Lain vuoden 2019 versiossa harjoitusten ampumamatkat, kuten oikeastaan koko laki, on rajattu palvelemaan pitkälti kremlin intressejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Lakiin ehdotetaan mm: “sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antaminen … käytettäessä .338/8,6 millimetrin kaliiperista patruunaa pienempikaliiperista patruunaa sallittaisiin.” Tällä lauseella rajataan tärkeä koulutushaara, eli pitkän matkan tarkka-ammunta edelleenkin pois, eli tältä osin laki on jäämässä torsoksi. Esitykseen on kuitenkin upotettu lukuisa joukko kaliiperirajoituksia, missä ei ole mitään järkeä, paitsi tietenkin kremlin näkökulmasta. Venäläisen johtoketjun erityispiirteiden vuoksi tarkka-ampujien merkitys on Ukrainassa merkittävä ja niin se tulee olemaan kaikissa muissakin maissa, mihin venäjä jatkossa hyökkää. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. All rights reserved. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Tätäkin taustaa vasten on järjetöntä rajata sama kaliiperi pois laissa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, eli käytännössä estetään puolustusvoimien aseen käyttö, mutta “sallitaan” yksityisen täsmälleen samanlaisen aseen käyttö muussa reserviläistoiminnassa. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Toki hyvä edes niin, mutta ristiriita on ilmeinen. Hiljan julkistetussa “Ampuma-aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeessa” (ID-2229273) .338/8,6 millimetrin kaliiperi mainitaan tarkoitukseen soveltuvana kaliiperina sovellettuuun reserviläisammuntaan (SRA). Suomen kaltaisessa maassa sotilasreserviä yleensä ja osaavia tarkka-ampujia erityisesti voidaan tai siis voitaisiin kouluttaa vain reserviläiskoulutuksena, koska varusmieskoulutuksen aika ei siihen riitä ja Suomen puolustuksen kannalta osaavat reservin tarkka-ampujat olisivat merkittävä voimavarana. Ase-lehti on Aikakausmedia ry:n jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Lakimuutoksella näppärästi rajataan pitkän matkan tarkka-ampujakiväärit MPK:n koulutuksen ulkopuolelle. Näiden keinotekoisten kaliiperirajoituksien ja patruunoita koskevien rajoitteiden vuoksi lakia on vähintäänkin vesitetty maanpuolustuksen näkökulmasta. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Suomen ja Ruotsinkin NATO-hakemus on edennyt, USA:n ohella 22 maata 30 NATOmaasta on ratifioinut Suomen jäsenyyden. Nimittäin…. Kaikki oikeudet pidätetään. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Venäjän hyökkäys Ukrainassa ei ole edennyt Venäjän tavoitteiden mukaan, päivän uutisten valossa uhka ydintuhosta joko voimalaonnettomuuden tai suoraan ydinaseen käytöstä on kasvamaan päin. Lain uudistamiseen liittyvän hallituksen esityksen (HE 80/2022) mukaan laki tulisi jatkossa sallimaan kouluttamisen puolustusvoimien kalustolla. Jäsenyyden, mitä ei ilman Venäjän hyökkäystä olisi kenties koskaan haettu. TILAUSHINNAT 2022 Kestotilaus Pohjoismaihin 63,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 68,90 € Muut maat lentopostina 86,90 € Irtonumerot 12,90 € Lehti ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Hyvät Lukijat, Kesä on loppusuoralla ja elämme edelleen kolmannen maailmansodan varjossa. Myös lainsäädäntö etenee tilanteen edellyttämällä tavalla, valitettavasti ei kuitenkaan tarpeeksi. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 Nahkatehtaankatu 2, 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Olisikin kiintoisaa nähdä ehdotuksen lauseen alkuperäinen, kaikesta päätellen venäjänkielinen versio. Sylttytehdas ei välttämättä olekaan se ensimmäin taho, mikä tulisi mieleen. Normin nojalla on estetty ja halutaan siis jatkossakin estää reserviläisiltämme pääsy ja koulutus pitkän matkan tarkka-ampujakivääreiden käyttöön. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Ennustan, että asiaa ei tulla selvittämään. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 41
MALINEN Ensio Firearms Käräjämies Automatic Rifle KAR-21 .................................14 VESA TOIVONEN Asehistoriaa Savage & North revolveri – Sisällissodan kummajainen .....................26 PEKKA SUURONEN Aselakiasiaa Operaatio ”tehokkaat ilma-aseet” paljasti asehallinnon heikkoudet .............................30 Poliisihallituksen asehallinto syytteessä ........................................................32 MIKKO NISKASAARI Ase Utra Dual Gen 2 – Vaimentimien uusi sukupolvi ...................34 Äänenvaimentajan puhdistamisesta ....... 48. 40 VESA TOIVONEN Colt Anaconda – Käärmeistä suurin ..........42 VESA TOIVONEN 2022 Standard Catalog of Firearms – Jo yli 30 vuotta aseiden hinnoittelua .....47 J. Ase Utra Dual Gen 2 , s. Kuva: Mika Pitkänen. 34. 14. MALINEN SAHS: Puheenjohtajan palsta ......................62 PASI KESÄNIEMI Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen, Ensio Firearms Käräjämies Automatic Rifle KAR-21, s. MALINEN Smith & Wesson Model 67 – Combat Masterpiecen rosteriversio ..... 4 • ASE-lehti 4/2022 Tässä numerossa: Teräksinen höyhensarjalainen Beretta 690 Ultraleggero ...............................6 J. 48 MIKA PITKÄNEN Mossberg MVP LC– Edullinen alumiinitukkinen AR-komponentein ........................54 J. Kuva: Vesa Toivonen Smith & Wesson Model 67, s
kier. 12 Koronatilanteen vuoksi muutokset mahdollisia. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 460,CZ-85B 9 mm Para, musta, 2 x lipas + varust. salkku, uusia ...................330,Holek Mod. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. ........................................................300,VZ-52 7.62 x 39 kiv. 4” sin. 2 x lipas, salkku, kuin uusi ..........................150,Mauser 8.2 + Leopold Vari-X III, 1,5 x 5, snellari ..........................350,Rossi .357 Mag. p-aut. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. .....................................................250,Taurus .357 Mag. 2 x lipas, salkku, uusia ...........230,Walther OSP .22 Short, käyt. Rev. 6” sin. musta, 2 x lipas, salkku, uusia .....295,Taurus .38 SPL rev. taittopiip. tuk. hyvä ...............................................145,Yhdistelmäase DRGM 16/9.3 x 72, upeat kaiv. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 rihla 20/76-.22 LR, vs malli, uusia ...............350,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, 2 x lipas, uusia ...........235,Baikal IZH-18MH .308 Win. 261 .22 LR p-rev. väh. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. 6” sin. uusia .. 8 3/8” rosteri, ammuttu alle sata lauk. lipas 5 ptr, vaim. + kiikari ............1950,Yhdistelmäase Böhler 12/6.5 x 52 R, hienossa kunnossa .........1650,Zastava CZ 99 Precision .22 LR p-kiv. uusia ..190,Beretta 92 FS 9 mm Para, 2 x lipas, salkku, vähän am. + vaimennin, hyvä ........................175,Tanfoglio Force .22 LR p-pist. 6” sin. kierteet, uusia ..189,Lupavapaat nallilukkohaulikot alk.................................................450,Lupavapaat nallilukkokiväärit alk. alk. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. ampumaton, laatikossa ..................410,S&W 686-3 .357 Mag. 10.5” sin. kuin uusi .. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. 229,MDT-ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana mm.Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. ammuttu .......750,S&W 2206 .22 LR p-pist. 261 .22 LR p-rev. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Gun Show 29.-30.10.2022, Hotelli Ellivuori Sastamala s. lipas 10 ptr, vaim. 6” Chrom, salkku, uusia .............380,Lakefield Mark II .22 LR p-kiv. .................................................350,Margo .22 LR p-pist. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. kahdet kahval. rost. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. 2 x lipas, pistin, ampumaton ..........620,Walther P22 Target .22 LR p-pist. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. .....600,S&W 29-3 .44 Mag. vanhempien mukana ilmaiseksi. alk. kertatuli, synt. uusia ...................500,Heckler & Koch USP .40 S&W musta, 2 x lipas, salkku, uusia ....550,Holek Mod
TEKSTI JA KUVAT: J. Eturaudat ovat alumiinia ja lyhennetty sekä puiksi valittu kevyttä laatua painon säästämiseksi. Sen valmistus on nyt lopetettu ja malli korvattu tällä uudella 690 Ultraleggerolla, jossa on siis teräksinen baskyyli ja silti painoa vain tuo alle 2,8 kiloa. MALINEN 1400-luvun lopulla syntynyt Berettan perustaja Bartolomeo Beretta ei ihmeempiä esittelyjä kaipaa. Siinä perinteinen suunnitteluperiaate pähkinänkuoressa. Sitten on vielä haulikossa tärkeä tasapaino. 6 • ASE-lehti. Berettan erittäin laajaan valikoimaan on kuulunut siihenkin kevytmalli 686 Ultralight. Koska pesityksenä on nykyään yleensä 12/76, alkaa 56 gramman hauliannos tuntua olkapäässä jo epämiellyttävän voimakkaalta. Jos kevyemmän löytää, niin monesti baskyyli on silloin tehty alumiinista, tai piipuista on tehty hankalakäyttöisen lyhyet. Siinä painoa on saatu alas tekemällä runko alumiinista ja käyttämällä lyhyitä 61 senttisiä piippuja, jolloin lopputuloksena on 2,75 kg, kun heidän perinteinen teräsrunkoisensa painaa jo normaalit 3,2 kg. Osaaja pystyy hyödyntämään tämän nopealiikkeisyyden, mutta tasapainoisempi sopii useimmille. Uusi Beratta poikkeaa näistä keinoista sikäli, että baskyyli on terästä ja piiput saa täysimittaisina eli muotiin nousseeseen 30 tuumaan asti. Teräksiseen baskyyliin on tehty kevennyskoneistukset kylkiin ja pohjaan ja sijoitettu niihin muoviset koristekaiverretut täytepalat. Väittävät maailman kevyimmäksi teräsrunkoisten luokassa. Silti painoa on vain alle 3 kiloa, lyhyimmillä 24 tuuman piipuilla jopa alle 2,8 kiloa. Painon pudottaminen vaatii siis osaamista ja ymmärrystä, jotta tasapainopiste olisi sen runsaat 10 senttiä liipaisimesta ja käsien väliin jäisi puolet kokonaispainosta etuja takapuolisten osien ollessa yhtä painavat. Liipaisinkaari on edelleen tukevaa terästä. Toki kun tosikevyistä puhutaan yleisellä tasolla, niin ennätystä taitaa pitää kahden kilon Baby Bretton. Jos keveyteen on päästy lyhyillä piipuilla ja kehyksen materiaalin vaihdolla, on tuloksena varsin peräpainoinen ase. Tosin oikein kevyellä haulikolla pieni piippupainoisuus on yleensä eduksi. Jos asetta kanniskelee metsällä paljon, on kevyt 20-kaliiperinen mukava valinta. Piippuja on kevennetty poistamalla niiden väliset sivulistat. Helpon kannettavuuden vastapainoksi keveys tuo mukanaan omia ominaisuuksiaan. Sanalle Leggero, kevyt ja vikkelä, on siis katetta. Kokenut puolestaan osaa hyödyntää tämänkin. Siinäkin on alumiininen baskyyli ja painoa 2,7 kiloa 67 senttisin piipuin. PAINO Yleensähän metsälle vietävät haulikot painavat 3,3 kilon tietämissä ja rata-aseet jonkin verran enemmän, 3,5 kilosta ylöspäin. Teräksinen höyhensarjalainen BERETTA 690 ULTRALEGGERO Vaikka rinnakkaispiippuisia on tarjolla siroja ja kevyitä, niin päällekkäispiippuiset ovat yleensä raskaampia monitoimikoneita. Benellin suhteellisen uusi 828 on niin ikään kolmen kilon ase, mutta varsinkin Franchin vetonaulana asemessuilla on käytetty ultrakevyttä päällekkäispiippuista. Beretta onkin tuossa alumiinirunkoisessa Ultralight mallissaan valinnut pesitykseksi viisaasti 12/70 kaliiperin, mikä on varmasti käytännössä riittävä ja hyvä ratkaisu tämän tyyliseen aseeseen. Rekyyli kasvaa tuntuvasti ja aseesta tulee herkkäliikkeinen, tottumattomalle vaikeammin ammuttava, kun svingi pysähtyy helpommin. Jos vertaa rekyyliä kivääripuolelle, niin jopa .458 Win Mag jää reippaasti toiseksi (ase 5 kg, 32,4 g luoti nopeudella 655 m/s) kun kevyellä 2,7 kilon haulikolla ampuu 56 g hauleja nopeudella 350 m/s. Iskurikoneiston ja liipaisimen sisältävä sisäpuolinen runko on alumiinia, millä on säästetty 65 grammaa painossa. Sen sijaan yritysryppään kevyin päällekkäispiippuinen teräsrunkoinen haulikko Ultraleggero on lähemmän tutustumisen arvoinen uutuus. Vain suulla ja etutukin alla on jäljellä pienet pätkät. Päällekkäispiippuisia haulikoita valmistavia kuuluu Beratta-konserniin myös Benelli ja Franchi (arvokkaampina lisäksi Holland & Holland ja Chapuis), joilla molemmilla on varsin kevyitä tuotteita. Painotusta tutkittaessa on patruunapesissä hyvä olla myös patruunat
Painon pudottaminen vaatii siis osaamista ja ymmärrystä, jotta tasapainopiste olisi sen runsaat 10 senttiä liipaisimesta ja käsien väliin jäisi puolet kokonaispainosta etuja takapuolisten osien ollessa yhtä painavat. Sitten on vielä haulikossa tärkeä tasapaino. Tosin oikein kevyellä haulikolla pieni piippupainoisuus on yleensä eduksi. Helpon kannettavuuden vastapainoksi keveys tuo mukanaan omia ominaisuuksiaan. Sen valmistus on nyt lopetettu ja malli korvattu tällä uudella 690 Ultraleggerolla, jossa on siis teräksinen baskyyli ja silti painoa vain tuo alle 2,8 kiloa. Iskurikoneiston ja liipaisimen sisältävä sisäpuolinen runko on alumiinia, millä on säästetty 65 grammaa painossa. MALINEN 1400-luvun lopulla syntynyt Berettan perustaja Bartolomeo Beretta ei ihmeempiä esittelyjä kaipaa. Berettan erittäin laajaan valikoimaan on kuulunut siihenkin kevytmalli 686 Ultralight. Piippuja on kevennetty poistamalla niiden väliset sivulistat. Rekyyli kasvaa tuntuvasti ja aseesta tulee herkkäliikkeinen, tottumattomalle vaikeammin ammuttava, kun svingi pysähtyy helpommin. Uusi Beratta poikkeaa näistä keinoista sikäli, että baskyyli on terästä ja piiput saa täysimittaisina eli muotiin nousseeseen 30 tuumaan asti. Koska pesityksenä on nykyään yleensä 12/76, alkaa 56 gramman hauliannos tuntua olkapäässä jo epämiellyttävän voimakkaalta. Siinäkin on alumiininen baskyyli ja painoa 2,7 kiloa 67 senttisin piipuin. Benellin suhteellisen uusi 828 on niin ikään kolmen kilon ase, mutta varsinkin Franchin vetonaulana asemessuilla on käytetty ultrakevyttä päällekkäispiippuista. Jos kevyemmän löytää, niin monesti baskyyli on silloin tehty alumiinista, tai piipuista on tehty hankalakäyttöisen lyhyet. Teräksiseen baskyyliin on tehty kevennyskoneistukset kylkiin ja pohjaan ja sijoitettu niihin muoviset koristekaiverretut täytepalat. Osaaja pystyy hyödyntämään tämän nopealiikkeisyyden, mutta tasapainoisempi sopii useimmille. Jos keveyteen on päästy lyhyillä piipuilla ja kehyksen materiaalin vaihdolla, on tuloksena varsin peräpainoinen ase. Teräksinen höyhensarjalainen BERETTA 690 ULTRALEGGERO Vaikka rinnakkaispiippuisia on tarjolla siroja ja kevyitä, niin päällekkäispiippuiset ovat yleensä raskaampia monitoimikoneita. Eturaudat ovat alumiinia ja lyhennetty sekä puiksi valittu kevyttä laatua painon säästämiseksi. Sanalle Leggero, kevyt ja vikkelä, on siis katetta. Beretta onkin tuossa alumiinirunkoisessa Ultralight mallissaan valinnut pesitykseksi viisaasti 12/70 kaliiperin, mikä on varmasti käytännössä riittävä ja hyvä ratkaisu tämän tyyliseen aseeseen. PAINO Yleensähän metsälle vietävät haulikot painavat 3,3 kilon tietämissä ja rata-aseet jonkin verran enemmän, 3,5 kilosta ylöspäin. Vain suulla ja etutukin alla on jäljellä pienet pätkät. Painotusta tutkittaessa on patruunapesissä hyvä olla myös patruunat. Siinä painoa on saatu alas tekemällä runko alumiinista ja käyttämällä lyhyitä 61 senttisiä piippuja, jolloin lopputuloksena on 2,75 kg, kun heidän perinteinen teräsrunkoisensa painaa jo normaalit 3,2 kg. Toki kun tosikevyistä puhutaan yleisellä tasolla, niin ennätystä taitaa pitää kahden kilon Baby Bretton. Silti painoa on vain alle 3 kiloa, lyhyimmillä 24 tuuman piipuilla jopa alle 2,8 kiloa. Jos asetta kanniskelee metsällä paljon, on kevyt 20-kaliiperinen mukava valinta. Siinä perinteinen suunnitteluperiaate pähkinänkuoressa. Jos vertaa rekyyliä kivääripuolelle, niin jopa .458 Win Mag jää reippaasti toiseksi (ase 5 kg, 32,4 g luoti nopeudella 655 m/s) kun kevyellä 2,7 kilon haulikolla ampuu 56 g hauleja nopeudella 350 m/s. Päällekkäispiippuisia haulikoita valmistavia kuuluu Beratta-konserniin myös Benelli ja Franchi (arvokkaampina lisäksi Holland & Holland ja Chapuis), joilla molemmilla on varsin kevyitä tuotteita. Sen sijaan yritysryppään kevyin päällekkäispiippuinen teräsrunkoinen haulikko Ultraleggero on lähemmän tutustumisen arvoinen uutuus. TEKSTI JA KUVAT: J. Kokenut puolestaan osaa hyödyntää tämänkin. Väittävät maailman kevyimmäksi teräsrunkoisten luokassa. Liipaisinkaari on edelleen tukevaa terästä.
Toinen painoa säästävä kohta on piippujen välisten kiskojen poisjättö ja kapean 6x6 tähtäinkiskon käyttäminen, jota tosin käytetään lukuisissa muissakin malleissa. Tarjottavat piipun pituudet ovat 61, 66, 71 ja 76 senttiä. Ase toimitetaan kovassa, hyvin suojaavassa laukussa varusteineen. Sivukommenttina kierteiden parhaasta ja oikeasta paikasta, tyvessä vai suulla, esiintyvää keskustelua on mielenkiintoista seurata. Lastentauteja on siis turha pelätä. Tuo viimeinen 30 tuumainen alkaa olla vakionäky sportingissa ja sopii metsällekin mainiosti. Berettalle ominaiseen tapaan 18,6 mm ylikokoon kylmätaotuissa, tyhjiönormalisoiduissa ja sisäpuolelta kovakromatuissa piipuissa on peräti 80 mm pitkät ylimenokartiot. Pesitys on standardiksi muodostunut 76 mm, mikä on ihan perusteltu käytettäessä hauleissa keveitä vaihtoehtomateriaaleja. Holkeissa on kierre piipunsuun puolella ja ne istuvat testiaseessa täysin keskeisesti piippureikään. Kehys on siro ja lukitus perustuu yläpiipun sivulla oleviin puolisuunnikasolakkeisiin sekä baskyylistä monoblokin perään työntyviin kartiotappeihin. Etutukin oma erillinen kiinnitysratkaisunsa on uudenlainen, tasossa liikkuva vipu 694-mallin tapaan ja metalliosat ovat nyt kevyttä alumiinia. Liipaisinkaari on silti tukevaa terästä. Aseen erikoisuus on teräksestä koneistettu kehys, joka on nyt kaiverrettu sivuilta ohueksi ja pohjaan tehty suuri aukko. Näillä saa ampua kaikkia korvikemateriaaleja, myös high performance latauksia. 8 • ASE-lehti. Beretta kutsuu kiillotettuja ja sinistettyjä piippuja Steelium Optima Bore HP piipuiksi, jotka on tehty tri-alloy teräksestä, mikä käytännössä tarkoittaa laadukasta tavallista piipputerästä sisältäen kromia, molybdeeniä ja nikkeliä. Lyijylle riittäisi vallan mainiosti tuo perinteinen 70 milliäkin, varsinkin tämän aseen keveys huomioiden. Teknisesti baskyyli on tuttu 690-sarjan Berettoista, joissa lukitus tapahtuu edelleen sivujen puolisuunnikaspaloilla ja iskupohjasta työntyvillä kartiotapeilla. Tämä on todennettu tietokonesimulaatiolla ja kestotestin yli 50.000 laukauksella. Valikoivissa ejektoreissa ei ole Suomeen tuotavissa malleissa säätöruuvia, jolla toiminnon voisi muuttaa ulostyönnöksi. Sekä suuri poraus että pitkä ylimeno pienentävät molemmat rekyyliä, joskin jotkin valmistajat tarjoavat jo tiukkoja porauksia enteillen ekologisten huopatulppien käyttöä. Nykyään monessa paikassa kun muovihylsyt on syytä kerätä talteen, mutta onnistuu se estämällä hylsyn lento kädelläkin. Aika näyttää miten valittu muovilaatu kestää pitkässä juoksussa ja sääolosuhteiden rajuissa vaihteluissa. Berettan varmistimeen yhdistetty piipunvalitsin toimii sikäli väärin päin, että yleensä ensin ammuttava alapiippu voi vahingossa vaihtua yläpiipuksi avausvipua käännettäessä. Perä on koverrettu entistä ontommaksi ja hyvin luistava perälevy on sekin 30% tavallista kevyempi, joten kevennetty ase on edelleen hyvin tasapainossa. Tässä tapauksessa siis optimi haulimäärä olisi 28 grammaa, mihin ei tarvita yli 12/70 kaliiperia. Nämä kaikki on täytetty kauniisti kaiverretuilla muovipaloilla. Suomeen tuotavassa mallissa jopa ejektori/ nostintoiminnan valinta on jätetty aiemmin ongelmia aiheuttaneena pois. Piiput liitetään perästä monoblock liitoksella. Suulla on nykytyyliin 70 mm pitkät, todella ohuet Optimachoke HP supistinholkit. Keskikohdan keveyteen auttaa niin ikään laukaisukoneiston rungon valmistaminen alumiinista, jolloin painoa säästyy 65 grammaa. Sopivaa hauliannosta ajatellen on hyvä muistaa WW Greenerin ohjesääntö, jonka mukaan haulikon tulee painaa 100 +-4 kertaa hauliannoksen paino, jotta sillä on luontevaa ampua, eikä kehity rekyylikammoa. Ultraleggeron mukana toimitetaan aseöljyä, tarpeelliset supistinholkit ja niiden avain sekä metsällä tarpeelliset hihnalenkin kiinnikkeet, jotka kyllä voisivat olla metsästysaseessa jo vakiona. Kyseiset kohdat ovat aseen kestävyyden kannalta todettu vähemmän merkityksellisiksi, joten konstruktio pysyy edelleen vahvana. Vielä uutta piipuissa on etutukin kiinnitystapa ja sen kiinnitysrautojen teko kevyestä alumiinista 694 mallin tavoin. Muovejahan on laidasta laitaan ja parhaat ovat äärimmäisen kestäviä, kunhan ei vie liian lähelle leirinuotiota. ULTRALEGGERO Tämäkin Beretta on rakenteeltaan valtavia määriä valmistettujen 680 ja 690 sarjalaisten kaltainen
Keskikohdan keveyteen auttaa niin ikään laukaisukoneiston rungon valmistaminen alumiinista, jolloin painoa säästyy 65 grammaa. Pesitys on standardiksi muodostunut 76 mm, mikä on ihan perusteltu käytettäessä hauleissa keveitä vaihtoehtomateriaaleja. Muovejahan on laidasta laitaan ja parhaat ovat äärimmäisen kestäviä, kunhan ei vie liian lähelle leirinuotiota. Lyijylle riittäisi vallan mainiosti tuo perinteinen 70 milliäkin, varsinkin tämän aseen keveys huomioiden. Berettalle ominaiseen tapaan 18,6 mm ylikokoon kylmätaotuissa, tyhjiönormalisoiduissa ja sisäpuolelta kovakromatuissa piipuissa on peräti 80 mm pitkät ylimenokartiot. Lastentauteja on siis turha pelätä. Näillä saa ampua kaikkia korvikemateriaaleja, myös high performance latauksia. Holkeissa on kierre piipunsuun puolella ja ne istuvat testiaseessa täysin keskeisesti piippureikään. Tuo viimeinen 30 tuumainen alkaa olla vakionäky sportingissa ja sopii metsällekin mainiosti. Tässä tapauksessa siis optimi haulimäärä olisi 28 grammaa, mihin ei tarvita yli 12/70 kaliiperia. Sopivaa hauliannosta ajatellen on hyvä muistaa WW Greenerin ohjesääntö, jonka mukaan haulikon tulee painaa 100 +-4 kertaa hauliannoksen paino, jotta sillä on luontevaa ampua, eikä kehity rekyylikammoa. Kyseiset kohdat ovat aseen kestävyyden kannalta todettu vähemmän merkityksellisiksi, joten konstruktio pysyy edelleen vahvana. Berettan varmistimeen yhdistetty piipunvalitsin toimii sikäli väärin päin, että yleensä ensin ammuttava alapiippu voi vahingossa vaihtua yläpiipuksi avausvipua käännettäessä. ASE-lehti • 9. Vielä uutta piipuissa on etutukin kiinnitystapa ja sen kiinnitysrautojen teko kevyestä alumiinista 694 mallin tavoin. Ase toimitetaan kovassa, hyvin suojaavassa laukussa varusteineen. Kehys on siro ja lukitus perustuu yläpiipun sivulla oleviin puolisuunnikasolakkeisiin sekä baskyylistä monoblokin perään työntyviin kartiotappeihin. Piiput liitetään perästä monoblock liitoksella. Valikoivissa ejektoreissa ei ole Suomeen tuotavissa malleissa säätöruuvia, jolla toiminnon voisi muuttaa ulostyönnöksi. Liipaisinkaari on silti tukevaa terästä. ULTRALEGGERO Tämäkin Beretta on rakenteeltaan valtavia määriä valmistettujen 680 ja 690 sarjalaisten kaltainen. Nykyään monessa paikassa kun muovihylsyt on syytä kerätä talteen, mutta onnistuu se estämällä hylsyn lento kädelläkin. Aseen erikoisuus on teräksestä koneistettu kehys, joka on nyt kaiverrettu sivuilta ohueksi ja pohjaan tehty suuri aukko. Suulla on nykytyyliin 70 mm pitkät, todella ohuet Optimachoke HP supistinholkit. Ultraleggeron mukana toimitetaan aseöljyä, tarpeelliset supistinholkit ja niiden avain sekä metsällä tarpeelliset hihnalenkin kiinnikkeet, jotka kyllä voisivat olla metsästysaseessa jo vakiona. Perä on koverrettu entistä ontommaksi ja hyvin luistava perälevy on sekin 30% tavallista kevyempi, joten kevennetty ase on edelleen hyvin tasapainossa. Tarjottavat piipun pituudet ovat 61, 66, 71 ja 76 senttiä. Sivukommenttina kierteiden parhaasta ja oikeasta paikasta, tyvessä vai suulla, esiintyvää keskustelua on mielenkiintoista seurata. Aika näyttää miten valittu muovilaatu kestää pitkässä juoksussa ja sääolosuhteiden rajuissa vaihteluissa. Etutukin oma erillinen kiinnitysratkaisunsa on uudenlainen, tasossa liikkuva vipu 694-mallin tapaan ja metalliosat ovat nyt kevyttä alumiinia. Sekä suuri poraus että pitkä ylimeno pienentävät molemmat rekyyliä, joskin jotkin valmistajat tarjoavat jo tiukkoja porauksia enteillen ekologisten huopatulppien käyttöä. Beretta kutsuu kiillotettuja ja sinistettyjä piippuja Steelium Optima Bore HP piipuiksi, jotka on tehty tri-alloy teräksestä, mikä käytännössä tarkoittaa laadukasta tavallista piipputerästä sisältäen kromia, molybdeeniä ja nikkeliä. Toinen painoa säästävä kohta on piippujen välisten kiskojen poisjättö ja kapean 6x6 tähtäinkiskon käyttäminen, jota tosin käytetään lukuisissa muissakin malleissa. Teknisesti baskyyli on tuttu 690-sarjan Berettoista, joissa lukitus tapahtuu edelleen sivujen puolisuunnikaspaloilla ja iskupohjasta työntyvillä kartiotapeilla. Tämä on todennettu tietokonesimulaatiolla ja kestotestin yli 50.000 laukauksella. Suomeen tuotavassa mallissa jopa ejektori/ nostintoiminnan valinta on jätetty aiemmin ongelmia aiheuttaneena pois. Nämä kaikki on täytetty kauniisti kaiverretuilla muovipaloilla
Jopa keskipallin vastakiekotkin hajosivat, mikä vähän harjoitelleelle ei ole lainkaan itsestään selvää. Tukin harja nousi omalla mitoituksellani siksi tiukasti poskeen, että rekyyli alkoi tuntua kivuliaalta, puhumattakaan jos pesässä olisi ollut se 56 grammainen magnumi. Vertailuksi myöhemmin ammutulla Berettan 690 32” Sportingilla ei poski kipeytynyt, vaikka perän mitoitus oli sama 35/55. Perinteisin 71 senttisin piipuin varustettuna painoa oli kaikkiaan vain runsaat 2,8 kiloa, mikä on hyvä asia pitkiä vaelluksia ajatellen, mutta lisää rekyylituntemusta raskailla latauksilla normaalipainoisiin aseisiin verrattuna. Niillä ase pysyi sormen varassa pari senttiä saranatapin etupuolelta tuettuna. Keskittymällä vetokaan ei pysähtynyt. Kaikilla kevennystoimenpiteillä painoa on saatu tiputettua 404 grammaa vakiomalliin verrattuna ja silti ase on tasapainotettu hienosti ainakin koeammutuilla 28 tuumaisilla piipuilla. Tuota tähtäinkiskon linjausta ei ammunnassa tullut huomanneeksi, mutta päätellen osumista ei tämä Beretta ampunut itselläni sittenkään liian ylös. Lisäksi öljykäsiteltyjen 2,5 luokan pähkinäpuiden laaduksi on valittu kevyttä puuta. Uusi ase vaatii voimaa taittamiseen, mutta paikat notkistuvat käytössä. Jotta aseesta ei tulisi peräpainoinen, on huomiota kiinnitetty nimittäin myös puihin. Malli on Vittoria perällä oiva ratkaisu myös naisille ja nuorille, kunhan lataukset pidetään järjellisinä. Valitsin onkin toteutettu tavallaan väärinpäin liikkuvaksi. Ainoa häiriö runsaalla kolmensadan kiekon koeammunnalla oli, kun Gyttorpin LeadMaxeilla tuli yksi syttymätön, eikä se lähtenyt toisella yrittämälläkään. Koska haulikon toimintaan ja kulumiseen vaikuttaa voitelu aivan oleellisesti, lisäsimme vielä vaseliinia kriittisin kohtiin ennen radalle lähtöä. Uusi ase oli ilahduttavasti voideltu saranatapeistaan ja ejektoreistaan jo tehtaalla, moni ase kun toimitetaan valitettavasti rutikuivana. Trapin puolella patruunoina oli sportingissa käytettävät raskaammat 28 grammaiset ja lähes kahdensadan kiekon jälkeen poskipää oli kipeä, oli vielä seuraavana päivänäkin. Valikoivat ejektorit ovat aina heittävät sillä valintaruuvit, joilla toiminnon voi muuttaa ulostyönnöksi on jätetty Suomeen tuotavissa malleissa pois. Sen sijaan etutukki ja perä olivat testiaseessa eri sävyiset, mikä ei kuulu tämän hintaluokan aseeseen. TEKNISET TIEDOT BERETTA 690 ULTRALEGGERO Hinta: 2690 euroa Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Beretta, Italia Maahantuoja: Sako Oy Tyyppi: päällekkäispiippuinen haulikko Kaliiperi: 12/76, HP teräshaulikelpoinen Paino: alkaen alle 2,8 kg (61cm piipuin) Piippujen pituus: 61, 66, 71, 76 cm Vetopituus: 365 mm Tukki: 2,5 grade öljytty pähkinäpuu Baskyyli: terästä Tähtäimet: kisko 6x6 mm Varusteet: kova laukku, viisi supistinholkkia, avain, ohjekirjan linkki, hihnalenkit 10 • ASE-lehti. Mielenkiintoista oli havaita, että parantaessaan 680-sarjalaisten ammuttavuutta Beretta lisäsi 690-sarjaansa käsien väliin tulevaa painoa paksuntamalla baskyyliä 1,3 milliä ja nyt samaa kohtaa kevennetään jyrsimällä mahdollisimman paljon siitä pois. Onhan ase tarkoitettu nimenomaan paljon liikkuvalle metsästäjälle, joten kunnolliset hihnalenkit voisivat olla valmiinakin. Siinä tulostaso vaihteli, välillä loistavasta vähemmän mairittelevaan. Osansa tasapainotukseen on 30% kevennetyllä, umpisoluisella ja siten nesteitä imemättömällä perälevylläkin. Vaivattoman kannettavuuden vastapainoksi rekyyli muodostuu tuntuvaksi kovilla ja raskailla latauksilla, mutta onneksi metsällä riittävät mainiosti tavalliset lataukset 30 g molemmin puolin. Perää on koverrettu ontoksi normaalia enemmän, jolloin painoa on hävinnyt tukista 129 g. Beretta myös toimi ongelmitta eli ejektorit heittivät hylsyt varmatoimisesti ulos. Kiekkoradalla metsästysammunta neljäja viisilovisin supistinholkein sujui yllättävän hyvin heti alusta aivan uudella aseellakin, vaikka elohopea huiteli kolmenkymmenen paremmalla puolella. Toisella ratakäynnillä oli vuorossa luonteeltaan aivan erilainen metsästystrap. Kevyt ase ei ollut itselleni parhaimmillaan, varsinkin kun aiempi tottumus painottui raskaammalla aseella ammuntaan. Tasapainoisena ja tyylikkään sirona sillä on hyvä ampua, kunhan hallitsee herkkäliikkeisyyden. YHTEENVETO Beretta 690 Ultraleggero on erikoiskevyt teräsrunkoinen metsästyshaulikko, joka painaa parhaimmillaan alle 2,8 kiloa. Lähes itsestään herkästi liikkuvina ne kun ovat aiheuttaneet toimintahäiriöitä. Huokosia ei ole ihmeemmin täytetty, kuten ei missään perusaseessa nykyään. Näin tiukassa paikassa ei tarvitse pähkäillä piipunvalitsimen kanssa. Lisäksi etutukin kylkeen oli jäänyt molemmille puolille pitkittäiset oksapaikat, joista toisessa pintakin on rikkinäinen. Rakenteeltaan se on toimivaksi koettu Beretta ja työn laadultaan pääosin hyvä soveltuen kaikille myytävänä oleville patruunoille 12/76 asti. Se ei tee kuitenkaan aseesta tasapainotonta, koska painoa on riisuttu joka puolelta tasaisesti. Berettan trappipuolen ammattilaismallissahan tällaista ongelmaa ei ole koska ei ole piipunvalitsintakaan, alapiippu lähtee aina ensin. Muuten puut ovat sirot, laserilla poltetut karhennukset tyylikkään toimivat, joskin leikkaamalla tehtyihin verrattuna epämääräiset ja öljypinta muuten hyvä, mutta pistoolikahvan takaosasta jäänyt viimeistelemättä karheaksi. Ultraleggeron kohdalla haulikoissa on kerrankin tarjolla oikeasti jotakin uutta. Ergonomiaan liittyen ei-automaattisen varmistimen ja piipunvalitsimen yhdistelmä on varustettu siksi hyvillä karhennuksilla, että se iski luontevalla ampumaotteellani ampumakäden peukalonkylkeen, mikä pidemmässä ammunnassa kuori nahat. 24 grammaiset kiekkopatruunat eivät onneksi potki kovin, joten toistasataa kiekkoa ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa, ammuntavarmuus vain kasvoi loppua kohti. Tässä tuli käytetyksi liikaa aikaa tähtäilyyn, mikä tiesi hankaluuksia, kun taas skeetin nopeatempoinen nosto ja vauhdilla ohiveto toi oikein hyvän tuloksen. Haulikon sopiminen olalle kun on aina ampujakohtainen asia, joten se pitää kokeilla itse. Teräsosien työn jälki on kauttaaltaan siistiä, baskyylin pinnat ovat mattamustat ja sovitus puihin virheetön. RADALLA Ultraleggero toimitetaan käytännöllisessä muovilaukussa, jossa on puretun aseen lisäksi viisi niklattua supistinholkkia, niille avain, öljypullo, ohjekirjan QR-koodi ja hihnalenkit. Valinnaista on niin ikään kahden liipaisimen koneisto, jossa erikoista on se, että samalla liipaisimella voi ampua molemmat piiput peräkkäin, mutta etumaisella ja takimmaisella eri järjestyksessä. Perän mitoitus on vetopituus yleinen 365 mm, mitä voi venyttää paksummalla perälevyllä ja pudotus tavanomainen 35/55 mm. Poskelle sovitettaessa selvisi, että ohut perälevy on siksi luistava, ettei takerru helposti vaatteisiin. Sen sijaan kiskoa jäi itselleni näkyviin aika reippaasti, joten mielessä kävi, ampuuko ase yli ja kuinka paljon. Lisäksi valinnaisena saa B-Fast säätöperän ja Vittoria naisten sekä vasenkätiset mallit. Ultraleggero osoittautui tasapainoiseksi ja todella nopealiikkeiseksi, joten sen saa liikkeelle helposti. Ja kerran topleverin käännön yhteydessä piipunvalitsin oli siirtynyt huomaamatta, jolloin tuloksena oli klikki, yläpiipussa kun ei trapissa ollut patruunaa
Ergonomiaan liittyen ei-automaattisen varmistimen ja piipunvalitsimen yhdistelmä on varustettu siksi hyvillä karhennuksilla, että se iski luontevalla ampumaotteellani ampumakäden peukalonkylkeen, mikä pidemmässä ammunnassa kuori nahat. 24 grammaiset kiekkopatruunat eivät onneksi potki kovin, joten toistasataa kiekkoa ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa, ammuntavarmuus vain kasvoi loppua kohti. Ultraleggero osoittautui tasapainoiseksi ja todella nopealiikkeiseksi, joten sen saa liikkeelle helposti. Tuota tähtäinkiskon linjausta ei ammunnassa tullut huomanneeksi, mutta päätellen osumista ei tämä Beretta ampunut itselläni sittenkään liian ylös. Rakenteeltaan se on toimivaksi koettu Beretta ja työn laadultaan pääosin hyvä soveltuen kaikille myytävänä oleville patruunoille 12/76 asti. Huokosia ei ole ihmeemmin täytetty, kuten ei missään perusaseessa nykyään. Niillä ase pysyi sormen varassa pari senttiä saranatapin etupuolelta tuettuna. Vertailuksi myöhemmin ammutulla Berettan 690 32” Sportingilla ei poski kipeytynyt, vaikka perän mitoitus oli sama 35/55. Tukin harja nousi omalla mitoituksellani siksi tiukasti poskeen, että rekyyli alkoi tuntua kivuliaalta, puhumattakaan jos pesässä olisi ollut se 56 grammainen magnumi. Beretta myös toimi ongelmitta eli ejektorit heittivät hylsyt varmatoimisesti ulos. Jotta aseesta ei tulisi peräpainoinen, on huomiota kiinnitetty nimittäin myös puihin. Teräsosien työn jälki on kauttaaltaan siistiä, baskyylin pinnat ovat mattamustat ja sovitus puihin virheetön. Poskelle sovitettaessa selvisi, että ohut perälevy on siksi luistava, ettei takerru helposti vaatteisiin. Perän mitoitus on vetopituus yleinen 365 mm, mitä voi venyttää paksummalla perälevyllä ja pudotus tavanomainen 35/55 mm. Lähes itsestään herkästi liikkuvina ne kun ovat aiheuttaneet toimintahäiriöitä. Perinteisin 71 senttisin piipuin varustettuna painoa oli kaikkiaan vain runsaat 2,8 kiloa, mikä on hyvä asia pitkiä vaelluksia ajatellen, mutta lisää rekyylituntemusta raskailla latauksilla normaalipainoisiin aseisiin verrattuna. Tasapainoisena ja tyylikkään sirona sillä on hyvä ampua, kunhan hallitsee herkkäliikkeisyyden. Jopa keskipallin vastakiekotkin hajosivat, mikä vähän harjoitelleelle ei ole lainkaan itsestään selvää. Ainoa häiriö runsaalla kolmensadan kiekon koeammunnalla oli, kun Gyttorpin LeadMaxeilla tuli yksi syttymätön, eikä se lähtenyt toisella yrittämälläkään. Ultraleggeron kohdalla haulikoissa on kerrankin tarjolla oikeasti jotakin uutta. Sen sijaan kiskoa jäi itselleni näkyviin aika reippaasti, joten mielessä kävi, ampuuko ase yli ja kuinka paljon. Ja kerran topleverin käännön yhteydessä piipunvalitsin oli siirtynyt huomaamatta, jolloin tuloksena oli klikki, yläpiipussa kun ei trapissa ollut patruunaa. Perää on koverrettu ontoksi normaalia enemmän, jolloin painoa on hävinnyt tukista 129 g. Näin tiukassa paikassa ei tarvitse pähkäillä piipunvalitsimen kanssa. Trapin puolella patruunoina oli sportingissa käytettävät raskaammat 28 grammaiset ja lähes kahdensadan kiekon jälkeen poskipää oli kipeä, oli vielä seuraavana päivänäkin. Berettan trappipuolen ammattilaismallissahan tällaista ongelmaa ei ole koska ei ole piipunvalitsintakaan, alapiippu lähtee aina ensin. Kiekkoradalla metsästysammunta neljäja viisilovisin supistinholkein sujui yllättävän hyvin heti alusta aivan uudella aseellakin, vaikka elohopea huiteli kolmenkymmenen paremmalla puolella. Kaikilla kevennystoimenpiteillä painoa on saatu tiputettua 404 grammaa vakiomalliin verrattuna ja silti ase on tasapainotettu hienosti ainakin koeammutuilla 28 tuumaisilla piipuilla. Lisäksi etutukin kylkeen oli jäänyt molemmille puolille pitkittäiset oksapaikat, joista toisessa pintakin on rikkinäinen. Toisella ratakäynnillä oli vuorossa luonteeltaan aivan erilainen metsästystrap. Uusi ase vaatii voimaa taittamiseen, mutta paikat notkistuvat käytössä. YHTEENVETO Beretta 690 Ultraleggero on erikoiskevyt teräsrunkoinen metsästyshaulikko, joka painaa parhaimmillaan alle 2,8 kiloa. Kevyt ase ei ollut itselleni parhaimmillaan, varsinkin kun aiempi tottumus painottui raskaammalla aseella ammuntaan. RADALLA Ultraleggero toimitetaan käytännöllisessä muovilaukussa, jossa on puretun aseen lisäksi viisi niklattua supistinholkkia, niille avain, öljypullo, ohjekirjan QR-koodi ja hihnalenkit. Valinnaista on niin ikään kahden liipaisimen koneisto, jossa erikoista on se, että samalla liipaisimella voi ampua molemmat piiput peräkkäin, mutta etumaisella ja takimmaisella eri järjestyksessä. Malli on Vittoria perällä oiva ratkaisu myös naisille ja nuorille, kunhan lataukset pidetään järjellisinä. Se ei tee kuitenkaan aseesta tasapainotonta, koska painoa on riisuttu joka puolelta tasaisesti. Lisäksi öljykäsiteltyjen 2,5 luokan pähkinäpuiden laaduksi on valittu kevyttä puuta. Onhan ase tarkoitettu nimenomaan paljon liikkuvalle metsästäjälle, joten kunnolliset hihnalenkit voisivat olla valmiinakin. TEKNISET TIEDOT BERETTA 690 ULTRALEGGERO Hinta: 2690 euroa Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Beretta, Italia Maahantuoja: Sako Oy Tyyppi: päällekkäispiippuinen haulikko Kaliiperi: 12/76, HP teräshaulikelpoinen Paino: alkaen alle 2,8 kg (61cm piipuin) Piippujen pituus: 61, 66, 71, 76 cm Vetopituus: 365 mm Tukki: 2,5 grade öljytty pähkinäpuu Baskyyli: terästä Tähtäimet: kisko 6x6 mm Varusteet: kova laukku, viisi supistinholkkia, avain, ohjekirjan linkki, hihnalenkit ASE-lehti • 11. Siinä tulostaso vaihteli, välillä loistavasta vähemmän mairittelevaan. Tässä tuli käytetyksi liikaa aikaa tähtäilyyn, mikä tiesi hankaluuksia, kun taas skeetin nopeatempoinen nosto ja vauhdilla ohiveto toi oikein hyvän tuloksen. Muuten puut ovat sirot, laserilla poltetut karhennukset tyylikkään toimivat, joskin leikkaamalla tehtyihin verrattuna epämääräiset ja öljypinta muuten hyvä, mutta pistoolikahvan takaosasta jäänyt viimeistelemättä karheaksi. Valikoivat ejektorit ovat aina heittävät sillä valintaruuvit, joilla toiminnon voi muuttaa ulostyönnöksi on jätetty Suomeen tuotavissa malleissa pois. Keskittymällä vetokaan ei pysähtynyt. Haulikon sopiminen olalle kun on aina ampujakohtainen asia, joten se pitää kokeilla itse. Uusi ase oli ilahduttavasti voideltu saranatapeistaan ja ejektoreistaan jo tehtaalla, moni ase kun toimitetaan valitettavasti rutikuivana. Lisäksi valinnaisena saa B-Fast säätöperän ja Vittoria naisten sekä vasenkätiset mallit. Koska haulikon toimintaan ja kulumiseen vaikuttaa voitelu aivan oleellisesti, lisäsimme vielä vaseliinia kriittisin kohtiin ennen radalle lähtöä. Osansa tasapainotukseen on 30% kevennetyllä, umpisoluisella ja siten nesteitä imemättömällä perälevylläkin. Sen sijaan etutukki ja perä olivat testiaseessa eri sävyiset, mikä ei kuulu tämän hintaluokan aseeseen. Vaivattoman kannettavuuden vastapainoksi rekyyli muodostuu tuntuvaksi kovilla ja raskailla latauksilla, mutta onneksi metsällä riittävät mainiosti tavalliset lataukset 30 g molemmin puolin. Valitsin onkin toteutettu tavallaan väärinpäin liikkuvaksi. Mielenkiintoista oli havaita, että parantaessaan 680-sarjalaisten ammuttavuutta Beretta lisäsi 690-sarjaansa käsien väliin tulevaa painoa paksuntamalla baskyyliä 1,3 milliä ja nyt samaa kohtaa kevennetään jyrsimällä mahdollisimman paljon siitä pois
MESSUPÄIVÄ 8.00 Messupöytien valmistelu (myyjät) 10.00 Näyttely ja messut aukeavat 11.00 Opastettu näyttelykierros 12.00 Puheenjohtajan lounas kutsuvieraille 13.00 Pukukilpailu ja 13.30 Pukukilpailun palkitseminen 14.00 Opastettu näyttelykierros 10-15 Näyttely ja messut avoinna yleisölle Pääsylipun hinta messuille 10 € aikuinen, lapset alle 12 v ilmaiseksi Happy hour klo 14-15: pääsylippu 5 € aikuinen Aseja militarianäyttelyt avoinna molempina päivinä. G GU UN N SSH HO OW W 22002222 2299..1100..--3300..1100..22002222 H Hootteellllii EElllliivvuuoorrii,, SSaassttaam maallaa Lauantai 29.10. Varaukset: gunshow@sahs.fi tai puhelimitse 045 665 2331 (iltaisin). Varaukset: gunshow@sahs.fi tai puhelimitse 045 665 2331 (iltaisin). HUUTOKAUPPAPÄIVÄ 10.00 Huutokaupan näyttö 11.00 Näyttely aukeaa 14.00 Huutokauppa alkaa 17-19 Messupöytien valmistelu (myyjät) 19.00 Opastettu näyttelykierros Huutokauppaluettelo löytyy lokakuussa www.sahs.fi-sivustolta Sunnuntai 30.10. GUNSHOW 2022 näyttelyjen teemoina: Suomen itsenäisyyden ajan pistimet Suomalaiset koeaseet Messupöydän koko 80*120, hinta 60 €. HUUTOKAUPPAPÄIVÄ 10.00 Huutokaupan näyttö 11.00 Näyttely aukeaa 14.00 Huutokauppa alkaa 17-19 Messupöytien valmistelu (myyjät) 19.00 Opastettu näyttelykierros Huutokauppaluettelo löytyy lokakuussa www.sahs.fi-sivustolta Sunnuntai 30.10. 12 • ASE-lehti. MESSUPÄIVÄ 8.00 Messupöytien valmistelu (myyjät) 10.00 Näyttely ja messut aukeavat 11.00 Opastettu näyttelykierros 12.00 Puheenjohtajan lounas kutsuvieraille 13.00 Pukukilpailu ja 13.30 Pukukilpailun palkitseminen 14.00 Opastettu näyttelykierros 10-15 Näyttely ja messut avoinna yleisölle Pääsylipun hinta messuille 10 € aikuinen, lapset alle 12 v ilmaiseksi Happy hour klo 14-15: pääsylippu 5 € aikuinen Aseja militarianäyttelyt avoinna molempina päivinä. G GU UN N SSH HO OW W 22002222 2299..1100..--3300..1100..22002222 H Hootteellllii EElllliivvuuoorrii,, SSaassttaam maallaa Lauantai 29.10. GUNSHOW 2022 näyttelyjen teemoina: Suomen itsenäisyyden ajan pistimet Suomalaiset koeaseet Messupöydän koko 80*120, hinta 60 €
Huonevaraukset Ellivuoreen puhelimesta 03 519 23. Ellivuoren viikonlopun lounasbuffet on tarjolla lauantaina kello 12.00-16.00. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme www.sahs.fi ja Facebookissa. Pidä riittävä turvaväli 3. Osoite: Ellivuorentie 131,38130 Sastamala. Tule terveenä paikalle 2. TURVALLISUUSOHJE GUNSHOW 2022 1. Yski nenäliinaan tai hihaan TERVETULOA Suomen Asehistoriallinen Seura MAJOITUS 127 €/2hh/vrk sisältäen aamiaisen, 166 €/3hh/vrk sisältäen aamiaisen, 98 €/1hh/vrk sisältäen aamiaisen. TURVALLISUUSOHJE GUNSHOW 2022 1. Huoneita varatessa koodi ”GUN2022” oikeuttaa alennukseen. Osoite: Ellivuorentie 131,38130 Sastamala. Ellivuoren viikonlopun lounasbuffet on tarjolla lauantaina kello 12.00-16.00. Huolehdi hyvästä käsihygieniasta 4. Huoneita varatessa koodi ”GUN2022” oikeuttaa alennukseen. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme www.sahs.fi ja Facebookissa. MAJOITUS 127 €/2hh/vrk sisältäen aamiaisen, 166 €/3hh/vrk sisältäen aamiaisen, 98 €/1hh/vrk sisältäen aamiaisen. Tule terveenä paikalle 2. Pidä riittävä turvaväli 3. Huonevaraukset Ellivuoreen puhelimesta 03 519 23. Yski nenäliinaan tai hihaan TERVETULOA Suomen Asehistoriallinen Seura ASE-lehti • 13. Huolehdi hyvästä käsihygieniasta 4
Samalla AR:ille tyypillinen korvaan laukauksessa välittyvä SPROING!-ääni jää pois. Vastaavat pisteet löytyvät perän molemmilta kyljiltä. Piippu ohjautuu rungossa olevaan lieriöohjaukseen ja lukittuu ylärunkoon erillisellä, kahdella ruuvilla alhaaltapäin 14 • ASE-lehti. Ainoa ero on, että KAR:ssa ei käytetä minkäänlaista bufferia ja perän putki on tyhjä. Peräkappaleeseen on koneistettu potero, johon lukon pää sulkeutessaan työntyy ja jonka olakkeiden taakse lukon sulkunokat kiertyvät. Ylärungon peräpään sulkee erillinen perän kiinnityskappale, joka on yhteensopiva AR-sukuisten kanssa. ten tähtäinten asentamiseksi. Rungon hylsynpoistoaukon takana on perinteinen hylsynohjain, ”deflektori”, joka on irto-osa ja siten myös vaihdettavissa jos/kun hylsyt hakkaavat sitä riittävästi. Luistin liukupintoina toimivat teräslistat on kiinnitetty upponkantaisilla kuusiokoloruuveilla ulkopuolelta ja ruuvit on liimattu irtoamisen estämiseksi. Molemmissa kyljissä on myös pikairrotettavalle QD-hihnalenkille tarkoitettu kiinnityskohta. Pintakäsittelynä on musta anodisointi. Jos ohjain olisi osa aihiota, sen koko olisi kasvanut suhteettomaksi, samoin pois koneistettavan materiaalin määrä ja hinta olisi noussut eli parempi näin. Äkkiseltään ei tule mieleen vastaavaa Suomen asehistoriasta. Itse perä on Magpullin valmistama ja portaittain pituudeltaan säädettävä, ARstandardia siis. Kokemusten perusteella rakennetta paranneltiin ja aseesta tehtiin numeerisesti ohjatuilla koneilla tehtävään valmistukseen optimoitu versio. Firman nimi ei ehkä ole kaikille tuttu, mutta kyseessä on Jyri Jalosen asesepänverstaan jatkaja. Vuonna 2018 mukaan tuli aseseppä Toni Käräjämies, joka opintojensa jälkeen oli ollut töissä Lynx Rifles -yhtiössä Tampereella. KAR-16:n näkyvimpiä piirteitä on AK:n lippaan käyttäminen ja vielä niin, että lippaan saa kiinni temppuilematta ja irti nappia painamalla, mikä ei ole ihan pieni saavutus. TE KS TI JA KU VA T: VE SA TO IV ON EN ENSIO FIREARMS KÄRÄJÄMIES AUTOMATIC RIFLE KAR-21 Ensio Firearmsin yhtiökumppanit Toni Käräjämies, kädessään KAR-21 kaliiperissa .223 ja Riku Hannukainen .308-kaliiperisen kanssa aseuutuuden esittelytilaisuudessa 04.06.2021; hymy on syystäkin herkässä. Rungon päällä on MIL-STD-1913:n korvanneen uudemman STANAG 4694:n mukainen kisko kaikkien mahdollisten optisToisinaan vanhempikin asekirjoittaja tulee yllätetyksi ns. ASEEN RAKENTEESTA KAR-21:n pääosat ovat ylärunko, perä, piippu ja peräkappale, piipun kiinnityskappale, lukko, luisti, luistin palautusjousi, kaasumäntä ja sen suojaputki/viritysputki, viritysvipu, kaasukammion säätötulppa, alarunko, lipasadapteri ja lipas. Kiskon etuja takapään ylänurkassa on molemmin puolin hihnan kiinnityspiste H&K-tyyliselle pikalenkille. Vasemman kyljen listassa on vanhanaikainen, hyväksi ja toimivaksi todistetty hylsyt pakolla ulos lukon otteesta heittävä nokka. Prototyyppiase Courtman (engl. Jyri myi firmansa Riku Hannukaiselle 2016 ja oli vielä vuoden uuden yrittäjän tukena ennen eläköitymistään. KAR-21:n prototyypin Toni teki manuaalikoneilla, mikä näkyy siinä, että rakenteet ovat sarjamallista poikkeavia, yksinkertaisempia valmistaa, eivätkä vielä aivan sarjavalmiita. housut kintuissa ja niin kävi, kun Sastamalassa toimivan Ensio Firearmsin perustaja Riku Hannukainen soitti ja kutsui uuden kiväärin esittelytilaisuuteen. Ylärunko koneistetaan puristetusta alumiiniprofiilista. Opinnäytetyönään Toni oli tehnyt neliolkaiseen lukkoon perustuvan kaasumäntätoimisen itselataavan KAR-16 -kiväärin kaliiperissa 7,62x39 ja tältä pohjalta syntyi idea uuden ja entistä paremman kiväärin luomiseksi; huomattakoon, että KAR-16 ja KAR-21 ovat teknisesti kaksi täysin eri asetta. Erillistä etutukkia ei ole, vaan se on samaa ainetta ja varustettu M-LOK-rei´illä kyljissään lisävarusteita varten. “Käräjämies”, yllä) Rifle ja nykyinen KAR-21 rinnan vasemmalta nähtynä. Protossa etutukki on irtopala ja piippu kiinnitetään ruuveilla sivusta. Ylärungon etupäähän kiinnitetty piippu on kasattu yhdeksi kappaleeksi sen perän kierteillä olevan peräkappaleen kanssa. Tilaisuudessa sovittiin, että ase saadaan Ase-lehden testiin ja pari viikkoa myöhemmin tämä toteutui. Paikan päällä sitten odottikin todellinen yllätys, Rikun yhtiökumppanin Toni Käräjämiehen suunnittelema täysin omaa konstruktiota oleva itselataavaa kertatulta ampuva KAR-21 -kivääri ja vieläpä vaihtokaliiperi-aseena .223 Remington / .308 Winchester. Prototyyppi (alla) ja esisarja-ase oikealta. Kolmen tunnin koneistusrupeaman jälkeen työstökoneesta tulee ulos lähes valmis tuote
Ainoa ero on, että KAR:ssa ei käytetä minkäänlaista bufferia ja perän putki on tyhjä. Protossa etutukki on irtopala ja piippu kiinnitetään ruuveilla sivusta. Ylärungon etupäähän kiinnitetty piippu on kasattu yhdeksi kappaleeksi sen perän kierteillä olevan peräkappaleen kanssa. Peräkappaleeseen on koneistettu potero, johon lukon pää sulkeutessaan työntyy ja jonka olakkeiden taakse lukon sulkunokat kiertyvät. ASEEN RAKENTEESTA KAR-21:n pääosat ovat ylärunko, perä, piippu ja peräkappale, piipun kiinnityskappale, lukko, luisti, luistin palautusjousi, kaasumäntä ja sen suojaputki/viritysputki, viritysvipu, kaasukammion säätötulppa, alarunko, lipasadapteri ja lipas. Kiskon etuja takapään ylänurkassa on molemmin puolin hihnan kiinnityspiste H&K-tyyliselle pikalenkille. KAR-21:n prototyypin Toni teki manuaalikoneilla, mikä näkyy siinä, että rakenteet ovat sarjamallista poikkeavia, yksinkertaisempia valmistaa, eivätkä vielä aivan sarjavalmiita. Vastaavat pisteet löytyvät perän molemmilta kyljiltä. Kolmen tunnin koneistusrupeaman jälkeen työstökoneesta tulee ulos lähes valmis tuote. Kokemusten perusteella rakennetta paranneltiin ja aseesta tehtiin numeerisesti ohjatuilla koneilla tehtävään valmistukseen optimoitu versio. Vasemman kyljen listassa on vanhanaikainen, hyväksi ja toimivaksi todistetty hylsyt pakolla ulos lukon otteesta heittävä nokka. Rungon päällä on MIL-STD-1913:n korvanneen uudemman STANAG 4694:n mukainen kisko kaikkien mahdollisten optisToisinaan vanhempikin asekirjoittaja tulee yllätetyksi ns. ten tähtäinten asentamiseksi. Jos ohjain olisi osa aihiota, sen koko olisi kasvanut suhteettomaksi, samoin pois koneistettavan materiaalin määrä ja hinta olisi noussut eli parempi näin. Tilaisuudessa sovittiin, että ase saadaan Ase-lehden testiin ja pari viikkoa myöhemmin tämä toteutui. Vuonna 2018 mukaan tuli aseseppä Toni Käräjämies, joka opintojensa jälkeen oli ollut töissä Lynx Rifles -yhtiössä Tampereella. Samalla AR:ille tyypillinen korvaan laukauksessa välittyvä SPROING!-ääni jää pois. Firman nimi ei ehkä ole kaikille tuttu, mutta kyseessä on Jyri Jalosen asesepänverstaan jatkaja. Luistin liukupintoina toimivat teräslistat on kiinnitetty upponkantaisilla kuusiokoloruuveilla ulkopuolelta ja ruuvit on liimattu irtoamisen estämiseksi. Ylärungon peräpään sulkee erillinen perän kiinnityskappale, joka on yhteensopiva AR-sukuisten kanssa. Paikan päällä sitten odottikin todellinen yllätys, Rikun yhtiökumppanin Toni Käräjämiehen suunnittelema täysin omaa konstruktiota oleva itselataavaa kertatulta ampuva KAR-21 -kivääri ja vieläpä vaihtokaliiperi-aseena .223 Remington / .308 Winchester. housut kintuissa ja niin kävi, kun Sastamalassa toimivan Ensio Firearmsin perustaja Riku Hannukainen soitti ja kutsui uuden kiväärin esittelytilaisuuteen. “Käräjämies”, yllä) Rifle ja nykyinen KAR-21 rinnan vasemmalta nähtynä. TE KS TI JA KU VA T: VE SA TO IV ON EN ENSIO FIREARMS KÄRÄJÄMIES AUTOMATIC RIFLE KAR-21 Ensio Firearmsin yhtiökumppanit Toni Käräjämies, kädessään KAR-21 kaliiperissa .223 ja Riku Hannukainen .308-kaliiperisen kanssa aseuutuuden esittelytilaisuudessa 04.06.2021; hymy on syystäkin herkässä. KAR-16:n näkyvimpiä piirteitä on AK:n lippaan käyttäminen ja vielä niin, että lippaan saa kiinni temppuilematta ja irti nappia painamalla, mikä ei ole ihan pieni saavutus. Jyri myi firmansa Riku Hannukaiselle 2016 ja oli vielä vuoden uuden yrittäjän tukena ennen eläköitymistään. Piippu ohjautuu rungossa olevaan lieriöohjaukseen ja lukittuu ylärunkoon erillisellä, kahdella ruuvilla alhaaltapäin ASE-lehti • 15. Opinnäytetyönään Toni oli tehnyt neliolkaiseen lukkoon perustuvan kaasumäntätoimisen itselataavan KAR-16 -kiväärin kaliiperissa 7,62x39 ja tältä pohjalta syntyi idea uuden ja entistä paremman kiväärin luomiseksi; huomattakoon, että KAR-16 ja KAR-21 ovat teknisesti kaksi täysin eri asetta. Molemmissa kyljissä on myös pikairrotettavalle QD-hihnalenkille tarkoitettu kiinnityskohta. Ylärunko koneistetaan puristetusta alumiiniprofiilista. Prototyyppiase Courtman (engl. Rungon hylsynpoistoaukon takana on perinteinen hylsynohjain, ”deflektori”, joka on irto-osa ja siten myös vaihdettavissa jos/kun hylsyt hakkaavat sitä riittävästi. Äkkiseltään ei tule mieleen vastaavaa Suomen asehistoriasta. Pintakäsittelynä on musta anodisointi. Prototyyppi (alla) ja esisarja-ase oikealta. Itse perä on Magpullin valmistama ja portaittain pituudeltaan säädettävä, ARstandardia siis. Erillistä etutukkia ei ole, vaan se on samaa ainetta ja varustettu M-LOK-rei´illä kyljissään lisävarusteita varten
AR-sukupolvi on oppinut tunnistamaan aseen muita(kin) ongelmia sen mukaan, minne hylsyt kulloinkin päätyvät ja tästä on tehty lähes salatieteen laji. Huomiota herättää todella järeä ulosvetäjän kynsi, jolle voimaa antaa vahva kierrejousi. Se, että samassa aseessa voidaan käyttää kahta täysin eripituista patruunaa, hoidetaan sillä, että lukko ja peräkappale ovat kaliipereissa eri pituiset ja lipasadapteri paikoittaa lippaan kulloiseenkin oikeaan kohtaan. kiristettävällä kiinnityskappaleella. Rihlannousu on .223:ssa 1/9” ja .308:ssa loivanlainen 1/12”, jolla ei paljoa subsoniceja ammuta. Sulkuolakkeita on seitsemän, niin kuin aseen kylkeen kaiverrettu KAR-logokin kertoo. KAR-21 .223-kuosissaan. Piipun suussa on 1/2”-28 UNEF (.223) / 5/8”24 UNEF (.308) kierre, johon testiaseessa oli asennettu Ase Utran BoreLock -liekinsammutin (.223) ja suujarru (.308). KAR-21 on todellinen vaihtokaliiperiase; paikallaan .223-kaliiperin palikat, .308-kaliiperin vaihto-osat alla. Työstökeskuksesta juuri ulos otettu ylärunko on muodoiltaan lähes valmis, viisteineen ja kaiverruksineen. Häiriönpoistoa ajatellen AR:ien omia aikojaan toimiva tappiejektori on suoraan saatanasta, KAR:n ratkaisussa patruuna/hylsy on paremmin hallinnassa.. Piiput ovat saksalaisen Lothar Waltherin tunnettua laatutuotantoa ja ne on mustanitrattu valmiina. KAR-21 .308-kuosissaan. Porauksista toinen on pienempi ja tarkoitettu normaalikäyttöön, tulpan asento N(ormal), ja pienempi poraus on vähäkaasuisille subsoonisille vaimenninpatruunoille, tulpan asento S(uppressor). Hylsy siis poistuu vuorenvarmasta ja sehän on ainoa, millä on väliä. Ylimääräinen kaasu vuodatetaan ulos tulpan keskellä olevan porauksen kautta. Lukko on kaliiperikohtainen, niin pituuden kuin tietenkin myös iskupohjan halkaisijan osalta. Kaikki KAR-21:n osat tehdään numeerisilla työstökeskuksilla, tässä koneistetaan pursotetusta alumiiniprofiiliaihiosta aseen ylärunkoa. Valmiiksi koneistettuja ylärunkoja; monoliittisen rakenteen etuna on, että kaikki on samaa palaa ja Picatinny/ STANAG-kisko on todellakin aina linjassa koko matkaltaan, toisin kuin joissain erillistä etutukkia käyttävissä AR-rakenteissa. KAR:ssa tätä vaivaa ei ole: hylsyt lentävät kauas ja se on sitten siinä, köyhät keräävät. Lukon kiertymistä ohjaa sen keskivaiheilla oleva pyöreä tappi, joka kulkee luistin katossa olevassa nousullisessa ohjausurassa; periaate on tuttu kaikille rynnäkkökivääriä varusmiespalveluksessa olleille, mutta mikään AK-kopio tämä ei ole. Kammion säätötulpan helmassa on kaksi säteittäistä porausta, joitten kautta kaasu johdetaan piipun kaasureiästä männälle. Sen yläpinnassa on poikittainen olake, joka sopii tarkasti peräkappaleen alapinnassa olevaan poikittaisuraan. Kaliiperimerkintä on kaiverrettu tulpan lehden kylkeen. Kaasukammio on kiinnitetty sokilla piipun keskivaiheille. Hylsyn ulosheitossa ei ole luotettu heppoisiin tappiejektoreihin, vaan hylsyn heittää pakolla ulos aseesta lukossa kello 15 suunnassa olevasta pitkittäisurasta vastaan tuleva laatikon johteiden nokka. Kaasumekanismi on lyhytiskuinen kaasumäntämekanismi eli mäntä ei ole kiinni luistissa, vaan se ainoastaan napauttaa lyhyellä iskullaan luistin liikkeelle
Porauksista toinen on pienempi ja tarkoitettu normaalikäyttöön, tulpan asento N(ormal), ja pienempi poraus on vähäkaasuisille subsoonisille vaimenninpatruunoille, tulpan asento S(uppressor). AR-sukupolvi on oppinut tunnistamaan aseen muita(kin) ongelmia sen mukaan, minne hylsyt kulloinkin päätyvät ja tästä on tehty lähes salatieteen laji. Kaasukammio on kiinnitetty sokilla piipun keskivaiheille. Valmiiksi koneistettuja ylärunkoja; monoliittisen rakenteen etuna on, että kaikki on samaa palaa ja Picatinny/ STANAG-kisko on todellakin aina linjassa koko matkaltaan, toisin kuin joissain erillistä etutukkia käyttävissä AR-rakenteissa. Se, että samassa aseessa voidaan käyttää kahta täysin eripituista patruunaa, hoidetaan sillä, että lukko ja peräkappale ovat kaliipereissa eri pituiset ja lipasadapteri paikoittaa lippaan kulloiseenkin oikeaan kohtaan. KAR-21 .308-kuosissaan. Ylimääräinen kaasu vuodatetaan ulos tulpan keskellä olevan porauksen kautta. Työstökeskuksesta juuri ulos otettu ylärunko on muodoiltaan lähes valmis, viisteineen ja kaiverruksineen. kiristettävällä kiinnityskappaleella. Hylsy siis poistuu vuorenvarmasta ja sehän on ainoa, millä on väliä. KAR-21 .223-kuosissaan. Huomiota herättää todella järeä ulosvetäjän kynsi, jolle voimaa antaa vahva kierrejousi. Kammion säätötulpan helmassa on kaksi säteittäistä porausta, joitten kautta kaasu johdetaan piipun kaasureiästä männälle. Lukko on kaliiperikohtainen, niin pituuden kuin tietenkin myös iskupohjan halkaisijan osalta. Rihlannousu on .223:ssa 1/9” ja .308:ssa loivanlainen 1/12”, jolla ei paljoa subsoniceja ammuta. Kaasumekanismi on lyhytiskuinen kaasumäntämekanismi eli mäntä ei ole kiinni luistissa, vaan se ainoastaan napauttaa lyhyellä iskullaan luistin liikkeelle. Häiriönpoistoa ajatellen AR:ien omia aikojaan toimiva tappiejektori on suoraan saatanasta, KAR:n ratkaisussa patruuna/hylsy on paremmin hallinnassa. Sen yläpinnassa on poikittainen olake, joka sopii tarkasti peräkappaleen alapinnassa olevaan poikittaisuraan. Piipun suussa on 1/2”-28 UNEF (.223) / 5/8”24 UNEF (.308) kierre, johon testiaseessa oli asennettu Ase Utran BoreLock -liekinsammutin (.223) ja suujarru (.308). Lukon kiertymistä ohjaa sen keskivaiheilla oleva pyöreä tappi, joka kulkee luistin katossa olevassa nousullisessa ohjausurassa; periaate on tuttu kaikille rynnäkkökivääriä varusmiespalveluksessa olleille, mutta mikään AK-kopio tämä ei ole. KAR:ssa tätä vaivaa ei ole: hylsyt lentävät kauas ja se on sitten siinä, köyhät keräävät. Hylsyn ulosheitossa ei ole luotettu heppoisiin tappiejektoreihin, vaan hylsyn heittää pakolla ulos aseesta lukossa kello 15 suunnassa olevasta pitkittäisurasta vastaan tuleva laatikon johteiden nokka. Piiput ovat saksalaisen Lothar Waltherin tunnettua laatutuotantoa ja ne on mustanitrattu valmiina. KAR-21 on todellinen vaihtokaliiperiase; paikallaan .223-kaliiperin palikat, .308-kaliiperin vaihto-osat alla. Sulkuolakkeita on seitsemän, niin kuin aseen kylkeen kaiverrettu KAR-logokin kertoo. ASE-lehti • 17. Kaikki KAR-21:n osat tehdään numeerisilla työstökeskuksilla, tässä koneistetaan pursotetusta alumiiniprofiiliaihiosta aseen ylärunkoa. Kaliiperimerkintä on kaiverrettu tulpan lehden kylkeen
Tämä kuitenkin on aikamme tapa, mekaaniset jousibufferit ovat sukupuuttoon kuolleita. Iskurinpiikki ja ulosvetäjä on kiinnitetty putkisokilla, joten täydellinen purkaminen vaatii vasaran ja sokkapiikin. Lukot rinnakkain, .308 yllä ja .223 alla. Iskurinpiikissä on vuotourat, joitten kautta mahdollisen nallirikon kaasut pääsevät paikkoja rikkomatta ulos. Perän kiinnityskappale kiinnittyy pystyjohteille, jotka ovat ylärungon peräpäähän ruuveilla kiinnitetyssä teräspalikassa. Teleskooppiperä on Magpullin valmistetta. Luistin palautusjousipaketti, jota ymmärtämättömät kutsuvat fingelskaksi ”rekyylijouseksi”; tämähän ei rekyyliä synnytä, eikä lähtökohtaisesti poistakaan (kuin osin), päätehtävänä kun on ainoastaan palauttaa luisti eteen. Luisti on koneistettua terästä ja sekin on mustanitrattu. Huomaa viimeistelyn siisteys, järeä ulosvetäjä ja lukon päästä pistävä iskuri ja sen jousi. Etupään sarvi on se pinta, johon kaasumännän isku välitetään. Sen lukitsee kiinni viritysputkeen kaasumännän tanko, joka kulkee vivussa olevan uran läpi. Luistin palautusjousi on koottu paketiksi kahdesta U-lankakoukusta koostuvalle teleskooppikaralle. Sen peräpään teräslaatta sulkee kootussa aseessa ylärungon ja laatan etupinnassa on ruuvilla kiinnitetty muovinen iskunvaimentaja. Viritysputki pysyy aseen lauetessa paikallaan etuasennossa pienen lattajousen pitelemänä. Konstruktiota tarkasteltaessa lähin mieleen tuleva vertailukohta on venäläinen Dragunov SVD -tarkka-ampujakivääri. Asennonvaihto hoituu sormin, pihdeillä, jakoavaimella, tapilla tai patruunan kärjellä kiertäen. QD-hihan kiinnityspisteet ovat terästä ja upotettu nätisti ylärunkoon. Kaasukammion etupään sulkevalle tulpalle on kaksi asentoa, normaali N(ormal) lehti vaakasuorassa ja vaimenninkäyttöön tarkoitettu kuristettu S(ilencer) lehti pystysuorassa kuten kuvassa. Henkilökohtaisesti en pidä muovibuffereista, jotka ovat kulutustavaraa ja teknisessä mielessä lähinnä oikotie aidan ali. Luisti, sen palautusjousi ja lukko, aseen ”liikkuvat”. 18 • ASE-lehti. Pintakäsittelynä lukossa on mustanitraus, kuten kaikissa muissakin aseen teräksestä tehdyissä pääosissa. Tapista vedettäessä putki työntää luistia taaksepäin ja ase virittyy, siitä nimi. Tässä kohtaa umpitapit H&K:n tapaan olisivat olleet huoltoystävällisempi ratkaisu. Homman juju on tässä: peräkappaleen ja lukon pituudella saadaan aikaiseksi yhdistelmä, jossa kaksi eri pituista patruunaa saadaan sopimaan yhteen ja samaan aseeseen. Kaasumäntä on asennettu kaasukammion perän ja luistin väliin. Iskurinpiikillä on palautus-/vastajousi, joten herkimpienkään nallien ei pitäisi syttyä syöttövaiheessa. Luisti liukuu ylärungon seiniin kiinnitettyjen teräslistojen varassa, ei siis alumiinia vasten, mikä on kulumisen ehkäisemisen kannalta oikein. Kaasukammion takapäästä pilkistävä lattajousi pitää viritysputkea paikallaan sen etuasennossa. Luistin perässä näkyvät palautusjousen tunneli (ylin) ja kevennysporaukset sekä iskurinpiikin pää. Tosin, jos lukko ei mene KAR -21 purettuna pääosiinsa, tässä .308-versiona. Painon vähentämiseksi luistissa on pitkittäisiä kevennyysporauksia ja luisti onkin varsin kevyt vaikkapa AK:iin verrattuna, mikä on hyvä piirre aseen rekyylikäyttäytymistä ajatellen. Peräpään lätkän etupinnassa näkyy muovinen bufferi. KAR21 kuitenkin on täysin omaa malliaan, ei minkään kopio. Lukon perästä pilkistää iskurinpiikki palautusjousineen. Ampumisen kannalta tällainen liikkumaton tappi on hyvä piirre, eipähän lyö sormille, mutta häiriötilanteissa se ei ole optimaalinen ja ainakaan lukkoa ei saa autettua kiinni. Käsittely tekee pinnasta mustan sekä huippukovana hyvin kulutusta kestävän ja korroosiota vastustavan. Piikin laippa pysäyttää iskurin liikkeen varmemmin kuin useissa konstruktioissa käytetyt poikittaiset sokat, joilla on taipumus katketa. Luisti altapäin, jolloin lukkoa ohjaava nousullinen ura on nähtävissä. KAR-logo on tyylikäs ja informatiivinenkin. Luisti ja lukko aukiasennossa ”pitkänä” altapäin nähtynä, alarunko on irrotettuna. Molemmissa kaliipereissa luisti on sama, lukko vaihtuu. .223 ja .308 lukko ja piippu vertailussa, piippujen välissä kaliiperinvaihdon mahdollistava piipun kiinnityskappale. Tappi voidaan asentaa joko aseen oikealle tai vasemmalle kyljelle. Kaasumännän ohuen työntötangon suojuksena toimii erillinen viritysputki, jonka kyljestä pistää esiin viritystappi. Lukko kiertyy lukitukseen piipun perään kiinnitetyn peräkappaleen olkapäiden taakse, lukon perässä pystyssä oleva olake kulkee (tästä puuttuvan) luistin ohjausurassa ja kääntää lukkoa
Painon vähentämiseksi luistissa on pitkittäisiä kevennyysporauksia ja luisti onkin varsin kevyt vaikkapa AK:iin verrattuna, mikä on hyvä piirre aseen rekyylikäyttäytymistä ajatellen. Tapista vedettäessä putki työntää luistia taaksepäin ja ase virittyy, siitä nimi. Kaasukammion takapäästä pilkistävä lattajousi pitää viritysputkea paikallaan sen etuasennossa. Huomaa viimeistelyn siisteys, järeä ulosvetäjä ja lukon päästä pistävä iskuri ja sen jousi. Tappi voidaan asentaa joko aseen oikealle tai vasemmalle kyljelle. Peräpään lätkän etupinnassa näkyy muovinen bufferi. Luistin palautusjousipaketti, jota ymmärtämättömät kutsuvat fingelskaksi ”rekyylijouseksi”; tämähän ei rekyyliä synnytä, eikä lähtökohtaisesti poistakaan (kuin osin), päätehtävänä kun on ainoastaan palauttaa luisti eteen. Luisti ja lukko aukiasennossa ”pitkänä” altapäin nähtynä, alarunko on irrotettuna. Iskurinpiikissä on vuotourat, joitten kautta mahdollisen nallirikon kaasut pääsevät paikkoja rikkomatta ulos. Sen lukitsee kiinni viritysputkeen kaasumännän tanko, joka kulkee vivussa olevan uran läpi. Konstruktiota tarkasteltaessa lähin mieleen tuleva vertailukohta on venäläinen Dragunov SVD -tarkka-ampujakivääri. .223 ja .308 lukko ja piippu vertailussa, piippujen välissä kaliiperinvaihdon mahdollistava piipun kiinnityskappale. Luistin perässä näkyvät palautusjousen tunneli (ylin) ja kevennysporaukset sekä iskurinpiikin pää. Pintakäsittelynä lukossa on mustanitraus, kuten kaikissa muissakin aseen teräksestä tehdyissä pääosissa. Tämä kuitenkin on aikamme tapa, mekaaniset jousibufferit ovat sukupuuttoon kuolleita. Kaasukammion etupään sulkevalle tulpalle on kaksi asentoa, normaali N(ormal) lehti vaakasuorassa ja vaimenninkäyttöön tarkoitettu kuristettu S(ilencer) lehti pystysuorassa kuten kuvassa. Homman juju on tässä: peräkappaleen ja lukon pituudella saadaan aikaiseksi yhdistelmä, jossa kaksi eri pituista patruunaa saadaan sopimaan yhteen ja samaan aseeseen. Iskurinpiikki ja ulosvetäjä on kiinnitetty putkisokilla, joten täydellinen purkaminen vaatii vasaran ja sokkapiikin. Sen peräpään teräslaatta sulkee kootussa aseessa ylärungon ja laatan etupinnassa on ruuvilla kiinnitetty muovinen iskunvaimentaja. Luisti on koneistettua terästä ja sekin on mustanitrattu. Luisti liukuu ylärungon seiniin kiinnitettyjen teräslistojen varassa, ei siis alumiinia vasten, mikä on kulumisen ehkäisemisen kannalta oikein. Luisti, sen palautusjousi ja lukko, aseen ”liikkuvat”. Molemmissa kaliipereissa luisti on sama, lukko vaihtuu. Lukot rinnakkain, .308 yllä ja .223 alla. Iskurinpiikillä on palautus-/vastajousi, joten herkimpienkään nallien ei pitäisi syttyä syöttövaiheessa. Etupään sarvi on se pinta, johon kaasumännän isku välitetään. ASE-lehti • 19. Luisti altapäin, jolloin lukkoa ohjaava nousullinen ura on nähtävissä. Lukon perästä pilkistää iskurinpiikki palautusjousineen. Tässä kohtaa umpitapit H&K:n tapaan olisivat olleet huoltoystävällisempi ratkaisu. Perän kiinnityskappale kiinnittyy pystyjohteille, jotka ovat ylärungon peräpäähän ruuveilla kiinnitetyssä teräspalikassa. Kaasumännän ohuen työntötangon suojuksena toimii erillinen viritysputki, jonka kyljestä pistää esiin viritystappi. KAR21 kuitenkin on täysin omaa malliaan, ei minkään kopio. Lukko kiertyy lukitukseen piipun perään kiinnitetyn peräkappaleen olkapäiden taakse, lukon perässä pystyssä oleva olake kulkee (tästä puuttuvan) luistin ohjausurassa ja kääntää lukkoa. QD-hihan kiinnityspisteet ovat terästä ja upotettu nätisti ylärunkoon. Piikin laippa pysäyttää iskurin liikkeen varmemmin kuin useissa konstruktioissa käytetyt poikittaiset sokat, joilla on taipumus katketa. Viritysputki pysyy aseen lauetessa paikallaan etuasennossa pienen lattajousen pitelemänä. Kaasumäntä on asennettu kaasukammion perän ja luistin väliin. Luistin palautusjousi on koottu paketiksi kahdesta U-lankakoukusta koostuvalle teleskooppikaralle. Teleskooppiperä on Magpullin valmistetta. Käsittely tekee pinnasta mustan sekä huippukovana hyvin kulutusta kestävän ja korroosiota vastustavan. Ampumisen kannalta tällainen liikkumaton tappi on hyvä piirre, eipähän lyö sormille, mutta häiriötilanteissa se ei ole optimaalinen ja ainakaan lukkoa ei saa autettua kiinni. Tosin, jos lukko ei mene KAR -21 purettuna pääosiinsa, tässä .308-versiona. Asennonvaihto hoituu sormin, pihdeillä, jakoavaimella, tapilla tai patruunan kärjellä kiertäen. KAR-logo on tyylikäs ja informatiivinenkin. Henkilökohtaisesti en pidä muovibuffereista, jotka ovat kulutustavaraa ja teknisessä mielessä lähinnä oikotie aidan ali
Joka tapauksessa rakenne on valovuoden edellä AR:ien T-mallisesta virityskahvasta. Huomiota herättää laukaisukoneiston avaruus eli siellä on tilaa ruutimoskalle, irronneille nalleille (joita aina toisinaan tulee kaikissa itselataavissa aseissa ampumatarvikkeesta johtuvista syistä, yleensä ylipaineesta) jne. AR-sukuista asetta en uskaltaisi purkaa samassa paikassa, sillä iskurinpiikin huorasokka, piikki jousineen ja lukon pikkuriikkinen ohjaintappi on äärettömän helppo hukata. perä irrotetaan johteiltaan alaspäin 5. Hjorth Ab:ltä heidän edustamiaan liettualaisia GGG-patruunoita molemmissa kaliipereissa. luistin palautusjousi vedetään taakse irti 6. Päätös on tehty tietoisesti, sillä näin iskuvasaralle saadaan enemmän iskuenergiaa ja virepintojen paikoitus on optimaalinen hyvän laukaisutuntuman saavuttamiseksi. näin vapautunut viritystappi vedetään sivulle irti viritysputkesta Tämä riittää normaaliin puhdistukseen ja huoltoon, mutta mikäli ase halutaan purkaa kokonaan tai vaihtaa kaliiperia: 11. lukko irrotetaan luistista 8. Lippaina käytetään Magpullin tuotteita, mistä ei ole pahaa sanottavaa, niitä kun saa monistakin lähteistä edulliseen hintaan ja ne ovat toimivia. Aseen idea on hyvä, toteutus moitteeton ja viimeistely todella hyvä. Kohdistuksiin oli varattuna GB491:llä ladattuja HPSlapualaisia, joilla ase toimi moitteetta, mutta joiden tarkkuutta ei tässä referoida. Lopputulema on, että lippaan jousen noste ja luistin palautusjousen työntö painavat luistin aina välyksettömästi samaan asentoon. Laukaisukoneisto on EF:n omaa valmistetta ja se ei ole ARvaihtokelpoinen. Laukaisutuntuma on hyvä. koneisto taitetaan edestä alas ja vedetään irti 4. piippukokonaisuus vedetään etukautta irti 13. Radalla aloitettiin .223-kaliiperilla. Lapua Oy:ltä kuitenkin saatiin heidän .308:iaan ja Oy K. Varmistin on kaksipuolinen, varmistusasento edessä, tulitusasento vipu alas painettuna. Liipaisin on varsin suora ja liipaisinkaari riittävän avara hanskoidullekin sormelle. Luistin aukipitosalvan vapautusvipu on sekin AR-tyyliin vasemmalla. Alarunko pitää sisällään laukaisukoneiston ja lipaskuilun. Harva ase on ensi yrittämällä täysin valmis ja myös KAR-2:stä löytyi paranneltavaa, etenkin tarkkuuden parantaminen oli asialistalla. Ja tietenkin piipun kiinnitysruuvit tarkistettiin ja ne olivat naps-tiukassa. Alkuperäisistä AR:istä poiketen ja samaan tapaan kuin H&K MR:issä ase voidaan ladata/virittää varmistin päälläkin, mikä on ehdottomasti turvallisempaa kuin lataaminen varmistuksen poistamista vaativilla koneistoilla. Sinänsä ammunnassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta ihmetystä herätti, että millään patruunalla ei saatu yhtään oikein hyvää osumakuvioita. Ensipuraisu oli kuin hyvällä oluella, laukaisu kun on todella hyvä ja rekyylissä ase käyttäytyy erittäin rauhallisesti. Alarungon laukaisukoneistossa on kiitettävästi tilaa kaiken maailman patruunamoskalle, toisin kuin AR-koneistoissa. Konstruktion kenttäkelpoisuus näkyy siinäkin, että mitään helposti hukattavia pikkuosia ei synny ja aseen uskalsi purkaa kesämökin terassillakin ilman pelkoa terassin pakkopurkamisesta alle pudonneiden nippelien löytämiseksi. hylsy ei poistunut, vaan palasi lukon otteessa takaisin pesään; tappiejektoria käyttävässä aseessa tämä olisi johtanut hylsyn jumiintumiseen vinoon ja melkoiseen savottaan, nyt riitti lukon rivakka käyttäminen takana. kaasukammion etutulppa kierretään asentoon, jossa sen saa vedettyä eteen irti 9. piipun kiinnityksen kuusiokoloruuvit avataan vuorotahtiin 5 mm avaimella ja kiinnityskappale vedetään irti; ruuveja ei tarvitse/kannata kiertää kokonaan irti kiinnityskappaleesta 12. Joidenkin makuun tappi voi olla pitkä, mutta lyhentäkööt itse, jos vaikkapa aikovat hypätä aseen kyljen päälle rinta edellä. Mitään näkyvää syytä asialle ei löydetty: kiikarin säädöt toimivat ja kuva oli edelleen loistava, jalat eivät olleet löysässä, eikä myöskään liekinsammuttaja ollut löysässä. laukaisukoneiston etusokka painetaan oikealle auki 3. aseen lipas poistetaan ja ase viritetään sen varmistamiseksi, että se on tyhjä 2. Raskaammilla GB432 Scenareilla ase toimi täysin moitteetta ja nakkasi hylsyt 3...5 m suoraan sivulle, kuten muuten .223:kin. Kaasumekanismin osat. Ampujia oli kaksi ja kumpikin ampui hiekkapussituelta viisi viiden laukauksen kuviota per patruunalaatu. .223 Remington .308 Winchester Tarkkuuskoeammunnan tulokset KAR-21 esisarjan ase · 10x5 ls, kaksi ampujaa a´5x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta · Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta · Zeiss Diavari V 3-12x56 T* ASV+ GGG 55 gr 3,6 g FMJ Lapua 55 gr 3,6 g S350 FMJ Sako 55 gr 3,6 g Gamehead SP Lapua 185 gr 12,0 g GB432 OTM #4317523 Suurin nopeus m/s 957,0 890,9 969,4 739,8 Pienin nopeus m/s 941,9 877,6 948,7 722,1 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 15,5 13,3 20,7 17,8 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 951,2 (1015) 885,4 (955) 959,3 (965) 729,8 (755) Keskihajonta m/s 5,1 4,8 9,0 5,4 Keskimääräinen liike-energia J 1612 1397 1640 3192 Pienin osumakuvio mm 83 67 90 80 Suurin osumakuvio mm 150 120 148 132 Keskiarvo-osumakuvio mm 121,5 86,9 110,1 96,8 Osumakuvioiden keskihajonta mm 21,6 18,1 21,5 18,5 Suhteellinen osumatarkkuus 1,40 1,00 1,27 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 102,5 Huomautuksia Vuodelta 2008! Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +27 ºC · ilmanpaine 1006 hPa · suhteellinen kosteus 56 % · tyyntä…takatuulta 1+ m/s suosiolla kiinni, niin ei sitä pidäkään väkisin sulkea (kuin ehkä sodassa ja hädässä). Lipaskuilu on kaliiperikohtainen ja irtoaa yhden sokan painamisella, sokka ei irtoa kokonaan, eikä siis katoakaan, mikä on hieno piirre. Ammunnan jälkeen tehty aseen huoltopurkaminen on intuitiivista – mitään ohjetta ei ollut, eikä tarvittu ja helppoa: 1. Aseen mukana tulee yksi kymmenen patruunan lipas per kaliiperi. Lukossa suurimmat muutokset koki ulosvetäjä, jonka muoto muuttui, nivelpistettä muutettiin ja umpisokka korvaa entisen jousisokan akselina. Loput patruunat kerättiin omista varmuusvarastoista FIFO-periaatteen mukaisesti eli osa patruunoista on jo iällään, mutta niitä on säilytetty ilmatiiviissä pakkauksissa ja tasaisessa lämmössä. Tappi ei irtoa kokonaan, joten se ei myöskään vahingossa huku. Ratkaisu löytyi ja on jo patentoitavanakin: luistin yläpinnassa on 45 asteen kulmassa liukupinnat, jotka vastaavat rungossa oleviin vastaaviin johteisiin. ESISARJAN ASEEN KOEAMMUNTA Koeammunnassa pienen haasteen toi, että Yhdysvalloissa riehuvan hamstrausvimman takia patruunoiden saatavuus Suomessakin on heikkoa. Vuosi(kymment) en varrella käsieni läpi on kulkenut satoja asemalleja ja innostuminen alkaa olla harvinaista, mutta mistään muusta aseesta en jo ennen radalle pääsyä ole pitkään aikaan – jos koskaan – ollut yhtä innostunut kuin KAR-21:stä. Lippaan kiinnityssalpa on kaksipuolinen, oikealla vapautusnappi ja vasemmalla vapautusvipu. Paranneltu sarjatuotantomalli oli valmis keväällä 2022. Tämän jälkeen kaliiperi vaihdettiin .308:ksi. viritinputki työnnetään taaksepäin niin pitkälle, että siinä oleva leikkaus sallii irti vetämisen Kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä. Sokka on muotoiltu 20 • ASE-lehti. Lapuan GB422-tehdaslatauksilla ase ei toiminut ts. Pistoolinkahva on Magpullin MOE -sarjaa. Toiminnan hetki kaasumekanismissa: kaasumäntä on puskenut luistia lyhyen matkaa taaksepäin palautusjousta vasten ja sulku on jo auki. ase nostetaan yläviistoon, jolloin luisti sekä lukko liukuvat taaksepäin ulos ylärungosta 7. Kaiken kaikkiaan KAR-21:n tekniikan tarkastelu jättää todella hyvän vaikutelman. kaasumäntä vedetään etukautta ulos 10. Näin saatiin kymmenen kuviota per laatu, millä alkaa jo olla tilastollistakin uskottavuutta. ilman, että koneiston toiminta häiriintyisi niistä. Lipaskuilu on irto-osa, joka pysyy paikallaan etupäänsä kynnen ja liipaisinkaaren etupään läpi menevän AR-tyylisen sokkatapin pitelemänä. SARJATUOTANTOMALLIIN TEHTYJÄ PARANNUKSIA Vaatimattoman tarkkuuden syyksi paljastui monelle muullekin kaksirivistä lipasta käyttävälle itselataavalle aseelle tyypillinen ongelma: lippaan ylin patruuna nostaa luistia sen keskiviivan sivusta, jolloin luistin ja lukon paikka hiukan vaihtelee ja osumat heittelevät sen mukaan, syöttyykö patruuna oikealta vai vasemmalta. Molempien ampujien keskiarvokuviot pyörivät samoissa lukemissa ja kaikkien kuvioiden keskiarvo oli vaatimaton kymmensenttinen
Luistin aukipitosalvan vapautusvipu on sekin AR-tyyliin vasemmalla. Aseen idea on hyvä, toteutus moitteeton ja viimeistely todella hyvä. kaasukammion etutulppa kierretään asentoon, jossa sen saa vedettyä eteen irti 9. piippukokonaisuus vedetään etukautta irti 13. Lapua Oy:ltä kuitenkin saatiin heidän .308:iaan ja Oy K. koneisto taitetaan edestä alas ja vedetään irti 4. laukaisukoneiston etusokka painetaan oikealle auki 3. .223 Remington .308 Winchester Tarkkuuskoeammunnan tulokset KAR-21 esisarjan ase · 10x5 ls, kaksi ampujaa a´5x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta · Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta · Zeiss Diavari V 3-12x56 T* ASV+ GGG 55 gr 3,6 g FMJ Lapua 55 gr 3,6 g S350 FMJ Sako 55 gr 3,6 g Gamehead SP Lapua 185 gr 12,0 g GB432 OTM #4317523 Suurin nopeus m/s 957,0 890,9 969,4 739,8 Pienin nopeus m/s 941,9 877,6 948,7 722,1 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 15,5 13,3 20,7 17,8 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 951,2 (1015) 885,4 (955) 959,3 (965) 729,8 (755) Keskihajonta m/s 5,1 4,8 9,0 5,4 Keskimääräinen liike-energia J 1612 1397 1640 3192 Pienin osumakuvio mm 83 67 90 80 Suurin osumakuvio mm 150 120 148 132 Keskiarvo-osumakuvio mm 121,5 86,9 110,1 96,8 Osumakuvioiden keskihajonta mm 21,6 18,1 21,5 18,5 Suhteellinen osumatarkkuus 1,40 1,00 1,27 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 102,5 Huomautuksia Vuodelta 2008! Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +27 ºC · ilmanpaine 1006 hPa · suhteellinen kosteus 56 % · tyyntä…takatuulta 1+ m/s suosiolla kiinni, niin ei sitä pidäkään väkisin sulkea (kuin ehkä sodassa ja hädässä). piipun kiinnityksen kuusiokoloruuvit avataan vuorotahtiin 5 mm avaimella ja kiinnityskappale vedetään irti; ruuveja ei tarvitse/kannata kiertää kokonaan irti kiinnityskappaleesta 12. Mitään näkyvää syytä asialle ei löydetty: kiikarin säädöt toimivat ja kuva oli edelleen loistava, jalat eivät olleet löysässä, eikä myöskään liekinsammuttaja ollut löysässä. Ensipuraisu oli kuin hyvällä oluella, laukaisu kun on todella hyvä ja rekyylissä ase käyttäytyy erittäin rauhallisesti. Lukossa suurimmat muutokset koki ulosvetäjä, jonka muoto muuttui, nivelpistettä muutettiin ja umpisokka korvaa entisen jousisokan akselina. Ja tietenkin piipun kiinnitysruuvit tarkistettiin ja ne olivat naps-tiukassa. Joka tapauksessa rakenne on valovuoden edellä AR:ien T-mallisesta virityskahvasta. Liipaisin on varsin suora ja liipaisinkaari riittävän avara hanskoidullekin sormelle. Päätös on tehty tietoisesti, sillä näin iskuvasaralle saadaan enemmän iskuenergiaa ja virepintojen paikoitus on optimaalinen hyvän laukaisutuntuman saavuttamiseksi. AR-sukuista asetta en uskaltaisi purkaa samassa paikassa, sillä iskurinpiikin huorasokka, piikki jousineen ja lukon pikkuriikkinen ohjaintappi on äärettömän helppo hukata. Toiminnan hetki kaasumekanismissa: kaasumäntä on puskenut luistia lyhyen matkaa taaksepäin palautusjousta vasten ja sulku on jo auki. ase nostetaan yläviistoon, jolloin luisti sekä lukko liukuvat taaksepäin ulos ylärungosta 7. Näin saatiin kymmenen kuviota per laatu, millä alkaa jo olla tilastollistakin uskottavuutta. Loput patruunat kerättiin omista varmuusvarastoista FIFO-periaatteen mukaisesti eli osa patruunoista on jo iällään, mutta niitä on säilytetty ilmatiiviissä pakkauksissa ja tasaisessa lämmössä. Joidenkin makuun tappi voi olla pitkä, mutta lyhentäkööt itse, jos vaikkapa aikovat hypätä aseen kyljen päälle rinta edellä. Tämän jälkeen kaliiperi vaihdettiin .308:ksi. Harva ase on ensi yrittämällä täysin valmis ja myös KAR-2:stä löytyi paranneltavaa, etenkin tarkkuuden parantaminen oli asialistalla. Vuosi(kymment) en varrella käsieni läpi on kulkenut satoja asemalleja ja innostuminen alkaa olla harvinaista, mutta mistään muusta aseesta en jo ennen radalle pääsyä ole pitkään aikaan – jos koskaan – ollut yhtä innostunut kuin KAR-21:stä. ESISARJAN ASEEN KOEAMMUNTA Koeammunnassa pienen haasteen toi, että Yhdysvalloissa riehuvan hamstrausvimman takia patruunoiden saatavuus Suomessakin on heikkoa. Konstruktion kenttäkelpoisuus näkyy siinäkin, että mitään helposti hukattavia pikkuosia ei synny ja aseen uskalsi purkaa kesämökin terassillakin ilman pelkoa terassin pakkopurkamisesta alle pudonneiden nippelien löytämiseksi. Radalla aloitettiin .223-kaliiperilla. Lippaan kiinnityssalpa on kaksipuolinen, oikealla vapautusnappi ja vasemmalla vapautusvipu. lukko irrotetaan luistista 8. Hjorth Ab:ltä heidän edustamiaan liettualaisia GGG-patruunoita molemmissa kaliipereissa. kaasumäntä vedetään etukautta ulos 10. Alarunko pitää sisällään laukaisukoneiston ja lipaskuilun. Raskaammilla GB432 Scenareilla ase toimi täysin moitteetta ja nakkasi hylsyt 3...5 m suoraan sivulle, kuten muuten .223:kin. Alkuperäisistä AR:istä poiketen ja samaan tapaan kuin H&K MR:issä ase voidaan ladata/virittää varmistin päälläkin, mikä on ehdottomasti turvallisempaa kuin lataaminen varmistuksen poistamista vaativilla koneistoilla. Laukaisutuntuma on hyvä. Pistoolinkahva on Magpullin MOE -sarjaa. Lipaskuilu on irto-osa, joka pysyy paikallaan etupäänsä kynnen ja liipaisinkaaren etupään läpi menevän AR-tyylisen sokkatapin pitelemänä. Molempien ampujien keskiarvokuviot pyörivät samoissa lukemissa ja kaikkien kuvioiden keskiarvo oli vaatimaton kymmensenttinen. aseen lipas poistetaan ja ase viritetään sen varmistamiseksi, että se on tyhjä 2. Ammunnan jälkeen tehty aseen huoltopurkaminen on intuitiivista – mitään ohjetta ei ollut, eikä tarvittu ja helppoa: 1. Lopputulema on, että lippaan jousen noste ja luistin palautusjousen työntö painavat luistin aina välyksettömästi samaan asentoon. Sinänsä ammunnassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta ihmetystä herätti, että millään patruunalla ei saatu yhtään oikein hyvää osumakuvioita. Huomiota herättää laukaisukoneiston avaruus eli siellä on tilaa ruutimoskalle, irronneille nalleille (joita aina toisinaan tulee kaikissa itselataavissa aseissa ampumatarvikkeesta johtuvista syistä, yleensä ylipaineesta) jne. näin vapautunut viritystappi vedetään sivulle irti viritysputkesta Tämä riittää normaaliin puhdistukseen ja huoltoon, mutta mikäli ase halutaan purkaa kokonaan tai vaihtaa kaliiperia: 11. Lapuan GB422-tehdaslatauksilla ase ei toiminut ts. Alarungon laukaisukoneistossa on kiitettävästi tilaa kaiken maailman patruunamoskalle, toisin kuin AR-koneistoissa. perä irrotetaan johteiltaan alaspäin 5. Varmistin on kaksipuolinen, varmistusasento edessä, tulitusasento vipu alas painettuna. hylsy ei poistunut, vaan palasi lukon otteessa takaisin pesään; tappiejektoria käyttävässä aseessa tämä olisi johtanut hylsyn jumiintumiseen vinoon ja melkoiseen savottaan, nyt riitti lukon rivakka käyttäminen takana. viritinputki työnnetään taaksepäin niin pitkälle, että siinä oleva leikkaus sallii irti vetämisen Kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä. luistin palautusjousi vedetään taakse irti 6. Tappi ei irtoa kokonaan, joten se ei myöskään vahingossa huku. Lipaskuilu on kaliiperikohtainen ja irtoaa yhden sokan painamisella, sokka ei irtoa kokonaan, eikä siis katoakaan, mikä on hieno piirre. ilman, että koneiston toiminta häiriintyisi niistä. Kaiken kaikkiaan KAR-21:n tekniikan tarkastelu jättää todella hyvän vaikutelman. Paranneltu sarjatuotantomalli oli valmis keväällä 2022. Aseen mukana tulee yksi kymmenen patruunan lipas per kaliiperi. Kaasumekanismin osat. Sokka on muotoiltu ASE-lehti • 21. SARJATUOTANTOMALLIIN TEHTYJÄ PARANNUKSIA Vaatimattoman tarkkuuden syyksi paljastui monelle muullekin kaksirivistä lipasta käyttävälle itselataavalle aseelle tyypillinen ongelma: lippaan ylin patruuna nostaa luistia sen keskiviivan sivusta, jolloin luistin ja lukon paikka hiukan vaihtelee ja osumat heittelevät sen mukaan, syöttyykö patruuna oikealta vai vasemmalta. Kohdistuksiin oli varattuna GB491:llä ladattuja HPSlapualaisia, joilla ase toimi moitteetta, mutta joiden tarkkuutta ei tässä referoida. Ratkaisu löytyi ja on jo patentoitavanakin: luistin yläpinnassa on 45 asteen kulmassa liukupinnat, jotka vastaavat rungossa oleviin vastaaviin johteisiin. Laukaisukoneisto on EF:n omaa valmistetta ja se ei ole ARvaihtokelpoinen. Ampujia oli kaksi ja kumpikin ampui hiekkapussituelta viisi viiden laukauksen kuviota per patruunalaatu. Lippaina käytetään Magpullin tuotteita, mistä ei ole pahaa sanottavaa, niitä kun saa monistakin lähteistä edulliseen hintaan ja ne ovat toimivia
Varmistinvipu on muotoiltu paremmin sormea vastaavaksi ja se on nyt muovia. oleva kahva. Ase (.308) purettuna normaaliin puhdistamiseen riittävissä määrin eli piippu, viritysputki ja lipaskuilu on jätetty paikalleen. SARJATUOTANTOMALLIN KOEMMUNTA Patruunoiden osalta saatavuus on vuodessa vain huonontunut, eikä kaikkia edellisellä kerralla mukana olleita patruunoita ollut käytettävissä, eikä patruunoita määrällisestikään ollut paljoa, jotain kuitenkin. Myöskin merkinnät, niin kaiverretut kuin laseroidutkin ovat moitteettomia ja selkeitä. Selvää on, että aseen tarkkuus on parantu22 • ASE-lehti. Vapautuneet pikkuosat eivät lentele jousivoimalla, mutta silti tämä kannattaa tehdä paikassa, missä osat eivät putoile kadoksiin. Alarungossa on tehty useita pieniä muutoksia, näkyvimpinä pistoolinkahvan peukalonhankaan tehty pyöristys, joka parantaa otetta, jos aseeseen vaihdetaan ilman majavanhäntää Kaasumännän etupuolelle kertyy palojätteitä, joten tulppa täytyy useimmiten vetää irti sen poikittaisreikään asennetulla patruunalla/tapilla ja kaasumäntäkään ei välttämättä tule ulos auttamatta, vaan joko pihdeillä vetäen tai luistilla iskettäen. nut, sillä kaikkien osumakuvioiden yhteinen keskiarvo on puolittunut. Laukaisutuntuma on hyvä ja Lymanin digitaalisella mittarilla tehdyssä kymmenen mittauksen sarjassa suurin vastus oli 2492 g, pienin 2247 g, kokonaishajonta 245 g, keskiarvo 2387 g ja keskihajonta 81 g. Kaasumäntään on lisätty tiivisterenkaat, sillä näin saadaan väistämätön kaasuvuoto ja sitä kautta vaihteleva aseen toiminta vakioitua aseen likaisuuden asteesta riippumatta. .223-version koeammuntaa, hylsy on juuri poistunut ja seuraava patruuna on syöttymässä. Viimeistelyltään KAR-21 on vertailukelpoinen minkä tahansa laatuvalmistajan kanssa. Kun piippu lopulta saatiin temuttua irti, syykin selvisi, männänvarsi oli nurjahtanut ja mutka pullotti viritysputken raosta. AK-sukuissahan tämä on hoidettu reippaalla ylikaasutuksella, mikä ei ole hyvä asia aseen kestävyyden ja ampumis(epä)mukavuuden kannalta. Ammunta tietenkin loppui tähän ja ase lähti takaisin Ensio Firearmsille selvittelyä varten. KAR-21:n sarjatuotantomalli. Asekirjoittajan hyvä päivä, KAR-21:n sarjatuliversio .308:na laulaa. Viritysputkea etuasennossaan pitelevä kallis lattajousi on korvattu halvalla ja helposti vaihdettavalla lankajousella; hintasuhde on noin 1:25! Myös kaasuputkea ja kaasuventtiiliä on muotoiltu uusiksi ja viritysvipua lyhennetty. itsepidättäväksi eli se ei vaella ulos ja se lukitsee myös iskurin jousineen paikalleen. Koneistus on täydellisen siistiä, minkäänlaisia purseita ei lyödy, anodisointi on syvänmustaa ja mustanitratut osat kuin mustaa lasia. Peräkappale on nyt umpinainen, jykevämpi ja myös pidempi, jolloin AR-yhteensopivan perän kierre menee kokonaan sen sisälle. Testi aloitettiin .223-versiona ja tulokset selviävät oheisesta taulukosta. Aseteknisessä mielessä kaikki sarjatuotantomalliin tehdyt parannukset vaikuttavat perustelluilta, järkeviltä ja hyviltä. Kun kaliiperia alettiin vaihtaa .308:ksi, piipun ulos vetäminen oli vaikeaa. Uudistettu rakenne on helpommin purettavissa, mikäli lukko halutaan puhdistaa perusteellisemmin. Sokka vain painetaan sopivalla sokkapiikillä pois porauksestaan. Liipaisinta on kevennetty sen varmistamiseksi, että varmistamankaan aseen putoaminen perä edellä ei johda aseen laukeamiseen liipaisimen massahitaudesta
Myöskin merkinnät, niin kaiverretut kuin laseroidutkin ovat moitteettomia ja selkeitä. nut, sillä kaikkien osumakuvioiden yhteinen keskiarvo on puolittunut. Selvää on, että aseen tarkkuus on parantu. Uudistettu rakenne on helpommin purettavissa, mikäli lukko halutaan puhdistaa perusteellisemmin. Koneistus on täydellisen siistiä, minkäänlaisia purseita ei lyödy, anodisointi on syvänmustaa ja mustanitratut osat kuin mustaa lasia. Kun piippu lopulta saatiin temuttua irti, syykin selvisi, männänvarsi oli nurjahtanut ja mutka pullotti viritysputken raosta. Peräkappale on nyt umpinainen, jykevämpi ja myös pidempi, jolloin AR-yhteensopivan perän kierre menee kokonaan sen sisälle. Sokka vain painetaan sopivalla sokkapiikillä pois porauksestaan. Testi aloitettiin .223-versiona ja tulokset selviävät oheisesta taulukosta. Laukaisutuntuma on hyvä ja Lymanin digitaalisella mittarilla tehdyssä kymmenen mittauksen sarjassa suurin vastus oli 2492 g, pienin 2247 g, kokonaishajonta 245 g, keskiarvo 2387 g ja keskihajonta 81 g. itsepidättäväksi eli se ei vaella ulos ja se lukitsee myös iskurin jousineen paikalleen. Ase (.308) purettuna normaaliin puhdistamiseen riittävissä määrin eli piippu, viritysputki ja lipaskuilu on jätetty paikalleen. KAR-21:n sarjatuotantomalli. Varmistinvipu on muotoiltu paremmin sormea vastaavaksi ja se on nyt muovia. Asekirjoittajan hyvä päivä, KAR-21:n sarjatuliversio .308:na laulaa. Viimeistelyltään KAR-21 on vertailukelpoinen minkä tahansa laatuvalmistajan kanssa. Kun kaliiperia alettiin vaihtaa .308:ksi, piipun ulos vetäminen oli vaikeaa. .223-version koeammuntaa, hylsy on juuri poistunut ja seuraava patruuna on syöttymässä. Vapautuneet pikkuosat eivät lentele jousivoimalla, mutta silti tämä kannattaa tehdä paikassa, missä osat eivät putoile kadoksiin. Liipaisinta on kevennetty sen varmistamiseksi, että varmistamankaan aseen putoaminen perä edellä ei johda aseen laukeamiseen liipaisimen massahitaudesta. oleva kahva. Kaasumäntään on lisätty tiivisterenkaat, sillä näin saadaan väistämätön kaasuvuoto ja sitä kautta vaihteleva aseen toiminta vakioitua aseen likaisuuden asteesta riippumatta. Aseteknisessä mielessä kaikki sarjatuotantomalliin tehdyt parannukset vaikuttavat perustelluilta, järkeviltä ja hyviltä. SARJATUOTANTOMALLIN KOEMMUNTA Patruunoiden osalta saatavuus on vuodessa vain huonontunut, eikä kaikkia edellisellä kerralla mukana olleita patruunoita ollut käytettävissä, eikä patruunoita määrällisestikään ollut paljoa, jotain kuitenkin. Viritysputkea etuasennossaan pitelevä kallis lattajousi on korvattu halvalla ja helposti vaihdettavalla lankajousella; hintasuhde on noin 1:25! Myös kaasuputkea ja kaasuventtiiliä on muotoiltu uusiksi ja viritysvipua lyhennetty. Ammunta tietenkin loppui tähän ja ase lähti takaisin Ensio Firearmsille selvittelyä varten. AK-sukuissahan tämä on hoidettu reippaalla ylikaasutuksella, mikä ei ole hyvä asia aseen kestävyyden ja ampumis(epä)mukavuuden kannalta. Alarungossa on tehty useita pieniä muutoksia, näkyvimpinä pistoolinkahvan peukalonhankaan tehty pyöristys, joka parantaa otetta, jos aseeseen vaihdetaan ilman majavanhäntää Kaasumännän etupuolelle kertyy palojätteitä, joten tulppa täytyy useimmiten vetää irti sen poikittaisreikään asennetulla patruunalla/tapilla ja kaasumäntäkään ei välttämättä tule ulos auttamatta, vaan joko pihdeillä vetäen tai luistilla iskettäen
Ammuntaa vaikeutti, että Magpullin teleperässä oli huomiota herättävän paljon klappia, jonka sai pois vain vetämällä asetta (liian) voimakkaasti taaksepäin, mikä ei voinut olla näkymättä osumakuvioissa. Kannattaa huomata erittäin siisti viimeistely, luisti ja lukko ovat kuin mustaa lasia. 24 • ASE-lehti. Uudistettu lukko täydellisesti purettuna. Ylikaasutusongelmaa ratkottiin sillä, että kaasutulppa varustettiin pienemmällä virtausreiällä ja loppujen lopuksi vielä männänvarren materiaali vaihdettiin lujemmaksi, millä ongelma poistui. Aseen vähittäismyyntihinta (01.06.2022) on 3799,ja aseita myyvät mm. .308 Winchester Tarkkuuskoeammunnan tulokset KAR-21 sarjatuotantomalli · 10x5 ls, kaksi ampujaa a´5x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta · Labradar · Zeiss Diavari V 3-12x56 T* ASV+ Sako Super Match 168 gr 10,9 g 141A Sierra MK Lapua 170 gr 11,0 g B476 Lock Base Suurin nopeus m/s 792 823 Pienin nopeus m/s 770 807 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 22 16 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 780,0 (810) 816,7 (840) Keskihajonta m/s 4,7 4,1 Keskimääräinen liike-energia J 3311 3668 Pienin osumakuvio mm 35 60 Suurin osumakuvio mm 107 163 Keskiarvo-osumakuvio mm 64,2 100,4 Osumakuvioiden keskihajonta mm 21,0 32,3 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,56 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 82,3 Huomautuksia syöttöhäiriö 47. Kaasumäntään on lisätty tiivisterenkaat. Viranomainen ja Häijään Urheilutarvike. .223 Remington Tarkkuuskoeammunnan tulokset KAR-21 sarjatuotantomalli · 6x5 ls, kaksi ampujaa a´3x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta · Labradar · Zeiss Diavari V 3-12x56 T* ASV+ Geco 55 gr 4,3 g FMJ GGG 55 gr 4,3 g FMJ GGG 69 gr 4,4 g HPBT Sierra MK Suurin nopeus m/s 937 962 828 Pienin nopeus m/s 918 921 801 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 19 41 27 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 927,0 (1010) 932,6 (1015) 817,6 (900) Keskihajonta m/s 5,8 8,7 7,2 Keskimääräinen liike-energia J 1531 1550 1494 Pienin osumakuvio mm 32 53 32 Suurin osumakuvio mm 71 91 70 Keskiarvo-osumakuvio mm 46,5 74,7 53,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 17,2 15,6 17,7 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,61 1,15 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 58,2 Huomautuksia Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +14 ºC · ilmanpaine 1003 hPa · suhteellinen kosteus 69 % · takatuulta 0...2 m/s Match -latauksia (nykyisin Racehead), joissa luotina 141A eli 168 gr Sierra MatchKing ja toisena Lapuan B476 Lock Base -luodilla ladattuja. ls:lla Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +22 ºC · ilmanpaine 1016 hPa · suhteellinen kosteus 60 % · tyyntä Ongelman syyksi paljastui, että kaasutulpassa oleva vanhan mitoituksen kaasureikä on liian suuri uutta tiivisteellistä kaasumäntää käytettäessä eli kun mäntä ei enää vuoda entiseen tapaan, aseesta tulee ylikaasutettu, virtauspinta-alaa on noin kolme kertaa tarvittava. Näillä eväillä päästiin lopulta ampumaan .308-versionkin tarkkuuskokeita. Ase on harvinaisen hyvin suunniteltu, mistä suurin kunnia lankeaa Toni Käräjämiehen keksinnöille ja aseen tekninen toteutus on parhaalla mahdollisella tasolla, kiitos Riku Hannukaisen kokemuksen. LÄHTEET Valmistajan kotisivut https://ensiofirearms.com/kar-21/ Tuotteen kotisivut https://www.kar-rifle.com/en/ kar-21-english/ Myyjän kotisivut https://viranomainen.fi/p111484/ ensio-firearms-kar-21 Patentti FI202115347 Luistin yläkulmassa näkyvät 45 asteen kulmassa olevat liukupinnat (kiillottuneet kohdat). Myöskään perälaatta ei ole optimaalinen, se on liian kapea ja illalla olkapäässä olikin iso joukko verenpurkautumia. Normaali aseen kenttäpurku puhdistusta varten ei tätä edellytä. KOMMENTIT Kokonaisuutena KAR-21 on saavutus, jollaista suomalainen aseteollisuus edes suuret tehtaat saati Ensio Firearmsin kaltainen pienyritys ei ole tehnyt vuosikymmeniin, jos koskaan. Peräkappale on uudistettu, pidempi ja jykevämpi. Markkina on tiukasti kilpailtu ja AR-sukuiset kiväärit jyräävät, mutta aseteknisessä mielessä KAR-21 on selkeästi etevämpi. Itse olen tehnyt elämäntyöni raskaassa aseteollisuudessa ja voin sanoa, että tällaiset vastoinkäymiset ovat osa normaalia tuotekehitysprosessia ja ne vain korjataan pois, kuten nytkin tapahtui. Tarjolla oli kahta tehdaspatruunalaatua, Sakon vuodelta 1995 peräisin olevia Super Alarungon muotoilua on lievästi muutettu. Viritysputkea pitelevä kallis lattajousi on korvattu halvalla ja helposti vaihdettavalla lankajousella
Myöskään perälaatta ei ole optimaalinen, se on liian kapea ja illalla olkapäässä olikin iso joukko verenpurkautumia. .308 Winchester Tarkkuuskoeammunnan tulokset KAR-21 sarjatuotantomalli · 10x5 ls, kaksi ampujaa a´5x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta · Labradar · Zeiss Diavari V 3-12x56 T* ASV+ Sako Super Match 168 gr 10,9 g 141A Sierra MK Lapua 170 gr 11,0 g B476 Lock Base Suurin nopeus m/s 792 823 Pienin nopeus m/s 770 807 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 22 16 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 780,0 (810) 816,7 (840) Keskihajonta m/s 4,7 4,1 Keskimääräinen liike-energia J 3311 3668 Pienin osumakuvio mm 35 60 Suurin osumakuvio mm 107 163 Keskiarvo-osumakuvio mm 64,2 100,4 Osumakuvioiden keskihajonta mm 21,0 32,3 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,56 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 82,3 Huomautuksia syöttöhäiriö 47. Aseen vähittäismyyntihinta (01.06.2022) on 3799,ja aseita myyvät mm. Viritysputkea pitelevä kallis lattajousi on korvattu halvalla ja helposti vaihdettavalla lankajousella. Kaasumäntään on lisätty tiivisterenkaat. Viranomainen ja Häijään Urheilutarvike. Uudistettu lukko täydellisesti purettuna. .223 Remington Tarkkuuskoeammunnan tulokset KAR-21 sarjatuotantomalli · 6x5 ls, kaksi ampujaa a´3x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta · Labradar · Zeiss Diavari V 3-12x56 T* ASV+ Geco 55 gr 4,3 g FMJ GGG 55 gr 4,3 g FMJ GGG 69 gr 4,4 g HPBT Sierra MK Suurin nopeus m/s 937 962 828 Pienin nopeus m/s 918 921 801 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 19 41 27 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 927,0 (1010) 932,6 (1015) 817,6 (900) Keskihajonta m/s 5,8 8,7 7,2 Keskimääräinen liike-energia J 1531 1550 1494 Pienin osumakuvio mm 32 53 32 Suurin osumakuvio mm 71 91 70 Keskiarvo-osumakuvio mm 46,5 74,7 53,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 17,2 15,6 17,7 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,61 1,15 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 58,2 Huomautuksia Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +14 ºC · ilmanpaine 1003 hPa · suhteellinen kosteus 69 % · takatuulta 0...2 m/s Match -latauksia (nykyisin Racehead), joissa luotina 141A eli 168 gr Sierra MatchKing ja toisena Lapuan B476 Lock Base -luodilla ladattuja. Ylikaasutusongelmaa ratkottiin sillä, että kaasutulppa varustettiin pienemmällä virtausreiällä ja loppujen lopuksi vielä männänvarren materiaali vaihdettiin lujemmaksi, millä ongelma poistui. Kannattaa huomata erittäin siisti viimeistely, luisti ja lukko ovat kuin mustaa lasia. Normaali aseen kenttäpurku puhdistusta varten ei tätä edellytä. ASE-lehti • 25. Markkina on tiukasti kilpailtu ja AR-sukuiset kiväärit jyräävät, mutta aseteknisessä mielessä KAR-21 on selkeästi etevämpi. LÄHTEET Valmistajan kotisivut https://ensiofirearms.com/kar-21/ Tuotteen kotisivut https://www.kar-rifle.com/en/ kar-21-english/ Myyjän kotisivut https://viranomainen.fi/p111484/ ensio-firearms-kar-21 Patentti FI202115347 Luistin yläkulmassa näkyvät 45 asteen kulmassa olevat liukupinnat (kiillottuneet kohdat). Peräkappale on uudistettu, pidempi ja jykevämpi. Ase on harvinaisen hyvin suunniteltu, mistä suurin kunnia lankeaa Toni Käräjämiehen keksinnöille ja aseen tekninen toteutus on parhaalla mahdollisella tasolla, kiitos Riku Hannukaisen kokemuksen. Itse olen tehnyt elämäntyöni raskaassa aseteollisuudessa ja voin sanoa, että tällaiset vastoinkäymiset ovat osa normaalia tuotekehitysprosessia ja ne vain korjataan pois, kuten nytkin tapahtui. Tarjolla oli kahta tehdaspatruunalaatua, Sakon vuodelta 1995 peräisin olevia Super Alarungon muotoilua on lievästi muutettu. ls:lla Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +22 ºC · ilmanpaine 1016 hPa · suhteellinen kosteus 60 % · tyyntä Ongelman syyksi paljastui, että kaasutulpassa oleva vanhan mitoituksen kaasureikä on liian suuri uutta tiivisteellistä kaasumäntää käytettäessä eli kun mäntä ei enää vuoda entiseen tapaan, aseesta tulee ylikaasutettu, virtauspinta-alaa on noin kolme kertaa tarvittava. Ammuntaa vaikeutti, että Magpullin teleperässä oli huomiota herättävän paljon klappia, jonka sai pois vain vetämällä asetta (liian) voimakkaasti taaksepäin, mikä ei voinut olla näkymättä osumakuvioissa. Näillä eväillä päästiin lopulta ampumaan .308-versionkin tarkkuuskokeita. KOMMENTIT Kokonaisuutena KAR-21 on saavutus, jollaista suomalainen aseteollisuus edes suuret tehtaat saati Ensio Firearmsin kaltainen pienyritys ei ole tehnyt vuosikymmeniin, jos koskaan
Oikea liipaisinkaari (ylempi) on melko ahdas. Kyllä! Sellainenkin oli, mutta valmistaja ei liity nykyisin tuntemaamme Savage Arms’iin. Edward Savage ei ollut tiettävästi sukua Arthur Savagelle, jonka perustama Savage Arms Company toimii tänäkin päivänä. Aseessa on latausvipu niin kuin muissakin aikakauden revolvereissa. Kirjoitusaseen valmistaja oli lyhytikäinen (1861-1862) Savage Revolving Firearms Company. Lisätoimitus oli 11824 ja lisäksi laivastolle, U.S. Myytinmurtajien Adam Savage). Paikka oli USA:n aseteollisuuden sen aikainen Mekka eli ”gun valley”. Ensimmäinen U.S. ASEHISTORIAA Savage & North revolveri – Sisällissodan kummajainen – Sisällissodan kummajainen Savage 1861 Navy on jykevä revolveri. Joskus on käytetty myös nimitystä Savage & North Percussion Revolver. Jälkimmäinen myi osuutensa yhtiöstä 1861. Savage Revolving Firearms toimi Middletown, Connecticutissa eli Connecticut-joen laaksossa. muodostaen numeron ”8”. Kun siitä alemmasta vetää (kovaa!) niin revolverin hana virittyy. Eivätkä nykyiset asevalmistajat Savage Arms, Charter Arms tai Mossberg kaukana laaksosta ole, eivät myöskään entiset ja historialliset Winchester, Marlin, High Standard, Meriden Firearms tai Remington-UMC:n patruunatehdas. Sisällä on ikään kuin kaksi liipaisinkaarta päällekkäin TEKSTI JA KUVAT: PEKKA SUURONEN KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS Savage revolveri. Katso tämän uudemman Savagen historia ASE-lehti 6-2019. esim. Mainittakoon aseiden lisäksi vielä legendaarinen moottoripyörämerkki Indian (1901-1953) joka oli kotoisin tästä laaksosta (Springfield, CT). SAVAGE 1861 NAVY Aseen mallimerkintä on Savage 1861 Navy. Täten tätä revolveri palveli molemmilla puolilla USA:n sisällissotaa. Nallinipan asemointi on poikkeava. Navy, toimitettiin 1126 asetta. Tätä systeemiä on kutsuttu ”kaksitoimisen laukaisun prototyypiksi”. Kaliiperi on 36 ja toimintatapa nallilukkoinen rullarevolveri. Hinnaksi on mainittu 19-20 dollaria per ase, mikä oli paljon verrattuna Coltin ja Smith & Wessonin revolverien hintoihin, tuolloin 10-14 dollaria. Osakkaat olivat Henry S. Armyn (Union, eli pohjoisvaltiot) tilaus oli 5500 kpl. Liipaisinkaari erottaa tämän revolverin muista. Savagen sotilaallinen käyttö jäi vähäiseksi jo pienestä määrästä johtuen. Alemmassa ei liipaisinta ole. Savage ei ole harvinainen sukunimi Yhdysvalloissa (vrt. 26 • ASE-lehti. Ethan Allen, Eli Whitney, Allen & Thurber, Norwich Arms, Colt, Smith & Wesson, Springfield Armory, Hopkins & Allen, Robbins & Lawrence, Crescent Firearms, Connecticut Valley Arms, Stag Arms jne. Vähäisempi määrä revolvereita myytiin siviileille, jota kautta niitä eksyi myös etelävaltioiden (Confederates) sotilaille. Vaikka Navyn tilaus oli vaatimaton, jostain syystä tämä revolveri tunnetaan historiassa nimellä Savage 1861 Navy. Iskuvasara lyö ylhäältä alaspäin noin 70 asteen kulmassa nalliin yläaisassa olevan reiän kautta. Vertaa Degtjarev ”Emma” pikakivääri Suomen sodissa, tosin Emmoja ei myyty Suomelle, eikä Neuvostoliiton mukaan niitä toisaalta voitu saada sotasaaliinakaan. North ja Edward B. Tämä johtunee USA:n sisällissodan aikaisista kummallisista ryhmittymistä. Savage. Aseena se on verraten harvinainen, koska kaikkiaan vain noin 20 000 revolveria valmistettiin vuosina 1861-1862. Laaksossa ovat toimineet mm. Laukaisuun tarvitaan vielä ylemmässä kaaressa sijaitsevan liipaisimen puristaminen pohjaan saakka. Pääkäyttäjät olivat eri sisämaan ratsuväen yksiköitä, jotka muodostivat ”Navyn” eli laivaston! Ylemmässä (ahtaassa) liipaisinkaaressa on liipaisin
Savage ei ole harvinainen sukunimi Yhdysvalloissa (vrt. Edward Savage ei ollut tiettävästi sukua Arthur Savagelle, jonka perustama Savage Arms Company toimii tänäkin päivänä. Lisätoimitus oli 11824 ja lisäksi laivastolle, U.S. Aseena se on verraten harvinainen, koska kaikkiaan vain noin 20 000 revolveria valmistettiin vuosina 1861-1862. North ja Edward B. Joskus on käytetty myös nimitystä Savage & North Percussion Revolver. Jälkimmäinen myi osuutensa yhtiöstä 1861. SAVAGE 1861 NAVY Aseen mallimerkintä on Savage 1861 Navy. Vertaa Degtjarev ”Emma” pikakivääri Suomen sodissa, tosin Emmoja ei myyty Suomelle, eikä Neuvostoliiton mukaan niitä toisaalta voitu saada sotasaaliinakaan. Savagen sotilaallinen käyttö jäi vähäiseksi jo pienestä määrästä johtuen. Oikea liipaisinkaari (ylempi) on melko ahdas. Paikka oli USA:n aseteollisuuden sen aikainen Mekka eli ”gun valley”. ASEHISTORIAA Savage & North revolveri – Sisällissodan kummajainen – Sisällissodan kummajainen Savage 1861 Navy on jykevä revolveri. Eivätkä nykyiset asevalmistajat Savage Arms, Charter Arms tai Mossberg kaukana laaksosta ole, eivät myöskään entiset ja historialliset Winchester, Marlin, High Standard, Meriden Firearms tai Remington-UMC:n patruunatehdas. Kyllä! Sellainenkin oli, mutta valmistaja ei liity nykyisin tuntemaamme Savage Arms’iin. Mainittakoon aseiden lisäksi vielä legendaarinen moottoripyörämerkki Indian (1901-1953) joka oli kotoisin tästä laaksosta (Springfield, CT). muodostaen numeron ”8”. Laaksossa ovat toimineet mm. Ethan Allen, Eli Whitney, Allen & Thurber, Norwich Arms, Colt, Smith & Wesson, Springfield Armory, Hopkins & Allen, Robbins & Lawrence, Crescent Firearms, Connecticut Valley Arms, Stag Arms jne. Alemmassa ei liipaisinta ole. Kun siitä alemmasta vetää (kovaa!) niin revolverin hana virittyy. Tätä systeemiä on kutsuttu ”kaksitoimisen laukaisun prototyypiksi”. Vähäisempi määrä revolvereita myytiin siviileille, jota kautta niitä eksyi myös etelävaltioiden (Confederates) sotilaille. Hinnaksi on mainittu 19-20 dollaria per ase, mikä oli paljon verrattuna Coltin ja Smith & Wessonin revolverien hintoihin, tuolloin 10-14 dollaria. Iskuvasara lyö ylhäältä alaspäin noin 70 asteen kulmassa nalliin yläaisassa olevan reiän kautta. Myytinmurtajien Adam Savage). Savage. Laukaisuun tarvitaan vielä ylemmässä kaaressa sijaitsevan liipaisimen puristaminen pohjaan saakka. Navy, toimitettiin 1126 asetta. esim. Nallinipan asemointi on poikkeava. Pääkäyttäjät olivat eri sisämaan ratsuväen yksiköitä, jotka muodostivat ”Navyn” eli laivaston! Ylemmässä (ahtaassa) liipaisinkaaressa on liipaisin. Savage Revolving Firearms toimi Middletown, Connecticutissa eli Connecticut-joen laaksossa. Vaikka Navyn tilaus oli vaatimaton, jostain syystä tämä revolveri tunnetaan historiassa nimellä Savage 1861 Navy. Tämä johtunee USA:n sisällissodan aikaisista kummallisista ryhmittymistä. Kaliiperi on 36 ja toimintatapa nallilukkoinen rullarevolveri. Katso tämän uudemman Savagen historia ASE-lehti 6-2019. Ensimmäinen U.S. Kirjoitusaseen valmistaja oli lyhytikäinen (1861-1862) Savage Revolving Firearms Company. Täten tätä revolveri palveli molemmilla puolilla USA:n sisällissotaa. Sisällä on ikään kuin kaksi liipaisinkaarta päällekkäin TEKSTI JA KUVAT: PEKKA SUURONEN KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS Savage revolveri. Osakkaat olivat Henry S. Aseessa on latausvipu niin kuin muissakin aikakauden revolvereissa. ASE-lehti • 27. Liipaisinkaari erottaa tämän revolverin muista. Armyn (Union, eli pohjoisvaltiot) tilaus oli 5500 kpl
Tässä onkin myös eräs aseen erikoisuus. Perkussionalli piti luonnollisesti asettaa erikseen. Muutamassa kohdassa asetta näkyy merkintä ”H”. Ideana on ruutikaasujen tiivistäminen. Keräilijän kannalta pieni valmistusmäärä tekee siitä halutun. CT H.S.NORTH PATENTED JUNE 17 1856 JANUARY 18 1859. MAY 15 1860 Eli ”suomennettuna”: SAVAGE REPEATING FIREARMS COMPANY, MIDDLETOWN, CONNECTICUT HENRY S. Ase poikkesi totutusta toiminnasta ja muotoilusta. Netistä löytyvä purkukuva kertoo, ettei revolveri ole kuitenkaan übermonimutkainen. Kahvan muotoilu ei ole mitenkään ergonominen. Lähteitä: Wikipedia Dan Schideler: 2011 Standard Catalog of Firearms College Hill Arsenal Forgotten weapons Tätä järjestelyä voisin itse kutsua vaikka ”puolitoistatoimiseksi”. LISÄÄ ERIKOISUUKSIA Revolverin kaliiperi 36 on aseen kokoon nähden outo aikana kun muut valmistajat suosivat 44 -kaliiperia. KIRJOITUSASEEN MERKINNÄT Yläaisan (top strap) päällä on melko hyvin säilynyt stanssaus ylätason kirjaimilla (= versaali) ja kolmella rivillä: SAVAGE R.F.A.Co. Vasaraa vauhdittaa kahvan sisäinen lattajousi ajan hengen mukaan. North. Suunnittelusta johtuu, että vasara lyö ylhäältä alaspäin eikä takaa eteenpäin. Myyntiilmoituksia USA:sta ei kirjoitushetkellä löytynyt lainkaan. Rullan irrottaminen vaatii uraruuvimeisseliä. Tutut Coltit, Remingtonit ja Smith & Wessonit olivat houkuttelevimpia. 28 • ASE-lehti. Aseessa on kahdeksankulmainen piippu, mikä siihen aikaan oli yleisempää kuin pyöreä piippu. Suomessa aseen arvoa ei voi mitata olemattomasta määrästä johtuen. Ase ei kuitenkaan laukea. Ehkei tämä revolveri ollut yhtä tehokas sota-ase kuin aikansa Colt tai Smith & Wesson. Nimi johtui juuri tuosta liipaisinkaaren muodosta. Rulla pyörii ampujasta katsottuna oikealle eli myötäpäivään. Näitä aseita myytiin siviileille vähän, koska se oli ns. 15.5.1860 Näyttäisi siis, että aseen ensisijainen suunnittelija olisi ollut Henry S. Ilmeisesti näistä syistä se ei jäänyt eloon. Revolveri ei laukea tässä asennossa. Jos pannaan etusormi liipaisinkaareen ja keskisormi ”virityskaareen”, niin keskikokoisellakin kädellä pikkusormi jää tyhjän päälle. Vasara viritettynä voi katsella minimalististen tähtäinten näköalaa. ”toisinajattelija”. Vasaralla eli hanalla on lajityypillisesti kolme asentoa varmistinkynnys, puolivireasento ja täysvire. Luoti oli ajan mukaan pyöreä lyijyinen palloluoti, jonka paino oli noin 80 grainia eli noin 5,18 grammaa. Myös voidaan ajatella järjestelyn pyrkivän ehkäisemään rullan mahdollista sarjasyttymistä. Työ on sinänsä helppo. Kahvalevyt ovat pähkinäpuuta, jotka ovat jossain vaiheessa lakatut. Rullan lukituksessa on hieman ideaa Nagant 1895-revolverista, joka toki syntyi paljon myöhemmin ja oli patruuna-ase. Pintakäsittelyä ei näennäisesti ole, sinistys on kulunut vuosien varrella pois. 1861 Navyssa on rakennettu liipaisinkaaren ympärille vielä lisäkulissi, joka käy kuvista ilmi. Kulissin tarkoitus lienee tukevoittaa aseen rakennetta. MIDDLETOWN. Aseessa ei ole pintaruostetta. Rullan pyöritysmekanismi on rungon sisällä, käpälä on vain lukituskappale. Ne ovat sileät ilman karhennuksia. Piipun pituus on noin 185 mm. Se laukaus kun lähtisi vedon raskauden vuoksi minne vain. Oli myös pieni määrä olkatukkisia revolvereita, joissa oli paljon pitempi piippu. Kun vasara on lauennut, se peittää tähtäinlinjan kokonaan. Periaatteessa revolveria voi kantaa kuudella kammiolla ladattuna vasara varmistinkynnyksessä. Kulmikaan aihion kiinnittäminen esim. Vasara asettuu viritettynä epäsymmetrisesti oikealle sivulle. Nimittäin USA:n sisällissodan 1861-1865. Kuitenkin aikakirjat tietävät, että tähän revolveriin oli sodan aikana valmistettu paperipatruunoita, jotka sisälsivät ruudin, lappuun käärityn luodin ja mahdollisesti jonkin vahatulpan. Tämä kertoo aseen harvinaisuudesta. Tässä väitetysti eräs Savage 1861 Navyn tarkk’ampuja New Yorkin rykmentistä. NORTH PATENTIT 17.6.1856 18.1.1859. Joitain merkintöjä on vielä hyvin näkyvillä, jotta aseen voi tunnistaa. On kohtalainen ihme, että tällainen revolveri on eksynyt Suomeen eräälle keräilijälle. Mahdollisesti suunnittelija ajatteli, että täysi kaksitoiminen laukaisu olisi mustaruutiaseessa liian radikaali ajatus. Asetta tarjottiin sotilaille sodan jälkeen pilkkahintaan, mutta vain 17 kappaletta tiettävästi myytiin. MIELENKIINTOINEN KIRJOITUSASE Kirjoitusase on erittäin mielenkiintoinen, koska se on suurella todennäköisyydellä sodan käynyt revolveri. Kuva: Wikimedia Commons. Alemmasta lenkistä vetäminen vapauttaa rullan käpälän (paw) ja rulla pääsee pyörimään lataamista varten. Osa on vuosien saatossa kulunut pois. Esimerkiksi USA:ssa vuoden 2011 katalogissa hinta-arvioksi hyväkuntoiselle aseelle annettiin 1750 USD. ruuvipenkkiin on kätevämpää kuin pyöreän. TEKNOLOGISESTI AIKAANSA EDELLÄ Savage 1861 Navy oli aikanaan omaa luokkaansa. Tyypillisesti tämä voisi olla tarkastajan leima. Rulla liikkuu pituussuunnassa. Tämä sitten painettiin latausvivulla rullan perälle. Ase tietenkin on niin sanotusti suustaladattava, tarkemmin tietenkin ”rullaan ladattava”. Kahva on ”lyhyt”. Tämän aseen edeltäjä oli Savage 1859 ”Figure 8” (numero 8). Metalliosissa on naarmuja ja käytön jälkiä, mutta ei kunnon kolhuja. Kirjoitusaseessa ei ollut lanyardia eli kaulahihnan lenkkiä. Voisi ajatella, että nallin asettaminen on helpompaa tässä asennossa. Kirjoitusase on mekaanisesti hyvässä, toimivassa kunnossa. Mutta se oli myös kallis valmistaa ja jopa käyttäjälleen ”toisinajattelija”. Alemmasta "reiästä" vetämällä iskuvasara nousee ja rulla pyörähtää. Normaalisti nallinippa olisi rullan kammion peräpäässä, mutta tässäpä se on rullan sivussa, noin 70 asteen kulmassa oikealle. Kierrejousi painaa rullan patruunapesässä olevan sinkkauksen piipun vastaavaan kartioon. Toisaalta taas laivasto suosi pienempää 36-kaliiperia tunnetuin esimerkki Colt Navy M1851, josta voi johtua tuo nimitys ”Navy”. Lisätään tähän tuhti paino (1560 g tyhjänä) ja vankka etupainoisuus. Hana on tässä puolivireessä. Tämä nopeutti lataamista ja teki revolverista paremman sotilasaseen. Valmistuksessa oli kätevämpää suosia kulmikasta kuin pyöreää. Kuva: Wikimedia Commons. Ammuttu nalli on sitten kaivettava pois kynnellä tai jollain työkalulla niin kuin muissakin nallilukkorevolvereissa
Ilmeisesti näistä syistä se ei jäänyt eloon. Rulla pyörii ampujasta katsottuna oikealle eli myötäpäivään. Vasaraa vauhdittaa kahvan sisäinen lattajousi ajan hengen mukaan. Kahvalevyt ovat pähkinäpuuta, jotka ovat jossain vaiheessa lakatut. Vasara viritettynä voi katsella minimalististen tähtäinten näköalaa. Lähteitä: Wikipedia Dan Schideler: 2011 Standard Catalog of Firearms College Hill Arsenal Forgotten weapons Tätä järjestelyä voisin itse kutsua vaikka ”puolitoistatoimiseksi”. Toisaalta taas laivasto suosi pienempää 36-kaliiperia tunnetuin esimerkki Colt Navy M1851, josta voi johtua tuo nimitys ”Navy”. ASE-lehti • 29. Rulla liikkuu pituussuunnassa. Kahvan muotoilu ei ole mitenkään ergonominen. Tämä kertoo aseen harvinaisuudesta. Ammuttu nalli on sitten kaivettava pois kynnellä tai jollain työkalulla niin kuin muissakin nallilukkorevolvereissa. Vasara asettuu viritettynä epäsymmetrisesti oikealle sivulle. On kohtalainen ihme, että tällainen revolveri on eksynyt Suomeen eräälle keräilijälle. Ideana on ruutikaasujen tiivistäminen. MIELENKIINTOINEN KIRJOITUSASE Kirjoitusase on erittäin mielenkiintoinen, koska se on suurella todennäköisyydellä sodan käynyt revolveri. Suomessa aseen arvoa ei voi mitata olemattomasta määrästä johtuen. Se laukaus kun lähtisi vedon raskauden vuoksi minne vain. Nimittäin USA:n sisällissodan 1861-1865. Nimi johtui juuri tuosta liipaisinkaaren muodosta. Hana on tässä puolivireessä. North. Periaatteessa revolveria voi kantaa kuudella kammiolla ladattuna vasara varmistinkynnyksessä. ruuvipenkkiin on kätevämpää kuin pyöreän. Revolveri ei laukea tässä asennossa. Tämän aseen edeltäjä oli Savage 1859 ”Figure 8” (numero 8). Tämä sitten painettiin latausvivulla rullan perälle. Muutamassa kohdassa asetta näkyy merkintä ”H”. KIRJOITUSASEEN MERKINNÄT Yläaisan (top strap) päällä on melko hyvin säilynyt stanssaus ylätason kirjaimilla (= versaali) ja kolmella rivillä: SAVAGE R.F.A.Co. Kulmikaan aihion kiinnittäminen esim. Rullan lukituksessa on hieman ideaa Nagant 1895-revolverista, joka toki syntyi paljon myöhemmin ja oli patruuna-ase. Tässä onkin myös eräs aseen erikoisuus. Ase ei kuitenkaan laukea. MAY 15 1860 Eli ”suomennettuna”: SAVAGE REPEATING FIREARMS COMPANY, MIDDLETOWN, CONNECTICUT HENRY S. Myyntiilmoituksia USA:sta ei kirjoitushetkellä löytynyt lainkaan. Alemmasta lenkistä vetäminen vapauttaa rullan käpälän (paw) ja rulla pääsee pyörimään lataamista varten. Kun vasara on lauennut, se peittää tähtäinlinjan kokonaan. Pintakäsittelyä ei näennäisesti ole, sinistys on kulunut vuosien varrella pois. Rullan irrottaminen vaatii uraruuvimeisseliä. Alemmasta "reiästä" vetämällä iskuvasara nousee ja rulla pyörähtää. Keräilijän kannalta pieni valmistusmäärä tekee siitä halutun. CT H.S.NORTH PATENTED JUNE 17 1856 JANUARY 18 1859. Ehkei tämä revolveri ollut yhtä tehokas sota-ase kuin aikansa Colt tai Smith & Wesson. Metalliosissa on naarmuja ja käytön jälkiä, mutta ei kunnon kolhuja. Kuitenkin aikakirjat tietävät, että tähän revolveriin oli sodan aikana valmistettu paperipatruunoita, jotka sisälsivät ruudin, lappuun käärityn luodin ja mahdollisesti jonkin vahatulpan. Lisätään tähän tuhti paino (1560 g tyhjänä) ja vankka etupainoisuus. Ase poikkesi totutusta toiminnasta ja muotoilusta. TEKNOLOGISESTI AIKAANSA EDELLÄ Savage 1861 Navy oli aikanaan omaa luokkaansa. Tutut Coltit, Remingtonit ja Smith & Wessonit olivat houkuttelevimpia. LISÄÄ ERIKOISUUKSIA Revolverin kaliiperi 36 on aseen kokoon nähden outo aikana kun muut valmistajat suosivat 44 -kaliiperia. Normaalisti nallinippa olisi rullan kammion peräpäässä, mutta tässäpä se on rullan sivussa, noin 70 asteen kulmassa oikealle. Tässä väitetysti eräs Savage 1861 Navyn tarkk’ampuja New Yorkin rykmentistä. 15.5.1860 Näyttäisi siis, että aseen ensisijainen suunnittelija olisi ollut Henry S. Oli myös pieni määrä olkatukkisia revolvereita, joissa oli paljon pitempi piippu. Rullan pyöritysmekanismi on rungon sisällä, käpälä on vain lukituskappale. Joitain merkintöjä on vielä hyvin näkyvillä, jotta aseen voi tunnistaa. Asetta tarjottiin sotilaille sodan jälkeen pilkkahintaan, mutta vain 17 kappaletta tiettävästi myytiin. Kirjoitusaseessa ei ollut lanyardia eli kaulahihnan lenkkiä. Mutta se oli myös kallis valmistaa ja jopa käyttäjälleen ”toisinajattelija”. Kuva: Wikimedia Commons. Kierrejousi painaa rullan patruunapesässä olevan sinkkauksen piipun vastaavaan kartioon. Luoti oli ajan mukaan pyöreä lyijyinen palloluoti, jonka paino oli noin 80 grainia eli noin 5,18 grammaa. Tämä nopeutti lataamista ja teki revolverista paremman sotilasaseen. Mahdollisesti suunnittelija ajatteli, että täysi kaksitoiminen laukaisu olisi mustaruutiaseessa liian radikaali ajatus. Jos pannaan etusormi liipaisinkaareen ja keskisormi ”virityskaareen”, niin keskikokoisellakin kädellä pikkusormi jää tyhjän päälle. Kuva: Wikimedia Commons. Valmistuksessa oli kätevämpää suosia kulmikasta kuin pyöreää. NORTH PATENTIT 17.6.1856 18.1.1859. Suunnittelusta johtuu, että vasara lyö ylhäältä alaspäin eikä takaa eteenpäin. Työ on sinänsä helppo. Kulissin tarkoitus lienee tukevoittaa aseen rakennetta. MIDDLETOWN. ”toisinajattelija”. Aseessa on kahdeksankulmainen piippu, mikä siihen aikaan oli yleisempää kuin pyöreä piippu. Netistä löytyvä purkukuva kertoo, ettei revolveri ole kuitenkaan übermonimutkainen. Esimerkiksi USA:ssa vuoden 2011 katalogissa hinta-arvioksi hyväkuntoiselle aseelle annettiin 1750 USD. Kahva on ”lyhyt”. Näitä aseita myytiin siviileille vähän, koska se oli ns. Vasaralla eli hanalla on lajityypillisesti kolme asentoa varmistinkynnys, puolivireasento ja täysvire. Ne ovat sileät ilman karhennuksia. Perkussionalli piti luonnollisesti asettaa erikseen. Voisi ajatella, että nallin asettaminen on helpompaa tässä asennossa. Kirjoitusase on mekaanisesti hyvässä, toimivassa kunnossa. 1861 Navyssa on rakennettu liipaisinkaaren ympärille vielä lisäkulissi, joka käy kuvista ilmi. Piipun pituus on noin 185 mm. Myös voidaan ajatella järjestelyn pyrkivän ehkäisemään rullan mahdollista sarjasyttymistä. Aseessa ei ole pintaruostetta. Osa on vuosien saatossa kulunut pois. Ase tietenkin on niin sanotusti suustaladattava, tarkemmin tietenkin ”rullaan ladattava”. Tyypillisesti tämä voisi olla tarkastajan leima
Miten teholtaan siitä vain 1/8 – 1/16 olevat välineet saatiin väännetyksi ”tehokkaiksi ilma-aseiksi”. Lausunnossa ei kerrota mistä kohden teho on mitattu. Itä-Uudenmaan poliisilaitos ilmoitti 21.7, että sillä Tullin vaatimuksesta takavarikossa olevat värikuula-aseet luovutetaan takaisin Teräasekeskukselle, joka on yksi kevein perustein esitutkintaan joutuneista liikkeistä. Mahdollisesti piipun suulta. Iskutehoa ei lausunnossa suhteuteta mihinkään. Tullilta jäi kertomatta ja medialta selvittämättä, että kyseessä olivat paintball-peleissä käytettävät ilma-aseet, joiden iskuteho on ¼ – ½ joka toisen kesämökin komerosta löytyvän ilmakiväärin tehosta. Ei kerrota, että lupavapaasti myydään ilmakivääreitä, joiden iskuteho on 120 joulea. Operaation selvittely osoitti, ettei Pohalla ole lainkaan oikeutta antaa ohjeita määräyksiä aselain tulkinnasta. Tullin ”paljastus” koski siis erityisen tehottomia ilma-aseita. Samalla tavalla Pohan asehallinto on toiminut usein, ilman että sen toiminnan laillisuutta olisi tutkittu. Jo kesäkuun 10. Asehallinnon 1.11.2021 päivätyn lausunnon kirjoitti ylitarkastaja Reima Pensala, joka sai houkuteltua varsinaiseksi hyväksyjäksi poliisijohtaja Sanna Heikinheimon. Heinäkuun alussa Tulli luovutti, myös tarkistuksen jälkeen toiselle asiakkaalle samanlaisen ”tehokkaan ilma-aseen”, ilman mitään ostolupia. TEKSTI MIKKO NISKASAARI OPERAATIO ”TEHOKKAAT ILMA-ASEET” PALJASTI ASEHALLINNON HEIKKOUDET Poliisihallitus ja Tulli käynnistivät talvella lukuisia esitutkintoja värikuula-aseista. Samasta asiasta oli Poliisihallituksen asehallinto tiedottanut omilla nettisivuillaan toukokuun alussa. Epäilyksiä touhun aiheellisuudesta oli jo herännyt. Tulli ja Poliisihallitus olivat siis luoneet tilanteen, jossa on laillista ostaa värikuula-ase postimyynnistä ulkomailta, mutta sen ostaminen suomalaisen liikkeen tiskiltä on ampumaaserikos. Yksikössä lienee tuhatkertainen virhe, kyseessä taitavat olla joulet. Vuonna 2015 ampumaaselakiin lisättiin pykälä tehokkaasta ilma-aseesta: ”Tehokkaalla ilma-aseella tarkoitetaan vuonna 1950 tai sen jälkeen valmistettua, ilman tai muun kokoon puristetun kaasun paineella toimivaa esinettä, jonka pii30 • ASE-lehti. ASELAKIASIAA Toukokuun viimeisenä päivänä Tulli laittoi jakeluun rehvakkaan mediatiedotteen: ”Tulli paljasti useita luvanvaraisten tehokkaiden ilma-aseiden salakuljetuksia – aseita myyty satoja ilman asianmukaisia lupia suomalaisissa alan yrityksissä”. Tullissa tiedettiin siis aivan tarkkaan, millainen esine oli kyseessä – ja sen maahantuonti hyväksyttiin, ilman mitään ostolupia, kertoo aseen tilannut Miikka. Siksi asehallinto ajaa muuttuneita lakitulkintojaan rikosilmoituksilla. Tulli pyysi Poliisihallitukselta lausunnon eräistä Umarexin värikuula-aseista. Tapauksia saattaa olla paljon enemmänkin, mutta nämä tiedetään varmasti. Kapina levisi poliisiin. Ei kerrota, että tavallisen ilmakiväärin iskuteho on luokkaa 30 joulea. Ne perustuivat Pohan lausuntoon, joka tuskin on lainmukainen. POHAN LAUSUNTO EI OLE TOTTA Operaatio ”tehokkaat ilmaaseet” alkoi syksyllä 2021. En tunne tapauksia, mutta kyllä kaikkien pitäisi jäädä Tullin haaviin, sanoo Tullin tutkinnanjohtaja Kimmo Kaunisto. Lausunnon mukaan näiden värikuula-aseiden iskuenergia on 7,5 – 16 kJ eli kilojoulea. Se oli tilattu Yhdysvalloista. Se oli pysäytetty Tullissa, ja sen asiakirjoista oli pyydetty kopiot. Tulli hätyytti kansalaisia kiikuttamaan ”aseensa” poliisille: ”Tulli ohjeistaa Umarex-tuoteperheen aseita hankkineita henkilöitä varaamaan ajan paikallispoliisiin aseen luovutusta varten, mikäli ostajalla ei ole ollut edellytyksiä hankkia ja pitää hallussa tällaista asetta.” Tiedote meni täydestä melkein koko mediassa. Kolme kuukautta aikaisemmin oli käynnistetty lukuisia esitutkintoja ampuma-aserikoksia epäillen, ja liikkeistä oli takavarikoitu autokuormittain ilma-aseita. Miten tämä on mahdollista. Myös Tullin omassa piirissä kapinoitiin. päivä Tulli luovutti asiakkaalle EU:n ulkopuolelta Iso-Britanniasta tilatun, Tullin tiedotteessa ja esitutkinnoissa luvanvaraiseksi väitetyn Umarex T4E HDS 68 värikuula-aseen
Tämä oli 7. Kuten mainittua, yksi esitutkintaan joutunut oli tuusulalainen Teräasekeskus. Heikinheimo johtaa Poliisihallituksen poliisitoimintayksikköä, josta asehallinto on vain pieni osa. Pensalan sitä vastaan käynnistämä rikostutkinta. Kyllä ne ovat meille sitovia, kertoo Tullin tutkinnanjohtaja Kimmo Kaunisto. Myös kiusaantunut asehallintopäällikkö Mika Lehtonen kieltäytyi vastaamasta tätä koskevaan kysymykseen. Siksi Pohan asehallinto, halutessaan muuttaa omaa laintulkintaansa, tekee sen rikosilmoituksilla. Ylitarkastaja Pensala kiistää tämän. Siihen ei Pohassa haluta vastata. Pohan ”tehokkaiksi” väittämät aseet jäävät siis kauaksi siitä, mitä lainsäätäjä tarkoitti säädellä. Siksi on perusteltua olettaa, ettei ylitarkastaja Reima Pensala ASE-lehti • 31. Ei säädetä. Kun Poliisihallitus sanoo, että rikoksen kynnys ylittyy, niin meidän on sitä noudatettava. Pitää paikkansa, mutta nyt onkin kysymys Pohan lausuntojen sitovuudesta. Luoti on piipun sisähalkaisijaa aavistuksen verran suurempi ja puristuu ammuttaessa piipun rihloja vasten. Pelivehkeiden pitää olla ”suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja”. Mehän olemme eräissä aseasioissa lupaviranomainen, hän selittää. Syksyllä 2008 silloinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero kielsi toistaiseksi kokonaan ostolupien myöntämisen pistooleihin, perusteena Kauhajoen ja Jokelan joukkomurhat. Selitys lienee juuri siinä, ettei asehallinnolla ole oikeutta antaa ohjeita tai määräyksiä aselain soveltamisesta. Vaikka joidenkin Pohan asehallinnon virkamiesten tekemisiä on toisinaan ollut aihetta arvostella, he kaikki ovat kuitenkin aseasioissa ammatti-ihmisiä. Pohan lausunnossa ratsastettiin sillä, että näissä aseissa piipun sisähalkaisija on yli 6,35 mm. Näissä ”aseissa” on sileä piippu, jonka läpi ammutaan muovikuulia. Paatero peruutti käskynsä. Pohan lausuntoa on perusteltua pitää ampumaaselain vastaisena. Niissä todetaan: ”Sääntely ehdotetaan rajattavaksi vain varsinaista ampuma-asetta teholtaan vastaaviin ilma-aseisiin, jolloin rajaksi tulisi yli 6,35 mm:n pienin sisähalkaisija ilma-aseen piipussa.” Avainsanat ovat ”vain varsinaista ampuma-asetta teholtaan vastaaviin ilma-aseisiin”. SELITYS POHAN RIKOSILMOITUKSILLE Tieto Pohan muuttuneesta laintulkinnasta värikuula-aseiden suhteen tuli firmoille ja harrastajille vasta, kun virkavalta saapui tekemään kotietsintää. Pienimpien 6,35 mm taskuaseiden luodin iskuenergia vaihtelee 100 joulen molemmin puolin, pienoiskiväärillä se voi olla luokkaa 150 joulea. Yhdelläkään kansanedustajalla ei varmaan tullut mieleenkään, että kukaan käyttäisi sen puuttumista väärin niin räikeästi, kuin Poha nyt teki. On perusteltua epäillä, että Pensala pyysi Tullia pysäyttämään muutaman yli 6,35 mm ilma-aseen, ja pyytämään niistä lausunnon, jonka hän kirjoittaa. Kiemurtelulle pani pisteen Sanna Heikinheimo, koulutukseltaan juristi, joka Iltalehden haastattelussa reilusti myönsi: Se on asiantuntijaviraston antama lausunto, jonka merkitys punnitaan tarvittaessa tuomioistuimissa. Aseiden valmistaja Umarex ilmoittaa, ettei ”näitä aseita ole koskaan suunniteltu tai testattu metallikuulien kanssa, emmekä ole myöskään koskaan mainostaneet näitä aseita yhdessä metallikuulien kanssa, koska ne eivät ole suunniteltu sitä varten”. Aselain mukaan täydentäviä ohjeita siitä voidaan antaa vain valtioneuvoston tai sisäministeriön asetuksella. Poliisihallituksella ei ole tässä mitään valtaa. On perusteltua epäillä, että koko näytelmä käynnistettiin Pensalan aloitteesta. Kysymys on ilmeisen vaikea asehallintopäällikkö Mika Lehtoselle. On syytä epäillä, että tässä jymäytettiin myös Tullia. Se ei kuitenkaan riitä, kaikkien ehtojen pitää täyttyä. asetuksilla. Miten omien lausuntojen sitovuutta arvioidaan Pohan asehallinnossa. Niiden tutkinta joko keskeytetään pun pienin sisähalkaisija on yli 6,35 millimetriä ja joka on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja.” Lakiin ei tarkoituksella otettu määräystä joulemääräisestä tehosta, mikä jälkikäteen arvioiden oli virhe. On aika ilmeistä, että Riihimäen konttorissa jokainen virkamies tietää, ettei 7,5 joulen tehoinen peliväline ole ”tehokas ilma-ase”. Tämä ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua. On syytä epäillä, että kaikki aiheettomat takavarikot ja esitutkinnat – yksi tapaus ehdittiin jo viedä oikeuteen, jossa jutun käsittely tosin pysäytettiin, kun asian hämäryydet selvisivät – käynnistettiin, koska yksi ylitarkastaja halusi tehdä ihmisille ja elinkeinonharjoittajille kiusaa. Umarex ei edes valmista näihin sopivia metallikuulia. Jospa siitä säädetään laissa poliisin hallinnosta, Lehtonen ehdottaa. Lakiperustetta sillä ei ole, eli se sinällään ei kansalaisia sido. Niinpä Pohan lausunnossa vaiettiin kokonaan luodin käsitteestä. Ampuma-aselaki ei tunne Poliisihallituksen lausuntoja. Jo yksin tämän väitteen perusteella lausuntoa voi pitää virheellisenä – ankaramminkin asian voisi ilmaista. POHAN LAUSUNNON PAINOARVO Poliisihallituksessa asehallinto on muodollisesti poliisijohtaja Sanna Heikinheimon alaisuudessa, mutta yleensä tällaiset lausunnot laaditaan asehallinnon omassa piirissä. Tästä on vahva ennakkotapaus. Pohan asehallinto on toiminut samoin aiemminkin: tulkinnan muutokset ilmoitetaan rikosilmoituksilla. Minkä Tulli arvelee olevan Pohan lausuntojen sitovuus. saanut ketään kollegaa laittamaan nimeään paperiinsa, vaan haki allekirjoituksen ylemmältä, joka taas ei ole asealan ekspertti. Ampujien järjestöt kantelivat oikeuskanslerille, joka totesi, ettei Poliisihallituksella eikä sen päälliköllä ole oikeutta antaa tällaisia määräyksiä. Miksi tällainen, asiallisesti vähäpätöinen lausunto hyväksytettiin yksikön ulkopuolella. Tämäkin sivuutettiin Pohan lausunnossa, ja koko asia käännettiin nurin päin: ”Jos siis aseella voi ampua myös metalliluoteja, on tämä lähtökohtaisesti merkki siitä, että ase on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan myös metalliluoteja”. Tätä asehallinnon aggressiivisuutta on usein ihmetelty. Vielä pahemmaksi juttu muuttuu, kun tutkitaan lain esitöitä. Aselain noudattamisen valvonta kuuluu poliisille, mutta tarkempia ohjeita lain tulkinnasta voidaan antaa vain em. Huomattava, että lakiin on kirjattu luoti. Meillä on silloin esitutkintapakko, voi sanoa
Luvan myöntämisen jälkeen lääninhallitukset ovat siirtyneet historiaan, niin siirtyi myös silloinen aselaki, joka 1998 korvattiin kokonaan uudella, jota sitäkin on ehditty muuttaa jo yli 30 kertaa. Syytteet nosti yksityinen kansalainen sen jälkeen, kun Keskusrikospoliisi oli estänyt hänen rikosilmoituksensa tutkinnan. Tätä tietä ei kuitenkaan ratkaista kysymystä Pohan ohjeen laillisuudesta. Ellei joko Tulli peruuta määräyksiään ja takavarikoitaan, tai Poliisihallitus peruuta lausuntoaan, voi ainoaksi tavaksi tutkia lausunnon laillisuus, jättää sen laatijoista rikosilmoitus. Ilmoittaessaan Teräasekeskuksen johdolle, että värikuula-aseiden takavarikko puretaan ja aseet palautetaan, Itä-Uudenmaan poliisilaitos ilmoitti myös, että lipasjuttu lopetetaan aiheettomana, ja henkilökohtaiset aseet palautetaan omistajalleen. Neljää virkamiestä syytetään virka-aseman väärinkäyttämisestä, kahta rekisterimerkintärikoksesta. Tässäkin tapauksessa jo kesäkuussa syyttäjät määräsivät lopettamaan Tullin esitutkintoja. Kysymys on Turun ja Porin lääninhallituksen vuonna 1993 myöntämästä yksityisestä asesepän toimiluvasta, ja sen tulkinnasta. Ilmoituksen tutkinta ei ole lainkaan edennyt, mutta sen varjolla poliisi otti haltuunsa yhtiön toimitusjohtajan henkilökohtaiset aseet. Se oli Pensalan 6. Poliisin asehallinto tulkitsi, että mies voi toimia vain elinkeinontai tehdään päätös olla syyttämättä, koska kansalainen ei voinut tietää tulkinnan muutoksesta. Tällöin epäilty rikos olisi lähinnä virka-aseman väärinkäyttäminen. Koska tulkinnan laillisuutta ei kuitenkaan tutkita, esimerkiksi Tulli noudattaa sitä – Pohan asehallinnon tulkinta käytännössä muuttuu määrääväksi ohjeeksi, vaikka sillä ei ole sellaisen antamiseen mitään oikeutta, ja vaikka lausunto olisi lainvastainen. Poliisihallituksen asehallinnosta syytteessä ovat muun muassa asehallinnon päällikkö ja ylitarkastaja. Tuolloin mies haki ja sai asesepän toimiluvan ammattitaitonsa ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi harrastusmielessä. TOINENKIN PENSALAJUTTU KAATUI Ylitarkastaja Pensala jätti toukokuussa 2020 Teräasekeskuksesta rikosilmoituksen väittäen sen myyvän ampuma-aseiden luvanvaraiseksi muuttuneita lippaita. Vyyhden alkupää on turkulaisen miehen joutuminen vuonna 2012 epäillyksi vakavasta rikoksesta, jonka vuoksi hänet pidätettiin ja vangittiin. Ampuma-aserikos on rangaistava vain tahallisena, ja luottamuksensuoja on tietenkin asiallinen peruste todeta tahallisuuden puuttuminen. 32 • ASE-lehti. rikosilmoitus Teräasekeskuksesta. ASELAKIASIAA Syytteet kuutta Poliisihallituksen virkamiestä ja yhtä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen konstaapelia vastaan käsitellään Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa, jossa valmisteluistunnot pidettiin kesäkuussa. Perusteluina oli luottamuksensuoja: koska näitä aseita on myyty vuoden 2015 jälkeen ilman, että viranomaisilla on ollut asiaan mitään huomauttamista, ei voida olettaa eikä vaatia, että kansalaiset olisivat itse tutkineet aseet laittomiksi. Poliisihallituksen asehallinnossa päätettiin tulkita lupa elinkeinoluvaksi, josta seurasi sitten erinäisiä vaatimuksia, jotka asesepän olisi pitänyt täyttää. Poliisi iski silmänsä luvan erikoisuuteen sellaista ei nykyinen aselaki tunne. TEKSTI MIKKO NISKASAARI POLIISIHALLITUKSEN ASEHALLINTO SYYTTEESSÄ Koko Poliisihallituksen asehallinnon terävin kärki vastaa rikossyytteisiin käräjäoikeudessa. Epäilykset osoittautuivat aiheettomiksi, mies vapautettiin niistä syytöksistä täysin, mutta poliisit tarttuivat hänen erikoiseen asesepän lupaansa, ja alkoivat kehittää siitä uutta rikosjuttua. Silti asesepän lupa oikeuttaa ostamaan ja pitämään hallussaan aseita ja patruunoita, joita aseseppä työssään tarvitsee. Hän ei hakenut lupaa elinkeinotoimintaan. Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa nostettuihin syytteisiin ehkä huipentuu noin kymmenen vuotta kestänyt, alun perin poliisin käynnistämä monipolvinen, tuomioistuimia kovasti työllistänyt prosessi
Asia on kesken Helsingin hovioikeudessa. Uudella kierroksella Varsinais-Suomen KO hylkäsi syytteen helmikuussa 2019. Syyttäjä valitti hoviin, joka hylkäsi sen huhtikuussa 2020. Näin aseseppä oli vapautettu syytteistä. Seuraavana vuonna Turun hovioikeus vahvisti tuomion. KKO muistutti myös vuoden 1998 ampuma-aselain siirtymäsäännöksestä, jonka mukaan kaikki vanhat luvat jäävät voimaan. Hän katsoi heidän antaneen esitutkintoihin ja tuomioistuimille tahallaan perättömiä lausuntoja, ja näin aiheuttaneen häneen kohdistuvia perusteettomia esitutkintoja ja oikeudenkäyntejä. ”Asianomistaja on vastaajien tekojen johdosta joutunut rikossyytteiden kohteeksi asiassa, joka on edelleen vireillä (–-) Vastaajien menettely on estänyt asianomistajaa ylläpitämästä ja kehittämästä asejärjestelmätekniikan ammattitaitoaan sekä työllistymästä omaan asejärjestelmätekniikan moniosaajan ammattiinsa”, todetaan haastehakemuksessa, joka jätettiin käräjäoikeuteen helmikuussa 2021. Hovi siis tulkitsi asesepän vanhaa lupaa Pohan asehallinnon tavoin. Asesepän mukaan hänellä oli siihen oikeus sekä lupansa, että KKO:n tuomion perusteella. KKO purki lokakuussa 2017 tuomion, ja palautti asian Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen. Syyttäjä oli kuitenkin pannut heinäkuussa 2018 – siis reilusti KKO:n ratkaisun jälkeen – aseseppää vastaan vireille uuden oikeusjutun, tällä kertaa Helsingin käräjäoikeudessa. Kukaan ei ole edes väittänyt, että aseseppä olisi käyttänyt lupaansa väärin, kuten luovuttanut aseita tai patruunoita henkilölle, jolla ei ole niihin asianmukaisia lupia. Ainakin niissä on asioitu tiuhaan, resurssipulasta ei ole ollut tietoakaan. Mutta samaan aikaan toisaalla... Myös sellaiset, joita ei uuden lain mukaan voi myöntää. Tämän jälkeen aseseppä nosti itse syytteet virkamiehiä vastaan. Ase-lehti 40v. Syyte koski useita asesepän patruunaostoksia, joihin hänellä syyttäjän mielestä ei ollut oikeutta. Kysymys on yksin vanhan ”proopuskan” merkityksen tulkinnasta. ASE-lehti • 33. Käräjäoikeus hylkäsi tämän syytteen huhtikuussa 2021, sekä asesepän, että asekauppiaiden osalta. Syyttäjä kuitenkin valitti hovioikeuteen asesepän osalta; kauppiaiden kohdalla hän tyytyi tuomioon. 66 ja VAIN 63,90 € / vuosi harjoittajan alaisuudessa, ja voi hankkia esimerkiksi patruunoita vain, jos asiakas on tilannut häneltä työn niille sopivan aseen korjaamiseen tai muokkaamiseen. KRP:ssä asia ratkaistiin poikkeuksellisella vauhdilla, suorastaan käden käänteessä. Kanta-Hämeen käräjäoikeus ei vielä tätä kirjoitettaessa ollut päättänyt pääkäsittelyn ajankohtaa. VASTAHYÖKKÄYS Jatkuvaan käräjöintiin kyllästynyt aseseppä kävi vastahyökkäykseen joulukuussa 2020 jättäen Keskusrikospoliisille rikosilmoituksia Pohan virkamiehistä. Jutun juridinen kysymyksenasettelu on sama, kuin Varsinais-Suomessa käsitellyssä ensimmäisessä haarassa. Helsingissä syytteen saivat myös pari aseliikkeen palveluksessa olevaa henkilöä, patruunoiden myymisestä asesepälle, tämän seppäluvan nojalla. Lisäksi mies on nostanut Helsingin käräjäoikeudessa valtiota vastaan vahingonkorvauskanteen vanhan, aiheettomaksi todetun rikosepäilyn hänelle aiheuttamista taloudellisista vahingoista. Valmisteluistunto on pidetty, ja vastaajat kiistävät kaikki syytteet. KKO KAATOI TUOMIOT Aseseppää vastaan nostettiin keväällä 2014 VarsinaisSuomen käräjäoikeudessa syyte ampuma-aserikoksesta, josta hänet myös tuomittiin. tammikuussa 2021. Syytteissään aseseppä katsoo, että vastaajista neljä asehallinnon keskeisintä virkemiestä ovat tahallaan jättäneet huomiotta hänen oikeutensa asesepän lupaan sellaisena, kuin se on hänelle myönnetty. ”Mikään ei viittaa siihen, että viranomaiset olisivat tahallaan, huolimattomuuttaan tai muusta syystä antaneet asiassa vääriä tietoja”, päätti rikosylikomisario Tero Haapala jo 15. Hovi katsoi, ettei miehellä ollut oikeutta pitää hallussaan syytteessä tarkoitettuja aseita ja patruunoita, koska ne eivät liittyneet ase-elinkeinonharjoittajan palveluksessa olemiseen. Niinpä aseseppää epäiltiin ampuma-aserikoksista. KKO katsoi saamansa uuden selvityksen perusteella, että aseseppä oli hakenut aseseppälupaa yksityisessä tarkoituksessa tapahtuvaan toimintaan. Kukaan ei ole edes väittänyt, että asiassa olisi joku kärsinyt vahinkoa. Juttuvyyhdessä on se erikoisuus, että asehallinto ja syyttäjät näyttävät kokonaan sivuuttaneen vuoden 1998 aselain yhä voimassaolevan, 121 §:ssä olevan varsin selkeän siirtymäsäännöksen: ”Aikaisemman lain nojalla annetut ampuma-aseisiin, aseen osiin ja patruunoihin liittyvät luvat jäävät lupaehtoineen voimaan.” Kaiken kaikkiaan herää epäilys, että tuomioistuimissa on ravattu vain arvovallan vuoksi. 3/2022 • 12,90€ PAL.VKO 2022-34 177550-2203 HÄMMERLI HÄMMERLI TAC R1 22 TAC R1 22 KRISS VECTOR CRB GEN II IWA 2022 RESERVILÄISASEIDEN ERIKOISNUMERO WWW.ASELEHTI.FI Tilaa Asealan asiantuntija kotiisi! Katso lisää s. Kaksi Pohan asehallinnon virkamiestä on syytteessä rekisterimerkintärikoksesta, koska he olivat syöttäneet poliisin asetietojärjestelmään asesepän luvasta kantajan mukaan virheellisiä tietoja. Asehallinto katsoi miehen ostaneen aseseppälupansa nojalla patruunoita, joiden ostoon ja hallussapitoon hänellä ei tuon tulkinnan mukaan ollut oikeutta. Aseseppä haki turhaan valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, mutta uusi hakemus tuotti tuloksen
Testiin tulivat H&K:n tuotteille sopivat M15x1,0 versiot ja useimmille 5,56 AR:ille sopiva ½”-28 UNEF. Juuri nyt markkinoille ovat tulossa Dualin uudet 2. Pintakäsittelynä vaimentimissa on maalaus, väreinä musta, FDE, Coyote ja OD Green. Itse olen sen verran vanhakantainen, että ruoste aseissa tai sen varusteissa on anteeksiantamatonta, mielellään vaikka rangaistavaakin entisaikojen SA/Puolustusvoimien tapaan. Vaimenninta asennettaessa poistetaan liekinsammuttajan päällä olevan kierteen suojaholkki, kierretään vaimennin (kiinnitinholkki etuasennossaan) tiukasti paikalleen liekinsammuttajan kartiota vasten ja lopuksi kiinnittimen holkki työnnetään taka-asentoonsa, jolloin sen salpa painuu liekinsammuttajan hammastukseen. AU:n mukaan aseen kaasujärjestelmän paine nousee vain 5 %, kun nousu perinteisillä vaimentimilla voi olla 20…40 %. AU:n nimitys näissä vaimentimissa käytetylle kaasunvirtaustekniikalle on Flow Through eli läpivirtaus, mikä kertoo idean: ruutikaasujen annetaan seurata luotia niin, että vaimentimeen ei muodusta ylimääräistä painetta, joka puskisi liikaa kaasua aseen mekanismiin ja patruunapesän kautta aina ampujan kasvoille, silmiin ja lopulta keuhkoihin saakka. Tämä puolestaan näkyy siinä, että vaimentimet ovat melko painavia. sukukupolven versiot, jotka saatiin Ase-lehden testiin. Uudet mallit ovat sen verran kompakteja, että vanhemmat pitkät BL:t eivät mahdu ja niinpä näille on omat suustaan 10 mm lyhyemmät liekinsammuttajamallinsa. Kehitys kuitenkin etenee ja AU:ltakin on vuosia ollut olemassa Dual-tuoteperhe, joka on optimoitu itselataaviin aseisiin. Holkki menee paikalleen yhdessä neljästä asennostaan, oikea löytyy holkkia kiertämällä. BL:n ansiosta itse vaimenninta ASE UTRA DUAL GEN 2 – VAIMENTIMIEN UUSI SUKUPOLVI TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Vaimentimia saatiin neljää eri versiota eli 5,56-kaliiperinen pitkä AU1000-BC DUAL556-BL GEN 2 ja lyhyt AU1006-BC DUAL556 SHORT-BL GEN 2 sekä 7,62kaliiperinen pitkä AU1100-BC DUAL762-BL GEN2 ja lyhyt AU1106-BC DUAL762 SHORT-BL GEN2. Ulospäin näkyvät vain vaimentimen etupäässä olevat aukot, joista osa ruutikaasusta virtaa ulkoilmaan, eikä siis palaa taaksepäin. 34 • ASE-lehti. Liekinsammuttajien pintakäsittelynä on mangaanifosfatointi, joka ruostumiselta suojatakseen vaatii aseöljyä. Myös vaimentimet ovat toimituskunnossa rutikuivia, joten etenkin kiinnitysosat tulee suojata aseöljyllä, muuten voi edessä olla ikävä yllätys, ruostetta. Miten tämä saavutetaan, ei selviä ulkopuolelta, sillä vaimennin ei ole purettavissa, eikä tehdas toisaalta edes halua mainostaa ratkaisujaan kilpailijoilleen. Joensuun lähellä Lehmossa toimivan Ase Utra Oy:n äänenvaimentimia oli aikoinaan useinkin testattavanani, mutta ei enää viime vuosina, lähinnä omistaja-/ henkilövaihdoksien takia ja siksi, että omat vanhemmat AU:ni (Jet-Z, SL3/4/5) ovat toimineet hyvin, eikä päivitystarvetta ole ollut. BoreLock –lukitusjärjestelmä on yksinkertainen, toimiva ja vuosien varrella tositoimissa moneen kertaan koeponnistettu. Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole ja muiden läpipuhaltavien vaimenninten tapaan vaimennus jää noin 20+ dB:iin, mutta jo tällä laukausmelu putoaa alle kuuloturvallisuuden rajana pidetyn 140 dB:n AU:n vaimentimet ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja ja myös sarjatulta kestäviä, joten materiaalina on teräs. Muut fyysiset tiedot on koottu oheiseen taulukkoon. Vaimentimen kiinnitys aseeseen tapahtuu AU:n oman BoreLock-liekinsammuttajan (tai suujarrun, niitäkin on) avulla
Vaimentimen kiinnitys aseeseen tapahtuu AU:n oman BoreLock-liekinsammuttajan (tai suujarrun, niitäkin on) avulla. BoreLock –lukitusjärjestelmä on yksinkertainen, toimiva ja vuosien varrella tositoimissa moneen kertaan koeponnistettu. Holkki menee paikalleen yhdessä neljästä asennostaan, oikea löytyy holkkia kiertämällä. sukukupolven versiot, jotka saatiin Ase-lehden testiin. AU:n nimitys näissä vaimentimissa käytetylle kaasunvirtaustekniikalle on Flow Through eli läpivirtaus, mikä kertoo idean: ruutikaasujen annetaan seurata luotia niin, että vaimentimeen ei muodusta ylimääräistä painetta, joka puskisi liikaa kaasua aseen mekanismiin ja patruunapesän kautta aina ampujan kasvoille, silmiin ja lopulta keuhkoihin saakka. Pintakäsittelynä vaimentimissa on maalaus, väreinä musta, FDE, Coyote ja OD Green. Vaimenninta asennettaessa poistetaan liekinsammuttajan päällä olevan kierteen suojaholkki, kierretään vaimennin (kiinnitinholkki etuasennossaan) tiukasti paikalleen liekinsammuttajan kartiota vasten ja lopuksi kiinnittimen holkki työnnetään taka-asentoonsa, jolloin sen salpa painuu liekinsammuttajan hammastukseen. BL:n ansiosta itse vaimenninta ASE UTRA DUAL GEN 2 – VAIMENTIMIEN UUSI SUKUPOLVI TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Vaimentimia saatiin neljää eri versiota eli 5,56-kaliiperinen pitkä AU1000-BC DUAL556-BL GEN 2 ja lyhyt AU1006-BC DUAL556 SHORT-BL GEN 2 sekä 7,62kaliiperinen pitkä AU1100-BC DUAL762-BL GEN2 ja lyhyt AU1106-BC DUAL762 SHORT-BL GEN2. Juuri nyt markkinoille ovat tulossa Dualin uudet 2. Joensuun lähellä Lehmossa toimivan Ase Utra Oy:n äänenvaimentimia oli aikoinaan useinkin testattavanani, mutta ei enää viime vuosina, lähinnä omistaja-/ henkilövaihdoksien takia ja siksi, että omat vanhemmat AU:ni (Jet-Z, SL3/4/5) ovat toimineet hyvin, eikä päivitystarvetta ole ollut. Myös vaimentimet ovat toimituskunnossa rutikuivia, joten etenkin kiinnitysosat tulee suojata aseöljyllä, muuten voi edessä olla ikävä yllätys, ruostetta. Muut fyysiset tiedot on koottu oheiseen taulukkoon. ASE-lehti • 35. Kehitys kuitenkin etenee ja AU:ltakin on vuosia ollut olemassa Dual-tuoteperhe, joka on optimoitu itselataaviin aseisiin. Testiin tulivat H&K:n tuotteille sopivat M15x1,0 versiot ja useimmille 5,56 AR:ille sopiva ½”-28 UNEF. AU:n mukaan aseen kaasujärjestelmän paine nousee vain 5 %, kun nousu perinteisillä vaimentimilla voi olla 20…40 %. Liekinsammuttajien pintakäsittelynä on mangaanifosfatointi, joka ruostumiselta suojatakseen vaatii aseöljyä. Miten tämä saavutetaan, ei selviä ulkopuolelta, sillä vaimennin ei ole purettavissa, eikä tehdas toisaalta edes halua mainostaa ratkaisujaan kilpailijoilleen. Ulospäin näkyvät vain vaimentimen etupäässä olevat aukot, joista osa ruutikaasusta virtaa ulkoilmaan, eikä siis palaa taaksepäin. Itse olen sen verran vanhakantainen, että ruoste aseissa tai sen varusteissa on anteeksiantamatonta, mielellään vaikka rangaistavaakin entisaikojen SA/Puolustusvoimien tapaan. Uudet mallit ovat sen verran kompakteja, että vanhemmat pitkät BL:t eivät mahdu ja niinpä näille on omat suustaan 10 mm lyhyemmät liekinsammuttajamallinsa. Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole ja muiden läpipuhaltavien vaimenninten tapaan vaimennus jää noin 20+ dB:iin, mutta jo tällä laukausmelu putoaa alle kuuloturvallisuuden rajana pidetyn 140 dB:n AU:n vaimentimet ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja ja myös sarjatulta kestäviä, joten materiaalina on teräs. Tämä puolestaan näkyy siinä, että vaimentimet ovat melko painavia
Tarkkuuskoeammunnan tulokset 5,56 · ase H&K 53 (10,3” piippu) · tähtäin Zeiss Diavari V 3-12x56T* ASV+ · 5x5 ls per osio · amet 100 m · pöydän / hiekkapussien tuelta .223 REM GGG 55 gr / 3,6 g FMJ ilman vaimenninta 556 S-BL vaimentimen kera 556-BL vaimentimen kera Suurin nopeus m/s 831,2 822,4 847,3 Pienin nopeus m/s 808,0 799,5 803,5 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 23,2 22,9 43,8 Keskiarvonopeus m/s 816,5 817,9 824,3 Keskihajonta m/s 11,9 10,9 17,0 Keskimääräinen liike-energia J 1188 1192 1211 Pienin osumakuvio mm 40 45 42 Suurin osumakuvio mm 83 89 78 Keskiarvo-osumakuvio mm 59,8 67,2 63,8 Osumakuvioiden keskihajonta mm 18,2 22,3 14,3 Suhteellinen keskiarvo-osumatarkkuus 1,00 1,12 1,07 Huomautuksia nopeudet 5 ls nopeudet 5 ls nopeudet 5 ls Tarkkuuskoeammunnan tulokset 7,62 · ase H&K MR308 (20” piippu) · tähtäin Zeiss Diavari V 3-12x56T* ASV+ · 5x5 ls per osio · amet 100 m · pöydän / hiekkapussien tuelta .308 WIN GGG 147 gr / 9,5 g FMJ ilman vaimenninta 762 S-BL vaimentimen kera 762-BL vaimentimen kera Suurin nopeus m/s 821,1 826,6 813,5 Pienin nopeus m/s 787,6 795,8 799,8 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 33,5 30,8 13,7 Keskiarvonopeus m/s 808,2 812,9 804,2 Keskihajonta m/s 10,8 11,1 5,6 Keskimääräinen liike-energia J 3132 3147 3080 Pienin osumakuvio mm 40 63 39 Suurin osumakuvio mm 83 88 96 Keskiarvo-osumakuvio mm 59,8 79,8 73,4 Osumakuvioiden keskihajonta mm 18,2 10,5 22,9 Suhteellinen keskiarvo-osumatarkkuus 1,00 1,33 1,22 Huomautuksia nopeudet 5 ls nopeudet 5 ls nopeudet 5 ls Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +3 ºC · ilmanpaine 1016 hPa · suhteellinen kosteus 67 % · tyyntä · Chrony-kronografi 2 m piipunsuusta syväluotaavia tulkintoja tältä pohjalta kannata tehdä. Koeammuntaa varten käytettävissä oli liettualaisen GGG:n edullisia patruunoita, joita Suomessa ammutaan vuosittain satoja tuhansia kappaleita, etenkin toiminnallisissa lajeissa. Vaimentimien irrottaminen/kiinnittäminen ei sinällään aiheuttanut OKP:n siirtymää, se oli sama seuraavallakin kerralla. Jälkimmäinen on suuruudeltaan linjassa aseessa tavallisesti käytetyn AU JetZ:n kanssa, mutta Jet-Z aiheuttaa myös sivuttaissiirtymää. Myöskään lippaan päällimmäiset patruunat eivät mustuneet, toisin kuin vaikkapa AU Jet-Z:n kanssa, mikä sekin kertoo vähäisestä takaisinpuhalluksesta. Mitään varsinaisia tarkkuuspatruunoita nyt käytetyt eivät ole, mutta näitä oli riittävästi ja kustannus pysyi hallinnassa. AU:n ominaispiirre on BoreLock-lukitusjärjestelmä, jossa vaimentimen perässä oleva kiinnitin työnnetään taaksepäin, missä sen jousisalpa lukittuu BL-liekinsammuttimen hammastukseen estäen vaimentimen aukikiertymisen. häiritsevästi.. Näytekoko eli kuvioiden määrä oli sen verran pieni, ettei mitään AU DUAL GEN 2 mitat ja painot Tyyppi 556 S-BL 556-BL 762 S-BL 762-BL Halkaisija mm 44 Pituus mm 144 175 155 180 Aseen pituuden kasvu mm 96 113 105 127 Massa g 515 555 549 580 Liekinsammuttajan massa g 117 g @ ½-28 UNEF 141 g @ M15x1,0 94 g @ M15x1,0 AU:n vaimenninten etupään muotoilu tekee niistä helposti tunnistettavia. voi käyttää työkaluna liekinsammuttajaa asennettaessa/poistettaessa, erillistä avainta ei tarvita. Ase kuitenkin on todella paha likaantumaan, mutta tämän testin jälkeen ase oli omistajansa mukaan poikkeuksellisen siistissä kunnossa. Ulospuhallusaukkoon työnnetty suorakulmainen muoviliuska osoittaa kaasujen reitin. Osumakeskeispisteen muutosta vaimentimen myötä ei 5,56:ssa käytännössä ollut lainkaan, mutta 7,62:ssa OKP putosi noin 10 cm suoraan alas. Myöskään ylikaasuttumiselle tyypillisiä toimintahäiriöitä ei kaasumäntätoimisessa MR:ssä ollut, rullasulkuinen H&K 53 onkin sitten kokonaan toinen juttu, siinä kun ei kaasumekanismia ole lainkaan. Ampumismukavuutta vaimennin parantaa olennaisesti ja etenkin 7,62:ssa ero on todella huomattava: ilman Dualia ammuttaessa tähtäinristikko heilahtaa reilusti A3-kokoisen maalitaulun pohjan ulkopuolelle, vaimentimen kera se pysyy 20 cm keskiön sisällä. Patruunapesästä selvästikin tuli palokaasupöllähdys, mutta niin pieni, ettei se mitenkään häirinnyt ampujaa, sen paremmin silmiä kuin keuhkojakaan. Yhdysvalloissa meneillään olevan SURG-projektin (”Suppressed Upper Receiver Group”) yhteydessä on kehitetty erillinen ammuntatesti, jolla pyritään Savua pöllähtää Savua pöllähtää vieläkin MR308:n vieläkin MR308:n patruunapesästä patruunapesästä taaksepäin, mutta ei taaksepäin, mutta ei häiritsevästi. Sen selvittämiseen, mitä vaimentimet vaikuttavat aseen tarkkuuteen ja kuinka paljon osumakeskeispiste siirtyy tai ei, ammuttiin ensin penkistä. Vasemmalla BoreLock-kiinnitin edessä eli auki ja oikealla takana eli kiinni. . Tarkkuus yleisellä tasolla oli melko vaatimatonta. Mielenkiintoinen piirre oli myös se, miten paljon palokaasuja työntyy taaksepäin. Jokaisen säteittäisen koneistuksen päässä on aukko, josta kaasuja puhaltuu eteenpäin. MR308:ssa ero vaimentimilla ja ilman ammuttujen osumakuvioiden välillä on todettavissa, 5,56:ssa eroa ei käytännössä ole.
. voi käyttää työkaluna liekinsammuttajaa asennettaessa/poistettaessa, erillistä avainta ei tarvita. Jälkimmäinen on suuruudeltaan linjassa aseessa tavallisesti käytetyn AU JetZ:n kanssa, mutta Jet-Z aiheuttaa myös sivuttaissiirtymää. Ase kuitenkin on todella paha likaantumaan, mutta tämän testin jälkeen ase oli omistajansa mukaan poikkeuksellisen siistissä kunnossa. Ampumismukavuutta vaimennin parantaa olennaisesti ja etenkin 7,62:ssa ero on todella huomattava: ilman Dualia ammuttaessa tähtäinristikko heilahtaa reilusti A3-kokoisen maalitaulun pohjan ulkopuolelle, vaimentimen kera se pysyy 20 cm keskiön sisällä. Mielenkiintoinen piirre oli myös se, miten paljon palokaasuja työntyy taaksepäin. ASE-lehti • 37. . Yhdysvalloissa meneillään olevan SURG-projektin (”Suppressed Upper Receiver Group”) yhteydessä on kehitetty erillinen ammuntatesti, jolla pyritään Savua pöllähtää Savua pöllähtää vieläkin MR308:n vieläkin MR308:n patruunapesästä patruunapesästä taaksepäin, mutta ei taaksepäin, mutta ei häiritsevästi. Jokaisen säteittäisen koneistuksen päässä on aukko, josta kaasuja puhaltuu eteenpäin. Ulospuhallusaukkoon työnnetty suorakulmainen muoviliuska osoittaa kaasujen reitin. Tarkkuus yleisellä tasolla oli melko vaatimatonta. häiritsevästi. Myöskään ylikaasuttumiselle tyypillisiä toimintahäiriöitä ei kaasumäntätoimisessa MR:ssä ollut, rullasulkuinen H&K 53 onkin sitten kokonaan toinen juttu, siinä kun ei kaasumekanismia ole lainkaan. Myöskään lippaan päällimmäiset patruunat eivät mustuneet, toisin kuin vaikkapa AU Jet-Z:n kanssa, mikä sekin kertoo vähäisestä takaisinpuhalluksesta. Sen selvittämiseen, mitä vaimentimet vaikuttavat aseen tarkkuuteen ja kuinka paljon osumakeskeispiste siirtyy tai ei, ammuttiin ensin penkistä. Koeammuntaa varten käytettävissä oli liettualaisen GGG:n edullisia patruunoita, joita Suomessa ammutaan vuosittain satoja tuhansia kappaleita, etenkin toiminnallisissa lajeissa. Patruunapesästä selvästikin tuli palokaasupöllähdys, mutta niin pieni, ettei se mitenkään häirinnyt ampujaa, sen paremmin silmiä kuin keuhkojakaan. Vaimentimien irrottaminen/kiinnittäminen ei sinällään aiheuttanut OKP:n siirtymää, se oli sama seuraavallakin kerralla. Näytekoko eli kuvioiden määrä oli sen verran pieni, ettei mitään AU DUAL GEN 2 mitat ja painot Tyyppi 556 S-BL 556-BL 762 S-BL 762-BL Halkaisija mm 44 Pituus mm 144 175 155 180 Aseen pituuden kasvu mm 96 113 105 127 Massa g 515 555 549 580 Liekinsammuttajan massa g 117 g @ ½-28 UNEF 141 g @ M15x1,0 94 g @ M15x1,0 AU:n vaimenninten etupään muotoilu tekee niistä helposti tunnistettavia. MR308:ssa ero vaimentimilla ja ilman ammuttujen osumakuvioiden välillä on todettavissa, 5,56:ssa eroa ei käytännössä ole. Tarkkuuskoeammunnan tulokset 5,56 · ase H&K 53 (10,3” piippu) · tähtäin Zeiss Diavari V 3-12x56T* ASV+ · 5x5 ls per osio · amet 100 m · pöydän / hiekkapussien tuelta .223 REM GGG 55 gr / 3,6 g FMJ ilman vaimenninta 556 S-BL vaimentimen kera 556-BL vaimentimen kera Suurin nopeus m/s 831,2 822,4 847,3 Pienin nopeus m/s 808,0 799,5 803,5 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 23,2 22,9 43,8 Keskiarvonopeus m/s 816,5 817,9 824,3 Keskihajonta m/s 11,9 10,9 17,0 Keskimääräinen liike-energia J 1188 1192 1211 Pienin osumakuvio mm 40 45 42 Suurin osumakuvio mm 83 89 78 Keskiarvo-osumakuvio mm 59,8 67,2 63,8 Osumakuvioiden keskihajonta mm 18,2 22,3 14,3 Suhteellinen keskiarvo-osumatarkkuus 1,00 1,12 1,07 Huomautuksia nopeudet 5 ls nopeudet 5 ls nopeudet 5 ls Tarkkuuskoeammunnan tulokset 7,62 · ase H&K MR308 (20” piippu) · tähtäin Zeiss Diavari V 3-12x56T* ASV+ · 5x5 ls per osio · amet 100 m · pöydän / hiekkapussien tuelta .308 WIN GGG 147 gr / 9,5 g FMJ ilman vaimenninta 762 S-BL vaimentimen kera 762-BL vaimentimen kera Suurin nopeus m/s 821,1 826,6 813,5 Pienin nopeus m/s 787,6 795,8 799,8 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 33,5 30,8 13,7 Keskiarvonopeus m/s 808,2 812,9 804,2 Keskihajonta m/s 10,8 11,1 5,6 Keskimääräinen liike-energia J 3132 3147 3080 Pienin osumakuvio mm 40 63 39 Suurin osumakuvio mm 83 88 96 Keskiarvo-osumakuvio mm 59,8 79,8 73,4 Osumakuvioiden keskihajonta mm 18,2 10,5 22,9 Suhteellinen keskiarvo-osumatarkkuus 1,00 1,33 1,22 Huomautuksia nopeudet 5 ls nopeudet 5 ls nopeudet 5 ls Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +3 ºC · ilmanpaine 1016 hPa · suhteellinen kosteus 67 % · tyyntä · Chrony-kronografi 2 m piipunsuusta syväluotaavia tulkintoja tältä pohjalta kannata tehdä. Mitään varsinaisia tarkkuuspatruunoita nyt käytetyt eivät ole, mutta näitä oli riittävästi ja kustannus pysyi hallinnassa. Osumakeskeispisteen muutosta vaimentimen myötä ei 5,56:ssa käytännössä ollut lainkaan, mutta 7,62:ssa OKP putosi noin 10 cm suoraan alas. Vasemmalla BoreLock-kiinnitin edessä eli auki ja oikealla takana eli kiinni. AU:n ominaispiirre on BoreLock-lukitusjärjestelmä, jossa vaimentimen perässä oleva kiinnitin työnnetään taaksepäin, missä sen jousisalpa lukittuu BL-liekinsammuttimen hammastukseen estäen vaimentimen aukikiertymisen
AR:issä ruutikaasujen moskat puhalletaan aseen sydämeen, lukon ja luistin väliin, missä ne aiheuttavat maksimaalisen haitan luotettavalle toiminnalle ja tässä suhteessa vaimennin on todellinen happotesti. Paras / huonoin esimerkki tästä on Heckler & Koch G36, joka täytti kaikki tilaajan Bundeswehrin vaatimukset ml. Tämä vakioitu testi mahdollistaa eri valmistajien tuotteiden vertailemisen ja hyvä niin, yhteinen mittari on olemassa. Huono puoli tällaisissa tiettyyn kuvitteelliseen taisteluskenaarioon pohjautuvissa testeissä on, että elävässä elämässä ei testikuvauksia juuri lueta tai ajatella. simuloimaan vaimennettua asetta maksimaalisesti lämpökuormittavaa taistelutilannetta. Myös ylärungon sisäpuolen likaantuminen pysyi kohtuullisena. Lämpöväreilyä syntyi näkökenttään, mutta parikymmentä laukausta meni ongelmitta, sitten piti suurennosta pienentää. Nyt tyydyttiin olosuhdeja logistiikkasyistä viiteen, sillä Melunmittauskoeammunnan tulokset 556 S-BL 556-BL 762 S-BL 762-BL SPL dB(C) peak 5 ls keskiarvo ilman vaimenninta 163,2 156,6 SPL dB(C) peak 5 ls keskiarvo vaimentimen kera 143,3 140,7 141,5 138,2 Nettovaimennus dB(C) peak 19,9 22,5 15,1 18,4 Huomautuksia keskiarvonopeudet kts. ”virallinen taistelupäivä”. Mikrofoni sijoitettiin noin 15 cm vasemman korvan eteen 1,6 m korkeudelle maanpinnasta ja osoittamaan suoraan ylöspäin. SURG-testissä ammutaan määrätyllä laukausrytmillä yhteensä 240 laukausta neljässä minuutissa ja tämän testin AU:n tuotteet valmistajan mukaan läpäisevät, valkohehkuisina. Itselataavat, sotilasaseisiin pohjaamattomat metsästyskiväärit ovat keskimäärin melkoisia himmeleitä ja kun niihin asennetaan vaimennin, odotettavissa on toimintahäiriöitä ja aserikkoja. Käytetyt patruunat ja aseet olivat samat kuin tarkkuustestissä. Vaimennuskyvyn osalta AU Dual Gen 2:t ovat juuri 140 dB:n rajalla. ”First Round Pop”-ilmiö (FRP) todettavissa eli onko ensimmäinen laukaus selkeästi kovempi. Patruunoita kyllä olisi riittänyt, mutta tuossa leikissä asekin ottaa (piippu, etutukki) sen verran kipeää, että omien ja laina-aseiden kyseessä ollessa luonto ei antanut myöten. Nyt tällaista ei todettu sen paremmin korvilla kuin mittarillakaan. Vaimenninkäytölle tyypillisiä syöttöhäiriöitä ei tullut eli liikkuvat eivät saaneet ylenmäärin lisänopeutta. Lisäksi kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, oliko ns. 150 laukauksen jälkeen AR:n lukko ja luisti olivat kostean muljun peitossa, mutta eivät vielä erityisen pahasti, suorakaasuaseeksi. Lippaallinen joutuisaa kertatulta nosti 556-vaimentimien pintalämmön sataan asteeseen ja 762:n aina 150 °C:een, mutta näinhän se on kaikissa vaimentimissa. Laukaus lähtee juuri, mutta H&K 53:n 10,5” piipusta ei juurikaan tule suuliekkiä. Sarjatuli on kovaa kyytiä vaimentimelle ja sitä kovempaa, mitä lyhyempi aseen piippu ja mitä pienempitilavuuksinen vaimennin on. Kokonaisuutena AU:n uutuudesta syntyi erittäin positiivinen kuva, ne toimivat juurikin niin kuin valmistaja kertoo. tulokset olivat hyvin tasaisia. Mittaaminen suoritettiin noudattaen amerikkalaisen MIL-STD-1474:n vaatimuksia mittauskaluston suorituskyvyn, mikrofonien sijoittelun ja mittausympäristön osalta. Tämä testi oli pahin mahdollinen ja kun vaimennin jälkikäteen puhdistettiin, olikin nähtävissä, että kuumat ruutikaasut partikkeleineen olivat syöneet vaimentimen takimmaisen kaasulaipan reunaa aika huolella, mutta ei kuitenkaan toiminnan vaarantavissa määrin. Ammattikäyttäjille eli sotilaille ja poliiseille samoin kuin toiminnallisten ampumalajien harrastajille läpipuhaltavien vaimenninten edut ovat itsestään selviä, mutta on niille käyttökohteensa metsästyksessäkin. Testimenettely on hyvin tarkka (laukausrytmikin 0,2 s tarkkuudella jne.), eikä sen toistamiseen nähty tarvetta. tarkkuuskoe Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +3 ºC · ilmanpaine 1016 hPa · suhteellinen kosteus 67 % · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 H&K 53 sauhuaa sarjatulella; huomaa kaasupilvi lippaan alla. AR-sukuisia suorakaasuaseita en (enää koskaan) omista, mutta onneksi testattavaksi saatiin sekasikiö-AR, jossa alakerta on ex-IDF:n sarjatuliversio ja yläkerta 11,5” piipulla (1/7”) varustettu Stag Armsin tuotos. Halvimpia vaimentimia AU:n tuotteet eivät ole, mutta niinhän se on kuin isäni opetti, että ”köyhällä ei ole varaa halpaan”. AR laulaa sarjaa ja hylsyjä lentää, hylsynpoistoaukosta puskee palokaasuja havaittavasti, mutta ei ampujaa häiritsevästi. Ilman vaimenninta ammuttaessa riittävä tilastollinen varmuus saadaan yleensä viidellä laukauksella, vaimentimen kera kymmenen mittauksen keskiarvona. Kannattaa huomata, että tulokset vaihtelevat patruunasta, olosuhteista ja etenkin käytetystä mittauskalustosta riippuen. Ikävä kyllä tuo kuvaus ei ollut tuttu vastustajille Afganistanissa, saksalaisen joukon aseet kuormittuivat paljon suunnitteluvaatimuksia pahemmin ja ongelmia tuli. Juuri tämän estämiseen sopii AU:n uutuuskin, eikä sitä pidä tuomita hat-hat-ampujien leluksi. Äänenvaimennuskyvyn osalta SURG-vaatimus on, että äänenpainetason pitää olla alle 140 dB. Aseella ammuttiin 150 laukausta GGG:n patruunaa ja se toimi muuten luotettavasti, mutta kahdesti kävi niin, että liikkuvat eivät jääneet taakse viimeisen laukauksen jälkeen, mikä kielii siitä, että patruunasta loppuu puhti hiukan kesken tässä aseyksilössä. Käytetty B&K-kalusto on totaalisen vanhaa analogiatekniikkaa, mutta edelleenkin vain harva mittari pystyy samaan. 38 • ASE-lehti. H&K 53:lla kuitenkin ammuttiin sarjalla kaksi 25 patruunan lippaallista, jolloin lyhyempi 556 S-BL -vaimennin lämpeni ensin +200 ja sitten +340 °C:een
Patruunoita kyllä olisi riittänyt, mutta tuossa leikissä asekin ottaa (piippu, etutukki) sen verran kipeää, että omien ja laina-aseiden kyseessä ollessa luonto ei antanut myöten. Äänenvaimennuskyvyn osalta SURG-vaatimus on, että äänenpainetason pitää olla alle 140 dB. Käytetyt patruunat ja aseet olivat samat kuin tarkkuustestissä. Nyt tällaista ei todettu sen paremmin korvilla kuin mittarillakaan. Tämä vakioitu testi mahdollistaa eri valmistajien tuotteiden vertailemisen ja hyvä niin, yhteinen mittari on olemassa. Kokonaisuutena AU:n uutuudesta syntyi erittäin positiivinen kuva, ne toimivat juurikin niin kuin valmistaja kertoo. Vaimenninkäytölle tyypillisiä syöttöhäiriöitä ei tullut eli liikkuvat eivät saaneet ylenmäärin lisänopeutta. Lisäksi kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, oliko ns. Mittaaminen suoritettiin noudattaen amerikkalaisen MIL-STD-1474:n vaatimuksia mittauskaluston suorituskyvyn, mikrofonien sijoittelun ja mittausympäristön osalta. Ilman vaimenninta ammuttaessa riittävä tilastollinen varmuus saadaan yleensä viidellä laukauksella, vaimentimen kera kymmenen mittauksen keskiarvona. Halvimpia vaimentimia AU:n tuotteet eivät ole, mutta niinhän se on kuin isäni opetti, että ”köyhällä ei ole varaa halpaan”. Laukaus lähtee juuri, mutta H&K 53:n 10,5” piipusta ei juurikaan tule suuliekkiä. tarkkuuskoe Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +3 ºC · ilmanpaine 1016 hPa · suhteellinen kosteus 67 % · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 H&K 53 sauhuaa sarjatulella; huomaa kaasupilvi lippaan alla. Aseella ammuttiin 150 laukausta GGG:n patruunaa ja se toimi muuten luotettavasti, mutta kahdesti kävi niin, että liikkuvat eivät jääneet taakse viimeisen laukauksen jälkeen, mikä kielii siitä, että patruunasta loppuu puhti hiukan kesken tässä aseyksilössä. AR-sukuisia suorakaasuaseita en (enää koskaan) omista, mutta onneksi testattavaksi saatiin sekasikiö-AR, jossa alakerta on ex-IDF:n sarjatuliversio ja yläkerta 11,5” piipulla (1/7”) varustettu Stag Armsin tuotos. Testimenettely on hyvin tarkka (laukausrytmikin 0,2 s tarkkuudella jne.), eikä sen toistamiseen nähty tarvetta. Ammattikäyttäjille eli sotilaille ja poliiseille samoin kuin toiminnallisten ampumalajien harrastajille läpipuhaltavien vaimenninten edut ovat itsestään selviä, mutta on niille käyttökohteensa metsästyksessäkin. Juuri tämän estämiseen sopii AU:n uutuuskin, eikä sitä pidä tuomita hat-hat-ampujien leluksi. Kannattaa huomata, että tulokset vaihtelevat patruunasta, olosuhteista ja etenkin käytetystä mittauskalustosta riippuen. ”virallinen taistelupäivä”. Lämpöväreilyä syntyi näkökenttään, mutta parikymmentä laukausta meni ongelmitta, sitten piti suurennosta pienentää. Myös ylärungon sisäpuolen likaantuminen pysyi kohtuullisena. tulokset olivat hyvin tasaisia. ”First Round Pop”-ilmiö (FRP) todettavissa eli onko ensimmäinen laukaus selkeästi kovempi. Vaimennuskyvyn osalta AU Dual Gen 2:t ovat juuri 140 dB:n rajalla. AR laulaa sarjaa ja hylsyjä lentää, hylsynpoistoaukosta puskee palokaasuja havaittavasti, mutta ei ampujaa häiritsevästi. Itselataavat, sotilasaseisiin pohjaamattomat metsästyskiväärit ovat keskimäärin melkoisia himmeleitä ja kun niihin asennetaan vaimennin, odotettavissa on toimintahäiriöitä ja aserikkoja. 150 laukauksen jälkeen AR:n lukko ja luisti olivat kostean muljun peitossa, mutta eivät vielä erityisen pahasti, suorakaasuaseeksi. ASE-lehti • 39. Paras / huonoin esimerkki tästä on Heckler & Koch G36, joka täytti kaikki tilaajan Bundeswehrin vaatimukset ml. AR:issä ruutikaasujen moskat puhalletaan aseen sydämeen, lukon ja luistin väliin, missä ne aiheuttavat maksimaalisen haitan luotettavalle toiminnalle ja tässä suhteessa vaimennin on todellinen happotesti. Nyt tyydyttiin olosuhdeja logistiikkasyistä viiteen, sillä Melunmittauskoeammunnan tulokset 556 S-BL 556-BL 762 S-BL 762-BL SPL dB(C) peak 5 ls keskiarvo ilman vaimenninta 163,2 156,6 SPL dB(C) peak 5 ls keskiarvo vaimentimen kera 143,3 140,7 141,5 138,2 Nettovaimennus dB(C) peak 19,9 22,5 15,1 18,4 Huomautuksia keskiarvonopeudet kts. Tämä testi oli pahin mahdollinen ja kun vaimennin jälkikäteen puhdistettiin, olikin nähtävissä, että kuumat ruutikaasut partikkeleineen olivat syöneet vaimentimen takimmaisen kaasulaipan reunaa aika huolella, mutta ei kuitenkaan toiminnan vaarantavissa määrin. Huono puoli tällaisissa tiettyyn kuvitteelliseen taisteluskenaarioon pohjautuvissa testeissä on, että elävässä elämässä ei testikuvauksia juuri lueta tai ajatella. Sarjatuli on kovaa kyytiä vaimentimelle ja sitä kovempaa, mitä lyhyempi aseen piippu ja mitä pienempitilavuuksinen vaimennin on. Lippaallinen joutuisaa kertatulta nosti 556-vaimentimien pintalämmön sataan asteeseen ja 762:n aina 150 °C:een, mutta näinhän se on kaikissa vaimentimissa. Mikrofoni sijoitettiin noin 15 cm vasemman korvan eteen 1,6 m korkeudelle maanpinnasta ja osoittamaan suoraan ylöspäin. H&K 53:lla kuitenkin ammuttiin sarjalla kaksi 25 patruunan lippaallista, jolloin lyhyempi 556 S-BL -vaimennin lämpeni ensin +200 ja sitten +340 °C:een. Ikävä kyllä tuo kuvaus ei ollut tuttu vastustajille Afganistanissa, saksalaisen joukon aseet kuormittuivat paljon suunnitteluvaatimuksia pahemmin ja ongelmia tuli. simuloimaan vaimennettua asetta maksimaalisesti lämpökuormittavaa taistelutilannetta. SURG-testissä ammutaan määrätyllä laukausrytmillä yhteensä 240 laukausta neljässä minuutissa ja tämän testin AU:n tuotteet valmistajan mukaan läpäisevät, valkohehkuisina. Käytetty B&K-kalusto on totaalisen vanhaa analogiatekniikkaa, mutta edelleenkin vain harva mittari pystyy samaan
ÄÄNENVAIMENTAJAN PUHDISTAMISESTA Äänenvaimentajien käytössä Suomi on ollut maailman kärkimaita, mutta yllättävän vähän täällä on puhuttu äänenvaimentajien puhdistamisesta. Testikohteeksi valikoitui malli 556 S-BL, jolla ammuttiin ennen puhdistusta yhteensä 225 laukausta. Missään nimessä en koskisi Schletekiin kuin suojakäsineillä, mitään ihonhoitoainetta se ei ole. Ensimmäinen laukaus MR308:lla Scheletekillä pesemisen ja WD-40:llä suojaamisen Ensimmäinen laukaus MR308:lla Scheletekillä pesemisen ja WD-40:llä suojaamisen jälkeen oli odotetusti näyttävä ja tekee selväksi läPIpuhaltavan vaimentimen jälkeen oli odotetusti näyttävä ja tekee selväksi läPIpuhaltavan vaimentimen toiminnan: hylsy on juuri ampujan pään kohdalla, hylsynpoistoaukosta tulee toiminnan: hylsy on juuri ampujan pään kohdalla, hylsynpoistoaukosta tulee vain pieni pöllähdys, kaasut ja pesujäämät poistuvat isona pilvenä eteenpäin. Seuraavalla käyttökerralla WD-40 lisätäänkin heti pesun jälkeen, on vaimennin täysin kuiva tai ei, tuo ”WD” kun tulee sanoista ”Water Displacer”, veden syrjäyttäjä. Tämä johtunee siitä, että valmistajat tyypillisesti ovat olleet pienvalmistajia ja vaimentimet on tehty piensarjatuotantoon soveltuvalla tavalla, irto-osista kierteillä kasaamalla ja puhdistuskin on helppoa. Vaimentimet on vain kuivattu käytön jälkeen ja sisälle on ruiskutettu hiukan aseöljyä palojäämien pehmentämiseksi. Neste muuttui parissa päivässä violetinsävyiseksi ja messinkihylsy etsaantui vaalean keltaiseksi; onneksi messinkiä ei vaimentimissa käytetä. Tässä yhteydessä alkoi ihmetyttää, miksi Schletekin muovipullossa on vain pieni korkki. VS-konjakki!), ei nestettä ole varaa uusia joka pesukerraksi. 0800 147 111. Käyttöohjeen lapsus on, että myrkytystapauksessa ohjeistetaan soittamaan Saksan Müncheniin, kun oikea paikka on Myrkytystietokeskus, puh. Ainoa konsti olikin metsästää muoviastia, jonka nurkassa AU saatiin upoksiin tällä nestemäärällä. Silmät ja kädet tulee suojata ja liuos on ongelmajätettä jo sinällään, saatikka sitten kun siihen on liuotettu lyijyisiä palojäämiä. Puolen litran pullossa myytävä liuos tuoksuu lähinnä viemärinpuhdistusaineelta ja niinpä sen käyttötuvallisuustiedote luettiin tarkkaan. AU:n opastamana löytyi saksalainen Schletek Evolution –niminen äänenvaimenninten puhdistusaine, jota on saatavilla myös Suomesta. Läpipuhaltavan rakenteen takia pelkkä etureiän tulppaus ei riitä, joten etupää teipattiin umpeen. Massakäytössä prosessi olisi varmaan automatisoitavissakin. Schletek siis todellakin liuottaa vaimentimen sisältä palojäämiä, mutta omassa käytössäni sitä ei varmaankaan tule kovin usein käytettyä, sellaista lotraamista tuo on. lähes välttämätöntäkin. de/index.php/en/products/ schalld%C3%A4mpferreiniger-evolution-detail Schletekin käyttöturvallisuustiedote https://www.metsoase.fi/ storage/product_files/2/ 6430051770142-1_3fd45645 302f2338cfbeade59d5371ff.pdf USSOCOM-vaimennintesti https://ndiastorage.blob.core. Missään Schletekin dokumentaatiossa ei muuten oteta kantaa nesteen uudelleenkäytettävyyteen tai hylkäyskriteereihin. Kokeiluerä ostettiin Sissos Oy:stä Raumalta. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN 40 • ASE-lehti. Uusien toiminnallisten lajien mukanaan tuomien suurien laukausmäärien ja uusien valmistustekniikoiden myötä tilanne on, että vaimentimiin kertyy todella paljon moskaa ja toisaalta vaimentimen rakenne ei aina enää sallikaan sen purkamista. Jos se olisi koko purkin halkaisijainen ja purkissa vähän ylimääräistä tilavuutta tai haitari, useimmat vaimentimet voisi käsitellä suoraan itse purkissa! Puolen tunnin jälkeen alun perin kellertävä neste oli muuttunut synkeän violetinpunaiseksi ja se kerättiin talteen uusintakäyttöä varten. vain pieni pöllähdys, kaasut ja pesujäämät poistuvat isona pilvenä eteenpäin. Ne laitettiin onneksi pystyasentoon muoviseen vuotoaltaaseen, sillä AU:n teippaus vuoti, eikä sitä jatkossakaan saatu pitäväksi. Vaimentimet huuhdottiin jäämistä kuuman juoksevan veden avulla, ravisteltiin tyhjiksi ja laitettiin kuivumaan lämpimän kiertovesiputken päälle. Eniten itseäni häiritsee ruostumisriski, olen sille allerginen. Ennen puhdistustestiä aineen vaikutuksia eri metalleihin testattiin niin, että nesteeseen upotettu alumiinikolikko, mustattu teräspultti ja messinkihylsy jätettiin useaksi vuorokaudeksi muovipulloon lämpimän kiertovesiputken päälle. Tämä on melko omituista, sillä kun ottaa huomioon tuotteen hinnan (EUR 26,90 = 53,80 / litra, vrt. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.aseutra.fi Äänepainetaso ja sen mittaaminen https://www.aseutra.fi/ general-information-onfirearm-sound-suppressionmeasurement/ GGG-patruunat www.hjorth.fi ja https://www.ggg-ammo.lt/ Schletek-puhdistusaine https://schletek-guntuning. usgovcloudapi.net/ndia/2017/ armament/McGee19422.pdf G36 surullisenkuuluisassa taistelussa Afganistanissa https://www.youtube.com/ watch?v=YyO-SCiqfx0 Käytettäessä Schletek muuttuu violetiksi, lähes mustaksi. Tällöin vaimentimen vapaa sisätilavuus pienenee ja joissain konstruktioissa kaasujen virtaus voi häiriintyä eli käytännössä vaimentimesta pikkuhiljaa ja huomaamatta tulee yhä äänekkäämpi. Itselläni on muutamia ei-purettavia vaimentimia, mutta laukausmäärät niillä ovat jääneet sen verran vähäisiksi, ettei puhdistamiseen ole nähty tarvetta. Runsaalla WD40-käsittelyllä ja 000-teräsvillalla tuokin lähti. Toisena puhdistuskohteena oli sveitsiläinen B&T QD™ SMG/PDW Suppressor, jolla H&K MP5 -sarjatulikonepistoolin nokalla on ammuttu vuosien varrella reilut 10 000 laukausta, puhdistamatta! Schletekin käyttöohjeen mukaisesti vaimentimet täytettiin lämmitetyllä nesteellä 30 minuutin ajaksi. Ammattikäyttäjillä Schletekin säännöllinen käyttö on paremmin perusteltavissa, rynnäkkökivääreissä tms. Metsästyskäytössä ja harjoittelussa laukausmäärätkin yleensä jäävät sen verran pieniksi, että vaimentimien puhdistamistarve ei tule esiin. Vaimentimet oli punnittu ennen pesua, mutta digitaalisella keittiövaa´alla mittaus ei ole kovin tarkkaa, ehkä gramma lähti pois. Paria tuntia myöhemmin vaimentimet olivat kuivia, mutta molemmissa oli parissa kohtaa ohutta pintaruostetta. Alumiiniin tai teräkseen liuos ei näyttänyt vaikuttavan. Kaikkein pahin ongelma on, jos äänenvaimentimia jaetaan palveluskäyttöön armeijassa tai viranomaisorganisaatiossa, jolloin laukausmäärät voivat olla erittäin suuria ja vaimentimia saattaa olla kierrossa tuhansia. Pienoiskiväärinpatruunaa ampuvissa aseissa vaimentimen purkaminen muutaman sadan laukauksen jälkeen on aivan perustietämystä, mutta isommissa aseissa välttämättä ei. Kannattaa kuitenkin noudattaa valmistajan ohjetta ja huuhdella vaimennin lämpimällä vedellä huolellisesti Schletek-käsittelyn jälkeen, eikä käsittelyaikoja kannata ylittää. Sitä siis ei missään nimessä pidä kaataa viemäriin tai maastoon. Vaimentimen sisälle kertyvä moska on ruudinpalojäämiä ja luodista irronneita hiukkasia, lyijyä / kuparia / messinkiä, jotka vaimentimen kuivuessa palokaasujen kosteudesta kivettyvät sen sisälle
Vaimentimen sisälle kertyvä moska on ruudinpalojäämiä ja luodista irronneita hiukkasia, lyijyä / kuparia / messinkiä, jotka vaimentimen kuivuessa palokaasujen kosteudesta kivettyvät sen sisälle. Seuraavalla käyttökerralla WD-40 lisätäänkin heti pesun jälkeen, on vaimennin täysin kuiva tai ei, tuo ”WD” kun tulee sanoista ”Water Displacer”, veden syrjäyttäjä. Tällöin vaimentimen vapaa sisätilavuus pienenee ja joissain konstruktioissa kaasujen virtaus voi häiriintyä eli käytännössä vaimentimesta pikkuhiljaa ja huomaamatta tulee yhä äänekkäämpi. Testikohteeksi valikoitui malli 556 S-BL, jolla ammuttiin ennen puhdistusta yhteensä 225 laukausta. usgovcloudapi.net/ndia/2017/ armament/McGee19422.pdf G36 surullisenkuuluisassa taistelussa Afganistanissa https://www.youtube.com/ watch?v=YyO-SCiqfx0 Käytettäessä Schletek muuttuu violetiksi, lähes mustaksi. de/index.php/en/products/ schalld%C3%A4mpferreiniger-evolution-detail Schletekin käyttöturvallisuustiedote https://www.metsoase.fi/ storage/product_files/2/ 6430051770142-1_3fd45645 302f2338cfbeade59d5371ff.pdf USSOCOM-vaimennintesti https://ndiastorage.blob.core. Läpipuhaltavan rakenteen takia pelkkä etureiän tulppaus ei riitä, joten etupää teipattiin umpeen. Tämä on melko omituista, sillä kun ottaa huomioon tuotteen hinnan (EUR 26,90 = 53,80 / litra, vrt. Ennen puhdistustestiä aineen vaikutuksia eri metalleihin testattiin niin, että nesteeseen upotettu alumiinikolikko, mustattu teräspultti ja messinkihylsy jätettiin useaksi vuorokaudeksi muovipulloon lämpimän kiertovesiputken päälle. Schletek siis todellakin liuottaa vaimentimen sisältä palojäämiä, mutta omassa käytössäni sitä ei varmaankaan tule kovin usein käytettyä, sellaista lotraamista tuo on. Toisena puhdistuskohteena oli sveitsiläinen B&T QD™ SMG/PDW Suppressor, jolla H&K MP5 -sarjatulikonepistoolin nokalla on ammuttu vuosien varrella reilut 10 000 laukausta, puhdistamatta! Schletekin käyttöohjeen mukaisesti vaimentimet täytettiin lämmitetyllä nesteellä 30 minuutin ajaksi. Vaimentimet huuhdottiin jäämistä kuuman juoksevan veden avulla, ravisteltiin tyhjiksi ja laitettiin kuivumaan lämpimän kiertovesiputken päälle. Itselläni on muutamia ei-purettavia vaimentimia, mutta laukausmäärät niillä ovat jääneet sen verran vähäisiksi, ettei puhdistamiseen ole nähty tarvetta. Tässä yhteydessä alkoi ihmetyttää, miksi Schletekin muovipullossa on vain pieni korkki. Missään Schletekin dokumentaatiossa ei muuten oteta kantaa nesteen uudelleenkäytettävyyteen tai hylkäyskriteereihin. VS-konjakki!), ei nestettä ole varaa uusia joka pesukerraksi. Sitä siis ei missään nimessä pidä kaataa viemäriin tai maastoon. Missään nimessä en koskisi Schletekiin kuin suojakäsineillä, mitään ihonhoitoainetta se ei ole. Vaimentimet on vain kuivattu käytön jälkeen ja sisälle on ruiskutettu hiukan aseöljyä palojäämien pehmentämiseksi. Runsaalla WD40-käsittelyllä ja 000-teräsvillalla tuokin lähti. Kokeiluerä ostettiin Sissos Oy:stä Raumalta. vain pieni pöllähdys, kaasut ja pesujäämät poistuvat isona pilvenä eteenpäin. Eniten itseäni häiritsee ruostumisriski, olen sille allerginen. Uusien toiminnallisten lajien mukanaan tuomien suurien laukausmäärien ja uusien valmistustekniikoiden myötä tilanne on, että vaimentimiin kertyy todella paljon moskaa ja toisaalta vaimentimen rakenne ei aina enää sallikaan sen purkamista. 0800 147 111. Metsästyskäytössä ja harjoittelussa laukausmäärätkin yleensä jäävät sen verran pieniksi, että vaimentimien puhdistamistarve ei tule esiin. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.aseutra.fi Äänepainetaso ja sen mittaaminen https://www.aseutra.fi/ general-information-onfirearm-sound-suppressionmeasurement/ GGG-patruunat www.hjorth.fi ja https://www.ggg-ammo.lt/ Schletek-puhdistusaine https://schletek-guntuning. Käyttöohjeen lapsus on, että myrkytystapauksessa ohjeistetaan soittamaan Saksan Müncheniin, kun oikea paikka on Myrkytystietokeskus, puh. Puolen litran pullossa myytävä liuos tuoksuu lähinnä viemärinpuhdistusaineelta ja niinpä sen käyttötuvallisuustiedote luettiin tarkkaan. lähes välttämätöntäkin. Kannattaa kuitenkin noudattaa valmistajan ohjetta ja huuhdella vaimennin lämpimällä vedellä huolellisesti Schletek-käsittelyn jälkeen, eikä käsittelyaikoja kannata ylittää. Jos se olisi koko purkin halkaisijainen ja purkissa vähän ylimääräistä tilavuutta tai haitari, useimmat vaimentimet voisi käsitellä suoraan itse purkissa! Puolen tunnin jälkeen alun perin kellertävä neste oli muuttunut synkeän violetinpunaiseksi ja se kerättiin talteen uusintakäyttöä varten. AU:n opastamana löytyi saksalainen Schletek Evolution –niminen äänenvaimenninten puhdistusaine, jota on saatavilla myös Suomesta. Kaikkein pahin ongelma on, jos äänenvaimentimia jaetaan palveluskäyttöön armeijassa tai viranomaisorganisaatiossa, jolloin laukausmäärät voivat olla erittäin suuria ja vaimentimia saattaa olla kierrossa tuhansia. Ne laitettiin onneksi pystyasentoon muoviseen vuotoaltaaseen, sillä AU:n teippaus vuoti, eikä sitä jatkossakaan saatu pitäväksi. Alumiiniin tai teräkseen liuos ei näyttänyt vaikuttavan. Vaimentimet oli punnittu ennen pesua, mutta digitaalisella keittiövaa´alla mittaus ei ole kovin tarkkaa, ehkä gramma lähti pois. Tämä johtunee siitä, että valmistajat tyypillisesti ovat olleet pienvalmistajia ja vaimentimet on tehty piensarjatuotantoon soveltuvalla tavalla, irto-osista kierteillä kasaamalla ja puhdistuskin on helppoa. Ammattikäyttäjillä Schletekin säännöllinen käyttö on paremmin perusteltavissa, rynnäkkökivääreissä tms. ÄÄNENVAIMENTAJAN PUHDISTAMISESTA Äänenvaimentajien käytössä Suomi on ollut maailman kärkimaita, mutta yllättävän vähän täällä on puhuttu äänenvaimentajien puhdistamisesta. Ensimmäinen laukaus MR308:lla Scheletekillä pesemisen ja WD-40:llä suojaamisen Ensimmäinen laukaus MR308:lla Scheletekillä pesemisen ja WD-40:llä suojaamisen jälkeen oli odotetusti näyttävä ja tekee selväksi läPIpuhaltavan vaimentimen jälkeen oli odotetusti näyttävä ja tekee selväksi läPIpuhaltavan vaimentimen toiminnan: hylsy on juuri ampujan pään kohdalla, hylsynpoistoaukosta tulee toiminnan: hylsy on juuri ampujan pään kohdalla, hylsynpoistoaukosta tulee vain pieni pöllähdys, kaasut ja pesujäämät poistuvat isona pilvenä eteenpäin. Ainoa konsti olikin metsästää muoviastia, jonka nurkassa AU saatiin upoksiin tällä nestemäärällä. Silmät ja kädet tulee suojata ja liuos on ongelmajätettä jo sinällään, saatikka sitten kun siihen on liuotettu lyijyisiä palojäämiä. Pienoiskiväärinpatruunaa ampuvissa aseissa vaimentimen purkaminen muutaman sadan laukauksen jälkeen on aivan perustietämystä, mutta isommissa aseissa välttämättä ei. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN ASE-lehti • 41. Paria tuntia myöhemmin vaimentimet olivat kuivia, mutta molemmissa oli parissa kohtaa ohutta pintaruostetta. Neste muuttui parissa päivässä violetinsävyiseksi ja messinkihylsy etsaantui vaalean keltaiseksi; onneksi messinkiä ei vaimentimissa käytetä. Massakäytössä prosessi olisi varmaan automatisoitavissakin
Jyvä on vaihdettavissa, lukitus on hoidettu edestä kierretyllä 0,050” kuusiokoloruuvilla. Omalta osaltani on todettava, että lyijyluotien ampuminen .44 revolverilla on ohi, sen verran paljon myrkyllistä lyijypölyä sinkoutuu ympäristöön. 1991-2003), josta tein uutuustestin vuonna 1991, siis 31 vuotta sitten (!). Paikoissa, missä kulkijalla on ihan oikeasti vaara tulla syödyksi, esimerkiksi Alaskassa, järeät revolverit ovat koko ajan – myös tarpeilla käydessä – mukana kannettavia turvan tarjoajia ja voisikin veikata, että lyhyempi Anaconda saa suosiota näillä alueilla. Tilanne on siis sama kuin Pythonissa, tehdas ei näytä oppineen. Mitään teknistä estettä ejektorin pidentämiselle ei ole, mutta Colt ei vaan halua. Yhteinen piirre Pythonin ja Anacondan välillä on, että ejektorin työntömatka on lyhyempi kuin .44:n hylsy, joten hylsyjä poistettaessa kannattaa kääntää aseen piippu ylöspäin. Aseen piippu on kokeiltavana olleessa mallissa (#SP6RTS) 6” pitkä, mutta saatavana on myös pidempi 8” piippu. Vasta uuden (2021) omistajansa tsekkiläisen CZ:n myötä uudistettu ase on palannut Suomen markkinoille. Piipun ja rullan välinen rako on todella ahdas, sillä edes 0,03 mm rakotulkki ei sovi; yleisesti hyväksytty vaihteluväli on 0.005”+/0,003” eli 0,05...0,20 mm. – KÄÄRMEISTÄ SUURIN TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Uusi Colt Python kaliiperissa .357 S&W Magnum esiteltiin jo Ase lehden numerossa 5/2021 ja yksinkertaistaen Anaconda on sama ase niillä muutoksilla, jotka kaliiperin kasvattaminen .44 Remington Magnumiin tuo mukanaan. Mitattu laukaisuvastus kaksitoimsena (tyhjällä aseella, hylsyn kantojen laahaaminen lisäisi kitkaa) oli 3,81...4,52 kg, keskiarvona / rullan kierros 4,18 kg. Heti kärkeen todettakoon, että muovilaatikossa toimitettava ase on erittäin siistiä työtä, mitään moitittavaa ei silmämääräisesti ollut todettavissa ja ase on todella nätti. Minkäänlaista klappia rullassa ei tunnu, siinä ratkaisevassa asennossa, kun iskuvasara on laukaistuna etuasentoonsa. Maahantuojakin on vaihtunut, nykyään Coltit tuo Suomeen Asetalo Oy. Yksitoimisena laukaisuvastus oli 42 • ASE-lehti. Piippu tekee aseen selkeästi etupainoiseksi, mikä tekee tähtäämisen helpommaksi. Rakenteen yleispiirteet onkin kerrottu jo aiemmassa artikkelissa, eikä niitä tässä aleta toistamaan. Sormiuritettu ja tahmea kahva pitää aseen tukevasti hikisessäkin kädessä. Umpiperäiset vaippaluodit ovat tässäkin suhteessa suositeltavimpia. Hahlon korotai sivusäädössä ei ole portaita, eikä edes säätösuuntia ole merkitty, mikä on puute. COLT ANACONDA Vanhenemisensa huomaa siitä, että vanhat tutut alkavat jälleen olla uusia tuttavuuksia. Pythonin tapaan piipussa on raskas ejektoritangon suojuksen jatke piipun alla ja piipun päällä on ventiloitu kisko, jonka poikittaisreikiä muutamat valmistajat ovat käyttäneet optisen tähtäimen kiinnityskiskon tapaan. Miellyttävää on, että italialaiset CIPmerkinnät ovat tällä kertaa varsin huomaamattomat ja siistit. Sittemmin Anaconda poistui markkinoilta, lähinnä Coltin taloudellisten ongelmien ja aseissa olleiden vakavien laatuongelmien myötä; Suomessakin on nähty Anaconda, jonka piipusta rihlaus puuttui tyystin. Nopeuksien kannalta pieni rako on eduksi, kaasua vuotaa vähemmän, mutta etenkin lyijyluoteja ammuttaessa ongelmaksi voi tulla rullan pyörimisen vaikeutuminen lyijyroiskeiden kertyessä saumakohtaan. Rungon päällä on kaksi tulpattua kierrereikää, hahlon alla vielä kolmas ja myös näitä hyödynnetään tähtäinasennuksissa. Säätöön tarvitaan kaksi erikokoista ruuvimeisseliä ja 0,050” kuusiokoloavain, eivätkä nämä kuulu toimitukseen. Kuminen kahva on Hoguen valmistetta ja sen alla oleva runko on samankokoinen kuin Pythonissa eli kahvat ovat vaihtokelpoisia. Yksi tällainen on Colt Anaconda –revolveri (vv
Aseen piippu on kokeiltavana olleessa mallissa (#SP6RTS) 6” pitkä, mutta saatavana on myös pidempi 8” piippu. Umpiperäiset vaippaluodit ovat tässäkin suhteessa suositeltavimpia. Minkäänlaista klappia rullassa ei tunnu, siinä ratkaisevassa asennossa, kun iskuvasara on laukaistuna etuasentoonsa. Säätöön tarvitaan kaksi erikokoista ruuvimeisseliä ja 0,050” kuusiokoloavain, eivätkä nämä kuulu toimitukseen. Piipun ja rullan välinen rako on todella ahdas, sillä edes 0,03 mm rakotulkki ei sovi; yleisesti hyväksytty vaihteluväli on 0.005”+/0,003” eli 0,05...0,20 mm. COLT ANACONDA Vanhenemisensa huomaa siitä, että vanhat tutut alkavat jälleen olla uusia tuttavuuksia. Tilanne on siis sama kuin Pythonissa, tehdas ei näytä oppineen. Mitään teknistä estettä ejektorin pidentämiselle ei ole, mutta Colt ei vaan halua. Nopeuksien kannalta pieni rako on eduksi, kaasua vuotaa vähemmän, mutta etenkin lyijyluoteja ammuttaessa ongelmaksi voi tulla rullan pyörimisen vaikeutuminen lyijyroiskeiden kertyessä saumakohtaan. Miellyttävää on, että italialaiset CIPmerkinnät ovat tällä kertaa varsin huomaamattomat ja siistit. Hahlon korotai sivusäädössä ei ole portaita, eikä edes säätösuuntia ole merkitty, mikä on puute. Jyvä on vaihdettavissa, lukitus on hoidettu edestä kierretyllä 0,050” kuusiokoloruuvilla. Sormiuritettu ja tahmea kahva pitää aseen tukevasti hikisessäkin kädessä. Yksi tällainen on Colt Anaconda –revolveri (vv. Pythonin tapaan piipussa on raskas ejektoritangon suojuksen jatke piipun alla ja piipun päällä on ventiloitu kisko, jonka poikittaisreikiä muutamat valmistajat ovat käyttäneet optisen tähtäimen kiinnityskiskon tapaan. Piippu tekee aseen selkeästi etupainoiseksi, mikä tekee tähtäämisen helpommaksi. Vasta uuden (2021) omistajansa tsekkiläisen CZ:n myötä uudistettu ase on palannut Suomen markkinoille. Sittemmin Anaconda poistui markkinoilta, lähinnä Coltin taloudellisten ongelmien ja aseissa olleiden vakavien laatuongelmien myötä; Suomessakin on nähty Anaconda, jonka piipusta rihlaus puuttui tyystin. Rungon päällä on kaksi tulpattua kierrereikää, hahlon alla vielä kolmas ja myös näitä hyödynnetään tähtäinasennuksissa. Mitattu laukaisuvastus kaksitoimsena (tyhjällä aseella, hylsyn kantojen laahaaminen lisäisi kitkaa) oli 3,81...4,52 kg, keskiarvona / rullan kierros 4,18 kg. Yhteinen piirre Pythonin ja Anacondan välillä on, että ejektorin työntömatka on lyhyempi kuin .44:n hylsy, joten hylsyjä poistettaessa kannattaa kääntää aseen piippu ylöspäin. Maahantuojakin on vaihtunut, nykyään Coltit tuo Suomeen Asetalo Oy. Rakenteen yleispiirteet onkin kerrottu jo aiemmassa artikkelissa, eikä niitä tässä aleta toistamaan. 1991-2003), josta tein uutuustestin vuonna 1991, siis 31 vuotta sitten (!). – KÄÄRMEISTÄ SUURIN TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Uusi Colt Python kaliiperissa .357 S&W Magnum esiteltiin jo Ase lehden numerossa 5/2021 ja yksinkertaistaen Anaconda on sama ase niillä muutoksilla, jotka kaliiperin kasvattaminen .44 Remington Magnumiin tuo mukanaan. Omalta osaltani on todettava, että lyijyluotien ampuminen .44 revolverilla on ohi, sen verran paljon myrkyllistä lyijypölyä sinkoutuu ympäristöön. Kuminen kahva on Hoguen valmistetta ja sen alla oleva runko on samankokoinen kuin Pythonissa eli kahvat ovat vaihtokelpoisia. Paikoissa, missä kulkijalla on ihan oikeasti vaara tulla syödyksi, esimerkiksi Alaskassa, järeät revolverit ovat koko ajan – myös tarpeilla käydessä – mukana kannettavia turvan tarjoajia ja voisikin veikata, että lyhyempi Anaconda saa suosiota näillä alueilla. Yksitoimisena laukaisuvastus oli ASE-lehti • 43. Heti kärkeen todettakoon, että muovilaatikossa toimitettava ase on erittäin siistiä työtä, mitään moitittavaa ei silmämääräisesti ollut todettavissa ja ase on todella nätti
KOEAMMUNTA Patruunahuollon osalta .44 Rem. Tarkkuuden osalta on heti kättelyssä todettava, että omat .44 Magnum –ammunnat ovat jääneet viime 44 • ASE-lehti. Onneksi omasta kotivarasta löytyi vielä jotain vanhaa ja RUAG Ammotec Finland Oy:ltä saatiin erä muissa kaliipereissa erinomaisen tarkaksi todistetulla Hexagon-luodilla ladattuja patruunoita. Sama oli tilanne myös uuden Pythonin kanssa, ei siis mitään uutta. Mag. Viimeistelyltään Anaconda on uuden Pythonin tapaan todella siisti ja ulkonäöltään hyvän näköinen, omistamisen halun herättävä. ampujan keuhkot ja vaatetus, mistä pöly leviää aina kotiin saakka; näitä tuli ammuttua tuhansia, mutta ei enää kiitos! Geco Hexagon oli Anacondalle mieleen, tuo yksi yläoikealla on ampujan nykäisy. 2,55...2,67 kg ja keskiarvona 2,62 kg, mikä on liikaa tarkkaa ampumista ajatellen. on samassa veneessä muiden pääosin Yhdysvalloista tuotavien patruunoiden ja latauskomponenttien kanssa eli tarjolla on pääosin ei-oota / ei-tuuta ja niukkuutta. Anacondan suurempi massa hiukan helpottaa tilannetta, raskas ase kun ei heilahda yhtä paljon. Koeammunnan tulokset · 5 x 5 ls tuelta · ampumaetäisyys 25 m · Chrony @ 2 m RUAG 300 gr / 19,4 g Hexagon Oma lataus 133 Fiocchi 240 gr / 15,6 g JSP + 1,50 g N110 + V:ri 48 @ Lapua-hylsy COL 41,17 Oma lataus 146 Hornady 240 gr / 15,6 g JTC-SIL + 1,35 g N110 + CCI #350 LPM @ W-W -hylsy COL 40,0 Suurin nopeus m/s 309,9 500,3 460,3 Pienin nopeus m/s 280,4 483,5 447,9 Kokonaishajonta m/s 29,5 16,8 13,4 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 292,9 (277) 492,0 (-) 458,4 (440 m/s @ 9” Ruger SRH) Keskihajonta m/s 8,2 6,3 7,7 Keskiarvoenergia J 834 1882 2042 Pienin osumakuvio mm 45 70 55 Suurin osumakuvio mm 130 118 127 Keskiarvo-osumakuvio mm 80,2 92,0 90,6 Osumakuvioiden keskihajonta 31,2 26,7 28,4 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,14 1,15 Huomautuksia lataus ylittää V:ren nykyisen ohjeen maksimin 1,43 g panssarilasitesteihin SFS 5313 mukaan kehitetty lataus Olosuhteet: · lämpötila +10° C · suhteellinen kosteus 36 % RH · ilmanpaine 1025 hPa · tyyntä Oma vanha (Suomen ensimmäinen, vuodelta 1988) Super Redhawkini kylvää lyijyjäämäpilven ympäristöönsä ml
Anacondan suurempi massa hiukan helpottaa tilannetta, raskas ase kun ei heilahda yhtä paljon. Onneksi omasta kotivarasta löytyi vielä jotain vanhaa ja RUAG Ammotec Finland Oy:ltä saatiin erä muissa kaliipereissa erinomaisen tarkaksi todistetulla Hexagon-luodilla ladattuja patruunoita. Mag. on samassa veneessä muiden pääosin Yhdysvalloista tuotavien patruunoiden ja latauskomponenttien kanssa eli tarjolla on pääosin ei-oota / ei-tuuta ja niukkuutta. Tarkkuuden osalta on heti kättelyssä todettava, että omat .44 Magnum –ammunnat ovat jääneet viime ASE-lehti • 45. Koeammunnan tulokset · 5 x 5 ls tuelta · ampumaetäisyys 25 m · Chrony @ 2 m RUAG 300 gr / 19,4 g Hexagon Oma lataus 133 Fiocchi 240 gr / 15,6 g JSP + 1,50 g N110 + V:ri 48 @ Lapua-hylsy COL 41,17 Oma lataus 146 Hornady 240 gr / 15,6 g JTC-SIL + 1,35 g N110 + CCI #350 LPM @ W-W -hylsy COL 40,0 Suurin nopeus m/s 309,9 500,3 460,3 Pienin nopeus m/s 280,4 483,5 447,9 Kokonaishajonta m/s 29,5 16,8 13,4 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 292,9 (277) 492,0 (-) 458,4 (440 m/s @ 9” Ruger SRH) Keskihajonta m/s 8,2 6,3 7,7 Keskiarvoenergia J 834 1882 2042 Pienin osumakuvio mm 45 70 55 Suurin osumakuvio mm 130 118 127 Keskiarvo-osumakuvio mm 80,2 92,0 90,6 Osumakuvioiden keskihajonta 31,2 26,7 28,4 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,14 1,15 Huomautuksia lataus ylittää V:ren nykyisen ohjeen maksimin 1,43 g panssarilasitesteihin SFS 5313 mukaan kehitetty lataus Olosuhteet: · lämpötila +10° C · suhteellinen kosteus 36 % RH · ilmanpaine 1025 hPa · tyyntä Oma vanha (Suomen ensimmäinen, vuodelta 1988) Super Redhawkini kylvää lyijyjäämäpilven ympäristöönsä ml. Viimeistelyltään Anaconda on uuden Pythonin tapaan todella siisti ja ulkonäöltään hyvän näköinen, omistamisen halun herättävä. ampujan keuhkot ja vaatetus, mistä pöly leviää aina kotiin saakka; näitä tuli ammuttua tuhansia, mutta ei enää kiitos! Geco Hexagon oli Anacondalle mieleen, tuo yksi yläoikealla on ampujan nykäisy. 2,55...2,67 kg ja keskiarvona 2,62 kg, mikä on liikaa tarkkaa ampumista ajatellen. Sama oli tilanne myös uuden Pythonin kanssa, ei siis mitään uutta. KOEAMMUNTA Patruunahuollon osalta .44 Rem
Mitään toimintahäiriöitä ei tullut sen paremmin yksikuin kaksitoimisellakaan laukaisulla ammuttaessa. 46 • ASE-lehti. Aseen hinta (16.04.2022) on 2990,-. 6”) Ruger Super Redhawkissani. Hylsyjen poistokin oli sujuvaa ejektorin lyhyestä ulostyöntömatkasta huolimatta. Geco Hexagon on ladattu todella miedoksi, sillä Saksassa isokaliiperisilla revolvereilla ammutaan varsin yleisesti tarkkuutta pahvimaaleihin ja siihen liittää pienikin nopeus. Tarkkuudeltaan Hexagon oli testatuista paras. LÄHTEET Valmistajan kotisivut https://www.colt.com/series/ anaconda_series Vesa Toivonen ”Colt Anaconda”, Ase & Erä 8/1991 vuosina vähiin, mikä ei voi olla näkymättä osumakuvioissa. 440 m/s) kuin pidempipiippuisessa (9” vs. Omat lataukset patruunakaapin perältä olivat perinteistä 90-luvun (!) järeää linjaa ja vaikka rekyyli on kova, se on hallittavissa aseen nokkapainoisuuden ja kumikahvojen ansiosta. Perinteinen (ainakin minulle) ongelma oli, että liipaisinsormen syrjään tuli pieni aristava haava sormen heilahtaessa rekyylissä jotain kulmaa vasten; tämän takia ohut hanska on hyvä idea. eränkäynnin erikoissivusto Ammuttavuudeltaan Anaconda on todella miellyttävä ja voi vain kuvitella, miten mukava se olisi kevyemmän laukaisun kera. Tämä ja nykyinen aselupamenettely ikävä kyllä lopetti minun käärmeharrastukseni harmittavan lyhyeen. Seurauksena tietenkin on miellyttävän kevyt rekyyli. Mitään ylipaineen merkkejä ei nalleista ollut havaittavissa. Kaiken kaikkiaan Anacondasta jäi erittäin miellyttävä kuva ja jos olisin ostamassa uutta .44 Magnumia, se olisi vakava vaihtoehto. Järeä kaliiperi vaatisi rautaista rutiinia, joka jäi 90-luvulle. Huomiota herättää, että Anacondassa sama lataus antaa selkeästi suuremman nopeuden (458,4 vs. Lopputulos on, että energiaa tulee reilu 2000 J ja sen huomaa
Ihan mukavaa luettavaa joka tapauksessa, joten omanlaisena lähdeteoksena opus on ihan omiaan, tosin itselleni yksi hankintakerta saa riittää. Kaiken kaikkiaan Anacondasta jäi erittäin miellyttävä kuva ja jos olisin ostamassa uutta .44 Magnumia, se olisi vakava vaihtoehto. Omat lataukset patruunakaapin perältä olivat perinteistä 90-luvun (!) järeää linjaa ja vaikka rekyyli on kova, se on hallittavissa aseen nokkapainoisuuden ja kumikahvojen ansiosta. Hylsyjen poistokin oli sujuvaa ejektorin lyhyestä ulostyöntömatkasta huolimatta. Mitään toimintahäiriöitä ei tullut sen paremmin yksikuin kaksitoimisellakaan laukaisulla ammuttaessa. Tämä kaikki siis ajatellen USA:ta ja sen valtavia markkinoita sekä heidän hintatasoaan. Seurauksena tietenkin on miellyttävän kevyt rekyyli. Kirja on mukavaa luettavaa sellaisenaankin, vaikka ei olisi kauppaa tekeJo yli 30 vuotta aseiden hinnoittelua Esimerkki sisällöstä. TEKSTI: J. Tämän päivän hinnoittelu ei sellaisenaan oikein päde meillä, sillä kohdemaana on USA ja harva tekee asekauppaa sinne. Mitään ylipaineen merkkejä ei nalleista ollut havaittavissa. MALINEN 2022 Standard Catalog of Firearms mässäkään, ja avartaa tietämystä mitä kaikkea asemaailmassa on tarjottu parinsadan vuoden aikana. 6”) Ruger Super Redhawkissani. eränkäynnin erikoissivusto Ammuttavuudeltaan Anaconda on todella miellyttävä ja voi vain kuvitella, miten mukava se olisi kevyemmän laukaisun kera. LÄHTEET Valmistajan kotisivut https://www.colt.com/series/ anaconda_series Vesa Toivonen ”Colt Anaconda”, Ase & Erä 8/1991 vuosina vähiin, mikä ei voi olla näkymättä osumakuvioissa. Tämä ja nykyinen aselupamenettely ikävä kyllä lopetti minun käärmeharrastukseni harmittavan lyhyeen. Perinteinen (ainakin minulle) ongelma oli, että liipaisinsormen syrjään tuli pieni aristava haava sormen heilahtaessa rekyylissä jotain kulmaa vasten; tämän takia ohut hanska on hyvä idea. Kaikkiaan varsinainen tiiliskivi paperia. Lopputulos on, että energiaa tulee reilu 2000 J ja sen huomaa. Tämä Jim Supican toimittama ja vuodenvaihteessa julkaistu, asekeräilijöille ja miksei kaikille aseista kiinnostuneille suunnattu opus on jo 32:s päivitetty painos ja ilmeisesti kysyntää riittää, sillä viimevuotinenkin painos myytiin nopeasti loppuun. Aseet ja hinnat yksissä kansissa ja paljon muuta. Käytännössä opus oli meikäläisiä markkinoita ajatellen jonkinmoinen pettymys, sillä kuvat ovat melko kehnoja ja kaivattuja yksityiskohtien kuvauksia on kovin harvassa. Järeä kaliiperi vaatisi rautaista rutiinia, joka jäi 90-luvulle. Pääosa sisällöstä koostuu siis eri asemallien kuvauksista ja niiden hintatiedoista. Huomiota herättää, että Anacondassa sama lataus antaa selkeästi suuremman nopeuden (458,4 vs. Geco Hexagon on ladattu todella miedoksi, sillä Saksassa isokaliiperisilla revolvereilla ammutaan varsin yleisesti tarkkuutta pahvimaaleihin ja siihen liittää pienikin nopeus. Suurin kilpailija 2022 Standard Catalog of Firearmsille on alan raamattuna pidettävä Blue Book of Gun Values, sillä tuhat sivua paksumpana se sisältää lähes tuplamäärän aseita, joskin on sitten arvokkaampikin. ASE-lehti • 47. Tarkkuudeltaan Hexagon oli testatuista paras. Digiajasta poiketen kyseessä on pehmeäkantinen perinteinen englanninkielinen painos, jonka ohjehinta julkaisija Gun Digestin nettikaupassa on 47,99 dollaria. Näin voisi tiivistää huimaan 1584 sivuun kootut 18000 asemallin tunnistetiedot, yli 7800 valokuvaa ja yli satatuhatta hinta-arviota. 440 m/s) kuin pidempipiippuisessa (9” vs. Eikä se hinta ison veden tuolla puolenkaan ole välttämättä kovin korkea monen tunnearvoisista toiveista huolimatta. Bonuksena on vielä 16 sivun värikuvaosuus kaiverretuista luksusaseista ja niiden toteutuneista huutokauppahinnoista. Listaan kuuluvat nykyaseiden lisäksi kaikkiaan 1200 valmistajan tekemät aseet 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Hintatasokin on täysin poikkeava meikäläisestä, joten sitä ei voi käyttää täällä apuna kaupanteossa. Tosin edullisemmin sen saa vaikka Adlibriksen kautta 42,80 eurolla, sillä toimituskulut tuohon päälle ovat vain 3,90 euroa. Hinnoittelu on kuusiportaisen kuntoluokituksen mukainen ja nyt uutena on hinnoiteltu myös ennen 1899 valmistetut antiikkiset aseet NRA:n ohjeistuksen mukaisesti. Aseen hinta (16.04.2022) on 2990,-
Revolverin ei välttämättä tarvitse olla magnum-kaliiperinen, vaan vähemmälläkin pärjää useimmissa käyttötarkoituksissa. Vuonna 1949 tehdas toikin tällaisen markkinoille nimellä K-38 Combat Masterpiece, vuodesta 1957 ase kulki nimellä Model 15. piece Stainless. Model 67 on varustettu Model 67 on varustettu keskikokoisella K-rungolla keskikokoisella K-rungolla ja nelituumaisella, suuta ja nelituumaisella, suuta kohden loivasti kaventuvalla kohden loivasti kaventuvalla piipulla. piipulla. Combat Masterpiecestä tuli varsin suosittu revolverimalli poliisikäytössä, minkä lisäksi Yhdysvaltain ilmavoimat hankki 1960-luvulla suuren määrän näitä revolvereja sotilaspoliisinsa aseistukseksi. Erityisesti tämä tulee esille verrataessa kaliipereita .357 Magnum ja .38 Special, ensiksi mainitulle pesitetyllä aseella kun voi ampua molempia. Vuonna 1947 M&P-mallista esiteltiin kuusituumaisella piipulla, mikrometritakatähtäimellä ja pystyllä Patridge -tarkkuusjyvällä varustettu muunnos, joka sai nimekseen K-38 Target Masterpiece. Tämä aseyksilö edustaa vuosina 1977-1987 valmistettua versiota 67-1, mikä on merkitty rullan kääntövarren leikkaukseen sarjanumeron alapuolelle. Smith & Wesson Model 67 Combat Masterpiecen rosteriversio Vertailu tulee eteen varsinkin jos aseen koko halutaan pitää kompaktina ja massa kohtuullisena. Pisimpään K-runkoisista kolmekaseista tuotanto-ohjelmassa säilyivät suositut Military & Police -mallit, eli sinistetty Model 10 ja sen rosteriversio Model 64 sekä nyt esittelyssä oleva ruostumattomasta teräksestä valmistettu Model 67 Combat Masterpiece Stainless, vuonna 2022 näistä tosin jäljellä on enää perinteikäs Model 10. Liipaisimen taakse runkoon tehtyyn leikkaukseen sijoitettiin muiden Masterpiece-mallien tavoin jälkivedon rajoitin, tosin se on pääsääntöisesti poistettu viranomaiskäytössä olleista aseista. Tämä Suomessakin aikoinaan suosittu tarkkuusrevolveri on sittemmin tunnettu mallina 14, sen .32 -kaliiperinen serkku puolestaan mallina 16 ja suosittu .22-kaliiperinen mallina 17. Target Masterpiece teki tarkkuudellaan vaikutuksen myös yhdysvaltalaisiin poliisilaitoksiin, jotka pyysivät Smith & Wessonia kehittämään aseesta nelituumaisella piipulla ja Baughman-pikavetojyvällä varustetun version. Ejektoritanko on suojaamatonta mallia ja piipun alapintaan on tätä varten muotoiltu lyhyt uloke, johon on sijoitettu ejektoritangon lukitusnasta. Tästä syystä myös amerikkalainen pitkän linjan asevalmistaja Smith & Wesson on tarjonnut useampaakin .38 S&W Special -patruunalle pesitettyä revolveria näihin päiviin saakka. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Smith & Wesson esitteli vuonna Smith & Wesson esitteli vuonna 1972 Model 15 -revolveristaan 1972 Model 15 -revolveristaan ruostumattomasta teräksestä ruostumattomasta teräksestä valmistetun version, joka sai valmistetun version, joka sai nimen Model 67 Combat Masternimen Model 67 Combat Masterpiece Stainless. 48 • ASE-lehti. Kaikki edellä mainitut mallit Model 67 mukaan lukien pohjautuvat jo vuonna 1899 esiteltyyn Military & Police -revolveriin, joka nimensä mukaisesti oli alun perin suunniteltu viranomaisja sotilaskäyttöön. Mallin 67 Combat-mallinen kapea sileä liipaisin. Näin myös tästä yksilöstä. Yhä vahvasti edustettuna olevien pienirunkoisten J-runkoisten revolvereiden lisäksi kolmekasina on saanut myös tehtaan keskikokoisella K-rungolla varustettuja malleja, joskin nämä ovat nyttemmin poistuneet yhtä poikkeusta lukuun ottamatta
piipulla. Pisimpään K-runkoisista kolmekaseista tuotanto-ohjelmassa säilyivät suositut Military & Police -mallit, eli sinistetty Model 10 ja sen rosteriversio Model 64 sekä nyt esittelyssä oleva ruostumattomasta teräksestä valmistettu Model 67 Combat Masterpiece Stainless, vuonna 2022 näistä tosin jäljellä on enää perinteikäs Model 10. Ejektoritanko on suojaamatonta mallia ja piipun alapintaan on tätä varten muotoiltu lyhyt uloke, johon on sijoitettu ejektoritangon lukitusnasta. Revolverin ei välttämättä tarvitse olla magnum-kaliiperinen, vaan vähemmälläkin pärjää useimmissa käyttötarkoituksissa. Liipaisimen taakse runkoon tehtyyn leikkaukseen sijoitettiin muiden Masterpiece-mallien tavoin jälkivedon rajoitin, tosin se on pääsääntöisesti poistettu viranomaiskäytössä olleista aseista. Model 67 on varustettu Model 67 on varustettu keskikokoisella K-rungolla keskikokoisella K-rungolla ja nelituumaisella, suuta ja nelituumaisella, suuta kohden loivasti kaventuvalla kohden loivasti kaventuvalla piipulla. Target Masterpiece teki tarkkuudellaan vaikutuksen myös yhdysvaltalaisiin poliisilaitoksiin, jotka pyysivät Smith & Wessonia kehittämään aseesta nelituumaisella piipulla ja Baughman-pikavetojyvällä varustetun version. Smith & Wesson Model 67 Combat Masterpiecen rosteriversio Vertailu tulee eteen varsinkin jos aseen koko halutaan pitää kompaktina ja massa kohtuullisena. Yhä vahvasti edustettuna olevien pienirunkoisten J-runkoisten revolvereiden lisäksi kolmekasina on saanut myös tehtaan keskikokoisella K-rungolla varustettuja malleja, joskin nämä ovat nyttemmin poistuneet yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä aseyksilö edustaa vuosina 1977-1987 valmistettua versiota 67-1, mikä on merkitty rullan kääntövarren leikkaukseen sarjanumeron alapuolelle. Vuonna 1949 tehdas toikin tällaisen markkinoille nimellä K-38 Combat Masterpiece, vuodesta 1957 ase kulki nimellä Model 15. Tämä Suomessakin aikoinaan suosittu tarkkuusrevolveri on sittemmin tunnettu mallina 14, sen .32 -kaliiperinen serkku puolestaan mallina 16 ja suosittu .22-kaliiperinen mallina 17. Vuonna 1947 M&P-mallista esiteltiin kuusituumaisella piipulla, mikrometritakatähtäimellä ja pystyllä Patridge -tarkkuusjyvällä varustettu muunnos, joka sai nimekseen K-38 Target Masterpiece. Näin myös tästä yksilöstä. Erityisesti tämä tulee esille verrataessa kaliipereita .357 Magnum ja .38 Special, ensiksi mainitulle pesitetyllä aseella kun voi ampua molempia. Combat Masterpiecestä tuli varsin suosittu revolverimalli poliisikäytössä, minkä lisäksi Yhdysvaltain ilmavoimat hankki 1960-luvulla suuren määrän näitä revolvereja sotilaspoliisinsa aseistukseksi. Kaikki edellä mainitut mallit Model 67 mukaan lukien pohjautuvat jo vuonna 1899 esiteltyyn Military & Police -revolveriin, joka nimensä mukaisesti oli alun perin suunniteltu viranomaisja sotilaskäyttöön. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Smith & Wesson esitteli vuonna Smith & Wesson esitteli vuonna 1972 Model 15 -revolveristaan 1972 Model 15 -revolveristaan ruostumattomasta teräksestä ruostumattomasta teräksestä valmistetun version, joka sai valmistetun version, joka sai nimen Model 67 Combat Masternimen Model 67 Combat Masterpiece Stainless. ASE-lehti • 49. piece Stainless. Mallin 67 Combat-mallinen kapea sileä liipaisin. Tästä syystä myös amerikkalainen pitkän linjan asevalmistaja Smith & Wesson on tarjonnut useampaakin .38 S&W Special -patruunalle pesitettyä revolveria näihin päiviin saakka
Asetta on siis kannettu paljon, mutta kaikesta päätellen ammuttu suhteellisen vähän. Aseen käsiteltävyys muuttuikin paljon paremmaksi, kun Magna-kahvojen tilalle vaihdettiin Smith & Wessonin Magnummalleissa käytetty, trooppisesta goncalo alves -puusta valmistettu suurempi kahvamalli. Oli siten juridisesti turvallisempaa varustaa poliisit alun alkaenkin revolvereilla, joihin Magnum-patruunat eivät sopineet. Smitikkaa käsiteltäessä huomio kiinnittyi välittömästi sen keveyteen, aseen 910 gramman massa tuntuu miellyttävällä tavalla kevyeltä, kun sitä verrataan vaikkapa samanpituisella piipulla varustetun .357 Mag -kaliiperisen malli 686:n 1140 gramman massaan. Aluksi mallin 67 etutähtäin oli ilman punaista muovi-inserttiä, jollainen siihen sittemmin lisättiin. Yksitoiminen laukaisu osoittautui muiden Smitikoiden K-runkoisen kolmekasi-Smitikan rulla on sekä halkaisijaltaan että pituudeltaan varsin kompakti, mutta vetää silti kuusi patruunaa. Aluksi etutähtäin oli ilman punaista muovi-inserttiä, jollainen siihen myöhemmin 1970-luvulla lisättiin. Mallin 15 tavoin myös Model 67 oli varsin suosittu ase yhdysvaltalaisten poliisilaitosten käytössä ennen kuin maan poliisivoimat alkoivat 1980-luvulla yhä enenevissä määrin siirtyä käyttämään itselataavaa pistoolia. Alunperinhän kahvalevyt oli tehtaalla käsin sovitettu kuhunkin aseeseen ja merkitty sarjanumerolla. Esittelyase edustaa juuri 67-1-versiota, lisäksi ase on jo ilman piipun sokkaa, mikä kertoo aseen valmistetun vuosien 1982 ja 1988 välillä, sillä jälkimmäisenä vuonna esiteltiin jo useilla mekanismiin tehdyillä muutoksilla varustettu malli 67-2. 50 • ASE-lehti. Aseen takatähtäin on samanlaista mikrometrityyppistä säädettävää mallia kuin monissa muissakin Smitikan revolvereissa, joskin tuotannon ensimmäisinä vuosina se oli valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Uusimmissa versioissa aseen kaliiperiksi on piippuun leimattu .38 Special +P, mutta aseen varhaisemmatkin versiot kestivät näitä, tavallista tehokkaampia latauksia. Samoin aseessa kiinni olleista kahvalevyistä oli lakkapinta kesinyt käytännössä kokonaan pois. Baughman-ramppijyvä ei sekään ole paras mahdollinen vaihtoehto tarkkuushakuiseen ammuntaan. Mallissa 67 alun perin käytetty, Semi-target -mallinen iskuvasara on varustettu siihen sokitetulla nallipiikillä. Kahvan rungon etuja takapinnat oli alun perin varustettu kymmenellä pitkittäisuralla. Vuonna 1998 esitellyssä 67-4-mallissa nallipiikki siirtyi iskuvasarasta runkoon ja samalla iskuvasarasta itsestään tuli metallijauheesta MIM-tekniikalla (Metal Injection Molding) sintrattu osa. Samalla mallinumeron aloittavasta numerosta kuusi tuli tehtaan rosteriaseiden tunnus. 19 mm). Pysäyttimen nastan tilalle runkoon muotoiltiin alaspäin kurottuva matala harjanne pitämään rulla paikoillaan sen ollessa ulostaitettuna, samainen muutos tehtiin myös tehtaan muihin revolverimalleihin. Mallin 67 alkuperäinen, rosterista valmistettu iskuvasara on varustettu siihen sokitetulla nallipiikillä ja edustaa 9,5 mm levyistä nk. Aseen ulospäin näkyvät pinnat on Smith & Wessonin rosteriaseille tyypilliseen tapaan viimeistelty harjaamalla ja aseen sarjanumero on merkitty runkoon sekä kahvan pohjaan että rullan kääntövarren syvennykseen. Ensimmäinen sarjatuotantoon tullut rosterinen Smith & Wesson -revolveri oli kuitenkin vuonna 1965 markkinoille tullut J-runkoinen Model 60 Chiefs Special. Itselläni pyöreäharjainen rosterijyvä aiheuttaa helposti korkeushajontaa jyvän näkyessä silmään epätarkkana, näin tälläkin kertaa. 1990-luvulla siirryttiin käyttämään Hoguen yksiosaista sormilovitettua kumikahvaa. Smith & Wesson oli tehnyt kokeiluja revolverien valmistamisesta ruostumattomasta teräksestä jo 1960-luvun vaihteessa, ja vuonna 1960 tuotettiinkin parinkymmenen aseen koeerä rosterista valmistettua mallia 15, eli käytännössä kyse oli samalla mallin 67 varhaisesta prototyypistä. ESITTELYASE Jutussa esiintyvä yksilö on todennäköisimmin palvellut jotakuta amerikkalaista lainvartijaa ennen Suomeen saapumistaan. Malli 67 säilyi Smith & Wessonin tuotanto-ohjelmassa vuodesta 1972 lähes näihin päiviin saakka, ja on läpikäynyt tehtaan monille muillekin revolverimalleille tyypilliset tuotannolliset muutokset. Rullan salpa oli samaten vuoteen 1997 saakka perinteistä mallia, mutta kyseisenä vuonna se korvattiin virtaviivaisemmalla, pisaranmallisella painikkeella. Aseessa pitkään käytetyt pähkinäpuiset, ristiinkarhennetut ja S&W:n medaljongeilla varustetut Magna-kahvalevyt ovat kapeaa mallia, joka nousee melko korkealle rungon sivuille. Asiakkaiden valitettua rosterihahlon heijastelusta siirryttiin käyttämään sinistettyä terästähtäintä. Revolveri on muutenkin näppäränkokoinen ja nelituumaisella piipulla varustettuna hyvin tasapainoinen ammuttava, joskaan pienehköt ja liukkaat Magna-kahvalevyt eivät ole parhaimmillaan tarkkuusammunnassa. Rungossa näkyy tehtaan logo, joka vuoden 1982 tienoilla siirtyi aseen oikealta kyljeltä vasemmalle. Lisäksi tuotannon myöhäisvaiheessa etutähtäin muutettiin jyväjalkaan sokitetuksi irto-osaksi, samalla materiaaliksi vaihtui sinistetty teräs. Tästä kielivät ainakin revolverin liipaisinkaaressa olleet nirhaumat, jotka lienevät syntyneet aseen ottaessa kontaktia vyöllä olleiden muiden varusteiden kanssa, todennäköisesti käsirautojen. Etutähtäimenä aseessa on suoraan piippuun koneistettu 3,27 mm levyinen Baughman-ramppijyvä, kyseisen pikavetojyvän Smith & Wessonille kehitti FBI:n palveluksessa toiminut Frank Baughman jo 1930-luvun puolivälissä. COMBAT MASTERPIECE STAINLESS Vuonna 1972 Smith & Wesson toi markkinoille Model 15 -revolveristaan ruostumattomasta teräksestä valmistetun version, joka sai nimen Model 67 Combat Masterpiece Stainless. Vuonna 1977 esitellyssä mallissa 67-1 aiemmin rullan kääntövarteen sijoitettu kaasurengas siirrettiin osaksi rullaa. Kolmekasit pysyivät maassa suosittuna poliisikäytössä lähinnä siksi, että myös .357 Magnum -revolvereissa jouduttiin useimmiten käyttämään .38 Special -patruunoita yliläpäisyn ja oikeuspoliittisten realiteettienkin pelossa. Samassa yhteydessä koneiston kansilevyssä rungon oikealla puolella ollut isokokoinen Smith & Wesson -logo siirtyi rungon vasemmalle puolelle logon koonkin pienentyessä (24 mm vs. Rungon oikealle kyljelle sijoitettu koneiston kansilevy kiinnittyy runkoon kolmella ruuvilla ja kahvan runko on kantapäästään suorakulmaista mallia, joskin 2000-luvulla siirryttiin pyöristettyyn kahvan runkoon. Varsinkin yhdellä kädellä ampuminen on melko tuskastuttavaa puuhaa kahvasta johtuvan huonon otteen vuoksi. Koneiston ajoitus oli täysin kohdallaan, lisäksi rullan ja ylimenokartion välinen liekkirako todettiin sekin varsin tiukaksi. Combat-mallinen sileä liipaisin vuorostaan on tehtaan käyttämistä vaihtoehdoista sitä kapeampaa mallia eli 7,9 mm levyinen ja alun perin ruostumattomasta teräksestä koneistettu, vuodesta 1997 alkaen MIM-osa sekin. Tilalle löytyi vastaavat uudenveroiset kahvalevyt, jotka istuivat aseeseen melko hyvin. Vuonna 2004 esiteltiin viimeiseksi versioksi jäänyt malli 67-6, jossa oli uusi kaksiosainen piippurakenne. Semi-target -mallia ristiinkarhennetulla otepinnalla. Aseessa on suoraan piippuun koneistettu Baughman-pikavetojyvä. Kaikkien malliin 67 tehtyjen muutosten jälkeen lopputuloksena oli revolveri, joka oli niin tekniikaltaan kuin ulkoasultaankin hyvin erilainen kuin Model 67 -revolverin alkuperäisinä pidettävät versiot 67 (”no dash”) ja 67-1. Kuudella patruunapesällä varustettu, ulkopinnaltaan kevennysuritettu rulla on pituudeltaan 39,6 mm ja halkaisijaltaan 36,9 mm. Tarkkuuskoeammunnat suoritettiin kuitenkin aseen alkuperäisillä kahvalevyillä. Mallin 67 liipaisimessa on muiden Masterpiece-mallien tavoin aseen runkoon liipaisimen taakse tehtyyn leikkaukseen sijoitettu jälkivedon rajoitin (trigger stop), joskin kyseinen osa on pääsääntöisesti eli turvallisuussyistä poistettu viranomaiskäytössä olleista aseista, myöskään tämän jutun aseessa osaa ei ole. Kantamallinsa tavoin malli 67 on varustettu tehtaan keskikokoisella K-rungolla ja nelituumaisella suuta kohden loivasti kapenevalla piipulla, jonka päälle on koneistettu pitkittäisuritettu 6,5– 7,0 mm levyinen, eteenpäin aavistuksen kaventuva harjanne sekä korotettu jyväjalka jyvineen. Vuonna 2002 esitellyssä Model 67-5 -versiossa rungon vasemmalle kyljelle rullan salvan kohdalle lisättiin pieni avainpesä, jonka avulla revolverin koneisto voitiin lukita. Viidellä oikeakätisellä rihlapalkilla ja 1/18,75” rihlannousulla varustetun piipun kiinnitys runkoon oli alkuperäisessä mallissa varmistettu poikittaisella sokkatapilla, joskin tästä luovuttiin vuonna 1982. Ejektoritanko on suojaamatonta mallia ja piipun alapintaan on tätä varten muotoiltu lyhyt uloke, jonka sisälle tehtyyn poraukseen on sijoitettu ejektoritangon pään lukitseva jousitettu nasta. Vuonna 1998 markkinoille tulleessa mallissa 67-4 muiden uudistusten ohella myös aseen runkoon tehtiin muutoksia, jolloin rullan pysäyttimen nasta poistettiin sen vasemmalta kyljeltä samoin kuin kahvan rungossa olleet pitkittäiset urituksetkin
Oli siten juridisesti turvallisempaa varustaa poliisit alun alkaenkin revolvereilla, joihin Magnum-patruunat eivät sopineet. Samassa yhteydessä koneiston kansilevyssä rungon oikealla puolella ollut isokokoinen Smith & Wesson -logo siirtyi rungon vasemmalle puolelle logon koonkin pienentyessä (24 mm vs. Semi-target -mallia ristiinkarhennetulla otepinnalla. Samalla mallinumeron aloittavasta numerosta kuusi tuli tehtaan rosteriaseiden tunnus. Smitikkaa käsiteltäessä huomio kiinnittyi välittömästi sen keveyteen, aseen 910 gramman massa tuntuu miellyttävällä tavalla kevyeltä, kun sitä verrataan vaikkapa samanpituisella piipulla varustetun .357 Mag -kaliiperisen malli 686:n 1140 gramman massaan. Samoin aseessa kiinni olleista kahvalevyistä oli lakkapinta kesinyt käytännössä kokonaan pois. 1990-luvulla siirryttiin käyttämään Hoguen yksiosaista sormilovitettua kumikahvaa. Asetta on siis kannettu paljon, mutta kaikesta päätellen ammuttu suhteellisen vähän. Aseessa on suoraan piippuun koneistettu Baughman-pikavetojyvä. Ejektoritanko on suojaamatonta mallia ja piipun alapintaan on tätä varten muotoiltu lyhyt uloke, jonka sisälle tehtyyn poraukseen on sijoitettu ejektoritangon pään lukitseva jousitettu nasta. Mallissa 67 alun perin käytetty, Semi-target -mallinen iskuvasara on varustettu siihen sokitetulla nallipiikillä. Kantamallinsa tavoin malli 67 on varustettu tehtaan keskikokoisella K-rungolla ja nelituumaisella suuta kohden loivasti kapenevalla piipulla, jonka päälle on koneistettu pitkittäisuritettu 6,5– 7,0 mm levyinen, eteenpäin aavistuksen kaventuva harjanne sekä korotettu jyväjalka jyvineen. Aseen käsiteltävyys muuttuikin paljon paremmaksi, kun Magna-kahvojen tilalle vaihdettiin Smith & Wessonin Magnummalleissa käytetty, trooppisesta goncalo alves -puusta valmistettu suurempi kahvamalli. ESITTELYASE Jutussa esiintyvä yksilö on todennäköisimmin palvellut jotakuta amerikkalaista lainvartijaa ennen Suomeen saapumistaan. Ensimmäinen sarjatuotantoon tullut rosterinen Smith & Wesson -revolveri oli kuitenkin vuonna 1965 markkinoille tullut J-runkoinen Model 60 Chiefs Special. Yksitoiminen laukaisu osoittautui muiden Smitikoiden K-runkoisen kolmekasi-Smitikan rulla on sekä halkaisijaltaan että pituudeltaan varsin kompakti, mutta vetää silti kuusi patruunaa. Rungossa näkyy tehtaan logo, joka vuoden 1982 tienoilla siirtyi aseen oikealta kyljeltä vasemmalle. Aseen takatähtäin on samanlaista mikrometrityyppistä säädettävää mallia kuin monissa muissakin Smitikan revolvereissa, joskin tuotannon ensimmäisinä vuosina se oli valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Vuonna 1977 esitellyssä mallissa 67-1 aiemmin rullan kääntövarteen sijoitettu kaasurengas siirrettiin osaksi rullaa. Malli 67 säilyi Smith & Wessonin tuotanto-ohjelmassa vuodesta 1972 lähes näihin päiviin saakka, ja on läpikäynyt tehtaan monille muillekin revolverimalleille tyypilliset tuotannolliset muutokset. Lisäksi tuotannon myöhäisvaiheessa etutähtäin muutettiin jyväjalkaan sokitetuksi irto-osaksi, samalla materiaaliksi vaihtui sinistetty teräs. Vuonna 1998 markkinoille tulleessa mallissa 67-4 muiden uudistusten ohella myös aseen runkoon tehtiin muutoksia, jolloin rullan pysäyttimen nasta poistettiin sen vasemmalta kyljeltä samoin kuin kahvan rungossa olleet pitkittäiset urituksetkin. Tilalle löytyi vastaavat uudenveroiset kahvalevyt, jotka istuivat aseeseen melko hyvin. Rungon oikealle kyljelle sijoitettu koneiston kansilevy kiinnittyy runkoon kolmella ruuvilla ja kahvan runko on kantapäästään suorakulmaista mallia, joskin 2000-luvulla siirryttiin pyöristettyyn kahvan runkoon. Varsinkin yhdellä kädellä ampuminen on melko tuskastuttavaa puuhaa kahvasta johtuvan huonon otteen vuoksi. Rullan salpa oli samaten vuoteen 1997 saakka perinteistä mallia, mutta kyseisenä vuonna se korvattiin virtaviivaisemmalla, pisaranmallisella painikkeella. Mallin 67 alkuperäinen, rosterista valmistettu iskuvasara on varustettu siihen sokitetulla nallipiikillä ja edustaa 9,5 mm levyistä nk. Uusimmissa versioissa aseen kaliiperiksi on piippuun leimattu .38 Special +P, mutta aseen varhaisemmatkin versiot kestivät näitä, tavallista tehokkaampia latauksia. Aseessa pitkään käytetyt pähkinäpuiset, ristiinkarhennetut ja S&W:n medaljongeilla varustetut Magna-kahvalevyt ovat kapeaa mallia, joka nousee melko korkealle rungon sivuille. Kahvan rungon etuja takapinnat oli alun perin varustettu kymmenellä pitkittäisuralla. Aseen ulospäin näkyvät pinnat on Smith & Wessonin rosteriaseille tyypilliseen tapaan viimeistelty harjaamalla ja aseen sarjanumero on merkitty runkoon sekä kahvan pohjaan että rullan kääntövarren syvennykseen. 19 mm). Kuudella patruunapesällä varustettu, ulkopinnaltaan kevennysuritettu rulla on pituudeltaan 39,6 mm ja halkaisijaltaan 36,9 mm. Tarkkuuskoeammunnat suoritettiin kuitenkin aseen alkuperäisillä kahvalevyillä. Vuonna 2004 esiteltiin viimeiseksi versioksi jäänyt malli 67-6, jossa oli uusi kaksiosainen piippurakenne. Tästä kielivät ainakin revolverin liipaisinkaaressa olleet nirhaumat, jotka lienevät syntyneet aseen ottaessa kontaktia vyöllä olleiden muiden varusteiden kanssa, todennäköisesti käsirautojen. Revolveri on muutenkin näppäränkokoinen ja nelituumaisella piipulla varustettuna hyvin tasapainoinen ammuttava, joskaan pienehköt ja liukkaat Magna-kahvalevyt eivät ole parhaimmillaan tarkkuusammunnassa. Asiakkaiden valitettua rosterihahlon heijastelusta siirryttiin käyttämään sinistettyä terästähtäintä. Vuonna 2002 esitellyssä Model 67-5 -versiossa rungon vasemmalle kyljelle rullan salvan kohdalle lisättiin pieni avainpesä, jonka avulla revolverin koneisto voitiin lukita. ASE-lehti • 51. Baughman-ramppijyvä ei sekään ole paras mahdollinen vaihtoehto tarkkuushakuiseen ammuntaan. Combat-mallinen sileä liipaisin vuorostaan on tehtaan käyttämistä vaihtoehdoista sitä kapeampaa mallia eli 7,9 mm levyinen ja alun perin ruostumattomasta teräksestä koneistettu, vuodesta 1997 alkaen MIM-osa sekin. Mallin 67 liipaisimessa on muiden Masterpiece-mallien tavoin aseen runkoon liipaisimen taakse tehtyyn leikkaukseen sijoitettu jälkivedon rajoitin (trigger stop), joskin kyseinen osa on pääsääntöisesti eli turvallisuussyistä poistettu viranomaiskäytössä olleista aseista, myöskään tämän jutun aseessa osaa ei ole. Mallin 15 tavoin myös Model 67 oli varsin suosittu ase yhdysvaltalaisten poliisilaitosten käytössä ennen kuin maan poliisivoimat alkoivat 1980-luvulla yhä enenevissä määrin siirtyä käyttämään itselataavaa pistoolia. Itselläni pyöreäharjainen rosterijyvä aiheuttaa helposti korkeushajontaa jyvän näkyessä silmään epätarkkana, näin tälläkin kertaa. Kaikkien malliin 67 tehtyjen muutosten jälkeen lopputuloksena oli revolveri, joka oli niin tekniikaltaan kuin ulkoasultaankin hyvin erilainen kuin Model 67 -revolverin alkuperäisinä pidettävät versiot 67 (”no dash”) ja 67-1. Aluksi etutähtäin oli ilman punaista muovi-inserttiä, jollainen siihen myöhemmin 1970-luvulla lisättiin. Viidellä oikeakätisellä rihlapalkilla ja 1/18,75” rihlannousulla varustetun piipun kiinnitys runkoon oli alkuperäisessä mallissa varmistettu poikittaisella sokkatapilla, joskin tästä luovuttiin vuonna 1982. Kolmekasit pysyivät maassa suosittuna poliisikäytössä lähinnä siksi, että myös .357 Magnum -revolvereissa jouduttiin useimmiten käyttämään .38 Special -patruunoita yliläpäisyn ja oikeuspoliittisten realiteettienkin pelossa. Aluksi mallin 67 etutähtäin oli ilman punaista muovi-inserttiä, jollainen siihen sittemmin lisättiin. Pysäyttimen nastan tilalle runkoon muotoiltiin alaspäin kurottuva matala harjanne pitämään rulla paikoillaan sen ollessa ulostaitettuna, samainen muutos tehtiin myös tehtaan muihin revolverimalleihin. COMBAT MASTERPIECE STAINLESS Vuonna 1972 Smith & Wesson toi markkinoille Model 15 -revolveristaan ruostumattomasta teräksestä valmistetun version, joka sai nimen Model 67 Combat Masterpiece Stainless. Alunperinhän kahvalevyt oli tehtaalla käsin sovitettu kuhunkin aseeseen ja merkitty sarjanumerolla. Vuonna 1998 esitellyssä 67-4-mallissa nallipiikki siirtyi iskuvasarasta runkoon ja samalla iskuvasarasta itsestään tuli metallijauheesta MIM-tekniikalla (Metal Injection Molding) sintrattu osa. Etutähtäimenä aseessa on suoraan piippuun koneistettu 3,27 mm levyinen Baughman-ramppijyvä, kyseisen pikavetojyvän Smith & Wessonille kehitti FBI:n palveluksessa toiminut Frank Baughman jo 1930-luvun puolivälissä. Koneiston ajoitus oli täysin kohdallaan, lisäksi rullan ja ylimenokartion välinen liekkirako todettiin sekin varsin tiukaksi. Esittelyase edustaa juuri 67-1-versiota, lisäksi ase on jo ilman piipun sokkaa, mikä kertoo aseen valmistetun vuosien 1982 ja 1988 välillä, sillä jälkimmäisenä vuonna esiteltiin jo useilla mekanismiin tehdyillä muutoksilla varustettu malli 67-2. Smith & Wesson oli tehnyt kokeiluja revolverien valmistamisesta ruostumattomasta teräksestä jo 1960-luvun vaihteessa, ja vuonna 1960 tuotettiinkin parinkymmenen aseen koeerä rosterista valmistettua mallia 15, eli käytännössä kyse oli samalla mallin 67 varhaisesta prototyypistä
Ammuttu seisaaltaan kahden käden otteella avotähtäimin 25 m etäisyydeltä. Uusilla Fiocchin patruunoilla saavutettiin samantasoista käyntiä niin puolivaippaisella kuin kokovaippaisellakin luodilla ladattuna edellisen tuottaessa keskimäärin 76 mm ja jälkimmäisen 73 mm kasoja. Selkeästi heikoimmaksi käynti jäi 1990-luvulta peräisin olleilla, semiwadcutter-luotisilla 3D Blue -patruunoilla kasojen ollessa keskimäärin 102 mm luokkaa. 52 • ASE-lehti. Takatähtäin on monista muistakin Smitikoista tuttua mikrometrityyppistä säädettävää mallia. tavoin erinomaiseksi, venyvällä ja raskaalla kaksitoimilaukaisulla ei tarkkuusammuntaa luonnollisesti edes yritetty. LWC Lapua 158 gr. .38 Special -patruuna on kuin luotu pahvin puhkomiseen, varsinkin miedoksi ladatuilla patruunoilla tarkka ampuminen on oikeasti helppoa. Klassisella kolmekasirevolverilla ampuessa keväinen päivä ampumaradalla sujui miellyttävissä merkeissä. Fiocchin kokovaippaluotisella patruunalla ammuttiin myös koeammunnan parhaaksi jäänyt kasa halkaisijaltaan 33 mm. Aseen tarkkuus 25 metrin matkalta kahden käden otteella ammuttaessa osoittautui odotetusti hyväksi lähes jokaisella käytössä olleella patruunatyypillä. Mallia 67 pidetään yleisesti jopa tasapainoisimpana koskaan valmistettuna kolmekasina ja muutenkin erinomaisena revolverina. LRN 3D Blue 158 gr. Sää: aurinkoinen, lämpötila 2 astetta. Patruuna: Lapua 148 gr. Koeammunnan perusteella väitteet on helppo allekirjoittaa. Koeammuntaan oli otettu mukaan tyypillisiä .38 Special -patruunoita niin lyijykuin vaippaluodillakin ladattuna. Lapuan ikivanhoilla, 1980-luvulla ladatuilla wadcutter-patruunoilla käynti jäi vaatimattomammaksi kuin samanikäisillä, pyöreäkärkisellä lyijyluodilla ladatuilla lapualaisilla keskimääräisen käynnin ollessa 85 mm luokkaa, kun LRN-latauksella saavutettiin testin parasta käyntiä keskimäärin 65 mm kasoilla. JSP Fiocchi 158 gr. Kahvan rungon etuja takapinnat on varustettu tiheillä pitkittäisurituksilla. LSWC Fiocchi 158 gr. Pähkinäpuiset Magna-kahvalevyt ovat kapeaa mallia ja nousevat melko korkealle rungon sivuille. FMJ Pienin kasa: 60 mm 47 mm 78 mm 69 mm 33 mm Kasa 2: 81 mm 55 mm 92 mm 71 mm 68 mm Kasa 3: 86 mm 64 mm 95 mm 73 mm 75 mm Kasa 4: 89 mm 69 mm 119 mm 77 mm 80 mm Suurin kasa: 107 mm 90 mm 124 mm 92 mm 107 mm Kasojen keskiarvo: 85 mm 65 mm 102 mm 76 mm 73 mm Huomioita: Erä: 6011EG KN2753 Erä: 6011JD ON5688 Erä: 020118521 Erä: CIP 0012658 Erä: 5706026 CIP 015 Koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutetut tulokset (5 x 5 lks.). Aluksi sekin oli valmistettu rosterista, mutta asiakkaiden valitettua hahlon heijastelusta siirryttiin käyttämään sinistettyä terästähtäintä
Kysy tuotteista kauppiaaltasi, suoraan meiltä tai vieraile sivuillamme: www.asetalo.fi KIVÄÄREITÄ HENRY 45-70 LEVER ACTION STEEL H010 1390,HENRY SINGLESHOT RIFLE 308 WIN tai 45-70 750,BROWNING X-BOLT COMPOSITE 30-06 990,MARLIN M1895SS KAL 45-70 VIPULUKKO 890,SAUER 100 CLASSIC XT kal 222 REM SYNT TUKILLA 950,SAUER 100 CLASSIC XT 308WIN 1090,SAUER S100 CLASSIC XT 9,3X62 M15X1 1190,SAUER 100 CERATECH 30-06 1290,SAUER S100 .223 REM CLASSIC XT M15X1 1149,WINCHESTER XPR 308WIN SYNT. Etäällä mediasta, töistä ja kaikista muista huolista. Kun sitten yksi joukosta kuolee, leikki muuttuu todeksi. Joukko suomalaismiljonäärejä osallistuu Agatha Christie -henkiseen Murhaleikkiin. Hackman-romaani on kotimaisen dekkarigenren aatelia. Pelon, kauhun ja neuvottomuuden synkäksi noidankehäksi. Hän on Murhaleikki-porukan ainoa toivo. Ainoa pelastava enkeli. Solmioneula ja riipus kullattu hopea 99 € Legendaarinen Aimo Lahden asekeksintö Solmioneula ja riipus hopea 69 € Verkkokaupasta: www.suomi-konepistooli.fi Lähetyskulut 6,70 € ASE-lehti • 53. Mistä murhaaja tulee ja miksi. Kal 5,56 /223 rem 2550,COLT AR-15A4 FLATTOP TACTICAL CARBINE AR6720 1520,COLT AR15 M4 CARBINE 5,56MM 14,5” # CR6921 1950,COLT M4 CARBINE 16” 5,56/223 KIVÄÄRI LE6920MPS-B 1990,COLT AR15A4 5,56 20” 2250,Aidot japanilaiset Vixen kiikarit syksynjahteihin mm; 1-6X24 MIL DOT valopiste 840,1-8x25 30mm Duplex valopiste 890,2.8-15X56 G4 valopiste 990,2,5-15X50 30MM G4 valopiste 750,2-8X32 DUPLEX 1” 349,3-12X40 BDC 1” 369,4-16X44 (1”) DUPLEX 450,VIXEN VX1200 ETÄISYYSMITTARI 290,Brenneke lyijyttömät suurriista patruunat, vielä vanhaan hintaan! Elokuun tarjous! 308 Win 10,7G TOG 79,/20 KPL 30-06 Win 10,7G TOG 86,/20 KPL 300 Win Mag,7G TOG 90,/20 KPL 9,3x62 16G TOG 108,/20 KPL 375 H&H Mag,5G TOG 124,/20 KPL 308 Win 9,7G TIG 72,/20 KPL 300 Win Mag 11,7G TUG 84,/20 KPL 9,3x62 19G TUG 96,/20 KPL 9,3x74R 19G TUG 106,/20 KPL 9,3x74R 14,2G TUG Nature+ 120,/20 KPL 9,3x62 14,2G TUG Nature+ 112,/20 KPL 300 win mag 9,5 TUG Nature+ 104,/20 KPL 30-06 9,5G TUG Nature+ 85,/20 KPL 308 Win 9,5G TUG Nature+ 85,/20 KPL 6,5x55 8,4G TAG luodilla 80,/20 KPL JESSE HACKMAN is back! LUURANKOSAARI ON VÄKEVÄÄ PAULOWIA Ari Paulowin 13. Tämä jos mikä on privaattietsivä Jesse Hackmanin ominta osaamisaluetta. Hauskaan roolipeliin ylellisen lomakylän rauhassa. Hiipivän jännityksen, nasevan sanailun, toiminnan ja mojovien yllätysten keitos. Kuka heitä surmaa aivan oikeasti. SYKSYN JAHTEIHIN / SRA AMMUNTAAN! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 10.00-17.00, LA 10.00-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Tuotteita lisää verkkokaupassamme www.asetalo.fi Varastossamme lisäksi runsaasti käytettyjä metsästysja urheilu-aseita. TUKKI, KALIX SPP 14X1 1100,SRA miehille, uusi erä Colt kivääreitä mm; COLT CR6920 AR15 CARBINE/KIVÄÄRI KAL 5,56/223 1890,COLT LE6920-EPR M4A1 KARBIINI. Onko heillä kaikilla sama kohtalo
Teräsosat ovat mattamustattuja, pinnaltaan siistejä ja jopa kehyksen sisäpuolelta hyvin viimeisteltyjä. Kaikenlaisten haulikoiden lisäksi he aloittivat vuosituhannen vaihteessa myös kivääreiden valmistamisen. Todella laajaan valikoimaan ovat aiemmin kuuluneet myös Amerikassa yhä edelleenkin suositut vipulukkoiset Winsun kopiot ja ennen kaikkea ne tälläkin hetkellä suosituimmat eli itselataavat AR-15:n versiot. Pulttilukkoisissa viimeisin mallisarja on 2017 esitelty MVP eli Mossberg Varming and Predator. Patruunapesä on siis kalvettu siten, että se täyttää sekä 7.62mm NATO, että .308 Win mitoitukset. Tuon AR-yhteensopivuuden vuoksi MVP LC on myös poikkeuksellisen helposti räätälöitävissä omistajansa maun mukaisesti, noita ARtarvikeosia kun on saatavilla pilvin pimein. Vuosi oli 1919 ja ensimmäinen ase pieni nelipiippuinen 22LR kaliiperinen loukkupyytäjän taskupistooli. Mossbergin sukujuuret ovat lähtöisin naapuristamme Ruotsin Värmlandista, josta Oscar Fredrik Mossberg lähti kaksikymppisenä siirtolaisena valtameren taakse. O.F. Sotilaskaliiperissa ja siviilikaliiperissa ei ole suuria eroja, vähän voi olla kuitenkin. KALIIPERIT Tarjolla on kaikki normaalitarpeet kattavasti kolme kaliiperia, pitkän matkan tarkkuusammunnan tämänhetkinen muotikaliiperi 6,5mm Creedmoor (vaikka sen pienempi 6 mm versio näyttää kisoissa olevan käytännöllisempi), 5.56mm NATO (.223 Rem) ja 7.62mm NATO (.308 Win). MVP LC Ensi vaikutelma aseesta on hyvin asiallinen. Mossberg on siis valinnut ääripäissä harvemmin vastaan tulevan kaliiperitarjonnan ja antaa hyvän perustelun sille, sillä näin käytettävissä ovat kaikki halvat ylijäämäpatruunat vailla huolen häivää. Taas tehdään myös laajaa valikoimaa pistooleita, huippukysynnän innoittamana itsesuojelutarkoitukseen tarkoitettuja ysimillisiä. Vielä kun siihen liittyvät AR-yhteensopivat Magpulin teleskooppiperä, pistoolikahva ja pitkä irtolipas, niin käyttötarkoitus alkaa käydä harvinaisen selväksi. Iver Johnsonilta, Stevensiltä ynnä muilta asetehtailta oppinsa saaneena hän 53-vuotiaana perusti kahden poikansa kanssa oman asetehtaan itärannikolle, New Yorkin ja Bostonin puoliväliin New Haveniin, Connecticutiin. Samoin lyhyt 47 sentin uritettu, jämäkän paksuhko piippu suukierteineen antaa uskottavuutta. Tuon mutterin kiristämiseksi sen kylkeen on porattu upotus avaimelle. Nyt Mossberg on lisännyt laukaisulaitteeseen säätöruuvin, jolla vastusta voi säätää itse välillä 1,4 3,2 kg. Mossberg & Sons, Inc on maailman suurin pumppuhaulikoiden valmistaja. 54 • ASE-lehti. Nyt koeammuttu asekin on piippuun leimatun mukaisesti siis kaliiperia 7.62mm NATO, mutta piipussa on myös .308 Win leimaus, ilmeisesti kotimaisen tarkastuslaitoksen lisäämänä, eli molemmat kaliiperit ovat sallittuja myös speksien mukaan. Muuten sillä samalla suunnalla olivat silloin ne muutkin tunnetuimmat asetehtaat, kuten samassa kaupungissa Winchester ja aivan vieressä Colt, Remington ja Smith&Wesson. Lukonpidätin on vasemmalla sivulla ja valua olevan sidekappaleen pitkä viiksi ottaa vastaan vääntövoimat nostettaessa kampea. Rekyyliolka on monen valmistajan käyttämä lattarauta kehyksen ja piipun kiristävän holkkimutterin välissä. Nykyään lähes koko Mossbergin tuotanto on kuitenkin siirretty Teksasiin, ainoastaan pääkonttorin ollessa enää alkuperäisessä paikassa, syynä Teksasin aseystävällisemmät lait. Kyseessä on siten vaikka suosiotaan kasvattavaan PRS -kilpailuun sopiva kokonaisuus, mikä on sikäli erikoista, että samalla aseella on erittäin helppoa ampua myös vapaalta kädeltä vaikka pahvihirveä. Piekkarit itsestäänselvyyksinä ovat nekin tämän Amerikan vanhimman perheomistuksessa ja perheen johdon alla yhä toimivan yrityksen valikoimissa. MALINEN Edullinen alumiinitukkinen AR-komponentein Pulttilukkoisissa muotiin suureen ovat nousseet alumiinista koneistetulla (chassis) tukilla varustetut pitkän matkan tarkkuuskiväärit. Jo tuo alumiinitukki yksissään on erikseen ostettuna melkoisen arvokas, sillä sen valmistaja on yksi kisapiireissä tunnetuimmista, kanadalainen MDT, jonka tuotteet ovat huippuluokkaa. Siitä muodostui erittäin edullisena (5 taalaa) ensimmäinen suurmenestys. Mitoituskuvia katsellessa Nato-kaliiperin hylsymitassa sulkuväli on nimellisesti muutaman sadasosan TEKSTI JA KUVAT: J. Sako Blade Sako Blade Kokokuparinen suurriistaluoti Mossberg MVP LC Mossberg MVP LC huolellisesti koneistettu tukki. Nyt sen koeammuttu LC eli Light Chassis versio, alumiinitukkinen ja AR-yhteensopivin osin varusteltu lanseerattiin 2018. Se mikä tekee aseesta houkuttelevan, on muunneltavuuden lisäksi jonkin verran toiselle tonnille nouseva hinta. Tässä aseessa kuitenkin se jokin on väriltään kellanruskeaksi Ceracote maalattu, 6061-T6 alumiinista erittäin Mossbergin hallintalaitteet ovat tutuilla paikoilla, lukonkampi kuin Remarista, varmistin kaksiasentoinen ja liipaisimessa erillinen varmistinliipaisin. Viritettynä iskuri nousee tasan sidekappaleen perän kanssa ollen näin selkeästi tunnistettavaksi. Samaa kuvaa ruokkii yhtenäisenä taatusti suora Picatinny-kisko paksuseinäisen kehyksen päällä. Tiivistettynä tuo käyttötarkoitus on tarkat osumat kaikilta mahdollisilta matkoilta ja kaikenlaisista ampuma-asennoista
Mitoituskuvia katsellessa Nato-kaliiperin hylsymitassa sulkuväli on nimellisesti muutaman sadasosan TEKSTI JA KUVAT: J. Sotilaskaliiperissa ja siviilikaliiperissa ei ole suuria eroja, vähän voi olla kuitenkin. Samaa kuvaa ruokkii yhtenäisenä taatusti suora Picatinny-kisko paksuseinäisen kehyksen päällä. Se mikä tekee aseesta houkuttelevan, on muunneltavuuden lisäksi jonkin verran toiselle tonnille nouseva hinta. Siitä muodostui erittäin edullisena (5 taalaa) ensimmäinen suurmenestys. Pulttilukkoisissa viimeisin mallisarja on 2017 esitelty MVP eli Mossberg Varming and Predator. Iver Johnsonilta, Stevensiltä ynnä muilta asetehtailta oppinsa saaneena hän 53-vuotiaana perusti kahden poikansa kanssa oman asetehtaan itärannikolle, New Yorkin ja Bostonin puoliväliin New Haveniin, Connecticutiin. Mossberg on siis valinnut ääripäissä harvemmin vastaan tulevan kaliiperitarjonnan ja antaa hyvän perustelun sille, sillä näin käytettävissä ovat kaikki halvat ylijäämäpatruunat vailla huolen häivää. Kyseessä on siten vaikka suosiotaan kasvattavaan PRS -kilpailuun sopiva kokonaisuus, mikä on sikäli erikoista, että samalla aseella on erittäin helppoa ampua myös vapaalta kädeltä vaikka pahvihirveä. Lukonpidätin on vasemmalla sivulla ja valua olevan sidekappaleen pitkä viiksi ottaa vastaan vääntövoimat nostettaessa kampea. Vielä kun siihen liittyvät AR-yhteensopivat Magpulin teleskooppiperä, pistoolikahva ja pitkä irtolipas, niin käyttötarkoitus alkaa käydä harvinaisen selväksi. MVP LC Ensi vaikutelma aseesta on hyvin asiallinen. Jo tuo alumiinitukki yksissään on erikseen ostettuna melkoisen arvokas, sillä sen valmistaja on yksi kisapiireissä tunnetuimmista, kanadalainen MDT, jonka tuotteet ovat huippuluokkaa. Nyt sen koeammuttu LC eli Light Chassis versio, alumiinitukkinen ja AR-yhteensopivin osin varusteltu lanseerattiin 2018. Nyt koeammuttu asekin on piippuun leimatun mukaisesti siis kaliiperia 7.62mm NATO, mutta piipussa on myös .308 Win leimaus, ilmeisesti kotimaisen tarkastuslaitoksen lisäämänä, eli molemmat kaliiperit ovat sallittuja myös speksien mukaan. Nykyään lähes koko Mossbergin tuotanto on kuitenkin siirretty Teksasiin, ainoastaan pääkonttorin ollessa enää alkuperäisessä paikassa, syynä Teksasin aseystävällisemmät lait. Tiivistettynä tuo käyttötarkoitus on tarkat osumat kaikilta mahdollisilta matkoilta ja kaikenlaisista ampuma-asennoista. Teräsosat ovat mattamustattuja, pinnaltaan siistejä ja jopa kehyksen sisäpuolelta hyvin viimeisteltyjä. KALIIPERIT Tarjolla on kaikki normaalitarpeet kattavasti kolme kaliiperia, pitkän matkan tarkkuusammunnan tämänhetkinen muotikaliiperi 6,5mm Creedmoor (vaikka sen pienempi 6 mm versio näyttää kisoissa olevan käytännöllisempi), 5.56mm NATO (.223 Rem) ja 7.62mm NATO (.308 Win). Mossberg & Sons, Inc on maailman suurin pumppuhaulikoiden valmistaja. Samoin lyhyt 47 sentin uritettu, jämäkän paksuhko piippu suukierteineen antaa uskottavuutta. Viritettynä iskuri nousee tasan sidekappaleen perän kanssa ollen näin selkeästi tunnistettavaksi. O.F. Mossbergin sukujuuret ovat lähtöisin naapuristamme Ruotsin Värmlandista, josta Oscar Fredrik Mossberg lähti kaksikymppisenä siirtolaisena valtameren taakse. ASE-lehti • 55. Taas tehdään myös laajaa valikoimaa pistooleita, huippukysynnän innoittamana itsesuojelutarkoitukseen tarkoitettuja ysimillisiä. Muuten sillä samalla suunnalla olivat silloin ne muutkin tunnetuimmat asetehtaat, kuten samassa kaupungissa Winchester ja aivan vieressä Colt, Remington ja Smith&Wesson. Sako Blade Sako Blade Kokokuparinen suurriistaluoti Mossberg MVP LC Mossberg MVP LC huolellisesti koneistettu tukki. Kaikenlaisten haulikoiden lisäksi he aloittivat vuosituhannen vaihteessa myös kivääreiden valmistamisen. MALINEN Edullinen alumiinitukkinen AR-komponentein Pulttilukkoisissa muotiin suureen ovat nousseet alumiinista koneistetulla (chassis) tukilla varustetut pitkän matkan tarkkuuskiväärit. Piekkarit itsestäänselvyyksinä ovat nekin tämän Amerikan vanhimman perheomistuksessa ja perheen johdon alla yhä toimivan yrityksen valikoimissa. Tuon mutterin kiristämiseksi sen kylkeen on porattu upotus avaimelle. Nyt Mossberg on lisännyt laukaisulaitteeseen säätöruuvin, jolla vastusta voi säätää itse välillä 1,4 3,2 kg. Tässä aseessa kuitenkin se jokin on väriltään kellanruskeaksi Ceracote maalattu, 6061-T6 alumiinista erittäin Mossbergin hallintalaitteet ovat tutuilla paikoilla, lukonkampi kuin Remarista, varmistin kaksiasentoinen ja liipaisimessa erillinen varmistinliipaisin. Todella laajaan valikoimaan ovat aiemmin kuuluneet myös Amerikassa yhä edelleenkin suositut vipulukkoiset Winsun kopiot ja ennen kaikkea ne tälläkin hetkellä suosituimmat eli itselataavat AR-15:n versiot. Rekyyliolka on monen valmistajan käyttämä lattarauta kehyksen ja piipun kiristävän holkkimutterin välissä. Patruunapesä on siis kalvettu siten, että se täyttää sekä 7.62mm NATO, että .308 Win mitoitukset. Tuon AR-yhteensopivuuden vuoksi MVP LC on myös poikkeuksellisen helposti räätälöitävissä omistajansa maun mukaisesti, noita ARtarvikeosia kun on saatavilla pilvin pimein. Vuosi oli 1919 ja ensimmäinen ase pieni nelipiippuinen 22LR kaliiperinen loukkupyytäjän taskupistooli
Pitkä irtolipas on yleinen ja edullinen Magpulin PMAG 10 GenM3 ja niitä on saatavana kaiken vetoisina. Kehys on siis paksuseinäinen ja muistuttaa läheisesti Remingtonin maailman suosituinta kehystä. MDT:n koneistama tukki on sitten se kaikkein nykyaikaisin eli paksusta alumiinilevystä koneistettu ja vaikka onkin umpimetallia, ei paina kohtuuttomasti. mitoituksen mukaan pahimmassa tapauksessa hylsyn sulkuvälipituus 0,2 mm pidempi kuin patruunapesä eli tiukkaa tekee. Pistoolikahva on sekin Arska-maailmasta, Magpul MOE+. linnustamassa. Piipunsuulla on siisti kierre, kooltaan maailmalla se yleisin 5/8-24. Lyhyen 47 -senttisen piipun rihlannousu on kymmenen tuumaa, mikä on hyvä asia ajatellen pitkien eli kevyistä korvikemateriaaleista tehtyjen luotien vakautumista. Toisaalta onhan .308 Winchesterilläkin C.I.P. Samoin kaliiperikohtainen, paikalleen sokattu sulkukappale on karkeahkosti koneistettu. Lyhyt piippu on mainio käsiteltävä ja vaikka suulle kiertäisi sen yleensä 10 cm mittaa kasvattavan vaimentimen, on kokonaispituus edelleen helposti käsiteltävät 57 cm. Lisävarusteiden kiinnittämiseksi siinä on perinteisen hihnalenkin korvakkeen lisäksi kierrereiät. Tässä Mossbergin mallissa lippaan syöttösilta nousee niin ylös, että patruunoiden loppuessa lukko ei sulkeudu ja viestii näin lippaanvaihdon tarpeellisuudesta. Talvipakkasessa metallinen rakenne ei tietenkään ole miellyttävä käsiteltävä, mutta kosketuspinnatkin voi halutessaan eristää. Sitä pitää painaa ensin, jotta varsinainen liipaisin liikkuisi. Itse sulkukappale on erillinen, sokalla paikalleen lukittu osa, loppu-lukkorungon ollessa valukappaletta. Lukituskappaleen alareunassa on kaksi takaosaltaan viistettyä uloketta, jotka latausliikkeessä vastaavat patruunan kantaan ja poimivat siten patruunan lippaasta pesään vietäväksi. Lisäksi liipaisimen keskellä on jälleen Savagen aloittaman tavan mukaan varmistinliipaisin eli ohut, herkästi liikkuva lirpuke. Perän kiinnitys runkoon on normaalilla Arskan bufferiputkella, joten tarvikeosia on tarjolla pilvin pimein niitä haluavalle. AR-yhteensopiva, kuuteen pituuteen ja irtopaloilla kolmeen korkeuteen säädettävä perä on Magpulin CTR varustettuna kitkalukolla ja molemminpuolisilla hihnalenkin pikakiinnikkeillä. Rungoltaan spiraaliupotuksin koneistettu lukko on kaksiolkainen, joista toisessa matala ura liikeohjainta varten. Tarkkuusaseista tutussa 11 -asteisessa piipun suussa ei ole rihlauksen alkua suojaavaa viistettä, vaan rihlaus alkaa veitsenterävällä särmällä, mikä on hyvä tarkkuudelle, mutta arka vaurioille. Nyt alkuperäiseen 2007 esiteltyyn 100ATR -koneistoon verrattuna uutta on säädettävä laukaisulaite. Tämä helpottaa valmistusta ja lukon kevennysuritettu runko kampineen voidaan tehdä edullisesti valamalla. Vapaamuotoisilta tuilta hyvin vaihteleville matkoille ammuttavissa PRS kisoissa aseisiin lisätään rutkasti painoja helpomman ammuttavuuden takia. Varsinkin tässä tapauksessa, kun lyhyt piippu voi laskea vähän lähtönopeuksia. Ohjekirjassa ei ole tuumaisille kiinnitysruuveille ilmoitettu kiristysmomenttia, 56 • ASE-lehti. Siitä tuo LC mallimerkinnän L eli Light Chassis. Pidempää piippua kaipaava voi katsoa MVP Precision mallisarjaa. Se on ihan tavanomainen paino, jonka punnitsin M75 sakolaisellekin soveltuen siten hyvin metsällekin, on sitten kytiksellä, ajojahdissa tai vaikka Kaksiolkainen lukituskappale on irto-osa, joka on sokattu lukon runkoon. Metsästysmalleissa syöttösilta jää alemmas ja lukon voi sulkea lippaan tyhjennettyäkin. Rakenne on erittäin yksinkertainen ja siitä mainio, että näin sulkuvälin saa säädettyä juuri haluamakseen. Varuste on käytännössä vähän turha ja saattaa aiheuttaa ongelmia eli KISS periaate sopisi tähänkin paremmin. Muuten pinnat ovat vailla työstöjälkiä, myös kehyksen sisäpuolella, eivätkä kulmat ole pyöristyneet käsivaralta tehdyn hiomisen tavoin. Nappirihlaus päättyy vailla viistettä olevaan terävään särmään, joten puhdistuksessa kannattaa olla varovainen, ettei vahingoita tuota tarkkuudelle olennaista kohtaa. Yleensähän .308 Win -kaliiperissa käytetään 11 tai jopa 12 tuuman nousua. TEKNIIKKAA Mossberg on siis hintaansa nähden ihan siististi tehty ja varsinkin laminaattisekä muovitukkisen version kohdalla on vaikea löytää halvempaa. Tällainenkin vaihtoehto kuuluu MDT:n omaan tukkivalikoimaan. LC testiaseessa ainoastaan pidennetyn, taktisella nupilla varustetun lukon kammen ja sidekappaleen kohdalla näkyy valamalla tehty valmistustapa selvästi. Se on helppo koneistaa ja pyörähdyskappaleena tarkkuudelle perustan antava keskeisyys syntyy kuin kaupan päällisiksi. Toisaalta painon vaikutuskin on ampumalajikohtainen asia. Alumiinitukki on laadukkaan MDT:n valmistama ja keveyttä hakien varustettu lyhyellä etuosalla. Piippu on kiinni kierteellä ja lukittu Savagen tapaan holkkimutterilla. MDT:n valmistaman alumiinitukin sovitukset on koneistettu hienosti. Kookas kumiperälevy tasaa rekyyliä eikä tahmeana luistele. Mossberg painaa ilman tähtäintä speksien mukaan vain 3,5 kiloa ja nyt Leupold 4-12x50 VX-R:n kanssa punnittuna 4,4 kiloa. Mattaviimeistelty keskiraskas piippukin näyttää hyvältä kevennysurituksineen ja sen 19 -millisellä suulla on maailmalla yleisin 5/8-24 UNEF kierre vaimentimelle. pidempi ja hylsynkaula muutaman tuhannesosan paksumpi ja kaulakulmassa on pieni ero. Varsinainen varmistin on kaksiasentoinen peukalovipu, eikä estä lukon avaamista eli patruunat voi poistaa ase varmistettuna. Alue on hieman yläkanttiin, kilo olisi kesäkelissä parempi kilpa-aseelle. Kannattaa tosiaan puhdistaa piippu patruunapesän puolelta, niin kuin normaalistikin. Metalli metallia vasten on nykyaikaa, kun haetaan parasta tarkkuutta ja osumien paikallaan pysymistä vaihtelevissakin olosuhteissa. Mossbergin MVP sarja on varsin poikkeuksellinen, sillä valmistaja on huomioinut edullisten ylijäämäpatruunoiden käytön kaliipereissa .223 Rem ja .308 Win eli niillä voi ampua myös 5.56mm NATO ja 7.62mm NATO patruunoita, mistä leimaus piipussakin. Muotoilultaan tukki on lähellä MDT:n LSS GEN2 vakiomallia, josta löytyy valmiina sovitukset myös Mossbergille. Monet muutkin asevalmistajat ovat valinneet MDT:n tukin aseisiinsa, kuten esim. Siinä rungon etuseinään on asennettu suuri säätöruuvi, jolla vastusta voi itse säätää välillä 1,4 – 3,2 kiloa. Tosin säätö voi ulottua alemmaksikin, sillä testiaseessa ruuvi oli melko syvällä ja silti vastus oli Lymanin elektronisen mittarin mukaan keskimäärin 1,3 kiloa, joskin vaihteluväli oli suuri 1,0 – 1,4 kiloa. Etutukin alla on aukotus ja kierrereiät lisäkiskotukselle. . Tavallisessa pesässä tällä ei ole juuri merkitystä, mutta TRG tarkkuuskiväärin tiukassa pesässä on joskus käynyt niin, että ylijäämäpatruunat ovat jääneet patruunatestissä ampumatta. Auki vedettäessä ne vastaavasti luistavat lippaassa olevan patruunan yli. Mauser ja Savage, jolle tehty muistuttaa läheisesti pidemmällä etutukilla varustettua, hieman painavampaa LSS-XL GEN2 mallia. Napilla vetämällä tehty palkkirihlaus näyttää endoskoopilla sisälle kurkistettaessa hyvin tehdyltä, joskin lähes olemattoman pienet poikittaiset työstöjäljet voi erottaa ja patruunapesäkin on keskeisesti kalvettu. Samalla Remarista tuttu, paksusta pellistä leikattu rekyyliolka puristuu tuon holkkimutterin ja kehyksen väliin. Myös etutukin yläreunoilla on valmiina kierrereiät lisävarusteille. Hylsyn ulosvedin on tällä kertaa sulkuolan etureunassa säteittäisesti liikkuva kynsi kuin Browningissa ja ulosheitin se kaikkein yleisin eli jousikuormitettu tappi. Joka tapauksessa nyt käyttäjän ei tarvitse miettiä, voiko aseella ampua 7.62mm NATO ja .308 Win patruunoita, kyllä voi molempia
Lyhyt piippu on mainio käsiteltävä ja vaikka suulle kiertäisi sen yleensä 10 cm mittaa kasvattavan vaimentimen, on kokonaispituus edelleen helposti käsiteltävät 57 cm. Kannattaa tosiaan puhdistaa piippu patruunapesän puolelta, niin kuin normaalistikin. Monet muutkin asevalmistajat ovat valinneet MDT:n tukin aseisiinsa, kuten esim. MDT:n koneistama tukki on sitten se kaikkein nykyaikaisin eli paksusta alumiinilevystä koneistettu ja vaikka onkin umpimetallia, ei paina kohtuuttomasti. Hylsyn ulosvedin on tällä kertaa sulkuolan etureunassa säteittäisesti liikkuva kynsi kuin Browningissa ja ulosheitin se kaikkein yleisin eli jousikuormitettu tappi. Samalla Remarista tuttu, paksusta pellistä leikattu rekyyliolka puristuu tuon holkkimutterin ja kehyksen väliin. Nappirihlaus päättyy vailla viistettä olevaan terävään särmään, joten puhdistuksessa kannattaa olla varovainen, ettei vahingoita tuota tarkkuudelle olennaista kohtaa. Tässä Mossbergin mallissa lippaan syöttösilta nousee niin ylös, että patruunoiden loppuessa lukko ei sulkeudu ja viestii näin lippaanvaihdon tarpeellisuudesta. Tällainenkin vaihtoehto kuuluu MDT:n omaan tukkivalikoimaan. Kehys on siis paksuseinäinen ja muistuttaa läheisesti Remingtonin maailman suosituinta kehystä. Alue on hieman yläkanttiin, kilo olisi kesäkelissä parempi kilpa-aseelle. Pitkä irtolipas on yleinen ja edullinen Magpulin PMAG 10 GenM3 ja niitä on saatavana kaiken vetoisina. Rungoltaan spiraaliupotuksin koneistettu lukko on kaksiolkainen, joista toisessa matala ura liikeohjainta varten. Sitä pitää painaa ensin, jotta varsinainen liipaisin liikkuisi. Muotoilultaan tukki on lähellä MDT:n LSS GEN2 vakiomallia, josta löytyy valmiina sovitukset myös Mossbergille. Yleensähän .308 Win -kaliiperissa käytetään 11 tai jopa 12 tuuman nousua. Pidempää piippua kaipaava voi katsoa MVP Precision mallisarjaa. Pistoolikahva on sekin Arska-maailmasta, Magpul MOE+. Toisaalta painon vaikutuskin on ampumalajikohtainen asia. Varuste on käytännössä vähän turha ja saattaa aiheuttaa ongelmia eli KISS periaate sopisi tähänkin paremmin. Tarkkuusaseista tutussa 11 -asteisessa piipun suussa ei ole rihlauksen alkua suojaavaa viistettä, vaan rihlaus alkaa veitsenterävällä särmällä, mikä on hyvä tarkkuudelle, mutta arka vaurioille. Mauser ja Savage, jolle tehty muistuttaa läheisesti pidemmällä etutukilla varustettua, hieman painavampaa LSS-XL GEN2 mallia. Samoin kaliiperikohtainen, paikalleen sokattu sulkukappale on karkeahkosti koneistettu. Mossbergin MVP sarja on varsin poikkeuksellinen, sillä valmistaja on huomioinut edullisten ylijäämäpatruunoiden käytön kaliipereissa .223 Rem ja .308 Win eli niillä voi ampua myös 5.56mm NATO ja 7.62mm NATO patruunoita, mistä leimaus piipussakin. Toisaalta onhan .308 Winchesterilläkin C.I.P. MDT:n valmistaman alumiinitukin sovitukset on koneistettu hienosti. Lisävarusteiden kiinnittämiseksi siinä on perinteisen hihnalenkin korvakkeen lisäksi kierrereiät. Metsästysmalleissa syöttösilta jää alemmas ja lukon voi sulkea lippaan tyhjennettyäkin. mitoituksen mukaan pahimmassa tapauksessa hylsyn sulkuvälipituus 0,2 mm pidempi kuin patruunapesä eli tiukkaa tekee. AR-yhteensopiva, kuuteen pituuteen ja irtopaloilla kolmeen korkeuteen säädettävä perä on Magpulin CTR varustettuna kitkalukolla ja molemminpuolisilla hihnalenkin pikakiinnikkeillä. Se on helppo koneistaa ja pyörähdyskappaleena tarkkuudelle perustan antava keskeisyys syntyy kuin kaupan päällisiksi. Perän kiinnitys runkoon on normaalilla Arskan bufferiputkella, joten tarvikeosia on tarjolla pilvin pimein niitä haluavalle. . Etutukin alla on aukotus ja kierrereiät lisäkiskotukselle. linnustamassa. Piippu on kiinni kierteellä ja lukittu Savagen tapaan holkkimutterilla. Myös etutukin yläreunoilla on valmiina kierrereiät lisävarusteille. Lyhyen 47 -senttisen piipun rihlannousu on kymmenen tuumaa, mikä on hyvä asia ajatellen pitkien eli kevyistä korvikemateriaaleista tehtyjen luotien vakautumista. Alumiinitukki on laadukkaan MDT:n valmistama ja keveyttä hakien varustettu lyhyellä etuosalla. Tämä helpottaa valmistusta ja lukon kevennysuritettu runko kampineen voidaan tehdä edullisesti valamalla. Siitä tuo LC mallimerkinnän L eli Light Chassis. Napilla vetämällä tehty palkkirihlaus näyttää endoskoopilla sisälle kurkistettaessa hyvin tehdyltä, joskin lähes olemattoman pienet poikittaiset työstöjäljet voi erottaa ja patruunapesäkin on keskeisesti kalvettu. Itse sulkukappale on erillinen, sokalla paikalleen lukittu osa, loppu-lukkorungon ollessa valukappaletta. Joka tapauksessa nyt käyttäjän ei tarvitse miettiä, voiko aseella ampua 7.62mm NATO ja .308 Win patruunoita, kyllä voi molempia. pidempi ja hylsynkaula muutaman tuhannesosan paksumpi ja kaulakulmassa on pieni ero. Piipunsuulla on siisti kierre, kooltaan maailmalla se yleisin 5/8-24. Varsinkin tässä tapauksessa, kun lyhyt piippu voi laskea vähän lähtönopeuksia. Metalli metallia vasten on nykyaikaa, kun haetaan parasta tarkkuutta ja osumien paikallaan pysymistä vaihtelevissakin olosuhteissa. Varsinainen varmistin on kaksiasentoinen peukalovipu, eikä estä lukon avaamista eli patruunat voi poistaa ase varmistettuna. Auki vedettäessä ne vastaavasti luistavat lippaassa olevan patruunan yli. Muuten pinnat ovat vailla työstöjälkiä, myös kehyksen sisäpuolella, eivätkä kulmat ole pyöristyneet käsivaralta tehdyn hiomisen tavoin. Nyt alkuperäiseen 2007 esiteltyyn 100ATR -koneistoon verrattuna uutta on säädettävä laukaisulaite. Rakenne on erittäin yksinkertainen ja siitä mainio, että näin sulkuvälin saa säädettyä juuri haluamakseen. Kookas kumiperälevy tasaa rekyyliä eikä tahmeana luistele. Talvipakkasessa metallinen rakenne ei tietenkään ole miellyttävä käsiteltävä, mutta kosketuspinnatkin voi halutessaan eristää. Se on ihan tavanomainen paino, jonka punnitsin M75 sakolaisellekin soveltuen siten hyvin metsällekin, on sitten kytiksellä, ajojahdissa tai vaikka Kaksiolkainen lukituskappale on irto-osa, joka on sokattu lukon runkoon. Lisäksi liipaisimen keskellä on jälleen Savagen aloittaman tavan mukaan varmistinliipaisin eli ohut, herkästi liikkuva lirpuke. Ohjekirjassa ei ole tuumaisille kiinnitysruuveille ilmoitettu kiristysmomenttia, ASE-lehti • 57. Vapaamuotoisilta tuilta hyvin vaihteleville matkoille ammuttavissa PRS kisoissa aseisiin lisätään rutkasti painoja helpomman ammuttavuuden takia. TEKNIIKKAA Mossberg on siis hintaansa nähden ihan siististi tehty ja varsinkin laminaattisekä muovitukkisen version kohdalla on vaikea löytää halvempaa. Tavallisessa pesässä tällä ei ole juuri merkitystä, mutta TRG tarkkuuskiväärin tiukassa pesässä on joskus käynyt niin, että ylijäämäpatruunat ovat jääneet patruunatestissä ampumatta. Tosin säätö voi ulottua alemmaksikin, sillä testiaseessa ruuvi oli melko syvällä ja silti vastus oli Lymanin elektronisen mittarin mukaan keskimäärin 1,3 kiloa, joskin vaihteluväli oli suuri 1,0 – 1,4 kiloa. Mattaviimeistelty keskiraskas piippukin näyttää hyvältä kevennysurituksineen ja sen 19 -millisellä suulla on maailmalla yleisin 5/8-24 UNEF kierre vaimentimelle. Mossberg painaa ilman tähtäintä speksien mukaan vain 3,5 kiloa ja nyt Leupold 4-12x50 VX-R:n kanssa punnittuna 4,4 kiloa. Lukituskappaleen alareunassa on kaksi takaosaltaan viistettyä uloketta, jotka latausliikkeessä vastaavat patruunan kantaan ja poimivat siten patruunan lippaasta pesään vietäväksi. Siinä rungon etuseinään on asennettu suuri säätöruuvi, jolla vastusta voi itse säätää välillä 1,4 – 3,2 kiloa. LC testiaseessa ainoastaan pidennetyn, taktisella nupilla varustetun lukon kammen ja sidekappaleen kohdalla näkyy valamalla tehty valmistustapa selvästi
Magpulin valmistama, AR-yhteensopiva CTR perä on pikasäädettävissä kuuteen pituuteen (säätöalue 83 mm) ja tälle pituussäädölle on erillinen kitkalukko välysten pienentämiseksi. MVP:n LC version tarkkuus osoittautui hyväksi. 58 • ASE-lehti. Testiaseessa vakiona olleella korotuspalalla Leupoldin 50 millisellä optiikalla varustettu VX-R TEKNISET TIEDOT MOSSBERG MVP LC Hinta: 1475 eur (6.2022) Takuu: 1 vuosi Valmistaja: O.F. Sama arvo ilmoitetaan myös puuja muovitukkisille aseille. Nykyään aseet toimitetaan kuitenkin vain yhdellä korotuspalalla muiden ollessa erikseen hankittavia lisävarusteita. Mossberg & Sons, Inc, USA Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: 7.62mm Nato / .308 Win (.223 Rem, 6,5 CRM) Irtolipas: Magpul P-Mag 10 GenM3 Paino: 3,5 kg Pituus: 92 – 100 cm Piipun pituus: 47 cm Vetopituus: 28 – 36,5 cm Tähtäimet: Picatinnykisko Tukki: MDT:n alumiininen Perä: Magpul CTR Pistoolikahva: Magpul MOE+ Laukaisu: säädettävä 1,4 – 3,2 kg Varusteet: 5/8-24 UNEF kierre piipunsuulla Ammunta sujui tuttuun tapaan hiekkapussituelta, tällä kertaa kesäolosuhteissa ja bipodi eteen taitettuna. mutta tehtaan mukaan oikea arvo on epätavallisen alhainen 2,8 Nm ja silloin kierteisiin on lisättävä lukitetta, etteivät ne kierry itsestään auki. Aseen mukana oli alkuperäisen lehdistötiedotteen mukaan tarkoitus toimittaa myös kolme erikokoista poskipakan korotuspalaa, jotka kiinnitetään tukin harjalle. Normaalipainoisena LC-versio on siitä alumiinitukkiseksi erikoinen, että taktisten ominaisuuksien lisäksi se soveltuu niin pitkän matkan kisoihin kuin vallan mainiosti vapaalta kädeltä ammuntaan, vaikkapa metsälle. Alumiinitukissa on yleensä se hyvä puoli, että ruuvien kiristysvoiman muutos ei vaikuta osumapisteeseen kuten pehmeämmistä materiaaleista varustetuilla tukeilla. Yleensähän suositukset liikkuvat 6 – 7 Nm seutuvilla. Tehdaslatausten eri painoisilla luodeilla ampuen kaikkien yhdeksän kasan keskiarvoksi muodostui 18 mm, tuommoiset 0,6 MOA
Aseen mukana oli alkuperäisen lehdistötiedotteen mukaan tarkoitus toimittaa myös kolme erikokoista poskipakan korotuspalaa, jotka kiinnitetään tukin harjalle. ASE-lehti • 59. Testiaseessa vakiona olleella korotuspalalla Leupoldin 50 millisellä optiikalla varustettu VX-R TEKNISET TIEDOT MOSSBERG MVP LC Hinta: 1475 eur (6.2022) Takuu: 1 vuosi Valmistaja: O.F. Normaalipainoisena LC-versio on siitä alumiinitukkiseksi erikoinen, että taktisten ominaisuuksien lisäksi se soveltuu niin pitkän matkan kisoihin kuin vallan mainiosti vapaalta kädeltä ammuntaan, vaikkapa metsälle. Tehdaslatausten eri painoisilla luodeilla ampuen kaikkien yhdeksän kasan keskiarvoksi muodostui 18 mm, tuommoiset 0,6 MOA. MVP:n LC version tarkkuus osoittautui hyväksi. mutta tehtaan mukaan oikea arvo on epätavallisen alhainen 2,8 Nm ja silloin kierteisiin on lisättävä lukitetta, etteivät ne kierry itsestään auki. Yleensähän suositukset liikkuvat 6 – 7 Nm seutuvilla. Alumiinitukissa on yleensä se hyvä puoli, että ruuvien kiristysvoiman muutos ei vaikuta osumapisteeseen kuten pehmeämmistä materiaaleista varustetuilla tukeilla. Nykyään aseet toimitetaan kuitenkin vain yhdellä korotuspalalla muiden ollessa erikseen hankittavia lisävarusteita. Magpulin valmistama, AR-yhteensopiva CTR perä on pikasäädettävissä kuuteen pituuteen (säätöalue 83 mm) ja tälle pituussäädölle on erillinen kitkalukko välysten pienentämiseksi. Mossberg & Sons, Inc, USA Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: 7.62mm Nato / .308 Win (.223 Rem, 6,5 CRM) Irtolipas: Magpul P-Mag 10 GenM3 Paino: 3,5 kg Pituus: 92 – 100 cm Piipun pituus: 47 cm Vetopituus: 28 – 36,5 cm Tähtäimet: Picatinnykisko Tukki: MDT:n alumiininen Perä: Magpul CTR Pistoolikahva: Magpul MOE+ Laukaisu: säädettävä 1,4 – 3,2 kg Varusteet: 5/8-24 UNEF kierre piipunsuulla Ammunta sujui tuttuun tapaan hiekkapussituelta, tällä kertaa kesäolosuhteissa ja bipodi eteen taitettuna. Sama arvo ilmoitetaan myös puuja muovitukkisille aseille
Kaikkiaan Mossberg MVP LC oli kaikin puolin hyvin toimiva ja ammuttava, monipuoliseen käyttöön soveltuva ja alumiinitukkiseksi suhteellisen edullinen. Myös ampujakohtainen perän pituuden säätö sai kehuja, nyt vetopituutta pystyi muuttamaan välillä 28 – 36,5 cm. Kahden hiekkapussin päältä ammuttaessa pieni säätöperän notkuminen tuntui häiritsevältä, vapaalta kädeltä ammuttaessa tämä ei niinkään haitannut. Hirviradalla niin paikallaan olevaan kuin juoksevaan pahvihirveen oli erittäin helppo osua, joten alkuoletus, että taktisen tarkkuuskiväärin tukilla varustettu ase soveltuisi vain tuelta ammuntaan, osoittautui täysin vääräksi. RADALLA Valmistelevat työt olivat perinteiset eli piippu puhtaaksi vaahdolla ja ruuvien kiristys perinteiseen rannetiukkuuteen sekä vaseliinia lukitusolkiin ja iskurin viritysluiskaan. Arskan CTR-perään jää sen verran klappia, että välysten kiristysmekanismista huolimatta se pääsee niiaamaan. Aseyksilöissä on siis eroja. 12x suurennuksella oleva tähtäin, eikä suulla ollut käyttäytymistä rauhoittavaa tötteröä. Tosin tällä Arskan pistoolikahvalla peukalonhangan päälle jää paksulti pehmustetta eli käsi asettuu melko alas ja linja liipaisimelle siten alakanttiin. Siinä myös syöttösilta on muovia ja rakenne helposti huoltopurettavissa oleva. Varsinainen yllätys oli kuitenkin se, miten hyvä aseella oli ampua vapaalta kädeltä. Tämäkin Arskan kanssa yhteensopiva osa on tietenkin räätälöitävissä vaikka millaiseen oman maun mukaan. 4-12 tähtäin asettui täsmällisesti linjaan. Laukaisussa tuntui myös selvä venyminen, mikä hämmästytti sikäli, että kokeillussa laminaattitukkisessa aseessa vastaavaa venymää ei ilmennyt lainkaan. Oli luotina sitten raskas tai kevyt, kolmen laukauksen kasat olivat erinomaiset. Kun kaikki sattui kohdalleen, oli kasa siis runsaat 10 mm ja kun lämpöväreily pääsi sumentamaan kuvaa, tuli nopea muistutus. Huoltoa varten perän säätö pitää vetää pitkäksi, jotta lukko mahtuu pois kehyksestä. 17 mm. 19 mm. Sadalta metriltä ei jäänyt tässäkään kelissä epäselväksi, miten testiase käy. 60 • ASE-lehti. Tarjolla on tietenkin vaikka miten paljon tarvikeperiä, joten halukas voi räätälöidä asetta mielensä mukaan. Tosin muutama vaati hieman suurempaa voimaa lukon sulkemiseen, mutta niin teki muutama Sako Racehead -patruunakin. Kesäkelissä normaalissa 0-4 m/s puuskatuulessa tarkkuuskasat ammuttiin jo aiemmin esittelykäytössä sisäänammutulla aseella. Tähän perushuoltoon tarvitaan vain sidekappaleen kierto ja sisuskalut ovat kämmenellä. 18 mm. Osansa tässä on varmaankin pystyn pistoolikahvan tarjoamalla hyvällä otteella. Nyt kävi muutaman kerran siten, että etusormen ote oli vähän sivuttainen ja varmistinliipaisin painui vain puoliväliin ennen kuin varsinainen liipaisin liikkui taaksepäin ja kuului koneiston naksahdus. Kevyellä 8 g Lapua Trainer -harjoituspatruunalla sarjaksi tuli 12, 13 ja piipun lämmettyä väreilyn kera 31 mm, ka. Lipas on yleistä tyyppiä, joten vaihtoehtoja ja eri patruunavetoisuuksia lisähankinnoille riittää eikä hinta paljon kirpaise. Usea ampuja totesi pidon olevan erittäin vakaata ja ammunnan helppoa. Sen jälkeen itse lukkokin on helppo purkaa osiin, vaikka sitä ei neuvotakaan käyttöohjeessa. Muuten LC toimi moitteetta, lippaan käsittely on helppoa ja lipas syöttää häiriöttä täyteen lipastettunakin. Se taas saa helposti etusormen vetämään liipaisimen alareunasta, mikä ei ole hyvä varmistusliipaisinta ajatellen. Etumaiseen perinteiseen hihnalenkin kiinnikkeeseen oli kiinnitetty Harrisin bipodi, mutta nyt se taitettiin kiinni ja laskettiin hiekkapussituelle lähinnä antamaan lisäpainoa. Sen pohjassa on vielä luukku pikkutavaroiden säilyttämistä varten. Ominaisuuksina on vielä ohut, joskin kooltaan suuri kuminen perälevy ja molemminpuoliset QR-hihnalenkin kiinnikepaikat. Kaksiasentoinen varmistin on tutulla paikalla oikealla sivulla ja vasemmalla on lukonpidättimen painin. Lopuksi vielä Sierran 10,9 g MatchKing kilpaluodeilla ladatuilla Sako Racehead -tarkkuuspatruunoilla 13, 27 ja 17 mm, ka. Muuten ampuma-asento oli hyvä, joten ei ihme, että samaa MDT:n tukkimallia aloittelijat käyttävät kisoissakin. Liikkuvan maalin harjoittelussa ammuimme runsaasti ylijäämäpatruunoita ja kaikki pesittyivät hyvin. Sen jälkeen liipaisin ei enää liikkunutkaan, vaan jäi jumiin, ja jos tämän jälkeen koski kevyestikin puoliväliin jääneeseen varmistinliipaisimeen, niin ase laukesi. Jäähdyttelyn jälkeen raskaammilla Lapua Aficionado+ 10,85 g Scenar -tarkkuuspatruunoilla tahti jatkui samana, sarjaksi 15, 18 ja 18 mm, ka. Nyt kaikkien kasojen keskimääräinen käynti oli 18 mm eli tuommoiset 0,6 kulmaminuuttia, vaikka käytettävissä oli melko pienellä max. MDT:n omissa esitteissä käytetään korkeamman otteen sallivaa mallia. Se kolmas Magpulin tuote on tukeva, molemmilta reunoilta syöttävä kymmenen patruunan muovinen PMAG10 GenM3 lipas. Aivan ilmeisesti viretila jäi varmistinliipaisimen päälle eli oltiin tilanteessa, jossa ei pitäisi koskaan olla. Oikealla patruunavalinnalla tuo tarkka ampuminen onnistuu siis todella pitkille matkoille. Pistoolikahva on Magpulin MOE+, joka kumimaisen pehmeänä on hyvä pideltävä. Tätä ongelmaa ei tietenkään esiintynyt, kun painoi sormella kohtisuoraan liipaisinta, aivan kuin asesuunnittelija on tarkoittanutkin
Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. Sen pohjassa on vielä luukku pikkutavaroiden säilyttämistä varten. Kaksiasentoinen varmistin on tutulla paikalla oikealla sivulla ja vasemmalla on lukonpidättimen painin. 18 mm. Tätä ongelmaa ei tietenkään esiintynyt, kun painoi sormella kohtisuoraan liipaisinta, aivan kuin asesuunnittelija on tarkoittanutkin. Se kolmas Magpulin tuote on tukeva, molemmilta reunoilta syöttävä kymmenen patruunan muovinen PMAG10 GenM3 lipas. Kevyellä 8 g Lapua Trainer -harjoituspatruunalla sarjaksi tuli 12, 13 ja piipun lämmettyä väreilyn kera 31 mm, ka. MDT:n omissa esitteissä käytetään korkeamman otteen sallivaa mallia. 66 ja VAIN 63,90 € / vuosi ASE-lehti • 61. Ominaisuuksina on vielä ohut, joskin kooltaan suuri kuminen perälevy ja molemminpuoliset QR-hihnalenkin kiinnikepaikat. Etumaiseen perinteiseen hihnalenkin kiinnikkeeseen oli kiinnitetty Harrisin bipodi, mutta nyt se taitettiin kiinni ja laskettiin hiekkapussituelle lähinnä antamaan lisäpainoa. Sen jälkeen liipaisin ei enää liikkunutkaan, vaan jäi jumiin, ja jos tämän jälkeen koski kevyestikin puoliväliin jääneeseen varmistinliipaisimeen, niin ase laukesi. Muuten LC toimi moitteetta, lippaan käsittely on helppoa ja lipas syöttää häiriöttä täyteen lipastettunakin. Muuten ampuma-asento oli hyvä, joten ei ihme, että samaa MDT:n tukkimallia aloittelijat käyttävät kisoissakin. Aivan ilmeisesti viretila jäi varmistinliipaisimen päälle eli oltiin tilanteessa, jossa ei pitäisi koskaan olla. Hirviradalla niin paikallaan olevaan kuin juoksevaan pahvihirveen oli erittäin helppo osua, joten alkuoletus, että taktisen tarkkuuskiväärin tukilla varustettu ase soveltuisi vain tuelta ammuntaan, osoittautui täysin vääräksi. NATOrannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Tarjolla on tietenkin vaikka miten paljon tarvikeperiä, joten halukas voi räätälöidä asetta mielensä mukaan. Tosin tällä Arskan pistoolikahvalla peukalonhangan päälle jää paksulti pehmustetta eli käsi asettuu melko alas ja linja liipaisimelle siten alakanttiin. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. Kesäkelissä normaalissa 0-4 m/s puuskatuulessa tarkkuuskasat ammuttiin jo aiemmin esittelykäytössä sisäänammutulla aseella. Siinä myös syöttösilta on muovia ja rakenne helposti huoltopurettavissa oleva. 17 mm. Nyt kaikkien kasojen keskimääräinen käynti oli 18 mm eli tuommoiset 0,6 kulmaminuuttia, vaikka käytettävissä oli melko pienellä max. Varsinainen yllätys oli kuitenkin se, miten hyvä aseella oli ampua vapaalta kädeltä. RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi • aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 20mm ja 22mm. 4-12 tähtäin asettui täsmällisesti linjaan. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. Kun kaikki sattui kohdalleen, oli kasa siis runsaat 10 mm ja kun lämpöväreily pääsi sumentamaan kuvaa, tuli nopea muistutus. Arskan CTR-perään jää sen verran klappia, että välysten kiristysmekanismista huolimatta se pääsee niiaamaan. Nyt kävi muutaman kerran siten, että etusormen ote oli vähän sivuttainen ja varmistinliipaisin painui vain puoliväliin ennen kuin varsinainen liipaisin liikkui taaksepäin ja kuului koneiston naksahdus. Liikkuvan maalin harjoittelussa ammuimme runsaasti ylijäämäpatruunoita ja kaikki pesittyivät hyvin. RADALLA Valmistelevat työt olivat perinteiset eli piippu puhtaaksi vaahdolla ja ruuvien kiristys perinteiseen rannetiukkuuteen sekä vaseliinia lukitusolkiin ja iskurin viritysluiskaan. Kahden hiekkapussin päältä ammuttaessa pieni säätöperän notkuminen tuntui häiritsevältä, vapaalta kädeltä ammuttaessa tämä ei niinkään haitannut. Leveys 22mm. Lipas on yleistä tyyppiä, joten vaihtoehtoja ja eri patruunavetoisuuksia lisähankinnoille riittää eikä hinta paljon kirpaise. Huoltoa varten perän säätö pitää vetää pitkäksi, jotta lukko mahtuu pois kehyksestä. Myös ampujakohtainen perän pituuden säätö sai kehuja, nyt vetopituutta pystyi muuttamaan välillä 28 – 36,5 cm. Oikealla patruunavalinnalla tuo tarkka ampuminen onnistuu siis todella pitkille matkoille. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. 19 mm. Pistoolikahva on Magpulin MOE+, joka kumimaisen pehmeänä on hyvä pideltävä. 3/2022 • 12,90€ PAL.VKO 2022-34 177550-2203 HÄMMERLI HÄMMERLI TAC R1 22 TAC R1 22 KRISS VECTOR CRB GEN II IWA 2022 RESERVILÄISASEIDEN ERIKOISNUMERO WWW.ASELEHTI.FI Tilaa Asealan asiantuntija kotiisi! Katso lisää s. Kaikkiaan Mossberg MVP LC oli kaikin puolin hyvin toimiva ja ammuttava, monipuoliseen käyttöön soveltuva ja alumiinitukkiseksi suhteellisen edullinen. Laukaisussa tuntui myös selvä venyminen, mikä hämmästytti sikäli, että kokeillussa laminaattitukkisessa aseessa vastaavaa venymää ei ilmennyt lainkaan. Ase-lehti 40v. Sadalta metriltä ei jäänyt tässäkään kelissä epäselväksi, miten testiase käy. Se taas saa helposti etusormen vetämään liipaisimen alareunasta, mikä ei ole hyvä varmistusliipaisinta ajatellen. 12x suurennuksella oleva tähtäin, eikä suulla ollut käyttäytymistä rauhoittavaa tötteröä. Jäähdyttelyn jälkeen raskaammilla Lapua Aficionado+ 10,85 g Scenar -tarkkuuspatruunoilla tahti jatkui samana, sarjaksi 15, 18 ja 18 mm, ka. Tähän perushuoltoon tarvitaan vain sidekappaleen kierto ja sisuskalut ovat kämmenellä. Tämäkin Arskan kanssa yhteensopiva osa on tietenkin räätälöitävissä vaikka millaiseen oman maun mukaan. Usea ampuja totesi pidon olevan erittäin vakaata ja ammunnan helppoa. Rannekkeet sopivat mm. Sen jälkeen itse lukkokin on helppo purkaa osiin, vaikka sitä ei neuvotakaan käyttöohjeessa. Osansa tässä on varmaankin pystyn pistoolikahvan tarjoamalla hyvällä otteella. Lopuksi vielä Sierran 10,9 g MatchKing kilpaluodeilla ladatuilla Sako Racehead -tarkkuuspatruunoilla 13, 27 ja 17 mm, ka. Aseyksilöissä on siis eroja. Tosin muutama vaati hieman suurempaa voimaa lukon sulkemiseen, mutta niin teki muutama Sako Racehead -patruunakin. Oli luotina sitten raskas tai kevyt, kolmen laukauksen kasat olivat erinomaiset
On nimenomaan jo ampuma-aselaissa määriteltyä historiaa, tekniikkaa ja kulttuuriperinnön vaalimista siirtää tätä tietoa seuraaville sukupolville. Oikeusasteissa sitten selviää. miten lakia oikeasti luetaan. Laki ei enää pysy tekniikan mukana. Helmikuussa 2023 astuu voimaan Suomessa – tuhansien järvien maassa lyijyhaulikielto kosteikkoalueilla. ”Settiä hiotaan vielä”, mutta varmaankin ensi vuonna palataan aiheeseen laajemman konekiväärikurssin muodossa. 045 665 2329 62 • ASE-lehti. pidettiin pienelle ryhmälle konekiväärikurssi. Äkkiseltään tuntuu, että ohjeistukseen on ympätty lähestulkoon kaikki rikoslain kohdat luvan saamisen esteenä sekä lupien peruuttamisen syynä. Suomen Asehistoriallinen Seura ry A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Puheenjohtajan palsta Ampumapäivän ohessa 13.7. Lyijyhauleilla metsästyksessä alkoi viimeinen metsästyskausi. Maximia varusmiespalveluksessa iloisesti asemasta toiseen juoksuttaneet ikäpolvet alkavat olemaan jo herrasmiehen iässä. Nyt alkaa olemaan uusien hallitusohjelmien muotoilut käsillä ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Tämän pitäisi olla lupien peruuttamisen edellytys. Poliisin tulkinta laista on vain poliisin tulkinta. Monessa maassa aselaki on sekasotkua, kun asioita on määritelty direktiivissä tunteiden mukaan, eikä järjellä tai tekniikalla. Oikein kun lähdetään harhailemaan, niin onko punaisen lihan syöminenkin kohta uhka YJT:lle. Ei tule olemaan aseharrastajalla helppoa. Poliisilta tuli elokuun alussa uusi aselupakäytäntöjä yhtenäistävä ohje, jonka on tarkoitus olla voimassa heinäkuun loppuun 2027, eli viisi vuotta. Edellinen suuri AAseL muutos on vuonna 1998. Näin kävi jo vuosi sitten kun Kela-huijauksen yhteydessä aseluvat oli peruttu, mutta KHO kumosi päätöksen (KHO:2021:116). Se koskee niin metsästystä kuin ampumaurheiluakin. Tiedä sitten onko hyvä vai huono uutinen. Paljon hiljaista tietoa päätyy muuten multiin ja sitä ei ehkä ole mitenkään kirjoista tai youtubesta opittavissa. Tästä ei ole kuulunut mitään. Asedirektiivin mukaan tahalliseen väkivaltarikokseen syyllistymisen on katsottava viittaavan siihen, että henkilö voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle ja tai yleiselle turvallisuudelle. Loppuun vielä kuva Protecta Bulldog haulikosta, jolla voi ampua lyijyä sekä vaihtoehtoisia materiaaleja. Pasi Kesäniemi puheenjohtaja SAHS ry puheenjohtaja@sahs.fi, p. Yksityisessä kokoelmassa tämäkin. Suomessakin on puhuttu ampuma-aselain uudelleen kirjoittamisesta, mutta AAseL jäädyttämisestä sovittiin viime hallitusohjelmassa. 3D-tulostimiakin pohditaan jo uhkina Brysselissä. Ranskan piti kesäkuussa päättyneellä EU -puheenjohtajuuskaudellaan tehdä vuoden 2017 asedirektiiviin viisivuotiskatselmus, että missä onnistuttiin ja mikä on pielessä. Voi käydä niin, että mielestään väärien päätösten kohteeksi joutuneet kansalaiset joutuvat koeponnistamaan linjaukset hallinto-oikeuksissa, jossa asioiden oikea laita sitten ratkaistaan. Jonkunhan ne youtuben videotkin pitää osata tehdä
CARA CARA 44 € + postik. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Huippurosterista VG-10 valmistettu. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. aselehti@aselehti. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 63. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Suora terä. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Suora terä. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. 95 € + postik. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk
Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Hinta 22,00 € + postikulut. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Hinta 35,00 € + postikulut. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Tässä oli omat haasteensa. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Hinta 27,00 € + postikulut. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Hinta 51,00 € + postikulut. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Hinta 35,00 € + postikulut. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. ASE-lehti • 65. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää
ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 040 7767 627 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 63,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi
Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Ostetaan konekiväärin L-33/36 lippaantäyttölaite, VKT. ASEMAKASIINI OSTETAAN kenttäkelpoinen pst-kivääri kaliiperi 20 MM VKT, ”norsupyssy” ja siihen paruunoita. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Tarjoukset puh 040 5150622 tai s-posti esko.k.lahti@gmail.com TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. (08) 815 3600 ASE-lehti • 67