Hinnat alk. 649 € ja valaistuna 779 €, VX-3HD 1,5-5x20. maahantuonti: maahantuonti: KATSO HINNAT JA MALLIT WWW.ASE.FI. Nyt saatavana myös valaistu ristikko. RELENTLESS CLARITY. VX-3HD RUGGED PERFORMANCE. Leupoldin uusi VX-3HD -sarja
Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. All rights reserved. Korona iski ja sitä torjuttiin eri maissa eri tavoin. Vielä järkyttävämpiä ovat absoluuttiset luvut, Venäjällä virallinenkin sairastuneiden määrä ylittää reippaasti Suomen väkiluvun. Hyvät Lukijat, Katsoin vuoden taaksepäin ja mihin on tultu. IWA 2022 on suunnitteilla, toivomme tietenkin parasta. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 40. Suomelle hintalappu sittemmin selvisikin ja EU:n sisällä osallistuimme muiden maiden “elvyttämiseen” miljardeilla euroilla, kuten ikävä kyllä ennustin käyvän. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Vuosi sitten maaliskuussa Suomi pysähtyi samalla kuin kutakuinkin EU ja vähän koko maailma. Yksinkertaistettuna: Ruotsissa koronakuolleisuus oli ja on liki kymmenkertainen Suomeen tai Norjaan nähden, eikä Venäjä kovin kaukana perässä tule. Vieläpä kahdesti, eikä IWA ollut suinkaan ainoa, käytännössä kaikki muutkin messut oli peruttu. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Ampumaurheilu on monestakin syystä mahdollista järjestää koronaturvallisesti samoin metsästys ja ylipäätään kaikki “yksinäisempi” harrastaminen on saavuttanut suosiota. Väkilukuun suhteutetulla -kuolleisuus per asukaslukukoko maailman listalla Ruotsi on sijalla 39. Saksassa aina maaliskuussa pidettävä IWA, ammattilaisten asemessut ja tukkumyynnin tapahtuma peruttiin ensimmäisen kerran koko tapahtuman historian aikana. Suomen näkökulmasta ikävää on se, että Ruotsin ohella Venäjälläkin tilanne on huonompi sijalla 49. Pandemioissa naapurimaiden tilannetta on tärkeä seurata, ilmeisistä syistä. Suomen asehistoriallisen seuran jokavuotisen GunShown osalta tehtiin myös koronahistoriaa vuoden 2020 tauolla, mutta nähdään lokakuun lopulla tämänvuotisessa, ainakin toivottavasti. Aseharrastuksessa korona näkyi, mutta kuluvan kesän mittaan ampumaurheilua -kuten muutakin urheiluakorona ei enää estänyt. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Luvuista voi vetää johtopäätöksensä, eli kaikesta huolimatta taudin tappavuus on osoittautunut maltillisemmaksi mitä pelättiin. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Ase-lehti on Aikakausmedia ry:n jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Vuosi sitten koronaan oli sairastunut 18,7 miljoonaa ihmistä, nyt liki 200 miljoonaa. Saksalainen messuihin liittyvä elinkeino teki melkoisen koronatappion. Rahalla ei tietenkään voi mitata ihmishenkiä. Vuosi sitten arvioin käytettävissä olevien tietojen valossa, että Ruotsin tie ei ollut Skandinavian maaksi onnistunut. Jos verrataan Ruotsia naapureihinsa, niin Tanska on sijalla 97, Suomi sijalla 127 ja Norja sijalla 135. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus Pohjoismaihin 62,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 67,70 € Muut maat lentopostina 85,50 € Irtonumerot 12,50 € Lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Kuolleita oli reilut 704 tuhatta, nyt reilut 4,2 miljoonaa. Rokotuksilla on ilmeisestikin merkitystä ja tautia ollaan saamassa hallintaan. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Tällä ei pidä silti vähätellä tai liioitellakaan, se on vain fakta. Taloudellisilla mittareilla mitaten Ruotsi on luultavasti pärjännyt monia muita paremmin, koska yhteiskuntaa ei pysäytetty. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän kevään koronapommeja onkin saatu juuri Venäjän matkailusta. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta
(SA-kuva) WWW. MALINEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: J. MALINEN Anschütz 1782 German ..................................50 J. 50 Hiljaisuuden uusi mitta, s. MALINEN Silent Steel – Hiljaisuuden uusi mitta .......14 VESA TOIVONEN Historiallisten aseiden ampumakilpailut ..22 PASI KESÄNIEMI SAHS kevätkokous .........................................24 PASI KESÄNIEMI Asehistoriaa Väliaikaisratkaisuja ruotsalaiseen tapaan – 8 mm Remington-kivääri m/1867-89 .....26 MIKA PITKÄNEN Asehistoriaa Degtjarevin konepistoolit osa I: PPD-34 ja PPD-34/38 .....................................34 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO CZ 75 TS 2 suosikin uusin versio .................44 J. Malinen Anschütz 1782 German, s. 14. Kuva: Vesa Toivonen Degtjarevin konepistoolit osa I: PPD-34 ja PPD-34/38, s. 4 • ASE-lehti 4/2021 Tässä numerossa: Sako 100 vuotta ................................................6 J. 34. ASELEHTI .FI
• myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. siistissä kunnossa ............... 420,VZ-52 7.62 x 39 kiv. vanhempien mukana ilmaiseksi. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. 261 .22 LR rev. kiik.+jalat...330,MDT-ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana mm.Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com eränkäynnin erikoissivusto RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 22 LR, lip. 295,Browning Buckmark .22 LR, salkussa, uusia .......................... 5,6 x 39 220 Russian + kiikari ............. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 20/76 22 LR rihla, uusia ..................... koeam. 6” Chrom. 690,Sabatti Forest ST. 261 .22 LR rev. .... 500,Heckler & Koch USP .40 S&W, musta, uusia .......................... ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Gun Show 30.-31.10.2021 Hotelli Ellivuori Sastamala, s. 22 Short, käyt. 385,Taurus .357 Mag. ............................................ 320,Walther OSP-63. 600,Tanfoglio Force .22 LR pist. 300,Voere p.kiv. salkussa, uusia .......... Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. 690,Walther P22 Target .22 LR pist. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. 12/76-222 Rem. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. p-aut. 61 Koronatilanteen vuoksi muutokset mahdollisia. 350,Holek Mod. ampumaton laatik. 480,Lakefield p.kiv. uusia ........... uusia ........................ 5 ptr. 22 LR, lip. 4” sin. 550,Holek Mod. 170,Vostok suoravetoluk. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. täht. kiikari + jalat, uusia ... 300,Rossi .357 Mag. 2250,Zastava CZ-99 Precision p.kiv. 2950,Yhdistelmäase Böhler 12/6,5 x 52 R, hienossa kunnossa .... 686-3, .357 Mag. ... salkussa, uusia ................ 26” uusia ......................... 420,Sabatti Falcon ST. 330,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia ..................... Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. 2 x lipas, salkku, uusia .......... 22 LR, lip. 6” sin. 150,Yhdistelmäase DRGM 16/9,3 x 72, upeasti kaiverrettu + kiik. rev. vaim. 7,5” rosteri, am. alle 100 lauk. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. 420,CZ-85 B, 9 mm Para, laatikko + varust. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. 5 ptr. 330,Taurus .38 SPL rev. 2 x lipas, pistin, ampumaton ..... .... kiikari, vähän käyt ...................... vaim. alk. 6” sin. 2 x lipas, salkku, uusia................ 10 ptr. uusia ............................................. ............................. 350,Baikal Sever IZH-94 20/76 22 WMR + punap. 920,S&W Mod. 395,Husqvarna L-40, 9 mm Para + VL, tyydyttäviä ....................... 28” teräshaulikelp. 6” sin. 12/76 vs
Tätä päivämäärää pidetään Sako Oy:n syntymäpäivänä. Sata vuotta on todellakin kunnioitettavan pitkä aika. Nuoren Suomen alkutaipaleella suojeluskunta tarvitsi toimivaa kalustoa ja sellaisen saamiseksi piti asialle tehdä jotakin. Käytännössä tämä tarkoitti venäläisten jäljiltä maahan jääneiden M91sekä japanilaisten kiväärien korjausta käypäisiksi. LYHYT HISTORIA Kaikki lähti alunperin liikkeelle pakosta, kun oli saatava toimivaa aseistusta itsenäisyyden puolustamiseen. Tietysti on muistettava myös käsityön kustannukset, joita monikaan tuote ei tässä kilpaillussa maailmassa kestäisi. Kannattavuutta haettiin siirtämällä Tourulan tehtaalta mallin 412 -haulikon valmistus Italiaan samana vuonna ja keskittymällä rynnäkkökiväärien valmistukseen. Tämä on trendi kaikessa, eikä missään nimessä moite, sillä huipputarkat työstökeskukset pystyvät tekemään huomattavasti tarkempia osia kuin käsin valmistamalla saisi aikaan. Sitä seurasi omien aseiden valmistus ja patruunoiden valmistus. Päällekkäisyyksien karsimiseksi asetehtaat yhdistettiin 1983 ja uudeksi nimeksi tuli Sako-Tikka Oy. Niinpä 1987 alussa perustettiin Sako-Valmet Oy. Tuo “jotakin” oli oma asekorjaamo. Mikä ennen tehtiin ammattimiehen taidokkaana ja aikaa vievänä käsityönä pyritään nykyään tekemään koneella valmiiksi asti. Siihen mahtuu niin vaihtelevia olosuhteita, poikkeuksellisia omistussuhteita, vaikeita ja hyviä aikoja kuin nykyään maailman parhaiden brändien joukkoon kuuluminenkin. Sen osakkeenomistajina saivat olla vain Suomen Suojeluskuntajärjestö ja sen piirit. Kuitenkin jo 1992 tehtiin päätös siirtää tämäkin Riihimäelle ja 1993 loppui aseiden valmistus myös Tourulan tehtaalla.. Tämä puolestaan fuusioitui Oy Nokia Ab:n kanssa, joten monelle yllätykseksi Sako on ollut osa Nokiaa vuodesta 1967. MALINEN KUVAT: SAKO OY Laatuaseistaan tunnettu Sako Oy täyttää kunnioitettavat 100 vuotta 1.4.2021. Juuri tuo laadukas leima, nimi johon luotetaan on se, joka on tehnyt Sakosta tunnetun maailman joka kolkassa. Siispä osaava suunnittelu on kaiken lähtökohta tässäkin ja Sakolla tämä osataan. Tämä yhteinen taival päättyi 1962, jolloin osake-enemmistö siirtyi Suomen Kaapelitehdas Osakeyhtiölle. Tätä tehtävää hoitamaan erotettiin elokuussa 1919 Suojeluskuntain Yliesikunnan sotilaallisen osaston toimisto itsenäiseksi taisteluvälineosastoksi. Harvassa taitavat maailmalla olla asetehtaat, jotka ovat olleet vastaavanlaisen organisaation omistuksessa. TEKSTI: J. Sodan jälkeen 1945 Suojeluskuntajärjestö oli lakkautettava ja Sakon osakekanta lahjoitettiin Suomen Punaiselle Ristille. Mutta jo 1986 Sako-Tikka Oy sulautettiin emoyhtiöön ja sakolaiset kuuluivat Nokia Koneteollisuus Riihimäen tehtaisiin. Eri tehtaat saivat peräänsä vielä paikkakunnan nimen, jolloin tiedettiin, kummasta tehtaasta oli kyse. Vuonna 1938 nimi lyhennettiin virallisesti muotoon Oy Sako Ab. Samalla palattiin vanhaan ja maailmalla hyvin tunnettuun nimeen Sako Oy lisättynä Riihimäen tehdas sijaintipaikalla. Miten kaikki alkoi. Asetuotantoa keskitettiin tehokkuuden parantamiseksi Riihimäelle ja Tikkakosken tehdas suljettiin 1989. Alun kahdeksan henkilöä kasvoi vuodessa 23:een ja suuren työmäärän vuoksi asepajasta muodostettiin erillinen yhtiö 1.4.1921. Nyt nimen perään oli liitettävä jo kolmen paikkakunnan nimet, jotta tiedettiin mistä tehtaasta kulloinkin oli kyse, tulihan Tourula mukaan. Lisäksi jatkuva uusien mallien runsaus pitää asiakkaiden mielenkiinnon yllä, aseiden lisäksi yhä enenevässä määrin myös aktiivisesti kehitettävällä patruunapuolella. Pelkkä nimenmuutos ei kuitenkaan vienyt asioita eteenpäin, joten 1.11.1919 perustettiin Helsinkiin Suojeluskuntain Yliesikunnan asepaja. Muutostahti sen kun jatkui, mikä ei voinut olla vaikuttamatta osaltaan henkilöstöön, sillä jo seuraavana vuonna Nokia ja Valmet päättivät yhdistää aseja ampumatarviketuotantonsa (50%+50%). Yhtä yllättävää saattaa olla se, että Nokia osti 1974 myös Oy Tikkakoski Ab:n eli omisti kaksi suurta asetehdasta. Se, mikä on muuttunut ajan saatossa, on valmistusprosessi. Koska toiminta kasvoi nopeasti niin suureksi, ettei se enää sopinut esikuntaorganisaatioon, päätettiin asepajasta muodostaa 1.6.1927 Suojeluskuntain Aseja Konepaja Osakeyhtiö
Siihen mahtuu niin vaihtelevia olosuhteita, poikkeuksellisia omistussuhteita, vaikeita ja hyviä aikoja kuin nykyään maailman parhaiden brändien joukkoon kuuluminenkin. Tämä on trendi kaikessa, eikä missään nimessä moite, sillä huipputarkat työstökeskukset pystyvät tekemään huomattavasti tarkempia osia kuin käsin valmistamalla saisi aikaan. Koska toiminta kasvoi nopeasti niin suureksi, ettei se enää sopinut esikuntaorganisaatioon, päätettiin asepajasta muodostaa 1.6.1927 Suojeluskuntain Aseja Konepaja Osakeyhtiö. Sata vuotta on todellakin kunnioitettavan pitkä aika. Päällekkäisyyksien karsimiseksi asetehtaat yhdistettiin 1983 ja uudeksi nimeksi tuli Sako-Tikka Oy. Yhtä yllättävää saattaa olla se, että Nokia osti 1974 myös Oy Tikkakoski Ab:n eli omisti kaksi suurta asetehdasta. Muutostahti sen kun jatkui, mikä ei voinut olla vaikuttamatta osaltaan henkilöstöön, sillä jo seuraavana vuonna Nokia ja Valmet päättivät yhdistää aseja ampumatarviketuotantonsa (50%+50%). Eri tehtaat saivat peräänsä vielä paikkakunnan nimen, jolloin tiedettiin, kummasta tehtaasta oli kyse. Miten kaikki alkoi. Vuonna 1938 nimi lyhennettiin virallisesti muotoon Oy Sako Ab. Juuri tuo laadukas leima, nimi johon luotetaan on se, joka on tehnyt Sakosta tunnetun maailman joka kolkassa. Tätä tehtävää hoitamaan erotettiin elokuussa 1919 Suojeluskuntain Yliesikunnan sotilaallisen osaston toimisto itsenäiseksi taisteluvälineosastoksi. Harvassa taitavat maailmalla olla asetehtaat, jotka ovat olleet vastaavanlaisen organisaation omistuksessa. Se, mikä on muuttunut ajan saatossa, on valmistusprosessi. Samalla palattiin vanhaan ja maailmalla hyvin tunnettuun nimeen Sako Oy lisättynä Riihimäen tehdas sijaintipaikalla. Lisäksi jatkuva uusien mallien runsaus pitää asiakkaiden mielenkiinnon yllä, aseiden lisäksi yhä enenevässä määrin myös aktiivisesti kehitettävällä patruunapuolella. Siispä osaava suunnittelu on kaiken lähtökohta tässäkin ja Sakolla tämä osataan. Sen osakkeenomistajina saivat olla vain Suomen Suojeluskuntajärjestö ja sen piirit. LYHYT HISTORIA Kaikki lähti alunperin liikkeelle pakosta, kun oli saatava toimivaa aseistusta itsenäisyyden puolustamiseen. Sodan jälkeen 1945 Suojeluskuntajärjestö oli lakkautettava ja Sakon osakekanta lahjoitettiin Suomen Punaiselle Ristille. Nyt nimen perään oli liitettävä jo kolmen paikkakunnan nimet, jotta tiedettiin mistä tehtaasta kulloinkin oli kyse, tulihan Tourula mukaan. Tämä puolestaan fuusioitui Oy Nokia Ab:n kanssa, joten monelle yllätykseksi Sako on ollut osa Nokiaa vuodesta 1967. Tuo “jotakin” oli oma asekorjaamo. ASE-lehti • 7. Sitä seurasi omien aseiden valmistus ja patruunoiden valmistus. Mikä ennen tehtiin ammattimiehen taidokkaana ja aikaa vievänä käsityönä pyritään nykyään tekemään koneella valmiiksi asti. Alun kahdeksan henkilöä kasvoi vuodessa 23:een ja suuren työmäärän vuoksi asepajasta muodostettiin erillinen yhtiö 1.4.1921. Mutta jo 1986 Sako-Tikka Oy sulautettiin emoyhtiöön ja sakolaiset kuuluivat Nokia Koneteollisuus Riihimäen tehtaisiin. Kuitenkin jo 1992 tehtiin päätös siirtää tämäkin Riihimäelle ja 1993 loppui aseiden valmistus myös Tourulan tehtaalla. Nuoren Suomen alkutaipaleella suojeluskunta tarvitsi toimivaa kalustoa ja sellaisen saamiseksi piti asialle tehdä jotakin. Pelkkä nimenmuutos ei kuitenkaan vienyt asioita eteenpäin, joten 1.11.1919 perustettiin Helsinkiin Suojeluskuntain Yliesikunnan asepaja. Niinpä 1987 alussa perustettiin Sako-Valmet Oy. Käytännössä tämä tarkoitti venäläisten jäljiltä maahan jääneiden M91sekä japanilaisten kiväärien korjausta käypäisiksi. TEKSTI: J. Tämä yhteinen taival päättyi 1962, jolloin osake-enemmistö siirtyi Suomen Kaapelitehdas Osakeyhtiölle. Tätä päivämäärää pidetään Sako Oy:n syntymäpäivänä. Asetuotantoa keskitettiin tehokkuuden parantamiseksi Riihimäelle ja Tikkakosken tehdas suljettiin 1989. MALINEN KUVAT: SAKO OY Laatuaseistaan tunnettu Sako Oy täyttää kunnioitettavat 100 vuotta 1.4.2021. Kannattavuutta haettiin siirtämällä Tourulan tehtaalta mallin 412 -haulikon valmistus Italiaan samana vuonna ja keskittymällä rynnäkkökiväärien valmistukseen. Tietysti on muistettava myös käsityön kustannukset, joita monikaan tuote ei tässä kilpaillussa maailmassa kestäisi
Tämä siro pienluodikko on edelleen haluttu kaveri metsälle ja sen 7x33 patruunoita on alettu ladata jälleen, moneen kertaan lopettamisen jälkeen. Sako kuitenkin keskittyi pienkaliiperisiin patruunoihin ja Sako Defencetec myytiin Vammas Oy:lle 1995. Nyt pikkuosat tulevat MIM-tekniikalla metallipulverista muovattuina ulkomailta ja niin muoviset kuin laminaatti, hiilikuituja pähkinäpuiset tukit teetetään alihankkijoilla. Ensimmäistä omaa asemallia alettiin kehitellä jo sota-aikana 1941 ja tämä malli L42 valmistui seuraavana vuonna. Rataja metsästyspulttilukkoisten lisäksi on valmistettu jopa haluttuja vipulukkoisia kiväärejä ja erilaisia huipputason tarkkuuspistooleita sekä ilmakivääreitä. 8 • ASE-lehti. Samalla tontilla, joskin huippu-uudenaikaisissa tiloissa jatkuu tuotanto yhä tänä päivänä. Näin ase on aina sopusuhtainen käytettyyn patruunaan nähden. Ajan saatossa on tarkkuusvalimo myyty ja tukkien valmistus ajettu alas. Aikoinaan oli onnenpotku päästä Sakon konepajakouluun ja hankkia sitä kautta arvostettu asesepän ammatti. Merkkipaaluina matkan varrella ovat olleet piippujen rihlaukseen hankittu ensimmäinen takomakone jo vuonna 1956 ja aseen osien valmistukseen perustettu tarkkuusvalimo niin ikään 1956. Pieniä sarjoja on tehty jopa haulikoita sekä itselataavia kivääreitä. Yksi parhaimpiin luettava on ollut TRG kilpamallin rinnalle tullut TRG-S metsästysversio jykevällä kolmiolkaisella koneistolla. Vaikeuksista kuitenkin selvittiin lähinnä valmistamalla kutomateollisuuden koneita. Patruunapuolella naiset miehiä tarkempina vastasivat pitkälti työvaiheista. Osien viimeistely tapahtui ennen vanhaan käsityönä. Tänä päivänä Sakolla on keskeinen rooli osana maailman vanhinta teollisuusyritystä, jo 1400-luvun loppupuolella piippuja valmistanutta Berettaa, sillä se on ollut aivan viime aikoihin asti Beretta Holdingin ainoa pulttilukkoisten kiväärien valmistaja. Luonnollisesti työpaikka säilyi koko eliniän, sillä osaajista oli kova pula. Varsinaiseen tuotantoon pääsi vasta neljäs polvi L46 vuonna 1946. Matkan varrella on käytetty myös Mauserin koneistojakin, mallit tunnetaan Sako-Mausereina ja alihankintana on valmistettu aseita myös muille yrityksille kuten esim. Nykyään valmistetaan peräti kuutta eri koneistokokoa. Haulikonvalmistajia on kylläkin monia, oman merkin liEnnen oman konepajakoulun käyneet asesepät sovittivat osat huolellisesti. Huipputarkkuus on osin täysin alumiinisen tukkirangan ansiota, joka kohdassa kun on metalli metallia vasten, eikä puuta ole käytetty missään. Valmistusmenetelmiin liittyen käynnin kannalta oleellinen rihlaus on tehty alussa lastuamalla, välillä on kokeiltu napilla vetämistä ja nykyään on päädytty kylmätaontaan. Puolustusvoimien tykkikaluston modernisointiin. Erittäin vaiherikkaiden 80ja 90-lukujen jälkeen tilanne on vihdoin vakiintunut, mikä näkyy niin asemalliston kuin tuotannon voimakkaana kasvuna. Vielä kerran vaihtui omistus kotimaassa, sillä Nokia myi osuutensa Valmet Oyj:lle 1999, joka sitten myikin asetuotannon Beretta Holding B.V:lle seuraavana vuonna 2000. Niinpä uudet suuremmat tilat löytyivät 1927 Riihimäeltä, jossa Oy Suomen Ampumatarviketehdas oli juuri lopettanut toimintansa. Suomen aseteollisuuden keskittämisen tuloksena Sako Oy on ainut suuri, jäljelle jäänyt valmistaja. Sodan aikana tosin paremmassa suojassa olevat luolatilat ehdittiin louhia jo Tampereen Kalkunvuoreen ja piippujen valmistus siirtääkin sinne. Käsiaseiden valmistuksen lisäksi se on osallistunut myös mm. Ammuspuolella on myös valmistettu järeämpää kokoluokkaa, sillä 1989 ostettiin Hackman Oy:n hylsytehdas ja perustettiin Sako Defencetec Oy yhdistämällä siihen Tourulan ja Leppävirran tuotannot. Kädentaito oli arvossaan vanhaan hyvään aikaan, kun ase kasattiin käsityönä. Sakon erikoisuus on aina ollut erikokoisten lukkolaitteiden valmistaminen. Viimeisin uutuus on tuon TRG-S:n nykyaikaistettu versio, vuodentakainen S20. Weatherby, Browning jne. Parhaimmillaan alkuvuosina 1939 – 44 tehtiin 70 000 “Pystykorva” ja “UkkoPekka” -kivääriä. Sotilasaseet ovat tämän lisäksi asia erikseen, sillä pitkään rynnäkkökiväärien valmistus turvasi tehtaan tulevaisuuden, kunnes päättäjät päättivät hoitaa isänmaan puolustuksen kiinalaisilla vastineilla. Siinä modulaarisen rakenteen ansiosta käyttäjä voi vaihtaa tukkimallia metsästysja rataversioiden välillä. Sen jälkeen koittivat heikot ajat ja valmistettiin kaikkea mahdollista wc:n kansista lähtien. Tärkeä työ kuitenkin kasvoi ja vaati lisää tilaa. TUOTANTO Alussa toiminta tapahtui vaatimattomissa tiloissa Helsingissä, kuten niin monen aloittavan yrityksen kohdalla. Metsästysmalliset pulttilukkoiset ovat vuoteen 1996 asti perustuneet pääsääntöisesti kaksiolkaiseen, Mauser-tyyppiseen lukitukseen, sen jälkeen kolmiolkaisiin 75 ja 85 -mallisarjoihin
Siinä modulaarisen rakenteen ansiosta käyttäjä voi vaihtaa tukkimallia metsästysja rataversioiden välillä. Huipputarkkuus on osin täysin alumiinisen tukkirangan ansiota, joka kohdassa kun on metalli metallia vasten, eikä puuta ole käytetty missään. Ensimmäistä omaa asemallia alettiin kehitellä jo sota-aikana 1941 ja tämä malli L42 valmistui seuraavana vuonna. Luonnollisesti työpaikka säilyi koko eliniän, sillä osaajista oli kova pula. Pieniä sarjoja on tehty jopa haulikoita sekä itselataavia kivääreitä. Rataja metsästyspulttilukkoisten lisäksi on valmistettu jopa haluttuja vipulukkoisia kiväärejä ja erilaisia huipputason tarkkuuspistooleita sekä ilmakivääreitä. Sen jälkeen koittivat heikot ajat ja valmistettiin kaikkea mahdollista wc:n kansista lähtien. Parhaimmillaan alkuvuosina 1939 – 44 tehtiin 70 000 “Pystykorva” ja “UkkoPekka” -kivääriä. Aikoinaan oli onnenpotku päästä Sakon konepajakouluun ja hankkia sitä kautta arvostettu asesepän ammatti. Ammuspuolella on myös valmistettu järeämpää kokoluokkaa, sillä 1989 ostettiin Hackman Oy:n hylsytehdas ja perustettiin Sako Defencetec Oy yhdistämällä siihen Tourulan ja Leppävirran tuotannot. Valmistusmenetelmiin liittyen käynnin kannalta oleellinen rihlaus on tehty alussa lastuamalla, välillä on kokeiltu napilla vetämistä ja nykyään on päädytty kylmätaontaan. Nyt pikkuosat tulevat MIM-tekniikalla metallipulverista muovattuina ulkomailta ja niin muoviset kuin laminaatti, hiilikuituja pähkinäpuiset tukit teetetään alihankkijoilla. Erittäin vaiherikkaiden 80ja 90-lukujen jälkeen tilanne on vihdoin vakiintunut, mikä näkyy niin asemalliston kuin tuotannon voimakkaana kasvuna. Sotilasaseet ovat tämän lisäksi asia erikseen, sillä pitkään rynnäkkökiväärien valmistus turvasi tehtaan tulevaisuuden, kunnes päättäjät päättivät hoitaa isänmaan puolustuksen kiinalaisilla vastineilla. Niinpä uudet suuremmat tilat löytyivät 1927 Riihimäeltä, jossa Oy Suomen Ampumatarviketehdas oli juuri lopettanut toimintansa. TUOTANTO Alussa toiminta tapahtui vaatimattomissa tiloissa Helsingissä, kuten niin monen aloittavan yrityksen kohdalla. Sako kuitenkin keskittyi pienkaliiperisiin patruunoihin ja Sako Defencetec myytiin Vammas Oy:lle 1995. Näin ase on aina sopusuhtainen käytettyyn patruunaan nähden. Merkkipaaluina matkan varrella ovat olleet piippujen rihlaukseen hankittu ensimmäinen takomakone jo vuonna 1956 ja aseen osien valmistukseen perustettu tarkkuusvalimo niin ikään 1956. Patruunapuolella naiset miehiä tarkempina vastasivat pitkälti työvaiheista. Tämä siro pienluodikko on edelleen haluttu kaveri metsälle ja sen 7x33 patruunoita on alettu ladata jälleen, moneen kertaan lopettamisen jälkeen. Haulikonvalmistajia on kylläkin monia, oman merkin liEnnen oman konepajakoulun käyneet asesepät sovittivat osat huolellisesti. Osien viimeistely tapahtui ennen vanhaan käsityönä. Kädentaito oli arvossaan vanhaan hyvään aikaan, kun ase kasattiin käsityönä. ASE-lehti • 9. Ajan saatossa on tarkkuusvalimo myyty ja tukkien valmistus ajettu alas. Tärkeä työ kuitenkin kasvoi ja vaati lisää tilaa. Nykyään valmistetaan peräti kuutta eri koneistokokoa. Weatherby, Browning jne. Suomen aseteollisuuden keskittämisen tuloksena Sako Oy on ainut suuri, jäljelle jäänyt valmistaja. Metsästysmalliset pulttilukkoiset ovat vuoteen 1996 asti perustuneet pääsääntöisesti kaksiolkaiseen, Mauser-tyyppiseen lukitukseen, sen jälkeen kolmiolkaisiin 75 ja 85 -mallisarjoihin. Sodan aikana tosin paremmassa suojassa olevat luolatilat ehdittiin louhia jo Tampereen Kalkunvuoreen ja piippujen valmistus siirtääkin sinne. Sakon erikoisuus on aina ollut erikokoisten lukkolaitteiden valmistaminen. Käsiaseiden valmistuksen lisäksi se on osallistunut myös mm. Vielä kerran vaihtui omistus kotimaassa, sillä Nokia myi osuutensa Valmet Oyj:lle 1999, joka sitten myikin asetuotannon Beretta Holding B.V:lle seuraavana vuonna 2000. Viimeisin uutuus on tuon TRG-S:n nykyaikaistettu versio, vuodentakainen S20. Matkan varrella on käytetty myös Mauserin koneistojakin, mallit tunnetaan Sako-Mausereina ja alihankintana on valmistettu aseita myös muille yrityksille kuten esim. Varsinaiseen tuotantoon pääsi vasta neljäs polvi L46 vuonna 1946. Vaikeuksista kuitenkin selvittiin lähinnä valmistamalla kutomateollisuuden koneita. Puolustusvoimien tykkikaluston modernisointiin. Samalla tontilla, joskin huippu-uudenaikaisissa tiloissa jatkuu tuotanto yhä tänä päivänä. Tänä päivänä Sakolla on keskeinen rooli osana maailman vanhinta teollisuusyritystä, jo 1400-luvun loppupuolella piippuja valmistanutta Berettaa, sillä se on ollut aivan viime aikoihin asti Beretta Holdingin ainoa pulttilukkoisten kiväärien valmistaja. Yksi parhaimpiin luettava on ollut TRG kilpamallin rinnalle tullut TRG-S metsästysversio jykevällä kolmiolkaisella koneistolla
Yhden käden aseissa villin lännen kopioita tehtailee Uberti ja edullisia ilmakivääreitä tehdään Stoegerin nimen alla Kiinassa. Valta-akselin käyttämät yksittäiset sorvit ovat siten matkan varrella vaihtuneet tehokkaisiin työstökeskuksiin, joita voi käyttää normaalin kaksivuorotyön lisäksi myös miehittämättömänä kolmannen vuoron. Nykyään siinä ovat mm. Tällä lukemalla Sako on suurin eurooppalainen siviilikivääreiden valmistaja. Sako museo, kokoustilat, asehuolto sekä tilat suunnittelulle ja protopajalle unohtamatta custom aseita valmistavaa osastoa. 10 • ASE-lehti. Käsityönä syntyvät tarkkuuden kannalta ehkä se tärkein eli piipunsuun viiste ja patruunapesän viimeistely. Tuotantopuolelle on hankittu lisää piipun takomakoneita kuten vaakakaraisia hoonauskoneitakin. Sakon uusin kivääri on modulaarinen S20 joka taipuu tarpeen mukaan niin metsälle kuin taktisiin tehtäviin. säksi inertialukkoisistaan tunnettu Benelli, joka tekee myös itselataavia kivääreitä Berettan tapaan, Franchi ja Turkissa tehtävä Stoeger. Berettalla on myös erittäin laaja vaatemallisto. Toki Sako tunnetaan maailman joka kolkassa, sillä vientiä on yli 50 maahan. Melko tuoreita pulttilukkoisia tarjoavat nyt myös Franchi ja Benelli sekä uusien yritysostojen kautta mukaan ovat tulleet kunnioitusta herättävät asemallit niin Holland&Hollandilta, Chapuisilta kuin Victrixiltä. Taonnan jälkeen seuraa vielä jännityksenpäästöhehkutus ja vasta sen jälkeen ulkopinta sorvataan lopullisiin mittoihinsa ja nauhahiotaan. Työn täydellisyyttä kuvaa siihen kulutetut runsaat viisi miljoonaa euroa. Se mikä kiinnostaa tarkkuutta etsivää ampujaa, kukapa ei olisi sellainen, on piipun sisäpinnan laatu. Funkkistyylinen, pihan keskellä kohoava konttorirakennus on saatu jo aiemmin entisöityä. Uusi asia on myös vieraita ensimmäiseksi tervehtivä, pihaa koristava pronssihirvi, jonka mallina on ollut suurin Suomessa kaadettu hirvi. TÄNÄÄN Sakon idyllinen, vuodelta 1913 peräisin oleva tuotantotila tunnusomaisine torneineen sai väistyä, kun 2002 sen viereen vihittiin käyttöön uusi ja tehokkaaseen tuotantoon suunniteltu tehdasrakennus. Ja tietenkin piipun suoruuden tarkistus sekä tarvittaessa sen oikaisu tapahtuvat käsityönä, silmää apuna käyttäen niin kuin on aina tehty. Endoskoopilla tutkittuna Sakon aseissa on ollut poikkeuksetta ensiluokkainen rihlaus, mitä ei voi sanoa kaikista, nimekkäistäkään valmistajista. Uusimpia aluevaltauksia ovat amerikkalainen optiikan valmistaja Burris sekä yllättävän laadukkaaksi osoittautunut saksalainen, varsinkin sotilasoptiikastaan erittäin tunnettu Steiner. Sakolaisissa se on ollut aina ensiluokkainen. Sakon tehdasmiljöö on entisöity pieteetillä ja pihalla vieraita vastaanottaa Suomen suurimman kaadetun hirven pronssipatsas. Pinnan viimeistelytapa on vaihdellut vuosien myötä, nykyään pitkän reiän porauksen ja ulkopinnan alkusorvauksen jälkeen reikä kalvetaan ja sen jälkeen hoonataan kahteen kertaan. Uudet materiaalit tulevat aseisiinkin kuten superkevyt ja -kestävä hiilikuitu tukkeihin. Lukon kehys tehdään kaikissa malleissa sisämuodoiltaan lastuavalla työstöllä eli aventamalla. Aiemmin kolmiolkaiset taottiin tuurnan päällä, mutta nyt takomakoneet on pyhitetty yksinomaan piippujen tekoon. Itse asiassa tehdasmiljöön kunnostukseen liittyen vanha tehdasrakennus on jälleen käytössä, mutta kokonaan pieteetillä aivan viimeisen päälle entisöitynä. Jatkuvan kapasiteetin kasvattamisen ansiosta viime vuonna syntyi kivääreiden tuotantoennätys, runsaat 113000 kpl. Liikevaihtokin ylsi uuteen 98 miljoonan ennätykseen ja henkilöstön määrä on kasvanut sekin kovaa vauhtia ollen jo 320 henkilöä. Valtaosa aseista viedään Pohjois-Amerikkaan, jossa se on suurin eurooppalainen aseiden valmistaja. Patruunapuolen merkittävin uutuus on kokokuparinen suurriistaluoti Powerhead Blade
säksi inertialukkoisistaan tunnettu Benelli, joka tekee myös itselataavia kivääreitä Berettan tapaan, Franchi ja Turkissa tehtävä Stoeger. Sakolaisissa se on ollut aina ensiluokkainen. Taonnan jälkeen seuraa vielä jännityksenpäästöhehkutus ja vasta sen jälkeen ulkopinta sorvataan lopullisiin mittoihinsa ja nauhahiotaan. Uusi asia on myös vieraita ensimmäiseksi tervehtivä, pihaa koristava pronssihirvi, jonka mallina on ollut suurin Suomessa kaadettu hirvi. Valta-akselin käyttämät yksittäiset sorvit ovat siten matkan varrella vaihtuneet tehokkaisiin työstökeskuksiin, joita voi käyttää normaalin kaksivuorotyön lisäksi myös miehittämättömänä kolmannen vuoron. Funkkistyylinen, pihan keskellä kohoava konttorirakennus on saatu jo aiemmin entisöityä. Jatkuvan kapasiteetin kasvattamisen ansiosta viime vuonna syntyi kivääreiden tuotantoennätys, runsaat 113000 kpl. Aiemmin kolmiolkaiset taottiin tuurnan päällä, mutta nyt takomakoneet on pyhitetty yksinomaan piippujen tekoon. Tällä lukemalla Sako on suurin eurooppalainen siviilikivääreiden valmistaja. Se mikä kiinnostaa tarkkuutta etsivää ampujaa, kukapa ei olisi sellainen, on piipun sisäpinnan laatu. Sakon tehdasmiljöö on entisöity pieteetillä ja pihalla vieraita vastaanottaa Suomen suurimman kaadetun hirven pronssipatsas. Yhden käden aseissa villin lännen kopioita tehtailee Uberti ja edullisia ilmakivääreitä tehdään Stoegerin nimen alla Kiinassa. Sako museo, kokoustilat, asehuolto sekä tilat suunnittelulle ja protopajalle unohtamatta custom aseita valmistavaa osastoa. Uusimpia aluevaltauksia ovat amerikkalainen optiikan valmistaja Burris sekä yllättävän laadukkaaksi osoittautunut saksalainen, varsinkin sotilasoptiikastaan erittäin tunnettu Steiner. Nykyään siinä ovat mm. Käsityönä syntyvät tarkkuuden kannalta ehkä se tärkein eli piipunsuun viiste ja patruunapesän viimeistely. Sakon uusin kivääri on modulaarinen S20 joka taipuu tarpeen mukaan niin metsälle kuin taktisiin tehtäviin. Melko tuoreita pulttilukkoisia tarjoavat nyt myös Franchi ja Benelli sekä uusien yritysostojen kautta mukaan ovat tulleet kunnioitusta herättävät asemallit niin Holland&Hollandilta, Chapuisilta kuin Victrixiltä. Itse asiassa tehdasmiljöön kunnostukseen liittyen vanha tehdasrakennus on jälleen käytössä, mutta kokonaan pieteetillä aivan viimeisen päälle entisöitynä. Työn täydellisyyttä kuvaa siihen kulutetut runsaat viisi miljoonaa euroa. Toki Sako tunnetaan maailman joka kolkassa, sillä vientiä on yli 50 maahan. Ja tietenkin piipun suoruuden tarkistus sekä tarvittaessa sen oikaisu tapahtuvat käsityönä, silmää apuna käyttäen niin kuin on aina tehty. Endoskoopilla tutkittuna Sakon aseissa on ollut poikkeuksetta ensiluokkainen rihlaus, mitä ei voi sanoa kaikista, nimekkäistäkään valmistajista. ASE-lehti • 11. Liikevaihtokin ylsi uuteen 98 miljoonan ennätykseen ja henkilöstön määrä on kasvanut sekin kovaa vauhtia ollen jo 320 henkilöä. Tuotantopuolelle on hankittu lisää piipun takomakoneita kuten vaakakaraisia hoonauskoneitakin. Patruunapuolen merkittävin uutuus on kokokuparinen suurriistaluoti Powerhead Blade. Berettalla on myös erittäin laaja vaatemallisto. Lukon kehys tehdään kaikissa malleissa sisämuodoiltaan lastuavalla työstöllä eli aventamalla. Uudet materiaalit tulevat aseisiinkin kuten superkevyt ja -kestävä hiilikuitu tukkeihin. Pinnan viimeistelytapa on vaihdellut vuosien myötä, nykyään pitkän reiän porauksen ja ulkopinnan alkusorvauksen jälkeen reikä kalvetaan ja sen jälkeen hoonataan kahteen kertaan. Valtaosa aseista viedään Pohjois-Amerikkaan, jossa se on suurin eurooppalainen aseiden valmistaja. TÄNÄÄN Sakon idyllinen, vuodelta 1913 peräisin oleva tuotantotila tunnusomaisine torneineen sai väistyä, kun 2002 sen viereen vihittiin käyttöön uusi ja tehokkaaseen tuotantoon suunniteltu tehdasrakennus
Mitä tarkkuuteen tulee, annetaan metsästysaseille kulmaminuutin (29 mm/100 m) käyntitakuu lippaallisella, joten käytännössä aseiden on käytävä reippaasti tätä paremmin. Patruunatuotannossa valmistuvat omassa talossa niin hylsyt kuin luoditkin. TULEVAISUUS Tulevaa ei voi tietää etukäteen, varsinkaan aikana jolloin aseisiin liittyvä terve ajattelu tuntuu välillä unohtuneen tyystin. Maailman talouden kehittymisen ennustaminen on hyvin vaikeaa, mutta jopa Korona-kriisin aikana tapahtunut voimakas kasvu luo uskoa siihen, että Sakon kohdalla tulevaisuus näyttää hyvinkin valoisalta. Tämä huipputarkka ase on suosittu myös kilpa-ampujien keskuudessa. Alussa vain luodit tehtiin itse ja hylsyt ostettiin muualta. PATRUUNAT Sako on varmaan maailman ainoa asetehdas, jolla on myös omaa patruunatuotantoa. Kysyimme kuitenkin toimitusjohtaja Raimo Karjalaiselta miltä Sakon tulevaisuus näyttää. Nyt tuotannossa olevan 85-mallisarjan eräänlainen maailmanennätys on kuusi erikokoista koneistoa, joista kukin on räätälöity juuri tietyille patruunoille. Tuloksena oli käypäinen pienriistakaliiperi 7x33 Sako. Huomioitavaa on, että kilpailijoilla saattaa hintalappu kohota merkittävästi, kun valikoiduille aseille annetaan vastaavanlainen, lähes aina 3 laukauksen käyntitakuu. Sakon tuotannosta yli puolet suuntautuu USA:n valtaville, alati kasvaville markkinoille ja siellä Sakon nimi on erittäin arvostettu ja haluttu. Kotimaassa tuotevalikoimaamme täydentävät emoyhtiö Beretta Holdingin muiden yksiköiden tuotteet, niin aseet kuin vaatteet. Siinä perä ja etutukki ovat käyttäjänsä vaihdettavissa eri mallisiin ja tukin sisäpuoli on koneistettu lentokonealumiinista. Sakolla patruunat tulivat mukaan kuvaan jo 1928, kun omavaraisuus sotatarvikkeiden kohdalla koettiin päättäjien taholla järkeväksi ja puolustusministeriö myönsi Sakolle pistoolinpatruunoiden ja erikoisluotien valmistusluvan. Se toinen Sakon nimeä edustava onkin sitten haitarin toisesta päästä, tehokas 9,3x66 Sako, joka tunnetaan maailmalla myös .370 Sako Magnum nimellä. Itse asiassa piiput ja laukaisulaitteet ovat pitkälti samaa tavaraa sakolaisten kanssa, sillä mitä enemmän samoja osia pystyy käyttämään, sitä kustannustehokkaampaa valmistus on. Kaliiperivalikoima kasvaa koko ajan ja uusimpia tuotteita ovat tarkkakäyntinen kokokuparinen Blade suurriistaluoti ja osumassa erittäin nopeasti avautuva, supertarkka RX varmint-luoti. Eikä unohtaa pidä mitä moninaisimpia pienoiskivääreitä. Vähän aikaa tehtiin alun perin Pohjois-Amerikan markkinoille suunnattua edullisempaa Sako A7 mallisarjaa, mutta nyt se korvataan aivan uudenlaisella, 2020 esitellyllä S20 mallilla. Omaa tuotantoa on kuitenkin viime vuosina kehitetty huimasti, uusittu valmistuslinjoja, lisätty kapasiteettia ja panostettu uusiin tuotteisiin. Varsinainen lukko puolestaan koneistetaan takoaihiosta, joka metallurgisesti on se paras mahdollinen valmistustapa. Sen yksi halutuimmista versioista on alumiiniversioista on alumiinitukkinen, PRS-kilpalajeihin tukkinen, PRS-kilpalajeihin räätälöity TAC-A1. Mistään pikkutuotannosta ei todellakaan ole kyse, sillä viime vuonna valmistui yli 11 miljoonaa patruunaa. Sen yksi halutuimmista letta. Usein unohdettu asia ovat vaativien viranomaismarkkinoiden tarpeet. Hylsypuolella Sakon .220 Russian on maailmankuulu, sillä siitä muokatuilla .22 PPC ja 6mm PPC patruunoilla on voitettu eniten kasa-ammuntakisoja maailmassa. Tosin nykyäänkään ei kaikkea kannata tehdä itse, vaan hyvin eksoottisten kaliiperien kohdalla käytetään alihankittuja hylsyjä ja premiumtuotteissa nimekkäiden valmistajien tarkkuussekä metsästysluoteja. Sakon patruunat ovat hyvin tunnettuja pohjoismaissa sekä Keski-Euroopassa ja vienti muualle, ennen kaikkea USA:han, kasvaa koko ajan. Ja niinhän ne yleensä tekevätkin. Siinä on 9,3x62:n hylsyä venytetty, jolloin oikeilla latauksilla liikutaan lähes .375 H&H:n tehoissa. kuten mainetta niittänyt TRG-asesarja. Viime vuonna valmistui peräti miljoonas T3x. Sako onkin harvoja suuria valmistajia, joka oikeasti valmistaa sekä aseita että patruunoita itse. Siten nimet kuten Sierra, Barnes, Swift ja Nosler ovat tuttuja Sakonkin tuotteissa. Tikka nimellä myytävä aseperhe syntyy myös samoilla koneilla, joten monen luulo siitä, että Tikka teetettäisiin ulkomailla, on pelkkää harhaa. Luonnonsuojelu korostuu ja juuri luonnon tasapainosta huolehtimistahan metsästys on mitä suurimmassa määrin. Nyt kun vielä patruunoiden vienti sinne on kasvanut merkittävästi, niin asiakkaat ovat vielä tyytyväisempiä. Komponentit valmistetaan asetehtaan yhteydessä olevissa tiloissa, mutta lataus on siirretty 1997 etäämmälle Hausjärvelle avattuun uuteen tehtaaseen. Yksi Sakon tuotemerkeistä Yksi Sakon tuotemerkeistä on Tikka, jonka T3x mallia on on Tikka, jonka T3x mallia on tehty jo yli miljoona kappatehty jo yli miljoona kappaletta. Huolimatta suuresta Berettasta, on Sakolla vapaus toimia itsenäisesti, mitä kuvaa hyvin tehdasmiljöön mittava, pikkutarkka saneeraus. Sakolla tämä tarkoittaa viittä laukausta ja Tikalla kolmea. Lähtökohtana oli olemassa olevan kaluston hyödyntäminen ja niinpä 9mm Lugerin hylsyä venytettiin niin pitkäksi kuin mahdollista ja nokalle istutettiin tuohon aikaan suosittu 7 mm luoti. Toki muitakin molemmat tarjoavia on, mutta silloin yhteistä on vain nimi aseen ja patruunarasian kyljessä, sillä patruunat teetetään yleensä alihankintana. Näillä eväillä ja edullisuudesta huolimatta tarkasti käyvänä Tikka T3x:sta on muodostunut varsin suosittu kautta maailman. Ne ovat tunnettuja lämpötilastabiiliudesta ja niissä kaikissa on nykyään kuparoitumisen estoainetta, joten rihlaus pysyy entistä puhtaampana ja tarkkuus hyvänä runsaammassakin ammunnassa. Samoin on asia urheiluammunnan kohdalla, onhan kohderyhmä yleensä sama. räätälöity TAC-A1.. Näin kaikki liitokset ovat tukevia metalli vastaan metallia ja lopputuloksena tarkkuus on äärimmäisen hyvä. Näin ase on niin siro kuin olla voi. Lukko on kuitenkin kaksiolkainen ja virityskampi irto-osa. Varsinkin uudet mallit ovat saaneet erinomaisen vastaanoton. Ensimmäisen P46:n suunnittelu alkoi hieman ennen L46:n suunnittelua ja valmistus hieman L46:n jälkeen. Metsästysja tarkkuusaseiden lisäksi Sako toimittaa eri maiden viranomaisille tositoimiin räätälöityjä TRG:n ammattilaismalleja. Mallivalikoima on kasvanut todella kattavaksi ja valmistusmäärät ovat kivunneet kunnioitettavan suuriksi. Omia kaliiperejakin on luotu matkan varrella, sillä L46:een suunniteltiin myös patruuna. Nykyään valmistetaan vaihtopiippuista Quad mallisarjaa sekä kiinteäpiippuisissa Sakon Finnfire II ja Tikan suosioon suureen noussutta T1x:ää. Hänen mukaansa metsästys on yhä suositumpaa ympäri maailman, eikä ole mitään syytä miksi se ei sellaisena pysyisi ja jopa kasvaisi, varsinkin kun yhä useampi nainen on tullut viime aikoina mukaan. Yhden suuren osan Sakon tuotannosYhden suuren osan Sakon tuotannosta muodostavat viranomaistuotteet, ta muodostavat viranomaistuotteet, kuten mainetta niittänyt TRG-asesarja. Viime aikojen erittäin voimakas panostus tuotekehitykseen tulee jatkumaan niin asekuin patruunapuolella. Kun Puolustusministeriön kanssa syntyi 1937 hankintasopimus 4 miljoonan konepistoolin patruunan tekemisestä, piti hylsyjen valmistuskoneet suunnitella ja valmistaa itse ja näin päästiin omista komponenteista tehtyjen patruunoiden valmistukseen. Myös viranomaispuolella Sako on luotettu toimittaja TRG-malleillaan ympäri maailman. Ruutina Sakon patruunoissa käytetään maailmallakin hyvin arvostusta saaneita, Suomessa valmistettuja Vihtavuoren tuotteita
Tämä huipputarkka ase on suosittu myös kilpa-ampujien keskuudessa. Hylsypuolella Sakon .220 Russian on maailmankuulu, sillä siitä muokatuilla .22 PPC ja 6mm PPC patruunoilla on voitettu eniten kasa-ammuntakisoja maailmassa. Kaliiperivalikoima kasvaa koko ajan ja uusimpia tuotteita ovat tarkkakäyntinen kokokuparinen Blade suurriistaluoti ja osumassa erittäin nopeasti avautuva, supertarkka RX varmint-luoti. Sako onkin harvoja suuria valmistajia, joka oikeasti valmistaa sekä aseita että patruunoita itse. Komponentit valmistetaan asetehtaan yhteydessä olevissa tiloissa, mutta lataus on siirretty 1997 etäämmälle Hausjärvelle avattuun uuteen tehtaaseen. räätälöity TAC-A1. Luonnonsuojelu korostuu ja juuri luonnon tasapainosta huolehtimistahan metsästys on mitä suurimmassa määrin. Varsinkin uudet mallit ovat saaneet erinomaisen vastaanoton. Tikka nimellä myytävä aseperhe syntyy myös samoilla koneilla, joten monen luulo siitä, että Tikka teetettäisiin ulkomailla, on pelkkää harhaa. Vähän aikaa tehtiin alun perin Pohjois-Amerikan markkinoille suunnattua edullisempaa Sako A7 mallisarjaa, mutta nyt se korvataan aivan uudenlaisella, 2020 esitellyllä S20 mallilla. Lähtökohtana oli olemassa olevan kaluston hyödyntäminen ja niinpä 9mm Lugerin hylsyä venytettiin niin pitkäksi kuin mahdollista ja nokalle istutettiin tuohon aikaan suosittu 7 mm luoti. Kun Puolustusministeriön kanssa syntyi 1937 hankintasopimus 4 miljoonan konepistoolin patruunan tekemisestä, piti hylsyjen valmistuskoneet suunnitella ja valmistaa itse ja näin päästiin omista komponenteista tehtyjen patruunoiden valmistukseen. Sakolla patruunat tulivat mukaan kuvaan jo 1928, kun omavaraisuus sotatarvikkeiden kohdalla koettiin päättäjien taholla järkeväksi ja puolustusministeriö myönsi Sakolle pistoolinpatruunoiden ja erikoisluotien valmistusluvan. Siinä perä ja etutukki ovat käyttäjänsä vaihdettavissa eri mallisiin ja tukin sisäpuoli on koneistettu lentokonealumiinista. Tuloksena oli käypäinen pienriistakaliiperi 7x33 Sako. Yksi Sakon tuotemerkeistä Yksi Sakon tuotemerkeistä on Tikka, jonka T3x mallia on on Tikka, jonka T3x mallia on tehty jo yli miljoona kappatehty jo yli miljoona kappaletta. Myös viranomaispuolella Sako on luotettu toimittaja TRG-malleillaan ympäri maailman. Lukko on kuitenkin kaksiolkainen ja virityskampi irto-osa. Näin ase on niin siro kuin olla voi. Nykyään valmistetaan vaihtopiippuista Quad mallisarjaa sekä kiinteäpiippuisissa Sakon Finnfire II ja Tikan suosioon suureen noussutta T1x:ää. Ensimmäisen P46:n suunnittelu alkoi hieman ennen L46:n suunnittelua ja valmistus hieman L46:n jälkeen. Nyt kun vielä patruunoiden vienti sinne on kasvanut merkittävästi, niin asiakkaat ovat vielä tyytyväisempiä. Alussa vain luodit tehtiin itse ja hylsyt ostettiin muualta. Huolimatta suuresta Berettasta, on Sakolla vapaus toimia itsenäisesti, mitä kuvaa hyvin tehdasmiljöön mittava, pikkutarkka saneeraus. Huomioitavaa on, että kilpailijoilla saattaa hintalappu kohota merkittävästi, kun valikoiduille aseille annetaan vastaavanlainen, lähes aina 3 laukauksen käyntitakuu. Sen yksi halutuimmista letta. Kysyimme kuitenkin toimitusjohtaja Raimo Karjalaiselta miltä Sakon tulevaisuus näyttää. Sakolla tämä tarkoittaa viittä laukausta ja Tikalla kolmea. ASE-lehti • 13. Maailman talouden kehittymisen ennustaminen on hyvin vaikeaa, mutta jopa Korona-kriisin aikana tapahtunut voimakas kasvu luo uskoa siihen, että Sakon kohdalla tulevaisuus näyttää hyvinkin valoisalta. Mistään pikkutuotannosta ei todellakaan ole kyse, sillä viime vuonna valmistui yli 11 miljoonaa patruunaa. Siinä on 9,3x62:n hylsyä venytetty, jolloin oikeilla latauksilla liikutaan lähes .375 H&H:n tehoissa. Toki muitakin molemmat tarjoavia on, mutta silloin yhteistä on vain nimi aseen ja patruunarasian kyljessä, sillä patruunat teetetään yleensä alihankintana. Viime vuonna valmistui peräti miljoonas T3x. Se toinen Sakon nimeä edustava onkin sitten haitarin toisesta päästä, tehokas 9,3x66 Sako, joka tunnetaan maailmalla myös .370 Sako Magnum nimellä. Mallivalikoima on kasvanut todella kattavaksi ja valmistusmäärät ovat kivunneet kunnioitettavan suuriksi. kuten mainetta niittänyt TRG-asesarja. Sen yksi halutuimmista versioista on alumiiniversioista on alumiinitukkinen, PRS-kilpalajeihin tukkinen, PRS-kilpalajeihin räätälöity TAC-A1. Ja niinhän ne yleensä tekevätkin. Siten nimet kuten Sierra, Barnes, Swift ja Nosler ovat tuttuja Sakonkin tuotteissa. Nyt tuotannossa olevan 85-mallisarjan eräänlainen maailmanennätys on kuusi erikokoista koneistoa, joista kukin on räätälöity juuri tietyille patruunoille. Mitä tarkkuuteen tulee, annetaan metsästysaseille kulmaminuutin (29 mm/100 m) käyntitakuu lippaallisella, joten käytännössä aseiden on käytävä reippaasti tätä paremmin. Usein unohdettu asia ovat vaativien viranomaismarkkinoiden tarpeet. Viime aikojen erittäin voimakas panostus tuotekehitykseen tulee jatkumaan niin asekuin patruunapuolella. PATRUUNAT Sako on varmaan maailman ainoa asetehdas, jolla on myös omaa patruunatuotantoa. Tosin nykyäänkään ei kaikkea kannata tehdä itse, vaan hyvin eksoottisten kaliiperien kohdalla käytetään alihankittuja hylsyjä ja premiumtuotteissa nimekkäiden valmistajien tarkkuussekä metsästysluoteja. Omia kaliiperejakin on luotu matkan varrella, sillä L46:een suunniteltiin myös patruuna. Hänen mukaansa metsästys on yhä suositumpaa ympäri maailman, eikä ole mitään syytä miksi se ei sellaisena pysyisi ja jopa kasvaisi, varsinkin kun yhä useampi nainen on tullut viime aikoina mukaan. Omaa tuotantoa on kuitenkin viime vuosina kehitetty huimasti, uusittu valmistuslinjoja, lisätty kapasiteettia ja panostettu uusiin tuotteisiin. TULEVAISUUS Tulevaa ei voi tietää etukäteen, varsinkaan aikana jolloin aseisiin liittyvä terve ajattelu tuntuu välillä unohtuneen tyystin. Eikä unohtaa pidä mitä moninaisimpia pienoiskivääreitä. Näin kaikki liitokset ovat tukevia metalli vastaan metallia ja lopputuloksena tarkkuus on äärimmäisen hyvä. Yhden suuren osan Sakon tuotannosYhden suuren osan Sakon tuotannosta muodostavat viranomaistuotteet, ta muodostavat viranomaistuotteet, kuten mainetta niittänyt TRG-asesarja. Itse asiassa piiput ja laukaisulaitteet ovat pitkälti samaa tavaraa sakolaisten kanssa, sillä mitä enemmän samoja osia pystyy käyttämään, sitä kustannustehokkaampaa valmistus on. Sakon tuotannosta yli puolet suuntautuu USA:n valtaville, alati kasvaville markkinoille ja siellä Sakon nimi on erittäin arvostettu ja haluttu. Kotimaassa tuotevalikoimaamme täydentävät emoyhtiö Beretta Holdingin muiden yksiköiden tuotteet, niin aseet kuin vaatteet. Metsästysja tarkkuusaseiden lisäksi Sako toimittaa eri maiden viranomaisille tositoimiin räätälöityjä TRG:n ammattilaismalleja. Ruutina Sakon patruunoissa käytetään maailmallakin hyvin arvostusta saaneita, Suomessa valmistettuja Vihtavuoren tuotteita. Sakon patruunat ovat hyvin tunnettuja pohjoismaissa sekä Keski-Euroopassa ja vienti muualle, ennen kaikkea USA:han, kasvaa koko ajan. Ne ovat tunnettuja lämpötilastabiiliudesta ja niissä kaikissa on nykyään kuparoitumisen estoainetta, joten rihlaus pysyy entistä puhtaampana ja tarkkuus hyvänä runsaammassakin ammunnassa. Näillä eväillä ja edullisuudesta huolimatta tarkasti käyvänä Tikka T3x:sta on muodostunut varsin suosittu kautta maailman. Samoin on asia urheiluammunnan kohdalla, onhan kohderyhmä yleensä sama. Varsinainen lukko puolestaan koneistetaan takoaihiosta, joka metallurgisesti on se paras mahdollinen valmistustapa. Patruunatuotannossa valmistuvat omassa talossa niin hylsyt kuin luoditkin
Monissa muissa konstruktioissa käytetään irto-osia vaimentimen sisällä ja uudelleen kokoaminen on haastavaa, mutta Streamerissa tätä ongelmaa ei ole. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Streamer-tuoteperhe. Kuten nimistäkin ilmenee, kaikki vaimentimet ovat samaan konstruktioon pohjautuvia ja samoja komponentteja hyödyntäviä, mutta suorituskyvyltään erilaisia ja siten eri käyttötilanteisiin tarkoitettuja. Luodin kulkuaukon ympärillä on myös kahdeksan purkausaukkoa ruutikaasun vuodattamista varten. Vaimentimen perätulpassa on tässä BL-mallissa sisäpuolinen M27x1,5 –kierre, joka sopii toiminnallisissa ampumalajeissa suosittujen AU BoreLockliekinsammuttimien päälle; muita kierrevaihtoehtoja on tulossa. Perätulppa kiinnittyy kierteellä itse runkoputkeen ja on liimattu kiinni, eikä normikäyttäjällä ole mitään syytä tämän liitoksen avaamiseen. Prototyyppien testaamisen ja tuotannon ylösajon jälkeen ollaan tilanteessa, että huhtikuussa 2021 ensimmäiset SS:n vaimentimet Streamer, Compact Streamer ja Micro Streamer tulivat vähittäismyyntiin ja myös Ase-lehden testiin. Streamer on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja sen ulkopuoliset osat on Cerakote-pinnoitettu, värinä joko musta, vihreä tai ruskehtava. Periaate kyllä toimii, vieläpä hyvin, mutta yrityksen venäläinen omistaja Demyan Belyakov jatkoi uusiin aseprojekteihin Suomen ulkopuolella ja niinpä Saimaa Still lopetti toimintansa. Tämä saavutetaan sillä, että ruutikaasuista osa vuodatetaan vaimentimesta ulos eteenpäin, jolloin vältettiin aseen kaasumekanismin ylikuormittuminen jäännöspaineen takia ja myöskään ampuja ei saanut kasvoilleen moskaa patruunapesän kautta. – HILJAISUUDEN UUSI MITTA Ase-lehden numerossa 5/2015 testattiin mikkeliläisen Saimaa Still Oy:n äänenvaimentimia, jotka oli erityisesti suunniteltu toimimaan itselataavissa aseissa. Vaimenninelementin etupään kierretulpassa on ulkonäköä parantava tähtimäinen koneistus ja pyöreät upotukset purkamiseen käytettävää nasta-avainta varten. Vaimennin on 193 mm pitkä, halkaisijaltaan 36 mm ja painaa 567 g eli mikään höyhensarjalainen se ei ole. Periaatteessa kaasunpaineen pitäisi kiristää vaimenninta tai ei ainakaan ei löysätä sen kiinnitystä, mutta lopullinen tulos selviää vasta laajemmassa käytössä. Vaimentimen rungon peräpäätä kiertää koneistettuna vyönä SS:n logo, jolloin syntyy kädelle hyvä karhennettu otepinta vaimentimen kiertämiseen. Vaimentimen rakennetta koskevat patenttihakemuskin on jo tehty, joten immateriaalioikeudet on turvattu ja rakennetta voidaan avata tässäkin jutussa. Vaimentimen perässä on 30 mm avainvälillä oleva kuusiokantti, joka kerrankin on riittävän leveä tavalliselle kiintoavaimelle. Vaimenninelementin takapään laippa on muotoiltu turbiinimaiseksi kaasuohjaimeksi, jonka sakaroiden välistä kaasu pääsee eteenpäin kuoren ja elementin väliin. Alkuvuonna 2020 hän perusti uuden Silent Steel –yhtiön (jatkossa ”SS”) ja samana keväänä uuden vaimentimen prototyyppi oli valmis. Streamerin vaimenninelementti irtoaa yhtenä kokonaisuutena. Yrityksessä mukana ollut Harri Sjögren tunnisti markkinan edelleenkin olevan olemassa ja alkoi saamiensa kokemusten pohjalta kehittää uutta täysin omaa vaimenninmalliaan. Avaimeksi on järkevästi valittu tavallinen kulmahiomakoneen laikan avain (tapit 4,4 mm, jako 30 mm), joita löytyi jopa satakuntalaisen pikkukaupungin ainoasta rautakaupasta. Etupinnassa on ulkonäköä parantamassa koneistettu tähtikuvio ja kaksi upotusta nastaavainta varten. 14 • ASE-lehti. Äänenvaimentimiin jos mihin pätee, että isompi on parempi puhtaasti vaimennuskykyä haettaessa ja tällainen on perusmallina pidettävä Streamer. Vaimenninelementti voidaan kierteen avaamisen jälkeen vetää yhtenä kappaleena ulos, ilman minkäänlaisia purkautuvia palapelejä. Luotiaukon ympärillä olevissa kaasunpurkausaukoissa pilkottaa ruostumattoman teräsverkon pää. Vaimentimen purkaminen on helppoa rälläkän avaimella, joita saa muutamalla eurolla rautakaupoista. Vaimentimen etupään sulkee kierteellä kiinnittyvä vaimenninelementti
Vaimentimen rungon peräpäätä kiertää koneistettuna vyönä SS:n logo, jolloin syntyy kädelle hyvä karhennettu otepinta vaimentimen kiertämiseen. Vaimenninelementin takapään laippa on muotoiltu turbiinimaiseksi kaasuohjaimeksi, jonka sakaroiden välistä kaasu pääsee eteenpäin kuoren ja elementin väliin. Streamerin vaimenninelementti irtoaa yhtenä kokonaisuutena. Vaimenninelementti voidaan kierteen avaamisen jälkeen vetää yhtenä kappaleena ulos, ilman minkäänlaisia purkautuvia palapelejä. ASE-lehti • 15. Vaimentimen perässä on 30 mm avainvälillä oleva kuusiokantti, joka kerrankin on riittävän leveä tavalliselle kiintoavaimelle. Vaimentimen rakennetta koskevat patenttihakemuskin on jo tehty, joten immateriaalioikeudet on turvattu ja rakennetta voidaan avata tässäkin jutussa. Avaimeksi on järkevästi valittu tavallinen kulmahiomakoneen laikan avain (tapit 4,4 mm, jako 30 mm), joita löytyi jopa satakuntalaisen pikkukaupungin ainoasta rautakaupasta. Tämä saavutetaan sillä, että ruutikaasuista osa vuodatetaan vaimentimesta ulos eteenpäin, jolloin vältettiin aseen kaasumekanismin ylikuormittuminen jäännöspaineen takia ja myöskään ampuja ei saanut kasvoilleen moskaa patruunapesän kautta. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Streamer-tuoteperhe. Prototyyppien testaamisen ja tuotannon ylösajon jälkeen ollaan tilanteessa, että huhtikuussa 2021 ensimmäiset SS:n vaimentimet Streamer, Compact Streamer ja Micro Streamer tulivat vähittäismyyntiin ja myös Ase-lehden testiin. Monissa muissa konstruktioissa käytetään irto-osia vaimentimen sisällä ja uudelleen kokoaminen on haastavaa, mutta Streamerissa tätä ongelmaa ei ole. Etupinnassa on ulkonäköä parantamassa koneistettu tähtikuvio ja kaksi upotusta nastaavainta varten. Kuten nimistäkin ilmenee, kaikki vaimentimet ovat samaan konstruktioon pohjautuvia ja samoja komponentteja hyödyntäviä, mutta suorituskyvyltään erilaisia ja siten eri käyttötilanteisiin tarkoitettuja. Streamer on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja sen ulkopuoliset osat on Cerakote-pinnoitettu, värinä joko musta, vihreä tai ruskehtava. – HILJAISUUDEN UUSI MITTA Ase-lehden numerossa 5/2015 testattiin mikkeliläisen Saimaa Still Oy:n äänenvaimentimia, jotka oli erityisesti suunniteltu toimimaan itselataavissa aseissa. Vaimentimen purkaminen on helppoa rälläkän avaimella, joita saa muutamalla eurolla rautakaupoista. Luodin kulkuaukon ympärillä on myös kahdeksan purkausaukkoa ruutikaasun vuodattamista varten. Yrityksessä mukana ollut Harri Sjögren tunnisti markkinan edelleenkin olevan olemassa ja alkoi saamiensa kokemusten pohjalta kehittää uutta täysin omaa vaimenninmalliaan. Vaimentimen etupään sulkee kierteellä kiinnittyvä vaimenninelementti. Luotiaukon ympärillä olevissa kaasunpurkausaukoissa pilkottaa ruostumattoman teräsverkon pää. Vaimennin on 193 mm pitkä, halkaisijaltaan 36 mm ja painaa 567 g eli mikään höyhensarjalainen se ei ole. Periaate kyllä toimii, vieläpä hyvin, mutta yrityksen venäläinen omistaja Demyan Belyakov jatkoi uusiin aseprojekteihin Suomen ulkopuolella ja niinpä Saimaa Still lopetti toimintansa. Vaimenninelementin etupään kierretulpassa on ulkonäköä parantava tähtimäinen koneistus ja pyöreät upotukset purkamiseen käytettävää nasta-avainta varten. Periaatteessa kaasunpaineen pitäisi kiristää vaimenninta tai ei ainakaan ei löysätä sen kiinnitystä, mutta lopullinen tulos selviää vasta laajemmassa käytössä. Perätulppa kiinnittyy kierteellä itse runkoputkeen ja on liimattu kiinni, eikä normikäyttäjällä ole mitään syytä tämän liitoksen avaamiseen. Äänenvaimentimiin jos mihin pätee, että isompi on parempi puhtaasti vaimennuskykyä haettaessa ja tällainen on perusmallina pidettävä Streamer. Vaimentimen perätulpassa on tässä BL-mallissa sisäpuolinen M27x1,5 –kierre, joka sopii toiminnallisissa ampumalajeissa suosittujen AU BoreLockliekinsammuttimien päälle; muita kierrevaihtoehtoja on tulossa. Alkuvuonna 2020 hän perusti uuden Silent Steel –yhtiön (jatkossa ”SS”) ja samana keväänä uuden vaimentimen prototyyppi oli valmis
Mukana seuraa myös kuvitettu käyttöohjemoniste, joka kannattaa lukea ajatuksella. Tyypillisesti suujarru nostaa lähtötasoa 6+/dB(C) peak eli tuplaa paineen! Pienimmän Micro-mallin osalta oli jo suunnitteluvaiheessa tiedossa, ettei 140 dB tavoitteeseen päästä, mutta joka tapauksessa ääni vaimenee (jokainen -6 dB puolittaa paineen) ja ennen kaikkea suuliekki vaimenee, millä on merkitystä hämärässä, suljetuissa tiloissa tai erityisen lyhytpiippuisella (= suuren suuliekin) aseella ammuttaessa. Asiakkaalle vaimentimet toimitetaan väriltään vastaavassa Cordura-pussissa, jonka suojissa irtovaimennin ei kolhiinnu ja johon piippukierteen alati hukkuvan suojaholkin voi säilöä vaimentimen ollessa asennettuna. 16 • ASE-lehti. Turbiini saa nopeat kaasut kiertoliikkeeseen ja samalla se ohjaa ne vaimenninelementin ja kuoren väliin, missä ne tunkeutuvat teräsverkon läpi sisäänpäin ja kohtaavat (suhteellisen) hitaan luodin sulkeman keskiputken sisältä ulospäin puskevan osan ruutikaasuista. AR-kiväärien omistajia ilahduttaa se, että vaimennetuille AR-suorakaasuaseille tyypillinen järkyttävä paskaantuminen vähenee murto-osaan. Esimerkiksi BR-Tuotteen refleksivaimennin ja AK-sukuiset aseet ovat tässä suhteessa legendaarisen huonoja, 30 patruunan normaalikokoisen lippaallisen ampuminen pikatulella onnistuu käytännössä vain kaasunaamaria käyttäen. BR-Tuotteen refleksivaimentimen viimeinen iteraatio on jo asehistoriaa. Niinpä vaimentimien toiminnan todentaminen perustuukin käytännössä kokeellisiin toimii/ei toimi –analyyseihin. Micro on jo niin lyhyt, että teräsverkkopaketin tukemiseen ei enää tarvita mitään ja kierrejousi onkin jätetty pois. Kiväärikaliiperin aseilla ilman suujarrua SPL vaimantamattomana on tyypillisesti 155+ dB(C) peak eli vaimennustarvetta on 15+ dB(C) peak . Compactin yläpuolella AseUtran nelisorminen liekinsammuttaja, jonka M27x1,5ulkokierteeseen myös SS:n vaimentimet sopivat. Kun Streamer Micro kierretään AU BoreLock –liekinsammuttajan jatkoksi, tyhjää tilaa ei kuoren sisälle enää paljoa jää, mikä tietenkin näkyy suorituskyvyssä. Ruutikaasujen virtausnopeus on moninkertainen itse luotiin verrattuna ja tähän perustuu Streamerien toiminta. Lisäksi vaimentimilla on suujarruefektinsä eli aseen rekyyli pienenee sekä vaimentimen painon että ennen kaikkea ruutikaasujen rakettivaikutuksen eliminoituessa. Kaasujen törmääminen toisiinsa ja verkkoon syö kaasujen energiaa eli käytännössä laskee niiden virtausnopeutta, painetta ja lämpötilaa ennen kuin ne puhaltuvat ulkoilmaan etupään reikien ja luotiaukon kautta. Paketti istuu varsin pienellä välyksellä vaimentimen runkoon, joten ongelmia luodin reikään osumisen kanssa ei pitäisi tulla. Takapää on muotoiltu turbiinimaiseksi ohjaimeksi. Streamer, Compact Streamer ja Micro Streamer huoltopurettuina. Kaasuja siis ei pysäytetä missään vaiheessa ja ne virtaavat koko ajan eteenpäin. Kooltaan vanha T8 on valtava, kun sitä vertaa uuteen SS Streameriin. Tätä pakettia ei ole tarkoitettu purettavaksi, eikä purkamiseen ole tarvettakaan. Viimeistelyltään SS:n tuotteet ovat moitteettomia, suurempaa huomautettavaa ei löydy hakemallakaan. Ampuma-aseiden äänenvaimentimen sisäisten tapahtumien todentaminen ja/tai mallintaminen on enemmän kuin haastavaa, sillä tapahtumat ovat silmänräpäyksellisiä ja paineet sekä lämpötilat suuria. Jos itselläni olisi molempia, ainakin 5,56 mm:set saisivat ISON merkinnän, sillä 7,62 mm:sen luodin ampuminen johtaisi vaurioihin. Ampujan kannalta olennainen seikka on, että ase ei puske epäterveellisiä savukaasuja ja silmät vaarantavia ruutihiukkasia taaksepäin patruunapesän kautta. Runkoputken ympärille on kierretty tiukkaan monta kierrosta ruostumatonta teräsverkkoa ja tämän nipun pitää kasassa sen ympärillä oleva takapäähän kiinnittyvä jäykkä kierrejousi. Compact on 153 mm pitkä ja painaa 441 g, Micron pituus on 109 mm ja paino 307 g. Laseroimalla tehty kaliiperimerkintä ei voisi enää pienempi (alle 1,5 mm) ja huomaamattomampi olla, mutta korjaus eli isompi fontti on onneksi jo tulossa. Sittemmin Suomi nousikin ampuma-aseiden äänenvaimennuksen mahtimaaksi. Tuotekehitysvaiheessa vaimenninta onkin sitten kehitelty eteenpäin tällaisten havaintojen pohjalta. Tästä tulee perheen nimikin, ”Virtaaja” eli englanniksi ”Streamer”. Niiden ongelmana oli kestävyys – useampikin ”vuoden, toisinaan jopa kahden” vaimennin lensi tauluille hitsien pettäessä – ja se, että vaimennin puskee kaasuja taaksepäin itselataavan aseen koneistoon aivan järkyttävästi. Elementin runkona on sen läpi kulkeva poikittaisilla porauksilla varustettu putki, jonka päihin kiertyvät vasenkätisellä kierteillä etuja takapään laipat. Ainoa puute on, että kaliiperimerkintä on todella pieni ja sekaantumisen vaara 7,62 vs. Juha Hartikan patenttiin (FI85307) perustuneet Reflex-vaimentimet (taaempi) olivat uusinta uutta kolmekymmentä vuotta sitten, mutta tänä päivänä selkeästi jo vanhanaikaisia. Niiden suurin merkitys oli, että suomalaiset ampujat tottuivat äänenvaimentimen käyttöön ja että KieltoSuomi myöhästyi, vaimentimia kun oli jo liikaa käytössä niiden kieltämiseksi. SS:n tavoitteena vaimennuskyvyssä on turvalliseksi äänenpainetasoksi (Sound Pressure Level, SPL) määritelty 140 dB ampujan korvan kohdalla. Streamerienkin osalta näitä testejä on tehty ja eri komponenttien vaikutuksesta lopputulokseen on hyvä käsitys. Vaimenninelementin etupään reikä on 8,9 mm, putken 9,0 mm ja takapään 9,1 mm, joten välyksien pitäisi riittää .308”/7,83 mm luodille. Rakenteen etuna on, kun kaasuja ei pysäytetä, ei myöskään kaasuja pusketa takaisin aseen mekanismiin. Myöskään aseen toiminnan luotettavuus ei kärsi liikkuvien osien liian suuresta nopeudesta, mikä yleensä johtaa ulosvetäjien rikkoontumisiin ja syöttöhäiriöihin, kun patruuna ei ehdi nousta syöttöasemaan. Käytännössä tämä johtaa siihen, että jos ammutaan ilman vaimenninta tai SS:n kera, aseen kaasumekanismiin ei tarvitse tehdä mitään säätöjä. Compactja Micro-mallit poikkeavat perusmallista vain siinä, että vaimenninelementti ja sitä kautta koko vaimennin on lyhyempi. Kaasutoimisen aseen porttipaine ei Streamerin myötä nousekaan lainkaan, mikä on todennettu Vihtavuoressa suoritetuilla NATO-vaatimusten mukaisilla EPVAT-mittauksilla (”Electronic Pressure Velocity and Action Time”); tulokset löytyvät SS:n kotisivuilta. 5,56 todellinen
Streamer, Compact Streamer ja Micro Streamer huoltopurettuina. Esimerkiksi BR-Tuotteen refleksivaimennin ja AK-sukuiset aseet ovat tässä suhteessa legendaarisen huonoja, 30 patruunan normaalikokoisen lippaallisen ampuminen pikatulella onnistuu käytännössä vain kaasunaamaria käyttäen. Compactin yläpuolella AseUtran nelisorminen liekinsammuttaja, jonka M27x1,5ulkokierteeseen myös SS:n vaimentimet sopivat. Streamerienkin osalta näitä testejä on tehty ja eri komponenttien vaikutuksesta lopputulokseen on hyvä käsitys. Runkoputken ympärille on kierretty tiukkaan monta kierrosta ruostumatonta teräsverkkoa ja tämän nipun pitää kasassa sen ympärillä oleva takapäähän kiinnittyvä jäykkä kierrejousi. Tästä tulee perheen nimikin, ”Virtaaja” eli englanniksi ”Streamer”. Niiden suurin merkitys oli, että suomalaiset ampujat tottuivat äänenvaimentimen käyttöön ja että KieltoSuomi myöhästyi, vaimentimia kun oli jo liikaa käytössä niiden kieltämiseksi. 5,56 todellinen. Tätä pakettia ei ole tarkoitettu purettavaksi, eikä purkamiseen ole tarvettakaan. Lisäksi vaimentimilla on suujarruefektinsä eli aseen rekyyli pienenee sekä vaimentimen painon että ennen kaikkea ruutikaasujen rakettivaikutuksen eliminoituessa. Compactja Micro-mallit poikkeavat perusmallista vain siinä, että vaimenninelementti ja sitä kautta koko vaimennin on lyhyempi. Kiväärikaliiperin aseilla ilman suujarrua SPL vaimantamattomana on tyypillisesti 155+ dB(C) peak eli vaimennustarvetta on 15+ dB(C) peak . Rakenteen etuna on, kun kaasuja ei pysäytetä, ei myöskään kaasuja pusketa takaisin aseen mekanismiin. Viimeistelyltään SS:n tuotteet ovat moitteettomia, suurempaa huomautettavaa ei löydy hakemallakaan. Kun Streamer Micro kierretään AU BoreLock –liekinsammuttajan jatkoksi, tyhjää tilaa ei kuoren sisälle enää paljoa jää, mikä tietenkin näkyy suorituskyvyssä. Micro on jo niin lyhyt, että teräsverkkopaketin tukemiseen ei enää tarvita mitään ja kierrejousi onkin jätetty pois. Elementin runkona on sen läpi kulkeva poikittaisilla porauksilla varustettu putki, jonka päihin kiertyvät vasenkätisellä kierteillä etuja takapään laipat. SS:n tavoitteena vaimennuskyvyssä on turvalliseksi äänenpainetasoksi (Sound Pressure Level, SPL) määritelty 140 dB ampujan korvan kohdalla. Paketti istuu varsin pienellä välyksellä vaimentimen runkoon, joten ongelmia luodin reikään osumisen kanssa ei pitäisi tulla. Compact on 153 mm pitkä ja painaa 441 g, Micron pituus on 109 mm ja paino 307 g. Tyypillisesti suujarru nostaa lähtötasoa 6+/dB(C) peak eli tuplaa paineen! Pienimmän Micro-mallin osalta oli jo suunnitteluvaiheessa tiedossa, ettei 140 dB tavoitteeseen päästä, mutta joka tapauksessa ääni vaimenee (jokainen -6 dB puolittaa paineen) ja ennen kaikkea suuliekki vaimenee, millä on merkitystä hämärässä, suljetuissa tiloissa tai erityisen lyhytpiippuisella (= suuren suuliekin) aseella ammuttaessa. Mukana seuraa myös kuvitettu käyttöohjemoniste, joka kannattaa lukea ajatuksella. AR-kiväärien omistajia ilahduttaa se, että vaimennetuille AR-suorakaasuaseille tyypillinen järkyttävä paskaantuminen vähenee murto-osaan. Ruutikaasujen virtausnopeus on moninkertainen itse luotiin verrattuna ja tähän perustuu Streamerien toiminta. ASE-lehti • 17. Vaimenninelementin etupään reikä on 8,9 mm, putken 9,0 mm ja takapään 9,1 mm, joten välyksien pitäisi riittää .308”/7,83 mm luodille. Kaasuja siis ei pysäytetä missään vaiheessa ja ne virtaavat koko ajan eteenpäin. Ainoa puute on, että kaliiperimerkintä on todella pieni ja sekaantumisen vaara 7,62 vs. Ampuma-aseiden äänenvaimentimen sisäisten tapahtumien todentaminen ja/tai mallintaminen on enemmän kuin haastavaa, sillä tapahtumat ovat silmänräpäyksellisiä ja paineet sekä lämpötilat suuria. Jos itselläni olisi molempia, ainakin 5,56 mm:set saisivat ISON merkinnän, sillä 7,62 mm:sen luodin ampuminen johtaisi vaurioihin. Juha Hartikan patenttiin (FI85307) perustuneet Reflex-vaimentimet (taaempi) olivat uusinta uutta kolmekymmentä vuotta sitten, mutta tänä päivänä selkeästi jo vanhanaikaisia. Käytännössä tämä johtaa siihen, että jos ammutaan ilman vaimenninta tai SS:n kera, aseen kaasumekanismiin ei tarvitse tehdä mitään säätöjä. Turbiini saa nopeat kaasut kiertoliikkeeseen ja samalla se ohjaa ne vaimenninelementin ja kuoren väliin, missä ne tunkeutuvat teräsverkon läpi sisäänpäin ja kohtaavat (suhteellisen) hitaan luodin sulkeman keskiputken sisältä ulospäin puskevan osan ruutikaasuista. Asiakkaalle vaimentimet toimitetaan väriltään vastaavassa Cordura-pussissa, jonka suojissa irtovaimennin ei kolhiinnu ja johon piippukierteen alati hukkuvan suojaholkin voi säilöä vaimentimen ollessa asennettuna. Kaasutoimisen aseen porttipaine ei Streamerin myötä nousekaan lainkaan, mikä on todennettu Vihtavuoressa suoritetuilla NATO-vaatimusten mukaisilla EPVAT-mittauksilla (”Electronic Pressure Velocity and Action Time”); tulokset löytyvät SS:n kotisivuilta. Myöskään aseen toiminnan luotettavuus ei kärsi liikkuvien osien liian suuresta nopeudesta, mikä yleensä johtaa ulosvetäjien rikkoontumisiin ja syöttöhäiriöihin, kun patruuna ei ehdi nousta syöttöasemaan. Niinpä vaimentimien toiminnan todentaminen perustuukin käytännössä kokeellisiin toimii/ei toimi –analyyseihin. Laseroimalla tehty kaliiperimerkintä ei voisi enää pienempi (alle 1,5 mm) ja huomaamattomampi olla, mutta korjaus eli isompi fontti on onneksi jo tulossa. BR-Tuotteen refleksivaimentimen viimeinen iteraatio on jo asehistoriaa. Kooltaan vanha T8 on valtava, kun sitä vertaa uuteen SS Streameriin. Sittemmin Suomi nousikin ampuma-aseiden äänenvaimennuksen mahtimaaksi. Tuotekehitysvaiheessa vaimenninta onkin sitten kehitelty eteenpäin tällaisten havaintojen pohjalta. Niiden ongelmana oli kestävyys – useampikin ”vuoden, toisinaan jopa kahden” vaimennin lensi tauluille hitsien pettäessä – ja se, että vaimennin puskee kaasuja taaksepäin itselataavan aseen koneistoon aivan järkyttävästi. Takapää on muotoiltu turbiinimaiseksi ohjaimeksi. Ampujan kannalta olennainen seikka on, että ase ei puske epäterveellisiä savukaasuja ja silmät vaarantavia ruutihiukkasia taaksepäin patruunapesän kautta. Kaasujen törmääminen toisiinsa ja verkkoon syö kaasujen energiaa eli käytännössä laskee niiden virtausnopeutta, painetta ja lämpötilaa ennen kuin ne puhaltuvat ulkoilmaan etupään reikien ja luotiaukon kautta
Vaikka SS lähtökohtaisesti on optimoitu itselataaviin aseisiin, se sopii muuhunkin. .308 Winchester & Sierra 168 gr / 10,9 g MatchKing HPBT + 2,69 g N140 + CCI 200 LR @ Sako-hylsy COL 72,0 ilman Streamer Compact Micro AU Jet-Z COMP-BL Äänenpainetaso SPL dB(C) peak ampujan vasemman korvan edessä, keskiarvo 154,7 138,3 139,3 143,0 136,3 Nettovaimennus dB(C) peak 16,4 15,4 11,7 18,1 FRP dB(C) peak Huomautuksia Keskiarvonopeus 748,2 m/s vertailuvaimennin Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +12 o C · ilmanpaine 999 hPa · suhteellinen kosteus 28 % · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta on kovemmalla, tyypillisesti 3+/dB. Lataus on alun perin tehty Sako TRG-21:een jo muutama vuosi sitten eli mitenkään tuoreita patruunat eivät olleet. .308 Winchester & Sierra 168 gr / 10,9 g MatchKing HPBT + 2,69 g N140 + CCI 200 LR @ Sako-hylsy COL 72,0 ilman Streamer Compact Micro AU Jet-Z COMP-BL Suurin nopeus m/s 775,7 771,0 781,0 756,9 747,9 Pienin nopeus m/s 736,1 722,6 732,4 719,7 712,5 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 39,6 48,4 48,6 37,2 35,4 Keskiarvonopeus m/s 748,2 740,1 744,4 737,9 730,6 Keskihajonta m/s 10,3 11,6 15,0 11,0 10,1 Keskimääräinen liike-energia J 3043 2977 3013 2896 2903 Pienin osumakuvio mm 35 20 25 24 30 Suurin osumakuvio mm 55 65 75 56 56 Keskiarvo-osumakuvio mm 45,6 43,4 51,8 36,6 47,4 Osumakuvioiden keskihajonta mm 7,5 15,9 18,2 12,9 11,3 Suhteellinen keskiarvo-osumatarkkuus 1,25 1,19 1,42 1,00 1,30 Huomautuksia kaksi lataushäiriötä paljon takaisinpuhallusta Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +12 o C · ilmanpaine 999 hPa · suhteellinen kosteus 28 % · tyyntä · Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta Melunmittauskoeammunnan tulokset Sako 75 kal. Tarkkuuskokeet ammuttiin sadan metrin ulkoradalla oheisen taulukon osoittamin tuloksin. Streamerin toimintaa pulttilukoisessa aseessa testattiin .308”x39 -kaliiperin Sako 75:ssä, joka on erityisesti rakennettu vaimenninaseeksi subsonic-patruunoilla. Ase 5/2015) osalta tiedossa oli, että ampujan vasen korva, joka on kääntynyt kohti tauluja ja on siten lähempänä kaasujen ulospurkautusmisaukkoja, Tarkkuuskoeammunnan tulokset · 5x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta H&K MR308 kal. 18 • ASE-lehti. Valmistajan mukaan jousen pää tarvitsee jyrkemmän taivutuksen ja asia on jatkossa hoidossa. Molempien leuat kannattaa suojata teipillä naarmujen välttämiseksi. Kun Streamer avattiin tarkkuuskokeiden jälkeen, huomiota herätti vaimenninelementin verkkopaketissa oleva tukijousen iskemä kuoppa ja se, että jousen pää oli noussut lukitusporauksestaan ulkokuorta vasten. Mikäli aseen liekinsammutinta ei ole liimattu (Loctite 278 tms.) kiinni piippuun voikin käydä niin, että vaimenninta irrotettaessa koko paketti irtoaa piipusta. Testin heti perään toteutettu toinen osa oli vaimentimien vaimennuskyvyn mittaaminen noudattaen amerikkalaisen MIL-STD-1474:n vaatimuksia mittauskaluston suorituskyvyn, mikrofonien sijoittelun ja mittausympäristön osalta. Läpipuhaltaville vaimentimille tyypilliseen tapaan nettovaimennus ei ole häikäisevä, mutta tavoitteet ovatkin muualla, aseen toimivuudessa ja ampujan terveyden säästämisessä. .308”x39 · 5 ls ilman vaimenninta · 5 ls vaimentimen kera Vaimennin ilman Streamer AU SL7 Subsooninen Itseladattu 165 gr / 10,7 g H&N + 0,385 g N310 + CCI 200 @ Sako-hylsy Äänenpainetaso SPL dB(C) peak ampujan vasemman korvan edessä, keskiarvo 144,6 124,6 124,0 Nettovaimennus dB(C) peak 20,0 20,6 FRP dB(C)peak Huomautuksia Keskiarvonopeus 315,1 m/s Supersooninen Sako 7,62x39 tehdaslataus 8,0 g / 123 gr FMJ Äänenpainetaso SPL dB(C) peak ampujan vasemman korvan edessä, keskiarvo 155,1 131,7 126,8 Nettovaimennus dB(C) peak 23,4 28,3 FRP dB(C) peak Huomautuksia Keskiarvonopeus 785,1 m/s Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +15 o C · ilmanpaine 999 hPa · suhteellinen kosteus 78 % · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony-kronografi 2 m piipunsuusta Melunmittauskoeammunnan tulokset · 5 ls ilman vaimenninta · 7 ls vaimentimen kera H&K MR308 kal. Micron kanssa tulivat myös ainoat aseen toimintahäiriöt eli kaksi kertaa patruuna ei ehtinyt lukon eteen ja lukko törmäsi patruunan kylkeen, mitä yleensä pidetään merkkinä liikkuvien (liian) suuresta nopeudesta. OKP putosi reilut kymmenen senttiä suoraa alaspäin ja kaikkien mallien osalta se oli varsin sama. Ammunta tapahtui pöydän tuelta ja kohtuullisen nopeaan käytännönläheiseen tahtiin ilman jäähdyttelytaukoja. Varman vastauksen antaisi suurnopeusvideointi. Aseessa on AU BoreLock-liekinsammuttaja ja siinä useimmiten AU Jet-Z COMPACT-BL – vaimennin, jonka kanssa ei kaasuportin pienemmällä asetuksella ole ollut mitään ongelmia ja ase toimii myös ilman vaimenninta moitteetta. Koeaseeksi valikoitui Heckler & Koch MR308, joka itselataavana aseena on nopea ja helppo ammuttava sekä erinomaisen tarkka. KOEAMMUNTA Ensimmäinen osa testiä oli selvittää, mikä vaikutus vaimentimilla on tarkkuuteen. Aiempien testien (kts. Vaimentimista pienin Micro meni niukasti yli 140 dB:n rajan, mutta käytännössä tuolla 3 dB:n ylityksellä ei ole merkitystä, ampujan korvat säästyvät kuitenkin todella paljolta. Patruunaksi valittiin itseladattu patruuna, jossa luotina tarkaksi tiedetty Sierra MatchKing / Sako 141A. Ampujien vaihtuessa tarkistettiin vaimentimen asennuksen kireys ja vain Streamer löystyi hiukan ensimmäisessä sarjassa, minkä jälkeen vaimentimet vedettiin niin tiukalle kuin käsin sai. Samaa asetusta käytettiin nytkin. Osumakeskeispisteen muuttuminen vaimentimen asennuksen myötä on lähes väistämätöntä ja niin kävi nytkin. Ruutikaasuja ei todellakaan puske kovin paljoa taaksepäin ja selvimmin ero tuli näkyviin, kun sinänsä moitteeton AU Jet-Z asennettiin paikalleen: jo kolmen laukauksen jälkeen silmät alkoivat vuotaa ja kurkkua kirveli, SS:ien kanssa tätä ei tapahtunut. Vaimenninta vaihdettaessa ei voitu todeta, että vaimennin olisi mitenkään erityisesti kiristynyt ammunnan kuluessa, kaikki irtosivat käsivoimin. Ampujia oli kaksi, ensimmäisen ampui 3x5 ls ja toinen heti perään 2x5 ls. SS:n vaimentimen asennuksessa BoreLock-liekinsammuttajan päälle on valmistajan mukaan yksi miina: vaimenninelementin takapään turbiini on oikeakätinen, jolloin siihen törmäävät kaasut kiristävät vaimenninta paikalleen, mikä on hyvä asia. Loppujen lopuksi näitä työkaluja ei tarvittu. Teräsverkon ulkopinnassa on tukijousen muotoa vastaava iskettymä (nuoli). 15 ls jälkeen kaikki vaimentimet olivat liian kuumia pidellä, 25 ls jälkeen sylki kiehui pinnalla. Mikrofoni sijoitettiinkin noin 15 cm vasemmasta korvasta piipunsuuta kohti ja 1,6 m korkeudelle maanpinnasta. Läpipuhaltavat vaimentimet ovatkin selkeä parannus itselataavia aseita käytettäessä. Vaimennuskyvyltään uutuudet ovat linjassa Saimaa Stillin tuotteille aikoinaan mitattujen tulosten kanssa. Muutama ampujan tunnustama nykäisy on mukana, mutta niitä ei alettu poistamaan, sen tien päässä kun häämöttää amerikkalainen ”asetesti”. Tällöin tarvitaan avuksi siirtoleukapihdit ja 30 mm kiinto-/jakoavain osien irrottamiseen. AR-sukuisuudestaan huolimatta MR308 on kaasumäntätoiminen ja vaimenninkäyttöä varten siihen on jälkiasennettu H&K:n oma kaksiasentoinen (normaali / vaimennin) kaasuportin venttiili, jolla estetään kaasumekanismin liiallinen rasittuminen
Aseessa on AU BoreLock-liekinsammuttaja ja siinä useimmiten AU Jet-Z COMPACT-BL – vaimennin, jonka kanssa ei kaasuportin pienemmällä asetuksella ole ollut mitään ongelmia ja ase toimii myös ilman vaimenninta moitteetta. Micron kanssa tulivat myös ainoat aseen toimintahäiriöt eli kaksi kertaa patruuna ei ehtinyt lukon eteen ja lukko törmäsi patruunan kylkeen, mitä yleensä pidetään merkkinä liikkuvien (liian) suuresta nopeudesta. OKP putosi reilut kymmenen senttiä suoraa alaspäin ja kaikkien mallien osalta se oli varsin sama. Vaikka SS lähtökohtaisesti on optimoitu itselataaviin aseisiin, se sopii muuhunkin. Varman vastauksen antaisi suurnopeusvideointi. Valmistajan mukaan jousen pää tarvitsee jyrkemmän taivutuksen ja asia on jatkossa hoidossa. Tällöin tarvitaan avuksi siirtoleukapihdit ja 30 mm kiinto-/jakoavain osien irrottamiseen. Koeaseeksi valikoitui Heckler & Koch MR308, joka itselataavana aseena on nopea ja helppo ammuttava sekä erinomaisen tarkka. Kun Streamer avattiin tarkkuuskokeiden jälkeen, huomiota herätti vaimenninelementin verkkopaketissa oleva tukijousen iskemä kuoppa ja se, että jousen pää oli noussut lukitusporauksestaan ulkokuorta vasten. Läpipuhaltaville vaimentimille tyypilliseen tapaan nettovaimennus ei ole häikäisevä, mutta tavoitteet ovatkin muualla, aseen toimivuudessa ja ampujan terveyden säästämisessä. Aiempien testien (kts. Vaimennuskyvyltään uutuudet ovat linjassa Saimaa Stillin tuotteille aikoinaan mitattujen tulosten kanssa. KOEAMMUNTA Ensimmäinen osa testiä oli selvittää, mikä vaikutus vaimentimilla on tarkkuuteen. AR-sukuisuudestaan huolimatta MR308 on kaasumäntätoiminen ja vaimenninkäyttöä varten siihen on jälkiasennettu H&K:n oma kaksiasentoinen (normaali / vaimennin) kaasuportin venttiili, jolla estetään kaasumekanismin liiallinen rasittuminen. Muutama ampujan tunnustama nykäisy on mukana, mutta niitä ei alettu poistamaan, sen tien päässä kun häämöttää amerikkalainen ”asetesti”. Samaa asetusta käytettiin nytkin. Streamerin toimintaa pulttilukoisessa aseessa testattiin .308”x39 -kaliiperin Sako 75:ssä, joka on erityisesti rakennettu vaimenninaseeksi subsonic-patruunoilla. Vaimentimista pienin Micro meni niukasti yli 140 dB:n rajan, mutta käytännössä tuolla 3 dB:n ylityksellä ei ole merkitystä, ampujan korvat säästyvät kuitenkin todella paljolta. Ampujien vaihtuessa tarkistettiin vaimentimen asennuksen kireys ja vain Streamer löystyi hiukan ensimmäisessä sarjassa, minkä jälkeen vaimentimet vedettiin niin tiukalle kuin käsin sai. Vaimenninta vaihdettaessa ei voitu todeta, että vaimennin olisi mitenkään erityisesti kiristynyt ammunnan kuluessa, kaikki irtosivat käsivoimin. .308”x39 · 5 ls ilman vaimenninta · 5 ls vaimentimen kera Vaimennin ilman Streamer AU SL7 Subsooninen Itseladattu 165 gr / 10,7 g H&N + 0,385 g N310 + CCI 200 @ Sako-hylsy Äänenpainetaso SPL dB(C) peak ampujan vasemman korvan edessä, keskiarvo 144,6 124,6 124,0 Nettovaimennus dB(C) peak 20,0 20,6 FRP dB(C)peak Huomautuksia Keskiarvonopeus 315,1 m/s Supersooninen Sako 7,62x39 tehdaslataus 8,0 g / 123 gr FMJ Äänenpainetaso SPL dB(C) peak ampujan vasemman korvan edessä, keskiarvo 155,1 131,7 126,8 Nettovaimennus dB(C) peak 23,4 28,3 FRP dB(C) peak Huomautuksia Keskiarvonopeus 785,1 m/s Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +15 o C · ilmanpaine 999 hPa · suhteellinen kosteus 78 % · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony-kronografi 2 m piipunsuusta Melunmittauskoeammunnan tulokset · 5 ls ilman vaimenninta · 7 ls vaimentimen kera H&K MR308 kal. Testin heti perään toteutettu toinen osa oli vaimentimien vaimennuskyvyn mittaaminen noudattaen amerikkalaisen MIL-STD-1474:n vaatimuksia mittauskaluston suorituskyvyn, mikrofonien sijoittelun ja mittausympäristön osalta. Ampujia oli kaksi, ensimmäisen ampui 3x5 ls ja toinen heti perään 2x5 ls. Osumakeskeispisteen muuttuminen vaimentimen asennuksen myötä on lähes väistämätöntä ja niin kävi nytkin. Molempien leuat kannattaa suojata teipillä naarmujen välttämiseksi. Ruutikaasuja ei todellakaan puske kovin paljoa taaksepäin ja selvimmin ero tuli näkyviin, kun sinänsä moitteeton AU Jet-Z asennettiin paikalleen: jo kolmen laukauksen jälkeen silmät alkoivat vuotaa ja kurkkua kirveli, SS:ien kanssa tätä ei tapahtunut. 15 ls jälkeen kaikki vaimentimet olivat liian kuumia pidellä, 25 ls jälkeen sylki kiehui pinnalla. Läpipuhaltavat vaimentimet ovatkin selkeä parannus itselataavia aseita käytettäessä. Patruunaksi valittiin itseladattu patruuna, jossa luotina tarkaksi tiedetty Sierra MatchKing / Sako 141A. Ase 5/2015) osalta tiedossa oli, että ampujan vasen korva, joka on kääntynyt kohti tauluja ja on siten lähempänä kaasujen ulospurkautusmisaukkoja, Tarkkuuskoeammunnan tulokset · 5x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta H&K MR308 kal. Lataus on alun perin tehty Sako TRG-21:een jo muutama vuosi sitten eli mitenkään tuoreita patruunat eivät olleet. Ammunta tapahtui pöydän tuelta ja kohtuullisen nopeaan käytännönläheiseen tahtiin ilman jäähdyttelytaukoja. ASE-lehti • 19. Teräsverkon ulkopinnassa on tukijousen muotoa vastaava iskettymä (nuoli). Tarkkuuskokeet ammuttiin sadan metrin ulkoradalla oheisen taulukon osoittamin tuloksin. SS:n vaimentimen asennuksessa BoreLock-liekinsammuttajan päälle on valmistajan mukaan yksi miina: vaimenninelementin takapään turbiini on oikeakätinen, jolloin siihen törmäävät kaasut kiristävät vaimenninta paikalleen, mikä on hyvä asia. .308 Winchester & Sierra 168 gr / 10,9 g MatchKing HPBT + 2,69 g N140 + CCI 200 LR @ Sako-hylsy COL 72,0 ilman Streamer Compact Micro AU Jet-Z COMP-BL Äänenpainetaso SPL dB(C) peak ampujan vasemman korvan edessä, keskiarvo 154,7 138,3 139,3 143,0 136,3 Nettovaimennus dB(C) peak 16,4 15,4 11,7 18,1 FRP dB(C) peak Huomautuksia Keskiarvonopeus 748,2 m/s vertailuvaimennin Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +12 o C · ilmanpaine 999 hPa · suhteellinen kosteus 28 % · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta on kovemmalla, tyypillisesti 3+/dB. Loppujen lopuksi näitä työkaluja ei tarvittu. Mikäli aseen liekinsammutinta ei ole liimattu (Loctite 278 tms.) kiinni piippuun voikin käydä niin, että vaimenninta irrotettaessa koko paketti irtoaa piipusta. Mikrofoni sijoitettiinkin noin 15 cm vasemmasta korvasta piipunsuuta kohti ja 1,6 m korkeudelle maanpinnasta. .308 Winchester & Sierra 168 gr / 10,9 g MatchKing HPBT + 2,69 g N140 + CCI 200 LR @ Sako-hylsy COL 72,0 ilman Streamer Compact Micro AU Jet-Z COMP-BL Suurin nopeus m/s 775,7 771,0 781,0 756,9 747,9 Pienin nopeus m/s 736,1 722,6 732,4 719,7 712,5 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 39,6 48,4 48,6 37,2 35,4 Keskiarvonopeus m/s 748,2 740,1 744,4 737,9 730,6 Keskihajonta m/s 10,3 11,6 15,0 11,0 10,1 Keskimääräinen liike-energia J 3043 2977 3013 2896 2903 Pienin osumakuvio mm 35 20 25 24 30 Suurin osumakuvio mm 55 65 75 56 56 Keskiarvo-osumakuvio mm 45,6 43,4 51,8 36,6 47,4 Osumakuvioiden keskihajonta mm 7,5 15,9 18,2 12,9 11,3 Suhteellinen keskiarvo-osumatarkkuus 1,25 1,19 1,42 1,00 1,30 Huomautuksia kaksi lataushäiriötä paljon takaisinpuhallusta Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +12 o C · ilmanpaine 999 hPa · suhteellinen kosteus 28 % · tyyntä · Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta Melunmittauskoeammunnan tulokset Sako 75 kal
Pulttilukkoasetestin kalusto. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.silentsteel.fi Cerakote-tietoa www.nextmet.fi/cerakote.html MIL-STD-1474D http://everyspec.com/MIL-STD/ MIL-STD-1400-1499/MIL-STD1474D_25106/ EPVAT-testit https://en.wikipedia.org/wiki/ NATO_EPVAT_testing Aseseppä Leo Tuomi, Eurajoki, puh. Subsoonisella patruunalla Streamer ja AU olivat täysin yhdenvertaiset, supersoonisella patruunalla Streamerin läpipuhalluksen vaikutus tuli näkyviin kovempana äänenpaineena. Testissä mitattiin vain vaimennuskykyä ja määriteltiin sen arvioimisen kannalta olennaisen tärkeä keskiarvonopeus. Pidemmän ajan kestävyys jää nähtäväksi, kun käyttäjäkunta kasvaa. Jälleenmyyjinä ovat tällä hetkellä (17.05.2021) Silent Steelin lisäksi Lohjan Ase ja Osa, Armoria sekä Joensuun SAR ja suositushinnat ovat 490,(Streamer), 450,(Streamer Compact) ja 420,(Streamer Micro). Melunmittaus MR308:lla meneillään. 02 8681918, ei nettisivuja Ilman vaimenninta ja Streamerin kanssa ammutun kuviot näyttävät OKP:n muuttumisen. Kokonaisuutena Silent Steelin vaimentimista jäi erittäin myönteinen kuva: rakenne on toimiva ja viimeistely hyvä. Toimitukseen kuuluva kuljetuspussi on hyvä lisä.. Kuten jokainen äänenvaimentimien kanssa askarrellut tietää, OKP:n muutos on määritettävä itse, omalla aseella ja omalla latauksella, mitään yleispätevää ohjetta ei ole. Mallisto laajenee koko ajan, joten tilanne kannattaa tarkistaa valmistajan kotisivuilta. Aseseppä Leo Tuomi teki kierreadapterin, jolla BoreLock-liekinsammutin ja Streamer saatiin aseeseen kiinni. Streamerin tarkkuuskokeet menossa. Koepatruunat 7,62x39 supersooninen ja .308x39 subsooninen, AU SL7, AU BoreLock adaptereineen ja SS Streamer. Ennen mittausta B&K 2209 ja B&K 4136 pitää kalibroida tasaista 94/114 dB(C) ääntä antavalla B&K 4231:llä. Vertailuvaimentimena oli aseessa normaalisti kiinni oleva vanhempi Ase Utra SL7. Micro kokeiltavana: hylsy lentää juuri ulos ja liikkuvat ovat palaamassa eteen, mutta hylsynpoistoaukosta ei juurikaan tunge ulos palokaasuja. Äänenvaimennuskyvyltään Streamer oli yllättävän hyvä myös pulttilukkoisessa aseessa, mikä on sikäli hyvä piirre, että samaa vaimenninta voi käyttää vaikkapa niin toiminnallisissa lajeissa kuin metsästysaseessakin. Pulttilukkoasetestin kalusto
Aseseppä Leo Tuomi teki kierreadapterin, jolla BoreLock-liekinsammutin ja Streamer saatiin aseeseen kiinni. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.silentsteel.fi Cerakote-tietoa www.nextmet.fi/cerakote.html MIL-STD-1474D http://everyspec.com/MIL-STD/ MIL-STD-1400-1499/MIL-STD1474D_25106/ EPVAT-testit https://en.wikipedia.org/wiki/ NATO_EPVAT_testing Aseseppä Leo Tuomi, Eurajoki, puh. Pulttilukkoasetestin kalusto. Toimitukseen kuuluva kuljetuspussi on hyvä lisä.. Streamerin tarkkuuskokeet menossa. Testissä mitattiin vain vaimennuskykyä ja määriteltiin sen arvioimisen kannalta olennaisen tärkeä keskiarvonopeus. Vertailuvaimentimena oli aseessa normaalisti kiinni oleva vanhempi Ase Utra SL7. Jälleenmyyjinä ovat tällä hetkellä (17.05.2021) Silent Steelin lisäksi Lohjan Ase ja Osa, Armoria sekä Joensuun SAR ja suositushinnat ovat 490,(Streamer), 450,(Streamer Compact) ja 420,(Streamer Micro). Micro kokeiltavana: hylsy lentää juuri ulos ja liikkuvat ovat palaamassa eteen, mutta hylsynpoistoaukosta ei juurikaan tunge ulos palokaasuja. Mallisto laajenee koko ajan, joten tilanne kannattaa tarkistaa valmistajan kotisivuilta. Melunmittaus MR308:lla meneillään. Äänenvaimennuskyvyltään Streamer oli yllättävän hyvä myös pulttilukkoisessa aseessa, mikä on sikäli hyvä piirre, että samaa vaimenninta voi käyttää vaikkapa niin toiminnallisissa lajeissa kuin metsästysaseessakin. Kuten jokainen äänenvaimentimien kanssa askarrellut tietää, OKP:n muutos on määritettävä itse, omalla aseella ja omalla latauksella, mitään yleispätevää ohjetta ei ole. Koepatruunat 7,62x39 supersooninen ja .308x39 subsooninen, AU SL7, AU BoreLock adaptereineen ja SS Streamer. Ennen mittausta B&K 2209 ja B&K 4136 pitää kalibroida tasaista 94/114 dB(C) ääntä antavalla B&K 4231:llä. Kokonaisuutena Silent Steelin vaimentimista jäi erittäin myönteinen kuva: rakenne on toimiva ja viimeistely hyvä. Subsoonisella patruunalla Streamer ja AU olivat täysin yhdenvertaiset, supersoonisella patruunalla Streamerin läpipuhalluksen vaikutus tuli näkyviin kovempana äänenpaineena. Pulttilukkoasetestin kalusto. Pidemmän ajan kestävyys jää nähtäväksi, kun käyttäjäkunta kasvaa. 02 8681918, ei nettisivuja Ilman vaimenninta ja Streamerin kanssa ammutun kuviot näyttävät OKP:n muuttumisen
Mustaruutipuoli kärsi osallistujapulasta, mutta muuten osallistujia oli hyvin. Liivintasku Schmeisser. Kaliiperin tai piipunpituuden sijaan päätettiin määritellä uusi laji ulkomittojen mukaan. Uuteen mittalaatikkoon sopivia aseita ovat mm FN m/1906 ja Baby sekä C.G. Soittimena Emma. Parabellum oli aikoinaan Parabellum oli aikoinaan suosittu kilpa-asekin. suosittu kilpa-asekin. Mauser m1914 taskuase. Satavuotias kivääri m1891. Vaikka pienten aseiden käyttöetäisyys mielletään herkästi vähän käsivarrenmittaa pitemmäksi, niin kyllä niilläkin osui 25 metriin kun malttoi keskittyä. Liivintaskut tyhjennetty. Satavuotias kivääri m1891. elokuuta Seppälän ampumaradalla Kalvolassa. 22 • ASE-lehti. Haenel Schmeisser. TULOKSET TULOKSET SAHS SAHS MESTARUUDET MESTARUUDET 2021 2021 TEKSTI: PASI KESÄNIEMI TEKSTI: PASI KESÄNIEMI KUVAT: ESA SALLDÉN KUVAT: ESA SALLDÉN Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén. Liivintasku Schmeisser. Legendaarinen Walther PPK. Puolikas taskuaselaatikko (130 x 90 mm) kuulosti SAHS -toimikunnan mielestä yksinkertaiselta tasaväkiselle lajille. Ampujien kesken oltiin tosin yhtä mieltä, että vasta viimeisellä lippaallisella osumat alkoivat pysymään mustalla. Kiväärilajeissa kilpailu oli jälleen kerran tiukkaa. Vaihteleva sää poutaantui juuri sopivasti kilpailuiden ajaksi. Hyvässä kotelossa toki kulkee, niillä osuu pitemmällekin ja saa hyvän otteen. Soittimena Emma. Taskuaselaatikkoon mahtuvat Glock 19, Mauser m/1914 ja Walther PPK ovat aika kookkaita taskussa kannettaviksi. Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén. Liivintaskut tyhjennetty. Maailmansotien aikaan valmistettiin paljon myös pieniä aseita liivintaskussa kannettaviksi. Pienelläkin pärjää. Mauser m1914 taskuase. Pistoolipuolella oli uutena lajina liivintaskuase. Kasoista ei oikein voinut puhua, mutta mitalisteista jokaisella oli 10 laukausta vähintään 5 ringin (30cm) sisällä. 100 m sotilaskivääri 100-vuotta sekä 6+7 lajeissa voittaja erottui parin pisteen kaulalla, mutta tasapistein ammutut sijat 2-4 piti katsoa kymppien määristä. PÄRJÄÄKÖ PIENELLÄ. Legendaarinen Walther PPK. 25M SOTILASPISTOOLI 25M SOTILASPISTOOLI 1 Timo Kivelä 1 Timo Kivelä 2 Panu Saikkonen 2 Panu Saikkonen 3 Ari Hämäläinen 3 Ari Hämäläinen 25M TASKUASE 25M TASKUASE 1 Panu Saikkonen 1 Panu Saikkonen 2 Timo Kivelä 2 Timo Kivelä 3 Ari Hämäläinen 3 Ari Hämäläinen 25M LIIVINTASKUASE 25M LIIVINTASKUASE 1 Panu Saikkonen 1 Panu Saikkonen 2 Pasi Kesäniemi 2 Pasi Kesäniemi 3 Rauno Kivijärvi 3 Rauno Kivijärvi 25M NALLILUKKOREVOLVERI 25M NALLILUKKOREVOLVERI 1 Ari Hämäläinen 1 Ari Hämäläinen 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 1 Timo Kivelä 1 Timo Kivelä 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 3 Matti Perttilä 3 Matti Perttilä 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Rauno Kivijärvi 2 Rauno Kivijärvi 3 Matti Perttilä 3 Matti Perttilä 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Vilho Laakso 2 Vilho Laakso 3 Antti Laitinen 3 Antti Laitinen 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 1 Antti Laitinen 1 Antti Laitinen 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 3 Timo Kivelä 3 Timo Kivelä 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi 1 Rauno Kivijärvi 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 3 Esko Lehtola 3 Esko Lehtola 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 1 Janne Vähätalo 1 Janne Vähätalo 2 Esko Lehtola 2 Esko Lehtola Tämän vuoden ulkoilmatoiminnan ollessa jo lähes normaalia järjestettiin perinteiset Suomen Asehistoriallisen Seuran kilpailut 1. HISTORIALLISTEN HISTORIALLISTEN ASEIDEN ASEIDEN AMPUMAAMPUMAKILPAILUT KILPAILUT Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén * ** SAHS ennätys SAHS ennätys Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Mustaa ruutia
Maailmansotien aikaan valmistettiin paljon myös pieniä aseita liivintaskussa kannettaviksi. Hyvässä kotelossa toki kulkee, niillä osuu pitemmällekin ja saa hyvän otteen. suosittu kilpa-asekin. Soittimena Emma. HISTORIALLISTEN HISTORIALLISTEN ASEIDEN ASEIDEN AMPUMAAMPUMAKILPAILUT KILPAILUT Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén * ** SAHS ennätys SAHS ennätys Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors HISTORIALLISTEN ASEIDEN AMPUMAKILPAILU 1.8.2021 Paikka: Seppälän Ampumarata, Kalvola TULOKSET 25m sotilaspistooli 200m sotilaskiikarikivääri 1 Timo Kivelä SAHS 90 1 Arto Nurminen SeMeKa 88 2 Ville Rita K-SAHS 89 2 Pentti Ukkonen 82 3 Panu Saikkonen SAHS 84 3 Timo Kivelä SAHS 81 4 Ari Hämäläinen SAHS 74 4 Kalervo Juhola SAHS 76 5 Matti Perttilä SAHS 73 5 Matti Perttilä SAHS 73 6 Aki Peltonen C.O.W.S 70 7 Esa Salldén SAHS 69 100m sotilaskivääri 100-vuotta 8 Rauno Kivijärvi SAHS 62 1 Pentti Ukkonen 92 9 Antti Laitinen SAHS 59 2 Arto Nurminen SeMeKa 90 3 x 10 10 Antero Innamaa LAS 36 3 Kalervo Juhola SAHS 90 2 x 10 11 Vilho Laakso C.O.W.S 35 4 Tenho Kellokangas HelRes 90 1 x 10 12 Kalle Seppälä SAHS 34 5 Tony Ritanoro OSU 84 13 Esko Lehtola SAHS 28 6 Rauno Kivijärvi SAHS 64 14 Kari Kivijärvi OSU 16 7 Matti Perttilä SAHS 62 25m taskuase 100m sotilaskivääri 50-vuotta 1 Panu Saikkonen SAHS 89 1 Kalervo Juhola SAHS 95 2 Timo Kivelä SAHS 85 2 Pentti Ukkonen 89 3 Ari Hämäläinen SAHS 73 3 Tenho Kellokangas HelRes 82 4 Kalle Seppälä SAHS 70 4 Vilho Laakso SAHS 77 5 Rauno Kivijärvi SAHS 57 5 Antti Laitinen SAHS 76 6 Esa Salldén SAHS 52 6 Kalle Seppälä SAHS 69 7 Kari Kivijärvi OSU 34 7 Ann-Mari Laesalo VarkA 63 8 Matti Perttilä SAHS 30 8 Markku Juhola Sulk.ms 57 9 Vilho Laakso SAHS 18 10 Esko Lehtola SAHS 16 100m sotilaskivääri 6+7 1 Antti Laitinen SAHS 83 25m liivintaskuase 2 Kalervo Juhola SAHS 81 2 x 10 1 Panu Saikkonen SAHS 70 3 Ville Rita K-SAHS 81 1 x 10 2 Pasi Kesäniemi SAHS 68 4 Arto Nurminen SeMeKa 81 3 Rauno Kivijärvi SAHS 61 5 Tony Ritanoro OSU 78 4 Jukka Huvinen SAHS 45 6 Timo Kivelä SAHS 78 5 Esa Salldén SAHS 6 7 Aki Peltonen C.O.W.S 72 SAHS ennätys 8 Tenho Kellokangas HelRes 70 9 Panu Saikkonen SAHS 69 25m nallilukkorevolveri 10 Kauko Alkila HyMAs 57 1 Ari Hämäläinen SAHS 75 11 Ann-Mari Laesalo VarkA 52 2 Aki Peltonen C.O.W.S 46 12 Antero Innamaa LAS 3 100m konepistooli 5+5+5 100m pikakivääri 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi SAHS 35 1 Janne Vähätalo SAHS 41 2 Kalervo Juhola SAHS 27 2 Esko Lehtola SAHS 9 3 Esko Lehtola SAHS 22 4 Kari Kivijärvi OSU 13 5 Vilho Laakso SAHS 6 Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén Mustaa ruutia. Liivintasku Schmeisser. elokuuta Seppälän ampumaradalla Kalvolassa. Taskuaselaatikkoon mahtuvat Glock 19, Mauser m/1914 ja Walther PPK ovat aika kookkaita taskussa kannettaviksi. Mustaruutipuoli kärsi osallistujapulasta, mutta muuten osallistujia oli hyvin. Soittimena Emma. Parabellum oli aikoinaan Parabellum oli aikoinaan suosittu kilpa-asekin. Pienelläkin pärjää. Vaihteleva sää poutaantui juuri sopivasti kilpailuiden ajaksi. Uuteen mittalaatikkoon sopivia aseita ovat mm FN m/1906 ja Baby sekä C.G. Liivintaskut tyhjennetty. 25M SOTILASPISTOOLI 25M SOTILASPISTOOLI 1 Timo Kivelä 1 Timo Kivelä 2 Panu Saikkonen 2 Panu Saikkonen 3 Ari Hämäläinen 3 Ari Hämäläinen 25M TASKUASE 25M TASKUASE 1 Panu Saikkonen 1 Panu Saikkonen 2 Timo Kivelä 2 Timo Kivelä 3 Ari Hämäläinen 3 Ari Hämäläinen 25M LIIVINTASKUASE 25M LIIVINTASKUASE 1 Panu Saikkonen 1 Panu Saikkonen 2 Pasi Kesäniemi 2 Pasi Kesäniemi 3 Rauno Kivijärvi 3 Rauno Kivijärvi 25M NALLILUKKOREVOLVERI 25M NALLILUKKOREVOLVERI 1 Ari Hämäläinen 1 Ari Hämäläinen 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 1 Timo Kivelä 1 Timo Kivelä 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 3 Matti Perttilä 3 Matti Perttilä 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Rauno Kivijärvi 2 Rauno Kivijärvi 3 Matti Perttilä 3 Matti Perttilä 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 1 Kalervo Juhola 1 Kalervo Juhola 2 Vilho Laakso 2 Vilho Laakso 3 Antti Laitinen 3 Antti Laitinen 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 1 Antti Laitinen 1 Antti Laitinen 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 3 Timo Kivelä 3 Timo Kivelä 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 1 Rauno Kivijärvi 1 Rauno Kivijärvi 2 Kalervo Juhola 2 Kalervo Juhola 3 Esko Lehtola 3 Esko Lehtola 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 1 Janne Vähätalo 1 Janne Vähätalo 2 Esko Lehtola 2 Esko Lehtola Tämän vuoden ulkoilmatoiminnan ollessa jo lähes normaalia järjestettiin perinteiset Suomen Asehistoriallisen Seuran kilpailut 1. Ampujien kesken oltiin tosin yhtä mieltä, että vasta viimeisellä lippaallisella osumat alkoivat pysymään mustalla. Vaikka pienten aseiden käyttöetäisyys mielletään herkästi vähän käsivarrenmittaa pitemmäksi, niin kyllä niilläkin osui 25 metriin kun malttoi keskittyä. TULOKSET TULOKSET SAHS SAHS MESTARUUDET MESTARUUDET 2021 2021 TEKSTI: PASI KESÄNIEMI TEKSTI: PASI KESÄNIEMI KUVAT: ESA SALLDÉN KUVAT: ESA SALLDÉN Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén. PÄRJÄÄKÖ PIENELLÄ. ASE-lehti • 23. Liivintasku Schmeisser. Liivintaskut tyhjennetty. Mauser m1914 taskuase. Puolikas taskuaselaatikko (130 x 90 mm) kuulosti SAHS -toimikunnan mielestä yksinkertaiselta tasaväkiselle lajille. Kaliiperin tai piipunpituuden sijaan päätettiin määritellä uusi laji ulkomittojen mukaan. Satavuotias kivääri m1891. Kilpailutoimikunta: Pasi Kesäniemi, Janne Vähätalo, Jussi Mäkinen, Kalle Seppälä, Jukka Huvinen, Esa Salldén. Legendaarinen Walther PPK. Haenel Schmeisser. 100 m sotilaskivääri 100-vuotta sekä 6+7 lajeissa voittaja erottui parin pisteen kaulalla, mutta tasapistein ammutut sijat 2-4 piti katsoa kymppien määristä. Kiväärilajeissa kilpailu oli jälleen kerran tiukkaa. Mauser m1914 taskuase. Kasoista ei oikein voinut puhua, mutta mitalisteista jokaisella oli 10 laukausta vähintään 5 ringin (30cm) sisällä. Pistoolipuolella oli uutena lajina liivintaskuase. Legendaarinen Walther PPK. Satavuotias kivääri m1891
Talo on nykyisin kuntalaisten monitoimikäytössä. Vuonna 2000 perustettu Kuhmoisten aseja varusmuseo on Suomen ainut tässä laajuudessa yksityisin varoin ylläpidetty asemuseo. Talo on sisältäpäin suurempi kuin miltä ulkoa näyttää ja näyttely pitää kiertää pari kertaa ympäri että kaiken esillä olevan hoksaa. Virallinen osuus käsiteltiin Kuhmolassa, joka on Kuhmoisten vanha suojeluskuntatalo. Kokoelman kerännyt museon omistaja Ari Lehtonen on kerännyt aseita 80luvulta ja teräaseita jo sitäkin aiemmin. Vaikka ensimmäisenä koronavuonna Gun Show ja toinen huutokauppa jouduttiin perumaan, myös kuluja oli vähemmän ja toiminta ei mennyt tappiolliseksi. Näyttelyssä on kattavasti esillä noin kolmisensataa sotilasja metsästysasetta, joista vanhimmat ovat 1700 -luvulta. Varastossa on tavaraa vähintään saman verran, eli museon näyttely ei ole pysyvä, vaan sitä vaihdetaan, uudistetaan ja laajennetaan aika ajoin. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Tampere A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY SAHS KEVÄTKOKOUS Suomen Asehistoriallinen Seura piti sääntömääräisen kevätkokouksen tänä vuonna Kuhmoisissa. Kevätkokousasioiden käsittelyn jälkeen tutustuttiin Kuhmoisten Aseja varusmuseoon. 2000 kirjaa. Huutokaupat tuottaa suurimman osan seuran tuloista, mistä on kiittäminen ahkeraa huutokauppaporukkaa. Kaiken kaikkiaan kokoelmaan kuuluu yli 3000 esinettä ja n. Lisäksi on asepukuja, teräaseita sekä sotavarusteita. Tutustu tarkemmin netissä www.asemuseo.com Pasi Kesäniemi Suomen Asehistoriallinen Seura ry puheenjohtaja "Museossa on mahdollisuus tutustua esineistöön, joka tuo varttuneemmalle väelle muistoja mieleen ja toisaalta kertoo nuoremmille, miten ja millä varusteilla isät ja isoisät ovat maatamme puolustaneet tai hankkineet särvintä metsästä pyydystäen." 24 • ASE-lehti. Seuran talous on kohentunut vuosi vuodelta ja tase on vahva. Erikoisuutena pieni kirjastohuone sotakirjallisuutta ja sota-ajan lehtiä sekä suuri määrä sota-ajan lentokoneiden pienoismalleja
ASE-lehti • 25
useita neulakivääreitä ja amerikkalaiset takaaladattavat Burnsideja Sharps-nallilukkokiväärit. Komitea karsi nopeasti pois muut vaihtoehdot jättäen jäljelle preussilaisen neulakiväärin m/1866, ruotsalaiset Hagströmja Gustafsson-neulakiväärit sekä amerikkalaiset Peabodyja Remington-kiväärit. Riderin keksintö pohjautui hänen joulukuussa 1863 patentoimaansa Split Breech -lukkoon ja siihen tehtyihin parannuksiin, jotka vuorostaan Rider oli patentoinut marraskuussa 1864. Patruunapesän kyljelle sijoitettu, sulkukappaleen käyttämä ulostyöntäjä työnsi hylsyä hieman ulos pesästä, minkä jälkeen ampuja poisti sen sormin aseesta ja työnsi uuden patruunan tilalle. Valitettavasti aseessa käytettiin itävaltalaiskomission itsensä valmistuttamia heikkolaatuisia patruunoita, joista yksi ensimmäisistä kokeilluista jätti laukeamatta aseessa ja keisari päätyi valitsemaan kotimaisen Werndl-kiväärin 1850-luvun puolivälin jälkeen sotilasaseiden kehitys otti suuria harppauksia eteenpäin tehden vain muutamaa vuotta aiemmin käyttöönotetuista aseista nopeasti vanhanaikaisia, minkä myös ruotsalaiset saivat ikäväkseen todeta. päivä 1865. Rolling Block), eli alaosastaan akseloitua taakseja alaspäin kääntyvää kaarevaa sulkukappaletta, jonka sisällä on patruunan sytyttävä nallipiikki. Patruunaksi valittiin kiväärikomitean kehittämä nimellisesti 4-linjainen (12,17 mm) kuparihylsyinen reunasytytyspatruuna m/1867, jonka laippakantaisen hylsyn nimellispituus oli 14 linjaa (42 mm), joskin käytännössä ruotsalaisen hylsyn pituus oli hieman yli 41 mm. Lyijyluodin todellinen halkaisija puolestaan oli 12,62 mm. REMINGTON M/1867 Remington-kiväärissä käytettiin yksinkertaista läppälukkoa (engl. Split Breech (vuosien 1863-64 patentit) erosi Rolling Blockista (vuoden 1865 patentti) siten, että edellisessä nallipiikki oli vanhojen revolverien tavoin osa iskuvasaraa, joka löi sulkukappaleen läpi. E. Rolling Block -sulun oli kehittänyt amerikkalainen Joseph Rider loppuvuodesta 1864 ja patentoinut keksinnön nimiinsä tammikuun 3. Kammiokivääri m/1864 jäi sekin lyhytaikaiseksi hätäratkaisuksi ja jo lokakuun 1866 alussa asetettiin norjalais-ruotsalainen kiväärikomitea valitsemaan tuolloin personaaliunionissa olleille kuningaskunnille uusi nykyaikaisempi takaaladattava jalkaväenkivääri, sekä siinä käytettävä patruuna. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN ASEHISTOR IAA Ruotsalaiset Remington-kiväärit varustettiin nahkahihnalla, jota ei kuitenkaan ollut tarkoitettu aseen kantamiseen, vaan sen tehtävänä oli suojata univormua kiväärin ollessa olalla. Patruunan tuli olla kaliiperiltaan 4 linjaa, jotta se mahdollistaisi erityisesti samankaliiperisten ruotsalaiskiväärien m/1860 ja m/1864 piippujen hyödyntämisen uusien aseiden valmistuksessa. 26 • ASE-lehti. Tämä yhdistettynä tanskalaisten vuonna 1864 Dybbølin taistelussa takaaladattavilla neulakivääreillä varustettuja saksalaisia joukkoja vastaan kärsimään tappioon sai ruotsalaiset ottamaan käyttöönsä August Hagströmin suunnitteleman nallilukkoisen takaaladattavan neljän linjan kammiokiväärin m/1864. Kuvan hihna on Stockholms Vapenfabrikin valmistama replika. Näistä komitea lopulta keväällä 1867 päätyi Remingtoniin sen yksinkertaisemman rakenteen ja halvemman hinnan vuoksi. Molemmat jälkimmäisistä olivat metallipatruunalle pesitettyjä kertalaukauskivääreitä. päivänä 1867. Komitean raportti luovutettiin kuninkaalle huhtikuun puolivälissä ja Remington-kivääri hyväksyttiin Ruotsin ja Norjan armeijoiden sotavarusteeksi toukokuun 5. Patruuna tunnettiin virallisesti nimellä ”Skarp patron till 1867 års gevär” ja sitä valmistivat sekä Mariebergin että Karlsborgin patruunatehtaat. Vuonna 1865 Remington hankki oikeudet Riderin kaikkien patenttien käyttöön ja kehitti tältä pohjalta niin täysimittaisen jalkaväkikiväärin kuin lyhyen ratsuväkikarabiininkin syksyyn 1866 mennessä. Kuudesta upseerista muodostunut komitea tutustui yli 30 erilaiseen vaihtoehtoon, joukossa mm. Vaikka rihlatulla piipulla varustettu Wredekivääri m/1860 olikin hyvä ase tarkka-ammuntaan, ei se muuten ollut erityisemmin kenttäkelpoinen. Remington & Sons -asetehdas New Yorkin Ilionissa oli jo sisällissodan aikana valmistanut 5000 kpl näihin aiempiin patentteihin perustunutta .46-kaliiperista karabiinia. Sulkukappaleen taakse on vuorostaan akseloitu raskas iskuvasara. Tällöin uutta kivääriä esiteltiin ensimmäisenä Itävallan keisarilliselle taisteluvälinekomissiolle ja itse keisarikin kutsuttiin kokeilemaan asetta. Aseen lataamiseksi iskuvasara vedettiin ensin taakse, minkä jälkeen sulkukappale voitiin avata sen yläosaan muotoillusta varresta vetämällä. Ahdas heksagonaalirihlattu piippu likaantui nopeasti, eikä asetta voitu muutaman laukauksen jälkeen enää ladata ennen piipun puhdistusta. 8 MM REMINGTONKIVÄÄRI M/1867-89 Väliaikaisratkaisuja ruotsalaiseen tapaan Vuonna 1860 Ruotsi oli vielä valinnut käyttöönsä Fabian Wreden suunnitteleman suustaladattavan neljän linjan (12,17 mm) nallilukkokiväärin. Komitea tutki myös Yhdysvaltain sisällissodassa tehokkaiksi osoittautuneita reunasytytyspatruunaa ampuvia Henryja Spencer-putkimakasiinikivääreitä, mutta hylkäsi ne lopulta aseiden monimutkaisen rakenteen ja kalleuden vuoksi
Ahdas heksagonaalirihlattu piippu likaantui nopeasti, eikä asetta voitu muutaman laukauksen jälkeen enää ladata ennen piipun puhdistusta. E. Split Breech (vuosien 1863-64 patentit) erosi Rolling Blockista (vuoden 1865 patentti) siten, että edellisessä nallipiikki oli vanhojen revolverien tavoin osa iskuvasaraa, joka löi sulkukappaleen läpi. ASE-lehti • 27. Riderin keksintö pohjautui hänen joulukuussa 1863 patentoimaansa Split Breech -lukkoon ja siihen tehtyihin parannuksiin, jotka vuorostaan Rider oli patentoinut marraskuussa 1864. päivänä 1867. Patruunan tuli olla kaliiperiltaan 4 linjaa, jotta se mahdollistaisi erityisesti samankaliiperisten ruotsalaiskiväärien m/1860 ja m/1864 piippujen hyödyntämisen uusien aseiden valmistuksessa. päivä 1865. Komitea tutki myös Yhdysvaltain sisällissodassa tehokkaiksi osoittautuneita reunasytytyspatruunaa ampuvia Henryja Spencer-putkimakasiinikivääreitä, mutta hylkäsi ne lopulta aseiden monimutkaisen rakenteen ja kalleuden vuoksi. Lyijyluodin todellinen halkaisija puolestaan oli 12,62 mm. Patruuna tunnettiin virallisesti nimellä ”Skarp patron till 1867 års gevär” ja sitä valmistivat sekä Mariebergin että Karlsborgin patruunatehtaat. Tämä yhdistettynä tanskalaisten vuonna 1864 Dybbølin taistelussa takaaladattavilla neulakivääreillä varustettuja saksalaisia joukkoja vastaan kärsimään tappioon sai ruotsalaiset ottamaan käyttöönsä August Hagströmin suunnitteleman nallilukkoisen takaaladattavan neljän linjan kammiokiväärin m/1864. Rolling Block -sulun oli kehittänyt amerikkalainen Joseph Rider loppuvuodesta 1864 ja patentoinut keksinnön nimiinsä tammikuun 3. Patruunaksi valittiin kiväärikomitean kehittämä nimellisesti 4-linjainen (12,17 mm) kuparihylsyinen reunasytytyspatruuna m/1867, jonka laippakantaisen hylsyn nimellispituus oli 14 linjaa (42 mm), joskin käytännössä ruotsalaisen hylsyn pituus oli hieman yli 41 mm. REMINGTON M/1867 Remington-kiväärissä käytettiin yksinkertaista läppälukkoa (engl. Kuvan hihna on Stockholms Vapenfabrikin valmistama replika. useita neulakivääreitä ja amerikkalaiset takaaladattavat Burnsideja Sharps-nallilukkokiväärit. Komitean raportti luovutettiin kuninkaalle huhtikuun puolivälissä ja Remington-kivääri hyväksyttiin Ruotsin ja Norjan armeijoiden sotavarusteeksi toukokuun 5. Näistä komitea lopulta keväällä 1867 päätyi Remingtoniin sen yksinkertaisemman rakenteen ja halvemman hinnan vuoksi. Sulkukappaleen taakse on vuorostaan akseloitu raskas iskuvasara. 8 MM REMINGTONKIVÄÄRI M/1867-89 Väliaikaisratkaisuja ruotsalaiseen tapaan Vuonna 1860 Ruotsi oli vielä valinnut käyttöönsä Fabian Wreden suunnitteleman suustaladattavan neljän linjan (12,17 mm) nallilukkokiväärin. Vuonna 1865 Remington hankki oikeudet Riderin kaikkien patenttien käyttöön ja kehitti tältä pohjalta niin täysimittaisen jalkaväkikiväärin kuin lyhyen ratsuväkikarabiininkin syksyyn 1866 mennessä. Rolling Block), eli alaosastaan akseloitua taakseja alaspäin kääntyvää kaarevaa sulkukappaletta, jonka sisällä on patruunan sytyttävä nallipiikki. Aseen lataamiseksi iskuvasara vedettiin ensin taakse, minkä jälkeen sulkukappale voitiin avata sen yläosaan muotoillusta varresta vetämällä. Molemmat jälkimmäisistä olivat metallipatruunalle pesitettyjä kertalaukauskivääreitä. Patruunapesän kyljelle sijoitettu, sulkukappaleen käyttämä ulostyöntäjä työnsi hylsyä hieman ulos pesästä, minkä jälkeen ampuja poisti sen sormin aseesta ja työnsi uuden patruunan tilalle. Tällöin uutta kivääriä esiteltiin ensimmäisenä Itävallan keisarilliselle taisteluvälinekomissiolle ja itse keisarikin kutsuttiin kokeilemaan asetta. Kuudesta upseerista muodostunut komitea tutustui yli 30 erilaiseen vaihtoehtoon, joukossa mm. Remington & Sons -asetehdas New Yorkin Ilionissa oli jo sisällissodan aikana valmistanut 5000 kpl näihin aiempiin patentteihin perustunutta .46-kaliiperista karabiinia. Kammiokivääri m/1864 jäi sekin lyhytaikaiseksi hätäratkaisuksi ja jo lokakuun 1866 alussa asetettiin norjalais-ruotsalainen kiväärikomitea valitsemaan tuolloin personaaliunionissa olleille kuningaskunnille uusi nykyaikaisempi takaaladattava jalkaväenkivääri, sekä siinä käytettävä patruuna. Komitea karsi nopeasti pois muut vaihtoehdot jättäen jäljelle preussilaisen neulakiväärin m/1866, ruotsalaiset Hagströmja Gustafsson-neulakiväärit sekä amerikkalaiset Peabodyja Remington-kiväärit. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN ASEHISTOR IAA Ruotsalaiset Remington-kiväärit varustettiin nahkahihnalla, jota ei kuitenkaan ollut tarkoitettu aseen kantamiseen, vaan sen tehtävänä oli suojata univormua kiväärin ollessa olalla. Valitettavasti aseessa käytettiin itävaltalaiskomission itsensä valmistuttamia heikkolaatuisia patruunoita, joista yksi ensimmäisistä kokeilluista jätti laukeamatta aseessa ja keisari päätyi valitsemaan kotimaisen Werndl-kiväärin 1850-luvun puolivälin jälkeen sotilasaseiden kehitys otti suuria harppauksia eteenpäin tehden vain muutamaa vuotta aiemmin käyttöönotetuista aseista nopeasti vanhanaikaisia, minkä myös ruotsalaiset saivat ikäväkseen todeta. Vaikka rihlatulla piipulla varustettu Wredekivääri m/1860 olikin hyvä ase tarkka-ammuntaan, ei se muuten ollut erityisemmin kenttäkelpoinen
Nämä muunnosmallit tunnettiin nimellä m/1860-68 ja m/186468, näistä jälkimmäiset eli kammiokivääreistä muunnetut olivat 1250 mm pituisina reilut 100 mm muita Remington-kivääreitä lyhyempiä. 24-grammaiselle Minié-tyyppiselle luodille saatiin varsin pienellä 3,9 g mustaruutipanoksella ainoastaan 386 m/s lähtönopeus, mitä ei kivääristä m/1860 periytynyt hyvin loiva 1/1047 mm rihlannousu suinkaan auttanut. 28 • ASE-lehti. Asettimen matka-asteikko oli aluksi askelina, mutta vuodesta 1879 alkaen alettiin käyttää metriasteikkoa, myös aiempien askelmerkintöjen päälle lyötynä. jalkaväkirykmentin eli Svea Livgardetin aseistukseen. Akselit on merkitty kirjaimilla S (Slutsstyck) ja H (Han), eli ovat tässä aseessa väärinpäin. Kokonaan uusien aseiden lisäksi muunnettiin noin 30 000 suustaladattavaa kivääriä m/1860 sekä kammiokivääriä m/1864 Remington-lukkoisiksi. Kivääristä m/1867 poiketen muunnosmallissa m/1867-89 on vain kaksi siderengasta. Lisäksi valmistettiin pieni määrä 10,15 mm Jarmann-keskisytytyspatruunalle pesitettyjä lyhytkantamakiväärejä m/1884. Remingtonin sijaan. Jonkin verran kivääreitä koottiin Tukholman kivääripajalla, näiden tunnuksena toimi kirjain “S”. Huomaa myös, kuinka jokainen osa on varustettu aseen sarjanumerolla. Jalkaväenkiväärien lisäksi valmistettiin noin 7 000 Remington-karabiinia m/1870 ratsuväen käyttöön ja myöhemmin 1880-luvun puolivälissä 9 600 muunnosmallin kivääristä m/186468 lyhennettyä karabiinia m/1864-68-85 linnoitustykistölle. Aseen seuraava päämalli oli m/1867-68, jossa käytettiin Enfield-tähtäintä ja alempi hihnalenkki kiinnittyi nyt suoraan liipaisinkaareen. Myös tukin lavan muotoilu muuttui mallissa 1867-74 harjaltaan aiempaa korkeammaksi. Mallissa 1867-74 vuorostaan otettiin käyttöön rungon vasemmalle kyljelle, sulkukappaleen ja iskuvasaran akselitappien väliin asennettu lukkolevy, jollaista Ruotsalainen 8 mm jalkaväenkivääri m/1867-89 on sirolinjainen ase. Alkuperäinen m/1867 oli siis varustettu hesseniläistähtäimellä, mutta valtaosaan näistäkin vaihdettiin myöhemmin tähtäin m/68. Norjassa tilannetta pyrittiin korjaamaan Ruotsia pontevammin, ja kun Jacob S. E. Patruunapesän vasemmalla puolella näkyy kiväärissä m/1867-89 käytetty parannettu Rider-tyyppinen hylsyn ulostyöntäjä. amerikkalaisissa Remingtoneissa oli käytetty alusta pitäen. Ensimmäisenä Remington-kiväärin otti käyttöönsä Tanska huhtikuussa 1867, ja on hyvinkin mahdollista, että tämä vaikutti osaltaan myös norjalais-ruotsalaisen kiväärikomitean päätymiseen Remingtoniin samoihin aikoihin. Remingtonilta ostettiin vuonna 1867 ainoastaan 10 000 valmista kivääriä ja 20 000 lukkoaktiota, lisäksi Remingtonilta ostettiin laitteet patruunoiden valmistamiseksi Ruotsissa. Ruotsalaisten Remington-kiväärien perälevyn muoto periytyy maassa aiemmin käytetyistä suustaladattavista aseista ja on selvästi erilainen kuin Yhdysvalloissa valmistetuissa aseissa. Lisäksi mallissa 1867 alempi hihnalenkki kiinnittyi liipaisinkaaressa olevaan renkaaseen. Jarmann kehitti 1870-luvun puolivälissä Kongsbergin asetehtaalla pulttilukkoisen kertalaukauskiväärin, myös ruotsalaiset kiinnostuivat uudesta lupaavasta aseesta. Kivääriprojektissa käytettäväksi patruunaksi valittiin keskisytytteisellä pullonkaulahylsyllä varustettu 10,15x61R. Samaten puhdistuspuikon pään muotoilu muuttui osittain nelikulmaisesta täysin pyöreäksi. Kiväärin pituus oli 1355 mm piipun pituuden ollessa 915 mm ja aseen massan 4,2 kg. Muunnosmalleissa piipun rihlaus oli Whitworth-tyyppinen kuusikulmainen heksagonaali. Remington-kiväärin läppälukko avattuna. JARMANN-KYSYMYS Ruotsalaisille selvisi jo 1870-luvun alussa, että heidän käyttämänsä 12,17 mm patruunan ballistiset ominaisuudet, niin tarkkuus kuin kantamakin, olivat heikonpuoleiset. Remington & Sons myi ruotsalaisille aseen valmistusoikeudet, ja niiden valmistus aloitettiin varsin pian Carl Gustafs Stads Gevärsfaktorissa Eskilstunassa sekä Husqvarna Vapenfabriks AB:n tehtaalla Huskvarnassa. Tämän aseyksilön runko edustaa alkuperäistä ruotsalaista mallia, jossa sulkukappaleen ja iskuvasaran akselit on lukittu liikkumattomiksi lukkoruuvien avulla. Nelisärmäinen piikkipistin on tehty pistimestä m/1867 muuntamalla. Alempaan siderenkaaseen on sijoitettu hihnalenkin lisäksi ylipitkien ampumaetäisyyksien jyvä. Tukin lapaan kiinnitetty messinkiprikka kertoo, minkä joukkoosaston aseistukseen kivääri on kuulunut sekä joukko-osastokohtaisen numeron. Ruotsissa valmistetuissa Remingtoneissa oli tätä ennen käytetty lukitusruuveja estämään akseleiden kiertymistä auki. Huhtikuussa 1877 muodostettiinkin uusi norjalaisruotsalainen kiväärikomitea arvioimaan niin Jarmann-kivääriä kuin muitakin uusia kiväärimalleja. Valtion kivääritehtaalla Eskilstunassa valmistetut aseet tunnistaa rungossa olevasta kruunatusta “C”-kirjaimesta ja Huskvarnassa valmistetut “H”-kirjaimesta. Luodin tehokas kantamakin jäi 900 metriin, kun se englantilaisilla ja saksalaisilla kivääreillä oli samoihin aikoihin ollut 1350 m luokkaa. Remingtonin valmistamissa lukkoaktioissa oli tehtaan nimi, osoite sekä patenttitiedot yläruodon päälle rullattuna. Ruotsalainen ja norjalainen Remington-kivääri m/1867 olivat muuten samanlaiset, mutta komitea ei päässyt sopuun aseessa käytettävästä takatähtäimestä, niinpä norjalaisten kivääreissä oli alun alkaenkin Enfield-tyyppinen tangenttitähtäin, kun taas ruotsalaisessa mallissa 1867 käytettiin portaattomasti asetettavaa kääntyvähahloista nk. Tämä ase on kuulunut 1. Tähtäin osoittautui kuitenkin nopeasti vääräksi valinnaksi, ja jo vuonna 1868 myös ruotsalaiset siirtyivät Enfieldtähtäimen m/68 käyttöön. hesseniläistähtäintä. Kaikkiaan Ruotsissa valmistettiin vuoteen 1877 mennessä hieman yli 200 000 Remington-kivääriä tuotannon jakaantuessa lähes tasan Carl Gustafin ja Husqvarnan kesken
Lisäksi mallissa 1867 alempi hihnalenkki kiinnittyi liipaisinkaaressa olevaan renkaaseen. Nelisärmäinen piikkipistin on tehty pistimestä m/1867 muuntamalla. Kaikkiaan Ruotsissa valmistettiin vuoteen 1877 mennessä hieman yli 200 000 Remington-kivääriä tuotannon jakaantuessa lähes tasan Carl Gustafin ja Husqvarnan kesken. Remingtonin sijaan. Remingtonin valmistamissa lukkoaktioissa oli tehtaan nimi, osoite sekä patenttitiedot yläruodon päälle rullattuna. Tukin lapaan kiinnitetty messinkiprikka kertoo, minkä joukkoosaston aseistukseen kivääri on kuulunut sekä joukko-osastokohtaisen numeron. Huomaa myös, kuinka jokainen osa on varustettu aseen sarjanumerolla. Remington-kiväärin läppälukko avattuna. Alempaan siderenkaaseen on sijoitettu hihnalenkin lisäksi ylipitkien ampumaetäisyyksien jyvä. Patruunapesän vasemmalla puolella näkyy kiväärissä m/1867-89 käytetty parannettu Rider-tyyppinen hylsyn ulostyöntäjä. 24-grammaiselle Minié-tyyppiselle luodille saatiin varsin pienellä 3,9 g mustaruutipanoksella ainoastaan 386 m/s lähtönopeus, mitä ei kivääristä m/1860 periytynyt hyvin loiva 1/1047 mm rihlannousu suinkaan auttanut. hesseniläistähtäintä. Ruotsalaisten Remington-kiväärien perälevyn muoto periytyy maassa aiemmin käytetyistä suustaladattavista aseista ja on selvästi erilainen kuin Yhdysvalloissa valmistetuissa aseissa. Mallissa 1867-74 vuorostaan otettiin käyttöön rungon vasemmalle kyljelle, sulkukappaleen ja iskuvasaran akselitappien väliin asennettu lukkolevy, jollaista Ruotsalainen 8 mm jalkaväenkivääri m/1867-89 on sirolinjainen ase. Myös tukin lavan muotoilu muuttui mallissa 1867-74 harjaltaan aiempaa korkeammaksi. Valtion kivääritehtaalla Eskilstunassa valmistetut aseet tunnistaa rungossa olevasta kruunatusta “C”-kirjaimesta ja Huskvarnassa valmistetut “H”-kirjaimesta. Alkuperäinen m/1867 oli siis varustettu hesseniläistähtäimellä, mutta valtaosaan näistäkin vaihdettiin myöhemmin tähtäin m/68. Kiväärin pituus oli 1355 mm piipun pituuden ollessa 915 mm ja aseen massan 4,2 kg. Ruotsissa valmistetuissa Remingtoneissa oli tätä ennen käytetty lukitusruuveja estämään akseleiden kiertymistä auki. Ensimmäisenä Remington-kiväärin otti käyttöönsä Tanska huhtikuussa 1867, ja on hyvinkin mahdollista, että tämä vaikutti osaltaan myös norjalais-ruotsalaisen kiväärikomitean päätymiseen Remingtoniin samoihin aikoihin. JARMANN-KYSYMYS Ruotsalaisille selvisi jo 1870-luvun alussa, että heidän käyttämänsä 12,17 mm patruunan ballistiset ominaisuudet, niin tarkkuus kuin kantamakin, olivat heikonpuoleiset. Kokonaan uusien aseiden lisäksi muunnettiin noin 30 000 suustaladattavaa kivääriä m/1860 sekä kammiokivääriä m/1864 Remington-lukkoisiksi. Samaten puhdistuspuikon pään muotoilu muuttui osittain nelikulmaisesta täysin pyöreäksi. Asettimen matka-asteikko oli aluksi askelina, mutta vuodesta 1879 alkaen alettiin käyttää metriasteikkoa, myös aiempien askelmerkintöjen päälle lyötynä. Nämä muunnosmallit tunnettiin nimellä m/1860-68 ja m/186468, näistä jälkimmäiset eli kammiokivääreistä muunnetut olivat 1250 mm pituisina reilut 100 mm muita Remington-kivääreitä lyhyempiä. Kivääriprojektissa käytettäväksi patruunaksi valittiin keskisytytteisellä pullonkaulahylsyllä varustettu 10,15x61R. Tämän aseyksilön runko edustaa alkuperäistä ruotsalaista mallia, jossa sulkukappaleen ja iskuvasaran akselit on lukittu liikkumattomiksi lukkoruuvien avulla. Jonkin verran kivääreitä koottiin Tukholman kivääripajalla, näiden tunnuksena toimi kirjain “S”. Remington & Sons myi ruotsalaisille aseen valmistusoikeudet, ja niiden valmistus aloitettiin varsin pian Carl Gustafs Stads Gevärsfaktorissa Eskilstunassa sekä Husqvarna Vapenfabriks AB:n tehtaalla Huskvarnassa. Ruotsalainen ja norjalainen Remington-kivääri m/1867 olivat muuten samanlaiset, mutta komitea ei päässyt sopuun aseessa käytettävästä takatähtäimestä, niinpä norjalaisten kivääreissä oli alun alkaenkin Enfield-tyyppinen tangenttitähtäin, kun taas ruotsalaisessa mallissa 1867 käytettiin portaattomasti asetettavaa kääntyvähahloista nk. Muunnosmalleissa piipun rihlaus oli Whitworth-tyyppinen kuusikulmainen heksagonaali. Norjassa tilannetta pyrittiin korjaamaan Ruotsia pontevammin, ja kun Jacob S. Akselit on merkitty kirjaimilla S (Slutsstyck) ja H (Han), eli ovat tässä aseessa väärinpäin. ASE-lehti • 29. Lisäksi valmistettiin pieni määrä 10,15 mm Jarmann-keskisytytyspatruunalle pesitettyjä lyhytkantamakiväärejä m/1884. Jarmann kehitti 1870-luvun puolivälissä Kongsbergin asetehtaalla pulttilukkoisen kertalaukauskiväärin, myös ruotsalaiset kiinnostuivat uudesta lupaavasta aseesta. Tähtäin osoittautui kuitenkin nopeasti vääräksi valinnaksi, ja jo vuonna 1868 myös ruotsalaiset siirtyivät Enfieldtähtäimen m/68 käyttöön. Aseen seuraava päämalli oli m/1867-68, jossa käytettiin Enfield-tähtäintä ja alempi hihnalenkki kiinnittyi nyt suoraan liipaisinkaareen. Remingtonilta ostettiin vuonna 1867 ainoastaan 10 000 valmista kivääriä ja 20 000 lukkoaktiota, lisäksi Remingtonilta ostettiin laitteet patruunoiden valmistamiseksi Ruotsissa. Huhtikuussa 1877 muodostettiinkin uusi norjalaisruotsalainen kiväärikomitea arvioimaan niin Jarmann-kivääriä kuin muitakin uusia kiväärimalleja. jalkaväkirykmentin eli Svea Livgardetin aseistukseen. amerikkalaisissa Remingtoneissa oli käytetty alusta pitäen. Kivääristä m/1867 poiketen muunnosmallissa m/1867-89 on vain kaksi siderengasta. Luodin tehokas kantamakin jäi 900 metriin, kun se englantilaisilla ja saksalaisilla kivääreillä oli samoihin aikoihin ollut 1350 m luokkaa. E. Tämä ase on kuulunut 1. Jalkaväenkiväärien lisäksi valmistettiin noin 7 000 Remington-karabiinia m/1870 ratsuväen käyttöön ja myöhemmin 1880-luvun puolivälissä 9 600 muunnosmallin kivääristä m/186468 lyhennettyä karabiinia m/1864-68-85 linnoitustykistölle
Mainittakoon, että koemalleissa kokeiltiin kolmirihlaista 842 mm pituista piippua nousultaan 1/288 mm. Lokakuussa 1880 perustettu jälleen kokonaan uusi kiväärikomitea tutki tarkoin niin putkimakasiini-Jarmannia kuin muitakin aikakauden makasiinikivääreitä ja lopulta maaliskuussa 1882 kuningas Oscar II hyväksyi Jarmann-kiväärin palveluskäyttöön, mutta ainoastaan Norjan asevoimissa. Ruotsissa esiintyi tuolloin päättämättömyyttä ja jopa selkeää epäilystä makasiinikivääreitä kohtaan, mitä jatkui aina 1880-luvun lopulle saakka. Parlamentti myönsi hankkeelle rahoituksen ja nimikkeellä 8 mm kivääri m/1867-89 tunnettujen aseiden muuntaminen aloitettiinkin, mutta suuremmissa määrin vasta vuodesta 1891 alkaen. Niinpä ruotsalaiset joutuivat lopulta väliaikaisratkaisuun modernia pienikaliiperista makasiinikivääriään odotellessa, ja tammikuussa 1889 Ruotsin valtiopäiville esitettiin 100 000 kiväärin m/1867 muuntamista edellisenä vuonna kehitetylle tanskalaiselle 8x58R -patruunalle niin nopeasti kuin mahdollista. Kehys ylös nostettuna käytössä oli ampumamatkat 700 1600 m, kun käytettiin asettimen keskellä olevaa hahloa. Krag aseeseen tällaisen suunnittelikin. Tukissa ei myöskään vielä tuolloin käytetty sormiuria. Etutähtäin on kiinnitetty ylemmän siderenkaan päälle integroituun jyväjalkaan. Niin jyvän kuin siderenkaankin paikoillaan pysyminen on varmistettu ruuvikiinnityksellä. Koekiväärissä käytettiin uudenmallista porrastettua kehystähtäintä (ramtrappsikt), joka kuitenkin selkeästi erosi muotoilultaan ja matkaasteikoltaan tuotantomallissa käytetystä. Vasemmalta: ruotsalainen 12,17 mm kova patruuna m/67, ruotsalainen 12,17 mm paukkupatruuna, ruotsalainen 8 mm kova patruuna m/89 ja ruotsalainen 8 mm paukkupatruuna m/93. 8 mm kova on itävaltalaisen Keller & Co:n lataama (kantaleima ”18 / III / 93 / K&C).. Koemalli tyyppi I erosi lopullisesta tuotantomallista siten, että tukissa käytettiin vielä kolmea siderengasta, lisäksi etutähtäimen jalka oli kiinnitetty suoraan piippuun. Patruunapesän päälle on merkitty Carl Gustafs Stads -kivääritehtaan logo ja vastaanottotarkastajien nimikirjaimet (OG on kapteeni Olof Gibson ja GM tarkastaja-aseseppä Gustaf Miller). Norjalaiset puolestaan ottivat parannetun Jarmann-kiväärin m/1884 käyttöönsä huhtikuussa 1884. Rungon pinnassa näkyy Remingtoneille tyypillinen kirjokarkaisu, sulkukappale ja iskuvasara on jätetty teräksenväriseksi. Käytettäessä asettimen oikeassa reunassa olevaa hahloa ja alempaan siderenkaaseen sijoitettua jyvää voitiin ampua etäisyyksille 1700 2400 m. Tätä seurasi toinen koemalliversio (tyyppi II), joka oli muuten varsin yhtenevä ykköstyypin kanssa, mutta kehystähtäin oli jo lähes samanlainen kuin lopulta käyttöön hyväksytty malli, lisäksi tässä koemallissa kokeiltiin majuri Herrlinin ehdottamaa entistä pontevampaa ulostyöntäjää, joka kääntyi peräti 240 astetta. Aseet lähetettiin muutamaan joukko-osastoon koekäyttöön valtaosan mennessä upseerikouluun. Sulkukappaleen päällä näkyvä nallipiikin vipuvarsi painuu sulkukappaleen pinnan tasalle (kuvassa) piikin ollessa takaasennossa. Lopulta Jarmann-kiväärit fm/1883 yritettiin vuonna 1892 myydä Norjaan, mutta norjalaiset olivat jo suunnittelemassa pienikaliiperisen makasiinikiväärin käyttöönottoa, niinpä aseet päätyivät ruotsalaisille ampumaharrastajille ja metsästäjille. Vuonna 1887 vuorostaan oli kyseisessä jalkaväkioppilaitoksessa tehty kokeiluja parillakin erilaisella 8 mm piipulla, joista sveitsiläisen SIG Neuhausenin 8x53R Rubinpatruunalle m/1885 pesitetty piippu lopulta todettiin paremmaksi. Tosin jo vuonna 1882 oli tykistöministeriölle ehdotettu Remington-kiväärin pesittämistä 9 mm patruunalle, ja ilmeisesti pari tällaista koeasetta oli jopa valmistettu, sillä vuodelta 1883 löytyy tieto sellaisten testaamisesta Roserbergin Infenteriskjutskolanissa. Ruotsi kuitenkin halusi jatkaa testaamista, ja niinpä jo kesäkuussa 1881 oli Carl Gustafs Stads -kivääritehtaalta tilattu 500 Jarmannmakasiinikivääriä, jotka valmistuivat vuoteen 1883 mennessä ja saivat nimikkeen fm/1883 (försöksmodell, koemalli). Hieman hämäävästi nimikkeellä fm/1889 tunnettua kivääriä valmistettiin pieni sarja joukko-osastotestejä varten. Soutaessa ja huovatessa aika oli kuitenkin auttamattomasti ajanut mustaruutipatruunaa ampuvien kertalaukausaseiden ohi. Jarmann osoittautui arvioiduista kiväärimalleista lupaavimmaksi ja kertalaukeavan Jarmann-kiväärin tuotanto aloitettiin Ruotsissa Carl Gustafs Stads Gevärsfaktorissa, jossa valmistui 200 asetta vuoteen 1879 mennessä. Aseet osallistuivat samana vuonna joukkoosastokokeisiin niin Norjassa kuin Ruotsissakin. Pistin m/1867-89 on varustettu piikkipistimille ainutlaatuisella painonappilukituksella. Porraskehystähtäimessä m/89 oli kehys alas laskettuna käytössä asetukset 300 600 m ampumaetäisyyksille. Valmistunutta 1500 asetta testattiinkin ahkerasti tulevina vuosina, mutta Jarmann-kivääriä ei kuitenkaan koskaan otettu virallisesti käyttöön Ruotsissa, vaikka myös 10,15 mm patruunaa valmistettiin maassa merkittäviä määriä. Kumpaakaan koemalleista ei lopulta sellaisenaan hyväksytty tuotantoon, vaan m/186789 sai lopullisen muotonsa ilmeisesti vasta vuoteen 1890 mennessä. 10,15 mm patruuna hyväksyttiin virallisesti käyttöönotettavaksi tammikuussa 1880 molemmissa maissa. 8 mm piippu on muuten poikkileikkaukseltaan pyöreä, mutta patruunapesän kohdalla on 42 mm pituinen kahdeksankulmainen vahvistettu osuus. Samoihin aikoihin komitea ehdotti kiväärin muuttamista putkimakasiinilla varustetuksi, ja norjalainen kapteeni O.H.J. Jo vuoden 1888 aikana oli esitelty 8 mm kiväärin ensimmäinen kenttäkoemalli. Aseita muunnettiin vuoden loppuun 1896 saakka, eli vielä pitkään senkin jälkeen, kun 6,5 mm karabiini m/94 oli jo tullut palveluskäyttöön. KIVÄÄRI M/1867-89 1880-luku oli Ruotsissa kulunut Jarmann-kivääriä testaillessa ja maailmalla tapahtunutta asetekniikan kehitystä seuratessa. Pienikaliiperisella piipulla oli menestyksekkäästi ammuttu kiväärillä aina 2000 m ja karabiinillakin 1500 m etäisyyksille saakka. Vuonna 1883 päätettiin valmistaa vielä tuhat asetta lisää joukko-osastokokeisiin. Aseen mekanismi kuitenkin oli jo samanlainen kuin tulevassa tuotantomallissa. Puhdistuspuikko on sijoitettu etutukin alle
Tosin jo vuonna 1882 oli tykistöministeriölle ehdotettu Remington-kiväärin pesittämistä 9 mm patruunalle, ja ilmeisesti pari tällaista koeasetta oli jopa valmistettu, sillä vuodelta 1883 löytyy tieto sellaisten testaamisesta Roserbergin Infenteriskjutskolanissa. Aseita muunnettiin vuoden loppuun 1896 saakka, eli vielä pitkään senkin jälkeen, kun 6,5 mm karabiini m/94 oli jo tullut palveluskäyttöön. 8 mm kova on itävaltalaisen Keller & Co:n lataama (kantaleima ”18 / III / 93 / K&C). Ruotsissa esiintyi tuolloin päättämättömyyttä ja jopa selkeää epäilystä makasiinikivääreitä kohtaan, mitä jatkui aina 1880-luvun lopulle saakka. Puhdistuspuikko on sijoitettu etutukin alle. 10,15 mm patruuna hyväksyttiin virallisesti käyttöönotettavaksi tammikuussa 1880 molemmissa maissa. ASE-lehti • 31. Tukissa ei myöskään vielä tuolloin käytetty sormiuria. Aseen mekanismi kuitenkin oli jo samanlainen kuin tulevassa tuotantomallissa. Vuonna 1887 vuorostaan oli kyseisessä jalkaväkioppilaitoksessa tehty kokeiluja parillakin erilaisella 8 mm piipulla, joista sveitsiläisen SIG Neuhausenin 8x53R Rubinpatruunalle m/1885 pesitetty piippu lopulta todettiin paremmaksi. Koekiväärissä käytettiin uudenmallista porrastettua kehystähtäintä (ramtrappsikt), joka kuitenkin selkeästi erosi muotoilultaan ja matkaasteikoltaan tuotantomallissa käytetystä. Patruunapesän päälle on merkitty Carl Gustafs Stads -kivääritehtaan logo ja vastaanottotarkastajien nimikirjaimet (OG on kapteeni Olof Gibson ja GM tarkastaja-aseseppä Gustaf Miller). Koemalli tyyppi I erosi lopullisesta tuotantomallista siten, että tukissa käytettiin vielä kolmea siderengasta, lisäksi etutähtäimen jalka oli kiinnitetty suoraan piippuun. Etutähtäin on kiinnitetty ylemmän siderenkaan päälle integroituun jyväjalkaan. Sulkukappaleen päällä näkyvä nallipiikin vipuvarsi painuu sulkukappaleen pinnan tasalle (kuvassa) piikin ollessa takaasennossa. Pistin m/1867-89 on varustettu piikkipistimille ainutlaatuisella painonappilukituksella. Mainittakoon, että koemalleissa kokeiltiin kolmirihlaista 842 mm pituista piippua nousultaan 1/288 mm. 8 mm piippu on muuten poikkileikkaukseltaan pyöreä, mutta patruunapesän kohdalla on 42 mm pituinen kahdeksankulmainen vahvistettu osuus. Lokakuussa 1880 perustettu jälleen kokonaan uusi kiväärikomitea tutki tarkoin niin putkimakasiini-Jarmannia kuin muitakin aikakauden makasiinikivääreitä ja lopulta maaliskuussa 1882 kuningas Oscar II hyväksyi Jarmann-kiväärin palveluskäyttöön, mutta ainoastaan Norjan asevoimissa. Kehys ylös nostettuna käytössä oli ampumamatkat 700 1600 m, kun käytettiin asettimen keskellä olevaa hahloa. Krag aseeseen tällaisen suunnittelikin. Porraskehystähtäimessä m/89 oli kehys alas laskettuna käytössä asetukset 300 600 m ampumaetäisyyksille. Niin jyvän kuin siderenkaankin paikoillaan pysyminen on varmistettu ruuvikiinnityksellä. Parlamentti myönsi hankkeelle rahoituksen ja nimikkeellä 8 mm kivääri m/1867-89 tunnettujen aseiden muuntaminen aloitettiinkin, mutta suuremmissa määrin vasta vuodesta 1891 alkaen. Norjalaiset puolestaan ottivat parannetun Jarmann-kiväärin m/1884 käyttöönsä huhtikuussa 1884. Jarmann osoittautui arvioiduista kiväärimalleista lupaavimmaksi ja kertalaukeavan Jarmann-kiväärin tuotanto aloitettiin Ruotsissa Carl Gustafs Stads Gevärsfaktorissa, jossa valmistui 200 asetta vuoteen 1879 mennessä. Tätä seurasi toinen koemalliversio (tyyppi II), joka oli muuten varsin yhtenevä ykköstyypin kanssa, mutta kehystähtäin oli jo lähes samanlainen kuin lopulta käyttöön hyväksytty malli, lisäksi tässä koemallissa kokeiltiin majuri Herrlinin ehdottamaa entistä pontevampaa ulostyöntäjää, joka kääntyi peräti 240 astetta. Niinpä ruotsalaiset joutuivat lopulta väliaikaisratkaisuun modernia pienikaliiperista makasiinikivääriään odotellessa, ja tammikuussa 1889 Ruotsin valtiopäiville esitettiin 100 000 kiväärin m/1867 muuntamista edellisenä vuonna kehitetylle tanskalaiselle 8x58R -patruunalle niin nopeasti kuin mahdollista. Hieman hämäävästi nimikkeellä fm/1889 tunnettua kivääriä valmistettiin pieni sarja joukko-osastotestejä varten. Soutaessa ja huovatessa aika oli kuitenkin auttamattomasti ajanut mustaruutipatruunaa ampuvien kertalaukausaseiden ohi. Pienikaliiperisella piipulla oli menestyksekkäästi ammuttu kiväärillä aina 2000 m ja karabiinillakin 1500 m etäisyyksille saakka. Jo vuoden 1888 aikana oli esitelty 8 mm kiväärin ensimmäinen kenttäkoemalli. Ruotsi kuitenkin halusi jatkaa testaamista, ja niinpä jo kesäkuussa 1881 oli Carl Gustafs Stads -kivääritehtaalta tilattu 500 Jarmannmakasiinikivääriä, jotka valmistuivat vuoteen 1883 mennessä ja saivat nimikkeen fm/1883 (försöksmodell, koemalli). Käytettäessä asettimen oikeassa reunassa olevaa hahloa ja alempaan siderenkaaseen sijoitettua jyvää voitiin ampua etäisyyksille 1700 2400 m. Aseet lähetettiin muutamaan joukko-osastoon koekäyttöön valtaosan mennessä upseerikouluun. Vasemmalta: ruotsalainen 12,17 mm kova patruuna m/67, ruotsalainen 12,17 mm paukkupatruuna, ruotsalainen 8 mm kova patruuna m/89 ja ruotsalainen 8 mm paukkupatruuna m/93. Samoihin aikoihin komitea ehdotti kiväärin muuttamista putkimakasiinilla varustetuksi, ja norjalainen kapteeni O.H.J. KIVÄÄRI M/1867-89 1880-luku oli Ruotsissa kulunut Jarmann-kivääriä testaillessa ja maailmalla tapahtunutta asetekniikan kehitystä seuratessa. Valmistunutta 1500 asetta testattiinkin ahkerasti tulevina vuosina, mutta Jarmann-kivääriä ei kuitenkaan koskaan otettu virallisesti käyttöön Ruotsissa, vaikka myös 10,15 mm patruunaa valmistettiin maassa merkittäviä määriä. Rungon pinnassa näkyy Remingtoneille tyypillinen kirjokarkaisu, sulkukappale ja iskuvasara on jätetty teräksenväriseksi. Lopulta Jarmann-kiväärit fm/1883 yritettiin vuonna 1892 myydä Norjaan, mutta norjalaiset olivat jo suunnittelemassa pienikaliiperisen makasiinikiväärin käyttöönottoa, niinpä aseet päätyivät ruotsalaisille ampumaharrastajille ja metsästäjille. Vuonna 1883 päätettiin valmistaa vielä tuhat asetta lisää joukko-osastokokeisiin. Kumpaakaan koemalleista ei lopulta sellaisenaan hyväksytty tuotantoon, vaan m/186789 sai lopullisen muotonsa ilmeisesti vasta vuoteen 1890 mennessä. Aseet osallistuivat samana vuonna joukkoosastokokeisiin niin Norjassa kuin Ruotsissakin
Vaikka periaatteessa kyse oli olemassa olevien Remington-kiväärien kaliiperimuunnoksesta, käytännössä aseet rakennettiin lähes kokonaan uudelleen toki mahdollisimman pitkälle kanta-aseen osat hyödyntäen. jalkaväkirykmentin upseereita ja sotilaita Tukholman Norra djurgårdenissa vuonna 1900. Aiemmin nallipiikki oli iskenyt hylsyn kantaan takaapäin katsottaessa kello kuuteen, nyt keskellä hylsynkantaa sijaitsevaan berdannalliin. Vuonna 1893 otettiin käyttöön myös puuluotinen paukkupatruuna ”8 mm lös patron m/93”. Kehys voidaan kääntää 180 astetta taaksepäin, jolloin saadaan käyttöön ”lähitaisteluhahlo”. Vuoteen 1903 mennessä 6,5 mm Mauser-kivääri m/96 oli korvannut 8 mm Remingtonit lähes kokonaan, ja viimeisetkin kiväärit m/1867-89 siirtyivät nopealla aikataululla varastoihin odottamaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtunutta hylkäämistä. syyn vuoksi. Uuden piipun myötä kiväärin pituus lyheni 1240 mm mittaan massan pudotessa 4,0 kg:aan. jalkaväkirykmentin upseereita ja Svea Livgardetin eli 1. Piipun suun alapuolelle on juotettu uudella kiinnityshylsyllä varustetun pistimen lukituskappale. Patruunat tilattiin aluksi itävaltalaiselta Keller & Co:lta, sittemmin valmistus aloitettiin Ruotsissa Mariebergin ja Karlsborgin patruunatehtailla. Tästä syystä patruuna alettiin vuodesta 1892 ladata savuttomalla apyriittiruudilla, jolla luodin lähtönopeus saatiin nousemaan 630 metriin sekunnissa. 8 mm sulkukappale erosi 12,17 mm vastaavasta myös siinä, että avauskahvaa oli huomattavasti pidennetty, levennetty ja muotoiltu muutenkin ergonomisemmaksi. Hylsyn huomattavasti aiempaa pidemmälle työntävä Riderin ulostyöntäjä lisäsi aseen tulinopeuden viidestä laukauksesta 6-7 laukaukseen minuutissa. Joseph Riderin vuoden 1873 patenttiin perustunut uusi varmatoimisempi kääntyvä ulostyöntäjän kynsi oli yhä sijoitettu patruunapesän vasemmalle puolen, mutta aiempaa alemmas. Myös teräksenväriseksi jätetty puhdistuspuikko oli uusi, 8 mm piipulle suunniteltu. Viimeiseksi Remington-kiväärin versioksi Ruotsissa jäi vuonna 1913 käyttöön otettu Krevadkarbin m/1913, Pistin kiinnitettynä kiväärillä m/1867-89 on riittävästi pituutta. Samoin lämpökäsittelyllä oli vahvistettu myös muut rungon keskeiset osat, kuten sulkukappaleen ja iskuvasaran akselitapit, iskuvasara sekä ilmeisesti koko lukkorunkokin. Aseen varusteisiin kuului pistimen lisäksi lyhyt nahkainen hihna, jota ei niinkään käytetty aseen kantamiseen, vaan hihnan tarkoituksena oli suojata asepukua, kun kivääriä pidettiin olalla. Kiväärin m/1867-89 pistimet (102 000 kpl) valmistettiin Carl Gustafs Stads kivääritehtaalla näistä muuntamalla juottamalla alkuperäisen kiinnityshylsyn tilalle halkaisijaltaan pienempi hylsy, joka aiemmasta mallista poiketen oli varustettu painonappilukituksella. Aseisiin asennettiin myös uusi koivusta valmistettu, joko vaalean pähkinäpuun väriseksi tai keltaiseksi petsattu etutukki, jonka sivuille oli jyrsitty lyhyehköt sormiurat. Suppilon avulla ammuttiin ilmaan tykistötulta simuloiva paukkupanos. Kuva: Armémuseum, Tukholma Kuva: Armémuseum, Tukholma Kiväärin m/1867-89 mekanismi suljettuna ja avattuna. Sittemmin nimike vaihtui muotoon ”8 mm skarp patron m/89”. Ylipitkien etäisyyksien tähtäimen lehtijyvä on sijoitettu alemman siderenkaan oikealle kyljelle. 8 mm Remington-kivääristä oli olemassa myös 1115 mm pituinen koululaiskivääriversio m/1867-89-93, josta puuttui pistimen kiinnitysmahdollisuus. Aluksi nimellä ”Skarp patron till 1867-89 års gevär” tunnetun 8 mm patruunan luodin todellinen läpimitta oli 8,17 mm massan ollessa 15,5 grammaa. Patruunat kannettiin kahdessa vyölle kiinnitettävässä laatikkomallisessa nahkaisessa patruunataskussa. Kaikilla sotilailla yhä 8 mm kiväärit m/1867-89. Kehystähtäimen m/89 ollessa ala-asennossa oli käytössä ampumaetäisyydet 300-600 m, jotka oli merkitty tähtäinjalan vasemmalle kyljelle. Remington-kivääreiden puhdistusvälineisiin sisältyi puhdistuspuikon messinkinen jatke puhdistusrätin kiinnittämiseksi, puikkoon kiinnitettävä öljyharja sekä pieni öljypullo m/1864. Reunasytytyspatruunasta keskisytytyspatruunaan siirtyminen pakotti vaihtamaan myös sulkukappaleen uudelleen suunniteltuun malliin. 32 • ASE-lehti. Uudessa sulkukappaleessa oli lisäksi huomioitu patruunan kohonnut painetaso, sillä se oli valmistettu hyvälaatuisesta teräksestä ja lämpökäsitelty. Myös tähtäimet oli vaihdettu uusiin. Patruuna oli alun perin ladattu mustaruudilla, jolloin luodin lähtönopeus jäi vaatimattomaksi ollen 535 m/s. Luonnollisesti 8 mm piipun myötä aseisiin vaihdettiin myös uudet sirommat siderenkaat, joiden määrä oli samalla vähennetty kolmesta kahteen. Järjestelmä toimi samalla eräänlaisena ladatun patruunapesän indikaattorina nallipiikin vivun näkyessä sulkukappaleen yläpinnalla. Tällöin tähtääminen tapahtuu asettimeen integroidun hahlon avulla. Tähtääminen tapahtui kehyksen etureunaan sijoitetun hahlolevyn avulla, ja itse asiassa levyssä on hahlot sen molemmin puolin. Konversiosarjanumero, joka kertoi muunnosvuoden ja kuinka mones muunnettu ase kyseisenä vuonna oli, merkittiin patruunapesän kahdeksankulmaisen vahvikkeen oikealle sivulle. Kivääri oli tarkoitettu oppikouluihin ja yliopistoihin sotilaallisen ampumakoulutuksen antamiseksi. Samalla nallipiikin rakennetta muutettiin, sillä aiemmassa konstruktiossa piikki oli saattanut juuttua etuasentoonsa ruostumisen tms. Aseen varsinainen 12,17 mm kivääristä periytynyt sarjanumero pysyi ennallaan, ja löytyy aseen kaikista pääosista. Esimerkiksi 9036/96 kertoi kyseessä olleen 9036:s vuonna 1896 muunnettu ase. Rungosta oli poistettu vaakasuoraan liikkunut reunasytytyshylsyn ulostyöntäjä ja sen ruuvin reikä oli tukittu. Kyseinen hahlo on nimittäin tarkoitettu sadan metrin ampumaetäisyyttä varten. Kiväärin m/1867 koivuinen takatukki perälevyineen säilytettiin, ja sen takia niitä löytyy sekä matalalla että korkealla tukin harjalla. Asettimen oikeassa reunassa on lisäksi toinen hahlo ylipitkille etäisyyksille ampumista varten, ja kehyksen kääntöpuolelle tehdyt luvut 17-24 viittaavatkin etäisyyksiin 1700-2400 m. 12,17 mm kivääreissä m/1867 oli tyypillisesti käytetty nelisärmäisellä 500 mm pituisella terällä varustettua piikkipistintä m/1868, joka asetettiin piipun suuhun hylsymäisen kiinnitysosansa avulla. Uudessa mallissa nallipiikin päällä oli lyhyt vipuvarsi, joka sulkukappaletta avattaessa kampesi piikin taaksepäin sulkukappaleen sisälle, jossa se myös pysyi iskuvasaran iskuun saakka estäen näin patruunan laukeamisen lukkoa suljettaessa. Uusittu ulostyönnin on väritetty kuvissa siniseksi, nallipiikki keltaiseksi ja nallipiikin vipuvarsi punaiseksi. sotilaita Tukholman Norra djurgårdenissa vuonna 1900. Svea Livgardetin eli 1. jossa piippu oli korvattu lyhyellä mutta halkaisijaltaan suurella laukaisusuppilolla. Uusi piippu oli patruunapesän kohdalta ulkopinnaltaan kahdeksankulmainen aiemman pyöreän sijasta ja sinistetty mallissa 1867 käytetyn bruneerauksen sijaan. Varsinainen etutähtäin puolestaan on vmuotoista ylöspäin kapenevaa mallia edustava lehtijyvä, joka on ruuvilla kiinnitetty etusiderenkaan päälle. Ylösnostetussa kehyksessä vuorostaan on etäisyydet 700-1600 m, jotka on merkitty asettimen yläpintaan luvuilla 7-16. Kaikilla sotilailla yhä 8 mm kiväärit m/1867-89. Aseisiin vaihdettiin 8 mm keskisytytyspatruunalle pesitetty 840 mm pituisena selvästi aiempaa lyhyempi kuusirihlainen piippu rihlannousultaan jo koemalleissa käytetty 1/288 mm
Ylösnostetussa kehyksessä vuorostaan on etäisyydet 700-1600 m, jotka on merkitty asettimen yläpintaan luvuilla 7-16. Kyseinen hahlo on nimittäin tarkoitettu sadan metrin ampumaetäisyyttä varten. Uudessa mallissa nallipiikin päällä oli lyhyt vipuvarsi, joka sulkukappaletta avattaessa kampesi piikin taaksepäin sulkukappaleen sisälle, jossa se myös pysyi iskuvasaran iskuun saakka estäen näin patruunan laukeamisen lukkoa suljettaessa. Uudessa sulkukappaleessa oli lisäksi huomioitu patruunan kohonnut painetaso, sillä se oli valmistettu hyvälaatuisesta teräksestä ja lämpökäsitelty. Esimerkiksi 9036/96 kertoi kyseessä olleen 9036:s vuonna 1896 muunnettu ase. Myös tähtäimet oli vaihdettu uusiin. Vuoteen 1903 mennessä 6,5 mm Mauser-kivääri m/96 oli korvannut 8 mm Remingtonit lähes kokonaan, ja viimeisetkin kiväärit m/1867-89 siirtyivät nopealla aikataululla varastoihin odottamaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtunutta hylkäämistä.. syyn vuoksi. Kiväärin m/1867-89 pistimet (102 000 kpl) valmistettiin Carl Gustafs Stads kivääritehtaalla näistä muuntamalla juottamalla alkuperäisen kiinnityshylsyn tilalle halkaisijaltaan pienempi hylsy, joka aiemmasta mallista poiketen oli varustettu painonappilukituksella. Rungosta oli poistettu vaakasuoraan liikkunut reunasytytyshylsyn ulostyöntäjä ja sen ruuvin reikä oli tukittu. Uusittu ulostyönnin on väritetty kuvissa siniseksi, nallipiikki keltaiseksi ja nallipiikin vipuvarsi punaiseksi. Viimeiseksi Remington-kiväärin versioksi Ruotsissa jäi vuonna 1913 käyttöön otettu Krevadkarbin m/1913, Pistin kiinnitettynä kiväärillä m/1867-89 on riittävästi pituutta. Samoin lämpökäsittelyllä oli vahvistettu myös muut rungon keskeiset osat, kuten sulkukappaleen ja iskuvasaran akselitapit, iskuvasara sekä ilmeisesti koko lukkorunkokin. Joseph Riderin vuoden 1873 patenttiin perustunut uusi varmatoimisempi kääntyvä ulostyöntäjän kynsi oli yhä sijoitettu patruunapesän vasemmalle puolen, mutta aiempaa alemmas. Uusi piippu oli patruunapesän kohdalta ulkopinnaltaan kahdeksankulmainen aiemman pyöreän sijasta ja sinistetty mallissa 1867 käytetyn bruneerauksen sijaan. Patruunat tilattiin aluksi itävaltalaiselta Keller & Co:lta, sittemmin valmistus aloitettiin Ruotsissa Mariebergin ja Karlsborgin patruunatehtailla. 12,17 mm kivääreissä m/1867 oli tyypillisesti käytetty nelisärmäisellä 500 mm pituisella terällä varustettua piikkipistintä m/1868, joka asetettiin piipun suuhun hylsymäisen kiinnitysosansa avulla. Patruuna oli alun perin ladattu mustaruudilla, jolloin luodin lähtönopeus jäi vaatimattomaksi ollen 535 m/s. Myös teräksenväriseksi jätetty puhdistuspuikko oli uusi, 8 mm piipulle suunniteltu. Kivääri oli tarkoitettu oppikouluihin ja yliopistoihin sotilaallisen ampumakoulutuksen antamiseksi. Aiemmin nallipiikki oli iskenyt hylsyn kantaan takaapäin katsottaessa kello kuuteen, nyt keskellä hylsynkantaa sijaitsevaan berdannalliin. jalkaväkirykmentin upseereita ja sotilaita Tukholman Norra djurgårdenissa vuonna 1900. Kehys voidaan kääntää 180 astetta taaksepäin, jolloin saadaan käyttöön ”lähitaisteluhahlo”. Varsinainen etutähtäin puolestaan on vmuotoista ylöspäin kapenevaa mallia edustava lehtijyvä, joka on ruuvilla kiinnitetty etusiderenkaan päälle. jossa piippu oli korvattu lyhyellä mutta halkaisijaltaan suurella laukaisusuppilolla. 8 mm Remington-kivääristä oli olemassa myös 1115 mm pituinen koululaiskivääriversio m/1867-89-93, josta puuttui pistimen kiinnitysmahdollisuus. Kuva: Armémuseum, Tukholma Kuva: Armémuseum, Tukholma Kiväärin m/1867-89 mekanismi suljettuna ja avattuna. Tähtääminen tapahtui kehyksen etureunaan sijoitetun hahlolevyn avulla, ja itse asiassa levyssä on hahlot sen molemmin puolin. Tästä syystä patruuna alettiin vuodesta 1892 ladata savuttomalla apyriittiruudilla, jolla luodin lähtönopeus saatiin nousemaan 630 metriin sekunnissa. 8 mm sulkukappale erosi 12,17 mm vastaavasta myös siinä, että avauskahvaa oli huomattavasti pidennetty, levennetty ja muotoiltu muutenkin ergonomisemmaksi. Aseisiin vaihdettiin 8 mm keskisytytyspatruunalle pesitetty 840 mm pituisena selvästi aiempaa lyhyempi kuusirihlainen piippu rihlannousultaan jo koemalleissa käytetty 1/288 mm. Uuden piipun myötä kiväärin pituus lyheni 1240 mm mittaan massan pudotessa 4,0 kg:aan. Kehystähtäimen m/89 ollessa ala-asennossa oli käytössä ampumaetäisyydet 300-600 m, jotka oli merkitty tähtäinjalan vasemmalle kyljelle. Patruunat kannettiin kahdessa vyölle kiinnitettävässä laatikkomallisessa nahkaisessa patruunataskussa. sotilaita Tukholman Norra djurgårdenissa vuonna 1900. Piipun suun alapuolelle on juotettu uudella kiinnityshylsyllä varustetun pistimen lukituskappale. Kaikilla sotilailla yhä 8 mm kiväärit m/1867-89. Kaikilla sotilailla yhä 8 mm kiväärit m/1867-89. Hylsyn huomattavasti aiempaa pidemmälle työntävä Riderin ulostyöntäjä lisäsi aseen tulinopeuden viidestä laukauksesta 6-7 laukaukseen minuutissa. Kiväärin m/1867 koivuinen takatukki perälevyineen säilytettiin, ja sen takia niitä löytyy sekä matalalla että korkealla tukin harjalla. Samalla nallipiikin rakennetta muutettiin, sillä aiemmassa konstruktiossa piikki oli saattanut juuttua etuasentoonsa ruostumisen tms. Svea Livgardetin eli 1. Konversiosarjanumero, joka kertoi muunnosvuoden ja kuinka mones muunnettu ase kyseisenä vuonna oli, merkittiin patruunapesän kahdeksankulmaisen vahvikkeen oikealle sivulle. jalkaväkirykmentin upseereita ja Svea Livgardetin eli 1. Järjestelmä toimi samalla eräänlaisena ladatun patruunapesän indikaattorina nallipiikin vivun näkyessä sulkukappaleen yläpinnalla. Asettimen oikeassa reunassa on lisäksi toinen hahlo ylipitkille etäisyyksille ampumista varten, ja kehyksen kääntöpuolelle tehdyt luvut 17-24 viittaavatkin etäisyyksiin 1700-2400 m. Vuonna 1893 otettiin käyttöön myös puuluotinen paukkupatruuna ”8 mm lös patron m/93”. Aseen varsinainen 12,17 mm kivääristä periytynyt sarjanumero pysyi ennallaan, ja löytyy aseen kaikista pääosista. Sittemmin nimike vaihtui muotoon ”8 mm skarp patron m/89”. Suppilon avulla ammuttiin ilmaan tykistötulta simuloiva paukkupanos. Reunasytytyspatruunasta keskisytytyspatruunaan siirtyminen pakotti vaihtamaan myös sulkukappaleen uudelleen suunniteltuun malliin. Aseisiin asennettiin myös uusi koivusta valmistettu, joko vaalean pähkinäpuun väriseksi tai keltaiseksi petsattu etutukki, jonka sivuille oli jyrsitty lyhyehköt sormiurat. Aluksi nimellä ”Skarp patron till 1867-89 års gevär” tunnetun 8 mm patruunan luodin todellinen läpimitta oli 8,17 mm massan ollessa 15,5 grammaa. Aseen varusteisiin kuului pistimen lisäksi lyhyt nahkainen hihna, jota ei niinkään käytetty aseen kantamiseen, vaan hihnan tarkoituksena oli suojata asepukua, kun kivääriä pidettiin olalla. Remington-kivääreiden puhdistusvälineisiin sisältyi puhdistuspuikon messinkinen jatke puhdistusrätin kiinnittämiseksi, puikkoon kiinnitettävä öljyharja sekä pieni öljypullo m/1864. Ylipitkien etäisyyksien tähtäimen lehtijyvä on sijoitettu alemman siderenkaan oikealle kyljelle. Luonnollisesti 8 mm piipun myötä aseisiin vaihdettiin myös uudet sirommat siderenkaat, joiden määrä oli samalla vähennetty kolmesta kahteen. Vaikka periaatteessa kyse oli olemassa olevien Remington-kiväärien kaliiperimuunnoksesta, käytännössä aseet rakennettiin lähes kokonaan uudelleen toki mahdollisimman pitkälle kanta-aseen osat hyödyntäen. Tällöin tähtääminen tapahtuu asettimeen integroidun hahlon avulla
Vuonna 1929 Degtjarev esittelikin ensimmäisen 7,62x25 mm patruunalle pesitetyn konepistooliprototyyppinsä. Tällä tavoiteltiin 110 g painonsäästöä. ????????. Tammikuussa 1934 GAU julkaisi testien tulokset, joiden mukaan Degtjarevin konepistooli ylitti kilpakumppaninsa tarkkuudessa ja luodin lähtönopeudessa. Vasili Aleksejevitsh Degtjarevin (1880–1949) DP-pikakivääri oli vuonna 1927 valittu Puna-armeijan käyttöön, ja Degtjarev halusi hyödyntää siinä käyttämiään ratkaisuja myös konepistoolin kehittämisessä. Degtjarevin konepistooli on avoimelta lukolta ampuva massasulkuinen ase, jonka rakenne periytyy saksalaisesta MP18:sta. Moskovan lähellä suoritetuissa testeissä ehdokkaat todettiin niin taktisilta kuin teknisiltäkin ominaisuuksiltaan epäonnistuneiksi ja kaikki kolme mallia hylättiin. 1934 ???. Vuonna 1936 valmistettiin 911 asetta ja seuraavina parina vuotena reilut tuhat asetta vuodessa. ALKUPERÄINEN PPD-34 Tammikuun 23. Kubynov ja G.G. (PPD-34). Sillä oli hitain tulinopeus, mikä teki siitä helposti hallittavan, ja ase oli yksinkertaisin valmistaa, ainoana heikkoutena pidettiin aseen suurehkoa painoa. Tässä luvussa on mukana myös vuosina 1938–39 valmistetut PPD-34/38 -konepistoolit. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO ASEHISTOR IAA Tokarevin prototyyppi osoittautui testeissä onnistuneeksi konstruktioksi ja tammikuussa 1928 Tulan asetehdas sai tehtäväkseen valmistaa kymmenen aseen koesarjan. Ideana oli se, että nallipiikki sytytti patruunan ennen kuin lukko oli ”7,62 mm konepistooli m/1934 Degtjarevin järjestelmä” eli lyhyemmin PPD-34. Vuoden 1931 prototyypissä ei vielä käytetty piipun ympärillä olevaa jäähdytysvaippaa, vaan puinen tukki ulottui lähes piipunsuuhun saakka. Näin myös tehtiin, ja päätös tarkoitti samalla sitä, että kaikki tämän jälkeen Neuvostoliitossa kehitettävät konepistoolit ja pistoolit oli pesitetty samaiselle ampumatarvikkeelle, joka sittemmin (ja samalla kovemmalla latauksella) venäläisittäin nimettiin 7,62 mm Tokareviksi (7,62x25). Vuosina 1934–39 valmistuneiden aseiden lukumäärä jäi 5084 kappaleeseen sisältäen prototyyppija esisarjat. Vuoden 1926 lopulla Neuvostoliitossa kehitettäville konepistooleille saatiin luotua tekniset vaatimukset ja ensimmäinen venäläinen konepistooliprototyyppi näki päivänvalon jo heti seuraavana vuonna. Lupa Degtjarevin konepistoolin valmistamiseen myönnettiin jo samana vuonna ja 44 aseen prototyyppisarja valmistuikin vuoden loppuun mennessä. Vuonna 1931 Degtjarev kehitti huomattavasti lupaavamman konepistoolin, joka yhä perustui hidastettuun massasulkuun. 34 • ASE-lehti. Viisi ensimmäistä asetta ampui yhä Nagant-patruunaa, mutta heinäkuussa 1928 Tykistökomitea ehdotti, että loput viisi asetta valmistettaisiin kaliiperissa 7,63 mm Mauser aseen tehokkuuden lisäämiseksi. Aseessa käytettiin 25 -patruunan vetoista, lievästi kaarevaa kaksirivistä lipasta ja tangenttityyppisen takatähtäimen matka-asteikko ulottui 500 metriin saakka. Ase oli lisäksi suunniteltu niin, että sen osista suuri osa oli pyörähdyskappaleita, joten koneistaminen onnistui varsin pitkälle sorvin avulla. Vuoden 1932 prototyyppi muistutti monessa suhteessa vuoden 1934 lopullista mallia, siinä mm. Degtjarevin ohella aseen kehitystyön loppuunsaattamiseen osallistuivat P.E. Markov. Puna-armeijan johto oli pitkään halunnut yhtenäistää kehitettävien pistoolija konepistoolimallien kaliiperin, joten Neuvosto-Venäjän 1920-luvulla suosiman ”BoloMauserin” patruunan käyttöönotto sopi sen suunnitelmiin erinomaisesti. Degtjarevin vuoden 1929 prototyyppi osallistui kesällä 1930 yhdessä Tokarevin vuoden 1927 prototyypin ja Korovinin kehittämän konepistoolin kanssa ensimmäiseen Puna-armeijan johdon järjestämään evaluointiin. Aseessa käytettiin alun perin 25 patruunan tankolipasta. käytettiin jo rei’itettyä vaippaa piipun ympärillä, sekä viritysvivun päällä olevaa salpaa, jonka avulla lukko voitiin lukita joko taakse tai eteen, eli aseessa ei ollut lainkaan erillistä varmistinta. Testit kuitenkin auttoivat määrittelemään käyttökelpoiselta konepistoolilta vaadittavat ominaisuudet. ??????. PPD-34 JA PPD-34/38 Degtjarevin konepistoolit osa I: täysin kiertynyt kiinni, joten rekyylin piti ensin kumota lukon liike eteenpäin, ja vasta sen jälkeen lukon peräytyminen saattoi alkaa. Aseen tuotanto Kovrovin asetehtaalla lähti varsin hitaasti käyntiin, varsinkin kun konepistoolia pidettiin Neuvostoliitossa tuolloin toissijaisena taisteluvälineenä ja lähinnä poliisiaseena. Prototyyppisarjan aseet eivät olleet kaikki samanlaisia, vaan niissä kokeiltiin mm. ??????. Heinäkuun 9. Ivanov, G.F. Vuosina 1932-33 Neuvostoliitossa suoritettiin laajoja koeammuntoja 14 erilaisella Degtjarevin, Koleshnikovin, Korovinin, Prilutskin ja Tokarevin kehittämällä konepistoolilla. Viivästettyyn massasulkuun perustuva ase muistutti ulkoisesti reilusti lyhennettyä DP:tä ja aseen päälle oli kiinnitetty 22 patruunan vaakasuora rumpulipas. Varsinaisia perusmallin PPD-34 -konepistooleita valmistui siis vain noin 3300 asetta. ????????-??????. Tässä vaiheessa konepistoolia ei edes suunniteltu massojen aseeksi, vaan lähinnä Nagant-revolveria tehokkaammaksi aseeksi upseeristolle. Kyseessä oli Fedor Tokarevin kehittämä massasulkuinen kevyt sarjatulikarabiini, joka oli pesitetty 7,62 mm Nagant-revolverin patruunalle. Degtjarev kehitti asetta edelleen ja esitteli pian vuoden 1932 prototyypin, jossa toimintaperiaatteena oli perinteinen massasulku, eli kiertyvästä lukosta oli luovuttu. Näistä ainoastaan Degtjarevin ja Tokarevin aseet osoittautuivat käyttökelpoisiksi ollen toimintavarmoja myös sarjatulella. erilaisia piipunvaippoja ja kokeiltiinpa jopa vaipatonta versiota, jossa piippu oli varustettu jäähdytysrivoilla. Vuoden 1929 lopulla Vallankumouksellinen sotilasneuvosto vahvisti konepistoolin kehittämisen Puna-armeijalle ”tehokkaaksi automaattiaseeksi lähitaistelua varten”, ensisijaisen aseistuksen kuitenkin haluttiin muodostuvan itselataavista kivääreistä. päivänä 1935 Puolustusasioiden kansankomissariaatti määräsi aseen käyttöönotettavaksi Puna-armeijan upseerien aseena nimikkeellä ”7,62 mm konepistooli m/1934 Degtjarevin järjestelmä” eli 7,62-?. päivänä 1935 GAU hyväksyi viimeistellyn konepistoolin 25 -patruunan lippaalla varustettuna ja valtuutti valmistamaan 30 konepistoolin esisarjan Kovrovin asetehtaalla Nro 2, joskin kyseisenä vuonna valmistui lopulta vain 23 asetta. Vuonna 1925 Neuvostoliitossa päätettiin Puna-armeijan aseistuksen uusimisesta, ja samassa yhteydessä määrättiin Päätykistödirektoraatti (GAU) aloittamaan kotimaassa kehitettävien konepistoolien arviointi tällaisen aseen liittämiseksi osaksi Puna-armeijan varustusta. Kehuja konepistooli sai myös yksinkertaisesta rakenteestaan, erinomaisesta luotettavuudestaan ja tyydyttävistä käyttöominaisuuksistaan
Varsinaisia perusmallin PPD-34 -konepistooleita valmistui siis vain noin 3300 asetta. Tässä luvussa on mukana myös vuosina 1938–39 valmistetut PPD-34/38 -konepistoolit. Ideana oli se, että nallipiikki sytytti patruunan ennen kuin lukko oli ”7,62 mm konepistooli m/1934 Degtjarevin järjestelmä” eli lyhyemmin PPD-34. ????????-??????. ASE-lehti • 35. Heinäkuun 9. käytettiin jo rei’itettyä vaippaa piipun ympärillä, sekä viritysvivun päällä olevaa salpaa, jonka avulla lukko voitiin lukita joko taakse tai eteen, eli aseessa ei ollut lainkaan erillistä varmistinta. Puna-armeijan johto oli pitkään halunnut yhtenäistää kehitettävien pistoolija konepistoolimallien kaliiperin, joten Neuvosto-Venäjän 1920-luvulla suosiman ”BoloMauserin” patruunan käyttöönotto sopi sen suunnitelmiin erinomaisesti. Vuoden 1926 lopulla Neuvostoliitossa kehitettäville konepistooleille saatiin luotua tekniset vaatimukset ja ensimmäinen venäläinen konepistooliprototyyppi näki päivänvalon jo heti seuraavana vuonna. Vuonna 1925 Neuvostoliitossa päätettiin Puna-armeijan aseistuksen uusimisesta, ja samassa yhteydessä määrättiin Päätykistödirektoraatti (GAU) aloittamaan kotimaassa kehitettävien konepistoolien arviointi tällaisen aseen liittämiseksi osaksi Puna-armeijan varustusta. ????????. Degtjarevin ohella aseen kehitystyön loppuunsaattamiseen osallistuivat P.E. päivänä 1935 GAU hyväksyi viimeistellyn konepistoolin 25 -patruunan lippaalla varustettuna ja valtuutti valmistamaan 30 konepistoolin esisarjan Kovrovin asetehtaalla Nro 2, joskin kyseisenä vuonna valmistui lopulta vain 23 asetta. Prototyyppisarjan aseet eivät olleet kaikki samanlaisia, vaan niissä kokeiltiin mm. Vuonna 1929 Degtjarev esittelikin ensimmäisen 7,62x25 mm patruunalle pesitetyn konepistooliprototyyppinsä. Degtjarevin konepistooli on avoimelta lukolta ampuva massasulkuinen ase, jonka rakenne periytyy saksalaisesta MP18:sta. Markov. Vuosina 1934–39 valmistuneiden aseiden lukumäärä jäi 5084 kappaleeseen sisältäen prototyyppija esisarjat. Kyseessä oli Fedor Tokarevin kehittämä massasulkuinen kevyt sarjatulikarabiini, joka oli pesitetty 7,62 mm Nagant-revolverin patruunalle. Vasili Aleksejevitsh Degtjarevin (1880–1949) DP-pikakivääri oli vuonna 1927 valittu Puna-armeijan käyttöön, ja Degtjarev halusi hyödyntää siinä käyttämiään ratkaisuja myös konepistoolin kehittämisessä. erilaisia piipunvaippoja ja kokeiltiinpa jopa vaipatonta versiota, jossa piippu oli varustettu jäähdytysrivoilla. Viisi ensimmäistä asetta ampui yhä Nagant-patruunaa, mutta heinäkuussa 1928 Tykistökomitea ehdotti, että loput viisi asetta valmistettaisiin kaliiperissa 7,63 mm Mauser aseen tehokkuuden lisäämiseksi. Ase oli lisäksi suunniteltu niin, että sen osista suuri osa oli pyörähdyskappaleita, joten koneistaminen onnistui varsin pitkälle sorvin avulla. ??????. PPD-34 JA PPD-34/38 Degtjarevin konepistoolit osa I: täysin kiertynyt kiinni, joten rekyylin piti ensin kumota lukon liike eteenpäin, ja vasta sen jälkeen lukon peräytyminen saattoi alkaa. Tällä tavoiteltiin 110 g painonsäästöä. Sillä oli hitain tulinopeus, mikä teki siitä helposti hallittavan, ja ase oli yksinkertaisin valmistaa, ainoana heikkoutena pidettiin aseen suurehkoa painoa. päivänä 1935 Puolustusasioiden kansankomissariaatti määräsi aseen käyttöönotettavaksi Puna-armeijan upseerien aseena nimikkeellä ”7,62 mm konepistooli m/1934 Degtjarevin järjestelmä” eli 7,62-?. Moskovan lähellä suoritetuissa testeissä ehdokkaat todettiin niin taktisilta kuin teknisiltäkin ominaisuuksiltaan epäonnistuneiksi ja kaikki kolme mallia hylättiin. ??????. (PPD-34). Aseessa käytettiin 25 -patruunan vetoista, lievästi kaarevaa kaksirivistä lipasta ja tangenttityyppisen takatähtäimen matka-asteikko ulottui 500 metriin saakka. Lupa Degtjarevin konepistoolin valmistamiseen myönnettiin jo samana vuonna ja 44 aseen prototyyppisarja valmistuikin vuoden loppuun mennessä. Kehuja konepistooli sai myös yksinkertaisesta rakenteestaan, erinomaisesta luotettavuudestaan ja tyydyttävistä käyttöominaisuuksistaan. Degtjarevin vuoden 1929 prototyyppi osallistui kesällä 1930 yhdessä Tokarevin vuoden 1927 prototyypin ja Korovinin kehittämän konepistoolin kanssa ensimmäiseen Puna-armeijan johdon järjestämään evaluointiin. Degtjarev kehitti asetta edelleen ja esitteli pian vuoden 1932 prototyypin, jossa toimintaperiaatteena oli perinteinen massasulku, eli kiertyvästä lukosta oli luovuttu. Vuonna 1931 Degtjarev kehitti huomattavasti lupaavamman konepistoolin, joka yhä perustui hidastettuun massasulkuun. Vuoden 1932 prototyyppi muistutti monessa suhteessa vuoden 1934 lopullista mallia, siinä mm. Näistä ainoastaan Degtjarevin ja Tokarevin aseet osoittautuivat käyttökelpoisiksi ollen toimintavarmoja myös sarjatulella. Vuoden 1931 prototyypissä ei vielä käytetty piipun ympärillä olevaa jäähdytysvaippaa, vaan puinen tukki ulottui lähes piipunsuuhun saakka. Aseen tuotanto Kovrovin asetehtaalla lähti varsin hitaasti käyntiin, varsinkin kun konepistoolia pidettiin Neuvostoliitossa tuolloin toissijaisena taisteluvälineenä ja lähinnä poliisiaseena. Ivanov, G.F. Vuoden 1929 lopulla Vallankumouksellinen sotilasneuvosto vahvisti konepistoolin kehittämisen Puna-armeijalle ”tehokkaaksi automaattiaseeksi lähitaistelua varten”, ensisijaisen aseistuksen kuitenkin haluttiin muodostuvan itselataavista kivääreistä. Aseessa käytettiin alun perin 25 patruunan tankolipasta. 1934 ???. Kubynov ja G.G. Tammikuussa 1934 GAU julkaisi testien tulokset, joiden mukaan Degtjarevin konepistooli ylitti kilpakumppaninsa tarkkuudessa ja luodin lähtönopeudessa. Vuonna 1936 valmistettiin 911 asetta ja seuraavina parina vuotena reilut tuhat asetta vuodessa. Viivästettyyn massasulkuun perustuva ase muistutti ulkoisesti reilusti lyhennettyä DP:tä ja aseen päälle oli kiinnitetty 22 patruunan vaakasuora rumpulipas. Vuosina 1932-33 Neuvostoliitossa suoritettiin laajoja koeammuntoja 14 erilaisella Degtjarevin, Koleshnikovin, Korovinin, Prilutskin ja Tokarevin kehittämällä konepistoolilla. Testit kuitenkin auttoivat määrittelemään käyttökelpoiselta konepistoolilta vaadittavat ominaisuudet. ALKUPERÄINEN PPD-34 Tammikuun 23. Tässä vaiheessa konepistoolia ei edes suunniteltu massojen aseeksi, vaan lähinnä Nagant-revolveria tehokkaammaksi aseeksi upseeristolle. Näin myös tehtiin, ja päätös tarkoitti samalla sitä, että kaikki tämän jälkeen Neuvostoliitossa kehitettävät konepistoolit ja pistoolit oli pesitetty samaiselle ampumatarvikkeelle, joka sittemmin (ja samalla kovemmalla latauksella) venäläisittäin nimettiin 7,62 mm Tokareviksi (7,62x25). TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO ASEHISTOR IAA Tokarevin prototyyppi osoittautui testeissä onnistuneeksi konstruktioksi ja tammikuussa 1928 Tulan asetehdas sai tehtäväkseen valmistaa kymmenen aseen koesarjan
Kun lukko vedetään viritystapista taakse, se jää laukaisukoneistossa olevan pidättimen varaan. Aseen poliisija upseerikäyttöä kuvasti se, että aseeseen oli suunniteltu purjekankainen, nahkavahvistuksilla varustettu kantopussi, jossa oli erilliset lipastaskut kahdelle 25 patruunan tankolippaalle. PPD:ssä todettiin heti selkeitä suunnitteluvirheitä, ja Puolustusasiain kansankomissariaatti antoikin vuonna 1937 käskyn, jonka mukaan aseet tuli evakuoida joukoista varastoihin ja niitä sai käyttää ainoastaan kokeiluammuntoihin. Vaihtimen ollessa sarjatuliasennossa sykli toistuu, kunnes liipaisimesta hellitetään tai lippaasta loppuvat patruunat. Vuonna 1938 siirryttiin sarjanumeroinnissa kesken vuotta kahden kirjaimen ja kahden numeron käyttöön. Teräksestä koneistetun sylinterimäisen lukonkehyksen sisällä on raskas lukko, jonka taakse on sijoitettu voimakas kierrejousi. Perämutterin irrottamalla saadaan aseen lukko ja palautinjousi poistettua lukonkehyksestä, minkä jälkeen ase on purettu huoltoa varten. PPD-34:ssä keinuviputyyppinen jousitettu lippaansalpa on kiinnitetty alarautaan lipasaukon takapuolelle, ja salvan varren alaosa toimii lippaanvapauttimena. Lukonkehyksen takapäähän on kierretty pyälletyllä ulkopinnalla varustettu perämutteri, jonka sisäpuolelle on kiinnitetty palautinjousen karana toimiva putki. Talvisodan alun kokemukset saivat venäläiset kokemukset saivat venäläiset huomaamaan konepistoolin huomaamaan konepistoolin merkityksen sodankäynnissä merkityksen sodankäynnissä sekä samalla tarpeen suusekä samalla tarpeen suuremmalle lippaalle. Lukon ympäri kiertää kolme kapeahkoa rengasta, jotka liukuvat lukonkehyksen sisäpintaa pitkin. Aseen syklinen tulinopeus on 800 laukausta minuutissa. Tämän jälkeen lukko lähtee rekyylin voimasta perääntymään hylsy lukon kyljelle sijoitetun ulosvetäjän otteessa. Sarjanumerointi oli juokseva vuosina 1934–1935, mutta vuosien 1936 ja 1938 välillä numerointi aloitettiin vuosittain alusta. Kiinnostus konepistoolia kohtaan oli varsin laimeaa, mutta kehitystyötä haluttiin pitää yllä. TEKNISET OMINAISUUDET Degtjarevin konepistooli on avoimelta lukolta ampuva massasulkuinen ase, jonka toimintaperiaate periytyy saksalaisesta MP18-konepistoolista. Lukon ollessa etuasennossaan lukossa oleva nallipiikki pääsee iskemään nalliin sytyttäen patruunan. Kantopussin valmistus lopetettiin ilmeisesti jo vuonna 1938, syksyllä 1938 PPD:lle julkaistiin myös ainoaksi jäänyt ohjekirja, kustantajana NKVD. remmalle lippaalle. PPD:n pistoolikahvainen puutukki on yksiosainen ja kiinnittyy lukonkehykseen ja piipunvaippaan kahdella koneruuvilla, joista takimmainen on liipaisinkaaren takapuolella ja etummainen patruunapesän kohdalla. Lukitussalvan muotoilu vaihtelee valmistusvuodesta riippuen samoin kuin karhennuksen toteutuskin. Liipaisinta puristettaessa lukko syöksyy eteenpäin ottaen mukaansa lippaan ylimmän patruunan. Poikkileikkaukseltaan sylinterimäisen lukon etuosan alapuolelle on jyrsitty patruunan lippaasta patruunapesään työntävä harjanne ja sen takapuolelle ura, jonka takapinta toimii virekynnyksenä. Tämä salpa toimii varmistimen korvikkeena estäen lukon liikkeen. Talvisodan alun lippaalla. (SA-kuva). Sarjanumero oli merkitty aseen pääosiin, eli lukonkehykseen, lukkoon, piippuun, vaippaan, alarautaan ja lukonkehyksen perämutteriin. Aseiden valmistus kuitenkin jatkui pienen tauon jälkeen. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa sotasaaliiksi joutunut PPD suomalaisen taistelijan aseistuksena elokuussa 1941. Ruuvit toimivat samalla myös teräksestä koneistetun, liipaisinkaaren ja lipasaukon sisältävän alaraudan kiinnitysruuveina. PPD:n alkuperäinen lipas on kaksirivinen lievästi kaareva tankolipas, johon PPD-34:n ja PPD-34/38:n valmistusmäärät 1934–1939: 1934 1935 1936 1937 1938 (PPD-34 ja PPD-34/38) 1939 (PPD-34/38) 44 23 911 1291 1115 1700 PPD-konepistooli varustetPPD-konepistooli varustettuna 73 patruunan rumputuna 73 patruunan rumpulippaalla. Lieriömäisen lukon takaosaan on tehty poraus, joka toimii palautinjousen etupään ohjauspintana, lisäksi palautinjousen kara työntyy kyseiseen poraukseen lukon ollessa toimintasyklin takakuolokohdassa. Alkuperäisessä PPD34:ssä nallipiikki oli kiinteä, mutta muutettiin jo vuonna 1936 malliltaan sellaiseksi, jossa vastajousella varustettu piikki pääsee lyömään nalliin vasta, kun lukko on täysin edessä. Aseessa on venäläinen kiväärinhihna. Tätä varten lukon etuosan vasemmalla puolen on jousitoiminen nallipiikin varmistin, joka lukonkehyksen sisäpintaa pitkin liikkuessaan painuu lopulta kehyksen etuosaan tehtyyn neliömäiseen leikkaukseen, jolloin nallipiikki pääsee työntymään eteen. Aseen varusteena oli kankainen, nahkaisilla kiinnitysosilla varustettu kantohihna ja kaksiosainen puhdistuspuikko, pesuri, öljyharja, poistinpuikko sekä työkalu, jotka oli sijoitettu aseen tukin sisällä olevaan poraukseen. Vuosina 1935–37 PPD oli yhä enemmän tai vähemmän joukko-osastotestivaiheessa Puna-armeijan hakiessa kokemuksia uudesta asetyypistä. Hylsy lentää ulos lukonkehyksen päälle muotoillusta hylsyaukosta sen kannan törmättyä lukonkehyksessä olevaan ulosheittäjään, ja lukko jatkaa perääntymistään, kunnes lukon massa yhdistettynä palautinjousen voimaan on kumonnut patruunan rekyylin. Lukon oikealla kyljellä on viritysvipu, jonka yläpinnalle tehtyyn uraan on sijoitettu karhennetulla otepinnalla varustettu lukitussalpa, joka voidaan työntää lukonkehyksessä olevaan loveen lukon ollessa joko etutai takaasennossaan. Vaipan vasemmalle kyljelle on kiinnitetty ylempi hihnalenkki. Lukonkehykseen on kierretty kiinni 244 mm pituinen ja neljällä oikeakätisellä rihlalla varustettu piippu sekä sen ympärillä oleva pitkittäisillä jäähdytysaukoilla varustettu vaippa. Asetta valmisti ainoastaan Kovrovin asetehdas, joka merkitsi aseen sarjanumeron ja valmistusvuoden lukonkehyksen takaosan päälle. Alkuvaiheessa 25 patruunan tankolippaissa ei ollut numeroa, mutta aseen mukainen sarjanumerointi lippaisiin tuli viimeistään vuonna 1936 ja valmistusvuosi alettiin merkitä niihin 1937. PPD34:ssä jäähdytysaukot ovat 22 mm pituiset, ja niitä on vaipassa peräti 47 kappaletta. Vaipan etuosan päällä on jyväjalka, jossa olevaan lohenpyrstöuraan on kiinnitetty suojaamaton lehtijyvä
Aseessa on venäläinen kiväärinhihna. Kantopussin valmistus lopetettiin ilmeisesti jo vuonna 1938, syksyllä 1938 PPD:lle julkaistiin myös ainoaksi jäänyt ohjekirja, kustantajana NKVD. PPD34:ssä jäähdytysaukot ovat 22 mm pituiset, ja niitä on vaipassa peräti 47 kappaletta. Lukonkehykseen on kierretty kiinni 244 mm pituinen ja neljällä oikeakätisellä rihlalla varustettu piippu sekä sen ympärillä oleva pitkittäisillä jäähdytysaukoilla varustettu vaippa. Ruuvit toimivat samalla myös teräksestä koneistetun, liipaisinkaaren ja lipasaukon sisältävän alaraudan kiinnitysruuveina. (SA-kuva) ASE-lehti • 37. PPD:n alkuperäinen lipas on kaksirivinen lievästi kaareva tankolipas, johon PPD-34:n ja PPD-34/38:n valmistusmäärät 1934–1939: 1934 1935 1936 1937 1938 (PPD-34 ja PPD-34/38) 1939 (PPD-34/38) 44 23 911 1291 1115 1700 PPD-konepistooli varustetPPD-konepistooli varustettuna 73 patruunan rumputuna 73 patruunan rumpulippaalla. Lukon ympäri kiertää kolme kapeahkoa rengasta, jotka liukuvat lukonkehyksen sisäpintaa pitkin. PPD:ssä todettiin heti selkeitä suunnitteluvirheitä, ja Puolustusasiain kansankomissariaatti antoikin vuonna 1937 käskyn, jonka mukaan aseet tuli evakuoida joukoista varastoihin ja niitä sai käyttää ainoastaan kokeiluammuntoihin. Aseiden valmistus kuitenkin jatkui pienen tauon jälkeen. Alkuvaiheessa 25 patruunan tankolippaissa ei ollut numeroa, mutta aseen mukainen sarjanumerointi lippaisiin tuli viimeistään vuonna 1936 ja valmistusvuosi alettiin merkitä niihin 1937. Teräksestä koneistetun sylinterimäisen lukonkehyksen sisällä on raskas lukko, jonka taakse on sijoitettu voimakas kierrejousi. Talvisodan alun lippaalla. Perämutterin irrottamalla saadaan aseen lukko ja palautinjousi poistettua lukonkehyksestä, minkä jälkeen ase on purettu huoltoa varten. Asetta valmisti ainoastaan Kovrovin asetehdas, joka merkitsi aseen sarjanumeron ja valmistusvuoden lukonkehyksen takaosan päälle. Tätä varten lukon etuosan vasemmalla puolen on jousitoiminen nallipiikin varmistin, joka lukonkehyksen sisäpintaa pitkin liikkuessaan painuu lopulta kehyksen etuosaan tehtyyn neliömäiseen leikkaukseen, jolloin nallipiikki pääsee työntymään eteen. Vaipan vasemmalle kyljelle on kiinnitetty ylempi hihnalenkki. Aseen syklinen tulinopeus on 800 laukausta minuutissa. Alkuperäisessä PPD34:ssä nallipiikki oli kiinteä, mutta muutettiin jo vuonna 1936 malliltaan sellaiseksi, jossa vastajousella varustettu piikki pääsee lyömään nalliin vasta, kun lukko on täysin edessä. Vaihtimen ollessa sarjatuliasennossa sykli toistuu, kunnes liipaisimesta hellitetään tai lippaasta loppuvat patruunat. Vuosina 1935–37 PPD oli yhä enemmän tai vähemmän joukko-osastotestivaiheessa Puna-armeijan hakiessa kokemuksia uudesta asetyypistä. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa sotasaaliiksi joutunut PPD suomalaisen taistelijan aseistuksena elokuussa 1941. PPD-34:ssä keinuviputyyppinen jousitettu lippaansalpa on kiinnitetty alarautaan lipasaukon takapuolelle, ja salvan varren alaosa toimii lippaanvapauttimena. Liipaisinta puristettaessa lukko syöksyy eteenpäin ottaen mukaansa lippaan ylimmän patruunan. remmalle lippaalle. Lieriömäisen lukon takaosaan on tehty poraus, joka toimii palautinjousen etupään ohjauspintana, lisäksi palautinjousen kara työntyy kyseiseen poraukseen lukon ollessa toimintasyklin takakuolokohdassa. Sarjanumerointi oli juokseva vuosina 1934–1935, mutta vuosien 1936 ja 1938 välillä numerointi aloitettiin vuosittain alusta. Hylsy lentää ulos lukonkehyksen päälle muotoillusta hylsyaukosta sen kannan törmättyä lukonkehyksessä olevaan ulosheittäjään, ja lukko jatkaa perääntymistään, kunnes lukon massa yhdistettynä palautinjousen voimaan on kumonnut patruunan rekyylin. TEKNISET OMINAISUUDET Degtjarevin konepistooli on avoimelta lukolta ampuva massasulkuinen ase, jonka toimintaperiaate periytyy saksalaisesta MP18-konepistoolista. Sarjanumero oli merkitty aseen pääosiin, eli lukonkehykseen, lukkoon, piippuun, vaippaan, alarautaan ja lukonkehyksen perämutteriin. Lukitussalvan muotoilu vaihtelee valmistusvuodesta riippuen samoin kuin karhennuksen toteutuskin. Poikkileikkaukseltaan sylinterimäisen lukon etuosan alapuolelle on jyrsitty patruunan lippaasta patruunapesään työntävä harjanne ja sen takapuolelle ura, jonka takapinta toimii virekynnyksenä. Lukon ollessa etuasennossaan lukossa oleva nallipiikki pääsee iskemään nalliin sytyttäen patruunan. Kiinnostus konepistoolia kohtaan oli varsin laimeaa, mutta kehitystyötä haluttiin pitää yllä. Talvisodan alun kokemukset saivat venäläiset kokemukset saivat venäläiset huomaamaan konepistoolin huomaamaan konepistoolin merkityksen sodankäynnissä merkityksen sodankäynnissä sekä samalla tarpeen suusekä samalla tarpeen suuremmalle lippaalle. Vaipan etuosan päällä on jyväjalka, jossa olevaan lohenpyrstöuraan on kiinnitetty suojaamaton lehtijyvä. Lukonkehyksen takapäähän on kierretty pyälletyllä ulkopinnalla varustettu perämutteri, jonka sisäpuolelle on kiinnitetty palautinjousen karana toimiva putki. Lukon oikealla kyljellä on viritysvipu, jonka yläpinnalle tehtyyn uraan on sijoitettu karhennetulla otepinnalla varustettu lukitussalpa, joka voidaan työntää lukonkehyksessä olevaan loveen lukon ollessa joko etutai takaasennossaan. Aseen varusteena oli kankainen, nahkaisilla kiinnitysosilla varustettu kantohihna ja kaksiosainen puhdistuspuikko, pesuri, öljyharja, poistinpuikko sekä työkalu, jotka oli sijoitettu aseen tukin sisällä olevaan poraukseen. PPD:n pistoolikahvainen puutukki on yksiosainen ja kiinnittyy lukonkehykseen ja piipunvaippaan kahdella koneruuvilla, joista takimmainen on liipaisinkaaren takapuolella ja etummainen patruunapesän kohdalla. Vuonna 1938 siirryttiin sarjanumeroinnissa kesken vuotta kahden kirjaimen ja kahden numeron käyttöön. Tämän jälkeen lukko lähtee rekyylin voimasta perääntymään hylsy lukon kyljelle sijoitetun ulosvetäjän otteessa. Tämä salpa toimii varmistimen korvikkeena estäen lukon liikkeen. Aseen poliisija upseerikäyttöä kuvasti se, että aseeseen oli suunniteltu purjekankainen, nahkavahvistuksilla varustettu kantopussi, jossa oli erilliset lipastaskut kahdelle 25 patruunan tankolippaalle. Kun lukko vedetään viritystapista taakse, se jää laukaisukoneistossa olevan pidättimen varaan
Näissä aseissa esiintyy vaihtelevasti sekä vanhanettä uudenmallisia osia. Tukin teräspeltisessä perälevyssä on pyöreä luukku, jonka kautta aseen puhdistusvälineet voidaan työntää tukin sisään. Tästä syystä ei olekaan olemassa yhtä tyypillistä PPD-34/38-mallia, vaan on tehtävä karkea jako aseen varhaiseen perusmalliin vuoden 1939 alusta sekä myöhäiseen tuotantoversioon loppukeväältä 1940, jossa esiintyy jo kaikki muutokset. Aseessa ei ole varsinaista laukaisukoneistoon vaikuttavaa varmistinta, mutta viritysvipu voidaan lukita joko etutai taka-asentoonsa sen päällä liukuvan salvan avulla. Muutosten myötä aseen massa nousi hieman ollen tyhjällä lippaalla 3,48 kg. Aiemmin se oli ollut samaa kappaletta lukonkehyksen kanssa. Laukaisukoneiston kotelo kiinnittyy lukonkehyksen alapuolelle ohuilla tapeilla. PPD-34:ssä lippaansalpa on kiinni alaraudassa. PPD-34/38:ssa on lisäksi lipaskuilu, johon lippaansalpa kiinnittyy. Nallipiikki lukittiin kiinteäksi akselitapilla, mutta muutoksen todettiin aiheuttavan ongelmia, ja siitä luovuttiin huhtikuun 1940 alusta alkaen. Myös tukin etuosan muotoilu on aseissa hieman erilainen. Lukossa yksinkertaistettiin sekä nallipiikin että ulosvetäjän rakennetta, ensimmäisessä vaiheessa luovuttiin nallipiikin varmistimesta. PPD on huolellisesti valmistettu ase, jonka tuotantokustannuksia pidettiinkin aikoinaan aivan liian suurina. Ase ampuu sarjatulta vaihtimen ollessa käännettynä taaksepäin. 33”. Alinna vuonna 1940 valmistettu PPD-34/38 sarjanumero ”. Vahvistettu lippaan kiinnitys myös mahdollisti myöhemmin esitellyn rumpulippaan käyttämisen aseessa. Aikanaan malleja ei eroteltu virallisesti, vaan alkuperäinen PPD-34 tunnettiin ”ykkösmallina” ja PPD-34/38 ”kakkosmallina”. Nämä muutokset tulivat käyttöön rumpulippaan hyväksymisen jälkeen vuosien 1939 ja 1940 vaihteessa. Tuotannon kuluessa muutoksia tehtiin myös vaihtimen merkintöihin ja siirryttiin käyttämään lukua ”1” kertatulen ja ”73” sarjatulen symbolina. Lehden toisella puolella lukee kyrillisin kirjaimin ???. (”jatk.”). MONEEN KERTAAN PARANNELTU PPD-34/38 Alkuperäisen PPD:n konstruktiosta paljastui puutteita jo vuosien 1935–36 testeissä, näistä merkittävimmät liittyivät lippaan kiinnitykseen. Kun konepistoolin kehitystyötä Neuvostoliitossa lopulta jatkettiin pienen empimisen jälkeen, PPD:n lastentaudit päätettiin korjata. Tämä ase on yksi Kovrovin tehtaan vuonna 1936 valmistamasta 911 PPD-konepistoolista. Kun PPD-34/38:n tuotantoa alettiin rajusti kasvattaa tuotannon uudelleen käynnistyessä joulukuussa 1939, sen rakennetta yksinkertaistettiin monilta osin, joskaan kaikkia muutoksia ei otettu käyttöön samalla kertaa. Koneisto toimii sekä kertaettä sarjatulella, mutta siihen ei ole yhdistetty varmistinmekanismia. hahlolevyn suojaksi, myöskään etutähtäimessä ei ole minkäänlaista suojaa. Niinpä asemallia kehitettiin edelleen Kovrovin asetehtaalla vuoden 1938 aikana, jolloin tuloksena oli parannettu malli, joka on sittemmin tunnettu nimellä PPD-34/38. Lehtityyppinen 180 astetta kääntyvä vaihtimen vipu on asennettu liipaisinkaaren etupuolelle aseen oikealle puolelle. Tangenttityyppisessä takatähtäimessä on asetukset 50–500 m ampumaetäisyyksille. Parannetun mallin piirustukset hyväksyttiin käyttöönotettaviksi vuoden 1939 alussa, joskin ensimmäisissä havaituissa uudenmallisissa aseissa esiintyy vuosiluku 1938. Myös liipaisinkaari muuttui tuotannon loppuvaiheissa 1940 pellistä taivutetuksi alarautaan liitetyksi osaksi. Lisäksi vuoden 1939 lopussa siirryttiin sarjanumeroinnissa uuteen käytäntöön, jossa kahden kirjaimen lisäksi oli kolme numeroa. Alarautaan sijoitettu lippaansalpa ja varsinaisen lipaskuilun puute tekivät lippaasta huonosti sivuttaista vääntöä kestävän, lisäksi lippaat piti aluksi sovittaa kutakin asetta varten erikseen eli niiden keskinäinen yhteensopivuus jätti toivomisen varaa. Patruunapesän kohdalla olevan tukin kiinnitysruuvin kohdalle lisättiin vahvikehela puuttuvan alaraudan etuosan tilalle. Takatähtäin on suojaamaton, eli sen jalustaan ei ole muotoiltu korvakkeita tms. Koneistamalla valmistetun lukonkehyksen sijaan siirryttiin käyttämään putkiaihiosta tehtyä kehystä ja samalla takatähtäimen jalasta tuli erillinen osa. Nämä muutokset otettiin käyttöön vaiheittain tammija maaliskuun välissä 1940, ja niiden tärkeimmät syyt olivat nopeuttaa aseen valmistusta ja painaa alas aseen suuria tuotantokustannuksia. 153” yksinkertaistetulla piipunvaipalla. Myös aseiden numerointia yksinkertaistettiin, vaippaan ja alarautaan ei enää lyöty aseen numeroa. . Luodin lähtönopeus oli 480–500 m/s käytettäessä normaalia 7,62 mm kovaa patruunaa m/1933. Lipaskuilun lisääminen aiheutti sen, että aiemmin käytetty pitkä alarauta piti katkaista lippaan kohdalta. Vuonna 1938 valmistetun PPD-34:n (alla) ja vuoden 1939 alkupuolella valmistetun PPD-34/38:n (yllä) piipunvaipat. mahtuu 25 patruunaa, täydellä lippaalla on massaa 430 g. Parannetussa vuoden 1938 mallissa oli kunnollinen lukonkehyksen pohjaan pistehitsattu lipaskuilu, jonka takaosaan lippaansalpa nyt kiinnittyi. Huomaa etutähtäimeen lisätty rengasmainen suojus. PPD-34:n tähtäimet olivat olleet varsin suojattomat eivätkä näin ollen kovinkaan kenttäkelpoiset. Niinpä lyhyen alaraudan kiinnitykseen lisättiin ruuvi lipaskuilun takapuolelle. Ennen helmikuun puolivälissä 1939 tapahtunutta tuotannon keskeytystä valmistuneet PPD34/38:t erottaakin juuri tästä. Myöhäistä tuotantoa edustavissa aseissa vaipan jäähdytysaukkojen malli muuttui huomattavasti pidemmäksi (50 mm) ja samalla niiden lukumäärä väheni alle kolmasosaan alkuperäisestä, eli 15:een. PPD34/38:n ensimmäisen version valmistus oli nimittäin Ylhäällä vuonna 1938 valmistettu PPD-34 sarjanumero ”7”. Valtaosa aseista sijoittuu kuitenkin siirtymäkaudelle joulukuun 1939 ja maaliskuun 1940 välille. PPD:n massa ilman lipasta oli 3,23 kg ja täydellä lippaalla 3,66 kg, pituutta aseella oli 777,5 mm. Keskellä alkuvuodesta 1939 valmistettu ensimmäisen tuotantoversion PPD-34/38 sarjanumero ”. Liipaisinkaaren etureunan kohdalle sijoitettu vaihdin on käännetty taaksepäin sarjatuliasentoon. Kantohihnan alempi kiinnityslenkki on sijoitettu tukin lavan vasemmalle puolen. . Etäisyydet on merkitty luvuilla 5 50 tangentin päälle 50 m jaotuksella. Etutähtäimen suojaksi oli lisäksi suunniteltu peltinen renkaanmuotoinen jyvänsuojus, joka kiinnittyi jyväjalan sivuille jyrsittyihin uriin. 38 • ASE-lehti. Näin ollen ainakin esisarjan aseet näyttäisivät olevan valmistettu jo loppuvuodesta 1938 tai sitten niissä käytetyt lukonkehykset ovat kyseiseltä vuodelta. Niinpä takatähtäimen jalka suunniteltiin uudelleen sisältäen nyt suojakorvakkeet hahlolevylle, joskaan tällaista ei käytetty kuin PPD-34/38:n tuotannon alkuvaiheessa. Konepistooli on varustettu u-muotoisella hahlolla varustetulla tangenttityyppisellä takatähtäimellä, jossa lukituspainikkeella varustettu asetin voidaan liu’uttaa 50–500 m ampumaetäisyyksille. (”yksi”) ja toisella puolella ????. Myöhemmin esitellystä rumpulippaasta huolimatta tankolipasta valmistettiin tuotannon loppuun 1940 saakka. PPD-34:n (alla) ja PPD-34/38:n (yllä) alaraudat ja niiden kiinnitys poikkeavat toisistaan
Ase ampuu sarjatulta vaihtimen ollessa käännettynä taaksepäin. Lehtityyppinen 180 astetta kääntyvä vaihtimen vipu on asennettu liipaisinkaaren etupuolelle aseen oikealle puolelle. Aiemmin se oli ollut samaa kappaletta lukonkehyksen kanssa. Myös liipaisinkaari muuttui tuotannon loppuvaiheissa 1940 pellistä taivutetuksi alarautaan liitetyksi osaksi. Myös tukin etuosan muotoilu on aseissa hieman erilainen. Laukaisukoneiston kotelo kiinnittyy lukonkehyksen alapuolelle ohuilla tapeilla. PPD34/38:n ensimmäisen version valmistus oli nimittäin Ylhäällä vuonna 1938 valmistettu PPD-34 sarjanumero ”7”. Aseessa ei ole varsinaista laukaisukoneistoon vaikuttavaa varmistinta, mutta viritysvipu voidaan lukita joko etutai taka-asentoonsa sen päällä liukuvan salvan avulla. 153” yksinkertaistetulla piipunvaipalla. Vahvistettu lippaan kiinnitys myös mahdollisti myöhemmin esitellyn rumpulippaan käyttämisen aseessa. Tangenttityyppisessä takatähtäimessä on asetukset 50–500 m ampumaetäisyyksille. Kantohihnan alempi kiinnityslenkki on sijoitettu tukin lavan vasemmalle puolen. Huomaa etutähtäimeen lisätty rengasmainen suojus. Kun konepistoolin kehitystyötä Neuvostoliitossa lopulta jatkettiin pienen empimisen jälkeen, PPD:n lastentaudit päätettiin korjata. Tuotannon kuluessa muutoksia tehtiin myös vaihtimen merkintöihin ja siirryttiin käyttämään lukua ”1” kertatulen ja ”73” sarjatulen symbolina. PPD-34/38:ssa on lisäksi lipaskuilu, johon lippaansalpa kiinnittyy. Nallipiikki lukittiin kiinteäksi akselitapilla, mutta muutoksen todettiin aiheuttavan ongelmia, ja siitä luovuttiin huhtikuun 1940 alusta alkaen. Nämä muutokset tulivat käyttöön rumpulippaan hyväksymisen jälkeen vuosien 1939 ja 1940 vaihteessa. PPD on huolellisesti valmistettu ase, jonka tuotantokustannuksia pidettiinkin aikoinaan aivan liian suurina. Myös aseiden numerointia yksinkertaistettiin, vaippaan ja alarautaan ei enää lyöty aseen numeroa. Niinpä asemallia kehitettiin edelleen Kovrovin asetehtaalla vuoden 1938 aikana, jolloin tuloksena oli parannettu malli, joka on sittemmin tunnettu nimellä PPD-34/38. Parannetun mallin piirustukset hyväksyttiin käyttöönotettaviksi vuoden 1939 alussa, joskin ensimmäisissä havaituissa uudenmallisissa aseissa esiintyy vuosiluku 1938. Näissä aseissa esiintyy vaihtelevasti sekä vanhanettä uudenmallisia osia. Etutähtäimen suojaksi oli lisäksi suunniteltu peltinen renkaanmuotoinen jyvänsuojus, joka kiinnittyi jyväjalan sivuille jyrsittyihin uriin. Näin ollen ainakin esisarjan aseet näyttäisivät olevan valmistettu jo loppuvuodesta 1938 tai sitten niissä käytetyt lukonkehykset ovat kyseiseltä vuodelta. hahlolevyn suojaksi, myöskään etutähtäimessä ei ole minkäänlaista suojaa. Vuonna 1938 valmistetun PPD-34:n (alla) ja vuoden 1939 alkupuolella valmistetun PPD-34/38:n (yllä) piipunvaipat. Niinpä takatähtäimen jalka suunniteltiin uudelleen sisältäen nyt suojakorvakkeet hahlolevylle, joskaan tällaista ei käytetty kuin PPD-34/38:n tuotannon alkuvaiheessa. Aikanaan malleja ei eroteltu virallisesti, vaan alkuperäinen PPD-34 tunnettiin ”ykkösmallina” ja PPD-34/38 ”kakkosmallina”. Tukin teräspeltisessä perälevyssä on pyöreä luukku, jonka kautta aseen puhdistusvälineet voidaan työntää tukin sisään. Koneisto toimii sekä kertaettä sarjatulella, mutta siihen ei ole yhdistetty varmistinmekanismia. Lehden toisella puolella lukee kyrillisin kirjaimin ???. PPD-34:n (alla) ja PPD-34/38:n (yllä) alaraudat ja niiden kiinnitys poikkeavat toisistaan. Lisäksi vuoden 1939 lopussa siirryttiin sarjanumeroinnissa uuteen käytäntöön, jossa kahden kirjaimen lisäksi oli kolme numeroa. . Luodin lähtönopeus oli 480–500 m/s käytettäessä normaalia 7,62 mm kovaa patruunaa m/1933. ASE-lehti • 39. Myöhemmin esitellystä rumpulippaasta huolimatta tankolipasta valmistettiin tuotannon loppuun 1940 saakka. mahtuu 25 patruunaa, täydellä lippaalla on massaa 430 g. Tästä syystä ei olekaan olemassa yhtä tyypillistä PPD-34/38-mallia, vaan on tehtävä karkea jako aseen varhaiseen perusmalliin vuoden 1939 alusta sekä myöhäiseen tuotantoversioon loppukeväältä 1940, jossa esiintyy jo kaikki muutokset. Takatähtäin on suojaamaton, eli sen jalustaan ei ole muotoiltu korvakkeita tms. (”jatk.”). Niinpä lyhyen alaraudan kiinnitykseen lisättiin ruuvi lipaskuilun takapuolelle. Liipaisinkaaren etureunan kohdalle sijoitettu vaihdin on käännetty taaksepäin sarjatuliasentoon. PPD-34:ssä lippaansalpa on kiinni alaraudassa. Muutosten myötä aseen massa nousi hieman ollen tyhjällä lippaalla 3,48 kg. Alarautaan sijoitettu lippaansalpa ja varsinaisen lipaskuilun puute tekivät lippaasta huonosti sivuttaista vääntöä kestävän, lisäksi lippaat piti aluksi sovittaa kutakin asetta varten erikseen eli niiden keskinäinen yhteensopivuus jätti toivomisen varaa. PPD:n massa ilman lipasta oli 3,23 kg ja täydellä lippaalla 3,66 kg, pituutta aseella oli 777,5 mm. Lukossa yksinkertaistettiin sekä nallipiikin että ulosvetäjän rakennetta, ensimmäisessä vaiheessa luovuttiin nallipiikin varmistimesta. 33”. Nämä muutokset otettiin käyttöön vaiheittain tammija maaliskuun välissä 1940, ja niiden tärkeimmät syyt olivat nopeuttaa aseen valmistusta ja painaa alas aseen suuria tuotantokustannuksia. Keskellä alkuvuodesta 1939 valmistettu ensimmäisen tuotantoversion PPD-34/38 sarjanumero ”. Patruunapesän kohdalla olevan tukin kiinnitysruuvin kohdalle lisättiin vahvikehela puuttuvan alaraudan etuosan tilalle. Parannetussa vuoden 1938 mallissa oli kunnollinen lukonkehyksen pohjaan pistehitsattu lipaskuilu, jonka takaosaan lippaansalpa nyt kiinnittyi. (”yksi”) ja toisella puolella ????. . Tämä ase on yksi Kovrovin tehtaan vuonna 1936 valmistamasta 911 PPD-konepistoolista. Alinna vuonna 1940 valmistettu PPD-34/38 sarjanumero ”. MONEEN KERTAAN PARANNELTU PPD-34/38 Alkuperäisen PPD:n konstruktiosta paljastui puutteita jo vuosien 1935–36 testeissä, näistä merkittävimmät liittyivät lippaan kiinnitykseen. Valtaosa aseista sijoittuu kuitenkin siirtymäkaudelle joulukuun 1939 ja maaliskuun 1940 välille. Lipaskuilun lisääminen aiheutti sen, että aiemmin käytetty pitkä alarauta piti katkaista lippaan kohdalta. Koneistamalla valmistetun lukonkehyksen sijaan siirryttiin käyttämään putkiaihiosta tehtyä kehystä ja samalla takatähtäimen jalasta tuli erillinen osa. Etäisyydet on merkitty luvuilla 5 50 tangentin päälle 50 m jaotuksella. PPD-34:n tähtäimet olivat olleet varsin suojattomat eivätkä näin ollen kovinkaan kenttäkelpoiset. Myöhäistä tuotantoa edustavissa aseissa vaipan jäähdytysaukkojen malli muuttui huomattavasti pidemmäksi (50 mm) ja samalla niiden lukumäärä väheni alle kolmasosaan alkuperäisestä, eli 15:een. Kun PPD-34/38:n tuotantoa alettiin rajusti kasvattaa tuotannon uudelleen käynnistyessä joulukuussa 1939, sen rakennetta yksinkertaistettiin monilta osin, joskaan kaikkia muutoksia ei otettu käyttöön samalla kertaa. Konepistooli on varustettu u-muotoisella hahlolla varustetulla tangenttityyppisellä takatähtäimellä, jossa lukituspainikkeella varustettu asetin voidaan liu’uttaa 50–500 m ampumaetäisyyksille. Ennen helmikuun puolivälissä 1939 tapahtunutta tuotannon keskeytystä valmistuneet PPD34/38:t erottaakin juuri tästä
3. Eroavaisuuksia löytyy myös ulosvetäjän sekä viritintapin ja varmistimen muotoilussa. Myös vaipan lukitusnasta näkyy kuvassa, PPD-34:ssä sitä ei vielä ole. 9. Lipas on kaulaa lukuun ottamatta lähes identtinen Suomi-konepistoolin rumpulippaan kanssa. Alemmassa aseessa näkyy selvästi PPD-34/38:n lipaskuilun rakenne ja liipaisinkaaren erot. 1. 6. Vuonna 1938 valmistetun PPD-34:n (oikealla) ja vuoden 1939 alkupuolella valmistetun PPD-34/38:n (vasemmalla) lukonkehyksen päälle tehdyt valmistusmerkinnät. 6. Kaksiosainen puhdistuspuikko, pesuri ja öljyharja, sekä poistinpuikko ja työkalu sijoitettiin tukin peräraudassa olevan luukun kautta tukin sisällä olevaan poraukseen. Varhaista (vasemmalla) ja myöhäistä (oikealla) tuotantoa edustavat PPD-34/38:t sivulta. Varhaista (alla) ja myöhäistä (yllä) tuotantoa edustavat PPD-34/38:t alapuolelta kuvattuna. PPD-34:n lukossa on nallipiikin varmistin (vasemmalla ylhäällä) ja myöhäisemmässä lukossa se on jätetty pois. 7. Huomaa myös PPD-34/38:ssä aluksi käytetyt hahlon suojakorvakkeet. Varhaista (yllä) ja myöhäistä (alla) tuotantoa edustavat PPD-34/38:t lukonkehyksen päältä kuvattuna. Myös käytetyt ruuvit on varustettu erilaisilla kannoilla. Huomaa myöhemmän version yksinkertaistettu piipunvaippa ja erilaiset helat rautojen etummaisen kiinnitysruuvin kohdalla. 8. 4. 1. PPD-34 alkuperäismallinen lukko (vasemmalla) ja myöhäinen, vuonna 1940 käyttöön tullut lukkomalli (oikealla). 7. 10. PPD-34/38 -konepistoolissa käytetyt lippaat. Takatähtäimen hahlonsuojus on samaten karsittu pois. 8. PPD-34 (yllä) ja PPD-34/38 (alla) ilman tukkeja. 2. Irrottamalla perämutteri saadaan PPD:n lukko ja palautinjousi poistettua lukonkehyksestä, minkä jälkeen ase on purettu huoltoa varten. Vuosien 1939 40 vaihteessa käyttöön otettu 73:n patruunan rumpulipas. PPD-34/38:n tuotannon alkuvaiheessa takatähtäimen jalka oli varustettu hahlon suojaavalla peltirakenteella. Huomaa alemmasta aseesta yksinkertaistettu lukonkehys, josta on nallipiikin varmistimen leikkaus jätetty pois uusitun lukon takia. Lukkoa on myöhäisemmässä tuotannossa yksinkertaistettu, joka näkyy ulospäin aseiden erilaisina viritysvipuina. 5. 4.. Kuvasta näkee hyvin aseiden valmistumisen aikana tapahtuneet erot. 3. 9. 10. 2. 5. Rumpulippaan käyttöönoton myötä vaihtimeen on nyt lyöty yksinkertaisemmat numeromerkinnät ”1” ja ”73”
Myös vaipan lukitusnasta näkyy kuvassa, PPD-34:ssä sitä ei vielä ole. Varhaista (vasemmalla) ja myöhäistä (oikealla) tuotantoa edustavat PPD-34/38:t sivulta. 5. Lipas on kaulaa lukuun ottamatta lähes identtinen Suomi-konepistoolin rumpulippaan kanssa. 6. Huomaa alemmasta aseesta yksinkertaistettu lukonkehys, josta on nallipiikin varmistimen leikkaus jätetty pois uusitun lukon takia. Myös käytetyt ruuvit on varustettu erilaisilla kannoilla. Vuonna 1938 valmistetun PPD-34:n (oikealla) ja vuoden 1939 alkupuolella valmistetun PPD-34/38:n (vasemmalla) lukonkehyksen päälle tehdyt valmistusmerkinnät. Alemmassa aseessa näkyy selvästi PPD-34/38:n lipaskuilun rakenne ja liipaisinkaaren erot. 5. PPD-34 alkuperäismallinen lukko (vasemmalla) ja myöhäinen, vuonna 1940 käyttöön tullut lukkomalli (oikealla). Huomaa myöhemmän version yksinkertaistettu piipunvaippa ja erilaiset helat rautojen etummaisen kiinnitysruuvin kohdalla. Vuosien 1939 40 vaihteessa käyttöön otettu 73:n patruunan rumpulipas. Huomaa myös PPD-34/38:ssä aluksi käytetyt hahlon suojakorvakkeet. 3. PPD-34:n lukossa on nallipiikin varmistin (vasemmalla ylhäällä) ja myöhäisemmässä lukossa se on jätetty pois. 6. PPD-34/38 -konepistoolissa käytetyt lippaat. 4. Varhaista (yllä) ja myöhäistä (alla) tuotantoa edustavat PPD-34/38:t lukonkehyksen päältä kuvattuna. 8. 7. 1. 7. 2. Eroavaisuuksia löytyy myös ulosvetäjän sekä viritintapin ja varmistimen muotoilussa. 1. Varhaista (alla) ja myöhäistä (yllä) tuotantoa edustavat PPD-34/38:t alapuolelta kuvattuna. 9. PPD-34/38:n tuotannon alkuvaiheessa takatähtäimen jalka oli varustettu hahlon suojaavalla peltirakenteella. 9. 2. Rumpulippaan käyttöönoton myötä vaihtimeen on nyt lyöty yksinkertaisemmat numeromerkinnät ”1” ja ”73”. 3. Lukkoa on myöhäisemmässä tuotannossa yksinkertaistettu, joka näkyy ulospäin aseiden erilaisina viritysvipuina. Irrottamalla perämutteri saadaan PPD:n lukko ja palautinjousi poistettua lukonkehyksestä, minkä jälkeen ase on purettu huoltoa varten. Kaksiosainen puhdistuspuikko, pesuri ja öljyharja, sekä poistinpuikko ja työkalu sijoitettiin tukin peräraudassa olevan luukun kautta tukin sisällä olevaan poraukseen. PPD-34 (yllä) ja PPD-34/38 (alla) ilman tukkeja. ASE-lehti • 41. 8. Takatähtäimen hahlonsuojus on samaten karsittu pois. 4. 10. Kuvasta näkee hyvin aseiden valmistumisen aikana tapahtuneet erot. 10
päivänä 1940 määräyksen ottaa käyttöön kaikki liikenevät konesalit ja muut tuotantotilat pelkästään konepistoolin tuotantoa varten, lisäksi tuotannon piti pyöriä pysähtymättä kolmessa vuorossa. PPD-34/38:n valmistus päättyi vähitellen keväällä 1940, kun tuotannossa vaiheittain siirryttiin edelleen parannettuun PPD-40-malliin. Sotakokemusten perusteella Puna-armeijan johdossa tapahtui dramaattinen muutos asennoitumisessa konepistoolin käyttömahdollisuuksiin ja jo heti joulukuussa 1939 konepistooli määrättiin otettavaksi takaisin entistä laajempaan käyttöön. Tehtaalle annettuja lähes ylivoimaisia tuotantotavoitteita valvomaan lähetettiin suuri määrä korkeita neuvostovirkamiehiä apulaiskansankomissaari I.A. Jos tällainen PPD jossakin tulee vastaan, kyseinen ase on varastettu Merikarvian Korsutuvalta kymmenkunta vuotta sitten. Kaksi suomalaista upseeria jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kaksi suomalaista upseeria jatkosodan hyökkäysvaiheessa aseinaan sotasaaliiksi saadut PPD-konepistoolit. Talvisodan alun kokemukset saivat venäläiset huomaamaan paitsi ylipäätään konepistoolin merkityksen sodankäynnissä myös tarpeen suuremmalle lippaalle. Vuosien 1939 ja 1940 vaihteessa esitelty PPD-34/38:n 73 patruunan vetoinen ja 1170 g painoinen rumpulipas oli enemmän tai vähemmän kopioitu suomalaisessa konepistoolissa m/31 käytetystä, joskin oli varustettu kaulalla PPD-34/38:n lipaskuilun vuoksi. Itse asiassa PPD:n valmistaminen oli ollut 20 ruplaa kalliimpaa kuin itselataavan SVT-38-kiväärin ja samanhintaista kuin AVS-36-automaattikiväärin. 1150 ruplaa varaosineen. Myös suomalaiset havaitsivat tämän, sillä Päämajan tiedusteluosaston 1940 julkaisemassa kirjasessa “Tietoja Puna-armeijan aseistuksesta” todettiin, että “rintamalla sitä näyttää käytetyn upseeriaseena ja selustassa, jossa sitä todettiin erittäin runsaasti, nimenomaan NKVD-joukkojen aseistukseen kuuluvana”. Puna-armeija testasi uutta lipasmallia keväällä 1940, mutta lipas oli kuitenkin epäkäytännöllinen sekä ilmeisen monimutkainen ja kallis valmistaa. PPD-40:n tuotannon käynnistyessä maaliskuussa 1940 on varsin todennäköistä, että viimeisiä PPD-34/38-konepistooleita koottiin vielä jonkun aikaa tämän jälkeen. PPD-KONEPISTOOLI TALVISODASSA Neuvostoliitossa PPD:n tuotanto oli ehditty keskeyttää tykistödirektoraatin helmikuun 10. Sodan jälkeen näiden aseiden kohtaloksi koitui myynti Yhdysvaltoihin ja joidenkin osalta romutus. PPD:n 34 ja 34/38 -versioita jäi suomalaisten sotasaaliiksi talvisodassa arviolta noin 240 kappaletta. Meillä venäläisiä konepistooleita ei sen tarkemmin eritelty mallien mukaan, vaan ne kaikki kulkivat nimikkeellä ”7,63 mm konepistooli, venäläinen”. Sotamuseon lisäksi suomalaisissa yksityisissä kokoelmissa on kuitenkin säilynyt aikanaan rintamalta besorkattuja ja sotamuistoksi tuotuja PPD-konepistooleita arviolta kymmeniä kappaleita. Vaikka asemallin valmistus lopetettiin keväällä 1940, se jäi edelleen Puna-armeijan joukkojen käyttöön ja jatkosodan alussa aseita jäi lisää suomalaisten sotasaaliiksi. Kun sillä ampuu yksittäistulta, osuu erittäin tarkasti, mutta kun ampuu automaattiaseen tulta, kaikki menee yläviistoon”. Aseita oli suomalaistenkin käytössä ja ne oli muiden venäläisten konepistoolimallien mukana jaettu Kotijoukkojen Esikunnan alaisille joukoille, sekä rannikkopuolustuksen käyttöön. Kovrovin asetehdas sai tammikuun 22. Kaikkiaan vuonna 1940 valmistuneista 81118 PPD-konepistoolista on mallia PPD-34/38 täytynyt olla merkittävä osa. Nopeasti käynnistyneestä kehitystyöstä kerrotaan, että sekä Degtjarev että kilpaileva Tshernkon, Komaritskiin ja Shelkovin suunnitteluryhmä olisivat päätyneet täsmälleen samanlaiseen lipasratkaisuun lähes viikossa. Kaulan vuoksi lippaaseen mahtuikin pari patruunaa enemmän. Samalla aloitettiin PPD34/38 -konepistoolin valmistelu massatuotantoa varten, mikä siis johti edellä kerrottuihin muutoksiin aseen rakenteessa. 42 • ASE-lehti. ollut lähes yhtä kallista kuin Degtjarev-pikakiväärin, vuoden 1939 hinnoissa 900 ruplaa vs. (SA-kuva) PPD-konepistoolin purjekankainen kantopussi. Kenraali Tshuikov kehui asetta Stalinille heti sodan jälkeen sanoen: “PPD on erinomainen konepistooli. Barsukovin johdolla. (SA-kuva) paletta ja jatkosodassa vielä paljon lisää. Jo tammikuun 6. Lipas asettui aseen tukin alapuolelle vinottain, kun suomalaismallinen lipas tuli poikittain kiinni aseeseen. Aseita jäi aseinaan sotasaaliiksi saadut PPD-konepistoolit. Aseeseen kehitettiin myös Tulan asetehtaan toimesta 75 patruunan rumpulipas, jonka toimintaperiaate poikkesi suomalaisesta lippaasta. Aseita jäi suomalaisten sotasaaliiksi talvisodassa arviolta noin 240 kapsuomalaisten sotasaaliiksi talvisodassa arviolta noin 240 kappaletta ja jatkosodassa vielä paljon lisää. Lopulta tehdas jopa ylitti tavoitteensa ilman, että rangaistuksiin tarvitsi ryhtyä. päivänä 1940 NL:n Puolustusvaliokunta hyväksyi PPDkonepistoolin käyttöönottamisen kaikissa Puna-armeijan yksiköissä. aseita oli Puolustusvoimien kirjanpidossa yhteensä noin 600 kpl. Ei siis ole täyttä varmuutta siitä, kuinka paljon mallia 34/38 lopulta valmistettiin vuoden 1940 ensimmäisten kuukausien aikana. päivänä 1939 antamalla käskyllä, ennen kuin parannetun 34/38-mallin tuotanto oli edes ehtinyt kunnolla käynnistyä, ja jo jaetut konepistoolit kerättiin pois Puna-armeijan yksiköistä. Talvisodan sytyttyä marraskuun 1939 lopulla PPD-konepistoolit olivatkin suurimmaksi osaksi varastoituna, ja niitä käyttivät sodan alkuvaiheessa pienessä mittakaavassa ainoastaan selustan NKVDjoukot sekä jotkut upseerit. Kaiken kaikkiaan em. Tehtaan johtoa ja työläisiä kannusti lisäksi itse Stalinin sanomaksi väitetty uhkaus rangaista Kovrovin tehdasta kollektiivisesti, jollei tavoitteisiin päästäisi. PPD-40 konepistoolin valmistuksen aloittaminen keskeytti kokeilut lopullisesti. Juuri tässä kantopussissa säilytettiin vuonna 1938 valmistettua PPD-34 -konepistoolia sarjanumerolta 101 sekä kahta numerotarkkaa lipasta. Käyttökokemukset PPD-konepistoolista olivat positiivisia. Vain vähäinen määrä jätettiin tiettyjen erityisryhmien kuten NKVD:n rajavartijoiden käyttöön. Jutun kirjoittajat kiittävät Sotamuseota saamastaan avusta. Suomalaisten käyttämä 70 -patruunan rumpulipas teki suuren vaikutuksen Staliniin, ja hän määräsikin joulukuussa kehittämään vastaavan lippaan myös PPD:hen
Sodan jälkeen näiden aseiden kohtaloksi koitui myynti Yhdysvaltoihin ja joidenkin osalta romutus. Sotamuseon lisäksi suomalaisissa yksityisissä kokoelmissa on kuitenkin säilynyt aikanaan rintamalta besorkattuja ja sotamuistoksi tuotuja PPD-konepistooleita arviolta kymmeniä kappaleita. Kovrovin asetehdas sai tammikuun 22. Jos tällainen PPD jossakin tulee vastaan, kyseinen ase on varastettu Merikarvian Korsutuvalta kymmenkunta vuotta sitten. PPD-40:n tuotannon käynnistyessä maaliskuussa 1940 on varsin todennäköistä, että viimeisiä PPD-34/38-konepistooleita koottiin vielä jonkun aikaa tämän jälkeen. Kun sillä ampuu yksittäistulta, osuu erittäin tarkasti, mutta kun ampuu automaattiaseen tulta, kaikki menee yläviistoon”. Kaksi suomalaista upseeria jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kaksi suomalaista upseeria jatkosodan hyökkäysvaiheessa aseinaan sotasaaliiksi saadut PPD-konepistoolit. Lopulta tehdas jopa ylitti tavoitteensa ilman, että rangaistuksiin tarvitsi ryhtyä. ollut lähes yhtä kallista kuin Degtjarev-pikakiväärin, vuoden 1939 hinnoissa 900 ruplaa vs. Aseita jäi suomalaisten sotasaaliiksi talvisodassa arviolta noin 240 kapsuomalaisten sotasaaliiksi talvisodassa arviolta noin 240 kappaletta ja jatkosodassa vielä paljon lisää. Lipas asettui aseen tukin alapuolelle vinottain, kun suomalaismallinen lipas tuli poikittain kiinni aseeseen. ASE-lehti • 43. 1150 ruplaa varaosineen. PPD-KONEPISTOOLI TALVISODASSA Neuvostoliitossa PPD:n tuotanto oli ehditty keskeyttää tykistödirektoraatin helmikuun 10. Jutun kirjoittajat kiittävät Sotamuseota saamastaan avusta. Juuri tässä kantopussissa säilytettiin vuonna 1938 valmistettua PPD-34 -konepistoolia sarjanumerolta 101 sekä kahta numerotarkkaa lipasta. päivänä 1940 NL:n Puolustusvaliokunta hyväksyi PPDkonepistoolin käyttöönottamisen kaikissa Puna-armeijan yksiköissä. Kaikkiaan vuonna 1940 valmistuneista 81118 PPD-konepistoolista on mallia PPD-34/38 täytynyt olla merkittävä osa. Kaiken kaikkiaan em. Kaulan vuoksi lippaaseen mahtuikin pari patruunaa enemmän. Aseita jäi aseinaan sotasaaliiksi saadut PPD-konepistoolit. Talvisodan alun kokemukset saivat venäläiset huomaamaan paitsi ylipäätään konepistoolin merkityksen sodankäynnissä myös tarpeen suuremmalle lippaalle. Jo tammikuun 6. Vaikka asemallin valmistus lopetettiin keväällä 1940, se jäi edelleen Puna-armeijan joukkojen käyttöön ja jatkosodan alussa aseita jäi lisää suomalaisten sotasaaliiksi. aseita oli Puolustusvoimien kirjanpidossa yhteensä noin 600 kpl. PPD-34/38:n valmistus päättyi vähitellen keväällä 1940, kun tuotannossa vaiheittain siirryttiin edelleen parannettuun PPD-40-malliin. Ei siis ole täyttä varmuutta siitä, kuinka paljon mallia 34/38 lopulta valmistettiin vuoden 1940 ensimmäisten kuukausien aikana. Myös suomalaiset havaitsivat tämän, sillä Päämajan tiedusteluosaston 1940 julkaisemassa kirjasessa “Tietoja Puna-armeijan aseistuksesta” todettiin, että “rintamalla sitä näyttää käytetyn upseeriaseena ja selustassa, jossa sitä todettiin erittäin runsaasti, nimenomaan NKVD-joukkojen aseistukseen kuuluvana”. Tehtaalle annettuja lähes ylivoimaisia tuotantotavoitteita valvomaan lähetettiin suuri määrä korkeita neuvostovirkamiehiä apulaiskansankomissaari I.A. Nopeasti käynnistyneestä kehitystyöstä kerrotaan, että sekä Degtjarev että kilpaileva Tshernkon, Komaritskiin ja Shelkovin suunnitteluryhmä olisivat päätyneet täsmälleen samanlaiseen lipasratkaisuun lähes viikossa. (SA-kuva) paletta ja jatkosodassa vielä paljon lisää. päivänä 1940 määräyksen ottaa käyttöön kaikki liikenevät konesalit ja muut tuotantotilat pelkästään konepistoolin tuotantoa varten, lisäksi tuotannon piti pyöriä pysähtymättä kolmessa vuorossa. Puna-armeija testasi uutta lipasmallia keväällä 1940, mutta lipas oli kuitenkin epäkäytännöllinen sekä ilmeisen monimutkainen ja kallis valmistaa. päivänä 1939 antamalla käskyllä, ennen kuin parannetun 34/38-mallin tuotanto oli edes ehtinyt kunnolla käynnistyä, ja jo jaetut konepistoolit kerättiin pois Puna-armeijan yksiköistä. Vain vähäinen määrä jätettiin tiettyjen erityisryhmien kuten NKVD:n rajavartijoiden käyttöön. Aseita oli suomalaistenkin käytössä ja ne oli muiden venäläisten konepistoolimallien mukana jaettu Kotijoukkojen Esikunnan alaisille joukoille, sekä rannikkopuolustuksen käyttöön. Sotakokemusten perusteella Puna-armeijan johdossa tapahtui dramaattinen muutos asennoitumisessa konepistoolin käyttömahdollisuuksiin ja jo heti joulukuussa 1939 konepistooli määrättiin otettavaksi takaisin entistä laajempaan käyttöön. (SA-kuva) PPD-konepistoolin purjekankainen kantopussi. Talvisodan sytyttyä marraskuun 1939 lopulla PPD-konepistoolit olivatkin suurimmaksi osaksi varastoituna, ja niitä käyttivät sodan alkuvaiheessa pienessä mittakaavassa ainoastaan selustan NKVDjoukot sekä jotkut upseerit. Barsukovin johdolla. Aseeseen kehitettiin myös Tulan asetehtaan toimesta 75 patruunan rumpulipas, jonka toimintaperiaate poikkesi suomalaisesta lippaasta. PPD:n 34 ja 34/38 -versioita jäi suomalaisten sotasaaliiksi talvisodassa arviolta noin 240 kappaletta. Meillä venäläisiä konepistooleita ei sen tarkemmin eritelty mallien mukaan, vaan ne kaikki kulkivat nimikkeellä ”7,63 mm konepistooli, venäläinen”. Tehtaan johtoa ja työläisiä kannusti lisäksi itse Stalinin sanomaksi väitetty uhkaus rangaista Kovrovin tehdasta kollektiivisesti, jollei tavoitteisiin päästäisi. Käyttökokemukset PPD-konepistoolista olivat positiivisia. Kenraali Tshuikov kehui asetta Stalinille heti sodan jälkeen sanoen: “PPD on erinomainen konepistooli. PPD-40 konepistoolin valmistuksen aloittaminen keskeytti kokeilut lopullisesti. Vuosien 1939 ja 1940 vaihteessa esitelty PPD-34/38:n 73 patruunan vetoinen ja 1170 g painoinen rumpulipas oli enemmän tai vähemmän kopioitu suomalaisessa konepistoolissa m/31 käytetystä, joskin oli varustettu kaulalla PPD-34/38:n lipaskuilun vuoksi. Samalla aloitettiin PPD34/38 -konepistoolin valmistelu massatuotantoa varten, mikä siis johti edellä kerrottuihin muutoksiin aseen rakenteessa. Suomalaisten käyttämä 70 -patruunan rumpulipas teki suuren vaikutuksen Staliniin, ja hän määräsikin joulukuussa kehittämään vastaavan lippaan myös PPD:hen. Itse asiassa PPD:n valmistaminen oli ollut 20 ruplaa kalliimpaa kuin itselataavan SVT-38-kiväärin ja samanhintaista kuin AVS-36-automaattikiväärin
Kyseessä on siis kokonaan uudelleen, uusilla CNC koneilla valmistettavaksi suunniteltu malli. Sen verran kovaa on uuden mallin kysyntä ollut, että mm. Vaikka se näyttää ulkoisesti lähes samalta, niin tehtaan mukaan vanhaa on vain lipas ja muutama pikkuosa. Näiden vahvuus on varsinkin Production -divisioonassa, jossa ensimmäinen laukaus ammutaan kaksitoimisesti. Eikä tuo TS 2:n tarkempi vertailu aiempaan TS -malliinkaan juuri merkittäviä eroja paljastanut, ainoa selkeä on kahvan tiheämmät ja terävämmät karhennukset sekä hieman parantunut käteen sopivuus. Koteloita ajatellen pölysuoja oli aiemmin sivuiltaan viistompi, joten uuden mallin suorakulmaisempi profiili ei välttämättä sovi samaan koteloon. CZ, Ceska Zbrojovka Tsekin tasavallasta on yksi suurista asevalmistajista, joka tekee kaikenlaisia aseita, myös sotilaspuolelle. Lopputuloksena työn jälki on nykyään niin hyvää, että se kelpaa vaikka kelle esimerkiksi. Kuvaavaa on, että 80-luvulla itäblokkiin kohdistuneiden tuontirajoitusten seurauksena CZ75 -sukuisia aseita virtasi italialaisina kopioina USA:n markkinoille ja aidoista -kiertoteitse vaikka kanadasta tuoduistaCZ:sta maksettiin premiumia. Ja luistin viistetyt kulmat tekevät aseesta huomattavasti siromman näköisen sen lisäksi, että ne keventävät luistia. Hinta-laatu suhToimintalajien suosikiksi nousseen CZ 75 -aseperheen uusin tulokas on IPSC Standard divisioonaan räätälöity ja SRA ammuntaan soveltuva täysiverinen kisapeli Tactical Sports 2. TEKSTI JA KUVAT: J. Asemalliston perusmitoitus näyttää siis pysyneen alusta asti samana, joskin uuden kisapiippu on paksumpi. Vuodesta 2006 lähtien he ovat uusineet voimakkaasti konekantaansa ja sitä myötä myös valmistusmateriaaleja sekä suunnitelleet asemallistoaan uusiksi molempien edellä mainittujen hyödyntämiseksi mahdollisimman hyvin. Deep Bronze puolestaan on kasattu käsin sovitetuista, valikoiduista osista ja Cerakotella pronssinväriseksi maalattu runko on koneistettu umpiaineesta, kun muissa se on tarkkuusvalua. Tähän asti se suosituin ase viivalla on varmaan ollut CZ:n kaksitoiminen SP01 Shadow. Kuitujyvä erottuu hyvin ja on tarkoitettu nimenomaan nopeaan ammuntaan. Luistin vapautin on matala ja mukana on myös pelkkä akseli. Lisäksi tukikäden peukalohylly on suurennettu ja nyt viistoa mallia sekä akseli on vailla luistin aukipitosalpaa, joten luisti ei jää taakse patruunoiden loppuessa. Erot ovat siten oikeasti melko pienet joskin kieltämättä parempaan suuntaan, hyvää kun lienee vaikea parantaa merkittävästi. Aiempi TS malli olikin jo vuodelta 2005 ja erinomainen oli sekin, sillä 2007 Josef Rakusan voitti sillä Euroopan mestaruuden. Tai no, on ja on, sillä mielenkiinnosta kokeilimme vuodelta 1986 olevan perus 75:n luistia uutuuteen ja niin vain se sopi tiiviisti, turhia heilumatta johteisiin, aivan kuten teki uutuuden luisti vanhaan runkoonkin. Itse asiassa TS 2 -versioita on kolme, perusversion lisäksi Racing Green ja huippumalli Deep Bronze. 2018 tuli vielä viimeisin eli kokonaan uudelleen suunniteltu Shadow 2 -malli. Eniten myyty perusmalli on siis varustettu sinistetyllä luistilla ja piipulla sekä Itaflonilla eli Teflonin CZ 75 TS 2 CZ 75 TS 2 suosikin uusin versio suosikin uusin versio Käyttövivut ovat tutuilla paikoilla, varmistin levennettyä mallia ja lippaan vapautin pidennetty. 44 • ASE-lehti. Oikeanpuoleinen varmistin on matalaa mallia. Uudessa aseessa työn laatu on kuitenkin kuin toiselta planeetalta. MALINEN teeltaan se on ollut lyömätön ja kyvyt riittäneet jo SP-01 perusmallilla maailmanmestaruuteen. Uritettu takatähtäin on tukeva, kulmiltaan pyöristetty ja perusmallissa vain johteessaan sivusuuntaan säädettävä. 2015 siitä tehtiin parannettu, käsin sovitettu Orange -versio ja nyt 2021 on vuorossa uusiksi suunniteltu TS 2. Vaan jos on hankkimassa uutta asetta ja aikoo kisata Standard -divisioonassa, niin TS 2 kannattaa ehdottomasti katsastaa, siinä kun on erinomainen yksitoiminen laukaisu ja kaikki mahdollinen on otettu huomioon jo tehtaalta tullessa. Pistoolipuolella legendaarisin on ehdottomasti 75 sarja, josta Jeff Cooperkin otti 80-luvulla mallia 10 mm Bren Ten -aseeseen aikana, jolloin itäaseita ei lännessä paljon nähty. valimon kapasiteetti on loppunut kesken ja hetken aikaa kaikkiin malleihin tehdään runkoja umpiaineesta koneistamalla. Nykyään CZ panostaa voimakkaasti myös IPSC -kisoihin, mistä tuloksena on melkoinen mitalien rohmunta, juurikin 75 -sarjan TS ja SP -mallistoilla. Vieläpä tuon 35 vuotta vanhemman mallin piippukin istui täysin välyksettömästi luistin lukituskoloihin. Racing Greenissä on vaakatasoinen tukikäden peukalohylly, joten se ei sovellu SRA ammuntaan ja levennetty lippaanvapautin, alumiiniset lippaan pohjat sekä säädettävä (korkeussuunta) jämäkkä takatähtäin
Nykyään CZ panostaa voimakkaasti myös IPSC -kisoihin, mistä tuloksena on melkoinen mitalien rohmunta, juurikin 75 -sarjan TS ja SP -mallistoilla. 2015 siitä tehtiin parannettu, käsin sovitettu Orange -versio ja nyt 2021 on vuorossa uusiksi suunniteltu TS 2. Ja luistin viistetyt kulmat tekevät aseesta huomattavasti siromman näköisen sen lisäksi, että ne keventävät luistia. Eniten myyty perusmalli on siis varustettu sinistetyllä luistilla ja piipulla sekä Itaflonilla eli Teflonin CZ 75 TS 2 CZ 75 TS 2 suosikin uusin versio suosikin uusin versio Käyttövivut ovat tutuilla paikoilla, varmistin levennettyä mallia ja lippaan vapautin pidennetty. Erot ovat siten oikeasti melko pienet joskin kieltämättä parempaan suuntaan, hyvää kun lienee vaikea parantaa merkittävästi. 2018 tuli vielä viimeisin eli kokonaan uudelleen suunniteltu Shadow 2 -malli. MALINEN teeltaan se on ollut lyömätön ja kyvyt riittäneet jo SP-01 perusmallilla maailmanmestaruuteen. Sen verran kovaa on uuden mallin kysyntä ollut, että mm. Näiden vahvuus on varsinkin Production -divisioonassa, jossa ensimmäinen laukaus ammutaan kaksitoimisesti. Vuodesta 2006 lähtien he ovat uusineet voimakkaasti konekantaansa ja sitä myötä myös valmistusmateriaaleja sekä suunnitelleet asemallistoaan uusiksi molempien edellä mainittujen hyödyntämiseksi mahdollisimman hyvin. Eikä tuo TS 2:n tarkempi vertailu aiempaan TS -malliinkaan juuri merkittäviä eroja paljastanut, ainoa selkeä on kahvan tiheämmät ja terävämmät karhennukset sekä hieman parantunut käteen sopivuus. valimon kapasiteetti on loppunut kesken ja hetken aikaa kaikkiin malleihin tehdään runkoja umpiaineesta koneistamalla. CZ, Ceska Zbrojovka Tsekin tasavallasta on yksi suurista asevalmistajista, joka tekee kaikenlaisia aseita, myös sotilaspuolelle. Aiempi TS malli olikin jo vuodelta 2005 ja erinomainen oli sekin, sillä 2007 Josef Rakusan voitti sillä Euroopan mestaruuden. Kuitujyvä erottuu hyvin ja on tarkoitettu nimenomaan nopeaan ammuntaan. Racing Greenissä on vaakatasoinen tukikäden peukalohylly, joten se ei sovellu SRA ammuntaan ja levennetty lippaanvapautin, alumiiniset lippaan pohjat sekä säädettävä (korkeussuunta) jämäkkä takatähtäin. Kyseessä on siis kokonaan uudelleen, uusilla CNC koneilla valmistettavaksi suunniteltu malli. Koteloita ajatellen pölysuoja oli aiemmin sivuiltaan viistompi, joten uuden mallin suorakulmaisempi profiili ei välttämättä sovi samaan koteloon. Asemalliston perusmitoitus näyttää siis pysyneen alusta asti samana, joskin uuden kisapiippu on paksumpi. ASE-lehti • 45. Uudessa aseessa työn laatu on kuitenkin kuin toiselta planeetalta. Luistin vapautin on matala ja mukana on myös pelkkä akseli. Lopputuloksena työn jälki on nykyään niin hyvää, että se kelpaa vaikka kelle esimerkiksi. Oikeanpuoleinen varmistin on matalaa mallia. Lisäksi tukikäden peukalohylly on suurennettu ja nyt viistoa mallia sekä akseli on vailla luistin aukipitosalpaa, joten luisti ei jää taakse patruunoiden loppuessa. Hinta-laatu suhToimintalajien suosikiksi nousseen CZ 75 -aseperheen uusin tulokas on IPSC Standard divisioonaan räätälöity ja SRA ammuntaan soveltuva täysiverinen kisapeli Tactical Sports 2. Vieläpä tuon 35 vuotta vanhemman mallin piippukin istui täysin välyksettömästi luistin lukituskoloihin. Tähän asti se suosituin ase viivalla on varmaan ollut CZ:n kaksitoiminen SP01 Shadow. TEKSTI JA KUVAT: J. Pistoolipuolella legendaarisin on ehdottomasti 75 sarja, josta Jeff Cooperkin otti 80-luvulla mallia 10 mm Bren Ten -aseeseen aikana, jolloin itäaseita ei lännessä paljon nähty. Vaan jos on hankkimassa uutta asetta ja aikoo kisata Standard -divisioonassa, niin TS 2 kannattaa ehdottomasti katsastaa, siinä kun on erinomainen yksitoiminen laukaisu ja kaikki mahdollinen on otettu huomioon jo tehtaalta tullessa. Itse asiassa TS 2 -versioita on kolme, perusversion lisäksi Racing Green ja huippumalli Deep Bronze. Vaikka se näyttää ulkoisesti lähes samalta, niin tehtaan mukaan vanhaa on vain lipas ja muutama pikkuosa. Uritettu takatähtäin on tukeva, kulmiltaan pyöristetty ja perusmallissa vain johteessaan sivusuuntaan säädettävä. Deep Bronze puolestaan on kasattu käsin sovitetuista, valikoiduista osista ja Cerakotella pronssinväriseksi maalattu runko on koneistettu umpiaineesta, kun muissa se on tarkkuusvalua. Kuvaavaa on, että 80-luvulla itäblokkiin kohdistuneiden tuontirajoitusten seurauksena CZ75 -sukuisia aseita virtasi italialaisina kopioina USA:n markkinoille ja aidoista -kiertoteitse vaikka kanadasta tuoduistaCZ:sta maksettiin premiumia. Tai no, on ja on, sillä mielenkiinnosta kokeilimme vuodelta 1986 olevan perus 75:n luistia uutuuteen ja niin vain se sopi tiiviisti, turhia heilumatta johteisiin, aivan kuten teki uutuuden luisti vanhaan runkoonkin
Ainoa kauneusvirhe lienee puhdistuspuikkojen lyhyt pituus, ne kun taitavat olla mitoitetut alkuperäiselle 117 mm:n piipun pituudelle. 46 • ASE-lehti. Pähkinänkuoressa kyseessä on pitkällä, mittauksen mukaan 133 mm:n kylmätaotulla piipulla varustettu keikkapiippuinen, jonka runko ja luisti ovat terästä. Liipaisin on polymeeriä ja säädettävissä niin etukuin jälkivedon suhteen. Duralumiiniset kahvalevyt on anodisoitu kirkkaiksi ja lipaskuilun alumiininen levikepala on anodisoitu mustaksi. Toisaalta kuka enää käyttää tätä otetta. Nyt mittasimme laukaisuvastukseksi 800 – 820 g. Toki johteissa on todellisuudessa havaittavat välykset, sillä ilman piippua luisti heiluu rungossa jonkin verran. Luistin palautinjousen kara on täysimittainen ja jousi istuu muovista tehdyn holkin sisään. KÄYTÖSSÄ TS 2 on koneistettu todella huolellisesti, kaikki tärkeät pinnat ovat viimeisen päälle. Ulkopuolelta muotoilu on uudistettu niin siron luistin kuin raskaan ja täyspitkällä pölysuojalla varustetun rungon suhteen. Poikkeuksellisen suureen muovilaukkuun mahtuu tarvittaessa paljon lisävarusteita. Kahvan etu ja takareunan siistit karhennukset, tiheät ja terävät, ovat loistavat ja kahvalevyjen koneistetut pintakuvioinnit, terävät nekin, lisäävät selvästi otteen pitävyyttä. Kaiken kruunaa poikkeuksellisen suuressa muovisalkussa mukana tulevat kolme 20 patruunan lipasta, jotka nekin ovat huoltopurettavissa. Erikoinen ilmiö on ilmeisesti minimoidun patruunan nostimen seurauksena patruunoiden kolina eli alimmaiset patruunat pääsevät heilumaan vapaasti. Lippaanvapautin on melko jäykkä vakiona ja painin pitkä. Tämä tietenkin riippuen ampujan kädestä, mutta koeampujat kiittelivät kaikki onnistunutta muotoilua. Jos pitää erilaisesta, niin tarvikkeena saatava levitetty versio löytyy sekin. Jos on ase koneistettu siististi ulkopuolelta, niin sama laatu jatkuu sisäpuolella. Lippaanvaihtoa helpottaa todella suuri suppilo. Ensimmäiset 15 patruunaa sujuu vielä, mutta loppujen kanssa saa voimistella. Ampumaote ylhäältä onnistuu liipaisinkaaren kevennyskoneistuksella ja korkealle muotoillulla, pidennetyllä kannuksella. Kahva on saatu kapeaksi ohuilla alumiinisilla kahvalevyillä ja pito erinomaiseksi hyvin toimivilla karhennuksilla. Ilmeisesti piippu lukittuu sellaisella voimalla luistiin, että samalla luisti nousee johteissaan. Lisäksi mukana ovat puhdistusvälineet, lipastustyökalu, perusmallin käyttöohje ja työkaluina kasa kuusioja torx-avaimia sekä varaosana tappimallinen (vailla luistin taakse lukitsevaa peukalovipua) piipun akseli. Tähän vaikuttavat myös käden sijoittuminen lähelle piippulinjaa, sillä niin liipaisinkaaren takaosa on nostettuna ylhäällä kuten pidennetty kannuskin. Kevennetty laukaisu on yksitoiminen ja muoviliipaisimessa on säädöt sekä etuettä takavedolle. Suuresta lipaskapasiteetista huolimatta ohuet levyt tekevät otteesta luontevan. Lipas irtoaa vauhdikkaasti, mutta on työläs lipastaa uutena jäykän jousen vuoksi. Minkäänlaisia välyksiä ei tunnu ampumahetkellä luistin ja rungon eikä piipun ja luistin välillä. Yksitoimisena se on lyhyt, suhteellisen puhdas ja ennen kaikkea herkkä. Lisäksi lipaskuilun yläpinta levenee ja toimii ikään kuin kämmentukena. Viritys sujuu näppärästi etumaisista karhennuksista, sillä tähtäin estää hieman takimmaisten käyttöä. Iskuvasara on uutta äärimmilleen kevennettyä mallia. Iskuvasara on kevyt, lippaanvapautin pidennetty, molemminpuolisista varmistinvivuista vasemmanpuoleinen on leveä. Kun ase painaa melkoiset 1,35 kiloa, niin tällä laukaisulla on todella helppo ampua. Levitetty lipaskuilu helpottaa nopeaa lippaan vaihtoa. Iskuja vaimentava bufferi on vakiona. Joka tapauksessa laukaisuhetkellä välyksiä ei tunnu missään, mikä on hyvä asia tarkkuutta ajatellen. Laukaisukoneisto on tuttua 75:ta, mutta yksitoiminen ja kevennetty. Lipasvarmistinta ei ole, kisa-aseesta kun on kysymys. Kuitujyvän ohella kiinteä takatähtäin on todella tukevarakenteinen ja muodostunut tähtäinkuva kerrankin riittävän avara niin nopeaa kuin tarkkaa ammuntaa ajatellen. TS 2 on helppo purkaa huoltoa varten. Ainoa haitta tulee esille, jos haluaa ottaa tukea tukikäden sormella liipaisinkaaren etuosasta, sillä poikkeuksellisen suuren liipaisinkaaren vuoksi tuo etureuna on melkoisen etäällä. Ensimmäisenä huomion herättää kahvan erinomainen ergonomia. kaltaisella polymeerillä päällystetyllä rungolla. Laukaisuvastus on vain 800 g. Laukaisu on suorastaan loistava ja sitä pystyy vielä säätämään, jos niin haluaa. Hylsyt poistuivat varmatoimisesti ja kevennytystä iskurista sekä pääjousesta huolimatta iskurin jälki nallissa oli syvä ja täysin keskeinen. Lippaan paikalleen laitto käy kuin unelma todella suuren kuilun reunaviisteen ansiosta. Luistissa on virityskarhennukset myös edessä, mitkä vapaina toimivatkin takana olevia paremmin. Tosin käytössä lipastaminen helpottui ja eron uunituoreeseen lippaaseen havaitsi selkeästi. Tämä vaikuttaa rekyylituntumaan ja nopeisiin toistolaukauksiin
Lippaan paikalleen laitto käy kuin unelma todella suuren kuilun reunaviisteen ansiosta. Ainoa haitta tulee esille, jos haluaa ottaa tukea tukikäden sormella liipaisinkaaren etuosasta, sillä poikkeuksellisen suuren liipaisinkaaren vuoksi tuo etureuna on melkoisen etäällä. Ampumaote ylhäältä onnistuu liipaisinkaaren kevennyskoneistuksella ja korkealle muotoillulla, pidennetyllä kannuksella. Lipas irtoaa vauhdikkaasti, mutta on työläs lipastaa uutena jäykän jousen vuoksi. Nyt mittasimme laukaisuvastukseksi 800 – 820 g. Ensimmäisenä huomion herättää kahvan erinomainen ergonomia. Luistissa on virityskarhennukset myös edessä, mitkä vapaina toimivatkin takana olevia paremmin. Erikoinen ilmiö on ilmeisesti minimoidun patruunan nostimen seurauksena patruunoiden kolina eli alimmaiset patruunat pääsevät heilumaan vapaasti. Joka tapauksessa laukaisuhetkellä välyksiä ei tunnu missään, mikä on hyvä asia tarkkuutta ajatellen. Jos pitää erilaisesta, niin tarvikkeena saatava levitetty versio löytyy sekin. Tämä vaikuttaa rekyylituntumaan ja nopeisiin toistolaukauksiin. Lippaanvapautin on melko jäykkä vakiona ja painin pitkä. Iskuvasara on kevyt, lippaanvapautin pidennetty, molemminpuolisista varmistinvivuista vasemmanpuoleinen on leveä. Tähän vaikuttavat myös käden sijoittuminen lähelle piippulinjaa, sillä niin liipaisinkaaren takaosa on nostettuna ylhäällä kuten pidennetty kannuskin. Lisäksi mukana ovat puhdistusvälineet, lipastustyökalu, perusmallin käyttöohje ja työkaluina kasa kuusioja torx-avaimia sekä varaosana tappimallinen (vailla luistin taakse lukitsevaa peukalovipua) piipun akseli. Toki johteissa on todellisuudessa havaittavat välykset, sillä ilman piippua luisti heiluu rungossa jonkin verran. Iskuvasara on uutta äärimmilleen kevennettyä mallia. Luistin palautinjousen kara on täysimittainen ja jousi istuu muovista tehdyn holkin sisään. Kahva on saatu kapeaksi ohuilla alumiinisilla kahvalevyillä ja pito erinomaiseksi hyvin toimivilla karhennuksilla. Duralumiiniset kahvalevyt on anodisoitu kirkkaiksi ja lipaskuilun alumiininen levikepala on anodisoitu mustaksi. Kahvan etu ja takareunan siistit karhennukset, tiheät ja terävät, ovat loistavat ja kahvalevyjen koneistetut pintakuvioinnit, terävät nekin, lisäävät selvästi otteen pitävyyttä. Poikkeuksellisen suureen muovilaukkuun mahtuu tarvittaessa paljon lisävarusteita. Ensimmäiset 15 patruunaa sujuu vielä, mutta loppujen kanssa saa voimistella. Kuitujyvän ohella kiinteä takatähtäin on todella tukevarakenteinen ja muodostunut tähtäinkuva kerrankin riittävän avara niin nopeaa kuin tarkkaa ammuntaa ajatellen. Laukaisu on suorastaan loistava ja sitä pystyy vielä säätämään, jos niin haluaa. Lippaanvaihtoa helpottaa todella suuri suppilo. Minkäänlaisia välyksiä ei tunnu ampumahetkellä luistin ja rungon eikä piipun ja luistin välillä. Liipaisin on polymeeriä ja säädettävissä niin etukuin jälkivedon suhteen. Ilmeisesti piippu lukittuu sellaisella voimalla luistiin, että samalla luisti nousee johteissaan. Lisäksi lipaskuilun yläpinta levenee ja toimii ikään kuin kämmentukena. kaltaisella polymeerillä päällystetyllä rungolla. Tosin käytössä lipastaminen helpottui ja eron uunituoreeseen lippaaseen havaitsi selkeästi. Kevennetty laukaisu on yksitoiminen ja muoviliipaisimessa on säädöt sekä etuettä takavedolle. Laukaisukoneisto on tuttua 75:ta, mutta yksitoiminen ja kevennetty. ASE-lehti • 47. Pähkinänkuoressa kyseessä on pitkällä, mittauksen mukaan 133 mm:n kylmätaotulla piipulla varustettu keikkapiippuinen, jonka runko ja luisti ovat terästä. Jos on ase koneistettu siististi ulkopuolelta, niin sama laatu jatkuu sisäpuolella. KÄYTÖSSÄ TS 2 on koneistettu todella huolellisesti, kaikki tärkeät pinnat ovat viimeisen päälle. Toisaalta kuka enää käyttää tätä otetta. Ulkopuolelta muotoilu on uudistettu niin siron luistin kuin raskaan ja täyspitkällä pölysuojalla varustetun rungon suhteen. Hylsyt poistuivat varmatoimisesti ja kevennytystä iskurista sekä pääjousesta huolimatta iskurin jälki nallissa oli syvä ja täysin keskeinen. Yksitoimisena se on lyhyt, suhteellisen puhdas ja ennen kaikkea herkkä. Levitetty lipaskuilu helpottaa nopeaa lippaan vaihtoa. Suuresta lipaskapasiteetista huolimatta ohuet levyt tekevät otteesta luontevan. Kaiken kruunaa poikkeuksellisen suuressa muovisalkussa mukana tulevat kolme 20 patruunan lipasta, jotka nekin ovat huoltopurettavissa. Ainoa kauneusvirhe lienee puhdistuspuikkojen lyhyt pituus, ne kun taitavat olla mitoitetut alkuperäiselle 117 mm:n piipun pituudelle. Tämä tietenkin riippuen ampujan kädestä, mutta koeampujat kiittelivät kaikki onnistunutta muotoilua. Laukaisuvastus on vain 800 g. Viritys sujuu näppärästi etumaisista karhennuksista, sillä tähtäin estää hieman takimmaisten käyttöä. Iskuja vaimentava bufferi on vakiona. TS 2 on helppo purkaa huoltoa varten. Lipasvarmistinta ei ole, kisa-aseesta kun on kysymys. Kun ase painaa melkoiset 1,35 kiloa, niin tällä laukaisulla on todella helppo ampua
Tämä tasainen seitsemän sarja tekee keskiarvoksi 36 mm, joten ei voi kuin ihmetellä hyvää tulosta. Todella kevyt ja kiihkeämmässäkin ammunnassa kuumenematon liipaisin toimi kuin ajatus. Verrokkina 35 vuotta vanha TS:n esikuva, perusmallin CZ 75. Käsittelykokeessa verrattiin uutta TS 2:ta aiempaan TS:ään. Ainoastaan varustellumman mallin tukikäden peukalohylly parantaisi kenties vielä ammuttavuutta, mutta sitä ei saa käyttää SRA:ssa. Tuskallisen lipastamisen jälkeen aseen toiminta oli täysin moitteetonta, alusta pitäen täysin uudellakin aseella, patruunalaadusta riippumatta. Tosin hiekkapussituelta kasoja ammuttaessa laukaisussa oli tunnettavissa pientä venymää, mutta pika-ammunnassa sitä ei erota lainkaan. Alle kolmen sentin käynti on vaikka millä asteikolla huippuluokkaa kädestä ammuttuna. Oikealla verrokkina aiemmin tuotannossa ollut CZ 75 TS. Lisäksi kevyt liipaisin on turvallinen, sillä sen inertia ei riitä pudotessakaan laukaisemaan asetta. Koska ase näytti käyvän selvästi ampujaa paremmin, jatkettiin ammuntaa vielä muutamalla kasalla tuloksena 31, 34 ja 34 mm. Seuraavalla ratakäynnillä kokeilimme toimintaa sekalaisilla patruunoilla, aiempien 8 grammaisten lisäksi mm. Ja siinä ase loistaa. KASAT Koleassa 12 asteen kevätkelissä suunta radalle ja pienessä sivutuulessa ensi savut hiekkapussituelta. Alun keskittyminen näkyi ensi kasoissa ja varsinkin tuo 10 mm yhdessä reiässä on itselleni ennätys. Osumapiste käytetyillä patruunoilla oli jyvän kärjessä ja saatu tarkkuus kerta kaikkiaan loistava varsinkin patruunoiden erittäin halpa hinta huomioiden. YHTEENVETO Kaikkiaan kyseessä on toimintavarma, erittäin tarkka ja helposti ammuttava, loistavalla laukaisulla varustettu täysiverinen kilpa-ase. Nopeat parilaukaukset pysyivät aloittelevaltakin pistoolitaulun mustassa 25 metriltä ihmeteltävän helposti ja ammuttavuus tuntui luontevan hyvältä. Sarjana oli nimittäin jälleen tasainen 23, 10, 39, 39, 26, 30 ja 37 mm, keskiarvo 29 mm. Aseen mukana toimitetaan hienosti kolme 20 patruunan lipasta. Ei ihme, että kisoissa CZ:lla syntyy tulostakin. Yksi poikkeavuus perusaseeseen on patruunapesän ylimenon tiukka mitoitus. Varsinkin kun tähtäinväliä on pitkä 180 milliä. Kaikki tehdaspatruunat sopivat pesään kuten pitääkin, mutta linosta valetuilla 105 gr SWC:lla jälleenladatut eivät mahtuneet lähellekään, vaikka ne toimivat perus 75:ssa. PIKA P e r i n t e i s e e n t a r k k u u s a m muntaan yhden käden otteella TS 2 tuntui hieman raskaalta, mutta kahden käden pika-ammuntaan kokonaisuus on räätälöitykin. Mikä tulos olisikaan ollut, jos käytettävissä olisi ollut jo tuotannosta poistuneita Lapua Megashock 8 g reikäpäitä, ne kun ovat olleet tähän asti tarkimmat koskaan ampumani. Samoin lippaan vapauttimen matala ja leveä malli voi sopia henkilökohtaisiin mieltymyksiin paremmin. Monihan on tottunut ampumaan mustilla tähtäimillä. TEKNISET TIEDOT CZ 75 Tactical Sports 2 Hinta 31.5.2021: Basic, 2180 eur Racing Green, 2550 eur Deep Bronze, 3280 eur Takuu: 3 vuotta Valmistaja: Ceska Zbrojovka, Tsekin tasavalta Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Tyyppi: itselataava lippaallinen pistooli Kaliiperi: 9mm Luger Lipas: terästä, 20 patruunaa Mitat: 147 x 42 x 225 mm Paino: 1,35 kg Piipun pituus: 130 mm Tähtäinväli: 180 mm Laukaisu: yksitoiminen 800 g, säädettävät etuja jälkiveto Tähtäimet: kuitujyvä, kiinteä takatähtäin (urassaan säädettävissä sivusuuntaan) Varusteet: muovinen laukku, puhdistusvälineet, lataustyökalu, 3 lipasta, ohjekirja, säätöavaimet, akseli 48 • ASE-lehti. Toisena patruunana oli käytettävissä niin ikään edullisinta mahdollista edustava Gecon 8 g kokovaippainen, jolla saadut tulokset olivat hyvin edellisten kaltaiset. Perusmallissa on vain kiinnitysurassaan sivusuuntaan säädettävä takatähtäin, mutta tarvikkeena on tarjolla LPA:n jämäkkärakenteinen, täysin säädettävä tähtäin, kuten vailla kuitua oleva etutähtäinkin. Tähtäimet osoittautuivat loistaviksi, millin valokuitujyvä ja vaakauritetulla lehdellä varustettu, nurkiltaan vaatteisiin tarttumattomaksi pyöristetty ja todella tukeva takatähtäin ovat oiva valinta nopeaan ja tarkkaan ammuntaan. Pitkään kisanneella ei ollut mitään vaikeuksia ja käsittely oli vaivattoman helppoa. Ensimmäisenä kokeilluilla 8 g kokovaippaisilla S&B bulkkipatruunoilla viiden ensikasa 25 metriltä oli 36 mm ja seuraavat 35, 43 ja 41 mm. Rekyyli ei paljon vaivaa ja tuplat on todella nopea ampua ja helposti. Patruunapesän tiukka mitoitus parantaa tarkkuutta, mutta itse patruunansa lataava joutuu huomioimaan sen valitessaan luodin muotoa. Fiocchin, Maxxtechin ja Zenithin 7,5 grammaisilla halpiksilla ja kaikki toimivat täysin moitteetta. Suunnitelmissa on loppuvuodesta tuoda myös .40 S&W kaliiperinen versio major luokkaan
Perusmallissa on vain kiinnitysurassaan sivusuuntaan säädettävä takatähtäin, mutta tarvikkeena on tarjolla LPA:n jämäkkärakenteinen, täysin säädettävä tähtäin, kuten vailla kuitua oleva etutähtäinkin. Tämä tasainen seitsemän sarja tekee keskiarvoksi 36 mm, joten ei voi kuin ihmetellä hyvää tulosta. Rekyyli ei paljon vaivaa ja tuplat on todella nopea ampua ja helposti. Ainoastaan varustellumman mallin tukikäden peukalohylly parantaisi kenties vielä ammuttavuutta, mutta sitä ei saa käyttää SRA:ssa. Mikä tulos olisikaan ollut, jos käytettävissä olisi ollut jo tuotannosta poistuneita Lapua Megashock 8 g reikäpäitä, ne kun ovat olleet tähän asti tarkimmat koskaan ampumani. Monihan on tottunut ampumaan mustilla tähtäimillä. Pitkään kisanneella ei ollut mitään vaikeuksia ja käsittely oli vaivattoman helppoa. Verrokkina 35 vuotta vanha TS:n esikuva, perusmallin CZ 75. Tuskallisen lipastamisen jälkeen aseen toiminta oli täysin moitteetonta, alusta pitäen täysin uudellakin aseella, patruunalaadusta riippumatta. Alle kolmen sentin käynti on vaikka millä asteikolla huippuluokkaa kädestä ammuttuna. Samoin lippaan vapauttimen matala ja leveä malli voi sopia henkilökohtaisiin mieltymyksiin paremmin. Yksi poikkeavuus perusaseeseen on patruunapesän ylimenon tiukka mitoitus. Fiocchin, Maxxtechin ja Zenithin 7,5 grammaisilla halpiksilla ja kaikki toimivat täysin moitteetta. Oikealla verrokkina aiemmin tuotannossa ollut CZ 75 TS. KASAT Koleassa 12 asteen kevätkelissä suunta radalle ja pienessä sivutuulessa ensi savut hiekkapussituelta. Toisena patruunana oli käytettävissä niin ikään edullisinta mahdollista edustava Gecon 8 g kokovaippainen, jolla saadut tulokset olivat hyvin edellisten kaltaiset. YHTEENVETO Kaikkiaan kyseessä on toimintavarma, erittäin tarkka ja helposti ammuttava, loistavalla laukaisulla varustettu täysiverinen kilpa-ase. Aseen mukana toimitetaan hienosti kolme 20 patruunan lipasta. Seuraavalla ratakäynnillä kokeilimme toimintaa sekalaisilla patruunoilla, aiempien 8 grammaisten lisäksi mm. Patruunapesän tiukka mitoitus parantaa tarkkuutta, mutta itse patruunansa lataava joutuu huomioimaan sen valitessaan luodin muotoa. PIKA P e r i n t e i s e e n t a r k k u u s a m muntaan yhden käden otteella TS 2 tuntui hieman raskaalta, mutta kahden käden pika-ammuntaan kokonaisuus on räätälöitykin. Alun keskittyminen näkyi ensi kasoissa ja varsinkin tuo 10 mm yhdessä reiässä on itselleni ennätys. Käsittelykokeessa verrattiin uutta TS 2:ta aiempaan TS:ään. Koska ase näytti käyvän selvästi ampujaa paremmin, jatkettiin ammuntaa vielä muutamalla kasalla tuloksena 31, 34 ja 34 mm. Varsinkin kun tähtäinväliä on pitkä 180 milliä. Osumapiste käytetyillä patruunoilla oli jyvän kärjessä ja saatu tarkkuus kerta kaikkiaan loistava varsinkin patruunoiden erittäin halpa hinta huomioiden. Kaikki tehdaspatruunat sopivat pesään kuten pitääkin, mutta linosta valetuilla 105 gr SWC:lla jälleenladatut eivät mahtuneet lähellekään, vaikka ne toimivat perus 75:ssa. Tähtäimet osoittautuivat loistaviksi, millin valokuitujyvä ja vaakauritetulla lehdellä varustettu, nurkiltaan vaatteisiin tarttumattomaksi pyöristetty ja todella tukeva takatähtäin ovat oiva valinta nopeaan ja tarkkaan ammuntaan. Todella kevyt ja kiihkeämmässäkin ammunnassa kuumenematon liipaisin toimi kuin ajatus. Ja siinä ase loistaa. TEKNISET TIEDOT CZ 75 Tactical Sports 2 Hinta 31.5.2021: Basic, 2180 eur Racing Green, 2550 eur Deep Bronze, 3280 eur Takuu: 3 vuotta Valmistaja: Ceska Zbrojovka, Tsekin tasavalta Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Tyyppi: itselataava lippaallinen pistooli Kaliiperi: 9mm Luger Lipas: terästä, 20 patruunaa Mitat: 147 x 42 x 225 mm Paino: 1,35 kg Piipun pituus: 130 mm Tähtäinväli: 180 mm Laukaisu: yksitoiminen 800 g, säädettävät etuja jälkiveto Tähtäimet: kuitujyvä, kiinteä takatähtäin (urassaan säädettävissä sivusuuntaan) Varusteet: muovinen laukku, puhdistusvälineet, lataustyökalu, 3 lipasta, ohjekirja, säätöavaimet, akseli ASE-lehti • 49. Suunnitelmissa on loppuvuodesta tuoda myös .40 S&W kaliiperinen versio major luokkaan. Ensimmäisenä kokeilluilla 8 g kokovaippaisilla S&B bulkkipatruunoilla viiden ensikasa 25 metriltä oli 36 mm ja seuraavat 35, 43 ja 41 mm. Lisäksi kevyt liipaisin on turvallinen, sillä sen inertia ei riitä pudotessakaan laukaisemaan asetta. Nopeat parilaukaukset pysyivät aloittelevaltakin pistoolitaulun mustassa 25 metriltä ihmeteltävän helposti ja ammuttavuus tuntui luontevan hyvältä. Tosin hiekkapussituelta kasoja ammuttaessa laukaisussa oli tunnettavissa pientä venymää, mutta pika-ammunnassa sitä ei erota lainkaan. Sarjana oli nimittäin jälleen tasainen 23, 10, 39, 39, 26, 30 ja 37 mm, keskiarvo 29 mm. Ei ihme, että kisoissa CZ:lla syntyy tulostakin
Sakolla. Kammen nuppi on suuri muovinen, joka sopii mainiosti nopeaan käsittelyyn. Hämmennystä toimittajassa aiheutti silloin ulkoisesti identtisen Jäger 10 aseen esittely Haenelin osastolla. Kaikkia malleja valmistetaan sekä lyhyellä 52 -senttisellä ja M15x1 äänenvaimenninkierteellä varustetulla piipulla sekä 58 -senttisellä ilman kierrettä olevalla piipulla. Gerstner tiimeineen. Itse peräkappale uppoaa kokonaan kehyksen uumeniin, eli kehys on tehty hieman perinteistä pidemmäksi. Kehyksen alla on tehtaalta tullessa nyt etuvedoton 5082D kilpalaukaisulaite aiemman 5780D koneiston sijaan. Niin ilmakiväärilajeissa kuin pienoiskiväärilajeissa. Suunnittelu on tältä osin nerokas. Hylsynpoistoaukosta on tehty harvinaisen kookas. Nyt tarjolla ovat asemallit Classic, German stock sekä Thumbhole stock aiemmin saatavilla olleen Monte Carlon jäätyä pois. Haenel käytti terästä ja Anschütz alumiinia. Vielä v-pedatun, itsekeskittyvän kehyksen alapuolella on rekyyliolka, joka toimii samalla kiinnikkeenä etumaisen kiinnitysruuvin vastinpalalle sekä piipun kiristyksenä. Sen pianolangasta väännetty jousi menee ensin kahden sulkuolan läpi ja kiertyy sen jälkeen rungon ympäri eli vähän poikkeuksellinen, mutta hyvin toimiva ratkaisu. Iskupohja on tietenkin upotettu, hylsyn ulosheitin on jousikuormitteinen tappi ja ulosvedin säteettäisesti liikkuva giljotiinin terä. Kuten German mallinimestä arvata saattaa, on kyseessä saksalaistyylisellä sianselkä perällä ja tyylitellyllä poskipakalla sekä schnabel etutukilla varustettu malli. Nyt mittasimme Lymanin elektronisella vastusmittarilla testiaseessa arvoksi hyvin tasaisesti metsälle hyvin sopivan 1,20 kg. Samoin paksurunkoinen, näkyvältä osin pitkittäisuritettu lukko on joka suhteessa erittäin kookas ja painava. Iskurin viretilan erottaa poikkeuksellisen selvästi ulostyöntyvästä, suuresta iskurin päästä. Ja niinhän se olikin aiemmassa mallissa. KÄYTTÖLIITTYMÄT Lukonpidätin on kehyksen vasemmassa kyljessä oleva, varsin ulkoneva ja siten hyvin käsiteltävä vipu. Meillä se on hieman oudompi, mutta oikealla otteella luonteva ammuttava. Varsinkin ampumahiihdossa ei juuri muiden valmistajien suoravetoisia näekään. Teräksisen kehyksen päälle on muotoiltu tyylikkäästi Picatinny-kiskon pätkät, jolloin ne ovat taatusti yhdensuuntaiset, toisin kuin irtopalaviritykset. Tuntuman voi myös muuttaa etuvedolliseksi. Anschütz Anschütz 1782 German 1782 German Saksalainen Anschütz on erittäin tunnettu tarkkakäyntisistä kilpaaseistaan. Vastaavasti oikealla puolella on kaksiasentoinen, myös kammen liikkeen salpaava varmistin, mutta se on syvällä tukkiin tehdyssä poterossa, mikä hieman haittaa luontevaa käsittelyä. Vieläpä liipaisimen etäisyyskin on säädettävissä 15 mm. Tämä lukittuu suoraan napilla vetämällä rihlatun piipun perään koneistettuihin lukitusolkiin. Raudat ovat ulkopuolelta kauttaaltaan erittäin hyvin viimeistellyt, suorastaan poikkeuksellisen ja sinistys on tehty virheettä. Samojen pulttien löysässä otteessa on myös vinosti alas ja taaksepäin osoittavalla kierteellä varustettu vastinpala. Toki erojakin oli, lähinnä laukaisulaitteessa ja kehyksen materiaalissa. Samanlaista ulkoasua kutsutaan yleensä myös nimellä Bavarian, esim. Lisäksi pintojen erikoinen ruosteenestokäsittely on jätetty pois ja korvattu sinistyksellä. Malli on edelleen vaihtopiippuinen, mutta nyt laukaisulaitteena on kilpakoneisto ja kehyksen materiaali on vaihdettu teräkseksi. Halkaisija on peräti 21 mm ja painoksi punnitsimme 420 g. Nykyisin myytävä malli 1782 D esiteltiin maaliskuussa 2019 ja sen suunnittelusta on vastannut J. Samalla kun kiinnitysruuvi vetää raudat kiinni tukkiin, vetää se niitä taaksepäin TEKSTI JA KUVAT: J. Näiden lisäksi Ansu tekee myös suurempireikäisiä, metsälle vietäviä. Piippu nimittäin puristetaan paikalleen halkaistun rekyyliolan läpi menevillä pulteilla. Eturivi on kookkaampi kuin taaempi ja yhteispinta-alaa on mahtavat 70 mm2. Näin kehys voisi rasitusten puolesta olla aivan hyvin kevyttä alumiiniakin teräksen sijaan. Yksi pääsyy on myös tyylikkäiden Picatinny-kiskojen koneistus suoraan kehyksen pintaan ja siinä teräs on kestoltaan ylivoimainen. Sulkuolkia on kolmessa jonossa yhteensä kuusi kappaletta. 50 • ASE-lehti. Itse kehys on harvoin vastaan tulevan paksu ja tuleva, joskin soveltuvista kohdin kevennetty voimakkaasti. Siten rasitukset eivät ammuttaessa välity kehykseen ja sulkuväli määräytyy suoraan lukon ja piipun keskinäisistä koneistuksista. Ansu mainostaa siinä olevan yli 50 tarkkuusosaa, joten se onkin varsinainen hienomekaaninen laite, jossa säätöjä on vaikka muille jakaa. MALLI 1782 D Koeammuntaan valikoitui uusimman tyylin mukainen 52 sentin lyhyellä ja kevyellä piipulla varustettu German stock. Sama lukon runko käykin kaikille kaliipereille, vain erillinen etuosaan sokattu, äärimmäisen hyvin koneistettu ja rungon tavoin kestäväksi kovakromattu sulkukappale pitää valita kaliiperikohtaisesti. Näitä on kahta koneistokokoa, pienille kaliipereille 1771 ja suuremmille 1782. Ase toimituskunnossa, mittasuhteet tulevat sopusuhtaisemmiksi kun suulle kiertää kompaktin vaimentimen. Vieläpä syöttöramppikin on muotoiltu tuohon teräksiseen piipunjatkeeseen. Viime mainittu parantaa tarkkuutta, koska ei käytetä kahta eri lailla lämpölaajenevaa metallia ja lukko liikkuu nyt entistä liukkaammin. MALINEN Ensi kerran tämän mallin edeltäjä Anschütz 1780 esiteltiin IWA:ssa jo 2010. Kaikki mahdollinen on säädettävissä, joskin ohjeen mukaan vain ammattilaisen toimesta. Laukaisuvastuksen säätöalue on eurooppalaisittain erittäin herkästä alkava 400 g ulottuen tavanomaisempaan 1550 g asti ja tehtaalla arvoksi säädetään hyvin perinteinen 1100 g. Lukon läpi menevän ja paketin kasassa pitävän lukonkammen nostoliike on näin saatu nykytyylin lyhyeksi, vain 60 asteiseksi, eli näpit pysyvät kaukana tähtäimestä
Toki erojakin oli, lähinnä laukaisulaitteessa ja kehyksen materiaalissa. Piippu nimittäin puristetaan paikalleen halkaistun rekyyliolan läpi menevillä pulteilla. Vieläpä liipaisimen etäisyyskin on säädettävissä 15 mm. Niin ilmakiväärilajeissa kuin pienoiskiväärilajeissa. Hämmennystä toimittajassa aiheutti silloin ulkoisesti identtisen Jäger 10 aseen esittely Haenelin osastolla. Lisäksi pintojen erikoinen ruosteenestokäsittely on jätetty pois ja korvattu sinistyksellä. Sen pianolangasta väännetty jousi menee ensin kahden sulkuolan läpi ja kiertyy sen jälkeen rungon ympäri eli vähän poikkeuksellinen, mutta hyvin toimiva ratkaisu. Vieläpä syöttöramppikin on muotoiltu tuohon teräksiseen piipunjatkeeseen. Iskupohja on tietenkin upotettu, hylsyn ulosheitin on jousikuormitteinen tappi ja ulosvedin säteettäisesti liikkuva giljotiinin terä. Tämä lukittuu suoraan napilla vetämällä rihlatun piipun perään koneistettuihin lukitusolkiin. Samanlaista ulkoasua kutsutaan yleensä myös nimellä Bavarian, esim. KÄYTTÖLIITTYMÄT Lukonpidätin on kehyksen vasemmassa kyljessä oleva, varsin ulkoneva ja siten hyvin käsiteltävä vipu. Kuten German mallinimestä arvata saattaa, on kyseessä saksalaistyylisellä sianselkä perällä ja tyylitellyllä poskipakalla sekä schnabel etutukilla varustettu malli. Ase toimituskunnossa, mittasuhteet tulevat sopusuhtaisemmiksi kun suulle kiertää kompaktin vaimentimen. Iskurin viretilan erottaa poikkeuksellisen selvästi ulostyöntyvästä, suuresta iskurin päästä. Sama lukon runko käykin kaikille kaliipereille, vain erillinen etuosaan sokattu, äärimmäisen hyvin koneistettu ja rungon tavoin kestäväksi kovakromattu sulkukappale pitää valita kaliiperikohtaisesti. Nyt tarjolla ovat asemallit Classic, German stock sekä Thumbhole stock aiemmin saatavilla olleen Monte Carlon jäätyä pois. Kaikki mahdollinen on säädettävissä, joskin ohjeen mukaan vain ammattilaisen toimesta. Meillä se on hieman oudompi, mutta oikealla otteella luonteva ammuttava. Malli on edelleen vaihtopiippuinen, mutta nyt laukaisulaitteena on kilpakoneisto ja kehyksen materiaali on vaihdettu teräkseksi. Sulkuolkia on kolmessa jonossa yhteensä kuusi kappaletta. Samalla kun kiinnitysruuvi vetää raudat kiinni tukkiin, vetää se niitä taaksepäin TEKSTI JA KUVAT: J. Anschütz Anschütz 1782 German 1782 German Saksalainen Anschütz on erittäin tunnettu tarkkakäyntisistä kilpaaseistaan. Lukon läpi menevän ja paketin kasassa pitävän lukonkammen nostoliike on näin saatu nykytyylin lyhyeksi, vain 60 asteiseksi, eli näpit pysyvät kaukana tähtäimestä. Näitä on kahta koneistokokoa, pienille kaliipereille 1771 ja suuremmille 1782. Haenel käytti terästä ja Anschütz alumiinia. Kammen nuppi on suuri muovinen, joka sopii mainiosti nopeaan käsittelyyn. Samoin paksurunkoinen, näkyvältä osin pitkittäisuritettu lukko on joka suhteessa erittäin kookas ja painava. Viime mainittu parantaa tarkkuutta, koska ei käytetä kahta eri lailla lämpölaajenevaa metallia ja lukko liikkuu nyt entistä liukkaammin. Näiden lisäksi Ansu tekee myös suurempireikäisiä, metsälle vietäviä. Kaikkia malleja valmistetaan sekä lyhyellä 52 -senttisellä ja M15x1 äänenvaimenninkierteellä varustetulla piipulla sekä 58 -senttisellä ilman kierrettä olevalla piipulla. Ja niinhän se olikin aiemmassa mallissa. Sakolla. Samojen pulttien löysässä otteessa on myös vinosti alas ja taaksepäin osoittavalla kierteellä varustettu vastinpala. Itse kehys on harvoin vastaan tulevan paksu ja tuleva, joskin soveltuvista kohdin kevennetty voimakkaasti. Nyt mittasimme Lymanin elektronisella vastusmittarilla testiaseessa arvoksi hyvin tasaisesti metsälle hyvin sopivan 1,20 kg. MALINEN Ensi kerran tämän mallin edeltäjä Anschütz 1780 esiteltiin IWA:ssa jo 2010. MALLI 1782 D Koeammuntaan valikoitui uusimman tyylin mukainen 52 sentin lyhyellä ja kevyellä piipulla varustettu German stock. Eturivi on kookkaampi kuin taaempi ja yhteispinta-alaa on mahtavat 70 mm2. Varsinkin ampumahiihdossa ei juuri muiden valmistajien suoravetoisia näekään. Siten rasitukset eivät ammuttaessa välity kehykseen ja sulkuväli määräytyy suoraan lukon ja piipun keskinäisistä koneistuksista. Kehyksen alla on tehtaalta tullessa nyt etuvedoton 5082D kilpalaukaisulaite aiemman 5780D koneiston sijaan. Gerstner tiimeineen. Näin kehys voisi rasitusten puolesta olla aivan hyvin kevyttä alumiiniakin teräksen sijaan. Yksi pääsyy on myös tyylikkäiden Picatinny-kiskojen koneistus suoraan kehyksen pintaan ja siinä teräs on kestoltaan ylivoimainen. Nykyisin myytävä malli 1782 D esiteltiin maaliskuussa 2019 ja sen suunnittelusta on vastannut J. Teräksisen kehyksen päälle on muotoiltu tyylikkäästi Picatinny-kiskon pätkät, jolloin ne ovat taatusti yhdensuuntaiset, toisin kuin irtopalaviritykset. Hylsynpoistoaukosta on tehty harvinaisen kookas. Itse peräkappale uppoaa kokonaan kehyksen uumeniin, eli kehys on tehty hieman perinteistä pidemmäksi. Vielä v-pedatun, itsekeskittyvän kehyksen alapuolella on rekyyliolka, joka toimii samalla kiinnikkeenä etumaisen kiinnitysruuvin vastinpalalle sekä piipun kiristyksenä. Raudat ovat ulkopuolelta kauttaaltaan erittäin hyvin viimeistellyt, suorastaan poikkeuksellisen ja sinistys on tehty virheettä. Vastaavasti oikealla puolella on kaksiasentoinen, myös kammen liikkeen salpaava varmistin, mutta se on syvällä tukkiin tehdyssä poterossa, mikä hieman haittaa luontevaa käsittelyä. Halkaisija on peräti 21 mm ja painoksi punnitsimme 420 g. Tuntuman voi myös muuttaa etuvedolliseksi. Laukaisuvastuksen säätöalue on eurooppalaisittain erittäin herkästä alkava 400 g ulottuen tavanomaisempaan 1550 g asti ja tehtaalla arvoksi säädetään hyvin perinteinen 1100 g. ASE-lehti • 51. Suunnittelu on tältä osin nerokas. Ansu mainostaa siinä olevan yli 50 tarkkuusosaa, joten se onkin varsinainen hienomekaaninen laite, jossa säätöjä on vaikka muille jakaa
Niitä kannattaakin varoa samoin kuin sormen jäämistä kaaren ja vivun väliin vahinkojen välttämiseksi. Näin kiinnityksestä tulee kerralla sellainen kuin sen kuuluu ollakin, kunhan muistaa kiristää takimmaisen ruuvin vasta tämän jälkeen. Lukonpää on upotettu, hylsyn ulosvedin giljotiinimainen kynsi ja ulosheitin jousikuormitettu tappi iskupohjassa. Pintakäsittelynä on kestävä kovakromaus. Ansu on metsästysase jos mikä, joten varusteisiin kuuluvat luonnollisesti pikakiinnitettävät hihnalenkit. Lippaan vapautin on suuri levy liipaisinkaaren edessä. Käyttövivut ovat tutuilla paikoilla. Lipas on teräksinen ja vetää kolme patruunaa. Lipas irtoaa helposti, sillä lipaskuilun takareunassa on kaksi ulospäin pukkaavaa tappia. Lukon kuusiolkainen sulkuosa on erillinen ja sokattu lukon runkoon. Lukonkampi on varustettu suurella pallolla ja helposti käsiteltävissä, mutta kolmiasentoinen varmistin on upotettu ja hankala käsitellä. Parantavat ne kuitenkin otetta oleellisesti. Lukonpidätin ulkonee reilusti ja on hyvin käsillä. Sivuviisteissä näkyy korotetut kohdat, joiden varaan teräksinen kehys asettuu. Suuri rekyylivastin on koneistetun poteron suora takaseinä. Ansulla tämä arvo on sama 5 Nm molemmille ruuveille. Sen keskellä on myös pala jossa on kierre rautojen kiinnitysruuville. Lukko on yksinkertaista purkaa työntämällä virittämättömänä taaksepäin ja vetämällä kampi irti. Se irtoaa helposti, sillä lipaskuilun sivuilla, sen takakulmissa on ulospukkaavat tapit. Näin raudat eivät ole lainkaan kiinni puissa ja tarkkuus sekä osumapiste pysyvät vaihtelevissakin olosuhteissa paikallaan. Näin samaan runkoon on helppo koota kaliiperikohtainen sulku. Samoin ylätason sivuille on muotoiltu viisteet, joihin kehyksen pohjaan tehdyt viisteet vastaavat. 52 • ASE-lehti. Itse kehys kiinnitetään ulospäin lähes huomaamattomien pienten reikien kautta käyttäen 4 mm kuusiokoloavainta. Kammen suuri pallopää sopii hyvin kämmeneen ja 60 asteen nostoliike pysyy etäällä tähtäimestä. Nyt kehyksen päälle on koneistettu teräksisenä vahvat Picatinny kiskon pätkät. Liipaisinkaaren etuosaan on sijoitettu lippaan vapauttimen vipu. Se on kaksipuoleinen karhennettu levy, jota voi työntää sormenpäällä eteenpäin kaaren molemmilta sivuilta. Näin varsinaiset raudat eivät ole kiinni puissa vaan alumiinissa. Takaisinlaitto onkin sitten hieman hankalampaa, sillä sujuvan toiminnan vuoksi vapauttimen vipua kannattaa samalla työntää auki. Aiempaa mallia mainostettiin vaihtopiippuisena, mutta tässä uudessa mallissa asiasta ei mainita enää sanaakaan. Näin ne eivät irtoa ja ovat taatusti keskenään samansuuntaiset. Alaraudat ovat kiinni puissa kuusiokolokantaisilla ruuveilla ja niiden vieressä olevasta pienestä reiästä mahtuu 4 mm kuusiokoloavain, jolla vuorostaan raudat kiristetään alarunkoon. Viritetyn aseen erottaa selvästi ulkonevasta iskurin päästä. Ulospäin näkyvät suuret ruuvit kiinnittävät siis vain alaraudat puihin, mistä tuli ammunnan edetessä muistutus. Alumiiniset alaraudat ovat todella poikkeukselliset, sillä ne muodostavat samalla petauspalikan, johon kehys vedetään kiinni. Rekyyliolka on samaa ainetta kehyksen kanssa ja halkaistu piipun paikalleen kiristämiseksi. Rakenteeseen kohdistuu oikeastaan aseen ainoa huomioitava asia, sillä vivun reunat ovat melkoisen terävät. Teräksestä siististi koneistetun kehyksen pohjaan on tehty viisteet reunoille, jotka vastaavat alumiinisen petausharkon viisteisiin ja keskittävät raurat joka kerta samalla lailla. Ominaisuus on kuitenkin tallella, joskin vain asiansa osaavan asesepän toimesta, aivan kuten laukaisulaitteen säätökin. ja rekyyliolan kiinni vastimeen. Alumiininen lipaskuilun ja liipaisinkaaren sisältävä alarunko kiinnitetään tukkiin ja raudat alarunkoon. Puut ovat hyvältä näyttävää pähkinää, jonka pintakäsittelynä on öljyäminen. Tämän pitäisi auttaman parempaan tarkkuuteen. Ohjekirjassa on tämäkin neuvottu ja annettu ruuveille kiristysmomentti kuten monella muullakin valmistajalla nykypäivänä. Alaraudat on koneistettu siis alumiinista ja muodostavat myös lipaskuilun ja rekyylivastimen. Näin raudat paikoittuvat aina samalla tavalla ikään kuin v-uraan. Sen teräviä reunoja kannattaa varoa samoin kuin sormen rakoon jäämistä. Karhennukset ovat tyylikkäät, mutta laserilla polton ansiosta pyramidit ovat varsin epämääräiset
Sen teräviä reunoja kannattaa varoa samoin kuin sormen rakoon jäämistä. Näin kiinnityksestä tulee kerralla sellainen kuin sen kuuluu ollakin, kunhan muistaa kiristää takimmaisen ruuvin vasta tämän jälkeen. Alaraudat on koneistettu siis alumiinista ja muodostavat myös lipaskuilun ja rekyylivastimen. Se on kaksipuoleinen karhennettu levy, jota voi työntää sormenpäällä eteenpäin kaaren molemmilta sivuilta. Sen keskellä on myös pala jossa on kierre rautojen kiinnitysruuville. Liipaisinkaaren etuosaan on sijoitettu lippaan vapauttimen vipu. Ominaisuus on kuitenkin tallella, joskin vain asiansa osaavan asesepän toimesta, aivan kuten laukaisulaitteen säätökin. Rakenteeseen kohdistuu oikeastaan aseen ainoa huomioitava asia, sillä vivun reunat ovat melkoisen terävät. Tämän pitäisi auttaman parempaan tarkkuuteen. Näin samaan runkoon on helppo koota kaliiperikohtainen sulku. Ulospäin näkyvät suuret ruuvit kiinnittävät siis vain alaraudat puihin, mistä tuli ammunnan edetessä muistutus. Alaraudat ovat kiinni puissa kuusiokolokantaisilla ruuveilla ja niiden vieressä olevasta pienestä reiästä mahtuu 4 mm kuusiokoloavain, jolla vuorostaan raudat kiristetään alarunkoon. Lipas on teräksinen ja vetää kolme patruunaa. Käyttövivut ovat tutuilla paikoilla. Suuri rekyylivastin on koneistetun poteron suora takaseinä. Takaisinlaitto onkin sitten hieman hankalampaa, sillä sujuvan toiminnan vuoksi vapauttimen vipua kannattaa samalla työntää auki. Samoin ylätason sivuille on muotoiltu viisteet, joihin kehyksen pohjaan tehdyt viisteet vastaavat. Nyt kehyksen päälle on koneistettu teräksisenä vahvat Picatinny kiskon pätkät. Näin varsinaiset raudat eivät ole kiinni puissa vaan alumiinissa. Lipas irtoaa helposti, sillä lipaskuilun takareunassa on kaksi ulospäin pukkaavaa tappia. Lukko on yksinkertaista purkaa työntämällä virittämättömänä taaksepäin ja vetämällä kampi irti. ja rekyyliolan kiinni vastimeen. Lukonkampi on varustettu suurella pallolla ja helposti käsiteltävissä, mutta kolmiasentoinen varmistin on upotettu ja hankala käsitellä. Pintakäsittelynä on kestävä kovakromaus. Alumiiniset alaraudat ovat todella poikkeukselliset, sillä ne muodostavat samalla petauspalikan, johon kehys vedetään kiinni. Karhennukset ovat tyylikkäät, mutta laserilla polton ansiosta pyramidit ovat varsin epämääräiset. Rekyyliolka on samaa ainetta kehyksen kanssa ja halkaistu piipun paikalleen kiristämiseksi. Aiempaa mallia mainostettiin vaihtopiippuisena, mutta tässä uudessa mallissa asiasta ei mainita enää sanaakaan. Teräksestä siististi koneistetun kehyksen pohjaan on tehty viisteet reunoille, jotka vastaavat alumiinisen petausharkon viisteisiin ja keskittävät raurat joka kerta samalla lailla. Näin raudat eivät ole lainkaan kiinni puissa ja tarkkuus sekä osumapiste pysyvät vaihtelevissakin olosuhteissa paikallaan. Lippaan vapautin on suuri levy liipaisinkaaren edessä. ASE-lehti • 53. Alumiininen lipaskuilun ja liipaisinkaaren sisältävä alarunko kiinnitetään tukkiin ja raudat alarunkoon. Niitä kannattaakin varoa samoin kuin sormen jäämistä kaaren ja vivun väliin vahinkojen välttämiseksi. Lukonpää on upotettu, hylsyn ulosvedin giljotiinimainen kynsi ja ulosheitin jousikuormitettu tappi iskupohjassa. Lukon kuusiolkainen sulkuosa on erillinen ja sokattu lukon runkoon. Ansu on metsästysase jos mikä, joten varusteisiin kuuluvat luonnollisesti pikakiinnitettävät hihnalenkit. Puut ovat hyvältä näyttävää pähkinää, jonka pintakäsittelynä on öljyäminen. Lukonpidätin ulkonee reilusti ja on hyvin käsillä. Kammen suuri pallopää sopii hyvin kämmeneen ja 60 asteen nostoliike pysyy etäällä tähtäimestä. Parantavat ne kuitenkin otetta oleellisesti. Ohjekirjassa on tämäkin neuvottu ja annettu ruuveille kiristysmomentti kuten monella muullakin valmistajalla nykypäivänä. Sivuviisteissä näkyy korotetut kohdat, joiden varaan teräksinen kehys asettuu. Viritetyn aseen erottaa selvästi ulkonevasta iskurin päästä. Se irtoaa helposti, sillä lipaskuilun sivuilla, sen takakulmissa on ulospukkaavat tapit. Itse kehys kiinnitetään ulospäin lähes huomaamattomien pienten reikien kautta käyttäen 4 mm kuusiokoloavainta. Näin raudat paikoittuvat aina samalla tavalla ikään kuin v-uraan. Näin ne eivät irtoa ja ovat taatusti keskenään samansuuntaiset. Ansulla tämä arvo on sama 5 Nm molemmille ruuveille
Tehtaalta tullessa se on etuvedoton, mutta säätö etuvedolliseksi onnistuu sekin. Raskaita ja siten pitkiä luoteja ajatellen osa valmistajista käyttää hieman nopeampaa 11 tuuman nousua. Kaliiperissa .308 Win nelipalkkisen rihlauksen nousu on tuo kaliiperille tyypillinen 305 mm eli 12 tuumaa. Laukaisulaite on nyt 5082D kilpakoneisto, jossa kaikki mahdollinen on säädettävää. Viistetyn piipun suulla on M15x1 kierre vaimentimelle. Vaimennin helpottaa oleellisesti 50 cm lyhytpiippuisella aseella ammuntaa. Ainoastaan aivan pienet poikittaiset työstöjäljet olivat näkyvissä. Se painaa ainoastaan 292 g, mutta nokalle sijoitettuna silläkin ammuttavuus paranee ja ennen kaikkea se merkittävä suupamaus pienenee oleellisesti. 54 • ASE-lehti. Karhennukset ovat perinteiset pyramidit, mutta laserilla poltettuna eivät kovin terävät. Pellistä muotoiltu lipas vetää 3 patruunaa. Nyt kiinnitimme piipunsuulle norjalaisen Hauskenin poikkeuksellisen siistiä valmistusta olevan JAKT JD184 MKII alumiinivaimentimen. Liipaisinkin on säädettävissä jopa 15 mm pituussuunnassa. Tietyillä valmistajilla näyttää olevan tapana ilmoittaa piipun pituus siten, että patruunapesän jatkekin otetaan mukaan eli se osa johon on koneistettu lukitusurat. Piipun tarkistus kertoi sen olevan puhdas ja endoskoopilla suurentaen rihlauksen laatu oli melko siisti. Etutukki päättyy tyyliin kuuluvaan schnabeliin, josta saa oikealla otteella hyvän tukipisteen. Nelipalkkisen rihlauksen nousu on tavanomainen 305 mm. Piipun suulla on M15x1 -kierre vaimentimelle, jota ilman lyhyt 52 -senttinen, tai oikeammin iskupohjaan asti mitattuna 50,1 -senttinen piippu saa keskeltä kookkaan aseen näyttämään jotenkin töpöltä. Bonuksena rekyylikin pienenee, mutta näin raskaan (punnittuna ase 3919 g, tähtäin jalkoineen 981 g ja vaimennin 292 g, yhteensä 5,2 kg) aseen kohdalla se ei muutenkaan ole kovin suuri. Anschütz 1782 D toimitetaan kovassa aselaukussa. Itse asiassa runsaammassa rata-ammunnassa asia tuli varmistettua, sillä hirviradan 50 pikalaukauksen jälkeen ei rekyyli-iskuista ollut tuntemustakaan. Tarkkuuskokeet ammuttiin käyttäen Hausken alumiinista vaimenninta. Putki osoittautui kuvaltaan selkeäksi ja erittäin monipuolisesti käytettäväksi, sillä parallaksisäädön lisäksi ristikon keskipisteen pystyy valaisemaan punaiseksi melko himmeästä oikein kirkkaaksi asti. Tukinkaula on harvinaisen paksu, mutta ainakin isokourainen tottuu siihen nopeasti. Perän harja on mahdollisimman korkealla lukon liikettä ajatellen. RADALLA Koeammuntaa varten Ansun päälle oli kiinnitetty Gecon Gold sarjasta 2,5-15x56 tähtäin Warnen teräksisenä tukevilla pikajaloilla. Sianselkäperän poskipakka on tyylitelty baijerilainen
Etutukki päättyy tyyliin kuuluvaan schnabeliin, josta saa oikealla otteella hyvän tukipisteen. Laukaisulaite on nyt 5082D kilpakoneisto, jossa kaikki mahdollinen on säädettävää. Kaliiperissa .308 Win nelipalkkisen rihlauksen nousu on tuo kaliiperille tyypillinen 305 mm eli 12 tuumaa. Nelipalkkisen rihlauksen nousu on tavanomainen 305 mm. Raskaita ja siten pitkiä luoteja ajatellen osa valmistajista käyttää hieman nopeampaa 11 tuuman nousua. Ainoastaan aivan pienet poikittaiset työstöjäljet olivat näkyvissä. Karhennukset ovat perinteiset pyramidit, mutta laserilla poltettuna eivät kovin terävät. Sianselkäperän poskipakka on tyylitelty baijerilainen. ASE-lehti • 55. Nyt kiinnitimme piipunsuulle norjalaisen Hauskenin poikkeuksellisen siistiä valmistusta olevan JAKT JD184 MKII alumiinivaimentimen. RADALLA Koeammuntaa varten Ansun päälle oli kiinnitetty Gecon Gold sarjasta 2,5-15x56 tähtäin Warnen teräksisenä tukevilla pikajaloilla. Perän harja on mahdollisimman korkealla lukon liikettä ajatellen. Tehtaalta tullessa se on etuvedoton, mutta säätö etuvedolliseksi onnistuu sekin. Tarkkuuskokeet ammuttiin käyttäen Hausken alumiinista vaimenninta. Liipaisinkin on säädettävissä jopa 15 mm pituussuunnassa. Bonuksena rekyylikin pienenee, mutta näin raskaan (punnittuna ase 3919 g, tähtäin jalkoineen 981 g ja vaimennin 292 g, yhteensä 5,2 kg) aseen kohdalla se ei muutenkaan ole kovin suuri. Tietyillä valmistajilla näyttää olevan tapana ilmoittaa piipun pituus siten, että patruunapesän jatkekin otetaan mukaan eli se osa johon on koneistettu lukitusurat. Itse asiassa runsaammassa rata-ammunnassa asia tuli varmistettua, sillä hirviradan 50 pikalaukauksen jälkeen ei rekyyli-iskuista ollut tuntemustakaan. Putki osoittautui kuvaltaan selkeäksi ja erittäin monipuolisesti käytettäväksi, sillä parallaksisäädön lisäksi ristikon keskipisteen pystyy valaisemaan punaiseksi melko himmeästä oikein kirkkaaksi asti. Se painaa ainoastaan 292 g, mutta nokalle sijoitettuna silläkin ammuttavuus paranee ja ennen kaikkea se merkittävä suupamaus pienenee oleellisesti. Viistetyn piipun suulla on M15x1 kierre vaimentimelle. Tukinkaula on harvinaisen paksu, mutta ainakin isokourainen tottuu siihen nopeasti. Pellistä muotoiltu lipas vetää 3 patruunaa. Piipun tarkistus kertoi sen olevan puhdas ja endoskoopilla suurentaen rihlauksen laatu oli melko siisti. Piipun suulla on M15x1 -kierre vaimentimelle, jota ilman lyhyt 52 -senttinen, tai oikeammin iskupohjaan asti mitattuna 50,1 -senttinen piippu saa keskeltä kookkaan aseen näyttämään jotenkin töpöltä. Vaimennin helpottaa oleellisesti 50 cm lyhytpiippuisella aseella ammuntaa. Anschütz 1782 D toimitetaan kovassa aselaukussa
Tämä johtuu ohuen piipun ja massiivisen koneiston sekä pullean tukin luomasta painon jakaumasta. Metsällä pieni suurennus auttaa hahmottamaan hirven liikkeen paremmin ja soveltuu siten käytäntöön, kun taas radalla pisteitä metsästettäessä suuri suurennus toimii paremmin, joskaan ei auta hahmottamaan eläimen liikkumista. 56 • ASE-lehti. Anschütz GmbH & Co. Kokeilu oli siksi mielenkiintoinen, että kannattaa kokeilla. Käsiteltäessä ase tuntuu aluksi hieman poikkeukselliselta, takapainoiselta ja paksulta pidellä. Tuloksena kympistä löytyi 7 reikää ja yksi aivan rajalta ysin puolelta sekä samassa linjassa alas pudonneina 6 ja 5, yhteensä 90 pistettä. Ilman äänenvaimenninta osumapiste nousi vain 3 senttiä. Ansu osoittautui siis hämmästyttävän helposti liikkuvaan maaliinkin ammuttavaksi. Haku jatkui eri kertoimilla päätyen pienimmillään 2,5x, mutta aivan vastaavaa tulosta ei enää syntynyt. Ohuesta piipusta huolimatta osumapiste ei muuttunut kuin 3 cm. Tästä rohkaistuneena kokeilin myöhemmin pelkkiä liikkuvan 10 sarjoja edelleen sadan metriltä hakien itselle parhaiten soveltuvaa kiikarin suurennusta. Maltilla kasat pysyivät pieninä, mutta piippu tuli hellekelissä väkisin polttavan kuumaksi. Aivan samoin kuin kannattaa kokeilla sopivan ennakon hakua eri ampumaetäisyyksiltä liikkuvaan maaliin. Äänenvaimentimen vaikutusta tutkittiin ampumalla Norman Sierraluotisia kilpapatruunoita vaimentimella ja ilman. KG, Saksa Maahantuoja: RUAG Ammotec Finland Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (.243 Win – 9,3x62) Lipas: irrotettava, 3 patruunaa Pituus: 102 cm Paino: 3,4 kg Piipun pituus: 52 cm (58 cm, ei kierrettä) Vetopituus: 36 cm Tähtäimet: yhdysrakenteiset Picatinny kiskonpätkät Laukaisulaite: säädettävä 0,4 – 1,55 kg, myös etuvedollinen Tukki: saksalaistyylinen, öljytty pähkinäpuu Varusteet: ohjekirja, kova aselaukku, hihnalenkit Muuta: M15x1 kierre piipun suulla 52 cm piipussa Sen verran tuo paino tuntui aluksi jo häiritsevän korkealta, että piti hakea toinen vaaka, mutta tulos pysyi samana. Anschütz 1782D koeammuntakokoonpanossa päällä Geco Gold 2,5-15x56 tähtäin ja suulla Hausken JAKT JD184 MKII vaimennin. Pika-apuna väreilyongelmaan paperiarkki sai toimia väreilysuojana niin piipun päällä kuin kiikaritähtäimen jatkeena. Kaikki ammunnat suoritettiin vaimenninta käyttäen, sillä niin ase on suunniteltukin ammuttavaksi. Varsinaiset tarkkuuskokeen kasat turhan kuumassa 22 asteessa ja kovassa 4 m/s puuskatuulessa ammuttuna olivat olosuhteista huolimatta kaunista katseltavaa. Varsinkin vaimentimella varustettuna. Ensimmäisenä kokeillulla 12x:lla syntyi kaksi rypästä kympin molemmin puolin. Tarkkuuskokeilut sattuivat joka kerta kovin tuulisiksi päiviksi, mutta kyllä se selvisi, että Ansun tarkkuus riittää vaativampaankin käyttöön suultaan 18 mm ohuesta piipusta huolimatta. Raskasluotiset Nato ylijäämäpatruunat ovat sen verran hitaita, että osumat jäivät jälkeen. Norma USA Match patruunoiden 168 grainiset eli 10,9 grammaiset Sierra Match King kilpaluodit kävivät viiden kasoiksi ilman vaimenninta 45 mm ja vaimentimella 20 mm, vastaavasti kolmen kasoiksi ilman vaimenninta 21 mm ja vaimentimella samanlainen 23 mm. Ainoa haitta oli vaimentimen nopea kuumeneminen, mikä näkyi tähtäinkuvan väreilynä ja se puolestaan viskoi osumia minne sattui. Tukinkaulakin on nimittäin harvinaisen paksu. Mutta kun on ampunut jonkin aikaa, taipuu ase ihan näppärästi liikkuvaan maaliinkin. Itse asiassa menin jopa liikkuvan hirven kilpailuun kylmiltään testi-Ansulla, ja tuloksena vuoden tauon jälkeen ojensivat yllättäen palkinnon. Siispä suurennuskerroin 8:ksi ja ennakko 10 senttiä edemmäksi ja hetken jäähdyttelyn jälkeen uusi yritys. Samalla vahvistui se, että viimeiset laukaukset olivat polttavan kuuman vaimentimen aiheuttaman lämpöväreilyn takia kuin sumun läpi ammuttuja. Tuon vaimentimen ainoa varjopuoli rata-ammunnassa on sen lämpenemisestä johtuva kuvan väreily. Tehdas nimittäin ilmoittaa pelkän aseen painoksi melko normaalin 3,4 kg, joten testiaseessa puut saattoivat olla tavanomaista tiheämpää ja painavampaa. Kokeilu ilman vaimenninta vahvisti tämän, sillä kasat suurenivat ja pienenivät todennäköisesti huomattavalta osin ampujasta johtuen eli itse ammunta oli selvästi helpompaa vaimenninta käyttäen. TEKNISET TIEDOT Anschütz 1782 D German stock Hinta: 2690,eur Takuu: 2 vuotta Valmistaja: J.G
Samalla vahvistui se, että viimeiset laukaukset olivat polttavan kuuman vaimentimen aiheuttaman lämpöväreilyn takia kuin sumun läpi ammuttuja. Haku jatkui eri kertoimilla päätyen pienimmillään 2,5x, mutta aivan vastaavaa tulosta ei enää syntynyt. Pika-apuna väreilyongelmaan paperiarkki sai toimia väreilysuojana niin piipun päällä kuin kiikaritähtäimen jatkeena. Metsällä pieni suurennus auttaa hahmottamaan hirven liikkeen paremmin ja soveltuu siten käytäntöön, kun taas radalla pisteitä metsästettäessä suuri suurennus toimii paremmin, joskaan ei auta hahmottamaan eläimen liikkumista. Kaikki ammunnat suoritettiin vaimenninta käyttäen, sillä niin ase on suunniteltukin ammuttavaksi. Maltilla kasat pysyivät pieninä, mutta piippu tuli hellekelissä väkisin polttavan kuumaksi. Äänenvaimentimen vaikutusta tutkittiin ampumalla Norman Sierraluotisia kilpapatruunoita vaimentimella ja ilman. Ilman äänenvaimenninta osumapiste nousi vain 3 senttiä. Anschütz 1782D koeammuntakokoonpanossa päällä Geco Gold 2,5-15x56 tähtäin ja suulla Hausken JAKT JD184 MKII vaimennin.. Raskasluotiset Nato ylijäämäpatruunat ovat sen verran hitaita, että osumat jäivät jälkeen. Ansu osoittautui siis hämmästyttävän helposti liikkuvaan maaliinkin ammuttavaksi. Ainoa haitta oli vaimentimen nopea kuumeneminen, mikä näkyi tähtäinkuvan väreilynä ja se puolestaan viskoi osumia minne sattui. Ohuesta piipusta huolimatta osumapiste ei muuttunut kuin 3 cm. Tarkkuuskokeilut sattuivat joka kerta kovin tuulisiksi päiviksi, mutta kyllä se selvisi, että Ansun tarkkuus riittää vaativampaankin käyttöön suultaan 18 mm ohuesta piipusta huolimatta. Varsinaiset tarkkuuskokeen kasat turhan kuumassa 22 asteessa ja kovassa 4 m/s puuskatuulessa ammuttuna olivat olosuhteista huolimatta kaunista katseltavaa. Tuloksena kympistä löytyi 7 reikää ja yksi aivan rajalta ysin puolelta sekä samassa linjassa alas pudonneina 6 ja 5, yhteensä 90 pistettä. Aivan samoin kuin kannattaa kokeilla sopivan ennakon hakua eri ampumaetäisyyksiltä liikkuvaan maaliin. KG, Saksa Maahantuoja: RUAG Ammotec Finland Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .308 Win (.243 Win – 9,3x62) Lipas: irrotettava, 3 patruunaa Pituus: 102 cm Paino: 3,4 kg Piipun pituus: 52 cm (58 cm, ei kierrettä) Vetopituus: 36 cm Tähtäimet: yhdysrakenteiset Picatinny kiskonpätkät Laukaisulaite: säädettävä 0,4 – 1,55 kg, myös etuvedollinen Tukki: saksalaistyylinen, öljytty pähkinäpuu Varusteet: ohjekirja, kova aselaukku, hihnalenkit Muuta: M15x1 kierre piipun suulla 52 cm piipussa Sen verran tuo paino tuntui aluksi jo häiritsevän korkealta, että piti hakea toinen vaaka, mutta tulos pysyi samana. Varsinkin vaimentimella varustettuna. Tehdas nimittäin ilmoittaa pelkän aseen painoksi melko normaalin 3,4 kg, joten testiaseessa puut saattoivat olla tavanomaista tiheämpää ja painavampaa. Kokeilu oli siksi mielenkiintoinen, että kannattaa kokeilla. Tämä johtuu ohuen piipun ja massiivisen koneiston sekä pullean tukin luomasta painon jakaumasta. Käsiteltäessä ase tuntuu aluksi hieman poikkeukselliselta, takapainoiselta ja paksulta pidellä. Tästä rohkaistuneena kokeilin myöhemmin pelkkiä liikkuvan 10 sarjoja edelleen sadan metriltä hakien itselle parhaiten soveltuvaa kiikarin suurennusta. Tukinkaulakin on nimittäin harvinaisen paksu. Anschütz GmbH & Co. Mutta kun on ampunut jonkin aikaa, taipuu ase ihan näppärästi liikkuvaan maaliinkin. Itse asiassa menin jopa liikkuvan hirven kilpailuun kylmiltään testi-Ansulla, ja tuloksena vuoden tauon jälkeen ojensivat yllättäen palkinnon. Norma USA Match patruunoiden 168 grainiset eli 10,9 grammaiset Sierra Match King kilpaluodit kävivät viiden kasoiksi ilman vaimenninta 45 mm ja vaimentimella 20 mm, vastaavasti kolmen kasoiksi ilman vaimenninta 21 mm ja vaimentimella samanlainen 23 mm. Kokeilu ilman vaimenninta vahvisti tämän, sillä kasat suurenivat ja pienenivät todennäköisesti huomattavalta osin ampujasta johtuen eli itse ammunta oli selvästi helpompaa vaimenninta käyttäen. TEKNISET TIEDOT Anschütz 1782 D German stock Hinta: 2690,eur Takuu: 2 vuotta Valmistaja: J.G. Siispä suurennuskerroin 8:ksi ja ennakko 10 senttiä edemmäksi ja hetken jäähdyttelyn jälkeen uusi yritys. Tuon vaimentimen ainoa varjopuoli rata-ammunnassa on sen lämpenemisestä johtuva kuvan väreily. Ensimmäisenä kokeillulla 12x:lla syntyi kaksi rypästä kympin molemmin puolin
Vielä yhä useamman valmistajan tavoin kiinnitysruuvien kiristysmomentit (5 Nm) ja kiristysjärjestys on kerrottu. Toki Rangeillakin Ansu kävi, sillä paras kolmen kasa oli päivän voittaja 4 mm. Ansu kävi loistavasti eikä nyt ollut tyyni kelikään. Toki ne oli lähtiessä tarkistettu, mutta alkeellisen virheen vuoksi vain alarautojen ruuvit tuli kiristettyä, ei varsinaisia piilossa olevia kehyksen kiinnitysruuveja. Käännetään peräkappaleesta iskuri pois vireestä ja painetaan peräkappaletta vähän sisäänpäin jolloin lukonkammen voi vetää irti ja osat purkautuvat puhdistusta ja voitelua varten. Norma Oryxin uunituore Silencer 10,7 gramman luodilla kävi 20 millin kasan. Tarkkuuskokeet ammuimme tukevalta pöydältä hiekkapussituelta, joskin keli oli kuuma ja tuulinen. Ansun käyttöohjeet ovat hyvät. Vielä rataharjoitteluun tehdyillä Sakon Rangeilla saimme sarjaksi 27, 18 ja 21 mm, keskiarvo 22 mm sekä Norman Jaktmatcheilla 29, 22 ja 22 mm, keskiarvo samanlainen 24,5 mm. Vaahdolla puhdistetusta piipusta Norma USA Match sai kunnian aloittaa ja totuttelukasan jälkeen kolmen laukauksen kasoiksi tuli sarja 11,5, 18, 18,5 ja 19 mm, keskiarvo 16,5 mm eli ammunnan olisi voinut lopettaa tähän ja todeta että kyllä käy. Ansuun voi syötellä patruunat yksitellen hylsyaukon kauttakin, mutta silloin niitä pitää ohjata pitkälle pesään, mikä on vähän kömpelöä. Sakon 8 grammaisia Rangeja ampuessa havaitsimme rautojen heiluvan alumiinisessa kehdossaan eli Ansu oli ravistellut ruuvit löysälle. Toinen asia, jota kannattaa harjoitella on lippaan luonteva kiinnittäminen. Vastaavissa kohdissa huomaa valmistajan omaavan kilpa-aseiden valmistustaustan. Ammunnan yhteydessä havaintona oli, että varovaisella lukon liikuttelulla hylsy jäi muutaman kerran kehyksen sisään, joten kannattaa käyttää rivakoita otteita. Niin ikään piipun puhdistuksen jälkeen neuvotaan ampumaan 10 rasvalaukausta, ennen kuin paras tarkkuus on palautunut. Ruuvien kiristyksen jälkeen Lapuan 10,8 g Scenareilla sarjaksi tuli 22, 10, 16 ja 11 mm eli keskiarvona päivän paras 14,5 mm ja siinä on mukana aloituskasan kärpänenkin. neuvottu miten yksinkertaisesti lukon voi purkaa huoltoa varten. Varsin poikkeuksellisesti Ansu muistaa ohjeistaa myös iskurin jousen vaihdon joko 5 vuoden tai 50.000 laukauksen välein. Tosin välillä vaikuttaa siltä kuin osa ohjeista olisi peräisin pienoiskivääreistä, mm luodin vähimmäisnopeuden tulee olla 280 m/s. Niissä on mm. Laukaisulaitteen kaikkinaiset säädötkin on neuvottu askel askeleelta, vaikka suosituksena on säädättää se vain asesepällä. Itse puhdistus neuvotaan tekemään uudella aseella 1000 laukaukseen asti 100 laukauksen välein ja sen jälkeen 500 laukauksen välein. Muuten matkanteko tökkää piipun perään. 58 • ASE-lehti
Tosin välillä vaikuttaa siltä kuin osa ohjeista olisi peräisin pienoiskivääreistä, mm luodin vähimmäisnopeuden tulee olla 280 m/s. Itse puhdistus neuvotaan tekemään uudella aseella 1000 laukaukseen asti 100 laukauksen välein ja sen jälkeen 500 laukauksen välein. Toki ne oli lähtiessä tarkistettu, mutta alkeellisen virheen vuoksi vain alarautojen ruuvit tuli kiristettyä, ei varsinaisia piilossa olevia kehyksen kiinnitysruuveja. Muuten matkanteko tökkää piipun perään. 14x1 kierteellä 1100,00 Sauer 100 Ceratech .30-06/6,5x55 1290,00 Saiga tuotteita mm; Saiga Dragunov TIGR 03 MOD 02 (SVD) 7,62X54R 1990,00 Saiga 12/76 IPSC puoliautom. 1890,00 Saiga MKK106 .308 kivääri UUTUUS! 1750,00 Saiga MK103 7,62x39 Uusi erä tulossa! 1140,00 Saiga MK104 7,62x39 Uusi erä tulossa! 1250,00 Saiga TR3-7 7,62x39 Uusi erä tulossa! 2240,00 Perinneammuntaan ja keräilyyn: Colt SAA .45 LC 5,5” sinistetty erittäin hyväkuntoinen aito! 1950,00 Lahti L-35 9mm erittäin hyväkuntoinen! 1350,00 CZ M52 7,62x25 kuin uusi! 490,00 Mauser C96 7,63mm numerotarkka! Kotelolla 1350,00 Walther PPK 7,65BR tehtaan laatikossa, käytetty 450,00 M39 kivääri 7,62x53R kuin uusi! 800,00 Tokarev TT-33 7,62x25 pistooli 400,00 SKS 7,62x39 venäläinen kivääri 490,00 Redding jälleenlataustarvikkeet Redding 1 Shellholder hylsynpitimet 15,00 Redding Bushingit 36,50 Redding hylsynpitimet 15,00 Redding Big Boss II latauspuristin 290,00 Redding 2400 Match hylsytrimmeri 245,00 Redding Imperial Sizing Die Wax –vaha 13,50 HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Tutustu uuteen verkkokauppaamme www.asetalo.fi Varastossamme lisäksi runsaasti käytettyjä metsästysja urheilu-aseita. Ansun käyttöohjeet ovat hyvät. Niissä on mm. Ammunnan yhteydessä havaintona oli, että varovaisella lukon liikuttelulla hylsy jäi muutaman kerran kehyksen sisään, joten kannattaa käyttää rivakoita otteita. Ruuvien kiristyksen jälkeen Lapuan 10,8 g Scenareilla sarjaksi tuli 22, 10, 16 ja 11 mm eli keskiarvona päivän paras 14,5 mm ja siinä on mukana aloituskasan kärpänenkin. Vielä rataharjoitteluun tehdyillä Sakon Rangeilla saimme sarjaksi 27, 18 ja 21 mm, keskiarvo 22 mm sekä Norman Jaktmatcheilla 29, 22 ja 22 mm, keskiarvo samanlainen 24,5 mm. LOPPUKESÄKSI VERMEET! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE Uusia kivääreitä Henry HLAR 223 REM H014 vipulukkoinen 1390,00 Henry H015 kertalaukauskiv. 2490,00 Saiga 12/76 KC-C puoliautom. Ansu kävi loistavasti eikä nyt ollut tyyni kelikään. Tarkkuuskokeet ammuimme tukevalta pöydältä hiekkapussituelta, joskin keli oli kuuma ja tuulinen. Norma Oryxin uunituore Silencer 10,7 gramman luodilla kävi 20 millin kasan. Vielä yhä useamman valmistajan tavoin kiinnitysruuvien kiristysmomentit (5 Nm) ja kiristysjärjestys on kerrottu. Ansuun voi syötellä patruunat yksitellen hylsyaukon kauttakin, mutta silloin niitä pitää ohjata pitkälle pesään, mikä on vähän kömpelöä. Vaahdolla puhdistetusta piipusta Norma USA Match sai kunnian aloittaa ja totuttelukasan jälkeen kolmen laukauksen kasoiksi tuli sarja 11,5, 18, 18,5 ja 19 mm, keskiarvo 16,5 mm eli ammunnan olisi voinut lopettaa tähän ja todeta että kyllä käy. Vastaavissa kohdissa huomaa valmistajan omaavan kilpa-aseiden valmistustaustan. Niin ikään piipun puhdistuksen jälkeen neuvotaan ampumaan 10 rasvalaukausta, ennen kuin paras tarkkuus on palautunut. Laukaisulaitteen kaikkinaiset säädötkin on neuvottu askel askeleelta, vaikka suosituksena on säädättää se vain asesepällä. Kysy tuotteista kauppiaaltasi, suoraan meiltä tai vieraile sivuillamme: www.asetalo.fi ASE-lehti • 59. Varsin poikkeuksellisesti Ansu muistaa ohjeistaa myös iskurin jousen vaihdon joko 5 vuoden tai 50.000 laukauksen välein. kal 308 Win tai 45-70 690,00 Henry Side Gate vipulukkoinen 45-70 H024 1420,00 Henry Big Boy 357/38SPL/ 44 Mag 1240,00 Henry Golden Boy 17HMR vipulukkoinen H004V 930,00 Henry Varmint Express 17 HMR H001V 650,00 Henry Frontier Express 17HMR H001TV 780,00 Tikka T3X Lite .223 Rem 20” 14x1 kierteellä 1050,00 Tikka T3X TAC A1 308 Win./6,5 Creedmoor 2290,00 Browning X-Bolt Composite .30-06 990,00 Marlin M1895SS .45-70 vipulukko 890,00 Merkel M221E .222 tuplaluodikko ALE! 2900,00 Sako S20 Hunter .308 Win/6,5 Creedmoor 20” 1990,00 Winchester XPR .308 Win synt. Toinen asia, jota kannattaa harjoitella on lippaan luonteva kiinnittäminen. Sakon 8 grammaisia Rangeja ampuessa havaitsimme rautojen heiluvan alumiinisessa kehdossaan eli Ansu oli ravistellut ruuvit löysälle. Toki Rangeillakin Ansu kävi, sillä paras kolmen kasa oli päivän voittaja 4 mm. neuvottu miten yksinkertaisesti lukon voi purkaa huoltoa varten. Käännetään peräkappaleesta iskuri pois vireestä ja painetaan peräkappaletta vähän sisäänpäin jolloin lukonkammen voi vetää irti ja osat purkautuvat puhdistusta ja voitelua varten
Wraith tähtäin on optimoitu ja suunniteltu antamaan parhaan mahdollisen kuvan digitaalisen prosessoinnin ja edistyneiden sensoreiden avulla. Leveys 22mm. SM18011: 4-32x50 Wraith HD SM18021: 2-16x28 Wraith HD PÄIVÄTOIMINTO, VÄRIKUVA PIMEÄTOIMINTO, MUSTAVALKOKUVA 10 RISTIKKO VAIHTOEHTOA 9 VÄREJÄ customerservice@sellmarkeu.net www.hjorth.fi RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi • aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 18mm, 20mm ja 22mm. Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. 60 • ASE-lehti. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. NATO-rannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. WRAITH HD DIGITAALINEN PÄIVÄ/YÖ -TÄHTÄINKIIKARI W Wraith HD on digitaalinen tähtäinkiikari, joka on varustettu yöja päiväominaisuuksilla. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. Wraith -tähtäimessä on suomenkielinen käyttövalikko ja nauhoitusmahdollisuus (micro SD -kortille, ei sis.). Toimii AA paristoilla, käyttöaika jopa 4,5 h. Rannekkeet sopivat mm. Tutustu siis sinäkin Tutustu siis sinäkin Wraith -tähtäimeen. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Vaihtoehtoja on 10 kappaletta ja värivaihtoehtoja on 9 kappaletta. Tähtää hyvällä HD -kuvalla, ristikko on käyttäjän valittavissa. Voit siis parantaa ampumasuoritusta analysoimalla ja katsomalla videoklippejä. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet
HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! ASE-lehti • 61. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. G GU UN NSSH HO OW W3300..--3311..1100..22002211 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2021messut,asehistoriallinennäyttelyjahuutokauppa. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2021”oikeuttaaalennukseen. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen
Huippurosterista VG-10 valmistettu. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. (08) 815 3600 62 • ASE-lehti. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Suora terä. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. 95 € + postik. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Suora terä. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. CARA CARA 44 € + postik
Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Suora terä. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Suora terä. 95 € + postik. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. CARA CARA 44 € + postik. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 63. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik
LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja erittäin yksityiskohtaista arkistolähteisiin perustuvaa tietoa suomalaisillekin kovin tutun ysiykkösen syntyja kehitys-historiasta. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Hinta 22,00 € + postikulut. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Hinta 27,00 € + postikulut. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. ASE-lehti • 65. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Tässä oli omat haasteensa. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Timo Räätäri: KOLMEN LINJAN KIVÄÄRISTÄ AUTOMAATTIIN 1889–1949 Kolmen linjan kivääristä automaattiin 1889– 1949 käsittelee Venäjän asehistorian mittavinta perusaseistusta koskettavaa aseuudistuksesta. Hinta 51,00 € + postikulut. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Siitä eteenpäin teos kuvaa ysiykkösen pohjalta jatkunutta automaattikiväärin kehitystyötä päätepisteenä AK-47 –rynnäkkökivääri. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Hinta 35,00 € + postikulut. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Hinta 42,00 € + postikulut. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Hinta 35,00 € + postikulut. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Hinta 77,00 € + postikulut. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa
Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 PL 161 90401 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 62,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet
Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@ aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. JESSE HACKMAN is back! Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. ASEMAKASIINI ASE-lehti • 67. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen
kal 5,45x39, sarjatuli 1800,FN 1935 HP, kal 9x19 +kotelo +perälauta 1850,Muu ase/konepistooli JatiMatic, kal 9x19, sarjatuli + piippu (950+50€) 1000,Parabellum 7,65 Pb + Salobellum yläkerta .22 LR, harvinaisuus Anna tarjous! VKT L-35 Lahti I sarjan ase, kal 9x19, aito kotelo ym, valm. (03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17. NYT OLISI KERÄILIJÖILLE VARSIN HARVINAISTAKIN TAVARAA. NIIN ETTÄ MISSÄ. www.lahdeniemi.fi Muu ase/rynnäkkökivääri AKS-74U. LÄHDENIEMELLÄ TIETYSTI. LÄHDENIEMELLÄ TIETYSTI. NIIN ETTÄ MISSÄ. 1938 1550,Muu ase/konekivääri Maxin 0909, vesikannu ja vyölaatikko+vyö 1250,Näitä on vain yksittäiskappaleita, pidä kiirettä, se saa joka ensin varaa ja maksaa!! Näitä on vain yksittäiskappaleita, pidä kiirettä, se saa joka ensin varaa ja maksaa!! NYT OLISI KERÄILIJÖILLE VARSIN HARVINAISTAKIN TAVARAA. Yksi harvinaisuuksista 800,Muu ase/rynnäkkökivääri Sako/Valmet, kal 7,62x39, sarjatuli 2250,. VKT m 1927 kal 7,62x53R, muunnettu varmistin 550,Muu ase/konepistooli MP 38, ayf 41, kal 9x19, sarjatuli 1500,Tikkakoski m 1927 RV, kal 7,62x53R. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh