näin saavutettava 90+ cm koro Espanjan Baskimaassa aseita Bergara-nimellä valmistavan DIKAR S. Tämän takapää hoitaa lukon ohjaamiseen, keskikohta toimii lippaan vasteena ja etupää toimii patruunan syötön ohjaimena. Hjorthin kautta testiin saatiin tehtaan uusin tuote pienoiskivääri Bergara BMR (”Bergara Micro Rifle”). Iän myötä aktiivinen pienoiskivääriammunta jäi ja tilalle tulivat isommat aseet isompine käyttökuluineen. Lukonkehys on koneistettu teräsaihiosta. K
Puhdistusta varten lipas purkaantuu, kun sen pohjassa näkyvä nappi painetaan sormenkynnellä sisään ja pohjaa työnnetään eteenpäin. Perälaatta on joustavaa mustaa kumia, lipsumaton niin hyvässä kuin pahassakin. Tehtaan mukaan patruunapesä onkin mitoitettu kilpaaseluokkaan, mutta tässäkin lopullinen vastaus löytyy vain ampumalla. Liipaisinkaari ja lipaskuilu ovat yhtä ja samaa kuituvahvisteisesta muovista valettua kappaletta ja kaksi 4 mm:n kuusiokoloruuvia kiinnittävät sen tukin alapuolelta rautoihin. Täyttäminen on helppoa ja patruunat pinoutuvat oikeaoppisesti, kanta aina edellisen eteen ja sivusuunnassa lievään siksak-muotoon, minkä pitäisi taata sujuva syöttö. Lippaat ovat kokonaan muovisia pl. KILPAILUETU Bergaran yksi kilpailuetu on sen laukaisukoneisto, joka on Remington 700:n kanssa yhteneväinen. 18” / 357 mm pituinen piippu kiinnittyy kehykseen kierteellä ja näiden välissä olevalla teräslätkällä säädettäneen sulkuväli. Tervetullut piirre on piipunsuussa valmiina oleva kierreholkin suojaama ½-28 UNEF -kierre äänenvaimentajia varten, suujarrua tähän tuskin kaipaa AR-ampujakaan. Jälkimmäisen oli jo tehdas hoitanut, mutta toimintaa tämä ei haitannut. Liikeradoiltaan lukko on vähän kulmikas, lähinnä Sako P72:n mieleen tuova. Luodit painuvat latausvaiheessa tiukasti rihloihin, mikä on todettavissa niihin painuneista rihlapalkkien jäljistä. Lipaskuilun takana on lippaan salpa, joka kerrankin on jämäkkä. jousi ja rakenne on tukevan oloinen. Ulosvetäjiä on kaksi ja hylsyn ulosheitto perustuu puhtaasti mekaniikkaan eli hylsy törmää kehyksen insertissä olevaa nokkaan ja hylsy lentää juurikin niin kauas tai lähelle kuin ampuja kulloinkin haluaa. Koneisto ei lukitse lukkoa ja varmistimen saa pois päältä äänettömästi. Lymanin laukaisuvastusmittarin mukaan koeaseessa vaihteluväli oli 979…1154 g, keskiarvo 1078 g ja keskihajonta 51 g kymmenellä mittauksella. Liipaisinkaari on riittävän avara hansikoidullekin kädelle, mikä alkaa olla harvinaista nykyisten muotoiluihmeaseiden maailmassa. sadassa metrissä on kovin tarpeen monenkin kiikaritähtäimen kohdalla, niistä kun tuppaa korosäätövara loppumaan kesken. Lippaita toimitukseen kuuluu kiitettävasti kaksi: viiden patruunan lipas uppoaa (lähes) tukin tasalla, kymmenpatruunainen työntyy reilusti ulos. Tukin lavan ja etupään alla on nastat QD-hihnalenkkejä varten. Harmaan valun päälle on maalattu musta roiskekuvio, jolloin syntyy lähinnä keittiönpöytää muistuttava pinta. Piipussa ei ole avotähtäimiä lainkaan, eikä niitä kukaan kaivannekaan. Lukko on halkaisijaltaan 18 mm ja lukitus perustuu sen rungon peräpään päällä kiertyvään holkkiin, jonka osa laukaisurasitukset kantava käsikampi on. Ulkomitoiltaan samanlaista lipasta käytetään myös .17 HMR ja .22 WMR -versioissa, joten se on .22 LR:lle pitkä. Palautusjousi on pienenä helppo hukata ja hentona helppo saada mutkalle. Ruuvien kiristymomentiksi tehdas suosittaa 6 Nm / 0,6 kpm eli kymmensenttisen Bondhusin avaimen kohdalla tämä tarkoittaa 6 kg kiristysvoimaa ja etummainen ruuvi kiristetään ensin. Säätöalueeksi ilmoitetaan 1,3...2,0 kg ja tehdassäädöksi noin 1,7 kg. Lukon purkaminen huoltoa varten on helppoa: irrotetun lukon peräkappaletta kierretään vastapäivään niin, että iskuri pääsee etuasentoonsa. Tukki on valettu muovista ja on muodoltaan klassinen. Kokoteräksinen koneistorakenne on toimivaksi todettu ja mikäli ostaja haluaa vaihtaa sen paremmaksi niin jälkiasennuskoneistoja löytyy joka makuun ja hintaluokkaan. Avaaminen hoituu liipaisinkaaren sivuille työntyvän melan päästä eteenpäin työntäen. Kampi on pitkähkö ja sen päässä on karhennettu nuppi, joten sen käsittely on helppoa. Tämän jälkeen peräkappale työnnetään ylöspäin pois lukon rungon johteilta ja virityskampi, sen edessä oleva hela, iskuripaketti, iskurinpiikki ja sen palautusjousi voidaan poistaa. Rihlannousu on perinteinen 1/16”, mitä pitkän matkan ampujat pitävät marginaalisena, tiukempi olisi mieluisampi. Etuna tästä on, että lipas on vähän tavanomaista isompi ja paremmin käsiteltävä. Rekyylikorokkeena se ei toimi, vaan tätä varten kehyksen etupään alapinnan olake nojaa tukin poikittaisuraan. Vastusta voi säätää asetta purkamatta liipaisimen edessä olevasta ruuvista 2 mm kuusiokoloavaimella, mutta nyt tätä ei koettu tarpeelliseksi. Tukki tekee jämäkän vaikutelman, eikä etutukki taivu aseen painosta kiinni piippuun, vaikka siihen ASE-lehti • 9. Lukon peräkappale on iskurin peräpään peittävä tarkkuusvalettu kuori, jonka alta iskurin punaiseksi maalattu pää näkyy aseen ollessa viritetty
Vaimenninelementin etupäässä on kuusi 6,8 mm pohjareikää, joihin purkuvaiheessa voi laittaa terästapit nasta-avaimen tapaan. Sen halkaisija on 33 mm ja pituus 135 mm, painoa on 185 g. Hyvä piirre on, että runkoputki on paksuseinäinen, eikä paine pääse pullistamaan Kiikarinkiinnityskisko on valmiiksi kallistettu eteenpäin, mikä säästää pitkän matkan ampujan kuluja, kun ei tarvitse ostaa kiskoa erikseen tai peräti uutta suuremmalla korosäätövaralla varustettua kiikaria. asentaisi bipodin, piippu on siis aina vapaasti värähtelevä niin kuin pitääkin. Lukonpidätin on kehyksen vasemmassa takakulmassa näkyvä keinuvipu. Hyvä ylläpitohuolto ehkä ehkäisee tällaisen tarpeen. Lukko purettuna. Varmistin on etuasennossaan, poissa päältä. Alumiinivaimenninten kohdalla täydellinen purkaminen puhdistusta varten on syytä tehdä aina ammunnan jälkeen. Lukon ollessa viritettynä iskurin pää näkyy lukon perän alta. Elementti kiinnittyy kierteellä runkoon ja etukammio sen jatkoksi, joten rakenne on purettavissa puhdistusta varten, mikä pienoiskiväärinpatruunoita ammuttaessa on olennaisen tärkeää, moskaa kun kertyy paljon. Yleensäkin kannattaa muistaa, että minkä tahansa vaimentimen kaikki kierteet pitää muistaa voidella (kiinnitys ja kokoonpano), mieluiten kuumankestävällä voiteluaineella (Molykote Ti 1200, Thread-Eze jne) ja vaimennin pitää aina kuivatella irrotettuna. 10 • ASE-lehti. Rakenne on kaliiperille tyypillisesti varsin yksinkertainen: kiinnityskierteen (tässä ½-28 UNEF, tarjolla myös ½-20 UNF, M14x1,0 ja M18x1,0) sisältävä perätulppa on ruostumatonta terästä, runkoputki, sen sisälle tuleva vaimenninelementti (”monocore”) ja etukammio ovat alumiinia. Bergaran lukko on siistiä työtä. Ruostumatonta vaimenninta ruostumattomaan piippuun asennettaessa kierteiden kiinnileikkaantuminen on todellinen uhka ja jos näin alkaa käydä, olisi todella mukavaa voida käyttää jotain perustyökalua avaamiseen, vaikkapa kiintoavainta. Rihlat painuvat tiukasti luotiin latausvaiheessa ja niistä jää selvät jäljet luotiin. Ruotsalaista huumorintajua kuvastanee se, että jos jumittunut vaimennin pitäisi saada irti piipusta, nasta-avaimen paikka on vaimentimen sisäpuolella kymmenen sentin syvyydessä. VAIMENNIN Aseen mukana saatiin ruotsalainen aimSport Rimfire II –vaimennin. Palojätteillä ja kosteudella kun on taipumus sementoida kierteet lopullisesti ja syödä varsinkin eloksoimattomia pintoja; avauskonstien perään sitten itketään nettipalstoilla. Etukammiossa ei ole avainväliä tms., joten jos sen hienokierre jumittuu, tiedossa on ongelmia
Leupoldia kohdistettaessa tarvittiin 1/16” kuusiokoloavain, sillä koroa oli niin paljon, että säätö olisi pitänyt saada 0-kohdan alle. Kiikarina aseen päälle oli Leupold VX-5HD2-10x42 asennettuna Leupoldin omiin pikakiinnitysjalkoihin. polttotasossa ja varustettu keskellä olevalla valopisteellä, säätoportaat ovat ¼ MOA. Kannattaa huomata, että tuo moska on lyijypitoisena MYRKYLLISTÄ ja puhdistus pitää tehdä kertakäyttöhanskat käsissä ja ulkona.. Tehtaan mukaan vaimennuskyky on 20...22 dB patruunasta riippuen, mutta mittausmenettelyä/-kalustoa ei spesifioida, valmistajan esittelyvideolla mittaus tehdään vasemman korvan kohdalta. Onneksi ratavarusteissani aimSportin vaimennin huoltopurettuna: etukammio, runko ja vaimenninelementti. Jo 250 laukauksen jälkeen vaimentimessa on melkoinen karsta, mutta tämä on yhteistä kaikille .22-vaimentimille. Mitään tilastollista varmuutta tällä ei saavuteta, joten tässä testissä kullakin patruunalaadulla ammuttiin kymmenen viiden laukauksen kuviota 50 metrin matkalta, ampumapöytää ja hiekkapusseja apuna käyttäen. KOEAMMUNTA Aseen mukana saatiin poikkeuksellisen laaja valikoima Hjorthin edustamia CCIja Federal-patruunoita, minkä lisäksi Nammo Lapua Oy:ltä saatiin heidän valmistamiaan patruunoita. Tehtaan vaatimus aseen tarkkuudelle on, että kahden (2) peräkkäisen kolmen (3) laukauksen pitää kummankin olla kooltaan alle 1 MOA = 14,5 mm @ 50 m, patruunana Eley Tenex, Eley Match, Federal Gold Medal Ultra Match tai Lapua Center X. Tähtäin edustaa amerikkalaista käsitystä metsästyskiikariksi: Duplex-ristikko on 2. Kuvioista toinen voidaan tarvittaessa uusia. Liipasinkaari ja lippaan salpa ovat kiitettävän isokokoisia, myös talvikäyttöön hanskat kädessä sopivia. Koostaan huolimatta Leupold VX-5HD2-10x42 on yllättävän tasapainoinen Bergeran päällä. Euroopassahan vallalla on suuntaus, että valaistu ristikko on 1. Yhtään laukausta ei jätetty kuvioista pois, tuntuipa ampujasta miltä hyvänsä jälkikäteen. sisäkierteen helmoja. Tämä onnistuu vain, kun säätöpyörä irrotetaan ja asennetaan kohtaan, jossa säätövaraa jälleen löytyy. polttotasossa ja säätöportaat ovat milliradiaanijakoisia. Eräässä alumiinisista kierremoduuleista kasatussa kotimaisessa vaimentimessa kaasunpaine pullisti paperinohutta kierrettä ja vaimennin vuosi kaasua joka laukaukselle kuin höyryveturi. Viimeistelyltään aimSport on erittäin siisti, koneistukset ovat moitteettomia ja ulkopinnan eloksointi tasaisen syvänmusta
Tarkimmaksi osoittautui CCI Sub-Sonic, epätarkimmaksi muovipinnotteinen CCI Clean-22 Subsonic. Suomalaista erityisesti nyppivä piirre on, että säätoporras on ¼ MOA eli 3,6 mm @ 50 m. Nopeilla patruunoilla kaikki luodit rääkäisivät, muillakin tätä ilmeni satunnaisesti sen merkkinä, että äänennopeus (näissä olosuhteissa noin 320 m/s) läheni/ylittyi. on aina metriset ja tuumaiset Bondhusin kuusiokoloavainsarjat. koeammunnan tulokset · 10 x 5 ls tuelta · ampumaetäisyys 50 m · hiekkapussituet · vaimennin asennettuna CCI Sub-Sonic 22 LR #56 40 gr 2,6 g Lead Hollow Point CCI Mini Mag Hollow Point 22 LR #31 36 gr 2,3 g Copper Plated Hollow Point CCI Clean-22 Sub-Sonic 22 LR #934CC 40 gr 2,6 g Poly-coated Lead Blue Round Nose CCI Mini Mag MeatEater 22 LR #962ME 36 gr 2,3 g Copper-plated Hollow Point Lapua Center-X #420163 40 gr 2,6 g Lead Round Nose Nimellisnopeus 320 384 326 384 327 Pienin osumakuvio mm 17 20 16 13 18 Suurin osumakuvio mm 36 38 54 35 33 Keskiarvo-osumakuvio mm 21,6 28,2 31,3 26,5 26,5 Osumakuvioiden keskihajonta 5,5 5,9 12,4 6,6 5,0 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,31 1,45 1,23 1,23 Huomioita: Satunnaisia yliääniräiskähdyksiä Jokaisella yliääniräiskähdys Satunnaisia yliääniräiskähdyksiä Jokaisella yliääniräiskähdys Satunnaisia yliääniräiskähdyksiä Olosuhteet: · lämpötila -11° C · suhteellinen kosteus 85 % RH · ilmanpaine 1000 hPa · tyyntä Koeammunta menossa, pakkasta reilut kymmenen astetta, aseen etutukin alla Harris-bipodihimmeli ja hiekkapussit. Tällä kohdistuksella myös kävi niin, että nopeilla patruunoilla osumakeskeispiste nousi peräti kymmenisen senttiä, mikä vain korostaa sitä, että kohdistus tehdään juurikin käyttöpatruunalla, 1. Vaimennin oli koko ajan asennettuna. Sama näkyi myös taululla, rääkäisijät päätyivät ylemmäksi. Kannattaa huomata, että nyt puhutaan viiden laukauksen kuvioista ja tyypillisesti nämä ovat 1,5-kertaisia kolmen laukauksen kuvioihin verrattuna. Taulukosta näkyy sekin, että yhden osumakuvion, hyvän tai huonon, perusteella ei voi sanoa oikeastaan yhtään mitään yhdistelmän tilastollisesta tarkkuudesta. 12 • ASE-lehti. Lapuan Center-X ei nyt loistanut, mihin osansa saattaa olla sillä, että patruunaerä on valmistettu jo vuonna 2008 ja patruunoiden käynti ei pitkäaikaisvarastoinnista parane. En näekään mitään syytä epäillä nyt saavutettujen viiden laukauksen kuvioiden pohjalta, etteikö tehtaan tarkkuusvaatimus täyttyisi, etenkin sisäampumarataolosuhteissa. Milliradiaanipohjainen säätö olisi kertaluokkaa parempi
Google-haun perusteella Velocitorien hylsyjä on puhjennut ainakin Ruger 10/22:issa. Muissa patruunalaaduissakaan hylsyissä näy pullistumia eli kyse näyttäisi olevan Velocitorin tai vain patruunaerän ongelmasta. Napautus pöytään korjasi tilanteen ja ilmiö ei enää toistunut. Tässä on vain todettava, että kaikki liitot eivät ole taivaassa tehtyjä ja onneksi patruunavaihtoehtoja riittää. Lätkä on vain työnnetty kolmella muovitapilla paikalleen ilman mitään lukitusta, nyt lisättiin tipat Loctitea. Näitä kahta ei pidä sotkea toisiinsa, sillä Quietin maalivaikutus kun on vaatimaton jo lyhyeltäkin matkalta. Omissa aseissani Scoremax kävi loistavasti (kuten myös Lapualla tehty Subsonic HP), joten tuotannon loppuessa hankin niitä melkoisesti. Luodin muoto on myös sellainen, että se BMR:ssä painuu latausvaiheessa todella tiukasti rihloihin, eikä luodilla ole vapaalentoa, mikä ei ainakaan laske paineita. Ja todellakin, hylsy oli puhjennut molempien ulosvetäjän urien kohdalta! Oikeanpuoleinen ulosvetäjä oli paineesta irronnut, mutta onneksi se löytyi ampumapöydältä, eikä ollut pudonnut lumeen. Enempää reliikkien tuhlausta tauluihin sieluni ei sietänyt. Velocitor on todella nopea patruuna ja TINSTAAFL-periaatteen mukaisesti se tarkoittaa myös tavallista kovempia paineita. Pari kertaa alussa kävi niin, että seuraava patruuna ei syöttynytkään, sillä patruunannostin oli jäänyt alas. Ammunta kuitenkin loppui tähän, sillä aseremontti lumisella ampumaradalla on vaikeuksien kerjäämistä, lentäviä osia kun olisi vaikea löytää. koeammunnan tulokset · 10 x 5 ls tuelta · ampumaetäisyys 50 m · hiekkapussituet · vaimennin asennettuna CCI Standard Velocity 22 LR #35EU 40 gr 2,6 g Lead Round Nose CCI Velocitor 22 LR #47 40 gr 2,6 g Copperplated Hollow Point Federal Champion Standard Velocity #714 40 gr 2,6 g Solid Lapua Center-X #420163 40 gr 2,6 g Lead Round Nose Lapua Midas + #420162 40 gr 2,6 g Lead Round Nose SK Long Range Match #420158 40 gr 2,6 g Lead Round Nose SK Rifle Match #420108 40 gr 2,6 g Lead Round Nose Nimellisnopeus 326 437 324 327 327 335 327 Pienin osumakuvio mm 16 17 11 11 11 9 15 Suurin osumakuvio mm 40 35 53 35 90 30 30 Keskiarvo-osumakuvio mm 29,1 24,9 23,6 24,2 30,3 22,7 23,3 Osumakuvioiden keskihajonta 7,8 7,7 7,6 7,1 22,6 6,0 5,2 Suhteellinen osumatarkkuus 1,41 1,10 1,04 1,07 1,33 1,00 1,03 Huomioita: *hylsyrikko, ulosvetäjä irtosi *vain 7 x 5 ls uusi patruunaerä Olosuhteet: · lämpötila -1° C · suhteellinen kosteus 70 % RH · ilmanpaine 1020 hPa · tyyntä ASE-lehti • 13. CCI MeatEater puolestaan on nopea 2. Ammunnan jälkeen betonilta löytyi muovinen B-logollinen lätkä, BMR:n pistoolinkahvan pohjan koriste. Toisella ratakerralla mukaan saatiin tuoreempia Lapuan patruunoita. Yhteensä testissä ammuttiin 120 (!) viiden laukauksen kuviota eli tällä tuloksella on jo ihan oikeasti tilastollistakin varmuutta. Vaimentimen testaukseen käytettiin kolmea edustavaa patruunalaatua. Nimellinen lähtönopeus on 320 m/s. Normaalistihan suomalainen ampuu ongelmapatruunat kaikki loppuun, mutta nyt valittiin järkevin tie ja Velocitorien ampuminen lopetettiin kokonaan. BMR:ssä tulokseksi tuli 13 ja 17 mm kuviot, yhdistelmä toimi ja oli todella hiljainen. CCI Velocitoria ammuttaessa ase yhtäkkiä puski ulos kaasuja lukon raosta ja laukausääni oli kumea mossahdus, klassisia hylsyrikon oireita molemmat. Aseen piippu puhdistettiin huolella vanhoista rasvoista ennen kuin sillä ammuttiin, niillä kun taipumus vaikuttaa ensimmäisiin kuvioihin uudella patruunalaadulla. Patruunakaapistani löytyi vielä noin 15 (?) vuotta vanhaa Lapua Scoremaxia, raskaalla 48 gr / 3,1 g luodilla ladattua metsästyspatruunaa, jolla täyttyi tuolloisen metsästyasetuksen energiavaatimus. Hinta on muikeat 30 snt/ kpl, joten huvin vuoksi näitä ei ammuta. Saman patruunan Quiet-versiossa luodin nimellinen lähtönöpeus on vain 216 m/s, millä saavutetaan mahdollisimman hyvä äänenvaimennus vaikkapa loukkupyynnissä lopetuslaukauksia ilman vaimenninta ammuttaessa. Lukon liikkeet ovat kulmikkaita ja etenkin sen sulkeminen vaatii voimaa – patruunahan työnnetään tiukasti rihloihin – ja kevyen aseen asento muuttuu lähes väistämättä, mikä ei voi olla näkymättä saavutetuissa kuvioissa. Tämä lienee hinta siitä, että jousi on varsin hento ja lataaminen siten helppoa. Itse aseesta ei mitään syytä löytynyt hylsyn puhkeamiselle, ulosvetäjän urat eivät havaittavasti puhkaise patruunapesän suuta. Kaikki tämä yhdessä oli sitten liikaa hylsylle. Pienimpien kuvioiden keskiarvo oli 14,5 mm, suurimpien 42,4 ja kaikkien kuvioiden keskiarvo 26,0 mm. CCI Sub-Sonic on nimensä mukaisesti optimoitu vaimenninkäyttöön pitämällä lähtönopeus alle äänennopeuden. Muut patruunat olivat edelleen CCI:n ja Federalin tuotteita. CCI Segmented –patruunan (#74) erikoisuus on, että luoti on esisirpaloitu jakamalla sen kärki kolmeen segmenttiin, jotka kudososumassa irtoavat ja takaavat parhaan mahdollisen maalivaikutuksen. sekakäyttö johtaa vaikeuksiin. Muuten ase toimi täysin moitteetta. Ulosvetäjän jousi ja sen kara pysyivät nekin lukossa paikallaan. Korjaus oli loppujen lopuksi helppoa sisätiloissa: kynsi paikalleen ja lukolla pöytää vasten sille luja työntö niin osat napsahtivat paikoilleen
Silti, mitattu noin 12 dB pudotus vastaa Patruuna CCI Segmented HP 22 LR #74 40 gr 2,6 g Segmented Hollow Point CCI Sub-Sonic 22 LR #56 40 gr 2,6 g Lead Hollow Point CCI Mini Mag MeatEater 22 LR #962ME 36 gr 2,3 g Copperplated Hollow Point Keskiarvonopeus m/s @ 3 m 326,7 326,4 399,5 SPL dB(C) peak keskiarvo ilman vaimenninta 134,8 135,8 135,0 SPL dB(C) peak keskiarvo vaimentimen kera 124,8 122,5 122,6 Nettovaimennus dB(C) peak 10 13,3 12,4 Huomautuksia Olosuhteet: · lämpötila +1° C · suhteellinen kosteus 90 % RH · ilmanpaine 991 hPa · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony @ 1 m metsästyspatruuna, jonka luoti äänivallin rikkoessaan saa aikaan räiskähtävän lentomelun, vaimentimesta viis. Laukauksia ammuttiin viisi laukausta ilman ja viisi vaimentimen kera. Toiminnassakaan ei ollut moitteen sijaa testin kuluessa ammuttujen reilun 800 laukauksen aikana. Näillä kolmella siis aimSonicin vaimennuskyvyn pitäisi selvitä kattavasti. Mikrofoni oli sijoitettu 15 cm ampujan vasemmasta korvasta piipunsuuhun päin, suunnattuna suoraan ylöspäin 1,6 m korkeudella maanpinnasta. Aseen suositushinta (21.01.2022) on 699,LÄHTEET Aseen valmistajan kotisivut, joilta BMR:ä ei löydy www.bergararifles.com, täältä löytyy https www.bergara.online/us/ Äänenvaimentajan valmistajan kotisivut www.aimsport.se Äänenvaimentimen testivideo https://youtu.be/rn8jJUl9imY Maahantuojan kotisivut www.hjorth.fi Impulssimelun mittaus MIL-STD-1474D www.everyspec.com/MIL-STD/ MIL-STD-1400-1499/MIL-STD-1474D_25106/ CCI:n kotisivut www.cci-ammunition.com Lapuan kotisivut www.lapua.com SK:n kotisivut sk-ammunition.com CCI Velocitorin hylsy puhkesi ulosvetäjien urien kohdalta ja toinen ulosvetäjän kynsi irtosi. Ongelma on sama useimmilla valmistajilla, sillä kelvollinen kalusto on harvinaista, ikivanhaa ja sikakallista. Äänenpainetason (SPL) mittaus suoritettiin analogisella Bruel & Kjaer 2209 -mittarilla ja B&K 4136 – mikrofonilla. Näitä oli sekä Segmented HP:llä että SubSonicilla molemmilla 2/5 laukausta, mikä on sikäli ikävää, ettei ampujalla ole mitään mahdollisuutta tiemelun putoamista ¼ :aan ja se on jo hyvä juttu korvien kannalta. Ennen ammuntaa vaimennin pestiin Schletekvaimenninpesuaineella ja viimeisimmän ammunnan 335 laukauksen jäljiltä vaimentimesta irtosi neljä grammaa (lähes pari luotia!) moskaa, joka väistämättä olisi huonontanut äänenvaimennuskykyä. Korkannut hylsy takaa ja edestä. Ase on hyvin tehty ja sopivalla patruunalla tarkkakin. Itse Kekkoslovakiassa Tozin resujen kanssa ampumataitoja hankkineena ei voi kuin kadehtia nykypäivän pienoiskiväärien ostajia. Tuloksissa huomiota herättää, että tehtaan ilmoittamasta 20...22 dB (suodatustapaa A/C ei ilmoitettu) vaimennuskyvystä jäädään reilusti. 14 • ASE-lehti. tää, onko seuraava laukaus äänekkäämpi. Perussyynä tähän lienee, että tehtaan esittelyvideoilla näkyvä 3M:n melumittari tuskin täyttää MIL-STD-1474:n vaatimuksia nousuajan suhteen ja mittari ei ehdi kunnolla reagoida varsinkaan vaimennettuun laukaukseen. KOMMENTIT Kokonaisuutena Bergarasta jäi erittäin miellyttävä vaikutelma. Tässä käytettiin mittarin C-suodatusta ja mittaustulos on piikkiarvo eli dB(C) peak . Mielenkiintoista oli muutamat yksittäiset laukaukset, joiden nopeus oli lähellä 330 m/s tai yli eli ääntä nopeampia, olivat melultaan tasaisesti noin 3 dB kovempia ja tämän korvakin selvästi huomasi
Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. Asiasta ilmoitemyöhempänä ajankohtana. RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi • aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 20mm ja 22mm. hallitus Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Säännöt ovat nähtävänä mainitut asiat. Säännöt ovat nähtävänä seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. taan internet-sivuillamme www.sahs.fi. seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. eränkäynnin erikoissivusto SAHS KEVÄTKOKOUS SAHS KEVÄTKOKOUS Suomen Asehistoriallisen Seuran sääntöSuomen Asehistoriallisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään määräinen kevätkokous pidetään myöhempänä ajankohtana. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. 1/2022 • 12,90€ PATRUUNATESTIT: S&B PRECISION .223 & .338 NORMA MAGNUM BLASER R8 – suoravetolukkoinen kivääri BENCHMADE PUUKKO JA LEUKU PAL.VKO 2022-16 177550-2201 WWW.ASELEHTI.FI Tilaa Asealan asiantuntija kotiisi! Katso lisää s. Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. hallitus Ase-lehti 40v. Leveys 22mm. Kokouksessa käsitellään seuran säännöissä Kokouksessa käsitellään seuran säännöissä mainitut asiat. 66 ja VAIN 63,90 € / vuosi Gun Show tulee jälleen! Seuraa ilmoitteluamme! ASE-lehti • 15. NATOrannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Rannekkeet sopivat mm. Asiasta ilmoitetaan internet-sivuillamme www.sahs.fi
Nyt kiväärimallisto kattaa kaikenlaiset tarpeet niin pienissä kuin suurissa kaliipereissa ja valmistusta on myös USA:n tehtaalla. Pintakäsittelynä sysimustalle alumiinille on kova-anodisointi, joka kestää ihan toisella lailla kuin pelkän värin antava tavallinen anodisointi. Sen laukaisuvastus on säädetty tehtaalla hyvältä kuulostavaan 3,5 paunaan eli tuommoiseen 1,6 kiloon. 16 • ASE-lehti. Lisäksi vaihtelu oli pientä välillä 1,56 – 1,7 kg. BXR Nyt Bergara on siis aloittanut piekkareiden teon USA:n tehtaallaan ja nämä ovat vasta ensimaistiaiset, lisää on kuulemma tulossa. Siihen saa tarvikeosia pilvin pimein ja tehdäänpä siihen pohjautuvia, parannettuja tarkkuusmallejakin. Kun teräspiippuinen perusversio painaa 2,38 kg niin tämä hiilikuituversio painaa 2,16 kg, nyt punnitun mukaan 2185 g ja se on vähän se. Tuotannossa he käyttävät nykyaikaisia koneita ja rihlausmenetelmänä nopeaa ja tehokasta nappirihlausta. Esikuvansa mukaisesti kahdella sokalla kiinnitetty laukaisulaite on koottu muovirunkoon. Itse asiassa Bergara tekee itselataavastaan kahta mallia. Myös sen koneistusjälki on suorastaan loistavaa. Lukko on samanlainen kuin Rugerissa ja koneistuslaadultaan erinomaista työtä. Pelkkien tarvikepiippujen ja asetehtaille piipputoimitusten lisäksi he ovat hiljan aloittaneet kokonaisten kivääreiden teon. Oikeastaan kyseessä ei ole aito hiilikuitupiippu, sillä ulospäin näkyvää hiilikuitua ei ole laminoitu suoraan kiinni piipun pintaan vaan ohueksi sorvatun piipun päällä on 318 mm pitkä ja 23,5 milliä paksu hiilikuituputki, jonka piipunsuun mutteri kiristää paikoilleen. Laukaisulaite on kiinni niillä perinteisillä kahdella sokalla, joten aseen purku puhdistusta varten onnistuu helposti. Siinä on siten kestävät rosteriset syöttöhuulet. MALINEN Bergara BXR Carbon on hyvin sopusuhtainen ja näppärästi käsiteltävä itselataava, joka taipuu moneksi tähtäinvarustuksesta riippuen. Jyrsimällä valmistettu laadukas koneisto on yhtenevä Ruger 10/22:n kanssa, mutta piippu on kiinnitetty perinteisesti täsmällisellä kierteellä Rugerin kiilakiristyksen sijaan. Siten Rugerin osat, mm. Yleensä itselataaviin laitetaan huomattavasti jäykempi laukaisu, joten hyvä näin. Liipaisinkaaren etupuolella on parannettu lippaan vapautinsalpa, suurena ja leveänä se on helposti käytettävissä molemmilta puolilta. TEKSTI JA KUVAT: J. Kehys on siis tehty koneistamalla alumiiniharkosta ja työn jälki on erittäin siistiä. Kokemusta heillä on ainakin piekkarinpiippujen teosta, joita he ovat toimittaneet asetehtaille jo toistakymmentä vuotta. Sama valmistaja tekee myös pulttilukkoisia piekkareita, joissa kehys on kiinnitykseltään Remington 700:n mitoilla eli samat tukit sopivat molempiin. Kaikki ei ole kuitenkaan aivan yksi yhteen, sillä parannuksiakin löytyy. Nyt Lymanilla mitattuna saimme keskiarvoksi 1,63 kg, mikä on hämmästyttävän tarkasti valmistajan ilmoittama. Se on hieman venyvä, mutta laukeamiskohdan oppii tuntemaan, joten ammunta sujuu kohtuullisen helposti. BERGARA Alun perin espanjalainen Bergara perustettiin 2004 Baskimaalle Bergaran kylään valmistamaan kivääreiden piippuja. Samalla piippua ikään kuin venytetään, Itselataavien piekkareiden markkinoita on hallinnut suvereenisti 1964 markkinoille tullut Rugerin 10/22 eri versioineen. Alumiinista todella siististi koneistettu kehys on kova-anodisoitu kestäväksi ja sen etuseinämän ulokkeeseen on tehty kierrereiät Rugerin tyylistä piipunkiristintä varten, vaikka sellaista ei tässä mallissa käytetäkään. Vielä piippukin on nyt kiinnitetty täsmällisellä kierreliitoksella Rugerin kiilakiristyksen sijaan. Nyt siis onnistuu tämän konstruktionkin kanssa oikeaoppinen, patruunapesän puolelta tapahtuva piipun puhdistaminen. Winchesterin viimeisin Wildcat on sekin kopioinut hyväksi katsomansa ominaisuudet juuri Rugerista. Toiminnan laajentuessa suurille Amerikan markkinoille, palkkasivat he piipunteon gurun, Ed Shilenin konsultikseen. Hinta on kuitenkin samoissa kuin esikuvalla, joten onko tässä Rugerin kaataja. Lyhyesti sanottuna BXR on lähes Ruger 10/22:n ja vielä tarkemmin Target Lite:n kopio, mutta erittäin huolellisesti koneistettuna. Nyt on kuitenkin ilmestynyt uusi valmistaja, jonka lopputuote on täysin kuin ominaisuuksiltaan parannettu 10/22 huippulaadukkaalla koneistusjäljellä. Paino tippuu oleellisesti ja hinta nousee vastaavasti, mutta USA:ssa vain sata taalaa. Lipas on kopio 10/22:n 10 patruunan rumpulippaasta, pohjassa vain komeilee suuri B-kirjain. Kehystä on nimittäin jatkojalostettu ja suoraan sen päälle on koneistettu 30 MOA:n kallistuksella oleva Picatinnykisko sekä takaseinämään lisätty reikä, josta mahtuu puhdistuspuikko. Itse laukaisulaite on siistiä työtä ja vetovastus säädetty herkäksi 1,6 kiloon. Sitten on tämä arvokkaampi BXR Carbon malli, jossa todella ohueksi sorvatun teräspiipun päällä on hiilikuitua. Molemmat piiput ovat pituudeltaan 42 cm ja varustettu ½x28 vaimenninkierteellä. Perusmallissa paksu piippu on 4140 CrMo terästä, tyylikkäästi uritettuna tietenkin. Nyt piipun puhdistus onnistuu oikeaoppisesti patruunapesän puolelta, sillä kehyksen takaseinämään on tehty reikä puhdistuspuikolle. laukaisukoneisto ja lipas sopivat myös Bergaraan. Bergara BXR Carbon – Ruger 10/22:n haastaja Kyseessä on espanjalaisen Bergaran Yhdysvalloissa valmistama pienoiskivääri malliltaan BXR. Samoin on laita monimutkaisen lukkokappaleen kanssa
laukaisukoneisto ja lipas sopivat myös Bergaraan. Nyt piipun puhdistus onnistuu oikeaoppisesti patruunapesän puolelta, sillä kehyksen takaseinämään on tehty reikä puhdistuspuikolle. Bergara BXR Carbon – Ruger 10/22:n haastaja Kyseessä on espanjalaisen Bergaran Yhdysvalloissa valmistama pienoiskivääri malliltaan BXR. Oikeastaan kyseessä ei ole aito hiilikuitupiippu, sillä ulospäin näkyvää hiilikuitua ei ole laminoitu suoraan kiinni piipun pintaan vaan ohueksi sorvatun piipun päällä on 318 mm pitkä ja 23,5 milliä paksu hiilikuituputki, jonka piipunsuun mutteri kiristää paikoilleen. Siten Rugerin osat, mm. Lyhyesti sanottuna BXR on lähes Ruger 10/22:n ja vielä tarkemmin Target Lite:n kopio, mutta erittäin huolellisesti koneistettuna. Perusmallissa paksu piippu on 4140 CrMo terästä, tyylikkäästi uritettuna tietenkin. Lisäksi vaihtelu oli pientä välillä 1,56 – 1,7 kg. BERGARA Alun perin espanjalainen Bergara perustettiin 2004 Baskimaalle Bergaran kylään valmistamaan kivääreiden piippuja. Samoin on laita monimutkaisen lukkokappaleen kanssa. Esikuvansa mukaisesti kahdella sokalla kiinnitetty laukaisulaite on koottu muovirunkoon. Winchesterin viimeisin Wildcat on sekin kopioinut hyväksi katsomansa ominaisuudet juuri Rugerista. Siinä on siten kestävät rosteriset syöttöhuulet. Paino tippuu oleellisesti ja hinta nousee vastaavasti, mutta USA:ssa vain sata taalaa. Tuotannossa he käyttävät nykyaikaisia koneita ja rihlausmenetelmänä nopeaa ja tehokasta nappirihlausta. Nyt kiväärimallisto kattaa kaikenlaiset tarpeet niin pienissä kuin suurissa kaliipereissa ja valmistusta on myös USA:n tehtaalla. Se on hieman venyvä, mutta laukeamiskohdan oppii tuntemaan, joten ammunta sujuu kohtuullisen helposti. Jyrsimällä valmistettu laadukas koneisto on yhtenevä Ruger 10/22:n kanssa, mutta piippu on kiinnitetty perinteisesti täsmällisellä kierteellä Rugerin kiilakiristyksen sijaan. TEKSTI JA KUVAT: J. Nyt siis onnistuu tämän konstruktionkin kanssa oikeaoppinen, patruunapesän puolelta tapahtuva piipun puhdistaminen. Vielä piippukin on nyt kiinnitetty täsmällisellä kierreliitoksella Rugerin kiilakiristyksen sijaan. Pintakäsittelynä sysimustalle alumiinille on kova-anodisointi, joka kestää ihan toisella lailla kuin pelkän värin antava tavallinen anodisointi. MALINEN Bergara BXR Carbon on hyvin sopusuhtainen ja näppärästi käsiteltävä itselataava, joka taipuu moneksi tähtäinvarustuksesta riippuen. Sitten on tämä arvokkaampi BXR Carbon malli, jossa todella ohueksi sorvatun teräspiipun päällä on hiilikuitua. Kaikki ei ole kuitenkaan aivan yksi yhteen, sillä parannuksiakin löytyy. Myös sen koneistusjälki on suorastaan loistavaa. Itse asiassa Bergara tekee itselataavastaan kahta mallia. Toiminnan laajentuessa suurille Amerikan markkinoille, palkkasivat he piipunteon gurun, Ed Shilenin konsultikseen. Liipaisinkaaren etupuolella on parannettu lippaan vapautinsalpa, suurena ja leveänä se on helposti käytettävissä molemmilta puolilta. Sen laukaisuvastus on säädetty tehtaalla hyvältä kuulostavaan 3,5 paunaan eli tuommoiseen 1,6 kiloon. Alumiinista todella siististi koneistettu kehys on kova-anodisoitu kestäväksi ja sen etuseinämän ulokkeeseen on tehty kierrereiät Rugerin tyylistä piipunkiristintä varten, vaikka sellaista ei tässä mallissa käytetäkään. Nyt Lymanilla mitattuna saimme keskiarvoksi 1,63 kg, mikä on hämmästyttävän tarkasti valmistajan ilmoittama. Kun teräspiippuinen perusversio painaa 2,38 kg niin tämä hiilikuituversio painaa 2,16 kg, nyt punnitun mukaan 2185 g ja se on vähän se. Laukaisulaite on kiinni niillä perinteisillä kahdella sokalla, joten aseen purku puhdistusta varten onnistuu helposti. Kokemusta heillä on ainakin piekkarinpiippujen teosta, joita he ovat toimittaneet asetehtaille jo toistakymmentä vuotta. Kehys on siis tehty koneistamalla alumiiniharkosta ja työn jälki on erittäin siistiä. BXR Nyt Bergara on siis aloittanut piekkareiden teon USA:n tehtaallaan ja nämä ovat vasta ensimaistiaiset, lisää on kuulemma tulossa. Molemmat piiput ovat pituudeltaan 42 cm ja varustettu ½x28 vaimenninkierteellä. Lipas on kopio 10/22:n 10 patruunan rumpulippaasta, pohjassa vain komeilee suuri B-kirjain. Itse laukaisulaite on siistiä työtä ja vetovastus säädetty herkäksi 1,6 kiloon. Sama valmistaja tekee myös pulttilukkoisia piekkareita, joissa kehys on kiinnitykseltään Remington 700:n mitoilla eli samat tukit sopivat molempiin. Yleensä itselataaviin laitetaan huomattavasti jäykempi laukaisu, joten hyvä näin. Samalla piippua ikään kuin venytetään, Itselataavien piekkareiden markkinoita on hallinnut suvereenisti 1964 markkinoille tullut Rugerin 10/22 eri versioineen. Hinta on kuitenkin samoissa kuin esikuvalla, joten onko tässä Rugerin kaataja. Nyt on kuitenkin ilmestynyt uusi valmistaja, jonka lopputuote on täysin kuin ominaisuuksiltaan parannettu 10/22 huippulaadukkaalla koneistusjäljellä. Kehystä on nimittäin jatkojalostettu ja suoraan sen päälle on koneistettu 30 MOA:n kallistuksella oleva Picatinnykisko sekä takaseinämään lisätty reikä, josta mahtuu puhdistuspuikko. Pelkkien tarvikepiippujen ja asetehtaille piipputoimitusten lisäksi he ovat hiljan aloittaneet kokonaisten kivääreiden teon. Lukko on samanlainen kuin Rugerissa ja koneistuslaadultaan erinomaista työtä. Siihen saa tarvikeosia pilvin pimein ja tehdäänpä siihen pohjautuvia, parannettuja tarkkuusmallejakin. ASE-lehti • 17
Perän vetopituus on normaali 347 mm, mutta sitä voi lyhentää ottamalla 3x10 mm jatkopaloja pois. Raudat kiinnitetään tukkiin yhdellä kuusiokoloruuvilla, jonka kiertelyyn tarvitaan tuumamitoituksella oleva avain. Eikä hyvin täsmällisesti koneistettu kisko pääse irtoamaan vahingossa, sillä se on samaa osaa kehyksen kanssa ja taatusti samansuuntainen. Ilmeisesti tukkiin on tullut maalia reilu kerros, mikä kaventaa kuilua, joten lopputuloksena sovitus ahdistaa. Tähtäimen kohdistus oli tarkoitus suorittaa vanhoilla, luotivahaltaan kuivahtaneilla patruunoilla, mutta niiden lipastaminen oli yhtä tuskaa, koska ne ei eivät suostuneet liukumaan poteroonsa. Monimutkaisesta rakenteesta seuraa yksi hankaluus, sillä putken sisään jäävän piipunosan ruostesuojaus on tekemätön paikka. Lipas on Rugerista tuttu 10 patruunan rumpulipas, joka mahtuu pieneen tilaan. RADALLA Hiilikuituisella piipulla varustettu BXR on todellakin hämmästyttävän kevyt ja nopeasti suunnattava sekä 88 senttisenä näppärä käsiteltävä. Ainakin tuulen ja matkan arviointitaidot kehittyvät tässä ja se on hyvä asia pitkän matkan kilpailuja ajatellen. Nyt tarkkuusammuntaa ajatellen päälle asennettiin Weaverin 24x40 kasa-ammuntatähtäin Sako Optilock teräsjaloilla. Picatinnykisko on koneistettu kiinteästi kehyksen päälle ja kallistettu 30 kulmaminuuttia, jolloin optisen tähtäimen säätövarat riittävät tosi pitkälle ampumiseen. Aiemmin kokeillussa Rugerin testiaseessa se oli hyvin tasaisesti 1,36-1,39 kg, mutta tuntuma oli varsin venyvä. Laadultaan normaalilla 16 tuuman nousulla oleva palkkirihlaus on hyvä, endoskoopilla tarkasteltuna pohja on täysin virheetön ja harjoilla on nähtävissä vain pienet hoonauksen ristijäljet. Ilman tappiavainta hiilikuituputkea ei voi irrottaa ja oikea kiristys vaatii momenttiavaimen käyttöä. Varmistin on tutulla paikallaan ja asetetaan puoliväliin tukin irrotuksessa. Koska BXR:ään sopivat 10/22:n lippaat, vaihto suosittuun 25 patruunan tankolippaaseen, mutta tilanne ei juuri parantunut paitsi lipastaminen oli helpompaa. Näin sama ase kasvaa tarvittaessa käyttäjänsä mukana. Kiristysmomentti on nimittäin 14 Nm eli ihan kunnollinen. Nimittäin huolimatta piekkarinpaukkujen tuuliherkkyydestä ja kaarevasta lentoradasta, niillä ammutaan yllättävän pitkille matkoillekin joko kisaharjoittelussa tai sitten harrastuksen vuoksi muuten vaan. Varjopuolena huonolaatuiset tai vanhat, vahaltaan kuivuneet patruunat eivät syöty kunnolla. Etutukki on pohjaltaan lähes tasainen soveltuen hienosti hiekkapussien päälle tai hihnalenkin kiinnikkeeseen voi kiinnittää bipodin. jolloin tarkkuudenkin pitäisi parantua piipun jännittyessä ja siten värähtelyjen pienentyessä. Osoituksena tästä SK:n uusiin piekkarinpaukkuihinkin kuuluu Long Range Match, jonka rasiassa lukee että 100 jaardin matkoille ja ylikin. Pulttilukkoisen vastaavassa Tactical-tukissa on nykyään suosittu säädettävä tukinharja ja sellainen olisi sopinut erinomaisesti myös BXR:ään. Taktiselta näyttävä tukki on polymeeriä ja vetopituudeltaan täydet 347 mm. Vastaavasti ammuttaessa niillä tuli pelkästään syöttöhäiriöitä, eli valmistajan ilmoitus tuoreiden patruunoiden käytöstä on ihan aiheellinen. Supernopeilla on vaarana syöttöhäiriöiden esiintyminen. Kyseessä on normaalia tiukempi itselataavan patruunapesä, jolla tarkkuus saadaan parhaaksi mahdolliseksi. Piipun patruunapesä on Rugerin erikoismallissakin tiukka target tyyppinen, jossa parhaiten toimivat pyöreäpäisellä luodilla ladatut patruunat. Tähtäin on siitä oiva, että parallaksinsäädön ansiosta se soveltuu mainiosti nyt ammutulle 50 metrin matkalle. Valmistaja suositteleekin vain hyvälaatuisia, normaalinopeuteen ladattuja patruunoita, jotta toiminta olisi virheetöntä. Tukin sivuilla on lisäksi QDhihnalenkin kiinnikkeet. Paksu perälevy on pehmeää kumia ja pysyy hyvin olkapäässä. Mutta ei hätää, sillä mittaan sisältyvät jatkopalat, kolme 10 mm paksuista muovilevyä, joten halutessaan tukki on helppo sovittaa nuoren käyttäjän mitoillekin. Viritysvipu on toimiva, tarjoten häiritsemättömästä lyhyydestä huolimatta täsmällisen otteen. Sen päälle on helppo kiinnittää kiikaritähtäin tai punapiste, sillä sopivien jalkojen valikoima on suurin mahdollinen. Näillä välineillä piipun ulkopinnan huoltokin sitten onnistuisi. 18 • ASE-lehti. Muovisen etutukin sisäpuolella on rakennetta tukevoittava rivoitus. Kiskon suuren kallistuksen vuoksi tähtäimen pystyy halutessaan kohdistamaan tosi pitkille matkoille nykyään yhä suositumpaa pitkän matkan ammuntaa ajatellen. Pulttilukkomallissa perään on lisätty vielä poskipakan säätö, mikä itselataavasta mallista puuttuu. Bergarassakin on tämä sama erikoisuus, nimittäin Bentz mitoitettu patruunapesä. Väriltään hiilikuitupiippuisen tukki on musta koristeltuna harmaalla roiskekuviolla. Siinäkin on lyhyt 41 cm piippu ja BX tarkkuuslaukaisulaite, jolle Ruger lupaa kevyen 1,2-1,5 kilon laukaisuvastuksen. Pistoolikahva on jyrkkä ja perän alla on koukku tukikädelle. Tukkiin on asennettu kahdet hihnalenkin kiinnikkeet, perinteiset ulkonevat alle sekä sivulle nykyaikaiset QD pikakiinnitteiset tarjoten näin erilaisen kantoasennon. Lippaan irrotus takkuili testiyksilössä harmittavasti, sillä lippaan sai kaivaa irti kuilustaan. Ei mitään uutta auringon alla, sillä Rugerillakin on vastaavanlainen rakenne juuri mallissa 10/22 Target Lite, mutta siinä keskeltä 11,1 millisen piipun päällä oleva 27,2 senttinen putki on alumiinia. Sen sijaan vaihto tuoreisiin CCI Standard patruunoihin auttoi ja Lippaan vapautin on kookas sormivipu, jonka käyttö onnistuu molemmilta puolilta. Piipun suulla on ½”x28 kierre vaimentimelle ja hiilikuituputki on kiristetty 14 Nm momentilla esijännittäen näin 42 senttistä piippua. Piippukouru on avara ja hiilikuitukuvio piipun pinnassa luo hienon vaikutelman. Lukon saa lukittua auki asentoonsa liipaisinkaaren etupuolisella levypainikkeella. Taktiseen tukkimalliin kuuluu perän alapuolinen koukku, josta tukikädellä voi vetää asetta olkaan päin
Näillä välineillä piipun ulkopinnan huoltokin sitten onnistuisi. Tähtäimen kohdistus oli tarkoitus suorittaa vanhoilla, luotivahaltaan kuivahtaneilla patruunoilla, mutta niiden lipastaminen oli yhtä tuskaa, koska ne ei eivät suostuneet liukumaan poteroonsa. Pulttilukkoisen vastaavassa Tactical-tukissa on nykyään suosittu säädettävä tukinharja ja sellainen olisi sopinut erinomaisesti myös BXR:ään. Kiskon suuren kallistuksen vuoksi tähtäimen pystyy halutessaan kohdistamaan tosi pitkille matkoille nykyään yhä suositumpaa pitkän matkan ammuntaa ajatellen. Nyt tarkkuusammuntaa ajatellen päälle asennettiin Weaverin 24x40 kasa-ammuntatähtäin Sako Optilock teräsjaloilla. Bergarassakin on tämä sama erikoisuus, nimittäin Bentz mitoitettu patruunapesä. Tukin sivuilla on lisäksi QDhihnalenkin kiinnikkeet. Eikä hyvin täsmällisesti koneistettu kisko pääse irtoamaan vahingossa, sillä se on samaa osaa kehyksen kanssa ja taatusti samansuuntainen. Tukkiin on asennettu kahdet hihnalenkin kiinnikkeet, perinteiset ulkonevat alle sekä sivulle nykyaikaiset QD pikakiinnitteiset tarjoten näin erilaisen kantoasennon. Picatinnykisko on koneistettu kiinteästi kehyksen päälle ja kallistettu 30 kulmaminuuttia, jolloin optisen tähtäimen säätövarat riittävät tosi pitkälle ampumiseen. Varjopuolena huonolaatuiset tai vanhat, vahaltaan kuivuneet patruunat eivät syöty kunnolla. Lipas on Rugerista tuttu 10 patruunan rumpulipas, joka mahtuu pieneen tilaan. Pistoolikahva on jyrkkä ja perän alla on koukku tukikädelle. Mutta ei hätää, sillä mittaan sisältyvät jatkopalat, kolme 10 mm paksuista muovilevyä, joten halutessaan tukki on helppo sovittaa nuoren käyttäjän mitoillekin. Ilmeisesti tukkiin on tullut maalia reilu kerros, mikä kaventaa kuilua, joten lopputuloksena sovitus ahdistaa. Kyseessä on normaalia tiukempi itselataavan patruunapesä, jolla tarkkuus saadaan parhaaksi mahdolliseksi. Pulttilukkomallissa perään on lisätty vielä poskipakan säätö, mikä itselataavasta mallista puuttuu. Ei mitään uutta auringon alla, sillä Rugerillakin on vastaavanlainen rakenne juuri mallissa 10/22 Target Lite, mutta siinä keskeltä 11,1 millisen piipun päällä oleva 27,2 senttinen putki on alumiinia. jolloin tarkkuudenkin pitäisi parantua piipun jännittyessä ja siten värähtelyjen pienentyessä. Viritysvipu on toimiva, tarjoten häiritsemättömästä lyhyydestä huolimatta täsmällisen otteen. Taktiseen tukkimalliin kuuluu perän alapuolinen koukku, josta tukikädellä voi vetää asetta olkaan päin. Koska BXR:ään sopivat 10/22:n lippaat, vaihto suosittuun 25 patruunan tankolippaaseen, mutta tilanne ei juuri parantunut paitsi lipastaminen oli helpompaa. Muovisen etutukin sisäpuolella on rakennetta tukevoittava rivoitus. Aiemmin kokeillussa Rugerin testiaseessa se oli hyvin tasaisesti 1,36-1,39 kg, mutta tuntuma oli varsin venyvä. Sen päälle on helppo kiinnittää kiikaritähtäin tai punapiste, sillä sopivien jalkojen valikoima on suurin mahdollinen. Valmistaja suositteleekin vain hyvälaatuisia, normaalinopeuteen ladattuja patruunoita, jotta toiminta olisi virheetöntä. Väriltään hiilikuitupiippuisen tukki on musta koristeltuna harmaalla roiskekuviolla. Paksu perälevy on pehmeää kumia ja pysyy hyvin olkapäässä. ASE-lehti • 19. Piippukouru on avara ja hiilikuitukuvio piipun pinnassa luo hienon vaikutelman. Lippaan irrotus takkuili testiyksilössä harmittavasti, sillä lippaan sai kaivaa irti kuilustaan. Lukon saa lukittua auki asentoonsa liipaisinkaaren etupuolisella levypainikkeella. Perän vetopituus on normaali 347 mm, mutta sitä voi lyhentää ottamalla 3x10 mm jatkopaloja pois. Ainakin tuulen ja matkan arviointitaidot kehittyvät tässä ja se on hyvä asia pitkän matkan kilpailuja ajatellen. Raudat kiinnitetään tukkiin yhdellä kuusiokoloruuvilla, jonka kiertelyyn tarvitaan tuumamitoituksella oleva avain. Laadultaan normaalilla 16 tuuman nousulla oleva palkkirihlaus on hyvä, endoskoopilla tarkasteltuna pohja on täysin virheetön ja harjoilla on nähtävissä vain pienet hoonauksen ristijäljet. Piipun patruunapesä on Rugerin erikoismallissakin tiukka target tyyppinen, jossa parhaiten toimivat pyöreäpäisellä luodilla ladatut patruunat. Varmistin on tutulla paikallaan ja asetetaan puoliväliin tukin irrotuksessa. Monimutkaisesta rakenteesta seuraa yksi hankaluus, sillä putken sisään jäävän piipunosan ruostesuojaus on tekemätön paikka. Siinäkin on lyhyt 41 cm piippu ja BX tarkkuuslaukaisulaite, jolle Ruger lupaa kevyen 1,2-1,5 kilon laukaisuvastuksen. Etutukki on pohjaltaan lähes tasainen soveltuen hienosti hiekkapussien päälle tai hihnalenkin kiinnikkeeseen voi kiinnittää bipodin. Ilman tappiavainta hiilikuituputkea ei voi irrottaa ja oikea kiristys vaatii momenttiavaimen käyttöä. RADALLA Hiilikuituisella piipulla varustettu BXR on todellakin hämmästyttävän kevyt ja nopeasti suunnattava sekä 88 senttisenä näppärä käsiteltävä. Taktiselta näyttävä tukki on polymeeriä ja vetopituudeltaan täydet 347 mm. Tähtäin on siitä oiva, että parallaksinsäädön ansiosta se soveltuu mainiosti nyt ammutulle 50 metrin matkalle. Sen sijaan vaihto tuoreisiin CCI Standard patruunoihin auttoi ja Lippaan vapautin on kookas sormivipu, jonka käyttö onnistuu molemmilta puolilta. Kiristysmomentti on nimittäin 14 Nm eli ihan kunnollinen. Nimittäin huolimatta piekkarinpaukkujen tuuliherkkyydestä ja kaarevasta lentoradasta, niillä ammutaan yllättävän pitkille matkoillekin joko kisaharjoittelussa tai sitten harrastuksen vuoksi muuten vaan. Näin sama ase kasvaa tarvittaessa käyttäjänsä mukana. Osoituksena tästä SK:n uusiin piekkarinpaukkuihinkin kuuluu Long Range Match, jonka rasiassa lukee että 100 jaardin matkoille ja ylikin. Piipun suulla on ½”x28 kierre vaimentimelle ja hiilikuituputki on kiristetty 14 Nm momentilla esijännittäen näin 42 senttistä piippua. Vastaavasti ammuttaessa niillä tuli pelkästään syöttöhäiriöitä, eli valmistajan ilmoitus tuoreiden patruunoiden käytöstä on ihan aiheellinen. Supernopeilla on vaarana syöttöhäiriöiden esiintyminen
Ensimaistiaiset olivat kuitenkin positiiviset ja totuttelu venyvään laukaisuun sai sen lopulta tuntumaan ihan toimivalta tueltakin ammuttaessa. Bergaran mekaaninen tarkkuus osoittautui näin hyväksi ja ammunnan olisi voinut lopettaa tähänkin, selvitettävä asia kun tuli jo selväksi. Jatkuvista häiriönpoistoista huolimatta kasat olivat vallan hyvät itselataavalle, oikeastaan paremmatkin kuin hyvät, sillä sarjaksi tuli 16, 20, 17 ja 11 mm, ka. Tarkkuuskokeissa ammunta tapahtui hiekkapusseilta täysin tyynessä lähes nollakelissä. Seuraava käynti oli kahden asteen täysin tyynessä, joskin hämärässä kelissä. 20 • ASE-lehti. Niillä toimintahäiriöt jatkuivat, mutta syy oli liian heikko iskujälki, joka ei sytyttänyt nallimassaa. Toiminnassa monella patruunalla tuli häiriöitä, joko syttymättömiä tai muutaman kerran hylsy jäi poikittain rasiallisella, vain CCI:n molemmat Mini-Magnumit, Velocitor sekä Clean-22 toimivat virheettä. Sitten tulikin pimeä ja sade, joka kasteli taulut. Paremmissa olosuhteissa ammuttuna CCI std velocityn keskiarvo oli nyt 22 mm, nopean Federal Classic HV:n 26 mm ja sen normaalinopeuksisen version 20 mm, CCI Mini-Magnumin 24 mm sekä sen reikäpääversion 27 mm, nopean Winchester Super Speedin 19 mm, CCI Velocitorin erittäin nopeiden 34 mm, CCI Suppressor hitaiden äänenvaimenninpaukkujen 25 mm ja sirpaloituvien CCI Segmentedien 31 mm sekä lopuksi epoksipinnoitettujen CCI Clean22:ten 32mm. Samoin piippu vaatii jonkin verran ammuntaa ennen kuin se antaa parhaan tarkkuuden. BXR alkoi toimia. 25 mm. Tässä on muistettava itselataavien aseiden yleensä vaativan jonkun verran sisäänammuntaa, jotta toiminta jouhevoituisi. Ammuntaa jatkettiin rasia loppuun ja kaikkien keskiarvoksi tuli 16,5 mm. Tietenkin erittäin kylmä kelikin kangistaa niin aseen toimintaa kuin luotien voiteluainetta, vaikka patruunat pidettiinkin lämpimässä autossa. Monesti normaalia paksummilla luodeilla ladatuilla Lapua Midas L patruunoilla ovat syntyneet ne kaikista tiukimmat kasat. Nyt tuloksena oli 19 mm keskiarvo. 15 mm. Seurasi kuitenkin patruunalaadun vaihto yleensä testeissä verrokkina käyttämiimme eli Lapuan Midas + luottopatruunoihin ja edelleen tuli kaksi syttymätöntä. Myöhemmin tyynessä kolmen asteen pakkasessa toimintaa tasakärkisillä luodeilla testatessa SK Flatnose Matcheilla syntyi sarjaksi 12,5, 13, 13 ja 33, ka 18mm. Syystä tai toisesta iskuvoima ei riittänyt, joko patruuna ei ollut pesittynyt kunnolla tiukkaan pesään ja pakeni iskurin edellä tai iskuvasaran voima oli alakantissa. Vaikka valmistaja ei suosittele kovan lähtönopeuden patruunoita, niin pitihän niitäkin siis kokeilla, jos ei muuta niin toimintavarmuuden selvittämiseksi. Aseella saa kestävyyden puolesta tietenkin ampua kaikkia kaupasta saatavia 22LR patruunoita. 16 mm. Ensimmäisen rasiallisen alkupatruunoilla kasoihin tuli melkoisia sattumia, mutta loppupatruunoilla täysin tyynessä seitsemän asteen joulunodotuskelissä syntyi viiden kasoiksi jo sarja 35, 20, 19 ja 28, ka. Saatu tarkkuus oli silti jälleen kerran hyvä, niukasti tällä käyntikerralla paras saaduista eli 17,5, 11, 13 ja 16 mm, ka. Tämä siis peräti kymmenellä kasalla, mikä alkaa jo kertoa mihin ase keskimäärin pystyy. Viime kerrasta viisastuneena nyt Rugerin sisältä puhdistettuun tankolippaaseen syöteltiin ensin SK Long Range uutuuspatruunoita. Koko rasiallisen kymmenellä kasalla tulos oli niin ikään samoissa SK:n kanssa, ka. Aika hyvin, sillä vaihteleva syttyminen saa aikaiseksi nopeusvaihtelua, mikä näkyy myös taululla ja jatkuva ampuma-asennon purku häiriöiden poistoissa tietää enemmän tai vähemmän muuttunutta osumapistettä. Parhaat yksittäiset kasat molemmilla patruunoilla olivat 10 mm ja tämä siis vasta sisäänammunnan alkuvaiheessa. Vielä kerran ennen jouluaattoa tyynessä nollakelissä piti kokeilla toimintaa jälleen Suomeen saaduilla Aquilan Punapiste on itselataavalle luonteva tähtäin, sillä se istuu alhaalla ja ammunta sitä käyttäen käy nopeasti ja yleisimpiin tarpeisiin riittävällä tarkkuudella. 14 mm. Vapaalta kädeltä pika-ammunnassa laukaisu oli ihan ok, mutta luulisi olevan mahdollista tehdä selkeällä laukaisukynnyksellä varustettu koneistokin
Saatu tarkkuus oli silti jälleen kerran hyvä, niukasti tällä käyntikerralla paras saaduista eli 17,5, 11, 13 ja 16 mm, ka. Parhaat yksittäiset kasat molemmilla patruunoilla olivat 10 mm ja tämä siis vasta sisäänammunnan alkuvaiheessa. Tietenkin erittäin kylmä kelikin kangistaa niin aseen toimintaa kuin luotien voiteluainetta, vaikka patruunat pidettiinkin lämpimässä autossa. Aika hyvin, sillä vaihteleva syttyminen saa aikaiseksi nopeusvaihtelua, mikä näkyy myös taululla ja jatkuva ampuma-asennon purku häiriöiden poistoissa tietää enemmän tai vähemmän muuttunutta osumapistettä. Samoin piippu vaatii jonkin verran ammuntaa ennen kuin se antaa parhaan tarkkuuden. Tässä on muistettava itselataavien aseiden yleensä vaativan jonkun verran sisäänammuntaa, jotta toiminta jouhevoituisi. Syystä tai toisesta iskuvoima ei riittänyt, joko patruuna ei ollut pesittynyt kunnolla tiukkaan pesään ja pakeni iskurin edellä tai iskuvasaran voima oli alakantissa. Vielä kerran ennen jouluaattoa tyynessä nollakelissä piti kokeilla toimintaa jälleen Suomeen saaduilla Aquilan Punapiste on itselataavalle luonteva tähtäin, sillä se istuu alhaalla ja ammunta sitä käyttäen käy nopeasti ja yleisimpiin tarpeisiin riittävällä tarkkuudella. Seurasi kuitenkin patruunalaadun vaihto yleensä testeissä verrokkina käyttämiimme eli Lapuan Midas + luottopatruunoihin ja edelleen tuli kaksi syttymätöntä. 15 mm. Vapaalta kädeltä pika-ammunnassa laukaisu oli ihan ok, mutta luulisi olevan mahdollista tehdä selkeällä laukaisukynnyksellä varustettu koneistokin. Paremmissa olosuhteissa ammuttuna CCI std velocityn keskiarvo oli nyt 22 mm, nopean Federal Classic HV:n 26 mm ja sen normaalinopeuksisen version 20 mm, CCI Mini-Magnumin 24 mm sekä sen reikäpääversion 27 mm, nopean Winchester Super Speedin 19 mm, CCI Velocitorin erittäin nopeiden 34 mm, CCI Suppressor hitaiden äänenvaimenninpaukkujen 25 mm ja sirpaloituvien CCI Segmentedien 31 mm sekä lopuksi epoksipinnoitettujen CCI Clean22:ten 32mm. 16 mm. Sitten tulikin pimeä ja sade, joka kasteli taulut. Bergaran mekaaninen tarkkuus osoittautui näin hyväksi ja ammunnan olisi voinut lopettaa tähänkin, selvitettävä asia kun tuli jo selväksi. Myöhemmin tyynessä kolmen asteen pakkasessa toimintaa tasakärkisillä luodeilla testatessa SK Flatnose Matcheilla syntyi sarjaksi 12,5, 13, 13 ja 33, ka 18mm. Toiminnassa monella patruunalla tuli häiriöitä, joko syttymättömiä tai muutaman kerran hylsy jäi poikittain rasiallisella, vain CCI:n molemmat Mini-Magnumit, Velocitor sekä Clean-22 toimivat virheettä. Ensimmäisen rasiallisen alkupatruunoilla kasoihin tuli melkoisia sattumia, mutta loppupatruunoilla täysin tyynessä seitsemän asteen joulunodotuskelissä syntyi viiden kasoiksi jo sarja 35, 20, 19 ja 28, ka. Ammuntaa jatkettiin rasia loppuun ja kaikkien keskiarvoksi tuli 16,5 mm. 14 mm. Koko rasiallisen kymmenellä kasalla tulos oli niin ikään samoissa SK:n kanssa, ka. ASE-lehti • 21. Tarkkuuskokeissa ammunta tapahtui hiekkapusseilta täysin tyynessä lähes nollakelissä. Viime kerrasta viisastuneena nyt Rugerin sisältä puhdistettuun tankolippaaseen syöteltiin ensin SK Long Range uutuuspatruunoita. BXR alkoi toimia. 25 mm. Vaikka valmistaja ei suosittele kovan lähtönopeuden patruunoita, niin pitihän niitäkin siis kokeilla, jos ei muuta niin toimintavarmuuden selvittämiseksi. Seuraava käynti oli kahden asteen täysin tyynessä, joskin hämärässä kelissä. Aseella saa kestävyyden puolesta tietenkin ampua kaikkia kaupasta saatavia 22LR patruunoita. Tämä siis peräti kymmenellä kasalla, mikä alkaa jo kertoa mihin ase keskimäärin pystyy. Nyt tuloksena oli 19 mm keskiarvo. Jatkuvista häiriönpoistoista huolimatta kasat olivat vallan hyvät itselataavalle, oikeastaan paremmatkin kuin hyvät, sillä sarjaksi tuli 16, 20, 17 ja 11 mm, ka. Ensimaistiaiset olivat kuitenkin positiiviset ja totuttelu venyvään laukaisuun sai sen lopulta tuntumaan ihan toimivalta tueltakin ammuttaessa. Niillä toimintahäiriöt jatkuivat, mutta syy oli liian heikko iskujälki, joka ei sytyttänyt nallimassaa. Monesti normaalia paksummilla luodeilla ladatuilla Lapua Midas L patruunoilla ovat syntyneet ne kaikista tiukimmat kasat
Tämä tietenkin riippuu ampujan mitoista. Yleistähtäimeksi sopii mainiosti matalalla istuva, mielellään parallaksin säädöllä varustettu malli, jolloin ammunta sujuu niin lähelle kuin kauas. 22 • ASE-lehti. Tästä huolimatta kaikkien ammuttujen kahdeksan kasan keskiarvo oli 20 mm. TEKNISET TIEDOT BERGARA BXR CARBON Hinta: 1079 euroa (perusmalli 949,-) Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Bergara USA Maahantuoja: Oy K. Alun toimintahäiriöissä oli ilmeisesti kyse vain alkukankeudesta, mikä on tavallista itselataaville. Sillä syttymättömiä tuli solkenaan ja tarkemmin tutkittaessa luodinkärjissä oli muotoutumia syötöstä. Vielä seurasi punapisteen asennus ja hupiammuntaosuus, mihin BXR sopii mitä parhaiten. Heti alussa saatu tarkkuus osoittautui hyväksi, vaikka syttymättömät häiritsivätkin ammuntaa. Hjorth Ab Tyyppi: itselataava lippaallinen pienoiskivääri Kaliiperi: 22LR Lipas: irrotettava, 10 patruunaa Pituus. Perusedellytys onkin, että patruunat on valittu riittävän tehokkaiksi lukon käyttämiseksi takana asti ja luotimuoto on sellainen, ettei se tökkää syöttöramppiin. Yksi käyttökelpoisimmista on 25 patruunan tankolipas, mikä sekin kyllä tyhjenee tosi nopsaan. Puhdistuksen yhteydessä selvisi, että purku sujui helposti kuten esikuvassaan. Tulos oli niillä nyt muiden kaltainen, tiukkoja kasoja ja sitten yksi levinnyt suurentaen siten keskiarvoa. Niin ikään kaikenlaiset patruunat aliäänisistä nopeisiin näyttivät toimivan, kunhan luotimuoto ja sen voitelu olivat kunnossa. Terävä veitsi auttaa tilapäisesti asiaa, mutta valmistaja ilmoitti hakevansa siihen parempaa materiaalia. nopeilla HV patruunoilla, jotka ovat käyneet monessa aseessa hyvin. Tyypillinen sarja oli 17, 17, 36 ja 18,5 mm, ka. Tarkkuuskin paranee yleensä kun aseella on ammuttu hieman enemmän, joten Bergaralla ei ole valittamista senkään suhteen. Lukon iskuista se joustamattomana leviää ja pursottuu puhdistuspuikon reikään sekä kasvaa pituutta niin paljon ettei koneisto mahdu enää takaisin tukkiin. Nyt kokeiltiin lopuksi jopa 1,6 grammaisina erittäin kevytluotisten lyijyttömien Norman eco-patruunoiden toimintaa ja Bergara toimi niilläkin virheettä, joskin tarkkuus jäi lyijyluotisten varjoon. Edelleen samoja Blaserin ja Pistol Trainerin patruunoita käyttäen toiminta oli jälleen virheetöntä ja hymy herkässä. Aseen kunnollinen puhdistus ja voitelu, niin seuraavalla ratakäynnillä ammutuilla CCI Blazereilla ja Lapua Pistol Trainereilla ei tullut enää ainuttakaan toimintahäiriötä. Jokunen syttymätön vaivasi jälleen rasiallisella, joten lopuksi vielä SK Flat Nose Basicilla vertailukasat kilpaversioon verrattuna. Käynti oli Matchien veroinen. Siron aseen päälle ei tyylillisesti eikä toiminnallisesti sovi oikein suuri taktinen tähtäin, sillä silloin posken joutuu nostamaan irti tukin harjasta, mikä ei tee hyvää tarkkuudelle. Kuvassa selkeä Leupold Mk4 6,5-20x50 kiikaritähtäin ARMS:n teräksisillä pikajaloilla. 88,3 cm Paino: 2,2 kg Piipun pituus: 42 cm, esijännitetty Vetopituus: 34,7 cm, sentin jatkopalat Tähtäimet: kiinteä Picatinny-kisko, 30 MOA Laukaisulaite: etuvedollinen, vastus 1,6 kiloa Tukki: polymeeria, taktinen hihnalenkin kiinnikkein Varusteet: ohjekirja, ½”x28 kierre piipunsuulla Muuta: Ruger 10/22 yhteensopiva Ruger yhteensopivuudesta seuraa, että tarjolla on vaikka kuinka paljon niin tarvikelippaita kuin Rugerin alkuperäisiä lippaitakin. 22 mm. Ainoastaan muovinen iskunvaimennin johon lukko peräytyessään osuu, on vääränlaista materiaalia
Jokunen syttymätön vaivasi jälleen rasiallisella, joten lopuksi vielä SK Flat Nose Basicilla vertailukasat kilpaversioon verrattuna. Aseen kunnollinen puhdistus ja voitelu, niin seuraavalla ratakäynnillä ammutuilla CCI Blazereilla ja Lapua Pistol Trainereilla ei tullut enää ainuttakaan toimintahäiriötä. Sillä syttymättömiä tuli solkenaan ja tarkemmin tutkittaessa luodinkärjissä oli muotoutumia syötöstä. nopeilla HV patruunoilla, jotka ovat käyneet monessa aseessa hyvin. 2900,00 ROMANIAN “DRAGUNOV” PSL 7,62X53R kiikarilla käyt. Edelleen samoja Blaserin ja Pistol Trainerin patruunoita käyttäen toiminta oli jälleen virheetöntä ja hymy herkässä. 88,3 cm Paino: 2,2 kg Piipun pituus: 42 cm, esijännitetty Vetopituus: 34,7 cm, sentin jatkopalat Tähtäimet: kiinteä Picatinny-kisko, 30 MOA Laukaisulaite: etuvedollinen, vastus 1,6 kiloa Tukki: polymeeria, taktinen hihnalenkin kiinnikkein Varusteet: ohjekirja, ½”x28 kierre piipunsuulla Muuta: Ruger 10/22 yhteensopiva Ruger yhteensopivuudesta seuraa, että tarjolla on vaikka kuinka paljon niin tarvikelippaita kuin Rugerin alkuperäisiä lippaitakin. Niin ikään kaikenlaiset patruunat aliäänisistä nopeisiin näyttivät toimivan, kunhan luotimuoto ja sen voitelu olivat kunnossa. .223 16,75” PN.90209 2350,00 SABRE XR-15 A4 COMMANDO 11,5” CMV HBAR 2150,00 SAIGA MK-105 5,45X39 KIVÄÄRI 1250,00 SAIGA MKK-102 223 REM KIVÄÄRI 1250,00 SAIGA MK-103 7,62X39 KIVÄÄRI 1250,00 SAIGA MKK-104-B 7,62X39 KIVÄÄRI 1250,00 STAG ARMS TACTICAL 5,56/223 REM STAG-15000121 1750,00 STAG ARMS 15 14,5” KIVÄÄRI 5,56/223 REM 1850,00 STAG ARMS M1 5,56/223 16” (STAG 1R) 1780,00 S&W M&P 15 SPORT II 5,56/223 REM 16” SW-10202 1650,00 S&W M&P10 KIVÄÄRI . Kuvassa selkeä Leupold Mk4 6,5-20x50 kiikaritähtäin ARMS:n teräksisillä pikajaloilla. Yksi käyttökelpoisimmista on 25 patruunan tankolipas, mikä sekin kyllä tyhjenee tosi nopsaan. 308 WIN OPTIC READY SW-11532 2450,00 S&W M&P10 KIVÄÄRI . Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme: www.asetalo.fi OSTAMME ASEITA! OSTAMME ASEITA ! OSTAMME ASEITA! Itselataavat kertatulikiväärit 223/7,62x39/308 COLT AR15A4 5,56 20” 2250,00 COLT CM7-SENTRY KIVÄÄRI KAL 308 WIN. 22 mm. Tyypillinen sarja oli 17, 17, 36 ja 18,5 mm, ka. Lukon iskuista se joustamattomana leviää ja pursottuu puhdistuspuikon reikään sekä kasvaa pituutta niin paljon ettei koneisto mahdu enää takaisin tukkiin. Tämä tietenkin riippuu ampujan mitoista. Terävä veitsi auttaa tilapäisesti asiaa, mutta valmistaja ilmoitti hakevansa siihen parempaa materiaalia. Perusedellytys onkin, että patruunat on valittu riittävän tehokkaiksi lukon käyttämiseksi takana asti ja luotimuoto on sellainen, ettei se tökkää syöttöramppiin. 1650,00 SAKO TRG M10 RH 308 WIN/338 lapua mag käyt 9900,00 ASE-lehti • 23. TEKNISET TIEDOT BERGARA BXR CARBON Hinta: 1079 euroa (perusmalli 949,-) Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Bergara USA Maahantuoja: Oy K. KALUSTO KUNTOON!!!! Heti saatavissa suoraan varastosta! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 10.00-17.00, LA 10.00-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheilu-aseita. Puhdistuksen yhteydessä selvisi, että purku sujui helposti kuten esikuvassaan. Tulos oli niillä nyt muiden kaltainen, tiukkoja kasoja ja sitten yksi levinnyt suurentaen siten keskiarvoa. 1950,00 EMTAN MZ-47 7,62X39 KIVÄÄRI Israelil. Siron aseen päälle ei tyylillisesti eikä toiminnallisesti sovi oikein suuri taktinen tähtäin, sillä silloin posken joutuu nostamaan irti tukin harjasta, mikä ei tee hyvää tarkkuudelle. Alun toimintahäiriöissä oli ilmeisesti kyse vain alkukankeudesta, mikä on tavallista itselataaville. Tästä huolimatta kaikkien ammuttujen kahdeksan kasan keskiarvo oli 20 mm. 2590,00 JP CTR-02 5,56 KIVÄÄRI 4400,00 JP JP-15 READY RIFLE 223 PRO KIVÄÄRI (JP-RR-JP15PRO) 3600,00 JP JP-15 READY RIFLE 223 PRO KIVÄÄRI (JP-RR-JP15PR) 3150,00 SABRE COMPETITION SPEC. Nyt kokeiltiin lopuksi jopa 1,6 grammaisina erittäin kevytluotisten lyijyttömien Norman eco-patruunoiden toimintaa ja Bergara toimi niilläkin virheettä, joskin tarkkuus jäi lyijyluotisten varjoon. Yleistähtäimeksi sopii mainiosti matalalla istuva, mielellään parallaksin säädöllä varustettu malli, jolloin ammunta sujuu niin lähelle kuin kauas. Käynti oli Matchien veroinen. Ainoastaan muovinen iskunvaimennin johon lukko peräytyessään osuu, on vääränlaista materiaalia. Tarkkuuskin paranee yleensä kun aseella on ammuttu hieman enemmän, joten Bergaralla ei ole valittamista senkään suhteen. Vielä seurasi punapisteen asennus ja hupiammuntaosuus, mihin BXR sopii mitä parhaiten. 2850,00 COLT EXPANSE KIVÄÄRI KAL 223/5,56 CE2000S KIVÄÄRI 1390,00 COLT LE6920 AR15 CARBINE/KIVÄÄRI KAL 5,56/223 1750,00 COLT AR-15A4 TACTICAL CARBINE AR6720 223/5,56 1520,00 COLT AR15 M4 CARBINE 5,56MM 14,5” # CR6921 2390,00 COLT M4 CARBINE 16” 5,56/223 KIVÄÄRI LE6920MPS-B 1990,00 AT STAG M2 223 11,5” SBR KIVÄÄRI 2250,00 B&T APC 223 KIVÄÄRI 5,56X45 # BT-36051 3150,00 EMTAN MZ-15 AR15 16” 5,56/223REM Israelil. Heti alussa saatu tarkkuus osoittautui hyväksi, vaikka syttymättömät häiritsivätkin ammuntaa. Hjorth Ab Tyyppi: itselataava lippaallinen pienoiskivääri Kaliiperi: 22LR Lipas: irrotettava, 10 patruunaa Pituus. 308 WIN SW-811308 3250,00 ZEV AR15 3-GUN 5,56/223 TR15-BIL-3G-556-18-B 3990,00 Itselataavat kertatulikivääri kal 9/45: B&T APC9-G-SUOMI 9x19, BT-36013 varusteineen 3190,00 B&T APC9-P G 9X19 BT-36005-G varusteineen 3480,00 B&T APC9-P G “CUSTOM” 9X19 BT-36005-G varusteineen 3850,00 B&T SPC9 G 9x19 KIVÄÄRI varusteineen 3550,00 B&T APC45 PRO KIVÄÄRI varusteineen 4390,00 CMMG MK9 COLT RESOLUTE 100 9X19 CMMG-90A1AFA 1850,00 CMMG MK9/MKG´S GLOCK RESOLUTE 300 99AE65A-GB 2650,00 HECKLER & KOCH SP5K 9X19 2950,00 Tarkkuusmallit mm; B&T APR308 ”SNIPER” KIVÄÄRI 308 WIN varusteineen 12500,00 SAIGA TIGR SVD 02 VER 01 (Dragunov) 7,62X54R 1990,00 STAG ARMS STAG-10 6,5 CREEDMOOR 24” # 800019 2450,00 TIKKA T3x TACT A1 .308WIN 24” 2290,00 ZEV 308 WIN KIVÄÄRI, 16” LF-BIL-308-16-BRZ 3590,00 ARMALITE AR10 300 RSAUM kiikarilla käyt
Lyijykielto II, eli lyijyluodeissa EU kemikaalivirasto otti helmikuussa jatkoaikaa omalle lausunnolleen. Poha on lopettanut deaktivoitujen tykkien tarkastamisen, koska niille ei ole EU direktiiviä. HaO ja KHO ovat päätöksissään linjanneet, että lupaehtojen tulisi aina olla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta perusteltavissa, eikä niiden asettamisella saisi aiheuttaa tarpeettomasti haittaa luvanhaltijalle. Direktiivi on huono sekä sekava, joten vähemmistöhallituksen mahdollisuudet toimimattomien lakiehdotusten läpivientiin ovat minimaaliset. Tämä myös silloin kun tarkoituksena ei ole edes käyttää lyijyhaulipatruunoita kielletyllä alueella. Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Puheenjohtajan palsta TOSI-TV SOTA Euroopassa myllertää. Korona aiheutti tuotantosuunnitelmien romuttumisen ja komponenttipula vaivaa lähes joka alaa. Kaikkeen ei pidä suostua tai seuraavan hakijan kohdalla vedotaan että ”tämä on käytäntö”. Suezin kanavassa poikittain ollut rahtilaiva vain lisäsi osaltaan logistiikan ongelmia. SAHS neuvoo jäseniään valitusten laatimisessa. Komissio voi sen ottaa huomioon tai jos se ei ole heidän tarkoitusperiään palveleva, niin sivuuttavat. Ei kait maitopurkin muodollekaan ole direktiiviä ja silti maitoa myydään. ampumakieltoja joiden sanamuodoista ei meinaa saada selvää että milloin ne päätee, saa testata toimivuutta vain yksin niin ettei kukaan näe, yksi aselupa kutakin suunnitelmassa olevaa asemallia kohden tai rajoitetaan hankinnat ensin ennen jotain vuotta valmistettuihin ja kun niitä on hankittu tietty määrä voi hankkia uudempia asemalleja. Seuraavat europarlamenttivaalit ovat kahden vuoden päässä 2024, joten todella kiirettä pitää että tämä komissio ehtisi lyijyluotikiellon asettamaan. Saa nyt sitten nähdä, että missä seuraavaksi hölmöillään sotilasmateriaalin kanssa niin että siitä saadaan seuraavan asekieltomylläkän ainekset. Raporttien mukaan hyvässä tarkoituksessa Ukrainaan lähetettyä materiaalia on ikävä kyllä jo tullut hämärämiesten mukana takaisin Schengen alueelle. Keräilylupia myönnetään edelleen ja käsittelyajat ovat parin kuukauden luokkaa. Asetelma sotii sekä EU:n perusperiaatteita että yleisiä lainsäädännöllisiä periaatteita vastaan. Kielloista ja rajoituksista aasinsiltana aselupiin. Näkemyksen piti tulla toiseen draftiin tammi-helmikuun vaihteessa. Muun muassa kaikki lippaat ovat edelleen lupavapaita. Mihin on kadonnut paikallinen lainsäädäntö ja vanha ohjeistus. Lisähaasteita tulee tavaroista, jotka jäävät makaamaan satamiin täynnä Venäjälle meneviä rajoitusten alla olevia tavaroita. Niiden mukaan henkilöä on pidettävänä syyttömänä, kunnes syyllisyys on todistettu. Joka tapauksessa asiasta on tulossa vaikea sekä määritellä että saattaa millään tavalla voimaan. Jos jonkinlaista materiaalia käytetään puolin ja toisin rintamalla. LYIJYKIELLOT Lyijykielto I, eli lyijyhaulit. Aseja varustebongarille aika on mielenkiintoinen. Sen sijaan muutamia keräilysuunnitelmien laajennushakemuksia on ollut vireillä niin että vuosipäiviä tulee ja menee. Vaikka tavaraa olisi, niin vapaita merikontteja ei ole ainakaan siellä missä tarvittaisiin. Jugoslavian hajoamissotien jälkeen jäi paljon sotilasmateriaalia ajelehtimaan ja vääriin käsiin. Maailma muuttui todella paljon helmikuun 24. Lupaehtojen pitää olla myös tavallisen kansalaisen ymmärrettävissä. Ramsarrajoitus astuu voimaan 15.2.2023 EU:n kaikissa jäsenvaltioissa. SAL ja Metsästäjäliitto ovat muiden kv järjestöjen kanssa tiiviissä keskusteluyhteydessä kemikaaliviraston kanssa. Jo ”vähän helpomman” lyijyhaulikiellon paketoiminen kesti viisi vuotta. Tokihan EU kemikaaliviraston näkemys asiaan on EU komission suuntaan vain neuvoa-antava. päivä varsinkin sotilasliittoihin kuulumattomassa reserviläisarmeijaan nojaavassa maassa. Tulevan syksyn metsästyskausi mennään siis vielä vanhoilla säännöillä, mutta vuoden päästä astuu oikeusvaltiolle vieras syyllisyysolettama voimaan. Asekeräilijä joka hakee 10 lupaa kerralla 105€ + 24 • ASE-lehti. Suomen maapinta-alastahan on 75% Ramsar määritelmän mukaista kosteikkoa ja jokainen, joka kuljettaa lyijyhaulipatruunoita kosteikoilla tai edes sen läheisyydessä, on velvollinen todistamaan syyttömyytensä. Nyt deadline on siirretty syksylle, kun virastossa on huomattu asian monimutkaisuus. Lisäksi lupiin laitetaan jokseenkin kummallisia lupaehtoja esim. Reserviläisen harjoittelun kanssa voi olla muutenkin tiukkaa, kun patruuna ja nallipula tuntuu vain pahenevan. Ruotsissa EU 2017 asedirektiivi odottaa vieläkin toteutumistaan. TULEVAAN VUOTEEN Aselupien hintoja nostettiin jälleen kerran. Taksa on nyt 105 euroa ensimmäisestä ja 48 euroa seuraavista saman lupatyypin luvista. Onnistuu se määrittelemättömyys myös Suomessakin
Vahinko ei aina tule kello kaulassa. Pelon, kauhun ja neuvottomuuden synkäksi noidankehäksi. Aina ei leskikään tiedä mitä talosta mahtaa löytyä. Kun sitten yksi joukosta kuolee, leikki muuttuu todeksi. Kohtuullisuus kuitenkin puuttuu rahastamisessa. Pasi Kesäniemi puheenjohtaja SAHS ry puheenjohtaja@sahs.fi, p. Toukokuun huutokauppaan on tulossa taas paljon hyviä kohteita ja jokaiselle jotakin mm Karlen neulasytyskivääri m/1872. Sitten kun siirretään kokoelmaa seuraavalla sukupolvelle eli kymmeniä tai satoja lupia, niin alkaa hymy hyytymään. Onko heillä kaikilla sama kohtalo. Perikunnalla on aikanaan paljon muutakin huolta ja murhetta kannettavana ja välttämättä aseista ei ole mitään osaamista. Etäällä mediasta, töistä ja kaikista muista huolista. Hän on Murhaleikki-porukan ainoa toivo. Mistä murhaaja tulee ja miksi. Mukaan mahtunee myös kesätapahtuma Etelä-Suomessa, josta lisää kesäkuun Ase-lehdessä sekä seuran nettisivuilla sahs.fi. Oli luojan lykky, että kaveri oli pitänyt omaa tiedostoaan missä oli aseet, varaosat sekä tarvikkeet. Oli helppo todeta, että mitä on ja mitä varusteita aseisiin kuuluu ja edesmennyt oli vähän hintojakin hahmotellut. Kuka heitä surmaa aivan oikeasti. Solmioneula ja riipus kullattu hopea 99 € Legendaarinen Aimo Lahden asekeksintö Solmioneula ja riipus hopea 69 € Verkkokaupasta: www.suomi-konepistooli.fi Lähetyskulut 6,70 € 9 x 48€ = 537€. JESSE HACKMAN is back! LUURANKOSAARI ON VÄKEVÄÄ PAULOWIA Ari Paulowin 13. Asekeräilijöillä on paljon hiljaista tietoa mitä olisi hyvä siirtää jälkipolville. Suomessa on paljon historiallisesti arvokkaita aseita mitä ei välttämättä hoksata. Tokihan luvanvaraiset oli jiirissä, kuten harrastajalla ja asekeräilijällä kuuluukin olla, mutta jäätävän lupakorttipinon perkaaminen on töisevää ja sitten vielä parittaa, että mihin on mitäkin tarviketta ja lisävarustetta. Niinpä ihan kehotus itse kullekin, että pitäkää vaikka asekaapin ylähyllyllä omaa listaa paperilla tai muistitikulla omaisuudesta. Hackman-romaani on kotimaisen dekkarigenren aatelia. Muistui siitä toinenkin tapaus mieleen, kun haettiin erään harrastajan jäämistöä huutokauppaan. Hauskaan roolipeliin ylellisen lomakylän rauhassa. Omaa harrastusta kannattaa muutenkin dokumentoida. Joukko suomalaismiljonäärejä osallistuu Agatha Christie -henkiseen Murhaleikkiin. Keräilijöillä on toki aarteensa, mutta tämäkin kohde löytyi sattumalta ihan tavallisesta perheestä. Hiipivän jännityksen, nasevan sanailun, toiminnan ja mojovien yllätysten keitos. Onneksi ei tarvitse joka luvalle varata omaa käsittelyaikaa vaan ottavat kuulemma isommat määrät ekselilläkin vastaan. Keväällä SAHS järjestää keväthuutokaupan Iisalmessa toukokuun lopussa, ampumapäivä 13.7., historiallisten aseiden ampumakilpailut 7.8. Tämä jos mikä on privaattietsivä Jesse Hackmanin ominta osaamisaluetta. ja Gun Show syksyllä. Ainoa pelastava enkeli. 045 665 2329 ASE-lehti • 25
Izhevskin asetehtaan vuonna 1913 valmistaman karabiinin m/1907 valmistusmerkinnät. Karabiinin ylösnostettava kehystähtäin asetin 2000 arsinan etäisyydelle liu’utettuna. Samanlainen kiinnitys otettiin sittemmin käyttöön myös jalkaväenkiväärissä, jossa alun perin hihnan kiinnikkeet olivat olleet aseen alla syöttökotelossa ja etummaisessa siderenkaassa. Jalkaväenkiväärin ohella palvelukseen hyväksyttiin myös tätä hieman lyhyemmät ratsuväenmallit, eli rakuunaja kasakkakiväärit. Kiväärin tuotanto aloitettiin seuraavana vuonna Tulan, Izhevskin ja Siestarjoen asetehtaissa. Erillistä karabiiniversiota ei katsottu tarvittavan, sillä rakuunat jalkautuivat hevosilta taistelemaan tavallisen jalkaväen tavoin ja kasakoilla oli käytössään shashka-miekat ja kasakkakeihäät ratsailta tapahtuvaa taistelua varten. Jousi ja nuoli -leima on tehtaan tunnus, lisäksi patruunapesän ja lukonkehyksen päälle on leimattu koestusmerkintä, keisarillisen Venäjän kaksoiskotka, jonka alla kyrillinen lyhenne PK. Kantohihnan kiinnityskin oli rakuunakiväärissä toteutettu heti alusta alkaen tukin läpi tehtyjen, soikionmuotoisilla heloilla vahvistettujen aukkojen avulla. Karabiinin m/1907 (yllä) ja santarmikarabiinin piipunsuut eroavat selvästi toisistaan. ASEHISTORIAA Karabiini m/1907 ja santarmikarabiini Kolmen linjan kiväärin Kolmen linjan kiväärin harvinaiset erikoismallit harvinaiset erikoismallit Izhevskin asetehtaan vuonna 1913 valmistama karabiini m/1907 (yllä) ja Siestarjoen asetehtaan vuonna 1919 valmistama, myöhäistä mallia edustava santarmikarabiini. Lisäksi tukin perälevy oli rakuunakiväärissä hieman kapeampaa mallia ja puhdistuspuikkokin lyhyempi. Santarmikarabiinin piipussa on selkeä ohennus piipunsuulla, karabiinin piipunsuu on tasavahva ja ulottuu lisäksi pidemmälle tukin päätyhelasta. Tästä syystä kasakkakivääreissä on piipun päällä ja takatähtäimessä merkintä ”???” (Kaz = kasakka). Kasakkakivääri erosi rakuunakivääristä ainoastaan siten, että siinä ei käytetty piikkipistintä m/1891 eikä asetta näin ollen ollut rakuunakiväärin tavoin kohdistettu pistin kiinnitettynä. päivänä 1891 käyttöönotettavaksi keisarillisen Venäjän asevoimissa. Rakuunakivääri m/1891 poikkesi perusratkaisuiltaan melko vähän jalkaväenkivääristä, joskin sen piippu oli 70 mm lyhyempi ja tukkia oli kauttaaltaan ohennettu, jolla saavutettiin noin puolen kilon säästö aseen massassa. Lisäksi rakuunakiväärin siderenkaat olivat tyypiltään tukkiin asennetuilla jousisalvoilla paikoilleen lukittuvaa kiinteää mallia jalkaväenkiväärin ruuvikiristeisten siderenkaiden sijaan. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Kapteeni Sergei Ivanovitsh Mosinin suunnittelema, osin belgialaisen Léon Nagantin kehitelmiin pohjautuva kolmen linjan jalkaväenkivääri m/1891 hyväksyttiin huhtikuun 16. Tähtäin on käytännössä kopioitu Mauser-karabiineissa käytetystä mallista. 26 • ASE-lehti. Kuvan santarmikarabiini on muiden eroavaisuuksien lisäksi myös jonkin verran pidempi kuin karabiini m/1907
Jalkaväenkiväärin ohella palvelukseen hyväksyttiin myös tätä hieman lyhyemmät ratsuväenmallit, eli rakuunaja kasakkakiväärit. Kiväärin tuotanto aloitettiin seuraavana vuonna Tulan, Izhevskin ja Siestarjoen asetehtaissa. Kuvan santarmikarabiini on muiden eroavaisuuksien lisäksi myös jonkin verran pidempi kuin karabiini m/1907. Izhevskin asetehtaan vuonna 1913 valmistaman karabiinin m/1907 valmistusmerkinnät. Tähtäin on käytännössä kopioitu Mauser-karabiineissa käytetystä mallista. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Kapteeni Sergei Ivanovitsh Mosinin suunnittelema, osin belgialaisen Léon Nagantin kehitelmiin pohjautuva kolmen linjan jalkaväenkivääri m/1891 hyväksyttiin huhtikuun 16. ASEHISTORIAA Karabiini m/1907 ja santarmikarabiini Kolmen linjan kiväärin Kolmen linjan kiväärin harvinaiset erikoismallit harvinaiset erikoismallit Izhevskin asetehtaan vuonna 1913 valmistama karabiini m/1907 (yllä) ja Siestarjoen asetehtaan vuonna 1919 valmistama, myöhäistä mallia edustava santarmikarabiini. Karabiinin ylösnostettava kehystähtäin asetin 2000 arsinan etäisyydelle liu’utettuna. Lisäksi rakuunakiväärin siderenkaat olivat tyypiltään tukkiin asennetuilla jousisalvoilla paikoilleen lukittuvaa kiinteää mallia jalkaväenkiväärin ruuvikiristeisten siderenkaiden sijaan. Erillistä karabiiniversiota ei katsottu tarvittavan, sillä rakuunat jalkautuivat hevosilta taistelemaan tavallisen jalkaväen tavoin ja kasakoilla oli käytössään shashka-miekat ja kasakkakeihäät ratsailta tapahtuvaa taistelua varten. Santarmikarabiinin piipussa on selkeä ohennus piipunsuulla, karabiinin piipunsuu on tasavahva ja ulottuu lisäksi pidemmälle tukin päätyhelasta. Karabiinin m/1907 (yllä) ja santarmikarabiinin piipunsuut eroavat selvästi toisistaan. Kasakkakivääri erosi rakuunakivääristä ainoastaan siten, että siinä ei käytetty piikkipistintä m/1891 eikä asetta näin ollen ollut rakuunakiväärin tavoin kohdistettu pistin kiinnitettynä. Tästä syystä kasakkakivääreissä on piipun päällä ja takatähtäimessä merkintä ”???” (Kaz = kasakka). Jousi ja nuoli -leima on tehtaan tunnus, lisäksi patruunapesän ja lukonkehyksen päälle on leimattu koestusmerkintä, keisarillisen Venäjän kaksoiskotka, jonka alla kyrillinen lyhenne PK. päivänä 1891 käyttöönotettavaksi keisarillisen Venäjän asevoimissa. Lisäksi tukin perälevy oli rakuunakiväärissä hieman kapeampaa mallia ja puhdistuspuikkokin lyhyempi. Rakuunakivääri m/1891 poikkesi perusratkaisuiltaan melko vähän jalkaväenkivääristä, joskin sen piippu oli 70 mm lyhyempi ja tukkia oli kauttaaltaan ohennettu, jolla saavutettiin noin puolen kilon säästö aseen massassa. Samanlainen kiinnitys otettiin sittemmin käyttöön myös jalkaväenkiväärissä, jossa alun perin hihnan kiinnikkeet olivat olleet aseen alla syöttökotelossa ja etummaisessa siderenkaassa. ASE-lehti • 27. Kantohihnan kiinnityskin oli rakuunakiväärissä toteutettu heti alusta alkaen tukin läpi tehtyjen, soikionmuotoisilla heloilla vahvistettujen aukkojen avulla
Tuotannon kuluessa sekä rakuunaettä kasakkakivääreihin tehtiin samat muutokset kuin jalkaväen malliinkin, tukkiin lisättiin sormiuran kohdalle vastinpultti, joka aluksi oli puinen, mutta muuttui vuonna 1909 teräksiseksi. santarmikarabiinia Siestarjoen asetehtaalta sekä samalla tilata Izhevskin asetehtaalta täysin uusia karabiineja m/1907 konekiväärijoukkoja varten. Santarmikiväärin piipunsuu on sorvattu 25 mm matkalta ohuemmaksi ja siihen on istutettu etutähtäin, malliltaan samanlainen hainevä kuin vanhanmallisessa karabiinissa m/1907. Jurlovin karabiini m/1907 erosi rakuunakivääristä siten, että sen piippu oli lyhennetty 514 mm mittaan ja ohennettu 1 mm verran koko pituudeltaan aseen kokonaispituuden ollessa 1016 mm. Venäjän-Japanin sodan aikana 1904–05 venäläiset kuitenkin havaitsivat käyttämässään kivääriaseistuksessa lukuisia puutteita. Patruunapesän päällä näkyy vuonna 1906 Izhevskissä valmistuneen kanta-aseen tehdasmerkinnät, aseen sarjanumero on hyvin pieni, 55. tukin sormiurien muodosta. Vuonna 1910 otettiin käyttöön uusi Konovalovtakatähtäin, jonka asentamiseksi kädensuojusta jouduttiin lyhentämään ja sen messinkilevyllä vahvistettu takareuna ulottui enää takatähtäimen jalan etureunaan saakka. Vuonna 1912 valmistettu vanhempaa mallia edustavan karabiinin (vasemmalla) ja uudemman, vuodelta 1913 peräisin olevan karabiinin m/1907 valmistusmerkinnät. tovin johdolla suoritetut kokeet osoittivat asetyypin annettuja vaatimuksia kaikin puolin vastaavaksi. Lisäksi kaikki kolme kiväärimallia todettiin pituudeltaan liiallisiksi, varsinkin tietyissä erityistehtävissä kuten konekivääriosastoissa sekä viestija pioneerijoukoissa. Jurlovin karabiineja eli lyhennettyä tyyppiä olevia rakuunakivääreitä valmistui vuonna 1895 kaikkiaan 11 kappaleen erä Siestarjoen asetahtaalla, ja niillä Oranienbaumin taistelukoulussa kapteeni FilaKarabiinin m/1907 vanhempi, vuoteen 1912 saakka valmistettu malli (alla) ja vuodesta 1913 tuotettu uudempi malli. Jalkaväenkiväärin pituuden ei kuitenkaan katsottu suuremmin vaikuttavan joukkojen taistelukykyyn, joten asia ei sinänsä johtanut muutoksiin kiväärien tuotannossa, kuten esimerkiksi rakuunamallin valmistusmäärien lisäämiseen jalkaväenkiväärin kustannuksella. Näihin aikoihin myös Venäjän santarmilaitos (O.K.Zh eli ????????. Tästä syystä tähtäinjalkaan alettiin merkitä aiemmin kädensuojuksessa olleet tähtäimen matka-asteikkomerkinnät. Piipun uraan liimattiin ohut koivuviilu ja uusi kädensuojus oli varustettu takaosaan tehdyllä aukolla aiempaa selvästi pienempää takatähtäintä varten. Ase on huolella santarmikarabiiniksi valmistettu, joskin lukkoaktio ja piippu on muunnettu Izhevskin valmistamasta rakuunakivääristä. Näistä syistä johtuen jo lähes unohtuneet Jurlovin karabiinisuunnitelmat kaivettiin esiin vuonna 1906 ja seuraavana vuonna niille saatiin keisarillinen hyväksyntä nimikkeellä karabiini m/1907 (??????. Jurlov määrättiin vuonna 1894 kehittämään karabiini, joka voitaisiin valmistaa rakuunakiväärin osia hyödyntäen. Molemmat ratsuväen mallit säilyivät tuotannossa ensimmäisen maailmansodan loppuun ja lokakuussa 1922 Puna-armeija päätti keskittyä kiväärituotannossa vain yhteen malliin, joksi valikoitui juuri rakuunakivääri pistimen ja lyhyemmän mitan vuoksi. Karabiiniasia jäi kuitenkin lepäämään yli kymmeneksi vuodeksi. ?????????) suunnitteli aseistavansa miehistönsä osittain karabiineilla. Patruunapesän oikealla kyljellä on vuosiluku 1919 ja Siestarjoen tehtaan nuoli-tunnus. ??????. Tähtäintangon päälle oli merkitty luvuilla 4-19 ampumaetäisyydet 400–1900 arsinalle eli venäläiselle Kolmen linjan kiväärin erikoismallien valmistus keskitettiin varsin nopeasti Izhevskin asetehtaalle. Konekiväärimiehistöjen ja muiden erikoisosastojen aseistaminen huomattavasti lyhyemmillä kivääreillä kuitenkin koettiin niin tärkeäksi asiaksi, että karabiinin kehittäminen haluttiin aloittaa varsin pian sodan jälkeen. Siestarjoen asetehtaan vuonna 1919, reilusti vallankumouksen jälkeen valmistama santarmikarabiini. Tämän jälkeen GAU päätti hankkia santarmilaitokselle 8 738 kappaletta rakuunaja kasakkakivääreistä muunnettua nk. Vuosien 1912–13 välillä etutähtäimen muoto muuttui hainevämallista etureunaa kohti viettäväksi lehtijyväksi. 1907 ????). Ero vanhan(vasemmalla) ja uudenmallisen karabiinin takatähtäimissä on varsin vähäinen. Vuonna 1919 Siestarjoen asetehtaalla valmistetun santarmikarabiinin valmistusmerkinnät. Merkittävin muunnos oli uusi takatähtäin, jonka ylösnostettavassa tähtäintangossa oli v-hahlolla varustettu liu’utettava asetin pidemmille etäisyyksille. Tukki oli katkaistu ja ohennettu kyljiltään ja perälevy oli samaten kavennettua mallia. KARABIINIMALLIN SYNTY Vaikka venäläiset eivät aluksi kokeneetkaan kolmen linjan karabiinia tarpeelliseksi, Sotaministeriön tykistöyliesikunnan (GAU) pienaseosastolla palvellut, asesuunnitteluun perehtynyt kapteeni Nikolai I. 28 • ASE-lehti. Ensinnäkin heidän käyttämänsä O-luotinen patruuna oli monella tavoin epätyydyttävä, mikä johti vuonna 1908 uuden S-luotisen patruunan käyttöönottoon ja samalla uuteen parannettuun takatähtäimeen. Aseen tukki on valmistettu Siestarjoella, minkä näkee mm. Myös puhdistuspuikko oli aseen uusien mittojen mukaisesti lyhennettyä mallia. Ilmeisesti annettu tehtävä oli kuitenkin harjoitusluontoinen, sillä mitään sen kummoisempia käyttöönottosuunnitelmia karabiinille ei vielä tässäkään vaiheessa ollut. Uudemmassa karabiinissa matka-asteikko on kalibroitu patruunalle m/1908 ja ulottuu 2000 arsinaan aiemman 1900:n sijasta. ?????
Jalkaväenkiväärin pituuden ei kuitenkaan katsottu suuremmin vaikuttavan joukkojen taistelukykyyn, joten asia ei sinänsä johtanut muutoksiin kiväärien tuotannossa, kuten esimerkiksi rakuunamallin valmistusmäärien lisäämiseen jalkaväenkiväärin kustannuksella. Ase on huolella santarmikarabiiniksi valmistettu, joskin lukkoaktio ja piippu on muunnettu Izhevskin valmistamasta rakuunakivääristä. Venäjän-Japanin sodan aikana 1904–05 venäläiset kuitenkin havaitsivat käyttämässään kivääriaseistuksessa lukuisia puutteita. Näistä syistä johtuen jo lähes unohtuneet Jurlovin karabiinisuunnitelmat kaivettiin esiin vuonna 1906 ja seuraavana vuonna niille saatiin keisarillinen hyväksyntä nimikkeellä karabiini m/1907 (??????. Vuonna 1910 otettiin käyttöön uusi Konovalovtakatähtäin, jonka asentamiseksi kädensuojusta jouduttiin lyhentämään ja sen messinkilevyllä vahvistettu takareuna ulottui enää takatähtäimen jalan etureunaan saakka. ??????. Tämän jälkeen GAU päätti hankkia santarmilaitokselle 8 738 kappaletta rakuunaja kasakkakivääreistä muunnettua nk. Piipun uraan liimattiin ohut koivuviilu ja uusi kädensuojus oli varustettu takaosaan tehdyllä aukolla aiempaa selvästi pienempää takatähtäintä varten. Patruunapesän oikealla kyljellä on vuosiluku 1919 ja Siestarjoen tehtaan nuoli-tunnus. Ensinnäkin heidän käyttämänsä O-luotinen patruuna oli monella tavoin epätyydyttävä, mikä johti vuonna 1908 uuden S-luotisen patruunan käyttöönottoon ja samalla uuteen parannettuun takatähtäimeen. Vuosien 1912–13 välillä etutähtäimen muoto muuttui hainevämallista etureunaa kohti viettäväksi lehtijyväksi. tukin sormiurien muodosta. Jurlovin karabiineja eli lyhennettyä tyyppiä olevia rakuunakivääreitä valmistui vuonna 1895 kaikkiaan 11 kappaleen erä Siestarjoen asetahtaalla, ja niillä Oranienbaumin taistelukoulussa kapteeni FilaKarabiinin m/1907 vanhempi, vuoteen 1912 saakka valmistettu malli (alla) ja vuodesta 1913 tuotettu uudempi malli. Tukki oli katkaistu ja ohennettu kyljiltään ja perälevy oli samaten kavennettua mallia. Merkittävin muunnos oli uusi takatähtäin, jonka ylösnostettavassa tähtäintangossa oli v-hahlolla varustettu liu’utettava asetin pidemmille etäisyyksille. Vuonna 1919 Siestarjoen asetehtaalla valmistetun santarmikarabiinin valmistusmerkinnät. Santarmikiväärin piipunsuu on sorvattu 25 mm matkalta ohuemmaksi ja siihen on istutettu etutähtäin, malliltaan samanlainen hainevä kuin vanhanmallisessa karabiinissa m/1907. tovin johdolla suoritetut kokeet osoittivat asetyypin annettuja vaatimuksia kaikin puolin vastaavaksi. Ero vanhan(vasemmalla) ja uudenmallisen karabiinin takatähtäimissä on varsin vähäinen. Tästä syystä tähtäinjalkaan alettiin merkitä aiemmin kädensuojuksessa olleet tähtäimen matka-asteikkomerkinnät. Siestarjoen asetehtaan vuonna 1919, reilusti vallankumouksen jälkeen valmistama santarmikarabiini. KARABIINIMALLIN SYNTY Vaikka venäläiset eivät aluksi kokeneetkaan kolmen linjan karabiinia tarpeelliseksi, Sotaministeriön tykistöyliesikunnan (GAU) pienaseosastolla palvellut, asesuunnitteluun perehtynyt kapteeni Nikolai I. ASE-lehti • 29. Näihin aikoihin myös Venäjän santarmilaitos (O.K.Zh eli ????????. Patruunapesän päällä näkyy vuonna 1906 Izhevskissä valmistuneen kanta-aseen tehdasmerkinnät, aseen sarjanumero on hyvin pieni, 55. Aseen tukki on valmistettu Siestarjoella, minkä näkee mm. Tähtäintangon päälle oli merkitty luvuilla 4-19 ampumaetäisyydet 400–1900 arsinalle eli venäläiselle Kolmen linjan kiväärin erikoismallien valmistus keskitettiin varsin nopeasti Izhevskin asetehtaalle. Jurlovin karabiini m/1907 erosi rakuunakivääristä siten, että sen piippu oli lyhennetty 514 mm mittaan ja ohennettu 1 mm verran koko pituudeltaan aseen kokonaispituuden ollessa 1016 mm. Molemmat ratsuväen mallit säilyivät tuotannossa ensimmäisen maailmansodan loppuun ja lokakuussa 1922 Puna-armeija päätti keskittyä kiväärituotannossa vain yhteen malliin, joksi valikoitui juuri rakuunakivääri pistimen ja lyhyemmän mitan vuoksi. Ilmeisesti annettu tehtävä oli kuitenkin harjoitusluontoinen, sillä mitään sen kummoisempia käyttöönottosuunnitelmia karabiinille ei vielä tässäkään vaiheessa ollut. santarmikarabiinia Siestarjoen asetehtaalta sekä samalla tilata Izhevskin asetehtaalta täysin uusia karabiineja m/1907 konekiväärijoukkoja varten. Tuotannon kuluessa sekä rakuunaettä kasakkakivääreihin tehtiin samat muutokset kuin jalkaväen malliinkin, tukkiin lisättiin sormiuran kohdalle vastinpultti, joka aluksi oli puinen, mutta muuttui vuonna 1909 teräksiseksi. 1907 ????). Konekiväärimiehistöjen ja muiden erikoisosastojen aseistaminen huomattavasti lyhyemmillä kivääreillä kuitenkin koettiin niin tärkeäksi asiaksi, että karabiinin kehittäminen haluttiin aloittaa varsin pian sodan jälkeen. Jurlov määrättiin vuonna 1894 kehittämään karabiini, joka voitaisiin valmistaa rakuunakiväärin osia hyödyntäen. Uudemmassa karabiinissa matka-asteikko on kalibroitu patruunalle m/1908 ja ulottuu 2000 arsinaan aiemman 1900:n sijasta. Vuonna 1912 valmistettu vanhempaa mallia edustavan karabiinin (vasemmalla) ja uudemman, vuodelta 1913 peräisin olevan karabiinin m/1907 valmistusmerkinnät. Karabiiniasia jäi kuitenkin lepäämään yli kymmeneksi vuodeksi. Myös puhdistuspuikko oli aseen uusien mittojen mukaisesti lyhennettyä mallia. ?????????) suunnitteli aseistavansa miehistönsä osittain karabiineilla. Lisäksi kaikki kolme kiväärimallia todettiin pituudeltaan liiallisiksi, varsinkin tietyissä erityistehtävissä kuten konekivääriosastoissa sekä viestija pioneerijoukoissa. ?????
Karabiinin m/1907 sarjanumerointi ei etene kasvaen vuodesta toiseen, vaan vaikuttaa siltä, että numerointi olisi aina aloitettu vuosittain alusta Izhevskin tehtaalle tyypilliseen tapaan, samaa nimittäin esiintyy myös rakuunakivääreissä. Takatähtäimessä on alkuperäinen kiväärin matka-asteikko. Karabiinissa ilmeisesti käytettiin rakuunakiväärin vastaavaa kangashihnaa, joka kiinnittyi tukkiin nahkaisilla pikkuhihnoilla. Tehtaan johtaja kenraalimajuri Baitsurov vuorostaan piti santarmikarabiinitilausta vähemmän tärkeänä jarruttaen muutostyötä kasakkakeihästilaukseen vedoten. Sama uudelleenaloitus on toistunut myös vuonna 1914, sillä kyseiseltä vuodelta tunnetaan ase numeroltaan 654. Arvatenkin kustannussyistä johtuen GAU päätyi valitsemaan santarmilaitoksen karabiineihin helpoimman vaihtoehdon, eli mallin kolme. Karabiinissa m/1907 on venäläisen tavan mukaisesti patruunapesän päälle merkitty aseen valmistustiedot, eli koestusleiman (kaksoiskotkan) alapuolella Izhevskin asetehtaan nimi kyrillisillä kirjaimilla, tämän alapuolella aseen valmistusvuosi sekä sarjanumero sekä alinna tehtaan jousi ja nuoli -leima. Uudemmassa mallivariaatiossa takatähtäimen asteikko ulottui 2000 arsinaan saakka, myös etutähtäimen malli muuttui samalla tavanomaiseksi, etureunaa kohti viettäväksi lehtijyväksi. Ensimmäisessä maailmansodassa karabiinit m/1907 olivat käytössä konekiväärikomppanioiden lisäksi osin myös tykistöllä sekä mahdollisesti joissakin kasakkayksiköissä. Karabiinien pieni määrä suhteessa kolmen linjan kivääreihin teki asetyypistä kuitenkin merkitykseltään varsin vähäpätöisen tsaarin armeijassa. Santarmijoukkojen lisäksi myös rajajoukkoja aseistettiin santarmimallin karabiineilla. Näin ei kuitenkaan ole ollut kaikkien aseiden osalta, vaan Siestarjoen tehdas on uudelleen numeroinut ainakin osan aseista. Siestarjoen tehdas ehdottikin GAU:lle kolmea valmistusvaihtoehtoa, joista ensimmäinen oli Jurlovin alkuperäisen mallin mukainen sisältäen piipun sorvauksen ja karabiinityyppiset tähtäimet. askelmitalle. Ensimmäiset valmistuneet aseet olivat lisäksi ilman vastinpulttia, mutta hyvin nopeasti sellainen aseeseen ilmaantui, ja kaikissa vuoden 1909 jälkeen valmistuneissa aseissa oli vastinpultti. Santarmijoukot kaikesta päätellen käyttivät yksinomaan Siestarjoen tehtaalla muunnettuja santarmikarabiineja eikä niiden käytössä tiedetä olleen karabiinia m/1907. Sarjanumero löytyy myös lukon rungosta ja virityskappaleesta. Vanhemman mallivariaation takatähtäimen tähtäintangon päällä oli edellä kuvailtu 1900 arsinaan ulottuva matkaasteikko etutähtäimen ollessa hainevää muistuttavaa etureunastaan kaartuvaa mallia. Karabiinien varusteet olivat lähes identtiset rakuunakiväärin vastaavien kanssa. Sarjanumero löytyy tukin perälevyn päältä, syöttökotelon pohjasta, lukon rungosta virityskammen vierestä sekä virityskappaleen päästä. Izhevskin valmistamien karabiinien tarkkaa kokonaismäärää ei tiedetä, mutta todennäköisesti se ei ole juurikaan suurempi kuin mitä vuoden 1914 kesään mennessä ehti valmistua. Armeijan karabiinien valmistus Izhevskissä käynnistyi suunnitellusti vuosien 1907-08 kuluessa, mutta Siestarjoella santarmikarabiinien tilauksen toteutus kohtasi vaikeuksia, jotka johtuivat niin tykistöesikunnasta, santarmilaitoksesta kuin tehtaan johdostakin. Vuodet 1907–11 kuluivatkin kyseisten tahojen riidellessä karabiinien muuntamiskysymyksestä, kunnes lopulta vuonna 1913 karabiinien muutostyöt oli saatu valmiiksi. Vallankumouksen jälkeenkin aseita valmistettiin tai ainakin koottiin olemassa olevista osista Tulan asetehtaalla vuoden 1920 paikkeille saakka. Karabiinin m/1907 teräspellistä prässätty etutähtäimen suojus, joka lienee ollut valmistuksessa vain lyhyen aikaa tuotannon alkuvaiheessa. Tukin lavan oikealle puolelle on aseen vastaanottotarkastuksessa polttoleimattu pyöreä kartussi. Toisin kuin venäläisissä lähteissä usein väitetään, santarmikarabiinien valmistusta jatkettiin ilmeisesti pieninä sarjoina aina Neuvostovallan alkuaikoihin saakka. Piipun pää on sorvattu 25 mm matkalta ohuemmaksi ja siihen on istutettu etutähtäin. Tukki, kädensuojus ja puhdistuspuikko on myös lyhennetty. Eräiden lähteiden mukaan santarmikarabiineissa ei ole ollut omaa numerointia, vaan kiväärien numerointi on säilytetty muuttamisen jälkeenkin. Patruunataskut olivat rakuuna/kasakkakiväärin mallisia, joihin mahtui neljä Santarmikivääreissä käytettiin kanta-aseen (rakuunatai kasakkakiväärin) alkuperäistä tähtäintä. Tarkempaa tietoa muunnoskarabiinien valmistuksesta rajajoukoille ei kuitenkaan löydy kirjallisista lähteistä satunnaista mainintaa lukuun ottamatta. Profiililtaan molemmat jyvämallit edustivat ylöspäin kapenevaa mallia, jollainen on tuttu vaikkapa Mauser-kivääreistä. Santarmikarabiinien muuntaminen rakuunaja kasakkakivääreistä ei näin ollen osoittautunutkaan aivan yksinkertaiseksi tehtäväksi, sillä esimerkiksi piipun sorvaus ohuemmaksi oli teknisesti hankala suorittaa, vaikka sillä saavutettiinkin 100 gramman säästö painossa. KARABIINIT KÄYTÖSSÄ Izhevskissä tehdasuusien karabiinien m/1907 valmistus eteni suunnitelmien mukaisesti ja heinäkuuhun 1914 mennessä niitä oli venäläisten lähteiden mukaan valmistunut 118 657 kappaletta, minkä jälkeen niiden tuotantoa mahdollisesti jatkettiin pienimuotoisesti vielä ensimmäisen maailmansodan ajan, joskaan vuosina 1915-1917 valmistunutta karabiinia ei toistaiseksi ole tullut vastaan. Tähtäintangon takareunassa, sen saranakohdassa oli lisäksi lyhyille etäisyyksille tarkoitettu taistelutähtäimen v-hahlo, joka oli näkyvissä tähtäimen ollessa taitettuna alas. Kolmas malli oli yksinkertaisesti rakuunakivääri m/1891, joka oli lyhennetty karabiinin mittaan, tässä mallissa oli samaten säilytetty kiväärin tähtäimet. Onkin mahdollista, että kaikki vuoden 1913 jälkeen valmistetut aseet olivat menneet rajajoukoille. Karabiinista m/1907 tunnetaan kaksi toisistaan hieman eroavaa mallivariaatiota, jotka erottaa tähtäimistä. SANTARMIKARABIINI Rakuunakivääreiden muuntaminen Jurlovin mallin mukaiseksi vaati paljon sovittamista eli puhdasta käsityötä, siksi oli järkevämpää valmistaa karabiinit alusta alkaen uusina aseina kuin muuntaa niitä olemassa olevista kivääreistä. Siestarjoen tehtaan logo (nuoli) on lyöty patruunapesän oikeaan sivuun ja muunnoksen valmistumisvuosi sen yläpuolelle. Myös Suomeen jääneistä aseista on löytynyt näitä erittäin harvinaisia suojuksia. Santarmikarabiinit on muutettu tavallisista Izhevskin valmistamista rakuunatai kasakkakivääreistä katkaisemalla piippu siten, että ase on jäänyt hieman pidemmäksi kuin tehdasuusi karabiini m/1907. Vuonna 1912 valmistetuissa karabiineissa sarjanumeroita on havaittu ainakin välillä 9522–81041 ja vuonna 1913 välillä 14716–50665. Tätä tähtäinmallia valmistettiin vuoteen 1912 saakka, jonka jälkeen takatähtäimen asteikko muutettiin Sluodille sopivaksi. Toisessa mallissa piippua ei ollut ohennettu ja siinä oli kivääritähtäimet, mutta muuten siihen oli tehty Jurlovin suunnittelemat muutokset. Santarmikivääri on täysin numerotarkka, sarjanumerot löytyvät sieltä mistä pitääkin, myös tukin perälevyn päältä. Loppujen lopuksi santarmikarabiinien määrä oli supistunut 1569 kappaleeseen, minkä lisäksi valmistui 26 aukileikattua opetusasetta. 30 • ASE-lehti. Tehtaan leima löytyy aseen lähes kaikista osista, myös valmistusvuosi on merkitty piipun lisäksi ainakin lukonkehyksen hännän alapuolelle ja tukin sisäpuolelle vastaavaan kohtaan. Siestarjoki on myös käyttänyt valmistamiaan tukkeja aseiden kokoonpanotyössä, sillä ainakin tuotannon loppuvaiheen aseesta vuodelta 1919 löytyy Siestarjoen tehtaan valmistama tukki. Armeijalle menevät uudet karabiinit sen sijaan tuli valmistaa sellaisiksi kuin Jurlov oli ne aikoinaan suunnitellut. Myös santarmilaitos päätyi aseistuksessaan toisiin ajatuksiin hankkien belgialaisia jatkoperällä varustettuja 9 mm FN-pistooleita m/1903 vähentäen tilattavien karabiinien määrää samassa suhteessa. GAU oli tilannut samaan aikaan Siestarjoelta suuren määrän teräksisiä kasakkakeihäitä, mikä vaikeutti karabiinipiippujen sorvausta. Suurin osa muunnetuista karabiineista oli tehty rakuunakivääreistä, ilmeisesti ainoastaan 150 kappaletta kasakkakivääreistä. Santarmikarabiineja on kuitenkin valmistettu ainakin vuoteen 1919 saakka, sillä siltä vuodelta on säilynyt yksi muunnosase, joka esiintyy jutun kuvituksessa. Vuonna 1909 valmistetuissa karabiineissa sarjanumeroita on havaittu ainakin välillä 869–10 263, vuonna 1911 valmistetuissa numeroon 8158 saakka
Tähtäintangon takareunassa, sen saranakohdassa oli lisäksi lyhyille etäisyyksille tarkoitettu taistelutähtäimen v-hahlo, joka oli näkyvissä tähtäimen ollessa taitettuna alas. Karabiinissa m/1907 on venäläisen tavan mukaisesti patruunapesän päälle merkitty aseen valmistustiedot, eli koestusleiman (kaksoiskotkan) alapuolella Izhevskin asetehtaan nimi kyrillisillä kirjaimilla, tämän alapuolella aseen valmistusvuosi sekä sarjanumero sekä alinna tehtaan jousi ja nuoli -leima. Sama uudelleenaloitus on toistunut myös vuonna 1914, sillä kyseiseltä vuodelta tunnetaan ase numeroltaan 654. Karabiinista m/1907 tunnetaan kaksi toisistaan hieman eroavaa mallivariaatiota, jotka erottaa tähtäimistä. Santarmikivääri on täysin numerotarkka, sarjanumerot löytyvät sieltä mistä pitääkin, myös tukin perälevyn päältä. Karabiinin m/1907 teräspellistä prässätty etutähtäimen suojus, joka lienee ollut valmistuksessa vain lyhyen aikaa tuotannon alkuvaiheessa. Toisessa mallissa piippua ei ollut ohennettu ja siinä oli kivääritähtäimet, mutta muuten siihen oli tehty Jurlovin suunnittelemat muutokset. GAU oli tilannut samaan aikaan Siestarjoelta suuren määrän teräksisiä kasakkakeihäitä, mikä vaikeutti karabiinipiippujen sorvausta. Onkin mahdollista, että kaikki vuoden 1913 jälkeen valmistetut aseet olivat menneet rajajoukoille. Santarmikarabiinit on muutettu tavallisista Izhevskin valmistamista rakuunatai kasakkakivääreistä katkaisemalla piippu siten, että ase on jäänyt hieman pidemmäksi kuin tehdasuusi karabiini m/1907. Tehtaan leima löytyy aseen lähes kaikista osista, myös valmistusvuosi on merkitty piipun lisäksi ainakin lukonkehyksen hännän alapuolelle ja tukin sisäpuolelle vastaavaan kohtaan. Armeijan karabiinien valmistus Izhevskissä käynnistyi suunnitellusti vuosien 1907-08 kuluessa, mutta Siestarjoella santarmikarabiinien tilauksen toteutus kohtasi vaikeuksia, jotka johtuivat niin tykistöesikunnasta, santarmilaitoksesta kuin tehtaan johdostakin. Armeijalle menevät uudet karabiinit sen sijaan tuli valmistaa sellaisiksi kuin Jurlov oli ne aikoinaan suunnitellut. Santarmijoukkojen lisäksi myös rajajoukkoja aseistettiin santarmimallin karabiineilla. Toisin kuin venäläisissä lähteissä usein väitetään, santarmikarabiinien valmistusta jatkettiin ilmeisesti pieninä sarjoina aina Neuvostovallan alkuaikoihin saakka. Profiililtaan molemmat jyvämallit edustivat ylöspäin kapenevaa mallia, jollainen on tuttu vaikkapa Mauser-kivääreistä. Sarjanumero löytyy myös lukon rungosta ja virityskappaleesta. Izhevskin valmistamien karabiinien tarkkaa kokonaismäärää ei tiedetä, mutta todennäköisesti se ei ole juurikaan suurempi kuin mitä vuoden 1914 kesään mennessä ehti valmistua. Siestarjoen tehdas ehdottikin GAU:lle kolmea valmistusvaihtoehtoa, joista ensimmäinen oli Jurlovin alkuperäisen mallin mukainen sisältäen piipun sorvauksen ja karabiinityyppiset tähtäimet. Karabiinin m/1907 sarjanumerointi ei etene kasvaen vuodesta toiseen, vaan vaikuttaa siltä, että numerointi olisi aina aloitettu vuosittain alusta Izhevskin tehtaalle tyypilliseen tapaan, samaa nimittäin esiintyy myös rakuunakivääreissä. Vuonna 1909 valmistetuissa karabiineissa sarjanumeroita on havaittu ainakin välillä 869–10 263, vuonna 1911 valmistetuissa numeroon 8158 saakka. Karabiinien pieni määrä suhteessa kolmen linjan kivääreihin teki asetyypistä kuitenkin merkitykseltään varsin vähäpätöisen tsaarin armeijassa. Piipun pää on sorvattu 25 mm matkalta ohuemmaksi ja siihen on istutettu etutähtäin. Arvatenkin kustannussyistä johtuen GAU päätyi valitsemaan santarmilaitoksen karabiineihin helpoimman vaihtoehdon, eli mallin kolme. KARABIINIT KÄYTÖSSÄ Izhevskissä tehdasuusien karabiinien m/1907 valmistus eteni suunnitelmien mukaisesti ja heinäkuuhun 1914 mennessä niitä oli venäläisten lähteiden mukaan valmistunut 118 657 kappaletta, minkä jälkeen niiden tuotantoa mahdollisesti jatkettiin pienimuotoisesti vielä ensimmäisen maailmansodan ajan, joskaan vuosina 1915-1917 valmistunutta karabiinia ei toistaiseksi ole tullut vastaan. Näin ei kuitenkaan ole ollut kaikkien aseiden osalta, vaan Siestarjoen tehdas on uudelleen numeroinut ainakin osan aseista. Santarmikarabiinien muuntaminen rakuunaja kasakkakivääreistä ei näin ollen osoittautunutkaan aivan yksinkertaiseksi tehtäväksi, sillä esimerkiksi piipun sorvaus ohuemmaksi oli teknisesti hankala suorittaa, vaikka sillä saavutettiinkin 100 gramman säästö painossa. Tätä tähtäinmallia valmistettiin vuoteen 1912 saakka, jonka jälkeen takatähtäimen asteikko muutettiin Sluodille sopivaksi. Uudemmassa mallivariaatiossa takatähtäimen asteikko ulottui 2000 arsinaan saakka, myös etutähtäimen malli muuttui samalla tavanomaiseksi, etureunaa kohti viettäväksi lehtijyväksi. Ensimmäisessä maailmansodassa karabiinit m/1907 olivat käytössä konekiväärikomppanioiden lisäksi osin myös tykistöllä sekä mahdollisesti joissakin kasakkayksiköissä. Myös santarmilaitos päätyi aseistuksessaan toisiin ajatuksiin hankkien belgialaisia jatkoperällä varustettuja 9 mm FN-pistooleita m/1903 vähentäen tilattavien karabiinien määrää samassa suhteessa. Vuonna 1912 valmistetuissa karabiineissa sarjanumeroita on havaittu ainakin välillä 9522–81041 ja vuonna 1913 välillä 14716–50665. Loppujen lopuksi santarmikarabiinien määrä oli supistunut 1569 kappaleeseen, minkä lisäksi valmistui 26 aukileikattua opetusasetta. Vallankumouksen jälkeenkin aseita valmistettiin tai ainakin koottiin olemassa olevista osista Tulan asetehtaalla vuoden 1920 paikkeille saakka. Eräiden lähteiden mukaan santarmikarabiineissa ei ole ollut omaa numerointia, vaan kiväärien numerointi on säilytetty muuttamisen jälkeenkin. Kolmas malli oli yksinkertaisesti rakuunakivääri m/1891, joka oli lyhennetty karabiinin mittaan, tässä mallissa oli samaten säilytetty kiväärin tähtäimet. Tarkempaa tietoa muunnoskarabiinien valmistuksesta rajajoukoille ei kuitenkaan löydy kirjallisista lähteistä satunnaista mainintaa lukuun ottamatta. Tukin lavan oikealle puolelle on aseen vastaanottotarkastuksessa polttoleimattu pyöreä kartussi. Siestarjoki on myös käyttänyt valmistamiaan tukkeja aseiden kokoonpanotyössä, sillä ainakin tuotannon loppuvaiheen aseesta vuodelta 1919 löytyy Siestarjoen tehtaan valmistama tukki. Sarjanumero löytyy tukin perälevyn päältä, syöttökotelon pohjasta, lukon rungosta virityskammen vierestä sekä virityskappaleen päästä. Myös Suomeen jääneistä aseista on löytynyt näitä erittäin harvinaisia suojuksia. Patruunataskut olivat rakuuna/kasakkakiväärin mallisia, joihin mahtui neljä Santarmikivääreissä käytettiin kanta-aseen (rakuunatai kasakkakiväärin) alkuperäistä tähtäintä. Santarmikarabiineja on kuitenkin valmistettu ainakin vuoteen 1919 saakka, sillä siltä vuodelta on säilynyt yksi muunnosase, joka esiintyy jutun kuvituksessa. Karabiinien varusteet olivat lähes identtiset rakuunakiväärin vastaavien kanssa. ASE-lehti • 31. Ensimmäiset valmistuneet aseet olivat lisäksi ilman vastinpulttia, mutta hyvin nopeasti sellainen aseeseen ilmaantui, ja kaikissa vuoden 1909 jälkeen valmistuneissa aseissa oli vastinpultti. Suurin osa muunnetuista karabiineista oli tehty rakuunakivääreistä, ilmeisesti ainoastaan 150 kappaletta kasakkakivääreistä. Vuodet 1907–11 kuluivatkin kyseisten tahojen riidellessä karabiinien muuntamiskysymyksestä, kunnes lopulta vuonna 1913 karabiinien muutostyöt oli saatu valmiiksi. Karabiinissa ilmeisesti käytettiin rakuunakiväärin vastaavaa kangashihnaa, joka kiinnittyi tukkiin nahkaisilla pikkuhihnoilla. Tukki, kädensuojus ja puhdistuspuikko on myös lyhennetty. SANTARMIKARABIINI Rakuunakivääreiden muuntaminen Jurlovin mallin mukaiseksi vaati paljon sovittamista eli puhdasta käsityötä, siksi oli järkevämpää valmistaa karabiinit alusta alkaen uusina aseina kuin muuntaa niitä olemassa olevista kivääreistä. Takatähtäimessä on alkuperäinen kiväärin matka-asteikko. askelmitalle. Tehtaan johtaja kenraalimajuri Baitsurov vuorostaan piti santarmikarabiinitilausta vähemmän tärkeänä jarruttaen muutostyötä kasakkakeihästilaukseen vedoten. Siestarjoen tehtaan logo (nuoli) on lyöty patruunapesän oikeaan sivuun ja muunnoksen valmistumisvuosi sen yläpuolelle. Vanhemman mallivariaation takatähtäimen tähtäintangon päällä oli edellä kuvailtu 1900 arsinaan ulottuva matkaasteikko etutähtäimen ollessa hainevää muistuttavaa etureunastaan kaartuvaa mallia. Santarmijoukot kaikesta päätellen käyttivät yksinomaan Siestarjoen tehtaalla muunnettuja santarmikarabiineja eikä niiden käytössä tiedetä olleen karabiinia m/1907
Puhdistusvälineisiin kuului kankainen pussi, jonka sisällä oli öljypullo, kaksiosainen ruuvimeisseli, pesuri ja öljyharja. Suojeluskunnat sitä vastoin käyttivät venäläistä karabiinia varsinkin 1920-luvulla, minkä lisäksi järjestön asepajoilla valmistettiin omatekoista karabiinia jalkaväenkivääreistä m/91 lyhentämällä. Karabiinin kanssa käytettiin rakuuna/ kasakkakiväärin patruunalaukkua. Aseissa käytettiin todennäköisesti samaa kangashihnaa kuin rakuunakivääreissäkin. Santarmikarabiini on yksi harvinaisimmista kolmen linjan kiväärin versioista, ja vain erittäin harvoja on säilynyt jälkipolville. Kyseisistä aseista merkittävän osan on täytynyt olla Suomessa lyhennettyjä ”ulaanikarabiineja”, aseiden joukossa lienee ollut myös jokusia aitoja venäläisiä santarmikarabiineja. 32 • ASE-lehti. Venäläisten karabiinien varusteet ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Karabiiniin m/1907 oli suunniteltu myös erillinen teräspellistä prässätty etutähtäimen suojus, joka lienee ollut valmistuksessa vain lyhyen aikaa, ilmeisesti tuotannon alkuvaiheessa. Myös Suomeen jääneistä aseista on näitä suojuksia löytynyt, mutta se on erittäin harvinainen. patruunakampaa. Puhdistusvälineet säilytettiin kangaspussissa. Lyhyt ja kätevä karabiini oli suosittu varsinkin alemman päällystön joukossa ja vihollisuuksien päätyttyä monet valkoisen armeijan sotilaista veivätkin karabiininsa sotamuistona kotiin. Suojeluskuntien saatua 1920-luvun kuluessa uudet kiväärit m/91-24 ja m/28 käyttöönsä karabiinit kerättiin pois piireiltä ja todennäköisesti käytettiin osina uusien suojeluskuntakiväärien tuotannossa. Huomattavasti suuremmasta valmistusmäärästään huolimatta myös karabiini m/1907 on nykyisin melko harvinainen ase. Vuoden 1926 lopulla suojeluskunnilla oli käytössään 1872 kolmen linjan karabiinia, joista 743 kappaletta Viipurin suojeluskuntapiirillä. Talvisodan jälkeisessä aseinventaariossa armeijan varastoista löytyi vielä 183 kappaletta sekalaiseen aseistukseen luokiteltua venäläistä karabiinia, joista niistäkin suurin osa purettiin sodan aikana osiksi, niinpä vuonna 1951 jäljellä oli enää 20 asetta ja vuonna 1957 yhdeksän. Vapaussodan tapahtumien jäljiltä venäläisiltä joukoilta jäi Suomeen jonkin verran karabiineja m/1907, jotka olivat vuoden 1918 aikana sekä punaisten että valkoisten käytössä. Alun perinkin vähäisistä määristä, enintään muutamasta sadasta aseesta johtuen karabiinia m/1907 ei koskaan otettu itsenäisen Suomen armeijan käyttöön. Näin ollen tänä päivänä maastamme yhä löytyvät harvalukuiset venäläiset kolmen linjan karabiinit ovat juuri niitä vapaussodasta kotiin sotamuistona kannettuja aseita
Myös Suomeen jääneistä aseista on näitä suojuksia löytynyt, mutta se on erittäin harvinainen. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Vuoden 1926 lopulla suojeluskunnilla oli käytössään 1872 kolmen linjan karabiinia, joista 743 kappaletta Viipurin suojeluskuntapiirillä. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Karabiinin kanssa käytettiin rakuuna/ kasakkakiväärin patruunalaukkua. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Vapaussodan tapahtumien jäljiltä venäläisiltä joukoilta jäi Suomeen jonkin verran karabiineja m/1907, jotka olivat vuoden 1918 aikana sekä punaisten että valkoisten käytössä. Lyhyt ja kätevä karabiini oli suosittu varsinkin alemman päällystön joukossa ja vihollisuuksien päätyttyä monet valkoisen armeijan sotilaista veivätkin karabiininsa sotamuistona kotiin. Santarmikarabiini on yksi harvinaisimmista kolmen linjan kiväärin versioista, ja vain erittäin harvoja on säilynyt jälkipolville. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Huomattavasti suuremmasta valmistusmäärästään huolimatta myös karabiini m/1907 on nykyisin melko harvinainen ase. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Kyseisistä aseista merkittävän osan on täytynyt olla Suomessa lyhennettyjä ”ulaanikarabiineja”, aseiden joukossa lienee ollut myös jokusia aitoja venäläisiä santarmikarabiineja. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Suora terä. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Suora terä. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Venäläisten karabiinien varusteet ensimmäisen maailmansodan ajoilta. CARA CARA 44 € + postik. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. aselehti@aselehti. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Talvisodan jälkeisessä aseinventaariossa armeijan varastoista löytyi vielä 183 kappaletta sekalaiseen aseistukseen luokiteltua venäläistä karabiinia, joista niistäkin suurin osa purettiin sodan aikana osiksi, niinpä vuonna 1951 jäljellä oli enää 20 asetta ja vuonna 1957 yhdeksän. ASE-lehti • 33. Karabiiniin m/1907 oli suunniteltu myös erillinen teräspellistä prässätty etutähtäimen suojus, joka lienee ollut valmistuksessa vain lyhyen aikaa, ilmeisesti tuotannon alkuvaiheessa. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Näin ollen tänä päivänä maastamme yhä löytyvät harvalukuiset venäläiset kolmen linjan karabiinit ovat juuri niitä vapaussodasta kotiin sotamuistona kannettuja aseita. Puhdistusvälineisiin kuului kankainen pussi, jonka sisällä oli öljypullo, kaksiosainen ruuvimeisseli, pesuri ja öljyharja. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g patruunakampaa. Suojeluskuntien saatua 1920-luvun kuluessa uudet kiväärit m/91-24 ja m/28 käyttöönsä karabiinit kerättiin pois piireiltä ja todennäköisesti käytettiin osina uusien suojeluskuntakiväärien tuotannossa. Alun perinkin vähäisistä määristä, enintään muutamasta sadasta aseesta johtuen karabiinia m/1907 ei koskaan otettu itsenäisen Suomen armeijan käyttöön. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Suojeluskunnat sitä vastoin käyttivät venäläistä karabiinia varsinkin 1920-luvulla, minkä lisäksi järjestön asepajoilla valmistettiin omatekoista karabiinia jalkaväenkivääreistä m/91 lyhentämällä. Aseissa käytettiin todennäköisesti samaa kangashihnaa kuin rakuunakivääreissäkin. Puhdistusvälineet säilytettiin kangaspussissa. 95 € + postik
34 • ASE-lehti. Valtaosa aseista päätyi terässulattoihin, mutta muutamissa Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Jugoslaviassa ja Tshekkoslovakiassa ase otettiin käyttöön ja samalla niiden valmistusta jopa jatkettiin tai niitä peruskorjattiin hyödyntämällä alkuperäisten saksalaisten aseiden komponentteja, minkä lisäksi niihin valmistettiin kokonaan uusia osia. Harvempi silti tietänee, että juutalaisvaltion ensimmäisinä vuosina lukumääräisesti tärkein asetyyppi oli kuitenkin saksalainen 7,9 mm Karabiner 98k. 1950-luvun lopulla suuri osa israelilaisista Kar 98k -kivääreistä piiputettiin uudelleen 7,62 mm NATO-patruunalle, ja aseet palvelivat rintamakäytössä aina 1970-luvun alun Jom Kippurin sotaan saakka, ja hylättiin lopullisesti vasta 1980-luvulla. Vz.98n-kiväärit muodostivat muiden saksalaisten aseiden ohella tshekkien jalkaväen perusaseistuksen aina 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Tshekkoslovakian alueelle -tsekeissä asetta myös valmistettiinoli jäänyt runsain määrin Kar 98k-kivääriä, eli tshekkiläisittäin kivääriä vz.98n (n=n?mecký, saksalainen), minkä lisäksi maahan tuli sodan jälkeen suurehkoja määriä venäläisten sotasaaliiksi saamia 98k-kivääreitä, joita tshekit kutsuivat ”Stalingradin kivääreiksi”, venäläiset sotasaalisaseet tunnistaa lukonkehyksen päälle lyödystä X-merkistä. Asiaan hieman enemmän vihkiytyneet muistavat Israelin olleen yksi ensimmäisistä 7.62 NATO -patruunan ja FN FAL -automaattikiväärin käyttöön ottaneista valtioista. Aseistuksenaan hänellä on tshekkiläinen Mauser-kivääri vz.98n. Tätä varten valmistettiin peruskorjattaviin aseisiin uusia osia, joista tyypillisimpiin lukeutuu laajennetulla ”arktisella” liipaisinkaarella varustettu, pellistä puristamalla ja hitsaamalla valmistettu syöttökotelo, TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Sotilasaseisiin vähänkään perehtyneet tietävät Israelin aseteollisuuden legendaariset tuotteet, Uzi-konepistoolin ja Galil-rynnäkkökiväärin. (Kuva: Israelin hallituksen lehdistötoimisto) Tyypillinen israelilainen Kar 98k -kivääri on varustettu Israelissa valmistetulla pyökkitukilla ja muunnettu 7.62 NATO -patruunalle. Juuri tällainen, 7,62 mm patruunalle peruskorjattu israelilainen Mauser-kivääri saatiin ASE-lehden tutkittavaksi. Osa aseista oli täysin uusia, tshekkiläisiltä asetehtailta hiljakkoin valmistuneita, suurimman osan kuitenkin ollessa sodan nähneitä ja näin ollen peruskorjausta vaativia. Saksalaisen jalkaväen pääaseena toisessa maailmansodassa toiminutta Kar 98k -kivääriä jäi massoittain lojumaan ympäri Eurooppaa vihollisuuksien päätyttyä toukokuussa 1945. ASEHISTORIAA 7,62 mm Israelin Mauser – Kivääri täynnä historiaa – Kivääri täynnä historiaa Israelin druusivähemmistöön kuuluva sotilas vartioi voimakonetta itsenäisyyssodan aikoihin
Vz.98n-kiväärit muodostivat muiden saksalaisten aseiden ohella tshekkien jalkaväen perusaseistuksen aina 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Valtaosa aseista päätyi terässulattoihin, mutta muutamissa Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Jugoslaviassa ja Tshekkoslovakiassa ase otettiin käyttöön ja samalla niiden valmistusta jopa jatkettiin tai niitä peruskorjattiin hyödyntämällä alkuperäisten saksalaisten aseiden komponentteja, minkä lisäksi niihin valmistettiin kokonaan uusia osia. ASE-lehti • 35. Asiaan hieman enemmän vihkiytyneet muistavat Israelin olleen yksi ensimmäisistä 7.62 NATO -patruunan ja FN FAL -automaattikiväärin käyttöön ottaneista valtioista. 1950-luvun lopulla suuri osa israelilaisista Kar 98k -kivääreistä piiputettiin uudelleen 7,62 mm NATO-patruunalle, ja aseet palvelivat rintamakäytössä aina 1970-luvun alun Jom Kippurin sotaan saakka, ja hylättiin lopullisesti vasta 1980-luvulla. Harvempi silti tietänee, että juutalaisvaltion ensimmäisinä vuosina lukumääräisesti tärkein asetyyppi oli kuitenkin saksalainen 7,9 mm Karabiner 98k. Saksalaisen jalkaväen pääaseena toisessa maailmansodassa toiminutta Kar 98k -kivääriä jäi massoittain lojumaan ympäri Eurooppaa vihollisuuksien päätyttyä toukokuussa 1945. Aseistuksenaan hänellä on tshekkiläinen Mauser-kivääri vz.98n. ASEHISTORIAA 7,62 mm Israelin Mauser – Kivääri täynnä historiaa – Kivääri täynnä historiaa Israelin druusivähemmistöön kuuluva sotilas vartioi voimakonetta itsenäisyyssodan aikoihin. Osa aseista oli täysin uusia, tshekkiläisiltä asetehtailta hiljakkoin valmistuneita, suurimman osan kuitenkin ollessa sodan nähneitä ja näin ollen peruskorjausta vaativia. Tshekkoslovakian alueelle -tsekeissä asetta myös valmistettiinoli jäänyt runsain määrin Kar 98k-kivääriä, eli tshekkiläisittäin kivääriä vz.98n (n=n?mecký, saksalainen), minkä lisäksi maahan tuli sodan jälkeen suurehkoja määriä venäläisten sotasaaliiksi saamia 98k-kivääreitä, joita tshekit kutsuivat ”Stalingradin kivääreiksi”, venäläiset sotasaalisaseet tunnistaa lukonkehyksen päälle lyödystä X-merkistä. (Kuva: Israelin hallituksen lehdistötoimisto) Tyypillinen israelilainen Kar 98k -kivääri on varustettu Israelissa valmistetulla pyökkitukilla ja muunnettu 7.62 NATO -patruunalle. Juuri tällainen, 7,62 mm patruunalle peruskorjattu israelilainen Mauser-kivääri saatiin ASE-lehden tutkittavaksi. Tätä varten valmistettiin peruskorjattaviin aseisiin uusia osia, joista tyypillisimpiin lukeutuu laajennetulla ”arktisella” liipaisinkaarella varustettu, pellistä puristamalla ja hitsaamalla valmistettu syöttökotelo, TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Sotilasaseisiin vähänkään perehtyneet tietävät Israelin aseteollisuuden legendaariset tuotteet, Uzi-konepistoolin ja Galil-rynnäkkökiväärin
Kivääreiden lukkoaktiot olivat tyypillisesti joko Tshekkoslovakiassa entisen saksalaisisännän Waffenwerke Brünnin asetehtailla Brnossa (tehdaskoodi ”dot”) ja Povážká Bystricassa (”dou” ja ”swp”) vuonna 1945 valmistettuja, tai aiempia sota-aikaisia saksalaisia, joista näistäkin useat em. Peruskorjauksen yhteydessä kuluneiden piippujen tilalle vaihdettiin uusia ja huonokuntoisten tukkien tilalle Kriegsmodellmallista vaaleaa vaneritukkia, jonka lavan keskellä ei ollut Saksan Mauserille ominaista heloitettua reikää lukon purkamista varten. Toisen maailmansodan jälkeen Palestiinaan virtasi yhä enemmän juutalaisia vapautetusta Euroopasta, mitä britit yrittivät suitsia arabien kansannousun pelossa. Samassa yhteydessä lukonkehyksen päälle on tehty kookas merkintä ”7.62”. Israelilaiset eivät pääsääntöisesti poistaneet Mauser-kivääreistä niiden alkuperäisiä merkintöjä, eivät edes hakaristiä, mutta usein Daavidin tähti on lyöty sen päälle. Israelilaiset jopa hankkivat Sveitsistä Mauser-kiväärien valmistuslinjan 1950-luvun alkuvuosina, mutta koska maailman asevoimat alkoivat siirtyä kohti uutta kevyempää patruunaa ja itselataavaa kivääriä, Mauser-kiväärien tuotantoa ei lopulta aloitettu Israelissa. Näin lukko saatiin kokonaan purettua huoltoa varten. Vuonna 1955 israelilaiset päättivät hankkia käyttöönsä FN:n uuden 7,62 mm jonka pohja oli umpinainen ilman Mauserille ominaista irrotettavaa pohjalevyä. Tästä syystä järjestöllä olikin maanalaisia Israelilaiset käyttivät Mauser-kivääreissään saksalaistyyppistä nahkahihnaa, joskin Israelissa valmistetuissa hihnoissa metalliosat olivat messingistä valmistettuja. 7,9 mm kiväärien lisäksi FN toimitti Israeliin 1800 kappaletta .22LR-patruunalle pesitettyä harjoituskivääriä. Operaatio Balakin yhteydessä Israeliin Tshekkoslovakiasta saapuneet Mauser-kiväärit edustivat aiemmin kuvailtua tshekkiläistä vz.98n-versiota kaikkine mahdollisine variaatioineen, mutta tämän lisäksi maahan oli salakuljetettu jo aiemmin sekalaisia Mauser-kiväärejä. Hagana yhdessä muiden juutalaisten militiaryhmien kanssa varautui tilanteeseen kiihdyttäen aseiden hankintaa ulkomailta, tässä tärkeäksi tekijäksi muodostui ulkomailla toiminut juutalaisedustusto, Jewish Agency for Israel, joka etsi maailmalta aseita itsenäistymistaisteluita varten. Tshekkikivääreissä etutähtäin oli varustettu peltisellä suojarenkaalla ja aseissa ei tyypillisesti käytetty puhdistuspuikkoa, vaikka sellaisiakin niihin näkee jälkikäteen asennetun. Ideana oli painaa iskuri kärjestään perälevyn sivussa olevaan reikään pakottaen lukon peräkappaletta alaspäin iskurinjousta vastaan samalla kääntäen virityskappaletta 90 astetta osien irrottamiseksi toisistaan. Tälle toiminnalle annettiin peitenimeksi Operaatio Balak. Israelissa peruskorjatuissa aseissa käytettiin sekaisin uusia ja peruskorjattuja osia. Israelin Belgiasta tilaamat kiväärit poikkesivat hieman muille asiakkaille toimitetuista aseen ollessa käytännössä lähes samanlainen kuin saksalainen Kar 98k. Vientiin tarkoitetulla nimikkeellä P-18 kivääreitä myytiin 1940-luvun lopulla runsaasti myös ulkomaille, ainakin Etiopiaan. Aseeseen on kesäkuussa 1957 vaihdettu uusi, 7.62 NATO -patruunalle pesitetty piippu. Kaikkiaan Tshekkoslovakiasta tuli lokakuun 1949 loppuun mennessä 34 500 Kar 98k -kivääriä ja niihin 10 000 tshekkiläistä pistintä vz.24. NAT.D’ARMES de GUERRE HERSTAL-BELGIQUE”. Samoin oli selvää, etteivät alueen arabikansat tulisi juutalaisvaltiota hyväksymään, vaan koettaisivat tuhota sen heti kehtoonsa. Länsimaiden suhtautuessa nihkeästi juutalaisten asehankintoihin tärkeimmäksi aseiden lähteeksi muodostui Tshekkoslovakia, jossa aseiden myynnistä juutalaisille vastasi kenraali Jan He?manin johtama teollisuusministeriön erikoisosasto Sekretariat D. Lisäksi järjestö hankki aseita mm. Israelilaiset pitivät 98k-kivääriä tarkkana ja luotettavana aseena, ja siitä muodostuikin noin kymmeneksi vuodeksi Israelin puolustusvoimien pääasiallinen kiväärimalli. salakuljettamalla niitä ulkomailta sekä varastamalla ja lahjomalla brittijoukoilta. 36 • ASE-lehti. Peruskorjauksen yhteydessä osien pintakäsittelyksi tuli useimmiten fosfatointi, jonka sävy vaihteli harmaasta mustaan. Ruotsista ostettiin muutama tuhat saksalaista 98k-kivääriä, jotka oli Ruotsissa muutettu ampumaan voimakasta 8x63 mm kk-patruunaa m/32, samaten Etiopiasta hankittiin tuntematon määrä FN:n valmistamaa kivääriä m/1930. Haganan lisäksi Palestiinassa toimi myös kaksi muuta juutalaista militiaryhmää, Irgun ja Lehi. Lisäksi israelilaiset tilasivat vuodesta 1951 alkaen suuren määrän täysin uusia 7,9 mm FN-kivääreitä m/1930 Fabrique Nationalen asetehtaalta Belgiasta. 1930-luvun lopulla Hagana oli kasvanut jo voimakkaaksi järjestöksi, joka toisaalla teki yhteistyötä brittien kanssa pitäen arabeja kurissa mutta samalla varautui myös taisteluun miehitysjoukkoina pitämiään brittejä vastaan. Mauser-kiväärien lisäksi Israeliin vietiin Tshekkoslovakiasta runsaasti myös muuta kiväärikaliiperista aseistusta sekä ampumatarvikkeita. Belgialaisten 98k-kiväärien mukana toimitettiin niihin myös pitkäteräiset pistimet, jotka suurenkaineen edustivat tyypillistä belgialaista Mauserpistintyyppiä m/1924. päivänä 1948 ja päättyi keväällä 1949. OPERAATIO BALAK Ensimmäisestä maailmansodasta alkaen britit olivat hallinnoineet Palestiinan aluetta, jonne sotien välisenä aikana alkoi Euroopasta muuttaa yhä enemmän juutalaisväestöä. tshekkitehtailla valmistettuja. aseja ampumatarvikepajoja. Tshekit käyttivät runsaasti myös ennen sotia valmistettujen 7,9 mm tshekki-Mausereiden vz.24 lukkorunkoja, joiden lukonkehyksen päältä oli toisinaan hiottu alkuperäinen tshekkien leijonavaakuna pois. Tämän kiväärin syöttökotelo pohjalevyineen on valmistettu koneistamalla ja saattavat olla israelilaista valmistetta. Lisäksi Mausereita haalittiin myös muualta maailmasta, joskin määrät jäivät vähäisimmiksi. Tämän tshekkiläistä suunnittelua edustaneen syöttökoteloversion kanssa käytettiin lukonkehyksen kiinnityspultteja ilman 98k:lle tyypillisiä pieniä lukitusruuveja. Ulkomailta hankittuja aseita peruskorjattiin 1950-luvulla ja aseisiin myös valmistettiin uusia osia Israelissa. Mitään merkintöjä osissa ei ole. Palestiinaa omanaan pitäneet arabit ja juutalaiset kahakoivat keskenään ja tästä syystä 1920-luvulla juutalaiset perustivat yhteisöjensä suojaksi puolustusjärjestön nimeltään Hagana. Fabrique Nationalen valmistamissa aseissa oli lukonkehyksen päällä suurikokoinen Israelin puolustusvoimien vaakuna ja kehyksen vasemmalla kyljellä FN:n tehtaan nimitiedot ”FAB. Tärkein ulkomainen asiakas oli kuitenkin syntymässä ollut Israelin valtio. Huhtikuun lopulla saapui meriteitse 10 000 Mauser-kivääriä lisää yhdessä 1415 konekiväärin ja kymmenien miljoonien patruunoiden kanssa. Kun kansainvälinen yhteisö vuosina 1947–48 neuvotteli juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan, oli selvää että britit tulisivat ennemmin tai myöhemmin vetäytymään alueelta. Asetta näkeekin paljon esimerkiksi Suezin kriisin uutiskuvissa vuodelta 1956. Ensimmäinen juutalaisten ja tshekkien välinen sopimus 200 MG34-konekiväärin, 4500 Kar 98k-kiväärin ja 50 miljoonan patruunan myymisestä allekirjoitettiin tammikuussa 1948, ja aseet salakuljetettiin ilmateitse Palestiinaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Tämän kiväärin lukonkehys on valmistettu Mauserin Oberndorfin tehtailla vuonna 1944. Tyypillisiin tshekkiosiin lukeutuivat myös pellistä stanssatut siderenkaat saksalaisen, sodan loppuvaiheissa yksinkertaistetun Kar 98k:n Kriegsmodell-version mukaan, sekä tukin kuppimainen perälevy, jonka kantapäässä oli molemmin puolin reiät lukon virityskappaleen irrottamiseksi iskurista. ISRAELILAINEN KAR 98K 7,9 mm Mauser-kiväärit palvelivat yhdessä brittiläisten .303-kaliiperisten Enfield-kiväärien kanssa Israelin itsenäisyyssodassa, joka virallisesti alkoi Israelin julistautuessa itsenäiseksi valtioksi toukokuun 14
ISRAELILAINEN KAR 98K 7,9 mm Mauser-kiväärit palvelivat yhdessä brittiläisten .303-kaliiperisten Enfield-kiväärien kanssa Israelin itsenäisyyssodassa, joka virallisesti alkoi Israelin julistautuessa itsenäiseksi valtioksi toukokuun 14. päivänä 1948 ja päättyi keväällä 1949. Toisen maailmansodan jälkeen Palestiinaan virtasi yhä enemmän juutalaisia vapautetusta Euroopasta, mitä britit yrittivät suitsia arabien kansannousun pelossa. Ulkomailta hankittuja aseita peruskorjattiin 1950-luvulla ja aseisiin myös valmistettiin uusia osia Israelissa. 1930-luvun lopulla Hagana oli kasvanut jo voimakkaaksi järjestöksi, joka toisaalla teki yhteistyötä brittien kanssa pitäen arabeja kurissa mutta samalla varautui myös taisteluun miehitysjoukkoina pitämiään brittejä vastaan. Tärkein ulkomainen asiakas oli kuitenkin syntymässä ollut Israelin valtio. Operaatio Balakin yhteydessä Israeliin Tshekkoslovakiasta saapuneet Mauser-kiväärit edustivat aiemmin kuvailtua tshekkiläistä vz.98n-versiota kaikkine mahdollisine variaatioineen, mutta tämän lisäksi maahan oli salakuljetettu jo aiemmin sekalaisia Mauser-kiväärejä. Ruotsista ostettiin muutama tuhat saksalaista 98k-kivääriä, jotka oli Ruotsissa muutettu ampumaan voimakasta 8x63 mm kk-patruunaa m/32, samaten Etiopiasta hankittiin tuntematon määrä FN:n valmistamaa kivääriä m/1930. Kaikkiaan Tshekkoslovakiasta tuli lokakuun 1949 loppuun mennessä 34 500 Kar 98k -kivääriä ja niihin 10 000 tshekkiläistä pistintä vz.24. Kivääreiden lukkoaktiot olivat tyypillisesti joko Tshekkoslovakiassa entisen saksalaisisännän Waffenwerke Brünnin asetehtailla Brnossa (tehdaskoodi ”dot”) ja Povážká Bystricassa (”dou” ja ”swp”) vuonna 1945 valmistettuja, tai aiempia sota-aikaisia saksalaisia, joista näistäkin useat em. Näin lukko saatiin kokonaan purettua huoltoa varten. Israelilaiset jopa hankkivat Sveitsistä Mauser-kiväärien valmistuslinjan 1950-luvun alkuvuosina, mutta koska maailman asevoimat alkoivat siirtyä kohti uutta kevyempää patruunaa ja itselataavaa kivääriä, Mauser-kiväärien tuotantoa ei lopulta aloitettu Israelissa. Peruskorjauksen yhteydessä osien pintakäsittelyksi tuli useimmiten fosfatointi, jonka sävy vaihteli harmaasta mustaan. Samassa yhteydessä lukonkehyksen päälle on tehty kookas merkintä ”7.62”. Länsimaiden suhtautuessa nihkeästi juutalaisten asehankintoihin tärkeimmäksi aseiden lähteeksi muodostui Tshekkoslovakia, jossa aseiden myynnistä juutalaisille vastasi kenraali Jan He?manin johtama teollisuusministeriön erikoisosasto Sekretariat D. Palestiinaa omanaan pitäneet arabit ja juutalaiset kahakoivat keskenään ja tästä syystä 1920-luvulla juutalaiset perustivat yhteisöjensä suojaksi puolustusjärjestön nimeltään Hagana. ASE-lehti • 37. tshekkitehtailla valmistettuja. Lisäksi israelilaiset tilasivat vuodesta 1951 alkaen suuren määrän täysin uusia 7,9 mm FN-kivääreitä m/1930 Fabrique Nationalen asetehtaalta Belgiasta. Ideana oli painaa iskuri kärjestään perälevyn sivussa olevaan reikään pakottaen lukon peräkappaletta alaspäin iskurinjousta vastaan samalla kääntäen virityskappaletta 90 astetta osien irrottamiseksi toisistaan. Vientiin tarkoitetulla nimikkeellä P-18 kivääreitä myytiin 1940-luvun lopulla runsaasti myös ulkomaille, ainakin Etiopiaan. aseja ampumatarvikepajoja. 7,9 mm kiväärien lisäksi FN toimitti Israeliin 1800 kappaletta .22LR-patruunalle pesitettyä harjoituskivääriä. Belgialaisten 98k-kiväärien mukana toimitettiin niihin myös pitkäteräiset pistimet, jotka suurenkaineen edustivat tyypillistä belgialaista Mauserpistintyyppiä m/1924. Israelilaiset pitivät 98k-kivääriä tarkkana ja luotettavana aseena, ja siitä muodostuikin noin kymmeneksi vuodeksi Israelin puolustusvoimien pääasiallinen kiväärimalli. OPERAATIO BALAK Ensimmäisestä maailmansodasta alkaen britit olivat hallinnoineet Palestiinan aluetta, jonne sotien välisenä aikana alkoi Euroopasta muuttaa yhä enemmän juutalaisväestöä. salakuljettamalla niitä ulkomailta sekä varastamalla ja lahjomalla brittijoukoilta. Vuonna 1955 israelilaiset päättivät hankkia käyttöönsä FN:n uuden 7,62 mm jonka pohja oli umpinainen ilman Mauserille ominaista irrotettavaa pohjalevyä. Tälle toiminnalle annettiin peitenimeksi Operaatio Balak. Mitään merkintöjä osissa ei ole. Tyypillisiin tshekkiosiin lukeutuivat myös pellistä stanssatut siderenkaat saksalaisen, sodan loppuvaiheissa yksinkertaistetun Kar 98k:n Kriegsmodell-version mukaan, sekä tukin kuppimainen perälevy, jonka kantapäässä oli molemmin puolin reiät lukon virityskappaleen irrottamiseksi iskurista. Huhtikuun lopulla saapui meriteitse 10 000 Mauser-kivääriä lisää yhdessä 1415 konekiväärin ja kymmenien miljoonien patruunoiden kanssa. Samoin oli selvää, etteivät alueen arabikansat tulisi juutalaisvaltiota hyväksymään, vaan koettaisivat tuhota sen heti kehtoonsa. Tämän kiväärin syöttökotelo pohjalevyineen on valmistettu koneistamalla ja saattavat olla israelilaista valmistetta. Tshekkikivääreissä etutähtäin oli varustettu peltisellä suojarenkaalla ja aseissa ei tyypillisesti käytetty puhdistuspuikkoa, vaikka sellaisiakin niihin näkee jälkikäteen asennetun. Hagana yhdessä muiden juutalaisten militiaryhmien kanssa varautui tilanteeseen kiihdyttäen aseiden hankintaa ulkomailta, tässä tärkeäksi tekijäksi muodostui ulkomailla toiminut juutalaisedustusto, Jewish Agency for Israel, joka etsi maailmalta aseita itsenäistymistaisteluita varten. Kun kansainvälinen yhteisö vuosina 1947–48 neuvotteli juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan, oli selvää että britit tulisivat ennemmin tai myöhemmin vetäytymään alueelta. Lisäksi järjestö hankki aseita mm. Haganan lisäksi Palestiinassa toimi myös kaksi muuta juutalaista militiaryhmää, Irgun ja Lehi. Lisäksi Mausereita haalittiin myös muualta maailmasta, joskin määrät jäivät vähäisimmiksi. Mauser-kiväärien lisäksi Israeliin vietiin Tshekkoslovakiasta runsaasti myös muuta kiväärikaliiperista aseistusta sekä ampumatarvikkeita. Israelin Belgiasta tilaamat kiväärit poikkesivat hieman muille asiakkaille toimitetuista aseen ollessa käytännössä lähes samanlainen kuin saksalainen Kar 98k. Asetta näkeekin paljon esimerkiksi Suezin kriisin uutiskuvissa vuodelta 1956. Fabrique Nationalen valmistamissa aseissa oli lukonkehyksen päällä suurikokoinen Israelin puolustusvoimien vaakuna ja kehyksen vasemmalla kyljellä FN:n tehtaan nimitiedot ”FAB. Tshekit käyttivät runsaasti myös ennen sotia valmistettujen 7,9 mm tshekki-Mausereiden vz.24 lukkorunkoja, joiden lukonkehyksen päältä oli toisinaan hiottu alkuperäinen tshekkien leijonavaakuna pois. Aseeseen on kesäkuussa 1957 vaihdettu uusi, 7.62 NATO -patruunalle pesitetty piippu. Tästä syystä järjestöllä olikin maanalaisia Israelilaiset käyttivät Mauser-kivääreissään saksalaistyyppistä nahkahihnaa, joskin Israelissa valmistetuissa hihnoissa metalliosat olivat messingistä valmistettuja. Tämän tshekkiläistä suunnittelua edustaneen syöttökoteloversion kanssa käytettiin lukonkehyksen kiinnityspultteja ilman 98k:lle tyypillisiä pieniä lukitusruuveja. NAT.D’ARMES de GUERRE HERSTAL-BELGIQUE”. Peruskorjauksen yhteydessä kuluneiden piippujen tilalle vaihdettiin uusia ja huonokuntoisten tukkien tilalle Kriegsmodellmallista vaaleaa vaneritukkia, jonka lavan keskellä ei ollut Saksan Mauserille ominaista heloitettua reikää lukon purkamista varten. Israelissa peruskorjatuissa aseissa käytettiin sekaisin uusia ja peruskorjattuja osia. Ensimmäinen juutalaisten ja tshekkien välinen sopimus 200 MG34-konekiväärin, 4500 Kar 98k-kiväärin ja 50 miljoonan patruunan myymisestä allekirjoitettiin tammikuussa 1948, ja aseet salakuljetettiin ilmateitse Palestiinaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Israelilaiset eivät pääsääntöisesti poistaneet Mauser-kivääreistä niiden alkuperäisiä merkintöjä, eivät edes hakaristiä, mutta usein Daavidin tähti on lyöty sen päälle. Tämän kiväärin lukonkehys on valmistettu Mauserin Oberndorfin tehtailla vuonna 1944
Pellistä prässätty ja hitsaamalla koottu etummainen siderengas periytyy saksalaisesta Kriegsmodellista ja kiinnittyy poikittaisen tapin avulla. 7,62 mm patruunan valmistus aloitettiin Israelissa lähes saman tien ja siirtyminen uuteen kaliiperiin kävi maassa poikkeuksellisen nopeasti. Kriegsmodell-mallinen perälevy on varustettu reiällä lukon purkamista varten. Näissä osissa ei ole minkäänlaisia valmistusmerkintöjä kuten ei ole Kriegsmodell-tyyppisessä etummaisessa siderenkaassa tai kuppimaisessa perälevyssäkään. Pyökkitukki on Israelissa valmistettua sormiurallista mallia ja aseeseen on vaihdettu vuonna 1957 valmistettu 7,62 mm piippu. Vaikka 98k-tarkkuuskiväärit poistuivat IDF:n käytöstä 1980-luvulla, niitä on ilmeisesti ollut muiden turvallisuudesta vastaavien toimijoiden käytössä Israelissa aina 2000-luvulle saakka. Israelilaiset Mauserit on varustettu jyvätunnelilla, jonka paikoillaan pysyminen on varmistettu jyväjalan takapuolelle niitatun tapin avulla. Pistimiä varten valmistettiin Israelissa myös saksalaistyyppistä tuppea, johon sopi niin MK IAkuin SG 84/98-pistinkin. Peruskorjauksen yhteydessä osien pintakäsittelyksi tuli useimmiten fosfatointi, jonka sävy vaihteli harmaasta mustaan. Israelilaistyyppiseen suojatunneliin oli porattu tarkoitusta varten kaksi reikää molempiin kylkiin. Kaliiperimuunnoksen merkiksi lukonkehyksen päälle lyötiin suurikokoinen merkintä ”7,62”, jollainen lisäksi polttoleimattiin tukin lavan alapuolelle. Tukin lavan alle on polttoleimattu aseen kaliiperi. Läheskään kaikkia 98k-kivääreitä ei lopulta muunnettu 7,62-millisiksi, vaan suuri osa säilytettiin alkuperäisessä 7,9 mm kaliiperissa, sillä ampumatarvikkeita oli vielä suuria määriä varastoissa, sekä tshekkiläistä että Israelissa valmistettuja. Samaisella Nimrod 6x40 -tähtäimellä on varustettu myös peruskorjattuja 98k-tarkkuuskivääreitä. Myös suuri määrä 7,9 mm kivääreitä peruskorjattiin ja tässä yhteydessä varustettiin uudella pyökkitukilla ja israelilaismallisella etutähtäimen suojuksella. Kaliiperiaan ja muutamaa israelilaista erityispiirrettään lukuun ottamatta kyseessä on ehta Kar 98k tuttuine hallintalaitteineen. Vuonna 1966 viitisensataa FN:n valmistamaa ja 7,62-milliseksi muutettua 98k-kivääriä varustettiin sveitsiläisen Wild Heerbruggin valmistamalla 4x30 -tähtäinkaukoputkella. Israelilaiset hihnat poikkesivat esikuvastaan lähinnä niissä käytettyjen messinkiosien osalta. Kehyksen oikealla kyljellä on heprealaisista kirjaimista muodostuva tuntematon merkintä. 38 • ASE-lehti. Lukonkehyksen päältä löytyy tehdaskoodi byf ja luku 44, eli osa on Mauserin Oberndorf an Neckarin asetehtaan vuonna 1944 valmistamasta 98k-kivääristä. Valtaosa israelilaisista Mauserkivääreistä peruskorjattiin 1960-luvun puoliväliin mennessä ja 7,62 mm aseet palvelivat vielä pitkälle 1970-luvulle saakka osallistuen niin kuuden päivän sotaan vuonna 1967 kuin Jom Kippurin sotaankin vuonna 1973. Tästä syystä syöttökotelon etureunaan on kiinnitetty täytepala. Saksalainen takatähtäin v-hahloineen kartiomaiseen jyvään yhdistettynä tekee tarkkuusammunnasta haastavaa puuhaa. Osissa on siis kaikki alkuperäiset merkinnät tallella sarjanumeroita myöten, mutta lukonkehyksessä oleva aseen varsinainen sarjanumero ei ole neljästä numerosta ja yhdestä kirjaimesta muodostettua perinteistä saksalaista mallia vaan on sen sijaan viiden numeron mittainen, alkuperäinen saksalainen silti. Osa on joko tshekkiläistä tai israelilaista valmistetta. Lisäksi israelilaisissa hihnoissa ja tukin lavan oikealle kyljelle asennettavassa hihnan kiinnikkeessä on selkeästi merkittynä IDF:n kahdeksannumeroinen varastotunnus sekä heprealainen tsadekirjain. Puhdistusvälineet oli englantilaisilta omaksuttuun tapaan pakattu peltiseen, myöhemmin muoviseen rasiaan, josta puhdistusnarun lisäksi löytyi muovinen öljypullo ja suti. Samalla aseiden perää jatkettiin hieman, perän päälle kiinnitettiin lasikuidusta valmistettu korotuspala ja perään liimattiin kuminen perälevy. 1970-luvulta alkaen israelilaisia Kar 98kkivääreitä toimitettiin kolmannen maailman asevoimille Israelin valtion aseapuna suurimman vastaanottajan ollessa Guatemala. Varsin tyypillistä kuitenkin oli, että 7,62 mm kiväärit rakennettiin täysin uudestaan käyttäen sekaisin uusia ja peruskorjattuja osia. Israelilaiset ostivat Belgiasta myös samalle patruunalle muunnettuja FN D A1 -pikakivääreitä ja MAG-konekivääreitä. Israelilaisessa tukissa on molemmin puolin sormiurat patruunapesän kohdalla. FAL-automaattikiväärin, lisäksi IDF hankki aseen raskaampaa FALO-versiota. Tässä yhteydessä aseisiin vaihdettiin uusi, Belgiassa FN:n tehtaalla valmistetusta piippuaihiosta Israelissa viimeistelty 1/12” rihlannousulla varustettu piippu ja toisinaan myös uusi, sormiurilla varustettu Israelissa valmistettu pyökkitukki sekä tarpeen mukaan muitakin osia. 7.62 NATO -patruuna on reilusti 7,9 mm patruunaa lyhyempi. Syöttökotelon etuosaan kiinnitettiin täytepala lyhyemmästä patruunasta johtuen. Tästä syystä on hyvin vaikeaa löytää numerotarkkaa israelilaista 7,62 mm Mauser-kivääriä. 7,9 mm Mauserkivääreitä jaettiin ilmeisesti myös kibbutseille itsepuolustuskäyttöön. Samalla alkuperäisen saksalaisen pistimen malli muuttui suurenkaalliseksi, ja käytännössä kaikki Israeliin päätyneet Seitengewehr 84/98 -pistimet peruskorjattiin vaihtamalla alkuperäisen väistimen tilalle suurenkaalla varustettu, Israelissa valmistettu osa. Lukonkehyksen vasempaan kylkeen on leimattu ympyröity heprealainen tsade-kirjain sekä daavidintähti, israelilaisten käyttämät hyväksymismerkinnät. Kiväärissä on myös joko tshekkiläistä tai israelilaista alkuperää olevia osia, kuten saksalaistyyppinen jyrsitty syöttökotelo ja sen samaten jyrsitty pohjalevy. Kiväärien lisäksi FN toimitti Israeliin 1950-luvulla suuren määrän Energa-kiväärikranaatteja sekä niiden ampumista varten 22 mm ampumalaitteita, jotka asennettiin Mauser-kiväärin piipunsuulle. Israelissa valmistettiin myös alkuperäisen saksalaisen mallin mukaisia nahkahihnoja Mauser-kivääreihin. VARUSTEET Mauser-kiväärien lisäksi maailmalta ostettiin myös niiden pistimiä, mutta koska pistimiä ei saatu tarpeeksi, niitä alettiin valmistaa paikallisesti Israelissa jo vuonna 1949. Israelilaispistin tunnettiin nimikkeellä MK IA. Vuonna 1973 israelilaiset olivat ottaneet käyttöönsä myös itselataavan tarkkuuskiväärin, joka käytännössä oli korotetulla perällä ja Nimrod-tähtäinkaukoputkella varustettu M14-kivääri. Muuten aseessa olevat saksalaiset osat ovat kaikki eri aseyksilöistä peräisin eikä niihin ole ylilyöty uutta sarjanumerointia, sillä israelilaiset eivät tätä nähneet tarpeelliseksi. ERÄS MONISTA Tämän jutun kuvituksessa esiintyvä, peruskorjauksen jälkeen lähes käyttämättömänä säilynyt Israelin Mauser on varsin tyypillinen lajinsa edustaja. Lisäksi käytössä oli tshekkiläisiä pitkäteräisiä pistimiä vz.24 ja FN:n valmistamien kiväärien mukana tulleita FN-kiväärin pitkiä pistimiä m/1924. Kivääreihin myös asennettiin uusi etutähtäimen suojatunneli, jonka paikoillaan pysyminen varmistettiin tähtäinjalan takapuolelle niitatulla poikittaissokalla. Israelilaisen pistimen kahvaosa ruskeine bakeliittikahvalevyineen oli kopioitu saksalaisesta mallista, mutta terä on leveämpää mallia, jonka muotoilu vuorostaan oli saanut vaikutteita amerikkalaisesta M1-pistimestä. Sveitsiläistähtäimellä varustetut 98k:t säilyivät IDF:n ainoina pulttilukkoisina tarkkaampujakivääreinä aina 1980-luvulle saakka, jolloin ne korvattiin Mauserin SP66-tarkkuuskivääreillä. Mauser-kiväärien tuotantolinja ei kuitenkaan mennyt hankintana hukkaan, sillä vuosina 1957–60 sitä käytettiin 7,9 mm kiväärien peruskorjaamiseen uudelle 7,62 mm patruunalle
Kivääreihin myös asennettiin uusi etutähtäimen suojatunneli, jonka paikoillaan pysyminen varmistettiin tähtäinjalan takapuolelle niitatulla poikittaissokalla. Vuonna 1966 viitisensataa FN:n valmistamaa ja 7,62-milliseksi muutettua 98k-kivääriä varustettiin sveitsiläisen Wild Heerbruggin valmistamalla 4x30 -tähtäinkaukoputkella. Pistimiä varten valmistettiin Israelissa myös saksalaistyyppistä tuppea, johon sopi niin MK IAkuin SG 84/98-pistinkin. 7,62 mm patruunan valmistus aloitettiin Israelissa lähes saman tien ja siirtyminen uuteen kaliiperiin kävi maassa poikkeuksellisen nopeasti. ASE-lehti • 39. Saksalainen takatähtäin v-hahloineen kartiomaiseen jyvään yhdistettynä tekee tarkkuusammunnasta haastavaa puuhaa. Lukonkehyksen vasempaan kylkeen on leimattu ympyröity heprealainen tsade-kirjain sekä daavidintähti, israelilaisten käyttämät hyväksymismerkinnät. Israelilaisen pistimen kahvaosa ruskeine bakeliittikahvalevyineen oli kopioitu saksalaisesta mallista, mutta terä on leveämpää mallia, jonka muotoilu vuorostaan oli saanut vaikutteita amerikkalaisesta M1-pistimestä. Näissä osissa ei ole minkäänlaisia valmistusmerkintöjä kuten ei ole Kriegsmodell-tyyppisessä etummaisessa siderenkaassa tai kuppimaisessa perälevyssäkään. Valtaosa israelilaisista Mauserkivääreistä peruskorjattiin 1960-luvun puoliväliin mennessä ja 7,62 mm aseet palvelivat vielä pitkälle 1970-luvulle saakka osallistuen niin kuuden päivän sotaan vuonna 1967 kuin Jom Kippurin sotaankin vuonna 1973. Mauser-kiväärien tuotantolinja ei kuitenkaan mennyt hankintana hukkaan, sillä vuosina 1957–60 sitä käytettiin 7,9 mm kiväärien peruskorjaamiseen uudelle 7,62 mm patruunalle. Osissa on siis kaikki alkuperäiset merkinnät tallella sarjanumeroita myöten, mutta lukonkehyksessä oleva aseen varsinainen sarjanumero ei ole neljästä numerosta ja yhdestä kirjaimesta muodostettua perinteistä saksalaista mallia vaan on sen sijaan viiden numeron mittainen, alkuperäinen saksalainen silti. Vaikka 98k-tarkkuuskiväärit poistuivat IDF:n käytöstä 1980-luvulla, niitä on ilmeisesti ollut muiden turvallisuudesta vastaavien toimijoiden käytössä Israelissa aina 2000-luvulle saakka. Kaliiperiaan ja muutamaa israelilaista erityispiirrettään lukuun ottamatta kyseessä on ehta Kar 98k tuttuine hallintalaitteineen. 7,9 mm Mauserkivääreitä jaettiin ilmeisesti myös kibbutseille itsepuolustuskäyttöön. Kiväärissä on myös joko tshekkiläistä tai israelilaista alkuperää olevia osia, kuten saksalaistyyppinen jyrsitty syöttökotelo ja sen samaten jyrsitty pohjalevy. Samaisella Nimrod 6x40 -tähtäimellä on varustettu myös peruskorjattuja 98k-tarkkuuskivääreitä. Sveitsiläistähtäimellä varustetut 98k:t säilyivät IDF:n ainoina pulttilukkoisina tarkkaampujakivääreinä aina 1980-luvulle saakka, jolloin ne korvattiin Mauserin SP66-tarkkuuskivääreillä. Myös suuri määrä 7,9 mm kivääreitä peruskorjattiin ja tässä yhteydessä varustettiin uudella pyökkitukilla ja israelilaismallisella etutähtäimen suojuksella. Kriegsmodell-mallinen perälevy on varustettu reiällä lukon purkamista varten. Kiväärien lisäksi FN toimitti Israeliin 1950-luvulla suuren määrän Energa-kiväärikranaatteja sekä niiden ampumista varten 22 mm ampumalaitteita, jotka asennettiin Mauser-kiväärin piipunsuulle. Puhdistusvälineet oli englantilaisilta omaksuttuun tapaan pakattu peltiseen, myöhemmin muoviseen rasiaan, josta puhdistusnarun lisäksi löytyi muovinen öljypullo ja suti. Tukin lavan alle on polttoleimattu aseen kaliiperi. Tästä syystä syöttökotelon etureunaan on kiinnitetty täytepala. Samalla alkuperäisen saksalaisen pistimen malli muuttui suurenkaalliseksi, ja käytännössä kaikki Israeliin päätyneet Seitengewehr 84/98 -pistimet peruskorjattiin vaihtamalla alkuperäisen väistimen tilalle suurenkaalla varustettu, Israelissa valmistettu osa. Israelilaisessa tukissa on molemmin puolin sormiurat patruunapesän kohdalla. Lukonkehyksen päältä löytyy tehdaskoodi byf ja luku 44, eli osa on Mauserin Oberndorf an Neckarin asetehtaan vuonna 1944 valmistamasta 98k-kivääristä. Israelilaistyyppiseen suojatunneliin oli porattu tarkoitusta varten kaksi reikää molempiin kylkiin. VARUSTEET Mauser-kiväärien lisäksi maailmalta ostettiin myös niiden pistimiä, mutta koska pistimiä ei saatu tarpeeksi, niitä alettiin valmistaa paikallisesti Israelissa jo vuonna 1949. Muuten aseessa olevat saksalaiset osat ovat kaikki eri aseyksilöistä peräisin eikä niihin ole ylilyöty uutta sarjanumerointia, sillä israelilaiset eivät tätä nähneet tarpeelliseksi. Israelilaiset hihnat poikkesivat esikuvastaan lähinnä niissä käytettyjen messinkiosien osalta. Pellistä prässätty ja hitsaamalla koottu etummainen siderengas periytyy saksalaisesta Kriegsmodellista ja kiinnittyy poikittaisen tapin avulla. Kaliiperimuunnoksen merkiksi lukonkehyksen päälle lyötiin suurikokoinen merkintä ”7,62”, jollainen lisäksi polttoleimattiin tukin lavan alapuolelle. Syöttökotelon etuosaan kiinnitettiin täytepala lyhyemmästä patruunasta johtuen. Pyökkitukki on Israelissa valmistettua sormiurallista mallia ja aseeseen on vaihdettu vuonna 1957 valmistettu 7,62 mm piippu. 1970-luvulta alkaen israelilaisia Kar 98kkivääreitä toimitettiin kolmannen maailman asevoimille Israelin valtion aseapuna suurimman vastaanottajan ollessa Guatemala. Tässä yhteydessä aseisiin vaihdettiin uusi, Belgiassa FN:n tehtaalla valmistetusta piippuaihiosta Israelissa viimeistelty 1/12” rihlannousulla varustettu piippu ja toisinaan myös uusi, sormiurilla varustettu Israelissa valmistettu pyökkitukki sekä tarpeen mukaan muitakin osia. Israelissa valmistettiin myös alkuperäisen saksalaisen mallin mukaisia nahkahihnoja Mauser-kivääreihin. Samalla aseiden perää jatkettiin hieman, perän päälle kiinnitettiin lasikuidusta valmistettu korotuspala ja perään liimattiin kuminen perälevy. Lisäksi käytössä oli tshekkiläisiä pitkäteräisiä pistimiä vz.24 ja FN:n valmistamien kiväärien mukana tulleita FN-kiväärin pitkiä pistimiä m/1924. Osa on joko tshekkiläistä tai israelilaista valmistetta. Israelilaiset ostivat Belgiasta myös samalle patruunalle muunnettuja FN D A1 -pikakivääreitä ja MAG-konekivääreitä. Peruskorjauksen yhteydessä osien pintakäsittelyksi tuli useimmiten fosfatointi, jonka sävy vaihteli harmaasta mustaan. FAL-automaattikiväärin, lisäksi IDF hankki aseen raskaampaa FALO-versiota. Vuonna 1973 israelilaiset olivat ottaneet käyttöönsä myös itselataavan tarkkuuskiväärin, joka käytännössä oli korotetulla perällä ja Nimrod-tähtäinkaukoputkella varustettu M14-kivääri. Lisäksi israelilaisissa hihnoissa ja tukin lavan oikealle kyljelle asennettavassa hihnan kiinnikkeessä on selkeästi merkittynä IDF:n kahdeksannumeroinen varastotunnus sekä heprealainen tsadekirjain. Israelilaiset Mauserit on varustettu jyvätunnelilla, jonka paikoillaan pysyminen on varmistettu jyväjalan takapuolelle niitatun tapin avulla. Varsin tyypillistä kuitenkin oli, että 7,62 mm kiväärit rakennettiin täysin uudestaan käyttäen sekaisin uusia ja peruskorjattuja osia. Tästä syystä on hyvin vaikeaa löytää numerotarkkaa israelilaista 7,62 mm Mauser-kivääriä. 7.62 NATO -patruuna on reilusti 7,9 mm patruunaa lyhyempi. Israelilaispistin tunnettiin nimikkeellä MK IA. ERÄS MONISTA Tämän jutun kuvituksessa esiintyvä, peruskorjauksen jälkeen lähes käyttämättömänä säilynyt Israelin Mauser on varsin tyypillinen lajinsa edustaja. Kehyksen oikealla kyljellä on heprealaisista kirjaimista muodostuva tuntematon merkintä. Läheskään kaikkia 98k-kivääreitä ei lopulta muunnettu 7,62-millisiksi, vaan suuri osa säilytettiin alkuperäisessä 7,9 mm kaliiperissa, sillä ampumatarvikkeita oli vielä suuria määriä varastoissa, sekä tshekkiläistä että Israelissa valmistettuja
Israelilaisen Mauser-kiväärin pistin on tyypillisesti tehty saksalaisesta SG 84/98 -pistimestä muuntamalla eli lisäämällä siihen suurengas. Ainoaksi ampumista isommin haittaavaksi tekijäksi osoittautui aseen alkuperäiset saksalaiset tähtäimet, v-hahlo yhdistettynä kartionmalliseen jyvään on aina yhtä hankala yhdistelmä. Tuppi on israelilaista valmistetta. Pulttilukkoiset sotilaskiväärit kun säilyivät asetekniikan nopeasta kehittymisestä huolimatta käytössä yllättävän pitkään. Aseen toiminta koeammunnassa oli lähes moitteetonta, joskin toisinaan täyden syöttökotelon ylimmäinen patruuna ei noussut kyllin ylös eikä lukon alareuna poiminut sitä mukaansa. Kiväärissä on toki potkua tälläkin ampumatarvikkeella, mutta ei lähellekään sellaista kuin raskasluotisessa 8 mm Mauser-patruunassa. Laukaisukin oli sotilasaseeksi kohtuullinen, selkeä eikä vastukseltaankaan erityisen raskas. Pistimen ja tupen merkinnät. Kaiken kaikkiaan Israelin Mauserin käynti pyöri kaikilla viidellä ampumatarvikkeella sadalla metrillä kymmenen sentin tienoilla, mitä voidaan pitää melko tyypillisenä käyntinä tälle asetyypille avotähtäimillä ammuttaessa, aseen mekaaninen tarkkuus toki on huomattavasti tätä parempi. Hiukankin huonossa valaistuksessa tasajyvän saaminen on haasteellista, minkä lisäksi jyvä siirtyy hahlossa helposti myös sivusuunnassa. Näin ollen kasoissa oli havaittavissa vuoronperään niin pystysuoraa kuin sivuttaistakin hajontaa. Israelin Mauser osoittautui 7,62-millisenä miellyttäväksi aseeksi ampua. Ensimmäisen testipäivän viimeisenä ampumatarvikkeena oli Fiocchi, jolla hajontaa olikin jo selvästi enemmän, keskimäärin kasat olivat 128 mm luokkaa, vaikkakin osumat pysyivät mustalla. Paremmassa valossa pystyhajonta selvästi väheni, mutta ei kuitenkaan poistunut täysin. Daavidin tähti ja ympyröity tsadekirjain ovat IDF:n vastaanottomerkintöjä. Remingtonin patruunoilla osumat pysyivät hyvin mustan keskellä, joskin nyt oli havaittavissa selkeää sivuttaishajontaa keskimääräisen käynnin ollessa 109 mm luokkaa. 150-grainisilla FMJ-BT-luodeilla ladatuilla .308 Win -patruunoilla, mukaan saatiin myös ruotsalaista 7,62 mm ylijäämäpatruunaa vuodelta 1970. Kiväärillä ammuttiin sadan metrin radalla hiekkapussituelta pistoolikoulutauluihin erilaisilla n. 40 • ASE-lehti. Ruotsalainen 7,62 mm sk ptr 10 prj -patruuna tuotti puolestaan 102 mm luokkaa olevia kasoja, jotka pysyttelivät mustan yläosassa. Israelin Mauser on tänä päivänä Suomessa melko harvinainen keräilyase ja puolustaa hyvin paikkaansa paitsi erilaisten Mauser-kiväärien tai israelilaisten aseiden kokoelmassa myös ylipäätään osana sotilaskiväärin kehitystä toisen maailmansodan jälkeen. Kasoissa oli havaittavissa selkeää tähtäimistä johtuvaa pystyhajontaa. Ensiksi kokeilluilla MagTechin patruunoilla osumat olivat pistoolitaulun mustan keskiosan yläpuolella valkoisella tähtäyspisteen ollessa mustan alareunassa, keskimäärin viiden laukauksen kasat olivat 101 mm luokkaa. Aseen piippu on suunniteltu 7.62 NATO -patruunaa varten ja lähes kaikki tämän painoluokan bulkkipatruunat on ladattu samanlaisella, amerikkalaisen veneperäisen M80-luodin kloonilla. Lisäksi Israelissa valmistettiin pistimiin saksalaistyyppisiä tuppia. PMC Bronze -patruunalla saavutettiin kokeilun parasta käyntiä keskimäärin 89 mm kasoilla osumien ollessa mustan yläpuolella kello 12:ssa
RUGER 22 Rugerin pienoispistooli on poikkeuksellisen merkittävä ase yritykselle, onhan se juuri se, joka aloitti kaiken. Näillä eväillä tuotantokapasiteettikaan ei aina enää riitä ja joillakin malleilla on tosi pitkä odotusaika. Niin tekee myös asemallien kasvava valikoima ja käsin kosketeltavasti parantunut laatu. MALINEN Suurin oman perheen omistuksessa oleva amerikkalainen asevalmistaja Ruger voi hyvin. Yrityksen takana olivat tekniikan velho Bill Ruger ja rahoituksesta vastannut Alexander Sturm. Ohitettiinhan jo muutama vuosi sitten 40 miljoonan valmistuneen aseen raja ja tavoite on valmistaa tuollaiset kaksi miljoonaa asetta vuosittain. Rihlauksetkin on jo muutama vuosikymmen tehty takomalla, mikä on näkynyt tasaisena laatuna. Rugerilla oli kokemusta edullisesti puristamalla valmistettavista tuotteista ja nyt samaa menetelmää sovellettiin pistoolin rungon puolikkaisiin, jotka sitten hitsattiin toisiinsa. Oma Pinetree Casting valimo tekee kaikenlaisia tarkkuusvaluja kaikenlaisista metalleista, myös muille asevalmistajille. Muut osat olivat nekin edullisesti lähinnä ASE-lehti • 41. Ominaista yrityksen tuotteille on ollut hyvä hinta-laatusuhde, johon on auttanut tarkkuusvalettujen osien käyttö. Ruger 22/45 MkIV Tactical TEKSTI JA KUVAT: J. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Koko Rugerhan perustettiin tekemään erittäin edullisesti valmistettavaa, ulkomuodoltaan tunnettua Parabellumia muistuttavaa jokamiehen pienoispistoolia
Aseen mukana seuraa hienosti kaksi rosterilipasta ja tyhjän patruunapesän merkkilippu. Viimeisenä vaiheena lukon voi vetää suoraan irti. MkIV mallin uusi ominaisuus on erittäin helppo purku, tarvitaan vain lukon alapuolella olevan napin painallus ja yläkerta taittuu auki. Toimintavarmuus osoittautui erinomaiseksi. Kolmoseen lisätystä patruuna pesässä -ilmaisimesta ja sen aiheuttamista ongelmista eivät käyttäjät oikein pitäneet. sorvaamalla tehtäviä pyörähdyskappaleita. Avattu yläkerta irtoaa rungosta nostamalla etuviistoon pois saranatapista. Koska malleja ei ollut kuin yksi sinistetty, niin nimen kanssakaan ei tarvinnut ihmetellä vaan se oli alussa yksinkertaisesti .22 Ruger Pistol ja myöhemmin Ruger .22 Standard Pistol . Lopputulos oli hämmästyttävän edullinen ($37,50) ja toimiva. Sen rungon materiaalikin on komposiittia eli Zytellasikuituvahvisteista nailonia. Lyhyesti MkI esiteltiin 1951 ja MkII 1984. Aseen huoltopurku olikin alkuperäisen mallin heikko kohta, sillä se vaati kahvaselän vivun kynnen vaarantavaa kaivelua ja kasausvaiheessa poikkeuksellisen hankalaa osien sovittelua. Yläkerran monimutkainen alapuoli on täynnä koneistuksia. MK IV Nyt aseen runko tehdään koneistamalla joko rosterista tai alumiinista, cnc-keskukset kun pyörivät miehittämättöminäkin, joten kustannukset eivät karkaa käsistä ja lopputulos on todella tarkka. Harvemmin pienoispistoolissa nähtävä varuste on piipun alapuolinen Picatinny-kisko, mutta se on hyödyllinen vaikka luolapyytäjän valaisimelle tai laserille. Samalla syntyy sovite ja kiinnitys etuosan saranoinnille, joten aseen purkaminen käy nyt hyvinkin helposti. Lisäksi piipun päälle saa erilaisia alumiinivaippoja ja suulle äänenvaimentimelle 1/2x28 kierteen. Patruunapesä on kokonaan tuettu, sillä syöttöramppi on sen takana. Kun siihen aikaan vielä ostajille täysin tuntematon ase koeammuttiin American Riflemanin lokakuun 1949 numerossa ja testaaja Hatcher kehui sitä estoitta, alkoi tilauksia tulla ovista ja ikkunoista. Monen Rugerin tavoin Tactical mallinkin suulla on hyödyllinen ½”x28 UNEF kierre valmiina vaimentimelle. Rugerissa on perinteinen iskuvasara, joten laukaisutuntumaa on halutessaan helppo muutella viritysosilla. Ruger taittuu luontevasti kuin haulikko tai Arska puhdistusta varten etuosan saranatapin varassa. Tämän jälkeen lukon voikin vetää ulos. Vielä tähtäimiäkin on Ruger toimitetaan erittäin tukevassa muovilaukussa tarvikkeineen. Nyt tuotannossa oleva MkIV esiteltiin 2017 ja ensimmäistä kertaa siinä on merkittäviä eroja edeltäjiinsä. Loppu onkin sitten kuten sanotaan, historiaa. Kun perusaseen kahvakulma on alkuperäinen loiva, Parabellumista kotoisin oleva, on 22/45 sarjan kahva kopio 1911 -mallisista aseista eli huomattavasti pystympi. Sinistetyissä aseissa on mustaksi anodisoitu alumiinirunko ja rosterisissa rosterinen. Piippuja löytyykin sitten niin pitkää kuin lyhyempää ja kevyttä profiilia sekä raskaampaa. Käyttölaitteet ovat tutut 1911 aseista, joiden mukaan tämän Rugerin kahva on mitoitettu. Tarvitaan vain peräosan napin painallus ja yläkerta taittuu auki Arskan tapaan minkä jälkeen sen voi nostaa pois. Viritys tapahtuu hyvin karhennetuista lukon korvakkeista vetämällä. 42 • ASE-lehti. Nyt siis riittää pelkkä napin painallus ja Ruger onkin näillä eväillä yksi helpoiten puhdistettavista aseista. Mallisarja koostuu lukuisista versioista, minkä lisäksi valmistetaan 1992 ensiesittelynsä saanutta 22/45 mallistoa. Tactical mallissa on vakiona säädettävien avotähtäinten lisäksi Picatinny-kisko. Silmiinpistävää on kauttaaltaan hyvä viimeistely. Sitä tehtiinkin melkoisesti eli yli kolme miljoonaa kappaletta ennen kuin MkIII esiteltiin 2004. Piipun kuusipalkkinen, 1/16” oikeakätinen rihlaus on nykyään tehty kylmätakomalla ja koneiston osat ovat edelleen edullisesti ja tarkasti pääasiassa sorvaamalla tehtyjä pyörähdyskappaleita
Koska malleja ei ollut kuin yksi sinistetty, niin nimen kanssakaan ei tarvinnut ihmetellä vaan se oli alussa yksinkertaisesti .22 Ruger Pistol ja myöhemmin Ruger .22 Standard Pistol . Yläkerran monimutkainen alapuoli on täynnä koneistuksia. MK IV Nyt aseen runko tehdään koneistamalla joko rosterista tai alumiinista, cnc-keskukset kun pyörivät miehittämättöminäkin, joten kustannukset eivät karkaa käsistä ja lopputulos on todella tarkka. Ruger taittuu luontevasti kuin haulikko tai Arska puhdistusta varten etuosan saranatapin varassa. Lisäksi piipun päälle saa erilaisia alumiinivaippoja ja suulle äänenvaimentimelle 1/2x28 kierteen. Tarvitaan vain peräosan napin painallus ja yläkerta taittuu auki Arskan tapaan minkä jälkeen sen voi nostaa pois. Samalla syntyy sovite ja kiinnitys etuosan saranoinnille, joten aseen purkaminen käy nyt hyvinkin helposti. Tactical mallissa on vakiona säädettävien avotähtäinten lisäksi Picatinny-kisko. Lopputulos oli hämmästyttävän edullinen ($37,50) ja toimiva. Viritys tapahtuu hyvin karhennetuista lukon korvakkeista vetämällä. Kolmoseen lisätystä patruuna pesässä -ilmaisimesta ja sen aiheuttamista ongelmista eivät käyttäjät oikein pitäneet. Aseen huoltopurku olikin alkuperäisen mallin heikko kohta, sillä se vaati kahvaselän vivun kynnen vaarantavaa kaivelua ja kasausvaiheessa poikkeuksellisen hankalaa osien sovittelua. sorvaamalla tehtäviä pyörähdyskappaleita. Monen Rugerin tavoin Tactical mallinkin suulla on hyödyllinen ½”x28 UNEF kierre valmiina vaimentimelle. Rugerissa on perinteinen iskuvasara, joten laukaisutuntumaa on halutessaan helppo muutella viritysosilla. Harvemmin pienoispistoolissa nähtävä varuste on piipun alapuolinen Picatinny-kisko, mutta se on hyödyllinen vaikka luolapyytäjän valaisimelle tai laserille. Nyt siis riittää pelkkä napin painallus ja Ruger onkin näillä eväillä yksi helpoiten puhdistettavista aseista. Mallisarja koostuu lukuisista versioista, minkä lisäksi valmistetaan 1992 ensiesittelynsä saanutta 22/45 mallistoa. Sen rungon materiaalikin on komposiittia eli Zytellasikuituvahvisteista nailonia. Nyt tuotannossa oleva MkIV esiteltiin 2017 ja ensimmäistä kertaa siinä on merkittäviä eroja edeltäjiinsä. Piipun kuusipalkkinen, 1/16” oikeakätinen rihlaus on nykyään tehty kylmätakomalla ja koneiston osat ovat edelleen edullisesti ja tarkasti pääasiassa sorvaamalla tehtyjä pyörähdyskappaleita. Kun perusaseen kahvakulma on alkuperäinen loiva, Parabellumista kotoisin oleva, on 22/45 sarjan kahva kopio 1911 -mallisista aseista eli huomattavasti pystympi. Vielä tähtäimiäkin on Ruger toimitetaan erittäin tukevassa muovilaukussa tarvikkeineen. Kun siihen aikaan vielä ostajille täysin tuntematon ase koeammuttiin American Riflemanin lokakuun 1949 numerossa ja testaaja Hatcher kehui sitä estoitta, alkoi tilauksia tulla ovista ja ikkunoista. Sitä tehtiinkin melkoisesti eli yli kolme miljoonaa kappaletta ennen kuin MkIII esiteltiin 2004. Loppu onkin sitten kuten sanotaan, historiaa. Tämän jälkeen lukon voikin vetää ulos. Lyhyesti MkI esiteltiin 1951 ja MkII 1984. ASE-lehti • 43. Patruunapesä on kokonaan tuettu, sillä syöttöramppi on sen takana. MkIV mallin uusi ominaisuus on erittäin helppo purku, tarvitaan vain lukon alapuolella olevan napin painallus ja yläkerta taittuu auki. Viimeisenä vaiheena lukon voi vetää suoraan irti. Silmiinpistävää on kauttaaltaan hyvä viimeistely. Sinistetyissä aseissa on mustaksi anodisoitu alumiinirunko ja rosterisissa rosterinen. Avattu yläkerta irtoaa rungosta nostamalla etuviistoon pois saranatapista. Toimintavarmuus osoittautui erinomaiseksi. Aseen mukana seuraa hienosti kaksi rosterilipasta ja tyhjän patruunapesän merkkilippu. Piippuja löytyykin sitten niin pitkää kuin lyhyempää ja kevyttä profiilia sekä raskaampaa. Käyttölaitteet ovat tutut 1911 aseista, joiden mukaan tämän Rugerin kahva on mitoitettu
Viime mainittu on yliveto vanhemmille ammunnan harrastajille, joiden ongelmana on ikänäkö. Samoin eväin se sopii mitä parhaiten plinkkaukseen ja äänenvaimentimella varustettuna on kuin luotu ansaja luolapyytäjien lopetusaseeksi. Tarkkuutta testattiin purettavissa puhdistusta varten. Muuten tuntuma on suhteellisen hyvä ja pienen käytön jälkeen Lymanin mittari näytti laukaisuvoiman tarpeeksi kohtuulliset 1,8 – 2,0 kiloa. erilaisia säätötähtäimistä Picatinny-kiskoihin niin piipun päällä kuin alla. Suurin apu on kuitenkin jyvä-hahlo yhdistelmää helpompi ammuttavuus, onhan se tarkoitettu pikatilanteissa kohtuutarkkojen laukausten ammuntaan. Lukon ulkonevista korvakkeista saa kohtuullisen otteen ja latausliike on luonteva suorittaa. Itse asiassa juuri tämä malli on yksi käytännöllisimmistä luolapistooleista, sillä siinä on kaikki ne ominaisuudet, joista on hyötyä ammuttaessa vaikeasti nähtäviin pimeisiin onkaloihin. Jo toimituskokonaisuus hyvän tuntuisessa, suuressa muovirasiassa herättää luottamusta. 22/45 sopii hyvin käteen ja toimivat karhennukset varmistavat pitävän otteen. Itse asiassa Rugeriin sopivat 1911:n tarvikekahvatkin, sillä kiinnitys on sama kuin esikuvassa. Patruunat on helppo pudotella rosterilippaaseen ja laittaa lipas kuiluunsa, vaikka mitään pikanielua ei suuaukkoon ole tehtykään. Tosin useimmat joutuvat muuttamaan ampumaotetta esikuvansa tavoin. Käytössä tuntuma siis paranee osien sopeutuessa toisiinsa ja aina on tietenkin mahdollisuus käyttää tarvikeosia, vaikkapa Rugereihin erikoistuneelta Volquartsenilta. Hieman öljyä oikeisiin paikkoihin ja aseen päälle Picatinnykiskoon Aimpointin pikkusievä Micro H-1 punapiste. Samoin on laukaisun laita, joka vaatii melkoisesti voimaa uutena. RADALLA Lippaanvapautin on 1911:sta tutussa paikassa liipaisinkaaren takanurkassa ja lipas irtoaa helposti. Onpa mukana tarvikkeet toisen puolen varmistinvivun poistamiseksikin, jos joku ei sellaista halua aseessaan pitää. Rosterinen lipas vetää kymmenen patruunaa ja sen kyljessä on lipastamista helpottava nuppi. Huoltoystävällisyys yltää lippaaseen asti, sillä sekin on helposti nähdä, että Ruger on tosiaan onnistunut luomaan edullisen aseen, joka toimi edullisilla patruunoilla ja soveltuu siten 1911:lla kisaavien toimintolajien harrastajien harjoitteluaseeksi. Sillä näkyy myös yksi muuten epävarmuuteen jäävä asia huomattavasti paremmin kuin avotähtäimillä, nimittäin laukaisuvirheen heilahdus. Punapistetähtäin on yliveto nopeaan ammuntaan ja varsinkin ikääntyneiden silmille. samat kahvalevyt sopivat molempiin. Käyttöohjeen mukaan MkIV:lla saa ampua sekä normaalinopeuksisia että erittäin nopeita high velocity patruunoita. Komposiittinen runko on siis 1911-tyylinen ja nykymalleissa varustettu kumisilla kahvalevyillä. Kahva on sen verran sopusuhtainen, että hieman pienemmilläkin käsillä pystyy hyvin ampumaan. Nyt käytössä oli Aimpointin pikkuruinen Micro H-1 2 MOA:n pisteellä. Varsinaiset varmistinviikset ovat rungon takanurkissa, molemmin puolin ja liikkuvat nyt varsin herkästi, toisin kuin vanhemmissa malleissa. Ruger on varustettu lipasvarmistimella, mikä on hyvä asia aloittelijoita ajatellen. Jos kaipaa helpompaa otetta, niin Rugereiden tapaan tähänkin malliin on saatavilla kaikenlaisia varusteluosia, myös vetorengas kiinnitettäväksi korvakkeisiin. Myös käytännön tarkkuus on yleensä parempi optiikkaa käyttäen kuin avotähtäimillä. Itse ase on paksulla 112 mm piipulla varustettu, näppärä niin vapaamuotoiseen tarkkuusammuntaan, loistava lopetusaseeksi ja sopii edulliseksi vaihtoehdoksi isompikaliiperisen 1911:n practical harjoitteluammuntaan. Onkin vaikea nähdä parempaa vaihtoehtoa tähän erikoistarpeeseen. Vaimentimen lisäksi siihen voi kiinnittää sekä valaisimen että lasertähtäimen, joten ammunta onnistuu, vaikka avotähtäimiä ei pääse näkemäänkään. Eihän se vastaa suurentavaa kiikaritähtäintä, mutta auttaa ikänäöstä kärsiviä selkeäkuvaisempaan tähtäämiseen ja oikein tarkkaa työtä tekemällä kasatkin ovat suhteellisen edustuskelpoisia. Rugerin kahva on muotoiltu 1911 mitoilla, joten mm. Tästä joukosta löytyy sopiva vaihtoehto, oli tarve sitten tarkka pahvinpuhkonta, taktisten lajien harjoittelu tai loukkupyynti. Koeammunnassa oli erittäin siististi valmistettu ja hyvin toimiva aimSportin Rimfire II 22 vaimennin. Itse tarkkuuteen piipun pituudella ei välttämättä ole vaikutusta, varsinkin kun säädettävien avotähtäinten lisäksi päällä olevaan kiskoon on helppo kiinnittää kiikaritähtäin tarkkuustyöskentelyyn tai punapiste nopeaan ja vaivattomaan työskentelyyn. 44 • ASE-lehti. Lukon vapautin on tietenkin tutulla paikalla sekin liipaisimen kohdalla, joskin vaatii hieman voiman käyttöä. Varsinaiseen vakavamieliseen pahvinpuhkontaan pidemmällä piipulla varustettu versio olisi tietenkin parempi tähtäinvälinsä ansiosta ja perusmallin loivempi kahvakulmakin voisi sopia siihen luontevammin. Sisältä paljastuvat aseen lisäksi hienosti kaksi lipasta sekä tavanomaiset ohjekirja ja vaijerilukko. Rungon etuosassa on kaksi ruuvin korvaketta, joilla teräksinen saranatappi lukitaan paikalleen. Halutessaan toisen voi poistaa ja korvata sovitelevyllä mukana seuraavilla tarvikkeilla. 22/45 TACTICAL Pieni ja sievä, erinomaisesti käteen käyvä ja laadukkaan tuntuinen ovat ensituntumat. Näitäkin vaihtoehtoja siis löytyy lukuisia perusmallin puolelta. Laukaisukoneistossa on iskuvasara, joten kyseessä ei ole yksinkertainen striker koneisto vaan ihan perinteinen, johon on saatavilla myös viritysosia. On helppo Selkeä etujyvä on riittävän korkea, jotta hyvin erottuvilla avotähtäimillä ammunta onnistuu vaimennintakin käytettäessä
Punapistetähtäin on yliveto nopeaan ammuntaan ja varsinkin ikääntyneiden silmille. Myös käytännön tarkkuus on yleensä parempi optiikkaa käyttäen kuin avotähtäimillä. ASE-lehti • 45. Jos kaipaa helpompaa otetta, niin Rugereiden tapaan tähänkin malliin on saatavilla kaikenlaisia varusteluosia, myös vetorengas kiinnitettäväksi korvakkeisiin. Suurin apu on kuitenkin jyvä-hahlo yhdistelmää helpompi ammuttavuus, onhan se tarkoitettu pikatilanteissa kohtuutarkkojen laukausten ammuntaan. Onpa mukana tarvikkeet toisen puolen varmistinvivun poistamiseksikin, jos joku ei sellaista halua aseessaan pitää. Patruunat on helppo pudotella rosterilippaaseen ja laittaa lipas kuiluunsa, vaikka mitään pikanielua ei suuaukkoon ole tehtykään. Muuten tuntuma on suhteellisen hyvä ja pienen käytön jälkeen Lymanin mittari näytti laukaisuvoiman tarpeeksi kohtuulliset 1,8 – 2,0 kiloa. Samoin eväin se sopii mitä parhaiten plinkkaukseen ja äänenvaimentimella varustettuna on kuin luotu ansaja luolapyytäjien lopetusaseeksi. Rungon etuosassa on kaksi ruuvin korvaketta, joilla teräksinen saranatappi lukitaan paikalleen. Hieman öljyä oikeisiin paikkoihin ja aseen päälle Picatinnykiskoon Aimpointin pikkusievä Micro H-1 punapiste. Eihän se vastaa suurentavaa kiikaritähtäintä, mutta auttaa ikänäöstä kärsiviä selkeäkuvaisempaan tähtäämiseen ja oikein tarkkaa työtä tekemällä kasatkin ovat suhteellisen edustuskelpoisia. Tarkkuutta testattiin purettavissa puhdistusta varten. Sisältä paljastuvat aseen lisäksi hienosti kaksi lipasta sekä tavanomaiset ohjekirja ja vaijerilukko. Sillä näkyy myös yksi muuten epävarmuuteen jäävä asia huomattavasti paremmin kuin avotähtäimillä, nimittäin laukaisuvirheen heilahdus. erilaisia säätötähtäimistä Picatinny-kiskoihin niin piipun päällä kuin alla. Itse asiassa Rugeriin sopivat 1911:n tarvikekahvatkin, sillä kiinnitys on sama kuin esikuvassa. Huoltoystävällisyys yltää lippaaseen asti, sillä sekin on helposti nähdä, että Ruger on tosiaan onnistunut luomaan edullisen aseen, joka toimi edullisilla patruunoilla ja soveltuu siten 1911:lla kisaavien toimintolajien harrastajien harjoitteluaseeksi. Rosterinen lipas vetää kymmenen patruunaa ja sen kyljessä on lipastamista helpottava nuppi. Tosin useimmat joutuvat muuttamaan ampumaotetta esikuvansa tavoin. Viime mainittu on yliveto vanhemmille ammunnan harrastajille, joiden ongelmana on ikänäkö. Rugerin kahva on muotoiltu 1911 mitoilla, joten mm. RADALLA Lippaanvapautin on 1911:sta tutussa paikassa liipaisinkaaren takanurkassa ja lipas irtoaa helposti. Halutessaan toisen voi poistaa ja korvata sovitelevyllä mukana seuraavilla tarvikkeilla. Laukaisukoneistossa on iskuvasara, joten kyseessä ei ole yksinkertainen striker koneisto vaan ihan perinteinen, johon on saatavilla myös viritysosia. Tästä joukosta löytyy sopiva vaihtoehto, oli tarve sitten tarkka pahvinpuhkonta, taktisten lajien harjoittelu tai loukkupyynti. On helppo Selkeä etujyvä on riittävän korkea, jotta hyvin erottuvilla avotähtäimillä ammunta onnistuu vaimennintakin käytettäessä. Lukon vapautin on tietenkin tutulla paikalla sekin liipaisimen kohdalla, joskin vaatii hieman voiman käyttöä. Koeammunnassa oli erittäin siististi valmistettu ja hyvin toimiva aimSportin Rimfire II 22 vaimennin. Samoin on laukaisun laita, joka vaatii melkoisesti voimaa uutena. samat kahvalevyt sopivat molempiin. Nyt käytössä oli Aimpointin pikkuruinen Micro H-1 2 MOA:n pisteellä. Ruger on varustettu lipasvarmistimella, mikä on hyvä asia aloittelijoita ajatellen. 22/45 TACTICAL Pieni ja sievä, erinomaisesti käteen käyvä ja laadukkaan tuntuinen ovat ensituntumat. Varsinaiseen vakavamieliseen pahvinpuhkontaan pidemmällä piipulla varustettu versio olisi tietenkin parempi tähtäinvälinsä ansiosta ja perusmallin loivempi kahvakulmakin voisi sopia siihen luontevammin. Komposiittinen runko on siis 1911-tyylinen ja nykymalleissa varustettu kumisilla kahvalevyillä. Kahva on sen verran sopusuhtainen, että hieman pienemmilläkin käsillä pystyy hyvin ampumaan. Itse tarkkuuteen piipun pituudella ei välttämättä ole vaikutusta, varsinkin kun säädettävien avotähtäinten lisäksi päällä olevaan kiskoon on helppo kiinnittää kiikaritähtäin tarkkuustyöskentelyyn tai punapiste nopeaan ja vaivattomaan työskentelyyn. 22/45 sopii hyvin käteen ja toimivat karhennukset varmistavat pitävän otteen. Itse ase on paksulla 112 mm piipulla varustettu, näppärä niin vapaamuotoiseen tarkkuusammuntaan, loistava lopetusaseeksi ja sopii edulliseksi vaihtoehdoksi isompikaliiperisen 1911:n practical harjoitteluammuntaan. Vaimentimen lisäksi siihen voi kiinnittää sekä valaisimen että lasertähtäimen, joten ammunta onnistuu, vaikka avotähtäimiä ei pääse näkemäänkään. Lukon ulkonevista korvakkeista saa kohtuullisen otteen ja latausliike on luonteva suorittaa. Näitäkin vaihtoehtoja siis löytyy lukuisia perusmallin puolelta. Jo toimituskokonaisuus hyvän tuntuisessa, suuressa muovirasiassa herättää luottamusta. Käytössä tuntuma siis paranee osien sopeutuessa toisiinsa ja aina on tietenkin mahdollisuus käyttää tarvikeosia, vaikkapa Rugereihin erikoistuneelta Volquartsenilta. Varsinaiset varmistinviikset ovat rungon takanurkissa, molemmin puolin ja liikkuvat nyt varsin herkästi, toisin kuin vanhemmissa malleissa. Onkin vaikea nähdä parempaa vaihtoehtoa tähän erikoistarpeeseen. Käyttöohjeen mukaan MkIV:lla saa ampua sekä normaalinopeuksisia että erittäin nopeita high velocity patruunoita. Itse asiassa juuri tämä malli on yksi käytännöllisimmistä luolapistooleista, sillä siinä on kaikki ne ominaisuudet, joista on hyötyä ammuttaessa vaikeasti nähtäviin pimeisiin onkaloihin
Ruger ei jättänyt juuri jossitteluille varaa, ensikasa oli 14 mm lapualaisilla. Rasiallisen jälkeen kasa oli kohdallaan ja patruunoiksi vaihtuivat lähes aseessa kuin aseessa vuosien varrella hyvän tuloksen antaneet, niin ikään vanhat paksurasvaiset Lapua Midas M patruunat. Hjorth Ab Tyyppi: itselataava pienoispistooli Kaliiperi: .22LR, (std ja HV) Lipas: irrotettava, 10 patruunaa Pituus: 216 mm Paino: 0,94 kg Piipun pituus: 112 mm Tähtäimet: säädettävät + Picatinny kiskot Laukaisu: yksitoiminen Varusteet: muovilaukku, 2 lipasta, ohjekirja, vaijerilukko Käsittelykokeessa ammuttiin niin koulutauluihin kuin toiminnallisiin maaleihin. Lisäpaino ja pienen rekyylin pienentyminen entisestään tekivät ammunnasta todella nautinnon, varsinkin pikkuruisella Aimpointilla varustettuna. Ampujan virheet olivat tietenkin tässäkin taas mukana. Testiase kävi todella hyvin, vielä huomioiden suurentamaton tähtäin ja kädessä pitäen ammunta. Tällä ensimmäisellä ratakäynnillä ei tullut ainuttakaan toimintahäiriötä, vaikka ase oli tehdasuusi, vain leimauksen laukaukset ammuttu. 46 • ASE-lehti. Tuntuma lyhytpiippuisella aseella on suhteellisen tasapainoinen, mutta kevyt runko ja paksu yläkerta tekevät aseesta yläpainoisen. Näin kisassa jäisi reilusti varaa ampujan virheillekin. Ensimmäinen viisi laukausta hiekkapussituelta olikin sitten 14 millissä. Ei huonosti edulliselta lyhytpiippuiselta. Nopeaan tahtiin 25 metriltä kahden käden otteella ammutut 15 laukauksen kasat pysyivät kaikki 8-ringiin sisällä edullisilla PMC Scoremastereilla ja rauhallisempaan tahtiin yhdellä nostolla ammutuilla Lapua Pistol Kingeillä viiden kasat mahtuivat heittämällä 9-ringin sisään. Kahden käden otteella ja peukalo varmistinvivun päällä ammuttaessa tuon varmistinlehden reuna osoittautui varsin terävän tuntuiseksi. Koko aikana tuli yksi häiriö pitkillä ja tylpillä 42 gr luodeilla aliääniseksi ladatuilla Winchesterin subsonic 42Max:illa, joilla yhden kerran lukko ei sulkeutunut täysin ilmeisesti tuon poikkeuksellisen luotimuodon vuoksi. Siinä luotien voitelu on aivan erilainen, ohuen öljymäinen ja jälleen kasat olivat täyden kympin kasoja, joskin jäivät Midaksesta jonkin verran jälkeen. Tarkkuuskokeilut olisi hyvin voinut jättää tähän, sillä kerralla tuli jo selväksi, että sopivilla patruunoilla Ruger on erittäin tarkka ase. Tuelta ammuttaessa jäykkä ja venyvä laukaisu tuntui selvästi, mutta juuri ennen laukeamista oli karheampi kohta, johon oli hyvä pysähtyä ja tähtäyksen ollessa kohdallaan, lähti laukaus lähes ajatuksen voimalla. Kokonaispainoa onkin kertynyt 0,94 kiloa, joten aivan nuorille Rugerilta löytyy kevyempiäkin versioita. Ja jos jollekin ei sovi tämä pysty kahvakulma, niin sama ase on saatavana myös perinteisellä Rugerin kahvalla muutaman kympin kalliimpaan hintaan. Hyvän vertailukohteen todellisille kasoille antaa koulutaulun kymppiringin 50 mm koko ja sen puolet pienempi sisärinki, sillä nyt kasat pysyivät hienosti jopa tuossa sisäringissä. Pienoiskiväärin patruunoita on pilvin pimein erilaisia ja se, mikä sopii omaan aseeseen parhaiten, selviää vain kokeilemalla itse. Onneksi aseen mukana tulee kaksi lipasta, joten nopeaa lippaanvaihtoakin pystyy harjoittelemaan. Kolmannella ratakäynnillä kiinnitimme piipun suulle erittäin siistin AimSportin Rimfire II 22 vaimentimen. TEKNISET TIEDOT RUGER 22/45 MKIV Malli: Tactical Hinta: 820 eur (30.5.2021) Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Sturm, Ruger & Co, USA Maahantuoja: Oy K. Yllätys olikin melkoinen, kun kohdistukseen käytetyillä vanhoilla Lapua Pistol Trainereilla kasat liikkuivat suunnilleen kahdessa sentissä. Seuraavat kasat olivat 24, 23, 24 ja 23 mm, keskiarvona 22 milliä eli samaa luokkaa kuin Trainereilla. Toisena patruunana ammuttiin itselataaviin kivääreihin nimetyn SK Semi-Auto Rifle patruunalla. Vapaalta kädeltä kahden käden otteella pika-ammunnassa laukaisu toimi aivan luontevasti, mutta silloin ongelmana oli pikavauhtia tyhjenevä kymmenen patruunan lipas, jota sai olla täyttämässä koko ajan. Rajoittavana tekijänä oli jälleen kerran ilmeisesti ampuja. Rugeria ei turhaan kehuta toimintavarmaksi aseeksi. Tarkkuuskoe ammuttiin 25 metriltä ottaen tukea hiekkapussipinosta. Sarjana 39, 31, 34, 35 ja 34 mm, keskimäärin 34 milliä. Tulos on erittäin hyvä mille tahansa huippuluokan kilpa-aseelle. 25 metrin ulkoradalla 12 asteessa ja pienessä 3 m/s sivutuulessa. Halkaisijaltaan vajaa 34 millisenä se ei estä avotähtäinten käyttöä ja vaimentaa tehokkaasti suupamausta. Toisella ratakäynnillä keskityimme toimintavarmuuden testaukseen sisältäen myös niin hitaat kuin nopeat patruunat. Tässä vaiheessa kadutti, että Taipaluksen ammuntapenkki tuli jätettyä matkasta
Kokonaispainoa onkin kertynyt 0,94 kiloa, joten aivan nuorille Rugerilta löytyy kevyempiäkin versioita. Siinä luotien voitelu on aivan erilainen, ohuen öljymäinen ja jälleen kasat olivat täyden kympin kasoja, joskin jäivät Midaksesta jonkin verran jälkeen. Tulos on erittäin hyvä mille tahansa huippuluokan kilpa-aseelle. Ensimmäinen viisi laukausta hiekkapussituelta olikin sitten 14 millissä. Yllätys olikin melkoinen, kun kohdistukseen käytetyillä vanhoilla Lapua Pistol Trainereilla kasat liikkuivat suunnilleen kahdessa sentissä. Tässä vaiheessa kadutti, että Taipaluksen ammuntapenkki tuli jätettyä matkasta. Rasiallisen jälkeen kasa oli kohdallaan ja patruunoiksi vaihtuivat lähes aseessa kuin aseessa vuosien varrella hyvän tuloksen antaneet, niin ikään vanhat paksurasvaiset Lapua Midas M patruunat. ASE-lehti • 47. Rugeria ei turhaan kehuta toimintavarmaksi aseeksi. Onneksi aseen mukana tulee kaksi lipasta, joten nopeaa lippaanvaihtoakin pystyy harjoittelemaan. Kahden käden otteella ja peukalo varmistinvivun päällä ammuttaessa tuon varmistinlehden reuna osoittautui varsin terävän tuntuiseksi. Toisella ratakäynnillä keskityimme toimintavarmuuden testaukseen sisältäen myös niin hitaat kuin nopeat patruunat. Koko aikana tuli yksi häiriö pitkillä ja tylpillä 42 gr luodeilla aliääniseksi ladatuilla Winchesterin subsonic 42Max:illa, joilla yhden kerran lukko ei sulkeutunut täysin ilmeisesti tuon poikkeuksellisen luotimuodon vuoksi. TEKNISET TIEDOT RUGER 22/45 MKIV Malli: Tactical Hinta: 820 eur (30.5.2021) Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Sturm, Ruger & Co, USA Maahantuoja: Oy K. Näin kisassa jäisi reilusti varaa ampujan virheillekin. Nopeaan tahtiin 25 metriltä kahden käden otteella ammutut 15 laukauksen kasat pysyivät kaikki 8-ringiin sisällä edullisilla PMC Scoremastereilla ja rauhallisempaan tahtiin yhdellä nostolla ammutuilla Lapua Pistol Kingeillä viiden kasat mahtuivat heittämällä 9-ringin sisään. Pienoiskiväärin patruunoita on pilvin pimein erilaisia ja se, mikä sopii omaan aseeseen parhaiten, selviää vain kokeilemalla itse. Hjorth Ab Tyyppi: itselataava pienoispistooli Kaliiperi: .22LR, (std ja HV) Lipas: irrotettava, 10 patruunaa Pituus: 216 mm Paino: 0,94 kg Piipun pituus: 112 mm Tähtäimet: säädettävät + Picatinny kiskot Laukaisu: yksitoiminen Varusteet: muovilaukku, 2 lipasta, ohjekirja, vaijerilukko Käsittelykokeessa ammuttiin niin koulutauluihin kuin toiminnallisiin maaleihin. Tarkkuuskokeilut olisi hyvin voinut jättää tähän, sillä kerralla tuli jo selväksi, että sopivilla patruunoilla Ruger on erittäin tarkka ase. Rajoittavana tekijänä oli jälleen kerran ilmeisesti ampuja. Tuelta ammuttaessa jäykkä ja venyvä laukaisu tuntui selvästi, mutta juuri ennen laukeamista oli karheampi kohta, johon oli hyvä pysähtyä ja tähtäyksen ollessa kohdallaan, lähti laukaus lähes ajatuksen voimalla. Seuraavat kasat olivat 24, 23, 24 ja 23 mm, keskiarvona 22 milliä eli samaa luokkaa kuin Trainereilla. Toisena patruunana ammuttiin itselataaviin kivääreihin nimetyn SK Semi-Auto Rifle patruunalla. Vapaalta kädeltä kahden käden otteella pika-ammunnassa laukaisu toimi aivan luontevasti, mutta silloin ongelmana oli pikavauhtia tyhjenevä kymmenen patruunan lipas, jota sai olla täyttämässä koko ajan. Ja jos jollekin ei sovi tämä pysty kahvakulma, niin sama ase on saatavana myös perinteisellä Rugerin kahvalla muutaman kympin kalliimpaan hintaan. Testiase kävi todella hyvin, vielä huomioiden suurentamaton tähtäin ja kädessä pitäen ammunta. Sarjana 39, 31, 34, 35 ja 34 mm, keskimäärin 34 milliä. Lisäpaino ja pienen rekyylin pienentyminen entisestään tekivät ammunnasta todella nautinnon, varsinkin pikkuruisella Aimpointilla varustettuna. Ruger ei jättänyt juuri jossitteluille varaa, ensikasa oli 14 mm lapualaisilla. Kolmannella ratakäynnillä kiinnitimme piipun suulle erittäin siistin AimSportin Rimfire II 22 vaimentimen. Tuntuma lyhytpiippuisella aseella on suhteellisen tasapainoinen, mutta kevyt runko ja paksu yläkerta tekevät aseesta yläpainoisen. Ei huonosti edulliselta lyhytpiippuiselta. Halkaisijaltaan vajaa 34 millisenä se ei estä avotähtäinten käyttöä ja vaimentaa tehokkaasti suupamausta. Tarkkuuskoe ammuttiin 25 metriltä ottaen tukea hiekkapussipinosta. Tällä ensimmäisellä ratakäynnillä ei tullut ainuttakaan toimintahäiriötä, vaikka ase oli tehdasuusi, vain leimauksen laukaukset ammuttu. Hyvän vertailukohteen todellisille kasoille antaa koulutaulun kymppiringin 50 mm koko ja sen puolet pienempi sisärinki, sillä nyt kasat pysyivät hienosti jopa tuossa sisäringissä. Ampujan virheet olivat tietenkin tässäkin taas mukana. 25 metrin ulkoradalla 12 asteessa ja pienessä 3 m/s sivutuulessa
Tällä kertaa on myös muistettava, että aseella ammuttiin ylösalaisin, jolloin maan vetovoima vaikuttaa lippaasta pesään siirtyvään patruunaan väärään suuntaan. Koska Ruger 22/45 MkIV Tactical osoitti merkkejä vallan erinomaisesta tarkkuudesta luokassaan, päätimme ennen palautusta kokeilla vielä kerran mitä tuloksena olisi ammuntatelineestä ammuttuna. Lämpöä oli jälleen luotivahaa notkistavat 23 astetta ja mukana patruunoina oletettavasti hyvän tarkkuuden antavat lapualaiset. Paljon ammuttaessa palokarstaa kertyy lukon ja piipun väliin, joten kaikki laukaukset eivät ole veljiä keskenään. Luontevaa oli ampua myös koko lippaallisia eli kymmenen laukauksen kasoja, jolloin mukaan tuli se käsin syötetty ensi patruunakin. Joka tapauksessa, mahdolliset silloin tällöin esiintyvät sattumat mukaan lukienkin Ruger on ase, joka penkistä ammunnan perusteella soveltuu tarkkuutensa puolesta myös erittäin vaativaan ammuntaan. Hiekkapussituelta punapistetähtäintä käyttäen ammuttuna vastaavia sattumia kun ei esiintynyt, vaan kasat olivat tasaisesti 25 mm. Tosin näin kiinnitettynä hylsyt poistuvat suoraan kiinnityslevyä kohti, mutta tämä ei näyttänyt vaikuttavan toimintaan, sillä Ruger kävi ja kukkui kaikilla kokeilluilla patruunoilla virheettä. Lisäksi mukana on se kuuluisa inhimillinen tekijä, eli ampujan käyttämä laukaisuote, joka voi vaihdella. Vanhasta muistista lähdettiin liikkeelle vuosikymmeniä vanhoilla Midas M luottopatruunoilla, niillä paksuvahaisilla, joilla kasat totuttelun jälkeen olivat 24 ja 16 mm, ei todellakaan huono kymmenellä laukauksella ja edullisella jokamiesluokan verraten lyhytpiippuisella (112 mm) pienoispistoolilla. Valokuvaajien käyttämä, liipaisinkaareen kiinnitettävä lankalaukaisin onkin toivelistalla. Mistä tämä sitten johtuu, onkin tuhannen taalan kysymys. Lopuksi säästetty, pehmeämmin ammuttava pistooliampujien nimikkopatruuna Pistol King (270 m/s, 120 mm piippu) takoi aivan vastaavat sarjat sellaisella vakuuttavuudella, ettei jäänyt epäselväksi mihin asepatruuna yhdistelmä pystyy, sarjat 15 ja 27 (viides laukaus kasvatti 12 mm yhtä reikää olevan peruskasan). Itselataavissa luoti saa myös monesti enemmän tai vähemmän kovakouraista kyytiä matkalla lippaasta patruunapesään eli vääntyy tai sen pintaan tulee jälkiä. Kasat tällä öljymäisesti voidellulla olivat suorastaan loistavat 14 ja 28 (sattuma kasvatti 17 mm peruskasan). Lisää tarkkuuskokeiluja Parhaat lapualaiset ja Ruger yhdistelmä ei juurikaan jätä varaa jossitteluille, ohessa paremmat kymmenen laukauksen kasoista. Vaihtelevalaatuisilla patruunoilla heitot saattavat hukkua muutenkin suureen kasaan, mutta huippupatruunoilla kuten nyt lapualaisilla tulevat selvästi esille. 48 • ASE-lehti. Taipaluksen ammuntapenkki, se jossa jousitettu, johteilla liikkuva kelkka on tukevassa, pöytään kiinnitettävässä rungossa, kiinni ruuvipuristimilla ampumaradan pöytään ja Ruger piipustaan kiinni ylösalaisin kelkan kiinnikkeisiin. Ylösalaisin siksi, että lippaan poisotto kahvasta olisi mahdollista. Tuoreita patruunoita edusti ensin kivääreissä kyntensä näyttänyt, Lapuan paras kilpapatruuna X-Act, jolle ilmoitetaan lähtönopeudeksi 327 m/s pitkästä 660 mm piipusta. Kuten niin monesti ennenkin, näytti Rugerinkin kohdalla peruskasa olevan yleensä vallan mainio, mutta satunnaisesti yksittäinen sattuma saattoi kasvattaa kasan jopa moninkertaiseksi
Joka tapauksessa, mahdolliset silloin tällöin esiintyvät sattumat mukaan lukienkin Ruger on ase, joka penkistä ammunnan perusteella soveltuu tarkkuutensa puolesta myös erittäin vaativaan ammuntaan. Tuoreita patruunoita edusti ensin kivääreissä kyntensä näyttänyt, Lapuan paras kilpapatruuna X-Act, jolle ilmoitetaan lähtönopeudeksi 327 m/s pitkästä 660 mm piipusta. Vanhasta muistista lähdettiin liikkeelle vuosikymmeniä vanhoilla Midas M luottopatruunoilla, niillä paksuvahaisilla, joilla kasat totuttelun jälkeen olivat 24 ja 16 mm, ei todellakaan huono kymmenellä laukauksella ja edullisella jokamiesluokan verraten lyhytpiippuisella (112 mm) pienoispistoolilla. Vaihtelevalaatuisilla patruunoilla heitot saattavat hukkua muutenkin suureen kasaan, mutta huippupatruunoilla kuten nyt lapualaisilla tulevat selvästi esille. Valokuvaajien käyttämä, liipaisinkaareen kiinnitettävä lankalaukaisin onkin toivelistalla. Tosin näin kiinnitettynä hylsyt poistuvat suoraan kiinnityslevyä kohti, mutta tämä ei näyttänyt vaikuttavan toimintaan, sillä Ruger kävi ja kukkui kaikilla kokeilluilla patruunoilla virheettä. Lisäksi mukana on se kuuluisa inhimillinen tekijä, eli ampujan käyttämä laukaisuote, joka voi vaihdella. Lopuksi säästetty, pehmeämmin ammuttava pistooliampujien nimikkopatruuna Pistol King (270 m/s, 120 mm piippu) takoi aivan vastaavat sarjat sellaisella vakuuttavuudella, ettei jäänyt epäselväksi mihin asepatruuna yhdistelmä pystyy, sarjat 15 ja 27 (viides laukaus kasvatti 12 mm yhtä reikää olevan peruskasan). Itselataavissa luoti saa myös monesti enemmän tai vähemmän kovakouraista kyytiä matkalla lippaasta patruunapesään eli vääntyy tai sen pintaan tulee jälkiä. Koska Ruger 22/45 MkIV Tactical osoitti merkkejä vallan erinomaisesta tarkkuudesta luokassaan, päätimme ennen palautusta kokeilla vielä kerran mitä tuloksena olisi ammuntatelineestä ammuttuna. Ylösalaisin siksi, että lippaan poisotto kahvasta olisi mahdollista. Lämpöä oli jälleen luotivahaa notkistavat 23 astetta ja mukana patruunoina oletettavasti hyvän tarkkuuden antavat lapualaiset. Luontevaa oli ampua myös koko lippaallisia eli kymmenen laukauksen kasoja, jolloin mukaan tuli se käsin syötetty ensi patruunakin. Hiekkapussituelta punapistetähtäintä käyttäen ammuttuna vastaavia sattumia kun ei esiintynyt, vaan kasat olivat tasaisesti 25 mm. ASE-lehti • 49. Mistä tämä sitten johtuu, onkin tuhannen taalan kysymys. Kuten niin monesti ennenkin, näytti Rugerinkin kohdalla peruskasa olevan yleensä vallan mainio, mutta satunnaisesti yksittäinen sattuma saattoi kasvattaa kasan jopa moninkertaiseksi. Lisää tarkkuuskokeiluja Parhaat lapualaiset ja Ruger yhdistelmä ei juurikaan jätä varaa jossitteluille, ohessa paremmat kymmenen laukauksen kasoista. Tällä kertaa on myös muistettava, että aseella ammuttiin ylösalaisin, jolloin maan vetovoima vaikuttaa lippaasta pesään siirtyvään patruunaan väärään suuntaan. Taipaluksen ammuntapenkki, se jossa jousitettu, johteilla liikkuva kelkka on tukevassa, pöytään kiinnitettävässä rungossa, kiinni ruuvipuristimilla ampumaradan pöytään ja Ruger piipustaan kiinni ylösalaisin kelkan kiinnikkeisiin. Paljon ammuttaessa palokarstaa kertyy lukon ja piipun väliin, joten kaikki laukaukset eivät ole veljiä keskenään. Kasat tällä öljymäisesti voidellulla olivat suorastaan loistavat 14 ja 28 (sattuma kasvatti 17 mm peruskasan)
on suomalainen ennen kaikkea luodinkestävistä liiveistään tunnettu yritys, jolla on tuotantolaitos mm. Monessa maassa -tiettävästi Suomessakin vientiluvan kuitenkin saa pikana, kun kohteena on Ukraina. Vain noin 60 grammaa painava P-2 toimii yleisesti saataville olevalla CR2032 paristolla ja pristonkesto on noin 5 vuotta (50 000 tuntia). Selvää on, että kantolaitteen pinnassa on NS: molle-kujasto erilaisten tarviketaskujen, tyypillisesti lipastaskujen kiinnittämistä varten. IWA:n sivujuonteena tapahtuma ilmestyi IWA:an pikkuhiljaa. Vuonna 2013 “Enforce Tac” oli omana konseptinaan käytössä ja tapahtuma myös alkoi päivä ennen IWA:a, ollen näin mahdollinen pelkästään siitä kiinnostuneille. Merkillepantavaa on, että suojaliivit ovat puolustustarvikkeina monissa maissa -Suomessakinvientiluvan alaisia ja on maita, joissa liivien omistustakin rajoitetaan. Vaikka kyseessä on suojavaruste, esimerkiksi useimmissa USA:n osavaltioissa rikostuomion saanut paitsi menettää loppuiäkseen oikeuden omistaa ampumaaseen, myös syyllistyy rikokseen, jos käyttää suojaliivejä. Taustalla käyttömukavuus, mikä aina on liivien kanssa kompromissi. Ja sitten osastoille. Enforce Tac 2022 järjestettiin tällä kertaa 1-2.3.2022. Siellä kohtaavat valmistajat ja kauppiaat, nykyisin enenevässä määrin myös turvallisuusalan ihmiset. Forssassa. Tätä tuotiin myös järjestäjän puolelta esille ja teemaltaan uusi isompi Enforce Tac sopisikin 10-vuotisjuhlatapahtumaksi. Aikamme kuvasta kertoo se, että turvallisuusja lainvalvonta-ala ovat nousseet roolissaan yhä näkyvämmäksi ja IWAa edeltävä ”Enforce Tac” laajenee koko ajan sekin. CPE chest rig 50 • ASE-lehti. Suhteellinen kasvu siis merkittävä. Vuonna 2022 tapahtumaa suojeli jälleen Baijerin sisäministeri Joachim Herrmann ja varsinkin tänä vuonna se tarjosi ympäristön, jota tarvitaan keskustelemaan akuuteista sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kysymyksistä Euroopassa ja muualla maailmassa, sekä vastaamaan kasvavaan rikollisuuden, terroriuhkien, väkivallan ja sodan lisääntyviin haasteisiin. Kokonaisuutta leimasi venäjän hyökkäys Ukrainaan. Vuonna 2012 järjestettiin “European Policetrainer Conference and the Police Management Academy Conference”. Kaikkiaan vieraita kokoontui 71 maasta Nürnbergin messukeskukseen. Tapahtumassa kävi 4071 vierasta (4759 vuonna 2019). Koronatilanteesta muistuttivat pakolliset FFP2-tason maskit ja ovilla kysytyt koronarokotuspassit. Nämä varusteet alkavat olla kaikelle kansalle uutislähetyksistä tuttuja, sellaiseen pukeutuu myös koko länsimaisen elämäntavan puolesta taisteleva Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. Vuodesta 1974 järjestetty IWA on lajissaan lajissaan suurin tukkukaupan tapahtuma Euroopassa. humanitäärisena apuna Ukrainaan Suojaliivit ja varusteet ovat olleet aina tällä sektorilla merkittävässä roolissa ja Ukrainan tilanne on vain korostanut tätä. Paikalla oli nyt 377 näytteilleasettajaa (304 näytteilleasettajaa vuonna 2019) 36 maasta (30 vuonna 2019). Päivän trendi ovat minimalistiset plate carrier tyyppiset kantolaitteet, eli näiden suojalevyjen kantolaite-”liivi” mitoitetaan kutakuinkin levyjen kokoiseksi, eikä paljon muuta. Päivän tilanne näkyi hieman kävijämäärässä. “Enforce Tac” kunnostautui siinä, että rintamakelpoisesta tarvikkeesta leijonanosa ei lähtenyt tapahtuman päätyttyä esittelijöiden mukana kotiin, vaan sitä lähti mm. Ruotsalainen Aimpoint tunnetaan valopistetähtäimistään ja tällä hetkellä tilanne alkaa lähestyä sitä, että sotilastai palvelusase -jopa pistoolikinilman valopistetähtäintä on oikeastaan vanhanaikainen. Monissa osavaltioissa on myös erikseen kriminalisoitu tuomion koventamisperusteeksi suojaliivien käyttö rikoksen yhteydessä. Viimeksi ne järjestettiin 2019 ja “Enforce Tac” oli siten nyt vuonna 2022 yhdeksättä kertaa. Koronaja sotatilanteesta huolimatta, tai mahdollisesti viimeksimainitusta osin johtuenkin, Enforce Tac 2022 teki ennätyksen näytteilleasettajien määrissä ja edustetuista maista. Aimpoint Acro 2 C.P.E. Hintaluokka EU:n kuluttajamarkkinoilla on reilut 700 euroa. Valikoimaan kuuluu paljon muutakin asiaa sivuavaa, kuten mellakkavarusteita. TEKSTI: JUSSI PELTOLA KUVAT: JOUNI ORAVA Koronaviruksen vuoksi IWA kuten Enforce Tac-kin on jäänyt kahtena vuonna pitämättä. Tapahtuma esitteli lainvalvonnan ja turvallisuuden uusimpia trendejä vajaan 14 000 neliömetrin hallialueella ja jos tapahtuma jatkaa kasvuaan tähän tahtiin, tarvitaan lisää näyttelytilaa. Viime vuonna esitelty erityisesti pistoolien tähtäimeksi tarkoitettu punapistetähtäin ACRO P-2 on paranneltu ja kehittyneempi versio suositusta ACRO P-1 tähtäimestä
Vain noin 60 grammaa painava P-2 toimii yleisesti saataville olevalla CR2032 paristolla ja pristonkesto on noin 5 vuotta (50 000 tuntia). Paikalla oli nyt 377 näytteilleasettajaa (304 näytteilleasettajaa vuonna 2019) 36 maasta (30 vuonna 2019). Hintaluokka EU:n kuluttajamarkkinoilla on reilut 700 euroa. Tätä tuotiin myös järjestäjän puolelta esille ja teemaltaan uusi isompi Enforce Tac sopisikin 10-vuotisjuhlatapahtumaksi. Taustalla käyttömukavuus, mikä aina on liivien kanssa kompromissi. Tapahtuma esitteli lainvalvonnan ja turvallisuuden uusimpia trendejä vajaan 14 000 neliömetrin hallialueella ja jos tapahtuma jatkaa kasvuaan tähän tahtiin, tarvitaan lisää näyttelytilaa. Enforce Tac 2022 järjestettiin tällä kertaa 1-2.3.2022. Viime vuonna esitelty erityisesti pistoolien tähtäimeksi tarkoitettu punapistetähtäin ACRO P-2 on paranneltu ja kehittyneempi versio suositusta ACRO P-1 tähtäimestä. Koronatilanteesta muistuttivat pakolliset FFP2-tason maskit ja ovilla kysytyt koronarokotuspassit. Monissa osavaltioissa on myös erikseen kriminalisoitu tuomion koventamisperusteeksi suojaliivien käyttö rikoksen yhteydessä. Aikamme kuvasta kertoo se, että turvallisuusja lainvalvonta-ala ovat nousseet roolissaan yhä näkyvämmäksi ja IWAa edeltävä ”Enforce Tac” laajenee koko ajan sekin. Vuonna 2022 tapahtumaa suojeli jälleen Baijerin sisäministeri Joachim Herrmann ja varsinkin tänä vuonna se tarjosi ympäristön, jota tarvitaan keskustelemaan akuuteista sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kysymyksistä Euroopassa ja muualla maailmassa, sekä vastaamaan kasvavaan rikollisuuden, terroriuhkien, väkivallan ja sodan lisääntyviin haasteisiin. Valikoimaan kuuluu paljon muutakin asiaa sivuavaa, kuten mellakkavarusteita. Ruotsalainen Aimpoint tunnetaan valopistetähtäimistään ja tällä hetkellä tilanne alkaa lähestyä sitä, että sotilastai palvelusase -jopa pistoolikinilman valopistetähtäintä on oikeastaan vanhanaikainen. Tapahtumassa kävi 4071 vierasta (4759 vuonna 2019). Vuonna 2013 “Enforce Tac” oli omana konseptinaan käytössä ja tapahtuma myös alkoi päivä ennen IWA:a, ollen näin mahdollinen pelkästään siitä kiinnostuneille. Päivän trendi ovat minimalistiset plate carrier tyyppiset kantolaitteet, eli näiden suojalevyjen kantolaite-”liivi” mitoitetaan kutakuinkin levyjen kokoiseksi, eikä paljon muuta. Selvää on, että kantolaitteen pinnassa on NS: molle-kujasto erilaisten tarviketaskujen, tyypillisesti lipastaskujen kiinnittämistä varten. CPE chest rig ASE-lehti • 51. Viimeksi ne järjestettiin 2019 ja “Enforce Tac” oli siten nyt vuonna 2022 yhdeksättä kertaa. TEKSTI: JUSSI PELTOLA KUVAT: JOUNI ORAVA Koronaviruksen vuoksi IWA kuten Enforce Tac-kin on jäänyt kahtena vuonna pitämättä. Monessa maassa -tiettävästi Suomessakin vientiluvan kuitenkin saa pikana, kun kohteena on Ukraina. Nämä varusteet alkavat olla kaikelle kansalle uutislähetyksistä tuttuja, sellaiseen pukeutuu myös koko länsimaisen elämäntavan puolesta taisteleva Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. Koronaja sotatilanteesta huolimatta, tai mahdollisesti viimeksimainitusta osin johtuenkin, Enforce Tac 2022 teki ennätyksen näytteilleasettajien määrissä ja edustetuista maista. Merkillepantavaa on, että suojaliivit ovat puolustustarvikkeina monissa maissa -Suomessakinvientiluvan alaisia ja on maita, joissa liivien omistustakin rajoitetaan. Vuonna 2012 järjestettiin “European Policetrainer Conference and the Police Management Academy Conference”. Kaikkiaan vieraita kokoontui 71 maasta Nürnbergin messukeskukseen. Vuodesta 1974 järjestetty IWA on lajissaan lajissaan suurin tukkukaupan tapahtuma Euroopassa. Siellä kohtaavat valmistajat ja kauppiaat, nykyisin enenevässä määrin myös turvallisuusalan ihmiset. Forssassa. Päivän tilanne näkyi hieman kävijämäärässä. Aimpoint Acro 2 C.P.E. humanitäärisena apuna Ukrainaan Suojaliivit ja varusteet ovat olleet aina tällä sektorilla merkittävässä roolissa ja Ukrainan tilanne on vain korostanut tätä. Vaikka kyseessä on suojavaruste, esimerkiksi useimmissa USA:n osavaltioissa rikostuomion saanut paitsi menettää loppuiäkseen oikeuden omistaa ampumaaseen, myös syyllistyy rikokseen, jos käyttää suojaliivejä. on suomalainen ennen kaikkea luodinkestävistä liiveistään tunnettu yritys, jolla on tuotantolaitos mm. Ja sitten osastoille. “Enforce Tac” kunnostautui siinä, että rintamakelpoisesta tarvikkeesta leijonanosa ei lähtenyt tapahtuman päätyttyä esittelijöiden mukana kotiin, vaan sitä lähti mm. Kokonaisuutta leimasi venäjän hyökkäys Ukrainaan. IWA:n sivujuonteena tapahtuma ilmestyi IWA:an pikkuhiljaa. Suhteellinen kasvu siis merkittävä
Sabre OC68 Total Secin Miko Linnavirta Total rigs Authorities liivit 52 • ASE-lehti. Merkki on suomessakin metsästäjien tuntema, Enforce Tacissa esiteltiin tietenkin viranomaiskäyttöön soveltuvia latauksia. .68 -kaliiperin (n. Tarvikepuolella Total toimii toiminimellä Total Shop ja jälleenmyy oikeastaan kaiken sen, mitä alalla voi tarvita. Turvallisuusalalla se tuottaa kaikki alan palvelut vartioinnista järjestyksenvalvontaan, mutta ehkä tunnetuin Total Sec on tapahtumaturvallisuusalalla ja onkin vastannut mm. Suomen poliisi ja puolustusvoimat käyttävät Sabren sumuttimia. Tässä kategoriassa Totalilla on oma tuotemerkki Authorities Gear joka kattaa oikeastaan aika pitkälti sen, mitä turvallisuusalalla voi päälleen tavalla tai toisella pukea ja mitä sen taskuihin tai koteloihin voi laittaa. Se on kansainvälinen konserni ja Suomessakin toimii Sioen Ballistics Oy. Suomessa näiden kuulien juridinen asema on mielenkiintoinen. 17,3 mm) paprika-kaasu (OC) -kuulat on tarkoitettu läntisen EU:n sivistysmaissa yhä suositumpiin itsepuolustusaseisiin, teknisesti ne ovat ilmapistooleja. Suojaliiveistään on tunnettu myös belgialainen SIOEN. eräiden Suomen suurimpien yleisötapahtumien kokonaisturvallisuudesta. Ilma-aseet puolestaan ovat luvanvaraisia (tai edellyttävät haltijaltaan jonkun ruutiaseen lupaa), jos kaliiperi on yli 6,35 millimetriä ja jos ne on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Amerikkalainen Sabre tunnetaan Suomessakin OCkaasusumuttimistaan. Mm. Ne eivät ole aselaissa määriteltyjä luvanvaraisia kaasupatruunoita, eivätkä ne ilma-aseeseen tarkoitettuna ole ampuma-aseen ammuksiakaan. sukellusja pelastuskuivapukuja valmistavan Ursuit Oy:n. Näillä messuilla tämän tuoteryhmän lisäksi oli esillä niinkin “arkinen”, mutta erittäin tarpeellinen ja lajissaan tosiasiallisesti harvinainen tieturvaliivi, joka aidostikin täyttää heijastavan pinnan osalta standardin i SFS-EN ISO 20471 luokan 2 vaatimukset. Total Sec Oy on vuonna 2004 perustettu tunnettu suomalainen turvallisuusalan yritys. Samainen kaliiperi on suosittu ns. Nämä .68 -kaliiperiset eivät yleensä ole suunniteltu metallipatruunoille. Odottaa silti sopii, että edessä on ongelmia, jos OC-ammusten hallussapidosta jää kiinni. paintball-aseissa. Espanjalaisen BioAmmon haulikonpatruunoissa ei käytetä lainkaan perinteistä muovia vaan sen sijaan BioAmmo -haulikonpatruunoissa hylsyn, välitulpan ja tiivistyskiekon raaka-aineena on kasvipohjainen luonnossa hajoava biopolymeeri. Lisäksi SIOEN omistaa mm
Lisäksi SIOEN omistaa mm. Total Sec Oy on vuonna 2004 perustettu tunnettu suomalainen turvallisuusalan yritys. eräiden Suomen suurimpien yleisötapahtumien kokonaisturvallisuudesta. Turvallisuusalalla se tuottaa kaikki alan palvelut vartioinnista järjestyksenvalvontaan, mutta ehkä tunnetuin Total Sec on tapahtumaturvallisuusalalla ja onkin vastannut mm. Merkki on suomessakin metsästäjien tuntema, Enforce Tacissa esiteltiin tietenkin viranomaiskäyttöön soveltuvia latauksia. Suomen poliisi ja puolustusvoimat käyttävät Sabren sumuttimia. .68 -kaliiperin (n. Tässä kategoriassa Totalilla on oma tuotemerkki Authorities Gear joka kattaa oikeastaan aika pitkälti sen, mitä turvallisuusalalla voi päälleen tavalla tai toisella pukea ja mitä sen taskuihin tai koteloihin voi laittaa. Amerikkalainen Sabre tunnetaan Suomessakin OCkaasusumuttimistaan. Tarvikepuolella Total toimii toiminimellä Total Shop ja jälleenmyy oikeastaan kaiken sen, mitä alalla voi tarvita. Ilma-aseet puolestaan ovat luvanvaraisia (tai edellyttävät haltijaltaan jonkun ruutiaseen lupaa), jos kaliiperi on yli 6,35 millimetriä ja jos ne on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Näillä messuilla tämän tuoteryhmän lisäksi oli esillä niinkin “arkinen”, mutta erittäin tarpeellinen ja lajissaan tosiasiallisesti harvinainen tieturvaliivi, joka aidostikin täyttää heijastavan pinnan osalta standardin i SFS-EN ISO 20471 luokan 2 vaatimukset. Espanjalaisen BioAmmon haulikonpatruunoissa ei käytetä lainkaan perinteistä muovia vaan sen sijaan BioAmmo -haulikonpatruunoissa hylsyn, välitulpan ja tiivistyskiekon raaka-aineena on kasvipohjainen luonnossa hajoava biopolymeeri. paintball-aseissa. Nämä .68 -kaliiperiset eivät yleensä ole suunniteltu metallipatruunoille. Suojaliiveistään on tunnettu myös belgialainen SIOEN. Mm. sukellusja pelastuskuivapukuja valmistavan Ursuit Oy:n. 17,3 mm) paprika-kaasu (OC) -kuulat on tarkoitettu läntisen EU:n sivistysmaissa yhä suositumpiin itsepuolustusaseisiin, teknisesti ne ovat ilmapistooleja. Samainen kaliiperi on suosittu ns. Ne eivät ole aselaissa määriteltyjä luvanvaraisia kaasupatruunoita, eivätkä ne ilma-aseeseen tarkoitettuna ole ampuma-aseen ammuksiakaan. Sabre OC68 Total Secin Miko Linnavirta Total rigs Authorities liivit ASE-lehti • 53. Suomessa näiden kuulien juridinen asema on mielenkiintoinen. Se on kansainvälinen konserni ja Suomessakin toimii Sioen Ballistics Oy. Odottaa silti sopii, että edessä on ongelmia, jos OC-ammusten hallussapidosta jää kiinni
Kiinnitettynä tällainen kokoonpano kasvattaa piipun mittaa 150 mm. MALINEN Nyt koeammuttu modulaarinen H2 korvaa aiemman yksiosaisen Hertz versio 2:n. dostaa ensimmäisen kammion sisäseinän. Loput vaimentimen osat ovat alumiinia. Samaan adapteriin tarjotaan suujarrua ja kerrotaan kierteen kestävän paremmin kuin suoraan piipunkierteeseen kiertelemällä. Paljon ampuvalle tämä on erittäin tervetullut parannus, sillä pitkän kierteen jatkuva pyörittely alkaa jossakin vaiheessa turhauttaa. Metsästysmallien lisäksi tarjolla on myös ammattilaismalleja mukaan lukien sarjatuliaseet. Vaimentimen halkaisija on normaalimitoissa oleva 49,4 mm, mutta saatavana on myös suurempi 64 millinen Mega H2-malli. Vaimentimen takaosaan, ulkokehälle on muotoiltu pitkittäiset urat, jotka auttavat käsin kiinni kiertoa, samoin takapinnassa on hammastus kokoonpanossa käytetylle vääntimelle. Valikoima kattaa mitä moninaisimpia kiväärin, pistoolin sekä haulikon vaimentimia. TEKNIIKKA Vaimennin on erittäin siististi tarkkuuskoneistettua alumiinia mustaksi kova-anodisoituna. Näin käyttäjä voi itse määritellä piipun nokalle tulevan painon sekä haluamansa vaimennustehon. A-Tec H2 A-Tec H2 – Modulaarinen vaimennin Norjasta – Modulaarinen vaimennin Norjasta TEKSTI JA KUVAT: J. Tuo kierre on kestävää rosteriterästä samoin kuin siitä eteenpäin jatkuva suuliekkiä hajottava häkki. Näin tapahtuu myös käytännössä. Itse vaimenninelementti on erittäin poikkeuksellisen näköinen, takaosaltaan umpinainen kuppi jossa on vain luodin kulkuaukko ja etuosaltaan viistosti taaksepäin suuntautuvilla purkausaukoilla varustettuja kartioita. Ensimmäinen kammio onkin tyypillisen suuri ulottuen kierteen pohjasta 66 milliä taaksepäin. 54 • ASE-lehti. Kärkeen tuleva kuppi on aina vakio samoin kuin piippuun kiinnitettävä peräosa. Tehollista pituutta elementti jatkaa 40,75 mm ja se ohjautuu tarkasti oikeaan asentoonsa sekä kierteen lopun ohjauspinnalla että kärjen tarkalla 20 mm sovitteella, joka uppoaa edessä olevan elementin peräsovitteeseen. Näin linjaus pysyy taatusti suorassa ja luodin 8,8 millinen lentoreikä rihlauksen suuntaisena. Perusrakenne on se nykyään metsästysmalleissa yleisin, eli osa vaimentimesta tulee piipun päälle ja vain osa jatkaa piipun pituutta. Alun autotallitoiminta on kasvanut uusiin tiloihin ja nykyaikaisiin työstökeskuksiin, joten vuosittainen valmistusmäärä on kasvanut yli 50.000 vaimentimeen valmistuskapasiteetin riittäessä peräti 115.000 vaimentimeen. Maksimi asennettava piipun halkaisija saa olla 23,7 mm. O-renkaat kierteen alussa varmistavat vielä kiinnipysymisen kitkallaan. Tämä rosteriosa puolestaan on kiinnitetty mustasta teräksestä tehtyyn holkkiin, joka muoNorjalaisen Anders Johansenin pyörittämä A-Tec on tehnyt vaimentimia vuodesta 1999. Kaikilla kolmella vaimenninelementillä varustettuna pituutta kertyy 230 mm ja painoa 410 g (punnittu 435 g josta osa on karstaa). Varsin erikoisen siitä tekee osista koostuva rakenne, ampuja voi päättää asentaako yhden, kaksi vai täydet kolme vaimenninelementtiä. Ensimmäisenä tämän vaimentimen saa nyt myös aivan uudella A-LOCK kiinnityksellä, jossa piipun kierteeseen tulee erillinen adapteri, johon varsinainen vaimennin kiinnitetään lyhyellä 60 asteen kiertoliikkeellä
Metsästysmallien lisäksi tarjolla on myös ammattilaismalleja mukaan lukien sarjatuliaseet. Tämä rosteriosa puolestaan on kiinnitetty mustasta teräksestä tehtyyn holkkiin, joka muoNorjalaisen Anders Johansenin pyörittämä A-Tec on tehnyt vaimentimia vuodesta 1999. Paljon ampuvalle tämä on erittäin tervetullut parannus, sillä pitkän kierteen jatkuva pyörittely alkaa jossakin vaiheessa turhauttaa. Itse vaimenninelementti on erittäin poikkeuksellisen näköinen, takaosaltaan umpinainen kuppi jossa on vain luodin kulkuaukko ja etuosaltaan viistosti taaksepäin suuntautuvilla purkausaukoilla varustettuja kartioita. Vaimentimen halkaisija on normaalimitoissa oleva 49,4 mm, mutta saatavana on myös suurempi 64 millinen Mega H2-malli. Varsin erikoisen siitä tekee osista koostuva rakenne, ampuja voi päättää asentaako yhden, kaksi vai täydet kolme vaimenninelementtiä. Kiinnitettynä tällainen kokoonpano kasvattaa piipun mittaa 150 mm. Samaan adapteriin tarjotaan suujarrua ja kerrotaan kierteen kestävän paremmin kuin suoraan piipunkierteeseen kiertelemällä. Kärkeen tuleva kuppi on aina vakio samoin kuin piippuun kiinnitettävä peräosa. Kaikilla kolmella vaimenninelementillä varustettuna pituutta kertyy 230 mm ja painoa 410 g (punnittu 435 g josta osa on karstaa). Alun autotallitoiminta on kasvanut uusiin tiloihin ja nykyaikaisiin työstökeskuksiin, joten vuosittainen valmistusmäärä on kasvanut yli 50.000 vaimentimeen valmistuskapasiteetin riittäessä peräti 115.000 vaimentimeen. Ensimmäisenä tämän vaimentimen saa nyt myös aivan uudella A-LOCK kiinnityksellä, jossa piipun kierteeseen tulee erillinen adapteri, johon varsinainen vaimennin kiinnitetään lyhyellä 60 asteen kiertoliikkeellä. Perusrakenne on se nykyään metsästysmalleissa yleisin, eli osa vaimentimesta tulee piipun päälle ja vain osa jatkaa piipun pituutta. Valikoima kattaa mitä moninaisimpia kiväärin, pistoolin sekä haulikon vaimentimia. Näin linjaus pysyy taatusti suorassa ja luodin 8,8 millinen lentoreikä rihlauksen suuntaisena. dostaa ensimmäisen kammion sisäseinän. Näin käyttäjä voi itse määritellä piipun nokalle tulevan painon sekä haluamansa vaimennustehon. Maksimi asennettava piipun halkaisija saa olla 23,7 mm. TEKNIIKKA Vaimennin on erittäin siististi tarkkuuskoneistettua alumiinia mustaksi kova-anodisoituna. Tuo kierre on kestävää rosteriterästä samoin kuin siitä eteenpäin jatkuva suuliekkiä hajottava häkki. Vaimentimen takaosaan, ulkokehälle on muotoiltu pitkittäiset urat, jotka auttavat käsin kiinni kiertoa, samoin takapinnassa on hammastus kokoonpanossa käytetylle vääntimelle. MALINEN Nyt koeammuttu modulaarinen H2 korvaa aiemman yksiosaisen Hertz versio 2:n. Näin tapahtuu myös käytännössä. Ensimmäinen kammio onkin tyypillisen suuri ulottuen kierteen pohjasta 66 milliä taaksepäin. Loput vaimentimen osat ovat alumiinia. O-renkaat kierteen alussa varmistavat vielä kiinnipysymisen kitkallaan. Tehollista pituutta elementti jatkaa 40,75 mm ja se ohjautuu tarkasti oikeaan asentoonsa sekä kierteen lopun ohjauspinnalla että kärjen tarkalla 20 mm sovitteella, joka uppoaa edessä olevan elementin peräsovitteeseen. ASE-lehti • 55. A-Tec H2 A-Tec H2 – Modulaarinen vaimennin Norjasta – Modulaarinen vaimennin Norjasta TEKSTI JA KUVAT: J
Samoin riistan käytös osumassa ja pakosuunta näkyivät ajojahdissakin ammuttujen kahden peuran kohdalla. Piipun rosterinen kiinnityskierre on upotettu syvälle vaimentimen puoliväliin. Täysimittainen kolmen elementin H2 ei tee aseen käsittelystä vielä mitenkään hankalaa, oikeastaan päinvastoin. (Ruotsissa 135 dB). Kun aseen nokalle kiersi kolmen elementin H2:n, niin sen ammuttavuus parani merkittävästi, varsinkin ampumakatoksessa. Vielä käytössä havaittiin yksi purettavien vaimentimien hyvä puoli eli helppo puhdistettavuus. Tarkkaan standardin mukaisesti tehdyt mittaustulokset olisivat eri valmistajien välillä keskenään vertailukelpoisia, jolloin eri vaimentimien keskinäinen vertailu helpottuisi. Tällä kertaa H2 vaimentimella varustetulla Blaserilla saimme kytikseltä kolme peuraa ja kaikki oli helppo löytää päälle langenneesta pimeydestä huolimatta, sillä pakosuunta näkyi heti laukauksen jälkeen. Yhdellä elementillä varustettuna vaimennustehoksi ilmoitetaan 20-21 dB ja kahdella 27-28 dB ja silloin vaimennin on vielä näppärän pienikokoinen ja kevyt ajatellen metsällä kantamista. Se on aivan oikea mittauspaikka, joskin vielä enemmän kertoisi tukikäden puoleisen korvan vieressä saatu mittausarvo, sillä se on Metsästyskivääreihin tarkoitettu H2 vaimennin koostuu toisiinsa kierteellä liitettävistä elementeistä, joten käyttäjä voi räätälöidä niin pitkän paketin kuin haluaa. Valitettavasti oikeanlaista mittauskalustoa ei välttämättä ole kaikilla valmistajilla. Nyt jokainen riistalaukaus ammuttiin kylmästä piipusta, eikä syntynyt melu ollut kuin todella hiljainen räsähdys, joka on ilmeisesti tunnusomainen vaimentimen rakenteelle. KÄYTÖSSÄ Koeaseena oli erittäin lyhyellä 50 sentin piipulla varustettu Blaser R8 mainiossa yleiskaliiperissa .308 Winchester. Blaser osoittautui erinomaisen tarkaksi vaimenninta käytettäessä, mihin auttoi nimenomaan todella helppo ammuttavuus niin tuelta kuin vapaalta kädeltä. Lista löytyy valmistajan kotisivuilta www.atec.no. Yksi vaimentimien suurista hyödyistä on myös suuliekin sammuttaminen eli iltahämärissä kytiksellä on mahdollista nähdä miten riistaeläin reagoi laukaukseen. Se oli helppo muiden passissa olijoiden erottaa, joten aina kun ammuin, tiesivät muut jo äänen perusteella, kuka oli ampunut. A-Tecin tuotteita tuo maahan NorDis Oy, joka ilmoittaa H2-3:n suositushinnaksi 398 euroa (10.2020) 56 • ASE-lehti. Tämähän on toivottavaa sekä radalla että ennen kaikkea metsällä. Itse asiassa metsästyskäyttöön saattaisi sopia optimaalisesti kahden vaimenninelementin kokoonpano, mutta se jäi nyt kokeilematta koska kokopitkä malli toimi niin hyvin. Sekä kova suupamaus että rekyylipotku talttuivat molemmat, jolloin osumatodennäköisyys kasvoi. todellinen, ampujan korvaan kohdistuva melu. Sopivia kiinnityskierteitä on tarjolla pitkä rivi, joten jokaisen piipunsuulle löytyy todennäköisesti sopiva. Sieltä löytyvät myös vaimenninvaihtoehdot rata-ammuntaan ja pitkän matkan magnumeille. Ilman vaimenninta tämä jää yleensä näkemättä valtavan sokaisevan suuliekin takia, riippuen tietenkin käytetystä patruunasta ja aseen piipun pituudesta. Tuotesivuilla ilmoitetaan H2:n vaimennustehoksi 33 dB(C) mikä on hyvä luku, mutta valmistaja ei kerro mittausjärjestelyistä muuta kuin sen, että arvo on saatu metri piipunsuun vasemmalta puolelta. Tälläkin vaimentimella se kuitenkin esiintyy tai saattaa esiintyä eli metsällä sen riistalaukauksen kohdalla vaimennus voi olla pienempi, mutta valmistajan mukaan ainoastaan 0-3 dB. Valmistaja kertookin vaimentimen suunnitellun juuri metsästyskäyttöön. Erillisiä kuulonsuojaimia ei siis tarvittu, sillä ääni oli hiljainen ja laskennallisestikin reilusti alle EU:n asettaman 137 dB(C):n korvan vieressä. Tämä korostui, kun puhdistusrätistä sattui jäämään osia vaimentimen sisälle, mikä kiinteän vaimentimen kohdalla olisi ollut vaikeampi paikka. Erikoisesti ensimmäisen laukauksen poksahduksen ilmiöön on kiinnitetty huomiota ja saatu se minimoitua nykyisellä rakenteella. Elementit keskitetään toisiinsa erittäin tarkasti toisiinsa uppoavilla 20 mm sovitteilla, joista viimeinen tulee kärkikappaleen läpi. Maltillisilla kaliipereilla myös kohde pysyy jopa tähtäimen näkökentässä, kun piippu ei pomppaa kohti taivaita
Se oli helppo muiden passissa olijoiden erottaa, joten aina kun ammuin, tiesivät muut jo äänen perusteella, kuka oli ampunut. Se on aivan oikea mittauspaikka, joskin vielä enemmän kertoisi tukikäden puoleisen korvan vieressä saatu mittausarvo, sillä se on Metsästyskivääreihin tarkoitettu H2 vaimennin koostuu toisiinsa kierteellä liitettävistä elementeistä, joten käyttäjä voi räätälöidä niin pitkän paketin kuin haluaa. Yhdellä elementillä varustettuna vaimennustehoksi ilmoitetaan 20-21 dB ja kahdella 27-28 dB ja silloin vaimennin on vielä näppärän pienikokoinen ja kevyt ajatellen metsällä kantamista. Tarkkaan standardin mukaisesti tehdyt mittaustulokset olisivat eri valmistajien välillä keskenään vertailukelpoisia, jolloin eri vaimentimien keskinäinen vertailu helpottuisi. KÄYTÖSSÄ Koeaseena oli erittäin lyhyellä 50 sentin piipulla varustettu Blaser R8 mainiossa yleiskaliiperissa .308 Winchester. Ilman vaimenninta tämä jää yleensä näkemättä valtavan sokaisevan suuliekin takia, riippuen tietenkin käytetystä patruunasta ja aseen piipun pituudesta. Tälläkin vaimentimella se kuitenkin esiintyy tai saattaa esiintyä eli metsällä sen riistalaukauksen kohdalla vaimennus voi olla pienempi, mutta valmistajan mukaan ainoastaan 0-3 dB. Erikoisesti ensimmäisen laukauksen poksahduksen ilmiöön on kiinnitetty huomiota ja saatu se minimoitua nykyisellä rakenteella. Sekä kova suupamaus että rekyylipotku talttuivat molemmat, jolloin osumatodennäköisyys kasvoi. Tuotesivuilla ilmoitetaan H2:n vaimennustehoksi 33 dB(C) mikä on hyvä luku, mutta valmistaja ei kerro mittausjärjestelyistä muuta kuin sen, että arvo on saatu metri piipunsuun vasemmalta puolelta. Tämähän on toivottavaa sekä radalla että ennen kaikkea metsällä. Maltillisilla kaliipereilla myös kohde pysyy jopa tähtäimen näkökentässä, kun piippu ei pomppaa kohti taivaita. Valmistaja kertookin vaimentimen suunnitellun juuri metsästyskäyttöön. Nyt jokainen riistalaukaus ammuttiin kylmästä piipusta, eikä syntynyt melu ollut kuin todella hiljainen räsähdys, joka on ilmeisesti tunnusomainen vaimentimen rakenteelle. Sieltä löytyvät myös vaimenninvaihtoehdot rata-ammuntaan ja pitkän matkan magnumeille. Sopivia kiinnityskierteitä on tarjolla pitkä rivi, joten jokaisen piipunsuulle löytyy todennäköisesti sopiva. Samoin riistan käytös osumassa ja pakosuunta näkyivät ajojahdissakin ammuttujen kahden peuran kohdalla. Lista löytyy valmistajan kotisivuilta www.atec.no. Itse asiassa metsästyskäyttöön saattaisi sopia optimaalisesti kahden vaimenninelementin kokoonpano, mutta se jäi nyt kokeilematta koska kokopitkä malli toimi niin hyvin. Tämä korostui, kun puhdistusrätistä sattui jäämään osia vaimentimen sisälle, mikä kiinteän vaimentimen kohdalla olisi ollut vaikeampi paikka. Piipun rosterinen kiinnityskierre on upotettu syvälle vaimentimen puoliväliin. Täysimittainen kolmen elementin H2 ei tee aseen käsittelystä vielä mitenkään hankalaa, oikeastaan päinvastoin. (Ruotsissa 135 dB). Erillisiä kuulonsuojaimia ei siis tarvittu, sillä ääni oli hiljainen ja laskennallisestikin reilusti alle EU:n asettaman 137 dB(C):n korvan vieressä. Yksi vaimentimien suurista hyödyistä on myös suuliekin sammuttaminen eli iltahämärissä kytiksellä on mahdollista nähdä miten riistaeläin reagoi laukaukseen. Valitettavasti oikeanlaista mittauskalustoa ei välttämättä ole kaikilla valmistajilla. Tällä kertaa H2 vaimentimella varustetulla Blaserilla saimme kytikseltä kolme peuraa ja kaikki oli helppo löytää päälle langenneesta pimeydestä huolimatta, sillä pakosuunta näkyi heti laukauksen jälkeen. Elementit keskitetään toisiinsa erittäin tarkasti toisiinsa uppoavilla 20 mm sovitteilla, joista viimeinen tulee kärkikappaleen läpi. Blaser osoittautui erinomaisen tarkaksi vaimenninta käytettäessä, mihin auttoi nimenomaan todella helppo ammuttavuus niin tuelta kuin vapaalta kädeltä. A-Tecin tuotteita tuo maahan NorDis Oy, joka ilmoittaa H2-3:n suositushinnaksi 398 euroa (10.2020) ASE-lehti • 57. Vielä käytössä havaittiin yksi purettavien vaimentimien hyvä puoli eli helppo puhdistettavuus. todellinen, ampujan korvaan kohdistuva melu. Kun aseen nokalle kiersi kolmen elementin H2:n, niin sen ammuttavuus parani merkittävästi, varsinkin ampumakatoksessa
Toisen maailmansodan jälkeen Suhlin kaupunki jäi kommunistien haltuun. Thälmannin mukaan on nimetty paljon muutakin, mm. Kaupungissa toimii myös valtion aseiden ja ammattikaivertajien asekoulu, jossa asesepän koulutustoiminnot on mahdollista suorittaa oppisopimusperiaatteella. Tehdasalue nimettiin itäsaksalaisten toimesta saksalaisen kommunistin ja poliitikon Ernest Thälmannin mukaan, jonka natsit teloittivat keskitysleirillä vuonna 1944. Thüringen osavaltion alueella ja varsinkin Suhlin kaupungissa teräaseita ja muita sotatarvikkeita on valmistettu historiankirjojen mukaan jo 1400luvulta alkaen. mallit 8 ja 47E), Simson (mallit 35/70, 74E ja 76E, 100EJ), Suhl, Haenel, Fortuna (mm. seuraavia asemerkkejä; Bühag, Sauer & Sohn (mm. Toimivat tekniset oivallukset levisivät myös muihin maihin asevalmistajien tuotantoon. Asetehdasalue saatiin uudelleen käyntiin 1940luvun loppupuolella. Tunnetuimpia valmistuspaikoista on Thüringen osavaltiossa sijaitseva Suhlin kaupunki lähes keskellä Saksaa. Haulikoiden mallinumeron lopussa olevilla kirjaimilla on omat merkityksensä. saari Kuubassa, kolhoosi Neuvostoliitossa, pataljoona Espanjan sisällissodassa ja pioneerijärjestö Itä-Saksassa. Kaupungissa sijaitsee asetehtaiden lisäksi alueen historiasta kertova asemuseo. Joidenkin merkkien, kuten esimerkiksi Bühag-, Fortunaja Haenelmetsästysaseiden valmistus lopetettiin jo aiemmin kuin esimerkiksi Gebrüder Merkelja Simson Suhlaseiden. Sauer&Sohn, Greifeldt & Co, Geco (Gustav Genschow & Co), Haenel, Imman Meffert, Gebrüder Merkel, Simson & Co ja Walther. Belgiasta, Ruotsista ja Saksasta. Monet taittuvapiippuisten aseiden teknisistä ratkaisuista ja patenteista 1800luvun loppupuolelta tulivat Iso-Britanniasta. Tänä päivänä Suhlin kaupungissa on asukkaita noin 40 000 ja asetuotanto jatkuu edelleen. mallit; 8, 47E, 200E) ja Gebrüder Merkel (useita malleja mm; 8, 47E, 147E, 147S, 247S, 200E, 200CS, 200ES, 200ET, 201E, 203E ja 303E). päivänä 1945 amerikkalaiset joukot miehittivät Suhlin kaupungin ja kesä-heinäkuun aikana kaupunki luovutettiin Neuvostoliiton joukoille. Monet metsästysaseista valmistettiin samassa Ernst Thälmann Werken tehdasympäristössä. Itä-Saksassa tehdastoimintoja muutettiin. Saksassa valmistettujen metsästysaseiden omistajat ja tehtaat vaihtuivat useaan otteeseen molemmin puolin maailmansotien. Suurempien saksalaisten asevalmistajien merkkejä olivat tuolloin; Bühag, J.P. Lännessä 1960TEKSTI JA KUVAT: PEKKA OJANEN 1800-luvun loppupuolella Saksassa oli useita haulikoiden ja yhdistelmäaseiden valmistajia. Brittiläiseen imperiumiin kuului laajoja alueita maailmalta. Vaikka valmistajat ja tuotteiden nimet vaihtuivat, niin aseiden suhlilainen ulkonäkö ja toimintamekanismi pysyivät tunnistettavina ja tekniikaltaan samoina. Huhtikuun 3. Ammatillinen valtion hyväksymä aseseppäkoulutus kestää Saksassa noin kolme vuotta. Sauerilla, Fortunalla ja Merkelillä 58 • ASE-lehti. Kaliipereista yleisimmät olivat 12/70, 16/70 ja 20/70. Wolf Suhl. Muutama aiemmista alueen asevalmistajista siirtyi kuitenkin Länsi-Saksan puolelle. Paljon oli myös pienempiä ja Suomessa tuolloin harvinaisempia saksalaisia asevalmistajia kuten esimerkiksi; Adolf Heym, Sempert Krieghoff, Gebrüder Rempt ja A.W. 1980-90 -lukujen taitteessa tuli valikoimaan myös kaliiperi 12/76. Britannian siirtomaista saatu vauraus emämaahan ja siirtomaissa tapahtuva suurriistanmetsästys loivat hyvät edellytykset metsästysaseiden kehitystyöhön ja aseiden myynnille. Saksassa, ja maailmalla yleisesti, nykyaikaisten metsästysaseiden kehitys alkoi 1800luvun loppupuolella savuttoman ruudin ja keskisytytteisten patruunoiden myötä. Kirjain E tarkoittaa ejektoreita ja Ekirjaimen jälkeen seuraava kirjain esimerkiksi T, traphaulikkoa ja S, skeethaulikkoa. Ampuma-aseita on valmistettu jo 1500luvulta, ruutiaseiden keksimisestä alkaen. Yksi näistä oli J.P.Sauer & Sohn. Itä-Saksan puolella Suhlin asekaupungissa valmistettiin sodan jälkeen mm. Ennen toista maailmansotaa Suomeen tuotiin metsästysaseita mm. ASEHISTORIAA Gebrüder Merkel Suhlmetsästyshaulikot luvulta alkaen valmistettiin LänsiSaueria eli J.P.Sauer & Sohnmerkkisiä aseita ja Itä-Saksassa valmistettiin samoja aseita Sauer & Sohn Suhlmerkillä
mallit; 8, 47E, 200E) ja Gebrüder Merkel (useita malleja mm; 8, 47E, 147E, 147S, 247S, 200E, 200CS, 200ES, 200ET, 201E, 203E ja 303E). Yksi näistä oli J.P.Sauer & Sohn. Saksassa valmistettujen metsästysaseiden omistajat ja tehtaat vaihtuivat useaan otteeseen molemmin puolin maailmansotien. Belgiasta, Ruotsista ja Saksasta. Tänä päivänä Suhlin kaupungissa on asukkaita noin 40 000 ja asetuotanto jatkuu edelleen. Wolf Suhl. Kaliipereista yleisimmät olivat 12/70, 16/70 ja 20/70. Thälmannin mukaan on nimetty paljon muutakin, mm. Monet metsästysaseista valmistettiin samassa Ernst Thälmann Werken tehdasympäristössä. Tehdasalue nimettiin itäsaksalaisten toimesta saksalaisen kommunistin ja poliitikon Ernest Thälmannin mukaan, jonka natsit teloittivat keskitysleirillä vuonna 1944. Monet taittuvapiippuisten aseiden teknisistä ratkaisuista ja patenteista 1800luvun loppupuolelta tulivat Iso-Britanniasta. Ennen toista maailmansotaa Suomeen tuotiin metsästysaseita mm. Toisen maailmansodan jälkeen Suhlin kaupunki jäi kommunistien haltuun. Vaikka valmistajat ja tuotteiden nimet vaihtuivat, niin aseiden suhlilainen ulkonäkö ja toimintamekanismi pysyivät tunnistettavina ja tekniikaltaan samoina. Itä-Saksassa tehdastoimintoja muutettiin. seuraavia asemerkkejä; Bühag, Sauer & Sohn (mm. Itä-Saksan puolella Suhlin asekaupungissa valmistettiin sodan jälkeen mm. Ampuma-aseita on valmistettu jo 1500luvulta, ruutiaseiden keksimisestä alkaen. Lännessä 1960TEKSTI JA KUVAT: PEKKA OJANEN 1800-luvun loppupuolella Saksassa oli useita haulikoiden ja yhdistelmäaseiden valmistajia. Kaupungissa toimii myös valtion aseiden ja ammattikaivertajien asekoulu, jossa asesepän koulutustoiminnot on mahdollista suorittaa oppisopimusperiaatteella. Brittiläiseen imperiumiin kuului laajoja alueita maailmalta. ASEHISTORIAA Gebrüder Merkel Suhlmetsästyshaulikot luvulta alkaen valmistettiin LänsiSaueria eli J.P.Sauer & Sohnmerkkisiä aseita ja Itä-Saksassa valmistettiin samoja aseita Sauer & Sohn Suhlmerkillä. Asetehdasalue saatiin uudelleen käyntiin 1940luvun loppupuolella. mallit 8 ja 47E), Simson (mallit 35/70, 74E ja 76E, 100EJ), Suhl, Haenel, Fortuna (mm. Sauer&Sohn, Greifeldt & Co, Geco (Gustav Genschow & Co), Haenel, Imman Meffert, Gebrüder Merkel, Simson & Co ja Walther. Saksassa, ja maailmalla yleisesti, nykyaikaisten metsästysaseiden kehitys alkoi 1800luvun loppupuolella savuttoman ruudin ja keskisytytteisten patruunoiden myötä. Tunnetuimpia valmistuspaikoista on Thüringen osavaltiossa sijaitseva Suhlin kaupunki lähes keskellä Saksaa. Joidenkin merkkien, kuten esimerkiksi Bühag-, Fortunaja Haenelmetsästysaseiden valmistus lopetettiin jo aiemmin kuin esimerkiksi Gebrüder Merkelja Simson Suhlaseiden. saari Kuubassa, kolhoosi Neuvostoliitossa, pataljoona Espanjan sisällissodassa ja pioneerijärjestö Itä-Saksassa. Ammatillinen valtion hyväksymä aseseppäkoulutus kestää Saksassa noin kolme vuotta. Britannian siirtomaista saatu vauraus emämaahan ja siirtomaissa tapahtuva suurriistanmetsästys loivat hyvät edellytykset metsästysaseiden kehitystyöhön ja aseiden myynnille. Suurempien saksalaisten asevalmistajien merkkejä olivat tuolloin; Bühag, J.P. Sauerilla, Fortunalla ja Merkelillä ASE-lehti • 59. Kaupungissa sijaitsee asetehtaiden lisäksi alueen historiasta kertova asemuseo. päivänä 1945 amerikkalaiset joukot miehittivät Suhlin kaupungin ja kesä-heinäkuun aikana kaupunki luovutettiin Neuvostoliiton joukoille. Thüringen osavaltion alueella ja varsinkin Suhlin kaupungissa teräaseita ja muita sotatarvikkeita on valmistettu historiankirjojen mukaan jo 1400luvulta alkaen. Huhtikuun 3. Haulikoiden mallinumeron lopussa olevilla kirjaimilla on omat merkityksensä. Toimivat tekniset oivallukset levisivät myös muihin maihin asevalmistajien tuotantoon. Kirjain E tarkoittaa ejektoreita ja Ekirjaimen jälkeen seuraava kirjain esimerkiksi T, traphaulikkoa ja S, skeethaulikkoa. 1980-90 -lukujen taitteessa tuli valikoimaan myös kaliiperi 12/76. Muutama aiemmista alueen asevalmistajista siirtyi kuitenkin Länsi-Saksan puolelle. Paljon oli myös pienempiä ja Suomessa tuolloin harvinaisempia saksalaisia asevalmistajia kuten esimerkiksi; Adolf Heym, Sempert Krieghoff, Gebrüder Rempt ja A.W
Merkelasetehtaan historia alkaa 1800luvun loppupuolelta Merkelveljesten aloittaessa aseiden valmistamisen. Merkel keskittyi alusta asti laadukkaiden ylellisyystuotteiden valmistamiseen. Itä-Euroopan maihin myytiin laatuluokkien alempia tuotteita poislukien eri kommunistimaiden puoluejohtajat ja diktaattorit. Länsi-Saksan Frankonia Jagd ja Eduard Kettnerin erätavaratalot myivät 1960luvulta alkaen naapurimaan taittuvapiippuisista metsästysaseista muun muassa Fortunan, Sauerin, Merkelin ja Simsonin aseita. Q1tuotteita myytiin Länsi-Saksaan ja muihin länsimaihin. Laatuluokinnan korkeimman laadun merkintä oli Q1 (huipputuotteet). Seuraavana alaspäin mentäessä oli Smerkintä (erittäin hyvälaatuinen erikoisluokka), 1merkintä kolmion keskellä (luokka-1 hyvästä laadusta) ja viimeisenä 2merkintä (riittävä laatu). Merkelin valmistama päällekkäispiippuinen haulikko 1900luvun alkupuolella oli haulikoista yrityksen lippulaiva. Näitä Suhlin kaupungissa tehtyjä aseita toi Suomeen monien muiden maahantuojien lisäksi Helsingissä edelleen toimiva perheyritys Magnus Paul. Simsonilla oli kuitenkin omat aseiden mallimerkinnät länsimarkkinoille. Saksan jälleenyhdistyminen 3. Laatumerkintää käytettiin esimerkiksi kelloissa, optiikassa, polkupyörissä ja polkupyörien osissa sekä ampuma-aseissa. Suomeen kuitenkin myytiin mitä ilmeisemmin kaikkia laatuluokkia. Laatuluokituksen Q1leimaus löytyy takimmaisesta sulkuharkosta. Itä-Saksassa valtion vientiteollisuuden tuotteilla oli laatumerkintäjärjestelmä alkaen vuodesta 1950 ja päättyen ainakin aseiden osalta 1970luvun loppuun. Itäsaksalaisten haulikoiden kulta-aika oli Suomessa 1960luvulta alkaen aina Saksojen yhdistymiseen saakka. lokakuuta 1990 aiheutti muutoksia 60 • ASE-lehti. Toimintoja aloitteli uudelleen Karl Paul Merkelin vävy, luottamusmies Adolf Schaden yhteensä 125 työntekijän voimin. Merkelyrityksen perustamispäivämäärä on 1.9.1898. Vuonna 1968 Merkelin asetuotanto yhdistettiin samaan osastoon Simson Suhlmetsästysaseiden kanssa VEB Fahrzeugund Jagdwaffenwerk ”Ernst Thälmann”osastoksi. Heille tehtiin tilauksesta käsityönä huipputuotteita, kuten muillekin varakkaille ja eri valtioiden päämiehille. Merkelin perheyritys menetti toisen maailmansodan jälkeen omaisuutensa Neuvostoliiton sotakorvauksiin ja jäljelle jääneen osalta Itä-Saksan valtion hoivaan. Kommunistit aloittivat Merkelin aseiden valmistamisen jo muutaman vuoden kuluttua sodan jälkeen. Myös Ruotsissa myytiin 1960ja 1970luvuilla samoja haulikkomalleja kuin Suomessa. Merkel keskittyi tuotannossaan metsästysja urheiluaseiden valmistukseen, joiden mekaaninen suunnittelu oli monimutkaisempaa ja valmistaminen vaikeampaa, kuin esimerkiksi sotilasaseiden. Frankonia Jagd ja Eduard Kettner erätavaratalojen mainoskuvastoja. 1980luvun kuvastoista löytyy enää vain Merkel ja Simson metsästysaseita. 1980luvun loppupuolella Merkelmetsästysaseita myytiin 70 maassa. mallimerkinnät olivat samoja. Vuonna 1950 alkaen yhtiö kävi kauppaa nimellä VVB MEVA Gebrüder Merkel Jagdgewehrfabrik Suhl. Tänä päivänä aiemmista malleista vuodelta 1924 on vielä tuotannossa sivulukkoinen luxusmalli 303E
Merkelin valmistama päällekkäispiippuinen haulikko 1900luvun alkupuolella oli haulikoista yrityksen lippulaiva. Frankonia Jagd ja Eduard Kettner erätavaratalojen mainoskuvastoja. Länsi-Saksan Frankonia Jagd ja Eduard Kettnerin erätavaratalot myivät 1960luvulta alkaen naapurimaan taittuvapiippuisista metsästysaseista muun muassa Fortunan, Sauerin, Merkelin ja Simsonin aseita. 1980luvun kuvastoista löytyy enää vain Merkel ja Simson metsästysaseita. Laatuluokinnan korkeimman laadun merkintä oli Q1 (huipputuotteet). Simsonilla oli kuitenkin omat aseiden mallimerkinnät länsimarkkinoille. Merkel keskittyi alusta asti laadukkaiden ylellisyystuotteiden valmistamiseen. Merkelyrityksen perustamispäivämäärä on 1.9.1898. mallimerkinnät olivat samoja. Myös Ruotsissa myytiin 1960ja 1970luvuilla samoja haulikkomalleja kuin Suomessa. Suomeen kuitenkin myytiin mitä ilmeisemmin kaikkia laatuluokkia. Kommunistit aloittivat Merkelin aseiden valmistamisen jo muutaman vuoden kuluttua sodan jälkeen. Laatuluokituksen Q1leimaus löytyy takimmaisesta sulkuharkosta. Itäsaksalaisten haulikoiden kulta-aika oli Suomessa 1960luvulta alkaen aina Saksojen yhdistymiseen saakka. Heille tehtiin tilauksesta käsityönä huipputuotteita, kuten muillekin varakkaille ja eri valtioiden päämiehille. Q1tuotteita myytiin Länsi-Saksaan ja muihin länsimaihin. Tänä päivänä aiemmista malleista vuodelta 1924 on vielä tuotannossa sivulukkoinen luxusmalli 303E. Itä-Euroopan maihin myytiin laatuluokkien alempia tuotteita poislukien eri kommunistimaiden puoluejohtajat ja diktaattorit. Vuonna 1950 alkaen yhtiö kävi kauppaa nimellä VVB MEVA Gebrüder Merkel Jagdgewehrfabrik Suhl. Itä-Saksassa valtion vientiteollisuuden tuotteilla oli laatumerkintäjärjestelmä alkaen vuodesta 1950 ja päättyen ainakin aseiden osalta 1970luvun loppuun. Merkel keskittyi tuotannossaan metsästysja urheiluaseiden valmistukseen, joiden mekaaninen suunnittelu oli monimutkaisempaa ja valmistaminen vaikeampaa, kuin esimerkiksi sotilasaseiden. 1980luvun loppupuolella Merkelmetsästysaseita myytiin 70 maassa. Laatumerkintää käytettiin esimerkiksi kelloissa, optiikassa, polkupyörissä ja polkupyörien osissa sekä ampuma-aseissa. Saksan jälleenyhdistyminen 3. Merkelasetehtaan historia alkaa 1800luvun loppupuolelta Merkelveljesten aloittaessa aseiden valmistamisen. Toimintoja aloitteli uudelleen Karl Paul Merkelin vävy, luottamusmies Adolf Schaden yhteensä 125 työntekijän voimin. Seuraavana alaspäin mentäessä oli Smerkintä (erittäin hyvälaatuinen erikoisluokka), 1merkintä kolmion keskellä (luokka-1 hyvästä laadusta) ja viimeisenä 2merkintä (riittävä laatu). Merkelin perheyritys menetti toisen maailmansodan jälkeen omaisuutensa Neuvostoliiton sotakorvauksiin ja jäljelle jääneen osalta Itä-Saksan valtion hoivaan. lokakuuta 1990 aiheutti muutoksia ASE-lehti • 61. Vuonna 1968 Merkelin asetuotanto yhdistettiin samaan osastoon Simson Suhlmetsästysaseiden kanssa VEB Fahrzeugund Jagdwaffenwerk ”Ernst Thälmann”osastoksi. Näitä Suhlin kaupungissa tehtyjä aseita toi Suomeen monien muiden maahantuojien lisäksi Helsingissä edelleen toimiva perheyritys Magnus Paul
Tänä päivänä eurooppalaiset haulikkomarkkinat ovat aika vahvasti italialaisten asetehtaiden käsissä. Mallin 200E lukkorunko (Blitzlaukaisukoneisto). LÄHTEET Kirja, J.P. Sauer & Sohn (Peter Arfman Rolf Kallmeyer). Rinnakkaispiippuisista haulikoista valmistetaan laatikkolukkoisia malleja; 40E, 41E, 45E ja sivulukollisista mallia 60E, 61E ja 65E. Tehtaalla alkoi uusi aikakausi ja Merkelaseiden valmistusprosessi ja laatu siirtyi reippaan harppauksen nykyaikaan. Tehtaan konekanta uusittiin nykyajan laatukriteerit täyttäviksi. Merkel valmistaa edelleen laadukkaita ylellisyystuotteita unohtamatta Suhlin alueen asevalmistusperinteitä. Päällekkäispiippuisten haulikoiden perusmallit ovat nykyään laatikkolukkoiset; 2000C ja 2001C ja sivulukollinen 303E. Nykyään vain kalleimmassa sivulukkoisessa 303mallissa piipun sulkuharkko sulkeutuu läpi lukkorungon. tehtaalla. Merkel valmisti ja valmistaa myös muita taittuvapiippuisia metsästysaseita, kuten esimerkiksi rihlakkoja, drillinkejä ja tuplaluodikoita. Uusien omistajien toimesta tehtaalla tehtiin suuria investointeja. Yhtenäinen tukin etuosa on halvempi valmistaa. Ylhäältä alas; Gebrüder Merkel 200ET 12/70, Fortuna 200E 16/70 ja Merkel 47E 12/70. Ruotsalaiset erätavaratalojen kuvastot; Mauritz Widforss vuodelta 1964 ja Ab Vapen Depoten vuodelta 1974. nykyisen Merkelasetehtaan kuvasto, saksalaisen Frankonia Jagd ja Eduard Kettner erätavaratalojen mainoskuvastot 1960luvulta 1990luvun alkuun. Aiempi työn laatu ja toimintatavat eivät olleet riittävää uusille rahoittajille. Tänä päivänä vain kalleimmissa haulikoissa etutukki on jaettu kolmeen osaan, kun aiemmissa malleissa se oli vakiokäytäntö kaikissa malleissa. Tuotantotavat ja laadunvalvonta muutettiin teollisten länsimaiden tasolle. Merkel on kuitenkin saanut pidettyä asetehtaansa pystyssä muun muassa Keski-Euroopan markkinoille tarjotun monipuolisen metsästysasetuotannon ansiosta. Suomessa tutuimpia aiempia myytyjä malleja päällekkäispiippuisten mallien 200E ja 201E lisäksi oli toisen maailmansodan jälkeen Itä-Saksassa valmistetut rinnakkaispiippuiset haulikot ja yhdistelmäaseet. Lisäksi valikoimaa on kuluttajalle tarjolla kaikissa Merkelin metsästysaseissa erilaisilla kaiverrus-, teknisilläja materiaalivaihtoehdoilla. Tehdas siirtyi 1990-luvulla aiemmasta kommunistisen valtion omaisuudesta yksityisen tahon omaisuudeksi. Aseet on valittavissa pistoolikahvalla tai englantilaismallisella suoralla pähkinäpuutukilla. Vanhemmissa käsintehdyissä malleissa käytettiin myös yhdistelmäaseista tutumpaa Blitzlaukaisukoneistoa, kun taas nykyajan haulikoissa muunneltua Anson & Deeleykoneistoa. Nettisivut; Wikipedia, Merkeltehtaan nettisivut, Gundigest.com Ernst Thälmann Werken valmistamia metsästyshaulikoita. Joitain muutoksia aiemmasta on tapahtunut muun muassa perusmallien päällekkäispiippuisissa haulikoissa. Vuonna 1993 itäsaksalainen tehdas päätyi konkurssiin ja uuden omistajatahon omistukseen. Lukkorungoissa on myös muutoksia aiemmasta. 62 • ASE-lehti
Lukkorungoissa on myös muutoksia aiemmasta. Tänä päivänä eurooppalaiset haulikkomarkkinat ovat aika vahvasti italialaisten asetehtaiden käsissä. Aseet on valittavissa pistoolikahvalla tai englantilaismallisella suoralla pähkinäpuutukilla. Rinnakkaispiippuisista haulikoista valmistetaan laatikkolukkoisia malleja; 40E, 41E, 45E ja sivulukollisista mallia 60E, 61E ja 65E. Suomessa tutuimpia aiempia myytyjä malleja päällekkäispiippuisten mallien 200E ja 201E lisäksi oli toisen maailmansodan jälkeen Itä-Saksassa valmistetut rinnakkaispiippuiset haulikot ja yhdistelmäaseet. Merkel on kuitenkin saanut pidettyä asetehtaansa pystyssä muun muassa Keski-Euroopan markkinoille tarjotun monipuolisen metsästysasetuotannon ansiosta. Nettisivut; Wikipedia, Merkeltehtaan nettisivut, Gundigest.com Ernst Thälmann Werken valmistamia metsästyshaulikoita. Nykyään vain kalleimmassa sivulukkoisessa 303mallissa piipun sulkuharkko sulkeutuu läpi lukkorungon. ASE-lehti • 63. Ylhäältä alas; Gebrüder Merkel 200ET 12/70, Fortuna 200E 16/70 ja Merkel 47E 12/70. Sauer & Sohn (Peter Arfman Rolf Kallmeyer). Uusien omistajien toimesta tehtaalla tehtiin suuria investointeja. Tänä päivänä vain kalleimmissa haulikoissa etutukki on jaettu kolmeen osaan, kun aiemmissa malleissa se oli vakiokäytäntö kaikissa malleissa. nykyisen Merkelasetehtaan kuvasto, saksalaisen Frankonia Jagd ja Eduard Kettner erätavaratalojen mainoskuvastot 1960luvulta 1990luvun alkuun. Ruotsalaiset erätavaratalojen kuvastot; Mauritz Widforss vuodelta 1964 ja Ab Vapen Depoten vuodelta 1974. Tehtaan konekanta uusittiin nykyajan laatukriteerit täyttäviksi. LÄHTEET Kirja, J.P. Yhtenäinen tukin etuosa on halvempi valmistaa. Aiempi työn laatu ja toimintatavat eivät olleet riittävää uusille rahoittajille. Mallin 200E lukkorunko (Blitzlaukaisukoneisto). Tehtaalla alkoi uusi aikakausi ja Merkelaseiden valmistusprosessi ja laatu siirtyi reippaan harppauksen nykyaikaan. Tuotantotavat ja laadunvalvonta muutettiin teollisten länsimaiden tasolle. Päällekkäispiippuisten haulikoiden perusmallit ovat nykyään laatikkolukkoiset; 2000C ja 2001C ja sivulukollinen 303E. Merkel valmisti ja valmistaa myös muita taittuvapiippuisia metsästysaseita, kuten esimerkiksi rihlakkoja, drillinkejä ja tuplaluodikoita. Merkel valmistaa edelleen laadukkaita ylellisyystuotteita unohtamatta Suhlin alueen asevalmistusperinteitä. Joitain muutoksia aiemmasta on tapahtunut muun muassa perusmallien päällekkäispiippuisissa haulikoissa. tehtaalla. Tehdas siirtyi 1990-luvulla aiemmasta kommunistisen valtion omaisuudesta yksityisen tahon omaisuudeksi. Lisäksi valikoimaa on kuluttajalle tarjolla kaikissa Merkelin metsästysaseissa erilaisilla kaiverrus-, teknisilläja materiaalivaihtoehdoilla. Vanhemmissa käsintehdyissä malleissa käytettiin myös yhdistelmäaseista tutumpaa Blitzlaukaisukoneistoa, kun taas nykyajan haulikoissa muunneltua Anson & Deeleykoneistoa. Vuonna 1993 itäsaksalainen tehdas päätyi konkurssiin ja uuden omistajatahon omistukseen
5 10 lehteä: Lehtien hinta 10 euroa kpl + postituskulut 10 euroa. postikulut. Yksi lehti hintaan 14,40 euroa sis. Kaksi lehteä hintaan 26,90 euroa sis. Kolme lehteä hintaan 39,90 euroa sis. postikulut. postikulut. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 0400 228 650 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi. postikulut. Katso ohjeet www.aselehti.fi. 62 TÄYDENNÄ KOKOELMASI ! Postimerkki PL 161 90401 OULU SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAUSKORTTI 2/86, 4/86, 2/87, 3/87, 4/87, 1/88, 2/88, 1/89, 2/89, 3/89, 4/89, 5/89, 1/91, 2/91, 4/91, 5/91, 3/92, 5/92, 2/93, 6/93, 1/94, 2/94, 3/94, 4/94, 1/95, 2/95, 3/95, 4/95, 1/96, 2/96, 3/96, 4/96, 5/96, 7/96, 1/97, 2/97, 3/97, 4/97, 5/97, 6/97, 7/97, 1/98, 2/98, 4/98, 5/98, 6/98, 1/99, 2/99, 3/99, 4/99, 5/99, 6/99, 1/00, 2/00, 3/00, 4/00, 5/00, 6/00, 1/01, 2/01, 3/01, 4/01, 5/01, 6/01, 1/02, 2/02, 3/02, 4/02, 6/02, 2/03, 4/03, 5/03, 6/03, 1/04, 2/04, 3/04, 4/04, 5/04, 6/04, 2/05, 3/05, 5/05, 2/06, 4/06, 5/06, 1/07, 2/07, 3/07, 4/07, 5/07, 6/07, 1/08, 2/08, 3/08, 4/08, 5/08, 6/08, 1/09, 2/09, 3/09, 4/09, 5/09, 6/09, 1/10, 2/10, 3/10, 4/10, 5/10, 6/10, 1/11, 2/11, 3/11, 5/11, 6/11, 1/12, 2/12, 3/12, 4/12, 5/12, 6/12, 1/13, 2/13, 3/13, 4/13, 5/13 TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero): TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero) Tilaa nyt rautaisannos tietoa aseista ja militariasta. Huom! Tilaukset toimitetaan postiennakolla tai ennakkomaksulla. 2/86 4/86 2/87 3/87 4/87 1/88 2/88 1/89 2/89 3/89 4/89 5/89 1/91 2/91 4/91 5/91 3/92 5/92 2/93 6/93 1/94 2/94 3/94 4/94 1/95 2/95 3/95 4/95 1/96 2/96 3/96 4/96 5/96 7/96 1/97 2/97 3/97 4/97 5/97 6/97 7/97 1/98 2/98 4/98 5/98 6/98 1/99 2/99 3/99 4/99 5/99 6/99 1/00 2/00 3/00 4/00 5/00 6/00 1/01 2/01 3/01 4/01 5/01 6/01 1/02 2/02 3/02 4/02 6/02 2/03 4/03 5/03 6/03 1/04 2/04 3/04 4/04 5/04 6/04 2/05 3/05 5/05 2/06 4/06 5/06 1/07 2/07 3/07 4/07 5/07 6/07 1/08 2/08 3/08 4/08 5/08 6/08 1/09 2/09 3/09 4/09 5/09 6/09 1/10 2/10 3/10 4/10 5/10 6/10 1/11 2/11 3/11 5/11 6/11 1/12 2/12 3/12 4/12 5/12 6/12 1/13 2/13 3/13 4/13 5/13 1/14 2/14 3/14 4/14 5/14 6/14 1/15 2/15 3/15 4/15 5/15 6/15 1/16 2/16 3/16 4/16 5/16 6/16 1/17 2/17 3/17 4/17 5/17 6/17 1/18 2/18 3/18 4/18 5/18 6/18 1/19 2/19 3/19 4/19 5/19 6/19 1/20 2/20 3/20 4/20 5/20 6/20 1/21 2/21 3/21 4/21 5/21 6/21 64 • ASE-lehti. Neljä lehteä hintaan 51,90 euroa sis. Hanki ASE-lehden keräily numeroita – tieto ei vanhene! Joitakin numeroita on jäljellä enää muutama kappale, joten lehdet toimitetaan tilausjärjestyksessä
Hinta 27,00 € + postikulut. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Tässä oli omat haasteensa. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Hinta 22,00 € + postikulut. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Hinta 35,00 € + postikulut. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Hinta 51,00 € + postikulut. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. Hinta 35,00 € + postikulut. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. ASE-lehti • 65. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Hinta 42,00 € + postikulut. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat
ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 040 7767 627 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 63,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.
Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Asiasta ilmoitetaan internet-sivuillamme www.aselehti.fi Aselehti OY hallitus Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. ASELEHTI OY YHTIÖKOKOUS Aselehti OY:n yhtiökokous pidetään myöhempänä ajankohtana. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. (08) 815 3600 ASE-lehti • 67. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä
(03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17. TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. www.lahdeniemi.fi Näitä keräilyaseita on vain yksittäiskappaleita, se hakee joka ehtii!!! Näitä keräilyaseita on vain yksittäiskappaleita, se hakee joka ehtii!!! KEVÄT SAA, MUTTA MINÄ EN, SANOI ENTINENKIN KEVÄT SAA, MUTTA MINÄ EN, SANOI ENTINENKIN METSIEN MIES, MUTTA ONNEKSI HARRASTUSMETSIEN MIES, MUTTA ONNEKSI HARRASTUSASEITA SAA JA RIITTÄÄ, ASEITA SAA JA RIITTÄÄ, TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ. Walther P-38 kal 9mm Para, rasia ja varalipas 400,00 Konepistooli Jati-Matic kal 9 mm Para, täysi varustus 650,00 DWM Parabellum 1918, kal 9 mm Para, kotelo ja lipas 1200,00 Astra m 4000, kal 7,65 Brm helmiäiskahvalla 200,00 Walther P-38 kal 9 mm Para, valm ac 44 950,00 Walther PPK, kal 7,65 Br, kotelo 500,00 Mauser m 1914 kal 7,65 Br, niklattu luukahvalla 300,00 Tokarev TT-33 kal 7,62 Tok, täyd kotelo 550,00 Walther P-38 kal 9 mm Para, kotelo+varalipas 1300,00 Lahti L-35 kal 9 mm Para, kotelo+varalipas, V0-sarjaa 1600,00 Lahti L-35 kal 9 mm Para, täydellinen kotelo 1500,00 Husqvarna P-07, kal 9 Br Long, kotelo + 2 lipasta 500,00