ASE-lehti 40 vuotta! 3/2021 • 12,50€ RUGER PC CARBINE AGUILA 22LR PATRUUNAT UUTUUS: BENELLI LUPO VENÄLÄISET TANKINTAPPAJAT PAL.VKO 2021-33 177550-2103
279 € h. tai hjorth.. 21,90 € Tarkka 8x21 taskukiikari Tarkka 7x50 merikiikari kompassilla Tarkka 10x25 taskukiikari MIKOV Fixir metsästyspuukko 3 terää h. 369 € h. 10,90 € alk. 269 € h. 699 € alk. 679 € maahantuoja • www.hjorth.. 9,90 € h. Terävä tai tylppä kärki. 149,90 € h. 11,90 € alk. 199 € h. 29,90 € h. (kuva 22104) (AMX-ristikko) rasia rasia rasia kiikarit h. COAL ELKO Xtreme Lyijytön ilma-aseen luoti 4,5 mm 0,58 g tai 5,5 mm 1,08 g Hawke AirMax 3-9x40 AO AMX Hawke AirMax 4-12x40 AO AMX Muista myös laadukkaat Hawke-jalustat 11 mm kiskoon tai Weaver-kiskoon. Kauden ohittamattomat tarjoukset Hatsan AirTact ED 4,5 mm (305 m/s) Hatsan 125 jousitoiminen 4,5 mm (380 m/s), 5,5 mm (305 m/s) ja 6,35 mm (230 m/s) Hatsan BullBoss camo, lippaallinen, paineilma 5,5 mm (325 m/s) COAL Field Target Tarkka PCP-luoti, 4,5 ja 5,5 mm COAL Heavy 6,35 Laadukas 6,35 mm luoti. 39 € h. Hawke AirMax 4-12x50 AO AMX Hawke ilma-asekiikarit AMX-ristikko, takuu 10 vuotta ilma-aseen luodit Hatsan 125 Sniper jousitoiminen 4,5 mm (380 m/s), 5,5 mm (305 m/s) ja 6,35 mm (230 m/s) Hatsan AT44T-10 Tactical QE paineilma 5,5 mm 295 m/s ja 6,35 m 265 m/s, QE-vaimennin Hatsan käsipumppu Hatsan Charging Kit painepulloadapteri Hatsan AirTact ED h. 219 € h. 149 € h. Tarjoukset voimassa sitoumuksetta 30.9.2021 asti tai niin kauan kun tarjouserää riittää. 179 € h. . 249 € alk. Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta ase.. 79 € maahantuoja • www.hjorth.?
Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Erityisesti vähenivät käsituliaseilla ja haulikoilla tehdyt henkirikokset. Tilanne on siis verraten hyvä. Ampuma-aseella tehtyjen henkirikosten kokonaismäärä on käytännössä puolittunut vuosituhannen alkupuolesta, mutta luvattomien aseiden osuus on suhteellisesti ottaen noussut merkittävästi. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Epätyypillisillä ampuma-aseilla tehtyjen rikosten määrä on kuluvalla vuosikymmenellä sen sijaan lisääntynyt.” Rikollisilla on siis myös entistä enemmän ”epätyypillisiä aseita”. Hyvät Lukijat, Koronauutisten ohella Ruotsin on kerrottu saavuttaneen EU:n ennätyksen ampumalla tehdyissä henkirikoksissa. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Niissä vuositasolla muutamassa -jokainen toki liikaaluvallisella aseella tehdyssä henkirikoksessa väline on tyypillisesti metsästysase ja paikkana koti. Sakkoja tai ehdollista tulee, taparikollista ne eivät tunnetusti rasita. Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti eli “Henkirikoskatsaus 2020” kertoo, että henkirikosten määrä on suomessa puolittunut lukuun 83 vuosituhannen alkupuoleen verrattuna. Ilmiönä on tunnistettu sekin, että nuoriso(kin) lisääntyvässä määrin kantaa myös teräaseita sekä rikoksentekotarkoituksessa (mm. Kaikki oikeudet pidätetään. Koska Ruotsi on kutakuinkin EU:n kärkeä sosiaaliturvassa, tällä perusteella EU tulenee siis vajoamaan täydelliseen anarkiaan. ”Aineissa” oli noin kolmasosa kaikista tappajista 2019. köyhyys ja syrjäytyminen. Ampuma-aseella tehtiin Suomessa 14 prosenttia vuoden 2019 henkirikoksista. Suomessa “uusi normaali” on viranomaisten varsin aiheellinen huoli siitä, että laittomien ampuma-aseiden kantaminen ja käyttäminen on lisääntymään päin. Tilastojen valossa on selvää, että luvattomien aseiden saatavuus, kantaminen ja käyttäminen on lisääntynyt ja miksipä ei lisääntyisi. Suurin osa henkirikoksia tehdäänkin teräaseella ja keittiöveitsi on niistä yleisin. Olisiko kuitenkin syytä kehittää lainsäädäntöä tai edes oikeuskäytäntöä oikeusvaltion suuntaan, että kun ase tavataan -kuten yleensä tavataankäyttövalmiina rikostaustaisen henkilön hallusta, tuomio alettaisiin mitata taulukon yläpäästä, eli vankeutena. Noin 10 % henkirikoksista tehdään luvattomalla aseella. Nämä henkirikokset olisi siis, ikävä kyllä, lähes poikkeuksetta tehty joka tapauksessa. Poliisin työtä ei helpota sekään, että laajaa julkisuutta saaneiden useiden ampumavälikohtausten jälkeen kohtuullisen hyvin onnistuneen operaation seurauksena saatiin kaduilta pois 34 luvatonta asetta. Merkille pantavaa on se, että…. Syyksi on mainittu mm. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 40. päärikoksena on yleensä törkeämpi teko, tyypillisesti törkeä pahoinpitely. Nyt kiitokseksi käynnistettiin tutkinta siitä, oliko poliisin toiminta ollut “väärin”, koska seuranta oli kohdennettu juuri siihen viiteryhmään, jonka keskuudessa nämä väkivaltarikokset, niiden yritykset tai ilmeinen valmistelu tapahtuivat. Aselaillamme ei ole ole käytännössä mitään vaikutusta, ellei sellaisena pidetä kasvanutta pimeiden aseiden markkinaa. Itse asiassa todella harva taparikollinen edes saa tuomiota ampuma-aseesta, koska ns. Uutta on se, että huumausaineiden rooli henkirikoksista on suorastaan räjähtänyt. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. yleistyneet katuryöstöt), että niiltä suojautuakseen. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Sitten se suurin yhteinen nimittäjä: Yli kaksi kolmasosaa tekijöistä (72 % miehistä, naiset hieman harvemmin) oli humalassa. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Sitä yksityiskohtaa ei kuitenkaan voi tarpeeksi korostaa, että rikollisten ampuma-aseet ovat käytännössä sekä luvattomia, että alkuperältään pääosin tuntemattomia. Ase-lehti on Aikakausmedia ry:n jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Tuomion mittaamisessa ei ole käytännön eroa siinä, löytyykö ase vanhana sotamuistona muutoin kunniallisen kansalaisen lipaston laatikosta vai kadulta huumerikollisen hallusta. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Tuo 14 % on sinänsä melko pitkän ajan vakio. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus Pohjoismaihin 62,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 67,70 € Muut maat lentopostina 85,50 € Irtonumerot 12,50 € Lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Kyllä, ruotsin malliin konetuliaseet. ”ampuma-aseella tehtyjen henkirikosten väheneminen ajanjaksojen välillä tapahtui ensisijaisesti laillisilla aseilla tehdyissä rikoksissa (–53%). All rights reserved
MALINEN Winchester Wildcat 22LR – nykyaikainen halpispiekkari ....................34 J. MALINEN Esittelyssä PMC X-TAC Match – tarkkuuspatruunat .....................................56 MIKA PITKÄNEN SAHS: Puheenjohtajan palsta ..................... 12 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Asehistoriaa: BRNO ZKR 551 – Itäblokin paras revolveri ..........................24 VESA TOIVONEN Aguila 22LR patruunat ................................... Malinen eränkäynnin erikoissivusto. 31 J. MALINEN Geco DTX – suurkuluttajille suunnattu patruunasarja ..................................................52 J. 4 • ASE-lehti 3/2021 Tässä numerossa: Ruger PC Carbine Chassis System – varusteluvalmis .............................................6 VESA TOIVONEN Asehistoriaa: Tankintappajia massoille venäläiset 14,5 mm panssarintorjuntakiväärit .......... 34 Benelli Lupo, s. Malinen Winchester Wildcat 22LR , s. 44. MALINEN Benelli Lupo .....................................................44 J. 60 PASI KESÄNIEMI Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: J. Kuva: J
AP66 7.65 Br pist. 395,Husqvarna L-40, 9 mm Para + VL. 300,VZ-52 7.62 x 39 kiv. 350,Holek Mod. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. taittop. Käyttäm. 26” uusia ........................ Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 20/76-22 LR rihla, uusia ...................... vanhempien mukana ilmaiseksi. 250,Eusta Mod. 385,Taurus .357 Mag. 320,ROME-ALUMIINITUKIT Saatavana Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. alk. 65 Gun Show 30.-31.10.2021 Hotelli Ellivuori Sastamala, s. 420,Sabatti Falcon ST. PPK 7.65 Br pist. 500,CZ-83 Mod. 28” teräshaul.kelp. 033 7.65 Br pist. 6” sin. 22 LR pist. rev. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. Taskuase ........... 195,Holek Mod. 690,Walther P22 Target .22 LR pist. salkku, uusia ........................ 90B Biathlon .22 LR + 4 lipas, salk. 175,Rossi .357 Mag. 220,Mauser Hunter .38 SPL, 4” sin. 6” sin. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 12/76 vs. Käyttäm. 180,Heckler & Koch USP .40 S&W, musta, uusia ......................... salkussa, uusia ............... p-aut. 62 Koronatilanteen vuoksi muutokset mahdollisia. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. ........................................... 330,Taurus .38 SPL rev. Ei taskuase. P7 7.65 Br pist. 220,Tanfoglio Force . 60 pist. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. tyydyttäviä ...................... 550,Hege Mod. 150,Browning Buckmark .22 LR, salkussa, uusia ......................... uusia ....................... 690,Sabatti Forest ST. Käyttäm. 12/76-222 Rem. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. salkussa, uusia ......... 6” Chrom. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. ....... Taskuase .............. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Käyttäm. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Historiallisten aseiden ampumakilpailut su 1.8.2021 Seppälän ampumarata Kalvola, s. 400,Manurhin Mod. 420,CZ-85 B, 9 mm Para, laatikko + varust. uusia ............................................ klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. 295,Bernardelli Mod. 920,S&W Mod. ampumaton laatik. Käyttäm. 4” sin. 6” sin. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. 480,Lakefield p-k. 261 .22 LR rev. uusia .......... 2214 .22 LR, taskuase, salkku, uusia ................ kertatuli, uusia ............... Taskuase .................. 2 x lipas, salkku, uusia ......... ............................ 7.65 Br. 350,Baikal IZH-18MH .308 Win. uusi ......... 2 x lipas, salkku, uusia.............. 261 .22 LR rev. 2 x lipas, pistin, ampumaton .... Kruusattu, taskuase .. 190,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia ...................
Myös lipaskuilu on runkoon kiinnittyvä irto-osa ja tuttuun tapaan paikallaan on Ruger-kuilu, jonka suurin osa korvannee toimitukseen kuuluvalla Glock-versiolla heti. Mukava piirre on, että laukaisu on (muistikuvan perusteella) edeltäjää parempi, Lymanin laukaisuvastusmittarin mukaan keskiarvo oli 2,42 kg ja hyvin tasainen. Ulospäin runko on modernin räyhäkkäästi muotoiltu. 6 • ASE-lehti. Aseen ydin on tuo tukirunko, ”chassis”, joka on lasivahvisteisesta mustasta muovista tehty kourumainen kappale, johon lukonkehys kiinnittyy kahdella ruuvilla, takaa päältä ja edestä alta. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN KU VA : PI XA BA Y.C OM /C OM FR EA K Aseen räjäytyskuva. Nyttemmin Oy. K. Hjorth Ab on saanut maahan myös aseen uusinta Chassis System –mallia (tuote #19124), joka nimensä mukaisesti on kasattu erilliseen tukirunkoon. Perusmallista edukseen poiketen tämän aseen 16,1” / 409 mm piippu on vapaasti vähtelevä. Lippaan yksipuolisen kiinnityssalvan kätisyys on vaihdettavissa ohjekirjaa seuraten. Tässä suhteessa Ruger seuraa tämän ajan trendiä, aseetkin ovat vain runkoja, joita omistajat sitten varustelevat mielihalujensa mukaan. Alumiinista tehty putkimainen etutukki kun kiinnittyy piipun perän paksunnokseen neljällä järeällä ruuvilla ja siitä eteenpäin paksuhko uritettu piippu on täysin vapaana. Perusmallista poiketen tukin jatkopaloja ei kuulu toimitukseen, joten isolle miehelle perä jää lyhyeksi. Rungon alle kiinnittyy pultilla AR-yhteensopiva pistoolinkahva, jonka voi halutessaan korvata jollain mieluisammalla. Piipun perän päälle on ruuvattu lyhyt pätkä Picatinny-kiskoa, vaikkapa valopistetai hologrammitähtäimen Ruger PC Carbine oli testissä jo Ase 5/2018:ssa ja tuolloin siitä syntyi erittäin myönteinen kuva. Vetopituudet ovat 267, 300, 316, 332 ja 348 mm ja aseen kokopituus on vastaavasti 819...900 mm eli kyseessä on Aselain mukaan kivääri, toimintatapakoodi 3, lippaallinen itselataava kertatuli. Näin tehtiin nytkin ja tällöin paljastui, että kuilu ei ole yhteensopiva vanhempien vain yhdeltä puolelta lukittuvien Glock-lippaiden kanssa, sillä lipas ei mene pohjaan kuin voimalla ja lukon aukipitosalpa ei toimi; Glockin sukupolvisekoilut ovat tuoneet murheita, oli sitten kyse aseista tai Gaston Glockin vaimoista. RUGER PC CARBINE CHASSIS SYSTEM VARUSTELUVALMIS Toimintaperiaatteeltaan PCC on itselataavaa lippaallista kertatulta ampuva ase, jonka toiminta perustuu puhtaasti massasulkuun, ilman mitään varsinaisia lukitusmekanismeja. Tarkkuuskokeisiin varattiin G26:n epänormaalin lyhyt kymmenen patruunan lipas, joka penkistä ammuttaessa on kätevämpi ja ei-ERVA. Koeaseeseen istutettiin 31+2 patruuna vetävä normaalikokoinen lipas, joka EU-Suomessa on ERVAa. purettaessa tippuvat sokat. Hyvä puoli on, että perä on suora kuin kainalosauva ja rekyyli tulee suoraan olkaan, ilman piipunnostotaipumusta. Rungon peräpäässä on pystyssä pätkä Picatinny-kiskoa, johon Magpullin tunnetusti hyvälaatuinen teleskooppiperä kiristetään poikittaispultilla. Laukaisukoneisto on entisellään ml
Perusmallista poiketen tukin jatkopaloja ei kuulu toimitukseen, joten isolle miehelle perä jää lyhyeksi. Aseen ydin on tuo tukirunko, ”chassis”, joka on lasivahvisteisesta mustasta muovista tehty kourumainen kappale, johon lukonkehys kiinnittyy kahdella ruuvilla, takaa päältä ja edestä alta. Hjorth Ab on saanut maahan myös aseen uusinta Chassis System –mallia (tuote #19124), joka nimensä mukaisesti on kasattu erilliseen tukirunkoon. Laukaisukoneisto on entisellään ml. K. Myös lipaskuilu on runkoon kiinnittyvä irto-osa ja tuttuun tapaan paikallaan on Ruger-kuilu, jonka suurin osa korvannee toimitukseen kuuluvalla Glock-versiolla heti. RUGER PC CARBINE CHASSIS SYSTEM VARUSTELUVALMIS Toimintaperiaatteeltaan PCC on itselataavaa lippaallista kertatulta ampuva ase, jonka toiminta perustuu puhtaasti massasulkuun, ilman mitään varsinaisia lukitusmekanismeja. Rungon peräpäässä on pystyssä pätkä Picatinny-kiskoa, johon Magpullin tunnetusti hyvälaatuinen teleskooppiperä kiristetään poikittaispultilla. Perusmallista edukseen poiketen tämän aseen 16,1” / 409 mm piippu on vapaasti vähtelevä. Rungon alle kiinnittyy pultilla AR-yhteensopiva pistoolinkahva, jonka voi halutessaan korvata jollain mieluisammalla. Mukava piirre on, että laukaisu on (muistikuvan perusteella) edeltäjää parempi, Lymanin laukaisuvastusmittarin mukaan keskiarvo oli 2,42 kg ja hyvin tasainen. Vetopituudet ovat 267, 300, 316, 332 ja 348 mm ja aseen kokopituus on vastaavasti 819...900 mm eli kyseessä on Aselain mukaan kivääri, toimintatapakoodi 3, lippaallinen itselataava kertatuli. ASE-lehti • 7. Tässä suhteessa Ruger seuraa tämän ajan trendiä, aseetkin ovat vain runkoja, joita omistajat sitten varustelevat mielihalujensa mukaan. purettaessa tippuvat sokat. Tarkkuuskokeisiin varattiin G26:n epänormaalin lyhyt kymmenen patruunan lipas, joka penkistä ammuttaessa on kätevämpi ja ei-ERVA. Hyvä puoli on, että perä on suora kuin kainalosauva ja rekyyli tulee suoraan olkaan, ilman piipunnostotaipumusta. Piipun perän päälle on ruuvattu lyhyt pätkä Picatinny-kiskoa, vaikkapa valopistetai hologrammitähtäimen Ruger PC Carbine oli testissä jo Ase 5/2018:ssa ja tuolloin siitä syntyi erittäin myönteinen kuva. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN KU VA : PI XA BA Y.C OM /C OM FR EA K Aseen räjäytyskuva. Näin tehtiin nytkin ja tällöin paljastui, että kuilu ei ole yhteensopiva vanhempien vain yhdeltä puolelta lukittuvien Glock-lippaiden kanssa, sillä lipas ei mene pohjaan kuin voimalla ja lukon aukipitosalpa ei toimi; Glockin sukupolvisekoilut ovat tuoneet murheita, oli sitten kyse aseista tai Gaston Glockin vaimoista. Alumiinista tehty putkimainen etutukki kun kiinnittyy piipun perän paksunnokseen neljällä järeällä ruuvilla ja siitä eteenpäin paksuhko uritettu piippu on täysin vapaana. Nyttemmin Oy. Ulospäin runko on modernin räyhäkkäästi muotoiltu. Lippaan yksipuolisen kiinnityssalvan kätisyys on vaihdettavissa ohjekirjaa seuraten. Koeaseeseen istutettiin 31+2 patruuna vetävä normaalikokoinen lipas, joka EU-Suomessa on ERVAa
Avotähtäimiä aseessa ei ole enää lainkaan. Vaimenninta asennettaessa pitää muistaa poistaa kierteen suojaholkin kiinnipysymistä varmistava O-rengas, sillä se saattaa vääntää vaimenninta vinoon. Piipun suussa on holkin suojaama ½”-28 UNF –kierre äänenvaimentimen tai suujarrun (niin, sellaisiakin jotkut kaipaavat jopa tässä kaliiperissa!) asentamista varten. Kokeiltaessa ei saatu aikaiseksi vähäisintäkään avautumisen oiretta. Alkuperäinen piipun liitos oli mallia FUBAR ja nykymallissa lukitustapin pää (ympyröity) onkin vähemmän kartiomainen tahattoman avautumisen ehkäisemiseksi. Sinänsä tällä ei ole merkitystä, sillä itse valaisinkaan ei ole pikairrotettava. SightMarkin valopiste ja sen takana 3x suurennososa, jotka tässä testissä jäivät käyttämättä koeampujan näköongelmien takia eli valopiste näkyi räjähtävän galaksin kaltaisena sykkivänä roiskahduksena. Valaisimelle on valittavissa linssiyksikön kaulusta pyöräyttämällä joko maksimiteho (MAX), himmeämpi kulkuvalo (NAV) tai srotoskooppitoiminto (STB). Valolle ja laserille on oma käyttökytkimensä ja mikäli laite sammutetaan 1 s sisällä valinnasta, se muistaa tilansa, mutta ei jää päälle. Rugerin oma kymmenen patruunan tumppilipas on korvattu normaalimmalla Glockin 31+2 patruunan versiolla. 8 • ASE-lehti. Niinpä tapin pää on muotoiltu vähemmän kartiomaiseksi ja paremmin pitäväksi. Painonappikytkimessä on kaksi nappia, mutta toiminta on molemmille sama, mikä on hiukan outoa. Pieni ero edeltäjään on, että piipun pikaliitoksen lukitsevan jousitetun salpatapin pää on muotoiltu uusiksi. Tästä on etuna, että pikairrotettavan piipun uudelleenkiinnittäminen ei takuulla vaikuta kohdistukseen, kun tähtäin on samaa palaa. Tässä yhteydessä ei voi liika korostaa sitä, että suoraviivaisesti etenevä laser ja kaarevaa rataa lentävä luoti kohtaavat vain kohdistusetäisyydellä, mitä on vaikea muistaa laserin näkyessä Lipaskuilu on todellinen tötterö, jonne lipas solahtaa helposti. Laserin kohdistus hoidetaan kahdesta pienestä nupista kiertäen. Ase vasemmalta; laserin painonappi on kiinnitetty tilapäisesti nippusiteillä, sillä laitteen mukana tulleen Velcro-nauhan teippi ei aseeseen tarttunut. Pakkaukseen kuului kaksi teippitaustaista Velcro-kiinnikettä, mutta teippi ei tarttunut, joten kytkin kiinnitettiin kahdella nippusiteellä. Isompi kierre olisikin suotavampi, mihin piipussa kyllä olisi ainetta, se on yli 20 mm paksu. Yksikkö asennettiin aseen etutukin latvan alle ja kaapelin päässä olevan painonappikytkimen johto tuotiin tukin vasemmalle kyljelle tukikäden peukalon ulottuville. Etutukki ulottuu aivan piipun suukierteen tyveen saakka, mutta suorapäätyiseenkin vaimentimeen jää pieni pelivara. Varustelukierteen jäljiltä Rugerissa on Sightmarkin valopistetähtäin, sille sivuun kääntyvä 3x suurennusosa ja vielä valaisin / vihreä laser etutukin latvassa. Aseen mukana saatiin myös Sightmark LoPro yhdistetty valaisin ja vihreä laserosoitin (#SM25012). Aseen varusteisiin kuuluu pätkä Picatinny-kiskoa ja se asennettiin etutukin latvan alle valaisinyksikköä varten. Kierteen koko on Yhdysvaltoja ajatellen ymmärrettävä, muttei teknisesti aivan ihanteellinen, sillä kierteen 11,2 mm:sen pääteuran kohdalla ainevahvuus on vain millimetri. asennusta varten. Etutukin päällä, alla ja sivuissa on pitkittäisiä M-LOK-reikiä kuuden kappaleen riveissä kaikkien mahdollisten ja mahdottomien härpäkkeiden asentamiseen. Magpullin valmistama teleskooppiperä on tukevan oloinen ja istuu olalle hyvin. Syynä tähän on, että jotkut käyttäjät onnistuivat ampumaotteellaan kiertämään piippua auki salvan ollessa kiinnikin. Kompakti AU SL4 SMG sopii aseen luonteeseen, laserin käyttökelpoisuuden joutuu jokainen arvioimaan itse
Valaisimelle on valittavissa linssiyksikön kaulusta pyöräyttämällä joko maksimiteho (MAX), himmeämpi kulkuvalo (NAV) tai srotoskooppitoiminto (STB). asennusta varten. Tästä on etuna, että pikairrotettavan piipun uudelleenkiinnittäminen ei takuulla vaikuta kohdistukseen, kun tähtäin on samaa palaa. Pieni ero edeltäjään on, että piipun pikaliitoksen lukitsevan jousitetun salpatapin pää on muotoiltu uusiksi. Aseen mukana saatiin myös Sightmark LoPro yhdistetty valaisin ja vihreä laserosoitin (#SM25012). Tässä yhteydessä ei voi liika korostaa sitä, että suoraviivaisesti etenevä laser ja kaarevaa rataa lentävä luoti kohtaavat vain kohdistusetäisyydellä, mitä on vaikea muistaa laserin näkyessä Lipaskuilu on todellinen tötterö, jonne lipas solahtaa helposti. Etutukin päällä, alla ja sivuissa on pitkittäisiä M-LOK-reikiä kuuden kappaleen riveissä kaikkien mahdollisten ja mahdottomien härpäkkeiden asentamiseen. Piipun suussa on holkin suojaama ½”-28 UNF –kierre äänenvaimentimen tai suujarrun (niin, sellaisiakin jotkut kaipaavat jopa tässä kaliiperissa!) asentamista varten. Kompakti AU SL4 SMG sopii aseen luonteeseen, laserin käyttökelpoisuuden joutuu jokainen arvioimaan itse. Avotähtäimiä aseessa ei ole enää lainkaan. SightMarkin valopiste ja sen takana 3x suurennososa, jotka tässä testissä jäivät käyttämättä koeampujan näköongelmien takia eli valopiste näkyi räjähtävän galaksin kaltaisena sykkivänä roiskahduksena. Kokeiltaessa ei saatu aikaiseksi vähäisintäkään avautumisen oiretta. Rugerin oma kymmenen patruunan tumppilipas on korvattu normaalimmalla Glockin 31+2 patruunan versiolla. Ase vasemmalta; laserin painonappi on kiinnitetty tilapäisesti nippusiteillä, sillä laitteen mukana tulleen Velcro-nauhan teippi ei aseeseen tarttunut. Vaimenninta asennettaessa pitää muistaa poistaa kierteen suojaholkin kiinnipysymistä varmistava O-rengas, sillä se saattaa vääntää vaimenninta vinoon. Etutukki ulottuu aivan piipun suukierteen tyveen saakka, mutta suorapäätyiseenkin vaimentimeen jää pieni pelivara. Painonappikytkimessä on kaksi nappia, mutta toiminta on molemmille sama, mikä on hiukan outoa. Niinpä tapin pää on muotoiltu vähemmän kartiomaiseksi ja paremmin pitäväksi. Varustelukierteen jäljiltä Rugerissa on Sightmarkin valopistetähtäin, sille sivuun kääntyvä 3x suurennusosa ja vielä valaisin / vihreä laser etutukin latvassa. Sinänsä tällä ei ole merkitystä, sillä itse valaisinkaan ei ole pikairrotettava. Yksikkö asennettiin aseen etutukin latvan alle ja kaapelin päässä olevan painonappikytkimen johto tuotiin tukin vasemmalle kyljelle tukikäden peukalon ulottuville. Isompi kierre olisikin suotavampi, mihin piipussa kyllä olisi ainetta, se on yli 20 mm paksu. Kierteen koko on Yhdysvaltoja ajatellen ymmärrettävä, muttei teknisesti aivan ihanteellinen, sillä kierteen 11,2 mm:sen pääteuran kohdalla ainevahvuus on vain millimetri. ASE-lehti • 9. Aseen varusteisiin kuuluu pätkä Picatinny-kiskoa ja se asennettiin etutukin latvan alle valaisinyksikköä varten. Alkuperäinen piipun liitos oli mallia FUBAR ja nykymallissa lukitustapin pää (ympyröity) onkin vähemmän kartiomainen tahattoman avautumisen ehkäisemiseksi. Pakkaukseen kuului kaksi teippitaustaista Velcro-kiinnikettä, mutta teippi ei tarttunut, joten kytkin kiinnitettiin kahdella nippusiteellä. Laserin kohdistus hoidetaan kahdesta pienestä nupista kiertäen. Magpullin valmistama teleskooppiperä on tukevan oloinen ja istuu olalle hyvin. Valolle ja laserille on oma käyttökytkimensä ja mikäli laite sammutetaan 1 s sisällä valinnasta, se muistaa tilansa, mutta ei jää päälle. Syynä tähän on, että jotkut käyttäjät onnistuivat ampumaotteellaan kiertämään piippua auki salvan ollessa kiinnikin
Laserin näkyvyyttä testattiin talviyössä, jolloin täplä kiikaritähtäimen läpi katsoen näkyi vielä 600 metrin päässä tummassa pinnassa; kaukana ovat ne ajat, jolloin huippuluokan laserin hädintuskin näki 25 metriin. Vaimenninta käytettäessä ampujanlasit ovat pakolliset, sen verran paljon aseen patruunapesästä tunkee jäännöspaineen voimalla moskaa, lähinnä ruudinjyväsiä. Kokovaippaiset PPU:t kävivät molemmat sanalla sanoen huonosti. Ammunnan jälkeen ase ja vaimennin onkin kuivateltava ja puhdistettava mahdollisimman pian. Ja tätä ei tehdä keittiön pöydän ääressä, eikä paljain käsin, sen verran paljon on epäterveellistä jaossa. Ampumismukavuudeltaan Ruger on tyypillinen massasulkuinen PCC eli patruunan rekyyli on pieni, mutta lukon mäiske olkaa vasten tuntuu selkeästi, lukon muovinen bufferikin kun on lähinnä symbolinen läpyskä. Ja ase tietenkin oli sisältä mustan möhän peitossa, mutta vasta viimeisillä laukauksilla (kovaksi ladattu G2) tuli kaksi vajaata ulosheittoa, jolloin patruunapesän suulle syntyi suma kuin helsinkiläisen koronalinkobaarin ovelle. Oman kokemukseni mukaan 9 mm on kaliiperina poikkeuksellisen temperamenttinen, hyvän latauksen löytäminen teettää töitä, eivätkä tulokset välttämättä ole siirrettävissä toiseen aseyksilöön, kaikkein vähiten netin tai edes tämän jutun kautta. Vaimentimeksi aseen suulle asennettiin Ase Utra SL4 SMG –vaimennin, jonka M18x1,0-kierteelle aseseppä Leo Tuomi teki kierreadaterin ½”-28 UNF varten. Käytännössä patruunoiden tarkkuus on täysin sama, eikä vanhempi GDHP:kaan kauas jälkeen jää. Koeammunnan tulokset • ampumaetäisyys 50 m • 10 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T ASV+ • Ase Utra SL4 SMG -vaimennin PPU Practice 147 gr 9,5 g FMJ PPU Defense Line 147 gr 9,5 g JHP PPU Subsonic Line 158 gr 10,2 g FMJ Speer Law Enforcement #53617 124 gr 8,0 g Gold Dot HP Speer Law Enforcement #54236 147 gr 9,5 g Gold Dot G2 Pienin osumakuvio mm 59 33 83 44 38 Suurin osumakuvio mm 176 85 141 103 79 Keskiarvo-osumakuvio mm 118,6 59,4 111,3 68,4 59,5* Osumakuvioiden keskihajonta mm 37,7 17,4 25,4 17,4 13,9 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 2,00 1,00 1,87 1,15 1,00 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 83,4 Huomautuksia LOT 1801 LOT F1802 ERVA LOT M18X35 ERVA *2018 testissä 5x5 ls keskiarvoosumakuvio 63,0 mm ERVA Olosuhteet: • lämpötila +6 °C • suhteellinen kosteus 62 % • ilmanpaine 1010 hPa • tyyntä...3 m/s takaa maalin päällä, etäisyydestä viis. Tässä näkyy se, että suurin osa 9 mm Luger –patruunoista ei ole tarkoitettu kuin painietäisyydellä tapahtuvaan melun tuottamiseen ts. AR-sukuisia PCC-aseita vastaan Rugerilla on tekemistä, suurimpana valttina voi pitää pikairrotettavaa piippua, joka mahdollistaa aseen helpomman puhdistamisen, säilyttämisen ja kuljettamisen. Rugerin aseensuunnittelufilosofia on mielenkiintoinen sekoitus amerikkalaista asehistoriaa (M1:n ulkonäkö) ja tehtaan omien aseiden uudelleenlämmittelyä (Ruger 10/22), jotka sitten vatkataan yhteen lähinnä tekniikkalegot (kts. Lopputulos on nykymittapuun mukaan työläästi purettava ase, josta syntyy paljon pikkuosia ja tällä kertaa aseen saaminen palautuskelpoisen puhtaaksi kestikin ennätykselliset 1,5 tuntia. Kun ampumaetäisyys kasvaa tuplaksi, patruunan todellinen laatu tai sen puute tulee näkyvämmäksi. Toiminnallisempaa ammuntaa varten aseen päälle asennettiin Leupold Prismatic 1x14 –tähtäin, jonka lasille kaiverrettu ristikko ei räjähdä vanhoille silmille valopisteiden tapaan.. Koeammuntaan toi pienen lisähaasteen, että Yhdysvalloissa vallalla olevan ennätyksellisen patruunoiden hamstausryntäyksen takia Hjorthin edustamien amerikkalaismerkkien saatavuus on huono. toiminnalliseen ammuntaan (paljon) alle 25 metrin matkalta. Testin tarkin patruuna oli Gold Dot G2, sillä vaikka PPU:n reikäpään keskiarvokuvio oli sama, osumakuvioiden keskihajonta oli G2:ssa pienempi. käyttöohje tai Ase 5/2018 lukon osalta) mieleen tuoviin rakenneratkaisuihin. Kannattaa muuten muistaa puhdistaa myös lippaat, ruutikaasua kun pukkaa koko lippaan pituudelle. Tarkkuudenkin kanssa olin aluksi ihmeissäni, sillä ensimmäisenä kokeillut patruunat tuottivat lähinnä roiskaisuja: pari luotia saattoi olla nipussa ja sitten seuraavat menivät ties minne. Jo monessa aseessa tarkaksi osoittautunut PPU:n raskas reikäpää ja oma lataus (147 gr / 9,5 g Hornady XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua, COL 29,1, Ase-lehti tai kirjoittaja eivät ota vastuuta reseptin osalta) kuitenkin palauttivat luottamukseen aseeseen ja itseen. 10 • ASE-lehti. Speerin tuotteista vielä löytyi ”Patruuna 95”:tä eli poliisimme käyttämää Gold Dotia ja sen parannettua G2-versiota, minkä lisäksi saatiin serbialaisen PPU:n tuotteita kolmea eri laatua ja kaapista löytyi itseladattua luottopatruunaa Hornady XTP –luodilla. Kullakin patruunalla ammuttiin kymmenen viiden laukauksen kuviota, millä alkaa jo olla tilastollistakin luotettavuutta (kts. Koeammuntaa varten aseen päälle asennettiin vanha tuttu Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T ASV+. Lisämausteen tuo, että supersoonisena lähtenyt luoti saattaa ehtiä transsooniselle nopeusalueelle ja silloin luodin vakavuudelle voi tapahtua paljon pahaa, mikä selvimmin on nähty siluettiammunnassa. 050 594 5999, ei nettisivuja Osumistodennäköisyyden perusteita ampumiseen sovelluttuna: Rheinmetall ”Handbook on Weaponry” https://the-eye.eu/ public/WorldTracker.org/Law%20 Enforcement/Handbook%20 on%20Weaponry%20-%20Rheinmetall%20-%201982.pdf sivulta 199 eteenpäin Vaimentimen käytöstä seuraa, että patruunapesästä pöllähtää poikkeuksellisen paljon savukaasuja (lippaan takana näkyvissä), hylsynpoisto pontevoituu ja hylsyt ovat suupuoleltaan pikimustia noesta. Aseen suositushinta (01.03.2021) on 1150,-. Piipun liitos oli tiukka, kiikarinjalat samoin ja vaimentimen tiukkuus tarkistettiin usein, joten mitään mekaanista selitystä ei löytynyt. Sekin tuli jälleen selväksi, että talvisessa päivänvalossa vihreä(kin) laser hukkuu totaalisesti ja se onkin yksinomaan hämäräkäyttöön sopiva. Ampumaotetta vaihtelemalla sai kyllä aikaiseksi osumakeskeispisteen siirtymiä, mutta ei parannuksia osumakuvioihin. Vajaan neljänsadan laukauksen jälkeen ampumapöytä oli kauttaaltaan mustaharmaan moskan kirjoma, kuin pippurimyllyn jäljiltä. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.ruger.com Maahantuojan kotisivut www.ase.fi Aseseppä Leo Tuomi, Kuivalahti (Rauman lähellä), puh. Ensimmäinen tappio oli, että Cronylla ei nopeusmittauksista tullut mitään. Suojalasit ovatkin pakolliset. Aselehti 6/2020)
Ja ase tietenkin oli sisältä mustan möhän peitossa, mutta vasta viimeisillä laukauksilla (kovaksi ladattu G2) tuli kaksi vajaata ulosheittoa, jolloin patruunapesän suulle syntyi suma kuin helsinkiläisen koronalinkobaarin ovelle. Koeammuntaa varten aseen päälle asennettiin vanha tuttu Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T ASV+. ASE-lehti • 11. Laserin näkyvyyttä testattiin talviyössä, jolloin täplä kiikaritähtäimen läpi katsoen näkyi vielä 600 metrin päässä tummassa pinnassa; kaukana ovat ne ajat, jolloin huippuluokan laserin hädintuskin näki 25 metriin. KESÄTARJOUKSIA! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE SRA/IPSC haulikoita mm; Saiga 12/76 IPSC KC-SAIGA-IPSC itselat. Piipun liitos oli tiukka, kiikarinjalat samoin ja vaimentimen tiukkuus tarkistettiin usein, joten mitään mekaanista selitystä ei löytynyt. Kun ampumaetäisyys kasvaa tuplaksi, patruunan todellinen laatu tai sen puute tulee näkyvämmäksi. Lisämausteen tuo, että supersoonisena lähtenyt luoti saattaa ehtiä transsooniselle nopeusalueelle ja silloin luodin vakavuudelle voi tapahtua paljon pahaa, mikä selvimmin on nähty siluettiammunnassa. Vajaan neljänsadan laukauksen jälkeen ampumapöytä oli kauttaaltaan mustaharmaan moskan kirjoma, kuin pippurimyllyn jäljiltä. Ampumismukavuudeltaan Ruger on tyypillinen massasulkuinen PCC eli patruunan rekyyli on pieni, mutta lukon mäiske olkaa vasten tuntuu selkeästi, lukon muovinen bufferikin kun on lähinnä symbolinen läpyskä. Ja tätä ei tehdä keittiön pöydän ääressä, eikä paljain käsin, sen verran paljon on epäterveellistä jaossa. Rugerin aseensuunnittelufilosofia on mielenkiintoinen sekoitus amerikkalaista asehistoriaa (M1:n ulkonäkö) ja tehtaan omien aseiden uudelleenlämmittelyä (Ruger 10/22), jotka sitten vatkataan yhteen lähinnä tekniikkalegot (kts. Koeammuntaan toi pienen lisähaasteen, että Yhdysvalloissa vallalla olevan ennätyksellisen patruunoiden hamstausryntäyksen takia Hjorthin edustamien amerikkalaismerkkien saatavuus on huono. kertatuli lipashaulikko 2490,Saiga 12/76 KC-C2 itselat. AR-sukuisia PCC-aseita vastaan Rugerilla on tekemistä, suurimpana valttina voi pitää pikairrotettavaa piippua, joka mahdollistaa aseen helpomman puhdistamisen, säilyttämisen ja kuljettamisen. Koeammunnan tulokset • ampumaetäisyys 50 m • 10 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Zeiss Diavari-Z 3-12x56 *T ASV+ • Ase Utra SL4 SMG -vaimennin PPU Practice 147 gr 9,5 g FMJ PPU Defense Line 147 gr 9,5 g JHP PPU Subsonic Line 158 gr 10,2 g FMJ Speer Law Enforcement #53617 124 gr 8,0 g Gold Dot HP Speer Law Enforcement #54236 147 gr 9,5 g Gold Dot G2 Pienin osumakuvio mm 59 33 83 44 38 Suurin osumakuvio mm 176 85 141 103 79 Keskiarvo-osumakuvio mm 118,6 59,4 111,3 68,4 59,5* Osumakuvioiden keskihajonta mm 37,7 17,4 25,4 17,4 13,9 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 2,00 1,00 1,87 1,15 1,00 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 83,4 Huomautuksia LOT 1801 LOT F1802 ERVA LOT M18X35 ERVA *2018 testissä 5x5 ls keskiarvoosumakuvio 63,0 mm ERVA Olosuhteet: • lämpötila +6 °C • suhteellinen kosteus 62 % • ilmanpaine 1010 hPa • tyyntä...3 m/s takaa maalin päällä, etäisyydestä viis. Tarkkuudenkin kanssa olin aluksi ihmeissäni, sillä ensimmäisenä kokeillut patruunat tuottivat lähinnä roiskaisuja: pari luotia saattoi olla nipussa ja sitten seuraavat menivät ties minne. Speerin tuotteista vielä löytyi ”Patruuna 95”:tä eli poliisimme käyttämää Gold Dotia ja sen parannettua G2-versiota, minkä lisäksi saatiin serbialaisen PPU:n tuotteita kolmea eri laatua ja kaapista löytyi itseladattua luottopatruunaa Hornady XTP –luodilla. Ammunnan jälkeen ase ja vaimennin onkin kuivateltava ja puhdistettava mahdollisimman pian. Kannattaa muuten muistaa puhdistaa myös lippaat, ruutikaasua kun pukkaa koko lippaan pituudelle. toiminnalliseen ammuntaan (paljon) alle 25 metrin matkalta. Jo monessa aseessa tarkaksi osoittautunut PPU:n raskas reikäpää ja oma lataus (147 gr / 9,5 g Hornady XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua, COL 29,1, Ase-lehti tai kirjoittaja eivät ota vastuuta reseptin osalta) kuitenkin palauttivat luottamukseen aseeseen ja itseen. Käytännössä patruunoiden tarkkuus on täysin sama, eikä vanhempi GDHP:kaan kauas jälkeen jää. Kullakin patruunalla ammuttiin kymmenen viiden laukauksen kuviota, millä alkaa jo olla tilastollistakin luotettavuutta (kts. Ensimmäinen tappio oli, että Cronylla ei nopeusmittauksista tullut mitään. Testin tarkin patruuna oli Gold Dot G2, sillä vaikka PPU:n reikäpään keskiarvokuvio oli sama, osumakuvioiden keskihajonta oli G2:ssa pienempi. käyttöohje tai Ase 5/2018 lukon osalta) mieleen tuoviin rakenneratkaisuihin. Vaimenninta käytettäessä ampujanlasit ovat pakolliset, sen verran paljon aseen patruunapesästä tunkee jäännöspaineen voimalla moskaa, lähinnä ruudinjyväsiä. Oman kokemukseni mukaan 9 mm on kaliiperina poikkeuksellisen temperamenttinen, hyvän latauksen löytäminen teettää töitä, eivätkä tulokset välttämättä ole siirrettävissä toiseen aseyksilöön, kaikkein vähiten netin tai edes tämän jutun kautta. Ampumaotetta vaihtelemalla sai kyllä aikaiseksi osumakeskeispisteen siirtymiä, mutta ei parannuksia osumakuvioihin. Toiminnallisempaa ammuntaa varten aseen päälle asennettiin Leupold Prismatic 1x14 –tähtäin, jonka lasille kaiverrettu ristikko ei räjähdä vanhoille silmille valopisteiden tapaan.. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. Kokovaippaiset PPU:t kävivät molemmat sanalla sanoen huonosti. kertatuli lipashaulikko, pitkä 425mm piippu 1890,Uzkon TR100-CL13 12/76, 20” itselat. Sekin tuli jälleen selväksi, että talvisessa päivänvalossa vihreä(kin) laser hukkuu totaalisesti ja se onkin yksinomaan hämäräkäyttöön sopiva. Suojalasit ovatkin pakolliset. 08 Legend, Parabelum kopio, toimiva nivellukko, blowback 165,IWI MINI UZI 4,5 mm Co2 5.8141 139,UUDET KOTISIVUMME WWW.ASETALO.COM! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys– ja urheiluaseita. Lopputulos on nykymittapuun mukaan työläästi purettava ase, josta syntyy paljon pikkuosia ja tällä kertaa aseen saaminen palautuskelpoisen puhtaaksi kestikin ennätykselliset 1,5 tuntia. kertatuli lipashaulikko ovh 645,NYT 550,Benelli M1 Super 90, 12/76 20” itselat, käytetty hyvä 800,Colt revolvereita: Colt King Cobra 4” Target 38/357 magnum STS, UUTUUS! 1650,Colt King Cobra 3” STD 38/357 magnum STS 1350,Tulossa! Colt Python 38/357 magnum 4” STS 2450,VARAA OMASI, PIENI ERÄ! SRA/IPSC tarjontaa: B&T APC9-G Custom AR15 tuubilla Glock lippaat Aimpoint T-2 3850,B&T APC9 SD 9MM PARA CARBINE BT-36023 3800,B&T APC9-P G Glockin lippaat, uusilla 300/600 mitoilla, BT-36005-G 3480,B&T APC9-G-SUOMI, Glockin lippaat, BT-36013 3190,Colt AR15A4 5,56/223 rem 20” HBAR 1850,Colt CM7Sentry kivääri kal 308 win 2850,Colt Expanse 2000 5,56/223 rem 16” 1290,Colt LE6940 5,56/223 rem kivääri 2250,Saiga MKK106 308 win kivääri 1750,Saiga Tigr VSD 02 VER 01 7,62x53R kivääri 1990,Stag Arms tarjouksia… Stag Arms AR-10 KAL 308 2350,00 Stag Arms M4 AR15 20” HBAR 1800,00 Stag Arms 2R Plus AR15 16” 1860,00 Stag Arms 3R AR15 16” ei tähtäimiä, kisko päällä 1595,00 Stag Arms 1R AR15 16” 1780,00 Stag Arms 2T AR15 16” 2150,00 Stag Arms STAG-10 6,5 CREEDMOOR 24” 2450,00 Stag Arms PXC-9 PCC Carbine 9MM 16” 2290,00 Umarex CO2 ilmapistooleita/revolvereita; Glock 19 4,5 BB kuulilla, aidon kokoinen ilmapistooli 145,Glock 17 Gen4 4,5 BB kuulilla 170,Glock 17 4,5 Co2 Blowback 5.8364 230,Beretta M9A3 4,5 mm (.177) 5.8347 165,Colt SAA 45 revolveri niklattu 4,5mm 195,Colt 1911 A1 4,5mm pistooli 239,Colt Defender Co2 4,5mm 5.8310 129,Walther PPQ 4,5mm poliisin virka-aseen kopio 160,Walther PPK/S Co2 BB 5.8315 135,Walther P38, kal 4,5mm 165,P .08 Legends, Parabellumin kopio 98,P. Tässä näkyy se, että suurin osa 9 mm Luger –patruunoista ei ole tarkoitettu kuin painietäisyydellä tapahtuvaan melun tuottamiseen ts. 050 594 5999, ei nettisivuja Osumistodennäköisyyden perusteita ampumiseen sovelluttuna: Rheinmetall ”Handbook on Weaponry” https://the-eye.eu/ public/WorldTracker.org/Law%20 Enforcement/Handbook%20 on%20Weaponry%20-%20Rheinmetall%20-%201982.pdf sivulta 199 eteenpäin Vaimentimen käytöstä seuraa, että patruunapesästä pöllähtää poikkeuksellisen paljon savukaasuja (lippaan takana näkyvissä), hylsynpoisto pontevoituu ja hylsyt ovat suupuoleltaan pikimustia noesta. Aseen suositushinta (01.03.2021) on 1150,-. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.ruger.com Maahantuojan kotisivut www.ase.fi Aseseppä Leo Tuomi, Kuivalahti (Rauman lähellä), puh. Aselehti 6/2020). Vaimentimeksi aseen suulle asennettiin Ase Utra SL4 SMG –vaimennin, jonka M18x1,0-kierteelle aseseppä Leo Tuomi teki kierreadaterin ½”-28 UNF varten
Sittemmin Neuvostoliitossa kopioitiinkin kyseinen ase 12,7 x 108 mm konekiväärinpatruunalle pesitettynä. B32-luodilla ladattu 14,5 mm patruuna otettiin virallisesti käyttöön heinäkuun 15. (SA-kuva) 12 • ASE-lehti. Tässä tutkitaan Kiestingin kevättaisteluissa vuonna 1942 sotasaaliiksi saatua aseistusta, joukossa myös PTRD:itä. Suomalaiset saivat jatkosodassa sotasaaliikseen sekä PTRDettä PTRS-panssarintorjuntakivääreitä. Ehdotus uuden keernamateriaalin käytöstä tuli Moskovan kovametalliseoskombinaatilta ja luodin kehittelyyn osallistui useampiakin suunnittelijoita. Patruunaa kehiteltiin edelleen vuosina 1939-40, tänä aikana mm. Asiaa ei sen kummemmin tutkittu ennen 1930-luvun alkua, jolloin havahduttiin panssarivaunujen ja erityisesti niiden panssaroinnin kehittyneen. Itse Stalinin käskyllä alkoi kuumeinen valmistelu saksalaisten vaunut lävistävien keveiden panssarintorjuntakivääreiden saamiseksi nopeasti tuotantoon ja joukoille. Tosin tämä tapahtui niinkin myöhään kuin kesä-heinäkuussa 1941 hätätoimenpiteenä ennen 14,5 mm pst-kivääreiden käyttöön saamista. parannettiin luodin teräskeernan muotoilua ja tehtiin hylsynkannan ainevahvuuksiin liittyviä kokeiluja. Neuvostoliitossa alkoi panssarintorjunta-aseiden suunnittelu, jota tosin vuosina 1931-38 leimasi suunnitelmallisuuden puute. VENÄLÄISET 14,5 MM PANSSARINTORJUNTAKIVÄÄRIT TANKINTAPPAJIA MASSOILLE 1920-luvulla Neuvostoliitossa vielä uskottiin, että panssarivaunuja vastaan ei tarvittaisi erityistä panssarintorjuntatykkiä tai -kivääriä, vaan tehtävä voitaisiin toteuttaa kenttätykeillä. Yhteistä kehitelmille oli se, että niitä ei ollut suunniteltu helposti jalkaväen mukana kulkeviksi etulinjan aseiksi, vaikka toiveissa olikin ollut ensimmäisen maailmansodan aikaista saksalaista 13 mm Mauser-panssarintorjuntakivääriä muistuttava ase. Aseen tuli lisäksi olla kevyt ja helposti liikuteltava. Ylhäältä annettujen selkeiden kriteerien puuttuessa asesuunnittelijat kehittelivät täysin turhaan useampiakin 20-37 mm panssarintorjuntatykkejä, joita ei koskaan hyväksytty käyttöön. Tarve panssarintorjuntakiväärille oli TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Puna-armeijan panssarintorjunta ei kyennyt pysäyttämään saksalaisia panssarivaunuja. Kehitystyön tuloksena syntyi kaksi asemallia, joita vielä näinä päivinäkin saattaa näkyä käytössä maailman konfliktialueilla. Tämä johti jo samana vuonna uuden 14,5 x 114 mm patruunan kehittämiseen, patruunassa käytetty luoti oli varustettu karkaistulla teräskeernalla ja sen lähtönopeus oli 1012 m/s. BS-41-luotinen patruuna otettiin käyttöön elokuun 15. päivänä 1941. 14,5 MM PST-KIVÄÄRIN SYNTY Vasta marraskuun 1938 alussa Punaarmeijan johto määritteli pst-kivääriltä vaadittavan panssarinläpäisykyvyn, joka oli 20 mm teräslevyä 60 asteen iskukulmalla 500 m matkalta ammuttuna. Samana vuonna kehitettiin lisäksi volframikarbiidikeernalla varustettu luoti, joka paransi läpäisyä merkittävästi. päivänä 1941
14,5 MM PST-KIVÄÄRIN SYNTY Vasta marraskuun 1938 alussa Punaarmeijan johto määritteli pst-kivääriltä vaadittavan panssarinläpäisykyvyn, joka oli 20 mm teräslevyä 60 asteen iskukulmalla 500 m matkalta ammuttuna. (SA-kuva) ASE-lehti • 13. Samana vuonna kehitettiin lisäksi volframikarbiidikeernalla varustettu luoti, joka paransi läpäisyä merkittävästi. Kehitystyön tuloksena syntyi kaksi asemallia, joita vielä näinä päivinäkin saattaa näkyä käytössä maailman konfliktialueilla. Tässä tutkitaan Kiestingin kevättaisteluissa vuonna 1942 sotasaaliiksi saatua aseistusta, joukossa myös PTRD:itä. parannettiin luodin teräskeernan muotoilua ja tehtiin hylsynkannan ainevahvuuksiin liittyviä kokeiluja. Tosin tämä tapahtui niinkin myöhään kuin kesä-heinäkuussa 1941 hätätoimenpiteenä ennen 14,5 mm pst-kivääreiden käyttöön saamista. päivänä 1941. päivänä 1941. VENÄLÄISET 14,5 MM PANSSARINTORJUNTAKIVÄÄRIT TANKINTAPPAJIA MASSOILLE 1920-luvulla Neuvostoliitossa vielä uskottiin, että panssarivaunuja vastaan ei tarvittaisi erityistä panssarintorjuntatykkiä tai -kivääriä, vaan tehtävä voitaisiin toteuttaa kenttätykeillä. Patruunaa kehiteltiin edelleen vuosina 1939-40, tänä aikana mm. Tarve panssarintorjuntakiväärille oli TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Puna-armeijan panssarintorjunta ei kyennyt pysäyttämään saksalaisia panssarivaunuja. Sittemmin Neuvostoliitossa kopioitiinkin kyseinen ase 12,7 x 108 mm konekiväärinpatruunalle pesitettynä. Itse Stalinin käskyllä alkoi kuumeinen valmistelu saksalaisten vaunut lävistävien keveiden panssarintorjuntakivääreiden saamiseksi nopeasti tuotantoon ja joukoille. B32-luodilla ladattu 14,5 mm patruuna otettiin virallisesti käyttöön heinäkuun 15. BS-41-luotinen patruuna otettiin käyttöön elokuun 15. Asiaa ei sen kummemmin tutkittu ennen 1930-luvun alkua, jolloin havahduttiin panssarivaunujen ja erityisesti niiden panssaroinnin kehittyneen. Aseen tuli lisäksi olla kevyt ja helposti liikuteltava. Ylhäältä annettujen selkeiden kriteerien puuttuessa asesuunnittelijat kehittelivät täysin turhaan useampiakin 20-37 mm panssarintorjuntatykkejä, joita ei koskaan hyväksytty käyttöön. Yhteistä kehitelmille oli se, että niitä ei ollut suunniteltu helposti jalkaväen mukana kulkeviksi etulinjan aseiksi, vaikka toiveissa olikin ollut ensimmäisen maailmansodan aikaista saksalaista 13 mm Mauser-panssarintorjuntakivääriä muistuttava ase. Tämä johti jo samana vuonna uuden 14,5 x 114 mm patruunan kehittämiseen, patruunassa käytetty luoti oli varustettu karkaistulla teräskeernalla ja sen lähtönopeus oli 1012 m/s. Ehdotus uuden keernamateriaalin käytöstä tuli Moskovan kovametalliseoskombinaatilta ja luodin kehittelyyn osallistui useampiakin suunnittelijoita. Neuvostoliitossa alkoi panssarintorjunta-aseiden suunnittelu, jota tosin vuosina 1931-38 leimasi suunnitelmallisuuden puute. Suomalaiset saivat jatkosodassa sotasaaliikseen sekä PTRDettä PTRS-panssarintorjuntakivääreitä
Tähän saatiin kaivattuja resursseja panssarintorjuntakivääreiltä. kasvanut 1930-luvun lopulla niin suureksi, että uudelle 14,5 mm patruunalle alettiin vuonna 1939 kehittää aseita, vaikka patruunaa ei vielä ollutkaan kehitetty aivan loppuun saakka. Kovrovin tehtaalla vuonna 1942 valmistetun aseen merkinnät. Lukonkammen alapuolella näkyy kammen avauskiilana toimiva teräslevy, jonka jyrkästi nousevaa etureunaa vasten rekyylissä liikkuva kampi kiertyy 90 astetta, jolloin sulku avautuu. Lukonkehyksen päällä olevasta aukosta ampuja tai hänen apulaisensa syötti patruunan suoraan patruunapesään. Elokuun 26. Degtjarevin pst-kiväärin lukko purettuna. Jälkikäteen ajateltuna täysin järjetön päätös johtui neuvostotiedustelun antamista virheellisistä raporteista koskien uusien saksalaisten panssarivaunujen panssarointia ja aseistusta. Huomaa aseen pelkistetty kaksiasentoinen takatähtäin. ??????????????. Perälevy on sekin pehmustettu nahalla, ja sen alapuolella on puinen kappale, jota vasten tukikäsi lepää ammuttaessa. Suurin osa Rukavishnikovin asetta ja 14,5 mm patruunaa vaivanneista alkuvaikeuksista saatiin nopeasti ratkaistua, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua eikä asetta ehditty valmistaa pientä esisarjaa enempää. 1939 ????) ja 15 000 kappaleen erän valmistuksesta vuoden 1940 aikana. Shpitalnijin, Vladimirovin ja Rukavishnikovin aseita vertailtiin elokuussa 1939, ja Rukavishnikovin kivääri todettiin ominaisuuksiltaan ylivertaiseksi. Sen rakenne oli monimutkainen, mikä teki siitä hitaan ja kalliin valmistaa sekä alttiin vikaantumisille. Panssarintorjuntakivääreitä koskeneen päätöksen tekee hieman ymmärrettävämmäksi se, että venäläiset olivat Suomea vastaan käydyssä talvisodassa huomanneet aliarvioineensa konepistoolin taktisen merkityksen ja kyseisen seikan korjaaminen vaati huomattavaa panostusta uusien konepistoolimallien kehittämiseen. Tuotanto oli määrä aloittaa Kovrovin asetehtaalla saman tien ja kourallinen aseita ehtikin valmistua vielä vuoden 1939 puolella. Boris Shpitalnij kehitti lyhyeen piippurekyyliin perustuvan kertalaukaustyyppisen pstkiväärin, jossa patruuna syötettiin käsin, mutta hylsy poistui automaattisesti. PTRD:n varusteet: patruunalaukku, joita asetta kohden oli kaksi, sekä puhdistuspuikko, kiintoavain, ruuvimeisseli ja öljypullo, joka oli sama kuin kivääreissäkin käytetty malli. Sama pätee myös aseiden etutähtäimiin, PTRS:n (oikealla) jyväjalka suojarenkaineen on ollut huomattavasti vaativampi valmistaa. ??????. Tämäntyyppinen etutuki otettiin myös DP-27:n tuotantoon sodan loppupuolella. Edellisiä etevämpi kehitelmä oli kuitenkin Nikolai V. 14 • ASE-lehti. Lukon sisällä on voimakkaalla jousella varustettu iskuri, jonka perään on muotoiltu koukkumainen varmistin. Kuvasta puuttuu öljyharja. Huomaa aseen etutuet, joiden muotoilu muistuttaa MG34:n etutukea. Perän putkirungon kyljelle on kiinnitetty nahkapintainen poskipehmuste. Lisäksi 14,5 x 114 mm hylsyn ensimmäisessä versiossa kannan ainevahvuus oli turhankin paksu, mikä osaltaan aiheutti ulosvetohäiriöitä. Semen Vladimirov vuorostaan suunnitteli pitkään piippurekyyliin pohjautuvan pst-kiväärin, joka voitiin nopeasti purkaa kahteen osaan ollen näin helpompi liikutella. Sarjanumerossa käytettiin merkintätapaa, jossa oli kolme kirjainta ja kolme numeroa. Ase oli tehokas, helposti liikuteltavissa miesvoimin, myös sen käyttö oli helppoa ja aseen tulinopeus oli noin 15 laukausta minuutissa. PTRD:n lukko osittain taakse vedettynä. ????. Aseessa oli pistoolikahva ja pehmustettu perälevy, lisäksi se oli varustettu haaratuella ja kantokahvalla, piipunsuussa oli tehokas suujarru. PTRD:n laatikkomainen suujarru (vasemmalla) on yksinkertainen ja tehokas, PTRS:n lieriömäinen suujarru on sekin tehokas, mutta monimutkaisempi rakenteeltaan. Lukonkehyksen oikealla sivulla näkyvä painike on lukonvapautin. Lokakuussa 1939 tehtiin päätös aseen käyttöönotosta nimikkeellä 14,5 mm panssarintorjuntakivääri m/1939 (14,5-?. Rukavishnikovin suunnittelema, viiden patruunan lippaalla varustettu itselataava kaasutoiminen pst-kivääri. päivänä 1940 taisteluvälineiden kansankomissaari G. Kulik määräsi kaiken panssarintorjuntakivääreihin liittyvän kehitystyön lopetettavaksi ja jo käyttöönotetut aseet vedettäväksi pois palveluksesta. Kuvassa näkyy lisäksi lukonkehyksen pohjassa oleva hylsynpoistoaukko. Ase oli altis häiriöille pölyisissä olosuhteissa eikä se toiminut kunnolla ammuttaessa jyrkässä kulmassa ylöspäin, mikä esti aseen käytön ilmatorjunnassa. Rukavishnikovin kiväärissä todettiin kuitenkin joukko sinänsä vähäisiä suunnitteluvirheitä, jotka viivästyttivät tuotannon aloitusta ratkaisevasti. Yksinkertaisuudessaan kaunis PTRD, joita valmistettiin kolmen sotavuoden aikana runsaat 293 000 kpl. Tiedusteluraportit antoivat kuvan, jonka mukaan vaunuissa olisi niin vahva panssarointi, ettei niihin pysty edes 45 mm ja 76 mm panssarintorjuntatykitkään, venäläiset olivat jo aikeissa lopettaa myös näiden aseiden kehittelyn ja valmistuksen ja kehittää tilalle yli 100 mm pst-kanuunoita
Jälkikäteen ajateltuna täysin järjetön päätös johtui neuvostotiedustelun antamista virheellisistä raporteista koskien uusien saksalaisten panssarivaunujen panssarointia ja aseistusta. Ase oli tehokas, helposti liikuteltavissa miesvoimin, myös sen käyttö oli helppoa ja aseen tulinopeus oli noin 15 laukausta minuutissa. PTRD:n lukko osittain taakse vedettynä. Rukavishnikovin suunnittelema, viiden patruunan lippaalla varustettu itselataava kaasutoiminen pst-kivääri. Perän putkirungon kyljelle on kiinnitetty nahkapintainen poskipehmuste. Elokuun 26. Tiedusteluraportit antoivat kuvan, jonka mukaan vaunuissa olisi niin vahva panssarointi, ettei niihin pysty edes 45 mm ja 76 mm panssarintorjuntatykitkään, venäläiset olivat jo aikeissa lopettaa myös näiden aseiden kehittelyn ja valmistuksen ja kehittää tilalle yli 100 mm pst-kanuunoita. 1939 ????) ja 15 000 kappaleen erän valmistuksesta vuoden 1940 aikana. Tähän saatiin kaivattuja resursseja panssarintorjuntakivääreiltä. PTRD:n varusteet: patruunalaukku, joita asetta kohden oli kaksi, sekä puhdistuspuikko, kiintoavain, ruuvimeisseli ja öljypullo, joka oli sama kuin kivääreissäkin käytetty malli. ASE-lehti • 15. kasvanut 1930-luvun lopulla niin suureksi, että uudelle 14,5 mm patruunalle alettiin vuonna 1939 kehittää aseita, vaikka patruunaa ei vielä ollutkaan kehitetty aivan loppuun saakka. Panssarintorjuntakivääreitä koskeneen päätöksen tekee hieman ymmärrettävämmäksi se, että venäläiset olivat Suomea vastaan käydyssä talvisodassa huomanneet aliarvioineensa konepistoolin taktisen merkityksen ja kyseisen seikan korjaaminen vaati huomattavaa panostusta uusien konepistoolimallien kehittämiseen. Sama pätee myös aseiden etutähtäimiin, PTRS:n (oikealla) jyväjalka suojarenkaineen on ollut huomattavasti vaativampi valmistaa. Lukonkammen alapuolella näkyy kammen avauskiilana toimiva teräslevy, jonka jyrkästi nousevaa etureunaa vasten rekyylissä liikkuva kampi kiertyy 90 astetta, jolloin sulku avautuu. Kuvasta puuttuu öljyharja. Kovrovin tehtaalla vuonna 1942 valmistetun aseen merkinnät. Suurin osa Rukavishnikovin asetta ja 14,5 mm patruunaa vaivanneista alkuvaikeuksista saatiin nopeasti ratkaistua, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua eikä asetta ehditty valmistaa pientä esisarjaa enempää. Rukavishnikovin kiväärissä todettiin kuitenkin joukko sinänsä vähäisiä suunnitteluvirheitä, jotka viivästyttivät tuotannon aloitusta ratkaisevasti. Tämäntyyppinen etutuki otettiin myös DP-27:n tuotantoon sodan loppupuolella. Yksinkertaisuudessaan kaunis PTRD, joita valmistettiin kolmen sotavuoden aikana runsaat 293 000 kpl. Lokakuussa 1939 tehtiin päätös aseen käyttöönotosta nimikkeellä 14,5 mm panssarintorjuntakivääri m/1939 (14,5-?. Semen Vladimirov vuorostaan suunnitteli pitkään piippurekyyliin pohjautuvan pst-kiväärin, joka voitiin nopeasti purkaa kahteen osaan ollen näin helpompi liikutella. Lisäksi 14,5 x 114 mm hylsyn ensimmäisessä versiossa kannan ainevahvuus oli turhankin paksu, mikä osaltaan aiheutti ulosvetohäiriöitä. PTRD:n laatikkomainen suujarru (vasemmalla) on yksinkertainen ja tehokas, PTRS:n lieriömäinen suujarru on sekin tehokas, mutta monimutkaisempi rakenteeltaan. päivänä 1940 taisteluvälineiden kansankomissaari G. Tuotanto oli määrä aloittaa Kovrovin asetehtaalla saman tien ja kourallinen aseita ehtikin valmistua vielä vuoden 1939 puolella. ??????. Ase oli altis häiriöille pölyisissä olosuhteissa eikä se toiminut kunnolla ammuttaessa jyrkässä kulmassa ylöspäin, mikä esti aseen käytön ilmatorjunnassa. Sarjanumerossa käytettiin merkintätapaa, jossa oli kolme kirjainta ja kolme numeroa. ??????????????. Lukonkehyksen oikealla sivulla näkyvä painike on lukonvapautin. Huomaa aseen pelkistetty kaksiasentoinen takatähtäin. Perälevy on sekin pehmustettu nahalla, ja sen alapuolella on puinen kappale, jota vasten tukikäsi lepää ammuttaessa. Shpitalnijin, Vladimirovin ja Rukavishnikovin aseita vertailtiin elokuussa 1939, ja Rukavishnikovin kivääri todettiin ominaisuuksiltaan ylivertaiseksi. Degtjarevin pst-kiväärin lukko purettuna. Lukonkehyksen päällä olevasta aukosta ampuja tai hänen apulaisensa syötti patruunan suoraan patruunapesään. Boris Shpitalnij kehitti lyhyeen piippurekyyliin perustuvan kertalaukaustyyppisen pstkiväärin, jossa patruuna syötettiin käsin, mutta hylsy poistui automaattisesti. Kuvassa näkyy lisäksi lukonkehyksen pohjassa oleva hylsynpoistoaukko. Huomaa aseen etutuet, joiden muotoilu muistuttaa MG34:n etutukea. Edellisiä etevämpi kehitelmä oli kuitenkin Nikolai V. Lukon sisällä on voimakkaalla jousella varustettu iskuri, jonka perään on muotoiltu koukkumainen varmistin. ????. Aseessa oli pistoolikahva ja pehmustettu perälevy, lisäksi se oli varustettu haaratuella ja kantokahvalla, piipunsuussa oli tehokas suujarru. Kulik määräsi kaiken panssarintorjuntakivääreihin liittyvän kehitystyön lopetettavaksi ja jo käyttöönotetut aseet vedettäväksi pois palveluksesta. Sen rakenne oli monimutkainen, mikä teki siitä hitaan ja kalliin valmistaa sekä alttiin vikaantumisille
???. ??????. ???. Syynä siihen, ettei Rukavishnikovin pst-kivääriä m/39 otettu oikopäätä tuotantoon oli se, että aseen valmistuksen tiedettiin olevan hidasta ja kallista. 16 • ASE-lehti. Rukavishnikovin ja Simonovin itselataavat aseet olivat monessa mielessä yhtä hyviä, mutta Simonovin malli oli rakenteeltaan huomattavasti yksinkertaisempi ja näin ollen kenttäkelpoisempi. Vuonna 1942 aseita valmistui jo kunnioitettavat 184 999 kappaletta. Koska pst-kiväärien saamisella oli tulenpalava kiire, Stalin henkilökohtaisesti vaati mukaan myös muita suunnittelijoita. päivänä saksalaisten aloittaessa operaatio Barbarossan Neuvostoliitoa vastaan venäläiset tajusivat tehneensä anteeksiantamattoman erehdyksen. ????. Vakavaan tilanteeseen puuttui heinäkuun 1941 alussa itse Josif Stalin määräten taisteluvälineiden kansankomissariaatin luomaan yksinkertaisen ja halvan mutta samalla tehokkaan pst-kiväärijärjestelmän, joka käyttäisi jo aiemmin kehitettyä 14,5 mm patruunaa. PTRD:n tuotanto saatiin käyntiin Kovrovin asetehtaalla syyskuun 22. ????????. ????. eli PTRD). Elokuun alussa suoritetuissa koeammunnoissa molemmissa prototyypeissä esiintyi ongelmia, ne eivät toimineet luotettavasti pölyisissä olosuhteissa eivätkä myöskään vahvasti rasvattuina. Neuvostoliiton johto suhtautui aluksi hyvin penseästi Simonovin prototyyppiin, sitä pidettiin monimutkaisena ja kalliina valmistaa, tuoreessa muistissa oli yhä Rukavishnikovin epäonnistuminen. Saksalaisten nopea eteneminen syvälle Neuvostoliittoon onkin osittain selitettävissä juuri kevyiden pst-aseiden puutteella, sillä venäläisillä ei yksinkertaisesti ollut tarvittavaa aseistusta saksalaisten panssarikolonnien pysäyttämiseksi. Simonovin pst-kivääri sai nimikkeen ”Itselataava panssarintorjuntakivääri m/1941, Simonovin järjestelmä”, venäjäksi ??????????????. Haaratuki osoittautui molemmissa käyttökelvottomaksi ja lisäksi aseen perä piti irrottaa olkapäältä latausliikkeen suorittamiseksi. ???????????. Aseet oli suunniteltu käytettäväksi kevyitä ja keskiraskaita panssarivaunuja ja panssaroituja ajoneuvoja vastaan aina 500 metrin etäisyydelle saakka, lisäksi niillä ajateltiin voitavan torjua myös lentokoneita samalle etäisyydelle. 1943 Puna-armeija oli Harvinainen kuva PTRD:stä suomalaisten käytössä syksyllä 1944. Saksalaisilla panssarijoukoilla oli yhä käytössään runsaasti kevyitä vaunutyyppejä, joiden panssarointi oli helposti pst-kiväärillä läpäistävissä. Simonovin aseessa käytettiin Garand-tyyppistä viiden patruunan sidettä, joka syötettiin syöttökoteloon aseen alapuolelta. ???????????. Taustalla näkyy myös ampumatarvikkeita ja patruunalaukku. eli PTRS). Vasemmalla kädellä tuli tukea aseen perää olkapäähän. Degtjarevin pst-kivääri otettiin käyttöön nimikkeellä ”Kertalaukeava panssarintorjuntakivääri m/1941, Degtjarevin järjestelmä”, venäjäksi ??????????????. Simonov. Dementjev apunaan teknikot G.S. ???????. Ensimmäisessä sulku avautui piippurekyylin vaikutuksesta ja ammuttu hylsy poistui aseesta tykistötermein siis puoliautomaattisesti. (???. ??????. Tässä vaiheessa kehitystyössä oli mukana kolme asesuunnittelijaa: aiemmin mainitun Rukavishnikovin lisäksi Vasilij A. Elokuun puolivälissä 1941 suoritetuissa 14,5 mm panssarintorjuntakiväärien kenttäkokeissa oli mukana Rukavishnikovin ja Simonovin itselataavat kiväärit sekä Degtjarevin parannettu kertalaukausmalli, joista viimeksi mainittu osoittautui heti testien voittajaksi tarjoten saman panssarinläpäisykyvyn huomattavasti kevyemmän aseen muodossa. Degtjarev johti itse toisen version suunnitteluryhmää, kun taas ensimmäistä johti A.A. Aseella on juuri ammuttu ja ampuja lataa uutta patruunaa piippuun. Simonovissa oli osia kolmannes vähemmän ja sen valmistus oli huomattavasti Rukanishnikovin asetta nopeampaa ja edullisempaa. Koeammuntojen perusteella ehdotettiinkin jommankumman prototyypin yksinkertaistamista poistamalla siitä syöttökotelo. (???. Degtjarevin johdolla kertalaukausaseeksi muutettua ja parannettua prototyyppiä testattiin hyvällä menestyksellä elokuun puolivälissä. Koska tavoitteena oli saada mahdollisimman paljon pst-aseita mahdollisimman nopeasti ja edullisesti, valinta oli selvä. 1941 ?. Tavoitteena oli yksinkertainen ja tehokas pst-ase, jonka valmistaminen olisi mahdollisimman nopeaa ja edullista. Korsuja ja muita linnoitteita vastaan aseet olivat tehokkaita 800 metriin saakka. Simonov ryhmineen vuorostaan työskenteli yötä päivää kehittäen itselataavan 14,5 mm pst-kiväärin prototyypin hämmästyttävän lyhyessä 22 vuorokauden ajassa. ASEITA SUURELLA KIIREELLÄ Kesäkuun 22. Degtjarev ja Sergei G. Degtjarevin suunnittelutoimisto KB-2 kehitti heinäkuun loppuun mennessä peräti kaksi erilaista syöttökotelolla varustettua pulttilukkoista pst-kivääriprototyyppiä, jotka ainakin osittain perustuivat Vladimirovin ja Shpitalnijn kehitelmiin vuodelta 1939. Kivääri pohjautui hänen vuonna 1938 kehittämäänsä 7,62 mm kiväärin prototyyppiin, jonka Simonov käytännössä suurensi käyttämään voimakasta 14,5 mm patruunaa. Kuvassa näkyy myös PTRS:n alkuperäinen olkapään päälle nostettava taitettava tuki, joka lopulta jätettiin sarjatuotantoaseista pois. Sekä Degtjarevin että Simonovin pst-kiväärit täyttivät annetut vaatimukset, niinpä ne hyväksyttiin palveluskäyttöön elokuun 29. päivänä, ja ensimmäinen 50 aseen esisarja valmistui jo lokakuun aikana varsinaisen massatuotannon alkaessa marraskuun 1941 lopulla, lopulta aseita valmistui vielä vuoden 1941 puolella peräti 17 649 kappaletta. päivänä 1941. (SA-kuva) Puna-armeijan ohjesääntökuva ampuma-asennoista PTRDja PTRS-aseilla. KB2-suunnittelutoimiston ase oli suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi valmistaa, ja osien koneistus onnistui suurimmaksi osaksi pelkillä sorveilla. Toisessa versiossa sulku ainoastaan avautui piippurekyylin kiertäessä lukkoa, mutta ampujan piti vetää lukko taakse hylsyn poistamiseksi. 1941 ?. Krekin. Garanin ja S.M
???????????. Taustalla näkyy myös ampumatarvikkeita ja patruunalaukku. Elokuun puolivälissä 1941 suoritetuissa 14,5 mm panssarintorjuntakiväärien kenttäkokeissa oli mukana Rukavishnikovin ja Simonovin itselataavat kiväärit sekä Degtjarevin parannettu kertalaukausmalli, joista viimeksi mainittu osoittautui heti testien voittajaksi tarjoten saman panssarinläpäisykyvyn huomattavasti kevyemmän aseen muodossa. ???????. Simonov. ??????. ???. Kuvassa näkyy myös PTRS:n alkuperäinen olkapään päälle nostettava taitettava tuki, joka lopulta jätettiin sarjatuotantoaseista pois. Ensimmäisessä sulku avautui piippurekyylin vaikutuksesta ja ammuttu hylsy poistui aseesta tykistötermein siis puoliautomaattisesti. Simonov ryhmineen vuorostaan työskenteli yötä päivää kehittäen itselataavan 14,5 mm pst-kiväärin prototyypin hämmästyttävän lyhyessä 22 vuorokauden ajassa. Tässä vaiheessa kehitystyössä oli mukana kolme asesuunnittelijaa: aiemmin mainitun Rukavishnikovin lisäksi Vasilij A. Degtjarevin suunnittelutoimisto KB-2 kehitti heinäkuun loppuun mennessä peräti kaksi erilaista syöttökotelolla varustettua pulttilukkoista pst-kivääriprototyyppiä, jotka ainakin osittain perustuivat Vladimirovin ja Shpitalnijn kehitelmiin vuodelta 1939. 1941 ?. Haaratuki osoittautui molemmissa käyttökelvottomaksi ja lisäksi aseen perä piti irrottaa olkapäältä latausliikkeen suorittamiseksi. Koska pst-kiväärien saamisella oli tulenpalava kiire, Stalin henkilökohtaisesti vaati mukaan myös muita suunnittelijoita. ??????. eli PTRS). Degtjarev ja Sergei G. Neuvostoliiton johto suhtautui aluksi hyvin penseästi Simonovin prototyyppiin, sitä pidettiin monimutkaisena ja kalliina valmistaa, tuoreessa muistissa oli yhä Rukavishnikovin epäonnistuminen. Kivääri pohjautui hänen vuonna 1938 kehittämäänsä 7,62 mm kiväärin prototyyppiin, jonka Simonov käytännössä suurensi käyttämään voimakasta 14,5 mm patruunaa. päivänä saksalaisten aloittaessa operaatio Barbarossan Neuvostoliitoa vastaan venäläiset tajusivat tehneensä anteeksiantamattoman erehdyksen. ???????????. Koska tavoitteena oli saada mahdollisimman paljon pst-aseita mahdollisimman nopeasti ja edullisesti, valinta oli selvä. eli PTRD). KB2-suunnittelutoimiston ase oli suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi valmistaa, ja osien koneistus onnistui suurimmaksi osaksi pelkillä sorveilla. Simonovin pst-kivääri sai nimikkeen ”Itselataava panssarintorjuntakivääri m/1941, Simonovin järjestelmä”, venäjäksi ??????????????. ???. Korsuja ja muita linnoitteita vastaan aseet olivat tehokkaita 800 metriin saakka. PTRD:n tuotanto saatiin käyntiin Kovrovin asetehtaalla syyskuun 22. Vuonna 1942 aseita valmistui jo kunnioitettavat 184 999 kappaletta. Syynä siihen, ettei Rukavishnikovin pst-kivääriä m/39 otettu oikopäätä tuotantoon oli se, että aseen valmistuksen tiedettiin olevan hidasta ja kallista. Koeammuntojen perusteella ehdotettiinkin jommankumman prototyypin yksinkertaistamista poistamalla siitä syöttökotelo. (???. ????. Elokuun alussa suoritetuissa koeammunnoissa molemmissa prototyypeissä esiintyi ongelmia, ne eivät toimineet luotettavasti pölyisissä olosuhteissa eivätkä myöskään vahvasti rasvattuina. Vasemmalla kädellä tuli tukea aseen perää olkapäähän. 1943 Puna-armeija oli Harvinainen kuva PTRD:stä suomalaisten käytössä syksyllä 1944. Tavoitteena oli yksinkertainen ja tehokas pst-ase, jonka valmistaminen olisi mahdollisimman nopeaa ja edullista. Saksalaisilla panssarijoukoilla oli yhä käytössään runsaasti kevyitä vaunutyyppejä, joiden panssarointi oli helposti pst-kiväärillä läpäistävissä. (SA-kuva) Puna-armeijan ohjesääntökuva ampuma-asennoista PTRDja PTRS-aseilla. Degtjarevin johdolla kertalaukausaseeksi muutettua ja parannettua prototyyppiä testattiin hyvällä menestyksellä elokuun puolivälissä. ASEITA SUURELLA KIIREELLÄ Kesäkuun 22. Garanin ja S.M. ????. Rukavishnikovin ja Simonovin itselataavat aseet olivat monessa mielessä yhtä hyviä, mutta Simonovin malli oli rakenteeltaan huomattavasti yksinkertaisempi ja näin ollen kenttäkelpoisempi. päivänä, ja ensimmäinen 50 aseen esisarja valmistui jo lokakuun aikana varsinaisen massatuotannon alkaessa marraskuun 1941 lopulla, lopulta aseita valmistui vielä vuoden 1941 puolella peräti 17 649 kappaletta. päivänä 1941. Dementjev apunaan teknikot G.S. Degtjarevin pst-kivääri otettiin käyttöön nimikkeellä ”Kertalaukeava panssarintorjuntakivääri m/1941, Degtjarevin järjestelmä”, venäjäksi ??????????????. Aseella on juuri ammuttu ja ampuja lataa uutta patruunaa piippuun. Simonovissa oli osia kolmannes vähemmän ja sen valmistus oli huomattavasti Rukanishnikovin asetta nopeampaa ja edullisempaa. Saksalaisten nopea eteneminen syvälle Neuvostoliittoon onkin osittain selitettävissä juuri kevyiden pst-aseiden puutteella, sillä venäläisillä ei yksinkertaisesti ollut tarvittavaa aseistusta saksalaisten panssarikolonnien pysäyttämiseksi. Degtjarev johti itse toisen version suunnitteluryhmää, kun taas ensimmäistä johti A.A. ????????. Krekin. (???. Toisessa versiossa sulku ainoastaan avautui piippurekyylin kiertäessä lukkoa, mutta ampujan piti vetää lukko taakse hylsyn poistamiseksi. ASE-lehti • 17. Simonovin aseessa käytettiin Garand-tyyppistä viiden patruunan sidettä, joka syötettiin syöttökoteloon aseen alapuolelta. Sekä Degtjarevin että Simonovin pst-kiväärit täyttivät annetut vaatimukset, niinpä ne hyväksyttiin palveluskäyttöön elokuun 29. 1941 ?. Aseet oli suunniteltu käytettäväksi kevyitä ja keskiraskaita panssarivaunuja ja panssaroituja ajoneuvoja vastaan aina 500 metrin etäisyydelle saakka, lisäksi niillä ajateltiin voitavan torjua myös lentokoneita samalle etäisyydelle. Vakavaan tilanteeseen puuttui heinäkuun 1941 alussa itse Josif Stalin määräten taisteluvälineiden kansankomissariaatin luomaan yksinkertaisen ja halvan mutta samalla tehokkaan pst-kiväärijärjestelmän, joka käyttäisi jo aiemmin kehitettyä 14,5 mm patruunaa
Olemassa olleisiin aseisiin vaihdettiin useita osia ja tehtaille asetettuja vastaanottovaatimuksia tiukennettiin, sillä osa kiireessä valmistetuista aseista ei ollut toiminut edes uutena mm. Taktisessa ohjesäännössä oli ohjeistettu toimintaa taistelukentällä panssarintorjuntakivääriryhmän ja -joukkueen taktisesta näkökulmasta. saanut käyttöönsä tarpeeksi pst-kivääreitä, jonka jälkeen tuotantoa supistettiin rajusti. Panssaritorjuntakiväärin valmistuksessa tarvittavat koneet ja laitteet evakuoitiin Saratoviin. Ohjesäännön mukaan panssarintorjuntakivääriryhmän tehtävänä oli panssarivaunujen ja -autojen lisäksi tulittaa vihollisen konekivääreitä, tykkejä, linnoitteiden ampuma-aukkoja sekä lentokoneita. Sotasaaliiksi saatuja aseita saatettiin käyttää rintamajoukoissa siihen saakka, kun patruunoita riitti. Venäläisten pst-kiväärien kohtaloksi koitui romutus heti sodan päätyttyä. Oppaassa oli myös ohjeita häiriöiden poistosta, ampuma-asennoista maamaaleja ja ilmamaaleja vastaan, sekä ampumataulukoita. Myös muutamassa TK-kuvassa näkyy PTRDkivääri suomalaisten joukkojen tilapäisessä käytössä. Vuonna 1942 tuotanto saatiin kunnolla käyntiin ja kyseisenä vuonna valmistettiin yhteensä jo 64 643 PTRS:ää. Raskaampien saksalaisvaunujen ilmestyminen ja vanhemman kaluston lisäpanssarointi vuoden 1943 kuluessa vähensivät huomattavasti 14,5 mm pstkiväärien tehokkuutta niitä vastaan, mutta aseet säilyivät käyttökelpoisina muita ajoneuvoja ja kenttälinnoitteita vastaan. viimeistelemättömien patruunapesien vuoksi. 18 • ASE-lehti. Samoihin aikoihin julkaistiin myös taktinen ohjesääntö. PST-KIVÄÄRIT SOTATOIMISSA PTRD-kiväärit osallistuivat tositoimiin ensimmäistä kertaa Moskovan puolustustaisteluissa jo loka-marraskuussa 1941, ensimmäiset PTRS:t vuoden 1942 alussa. Tätä ennen aseiden käytöstä ja käyttötaktiikasta oli julkaistu tietoja joukoille jaettavissa rintamalehdissä. Suomen vastaisella rintamalla oli alkuvaiheessa vain PTRD-mallisia aseita, mutta myöhemmin saatiin sotasaaliiksi vähäisessä määrin myös PTRS-aseita. Ei ollut mitenkään tavatonta kohdata taistelukentälle jäänyt kevyt saksalaisvaunu, joka oli kauttaaltaan 14,5 mm luotien rei’ittämä. Ohjesäännön mukaisesti venäläiset käyttivät pst-kivääreitä useimmiten vähintään puolijoukkueen, joskus jopa joukkueen (18 asetta) tai jopa komppanian (54 asetta) vahvuisina kokoonpanoina, jolloin samaa saksalaisvaunua saattoi tulittaa useampikin kivääri samanaikaisesti. Entisen Neuvostoliiton alueella PTRD ja PTRS kokivat uuden tulemisen ensin toisessa Tshetshenian sodassa 2000-luvun alkupuolella ja sittemmin Ukrainan konfliktissa, jossa nämä lähes 80-vuotiaat aseet ovat olleet molempien osapuolien käytössä pitkän matkan tarkkuuskivääreinä. Simonovin pst-kivääri on kätevästi jaettavissa kahteen osaan kuljetuksen helpottamiseksi. Vuoden 1942 alkupuolella neuvostojoukoille julkaistiin käsikirja, jossa oli esitelty molemmat aseet ja niillä ampuminen. Päämajan koulutusosaston helmikuussa 1942 joukoille julkaisemassa tiedotteessa Taktillisia ym. Jos se ei sattunut osumaan vaunun miehistöön, ampumatarvikkeisiin, polttoainesäiliöön tai johonkin muuhun haavoittuvaan kohtaan vaunussa, panssarivaunu säilyi toimintakuntoisena useista panssariin ilmestyneistä rei’istä huolimatta. Vain 15 PTRS-kivääriä jäi varastoihin ja niistäkin 14 myytiin myöhemmin Yhdysvaltoihin. Yleensä sotasaaliiksi saadut pst-kiväärit kuitenkin evakuoitiin melko nopeasti varikoihin. Osaa PTRD:istä tosin käytettiin sittemmin Jäämerellä valaiden metsästykseen 1950-luvun puolivälistä 1960-luvulle saakka. Suurin osa aseista annettiin kuitenkin aseapuna kommunistisille valtioille, esimerkiksi Korean sodassa 1950-53 niitä oli käytössä huomattavia määriä niin kiinalaisilla kuin pohjoiskorealaisillakin joukoilla. KERTALAUKEAVA PTRD PTRD on pitkään piippurekyyliin perustuvalla puoliautomaattisella sulkulaitteella varustettu kertalaukeava PTRS huoltopurettuna, aseen purkaminen ja kasaaminen on hyvin yksinkertaista. Suomessa havaittiin jo joulukuussa 1941 uuden asetyypin tulleen Punaarmeijan määrävahvuuksiin. Simonovin kiväärin valmistus käynnistyi lopulta marraskuussa 1941 Izhevskissä, mutta kyseisenä vuotena siellä valmistui vain 2 asetta, Saratovin tehtaassa nro 614 puolestaan 75 asetta. Sodan jälkeen PTRD-kivääreitä oli varastoissa kaiken kaikkiaan 255 kappaletta ja PTRS:iä muutama kymmenen. Kovrov valmisti vuosina 1941-43 yksistään peräti 239 460 asetta, Izhevsk vuosina 1941-42 vain 41 651 kappaletta ja Zlatoust vuosina 1943-44 ainoastaan 12 053 asetta. PTRS:n valmistuksen piti alkaa Tulan asetehtaalla jo loppukesästä 1941, mutta saksalaisten eteneminen pakotti evakuoimaan tehtaan. PTRS:n tuotanto ajettiin alas vuoden 1944 loppuun mennessä, jolloin niitä oli kaikkiaan valmistettu 172 562 kappaletta, näistä Izhevskissä 91 375 ja Saratovissa 81 187 asetta. tietoja vihollisesta on kerrottu PTRD:n ominaisuuksista karulla tavalla: “Tarkastettavana olevasta aseesta päätellen se on kiireellä valmistettu ja työn puhtauteen nähden viimeistelemätön.” Suomalaiset katsoivat aseen olevan jonkinasteinen hätävalmiste, joten sen organisoitua käyttöä ei suunniteltu Suomen armeijassa. Tuotannon päättyessä joulukuussa 1944 aseita oli tuotettu kaikkiaan 293 164 kappaletta. 14,5 mm luodilla oli kuitenkin hyvin vähän vaikutusta läpäistyään vaunun panssaroinnin. Samoin niitä oli pohjoisvietnamilaisten käytössä Vietnamin sodassa. Toisen maailmansodan jälkeen sinko korvasi nopeasti 14,5 mm pst-kiväärit, jotka poistettiin käytöstä ja varastoitiin. Puna-armeijan jalkaväen kenttäohjesääntö uusittiin vuoden 1942 lopussa ja panssarintorjuntakivääriryhmä sai ohjesääntöön oman lukunsa. Käsikirjassa esiteltiin aseiden osat sekä niiden purkaminen ja kokoonpano, lisäksi aseiden ampumatarvikkeet ja varusteet. Molempia pst-kivääreitä vaivasi kuitenkin jo ennestään tutut ongelmat hylsyn ulosvedon sekä pölyisten tai mutaisten olosuhteiden kanssa, mikä johti kesäkuussa 1942 tehtyihin parannuksiin. Keväällä 1944 julkaistussa Tietoja Puna-armeijan aseista -kirjasessa oli samantyyppinen maininta: “Ase on valmistettu kiireesti ja on työn laatuun nähden viimeistelemätön.” PTRS-kivääreitä tuli Suomen vastaiselle rintamalle ilmeisesti aikaisintaan loppuvuodesta 1942, sillä samaisessa tiedotteessa oli aseesta maininta vasta maaliskuussa 1943. Suomalaiset antoivat PTRD:lle nimikkeen 14,5 pst.kiv/41 D ja PTRS:lle nimikkeen 14,5 pst.kiv/41 S. Saksalaiset saivat aseita runsaasti sotasaaliikseen ja ottivat niitä myös käyttöönsä, PTRD tunnettiin nimikkeellä PzB 783(r) ja PTRS nimikkeellä PzB 784(r). Lisäksi joukkoja kehotettiin öljyämään patruunoiden hylsyt kevyesti ulosvedon parantamiseksi. PTRD:tä valmistettiin Kovrovin (tehdas nro 2) lisäksi Izhevskin tehtaissa nro 74 ja 622 sekä lokakuusta 1943 alkaen myös Zlatoustin tehtaassa nro 385. Myös tästä kuvasta näkyy hyvin rakenteen samankaltaisuus SKS:n kanssa
Ohjesäännön mukaan panssarintorjuntakivääriryhmän tehtävänä oli panssarivaunujen ja -autojen lisäksi tulittaa vihollisen konekivääreitä, tykkejä, linnoitteiden ampuma-aukkoja sekä lentokoneita. Oppaassa oli myös ohjeita häiriöiden poistosta, ampuma-asennoista maamaaleja ja ilmamaaleja vastaan, sekä ampumataulukoita. Ohjesäännön mukaisesti venäläiset käyttivät pst-kivääreitä useimmiten vähintään puolijoukkueen, joskus jopa joukkueen (18 asetta) tai jopa komppanian (54 asetta) vahvuisina kokoonpanoina, jolloin samaa saksalaisvaunua saattoi tulittaa useampikin kivääri samanaikaisesti. Simonovin kiväärin valmistus käynnistyi lopulta marraskuussa 1941 Izhevskissä, mutta kyseisenä vuotena siellä valmistui vain 2 asetta, Saratovin tehtaassa nro 614 puolestaan 75 asetta. Lisäksi joukkoja kehotettiin öljyämään patruunoiden hylsyt kevyesti ulosvedon parantamiseksi. Keväällä 1944 julkaistussa Tietoja Puna-armeijan aseista -kirjasessa oli samantyyppinen maininta: “Ase on valmistettu kiireesti ja on työn laatuun nähden viimeistelemätön.” PTRS-kivääreitä tuli Suomen vastaiselle rintamalle ilmeisesti aikaisintaan loppuvuodesta 1942, sillä samaisessa tiedotteessa oli aseesta maininta vasta maaliskuussa 1943. Vain 15 PTRS-kivääriä jäi varastoihin ja niistäkin 14 myytiin myöhemmin Yhdysvaltoihin. Käsikirjassa esiteltiin aseiden osat sekä niiden purkaminen ja kokoonpano, lisäksi aseiden ampumatarvikkeet ja varusteet. Jos se ei sattunut osumaan vaunun miehistöön, ampumatarvikkeisiin, polttoainesäiliöön tai johonkin muuhun haavoittuvaan kohtaan vaunussa, panssarivaunu säilyi toimintakuntoisena useista panssariin ilmestyneistä rei’istä huolimatta. Tätä ennen aseiden käytöstä ja käyttötaktiikasta oli julkaistu tietoja joukoille jaettavissa rintamalehdissä. PST-KIVÄÄRIT SOTATOIMISSA PTRD-kiväärit osallistuivat tositoimiin ensimmäistä kertaa Moskovan puolustustaisteluissa jo loka-marraskuussa 1941, ensimmäiset PTRS:t vuoden 1942 alussa. viimeistelemättömien patruunapesien vuoksi. Ei ollut mitenkään tavatonta kohdata taistelukentälle jäänyt kevyt saksalaisvaunu, joka oli kauttaaltaan 14,5 mm luotien rei’ittämä. Olemassa olleisiin aseisiin vaihdettiin useita osia ja tehtaille asetettuja vastaanottovaatimuksia tiukennettiin, sillä osa kiireessä valmistetuista aseista ei ollut toiminut edes uutena mm. Sodan jälkeen PTRD-kivääreitä oli varastoissa kaiken kaikkiaan 255 kappaletta ja PTRS:iä muutama kymmenen. Suurin osa aseista annettiin kuitenkin aseapuna kommunistisille valtioille, esimerkiksi Korean sodassa 1950-53 niitä oli käytössä huomattavia määriä niin kiinalaisilla kuin pohjoiskorealaisillakin joukoilla. Suomalaiset antoivat PTRD:lle nimikkeen 14,5 pst.kiv/41 D ja PTRS:lle nimikkeen 14,5 pst.kiv/41 S. Tuotannon päättyessä joulukuussa 1944 aseita oli tuotettu kaikkiaan 293 164 kappaletta. Samoin niitä oli pohjoisvietnamilaisten käytössä Vietnamin sodassa. Entisen Neuvostoliiton alueella PTRD ja PTRS kokivat uuden tulemisen ensin toisessa Tshetshenian sodassa 2000-luvun alkupuolella ja sittemmin Ukrainan konfliktissa, jossa nämä lähes 80-vuotiaat aseet ovat olleet molempien osapuolien käytössä pitkän matkan tarkkuuskivääreinä. Osaa PTRD:istä tosin käytettiin sittemmin Jäämerellä valaiden metsästykseen 1950-luvun puolivälistä 1960-luvulle saakka. Panssaritorjuntakiväärin valmistuksessa tarvittavat koneet ja laitteet evakuoitiin Saratoviin. ASE-lehti • 19. PTRD:tä valmistettiin Kovrovin (tehdas nro 2) lisäksi Izhevskin tehtaissa nro 74 ja 622 sekä lokakuusta 1943 alkaen myös Zlatoustin tehtaassa nro 385. KERTALAUKEAVA PTRD PTRD on pitkään piippurekyyliin perustuvalla puoliautomaattisella sulkulaitteella varustettu kertalaukeava PTRS huoltopurettuna, aseen purkaminen ja kasaaminen on hyvin yksinkertaista. Toisen maailmansodan jälkeen sinko korvasi nopeasti 14,5 mm pst-kiväärit, jotka poistettiin käytöstä ja varastoitiin. Myös muutamassa TK-kuvassa näkyy PTRDkivääri suomalaisten joukkojen tilapäisessä käytössä. PTRS:n valmistuksen piti alkaa Tulan asetehtaalla jo loppukesästä 1941, mutta saksalaisten eteneminen pakotti evakuoimaan tehtaan. Raskaampien saksalaisvaunujen ilmestyminen ja vanhemman kaluston lisäpanssarointi vuoden 1943 kuluessa vähensivät huomattavasti 14,5 mm pstkiväärien tehokkuutta niitä vastaan, mutta aseet säilyivät käyttökelpoisina muita ajoneuvoja ja kenttälinnoitteita vastaan. PTRS:n tuotanto ajettiin alas vuoden 1944 loppuun mennessä, jolloin niitä oli kaikkiaan valmistettu 172 562 kappaletta, näistä Izhevskissä 91 375 ja Saratovissa 81 187 asetta. Kovrov valmisti vuosina 1941-43 yksistään peräti 239 460 asetta, Izhevsk vuosina 1941-42 vain 41 651 kappaletta ja Zlatoust vuosina 1943-44 ainoastaan 12 053 asetta. 14,5 mm luodilla oli kuitenkin hyvin vähän vaikutusta läpäistyään vaunun panssaroinnin. tietoja vihollisesta on kerrottu PTRD:n ominaisuuksista karulla tavalla: “Tarkastettavana olevasta aseesta päätellen se on kiireellä valmistettu ja työn puhtauteen nähden viimeistelemätön.” Suomalaiset katsoivat aseen olevan jonkinasteinen hätävalmiste, joten sen organisoitua käyttöä ei suunniteltu Suomen armeijassa. Vuoden 1942 alkupuolella neuvostojoukoille julkaistiin käsikirja, jossa oli esitelty molemmat aseet ja niillä ampuminen. Suomen vastaisella rintamalla oli alkuvaiheessa vain PTRD-mallisia aseita, mutta myöhemmin saatiin sotasaaliiksi vähäisessä määrin myös PTRS-aseita. Saksalaiset saivat aseita runsaasti sotasaaliikseen ja ottivat niitä myös käyttöönsä, PTRD tunnettiin nimikkeellä PzB 783(r) ja PTRS nimikkeellä PzB 784(r). Yleensä sotasaaliiksi saadut pst-kiväärit kuitenkin evakuoitiin melko nopeasti varikoihin. Puna-armeijan jalkaväen kenttäohjesääntö uusittiin vuoden 1942 lopussa ja panssarintorjuntakivääriryhmä sai ohjesääntöön oman lukunsa. saanut käyttöönsä tarpeeksi pst-kivääreitä, jonka jälkeen tuotantoa supistettiin rajusti. Samoihin aikoihin julkaistiin myös taktinen ohjesääntö. Päämajan koulutusosaston helmikuussa 1942 joukoille julkaisemassa tiedotteessa Taktillisia ym. Myös tästä kuvasta näkyy hyvin rakenteen samankaltaisuus SKS:n kanssa. Sotasaaliiksi saatuja aseita saatettiin käyttää rintamajoukoissa siihen saakka, kun patruunoita riitti. Venäläisten pst-kiväärien kohtaloksi koitui romutus heti sodan päätyttyä. Suomessa havaittiin jo joulukuussa 1941 uuden asetyypin tulleen Punaarmeijan määrävahvuuksiin. Molempia pst-kivääreitä vaivasi kuitenkin jo ennestään tutut ongelmat hylsyn ulosvedon sekä pölyisten tai mutaisten olosuhteiden kanssa, mikä johti kesäkuussa 1942 tehtyihin parannuksiin. Vuonna 1942 tuotanto saatiin kunnolla käyntiin ja kyseisenä vuonna valmistettiin yhteensä jo 64 643 PTRS:ää. Taktisessa ohjesäännössä oli ohjeistettu toimintaa taistelukentällä panssarintorjuntakivääriryhmän ja -joukkueen taktisesta näkökulmasta. Simonovin pst-kivääri on kätevästi jaettavissa kahteen osaan kuljetuksen helpottamiseksi
PTRD:n tähtäimet on sijoitettu reilusti aseen keskilinjan vasemmalle puolen. Kaasuportti on varustettu kolmiasentoisella kaasusäädintulpalla (1 mm, 1,3 mm ja 1,5 mm), jotta ase toimisi luotettavasti myös vaativissa olosuhteissa. pst-kivääri, jolla on pituutta 2000 mm ja massaa tyhjänä 16,7 kg. Piipun ja lukonkehyksen palatessa palautinjousen työntämänä etuasentoonsa lukko jää paikoilleen, jolloin hylsy poistuu pesästä otsapinnan alaosaan sijoitetun ulosvetäjän kynnen otteessa ja lopulta putoaa aseesta lukossa olevan ejektorin työntämänä lukonkehyksen alapuolella olevan hylsynpoistoaukon kautta. Rihlapalkkien leveys on 3,4 mm ja syvyys 0,215 mm. Iskurin perässä on 90 astetta kiertyvä koukkumainen varmistinvipu, jota vetämällä ja kääntämällä ase voidaan varmistaa. PTRD:n rakenne on hyvin yksinkertainen, lähes minimalistinen. Tässä Puna-armeijan propagandakuvassa PTRS tilapäisellä ilmatorjuntajalustalla. Aseen lataamiseksi ampuja, tai ohjesäännön mukaan ampujan apulainen, syöttää patruunan lukonkehyksen päällä olevan leikkauksen läpi patruunapesään. Tehokkaasta, sivuilta avoimesta ja ruutikaasut viistosti taaksepäin puhaltavasta suujarrusta ja voimakkaasta rekyylinvaimennusjousesta huolimatta aseen rekyyli on enemmän kuin tuntuva. Lisäksi sen alapuolella on alaosastaan pyöristetty puinen kappale, jota vasten tukikäsi lepää ammuttaessa. Lukonkehys on muuten yläosastaan avointa mallia, mutta hylsynpoistoaukon takana olevaa osaa peittää SKS-tyyppinen koneistettu suojakansi. Lukonkehyksen alapuolen leikkaukseen on kiinnitetty jälleen Simonovin sittemmin suunnitteleman SKS-kiväärin vastaavaa suuresti muistuttava syöttökotelo, joka on varustettu etureunastaan 20 • ASE-lehti. Tämä vuorostaan liittyy palautusjousella varustettuun lyhyempään työntötankoon, joka välittää kaasumännän liikkeen luistin otsapintaan. Kun liipaisinta puristetaan, vapautuu lukon sisällä oleva jousikuormitteinen iskuri, joka sytyttää patruunan nallin. Kaasumäntämekanismi on asennettu piipun päälle ja leveillä maalevyillä varustettu haaratuki on kiinnitetty piipun ympärille lähelle piipun takapäätä. KAASUTOIMINEN PTRS PTRS on suhteellisen lyhytiskuiseen kaasumäntäjärjestelmään pohjautuva itselataava panssarintorjuntakivääri, joka voidaan helposti jakaa kahteen osaan irrottamalla piippu kaasumekanismeineen lukonkehyksestä. Kannen salpa on lukonkehyksen oikeassa takakulmassa. Tämä tapahtuu aukaisemalla ensin lukonkehyksen alle muotoiltuun ulokkeeseen sijoitettu lukitussalvalla varustettu kiila, joka pitää piippua paikoillaan. Piipun päähän on sijoitettu etutähtäimen jalusta, johon tehtyyn uraan vuorostaan kiinnittyy sivusuunnassa säädettävä Lmallinen jyväjalka, jonka kiinteä osa lehtijyvä on. Venäläisen ohjesäännön mukaan 14,5 mm pst-kiväärit oli tarkoitettu myös matalalla lentävien lentokoneiden torjuntaan. Patruunan synnyttämä rekyyli saa piipun yhdessä siihen kiinnityn lukonkehyksen ja edelliseen lukittuneen sulkukappaleen kanssa liikkumaan taaksepäin putkimaisen perän sisään sijoitettua kierretyyppistä rekyylinvaimennus/palautusjousta vastaan. Rekyylin aikana lukon kampi liikkuu perän sivuun hitsatun levyn jyrkästi nousevaa reunaa vasten, mikä kiertää lukkoa 90 astetta avaten sulun. Kaasumekanismin suojaputken sisällä on lyhyt kaasumäntä, tai oikeammin Tokarev-kiväärin tavoin liikkuva kaasusylinteri, johon kiinnittyy pitkä välitintanko. Putkeen hitsattu perälevy on sekin pehmustettu nahalla. Putken oikeaan kylkeen on hitsattu lukonkammen avauskiilana toimiva teräslevy ja vasempaan kylkeen nahkapintaisen poskipehmusteen kiinnike. Takatähtäimen jalka on kiinnitetty lukonkehyksen päälle ja sivulle työntyvän varren päässä on kaksiasentoinen, 90 astetta kääntyvä Lmallinen hahlolevy, jossa toinen hahlo on tarkoitettu ampumaetäisyyksille 0-400 m ja toinen 400-1000 m. Jyvänsuojarenkaalla varustettu etutähtäimen jalka on sijoitettu suujarrun taakse, tolppajyvä on säädettävissä niin korkeuskuin sivusuunnassakin. Runkoputken sisällä on rekyylinvaimennusja palautusjousena toimiva voimakas kierrejousi. Aseessa on 1223 mm pituinen piippu, jonka päässä on laatikkomainen suujarru. Tämän jälkeen ampuja työntää lukon eteenpäin painaen samalla kammen alaspäin, jolloin sulku syntyy. Lisäksi jokaista asetta kohden oli kaksi 20 patruunan vetoista kankaista patruunalaukkua sekä piipunsuun ja sulkulaitteen kangassuojukset. Samalla taaksepäin liikkuvat osat saavuttavat takakuolokohtansa ja auennut lukko jää pidättimen varaan. 1219 mm pituisen piipun rihlaus on sama kuin PTRD:ssä, ja sen päässä on tehokas suujarru muodoltaan yläja alaosastaan viistetty lieriö, jonka sivut on avattu kaasujen purkausaukoiksi. Piippu on kierretty poikkileikkaukseltaan lieriömäiseen lukonkehykseen, jonka sisällä on lukon ohjauspinnat sekä lukitusolakkeiden vastinleikkaukset. Piipussa on kahdeksan oikeakätistä rihlaa rihlannousun ollessa 6,2 astetta. Kaasumekanismin suojaputken takimmaiseen kiinnikkeeseen kiinnittyy myös puisilla kahvalevyillä varustettu kantokahva. Säätö tapahtuu tulpan päässä olevasta urasta kiertämällä sitä varusteisiin kuuluvalla ruuvimeisselillä. Piippuun on lähemmäs sen peräosaa kiinnitetty puisilla kahvalevyillä varustettu kantokahva sekä välittömästi sen edessä olevaan uraan siipimutterikiristeisellä pannalla kiinnitetty taitettava haaratuki. Kehyksen takaosan päällä on pitkä luodinmuotoinen leikkaus patruunan syöttämistä ja alapuolella suorakulmainen leikkaus hylsynpoistoa varten, vasemmalla kyljellä on lukonsalvan painike lukon vetämiseksi irti kehyksestä. Aseen käytännön tulinopeus on Puna-armeijan vuoden 1942 jalkaväen kenttäohjesäännön mukaan ollut osaavan ampujan ja apulaisensa myötä 8-10 laukausta minuutissa, joskin suomalaisessa Tietoja vihollisen aseista -kirjassa tulinopeus katsottiin olevan 6-8 ls/min. Laukaisukoneiston runko puisine pistoolikahvoineen on kiinnitetty lukonkehyksen alapuolelle ja nekin liikkuvat rekyylissä taaksepäin, jolloin laukaisukoneiston rungon peräosassa oleva ohuempi sisäputki työntyy rekyylissä perän runkoputken sisään. Sulkukappale on samanlainen kahdella sulkuolakkeella varustettu lieriömäinen lukko kuin perinteisissä pulttilukkokivääreissäkin käytetty. PTRD:n varusteisiin on kuulunut moniosainen puhdistuspuikko, kiintoavain, ruuvimeisseli, kaksiosainen puhdistusaine/öljypullo ja öljyharja. Valmistusmerkinnät, tehdas, sarjanumero ja valmistusvuosi on stanssattu patruunapesän päälle. Sarjanumerointi löytyy myös pääosista, piipusta, lukosta ja lukonkehyksestä
pst-kivääri, jolla on pituutta 2000 mm ja massaa tyhjänä 16,7 kg. 1219 mm pituisen piipun rihlaus on sama kuin PTRD:ssä, ja sen päässä on tehokas suujarru muodoltaan yläja alaosastaan viistetty lieriö, jonka sivut on avattu kaasujen purkausaukoiksi. Tämä vuorostaan liittyy palautusjousella varustettuun lyhyempään työntötankoon, joka välittää kaasumännän liikkeen luistin otsapintaan. Lisäksi jokaista asetta kohden oli kaksi 20 patruunan vetoista kankaista patruunalaukkua sekä piipunsuun ja sulkulaitteen kangassuojukset. Säätö tapahtuu tulpan päässä olevasta urasta kiertämällä sitä varusteisiin kuuluvalla ruuvimeisselillä. Tehokkaasta, sivuilta avoimesta ja ruutikaasut viistosti taaksepäin puhaltavasta suujarrusta ja voimakkaasta rekyylinvaimennusjousesta huolimatta aseen rekyyli on enemmän kuin tuntuva. Putken oikeaan kylkeen on hitsattu lukonkammen avauskiilana toimiva teräslevy ja vasempaan kylkeen nahkapintaisen poskipehmusteen kiinnike. Takatähtäimen jalka on kiinnitetty lukonkehyksen päälle ja sivulle työntyvän varren päässä on kaksiasentoinen, 90 astetta kääntyvä Lmallinen hahlolevy, jossa toinen hahlo on tarkoitettu ampumaetäisyyksille 0-400 m ja toinen 400-1000 m. Rekyylin aikana lukon kampi liikkuu perän sivuun hitsatun levyn jyrkästi nousevaa reunaa vasten, mikä kiertää lukkoa 90 astetta avaten sulun. Rihlapalkkien leveys on 3,4 mm ja syvyys 0,215 mm. PTRD:n varusteisiin on kuulunut moniosainen puhdistuspuikko, kiintoavain, ruuvimeisseli, kaksiosainen puhdistusaine/öljypullo ja öljyharja. Lisäksi sen alapuolella on alaosastaan pyöristetty puinen kappale, jota vasten tukikäsi lepää ammuttaessa. Piipussa on kahdeksan oikeakätistä rihlaa rihlannousun ollessa 6,2 astetta. Sarjanumerointi löytyy myös pääosista, piipusta, lukosta ja lukonkehyksestä. Piippu on kierretty poikkileikkaukseltaan lieriömäiseen lukonkehykseen, jonka sisällä on lukon ohjauspinnat sekä lukitusolakkeiden vastinleikkaukset. Samalla taaksepäin liikkuvat osat saavuttavat takakuolokohtansa ja auennut lukko jää pidättimen varaan. Kaasumekanismin suojaputken takimmaiseen kiinnikkeeseen kiinnittyy myös puisilla kahvalevyillä varustettu kantokahva. Laukaisukoneiston runko puisine pistoolikahvoineen on kiinnitetty lukonkehyksen alapuolelle ja nekin liikkuvat rekyylissä taaksepäin, jolloin laukaisukoneiston rungon peräosassa oleva ohuempi sisäputki työntyy rekyylissä perän runkoputken sisään. Lukonkehyksen alapuolen leikkaukseen on kiinnitetty jälleen Simonovin sittemmin suunnitteleman SKS-kiväärin vastaavaa suuresti muistuttava syöttökotelo, joka on varustettu etureunastaan ASE-lehti • 21. PTRD:n rakenne on hyvin yksinkertainen, lähes minimalistinen. Lukonkehys on muuten yläosastaan avointa mallia, mutta hylsynpoistoaukon takana olevaa osaa peittää SKS-tyyppinen koneistettu suojakansi. Aseessa on 1223 mm pituinen piippu, jonka päässä on laatikkomainen suujarru. Sulkukappale on samanlainen kahdella sulkuolakkeella varustettu lieriömäinen lukko kuin perinteisissä pulttilukkokivääreissäkin käytetty. Kun liipaisinta puristetaan, vapautuu lukon sisällä oleva jousikuormitteinen iskuri, joka sytyttää patruunan nallin. Aseen käytännön tulinopeus on Puna-armeijan vuoden 1942 jalkaväen kenttäohjesäännön mukaan ollut osaavan ampujan ja apulaisensa myötä 8-10 laukausta minuutissa, joskin suomalaisessa Tietoja vihollisen aseista -kirjassa tulinopeus katsottiin olevan 6-8 ls/min. Jyvänsuojarenkaalla varustettu etutähtäimen jalka on sijoitettu suujarrun taakse, tolppajyvä on säädettävissä niin korkeuskuin sivusuunnassakin. Putkeen hitsattu perälevy on sekin pehmustettu nahalla. Tämä tapahtuu aukaisemalla ensin lukonkehyksen alle muotoiltuun ulokkeeseen sijoitettu lukitussalvalla varustettu kiila, joka pitää piippua paikoillaan. Venäläisen ohjesäännön mukaan 14,5 mm pst-kiväärit oli tarkoitettu myös matalalla lentävien lentokoneiden torjuntaan. Piipun päähän on sijoitettu etutähtäimen jalusta, johon tehtyyn uraan vuorostaan kiinnittyy sivusuunnassa säädettävä Lmallinen jyväjalka, jonka kiinteä osa lehtijyvä on. Tässä Puna-armeijan propagandakuvassa PTRS tilapäisellä ilmatorjuntajalustalla. KAASUTOIMINEN PTRS PTRS on suhteellisen lyhytiskuiseen kaasumäntäjärjestelmään pohjautuva itselataava panssarintorjuntakivääri, joka voidaan helposti jakaa kahteen osaan irrottamalla piippu kaasumekanismeineen lukonkehyksestä. Aseen lataamiseksi ampuja, tai ohjesäännön mukaan ampujan apulainen, syöttää patruunan lukonkehyksen päällä olevan leikkauksen läpi patruunapesään. Iskurin perässä on 90 astetta kiertyvä koukkumainen varmistinvipu, jota vetämällä ja kääntämällä ase voidaan varmistaa. PTRD:n tähtäimet on sijoitettu reilusti aseen keskilinjan vasemmalle puolen. Kaasuportti on varustettu kolmiasentoisella kaasusäädintulpalla (1 mm, 1,3 mm ja 1,5 mm), jotta ase toimisi luotettavasti myös vaativissa olosuhteissa. Piipun ja lukonkehyksen palatessa palautinjousen työntämänä etuasentoonsa lukko jää paikoilleen, jolloin hylsy poistuu pesästä otsapinnan alaosaan sijoitetun ulosvetäjän kynnen otteessa ja lopulta putoaa aseesta lukossa olevan ejektorin työntämänä lukonkehyksen alapuolella olevan hylsynpoistoaukon kautta. Runkoputken sisällä on rekyylinvaimennusja palautusjousena toimiva voimakas kierrejousi. Kehyksen takaosan päällä on pitkä luodinmuotoinen leikkaus patruunan syöttämistä ja alapuolella suorakulmainen leikkaus hylsynpoistoa varten, vasemmalla kyljellä on lukonsalvan painike lukon vetämiseksi irti kehyksestä. Patruunan synnyttämä rekyyli saa piipun yhdessä siihen kiinnityn lukonkehyksen ja edelliseen lukittuneen sulkukappaleen kanssa liikkumaan taaksepäin putkimaisen perän sisään sijoitettua kierretyyppistä rekyylinvaimennus/palautusjousta vastaan. Valmistusmerkinnät, tehdas, sarjanumero ja valmistusvuosi on stanssattu patruunapesän päälle. Kaasumekanismin suojaputken sisällä on lyhyt kaasumäntä, tai oikeammin Tokarev-kiväärin tavoin liikkuva kaasusylinteri, johon kiinnittyy pitkä välitintanko. Piippuun on lähemmäs sen peräosaa kiinnitetty puisilla kahvalevyillä varustettu kantokahva sekä välittömästi sen edessä olevaan uraan siipimutterikiristeisellä pannalla kiinnitetty taitettava haaratuki. Kannen salpa on lukonkehyksen oikeassa takakulmassa. Kaasumäntämekanismi on asennettu piipun päälle ja leveillä maalevyillä varustettu haaratuki on kiinnitetty piipun ympärille lähelle piipun takapäätä. Tämän jälkeen ampuja työntää lukon eteenpäin painaen samalla kammen alaspäin, jolloin sulku syntyy
Perinteistä sotilaskiväärin tähtäintä muistuttava tangenttityyppinen takatähtäin on asennettu lukonkehyksen päälle hylsyaukon etupuolelle ja asettimessa on merkittynä 100–1500 m ampumaetäisyydet 50 metrin jaotuksella. Luistin kyljillä on lukonkehyksen johteisiin vastaavat liukupinnat ja sen oikeaan etureunaan on sijoitettu viritysvipu. Patruunaside muistuttaa amerikkalaisessa M1-kiväärissä eli Garandissa käytettyä, mutta on kooltaan huomattavasti kookkaampi. saranoidulla alaspäin taittuvalla kuppimaisella pohjalla. Kevyiden hylsyjen erottamiseksi kantaleimaan alettiin lyödä viisisakarainen tähti. PTRS:n puinen perä on varustettu paksulla kangaspäällysteisellä pehmusteella. Luoti oli kiinnitetty hylsynsuuhun yhdellä rengasniippauksella ja ladatun patruunan kokonaispituus oli 155 mm. Ensimmäiset tämän kaliiperin hylsyt valmistettiin sarjatuotantona vasta vuonna 1940, jolloin ne vedettiin 11 mm paksuisesta hylsypyörylästä. Liipaisin on akseloitu alakulmastaan, ja sen liike välittyy virepinnoille liipaisinkaaren alapuolelta. SKS:stä poiketen PTRS:n lataaminen tapahtuu avaamalla syöttökotelon pohja ja työntämällä viiden patruunan vetoinen teräspeltiside aseeseen alakautta. Aluksi perään kuului olkapään päälle käännettävä pehmustettu olkatuki, joka kuitenkin jätettiin aseesta pois jossain vaiheessa. Paksusta pyörylästä tuli paksukantainen hylsy massaltaan 139 g. Sodan jälkeen samaa patruunaa on teräshylsyllä varustettuna käytetty 14,5 mm KPV(T)-konekivääreissä. Saksalaisten sota-aikaisten testien mukaan vastaavilta etäisyyksiltä läpäisykyky oli 30 mm ja 27,5 mm 60 asteen iskukulmalla. Luisti painaa perääntyessään kasaan kehyksen suojakannen sisällä olevaa palautusjousta, kunnes liikkuvat osat pysähtyvät, minkä jälkeen jousi palauttaa luistin lukkoineen takaisin etuasentoonsa lukon siepatessa samalla syöttökotelosta uuden patruunan mukaansa. B-32-luodin tuntomerkkinä toimi puna-mustaksi lakattu luodinkärki. Venäläisten lähteiden mukaan BS-41-luoti kykeni läpäisemään 40 mm terästä 100 m etäisyydeltä ja 35 mm terästä vielä 300 m päästä. Samassa saranassa on kiinni myös patruunannostin. Veneperäinen B-32 oli nimellismassaltaan 62,5 grammaa ja pituudeltaan 66,5 mm, sen sisällä oli U12A-teräksestä tehty karkaistu keerna. PTRS:n varusteet olivat samantyyppiset kuin PTRD:ssä, mutta lisäksi niihin kuuluivat vielä L-mallisella varrella varustettu patruunapesäharja, tuurna ja katkenneen hylsyn ulosvetäjä. Ainakin sodan alkuvaiheessa venäläiset olivat käyttäneet selässä kannettavia purjekankaisia suojuksia, joista toisessa kannettiin aseen peräosaa (kehys ja perä) ja toisessa piippua. Ase muistuttaa monessakin suhteessa Simonovin hieman myöhemmin suunnittelemaa SKS-karabiinia, joskin tästä poiketen laukaisukoneisto on sijoitettu liipaisinkaaren etupuolella olevaan koteloon. PTRS:n kankaiseen patruunalaukkuun mahtui 6 patruunasidettä, eli yhteensä 30 patruunaa. PTRD:n tavoin myös PTRS:ää operoi kahden hengen miehistö, ampuja ja ampujan apulainen, ja aseen käytännön tulinopeus on ollut 15 laukausta minuutissa. PTRS:n kaasuportti, jonka etuosassa näkyy kolmiasentoinen ruuvimeisselillä säädettävä kaasusäädin. Luoti kykeni läpäisemään 20 mm panssariterästä 300 m etäisyydeltä 70 asteen iskukulmalla. 14,5 MM AMPUMATARVIKKEET 14,5 mm pst-kiväärin 113,85 mm pituiset urakantahylsyt valmistettiin ainoastaan messingistä. Hylsyn pohjassa oli halkaisijaltaan 9,07 mm berdannalli, jonka saumaa ei tiivistetty värillisellä lakalla, mutta BS41-luotisissa patruunoissa koko nalli oli lakattu mustaksi. Vuosina 1940-45 14,5 mm pst-kiväärin patruunoita valmistettiin neljällä eri tehtaalla kaikkiaan 140,4 miljoonaa kappaletta. Lukon kyljelle sijoitettu ulosvetäjä poistaa hylsyn pesästä, ja se poistuu aseesta hylsynkannan törmätessä kehyksessä olevaan kiinteään ulosheittäjään. Side putoaa syöttökotelosta painovoimaisesti, kun se jälleen avataan. Vasemmalla Uljanovskin patruunatehtaan (tehdas nro 3) vuonna 1942 lataama patruuna sinkityllä teräsvaipalla varustetulla B-32-luodilla. Molempien sytytysluotien kärjessä oli täytteenä sytytysmassaa No. Lukko liikkuu luistin alla ja lukittuu takakulmastaan lukonkehyksen pohjassa olevaa olkapäätä vasten. Patruunaa ladattiin kahdella erilaisella panssarisytytysluodilla. BS-41:n tuntomerkkinä toimi kokonaan violetinpunaiseksi lakattu luoti ja musta luodin kärki. Kankaiseen patruunalaukkuun mahtui 6 patruunasidettä, eli yhteensä 30 patruunaa. Kun kaasumekanismin työntötanko osuu luistin otsapintaan tuupaten luistin taaksepäin, luistin alapuolella oleva kynsimäinen uloke tarttuu kiinni lukon takaosassa olevaan vastaavaan korokkeeseen ja nostaa sen lukonkehyksessä olevan olkapään yli, jolloin luisti ja lukko pääsevät yhdessä perääntymään. 22 • ASE-lehti. 7 (B-32:ssa 1,35 g ja BS-41:ssä 1,8 g) sekä keernan ja vaipan välissä ohut lyijykerros. Aseessa on puisilla kahvalevyillä varustettu pistoolikahva, myös perä on valmistettu puusta ja sen päässä on paksu kangaspäällysteinen pehmuste. Aseen kokonaispituus on 2108 mm ja massa lataamattomana 20,3 kg. Koska messinki on kallista, hylsyt alettiin vuonna 1941 vetää ohuemmasta 8,25 mm pyörylästä, jolloin hylsyn kannan ainevahvuus oheni huomattavasti ja samalla hylsy keveni 106-grammaiseksi. PTRS:n varusteet olivat samantyyppiset kuin PTRD:ssä, lisäksi niihin kuului L-mallisella varrella varustettu patruunapesäharja, tuurna ja katkenneen hylsyn ulosvetäjä. PTRS:n lukonkehys oikealta kyljeltään. Keskellä Uljanovskin B-32-luotinen patruuna vuodelta 1944. Luodin vaippa oli pehmeää terästä ja se oli pinnoitettu tompakilla, joskin usein luoti pinnoitettiin säästösyistä sinkillä. Laukaisukoneiston kotelon oikealla kyljellä on peltinen varmistinvipu. Simonovin pst-kiväärin valmistusmerkinnät (tehdas, valmistusvuosi ja sarjanumero) on stanssattu lukonkehyksen vasemmalle sivulle yhteen riviin. Simonovin pst-kivääri ladataan syöttämällä viiden patruunan side alakautta syöttökoteloon. PTRS:n analogia SKS:n kanssa jatkuu myös aseen sulkulaitteessa, joka muodostuu sulkukappaleena toimivasta lukosta ja sitä lukonkehyksen sisällä kuljettavasta luistista. BS-41:n nimellismassa oli 65,5 g ja se oli 51 mm mittaisena huomattavasti B-32:ta lyhyempi tasaperäinen Sluoti, jonka sisällä oli 39 g painoinen ja 33 mm pituinen volframikarbiidikeerna. Oikealla Uljanovskin vuonna 1943 lataama BS-41-luotinen patruuna, myös tässä luodin teräsvaippa on sinkitty. Syöttökotelon L-muotoinen lukitussalpa on sijoitettu laukaisukoneiston kotelon alapuolelle. 14,5 mm pst-kiväärin patruunoita. Lukon saavuttaessa etuasentonsa sen takareuna painuu luistin ulokkeen painamana lukonkehyksen pohjassa olevaa olkapäätä vasten ja sulku on jälleen syntynyt. Laukaisukoneisto on koteloitu liipaisinkaaren etupuolelle, ja kotelon sisältä löytyy perinteinen iskuvasara, joka lyö lukon perästä esiin työntyvään nallipiikkiin. Ruutipanoksena molempien luotien kanssa käytettiin 30,0–31,5 grammaa 4/7 SV -putkiruutia, jolla luodin lähtönopeudeksi pstkiväärin piipusta saatiin 1012 m/s
Lukon saavuttaessa etuasentonsa sen takareuna painuu luistin ulokkeen painamana lukonkehyksen pohjassa olevaa olkapäätä vasten ja sulku on jälleen syntynyt. Sodan jälkeen samaa patruunaa on teräshylsyllä varustettuna käytetty 14,5 mm KPV(T)-konekivääreissä. PTRS:n analogia SKS:n kanssa jatkuu myös aseen sulkulaitteessa, joka muodostuu sulkukappaleena toimivasta lukosta ja sitä lukonkehyksen sisällä kuljettavasta luistista. PTRS:n kaasuportti, jonka etuosassa näkyy kolmiasentoinen ruuvimeisselillä säädettävä kaasusäädin. PTRS:n kankaiseen patruunalaukkuun mahtui 6 patruunasidettä, eli yhteensä 30 patruunaa. Side putoaa syöttökotelosta painovoimaisesti, kun se jälleen avataan. Ruutipanoksena molempien luotien kanssa käytettiin 30,0–31,5 grammaa 4/7 SV -putkiruutia, jolla luodin lähtönopeudeksi pstkiväärin piipusta saatiin 1012 m/s. Aseen kokonaispituus on 2108 mm ja massa lataamattomana 20,3 kg. SKS:stä poiketen PTRS:n lataaminen tapahtuu avaamalla syöttökotelon pohja ja työntämällä viiden patruunan vetoinen teräspeltiside aseeseen alakautta. Aseessa on puisilla kahvalevyillä varustettu pistoolikahva, myös perä on valmistettu puusta ja sen päässä on paksu kangaspäällysteinen pehmuste. Aluksi perään kuului olkapään päälle käännettävä pehmustettu olkatuki, joka kuitenkin jätettiin aseesta pois jossain vaiheessa. Simonovin pst-kiväärin valmistusmerkinnät (tehdas, valmistusvuosi ja sarjanumero) on stanssattu lukonkehyksen vasemmalle sivulle yhteen riviin. Simonovin pst-kivääri ladataan syöttämällä viiden patruunan side alakautta syöttökoteloon. Kankaiseen patruunalaukkuun mahtui 6 patruunasidettä, eli yhteensä 30 patruunaa. Lukko liikkuu luistin alla ja lukittuu takakulmastaan lukonkehyksen pohjassa olevaa olkapäätä vasten. ASE-lehti • 23. PTRS:n varusteet olivat samantyyppiset kuin PTRD:ssä, lisäksi niihin kuului L-mallisella varrella varustettu patruunapesäharja, tuurna ja katkenneen hylsyn ulosvetäjä. Patruunaside muistuttaa amerikkalaisessa M1-kiväärissä eli Garandissa käytettyä, mutta on kooltaan huomattavasti kookkaampi. Ase muistuttaa monessakin suhteessa Simonovin hieman myöhemmin suunnittelemaa SKS-karabiinia, joskin tästä poiketen laukaisukoneisto on sijoitettu liipaisinkaaren etupuolella olevaan koteloon. B-32-luodin tuntomerkkinä toimi puna-mustaksi lakattu luodinkärki. Laukaisukoneisto on koteloitu liipaisinkaaren etupuolelle, ja kotelon sisältä löytyy perinteinen iskuvasara, joka lyö lukon perästä esiin työntyvään nallipiikkiin. Liipaisin on akseloitu alakulmastaan, ja sen liike välittyy virepinnoille liipaisinkaaren alapuolelta. Kevyiden hylsyjen erottamiseksi kantaleimaan alettiin lyödä viisisakarainen tähti. Vasemmalla Uljanovskin patruunatehtaan (tehdas nro 3) vuonna 1942 lataama patruuna sinkityllä teräsvaipalla varustetulla B-32-luodilla. Ainakin sodan alkuvaiheessa venäläiset olivat käyttäneet selässä kannettavia purjekankaisia suojuksia, joista toisessa kannettiin aseen peräosaa (kehys ja perä) ja toisessa piippua. Luodin vaippa oli pehmeää terästä ja se oli pinnoitettu tompakilla, joskin usein luoti pinnoitettiin säästösyistä sinkillä. Paksusta pyörylästä tuli paksukantainen hylsy massaltaan 139 g. Luisti painaa perääntyessään kasaan kehyksen suojakannen sisällä olevaa palautusjousta, kunnes liikkuvat osat pysähtyvät, minkä jälkeen jousi palauttaa luistin lukkoineen takaisin etuasentoonsa lukon siepatessa samalla syöttökotelosta uuden patruunan mukaansa. Syöttökotelon L-muotoinen lukitussalpa on sijoitettu laukaisukoneiston kotelon alapuolelle. Luoti oli kiinnitetty hylsynsuuhun yhdellä rengasniippauksella ja ladatun patruunan kokonaispituus oli 155 mm. Luoti kykeni läpäisemään 20 mm panssariterästä 300 m etäisyydeltä 70 asteen iskukulmalla. Keskellä Uljanovskin B-32-luotinen patruuna vuodelta 1944. Hylsyn pohjassa oli halkaisijaltaan 9,07 mm berdannalli, jonka saumaa ei tiivistetty värillisellä lakalla, mutta BS41-luotisissa patruunoissa koko nalli oli lakattu mustaksi. PTRS:n lukonkehys oikealta kyljeltään. Koska messinki on kallista, hylsyt alettiin vuonna 1941 vetää ohuemmasta 8,25 mm pyörylästä, jolloin hylsyn kannan ainevahvuus oheni huomattavasti ja samalla hylsy keveni 106-grammaiseksi. Samassa saranassa on kiinni myös patruunannostin. Lukon kyljelle sijoitettu ulosvetäjä poistaa hylsyn pesästä, ja se poistuu aseesta hylsynkannan törmätessä kehyksessä olevaan kiinteään ulosheittäjään. Saksalaisten sota-aikaisten testien mukaan vastaavilta etäisyyksiltä läpäisykyky oli 30 mm ja 27,5 mm 60 asteen iskukulmalla. PTRS:n puinen perä on varustettu paksulla kangaspäällysteisellä pehmusteella. Molempien sytytysluotien kärjessä oli täytteenä sytytysmassaa No. PTRS:n varusteet olivat samantyyppiset kuin PTRD:ssä, mutta lisäksi niihin kuuluivat vielä L-mallisella varrella varustettu patruunapesäharja, tuurna ja katkenneen hylsyn ulosvetäjä. BS-41:n nimellismassa oli 65,5 g ja se oli 51 mm mittaisena huomattavasti B-32:ta lyhyempi tasaperäinen Sluoti, jonka sisällä oli 39 g painoinen ja 33 mm pituinen volframikarbiidikeerna. Ensimmäiset tämän kaliiperin hylsyt valmistettiin sarjatuotantona vasta vuonna 1940, jolloin ne vedettiin 11 mm paksuisesta hylsypyörylästä. 7 (B-32:ssa 1,35 g ja BS-41:ssä 1,8 g) sekä keernan ja vaipan välissä ohut lyijykerros. Luistin kyljillä on lukonkehyksen johteisiin vastaavat liukupinnat ja sen oikeaan etureunaan on sijoitettu viritysvipu. Veneperäinen B-32 oli nimellismassaltaan 62,5 grammaa ja pituudeltaan 66,5 mm, sen sisällä oli U12A-teräksestä tehty karkaistu keerna. Oikealla Uljanovskin vuonna 1943 lataama BS-41-luotinen patruuna, myös tässä luodin teräsvaippa on sinkitty. Patruunaa ladattiin kahdella erilaisella panssarisytytysluodilla. Laukaisukoneiston kotelon oikealla kyljellä on peltinen varmistinvipu. PTRD:n tavoin myös PTRS:ää operoi kahden hengen miehistö, ampuja ja ampujan apulainen, ja aseen käytännön tulinopeus on ollut 15 laukausta minuutissa. Kun kaasumekanismin työntötanko osuu luistin otsapintaan tuupaten luistin taaksepäin, luistin alapuolella oleva kynsimäinen uloke tarttuu kiinni lukon takaosassa olevaan vastaavaan korokkeeseen ja nostaa sen lukonkehyksessä olevan olkapään yli, jolloin luisti ja lukko pääsevät yhdessä perääntymään. Venäläisten lähteiden mukaan BS-41-luoti kykeni läpäisemään 40 mm terästä 100 m etäisyydeltä ja 35 mm terästä vielä 300 m päästä. Perinteistä sotilaskiväärin tähtäintä muistuttava tangenttityyppinen takatähtäin on asennettu lukonkehyksen päälle hylsyaukon etupuolelle ja asettimessa on merkittynä 100–1500 m ampumaetäisyydet 50 metrin jaotuksella. saranoidulla alaspäin taittuvalla kuppimaisella pohjalla. 14,5 MM AMPUMATARVIKKEET 14,5 mm pst-kiväärin 113,85 mm pituiset urakantahylsyt valmistettiin ainoastaan messingistä. Vuosina 1940-45 14,5 mm pst-kiväärin patruunoita valmistettiin neljällä eri tehtaalla kaikkiaan 140,4 miljoonaa kappaletta. 14,5 mm pst-kiväärin patruunoita. BS-41:n tuntomerkkinä toimi kokonaan violetinpunaiseksi lakattu luoti ja musta luodin kärki
1957-63, minkä lisäksi tehtiin 50 asetta vuonna 1965 ja vielä 116 kappaletta vv. Tällöin piipun alla rullan edessä oleva rungon osaa jää ehjäksi ja vahvaksi. Konaisvalmistusmäärä jäi vaivaiseen 2596:een (myös 2533 mainittu). Veljekset Josef ja František Kou?tícv suunnitelemansa ZK 383 – konepistoolin kanssa (kuva Military History Institute Prague). 1970-71. Sukunimen kirjoitusasuna länsimaissa on useimmiten ”Koucky”. Ikävä kyllä ase ei enää ole täysin alkuperäinen eli kahva on mallia ”itetaide” ja tähtäimiä on viilailtu, mutta aseen mekaniikka on onneksi hienossa alkuperäiskunnossa. Ainoa myönnytys helpommalle valmistettavuudelle on, että liipaisinkaari ei ole osa runkoa, vaan paikalleen sokitettu irto-osa. RAKENTEESTA Esittelyaseyksilö on leimattu piipun vasemmalle kyljelle ”ZBROJOVKA BRNO MODEL ZKR 551”, tsekkoslovakialainen tarkastusmerkintä on vuodelta 1963 ja aseen sarjanumero on 2440 eli kyseessä on suurimman valmissarjan viimeisen vuoden tuotteesta. 24 • ASE-lehti. Ehdottomasti mielenkiintoisin näistä on Brno ZKR 551, jollainen yllättäen löytyi käytettynä myytävänä Asetalo Oy:n sivuilta ja saatiin lainaksi lyhyeen esittelyyn. Aseesta tehtiin viimeisessä erässä myös .22LR-kaliiperinen versio; nettikuvien perusteella pienoisrevolvereja löytyy ainakin vuosilta 1994 ja -95. Teksti ja kuvat: Vesa Toivonen Tšekkoslovakia tai mikään muukaan entisen itäblokin maista ei ensimmäisenä tule mieleen revolvereista puhuttaessa, mutta kyllä niitä sielläkin on tehty. Aseita valmistettiin erittäin pieniä määriä kommunistisen vapaustaistelijan mukaan nimetyssä Závody Jana Švermy Brno –asetehtaassa (jonka nimi sittemmin vaihtui monta kertaa) vv. – Itäblokin paras revolveri BRNO ZKR 551 Aseen suunnittelijoina olivat legendaariset veljekset Josef (01.03.190425.07.1989) ja František Kou?tícv (20.07.1907-11.01.1994), jotka tunnetaan parhaiten CZ 75:n luojina. Maksimaalisen lujuuden ja tarkkuuden kannalta edullisen rungon jäykkyyden aikaansaamiseksi aseen rulla ei käänny rullasta ulos, vaan se ladataan rungossa paikallaan ollessaan, Colt Single Action Armyn tapaan. Ajatuksena aseen kehittelyssä oli luoda maailmanluokan kilpa-ase ja tässä myös onnistuttiin, sillä vuoden 1957 ammunnan MM-kisoissa Moskovassa Tsekkoslovakian joukkue voitti isopistoolikisan, vieläpä maailmanennätystuloksella. Ase on kuuden patruunan rummulla varustettu pelkästään yksitoiminen revolveri. Vuonna 1955 he suunnittelivat täysverisen kilpa-ammuntaan tarkoitetun .38 Special Wad Cutter –kaliiperisen ZKR 551 –revolverin (”Zbrojovka-Koucký-Revolver”), joka valmistui seuraavana vuonna ja tuli valmistukseen 1957. Vihoviimeiset 300 asetta tehtiin vielä itäblokin kaatumisen jälkeen 1992-2006
Tällöin piipun alla rullan edessä oleva rungon osaa jää ehjäksi ja vahvaksi. Ase on kuuden patruunan rummulla varustettu pelkästään yksitoiminen revolveri. Sukunimen kirjoitusasuna länsimaissa on useimmiten ”Koucky”. Maksimaalisen lujuuden ja tarkkuuden kannalta edullisen rungon jäykkyyden aikaansaamiseksi aseen rulla ei käänny rullasta ulos, vaan se ladataan rungossa paikallaan ollessaan, Colt Single Action Armyn tapaan. ASE-lehti • 25. Konaisvalmistusmäärä jäi vaivaiseen 2596:een (myös 2533 mainittu). Ehdottomasti mielenkiintoisin näistä on Brno ZKR 551, jollainen yllättäen löytyi käytettynä myytävänä Asetalo Oy:n sivuilta ja saatiin lainaksi lyhyeen esittelyyn. Aseita valmistettiin erittäin pieniä määriä kommunistisen vapaustaistelijan mukaan nimetyssä Závody Jana Švermy Brno –asetehtaassa (jonka nimi sittemmin vaihtui monta kertaa) vv. Ainoa myönnytys helpommalle valmistettavuudelle on, että liipaisinkaari ei ole osa runkoa, vaan paikalleen sokitettu irto-osa. Vihoviimeiset 300 asetta tehtiin vielä itäblokin kaatumisen jälkeen 1992-2006. Aseesta tehtiin viimeisessä erässä myös .22LR-kaliiperinen versio; nettikuvien perusteella pienoisrevolvereja löytyy ainakin vuosilta 1994 ja -95. Teksti ja kuvat: Vesa Toivonen Tšekkoslovakia tai mikään muukaan entisen itäblokin maista ei ensimmäisenä tule mieleen revolvereista puhuttaessa, mutta kyllä niitä sielläkin on tehty. 1970-71. – Itäblokin paras revolveri BRNO ZKR 551 Aseen suunnittelijoina olivat legendaariset veljekset Josef (01.03.190425.07.1989) ja František Kou?tícv (20.07.1907-11.01.1994), jotka tunnetaan parhaiten CZ 75:n luojina. Vuonna 1955 he suunnittelivat täysverisen kilpa-ammuntaan tarkoitetun .38 Special Wad Cutter –kaliiperisen ZKR 551 –revolverin (”Zbrojovka-Koucký-Revolver”), joka valmistui seuraavana vuonna ja tuli valmistukseen 1957. 1957-63, minkä lisäksi tehtiin 50 asetta vuonna 1965 ja vielä 116 kappaletta vv. Ikävä kyllä ase ei enää ole täysin alkuperäinen eli kahva on mallia ”itetaide” ja tähtäimiä on viilailtu, mutta aseen mekaniikka on onneksi hienossa alkuperäiskunnossa. Veljekset Josef ja František Kou?tícv suunnitelemansa ZK 383 – konepistoolin kanssa (kuva Military History Institute Prague). RAKENTEESTA Esittelyaseyksilö on leimattu piipun vasemmalle kyljelle ”ZBROJOVKA BRNO MODEL ZKR 551”, tsekkoslovakialainen tarkastusmerkintä on vuodelta 1963 ja aseen sarjanumero on 2440 eli kyseessä on suurimman valmissarjan viimeisen vuoden tuotteesta. Ajatuksena aseen kehittelyssä oli luoda maailmanluokan kilpa-ase ja tässä myös onnistuttiin, sillä vuoden 1957 ammunnan MM-kisoissa Moskovassa Tsekkoslovakian joukkue voitti isopistoolikisan, vieläpä maailmanennätystuloksella
Aseen vaikuttavin piirre on sen yksitoiminen laukaisu, joka on todellista kilpa-asetasoa, parhaita mitä olen tavannut ampujan(50 vuotta) ja asekirjoittajanurani (33 vuotta) aikana. Tämän jälkeen akselin voi vetää eteenpäin pois ja rullan saa latausportin avaamisen jälkeen irti oikealle. 26 • ASE-lehti. Terävät kulmat ovat teräviä ja sinistys kuin mustaa lasia. Iskuvasaran kannus on leveä ja helppo käyttää ja säädettävät tähtäimet ovat tukevat. Vivun yläpäässä on karhennus helpottamassa avaamista ja suljettaessa portti napsahtaa jousivoimalla etuasentoonsa kuin hyvin rasvattu kassakaapin ovi. (Kuva gunbrokers.com) Aseen halkileikkauskuva kertoo selkeästi, että se todellakin on suunniteltu puhtaalta pöydältä, kapitalistiset länsihapatukset S&W ja Colt esikuvana unohtaen, mutta parannuksia ajatellen kyllä noteerattuina. Nimellinen lähtönopeus on 215 m/s, todella vähän siis. KOEAMMUNTA Ampuma-aseet on tehty ammuttaviksi – keräilyaseetkin – ja niin myös ZRK 551. Alkuperäiskuntoinen ZKR 551, huomaa kahvalevyt. Aseen runko siihen kootut osat. Hammasharja on ruotsalainen asevaruste. Rulla pyörii takaa katsoen myötäpäivään ja patruunoiden kannoille on upotus vanhaan hyvään tyyliin. Vasaralla on vain täysvireasento, vaikka rapsahtelu viritettäessä antaisi odottaa myös puolivirettä. Iskuvasaran ollessa edessä ja liipaisimen ollessa pohjassa eli laukaisuhetkeä vastaavassa tilassa rullan lukitus on lähes välyksetön. Latausportti kiertyy pystytasossa vastapäivään alapäänsä jykevän poikittaisen akseloinnin varassa, mikä tämäkin on rakenteena kestävämpi kuin alapäänsä varansa sivulle kääntyvät läntiset mallit. Ennen peitelevyn poistamista jousi pitää lukita/poistaa ja laina-aseen kohdalla tähän ei ryhdytty. Lymanin elektronisen laukaisuvastusmittarin mukaan vaihteluväli on 884...957 g ja keskiarvo 920 g / rullan kierros. Iskuvasaran hana on leveä, kauniisti karhennettu ja helppo käyttää. Aseen mukana saatiin erä Asetalo Oy:n edustamia brasilialaisia Magtech-patruunoita (#38B), jotka on ovat täysverisiä 148 gr / 9,6 g wadcutter-mallisella lyijyluodilla ladattuja ratapatruunoita. Ja millainen laukaisu: ei etuvetoa, ei minkäänlaista venymistä ja lopuksi kuin jääpuikon taittaisi ja sen päälle minimaalinen jälkiveto. Rullan ja piipun välinen rakokin on vain 0,10 mm:senä erittäin tiukka; yleensä vaihteluvälinä pidetään 0,02...0,08” / 0,05...0,20 mm. piipun alla vasemmalla olevalla ejektoritangolla Colt SAA:n tapaan. Voikin olettaa, että aseeseen on ollut saatavilla eri levyisiä jyviä. Koeaseen jyvää on kavennettu ja hahlonuraa levennetty niillä taidoilla, mitä sattumalta on saatu. Hahlo on portaittain säädettävissä niin sivukuin korkeussuunnassakin, päältä mattapintaisen ja uritetun 6” / 152 mm (myös 4” versioita on nähty) pitkän piipun etupäässä on pitkittäisellä ruuvilla paikalleen lukittu jyvä. Viimeistelyltään ZKR 551 tuo mieleen sata vuotta vanhat Coltit. Itäblokin tapaan aseen mukana tuli käyttöohje, takuulappu, koetaulu, öljypullo, puhdistusrassi päineen, sokkapiikki ja varaosia (?); koeaseesta nämä on perisuomalaiseen tapaan hukattu. Rullan akseli irtoaa, kun sen tyvessä vasemmalla olevaa pyällettyä lehtimäistä salpaa painetaan vastapäivään, jolloin se pääsee napsahtamaan pois rungon lukitusolakkeen takaa. Lievää kiillotuksessa syntynyttä epätasaisuutta näkyy rungon sivupinnoissa, mutta se sallittakoon, onhan ase tehty kommunismin ikeen alla ja brutopialaiseen tyyliin ”Tsekkoslovakian onnellinen kansa ei kiiltoa kaipaa”. Kuvan (staffansvapen.se) ase on numero 2457 eli hyvin lähellä tässä esiteltyä. Ammutut hylsyt pökitään pesistä yksi kerrallaan Vasemmalla kyljellä on pikkuruuvilla lukittuna isompi ruuvi, joka toimii koneiston pyöreän kannen kiinnittäjänä ja samalla iskuvasaran akselina. Portin ollessa auki asetta ei voi virittää
Latausportti kiertyy pystytasossa vastapäivään alapäänsä jykevän poikittaisen akseloinnin varassa, mikä tämäkin on rakenteena kestävämpi kuin alapäänsä varansa sivulle kääntyvät läntiset mallit. Kuvan (staffansvapen.se) ase on numero 2457 eli hyvin lähellä tässä esiteltyä. Hahlo on portaittain säädettävissä niin sivukuin korkeussuunnassakin, päältä mattapintaisen ja uritetun 6” / 152 mm (myös 4” versioita on nähty) pitkän piipun etupäässä on pitkittäisellä ruuvilla paikalleen lukittu jyvä. Portin ollessa auki asetta ei voi virittää. Rullan akseli irtoaa, kun sen tyvessä vasemmalla olevaa pyällettyä lehtimäistä salpaa painetaan vastapäivään, jolloin se pääsee napsahtamaan pois rungon lukitusolakkeen takaa. piipun alla vasemmalla olevalla ejektoritangolla Colt SAA:n tapaan. Iskuvasaran hana on leveä, kauniisti karhennettu ja helppo käyttää. Terävät kulmat ovat teräviä ja sinistys kuin mustaa lasia. ASE-lehti • 27. KOEAMMUNTA Ampuma-aseet on tehty ammuttaviksi – keräilyaseetkin – ja niin myös ZRK 551. Tämän jälkeen akselin voi vetää eteenpäin pois ja rullan saa latausportin avaamisen jälkeen irti oikealle. Koeaseen jyvää on kavennettu ja hahlonuraa levennetty niillä taidoilla, mitä sattumalta on saatu. Iskuvasaran ollessa edessä ja liipaisimen ollessa pohjassa eli laukaisuhetkeä vastaavassa tilassa rullan lukitus on lähes välyksetön. Vivun yläpäässä on karhennus helpottamassa avaamista ja suljettaessa portti napsahtaa jousivoimalla etuasentoonsa kuin hyvin rasvattu kassakaapin ovi. (Kuva gunbrokers.com) Aseen halkileikkauskuva kertoo selkeästi, että se todellakin on suunniteltu puhtaalta pöydältä, kapitalistiset länsihapatukset S&W ja Colt esikuvana unohtaen, mutta parannuksia ajatellen kyllä noteerattuina. Rullan ja piipun välinen rakokin on vain 0,10 mm:senä erittäin tiukka; yleensä vaihteluvälinä pidetään 0,02...0,08” / 0,05...0,20 mm. Lievää kiillotuksessa syntynyttä epätasaisuutta näkyy rungon sivupinnoissa, mutta se sallittakoon, onhan ase tehty kommunismin ikeen alla ja brutopialaiseen tyyliin ”Tsekkoslovakian onnellinen kansa ei kiiltoa kaipaa”. Nimellinen lähtönopeus on 215 m/s, todella vähän siis. Ammutut hylsyt pökitään pesistä yksi kerrallaan Vasemmalla kyljellä on pikkuruuvilla lukittuna isompi ruuvi, joka toimii koneiston pyöreän kannen kiinnittäjänä ja samalla iskuvasaran akselina. Lymanin elektronisen laukaisuvastusmittarin mukaan vaihteluväli on 884...957 g ja keskiarvo 920 g / rullan kierros. Aseen mukana saatiin erä Asetalo Oy:n edustamia brasilialaisia Magtech-patruunoita (#38B), jotka on ovat täysverisiä 148 gr / 9,6 g wadcutter-mallisella lyijyluodilla ladattuja ratapatruunoita. Rulla pyörii takaa katsoen myötäpäivään ja patruunoiden kannoille on upotus vanhaan hyvään tyyliin. Viimeistelyltään ZKR 551 tuo mieleen sata vuotta vanhat Coltit. Ennen peitelevyn poistamista jousi pitää lukita/poistaa ja laina-aseen kohdalla tähän ei ryhdytty. Hammasharja on ruotsalainen asevaruste. Aseen runko siihen kootut osat. Aseen vaikuttavin piirre on sen yksitoiminen laukaisu, joka on todellista kilpa-asetasoa, parhaita mitä olen tavannut ampujan(50 vuotta) ja asekirjoittajanurani (33 vuotta) aikana. Voikin olettaa, että aseeseen on ollut saatavilla eri levyisiä jyviä. Iskuvasaran kannus on leveä ja helppo käyttää ja säädettävät tähtäimet ovat tukevat. Alkuperäiskuntoinen ZKR 551, huomaa kahvalevyt. Ja millainen laukaisu: ei etuvetoa, ei minkäänlaista venymistä ja lopuksi kuin jääpuikon taittaisi ja sen päälle minimaalinen jälkiveto. Vasaralla on vain täysvireasento, vaikka rapsahtelu viritettäessä antaisi odottaa myös puolivirettä. Itäblokin tapaan aseen mukana tuli käyttöohje, takuulappu, koetaulu, öljypullo, puhdistusrassi päineen, sokkapiikki ja varaosia (?); koeaseesta nämä on perisuomalaiseen tapaan hukattu
Ase huoltopurettuna. (Kuva www.panzer.cz) 28 • ASE-lehti. (Kuva auctions.springer-vienna.com) Ase oikealta; puukahva on jonkun edellisen omistajan tekemä/teettämä, ei alkuperäinen. Viimeisiä ZKR 551:iä edustava harvinainen .22. Viimeisen sarjan ZRK 551 vuodelta 1994. LR-versio vuodelta 1995. (Kuva www.panzer.cz) Lyhyellä 4” piipulla varustettu ZKR 551 vuodelta 1995. Latausportti on käännetty vaakasuoraan taka-asentoonsa, jolloin patruunat voidaan työntää vapaasti pyöriteltävissä olevaan rullaan. Ase vasemmalta
(Kuva auctions.springer-vienna.com) Ase oikealta; puukahva on jonkun edellisen omistajan tekemä/teettämä, ei alkuperäinen. Ase vasemmalta. Ase huoltopurettuna. Viimeisiä ZKR 551:iä edustava harvinainen .22. (Kuva www.panzer.cz) ASE-lehti • 29. LR-versio vuodelta 1995. Latausportti on käännetty vaakasuoraan taka-asentoonsa, jolloin patruunat voidaan työntää vapaasti pyöriteltävissä olevaan rullaan. (Kuva www.panzer.cz) Lyhyellä 4” piipulla varustettu ZKR 551 vuodelta 1995. Viimeisen sarjan ZRK 551 vuodelta 1994
Vanha sanonta on, että ”sokeiden joukossa yksisilmäinenkin on sankari” ja saman tulkinnan voisi joku tehdä myös tämän jutun otsikosta ”itäblokin paras revolveri”, mutta tulkinta olisi kyllä väärä. Odotukset siis olivat korkealla. Esittelyase on jo myyty ulkomaille, mutta ehkäpä vielä joskus omallekin kohdalle osuu ostettavissa oleva ZKR 551, mitä sopii toivoa. Patruunoiden loppuessa olo hiukan kaihoisa, ero kun oli edessä. Radalla odotukset eivät täysin toteutuneet, sillä edes tuelta ammuttaessa kuviot pyörivät viiden sentin huonommalla puolella. Muutaman rullallisen jälkeen ongelmaksi tuli rullan upotuksissa ollut vanha moska, jonka takia kantalaippa ei mennyt pohjaan ja törmäsi rungossa olevaan suoraan kulmaan, tuloksena jumi. cz/15251-Zbranari-par-excellenceBratri-Josef-a-Frantisek-Koucti-2-dil Täydellinen ZKR 551 –paketti https://www.gunbroker.com/ item/886338905 Brnon asetehtaan historiaa https://de.zxc.wiki/wiki/Zbrojovka_Brno Brno Grand –revolveri, Vesa Toivonen @ Ase & Erä 5/88 Ase voi päätyä todella omituiseenkin paikkaan, tässä ZKR 551 venäläisessä (!) lännenkomediassa (!!) “Chelovek s bulvara Kaputsinov”, jonka valmistumisvuotenaan 1987 näki 60 miljoonaa venäläistä. 30 • ASE-lehti. Kivettynyt moska poistettiin linkkuveitsen terän kärjälle ja homma pääsi jatkumaan. Siitä on kauan, kun olen viimeksi harrastanut perinteistä yhdenkäden ammuntaa, mutta ase oli kyllä nautinnollinen ampua. Tässä kohdassa uudemmissa aseissa käytetty rakenne, jossa kantalaippoja ei ole upotettu, olisi ollut toimintavarmempi. Ilmiö ei aikanaan ollut mitenkään harvinainen muissakaan isopistooleissa, pehmeälyijyinen ja onttoperäinen luoti kun on vaurioaltis, etenkin piipun ylimenossa ja suulla. Parista luodinreiästä näki, että luoti oli häntinyt eli luodin peräpää oli piirtänyt pienen sirpin varsinaisen reiän kylkeen. Aseen tarkkuudesta on tiedossa, että tehtaan laadunvalvonnan vastaanottoammunnassa kuuden laukauksen kasan piti pysyä 45 mm ympyrän sisällä ja totta tosiaan, netistä löytyvissä kuvissa tehdaskoetauluissa on kaikissa yhtenäinen repaleinen reikä. (Kuva http://www.imfdb.org/) ZKR 551 radalla. Selvästikin kyse oli siitä, että ase ja patruuna eivät pitäneet toisistaan. Brno ZKR 551 kun oli ja on edelleenkin todella hieno rata-ase, kelvollinen kilvoittelemaan minkä tahansa revolverin kanssa. LÄHTEET Myyjän kotisivut www.asetalo.fi ZKR 551 historiaa Military History Institute Prague www.vhu.cz/sportovnirevolver-zkr-551/ ZKR 551 historiaa https://www.valka
Tehtaan valikoima näissä on sinällään erittäin laaja alkaen ruudittomasta Colibrista (1,3 g, 128 m/s) ja päätyen erittäin nopeaan Interceptoriin (2,6 g, 448 m/s). Reunasytytteisiä on myös tehokkaammissa kaliipereissa. Alle äänennopeuden olevilla patruunoilla taas puhti tuskin riittää itselataaville, eikä se ole niille tarkoitettukaan. Kokeilimme miten nämä kaikkein edullisimpaan hintaluokkaan kuuluvat patruunat toimivat käytännössä. Erikoisin lienee erittäin raskaalla 3,9 g ja pitkällä luodilla lyhyeen hylsyyn ladattu aliääninen Sniper. Tarkkuuden tavoittelu kun vaatii huomattavasti tyynempää keliä. Siihen kuuluvat niin haulikon, kiväärin, pistoolin kuin pienoiskiväärinkin patruunat. Yksi valmistuksen tärkeimmistä asioista on tasaisen nallimassan saaminen hylsynkannan reunukseen. Näyttävää pakkausta ajatellen kaikilla rasia on erittäin paksusta ja tukevasta pahvista tehty ja 50 patruunan muovikehikon sisällään pitävä. ASE-lehti • 31. Kivääripuolella tosin vain suuren kysynnän yleisissä taktisissa kaliipereissa. Tehdas luokittelee 22LR -patruunansa normaaleihin, kilpapatruunoihin ja erikoispatruunoihin. Aguilan patruunoita on tuotu aiemminkin Suomeen ja nyt niitä on jälleen saatavilla tietty valikoima pienoiskiväärikaliiperissa. Aguila 22LR patruunat TEKSTI JA KUVAT: J. Se vaatii pitkän piipun ja kireän rihlannousun vakautuakseen. Nimekkäin menetelmä on Eleyn, jossa massa voidaan levittää vaarattomasti jauheena ja aktivoida vesipisaralla. RADALLA Eniten kiinnosti, miten suosituin normaalinopeuksinen toimii niin tarkkuuden suhteen kuin itselataavissakin, sehän on lähtönopeutensa puolesta eniten käytetty ja kaikenlaiseen käyttöön tarkoitettu. Loppupeleissä toimintavarmuus on kuitenkin aina asekohtainen asia, joka selviää vain kokeilemalla kyseistä ase-patruuna yhdistelmää. On tehnyt laajaa valikoimaa pitkään, jo vuodesta 1961 lähtien. Suosituimmat piekkarinpaukut ovat Super Extra Standart 2,59 g RN peruspatruuna (344 m/s), aliääninen Subsonic 2,46 g HP (312 m/s) ja nopea Super Extra High Velocity 2,59 g RN (383 m/s). Näistä nopeimman luoti on ohuella kuparilla silattu muiden ollessa melko kuivan tuntuisena suttaamattomalla vahalla voideltuja. Kesäisen lämpimässä 22 asteen lämmössä, mutta valitettavan voimakkaassa tuulessa ensi tarkastelu keskittyi itselataavissa pelkästään toimintaan. Kaikkiaan kuvastossa on erilaisia pienoiskiväärin 22LR patruunoita 15 kappaletta ja Short päälle. Menetelmän salaisuuteen vedoten he eivät kuitenkaan anna siitä tarkempia tietoja, kuten eivät luodinvalmistuksesta tai vahauksestakaan. Nopealla kuparoituluotisella patruunalla riittää potkua itselataavien liikkuvien pukkaamiseen mahdollisesti jopa liikaakin, tämä on kuitenkin asia, joka pitää tarkistaa aseen käyttöohjeesta. Aguilakin on kehittänyt oman nallitusmenetelmänsä, jota se kutsuu tietenkin nimellä Aguila priming. MALINEN Meksikolainen Industrias Tecnos valmistaa patruunoita Aguilan (Kotka) nimen alla
32 • ASE-lehti. Sakolaisen 58 senttisestä piipusta ammuttuna arvo on juuri se, minkä valmistaja lupaakin. 37 laukauksen keskiarvonopeudeksi Labradar näytti 345 m/s, mikä on hieman tavanomaisia, alle äänen nopeuden ladattuja patruunoita nopeampi. Lopulta kevät vaihtui kesäksi ja lähes tyyni hetkikin löytyi. Ensin ammutuilla normaalinopeuksisilla tarkkuus osoittautui kohtuulliseksi, sillä neljän peräkkäisen, viiden laukauksen kasan sarjaksi tuli 22,5, 23,5, 32 ja 23 mm, keskiarvo 25 mm. Nyt koeammuimme aliäänisen 2,46 g reikäpään, normaata. Seuraavaksi käynti pistooliradalla ja toisena itselataavana käytetyllä, niin ikään harrastajatason suosikilla, Browning Buckmarkilla ei tullut ainuttakaan toimintahäiriötä, vaan se kävi ja kukkui täysin virheettä. Koneistokin pysyi suhteellisen puhtaana, joten näillä patruunoilla voi ampua hieman enemmänkin puhdistamatta asetta. Ne kävivät hieman paAguila tekee melkoista valikoimaa pienoiskiväärin patruunoiAguila tekee melkoista valikoimaa pienoiskiväärin patruunoita. Ei siis juurikaan valittamista. Kyseessä on siis kaikenlaiseen yleiskäyttöön soveltuva peruspatruuna, joka osoittautui varmatoimiseksi. Hyvää käyntiä niin edullisilla kuin arvokkaammillakin kilpapatruunoilla aiemmin osoittaneella sakolaisella pääsee ulko-olosuhteissa kymmenen millin pintaan, joten tälle aseelle nämä Aguilat sopivat paremmin harjoitteluja hupiammuntaan. Vahatuilla luodeilla ladatut Subsonic ja Standard Velocity osoittautuivat varmatoimisiksi ja sopivat sakolaisessa tarkkuutensa puolesta vapaamuotoiseen harjoitteluammuntaan. SUBSONIC Seuraavana vuorossa olivat jo edellisillä patruunoilla tehtyä piipun vakioimista ajatellen niin ikään lyijyluotiset, mutta reikäpäisinä kevyemmät 2,46 g Subsonicit. Tueksi etutukin sivut syleilyynsä lukitsevat hiekkapussit ja perän alle perinteinen nahkapussi. Vaihtelu oli 15,9 m/s ja normaalihajonta 3,9 m/s, molemmat hyvin tavanomaisia arvoja. Rugerin 10/22 tämän hetken suosituimpana itselataavana sai toimia testikaluna liikkuvan pahvihirven radalla. Nyt koeammuimme aliäänisen 2,46 g reikäpään, normaalinopeuksisen 2,59 g pyöreäpäisen ja kuparisilatulla 2,59 g linopeuksisen 2,59 g pyöreäpäisen ja kuparisilatulla 2,59 g luodilla kovaan High Velocity nopeuteen ladatun. Ensin pari lippaallista vakioimisja kohdistuslaukauksia ja sitten snellaria käyttäen viiden sarjoja 50 metriltä. Jokamiehen patruunalle sopivaksi testialuksi valitsimme niin ikään jokamiehen laadukkaan piekkarin, paksupiippuisen Sako P94S Varmintin Zeissin kiikarilla ja Tikkakosken siroilla teräsjaloilla. Itse asiassa Browning toimi hitailla ja kevytluotisilla Subsoniceillakin yllättävän hyvin, muutamalla kymmenen lippaallisella kokeiltuna ainoastaan lippaan viimeinen patruuna ei syöttynyt. Kymmenen patruunan lippaallisia ampuen rasiallisella toiminta oli lähes virheetöntä, ainoastaan yksi hylsy jäi lukon puristuksiin ja silloinkin patruuna oli syöttynyt lippaasta kauniisti pesään asti. Toiminta pulttilukkoisessa oli kauttaaltaan moitteetonta ja lipastaminen sujui melko puhtain sormin. luodilla kovaan High Velocity nopeuteen ladatun. Näin vaikka ampumaotteena käytettiin yhden käden otetta
Pakkaukset ovat poikkeuksellisen tukevat eikä luotivaha suttaa pahemmin näppejä. Näillä 41 laukauksen keskinopeudeksi saatiin 317 m/s eli jokunen metri enemmän kuin valmistaja ilmoittaa, mutta tämä riippuu monesta asiasta, mm. Tällä kertaa nopeusvaihtelu oli tavanomaista suurempi 25,5 m/s, kuten 6,6 m/s:n normaalihajontakin. Nämä 39 laukauksen mittauksen mukaan 372 m/s lähtönopeudella kirmaavat kävivät kaikkein tarkimmin, oikein edustuskelpoisesti. Toimintaa ajatellen syöttö lippaasta vaati selvästi muita rivakampia otteita, ilmeisesti luotivahan puuttuminen saa luodin jarruttamaan liikettä. Muuten nämäkin osoittautuivat kaikin puolin toimintavarmoiksi ja miellyttäviksi käsitellä. HIGH VELOCITY Viimeisenä vuorossa olivat ohuella kuparivärillä silatuilla 2,59 g luodeilla kovaan nopeuteen ladatut High Velocity patruunat. Näin vaikka nopeusvaihtelu oli tälläkin suurehko 25,4 m/s, joskin 4,6 m/s normaalivaihtelu oli melko tavanomainen. Netistä kaivettuna Aguilan hinnat ovat todellakin sieltä kaikkein edullisimmasta päästä, eli pyöreäkärkisillä pitkälti alle kymmenen sentin ja reikäpäisillä Subsoniceillakin vain vähän yli kymmenen sentin. Aguilat tuo maahan Nordic Distribution Oy NorDis. Nyt ei metsästäjälle tai kilpa-ampujalle aina tarpeellinen ammunnan harjoittelu ole ainakaan patruunoiden hinnasta kiinni. Vahattuluotisilla tarkkuus osoittautui kohtuulliseksi harjoitteluun ja plinkkaukseen ja kuparisilatuilla luodeilla ladatuilla High Velocity patruunoilla hyväksi ja siten vaikka mihin käyttöön riittäväksi. piipun pituudesta. Toiminta oli pulttilukkoisessa jälleen täysin sujuvaa. remmin ja monesti neljän rypäs oli ihan hyvä eli miltei tyynessä ammutut kasat olivat 17,5, 23, 29 ja 12,5 mm, keskiarvo 20,5 mm. Onnekkaasti kaikkein parasta käyntiä esittäneet High Velocity patruunat näyttivät olevan kaikkein halvimmat. Koeammunnassa käytetyt pienoiskiväärit olivat Koeammunnassa käytetyt pienoiskiväärit olivat Sako P94S Varmint ja Ruger 10/22 Target. Yleensä nopeuden kasvaessa tarkkuus heikkenee, mutta nyt kävi aivan päinvastoin. Aguilat istuvat tukevassa Aguilat istuvat tukevassa muovikehyksessä vankan muovikehyksessä vankan pahvilaatikon suojassa. YHTEENVETO Aguilan edustavasta valikoimasta poimitut kolme yleisintä 22LR kaliiperista osoittautuivat toimintavarmoiksi. Se ei ulkona pienessä vaihtelevassa tuulessa ammuttuna juuri häpeä sarjassaan. pahvilaatikon suojassa. Vakioimiskasan jälkeen neljän peräkkäisen kasan sarjaksi tuli nimittäin 11, 12, 15 ja 12 mm, keskiarvo 12,5 mm. Paras käynti löytyi nopeilla High Velocity patruunoilla, joilla sakolainen kävi hyvin, erikoisesti patruunoiden hinta huomioiden. Nopeudet olivat lähellä valmistajan ilmoittamia ja täyttävät kaikilla patruunoilla metsästyksen minimivaatimuksen. Sako P94S Varmint ja Ruger 10/22 Target. ASE-lehti • 33
Sillä on pitkät suhteet jo ennestään Browningiin, tekeehän se mm. Amerikassa aina suositut itselataavat, kuten Winsun ensimmäinen, 1933 julkaistu piekkarimalli 63 ja varsin menestyksekäs, toista miljoonaa kappaletta valmistettu malli 190. Nyt valmistajana on Istanbul Silah Turkissa. Browning Arms Co valmistuttaa Winsun nimen alla niin kaikentyyppisiä haulikoita kuin kivääreitäkin, mikä onkin ymmärrettävää näin arvokkaan tuotemerkin kohdalla. Matkan varrelle on kertynyt myös joukko pienireikäisiä niin metsälle kuin kilparadalle. nykyaikainen halpispiekkari Winchester on kivääreissä yksi maailman tunnetuimpia nimiä, vähän kuin Colt revolvereissa. Vai haukkuuko joku Steyrin AUG tai Glock yms aseita. TEKSTI JA KUVAT: J. Tarinahan alkaa jo vuodesta 1857 kun Smith ja Wesson myivät Volcanic Repeating Arm Co:n Oliver Fisher Winchesterille. Winsun nimen alla myytäviä haulikoita. Keinoaineita on käytetty jo pitkään, sillä tekihän Remington jo 1959 itselataavan Nylon 66 -piekkarinsakin nailontukilla, joten muutakin kuin puuta ja terästä on käytetty kauan aseissa. Nykyaikaisten valmistusmenetelmien ansiosta kustannukset saadaan tiputettua olemattoman pieniksi ja silti lopputuote toimii Winchester Wildcat 22LR 34 • ASE-lehti. Tällä kertaa kyse on itselataavasta, mahdollisimman pitkälle muovista tehdystä aseesta, jonka on tarkoitus pistää kampoihin itselataavien markkinoita suvereenisti yli 50 vuotta hallinneelle Ruger 10/22:lle. Näihin piekkareihin lukeutuvat mm. WILDCAT Winchester on käyttänyt piekkarissaan Wildcat nimeä aiemminkin, mutta silloin kyse oli Venäjällä tehtävästä pulttilukkoisesta Tozista, jota Winchester myi Amerikassa omalla nimellään. Vipulukkoista kehiteltiin edelleen ja kun se oli valmis sarjatuotantoon, perustettiin 22.3.1866 Winchester Repeating Arms Co. MALINEN Varsinkin lännen valloittaneet Winchesterin ikoniset vipulukkoiset tuntevat kaikki, mutta myös kalliisti valmistettu, pulttilukkoinen kiväärimiehen kivääri oli aikanaan halutuimmasta päästä. Vaan mikään ei pysy ennallaan, sillä nykyään Winchesterin brandin omistaa Olin Corporation, joka on antanut lisenssin nimen käyttöön Belgian valtion omistaman Herstal Groupin Fabrique Nationalille ja Browningille. Eikä muovissa raakaaineena sinällään mitään vikaa ole, varsinkaan nykyaikana saatavien lukuisten laatujen ansiosta. Arvaattekin viimeistään vuosiluvusta, mistä aseesta oli kyse
Vaan mikään ei pysy ennallaan, sillä nykyään Winchesterin brandin omistaa Olin Corporation, joka on antanut lisenssin nimen käyttöön Belgian valtion omistaman Herstal Groupin Fabrique Nationalille ja Browningille. nykyaikainen halpispiekkari Winchester on kivääreissä yksi maailman tunnetuimpia nimiä, vähän kuin Colt revolvereissa. Keinoaineita on käytetty jo pitkään, sillä tekihän Remington jo 1959 itselataavan Nylon 66 -piekkarinsakin nailontukilla, joten muutakin kuin puuta ja terästä on käytetty kauan aseissa. WILDCAT Winchester on käyttänyt piekkarissaan Wildcat nimeä aiemminkin, mutta silloin kyse oli Venäjällä tehtävästä pulttilukkoisesta Tozista, jota Winchester myi Amerikassa omalla nimellään. Näihin piekkareihin lukeutuvat mm. Browning Arms Co valmistuttaa Winsun nimen alla niin kaikentyyppisiä haulikoita kuin kivääreitäkin, mikä onkin ymmärrettävää näin arvokkaan tuotemerkin kohdalla. Tarinahan alkaa jo vuodesta 1857 kun Smith ja Wesson myivät Volcanic Repeating Arm Co:n Oliver Fisher Winchesterille. Nyt valmistajana on Istanbul Silah Turkissa. Winsun nimen alla myytäviä haulikoita. Vipulukkoista kehiteltiin edelleen ja kun se oli valmis sarjatuotantoon, perustettiin 22.3.1866 Winchester Repeating Arms Co. Nykyaikaisten valmistusmenetelmien ansiosta kustannukset saadaan tiputettua olemattoman pieniksi ja silti lopputuote toimii Winchester Wildcat 22LR ASE-lehti • 35. MALINEN Varsinkin lännen valloittaneet Winchesterin ikoniset vipulukkoiset tuntevat kaikki, mutta myös kalliisti valmistettu, pulttilukkoinen kiväärimiehen kivääri oli aikanaan halutuimmasta päästä. Sillä on pitkät suhteet jo ennestään Browningiin, tekeehän se mm. TEKSTI JA KUVAT: J. Eikä muovissa raakaaineena sinällään mitään vikaa ole, varsinkaan nykyaikana saatavien lukuisten laatujen ansiosta. Matkan varrelle on kertynyt myös joukko pienireikäisiä niin metsälle kuin kilparadalle. Vai haukkuuko joku Steyrin AUG tai Glock yms aseita. Arvaattekin viimeistään vuosiluvusta, mistä aseesta oli kyse. Amerikassa aina suositut itselataavat, kuten Winsun ensimmäinen, 1933 julkaistu piekkarimalli 63 ja varsin menestyksekäs, toista miljoonaa kappaletta valmistettu malli 190. Tällä kertaa kyse on itselataavasta, mahdollisimman pitkälle muovista tehdystä aseesta, jonka on tarkoitus pistää kampoihin itselataavien markkinoita suvereenisti yli 50 vuotta hallinneelle Ruger 10/22:lle
Yleensähän piekkareissa on ruuvitalttamainen tasakärki, joka iske myös patruunan kannan umpinaiseen taitoskohtaan tuhlaten näin voimaansa. Tehtaan kokemusten perusteella itse vaimennin ei vaikuta aseen toimintavarmuuteen, mutta koneisto saattaa likaantua lisääntyneen vastapaineen vuoksi helpommin kuin ilman vaimenninta. Tämä onkin yksi kätevimpiä ratkaisuja puhdistusta ajatellen, sillä näin sekä lukko että piippu ovat puhdistettavissa muutamassa sekunnissa toisin kuin kilpailijoissaan. Mattamustattu 17,9 mm:n tasapaksu ja 46,5 senttiä pitkä piippu paikoittuu muovikehykseen etupuolisen olkapään ja takapuolelle asennetun seeger-renkaan väliin ja lukittuu paikalleen kehyksen puolikkaita yhteen puristavalla poikittaisruuvilla. Perinteistä iskuvasaraa ei ole vaan itse piikin ympärillä on iskujousi ja virekynsi nojaa piikkiin tehtyyn laippaan. Kuulostaa pieneltä jutulta, mutta on mainio asia ja osoittaa innovatiivista suunnittelua. Suunnittelutiimi on pakertanut useamman vuoden mallin kimpussa ja lopulta insinööri Robert Maughan löi nyt valmistettavan rakenteen lukkoon. Piekkarinpatruunoita on tarjolla laidasta laitaan. Sen liikettä ohjaavat muovista muotoillut vastinpinnat eli mitään metallisia johteita ei ole katsottu tarpeelliseksi. Yksi punaisista käyttövivuista on liipaisinkaaren Koneisto irtoaa helposti ilman työkaluja yhtenä kokonaisuutena ja sen kyljessä ovat avaimet niin tähtäimen säätöön kuin kehyksen ja tukin toisiinsa kiinnittämiseen. Näin on tilanne myös Wildcatin kohdalla. Lukko on kulmikas näyttäen Rugerin vastaavalta, mutta on tätä kevyempi mahdollistaen siten kaiken nopeuksisten patruunoiden käytön häiriöttä. Siinä normaalipainoisella 2,6 g kuparoidulla luodilla on lähtönopeutta kovat 373 m/s. Se on suunniteltu pitkälti ruiskupuristetuista polymeeriosista tehdyksi, joskin lähes kaikki kulutukselle alttiit osat (piippu ja lukko) ovat terästä. Samoin lukon vapautinvipu kannattaa ohjata tarkasti koloonsa, ettei se pääse vaurioitumaan matkalla. Winchester muistaa mainita tästä esitteessään toimintavarmuuden parantajana. Varsinainen varmistin on liipaisimen takana oleva poikittaistappi, joka salpaa liipaisimen liikkeen. Turvallisuutta puolestaan parantaa iskuripiikin virekynnyksen lisäksi suunnilleen kuuden millin päähän siitä tehty turvalaippa, joka estää aseen laukeamisen, jos liipaisinta ei ole painettu. Laukaisulaitteen takaisin laitto onkin sitten hieman hankalampaa erittäin ahtaiden sovitusten vuoksi, joten kannattaa olla tarkkana ja vaikka auttaa painamalla vähän sisäänpäin sitä perässä olevaa punaista nappulaa. Muut itselataavat jäävät tässä kauas taakse. Nykyään siihen yleisimpään eli Picatinnykiskoon saa helposti kiinni optisen tähtäimen.. Koneisto on erittäin yksinkertaista purkaa edelleen eli irrottaa lukko puhdistusta varten. Kyseessä on kova muovilaatu, joka ei juurikaan jousta. Ampujana ja ampumista harrastavan lapsikatraan isänä hän tiesi mitä ominaisuuksia aseessa ja varsinkin ensimmäistä plinkkeriään ostavan aseessa tulee painottaa. Ainut monimutkaisesti koneistettu osa aseessa on lukko. Piipun nappivedetty palkkirihlaus on perinteinen ja nousultaan tavanomaiset 16 tuumaa. Varsinainen iskuvasara puuttuu, sillä iskuri on yksinkertainen, suoraan iskevä striker -tyyppinen eli tuo iskurin ympärillä oleva jousi toimii iskuvoiman antajana nykyään harvemmin nähtävälle pyöreäkärkiselle iskurille. Lukossa olevan palautinjousen lisäksi se on varustettu myös iskurijousella. Muutenkin koko irtonainen koneisto-osa on hyvin samantapainen kuin Blaserin vastaava. Alkupään aseissa ei ollut vaimenninkierrettä, mutta nyt piipun suulle on lisätty piekkareissa yleinen ½”-20 UNF kierre äänenvaimentimen kiinnittämiseksi. Tämä riippuu tietenkin pitkälti myös käytetyistä patruunoista. Laadultaan siihen on jäänyt näkyviin jonkin verran poikittaisia työstöjälkiä, joten aivan huippulaatuinen se ei ole, vaan ei ole hintakaan. Toiminnassa on otettu oppia piekkareiden suosituimmista malleista tai käytännössä lähinnä miljoonia ja miljoonia valmistetusta Rugerin 10/22:sesta. täsmällisesti ja kestää käyttöä sekä vaikeita olosuhteita jopa perinteistä paremmin. Blaserkin käyttää paremman luokan R8 kiväärissään. Lisäksi optisen tähtäimen kohdistaminen käy todella helposti piippureiän läpi. Sen takana on vielä toinen varmistinlaippa joka pysäyttää liikkeen, ellei liipaisin ole painettuna. Winsussa ulkonäkökin on niin nykyaikainen kuin olla voi, kuin italialaisesta mallitoimistosta lähtöisin. Itse liipaisin on sekin polymeeriä, ratkaisu jota mm. Sen toiminnan voi kääntää niin halutessaan, sillä suora tukki sopii yhtä hyvin vasureille kuin oikeakätisillekin. Winchester mainostaa pyöreäpäisen iskurin lisäävän toimintavarmuutta, sillä iskuvoimaa ei näin tuhlata hylsyn umpiaineiseen reunaan. Tehtaan mukaan paras tarkkuuskin löytyy hieman tulisemmilla latauksilla. RAKENNE Luurankomallinen tukki on siis nuorekkaasti muotoiltu harmaa muoviosa, johon niin ikään muovinen, mutta väriltään musta lukonkehys kiinnittyy kahdella kuusiokoloruuvilla. Laukaisukoneisto on koottu omaan monimutkaiseen muovirunkoon, joka on helppo irrottaa tukista vain painamalla lukon takana, kehyksen perässä näkyvää punaista nappia. Itse asiassa aseen kunniaksi on markkinoille tuotu siihen räätälöity, 40 vuoden tauon jälkeen taas Winchester Wildcat nimeä kantava patruuna. Tuohon laukaisukoneiston runkoon on muokattu myös pidikkeet kahdelle kuusikoloavaimelle, joten niin tähtäimen säätöön kuin kehyksen kiinnitysruuvien kiertelyyn on aina työkalu paikan päällä. Eikä tässä ole mitään pahaa, taatusti toimiva on hyvä lähtökohta. Kun sen käytettävyyttä vielä parantelee, niin onnistumisen ainesten pitäisi oleman koossa. Ennen kaikkea piipun voi nyt puhdistaa patruunapesän puolelta niin kuin kuuluukin. Tämä tosin pitkästä 61 sentin piipusta. Winsun mukaan Wildcat toimii SAAMI:n vaatimukset täyttävillä patruunoilla eli käytännössä sillä saa ampua kaikkia kaupasta saatavia piekkarinpaukkuja
Piekkarinpatruunoita on tarjolla laidasta laitaan. Winchester muistaa mainita tästä esitteessään toimintavarmuuden parantajana. Itse asiassa aseen kunniaksi on markkinoille tuotu siihen räätälöity, 40 vuoden tauon jälkeen taas Winchester Wildcat nimeä kantava patruuna. Yleensähän piekkareissa on ruuvitalttamainen tasakärki, joka iske myös patruunan kannan umpinaiseen taitoskohtaan tuhlaten näin voimaansa. Ainut monimutkaisesti koneistettu osa aseessa on lukko. Se on suunniteltu pitkälti ruiskupuristetuista polymeeriosista tehdyksi, joskin lähes kaikki kulutukselle alttiit osat (piippu ja lukko) ovat terästä. Tehtaan kokemusten perusteella itse vaimennin ei vaikuta aseen toimintavarmuuteen, mutta koneisto saattaa likaantua lisääntyneen vastapaineen vuoksi helpommin kuin ilman vaimenninta. Siinä normaalipainoisella 2,6 g kuparoidulla luodilla on lähtönopeutta kovat 373 m/s. Varsinainen iskuvasara puuttuu, sillä iskuri on yksinkertainen, suoraan iskevä striker -tyyppinen eli tuo iskurin ympärillä oleva jousi toimii iskuvoiman antajana nykyään harvemmin nähtävälle pyöreäkärkiselle iskurille. Koneisto on erittäin yksinkertaista purkaa edelleen eli irrottaa lukko puhdistusta varten. Perinteistä iskuvasaraa ei ole vaan itse piikin ympärillä on iskujousi ja virekynsi nojaa piikkiin tehtyyn laippaan. Alkupään aseissa ei ollut vaimenninkierrettä, mutta nyt piipun suulle on lisätty piekkareissa yleinen ½”-20 UNF kierre äänenvaimentimen kiinnittämiseksi. Winsun mukaan Wildcat toimii SAAMI:n vaatimukset täyttävillä patruunoilla eli käytännössä sillä saa ampua kaikkia kaupasta saatavia piekkarinpaukkuja. Tehtaan mukaan paras tarkkuuskin löytyy hieman tulisemmilla latauksilla. Muutenkin koko irtonainen koneisto-osa on hyvin samantapainen kuin Blaserin vastaava. Samoin lukon vapautinvipu kannattaa ohjata tarkasti koloonsa, ettei se pääse vaurioitumaan matkalla. Tuohon laukaisukoneiston runkoon on muokattu myös pidikkeet kahdelle kuusikoloavaimelle, joten niin tähtäimen säätöön kuin kehyksen kiinnitysruuvien kiertelyyn on aina työkalu paikan päällä. Itse liipaisin on sekin polymeeriä, ratkaisu jota mm. Lukko on kulmikas näyttäen Rugerin vastaavalta, mutta on tätä kevyempi mahdollistaen siten kaiken nopeuksisten patruunoiden käytön häiriöttä. Turvallisuutta puolestaan parantaa iskuripiikin virekynnyksen lisäksi suunnilleen kuuden millin päähän siitä tehty turvalaippa, joka estää aseen laukeamisen, jos liipaisinta ei ole painettu. Kyseessä on kova muovilaatu, joka ei juurikaan jousta. Tämä riippuu tietenkin pitkälti myös käytetyistä patruunoista. Piipun nappivedetty palkkirihlaus on perinteinen ja nousultaan tavanomaiset 16 tuumaa. Ampujana ja ampumista harrastavan lapsikatraan isänä hän tiesi mitä ominaisuuksia aseessa ja varsinkin ensimmäistä plinkkeriään ostavan aseessa tulee painottaa. Kun sen käytettävyyttä vielä parantelee, niin onnistumisen ainesten pitäisi oleman koossa. Laadultaan siihen on jäänyt näkyviin jonkin verran poikittaisia työstöjälkiä, joten aivan huippulaatuinen se ei ole, vaan ei ole hintakaan. Muut itselataavat jäävät tässä kauas taakse. Mattamustattu 17,9 mm:n tasapaksu ja 46,5 senttiä pitkä piippu paikoittuu muovikehykseen etupuolisen olkapään ja takapuolelle asennetun seeger-renkaan väliin ja lukittuu paikalleen kehyksen puolikkaita yhteen puristavalla poikittaisruuvilla. Näin on tilanne myös Wildcatin kohdalla. Blaserkin käyttää paremman luokan R8 kiväärissään. ASE-lehti • 37. Ennen kaikkea piipun voi nyt puhdistaa patruunapesän puolelta niin kuin kuuluukin. Varsinainen varmistin on liipaisimen takana oleva poikittaistappi, joka salpaa liipaisimen liikkeen. Winsussa ulkonäkökin on niin nykyaikainen kuin olla voi, kuin italialaisesta mallitoimistosta lähtöisin. Sen toiminnan voi kääntää niin halutessaan, sillä suora tukki sopii yhtä hyvin vasureille kuin oikeakätisillekin. Laukaisulaitteen takaisin laitto onkin sitten hieman hankalampaa erittäin ahtaiden sovitusten vuoksi, joten kannattaa olla tarkkana ja vaikka auttaa painamalla vähän sisäänpäin sitä perässä olevaa punaista nappulaa. Laukaisukoneisto on koottu omaan monimutkaiseen muovirunkoon, joka on helppo irrottaa tukista vain painamalla lukon takana, kehyksen perässä näkyvää punaista nappia. Lisäksi optisen tähtäimen kohdistaminen käy todella helposti piippureiän läpi. Winchester mainostaa pyöreäpäisen iskurin lisäävän toimintavarmuutta, sillä iskuvoimaa ei näin tuhlata hylsyn umpiaineiseen reunaan. Toiminnassa on otettu oppia piekkareiden suosituimmista malleista tai käytännössä lähinnä miljoonia ja miljoonia valmistetusta Rugerin 10/22:sesta. RAKENNE Luurankomallinen tukki on siis nuorekkaasti muotoiltu harmaa muoviosa, johon niin ikään muovinen, mutta väriltään musta lukonkehys kiinnittyy kahdella kuusiokoloruuvilla. täsmällisesti ja kestää käyttöä sekä vaikeita olosuhteita jopa perinteistä paremmin. Sen takana on vielä toinen varmistinlaippa joka pysäyttää liikkeen, ellei liipaisin ole painettuna. Nykyään siihen yleisimpään eli Picatinnykiskoon saa helposti kiinni optisen tähtäimen. Suunnittelutiimi on pakertanut useamman vuoden mallin kimpussa ja lopulta insinööri Robert Maughan löi nyt valmistettavan rakenteen lukkoon. Eikä tässä ole mitään pahaa, taatusti toimiva on hyvä lähtökohta. Tämä onkin yksi kätevimpiä ratkaisuja puhdistusta ajatellen, sillä näin sekä lukko että piippu ovat puhdistettavissa muutamassa sekunnissa toisin kuin kilpailijoissaan. Yksi punaisista käyttövivuista on liipaisinkaaren Koneisto irtoaa helposti ilman työkaluja yhtenä kokonaisuutena ja sen kyljessä ovat avaimet niin tähtäimen säätöön kuin kehyksen ja tukin toisiinsa kiinnittämiseen. Sen liikettä ohjaavat muovista muotoillut vastinpinnat eli mitään metallisia johteita ei ole katsottu tarpeelliseksi. Kuulostaa pieneltä jutulta, mutta on mainio asia ja osoittaa innovatiivista suunnittelua. Lukossa olevan palautinjousen lisäksi se on varustettu myös iskurijousella. Tämä tosin pitkästä 61 sentin piipusta
Kun päälle laittaa punapisteen niin ergonomia on kunnossa isommallekin käyttäjälle. Ohut perälevy on muovia ja kovin liukas mikä on hyvä muistaa, jos laittaa aseen seinää vasten nojalleen. Hintaluokka huomioiden (USA:ssa ainoastaan parisataa taalaa eli vähän alle 10/22:n hinnan) on poikkeuksellista, että Wildcatissa on säädettävät avotähtäimet, tosin muoviset nekin. Winsulla on paneuduttu hienosti käyttöä helpottaviin yksityiskohtiin. etupuolella oleva, ylöspäin nostettaessa lukon takaasentoon salpaava vipu. Päälle valittiin tähtäimeksi Leupold Mk4 6,5-20x50 putki ARMS:n pikajaloilla. Ilmeisesti muovi on kuitenkin sen verran joustavaa, että osumat saattavat vaeltaa hieman. RADALLA Ensimmäisellä ratakäynnillä tarkkuutta testattiin hiekkapussituelta ampuen. Se, mikä Winsun lippaassa on muita paremmin, on lukon aukipitotoiminto eli lukko jää taakse patruunoiden loppuessa. Oma osuutensa on tietenkin myös raskaalla ja venyvällä laukaisulla. Vaihtoehtoisesti lippaan voi irrottaa sen etupuolella olevasta vivusta, punaisesta tietenkin. Ongelman havaitsemisen jälkeen holkkia sai olla kiristämässä viiden laukauksen sarjan välein ja silti se ehti löystyä ja ehkä kasvattaa kasoja. Samalla kasa tuntui kasvavan eli se saattoi vaikuttaa alkupään patruunoilla saatuihin kasoihin. Tarkkuuskasoihin käytettiin ensikäynnillä 550 patruunaa asetta välillä puhdistamatta, eikä koneisto ollut hirmuisen likainen päivän päätteeksikään. Toinen havainto oli piipunsuun kierteen suojaholkki, joka kiertyi auki ammunnan aikana, vaikka sen väänsi miten tiukkaan tahansa. Diopterityyppinen takatähtäin on säädettävissä joka suuntaan mukana seuraavalla kuusiokoloavaimella. Piipun suulla on muovinen etutähtäin ja holkilla suojattu kierre vaimentimelle. Tiukkaan neljän ryppääseen kun tuli helposti karkulainen. Pieneen tilaan mahtuva kymmenen patruunan lipas on 10/22:n tapaan rumpulipas ja itse asiassa Rugerin lippaat kuten vastaavat tarvikelippaatkin sopivat Winsuun. Toinen muista poikkeava yksityiskohta on lipastamisessa auttava, takaseinämän reunassa näkyvä kiekko ja sen hammastettu reuna, josta roottoria voi kääntää peukalolla. Tällainen ominaisuus on erittäin toivottava kaikissa aseissa. Näin ei tule lauottua turhaan tyhjää asetta eikä tarvitse miettiä onko patruuna vielä pesässä. Nostettaessa Wildcat poskelle kiinnittyy huomio aseen vajaan 1,8 kg keveyteen. Paikalleen lipas solahtaa luontevasti. Sen hyvä ominaisuus on patruunoiden loppuessa auki lukittuva lukko. Sen kätisyyden voi halutessaan vaihtaa. Rugerin ja vastaavat tarvikelippaat sopivat myös Wildcatiin, mutta niillä ei lukon auki jääminen toimi. Sen parallaksinsäätö on poikaa ammuttaessa lyhyeltä 50 m matkalta. 38 • ASE-lehti. Lippaan syöttöhuulet ovat sinkkivalua eli eivät esikuvansa rosteria, mutta lippaat eivät kustanna paljoakaan, jos niitä joskus joutuu uusimaan. Keli oli suhteellisen vähätuulinen joskin hieman puuskainen ja lämpöä mukavat 17 astetta. Tarjontaa ja erilaisia vaihtoehtoja siis riittää. Kahden käden tiukalla otteella tuli helposti kärpäsiä ja kasat levisivät, mutta kun ei käyttänyt ylen määrin voimaa ja piti tukikäden perän alla, niin tulostakin alkoi syntyä ja yllättävän hyvää sellaista. Lukon voi vapauttaa joko perinteisesti vetämällä viritysvivusta taaksepäin tai painamalla kehyksen vasemmalla kyljellä olevaa vipua. Varmistin on tavanomainen poikittaistappi liipaisimen takana. Kehyksen päällä olevan yhdysrakenteisen eli muovisen Picatinny-kiskon jatkeeksi on asennettu lähelle silmää suurireikäinen (2,2 mm) diopteri. Varsinkin nopeammassa, aseelle luonteenomaisessa hupiammunnassa asiaan ei kiinnittänyt edes huomiota. Jos lukon haluaa vapauttaa eteen, niin sitä varten on vasemmassa kyljessä pikkiriikkinen punainen paininvipu tai sitten latausvivusta voi vetäistä taaksepäin ja laskea liikkuvat eteen. Yksi suunnittelun lähtökohta on ollut toimintavarmuus, ja ulkomaisissa testeissä Wildcat on osoittautunut kaikkiruokaiseksi ja erittäin toimintavarmaksi. Yhdessä tolppajyvän kanssa se toimii aivan riittävästi, joten mitään pakkoa ei ole hankkia optista tähtäintä. Samoin tukin pysty kaula on ylhäältä kovin ohut, mutta paksunee alaspäin, joten otteen muutoksella sen saa haluamakseen ja ennen kaikkea se sopii pienille käsillekin. Vähän lukitetta tai teippaus auttaa asiaa. Lisäksi suojan alla on hihnalenkin kiinnike. Wildcat osoittautui hieman haastavaksi ammuttavaksi. Tuo ylistetty toimintavarmuus tuli myös Etutukkiin on tehty pätkä muovisuojalla peitettyä Picatinnykiskoa lisävarusteiden kiinnittämiseksi. Onhan tuo paketti muutenkin ammattilaistasoa ja hinnaltaan tosin moninkertainen itse aseeseen verrattuna. Patruunat on helppo latoa lippaaseen, kun auttaa takaseinämän rattaasta. Lippaan vapauttimia on kaksin kappalein eli perinteinen vipu lippaan edessä ja tukin sivuilla olevat punaiset uritetut luistit. KÄYTTÖ Rumpulipas irtoaa ponnekkaasti, kun molemmin puolin tukissa olevia punaisia, tartuntauritettuja muoviluisteja vetää taaksepäin. 10 patruunan rumpulippaassa on sinkkivalua olevat syöttöhuulet. Avotähtäimiä ajatellen tukin harja on hankalan korkea aikuiselle, joskin nuorisolle passeli. Silloin lippaan reunasta nousee tappi, joka aktivoi lukon aukipitosalvan. Vetopituus on 346 mm, joka on aikuiselle suhteellisen luonteva, mutta nuorisolle saattaa olla hieman pitkä tai sitten hyvinkin kohdallaan. Lyhyellä tukilla pystyy hyvin ampumaan totuttelun jälkeen, mutta liian pitkällä se on kömpelömpää. Toisaalta siihen tottui nopeasti, eikä 2,5 kilon laukaisuvastus mitenkään mahdoton ole. Tosin ensimmäisen kanta voi hieman tökätä koloonsa
Patruunat on helppo latoa lippaaseen, kun auttaa takaseinämän rattaasta. etupuolella oleva, ylöspäin nostettaessa lukon takaasentoon salpaava vipu. Silloin lippaan reunasta nousee tappi, joka aktivoi lukon aukipitosalvan. Vaihtoehtoisesti lippaan voi irrottaa sen etupuolella olevasta vivusta, punaisesta tietenkin. Paikalleen lipas solahtaa luontevasti. Oma osuutensa on tietenkin myös raskaalla ja venyvällä laukaisulla. Sen parallaksinsäätö on poikaa ammuttaessa lyhyeltä 50 m matkalta. Lyhyellä tukilla pystyy hyvin ampumaan totuttelun jälkeen, mutta liian pitkällä se on kömpelömpää. Vähän lukitetta tai teippaus auttaa asiaa. Ohut perälevy on muovia ja kovin liukas mikä on hyvä muistaa, jos laittaa aseen seinää vasten nojalleen. Kahden käden tiukalla otteella tuli helposti kärpäsiä ja kasat levisivät, mutta kun ei käyttänyt ylen määrin voimaa ja piti tukikäden perän alla, niin tulostakin alkoi syntyä ja yllättävän hyvää sellaista. Toinen muista poikkeava yksityiskohta on lipastamisessa auttava, takaseinämän reunassa näkyvä kiekko ja sen hammastettu reuna, josta roottoria voi kääntää peukalolla. RADALLA Ensimmäisellä ratakäynnillä tarkkuutta testattiin hiekkapussituelta ampuen. Kun päälle laittaa punapisteen niin ergonomia on kunnossa isommallekin käyttäjälle. Lisäksi suojan alla on hihnalenkin kiinnike. Winsulla on paneuduttu hienosti käyttöä helpottaviin yksityiskohtiin. Varsinkin nopeammassa, aseelle luonteenomaisessa hupiammunnassa asiaan ei kiinnittänyt edes huomiota. Diopterityyppinen takatähtäin on säädettävissä joka suuntaan mukana seuraavalla kuusiokoloavaimella. Piipun suulla on muovinen etutähtäin ja holkilla suojattu kierre vaimentimelle. Rugerin ja vastaavat tarvikelippaat sopivat myös Wildcatiin, mutta niillä ei lukon auki jääminen toimi. Toinen havainto oli piipunsuun kierteen suojaholkki, joka kiertyi auki ammunnan aikana, vaikka sen väänsi miten tiukkaan tahansa. Lippaan vapauttimia on kaksin kappalein eli perinteinen vipu lippaan edessä ja tukin sivuilla olevat punaiset uritetut luistit. Samalla kasa tuntui kasvavan eli se saattoi vaikuttaa alkupään patruunoilla saatuihin kasoihin. Lippaan syöttöhuulet ovat sinkkivalua eli eivät esikuvansa rosteria, mutta lippaat eivät kustanna paljoakaan, jos niitä joskus joutuu uusimaan. Lukon voi vapauttaa joko perinteisesti vetämällä viritysvivusta taaksepäin tai painamalla kehyksen vasemmalla kyljellä olevaa vipua. Tarjontaa ja erilaisia vaihtoehtoja siis riittää. Yksi suunnittelun lähtökohta on ollut toimintavarmuus, ja ulkomaisissa testeissä Wildcat on osoittautunut kaikkiruokaiseksi ja erittäin toimintavarmaksi. Tarkkuuskasoihin käytettiin ensikäynnillä 550 patruunaa asetta välillä puhdistamatta, eikä koneisto ollut hirmuisen likainen päivän päätteeksikään. Tiukkaan neljän ryppääseen kun tuli helposti karkulainen. ASE-lehti • 39. Jos lukon haluaa vapauttaa eteen, niin sitä varten on vasemmassa kyljessä pikkiriikkinen punainen paininvipu tai sitten latausvivusta voi vetäistä taaksepäin ja laskea liikkuvat eteen. Varmistin on tavanomainen poikittaistappi liipaisimen takana. Tällainen ominaisuus on erittäin toivottava kaikissa aseissa. Keli oli suhteellisen vähätuulinen joskin hieman puuskainen ja lämpöä mukavat 17 astetta. Se, mikä Winsun lippaassa on muita paremmin, on lukon aukipitotoiminto eli lukko jää taakse patruunoiden loppuessa. Onhan tuo paketti muutenkin ammattilaistasoa ja hinnaltaan tosin moninkertainen itse aseeseen verrattuna. Vetopituus on 346 mm, joka on aikuiselle suhteellisen luonteva, mutta nuorisolle saattaa olla hieman pitkä tai sitten hyvinkin kohdallaan. Näin ei tule lauottua turhaan tyhjää asetta eikä tarvitse miettiä onko patruuna vielä pesässä. Samoin tukin pysty kaula on ylhäältä kovin ohut, mutta paksunee alaspäin, joten otteen muutoksella sen saa haluamakseen ja ennen kaikkea se sopii pienille käsillekin. Päälle valittiin tähtäimeksi Leupold Mk4 6,5-20x50 putki ARMS:n pikajaloilla. Sen kätisyyden voi halutessaan vaihtaa. Yhdessä tolppajyvän kanssa se toimii aivan riittävästi, joten mitään pakkoa ei ole hankkia optista tähtäintä. Tosin ensimmäisen kanta voi hieman tökätä koloonsa. Wildcat osoittautui hieman haastavaksi ammuttavaksi. Ongelman havaitsemisen jälkeen holkkia sai olla kiristämässä viiden laukauksen sarjan välein ja silti se ehti löystyä ja ehkä kasvattaa kasoja. Ilmeisesti muovi on kuitenkin sen verran joustavaa, että osumat saattavat vaeltaa hieman. Tuo ylistetty toimintavarmuus tuli myös Etutukkiin on tehty pätkä muovisuojalla peitettyä Picatinnykiskoa lisävarusteiden kiinnittämiseksi. Toisaalta siihen tottui nopeasti, eikä 2,5 kilon laukaisuvastus mitenkään mahdoton ole. Kehyksen päällä olevan yhdysrakenteisen eli muovisen Picatinny-kiskon jatkeeksi on asennettu lähelle silmää suurireikäinen (2,2 mm) diopteri. Nostettaessa Wildcat poskelle kiinnittyy huomio aseen vajaan 1,8 kg keveyteen. Pieneen tilaan mahtuva kymmenen patruunan lipas on 10/22:n tapaan rumpulipas ja itse asiassa Rugerin lippaat kuten vastaavat tarvikelippaatkin sopivat Winsuun. Hintaluokka huomioiden (USA:ssa ainoastaan parisataa taalaa eli vähän alle 10/22:n hinnan) on poikkeuksellista, että Wildcatissa on säädettävät avotähtäimet, tosin muoviset nekin. KÄYTTÖ Rumpulipas irtoaa ponnekkaasti, kun molemmin puolin tukissa olevia punaisia, tartuntauritettuja muoviluisteja vetää taaksepäin. Sen hyvä ominaisuus on patruunoiden loppuessa auki lukittuva lukko. 10 patruunan rumpulippaassa on sinkkivalua olevat syöttöhuulet. Avotähtäimiä ajatellen tukin harja on hankalan korkea aikuiselle, joskin nuorisolle passeli
Luotettavasti toimiakseen lippaaseen sai tunkea vain 15 patruunaa. Toisella ratakäynnillä testattiiin enemmänkin Wildcatin toimintavarmuutta, joten varusteet muuttuivat siten, että päälle asennettiin nopeatempoiseen ammuntaan mainiosti soveltuva Tasco ProPoint -punapiste ja suulle teräksinen vaimennin. Maalitauluina olivat savikiekot 50 -metrin penkassa, eikä vapaalta kädeltä ampuen kiekoilla ollut. Ensimmäinen oli 11,5 mm, niukasti koko päivän paras. välillä käyttää liikkuvat takana, jotta patruuna syöttyisi lippaasta tai sitten lukko jumittui ylimpään patruunaan. Muut kokeillut patruunat toimivat moitteetta. Ylivoimaisesti paras käynti löytyi jälleen vanhoilla Lapua Midas L patruunoilla, joilla viiden kasat 50 metriltä olivat keskimäärin 15 mm. Jos sen lipasti tätä täydemmäksi, piti joka laukauksen Kehys on kiinni tukissa kahdella kuusiokoloruuvilla. Tässä etumainen, vinoon asennettu. Wildcat taipui tähänkin hyvin, vaikka jäykkä laukaisu vaatii keskittymistä. Ei Winsua turhaan kehuta toimintavarmaksi, sitä se nimittäin on. Seuraavaksi syntyivät 11,5; 15; 14 ja 20,5 mm, keskiarvo 15 mm, mikä olisi kunniaksi mille tahansa itselataavalle. Kolme kertaa hylsy jäi kehyksen sisään. Vanha lapualainen, paksuluotinen Midas L takoi sellaisen tuloksen, ettei halpiskivääriltä uskoisi. Aseen oma kymmenen patruunan lipas sen sijaan toimi moitteetta ja sillä lukko jäi patruunoiden loputtua auki alussa täsmällisesti, mutta tuhannen laukauksen jälkeen ei kuitenkaan enää joka kerta. Tämä sadalla ammutulla SK:n Semi-Auto Rifle patruunalla, eli tähän aseeseen se ei ole toimintavarmin. Kokeillussa pitkässä lippaassa alkoi siis olla puhdistamishuollon aika. Patruunalaatuja tuli kokeiltua sen seitsemää sorttia ja ainoastaan Remingtonin halpiksilla tuli pari syttymätöntä, muuten tällä ratakäynnillä ammutut runsaat 500 sekalaista patruunaa toimivat täysin moitteetta. Vastaavasti kehyskin oli pysynyt suhteellisen puhtaana 550 laukauksella. Lopetus meni samaan tyyliin, sillä myös edullisella Federal Classic Std sarjana oli 25; 30; 15 ja 13 mm, keskiarvo 20,5 mm. 11 tarkkuussarjan jälkeen oli selvää, että Wildcatin tarkkuus asettui keskimäärin 20 ja 30 millin paikeille. Ammunnan helpottamiseksi tarkoituksena oli käyttää myös Rugerin suurta 25 patruunan tankolipasta, mutta Winsu ei suostunut toimimaan sillä täyteen lipastettuna. Käsittelyominaisuuksia arvioitiin myös ampumalla 50 metriltä liikkuvaa pahvihirveä. hyvin esille. Päivän päätteeksi, 550 laukauksen jälkeen koneisto ei ollut likaantunut tämän enempää, vaikka käytettiin kaikenlaisia patruunoita. Kasat ammuttiin hiekkapussitukea käyttäen, ainoastaan valitettava tuuli teki osansa kasojen suurentamisessa. Patruunana normaalinopeuksinen Sellier & Bellot ja tähtäimenä punapiste. Tämä edullisillakin patruunoilla ja riittää yleiskäyttöön vallan mainiosti. Ei se testi huonosti alkanutkaan, vaikka otteet saattoivat olla vähän vääränlaiset, sillä edullinen CCI Standard tuotti sarjan 18,5; 29; 23 ja 22 mm, keskiarvo 23 mm
Lopetus meni samaan tyyliin, sillä myös edullisella Federal Classic Std sarjana oli 25; 30; 15 ja 13 mm, keskiarvo 20,5 mm. Tämä sadalla ammutulla SK:n Semi-Auto Rifle patruunalla, eli tähän aseeseen se ei ole toimintavarmin. Toisella ratakäynnillä testattiiin enemmänkin Wildcatin toimintavarmuutta, joten varusteet muuttuivat siten, että päälle asennettiin nopeatempoiseen ammuntaan mainiosti soveltuva Tasco ProPoint -punapiste ja suulle teräksinen vaimennin. Ammunnan helpottamiseksi tarkoituksena oli käyttää myös Rugerin suurta 25 patruunan tankolipasta, mutta Winsu ei suostunut toimimaan sillä täyteen lipastettuna. Vastaavasti kehyskin oli pysynyt suhteellisen puhtaana 550 laukauksella. Aseen oma kymmenen patruunan lipas sen sijaan toimi moitteetta ja sillä lukko jäi patruunoiden loputtua auki alussa täsmällisesti, mutta tuhannen laukauksen jälkeen ei kuitenkaan enää joka kerta. Ei se testi huonosti alkanutkaan, vaikka otteet saattoivat olla vähän vääränlaiset, sillä edullinen CCI Standard tuotti sarjan 18,5; 29; 23 ja 22 mm, keskiarvo 23 mm. Patruunana normaalinopeuksinen Sellier & Bellot ja tähtäimenä punapiste. Kokeillussa pitkässä lippaassa alkoi siis olla puhdistamishuollon aika. Päivän päätteeksi, 550 laukauksen jälkeen koneisto ei ollut likaantunut tämän enempää, vaikka käytettiin kaikenlaisia patruunoita. Kasat ammuttiin hiekkapussitukea käyttäen, ainoastaan valitettava tuuli teki osansa kasojen suurentamisessa. Maalitauluina olivat savikiekot 50 -metrin penkassa, eikä vapaalta kädeltä ampuen kiekoilla ollut. Jos sen lipasti tätä täydemmäksi, piti joka laukauksen Kehys on kiinni tukissa kahdella kuusiokoloruuvilla. Tämä edullisillakin patruunoilla ja riittää yleiskäyttöön vallan mainiosti. Ylivoimaisesti paras käynti löytyi jälleen vanhoilla Lapua Midas L patruunoilla, joilla viiden kasat 50 metriltä olivat keskimäärin 15 mm. Ensimmäinen oli 11,5 mm, niukasti koko päivän paras. Seuraavaksi syntyivät 11,5; 15; 14 ja 20,5 mm, keskiarvo 15 mm, mikä olisi kunniaksi mille tahansa itselataavalle. Käsittelyominaisuuksia arvioitiin myös ampumalla 50 metriltä liikkuvaa pahvihirveä. Vanha lapualainen, paksuluotinen Midas L takoi sellaisen tuloksen, ettei halpiskivääriltä uskoisi. Patruunalaatuja tuli kokeiltua sen seitsemää sorttia ja ainoastaan Remingtonin halpiksilla tuli pari syttymätöntä, muuten tällä ratakäynnillä ammutut runsaat 500 sekalaista patruunaa toimivat täysin moitteetta. Ei Winsua turhaan kehuta toimintavarmaksi, sitä se nimittäin on. Tässä etumainen, vinoon asennettu. Luotettavasti toimiakseen lippaaseen sai tunkea vain 15 patruunaa. hyvin esille. 11 tarkkuussarjan jälkeen oli selvää, että Wildcatin tarkkuus asettui keskimäärin 20 ja 30 millin paikeille. Muut kokeillut patruunat toimivat moitteetta. Wildcat taipui tähänkin hyvin, vaikka jäykkä laukaisu vaatii keskittymistä. Kolme kertaa hylsy jäi kehyksen sisään. välillä käyttää liikkuvat takana, jotta patruuna syöttyisi lippaasta tai sitten lukko jumittui ylimpään patruunaan
Kolmannella ratakäynnillä maalina oli 50 -metrillä juokseva pahvihirvi, johon niin ikään vaimentimella ja punapisteellä varustettuna Winsulla oli luonteva ampua. Winsu soveltui siis tähänkin eli on varsin monipuolinen käyteltävä. Positiivisesti toimintavarmuus osoittautui erinomaiseksi mitä moninaisimmilla patruunoilla. Tarkkuudeltaan piippu osoittautui kuitenkin melko hyvin käyväksi oikealla patruunavalinnalla ja ainoastaan muovisen rakenteen joustot saattoivat heikentää sitä. Nimittäin useasti toistuvat toimintahäiriöt syövät hauskuuden ammunnasta aika nopsaan. Ase on tosiaan muovisen tuntuinen, mutta se on ymmärrettävää, kun lähtökohtana on ollut nimenomaan edullisen tuotteen teko. Itse asiassa oli virkistävää pippuroida hajonneiden kiekkojen kappaleita yhä pienemmiksi murusiksi, mikä sekin onnistui tällä kokoonpanolla. Avotähtäimien ansiosta ei ole pakko hankkia erillistä optista tähtäintä eli rahaa ei ole pakko polttaa enempää itse aseen lisäksi. Aseen luonteeseen hyvin sopiva nopeatempoinen ammunta tehtiin punapistettä ja vaimenninta käyttäen. Rakenteeltaan se ei ole mikään kalliisti koneistettu tarkkuusinstrumentti, vaan täyttää suunnittelun lähtökohdat ja riittää monelle satunnaiseen hupikäyttöön ja miksei rajoitetulla lippaalla sitä voisi viedä metsällekin. Osaltaan se toimii myös turvallisuutta parantavana, mikä muutenkin on hyvällä tasolla. Harvoin on näin helposti huollettavaa asetta tullut vastaan. Yllä ase siinä kunnossa missä tarkkuustesti ammuttiin. Laukaisu on raskas ja epämääräinen, mutta totuttelun myötä sen kanssa tulee toimeen. Käytännön tarkkuus punapistettä käyttäen on varmasti riittävä suunniteltuun käyttötarkoitukseensa plinkkeriksi, sillä viiden laukauksen kohdistuskasa CCI:llä oli 29 mm. 42 • ASE-lehti. Vaikka ase on poikkeuksellisen kevyt, niin raskas piippu auttaa hyvään pitoon mitä vaimennin vielä auttoi. Solakka mitoitus on sopiva nuorisollekin, mutta helposti tuo ammunta kävi varttuneeltakin. juuri mahdollisuutta pysyä ehjinä, pikanakaan ampuen. CCI Standard 18,5 29 23 22 23 Lapua Midas+ 14 34 23,5 12,5 21 SK Semi-Auto Rifle 27,5 32,5 19 23,5 25,5 Lapua X-Act 35 33 16 24 27 SK High Velocity HP 36 31 45 17 32 SK High Velocity RN 15 29 25 27 24 SK Standard Plus 26 42 33 24 31 Topshot 30 18 46 25 29,5 CCI AR Tac 20 20,5 18 38 24 Lapua Midas L 11,5 15 14 20,5 15 Federal Classic Std 25 30 15 13 20,5 Kaikkien keskiarvo 25 MITÄ JÄI KÄTEEN Mitä edullisesta itselataavasta sitten jäi käteen. Muutenhan valmistusmaana olisi kotimaa, mitä Winsukin toivoisi ja sloganina Proudly made in USA. TEKNISET TIEDOT Winchester Wildcat Hinta: 470 eur (elokuu 2020) Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Istanbul Silah, Turkki Maahantuoja: RUAG Ammotec Finland Oy Tyyppi: itselataava kertatuli Kaliiperi: .22LR Lipas: irrotettava, 10 patruunaa Pituus: 92 cm Paino: 1,8 kg Piipun pituus: 46,5 cm Vetopituus: 34,6 cm Tähtäimet: säädettävä diopteri ja jyvä, Picatinny kisko Tukki: polymeeriä Varusteet: Picatinny kisko etutukin alla, hihnalenkin kiinnikkeet, ohjekirja, kuusiokoloavaimet, kierre piipunsuulla Tarkkuuskoe 4 x 5 lk / mm, matka 50 m I II III IV ka. Ennen kaikkea toimintavarmalla aseella on nautinto ampua. Kun ase on purettavissa hetkessä, sitä tulee myös huollettua ja puhdistettua piippukin oikeaoppisesti patruunapesän puolelta. Tässä osa ammutuista testipatruunoista, yläpuolisilla ammuttiin tarkkuutta ja alapuolisilla kokeiltiin toimintavarmuutta. Edelleenkin Wildcat jatkoi aiempien kertojen varmuudella toimintaansa, mikä ei ole lainkaan pikku juttu itselataavassa. Rakenne on kauttaaltaan nerokkaasti suunniteltu. Samasta syystä se valmistetaan edullisten kustannusten Turkissa, jossa on aseteollisuutta laidasta laitaan, osaavaa ja runsaasti. Rihlaus on suhteellisen asiallinen, vaikka poikittaisia työstöjälkiä olikin jäänyt hieman näkyviin. Alla Wildcat toimitusasussaan. Eikä tuo 2,5 -kiloinen laukaisukaan mitenkään mahdoton ollut, vaikka vetikin itselläni jokusen osuman alas
Nimittäin useasti toistuvat toimintahäiriöt syövät hauskuuden ammunnasta aika nopsaan. Osaltaan se toimii myös turvallisuutta parantavana, mikä muutenkin on hyvällä tasolla. Kun ase on purettavissa hetkessä, sitä tulee myös huollettua ja puhdistettua piippukin oikeaoppisesti patruunapesän puolelta. Eikä tuo 2,5 -kiloinen laukaisukaan mitenkään mahdoton ollut, vaikka vetikin itselläni jokusen osuman alas. Itse asiassa oli virkistävää pippuroida hajonneiden kiekkojen kappaleita yhä pienemmiksi murusiksi, mikä sekin onnistui tällä kokoonpanolla. Laukaisu on raskas ja epämääräinen, mutta totuttelun myötä sen kanssa tulee toimeen. Muutenhan valmistusmaana olisi kotimaa, mitä Winsukin toivoisi ja sloganina Proudly made in USA. Yllä ase siinä kunnossa missä tarkkuustesti ammuttiin. Positiivisesti toimintavarmuus osoittautui erinomaiseksi mitä moninaisimmilla patruunoilla. Winsu soveltui siis tähänkin eli on varsin monipuolinen käyteltävä. TEKNISET TIEDOT Winchester Wildcat Hinta: 470 eur (elokuu 2020) Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Istanbul Silah, Turkki Maahantuoja: RUAG Ammotec Finland Oy Tyyppi: itselataava kertatuli Kaliiperi: .22LR Lipas: irrotettava, 10 patruunaa Pituus: 92 cm Paino: 1,8 kg Piipun pituus: 46,5 cm Vetopituus: 34,6 cm Tähtäimet: säädettävä diopteri ja jyvä, Picatinny kisko Tukki: polymeeriä Varusteet: Picatinny kisko etutukin alla, hihnalenkin kiinnikkeet, ohjekirja, kuusiokoloavaimet, kierre piipunsuulla Tarkkuuskoe 4 x 5 lk / mm, matka 50 m I II III IV ka. ASE-lehti • 43. Alla Wildcat toimitusasussaan. juuri mahdollisuutta pysyä ehjinä, pikanakaan ampuen. Avotähtäimien ansiosta ei ole pakko hankkia erillistä optista tähtäintä eli rahaa ei ole pakko polttaa enempää itse aseen lisäksi. Rihlaus on suhteellisen asiallinen, vaikka poikittaisia työstöjälkiä olikin jäänyt hieman näkyviin. Edelleenkin Wildcat jatkoi aiempien kertojen varmuudella toimintaansa, mikä ei ole lainkaan pikku juttu itselataavassa. Tarkkuudeltaan piippu osoittautui kuitenkin melko hyvin käyväksi oikealla patruunavalinnalla ja ainoastaan muovisen rakenteen joustot saattoivat heikentää sitä. Rakenne on kauttaaltaan nerokkaasti suunniteltu. Aseen luonteeseen hyvin sopiva nopeatempoinen ammunta tehtiin punapistettä ja vaimenninta käyttäen. CCI Standard 18,5 29 23 22 23 Lapua Midas+ 14 34 23,5 12,5 21 SK Semi-Auto Rifle 27,5 32,5 19 23,5 25,5 Lapua X-Act 35 33 16 24 27 SK High Velocity HP 36 31 45 17 32 SK High Velocity RN 15 29 25 27 24 SK Standard Plus 26 42 33 24 31 Topshot 30 18 46 25 29,5 CCI AR Tac 20 20,5 18 38 24 Lapua Midas L 11,5 15 14 20,5 15 Federal Classic Std 25 30 15 13 20,5 Kaikkien keskiarvo 25 MITÄ JÄI KÄTEEN Mitä edullisesta itselataavasta sitten jäi käteen. Vaikka ase on poikkeuksellisen kevyt, niin raskas piippu auttaa hyvään pitoon mitä vaimennin vielä auttoi. Solakka mitoitus on sopiva nuorisollekin, mutta helposti tuo ammunta kävi varttuneeltakin. Harvoin on näin helposti huollettavaa asetta tullut vastaan. Käytännön tarkkuus punapistettä käyttäen on varmasti riittävä suunniteltuun käyttötarkoitukseensa plinkkeriksi, sillä viiden laukauksen kohdistuskasa CCI:llä oli 29 mm. Kolmannella ratakäynnillä maalina oli 50 -metrillä juokseva pahvihirvi, johon niin ikään vaimentimella ja punapisteellä varustettuna Winsulla oli luonteva ampua. Samasta syystä se valmistetaan edullisten kustannusten Turkissa, jossa on aseteollisuutta laidasta laitaan, osaavaa ja runsaasti. Ennen kaikkea toimintavarmalla aseella on nautinto ampua. Rakenteeltaan se ei ole mikään kalliisti koneistettu tarkkuusinstrumentti, vaan täyttää suunnittelun lähtökohdat ja riittää monelle satunnaiseen hupikäyttöön ja miksei rajoitetulla lippaalla sitä voisi viedä metsällekin. Ase on tosiaan muovisen tuntuinen, mutta se on ymmärrettävää, kun lähtökohtana on ollut nimenomaan edullisen tuotteen teko. Tässä osa ammutuista testipatruunoista, yläpuolisilla ammuttiin tarkkuutta ja alapuolisilla kokeiltiin toimintavarmuutta
Tätä varten sen juuressa on yksi kiinnitysruuvi, johon sopiva avain seuraa aseen mukana. Koneistoja valmistetaan kahta kokoa, normaali .308 Win -kokoluokalle ja kymmenkunta milliä pidempi .30-06 Sprg ja magnum -kokoluokalle. Ohjeet huollolle löytyvät käyttöohjeesta ja irrotuksen saa tehdä itse. Samoin etuja takatukki, vaikka ovatkin polymeeriä, näyttävät hyvin pikkutarkoilta ja siisteiltä. Lukitus on kolmiolkainen ja kehyksen päällä on palat Picatinny kiinnitykselle. MALINEN Benelli Lupo Benelli Lupo Benellin pulttilukkokivääri on muotoiltu nuorekkaasti kuten yrityksen haulikotkin. Benelli on jo pitkään dominoinut itselataavien haulikoiden markkinoita Super Black Eagle mallillaan ja nyt on tarkoitus tehdä pulttilukkoisten kiväärien puolella sama asia uudella Lupo mallilla. Varmistinkin on sillä Itselataavien haulikoiden keulakuva, italialainen Benelli on laajentanut tuotantoaan pulttilukkoisiin kivääreihin. Kerrankin karhennukset ovat oikeasti karhennuksia, ne parantavat pitävää otetta kaikenlaisessa kelissä. Benellin malli tottelee italialaista nimeä Lupo eli susi ja siinä on uusia ominaisuuksia vaikka muille jakaa. Tämänkin säädön saa tehdä itse ja se onnistuu irrottamatta tukkia, sillä ruuvi on kulmassa ja avain mahtuu hylsyaukosta paikalleen. Piiloon jäävä kehyksen sisäpuolikin on erittäin siististi viimeistelty. Tähän astihan lähinnä Sako on vastannut konsernin pulttilukkoisten siviilikivääreiden valmistuksesta runsaalla sadantuhannen aseen vuosituotannollaan. Kehys on päältä turvallisesti umpinainen ja siinä on kahdeksan kierrereikää tarvikkeena saatavan kiskon kiinnittämiseksi tai jos käyttää tehtaalta tulleita kahta Picatinny-kiskon pätkää, jää keskelle kaksi tuplattua reikää, sillä molemmat palat on kiinnitetty oikein kolmella ruuvilla kumpikin, mutta ei liimattu. Monesta muusta poiketen Benelli valmistaa itse omat kiväärinsä, piippua lukuun ottamatta, joka sekin tulee konsernin sisältä eli Berettalta. Alapuolella on iso muovinen laukaisulaite, jonka erikoisuus on määräajoin tehtävä irrotus puhdistusta varten. TEKSTI JA KUVAT: J. Paikkana on tehdas historiallisen kauniissa Urbinon renessanssikaupungissa, siinä Unescon maailmanperintökohteeksi nostetussa. Teknisesti Lupoon on kerätty kaikki uusimmat asiat. Lisäksi aivan hiljakkoin Franchi toi oman mallinsa ja yritysostojen kautta mukaan ovat tulleet Victrixin, Chapuisin ja Holland & Hollandin aseet. Ainoastaan tuo KeskiEuroopassa suosittu peukaloviritin ei kuulu ominaisuuksiin. Ulkoisesti ase on tunnistettavissa muotoilunsa ja erinomaisen työn laatunsa ansiosta Benelliksi, vaikka nimeä ei näkisikään. Luonnollisesti myös kulmaminuutin käyntitakuu kuuluu mukaan ja tämän vakuudeksi testiaseen mukana seurannut koetaulu kertoi Federalin .308 Gold Medalin 168 gr Sierroilla syntyneen 0,49 kulmaminuutin kasan eli 14 mm sadalta metriltä. Piippu lukitaan paikalleen suurella holkkimutterilla Savagen tapaan. LUPO Ulkoisesti Lupo on siro ja linjakas, Tonelli designin Marco Gaudenzin nuorekkaan näköisesti muotoilema ase. Lipas on irrotettava ja erittäin kestävää polymeeriä ja sen täyttö onnistuu myös suhteellisen pienen hylsyaukon kautta. Lupon tukkihan on säädettävissä myös vasureille sopivaksi. Patruunan saa pois pesästä varmistettuna ja laukaisulaite on käyttäjänsä säädettävissä. Kaksiasentoinen varmistin on poikkeuksellisesti tukin kaulalla, helposti tavoitettavissa ampuu sitten kummalta puolelta tahansa. Lukonkammen vapautin on erillinen painin kammen juuressa sakolaisten tapaan. Säätöalue on tutun sopiva 1-2 kg ja tehtaalta tulleessa aseessa mittasimme vastukseksi keskimäärin 1050 g eli se oli juuri kohdallaan ja sai myös jäädä siihen. Lupo toimitetaan kahdella Picatinnykiskon pätkällä varustettuna, mutta täyspitkä kisko on saatavana tarvikkeena. luontevimmalla paikalla, haulikkomaisesti tukinkaulalla ampuu sitten oikealta tai vasemmalta olalta. Harvoin tulee vastaan peilikiiltäväksi kiillotettuja ja syvänmustiksi pinnoitettuja rautoja. timantinkaltaisella kovalla pinnoitteella. Sama avain sopii myös rungon etureunassa olevaan, laukaisuvastusta säätävään ruuviin. TEKNIIKKA Lupon kehys on pyöreä putken pätkä, jonka etuosaan on koneistettu kolme sulkukorvaketta. Piippu on normaalin mittainen ja nykytyyliin sen suullakin on M14x1 kierre valmiina vaimentimelle tai suujarrulle. Myös perän pituus sekä etäisyys liipaisimelle ovat säädettävissä. Hieman yllättävästi myös liipaisin on muovia, mutta joustamattomana laukaisutuntuma oli puhdas ja täsmällinen. Syvänmustat raudat ovat erittäin huolellista työtä ja pinnoitettu BE.S.T. Edelleen kumipäällysteinen pehmeä poskipakka on vaihdettavissa korkeudeltaan vastaamaan valittua tähtäintä. Kivääreillä on maailmanlaajuisesti niin paljon kysyntää, että on ymmärrettävää Beretta konserninkin haluavan siitä entistä suuremman siivun. Benellin tapaan ampujakohtainen säädettävyys on huippuluokkaa, sillä perä on kiinnitetty haulikoista tutulla peräpultilla ja alumiinisen keskirungon ja perän väliin sopivat säätöpalat, joilla niin perän korkeus kuin sivuvääryys saadaan kullekin juuri halutun laiseksi. Ne ovatkin kuin parivaljakko tukkia ja metalliosien erikoispinnoituksia myöten. Tarjottavat kaliiperit ovat kaiken kattavasti .243 Win, 6.5 CM, .270 Win, .308 Win, .30-06 Sprg ja .300 WinMag. Ensivaikutelma on poikkeuksellisen siisti työn jälki, mikä vain korostuu, kun tutustuu aseeseen lähemmin. Tosin eivät kivääritkään aivan uusi asia Benellille ole, sillä jo 2006 IWA:ssa he esittelivät itselataavan Argo mallinsa, joka sopii mainiosti suurriistan metsästykseen. 44 • ASE-lehti
Ne ovatkin kuin parivaljakko tukkia ja metalliosien erikoispinnoituksia myöten. Koneistoja valmistetaan kahta kokoa, normaali .308 Win -kokoluokalle ja kymmenkunta milliä pidempi .30-06 Sprg ja magnum -kokoluokalle. Monesta muusta poiketen Benelli valmistaa itse omat kiväärinsä, piippua lukuun ottamatta, joka sekin tulee konsernin sisältä eli Berettalta. Ulkoisesti ase on tunnistettavissa muotoilunsa ja erinomaisen työn laatunsa ansiosta Benelliksi, vaikka nimeä ei näkisikään. Lukonkammen vapautin on erillinen painin kammen juuressa sakolaisten tapaan. luontevimmalla paikalla, haulikkomaisesti tukinkaulalla ampuu sitten oikealta tai vasemmalta olalta. Myös perän pituus sekä etäisyys liipaisimelle ovat säädettävissä. Lupon tukkihan on säädettävissä myös vasureille sopivaksi. Lupo toimitetaan kahdella Picatinnykiskon pätkällä varustettuna, mutta täyspitkä kisko on saatavana tarvikkeena. Patruunan saa pois pesästä varmistettuna ja laukaisulaite on käyttäjänsä säädettävissä. Harvoin tulee vastaan peilikiiltäväksi kiillotettuja ja syvänmustiksi pinnoitettuja rautoja. Sama avain sopii myös rungon etureunassa olevaan, laukaisuvastusta säätävään ruuviin. Säätöalue on tutun sopiva 1-2 kg ja tehtaalta tulleessa aseessa mittasimme vastukseksi keskimäärin 1050 g eli se oli juuri kohdallaan ja sai myös jäädä siihen. Kaksiasentoinen varmistin on poikkeuksellisesti tukin kaulalla, helposti tavoitettavissa ampuu sitten kummalta puolelta tahansa. Tätä varten sen juuressa on yksi kiinnitysruuvi, johon sopiva avain seuraa aseen mukana. Kivääreillä on maailmanlaajuisesti niin paljon kysyntää, että on ymmärrettävää Beretta konserninkin haluavan siitä entistä suuremman siivun. Lisäksi aivan hiljakkoin Franchi toi oman mallinsa ja yritysostojen kautta mukaan ovat tulleet Victrixin, Chapuisin ja Holland & Hollandin aseet. Piippu on normaalin mittainen ja nykytyyliin sen suullakin on M14x1 kierre valmiina vaimentimelle tai suujarrulle. LUPO Ulkoisesti Lupo on siro ja linjakas, Tonelli designin Marco Gaudenzin nuorekkaan näköisesti muotoilema ase. Varmistinkin on sillä Itselataavien haulikoiden keulakuva, italialainen Benelli on laajentanut tuotantoaan pulttilukkoisiin kivääreihin. Benelli on jo pitkään dominoinut itselataavien haulikoiden markkinoita Super Black Eagle mallillaan ja nyt on tarkoitus tehdä pulttilukkoisten kiväärien puolella sama asia uudella Lupo mallilla. Edelleen kumipäällysteinen pehmeä poskipakka on vaihdettavissa korkeudeltaan vastaamaan valittua tähtäintä. timantinkaltaisella kovalla pinnoitteella. Hieman yllättävästi myös liipaisin on muovia, mutta joustamattomana laukaisutuntuma oli puhdas ja täsmällinen.. Benellin tapaan ampujakohtainen säädettävyys on huippuluokkaa, sillä perä on kiinnitetty haulikoista tutulla peräpultilla ja alumiinisen keskirungon ja perän väliin sopivat säätöpalat, joilla niin perän korkeus kuin sivuvääryys saadaan kullekin juuri halutun laiseksi. Kerrankin karhennukset ovat oikeasti karhennuksia, ne parantavat pitävää otetta kaikenlaisessa kelissä. Lipas on irrotettava ja erittäin kestävää polymeeriä ja sen täyttö onnistuu myös suhteellisen pienen hylsyaukon kautta. Ohjeet huollolle löytyvät käyttöohjeesta ja irrotuksen saa tehdä itse. Piippu lukitaan paikalleen suurella holkkimutterilla Savagen tapaan. Syvänmustat raudat ovat erittäin huolellista työtä ja pinnoitettu BE.S.T. Paikkana on tehdas historiallisen kauniissa Urbinon renessanssikaupungissa, siinä Unescon maailmanperintökohteeksi nostetussa. Luonnollisesti myös kulmaminuutin käyntitakuu kuuluu mukaan ja tämän vakuudeksi testiaseen mukana seurannut koetaulu kertoi Federalin .308 Gold Medalin 168 gr Sierroilla syntyneen 0,49 kulmaminuutin kasan eli 14 mm sadalta metriltä. Benellin malli tottelee italialaista nimeä Lupo eli susi ja siinä on uusia ominaisuuksia vaikka muille jakaa. Tarjottavat kaliiperit ovat kaiken kattavasti .243 Win, 6.5 CM, .270 Win, .308 Win, .30-06 Sprg ja .300 WinMag. TEKSTI JA KUVAT: J. Tämänkin säädön saa tehdä itse ja se onnistuu irrottamatta tukkia, sillä ruuvi on kulmassa ja avain mahtuu hylsyaukosta paikalleen. MALINEN Benelli Lupo Benelli Lupo Benellin pulttilukkokivääri on muotoiltu nuorekkaasti kuten yrityksen haulikotkin. Piiloon jäävä kehyksen sisäpuolikin on erittäin siististi viimeistelty. Ainoastaan tuo KeskiEuroopassa suosittu peukaloviritin ei kuulu ominaisuuksiin. Tähän astihan lähinnä Sako on vastannut konsernin pulttilukkoisten siviilikivääreiden valmistuksesta runsaalla sadantuhannen aseen vuosituotannollaan. Samoin etuja takatukki, vaikka ovatkin polymeeriä, näyttävät hyvin pikkutarkoilta ja siisteiltä. Teknisesti Lupoon on kerätty kaikki uusimmat asiat. TEKNIIKKA Lupon kehys on pyöreä putken pätkä, jonka etuosaan on koneistettu kolme sulkukorvaketta. Tosin eivät kivääritkään aivan uusi asia Benellille ole, sillä jo 2006 IWA:ssa he esittelivät itselataavan Argo mallinsa, joka sopii mainiosti suurriistan metsästykseen. Lukitus on kolmiolkainen ja kehyksen päällä on palat Picatinny kiinnitykselle. Alapuolella on iso muovinen laukaisulaite, jonka erikoisuus on määräajoin tehtävä irrotus puhdistusta varten. Kehys on päältä turvallisesti umpinainen ja siinä on kahdeksan kierrereikää tarvikkeena saatavan kiskon kiinnittämiseksi tai jos käyttää tehtaalta tulleita kahta Picatinny-kiskon pätkää, jää keskelle kaksi tuplattua reikää, sillä molemmat palat on kiinnitetty oikein kolmella ruuvilla kumpikin, mutta ei liimattu. Ensivaikutelma on poikkeuksellisen siisti työn jälki, mikä vain korostuu, kun tutustuu aseeseen lähemmin
Sulku on nykytyyliin kolmiolkainen ja pinnoitettu lukko liikkuu liukkaasti kehyksen vastaavalla pinnoitteella. Polymeerinen lipas on kaksirivinen ja lukittuu alumiinitukkiin etureunan vivulla, on tuntumaltaan erittäin tukeva ja vetää viisi patruunaa (magnumissa 4 kpl). Näin paksurunkoinen rakenne on saatu keveämmäksi ja siromman näköiseksi. Piippu on tehty kylmätakomalla ja Benellin haulikonpiippujen tapaan Crio -kylmäkäsitelty pitämällä 24 tuntia pakkasessa, jolloin lämpötila laskee -100 C asteen kylmemmälle puolelle. Lupon lukko on muotoiltu poikkeuksellisin keskikohdan kevennyksin. Kaksiasentoinen varmistin on pitkä muovinen aisa, jonka nuppi liikkuu tukin kaulalla. Profiili on perinteinen metsästysaseen piippu ja suulla on holkin suojaamana M14x1 kierre äänenvaimentimelle. Lukon avauskulma on lyhyt 60 astetta ja kahdella ruuvilla kiinnitetty kampi on hyvin voimakkaasti muotoiltu sekä nuppi suuri soikea ja varustettu otetta parantavalla alapuolen kumipalalla. Kaikissa muissa, kuten koeammutussa .308 Winchesterissä se on tuo lyhyempi 56senttinen eli ihan tavallisen mittainen eikä mikään superlyhyt. Erittäin jäykkä, piipusta irti oleva etutukki on kiinnitetty kookkaalla kuusiokoloruuvilla alumiinirunkoon. Liukas kiillotettu pinta kun on hankala avata, niin nyt sen saa auki reikään sopivaa avainta käyttäen. Näin täyden lippaan asennus käy vaivatta ja säästetään painoa. Rautojen petaus on näin sään vaihteluille tunteeton metalli metallia vasten. Todellinen etu on se, että lippaaseen on saatu mahtumaan viisi patruunaa (magnumissa 4 kpl) ja se on helppo asettaa kuiluunsa, koska ylin patruuna mahtuu nousemaan lukon kevennyksen kohdalla. Koska se salpaa myös lukonkammen kiinni, on kammen juuressa erillinen painin, josta liikkeen saa vapautettua. Piipun suulla on valmiina M14x1 kierre lisätarvikkeille, käytännössä yleisimmin vaimentimelle. Laukaisuvastuksen säätö onnistuu hylsynpoistoaukon kautta, purkamatta asetta. Lukitusolkia on kolme ja paksu runko sulkee kehyksen kulkuaukon estäen näin mahdollisen hylsyrikon ruutikaasuja pääsemästä vapaasti taaksepäin, aivan kuten yhtenäinen kehyksen päällinenkin. Kaksirivinen lipas on tukevaa polymeeriä ja vetää tavallisissa kaliipereissa 5 patruunaa. Laukaisu on säädettävissä välillä 1 – 2 kg ja se tapahtuu etuseinämän messinkisen kierreinsertin ruuvilla. Hyvä esimerkki Benellin loppuun asti viedyistä ratkaisuista on piipunsuun kierrettä suojaavan holkin kylkeen tehty reikä. Rekyyliolka on irrallinen lattaraudan pala Tikan tavoin. Siihen sopivaa väännintä voi käyttää avaukseen, mikäli holkki istuu tiukassa, pyällys kun puuttuu kiillotetusta pinnasta. Loppuun saakka ajatelluista ratkaisuista esimerkkinä käy tuossa holkissa oleva pikkuruinen reikä. Lisäksi lukon kylkeen on tehty kaasunpurkausaukko. Ulosvetimen kynnen tila on yleisestä tavasta poiketen suljettu ulkoreunastaan. Hylsyn ulosheitin on jousikuormitteinen tappi iskupohjassa ja ulosvetimen kynsi on sulkuolan etureunassa radiaalisesti liikkuva leveä kynsi. Vireessä olevan iskurin tunnistaa peräkappaleen alta esiin pistävästä, punaiseksi maalatusta kannuksesta. Lukko on erittäin helppo purkaa huoltoa varten, tarvitaan vain peräkappaleen pyöräytys. Peräkappale on muovia ja lukko on helppo purkaa huoltoa varten. Benellin muiden asemallien tavoin Luponkin keskirunko on pitkä alumiinikappale, johon kiinnitetään niin etutukki kuin peräkin. Poikkeuksellisesti sen irrotus huoltoa varten on neuvottu käyttöohjeessa. Näin patruunan poisto pesästä käy turvallisesti. Vieläpä oikean kiertosuunnan muistamiseksi peräkappaleen kylkeen on tehty nuolenkuva teksteineen. Kehykseen piippu on kiinnitetty kierteellä ja Pyöreän kehyksen pohjassa on ura rekyyliolalle ja suuri aukko lippaalle. Tarvitaan vain peräkappaleen kääntö myötäpäivään ja samalla sen sivulla olevan lukitusvivun painaminen, niin iskuri jousineen on kämmenellä. Itse lukko on varsin poikkeuksellisen näköinen, sillä se on ohennettu keskeltä kulmikkaaksi. 56/61 cm), pidempi on .300 WinMag:ssa ja 6,5 Creedmooressa. Kaliiperista riippuen piipulla on pituutta 22 tai 24 tuumaa (n. Laukaisukoneisto on koottu muovirunkoon. 46 • ASE-lehti. Sen seurauksena sisäiset jännitteet laukeavat ja metallin rakenteesta tulee tasaisen hienorakeinen
56/61 cm), pidempi on .300 WinMag:ssa ja 6,5 Creedmooressa. Lukon avauskulma on lyhyt 60 astetta ja kahdella ruuvilla kiinnitetty kampi on hyvin voimakkaasti muotoiltu sekä nuppi suuri soikea ja varustettu otetta parantavalla alapuolen kumipalalla. Peräkappale on muovia ja lukko on helppo purkaa huoltoa varten. Kehykseen piippu on kiinnitetty kierteellä ja Pyöreän kehyksen pohjassa on ura rekyyliolalle ja suuri aukko lippaalle. Lukitusolkia on kolme ja paksu runko sulkee kehyksen kulkuaukon estäen näin mahdollisen hylsyrikon ruutikaasuja pääsemästä vapaasti taaksepäin, aivan kuten yhtenäinen kehyksen päällinenkin. Vireessä olevan iskurin tunnistaa peräkappaleen alta esiin pistävästä, punaiseksi maalatusta kannuksesta. Polymeerinen lipas on kaksirivinen ja lukittuu alumiinitukkiin etureunan vivulla, on tuntumaltaan erittäin tukeva ja vetää viisi patruunaa (magnumissa 4 kpl). Piippu on tehty kylmätakomalla ja Benellin haulikonpiippujen tapaan Crio -kylmäkäsitelty pitämällä 24 tuntia pakkasessa, jolloin lämpötila laskee -100 C asteen kylmemmälle puolelle. Loppuun saakka ajatelluista ratkaisuista esimerkkinä käy tuossa holkissa oleva pikkuruinen reikä. Rautojen petaus on näin sään vaihteluille tunteeton metalli metallia vasten. Liukas kiillotettu pinta kun on hankala avata, niin nyt sen saa auki reikään sopivaa avainta käyttäen. Laukaisukoneisto on koottu muovirunkoon. Kaikissa muissa, kuten koeammutussa .308 Winchesterissä se on tuo lyhyempi 56senttinen eli ihan tavallisen mittainen eikä mikään superlyhyt. Näin täyden lippaan asennus käy vaivatta ja säästetään painoa. Sen seurauksena sisäiset jännitteet laukeavat ja metallin rakenteesta tulee tasaisen hienorakeinen. Koska se salpaa myös lukonkammen kiinni, on kammen juuressa erillinen painin, josta liikkeen saa vapautettua. Näin paksurunkoinen rakenne on saatu keveämmäksi ja siromman näköiseksi. Kaliiperista riippuen piipulla on pituutta 22 tai 24 tuumaa (n. Profiili on perinteinen metsästysaseen piippu ja suulla on holkin suojaamana M14x1 kierre äänenvaimentimelle. Lukko on erittäin helppo purkaa huoltoa varten, tarvitaan vain peräkappaleen pyöräytys. Erittäin jäykkä, piipusta irti oleva etutukki on kiinnitetty kookkaalla kuusiokoloruuvilla alumiinirunkoon. Siihen sopivaa väännintä voi käyttää avaukseen, mikäli holkki istuu tiukassa, pyällys kun puuttuu kiillotetusta pinnasta. Vieläpä oikean kiertosuunnan muistamiseksi peräkappaleen kylkeen on tehty nuolenkuva teksteineen. Näin patruunan poisto pesästä käy turvallisesti. Laukaisu on säädettävissä välillä 1 – 2 kg ja se tapahtuu etuseinämän messinkisen kierreinsertin ruuvilla. Benellin muiden asemallien tavoin Luponkin keskirunko on pitkä alumiinikappale, johon kiinnitetään niin etutukki kuin peräkin. Itse lukko on varsin poikkeuksellisen näköinen, sillä se on ohennettu keskeltä kulmikkaaksi. Poikkeuksellisesti sen irrotus huoltoa varten on neuvottu käyttöohjeessa. Hyvä esimerkki Benellin loppuun asti viedyistä ratkaisuista on piipunsuun kierrettä suojaavan holkin kylkeen tehty reikä. Sulku on nykytyyliin kolmiolkainen ja pinnoitettu lukko liikkuu liukkaasti kehyksen vastaavalla pinnoitteella. Lupon lukko on muotoiltu poikkeuksellisin keskikohdan kevennyksin. Lisäksi lukon kylkeen on tehty kaasunpurkausaukko. Kaksiasentoinen varmistin on pitkä muovinen aisa, jonka nuppi liikkuu tukin kaulalla. Laukaisuvastuksen säätö onnistuu hylsynpoistoaukon kautta, purkamatta asetta. Hylsyn ulosheitin on jousikuormitteinen tappi iskupohjassa ja ulosvetimen kynsi on sulkuolan etureunassa radiaalisesti liikkuva leveä kynsi. Piipun suulla on valmiina M14x1 kierre lisätarvikkeille, käytännössä yleisimmin vaimentimelle. Kaksirivinen lipas on tukevaa polymeeriä ja vetää tavallisissa kaliipereissa 5 patruunaa. Ulosvetimen kynnen tila on yleisestä tavasta poiketen suljettu ulkoreunastaan. Rekyyliolka on irrallinen lattaraudan pala Tikan tavoin. ASE-lehti • 47. Todellinen etu on se, että lippaaseen on saatu mahtumaan viisi patruunaa (magnumissa 4 kpl) ja se on helppo asettaa kuiluunsa, koska ylin patruuna mahtuu nousemaan lukon kevennyksen kohdalla. Tarvitaan vain peräkappaleen kääntö myötäpäivään ja samalla sen sivulla olevan lukitusvivun painaminen, niin iskuri jousineen on kämmenellä
Alumiinirungon ja perän väliin voi halutessaan asentaa tukin pudotusta ja sivuvääryyttä säätelevät palat. Tarkemmin se pitää sisällään Benellin räätälöimän, matalassa lämmössä tehtävän PVD ja PECVD kaltaiset nanopinnoitukset eli tyhjiössä pinta peitetään timantinkaltaiseksi, jolloin äärimmäisen kovaan pintaan ei tule naarmuja ja korroosionkesto paranee. Pintana on pehmeä kumimainen seos, joka on miellyttävä myös ammuttaessa. Kolmen erikorkuisen poskipakan kanssa eri säätöyhdistelmiä on kaikkiaan 36 kpl. Pehmeä perälevy on hyvin olkapäässä pysyvä ja se nojaa tukin sisälle asennettuun Progressive Comfort rekyylinvaimentimeen. Iskua pehmentävästä muovitukista huolimatta Benelli on siis lisännyt vielä erillisen, patentoidun vaimenninyksikön, joka on muokattu haulikon vastaavasta. Aseen mukana tuleviin tarvikkeisiin kuuluvat perän pudotuksen ja sivuvääryyden säätölevyt sekä hihnalenkit. Kerta kaikkiaan erinomainen ratkaisu, mutta öljyämistä ei silti kannata unohtaa, sillä fosfatoinnin tavoin pinta on huokoinen. Tukinkaulan liitoskohtaan tulevia säätölevyjä seuraa aseen mukana 4+2 kpl, ja niillä onnistuu perän korkeuden muutos 5 mm välein 40-45-50-55 mm sekä sivuvääryyden säätö jos sellaista haluaa. Lupoon on tarjolla kolmen korkuiset, vaihdettavat poskipakat, optiikan korkeudesta riippuen. Poskipakka on vaihdettava Combtech, joka kumimaisen pehmeänä ei iske kipeästi poskeen ja joka on helppo tarvittaessa vaihtaa erikorkuiseen. Pintakäsittelynä piipulle, kehykselle (myös luistava sisäpuoli) ja lukolle on BE.S.T eli Benelli Surface Treatment. Tarkkuuden pysymistä olosuhteissa kuin olosuhteissa auttaa alumiininen keskirunko, johon raudat kiinnitetään. Myös liipaisimen etäisyyden säätö onnistuu välilevyllä. Todella jäykkä etutukki kiinnittyy suurella pultilla alumiinirunkoon ja takatukkia varten on teräksinen aisa, jonka päähän tulevalla mutterilla perä kiristetään paikalleen, aivan kuten haulikoissa. Benelli on muokannut haulikoissaan käyttämästä rekyylinvaimentimesta sopivan myös kivääriin. Muovitukkiinkin on mahdollista tehdä hyvin toimiva karhennus. Haulikkopuolella tämän kaikista parhaan pintakäsittelyn saavat jotkin Super Black Eagle ja ETHOS mallit. Trijicon osoittautui erinomaiseksi ajojahtitähtäimeksi kuvan ollessa erittäin kirkas ja selkeä sekä mustan reunuksen olemattoman pieni. Aseen mukana toimitetaan myös 2 kpl 12,5 mm paksuisia pidennyskappaleita, joilla yhdessä 10 mm paksumman perälaatan (tarvike) kanssa vetopituuden voi säätää välillä 350 385 mm. lukittu kehyksen etupuolisella isolla holkkimutterilla. Aseen mukana toimitetaan kaksi jatkopalaa perän pituuden säätöön. Itse vaihto käy näppärästi painamalla tukin takapäässä, irrotetun perälevyn alta paljastuvaa vipua. Koeammunnan käsittelyosiossa tähtäimenä oli nopeaan ammuntaan suunniteltu Trijicon 1-6x24, joka tosin sijaitsi turhan korkealla ARMS:in jalkojen vuoksi. Lupo sen sijaan taipui hienosti pitkällä kädellä ammuntaan. Siinä keskipisteen valaisu on toteutettu ilman paristoa, pimeässä tritiumilla ja valoisassa valokuidulla. Siinä on suuri teräksinen rekyyliolka, joka uppoaa kehyksen pohjan uraan Tikan tapaan. Vaikka harja nousee reilusti ylöspäin, onnistuu lukon irrotus, kunhan viime vaiheessa pyöräyttää lukkoa puoli kierrosta. Tarjolla on kolme eri korkeutta, riippuen siitä miten korkealle on tähtäimen asentanut. Näin käsitellyille aseen osille annetaankin 25 vuoden takuu. 48 • ASE-lehti
Pintakäsittelynä piipulle, kehykselle (myös luistava sisäpuoli) ja lukolle on BE.S.T eli Benelli Surface Treatment. Tukinkaulan liitoskohtaan tulevia säätölevyjä seuraa aseen mukana 4+2 kpl, ja niillä onnistuu perän korkeuden muutos 5 mm välein 40-45-50-55 mm sekä sivuvääryyden säätö jos sellaista haluaa. Pehmeä perälevy on hyvin olkapäässä pysyvä ja se nojaa tukin sisälle asennettuun Progressive Comfort rekyylinvaimentimeen. Tarkkuuden pysymistä olosuhteissa kuin olosuhteissa auttaa alumiininen keskirunko, johon raudat kiinnitetään. Aseen mukana tuleviin tarvikkeisiin kuuluvat perän pudotuksen ja sivuvääryyden säätölevyt sekä hihnalenkit. Myös liipaisimen etäisyyden säätö onnistuu välilevyllä. lukittu kehyksen etupuolisella isolla holkkimutterilla. Kolmen erikorkuisen poskipakan kanssa eri säätöyhdistelmiä on kaikkiaan 36 kpl. Koeammunnan käsittelyosiossa tähtäimenä oli nopeaan ammuntaan suunniteltu Trijicon 1-6x24, joka tosin sijaitsi turhan korkealla ARMS:in jalkojen vuoksi. Iskua pehmentävästä muovitukista huolimatta Benelli on siis lisännyt vielä erillisen, patentoidun vaimenninyksikön, joka on muokattu haulikon vastaavasta. Muovitukkiinkin on mahdollista tehdä hyvin toimiva karhennus. Haulikkopuolella tämän kaikista parhaan pintakäsittelyn saavat jotkin Super Black Eagle ja ETHOS mallit. Aseen mukana toimitetaan myös 2 kpl 12,5 mm paksuisia pidennyskappaleita, joilla yhdessä 10 mm paksumman perälaatan (tarvike) kanssa vetopituuden voi säätää välillä 350 385 mm. Kerta kaikkiaan erinomainen ratkaisu, mutta öljyämistä ei silti kannata unohtaa, sillä fosfatoinnin tavoin pinta on huokoinen. Tarjolla on kolme eri korkeutta, riippuen siitä miten korkealle on tähtäimen asentanut. Alumiinirungon ja perän väliin voi halutessaan asentaa tukin pudotusta ja sivuvääryyttä säätelevät palat. Trijicon osoittautui erinomaiseksi ajojahtitähtäimeksi kuvan ollessa erittäin kirkas ja selkeä sekä mustan reunuksen olemattoman pieni. Todella jäykkä etutukki kiinnittyy suurella pultilla alumiinirunkoon ja takatukkia varten on teräksinen aisa, jonka päähän tulevalla mutterilla perä kiristetään paikalleen, aivan kuten haulikoissa. Tarkemmin se pitää sisällään Benellin räätälöimän, matalassa lämmössä tehtävän PVD ja PECVD kaltaiset nanopinnoitukset eli tyhjiössä pinta peitetään timantinkaltaiseksi, jolloin äärimmäisen kovaan pintaan ei tule naarmuja ja korroosionkesto paranee. Siinä on suuri teräksinen rekyyliolka, joka uppoaa kehyksen pohjan uraan Tikan tapaan. Aseen mukana toimitetaan kaksi jatkopalaa perän pituuden säätöön. Lupoon on tarjolla kolmen korkuiset, vaihdettavat poskipakat, optiikan korkeudesta riippuen. Pintana on pehmeä kumimainen seos, joka on miellyttävä myös ammuttaessa. Siinä keskipisteen valaisu on toteutettu ilman paristoa, pimeässä tritiumilla ja valoisassa valokuidulla. Itse vaihto käy näppärästi painamalla tukin takapäässä, irrotetun perälevyn alta paljastuvaa vipua. Poskipakka on vaihdettava Combtech, joka kumimaisen pehmeänä ei iske kipeästi poskeen ja joka on helppo tarvittaessa vaihtaa erikorkuiseen. Vaikka harja nousee reilusti ylöspäin, onnistuu lukon irrotus, kunhan viime vaiheessa pyöräyttää lukkoa puoli kierrosta. Lupo sen sijaan taipui hienosti pitkällä kädellä ammuntaan. Näin käsitellyille aseen osille annetaankin 25 vuoden takuu. Benelli on muokannut haulikoissaan käyttämästä rekyylinvaimentimesta sopivan myös kivääriin. ASE-lehti • 49
Kasa-ammuntatuki myös vaihtui myöhemmin perinteisiin hiekkapusseihin, jotka pehmeämpinä tarjosivat paremman rekyylikäyttäytymisen. RADALLA Lupon lipas on helppo irrottaa ja kiinnittää sekä täyttää suoraan päältä painelemalla. Lisäksi perinteisen etukiinnikkeen kohdalla on valmius asentaa pikalenkin kiinnike, jos haluaa vaikka käyttää bipodia. keväisen valoisa, niin kuva ei sitä ollut. Huolimatta siitä, että kehys on haluttu pitää jäykkänä tekemällä hylsyaukko pieneksi, onnistuu lipastaminen sitä kauttakin. Muuten tukki on huomiota herättävän siro, siitä on helppo ottaa hyvä ampumaote pienemmilläkin käsillä. Edelleen sadan metrin radalla erilaisiin pikamaaleihin ammunta sujui nyt vaivattoman luontevasti. 11,7 mm ja tässäkin tuo 20 mm kasa oli tiedostettu ampumavirhe. Sen perinteisen paksusakaraisen 4A ristikon erikoisuus on tritiumvalaistu vihreä keskitäplä, joka toimii päivällä päällä olevan, säädettävän valokuituyksikön voimalla. Lisäksi paino on pysynyt hyvin kurissa, sillä .308 Win kaliiperinen painaa ainoastaan 3180 g (pidempi .30-06 Sprg 3230 g). Se kannattaa pitää kireällä. Ainoa esille tullut asia oli se, että kevyen ja herkkäliikkeisen perusaseen päälle kiinnitetty melko painava tähtäin ja vielä korkealle asennettuna teki aseesta kiikkerän tuntuisen. Se olikin päivän paras, vaikka monta kertaa päästiin aivan lähelle. Lupon toiminta oli kaikin puolin moitteetonta, iskemä nallissa oli keskeinen ja voimakas, hylsyt poistuivat varmatoimisesti ja aseella oli helppo ampua. Mitä muuta voisi vielä toivoa. Toisaalta 6x suurennus riittää kauempaakin tapahtuvaan tarkkaan metsästykseen. Neljän sarjaksi tuli 5, 15, 25 ja 19 mm, ka. Mustan tukin otepaikkoihin on muotoiltu teräväreunaiset AirTouch kuviot, joista saa oikeasti pitävän otteen. Patruunoiden vaihto 15 vuotta vanhoihin 10,9 g Sako Racehead Sierra eli niihin aiemmin Match ja Super Match -nimillä tunnettuihin. Mikä alku uudelle kevyelle metsästysaseelle. Vielä nousevassa tuulessa ammuttu 8 g Sako Range antoi sarjaksi 22, 9, 27 ja 28 mm. Suurin syy hajontaan tuntui jälleen olevan ampuja, kevyt ase kun reagoi herkästi kaikenlaisiin otemuutoksiin. Etuvedoton laukaisu on hyvä, puhdas ja täsmällinen. schnaabel-otteella, jolloin hallinnasta tuli täsmällistä. 21,5 mm. Hetken jäähdyttely korjasi tilanteen ja reiät löytyivät jälleen toistensa kyljestä. TEKNISET TIEDOT Benelli Lupo Hinta: 1695 eur Takuu: 10 v (25 v BE.S.T. Lippaan kylkiin on tehty kavennukset estämään patruunoiden liukumista rekyylissä, mutta silti luodin kärki pääsi kiinni etuseinään. Kovahko etutuki sai kevyen aseen hyppäämään, joten kohdistuslaukausten jälkeen ampumaotteeksi vaihtui kahdenkäden ote, eli tukikädellä vedettiin asetta taaksepäin. Väliin yksi sarja levisi, mutta syyksi paljastui löystymään päässyt suukierteen suojaholkki. Testin ensimmäinen kasa oli 10,85 g Lapua Scenareilla ja kokoa 5 mm. 16 mm. Täysi lipas on helppo kiinnittää koska lukon keskelle on tehty huomattava kevennys, joten se ei paina patruunoita kasaan. Mikä alku! Tarkkuuskoe ammuttiin tuelta 24x tähtäintä käyttäen. Vaikka sää olikin 50 • ASE-lehti. Tarkkuuden kokeilua varten asensimme päälle Weaverin 24x rataputken. Päälle vaihtui erittäin kirkas ja selkeäkuvainen Trijicon 1-6x24 ajojahtitähtäin ARMS:n pikajaloin. Toisin sanoen tähtäimessä ei ole lainkaan paristoja vaikka sen valaisu toimii sekä pimeässä että kirkkaassa kelissä. Tästä eteenpäin ammunta oli helppoa, ei häiritsevässä määrin meteliä eikä rekyyliä. Tämä tietenkin riippuu patruunan kokonaispituudesta. Ainoastaan lämpöväreily pääsi muutaman kerran tekemään tepposet, kun tuli ammuttua tähtäyskuvan ollessa sameana vain sinne päin. ka. 18,7 mm, eli samoissa pyörittiin. Lippaan salpa on melko hyvin esillä lippaan etureunassa, joten vaarana on metsällä oksan tms. osille) Valmistaja: Benelli Armi, Italia Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win, (243 Win .300 WinMag) Lipas: irrotettava 5 patruunaa (magnumissa 4) Pituus: 1082 mm (1133 mm) Paino: 3180 g (3230 g) Piipun pituus: 56 cm (61 cm) Vetopituus: 350 – 385 mm Tähtäimet: Picatinny kiskopalat Laukaisulaite: säädettävä 1-2 kg Varusteet: laukku, ohjekirja, perän säätölevyt, rekyylinvaimennin, M14x1 kierre piipunsuulla, hihnalenkit, avaimet, öljypullo Muuta: saatavana vaihtoperälevy ja vaihtoposkipakat sekä kokopitkä Picatinnykisko Lupo tuntui pitävän oman konsernin tuotteista eli tällä kertaa parasta käyntiä, kymmenen millin molemmin puolin, tarjosivat ikäloput Sakon Sierra-luotiset. Sen kirkkaus jätti tosin toivomisen varaa. Sitten tuuli olikin jo sitä luokkaa, ettei ollut mieltä jatkaa ja siirryimme käsittelykokeisiin. Lukko liikkuu liukkaasti ja patruunat syöttyvät varmatoimisesti lippaasta. Metsästyskivääristä kun on kyse, niin hihnalenkit tulevat mukana ja niille on muokattu muovitukkiin kiinnityspisteet. Pitkäkätiselle luonteva ampumaote oli ottaa kiinni tukinkärjestä ns. osuessa, että se irtoaa kuten aikanaan Sako 75:n kohdalla saattoi käydä. Näytti testi-Lupo olevan tuollainen 10 millin ase siihen sopivilla patruunoilla ja kun ampuja hoitaa hommansa. Tällä on helppo ampua tarkasti. Valitettavasti pahvihirven kulkureitti oli vielä lumikinosten peitossa, joten aitoa liikkuvaa maalia ei tällä kertaa päästy kokeilemaan. Näillä eväillä ase suuntautuu luontevasti ja on helppo ammuttava. Kerrankin keli oli alussa tyyni ja lämpöä viitisen astetta, aivan mainio ammuntasää. Vaimennin rauhoittaa käytöstä niin lisäpainollaan kuin rekyylijarrun tavoin toiminnallaan ja koska sellainen alkaa nykyään olla lähes joka aseen nokalla, päätimme jatkaa ammuntaa AseUtran SL5 kiinnitettynä. Kun kuva oli lisäksi laajaalainen, eikä suurta mustaa rengastakaan ollut, niin Trijicon osoittautui kerta kaikkiaan erittäin toimivaksi tähtäimeksi varsinkin silloin kun on ammuttava nopsaan. Lisäksi keskikorkea poskipakka ei aivan riittänyt korkealla olevan tähtäimen kanssa, joten poskipakan korkein malli olisi saattanut olla se oikea vaihtoehto, tämä tietenkin ampujan mitoista riippuen. Lupollehan annetaan kulmaminuutin käyntitakuukin (29 mm / 100 m) ja nyt ei yksikään kasoista ylittänyt tuota. Samoilla Lapua Scenareilla vaimenninta käyttäen ammuttu sarja oli 13, 26, 13 ja 23 mm, ka. Muutaman vajaan rasiallisen loppupatruunoilla syntyi vakuuttavaa tulosta, sarjana 8, 13, 20 ja 6 mm, ka. Ase Caldwellin Rock BR etutuen ja nahkapussin varaan ja kohdistuslaukausten jälkeen ensimmäinen 10,85 g Lapua OTM Scenareilla ammuttu kasa oli kaunis 5 mm kolmio
Muuten tukki on huomiota herättävän siro, siitä on helppo ottaa hyvä ampumaote pienemmilläkin käsillä. Sen perinteisen paksusakaraisen 4A ristikon erikoisuus on tritiumvalaistu vihreä keskitäplä, joka toimii päivällä päällä olevan, säädettävän valokuituyksikön voimalla. Mikä alku! Tarkkuuskoe ammuttiin tuelta 24x tähtäintä käyttäen. osuessa, että se irtoaa kuten aikanaan Sako 75:n kohdalla saattoi käydä. Kun kuva oli lisäksi laajaalainen, eikä suurta mustaa rengastakaan ollut, niin Trijicon osoittautui kerta kaikkiaan erittäin toimivaksi tähtäimeksi varsinkin silloin kun on ammuttava nopsaan. Se kannattaa pitää kireällä. Ainoastaan lämpöväreily pääsi muutaman kerran tekemään tepposet, kun tuli ammuttua tähtäyskuvan ollessa sameana vain sinne päin. Lisäksi keskikorkea poskipakka ei aivan riittänyt korkealla olevan tähtäimen kanssa, joten poskipakan korkein malli olisi saattanut olla se oikea vaihtoehto, tämä tietenkin ampujan mitoista riippuen. TEKNISET TIEDOT Benelli Lupo Hinta: 1695 eur Takuu: 10 v (25 v BE.S.T. keväisen valoisa, niin kuva ei sitä ollut. Lisäksi paino on pysynyt hyvin kurissa, sillä .308 Win kaliiperinen painaa ainoastaan 3180 g (pidempi .30-06 Sprg 3230 g). Pitkäkätiselle luonteva ampumaote oli ottaa kiinni tukinkärjestä ns. Sen kirkkaus jätti tosin toivomisen varaa. Kerrankin keli oli alussa tyyni ja lämpöä viitisen astetta, aivan mainio ammuntasää. schnaabel-otteella, jolloin hallinnasta tuli täsmällistä. Ainoa esille tullut asia oli se, että kevyen ja herkkäliikkeisen perusaseen päälle kiinnitetty melko painava tähtäin ja vielä korkealle asennettuna teki aseesta kiikkerän tuntuisen. Hetken jäähdyttely korjasi tilanteen ja reiät löytyivät jälleen toistensa kyljestä. Patruunoiden vaihto 15 vuotta vanhoihin 10,9 g Sako Racehead Sierra eli niihin aiemmin Match ja Super Match -nimillä tunnettuihin. osille) Valmistaja: Benelli Armi, Italia Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win, (243 Win .300 WinMag) Lipas: irrotettava 5 patruunaa (magnumissa 4) Pituus: 1082 mm (1133 mm) Paino: 3180 g (3230 g) Piipun pituus: 56 cm (61 cm) Vetopituus: 350 – 385 mm Tähtäimet: Picatinny kiskopalat Laukaisulaite: säädettävä 1-2 kg Varusteet: laukku, ohjekirja, perän säätölevyt, rekyylinvaimennin, M14x1 kierre piipunsuulla, hihnalenkit, avaimet, öljypullo Muuta: saatavana vaihtoperälevy ja vaihtoposkipakat sekä kokopitkä Picatinnykisko Lupo tuntui pitävän oman konsernin tuotteista eli tällä kertaa parasta käyntiä, kymmenen millin molemmin puolin, tarjosivat ikäloput Sakon Sierra-luotiset. Lippaan kylkiin on tehty kavennukset estämään patruunoiden liukumista rekyylissä, mutta silti luodin kärki pääsi kiinni etuseinään. Lupon toiminta oli kaikin puolin moitteetonta, iskemä nallissa oli keskeinen ja voimakas, hylsyt poistuivat varmatoimisesti ja aseella oli helppo ampua. Täysi lipas on helppo kiinnittää koska lukon keskelle on tehty huomattava kevennys, joten se ei paina patruunoita kasaan. Huolimatta siitä, että kehys on haluttu pitää jäykkänä tekemällä hylsyaukko pieneksi, onnistuu lipastaminen sitä kauttakin. Mitä muuta voisi vielä toivoa. 16 mm. Edelleen sadan metrin radalla erilaisiin pikamaaleihin ammunta sujui nyt vaivattoman luontevasti. Etuvedoton laukaisu on hyvä, puhdas ja täsmällinen. Valitettavasti pahvihirven kulkureitti oli vielä lumikinosten peitossa, joten aitoa liikkuvaa maalia ei tällä kertaa päästy kokeilemaan. Se olikin päivän paras, vaikka monta kertaa päästiin aivan lähelle. Mustan tukin otepaikkoihin on muotoiltu teräväreunaiset AirTouch kuviot, joista saa oikeasti pitävän otteen. ka. Ase Caldwellin Rock BR etutuen ja nahkapussin varaan ja kohdistuslaukausten jälkeen ensimmäinen 10,85 g Lapua OTM Scenareilla ammuttu kasa oli kaunis 5 mm kolmio. Vaimennin rauhoittaa käytöstä niin lisäpainollaan kuin rekyylijarrun tavoin toiminnallaan ja koska sellainen alkaa nykyään olla lähes joka aseen nokalla, päätimme jatkaa ammuntaa AseUtran SL5 kiinnitettynä. Vielä nousevassa tuulessa ammuttu 8 g Sako Range antoi sarjaksi 22, 9, 27 ja 28 mm. Toisin sanoen tähtäimessä ei ole lainkaan paristoja vaikka sen valaisu toimii sekä pimeässä että kirkkaassa kelissä. Neljän sarjaksi tuli 5, 15, 25 ja 19 mm, ka. Metsästyskivääristä kun on kyse, niin hihnalenkit tulevat mukana ja niille on muokattu muovitukkiin kiinnityspisteet. Lippaan salpa on melko hyvin esillä lippaan etureunassa, joten vaarana on metsällä oksan tms. Lupollehan annetaan kulmaminuutin käyntitakuukin (29 mm / 100 m) ja nyt ei yksikään kasoista ylittänyt tuota. Tarkkuuden kokeilua varten asensimme päälle Weaverin 24x rataputken. Lisäksi perinteisen etukiinnikkeen kohdalla on valmius asentaa pikalenkin kiinnike, jos haluaa vaikka käyttää bipodia. Kasa-ammuntatuki myös vaihtui myöhemmin perinteisiin hiekkapusseihin, jotka pehmeämpinä tarjosivat paremman rekyylikäyttäytymisen. 18,7 mm, eli samoissa pyörittiin. Toisaalta 6x suurennus riittää kauempaakin tapahtuvaan tarkkaan metsästykseen. Päälle vaihtui erittäin kirkas ja selkeäkuvainen Trijicon 1-6x24 ajojahtitähtäin ARMS:n pikajaloin. Tällä on helppo ampua tarkasti. Tästä eteenpäin ammunta oli helppoa, ei häiritsevässä määrin meteliä eikä rekyyliä. Sitten tuuli olikin jo sitä luokkaa, ettei ollut mieltä jatkaa ja siirryimme käsittelykokeisiin. 21,5 mm. Väliin yksi sarja levisi, mutta syyksi paljastui löystymään päässyt suukierteen suojaholkki. RADALLA Lupon lipas on helppo irrottaa ja kiinnittää sekä täyttää suoraan päältä painelemalla. Samoilla Lapua Scenareilla vaimenninta käyttäen ammuttu sarja oli 13, 26, 13 ja 23 mm, ka. Tämä tietenkin riippuu patruunan kokonaispituudesta. Testin ensimmäinen kasa oli 10,85 g Lapua Scenareilla ja kokoa 5 mm. Suurin syy hajontaan tuntui jälleen olevan ampuja, kevyt ase kun reagoi herkästi kaikenlaisiin otemuutoksiin. Muutaman vajaan rasiallisen loppupatruunoilla syntyi vakuuttavaa tulosta, sarjana 8, 13, 20 ja 6 mm, ka. Vaikka sää olikin ASE-lehti • 51. Näytti testi-Lupo olevan tuollainen 10 millin ase siihen sopivilla patruunoilla ja kun ampuja hoitaa hommansa. Näillä eväillä ase suuntautuu luontevasti ja on helppo ammuttava. Mikä alku uudelle kevyelle metsästysaseelle. Lukko liikkuu liukkaasti ja patruunat syöttyvät varmatoimisesti lippaasta. Kovahko etutuki sai kevyen aseen hyppäämään, joten kohdistuslaukausten jälkeen ampumaotteeksi vaihtui kahdenkäden ote, eli tukikädellä vedettiin asetta taaksepäin. 11,7 mm ja tässäkin tuo 20 mm kasa oli tiedostettu ampumavirhe
RADALLA Kokeilimme 9mm Lugeria niin Beretta 92x Performancella, CZ 75:lla kuin Glock 17:sta ja kaikissa se pelitti ongelmitta. Pulttilukkoisilla tämä ei ole niin suurena vaarana. 52 • ASE-lehti. Nopeusvaihtelu oli kohtuullisen pientä. Sotilaspatruunoiden tiivistelakkaa tai bitumia ei ole käytetty missään. Suurkuluttajille suunnattu patruunasarja Geco DTX Geco DTX Saksalainen Geco patruunatehdas perustettiin alun perin jo 1887 nimellä Gustav Genschow & Co. Matkan varrella valmistukseen ovat kuuluneet myös kiväärit. Se mikä hieman ihmetyttää on hylsynsuun niippaamisen puuttuminen .308 Winchesteristä. Tosin viimeiseen tullut sattuma kasvatti keskiarvoa roimasti muiden kasojen ollessa TEKSTI JA KUVAT: J. Esitteen mukaan kaikki kiväärikaliiperit ladataan tällä hetkellä RWS:n Saksan tehtaalla, kun taas 9-millinen tulee Unkarista. Itselataavat saattavat käsitellä varsin kovakouraisesti patruunoita, joten niin tarkkuuden kuin paineen kannalta on hyvä, jos luoti ei pääse painumaan hylsyyn syöttövaiheessa tai rekyylissä. Luotipainot ja lähtönopeudet ovat kaliipereille normaalit, mikä parantaa toimintavarmuutta ammuttaessa erilaisilla aseilla. Ei siis ihme, että moni toimintalajien kilpa-ampuja on vaihtanut DTX-merkkisiin tehdaspatruunoihin. Tarkkuus osoittautui muiden edullisten patruunoiden kanssa tasavertaiseksi. Yhä kasvavaan valikoimaan kuuluvat kaikenlaiset metsästysja tarkkuusammuntapatruunat ja kaliiperit haulikonpatruunoita myöten sekä optiikkaa. 9mm Lugerissa on pyöreäkärkinen kokovaippainen 7,5 g luoti ja lähtönopeutta pitkästä 150 mm piipusta ammuttuna 370 m/s. Eikä rautaa ole käytetty luodeissa taikka hylsyissä. DTX Yksi Gecon tuotelinjoista on DTX. DTX sarja koostuu kolmesta eniten käytetystä kaliiperista, 9mm Luger, .223 Remington ja .308 Winchester. Siinä pakkaukset ovat suuria ja luoti kokovaippainen, edullinen ja itselataavassa hyvin toimiva. Nykyään Geco kuuluu suurelle RUAG Ammotec konsernille ja on tuotemerkki, jonka alla myydään hyvän hinta-laatusuhteen omaavia tuotteita. Huomiota on kiinnitetty varsinkin itselataavissa aseissa toimintavarmuuteen. .223 Remingtonissa tasaperäinen, niippiuralla varustettu kokovaippaluoti painaa 3,6 g ja sille luvataan lähtönopeutta melko normaalista pulttilukkoisen 600 mm piipusta 988 m/s. Saadut tulokset olivat hyvät edulliseksi patruunaksi, viiden kasat tyynessä sadan metriltä ammuttuina olivat keskimäärin 22 mm. Koska nimenomaan Arska-ampujat kuluttavat näitä itselataavissaan runsain mitoin, on luoti lukittu paikalleen hylsynsuun niippauksella. Laadultaan patruunat ovat ensiluokkaisia, siistiin hylsyyn on kiväärikaliipereissa jätetty suuhehkutus näkyviin eikä ylimääräisiä kolhuja löydy. Se on suunnattu taktisten lajien ampujille, patruunoiden suurkuluttajille. .223 Remingtonien tarkkuutta kokeilimme paksupiippuisella Sako 75 Varmintilla. Nallitasku on tietenkin yksireikäinen, jos joku nyt vielä harrastaa jälleenlatausta. MALINEN Pakkauskoko on suurkuluttajille, 9mm Luger ja .308 Win 50 kpl rasioissa ja .223 Rem 150 kpl rasiassa. .308 Winchester puolestaan on ladattu Nato suurtuotannon tavoin 9,7 g kokovaippaisella nopeuteen 830 m/s niin ikään 600 mm piipusta mitattuna. Tosin sen veneperäinen siisti luoti on sileäposkinen, vailla uria. 1966 siirtyivät merkit Geco, Rottweil ja RWS Dynamit Nobelin alle. Lähtönopeudeksi tehtaan mittapiippua lyhyemmät piiput antoivat selvästi ilmoitettua alhaisemmat nopeudet, tosin melko kylmässä
Esitteen mukaan kaikki kiväärikaliiperit ladataan tällä hetkellä RWS:n Saksan tehtaalla, kun taas 9-millinen tulee Unkarista. 1966 siirtyivät merkit Geco, Rottweil ja RWS Dynamit Nobelin alle. Nykyään Geco kuuluu suurelle RUAG Ammotec konsernille ja on tuotemerkki, jonka alla myydään hyvän hinta-laatusuhteen omaavia tuotteita. Eikä rautaa ole käytetty luodeissa taikka hylsyissä. .223 Remingtonissa tasaperäinen, niippiuralla varustettu kokovaippaluoti painaa 3,6 g ja sille luvataan lähtönopeutta melko normaalista pulttilukkoisen 600 mm piipusta 988 m/s. Nallitasku on tietenkin yksireikäinen, jos joku nyt vielä harrastaa jälleenlatausta. .223 Remingtonien tarkkuutta kokeilimme paksupiippuisella Sako 75 Varmintilla. Pulttilukkoisilla tämä ei ole niin suurena vaarana. Tarkkuus osoittautui muiden edullisten patruunoiden kanssa tasavertaiseksi. DTX sarja koostuu kolmesta eniten käytetystä kaliiperista, 9mm Luger, .223 Remington ja .308 Winchester. .308 Winchester puolestaan on ladattu Nato suurtuotannon tavoin 9,7 g kokovaippaisella nopeuteen 830 m/s niin ikään 600 mm piipusta mitattuna. Luotipainot ja lähtönopeudet ovat kaliipereille normaalit, mikä parantaa toimintavarmuutta ammuttaessa erilaisilla aseilla. Laadultaan patruunat ovat ensiluokkaisia, siistiin hylsyyn on kiväärikaliipereissa jätetty suuhehkutus näkyviin eikä ylimääräisiä kolhuja löydy. Yhä kasvavaan valikoimaan kuuluvat kaikenlaiset metsästysja tarkkuusammuntapatruunat ja kaliiperit haulikonpatruunoita myöten sekä optiikkaa. Sotilaspatruunoiden tiivistelakkaa tai bitumia ei ole käytetty missään. MALINEN Pakkauskoko on suurkuluttajille, 9mm Luger ja .308 Win 50 kpl rasioissa ja .223 Rem 150 kpl rasiassa. Siinä pakkaukset ovat suuria ja luoti kokovaippainen, edullinen ja itselataavassa hyvin toimiva. Koska nimenomaan Arska-ampujat kuluttavat näitä itselataavissaan runsain mitoin, on luoti lukittu paikalleen hylsynsuun niippauksella. Tosin viimeiseen tullut sattuma kasvatti keskiarvoa roimasti muiden kasojen ollessa TEKSTI JA KUVAT: J. Ei siis ihme, että moni toimintalajien kilpa-ampuja on vaihtanut DTX-merkkisiin tehdaspatruunoihin. Tosin sen veneperäinen siisti luoti on sileäposkinen, vailla uria. DTX Yksi Gecon tuotelinjoista on DTX. Huomiota on kiinnitetty varsinkin itselataavissa aseissa toimintavarmuuteen. Lähtönopeudeksi tehtaan mittapiippua lyhyemmät piiput antoivat selvästi ilmoitettua alhaisemmat nopeudet, tosin melko kylmässä. RADALLA Kokeilimme 9mm Lugeria niin Beretta 92x Performancella, CZ 75:lla kuin Glock 17:sta ja kaikissa se pelitti ongelmitta. Se mikä hieman ihmetyttää on hylsynsuun niippaamisen puuttuminen .308 Winchesteristä. Suurkuluttajille suunnattu patruunasarja Geco DTX Geco DTX Saksalainen Geco patruunatehdas perustettiin alun perin jo 1887 nimellä Gustav Genschow & Co. Se on suunnattu taktisten lajien ampujille, patruunoiden suurkuluttajille. Matkan varrella valmistukseen ovat kuuluneet myös kiväärit. Nopeusvaihtelu oli kohtuullisen pientä. Itselataavat saattavat käsitellä varsin kovakouraisesti patruunoita, joten niin tarkkuuden kuin paineen kannalta on hyvä, jos luoti ei pääse painumaan hylsyyn syöttövaiheessa tai rekyylissä. ASE-lehti • 53. 9mm Lugerissa on pyöreäkärkinen kokovaippainen 7,5 g luoti ja lähtönopeutta pitkästä 150 mm piipusta ammuttuna 370 m/s. Saadut tulokset olivat hyvät edulliseksi patruunaksi, viiden kasat tyynessä sadan metriltä ammuttuina olivat keskimäärin 22 mm
Samalla tutka kertoi lähtönopeudeksi 60 senttisestä piipusta 967 m/s, mikä ei jää paljoa ilmoitetusta ja vielä kylmässä kelissä ammuttuna. 4x5 lk, mm 77 81 57 22 44 35 paras kasa, mm 45 59 45 16 37 14 ase Beretta 92x Performance Clock 17 CZ 75 Sako 75 Varmint Tikka T3x UPR Blaser R8 piipun pituus, cm 12,5 11,4 11,6 60 60 50 Tyyni, -3C, Labradar, 20 25 lk 1) 1) 1) tuulinen, 12C DTX BALLISTIIKKA .223 Rem, 3,6 g, piippu 600 mm BC 0,243 etäisyys, m 50 100 150 200 250 300 nopeus, m/s 988 919 854 791 732 675 621 energia, J 1755 1518 1311 1125 963 819 693 lentorata, cm -0,5 -2,8 -9,6 -20,9 -37,7 MRD 187 m 1,5 4 3,2 -1,6 -10,9 -25,7 .308 Win, 9,7 g, piippu 600 mm BC 0,423 nopeus, m/s 830 793 756 721 687 653 621 energia, J 3343 3049 2776 2523 2288 2070 1869 lentorata, cm -0,1 -4,2 -13,1 -27,2 -47,1 MRD 167 m 1,9 4 1,8 -5,1 -17,2 -35 9mm Luger, 7,5 g, piippu 150 mm etäisyys, m 10 25 50 nopeus, m/s 370 362 349 332 energia, J 513 491 457 413 käyttökelpoiset vaikka mihin. YHTEENVETO Geco DTX on laadukas patruunasarja, joka osoittautui käytössä toimintavarmaksi. Lähtönopeus Blaserin lyhyestä 50 cm piipusta jäi melko alhaiseksi, 26 laukauksella keskimäärin 768 m/s nopeusvaihtelun ollessa melko normaali. Niin ikään .308 Win käy monenlaiseen kisaan ja vaikka liikkuvan hirven harjoitteluun, vaikka lähtönopeus raskasluotisena onkin 8-grammaisia alhaisempi. Nyt 21 laukauksen keskiarvo oli 798 m/s ja vaihtelut jonkin verran lyhytpiippuista pienemmät, eli edelleen jäätiin jonkin verran ilmoitetusta. .308 koeammuttiin ensin Blaserin R8:lla ja myöhemmin pidempipiippuisella Tikalla.. Tosin pakkasta oli kolme astetta, mutta nämäkin patruunat säilytettiin auton lämmössä. Varsinainen yllättäjä oli .223 Rem, joka osoittautui testiaseessa siksi tarkaksi, että soveltuu vaikka metsotaulun puhkontaan. Toki kaikki käyvät metsällekin. Berettan uusi 92x Performance kisaversio. Nopeusvaihtelu oli pientä, mistä on yleensä apua tavoiteltaessa pieniä kasoja. Coltin AR15 osoitti sekin patruunoiden toimivan itselataavassakin moitteetta. 9-millinen oli helppo ampua ja PF täyttää 125:n minorin vaatimuksen jos sellaista vaaditaan. Lähtönopeuksien takia ammunta päätettiin uusia pidempipiippuisella Tikka T3x UPR:llä, jossa piippuvaihtoehdoista pidempi on normaali 60 senttinen, sama mitä valmistaja on käyttänyt tuotantomittauksissaan. Gecon maahantuoja on Ruag Ammotec Finland Oy. .308 Winchester antoi viiden kasoiksi tarkaksi osoittautuneella Blaser R8:lla keskimäärin 35 mm, parhaan kasan ollessa erinomainen 14 mm. 9-millisillä testiaseena oli mm. Patruunat ovat siistiä tekoa. Molemmilla aseilla tyypillinen kasa oli neljän sentin paikkeilla, sillä Blaserilla mukana oli yksi erittäin pieni ja Tikalla yksi suuri, mitkä poikkesivat muista ja vaikuttivat siten keskiarvoon. Luodit ovat kokovaippaisia eikä vaipoissa ole käytetty rautaa. .223:n kasat sakolaisella olivat hyvät riittäen vaikka mihin käyttöön. 39 snt (150 kpl rasia) ja .308 Win 78 snt (50 kpl rasia) ja suuremmissa erissä jonkin verran näitä halvemmat. Netissä hinnat näyttävän olevan (1/2021) 9mm Luger 21 snt (50 kpl rasia), .223 Rem. DTX MITTAUSTULOKSET Patruuna 9mm Luger 9mm Luger 9mm Luger 223 Rem 308 Win 308 Win luodin paino, g 7,5 7,5 7,5 3,6 9,7 9,7 nopeus, m/s 341 350 338 967 768 798 vaihtelu 17,2 17,4 8 15,4 27,6 20,7 normaalihajonta 4,5 4,8 3,4 3,8 6,5 6,3 tarkkuus, ka. Keli tosin pysyi edelleen yhtä kylmänä
.308 koeammuttiin ensin Blaserin R8:lla ja myöhemmin pidempipiippuisella Tikalla.. Berettan uusi 92x Performance kisaversio. .308 Winchester antoi viiden kasoiksi tarkaksi osoittautuneella Blaser R8:lla keskimäärin 35 mm, parhaan kasan ollessa erinomainen 14 mm. YHTEENVETO Geco DTX on laadukas patruunasarja, joka osoittautui käytössä toimintavarmaksi. Samalla tutka kertoi lähtönopeudeksi 60 senttisestä piipusta 967 m/s, mikä ei jää paljoa ilmoitetusta ja vielä kylmässä kelissä ammuttuna. Gecon maahantuoja on Ruag Ammotec Finland Oy. Nopeusvaihtelu oli pientä, mistä on yleensä apua tavoiteltaessa pieniä kasoja. Molemmilla aseilla tyypillinen kasa oli neljän sentin paikkeilla, sillä Blaserilla mukana oli yksi erittäin pieni ja Tikalla yksi suuri, mitkä poikkesivat muista ja vaikuttivat siten keskiarvoon. 9-millisillä testiaseena oli mm. Patruunat ovat siistiä tekoa. Toki kaikki käyvät metsällekin. Varsinainen yllättäjä oli .223 Rem, joka osoittautui testiaseessa siksi tarkaksi, että soveltuu vaikka metsotaulun puhkontaan. 9-millinen oli helppo ampua ja PF täyttää 125:n minorin vaatimuksen jos sellaista vaaditaan. DTX MITTAUSTULOKSET Patruuna 9mm Luger 9mm Luger 9mm Luger 223 Rem 308 Win 308 Win luodin paino, g 7,5 7,5 7,5 3,6 9,7 9,7 nopeus, m/s 341 350 338 967 768 798 vaihtelu 17,2 17,4 8 15,4 27,6 20,7 normaalihajonta 4,5 4,8 3,4 3,8 6,5 6,3 tarkkuus, ka. Niin ikään .308 Win käy monenlaiseen kisaan ja vaikka liikkuvan hirven harjoitteluun, vaikka lähtönopeus raskasluotisena onkin 8-grammaisia alhaisempi. Keli tosin pysyi edelleen yhtä kylmänä. Netissä hinnat näyttävän olevan (1/2021) 9mm Luger 21 snt (50 kpl rasia), .223 Rem. 39 snt (150 kpl rasia) ja .308 Win 78 snt (50 kpl rasia) ja suuremmissa erissä jonkin verran näitä halvemmat. Tosin pakkasta oli kolme astetta, mutta nämäkin patruunat säilytettiin auton lämmössä. .223:n kasat sakolaisella olivat hyvät riittäen vaikka mihin käyttöön. 4x5 lk, mm 77 81 57 22 44 35 paras kasa, mm 45 59 45 16 37 14 ase Beretta 92x Performance Clock 17 CZ 75 Sako 75 Varmint Tikka T3x UPR Blaser R8 piipun pituus, cm 12,5 11,4 11,6 60 60 50 Tyyni, -3C, Labradar, 20 25 lk 1) 1) 1) tuulinen, 12C DTX BALLISTIIKKA .223 Rem, 3,6 g, piippu 600 mm BC 0,243 etäisyys, m 50 100 150 200 250 300 nopeus, m/s 988 919 854 791 732 675 621 energia, J 1755 1518 1311 1125 963 819 693 lentorata, cm -0,5 -2,8 -9,6 -20,9 -37,7 MRD 187 m 1,5 4 3,2 -1,6 -10,9 -25,7 .308 Win, 9,7 g, piippu 600 mm BC 0,423 nopeus, m/s 830 793 756 721 687 653 621 energia, J 3343 3049 2776 2523 2288 2070 1869 lentorata, cm -0,1 -4,2 -13,1 -27,2 -47,1 MRD 167 m 1,9 4 1,8 -5,1 -17,2 -35 9mm Luger, 7,5 g, piippu 150 mm etäisyys, m 10 25 50 nopeus, m/s 370 362 349 332 energia, J 513 491 457 413 käyttökelpoiset vaikka mihin. Luodit ovat kokovaippaisia eikä vaipoissa ole käytetty rautaa. Lähtönopeuksien takia ammunta päätettiin uusia pidempipiippuisella Tikka T3x UPR:llä, jossa piippuvaihtoehdoista pidempi on normaali 60 senttinen, sama mitä valmistaja on käyttänyt tuotantomittauksissaan. Coltin AR15 osoitti sekin patruunoiden toimivan itselataavassakin moitteetta. Lähtönopeus Blaserin lyhyestä 50 cm piipusta jäi melko alhaiseksi, 26 laukauksella keskimäärin 768 m/s nopeusvaihtelun ollessa melko normaali. Nyt 21 laukauksen keskiarvo oli 798 m/s ja vaihtelut jonkin verran lyhytpiippuista pienemmät, eli edelleen jäätiin jonkin verran ilmoitetusta
Joissakin 1/9” piipuissakin 77 gr. on valmistanut huippuluokan luoteja jo vuodesta 1947 alkaen. Poongsanin kaupallisessa tuotannossaan jo vuodesta 1973 käyttämä aputoiminimi PMC on lyhenne sanoista Precision Manufactured Cartridges, XTAC vuorostaan viittaa taktiseen aseenkäyttöön. Luodin jättäessä piipunsuun ruutikaasut eivät saa päästä luodin peräkartion ja ohjauslieriön välisen olkapään ohi mistään kohtaa ennenaikaisesti, sillä tällöin luoti ei lähde piipunsuusta täysin suoraan. Ainakin toistaiseksi X-TAC Match -patruunoita on tarjolla vain kolmea erilaista latausta. Patruunoiden kokonaispituus on kakskakskolmosissa keskimäärin 57,25 mm ja kolmenollakaseissa 70,92 mm, latauspituuksissa ei esiintynyt suurempaa heittoa. Molemmissa latauksissa on käytetty amerikkalaistyyppistä nitroglyseriipohjaista palloruutia kakskakskolmosen panoksen suuruuden ollessa 1,43 g luokkaa ja kolmenollakasissa 2,83 grammaa. Patruunoissa on jälleenlatauskelpoinen boxer-nallipesällä varustettu messinkihylsy PMC:n tavanomaisella kantaleimalla varustettuna. Mainittakoon, että rasian kyljessä lähtönopeudeksi kerrotaan selvästi virheellisesti 2420 fps eli 738 m/s. .50 BMG -tarkkuuspatruuna on ladattu PMC:n omaa tuotantoa olevalla 740-grainisella solidiluodilla. Eurooppalaisista patruunanvalmistajista ainakin tshekkiläinen Sellier & Bellot, ruotsalainen Norma ja liettualainen GGG luottavat Sierra MatchKing -luoteihin kotimaista Sakoa tietenkään unohtamatta. Luodin lyijysydän ei myöskään ulotu aivan luodin kärkeen saakka, jolloin luotiin on jäänyt pieni ilmatila. Luotien lentoratataulukot on painettu rasioiden kylkeen, näissä taulukoissa kohdistus on 200 jaardille. Tällaista HPBT-tarkkuusluotia kutsutaan nykyisin myös lyhenteellä OTM, Open Tip Match eli avokärkinen tarkkuusluoti. Tässä .308 Winchester -patruuna purettuna, näkyvillä myös siinä käytetty 168-graininen MatchKing -luoti. Lisäksi GGG:n lähtönopeuksien hajonta oli selvästi vähäisempää keskihajonnan ollessa 3,2 m/s, kun se PMC:ssä oli sinänsä siedettävät 9,8 m/s kymmenellä laukauksella. MatchKingin rakenne on nykyaikaiselle tarkkuusluodille tyypillinen, eli luodin tompakkivaippa on valmistusvaiheessa vedetty luodin perästä kohti kärkeä. Sierralla luodit on kautta aikain osattu valmistaa hyvin, ja itse olen jo 30 vuotta luottanut tehtaan tuotteisiin, joskin muitakin hyviä valmistajia on ilmaantunut markkinoille. Nyt myös eteläkorealainen Poongsan Corporation on tuonut markkinoille MatchKingeillä ladatut .223 Remingtonja .308 Winchester -tarkkuuspatruunansa PMC X-TAC Match -tuotemerkin alla. X-TAC:issa mitatut (V4) nopeudet jäivätkin sitten huomattavasti ilmoitettua 850 m/s lähtönopeutta (V0 20” piipusta) alhaisemmiksi ollen keskimäärin 791 m/s. PMC:n patruunoita tuo maahan Virroilla toimiva Asetalo Oy, joka myös luovutti testissä koeammutut patruunat. PMC:n 77-grainisten .223 Rem -patruunoiden verrokkina toimi GGG:n vastaava lataus, jolle valmistaja lupaa lähtönopeutta 855 m/s 24” piipusta. 56 • ASE-lehti. GGG:n mitatut nopeudet (V4) olivatkin keskimäärin 827 m/s, mikä 20” piipusta ammuttuna ja piipunsuulle laskettuna vastaa aika hyvin ilmoitettua. Tehtaan ilmoituksen mukaan .223 Remin Esittelyssä PMC X-TAC Match -tarkkuuspatruunat Sierra Bullets Inc. 168-graininen (10,85 g) SMK on ollut markkinoilla jo pitkään muovautuen .308-kaliiperisten (7,82 mm) tarkkuusluotien standardiksi. .223 Remington -kaliiperinen seiskasatanen edusti Tactical-mallia lyhyellä 20” piipulla ja Bell & Carlsonin lasikuitutukilla, aseen päällä Meoptan ZD 3-12x50 -variaabeli. Sadan metrin matkalla ammutuissa tarkkuuskokeissa patruunoiden käynnissä ei kuitenkaan esiintynyt suurta eroa molempien käydessä keskimäärin 0,5 MOA:n tasoa, mitä voidaan pitää Patruunat on ladattu nitroglyseriiniä sisältävällä palloruudilla. 77-graininen SMK-luoti kehitettiin alunperin M16A2/AR15A2-kivääreillä ammuttavaa palveluskiväärikilpailua varten, ja 25,5 mm pituinen luoti (poikkipintatiheys = 0,219) vaatiikin pääsääntöisesti 1/8” tai tiukemman rihlannousun. luodit vakaantuvat vielä, kuten omistamassani Remington 700 -pulttilukossa. Ammunta tapahtui bipodituelta perä hiekkapussiin tuettuna. Luodin rakenne tarjoaakin erinomaisen tarkkuuden, sillä vaippa on mahdollista valmistaa kauttaaltaan samanvahvuiseksi ja kärjen kautta valettu lyijysydän saadaan sekin jokaisessa luodissa samanpainoiseksi. .223 Remington -tarkkuuspatruunassa (223XM) on 77-graininen (4,99 g) Sierra MatchKing -luoti ja kolmenollakasissa (308XM) perinteinen 168-graininen (10,9 g) SMK-luoti. .308 Win -kivääri oli alumiinitukkinen Remington 700 PCR 24” piipulla, optiikkana Zeissin Conquest V4 6-24x50. Lopputuloksena on perästä umpinainen veneperäinen torpedoluoti, jonka kärkeen jää pieni reikä. RATAKOKEMUKSIA Koeammunta suoritettiin vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen aurinkoisissa ja lämpimissä olosuhteissa elohopean noustessa reilusti yli kymmenen plusasteen. Kyseisen kohdan valmistus tarkkuusluodeissa onkin aina vaatinut huolellisuutta ja moitteetonta laadunvalvontaa. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN lähtönopeus on 20” piipusta 850 m/s ja .308 Winchesterin 24” piipusta 823 m/s. Vuodenaikaan nähden valoisasta päivästä huolimatta valo ei lopulta enää riittänyt ikälopulle nopeusmittarille. .223 Rem X-TAC Matchin ohjehinta (marraskuussa 2020) on 25,00 ja .308 Winchesterin 30,00 euroa rasialta. Testikalustona toimi kaksi tarkkuudeltaan hyväksi todettua Remington 700 -pulttilukkokivääriä omasta asekaapista. Nopeuksia oli tarkoitus mitata yli 20 vuotta vanhalla Chrony Alphalla, mutta ainoastaan .223 Remingtoneista saatiin mitattua lähtönopeudet (V4). X-TAC Match -patruunat on pakattu 20 kappaleen harmaa-keltaoransseihin pahvirasioihin, joissa on sisällä käytännöllinen muovilokerikko. Luodin pituus on 30,7 mm poikkipintatiheyden (luodin massan suhde halkaisijan neliöön) ollessa 0,253 ja ballistisen kertoimen patruunan lähtönopeusalueella 0,462. Kärjen muoto voi reiän ympärillä hieman vaihdella ja vaipassa saattaa olla hieman uurteita, mutta näillä ei ole merkitystä tarkkuuden kannalta, sillä luodin vaipassa lähinnä peräkartion jättöpinnan tasalaatuisuus ratkaisee, kuinka hyvin luodilla osuu. Yrityksen tuotteita ovat yli 70 vuoden ajan käyttäneet niin tuhannet jälleenlataajat ympäri maailman kuin tunnetut patruunatehtaatkin omissa tarkkuuslatauksissaan. L u o din halkaisija on .224” (5,69 mm) ja ballistinen kerroin XTAC:in ilmoitetulla lähtönopeusalueella 0,362. Nallin ja hylsynsuun saumoissa ei ole tiivistyslakkausta. Korealaistehtaan muutamia vuosia sitten markkinoille tuoma PMC X-TAC -tuoteperhe on suunnattu niin sotilasja viranomaiskäyttöön kuin urheiluammuntaankin, mutta Match-liitteen saaneet X-TAC:it ovat ensisijaisesti kehitetty tarkkuusja kilpa-ammuntaan
Vuodenaikaan nähden valoisasta päivästä huolimatta valo ei lopulta enää riittänyt ikälopulle nopeusmittarille. Mainittakoon, että rasian kyljessä lähtönopeudeksi kerrotaan selvästi virheellisesti 2420 fps eli 738 m/s. Testikalustona toimi kaksi tarkkuudeltaan hyväksi todettua Remington 700 -pulttilukkokivääriä omasta asekaapista. PMC:n 77-grainisten .223 Rem -patruunoiden verrokkina toimi GGG:n vastaava lataus, jolle valmistaja lupaa lähtönopeutta 855 m/s 24” piipusta. Tällaista HPBT-tarkkuusluotia kutsutaan nykyisin myös lyhenteellä OTM, Open Tip Match eli avokärkinen tarkkuusluoti. .223 Remington -tarkkuuspatruunassa (223XM) on 77-graininen (4,99 g) Sierra MatchKing -luoti ja kolmenollakasissa (308XM) perinteinen 168-graininen (10,9 g) SMK-luoti. Korealaistehtaan muutamia vuosia sitten markkinoille tuoma PMC X-TAC -tuoteperhe on suunnattu niin sotilasja viranomaiskäyttöön kuin urheiluammuntaankin, mutta Match-liitteen saaneet X-TAC:it ovat ensisijaisesti kehitetty tarkkuusja kilpa-ammuntaan. ASE-lehti • 57. Nallin ja hylsynsuun saumoissa ei ole tiivistyslakkausta. X-TAC:issa mitatut (V4) nopeudet jäivätkin sitten huomattavasti ilmoitettua 850 m/s lähtönopeutta (V0 20” piipusta) alhaisemmiksi ollen keskimäärin 791 m/s. .223 Remington -kaliiperinen seiskasatanen edusti Tactical-mallia lyhyellä 20” piipulla ja Bell & Carlsonin lasikuitutukilla, aseen päällä Meoptan ZD 3-12x50 -variaabeli. GGG:n mitatut nopeudet (V4) olivatkin keskimäärin 827 m/s, mikä 20” piipusta ammuttuna ja piipunsuulle laskettuna vastaa aika hyvin ilmoitettua. Ainakin toistaiseksi X-TAC Match -patruunoita on tarjolla vain kolmea erilaista latausta. Sierralla luodit on kautta aikain osattu valmistaa hyvin, ja itse olen jo 30 vuotta luottanut tehtaan tuotteisiin, joskin muitakin hyviä valmistajia on ilmaantunut markkinoille. Yrityksen tuotteita ovat yli 70 vuoden ajan käyttäneet niin tuhannet jälleenlataajat ympäri maailman kuin tunnetut patruunatehtaatkin omissa tarkkuuslatauksissaan. Nopeuksia oli tarkoitus mitata yli 20 vuotta vanhalla Chrony Alphalla, mutta ainoastaan .223 Remingtoneista saatiin mitattua lähtönopeudet (V4). Patruunoiden kokonaispituus on kakskakskolmosissa keskimäärin 57,25 mm ja kolmenollakaseissa 70,92 mm, latauspituuksissa ei esiintynyt suurempaa heittoa. Luodin jättäessä piipunsuun ruutikaasut eivät saa päästä luodin peräkartion ja ohjauslieriön välisen olkapään ohi mistään kohtaa ennenaikaisesti, sillä tällöin luoti ei lähde piipunsuusta täysin suoraan. Luodin rakenne tarjoaakin erinomaisen tarkkuuden, sillä vaippa on mahdollista valmistaa kauttaaltaan samanvahvuiseksi ja kärjen kautta valettu lyijysydän saadaan sekin jokaisessa luodissa samanpainoiseksi. on valmistanut huippuluokan luoteja jo vuodesta 1947 alkaen. Kyseisen kohdan valmistus tarkkuusluodeissa onkin aina vaatinut huolellisuutta ja moitteetonta laadunvalvontaa. 168-graininen (10,85 g) SMK on ollut markkinoilla jo pitkään muovautuen .308-kaliiperisten (7,82 mm) tarkkuusluotien standardiksi. 77-graininen SMK-luoti kehitettiin alunperin M16A2/AR15A2-kivääreillä ammuttavaa palveluskiväärikilpailua varten, ja 25,5 mm pituinen luoti (poikkipintatiheys = 0,219) vaatiikin pääsääntöisesti 1/8” tai tiukemman rihlannousun. Poongsanin kaupallisessa tuotannossaan jo vuodesta 1973 käyttämä aputoiminimi PMC on lyhenne sanoista Precision Manufactured Cartridges, XTAC vuorostaan viittaa taktiseen aseenkäyttöön. Kärjen muoto voi reiän ympärillä hieman vaihdella ja vaipassa saattaa olla hieman uurteita, mutta näillä ei ole merkitystä tarkkuuden kannalta, sillä luodin vaipassa lähinnä peräkartion jättöpinnan tasalaatuisuus ratkaisee, kuinka hyvin luodilla osuu. MatchKingin rakenne on nykyaikaiselle tarkkuusluodille tyypillinen, eli luodin tompakkivaippa on valmistusvaiheessa vedetty luodin perästä kohti kärkeä. Luodin pituus on 30,7 mm poikkipintatiheyden (luodin massan suhde halkaisijan neliöön) ollessa 0,253 ja ballistisen kertoimen patruunan lähtönopeusalueella 0,462. .223 Rem X-TAC Matchin ohjehinta (marraskuussa 2020) on 25,00 ja .308 Winchesterin 30,00 euroa rasialta. Eurooppalaisista patruunanvalmistajista ainakin tshekkiläinen Sellier & Bellot, ruotsalainen Norma ja liettualainen GGG luottavat Sierra MatchKing -luoteihin kotimaista Sakoa tietenkään unohtamatta. .308 Win -kivääri oli alumiinitukkinen Remington 700 PCR 24” piipulla, optiikkana Zeissin Conquest V4 6-24x50. Ammunta tapahtui bipodituelta perä hiekkapussiin tuettuna. Molemmissa latauksissa on käytetty amerikkalaistyyppistä nitroglyseriipohjaista palloruutia kakskakskolmosen panoksen suuruuden ollessa 1,43 g luokkaa ja kolmenollakasissa 2,83 grammaa. Tehtaan ilmoituksen mukaan .223 Remin Esittelyssä PMC X-TAC Match -tarkkuuspatruunat Sierra Bullets Inc. L u o din halkaisija on .224” (5,69 mm) ja ballistinen kerroin XTAC:in ilmoitetulla lähtönopeusalueella 0,362. luodit vakaantuvat vielä, kuten omistamassani Remington 700 -pulttilukossa. Sadan metrin matkalla ammutuissa tarkkuuskokeissa patruunoiden käynnissä ei kuitenkaan esiintynyt suurta eroa molempien käydessä keskimäärin 0,5 MOA:n tasoa, mitä voidaan pitää Patruunat on ladattu nitroglyseriiniä sisältävällä palloruudilla. Joissakin 1/9” piipuissakin 77 gr. X-TAC Match -patruunat on pakattu 20 kappaleen harmaa-keltaoransseihin pahvirasioihin, joissa on sisällä käytännöllinen muovilokerikko. .50 BMG -tarkkuuspatruuna on ladattu PMC:n omaa tuotantoa olevalla 740-grainisella solidiluodilla. Luotien lentoratataulukot on painettu rasioiden kylkeen, näissä taulukoissa kohdistus on 200 jaardille. Lisäksi GGG:n lähtönopeuksien hajonta oli selvästi vähäisempää keskihajonnan ollessa 3,2 m/s, kun se PMC:ssä oli sinänsä siedettävät 9,8 m/s kymmenellä laukauksella. RATAKOKEMUKSIA Koeammunta suoritettiin vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen aurinkoisissa ja lämpimissä olosuhteissa elohopean noustessa reilusti yli kymmenen plusasteen. Nyt myös eteläkorealainen Poongsan Corporation on tuonut markkinoille MatchKingeillä ladatut .223 Remingtonja .308 Winchester -tarkkuuspatruunansa PMC X-TAC Match -tuotemerkin alla. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN lähtönopeus on 20” piipusta 850 m/s ja .308 Winchesterin 24” piipusta 823 m/s. Lopputuloksena on perästä umpinainen veneperäinen torpedoluoti, jonka kärkeen jää pieni reikä. Patruunoissa on jälleenlatauskelpoinen boxer-nallipesällä varustettu messinkihylsy PMC:n tavanomaisella kantaleimalla varustettuna. PMC:n patruunoita tuo maahan Virroilla toimiva Asetalo Oy, joka myös luovutti testissä koeammutut patruunat. Tässä .308 Winchester -patruuna purettuna, näkyvillä myös siinä käytetty 168-graininen MatchKing -luoti. Luodin lyijysydän ei myöskään ulotu aivan luodin kärkeen saakka, jolloin luotiin on jäänyt pieni ilmatila
Ase: Remington 700 PCR 24” piipulla. OTM Norma USA Match-308 168 gr. PMC:llä ammutut kasat jäivät sadalla metrillä pari senttiä alemmaksi viitaten näin hieman Normaa matalampaan lähtönopeuteen. Patruuna: PMC X-TAC Match 77 gr. Sää: puolipilvinen, +12 astetta. HPBT Pienin nopeus: 777 m/s 821 m/s Suurin nopeus: 811 m/s 831 m/s Keskiarvonopeus: 791 m/s 827 m/s Kokonaishajonta: 34 m/s 10 m/s Keskihajonta: 9,8 m/s 3,2 m/s Pienin kasa: 12 mm 7 mm Suurin kasa: 20 mm 21 mm Keskiarvokasa: 17 mm 13 mm Keskiarvokasa kulmaminuutteina: 0,6 MOA 0,4 MOA Remington -patruunoilla mitatut lähtönopeudet (V4, 10 laukausta) sekä ammutut kasat (5 x 5 laukausta). Sää: aurinkoinen, +14 astetta. .308 Winchester -patruunoista ei valitettavasti saatu lähtönopeuksia luotettavasti mitattua yrityksistä huolimatta, joten niiden kohdalla oli tyytyminen tehtaan ilmoittamiin arvoihin. Tarkkuus oli ainakin tämän otoksen mukaan samaa tasoa niin PMC:n kuin Normankin latauksissa ollen keskimäärin 23 mm viidellä laukauksella eli 0,8 MOA:n luokkaa. OTM GGG Sierra 77 gr. Sekä PMC:n että GGG:n patruunoilla kasat olivat poikkeuksetta muodoltaan kauniin pyöreitä. Ase: Remington 700 Tactical 20” piipulla. MatchKing-luodilla. Verrokkipatruunana toimi Norma USA:n Match-308-lataus samaisella Sierran 168 gr. vähintäänkin riittävän hyvänä. Myös kolmenollakaseilla kasojen muoto pysyi säännöllisen pyöreinä. HPBT Ilmoitettu V 823 m/s 830 m/s Pienin kasa: 20 mm 21 mm Suurin kasa: 29 mm 25 mm Keskiarvokasa: 23 mm 23 mm Keskiarvokasa kulmaminuutteina: 0,8 MOA 0,8 MOA .308 Winchester -patruunoilla ammutut kasat (5 x 5 laukausta). Koeammunnan perusteella PMC:n X-TAC Match -patruunat voidaan siis todeta tarkkuudeltaan sellaisiksi kuin niiden MatchKing-luodilla ladattuna pitäisikin olla. Patruuna: PMC X-TAC Match 168 gr. Normalle valmistaja ilmoittaakin lähtönopeudeksi 830 m/s, mikä on 7 m/s enemmän kuin PMC:lle ilmoitettu. Valmistajan ilmoittamat lähtönopeudet, valon vähyydestä johtuen ei saatu mitattua. 58 • ASE-lehti. 77-graininen Sierra MatchKing on pitkä luoti ja normaaliin latauspituuteen ladattuna, eli AR-15:n lippaaseen mahtuvana, luoti on hylsyssä todella syvällä samalla huomattavasti vähentäen ruudille jäävää tilaa
Yhdistettynä kolmijalkaiseen Tripod -tukeen Reaper Grip on lyömätön apu hyvinkin pitkille ampumamatkoille, tarkkuudesta tinkimättä. Reaper Grip antaa tukea myös raskaammalle kalustolle vaikka vähän epätasaisessakin maastossa. MYYDÄÄN ASEKAUPPA TAMPEREELLA YHTEYDENOTOT JA LISÄTIEDOT: AA TAPIO PIHLAJA ASIANAJOTOIMISTO TEMPO OY PUH. www.hjorth.fi ASE-lehti • 59. 050 593 1884 TAPIO.PIHLAJA@TEMPOLAW.FI kjrests.com REAPER GRIP TRIPOD KITS MALLIT| KJ85001K |KJ85002K Joidenkin mukaan asetukien parhaimmistoa. Yksinkertaisesti Reaper Grip antaa sinulle tarvittavaa tau taustatukea nopeaan ja tarkkaan toimintaan. Reaper Grip -järjestelmä on kehitetty viranomaiskäyttöön, unohtamatta metsästäjiä ja urheiluampuja
Pienen RHY:n rata missä ammutaan tuhannen laukausta vuodessa rinnastetaan lyijyhaitoiltaan keski-Euroopan suureen ampumaurheilukeskuseen missä sama laukausmäärä laukauksia ammutaan tunnissa. 60 • ASE-lehti. Lyijyn vaihtaminen kupariin tai messinkiin ei ole pelkästään seoksen vaihtamista masinaan. Historia tulee kertomaan minkä maan omia ongelmia tai kenties puuttuvaa lainsäädäntöä koitetaan taas paikata EU tasolla. Patruunakeräilijänkin kannattanee ehkä tarkistaa kokoelman laajuutta vielä kun lähes kaikkea on saatavilla. Luonnonsuojelullinen tavoite – millä asiaa ajetaan, jää täyttymättä tuolla menolla. Onkohan taas liian suuri työkalu kenties pienen asian korjaamiseen. Jää nähtäväksi miten sitä sovelletaan kansallisiin lainsäädäntöihin ja kuinka kauan siinä menee. Ehdotus voi olla ECHAn ehdotusta mukaileva tai se voi olla jotain muuta. ECHAn lopullisen raportin muovailu siis jatkuu ja se käy vielä tieteellisissä komiteoissa ennen EU komissiolle luovuttamista. Suomessa ampumaradoilla arvioidaan tapauskohtaisesti paras tekniikka riskien hallintaan. ECHA näkee että luotiloukuilla lyijyhaitat olisi ampumaurheilussa hallittavissa. Kymmenen kiväärikaliperin kestävän luotiloukun rakentaminen maksaa kuitenkin ihan toista kuin pienoiskivääriloukut. Tämä voi olla uhka sekä mahdollisuus. Käyttöaseiden arvo on jo romahtanut niissä mihin patruunahuolto on rajallista. Jäsenmaiden sekä komission neuvotteluista ennakoidaan hyvin vaikeita ja aikaa vieviä. Varmaa on että entistä useampia kalipereita tulee jäämää jälleenlataamisen varaan. ECHAn ensimmäinen luonnos oli varsin ristiriitainen ja epäselvä, joten se tulee muuttumaan paljon. Kuparija messinkitangot muuttuvat luodeiksi ihan erilailla ja vaativat erilaiset koneet. Homma on sikäli erikoinen, että vaikka vastausaikaa on syyskuun lopulle, niin asioita ratkotaan lennossa. Kakkosvaiheessa ollaan tekemässä vielä isompaa rajoitusta. Uutta yhtenäistämisohjeistusta aletaan valmistelemaan hyvässä yhteistyössä viranomaisten, harrastajien ja asealan toimijoiden kesken ja lautakunnalle on sovittu seuraava kokouspäiväkin. Myös luotitehtaiden konekannan uusiminen ottaa aikaa. Perinteinen penkka on monesti se käyttökelpoisin ja kustannustehokkain. Tokihan lain pitäisi olla niin selkeä että lainlaatijan tahtotila käy siitä ilmi ilman koodiavaimia. Lyijyä ollaan kieltämässä, mutta aseen teknisen toiminnan kokeilemista oltiin ajateltu sallittavan lyijyluodeilla. Parempi olisi saada koko ampumaurheilun kattava lyijyn salliminen ja hallittu muutos metsästyksessä. Yhdessä tekemällä ja loppukäyttäjiäkin kuulemalla tulee varmasti parempi ohjeistus kuin vain yhden tahon näkövinkkelistä vääntämällä. Ressukortti on lyijyssä viimeinen pelastus, mutta siinäkin on tässä tapauksessa omat heikkoutensa. Viiden vuoden määräaika täyskieltoon on epärealistinen, kun osalle luodeista ei ole vielä edes olemassa vaihtoehtoa. Lyijyllisten patruunoiden käyttöä oltiin myös ajateltu sidottavan henkilöön erillisellä luvalla(!), eikä niinkään paikkaan missä lyijyä ammutaan. Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Puheenjohtajan palsta AMPUMA-ASELAUTAKUNTA Ampuma-aselautakunta saatiin taas pitkän tauon jälkeen kokoontumaan. Jos syntyy Euroopan kokoinen lyijyluoditon markkina, niin lyijyluotien saatavuus ja hinnat karkaa. Tämä on toki vain pohjoismainen erikoisuus ja kun kaikkea katsotaan EU mittakaavassa, niin pienet asiat helposti unohtuu. EU komissio tekee näiden taustatutkimusten perusteella oman ehdotuksensa lyijykielto II:sta. Alkuperäinen 2023 alkupuolen aikataulutavoite ja siihen lyhyet 18 kk ja 5 vuoden siirtymäajat tuskin toteutuu. Hirviradalle 23 x 2 metrin kokoinen teräksinen luotiloukku voi olla niin hintava ettei ihan pienimmät radat siihen pysty. Ohjeistusta vai kieltoja. Aiheina oli vanhat tutut lainsäädännön sekavuus sekä paikallisesti vaihtelevat käytännöt. LYIJYKIELTO II EU komission kemikaalivirastolle (ECHA) osoittamassa lyijykielto II -hankkeessa alkoi maaliskuun lopussa kuusi kuukautta kestävä sidosryhmien kuuleminen. Lyijykielto I (lyijyhaulit) oli vaikeaa ajaa Brysselissä läpi ja asia seisoi pitkän aikaa jäsenmaiden neuvotteluissa. Viimeisenä päivänä jätetty hyväkin palaute voi mennä hukkaan jos asiat on ehditty jo päättää vaillinaisilla tiedoilla. Keppiä vai porkkanaa
Säännöt ovat säännöissä mainitut asiat. 9 mm luoteja ja pieniä nalleja on ollut huonosti tarjolla. kokous pidetään myöhempänä ajankohtana. nähtävänä seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. Nyt keväällä kauppojen nettisivuja katsellessa halvemmissa harrastuspatruunoissa on ollut monesti eioota. Korona on herättänyt ajattelemaan huoltovarmuutta monessa asiassa. Vuonna 2020 uusia aseenomistajia tuli USA:ssa 5 miljoonaa lisää ja tahti tuntuu vain kiihtyvän. hallitus Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Siihen muu kulutus ja varautuminen päälle. JESSE HACKMAN is back! SAHS KEVÄTKOKOUS SAHS KEVÄTKOKOUS Korona-tilanteesta johtuen Suomen AseKorona-tilanteesta johtuen Suomen Asehistoriallisen Seuran sääntömääräinen keväthistoriallisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään myöhempänä ajankohtana. Iittalassa, ampumakilpailut sunnuntaina 1.8. Amerikassa perus 9x19 patruunoita on myyty keväällä $35 per 50 ptr laatikko, eli hinta on liki kolminkertainen suomalaiseen kaupantiskiin. Iittalassa, GunShow Ellivuoressa lokakuun lopussa ja syyskokouskin livenä samalla johonkin kiinnostavaan paikkaan tutustuen. Jäsenien ampumapäivä tiistaina 13.7. Koronatilanteeseen ja sisäänpääsyyn liittyvien poikkeusjärjestelyjen vuoksi ennakkoilmoittautuminen on välttämätön: mail aselehti@aselehti.fi tai puh. Jenkkiruutien saatavuus on ollut aikaisemminkin vaihtelevaa ja nyt lähes olematonta. Vihtavuoren ruutia on sentään saanut. Kokouksessa käsitellään seuran säännöissä mainitut asiat. Epävarmuus tulevasta lainsäädännöstä, salaliittoteoriat ja varautumisen ruokkima kysyntä on räjähtänyt käsiin ja volyymit on isoja. Kokouksessa käsitellään seuran Ase-lehdessä. Metsästyskäyttöön on laajempaa tarjontaa, joskin kulutuskin on vähäisempää. 5 miljoonaa uutta harrastajaa ja jokaiselle 200 patruunaa on heti miljardi patruunaa. Asiasta ilmoitetaan internet-sivuillamme Asiasta ilmoitetaan internet-sivuillamme www.sahs.fi ja aikataulun niin salliessa myös www.sahs.fi ja aikataulun niin salliessa myös Ase-lehdessä. Tammikuun kolmena viikkona ennen Bidenin virkaanastujaisia myytiin 2 miljoonaa asetta. SAHS katsoo luottavaisena tulevaisuuteen ja kesän & syksyn aktiviteetit pyritään toteuttamaan normaaliin tapaan. Viime kevään patruunatilauksia tuli kauppiaille vasta syksyllä. Pasi Kesäniemi puheenjohtaja SAHS ry ASE-LEHTI OY:N KOKOUSKUTSU ASE-lehti Oy:n osakkeenomistajat kutsutaan yhtiön varsinaiseen yhtiökokoukseen, joka pidetään 29.6.2021 kello 17 osoitteessa Nahkatehtaankatu 2, 90130 Oulu. hallitus AMERIKAN IHMEMAA USA:ssa Joe Bidenin ja demokraattien nousu valtaan on vaikuttanut asemarkkinoihin. Kokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen 14 § mainitut asiat. Säännöt ovat nähtävänä seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Patruunatuotanto on ollut muutenkin koronasta sekaisin. 040 7767 627 ASE-lehti • 61
Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. 62 • ASE-lehti. Jättäkäähakemuksenneyhdessäosoitteessasahs.fi/yhdistys/hae_jaseneksi/ JÄSENEDUT SuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenenäsaatpalveluja,etujajaarvostusta SaatpainoarvoaviranomaistenkanssaasioidessaSuomensuurimmanasehistoriallisenyhdistyksenjäsenenä. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. JäsenlehtiASE-lehti ASE-lehtionSAHS:n jäsenlehti.Jäsenenäsaatlehtesihalvemmallakuinkestotilaaja. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g G GU UN NSSH HO OW W3300..--3311..1100..22002211 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2021messut,asehistoriallinennäyttelyjahuutokauppa. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! KAVERI MUKAAN KeräilijäHaeSuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenyyttäyhdessäkaverisikanssa! 2021tarjouksenakaksiliittyyseuraanyhdenhinnallakesäkuunloppuunmennessä. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Kontaktitoisiinharrastajiin Asekeräilijänäjahistorianharrastajana Jäsenyysasehistoriallisessayhdistyksessäedistääasekeräilyluvankäsittelyä,jäseneksipyrkivillejärjestetään asehistorianjaaselainkoe,muttaSAHS:n jäseneltäeiedellytetäkeräilylupaa,alanharrastuneisuusriittää. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Apuaasejakeräilyharrastuksenongelmissa Mielenkiintoisiakokouksiajavierailuja Tarjoammejäsenistöllekahdestivuodessakokouksen,jossakäsitelläänsääntömääräisetasiatjaalankuulumiset. Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. CARA CARA 44 € + postik. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2021”oikeuttaaalennukseen. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. 95 € + postik. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Tapahtumiakeräilijöillejaharrastajille SeurajärjestääharrastajilleGunShow-tapahtuman,ampumakilpailunjakeräilijöillehuutokaupatkeväälläjasyksyllä. Suora terä. Huippurosterista VG-10 valmistettu. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Suora terä. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. NATO-rannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Vaikutusväylälainsäädäntöön Seurankauttavoitvaikuttaaviranomaispäätöksiinjalakienvalmisteluun. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. KAVERI MUKAAN RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 18mm, 20mm ja 22mm. Rannekkeet sopivat mm. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Leveys 22mm
ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Suora terä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. 95 € + postik. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. CARA CARA 44 € + postik. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Suora terä. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 63. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Huippurosterista VG-10 valmistettu. aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO
Ilmoittautumiset 25.7.2021 mennessä www.sahs. Järjestäjä pidättää taruuksista kilpailevat palkitaan erikseen. Myös käteisellä on mahdollista maksaa paikan päällä viimeistään puolta tuntia mahdollista maksaa paikan päällä viimeistään puolta tuntia ennen erän alkua. Kilpailu on muilta osin avoin kaikille alan harrastajille. fi kautta tai sähköpostilla kilpailut@sahs.fi. Ratakapasiteetista johtuen, jotta aikataulut saataisiin sujuvammiksi, joudumme rajoittamaan yhden kilpailijan osalsujuvammiksi, joudumme rajoittamaan yhden kilpailijan osallistumisen neljään tavanomaiseen lajiin. Suomen Asehistoriallisen Seuran jäseniltä, jotka ovat Suomen Asehistoriallisen Seuran jäseniltä, jotka ovat ilmoittautuneet 25.7.2021 mennessä osallistumismaksua ei ilmoittautuneet 25.7.2021 mennessä osallistumismaksua ei peritä. Jos lajiin ei ole ennakkoon ilmoittautunut neljää kilpailijaa, sitä ei järei ole ennakkoon ilmoittautunut neljää kilpailijaa, sitä ei järjestetä. mennessä ja pyynnöstä ajo-ohjeet. Kolme ensimmäistä kusPalkinnot jaetaan samana päivänä. Kolme ensimmäistä kussakin lajissa palkitaan. Samallaratkotaanseuranmestaruudet,joihinosallistuvat ainoastaanseuranjäsenet.Kilpailuonmuiltaosinavoinkaikille alanharrastajille.Osallistumismaksu20€/lajietukäteen ilmoittautuneiltaja23€/laji jälki-ilmoittautuneilta. Osallistumismaksu 20€/laji etukäteen ennen erän alkua. SuomenAsehistoriallinenSeurajärjestääperinteiset HISTORIALLISTENASEIDENAMPUMAKILPAILUT sunnuntaina1.8.2021klo11.30alkaen SeppälänampumaradallaKalvolassa. Näiden vapaavalinlistumisen neljään tavanomaiseen lajiin. Kilpailu on muilta osin avoin kaikille alan harrastajille. Osallistumismaksu 20€/laji etukäteen ilmoittautuneilta ja 23€/laji jälki-ilmoittautuneilta. Ilmoittautuneille lähetetään eräluettelo kilpailupäivään mennessä ja pyynnöstä ajo-ohjeet. Järjestäjä pidättää itsellään oikeuden rajoittaa osallistujamääriä ratakapasiteetin itsellään oikeuden rajoittaa osallistujamääriä ratakapasiteetin ja korona-säännösten puitteissa. Tervetuloa! Tervetuloa! SAHS:n kilpailutoimikunta SAHS:n kilpailutoimikunta HUOM! ASE-lehden nro 04/2021 ilmestyy n. su 1.8.2021 klo 11.30 alkaen Seppälän ampumaradalla Kalvolassa. Suomen Asehistoriallisen Seuran messakin lajissa palkitaan. 1970 tai ennen) (4) aseen tulee mahtua ampumakunnossa puolikkaaseen (4) aseen tulee mahtua ampumakunnossa puolikkaaseen taskuaseen laatikkoon (130 x 90mm) taskuaseen laatikkoon (130 x 90mm) Tarkemmat tiedot www.sahs.fi Tarkemmat tiedot www.sahs.fi Kaikissa lajeissa ammutaan mustaruutisääntöjen mukaan 13 Kaikissa lajeissa ammutaan mustaruutisääntöjen mukaan 13 (kp ja pk 15) laukausta, joista 10 parasta lasketaan. Kilpailulajit ovat tänä vuonna seuraavat: Kilpailulajit ovat tänä vuonna seuraavat: 50m piilukkomusketti Miquelet 50m piilukkomusketti Miquelet 50m nallilukkokivääri Vetterli 50m nallilukkokivääri Vetterli 100m takaaladattava mustaruutikivääri 100m takaaladattava mustaruutikivääri 100m sotilaskivääri, 6 laukausta makuu ja 7 pysty (1) 100m sotilaskivääri, 6 laukausta makuu ja 7 pysty (1) 200m sotilaskiikarikivääri, makuu (1) 200m sotilaskiikarikivääri, makuu (1) 100m sotilaskivääri 100-vuotta, makuu (2) 100m sotilaskivääri 100-vuotta, makuu (2) 100m sotilaskivääri 50-vuotta, makuu kertatuli (3) 100m sotilaskivääri 50-vuotta, makuu kertatuli (3) 100m konepistooli, kertatuli 5+5+5 (3 lipasta) (1) 100m konepistooli, kertatuli 5+5+5 (3 lipasta) (1) 100m pikakivääri, 5+5+5 (3 lipasta) (1) 100m pikakivääri, 5+5+5 (3 lipasta) (1) 25m sotilaspistooli (1) 25m sotilaspistooli (1) 25m takaaladattava mustaruutipistooli 25m takaaladattava mustaruutipistooli 25m taskuase, nykylain mukainen 25m taskuase, nykylain mukainen 25m nallilukkorevolveri 25m nallilukkorevolveri uutena lajina 25m liivintaskuase (4) uutena lajina 25m liivintaskuase (4) (1) aseen tulee olla valmistettu 1945 tai ennen (1) aseen tulee olla valmistettu 1945 tai ennen (2) aseen tulee olla yli 100-vuotias (valm. Ilmoittautuneille lähetetään eräluettelo kilpailupäivään peritä. Suomen Asehistoriallisen Seuran mestaruuksista kilpailevat palkitaan erikseen. Myös käteisellä on lähetetään maksutiedot sähköpostilla. Jos lajiin (kp ja pk 15) laukausta, joista 10 parasta lasketaan. seuran jäsenet. Palkinnot jaetaan samana päivänä. ja korona-säännösten puitteissa. Samalla ratkotaan seuran mestaruudet, joihin osallistuvat ainoastaan Samalla ratkotaan seuran mestaruudet, joihin osallistuvat ainoastaan seuran jäsenet. 1970 tai ennen) (3) aseen tulee olla yli 50-vuotias (valm. Ilmoittautuneille ilmoittautumisia paikan päällä, jos tilaa on. 1920 tai ennen) (3) aseen tulee olla yli 50-vuotias (valm. Ratakapasiteetista johtuen, jotta aikataulut saataisiin jestetä. 20.8.2021 WWW.ASELEHTI.FI ASE-lehti • 65. 1920 tai ennen) (2) aseen tulee olla yli 100-vuotias (valm. Näiden vapaavalintaisten neljän lisäksi on mahdollista ampua sarjatuliaselajit. Ilmoittautumiset 25.7.2021 mennessä www.sahs. JälkiJälkiilmoittautumisia paikan päällä, jos tilaa on. Luelisääsahs.fi/tapahtumat/kilpailut Suomen Asehistoriallinen Seura järjestää perinteiset Suomen Asehistoriallinen Seura järjestää perinteiset HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILUT HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILUT su 1.8.2021 klo 11.30 alkaen Seppälän ampumaradalla Kalvolassa. taisten neljän lisäksi on mahdollista ampua sarjatuliaselajit. Ilmoittautuneille lähetetään maksutiedot sähköpostilla. ilmoittautuneilta ja 23€/laji jälki-ilmoittautuneilta. fi kautta tai sähköpostilla kilpailut@sahs.fi
ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 PL 161 90401 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 62,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa
Metalliosat kromattu ja puuosat tummaa pähkinäpuuta. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. 7.62x39. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@ aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. juhlamallin kivääri kal. juhlamallin pistooli kal. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. (08) 815 3600 MYYDÄÄN Myydään tai vaihdetaan keräilyllisiin esineisiin hyväkuntoinen amerikkalainen M15 puoliautomaattikivääri. Puh. 9 mm. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Ase ampumaton. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Tiedustelut puh. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Myydään yhdessä tai erikseen ja hinnat neuvotellaan sopiviksi. Ase ampumaton. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Alkuperäisessä puulaatikossaan. 0405162421 MYYDÄÄN Valmet M62/S 60 v. Sekä Lahti L 35 50 v. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. 050-5981646 ASE-lehti • 67. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Hienossa visakoivu laatikossa. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä
KEVÄÄN AMPUMARATAKAUSI ON ALKANUT, KEVÄÄN AMPUMARATAKAUSI ON ALKANUT, NYT KIPINKAPIN LUVANHAKUUN, NÄITÄ ASEITA EI RIITÄ KAIKILLE. Revolveri on hieno ja tarkka rata-ase, voit löytää näitä lisää nettisivultamme. MUTTA NYT NIITÄ ON… TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ! MUTTA NYT NIITÄ ON… TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ!. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. www.lahdeniemi.fi Smith & Wesson mod 14-2 kal .38 Spl piippu 6” 450,00 Smith & Wesson mod 686 kal .357 Mag piippu 8 3/8” 550,00 Smith & Wesson mod 19-6 kal .357 Mag piippu 4” 550,00 Smith & Wesson mod 10-6 kal .38 Spl piippu 4” 400,00 Smith & Wesson mod 36 kal .38 Spl piippu 2” 400,00 Smith & Wesson mod 60 kal .38 Spl piippu 2” 400,00 Smith & Wesson mod 14-3 kal .38 Spl piippu 6” 450,00 Smith & Wesson mod 19-4 kal .357 Mag piippu 6” 480,00 Smith & Wesson mod 28-2 kal .357 Mag piippu 6” 650,00 Smith & Wesson mod 16-4 kal .32 S&W piippu 6” 500,00 Revolveri on hieno ja tarkka rata-ase, voit löytää näitä lisää nettisivultamme. NYT KIPINKAPIN LUVANHAKUUN, NÄITÄ ASEITA EI RIITÄ KAIKILLE. (03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17