Parasta, mitä voit harrastaa... STRIBOG-PISTOOLIKARBIINIT. PAL.VKO 2020-34 177550-2003 3/2020 • 12,20€ PATRUUNAT: SAKO BLADE, HORNADY PRECISION HUNTER, POHTOLA BULLETS COLT 9 MM UUTUUDET GALLEN-KALLELAN TERÄASEET 100 V
SSAAH HSSEELLO OH HU UU UTTO OKKAAU UPPPPAA sunnuntaina16.8.2020 SuomenAsehistoriallisenSeuran asejamilitariahuutokauppa järjestetään sunnuntaina16.8.2020kello12alkaen Iisalmenkultuurikeskuksessa KarlCollansalissa, osoiteKirkkopuistonkatu9,74100Iisalmi. Huutokaupannäytötjärjestetäänasevarikolla lauantaina15.8.kello10-18ja sunnuntaina16.8.kello9-11, osoitePienijärventie25,Iisalmi. Lisätietojawww.sahs.fi Lue lisää sivulta 59!
Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Olosuhteet huomioiden 7-10 näistä henkirikoksista olisi tehty joka tapauksessa esim. törkeä pahoinpitely, muita rikoksia sitten rattijuopumuksista luvattomiin aseisiin, varkauksiin, näpistyksiin jne. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Toki kieltämällä keittiöveitset pelastuisi vielä enemmän ja kieltämällä päihteet henkirikosten määrä laskisi jo noin 80 kpl vuodessa. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Reilulla puolellatoista miljoonalla ampuma-aseellamme tehdään kymmenkunta henkirikosta vuodessa. Taparikollisella asetuomio menee suomessa ns. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Tuomio päärikoksesta 14 kk ja kaikista lopuista yhteensä 2 kk ja tietenkin pääsääntönä ehdollisena pari ensimmäistä kierrosta. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Siihen on syynsä, miksi englantilaisella taparikollisella ei ole ampuma-asetta ja suomalaisella rikollisella on. Valitettavasti Länsi-Uudenmaan poliisi päätti jatkaa valitsemallaan linjalla twiitillä: “Luvallisilla aseilla on valitettavasti tehty useita henkirikoksia.” Fakta on, että sanan “luvallisilla” tilalle voisi vaihtaa sanan “poliisi” ja aseiden määrään suhteutettuna luku olisi merkitykseltään vähintäänkin samaa luokkaa. Suurempi vaikutus olisi sillä, että oikeista uhrillisista rikoksista annettaisiin oikeita tuomioitakin. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Hyvät Lukijat, Länsi-Uudenmaan poliisi on ahkera twiittaamaan ja lähestyi kansaa näin: “LänsiUudenmaan poliisi tehostaa aselupien valvontaa. Poliisilla on oikeus saada lääkärin arvio terveydentilasta. Mitenhän menisi palautteen suhteen. Kaikki oikeudet pidätetään. Parempaan lukuarvoon päästäisiin, jos henkirikoksista tuomiot istuttaisiin lyhentämättöminä. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 39. luvattomien aseiden suurempi merkitys henkirikoksissa ja hiukan muutakin. En pidättele odotellessa hengitystä ja tietyllä tapaa häpeänkin sitä, että aika ajoin istun sillä puolella pöytää, mistä nämä tuomiot annetaan. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Väite siitä, että luvaton ase on yleensä ollut luvallinen ei perustu mihinkään tilastoon, jos sellaiseksi ei lasketa Ase-lehden poliisihallinnon toimittaman aineiston pohjalta joitain vuosia sitten tekemää analyysiä, joka osoitti siihen suuntaan, että rikosvälineenä suosituimmat aseet ovat alkujaankin luvattomia sotamuistoja niin karjalasta kuin lähi-idästäkin ja tiettyjen asemallien osalta ilmeistä salakuljetusta. TILAUSHINNAT 2020 Kestotilaus Pohjoismaihin 61,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 66,70 € Muut maat lentopostina 84,20 € Irtonumerot 12,20 € Lehti ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Puukko on kaikessa pahassa -varsinkin suljetussa pienessä tilassa pyssyä tehokkaampi. Luopukaa turhista aseista! Edistämme kaikkien turvallisuutta.” Käytännössä twiitti poiki ns. Taparikollinen tuomitaan tyypillisesti noin 15 rikoksesta yhdellä kertaa, päärikoksena esim. Aseluvan haltijan tulee olla sopiva myös terveydentilaltaan. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. All rights reserved. Tästä EI ole twiittejä näkynyt kuten ei siitäkään, että taparikolliselle ei koidu luvattomasta aseesta käytännössä mitään seurausta ja henkirikoksesta istutaan todellisuudessa kuutisen vuotta. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Myöhemmin Länsi-Uudenmaan poliisi joutuikin hieman miettimään twiittiään ja täsmensi: “Ei anna suoraa pääsyä, mutta on oikeus pyynnöstä saada terveystiedot luvanhaltijan sopivuuden arviointia varten.” Siis olemassa oleviin tietoihin on joissain oloissa pääsy. paljousalennuksena päärikoksen varjossa, mummolla vaarilta jäänyt pyssy on pää”rikos”. Englantilainen istuu pelkästä aseesta kauemmin kuin suomalainen henkirikoksesta. teräaseella. Tämän vuoksi “alimman kastinkaan” rikollisille ase ei ole ongelma ja sen valitettavan usein kohtaavat ne oikeat poliisit, jotka eivät istu toimistossa. pashamyrskyn, jossa tuotiin esille mm
34 Kuva: Vesa Toivonen. MALINEN SAHS: Puheenjohtajan palsta ......................58 ESA SALLDÉN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Mika Pitkänen Coltin uudistuneet ysimilliset, s. 26 Stribog RSR9 A2 & A3 s. 48 VESA TOIVONEN Sako Blade – Kokokuparinen suurriistaluoti .................................................52 J. ...............................................14 MIKA M. Teräasekatsaus Buck 112 – Päivitetty klassikko ...................23 CRKT Ruger.......................................................24 CRKT RTD ..........................................................25 JUSSI PELTOLA Coltin uudistuneet ysimilliset – Combat Commander ja Combat Elite Government ............................26 MIKA PITKÄNEN Stribog RSR9 A2 & A3 – Veljekset Slovakiasta .................................34 VESA TOIVONEN Lyijytöntä, kiitos – Pohtola Bullets ........... 4 • ASE-lehti 3/2020 Tässä numerossa: Venäläiset kiväärikranaatit ja niiden laukaisulaitteet 1914-45 – Osa I ...................6 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat teräaseet 100v. MALINEN Hornady Precision Hunter ............................55 J
, s. .........................................150,Baikal Sever IZH-94, 20/76 22 LR rihla 24” uusia .....................350,Benelli 12/89 Super Nova pump. 2 x lipas, pistin, ampumat. Max-5 + 3 vs alk. 26” käyt. lukkorunko, ei vs malli 28” ..................480,Valmet Prestige 12/76 p-aut. vaim. 12/89, synt. 61 Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. p-aut. vanhempien mukana ilmaiseksi. tuk. tuk. vasuri, uusia ....490,Rossi .357 Mag. ASE-lehti • 5 TIEDOTUS: Koronatilanteen vuoksi SAHS:n yhdistetty kevätja syyskokous järjestetään todennäköisesti syyskuussa, tarkemmin Ase-lehdessä 4/2020 sekä www.sahs.fi. ...................................200,Zastava Model CZ 99 . www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. ASELEHTI .FI ROME-ALUMIINITUKIT Saatavana Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY Aseita kotisivuilla: www.pj-waffen.com. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. Mag. 28” Suomi ase, uusi .....................400,Tikka T3 Hunter .222 Rem. synt. ....................470,Magtech CBC 12/76 pump. 12/76 p-aut. rihlakko 12/76 6.5 x 55 SE, 26” uusia ..........950,Tikka 12/76, 1-piip. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. uusi ...........................330,EGE Silah 12/89 Super Mag. synt. 24” uusi .........380,Escort Mag. 22 LR, lipas 5 ptr, vaim. vs. 28” uusi .........................................................180,Tikka MP1 12/76 pump. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Antonio Zoli 12/76 pump. synt. tuk. Tapahtumat: SAHS Historiallisten aseiden ampumakilpailut Seppälän ampumarata Kalvola su 2.8. + sm. vs. 26” vs. tuk. ..............................200,Escort 12/76 pump. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. 28” uusia ................690,Sabatti Forest ST. 4 RD, uusia .......................................690,VZ-52 7.62 x 39 kiv. p-aut. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. paket. 26” uusi ...........................................220,Churchil 12/76 pump. vs. tuk. + vaimen. vs. hyviä, alk. .............700,Valmet 412 S 12/76, kirk. 12/76 Wood Stock 28” vs. synt. 26” uusia ................................300,Lakefield .22 LR p-kiv. 26” käyt. uusia ...550,Remington 870 Exp. kertal. 2 ja 59 Gun Show Hotelli Ellivuori Sastamala 14.-15.11.2020, s. 18.5” cyl. 12/76 vs. + sm, uusia ......280,Pav .22 LR, taittop. ampumat. 4” sin. Lipas 5 ptr. pienoispist. .....................................420,Sabatti Falcon ST. uusia ......300,WWW. rihlakko 12/76 222 Rem., 26” uusia .............950,Sabatti Forest ST. + vs. laatik. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. teräshaulikelp. 60 SAHS Elohuutokauppa Iisalmi 16.8., s. kuin uusi ..........90,Remington 870 Exp.Sup. ....................................................120,Astra Match .38 SPL 6” sin. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms
Venäläiset saivat ensimmäiset kokemuksensa kiväärikranaateista jo Port Arthurin taisteluissa vuodenvaihteessa 1904-05, jolloin kokeiltiin kapteeni Zelenskin kehittämää alkeellista puikkokranaattia. Keksinnön arvo ymmärrettiin jo tuolloin, tarjosihan kiväärikranaatti käsikranaattia pidemmän kantaman ja sillä voitiin tuhota esteen taakse suojautunut vihollinen sielläkin, missä pienaseiden tulella ei saatu haluttua vaikutusta aikaan. Kolme suunnittelijaa tarjosikin GAU:lle puikkotyyppisiä sirpalekranaatteja: everstiksi ylentynyt Zelenski, käsikranaateistaan m/12 ja m/14 paremmin tunnettu eversti V.I. Kuvat A. Mgebrov, joista viimeksi mainittu kaatui taistelussa jo vuonna 1915 Venäläisiä ensimmäisen maailmansodan kiväärikranaatteja Pietarin tykistömuseossa. Osa I Osa I Venäläisiä kiväärikranaatinkuoria ja niiden laukaisulaitteita on monissa suomalaisissakin kokoelmissa. Kranaatilla oli massaa 930 grammaa, josta 51 g räjähdysainetta. Gavrilovin kirjasta Käsija kiväärikranaatit vuodelta 1918. Tämä ensimmäinen venäläinen kiväärikranaatti muodostui munakäsikranaatista, jonka pohjaan oli liitetty kiväärin piippuun sopiva pitkä puikko kranaatin pohjan jäädessä piipunsuuta vasten. 1) Rdultovskin kiväärikranaatti m/1915, 2) Rdultovskin parannettu malli, 3) Zelenskin kiväärikranaatti ja 4) Mgebrovin kiväärikranaatti. Sen kärjessä oli varmistussokalla varustettu iskusytytin ja pohjaan oli kierretty laukaisupuikko, jonka kanssa kranaatilla oli mittaa 470 mm. Tässä artikkelissa valotetaan venäläisten kiväärikranaattien ja niiden laukaisulaitteiden historiaa ensimmäisen maailmansodan alusta toisen maailmansodan loppuun. suuntaimella m/1916. Iskuri oli varustettu sokkatyyppisellä kuljetusvarmistimella. Kranaatista oli mahdollisesti myös 575 g painoinen versio, jossa panoksena oli 85 grammaa ruutia. Samoihin aikoihin Venäjällä ilmeisesti kiisteltiin siitäkin, kuuluuko kiväärikranaatin kehittäminen pioneerivai tykistöasioihin, mikä viivästytti hanketta ja tästä syystä maailmansodan syttyessä armeijalla ei ollut käytössään ainoatakaan kiväärikranaattimallia. Armeijan johdossa seurattiin tarkasti maailmalla tapahtunutta kehitystä, varsinkin Saksassa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa tapahtuvaa. Venäläiset Venäläiset kiväärikranaatit kiväärikranaatit ja niiden ja niiden laukaisulaitteet laukaisulaitteet 1914-45 1914-45 ehtien juuri ja juuri saada kehitystyönsä loppuun. Rdultovskin kiväärikranaatti m/1915 pohjautui valurautaiseen sileäkuoriseen munakäsikranaattia muistuttavaan 67 mm pituiseen ja halkaisijaltaan 56 mm runko-osaan. Massaa kranaatilla oli 615 grammaa, josta ammonal-räjähdysaineen osuus oli 128 g. Sytytin toimi inertiaperiaatteella, kuoren sisälle asetettu vastajousella Venäläinen 3-linjan jalkaväenVenäläinen 3-linjan jalkaväenkivääri m/1891 varustettuna kivääri m/1891 varustettuna messinkisellä 40,6 mm Djakonovmessinkisellä 40,6 mm Djakonovlaukaisuputkella ja kvadranttilaukaisuputkella ja kvadranttisuuntaimella m/1916. Venäjän-Japanin sodan jälkeen ajatus kiväärikranaatin käyttöönotosta yleisemmin tsaarin armeijassa kuitenkin unohtui, joskin Zelenski jatkoi keksintönsä kehittämistä aina vuoteen 1914 saakka, jolloin sen parannettua painosta suunniteltiin käyttöönotettavaksi. MAAILMANSODAN PUIKKOKIVÄÄRIKRANAATIT Maailmansodan syttyessä vuonna 1914 vastuu kiväärikranaatin kehitystyöstä oli lopulta langennut GAU:lle, eli tykistöasioiden yleisdirektoraatille, ja venäläisille suunnittelijoille annettiin tehtäväksi kehittää uusia kiväärikranaatteja 3-linjan kivääriin m/1891. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO 6 • ASE-lehti. Kakkosversion huomattavasti pidempikuorisen lieriönmuotoisen kranaatin pituus oli 158 mm halkaisijan ollessa 32,5 mm ja massaa sillä oli lähteestä riippuen joko 648 tai 550 grammaa, josta räjähdysainetta (ammonal) ainoastaan 30 grammaa. 16-linjan Karnaukhovkranaatti ja aikasytyttimen suojus. Rdultovskin kranaatti osoittautui kuitenkin monin tavoin epätyydyttäväksi, ja siitä kehitettiin jo syksyllä 1915 uusi, luotettavampi versio, jossa oli säilytetty ainoastaan messinkisellä johtorenkaalla varustettu puikko, jonka kanssa kranaatin pituus oli 546 mm. Zelenskin kokonaan uudelleen suunnittelemassa kiväärikranaatissa oli päärynämäinen valurautakuori, jonka sisällä oli räjähdysainetäyte. Rdultovski sekä kapteeni V.A. Ensimmäisen maailmansodan aattona, eli vuonna 1913, Venäjällä kiinnostuttiin jälleen kiväärikranaatin käyttöönottamisesta. Kranaatti ammuttiin luodittomalla 2,9 g ajopanoksella, jolla kantamaksi saatiin 270 metriä. Energia saatiin luodittomasta ajopanospatruunasta, jolla kranaatille saatiin jopa yli 50 metrin kantama, mikä ylitti moninkertaisesti käsikranaatin heittoetäisyyden. 45 asteen kulmassa ammuttaessa kranaatille saatiin kantamaksi n. Sytytinmekanismi oli sijoitettu kranaatin pohjaan ja se perustui vastajousella varustettuun inertiatoimiseen iskuriin, joka osumasta jatkoi matkaansa iskien nalliin, joka vuorostaan sytytti räjäyttimen. 170 m. Teräksisen laukaisupuikon ympärillä oli messinkinen johtorengas, jolla kranaatti saatiin pyörivään liikkeeseen. Kiväärikranaattien kehitys Venäjän asehistoriassa on kuitenkin monelle suomalaiselle keräilijälle hämärän peitossa, ja muutenkin kyseessä on melko vähäiselle huomiolle jäänyt osa asehistoriaa. Ylhäällä putkesta ammuttava 16-linjan Karnaukhov-kranaatti, keskellä Mgebrovin puikkokranaatti ja alinna Zelenskin puikkokranaatti. Puikolla oli kolme tehtävää: se piti kranaatin paikoillaan piipunsuulla, toimi kranaatin (kierto)liikkeeseen saattavana mäntänä ja vakautti kranaatin lentoa
Keksinnön arvo ymmärrettiin jo tuolloin, tarjosihan kiväärikranaatti käsikranaattia pidemmän kantaman ja sillä voitiin tuhota esteen taakse suojautunut vihollinen sielläkin, missä pienaseiden tulella ei saatu haluttua vaikutusta aikaan. Kranaatilla oli massaa 930 grammaa, josta 51 g räjähdysainetta. Kolme suunnittelijaa tarjosikin GAU:lle puikkotyyppisiä sirpalekranaatteja: everstiksi ylentynyt Zelenski, käsikranaateistaan m/12 ja m/14 paremmin tunnettu eversti V.I. Samoihin aikoihin Venäjällä ilmeisesti kiisteltiin siitäkin, kuuluuko kiväärikranaatin kehittäminen pioneerivai tykistöasioihin, mikä viivästytti hanketta ja tästä syystä maailmansodan syttyessä armeijalla ei ollut käytössään ainoatakaan kiväärikranaattimallia. Ensimmäisen maailmansodan aattona, eli vuonna 1913, Venäjällä kiinnostuttiin jälleen kiväärikranaatin käyttöönottamisesta. Rdultovskin kranaatti osoittautui kuitenkin monin tavoin epätyydyttäväksi, ja siitä kehitettiin jo syksyllä 1915 uusi, luotettavampi versio, jossa oli säilytetty ainoastaan messinkisellä johtorenkaalla varustettu puikko, jonka kanssa kranaatin pituus oli 546 mm. Armeijan johdossa seurattiin tarkasti maailmalla tapahtunutta kehitystä, varsinkin Saksassa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa tapahtuvaa. Osa I Osa I Venäläisiä kiväärikranaatinkuoria ja niiden laukaisulaitteita on monissa suomalaisissakin kokoelmissa. Sytytin toimi inertiaperiaatteella, kuoren sisälle asetettu vastajousella Venäläinen 3-linjan jalkaväenVenäläinen 3-linjan jalkaväenkivääri m/1891 varustettuna kivääri m/1891 varustettuna messinkisellä 40,6 mm Djakonovmessinkisellä 40,6 mm Djakonovlaukaisuputkella ja kvadranttilaukaisuputkella ja kvadranttisuuntaimella m/1916. Zelenskin kokonaan uudelleen suunnittelemassa kiväärikranaatissa oli päärynämäinen valurautakuori, jonka sisällä oli räjähdysainetäyte. Venäläiset Venäläiset kiväärikranaatit kiväärikranaatit ja niiden ja niiden laukaisulaitteet laukaisulaitteet 1914-45 1914-45 ehtien juuri ja juuri saada kehitystyönsä loppuun. Tässä artikkelissa valotetaan venäläisten kiväärikranaattien ja niiden laukaisulaitteiden historiaa ensimmäisen maailmansodan alusta toisen maailmansodan loppuun. 45 asteen kulmassa ammuttaessa kranaatille saatiin kantamaksi n. Rdultovski sekä kapteeni V.A. Gavrilovin kirjasta Käsija kiväärikranaatit vuodelta 1918. Mgebrov, joista viimeksi mainittu kaatui taistelussa jo vuonna 1915 Venäläisiä ensimmäisen maailmansodan kiväärikranaatteja Pietarin tykistömuseossa. Kranaatista oli mahdollisesti myös 575 g painoinen versio, jossa panoksena oli 85 grammaa ruutia. Kranaatti ammuttiin luodittomalla 2,9 g ajopanoksella, jolla kantamaksi saatiin 270 metriä. Tämä ensimmäinen venäläinen kiväärikranaatti muodostui munakäsikranaatista, jonka pohjaan oli liitetty kiväärin piippuun sopiva pitkä puikko kranaatin pohjan jäädessä piipunsuuta vasten. Teräksisen laukaisupuikon ympärillä oli messinkinen johtorengas, jolla kranaatti saatiin pyörivään liikkeeseen. Rdultovskin kiväärikranaatti m/1915 pohjautui valurautaiseen sileäkuoriseen munakäsikranaattia muistuttavaan 67 mm pituiseen ja halkaisijaltaan 56 mm runko-osaan. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO ASE-lehti • 7. Sytytinmekanismi oli sijoitettu kranaatin pohjaan ja se perustui vastajousella varustettuun inertiatoimiseen iskuriin, joka osumasta jatkoi matkaansa iskien nalliin, joka vuorostaan sytytti räjäyttimen. Kiväärikranaattien kehitys Venäjän asehistoriassa on kuitenkin monelle suomalaiselle keräilijälle hämärän peitossa, ja muutenkin kyseessä on melko vähäiselle huomiolle jäänyt osa asehistoriaa. Kuvat A. Venäjän-Japanin sodan jälkeen ajatus kiväärikranaatin käyttöönotosta yleisemmin tsaarin armeijassa kuitenkin unohtui, joskin Zelenski jatkoi keksintönsä kehittämistä aina vuoteen 1914 saakka, jolloin sen parannettua painosta suunniteltiin käyttöönotettavaksi. Puikolla oli kolme tehtävää: se piti kranaatin paikoillaan piipunsuulla, toimi kranaatin (kierto)liikkeeseen saattavana mäntänä ja vakautti kranaatin lentoa. 1) Rdultovskin kiväärikranaatti m/1915, 2) Rdultovskin parannettu malli, 3) Zelenskin kiväärikranaatti ja 4) Mgebrovin kiväärikranaatti. Sen kärjessä oli varmistussokalla varustettu iskusytytin ja pohjaan oli kierretty laukaisupuikko, jonka kanssa kranaatilla oli mittaa 470 mm. MAAILMANSODAN PUIKKOKIVÄÄRIKRANAATIT Maailmansodan syttyessä vuonna 1914 vastuu kiväärikranaatin kehitystyöstä oli lopulta langennut GAU:lle, eli tykistöasioiden yleisdirektoraatille, ja venäläisille suunnittelijoille annettiin tehtäväksi kehittää uusia kiväärikranaatteja 3-linjan kivääriin m/1891. 16-linjan Karnaukhovkranaatti ja aikasytyttimen suojus. Energia saatiin luodittomasta ajopanospatruunasta, jolla kranaatille saatiin jopa yli 50 metrin kantama, mikä ylitti moninkertaisesti käsikranaatin heittoetäisyyden. Venäläiset saivat ensimmäiset kokemuksensa kiväärikranaateista jo Port Arthurin taisteluissa vuodenvaihteessa 1904-05, jolloin kokeiltiin kapteeni Zelenskin kehittämää alkeellista puikkokranaattia. Iskuri oli varustettu sokkatyyppisellä kuljetusvarmistimella. Kakkosversion huomattavasti pidempikuorisen lieriönmuotoisen kranaatin pituus oli 158 mm halkaisijan ollessa 32,5 mm ja massaa sillä oli lähteestä riippuen joko 648 tai 550 grammaa, josta räjähdysainetta (ammonal) ainoastaan 30 grammaa. Ylhäällä putkesta ammuttava 16-linjan Karnaukhov-kranaatti, keskellä Mgebrovin puikkokranaatti ja alinna Zelenskin puikkokranaatti. 170 m. suuntaimella m/1916. Massaa kranaatilla oli 615 grammaa, josta ammonal-räjähdysaineen osuus oli 128 g
Kvadrantin asteikolla näkyy ampumamatka kulloisellakin korotuskulmalla sekä sitä vastaava aikasytyttimen paloaika sekunteina. Loppujen lopuksi ainoaksi virallisesti käyttöönotetuksi venäläiseksi puikkokranaatiksi ensimmäisessä maailmansodassa jäi juuri Rdultovskin alkuperäinen m/1915. Kranaatin sisälle konstruoitu sytytin toimi samalla idealla kuin Rdultovskin kakkostyypissä käytetty. Keskellä varhainen neuvostoliittolainen sinistetty teräsputki 20-luvulta, joka edustaa vielä viimeisteltyä työnjälkeä. Näistä vuoden 1917 tammi-syyskuun välisenä aikana toimitettiin ainoastaan 44 000 kpl Rdultovskin mallia ja alle 7 900 kpl Mgebrovin kranaattia, Zelenskin kranaatteja mahdollisesti ei juuri lainkaan. Valtiollisten tehtaiden ollessa ylityöllistettyjä muiden taisteluvälineiden tuotannossa GAU tilasi yksityisiltä valmistajilta 500 000 kpl Rdultovskin ykköstyypin kiväärikranaattia sekä 400 000 kpl Zelenskin ja 15 000 kpl Mgebrovin kranaattia. Rdultovskin kranaatit ammuttiin käyttämällä erityistä kranaattitähtäintä (arsinapohjainen kulmamitta) ja luoditonta 2,9 g ajopanospatruunaa. Tällä saatiin kranaatille huomattavasti pidempi kantomatka, jopa 307 metriä 45 asteen kulmassa ammuttaessa. Kranaatin erikoisuutena oli ontto laukaisupuikko, jonka sisällä oli lisäpanoksena mustaa ruutia. Djakonov-järjestelmässä käytettyjä laukaisuputkia. Ylhäällä Suomessa S.N. Lisäksi Venäjällä pohdittiin vakavissaan myös ranskalaisen Viven-Bessières -kiväärikranaatin käyttöönottoa, mutta suunnitelmista kuitenkin Karnaukhovin, Pavlovskin ja Segalin 16-linjan kiväärikranaattijärjestelmän laukaisuputki (ilman bajonettikiinnitysosia), kranaatti ja kvadranttisuuntain m/1916. Venäläiset rintamajoukot kärsivät jatkuvasta kiväärikranaattien puutteesta, ja niinpä joukot valmistivat sellaisia runsain määrin käsikranaateista muuntamalla. Pogortshelskin toimesta erityinen laukaisuputki, joita ilmeisesti valmistettiin joitakin satoja kappaleita. Rdultovskin kranaattia varten kehitettiin myös L.A. Djakonov-järjestelmän käyttäminen vaati kahden hengen miehistön: ampujan ja lataajan. Kuva järjestelmän käyttöoppaasta vuodelta 1917. Paremmuudestaan huolimatta kakkosmallin Rdultovski-kranaattia ei lopulta tuotettu laajamittaisesti, sillä sille ei löytynyt valmistajaa. Tästä kiväärikranaatista kerrotaan, että se olisi suunniteltu toimimaan myös panssaroituja kohteita, kuten panssariautoja vastaan. Mgebrovin kranaatin halkaisija oli 40 mm, pituutta sillä oli 146 mm laukaisupuikon ollessa 315 mm mittainen ja kranaatin massan 480 grammaa, josta räjähdettä (tetryyliä tai tetryylin ja trotyylin seosta) 73 grammaa. Alhaalla rakenteeltaan yksinkertaistettu putki m/1930, jonka pintakäsittelynä vihreä maali. Myös Mgebrovin kranaatti ammuttiin luodittomalla 2,9 g ajopanospatruunalla. Huomaa aseessa kvandranttitähtäin ja jalusta m/1930, sekä etualalla oleva ammuslaatikko. Parannetun mallin 1915 kantama oli hieman suurempi kuin ykkösmallin, noin 200 metriä. varustettu räjäytinputki liikkui osumassa eteenpäin kiinteää iskuria vasten, jolloin räjäyttimen panos syttyi. Ammuttaessa kiväärin perälevy tuettiin maata vasten. Kuvassa lataaja on juuri asettamassa aikasytyttimen paloaikaa. Nikolajeffin konepajalla valmistettu messinkinen putki todennäköisesti vuodelta 1917. Mgebrovin kiväärikranaatissa oli teräväkärkinen ja tasakylkinen valurautakuori. Kranaattiputken asennus piipunsuulle tapahtui bajonettikiinnityksellä. Kuva Puna-armeijan ohjesäännöstä vuodelta 1933.. Kiinnike työnnettiin paikoilleen siinä ollutta L-mallista uraa pitkin, minkä jälkeen kranaattiputki kiristettiin jyväjalkaa vasten. Kiväärikranaattitähtäin m/1916 kolmen linjan kivääriin kiinnitettynä
Kiinnike työnnettiin paikoilleen siinä ollutta L-mallista uraa pitkin, minkä jälkeen kranaattiputki kiristettiin jyväjalkaa vasten. Loppujen lopuksi ainoaksi virallisesti käyttöönotetuksi venäläiseksi puikkokranaatiksi ensimmäisessä maailmansodassa jäi juuri Rdultovskin alkuperäinen m/1915. Mgebrovin kranaatin halkaisija oli 40 mm, pituutta sillä oli 146 mm laukaisupuikon ollessa 315 mm mittainen ja kranaatin massan 480 grammaa, josta räjähdettä (tetryyliä tai tetryylin ja trotyylin seosta) 73 grammaa. Valtiollisten tehtaiden ollessa ylityöllistettyjä muiden taisteluvälineiden tuotannossa GAU tilasi yksityisiltä valmistajilta 500 000 kpl Rdultovskin ykköstyypin kiväärikranaattia sekä 400 000 kpl Zelenskin ja 15 000 kpl Mgebrovin kranaattia. Rdultovskin kranaatit ammuttiin käyttämällä erityistä kranaattitähtäintä (arsinapohjainen kulmamitta) ja luoditonta 2,9 g ajopanospatruunaa. Mgebrovin kiväärikranaatissa oli teräväkärkinen ja tasakylkinen valurautakuori. Kranaattiputken asennus piipunsuulle tapahtui bajonettikiinnityksellä. Djakonov-järjestelmän käyttäminen vaati kahden hengen miehistön: ampujan ja lataajan. Huomaa aseessa kvandranttitähtäin ja jalusta m/1930, sekä etualalla oleva ammuslaatikko. Rdultovskin kranaattia varten kehitettiin myös L.A. Kranaatin erikoisuutena oli ontto laukaisupuikko, jonka sisällä oli lisäpanoksena mustaa ruutia. Djakonov-järjestelmässä käytettyjä laukaisuputkia. Parannetun mallin 1915 kantama oli hieman suurempi kuin ykkösmallin, noin 200 metriä. Kuvassa lataaja on juuri asettamassa aikasytyttimen paloaikaa. Ammuttaessa kiväärin perälevy tuettiin maata vasten. Kiväärikranaattitähtäin m/1916 kolmen linjan kivääriin kiinnitettynä. Kuva Puna-armeijan ohjesäännöstä vuodelta 1933.. Keskellä varhainen neuvostoliittolainen sinistetty teräsputki 20-luvulta, joka edustaa vielä viimeisteltyä työnjälkeä. Venäläiset rintamajoukot kärsivät jatkuvasta kiväärikranaattien puutteesta, ja niinpä joukot valmistivat sellaisia runsain määrin käsikranaateista muuntamalla. Näistä vuoden 1917 tammi-syyskuun välisenä aikana toimitettiin ainoastaan 44 000 kpl Rdultovskin mallia ja alle 7 900 kpl Mgebrovin kranaattia, Zelenskin kranaatteja mahdollisesti ei juuri lainkaan. Tällä saatiin kranaatille huomattavasti pidempi kantomatka, jopa 307 metriä 45 asteen kulmassa ammuttaessa. Myös Mgebrovin kranaatti ammuttiin luodittomalla 2,9 g ajopanospatruunalla. varustettu räjäytinputki liikkui osumassa eteenpäin kiinteää iskuria vasten, jolloin räjäyttimen panos syttyi. Nikolajeffin konepajalla valmistettu messinkinen putki todennäköisesti vuodelta 1917. Alhaalla rakenteeltaan yksinkertaistettu putki m/1930, jonka pintakäsittelynä vihreä maali. Paremmuudestaan huolimatta kakkosmallin Rdultovski-kranaattia ei lopulta tuotettu laajamittaisesti, sillä sille ei löytynyt valmistajaa. Pogortshelskin toimesta erityinen laukaisuputki, joita ilmeisesti valmistettiin joitakin satoja kappaleita. Kvadrantin asteikolla näkyy ampumamatka kulloisellakin korotuskulmalla sekä sitä vastaava aikasytyttimen paloaika sekunteina. Tästä kiväärikranaatista kerrotaan, että se olisi suunniteltu toimimaan myös panssaroituja kohteita, kuten panssariautoja vastaan. Ylhäällä Suomessa S.N. Kuva järjestelmän käyttöoppaasta vuodelta 1917. Lisäksi Venäjällä pohdittiin vakavissaan myös ranskalaisen Viven-Bessières -kiväärikranaatin käyttöönottoa, mutta suunnitelmista kuitenkin Karnaukhovin, Pavlovskin ja Segalin 16-linjan kiväärikranaattijärjestelmän laukaisuputki (ilman bajonettikiinnitysosia), kranaatti ja kvadranttisuuntain m/1916. Kranaatin sisälle konstruoitu sytytin toimi samalla idealla kuin Rdultovskin kakkostyypissä käytetty
Djakonovin kiväärikranaatti ammuttiin siis tavallisella kovalla patruunalla eikä erillistä ajopanospatruunaa enää tarvittu, mikä olikin huomattava parannus aiempaan. Tällaisia on valmistettu myös Suomessa vuonna 1917 helsinkiläisen S.N. 10 • ASE-lehti. Vasemmalla vuoden 1928 mallinen haaratuki, oikealla haaratuki m/1930. ruutirataan. Djakonovin rihlatusta laukaisuputkesta on myös pronssista valmistettu versio, pituudeltaan 361 mm. Djakonov 37. Kiinnitys oli nimensä mukaisesti sama kuin pistimessä m/1891. Segalin jo edellisenä vuonna suunnittelema järjestelmä, jossa käytettiin kaliiperiltaan 16-linjaista (40,6 mm) teräksestä valmistettua laukaisuputkea. Lounaisrintaman komentaja kenraali A.A. Putki oli rihlaamaton ja 280 mm pituinen ilman kiinnitysosia. Uuden kranaatin myötä myös laukaisuputki varustettiin rihloilla, johon kranaatin takaosassa olleet nystyrät vastasivat. Rihlaus paransi ennen kaikkea kranaatin tarkkuutta pidemmillä ampumamatkoilla. Kranaatin pohjassa oli messinkinen sormiruuvi, jolla aikasytyttimen kehä saatiin lukittua liikkumattomaksi. Karnaukhovin, sähköinsinööri S.P. Tällaisia kehitettiin Venäjällä ensimmäisen maailmansodan aikana useammankin suunnittelijan toimesta, mutta vain kaksi tyyppiä hyväksyttiin käyttöön. Jekaterinburgin rykmentistä. Lieriön kärki oli täysin suora ja sen perässä oli käsin kierrettävä alumiinikehällä varustettu aikasytytin (1-10 sekuntia), jonka toiminta perustui ruudin hidastettuun palamiseen eli nk. Suuntain nimettiin malliksi 1930. Järjestelmässä käytetty aikasytyttimellä varustettu sirpalekranaatti oli 100 mm pituinen ja painoltaan 540 grammaa. Djakonovin valurautakuorista, n. Samaa esiintyi myös vaikkapa Maxim-konekiväärien osien kohdalla. Räjähdyspanoksena toimi 50 grammaa trotyylia ja kranaatin kantama oli n. Sirpalekranaatin lisäksi 16-linjan laukaisuputkeen kehitettiin myös erilaisia valaisukranaatteja, myös laskuvarjolla varustettu versio. Vuonna 1933 Puna-armeijan Djakonov-järjestelmässä käyttämät kvadranttisuuntaimet m/1927 ja m/1930 (ylhäällä) sekä juuri kehitetty kulmaviivainkvadrantti, joka sittemmin nimettiin malliksi 1937. Pavlovskin ja insinööri V.B. Kovan patruunan ruutipanoksen paine sai kiväärikranaatin liikkeelle ja samalla sytytti kranaatin peräosaan sijoitetun aikasytyttimen ruutiradan. Kranaatti oli lisäksi teräväkärkinen, luotimaiseksi muotoiltu ja näin Karnaukhovin vastaavaa virtaviivaisempi. Venäjää maailmansodassa vaivannut ainainen pula aseteollisuuden resursseista pakotti turvautumaan tavanomaiseen konepajateollisuuteen myös putkellisten kiväärikranaattien valmistuksessa, ja lopulta koko vuosi 1917 menikin tuotannollisten ongelmien ratkaisemisessa. Lopulta vuoden 1917 tammikuun ja syyskuun välisenä aikana joukoille toimitettiin ainoastaan 40 Karnaukhovin laukaisuputkea ja 18 400 kpl sirpalekranaatteja. Ensimmäiset läpiammuttavat Djakonovkiväärikranaatit heittimineen toimitettiin joukoille vasta vallankumouksen jälkeen vuodenvaihteessa 1918, mutta jo saman vuoden maaliskuun alusta niiden tuotanto määrättiin keskeytettäväksi teollisuuden alasajon vuoksi. Kiväärikranaatti m/1916 ammuttiin luodittomalla ajopanoksella, jossa oli 2,0 g panos savutonta ruutia ja hylsyn suu oli tukittu huopatulpalla. Kuvat Puna-armeijan ohjesäännöstä vuodelta 1933. Ratkaisuksi kiinnitys muutettiin pantamaiseksi, mutta itse suuntain säilyi samana. Suuntaimen kiinnitysratkaisu ei ollut kenttäkelpoinen, ammunnassa suuntain irtosi helposti tähtäimestä. Venäjän asevoimat suunnittelivat tilaavansa 4000-5000 laukaisuputkea ja 0,5 miljoonaa kranaattia. Nikolajeffin tehtaassa ainakin kokeeksi. Myös tykistökomitea hyväksyi Djakonovin kiväärikranaattiehdotelman, ja tehtiin alustava suunnitelma 20 000 heittimen ja 7,5 miljoonan kranaatin tilaamisesta neljältä eri tehtaalta. PUTKESTA AMMUTTAVAT KIVÄÄRIKRANAATIT Toinen kiväärikranaattityyppi vaati erillisen heittimen, eli laukaisuputken, joka kiinnitettiin piipunsuuhun etutähtäimen jalan taakse kiristettävällä bajonettikiinnityksellä. Panoksen keskelle oli sijoitettu räjäytin. Djakonovin kranaatissa Djakonovin kvadranttisuuntain m/1927, joka kiinnitettiin suoraan takatähtäimen tangenttiin. Vuonna 1916 käyttöönotettiin teknikko A.A. Hän oli kehittänyt nk. oli pyörimisakselille sijoitettu keskustunneli halkaisijaltaan 7,82 mm, jonka läpi kovan patruunan luoti pääsi juuri lentämään. Se oli varustettu lieriömäisellä mustalla valurautakuorella, joka oli uritettu sirpaloitumisen maksimoimiseksi. Karnaukhovin heitintä oli ensimmäistä kertaa kokeiltu jo toukokuussa 1915 Oraniembaumin lähellä, ja ensimmäisen koetilauksen 1000 kranaattia valmistettiin marraskuussa 1915. luovuttiin kesällä 1917, sillä ranskalaisen kuppilaukaistavan kiväärikranaatin ei katsottu tuovan mitään etua kotimaiseen Djakonovkranaattiin verrattuna. Teräspellistä tehdyssä tähtäimessä oli messinkinen neljänneskehä (kvadrantti), johon oli merkitty ampumamatkat arsinoina (175-400) ja niitä vastaavat aikasytyttimen asennot sekunneissa (1-10). Tähtäimenä käytettiin kranaattitähtäintä m/1916, jonka asteikko oli muutettu Djakonovin kranaatille sopivaksi. Tähtäimeen yhdistetty ”luotilanka” eli lyijypainolla varustettu peltiliuska näytti ampumamatkan kullakin korotuskulmalla. Tähtääminen kranaattiputkella tapahtui aseen tukin alapuolelle kiinnitettävällä yksinkertaisella luotilankakvadranttitähtäimellä m/1916. Kranaatti oli varustettu aikasytyttimen peittävällä lyhyellä kumisuojuksella, joka poistettiin ennen ampumista. läpiammuttavan kiväärikranaatin, joka voitiin ampua tavallista kiväärinpatruunaa käyttäen. Valukuoren sisällä oli 81 g panos shneideriittiä, korkeaenergistä räjähdysainetta, jonka aineosina toimivat ammoniumnitraatti ja dinitronaftaleeni. 400 g painoista kranaattia testattiin talvella 1916 Kamianets-Podolskissa, jolloin sillä saavutettiin 280 m kantama. Kyseisellä ajopanoksella sirpalekranaatille saatiin 350 m maksimikantama. Brusilov vakuuttui Djakonovin järjestelmän hyödyistä. LÄPIAMMUTTAVA UUDISTUS Edellistä kehittyneemmän kiväärikranaatin laukaisulaitteineen suunnitteli alkuvuoteen 1916 mennessä esikuntakapteeni M.G. Maaliskuussa 1917 koko tilaus ehdittiin jo kertaalleen perua, mutta suurin ponnistuksin tilaus saatiin uudistettua, tällä kertaa tosin vain 3,0 miljoonasta kranaatista. Samaa tähtäintä käytettiin vielä 1920-luvun lopullakin, ennen uusien mallien käyttöönottamista. 300 metriä. Ilmeisesti pronssi valikoitui putken raaka-aineeksi helpomman valmistettavuuden vuoksi
Suuntaimen kiinnitysratkaisu ei ollut kenttäkelpoinen, ammunnassa suuntain irtosi helposti tähtäimestä. Lieriön kärki oli täysin suora ja sen perässä oli käsin kierrettävä alumiinikehällä varustettu aikasytytin (1-10 sekuntia), jonka toiminta perustui ruudin hidastettuun palamiseen eli nk. Räjähdyspanoksena toimi 50 grammaa trotyylia ja kranaatin kantama oli n. Kovan patruunan ruutipanoksen paine sai kiväärikranaatin liikkeelle ja samalla sytytti kranaatin peräosaan sijoitetun aikasytyttimen ruutiradan. Kranaatti oli lisäksi teräväkärkinen, luotimaiseksi muotoiltu ja näin Karnaukhovin vastaavaa virtaviivaisempi. Sirpalekranaatin lisäksi 16-linjan laukaisuputkeen kehitettiin myös erilaisia valaisukranaatteja, myös laskuvarjolla varustettu versio. Kiväärikranaatti m/1916 ammuttiin luodittomalla ajopanoksella, jossa oli 2,0 g panos savutonta ruutia ja hylsyn suu oli tukittu huopatulpalla. ruutirataan. Ensimmäiset läpiammuttavat Djakonovkiväärikranaatit heittimineen toimitettiin joukoille vasta vallankumouksen jälkeen vuodenvaihteessa 1918, mutta jo saman vuoden maaliskuun alusta niiden tuotanto määrättiin keskeytettäväksi teollisuuden alasajon vuoksi. Karnaukhovin heitintä oli ensimmäistä kertaa kokeiltu jo toukokuussa 1915 Oraniembaumin lähellä, ja ensimmäisen koetilauksen 1000 kranaattia valmistettiin marraskuussa 1915. Vasemmalla vuoden 1928 mallinen haaratuki, oikealla haaratuki m/1930. Tähtäimeen yhdistetty ”luotilanka” eli lyijypainolla varustettu peltiliuska näytti ampumamatkan kullakin korotuskulmalla. Panoksen keskelle oli sijoitettu räjäytin. Vuonna 1916 käyttöönotettiin teknikko A.A. Djakonovin kranaatissa Djakonovin kvadranttisuuntain m/1927, joka kiinnitettiin suoraan takatähtäimen tangenttiin. Kyseisellä ajopanoksella sirpalekranaatille saatiin 350 m maksimikantama. Tällaisia kehitettiin Venäjällä ensimmäisen maailmansodan aikana useammankin suunnittelijan toimesta, mutta vain kaksi tyyppiä hyväksyttiin käyttöön. Segalin jo edellisenä vuonna suunnittelema järjestelmä, jossa käytettiin kaliiperiltaan 16-linjaista (40,6 mm) teräksestä valmistettua laukaisuputkea. Kiinnitys oli nimensä mukaisesti sama kuin pistimessä m/1891. Järjestelmässä käytetty aikasytyttimellä varustettu sirpalekranaatti oli 100 mm pituinen ja painoltaan 540 grammaa. Maaliskuussa 1917 koko tilaus ehdittiin jo kertaalleen perua, mutta suurin ponnistuksin tilaus saatiin uudistettua, tällä kertaa tosin vain 3,0 miljoonasta kranaatista. Uuden kranaatin myötä myös laukaisuputki varustettiin rihloilla, johon kranaatin takaosassa olleet nystyrät vastasivat. läpiammuttavan kiväärikranaatin, joka voitiin ampua tavallista kiväärinpatruunaa käyttäen. Djakonovin kiväärikranaatti ammuttiin siis tavallisella kovalla patruunalla eikä erillistä ajopanospatruunaa enää tarvittu, mikä olikin huomattava parannus aiempaan. Ilmeisesti pronssi valikoitui putken raaka-aineeksi helpomman valmistettavuuden vuoksi. oli pyörimisakselille sijoitettu keskustunneli halkaisijaltaan 7,82 mm, jonka läpi kovan patruunan luoti pääsi juuri lentämään. Pavlovskin ja insinööri V.B. Suuntain nimettiin malliksi 1930. Tähtäimenä käytettiin kranaattitähtäintä m/1916, jonka asteikko oli muutettu Djakonovin kranaatille sopivaksi. Se oli varustettu lieriömäisellä mustalla valurautakuorella, joka oli uritettu sirpaloitumisen maksimoimiseksi. ASE-lehti • 11. Kuvat Puna-armeijan ohjesäännöstä vuodelta 1933. Putki oli rihlaamaton ja 280 mm pituinen ilman kiinnitysosia. Ratkaisuksi kiinnitys muutettiin pantamaiseksi, mutta itse suuntain säilyi samana. Tähtääminen kranaattiputkella tapahtui aseen tukin alapuolelle kiinnitettävällä yksinkertaisella luotilankakvadranttitähtäimellä m/1916. Hän oli kehittänyt nk. 300 metriä. Djakonovin valurautakuorista, n. Rihlaus paransi ennen kaikkea kranaatin tarkkuutta pidemmillä ampumamatkoilla. Lopulta vuoden 1917 tammikuun ja syyskuun välisenä aikana joukoille toimitettiin ainoastaan 40 Karnaukhovin laukaisuputkea ja 18 400 kpl sirpalekranaatteja. Samaa esiintyi myös vaikkapa Maxim-konekiväärien osien kohdalla. Venäjän asevoimat suunnittelivat tilaavansa 4000-5000 laukaisuputkea ja 0,5 miljoonaa kranaattia. luovuttiin kesällä 1917, sillä ranskalaisen kuppilaukaistavan kiväärikranaatin ei katsottu tuovan mitään etua kotimaiseen Djakonovkranaattiin verrattuna. Venäjää maailmansodassa vaivannut ainainen pula aseteollisuuden resursseista pakotti turvautumaan tavanomaiseen konepajateollisuuteen myös putkellisten kiväärikranaattien valmistuksessa, ja lopulta koko vuosi 1917 menikin tuotannollisten ongelmien ratkaisemisessa. 400 g painoista kranaattia testattiin talvella 1916 Kamianets-Podolskissa, jolloin sillä saavutettiin 280 m kantama. Samaa tähtäintä käytettiin vielä 1920-luvun lopullakin, ennen uusien mallien käyttöönottamista. Kranaatin pohjassa oli messinkinen sormiruuvi, jolla aikasytyttimen kehä saatiin lukittua liikkumattomaksi. Teräspellistä tehdyssä tähtäimessä oli messinkinen neljänneskehä (kvadrantti), johon oli merkitty ampumamatkat arsinoina (175-400) ja niitä vastaavat aikasytyttimen asennot sekunneissa (1-10). PUTKESTA AMMUTTAVAT KIVÄÄRIKRANAATIT Toinen kiväärikranaattityyppi vaati erillisen heittimen, eli laukaisuputken, joka kiinnitettiin piipunsuuhun etutähtäimen jalan taakse kiristettävällä bajonettikiinnityksellä. Karnaukhovin, sähköinsinööri S.P. Djakonov 37. Kranaatti oli varustettu aikasytyttimen peittävällä lyhyellä kumisuojuksella, joka poistettiin ennen ampumista. Nikolajeffin tehtaassa ainakin kokeeksi. Myös tykistökomitea hyväksyi Djakonovin kiväärikranaattiehdotelman, ja tehtiin alustava suunnitelma 20 000 heittimen ja 7,5 miljoonan kranaatin tilaamisesta neljältä eri tehtaalta. Brusilov vakuuttui Djakonovin järjestelmän hyödyistä. LÄPIAMMUTTAVA UUDISTUS Edellistä kehittyneemmän kiväärikranaatin laukaisulaitteineen suunnitteli alkuvuoteen 1916 mennessä esikuntakapteeni M.G. Vuonna 1933 Puna-armeijan Djakonov-järjestelmässä käyttämät kvadranttisuuntaimet m/1927 ja m/1930 (ylhäällä) sekä juuri kehitetty kulmaviivainkvadrantti, joka sittemmin nimettiin malliksi 1937. Djakonovin rihlatusta laukaisuputkesta on myös pronssista valmistettu versio, pituudeltaan 361 mm. Jekaterinburgin rykmentistä. Lounaisrintaman komentaja kenraali A.A. Tällaisia on valmistettu myös Suomessa vuonna 1917 helsinkiläisen S.N. Valukuoren sisällä oli 81 g panos shneideriittiä, korkeaenergistä räjähdysainetta, jonka aineosina toimivat ammoniumnitraatti ja dinitronaftaleeni
Tämä malli soveltui kulmikkaalla lukonkehyksellä varustettuihin kivääreihin. Djakonovin järjestelmää varten oli käyttöönotettu jo vuonna 1927 uusi kvadranttitähtäin ja vuonna 1928 kiväärikranaattien ampumista vakauttava haaratuki, jotka oli tarkoitettu Puna-armeijan peruskalustona tuolloin toiminutta rakuunakivääriä m/1891 varten. Erikoisesti seuraavat epäkohdat lienevät tehneet kiv.krh:n epäsuosituksi. Toisten mukaan niitä olisi yksi joka ryhmässä, toisten mukaan joka joukkueen neljäs ryhmä on aseistettu kolmella kiväärikranaatinheittimellä, joten niitä komppaniassa olisi yhdeksän. Kaksiosaisen artikkelisarjan seuraavassa osassa käsitellään tarkemmin Djakonov-järjestelmää m/1930, sen ampumatarvikkeita ja muita neuvostoliittolaisia kiväärikranaatteja toisessa maailmansodassa. Kaksijalkainen, 1,8 kg painava haaratuki oli kiinnitetty aseen tukin ympärille kiristettyyn peltiseen pantaan, jonka oikealle puolelle oli liitetty holkki, jossa haaratuen varsi pääsi liikkumaan. Tästä syystä Djakonovin järjestelmä oli jo 1930-luvun lopulla todettu vanhentuneeksi ja sitä oli alettu korvata 50 mm pienoiskranaatinheittimellä m/1939. KÄYTÄNNÖSSÄ Talvisodan aattona Punaarmeijan jokaiseen kiväärija ratsuväkijoukkueeseen oli ainakin paperilla sijoitettu 2-3 kiväärikranaattitaisteluparia, joskin käytännössä varsinainen taistelutoiminta Djakonovin heittimillä varustetuilla kivääreillä jäi rajoitetuksi. Djakonovin järjestelmää testattiin virallisesti marraskuussa 1927, jolloin mm. Itse asiassa haaratukia suunniteltiin kaksikin erilaista, joista vain toinen otettiin käyttöön. Kaasusulkimen tehtävänä oli sulkea luotikanava luodin läpäistyä sen. Ensimmäinen suurempi a-tarviketilaus tehtiin vuodelle 1929, yhteensä 560 000 sirpalekranaatista. Holkissa oli kiristysvipu, jonka avulla varsi saatiin lukittua sopivalle korolle. Kranaattitähtäimen teräksinen jalusta lukittiin paikoilleen takatähtäimen asettimen avulla. Hän oli lisännyt kranaatin perään kaasutiivistyskupin, kaasusulkimen ja lisäpanoksen kantaman kasvattamiseksi 570 metriin. Jatkosodan aikana todettiin tarve kiväärikranaatin ampumalaitteille, mutta hankinnat kohdennettiin saksalaismalliselle järjestelmälle, joka oli modernimpi ja johon oli olemassa monipuolisia ampumatarvikkeita. Tämän vuorostaan korvasi lopulliseksi jäänyt, selvästi parannettu sivuttaissuuntauksella varustettu kulmaviivain-kvadranttitähtäin, jonka käyttö alkoi kokeiluluontoisesti jo 1930luvun alkuvuosina, joskin lopullisesti se hyväksyttiin käyttöön vasta 1930-luvun lopulla nimikkeellä m/1937. Suomea vastaan käydyssä sodassa kuitenkin todettiin, että ne kokonaan puuttuivat muutamilta joukko-osastoilta. Mahdollista onkin, että tämä ase on tarkoitus poistaa sen käytössä esiintyneiden epäkohtien vuoksi. Heitin, suuntain ja haaratuki oli tarkoitettu kuljetettavaksi kankaisessa olkalaukussa, kuten ohjesäännön kuvasta ilmenee. Tuliasemassa ase ampujineen usein tarjoaa näkyvän maalin, sillä sen käyttö suojavarustuksen takaa on hyvin vaikeata. Ehdoksi tosin asetettiin kranaatin kantaman lisääminen 425 metriin. Djakonov-järjestelmässä 1920-luvun lopulla käytetty teräsputki oli pääpiirteissään samanlainen kuin m/1917, mutta putken kuppimaista päätykappaletta oli lyhennetty muutamalla sentillä pituuden ollessa 341 mm. Vastaisku (rekyyli) on niin voimakas, että ammunta kiväärinperä tuettuna olkapäätä vastaan on jotensakin mahdotonta, mutta tuettuna maahan tai yleensäkin jotain kovaa vastaan kivääri voi vahingoittua. Tietoja puna-armeijan aseistuksesta -kirja vuodelta 1940 kertoo: ”Tiedot kiväärikranaatinheitinten määrävahvuuden mukaisesta lukumäärästä jv.komppaniassa ovat ristiriitaisia. Djakonovin uudistettu kranaatti heittimineen hyväksyttiin käyttöön 8.2.1928, ja sille julkaistiin samana vuonna myös ensimmäinen ohjekirja. pitkä ja matalilla korotuskulmilla suuri osa sen pituudesta törrötti hankalasti aseen yläpuolella. Vaikka sotasaaliiksi saatiin lukuisia kiväärikranaatinamVaikka sotasaaliiksi saatiin lukuisia kiväärikranaatinampumalaitteita ja runsain mitoin ampumatarvikkeita, mitään pumalaitteita ja runsain mitoin ampumatarvikkeita, mitään organisoitua käyttöä niillä Suomen puolustusvoimissa ei organisoitua käyttöä niillä Suomen puolustusvoimissa ei tiettävästi ollut. Suhteellisen yleisiä ovat luultavasti olleet tapaukset, jolloin kranaatti räjähtää lieriössä. 12 • ASE-lehti. Muodoltaan tähtäin oli sivultapäin katsottaessa pyöreähkö, kvadrantin kulma-asteikko (0-45 astetta) oli sijoitettu tähtäimen takaosaan, sivulevyjen väliseen tilaan, jonka suojana oli kaareva lasinen ikkuna. Tämän ja muutaman muun muutoksen tuloksena syntyi lopullinen VGD-kiväärikranaatti (Vintovotshnaja Granata Djakonova). Sotasaaliiksi saatuja ampumalaitteita käytettiin nähtävästi enimmäkseen valoammusten ampumiseen. Ilmeisesti yllä mainitut epäkohdat vaikuttivat sotasaalismateriaalin käyttöhalukkuuteen. esiintyi ongelmia lisäpanosten toimivuudessa. Tätä seurasi m/1930, joka erosi mallista 1927 siten, että nyt tähtäin oli varustettu siipimutterikiristeisellä teräspannalla, joka kiinnitettiin aseen ympärille takatähtäimen taakse. Djakonov sai työnsä kranaatin parantamiseksi valmiiksi helmikuuhun 1923 mennessä. Päätykappaleessa oli yhä samanlainen paksunnos putken kierteiden kohdalla kuin mallissa 1917, samoin kiinnitysholkin peräosassa oli pistimestä tuttu paksunnos. Putkessa m/1930 rakennetta oli huomattavasti yksinkertaistettu jättämällä sen viimeistelystä sorvausta vaativia työvaiheita pois. Tulinopeus ilmoitetaan 6-8 laukaukseksi minuutissa, mutta vastaiskun voimakkuuden vuoksi lienee vain poikkeustapauksissa mahdollinen, koska aseen siirtyminen pakottaa suuntaamaan kunkin laukauksen erikseen.” Vaikka sotasaaliiksi saatiin lukuisia kiväärikranaatinampumalaitteita ja runsain mitoin ampumatarvikkeita, mitään organisoitua käyttöä niillä Suomen puolustusvoimissa ei tiettävästi ollut. Yhä luotilankaperiaatteeseen perustuva, mutta nyt messinkirunkoon koteloitu kranaattitähtäin m/1927, oli sijoitettu aseen takatähtäimen päälle sojottaen siitä kömpelösti ylöspäin. Haaratuen varsi oli metrin mittaisena epäkäytännöllisen Vuonna 1921 M.G. Syynä tähän oli kranaattiputken lataamisen monimutkaisuus, vaatimaton tarkkuus ja VGD-sirpalekranaatin suhteellisen heikko teho. tiettävästi ollut. Malli oli tarkoitettu pyöreällä lukonkehyksellä varustettuihin kivääreihin m/1891-30. Djakonov nimitettiin Petrogradin tehtaalle neuvonantajaksi ja hän pääsi lopulta jatkamaan työtään kiväärikranaattinsa parissa, kun vuonna 1922 tykistökomitea päätti hyväksyä suunnitelmat Djakonovin järjestelmän käyttöönottamiseksi Neuvosto-Venäjällä. Lisäksi kaasusuljin todettiin valmistuskustannuksia turhaan nostavaksi, mutta kantamaa vain marginaalisesti lisääväksi ominaisuudeksi, joten tuotantoversiosta se jätettiin pois. Venäläiset kiväärikranaatit ja ampumalaitteet lähettiin jo sodan loppuvaiheessa varikoihin, josta ne 1950-luvulla hävitettiin muun sotamateriaalin mukana. 1930-luvun alussa käyttöön otettiin myös mallia 1928 kompaktimpi, teleskooppivartinen haaratuki m/1930
Tämän vuorostaan korvasi lopulliseksi jäänyt, selvästi parannettu sivuttaissuuntauksella varustettu kulmaviivain-kvadranttitähtäin, jonka käyttö alkoi kokeiluluontoisesti jo 1930luvun alkuvuosina, joskin lopullisesti se hyväksyttiin käyttöön vasta 1930-luvun lopulla nimikkeellä m/1937. ASE-lehti • 13. Tulinopeus ilmoitetaan 6-8 laukaukseksi minuutissa, mutta vastaiskun voimakkuuden vuoksi lienee vain poikkeustapauksissa mahdollinen, koska aseen siirtyminen pakottaa suuntaamaan kunkin laukauksen erikseen.” Vaikka sotasaaliiksi saatiin lukuisia kiväärikranaatinampumalaitteita ja runsain mitoin ampumatarvikkeita, mitään organisoitua käyttöä niillä Suomen puolustusvoimissa ei tiettävästi ollut. Djakonov sai työnsä kranaatin parantamiseksi valmiiksi helmikuuhun 1923 mennessä. KÄYTÄNNÖSSÄ Talvisodan aattona Punaarmeijan jokaiseen kiväärija ratsuväkijoukkueeseen oli ainakin paperilla sijoitettu 2-3 kiväärikranaattitaisteluparia, joskin käytännössä varsinainen taistelutoiminta Djakonovin heittimillä varustetuilla kivääreillä jäi rajoitetuksi. Hän oli lisännyt kranaatin perään kaasutiivistyskupin, kaasusulkimen ja lisäpanoksen kantaman kasvattamiseksi 570 metriin. Tätä seurasi m/1930, joka erosi mallista 1927 siten, että nyt tähtäin oli varustettu siipimutterikiristeisellä teräspannalla, joka kiinnitettiin aseen ympärille takatähtäimen taakse. Toisten mukaan niitä olisi yksi joka ryhmässä, toisten mukaan joka joukkueen neljäs ryhmä on aseistettu kolmella kiväärikranaatinheittimellä, joten niitä komppaniassa olisi yhdeksän. esiintyi ongelmia lisäpanosten toimivuudessa. Yhä luotilankaperiaatteeseen perustuva, mutta nyt messinkirunkoon koteloitu kranaattitähtäin m/1927, oli sijoitettu aseen takatähtäimen päälle sojottaen siitä kömpelösti ylöspäin. Kranaattitähtäimen teräksinen jalusta lukittiin paikoilleen takatähtäimen asettimen avulla. Ensimmäinen suurempi a-tarviketilaus tehtiin vuodelle 1929, yhteensä 560 000 sirpalekranaatista. Suhteellisen yleisiä ovat luultavasti olleet tapaukset, jolloin kranaatti räjähtää lieriössä. Djakonovin uudistettu kranaatti heittimineen hyväksyttiin käyttöön 8.2.1928, ja sille julkaistiin samana vuonna myös ensimmäinen ohjekirja. 1930-luvun alussa käyttöön otettiin myös mallia 1928 kompaktimpi, teleskooppivartinen haaratuki m/1930. Tuliasemassa ase ampujineen usein tarjoaa näkyvän maalin, sillä sen käyttö suojavarustuksen takaa on hyvin vaikeata. Kaksijalkainen, 1,8 kg painava haaratuki oli kiinnitetty aseen tukin ympärille kiristettyyn peltiseen pantaan, jonka oikealle puolelle oli liitetty holkki, jossa haaratuen varsi pääsi liikkumaan. Heitin, suuntain ja haaratuki oli tarkoitettu kuljetettavaksi kankaisessa olkalaukussa, kuten ohjesäännön kuvasta ilmenee. Muodoltaan tähtäin oli sivultapäin katsottaessa pyöreähkö, kvadrantin kulma-asteikko (0-45 astetta) oli sijoitettu tähtäimen takaosaan, sivulevyjen väliseen tilaan, jonka suojana oli kaareva lasinen ikkuna. Djakonov nimitettiin Petrogradin tehtaalle neuvonantajaksi ja hän pääsi lopulta jatkamaan työtään kiväärikranaattinsa parissa, kun vuonna 1922 tykistökomitea päätti hyväksyä suunnitelmat Djakonovin järjestelmän käyttöönottamiseksi Neuvosto-Venäjällä. Vastaisku (rekyyli) on niin voimakas, että ammunta kiväärinperä tuettuna olkapäätä vastaan on jotensakin mahdotonta, mutta tuettuna maahan tai yleensäkin jotain kovaa vastaan kivääri voi vahingoittua. Malli oli tarkoitettu pyöreällä lukonkehyksellä varustettuihin kivääreihin m/1891-30. Erikoisesti seuraavat epäkohdat lienevät tehneet kiv.krh:n epäsuosituksi. Tämän ja muutaman muun muutoksen tuloksena syntyi lopullinen VGD-kiväärikranaatti (Vintovotshnaja Granata Djakonova). tiettävästi ollut. Mahdollista onkin, että tämä ase on tarkoitus poistaa sen käytössä esiintyneiden epäkohtien vuoksi. Djakonovin järjestelmää testattiin virallisesti marraskuussa 1927, jolloin mm. Haaratuen varsi oli metrin mittaisena epäkäytännöllisen Vuonna 1921 M.G. pitkä ja matalilla korotuskulmilla suuri osa sen pituudesta törrötti hankalasti aseen yläpuolella. Venäläiset kiväärikranaatit ja ampumalaitteet lähettiin jo sodan loppuvaiheessa varikoihin, josta ne 1950-luvulla hävitettiin muun sotamateriaalin mukana. Itse asiassa haaratukia suunniteltiin kaksikin erilaista, joista vain toinen otettiin käyttöön. Putkessa m/1930 rakennetta oli huomattavasti yksinkertaistettu jättämällä sen viimeistelystä sorvausta vaativia työvaiheita pois. Ilmeisesti yllä mainitut epäkohdat vaikuttivat sotasaalismateriaalin käyttöhalukkuuteen. Kaasusulkimen tehtävänä oli sulkea luotikanava luodin läpäistyä sen. Djakonov-järjestelmässä 1920-luvun lopulla käytetty teräsputki oli pääpiirteissään samanlainen kuin m/1917, mutta putken kuppimaista päätykappaletta oli lyhennetty muutamalla sentillä pituuden ollessa 341 mm. Djakonovin järjestelmää varten oli käyttöönotettu jo vuonna 1927 uusi kvadranttitähtäin ja vuonna 1928 kiväärikranaattien ampumista vakauttava haaratuki, jotka oli tarkoitettu Puna-armeijan peruskalustona tuolloin toiminutta rakuunakivääriä m/1891 varten. Ehdoksi tosin asetettiin kranaatin kantaman lisääminen 425 metriin. Vaikka sotasaaliiksi saatiin lukuisia kiväärikranaatinamVaikka sotasaaliiksi saatiin lukuisia kiväärikranaatinampumalaitteita ja runsain mitoin ampumatarvikkeita, mitään pumalaitteita ja runsain mitoin ampumatarvikkeita, mitään organisoitua käyttöä niillä Suomen puolustusvoimissa ei organisoitua käyttöä niillä Suomen puolustusvoimissa ei tiettävästi ollut. Holkissa oli kiristysvipu, jonka avulla varsi saatiin lukittua sopivalle korolle. Lisäksi kaasusuljin todettiin valmistuskustannuksia turhaan nostavaksi, mutta kantamaa vain marginaalisesti lisääväksi ominaisuudeksi, joten tuotantoversiosta se jätettiin pois. Kaksiosaisen artikkelisarjan seuraavassa osassa käsitellään tarkemmin Djakonov-järjestelmää m/1930, sen ampumatarvikkeita ja muita neuvostoliittolaisia kiväärikranaatteja toisessa maailmansodassa. Tietoja puna-armeijan aseistuksesta -kirja vuodelta 1940 kertoo: ”Tiedot kiväärikranaatinheitinten määrävahvuuden mukaisesta lukumäärästä jv.komppaniassa ovat ristiriitaisia. Jatkosodan aikana todettiin tarve kiväärikranaatin ampumalaitteille, mutta hankinnat kohdennettiin saksalaismalliselle järjestelmälle, joka oli modernimpi ja johon oli olemassa monipuolisia ampumatarvikkeita. Päätykappaleessa oli yhä samanlainen paksunnos putken kierteiden kohdalla kuin mallissa 1917, samoin kiinnitysholkin peräosassa oli pistimestä tuttu paksunnos. Syynä tähän oli kranaattiputken lataamisen monimutkaisuus, vaatimaton tarkkuus ja VGD-sirpalekranaatin suhteellisen heikko teho. Tämä malli soveltui kulmikkaalla lukonkehyksellä varustettuihin kivääreihin. Suomea vastaan käydyssä sodassa kuitenkin todettiin, että ne kokonaan puuttuivat muutamilta joukko-osastoilta. Sotasaaliiksi saatuja ampumalaitteita käytettiin nähtävästi enimmäkseen valoammusten ampumiseen. Tästä syystä Djakonovin järjestelmä oli jo 1930-luvun lopulla todettu vanhentuneeksi ja sitä oli alettu korvata 50 mm pienoiskranaatinheittimellä m/1939
Veistä käytettiin käytännössä alkuperäisen tarkoituksen lisäksi monenlaisiin arkisiin askareisiin aina perunan kuorinnasta veistotöihin. Suomen Sisällissodan aikana Gallen-Kallela työskenteli Mannerheimin päämajassa. 1931 osallistuivat mm. upseerien häissä, joissa on tapana muodostaa kunniakuja, kohotetuin miekoin, hääparille. TERÄASEET 100 TERÄASEET 100 v.v. Tässä artikkelissa esiteltävät teräaseet on suunnitellut taiteilija Akseli Gallen-Kallela (s. Akseli Gallen-Kallela oli myös hyvin isänmaallinen mies. Niin tupessa kuin myös kaiverrettuna terässä toisella puolella tekstit: ” Suomen armeija”. Valmistajina on toiminut Saksan Solingenin maineikkaat aseseppäpajat: WKC, Eickhorn, ALCOSO, F.W. niin Suomen Marsalkka Mannerheim, kuin myös Kansallissäveltäjämme Sibelius. Kahva bakeliittia kultamessinkipunoksin. Veitsi oli pienestä koostaan huolimatta hyvin vankka monenlaiseen toimintaan, mm. Veitsi oli Suomen armeijalla käytössä aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Tämän artikkelin tarkoituksena on nostaa esille nuo Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat hienot teräaseet, joista tuotannossa on yhä, lähes sadan vuoden jälkeenkin upseerimiekka, sekä yliopistojen tohtorimiekat. Kaarevuus terän kärjessä yläpuolella. Merivoimien upseerimiekka on muutoin samanlainen, mutta tuppi nahkaa messinkiheloin. 14 • ASE-lehti. Sisällissodan jälkeen hän toimi myös hetken aikaa Marskin adjutanttina. Akseli Gallen-Kallela Mannerheimin adjutanttina, luutnantin univormussaan 1918-1919. Gallen-Kallelan arvostusta Suomessa kuvastaa myös hyvin se, että hänen hautajaisiinsa v. Terän muotoilu on käänteinen totuttuun perinteiseen suomalaisen puukon muotoiluun. Maailmansodan jälkeen. Tässä artikkelissa ei käsitellä Gallen-Kallelan ansiokasta maalaustaidetta. Höller ja E.F. (Pidempi malli on suhteellisen harvinainen.) Muotoilussa selvästi havaittavaa Gallen-Kallelan Kalevalaistyyliä. Hörster. Miekkaa ovat olleet oikeutettuja kantamaan upseerit aina vänrikistä kenraaliin. Helassa (kahvakonstruktion lukitseva) heraldinen upseerin ruusu. GallenKallela on kuuluisa realistisista kansankuvauksista ja erityisesti upeista Kalevala-aiheisista maalauksistaan. Miekan ovat nähneet myös monet siviilihenkilöt mm. Käytännössä niiden käyttöönotto monin osin kesti kuitenkin vielä siitä vuosia eteenpäin, aina 1920-luvun puoliväliin. Väistimessä/kouraimessa on ylpeä Suomen leijona. Akseli Gallen-Kallela on kautta aikojen Suomen merkittävimpiä taitelijoita, tunnetuin taidemaalarina. 26.4.1865k. 1919-1922. Viestimiehen veitsi kahdessa eri pituudessa. UPSEERIMIEKKA Gallen-Kallela suunnitteli suomalaiselle upseerille miekan M/1922. TEKSTI: MIKA M. 7.3.1931). Miekkaa valmistetaan yhä tänä päivänä suomalaisille upseereille ja kadeteille. 1919. Vielä tätäkin vähemmän tunnettua on, että hän suunnitteli useita erilaisia teräaseita Suomen armeijalle, ja tohtorinmiekan suomalaisille yliopistoille. Hän on niin kansallisesti, kuin myös kansainvälisestikin, hyvin arvostettu ja tunnettu. Upseerin portepee-tupsu solmittuna väistimeen. Valmistajan merkintä Fiskars, etsattuna terän toiselle puolen. Maalaus: Lemminkäinen Tulijoella (Akseli Gallen-Kallela, 1920). vahvan läpi kahvarungon johtuvan ruodon ansiosta. Armeijan tilauksesta Gallen-Kallela suunnitteli pikaisesti sitten tähän tarkoitukseen oman veitsen v. Tässä artikkelissa esiteltävät teräaseet Gallen-Kallela suunnitteli pitkälti vv. Akseli Gallen-Kallelan Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat suunnittelemat Vähemmän tunnettua on, että Gallen-Kallela suunnitteli Suomen armeijalle heraldiikan ja univormut. Upseerija aliupseerimiekat. VIESTIMIEHEN VEITSI Suomalaiselle sotilaalle, viestimiehelle tuli saada veitsi, jolla viestilangat saatiin kätevästi kuorittua ja katkaistua. Viestihän oli hyvinkin moderni aselaji tuona aikana, Suomen itsenäistyessä, 1. Väistin/kourain messinkiä, terä niklattua terästä ja tuppi mustaksi maalattua terästä
1931 osallistuivat mm. Veitsi oli pienestä koostaan huolimatta hyvin vankka monenlaiseen toimintaan, mm. Miekkaa valmistetaan yhä tänä päivänä suomalaisille upseereille ja kadeteille. TEKSTI: MIKA M. niin Suomen Marsalkka Mannerheim, kuin myös Kansallissäveltäjämme Sibelius. Valmistajina on toiminut Saksan Solingenin maineikkaat aseseppäpajat: WKC, Eickhorn, ALCOSO, F.W. Hän on niin kansallisesti, kuin myös kansainvälisestikin, hyvin arvostettu ja tunnettu. Viestihän oli hyvinkin moderni aselaji tuona aikana, Suomen itsenäistyessä, 1. Terän muotoilu on käänteinen totuttuun perinteiseen suomalaisen puukon muotoiluun. Miekkaa ovat olleet oikeutettuja kantamaan upseerit aina vänrikistä kenraaliin. Suomen Sisällissodan aikana Gallen-Kallela työskenteli Mannerheimin päämajassa. Veitsi oli Suomen armeijalla käytössä aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Akseli Gallen-Kallela Mannerheimin adjutanttina, luutnantin univormussaan 1918-1919. Väistin/kourain messinkiä, terä niklattua terästä ja tuppi mustaksi maalattua terästä. TERÄASEET 100 TERÄASEET 100 v.v. Merivoimien upseerimiekka on muutoin samanlainen, mutta tuppi nahkaa messinkiheloin. Hörster. 1919-1922. ASE-lehti • 15. Veistä käytettiin käytännössä alkuperäisen tarkoituksen lisäksi monenlaisiin arkisiin askareisiin aina perunan kuorinnasta veistotöihin. Miekan ovat nähneet myös monet siviilihenkilöt mm. Höller ja E.F. Maailmansodan jälkeen. Tässä artikkelissa esiteltävät teräaseet Gallen-Kallela suunnitteli pitkälti vv. 1919. Viestimiehen veitsi kahdessa eri pituudessa. Valmistajan merkintä Fiskars, etsattuna terän toiselle puolen. GallenKallela on kuuluisa realistisista kansankuvauksista ja erityisesti upeista Kalevala-aiheisista maalauksistaan. Akseli Gallen-Kallela on kautta aikojen Suomen merkittävimpiä taitelijoita, tunnetuin taidemaalarina. Sisällissodan jälkeen hän toimi myös hetken aikaa Marskin adjutanttina. Akseli Gallen-Kallela oli myös hyvin isänmaallinen mies. Maalaus: Lemminkäinen Tulijoella (Akseli Gallen-Kallela, 1920). Vielä tätäkin vähemmän tunnettua on, että hän suunnitteli useita erilaisia teräaseita Suomen armeijalle, ja tohtorinmiekan suomalaisille yliopistoille. Tässä artikkelissa esiteltävät teräaseet on suunnitellut taiteilija Akseli Gallen-Kallela (s. Upseerija aliupseerimiekat. upseerien häissä, joissa on tapana muodostaa kunniakuja, kohotetuin miekoin, hääparille. Kahva bakeliittia kultamessinkipunoksin. Armeijan tilauksesta Gallen-Kallela suunnitteli pikaisesti sitten tähän tarkoitukseen oman veitsen v. Väistimessä/kouraimessa on ylpeä Suomen leijona. Kaarevuus terän kärjessä yläpuolella. Helassa (kahvakonstruktion lukitseva) heraldinen upseerin ruusu. UPSEERIMIEKKA Gallen-Kallela suunnitteli suomalaiselle upseerille miekan M/1922. Niin tupessa kuin myös kaiverrettuna terässä toisella puolella tekstit: ” Suomen armeija”. Tässä artikkelissa ei käsitellä Gallen-Kallelan ansiokasta maalaustaidetta. Käytännössä niiden käyttöönotto monin osin kesti kuitenkin vielä siitä vuosia eteenpäin, aina 1920-luvun puoliväliin. 26.4.1865k. Gallen-Kallelan arvostusta Suomessa kuvastaa myös hyvin se, että hänen hautajaisiinsa v. 7.3.1931). vahvan läpi kahvarungon johtuvan ruodon ansiosta. VIESTIMIEHEN VEITSI Suomalaiselle sotilaalle, viestimiehelle tuli saada veitsi, jolla viestilangat saatiin kätevästi kuorittua ja katkaistua. (Pidempi malli on suhteellisen harvinainen.) Muotoilussa selvästi havaittavaa Gallen-Kallelan Kalevalaistyyliä. Akseli Gallen-Kallelan Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat suunnittelemat Vähemmän tunnettua on, että Gallen-Kallela suunnitteli Suomen armeijalle heraldiikan ja univormut. Upseerin portepee-tupsu solmittuna väistimeen. Tämän artikkelin tarkoituksena on nostaa esille nuo Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat hienot teräaseet, joista tuotannossa on yhä, lähes sadan vuoden jälkeenkin upseerimiekka, sekä yliopistojen tohtorimiekat
Hörster, Solingen-leima, stannaus terän juuressa. Valmistaja WKC, Solingenleima,etsaus, terän juuressa. Aliupseerimiekka. Sodat nähnyt kokonaisuus. Alkuperäiset nahkakannikkeet joilla miekka saatiin vertikaaliseen asentoon ja palveluskäyttöön paremmin sopivaksi. Aliupseerimiekan portepee on suhteellisen harvinainen. aliupseerimiekan ohuempi nauha ja aavistuksen pienempi portepeen ”pallo”. Portepee solmittuna oikeaoppisesti. Upseerimiekan tyylikäs kourain. Miekan valmistaja WKC, Solingen. Valmistaja E.F. Huom. Solingenin teräase valmistajan, Alexander Coppelin myyntiesitteessä/kuvastossa, suomalaiset miekat. Tätä kannikemallia esiintyi jo 1930-luvulla, mutta se virallistettiin vasta 1950-luvun alussa. Ylpeä Suomen leijona. Samaisen myyntiesitteen suomalaiset laivaston upseerimiekka, laivaston tikari, aliupseeriveitsi ja upseeriveitsi. ensimmäinen (erittäin harvinainen) kannikemalli 1920-luvulta, ensimmäinen portepee-malli, 1930luvun komentovyö, sekä M/1922 upseerin paraati-hihanauha. Huom. Upseerimiekka, ratsuväen sapeli, sotilasvirkamiehen miekka (Huom! samankaltaisuus tohtorinmiekan kanssa) ja aliupseerimiekka. 16 • ASE-lehti. Upseerimiekka. 1920-1930-lukujen upseerimiekka, yksi niistä ensimmäisistä. Upseerija aliupseerimiekan portepeet oikeaoppisesti solmittuina. Erilaiset portepeet suomalaisissa Gallen-Kallelan suunnittelemissa miekoissa ja puukkopistimissä
Aliupseerimiekan portepee on suhteellisen harvinainen. Aliupseerimiekka. Alkuperäiset nahkakannikkeet joilla miekka saatiin vertikaaliseen asentoon ja palveluskäyttöön paremmin sopivaksi. Valmistaja WKC, Solingenleima,etsaus, terän juuressa. Tätä kannikemallia esiintyi jo 1930-luvulla, mutta se virallistettiin vasta 1950-luvun alussa. 1920-1930-lukujen upseerimiekka, yksi niistä ensimmäisistä. ASE-lehti • 17. Miekan valmistaja WKC, Solingen. Ylpeä Suomen leijona. Upseerimiekan tyylikäs kourain. aliupseerimiekan ohuempi nauha ja aavistuksen pienempi portepeen ”pallo”. Upseerimiekka, ratsuväen sapeli, sotilasvirkamiehen miekka (Huom! samankaltaisuus tohtorinmiekan kanssa) ja aliupseerimiekka. Hörster, Solingen-leima, stannaus terän juuressa. Huom. Upseerimiekka. Portepee solmittuna oikeaoppisesti. Erilaiset portepeet suomalaisissa Gallen-Kallelan suunnittelemissa miekoissa ja puukkopistimissä. Sodat nähnyt kokonaisuus. ensimmäinen (erittäin harvinainen) kannikemalli 1920-luvulta, ensimmäinen portepee-malli, 1930luvun komentovyö, sekä M/1922 upseerin paraati-hihanauha. Samaisen myyntiesitteen suomalaiset laivaston upseerimiekka, laivaston tikari, aliupseeriveitsi ja upseeriveitsi. Valmistaja E.F. Solingenin teräase valmistajan, Alexander Coppelin myyntiesitteessä/kuvastossa, suomalaiset miekat. Huom. Upseerija aliupseerimiekan portepeet oikeaoppisesti solmittuina
Tämä tekee aliupseerimiekasta keräilyllisesti tietenkin hieman harvinaisemman ja sitä kautta arvokkaamman verrattuna upseerimiekkaan. Sodan käynnin modernisoituessa Gallen-Kallelan suunnittelemien sapelien tuotanto ratsuväelle kuitenkin lopetettiin pian ja ne jäivät ns. kuriositeettina historiaan. Miekkaa olivat oikeutettuja kantamaan kaikki aliupseerit alikersantista sotilasmestariin. Miehistöveitsi. Pääesikunnan päätös miekan poistamisesta aiheutti suomalaisten upseerien piirissä kuitenkin voimakkaan tunnereaktion! Suuren painostuksen vuoksi Valtion pukutehdas ryhtyikin jälleen 1990luvulle tultaessa, hetken tauon jälkeen, tuottamaan tätä upseerimiekkaa. Miekan käyttö Suomessa ammattisotilaiden henkilökohtaisena varustuksena koki sitten lähes viimeisen kuoliniskunsa vuonna 1985. Helassa kahvakonstruktion lukitseva pallo. LAIVASTON TIKARI Gallen-Kallela suunnitteli myös yhden varsinaisen tikarin, sanan varsinaisessa merkityksessä, Suomen laivastolle. Tikaria lienee valmistettu vain hyvin rajattu määrä. Sotilashenkilöiden parissa miekkaa ja sen symboliarvoa yhä kuitenkin arvostettiin ja niinpä upseerimiekan lisäksi myös aliupseerimiekka oli käytännössä toisinaan yhä esillä, erilaisissa tilaisuuksissa. (Kahva kouraimineen, lähes samanlainen kuin upseerimiekassa. Kesti noin vuosikymmenen ennen kuin niiden tuotanto jälleen käynnistyi. Miekat myytiin tiettävästi pitkälti kantahenkilöstölle. (Tyyliltään leimaamaton. Väistin/kourain sekä kahva ovat pelkistetymmät kuin upseerimiekassa. tikari on lisäksi vielä harvinaisempi täysin ehjällä kahvalla. ”turhaksi painolastiksi”. Valmistaja Hackman&Co (leima, stanssaus terän juuressa). Näistä miehistöja aliupseeriveistä tuotettiin tiettävästi vuoteen 1940 saakka. Valmistajat Suomessa olivat Hackman & Co, sekä Fiskars. Laivaston tikari M/1922. Kahva bakeliittia. RATSUVÄEN SAPELI Upseerimiekkaa tuotettiin jonkin verran myös ratsuväelle ylöspäin kaartuvateräisen sapelin muodossa. la valmistettu). Muotoilu oli kaikissa pääpiirteittäin yhtäläinen. Huom! Aliupseeriveistä pidempi terä sekä kaksi kannikelenkkiä tupessa. 18 • ASE-lehti. vin pitkälti samankaltainen kuin tuon ajan saksalaisetkin. Hörster. Suomessa miekan käyttö rajattiin 1960-luvulla pääosin paraatipukuun ja juhlapukuun liittyväksi. Myös sitten viimeisen palveluksen tekevänä, vainajan arkun päällä. Tyyliltään hyvin ns. MIEHISTO-, ALIUPSEERIJA UPSEERIVEITSET Gallen-Kallela suunnitteli myös tyylikkäät veitset, puukkopistimet, niin miehistölle, aliupseereille kuin upseereillekin. Laivaston tikari M/1922. MIEKKOJEN KÄYTTÖ SOTAOLOSUHTEISSA JA SODAN JÄLKEEN… TÄHÄN PÄIVÄÄN ASTI Vuonna 1941 miekat todettiin armeijan puolesta ns. ALIUPSEERIMIEKKA Gallen-Kallela suunnitteli myös suomalaiselle aliupseerille oman miekan. Aliupseerimiekka M/1922. Ko. Hela kaartuu alaspäin upseerimiekkaa hieman jyrkemmin. Eikä niitä enää tämän jälkeen käytetty sotaolosuhteissa. Merivoimien aliupseerimiekka on muutoin samanlainen, mutta tuppi nahkaa messinkiheloin. Valmistaja tuntematon, Valmistaja tuntematon, leimaamaton. Vuonna 1930 suomalainen ratsuväki vielä harjoitteli sapelien kanssa. (Valmistaja kuitenkin jokin Saksan Solingenin asepaja tai Hackman tai Fiskars, Suomi) Upseeriveitsi. Tämä on tehnyt ajan saatossa halkeamia kahvan bakeliittiin monissa tapauksissa. Silti hyvin tyylikäs ja tyyliltään hyvin tunnistettavissa Gallen-Kallelan tyyliin. Aliupseerimiekkaa tuotettiin vielä 1970-luvun alkupuolelle, mutta sen jälkeen ainoastaan upseerien miekat olivat enää tuotannossa ja hankittavissa. Näitä on valmistettu ilmeisesti vain hyvin rajoitetusti ja se on erittäin harvinainen. Tuppi maalamaton.) Aliupseeriveitsi harvinaisen nahkaisen portepeen kera. Vuoden 1985 syksyllä valmistunut kadettikurssi ei enää saanutkaan automaattisesti miekkaa. Aliupseerija upseeriveitset olivat alun perin varustetut portepeillä. Miekan tuottaminen lopetettiin (ikävä kyllä) jo 1970luvun puolivälissä. Samoin kävi puukkopistimille. erityistilaisuudet. Aliupseerin veitsen kahva mustaksi maalattu ja karhennettu, ”salmiakkikuvioin”. (Tyyliltään ja laadultaan on kuitenkin ja laadultaan on kuitenkin selvää, että jollain Saksan selvää, että jollain Saksan Solingenin aseseppäpajalSolingenin aseseppäpajalla valmistettu). Ja jo vuoden 1966 jälkeen oli ollut miekan kanto oikeutettua vain erityistilanteissa kuten; juhlaparaati, kunniavartio, valatilaisuus, sotilashautajaiset, itsenäisyyspäivän Jumalanpalvelus ym. Maavoimille metallituppisena ja merivoimille nahkatuppisena messinkiheloin. Erona aliupseeriveitseen: sileä ruskeaksi maalattu ja lakattu kahva. Täysin ehjällä kahvalla tikari on erittäin erittäin harvinainen. Se on tyyliltään hySuomen armeijan ratsuväen sapeli, erittäin harvinainen. Kahva oli rakennettu aikanaan niin, että bakeliitti oli valettu puisen kahvarungon päälle (samoin kuin myös Saksan laivaston tikari). Tämä tarkoittaakin sitä, että suomalaisia upseerija aliupseerimiekkoja ei tuotettu laisinkaan vuosina 1944….1955..(?) Sotien jälkeen ajateltiin paljolti myös, että teräaseet eivät enää olleet tarpeellisia. Ja se on yhä edelleen tuotannossa, ja upseerien (omakustanteisesti) hankittavissa. Kantamaan olivat oikeutettuja aliupseerit alikersantista sotilasmestariin. Se on silti mahdollista. Miekkojen tuotanto pysähtyi 1940-luvun Saksassa. Erittäin, erittäin harvinainen (valmistettiin ainoastaan vv.19191922). Kantaminen sallittu vänrikistä – kapteeniin. Valmistajina toimivat samoin Saksan Solingenin maineikkaat aseseppäpajat: WKC, Eickhorn, ALCOSO, F.W. Se onkin erittäin harvinainen ja haluttu keräilijöiden keskuudessa. Saksalaisten valmistajien (ainakin: ALCOSO, WKC ja Eickhorn) ohella näitä valmistettiin myös Suomessa. Puu ja bakeliitti elävät lämmön ja kosteuden vaihteluista kuitenkin hyvin eri lailla. Valmistaja ALCOSO, Solingen. Jatkosodan ajalta ei ole tiedossa tapausta, jossa miekkaa olisi käytetty suomalaisten toimesta taistelussa. Upseerin veitsi oli muutoin samanlainen kuin aliupseeriveitsi, mutta se oli terältään pidempi ja tupessa on yhden kannikelenkin sijaan kaksi lenkkiä. Kalevalainen eroten toisistaan niin, että miehistöveitsen kahva oli puinen ruskeaksi maalattu ja lakattu sileäpintainen. Höller ja E.F. Väistin/kourain messinkiä, terä niklattua terästä ja tuppi mustaksi maalattua terästä. 1980-luvulle tultaessa oli Suomen armeijassa teräaseena (RK 62pistimen lisäksi) käytössä ainoastaan upseerimiekka, leijona-väistimin/kouraimin. Väistinkaari/kourain on kolmihaarainen. Valmistaja tuntematon. Käytöstä poistetut miekat ja puukkopistimet myytiinkin pikkuhiljaa monin paikoin henkilökunnalle muistoesineiksi. Upseeriveistä ainoastaan muutaman vuoden ajan, vuoteen 1922 saakka
Hela kaartuu alaspäin upseerimiekkaa hieman jyrkemmin. Valmistajat Suomessa olivat Hackman & Co, sekä Fiskars. Miekat myytiin tiettävästi pitkälti kantahenkilöstölle. 1980-luvulle tultaessa oli Suomen armeijassa teräaseena (RK 62pistimen lisäksi) käytössä ainoastaan upseerimiekka, leijona-väistimin/kouraimin. Laivaston tikari M/1922. Puu ja bakeliitti elävät lämmön ja kosteuden vaihteluista kuitenkin hyvin eri lailla. (Valmistaja kuitenkin jokin Saksan Solingenin asepaja tai Hackman tai Fiskars, Suomi) Upseeriveitsi. RATSUVÄEN SAPELI Upseerimiekkaa tuotettiin jonkin verran myös ratsuväelle ylöspäin kaartuvateräisen sapelin muodossa. Miekan käyttö Suomessa ammattisotilaiden henkilökohtaisena varustuksena koki sitten lähes viimeisen kuoliniskunsa vuonna 1985. Laivaston tikari M/1922. MIEHISTO-, ALIUPSEERIJA UPSEERIVEITSET Gallen-Kallela suunnitteli myös tyylikkäät veitset, puukkopistimet, niin miehistölle, aliupseereille kuin upseereillekin. Sodan käynnin modernisoituessa Gallen-Kallelan suunnittelemien sapelien tuotanto ratsuväelle kuitenkin lopetettiin pian ja ne jäivät ns. Miekkojen tuotanto pysähtyi 1940-luvun Saksassa. Muotoilu oli kaikissa pääpiirteittäin yhtäläinen. Valmistaja Hackman&Co (leima, stanssaus terän juuressa). Se on tyyliltään hySuomen armeijan ratsuväen sapeli, erittäin harvinainen. Aliupseerimiekka M/1922. Hörster. Miekkaa olivat oikeutettuja kantamaan kaikki aliupseerit alikersantista sotilasmestariin. Silti hyvin tyylikäs ja tyyliltään hyvin tunnistettavissa Gallen-Kallelan tyyliin. (Tyyliltään leimaamaton. Tikaria lienee valmistettu vain hyvin rajattu määrä. Höller ja E.F. Ja se on yhä edelleen tuotannossa, ja upseerien (omakustanteisesti) hankittavissa. Kahva oli rakennettu aikanaan niin, että bakeliitti oli valettu puisen kahvarungon päälle (samoin kuin myös Saksan laivaston tikari). (Kahva kouraimineen, lähes samanlainen kuin upseerimiekassa. Pääesikunnan päätös miekan poistamisesta aiheutti suomalaisten upseerien piirissä kuitenkin voimakkaan tunnereaktion! Suuren painostuksen vuoksi Valtion pukutehdas ryhtyikin jälleen 1990luvulle tultaessa, hetken tauon jälkeen, tuottamaan tätä upseerimiekkaa. Kantaminen sallittu vänrikistä – kapteeniin. Täysin ehjällä kahvalla tikari on erittäin erittäin harvinainen. kuriositeettina historiaan. Näitä on valmistettu ilmeisesti vain hyvin rajoitetusti ja se on erittäin harvinainen. Erona aliupseeriveitseen: sileä ruskeaksi maalattu ja lakattu kahva. MIEKKOJEN KÄYTTÖ SOTAOLOSUHTEISSA JA SODAN JÄLKEEN… TÄHÄN PÄIVÄÄN ASTI Vuonna 1941 miekat todettiin armeijan puolesta ns. Se onkin erittäin harvinainen ja haluttu keräilijöiden keskuudessa. Valmistaja tuntematon, Valmistaja tuntematon, leimaamaton. Erittäin, erittäin harvinainen (valmistettiin ainoastaan vv.19191922). Valmistaja ALCOSO, Solingen. Valmistaja tuntematon. Kesti noin vuosikymmenen ennen kuin niiden tuotanto jälleen käynnistyi. Myös sitten viimeisen palveluksen tekevänä, vainajan arkun päällä. Aliupseerija upseeriveitset olivat alun perin varustetut portepeillä. Upseeriveistä ainoastaan muutaman vuoden ajan, vuoteen 1922 saakka. Sotilashenkilöiden parissa miekkaa ja sen symboliarvoa yhä kuitenkin arvostettiin ja niinpä upseerimiekan lisäksi myös aliupseerimiekka oli käytännössä toisinaan yhä esillä, erilaisissa tilaisuuksissa. Huom! Aliupseeriveistä pidempi terä sekä kaksi kannikelenkkiä tupessa. ALIUPSEERIMIEKKA Gallen-Kallela suunnitteli myös suomalaiselle aliupseerille oman miekan. Helassa kahvakonstruktion lukitseva pallo. Käytöstä poistetut miekat ja puukkopistimet myytiinkin pikkuhiljaa monin paikoin henkilökunnalle muistoesineiksi. la valmistettu).. vin pitkälti samankaltainen kuin tuon ajan saksalaisetkin. Väistin/kourain messinkiä, terä niklattua terästä ja tuppi mustaksi maalattua terästä. Miehistöveitsi. Väistinkaari/kourain on kolmihaarainen. Vuoden 1985 syksyllä valmistunut kadettikurssi ei enää saanutkaan automaattisesti miekkaa. (Tyyliltään ja laadultaan on kuitenkin ja laadultaan on kuitenkin selvää, että jollain Saksan selvää, että jollain Saksan Solingenin aseseppäpajalSolingenin aseseppäpajalla valmistettu). Merivoimien aliupseerimiekka on muutoin samanlainen, mutta tuppi nahkaa messinkiheloin. Väistin/kourain sekä kahva ovat pelkistetymmät kuin upseerimiekassa. Jatkosodan ajalta ei ole tiedossa tapausta, jossa miekkaa olisi käytetty suomalaisten toimesta taistelussa. LAIVASTON TIKARI Gallen-Kallela suunnitteli myös yhden varsinaisen tikarin, sanan varsinaisessa merkityksessä, Suomen laivastolle. ”turhaksi painolastiksi”. Kahva bakeliittia. Kalevalainen eroten toisistaan niin, että miehistöveitsen kahva oli puinen ruskeaksi maalattu ja lakattu sileäpintainen. erityistilaisuudet. Miekan tuottaminen lopetettiin (ikävä kyllä) jo 1970luvun puolivälissä. Ko. Näistä miehistöja aliupseeriveistä tuotettiin tiettävästi vuoteen 1940 saakka. Suomessa miekan käyttö rajattiin 1960-luvulla pääosin paraatipukuun ja juhlapukuun liittyväksi. tikari on lisäksi vielä harvinaisempi täysin ehjällä kahvalla. Upseerin veitsi oli muutoin samanlainen kuin aliupseeriveitsi, mutta se oli terältään pidempi ja tupessa on yhden kannikelenkin sijaan kaksi lenkkiä. Valmistajina toimivat samoin Saksan Solingenin maineikkaat aseseppäpajat: WKC, Eickhorn, ALCOSO, F.W. Tämä tekee aliupseerimiekasta keräilyllisesti tietenkin hieman harvinaisemman ja sitä kautta arvokkaamman verrattuna upseerimiekkaan. Ja jo vuoden 1966 jälkeen oli ollut miekan kanto oikeutettua vain erityistilanteissa kuten; juhlaparaati, kunniavartio, valatilaisuus, sotilashautajaiset, itsenäisyyspäivän Jumalanpalvelus ym. Vuonna 1930 suomalainen ratsuväki vielä harjoitteli sapelien kanssa. Se on silti mahdollista. Eikä niitä enää tämän jälkeen käytetty sotaolosuhteissa. Tämä tarkoittaakin sitä, että suomalaisia upseerija aliupseerimiekkoja ei tuotettu laisinkaan vuosina 1944….1955..(?) Sotien jälkeen ajateltiin paljolti myös, että teräaseet eivät enää olleet tarpeellisia. Tämä on tehnyt ajan saatossa halkeamia kahvan bakeliittiin monissa tapauksissa. Samoin kävi puukkopistimille. Tyyliltään hyvin ns. Kantamaan olivat oikeutettuja aliupseerit alikersantista sotilasmestariin. Saksalaisten valmistajien (ainakin: ALCOSO, WKC ja Eickhorn) ohella näitä valmistettiin myös Suomessa. Aliupseerin veitsen kahva mustaksi maalattu ja karhennettu, ”salmiakkikuvioin”. Tuppi maalamaton.) Aliupseeriveitsi harvinaisen nahkaisen portepeen kera. Aliupseerimiekkaa tuotettiin vielä 1970-luvun alkupuolelle, mutta sen jälkeen ainoastaan upseerien miekat olivat enää tuotannossa ja hankittavissa. Maavoimille metallituppisena ja merivoimille nahkatuppisena messinkiheloin
Sekä puukkopistimien osalta myös Suomesta Hackman & Co, sekä Fiskars. Suomen eri yliopistoilla on omat tohtorinmiekkansa ko. Luonnos: Ratsuväen sapeli, ylpeällä Suomen leijonalla. Kiitokset: Akseli Gallen-Kallela museo. TohtoUpseeriveitsi, puukkopistin. Tohtorinmiekat ovat muutoin yhtäläisiä keskenään eri yliopistojen välillä, mutta väistimen kohdalla on yleensä aina ko. Tohtorinmiekka symboloi totuutta, eli se on hengen ase tutkijan päättelemän totuuden, oikean ja hyvän puolustamiseksi. Akseli Gallelan museon kokoelmat. Aiheesta kiinnostuneille suositan lukemiseksi kaikille, Sotamuseon entisen johtajan Markku Palokankaan kirjoittaman ansiokkaan tutkielman: ”Miekan tarina itsenäisen Suomen puolustusvoimissa”. Militaria-museo Hämeenlinna. yliopiston tekstein väistimen alla. Militaria-museo Hämeenlinna, Metsästys-museo Riihimäki, Arvoisat keräilijäkollegat ja niin monet muut. (Piirustukset Akseli Gallen-Kallelan museon kokoelmat) Aliupseeriveitsi, puukkopistin. MIEKKOJEN JA PUUKKOPISTIMIEN VIRALLISTAMINEN Vaikka Akseli Gallen-Kallela aloittikin suomalaisten teräaseiden suunnittelun jo 1919, niin vasta toukokuussa 1924 puolustusvoimat lähetti koko sotavoimat kattavana laajana jakeluna koskevan kiertokirjeen miekkojen ja puukkopistimien hyväksytyistä malleista, ja sarjahankinnat teräaseista alkoivatkin näin vasta käytännössä 1920luvun puolivälissä. Höller sekä AlCoSo. Tämän artikkelin lähdemateriaalikin on monin osin saatu tästä ainoasta lajissaan olevasta hienosta tutkielmasta. Valmistajiksi valittiin satojen vuosien ajan laadukkaita teräaseita tuottaneet Saksan Solingenin asepajat: Carl Eichorn, WKC, E.F. rin miekkaa ovat oikeutetut kantamaan väitöstilaisuuden jälkeen tohtorin arvon saaneet. Tohtorinmiekka on virallisesti vahvistettu itsenäisen Suomen siviilimiekaksi. Keräilijäkollegoiden kokoelmat. Myös suomalainen SKOHA (Suojeluskuntain Kauppa Osakeyhtiö) tuotti maahamme näitä teräaseita, ja painatti niihin tällöin myös oman tunnuksensa, toiselle puolelle terää. Luonnos: Upseerimiekan ja tai sapelin kourain, ylpeällä Suomen leijonalla. TOHTORIN MIEKKA Gallen-Kallela suunnitteli myös itsenäisen Suomen yliopistoille oman mallinsa tohtorinmiekasta. Hörster, F.W. Akseli Gallen-Kallelan alkuperäisiä luonnoksia suunnittelemistaan teräaseistaan. 20 • ASE-lehti. Lähteet ja kuvat: Palokangas Markku, Miekan tarina itsenäisen Suomen puolustusvoimissa. yliopiston tunnus. Kirjoittajan kokoelmat
TOHTORIN MIEKKA Gallen-Kallela suunnitteli myös itsenäisen Suomen yliopistoille oman mallinsa tohtorinmiekasta. Tohtorinmiekka symboloi totuutta, eli se on hengen ase tutkijan päättelemän totuuden, oikean ja hyvän puolustamiseksi. Suomen eri yliopistoilla on omat tohtorinmiekkansa ko. Militaria-museo Hämeenlinna, Metsästys-museo Riihimäki, Arvoisat keräilijäkollegat ja niin monet muut. TohtoUpseeriveitsi, puukkopistin. rin miekkaa ovat oikeutetut kantamaan väitöstilaisuuden jälkeen tohtorin arvon saaneet. Luonnos: Upseerimiekan ja tai sapelin kourain, ylpeällä Suomen leijonalla. Tohtorinmiekat ovat muutoin yhtäläisiä keskenään eri yliopistojen välillä, mutta väistimen kohdalla on yleensä aina ko. Lähteet ja kuvat: Palokangas Markku, Miekan tarina itsenäisen Suomen puolustusvoimissa. Kiitokset: Akseli Gallen-Kallela museo. Kirjoittajan kokoelmat. Akseli Gallelan museon kokoelmat. Akseli Gallen-Kallelan alkuperäisiä luonnoksia suunnittelemistaan teräaseistaan. Aiheesta kiinnostuneille suositan lukemiseksi kaikille, Sotamuseon entisen johtajan Markku Palokankaan kirjoittaman ansiokkaan tutkielman: ”Miekan tarina itsenäisen Suomen puolustusvoimissa”. yliopiston tekstein väistimen alla. Keräilijäkollegoiden kokoelmat. Hörster, F.W. yliopiston tunnus. Sekä puukkopistimien osalta myös Suomesta Hackman & Co, sekä Fiskars. Valmistajiksi valittiin satojen vuosien ajan laadukkaita teräaseita tuottaneet Saksan Solingenin asepajat: Carl Eichorn, WKC, E.F. ASE-lehti • 21. Tämän artikkelin lähdemateriaalikin on monin osin saatu tästä ainoasta lajissaan olevasta hienosta tutkielmasta. Militaria-museo Hämeenlinna. (Piirustukset Akseli Gallen-Kallelan museon kokoelmat) Aliupseeriveitsi, puukkopistin. Tohtorinmiekka on virallisesti vahvistettu itsenäisen Suomen siviilimiekaksi. MIEKKOJEN JA PUUKKOPISTIMIEN VIRALLISTAMINEN Vaikka Akseli Gallen-Kallela aloittikin suomalaisten teräaseiden suunnittelun jo 1919, niin vasta toukokuussa 1924 puolustusvoimat lähetti koko sotavoimat kattavana laajana jakeluna koskevan kiertokirjeen miekkojen ja puukkopistimien hyväksytyistä malleista, ja sarjahankinnat teräaseista alkoivatkin näin vasta käytännössä 1920luvun puolivälissä. Höller sekä AlCoSo. Luonnos: Ratsuväen sapeli, ylpeällä Suomen leijonalla. Myös suomalainen SKOHA (Suojeluskuntain Kauppa Osakeyhtiö) tuotti maahamme näitä teräaseita, ja painatti niihin tällöin myös oman tunnuksensa, toiselle puolelle terää
Joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen ja erittäin harvinainen kuriositeetti. Se on kuitenkin valmistettu pitkälti esikuvaansa kunnioittaen ja valmistustekniikoiden kehittymisestä johtuen käytännössä siirretty 20-luvulta 80-luvulle. Puukkopistin 1919, uusi versio vuodelta 1983. PUUKKOPISTIN PUUKKOPISTIN 1919/1983 1919/1983 Mielenkiintoinen harvinaisuus on vuonna 1983 hetkeksi ”uudelleen henkiin herätetty” puukkopistin, joka on hyvin samanlainen kuin alkuperäinen Gallen-Kallelan suunnittelema aliupseeriveitsi. Valitettavasti tarkkaa lukua ei ole tiedossa, mutta mitä ilmeisemmin vain joitain (kymmeniä) kappaleita valmistettiin (kirjoittajan arvio). Erittäin harvinainen. (Alkuperäisethän oli kaikki valmistettu Suomessa joko Hackmanin tai Fiskarsin toimesta, sekä Saksan Solingenissa aiemmin mainittujen asepajojen toimesta). Huom! Valmistajan leiman paikalla terän juuressa etsattuna Suomen leijona. Poikkeuksellisesti se valmistettiin nyt Suomessa Asevarikko 1:ssä, Kuopiossa. Alkuperäisen lahjalaatikon kanssa. Myös siis näin viimeistellympi. Tätä puukkopistintä jaettiin tällöin (1983) lahjalaatikossa Puolustusvoimiemme ylimmälle johdolle, hyvin rajoitettu määrä. 22 • ASE-lehti. Tämän puukkopistimen lopputuote on selvästi esikuvaansa nähden ”teollisemmin” muotoiltu ja tuotettu. Todennäköisesti yhtä harvinainen, tai jopa harvinaisempi, kuin 1920-luvun upseeriveitsi
napsahtaa sormille aherrettaessa. Buck & Son" -yrityksen, ajan tyyliin nimettynä “isä ja poika” -tyyliin siis. Linkkari oli periaatteessa tervetullut uutuus ideatasolla, mutta kohtasi myös vastusta sen vuoksi, että Buck 110/112 -mallisto on monen mielestä valmiiksi täydellinen, eikä sitä voi siksi kehittää kuin huonompaan suuntaan. Miinuspuolella ehkä se, että taskunsuulla se herättää huomiota, plussana todella ASE-lehti • 23. Buck 110 oli ja on siis onnistunut tuote. 12-vuotias Hoyt Buck valmisti vuonna 1902 ensimmäisen Buck-veitsen käsityönä. Kaikille ja varsinkin 60-luvun ihmisille linkkari oli tuttu työkalu ja yhtä tuttua oli pikkuinen ja joskus aiheellinenkin pelko siitä, että terä voi ns. siten, että terä on akseloitu suoraan kahvalevyihin. Toinen viime vuosikymmeninä yleistynyt ominaisuus on yhdellä kädellä avattavuus, mikä alkuperäisestä Buck -linkkarista puuttui. Tästä huolimatta hän päätyi laivastoon ja teki veitsisepän töitä siinä sivussa. Terän hamaraan on ilmestynyt molemminpuolinen avausnasta-tappi ja kylkeen taskuklipsi, jonka puoleisuuden voi vaihtaa. Model 110 Folding Hunter -linkkari oli syntynyt. Al Buck mitä luultavimmin sai vaikutteita italialaisista ns. Painoa on reilut 200 grammaa, eli niillä rajoilla, haluaako sitä taskunpohjalle. Ratkaisu “ongelmaan” on Buck Slim Line, joka tuli markkinoille 2018. Miksi. 75 mm mittaisella terällä. Toinen suosittu ominaisuus on ns. Loppu onkin historiaa. Hyvä ja aikanaan juurikin “se juttu” pääkohderyhmälle veitsen korvikkeena. Tähän päivään mennessä niitä on valmistettu ainakin 15 000 000 (15 miljoonaa) kappaletta ja vähintään saman verran enemmän tai vähemmän kopioina. Sivuprofiililtaan malli on kuin 110/112, mutta kahvan paksuus on alle 9 mm. “Buck Knife” on jo käsite. taskuklipsi, joka tosin ei edes sopisi klassisen 110 -mallin tyyliin. Silti asiaa voi katsoa avoimin mielin. Tyypillisesti kahvalevyt puuta, helat messinkiä ja toiminnalliset osat terästä. Yleensä mukana seuraava vyökotelo otetaankin käyttöön. Nimensä mukaisesti siitä tuli metsästäjien suosikki ja monen muunkin. Seuraavat vuosikymmenet ja vieläkin Buck 110 on lajissaan se linkkari, johon muita verrattiin. Nimen väitetään juontavan samannimisestä sotalaivasta OSS Ranger, jonka kapteeni oli erään veitsitappelun seurauksena määrännyt oman “teräaselain”, joka kielsi yli 3” eli 76 mm terällä varustetut veitset merisotilailta normaalipalveluksessa. picklock -stileteistä (niiden terän auki-lukitusmekanismista) ja ratkaisi ongelman virtaviivaisemmin lisäämällä, tai pikemminkin muokkaamalla linkkarin selkäjousen keskivaiheilta akseloiduksi ja siten, että sen terän puoleisen pään koneistettu lukituspinta vastaa terässä olevaan lukituskoloon. Klipsi on suhteellisen kookas ja siihen on leikattu Buckin alasimen kuva brandin tunnukseksi. Mitoiltaan ne ovat “normaaleja” käteensopivia, eivät erityisen litteitä. Terässä perinteinen peukalokynnen ura avaamista varten. Buck 110 ja 112 ovat perinteisiä linkkareita muilta osin. “Buck Knife” on jopa käsite, joka kuvaa tätä linkkarityyppiä. Klipsin ulkonäköä on kritisoitu, mutta itse näen sen piristävänä poikkeuksena. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen hän valmisti käsityönä laadukkaita veitsiä, Hoyt Buck oli hoksannut erinomaisen tavan karkaista teränsä. Oli niin tai näin, kätevän kokoinen aito taskuveitsi -samalla uusi menestystuoteoli syntynyt. 1964 syntyi pojan eli Al Buckintoimesta klassikko, mitä valmistetaan ja kopioidaan tänäkin päivänä. TERÄASEKATSAUS TEKSTIT: JUSSI PELTOLA Päivitetty klassikko BUCK 112 Buck on USA:lainen veitsivalmistaja. Lukitus tunnetaan nimellä “back lock”, eli “selkälukko”. Toki kaikenlaisia -kaupallisiakin“muutossarjoja” on markkinoilla. 1947 hän perusti San Diegoon "H.H. Lopputuloksena käytännössä veitsen/puukon veroinen työkalu, jonka voi kuitenkin taittaa vyökoteloon tai jopa taskuun. Litteys on aikaansaatu mm. Linkkariksi se on verraten kookas liki kymmensenttisellä terällään. Buck Ranger 112 on noin 3:4 pienennetty malli n
Terän paksuus: 3,2 mm . Oregonin metsissä metsästäminen, kalastaminen ja metsätyötkin toivat hänelle näkemystä työkaluista. Terän pituus: 86 mm . Hinta (USA) n. Sittemmin Harsey suunnitteli Applegate-Fairbairn -taittoveitsimallit myös Gerberille. Modernisoitu ja vieläpä täysin vasenkätiseksikin sopiva moderni “Buck Knife” oli syntynyt ja linkkaria on tarjolla useina versioina ja molemmissa kokoluokissa, ohjehinnat ovat välillä 38 110 USD. Terän avaaminen vaatii “selkälukon” rakenteen vuoksi peukalolta voimaa avaamisen alkuvaiheessa, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Veitsen muotoilu suosii myös vasenkätisiä, mutta kantoklipsi vain oikeakätisiä ja vain ns. Saksalainen 1.4116 -teräs on suosittu materiaali mm. “frame lock” -lipare, joka lukitsee terän aukiasentoonsa. Kokonaisuutena linkkari on litteä, reilun sentin paksu poislukien klipsi. Nimensä “tarkka” ja Ruger -malliston teeman mukaisesti se on suunnattu metsästäjille ja retkeilijöille. Tähän teemaan sopii se, että Ruger -veitset valmistaa hinta-laatusuhteeltaan jopa voittamattomana pidetty CRKT. Terän paksuus: 3,5 mm . Carson-flipperistä varsin näppärästi. Se on kahvaosaltaan n. Suljettuna 123 mm . Terä voidaan nostaa irti ja kaikki osat ovat puhdistettavissa. . Modernia ovat rosterisiin kahvarungon levyihin kiinnittyvät todella hyvän otteen tarjoavat huolella karhennetut lasikuitukahvalevyt. CRKT RTD CRKT RTD on tulokas CRKT:n muutaman vuoden takaisen “Homefront”-linkkarin suvun jatkoa. Toiseen kahvarungon levyyn on muotoiltu ns. Ase-lehden kokeilema malli on hinnakkaamman pään malli 112 hiekanvärisillä Micarta-kahvalevyillä. Amerikkalaisen koulutusjärjestelmän ja tutkintojärjestelmän vertaaminen suomalaiseen on haastavaa, koska lähes kaikki oppilaitokset ammattikoulutuksesta ylimpään korkeakoulutasoon ovat “yliopistoja” tai “collegeja”, minkä lisäksi molemmissa voidaan suorittaa välitutkintoja, jotka vastaavat periaatteessa suomalaista ammattioppilaitosta tai ammattikorkeakoulua. Tällöin tuli markkinoilla jotakin uutta, linkkari on kenttäpurettavissa ja vieläpä ilman työkaluja. Aukilukitussa terässä ei ollut havaittavissa juurikaan klappia, lukituksen suunnassa ei lainkaan, ja sivuttaissuunnassa vain aavistuksen verran. 90 USD syvä kantotyyli, eli veitsestä ei taskun suulta käytännössä näy muuta kuin se klipsi. Sekin on jo tuttua, että Rugerillakin luonteva sivutuote ovat teräaseet ja tunnettujen asemerkkien nimellä myydään monentasoisia teräaseita. Kooltaan ja rakenteeltaankin malli vertautuu vaikkapa näppärään Spyderco Delicaan (mallin 110 lähin vastine olisi Spyderco Endura) ja Zytel-kahvaisena versiona painokin on 112 ja Delica -malleilla täsmälleen sama 71 grammaa. 100 USD CRKT RUGER Sturm, Ruger & Company on varmasti meille kaikille tuttu legendaarinen vuodesta 1949 toiminut asevalmistaja. Ruger tunnetaan hinta-laatusuhteiltaan hyvistä, laadukkaista aseista, Ruger ei yritäkään olla premiummerkki, vaan hinnoittelee itsensä edulliseen tai vaikka keskituloiselle sopivaan hintasegmenttiin. Hinta (USA) n. William amerikaksi siis “Bill” Harsey on vuonna 1955 syntynyt Oregonilainen veitsiseppä. Terässä on perinteinen kynsiura avaamista varten, tosin veitsen rakenteesta johtuen avaaminen käy juohevasti ilman kynsiäkin. Koko pituus 216 mm . Terän pituus: 762mm . Kokoonpano tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. Pituus suljettuna 118 mm . . Sen on tarkoitus toimia myös yleistyökaluna, kuten linkkarin kuuluukin. “tip up” kantotyyliin, eli klipsiä ei saa terän kahvalevyihin akseloinnin päätyyn. Siihen käyttöön, mihin linkkari on tarkoitettu tämä toimii juurikin kuten pitää. Terän pituus: 93 mm JESSE HACKMAN is back! . Klipsi on muotoiltu suositulla ns. 24 • ASE-lehti. Terän paksuus: 3,8 mm . Paino 110 grammaa . 15,5 mm paksu, 8Cr13MoVrosterisella ja 86 mm terällä ilman taskuklipsiä, mukana seuraakin nylon -vyökotelo. Yleisesti ottaen linkkari on melko perinteisesti muotoilta, linjoiltaan yksinkertainen ilman mitään ylimääräisiä “taktisia” tai kulttuurillisia ominaispiirteitä. Paino 79 grammaa . Oregon on USA:n pohjanmaata, ainakin mitä veitsisepintään tulee. Hinta (USA) n. Suurempi merkitys on kuitenkin sillä, että Harsey oli ja on pätevä veitsiseppä. Koko pituus 184 mm . “deep carry” -tyylillä ollen aivan kahvarungon päässä. 80 USD tiöveitsien valmistuksessa, ja sitä verrataan AISI 440A tai 420HC -teräksiin. Omaan makuuni tämä kokoluokka ja litteys on oikeastaan juuri oikea, mutta se tietenkin on makuasia. Harsey teki prototyypit, jotka Al Mar sittemmin tuotteisti. RTD avataan tuttuun tapaan ns. Koko pituus 205 mm . Suljettuna 108 mm . Tähän nähden esiteltävä CRKT Accurate on hyvin erilaisille markkinoille. Alempaan kahvalevyyn on kiinnitetty liner lock lipare, mikä lukitsee 1.4116 -rosterisen terän aukiasentoonsa. Paino 156 grammaa . Moni veitsiseppä on taustaltaan kirjaimellisesti seppä tai metallimies, mutta Bill suoritti vuonna 1979 Oregonin yliopistossa kuvataiteen opistotutkinnon, lyhenteeltään “BFA”. Positiivista on, että terä pysyy myös suljettuna varmasti ja samoin avattuna. Al Marille, Gerberille ja Ruger-malliston osalta myös CRKT:lle. Muotoilu ja mitat ovat perinteisiä. keit. Custom-veitsiensä ohella hän on tehnyt suunnittelutyötä merkittäville veitsivalmistajille, kuten ja jopa vähän yllättäen Chris Reevelle, mutta lisäksi mm. Käytännössä terän akseloinnin juuressa oleva lukitusvipu käännetään oikealle aukiasentoonsa ja mustasta G10-epoksista tehtyjen kahvalevyjen välissä niiden peräpäässä olevaa hammastettua pyörää kierretään myötäpäivään, jolloin vasen kahvalevy irtoaa ja voidaan poistaa nostamalla. Ehkä merkittävin Harseyn työ liittyi legendaariseen, nyttemmin edesmenneeseen komentaja Rex Applegateen ja edellee Applegate-Fairbairn -taisteluveitseen, joka pohjautuu siihen kaikkein legendaarisimpaan Fairbairn-Sykes -kommandotikariin. Accurate on sekoitus perinteistä ja modernia
Paino 79 grammaa . Harsey teki prototyypit, jotka Al Mar sittemmin tuotteisti. Suljettuna 108 mm . Suljettuna 123 mm . Terän pituus: 86 mm . Hinta (USA) n. Veitsen muotoilu suosii myös vasenkätisiä, mutta kantoklipsi vain oikeakätisiä ja vain ns. Suurempi merkitys on kuitenkin sillä, että Harsey oli ja on pätevä veitsiseppä. Klipsi on muotoiltu suositulla ns. Paino 110 grammaa . 100 USD CRKT RUGER Sturm, Ruger & Company on varmasti meille kaikille tuttu legendaarinen vuodesta 1949 toiminut asevalmistaja. Omaan makuuni tämä kokoluokka ja litteys on oikeastaan juuri oikea, mutta se tietenkin on makuasia. 90 USD syvä kantotyyli, eli veitsestä ei taskun suulta käytännössä näy muuta kuin se klipsi. RTD avataan tuttuun tapaan ns. Siihen käyttöön, mihin linkkari on tarkoitettu tämä toimii juurikin kuten pitää. “frame lock” -lipare, joka lukitsee terän aukiasentoonsa. Terässä on perinteinen kynsiura avaamista varten, tosin veitsen rakenteesta johtuen avaaminen käy juohevasti ilman kynsiäkin. Hinta (USA) n. Terän pituus: 762mm . . Koko pituus 184 mm . Koko pituus 216 mm . Tähän teemaan sopii se, että Ruger -veitset valmistaa hinta-laatusuhteeltaan jopa voittamattomana pidetty CRKT. “tip up” kantotyyliin, eli klipsiä ei saa terän kahvalevyihin akseloinnin päätyyn. Käytännössä terän akseloinnin juuressa oleva lukitusvipu käännetään oikealle aukiasentoonsa ja mustasta G10-epoksista tehtyjen kahvalevyjen välissä niiden peräpäässä olevaa hammastettua pyörää kierretään myötäpäivään, jolloin vasen kahvalevy irtoaa ja voidaan poistaa nostamalla. Terä voidaan nostaa irti ja kaikki osat ovat puhdistettavissa. Carson-flipperistä varsin näppärästi. Yleisesti ottaen linkkari on melko perinteisesti muotoilta, linjoiltaan yksinkertainen ilman mitään ylimääräisiä “taktisia” tai kulttuurillisia ominaispiirteitä. . Terän paksuus: 3,8 mm . Saksalainen 1.4116 -teräs on suosittu materiaali mm. Hinta (USA) n. Tähän nähden esiteltävä CRKT Accurate on hyvin erilaisille markkinoille. Aukilukitussa terässä ei ollut havaittavissa juurikaan klappia, lukituksen suunnassa ei lainkaan, ja sivuttaissuunnassa vain aavistuksen verran. 15,5 mm paksu, 8Cr13MoVrosterisella ja 86 mm terällä ilman taskuklipsiä, mukana seuraakin nylon -vyökotelo. Ehkä merkittävin Harseyn työ liittyi legendaariseen, nyttemmin edesmenneeseen komentaja Rex Applegateen ja edellee Applegate-Fairbairn -taisteluveitseen, joka pohjautuu siihen kaikkein legendaarisimpaan Fairbairn-Sykes -kommandotikariin. Pituus suljettuna 118 mm . ASE-lehti • 25. 80 USD tiöveitsien valmistuksessa, ja sitä verrataan AISI 440A tai 420HC -teräksiin. Ase-lehden kokeilema malli on hinnakkaamman pään malli 112 hiekanvärisillä Micarta-kahvalevyillä. Sekin on jo tuttua, että Rugerillakin luonteva sivutuote ovat teräaseet ja tunnettujen asemerkkien nimellä myydään monentasoisia teräaseita. Sittemmin Harsey suunnitteli Applegate-Fairbairn -taittoveitsimallit myös Gerberille. “deep carry” -tyylillä ollen aivan kahvarungon päässä. Positiivista on, että terä pysyy myös suljettuna varmasti ja samoin avattuna. Custom-veitsiensä ohella hän on tehnyt suunnittelutyötä merkittäville veitsivalmistajille, kuten ja jopa vähän yllättäen Chris Reevelle, mutta lisäksi mm. Modernisoitu ja vieläpä täysin vasenkätiseksikin sopiva moderni “Buck Knife” oli syntynyt ja linkkaria on tarjolla useina versioina ja molemmissa kokoluokissa, ohjehinnat ovat välillä 38 110 USD. Terän paksuus: 3,2 mm . Ruger tunnetaan hinta-laatusuhteiltaan hyvistä, laadukkaista aseista, Ruger ei yritäkään olla premiummerkki, vaan hinnoittelee itsensä edulliseen tai vaikka keskituloiselle sopivaan hintasegmenttiin. Terän pituus: 93 mm JESSE HACKMAN is back! . Tällöin tuli markkinoilla jotakin uutta, linkkari on kenttäpurettavissa ja vieläpä ilman työkaluja. Nimensä “tarkka” ja Ruger -malliston teeman mukaisesti se on suunnattu metsästäjille ja retkeilijöille. Oregon on USA:n pohjanmaata, ainakin mitä veitsisepintään tulee. Alempaan kahvalevyyn on kiinnitetty liner lock lipare, mikä lukitsee 1.4116 -rosterisen terän aukiasentoonsa. Paino 156 grammaa . keit. Koko pituus 205 mm . Modernia ovat rosterisiin kahvarungon levyihin kiinnittyvät todella hyvän otteen tarjoavat huolella karhennetut lasikuitukahvalevyt. Se on kahvaosaltaan n. Amerikkalaisen koulutusjärjestelmän ja tutkintojärjestelmän vertaaminen suomalaiseen on haastavaa, koska lähes kaikki oppilaitokset ammattikoulutuksesta ylimpään korkeakoulutasoon ovat “yliopistoja” tai “collegeja”, minkä lisäksi molemmissa voidaan suorittaa välitutkintoja, jotka vastaavat periaatteessa suomalaista ammattioppilaitosta tai ammattikorkeakoulua. Al Marille, Gerberille ja Ruger-malliston osalta myös CRKT:lle. Moni veitsiseppä on taustaltaan kirjaimellisesti seppä tai metallimies, mutta Bill suoritti vuonna 1979 Oregonin yliopistossa kuvataiteen opistotutkinnon, lyhenteeltään “BFA”. Terän paksuus: 3,5 mm . JESSE HACKMAN is back! CRKT RTD CRKT RTD on tulokas CRKT:n muutaman vuoden takaisen “Homefront”-linkkarin suvun jatkoa. Kokoonpano tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. Kokonaisuutena linkkari on litteä, reilun sentin paksu poislukien klipsi. Muotoilu ja mitat ovat perinteisiä. Oregonin metsissä metsästäminen, kalastaminen ja metsätyötkin toivat hänelle näkemystä työkaluista. Toiseen kahvarungon levyyn on muotoiltu ns. Accurate on sekoitus perinteistä ja modernia. William amerikaksi siis “Bill” Harsey on vuonna 1955 syntynyt Oregonilainen veitsiseppä. Terän avaaminen vaatii “selkälukon” rakenteen vuoksi peukalolta voimaa avaamisen alkuvaiheessa, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Kooltaan ja rakenteeltaankin malli vertautuu vaikkapa näppärään Spyderco Delicaan (mallin 110 lähin vastine olisi Spyderco Endura) ja Zytel-kahvaisena versiona painokin on 112 ja Delica -malleilla täsmälleen sama 71 grammaa. Sen on tarkoitus toimia myös yleistyökaluna, kuten linkkarin kuuluukin
26 • ASE-lehti. Lisäksi luistista löytyy Enhanced-mallien avarrettu ja perästään viistetty hylsynpoistoaukko sekä rungosta liipaisinkaaren takareunan alle muotoiltu kaareva kevennysleikkaus ja lipaskuilun suun avarrus. Mallivuodelle 2018 lanseerattu Combat Commander Gov't on modernisoitu versio samalla nimellä jo aiemmin kulkeneesta pistoolista Enhanced/XSE -variaatioksi päivitettynä ja muutamalla lisäherkulla höystettynä. Vuonna 1983 esitelty M1911-pistooleiden Mk IV Series 80 edustaa ahtaimmassa merkityksessään vain M1911:n laukaisukoneiston variaatiota, jossa luistiin on lisätty nallipiikin varmistin ja virekynnykseen luotu mahdollisuus laskea iskuvasara puolivireasennosta liipaisinta puristamalla ilman aseen laukeamista. Coltin M1911A1-mallin pohjalta suunnittelemassa 9 mm pistoolissa oli pituussuunnassa lyhennetty alumiinirunko, tavallista lyhyempi teräsluisti, kompakti 4,25” piippu ja yhdeksän patruunan lipas. COMBAT COMMANDER Commander-malli on ollut Coltin tarjonnassa 70 vuoden ajan ja Combat Commanderkin jo 50 vuotta, joten malli itsessään ei ole mikään uutuus. Combat Commander ja Combat Elite toimitetaan täsmälleen samanlaisella TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Coltin suomalainen maahantuoja, Virroilla toimiva Asetalo Oy tarjosi mahdollisuutta päästä tutustumaan tehtaan kahteen uuteen 9 mm pistooliin, joista kumpikin perustuu Coltin maineikkaan M1911-mallin ”Series 80 Enhanced” -sukuhaaraan Combat Eliten edustaessa täysimittaista Government-mallia 5” piipulla ja Combat Commanderin lyhyempiluistista mittaa 4,25” piipulla. Colt valmisti aseita 65 kappaletta armeijan testeihin, mutta 9 mm pistoolihanke kuivui nopeasti kasaan. Molemmista esiteltävänä olevista malleista löytyy lisäksi 1990-luvun alussa markkinoille tulleista ”Enhanced Model” -Colteista, ja sitä saman vuosikymmenen lopulla seuranneesta XSE-mallistosta tutut piirteet, kuten luistin vinot otepinnat, joskin uutuusmallien urat ovat harvemmassa kuin vanhoissa Colteissa edustaen samaa mitoitusta kuin jokunen vuosi sitten esitellyissä M1911 Rail Gun -pistooleissa. Ase oli ensimmäinen suurikaliiperinen alumiinirunkoinen sarjatuotantopistooli ja samalla Coltin ensimmäinen 9x19 mm patruunalle suunnittelema pistoolimalli. Aseesta COLTIN UUDISTUNEET YSIMILLISET Commander jA Elite Government Combat Teräsrunkoinen Combat Commander on ollut Coltin tuotannossa jo 50 vuotta, joten malli itsessään ei ole mikään uutuus. Nyt esittelyssä oleva ase on kuitenkin pistoolin modernisoitu versio, jonka Colt toi markkinoille pari vuotta sitten. Colt ymmärsi kuitenkin kompaktimallinsa markkina-arvon ja toi 9mm pistoolin markkinoille vuonna 1950 nimellä Colt Commander. Suurin ero aiemmin markkinoilla olleisiin Commandereihin on se, että nyt mallista löytyvät edellä mainitut Series 80 Enhanced/XSE -piirteet. Aseen tuli olla NATO-yhteensopivuuden nimissä kaliiperiltaan 9x19 mm, lisäksi armeijan kriteerien mukaan kyseinen pistoolimalli ei saanut olla 7 tuumaa (178 mm) pidempi eikä painaa tyhjänä 25 unssia (710 g) enempää. Coltin Series 80 Enhancedtai oikeammin XSE-kuosiin uudistetut 9 mm pistoolit: Combat Commander (ylhäällä) ja Combat Elite Government. Nykyisellä dollarikurssilla Coltin 9 mm pistooleille tulee nimittäin mukavan kova hintalappu Combat Commanderin suositushinnan ollessa 1490 euroa ja Combat Eliten peräti 1990 euroa (loppuvuonna 2019). Sa ko Sa ko varustuksella, eli kookkaassa sinisessä muovilaatikossa on aseen lisäksi ohjekirjanen ja USA:n tuotevastuulakien edellyttämä, sinänsä täysin turha vaijerilukko mutta ei varalipasta, mikä tuntuu tässä hintaluokassa melkoiselta pihistelyltä. Nyt esittelyssä oleva ase on kuitenkin Combat Commanderin modernisoitu versio, jonka Colt toi markkinoille vuoden 2017 SHOT Shown alla. Alkuperäisen Commanderin lähtökohtana oli 9 mm pistooli, jonka Colt suunnitteli vuonna 1949 ehdokkaakseen tuolloin meneillään olleisiin Yhdysvaltain armeijan pistoolitesteihin, joissa haettiin M1911A1-pistoolia kevyempää ja lyhyempää palvelusasetta upseerien käyttöön
COMBAT COMMANDER Commander-malli on ollut Coltin tarjonnassa 70 vuoden ajan ja Combat Commanderkin jo 50 vuotta, joten malli itsessään ei ole mikään uutuus. Vuonna 1983 esitelty M1911-pistooleiden Mk IV Series 80 edustaa ahtaimmassa merkityksessään vain M1911:n laukaisukoneiston variaatiota, jossa luistiin on lisätty nallipiikin varmistin ja virekynnykseen luotu mahdollisuus laskea iskuvasara puolivireasennosta liipaisinta puristamalla ilman aseen laukeamista. ASE-lehti • 27. Ase oli ensimmäinen suurikaliiperinen alumiinirunkoinen sarjatuotantopistooli ja samalla Coltin ensimmäinen 9x19 mm patruunalle suunnittelema pistoolimalli. Mallivuodelle 2018 lanseerattu Combat Commander Gov't on modernisoitu versio samalla nimellä jo aiemmin kulkeneesta pistoolista Enhanced/XSE -variaatioksi päivitettynä ja muutamalla lisäherkulla höystettynä. Nyt esittelyssä oleva ase on kuitenkin pistoolin modernisoitu versio, jonka Colt toi markkinoille pari vuotta sitten. Aseesta COLTIN UUDISTUNEET YSIMILLISET Commander jA Elite Government Combat Teräsrunkoinen Combat Commander on ollut Coltin tuotannossa jo 50 vuotta, joten malli itsessään ei ole mikään uutuus. Colt ymmärsi kuitenkin kompaktimallinsa markkina-arvon ja toi 9mm pistoolin markkinoille vuonna 1950 nimellä Colt Commander. Molemmista esiteltävänä olevista malleista löytyy lisäksi 1990-luvun alussa markkinoille tulleista ”Enhanced Model” -Colteista, ja sitä saman vuosikymmenen lopulla seuranneesta XSE-mallistosta tutut piirteet, kuten luistin vinot otepinnat, joskin uutuusmallien urat ovat harvemmassa kuin vanhoissa Colteissa edustaen samaa mitoitusta kuin jokunen vuosi sitten esitellyissä M1911 Rail Gun -pistooleissa. Nyt esittelyssä oleva ase on kuitenkin Combat Commanderin modernisoitu versio, jonka Colt toi markkinoille vuoden 2017 SHOT Shown alla. Lisäksi luistista löytyy Enhanced-mallien avarrettu ja perästään viistetty hylsynpoistoaukko sekä rungosta liipaisinkaaren takareunan alle muotoiltu kaareva kevennysleikkaus ja lipaskuilun suun avarrus. Coltin Series 80 Enhancedtai oikeammin XSE-kuosiin uudistetut 9 mm pistoolit: Combat Commander (ylhäällä) ja Combat Elite Government. Combat Commander ja Combat Elite toimitetaan täsmälleen samanlaisella TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Coltin suomalainen maahantuoja, Virroilla toimiva Asetalo Oy tarjosi mahdollisuutta päästä tutustumaan tehtaan kahteen uuteen 9 mm pistooliin, joista kumpikin perustuu Coltin maineikkaan M1911-mallin ”Series 80 Enhanced” -sukuhaaraan Combat Eliten edustaessa täysimittaista Government-mallia 5” piipulla ja Combat Commanderin lyhyempiluistista mittaa 4,25” piipulla. Colt valmisti aseita 65 kappaletta armeijan testeihin, mutta 9 mm pistoolihanke kuivui nopeasti kasaan. Nykyisellä dollarikurssilla Coltin 9 mm pistooleille tulee nimittäin mukavan kova hintalappu Combat Commanderin suositushinnan ollessa 1490 euroa ja Combat Eliten peräti 1990 euroa (loppuvuonna 2019). Suurin ero aiemmin markkinoilla olleisiin Commandereihin on se, että nyt mallista löytyvät edellä mainitut Series 80 Enhanced/XSE -piirteet. Sa ko Sa ko varustuksella, eli kookkaassa sinisessä muovilaatikossa on aseen lisäksi ohjekirjanen ja USA:n tuotevastuulakien edellyttämä, sinänsä täysin turha vaijerilukko mutta ei varalipasta, mikä tuntuu tässä hintaluokassa melkoiselta pihistelyltä. Aseen tuli olla NATO-yhteensopivuuden nimissä kaliiperiltaan 9x19 mm, lisäksi armeijan kriteerien mukaan kyseinen pistoolimalli ei saanut olla 7 tuumaa (178 mm) pidempi eikä painaa tyhjänä 25 unssia (710 g) enempää. Alkuperäisen Commanderin lähtökohtana oli 9 mm pistooli, jonka Colt suunnitteli vuonna 1949 ehdokkaakseen tuolloin meneillään olleisiin Yhdysvaltain armeijan pistoolitesteihin, joissa haettiin M1911A1-pistoolia kevyempää ja lyhyempää palvelusasetta upseerien käyttöön. Coltin M1911A1-mallin pohjalta suunnittelemassa 9 mm pistoolissa oli pituussuunnassa lyhennetty alumiinirunko, tavallista lyhyempi teräsluisti, kompakti 4,25” piippu ja yhdeksän patruunan lipas
Kahvan takaosasta löytyy matala pääjousen kotelo, jonka pinnassa on tiheä 28 • ASE-lehti. Avarrettu ja takareunastaan viistetty hylsynpoistoaukko edustaa sekin Coltin Enhanced/XSE-malliston tyyppipiirteitä samoin kuin luistin vinot otepinnatkin. Alumiiniliipaisimessa on kolme kevennysporausta. Vuoden 2018 Combat Elite Gov’tin luisti ja runko on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja sen värityksenä on Coltin tyylikäs Two-Tone, jossa lasikuulapuhalletun pinnan päälle on tehty syvä mustaus, minkä jälkeen sekä luistin että rungon kyljistä on hiottu rosteripinta näkyviin. Patruunapesän alta piipusta löytyy jyrkkä syöttöramppi, joka pistää ensi näkemältä hieman epäilemään aseen syöttövarmuutta. Luistin päällä on Novakin tähtäimille mitoitettuihin leveisiin lohenpyrstöuriin asennetut jyvä ja hahlo valkoisilla maalitäplillä. Combat Elitessä on 9 mm National Match -tarkkuuspiippu, jonka halkaisija on sama 14,7 mm kuin nelivitosessa Coltissakin. Combat Elitessä on paksumpi 5" National Match -piippu ja Commanderissa ohut 4,25" piippu, nk. pencil barrel. Coltin Combat Elite -mallit ovat olleet tehtaan tarjonnassa jo pitemmän aikaa ja niille on ollut tyypillistä matalaprofiiliset Novakin tähtäimet, aggressiivisesti muotoiltu kahvavarmistin ja muut toiminnallisiin ampumalajeihin suunnatut ominaisuudet sekä ennen kaikkea mustan luistin ja kiiltävän rosterirungon yhdistelmä. 108 mm pituinen piippu on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Piipun alapuolelle on akseloitu perinteinen M1911:n alasvetolenkki, sinistettyä terästä oleva erillinen osa. Myös Combat Elitessä käytetään vahvaa kaksoispalautinjousta, joskin Commanderista poiketen sisempi jousi on pidempi ja Governmentmittaisten jousien päät on lakattu punaiseksi. Laukaisuvastukseksi mitattiin Lymanin elektronisella liipaisinvaa’alla 2,6 kg vastuksen ollessa koko lailla sama jokaisella laukauksella. Kahvavarmistimen alaosassa on ulostyöntyvä nystyrä varmistamassa, että varmistin puristuu pohjaan, kun kahvasta otetaan ampumaote. Ohuelle 9 mm piipulle tarkoitettu suuholkki, palautinjousen päätytulppa ja palautinjousen kara ovat kaikki lyhennettyä Commander-mittaista mallia. Piipun suuholkki on sekin samaa mitoitusta .45 ACP:n kanssa. Liipaisin on Coltille tyypilliseen tapaan mustaksi eloksoitua alumiinia, se on pystyuritettu ja varustettu lähinnä näyttävyyttä lisäävillä kolmella 5 mm kevennysporauksella. Rungossa Enhanced/XSE -piirteitä edustaa liipaisinkaaren takakulman alle tehty leikkaus eli nk. Toisin sanoen ruostumattomasta teräksestä valmistetun 5-tuumaisen piipun seinämät ovat varsin paksut. Peukalovarmistin on jatkettua mallia, mutta Combat Elitestä poiketen vain aseen vasemmalla kyljellä. Commanderin kaksoispalautinjousessa sisimmäinen jousi on lyhyempi kuin ulompi ja jousien takapäät on merkitty pronssinvärisellä lakalla. Combat Commanderissa on samanlainen ylöspäin kaareutuva kahvavarmistin, "majavanhäntä", kuin Combat Elitessäkin. ovat vuorostaan mustattuja, tosin iskuvasara on hiottu kyljiltään kiiltäväksi. Peukalovarmistimia Combat Commanderista löytyy vain yksi, aseen vasemmalle kyljelle sijoitettu pidennettyä mallia edustavalla vivulla. Tämän pinnan päälle on sitten vedetty syvän musta sinistys, jolloin on saavutettu näyttävä lopputulos. Luistiin ja runkoon tuotiin markkinoille myös .45 ACPja .38 Super -kaliiperiset versiot. Pääjousen kotelo edustaa mallia alkuperäinen M1911 eli se on tasapintaista, ulospäin kaareutumatonta tyyppiä ja pinnaltaan pystyuritettu. Iskuvasara on pyöreällä reiällä varustettua Commander-mallia. Runko ja luisti on valmistusvaiheessa ensin lasikuulapuhallettu pinnoiltaan samettimaiseksi, jonka jälkeen niiden kyljet on hiottu ja kiillotettu. edellisistä Combat Elite -malleista tuttua peukalohangasta aggressiivisesti ylösnousevaa tyyppiä, ja sen yläpinnassa on syvä upotus iskuvasaralle. Takatähtäin edustaa Novakin mallia LoMount Carry, ja se on lukittu kiinnitysuraansa kuusiokoloruuvilla. Commanderja Government-mallien kahva on samanmittainen, joten molemmissa käytetään samaa yksirivistä rosterilipasta, 9x19 mm kaliiperissa vakiolipas vetää yhdeksän patruunaa. Hieman viistolla takareunalla varustetulla jyvällä on leveyttä saman verran kuin suorakulmaisella hahlollakin eli .125” (3,2 mm), mikä tarjoaa lyhyen tähtäinvälin vuoksi tiukan tähtäinkuvan. Palautinjousipaketista löytyy kaksi sisäkkäistä kierrejousta, mikä on eräs modernisoidun Commanderin näkyvimmistä uudistuksista. Combat Elite Gov'tin (yllä) ja Combat Commanderin sisuskalut. liittyvät osat, kuten varmistinvivut, luistinvapautin, piipun suuholkki jne. Loppujen lopuksi uusi Combat Commander on pieniä herkkuja lukuun ottamatta kaikin puolin perinteinen M1911-pistooli. Iskuvasara on reiällistä Commander-mallia, ja Black Cherry -väriset tyylikkäät retrohenkiset kahvalevyt on valmistettu G10-lasikuitulaminaatista ja varustettu Coltin logolla. Tässä mallissa hahlon leveys on mukavat .145”, mikä tarjoaa tarpeeksi avaran tähtäinkuvan .125” jyvään yhdistettynä. COMBAT ELITE GOV’T Myös uusi, mallivuodelle 2018 lanseerattu Combat Elite -malli on modernisoitu versio samalla nimellä jo aiemmin kulkeneesta pistoolista, ja Combat Commanderin tavoin Series 80 Enhanced -variaatioksi päivitettynä muutamalla lisäherkulla höystettynä. Vasemmassa kahvalevyssä on reilu peukaloura lippaanvapauttimen kohdalla. Kuudella oikeakätisellä rihlalla varustetun 9 mm ”pencil barrel” -piipun etuosa on 58 mm matkalta 12,7 mm paksuisena selvästi normi-M1911:n mitoissa olevaa takaosaa ohuempi. undercut, joka auttaa saamaan sormet kahvan ympäri hieman ylempää ja näin tukevoittaa otetta. Kahvavarmistimen majavanhäntä on mm. Commanderin takatähtäin on Novakin matalaprofiilinen LoMount Carry valkoisilla maalitäplillä. Vastaavanlaista matta/kiiltävä -pintakäsittelyä on toki nähty Coltin pistooleissa jo 1990-luvulta alkaen. Luistin päällä on Novakin Night Fision -tähtäimet, jotka muodoltaan ovat samanlaiset kuin Combat Commanderissa, mutta valkoisten maalitäplien keskelle on asennettu pimeässä vihreänä hehkuvat tritiumampullit. Esittelyyn saadussa uudistetussa Combat Commanderissa on hiiliteräksestä tehty runko ja luisti, joissa on hieno matta/kiiltosinistys. Colt on tarjonnut Combat Elite -versioitaan niin täysimittaisesta Governmentista, kompaktista Commanderista kuin ”subkompaktista” Defenderistäkin. Vuonna 1970 Colt esitteli teräsrunkoisen Combat Commander -mallin, mutta alumiinirunkoinen versio säilyi yhä tuotannossa ja tunnettiin tästä lähtien nimellä Lightweight Commander
Palautinjousipaketista löytyy kaksi sisäkkäistä kierrejousta, mikä on eräs modernisoidun Commanderin näkyvimmistä uudistuksista. ovat vuorostaan mustattuja, tosin iskuvasara on hiottu kyljiltään kiiltäväksi. Piipun alapuolelle on akseloitu perinteinen M1911:n alasvetolenkki, sinistettyä terästä oleva erillinen osa. Myös Combat Elitessä käytetään vahvaa kaksoispalautinjousta, joskin Commanderista poiketen sisempi jousi on pidempi ja Governmentmittaisten jousien päät on lakattu punaiseksi. Runko ja luisti on valmistusvaiheessa ensin lasikuulapuhallettu pinnoiltaan samettimaiseksi, jonka jälkeen niiden kyljet on hiottu ja kiillotettu. Combat Elite Gov'tin (yllä) ja Combat Commanderin sisuskalut. Luistiin ja runkoon tuotiin markkinoille myös .45 ACPja .38 Super -kaliiperiset versiot. undercut, joka auttaa saamaan sormet kahvan ympäri hieman ylempää ja näin tukevoittaa otetta. Liipaisin on Coltille tyypilliseen tapaan mustaksi eloksoitua alumiinia, se on pystyuritettu ja varustettu lähinnä näyttävyyttä lisäävillä kolmella 5 mm kevennysporauksella. Rungossa Enhanced/XSE -piirteitä edustaa liipaisinkaaren takakulman alle tehty leikkaus eli nk. Pääjousen kotelo edustaa mallia alkuperäinen M1911 eli se on tasapintaista, ulospäin kaareutumatonta tyyppiä ja pinnaltaan pystyuritettu. Tässä mallissa hahlon leveys on mukavat .145”, mikä tarjoaa tarpeeksi avaran tähtäinkuvan .125” jyvään yhdistettynä. Peukalovarmistimia Combat Commanderista löytyy vain yksi, aseen vasemmalle kyljelle sijoitettu pidennettyä mallia edustavalla vivulla. Ohuelle 9 mm piipulle tarkoitettu suuholkki, palautinjousen päätytulppa ja palautinjousen kara ovat kaikki lyhennettyä Commander-mittaista mallia. Iskuvasara on pyöreällä reiällä varustettua Commander-mallia. Vastaavanlaista matta/kiiltävä -pintakäsittelyä on toki nähty Coltin pistooleissa jo 1990-luvulta alkaen. Commanderin kaksoispalautinjousessa sisimmäinen jousi on lyhyempi kuin ulompi ja jousien takapäät on merkitty pronssinvärisellä lakalla. COMBAT ELITE GOV’T Myös uusi, mallivuodelle 2018 lanseerattu Combat Elite -malli on modernisoitu versio samalla nimellä jo aiemmin kulkeneesta pistoolista, ja Combat Commanderin tavoin Series 80 Enhanced -variaatioksi päivitettynä muutamalla lisäherkulla höystettynä. pencil barrel. Alumiiniliipaisimessa on kolme kevennysporausta. Kahvavarmistimen majavanhäntä on mm. Avarrettu ja takareunastaan viistetty hylsynpoistoaukko edustaa sekin Coltin Enhanced/XSE-malliston tyyppipiirteitä samoin kuin luistin vinot otepinnatkin. Iskuvasara on reiällistä Commander-mallia, ja Black Cherry -väriset tyylikkäät retrohenkiset kahvalevyt on valmistettu G10-lasikuitulaminaatista ja varustettu Coltin logolla. Kuudella oikeakätisellä rihlalla varustetun 9 mm ”pencil barrel” -piipun etuosa on 58 mm matkalta 12,7 mm paksuisena selvästi normi-M1911:n mitoissa olevaa takaosaa ohuempi. Kahvavarmistimen alaosassa on ulostyöntyvä nystyrä varmistamassa, että varmistin puristuu pohjaan, kun kahvasta otetaan ampumaote. Peukalovarmistin on jatkettua mallia, mutta Combat Elitestä poiketen vain aseen vasemmalla kyljellä. Patruunapesän alta piipusta löytyy jyrkkä syöttöramppi, joka pistää ensi näkemältä hieman epäilemään aseen syöttövarmuutta. Luistin päällä on Novakin tähtäimille mitoitettuihin leveisiin lohenpyrstöuriin asennetut jyvä ja hahlo valkoisilla maalitäplillä. Combat Elitessä on 9 mm National Match -tarkkuuspiippu, jonka halkaisija on sama 14,7 mm kuin nelivitosessa Coltissakin. Kahvan takaosasta löytyy matala pääjousen kotelo, jonka pinnassa on tiheä ASE-lehti • 29. Loppujen lopuksi uusi Combat Commander on pieniä herkkuja lukuun ottamatta kaikin puolin perinteinen M1911-pistooli. Toisin sanoen ruostumattomasta teräksestä valmistetun 5-tuumaisen piipun seinämät ovat varsin paksut. Takatähtäin edustaa Novakin mallia LoMount Carry, ja se on lukittu kiinnitysuraansa kuusiokoloruuvilla. Combat Elitessä on paksumpi 5" National Match -piippu ja Commanderissa ohut 4,25" piippu, nk. Hieman viistolla takareunalla varustetulla jyvällä on leveyttä saman verran kuin suorakulmaisella hahlollakin eli .125” (3,2 mm), mikä tarjoaa lyhyen tähtäinvälin vuoksi tiukan tähtäinkuvan. Vuoden 2018 Combat Elite Gov’tin luisti ja runko on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja sen värityksenä on Coltin tyylikäs Two-Tone, jossa lasikuulapuhalletun pinnan päälle on tehty syvä mustaus, minkä jälkeen sekä luistin että rungon kyljistä on hiottu rosteripinta näkyviin. edellisistä Combat Elite -malleista tuttua peukalohangasta aggressiivisesti ylösnousevaa tyyppiä, ja sen yläpinnassa on syvä upotus iskuvasaralle. Vasemmassa kahvalevyssä on reilu peukaloura lippaanvapauttimen kohdalla. Luistin päällä on Novakin Night Fision -tähtäimet, jotka muodoltaan ovat samanlaiset kuin Combat Commanderissa, mutta valkoisten maalitäplien keskelle on asennettu pimeässä vihreänä hehkuvat tritiumampullit. Colt on tarjonnut Combat Elite -versioitaan niin täysimittaisesta Governmentista, kompaktista Commanderista kuin ”subkompaktista” Defenderistäkin. Commanderin takatähtäin on Novakin matalaprofiilinen LoMount Carry valkoisilla maalitäplillä. Piipun suuholkki on sekin samaa mitoitusta .45 ACP:n kanssa. Combat Commanderissa on samanlainen ylöspäin kaareutuva kahvavarmistin, "majavanhäntä", kuin Combat Elitessäkin. Coltin Combat Elite -mallit ovat olleet tehtaan tarjonnassa jo pitemmän aikaa ja niille on ollut tyypillistä matalaprofiiliset Novakin tähtäimet, aggressiivisesti muotoiltu kahvavarmistin ja muut toiminnallisiin ampumalajeihin suunnatut ominaisuudet sekä ennen kaikkea mustan luistin ja kiiltävän rosterirungon yhdistelmä. Laukaisuvastukseksi mitattiin Lymanin elektronisella liipaisinvaa’alla 2,6 kg vastuksen ollessa koko lailla sama jokaisella laukauksella. Commanderja Government-mallien kahva on samanmittainen, joten molemmissa käytetään samaa yksirivistä rosterilipasta, 9x19 mm kaliiperissa vakiolipas vetää yhdeksän patruunaa. Tämän pinnan päälle on sitten vedetty syvän musta sinistys, jolloin on saavutettu näyttävä lopputulos. Vuonna 1970 Colt esitteli teräsrunkoisen Combat Commander -mallin, mutta alumiinirunkoinen versio säilyi yhä tuotannossa ja tunnettiin tästä lähtien nimellä Lightweight Commander. liittyvät osat, kuten varmistinvivut, luistinvapautin, piipun suuholkki jne. Esittelyyn saadussa uudistetussa Combat Commanderissa on hiiliteräksestä tehty runko ja luisti, joissa on hieno matta/kiiltosinistys. 108 mm pituinen piippu on valmistettu ruostumattomasta teräksestä
Sinänsä sovituksen väljyydellä ei välttämättä ole merkitystä aseen tarkkuuteen, mutta tuskin se sitä ainakaan parantaa. Commanderissa ilmiötä ei kuitenkaan esiintynyt lainkaan, vaikka siinä on samanlainen palautinjousiratkaisu. National Match -piippu on ulkohalkaisijaltaan sama kuin .45 ACP:ssä, joten Combat Eliten piipussa riittää ainevahvuutta. Kahvavarmistin on samaa, edellisestä Combat Elite -mallista tuttua mallia, joka löytyy Combat Commanderistakin. Myös Combat Commander osoittautui asiaa tutkittaessa varsin väljäksi kyseisten osien sovituksen suhteen. Molempia aseita yhdisti se, että ne tekivät ainakin näin uutena häiriöitä. Hylsynpoisto-ongelmista Commander ei kärsinyt testin aikana laisinkaan. Kahvalevyt on muodikkaasti valmistettu G10-lasikuitulaminaatista. Liipaisin on muuten samanlainen kuin Commanderissa, mutta kevennysporaukset on tällä kertaa jätetty pois. RATAKOKEMUKSET Coltin 9 mm pistooleilla ammuttiin testin kuluessa kummallakin aseella kolmisensataa laukausta ammunnan tapahtuessa syksyisen kuraisista olosuhteista johtuen tällä kertaa kokonaan 25 metrin pistooliradalla. Näistä kahdesta aseesta radalla selvästi paremmaksi suoriutujaksi osoittautui Combat Elite, jonka käytös ärsyttäviä ulosvetohäiriöitä lukuun ottamatta oli rauhallisempaa ja sekä laukaisu että tähtäinkuva kertaluokkaa paremmat kuin Commanderissa. Iskuvasara on hieman venytettyä Enhanced-mallia ovaalinmuotoisella kevennysleikkauksella ja pidennetyt peukalovarmistimet löytyvät rungon molemmilta puolilta. Combat Elite Gov’tilla vuorostaan tuli tuskastuttavan usein ulosvetohäiriöitä hylsyn jäädessä pesään ja lippaan seuraavan patruunan kiilautuessa sen alle syöttöramppia päin. Tärkeämpää Coltissa toki on suuholkin sovitus piippuun, mikä vuorostaan tuntui olevan molemmissa aseissa kunnossa. Parhaiten ase toimi kovaksi ladatuilla Fioccheilla, joilla häiriöitä ei tullut laisinkaan. Lyhyestä tähtäinvälistään johtuen Combat Commanderissa Combat Elitessä on tritiumampulleilla varustetut Novakin tähtäimet, kaksipuolinen peukalovarmistin ja Enhanced-mallinen iskuvasara ovaalilla reiällä. Pahimmillaan ulosvetohäiriöitä tuli Magtechin patruunalla yhdeksän kappaletta 25 patruunan tarkkuussarjan aikana, muillakin patruunalaaduilla yleensä 2-3 kappaletta samalla laukausmäärällä. Kahvalevyn yläpuolelle koteloiduista peukalovarmistimen ja luistinvapauttimen plungereista (jousitetuista nastoista) jälkimmäinen on viallinen, se ei edes yllä vapauttimeen saakka. Kuvassa näkyy hyvin myös Combat Elitessä lasikuulapuhalletun pinnan päälle tehty mustaus. Combat Elitessä kahvan etureuna ja pääjousen kotelo on varustettu tiheällä karhennuksella. Combat Commanderilla esiintyi ensimmäisen sadan laukauksen kuluessa satunnaisia syöttöhäiriöitä luodin tökätessä pystyä syöttöramppia päin, joskin testin loppua kohden aseen toiminta muuttui täysin luotettavaksi. Samaten luistin sovitus runkoon todettiin hyvin väljäksi verrattuna vaikkapa omaan .45 ACP -kaliiperiseen Enhanced Coltiini 1990-luvulta. Combat Eliten ulosvetohäiriöiden syy saattaa löytyä vahvasta kaksoispalautinjousesta, eli luisti ei verraten löysiksi ladatuilla patruunoilla jaksa käydä kyllin takana hylsyn poistamiseksi. Vuoden 2018 Combat Elitessä liipaisin on ilman kevennysreikiä. (25 lpi) ristikkäiskarhennus, samanlainen karhennus on tehty myös kahvan etupintaan, mikä tarjoaakin jämäkän otteen kahvasta varsinkin hanskat kädessä ammuttaessa. Combat Eliteä lähemmin tutkittaessa huomattiin, että rungon kylkeen koteloitu luistinvapauttimen jousitettu nasta ei edes kosketa vapautinta, mitä voidaan pitää tehtaan laaduntarkkailun pettämisenä, eikä tällaista vikaa pitäisi löytyä muuten näinkin laadukkaasta aseesta. Mitattu laukaisuvastus oli laukauksesta toiseen muuttumattomana pysyvä 2,3 kg ja tuntumaltaan jossain määrin Commandermallia parempi. Novakin jyvä on leveässä lohenpyrstöurassa ja näin ollen siirreltävissä sivusuunnassa. Puolittain karhennetut kahvalevyt ovat tässä mallissa mustaa G10-komposiittia ja niistäkin löytyy näyttävä Colt-logo. Näitä häiriöitä tuli Combat Elitellä aivan liikaa, hylsy pesässä ja seuraava patruuna kiilautuneena sen alle. 30 • ASE-lehti. Syynä mitä todennäköisimmin voimakkaalle palautinjouselle liian löysä patruuna. Lisäksi Combat Elite jätti melko usein lippaan viimeisen patruunan hylsyn luistin sisäpuolelle. Häiriöt kuitenkin vähenivät, joskaan eivät kokonaan poistuneet koeammuntojen edetessä, joten mahdollisesti ilmiö menee ainakin osittain uutuudenjäykkyyden piikkiin
National Match -piippu on ulkohalkaisijaltaan sama kuin .45 ACP:ssä, joten Combat Eliten piipussa riittää ainevahvuutta. Combat Commanderilla esiintyi ensimmäisen sadan laukauksen kuluessa satunnaisia syöttöhäiriöitä luodin tökätessä pystyä syöttöramppia päin, joskin testin loppua kohden aseen toiminta muuttui täysin luotettavaksi. Liipaisin on muuten samanlainen kuin Commanderissa, mutta kevennysporaukset on tällä kertaa jätetty pois. Näitä häiriöitä tuli Combat Elitellä aivan liikaa, hylsy pesässä ja seuraava patruuna kiilautuneena sen alle. Näistä kahdesta aseesta radalla selvästi paremmaksi suoriutujaksi osoittautui Combat Elite, jonka käytös ärsyttäviä ulosvetohäiriöitä lukuun ottamatta oli rauhallisempaa ja sekä laukaisu että tähtäinkuva kertaluokkaa paremmat kuin Commanderissa. RATAKOKEMUKSET Coltin 9 mm pistooleilla ammuttiin testin kuluessa kummallakin aseella kolmisensataa laukausta ammunnan tapahtuessa syksyisen kuraisista olosuhteista johtuen tällä kertaa kokonaan 25 metrin pistooliradalla. Hylsynpoisto-ongelmista Commander ei kärsinyt testin aikana laisinkaan. Novakin jyvä on leveässä lohenpyrstöurassa ja näin ollen siirreltävissä sivusuunnassa. Häiriöt kuitenkin vähenivät, joskaan eivät kokonaan poistuneet koeammuntojen edetessä, joten mahdollisesti ilmiö menee ainakin osittain uutuudenjäykkyyden piikkiin. ASE-lehti • 31. Myös Combat Commander osoittautui asiaa tutkittaessa varsin väljäksi kyseisten osien sovituksen suhteen. Kahvavarmistin on samaa, edellisestä Combat Elite -mallista tuttua mallia, joka löytyy Combat Commanderistakin. Vuoden 2018 Combat Elitessä liipaisin on ilman kevennysreikiä. Kuvassa näkyy hyvin myös Combat Elitessä lasikuulapuhalletun pinnan päälle tehty mustaus. Lyhyestä tähtäinvälistään johtuen Combat Commanderissa Combat Elitessä on tritiumampulleilla varustetut Novakin tähtäimet, kaksipuolinen peukalovarmistin ja Enhanced-mallinen iskuvasara ovaalilla reiällä. Combat Elitessä kahvan etureuna ja pääjousen kotelo on varustettu tiheällä karhennuksella. Combat Elite Gov’tilla vuorostaan tuli tuskastuttavan usein ulosvetohäiriöitä hylsyn jäädessä pesään ja lippaan seuraavan patruunan kiilautuessa sen alle syöttöramppia päin. Commanderissa ilmiötä ei kuitenkaan esiintynyt lainkaan, vaikka siinä on samanlainen palautinjousiratkaisu. Iskuvasara on hieman venytettyä Enhanced-mallia ovaalinmuotoisella kevennysleikkauksella ja pidennetyt peukalovarmistimet löytyvät rungon molemmilta puolilta. Puolittain karhennetut kahvalevyt ovat tässä mallissa mustaa G10-komposiittia ja niistäkin löytyy näyttävä Colt-logo. Mitattu laukaisuvastus oli laukauksesta toiseen muuttumattomana pysyvä 2,3 kg ja tuntumaltaan jossain määrin Commandermallia parempi. Parhaiten ase toimi kovaksi ladatuilla Fioccheilla, joilla häiriöitä ei tullut laisinkaan. (25 lpi) ristikkäiskarhennus, samanlainen karhennus on tehty myös kahvan etupintaan, mikä tarjoaakin jämäkän otteen kahvasta varsinkin hanskat kädessä ammuttaessa. Combat Eliten ulosvetohäiriöiden syy saattaa löytyä vahvasta kaksoispalautinjousesta, eli luisti ei verraten löysiksi ladatuilla patruunoilla jaksa käydä kyllin takana hylsyn poistamiseksi. Samaten luistin sovitus runkoon todettiin hyvin väljäksi verrattuna vaikkapa omaan .45 ACP -kaliiperiseen Enhanced Coltiini 1990-luvulta. Lisäksi Combat Elite jätti melko usein lippaan viimeisen patruunan hylsyn luistin sisäpuolelle. Tärkeämpää Coltissa toki on suuholkin sovitus piippuun, mikä vuorostaan tuntui olevan molemmissa aseissa kunnossa. Kahvalevyt on muodikkaasti valmistettu G10-lasikuitulaminaatista. Syynä mitä todennäköisimmin voimakkaalle palautinjouselle liian löysä patruuna. Pahimmillaan ulosvetohäiriöitä tuli Magtechin patruunalla yhdeksän kappaletta 25 patruunan tarkkuussarjan aikana, muillakin patruunalaaduilla yleensä 2-3 kappaletta samalla laukausmäärällä. Molempia aseita yhdisti se, että ne tekivät ainakin näin uutena häiriöitä. Sinänsä sovituksen väljyydellä ei välttämättä ole merkitystä aseen tarkkuuteen, mutta tuskin se sitä ainakaan parantaa. Kahvalevyn yläpuolelle koteloiduista peukalovarmistimen ja luistinvapauttimen plungereista (jousitetuista nastoista) jälkimmäinen on viallinen, se ei edes yllä vapauttimeen saakka. Combat Eliteä lähemmin tutkittaessa huomattiin, että rungon kylkeen koteloitu luistinvapauttimen jousitettu nasta ei edes kosketa vapautinta, mitä voidaan pitää tehtaan laaduntarkkailun pettämisenä, eikä tällaista vikaa pitäisi löytyä muuten näinkin laadukkaasta aseesta
Coltien tarkkuutta arvioitiin tällä kertaa kahden käden ampumaotteella 25 metrin etäisyydeltä pistoolitauluun ampumalla, jolloin saadaan selville aseiden käytännön osumatarkkuus. FMJ (erä 5306321-206) 87 mm 91 mm 104 mm 106 mm 119 mm 101 mm Winchester 124 gr. Amerikkalaisille aseille valitettavan yleiseen tapaan myös Coltilla näyttää olevan taipumus ruuvien auki kiertymiseen, sillä Commanderissa kahvalevyjen kaikki kiinnitysruuvit olivat lähes putoamispisteessä 150 laukauksen jälkeen. LoMount Carry-tähtäimiä saa myös leveämmällä .145” hahlolla varustettuna, joten olisin toivonut myös Commanderiin sellaista, kun pidempiluistisesta Combat Elitestäkin tällainen löytyi. Combat Commander olikin sitten huomattavasti haastavampi tapaus parhaimpien kasojen ollessa keskimäärin 122 mm luokkaa ja heikoimmillaan peräti 183 mm. Sellier & Bellotin 115 gr. FMJ (erä 4195-159) 102 mm 117 mm 119 mm 134 mm 140 mm 122 mm PMC Bronze 115 gr. Combat Commander ei onnistunut lainkaan vakuuttamaan heikoksi jääneellä käynnillään eikä Combat Elitekään antanut syytä suurempiin riemunkiljahduksiin. FMJ (erä 5306321-206) 116 mm 185 mm 186 mm 193 mm 225 mm 181 mm Winchester 124 gr. Oma valintani näistä kahdesta on kuitenkin täysin selvä, Combat Elite sopii omaan käteeni paljon paremmin ja osoittautui myös tarkkuuspotentiaaliltaan selvästi lupaavammaksi aseeksi. FMJ (erä PA01) 149 mm 161 mm 183 mm 210 mm 212 mm 183 mm Combat Commanderin koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutetut tulokset (5x5 lks.). Coltit tuotteet ovat hienoja ja laatukin on viimevuosina jälleen huimasti parantunut, mutta tästä huolimatta Coltin tuotanto kaipaisi laaduntarkkailuun vielä pienoista hienosäätöä. Mieleen jäi kytemään epäily siitä, että joku toinen saattaisi osua Commanderilla paremminkin, joskaan tuelta ammuttunakaan en saanut kasoja tästä juuri pienenemään. Erikoista oli se, että Winchesterin 124-grainisella saavutettiin sekä testin heikoin että paras käynti, 183 mm Commanderilla ja 96 mm Combat Elitellä. Näytti siltä, että kasaa harmittavasti levittänyt kärpänen oli säännönmukaisesti aina sarjan ensimmäinen laukaus. 32 • ASE-lehti. Patruuna: Pienin kasa: Kasa 2: Kasa 3: Kasa 4: Suurin kasa: Kasojen ka: MagTech 124 gr. Molemmilla aseilla ammuttiin samoilla patruunoilla 5x5 laukauksen koesarjat, käytetyt patruunat ja niillä saadut tulokset on koottu oheiseen taulukkoon. FMJ (9B) (erä BX0327 L-2506) 85 mm 88 mm 97 mm 114 mm 134 mm 104 mm Sellier & Bellot 115 gr. Ase tuntui välillä tuskastuttavan hankalalta ampua tarkasti, mutta myös omasta mielestä täysin moitteettoman ampumasuorituksen jälkeen taululla odotti yleensä sangen vaatimaton kasa. Patruuna: Pienin kasa: Kasa 2: Kasa 3: Kasa 4: Suurin kasa: Kasojen ka: MagTech 124 gr. Joka tapauksessa Combat Eliten tarkkuudesta syntyi kuva, että se saattaa hyvinkin vielä parantua tästä, kunhan ase ensin ammutaan kunnolla sisään. Asemiesten tietotoimiston eli Internetin mukaan ysimilliset Coltit ovat käynniltään jossain määrin neljävitosia heikompia, mikä tuloksien valossa näyttääkin pitävän paikkansa. FMJ (erä 4195-159) 96 mm 101 mm 123 mm 137 mm 144 mm 120 mm PMC Bronze 115 gr. FMJ (erä PA01) 72 mm 95 mm 98 mm 105 mm 108 mm 96 mm Combat Elite Governmentin koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutetut tulokset (5x5 lks.). FMJ (erä 9A-1402) 81 mm 132 mm 142 mm 142 mm 143 mm 128 mm Fiocchi 115 gr. FMJ (9B) (erä BX0327 L-2506) 89 mm 93 mm 133 mm 145 mm 152 mm 122 mm Sellier & Bellot 115 gr. Sää: puolipilvinen, lämpötila 6-9 astetta. Combat Eliten kasoille oli tyypillistä, että niissä oli usein neljä reikää pienessä (50-75 mm) nipussa yhden löytyessä selkeästi muusta kasasta erillään. Useampaan otteeseen alkoi jälleen usko omiin ampumataitoihinkin mennä, varsinkin Commanderin kanssa. FMJ:llä molempien aseiden käynti taasen oli samaa 120-122 mm luokkaa. Sää: puolipilvinen, lämpötila 6-9 astetta. Syy Combat Elitellä saavutettuun huonoon osuntaan jäi allekirjoittaneelle lopulta arvoitukseksi. FMJ (erä 9A-1402) 110 mm 125 mm 174 mm 181 mm 219 mm 162 mm Fiocchi 115 gr. Ammuttu seisaaltaan kahden käden otteella. Ammuttu seisaaltaan kahden käden otteella. Tämä monelle mahdollisesti tuttu ilmiö johtuu siitä, että päästettäessä luisti käsin eteen osat jäävät hieman eri asentoon kuin luistin liikkuessa lataussyklin aikana rekyylin voimasta. tähtäinkuva jäi silmälleni aivan liian ahtaaksi .125” hahlon leveydellään. Combat Elite Governmentillä käynti oli melko tasaista kaikilla käytössä olleilla patruunoilla, kasojen ollessa keskimäärin 96-128 mm luokkaa, mikä vielä edustaa ysimilliseltä pistoolilta hyväksyttävää käyntiä kahden käden otteella ammuttaessa. Kovasta yrittämisestä huolimatta 9 mm Colteista ei saatu irti mitään erityisen mairittelevaa käyntiä
NYT TARJOUS 1290,00 Henry vipulukko paketti 22 Magnum, vipulukko, sis jalat + 3-9x40 kiik Ovh 735,NYT 700,00 SLIP 2000 aseenhoitokemikaalit: Gas piston parts/shoke tube cleaner 16oz paketti 28,00 Gun Lube synteettinen aseöljy 30 ml 8,00 Gun Lube synteettinen aseöljy 120 ml 18,00 EWL AR15/AK47 aseöljy 30 ml 18,00 725 rasvanpoisto/puhdistusaine 118 ml 18,00 Carbon Killer/karstanpoistoaine 118 ml 18,00 Copper Cutter/kuparinpoistoaine 118 ml 18,00 AR15/M16 puhdistusaine setti, 3 pulloa 29,00 60367 haulikon puhdistusainesetti, 3 pulloa 29,00 Veitsiöljy 30 ml, veitset kuntoon! 8,00 REDDING LATAUSVÄLINETARJOUKSIA! 40 000 Big Boss ProPak lataussarja, sis. ASETALO OY:N ERÄMESSUTARJOUKSET ETÄNÄ Valitettavasti messut on peruttu, mutta Asetalon tarjoukset ovat voimassa 30.6.2020 saakka! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE Haulikoita mm: Stefano Fausti Albion 12/76 28” vaihtosup. duplex TARJOUS 750,00 1-8x28 34mm runko valop. 4,5mm 125,00 Theoben laatuilmakoiden kevättarjoukset! Evolution .177 kaasumäntä, 16J, vaim. 1380,NYT 1200,00 .177 Rapid MFR FAC RH 0503 kiintovaimentimella 1480,NYT 1300,00 Eliminator 22 FAC + Vortex vaimenin 1170,NYT 1050,00 Crusader .177 FAC + Vortex vaimennin 990,NYT 900,00 Vixen, japanilaiset huippukiikarit! 2-8x32 Duplex 1” 349,00 3-12x40 duplex 369,00 4-16x44 Duplex 1” 450,00 1-6x24 valop. 1390,00 Stefano Fausti Inertia Progress 12/76 vaihtosup. perusilmakko 13J 165,NYT 100,00 Magtech AR1000 4,5mm 305 m/s 195,NYT 155,00 Magtech AR N2 Extreme kaasum. Mitat korkeus 150cm, leveys 38cm, syvyys 28cm. 1380,00 NYT 1200,.177 Rapid MFR FAC RH 0503 kiintovaimentimella 1480,NYT 1300,Eliminator 22 FAC + Vortex vaimenin 1170,NYT 1050,Crusader .177 FAC + Vortex vaimennin 990,NYT 900,Vixen, japanilaiset huippukiikarit! 2-8x32 Duplex 1” 349,00 3-12x40 duplex 369,00 4-16x44 Duplex 1” 450,00 1-6x24 valop. Armed TS870TM 12/76 pumppu 28” tai 22” piipulla, synteettinen tukki, vaihtosup. 4,5mm 125,00 Theoben laatuilmakoiden kevättarjoukset! Evolution .177 kaasumäntä, 16J,vaim. NYT vain 295,00 Ilmakivääreitä tarjouksia mm; Umarex Dominator 1250 ilmakivääripaketti sis kiikari, etujalat ym. 890,00 5-20x50 30mm,valop 1150,00 2,5-10x56 30mm, valop 750,00 2,5-15x50 German 4 30mm 750,00 6-24x58 runkoputki 30mm, valopiste 990,00 5-30x56 ED 34 mm runkoputkella ELD20 ristikko 1490,00 8x42 WP New Foresta katselukiikari ovh 390,TARJOUS 290,00 8x56 WP katselukiikari 450,00 VX1200 etäisyysmittari 290,00 Sight II+ 3,5 MOA valopistetähtäin 430,00 Glock UUTUUS! G44 22 lr pienoispistooli GLOCK M44 22LR pienoispistooli M9X0,75 kierrepiipulla (50507) 690,GLOCK M44 22LR pienoispistooli, tasku ase (39684) 595,Remington AR 223/5,56 Predator mets.kivääri, itselataavakertatuli, 10 ptr lipas. 890,00 5-20x50 30mm,valop 1150,00 2,5-10x56 30mm, valop 750,00 2,5-15x50 German 4 30mm 750,00 6-24x58 runkoputki 30mm, valopiste 990,00 5-30x56 ED 34 mm runkoputkella ELD20 ristikko 1490,00 8x42 WP New Foresta katselukiikari Ovh 390,TARJOUS 290,00 8x56 WP katselukiikari 450,00 VX1200 etäisyysmittari 290,00 Sight II+ 3,5 MOA valopistetähtäin 430,00 KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! www.asetalo.com! Glock UUTUUS! G44 22 lr pienoispistooli GLOCK M44 22LR pienoispistooli M9X0,75 kierrepiipulla (50507) 690,00 GLOCK M44 22LR pienoispistooli, tasku ase (39684) 595,00 Remington AR 223/5,56 Predator mets.kivääri, itselataavakertatuli, 10 ptr lipas. puoliautom. SP66 Asekaappi 570,00€ 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,00€ 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00€ 150x65x55 cm 200 kg SP88 Asekaappi 890,00€ numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi 1340,00€ numerolukolla, mitat SP99 HOIDAMME PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ!!! OSTAMME ASEITA!!! OSTAMME ASEITA!!!!! OSTAMME ASEITA!!!! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys– ja urheiluaseita. KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! www.asetalo.com! OSTAMME ASEITA!!! OSTAMME ASEITA!!!!! OSTAMME ASEITA!!!! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. perusilmakko 13J 165,NYT 100,00 Magtech AR1000 4,5mm 305 m/s 195,NYT 155,00 Magtech AR N2 Extreme kaasum. duplex TARJOUS 750,00 1-8x28 34mm runko valop. kal 4,5mm + pumppu TEHOPAKETTI!!! TARJOUS 1190,00 Magtech AR750 4,5mm taittopiip. Big Boss puristin ,#2 ruutivaaka, ruutisirotin suppilo, hylsyn hoito ja öljytarvikkeet 420,00 20000 Boss ProPak lataussarja 380,00 35000 Versa-Pak Basic varustesarja 550,00 67000 T-7 Turret latauspuristin 440,00 72100 BOSS latauspuristin 180,00 97000 BIG BOSS II Latauspuristin 290,00 70000 Ultramag 700 latauspuristin 430,00 22000 jumiutuneen hylsynirroitussarja #22 29,00 07300 hylsyöljy case lube bio 12,00 07900 Imperial wax, hylsynkuivavoiteluaine 14,00 18000 hylsyn korjaussarja 35,00 14000 M1400 hylsytrimmeri 145,00 12012 hylsynöljyämisalusta sarja 28,00 09000 Deburring tool 32,00 02000 Master 2 ruutivaaka 125,00 03000 Master 3 ruutiannostelija 170,00 03500 Match Grade 3BR ruutiannostelija 235,00 Lee 90050 latauspaketti 245,00 SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. 4,5 mm tehopaketti! 399,NYT 340,00 Magtech AR N2 Extreme kaasum. 1390,00 Stefano Fausti Inertia Progress 12/76 vaihtosup. SP66 Asekaappi 570,00€ 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,00€ 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00€ 150x65x55 cm 200 kg SP88 Asekaappi 890,00€ numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi 1340,00€ numerolukolla, mitat SP99 HOIDAMME PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ!!! ASE-lehti • 33. 1390,00 Yllämainittuihin aseisiin asepussi, patruunavyö ja puhdistusvälinesarja mukaan 15.6.2020 mennessä tilattuihin aseisiin Armed TS870TM 12/76 pumppu 28” tai 22” piipulla, synteettinen tukki, vaihtosup. 4,5 mm tehopaketti! 399,NYT 340,00 Magtech AR N2 Extreme kaasum. NYT vain 295,00 Ilmakivääreitä tarjouksia mm; Umarex Dominator 1250 ilmakivääripaketti sis kiikari, etujalat ym. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. (ei kiik) 630,NYT 550,00 SLR .177 alavipuviritteinen, kaasumäntä 7 ptr lipas 1016,NYT 900,00 TTR1 .177 paineilma, reguloitu, muovitukki, vaim. NYT TARJOUS 1290,00 Henry vipulukko paketti 22 Magnum, vipulukko, sis jalat + 3-9x40 kiik Ovh 735,nyt 700,SLIP 2000 aseenhoitokemikaalit: Gas piston parts/shoke tube cleaner 16oz paketti 28,00 Gun Lube synteettinen aseöljy 30 ml 8,00 Gun Lube synteettinen aseöljy 120 ml 18,00 EWL AR15/AK47 aseöljy 30 ml 18,00 725 rasvanpoisto/puhdistusaine 118 ml 18,00 Carbon Killer/karstanpoistoaine 118 ml 18,00 Copper Cutter/kuparinpoistoaine 118 ml 18,00 AR15/M16 puhdistusaine setti, 3 pulloa 29,00 60367 haulikon puhdistusainesetti, 3 pulloa 29,00 Veitsiöljy 30 ml, veitset kuntoon! 8,00 REDDING LATAUSVÄLINETARJOUKSIA! 40 000 Big Boss ProPak lataussarja, sis. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com! ASETALO OY:N ERÄMESSUTARJOUKSET ETÄNÄ Valitettavasti messut on peruttu, mutta Asetalon tarjoukset ovat voimassa 15.6.2020! Haulikoita mm: Stefano Fausti Albion 12/76 28” vaihtosup. 5,5mm tehopaketti! 399,NYT 340,00 FAS 6004 ilmapistooli 590,00 Umarex Co 2 ilmapistooleita/revolvereita; Glock 19 4,5 BB kuulilla, aidon kokoinen ilmapistooli 145,00 Glock 19X FDE 4,5mm blowback 175,00 Glock 17 Gen4 4,5 Blowback 5.8361 170,00 Glock 17 4,5 BB kuulilla tai/ja 4,5 luoti metalli luisti, blowback 199,00 Glock 17 Gen5 4,5mm 5.8369 165,00 Colt SAA 45 revolveri niklattu 4,5mm 195,00 Walther PPQ 4,5mm poliisin virka-aseen kopio 160,00 Walther P38, kal 4,5mm 165,00 P .08 Legends, Parabellumin kopio 98,00 C96 Legends, 4,5mm Ukko-Mauserin kopio 110,00 Makarov PM pist. (ei kiik) 630,NYT 550,SLR .177 alavipuviritteinen, kaasumäntä 7 ptr lipas 1016,NYT 900,TTR1 .177 paineilma, reguloitu, muovitukki, vaim. puoliautom. Mitat korkeus 150cm, leveys 38cm, syvyys 28cm. 5,5mm tehopaketti! 399,NYT 340,00 FAS 6004 ilmapistooli 590,00 Umarex Co 2 ilmapistooleita/revolvereita; Glock 19 4,5 BB kuulilla, aidon kokoinen ilmapistooli 145,00 Glock 19X FDE 4,5mm blowback 175,00 Glock 17 Gen4 4,5 Blowback 5.8361 170,00 Glock 17 4,5 BB kuulilla tai/ja 4,5 luoti metalli luisti, blowback 199,00 Glock 17 Gen5 4,5mm 5.8369 165,00 Colt SAA 45 revolveri niklattu 4,5mm 195,00 Walther PPQ 4,5mm poliisin virka-aseen kopio 160,00 Walther P38, kal 4,5mm 165,00 P .08 Legends, Parabellumin kopio 98,00 C96 Legends, 4,5mm Ukko-Mauserin kopio 110,00 Makarov PM pist. Big Boss puristin ,#2 ruutivaaka, ruutisirotin suppilo, hylsyn hoito ja öljytarvikkeet 420,00 20000 Boss ProPak lataussarja 380,00 35000 Versa-Pak Basic varustesarja 550,00 67000 T-7 Turret latauspuristin 440,00 72100 BOSS latauspuristin 180,00 97000 BIG BOSS II Latauspuristin 290,00 70000 Ultramag 700 latauspuristin 430,00 22000 jumiutuneen hylsynirroitussarja #22 29,00 07300 hylsyöljy case lube bio 12,00 07900 Imperial wax, hylsynkuivavoiteluaine 14,00 18000 hylsyn korjaussarja 35,00 14000 M1400 hylsytrimmeri 145,00 12012 hylsynöljyämisalusta sarja 28,00 09000 Deburring tool 32,00 02000 Master 2 ruutivaaka 125,00 03000 Master 3 ruutiannostelija 170,00 03500 Match Grade 3BR ruutiannostelija 235,00 Lee 90050 latauspaketti 245,00 SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. 1390,00 Yllämainittuihin aseisiin asepussi, patruunavyö ja puhdistusvälinesarja mukaan 15.6.2020 mennessä tilattuihin aseisiin. kal 4,5mm + pumppu TEHOPAKETTI!!! TARJOUS 1190,00 Magtech AR750 4,5mm taittopiip
TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN – VELJEKSET SLOVAKIASTA – VELJEKSET SLOVAKIASTA STRIBOG RSR9 A2 & A3 A2 & A3. Lisämausteen kus*seen soppaan tuo, että toiminnallisissa lajeissa lähes poikkeuksetta käytetään yli kymmenen patruunan irrotettavia lippaita, jolloin kyseessä on ”erityisen vaarallinen ampumaase”, ERVA. Toisinaan tämän säännön täyttäminen on vaatinut Suomessa tehtyjä muutoksia, esimerkiksi piipun jatkamista suujarrulla tai taittoperän lukitsemista pysyvästi auki, sillä muuten ase putoaisi Aselain ”muu ampuma-ase”-luokkaan, jota lupahallinnossa vierastetaan jyrkästi. Suomen Aselain edessä kivääri on pitkä ase, jonka kokonaispituus lyhyimmilläänkin on yli 600 mm ja jonka piippu on yli 300 mm pitkä. Yksi voimakkaimmin suosiotaan lisäävä ammunnan suuntaus on toiminnallisissa lajeissa käytettävä ”Pistol Caliber Carbine”, lyhyesti PCC, jolla tarkoitetaan normaalisti pistooleissa käytettävillä kaliipereilla toimivia itselataavia lyhyitä kiväärejä
Yksi voimakkaimmin suosiotaan lisäävä ammunnan suuntaus on toiminnallisissa lajeissa käytettävä ”Pistol Caliber Carbine”, lyhyesti PCC, jolla tarkoitetaan normaalisti pistooleissa käytettävillä kaliipereilla toimivia itselataavia lyhyitä kiväärejä. Toisinaan tämän säännön täyttäminen on vaatinut Suomessa tehtyjä muutoksia, esimerkiksi piipun jatkamista suujarrulla tai taittoperän lukitsemista pysyvästi auki, sillä muuten ase putoaisi Aselain ”muu ampuma-ase”-luokkaan, jota lupahallinnossa vierastetaan jyrkästi. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN – VELJEKSET SLOVAKIASTA – VELJEKSET SLOVAKIASTA STRIBOG RSR9 A2 & A3 A2 & A3 ASE-lehti • 35. Suomen Aselain edessä kivääri on pitkä ase, jonka kokonaispituus lyhyimmilläänkin on yli 600 mm ja jonka piippu on yli 300 mm pitkä. Lisämausteen kus*seen soppaan tuo, että toiminnallisissa lajeissa lähes poikkeuksetta käytetään yli kymmenen patruunan irrotettavia lippaita, jolloin kyseessä on ”erityisen vaarallinen ampumaase”, ERVA
Mitään säätöä näissä ei ole ja diopterin reikä saisi olla avarampi. Kiskon päissä on myös kaadettavat muovinen diopterihahlo ja jyvä, joissa alaasennossakin on vielä pieni jyvä ja U-hahlo, mutta kaikki nämä ovat hätätilanteita varten, säätöä kun ei ole ja kohdistuskin on vain ”sinne päin”. Koeaseisiin asennettiin toimitukseen kuuluneet etukahvat. Sen peräpäässä on poikittainen Tura, johon lukon varsinainen ja siten myös sarjanumeroitu sulkukappale kiinnittyy. Sulkukappaleeseen on koottu iskurinpiikki palautusjousineen ja erittäin jykevän oloinen kynsiulosvetäjä. Piipun kiinnityskohtana toimiva ylärunko on pursotettua alumiiniprofiilia B&T APC-9:n tapaan. Piipun suussa on M15x1,0 kierre, johon kiinnittyy erillinen suujarru, epäsymmetrisyytensä vuoksi myös kompensaatoriksi kutsuttu. A2-malli huoltopurettuna. Niinpä A2:ssa viritystappi on kiinni erillisessä muovipalassa, joka ei liiku lukon mukana, eikä siten myöskään salli lukon sulkemista käsin auttaen. A2-mallin piipun (mitattu) pituus on ilman sen suuhun kierteellä kiinnitettyä suujarrua 343 mm / 13,5” ja aseen kokopituus (taittumattoman) perän kera 803 mm eli kyseessä on kivääri. Tehtaan perustaja Jaroslav Kuracina aloitti aseiden suunnittelun jo 90-luvulla ja monivaiheisten polkujen – pitkä tarina löytyy firman kotisivuilta – jälkeen GP on kahdeksankymmentä ihmistä työllistävä tehdas, joka tekee aseensa lähes sataprosenttisesti itse. Jarrun kera aseen pituus kasvaa 852 mm:iin. Aiemmissa malleissa viritysvipu liikkui lukon mukana, mikä AR-sukupolven käyttäjissä aiheutti nillitystä. Tehtaan uusimpia tuotteita on Stribog-karbiini, jonka kaksi versiota, mallit RSR9 A2 ja A3, saatiin kokeiltaviksi maahantuojalta Eräpojat / Isoy Oy:ltä. mukaan nitrattu pinnaltaan kovaksi. Aseista malli A2 toimii puhtaasti massasulun periaatteella eli laukaisuhetkellä patruunan sulkee piipun patruunapesään vain lukon massa, A3-mallissa käytetään hidastetun massasulun periaatetta eli lukossa on mekanismi, joka hidastaa lukon aukeamista. Piippu on asesepän Suomessa tekemien havaintojen (kovuus) Veljekset sukukuvassa. Avotähtäinten ollessa kaadettunakin käytettävissä ovat avohahlo ja jyvä, mutta hahlon lyhyen silmänetäisyyden takia ne ovat melko käyttökelvottomia, hätävaraa. Lukon palautusjousi on teleskooppiselle karalle Slovakialainen asevalmistaja Grand Power s.r.o. Lukko on koottu kahdesta osasta T-liitoksella, jossa ei ole mitään lukituskuulaa tms., joten asetta purettaessa sulkukappale helposti putoaa sivuttain.. Kehysprofiilin yläosassa on tunneli aseen viritysmekanismia varten. Muovipalan eteenpäin sojottavissa haaroissa on pienet lukitusnystyt eli periaatteessa tappi pysyy ammuttaessa etuasennossaan, mutta koeammunnan valokuvien perusteella ei. RAKENNE Aseen pääosat ovat piippu/ ylärunko (”laatikko”), lukko, alarunko, perä ja lipas. Suujarrut myydään lisävarusteena, A2:ssa on lyhyempi Standard-versio. (jatkossa GP) toimii Banská Bystrican kaupungissa, joka nykyään tottelee nimeä Slovenská ?up?a. Lisäksi rungon poskissa on M-LOK-rei´itys. Lyhyt kiskonpätkä löytyy myös rungon alapinnasta kaikkien TactiLOL-härpäkkeiden asentamista varten. Todettakoon, että A3-versiossa nuo haarat osoittavat taaksepäin. Ylärungon yläpinnassa on kokopitkä MIL-STD1913:n mukainen Picatinnykisko optista tähtäintä varten. Piippu on työnnetty takimmaisen kappaleen läpi laippaansa vasten, etummaiseen kappaleen edessä piipussa on kierre ja siihen asennetulla kruunumutterilla yhdistelmä vedetään tukevasti nippuun rungon kanssa. Tapin kätisyyden voi vaihtaa mieleisekseen. Kaadettavat avotähtäimet pystyyn nostettuina. Lukko on A2:ssa kaksiosainen: ylempi on yksinkertainen suorakaidepalikka, jonka perässä on poraus palautusjousta varten. Lopputuloksena on, että aseen perääntymisen lisäksi piipunsuun nousutaipumusta ylös ja oikealle kompensoidaan ruutikaasun voimalla. Jos joku ihmettelee aseen nimeä, Stribog on slaavilaisessa mytologiassa tuulten jumala. Siihen on alhaaltapäin asennettu kaksi teräksistä tukikappaletta, joiden läpi piippu kulkee. Jarrun lukitsee AK-tyylinen jousitettu nasta, joten jarrun tilalle on helppo vaihtaa äänenvaimentajakin. Etulaipan takana on kaasunpurkausleikkaukset, joitten alapuoli on umpinainen, yläpuoli reilummin auki ja lisäksi paisuntatilasta on kaksi kaasunpurkausporausta kello 11 suuntaan, neljä kello 13 suuntaan ja vielä yksi kello 15:ssä
Avotähtäinten ollessa kaadettunakin käytettävissä ovat avohahlo ja jyvä, mutta hahlon lyhyen silmänetäisyyden takia ne ovat melko käyttökelvottomia, hätävaraa. Piipun suussa on M15x1,0 kierre, johon kiinnittyy erillinen suujarru, epäsymmetrisyytensä vuoksi myös kompensaatoriksi kutsuttu. Aseista malli A2 toimii puhtaasti massasulun periaatteella eli laukaisuhetkellä patruunan sulkee piipun patruunapesään vain lukon massa, A3-mallissa käytetään hidastetun massasulun periaatetta eli lukossa on mekanismi, joka hidastaa lukon aukeamista. Suujarrut myydään lisävarusteena, A2:ssa on lyhyempi Standard-versio. Niinpä A2:ssa viritystappi on kiinni erillisessä muovipalassa, joka ei liiku lukon mukana, eikä siten myöskään salli lukon sulkemista käsin auttaen. A2-mallin piipun (mitattu) pituus on ilman sen suuhun kierteellä kiinnitettyä suujarrua 343 mm / 13,5” ja aseen kokopituus (taittumattoman) perän kera 803 mm eli kyseessä on kivääri. RAKENNE Aseen pääosat ovat piippu/ ylärunko (”laatikko”), lukko, alarunko, perä ja lipas. Kehysprofiilin yläosassa on tunneli aseen viritysmekanismia varten. Lopputuloksena on, että aseen perääntymisen lisäksi piipunsuun nousutaipumusta ylös ja oikealle kompensoidaan ruutikaasun voimalla. Sulkukappaleeseen on koottu iskurinpiikki palautusjousineen ja erittäin jykevän oloinen kynsiulosvetäjä. (jatkossa GP) toimii Banská Bystrican kaupungissa, joka nykyään tottelee nimeä Slovenská ?up?a. Sen peräpäässä on poikittainen Tura, johon lukon varsinainen ja siten myös sarjanumeroitu sulkukappale kiinnittyy. Piipun kiinnityskohtana toimiva ylärunko on pursotettua alumiiniprofiilia B&T APC-9:n tapaan. Koeaseisiin asennettiin toimitukseen kuuluneet etukahvat. Lukon palautusjousi on teleskooppiselle karalle Slovakialainen asevalmistaja Grand Power s.r.o. mukaan nitrattu pinnaltaan kovaksi. Kaadettavat avotähtäimet pystyyn nostettuina. A2-malli huoltopurettuna. Tehtaan perustaja Jaroslav Kuracina aloitti aseiden suunnittelun jo 90-luvulla ja monivaiheisten polkujen – pitkä tarina löytyy firman kotisivuilta – jälkeen GP on kahdeksankymmentä ihmistä työllistävä tehdas, joka tekee aseensa lähes sataprosenttisesti itse. Etulaipan takana on kaasunpurkausleikkaukset, joitten alapuoli on umpinainen, yläpuoli reilummin auki ja lisäksi paisuntatilasta on kaksi kaasunpurkausporausta kello 11 suuntaan, neljä kello 13 suuntaan ja vielä yksi kello 15:ssä. Tapin kätisyyden voi vaihtaa mieleisekseen. Piippu on työnnetty takimmaisen kappaleen läpi laippaansa vasten, etummaiseen kappaleen edessä piipussa on kierre ja siihen asennetulla kruunumutterilla yhdistelmä vedetään tukevasti nippuun rungon kanssa. Jarrun kera aseen pituus kasvaa 852 mm:iin. Lukko on koottu kahdesta osasta T-liitoksella, jossa ei ole mitään lukituskuulaa tms., joten asetta purettaessa sulkukappale helposti putoaa sivuttain.. Ylärungon yläpinnassa on kokopitkä MIL-STD1913:n mukainen Picatinnykisko optista tähtäintä varten. Kiskon päissä on myös kaadettavat muovinen diopterihahlo ja jyvä, joissa alaasennossakin on vielä pieni jyvä ja U-hahlo, mutta kaikki nämä ovat hätätilanteita varten, säätöä kun ei ole ja kohdistuskin on vain ”sinne päin”. Muovipalan eteenpäin sojottavissa haaroissa on pienet lukitusnystyt eli periaatteessa tappi pysyy ammuttaessa etuasennossaan, mutta koeammunnan valokuvien perusteella ei. Todettakoon, että A3-versiossa nuo haarat osoittavat taaksepäin. Aiemmissa malleissa viritysvipu liikkui lukon mukana, mikä AR-sukupolven käyttäjissä aiheutti nillitystä. Siihen on alhaaltapäin asennettu kaksi teräksistä tukikappaletta, joiden läpi piippu kulkee. Jarrun lukitsee AK-tyylinen jousitettu nasta, joten jarrun tilalle on helppo vaihtaa äänenvaimentajakin. Tehtaan uusimpia tuotteita on Stribog-karbiini, jonka kaksi versiota, mallit RSR9 A2 ja A3, saatiin kokeiltaviksi maahantuojalta Eräpojat / Isoy Oy:ltä. Lyhyt kiskonpätkä löytyy myös rungon alapinnasta kaikkien TactiLOL-härpäkkeiden asentamista varten. Lukko on A2:ssa kaksiosainen: ylempi on yksinkertainen suorakaidepalikka, jonka perässä on poraus palautusjousta varten. Lisäksi rungon poskissa on M-LOK-rei´itys. Piippu on asesepän Suomessa tekemien havaintojen (kovuus) Veljekset sukukuvassa. Mitään säätöä näissä ei ole ja diopterin reikä saisi olla avarampi. Jos joku ihmettelee aseen nimeä, Stribog on slaavilaisessa mytologiassa tuulten jumala
Lukitustappia ei purettuna pidä paikallaan mikään, joten se putoaa ja katoaa todella helposti. Stribogin perä on täysin jäykkä, avauspainonappi ei vaikuta mihinkään, eikä ole edes ohitettavissa; jäykkä mikä jäykkä ja vieläpä tukeva, AR-säätöperille tyypillinen rutkuminen puuttuu. Ikävä kyllä näin ei aina käy, sillä lukitusvoima on niin pieni, että tappia sokkapiikillä ulos painettaessa sitä ei kunnolla huomaa ja tappi irtoaakin kokonaan. Lippaan pohja irtoaa helposti ja lyhyestä lippaasta onkin yksinkertaista tehdä laillinen metsästyslipas sopivalla rajoitintapilla; lippaan pohjaa lukitsevan levyn yläpinnassa on ristinmuotoinen jäykiste/ohjain, jonka nurkkaan voi pysyvästi liimata tarvittavan pituisen rajoitintapin. Niitä kun saa halvalla lähes joka kaupasta ja ne toimivat hyvin. Omistajan tuleekin keskittyä tapin painamiseen huolella, sillä sen irtoamisesta helposti seuraava tapin kadottaminen tekee aseesta ampumiskelvottoman. Hallintalaitteet aseen vasemmalla kyljellä. Ylärungon takaosan sulkee muovista valettu perä, joka Suomeen tuotavissa malleissa on lukittu pysyvästi asentoonsa. Lisäksi ne ovat kulutustavaraa, sillä lippaiden huulissa ei ole minkäänlaista metallivahviketta. Teräslevystä taivuteltuun runkoon koottu laukaisukoneisto on AR-mallinen, mutta ei yhteensopiva ja laukaisutuntuma varsin siisti. Tässä on kyllä tyylipuhdas VM/UM-kohta. Parhaiten homma onnistuu niin, että tapin napauttaa paikalleen yläja alarungon ollessa yhdessä, tällöin jousella ei ole tilaa lentää. Kannattaa huomata, että AR:ien tapaan koneistoa ei pidä yrittää virittää varmistettuna, tuloksena voi olla vaurioita. No, tämä on mielipideasia, mutta tosiasia on, että buffereita on syytä olla maahantuojan ja aseen omistajan varastossa riittävästi, niillä kun on rajallinen (tuntematon) kestoikänsä. Itse varmistin on molemmin kätinen ja vipu pitää tulittamista varten kääntää pystyasennosta taaksepäin vaaka-asentoon, mikä ei ole kovin luontevaa saati loogista muihin aseisiin tottuneelle. Lukitusta hoitaa hengettömän ohut lankajousi, joka on vain työnnetty ylhäältä päin runkovalussa olevaan hahloon, mistä jousen nokan pitäisi ymmärtää painua tapin uraan. No, eipä ole monissa muissakaan. Aseeseen on saatavissa kolme eri kokoista lipasta, joista 20 ja 30 patruunan lippaat ovat ERVA-luvan takana, kymmenen patruunan lipas on luvallinen kaikille. Luistin aukipitosalpa on akseloitu koneiston etummaiseen kiinnitystappiin ja on helposti käytettävissä kummaltakin puolelta. koottu kierrejousipaketti, jonka päässä on muovinen iskunvaimennin. vuonna 2019. Olennaisempi ero on aseen toimintaperiaatteessa, A3:n lukossa kun käytössä Muistakaa, että lippaita ei koskaan ole liikaa ja huomenna joku voi kieltää niiden hankkimisen, m.o.t. Mitään säätöjä perässä ei ole ja siksi se tekeekin tavallista AR-perää tukevamman vaikutelman, vetopituus on 360 mm. Tapin pää on lyhyt ja pään viiste pieni, joten jousi ei tappia takaisin asennettaessa osaa luonnostaan kiivetä tapin uraan ja jousta onkin autettava työkalulla, jolloin vaarana on jousen sinkoutuminen kadoksiin. Alarunko on yksi muovista valettu kappale. A3:ssa käytetyn hidastusmekanismin osat: lukko ja sen läpireikä, lukituskappale ja sen alla lukitustappi. Kun aseen lukko on irrotettu, lukitustappia ohjaavat kiinnityskappaleen sarvet näkyvät; uran loiva muoto kertoo, ettei se ole itsepidättävä, vaan lukon alkaessa perääntyä lukitustappi nousee urasta.. A3-mallin lukko kiinniasennossa, jolloin poikittainen kytkintappi on ala-asennossaan ja ohjainkappale eteen ojentuneena. Vähäisempi ero on, että aseeseen nyt asennetussa Extendedmallin suujarrussa on laippoja kaksi ja reikiä 3+5+1 kappaletta, mikä tekee siitä pidemmän ja aseen kokopituus kasvaakin 853 mm:iin. Ne ovat jousta lukuun ottamatta täysin muovisia, runko on läpikuultava ja kaksirivisinä lippaat ovat helposti täytettäviä. Perä lukittuu ylärunkoon alhaaltapäin työntäen, jolloin sen hampaat painuvat rungon koloihin, alarunko kiertyy perää vasten ja lopuksi takimmainen lukitustappi niputtaa kokonaisuuden. Stribogin uudempi versio A3 poikkeaa edeltäjästään parissa kohtaa. A3:n lukon osat. Henkilökohtaisesti en pidä muovibuffereista ja pidän niitä vain todisteena aseen suunnittelijan taitojen loppumisesta. Monissa tällaisissa rakenteissa itse tapissa on lukitusjousi, mutta Stribogissa tappi on yksinkertainen (siis halvin) sorvattu tappi, jonka oikeassa päässä on laippa ja vasemmassa ura lukitusta varten. Aseeseen on saatavissa myös AR-perien kanssa yhteensopiva adapteri. Se, miksi joku vielä tässä ajassa suunnittelee PPC-aseen, joka ei käytä Glockin lippaita, ylittää käsityskykyni. Lukitustapin konstruktio on onneton; jousi ei pidätä tappia kunnolla ja voi lentää ties minne, kun vahingossa irronnutta tappia alkaa asentamaan takaisin. Liipaisinkaari on avara ja lipaskuilun etuosa sekä kahva on karhennettu reilusti, joten lipsumaton ampumaote löytyy helposti. Ase varmistettuna ja tulivalmiina, mitä varten vipua pitää kääntää poikkeuksellisesti taakse ja ylös. Edes nivelenä toimivan ruuvin poistaminen ei auta, nivelen sisälle on tehty jokin täysin ulospäin näkymätön ja purkamattomaksi laukeava mekanismi; lukituksen painonappia ei millään saa painettua sisään. Yksi Akilleen kantapää konstruktiossa on laukaisukoneiston takimmainen kiinnitystappi, joka asetta purettaessa on painettava vasemmalle aukiasentoonsa. Tämä on lievästi vaarallista AR:iin tottuneille ja tehtaalta onkin saatavissa AR-tyylin varmistin. Lippaan kiinnityssalpa on sekin kaksipuolinen ja etenkin vasen vipu on pitkänä helppokäyttöinen
Lukitusta hoitaa hengettömän ohut lankajousi, joka on vain työnnetty ylhäältä päin runkovalussa olevaan hahloon, mistä jousen nokan pitäisi ymmärtää painua tapin uraan. ASE-lehti • 39. No, eipä ole monissa muissakaan. Stribogin perä on täysin jäykkä, avauspainonappi ei vaikuta mihinkään, eikä ole edes ohitettavissa; jäykkä mikä jäykkä ja vieläpä tukeva, AR-säätöperille tyypillinen rutkuminen puuttuu. koottu kierrejousipaketti, jonka päässä on muovinen iskunvaimennin. vuonna 2019. Ylärungon takaosan sulkee muovista valettu perä, joka Suomeen tuotavissa malleissa on lukittu pysyvästi asentoonsa. Ase varmistettuna ja tulivalmiina, mitä varten vipua pitää kääntää poikkeuksellisesti taakse ja ylös. Kannattaa huomata, että AR:ien tapaan koneistoa ei pidä yrittää virittää varmistettuna, tuloksena voi olla vaurioita. Omistajan tuleekin keskittyä tapin painamiseen huolella, sillä sen irtoamisesta helposti seuraava tapin kadottaminen tekee aseesta ampumiskelvottoman. Hallintalaitteet aseen vasemmalla kyljellä. Teräslevystä taivuteltuun runkoon koottu laukaisukoneisto on AR-mallinen, mutta ei yhteensopiva ja laukaisutuntuma varsin siisti. Aseeseen on saatavissa myös AR-perien kanssa yhteensopiva adapteri. Itse varmistin on molemmin kätinen ja vipu pitää tulittamista varten kääntää pystyasennosta taaksepäin vaaka-asentoon, mikä ei ole kovin luontevaa saati loogista muihin aseisiin tottuneelle. Aseeseen on saatavissa kolme eri kokoista lipasta, joista 20 ja 30 patruunan lippaat ovat ERVA-luvan takana, kymmenen patruunan lipas on luvallinen kaikille. Ikävä kyllä näin ei aina käy, sillä lukitusvoima on niin pieni, että tappia sokkapiikillä ulos painettaessa sitä ei kunnolla huomaa ja tappi irtoaakin kokonaan. Lukitustappia ei purettuna pidä paikallaan mikään, joten se putoaa ja katoaa todella helposti. Ne ovat jousta lukuun ottamatta täysin muovisia, runko on läpikuultava ja kaksirivisinä lippaat ovat helposti täytettäviä. A3:ssa käytetyn hidastusmekanismin osat: lukko ja sen läpireikä, lukituskappale ja sen alla lukitustappi. Liipaisinkaari on avara ja lipaskuilun etuosa sekä kahva on karhennettu reilusti, joten lipsumaton ampumaote löytyy helposti. Stribogin uudempi versio A3 poikkeaa edeltäjästään parissa kohtaa. Niitä kun saa halvalla lähes joka kaupasta ja ne toimivat hyvin. Kun aseen lukko on irrotettu, lukitustappia ohjaavat kiinnityskappaleen sarvet näkyvät; uran loiva muoto kertoo, ettei se ole itsepidättävä, vaan lukon alkaessa perääntyä lukitustappi nousee urasta. Alarunko on yksi muovista valettu kappale. Henkilökohtaisesti en pidä muovibuffereista ja pidän niitä vain todisteena aseen suunnittelijan taitojen loppumisesta. Monissa tällaisissa rakenteissa itse tapissa on lukitusjousi, mutta Stribogissa tappi on yksinkertainen (siis halvin) sorvattu tappi, jonka oikeassa päässä on laippa ja vasemmassa ura lukitusta varten. Luistin aukipitosalpa on akseloitu koneiston etummaiseen kiinnitystappiin ja on helposti käytettävissä kummaltakin puolelta. Edes nivelenä toimivan ruuvin poistaminen ei auta, nivelen sisälle on tehty jokin täysin ulospäin näkymätön ja purkamattomaksi laukeava mekanismi; lukituksen painonappia ei millään saa painettua sisään. A3-mallin lukko kiinniasennossa, jolloin poikittainen kytkintappi on ala-asennossaan ja ohjainkappale eteen ojentuneena. Parhaiten homma onnistuu niin, että tapin napauttaa paikalleen yläja alarungon ollessa yhdessä, tällöin jousella ei ole tilaa lentää. Lukitustapin konstruktio on onneton; jousi ei pidätä tappia kunnolla ja voi lentää ties minne, kun vahingossa irronnutta tappia alkaa asentamaan takaisin. Yksi Akilleen kantapää konstruktiossa on laukaisukoneiston takimmainen kiinnitystappi, joka asetta purettaessa on painettava vasemmalle aukiasentoonsa. Mitään säätöjä perässä ei ole ja siksi se tekeekin tavallista AR-perää tukevamman vaikutelman, vetopituus on 360 mm. Tässä on kyllä tyylipuhdas VM/UM-kohta. Tämä on lievästi vaarallista AR:iin tottuneille ja tehtaalta onkin saatavissa AR-tyylin varmistin. No, tämä on mielipideasia, mutta tosiasia on, että buffereita on syytä olla maahantuojan ja aseen omistajan varastossa riittävästi, niillä kun on rajallinen (tuntematon) kestoikänsä. Se, miksi joku vielä tässä ajassa suunnittelee PPC-aseen, joka ei käytä Glockin lippaita, ylittää käsityskykyni. Tapin pää on lyhyt ja pään viiste pieni, joten jousi ei tappia takaisin asennettaessa osaa luonnostaan kiivetä tapin uraan ja jousta onkin autettava työkalulla, jolloin vaarana on jousen sinkoutuminen kadoksiin. Vähäisempi ero on, että aseeseen nyt asennetussa Extendedmallin suujarrussa on laippoja kaksi ja reikiä 3+5+1 kappaletta, mikä tekee siitä pidemmän ja aseen kokopituus kasvaakin 853 mm:iin. Perä lukittuu ylärunkoon alhaaltapäin työntäen, jolloin sen hampaat painuvat rungon koloihin, alarunko kiertyy perää vasten ja lopuksi takimmainen lukitustappi niputtaa kokonaisuuden. Olennaisempi ero on aseen toimintaperiaatteessa, A3:n lukossa kun käytössä Muistakaa, että lippaita ei koskaan ole liikaa ja huomenna joku voi kieltää niiden hankkimisen, m.o.t. Lippaan kiinnityssalpa on sekin kaksipuolinen ja etenkin vasen vipu on pitkänä helppokäyttöinen. A3:n lukon osat. Lisäksi ne ovat kulutustavaraa, sillä lippaiden huulissa ei ole minkäänlaista metallivahviketta. Lippaan pohja irtoaa helposti ja lyhyestä lippaasta onkin yksinkertaista tehdä laillinen metsästyslipas sopivalla rajoitintapilla; lippaan pohjaa lukitsevan levyn yläpinnassa on ristinmuotoinen jäykiste/ohjain, jonka nurkkaan voi pysyvästi liimata tarvittavan pituisen rajoitintapin
Piipun kiinnityskappaleen sarvissa ylärungon sisällä on vastaavassa kohdassa poikittaiset urat, joihin tapin päät painuvat. Lukon etupäässä on pitkittäinen 12,0 mm poraus. MAXXTechin teräshylsyihin tuli keskelle selkeä pullistumavyö. Aseen lauetessa ja lukon perääntyessä piipun kiinnityskappaleen urat pakottavat lukitustapin nousemaan ja se törmää lukituskappaleen viistopintaan. 40 • ASE-lehti. Tähän poraukseen on sivusta jyrsitty läpimenevä 6,0 mm leveä ja 9,5 mm korkea pyöreäpäinen aukko, jossa vaakasuorassa oleva poikittainen lukitustappi pääsee liikkumaan pystysuunnassa. Varsinainen lukko on kuin A2:ssa, mutta se on pysyvästi kiinnitetty neljällä niitillä yläosaansa, jota on lyhennetty ja kevennetty eri puolille tehdyillä koneistuksilla. Lukituskappale alkaa nyt liikkua lukkoa nopeammin, jolloin sen massahitaus kasvaa ja lukon avautumisnopeus hidastuu vastaavasti. Teräshylsyjen kohdalla vain sattuu niin, että ainoastaan pieni vyöhyke hylsystä tulee tuohon kartiomaiseen kohtaan ja laajenee, mutta tämän hylsynosan takapuolella oleva umpinainen osuus ei enää muotoudu, tuloksena rengas. Pullistumarengas oli todettavissa molemmissa aseissa ammutuissa hylsyissä ja lisäksi myös kokeiltujen Gecon patruunoiden messinkihylsyissä oli nähtävissä puolessa välissä ikään kuin suuta kohti oleva supistuskartio. MAXXTechin hylsyn viilaaminen auki paljasti sen omaperäisen rakenteen: perässä on peräti 6,5 mm umpirautaa, sen etupuolella noin 4,0 mm korkea vahvempi (seinämä noin 1,1 mm) vyöhyke ja vasta sen jälkeen normaalivahvuinen (noin 0,3 mm) seinämä. Hylsyn sisälle kurkatessa ihmetys vain kasvoi, sillä hylsyn pohja on erittäin paksu ja runkokin on alaosastaan paksuseinäinen, vasta luodin asettamisen vaatima osa on perinteisen ohutseinäinen. Käytetty patruuna oli halvin jutuntekohetkellä myynnissä (a´19 snt) ollut tehdasladattu patruunalaatu, Bosnia-Herzegovinassa valmistettu Pojbeda MAXXTech, jossa luotina on perinteinen 115 gr / 7,5 g:n kokovaippaluoti. 40 % vähemmän, mikä ei voi olla tuntumatta ammuttaessa ja vieläpä myönteisesti. Ongelmiakin ilmaantui eli pystysyöttöjä ilmaantui huolestuttavan paljon, kun lippaissa oli jäljellä 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring SP9 A3 on aseen pistoolimalli, mutta rakenne on puuttuvaa perää lukuun ottamatta sama kuin kiväärissä; osan 27 yläpinnasta puuttuvat siinä oikeasti olevat kolot lukitustapille. A2:lla ampuminen oli normaalin oloista yhdeksänmilliselle karbiinille: ase toimi hyvin, aseesta johtuvia häiriöitä ei ollut ja rekyylituntuma oli mieto, miedompi kuin vaikkapa omassa Beretta Cx4 Stormissani, mikä mahdollisti nopeat tuplatkin. A3 sen sijaan oli ampumistuntumaltaan aivan toinen juttu: aseen rekyyli on (muistinvaraisesti) pienempi kuin missään reilun kolmenkymmenen vuoden aikana lehtijuttua varten kokeilemassani lähes parissakymmenessä eri karbiinikonstruktiossa! Selvästikin hidastettu massasulku toimii mainostetulla tavalla rekyylin vähentämisessä. Kaikki ampujat olivat yksimielisiä siitä, että molemmilla aseilla oli helppo ampua, mutta A3-malli ymmärrettävästi pesi A2:n ja nopea, tarkka tulitus oli todella helppoa. Lukko ei varsinaisesti ole täysin lukittu, sillä pelkästään iskupohjaan hylsystä kohdistuva voima riittää pakottamaan lukon taaksepäin; tämän voi itsekin testata vaikkapa tukevalla rassilla piipun kautta painaen. Stribog SP9 A3 hidastettu massasulku, joka mahdollistaa kevyemmät liikkuvat osat ja miedomman rekyylituntemuksen. KOEAMMUNTA Ensimmäiseksi haettiin tuntumaa ja kokemuksia, mitä varten A2:n päälle asennettiin ikivanha, mutta edelleen luotettava Aimpoint Comp ML ja A3:n päälle venäläinen Cobra. Tällöin lukituskappaleen leikkauksen takapäässä oleva viistopinta painaa lukitustappia noin 3 mm alaspäin. Tällaisia käytettiin jo ensimmäisissä P08 / Parabellum –pistooleissa yli sata vuotta sitten, joten mistään uutuudesta ei ole kyse. Tämän alapinnassa on poikittainen leikkaus, johon lukon lukitustappi yläasennossaan mahtuu ja joka sallii lukituskappaleen pienen pitkittäisen liikkeen. Nopearytminen ammunta oli näillä eväillä suoraan sanottuna naurettavan helppoa, eikä parin sadan patruunan ampuminen kauaa kestänyt. Puhtaasti massasulkuisen A2-version lukko painaa 676 g, mutta hidastetun massasulun periaatteella toimivan A3:n lukko vain 406 g eli Aseet toimintatestauskunnossaan, tähtäimenä A2:ssa Aimpoint Comp ML ja A3:ssa USSR:n peruja oleva legendaarinen Cobra. Patruunan ainoa erikoisuus on sen rautahylsy, joita on vähemmän markkinoilla. Lukon toimintaa ohjaa etupään poraukseen tuleva suorakaiteenmuotoinen, profiililtaan lukon etupäätä vastaava lukituskappale, jonka takaosaan on lujilla sokilla kiinnitetty hiottu tappi. Hylsyjä maasta siivotessa huomiota herätti, että MAXXTechien teräshylsyissä oli runkoa kiertävä (noin 0,1+ mm) pullistumarengas. Maalina teräsgongi, maaleista palkitsevin, joka soi jatkuvasti. Seuraavalle kerralle mukaan saatiin kaksi erittäin kokenutta toiminnallisten lajien harrastajaa ja toisen mukana myös aito saksalainen H&K MP5 vertailuaseeksi. Tämä paljasti, että GP käyttää samanlaista suustaan supistuvaa patruunapesää kuin H&K:kin ainakin P30:ssä. Isku oli kyllä kova, mutta nalli ei toiminut. Patruunana oli edelleen pääosin MAXXTech, mutta muitakin patruunoita onneksi oli mukana. Gecon hylsyjen osalta kokeiltiin myöhemmin vielä niiden supistamista jälleenlatausta varten, ongelmitta, joten tällainen (”stepped chamber”) patruunapesä ei tee hylsyistä kertakäyttöisiä. Yhden kerran tuli laukeamaton, mutta kyseessä oli selkeä nallipetto, iskurin jälki nallissa oli todella syvä. Pullistumarengas oli juurikin tuon paksun osuuden etupuolella. Lukon sulkeutuessa sen liike pysähtyy piipun perää vasten, jolloin lukon palautusjousen karan pää painaa lukituskappaletta vielä noin 4 mm eteenpäin. Patruunapesän tarkistus vahvisti, että siinä tosiaan on keskivaiheilla supistuskartio
MAXXTechin hylsyn viilaaminen auki paljasti sen omaperäisen rakenteen: perässä on peräti 6,5 mm umpirautaa, sen etupuolella noin 4,0 mm korkea vahvempi (seinämä noin 1,1 mm) vyöhyke ja vasta sen jälkeen normaalivahvuinen (noin 0,3 mm) seinämä. Piipun kiinnityskappaleen sarvissa ylärungon sisällä on vastaavassa kohdassa poikittaiset urat, joihin tapin päät painuvat. Gecon hylsyjen osalta kokeiltiin myöhemmin vielä niiden supistamista jälleenlatausta varten, ongelmitta, joten tällainen (”stepped chamber”) patruunapesä ei tee hylsyistä kertakäyttöisiä. Kaikki ampujat olivat yksimielisiä siitä, että molemmilla aseilla oli helppo ampua, mutta A3-malli ymmärrettävästi pesi A2:n ja nopea, tarkka tulitus oli todella helppoa. Lukon etupäässä on pitkittäinen 12,0 mm poraus. Tähän poraukseen on sivusta jyrsitty läpimenevä 6,0 mm leveä ja 9,5 mm korkea pyöreäpäinen aukko, jossa vaakasuorassa oleva poikittainen lukitustappi pääsee liikkumaan pystysuunnassa. Hylsyn sisälle kurkatessa ihmetys vain kasvoi, sillä hylsyn pohja on erittäin paksu ja runkokin on alaosastaan paksuseinäinen, vasta luodin asettamisen vaatima osa on perinteisen ohutseinäinen. A3 sen sijaan oli ampumistuntumaltaan aivan toinen juttu: aseen rekyyli on (muistinvaraisesti) pienempi kuin missään reilun kolmenkymmenen vuoden aikana lehtijuttua varten kokeilemassani lähes parissakymmenessä eri karbiinikonstruktiossa! Selvästikin hidastettu massasulku toimii mainostetulla tavalla rekyylin vähentämisessä. Teräshylsyjen kohdalla vain sattuu niin, että ainoastaan pieni vyöhyke hylsystä tulee tuohon kartiomaiseen kohtaan ja laajenee, mutta tämän hylsynosan takapuolella oleva umpinainen osuus ei enää muotoudu, tuloksena rengas. ASE-lehti • 41. Tällaisia käytettiin jo ensimmäisissä P08 / Parabellum –pistooleissa yli sata vuotta sitten, joten mistään uutuudesta ei ole kyse. Tällöin lukituskappaleen leikkauksen takapäässä oleva viistopinta painaa lukitustappia noin 3 mm alaspäin. Seuraavalle kerralle mukaan saatiin kaksi erittäin kokenutta toiminnallisten lajien harrastajaa ja toisen mukana myös aito saksalainen H&K MP5 vertailuaseeksi. Isku oli kyllä kova, mutta nalli ei toiminut. Varsinainen lukko on kuin A2:ssa, mutta se on pysyvästi kiinnitetty neljällä niitillä yläosaansa, jota on lyhennetty ja kevennetty eri puolille tehdyillä koneistuksilla. Lukko ei varsinaisesti ole täysin lukittu, sillä pelkästään iskupohjaan hylsystä kohdistuva voima riittää pakottamaan lukon taaksepäin; tämän voi itsekin testata vaikkapa tukevalla rassilla piipun kautta painaen. Käytetty patruuna oli halvin jutuntekohetkellä myynnissä (a´19 snt) ollut tehdasladattu patruunalaatu, Bosnia-Herzegovinassa valmistettu Pojbeda MAXXTech, jossa luotina on perinteinen 115 gr / 7,5 g:n kokovaippaluoti. Aseen lauetessa ja lukon perääntyessä piipun kiinnityskappaleen urat pakottavat lukitustapin nousemaan ja se törmää lukituskappaleen viistopintaan. Maalina teräsgongi, maaleista palkitsevin, joka soi jatkuvasti. Lukon sulkeutuessa sen liike pysähtyy piipun perää vasten, jolloin lukon palautusjousen karan pää painaa lukituskappaletta vielä noin 4 mm eteenpäin. Stribog SP9 A3 hidastettu massasulku, joka mahdollistaa kevyemmät liikkuvat osat ja miedomman rekyylituntemuksen. Lukon toimintaa ohjaa etupään poraukseen tuleva suorakaiteenmuotoinen, profiililtaan lukon etupäätä vastaava lukituskappale, jonka takaosaan on lujilla sokilla kiinnitetty hiottu tappi. Pullistumarengas oli todettavissa molemmissa aseissa ammutuissa hylsyissä ja lisäksi myös kokeiltujen Gecon patruunoiden messinkihylsyissä oli nähtävissä puolessa välissä ikään kuin suuta kohti oleva supistuskartio. 40 % vähemmän, mikä ei voi olla tuntumatta ammuttaessa ja vieläpä myönteisesti. Patruunana oli edelleen pääosin MAXXTech, mutta muitakin patruunoita onneksi oli mukana. Pullistumarengas oli juurikin tuon paksun osuuden etupuolella. Puhtaasti massasulkuisen A2-version lukko painaa 676 g, mutta hidastetun massasulun periaatteella toimivan A3:n lukko vain 406 g eli Aseet toimintatestauskunnossaan, tähtäimenä A2:ssa Aimpoint Comp ML ja A3:ssa USSR:n peruja oleva legendaarinen Cobra. Lukituskappale alkaa nyt liikkua lukkoa nopeammin, jolloin sen massahitaus kasvaa ja lukon avautumisnopeus hidastuu vastaavasti. Ongelmiakin ilmaantui eli pystysyöttöjä ilmaantui huolestuttavan paljon, kun lippaissa oli jäljellä 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring 11 42 14 40 49 17 64 61 63 65 10 10.1 10.2 8.1 16 27 28 15 24 4 65 63 64 62 12.2A 36 31 13.1 23 48 48 2 19 52 18 9 6 6.2 7 43 43 7.2 7.3 20 32 21.4 21 21.1 21.2 21.3 57 59 58 31 46 8 33 52.1 3 13 5 34 25.1 25.3 26 47 6.3 40.1 12.2B 12.2E 12.2D 30 12.2C 25.4 25.5 25.2 22 32 38 Stribog SP9 A3 2 Lower receiver 3 Bolt 4 Barrel 5 Upper receiver 6 Trigger 6.2 Trigger pin 6.3 Trigger distance tube 7 Hammer 7.2 Hammer pin 7.3 Hammer spacer 8 Bolt catch 8.1 Bolt chatch spring 9 Disconector 10 Ejector 10.1 Ejector plate 10.2 Ejector screw 11 Locking roller 12.2A Guide tube 12.2B Guide rod 12.2C Guide rod latch 12.2D Guide tube bushing 12.2E Recoil spring washer 14 Firing pin 13 Trigger assembly container 13.1 Container spacer 15 Barrel seat front 16 Barrel seat rear 17 Extractor 18 Takedown pin front 19 Takedown pin rear 20 Magazine catch 21 Magazine release button 21.1 Magazine release spring 21.2 Magazine release pin 21.3 Magazine release distance pin 21.5 Pin 4x20 22 Safety lever right 23 Safety lever left 24 Barrel nut 25.1 Charging block 25.2 Locking rod 25.3 Charging piece 25.5 Locking rod block 25.6 Pin 4x12 26 Charging handle 27 Barrel bushing rear 28 Barrel bushing front 30 Trigger spring 31 Safety lever latch spring / Muzzle brake detent spring 32 Disconector spring 33 Hammer spring 34 Firing pin spring 36 Recoil spring 38 Upper receiver endcap 40 Extractor pin 40.1 Extractor spring rest 42 Recoil pad 43 Trigger assembly pin 46 Muzzle brake 47 Spring pin 4x18 48 Safety lever latch 49 Extractor spring 52 Takedown pin spring front 52.1 Takedown pin spring rear 57 Muzzle brake detent base 58 Muzzle brake detent pin 59 Muzzle brake detent 61 Rear sight 62 Front sight 63 Sight spring rest 64 Sight pin 65 Sight spring SP9 A3 on aseen pistoolimalli, mutta rakenne on puuttuvaa perää lukuun ottamatta sama kuin kiväärissä; osan 27 yläpinnasta puuttuvat siinä oikeasti olevat kolot lukitustapille. Yhden kerran tuli laukeamaton, mutta kyseessä oli selkeä nallipetto, iskurin jälki nallissa oli todella syvä. KOEAMMUNTA Ensimmäiseksi haettiin tuntumaa ja kokemuksia, mitä varten A2:n päälle asennettiin ikivanha, mutta edelleen luotettava Aimpoint Comp ML ja A3:n päälle venäläinen Cobra. Patruunapesän tarkistus vahvisti, että siinä tosiaan on keskivaiheilla supistuskartio. Tämä paljasti, että GP käyttää samanlaista suustaan supistuvaa patruunapesää kuin H&K:kin ainakin P30:ssä. Hylsyjä maasta siivotessa huomiota herätti, että MAXXTechien teräshylsyissä oli runkoa kiertävä (noin 0,1+ mm) pullistumarengas. Nopearytminen ammunta oli näillä eväillä suoraan sanottuna naurettavan helppoa, eikä parin sadan patruunan ampuminen kauaa kestänyt. A2:lla ampuminen oli normaalin oloista yhdeksänmilliselle karbiinille: ase toimi hyvin, aseesta johtuvia häiriöitä ei ollut ja rekyylituntuma oli mieto, miedompi kuin vaikkapa omassa Beretta Cx4 Stormissani, mikä mahdollisti nopeat tuplatkin. Tämän alapinnassa on poikittainen leikkaus, johon lukon lukitustappi yläasennossaan mahtuu ja joka sallii lukituskappaleen pienen pitkittäisen liikkeen. Patruunan ainoa erikoisuus on sen rautahylsy, joita on vähemmän markkinoilla. MAXXTechin teräshylsyihin tuli keskelle selkeä pullistumavyö
Aseita, lippaita ja ennen kaikkea patruunalaatuja vaihtelemalla ongelma paikallistettiin MAXXTechin patruunoihin, messinkihylsyisillä Magtechin patruunoilla häiriöitä ei tullut yhtään, Gecoilla yksi. Rekyyliltään miedompaa Stribogia eli A3mallia ja MP5:ttä rinnakkain A2:n mallisuoritus, tähtäimenä venäläinen Cobra. Poikittain olevan patruunan lisäksi ase oksensi yleensä vielä yhden tai kaksi lisäpatruunaa hiekalle. Loput rautahylsyiset kuitenkin ammuttiin pois ja enää en ole niitä hankkimassa, hinnasta viis. A3 vauhdissa; edellinen hylsy on juuri pihalla ja seuraava patruuna on syöttymässä, piippu ei nouse käytännössä lainkaan. Vallantavoittelija RSR9 A3 ja hallitseva kuningas MP5. Yhdessä patruunassa luoti junttaantui hylsyn sisälle sen sisäpuoliseen olkapäähän saakka, eikä tällaista missään nimessä pidä ampua, paine nousee taivaisiin. Käytettävissä oli myös H&K MP5, joka kiistämättä on yhdeksänmillisten kuningas. 2...4 patruunaa. 42 • ASE-lehti. Tuskainen tilanne: nasse päässä ja lukon painama patruuna pystyssä lippaan huulen ja patruunapesän vastakkaisen kulman välissä. Näitä tosin oli niin vähän, että mitään lopullista asiasta ei oikein voinut tässä vaiheessa sanoa. Kaikkiaan niitä ammuttiin 500 kappaletta
A3 vauhdissa; edellinen hylsy on juuri pihalla ja seuraava patruuna on syöttymässä, piippu ei nouse käytännössä lainkaan. Loput rautahylsyiset kuitenkin ammuttiin pois ja enää en ole niitä hankkimassa, hinnasta viis. Aseita, lippaita ja ennen kaikkea patruunalaatuja vaihtelemalla ongelma paikallistettiin MAXXTechin patruunoihin, messinkihylsyisillä Magtechin patruunoilla häiriöitä ei tullut yhtään, Gecoilla yksi. ASE-lehti • 43. Poikittain olevan patruunan lisäksi ase oksensi yleensä vielä yhden tai kaksi lisäpatruunaa hiekalle. Rekyyliltään miedompaa Stribogia eli A3mallia ja MP5:ttä rinnakkain A2:n mallisuoritus, tähtäimenä venäläinen Cobra. Näitä tosin oli niin vähän, että mitään lopullista asiasta ei oikein voinut tässä vaiheessa sanoa. 2...4 patruunaa. Kaikkiaan niitä ammuttiin 500 kappaletta. Yhdessä patruunassa luoti junttaantui hylsyn sisälle sen sisäpuoliseen olkapäähän saakka, eikä tällaista missään nimessä pidä ampua, paine nousee taivaisiin. Vallantavoittelija RSR9 A3 ja hallitseva kuningas MP5. Käytettävissä oli myös H&K MP5, joka kiistämättä on yhdeksänmillisten kuningas. Tuskainen tilanne: nasse päässä ja lukon painama patruuna pystyssä lippaan huulen ja patruunapesän vastakkaisen kulman välissä
Patruunalaatuina oli kaksi, aiemmissa karbiinitesteissä poikkeuksellisen hyväksi osoittautunut Geco Hexagon ja edullinen Fiocchi. Mukana oli myös PPU:n 147 gr JHP-luodilla ladattua subsonic-patruunaa, mutta kaksi roiskaisukuviota riitti kertomaan, että niillä ei kannata jatkaa. 44 • ASE-lehti. Aito H&K MP5 ja A3 vertailtavina ”rekyylinmittauslavetissa”. Geco Hexagonin käyntiä @ 50 m; osumakeskeispisteen vaihtelu johtuu siitä, että tähtäintä säädettiin sarjojen välissä, kello 12:ssa viimeinen. Patruuna oli taaksepäin kääntyneenä kiilautunut lukon alle. Eipä ole aiemmin mokomaa tullut nähtyä! Aseiden huoltopurkaminen on helppoa: . Tarkkuudeltaan paras oli Geco, mikä varsinaisesti ei yllättänyt, Hexagon kun on ollut tarkka jokaisessa kokeillussa aseessa. Lievästi askarrutti, voisiko ongelman syy olla lippaan peräseinässä patruunannostimessa oleva nokka, joka nostaa luistin salpaa, sillä se näyttää kääntävän nostinta hiukan yläviistoon. Samalla todettiin, että jarrun lukitusrengas on irto-osa, se kun putosi hiekkaan ja sattumalta myös löytyi. Vertailun vuoksi A3:lla ammuttiin myös ilman jarrua, jolloin sen hyödyllisyys tuli todistettua. Suurin este paremman tarkkuuden lypsämisessä oli aseen jäykänpuoleinen (arviolta 3 kg) laukaisu, ero hyvän puristuksen ja huonon nykäisyn välillä oli helppo todeta. Tämä viittaa siihen, että aseen konstruktiossa on jokin pielessä. Piilossa, saa tulla hakemaan! Yksi patruuna päätyi luoti taaksepäin lukon alle ja luodin muodon takia se kiilautui tiukkaan. Kiikaritähtäimeksi asennettiin A.R.M.S:n jaloilla Zeiss Diavari 3-12x56T* ASV+, joka ei tosiaankaan istu aseen imagoon, mutta on tehtäväänsä mitä sopivin. Siihen kohdistuva voima kun kääntää siltaa pystyyn. Jos asetta käyttää vain sen oman suujarrun kera, renkaan voi liimata kiinni. alarungon sokka painetaan oikealle, mutta EI IRTI ja perä taitetaan alas; jos sokka irtoaa, se on ujutettava (”lukitus”)jousensa alle työkalulla auttaen tilassa, jossa mahdollisesti Voisiko luistin salpaa käyttävä syöttösillan nokka olla syöttöongelmien osatekijä. tyhjän aseen lipas irrotetaan ja ase viritetään & varmistetaan samalla kun tarkistetaan patruunapesä tyhjäksi . KOEAMMUNNAN TULOKSET STRIBOG RSR9 A2 JA A3 • ampumaetäisyys 50 m • 5 x 5 ls Champion-pussituelta • Chrony M1 @ 2 m antoi pelkkiä Err2-häiriöviestejä => ei nopeuksia • tähtäin Zeiss Diavari 3-12x56T* ASV+ @ 12x Patruuna Geco tehdaslataus 124 gr / 8,0 g Hexagon Fiocchi tehdaslataus 115 gr / 7,5 g FMJ Asemalli A2 A3 A2 A3 Pienin osumakuvio mm 18 18 63 42 Suurin osumakuvio mm 41 45 102 90 Keskiarvo-osumakuvio mm 32,4 31,8 81,2 70,2 Osumakuvioiden keskihajonta mm 8,7 9,9 19,4 20,4 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 1,02 1,00 2,55 2,21 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo 53,9 Kaikkien osumakuvioiden keskihajonta 26,8 Huomautuksia Kaikilla patruunalaaduilla ja lippailla molemmissa aseissa lippaan viimeisillä patruunoilla syöttöhäiriöitä Olosuhteet: • lämpötila 0° C • suhteellinen kosteus 32 % • ilmanpaine 1025 hPa • tyyntä – sananmukaisestikin – ampuen yhteinen mielipide oli, että aseet olivat hyvin samanveroiset, toimintaperiaatteen lisäksi MP5:ssä rekyyliä hillitsee massa, A3:ssa suujarru. Todella omituinen tilanne oli yhden lataushäiriön poistaminen, sillä kun lukon veti taakse, patruuna hävisi ja lukko jumittui. Fiocchin kuviot olivat tuplakokoisia, mutta hinta onkin sitten puolet. Sen selvittämiseen, mitä oikeasti tapahtuu, on suurnopeusvideo mitä parhain työkalu, mutta sen hankkiminen ja ongelman ratkaiseminen ei ole lehtikirjoittajan työtä, vaan valmistajatehtaan. Myöhemmillä laukauksilla salvan tarpeellisuus tuli todistettua, jarru kun löystyi koko ajan. Helppo testi olisi viilata nokka pois, mutta lainakalustolle näin ei voi tehdä. Tarkkuuskokeet ammuttiin 50 metrin ulkoradalla hyvää ampumapöytää ja tukipusseja apuna käyttäen. Ei siis muuta kuin purkutappi auki (ja tietenkin se irtosi, koottaessa irtosi lankajousikin, muttei onneksi kadonnut) ja ihmettelemään. Salpa ei myöskään mennyt enää käsivoimin kiristäen kiinni, joten työ jäi kotona tehtäväksi. Aseella ammuttiin tämän lisäksi vielä satakunta patruunaa ja selväksi tuli, että viimeisillä/-ellä patruunalla ilmenevät syöttöhäiriöt eivät olleet kohdistettavissa sen paremmin yhteen patruunalaatuun, yhteen lipaskokoon, yhteen lipasyksilöön tai yhteen aseeseenkaan, vaan niitä tuli kaikilla
tyhjän aseen lipas irrotetaan ja ase viritetään & varmistetaan samalla kun tarkistetaan patruunapesä tyhjäksi . Tarkkuuskokeet ammuttiin 50 metrin ulkoradalla hyvää ampumapöytää ja tukipusseja apuna käyttäen. Aito H&K MP5 ja A3 vertailtavina ”rekyylinmittauslavetissa”. Piilossa, saa tulla hakemaan! Yksi patruuna päätyi luoti taaksepäin lukon alle ja luodin muodon takia se kiilautui tiukkaan. Todella omituinen tilanne oli yhden lataushäiriön poistaminen, sillä kun lukon veti taakse, patruuna hävisi ja lukko jumittui. Tarkkuudeltaan paras oli Geco, mikä varsinaisesti ei yllättänyt, Hexagon kun on ollut tarkka jokaisessa kokeillussa aseessa. alarungon sokka painetaan oikealle, mutta EI IRTI ja perä taitetaan alas; jos sokka irtoaa, se on ujutettava (”lukitus”)jousensa alle työkalulla auttaen tilassa, jossa mahdollisesti Voisiko luistin salpaa käyttävä syöttösillan nokka olla syöttöongelmien osatekijä. Tämä viittaa siihen, että aseen konstruktiossa on jokin pielessä. Sen selvittämiseen, mitä oikeasti tapahtuu, on suurnopeusvideo mitä parhain työkalu, mutta sen hankkiminen ja ongelman ratkaiseminen ei ole lehtikirjoittajan työtä, vaan valmistajatehtaan. Vertailun vuoksi A3:lla ammuttiin myös ilman jarrua, jolloin sen hyödyllisyys tuli todistettua. Siihen kohdistuva voima kun kääntää siltaa pystyyn. Suurin este paremman tarkkuuden lypsämisessä oli aseen jäykänpuoleinen (arviolta 3 kg) laukaisu, ero hyvän puristuksen ja huonon nykäisyn välillä oli helppo todeta. Patruunalaatuina oli kaksi, aiemmissa karbiinitesteissä poikkeuksellisen hyväksi osoittautunut Geco Hexagon ja edullinen Fiocchi. Salpa ei myöskään mennyt enää käsivoimin kiristäen kiinni, joten työ jäi kotona tehtäväksi. Aseella ammuttiin tämän lisäksi vielä satakunta patruunaa ja selväksi tuli, että viimeisillä/-ellä patruunalla ilmenevät syöttöhäiriöt eivät olleet kohdistettavissa sen paremmin yhteen patruunalaatuun, yhteen lipaskokoon, yhteen lipasyksilöön tai yhteen aseeseenkaan, vaan niitä tuli kaikilla. Kiikaritähtäimeksi asennettiin A.R.M.S:n jaloilla Zeiss Diavari 3-12x56T* ASV+, joka ei tosiaankaan istu aseen imagoon, mutta on tehtäväänsä mitä sopivin. Mukana oli myös PPU:n 147 gr JHP-luodilla ladattua subsonic-patruunaa, mutta kaksi roiskaisukuviota riitti kertomaan, että niillä ei kannata jatkaa. ASE-lehti • 45. Patruuna oli taaksepäin kääntyneenä kiilautunut lukon alle. Eipä ole aiemmin mokomaa tullut nähtyä! Aseiden huoltopurkaminen on helppoa: . Geco Hexagonin käyntiä @ 50 m; osumakeskeispisteen vaihtelu johtuu siitä, että tähtäintä säädettiin sarjojen välissä, kello 12:ssa viimeinen. Jos asetta käyttää vain sen oman suujarrun kera, renkaan voi liimata kiinni. KOEAMMUNNAN TULOKSET STRIBOG RSR9 A2 JA A3 • ampumaetäisyys 50 m • 5 x 5 ls Champion-pussituelta • Chrony M1 @ 2 m antoi pelkkiä Err2-häiriöviestejä => ei nopeuksia • tähtäin Zeiss Diavari 3-12x56T* ASV+ @ 12x Patruuna Geco tehdaslataus 124 gr / 8,0 g Hexagon Fiocchi tehdaslataus 115 gr / 7,5 g FMJ Asemalli A2 A3 A2 A3 Pienin osumakuvio mm 18 18 63 42 Suurin osumakuvio mm 41 45 102 90 Keskiarvo-osumakuvio mm 32,4 31,8 81,2 70,2 Osumakuvioiden keskihajonta mm 8,7 9,9 19,4 20,4 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 1,02 1,00 2,55 2,21 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo 53,9 Kaikkien osumakuvioiden keskihajonta 26,8 Huomautuksia Kaikilla patruunalaaduilla ja lippailla molemmissa aseissa lippaan viimeisillä patruunoilla syöttöhäiriöitä Olosuhteet: • lämpötila 0° C • suhteellinen kosteus 32 % • ilmanpaine 1025 hPa • tyyntä – sananmukaisestikin – ampuen yhteinen mielipide oli, että aseet olivat hyvin samanveroiset, toimintaperiaatteen lisäksi MP5:ssä rekyyliä hillitsee massa, A3:ssa suujarru. Ei siis muuta kuin purkutappi auki (ja tietenkin se irtosi, koottaessa irtosi lankajousikin, muttei onneksi kadonnut) ja ihmettelemään. Samalla todettiin, että jarrun lukitusrengas on irto-osa, se kun putosi hiekkaan ja sattumalta myös löytyi. Myöhemmillä laukauksilla salvan tarpeellisuus tuli todistettua, jarru kun löystyi koko ajan. Fiocchin kuviot olivat tuplakokoisia, mutta hinta onkin sitten puolet. Lievästi askarrutti, voisiko ongelman syy olla lippaan peräseinässä patruunannostimessa oleva nokka, joka nostaa luistin salpaa, sillä se näyttää kääntävän nostinta hiukan yläviistoon. Helppo testi olisi viilata nokka pois, mutta lainakalustolle näin ei voi tehdä
LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.grandpower.eu/stribog-line Myyjän kotisivut www.trueaim.fi/ Ampuma-aselaki https://www.finlex.fi/fi/laki/alku p/2019/20190724#Pidp446932144 Stribog https://fi.wikipedia.org/ wiki/Stribog MAXXTech patruunat http://www.pobjeda-technology. 46 • ASE-lehti. Miinuspuolelle lasketaan muutamat konstruktiiviset lapsukset (purkutappi, A3:n lukitustappi), täysin tälle aseelle spesifiset lippaat ja ennen kaikkea luottamusta aseeseen syövät syöttöhäiriöt. perää painetaan etupäästään alaspäin, jolloin se irtoaa ylärungosta ja voidaan vetää taaksepäin irti . Toimitukseen kuuluu 20 ja 30 patruunan lipas tai kaksi 20 patruunaista, kymmenen patruunan lippaita saa erikseen. Tarkasta kootussa aseessa vielä, että lukitustappi näkyy paikallaan ylärungon viritysaukon takapäässä. suujarru irtoaa kiertäen, kun sen lukitustappi on painettuna sisään; huomaa, että lukitusmekanismi on irto-osa, joka tällöin voi pudota piipun suusta eteenpäin . Myös muovilaukku kuuluu toimitukseen. A3:n lukon irrottamisessa on huomattava, että lukitustappi on pieni ja liukas irto-osa, joka putoaa irti äärimmäisen helposti, jos ase on hiukankin kyljellään, eikä tappia pidetä kiinni kahta puolen sormilla puristaen . Jos tappi jäisi kokonaan pois, palautusjousi ei työnnä lukkoa eteen, onneksi. com/pobjeda/ Tarkkuuskokeet meneillään, Zeiss on vähän ison oloinen Stribogin selässä. ulos lentävä jousi ei pääse kadoksiin . Omassa kirjapidossani toiminnan luotettavuus on itselataavan aseen kohdalla kaikkein tärkein ominaisuus, tarkkuuskin jää toiseksi, tulen tarkkuutta kun voi toisinaan kompensoida sen määrällä. kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä; A3:n lukitustappi vaatii erityistä huomiota, sillä aseen saa kasaan niinkin, että lukituskappale on tapin etupuolella täysin irtonaisena, mutta onneksi lukko ei tällöin sulkeudu, eikä ase laukea. lukon viritystappi vedetään uransa takapäähän, missä sen voi vetää/naputella vasemmalle irti ja nyt sen muovisen rungon saa takakautta ulos; huomaa rungon asento eli A2:ssa sormet eteenpäin, A3:ssa taaksepäin . Aseen A2-version hinta (20.03.2020) on 1190,ja A3version 1380,-. lukko vedetään virityskahvalla ulos ylärungosta ja palautusjousipaketti poistetaan . Kokonaisuutena Stribogeista jäi hyvä kuva: aseen tekniikka on järkevää, viimeistely on moitteeton, ampuminen on helppoa, A3-versiona suorastaan naurettavan helppoa ja aseiden hinta on kohdallaan
Aiesopimus allekirjoitettiin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnassa Tampereella 25.5.2020. 7) toimintatavaltaan automaattiset aseet sekä sellaiset itselataavat aseet, joiden lippaaseen mahtuu enemmän kuin kolme patruunaa. Yhteistyön tavoitteena on kehittää Puolustusvoimien antamien suorituskykyvaatimusten mukainen uusi tarkkuuskivääri ja tukiampujan kivääri sekä tuottaa näille hankintavalmius. TIEDOTE Ase-lehden 1/2020 artikkelissa mainittiin, etteivät patruunarajoitukset koskisi vieraslajien pyyntiä, mikä oli VÄÄRÄ TIETO. Nor-Lyx -asekaapit täyttävät ampumaaselain 106 §:ssä tarkoitetun turvakaapin vaatimukset. Koronatilanteeseen ja sisäänpääsyyn liittyvien poikkeusjärjestelyjen vuoksi ennakkoilmoittautuminen on välttämätön: mail aselehti@ aselehti.fi tai puh. Ruotsalainen Nor-Lyx on kehittänyt korkealuokkaisia asekaappeja yhteistyössä metsästäjien kanssa vuodesta 1979. Nor-Lyx -asekaappi kannattaa hankkia nyt! Tarjoamme edullisempien hintojen lisäksi rahdin pihaan Suomessa veloituksetta. Tarjoukset voimassa rajoitetun ajan. Kokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen 14 § mainitut asiat. VESA TOIVONEN OIKAISU ASE-lehti Oy:n KOKOUSKUTSU ASE-lehti Oy:n osakkeenomistajat kutsutaan yhtiön varsinaiseen yhtiökokoukseen, joka pidetään 9.7.2020 kello 17 osoitteessa Nahkatehtaankatu 2, 90130 Oulu. Kiväärituoteperheen kehitystyöhön on mahdollista liittyä myöhemmin myös muita maita. Katso koko valikoima, laajempi tuotetieto ja lähin jälleenmyyjäsi osoitteessa ase.fi. Kiväärijärjestelmä sisältää kaksi erilaista järjestelmäkonfiguraatiota, jotka ovat tarkkuuskivääri tarkka-ampujan käyttöön ja itselataava kivääri ryhmän tukiampujan käyttöön. 729 € 1149 € Nor-Lyx:n suosituin malli Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Sako Oy ovat solmineet aiesopimuksen kiväärituoteperheen tuotekehitystyöstä ja kiväärijärjestelmän hankinnan valmistelusta. Siirtymäaika päättyy Aselakimuutoksen myötä, 30.11.2020 alkaen, tulee kaikkien yli 5 asetta omistavien säilyttää aseitaan turvakaapissa. Aseissa yhdistyvät parantunut suorituskyky, huoltovarmuus ja kustannustehokkuus. Aiesopimus liittyy tarkka-ampujien suorituskyvyn pitkäjänteiseen kehittämiseen Puolustusvoimissa. 040 7767 627 ASE-lehti • 47. Laki vieraslajeista viittaa metsästyslakiin ja siinä (33 §) todetaan, että ”Metsästyksessä on yleisesti kielletty seuraavien pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttö... Laadukas, uuden aselain vaatimukset täyttävä asekaappimallisto HL 12 • sisustus 14 tai 8 aseelle ja sisähylly (kuvassa) • paino 150 kg • tilavuus 285 l • mitat 151x45x42 cm • saatavana myös koodilukollinen malli • ovessa 3 siirrettävää tarvikelokeroa ja puhdistuspuikkojen pidin • sisustuksellisia puisia kattolevyvaihtoehtoja (lisävaruste) HL 2000 • tilaa 20 aseelle • paino 195 kg • tilavuus 536 l • mitat 165x65x50 cm • ovessa 3 siirrettävää tarvike lokeroa ja puhdistuspuikkojen pidin • saatavana myös koodilukollinen malli Reilunkokoinen asekaappi laajemmallekin asekokoelmalle maahantuoja: Hinnat voimassa 30.10.2020 asti
Indeksillä tähän päivään korjattuna aseen hinta oli vaivaiset 450 POHTOLA BULLETS POHTOLA BULLETS LYIJYTÖNTÄ, KIITOS euroa, mikä oli ja on naurettava hinta yhdestä maailman parhaista magnum-Mausereista. Keskiarvonopeus kupariluodeille oli 832 m/s ja messinkiluodeille 838 m/s. Yrityksen sijoituspaikan mukaan tuotelinja on saanut nimen Pohtola Bullets (jatkossa ”PB”). Keväisissä olosuhteissa (+10 C, RH 36%, 1006 hPa, takatuulta 5+ m/) osumakuviot olivat messinkiluodeilla välillä 46…51 mm ja keskiarvo 50 mm, kuparisilla 42…80 / 65 mm. Tosin, reilun 5000 J suunergiat huomioon ottaen kiristämiselle on hankala keksiä perusteita. Tampereen Hienomekaniikka Oy on tuomassa kotimaan markkinoille sarjan messingistä tai kuparista koneistamalla valmistettuja luoteja. Urista etummainen on tarkoitettu niippiuraksi ja sitä – miksei muitakin, jos patruunan kokopituus sallii – tuleekin hyödyntää, jottei luoti rekyylissä irtoa massahitaudellaan ja tai painu hylsyyn sisälle patruunan iskiessä syöttökotelon / lippaan etuseinään. Lisäksi tehtiin Brömel QuickLoad –laskelma maksimipanoksen haarukoimiseksi. Kokeiltavia luoteja oli kahta versiota: messingistä tehty 15 g / 236 gr painava MsHp ja 16,2 g / 250 g painava kuparinen CuHp. Pohtolalla on myös messinkiluoti ilman kärkionteloa, mutta näitä Kokeillut luodit tyyppikuvassa: ainoa ero on materiaali ja siitä johtuva ero massassa. Uritus pienentää ja tasaa luodin vastusta piipussa, sillä rihlojen vöistä pursottamalle materiaalille on urissa tilaa. ”KuikkaLootassa” on omat rajoitteensa, mutta oman kokemukseni mukaan se ei yleensä ole kaukana totuudesta. Latauksena oli Vihtavuoren aloitusannos 4,25 g N150:tä, hylsyt olivat uusia ampumattomia Hornadyn valmisteita, nallina CCI 200 Large Rifle ja latauspituus 89,0. Niippauksen takia latauspituudeksi tulikin 89,0 mm. Tunkeuma oli noin 45 cm, mutta ”haavakanava” oli parisenttistä putkea eli luoti puskee syvälle, eikä piitanne pienistä esteistä. Tsto. Pohtola on Tampereen koillispuolella Teiskossa sijaitseva taajama. Lähtönopeuksia ei valon puutteen takia saatu, mutta nalleissa ei näkynyt merkkejä ylipaineesta, joten näillä mentiin jatkoon. Messinkisistä versiosta noin nelisenttisen ontelon reuna sirpaloitui niin, että lehdissä näkyi tähtimäinen iskemäreikä palasten lentäessä sivulle, niinpä niitä löytyi vain yksi. Näillä latauksilla Brno oli todella miellyttävä ammuttava ja snellarikoneistoa käyttäen laukaisu kuin unelma. EU:ssa häämöttävän lyijyluotikiellon myötä kotimainen vaihtoehto on mitä mielenkiintoisin ja PB-luoteja saatiinkin Ase-lehden testiin. ZKK-602:n patruunapesän sallima patruunan maksimipituus 91,1 mm (oikealla) ei olisi sallinut niippaamista (vasemmalla), joten oli tyytyminen 89,0 mm:n latauspituuteen. Laskettua maksimia ei tässä aleta ymmärrettävistä syistä referoimaan, eikä Aselehti millään lailla muutenkaan vastaa tässä esitetyistä latausarvoista, kunhan kerromme omat kokemukset. Ampumaetäisyys oli noin kolme metriä eli iskunopeus oli sama kuin edellä mitattu. Rungon lieriöosassa on neljä rihloihin vastaavaa vyötä, vähän kuin tykistöammuksen johtorenkaita. Luodin halkaisijaksi mitattiin mikrometrillä 9,475 ...9,483 mm CuHp:lle ja 9,461 ...9,472 mm MsHp:lle. Amerikkalaiset SAAMI-suositukset – joita itse suosin niiden CIP-normeja ymmärrettävämmän piirustustekniikan takia – antavat luodin halkaisijaksi 0,376”0,003” / 9,550 – 0,076 mm eli 9,474...9,550 mm. Mikään aloittelija yritys ei luotien valmistajana ole, sillä se on valmistanut alihankintana luoteja Eurooppaan jo vuosia. HB:n luoteja ei ollut käytettävissä ylenmäärin, joten kohdistuspatruunat ladattiin Speer Hot-Cor Semi-Spitzer 15,0 g/ 235 gr luodeilla (#2471), jotka halvimpina (noin 60 snt) tämän kaliiperin luoteina ovat mitä soveliaimpia radalle. Muuten, aseen nykymalli CZ 550 Magnum Lux maksaa ostopaikasta riippuen kolmintai jopa nelinkertaisesti! PB:n luotien asetussyvyyden maksimiksi mitattiin tässä aseyksilössä 91,1 mm, mutta tämä tiukalla rihlakosketuksella, mikä ei massiiviluotien kohdalla ole hyväksi, vaan yleensä suositellaan noin 0,5 mm kiihdytysmatkaa ennen rihloja. Jäljelle jäänyt tappi painoi 132 gr / 56 % alkuperäisestä. Tampereella toimiva Ins. KOEAMMUNTA Koska sen paremmin kaliiperi kuin asekaan ole tarkoitettu tarkkuusammuntaan, päätettiin ampua kolmen laukauksen kasat sadalta metriltä ampumapöytää ja tukipusseja apuna käyttäen. Luodin perässä on sorvaamisen jäljiltä pieni katkaisutappi, jolla ballistisesti ei ole merkitystä. 48 • ASE-lehti. Itse latausta lähdettiin hakemaan Vihtavuoren taulukoista umpikuparisen 270 gr Barnes X –luodin pohjalta. Luotien laajenemista testattiin perinteiseen tapaan läpimäriksi kostutettuihin sanomalehtiin, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty: nykyään paperisia lehtiä kertyy kovin vähän ja pitkälle kevääseen jatkuneet pakkaset estivät nippujen kostuttamisen vesitynnyriin upotettuna. Ensimäisellä ratakäynnillä ase saatiin kohdalleen ja muutama BP:kin päästiin ampumassa pimenevässä talvipäivässä. Tylpähkössä kärjessä on 3,5 mm halkaisijainen ja 9,5 mm syvä kärkiontelo, mutta reiässä tai kärjen ulkopinnassa ei ole halkeamisuria tms. Hauraan materiaalin huomioon ottaen tällainen käytös olikin odotettavissa. Luodin jäämäpaino oli 184 gr / 74 %. Myöskään PB ei vastuukysymyksien takia anna mitään latausarvoja luodeilleen. Tälle aseelle ja käytetty 5x suurentava tähtäin huomioon ottaen tulokset olivat hyvät ja tarkkuus riittävä kaikkeen kuviteltavissa olevaan. Osumakuviot kun skaalaa vaikkapa karhukokeen 75 metrin ampumaetäisyydelle, niin ei onnistuminen ainakaan tarkkuudesta jäisi kiinni, maali kun on 17 cm:nen. Vuosia käyttämättä ollut ase purettiin, puhdistettiin ja öljyttiin koeammuntaa varten ja lopuksi sen päälle asennettiin aseen luonteeseen erityisen hyvin sopiva 1,5-5x suurentava Leupold ”hirvensurma” Apelin jalkoja käyttäen. Ulkomuodoltaan ja mitoiltaan luodit ovat täysin identtiset. Kuparinen versio tunkeutui noin 30 cm eli varsin vähän, mihin syyksi paljastui se, että ontelon reunus oli kääntynyt nurin ja osin irronnut, minkä seurauksena nipun keskivaiheilla oli noin 8 cm ontelo, loppupää oli parisenttistä. Kommunistiset brutopiat olivat tuohon aikaan jo kaatumassa, mutta valmistajamaa Tšekkoslovakia kaatui vasta vuonna 1989 ja niinpä tuohon aikaan Brnot olivat vielä todella halpoja. KOEASE Koeaseena oli oma Brno ZKK602:ni vuodelta 1988. Myöskin nallit näyttivät siltä, että panoksissa olisi kiristämisen varaa. Vihdoin kevätkin koitti ja viikon vesitynnyrissä olleet lehtiniput valmiina. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Kokeillut luodit on tarkoitettu perinteiseen suurriistakaliiperiin .375 Holland & Holland Magnum eli niiden nimellishalkaisija on .376”
Amerikkalaiset SAAMI-suositukset – joita itse suosin niiden CIP-normeja ymmärrettävämmän piirustustekniikan takia – antavat luodin halkaisijaksi 0,376”0,003” / 9,550 – 0,076 mm eli 9,474...9,550 mm. Itse latausta lähdettiin hakemaan Vihtavuoren taulukoista umpikuparisen 270 gr Barnes X –luodin pohjalta. Tylpähkössä kärjessä on 3,5 mm halkaisijainen ja 9,5 mm syvä kärkiontelo, mutta reiässä tai kärjen ulkopinnassa ei ole halkeamisuria tms. Tampereen Hienomekaniikka Oy on tuomassa kotimaan markkinoille sarjan messingistä tai kuparista koneistamalla valmistettuja luoteja. Myöskään PB ei vastuukysymyksien takia anna mitään latausarvoja luodeilleen. Luodin perässä on sorvaamisen jäljiltä pieni katkaisutappi, jolla ballistisesti ei ole merkitystä. Keskiarvonopeus kupariluodeille oli 832 m/s ja messinkiluodeille 838 m/s. KOEAMMUNTA Koska sen paremmin kaliiperi kuin asekaan ole tarkoitettu tarkkuusammuntaan, päätettiin ampua kolmen laukauksen kasat sadalta metriltä ampumapöytää ja tukipusseja apuna käyttäen. Tosin, reilun 5000 J suunergiat huomioon ottaen kiristämiselle on hankala keksiä perusteita. Messinkisistä versiosta noin nelisenttisen ontelon reuna sirpaloitui niin, että lehdissä näkyi tähtimäinen iskemäreikä palasten lentäessä sivulle, niinpä niitä löytyi vain yksi. Niippauksen takia latauspituudeksi tulikin 89,0 mm. Ensimäisellä ratakäynnillä ase saatiin kohdalleen ja muutama BP:kin päästiin ampumassa pimenevässä talvipäivässä. Pohtola on Tampereen koillispuolella Teiskossa sijaitseva taajama. Urista etummainen on tarkoitettu niippiuraksi ja sitä – miksei muitakin, jos patruunan kokopituus sallii – tuleekin hyödyntää, jottei luoti rekyylissä irtoa massahitaudellaan ja tai painu hylsyyn sisälle patruunan iskiessä syöttökotelon / lippaan etuseinään. Tunkeuma oli noin 45 cm, mutta ”haavakanava” oli parisenttistä putkea eli luoti puskee syvälle, eikä piitanne pienistä esteistä. Jäljelle jäänyt tappi painoi 132 gr / 56 % alkuperäisestä. Hauraan materiaalin huomioon ottaen tällainen käytös olikin odotettavissa. Yrityksen sijoituspaikan mukaan tuotelinja on saanut nimen Pohtola Bullets (jatkossa ”PB”). Uritus pienentää ja tasaa luodin vastusta piipussa, sillä rihlojen vöistä pursottamalle materiaalille on urissa tilaa. Kommunistiset brutopiat olivat tuohon aikaan jo kaatumassa, mutta valmistajamaa Tšekkoslovakia kaatui vasta vuonna 1989 ja niinpä tuohon aikaan Brnot olivat vielä todella halpoja. Indeksillä tähän päivään korjattuna aseen hinta oli vaivaiset 450 POHTOLA BULLETS POHTOLA BULLETS LYIJYTÖNTÄ, KIITOS euroa, mikä oli ja on naurettava hinta yhdestä maailman parhaista magnum-Mausereista. Laskettua maksimia ei tässä aleta ymmärrettävistä syistä referoimaan, eikä Aselehti millään lailla muutenkaan vastaa tässä esitetyistä latausarvoista, kunhan kerromme omat kokemukset. EU:ssa häämöttävän lyijyluotikiellon myötä kotimainen vaihtoehto on mitä mielenkiintoisin ja PB-luoteja saatiinkin Ase-lehden testiin. ASE-lehti • 49. Muuten, aseen nykymalli CZ 550 Magnum Lux maksaa ostopaikasta riippuen kolmintai jopa nelinkertaisesti! PB:n luotien asetussyvyyden maksimiksi mitattiin tässä aseyksilössä 91,1 mm, mutta tämä tiukalla rihlakosketuksella, mikä ei massiiviluotien kohdalla ole hyväksi, vaan yleensä suositellaan noin 0,5 mm kiihdytysmatkaa ennen rihloja. Luodin halkaisijaksi mitattiin mikrometrillä 9,475 ...9,483 mm CuHp:lle ja 9,461 ...9,472 mm MsHp:lle. ZKK-602:n patruunapesän sallima patruunan maksimipituus 91,1 mm (oikealla) ei olisi sallinut niippaamista (vasemmalla), joten oli tyytyminen 89,0 mm:n latauspituuteen. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Kokeillut luodit on tarkoitettu perinteiseen suurriistakaliiperiin .375 Holland & Holland Magnum eli niiden nimellishalkaisija on .376”. Vihdoin kevätkin koitti ja viikon vesitynnyrissä olleet lehtiniput valmiina. Latauksena oli Vihtavuoren aloitusannos 4,25 g N150:tä, hylsyt olivat uusia ampumattomia Hornadyn valmisteita, nallina CCI 200 Large Rifle ja latauspituus 89,0. Rungon lieriöosassa on neljä rihloihin vastaavaa vyötä, vähän kuin tykistöammuksen johtorenkaita. Mikään aloittelija yritys ei luotien valmistajana ole, sillä se on valmistanut alihankintana luoteja Eurooppaan jo vuosia. Luotien laajenemista testattiin perinteiseen tapaan läpimäriksi kostutettuihin sanomalehtiin, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty: nykyään paperisia lehtiä kertyy kovin vähän ja pitkälle kevääseen jatkuneet pakkaset estivät nippujen kostuttamisen vesitynnyriin upotettuna. Osumakuviot kun skaalaa vaikkapa karhukokeen 75 metrin ampumaetäisyydelle, niin ei onnistuminen ainakaan tarkkuudesta jäisi kiinni, maali kun on 17 cm:nen. Ampumaetäisyys oli noin kolme metriä eli iskunopeus oli sama kuin edellä mitattu. ”KuikkaLootassa” on omat rajoitteensa, mutta oman kokemukseni mukaan se ei yleensä ole kaukana totuudesta. Lisäksi tehtiin Brömel QuickLoad –laskelma maksimipanoksen haarukoimiseksi. Näillä latauksilla Brno oli todella miellyttävä ammuttava ja snellarikoneistoa käyttäen laukaisu kuin unelma. Kokeiltavia luoteja oli kahta versiota: messingistä tehty 15 g / 236 gr painava MsHp ja 16,2 g / 250 g painava kuparinen CuHp. Luodin jäämäpaino oli 184 gr / 74 %. Vuosia käyttämättä ollut ase purettiin, puhdistettiin ja öljyttiin koeammuntaa varten ja lopuksi sen päälle asennettiin aseen luonteeseen erityisen hyvin sopiva 1,5-5x suurentava Leupold ”hirvensurma” Apelin jalkoja käyttäen. Myöskin nallit näyttivät siltä, että panoksissa olisi kiristämisen varaa. Tsto. Lähtönopeuksia ei valon puutteen takia saatu, mutta nalleissa ei näkynyt merkkejä ylipaineesta, joten näillä mentiin jatkoon. Keväisissä olosuhteissa (+10 C, RH 36%, 1006 hPa, takatuulta 5+ m/) osumakuviot olivat messinkiluodeilla välillä 46…51 mm ja keskiarvo 50 mm, kuparisilla 42…80 / 65 mm. HB:n luoteja ei ollut käytettävissä ylenmäärin, joten kohdistuspatruunat ladattiin Speer Hot-Cor Semi-Spitzer 15,0 g/ 235 gr luodeilla (#2471), jotka halvimpina (noin 60 snt) tämän kaliiperin luoteina ovat mitä soveliaimpia radalle. Ulkomuodoltaan ja mitoiltaan luodit ovat täysin identtiset. Tälle aseelle ja käytetty 5x suurentava tähtäin huomioon ottaen tulokset olivat hyvät ja tarkkuus riittävä kaikkeen kuviteltavissa olevaan. Pohtolalla on myös messinkiluoti ilman kärkionteloa, mutta näitä Kokeillut luodit tyyppikuvassa: ainoa ero on materiaali ja siitä johtuva ero massassa. KOEASE Koeaseena oli oma Brno ZKK602:ni vuodelta 1988. Tampereella toimiva Ins. Kuparinen versio tunkeutui noin 30 cm eli varsin vähän, mihin syyksi paljastui se, että ontelon reunus oli kääntynyt nurin ja osin irronnut, minkä seurauksena nipun keskivaiheilla oli noin 8 cm ontelo, loppupää oli parisenttistä
Todettakoon vielä, että jo nyt kupariluodista on valmiina 9,3 mm / .366 ” versio, joka on suunniteltu laajenemaan pienemmilläkin nopeuksilla. Messinkisen version kohdalla eläimen täydellinen läpäisy on todennäköisempää, mikä tulee muistaa takavaaraalueen osalta. PB:lla on työn alla niin monia uusia sorvaamalla valmistettuja luotimalleja sekä kivääriettä pistoolikaliipereihin, että tässä yhteydessä voi saatavuuden ja hintojen osalta vain viitata heidän kotisivuihinsa ja jälleenmyyjiin. Valmistajan mukaan .375” luoti suunniteltiin alun perin juuri kuparista tehtäväksi ja sen tarkoitus on olla läpäisemätön jopa peuran koLuodit paparitestin jälkeen: kuparisen etureuna muotoutuu, messinkisen sirpaloituu. 50 • ASE-lehti. Kannattaa huomata, että rungon urat ovat riittävän syvät ja rihlojen pursottamalle materiaalille on tilaa, ref. Kumpikin luoti on metsästysasetuksen vaatimuksia vastaavasti ”laajeneva”. org/technical-information/cartridge-chamber-drawings/ Vihtavuoren latausopas https://www.vihtavuori.com/ reloading-data/ Brno ZKK-602:n tekniikan osalta katso Frank de Haasin (19202017) kirja ”Bolt Action Rifles”, https://www.amazon.com/BoltAction-Rifles-3rd-Expanded/ dp/0873491688 Patruunoiden koe-erä valmiina. alkuaikojen ongelmat Barnes X:ien kanssa. Kuparinen versio ei ole sen paremmin Barnes X:ien tapaan isoksi tatiksi laajeneva kuin Tarvasluotien trumpettikaan, vaan aivan omanlaisensa. LÄHTEET Pohtola Bulletsin kotisivut ovat (01.05.2020) työn alla http://www.pohtolabullets.fi/ Tampereen Hienomekaniikan kotisivut www.tampereenhienomekaniikka.fi Hornady-hylsyt ja CCI-nallit www.hjorth.fi SAAMI-datalehdet https://saami. Ja se puolestaan on väistämätön tosiasia. Koease Brno ZKK-602 on Oikea Suurriistakivääri, jolla .375 H&H Magnum -kaliiperissa hoituu kaikki tällä maapallolla kävelevä riista. Luonteeltaan messinkinen tuo lähinnä mieleen RWS:n TIG/TUG-luodit eli kärki pirstoutuu ja loppu jatkaa lävistyskappaleena. Paperimaaliin jäi reilut 5000 joulea ilman läpäisyä, joten valmistajan ajatus näyttää toimivan. eränkäynnin erikoissivusto käytettiin vain kohdistukseen, sillä vanhan kokemuksen mukaan tunkeuma on edellisten monikerta, eikä lehtiä nyt riittänyt. Esikuvana olivat juurikin saksalaisten TIG/TUG -luodit ja tavoitteena on, että luodista irtoaisi muutamia isoja sirpaleita lopun jatkaessa matkaa. Miten tämä sitten vastaa kunkin käyttäjän toiveita ja käyttökohteen vaatimuksia, on jokaisen kokeneen jälleenlataajan harkittava itse. Kupari taipuu, messinki pirstoutuu. Joka tapauksessa Pohtola Bulletsille on nostettava hattua, onhan se kehityksen harjalla matkalla kohti lyijyttömien luotien maailmaa. koiselle riistalle
Valmistajan mukaan .375” luoti suunniteltiin alun perin juuri kuparista tehtäväksi ja sen tarkoitus on olla läpäisemätön jopa peuran koLuodit paparitestin jälkeen: kuparisen etureuna muotoutuu, messinkisen sirpaloituu. Ja se puolestaan on väistämätön tosiasia. alkuaikojen ongelmat Barnes X:ien kanssa. koiselle riistalle. eränkäynnin erikoissivusto käytettiin vain kohdistukseen, sillä vanhan kokemuksen mukaan tunkeuma on edellisten monikerta, eikä lehtiä nyt riittänyt. Kumpikin luoti on metsästysasetuksen vaatimuksia vastaavasti ”laajeneva”. Luonteeltaan messinkinen tuo lähinnä mieleen RWS:n TIG/TUG-luodit eli kärki pirstoutuu ja loppu jatkaa lävistyskappaleena. Miten tämä sitten vastaa kunkin käyttäjän toiveita ja käyttökohteen vaatimuksia, on jokaisen kokeneen jälleenlataajan harkittava itse. LÄHTEET Pohtola Bulletsin kotisivut ovat (01.05.2020) työn alla http://www.pohtolabullets.fi/ Tampereen Hienomekaniikan kotisivut www.tampereenhienomekaniikka.fi Hornady-hylsyt ja CCI-nallit www.hjorth.fi SAAMI-datalehdet https://saami. ASE-lehti • 51. Kuparinen versio ei ole sen paremmin Barnes X:ien tapaan isoksi tatiksi laajeneva kuin Tarvasluotien trumpettikaan, vaan aivan omanlaisensa. Todettakoon vielä, että jo nyt kupariluodista on valmiina 9,3 mm / .366 ” versio, joka on suunniteltu laajenemaan pienemmilläkin nopeuksilla. Esikuvana olivat juurikin saksalaisten TIG/TUG -luodit ja tavoitteena on, että luodista irtoaisi muutamia isoja sirpaleita lopun jatkaessa matkaa. PB:lla on työn alla niin monia uusia sorvaamalla valmistettuja luotimalleja sekä kivääriettä pistoolikaliipereihin, että tässä yhteydessä voi saatavuuden ja hintojen osalta vain viitata heidän kotisivuihinsa ja jälleenmyyjiin. Messinkisen version kohdalla eläimen täydellinen läpäisy on todennäköisempää, mikä tulee muistaa takavaaraalueen osalta. Kupari taipuu, messinki pirstoutuu. Koease Brno ZKK-602 on Oikea Suurriistakivääri, jolla .375 H&H Magnum -kaliiperissa hoituu kaikki tällä maapallolla kävelevä riista. Kannattaa huomata, että rungon urat ovat riittävän syvät ja rihlojen pursottamalle materiaalille on tilaa, ref. org/technical-information/cartridge-chamber-drawings/ Vihtavuoren latausopas https://www.vihtavuori.com/ reloading-data/ Brno ZKK-602:n tekniikan osalta katso Frank de Haasin (19202017) kirja ”Bolt Action Rifles”, https://www.amazon.com/BoltAction-Rifles-3rd-Expanded/ dp/0873491688 Patruunoiden koe-erä valmiina. Paperimaaliin jäi reilut 5000 joulea ilman läpäisyä, joten valmistajan ajatus näyttää toimivan. Joka tapauksessa Pohtola Bulletsille on nostettava hattua, onhan se kehityksen harjalla matkalla kohti lyijyttömien luotien maailmaa
Muotokertoimet ovat vastaavasti 0,375 ja 0,410 (G1). CIP:n mukaanhan enimmäishalkaisija luodille on 7,85 mm. Nimittäin monoliittisten eli käytännössä kupariseosteisten suurriistaluotien valmistajat. Se mikä ei näy ulospäin, mutta on vaativin osa tuotekehitystä, on kärkiontelo. SAKO POWERHEAD BLADE Kyseessä on puhtaasta kuparista sorvaamalla valmistettu suurriistaluoti, jonka tyypiksi rasiaan on painettu TEXC (Tipped EXpanding Copper). TEKSTI JA KUVAT: J. Tämän painoisenakin mittaa on kertynyt melkoiset 36,0 mm eli syvälle hylsyyn uppoavana se vie suhteellisen paljon ruutitilaa. Bladen kohdalla mitattiin patruunasta puretun luodin halkaisijaksi muutaman tuhannesosan yli 7,81 mm eli aivan aavistuksen normaalin 7,83 – 7,85:n alle. Jos joku ihmettelee, miksi tehdä kaksi näin lähellä toisiaan olevaa luotia niin on niillä muutakin eroa kuin paino. Blade laajenee helposti osumassa eikä hukkaa painoaan. Silti “johtorenkaat” ovat varmasti riittävät rihlauksen toimintaa ajatellen. Kevyempi luoti on puolestaan mitoitettu siten, että se asettuu optimaalisesti .308:n hylsyyn ja kevyempänä (lyhyempänä) stabiloituu kaliiperin nimellisellä, loivalla 12” rihlannousullakin. MALINEN Sako Blade Sako Blade Kokokuparinen suurriistaluoti Kupariluotien, kuten niitä käytännössä nimitetään, tehokkuus perustuu siihen, että ne eivät menetä osumassa painoaan monen lyijyisen tavoin. Bonuksena sitten lihan voi syödä reiän reunoja myöten, toisin kuin lyijyisellä ammutussa, jossa pitää leikata 10 sentin säteeltä saastunutta lihaa pois. Se siis toimii suunnitellulla tavalla, kunhan osumanopeus on riittävän korkea. Vastaavasti läheltä ammutut, suurella nopeudella osuneet luoditkin pysyvät hyvin kasassa. Tuo lyijyttömyys tulee sitten vasta kakkosena ikään kuin kaupan päälle. Tässä ensimmäinen ammuttu tarkkuuskasa. Lisäksi reiän reunassa on suuri viiste laajenemisen aloittamiseksi ja sisäpuolinen, avautumista helpottava uritus ulottuu reiän puoliväliin asti. Nämä on ammuttu 50 metriltä märkiin sanomalehtiin. 52 • ASE-lehti. Toisaalta luoti pysyy kasassa hyvin läheltäkin ammuttaessa, eikä useimmilla valmistajilla hajoa kappaleiksi monen lyijysydämisen tavoin. On niillä varjopuolensakin, eli suppeampi nopeusalue, jolla ne avautuvat varmatoimisesti. Aseena oli tällä kertaa hirvimetsälläkin ulkoilutettu paksupiippuinen, jo iäkkäämpi Tikka 55 Sporter päällään Meoptan uusinta R2 -sarjaa edustava 3-15x56. Luodin kylkeen on sorvattu poikkeuksellisen suuret kevennysurat paineiden alentamiseksi ja piipun kuparoitumisen vähentämiseksi. Piipun Tikkakoskella lastuamalla ja käsin läppäämällä tehty rihlaus on osoittautunut hyvään tarkkuuteen pystyväksi, joskin ylimenon jälkeinen paahtoleiväksi palaminen laskee jo aavistuksen nopeuksia. Valmistajansa mukaan se soveltuu näillä eväillä pienemmällekin riistalle ja pitkien matkojen laukauksiin. Siinähän miedolla .308 Winsulla ammuttu luoti avautuu hieman vielä 500 metrin etäisyydelläkin missä nopeutta on jäljellä ainoastaan 475 m/s. Painoja .30-kaliiperisissa on yllättäen kaksi, sillä .308 Win -kaliiperiin tarkoitettu painaa 10,5 g (koodi 656A) ja .30-06 Sprg ja .300 WinMag -kaliipereihin tarkoitettu 11,0 g (koodi 657A). Kaikenlaisten luotien käyttö on tuttua mukaan lukien kokokupariset Powerhead ja Powerhead II luodit, joilla ladataan hyvin laajaa patruunavalikoimaa. Tuo vihreä kärkitulppa on mainoksessa nimetty terminaaliballistiseksi ja on muodoltaan lovettu, mikä vakioi toiminnan osumassa samanlaiseksi laajalla nopeusalueella. 11 grammainen on mitoitettu asettumaan .3006:n hylsyyn optimaalisesti. Tuotekehityksessä on ollut vuosien varrella erilaisia omia, umpiaineesta sorvattuja luoteja, mutta tuotantoa niillä ei kuitenkaan ole aloitettu. Sorvattujen homogeenisten luotien tapaan vaipan materiaaliheitot puuttuvat joten Blade käy tarkasti. Nyt sen sijaan keväällä julkaistu Powerhead Blade on tuotannossa ja ladataan yleisimpiin .30-kaliiperisiin. Kaiken tämän tarkoituksena on luodin erittäin helppo avautuminen myös hitaammissa nopeuksissa eli juuri siellä missä kupariluodeilla on yleensä vaikeuksia. Kokonaisuutena luoti täyttää siten tämän hetken kaikki toiveet ja on todella monikäyttöinen. Kevyt luoti on myös miellyttävämpi ampua. Siten ne voidaan tehdä hieman kevyemmiksi ja vastaavasti ladata nopeammiksi mikä suoristaa lentorataa ja helpottaa osumista vaihtelevilta etäisyyksiltä. Nämä luodit ovat tulleet Barnesilta eli ovat tyyppiä TSX ja paremman ballistiikan tarjoavalla muovikärjellä sekä veneperällä varustettu TTSX. Muodoltaan se on nykytyyliin virtaviivainen, veneperä ja terävän kärjen muovitulppa parantavat lento-ominaisuuksia. Ainoa mietityttävä asia on kovan metallin piippua kuluttava vaikutus, sillä se ei puristu kasaan lyijysydämisen tavoin. Liian hitaassa nopeudessa kova kupari ei enää leviä, vaan luoti menee kokovaippaisen tavoin läpi. Tosin jos ampuu keuhkoille eikä paistiin, niin tällä ei ole käytännön merkitystä. Sako aloitti patruunoiden lataamisen jo niinkin varhain kuin 1926, joten kokemusta on ehtinyt kerääntyä roppakaupalla. Painoksi on viisaasti valittu mahdollisimman kevyt perinteisten lyijysydämisten 11,7 g tai 13 g sijaan. RADALLA Keväinen 15 asteen keli suosi ampujaa paitsi tuulen suhteen, joka vaihteli jälleen runsaaseen pariin metriin painaen siten oman sormenjälkensä kasoihin. Sakon mainoksessaan käyttämä kuva siitä, miten avautuminen tapahtuu eri matkoilta ammuttuna, on hyvin havainnollinen. Monesti umpiaineiset luodit tehdään vähän alamittaisiksi, jotta paineet eivät nousisi liiaksi, mutta silloin ruutikaasut pääsevät puhaltamaan luodin ohitse. Bladen kohdalla ontelo on poikkeuksellisen syvä, ulottuen peräti luodin puoliväliin asti. Näitä markkinoidaan lyijyttöminä, mutta alkuperäinen tarkoitus ja suurempi etu on niiden hyvä toiminta osumassa. Tästä ei kuitenkaan ole näkynyt luotettavia mittaustuloksia. Ensin oli Barnes, sitten pitkän ajan päästä tulivat muut
Tuo lyijyttömyys tulee sitten vasta kakkosena ikään kuin kaupan päälle. MALINEN Sako Blade Sako Blade Kokokuparinen suurriistaluoti Kupariluotien, kuten niitä käytännössä nimitetään, tehokkuus perustuu siihen, että ne eivät menetä osumassa painoaan monen lyijyisen tavoin. Painoja .30-kaliiperisissa on yllättäen kaksi, sillä .308 Win -kaliiperiin tarkoitettu painaa 10,5 g (koodi 656A) ja .30-06 Sprg ja .300 WinMag -kaliipereihin tarkoitettu 11,0 g (koodi 657A). Nimittäin monoliittisten eli käytännössä kupariseosteisten suurriistaluotien valmistajat. Se mikä ei näy ulospäin, mutta on vaativin osa tuotekehitystä, on kärkiontelo. Bladen kohdalla mitattiin patruunasta puretun luodin halkaisijaksi muutaman tuhannesosan yli 7,81 mm eli aivan aavistuksen normaalin 7,83 – 7,85:n alle. Silti “johtorenkaat” ovat varmasti riittävät rihlauksen toimintaa ajatellen. Muodoltaan se on nykytyyliin virtaviivainen, veneperä ja terävän kärjen muovitulppa parantavat lento-ominaisuuksia. Siten ne voidaan tehdä hieman kevyemmiksi ja vastaavasti ladata nopeammiksi mikä suoristaa lentorataa ja helpottaa osumista vaihtelevilta etäisyyksiltä. SAKO POWERHEAD BLADE Kyseessä on puhtaasta kuparista sorvaamalla valmistettu suurriistaluoti, jonka tyypiksi rasiaan on painettu TEXC (Tipped EXpanding Copper). On niillä varjopuolensakin, eli suppeampi nopeusalue, jolla ne avautuvat varmatoimisesti. Ainoa mietityttävä asia on kovan metallin piippua kuluttava vaikutus, sillä se ei puristu kasaan lyijysydämisen tavoin. Sako aloitti patruunoiden lataamisen jo niinkin varhain kuin 1926, joten kokemusta on ehtinyt kerääntyä roppakaupalla. Kevyt luoti on myös miellyttävämpi ampua. Tosin jos ampuu keuhkoille eikä paistiin, niin tällä ei ole käytännön merkitystä. Kaiken tämän tarkoituksena on luodin erittäin helppo avautuminen myös hitaammissa nopeuksissa eli juuri siellä missä kupariluodeilla on yleensä vaikeuksia. Monesti umpiaineiset luodit tehdään vähän alamittaisiksi, jotta paineet eivät nousisi liiaksi, mutta silloin ruutikaasut pääsevät puhaltamaan luodin ohitse. Se siis toimii suunnitellulla tavalla, kunhan osumanopeus on riittävän korkea. Lisäksi reiän reunassa on suuri viiste laajenemisen aloittamiseksi ja sisäpuolinen, avautumista helpottava uritus ulottuu reiän puoliväliin asti. Nämä luodit ovat tulleet Barnesilta eli ovat tyyppiä TSX ja paremman ballistiikan tarjoavalla muovikärjellä sekä veneperällä varustettu TTSX. Ensin oli Barnes, sitten pitkän ajan päästä tulivat muut. Kevyempi luoti on puolestaan mitoitettu siten, että se asettuu optimaalisesti .308:n hylsyyn ja kevyempänä (lyhyempänä) stabiloituu kaliiperin nimellisellä, loivalla 12” rihlannousullakin. CIP:n mukaanhan enimmäishalkaisija luodille on 7,85 mm. Näitä markkinoidaan lyijyttöminä, mutta alkuperäinen tarkoitus ja suurempi etu on niiden hyvä toiminta osumassa. Toisaalta luoti pysyy kasassa hyvin läheltäkin ammuttaessa, eikä useimmilla valmistajilla hajoa kappaleiksi monen lyijysydämisen tavoin. RADALLA Keväinen 15 asteen keli suosi ampujaa paitsi tuulen suhteen, joka vaihteli jälleen runsaaseen pariin metriin painaen siten oman sormenjälkensä kasoihin. Piipun Tikkakoskella lastuamalla ja käsin läppäämällä tehty rihlaus on osoittautunut hyvään tarkkuuteen pystyväksi, joskin ylimenon jälkeinen paahtoleiväksi palaminen laskee jo aavistuksen nopeuksia. Liian hitaassa nopeudessa kova kupari ei enää leviä, vaan luoti menee kokovaippaisen tavoin läpi. Tästä ei kuitenkaan ole näkynyt luotettavia mittaustuloksia. Tuotekehityksessä on ollut vuosien varrella erilaisia omia, umpiaineesta sorvattuja luoteja, mutta tuotantoa niillä ei kuitenkaan ole aloitettu. Blade laajenee helposti osumassa eikä hukkaa painoaan. Nämä on ammuttu 50 metriltä märkiin sanomalehtiin. Sakon mainoksessaan käyttämä kuva siitä, miten avautuminen tapahtuu eri matkoilta ammuttuna, on hyvin havainnollinen. Aseena oli tällä kertaa hirvimetsälläkin ulkoilutettu paksupiippuinen, jo iäkkäämpi Tikka 55 Sporter päällään Meoptan uusinta R2 -sarjaa edustava 3-15x56. ASE-lehti • 53. Tässä ensimmäinen ammuttu tarkkuuskasa. Nyt sen sijaan keväällä julkaistu Powerhead Blade on tuotannossa ja ladataan yleisimpiin .30-kaliiperisiin. Sorvattujen homogeenisten luotien tapaan vaipan materiaaliheitot puuttuvat joten Blade käy tarkasti. Valmistajansa mukaan se soveltuu näillä eväillä pienemmällekin riistalle ja pitkien matkojen laukauksiin. Bonuksena sitten lihan voi syödä reiän reunoja myöten, toisin kuin lyijyisellä ammutussa, jossa pitää leikata 10 sentin säteeltä saastunutta lihaa pois. Muotokertoimet ovat vastaavasti 0,375 ja 0,410 (G1). 11 grammainen on mitoitettu asettumaan .3006:n hylsyyn optimaalisesti. Painoksi on viisaasti valittu mahdollisimman kevyt perinteisten lyijysydämisten 11,7 g tai 13 g sijaan. Vastaavasti läheltä ammutut, suurella nopeudella osuneet luoditkin pysyvät hyvin kasassa. TEKSTI JA KUVAT: J. Luodin kylkeen on sorvattu poikkeuksellisen suuret kevennysurat paineiden alentamiseksi ja piipun kuparoitumisen vähentämiseksi. Siinähän miedolla .308 Winsulla ammuttu luoti avautuu hieman vielä 500 metrin etäisyydelläkin missä nopeutta on jäljellä ainoastaan 475 m/s. Tuo vihreä kärkitulppa on mainoksessa nimetty terminaaliballistiseksi ja on muodoltaan lovettu, mikä vakioi toiminnan osumassa samanlaiseksi laajalla nopeusalueella. Kaikenlaisten luotien käyttö on tuttua mukaan lukien kokokupariset Powerhead ja Powerhead II luodit, joilla ladataan hyvin laajaa patruunavalikoimaa. Kokonaisuutena luoti täyttää siten tämän hetken kaikki toiveet ja on todella monikäyttöinen. Jos joku ihmettelee, miksi tehdä kaksi näin lähellä toisiaan olevaa luotia niin on niillä muutakin eroa kuin paino. Bladen kohdalla ontelo on poikkeuksellisen syvä, ulottuen peräti luodin puoliväliin asti. Tämän painoisenakin mittaa on kertynyt melkoiset 36,0 mm eli syvälle hylsyyn uppoavana se vie suhteellisen paljon ruutitilaa
Ilmeisesti puhtaasta piipusta ammuttaessa piippuun jää luodista aluksi vähän kuparia, kunnes olosuhteet vakioituvat. Luoti nimittäin kasvoi viisiterälehtiseksi ollen halkaisijaltaan peräti 17 mm, mikä tarkoittaa halkaisijan kasvua 2,2 kertaiseksi. taan 27 ja 26 mm kasoihin. Sitten alkoi piipun lämpiäminen näkyä kuvassa ja vaikutti varmaan osalBladen avautuminen ammuttuna eri matkoilta gelatiiniin .308:lla. Nopeuksien mittaus sujui samalla tuttuun tapaan lähelle piipunsuuta asennetulla Labradarin tutkalla. Jäännöspituus oli pitkä 19 20 mm. Eniten kiinnosti tietenkin se, miten uusi luoti käyttäytyy osumassa. Vasemmalta 75, 110, 200, 275, 350 ja 500 m. Kolmessa sentissä kanava on jo kolmisenttinen ja viidessä sentissä runsaat viisi senttiä. Siten tarkkuutensa puolesta se soveltuu todellakin myös nykymuodin mukaisille pitkille ampumamatkoille. Arvot ovat poikkeuksellisen tasaiset vaikka mille patruunalle. Ensin piippu likaiseksi peruspatruunalla ja sitten kolmen kohdistussarja Blade luotisilla. Testiammunnan aikaan aikaisin keväällä saatavilla oli ainoastaan .308 Win patruunoita suurempien tullessa myöhemmin tuotantoon. Tässä syy, miksi puhtaasta piipusta kannattaa ampua jokunen laukaus ennen varsinaisia tarkkuuslaukauksia. Keskiarvonopeudeksi 13 kasalaukauksen kesken tuli 788 m/s, vaihteluksi 10,5 ja normaalihajonnaksi 3,3 m/s. Tikan piippu on 62 senttinen, mutta kuten mainittu, sen ylimeno on jo kulunut ja laskee nopeuksia. Varma avautuminen on muovikärjen ja kärkireiän muotoilun ansiota. YHTEENVETO Kokokuparinen Sako Powerhead Blade suurriistaluoti näyttää koeammunnan perusteella valmiilta ja hyvin toimivalta tuotteelta, jonka vientiä hirvimetsälle ei tarvitse arkailla. Ripeään tahtiin tehdyn ammunnan jälkeen oli vuorossa kunnon jäähdyttely. Yleensä rajapyykkinä pidetään 2x laajentumista, sen alle jäävät on suunniteltu läpäisemään mahdollisimman syvälle ja ylimenevät aiheuttamaan suuren shokin ja läpäisemään vähemmän. Valmistaja ilmoittaa lähtönopeudeksi 815 m/s ammuttuna 60 sentin testipiipulla. Kokonaisläpäisyksi tuli 30 senttiä, mikä suureksi sieneksi levinneelle luodille on ihan hyvin. Kanava jatkui parikymmentä senttiä suurena, kunnes tuttuun tapaan nopeuden hiipuessa hiipuu sekin lopulta puhkaisureiäksi. Nopeus tippui 10 m/s per laukaus, kunnes tasoittui hyvin tasaiseksi kolmannesta laukauksesta eteenpäin. Näin siis sen mukaan, mitä ominaisuuksia valmistaja on halunnut painottaa. 54 • ASE-lehti. Tätä varten pino märkiä hesareita yleiselle 50 metrin kaatoetäisyydelle ja Blade polvituelta keskelle pinkkaa. Uusi Blade suurriistaluoti avautuu tosiaan nopeasti, tulpan ja suuren suuviisteen toiminta näyttää onnistuneelta. Tässä tuli ilmi mielenkiintoinen ilmiö, kun osumat laskivat vajaa pari senttiä toisella ja kolmannella laukauksella minkä jälkeen jäivät paikalleen. Tosin luodin avautuminen riippuu loppupeleissä aina ampumamatkasta eli osumanopeudesta. Seuraavana kasana olikin kaunis kolmio, kooltaan hyvä 17,5 mm. Kasojen metsästyksessä tukena oli hiekalla täytetyt gorillatyyppiset sivupussit, joiden syleilyyn etutukki upposi. Nyt vauhdin loppuessa luodit kääntyivät lopuksi vinottain, millä ei sinänsä ole merkitystä. Kyllä sorvaamalla tehty luoti käy tarkasti. Jäännöspainot olivat tasaisesti 10,52 g eli täydet 100% ja luodit pysyivät muutenkin hyvin kasassa. Syitä voi olla monia, mutta nopeuksia tutkittaessa selvisi, että parilla ensimmäisellä luodilla oli nopeutta enemmän kuin lopuilla. Kylmästä piipusta ja selkeällä kuvalla lopuksi ammuttu kasa olikin sitten lähes yhtä reikää oleva 9 mm
ASE-lehti • 55. Sen lisäksi että he tuovat vähän väliä markkinoille uusia kaliipereja, niin myös jo olemassa olevia kehitetään mm. TEKSTI JA KUVAT: J. Siispä Six sigma lienee hyvin hallussa. Hornady Hornady Precision Hunter Precision Hunter Patruunapuolen idearikkaimmaksi noussut valmistaja tarjoaa nyt sarjan uusinta muotia olevia pitkän matkan metsästyspatruunoita. Nyt näitä on saatu myös Suomeen, joten koeammuntaan valikoitui se kaikkein suosituin eli .308 Winchester kaliiperinen. Tällainenhan kuuluu yhä useamman valmistajan valikoimaan. Ei ihme, että NRA:n American Hunter lehti valitsi sen tuoreeltaan vuoden 2017 patruunaksi. Kun se toimii lisäksi poikkeuksellisen pitkillä matkoilla ja aivan lähellekin voi ampua, niin kyseessä pitäisi olla kaikin puolin perinteistä monikäyttöisempi tuote. MALINEN Vuonna 1949 perustettu amerikkalainen Hornadyn perheyritys on noussut suhteellisen lyhyessä ajassa latauslaitteiden ja luotien valmistajasta merkittävimpien patruunavalmistajien joukkoon. Precision Hunterissa äärimmäinen tarkkuus on yhdistetty erittäin hyvillä lento-ominaisuuksilla varustettuun luotiin. Nyt yksi uusimmista patruunasarjoista on muotiin noussut, pitkien matkojen metsästykseen räätälöity Precision Hunter. lähtönopeuksien kuin varsinkin luotien suhteen. Vanhat merkit vaikuttavatkin varsin taantumuksellisilta sen rinnalla. Viime aikoina menestyminen suurta tarkkuutta vaativissa kilpalajeissa osoittaa heidän tekevän oikeita asioita ja niitä oikein
Lyhyen matkan osumissa luoti joutuu koville ja niihin Hornadyllä on huomattavasti kestävämpikin vaihtoehto eli kokokuparinen GMX luoti. Osumassa haavakanava alkoi kasvaa kolmen sentin paikkeilla ja viidestä sentistä eteenpäin paperimassaa oli muusina kuusisenttinen kanava. Pienilläkin osumanopeuksilla hyvin avautuvan lyijysydänluodin haitta on se, että aivan läheltä ammuttaessa se voi hajota liiankin paljon hyvää läpäisyä ajatellen, tietenkin kaliiperista riippuen. Pidemmillä, yli 350 metrin matkoilla hitaammassa osumanopeudessa auttaa suuri muovikärki, joka tunkeutuessaan luotiin aloittaa sen laajenemisen. Ero suuremmilla kaliipereilla on kuulemma selvästi mitattavissa ja siksi suuri, että se on oikeasti merkittävä. Paitsi että mikään siinä ei ole perinteistä. Hieman painavammissa eli pidemmissä versioissa se on vielä tätäkin parempi. Tunkeuman gelatiiniin ammuttuna on testattu molemmissa tapauksissa olevan melkoiset 60 senttiä tai ylikin. Mutta siksi käytös lähiosumassa kiinnostikin, koska siinä luoti joutuu koville toisin kuin suunnitellussa pitkien matkojen osumassa. Vasta silloinhan saataisiin kaikki hyöty irti pitkälle matkalle tarkoitetusta patruunasta. Ulkoiset olosuhteet ja ampujan taito kun rajoittavat etäisyyttä helposti enemmän kuin luodin ominaisuudet. Linjakkaan, pitkällä ohjauspinnalla ja veneperällä varustetun luodin muotokertoimen pitäisi tutkamittausten mukaan olla senkin huippuluokkaa, G1:ksi ilmoitetaan peräti 0,535. Lopputuloksena on vaipan puolesta tarkasti käyvä luoti. Siellä luodilla on jäljellä nopeutta 562 m/s, mikä on aika hyvin. Kokonaisläpäisy oli 27 senttiä, joista loput viisi tuttuun tapaan pelkkää puhkaisureikää. Laajenemiskokeen ammuin meillä yleisimmältä 50 metrin hirvenkaatoetäisyydeltä neljä tuntia lionneisiin Hesareihin eli massa oli hieman karkean puoleista ehkä lisäten näin vastusta. YKSITYISKOHTIA Luotina .308 Win kaliiperissa on 178 gr (11,53 g) ELD-X eli periaatteessa perinteinen lyijysydänluoti. Alkuaan 36 mm pitkä luoti lyhenikin melkoisesti, sillä jäännöspituutta oli vain kymmenisen milliä. sepäin paksunevan vaipan sekä vaipan ja sydämen välisen InterLock lukitusrenkaan ansiosta jäännöspaino on 50-60%. Näin nopeus pysyy korkeana ja lentorata suorana. Vertailutaulukot löytyvät tarvittaessa netistä. Sen verran kovaa muovia uudenlainen kärkikartio on, että luotia inertiavasaralla irrotettaessa sen kärki painui kasaan ja leveni. vät mainiosti. Hornadyn käyttämä uusi Heat Shield muovilaatu kestää kuitenkin 2,5 kertaa korkeamman kitkalämmön muuttamatta muotoaan. Nopeusvaihtelu 13 laukauksella oli vain 14 m/s ja normaalihajonta sekin hyvä 3,9 m/s. Jos joku miettii nyt mitä luodin ELD-X nimi tarkoittaa, niin se tulee sanoista Extreme Low Drag-eXpanding. Virtaviivaisen ELD-X luodin lentokerroin on erinomainen ja Precision Hunter sarjan latauksissa käytettävä ruuti toimii hyvin kylmässäkin. Hornadyn maahantuoja on Oy K. Tämä tarkoittaa, että nopeus säilyy korkeana poikkeuksellisen pitkälle mikä puolestaan tarkoittaa, että lentorata on suhteellisen suora ja osumanopeus pysyy korkeana kauemmaksikin asti. Ollaan siis hyvinkin tarkasti tehtaan ilmoittamassa arvossa, vaikka kolea syyskeli olikin. Sen virtaviivainen ELD-X luoti on varustettu erinomaisella ballistisella kertoimella, mikä myös säilyy pidemmilläkin matkoilla uudenlaisesta muoviseoksesta tehdyn kärkikartion ansiosta. Koska luodin rakenne on perinteinen lyijysydäminen, avautuu se kupariluoteja helpommin alhaisilla nopeuksilla eli juuri erittäin pitkillä matkoilla. Ihme kyllä Hornady ei käytä tässä erikoisruutiseostaan, jolla lähtönopeuden voisi nostaa normaalia korkeammaksi. Tosin putoama kasvaa melkoiseksi, joten tarkka etäisyyden tuntemus noilla ampumamatkoilla on pakollinen. Omalta osaltaan hyviin lento-ominaisuuksiin vaikuttaa myös erikoimuovista tehty kärkikartio, jolle ollaankin hakemassa patenttia. Lisäksi tukevan patruunarasian tarrasta löytyvät lentoratatiedot 500 jaardiin asti ja lähtönopeudeksi ilmoitetaan 2600 fps, tuommoiset 792 m/s, mikä on lähinnä tavanomainen arvo. Jäännöspainoa 11,59 grammaiseksi punnitsemallani luodilla oli 6 gramman molemmin puolin mikä vasHornadyn patruunarasia on paksua tulevaa pahvia. Kuten jokaiselle metsästysluodille, on ELD-X:llekin tietyt olosuhteet, joissa se toimii parhaiten. Hjorth Ab, joka ilmoittaa suositushinnaksi .308 Win kaliiperille 3,88 euroa kappaleelta. Halkaisija kasvoi keskimäärin 13 – 14 milliin eli 1,7 kertaiseksi, mikä on luodin rakenteelle tyypillinen arvo. TRG:n 66 senttisestä piipusta ammuttuna Labradarin tutka näytti lähtönopeudeksi 818 m/s, mikä on hieman enemmän kuin tehtaan ilmoittama 792 m/s, mutta se onkin ammuttu lyhyemmästä 61 senttisestä piipusta. Tämä tekniikka on kehitetty alun perin huippuluokan kilpaluoteihin. Samalla sivutuuliherkkyyskin pienenee. Swaron rataputkella varustetulla Sakon TRG:llä kasat olivat tasaisen hyvät, joten edellytykset erittäin pitkiin ampumaetäisyyksiin täytty56 • ASE-lehti. Yllä mainituilla ominaisuuksilla varustettuna Hornady kertoo luodin käyttäytyvän korkeilla osumanopeuksilla eli – 350 metrin matkoilla siten, että avautuminen on varmaa ja taaktaa 50% prosenttia, joten tehtaan ilmoitus lähelle ammuttaessa näyttää pitävän paikkansa. Tässä tapauksessa luoti on suunniteltu helposti avautuvaksi, joten se menettää tunkeutuessaan reilusti pituuttaan ja painoaan, mikä vähentää merkittävästi läpäisyä. Hyvin koossapysyvä kupariluoti taas ei välttämättä avaudu hitaissa nopeuksissa eli kauas ammuttaessa. RADALLA Poikkeuksellisen hyvässä, tyynessä ja pilvisessä kahden asteen kelissä ammuttuna ELD-X luotien tarkkuus osoittautui erinomaiseksi. Harvoin kaikkia ominaisuuksia saa samassa paketissa, joten on tiedettävä mitä luodiltaan haluaa. Toinen luodeista hajosi kahteen kappaleeseen (6,04 ja 1,55 grammaa), joten noita puhkaisureikiäkin oli sillä kaksi. Käytännössä toinen asia on sitten se, miten pitkälle metsällä on eettistä ampua. Sopivaksi riistaksi tälle patruunalle Hornady ilmoittaa keskisuuren ja suuren riistan painoltaan 25 – 750 kiloa. Luoti kävi siis kuten kilpaluoti. Vähän, alle kaksinkertaisiksi laajenevat luodit läpäisevät paljon ja yli kaksinkertaiseksi aukeavat taas saavat aikaiseksi suuren haavakanavan ja läpäisevät vähän. Ja juuri pitkille matkoille Hornady on räätälöinyt uutuutensa. Vaippa on valmistettu nimittäin AMP tekniikalla eli seinämäpaksuus on hyvin tarkasti sama joka puolella luotia. Erittäin monikäyttöisen luodin kohdalla Hornady on katsonut järkeväksi tarjota sitä varsin laajassa metsästyskaliiperien valikoimassa välillä .243 Winchester .338 Lapua Magnum. Tässä koeammutun .308 Win pikkukaliiperinkin rasiaan painettu lentoratataulukko ulottuu 500 jaardiin asti. Osumavarmuus siis paranee ja osumavaikutus pysyy hyvänä ammuttaessa pitkille matkoille. Siellähän luodin toiminta on suhteellisen varmaa, kunhan nopeutta ja energiaa vain on riittävästi aiotun riistan kaatoon. Näitä luoteja ei siis kannata päästää iskeytymään rekyylissä lippaan etuseinään, tai luvatut lentoarvot eivät enää pidäkään paikkaansa. YHTEENVETO Koeammuttu Hornady Precision Hunter kaliiperissa .308 Win osoittautui erittäin tarkasti käyväksi. 102 metriltä kolmen sarjoiksi tuli ensimmäisen 24 mm lämmittelykasan jälkeen 18, 22 ja 20 mm. Perinteiset muovit sulavat lennossa yli 100 150 metrin matkoilla, jolloin lento-ominaisuudet muuttuvat kehnommiksi kesken matkan. Olisi pitänyt halpisvasaran sijaan käyttää vaikka RCBS:n vasaraa, jossa on paksu huopa pehmikkeenä irtoavalle luodille. Lyijysydämiset luodit muotoutuivat lähiosumassa rajusti ja menettivät puolet painostaan, mutta läpäisivät siitä huolimatta lähes kolmekymmentä senttiä. Vielä ruutina on käytetty sellaista, joka ei ole lämpötilaherkkää eli ilmoitetut arvot pitäisi löytymän kylmissäkin olosuhteissa. Hornadyn mukaankin kyseessä on pitkille matkoille räätälöity erikoistuote joka toimii laajalla osumanopeusalueella eli sillä voi ampua lähellekin, joskin tulos ei silloin ole optimaalinen. Siitä huolimatta luoti toimi aivan kuten lyijysydämen ja ohuehkon vaipan olettaisi toimivankin, avautui helposti ja menetti paljon painoaan näin läheltä ammutussa kovassa nopeudessa ja läpäisy oli suurriistaa ajatellen alarajoilla. Jäännöspaino hyvin laajenevalla luodilla pitäisi näillä pitkillä matkoilla olla luokkaa 85-90%
Tämä tarkoittaa, että nopeus säilyy korkeana poikkeuksellisen pitkälle mikä puolestaan tarkoittaa, että lentorata on suhteellisen suora ja osumanopeus pysyy korkeana kauemmaksikin asti. Samalla sivutuuliherkkyyskin pienenee. Käytännössä toinen asia on sitten se, miten pitkälle metsällä on eettistä ampua. RADALLA Poikkeuksellisen hyvässä, tyynessä ja pilvisessä kahden asteen kelissä ammuttuna ELD-X luotien tarkkuus osoittautui erinomaiseksi. Siellä luodilla on jäljellä nopeutta 562 m/s, mikä on aika hyvin. Ja juuri pitkille matkoille Hornady on räätälöinyt uutuutensa. Pienilläkin osumanopeuksilla hyvin avautuvan lyijysydänluodin haitta on se, että aivan läheltä ammuttaessa se voi hajota liiankin paljon hyvää läpäisyä ajatellen, tietenkin kaliiperista riippuen. Lyijysydämiset luodit muotoutuivat lähiosumassa rajusti ja menettivät puolet painostaan, mutta läpäisivät siitä huolimatta lähes kolmekymmentä senttiä. Sen virtaviivainen ELD-X luoti on varustettu erinomaisella ballistisella kertoimella, mikä myös säilyy pidemmilläkin matkoilla uudenlaisesta muoviseoksesta tehdyn kärkikartion ansiosta. Linjakkaan, pitkällä ohjauspinnalla ja veneperällä varustetun luodin muotokertoimen pitäisi tutkamittausten mukaan olla senkin huippuluokkaa, G1:ksi ilmoitetaan peräti 0,535. Perinteiset muovit sulavat lennossa yli 100 150 metrin matkoilla, jolloin lento-ominaisuudet muuttuvat kehnommiksi kesken matkan. Osumavarmuus siis paranee ja osumavaikutus pysyy hyvänä ammuttaessa pitkille matkoille. 102 metriltä kolmen sarjoiksi tuli ensimmäisen 24 mm lämmittelykasan jälkeen 18, 22 ja 20 mm. YHTEENVETO Koeammuttu Hornady Precision Hunter kaliiperissa .308 Win osoittautui erittäin tarkasti käyväksi. Vasta silloinhan saataisiin kaikki hyöty irti pitkälle matkalle tarkoitetusta patruunasta. Näitä luoteja ei siis kannata päästää iskeytymään rekyylissä lippaan etuseinään, tai luvatut lentoarvot eivät enää pidäkään paikkaansa. Lisäksi tukevan patruunarasian tarrasta löytyvät lentoratatiedot 500 jaardiin asti ja lähtönopeudeksi ilmoitetaan 2600 fps, tuommoiset 792 m/s, mikä on lähinnä tavanomainen arvo. Hyvin koossapysyvä kupariluoti taas ei välttämättä avaudu hitaissa nopeuksissa eli kauas ammuttaessa. Jäännöspainoa 11,59 grammaiseksi punnitsemallani luodilla oli 6 gramman molemmin puolin mikä vasHornadyn patruunarasia on paksua tulevaa pahvia. Erittäin monikäyttöisen luodin kohdalla Hornady on katsonut järkeväksi tarjota sitä varsin laajassa metsästyskaliiperien valikoimassa välillä .243 Winchester .338 Lapua Magnum. Luoti kävi siis kuten kilpaluoti. Vielä ruutina on käytetty sellaista, joka ei ole lämpötilaherkkää eli ilmoitetut arvot pitäisi löytymän kylmissäkin olosuhteissa. TRG:n 66 senttisestä piipusta ammuttuna Labradarin tutka näytti lähtönopeudeksi 818 m/s, mikä on hieman enemmän kuin tehtaan ilmoittama 792 m/s, mutta se onkin ammuttu lyhyemmästä 61 senttisestä piipusta. Koska luodin rakenne on perinteinen lyijysydäminen, avautuu se kupariluoteja helpommin alhaisilla nopeuksilla eli juuri erittäin pitkillä matkoilla. Yllä mainituilla ominaisuuksilla varustettuna Hornady kertoo luodin käyttäytyvän korkeilla osumanopeuksilla eli – 350 metrin matkoilla siten, että avautuminen on varmaa ja taaktaa 50% prosenttia, joten tehtaan ilmoitus lähelle ammuttaessa näyttää pitävän paikkansa. vät mainiosti. sepäin paksunevan vaipan sekä vaipan ja sydämen välisen InterLock lukitusrenkaan ansiosta jäännöspaino on 50-60%. Paitsi että mikään siinä ei ole perinteistä. Halkaisija kasvoi keskimäärin 13 – 14 milliin eli 1,7 kertaiseksi, mikä on luodin rakenteelle tyypillinen arvo. YKSITYISKOHTIA Luotina .308 Win kaliiperissa on 178 gr (11,53 g) ELD-X eli periaatteessa perinteinen lyijysydänluoti. Ulkoiset olosuhteet ja ampujan taito kun rajoittavat etäisyyttä helposti enemmän kuin luodin ominaisuudet. Siitä huolimatta luoti toimi aivan kuten lyijysydämen ja ohuehkon vaipan olettaisi toimivankin, avautui helposti ja menetti paljon painoaan näin läheltä ammutussa kovassa nopeudessa ja läpäisy oli suurriistaa ajatellen alarajoilla. Mutta siksi käytös lähiosumassa kiinnostikin, koska siinä luoti joutuu koville toisin kuin suunnitellussa pitkien matkojen osumassa. Ollaan siis hyvinkin tarkasti tehtaan ilmoittamassa arvossa, vaikka kolea syyskeli olikin. Tämä tekniikka on kehitetty alun perin huippuluokan kilpaluoteihin. Laajenemiskokeen ammuin meillä yleisimmältä 50 metrin hirvenkaatoetäisyydeltä neljä tuntia lionneisiin Hesareihin eli massa oli hieman karkean puoleista ehkä lisäten näin vastusta. Tässä tapauksessa luoti on suunniteltu helposti avautuvaksi, joten se menettää tunkeutuessaan reilusti pituuttaan ja painoaan, mikä vähentää merkittävästi läpäisyä. Tunkeuman gelatiiniin ammuttuna on testattu molemmissa tapauksissa olevan melkoiset 60 senttiä tai ylikin. Jos joku miettii nyt mitä luodin ELD-X nimi tarkoittaa, niin se tulee sanoista Extreme Low Drag-eXpanding. Sopivaksi riistaksi tälle patruunalle Hornady ilmoittaa keskisuuren ja suuren riistan painoltaan 25 – 750 kiloa. Virtaviivaisen ELD-X luodin lentokerroin on erinomainen ja Precision Hunter sarjan latauksissa käytettävä ruuti toimii hyvin kylmässäkin. Omalta osaltaan hyviin lento-ominaisuuksiin vaikuttaa myös erikoimuovista tehty kärkikartio, jolle ollaankin hakemassa patenttia. Hornadyn mukaankin kyseessä on pitkille matkoille räätälöity erikoistuote joka toimii laajalla osumanopeusalueella eli sillä voi ampua lähellekin, joskin tulos ei silloin ole optimaalinen. Tosin putoama kasvaa melkoiseksi, joten tarkka etäisyyden tuntemus noilla ampumamatkoilla on pakollinen. Ero suuremmilla kaliipereilla on kuulemma selvästi mitattavissa ja siksi suuri, että se on oikeasti merkittävä. Harvoin kaikkia ominaisuuksia saa samassa paketissa, joten on tiedettävä mitä luodiltaan haluaa. Swaron rataputkella varustetulla Sakon TRG:llä kasat olivat tasaisen hyvät, joten edellytykset erittäin pitkiin ampumaetäisyyksiin täyttyASE-lehti • 57. Kuten jokaiselle metsästysluodille, on ELD-X:llekin tietyt olosuhteet, joissa se toimii parhaiten. Hjorth Ab, joka ilmoittaa suositushinnaksi .308 Win kaliiperille 3,88 euroa kappaleelta. Toinen luodeista hajosi kahteen kappaleeseen (6,04 ja 1,55 grammaa), joten noita puhkaisureikiäkin oli sillä kaksi. Osumassa haavakanava alkoi kasvaa kolmen sentin paikkeilla ja viidestä sentistä eteenpäin paperimassaa oli muusina kuusisenttinen kanava. Pidemmillä, yli 350 metrin matkoilla hitaammassa osumanopeudessa auttaa suuri muovikärki, joka tunkeutuessaan luotiin aloittaa sen laajenemisen. Näin nopeus pysyy korkeana ja lentorata suorana. Jäännöspaino hyvin laajenevalla luodilla pitäisi näillä pitkillä matkoilla olla luokkaa 85-90%. Vaippa on valmistettu nimittäin AMP tekniikalla eli seinämäpaksuus on hyvin tarkasti sama joka puolella luotia. Hieman painavammissa eli pidemmissä versioissa se on vielä tätäkin parempi. Ihme kyllä Hornady ei käytä tässä erikoisruutiseostaan, jolla lähtönopeuden voisi nostaa normaalia korkeammaksi. Alkuaan 36 mm pitkä luoti lyhenikin melkoisesti, sillä jäännöspituutta oli vain kymmenisen milliä. Vähän, alle kaksinkertaisiksi laajenevat luodit läpäisevät paljon ja yli kaksinkertaiseksi aukeavat taas saavat aikaiseksi suuren haavakanavan ja läpäisevät vähän. Tässä koeammutun .308 Win pikkukaliiperinkin rasiaan painettu lentoratataulukko ulottuu 500 jaardiin asti. Hornadyn maahantuoja on Oy K. Siellähän luodin toiminta on suhteellisen varmaa, kunhan nopeutta ja energiaa vain on riittävästi aiotun riistan kaatoon. Kokonaisläpäisy oli 27 senttiä, joista loput viisi tuttuun tapaan pelkkää puhkaisureikää. Nopeusvaihtelu 13 laukauksella oli vain 14 m/s ja normaalihajonta sekin hyvä 3,9 m/s. Lopputuloksena on vaipan puolesta tarkasti käyvä luoti. Lyhyen matkan osumissa luoti joutuu koville ja niihin Hornadyllä on huomattavasti kestävämpikin vaihtoehto eli kokokuparinen GMX luoti. Olisi pitänyt halpisvasaran sijaan käyttää vaikka RCBS:n vasaraa, jossa on paksu huopa pehmikkeenä irtoavalle luodille. Vertailutaulukot löytyvät tarvittaessa netistä. Hornadyn käyttämä uusi Heat Shield muovilaatu kestää kuitenkin 2,5 kertaa korkeamman kitkalämmön muuttamatta muotoaan. Sen verran kovaa muovia uudenlainen kärkikartio on, että luotia inertiavasaralla irrotettaessa sen kärki painui kasaan ja leveni
Esa Salldén puheenjohtaja@sahs.fi puh. POIKKEUKSIA TOTUTTUUN VUOTEEN Kevään asehuutokauppa siirrettiin elokuulle, Gun Show asemessut huutokauppoineen puolestaan marraskuulle ja Suomen Asehistoriallisen Seuran kevätkokoustiedot siirrettiin seuraavaan Ase-lehteen. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Tampere A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Puheenjohtajan palsta Suomalaiset aseharrastajat ampuvat yhteislaukauksen 13.7. Tämän vuoden yhteislaukaus omistetaan seuran perustaja ja kunniapuheenjohtaja Heikki Pohjolaisen 80-vuotisjuhlavuodelle. Yhteislaukaukseen voi osallistua kaikkialla missä ampuminen on luvallista ja turvallista. 045 665 2329 klo 10-19 Kunniapuheenjohtaja Heikki Pohjolainen. fi sekä tietysti soittamalla allekirjoittaneelle. suosittaa käyttämään yhteislaukauksessa paukkupatruunaa. kello 12. heinäkuuta tulee kuluneeksi 55 vuotta kansallisen asekeräilijäjärjestön Suomen Asehistoriallinen Seura r.y:n perustamisesta. 58 • ASE-lehti. Vain ampumakisa on totuttuun aikaan elokuussa Seppälän ampumaradalla Iittalassa. Seuran jäsenillä on mahdollisuus harjoitteluun samalla radalla jo 13.7, jolloin kokoonnumme klo 9-15 vapaamuotoiseen ampumapäivään ja tietysti jysäytämme kunnialaukauksen kello 12. Lisätietoja ampumapäivästä nettisivuillamme www.sahs.fi ja sähköpostilla kilpailut@sahs. Maanantaina 13. Hyvinkääläinen, Suomen kansainvälisesti tunnetuin asekeräilijä on ollut perustajana myös Euroopan asekeräilijöiden edunvalvontajärjestössä FESAC:ssa, millä on viime vuosina ollut merkittävä asema aseharrastajien EUtason edunvalvonnassa. Seura on myös aktiivinen vaikuttaja aselainsäädännössä. Järjestö edistää kansallista asehistorian tallentamista yksityisten kokoelmien ja museoiden yhteistyöelimenä. Tapahtuman kokoonkutsuja Suomen Asehistoriallinen Seura r.y
Huutokaupannäytötjärjestetäänasevarikolla lauantaina15.8.kello10-18ja sunnuntaina16.8.kello9-11, osoitePienijärventie25,Iisalmi. Lisätietojawww.sahs.fi HUIPPUKOHTEITA! Harvinainen Santarmikivääri. SSAAH HSSEELLO OH HU UU UTTO OKKAAU UPPPPAA sunnuntaina16.8.2020 SuomenAsehistoriallisenSeuran asejamilitariahuutokauppa järjestetään sunnuntaina16.8.2020kello12alkaen Iisalmenkultuurikeskuksessa KarlCollansalissa, osoiteKirkkopuistonkatu9,74100Iisalmi. Huutokaupannäytötjärjestetäänasevarikolla lauantaina15.8.kello10-18ja sunnuntaina16.8.kello9-11, osoitePienijärventie25,Iisalmi. Lisätietojawww.sahs.fi SSAAH HSSEELLO OH HU UU UTTO OKKAAU UPPPPAA sunnuntaina16.8.2020 SuomenAsehistoriallisenSeuran asejamilitariahuutokauppa järjestetään sunnuntaina16.8.2020kello12alkaen Iisalmenkultuurikeskuksessa KarlCollansalissa, osoiteKirkkopuistonkatu9,74100Iisalmi. Keräilyharvinaisuutena ensimmäisen maailmansodan aikainen Gew 98 tähtäinkiikari. Huippuhelmenä Taisteluvälineosaston näytesarjan Lahti-pistooli! ASE-lehti • 59
Suomen Asehistoriallisen Seuran mestaruuksista kilpailevat palkitaan erikseen. Kolme ensimmäistä kussakin sarjassa palkitaan. 50m piilukkomusketti Miquelet 50m nallilukkokivääri Vetterli 100m takaaladattavamustaruutikivääri 100m sotilaskivääri, 6 laukausta makuu ja 7 pysty > 200m sotilaskiikarikivääri, makuu > 100m sotilaskivääri 100-vuotta, makuu X 100m sotilaskivääri 50-vuotta, makuu kertatuli * 100m konepistooli, kertatuli 5+5+5 (3 lipasta) > 100m pikakivääri, 5+5+5 (3 lipasta) > 25m sotilaspistooli > 25m takaaladattava mustaruutipistooli 25m taskuase, nykylain mukainen 25m nallilukkorevolveri 60 • ASE-lehti. Ratakapasiteetista johtuen, jotta aikataulut saataisiin sujuvammiksi, joudumme rajoittamaan yhden kilpailijan osallistumisen neljään tavanomaiseen lajiin. Järjestäjä pidättää itsellään oikeuden rajoittaa osallistujamääriä ratakapasiteetin ja korona-säännösten puitteissa. 1920 tai ennen) * aseen tulee olla yli 50-vuotias (valm. Myös käteisellä on mahdollista maksaa paikan päällä viimeistään puolta tuntia ennen erän alkua. Osallistumismaksu 20€/laji etukäteen ilmoittautuneilta ja 23€/laji jälki-ilmoittautuneilta. Ilmoittautuneille lähetetään maksutiedot sähköpostilla. Ilmoittautuneille lähetetään eräluettelo kilpailupäivään mennessä ja pyynnöstä ajo-ohjeet. Tervetuloa! SAHS:n kilpailutoimikunta Suomen Asehistoriallinen Seura järjestää perinteiset sunnuntaina 2.8.2020 klo 11.30 alkaen Seppälän ampumaradalla Kalvolassa. Jos lajiin ei ole ennakkoon ilmoittautunut neljää kilpailijaa, sitä ei järjestetä. Ilmoittautumiset 20.7.2020 mennessä www.sahs.fi kautta tai sähköpostilla kilpailut@sahs.fi. Suomen Asehistoriallisen Seuran jäseniltä, jotka ovat ilmoittautuneet 20.7.2020 mennessä osallistumismaksua ei peritä. Näiden vapaavalintaisten neljän lisäksi on mahdollista ampua sarjatuliaselajit. Kilpailu on muilta osin avoin kaikille alan harrastajille. Palkinnot jaetaan samana päivänä. 1970 tai ennen) Kaikissa lajeissa ammutaan mustaruutisääntöjen mukaan 13 (kp ja pk 15) laukausta, joista 10 parasta lasketaan. HHISTORIALLISTEN ASEIDEN ISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILUT AMPUMAKILPAILUT Samalla ratkotaan seuran mestaruudet, joihin osallistuvat ainoastaan seuran jäsenet. Kilpailulajit ovat tänä vuonna seuraavat: uutena lajina 100m konekivääri (tarkemmat tiedot www.sahs.fi) > aseen tulee olla valmistettu 1945 tai ennen x aseen tulee olla yli 100-vuotias (valm. Jälki-ilmoittautumisia paikan päällä, jos tilaa on
Huoneitavarattaessakoodi”Gun2020”oikeuttaaalennukseen. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. G GU UN NSSH HO OW W1144..--1155..1111..22002200 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2020messutjaasehistoriallinennäyttely. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! ASE-lehti • 61. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€
Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Kello Sinulle, joka et halua minkään ylimääräisen häiritsevän. Hinta: 244,00 TRASER PROFESSIONAL SHADOW traser ® more light. Tällaisessa käytössä kello(-kin) joutuu koville. USA:n puolustusministeriö on hyväksynyt ”Goverment Quali ed Products” listoilleen toimitAnonyymi ja USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä silikoniranneke. USA:n Navy SEAL -yksiköitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina sotilaina, nimilyhenteensä mukaisesti heidät on koulutettu toimimaan Merellä (SEa-), ilmassa (-Air-) ja maataisteluissa (-Land). Hinta: 229,00 TRASER CODE GREEN “UUTUUS”. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Professional Shadow on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä kumitai NATO-ranneke. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit
Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä kumitai NATO-ranneke. MB Microtec -kelloja myydään kauppanimellä Traser. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Kierrenuppi ja 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi. Kello Sinulle, joka et halua minkään ylimääräisen häiritsevän. Kaikkien Traser-kellojen viisarit on varustettu itsevalaisevin ampullein, jotka valaisevat umpipimeässäkin noin 25 vuotta (valmistajan takuu 10 vuotta). Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Professional Shadow on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Kierrenuppi ja 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, kaksiosainen kuorirakenne. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Hinta: 244,00 TRASER PROFESSIONAL SHADOW traser ® more light. Päällä iskunkestävä musta synteettinen kuori ja sisältä ruostumatonta terästä.Valintasi mukaan NATO-ranneke silikoni-ranneke. USA:n Navy SEAL -yksiköitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina sotilaina, nimilyhenteensä mukaisesti heidät on koulutettu toimimaan Merellä (SEa-), ilmassa (-Air-) ja maataisteluissa (-Land). 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Huom: Patterin kesto on aina ohjeellinen arvo ja riippuu mm. Halkaisija/paksuus/paino: 45 mm/11 mm/80 g. Hinta: 229,00 TRASER CODE GREEN “UUTUUS” P6600 Red Elite laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Hinta: 329,00 TRASER RED ELITE tajaksi sveitsiläisen yrityksen MB Microtec. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä silikoniranneke. Hinta: 299,00 TRASER EXTREME SPORT CARBON PRO Traser-sotilaskello on valintasi, jos haluat todella tietää kellonajan AINA! TILAUSKORTTI Postimerkki TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN PL 161 90401 OULU ASE-lehti • 63. Traser Extreme Sport Carbon Pro on laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. kellon käyttöolosuhteista. Tällaisessa käytössä kello(-kin) joutuu koville. Päällä iskunkestävä musta synteettinen kuori ja sisältä ruostumatonta terästä. Valintasi mukaan NATO-ranneke tai kumiranneke. Halkaisija/paksuus/paino: 45 mm/11 mm/98 g. Kaksiosainen kuorirakenne. USA:n puolustusministeriö on hyväksynyt ”Goverment Quali ed Products” listoilleen toimitAnonyymi ja USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta
Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Hinta 22,00 € + postikulut. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Hinta 42,00 € + postikulut. 64 • ASE-lehti. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Siitä eteenpäin teos kuvaa ysiykkösen pohjalta jatkunutta automaattikiväärin kehitystyötä päätepisteenä AK-47 –rynnäkkökivääri. Hinta 35,00 € + postikulut. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. Tässä oli omat haasteensa. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Hinta 35,00 € + postikulut. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Timo Räätäri: KOLMEN LINJAN KIVÄÄRISTÄ AUTOMAATTIIN 1889–1949 Kolmen linjan kivääristä automaattiin 1889– 1949 käsittelee Venäjän asehistorian mittavinta perusaseistusta koskettavaa aseuudistuksesta. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja erittäin yksityiskohtaista arkistolähteisiin perustuvaa tietoa suomalaisillekin kovin tutun ysiykkösen syntyja kehitys-historiasta. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Hinta 51,00 € + postikulut. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Hinta 77,00 € + postikulut. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Hinta 27,00 € + postikulut. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. TILAUSKUPONKI SIVULLA 63
Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! Postimerkki Nahkatehtaankatu 2 90130 Oulu ASE-lehti • 65. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 61,90 € (6 numeroa) ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen
Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. 95 € + postik. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. CARA CARA 44 € + postik. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Terävaihtoehdot ns. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. TILAUKSET JA LISÄTIETOJA: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 63 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Suora terä. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. kombinaatioterä, suora terä tai “sileäposkinen” fl at side. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g 66 • ASE-lehti. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Suora terä. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Kokonaan ruostumattomat tai Zytelkahvalevyjen sisällä olevat teräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Huippurosterista VG-10 valmistettu. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik
SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASElehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. CARA CARA 44 € + postik. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 67. (08) 815 3600 OSTETAAN Sotilaspistoolin kotelo, jossa leima P39. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Suora terä. Tekijä: Malherbe, Liege. Puh. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Kokonaan ruostumattomat tai Zytelkahvalevyjen sisällä olevat teräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. kombinaatioterä, suora terä tai “sileäposkinen” fl at side. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Suora terä. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. 040 5162 421 TILAUKSET JA LISÄTIETOJA: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 63 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASElehdessä. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Terävaihtoehdot ns. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. 95 € + postik. 040 5162 421 MYYDÄÄN Lüttichin tussarin m 1843 miekkapistin. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Puh. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik
Mustaruutirevolveri m 1851 Navy, kal .44, Pietta 320€ Pienoisrevolveri m 1873, kal .22 LR, A.Uberti 500€ Mustaruutirevolveri m 1836 Colt Paterson, kal .36, Uberti 400€ Kivääri m 1894 Winchester Chief Crazy Horse, kal .38-55 850€ Pienoiskivääri m 1873 Carb kal .22 LR Uberti/Stoeger-Accokeek 550€ Nallilukkokivääri Parker Hale Volunteer, kal .451 990€ Nallilukkokivääri Thompson Center Hawken, kal 54 450€ Mustaruutipistooli Antonio Zoli, kal .58 takatukilla 400€. (03) 255 7126 Avoinna poikkeuksellisesti korona-aikana tiistaina, keskiviikkona ja torstaina klo 09 17 www.lahdeniemi.fi VIELÄ TAVARAA RIITTÄÄ, VIELÄ TAVARAA RIITTÄÄ, KANNATTAA TULLA TAMPEREELLE KANNATTAA TULLA TAMPEREELLE TIETYSTI LÄHDENIEMELLE TIETYSTI LÄHDENIEMELLE MEIDÄN PÄÄMIEHEMME MAAILMALLA, KATSO NETISTÄ MEIDÄN PÄÄMIEHEMME MAAILMALLA, KATSO NETISTÄ BRUNOX AG | Pardini Armi | A.Uberti | Davide Pedersoli | Pietta Keräilijöille ja ampujille varastossamme on runsain mitoin S & W revolvereita, Ukko-Mausereita, Uzi mini, Uzi Micro, Tokarev 1938, kilpailupienoispistooleita ja kaikensorttista muuta uutta ja käytettyä. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh