PAL.VKO 2020-42 177550-2004 4/2020 • 12,20€ KUPARILUODIT TULEVAT! RCC S 45 HUNTER -ÄÄNENVAIMENNIN EMTAN MZ-47S -RESERVILÄISKIVÄÄRI WALTHER Q5 MATCH STEEL FRAME CHAMPION. Parasta, mitä voit harrastaa..
• Tarjoushinnat voimassa sitoumuksetta 30.9.2020 asti.. Boat Tail -veneperäluoti Aerodynaamisesti muotoiltu luodin takaosa varmistaa tarkkuuden myös pidemmillä matkoilla. 1 2 3 4 Hornady GMX – lyijyvapaa luoti maailmanluokan laatua ja tarkkuutta Perinteitä rikkova täysin lyijyvapaa luoti mahdollistaa syvän läpäisyn, kilpatason tarkkuuden ja täyden jäämäpainon. Lisäksi urat parantavat tarkkuutta. Ballistinen Polymeeri -kärki Mahdollistaa hallitun laajenemisen ja parantaa tarkkuutta. .308 ja .30-06 69,90 €/20 rasia maahantuoja: maahantuoja: Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.. 1 2 3 4 Saatavana patruunoita ja luoteja mm. kaliipereissa: 6,5 Creedmoor, 6,5x55, .308 Win, .30-06, .300 WM, .338 WM, 8x57, 9,3x62, 9,3x74R Patruunoiden tarjoushinta , esim. Niippausja paineurat Urat vähentävät kitkaa, painetta ja likaantumista. Monoliittinen rakenne Yhtenäinen ja sitkeä kupariseos ei hajoa ja jäämäpaino on lähes aina täydellinen
Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Suomelle hintalappu on vasta selviämässä, ainakin EU:n sisällä pääsemme osallistumaan muiden maiden “elvyttämiseen” miljardeilla euroilla, mikä tulee näkymään monilla tavoin. Niiden tietojen valossa, mitä näitä rivejä kirjoitettaessa on tiedossa, Ruotsin tie ei ollut onnistunut. Koko maailman listalla Ruotsi on kahdeksanneksi pahin. Jos verrataan Ruotsia vertailukelpoisempiin maihin, niin Suomi on 64. Suomalainen ja monen muunkin asiassa hyvin selvinneen ratkaisumalli oli yhteiskunnan sulkeminen, Ruotsissa -josta kaikki “hyvä” meille yleensä kopioidaanvalittiin toisenlainen tie. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Ruotsikaan ei enää yleisesti käytä Suomessakin pari vuotta sitten suosittua termiä “yksittäistapaus” päivittäisistä ammuskeluista tai raiskauksista, eikä aselain kiristämistä enää pidetä keinona torjua Balkanilta virtaavia laittomia aseita. EU-alueella, jos vielä Englantikin huomioidaan mukaan, Ruotsi on väkilukuun suhteutetulla kuolleisuudella viides pahemmasta päästä ja ohittanut mm. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Aseharrastuksessakin korona on näkynyt. Koronaan on näitä rivejä kirjoitettaessa maailmanlaajuisesti ja todetusti sairastunut 18,7 miljoonaa ihmistä. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Kaikki oikeudet pidätetään. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 39. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. All rights reserved. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Toisaalta metsästys ja ylipäätään kaikki “yksinäisempi” harrastaminen on puolestaan lisääntynyt. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Inhimillinen hinta on luku sinänsä ja ruotsalaisiin suhtaudutaan Ruotsin ulkopuolella nyt liki spitaalisina, mikä ei voi olla näkymättä taloudessakin. Saksalainen messuihin liittyvä elinkeino on tehnyt melkoisen koronatappion. Taloudellisilla mittareilla mitaten Ruotsi on luultavasti pärjännyt monia muita paremmin, koska yhteiskuntaa ei pysäytetty. Nähdään tämänvuotisessa, ainakin toivottavasti. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Hyvät Lukijat, Maaliskuussa Suomi pysähtyi samalla kuin kutakuinkin EU ja vähän koko maailma. katastrofaalisena pidetyn Ranskan. Kuolleita on reilut 704 tuhatta. Korona iski ja sitä torjuttiin eri maissa eri tavoin. Korona on jättänyt varjoihinsa muita ruotsalaisilmiöitä, kuten Ruotsista lähteneen, näennäisesti hyvää tarkoittavan, mutta puhtaasti poliittiseksi käsikassaraksi muokkaantuneen ilmastoliikkeen ja toisaalta Ruotsin hallitsemattomaksi karanneen väkivaltarikollisuuden, jonka juurisyiden arvioiminen on tunnetusti poliittisesti epäkorrektia. Kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen GunShow oli sekin marraskuun lopulla, eli 26.11.1983. Ruotsissa on alueita, jotka ovat yhtä aseväkivaltaisia kuin mm. Ampumaurheiluun -kuten muuhunkin urheiluunkorona on iskenyt tapahtumien peruuntumisena. Ruotsissa koronakuolleisuus on liki kymmenkertainen Suomeen nähden. Sitä ei tällä hetkellä tiedetä, liittyykö rajaviranomaisiin kohdistunut Tornion pommi-isku jotenkin Ruotsiin. Historiallista kyllä, maahanmuuton rajoittaminen on jopa noussut keskusteluihin, mutta ei toistaiseksi todelliseksi vaihtoehdoksi. Saksassa aina maaliskuussa pidettävä IWA, ammattilaisten asemessut ja tukkumyynnin tapahtuma peruttiin ensimmäisen kerran koko tapahtuman historian aikana sitten vuoden 1974 ensimmäisten messujen, eikä IWA ollut suinkaan ainoa, käytännössä kaikki muutkin messut on peruttu. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. USA:n pahimmat alueet. Muusta Euroopasta poiketen, meidän talouttamme ollaan entisestään näivettämässä veronkorotuksin, toki jotenkin ne tukimiljardit on rahoitettava. Suomen asehistoriallisen seuran jokavuotisen GunShown osalta ei ole tehty korona-historiaa, vaikka se siirrettiin marraskuulle. Todellista lukua ei tiedä kukaan. TILAUSHINNAT 2020 Kestotilaus Pohjoismaihin 61,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 66,70 € Muut maat lentopostina 84,20 € Irtonumerot 12,20 € Lehti ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. ja Norja sijalla 73
MALINEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Esa Salldén Historiallisten aseiden ampumakilpailut, s. MALINEN Mauser M18 ”kansankivääri”.......................34 J. MALINEN Kuparilla kevyemmin – Metsälle vietävät kupariluotiset saivat omat minimivaatimuksensa ................................................30 J. Kuva: Vesa Toivonen. MALINEN Walther Q5 Match Steel Frame Champion – Terästä peliin ................................................42 VESA TOIVONEN Emtan MZ-47S – Itä kohtaa lännen ............50 MIKA PITKÄNEN RCC S45 Hunter – Uusi vaimenninmerkki Suomeen ............59 J. 4 • ASE-lehti 4/2020 Tässä numerossa: Pajarin Lahti .......................................................6 VESA TOIVONEN Bernardelli M60 ..............................................14 JUSSI PELTOLA Historiallisten aseiden ampumakilpailut ..18 PASI KESÄNIEMI Pikatestissä: .308 Win Subsonic patruunat PPU ja Lapua ................................20 VESA TOIVONEN Kupariluotinen CCI Copper-22 ....................26 J. 18 Walther Q5 Match Steel Frame Champion, s. 42
4” sin. uusia ...............690,Sabatti Forest ST. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. muovilaatik. 12/76 vs. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. vs. + vs. tuk. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. lauk. .............................200,Escort 12/76 pump. tuk. uusia ....280,Magtech CBC 12/76 pump. 33 Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. vanhempien mukana ilmaiseksi. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. pien.pist. käyt. 26” uusia .............920,Sabatti Forest ST. CZ 99, 22 LR p-kiv.paket. ..................................200,Zastava Mod. sm, uusia .........................................................................300,WWW. synt. ...................................................120,Astra Match .38 SPL 6” sin. 26” uusi ..........................................200,Pav .22 LR taittop. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. + vaimen. tuk. .........................................150,Baikal Sever IZH-94, 20/76 .22 LR rihla 24” uusia ...................350,Benelli 12/89 Super Nova pump. 2 x lipas, pistin, ampumat. kert. rihlakko 12/76 6.5 x 55 SE, 26” uusia .........920,Taurus .357 rev. käyt. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: SAHS kevätja syyskokous la 19.9.2020 Tuusulassa Ilmatorjuntamuseossa, s. synt tuk. 28” teräshaulikelp. 28” Suomi ase, uusi ....................380,VZ-52 7.62 x 39 kiv. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. 28” kuin uusi .................................................170,Tikka MP1 12/76 pump. .........................500,CZ-85 B, 9 mm Para, sin. 12/76 p-aut. lukkorunko 28” ei vs malli ..................450,Valmet Prestige 12/76 p-aut. uusia ..................500,Churchill 12/76 pump. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Antonio Zoli 12/76 pump. hyviä alk. 26” vs. vs. p-aut. uusi ..........................330,Ege Silah 12/89 Super Mag. + sm. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. 26” synt. 18.5” cyl. ASELEHTI .FI MDT-ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana mm.Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY Aseita kotisivuilla: www.pj-waffen.com eränkäynnin erikoissivusto. 13 Gun Show Hotelli Ellivuori Sastamala 14.-15.11.2020, s. 5 ptr, vaimen. p-aut. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. Max-5 + 3 vs. lip. 26” vs. rev. varust. alk. 24” synt. kuin uusi ........90,Rossi .357 Mag. ...........................................................300,Tikka 12/76, 1 piip. ..........................420,Sabatti Falcon ST. lip. rihlakko 12/76 222 Rem. ............700,Valmet 412 S 12/76, kirk. ampumaton laatik. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. uusi .........380,Escort Mag. 6” sin. uusia ...............................300,Heckler & Koch USP .40 S&W, musta, uusia ..............................550,Lakefield .22 LR p-kiv.paket. 10 ptr, vaimen
Kunnia oli harvainen, sillä kaksinkertaisia ritareita oli vain neljä. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN PAJARIN LAHTI HUOM: valokuvat vaativat kaikki normaalitemput, ml. Vuosikymmeniä sitten eräs asekeräilijäveli kertoi, että hänellä on myynnissä Pajarin Lahti, mutta asia painui osaltani unholaan, kunnes Sotamuseon SA-kuva-arkiston 160 000 kuvaa tulivat vapaasti selailtaviksi nettiin. Pajari osallistui jo sisällisotaan ja epäonniseen Aunuksen retkeen 1919, mutta talvisodan aikainen torjuntavoitto Tolvajärvellä joulukuun puolivälissä 1939, kesän 1941 läpimurtohyökkäys Karjalan kannaksella, Suursaaren valtaus maaliskuun lopulla 1942 ja Tornion maihinnousu syyskuun lopulla 1944 ovat ne tapahtumat, joista hänet parhaiten muistetaan. Eversti Pajari ja everstiluutnantti K.I. Kanerva Kokkarissa 19.03.1940 (SA-kuva 9006). Eniten huomiotani herätti, että Pajari kantoi pistooliaan lähinnä avokotelossa, eikä suinkaan tavallisessa Pv:ien umpikotelossa. Mannerheim-ristin ritari Pajarista tuli 14.09.1941 ja vielä toistamiseen 16.10.1944. Mannerheim-ristin ritari Pajarista tuli 14.9.1941 ja vielä toistamiseen 16.10.1944. SA-kuvien joukossa on runsaasti kuvia myös Pajarista eri tilanteissa ja niissä näkyy myös hänen Lahti-pistoolinsa roikkumassa komentovyöllä. 6 • ASE-lehti. Eversti Pajari ja kapteeni A.V. heinäkuuta 1897, Asikkala 14. lokakuuta 1949, Kokkola) on yksi suomalaisen sotahistorian maineikkaimpia nimiä. ukana tulee myös tukku ylimääräisiä kuvia => katsokaa! Ja samaa kuvaa ei käytetä kuin yhden (1) kerran! Kenraalimajuri Aaro Olavi Pajari (17. Talvela osallistui jo sisällisotaan ja epäonniseen Aunuksen retkeen 1919, mutta talvisodan aikainen torjuntavoitto Tolvajärvellä joulukuun puolivälissä 1939, kesän 1941 läpimurtohyökkäys Karjalan kannaksella, Suursaaren valtaus maaliskuun lopulla 1942 ja Tornion maihinnousu syyskuun lopulla 1944 ovat ne tapahtumat, joista hänet parhaiten muistetaan. Pajari rintamalinjassa Aittojoella helmikuussa 1940, talvisodan suuren voittonsa jälkeen, L-35 roikkuu vyöllä avokotelossaan, hukkaamisen estämiseksi aseessa on nahkainen kaulalenkki (SA-kuva 4186). heinäkuuta 1897, Asikkala 14. Kunnia oli harvainen, sillä kaksinkertaisia ritareita oli vain neljä. Avokotelo on selvästikin tehty erikseen Pajaria varten ja se on optimoitu aseen nopeaa käyttöä varten, kun taasen Pv:ien malli on optimoitu aseen turvallista kantamista ja suojaamista varten. Viljanen Kokkarissa 19.03.40 molemmillä on vyöllä avokotelo, Pajarilla kotelossaan L-35 ja Viljasella Parabellum (SA-kuva 8719). Ero kuvastaa Pajarin luonnettakin, hänelle tyypillistä oli voimakas isku eteenpäin, sumeilematta ja nopeasti, kärsimättömästikin ja tarvittaessa omia latujaan. Kenraalimajuri Aaro Olavi Pajari Terijoella 09.05.1943 (SA-kuva 127476). lokakuuta 1949, Kokkola) on yksi suomalaisen sotahistorian maineikkaimpia nimiä. Pajarin virka-aseena oli Valtion kivääritehtaan valmistama Lahti L-35 –pistooli. kunnollisen taustan syväämisen! Tekstiin nyt upotettuja kuvia on paranneltu/rajattu, mutta julkaisua varten homma on tehtävä uusiksi, ammattilaisen toimesta. SA 127476; Kenraalimajuri Aaro Olavi Pajari Terijoella 09.05.1943 (SA-kuva 127476). PAJARIN LAHTI PAJARIN LAHTI Kenraalimajuri Aaro Olavi Pajari (17
Eniten huomiotani herätti, että Pajari kantoi pistooliaan lähinnä avokotelossa, eikä suinkaan tavallisessa Pv:ien umpikotelossa. Ero kuvastaa Pajarin luonnettakin, hänelle tyypillistä oli voimakas isku eteenpäin, sumeilematta ja nopeasti, kärsimättömästikin ja tarvittaessa omia latujaan. ASE-lehti • 7. Pajari rintamalinjassa Aittojoella helmikuussa 1940, talvisodan suuren voittonsa jälkeen, L-35 roikkuu vyöllä avokotelossaan, hukkaamisen estämiseksi aseessa on nahkainen kaulalenkki (SA-kuva 4186). Kunnia oli harvainen, sillä kaksinkertaisia ritareita oli vain neljä. Pajarin virka-aseena oli Valtion kivääritehtaan valmistama Lahti L-35 –pistooli. Kenraalimajuri Aaro Olavi Pajari Terijoella 09.05.1943 (SA-kuva 127476). ukana tulee myös tukku ylimääräisiä kuvia => katsokaa! Ja samaa kuvaa ei käytetä kuin yhden (1) kerran! Kenraalimajuri Aaro Olavi Pajari (17. Viljanen Kokkarissa 19.03.40 molemmillä on vyöllä avokotelo, Pajarilla kotelossaan L-35 ja Viljasella Parabellum (SA-kuva 8719). Eversti Pajari ja kapteeni A.V. Eversti Pajari ja everstiluutnantti K.I. Vuosikymmeniä sitten eräs asekeräilijäveli kertoi, että hänellä on myynnissä Pajarin Lahti, mutta asia painui osaltani unholaan, kunnes Sotamuseon SA-kuva-arkiston 160 000 kuvaa tulivat vapaasti selailtaviksi nettiin. Mannerheim-ristin ritari Pajarista tuli 14.9.1941 ja vielä toistamiseen 16.10.1944. SA 127476; Kenraalimajuri Aaro Olavi Pajari Terijoella 09.05.1943 (SA-kuva 127476). Mannerheim-ristin ritari Pajarista tuli 14.09.1941 ja vielä toistamiseen 16.10.1944. SA-kuvien joukossa on runsaasti kuvia myös Pajarista eri tilanteissa ja niissä näkyy myös hänen Lahti-pistoolinsa roikkumassa komentovyöllä. heinäkuuta 1897, Asikkala 14. lokakuuta 1949, Kokkola) on yksi suomalaisen sotahistorian maineikkaimpia nimiä. kunnollisen taustan syväämisen! Tekstiin nyt upotettuja kuvia on paranneltu/rajattu, mutta julkaisua varten homma on tehtävä uusiksi, ammattilaisen toimesta. Kanerva Kokkarissa 19.03.1940 (SA-kuva 9006). PAJARIN LAHTI PAJARIN LAHTI Kenraalimajuri Aaro Olavi Pajari (17. heinäkuuta 1897, Asikkala 14. Talvela osallistui jo sisällisotaan ja epäonniseen Aunuksen retkeen 1919, mutta talvisodan aikainen torjuntavoitto Tolvajärvellä joulukuun puolivälissä 1939, kesän 1941 läpimurtohyökkäys Karjalan kannaksella, Suursaaren valtaus maaliskuun lopulla 1942 ja Tornion maihinnousu syyskuun lopulla 1944 ovat ne tapahtumat, joista hänet parhaiten muistetaan. Pajari osallistui jo sisällisotaan ja epäonniseen Aunuksen retkeen 1919, mutta talvisodan aikainen torjuntavoitto Tolvajärvellä joulukuun puolivälissä 1939, kesän 1941 läpimurtohyökkäys Karjalan kannaksella, Suursaaren valtaus maaliskuun lopulla 1942 ja Tornion maihinnousu syyskuun lopulla 1944 ovat ne tapahtumat, joista hänet parhaiten muistetaan. Avokotelo on selvästikin tehty erikseen Pajaria varten ja se on optimoitu aseen nopeaa käyttöä varten, kun taasen Pv:ien malli on optimoitu aseen turvallista kantamista ja suojaamista varten. Kunnia oli harvainen, sillä kaksinkertaisia ritareita oli vain neljä. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN PAJARIN LAHTI HUOM: valokuvat vaativat kaikki normaalitemput, ml. lokakuuta 1949, Kokkola) on yksi suomalaisen sotahistorian maineikkaimpia nimiä
SA 78521; Pajari vastaanottaa Suursaaren valtausparaatin 28.03.1942 ja tuttu L-35 istuu tukevasti vyöllä avokotelossaan, mutta oikealla kyljellä (SA-kuva 78521). SA 78521; Pajari vastaanottaa Suursaaren valtausparaatin 28.03.1942 ja tuttu L-35 istuu tukevasti vyöllä avokotelossaan, mutta oikealla kyljellä (SA-kuva 78521). Pajarin upseerien vöillä näkyy myös samantyylisiä koteloja, mutta aseena niissä on Parabellum. Huomiota herättävä piirre kotelossa on, että se ei ole kumpikaan SA-kuvien esittämistä avokoteloista, vaan näyttäisi olevan jonkinlainen evoluutiomalli: kahva on esillä ja aseeseen on helppo tarttua, mutta lipas ei enää ole täysin avonainen, vaan luistin perän peittää suojaava kansi, jonka nahkahihan kiinnittää lippaan etukyljelle. Jatkodan alussa Pajarin Lahti-pistooli on saanut uuden ja erilaisen kotelon. Ero kuvastaa Pajarin luonnettakin, hänelle tyypillistä oli voimakas isku eteenpäin, sumeilematta ja nopeasti, kärsimättömästikin ja tarvittaessa omia latujaan. Pajarin L-35:n kotelo roikkuu nyt vasemmalla kyljellä, perän yli kulkee varmistusnauha ja varalippaalle on läpällinen tasku, mutta aseessa itsessään ei enää ole kiinni kaulalenkkiä (SA-kuva 35414). Aseen pysymisen kotelossa varmistaa nahkainen kahvan yli menevä nahkalenkki, aseen päällä kotelon etupinnassa on läpällinen tasku varalippaalle ja ase on nyt kallistettu niin, vasemmalla kyljellä aseen osoittaa takaviistoon; voitaisiinkin puhua ristivetokotelosta. Kuva on todennäköisesti otettu loppuvuodesta 1941 (SA-kuva 172989). Pajarin vasemmalla puolella kapteeni Eero Kivelä (n:o 9), oikealla puolella kapteeni Juho Pössi (n:o 7) ja alikersantti Vilho Rättö (n:o 4). SA 172989.jpg; Kenraalimajuri Pajari (ritari n:o 12) L-35 vyöllään ja rinnallaan kolme muuta ritaria. Jatkodan alussa Pajarin Lahti-pistooli on saanut uuden ja erilaisen kotelon. Talviosan aikaisissa kuvissa L-35 on vyössä oikealla kyljellä avokotelossa, joka paikottaa aseen hiukan takaviistoon asentoon, helposti oikealla kädellä esiin vedettäväksi. Pajari vastaanottaa Suursaaren valtausparaatin 28.03.1942 ja tuttu L-35 istuu tukevasti vyöllä avokotelossaan, mutta oikealla kyljellä (SA-kuva 78521). Kotelossa ei ole läppää, joten aseeseen kiinnitetty nahkainen niskalenkki on enemmän kuin hyvä ajatus aseen hukkaamisen estämiseksi. SA 35414.jpg ja osasuurennos; Sotamarsalkka Mannerheim kättelee eversti Pajaria rintamalla Kirvun pitäjän Rätykylässä 12.08.1941, taustalla kenraalimajuri Taavetti ”Pappa” Laatikainen. Hihnan ja vyölenkin rasitetuimpien kohtien kiinnipysyminen on varmistettu niiteillä, niinkuin oikein onkin, muuten neulokset repeävät. SA-kuvien joukossa on runsaasti kuvia myös Pajarista eri tilanteissa ja niissä näkyy myös hänen Lahti-pistoolinsa roikkumassa komentovyöllä. SA 95255; Kenraalimajuri Pajari ei pelkästään kantanut Lahti-pistoolia, vaan hän ampui sillä myös kilpaa, kuten Terijoella 28.06.1942 otetussa kuvassa (SA-kuva 95255). Pertti Ilmosen kokoelmassa oleva Pajarin L-35 on esimerkki siitä, mitä asekeräily parhaimmillaan on: hienokuntoinen ase kaikkine varusteineen ja dokumentteineen on saanut sitä arvostavan säilytyspaikan. Aseen pysymisen kotelossa varmistaa nahkainen kahvan yli menevä nahkalenkki, aseen päällä kotelon etupinnassa on läpällinen tasku varalippaalle ja ase on nyt kallistettu niin että, vasemmalla kyljellä aseen osoittaa takaviistoon; voitaisiinkin puhua ristivetokotelosta. SA 172989.jpg; Kenraalimajuri Pajari (ritari n:o 12) L-35 vyöllään ja rinnallaan kolme muuta ritaria. (vas.) Pajari kk:n kahvoissa Valkeasaaressa L-35 vyöllään, päiväämätön (SA-kuva 172993).. Tästä kotelosta ei ikävä kyllä ole tiedossa yhtään SA-kuvaa Pajarin kera ja on syytä olettaa, että se on sodan jälkeistä tuotantoa. Pajarin vasemmalla puolella kapteeni Eero Kivelä (n:o 9), oikealla puolella kapteeni Juho Pössi (n:o 7) ja alikersantti Vilho Rättö (n:o 4). Kenraalimajuri Pajari ei pelkästään kantanut Lahti-pistoolia, vaan hän ampui sillä myös kilpaa, kuten Terijoella 28.06.1942 otetussa kuvassa (SA-kuva 95255). Pajarin L-35:n kotelo roikkuu nyt vasemmalla kyljellä, perän yli kulkee varmistusnauha ja varalippaalle on läpällinen tasku, mutta aseessa itsessään ei enää ole kiinni kaulalenkkiä (SA-kuva 35414). Pajarin upseerien vöillä näkyy myös samantyylisiä koteloja, mutta aseena niissä on Parabellum. Aseen pysymisen kotelossa varmistaa nahkainen kahvan yli menevä nahkalenkki, aseen päällä kotelon etupinnassa on läpällinen tasku varalippaalle ja ase on nyt kallistettu niin, vasemmalla kyljellä aseen osoittaa takaviistoon; voitaisiinkin puhua ristivetokotelosta. Talviosan aikaisissa kuvissa L-35 on vyössä oikealla kyljellä avokotelossa, joka paikottaa aseen hiukan taakaviistoon asentoon, helposti oikealla kädellä esiin vedettäväksi. (yläp.) Kenraalimajuri Pajari (ritari n:o 12) L-35 vyöllään ja rinnallaan kolme muuta ritaria. SA172993.jpg ja osasuurennos; Pajari kk:n kahvoissa Valkeasaaressa L-35 vyöllään, päiväämätön (SA-kuva 172993). Kuva on todennäköisesti otettu loppuvuodesta 1941 (SA-kuva 172989). Kaulalenkkiä ei enää ole, everstien kun ei oleteta rymyävän eturintamassa. Kotelon etureunassa on lippaalle oma taskunsa ja sen vieressä puhdistusrassin paikka. Jatkodan alussa Pajarin Lahti-pistooli on saanut uuden ja erilaisen kotelon. Vuosikymmeniä sitten eräs asekeräilijäveli kertoi, että hänellä on myynnissä Pajarin Lahti, mutta asia painui osaltani unholaan, kunnes Sotamuseon SA-kuva-arkiston 160 000 kuvaa tulivat vapaasti selailtaviksi nettiin. SA 35414.jpg ja osasuurennos; Sotamarsalkka Mannerheim kättelee eversti Pajaria rintamalla Kirvun pitäjän Rätykylässä 12.08.1941, taustalla kenraalimajuri Taavetti ”Pappa” Laatikainen. Asekeräilijä Pertti Ilmonen ansaitseekin erityisen kiitoksen mahdollisuudesta nähdä tämä harvinaisuus. Pajarin Lahti-pistooli ja sen erikoiset kotelot tulivat puheeksi hyvän asekeräilijäystäväni kanssa, joka puolestaan kertoi, että ase koteloineen ovat hänen ystävänsä hallussa ja myös nähtävissä ja valokuvattavissa. Tarinan mukaan UkkoPekka voitti Pajarin yhdellä (1) pisteellä, mikä otti kovasti Pajarin luonnolle, hänen arvomaailmassaan kun ei hopeasijoilla ollut arvoa. Pajarin upseerien vöillä näkyy myös samantyylisiä koteloja, mutta aseena niissä on Parabellum. Aseen nykyinen omisSotamarsalkka Mannerheim kättelee eversti Pajaria rintamalla Kirvun pitäjän Rätykylässä 12.08.1941, taustalla kenraalimajuri Taavetti ”Pappa” Laatikainen. Kotelossa ei ole läppää, joten aseeseen kiinnitetty nahkainen niskalenkki on enemmän kuin hyvä ajatus aseen hukkaamisen estämiseksi. SA 95255; Kenraalimajuri Pajari ei pelkästään kantanut Lahti-pistoolia, vaan hän ampui sillä myös kilpaa, kuten Terijoella 28.06.1942 otetussa kuvassa (SA-kuva 95255). Kaulalenkkiä ei enää ole, everstien kun ei oleteta rymyävän eturintamassa. SA 35414.jpg ja osasuurennos; Sotamarsalkka Mannerheim kättelee eversti Pajaria rintamalla Kirvun pitäjän Rätykylässä 12.08.1941, taustalla kenraalimajuri Taavetti ”Pappa” Laatikainen. Kaulalenkkiä ei enää ole, everstien kun ei oleteta rymyävän eturintamassa. Pajarin L-35:n kotelo roikkuu nyt vasemmalla kyljellä, perän yli kulkee varmistusnauha ja varalippaalle on läpällinen tasku, mutta aseessa itsessään ei enää ole kiinni kaulalenkkiä (SA-kuva 35414). SA 78521; Pajari vastaanottaa Suursaaren valtausparaatin 28.03.1942 ja tuttu L-35 istuu tukevasti vyöllä avokotelossaan, mutta oikealla kyljellä (SA-kuva 78521). Kotelossa ei ole läppää, joten aseeseen kiinnitetty nahkainen niskalenkki on enemmän kuin hyvä ajatus aseen hukkaamisen estämiseksi. SA172993.jpg ja osasuurennos; Pajari kk:n kahvoissa Valkeasaaressa L-35 vyöllään, päiväämätön (SA-kuva 172993). Pajarin L-35:n kotelo roikkuu nyt vasemmalla kyljellä, perän yli kulkee varmistusnauha ja varalippaalle on läpällinen tasku, mutta aseessa itsessään ei enää ole kiinni kaulalenkkiä (SA-kuva 35414). taja on ostanut Pajarin L35:n eräältä tunnetulta tamperelaiselta keräilijältä 90-luvun puolivälissä, jolloin aseen mukana tuli sen alkuperän, ”provenienssin”, todistavia asiakirjoja. Eniten huomiotani herätti, että Pajari kantoi pistooliaan lähinnä avokotelossa, eikä suinkaan tavallisessa Pv:ien umpikotelossa. Aseen pysymisen kotelossa varmistaa nahkainen kahvan yli menevä nahkalenkki, aseen päällä kotelon etupinnassa on läpällinen tasku varalippaalle ja ase on nyt kallistettu niin, vasemmalla kyljellä aseen osoittaa takaviistoon; voitaisiinkin puhua ristivetokotelosta. Avokotelo on selvästikin tehty erikseen Pajaria varten ja se on optimoitu aseen nopeaa käyttöä varten, kun taasen Pv:ien malli on optimoitu aseen turvallista kantamista ja suojaamista varten. Kaulalenkkiä ei enää ole, everstien kun ei oleteta rymyävän eturintamassa. SA172993.jpg ja osasuurennos; Pajari kk:n kahvoissa Valkeasaaressa L-35 vyöllään, päiväämätön (SA-kuva 172993). Aseen mukana ei tullut koteloa, vaan omistaja sai erikseen ostettua Pajarille kuuluneen kotelon helsinkiläisen jo edesmenneen keräilyasekauppiaan kautta. Pajarin upseerien vöillä näkyy myös samantyylisiä koteloja, mutta aseena niissä on Parabellum. Alkuperäisen lippaan lisäksi kotelon taskussa on toinen alkupään Lahden lipas ja vanhimman mallin puhdistuspuikko. Pajarin virka-aseena oli Valtion kivääritehtaan valmistama Lahti L-35 –pistooli. Kotelossa ei ole läppää, joten aseeseen kiinnitetty nahkainen niskalenkki on enemmän kuin hyvä ajatus aseen hukkaamisen estämiseksi. SA 172989.jpg; Kenraalimajuri Pajari (ritari n:o 12) L-35 vyöllään ja rinnallaan kolme muuta ritaria. Asiakirjojen joukossa on myös kopio SA-valokuvasta heinäkuulta 1942, missä tasavallan presidentti ”UkkoPekka” Svinhufvud, tunnettu ja tunnustettu kilpa-ampuja, ampuu Pajarin Lahti-pistoolilla. Talviosan aikaisissa kuvissa L-35 on vyössä oikealla kyljellä avokotelossa, joka paikottaa aseen hiukan taakaviistoon asentoon, helposti oikealla kädellä esiin vedettäväksi. Talviosan aikaisissa kuvissa L-35 on vyössä oikealla kyljellä avokotelossa, joka paikottaa aseen hiukan taakaviistoon asentoon, helposti oikealla kädellä esiin vedettäväksi. Kuva on todennäköisesti otettu loppuvuodesta 1941 (SA-kuva 172989). Pajarin vasemmalla puolella kapteeni Eero Kivelä (n:o 9), oikealla puolella kapteeni Juho Pössi (n:o 7) ja alikersantti Vilho Rättö (n:o 4). Pajarin vasemmalla puolella kapteeni Eero Kivelä (n:o 9), oikealla puolella kapteeni Juho Pössi (n:o 7) ja alikersantti Vilho Rättö (n:o 4). SA 95255; Kenraalimajuri Pajari ei pelkästään kantanut Lahti-pistoolia, vaan hän ampui sillä myös kilpaa, kuten Terijoella 28.06.1942 otetussa kuvassa (SA-kuva 95255). Kuva on todennäköisesti otettu loppuvuodesta 1941 (SA-kuva 172989). Jatkodan alussa Pajarin Lahti-pistooli on saanut uuden ja erilaisen kotelon
Pajarin vasemmalla puolella kapteeni Eero Kivelä (n:o 9), oikealla puolella kapteeni Juho Pössi (n:o 7) ja alikersantti Vilho Rättö (n:o 4). Talviosan aikaisissa kuvissa L-35 on vyössä oikealla kyljellä avokotelossa, joka paikottaa aseen hiukan taakaviistoon asentoon, helposti oikealla kädellä esiin vedettäväksi. SA 95255; Kenraalimajuri Pajari ei pelkästään kantanut Lahti-pistoolia, vaan hän ampui sillä myös kilpaa, kuten Terijoella 28.06.1942 otetussa kuvassa (SA-kuva 95255). Jatkodan alussa Pajarin Lahti-pistooli on saanut uuden ja erilaisen kotelon. Aseen nykyinen omisSotamarsalkka Mannerheim kättelee eversti Pajaria rintamalla Kirvun pitäjän Rätykylässä 12.08.1941, taustalla kenraalimajuri Taavetti ”Pappa” Laatikainen. Avokotelo on selvästikin tehty erikseen Pajaria varten ja se on optimoitu aseen nopeaa käyttöä varten, kun taasen Pv:ien malli on optimoitu aseen turvallista kantamista ja suojaamista varten. Kotelossa ei ole läppää, joten aseeseen kiinnitetty nahkainen niskalenkki on enemmän kuin hyvä ajatus aseen hukkaamisen estämiseksi. SA 35414.jpg ja osasuurennos; Sotamarsalkka Mannerheim kättelee eversti Pajaria rintamalla Kirvun pitäjän Rätykylässä 12.08.1941, taustalla kenraalimajuri Taavetti ”Pappa” Laatikainen. Pajarin upseerien vöillä näkyy myös samantyylisiä koteloja, mutta aseena niissä on Parabellum. Pajarin L-35:n kotelo roikkuu nyt vasemmalla kyljellä, perän yli kulkee varmistusnauha ja varalippaalle on läpällinen tasku, mutta aseessa itsessään ei enää ole kiinni kaulalenkkiä (SA-kuva 35414). Kuva on todennäköisesti otettu loppuvuodesta 1941 (SA-kuva 172989). Kuva on todennäköisesti otettu loppuvuodesta 1941 (SA-kuva 172989). Jatkodan alussa Pajarin Lahti-pistooli on saanut uuden ja erilaisen kotelon. SA 78521; Pajari vastaanottaa Suursaaren valtausparaatin 28.03.1942 ja tuttu L-35 istuu tukevasti vyöllä avokotelossaan, mutta oikealla kyljellä (SA-kuva 78521). SA 35414.jpg ja osasuurennos; Sotamarsalkka Mannerheim kättelee eversti Pajaria rintamalla Kirvun pitäjän Rätykylässä 12.08.1941, taustalla kenraalimajuri Taavetti ”Pappa” Laatikainen. SA 172989.jpg; Kenraalimajuri Pajari (ritari n:o 12) L-35 vyöllään ja rinnallaan kolme muuta ritaria. Pertti Ilmosen kokoelmassa oleva Pajarin L-35 on esimerkki siitä, mitä asekeräily parhaimmillaan on: hienokuntoinen ase kaikkine varusteineen ja dokumentteineen on saanut sitä arvostavan säilytyspaikan. Kaulalenkkiä ei enää ole, everstien kun ei oleteta rymyävän eturintamassa. Aseen pysymisen kotelossa varmistaa nahkainen kahvan yli menevä nahkalenkki, aseen päällä kotelon etupinnassa on läpällinen tasku varalippaalle ja ase on nyt kallistettu niin että, vasemmalla kyljellä aseen osoittaa takaviistoon; voitaisiinkin puhua ristivetokotelosta. Pajarin vasemmalla puolella kapteeni Eero Kivelä (n:o 9), oikealla puolella kapteeni Juho Pössi (n:o 7) ja alikersantti Vilho Rättö (n:o 4). Aseen pysymisen kotelossa varmistaa nahkainen kahvan yli menevä nahkalenkki, aseen päällä kotelon etupinnassa on läpällinen tasku varalippaalle ja ase on nyt kallistettu niin, vasemmalla kyljellä aseen osoittaa takaviistoon; voitaisiinkin puhua ristivetokotelosta. Eniten huomiotani herätti, että Pajari kantoi pistooliaan lähinnä avokotelossa, eikä suinkaan tavallisessa Pv:ien umpikotelossa. SA 95255; Kenraalimajuri Pajari ei pelkästään kantanut Lahti-pistoolia, vaan hän ampui sillä myös kilpaa, kuten Terijoella 28.06.1942 otetussa kuvassa (SA-kuva 95255). Pajarin L-35:n kotelo roikkuu nyt vasemmalla kyljellä, perän yli kulkee varmistusnauha ja varalippaalle on läpällinen tasku, mutta aseessa itsessään ei enää ole kiinni kaulalenkkiä (SA-kuva 35414). Kotelossa ei ole läppää, joten aseeseen kiinnitetty nahkainen niskalenkki on enemmän kuin hyvä ajatus aseen hukkaamisen estämiseksi. Tarinan mukaan UkkoPekka voitti Pajarin yhdellä (1) pisteellä, mikä otti kovasti Pajarin luonnolle, hänen arvomaailmassaan kun ei hopeasijoilla ollut arvoa. SA 95255; Kenraalimajuri Pajari ei pelkästään kantanut Lahti-pistoolia, vaan hän ampui sillä myös kilpaa, kuten Terijoella 28.06.1942 otetussa kuvassa (SA-kuva 95255). Pajarin L-35:n kotelo roikkuu nyt vasemmalla kyljellä, perän yli kulkee varmistusnauha ja varalippaalle on läpällinen tasku, mutta aseessa itsessään ei enää ole kiinni kaulalenkkiä (SA-kuva 35414). SA 172989.jpg; Kenraalimajuri Pajari (ritari n:o 12) L-35 vyöllään ja rinnallaan kolme muuta ritaria. Pajarin vasemmalla puolella kapteeni Eero Kivelä (n:o 9), oikealla puolella kapteeni Juho Pössi (n:o 7) ja alikersantti Vilho Rättö (n:o 4). Huomiota herättävä piirre kotelossa on, että se ei ole kumpikaan SA-kuvien esittämistä avokoteloista, vaan näyttäisi olevan jonkinlainen evoluutiomalli: kahva on esillä ja aseeseen on helppo tarttua, mutta lipas ei enää ole täysin avonainen, vaan luistin perän peittää suojaava kansi, jonka nahkahihan kiinnittää lippaan etukyljelle. SA172993.jpg ja osasuurennos; Pajari kk:n kahvoissa Valkeasaaressa L-35 vyöllään, päiväämätön (SA-kuva 172993). SA 35414.jpg ja osasuurennos; Sotamarsalkka Mannerheim kättelee eversti Pajaria rintamalla Kirvun pitäjän Rätykylässä 12.08.1941, taustalla kenraalimajuri Taavetti ”Pappa” Laatikainen. Talviosan aikaisissa kuvissa L-35 on vyössä oikealla kyljellä avokotelossa, joka paikottaa aseen hiukan takaviistoon asentoon, helposti oikealla kädellä esiin vedettäväksi. Pajarin L-35:n kotelo roikkuu nyt vasemmalla kyljellä, perän yli kulkee varmistusnauha ja varalippaalle on läpällinen tasku, mutta aseessa itsessään ei enää ole kiinni kaulalenkkiä (SA-kuva 35414). Tästä kotelosta ei ikävä kyllä ole tiedossa yhtään SA-kuvaa Pajarin kera ja on syytä olettaa, että se on sodan jälkeistä tuotantoa. Pajarin upseerien vöillä näkyy myös samantyylisiä koteloja, mutta aseena niissä on Parabellum. Talviosan aikaisissa kuvissa L-35 on vyössä oikealla kyljellä avokotelossa, joka paikottaa aseen hiukan taakaviistoon asentoon, helposti oikealla kädellä esiin vedettäväksi. SA-kuvien joukossa on runsaasti kuvia myös Pajarista eri tilanteissa ja niissä näkyy myös hänen Lahti-pistoolinsa roikkumassa komentovyöllä. Talviosan aikaisissa kuvissa L-35 on vyössä oikealla kyljellä avokotelossa, joka paikottaa aseen hiukan taakaviistoon asentoon, helposti oikealla kädellä esiin vedettäväksi. Aseen pysymisen kotelossa varmistaa nahkainen kahvan yli menevä nahkalenkki, aseen päällä kotelon etupinnassa on läpällinen tasku varalippaalle ja ase on nyt kallistettu niin, vasemmalla kyljellä aseen osoittaa takaviistoon; voitaisiinkin puhua ristivetokotelosta. Aseen pysymisen kotelossa varmistaa nahkainen kahvan yli menevä nahkalenkki, aseen päällä kotelon etupinnassa on läpällinen tasku varalippaalle ja ase on nyt kallistettu niin, vasemmalla kyljellä aseen osoittaa takaviistoon; voitaisiinkin puhua ristivetokotelosta. Vuosikymmeniä sitten eräs asekeräilijäveli kertoi, että hänellä on myynnissä Pajarin Lahti, mutta asia painui osaltani unholaan, kunnes Sotamuseon SA-kuva-arkiston 160 000 kuvaa tulivat vapaasti selailtaviksi nettiin. Ero kuvastaa Pajarin luonnettakin, hänelle tyypillistä oli voimakas isku eteenpäin, sumeilematta ja nopeasti, kärsimättömästikin ja tarvittaessa omia latujaan. Kuva on todennäköisesti otettu loppuvuodesta 1941 (SA-kuva 172989). Pajarin Lahti-pistooli ja sen erikoiset kotelot tulivat puheeksi hyvän asekeräilijäystäväni kanssa, joka puolestaan kertoi, että ase koteloineen ovat hänen ystävänsä hallussa ja myös nähtävissä ja valokuvattavissa. Hihnan ja vyölenkin rasitetuimpien kohtien kiinnipysyminen on varmistettu niiteillä, niinkuin oikein onkin, muuten neulokset repeävät. (yläp.) Kenraalimajuri Pajari (ritari n:o 12) L-35 vyöllään ja rinnallaan kolme muuta ritaria. Asiakirjojen joukossa on myös kopio SA-valokuvasta heinäkuulta 1942, missä tasavallan presidentti ”UkkoPekka” Svinhufvud, tunnettu ja tunnustettu kilpa-ampuja, ampuu Pajarin Lahti-pistoolilla. Kenraalimajuri Pajari ei pelkästään kantanut Lahti-pistoolia, vaan hän ampui sillä myös kilpaa, kuten Terijoella 28.06.1942 otetussa kuvassa (SA-kuva 95255). SA172993.jpg ja osasuurennos; Pajari kk:n kahvoissa Valkeasaaressa L-35 vyöllään, päiväämätön (SA-kuva 172993). Kotelon etureunassa on lippaalle oma taskunsa ja sen vieressä puhdistusrassin paikka. Asekeräilijä Pertti Ilmonen ansaitseekin erityisen kiitoksen mahdollisuudesta nähdä tämä harvinaisuus. Kaulalenkkiä ei enää ole, everstien kun ei oleteta rymyävän eturintamassa. Kaulalenkkiä ei enää ole, everstien kun ei oleteta rymyävän eturintamassa. Pajarin virka-aseena oli Valtion kivääritehtaan valmistama Lahti L-35 –pistooli. Pajarin vasemmalla puolella kapteeni Eero Kivelä (n:o 9), oikealla puolella kapteeni Juho Pössi (n:o 7) ja alikersantti Vilho Rättö (n:o 4). taja on ostanut Pajarin L35:n eräältä tunnetulta tamperelaiselta keräilijältä 90-luvun puolivälissä, jolloin aseen mukana tuli sen alkuperän, ”provenienssin”, todistavia asiakirjoja. (vas.) Pajari kk:n kahvoissa Valkeasaaressa L-35 vyöllään, päiväämätön (SA-kuva 172993). Kuva on todennäköisesti otettu loppuvuodesta 1941 (SA-kuva 172989). Pajarin upseerien vöillä näkyy myös samantyylisiä koteloja, mutta aseena niissä on Parabellum. ASE-lehti • 9. Jatkodan alussa Pajarin Lahti-pistooli on saanut uuden ja erilaisen kotelon. SA 172989.jpg; Kenraalimajuri Pajari (ritari n:o 12) L-35 vyöllään ja rinnallaan kolme muuta ritaria. Kotelossa ei ole läppää, joten aseeseen kiinnitetty nahkainen niskalenkki on enemmän kuin hyvä ajatus aseen hukkaamisen estämiseksi. Jatkodan alussa Pajarin Lahti-pistooli on saanut uuden ja erilaisen kotelon. Pajari vastaanottaa Suursaaren valtausparaatin 28.03.1942 ja tuttu L-35 istuu tukevasti vyöllä avokotelossaan, mutta oikealla kyljellä (SA-kuva 78521). Aseen mukana ei tullut koteloa, vaan omistaja sai erikseen ostettua Pajarille kuuluneen kotelon helsinkiläisen jo edesmenneen keräilyasekauppiaan kautta. Alkuperäisen lippaan lisäksi kotelon taskussa on toinen alkupään Lahden lipas ja vanhimman mallin puhdistuspuikko. SA 78521; Pajari vastaanottaa Suursaaren valtausparaatin 28.03.1942 ja tuttu L-35 istuu tukevasti vyöllä avokotelossaan, mutta oikealla kyljellä (SA-kuva 78521). Kotelossa ei ole läppää, joten aseeseen kiinnitetty nahkainen niskalenkki on enemmän kuin hyvä ajatus aseen hukkaamisen estämiseksi. Pajarin upseerien vöillä näkyy myös samantyylisiä koteloja, mutta aseena niissä on Parabellum. Kaulalenkkiä ei enää ole, everstien kun ei oleteta rymyävän eturintamassa. SA172993.jpg ja osasuurennos; Pajari kk:n kahvoissa Valkeasaaressa L-35 vyöllään, päiväämätön (SA-kuva 172993). SA 78521; Pajari vastaanottaa Suursaaren valtausparaatin 28.03.1942 ja tuttu L-35 istuu tukevasti vyöllä avokotelossaan, mutta oikealla kyljellä (SA-kuva 78521)
Tarinan mukaan Ukko-Pekka voitti Pajarin yhdellä (1) pisteellä, mikä otti kovasti Pajarin luonnolle, hänen arvomaailmassaan kun ei hopeasijoilla ollut arvoa. tuotantosarjaa. Aseen nykyinen omistaja on ostanut Pajarin L-35:n eräältä tunnetulta tamperelaiselta keräilijältä 90-luvun puolivälissä, jolloin aseen mukana tuli sen alkuperän, ”provenienssin”, todistavia asiakirjoja. Asekeräilijä Pertti Ilmonen ansaitseekin erityisen kiitoksen mahdollisuudesta nähdä tämä harvinaisuus. Aseen nykyinen omistaja on ostanut Pajarin L-35:n eräältä tunnetulta tamperelaiselta keräilijältä 90-luvun puolivälissä, jolloin aseen mukana tuli sen alkuperän, ”provenienssin”, todistavia asiakirjoja. Ase on erittäin siistissä kunnossa, sarjanumeron 1141 perusteella se on valmistunut joskus vv. Tänä päivänä tämä olisi täysin mahdotonta, sillä aselupa-asiat ovat SALAISIA ja poliisin asekirjanpito ”haastavassa” tilassa. SA 161240.jpg ja osasuurennos; Kenraaliluutnantti Lennart Oesch ja kenraalimajuri Pajari keskustelevat Antreassa 03.08.1944, Pajarilla on jälleen avokotelo, mutta ase on Parabellum, ei L-35 (SA-kuva 161240) SA 153741.jpg ja osasuurennos; Pajari vyöttää avokotelossa olevaa Parabellumiaan 19.06.1944 (SA-kuva 153741) Pajarin Lahti-pistooli ja sen erikoiset kotelot tulivat puheeksi hyvän asekeräilijäystäväni kanssa, joka puolestaan kertoi, että ase koteloineen ovat hänen ystävänsä hallussa ja myös nähtävissä ja valokuvattavissa. org/wiki/Aaro_Pajari Pajarin puhe Suursaaren valtausparaatissa 28.03.1942 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/02/02/suursaarenvaltaus-1942 Taavetti Laatikainen https://fi.wikipedia.org/wiki/ Taavetti_Laatikainen Mannerheim-ristin ritarit http://www.mannerheimristinritarit.fi/ritarit?xm_ksort= s&xmid=117 http://www.vapaudenristinritarikunta.fi/index.php/fi/mannerheim-ristit DSCN9754 muokattu.jpg; 70-luvulla aseen alkuperän selvittäminen vielä onnistui poliisin paperisten rekisterien pohjalta. 1939-40.. SA 161240.jpg ja osasuurennos; Kenraaliluutnantti Lennart Oesch ja kenraalimajuri Pajari keskustelevat Antreassa 03.08.1944, Pajarilla on jälleen avokotelo, mutta ase on Parabellum, ei L-35 (SA-kuva 161240) SA 153741.jpg ja osasuurennos; Pajari vyöttää avokotelossa olevaa Parabellumiaan 19.06.1944 (SA-kuva 153741) Pajarin Lahti-pistooli ja sen erikoiset kotelot tulivat puheeksi hyvän asekeräilijäystäväni kanssa, joka puolestaan kertoi, että ase koteloineen ovat hänen ystävänsä hallussa ja myös nähtävissä ja valokuvattavissa. Pajari vyöttää avokotelossa olevaa Parabellumiaan 19.06.1944 (SA-kuva 153741). 173155.jpg ja osasuurrennos; Ukko-Pekka Svinhufvud ampuu ja kenraali Pajari katsoo päälle (SA-kuva 173155) heinäkuussa 1942, tarinan mukaan yhdellä pisteellä hävinneenä ja perin juurin loukkaantuneena 70-luvulla aseen alkuperän selvittäminen vielä onnistui poliisin paperisten rekisterien pohjalta. Tästä todistuksesta selviää, että Pv PE on luovuttanut aseen Pajarille 07.06.1949, vain puoli vuotta ennen hänen kuolemaansa. 1953). Aseen sarjanumero 1141 on sama kuin Tampereen poliisin todistuksessa vuodelta 1974 ja kertoo aseen olevan 1. Tänä päivänä tämä olisi täysin mahdotonta, sillä aselupaasiat ovat SALAISIA ja poliisin asekirjanpito ”haastavassa” tilassa. Yleensä kun ikävä kyllä on niin, että kokoelmaaseisiin saa tutustua vain perikunta, nyt onneksi kävi paremmin. Asiakirjojen joukossa on myös kopio SA-valokuvasta heinäkuulta 1942, missä tasavallan presidentti ”Ukko-Pekka” Svinhufvud, tunnettu ja tunnustettu kilpa-ampuja, ampuu Pajarin Lahtipistoolilla. LÄHTEET Sodanaikaisten valokuvien kokoelma sa-kuva.fi Wikipedia https://fi.wikipedia. Tämän jälkeen aseen on saanut hänen leskensä Kaija (k. Kuinka monta omistajaa aseella kaikkiaan on vuosien varrella ollut, ei ole tiedossa. Ukko-Pekka Svinhufvud ampuu ja kenraali Pajari katsoo päälle (SA-kuva 173155) heinäkuussa 1942, tarinan Ukko-Pekka Svinhufvud ampuu ja kenraali Pajari katsoo päälle (SA-kuva 173155) heinäkuussa 1942, tarinan mukaan yhdellä pisteellä hävinneenä ja perin juurin loukkaantuneena. 1953). Asekeräilijä Pertti Ilmonen ansaitseekin erityisen kiitoksen mahdollisuudesta nähdä tämä harvinaisuus. Tämän jälkeen aseen on saanut hänen leskensä Kaija (k. Kuinka monta omistajaa aseella kaikkiaan on vuosien varrella ollut, ei ole tiedossa. Kenraaliluutnantti Lennart Oesch ja kenraalimajuri Pajari keskustelevat Antreassa 03.08.1944, Pajarilla on jälleen avokotelo, mutta ase on Parabellum, ei L-35 (SA-kuva 161240). Tästä todistuksesta selviää, että Pv PE on luovuttanut aseen Pajarille 07.06.1949, vain puoli vuotta ennen hänen kuolemaansa. Poikkeuksellista on, että Ase-lehti sai nähdä aseen ja vieläpä kertoa siitä muillekin. mukaan yhdellä pisteellä hävinneenä ja perin juurin loukkaantuneena
Ase on erittäin siistissä kunnossa, sarjanumeron 1141 perusteella se on valmistunut joskus vv. Kenraaliluutnantti Lennart Oesch ja kenraalimajuri Pajari keskustelevat Antreassa 03.08.1944, Pajarilla on jälleen avokotelo, mutta ase on Parabellum, ei L-35 (SA-kuva 161240). mukaan yhdellä pisteellä hävinneenä ja perin juurin loukkaantuneena. 173155.jpg ja osasuurrennos; Ukko-Pekka Svinhufvud ampuu ja kenraali Pajari katsoo päälle (SA-kuva 173155) heinäkuussa 1942, tarinan mukaan yhdellä pisteellä hävinneenä ja perin juurin loukkaantuneena 70-luvulla aseen alkuperän selvittäminen vielä onnistui poliisin paperisten rekisterien pohjalta. Aseen nykyinen omistaja on ostanut Pajarin L-35:n eräältä tunnetulta tamperelaiselta keräilijältä 90-luvun puolivälissä, jolloin aseen mukana tuli sen alkuperän, ”provenienssin”, todistavia asiakirjoja. ASE-lehti • 11. Tämän jälkeen aseen on saanut hänen leskensä Kaija (k. Tarinan mukaan Ukko-Pekka voitti Pajarin yhdellä (1) pisteellä, mikä otti kovasti Pajarin luonnolle, hänen arvomaailmassaan kun ei hopeasijoilla ollut arvoa. Tänä päivänä tämä olisi täysin mahdotonta, sillä aselupaasiat ovat SALAISIA ja poliisin asekirjanpito ”haastavassa” tilassa. SA 161240.jpg ja osasuurennos; Kenraaliluutnantti Lennart Oesch ja kenraalimajuri Pajari keskustelevat Antreassa 03.08.1944, Pajarilla on jälleen avokotelo, mutta ase on Parabellum, ei L-35 (SA-kuva 161240) SA 153741.jpg ja osasuurennos; Pajari vyöttää avokotelossa olevaa Parabellumiaan 19.06.1944 (SA-kuva 153741) Pajarin Lahti-pistooli ja sen erikoiset kotelot tulivat puheeksi hyvän asekeräilijäystäväni kanssa, joka puolestaan kertoi, että ase koteloineen ovat hänen ystävänsä hallussa ja myös nähtävissä ja valokuvattavissa. tuotantosarjaa. LÄHTEET Sodanaikaisten valokuvien kokoelma sa-kuva.fi Wikipedia https://fi.wikipedia. Kuinka monta omistajaa aseella kaikkiaan on vuosien varrella ollut, ei ole tiedossa. Aseen sarjanumero 1141 on sama kuin Tampereen poliisin todistuksessa vuodelta 1974 ja kertoo aseen olevan 1. 1939-40. org/wiki/Aaro_Pajari Pajarin puhe Suursaaren valtausparaatissa 28.03.1942 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/02/02/suursaarenvaltaus-1942 Taavetti Laatikainen https://fi.wikipedia.org/wiki/ Taavetti_Laatikainen Mannerheim-ristin ritarit http://www.mannerheimristinritarit.fi/ritarit?xm_ksort= s&xmid=117 http://www.vapaudenristinritarikunta.fi/index.php/fi/mannerheim-ristit DSCN9754 muokattu.jpg; 70-luvulla aseen alkuperän selvittäminen vielä onnistui poliisin paperisten rekisterien pohjalta. Asekeräilijä Pertti Ilmonen ansaitseekin erityisen kiitoksen mahdollisuudesta nähdä tämä harvinaisuus. Tänä päivänä tämä olisi täysin mahdotonta, sillä aselupa-asiat ovat SALAISIA ja poliisin asekirjanpito ”haastavassa” tilassa. Kuinka monta omistajaa aseella kaikkiaan on vuosien varrella ollut, ei ole tiedossa. Aseen nykyinen omistaja on ostanut Pajarin L-35:n eräältä tunnetulta tamperelaiselta keräilijältä 90-luvun puolivälissä, jolloin aseen mukana tuli sen alkuperän, ”provenienssin”, todistavia asiakirjoja. Tästä todistuksesta selviää, että Pv PE on luovuttanut aseen Pajarille 07.06.1949, vain puoli vuotta ennen hänen kuolemaansa. Ukko-Pekka Svinhufvud ampuu ja kenraali Pajari katsoo päälle (SA-kuva 173155) heinäkuussa 1942, tarinan Ukko-Pekka Svinhufvud ampuu ja kenraali Pajari katsoo päälle (SA-kuva 173155) heinäkuussa 1942, tarinan mukaan yhdellä pisteellä hävinneenä ja perin juurin loukkaantuneena. Tästä todistuksesta selviää, että Pv PE on luovuttanut aseen Pajarille 07.06.1949, vain puoli vuotta ennen hänen kuolemaansa. Tämän jälkeen aseen on saanut hänen leskensä Kaija (k. SA 161240.jpg ja osasuurennos; Kenraaliluutnantti Lennart Oesch ja kenraalimajuri Pajari keskustelevat Antreassa 03.08.1944, Pajarilla on jälleen avokotelo, mutta ase on Parabellum, ei L-35 (SA-kuva 161240) SA 153741.jpg ja osasuurennos; Pajari vyöttää avokotelossa olevaa Parabellumiaan 19.06.1944 (SA-kuva 153741) Pajarin Lahti-pistooli ja sen erikoiset kotelot tulivat puheeksi hyvän asekeräilijäystäväni kanssa, joka puolestaan kertoi, että ase koteloineen ovat hänen ystävänsä hallussa ja myös nähtävissä ja valokuvattavissa. Asekeräilijä Pertti Ilmonen ansaitseekin erityisen kiitoksen mahdollisuudesta nähdä tämä harvinaisuus. 1953). Pajari vyöttää avokotelossa olevaa Parabellumiaan 19.06.1944 (SA-kuva 153741). 1953). Yleensä kun ikävä kyllä on niin, että kokoelmaaseisiin saa tutustua vain perikunta, nyt onneksi kävi paremmin. Poikkeuksellista on, että Ase-lehti sai nähdä aseen ja vieläpä kertoa siitä muillekin. Asiakirjojen joukossa on myös kopio SA-valokuvasta heinäkuulta 1942, missä tasavallan presidentti ”Ukko-Pekka” Svinhufvud, tunnettu ja tunnustettu kilpa-ampuja, ampuu Pajarin Lahtipistoolilla
Ase koteloineen ja varusteineen on hieno keräilykokonaisuus. Pajarilla ja oikeanpuoleisimmalla avokotelot (SA-kuva 4152).. Eversti Aaro Pajari esikuntineen Aittojoella 02.02.1940. Aseen saa kotelosta nopeastikin esille, toisin kuin Pv:ien omasta umpikotelomallista, joka on lähinnä mahdollisimman täydellinen aseen suojus ja jonka käytettävyys on huono
Ilmoituksesta tulee saada vahvistus. Säännöt ovat nähtävänä seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. Säännöt ovat nähtävänä seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. 13.9.2020 mennessä sähköpostitse sihteeri@sahs.fi. Jäsen voi seurata kokousta etäyhteydellä, jos sopii siitä lähettämällä viestin Jäsen voi seurata kokousta etäyhteydellä, jos sopii siitä lähettämällä viestin 13.9.2020 mennessä sähköpostitse sihteeri@sahs.fi. Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Kahvitarjoilu. Kokouksissa käsitellään seuran säännöissä mainitut asiat ja Kokouksissa käsitellään seuran säännöissä mainitut asiat ja sovelletaan ensimmäistä kertaa seuran uusia sääntöjä. Ilmoituksesta tulee saada vahvistus. sovelletaan ensimmäistä kertaa seuran uusia sääntöjä. hallitus hallitus ASE-lehti • 13. Kokoukseen osallistumisesta äänivaltaisena on ilmoitettava ennakkoilmoittautuminen. SAHS KOKOUSKUTSU SAHS KOKOUSKUTSU Suomen Asehistoriallinen Seura r.y:n Suomen Asehistoriallinen Seura r.y:n sääntömääräiset sääntömääräiset KEVÄTJA SYYSKOKOUKSET KEVÄTJA SYYSKOKOUKSET pidetään lauantaina 19.9.2020 pidetään lauantaina 19.9.2020 Tuusulassa Ilmatorjuntamuseossa Tuusulassa Ilmatorjuntamuseossa (Klaavolantie 2, 04300 Tuusula) KEVÄTKOKOUS ALKAA KELLO 15.30 KEVÄTKOKOUS ALKAA KELLO 15.30 JA SYYSKOKOUS KELLO 16.30. JA SYYSKOKOUS KELLO 16.30. Kahvitarjoilu. Äänestäminen etäyhteydellä ei ole mahdollista. Kokoukseen osallistumisesta äänivaltaisena on ilmoitettava sunnuntaihin 13.9.2020 mennessä joko puhelimitse tai tekstiviestillä numeroon sunnuntaihin 13.9.2020 mennessä joko puhelimitse tai tekstiviestillä numeroon 045 665 2329 tai sähköpostitse sihteeri@sahs.fi. Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Äänestäminen etäyhteydellä ei ole mahdollista. Museoon voi tutustua itsenäisesti ennen kokousta. Museoon voi tutustua itsenäisesti ennen kokousta. Voidakseen käyttää kokouksessa äänioikeuttaan jäseneltä vaaditaan kokoukseen Voidakseen käyttää kokouksessa äänioikeuttaan jäseneltä vaaditaan kokoukseen ennakkoilmoittautuminen. 045 665 2329 tai sähköpostitse sihteeri@sahs.fi
USA:n oikeusministeriö, tarkemmin sen Alkoholi, tupakka ja tuliasevirasto ATF määrittelivät pisterajat, millä aseen sai tuoda liittovaltioon. Vuoden 1968 USA:n lakimuutokset olivat raskas isku monille eurooppalaisille asevalmistajille. Ase on laadukasta työtä, mutta Waltherista poiketen yksitoiminen. Lisäksi tarjolla on enemmän rata-aseeksi luotu malli 69. FN:n pienemmistä pistooleista tuttuun tyyliin ns. Mitoiltaan ase on kutakuinkin monille tutun Walther PP:n kokoinen. Suurimman markkinaalueen USA:n vuoden 1968 -aselaki rajoitti aseiden maahantuontia, eikä malli 60 sellaisenaan täyttänyt maahantuonnin kriteerejä. 1900 -luvun alkupuolella Bernardelli teki kuten moni Bernardelli Bernardelli TEKSTI JA KUVAT: JUSSI PELTOLA Jokainen aseharrastaja tunnistaa legendaarisen Walther PP/PPK -pistoolin ja hyvin tunnettua on sekin, että ase on toiminut esikuvana monelle muullekin. Samanlaisia ja jopa täsmälleen samoja aseita kun sai ja saa edelleenkin tehdä USA:ssa. Walther PPK:n kaupallinen maahantuonti loppui vuoteen 1968. Laukaisukoneisto tosin muistuttaa joitakin Walther/ Manurhin PP:n yksitoimisia tarkkuusmalleja. vapaa-ajan itsepuolustusaseiksi. Toisaalta, jos näitä aseita verrataan keskenään, niin Bernardellin eduksi on mainittava Waltherin tapainen piipun kiinnitys suoraan runkoon ilman irroitustarvetta huoltopurettaessa, mikä mahdollistaa niin teoriassa kuin käytännössäkin aseen hyvän teknisen käyntitarkkuuden, Berettan osalta on syytä huolehtia siitä, ettei piipun kiinnitys runkoon pääse väljistymään ajan mittaan. Virallisesti kyseessä oli sama tekosyy kuin nykyisinkin, eli ”rikoksiin soveltuvien” aseiden maahantuonnin rajoittaminen. ITSE ASE Esittelyaseen leima ”AB” paljastaa sen olevan leimattu vuonna 1976. E s i m e r k i k s i mainittua Walther PPK.ta on tehty lisenssillä useammankin valmistajan toimesta vaihtelevin tuloksin. retkeilijän aseena, käytännössä hupiammuntaan pienimuotoiseen metsästykseen paikkotilanteessa ja tietenkin mahdollisen kaksijalkaisen uhan varalta. Noin 30 vuotta sitten Bernardellin tarkkuuden myös käytännössä totesin, kirjoittaessani artikkelia Bernardellin tarkkuuspistooleista mallista AMR, joka käytännössä on malli 60, mutta tarkkuustähtäimin ja 150 mm pituisella piipulla sekä mallista 69. Suomalaisittain se on siis taskuase ja amerikkalaisittain sitä vuonna 1968 maahantuontimielessä kiellettyä mallia, eli tämä yksilö on alkujaankin tehty USA:n ulkopuolisille markkinoille. Näitä aseita näkyi aikoinaan suomalaisillakin ampumaradoilla, joskin Bernardelli tahtoi jäädä suosiossa toisen vastaavia asemalleja tarjoavan italialaisen valmistajan tässä tapauksessa Berettan mallin 76varjoon. Nykymuodossaan Vincenzo Bernardellin tehdas perustettiin 1865 ja ensimmäiset tuotteet olivat damaskipiippuisia laatuhaulikoita, aseita, mistä Bernardellin moni tuntee nykyisinkin. Juuret ulottuvat aina vuoteen 1631, jolloin Bartolino Barnelli päätyi naimakaupalla aseteollisuussukuun. Waltherista 14 • ASE-lehti. ajoneuvoihin ja lentokoneisiin. Ase on .22 -kaliiperinen, kevytmetallirunkoinen ja kiinteillä tähtäimillä. NYKYAIKAAN Heti toisen maailmansodan jälkeen Bernardelli aloitti 7,65 mm pistoolimallin valmistuksen ja hieman myöhemmin muutkin kaliiperit tulivat mukaan tuotantoon. Pohjois-Irlantiin kiihkeimpinä taisteluiden aikana 70-luvulla toimitettiin .22-kaliiperisia Walther PP-malleja (nimikkeellä L66A1) tietyille brittimyönteisille protestanttipiireille (UDR) ns. Valintaa voi pitää vähintäänkin erikoisena, mutta aseena PP oli mukavampi kuljettaa kuin 9 mm palveluspistooli. 6” (152 mm). Idea ei ole uusi, jo 1930 -luvulla Walther PP -pistooleja valmistettiin myös .22 -kaliiperisena ja ajatuksena oli se, että .22 -kaliiperin versio hankitaan lähinnä varsinaisen palvelusaseen harjoitteluversioksi edullisemman patruunan vuoksi. Tekniset yhtäläisyydet jäävät lähinnä piipun kiinnitykseen. Pistoolilta vaadittiin 75 pistettä ja ehdoton aseen minimipituusvaatimus on Kuvassa vasemmalta 7,65 mm Walher PPK ja .22-kaliiperiset Bernardelli M60 ja Walher PP. Asemalli eri variaatioineen on tuttu suomessakin, mutta yleensä kaliiperissa .22 lr ja pidemmällä 125 150 mm pituisella piipulla, joskin olen yksityisellä turvallisuusalalla törmännyt henkilöön, jolla oli juuri tällaisen taskuaseen ammatillinen lupa. iskuritoimisia aseita ilman ulkoista iskuvasaraa. Bernardellin suunnittelupuolella oltiin kuitenkin luovia. Bernardelli on yksi sellainen. Sittemmin .22 -versiot ovat olleet varsinkin USA:ssa suosittuja ns. Sa ko Sa ko M60 M60 muukin asetehdas, eli tuotti konepajana tarkkuutta vaativia tuotteitaan mm. Bernardelli 60 jäi näin 4 5 pistettä vaatimuksesta rungon materiaalista riippuen. Kaksitoimisena se olisi mennyt läpi, kuten Walther PP ja myöhempi PPK:n ja PP:n sekoitusmalli PPK/S menivät. Waltherin ja muidenkin kokoluokkansa aseiden tavoin Bernardellin yleisin kaliiperi on 7,65 mm Browning (.32 ACP), mutta varsinkin USA:ssa suositut 9 mm Short (.380 ACP) ja .22 lr -kaliiperin versiot ovat nekin yleisiä. Nimenomaan Waltherin kohdalla on tullut vastaan poikkeuskin. Siitä miten Barnellista tuli Bernardelli ei ole tarkkaa tietoa, mutta vuodelta 1721 tunnetaan Bernardellin veljesten asetuotanto italian Gardone Val Trompian alueelta. Todellisuudessa laki oli vain amerikkalaisille tyypillistä ja kansakunnan näkökulmasta ymmärrettävääkin protektionismia, eli lailla turvattiin kotimaisen elinkeinon kilpailukyky. Italialainen aseteollisuus on tunnetusti maailman vanhinta, eikä siinä suhteessa Bernardellikaan tee poikkeusta. Tilanne oli verraten helppo ratkaista. Vuonna 1959 tilanne muuttui ja Walther PP-mallista vaikutteita saanutta iskuvasarallinen malli 60 tuli markkinoille. Syntyi malli 80, toiselta nimeltään “malli USA”, lisättiin tarkkuusmalliset kahvalevyt (5 pistettä) ja säätötähtäimet (5-10 pistettä) sekä lopulta toinen varmistin luistiin (10 pistettä), ja “prego”, tuote oli valmis USA:n markkinoille. Nämä olivat mm. Aseen ominaisuuksista, kuten painosta saa pisteen per unssi (unssi = reilut 28 grammaa) jne
Mitoiltaan ase on kutakuinkin monille tutun Walther PP:n kokoinen. Pohjois-Irlantiin kiihkeimpinä taisteluiden aikana 70-luvulla toimitettiin .22-kaliiperisia Walther PP-malleja (nimikkeellä L66A1) tietyille brittimyönteisille protestanttipiireille (UDR) ns. Italialainen aseteollisuus on tunnetusti maailman vanhinta, eikä siinä suhteessa Bernardellikaan tee poikkeusta. Ase on .22 -kaliiperinen, kevytmetallirunkoinen ja kiinteillä tähtäimillä. Vuoden 1968 USA:n lakimuutokset olivat raskas isku monille eurooppalaisille asevalmistajille. 1900 -luvun alkupuolella Bernardelli teki kuten moni Bernardelli Bernardelli TEKSTI JA KUVAT: JUSSI PELTOLA Jokainen aseharrastaja tunnistaa legendaarisen Walther PP/PPK -pistoolin ja hyvin tunnettua on sekin, että ase on toiminut esikuvana monelle muullekin. Laukaisukoneisto tosin muistuttaa joitakin Walther/ Manurhin PP:n yksitoimisia tarkkuusmalleja. Nykymuodossaan Vincenzo Bernardellin tehdas perustettiin 1865 ja ensimmäiset tuotteet olivat damaskipiippuisia laatuhaulikoita, aseita, mistä Bernardellin moni tuntee nykyisinkin. Lisäksi tarjolla on enemmän rata-aseeksi luotu malli 69. Walther PPK:n kaupallinen maahantuonti loppui vuoteen 1968. Todellisuudessa laki oli vain amerikkalaisille tyypillistä ja kansakunnan näkökulmasta ymmärrettävääkin protektionismia, eli lailla turvattiin kotimaisen elinkeinon kilpailukyky. Bernardellin suunnittelupuolella oltiin kuitenkin luovia. FN:n pienemmistä pistooleista tuttuun tyyliin ns. Näitä aseita näkyi aikoinaan suomalaisillakin ampumaradoilla, joskin Bernardelli tahtoi jäädä suosiossa toisen vastaavia asemalleja tarjoavan italialaisen valmistajan tässä tapauksessa Berettan mallin 76varjoon. Tilanne oli verraten helppo ratkaista. Juuret ulottuvat aina vuoteen 1631, jolloin Bartolino Barnelli päätyi naimakaupalla aseteollisuussukuun. vapaa-ajan itsepuolustusaseiksi. NYKYAIKAAN Heti toisen maailmansodan jälkeen Bernardelli aloitti 7,65 mm pistoolimallin valmistuksen ja hieman myöhemmin muutkin kaliiperit tulivat mukaan tuotantoon. Kaksitoimisena se olisi mennyt läpi, kuten Walther PP ja myöhempi PPK:n ja PP:n sekoitusmalli PPK/S menivät. Suomalaisittain se on siis taskuase ja amerikkalaisittain sitä vuonna 1968 maahantuontimielessä kiellettyä mallia, eli tämä yksilö on alkujaankin tehty USA:n ulkopuolisille markkinoille. Toisaalta, jos näitä aseita verrataan keskenään, niin Bernardellin eduksi on mainittava Waltherin tapainen piipun kiinnitys suoraan runkoon ilman irroitustarvetta huoltopurettaessa, mikä mahdollistaa niin teoriassa kuin käytännössäkin aseen hyvän teknisen käyntitarkkuuden, Berettan osalta on syytä huolehtia siitä, ettei piipun kiinnitys runkoon pääse väljistymään ajan mittaan. Bernardelli 60 jäi näin 4 5 pistettä vaatimuksesta rungon materiaalista riippuen. Virallisesti kyseessä oli sama tekosyy kuin nykyisinkin, eli ”rikoksiin soveltuvien” aseiden maahantuonnin rajoittaminen. 6” (152 mm). Tekniset yhtäläisyydet jäävät lähinnä piipun kiinnitykseen. Siitä miten Barnellista tuli Bernardelli ei ole tarkkaa tietoa, mutta vuodelta 1721 tunnetaan Bernardellin veljesten asetuotanto italian Gardone Val Trompian alueelta. Samanlaisia ja jopa täsmälleen samoja aseita kun sai ja saa edelleenkin tehdä USA:ssa. ITSE ASE Esittelyaseen leima ”AB” paljastaa sen olevan leimattu vuonna 1976. USA:n oikeusministeriö, tarkemmin sen Alkoholi, tupakka ja tuliasevirasto ATF määrittelivät pisterajat, millä aseen sai tuoda liittovaltioon. Asemalli eri variaatioineen on tuttu suomessakin, mutta yleensä kaliiperissa .22 lr ja pidemmällä 125 150 mm pituisella piipulla, joskin olen yksityisellä turvallisuusalalla törmännyt henkilöön, jolla oli juuri tällaisen taskuaseen ammatillinen lupa. Valintaa voi pitää vähintäänkin erikoisena, mutta aseena PP oli mukavampi kuljettaa kuin 9 mm palveluspistooli. ajoneuvoihin ja lentokoneisiin. Suurimman markkinaalueen USA:n vuoden 1968 -aselaki rajoitti aseiden maahantuontia, eikä malli 60 sellaisenaan täyttänyt maahantuonnin kriteerejä. retkeilijän aseena, käytännössä hupiammuntaan pienimuotoiseen metsästykseen paikkotilanteessa ja tietenkin mahdollisen kaksijalkaisen uhan varalta. Waltherin ja muidenkin kokoluokkansa aseiden tavoin Bernardellin yleisin kaliiperi on 7,65 mm Browning (.32 ACP), mutta varsinkin USA:ssa suositut 9 mm Short (.380 ACP) ja .22 lr -kaliiperin versiot ovat nekin yleisiä. Ase on laadukasta työtä, mutta Waltherista poiketen yksitoiminen. iskuritoimisia aseita ilman ulkoista iskuvasaraa. E s i m e r k i k s i mainittua Walther PPK.ta on tehty lisenssillä useammankin valmistajan toimesta vaihtelevin tuloksin. Waltherista ASE-lehti • 15. Syntyi malli 80, toiselta nimeltään “malli USA”, lisättiin tarkkuusmalliset kahvalevyt (5 pistettä) ja säätötähtäimet (5-10 pistettä) sekä lopulta toinen varmistin luistiin (10 pistettä), ja “prego”, tuote oli valmis USA:n markkinoille. Vuonna 1959 tilanne muuttui ja Walther PP-mallista vaikutteita saanutta iskuvasarallinen malli 60 tuli markkinoille. Idea ei ole uusi, jo 1930 -luvulla Walther PP -pistooleja valmistettiin myös .22 -kaliiperisena ja ajatuksena oli se, että .22 -kaliiperin versio hankitaan lähinnä varsinaisen palvelusaseen harjoitteluversioksi edullisemman patruunan vuoksi. Sa ko Sa ko M60 M60 muukin asetehdas, eli tuotti konepajana tarkkuutta vaativia tuotteitaan mm. Sittemmin .22 -versiot ovat olleet varsinkin USA:ssa suosittuja ns. Noin 30 vuotta sitten Bernardellin tarkkuuden myös käytännössä totesin, kirjoittaessani artikkelia Bernardellin tarkkuuspistooleista mallista AMR, joka käytännössä on malli 60, mutta tarkkuustähtäimin ja 150 mm pituisella piipulla sekä mallista 69. Bernardelli on yksi sellainen. Nämä olivat mm. Aseen ominaisuuksista, kuten painosta saa pisteen per unssi (unssi = reilut 28 grammaa) jne. Pistoolilta vaadittiin 75 pistettä ja ehdoton aseen minimipituusvaatimus on Kuvassa vasemmalta 7,65 mm Walher PPK ja .22-kaliiperiset Bernardelli M60 ja Walher PP. Nimenomaan Waltherin kohdalla on tullut vastaan poikkeuskin
Bernardelli M60 on kokoluokassa, johon nykytekniikalla ja -materiaaleista valmistetaan tehokkaampiakin aseita. Bernardellin tarkistusleimat. Toisaalta EU:ssakin on alueita, joissa tavallinen kansalainen voi saada laillisesti itsepuolustusaseekseen pienikaliiperiseen pistoolin. Asetta kokeiltiin sekalaisella erällä .22 lr patruunoita ja se toimi kaikilla patruunoilla moitteettomasti. Unique Model L ja alla Bernardelli molemmat 22 kaliiperisia. Aseen käyntikin näytti olevan tähtäinten puolesta kohdallaan ja aseen kokoon nähden sitä voi pitää tarkkana. Niissä maissa, joissa aselupia ammattikäyttöön tai itsepuolustukseen myönnetään, luvansaaja hankkii useimmiten tehokkaamman aseen, koska ase hankitaan enemmän tai vähemmän konkreettiseen tarpeeseen. Aseen huoltopurkaminen on helppoa. eurooppalaiseen tyyliin kahvan pohjassa oleva kynsisalpa. Tätä ei tunnetusti voi sanoa 100 % varmasti mistään itselataavasta .22 lr-pistoolista, se ei takaa, että muutkin Bernardellit ovat tällaisia, mutta nyt kävi näin. Unique on sikäli mielenkiintoinen ase, että siihen oli 60-luvulla tarjolla pienoiskivääriksi muunnossarja. Ei äkkiä arvaisi. Asennot ovat luontevat, ylhäällä varmistettu ja alhaalla “tuli vapaa”. Lippaan vetoisuus on nimellisesti kymmenen patruunaa, jos sen kymmenennen kikkailee suoraan piippuun, muuten lipas ei lukitu. TÄNÄÄN Aikakin on tehnyt lopulta tehtävänsä, tällaisen asetyypin markkinat ovat modernisoituneet, mikäli puhutaan isompikaliiperisista versioista. BERNARDELLI M60 NUMEROINA Kokopituus: 165 mm Piipun pituus: 90 mm Paino: 510 g (teräsrunkoisena 690g) ATF:n vaatimusluetteloa perustuen vuoden 1968 maahantuontirajoituksiin. välistä, mutta ampuu tuplaten-triplaten tehokkaampaa 9 mm Parabellum -patruunaa kuin mitä Bernardellin järeinkään, eli 9 mm Short -versio. Bernardelli huoltopurettuna.. Jos taas puhutaan nimenomaan esittelyaseesta, niin sellaisenaan kaliiperissa .22 lr se on hauska peli puhtaasti hupiluonteiseen ammuntaan. Kun kyseessä on 44 vuotta vanha, piipun osalta silti silmämääräisesti moitteeton, mutta muuten selvästi käytetty aseyksilö, tätä voi pitää aivan riittävänä havaintona. 25 metrin matkalta osumakuviot pysyivät helposti kämmenen kokoisella alueella ja tässä on mukana ampujastakin johtuva hajonta. Luvansaanti suomessa toki ei tällä perusteella onnistu eikä keräilyä lukuun ottamatta juuri muutenkaan. Luistia taakse ja rungossa vasemmalla sivulla kahvalevyn takana on painonappi, jonka painaminen mahdollistaa luistin peräpään nostamisen ylös johteiltaan ja sen jälkeen etukautta luisti pois a´la Walther PP ja moni muu. Esimerkiksi Glock G43 on lyhyempi, painoltaan kevytmetallirunkoisen ja teräsrunkoisen Bernardellin poiketen varmistin sijaitsee liipaisimen ja vasemman kahvalevyn välissä. Lähikuva purkusalvasta ja sen leikkauksesta luistissa. Lippaansalpa on ns
välistä, mutta ampuu tuplaten-triplaten tehokkaampaa 9 mm Parabellum -patruunaa kuin mitä Bernardellin järeinkään, eli 9 mm Short -versio. Luistia taakse ja rungossa vasemmalla sivulla kahvalevyn takana on painonappi, jonka painaminen mahdollistaa luistin peräpään nostamisen ylös johteiltaan ja sen jälkeen etukautta luisti pois a´la Walther PP ja moni muu. Aseen käyntikin näytti olevan tähtäinten puolesta kohdallaan ja aseen kokoon nähden sitä voi pitää tarkkana. Tätä ei tunnetusti voi sanoa 100 % varmasti mistään itselataavasta .22 lr-pistoolista, se ei takaa, että muutkin Bernardellit ovat tällaisia, mutta nyt kävi näin. ASE-lehti • 17. BERNARDELLI M60 NUMEROINA Kokopituus: 165 mm Piipun pituus: 90 mm Paino: 510 g (teräsrunkoisena 690g) ATF:n vaatimusluetteloa perustuen vuoden 1968 maahantuontirajoituksiin. Toisaalta EU:ssakin on alueita, joissa tavallinen kansalainen voi saada laillisesti itsepuolustusaseekseen pienikaliiperiseen pistoolin. TÄNÄÄN Aikakin on tehnyt lopulta tehtävänsä, tällaisen asetyypin markkinat ovat modernisoituneet, mikäli puhutaan isompikaliiperisista versioista. Unique on sikäli mielenkiintoinen ase, että siihen oli 60-luvulla tarjolla pienoiskivääriksi muunnossarja. Esimerkiksi Glock G43 on lyhyempi, painoltaan kevytmetallirunkoisen ja teräsrunkoisen Bernardellin poiketen varmistin sijaitsee liipaisimen ja vasemman kahvalevyn välissä. Bernardellin tarkistusleimat. Bernardelli huoltopurettuna. Asennot ovat luontevat, ylhäällä varmistettu ja alhaalla “tuli vapaa”. Lähikuva purkusalvasta ja sen leikkauksesta luistissa. eurooppalaiseen tyyliin kahvan pohjassa oleva kynsisalpa. Aseen huoltopurkaminen on helppoa. Unique Model L ja alla Bernardelli molemmat 22 kaliiperisia. Bernardelli M60 on kokoluokassa, johon nykytekniikalla ja -materiaaleista valmistetaan tehokkaampiakin aseita. 25 metrin matkalta osumakuviot pysyivät helposti kämmenen kokoisella alueella ja tässä on mukana ampujastakin johtuva hajonta. Niissä maissa, joissa aselupia ammattikäyttöön tai itsepuolustukseen myönnetään, luvansaaja hankkii useimmiten tehokkaamman aseen, koska ase hankitaan enemmän tai vähemmän konkreettiseen tarpeeseen. Luvansaanti suomessa toki ei tällä perusteella onnistu eikä keräilyä lukuun ottamatta juuri muutenkaan. Lippaan vetoisuus on nimellisesti kymmenen patruunaa, jos sen kymmenennen kikkailee suoraan piippuun, muuten lipas ei lukitu. Jos taas puhutaan nimenomaan esittelyaseesta, niin sellaisenaan kaliiperissa .22 lr se on hauska peli puhtaasti hupiluonteiseen ammuntaan. Kun kyseessä on 44 vuotta vanha, piipun osalta silti silmämääräisesti moitteeton, mutta muuten selvästi käytetty aseyksilö, tätä voi pitää aivan riittävänä havaintona. Asetta kokeiltiin sekalaisella erällä .22 lr patruunoita ja se toimi kaikilla patruunoilla moitteettomasti. Ei äkkiä arvaisi. Lippaansalpa on ns
TULOKSET TULOKSET SAHS SAHS MESTARUUDET MESTARUUDET 2020 2020 TEKSTI: PASI KESÄNIEMI KUVAT: ESA SALLDÉN 50M NALLILUKKOKIVÄÄRI VETTERLI 1 Hannu Rantala SaSa 55 2 Pekka Häyrinen SaSa 49 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 1 Janne Vähätalo SAHS 6 2 Kalervo Juhola SAHS 2 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 1 Arto Nurminen GMKS 90 2 Matti Perttilä SAHS 84 3 Kalervo Juhola SAHS 82 25M SOTILASPISTOOLI 1 Panu Saikkonen SAHS 89 2 Pasi Kesäniemi SAHS 85 3 Ari Hämäläinen SAHS 78 aa 4 Matti Perttilä SAHS 78 bb 5 Rauno Kivijärvi SAHS 70 6 Antti Laitinen SAHS 64 7 Esa Salldén SAHS 50 8 Vilho Laakso SAHS 50 9 Kari Kivijärvi VamRes 37 10 Reijo Huhta SAHS 29 11 Antero Innamaa LAS 19 12 Kalle Seppälä SAHS 11 a) 2 x 10 b) 1 x 10 a) 2 x 10 b) 1 x 10 25M TASKUASE 1 Panu Saikkonen SAHS 78 2 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Matti Perttilä SAHS 44 4 Lumi Saikkonen 43 5 Rauno Kivijärvi SAHS 42 6 Esa Salldén SAHS 38 7 Vilho Laakso SAHS 36 8 Kari Kivijärvi VamRes 35 9 Kalle Seppälä SAHS 15 10 Jussi Oksanen 8 100M SOTILASKIVÄÄRI 50 VUOTTA 1 Kalervo Juhola SAHS 97 * 2 Antti Laitinen SAHS 86 3 Tenho Kellokangas Helres 84 4 Tapani Tiira 75 5 Pentti Tiira 73 6 Panu Saikkonen SAHS 71 7 Kalle Seppälä SAHS 69 8 Vilho Laakso SAHS 65 9 Lumi Saikkonen 58 ** SAHS ennätys SAHS ennätys 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 1 Ville Rita 92 2 Kalervo Juhola SAHS 87 3 Arto Nurminen GMKS 84 4 Antti Laitinen SAHS 81 5 Pasi Kesäniemi SAHS 81 6 Tenho Kellokangas HelRes 75 7 Panu Saikkonen SAHS 75 8 Reijo Huhta SAHS 45 9 Antero Innamaa LAS 9 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 40 2 Kalervo Juhola SAHS 27 3 Kari Kivijärvi VamRes 17 4 Vilho Laakso SAHS 10 5 Jussi Oksanen 100M SOTILASKIVÄÄRI 100 VUOTTA 1 Kalervo Juhola SAHS 92 2 Arto Nurminen GMKS 88 3 Tenho Kellokangas HelRes 87 4 Rauno Kivijärvi SAHS 79 5 Matti Perttilä SAHS 78 6 Tapani Tiira 76 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Panu Saikkonen. Kilpailu oli jälleen kerran tiukkaa ja seuran ennätystäkin parannettiin 50-vuotiaassa sadan metrin sotilaskiväärissä. Suomen Asehistoriallisen seuran kilpailut ammuttiin 2.8.2020 Seppälän ampumaradalla Kalvolassa. Kilpailijoiden määrä per erä oli sopivasti puolet radan kapasiteetista, jolloin voitiin miehittää joka toinen ampumapaikka. Toisaalta välillä kasa oli hyvä, mutta väärässä kohtaa pisteiden napsimisen kannalta. Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Panu Saikkonen. Jokaiselle jäi reilusti omaa tilaa. HISTORIALLISTEN HISTORIALLISTEN ASEIDEN ASEIDEN AMPUMAAMPUMAKILPAILUT KILPAILUT 18 • ASE-lehti. Ampumakilpailutkin olivat pitkään vaakalaudalla, mutta muun urheilutoiminnan käynnistyessä ja ratojen avautuessa kilpailut päätettiin pitää aikataulun mukaisesti elokuun alussa. Muissakin lajeissa tehtiin hyviä tuloksia. Tämä on ihailtavaa vastuullisuutta tässä vaikeassa tilanteessa. Kaikissa lajeissa ei kilpaillut SAHS:n jäseniä. 25M SOTILASPISTOOLI 25M SOTILASPISTOOLI 1 Panu Saikkonen 1 Panu Saikkonen 2 Pasi Kesäniemi 2 Pasi Kesäniemi 3 Ari Hämäläinen 3 Ari Hämäläinen 25M TASKUASE 25M TASKUASE 1 Panu Saikkonen 1 Panu Saikkonen 2 Ari Hämäläinen 2 Ari Hämäläinen 3 Matti Perttilä 3 Matti Perttilä 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 1 Matti Perttilä 1 Matti Perttilä 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Rauno Kivijärvi 2 Rauno Kivijärvi 3 Matti Perttilä 3 Matti Perttilä 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Antti Laitinen 2 Antti Laitinen 3 Panu Saikkonen 3 Panu Saikkonen 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Antti Laitinen 2 Antti Laitinen 3 Pasi Kesäniemi 3 Pasi Kesäniemi 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi 1 Rauno Kivijärvi 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 3 Vilho Laakso 3 Vilho Laakso 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 1 Janne Vähätalo 1 Janne Vähätalo 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola Vaikea kevät ja alkukesä aiheuttivat muutoksia myös SAHS:n toiminnassa. Kilpailupäivän aamunakin tuli vielä kahdeksan peruutusta kilpailijoihin ja toimitsijoiden riveihin. Korona tai harjoittelumahdollisuuksien puute verotti ennakkoonilmoittautuneiden määrää. Toisaalta ohjeistus oli, ettei sairaana saa tulla kilpailuihin ja muutama ilmoittikin, että lähipiirissä on pieni mahdollisuus ja jäivät varotoimena pois. Uusi ennätys on nyt 97 pistettä. Kaikissa lajeissa ei kilpaillut SAHS:n jäseniä
TULOKSET TULOKSET SAHS SAHS MESTARUUDET MESTARUUDET 2020 2020 TEKSTI: PASI KESÄNIEMI KUVAT: ESA SALLDÉN 50M NALLILUKKOKIVÄÄRI VETTERLI 1 Hannu Rantala SaSa 55 2 Pekka Häyrinen SaSa 49 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 1 Janne Vähätalo SAHS 6 2 Kalervo Juhola SAHS 2 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 1 Arto Nurminen GMKS 90 2 Matti Perttilä SAHS 84 3 Kalervo Juhola SAHS 82 25M SOTILASPISTOOLI 1 Panu Saikkonen SAHS 89 2 Pasi Kesäniemi SAHS 85 3 Ari Hämäläinen SAHS 78 aa 4 Matti Perttilä SAHS 78 bb 5 Rauno Kivijärvi SAHS 70 6 Antti Laitinen SAHS 64 7 Esa Salldén SAHS 50 8 Vilho Laakso SAHS 50 9 Kari Kivijärvi VamRes 37 10 Reijo Huhta SAHS 29 11 Antero Innamaa LAS 19 12 Kalle Seppälä SAHS 11 a) 2 x 10 b) 1 x 10 a) 2 x 10 b) 1 x 10 25M TASKUASE 1 Panu Saikkonen SAHS 78 2 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Matti Perttilä SAHS 44 4 Lumi Saikkonen 43 5 Rauno Kivijärvi SAHS 42 6 Esa Salldén SAHS 38 7 Vilho Laakso SAHS 36 8 Kari Kivijärvi VamRes 35 9 Kalle Seppälä SAHS 15 10 Jussi Oksanen 8 100M SOTILASKIVÄÄRI 50 VUOTTA 1 Kalervo Juhola SAHS 97 * 2 Antti Laitinen SAHS 86 3 Tenho Kellokangas Helres 84 4 Tapani Tiira 75 5 Pentti Tiira 73 6 Panu Saikkonen SAHS 71 7 Kalle Seppälä SAHS 69 8 Vilho Laakso SAHS 65 9 Lumi Saikkonen 58 ** SAHS ennätys SAHS ennätys 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 1 Ville Rita 92 2 Kalervo Juhola SAHS 87 3 Arto Nurminen GMKS 84 4 Antti Laitinen SAHS 81 5 Pasi Kesäniemi SAHS 81 6 Tenho Kellokangas HelRes 75 7 Panu Saikkonen SAHS 75 8 Reijo Huhta SAHS 45 9 Antero Innamaa LAS 9 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 40 2 Kalervo Juhola SAHS 27 3 Kari Kivijärvi VamRes 17 4 Vilho Laakso SAHS 10 5 Jussi Oksanen 100M SOTILASKIVÄÄRI 100 VUOTTA 1 Kalervo Juhola SAHS 92 2 Arto Nurminen GMKS 88 3 Tenho Kellokangas HelRes 87 4 Rauno Kivijärvi SAHS 79 5 Matti Perttilä SAHS 78 6 Tapani Tiira 76 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Panu Saikkonen. Uusi ennätys on nyt 97 pistettä. HISTORIALLISTEN HISTORIALLISTEN ASEIDEN ASEIDEN AMPUMAAMPUMAKILPAILUT KILPAILUT ASE-lehti • 19. Korona tai harjoittelumahdollisuuksien puute verotti ennakkoonilmoittautuneiden määrää. Toisaalta välillä kasa oli hyvä, mutta väärässä kohtaa pisteiden napsimisen kannalta. Kaikissa lajeissa ei kilpaillut SAHS:n jäseniä. Muissakin lajeissa tehtiin hyviä tuloksia. Jokaiselle jäi reilusti omaa tilaa. Ampumakilpailutkin olivat pitkään vaakalaudalla, mutta muun urheilutoiminnan käynnistyessä ja ratojen avautuessa kilpailut päätettiin pitää aikataulun mukaisesti elokuun alussa. Tämä on ihailtavaa vastuullisuutta tässä vaikeassa tilanteessa. Kilpailijoiden määrä per erä oli sopivasti puolet radan kapasiteetista, jolloin voitiin miehittää joka toinen ampumapaikka. 25M SOTILASPISTOOLI 25M SOTILASPISTOOLI 1 Panu Saikkonen 1 Panu Saikkonen 2 Pasi Kesäniemi 2 Pasi Kesäniemi 3 Ari Hämäläinen 3 Ari Hämäläinen 25M TASKUASE 25M TASKUASE 1 Panu Saikkonen 1 Panu Saikkonen 2 Ari Hämäläinen 2 Ari Hämäläinen 3 Matti Perttilä 3 Matti Perttilä 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 1 Matti Perttilä 1 Matti Perttilä 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Rauno Kivijärvi 2 Rauno Kivijärvi 3 Matti Perttilä 3 Matti Perttilä 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Antti Laitinen 2 Antti Laitinen 3 Panu Saikkonen 3 Panu Saikkonen 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Antti Laitinen 2 Antti Laitinen 3 Pasi Kesäniemi 3 Pasi Kesäniemi 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi 1 Rauno Kivijärvi 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 3 Vilho Laakso 3 Vilho Laakso 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 1 Janne Vähätalo 1 Janne Vähätalo 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola Vaikea kevät ja alkukesä aiheuttivat muutoksia myös SAHS:n toiminnassa. Toisaalta ohjeistus oli, ettei sairaana saa tulla kilpailuihin ja muutama ilmoittikin, että lähipiirissä on pieni mahdollisuus ja jäivät varotoimena pois. Suomen Asehistoriallisen seuran kilpailut ammuttiin 2.8.2020 Seppälän ampumaradalla Kalvolassa. Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Panu Saikkonen. Kaikissa lajeissa ei kilpaillut SAHS:n jäseniä. Kilpailu oli jälleen kerran tiukkaa ja seuran ennätystäkin parannettiin 50-vuotiaassa sadan metrin sotilaskiväärissä. Kilpailupäivän aamunakin tuli vielä kahdeksan peruutusta kilpailijoihin ja toimitsijoiden riveihin
Vuonna 1993 (on siitä jo aikaa!) testaamani Steyr SSG-P teki tuolloin lapualaisilla sadalta metriltä keskiarvo-osumakuvion 28,3 mm / 6 x 5 ls. Huomiota herättää, että vaipan kyljet ovat täysin sileät, esimerkiksi Lapuan vaimenninpatruunoissaan piippukitkan pienentämiseksi / tasaamiseksi käyttämiä uria siinä siis ei ole. Hjorth Ab:ltä. Ase Utran vaimennuskyky on yleensäkin hyvä ja subsonicpatruunoita käytettäessä tämä vain korostuu. Usein tarkkuus onkin vaatimaton, joskus luoteja on jäänyt panokseen nähden pitkään piippuun ja huojuva luoti on tuhonnut vaimentimia. Vertailupatruunaksi saatiin Nammo Lapua Oy:n lataamia subsoniceja, luotina 200 gr / 13,0 g painoinen B416, joka periaatteessa on lisäuritettu versio legendaarisesta 30-luvulla epäsuoraan kk-tulitukseen suunnitellusta D166-luodista. Lapua on ladannut näitä jo 30+ vuotta, mutta patruunakaapistani löytyneet tuon ikäiset patruunat tuomittiin keräilykappaleiksi ja nyt saatiin Lapualta käyttöön täysin uusia. Lisäksi luotien äärimmäisen kaareva lentorata asettaa haasteensa ampumaetäisyyden arviointiin. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN pikatestissä: pikatestissä: Vaimenninpatruunoiden ongelmia ovat piippukitkasta johtuva lähtönopeuksien vaihtelu ja tyypillisiin 1/11”1/12” rihlannousuihin nähden raskaista luodeista johtuva luotien huono stabiliteetti. Sinänsä tämä on mielenkiintoista, sillä PPU oli reilut 10 m/s nopeampi ja olisi voinut olettaa sen olevan äänekkäämpikin, mutta niin kuin useimmiten asetekniikassa, oletuksilla ei ole paljon arvoa, vain mittauksilla. 20 • ASE-lehti. Purettu PPU:n patruuna kertoo panokseksi 0,58 g, millä perusteella lehtiruuti on palonopeudeltaan Vihtavuoren nopeimpien N300-sarjalaisten tasoa. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään joka pojan ”plug & play” patruuna, vaan ampujan tulee ymmärtää patruunan rajoitukset ja vaatimukset käytölle. Melun suhteen patruunat olivat tasaväkiset, molempia voi vaimentimen kera ampua ilman kuulonsuojaimiakin. .308 WIN SUBSONIC –PATRUUNAT PPU JA LAPUA PPU purettuna. Äänenvaimentimien yleistyminen maailmalla, Suomeen nähden jälkijunassa, on johtanut siihen, että kiinnostus vaimennettavuudeltaan parhaisiin eli äänen nopeutta (noin 343 m/s, olosuhteista riippuen) hitaampiin patruunoihin on noussut ja tämä puolestaan on johtanut parantuneeseen kaupalliseen tarjontaan. Puretun patruunan sisältä paljastuu 0,58 g annos hiutaleruutia, kokovaippainen luoti painaa 200 gr / 12,96 g. Koeammuntaa varten lainattiin muovitukkinen ruostumaton Tikka T3 -kivääri, hyvin tyypillinen metsästysase siis. Lapuan patruuna oli reilut neljä desibeliä voimakasäänisempi, minkä korva jo huomaa. Yksi uusimpia on serbialaisen Prvi Partizan Uzicen (PPU) valmistamaan Subsonic Line -tuotelinjaan kuuluva .308 Winchester -kaliiperinen versio, jota saatiin kokeiltavaksi maahantuojalta Oy K
Vuonna 1993 (on siitä jo aikaa!) testaamani Steyr SSG-P teki tuolloin lapualaisilla sadalta metriltä keskiarvo-osumakuvion 28,3 mm / 6 x 5 ls. Purettu PPU:n patruuna kertoo panokseksi 0,58 g, millä perusteella lehtiruuti on palonopeudeltaan Vihtavuoren nopeimpien N300-sarjalaisten tasoa. Lapuan patruuna oli reilut neljä desibeliä voimakasäänisempi, minkä korva jo huomaa. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN pikatestissä: pikatestissä: Vaimenninpatruunoiden ongelmia ovat piippukitkasta johtuva lähtönopeuksien vaihtelu ja tyypillisiin 1/11”1/12” rihlannousuihin nähden raskaista luodeista johtuva luotien huono stabiliteetti. Ase Utran vaimennuskyky on yleensäkin hyvä ja subsonicpatruunoita käytettäessä tämä vain korostuu. Sinänsä tämä on mielenkiintoista, sillä PPU oli reilut 10 m/s nopeampi ja olisi voinut olettaa sen olevan äänekkäämpikin, mutta niin kuin useimmiten asetekniikassa, oletuksilla ei ole paljon arvoa, vain mittauksilla. ASE-lehti • 21. Hjorth Ab:ltä. Melun suhteen patruunat olivat tasaväkiset, molempia voi vaimentimen kera ampua ilman kuulonsuojaimiakin. Koeammuntaa varten lainattiin muovitukkinen ruostumaton Tikka T3 -kivääri, hyvin tyypillinen metsästysase siis. Lisäksi luotien äärimmäisen kaareva lentorata asettaa haasteensa ampumaetäisyyden arviointiin. Vertailupatruunaksi saatiin Nammo Lapua Oy:n lataamia subsoniceja, luotina 200 gr / 13,0 g painoinen B416, joka periaatteessa on lisäuritettu versio legendaarisesta 30-luvulla epäsuoraan kk-tulitukseen suunnitellusta D166-luodista. Lapua on ladannut näitä jo 30+ vuotta, mutta patruunakaapistani löytyneet tuon ikäiset patruunat tuomittiin keräilykappaleiksi ja nyt saatiin Lapualta käyttöön täysin uusia. Usein tarkkuus onkin vaatimaton, joskus luoteja on jäänyt panokseen nähden pitkään piippuun ja huojuva luoti on tuhonnut vaimentimia. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään joka pojan ”plug & play” patruuna, vaan ampujan tulee ymmärtää patruunan rajoitukset ja vaatimukset käytölle. Huomiota herättää, että vaipan kyljet ovat täysin sileät, esimerkiksi Lapuan vaimenninpatruunoissaan piippukitkan pienentämiseksi / tasaamiseksi käyttämiä uria siinä siis ei ole. Yksi uusimpia on serbialaisen Prvi Partizan Uzicen (PPU) valmistamaan Subsonic Line -tuotelinjaan kuuluva .308 Winchester -kaliiperinen versio, jota saatiin kokeiltavaksi maahantuojalta Oy K. Äänenvaimentimien yleistyminen maailmalla, Suomeen nähden jälkijunassa, on johtanut siihen, että kiinnostus vaimennettavuudeltaan parhaisiin eli äänen nopeutta (noin 343 m/s, olosuhteista riippuen) hitaampiin patruunoihin on noussut ja tämä puolestaan on johtanut parantuneeseen kaupalliseen tarjontaan. .308 WIN SUBSONIC –PATRUUNAT PPU JA LAPUA PPU purettuna. Puretun patruunan sisältä paljastuu 0,58 g annos hiutaleruutia, kokovaippainen luoti painaa 200 gr / 12,96 g
Ennen mittauksia tarkistettiin ilman vaimenninta ampuen lähtövirhepahvista (@ 5 m), että luodit eivät piipusta tullessaan huojuneet vaimentimen vaarantavassa määrin. Vaimenninpatruunan luoti voi alkaa hidastua jo piippuaikana (laskenta @ Brömel QuickLoad). 22 • ASE-lehti. Vertailu luodin ja iskemäjäljen välillä kertoo luodin vinon asennon osumishetkellä. Tässä kohtaa on molempien patruunoiden osalta jälleen todettava, että käyttäjän vastuu on normaalia suurempi. Tylpemmän muotonsa ansiosta lapualainen on lyhyempi, mikä vaimenninluodissa on etu, sillä luoti (periaatteessa) sietää loivemman rihlauksen, minkä myös tämä testi vahvisti. Sataan metriin osumakuvion pitäisi kasva periaatteessa lentoaikojen suhteessa 0,322 s / 0,159 s eli hiukan päälle kaksinkertaisiksi, viidellä laukauksella kolmen laukauksen kuvio yleensä kasvaa noin 1,5-kertaiseksi, joten keskiarvona voisi odottaa noin 18*2*1,5 = 54 mm kuviota sadalta metriltä viidellä laukauksella; Lapuan datalehden mukaan 10 ls @ 100 m keskiarvokuvio on alle 60 mm, joten kartalla oltiin. Lapuan patruunoiden pakkauksessa ei nykyisin mainita sen paremmin tarvittavaa rihlannousua kuin maksimipiipunpituuttakaan, jotka löytyivät vanhasta askista. Lyijyttömyytensä takia pitkät massiiviluodit ja subsonicit molemmat vaativat jyrkkää rihlausta, joten läjäampujien pelkäämä ”ylistabilointi” painunee taka-alalle ja painavimmat / pisimmät / Patruunoiden lentorata on käytännössä identtinen, lumipallomainen, mikä asettaa suuret vaatimukset ampumaetäisyyden tietämiselle; 10 cm maalille optimoitu 77 metrin kohdistusetäisyys johtaa siihen, että jo 89 metrin kohdalla luoti poistuu 10 cm putkesta. Lapualaisetkin ovat muuttuneet 30 vuodessa, nykyinen vasemmalla: sininen kantalakkaus on nyt tummempi, luodin keskivyössä on pitkittäisuritus ja ruutilaatu (nyt 0,58 g jotain vs. • VAROITUS: pidemmissä piipuissa luoti voi jäädä piippuun” Henkilökohtaisesti näkisin nuo tekstit mielelläni myös rasian kyljessä, sehän on mukana itse ampumatilanteessakin. Suurin ero onkin piippukitkassa, mikä voi näkyä lähtönopeusvaihtelussa. Ensimmäinen testi oli äänenpaineen eli melun mittaus MIL-STD-1474C:n mukaan, jolloin mikrofoni on metrin päässä luodin ulostuloaukon sivulla ja 1,5 m maanpinnasta. Mitään ihmeellistä ei pahvista millään patruunalaaduista paljastunut, reiät olivat tasaisen pyöreitä ja niinpä vaimennin asennettiin paikalleen. Patruunan (jälkikäteen saatu) datalehti kertoo kuitenkin, että • ”Rihlauksen nousu 200250 mm / 8-10 in” • “HUOMAUTUS: patruuna on tarkoitettu kivääreihin, joissa on 300-450 mm piippu. Todettakoon vielä, että useimmissa tapauksissa vaimenninpatruunan sisäballistiikan kannalta 300 mm olisi täysin riittävä piipunpituus; ruuti ehtii palaa täysin, eikä luoti vielä ala hidastua. Tarkkuuden osalta Lapuan uusilla patruunoilla reiät olivat tasaisen pyöreitä ja osumakuviot – ampujan tehdessä osansa, erityisesti jälkipidon – kauniita ja pieniä. ennen 0,60 g kait N340?) on selvästikin vaihtunut. Ulkoballistiikassa ei näillä ampumaetäisyyksillä käytännössä ole eroja, uria tai ei. Itse en ole koskaan ymmärtänyt aseenvalmistajien halua tehdä rihlauksesta loivin mahdollinen, itse kannatan vanhaa periaatetta, että tiukempi on parempi. Parhaassa kuviossa kolme luotia teki yhden yhtenäisen reiän. Vasemmalla uritettu Lapua B416 (ballistinen kerroin C1 = 0,389), oikealla sileäkylkinen PPU B-658 (C1 = 0,420)
Vertailu luodin ja iskemäjäljen välillä kertoo luodin vinon asennon osumishetkellä. Tarkkuuden osalta Lapuan uusilla patruunoilla reiät olivat tasaisen pyöreitä ja osumakuviot – ampujan tehdessä osansa, erityisesti jälkipidon – kauniita ja pieniä. Lapualaisetkin ovat muuttuneet 30 vuodessa, nykyinen vasemmalla: sininen kantalakkaus on nyt tummempi, luodin keskivyössä on pitkittäisuritus ja ruutilaatu (nyt 0,58 g jotain vs. Lapuan patruunoiden pakkauksessa ei nykyisin mainita sen paremmin tarvittavaa rihlannousua kuin maksimipiipunpituuttakaan, jotka löytyivät vanhasta askista. Mitään ihmeellistä ei pahvista millään patruunalaaduista paljastunut, reiät olivat tasaisen pyöreitä ja niinpä vaimennin asennettiin paikalleen. Parhaassa kuviossa kolme luotia teki yhden yhtenäisen reiän. Vasemmalla uritettu Lapua B416 (ballistinen kerroin C1 = 0,389), oikealla sileäkylkinen PPU B-658 (C1 = 0,420). • VAROITUS: pidemmissä piipuissa luoti voi jäädä piippuun” Henkilökohtaisesti näkisin nuo tekstit mielelläni myös rasian kyljessä, sehän on mukana itse ampumatilanteessakin. Todettakoon vielä, että useimmissa tapauksissa vaimenninpatruunan sisäballistiikan kannalta 300 mm olisi täysin riittävä piipunpituus; ruuti ehtii palaa täysin, eikä luoti vielä ala hidastua. ennen 0,60 g kait N340?) on selvästikin vaihtunut. Ensimmäinen testi oli äänenpaineen eli melun mittaus MIL-STD-1474C:n mukaan, jolloin mikrofoni on metrin päässä luodin ulostuloaukon sivulla ja 1,5 m maanpinnasta. Itse en ole koskaan ymmärtänyt aseenvalmistajien halua tehdä rihlauksesta loivin mahdollinen, itse kannatan vanhaa periaatetta, että tiukempi on parempi. Ennen mittauksia tarkistettiin ilman vaimenninta ampuen lähtövirhepahvista (@ 5 m), että luodit eivät piipusta tullessaan huojuneet vaimentimen vaarantavassa määrin. Sataan metriin osumakuvion pitäisi kasva periaatteessa lentoaikojen suhteessa 0,322 s / 0,159 s eli hiukan päälle kaksinkertaisiksi, viidellä laukauksella kolmen laukauksen kuvio yleensä kasvaa noin 1,5-kertaiseksi, joten keskiarvona voisi odottaa noin 18*2*1,5 = 54 mm kuviota sadalta metriltä viidellä laukauksella; Lapuan datalehden mukaan 10 ls @ 100 m keskiarvokuvio on alle 60 mm, joten kartalla oltiin. Tylpemmän muotonsa ansiosta lapualainen on lyhyempi, mikä vaimenninluodissa on etu, sillä luoti (periaatteessa) sietää loivemman rihlauksen, minkä myös tämä testi vahvisti. ASE-lehti • 23. Tässä kohtaa on molempien patruunoiden osalta jälleen todettava, että käyttäjän vastuu on normaalia suurempi. Lyijyttömyytensä takia pitkät massiiviluodit ja subsonicit molemmat vaativat jyrkkää rihlausta, joten läjäampujien pelkäämä ”ylistabilointi” painunee taka-alalle ja painavimmat / pisimmät / Patruunoiden lentorata on käytännössä identtinen, lumipallomainen, mikä asettaa suuret vaatimukset ampumaetäisyyden tietämiselle; 10 cm maalille optimoitu 77 metrin kohdistusetäisyys johtaa siihen, että jo 89 metrin kohdalla luoti poistuu 10 cm putkesta. Patruunan (jälkikäteen saatu) datalehti kertoo kuitenkin, että • ”Rihlauksen nousu 200250 mm / 8-10 in” • “HUOMAUTUS: patruuna on tarkoitettu kivääreihin, joissa on 300-450 mm piippu. Ulkoballistiikassa ei näillä ampumaetäisyyksillä käytännössä ole eroja, uria tai ei. Vaimenninpatruunan luoti voi alkaa hidastua jo piippuaikana (laskenta @ Brömel QuickLoad). Suurin ero onkin piippukitkassa, mikä voi näkyä lähtönopeusvaihtelussa
Itsekin olin, aikoinaan, mutta enpä muistanut kuin jälkikäteen muistutettuna. hitaimmatkin luodit sietävä rihlaus tullee vakioksi. Kokeilemaan siis muutkin, itse ladaten tai nyt myös patruunat kaupan hyllyltä ostaen! LÄHTEET PPU:n kotisivut https://www.prvipartizan.com/download/PPU_2018.pdf Lapuan kotisivut https://www.lapua.com/cartridges/308-winchester/ eränkäynnin erikoissivusto WWW.ASELEHTI.FI 24 • ASE-lehti. Ampumaetäisyytenä tuo on lyhyt, mutta subsoniceille realistinen. Vaimentimessa ei kuitenkaan ollut todettavissa iskettymäjälkiä, joten luodit kyllä tulivat ulos riittävän stabiileina, mutta stabiliteetti loppui matkan varrella. PPU:n patruunarasiassa tai kotisivuilla ei ole mitään mainintaa tarvittavasta rihlannoususta, mutta Hjorthin kauppiashinnastossa asia (1/8”) on mainittu, joten periaatteessa jokaisen näitä myyvän pitäisi olla tietoinen asiasta. Hyvä puoli asiassa on, että normikäyttäjän tilanne tuli simuloitua; jyrkkänousuiset aseet ovat harvinaisuus, yleensä erikseen teetettyjä ja omakin on kaliiperissa .308”x39, eikä siitä siten ollut koeaseeksi. Käytettävissä olleiden patruunoiden pienestä määrästä johtuen tarkkuuskokeet ammuttiin vain kolmen laukauksen kuvioina 50 metrin ulkoradalla hyvää ampumapöytää ja tukipusseja apuna käyttäen. Kiväärin vaimenninpatruunoiden osalta pitääkin ymmärtää, että jokainen aseyksilö ja jokainen patruunalaatu ja jopa patruunaerä ovat omanlaisiaan. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Lisäksi mukaan tulee olosuhteiden vaikutus, erityisesti pakkanen vaikuttaa ruudin palamiseen, lentorataan ja äänen nopeuteen. Kun rihlaus on luodille liian loiva, käy näin: luoti lentää vinossa ja tuloksena on roiskaisu ”avaimenreikiä”. Lopullista totuutta jonkin patruunan soveltuvuudesta omaan aseeseen siis ei saa tästä jutusta, eikä edes netin ihmemaailmasta, vaan kyllä jokaisen on selvittävä asia ihan itse ja juurikin omalla aseellaan. Koeammunta menossa. Koeammunnan tulokset • Koease Tikka T3 + tähtäinkiikari MSW 6x42 • ampumaetäisyys 50 m • 5 x 3 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m • vaimennin Ase Utra SL7 • melunmittaus B&K 2209 & 4938 & 4231 Lapua Subsonic #4317340 200 gr 13 g B416 FMJBT PPU Subsonic Line #A-662 200 gr 12,96 g B-658 FMJBT Suurin nopeus m/s 329 332 Pienin nopeus m/s 305 315 Kokonaishajonta m/s 24 17 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 312,3 (325 @ 410) 323,9 (320 @ 400) Keskihajonta m/s 7,4 3,8 Keskiarvoenergia J 634 682 Pienin osumakuvio mm 7 20 Suurin osumakuvio mm 25 75 Keskiarvo-osumakuvio mm 18,0 53,0 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 1,00 2,94 Osumakuvioiden keskihajonta mm 8,9 21,4 Äänenpainetaso dB(C) ilman vaimenninta, keskiarvo 155,0 154,0 Äänenpainetaso dB(C) vaimentimella, keskiarvo 129,4 125,0 Nettovaimennus dB(C), keskiarvo 25,6 29,0 Huomautuksia ei huojuntaa @ 50 m huojuntaa @ 50 m Olosuhteet: • lämpötila 12° C • suhteellinen kosteus 50 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä Vanha lapualainen huojui, varsinkin kuvassa vasemmanpuoleinen PPU:n osalta tuli selväksi, että Tikassa käytetty 1/11” rihlaus oli tälle luodille liian loiva ja luoti alkoi huojua matkalla, tuloksena lähes luodin profiilin mallisia luodinreikiä, eikä varsinaisista osumakuvioista voinut puhua. Itse olen ladannut ensimmäiset .308-subsonicit vuonna 1985 ja vieläkin on opittavaa ja kokeiltavaa. Tässä Tikassa Lapuan patruunat olivat täysin ylivoimaisia, mutta jossain toisessa aseessa tilanne voi olla täysin erilainen
Itsekin olin, aikoinaan, mutta enpä muistanut kuin jälkikäteen muistutettuna. Koeammunta menossa. Lisäksi mukaan tulee olosuhteiden vaikutus, erityisesti pakkanen vaikuttaa ruudin palamiseen, lentorataan ja äänen nopeuteen. Vaimentimessa ei kuitenkaan ollut todettavissa iskettymäjälkiä, joten luodit kyllä tulivat ulos riittävän stabiileina, mutta stabiliteetti loppui matkan varrella. PPU:n patruunarasiassa tai kotisivuilla ei ole mitään mainintaa tarvittavasta rihlannoususta, mutta Hjorthin kauppiashinnastossa asia (1/8”) on mainittu, joten periaatteessa jokaisen näitä myyvän pitäisi olla tietoinen asiasta. Käytettävissä olleiden patruunoiden pienestä määrästä johtuen tarkkuuskokeet ammuttiin vain kolmen laukauksen kuvioina 50 metrin ulkoradalla hyvää ampumapöytää ja tukipusseja apuna käyttäen. Lopullista totuutta jonkin patruunan soveltuvuudesta omaan aseeseen siis ei saa tästä jutusta, eikä edes netin ihmemaailmasta, vaan kyllä jokaisen on selvittävä asia ihan itse ja juurikin omalla aseellaan. hitaimmatkin luodit sietävä rihlaus tullee vakioksi. Kun rihlaus on luodille liian loiva, käy näin: luoti lentää vinossa ja tuloksena on roiskaisu ”avaimenreikiä”. Itse olen ladannut ensimmäiset .308-subsonicit vuonna 1985 ja vieläkin on opittavaa ja kokeiltavaa. Ampumaetäisyytenä tuo on lyhyt, mutta subsoniceille realistinen. Koeammunnan tulokset • Koease Tikka T3 + tähtäinkiikari MSW 6x42 • ampumaetäisyys 50 m • 5 x 3 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m • vaimennin Ase Utra SL7 • melunmittaus B&K 2209 & 4938 & 4231 Lapua Subsonic #4317340 200 gr 13 g B416 FMJBT PPU Subsonic Line #A-662 200 gr 12,96 g B-658 FMJBT Suurin nopeus m/s 329 332 Pienin nopeus m/s 305 315 Kokonaishajonta m/s 24 17 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 312,3 (325 @ 410) 323,9 (320 @ 400) Keskihajonta m/s 7,4 3,8 Keskiarvoenergia J 634 682 Pienin osumakuvio mm 7 20 Suurin osumakuvio mm 25 75 Keskiarvo-osumakuvio mm 18,0 53,0 Suhteellinen keskiarvotarkkuus 1,00 2,94 Osumakuvioiden keskihajonta mm 8,9 21,4 Äänenpainetaso dB(C) ilman vaimenninta, keskiarvo 155,0 154,0 Äänenpainetaso dB(C) vaimentimella, keskiarvo 129,4 125,0 Nettovaimennus dB(C), keskiarvo 25,6 29,0 Huomautuksia ei huojuntaa @ 50 m huojuntaa @ 50 m Olosuhteet: • lämpötila 12° C • suhteellinen kosteus 50 % • ilmanpaine 1013 hPa • tyyntä Vanha lapualainen huojui, varsinkin kuvassa vasemmanpuoleinen PPU:n osalta tuli selväksi, että Tikassa käytetty 1/11” rihlaus oli tälle luodille liian loiva ja luoti alkoi huojua matkalla, tuloksena lähes luodin profiilin mallisia luodinreikiä, eikä varsinaisista osumakuvioista voinut puhua. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Kokeilemaan siis muutkin, itse ladaten tai nyt myös patruunat kaupan hyllyltä ostaen! LÄHTEET PPU:n kotisivut https://www.prvipartizan.com/download/PPU_2018.pdf Lapuan kotisivut https://www.lapua.com/cartridges/308-winchester/ eränkäynnin erikoissivusto WWW.ASELEHTI.FI ASE-lehti • 25. Kiväärin vaimenninpatruunoiden osalta pitääkin ymmärtää, että jokainen aseyksilö ja jokainen patruunalaatu ja jopa patruunaerä ovat omanlaisiaan. Hyvä puoli asiassa on, että normikäyttäjän tilanne tuli simuloitua; jyrkkänousuiset aseet ovat harvinaisuus, yleensä erikseen teetettyjä ja omakin on kaliiperissa .308”x39, eikä siitä siten ollut koeaseeksi. Tässä Tikassa Lapuan patruunat olivat täysin ylivoimaisia, mutta jossain toisessa aseessa tilanne voi olla täysin erilainen
Tämä puolestaan on tärkeää, kun haluaa tulla hyväksi ampujaksi tai pysyä sellaisena. Parasta aikaa Euroopan Kemikaalivirasto kerää tietoa siitä, pitäisikö lyijyn käyttöä patruunoissa rajoittaa kuivalla maallakin tapahtuvassa ammunnassa sekä kalastuksessa. Asialla on monta puolta, tärkeintä mahdollisissa päätöksissä olisi tietenkin se, että kannanotot perustuisivat tosiasioihin eikä tunteeseen. PIEKKARI Eräs vaikeasti korvattava asia ovat pienoiskiväärin patruunoissa käytettävät lyijyluodit. SääTEKSTI JA KUVAT: J. 26 • ASE-lehti. Nykyiset aseet, niin pitkät kuin lyhyet on pitkälti suunniteltu lyijyluodin ominaisuudet huomioiden ja jo olemassa oleva asekanta on valtava. Niin on myös kilpailukäyttö olympialaisista lähtien unohtamatta meille läheistä ampumahiihtoa. Onko tässä pilkahdus tulevaisuudesta. Asioita pitää arvioida kokonaisuuksina eikä erillisinä yksityiskohtina, jotta syntyy oikea kokonaiskuva. Yhtä hyvin toimivaa materiaalia ei ole vielä kehitetty varsinkin, kun kaliiperin suuri suosio perustuu pitkälti edullisiin patruunoihin ja sitä kautta mahdollisuuteen harjoitella runsaasti. Nykyään puhutaan paljon patruunoiden ja erityisesti luotien sekä haulien lyijyttömyydestä. MALINEN Kupariluotinen CCI Copper-22 CCI on kehittänyt erikoisuutena kupari-polymeerijauheesta puristetulla kevytluodilla varustetun piekkarinpaukun
Jos tätä vertaa hitaasti 327 m/s lähtevällä tarkkuuspatruunalla saatavaan arvoon 138 J, niin kupariluotinen näyttää tehokkaalta. On siis helppo ymmärtää, että kupariluotinen ei oikein sovellu metsästyksen vaatimuksiin lyijyisen lailla, vaikka suuenergia sadan joulen vaatimuksen täyttääkin mennen tullen. Luodeissa on pieniä eroja, sillä toisten kärkiin oli kerääntynyt kasa vahaa. li jos tämä toiminta uhkaa loppua. Mutta sivutuuliherkkyys on nelinkertainen normaalin patruunan luotiin verrattuna (tyypillisessä 4 m/s tuulessa kuparisella 40,8 cm ja lyijyisellä 9,8 cm) eli osuminen tuulisissa olosuhteissa vaikeutuu merkittävästi, jos luoti kaartaa vajaat puoli metriä sivulle. ASE-lehti • 27. Sekään ei tietenkään estä lyijysydämisten luotien käyttöä, mutta pitää muistaa paloitteluvaiheessa. Metsällä taas lyijymäärät ovat häviävän pienet ja luoti koteloituu oksidikerroksen sisään. Kevyen kupariluodin liike-energia putoaa jyrkästi, eikä sitä voi verrata edes hitaasti liikkeelle lähtevän lyijyluotisen energiaan. Luoti on erittäin siisti ja sen perässä on kapea johtorengas. Rata-ammunnassa luodin materiaalilla ei niinkään ole ympäristömerkitystä, sillä luodit saadaan haluttaessa kerättyä talteen eri tavoin. Reilusti ylipitkään hylsyyn ladattu hypernopea Stinger lienee tunnetuin, mutta sitten on sirpaloituvaluotinen ja polymeerillä päällystetty sekä lyijyttömällä, kupari-polymeerijauheesta puristetulla luodilla ladattu 22LR. Kuparin ja polymeerin seoksesta puristettu luoti on kova ja hauras. Yleensä tavoitteena olevalla keuhkolaukauksella tällä ei ole juurikaan merkitystä, mutta väärään kohtaan osuneena, vaikkapa paistin kohdalla reiän ympäriltä pitää leikata kymmenen sentin siivu roskikseen. Ballistiseksi kertoimeksi saatiin Hornadyn ohjelmalla todella kehno 0,041, kun Lapuan lyijyisellä pyöreäkärkisellä perusluodilla se on 0,172 (G1). Niinpä lähtönopeus on vastaavasti kova 1850 fps (564 m/s). Mutta sadan metrin etäisyydellä hitaasti liikkeelle lähteneellä lyijyluodilla on energiaa jäljellä yli tuplaten, peräti 104 J. Toisaalta, vaikka kupariluodilla on piipun suulla energiaa korkealta kuulostavat 216 J, niin 100 metrissä sitä on jäljellä vain vaivaiset 46 J. COPPER-22 Amerikkalaisella, valtavia määriä reunasytytteisiä patruunoita vuosittain valmistavalla CCI:llä on koko joukko valtavirrasta poikkeavia patruunoita. Kevyt luoti kuitenkin hidastuu valtavan nopeasti, 46 metrissä jäljellä on enää vaivaiset 351 m/s (tavallisella patruunalla hidastuminen on ainoastaan 20 m/s) ja 69 metrissä vain 301 m/s. Irrotusyrityksessä se katkesi. Kovan nopeuden ansiosta lentorata on kuitenkin suunnilleen samoissa sataan metriin asti, putoama 50 metriin kohdistetulla aseella on 18,5 cm, kun lyijyluotisella peruspatruunalla se on 22,4 cm. Siinä erikoinen, metsästykseen tarkoitettu reikäpääluoti painaa vain 21 grainia (1,36 g) eli noin puolet normaalista. Nimeltään tuo viimeisin on Copper-22. Suurempi merkitys on lyijysydämisten suurriistaluotien kohdalla osumakohtaan leviävillä pienillä lyijyhiukkasilla
Hylsyyn luoti on istutettu varsin poikkeuksellisella tavalla, sillä hylsyn suuta ei ole niipattu perinteiseen tyyliin kiinni luotiin, vaan alempana hylsyssä on syvä painanne, jolla luoti on lukittu sen kylkeen tehdystä urasta todella tiukasti. Pinta on lopuksi käsitelty ohuella vahakerroksella, jota oli kerääntynyt kärkiin eri määriä. Rakenteeltaan luoti on sileäposkinen ja kartiokärkinen sekä aivan kärjessä on pieni potero. Itse asiassa pihdeillä ei pystynyt irrottaKuparin lisäksi toinen CCI:n erikoisuus on polymeerillä pinnoitettu pienoiskiväärin lyijyluoti perinteisten ollessa vahattuja tai kuparilla silattuja. Paksupiippuinen ase käy hyvin tarkkuuspatruunoilla 28 • ASE-lehti. Se, mikä ihmetytti, oli toista milliä normaalia pidempi 16,6 -millinen hylsy. Perä on tasainen ja johtorenkaan halkaisijaksi 10,6 mm pituiselle luodille saatiin 5,69 mm, kun CIP:n mukainen enimmäismitta lyijyiselle on 5,72 mm. CCI:n nopean Stingerin kohdallahan niitä ei saa EU:ssa myydä .22LR kaliiperisina piekarinpaukkuina vaan merkinnällä Extra Long Rifle, mutta niissä hylsy onkin pari milliä standardin sallimaa pidempi. maan luotia tavalliseen tapaan, vaan väännettäessä luoti hauraana katkesi. RADALLA Lähes tuuleton neliasteinen talvipäivä sopi mainiosti ammuntaan. Tutulta 50 m piekkarimatkalta ja hiekkapussituelta kokeiltiin kevytluotisten toimintaa itselataavalla Ruger 10/22 Targetilla. Kupariluotisen ylipitkä hylsy erottuu hyvin normaaleista. Itse asiassa se on millin pidempi kuin CIP:n sallima suurin pituus ja ylittää patruunapesän minimimitan. Muotonsa puolesta luoti edustaa siten vähän paineita nostavaa, hyvin rihlauksessa ohjautuvaa ja siten hyvään tarkkuuteen pystyvää suunnittelua. Yhdistelmä ei oikein kuulosta hyväksyttävältä. Tarkkuus oli koeaseessa parhaimmillaankin vain kohtalainen. Luodin kärkipuoli on ohuempi, ratsastaen rihlojen harjoille ja sille mitattiin halkaisijaksi 5,50 mm
39 mm eli käytännössä sama kuin Rugerilla tyynessä ammuttu. ELONKORJUU TARJOUKSIA! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE Kivääreitä Henry HLAR 223 REM H014 vipulukkoinen 1390,00 Henry H015 kertalaukauskiv. CCI:n maahantuoja on Oy K. Suurin osa oli siis toimintahäiriöitä, mikä saattaa näkyä myös tuloksissa, joskin luoti istuu niin tiukasti hylsyssä, että se tuskin vaurioitui. Ainakin valmistusprosessin puolesta luoti on tehty hyvin täsmällisesti. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi, suoraan meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. Kun hinta on moninkertainen perinteisin patruunoihin verrattuna, on vaikea nähdä suuria markkinoita tälle tuotteelle. 1890,00 Brenneke suurriista patruunat 243 Win 6,2G TOG 79,/20 KPL 6,5X55 SE 9G TOG 79,/20 KPL 308 Win 10,7G TOG 79,/20 KPL 30-06 Win 10,7G TOG 86,/20 KPL 300 Win Mag,7G TOG 90,/20 KPL 9,3x62 16G TOG 108,/20 KPL 9,3x74RG TOG 112,/20 KPL 375 H&H Mag,5G TOG 124,/20 KPL 308 Win 9,7G TIG 72,/20 KPL 30-06 9,7G TIG 72,/20 KPL 308 Win 11,7G TUG 72,/20 KPL 30-06 11,7G TUG 72,/20 KPL 300 Win Mag 11,7G TUG 84,/20 KPL 9,3x62 19G TUG 96,/20 KPL 9,3x74R 19G TUG 106,/20 KPL 308 Win 9,5G TUG Nature+ 85,/20 KPL 30-06 9,5G TUG Nature + luoti 85,/20 KPL 300 Win Mag 9,5G TUG Nature +luoti. ja Leupoldin kiinteä 12x on kirkaskuvainen sekä sopii parallaksin säätönsä ansiosta erinomaisesti lyhyille matkoille. LYIJYTÖN! 120,/20 KPL 6,5X55 SE 8,4G TAG luoti 80,/20 KPL 308 Win TAG luodilla 10G 88,/20 KPL 30-06 TAG luodilla 10G 88,/20 KPL 300 Win Mag TAG luodilla 10G 108,/20 KPL 9,3X62 TAG luodilla 14,6G 120,/20 KPL HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Tutustu uuteen verkkokauppaamme www.asetalo.com Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. Viiden sarjoiksi tuli nimittäin 42, 35, 25 ja 50 mm, keskiarvolla 38 mm. Niin ikään kevyen luodin nopeus hidastuu nopeasti, joten osumaenergia hupenee turhan varhain ja varsinkin sivutuuliherkkyys on poikkeuksellisen suuri. Kevyiden ja normaalia lyhyempien 1,36 g luotisten toiminta arvelutti etukäteen kovasta lähtönopeudesta huolimatta ja niinhän siinä kävi, että lataus toimi harvemmin kuin ei toiminut. Pienoiskiväärin patruunat ovat kuitenkin hyvin asekohtaisia, jossakin jokin tietty patruuna käy hyvin ja toisessa ei niinkään, joten tälläkin patruunalla asia selviää vain omakohtaisella testiammunnalla. Saadut kasat olivat ensimmäinen sisäänajokasa sivusuuntaan hajonnut, varmaan osin puuskatuulen viemää, mutta rasian loput kävivät symmetrisemmin 43, 30 ja 45 mm, ka. Patruunat toimivat ja syöttyivät luotettavasti pulttilukkoisessa, mutta luoti on kovin kevyt, eikä patruuna jaksa pukata itselataavan liikkuvia tarpeeksi voimakkaasti. Uskoo ken haluaa. Nyt aseena oli Sakon paksupiippuinen P94S Varmint, mutta tuuli tuiversi puuskittain 3 m/s ja ylikin, joten ammunta jäi lähinnä nopeuksien mittaamiseen mikrofoneilla toimivalla akustisella SuperChronolla. Ainoastaan ensimmäisellä laukauksella saatu 515 m/s vaikutti järkevältä, sillä muutaman muun saadun arvon kohdalla signaalin voimakkuus oli aivan liian alhainen ja lukemat outoja. Luodin hidastuminen ensimetreillä on siis todella nopeaa. kal 308 Win tai 45-70 690,00 Henry 45-70 vipulukkoinen H010 1190,00 Henry Side Gate vipulukkoinen 45-70 H024 1450,00 Henry 30-30 HOO9 vipulukkoinen 930,00 Henry Big Boy 357 All Weather H012MAW 1440,00 Henry Big Boy 357/38SPL/ 44 Mag 1240,00 Henry Golden Boy 17HMR vipulukkoinen H004V 930,00 Henry Varmint Express 17 HMR H001V 650,00 Henry Frontier Express 17HMR H001TV 780,00 Rossi 8117 kal 17 HMR pulttilukkoinen 470,00 Saiga tuotteita mm; Saiga MK-103 7,62X39 1090,00 Saiga 9 9X19 1580,00 Saiga Dragunov TIGR 03 MOD 02 (SVD) 7,62X54R 1990,00 Saiga 12/76 IPSC puoliautom. Tehtaan edustaja kertoi asiaa tutkitun, eikä normaalia suurempaa kulumista kuparisella ole havaittu. Mitä lyijyä huomattavasti kovempi kupariluoti saa aikaiseksi rihlauksessa jäi edelleen mietityttämään. Ei kovin kaksista tarkkuutta, metsästykseen se ei oikein riitä ja tauluun ammunnasta menee mielekkyys. Perinteisillä piekkarin paukuillahan aseen piippu kestää lähes loputtomasti. LYIJYTÖN! 104,/20 KPL 9,3X62 14,2G TUG Nature +luoti. LYIJYTÖN! 112,/20 KPL 9,3X74R 14,2G TUG Nature +luoti. Federalin ohjelmalla laskien tämä tarkoittaa, että lähtönopeus piipun suulla on se, minkä tehdas ilmoittaakin eli 564 m/s. 20 laukauksen keskiarvoksi 58 -senttisestä piipusta tuli 536 m/s mitattuna viiden metrin etäisyydellä. Ammunta tapahtui viiden asteen lämpötilassa, joskin patruunat olivat olleet auton lämpimässä. ASE-lehti • 29. Sen verran tarkkuus jäi vaivaamaan, että piti lähteä radalle toistamiseen. Lisäksi kupariluodin piippua kuluttava vaikutus jäi mietityttämään. Testiaseilla saatu tarkkuus ei häikäissyt, eikä oikein riitä metsästyskäyttöön. Lähtönopeuksien mittaus ei tällä kertaa onnistunut Labradarin tutkalla, sillä pieni luodinperä ei heijastanut tarpeeksi. 2490,00 Saiga 12/76 KC-C puoliautom. Tyynessä sakolaisen käynnin olettaisi siten olevan selvästi tätä paremman. Vaihtelu oli muutaman poikkeuksellisen nopean luodin vuoksi korkeahko 29 m/s, joskin lähes kaikki arvot olivat tasaisesti kymmenen m/s sisällä. Hjorth Ab, joka kertoo Copper-22:n suositushinnaksi 35 snt kappaleelta
Kuvassa osa Lapuan Naturalis valikoimasta. Nyt kupariluotisille patruunoille on omat kevennetyt painoja liike-energiavaatimuksensa lyijysydänluotisten vaatimusten pysyessä edelleen samoina kuin tähänkin asti. Vastaavasti se oikein suunniteltuna ja hehkutettuna pysyy kasassa jopa ammuttaessa aivan läheltä ja osuessaan siten hyvin korkealla nopeudella. ASETUS Seuraavalla sivulla lainaus metsästysasetuksen 16 a §:stä siihen nyt tehtyine lisäyksineen. Erillisen vaipan, jossa on heittoa enemmän tai vähemmän, puuttuessa umpiaineinen luoti on perusrakenteeltaan tarkka. Käytäntö on näyttänyt periaatteen toimivan myös metsällä. Tällainen luoti toimii parhaiten erittäin laajalla osumanopeusalueella, eikä menetä liiaksi painostaan vaikeassakaan osumassa. Metsästysasetukseen on tehty kupariluoteja koskeva lisäys, joka astui voimaan 1.3.2020 alkaen. Samoin osumanopeuden kasvaessa shokkivaikutuskin kasvaa. Tämä on nyt huomioitu metsästysasetuksen patruunavaatimuksissakin ja luotu omat minimivaatimukset lyijyttömille luodeille. Tehokkaammin kuin painoaan menettävä ja hitaampi perinteinen lyijysydänluoti. Mutta ei niin hyvää, ettei jotakin pahaakin, näillä osumakohdan ympäristö saastuu lyijymurusista lyijysydämisten luotien tavoin. Normaalia kevyemmälle luodille voidaan antaa perinteistä korkeampi lähtönopeus, jolloin sen lentorata suoristuu ja osuminen eri etäisyyksillä helpottuu. Kun jäämäpaino on korkea ja luodin nopeus on tavanomaista suurempi, niin kevyempikin luoti toimii tehokkaasti. Nyt tähän asiaan on siis saatu kaivattu korjaus ja näiden osumatehokkaiden luotien käyttö huomioitu asetuksessa erikseen. Toisaalta se vaatii avautuakseen vähintään tietyn osumanopeuden, mikä rajoittaa ampumamatkoja. Moni valmistaja painottaa kuitenkin sitä, että kupariluotien perimmäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole olla lyijytön, vaan se, että ne toimivat luotettavasti vaikeissakin osumissa. 30 • ASE-lehti. Aiemmin varsinkin pienireikäisillä kaliipereilla on tullut vastaan metsästysasetuksessa määritelty luodin minimipaino ja liike-energia. Homogeenisillä luodeilla kupari ja sen seokset ovat yleisin raaka-aine ja valmistustapoja on pari, joko tangosta sorvaamalla tai sitten prässäämällä teko. Vielä kuparisilla luodeilla on yksi, materiaalin ominaispainoon perustuva ominaisuus. Tämä taas tietää helposti vakavoitumisongelmia luodin pituuden kasvaessa liiaksi ja saattaa omalta osaltaan rajoittaa luodin enimmäispainoa. Tosin terälehdiksi avautuvissa versioissa voivat terälehdet murtua, mutta runko-osa jatkaa silti matkaansa. MALINEN Kuparilla kevyemmin Kuparilla kevyemmin Metsälle vietävät kupariluotiset Metsälle vietävät kupariluotiset saivat omat minimivaatimuksensa saivat omat minimivaatimuksensa Lyijyttömät luodit on nyt huomioitu ensi kertaa erikseen metsästysasetuksessa. Käytännössä esimerkiksi 6,5x55 on nyt käyttökelpoinen hirvelle kupariluodillakin. Lyijyä kevyempänä materiaalina kupariluoti on tehtävä perinteistä pidemmiksi, mikäli molemmissa aiotaan säilyttää sama paino. TEKSTI JA KUVAT: J. KUPARI Lähes jokaisella patruunatehtaalla on oma lyijytön suurriistaluotinsa ja lisää pukkaa koko ajan, viimeisin lienee Sakon keväällä julkaisema Powerhead Blade. Parasta on siten juuri se, että kupariluoti ei menetä painoaan osumassa, joten jäämäpaino on monesti sama kuin lähtöpaino. Lyijyttömyys on ikään kuin kaupan päällisiksi saatava lisäominaisuus. Näin se tärkeä läpäisy pysyy hyvänä. Itse asiassa monikäyttöisimmät joka tilanteessa toimivat luodit ovat yhdistelmiä, joissa umpikuparisen luodin kärkeen on tehty suurempi potero ja täytetty se lyijyllä ja varmistettu liitos vielä bondaamalla. Koska paino pysyy osumassa, niin yhä useammin kupariluoti tehdään perinteistä kevyemmäksi. Siksi vastaavaan käytännön tehoon pystyvä kupariluoti voidaan valita pykälän pari perinteistä kevyemmäksi, jolloin se on lyhyempi ja nopeus saadaan korkeammaksi
Käytännössä esimerkiksi 6,5x55 on nyt käyttökelpoinen hirvelle kupariluodillakin. Normaalia kevyemmälle luodille voidaan antaa perinteistä korkeampi lähtönopeus, jolloin sen lentorata suoristuu ja osuminen eri etäisyyksillä helpottuu. Nyt kupariluotisille patruunoille on omat kevennetyt painoja liike-energiavaatimuksensa lyijysydänluotisten vaatimusten pysyessä edelleen samoina kuin tähänkin asti. Itse asiassa monikäyttöisimmät joka tilanteessa toimivat luodit ovat yhdistelmiä, joissa umpikuparisen luodin kärkeen on tehty suurempi potero ja täytetty se lyijyllä ja varmistettu liitos vielä bondaamalla. Parasta on siten juuri se, että kupariluoti ei menetä painoaan osumassa, joten jäämäpaino on monesti sama kuin lähtöpaino. Kuvassa osa Lapuan Naturalis valikoimasta. MALINEN Kuparilla kevyemmin Kuparilla kevyemmin Metsälle vietävät kupariluotiset Metsälle vietävät kupariluotiset saivat omat minimivaatimuksensa saivat omat minimivaatimuksensa Lyijyttömät luodit on nyt huomioitu ensi kertaa erikseen metsästysasetuksessa. Lyijyttömyys on ikään kuin kaupan päällisiksi saatava lisäominaisuus. Vielä kuparisilla luodeilla on yksi, materiaalin ominaispainoon perustuva ominaisuus. Siksi vastaavaan käytännön tehoon pystyvä kupariluoti voidaan valita pykälän pari perinteistä kevyemmäksi, jolloin se on lyhyempi ja nopeus saadaan korkeammaksi. Aiemmin varsinkin pienireikäisillä kaliipereilla on tullut vastaan metsästysasetuksessa määritelty luodin minimipaino ja liike-energia. Tämä on nyt huomioitu metsästysasetuksen patruunavaatimuksissakin ja luotu omat minimivaatimukset lyijyttömille luodeille. Homogeenisillä luodeilla kupari ja sen seokset ovat yleisin raaka-aine ja valmistustapoja on pari, joko tangosta sorvaamalla tai sitten prässäämällä teko. Tehokkaammin kuin painoaan menettävä ja hitaampi perinteinen lyijysydänluoti. Tämä taas tietää helposti vakavoitumisongelmia luodin pituuden kasvaessa liiaksi ja saattaa omalta osaltaan rajoittaa luodin enimmäispainoa. Tosin terälehdiksi avautuvissa versioissa voivat terälehdet murtua, mutta runko-osa jatkaa silti matkaansa. Näin se tärkeä läpäisy pysyy hyvänä. ASETUS Seuraavalla sivulla lainaus metsästysasetuksen 16 a §:stä siihen nyt tehtyine lisäyksineen. Moni valmistaja painottaa kuitenkin sitä, että kupariluotien perimmäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole olla lyijytön, vaan se, että ne toimivat luotettavasti vaikeissakin osumissa. Nyt tähän asiaan on siis saatu kaivattu korjaus ja näiden osumatehokkaiden luotien käyttö huomioitu asetuksessa erikseen. Mutta ei niin hyvää, ettei jotakin pahaakin, näillä osumakohdan ympäristö saastuu lyijymurusista lyijysydämisten luotien tavoin. Tällainen luoti toimii parhaiten erittäin laajalla osumanopeusalueella, eikä menetä liiaksi painostaan vaikeassakaan osumassa. Kun jäämäpaino on korkea ja luodin nopeus on tavanomaista suurempi, niin kevyempikin luoti toimii tehokkaasti. Koska paino pysyy osumassa, niin yhä useammin kupariluoti tehdään perinteistä kevyemmäksi. Vastaavasti se oikein suunniteltuna ja hehkutettuna pysyy kasassa jopa ammuttaessa aivan läheltä ja osuessaan siten hyvin korkealla nopeudella. KUPARI Lähes jokaisella patruunatehtaalla on oma lyijytön suurriistaluotinsa ja lisää pukkaa koko ajan, viimeisin lienee Sakon keväällä julkaisema Powerhead Blade. Samoin osumanopeuden kasvaessa shokkivaikutuskin kasvaa. Lyijyä kevyempänä materiaalina kupariluoti on tehtävä perinteistä pidemmiksi, mikäli molemmissa aiotaan säilyttää sama paino. ASE-lehti • 31. TEKSTI JA KUVAT: J. Käytäntö on näyttänyt periaatteen toimivan myös metsällä. Erillisen vaipan, jossa on heittoa enemmän tai vähemmän, puuttuessa umpiaineinen luoti on perusrakenteeltaan tarkka. Toisaalta se vaatii avautuakseen vähintään tietyn osumanopeuden, mikä rajoittaa ampumamatkoja. Metsästysasetukseen on tehty kupariluoteja koskeva lisäys, joka astui voimaan 1.3.2020 alkaen
32 • ASE-lehti. Perinteistä kevyempi luoti toimii raskaan tavoin ja lähtönopeutta voidaan nostaa jolloin lentorata suoristuu ja ampumamatkaa voidaan kasvattaa. Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään: 1) kettua, tarhattua naalia, mäyrää, saukkoa, metsäjänistä, rusakkoa, metsoa, teertä ja hanhea saa ampua vain aseella, jonka patruunan luodin paino on vähintään 2,5 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 200 joulea tai jonka patruunan luodin osumaenergia on luodin painosta riippumatta piipun suusta mitattuna vähintään 300 joulea; 2) metsäkaurista, itämeren norppaa, hallia, kirjohyljettä, sutta, ilvestä, ahmaa, euroopanmajavaa, kanadanmajavaa ja muflonia saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea; tai b) lyijyttömän luodin paino on 2,9 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 800 joulea; 3) valkohäntäpeuraa, saksanhirveä, metsäpeuraa, kuusipeuraa ja japaninpeuraa saa ampua vain aseella, jonka patruunan: Homogeenisten kupariluotien ominaisuuksiin kuuluu korkea jäännöspaino ja oikein toteutettuna hyvä tarkkuus. a) luodin paino on vähintään 6 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 000 joulea; b) luodin paino on 8 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 700 joulea; tai c) lyijyttömän luodin paino on 5,1 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 700 joulea; 4) hirveä, villisikaa ja karhua saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 9 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 700 joulea; b) luodin paino on 10 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 2 000 joulea; tai c) lyijyttömän luodin paino on 7,5 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 900 joulea. Kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen. 16 a § (6.2.2020/64) Luotiasetta koskevat yleiset vaatimukset Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea. Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenevaa luotia
Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. G GU UN NSSH HO OW W1144..--1155..1111..22002200 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2020messutjaasehistoriallinennäyttely. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2020”oikeuttaaalennukseen. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! ASE-lehti • 33
Sen lisäksi että silloin tarkkuus on yleensä paras, niin tukin irrotuksen jälkeen osumapistekin pysyy todennäköisesti näin kohdallaan. Lukon sisäpuolelta ruuvilla kiinnitetty kampi on pitkä ja nousee vain 60 astetta vaakatasoon eli sormet jäävät kauas tähtäimestä. LUKKO Sinistetty, kolmiolkainen lukko on paksurunkoinen. Käyttöohjeessa ei kuitenkaan selvinnyt näiden oikeaa kiristysmomenttia. Ratkaisu on yleinen, kun haetaan edullisia valmistuskustannuksia. Sen .222 Rem .300 WinMag kaliiperitarjonta riittää meillä kaikkeen metsästykseen vaikka nyt tuo oma 9,3 -suosikkini on jätettykin pois ainakin toistaiseksi. Itse rekyyliolkaan on tehty eteenpäin osoittava lippa, jonka läpi kiinnityspultti menee ja jonka päällä kehys makaa. Kehyksen sisäpuoli on pyöreän luistava reikä, jonka etupään poterossa on erikoisuutena erillinen lukitusrengas. Mauserilla se on vasta julkaistu uutuus M18, jota he kutsuvat kansankivääriksi. Näin käytettävissä on valtava valikoima kiikarin kiinnitysjalkoja. Nyt koeammunnassa käytettiin Mauserin omia Hexa-Lock pikajalkoja, joissa lukituksesta huolehtivat kolmikulmaiset bajonetit. Tarjolle on tullutkin aivan uusi aseluokka, edulliset, mutta rakenteiltaan terveet ja tarkkuudeltaan hyvin käyvät peruskiväärit. Esikuvana se on varsinkin silloin, kun puhutaan toimintavarmuudesta. Ja siksi se on edelleen Mauserin tuotannossa ja custom aseseppien suosiossa. Voimansa se saa pitkästä, rungon ympäri kiertyvästä lankajousesta. Mauserin mallivalikoima on pitänyt sisällään ajan saatossa mitä moninaisimpia malleja, mutta nykyään se koostuu neljästä kiväärimallista. Siksi ja ehkä nostalgiasyistä yhä edelleen hienot, vaarallisen riistan safariaseet tehdään M98 -koneistoon. Tosin monimutkaisten muotojen valmistettavuutta ajatellen aika on ajanut sen ohi. Alapuolella on Tikasta tuttu ura rekyyliolkaa varten eli tukissa oleva lattateräs uppoaa kehyksen pohjan uraan. Näin vaikka aikaa sen kehittämisestä on kulunut reilusti toistasataa vuotta. Niinpä esimerkiksi Mauserin kanssa Sauer ja Blaser valmistetaan samoilla koneilla ja menetelmillä. Sellaisen uskaltaa viedä ankarampiinkin olosuhteisin, eivätkä kolhut harmita kuten kalliin erikoismallin kohdalla tekisi. mauser m18 mauser m18 34 • ASE-lehti. Tämä uusin, edelleen vuosiluvun mukaan nimetty M18 sisältää hieman kilpailijoista poikkeavia ratkaisuja, joten sen suunnitteluun on oikeasti paneuduttu. Vielä konsernin muistakin aseista tuttuun tapaan kehyksen pohjassa on kiinteät ruuvit, joihin tukin kiinnittävät kuusiokolokantaiset mutterit kiristetään. Silmiinpistävää onkin erinomainen metallipintojen viimeistely. Sen päässä on suuri 23 millinen muovipallo, joka helpottaa liikuttelua ja sopii kämmeneen erinomaisesti. Toki kaikki osat ovat tarkasti koneistettavissa olevia pyörähdyskappaleita, joten rakenteellisesti konstruktiosta saadaan helposti tarkka myös ammuntaa ajatellen. Arvokkain on tietenkin M98, se kontrolloidulla syötöllä varustettu ja safareille suunnattu. Kyseessä on melko kevyt, täyspitkällä piipulla varustettu metsästysase, tehty mustasta raudasta ja varustettu muovitukilla. TEKSTI JA KUVAT: J. Silloin vastaavasti kehyksen sisäpuolellekaan ei tarvitse koneistaa olkien kulku-uria. Koneistustarkkuudet ovat niin hyvät, että tehtaan mukaan kokoonpanossa ei tarvitse säätää mitään oikean sulkuvälin saamiseksi, mitat kun ovat kerralla kohdallaan. Näin valmistus on kaikkein yksinkertaisinta ja hintaa saadaan tiputettua. Luonnollisesti nämä aseet eivät ole halpoja. Näin oikein suunnitellun, superedullisenkin aseen tarkkuus voi olla huomattavasti parempi kuin ennen vanhaan laadukkaanakin pidetyn aseen. Etupäässä on nimittäin erillinen, erittäin kovaksi ja liukkaaksi nitrattu holkki, johon lukon kolme olkaa lukittuvat. Sen materiaali on salaisuus, mutta alkuperäisen rakenteen kehittäjä Voere käytti siinä stelliittiä. Vaikka halpiksilla katteet jäävät pieniksi ovat myyntimäärät siksi suuret, että kaikilla merkittävillä asevalmistajilla on omat tarjokkaansa. Lukitusrenkaan ja piipunperän välillä on vielä sovitusholkki, jolla sulkuväli saadaan tarkasti oikeaksi ja todella yksinkertaisella tavalla. Molemmat nämä ovat yksityiskohtia, jotka olivat jo aiemmassa, M03:sta edullisemmaksi tehdyssä M12 mallissa, joskin siinä ulostyönnintapit olivat vieläkin lähempänä ulosvetäjän kynttä ja heittivät siten voimakkaammin hylsyä. Se minkä nykyaikaiset automaattikoneet mahdollistavat aiempaa paremmin ovat erittäin tarkat mitat. Iskupohjan upotuksessa on hylsyn ulostyönnintappeja kaksin kappalein. Lukituksen tiukkuus on säädettävissä, joten välykset saadaan pois ja liitos pysymään tulevaisuudessakin heilumattomana. Sitten tulee vaihtopiippuinen ja hienosti viimeistely M03, sitä edullisemmaksi suunniteltu M12, jossa lukon kuusi olkaa lukittuvat suoraan puristusliitoksella kiinnitetyn piipun perään ja nyt markkinoille tuotu uunituore halpismalli M18. Vielä kehyksen vasemmalla laidalla on lukon pidättimen vipu, joka samalla ohjaa muuten vapaasti pyörivän lukon liikettä sen kylkeen tehdystä urasta. Tämä on tieto, jonka moni kilpailija osaa jo ilmoittaa. Lähes jokaisella asevalmistajalla on mallistossaan myös edullinen hinnat alkaen malli. Näin koko paketti tulee puristettua kasaan ja aina samalla tavalla. Näin toiminta on varmempaa ja hylsyn lentosuunta aina sama. Ennen käsityö ja kauniit muodot olivat normaalia, nykyään sen sijaan yksinkertaiset nopeasti automaattikonein ja ilman käsityövaiheita tehtävät suoraviivaiset muodot. KEHYS Mauserin kehys on tukevan jämäkkä pyöreä putki, jota on tasattu päältä päin niin, että mitoitus on sama kuin maailman suosituimmalla metsästysaseella, Remington 700:lla. Samoin jos on käyttöä monille eri kaliipereille, niin oma ase jokaiselle on yleensä käytännöllisempi kuin vaihtopiippuratkaisu. Hylsyaukko on riittävän kookas jotta kaksirivisen irtolippaan voi täyttää sitäkin kautta. M18 Mauser Jagdwaffen kuuluu samaan ryppääseen kuin Sauer & Sohn, Blaser, John Rigby & Co, Sig Sauer, Swiss Arms, Voere, Hämmerli ja German Sports Guns eli sen omistavaa Lüke & Ortmeier Gruppe. Samoin ”KANSANKIVÄÄRI” rihlaus on tehty mallikkaan huolellisesti. Ulosvetimen kynsi liikkuu puolestaan lukitusolan etuseinämässä giljotiinimaisesti. MALINEN Mauser on nimenä asemaailman tunnetuimpia, pidetäänhän heidän M98 -kivääriään edelleen esikuvana, johon muita herkästi verrataan
Näin vaikka aikaa sen kehittämisestä on kulunut reilusti toistasataa vuotta. M18 Mauser Jagdwaffen kuuluu samaan ryppääseen kuin Sauer & Sohn, Blaser, John Rigby & Co, Sig Sauer, Swiss Arms, Voere, Hämmerli ja German Sports Guns eli sen omistavaa Lüke & Ortmeier Gruppe. Ratkaisu on yleinen, kun haetaan edullisia valmistuskustannuksia. Siksi ja ehkä nostalgiasyistä yhä edelleen hienot, vaarallisen riistan safariaseet tehdään M98 -koneistoon. Etupäässä on nimittäin erillinen, erittäin kovaksi ja liukkaaksi nitrattu holkki, johon lukon kolme olkaa lukittuvat. Näin valmistus on kaikkein yksinkertaisinta ja hintaa saadaan tiputettua. Vielä kehyksen vasemmalla laidalla on lukon pidättimen vipu, joka samalla ohjaa muuten vapaasti pyörivän lukon liikettä sen kylkeen tehdystä urasta. Tarjolle on tullutkin aivan uusi aseluokka, edulliset, mutta rakenteiltaan terveet ja tarkkuudeltaan hyvin käyvät peruskiväärit. Samoin jos on käyttöä monille eri kaliipereille, niin oma ase jokaiselle on yleensä käytännöllisempi kuin vaihtopiippuratkaisu. Kyseessä on melko kevyt, täyspitkällä piipulla varustettu metsästysase, tehty mustasta raudasta ja varustettu muovitukilla. Ulosvetimen kynsi liikkuu puolestaan lukitusolan etuseinämässä giljotiinimaisesti. Lukituksen tiukkuus on säädettävissä, joten välykset saadaan pois ja liitos pysymään tulevaisuudessakin heilumattomana. Näin toiminta on varmempaa ja hylsyn lentosuunta aina sama. Voimansa se saa pitkästä, rungon ympäri kiertyvästä lankajousesta. Lähes jokaisella asevalmistajalla on mallistossaan myös edullinen hinnat alkaen malli. mauser m18 mauser m18 ASE-lehti • 35. Iskupohjan upotuksessa on hylsyn ulostyönnintappeja kaksin kappalein. LUKKO Sinistetty, kolmiolkainen lukko on paksurunkoinen. Sellaisen uskaltaa viedä ankarampiinkin olosuhteisin, eivätkä kolhut harmita kuten kalliin erikoismallin kohdalla tekisi. Alapuolella on Tikasta tuttu ura rekyyliolkaa varten eli tukissa oleva lattateräs uppoaa kehyksen pohjan uraan. Sen lisäksi että silloin tarkkuus on yleensä paras, niin tukin irrotuksen jälkeen osumapistekin pysyy todennäköisesti näin kohdallaan. Molemmat nämä ovat yksityiskohtia, jotka olivat jo aiemmassa, M03:sta edullisemmaksi tehdyssä M12 mallissa, joskin siinä ulostyönnintapit olivat vieläkin lähempänä ulosvetäjän kynttä ja heittivät siten voimakkaammin hylsyä. Itse rekyyliolkaan on tehty eteenpäin osoittava lippa, jonka läpi kiinnityspultti menee ja jonka päällä kehys makaa. Samoin ”KANSANKIVÄÄRI” rihlaus on tehty mallikkaan huolellisesti. Kehyksen sisäpuoli on pyöreän luistava reikä, jonka etupään poterossa on erikoisuutena erillinen lukitusrengas. Tämä uusin, edelleen vuosiluvun mukaan nimetty M18 sisältää hieman kilpailijoista poikkeavia ratkaisuja, joten sen suunnitteluun on oikeasti paneuduttu. Käyttöohjeessa ei kuitenkaan selvinnyt näiden oikeaa kiristysmomenttia. Näin käytettävissä on valtava valikoima kiikarin kiinnitysjalkoja. Tämä on tieto, jonka moni kilpailija osaa jo ilmoittaa. Mauserin mallivalikoima on pitänyt sisällään ajan saatossa mitä moninaisimpia malleja, mutta nykyään se koostuu neljästä kiväärimallista. Lukon sisäpuolelta ruuvilla kiinnitetty kampi on pitkä ja nousee vain 60 astetta vaakatasoon eli sormet jäävät kauas tähtäimestä. KEHYS Mauserin kehys on tukevan jämäkkä pyöreä putki, jota on tasattu päältä päin niin, että mitoitus on sama kuin maailman suosituimmalla metsästysaseella, Remington 700:lla. Luonnollisesti nämä aseet eivät ole halpoja. Vielä konsernin muistakin aseista tuttuun tapaan kehyksen pohjassa on kiinteät ruuvit, joihin tukin kiinnittävät kuusiokolokantaiset mutterit kiristetään. Mauserilla se on vasta julkaistu uutuus M18, jota he kutsuvat kansankivääriksi. Koneistustarkkuudet ovat niin hyvät, että tehtaan mukaan kokoonpanossa ei tarvitse säätää mitään oikean sulkuvälin saamiseksi, mitat kun ovat kerralla kohdallaan. Silmiinpistävää onkin erinomainen metallipintojen viimeistely. Arvokkain on tietenkin M98, se kontrolloidulla syötöllä varustettu ja safareille suunnattu. Se minkä nykyaikaiset automaattikoneet mahdollistavat aiempaa paremmin ovat erittäin tarkat mitat. Sen päässä on suuri 23 millinen muovipallo, joka helpottaa liikuttelua ja sopii kämmeneen erinomaisesti. Hylsyaukko on riittävän kookas jotta kaksirivisen irtolippaan voi täyttää sitäkin kautta. Lukitusrenkaan ja piipunperän välillä on vielä sovitusholkki, jolla sulkuväli saadaan tarkasti oikeaksi ja todella yksinkertaisella tavalla. Vaikka halpiksilla katteet jäävät pieniksi ovat myyntimäärät siksi suuret, että kaikilla merkittävillä asevalmistajilla on omat tarjokkaansa. Ennen käsityö ja kauniit muodot olivat normaalia, nykyään sen sijaan yksinkertaiset nopeasti automaattikonein ja ilman käsityövaiheita tehtävät suoraviivaiset muodot. Nyt koeammunnassa käytettiin Mauserin omia Hexa-Lock pikajalkoja, joissa lukituksesta huolehtivat kolmikulmaiset bajonetit. Esikuvana se on varsinkin silloin, kun puhutaan toimintavarmuudesta. Sen .222 Rem .300 WinMag kaliiperitarjonta riittää meillä kaikkeen metsästykseen vaikka nyt tuo oma 9,3 -suosikkini on jätettykin pois ainakin toistaiseksi. Niinpä esimerkiksi Mauserin kanssa Sauer ja Blaser valmistetaan samoilla koneilla ja menetelmillä. Näin oikein suunnitellun, superedullisenkin aseen tarkkuus voi olla huomattavasti parempi kuin ennen vanhaan laadukkaanakin pidetyn aseen. Näin koko paketti tulee puristettua kasaan ja aina samalla tavalla. Tosin monimutkaisten muotojen valmistettavuutta ajatellen aika on ajanut sen ohi. Silloin vastaavasti kehyksen sisäpuolellekaan ei tarvitse koneistaa olkien kulku-uria. Sen materiaali on salaisuus, mutta alkuperäisen rakenteen kehittäjä Voere käytti siinä stelliittiä. Sitten tulee vaihtopiippuinen ja hienosti viimeistely M03, sitä edullisemmaksi suunniteltu M12, jossa lukon kuusi olkaa lukittuvat suoraan puristusliitoksella kiinnitetyn piipun perään ja nyt markkinoille tuotu uunituore halpismalli M18. Toki kaikki osat ovat tarkasti koneistettavissa olevia pyörähdyskappaleita, joten rakenteellisesti konstruktiosta saadaan helposti tarkka myös ammuntaa ajatellen. Ja siksi se on edelleen Mauserin tuotannossa ja custom aseseppien suosiossa. MALINEN Mauser on nimenä asemaailman tunnetuimpia, pidetäänhän heidän M98 -kivääriään edelleen esikuvana, johon muita herkästi verrataan. TEKSTI JA KUVAT: J
Yksi tärkeimmistä huoltokohteista on lukko. Tämän estämiseksi Mauserin perä on täytetty styroksipalalla. Muovitukin ontto perä kumisee helposti. Tämä olisi yksi oleellisimmista asioista, mutta nyt kehotetaan kääntymään sepän puoleen. Keskimmäisessä pesässä oleva patruuna on turvallista poistaa laukaisulaite lukittuna. Varmistin on kolmiasentoinen peukalovipu tutulla paikalla tutuin asennoin. Käyttöohjeessa ei enää neuvota lukon huoltoa, mutta purku käy erittäin yksinkertaisesti kiertämällä peräkappaletta neljänneskierros. Edellisen mallin kohdallakin oli säätö, mutta sitä ei ollut tarkoitettu käyttäjän käänneltäväksi, vaan tehdas oli säätänyt sen 950 gramman ohjearvoon. Itse asiassa lukko on hyvin yksinkertaista purkaa kiertämällä peräkappaletta myötäpäivään neljänneskierros. Nyt tehtaalta lähtiessä oletusarvoksi on säädetty 1200 grammaa. Nitrattuna sen pinta on liukas ja erittäin kova sekä vastustaa korroosiota. Rakenne on siis samanlainen kuin Sakon ensimmäisissä omissa muovitukeissa. M18:n lukitus on toteutettu hyvin poikkeuksellisesti, sillä lukon sulkuolat lukittuvat kehyksen sisään asennettuun irtorenkaaseen. Muuten tuo liipaisin on varsin poikkeuksellisesti muovia, joskin joustamattomana vahvan kestävän tuntuista. Laukaisuvastuksen ruuvista. Erinomaisen laukaisun Erinomaisen laukaisun omatoiminen säätö onnistuu omatoiminen säätö onnistuu liipaisimen keskellä olevasta liipaisimen keskellä olevasta ruuvista. töön mainiosti sopiva 1200 g. Muovista valettu siisti peräkappale noudattelee kaasukilven muotoja. Viritetyn iskurin tuntee ja näkee punaiseksi maalatusta, peräkappaleen suuresta poterosta esiin pistävästä päästä. Paksu ja pehmeä perälaatta on pika-irrotettava ja lukituskorvakkeiden välissä on tilaa säilyttää tarvikkeita. Nelipalkkisen rihlauksen nousu on kaikissa .30-kaliiperisissa sama 279 mm eli 11 tuumaa. Säätö käy ulkoapäin liipaisimeen asennetusta kuusiokoloruuvista. Käyttöohjeessa mm. Tyylikäs peräkappaleen pinta on muovia ja toimii kaasukilpenä. Tietty kontrasti syntyy kun piippu on kierretty kiinni ilmeisesti zirkonirummutuksella, jos prosessit ovat samat kuin aiemminkin, mataksi viimeisteltyyn kehykseen. Kestävän kovan muovitukin pintaan lisätyt kumimaisen pehmeät otekohdat on toimiva ratkaisu parantaa aseen käsiteltävyyttä varsinkin märissä ja kylmissä olosuhteissa.. Kehyksen alla on ura johon tukkiin istutettu rekyylivastin lukittuu. Poikkeuksellisen hyvin tuo piti paikkansakin, kun Lymanin elektronin laukaisuvastusmittari näytti testiaseella hyvin tasaisesti keskiarvoksi 1170 grammaa. Sisäpuolen rihlaus on tehty kylmätakomalla ja jälki on virheettömän mallikasta suurentavalla endoskoopillakin tarkasteltuna. Itse laukaisu on erittäin hyvä. kehotetaan pyyhkimään öljyt pois metsästettäessä kylmissä olosuhteissa, mutta se miten lukko puretaan, on jäänyt puuttumaan. Rautojen kiinnityksessä on poikkeuksellisesti pinnapultit. Piipun pinta ei ole peilikiiltävä, mutta yllättävän hyvin viimeistelty kuitenkin, yleensä halpiksissa pinnat kun ovat karkeahkon hionnan jäljiltä. LAUKAISULAITE Etuvedoton laukaisulaite on koottu muoviseen runkoon. PIIPPU Kevytprofiilisella piipulla on mittaa tavallisissa kaliipereissa 560 mm (mitattu pituus 545 mm) ja magnumeissa 620 mm. Piipun 17 -millisellä, 11 asteen upotuksella varustetulla suulla on M15x1 kierre lisätarvikkeille. Mahdollisimman yksinkertainen rakenne on sama kuin Tikassa. Mauserilla on tapana ilmoittaa piipun pituus yhdysrakenteiset lukitusolat mukaan lukien ja ilmeisesti tapa on periytynyt tähänkin malliin vaikka olat eivät olekaan patruunapesän jatkeessa, sillä todelliseksi mitaksi saatiin 54,5 senttiä aivan kuten oli asia M12:n kanssakin. Suuret notkumiset Mauserin käyttölaitteet ovat tutuilla paikoilla ja toimivat luontevasti, joten ampuminen ei vaadi uusien asioiden opettelua. Kammen nosto on lyhyt 60 astetta ja asettuessaan vaakatason suuri ja hyvin kämmenessä luistava nuppi jää kauas tähtäinlaitteista. Valmistajansa kalliimmista malleista poiketen piippua ja kehystä ei ole plasmanitrattu, kuten ei ollut edulliseksi suunnitellussa M12 mallissakaan eli siten pinta ei vastusta naarmuja ja korroosiota tavanomaista paremmin. TUKKI Harmaa, otekohtien mustilla kumituksilla varustettu muovitukki on suhteellisen tukevaa tekoa. Varmistimen liikkeen saa äänettömäksi, kun muistaa jarruttaa sitä. Sen laukaisuvastus on nyt säädettävissä käyttäjän toimesta välillä 1000 – 1500 grammaa. Laukaisulaite on koottu muovirunkoon. Lukonpäässä on hylsyn ulosheittimiä kaksin kappalein, mutta tästä huolimatta hylsy jäi toisinaan pyörimään kehyksen sisään. Laukaisuvastuksen tehdasasetus on yleiskäyttehdasasetus on yleiskäyttöön mainiosti sopiva 1200 g. Tämän jälkeen kaikki on hyvin esillä huoltoa varten, eikä tarvitse edes pelätä osien lentelevän kadoksiin
Käyttöohjeessa mm. Muuten tuo liipaisin on varsin poikkeuksellisesti muovia, joskin joustamattomana vahvan kestävän tuntuista. Paksu ja pehmeä perälaatta on pika-irrotettava ja lukituskorvakkeiden välissä on tilaa säilyttää tarvikkeita. Itse asiassa lukko on hyvin yksinkertaista purkaa kiertämällä peräkappaletta myötäpäivään neljänneskierros. Yksi tärkeimmistä huoltokohteista on lukko. Lukonpäässä on hylsyn ulosheittimiä kaksin kappalein, mutta tästä huolimatta hylsy jäi toisinaan pyörimään kehyksen sisään. Viritetyn iskurin tuntee ja näkee punaiseksi maalatusta, peräkappaleen suuresta poterosta esiin pistävästä päästä. Suuret notkumiset Mauserin käyttölaitteet ovat tutuilla paikoilla ja toimivat luontevasti, joten ampuminen ei vaadi uusien asioiden opettelua. Nyt tehtaalta lähtiessä oletusarvoksi on säädetty 1200 grammaa. Keskimmäisessä pesässä oleva patruuna on turvallista poistaa laukaisulaite lukittuna. Rakenne on siis samanlainen kuin Sakon ensimmäisissä omissa muovitukeissa. Tämän jälkeen kaikki on hyvin esillä huoltoa varten, eikä tarvitse edes pelätä osien lentelevän kadoksiin. Tietty kontrasti syntyy kun piippu on kierretty kiinni ilmeisesti zirkonirummutuksella, jos prosessit ovat samat kuin aiemminkin, mataksi viimeisteltyyn kehykseen. Varmistimen liikkeen saa äänettömäksi, kun muistaa jarruttaa sitä. Edellisen mallin kohdallakin oli säätö, mutta sitä ei ollut tarkoitettu käyttäjän käänneltäväksi, vaan tehdas oli säätänyt sen 950 gramman ohjearvoon. Sisäpuolen rihlaus on tehty kylmätakomalla ja jälki on virheettömän mallikasta suurentavalla endoskoopillakin tarkasteltuna. Piipun 17 -millisellä, 11 asteen upotuksella varustetulla suulla on M15x1 kierre lisätarvikkeille. Muovitukin ontto perä kumisee helposti. Mauserilla on tapana ilmoittaa piipun pituus yhdysrakenteiset lukitusolat mukaan lukien ja ilmeisesti tapa on periytynyt tähänkin malliin vaikka olat eivät olekaan patruunapesän jatkeessa, sillä todelliseksi mitaksi saatiin 54,5 senttiä aivan kuten oli asia M12:n kanssakin. Poikkeuksellisen hyvin tuo piti paikkansakin, kun Lymanin elektronin laukaisuvastusmittari näytti testiaseella hyvin tasaisesti keskiarvoksi 1170 grammaa. Laukaisulaite on koottu muovirunkoon. Käyttöohjeessa ei enää neuvota lukon huoltoa, mutta purku käy erittäin yksinkertaisesti kiertämällä peräkappaletta neljänneskierros. M18:n lukitus on toteutettu hyvin poikkeuksellisesti, sillä lukon sulkuolat lukittuvat kehyksen sisään asennettuun irtorenkaaseen. Tyylikäs peräkappaleen pinta on muovia ja toimii kaasukilpenä. Valmistajansa kalliimmista malleista poiketen piippua ja kehystä ei ole plasmanitrattu, kuten ei ollut edulliseksi suunnitellussa M12 mallissakaan eli siten pinta ei vastusta naarmuja ja korroosiota tavanomaista paremmin. Kestävän kovan muovitukin pintaan lisätyt kumimaisen pehmeät otekohdat on toimiva ratkaisu parantaa aseen käsiteltävyyttä varsinkin märissä ja kylmissä olosuhteissa.. Tämä olisi yksi oleellisimmista asioista, mutta nyt kehotetaan kääntymään sepän puoleen. Muovista valettu siisti peräkappale noudattelee kaasukilven muotoja. Tämän estämiseksi Mauserin perä on täytetty styroksipalalla. PIIPPU Kevytprofiilisella piipulla on mittaa tavallisissa kaliipereissa 560 mm (mitattu pituus 545 mm) ja magnumeissa 620 mm. Laukaisuvastuksen tehdasasetus on yleiskäyttehdasasetus on yleiskäyttöön mainiosti sopiva 1200 g. LAUKAISULAITE Etuvedoton laukaisulaite on koottu muoviseen runkoon. Säätö käy ulkoapäin liipaisimeen asennetusta kuusiokoloruuvista. Rautojen kiinnityksessä on poikkeuksellisesti pinnapultit. Mahdollisimman yksinkertainen rakenne on sama kuin Tikassa. Nitrattuna sen pinta on liukas ja erittäin kova sekä vastustaa korroosiota. Sen laukaisuvastus on nyt säädettävissä käyttäjän toimesta välillä 1000 – 1500 grammaa. Kehyksen alla on ura johon tukkiin istutettu rekyylivastin lukittuu. kehotetaan pyyhkimään öljyt pois metsästettäessä kylmissä olosuhteissa, mutta se miten lukko puretaan, on jäänyt puuttumaan. Varmistin on kolmiasentoinen peukalovipu tutulla paikalla tutuin asennoin. Nelipalkkisen rihlauksen nousu on kaikissa .30-kaliiperisissa sama 279 mm eli 11 tuumaa. töön mainiosti sopiva 1200 g. TUKKI Harmaa, otekohtien mustilla kumituksilla varustettu muovitukki on suhteellisen tukevaa tekoa. Laukaisuvastuksen ruuvista. Itse laukaisu on erittäin hyvä. Piipun pinta ei ole peilikiiltävä, mutta yllättävän hyvin viimeistelty kuitenkin, yleensä halpiksissa pinnat kun ovat karkeahkon hionnan jäljiltä. Erinomaisen laukaisun Erinomaisen laukaisun omatoiminen säätö onnistuu omatoiminen säätö onnistuu liipaisimen keskellä olevasta liipaisimen keskellä olevasta ruuvista. Kammen nosto on lyhyt 60 astetta ja asettuessaan vaakatason suuri ja hyvin kämmenessä luistava nuppi jää kauas tähtäinlaitteista
Se irtoaa vaivatta painettaessa tukkiin upotettua, etupuolen vapautusnastaa. Lukko liikkuu jouhevasti takertelematta ja avausliike käy sekin vaivatta 60 asteen lyhyellä nostolla. Vielä tukin alapintaan on ruuvattu kiinteät hihnalenkit. Tulipa taas muistutus, että laina-aseessa kannattaa tarkistaa kiinnitysruuvien tiukalla olo. Ergonomia on siis kaikin puolin kunnossa. Todella tukevarakenteinen lipas irtoaa helposti, sen täyttö käy niin ikään näppärästi kuten takaisin laittokin. Liekö kauneus ajanut käytännöllisyyden edelle. Jäähdyttelyn jälkeen maineikkaat Norman 11,7 g Oryx suurriistaluodit puhkoivat kasoiksi 42 ja 42 mm ja sitten alkoi tulla liian suuria kärpäsiä. Ase on siis näppärä mukana pidettävä liikkuvassakin metsästyksessä. Perälaatta on 25 mm paksu kuminen ja sen erikoisuus on pikairrotus. Vielä uusi ratakäynti paremmissa olosuhteissa ja perinteisiä hiekkapusseja tukena käyttäen. Niiden välissä on viisi patruunaa (magnumeissa 4 kpl) vetävä, irrotettava muovilipas. Kun perälevyn on vetänyt irti, huomio kiinnittyy tukin sisällä näkyvään styroksiin. Ensimmäisenä säädettiin tähtäin ja kokeiltiin pari viiden laukauksen kasaa paljon myydyillä halpiksilla eli GGG:n 9,55 g kokovaippaisilla. Kaksirivisenä sen täyttö on helppoa jopa tukkiin kiinnitettynä. Sen kuva oli selkeä ja kirkas ja säätimien toiminta täsmällistä. Tämän jälkeen se pysyikin paikallaan ja koko paketti oli asiallisesti koossa. Rautojen kiinnitysmuttereille on poterot, joiden pohjalla on ohut aluslevy. Tarkemmassa tutkinnassa selvisi, että painava tähtäin oli päässyt luistamaan raskaiden luotien rekyylissä renkaissa toista senttiä ja okulaari törmännyt renkaaseen. Ilmeisesti Mauserissa on tiukka sulkuväli mikä tekee hyvää tarkkuudelle. Ainoastaan vapaalta kädeltä ammunnassa käytetyt PPU:n patruunat vaativat selvästi muita enemmän voimaa lukon sulkuun. Kyseessä on sama, erittäin kestäväksi ja toimivaksi todettu kuin aiemmassa M12 mallissakin. Jalkoina olivat 2016 esitellyt Mauserin omat pikajalat pyörähtävillä bajonettilukituksilla. Sopivaa tuulirakoa puuttuvat, sillä etutukin sisäpuolinen tukiristikko tekee tämän tärkeän kohdan rakenteesta jäykän. KASAT Kesäkeli asetti hankaluuksia sekä kuumuuden että tuulen suhteen. Hehän ovat käyttäneet tähän asti Sierran kilpaluoteja, mutta nyt näitä ollaan vaihtamassa oman tehtaan tuotteisiin. Tuo ei tuntunut mitenkään ylikireältä. Tauon paikka siis. Ammutun hylsyn ulosheitto osoittautui vaihtelevaksi. Sen sijaan kiinni laitto vaatiikin omat konstinsa. Edelleen laittamalla pari sataa lisää saa Excellence paketin, jossa mukaan tulee vielä RCC S45 Hunter vaimennin. Piipunsuulla on vakiona tehtaan tekemä kierre lisätarvikkeille, yleisimmin vaimentimelle. Ilmeisesti piipun värähdellessäkään se ei ota kiinni tukkiin. merkittävää apua vasta itselataavalla nopeassa ammunnassa. Kun kiikarikin oli vielä kertaalleen paikoitettu uudelleen, kiristettiin se järkeä käyttäen. Samoin kampi pysyy kaukana tähtäimestä, joten sormilla on hyvin tilaa. Vertailuksi Sako/Tikka ilmoittaa aseilleen kahdet arvot, teräksisillä alaraudoilla varustetuille 7,0 Nm ja muovisilla alaraudoilla varustetuille 5,0 Nm. Ovathan ne varmemmat kuin pikakiinnitteiset, varsinkin metsästysaseessa, mutta pikakiinnitteisen nastaan voisi halutessaan kiinnittää tukijalan. Piippukouru on tehty erittäin tiukaksi. Jopa okulaarin säätökin riitti vanhoille silmille amerikkalaismalleista poiketen. Näiden korvakkeiden väliä voi käyttää tavaroiden säilytykseen, esim. Se lisää meteliä ja pölyäkin lentää melkoisesti ahtaissa paikoissa, joten ampumakoppi ei ole sille sopiva paikka. Sama ratkaisu on mm. 38 • ASE-lehti. Ne olivat olleet tosi tiukalla ja koska valmistaja ei ilmoita suositeltavaa momenttia, lainattiin arvot Victrixin ohjeesta eli 6,5 Nm eturuuvi ja 6,0 Nm takaruuvi. Aivan ilmeisesti käyntihaluja löytyi joten pohdinnan jälkeen, ennen seuraavaa ratakäyntiä päätin tehdä varoiksi ihan perustoimet. Asialla oli varmasti oma vaikutuksensa kaikkiin ammuttuihin kasoihin. Aluksi lippaan helppo irrotus herätti epäilyksen siitä, että lipas voisi pudota vahingossa metsällä ollessa. Liipaisinkaari on samaa muovia ja erilliset alaraudat puuttuvat. Kunnon kuulosuojaimia käyttäen ja aukeammalla se kesyttää potkua, mutta tästä on Erittäin vahva ja toimintavarma, kaksirivinen polymeerilipas vetää viisi patruunaa normaaleissa kaliipereissa. Mauser aloitti 2016 yhteistyön norjalaisen A-Tecin kanssa, joka valmistaa nyt Mauserille alumiinivaimentimia. Se saattaa viedä tähtäinkuvaa reilusti ja samoin luotia. Vapauttimen nastaa pitää kuitenkin painaa niin syvälle, että huoli osoittautui ilmeisen turhaksi. Patruunaa onkin välillä ohjattava kannasta kiinni pitäen syvemmälle, jotta homma onnistuisi. tuelta ammuntaa ajatellen. Jos yrittää syöttää patruunan suoraan pesään niin hylsynsuu töksähtää helposti kaksipuolisten syöttöramppien keskiharjanteeseen ja meno stoppaa siihen. Sen jälkeen rautojen kiinnitysruuvien uudelleen kiristys momenttiavaimella. Uudelleen kiinnityksen jälkeen Lapuan 10,85 g Scenarit, ne rankasti mainetta niittäneet puhkoivat kasoiksi 35 ja 39 mm. mainoksessa piipun puhdistusnarulle tai miksei korvatulpille, öljypullolle, varapatruunoille tms. Kaikenlaiset patruunat, niin kokovaippaiset kuin lyijykärkiset syöttyivät hyvin ja toimivat moitteetta koko kokeilun ajan. Onneksi pystysuunnassa on välystä niin paljon, ettei tukki taivu normaalivoimilla kiinni piippuun. Keskikokoisella koneistolla varustetulle aseelle punnitsin painoksi vajaa 3,1 kg, vaikka esitteessä kerrotaan painoksi 2,9 kg ja magnumeille 3,1 kg. Kolmesataa lisää maksamalla saa Pro paketin, jossa mukana on lisäksi Nikko Stirling Diamond 1,5-6x44 tähtäin, asepussi, hihna ja puhdistusnaru. Niin tekee tuulikin, joka nyt vaihteli puuskissa, onneksi vain kolmeen metriin asti. Pistoolikahvaan on muotoiltu molemminpuolinen kämmenpahka, joten ampuminen onnistuu yhtä hyvin kummalta olkapäältä tahansa. Niin ikään kumimaiset otekohdat helpottavat käsittelyä, mikä vielä korostuu kosteissa olosuhteissa. Niinpä ohut piippu pysyi lähes polttavan kuumana ja lämpöväreily sai tähtäinkuvan tanssimaan ripaskaa suojasta huolimatta. Tuo pakettiin kuuluva, suurriistajahtiin erinomaisesti soveltuva tähtäinkin oli mukana, mutta kasa-ammuntaan sen suurinkin suurennus oli hieman pienen puoleinen, joten sitä ei käytetty. Sen sijaan näppärän vaimentimen käyttö on eri juttu, se sekä helpottaa ammuntaa pienentämällä melua että vakauttaa pitoa lisäämällä painoa piipun suulle ja yleensä ikään kuin bonuksena tarkkuuskin paranee. Vetopituus on tavanomainen 35,8 cm mikä sopii useimmille. Toisena oli vuorossa Sellier&Bellotin uusi huippupatruuna Match yrityksen omalla 168 gr kilpaluodilla. Tällaisella ulosheittotapein varustetulla rakenteella ei lukon liikenopeudella pitäisi olla vaikutusta hylsyn ulosheittoon, kyseessä kun on vakiovoima. Tikan kivääreissä. Perän vetopituus on hyvin tavanomainen 35,8 cm ja koko ase on sekin 105,5 senttisenä normimitoissa. Viiden laukauksen kasoiksi 35, 37, 33 ja suujarrukokeilulla 26 mm, missä siinäkin neljä oli 12 millissä ja yksi hieman erillään. Ne kuuluvat kivääripaketin hintaan, erikseen ostettaessa niillä olisi lähes parin satasen hintalappu. Myöhemmissä keskusteluissa Mauserin markkinointi antoi sopivaksi arvoksi 6,0 Nm eli oikeilla jäljillä oltiin. Mauseria myydään Starter pakettina alle tonnin ohjehintaan, jolloin mukana ovat Hexa-Lock pikajalat. Nyt lämpöä oli vain 18 astetta, mutta edelleen maalitauluja riepottava 3 m/s puuskatuuli oli harmina. Ontto perä onkin täytetty styroksipalalla, jolloin kuminat ja kolinat pienenevät eli perä ei toimi enää kaikupohjana risun osuessa siihen. Alapuolella sen sijaan on kunnon rako, joten kohtuullistakin voimaa käytettäessä tukki ei taivu kiinni piippuun, mikä on hyvä asia mm. Molemmat ovat myrkkyä koeammunnalle. Tämä siksi, että hylsyn kantaan vastaavat tuplat ulosheittimet pitää painaa iskupohjan sisään. Lukkoa on nimittäin poikkeuksellisesti työnnettävä voimalla viimeinen milli, jotta kampi taittuisi alaspäin. Piipun suulla oleva kierteen suojaholkki oli esittelyaseessa jäänyt matkalle, joten ammunnat tehtiin ilman sitä, joskin liikkuvan hirven ammunnoissa käytettiin kokeilumielessä RCC:n suujarrua. Jos latausliikkeen teki rauhalliseen tahtiin niin monta kertaa hylsy jäi pyörimään kehyksen sisään. Kasat 102 metriltä Shooters Ridgen pikkugorillan päältä ammuttuna olivat nuuskarasian kokoa. Piippu oli tässä vaiheessa niin kuuma, että tähtäys oli pikemmin arvailua kuin tarkkuustyötä. Pakkaskeliin sitä voisi sitten jäykistää. Lippaan voi täyttää myös aseeseen kiinnitettynä. Piippukourun sivuvälys piippuun on kuitenkin hämmästyttävän pieni, mutta tasainen. Perä on vailla sivuvääryyttä ja tukin harja on lukon liike huomioiden mahdollisimman korkealla, jotta poski saisi tukea väistämättä korkealle nousevaa kiikaritähtäintä käytettäessä. Vaihto uudempaan valmistuserään ja tulokseksi ihan käyttökelpoiset 22 ja 38 mm. Suujarrun tarve näin miedolle kaliiperille on mielipidekysymys. Lopuksi vielä halpiksia edustavilla Sellierin 8 g kokovaippaisilla syntyi 48 ja 44 mm kasat, joista ensimmäisessä neljä oli 13 millissä. Näillä ominaisuuksilla tukki sopinee hyvin suurelle osalle ampujia. Yleensä ongelmaa ei kuitenkaan ollut, sillä tarkemmin tutkittaessa hylsy kyllä lähti vauhdilla. Kiinteä hihnalenkki on harvinaisempi ratkaisu nykyaikana. Joka tapauksessa testiase tuntuu varsin kevyeltä, joskaan ei miltään höyhensarjalaiselta. Oikeastaan materiaali on tässäkin kuituvahvisteinen polymeeri mikä kestää vaikka mitä. Nyt edettiin pitkän kaavan kautta eli Forrest -vaahdolla piippu puhtaaksi vaippametalleista. Harva ase onnistuu tässä ilman säädettävää poskipakkaa, eikä täysin tässäkään tapauksessa. Siinä lukituskorvakkeet tulevat tukin sivuilla olevien reikien läpi ja painamalla niitä voidaan perälevy irrottaa. Puuskatuuli teki osansa ja piippu tuntui lämpenevän kuin varkain väreilyä aiheuttavaksi suojasta huolimatta. Laukaisu tuntui hyvältä suoraan tehtaan paketista otettuna, ei venymää vaan puhdas ja juuri sopivan herkkä syksyiselle metsälle. RADALLA .308 Winchester kaliiperisen Mauserin päälle oli asennettu tähtäimeksi ammattitason taktinen putki, Meopta ZD 6-24x56 RD
Jopa okulaarin säätökin riitti vanhoille silmille amerikkalaismalleista poiketen. Sen jälkeen rautojen kiinnitysruuvien uudelleen kiristys momenttiavaimella. Kiinteä hihnalenkki on harvinaisempi ratkaisu nykyaikana. Ovathan ne varmemmat kuin pikakiinnitteiset, varsinkin metsästysaseessa, mutta pikakiinnitteisen nastaan voisi halutessaan kiinnittää tukijalan. Viiden laukauksen kasoiksi 35, 37, 33 ja suujarrukokeilulla 26 mm, missä siinäkin neljä oli 12 millissä ja yksi hieman erillään. Kyseessä on sama, erittäin kestäväksi ja toimivaksi todettu kuin aiemmassa M12 mallissakin. Aluksi lippaan helppo irrotus herätti epäilyksen siitä, että lipas voisi pudota vahingossa metsällä ollessa. Tällaisella ulosheittotapein varustetulla rakenteella ei lukon liikenopeudella pitäisi olla vaikutusta hylsyn ulosheittoon, kyseessä kun on vakiovoima. Piipun suulla oleva kierteen suojaholkki oli esittelyaseessa jäänyt matkalle, joten ammunnat tehtiin ilman sitä, joskin liikkuvan hirven ammunnoissa käytettiin kokeilumielessä RCC:n suujarrua. Ase on siis näppärä mukana pidettävä liikkuvassakin metsästyksessä. Ainoastaan vapaalta kädeltä ammunnassa käytetyt PPU:n patruunat vaativat selvästi muita enemmän voimaa lukon sulkuun. Uudelleen kiinnityksen jälkeen Lapuan 10,85 g Scenarit, ne rankasti mainetta niittäneet puhkoivat kasoiksi 35 ja 39 mm. Niiden välissä on viisi patruunaa (magnumeissa 4 kpl) vetävä, irrotettava muovilipas. Tarkemmassa tutkinnassa selvisi, että painava tähtäin oli päässyt luistamaan raskaiden luotien rekyylissä renkaissa toista senttiä ja okulaari törmännyt renkaaseen. Molemmat ovat myrkkyä koeammunnalle. Se saattaa viedä tähtäinkuvaa reilusti ja samoin luotia. Kaksirivisenä sen täyttö on helppoa jopa tukkiin kiinnitettynä. Niin tekee tuulikin, joka nyt vaihteli puuskissa, onneksi vain kolmeen metriin asti. Vertailuksi Sako/Tikka ilmoittaa aseilleen kahdet arvot, teräksisillä alaraudoilla varustetuille 7,0 Nm ja muovisilla alaraudoilla varustetuille 5,0 Nm. Lopuksi vielä halpiksia edustavilla Sellierin 8 g kokovaippaisilla syntyi 48 ja 44 mm kasat, joista ensimmäisessä neljä oli 13 millissä. Perän vetopituus on hyvin tavanomainen 35,8 cm ja koko ase on sekin 105,5 senttisenä normimitoissa. Jalkoina olivat 2016 esitellyt Mauserin omat pikajalat pyörähtävillä bajonettilukituksilla. Liekö kauneus ajanut käytännöllisyyden edelle. Patruunaa onkin välillä ohjattava kannasta kiinni pitäen syvemmälle, jotta homma onnistuisi. Tauon paikka siis. Asialla oli varmasti oma vaikutuksensa kaikkiin ammuttuihin kasoihin. Näillä ominaisuuksilla tukki sopinee hyvin suurelle osalle ampujia. KASAT Kesäkeli asetti hankaluuksia sekä kuumuuden että tuulen suhteen. Ilmeisesti Mauserissa on tiukka sulkuväli mikä tekee hyvää tarkkuudelle. Niin ikään kumimaiset otekohdat helpottavat käsittelyä, mikä vielä korostuu kosteissa olosuhteissa. Vetopituus on tavanomainen 35,8 cm mikä sopii useimmille. Myöhemmissä keskusteluissa Mauserin markkinointi antoi sopivaksi arvoksi 6,0 Nm eli oikeilla jäljillä oltiin. mainoksessa piipun puhdistusnarulle tai miksei korvatulpille, öljypullolle, varapatruunoille tms. Piipunsuulla on vakiona tehtaan tekemä kierre lisätarvikkeille, yleisimmin vaimentimelle. Perä on vailla sivuvääryyttä ja tukin harja on lukon liike huomioiden mahdollisimman korkealla, jotta poski saisi tukea väistämättä korkealle nousevaa kiikaritähtäintä käytettäessä. Jos yrittää syöttää patruunan suoraan pesään niin hylsynsuu töksähtää helposti kaksipuolisten syöttöramppien keskiharjanteeseen ja meno stoppaa siihen. Kasat 102 metriltä Shooters Ridgen pikkugorillan päältä ammuttuna olivat nuuskarasian kokoa. Sopivaa tuulirakoa puuttuvat, sillä etutukin sisäpuolinen tukiristikko tekee tämän tärkeän kohdan rakenteesta jäykän. Kun perälevyn on vetänyt irti, huomio kiinnittyy tukin sisällä näkyvään styroksiin. Tuo pakettiin kuuluva, suurriistajahtiin erinomaisesti soveltuva tähtäinkin oli mukana, mutta kasa-ammuntaan sen suurinkin suurennus oli hieman pienen puoleinen, joten sitä ei käytetty. Piippukouru on tehty erittäin tiukaksi. Vaihto uudempaan valmistuserään ja tulokseksi ihan käyttökelpoiset 22 ja 38 mm. Jos latausliikkeen teki rauhalliseen tahtiin niin monta kertaa hylsy jäi pyörimään kehyksen sisään. Rautojen kiinnitysmuttereille on poterot, joiden pohjalla on ohut aluslevy. Laukaisu tuntui hyvältä suoraan tehtaan paketista otettuna, ei venymää vaan puhdas ja juuri sopivan herkkä syksyiselle metsälle. Vielä tukin alapintaan on ruuvattu kiinteät hihnalenkit. Mauser aloitti 2016 yhteistyön norjalaisen A-Tecin kanssa, joka valmistaa nyt Mauserille alumiinivaimentimia. Ne kuuluvat kivääripaketin hintaan, erikseen ostettaessa niillä olisi lähes parin satasen hintalappu. Pakkaskeliin sitä voisi sitten jäykistää. Ontto perä onkin täytetty styroksipalalla, jolloin kuminat ja kolinat pienenevät eli perä ei toimi enää kaikupohjana risun osuessa siihen. Samoin kampi pysyy kaukana tähtäimestä, joten sormilla on hyvin tilaa. Onneksi pystysuunnassa on välystä niin paljon, ettei tukki taivu normaalivoimilla kiinni piippuun. Ergonomia on siis kaikin puolin kunnossa. Pistoolikahvaan on muotoiltu molemminpuolinen kämmenpahka, joten ampuminen onnistuu yhtä hyvin kummalta olkapäältä tahansa. Tämän jälkeen se pysyikin paikallaan ja koko paketti oli asiallisesti koossa. Tuo ei tuntunut mitenkään ylikireältä. Aivan ilmeisesti käyntihaluja löytyi joten pohdinnan jälkeen, ennen seuraavaa ratakäyntiä päätin tehdä varoiksi ihan perustoimet. merkittävää apua vasta itselataavalla nopeassa ammunnassa. Vapauttimen nastaa pitää kuitenkin painaa niin syvälle, että huoli osoittautui ilmeisen turhaksi. Sen sijaan kiinni laitto vaatiikin omat konstinsa. Sen sijaan näppärän vaimentimen käyttö on eri juttu, se sekä helpottaa ammuntaa pienentämällä melua että vakauttaa pitoa lisäämällä painoa piipun suulle ja yleensä ikään kuin bonuksena tarkkuuskin paranee. Ne olivat olleet tosi tiukalla ja koska valmistaja ei ilmoita suositeltavaa momenttia, lainattiin arvot Victrixin ohjeesta eli 6,5 Nm eturuuvi ja 6,0 Nm takaruuvi. Lippaan voi täyttää myös aseeseen kiinnitettynä. Lukko liikkuu jouhevasti takertelematta ja avausliike käy sekin vaivatta 60 asteen lyhyellä nostolla. Kunnon kuulosuojaimia käyttäen ja aukeammalla se kesyttää potkua, mutta tästä on Erittäin vahva ja toimintavarma, kaksirivinen polymeerilipas vetää viisi patruunaa normaaleissa kaliipereissa. Edelleen laittamalla pari sataa lisää saa Excellence paketin, jossa mukaan tulee vielä RCC S45 Hunter vaimennin. Sama ratkaisu on mm. Nyt lämpöä oli vain 18 astetta, mutta edelleen maalitauluja riepottava 3 m/s puuskatuuli oli harmina. Kolmesataa lisää maksamalla saa Pro paketin, jossa mukana on lisäksi Nikko Stirling Diamond 1,5-6x44 tähtäin, asepussi, hihna ja puhdistusnaru. tuelta ammuntaa ajatellen. Todella tukevarakenteinen lipas irtoaa helposti, sen täyttö käy niin ikään näppärästi kuten takaisin laittokin. Piippu oli tässä vaiheessa niin kuuma, että tähtäys oli pikemmin arvailua kuin tarkkuustyötä. RADALLA .308 Winchester kaliiperisen Mauserin päälle oli asennettu tähtäimeksi ammattitason taktinen putki, Meopta ZD 6-24x56 RD. Niinpä ohut piippu pysyi lähes polttavan kuumana ja lämpöväreily sai tähtäinkuvan tanssimaan ripaskaa suojasta huolimatta. Toisena oli vuorossa Sellier&Bellotin uusi huippupatruuna Match yrityksen omalla 168 gr kilpaluodilla. Yleensä ongelmaa ei kuitenkaan ollut, sillä tarkemmin tutkittaessa hylsy kyllä lähti vauhdilla. Ammutun hylsyn ulosheitto osoittautui vaihtelevaksi. Tämä siksi, että hylsyn kantaan vastaavat tuplat ulosheittimet pitää painaa iskupohjan sisään. Perälaatta on 25 mm paksu kuminen ja sen erikoisuus on pikairrotus. Kun kiikarikin oli vielä kertaalleen paikoitettu uudelleen, kiristettiin se järkeä käyttäen. Harva ase onnistuu tässä ilman säädettävää poskipakkaa, eikä täysin tässäkään tapauksessa. Nyt edettiin pitkän kaavan kautta eli Forrest -vaahdolla piippu puhtaaksi vaippametalleista. Näiden korvakkeiden väliä voi käyttää tavaroiden säilytykseen, esim. Se irtoaa vaivatta painettaessa tukkiin upotettua, etupuolen vapautusnastaa. Tikan kivääreissä. Alapuolella sen sijaan on kunnon rako, joten kohtuullistakin voimaa käytettäessä tukki ei taivu kiinni piippuun, mikä on hyvä asia mm. Ensimmäisenä säädettiin tähtäin ja kokeiltiin pari viiden laukauksen kasaa paljon myydyillä halpiksilla eli GGG:n 9,55 g kokovaippaisilla. Se lisää meteliä ja pölyäkin lentää melkoisesti ahtaissa paikoissa, joten ampumakoppi ei ole sille sopiva paikka. Siinä lukituskorvakkeet tulevat tukin sivuilla olevien reikien läpi ja painamalla niitä voidaan perälevy irrottaa. Liipaisinkaari on samaa muovia ja erilliset alaraudat puuttuvat. Jäähdyttelyn jälkeen maineikkaat Norman 11,7 g Oryx suurriistaluodit puhkoivat kasoiksi 42 ja 42 mm ja sitten alkoi tulla liian suuria kärpäsiä. Lukkoa on nimittäin poikkeuksellisesti työnnettävä voimalla viimeinen milli, jotta kampi taittuisi alaspäin. Mauseria myydään Starter pakettina alle tonnin ohjehintaan, jolloin mukana ovat Hexa-Lock pikajalat. Puuskatuuli teki osansa ja piippu tuntui lämpenevän kuin varkain väreilyä aiheuttavaksi suojasta huolimatta. ASE-lehti • 39. Ilmeisesti piipun värähdellessäkään se ei ota kiinni tukkiin. Piippukourun sivuvälys piippuun on kuitenkin hämmästyttävän pieni, mutta tasainen. Tulipa taas muistutus, että laina-aseessa kannattaa tarkistaa kiinnitysruuvien tiukalla olo. Suujarrun tarve näin miedolle kaliiperille on mielipidekysymys. Kaikenlaiset patruunat, niin kokovaippaiset kuin lyijykärkiset syöttyivät hyvin ja toimivat moitteetta koko kokeilun ajan. Sen kuva oli selkeä ja kirkas ja säätimien toiminta täsmällistä. Vielä uusi ratakäynti paremmissa olosuhteissa ja perinteisiä hiekkapusseja tukena käyttäen. Joka tapauksessa testiase tuntuu varsin kevyeltä, joskaan ei miltään höyhensarjalaiselta. Keskikokoisella koneistolla varustetulle aseelle punnitsin painoksi vajaa 3,1 kg, vaikka esitteessä kerrotaan painoksi 2,9 kg ja magnumeille 3,1 kg. Oikeastaan materiaali on tässäkin kuituvahvisteinen polymeeri mikä kestää vaikka mitä. Hehän ovat käyttäneet tähän asti Sierran kilpaluoteja, mutta nyt näitä ollaan vaihtamassa oman tehtaan tuotteisiin
tähtäimen ja muita tarvikkeita. Suomeen tuotavat kaliiperit ovat yleiskäyttöiset .308 Winchester, 6,5 Creedmoor ja 6,5x55 SE. YHTEENVETO Mauser M18 osoittautui kaikin puolin toimivaksi aseeksi. Vapaalta kädeltä ammunnassa käytetyillä Partizaneilla lukon sulkeminen vaati selvästi enemmän voimaa kuin muilla patruunoilla eli ne lienevät olleet sulkuväliltään hieman muita pidempiä. Testiaseen mukana seurasi myös RCC:n suujarru, joka on anodisoitua alumiinia ja hienosti tehty. Tehtaan lupaama kulmaminuutin tarkkuus kolmella laukauksella kuitenkin täyttyisi helposti kun se täyttyi viidelläkin. Se on helppo viedä metsälle käsiteltävyytensä ja loistavan laukaisunsa ansiosta. TEKNISET TIEDOT Mauser M18 Valmistaja: Mauser Jagdwaffen GmbH, Saksa Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy Suositushinta: 999 euroa sisältäen pikajalat Takuu: 10 vuotta Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (.222 Rem .300 WinMag) Lipas: irrotettava 5 patruunaa (4 kpl magumit) Pituus: 105,5 cm Piipun pituus: 54,5 cm Paino: 3,1 kg Tähtäimet: ei avotähtäimiä, kierrereiät jalustoille Laukaisu: säädettävä 1 – 1,5 kg Tukki: polymeeri kumimaisin oteupotuksin Varusteet: M15x1 kierre, ohjekirja Muuta: tarkkuustakuu kulmaminuutti 3 laukauksella kytäten Lapuan Scenareilla ensi viiden laukauksen kasa oli 32 mm, sitten seurasivat erinomaiset 25 ja 25 mm minkä jälkeen lämpöväreily taas kasvoi harmiksi asti ja kasaksi tuli 35 mm. M18 myydään pakettina, jolloin mukaan tulevat Mauserin omat Hexa-Lock pikajalat. Nyt kylmästä kuumaksi ammunnassa selvisi kuitenkin se, että osumapiste pysyi paikallaan eli ei lähtenyt vaeltamaan. Ammunnoissa käytetty tähtäin oli ammattilaislaatua oleva Meopta ZD 6-24x56 RD. Tyynessä kelissä kasat olisivat olleet varmasti vielä paremmat, mutta harvoinpa sitä on metsälläkään täysin tyyntä. Edullisesta hinnoittelusta huolimatta valmistajalleen tyypilliseen tapaan se on koneistettu huolella ja tukki on kaiken kestävää jämäkkää polymeeriä. Annettu kulmaminuutin osumatakuu kolmella laukauksella täyttyi viidelläkin laukauksella, tietenkin patruunasta riippuen. Perään vielä Sellier& Bellotin 8 grammaisilla kasoiksi 42 ja 22 milliset. Maahantuoja on koonnut valmiiksi kolme erilaista pakettia sisältäen mm. Hirviradalla selvisi että kohteen seuranta ja ammunta tällä aseella olivat helppoja, ote luonteva ja laukaisu lähti kun pitikin. Jos ja kun pääsee ampumaan tyynessä, niin rauhalliseen tahtiin ammuttuna tulokset paranevat varmasti tästä. JESSE HACKMAN is back! 40 • ASE-lehti. Liikkuvissakin pääsin kylmiltään vajaan ysin vauhtiin kymmenen sarjoilla
Edullisesta hinnoittelusta huolimatta valmistajalleen tyypilliseen tapaan se on koneistettu huolella ja tukki on kaiken kestävää jämäkkää polymeeriä. Liikkuvissakin pääsin kylmiltään vajaan ysin vauhtiin kymmenen sarjoilla. Ammunnoissa käytetty tähtäin oli ammattilaislaatua oleva Meopta ZD 6-24x56 RD. Hirviradalla selvisi että kohteen seuranta ja ammunta tällä aseella olivat helppoja, ote luonteva ja laukaisu lähti kun pitikin. Annettu kulmaminuutin osumatakuu kolmella laukauksella täyttyi viidelläkin laukauksella, tietenkin patruunasta riippuen. TEKNISET TIEDOT Mauser M18 Valmistaja: Mauser Jagdwaffen GmbH, Saksa Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy Suositushinta: 999 euroa sisältäen pikajalat Takuu: 10 vuotta Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (.222 Rem .300 WinMag) Lipas: irrotettava 5 patruunaa (4 kpl magumit) Pituus: 105,5 cm Piipun pituus: 54,5 cm Paino: 3,1 kg Tähtäimet: ei avotähtäimiä, kierrereiät jalustoille Laukaisu: säädettävä 1 – 1,5 kg Tukki: polymeeri kumimaisin oteupotuksin Varusteet: M15x1 kierre, ohjekirja Muuta: tarkkuustakuu kulmaminuutti 3 laukauksella kytäten Lapuan Scenareilla ensi viiden laukauksen kasa oli 32 mm, sitten seurasivat erinomaiset 25 ja 25 mm minkä jälkeen lämpöväreily taas kasvoi harmiksi asti ja kasaksi tuli 35 mm. JESSE HACKMAN is back! ASE-lehti • 41. Jos ja kun pääsee ampumaan tyynessä, niin rauhalliseen tahtiin ammuttuna tulokset paranevat varmasti tästä. Maahantuoja on koonnut valmiiksi kolme erilaista pakettia sisältäen mm. Testiaseen mukana seurasi myös RCC:n suujarru, joka on anodisoitua alumiinia ja hienosti tehty. Vapaalta kädeltä ammunnassa käytetyillä Partizaneilla lukon sulkeminen vaati selvästi enemmän voimaa kuin muilla patruunoilla eli ne lienevät olleet sulkuväliltään hieman muita pidempiä. M18 myydään pakettina, jolloin mukaan tulevat Mauserin omat Hexa-Lock pikajalat. tähtäimen ja muita tarvikkeita. Tyynessä kelissä kasat olisivat olleet varmasti vielä paremmat, mutta harvoinpa sitä on metsälläkään täysin tyyntä. Se on helppo viedä metsälle käsiteltävyytensä ja loistavan laukaisunsa ansiosta. Perään vielä Sellier& Bellotin 8 grammaisilla kasoiksi 42 ja 22 milliset. YHTEENVETO Mauser M18 osoittautui kaikin puolin toimivaksi aseeksi. Suomeen tuotavat kaliiperit ovat yleiskäyttöiset .308 Winchester, 6,5 Creedmoor ja 6,5x55 SE. Nyt kylmästä kuumaksi ammunnassa selvisi kuitenkin se, että osumapiste pysyi paikallaan eli ei lähtenyt vaeltamaan. Tehtaan lupaama kulmaminuutin tarkkuus kolmella laukauksella kuitenkin täyttyisi helposti kun se täyttyi viidelläkin
Luistin aukipitosalpa on kaksipuolinen, eikä erityisen korkea, mutta pitkittäisuritus ehkäisee sormen lipsumista. Asennukseen tarvittava 2,5 mm kuusiokolovain ja pari M3-vararuuvia kuuluvat pakettiin ja niissä on valmiina sininen Loctitepinnoite kiinnipysymistä varmistamassa. Laukaisupiste voidaan Championmallissa säätää mukana tulleella 1,5 mm kuusiokoloavaimella, säätöohje löytyy 42 • ASE-lehti. Iskuri ja iskurivarmistin ovat normipaikallaan ja aseen erinomainen huoltoopas neuvoo poikkeuksellisesti myös niiden irrottamisen / asentamisen. Ulosvetäjä on perinteinen jousitettu koukku, jonka takapään alta paljastuva hengetön maaliviiva toimii latausindikaattorina, kun pesässä oleva patruuna painaa sen etupään ulos luistin pinnasta. Kovassa käytössä nitrauksen päälle tehty mustaus voi toki kiillottua terävissä kulmakohdissa, mutta pääasia eli kovuus on teräksen pinnan sisällä ja säilyy. Hajoamaan tuppaavien muovikarojen jälkeen tämä on tulkittava hyväksi piirteeksi lujuusmielessä ja lisäksi painava kara lisää aseen etupainoisuutta. Alun perin tehdas perustettiin jo vuonna 1886 ja se on ihmeellisesti selvinnyt läpi kahden maailmansodan ja noussut yhä uudelleen tuhkasta. Steel Frame -nimen mukaisesti aseen runko ei ole muovia tai kevytmetallia, vaan ihan oikeaa riihikuivaa aseterästä, mikä tuo mukanaan merkittäviä seikkoja. Piipun viimeistely on joka suhteessa moitteeton. Runko ei myöskään elä muovirunkojen tapaan, mikä on siinä suhteessa etu, että laukaisukoneiston sovitukset ovat täsmällisemmät. Pintakäsittelynä rungossa on Tenifer-nitrauskäsittely. Lukitus perustuu takapäästään pystytasossa keinahtavaan piippuun, joka lukittuu hylsynpoistoaukon reunaan piipun takapään alla olevan hampaan ohjaamana. Runko on painavampi, mikä tekee aseesta helpommin hallittavan rekyylissä. Myös tähtäimen säätöön tarvittava peltiavain kuuluu toimitukseen. Aseen pääosat ovat luisti ja sen palautusjousipaketti, piippu, runko ja lipas. Piipun syöttöramppi on sileä kuin vauvan pylly, mikä parantaa syöttövarmuutta. Ulmin kaupungissa sijaitsevasta tehtaasta tulee myös pari vuotta markkinoilla ollut Walther Q5 Match Steel Frame Champion–pistooli (#2830353), jollainen saatiin kokeiltavaksi maahantuojalta HW-Company Oy:ltä Kokkolasta. Haittapuolena voidaan pitää, että rungon jouston puuttumisen voi joku huomata terävämpänä rekyylinä; no, samat tietävät aseen rekyylin perusteella ruutipurkin pakkauspäivänkin. Luisti on koneistettu teräksestä, erittäin siististi ja myös näyttäväksi, mihin nykyaikainen CAD-suunnittelu ja CNC-valmistus antavat mahdollisuuden. Liipaisimessa on Glockin myötä tutuksi tullut varmistinlehti ehkäisemässä tahattomia laukauksia. Hahlo on asennettu erilliseen adapteripalaan, joka kiinnittyy luistin päälle koneistettuun upotukseen kahdella tukevalla kuusiokoloruuvilla. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN terästä peliin Q5 on toimintaperiaatteeltaan itselataava lippaallista kertutulta ampuva pistooli. Käytännössä piippu ei ole puhdas polygonaalinen, vaan rihlauksen palkkien muoto on vain pyöristetty, Glockien tapaan. Vuonna 1993 sen osti niin ikään saksalainen Umarex Group, jonka johdolla markkinoita on laajenettu erityisesti Yhdysvaltoihin ja uusia aseitakin on kehitetty. Rungon etupään alla pölynsuojuksessa on MIL-STD1913:n mukainen Picatinnykisko kaikkia mahdollisia taktisia varusteita varten, esimerkiksi valolle tai laserille. Tähtäinkuva on selkeä ja rata-aseelle tyypillisen ahdas. Liipaisimessa ja laukaisun välitystangossa on sininen kitkaa pienentävä muovipinnoitus. Luistin päälle on asennettu kunnolliset avotähtäimet, punaisella valokuidulla varustettu ruuvikiinnitteisenä vaihdettavissa oleva jyvä ja italialaisen LPA:n valmistama säädettävä hahlo. Iskurimekanismi on koottu luistin perän sulkevan kannen alle ja luonnollisesti siihen kuuluu myös laukaisukoneiston käyttämä iskurivarmistin. Liipaisinkaari on kerrankin riittävän iso myös hansikoidulle sormelle ja sen pysty etupinta on karhennettu niitä varten, jotka kahden käden otteessa laittavat tukikäden etusormen sille. Q5 kuitenkin on puhdas rata-ase, jonka kanssa ei lähtökohtaisesti ryömitä kurassa, joten kriittisyyteni voidaan tuomita turhaksi. Toimitukseen kuuluu kolme ylimääräistä adapteria valopistetähtäimiä varten: Docterille (merkitty 01), Trijiconille (02) ja Leupold DeltaPointille (04). Luistin etupäässä on joukko läpikoneistettuja aukkoja, jotka keventävät sitä ja antavat näyttävää ulkomuotoa, mutta myös tarjoavat hyvän otteen, jos joku haluaa virittää aseen luistia etupäästä vetäen. Luistin palautusjousi on Glockien tapaan litteää suorakaideprofiilia ja se on luWALTHER Q5 MATCH STEEL FRAME CHAMPION kittu Seger-renkaalla paketiksi teräksiselle karalleen. Itse en ole koskaan päässyt sinuiksi pistoolin valopistetähtäinten kanssa, mutta vanha sääntö ”ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja lopulta ei osaa ilman ollakaan” pätenee tähänkin, etenkin ikänäön myötä. Henkilökohtaisesti en ole ollut kovin ihastunut tällaisiin toiminnallisesti täysin turhiin reikiin, sillä sotilaseisiin keskittyneen taustani takia näen ne vain reittinä lialle tunkeutua aseen sydämeen. Patruunapesän suupuolella on jo alkuperäisestä P08 Parabellum -pistoolista tuttu supistuskohta, joka parantaa tarkkuutta ja näkyy ammuttujen hylsyjen suupäässä, mutta jolla ei ole vaikutusta niiden jälleenladattavuuteen. Piippu on nitrattu, mikä käytännössä tarkoittaa sen olevan kulutusta vastaan ikuinen. Piippu on 127 mm pitkä ja sen polygonaaliseksi kutsutun rihlauksen nousu on 10” / 250 mm. Tämä Petter-Browning –nimellä tunnettu toimintatapa on nykyään kaikkein tavallisin pistooleissa. Saksalainen Carl Walther GmbH on yksi maailman vanhimpia, tunnetuimpia ja tunnustetuimpia asevalmistajia. Laukaisukoneisto on iskurityyppiä eli ulkopuolista vasaraa ei ole
Toimitukseen kuuluu kolme ylimääräistä adapteria valopistetähtäimiä varten: Docterille (merkitty 01), Trijiconille (02) ja Leupold DeltaPointille (04). Alun perin tehdas perustettiin jo vuonna 1886 ja se on ihmeellisesti selvinnyt läpi kahden maailmansodan ja noussut yhä uudelleen tuhkasta. Hahlo on asennettu erilliseen adapteripalaan, joka kiinnittyy luistin päälle koneistettuun upotukseen kahdella tukevalla kuusiokoloruuvilla. Vuonna 1993 sen osti niin ikään saksalainen Umarex Group, jonka johdolla markkinoita on laajenettu erityisesti Yhdysvaltoihin ja uusia aseitakin on kehitetty. Hajoamaan tuppaavien muovikarojen jälkeen tämä on tulkittava hyväksi piirteeksi lujuusmielessä ja lisäksi painava kara lisää aseen etupainoisuutta. Ulosvetäjä on perinteinen jousitettu koukku, jonka takapään alta paljastuva hengetön maaliviiva toimii latausindikaattorina, kun pesässä oleva patruuna painaa sen etupään ulos luistin pinnasta. Tähtäinkuva on selkeä ja rata-aseelle tyypillisen ahdas. Luistin aukipitosalpa on kaksipuolinen, eikä erityisen korkea, mutta pitkittäisuritus ehkäisee sormen lipsumista. Luistin päälle on asennettu kunnolliset avotähtäimet, punaisella valokuidulla varustettu ruuvikiinnitteisenä vaihdettavissa oleva jyvä ja italialaisen LPA:n valmistama säädettävä hahlo. Laukaisupiste voidaan Championmallissa säätää mukana tulleella 1,5 mm kuusiokoloavaimella, säätöohje löytyy ASE-lehti • 43. Haittapuolena voidaan pitää, että rungon jouston puuttumisen voi joku huomata terävämpänä rekyylinä; no, samat tietävät aseen rekyylin perusteella ruutipurkin pakkauspäivänkin. Liipaisinkaari on kerrankin riittävän iso myös hansikoidulle sormelle ja sen pysty etupinta on karhennettu niitä varten, jotka kahden käden otteessa laittavat tukikäden etusormen sille. Liipaisimessa on Glockin myötä tutuksi tullut varmistinlehti ehkäisemässä tahattomia laukauksia. Tämä Petter-Browning –nimellä tunnettu toimintatapa on nykyään kaikkein tavallisin pistooleissa. Luistin etupäässä on joukko läpikoneistettuja aukkoja, jotka keventävät sitä ja antavat näyttävää ulkomuotoa, mutta myös tarjoavat hyvän otteen, jos joku haluaa virittää aseen luistia etupäästä vetäen. Piippu on nitrattu, mikä käytännössä tarkoittaa sen olevan kulutusta vastaan ikuinen. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN terästä peliin Q5 on toimintaperiaatteeltaan itselataava lippaallista kertutulta ampuva pistooli. Patruunapesän suupuolella on jo alkuperäisestä P08 Parabellum -pistoolista tuttu supistuskohta, joka parantaa tarkkuutta ja näkyy ammuttujen hylsyjen suupäässä, mutta jolla ei ole vaikutusta niiden jälleenladattavuuteen. Myös tähtäimen säätöön tarvittava peltiavain kuuluu toimitukseen. Runko ei myöskään elä muovirunkojen tapaan, mikä on siinä suhteessa etu, että laukaisukoneiston sovitukset ovat täsmällisemmät. Kovassa käytössä nitrauksen päälle tehty mustaus voi toki kiillottua terävissä kulmakohdissa, mutta pääasia eli kovuus on teräksen pinnan sisällä ja säilyy. Asennukseen tarvittava 2,5 mm kuusiokolovain ja pari M3-vararuuvia kuuluvat pakettiin ja niissä on valmiina sininen Loctitepinnoite kiinnipysymistä varmistamassa. Piipun viimeistely on joka suhteessa moitteeton. Käytännössä piippu ei ole puhdas polygonaalinen, vaan rihlauksen palkkien muoto on vain pyöristetty, Glockien tapaan. Pintakäsittelynä rungossa on Tenifer-nitrauskäsittely. Steel Frame -nimen mukaisesti aseen runko ei ole muovia tai kevytmetallia, vaan ihan oikeaa riihikuivaa aseterästä, mikä tuo mukanaan merkittäviä seikkoja. Iskurimekanismi on koottu luistin perän sulkevan kannen alle ja luonnollisesti siihen kuuluu myös laukaisukoneiston käyttämä iskurivarmistin. Laukaisukoneisto on iskurityyppiä eli ulkopuolista vasaraa ei ole. Saksalainen Carl Walther GmbH on yksi maailman vanhimpia, tunnetuimpia ja tunnustetuimpia asevalmistajia. Lukitus perustuu takapäästään pystytasossa keinahtavaan piippuun, joka lukittuu hylsynpoistoaukon reunaan piipun takapään alla olevan hampaan ohjaamana. Iskuri ja iskurivarmistin ovat normipaikallaan ja aseen erinomainen huoltoopas neuvoo poikkeuksellisesti myös niiden irrottamisen / asentamisen. Liipaisimessa ja laukaisun välitystangossa on sininen kitkaa pienentävä muovipinnoitus. Luisti on koneistettu teräksestä, erittäin siististi ja myös näyttäväksi, mihin nykyaikainen CAD-suunnittelu ja CNC-valmistus antavat mahdollisuuden. Rungon etupään alla pölynsuojuksessa on MIL-STD1913:n mukainen Picatinnykisko kaikkia mahdollisia taktisia varusteita varten, esimerkiksi valolle tai laserille. Piippu on 127 mm pitkä ja sen polygonaaliseksi kutsutun rihlauksen nousu on 10” / 250 mm. Ulmin kaupungissa sijaitsevasta tehtaasta tulee myös pari vuotta markkinoilla ollut Walther Q5 Match Steel Frame Champion–pistooli (#2830353), jollainen saatiin kokeiltavaksi maahantuojalta HW-Company Oy:ltä Kokkolasta. Henkilökohtaisesti en ole ollut kovin ihastunut tällaisiin toiminnallisesti täysin turhiin reikiin, sillä sotilaseisiin keskittyneen taustani takia näen ne vain reittinä lialle tunkeutua aseen sydämeen. Luistin palautusjousi on Glockien tapaan litteää suorakaideprofiilia ja se on luWALTHER Q5 MATCH STEEL FRAME CHAMPION kittu Seger-renkaalla paketiksi teräksiselle karalleen. Itse en ole koskaan päässyt sinuiksi pistoolin valopistetähtäinten kanssa, mutta vanha sääntö ”ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja lopulta ei osaa ilman ollakaan” pätenee tähänkin, etenkin ikänäön myötä. Aseen pääosat ovat luisti ja sen palautusjousipaketti, piippu, runko ja lipas. Piipun syöttöramppi on sileä kuin vauvan pylly, mikä parantaa syöttövarmuutta. Runko on painavampi, mikä tekee aseesta helpommin hallittavan rekyylissä. Q5 kuitenkin on puhdas rata-ase, jonka kanssa ei lähtökohtaisesti ryömitä kurassa, joten kriittisyyteni voidaan tuomita turhaksi
Lisävarusteena on saatavissa alumiinisia kahvalevyjä eri väreissä. Teräksisiä lippaita toimitukseen kuuluu kolme kappaletta. Kiinnitys yhdellä isolla ruuvilla venäläisen Makarov-pistoolin tapaan olisi ollut parempi, nyt hienokierteisten ja lyhyiden ruuvien kanssa tulee olla todella huolellinen, että ruuvi ei lähde väärälle kierteelle, etenkin kun vastakierre on kierreholkin sijasta suoraan rungossa ja vahingot vaikeammin korjattavia. Kahvan pintarakenne on mielenkiintoinen: siinä on pieniä kuusikulmioita, joista jokaisen keskeltä kohoaa hiukan ”johtotähden” logon mieleen tuova kohouma. Omaan käteeni ase istuu kuin vanha hanska. Lippaan kiinnityssalpa on vain yksipuolinen, mutta sen voi käyttöohjetta seuraamalla kääntää kyljeltä toiselle. Nappi ei ole erityisen korkea, mutta kuitenkin hyvin käytettävissä kahvan muotoilun ansiosta. Luistin etupää on kuin tahkojuustoa, mutta näyttävän ulkonäön lisäksi aukot tarjoavat lipsumattoman otteen. Kahvalevyn alla kummallakin puolella on kaksi irtonaista muovilistaa, jotka toimivat lippaan liukupintoina lipaskuilussa ja näiden kadottamista tulee varoa, kun kahvan irrottaa. Lopputulos on sekä hyvän näköinen, että hyvän tuntuinen, lipsumaton olematta raapiva. Lippaan helpon paikalleen työntämisen takaa lipaskuilun suulle poikittaissokalla kiinnitetty alumiininen lipasohjain, joka tässä mallissa on eloksoitu näyttävästi kirkkaan siniseksi. Alumiinisen jatkopohjan ansiosta lippaat vetävät 17 patruunaa. Merkillepantavaa on lyhyt ”reset” eli laukauksen jälkeen laukaisu kytkeytyy uudelleen hyvin lyhyen liipaisimen hölläämisen jälkeen, mikä nopeuttaa ammuntaa. Laukaisuvastus on nimellisesti 2,5kg, lisävarusteena myydään kolmea erivahvuista liipaisimen vetojousta. Koeaseen kohdalla tähän ei nähty tarvetta: etuveto on noin 10mm, minkä jälkeen tulee selkeä laukaisukohta. l Katalog Nr.: 283 00 01, 283 01 41, 283 03 53, 283 04 18, 283 64 91, 283 73 58, 283 73 66, 283 73 74, 283 75 36, 284 07 66, 284 28 82, 284 28 91, 284 69 42, 284 69 51, 284 70 94, 284 45 24, 284 45 67, 284 46 05 Stand: 06.12.2019 ÄM 19452 Seite 1 von 12 käyttöohjeesta. Lippaan takaseinässä on laskentareiät 14 patruunalla ja kuten lähes kaikissa muissakin nykyisissä pistoolinlippaissa reikiä ei jostain syystä (ulkonäkö?) ole osattu sijoittaa patruunoiden keskilinjalle. Q5 Match SF 283 03 37 9 mm x 19, 9 mm x 21 Rev. Kahvalevyt ovat yksi muovinen U-kappale, joka työnnetään rungon päälle takaapäin ja kiinnitetään paikalleen neljällä kuusioloruuvilla. Jyvän kuitutanko näkyy punaisena pisteenä hämärässäkin. Erilaiset valopistetähtäimet asennetaan luistin päälle tulevan adapterilevyn avulla. Myös lippaan täyttötyökalu kuuluu aseen varusteisiin KOEAMMUNTA Q5 toimitetaan varusteineen mustassa muovilaukussa ja heti ensimmäistä kertaa aseen käteen ottaessa tuli tuttuuden ja ennen kaikkea tukevuuden tunne. LPA:n valmistama hahlo istuu luistin päälle ruuveilla kiinnitetyssä adapteripalassa. Tähtäimet kiinnitetään luistin päälle adapteripaloilla, myös LPA:n tekemä säädettävä hahlo, joten sen samanaikainen käyttö valopisteen kanssa ei ole mahdollista. Omalle kädelleni Q5:n kahva istuu täydellisesti. Latausindikaattorina toimiva punainen maalimerkki on lähes mahdoton nähdä edes kirkkaassa päivänvalossa.. Aseen räjäytyskuva
Kahvalevyn alla kummallakin puolella on kaksi irtonaista muovilistaa, jotka toimivat lippaan liukupintoina lipaskuilussa ja näiden kadottamista tulee varoa, kun kahvan irrottaa. LPA:n valmistama hahlo istuu luistin päälle ruuveilla kiinnitetyssä adapteripalassa. Aseen räjäytyskuva. Laukaisuvastus on nimellisesti 2,5kg, lisävarusteena myydään kolmea erivahvuista liipaisimen vetojousta. Erilaiset valopistetähtäimet asennetaan luistin päälle tulevan adapterilevyn avulla. Luistin etupää on kuin tahkojuustoa, mutta näyttävän ulkonäön lisäksi aukot tarjoavat lipsumattoman otteen. Tähtäimet kiinnitetään luistin päälle adapteripaloilla, myös LPA:n tekemä säädettävä hahlo, joten sen samanaikainen käyttö valopisteen kanssa ei ole mahdollista. Lisävarusteena on saatavissa alumiinisia kahvalevyjä eri väreissä. Q5 Match SF 283 03 37 9 mm x 19, 9 mm x 21 Rev. Kahvan pintarakenne on mielenkiintoinen: siinä on pieniä kuusikulmioita, joista jokaisen keskeltä kohoaa hiukan ”johtotähden” logon mieleen tuova kohouma. Alumiinisen jatkopohjan ansiosta lippaat vetävät 17 patruunaa. Jyvän kuitutanko näkyy punaisena pisteenä hämärässäkin. Lippaan helpon paikalleen työntämisen takaa lipaskuilun suulle poikittaissokalla kiinnitetty alumiininen lipasohjain, joka tässä mallissa on eloksoitu näyttävästi kirkkaan siniseksi. Kiinnitys yhdellä isolla ruuvilla venäläisen Makarov-pistoolin tapaan olisi ollut parempi, nyt hienokierteisten ja lyhyiden ruuvien kanssa tulee olla todella huolellinen, että ruuvi ei lähde väärälle kierteelle, etenkin kun vastakierre on kierreholkin sijasta suoraan rungossa ja vahingot vaikeammin korjattavia. Lippaan takaseinässä on laskentareiät 14 patruunalla ja kuten lähes kaikissa muissakin nykyisissä pistoolinlippaissa reikiä ei jostain syystä (ulkonäkö?) ole osattu sijoittaa patruunoiden keskilinjalle. Myös lippaan täyttötyökalu kuuluu aseen varusteisiin KOEAMMUNTA Q5 toimitetaan varusteineen mustassa muovilaukussa ja heti ensimmäistä kertaa aseen käteen ottaessa tuli tuttuuden ja ennen kaikkea tukevuuden tunne. Kahvalevyt ovat yksi muovinen U-kappale, joka työnnetään rungon päälle takaapäin ja kiinnitetään paikalleen neljällä kuusioloruuvilla. Nappi ei ole erityisen korkea, mutta kuitenkin hyvin käytettävissä kahvan muotoilun ansiosta. Lopputulos on sekä hyvän näköinen, että hyvän tuntuinen, lipsumaton olematta raapiva. Merkillepantavaa on lyhyt ”reset” eli laukauksen jälkeen laukaisu kytkeytyy uudelleen hyvin lyhyen liipaisimen hölläämisen jälkeen, mikä nopeuttaa ammuntaa. Teräksisiä lippaita toimitukseen kuuluu kolme kappaletta. ASE-lehti • 45. Koeaseen kohdalla tähän ei nähty tarvetta: etuveto on noin 10mm, minkä jälkeen tulee selkeä laukaisukohta. Lippaan kiinnityssalpa on vain yksipuolinen, mutta sen voi käyttöohjetta seuraamalla kääntää kyljeltä toiselle. l Katalog Nr.: 283 00 01, 283 01 41, 283 03 53, 283 04 18, 283 64 91, 283 73 58, 283 73 66, 283 73 74, 283 75 36, 284 07 66, 284 28 82, 284 28 91, 284 69 42, 284 69 51, 284 70 94, 284 45 24, 284 45 67, 284 46 05 Stand: 06.12.2019 ÄM 19452 Seite 1 von 12 käyttöohjeesta. Latausindikaattorina toimiva punainen maalimerkki on lähes mahdoton nähdä edes kirkkaassa päivänvalossa. Omalle kädelleni Q5:n kahva istuu täydellisesti. Omaan käteeni ase istuu kuin vanha hanska
Heavy sear engagement reduces the risk of firing more than one round, but the trigger may have creep. Kahvan runko ja kahvalevy on juuri sopivasti karhennettu lipsumattoman, mutta samalla raapimattoman otteen takaamiseksi, luistin aukipitosalpa ja lippaan salpa ovat matalat kilpa-aseiden mittapuulla, käytännössä hyvät. Piipun alla näkyy sen PetterBrowning -tyyppisen sulun ohjainhammas. 25 EN DE FR ES IT TU 5.3 Trigger Break (Champion) Your Q5 trigger has been skillfully calibrated combining reliability with a crisp break. Please remember to use snap caps when testing trigger break. At the break point the sear’s front end will drop, causing the SA-Tab to rotate rearward at the same time. 2). Kahva irtoaa yhtenä kappaleena, sen ja rungon välissä näkyvät irrotetut lippaan liukukiskot. 46 • ASE-lehti. luisti lukitaan taakse ja varmistetaan, että patruunapesä on todellakin täysin tyhjä . aseen vasemmalla kyljellä oleva purkusalpa käännetään myötäpäivään niin pitkälle kuin se menee . Check the sear again. Continue this process until the sear comes to a positive stop and the SA-Tab remains still. luisti lasketaan hitaasti eteen ja laukaisukoneisto vapautetaan tyhjälaukaisulla turvalliseen suuntaan . WALTHER dis claims any and all liability for damage arising from the use of this firearm or caused by im proper trigger adjustments. The next step is to find the sear’s break point: Use the hexagonal wrench from step 1 to turn the set screw clockwise while applying light forward pressure on the sear with your weak hand thumb toward the magazine well and downward into the sear housing assembly (5.3 Fig. Kitkaa pienentävä erikoispinnoitus näkyy sinisenä laukaisukoneiston osissa. Follow the field stripping reassembly instructions in section 4.1.2. Adjustments, maintenance, or service must be performed by WALTHER or a qualified gunsmith. Noin neljän millimetrin päässä hylsyjen suusta näkyy patruunapesän supistuskohdan jättämä jälki. NOTE: Light sear engagement will cause the striker to fall early and may cause the risk of firing more than one round. kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä. Teniferkäsittelyn jäljiltä piipu on kuin mustaa lasia. tyhjän aseen lipas irrotetaan . NOTE: Do not remove the set screw. After the above condition has been achieved the last step is to turn the set screw ¾ counter clockwise and reassemble the firearm. ASEEN HUOLTOPURKU ON HELPPOA: . Rungon kannus suojaa kämmenhankaa. Ase huoltopurettuna. Stop as soon as the set screw is level with the magazine well’s rear wall (5.3 Fig. 5.3 Figure 1 5.3 Figure 2 5 ADJUSTING THE PISTOL TO ITS USER Set Screw SA-Tab Sear Laukaisukoneiston säätöohjeen ”kuva” ei paljoa tosielämässä auta. In order to adjust the trigger break on your Q5 trigger a qualified gunsmith will first need to field strip the pistol following the field stripping instructions in section 4.1.1. luisti vedetään etukautta johteiltaan, minkä jälkeen palautusjousi ja piippu voidaan irrottaa . When pushed down the sear must come to a positive stop and the SA-Tab must remain still. Note: Handling firearms and trigger adjustments in particular may increase the risk of inadvertent property damage, serious bodily injury, and/or even death. If this condition is not reached yet, turn the set screw another ¼ turn counter clockwise and check the sear again. Tähtäys… … ja laukaus, aseen rekyyli on helposti hallittavissa. At this point remove your thumb from the sear and turn the set screw approximately ¼ turn counter clockwise. 1). Holding the pistol frame’s grip in the weak hand and with the frame’s front end pointing away from the body, turn the set screw counter clockwise using the 1.5 mm hexa gonal wrench provided
At the break point the sear’s front end will drop, causing the SA-Tab to rotate rearward at the same time. After the above condition has been achieved the last step is to turn the set screw ¾ counter clockwise and reassemble the firearm. NOTE: Do not remove the set screw. Note: Handling firearms and trigger adjustments in particular may increase the risk of inadvertent property damage, serious bodily injury, and/or even death. The next step is to find the sear’s break point: Use the hexagonal wrench from step 1 to turn the set screw clockwise while applying light forward pressure on the sear with your weak hand thumb toward the magazine well and downward into the sear housing assembly (5.3 Fig. ASE-lehti • 47. Continue this process until the sear comes to a positive stop and the SA-Tab remains still. luisti lukitaan taakse ja varmistetaan, että patruunapesä on todellakin täysin tyhjä . WALTHER dis claims any and all liability for damage arising from the use of this firearm or caused by im proper trigger adjustments. Kahva irtoaa yhtenä kappaleena, sen ja rungon välissä näkyvät irrotetut lippaan liukukiskot. Ase huoltopurettuna. At this point remove your thumb from the sear and turn the set screw approximately ¼ turn counter clockwise. In order to adjust the trigger break on your Q5 trigger a qualified gunsmith will first need to field strip the pistol following the field stripping instructions in section 4.1.1. Please remember to use snap caps when testing trigger break. luisti vedetään etukautta johteiltaan, minkä jälkeen palautusjousi ja piippu voidaan irrottaa . If this condition is not reached yet, turn the set screw another ¼ turn counter clockwise and check the sear again. Piipun alla näkyy sen PetterBrowning -tyyppisen sulun ohjainhammas. kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä. ASEEN HUOLTOPURKU ON HELPPOA: . 2). Rungon kannus suojaa kämmenhankaa. 5.3 Figure 1 5.3 Figure 2 5 ADJUSTING THE PISTOL TO ITS USER Set Screw SA-Tab Sear Laukaisukoneiston säätöohjeen ”kuva” ei paljoa tosielämässä auta. Heavy sear engagement reduces the risk of firing more than one round, but the trigger may have creep. Stop as soon as the set screw is level with the magazine well’s rear wall (5.3 Fig. Check the sear again. Holding the pistol frame’s grip in the weak hand and with the frame’s front end pointing away from the body, turn the set screw counter clockwise using the 1.5 mm hexa gonal wrench provided. Adjustments, maintenance, or service must be performed by WALTHER or a qualified gunsmith. Follow the field stripping reassembly instructions in section 4.1.2. Kahvan runko ja kahvalevy on juuri sopivasti karhennettu lipsumattoman, mutta samalla raapimattoman otteen takaamiseksi, luistin aukipitosalpa ja lippaan salpa ovat matalat kilpa-aseiden mittapuulla, käytännössä hyvät. NOTE: Light sear engagement will cause the striker to fall early and may cause the risk of firing more than one round. 25 EN DE FR ES IT TU 5.3 Trigger Break (Champion) Your Q5 trigger has been skillfully calibrated combining reliability with a crisp break. tyhjän aseen lipas irrotetaan . aseen vasemmalla kyljellä oleva purkusalpa käännetään myötäpäivään niin pitkälle kuin se menee . Tähtäys… … ja laukaus, aseen rekyyli on helposti hallittavissa. When pushed down the sear must come to a positive stop and the SA-Tab must remain still. Teniferkäsittelyn jäljiltä piipu on kuin mustaa lasia. Kitkaa pienentävä erikoispinnoitus näkyy sinisenä laukaisukoneiston osissa. 1). Noin neljän millimetrin päässä hylsyjen suusta näkyy patruunapesän supistuskohdan jättämä jälki. luisti lasketaan hitaasti eteen ja laukaisukoneisto vapautetaan tyhjälaukaisulla turvalliseen suuntaan
LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.carl-walther.com/ Maahantuojan kotisivut www.hw-company.fi/ Fiocchin kotisivut www.fiocchi.com Lapuan kotisivut www.lapua.com Magtechin kotisivut www.magtechammunition.com Asesuunnittelija Charles Petter www.en.wikipedia.org/wiki/Charles_Petter 48 • ASE-lehti. Hylsyt ase nakkaa reilun metrin päähän oikealle, eikä sen paremmin syöttö-, laukeamiskuin ulosvetohäiriöitäkään tullut ainoatakaan. Tämä on tähtäinasetus, johon olen itse tottunut eli ase ampuu täsmälleen kohdalle, ei jonnekin imaginääriseen pisteeseen jossain tähtäyspisteen yläpuolella, ref. Ensimmäisen tarkkuuskokeen jäljiltä jäikin sellainen tunne, että ase pystyisi parempaankin, joten seuraavalle kerralle mukaan otettiin uusia patruunoita. Sitten olivat vuorossa muodolliset tarkkuuskokeet 25 -metrin matkalta oheisen taulukon kertomin tuloksin. Aseen hinta (20.05.2020) on 2150,-. Lapulaisten nopeus oli selkeästi ilmoitettua nimellisnopeutta suurempi. Rungon takapään majavanhäntä levittää rekyylin tasaisesti kämmenhankaan, eikä omassa kädessäni mikään kohta osunut käteen vähimmässäkään määrin kipeästi tai edes huomattavissa määrin. Huomiota herätti Hexagonin todella pieni lähtönopeusvaihtelu. Edes ohjeen nettiversiosta ei ole apua, sillä siinäkin kuvat on pakattu lukukelvottomaksi mössöksi. Silti, ennen aseella ampumista on syytä tutustua sen käyttöohjeeseen ja tässä kohtaa Walther saa sapiskaa: sinänsä ohjeet ovat erinomaisen hyvät, mutta kun normaalisti kuvat ovat isoja ja kaikille kieliversiolle yhteiset, Q5:n ohjeessa postimerkin kokoisia kuvia on siroteltu jokaiseen kieliversioon erikseen. Laukaisu on – etenkin Glockiin tottuneelle – kevyt, mutta toinen kokeilija piti sitä hiukan venyvänä. Liipaisimen resetti on todellakin lyhyt ja nopeat sarjat vajaan 50 metrin päässä olevaan teräsgongiin soittivat mukavaa sävelmää. Tähtäinten kohdistus oli lähellä 50 metrin asetuksia, joten hahloa säädettiin alas reilusti alaspäin ja hiukan oikealle, jotta iskemät saatiin jyvän kärjen tasalle 25 metrillä. Kilpailu on kovaa, mutta Waltherilla on kyllä pärjäämisen eväät Q5 Match Steel Frame Championissa. klassiset “käsi taskussa ammunnat”, joissa toki aina ammutaan tunnetun kokoista maalia. Tehdaspatruunoista Geco Hexagon oli itselle pieni pettymys, sillä useimmissa tähän asti kokeilluista aseista se on ollut hyvin tarkka. Koeammunnan tulokset, ensimmäinen ratakäynti • ampumaetäisyys 25 m • 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m Fiocchi Classic Line 115 gr FMJ Fiochi Classic Line 123 gr FMJ Geco 124 gr Hexagon #2409985 Oma Hornady 147 gr XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 369 364 347 301 Pienin nopeus m/s 335 336 341 283 Kokonaishajonta m/s 34 28 6 18 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 355,5 (390) 347,8 (380) 343,3 (350) 292,3 (-) Keskihajonta m/s 8,8 6,7 2,5 5,0 Keskiarvoenergia J 471 482 473 407 Pienin osumakuvio mm 70 43 67 52 Suurin osumakuvio mm 122 125 93 63 Keskiarvo-osumakuvio mm 85,6 87,2 78,4 56,0 Osumakuvioiden keskihajonta 21,5 31,3 10,5 4,2 Suhteellinen osumatarkkuus 1,53 1,56 1,40 1,00 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: • lämpötila 10 °C • suhteellinen kosteus 43 % • ilmanpaine 1010 hPa0 • tyyntä…3 m/s sivulta Koeammunnan tulokset, toinen ratakäynti • ampumaetäisyys 25 m • 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m Lapua 123 gr FMJ R381 #43119177 Magtech 147 gr HP #9K Oma Geco 124 gr Hexagon + 0,406 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 23,3 Suurin nopeus m/s 352 333 356 Pienin nopeus m/s 338 295 329 Kokonaishajonta m/s 14 38 27 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 347,3 (320) 316,1 (302) 339,1 (-) Keskihajonta m/s 4,3 9,2 6,9 Keskiarvoenergia J 481 476 462 Pienin osumakuvio mm 34 35 42 Suurin osumakuvio mm 102 60 70 Keskiarvo-osumakuvio mm 80,2 47,8 51,7 Osumakuvioiden keskihajonta 30,1 9,2 15,9 Suhteellinen osumatarkkuus 1,68 1,00 1,08 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: • lämpötila 11 °C • suhteellinen kosteus 43 % • ilmanpaine 1020 hPa0 • tyyntä laukauksia ja aseesta syntyi heti erittäin miellyttävä kuva: ase on reilusti etupainoinen ja raskas, mikä tekee sen vakavaksi niin tähdätessä kuin rekyylissäkin. Ampumaradalla ammuttiin ensin tukku tutustumisLisäksi oma lataus on noin 0,4 mm tehtaalaista pidempi, mikä sekin voi vaikuttaa – tai sitten ei. Kokonaisvaikutelma aseesta on erittäin positiivinen: se istuu käteen, laukaisu on hyvä, samoin tähtäimet ja tarkkuuskin riittää kaikkiin kuviteltavissa oleviin toiminnallisiin ampumalajeihin. Laukaisuvastuksen pitäisi olla 2,5 kg, mikä tuntuu uskottavalta. Parhaat osumakuviot antoi oma, alun perin Beretta Cx4 -pistoolikarbiinin vaimenninpatruunaksi kehitetty Hornady XTP -luotia (ERVA) käyttävä lataus. Champion-versio on sinisine yksityiskohtineen näyttävän näköinen ase. Kaikkiaan aseella ammuttiin kolmisen sataa laukausta ilman minkäänlaisia ongelmia. Tulokset paranivat selkeästi ja parhaiten aseessa keskimäärin kävi Magtechin raskas ERVA-reikäpää, pienin yksittäinen kuvio taasen tuli Lapuan perinteisellä kokovaipalla. Yhdeksänmilliset ovat tarkkuudeltaan varsin herkkiä käytetyn patruunan suhteen. Huomiota herätti, että itse ladattu Geco Hexagon oli tällä kertaa tarkempi kuin tehdaslataus, mikä kyllä voi osaltaan selittyä pienellä näytekoolla eli laukausmäärällä, jolla ei vielä suurellisempaa tiedettä tehdä
Huomiota herätti Hexagonin todella pieni lähtönopeusvaihtelu. Kokonaisvaikutelma aseesta on erittäin positiivinen: se istuu käteen, laukaisu on hyvä, samoin tähtäimet ja tarkkuuskin riittää kaikkiin kuviteltavissa oleviin toiminnallisiin ampumalajeihin. Aseen hinta (20.05.2020) on 2150,-. Ensimmäisen tarkkuuskokeen jäljiltä jäikin sellainen tunne, että ase pystyisi parempaankin, joten seuraavalle kerralle mukaan otettiin uusia patruunoita. Tulokset paranivat selkeästi ja parhaiten aseessa keskimäärin kävi Magtechin raskas ERVA-reikäpää, pienin yksittäinen kuvio taasen tuli Lapuan perinteisellä kokovaipalla. Yhdeksänmilliset ovat tarkkuudeltaan varsin herkkiä käytetyn patruunan suhteen. Champion-versio on sinisine yksityiskohtineen näyttävän näköinen ase. Tämä on tähtäinasetus, johon olen itse tottunut eli ase ampuu täsmälleen kohdalle, ei jonnekin imaginääriseen pisteeseen jossain tähtäyspisteen yläpuolella, ref. Kilpailu on kovaa, mutta Waltherilla on kyllä pärjäämisen eväät Q5 Match Steel Frame Championissa. Tähtäinten kohdistus oli lähellä 50 metrin asetuksia, joten hahloa säädettiin alas reilusti alaspäin ja hiukan oikealle, jotta iskemät saatiin jyvän kärjen tasalle 25 metrillä. Edes ohjeen nettiversiosta ei ole apua, sillä siinäkin kuvat on pakattu lukukelvottomaksi mössöksi. Rungon takapään majavanhäntä levittää rekyylin tasaisesti kämmenhankaan, eikä omassa kädessäni mikään kohta osunut käteen vähimmässäkään määrin kipeästi tai edes huomattavissa määrin. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.carl-walther.com/ Maahantuojan kotisivut www.hw-company.fi/ Fiocchin kotisivut www.fiocchi.com Lapuan kotisivut www.lapua.com Magtechin kotisivut www.magtechammunition.com Asesuunnittelija Charles Petter www.en.wikipedia.org/wiki/Charles_Petter ASE-lehti • 49. Parhaat osumakuviot antoi oma, alun perin Beretta Cx4 -pistoolikarbiinin vaimenninpatruunaksi kehitetty Hornady XTP -luotia (ERVA) käyttävä lataus. Huomiota herätti, että itse ladattu Geco Hexagon oli tällä kertaa tarkempi kuin tehdaslataus, mikä kyllä voi osaltaan selittyä pienellä näytekoolla eli laukausmäärällä, jolla ei vielä suurellisempaa tiedettä tehdä. Koeammunnan tulokset, ensimmäinen ratakäynti • ampumaetäisyys 25 m • 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m Fiocchi Classic Line 115 gr FMJ Fiochi Classic Line 123 gr FMJ Geco 124 gr Hexagon #2409985 Oma Hornady 147 gr XTP + 0,308 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 29,1 Suurin nopeus m/s 369 364 347 301 Pienin nopeus m/s 335 336 341 283 Kokonaishajonta m/s 34 28 6 18 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 355,5 (390) 347,8 (380) 343,3 (350) 292,3 (-) Keskihajonta m/s 8,8 6,7 2,5 5,0 Keskiarvoenergia J 471 482 473 407 Pienin osumakuvio mm 70 43 67 52 Suurin osumakuvio mm 122 125 93 63 Keskiarvo-osumakuvio mm 85,6 87,2 78,4 56,0 Osumakuvioiden keskihajonta 21,5 31,3 10,5 4,2 Suhteellinen osumatarkkuus 1,53 1,56 1,40 1,00 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: • lämpötila 10 °C • suhteellinen kosteus 43 % • ilmanpaine 1010 hPa0 • tyyntä…3 m/s sivulta Koeammunnan tulokset, toinen ratakäynti • ampumaetäisyys 25 m • 5 x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m Lapua 123 gr FMJ R381 #43119177 Magtech 147 gr HP #9K Oma Geco 124 gr Hexagon + 0,406 g 3N37 + CCI400 + Lapua COL 23,3 Suurin nopeus m/s 352 333 356 Pienin nopeus m/s 338 295 329 Kokonaishajonta m/s 14 38 27 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 347,3 (320) 316,1 (302) 339,1 (-) Keskihajonta m/s 4,3 9,2 6,9 Keskiarvoenergia J 481 476 462 Pienin osumakuvio mm 34 35 42 Suurin osumakuvio mm 102 60 70 Keskiarvo-osumakuvio mm 80,2 47,8 51,7 Osumakuvioiden keskihajonta 30,1 9,2 15,9 Suhteellinen osumatarkkuus 1,68 1,00 1,08 Huomautuksia ERVA Olosuhteet: • lämpötila 11 °C • suhteellinen kosteus 43 % • ilmanpaine 1020 hPa0 • tyyntä laukauksia ja aseesta syntyi heti erittäin miellyttävä kuva: ase on reilusti etupainoinen ja raskas, mikä tekee sen vakavaksi niin tähdätessä kuin rekyylissäkin. Ampumaradalla ammuttiin ensin tukku tutustumisLisäksi oma lataus on noin 0,4 mm tehtaalaista pidempi, mikä sekin voi vaikuttaa – tai sitten ei. klassiset “käsi taskussa ammunnat”, joissa toki aina ammutaan tunnetun kokoista maalia. Lapulaisten nopeus oli selkeästi ilmoitettua nimellisnopeutta suurempi. Liipaisimen resetti on todellakin lyhyt ja nopeat sarjat vajaan 50 metrin päässä olevaan teräsgongiin soittivat mukavaa sävelmää. Hylsyt ase nakkaa reilun metrin päähän oikealle, eikä sen paremmin syöttö-, laukeamiskuin ulosvetohäiriöitäkään tullut ainoatakaan. Laukaisu on – etenkin Glockiin tottuneelle – kevyt, mutta toinen kokeilija piti sitä hiukan venyvänä. Tehdaspatruunoista Geco Hexagon oli itselle pieni pettymys, sillä useimmissa tähän asti kokeilluista aseista se on ollut hyvin tarkka. Kaikkiaan aseella ammuttiin kolmisen sataa laukausta ilman minkäänlaisia ongelmia. Sitten olivat vuorossa muodolliset tarkkuuskokeet 25 -metrin matkalta oheisen taulukon kertomin tuloksin. Laukaisuvastuksen pitäisi olla 2,5 kg, mikä tuntuu uskottavalta. Silti, ennen aseella ampumista on syytä tutustua sen käyttöohjeeseen ja tässä kohtaa Walther saa sapiskaa: sinänsä ohjeet ovat erinomaisen hyvät, mutta kun normaalisti kuvat ovat isoja ja kaikille kieliversiolle yhteiset, Q5:n ohjeessa postimerkin kokoisia kuvia on siroteltu jokaiseen kieliversioon erikseen
Emtan Karmielin asetehtaasta on kerrottu ASE-lehdessä aiemmin ilmestyneessä jutussa .223 Remington -kaliiperisesta MZ-15/F-kivääristä. Sama suorapintaisuus jatkuu myös ylärungon vasemmalla puolella, jossa lukonkääntimen tilan matalan korokkeen päälle on merkitty aseen kaliiperi ”7.62x39”. Hylsyaukkoa suojaa perinteinen AR-15:n hiekkapelti. Ylärungon sisäpuolella mielenkiinnon herättää se, että M4-karabiinin kaksi erillistä syöttöramppia piipunjatkeessa ja ylärungossa on korvattu yhdellä 15 mm leveällä ja syvään uurretulla rampilla. Luistinpakottimen kotelo on varsin kookas kulmikas uloke ylärungon oikealla kyljellä ja hylsyaukon takapuolelta kohoava hylsydeflektori on muotoiltu sen osaksi. EMTAN MZ-47S EMTAN MZ-47S Sa ko Sa ko Hyvälaatuisesta 7075 T6 -alumiinista valmistetut ja mustaksi kova-anodisoidut yläja alarunko edustavat Emtanin omaa tuotekehittelyä ja ovat erityisesti MZ47:ää varten suunnitellut. Tehdas nimittäin toimitti aseet ensin erehdyksessä SAAMI-mitoitetulla piipulla, ja ne jouduttiin Suomessa vaihtamaan tehtaan jälkikäteen toimittamiin CIPpiippuihin. Jokainen valmistaja on ratkaissut Avtomatin lippaasta aiheutuvat tekniset haasteet enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Laatikosta löytyy kolmen lippaan lisäksi israelilaismallinen leveä kantohihna sekä AR-15:n puhdistusvälineet tukevassa säilytyspussissa. Piippu on magneettipartikkelitestattu ja sen päältä löytyykin piipun olennaiset tiedot ITÄ KOHTAA LÄNNEN Emtan MZ-47S taktisessa koeammunnassa käytetyssä kuosissaan Aimpoint CompM2-punapisteellä varustettuna. Israelilaisen Emtan Karmiel Ltd:n versio AK:n lipasta käyttävästä 7,62x39 mm AR-15-kivääristä on teknisesti varsin onnistunut. 16-tuumainen, Asetalon erikoistilauksesta valmistettu ”Suomi-piippu” on vanhan aselain vaatimusten mukainen ja nyttemmin myös CIP-standardin täyttävä. Emtanissa ei ole nykyaikaista vapaasti värähtelevää piippua, vaan hivenen vanhanaikainen alumiininen quadrail-kädensuojus kiinnittyy ylärungon ja etutähtäimen väliin delta ringin avulla. Emtanista löytyy sarjanumero kaikista merkittävistä osista, upperiin se on merkitty sivuseinämän alapintaan. mutantteja on viime vuosina tullut useammaltakin amerikkalaiselta valmistajalta, joten sinänsä konsepti ei ole uusi. Emtania maahantuovalta Asetalo Oy:ltä lainaksi saatu ase on siis itselataavaa kertatulta ampuvaa S-mallia (S=Sport), mutta Emtan tarjoaa aseesta myös sarjatuliversiota joko 11,5” tai 14,5” piipulla, erikoistilauksesta jopa 16tai 18-tuumaisenakin. Varusteisiin kuuluu myöskin picatinnykiskoon siipimutterilla kiristettävä kumipintainen etukahva sekä kaksi kumista kiskonsuojusta kädensuojuksen kyljille. Nykyaikaa sen sijaan edustavat kädensuojuksen kyljillä olevat QD-istukat (yhteensä neljä) kantohihnan pikakiinnitystä varten. Billetistä koneistettu ylärunko on muodoiltaan huomiota herättävän kulmikas ja pinnoiltaan suora. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN AK:n lippaita käyttäviä AR-15-kivääreitä eli nk. Ylärungon päältä löytyy flat top -upperille tyypillinen MIL-STD-1913-varustekisko indeksointinumeroilla. Massaa tyhjällä lippaalla ilman etukahvaa ja kiskonsuojia löytyy 3,4 kg. Kaasuporttina toimii tuttuakin tutumpi M4-jyväjalka piippuun kartiosokitettuna. Nyt on israelilaisen Emtan Karmiel Ltd:n vuoro osoittaa, miten hyvin he ovat onnistuneet loppuvuodesta 2017 markkinoille tuomansa MZ-47S-mallin kanssa. TEKNISESTI MZ-47S toimii AR-15-kiväärin perinteisellä kaasunvuodatusjärjestelmällä ja on varustettu karabiinimittaisilla kaasuilla. Kädensuojus eroaa aiemmin testissä olleesta .223 Rem -kaliiperisesta MZ-15/F-mallista siinä, että 7,62x39 mm mallissa sivukiskot ovat täysimittaiset. Pussukasta löytyy T-vääntimellä varustettu viisiosainen puhdistuspuikko, öljypullo, kaksipäinen puhdistusharja, lyhyempi suti, pronssiharja, patruunapesäharja, puuvillalappuja sekä kerä paracord-narua. MZ-47S:llä on pituutta perä lyhyimmässä asennossaan 82 cm ja pisimmillään 90 cm. 50 • ASE-lehti. Itse asiassa ramppi muuttuu piipunjatkeessa samalla koloksi MZ-47S:n lukon alinta, levennettyä lukitusolaketta varten. Sisäpinnoiltaan kovakromatussa piipussa on 1/9.45” nousulla varustettu kuusipalkkinen oikeakätinen rihlaus. 30 -patruunan israelilaiset lippaat ovat kokonaan mustaa muovia pois lukien teräksestä valmistettu lukituskynsi. HYVIN MIETITTY KOKONAISUUS Emtanille tyypilliseen tapaan myös MZ-47S toimitetaan pehmustetussa pahvilaatikossa täydellisesti varusteltuna
Sama suorapintaisuus jatkuu myös ylärungon vasemmalla puolella, jossa lukonkääntimen tilan matalan korokkeen päälle on merkitty aseen kaliiperi ”7.62x39”. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN AK:n lippaita käyttäviä AR-15-kivääreitä eli nk. TEKNISESTI MZ-47S toimii AR-15-kiväärin perinteisellä kaasunvuodatusjärjestelmällä ja on varustettu karabiinimittaisilla kaasuilla. Emtanista löytyy sarjanumero kaikista merkittävistä osista, upperiin se on merkitty sivuseinämän alapintaan. Kaasuporttina toimii tuttuakin tutumpi M4-jyväjalka piippuun kartiosokitettuna. mutantteja on viime vuosina tullut useammaltakin amerikkalaiselta valmistajalta, joten sinänsä konsepti ei ole uusi. Tehdas nimittäin toimitti aseet ensin erehdyksessä SAAMI-mitoitetulla piipulla, ja ne jouduttiin Suomessa vaihtamaan tehtaan jälkikäteen toimittamiin CIPpiippuihin. Kädensuojus eroaa aiemmin testissä olleesta .223 Rem -kaliiperisesta MZ-15/F-mallista siinä, että 7,62x39 mm mallissa sivukiskot ovat täysimittaiset. HYVIN MIETITTY KOKONAISUUS Emtanille tyypilliseen tapaan myös MZ-47S toimitetaan pehmustetussa pahvilaatikossa täydellisesti varusteltuna. MZ-47S:llä on pituutta perä lyhyimmässä asennossaan 82 cm ja pisimmillään 90 cm. Massaa tyhjällä lippaalla ilman etukahvaa ja kiskonsuojia löytyy 3,4 kg. 30 -patruunan israelilaiset lippaat ovat kokonaan mustaa muovia pois lukien teräksestä valmistettu lukituskynsi. Israelilaisen Emtan Karmiel Ltd:n versio AK:n lipasta käyttävästä 7,62x39 mm AR-15-kivääristä on teknisesti varsin onnistunut. 16-tuumainen, Asetalon erikoistilauksesta valmistettu ”Suomi-piippu” on vanhan aselain vaatimusten mukainen ja nyttemmin myös CIP-standardin täyttävä. Ylärungon sisäpuolella mielenkiinnon herättää se, että M4-karabiinin kaksi erillistä syöttöramppia piipunjatkeessa ja ylärungossa on korvattu yhdellä 15 mm leveällä ja syvään uurretulla rampilla. Hylsyaukkoa suojaa perinteinen AR-15:n hiekkapelti. Itse asiassa ramppi muuttuu piipunjatkeessa samalla koloksi MZ-47S:n lukon alinta, levennettyä lukitusolaketta varten. Nykyaikaa sen sijaan edustavat kädensuojuksen kyljillä olevat QD-istukat (yhteensä neljä) kantohihnan pikakiinnitystä varten. Pussukasta löytyy T-vääntimellä varustettu viisiosainen puhdistuspuikko, öljypullo, kaksipäinen puhdistusharja, lyhyempi suti, pronssiharja, patruunapesäharja, puuvillalappuja sekä kerä paracord-narua. ASE-lehti • 51. Luistinpakottimen kotelo on varsin kookas kulmikas uloke ylärungon oikealla kyljellä ja hylsyaukon takapuolelta kohoava hylsydeflektori on muotoiltu sen osaksi. Billetistä koneistettu ylärunko on muodoiltaan huomiota herättävän kulmikas ja pinnoiltaan suora. Emtan Karmielin asetehtaasta on kerrottu ASE-lehdessä aiemmin ilmestyneessä jutussa .223 Remington -kaliiperisesta MZ-15/F-kivääristä. Laatikosta löytyy kolmen lippaan lisäksi israelilaismallinen leveä kantohihna sekä AR-15:n puhdistusvälineet tukevassa säilytyspussissa. Ylärungon päältä löytyy flat top -upperille tyypillinen MIL-STD-1913-varustekisko indeksointinumeroilla. Emtanissa ei ole nykyaikaista vapaasti värähtelevää piippua, vaan hivenen vanhanaikainen alumiininen quadrail-kädensuojus kiinnittyy ylärungon ja etutähtäimen väliin delta ringin avulla. Sisäpinnoiltaan kovakromatussa piipussa on 1/9.45” nousulla varustettu kuusipalkkinen oikeakätinen rihlaus. Jokainen valmistaja on ratkaissut Avtomatin lippaasta aiheutuvat tekniset haasteet enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Nyt on israelilaisen Emtan Karmiel Ltd:n vuoro osoittaa, miten hyvin he ovat onnistuneet loppuvuodesta 2017 markkinoille tuomansa MZ-47S-mallin kanssa. EMTAN MZ-47S EMTAN MZ-47S Sa ko Sa ko Hyvälaatuisesta 7075 T6 -alumiinista valmistetut ja mustaksi kova-anodisoidut yläja alarunko edustavat Emtanin omaa tuotekehittelyä ja ovat erityisesti MZ47:ää varten suunnitellut. Piippu on magneettipartikkelitestattu ja sen päältä löytyykin piipun olennaiset tiedot ITÄ KOHTAA LÄNNEN Emtan MZ-47S taktisessa koeammunnassa käytetyssä kuosissaan Aimpoint CompM2-punapisteellä varustettuna. Varusteisiin kuuluu myöskin picatinnykiskoon siipimutterilla kiristettävä kumipintainen etukahva sekä kaksi kumista kiskonsuojusta kädensuojuksen kyljille. Emtania maahantuovalta Asetalo Oy:ltä lainaksi saatu ase on siis itselataavaa kertatulta ampuvaa S-mallia (S=Sport), mutta Emtan tarjoaa aseesta myös sarjatuliversiota joko 11,5” tai 14,5” piipulla, erikoistilauksesta jopa 16tai 18-tuumaisenakin
Koska vakiomallisessa AK:n lippaassa käytetty patruunannostin ei ole luistin taakse lukitsemisen mahdollistavaa tyyppiä, MZ-47S:ssä ei luonnollisestikaan ole AR-15:lle tyypillistä luistinsalpaa vapautinvipuineen. Leveän olakkeen viereiset kapeammat olakkeet on viistetty sisäreunoiltaan, loput olakkeet ovat samanlaiset kuin pikku-Arskassa. Lukon pikkuosat näyttävät nekin olevan samat kuin AR-15:ssä. Lipaskuilusta on AK:n lipasta varten pitänyt jättää runsaasti materiaalia pois, ja niinpä lipaskuilu onkin muodoltaan kiilamaista, voimakkaasti eteenpäin kaventuvaa mallia siten, että taittosokan kohdalla lipaskuilua ei käytännössä ole enää lainkaan. 52 • ASE-lehti. Runkoon sokitettu liipaisinkaari on omintakeisesti muotoiltu voimakkaasti alaspäin suuntautuvaksi ja etuosastaan ulospäin kohti lipasta kaareutuvaksi. Semiauto-luisti on silmämääräisesti tarkasteltuna ja mittojensakin puolesta kuten mistä tahansa AR-15-kivääristä. Lippaansalpa itsessään on ylösalaisin käännetyn Y-kirjaimen muotoinen jousitettu Lipaskuilu on AK:n lippaan vuoksi muodoltaan kiilamaista, voimakkaasti eteenpäin kaventuvaa mallia. AK:n lippaan etureunan kynnelle on luotu tukeva vastinpinta asentamalla lipaskuilun etureunan päälle poikkileikkaukseltaan neliömäinen teräsakseli. Muotoilu on varsin suorakulmaista. Lisäksi luistin vasemmalta kyljeltä löytyy aseen sarjanumero. Leveämpi olake on muodostettu yksinkertaisesti kaksi AR-15:n olaketta yhdistämällä. Hylsynpoistoaukosta näkyy luistiin tehty kaliiperimerkintä "7.62". Luistin oikealle puolelle on tosin merkitty ”7.62”, mikä antaisi ymmärtää, että luisti on tehty juuri 7,62x39 mm kaliiperia varten. Liipaisinkaari on muotoiltu avaraksi ja sen sisäpuolelle on sijoitettu lippaanvapautin, joka on yhtä hyvin operoitavissa aseen molemmilta kyljiltä. AR-lippaista poiketen AK:n lipashan asetetaan paikoilleen lippaan etukulma ensin, jonka jälkeen lipasta taitetaan taaksepäin sen lukitsemiseksi lippaansalpaan. MZ-47S on hyvin muotoiltu, huolellisesti valmistettu ja viimeistelty ase, jota on ilo katsella. MZ-47S:n lukko on etuosaansa lukuun ottamatta kuin mistä tahansa Arskasta mittojensakin puolesta, mutta sen otsapinnan upotusta on 7,62x39-patruunan suuremman kannan vuoksi vastaavasti laajennettu. Aseen mukana toimitettava etukahva on laadukas, mutta turhan pitkää mallia. Emtanin suunnittelema takatähtäin on laadukasta tekoa. Niitä varten ei myöskään ole tehty kiinnityskohtia alarunkoon. Ylösalaisin käännetyn Y-kirjaimen muotoisen keinuvivun haaramainen alaosa toimii lippaanvapauttimena. varmistamiseksi AK:n lippaasta. Alarunko edustaa ylärungon lailla suorapintaista ja teräväkulmaista suunnittelua ja vaikuttaisi samaten billetistä koneistetulsisältävä kaiverrus ”MP 7.62x39 1/9.45”, lisäksi piipun päälle on lasermerkattu aseen sarjanumero. Lisäksi 7,62x39 mm lukon lukitusolakkeet poikkeavat selvästi pienempireikäisestä Arskasta määränsä ja osin muotonsakin puolesta. Syynä avaraan muotoiluun on se, että näin lippaansalvan vapautin on saatu sijoitettua liipaisinkaaren sisälle. Luistinpakottimen kotelo on kulmikas uloke ylärungon oikealla kyljellä ja hylsydeflektori on muotoiltu sen osaksi. Piipun suulta löytyy A2-tyyppinen liekinsammutin crush washerin avulla asemoituna. Totutun kahdeksan sijaan MZ-47S:n seitsemästä olakkeesta matalin löytyy jälleen ulosvetäjästä, mutta se seitsemäs ja alimmaisin olake onkin sitten 10 mm levyinen. Jos mutantti-Arskassa ylipäätään on lipaskuilua edes säilytetty, Emtanin ratkaisu on toimivin mahdollinen. Taittosokan kohdalla lipaskuilua ei käytännössä ole enää lainkaan. Lippaansalpa on yksinkertainen ja toimiva. Emtanin huolellisesta aseenrakennustaidosta kertoo jälleen oikeaoppisesti molemmilta puolilta pistepuikkolukitut gas keyn ruuvit. Tämä tietysti 7,62x39 mm patruunan sujuvan pesittymisen ta. Aseen runsaaseen varusteluun sisältyy Emtanin omaa valmistetta oleva laadukas ylösnostettava takatähtäin, josta kerrottiin tarkemmin jo MZ-15/F-jutun yhteydessä. Karabiinimittainen quadrail ei edusta enää aivan tätä päivää, mutta on taatusti pomminvarma ja kenttäkelpoinen ratkaisu samoin kuin M4-tyyppinen jyväjalkakin. Lipaskuilun suulla on viisteet lippaan sujuvampaa asettamista varten. 7075 T6 -alumiinista valmistetut yläja alarunko edustavat Emtanin omaa tuotekehittelyä ja ovat erityisesti MZ-47:ää varten suunnitellut. Piippu on profiililtaan mallia heavy barrel, kaasuportin kohdalla olevasta olkapäästä liekinsammuttimeen sen vahvuus on 18,5 mm, kädensuojuksen sisältä hieman paksumpi. AR-15-yhteensopiva virityskahva on sekin samaa mallia kuin MZ-15/ F:ssä, eli varustettu molemminpuolisilla vapautusvivuilla itse salvan sijaitessa AR-tyyliin virityskahvan vasemmalla puolella. Taitaa kuitenkin olla niin, että ainoa ero normiArskaan on juurikin kyseinen merkintä
Niitä varten ei myöskään ole tehty kiinnityskohtia alarunkoon. Liipaisinkaari on muotoiltu avaraksi ja sen sisäpuolelle on sijoitettu lippaanvapautin, joka on yhtä hyvin operoitavissa aseen molemmilta kyljiltä. Piippu on profiililtaan mallia heavy barrel, kaasuportin kohdalla olevasta olkapäästä liekinsammuttimeen sen vahvuus on 18,5 mm, kädensuojuksen sisältä hieman paksumpi. MZ-47S on hyvin muotoiltu, huolellisesti valmistettu ja viimeistelty ase, jota on ilo katsella. Emtanin huolellisesta aseenrakennustaidosta kertoo jälleen oikeaoppisesti molemmilta puolilta pistepuikkolukitut gas keyn ruuvit. AR-lippaista poiketen AK:n lipashan asetetaan paikoilleen lippaan etukulma ensin, jonka jälkeen lipasta taitetaan taaksepäin sen lukitsemiseksi lippaansalpaan. Aseen runsaaseen varusteluun sisältyy Emtanin omaa valmistetta oleva laadukas ylösnostettava takatähtäin, josta kerrottiin tarkemmin jo MZ-15/F-jutun yhteydessä. Syynä avaraan muotoiluun on se, että näin lippaansalvan vapautin on saatu sijoitettua liipaisinkaaren sisälle. Emtanin suunnittelema takatähtäin on laadukasta tekoa. Jos mutantti-Arskassa ylipäätään on lipaskuilua edes säilytetty, Emtanin ratkaisu on toimivin mahdollinen. Taittosokan kohdalla lipaskuilua ei käytännössä ole enää lainkaan. Semiauto-luisti on silmämääräisesti tarkasteltuna ja mittojensakin puolesta kuten mistä tahansa AR-15-kivääristä. Hylsynpoistoaukosta näkyy luistiin tehty kaliiperimerkintä "7.62". Totutun kahdeksan sijaan MZ-47S:n seitsemästä olakkeesta matalin löytyy jälleen ulosvetäjästä, mutta se seitsemäs ja alimmaisin olake onkin sitten 10 mm levyinen. Piipun suulta löytyy A2-tyyppinen liekinsammutin crush washerin avulla asemoituna. Muotoilu on varsin suorakulmaista. Lisäksi 7,62x39 mm lukon lukitusolakkeet poikkeavat selvästi pienempireikäisestä Arskasta määränsä ja osin muotonsakin puolesta. Alarunko edustaa ylärungon lailla suorapintaista ja teräväkulmaista suunnittelua ja vaikuttaisi samaten billetistä koneistetulsisältävä kaiverrus ”MP 7.62x39 1/9.45”, lisäksi piipun päälle on lasermerkattu aseen sarjanumero. Lippaansalpa on yksinkertainen ja toimiva. 7075 T6 -alumiinista valmistetut yläja alarunko edustavat Emtanin omaa tuotekehittelyä ja ovat erityisesti MZ-47:ää varten suunnitellut. Lipaskuilun suulla on viisteet lippaan sujuvampaa asettamista varten. Karabiinimittainen quadrail ei edusta enää aivan tätä päivää, mutta on taatusti pomminvarma ja kenttäkelpoinen ratkaisu samoin kuin M4-tyyppinen jyväjalkakin. Leveän olakkeen viereiset kapeammat olakkeet on viistetty sisäreunoiltaan, loput olakkeet ovat samanlaiset kuin pikku-Arskassa. AR-15-yhteensopiva virityskahva on sekin samaa mallia kuin MZ-15/ F:ssä, eli varustettu molemminpuolisilla vapautusvivuilla itse salvan sijaitessa AR-tyyliin virityskahvan vasemmalla puolella. Lisäksi luistin vasemmalta kyljeltä löytyy aseen sarjanumero. Lippaansalpa itsessään on ylösalaisin käännetyn Y-kirjaimen muotoinen jousitettu Lipaskuilu on AK:n lippaan vuoksi muodoltaan kiilamaista, voimakkaasti eteenpäin kaventuvaa mallia. Koska vakiomallisessa AK:n lippaassa käytetty patruunannostin ei ole luistin taakse lukitsemisen mahdollistavaa tyyppiä, MZ-47S:ssä ei luonnollisestikaan ole AR-15:lle tyypillistä luistinsalpaa vapautinvipuineen. Lipaskuilusta on AK:n lipasta varten pitänyt jättää runsaasti materiaalia pois, ja niinpä lipaskuilu onkin muodoltaan kiilamaista, voimakkaasti eteenpäin kaventuvaa mallia siten, että taittosokan kohdalla lipaskuilua ei käytännössä ole enää lainkaan. Lukon pikkuosat näyttävät nekin olevan samat kuin AR-15:ssä. AK:n lippaan etureunan kynnelle on luotu tukeva vastinpinta asentamalla lipaskuilun etureunan päälle poikkileikkaukseltaan neliömäinen teräsakseli. Aseen mukana toimitettava etukahva on laadukas, mutta turhan pitkää mallia. ASE-lehti • 53. MZ-47S:n lukko on etuosaansa lukuun ottamatta kuin mistä tahansa Arskasta mittojensakin puolesta, mutta sen otsapinnan upotusta on 7,62x39-patruunan suuremman kannan vuoksi vastaavasti laajennettu. Ylösalaisin käännetyn Y-kirjaimen muotoisen keinuvivun haaramainen alaosa toimii lippaanvapauttimena. Runkoon sokitettu liipaisinkaari on omintakeisesti muotoiltu voimakkaasti alaspäin suuntautuvaksi ja etuosastaan ulospäin kohti lipasta kaareutuvaksi. Tämä tietysti 7,62x39 mm patruunan sujuvan pesittymisen ta. Leveämpi olake on muodostettu yksinkertaisesti kaksi AR-15:n olaketta yhdistämällä. varmistamiseksi AK:n lippaasta. Taitaa kuitenkin olla niin, että ainoa ero normiArskaan on juurikin kyseinen merkintä. Luistin oikealle puolelle on tosin merkitty ”7.62”, mikä antaisi ymmärtää, että luisti on tehty juuri 7,62x39 mm kaliiperia varten. Luistinpakottimen kotelo on kulmikas uloke ylärungon oikealla kyljellä ja hylsydeflektori on muotoiltu sen osaksi
Alarunkoon on kiinnitetty kuusiasentoinen milspecbufferituubi, jonka sisällä on karabiinimittainen vahva kierrejousi ja M4-karabiinin raskaampi H-bufferi. Aseen mukana tulee peräti kolme 30 patruunan lipasta. YLLÄTYKSIÄ AMPUMARADALLA Emtania käytiin koettamassa niin sadalta metriltä tähtäinkaukoputkella varustettuna kuin lähietäisyyksiltä punapisteelläkin. Tarkkuustesteissä ase teki viiden patruunan lippailla kaksi ulosvetohäiriötä Gecon patruunoilla. Koeammuntaa varten löydettiin neljä tehdaslatausta ja tällä kertaa poikkeuksellisesti tulokset kirjattiin myös yhdellä itseladatulla patruunalla, jota piti aluksi käyttää vain kiikarin kohdistukseen. Etukahvana käytettiin Emtanin omaa, aseen mukana toimitettua ja käytännössä turhan pitkäksi todettua kahvaa. MZ-47S paljastui valitettavasti käynniltään heikoksi tehdaspatruunoita käytettäessä tarkkuuden vaihdellessa peräti 5.3 ja 7.9 MOA:n välillä. Aseen metalliosien viimeistely on lähes moitteetonta jälkeä, ja selvästi parempi kuin MZ15-mallissa. Colt-tyyppinen musta muoviperä on Emtania varten alihankkijalla teetetty. MZ-47S:n liikkuvat osat ovat lukkoa lukuun ottamatta kuin .223 Remington -kaliiperisesta AR15:stä. Takapäässä Emtanissa ei vastaavaa kiinnikettä olekaan, mitä voi pitää selkeänä puutteena, niinpä hihna Emtanille tyypilliseen tapaan myös MZ-47S toimitetaan pehmustetussa pahvilaatikossa täydellisesti varusteltuna, mikä hieman pehmentää aseen kovaa hintaa, 2590 euroa (syyskuussa 2019). Nykymuodin kannalta kyseinen täplä on jo auttamattoman iso ja painava, mutta yhtä kaikki sopii hyvin Emtanin kenttäuskottavaan olemukseen. 54 • ASE-lehti. -pikajalalla, ja kädensuojuksen alle asennettiin tukeva Harris-bipodi American Defensen pikakiinnityksellä. Muovilippaat ovat israelilaista valmistetta. Molemmissa tapauksissa hylsy jäi poikittain hylsynpoistoaukkoon. Aseessa kokeiltiin myös Arsenalin muovilippaita, jotka puolestaan istuivat paikoilleen erittäin tarkasti, eikä minkäänlaista hölskymistä esiintynyt, kunhan ne ensiksi saatiin ylipäätään mahtumaan lipaskuiluun. kiinnitettiin M4-perän hihnalenkkiin Magpulin Paraclip-pikasalvalla. Yksinkertainen ja toimiva ratkaisu siis. Erot .223 Remington -lukon (vasemmalla) ja 7,62x39 mm lukon välillä löytyvät niiden etuosasta. Aseessa käytettiin sen mukana toimitettujen israelilaisten muovilippaiden lisäksi itäsaksalaisia peltilippaita ja jo aiemmin mainittuja Arsenalin muovilippaita, joista kaikki toimivat aseessa moitteetta. Bufferituubin kruunumutteri on jälleen oikeaoppisesti pistepuikkolukittu rungon perälevyyn. Tarkkuuden puutetta lukuun ottamatta Emtan tuntui mukavalta aseelta myös pötköttelyammuntaan, joskin luistin taaksejäämättömyys väkisinkin hämäsi ARmiestä myös rauhallisessa ammunnassa. Koeammunnassa saavutettuja huonoja tuloksia ei purematta nielty, joten samoilla patruunalaaduilla kokeiltiin ampumista myös hiekkapussituelta sekä Meoptan MeoPro 6-18x50 -putkea käyttäen. Muilla patruunoilla aseen toiminta oli 100 % luotettavaa. MZ-47S:n lukossa on yhdistetty kaksi lukitusolaketta yhdeksi leveämmäksi ja tämän viereisten olakkeiden sisäreunat on viistetty. keinuvipu, jonka urituksin varustettu leveä haaramainen alaosa toimii aseen molemmilta puolilta käytettävänä lippaanvapauttimena. Tällaista käyntiä voi lähinnä odottaa itäblokissa valmistetuilta 7,62x39 mm aseilta itäpatruunaa ammuttaessa, mutta ei missään tapauksessa näin laadukkaalta AR-kivääriltä. Käytössä olleilla patruunoilla ammuttiin kauniina syyskuun päivänä hyvissä olosuhteissa 4 x 5 laukauksen sarjat, joista saadut tulokset on kerätty oheiseen taulukkoon. LAUKAISUKONEISTO MZ-47S:ssä käytetään AR15:n tuikitavallista milspeclaukaisukoneistoa, ja samaten vakiomallinen kaksiasentoinen varmistinvipu sijaitsee ainoastaan aseen vasemmalla kyljellä. Kantovälineeksi asennettiin Magpulin MS3pikahihna, joka etupäästään kiinnittyi kätevästi kädensuojuksen kyljen QD-istukkaan. Tällainen aseeseen on kuitenkin helposti vaihdettavissa. 30 -patruunan lippailla Gecon patruunoilla tuli samaten kaksi häiriötä, toisessa tapauksessa ammuttu hylsy palasi takaisin patruunapesään ja toisessa sulku jäi auki eikä patruuna pesittynyt kunnolla. Aseen etuosa ja perä hiekkapusseilla liikkumattomaksi tuettuna käynti säilyi kuitenkin tasan yhtä huonona eikä edes ampujan vaihtaminen auttanut. Virityskahva on varustettu molemminpuolisilla vapautinvivuilla. Taktista osuutta varten ase sai päälleen Aimpointin CompM2-punapistetähtäimen. Vähäpätöinen, lähinnä itseäni häiritsevä tekijä liittyy aseen mukana toimitettaviin lippaisiin, jotka hölskyvät lipaskuilussa niin pitkittäiskuin sivuittaissuunnassakin, mutta samalla tavoin hölskyvät AK:n peltilippaatkin. MZ-47S:n pistoolikahva on perinteistä, mustasta muovista valmistettua A2mallia, mutta se on perän tavoin helposti ja kohtuukustannuksin vaihdettavissa itselle mieluisampaan. Sadan metrin tarkkuuskoeammuntaa varten aseen päälle kohdistettiin monessa koeammunnassa koeteltu MeoPro 3-9x42 -variaabeli Burris P.E.P.R. MZ-47S:llä ammuttiin kaikkiaan reilut 400 laukausta, joiden kuluessa tuli muutama patruunasta johtuva häiriö. Positiivista Emtanissa on se, että hylsyt pysyvät kolhiutumattomina ilman AK:sta tutun erillisen hylsybufferin käyttöä. Alarungon ollessa irrotettuna on syytä huomata, että puuttuvasta luistinsalvasta johtuen iskuvasara pääsee lyömään suoraan alarungon alumiiniin, mikä ei pidemmän päälle tee sille hyvää. Osoittautui kuitenkin, että kyseinen lataus oli ainoa, jolla MZ-47S suostui osoittamaan edes jonkinmoista käyntiä. Itseladatulla patruunalla käynti oli jo siedettävää 3.7 kulmaminuutin luokkaa, joka ei sekään edusta edes tyydyttävää tasoa, mutta antoi sentään toivoa, että aseen saattaisi saada toimimaan jollakin latauksella. MZ-47S:n mukana tullut kapeapäinen virityskahva sopii kyllä .223 Rem -aseeseen, jossa sitä ei tarvitse olla koko ajan kiskomassa. Mutantti-Arskassa virityskahvaa joutuukin käyttämään jokaisen lippaanvaihdon jälkeen patruunan saattamiseksi pesään, ja varsin pian alkoikin toivoa hieman leveämpää mallia edustavaa kahvaa, jonka toisesta haarasta saisi nopeasti tukevan otteen. Emtanin laukaisukoneisto tarjoaa asiallisen etuvedottoman liipaisintuntuman vastuksen ollessa keskimäärin 4,6 kg, joskin vaihteluväli mitattujen kylmälaukauksien välillä oli melko suuri (4,1-5,2 kg)
Aseen etuosa ja perä hiekkapusseilla liikkumattomaksi tuettuna käynti säilyi kuitenkin tasan yhtä huonona eikä edes ampujan vaihtaminen auttanut. YLLÄTYKSIÄ AMPUMARADALLA Emtania käytiin koettamassa niin sadalta metriltä tähtäinkaukoputkella varustettuna kuin lähietäisyyksiltä punapisteelläkin. MZ-47S:n pistoolikahva on perinteistä, mustasta muovista valmistettua A2mallia, mutta se on perän tavoin helposti ja kohtuukustannuksin vaihdettavissa itselle mieluisampaan. Yksinkertainen ja toimiva ratkaisu siis. Koeammunnassa saavutettuja huonoja tuloksia ei purematta nielty, joten samoilla patruunalaaduilla kokeiltiin ampumista myös hiekkapussituelta sekä Meoptan MeoPro 6-18x50 -putkea käyttäen. Osoittautui kuitenkin, että kyseinen lataus oli ainoa, jolla MZ-47S suostui osoittamaan edes jonkinmoista käyntiä. Bufferituubin kruunumutteri on jälleen oikeaoppisesti pistepuikkolukittu rungon perälevyyn. Alarunkoon on kiinnitetty kuusiasentoinen milspecbufferituubi, jonka sisällä on karabiinimittainen vahva kierrejousi ja M4-karabiinin raskaampi H-bufferi. Erot .223 Remington -lukon (vasemmalla) ja 7,62x39 mm lukon välillä löytyvät niiden etuosasta. Aseen metalliosien viimeistely on lähes moitteetonta jälkeä, ja selvästi parempi kuin MZ15-mallissa. Tarkkuuden puutetta lukuun ottamatta Emtan tuntui mukavalta aseelta myös pötköttelyammuntaan, joskin luistin taaksejäämättömyys väkisinkin hämäsi ARmiestä myös rauhallisessa ammunnassa. Alarungon ollessa irrotettuna on syytä huomata, että puuttuvasta luistinsalvasta johtuen iskuvasara pääsee lyömään suoraan alarungon alumiiniin, mikä ei pidemmän päälle tee sille hyvää. Muovilippaat ovat israelilaista valmistetta. Muilla patruunoilla aseen toiminta oli 100 % luotettavaa. Tällaista käyntiä voi lähinnä odottaa itäblokissa valmistetuilta 7,62x39 mm aseilta itäpatruunaa ammuttaessa, mutta ei missään tapauksessa näin laadukkaalta AR-kivääriltä. Itseladatulla patruunalla käynti oli jo siedettävää 3.7 kulmaminuutin luokkaa, joka ei sekään edusta edes tyydyttävää tasoa, mutta antoi sentään toivoa, että aseen saattaisi saada toimimaan jollakin latauksella. Colt-tyyppinen musta muoviperä on Emtania varten alihankkijalla teetetty. Tällainen aseeseen on kuitenkin helposti vaihdettavissa. Kantovälineeksi asennettiin Magpulin MS3pikahihna, joka etupäästään kiinnittyi kätevästi kädensuojuksen kyljen QD-istukkaan. Koeammuntaa varten löydettiin neljä tehdaslatausta ja tällä kertaa poikkeuksellisesti tulokset kirjattiin myös yhdellä itseladatulla patruunalla, jota piti aluksi käyttää vain kiikarin kohdistukseen. MZ-47S:n lukossa on yhdistetty kaksi lukitusolaketta yhdeksi leveämmäksi ja tämän viereisten olakkeiden sisäreunat on viistetty. keinuvipu, jonka urituksin varustettu leveä haaramainen alaosa toimii aseen molemmilta puolilta käytettävänä lippaanvapauttimena. Vähäpätöinen, lähinnä itseäni häiritsevä tekijä liittyy aseen mukana toimitettaviin lippaisiin, jotka hölskyvät lipaskuilussa niin pitkittäiskuin sivuittaissuunnassakin, mutta samalla tavoin hölskyvät AK:n peltilippaatkin. Emtanin laukaisukoneisto tarjoaa asiallisen etuvedottoman liipaisintuntuman vastuksen ollessa keskimäärin 4,6 kg, joskin vaihteluväli mitattujen kylmälaukauksien välillä oli melko suuri (4,1-5,2 kg). 30 -patruunan lippailla Gecon patruunoilla tuli samaten kaksi häiriötä, toisessa tapauksessa ammuttu hylsy palasi takaisin patruunapesään ja toisessa sulku jäi auki eikä patruuna pesittynyt kunnolla. -pikajalalla, ja kädensuojuksen alle asennettiin tukeva Harris-bipodi American Defensen pikakiinnityksellä. Nykymuodin kannalta kyseinen täplä on jo auttamattoman iso ja painava, mutta yhtä kaikki sopii hyvin Emtanin kenttäuskottavaan olemukseen. Aseessa kokeiltiin myös Arsenalin muovilippaita, jotka puolestaan istuivat paikoilleen erittäin tarkasti, eikä minkäänlaista hölskymistä esiintynyt, kunhan ne ensiksi saatiin ylipäätään mahtumaan lipaskuiluun. Taktista osuutta varten ase sai päälleen Aimpointin CompM2-punapistetähtäimen. Etukahvana käytettiin Emtanin omaa, aseen mukana toimitettua ja käytännössä turhan pitkäksi todettua kahvaa. Virityskahva on varustettu molemminpuolisilla vapautinvivuilla. MZ-47S:n liikkuvat osat ovat lukkoa lukuun ottamatta kuin .223 Remington -kaliiperisesta AR15:stä. Tarkkuustesteissä ase teki viiden patruunan lippailla kaksi ulosvetohäiriötä Gecon patruunoilla. kiinnitettiin M4-perän hihnalenkkiin Magpulin Paraclip-pikasalvalla. MZ-47S:n mukana tullut kapeapäinen virityskahva sopii kyllä .223 Rem -aseeseen, jossa sitä ei tarvitse olla koko ajan kiskomassa. Takapäässä Emtanissa ei vastaavaa kiinnikettä olekaan, mitä voi pitää selkeänä puutteena, niinpä hihna Emtanille tyypilliseen tapaan myös MZ-47S toimitetaan pehmustetussa pahvilaatikossa täydellisesti varusteltuna, mikä hieman pehmentää aseen kovaa hintaa, 2590 euroa (syyskuussa 2019). Aseessa käytettiin sen mukana toimitettujen israelilaisten muovilippaiden lisäksi itäsaksalaisia peltilippaita ja jo aiemmin mainittuja Arsenalin muovilippaita, joista kaikki toimivat aseessa moitteetta. Positiivista Emtanissa on se, että hylsyt pysyvät kolhiutumattomina ilman AK:sta tutun erillisen hylsybufferin käyttöä. Aseen mukana tulee peräti kolme 30 patruunan lipasta. MZ-47S:llä ammuttiin kaikkiaan reilut 400 laukausta, joiden kuluessa tuli muutama patruunasta johtuva häiriö. LAUKAISUKONEISTO MZ-47S:ssä käytetään AR15:n tuikitavallista milspeclaukaisukoneistoa, ja samaten vakiomallinen kaksiasentoinen varmistinvipu sijaitsee ainoastaan aseen vasemmalla kyljellä. Mutantti-Arskassa virityskahvaa joutuukin käyttämään jokaisen lippaanvaihdon jälkeen patruunan saattamiseksi pesään, ja varsin pian alkoikin toivoa hieman leveämpää mallia edustavaa kahvaa, jonka toisesta haarasta saisi nopeasti tukevan otteen. Käytössä olleilla patruunoilla ammuttiin kauniina syyskuun päivänä hyvissä olosuhteissa 4 x 5 laukauksen sarjat, joista saadut tulokset on kerätty oheiseen taulukkoon. MZ-47S paljastui valitettavasti käynniltään heikoksi tehdaspatruunoita käytettäessä tarkkuuden vaihdellessa peräti 5.3 ja 7.9 MOA:n välillä. ASE-lehti • 55. Sadan metrin tarkkuuskoeammuntaa varten aseen päälle kohdistettiin monessa koeammunnassa koeteltu MeoPro 3-9x42 -variaabeli Burris P.E.P.R. Molemmissa tapauksissa hylsy jäi poikittain hylsynpoistoaukkoon
Mutta miksi ase ei suostunut osoittamaan AR-15-sukuiselta kivääriltä odotettavaa tarkkuutta. Toivottavasti kyseessä olisi vain koeammuttua aseyksilöä vaivannut ongelma eikä samaa esiintyisi muissa myyntikappaleissa. Sillä myöskin ammuttiin niin paljon, että pienet epätasaisuudet olisivat ehtineet jo hioutua pois. M4-karabiinin kaksi erillistä syöttöramppia piipunjatkeessa ja ylärungossa on korvattu leveällä rampilla, joka muuttuu piipunjatkeessa samalla koloksi lukon alinta, levennettyä lukitusolaketta varten. Taktiselta kannalta suurimmat moitteet kohdistuvatkin sitten AK:n lippaaseen. Tehdas on ratkaissut AK:n lippaan käyttöön liittyvät ongelmat moitteettomasti, ase on laadukas ja hyvin varusteltu. Patruuna: Pienin kasa: Suurin kasa: Kasojen keskiarvo Kasojen ka. AR-15:n piipusta saattaa viedä tarkkuuden myöskin liian tiukkaan väännetty liekinsammutin tai vaikkapa väärin asennetut etutähtäimen kartiosokat. Asetalo Oy:stä luvattiinkin tutkia asiaa. Rekyyli on luonnollisesti hieman kovempi kuin .223 Rem -Arskoissa, mutta kohdistuu ampujaan huomattavasti hellemmin kuin AK-sukuisissa aseissa. semman eteen. ajan taulussa. MOA: Geco Target 8,0 g FMJ (erä M023) 191 mm 279 mm 228 mm 7.9 MOA Sellier & Bellot 8,0 g FMJ (erä 585/27) 100 mm 186 mm 155 mm 5.3 MOA Lapua 8,0 g FMJ S-405 (erä LLBS) 131 mm 226 mm 172 mm 5.9 MOA Sako 8,0 g FMJ 117A (erä tuntematon) 154 mm 236 mm 212 mm 7.3 MOA Itseladattu 8,0 g PPU FMJ 1,68 g N120-ruutia 83 mm 148 mm 107 mm 3.7 MOA Emtan MZ-46S:llä suoritetuissa tarkkuuskokeissa (4x5 lks.) käytetyt patruunat ja niillä saavutetut kasat. 7,62x39 mm aseen piippu ei muiden Arskojen tapaan nouse 7,62x39 mm aseen piippu ei muiden Arskojen tapaan nouse rekyylistä käytännössä ollenkaan ja tähtäinkuva säilyy koko rekyylistä käytännössä ollenkaan ja tähtäinkuva säilyy koko ajan taulussa. Niinpä ennen aseen palautusta piippu vielä tulkattiin .312” lyijyluodeilla. Käyttöliittymä on tuttu, selkeä ja toimiva, ase on helppo hallita nopeassakin tulitoiminnassa. Lippaanvaihdossa etukahva saattaa nimittäin olla ikävästi tiellä. Aseen piippu ei Arskojen tapaan nouse rekyylistä käytännössä ollenkaan ja punapisteellä nopeasti ammuttaessa tähtäinkuva säilyy koko ajan taulussa. Piipun läpi naputelluista luodeista mitattiin piipun isokaliiperiksi 7,87-7,88 mm (.310”), minkä senkin pitäisi olla kunnossa. Syy tähän löytynee aseen piipusta, vaikka sitä ei onnistuttukaan vielä paikallistamaan. Tähän kuitenkin tottuu, ja harjoittelun kautta suorituksen saa hiottua nopeaksikin. Lyhyiltä etäisyyksiltä ammuttaessa piipun huono käyntikään ei liiemmin haitannut eikä käynnissä havaittu eroa käytössä olleiden sekalaisten kiinalaisten, venäläisten ja länsipatruunoiden välillä. Yhdeksän ja kymmenen tuuman välillä olevan rihlannousukin pitäisi olla kaliiperille passeli. Piipun sisäpinta on kiiltävä ja silmämääräisesti tasainen, eikä siinä muutenkaan näyttänyt olevan mitään outoa. Näin ollen epäilykset kohdistuvat ensisijaisesti aseen CIP-pesään, joka asehallinnon tarkastuspöytäkirjankin mukaan on hieman ahtaanpuoleinen ylimenokartion kohdalta. Emtan onnistui lunastamaan siihen kohdistuneet positiiviset ennakko-odotukset varsin pitkälle. Huomaa hylsynpoistoaukosta poistuva hylsy. Nopea lippaanvaihto vaatii huomattavasti aikaa, kun lipas täytyy tukikädellä kammeten irrottaa aseesta, pudottaa maahan tai sujauttaa dumppipussiin, kaivaa täysi lipas varusteista, kammeta se paikoilleen ja lopuksi tehdä vielä latausliike virityskahvalla. Huomaa hylsynpoistoaukosta poistuva hylsy. AK:n lippaasta johtuen aseessa käytettävän etukahvan on AK:n lippaasta johtuen aseessa käytettävän etukahvan on syytä olla lyhyttä mallia ja kahva pitää sijoittaa mahdollisyytä olla lyhyttä mallia ja kahva pitää sijoittaa mahdollisemman eteen. Taktisessa ammunnassa Emtanin todettiin edustavan tyypillistä AR-luksusta. Sää: 11 astetta, aurinkoista-puolipilvistä. MISSÄ VIKA. 56 • ASE-lehti. Pitkästä kaarevasta lippaasta johtuen aseessa käytettävän etukahvan on syytä olla lyhyttä mallia ja kahva myös pitää sijoittaa oikeaoppisesti mahdollisemman eteen
M4-karabiinin kaksi erillistä syöttöramppia piipunjatkeessa ja ylärungossa on korvattu leveällä rampilla, joka muuttuu piipunjatkeessa samalla koloksi lukon alinta, levennettyä lukitusolaketta varten. Käyttöliittymä on tuttu, selkeä ja toimiva, ase on helppo hallita nopeassakin tulitoiminnassa. Huomaa hylsynpoistoaukosta poistuva hylsy. Rekyyli on luonnollisesti hieman kovempi kuin .223 Rem -Arskoissa, mutta kohdistuu ampujaan huomattavasti hellemmin kuin AK-sukuisissa aseissa. Piipun sisäpinta on kiiltävä ja silmämääräisesti tasainen, eikä siinä muutenkaan näyttänyt olevan mitään outoa. Mutta miksi ase ei suostunut osoittamaan AR-15-sukuiselta kivääriltä odotettavaa tarkkuutta. MOA: Geco Target 8,0 g FMJ (erä M023) 191 mm 279 mm 228 mm 7.9 MOA Sellier & Bellot 8,0 g FMJ (erä 585/27) 100 mm 186 mm 155 mm 5.3 MOA Lapua 8,0 g FMJ S-405 (erä LLBS) 131 mm 226 mm 172 mm 5.9 MOA Sako 8,0 g FMJ 117A (erä tuntematon) 154 mm 236 mm 212 mm 7.3 MOA Itseladattu 8,0 g PPU FMJ 1,68 g N120-ruutia 83 mm 148 mm 107 mm 3.7 MOA Emtan MZ-46S:llä suoritetuissa tarkkuuskokeissa (4x5 lks.) käytetyt patruunat ja niillä saavutetut kasat. Yhdeksän ja kymmenen tuuman välillä olevan rihlannousukin pitäisi olla kaliiperille passeli. Lyhyiltä etäisyyksiltä ammuttaessa piipun huono käyntikään ei liiemmin haitannut eikä käynnissä havaittu eroa käytössä olleiden sekalaisten kiinalaisten, venäläisten ja länsipatruunoiden välillä. Tähän kuitenkin tottuu, ja harjoittelun kautta suorituksen saa hiottua nopeaksikin. AR-15:n piipusta saattaa viedä tarkkuuden myöskin liian tiukkaan väännetty liekinsammutin tai vaikkapa väärin asennetut etutähtäimen kartiosokat. Aseen piippu ei Arskojen tapaan nouse rekyylistä käytännössä ollenkaan ja punapisteellä nopeasti ammuttaessa tähtäinkuva säilyy koko ajan taulussa. MISSÄ VIKA. Sää: 11 astetta, aurinkoista-puolipilvistä. Nopea lippaanvaihto vaatii huomattavasti aikaa, kun lipas täytyy tukikädellä kammeten irrottaa aseesta, pudottaa maahan tai sujauttaa dumppipussiin, kaivaa täysi lipas varusteista, kammeta se paikoilleen ja lopuksi tehdä vielä latausliike virityskahvalla. Taktiselta kannalta suurimmat moitteet kohdistuvatkin sitten AK:n lippaaseen. Huomaa hylsynpoistoaukosta poistuva hylsy. Lippaanvaihdossa etukahva saattaa nimittäin olla ikävästi tiellä. Toivottavasti kyseessä olisi vain koeammuttua aseyksilöä vaivannut ongelma eikä samaa esiintyisi muissa myyntikappaleissa. 7,62x39 mm aseen piippu ei muiden Arskojen tapaan nouse 7,62x39 mm aseen piippu ei muiden Arskojen tapaan nouse rekyylistä käytännössä ollenkaan ja tähtäinkuva säilyy koko rekyylistä käytännössä ollenkaan ja tähtäinkuva säilyy koko ajan taulussa. Näin ollen epäilykset kohdistuvat ensisijaisesti aseen CIP-pesään, joka asehallinnon tarkastuspöytäkirjankin mukaan on hieman ahtaanpuoleinen ylimenokartion kohdalta. semman eteen. Asetalo Oy:stä luvattiinkin tutkia asiaa. Piipun läpi naputelluista luodeista mitattiin piipun isokaliiperiksi 7,87-7,88 mm (.310”), minkä senkin pitäisi olla kunnossa. Pitkästä kaarevasta lippaasta johtuen aseessa käytettävän etukahvan on syytä olla lyhyttä mallia ja kahva myös pitää sijoittaa oikeaoppisesti mahdollisemman eteen. Syy tähän löytynee aseen piipusta, vaikka sitä ei onnistuttukaan vielä paikallistamaan. AK:n lippaasta johtuen aseessa käytettävän etukahvan on AK:n lippaasta johtuen aseessa käytettävän etukahvan on syytä olla lyhyttä mallia ja kahva pitää sijoittaa mahdollisyytä olla lyhyttä mallia ja kahva pitää sijoittaa mahdollisemman eteen. Niinpä ennen aseen palautusta piippu vielä tulkattiin .312” lyijyluodeilla. Patruuna: Pienin kasa: Suurin kasa: Kasojen keskiarvo Kasojen ka. Tehdas on ratkaissut AK:n lippaan käyttöön liittyvät ongelmat moitteettomasti, ase on laadukas ja hyvin varusteltu. Emtan onnistui lunastamaan siihen kohdistuneet positiiviset ennakko-odotukset varsin pitkälle. Taktisessa ammunnassa Emtanin todettiin edustavan tyypillistä AR-luksusta. Sillä myöskin ammuttiin niin paljon, että pienet epätasaisuudet olisivat ehtineet jo hioutua pois. ASE-lehti • 57. ajan taulussa
99 euroa + posti(ennakko)kulut. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. 95 € + postik. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. CARA CARA 44 € + postik. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. kombinaatioterä, suora terä tai “sileäposkinen” fl at side. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g 58 • ASE-lehti. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Suora terä. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. TILAUKSET JA LISÄTIETOJA: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 63 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Suora terä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Terävaihtoehdot ns. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Kokonaan ruostumattomat tai Zytelkahvalevyjen sisällä olevat teräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik
Ruotsalainen Roger Carlssonin luotsaama RCC on valmistanut vaimentimia jo runsaat parikymmentä vuotta ja heidän vaimentimiaan on tuotu vuoden verran nyt myös Suomeen. MALINEN Kiväärinpiipun nokalle kierrettävä vaimennin alkaa olla varsin yleinen näky niin radalla kuin metsällä. Muut kuin Hunter mallit ovat pituudeltaan 230 mm ja niissä piipun päällä tuleva osuus on lyhyempi 80 mm ja piippua jatkava osuus on hieman pidempi 150 mm, eli niissä on enemmän tehokkuutta parantavia etupään vaimenninelementtejä. Se on myös vakiovalinta, joskin tilauksesta saa lisäksi M15x1 ja M18x1 ASE-lehti • 59. Mielenkiintoiseksi ne tekee hyvä hinta-laatu suhde. Näin aseen kokonaismitta ei kasva paljoa ja kiinnityksen rakenteesta tulee tukeva. Uusinta uutta on hiilikuitumateriaalin käyttö, tosin silloinkin sen alapuolinen runko on edelleen alumiinia. Tarjontaa alkaa vastaavasti olla pilvin pimein. S 45 HUNTER Esimerkiksi maahantuoja on valinnut Mauserin uusimman mallin M18 pakettitarjoukseen vaimentimeksi niin ikään RCC:n uutuusmallin S 45 Hunter. Pinta kuitenkin pysyy viileämpänä ja näyttäähän lopputulos tyylikkäämmältä kuin mustaksi anodisoitu. Takuuajaksi vaimentimille myönnetään viisi vuotta. Niin rakenne kuin materiaalit alumiinista rosteriin ja titaaniin saattavat vaihdella suuresti. Browningin suulla on yleinen M14x1 kierre, joten sellainen rosteriholkki oli kierretty kokeillun vaimentimen uumeniinkin. TEKSTI JA KUVAT: J. Painoksi mitattiin 357 g, mikä ei vielä muuta aseen tasapainoa kohtuuttomasti. Nyt koeammunnassa käytetyn Browning X-Boltin suulle kierretty S 45 Hunter on mitoiltaan tyyppinimen ilmoittaman mukaisesti halkaisijaltaan 45 mm ja pituudeltaan 229 mm, josta piipun päälle tulee pitkät 130 mm ja suun etupuolelle, aseen pituutta jatkavat vain 99 mm. Hiljan naapurimaan aselehdessäkin olleessa vaimennintestissä oli mukana pohjoismaisia valmistajia peräti 13 kappaletta. Itse tuotteet ovat konstailemattomia perusvaimentimia monessa eri koossa. UUSI VAIMENNIN MERKKI SUOMEEN RCC S45 Hunt er RCC S45 Hunt er Sa ko Sa ko Yhteistä niille on alumiinikonstruktio ja rosterinen kierreholkki sekä osin piipun päälle tuleva rakenne. Myös pienoiskiväärin vaimentimet kuuluvat valikoimaan. Keskikohdaltaan kiinnitetty vaimennin ei pääse taipumaan niin helposti, vaikka ase sattuisi kaatumaan. Saman sarjan eri malleja on eri halkaisijalla eli sisätilavuudella ja siten vaimennusteholla varustetut S 40, S 45 ja S 50 ja lisäksi niiden näppärämmin käsiteltävät Hunter mallit
Se puolestaan aiheuttaa lämpöväreilyä ja tarkka ammunta vaikeutuu olennaisesti. Tämä on tietenkin luonnollista, kun ymmärtää mihin vaimennusteho perustuu. Tavallinen, etuosaltaan 50 milliä pidempi malli on selvästi Hunteria tehokkaampi, sillä piipun suun etupuolella oleva suurempi osuus vaimentaa ääntä tehokkaammin. Valmistaja ilmoittaa vaimentimen vaimennustehoksi 30 dB, mutta mittausmenetelmää ei ole sen tarkemmin kerrottu. Ilman vaimenninta sarjaksi tuli 46, 45 ja 57 mm, ka. Jos hakee sitä parhaiten vaimentavaa RCC:n mallia, on käännettävä huomio kaikista kookkaimpiin, halkaisijaltaan 50 millisiin S50 malleihin. Lisäpaino ei muuttanut aseen käsittelyä liiaksi, saattaapa moni ampua paremminkin, kun raskaammalla piipulla pito muuttuu vakaammaksi. Metsällä käytettävien harvojen laukausten kanssa tätä ongelmaa ei tietenkään ole. Vapen Tidningenin hiljattain ilmestyneessä testissä, missä siinäkin on käytetty kovin tavanomaista, pikemminkin tasaisen melun perusmittaria, tuloksena Hunterille oli korvan kohdalla vain 24,9 dB vaimennus. Nyt Vapen Tidningenin mittauksissa piipunsuun tasolla saatu vaimennus .308:lla oli pikemminkin 24 dB:n luokkaa ja ensimmäisen laukauksen poksahdus muutaman desibelin kuuluvampi. Tämän mallin kaliiperivaihtoehdot ovat kaikkein yleisimmät eli 7,62 ja 9,3 mm. Pienemmän kaliiperin kulkureiäksi mitattiin 8,5 mm eli hylsynsuu (8,6 mm) ei mahdu reikään, joten välys 7,83 milliseen luotiin on melkoisen tiukka, runsas 0,3 milliä. Samalla mitattiin mielenkiinnosta lähtönopeudet Labradarin tutkalla, uskomuksena kun elää sitkeästi, että vaimennin muuttaa nopeutta suuntaan tai toiseen. Sen reikä on 18,5 mm ja tarkoituksena estää piipunsuun kolhut asennusvaiheessa. Vaimentimen käytön ainoa selkeä haitta on rataammunnassa, missä toistuvat laukaukset kuumentavat vaimentimen hetkessä polttavaksi. Miten alumiininen sisus kestää kuumia ruutikaasuja on mielenkiintoinen kysymys. RCC toimi kuten odotettua, vaimensi eikä aiheuttanut ongelmia tarkkuuden suhteen sekä oli helppo kiinnittää ja irrottaa. Yleensä vaimentimella kuin vaimentimella liikutaan 25 – 30 dB:n alueella ja eroa on vaikea havaita, ainakin jos käyttää ampuessa kuulosuojaimia. Browningin 51 senttisen piipun suulle RCC S45 Hunter asettuu hyvinkin luontevasti ja lopputulos on kaikin puolin tasapainoinen. Ja jos istuu hämärässä kytiksellä, niin vaimennin poistaa häikäisevän suuliekin, millä ei ole ollenkaan pieni merkitys. Hieman luotia suurempi hylsynsuu ei mahdu kulkureikään. 38 mm. Standardin mukaisesti mitattuna eri vaimentimien arvoja voisi verrata keskenään, mutta monella pienellä valmistajalla ongelmana on tarvittavien mittalaitteiden puuttuminen. Jos holkin kiertää pois, niin enimmäisreiäksi saadaan 24 milliä. Molemmilla hajonta oli 20 m/s ja normaalivaihtelu noin 7 m/s. Vaimennusteho riippuu paljon siitä, kuinka tiukaksi luodin kulkureiän uskaltaa tehdä. Rakenteeltaan lyhyt, mutta tiheästi reikiä täyteen koneistettu vaimenninelementti on asennettu alumiiniputken sisään ja pitkän keskiputken keskelle takalaippaan on sorvattu kierteellä kiinnitettävä muoviholkki. Siististi tehdyn RCC S 45 Hunterin ohjehinta on 289 euroa ja maahantuoja Aseliike Markus Remes Oy. Itse olen hakenut peuraa tosi kauan, kun en sokaistumiseltani nähnyt taimikossa sen pakosuuntaa. RADALLA Aseella tai oikeammin vaimentimen testaamiseksi koeammuttiin Sellier & Bellotin .30-06 Sprg -kaliiperin 9,7 g SPCE metsästyspatruunoilla. Toinen holkki on takalaipan keskelle sorvattu ja piippua asennuksessa suojaava. Monesti ensimmäinen laippa on tästä syystä terästä ja loput sitten pehmeämpää materiaalia. Sen lisäksi vaimennin pienentää tunnettua rekyyliä kahdellakin tapaa. Jos sen kuitenkin haluaa tehdä, niin liuottimet ja ultraäänipesuri ovat oiva vaihtoehto tähän. Monesti vielä ikään kuin kaupan päälle vaimenninta käytettäessä saatava lisäetu on tarkkuuden paraneminen piipun värähtelyjen pienentyessä. Kiinteärakenteisena varsinainen vaimentimen puhdistus on avattavia malleja hankalampaa. Vaimennin kierrettiin tiukasti piipun suulle ja reiän linjaus oli virheetön. Luodin kulkureikä on tehty tiukaksi, mikä lupaa hyvää vaimennustehoa. Valmistajan mukaan huolta ei kuitenkaan ole, sillä esim. Seuraavaksi ammuttiin kolmen kasoja sekä vaimentimella että ilman. kiinnityskierteet. kinoammunnan sisäradalta on heille lähetetty huollettavaksi 60.000 laukausta ammuttu vaimennin. Vaimennusteholtaan se oli edellä mainittujen mittausten mukaan suunnilleen samaa luokkaa kuin meillä suosittu, saman painoinen joskin kokonaan teräsrakenteinen Ase Utran SL5i. Vaimentimen päätehtävä on tietenkin äänenpaineen pienentäminen, kuumat yli taa ja tuulettaa käytön jälkeen valmistajan mukaan vaakatasossa, muuten kondensoituva vesi syövyttää hetkessä piipunsuun. äänennopeuden purkautuvat ruutikaasut laajenevat ja liike-energia muuttuu lämmöksi. Samanlaisiahan käytetään sitten tositoimissakin. Sillä vaimennus olikin 29,3 dB, mikä on oikein hyvä arvo. Ulkona ampuessa mukana on aina myös tuulitekijä, tällä kertaa vaihteleva 4 m/s puuskatuuli, joten absoluuttisia tulokset eivät koskaan näin ammuttuina ole, mutta suuntaa antavia kuitenkin. Kun yksittäisen laukauksen turvarajana pidetään 140 dB:ä, niin vaimennustehon tulisi olla mielellään vähintään 30 dB ja mielellään ylikin, jolloin metsällä voisi ampua sen kaatolaukauksen ilman kuulosuojaimia. Tässä ei ollut ongelmaa. Valmistajan mukaan puhdistusta ei juurikaan tarvita. Parannus oli siten selvä. 60 • ASE-lehti. Vaimentimen rakennetta ei ole tarkoitettu käyttäjänsä purettavaksi. Kuten kaikilla vaimentimilla, pitää vaimennin irrotPaketissa on mukana myös muovista koneistettu piipunsuun kierteen suojaholkki. 49 mm ja vaimenninta käyttäen 36, 39 ja 39 mm, ka. Tavallisilla metsästyskaliipereilla melu ampujan korvan kohdalla liikkuu mittaustemme mukaan 160 170 dB:n paikkeilla. Vaimentimen kanssa nopeus Browningin 51 sentin piipusta oli 20 asteessa 860 m/s ja ilman vaimenninta 860 m/s eli eroa ei ollut. Mikä tahansa mittari kun ei laukausäänelle käy, sillä impulssimainen melu vaatii erittäin nopeaa reagointia ja kalliita laitteita, johon tasaisen melun mittarit eivät kykene. Mukana seuraa myös muovinen piipunsuun suojaholkki. Toivottavaa tietenkin olisi, että välys olisi pieni, jolloin se estäisi tarvittaessa vaimenninta vääntymästä. Valmistajan mukaan välystä on kuitenkin oltava niin paljon, ettei vaimennin ota kiinni piippuun, sillä silloin tiedossa on ongelmia tarkkuuden kanssa. Ensinnä ruutikaasut törmäävät laippoihin ja pukkaavat asetta eteenpäin, toisaalta lisätötteröllä varustetun aseen paino kasvaa
Yleensä vaimentimella kuin vaimentimella liikutaan 25 – 30 dB:n alueella ja eroa on vaikea havaita, ainakin jos käyttää ampuessa kuulosuojaimia. kinoammunnan sisäradalta on heille lähetetty huollettavaksi 60.000 laukausta ammuttu vaimennin. 49 mm ja vaimenninta käyttäen 36, 39 ja 39 mm, ka. Se puolestaan aiheuttaa lämpöväreilyä ja tarkka ammunta vaikeutuu olennaisesti. Sillä vaimennus olikin 29,3 dB, mikä on oikein hyvä arvo. Metsällä käytettävien harvojen laukausten kanssa tätä ongelmaa ei tietenkään ole. Standardin mukaisesti mitattuna eri vaimentimien arvoja voisi verrata keskenään, mutta monella pienellä valmistajalla ongelmana on tarvittavien mittalaitteiden puuttuminen. Tämä on tietenkin luonnollista, kun ymmärtää mihin vaimennusteho perustuu. Jos hakee sitä parhaiten vaimentavaa RCC:n mallia, on käännettävä huomio kaikista kookkaimpiin, halkaisijaltaan 50 millisiin S50 malleihin. Vaimentimen käytön ainoa selkeä haitta on rataammunnassa, missä toistuvat laukaukset kuumentavat vaimentimen hetkessä polttavaksi. Valmistaja ilmoittaa vaimentimen vaimennustehoksi 30 dB, mutta mittausmenetelmää ei ole sen tarkemmin kerrottu. Vaimentimen rakennetta ei ole tarkoitettu käyttäjänsä purettavaksi. Browningin 51 senttisen piipun suulle RCC S45 Hunter asettuu hyvinkin luontevasti ja lopputulos on kaikin puolin tasapainoinen. Valmistajan mukaan huolta ei kuitenkaan ole, sillä esim. Sen lisäksi vaimennin pienentää tunnettua rekyyliä kahdellakin tapaa. Vaimennusteho riippuu paljon siitä, kuinka tiukaksi luodin kulkureiän uskaltaa tehdä. Tämän mallin kaliiperivaihtoehdot ovat kaikkein yleisimmät eli 7,62 ja 9,3 mm. Siististi tehdyn RCC S 45 Hunterin ohjehinta on 289 euroa ja maahantuoja Aseliike Markus Remes Oy. Vaimentimen kanssa nopeus Browningin 51 sentin piipusta oli 20 asteessa 860 m/s ja ilman vaimenninta 860 m/s eli eroa ei ollut. Ja jos istuu hämärässä kytiksellä, niin vaimennin poistaa häikäisevän suuliekin, millä ei ole ollenkaan pieni merkitys. Vaimennusteholtaan se oli edellä mainittujen mittausten mukaan suunnilleen samaa luokkaa kuin meillä suosittu, saman painoinen joskin kokonaan teräsrakenteinen Ase Utran SL5i. Samalla mitattiin mielenkiinnosta lähtönopeudet Labradarin tutkalla, uskomuksena kun elää sitkeästi, että vaimennin muuttaa nopeutta suuntaan tai toiseen. Ilman vaimenninta sarjaksi tuli 46, 45 ja 57 mm, ka. Tavallisilla metsästyskaliipereilla melu ampujan korvan kohdalla liikkuu mittaustemme mukaan 160 170 dB:n paikkeilla. Vaimennin kierrettiin tiukasti piipun suulle ja reiän linjaus oli virheetön. Miten alumiininen sisus kestää kuumia ruutikaasuja on mielenkiintoinen kysymys. Parannus oli siten selvä. Nyt Vapen Tidningenin mittauksissa piipunsuun tasolla saatu vaimennus .308:lla oli pikemminkin 24 dB:n luokkaa ja ensimmäisen laukauksen poksahdus muutaman desibelin kuuluvampi. Mukana seuraa myös muovinen piipunsuun suojaholkki. Hieman luotia suurempi hylsynsuu ei mahdu kulkureikään. RADALLA Aseella tai oikeammin vaimentimen testaamiseksi koeammuttiin Sellier & Bellotin .30-06 Sprg -kaliiperin 9,7 g SPCE metsästyspatruunoilla. Monesti vielä ikään kuin kaupan päälle vaimenninta käytettäessä saatava lisäetu on tarkkuuden paraneminen piipun värähtelyjen pienentyessä. Lisäpaino ei muuttanut aseen käsittelyä liiaksi, saattaapa moni ampua paremminkin, kun raskaammalla piipulla pito muuttuu vakaammaksi. Kiinteärakenteisena varsinainen vaimentimen puhdistus on avattavia malleja hankalampaa. Kuten kaikilla vaimentimilla, pitää vaimennin irrotPaketissa on mukana myös muovista koneistettu piipunsuun kierteen suojaholkki. ASE-lehti • 61. Tavallinen, etuosaltaan 50 milliä pidempi malli on selvästi Hunteria tehokkaampi, sillä piipun suun etupuolella oleva suurempi osuus vaimentaa ääntä tehokkaammin. 38 mm. Mikä tahansa mittari kun ei laukausäänelle käy, sillä impulssimainen melu vaatii erittäin nopeaa reagointia ja kalliita laitteita, johon tasaisen melun mittarit eivät kykene. Valmistajan mukaan puhdistusta ei juurikaan tarvita. Vapen Tidningenin hiljattain ilmestyneessä testissä, missä siinäkin on käytetty kovin tavanomaista, pikemminkin tasaisen melun perusmittaria, tuloksena Hunterille oli korvan kohdalla vain 24,9 dB vaimennus. Vaimentimen päätehtävä on tietenkin äänenpaineen pienentäminen, kuumat yli taa ja tuulettaa käytön jälkeen valmistajan mukaan vaakatasossa, muuten kondensoituva vesi syövyttää hetkessä piipunsuun. äänennopeuden purkautuvat ruutikaasut laajenevat ja liike-energia muuttuu lämmöksi. Monesti ensimmäinen laippa on tästä syystä terästä ja loput sitten pehmeämpää materiaalia. Rakenteeltaan lyhyt, mutta tiheästi reikiä täyteen koneistettu vaimenninelementti on asennettu alumiiniputken sisään ja pitkän keskiputken keskelle takalaippaan on sorvattu kierteellä kiinnitettävä muoviholkki. kiinnityskierteet. RCC toimi kuten odotettua, vaimensi eikä aiheuttanut ongelmia tarkkuuden suhteen sekä oli helppo kiinnittää ja irrottaa. Jos holkin kiertää pois, niin enimmäisreiäksi saadaan 24 milliä. Jos sen kuitenkin haluaa tehdä, niin liuottimet ja ultraäänipesuri ovat oiva vaihtoehto tähän. Ulkona ampuessa mukana on aina myös tuulitekijä, tällä kertaa vaihteleva 4 m/s puuskatuuli, joten absoluuttisia tulokset eivät koskaan näin ammuttuina ole, mutta suuntaa antavia kuitenkin. Luodin kulkureikä on tehty tiukaksi, mikä lupaa hyvää vaimennustehoa. Itse olen hakenut peuraa tosi kauan, kun en sokaistumiseltani nähnyt taimikossa sen pakosuuntaa. Toivottavaa tietenkin olisi, että välys olisi pieni, jolloin se estäisi tarvittaessa vaimenninta vääntymästä. Kun yksittäisen laukauksen turvarajana pidetään 140 dB:ä, niin vaimennustehon tulisi olla mielellään vähintään 30 dB ja mielellään ylikin, jolloin metsällä voisi ampua sen kaatolaukauksen ilman kuulosuojaimia. Samanlaisiahan käytetään sitten tositoimissakin. Tässä ei ollut ongelmaa. Toinen holkki on takalaipan keskelle sorvattu ja piippua asennuksessa suojaava. Pienemmän kaliiperin kulkureiäksi mitattiin 8,5 mm eli hylsynsuu (8,6 mm) ei mahdu reikään, joten välys 7,83 milliseen luotiin on melkoisen tiukka, runsas 0,3 milliä. Molemmilla hajonta oli 20 m/s ja normaalivaihtelu noin 7 m/s. Sen reikä on 18,5 mm ja tarkoituksena estää piipunsuun kolhut asennusvaiheessa. Ensinnä ruutikaasut törmäävät laippoihin ja pukkaavat asetta eteenpäin, toisaalta lisätötteröllä varustetun aseen paino kasvaa. Seuraavaksi ammuttiin kolmen kasoja sekä vaimentimella että ilman. Valmistajan mukaan välystä on kuitenkin oltava niin paljon, ettei vaimennin ota kiinni piippuun, sillä silloin tiedossa on ongelmia tarkkuuden kanssa
Kello Sinulle, joka et halua minkään ylimääräisen häiritsevän. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä silikoniranneke. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä kumitai NATO-ranneke. USA:n puolustusministeriö on hyväksynyt ”Goverment Quali ed Products” listoilleen toimitAnonyymi ja USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. USA:n Navy SEAL -yksiköitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina sotilaina, nimilyhenteensä mukaisesti heidät on koulutettu toimimaan Merellä (SEa-), ilmassa (-Air-) ja maataisteluissa (-Land). Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Tällaisessa käytössä kello(-kin) joutuu koville. Hinta: 229,00 TRASER CODE GREEN “UUTUUS”. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Professional Shadow on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. Hinta: 244,00 TRASER PROFESSIONAL SHADOW traser ® more light. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit
Kello Sinulle, joka et halua minkään ylimääräisen häiritsevän. MB Microtec -kelloja myydään kauppanimellä Traser. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä kumitai NATO-ranneke. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Professional Shadow on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. USA:n Navy SEAL -yksiköitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina sotilaina, nimilyhenteensä mukaisesti heidät on koulutettu toimimaan Merellä (SEa-), ilmassa (-Air-) ja maataisteluissa (-Land). 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Valintasi mukaan NATO-ranneke tai kumiranneke. Traser Extreme Sport Carbon Pro on laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. USA:n puolustusministeriö on hyväksynyt ”Goverment Quali ed Products” listoilleen toimitAnonyymi ja USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. Kierrenuppi ja 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi. Kaikkien Traser-kellojen viisarit on varustettu itsevalaisevin ampullein, jotka valaisevat umpipimeässäkin noin 25 vuotta (valmistajan takuu 10 vuotta). Tällaisessa käytössä kello(-kin) joutuu koville. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Päällä iskunkestävä musta synteettinen kuori ja sisältä ruostumatonta terästä.Valintasi mukaan NATO-ranneke silikoni-ranneke. Halkaisija/paksuus/paino: 45 mm/11 mm/80 g. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Hinta: 229,00 TRASER CODE GREEN “UUTUUS” P6600 Red Elite laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Päällä iskunkestävä musta synteettinen kuori ja sisältä ruostumatonta terästä. Hinta: 244,00 TRASER PROFESSIONAL SHADOW traser ® more light. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Kierrenuppi ja 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, kaksiosainen kuorirakenne. Halkaisija/paksuus/paino: 45 mm/11 mm/98 g. Hinta: 329,00 TRASER RED ELITE tajaksi sveitsiläisen yrityksen MB Microtec. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä silikoniranneke. Kaksiosainen kuorirakenne. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Hinta: 299,00 TRASER EXTREME SPORT CARBON PRO Traser-sotilaskello on valintasi, jos haluat todella tietää kellonajan AINA! TILAUSKORTTI Postimerkki TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN PL 161 90401 OULU ASE-lehti • 63. kellon käyttöolosuhteista. Huom: Patterin kesto on aina ohjeellinen arvo ja riippuu mm
Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Hinta 51,00 € + postikulut. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. 64 • ASE-lehti. Hinta 42,00 € + postikulut. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja erittäin yksityiskohtaista arkistolähteisiin perustuvaa tietoa suomalaisillekin kovin tutun ysiykkösen syntyja kehitys-historiasta. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Hinta 77,00 € + postikulut. TILAUSKUPONKI SIVULLA 63. Hinta 27,00 € + postikulut. Hinta 35,00 € + postikulut. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Tässä oli omat haasteensa. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Hinta 22,00 € + postikulut. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Hinta 35,00 € + postikulut. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Timo Räätäri: KOLMEN LINJAN KIVÄÄRISTÄ AUTOMAATTIIN 1889–1949 Kolmen linjan kivääristä automaattiin 1889– 1949 käsittelee Venäjän asehistorian mittavinta perusaseistusta koskettavaa aseuudistuksesta. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Siitä eteenpäin teos kuvaa ysiykkösen pohjalta jatkunutta automaattikiväärin kehitystyötä päätepisteenä AK-47 –rynnäkkökivääri. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi
Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! Postimerkki Nahkatehtaankatu 2 90130 Oulu ASE-lehti • 65. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 61,90 € (6 numeroa) ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa
Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. (08) 815 3600 WWW. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASElehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASElehdessä. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). ASELEHTI .FI ASE-lehti • 67. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh
.22 LR, vaimentimella 450,Amerikkalainen Remington 1100 p-a haulikko 12-70 + piippu 12-70 550,Saksalainen Geco mod 28 tarkkuuspienoiskivääri .22 LR 200,Amerikkalainen S & W 1000P pumppuhaulikko 12-76, kuin uusi 600,5 Saksalainen Merkel Drillinki 12-70/7x57R, + iso erä patruunoita 1950,3 Tsekkiläinen CZ-75 IPCS-pistooli niklattu 9 mm + lisäpiippu + kahvat 450,4 Ukko-Mauserin puukotelon valjaat 150,VIELÄ LÄHDENIEMI PONNISTELEE VIELÄ LÄHDENIEMI PONNISTELEE ETEENPÄIN, HUHUT ETEENPÄIN, HUHUT SIIRTYMISESTÄNI VALHALLAAN SIIRTYMISESTÄNI VALHALLAAN KUITATAAN ENNENAIKAISIKSI. (03) 255 7126 Avoinna poikkeuksellisesti korona-aikana tiistaina, keskiviikkona ja torstaina klo 09 17 www.lahdeniemi.fi Nämä ovat yksittäiskappaleita, ostaa joka ehtii! Saksalainen Anschutz 520 p-a pien.kiv. KUITATAAN ENNENAIKAISIKSI. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. Amerikkalainen HighWay Patrol S&W M28 rev .357 Mag, kuin uusi, 4" 650,Amerikkalainen pienoispistooli Hi Std Supermatic .22, kuin uusi 400,Amerikkalainen pienoisrevolveri S&W M17 .22 LR, kuin uusi, 6” 500,