PAL.VKO 2020-51 177550-2005 5/2020 • 12,20€ METSÄSTYS-SPECIAL! KIVÄÄRIKRANAATIT, OSA II RUGER RPR .338 TA-KIVÄÄRI .308 -PATRUUNAT VERTAILUSSA BISMUTHIA PITKÄLLE HOLLILLE WINCHESTER .308 SUBSONIC. Parasta, mitä voit harrastaa..
Suora terä. Huippurosterista VG-10 valmistettu. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Terävaihtoehdot ns. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Suora terä. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. TILAUKSET JA LISÄTIETOJA: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 63 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. CARA CARA 44 € + postik. Kokonaan ruostumattomat tai Zytelkahvalevyjen sisällä olevat teräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. kombinaatioterä, suora terä tai “sileäposkinen” fl at side. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. 95 € + postik. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan
Samasta teosta kaksi näinkin erilaista seuraamusta on tietenkin omiaan rapauttamaan uskoa jommankumman oikeusistuimen uskottavuuteen. Yhteinen tekijä näissä kaikissa on ollut nuori mielenterveysongelmainen. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Viimeksi mainittu on Kuopiossa tapahtunut henkirikos, jossa uhrimäärän kasvamisen mittaviin lukemiin esti vain poliisin uudistunut taktiikka. ensikertalaisena, koska teko “nollautuu” ensikertalaisuudeksi kolmessa vuodessa, eli kätevästi juuri niihin aikoihin kun pääseekin tappamaan seuraavan. Kysyä sopii, miten EIT olisi käsitellyt sen, miksei Suomi ole kolmen erillisen joukkomurhan (ensimmäinen tehtiin pommilla) ja neljännen teräaseiskun jälkeenkään toteuttanut suuria puheitaan nuorten mielenterveystyöstä. Vastaus on siinä, ettei näiden uhrien omaisilla -Kauhajoen omaisista poiketenole voimavaroja raskaaseen ja kalliiseen EU-prosessiin. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Kaikki oikeudet pidätetään. Kauhajoen uhrien omaiset saivat viimein oikeutta, mutta eivät saaneet sitä Suomesta. Tuomittu “Kauhajoen komisario” on saanut tästä aiheesta tarpeeksi kivittämistä, joten viittaan tässä yhteydessä vanhan viisauteen jälkiviisaudesta. Sitä mieltä oli Suomen hovi-oikeuskin antaessaan komisariolle asiasta huomautuksen, Korkein oikeus ei ottanut asiasta tehtyä valitusta käsittelyyn, eli siten tuomio sai lainvoiman. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Päätös koski ns. Kuopio jälleen viimeisimpänä esimerkkinä. Kauhajoen joukkomurhaa ja päätöksen mukaan Suomi on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa numero 2, jossa turvataan jokaiselle oikeus elämään. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 39. EIT:n tuomio oli korvausnäkökulmasta katsoen tyystin eri tavoin mitattu. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Poliisi voi kuitenkin toimia vasta kuin rikos on tapahtunut ja mikäli potentiaalinen rikoksentekijä on vapaana, tyytyminen pää pensaassa välineiden poiskeräilyyn ei toimi loputtomasti. Koska Suomi on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa numero 2 tässä asiassa, miten sitten tulisi suhtautua oikeuskäytäntöömme, jossa henkirikoksesta istutaan keskiarvona 5-6 vuotta, nuorena tekijänä riittää kaksikin vuotta, vieläpä kerta toisensa jälkeen ns. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Kuopiossa ratkaisevaan rooliin nousi 21-vuotias naispoliisiopiskelija aseellisella voimankäytöllä, mitä todennäköisimmin pelastaen ihmishenkiä. EU:n päätöksistä puheenollen, näitä rivejä kirjoittaessani Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT antoi Suomelle langettavan tuomion. All rights reserved. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Varmasti komisario itsekin on sitä mieltä, että virhe tehtiin. Kynnys tahdonvastaiseen hoitoon on liian korkealla, jos laajasti julkistettu tappouhkauskaan ei siihen riitä ja vaikka riittäisi, sitten onnistuneenkin henkirikoksen jälkeen edessä on lepsu oikeuskäytäntömme. Tuomio koskee poliisin toimenpiteitä tai pikemminkin niiden tekemättä jättämistä ennen koulusurmaa. Kauhajoesta poiketen ei tyydytty silloisten -todella huonoiksi osoittautuneiden, mutta jälleen se jälkiviisausohjeiden mukaan piirittämään ja lopulta siten laskemaan ruumiita. TILAUSHINNAT 2020 Kestotilaus Pohjoismaihin 61,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 66,70 € Muut maat lentopostina 84,20 € Irtonumerot 12,20 € Lehti ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Kertokoon tämä kolmen vuoden takainen otsikko loput. Lyijyhaulien ja varsinkin luotien kieltojen taustalla ovat aivan muut arvot ja ideologia kuin luonnonsuojelu. Olemme maassa, jossa laki on käytäntö ja käytäntö on se, että kaikki mitä EU:sta ohjetta tulee on hetken päästä laki, paitsi jos se liittyy verotuksen keventämiseen tai kansalaisen oikeusturvan parantamiseen. Hyvät Lukijat, Lyijyhaulien totaalikielto. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. “Yksi käräjäoikeuden vangitsemista epäillyistä on 19-vuotias suomalaismies, joka oli vastikään vapautunut vankilasta edellisen henkirikostuomionsa jälkeen.” Miksi näiden tappajien uhreilla ei ollut oikeutta elämään. On käytännössä selvää, että Suomi tulee tässäkin asiassa olemaan EU:n mallioppilas ja paavillisempi kuin paavi itse
30 Winchester Power-Point Subsonic, s. MALINEN Winchester Power-Point Subsonic Tehdashiljainen ............................................39 VESA TOIVONEN Winchester Xtended Range Bismuth – Haulikkoon pitkälle hollille ......................42 VESA TOIVONEN Anschütz 1827 F Bionic – 3D-aikaan! ..........44 PEKKA SUURONEN B&T Triton -teleskooppipatukka ............... Kuva: Vesa Toivonen. 48 JUSSI PELTOLA Suomen Asehistoriallinen Seura kokoontui Tuusulassa ...................................54 JUSSI PELTOLA Gun Show näyttely 2020 ...............................56 JANNE VÄHÄTALO Suomen Metsästäjäliitto ei anna periksi lyijyhaulirajoituksessa ................................. 39. MALINEN SAHS puheenjohtajan palsta Aselupamaksut pois keräilijöiltä ja museoilta! ....................................................29 ESA SALLDÉN Ruger Precision Rifle .338LM .......................30 J. 37 J. 60 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO ”Kansalliset” mustaruutiammunnan PM-kisat Orivedellä .......................................62 PENTTI KATAJA Mustaruutiammunnan SM-kisat 2020 .......63 PENTTI KATAJA Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: J. MALINEN Kokeessa kymmenen kympintavoittelijaa ..20 J. MALINEN Hornady .338LM .............................................. Malinen Ruger Precision Rifle .338LM, s. 4 • ASE-lehti 5/2020 Tässä numerossa: Venäläiset kiväärikranaatit ja niiden laukaisulaitteet 1914-45, osa II ....................6 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Vähän kunnioitusta, kiitos – Spyderco Respect .......................................14 JUSSI PELTOLA Vedenkestävä Naturalis AirLock .................16 J
alk. uusia .....280,Magtech CBC 12/76 pump. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Gun Show Hotelli Ellivuori Sastamala 14.-15.11.2020, s. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. ampumaton laatik. 6” sin. tuk. tuk. Max-5 + 3 vs. synt. 28” teräshaulikelp. 12/76 p-aut. + vs. 5 ptr, vaimen. sm, uusia ..........................................................................300,WWW. ............700,Valmet 412 S 12/76, kirk. 300,Tikka 12/76, 1 piip. 2 x lipas, pistin, ampumat. uusia ................690,Sabatti Forest ST. 4” sin. vs. Tikka T3/T3x kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com eränkäynnin erikoissivusto. ....................................................120,Astra Match .38 SPL 6” sin. lauk. 26” vs. 26” uusi ...........................................200,Pav .22 LR taittop. lip. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. rev. + sm. 10 ptr, vaimen. rihlakko 12/76 222 Rem. pien.pist. + vaimen. tuk. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. ..................................200,Zastava Mod. lukkorunko 28” ei vs malli ...................450,Valmet Prestige 12/76 p-aut. uusi ...........................330,Ege Silah 12/89 Super Mag. 18.5” cyl. uusia ...................500,Churchill 12/76 pump. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. synt tuk. kuin uusi .........90,Rossi .357 Mag. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. lip. .........................................150,Baikal Sever IZH-94, 20/76 .22 LR rihla 24” uusia ....................350,Baikal Viking 9 mm Para, uusia ....................................................295,Benelli 12/89 Super Nova pump. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. uusia ................................300,Heckler & Koch USP .40 S&W, musta, uusia ...............................550,Lakefield .22 LR p-kiv.paket. ..............................200,Escort 12/76 pump. käyt. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. ........................................................... p-aut. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. 58 Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 26” vs. käyt. uusi ..........380,Escort Mag. 12/76 vs. hyviä alk. 26” uusia ..............920,Taurus .357 rev. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Antonio Zoli 12/76 pump. varust. kert. vanhempien mukana ilmaiseksi. ASELEHTI .FI ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana MDT, GRS ja ROME -tukit ja tarvikkeet mm. ...........................420,Sabatti Falcon ST. p-aut. vs. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. 28” Suomi ase, uusi .....................380,VZ-52 7.62 x 39 kiv. .........................500,CZ-85 B, 9 mm Para, sin. 28” kuin uusi ..................................................170,Tikka MP1 12/76 pump. muovilaatik. 24” synt. CZ 99, 22 LR p-kiv.paket. 26” synt
Sitä ennen lataajan piti vielä poistaa kranaatti kuljetussuojuksestaan ja säätää aikasytytin räjähtämään pari metriä kohteen yläpuolella. Kiväärikranaattien ampuminen Djakonovin järjestelmällä vaati kaksi taistelijaa. Venäläiset Venäläiset kiväärikranaatit kiväärikranaatit ja niiden ja niiden laukaisulaitteet laukaisulaitteet 1914-45 1914-45 muodostuu lasin suojaamalla pyöreällä tähtäysikkunalla varustetusta lieriöstä, jonka sisällä on messinkiasteikolla varustettu heiluri, ”luotilanka”. Haaratuen jalkojen väliin puristetun kaksiosaisen teleskooppiputken avulla on mahdollista säätää korotuskulmaa. Laukaisulaite muodostuu kolmesta osasta, eli putkesta, siihen kiinteästi kierretystä kuppimaisesta peräkappaleesta, sekä takatähtäimen jalkaan kiinnittyvästä bajonettikappaleesta. Tähtäinlaitteessa on itse asiassa kaksi tähtäintä, tukin vasemmalle puolen jäävä lieriömäinen kvadrantti eli luotilankasuuntain, ja sen oikealla puolella kulmaviivain, eli yksinkertainen rautatähtäin, jossa on jyvä ja v-hahlo. Tarkoitusta varten sekä ylemmässä että alemmassa teleskooppiputkessa on kiristysmekanismit. Järjestelmän muiden osien tavoin laukaisulaite on maalattu vaaleanvihreällä maalilla. Etäisyyden selvittämisen jälkeen piti taulukosta katsoa oikea korotuskulma ja säätää aikasytyttimen arvo vastaamaan tätä. Tarkoitusta varten sekä ylemmässä että alemmassa teleskooppiputkessa on kiristysmekanismit. Ammuttaessa kiväärin perä tuettiin maahan, sillä olkapäätä vasten ampuminen olisi johtanut solisluun katkeamiseen. DJAKONOVIN AMPUMATARVIKKEET 1930-luvun tuotantoa edustavan VGD-sirpalekranaatin halkaisija on 40,6-40,8 mm, pituus 115-117 mm ja massa 350-370 g. Varsinaisen kolmella rihlauralla varustetun osan pituus koko putkesta on 223 mm. 6 • ASE-lehti. Tosin lyhyille etäisyyksille ampumista tuli ohjesäännön mukaan ylipäätäänkin välttää, sillä yksittäiset sirpaleet saattoivat tällöin yltää ampuma-asemaan saakka. Lisäksi järjestelmään kuului puinen pesuri, jonka varrella lataaminen suoritettiin, sekä kankainen kantolaukku putkea ja muita varusteita varten. Massaa haaratuella m/1930 on 2,2 kg. Sen runko muodostuu valetusta teräskuoresta, pyörimisakselille sijoitetusta luotitunnelista ja räjähdysainetilan sulkevasta pohjalevystä, jotka on juotettu toisiinsa kiinni. Näitä oli pohjoisen rintaman joukoilla käytössä vielä jatkosodan alussakin, jolloin niitä jälleen jäi suomalaisten sotasaaliiksi. Kuori oli vuoteen 1938 uritettu sirpaloitumisen varmistamiseksi, mutta vuodesta 1939 kranaatit valmistettiin sileäpintaisella kuorella. Kulmaviivain on akseloitu pantaan kiinnittyvän peltiulokkeen päälle, ja sitä voidaan säätää sivusuunnassa 400 piirua kumpaakin suuntaan. Kovan patruunan kuumista Djakonov-järjestelmän lopullinen Djakonov-järjestelmän lopullinen kokoonpano kivääriin vuoden kokoonpano kivääriin vuoden 1891/30 mallia asennettuna: hei1891/30 mallia asennettuna: heitin m/1930, haaratuki m/1930 ja tin m/1930, haaratuki m/1930 ja kvadrantti-kulmaviivain m/1937. Pannan sisäpuolella on tukin sormiuriin puristuvat pitkänmalliset nahkaiset liuskat. Jouset on koteloitu kiinnityspantakappaleen alaosaan sen molemmin puolin. Puna-armeija luopui jo pahoin vanhentuneesta Djakonov-heittimestä vuoteen 1942 mennessä, sillä niitä ei enää mainita kyseisen vuoden kenttäohjesäännössä. Ulokkeessa olevat pienet merkit ovat 20 piirun välein, 200 ja 400 piirua on vastaavasti merkitty numeroilla 2 ja 4. Talvella, maan ollessa jäässä, käskettiin perä tukea erityistä tyynyä vasten. Ampujan vastuulla oli tähtääminen ja laukaisu, kun taas lataajan tehtäväksi jäi korotuskulman säätäminen haaratuen avulla sekä luonnollisesti myös kranaatin lataaminen laukaisuputkeen. Luotilankasuuntain vuorostaan Osa II Osa II Kaksiosaisen artikkelisarjan edellisessä osassa käsiteltiin kiväärikranaattien kehitystä Venäjällä ensimmäisen maailmansodan aikana ja Djakonov-järjestelmän käyttöönottoa 1930-luvun vaihteessa. Näitä jäi myös saksalaisten sotasaaliiksi ja he jopa ottivat järjestelmän käyttöönsä, putken nimikkeellä Schliessbecher 791 (r) ja kranaatin Gewehr-Sprenggranate 171 (r). Alempaan, kierrettävään kiekkoon, eli jakorenkaaseen on sijoitettu ruudin hidastettuun palamiseen perustuva sytytyksen viivästysmekanismi, eli nk. Asennuksen helpottamiseksi pannan yläosaan on sijoitettu sarana. Bajonetin ja peräkappaleen välissä on kierre, jonka avulla putki kiristetään jyväjalkaa vasten. Kranaatin pohjalevyyn on kiinnitetty kahdesta alumiinikiekosta muodostuva aikasytytin. Tässä osassa tutustumme tarkemmin Djakonov-järjestelmään m/1930, sen ampumatarvikkeisiin ja muihin neuvostoliittolaisiin kiväärikranaatteihin toisessa maailmansodassa. Kranaattitähtäin m/1937 painaa 650 grammaa ja se kiinnitetään takatähtäimen taakse tukin ja piipun ympärille siipimutterilla kiristettävän pannan avulla. ruutirata. Suomalaiset saivat sotasaaliiksi eri versioita edustaneita Djakonov-järjestelmän laitteita, ja huomattavan määrän ampumatarvikkeita. Vuoden 1930 mallinen haaratuki vuorostaan kehitettiin tekemään kivääristä vakaampi alusta kiväärikranaattien ampumista varten. Esimerkiksi 150 metrin matkalla kvadrantin kulman tuli näyttää 16 astetta, ja sytytin piti säätää kolmen sekunnin lentoaikaa varten. Lyhyemmillä etäisyyksillä, alle 250 metriä, kranaatista piti lisäksi poistaa kaasukupin pohjaan liimattu lisäpanos kantaman lyhentämiseksi. Haaratuki kiinnittyy kiväärin ympärille kantohihnan etummaisen kiinnityspisteen takapuolelle asennettavalla siipimutterikiristeisellä saranoidulla pannalla, jonka sisäpuoli on vuorattu nahalla tukevamman kiinnityksen varmistamiseksi. Haaratuen jalkojen väliin puristetun kaksiosaisen teleskooppiputken avulla on mahdollista säätää korotuskulmaa. Laukaisusuppilo tunnettiin meillä nimikkeellä 41 mm kiväärikranaatin ampumalaite (venäläinen). TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Laukaisulaite muodostuu kolmesta osasta, eli putkesta, siihen kiinteästi kierretystä kuppimaisesta peräkappaleesta, sekä takatähtäimen jalkaan kiinnittyvästä bajonettikappaleesta. Asteikon alempi osa ilmoittaa korotuskulmat nollasta 45 asteeseen ja ylempi alennuskulmat nollasta 15 asteeseen saakka. Edellisestä mallista poiketen haaratuen yläosassa on lyhyt jousitoiminen rekyylinvaimennusmekanismi, joka vähentää aseeseen kohdistunutta rasitusta. Alemman putken pikakiristysvivulla saadaan löysättyä tai kiristettyä myös haaratuen jalkoja. Taistelustressin alaisena lataaja oli varmasti henkisesti kovilla, ja tuliaseman paljastuttua lisäksi vihollisen kiivaan tulituksen kohteena, jolloin tappiotkin ovat olleet kovat. Taulukon mukaan ampumaetäisyys oli 150–800 m. kvadrantti-kulmaviivain m/1937. Kvadrantti ilmoittaa laukaisuputken tai tarkemmin koko aseyhdistelmän korotus/alennuskulman kahden asteen jaotuksella, vanhemmissa malleissa viiden asteen jaotuksella. Tätä varten pehmeään maahan piti tehdä pieni kuoppa tueksi, kiveä tai muuta kovaa alustaa vasten perää ei saanut tukea, sillä tämä johti tukin hajoamiseen. Syynä sotasaaliin suureen määrään oli se, että loppusyksystä 1939 Puna-armeijalla oli pulaa 50 mm kranaatinheittimistä, ja tämän puutteen paikkaamiseksi Suomen vastaiselle rintamalle kootuille joukoille toimitettiin jo osin varastoihin kerättyjä Djakonov-järjestelmiä. Ohjesäännön mukaan äärikantama ilman lisäpanosta oli 300 m ja lisäpanoksen kanssa 900 m. DJAKONOV-JÄRJESTELMÄ M/1930 Järjestelmän ytimen muodostaa kivääriin kiinnitettävä teräksinen laukaisuputki m/1930, jolla on mittaa 334338 mm ja massaa 1,39 kg
Kuori oli vuoteen 1938 uritettu sirpaloitumisen varmistamiseksi, mutta vuodesta 1939 kranaatit valmistettiin sileäpintaisella kuorella. Haaratuen jalkojen väliin puristetun kaksiosaisen teleskooppiputken avulla on mahdollista säätää korotuskulmaa. Kranaattitähtäin m/1937 painaa 650 grammaa ja se kiinnitetään takatähtäimen taakse tukin ja piipun ympärille siipimutterilla kiristettävän pannan avulla. Tarkoitusta varten sekä ylemmässä että alemmassa teleskooppiputkessa on kiristysmekanismit. Taulukon mukaan ampumaetäisyys oli 150–800 m. Puna-armeija luopui jo pahoin vanhentuneesta Djakonov-heittimestä vuoteen 1942 mennessä, sillä niitä ei enää mainita kyseisen vuoden kenttäohjesäännössä. Ulokkeessa olevat pienet merkit ovat 20 piirun välein, 200 ja 400 piirua on vastaavasti merkitty numeroilla 2 ja 4. Asteikon alempi osa ilmoittaa korotuskulmat nollasta 45 asteeseen ja ylempi alennuskulmat nollasta 15 asteeseen saakka. Suomalaiset saivat sotasaaliiksi eri versioita edustaneita Djakonov-järjestelmän laitteita, ja huomattavan määrän ampumatarvikkeita. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Laukaisulaite muodostuu kolmesta osasta, eli putkesta, siihen kiinteästi kierretystä kuppimaisesta peräkappaleesta, sekä takatähtäimen jalkaan kiinnittyvästä bajonettikappaleesta. Lisäksi järjestelmään kuului puinen pesuri, jonka varrella lataaminen suoritettiin, sekä kankainen kantolaukku putkea ja muita varusteita varten. DJAKONOV-JÄRJESTELMÄ M/1930 Järjestelmän ytimen muodostaa kivääriin kiinnitettävä teräksinen laukaisuputki m/1930, jolla on mittaa 334338 mm ja massaa 1,39 kg. Näitä oli pohjoisen rintaman joukoilla käytössä vielä jatkosodan alussakin, jolloin niitä jälleen jäi suomalaisten sotasaaliiksi. Laukaisulaite muodostuu kolmesta osasta, eli putkesta, siihen kiinteästi kierretystä kuppimaisesta peräkappaleesta, sekä takatähtäimen jalkaan kiinnittyvästä bajonettikappaleesta. Ohjesäännön mukaan äärikantama ilman lisäpanosta oli 300 m ja lisäpanoksen kanssa 900 m. Asennuksen helpottamiseksi pannan yläosaan on sijoitettu sarana. Luotilankasuuntain vuorostaan Osa II Osa II Kaksiosaisen artikkelisarjan edellisessä osassa käsiteltiin kiväärikranaattien kehitystä Venäjällä ensimmäisen maailmansodan aikana ja Djakonov-järjestelmän käyttöönottoa 1930-luvun vaihteessa. Massaa haaratuella m/1930 on 2,2 kg. Kulmaviivain on akseloitu pantaan kiinnittyvän peltiulokkeen päälle, ja sitä voidaan säätää sivusuunnassa 400 piirua kumpaakin suuntaan. Haaratuen jalkojen väliin puristetun kaksiosaisen teleskooppiputken avulla on mahdollista säätää korotuskulmaa. DJAKONOVIN AMPUMATARVIKKEET 1930-luvun tuotantoa edustavan VGD-sirpalekranaatin halkaisija on 40,6-40,8 mm, pituus 115-117 mm ja massa 350-370 g. Kovan patruunan kuumista Djakonov-järjestelmän lopullinen Djakonov-järjestelmän lopullinen kokoonpano kivääriin vuoden kokoonpano kivääriin vuoden 1891/30 mallia asennettuna: hei1891/30 mallia asennettuna: heitin m/1930, haaratuki m/1930 ja tin m/1930, haaratuki m/1930 ja kvadrantti-kulmaviivain m/1937. Etäisyyden selvittämisen jälkeen piti taulukosta katsoa oikea korotuskulma ja säätää aikasytyttimen arvo vastaamaan tätä. Tätä varten pehmeään maahan piti tehdä pieni kuoppa tueksi, kiveä tai muuta kovaa alustaa vasten perää ei saanut tukea, sillä tämä johti tukin hajoamiseen. Edellisestä mallista poiketen haaratuen yläosassa on lyhyt jousitoiminen rekyylinvaimennusmekanismi, joka vähentää aseeseen kohdistunutta rasitusta. Vuoden 1930 mallinen haaratuki vuorostaan kehitettiin tekemään kivääristä vakaampi alusta kiväärikranaattien ampumista varten. Venäläiset Venäläiset kiväärikranaatit kiväärikranaatit ja niiden ja niiden laukaisulaitteet laukaisulaitteet 1914-45 1914-45 muodostuu lasin suojaamalla pyöreällä tähtäysikkunalla varustetusta lieriöstä, jonka sisällä on messinkiasteikolla varustettu heiluri, ”luotilanka”. Bajonetin ja peräkappaleen välissä on kierre, jonka avulla putki kiristetään jyväjalkaa vasten. kvadrantti-kulmaviivain m/1937. Järjestelmän muiden osien tavoin laukaisulaite on maalattu vaaleanvihreällä maalilla. ASE-lehti • 7. Varsinaisen kolmella rihlauralla varustetun osan pituus koko putkesta on 223 mm. Alemman putken pikakiristysvivulla saadaan löysättyä tai kiristettyä myös haaratuen jalkoja. Laukaisusuppilo tunnettiin meillä nimikkeellä 41 mm kiväärikranaatin ampumalaite (venäläinen). ruutirata. Tosin lyhyille etäisyyksille ampumista tuli ohjesäännön mukaan ylipäätäänkin välttää, sillä yksittäiset sirpaleet saattoivat tällöin yltää ampuma-asemaan saakka. Kvadrantti ilmoittaa laukaisuputken tai tarkemmin koko aseyhdistelmän korotus/alennuskulman kahden asteen jaotuksella, vanhemmissa malleissa viiden asteen jaotuksella. Alempaan, kierrettävään kiekkoon, eli jakorenkaaseen on sijoitettu ruudin hidastettuun palamiseen perustuva sytytyksen viivästysmekanismi, eli nk. Tähtäinlaitteessa on itse asiassa kaksi tähtäintä, tukin vasemmalle puolen jäävä lieriömäinen kvadrantti eli luotilankasuuntain, ja sen oikealla puolella kulmaviivain, eli yksinkertainen rautatähtäin, jossa on jyvä ja v-hahlo. Talvella, maan ollessa jäässä, käskettiin perä tukea erityistä tyynyä vasten. Lyhyemmillä etäisyyksillä, alle 250 metriä, kranaatista piti lisäksi poistaa kaasukupin pohjaan liimattu lisäpanos kantaman lyhentämiseksi. Ammuttaessa kiväärin perä tuettiin maahan, sillä olkapäätä vasten ampuminen olisi johtanut solisluun katkeamiseen. Näitä jäi myös saksalaisten sotasaaliiksi ja he jopa ottivat järjestelmän käyttöönsä, putken nimikkeellä Schliessbecher 791 (r) ja kranaatin Gewehr-Sprenggranate 171 (r). Sen runko muodostuu valetusta teräskuoresta, pyörimisakselille sijoitetusta luotitunnelista ja räjähdysainetilan sulkevasta pohjalevystä, jotka on juotettu toisiinsa kiinni. Sitä ennen lataajan piti vielä poistaa kranaatti kuljetussuojuksestaan ja säätää aikasytytin räjähtämään pari metriä kohteen yläpuolella. Syynä sotasaaliin suureen määrään oli se, että loppusyksystä 1939 Puna-armeijalla oli pulaa 50 mm kranaatinheittimistä, ja tämän puutteen paikkaamiseksi Suomen vastaiselle rintamalle kootuille joukoille toimitettiin jo osin varastoihin kerättyjä Djakonov-järjestelmiä. Pannan sisäpuolella on tukin sormiuriin puristuvat pitkänmalliset nahkaiset liuskat. Tarkoitusta varten sekä ylemmässä että alemmassa teleskooppiputkessa on kiristysmekanismit. Kiväärikranaattien ampuminen Djakonovin järjestelmällä vaati kaksi taistelijaa. Jouset on koteloitu kiinnityspantakappaleen alaosaan sen molemmin puolin. Tässä osassa tutustumme tarkemmin Djakonov-järjestelmään m/1930, sen ampumatarvikkeisiin ja muihin neuvostoliittolaisiin kiväärikranaatteihin toisessa maailmansodassa. Taistelustressin alaisena lataaja oli varmasti henkisesti kovilla, ja tuliaseman paljastuttua lisäksi vihollisen kiivaan tulituksen kohteena, jolloin tappiotkin ovat olleet kovat. Esimerkiksi 150 metrin matkalla kvadrantin kulman tuli näyttää 16 astetta, ja sytytin piti säätää kolmen sekunnin lentoaikaa varten. Ampujan vastuulla oli tähtääminen ja laukaisu, kun taas lataajan tehtäväksi jäi korotuskulman säätäminen haaratuen avulla sekä luonnollisesti myös kranaatin lataaminen laukaisuputkeen. Kranaatin pohjalevyyn on kiinnitetty kahdesta alumiinikiekosta muodostuva aikasytytin. Haaratuki kiinnittyy kiväärin ympärille kantohihnan etummaisen kiinnityspisteen takapuolelle asennettavalla siipimutterikiristeisellä saranoidulla pannalla, jonka sisäpuoli on vuorattu nahalla tukevamman kiinnityksen varmistamiseksi
Vasemmalla vanhempi, kahdesta yhteen kierrettävästä puolikkaasta muodostuva malli messinkiä tai maalattua peltiä. Sisäpuolelta paperilla vuoratussa, 121 mm pituisessa kuljetussuojukDjakonov-sirpalekranaatit, vanhempi malli uritetulla kuorella ja uudempi sileäkuorinen. Tätä varten aikasytyttimen yläosassa oli urat suojalaitteen puristusrengasta varten. Kaasukupin sisälle on tehtaalla liimattu makkaramaiseen silkkipussiin sijoitettu 2,5 gramman lisäpanos savutonta ruutia, jolla kranaatille saadaan 800 m kantama 32 asteen korotuskulmalla. Valopanoksen syttymisestä 2,5-3 sekunnin lennon jälkeen vastasi yksi tai kaksi hidastettua tulilankaa, joka vuorostaan sytytti kranaatin pohjaan sijoitetun mustaruudilla täytetyn sytytyspanoksen. Huomaa korkissa olevat nystyrät, jotka sopivat putken rihlaukseen. Renkaan asteikon jaotus on 1/4 sekunnin tarkkuudella. Joskin aivan ensimmäisessä erässä 1920-luvun lopulla kärjet oli trotyylitäytteestä huolimatta maalattu keltaisiksi. Kranaatit sijoitettiin kuljetusputkiloissaan puulaatikkoon, joka veti tyypillisesti 50 kranaattia, joskin olemassa on ollut myös 32 kpl puulaatikkoja. Suomessa uudempi sileäkuorinen Djakonov-sirpalekranaatti tunnettiin nimikkeellä 41 kiv kr sirp v ja vanhempi uurrettukuorinen nimellä 41 kiv kr sirp uur v. Kaasukupin sisälle on tehtaalla liimattu makkaramaiseen silkkipussiin sijoitettu 2,5 gramman lisäpanos savutonta ruutia, jolla kranaatille saadaan 800 m kantama. Lisäpanosta käyttämällä kranaatin lähtönopeus putkesta on 110 m/s ja ilman lisäpanosta 54 m/s. Räjähdysainetilan pohjalevyssä on kolme putken rihlaukseen sopivaa nystyrää. Kierteessä käytettiin rasvaa, joka saattoi kylmässä jähmettyä niin, että korkkia ei saatu kierrettyä auki. sa oli yksi, vihreässä kaksi ja valkoisessa kolme pyöreää nystyrää keltaisen valon ollessa merkityn yhdellä pitkulaisella nystyrällä. ruutikaasuista syttyvä ruutirata palaa aikasytyttimen kiekon asennosta riippuen 3-12 sekuntia. Kranaatilla oli massaa 150-170 grammaa. Räjähtäessään VGD tuottaa 300-350 sirpaletta, joiden tappava säde on 50 metriä yksittäisten sirpaleiden lentäessä jopa 300 sessa kranaatin kärjen muotoinen korkki kiinnittyi kierteellä suojuksen lieriömäiseen peräosaan. Tyyppi oli merkitty yökranaatin pohjaan maalaamalla se vastaavalla värillä, minkä lisäksi punaisessa kranaatisHaaratuen m/1930 yläosassa on lyhyt jousitoiminen rekyylinvaimennus mekanismi, joka vähentää aseeseen kohdistunutta rasitusta. Sen keskivaiheille oli asennettu vetorenkaalla varustettu repäisyliuska ja kuljetusputkilon sisällä oli paperivuoraus. Vanhantyyppiset valokranaatit pakattiin 25 kpl peltilaatikoihin. Aikasytyttimen ruutirata yhdistyy luotitunnelin sivulle asennettuun räjäyttimeen, joka sytyttää räjähdyspanoksen. Valopanos paloi 9-11 sekunnin ajan noustuaan 150-200 m korkeuteen ja merkinantokranaatin valo oli yöllä nähtävissä 10-20 km päästä. Kranaateissa oli alkuvaiheessa erillinen, kranaatin perään asetettu tinakalvosta tehty suojalaite aikasytyttimen ympärillä. m päähän. Aikasytyttimen perässä on ohuesta tinatusta teräspellistä valmistettu kaasukuppi, obturaattori, joka toimii sekä tiivistysrenkaana putkivaiheessa estäen ruutikaasujen karkaamisen sivuilta että lisäpanoksen kotelona. Puna-armeijan tykistö ampuma tarvikkeissa harmaa tarkoittaa trotyylitäytettä. Oikealla uudempi malli repäisyliuskalla. Neljä metallilaatikkoa meni vuorostaan puulaatikkoon, joka veti siten 120 kranaattia. 1920-luvun lopulta 1930-luvun alkupuolelle saakka kranaatit pakattiin 30 kpl vetävään ilmatiiviiksi juotettuun metallilaatikkoon (sinkkiä tai galvanoitua terästä), joka oli varustettu kantohihnalla olkapäällä kuljetusta varten. Vanhemmissa signaalikranaateissa (41 kiv valokr v valk/pun/ vihr/kelt/savu) oli 140 mm pituinen 2 mm kartongista valmistettu ja mustalla lakalla vesitiiviiksi lakattu kuori, jonka peräosaan oli muotoiltu kolme putken rihloihin vastaavaa ohjausnystyrää. Kranaattien vasemmalla puolella lisäpanos. Tämän jälkeen kranaattien suojaksi kehitettiin 1930-luvun alussa yhteenkierrettävät irtopäällystyyppiset kuljetussuojat, joita valmistettiin maalatusta teräspellistä ja messingistä. Päiväkäyttöön tarkoitettu merkinantosavukranaatti oli ulkoisesti samanlainen, mutta sen kärjen maalaus kertoi savun värin. Kiväärikranaattitähtäin m/1937 päältä, jolloin näkyvissä sekä kvadrantin ikkuna että kulmaviivaintähtäin, josta tosin hahlo puuttuu. Kranaatin runko on maalattu hopeanväriseksi ja sen kärjen harmaa väri kertoo käytetyn räjähdysaineen. Ennen käyttöä suojus repäistiin pois siinä olleen langan avulla. Kartonkikuori oli kiinnitetty puristetusta paperista valmistettuun pohjatulppaan liimalla ja nauloilla kranaatin kärjen ollessa puuta. Ohjesäännön mukaan kiväärikranaatit kuljetettiin kuljetussuojuksissaan 16 kranaattia vetävässä kangaslaukussa. Djakonov-sirpalekranaatin rakennekuva suomalaisesta Puna-armeijan aseistusta käsitelleestä ohjesäännöstä. Viimeiseksi jäänyt tapa pakata kranaatteja, oli vuonna 1938 käyttöönotettu, ilmatiiviiksi juotettu lieriömäinen 125 mm pituinen teräspeltiputkilo. Niinpä korkkiin muotoiltiin putken rihlaukseen sopivat nystyrät, jolloin putkensuuta voitiin käyttää ”tölkinavaajana”. 8 • ASE-lehti. Djakonov-kranaatin kuljetussuojuksia. Djakonov-järjestelmää varten suunniteltiin myös runsaasti erilaisia valaisuja merkinantokranaatteja, jotka ammuttiin erityistä luoditonta KhV-ajopanospatruunaa (7,62 kiv ppv valo-a ja valokr varten) käyttämällä. Nämä kaikki otettiin käyttöön vuonna 1936. Valkoisen valokranaatin lisäksi oli punaisella, vihreällä ja keltaisella valolla varustettuja merkinantokranaatteja yökäyttöön
Aikasytyttimen perässä on ohuesta tinatusta teräspellistä valmistettu kaasukuppi, obturaattori, joka toimii sekä tiivistysrenkaana putkivaiheessa estäen ruutikaasujen karkaamisen sivuilta että lisäpanoksen kotelona. Djakonov-järjestelmää varten suunniteltiin myös runsaasti erilaisia valaisuja merkinantokranaatteja, jotka ammuttiin erityistä luoditonta KhV-ajopanospatruunaa (7,62 kiv ppv valo-a ja valokr varten) käyttämällä. Ennen käyttöä suojus repäistiin pois siinä olleen langan avulla. Vanhantyyppiset valokranaatit pakattiin 25 kpl peltilaatikoihin. Tämän jälkeen kranaattien suojaksi kehitettiin 1930-luvun alussa yhteenkierrettävät irtopäällystyyppiset kuljetussuojat, joita valmistettiin maalatusta teräspellistä ja messingistä. Kierteessä käytettiin rasvaa, joka saattoi kylmässä jähmettyä niin, että korkkia ei saatu kierrettyä auki. Valopanos paloi 9-11 sekunnin ajan noustuaan 150-200 m korkeuteen ja merkinantokranaatin valo oli yöllä nähtävissä 10-20 km päästä. Kranaateissa oli alkuvaiheessa erillinen, kranaatin perään asetettu tinakalvosta tehty suojalaite aikasytyttimen ympärillä. 1920-luvun lopulta 1930-luvun alkupuolelle saakka kranaatit pakattiin 30 kpl vetävään ilmatiiviiksi juotettuun metallilaatikkoon (sinkkiä tai galvanoitua terästä), joka oli varustettu kantohihnalla olkapäällä kuljetusta varten. Viimeiseksi jäänyt tapa pakata kranaatteja, oli vuonna 1938 käyttöönotettu, ilmatiiviiksi juotettu lieriömäinen 125 mm pituinen teräspeltiputkilo. Valopanoksen syttymisestä 2,5-3 sekunnin lennon jälkeen vastasi yksi tai kaksi hidastettua tulilankaa, joka vuorostaan sytytti kranaatin pohjaan sijoitetun mustaruudilla täytetyn sytytyspanoksen. Kranaatit sijoitettiin kuljetusputkiloissaan puulaatikkoon, joka veti tyypillisesti 50 kranaattia, joskin olemassa on ollut myös 32 kpl puulaatikkoja. Valkoisen valokranaatin lisäksi oli punaisella, vihreällä ja keltaisella valolla varustettuja merkinantokranaatteja yökäyttöön. ruutikaasuista syttyvä ruutirata palaa aikasytyttimen kiekon asennosta riippuen 3-12 sekuntia. Tyyppi oli merkitty yökranaatin pohjaan maalaamalla se vastaavalla värillä, minkä lisäksi punaisessa kranaatisHaaratuen m/1930 yläosassa on lyhyt jousitoiminen rekyylinvaimennus mekanismi, joka vähentää aseeseen kohdistunutta rasitusta. Kartonkikuori oli kiinnitetty puristetusta paperista valmistettuun pohjatulppaan liimalla ja nauloilla kranaatin kärjen ollessa puuta. Joskin aivan ensimmäisessä erässä 1920-luvun lopulla kärjet oli trotyylitäytteestä huolimatta maalattu keltaisiksi. Niinpä korkkiin muotoiltiin putken rihlaukseen sopivat nystyrät, jolloin putkensuuta voitiin käyttää ”tölkinavaajana”. Päiväkäyttöön tarkoitettu merkinantosavukranaatti oli ulkoisesti samanlainen, mutta sen kärjen maalaus kertoi savun värin. Nämä kaikki otettiin käyttöön vuonna 1936. Kaasukupin sisälle on tehtaalla liimattu makkaramaiseen silkkipussiin sijoitettu 2,5 gramman lisäpanos savutonta ruutia, jolla kranaatille saadaan 800 m kantama. Neljä metallilaatikkoa meni vuorostaan puulaatikkoon, joka veti siten 120 kranaattia. Djakonov-sirpalekranaatin rakennekuva suomalaisesta Puna-armeijan aseistusta käsitelleestä ohjesäännöstä. Sisäpuolelta paperilla vuoratussa, 121 mm pituisessa kuljetussuojukDjakonov-sirpalekranaatit, vanhempi malli uritetulla kuorella ja uudempi sileäkuorinen. Djakonov-kranaatin kuljetussuojuksia. Räjähtäessään VGD tuottaa 300-350 sirpaletta, joiden tappava säde on 50 metriä yksittäisten sirpaleiden lentäessä jopa 300 sessa kranaatin kärjen muotoinen korkki kiinnittyi kierteellä suojuksen lieriömäiseen peräosaan. Kranaattien vasemmalla puolella lisäpanos. sa oli yksi, vihreässä kaksi ja valkoisessa kolme pyöreää nystyrää keltaisen valon ollessa merkityn yhdellä pitkulaisella nystyrällä. Aikasytyttimen ruutirata yhdistyy luotitunnelin sivulle asennettuun räjäyttimeen, joka sytyttää räjähdyspanoksen. Vasemmalla vanhempi, kahdesta yhteen kierrettävästä puolikkaasta muodostuva malli messinkiä tai maalattua peltiä. Sen keskivaiheille oli asennettu vetorenkaalla varustettu repäisyliuska ja kuljetusputkilon sisällä oli paperivuoraus. Kranaatin runko on maalattu hopeanväriseksi ja sen kärjen harmaa väri kertoo käytetyn räjähdysaineen. Kaasukupin sisälle on tehtaalla liimattu makkaramaiseen silkkipussiin sijoitettu 2,5 gramman lisäpanos savutonta ruutia, jolla kranaatille saadaan 800 m kantama 32 asteen korotuskulmalla. Lisäpanosta käyttämällä kranaatin lähtönopeus putkesta on 110 m/s ja ilman lisäpanosta 54 m/s. Kranaatilla oli massaa 150-170 grammaa. Suomessa uudempi sileäkuorinen Djakonov-sirpalekranaatti tunnettiin nimikkeellä 41 kiv kr sirp v ja vanhempi uurrettukuorinen nimellä 41 kiv kr sirp uur v. Vanhemmissa signaalikranaateissa (41 kiv valokr v valk/pun/ vihr/kelt/savu) oli 140 mm pituinen 2 mm kartongista valmistettu ja mustalla lakalla vesitiiviiksi lakattu kuori, jonka peräosaan oli muotoiltu kolme putken rihloihin vastaavaa ohjausnystyrää. Renkaan asteikon jaotus on 1/4 sekunnin tarkkuudella. Räjähdysainetilan pohjalevyssä on kolme putken rihlaukseen sopivaa nystyrää. m päähän. ASE-lehti • 9. Oikealla uudempi malli repäisyliuskalla. Ohjesäännön mukaan kiväärikranaatit kuljetettiin kuljetussuojuksissaan 16 kranaattia vetävässä kangaslaukussa. Tätä varten aikasytyttimen yläosassa oli urat suojalaitteen puristusrengasta varten. Huomaa korkissa olevat nystyrät, jotka sopivat putken rihlaukseen. Kiväärikranaattitähtäin m/1937 päältä, jolloin näkyvissä sekä kvadrantin ikkuna että kulmaviivaintähtäin, josta tosin hahlo puuttuu. Puna-armeijan tykistö ampuma tarvikkeissa harmaa tarkoittaa trotyylitäytettä
Eduistaan huolimatta Djakonov-systeemillä oli haittapuolensa, joista vähäisin ei ollut laukaisuputken, haaratuen ja tähtäimen tuoma 8,2 kg lisämassa kivääriin. 10 • ASE-lehti. Kuva vuoden 1937 neuvostoliittolaisesta ohjesäännöstä. Venäläisillä oli myös vanhemmantyyppisen signaalikranaatin mittainen kartonkikuorinen tarkkuusharjoittelukranaatti, joka oli täytetty 80 g panoksella mustaa ruutia. Lisäksi laukaisuputken ollessa paikoillaan, aseella ei voinut osallistua taisteluun tavallisen kiväärin tavoin luoteja ampuen. Kahdella hidastetulla tulilangalla varustettu panos räjähti 7,5 sekunnin lennon jälkeen. Kuvat vuoden 1937 neuvostoliittolaisesta ohjesäännöstä. Kankainen kuljetuslaukku 16 kuljetussuojuksessa olevalle Djakonov-kranaatille. Vasemmalla päiväkäyttöön tarkoitettu savukranaatti, keskellä yökäyttöön tarkoitettu valokranaatti ja oikealla harjoituskäyttöön tarkoitettu kranaatti 80 g mustaruutipanoksella. Kranaattien tunnusmerkit olivat ilmeisesti samat kuin vanhemmassa, pidemmässä mallissa, joskin suomalaiset eivät saaneet sotasaaliiksi kuin valkovaloista tyyppiä. Serdjukin johdolla suunnitteleman VPGS-41-panssarintorjuntakranaatin (Vintovotshnaja Protivotankovaja Granata Serdjuka obr. Neuvostoliittolaisia merkinantokranaatteja rakennekuvina. Näitä ei ilmeisesti tullut suomalaisten sotasaaliiksi. Merkinantokranaatit ammuttiin pelkkää laukaisuputkea käyttämällä. UUDELLEEN PUIKKOKRANAATTIIN Vuonna 1941 neuvostoliittolaiset palasivat jälleen ensimmäisen maailmansodan aikaiseen kiväärikranaattityyppiin ottaessaan käyttöönsä Hiiliteollisuuden kansankomissariaatin suunnittelutoimiston A.K. Uudempi yökäyttöön tarkoitettu signaalikranaatti oli 83 mm pituisena huomattavasti vanhaa mallia lyhyempi, massaa sillä oli 165 grammaa ja ohjausnystyrät oli siirretty kranaatin etuosaan. Uuden lyhyen valaisukranaatin (41 kiv l valokr v valk) lakikorkeus oli 200-250 m ja merkinantokranaatin 350 m paloajan ollessa 1012 sekuntia. Kuvat vuoden 1933 ohjesäännöstä. Ilmeisesti punainen merkinantosavu on ollut yleisin, sillä suomalaiset eivät saaneet muita sotasaaliikseen. 1941 g.). 1920-luvun lopulta 1930-luvun alkupuolelle saakka kranaatit pakattiin 30 kpl vetävään ilmatiiviiksi juotettuun metallilaatikkoon, joka oli varustettu kantohihnalla olkapäällä kuljetusta varten. Savukranaatilla oli massaa 120-130 g, ja se tuotti merkinantosavua 20-40 sekunnin ajan
Kuvat vuoden 1933 ohjesäännöstä. Merkinantokranaatit ammuttiin pelkkää laukaisuputkea käyttämällä. Savukranaatilla oli massaa 120-130 g, ja se tuotti merkinantosavua 20-40 sekunnin ajan. Lisäksi laukaisuputken ollessa paikoillaan, aseella ei voinut osallistua taisteluun tavallisen kiväärin tavoin luoteja ampuen. Uudempi yökäyttöön tarkoitettu signaalikranaatti oli 83 mm pituisena huomattavasti vanhaa mallia lyhyempi, massaa sillä oli 165 grammaa ja ohjausnystyrät oli siirretty kranaatin etuosaan. Kranaattien tunnusmerkit olivat ilmeisesti samat kuin vanhemmassa, pidemmässä mallissa, joskin suomalaiset eivät saaneet sotasaaliiksi kuin valkovaloista tyyppiä. ASE-lehti • 11. Vasemmalla päiväkäyttöön tarkoitettu savukranaatti, keskellä yökäyttöön tarkoitettu valokranaatti ja oikealla harjoituskäyttöön tarkoitettu kranaatti 80 g mustaruutipanoksella. Uuden lyhyen valaisukranaatin (41 kiv l valokr v valk) lakikorkeus oli 200-250 m ja merkinantokranaatin 350 m paloajan ollessa 1012 sekuntia. Eduistaan huolimatta Djakonov-systeemillä oli haittapuolensa, joista vähäisin ei ollut laukaisuputken, haaratuen ja tähtäimen tuoma 8,2 kg lisämassa kivääriin. Kuvat vuoden 1937 neuvostoliittolaisesta ohjesäännöstä. Kahdella hidastetulla tulilangalla varustettu panos räjähti 7,5 sekunnin lennon jälkeen. Kuva vuoden 1937 neuvostoliittolaisesta ohjesäännöstä. Venäläisillä oli myös vanhemmantyyppisen signaalikranaatin mittainen kartonkikuorinen tarkkuusharjoittelukranaatti, joka oli täytetty 80 g panoksella mustaa ruutia. Ilmeisesti punainen merkinantosavu on ollut yleisin, sillä suomalaiset eivät saaneet muita sotasaaliikseen. UUDELLEEN PUIKKOKRANAATTIIN Vuonna 1941 neuvostoliittolaiset palasivat jälleen ensimmäisen maailmansodan aikaiseen kiväärikranaattityyppiin ottaessaan käyttöönsä Hiiliteollisuuden kansankomissariaatin suunnittelutoimiston A.K. 1920-luvun lopulta 1930-luvun alkupuolelle saakka kranaatit pakattiin 30 kpl vetävään ilmatiiviiksi juotettuun metallilaatikkoon, joka oli varustettu kantohihnalla olkapäällä kuljetusta varten. Kankainen kuljetuslaukku 16 kuljetussuojuksessa olevalle Djakonov-kranaatille. Serdjukin johdolla suunnitteleman VPGS-41-panssarintorjuntakranaatin (Vintovotshnaja Protivotankovaja Granata Serdjuka obr. Näitä ei ilmeisesti tullut suomalaisten sotasaaliiksi. Neuvostoliittolaisia merkinantokranaatteja rakennekuvina. 1941 g.)
VKG-40-kranaattia (Vintovotshnaja Kumuliativnaja Granata 40 eli 40 mm kivääriontelokranaatti) testattiin ensimmäisKiväärikranaattien ampuminen myös kulutti asetta voimakkaasti kovasta paineesta johtuen. Samoihin aikoihin kehitettiin laukaisuputkea myös 7,62 mm karabiinia m/44 varten, mikä lopulta johtikin 40,6 mm laukaisuputken VG-44 kehittämiseen. Näiden seuraajaksi uumoiltiin taistelukärjeltään identtistä, mutta bajonettikiinnitteisestä kranaatti-istukasta ammuttavaa VPG-ontelokranaattia, jonka suunnittelutoimisto KB-30 oli kehittänyt vuonna 1941. Syynä tähän oli tä kertaa marraskuussa 1943 Puna-armeijan pienaseiden tutkimuskeskuksessa NIPSVO KA:ssa, ja sen kehitystyö jatkui koko kevään ja kesän 1944. Tämän lisäksi sodan lopulla kehitettiin kaksi muutakin Djanonov-putkella ammuttavaa 40 mm kiväärikranaattia, partisaaneille sabotaasikäyttöön suunniteltu sytytyskranaatti VEZG40 ja sirpalekranaatti VOG40. Neuvostoliittolaisia vanhemmanmallisia merkinantokranaatteja yökäyttöön. lokakuuta 1944 vihdoin hyväksyttiin käyttöönotettavaksi. maetäisyys. Jossain lähteissä tästä kranaatista on käytetty myös nimikettä VPG42. Kranaatin kuoressa oli kolme nousullista harjannetta, jotka vastasivat putken rihlaukseen. päivänä 1941. Nallin sytytti kranaatin osumasta aktivoituva vastajousella varustettu inertiatoiminen iskuri, joka oli sijoitettu kranaatin varsiosaan. Kiväärikranaatin erikoisuus oli lentoa vakauttava, pituussuunnassa liikkuva pyrstö, joka kuljetusvaiheessa ja piipunsuulle asetettaessa oli laukaisupuikon etuosassa, mutta laukaisun jälkeen siirtyi inertian voimasta puikon perään, jonne se lukittui. Ontelopanos läpäisi 50 mm panssariterästä ja järjestelmän tulinopeudeksi ohjesääntö mainitsee 5-6 laukausta minuutissa. Kranaatti kehitettiin vuoden 1944 aikana, mutta saman vuoden lopulla, kun se olisi ollut valmis tuotantoon, tarve sille oli jo poistunut. Mustaksi lakatulla kärjellä varustetun patruunan sisällä oli 2,75 g panos VPtai P-45-ruutia, jolla saavutettiin 150 m tehokas ampuUusia 40 mm kiväärikranaatteja varten muunnettu Djakonov-putki ja puinen latasin, jolla kranaatti työnnettiin putkeen. Vuodenvaihteessa 1945 kehitetty VOG-40-sirpalekranaatti oli 100 mm pituinen ja massaltaan 220 g, josta räjähdysainetta 18 grammaa. 160 grammaa 3000-3500 asteen lämpötilassa palavaa elektron-metallia sisältävällä VEZG-40-kranaatilla oli mittaa 115 mm ja massaa 200 grammaa. Myös tämä kranaatti jäi kehitysasteelle. Näissä sodanjälkeisissä kranaattiputkissa käytettiin VKG-40-kranaatista edelleen kehitettyä, tämän kanssa varsin samannäköistä, mutta selvästi pidemmällä sytytinkotelolla varustettua VPG-1-ontelokranaattia, sekä VOG-40:n seuraajaksi kehitettyä VOG-1-sirpalekranaattia, joiden lisäksi niillä voitiin ampua myös Djakonovin VGD-sirpalekranaattia. Vuoden 1944 viimeisellä neljänneksellä suunniteltiin muunnettavan 3 000 Djakonov-putkea VKG-40:lle, sekä valmistettavan 200 000 luoditonta ajopanospatruunaa ja 150 000 kranaattia. VPGS-41:ssa oli lieriömäinen peltikuorinen taistelukärki, jonka halkaisija oli 60 mm ja pituus 115 mm. Kranaatin tehokas kantama oli 50-60 metriä yksittäiseen maaliin ja enintään 140 metriä useamman ajoneuvon ryhmään. VKG-40:n kanssa käytettiin erityistä luoditonta ajopanospatruunaa. Muutostyön yhteydessä laukaisuputken ”D” peräosaan tehtiin kierteitetty reikä, johon ruuvattiin kranaatin liian syvälle putkeen painumisen estävä rajoitinruuvi. Ontelopanoksen läpäisykyky oli 30-40 mm panssariterästä. Uudemmanmallinen lyhyempi valokranaatti. kranaatin epätarkkuus liikkuvia maaleja vastaan, sekä sen epäluotettavuus ja suoranainen vaarallisuus käyttäjilleen. Yksinkertaistettu järjestelmä mahdollisti samalla sen, että yksittäinen taistelija pystyi ampumaan kranaatteja ilman Djakonovjärjestelmässä vaadittua lataajaa. Ontelopanoksen perässä oli 1,5 g tetryylipanoksella varustettu räjäytin ja sen takana iskunalli. Serdjuk jatkoi puikkokranaattiensa kehittämistä aina vuoteen 1943 saakka suunnitellen kokeiluasteelle jääneet ontelokranaattimallit UGS-30 (1000 valmistettiin) ja VPGS43 (vajaa 700 valmistettiin). Kranaatin pituus oli 144 mm ja massa 220 grammaa räjähdysaineen määrän ollessa 90 g. Vuonna 1941 Puna-armeija palasi jälleen ensimmäisen maailmansodan aikaiseen puikolliseen kiväärikranaattityyppiin ottaessaan käyttöön VPGS-41-panssarintorjuntakranaatin. 12 • ASE-lehti. Kuva Minskin Suuren isänmaallisen sodan museosta. Toteutuneista tuotantomääristä tiedetään, että vuonna 1944 kerrotaan muutetun 3 500 vanhanmallista heitintä uutta kranaattia varten, ja täysin uusia putkia valmistui 20 600 kpl vuoden 1945 loppupuolelle, jolloin valmistus lopetettiin. Kranaatin massa oli 680 grammaa kokonaispituuden ollessa 340 mm. Eri tehtaiden valmistamissa kranaateissa oli pieniä eroavaisuuksia toisistaan poikkeavista tuotantotavoista johtuen, ja kranaatin rakennettakin muutettiin sen tuotannon aikana. Taistelukärjen sisällä oli 334 grammaa trotyylia, jonka etuosaan oli muotoiltu kovera, 0,5 mm teräspellillä päällystetty ontelo, jonka avulla saatiin aikaan suunnattu räjähdysvaikutus panssarilevyyn. Näin Djakonovin järjestelmän voidaan katsoa määritelleen neuvostoliittolaisen putkesta laukaistavien kiväärikranaattien kehitystä aina sotien jälkeiseen aikaan saakka. Tämä johtui partisaanitoiminnan päättymisestä taistelutoiminnan siirryttyä pois Neuvostoliiton alueilta. Vuoden 1945 ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä suunniteltiin vastaavasti 150 000 ja 180 000 kranaatin valmistamista. Kranaatin käyttöönotto kuitenkin viivästyi aina syksyyn 1944 saakka, kunnes se 14. Heitin varustettiin myös uudella, kranaatteja varten suunnitellun etutähtäimen sisältävällä kiinnitysosalla, joka kierrettiin piipunpäähän tehtyihin kierteisiin. Mahdollisesti osassa modernisoiduista putkista kiinnitys kuitenkin säilyi entisenlaisena. Kuvassa näkyy myös luodittomia KhV-ajopanospatruunoita. Heinäkuussa 1941 kehitettyä VPGS-41-kranaattia kokeiltiin samana syksynä, ja sen osoittauduttua riittävän toimivaksi, se otettiin käyttöön lokakuun 13. Näitä valmistettiin vain 5000 kappaletta testeihin, joissa saadut negatiiviset kokemukset johtivat kranaatin hylkäämiseen. Lisäksi myös A.K. VPGS-41:stä kehitettiin myös 90 mm taistelukärjellä varustettu versio VPGS-42, joka läpäisi 60 mm panssaria, mutta myös se hylättiin samoista syistä kuin edeltäjänsä. Iskuri oli varustettu kuljetusvarmistimena toimivalla vetorenkaallisella sokalla. Sen valmistus tosin aloitettiin vasta vuoden 1947 jälkeen, samoin kuin SKS-karabiinia varten tarkoitetun VG45:nkin. Djakonov-putki muutettiin sodan loppupuolella ampumaan uutta VKG-40-ontelopanssarikranaattia (oikealla), lisäksi siihen kehitettiin partisaanikäyttöön suunniteltu elektron-metallitäytteinen VEZG-40-sytytyskranaatti (vasemmalla). Kranaatteja valmistettiin yhteensä 360 000 kpl. Panssarikranaattien ampuminen tapahtui kiväärin omaa takatähtäintä käyttäen ja ilman haaratukea. Sitä valmistettiin lyhyessä ajassa suuria määriä Moskovan ja Leningradin tehtailla, mutta kranaatti ei kuitenkaan säilynyt tuotannossa kovinkaan kauan, sillä sen valmistus määrättiin lopetettavaksi maaliskuussa 1942. VKG-40 oli varustettu onteloräjähdyskartiolla ja pohjasytyttimellä, joka vuodenvaihteessa 1945 varustettiin itsetuhomekanismilla, jolloin sytyttimen muoto muuttui pyöreästä tasaperäiseksi. Valitettavasti ei löydy tietoja siitä, missä määrin ne ehtivät osallistua taistelutoimiin sodan viimeisinä kuukausina. JÄLLEEN PUTKELLISIIN MALLEIHIN Toisen maailmansodan lopulla, suomalaisten jo solmiessa aselevon Neuvostoliiton kanssa, venäläiset muuttivat laukaisuputkea malli ”D” (Djakonov) niin, että sillä oli mahdollista ampua uutta Dovzhenkon suunnittelemaa VKG-40-panssarintorjuntakranaattia kiväärillä malli 1891/30
Ontelopanoksen läpäisykyky oli 30-40 mm panssariterästä. Kiväärikranaatin erikoisuus oli lentoa vakauttava, pituussuunnassa liikkuva pyrstö, joka kuljetusvaiheessa ja piipunsuulle asetettaessa oli laukaisupuikon etuosassa, mutta laukaisun jälkeen siirtyi inertian voimasta puikon perään, jonne se lukittui. Kranaatin massa oli 680 grammaa kokonaispituuden ollessa 340 mm. Iskuri oli varustettu kuljetusvarmistimena toimivalla vetorenkaallisella sokalla. Toteutuneista tuotantomääristä tiedetään, että vuonna 1944 kerrotaan muutetun 3 500 vanhanmallista heitintä uutta kranaattia varten, ja täysin uusia putkia valmistui 20 600 kpl vuoden 1945 loppupuolelle, jolloin valmistus lopetettiin. Yksinkertaistettu järjestelmä mahdollisti samalla sen, että yksittäinen taistelija pystyi ampumaan kranaatteja ilman Djakonovjärjestelmässä vaadittua lataajaa. maetäisyys. VKG-40-kranaattia (Vintovotshnaja Kumuliativnaja Granata 40 eli 40 mm kivääriontelokranaatti) testattiin ensimmäisKiväärikranaattien ampuminen myös kulutti asetta voimakkaasti kovasta paineesta johtuen. Vuodenvaihteessa 1945 kehitetty VOG-40-sirpalekranaatti oli 100 mm pituinen ja massaltaan 220 g, josta räjähdysainetta 18 grammaa. Eri tehtaiden valmistamissa kranaateissa oli pieniä eroavaisuuksia toisistaan poikkeavista tuotantotavoista johtuen, ja kranaatin rakennettakin muutettiin sen tuotannon aikana. Ontelopanos läpäisi 50 mm panssariterästä ja järjestelmän tulinopeudeksi ohjesääntö mainitsee 5-6 laukausta minuutissa. Nallin sytytti kranaatin osumasta aktivoituva vastajousella varustettu inertiatoiminen iskuri, joka oli sijoitettu kranaatin varsiosaan. Heinäkuussa 1941 kehitettyä VPGS-41-kranaattia kokeiltiin samana syksynä, ja sen osoittauduttua riittävän toimivaksi, se otettiin käyttöön lokakuun 13. ASE-lehti • 13. Sitä valmistettiin lyhyessä ajassa suuria määriä Moskovan ja Leningradin tehtailla, mutta kranaatti ei kuitenkaan säilynyt tuotannossa kovinkaan kauan, sillä sen valmistus määrättiin lopetettavaksi maaliskuussa 1942. Kranaatin tehokas kantama oli 50-60 metriä yksittäiseen maaliin ja enintään 140 metriä useamman ajoneuvon ryhmään. Syynä tähän oli tä kertaa marraskuussa 1943 Puna-armeijan pienaseiden tutkimuskeskuksessa NIPSVO KA:ssa, ja sen kehitystyö jatkui koko kevään ja kesän 1944. Jossain lähteissä tästä kranaatista on käytetty myös nimikettä VPG42. Serdjuk jatkoi puikkokranaattiensa kehittämistä aina vuoteen 1943 saakka suunnitellen kokeiluasteelle jääneet ontelokranaattimallit UGS-30 (1000 valmistettiin) ja VPGS43 (vajaa 700 valmistettiin). Djakonov-putki muutettiin sodan loppupuolella ampumaan uutta VKG-40-ontelopanssarikranaattia (oikealla), lisäksi siihen kehitettiin partisaanikäyttöön suunniteltu elektron-metallitäytteinen VEZG-40-sytytyskranaatti (vasemmalla). Vuoden 1945 ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä suunniteltiin vastaavasti 150 000 ja 180 000 kranaatin valmistamista. Kranaatteja valmistettiin yhteensä 360 000 kpl. Näitä valmistettiin vain 5000 kappaletta testeihin, joissa saadut negatiiviset kokemukset johtivat kranaatin hylkäämiseen. Tämän lisäksi sodan lopulla kehitettiin kaksi muutakin Djanonov-putkella ammuttavaa 40 mm kiväärikranaattia, partisaaneille sabotaasikäyttöön suunniteltu sytytyskranaatti VEZG40 ja sirpalekranaatti VOG40. Kranaatin käyttöönotto kuitenkin viivästyi aina syksyyn 1944 saakka, kunnes se 14. Taistelukärjen sisällä oli 334 grammaa trotyylia, jonka etuosaan oli muotoiltu kovera, 0,5 mm teräspellillä päällystetty ontelo, jonka avulla saatiin aikaan suunnattu räjähdysvaikutus panssarilevyyn. VPGS-41:stä kehitettiin myös 90 mm taistelukärjellä varustettu versio VPGS-42, joka läpäisi 60 mm panssaria, mutta myös se hylättiin samoista syistä kuin edeltäjänsä. Tämä johtui partisaanitoiminnan päättymisestä taistelutoiminnan siirryttyä pois Neuvostoliiton alueilta. JÄLLEEN PUTKELLISIIN MALLEIHIN Toisen maailmansodan lopulla, suomalaisten jo solmiessa aselevon Neuvostoliiton kanssa, venäläiset muuttivat laukaisuputkea malli ”D” (Djakonov) niin, että sillä oli mahdollista ampua uutta Dovzhenkon suunnittelemaa VKG-40-panssarintorjuntakranaattia kiväärillä malli 1891/30. VKG-40 oli varustettu onteloräjähdyskartiolla ja pohjasytyttimellä, joka vuodenvaihteessa 1945 varustettiin itsetuhomekanismilla, jolloin sytyttimen muoto muuttui pyöreästä tasaperäiseksi. Sen valmistus tosin aloitettiin vasta vuoden 1947 jälkeen, samoin kuin SKS-karabiinia varten tarkoitetun VG45:nkin. Kuvassa näkyy myös luodittomia KhV-ajopanospatruunoita. Muutostyön yhteydessä laukaisuputken ”D” peräosaan tehtiin kierteitetty reikä, johon ruuvattiin kranaatin liian syvälle putkeen painumisen estävä rajoitinruuvi. Näissä sodanjälkeisissä kranaattiputkissa käytettiin VKG-40-kranaatista edelleen kehitettyä, tämän kanssa varsin samannäköistä, mutta selvästi pidemmällä sytytinkotelolla varustettua VPG-1-ontelokranaattia, sekä VOG-40:n seuraajaksi kehitettyä VOG-1-sirpalekranaattia, joiden lisäksi niillä voitiin ampua myös Djakonovin VGD-sirpalekranaattia. Uudemmanmallinen lyhyempi valokranaatti. 160 grammaa 3000-3500 asteen lämpötilassa palavaa elektron-metallia sisältävällä VEZG-40-kranaatilla oli mittaa 115 mm ja massaa 200 grammaa. Panssarikranaattien ampuminen tapahtui kiväärin omaa takatähtäintä käyttäen ja ilman haaratukea. kranaatin epätarkkuus liikkuvia maaleja vastaan, sekä sen epäluotettavuus ja suoranainen vaarallisuus käyttäjilleen. Vuonna 1941 Puna-armeija palasi jälleen ensimmäisen maailmansodan aikaiseen puikolliseen kiväärikranaattityyppiin ottaessaan käyttöön VPGS-41-panssarintorjuntakranaatin. Näin Djakonovin järjestelmän voidaan katsoa määritelleen neuvostoliittolaisen putkesta laukaistavien kiväärikranaattien kehitystä aina sotien jälkeiseen aikaan saakka. Kranaatti kehitettiin vuoden 1944 aikana, mutta saman vuoden lopulla, kun se olisi ollut valmis tuotantoon, tarve sille oli jo poistunut. Vuoden 1944 viimeisellä neljänneksellä suunniteltiin muunnettavan 3 000 Djakonov-putkea VKG-40:lle, sekä valmistettavan 200 000 luoditonta ajopanospatruunaa ja 150 000 kranaattia. lokakuuta 1944 vihdoin hyväksyttiin käyttöönotettavaksi. Neuvostoliittolaisia vanhemmanmallisia merkinantokranaatteja yökäyttöön. Ontelopanoksen perässä oli 1,5 g tetryylipanoksella varustettu räjäytin ja sen takana iskunalli. Kranaatin pituus oli 144 mm ja massa 220 grammaa räjähdysaineen määrän ollessa 90 g. Mahdollisesti osassa modernisoiduista putkista kiinnitys kuitenkin säilyi entisenlaisena. VKG-40:n kanssa käytettiin erityistä luoditonta ajopanospatruunaa. Valitettavasti ei löydy tietoja siitä, missä määrin ne ehtivät osallistua taistelutoimiin sodan viimeisinä kuukausina. Kuva Minskin Suuren isänmaallisen sodan museosta. Mustaksi lakatulla kärjellä varustetun patruunan sisällä oli 2,75 g panos VPtai P-45-ruutia, jolla saavutettiin 150 m tehokas ampuUusia 40 mm kiväärikranaatteja varten muunnettu Djakonov-putki ja puinen latasin, jolla kranaatti työnnettiin putkeen. Kranaatin kuoressa oli kolme nousullista harjannetta, jotka vastasivat putken rihlaukseen. Samoihin aikoihin kehitettiin laukaisuputkea myös 7,62 mm karabiinia m/44 varten, mikä lopulta johtikin 40,6 mm laukaisuputken VG-44 kehittämiseen. päivänä 1941. Myös tämä kranaatti jäi kehitysasteelle. Lisäksi myös A.K. VPGS-41:ssa oli lieriömäinen peltikuorinen taistelukärki, jonka halkaisija oli 60 mm ja pituus 115 mm. Näiden seuraajaksi uumoiltiin taistelukärjeltään identtistä, mutta bajonettikiinnitteisestä kranaatti-istukasta ammuttavaa VPG-ontelokranaattia, jonka suunnittelutoimisto KB-30 oli kehittänyt vuonna 1941. Heitin varustettiin myös uudella, kranaatteja varten suunnitellun etutähtäimen sisältävällä kiinnitysosalla, joka kierrettiin piipunpäähän tehtyihin kierteisiin
Veitsi toimitetaan vetoketjullisessa Cordura-kotelossa. Veitsen pysymisen tupessa varmistaa väistimen yli menevä messinkinuppiin kiinnittyvä lenkki. Kokonaisuuden täydentää paksusta mustasta nahasta neulottu pannukakkumallinen tuppi, jonka takana on vyökiinnityksen tunneli. Puumallien kautta hän hieroi muotoilun mieleisekseen, mutta varsinainen toteutus jäi, kymmeniksi vuosiksi. Vasta kun Spyderco sai valmiiksi oman laajennetun tehtaansa Goldenissa, Coloradon osavaltiossa, Sal palasi aiheeseen ja sarja prototyyppejä tehtiin. Terän teroitus on ”full flat grind” eli täysin suora, terän suussa on pieni viiste. Olen lähes varma, että kukaan ei Suomessa koskaan käytä Respectiä mihinkään työhön, mutta moni silti hankkii sen. Terän selän tyvessä on vielä Spyderco Hole, tehtaan tunnusmerkiksi muodostunut reikä, joka isompana toimii linkkuveitsissä sormikolona. Amerikkalaisessa kulttuurissa Bowie-veitsi on eränkävijän yleistyökalu samaan tapaan kuin leuku on pohjoisessa Suomessa. Suomalaiset terätyökalut ovat kehittyneet suoraan tarvepohjalta ja soveltuvat nimenomaan työhön, amerikkalaisille tärkeää on myös se, että työkalulla saa kunnioitusta ja sitä Respect kyllä tuo. Terän materiaalina on pulverimetallurgisin menetelmin valmistettu ruostumaton CPM 154 -teräs, joka kuuluu ehdottomasti parhaimpien terämateriaalien joukkoon. ”kunnioitus”, tuote #FB44GP) -veitsestä. Veitsen sydän on sen terä ja Respectissä sitä riittää: terän näkyvä osa on 220 mm pitkä, leikkaava reuna on 178 mm:n ja terä on peräti 6,0 mm paksu. Veitsen saatavuus ja hinta selviävät parhaiten Kuukkeloimalla. Terän kärki laskee loivasti alaspäin ja tämän osan selässä on valeteroitus, jonka ansiosta terän kärki on ohuempi, mutta silti vahva. Jo uransa alkuaikoina Sal osallistui taontakurssille, jossa hän tutustui alan suuruuksiin ja sai Bowie-kuumeen. Tuppineen veitsi painaakin jo komeat 451 g. Terän ja kahvan välissä on ruostumattomasta teräksestä tehty kaksipuolinen väistin, joka kerrankin on muotoiltu niin, ettei mikään terävä kulma syö kämmennahkaa. – SPYDERCO RESPECT TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Amerikkalaisen veitsivalmistaja Spydercon perustaja ja omistaja Louis Salomon (”Sal”) Glesser on monessakin suhteessa kunnioitusta herättävä persoona: omien ideoidensa pohjalta hän on luonut oman veitsi-imperiumin, saanut lukemattomia veitsiin liittyviä patentteja ja ennen muuta vakuuttanut suuren joukon ihmisiä omalla persoonallaan, minut mukaan luettuna. Kahvan päässä on vielä läpireikä rannelenkille (ei kuulu toimitukseen), joka 354 g painavan veitsen kohdalla on hyvä ajatus, lyöntiotteesta lipsahtanut veitsi kun olisi melkoinen ammus. Respectissä reiällä ei ole mitään toiminnallista tehtävää. Kansallissankari Jim Bowien mukaan nimetty Bowie-veitsi on USA:ssa ikoninen teräase ja myös Sal on jo pitkään halunnut tehdä oman versionsa, tuloksena Respect. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.spyderco.com Veitsen syntyhistoria www.knifecenter.com/item/ SPFB44GP/spyderco-sal-glesserrespect-bowie-fixed-cpm154-satin-plain-blade-black-g10handles-leather-sheath Ricasson tehtävä en.wikipedia.org/wiki/Ricasso CPM-teräkset www.crucibleservice.com/eselector/general/generalpart3.html Jim Bowie en.wikipedia.org/wiki/James_ Bowie#Bowie_knife VÄHÄN VÄHÄN KUNNIOITUSTA, KUNNIOITUSTA, KIITOS KIITOS 14 • ASE-lehti. Viimeistelyltään Respect on täydellinen: terän puolimatta hionta on suora ja peilailematon, terävät nurkat ovat juuri oikean teräviä (leikkaava reuna on siloitettu), väistin on kuin peililasia ja kahvan koneistukset ovat täysin symmetriset. Kahva on varsin pitkä, mutta ei kovin korkea, eikä ympärysmittakaan ole kovin suuri, joten mikään leuku tai väkipuukko/skramasaksi Respect ei ole. Toki siihen voi sijoittaa etusormensa, mutta se lepää tällöin terän terävään takakulmaan, mikä ei ole hyvä ajatus. Meillä Suomessa kunnioitus Respectiä kohtaan tulee keräilyesineelle ja kauniille teolliselle muotoilulle, ei historiallisille kytköksille. Kielelle nouseva kysymys suomalaisesta näkökulmasta on, mitä tällaisella veitsellä tehdään. Sal itse valvoi työtä ja muutti tarvittaessa pienimpiäkin yksityiskohtia, kunnes veitsi vastasi täydellisesti hänen toiveitaan. Niinpä mielenkiinto olikin korkealla, kun Spyderco ilmoitti markkinoille tulevasta uudesta Spyderco FB44 Respect (engl. Terän tyvessä alapuolella on pitkä teroittamaton osuus, ”ricasso”, jolle on hankala keksiä muuta merkitystä kuin ulkonäkö; kahden käden lyömämiekoissa ricasso salli otteen väistimen etupuoleltakin, mutta veitsessä tällaista tarvetta ei ole. Itse kahvalevyt ovat mustaa G10-epoksia, muotoiltu hyvin käteen istuviksi ja kiinnitetty terän ruodon päälle kummaltakin puolelta neljällä ruostumattomalla Torx-ruuvilla
Veitsen saatavuus ja hinta selviävät parhaiten Kuukkeloimalla. Terän materiaalina on pulverimetallurgisin menetelmin valmistettu ruostumaton CPM 154 -teräs, joka kuuluu ehdottomasti parhaimpien terämateriaalien joukkoon. Kielelle nouseva kysymys suomalaisesta näkökulmasta on, mitä tällaisella veitsellä tehdään. Kansallissankari Jim Bowien mukaan nimetty Bowie-veitsi on USA:ssa ikoninen teräase ja myös Sal on jo pitkään halunnut tehdä oman versionsa, tuloksena Respect. Olen lähes varma, että kukaan ei Suomessa koskaan käytä Respectiä mihinkään työhön, mutta moni silti hankkii sen. Terän tyvessä alapuolella on pitkä teroittamaton osuus, ”ricasso”, jolle on hankala keksiä muuta merkitystä kuin ulkonäkö; kahden käden lyömämiekoissa ricasso salli otteen väistimen etupuoleltakin, mutta veitsessä tällaista tarvetta ei ole. Kahva on varsin pitkä, mutta ei kovin korkea, eikä ympärysmittakaan ole kovin suuri, joten mikään leuku tai väkipuukko/skramasaksi Respect ei ole. Itse kahvalevyt ovat mustaa G10-epoksia, muotoiltu hyvin käteen istuviksi ja kiinnitetty terän ruodon päälle kummaltakin puolelta neljällä ruostumattomalla Torx-ruuvilla. Kokonaisuuden täydentää paksusta mustasta nahasta neulottu pannukakkumallinen tuppi, jonka takana on vyökiinnityksen tunneli. Terän teroitus on ”full flat grind” eli täysin suora, terän suussa on pieni viiste. Toki siihen voi sijoittaa etusormensa, mutta se lepää tällöin terän terävään takakulmaan, mikä ei ole hyvä ajatus. Veitsi toimitetaan vetoketjullisessa Cordura-kotelossa. Terän selän tyvessä on vielä Spyderco Hole, tehtaan tunnusmerkiksi muodostunut reikä, joka isompana toimii linkkuveitsissä sormikolona. Sal itse valvoi työtä ja muutti tarvittaessa pienimpiäkin yksityiskohtia, kunnes veitsi vastasi täydellisesti hänen toiveitaan. Respectissä reiällä ei ole mitään toiminnallista tehtävää. Terän ja kahvan välissä on ruostumattomasta teräksestä tehty kaksipuolinen väistin, joka kerrankin on muotoiltu niin, ettei mikään terävä kulma syö kämmennahkaa. Suomalaiset terätyökalut ovat kehittyneet suoraan tarvepohjalta ja soveltuvat nimenomaan työhön, amerikkalaisille tärkeää on myös se, että työkalulla saa kunnioitusta ja sitä Respect kyllä tuo. Veitsen sydän on sen terä ja Respectissä sitä riittää: terän näkyvä osa on 220 mm pitkä, leikkaava reuna on 178 mm:n ja terä on peräti 6,0 mm paksu. Jo uransa alkuaikoina Sal osallistui taontakurssille, jossa hän tutustui alan suuruuksiin ja sai Bowie-kuumeen. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.spyderco.com Veitsen syntyhistoria www.knifecenter.com/item/ SPFB44GP/spyderco-sal-glesserrespect-bowie-fixed-cpm154-satin-plain-blade-black-g10handles-leather-sheath Ricasson tehtävä en.wikipedia.org/wiki/Ricasso CPM-teräkset www.crucibleservice.com/eselector/general/generalpart3.html Jim Bowie en.wikipedia.org/wiki/James_ Bowie#Bowie_knife VÄHÄN VÄHÄN KUNNIOITUSTA, KUNNIOITUSTA, KIITOS KIITOS ASE-lehti • 15. Niinpä mielenkiinto olikin korkealla, kun Spyderco ilmoitti markkinoille tulevasta uudesta Spyderco FB44 Respect (engl. Vasta kun Spyderco sai valmiiksi oman laajennetun tehtaansa Goldenissa, Coloradon osavaltiossa, Sal palasi aiheeseen ja sarja prototyyppejä tehtiin. – SPYDERCO RESPECT TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Amerikkalaisen veitsivalmistaja Spydercon perustaja ja omistaja Louis Salomon (”Sal”) Glesser on monessakin suhteessa kunnioitusta herättävä persoona: omien ideoidensa pohjalta hän on luonut oman veitsi-imperiumin, saanut lukemattomia veitsiin liittyviä patentteja ja ennen muuta vakuuttanut suuren joukon ihmisiä omalla persoonallaan, minut mukaan luettuna. Amerikkalaisessa kulttuurissa Bowie-veitsi on eränkävijän yleistyökalu samaan tapaan kuin leuku on pohjoisessa Suomessa. Tuppineen veitsi painaakin jo komeat 451 g. Puumallien kautta hän hieroi muotoilun mieleisekseen, mutta varsinainen toteutus jäi, kymmeniksi vuosiksi. Terän kärki laskee loivasti alaspäin ja tämän osan selässä on valeteroitus, jonka ansiosta terän kärki on ohuempi, mutta silti vahva. ”kunnioitus”, tuote #FB44GP) -veitsestä. Viimeistelyltään Respect on täydellinen: terän puolimatta hionta on suora ja peilailematon, terävät nurkat ovat juuri oikean teräviä (leikkaava reuna on siloitettu), väistin on kuin peililasia ja kahvan koneistukset ovat täysin symmetriset. Veitsen pysymisen tupessa varmistaa väistimen yli menevä messinkinuppiin kiinnittyvä lenkki. Meillä Suomessa kunnioitus Respectiä kohtaan tulee keräilyesineelle ja kauniille teolliselle muotoilulle, ei historiallisille kytköksille. Kahvan päässä on vielä läpireikä rannelenkille (ei kuulu toimitukseen), joka 354 g painavan veitsen kohdalla on hyvä ajatus, lyöntiotteesta lipsahtanut veitsi kun olisi melkoinen ammus
Samalla varmatoimisen avautumisen alaraja tippui vähän ja nyt Lapua kertoo kaikissa kaliipereissa toiminta-alueen olevan 490 – 1000 m/s. Enää ei siis tarvitse kantaa huolta patruunoista, vaikka rämpisi syksyn kaatosateissa tai sattuisi putoamaan suon silmään. Viime mainittu auttaa tietenkin myös hylsyyn asetuksessa. Toki kärkeen sorvataan upotus ja asennetaan elintarvikemuovinen kärkitulppa, joka toimii venttiilin tavoin vakioiden avautumisen eri osumanopeuksilla. Jäännöspaino oli tuttuun tapaan 99,5%, vain se patentoitu elintarvikemuovia oleva kärkitulppa hävisi matkalla. Tämän jälkeen LR Naturalis avautui varmatoimisesti entistä pienemmillä (nyt 500 m/s, kun alkuperäisellä alarajana oli 600 m/s) osumanopeuksilla, joten tehokas ampumamatka kasvoi jopa toista sataa metriä. Nykyään Naturaliksella ladattujen patruunoiden kaliiperitarjonta välillä .222 Rem – 9,3x62 Mauser on varsin laaja, vaikka esim. Ballistinen kerroinkin parani hieman 0,302:sta arvoon 0,314. Tuo nykyään niin rummutettu lyijyttömyys tuli ikään kuin kaupan päällisenä. Kokeilussa ammuttiin märkiin sanomalehtiin 50 metriltä sillä suosituimmalla eli .308:lla. MALINEN KUVAT: J. ta 11,0 grammaan, sillä luodin pituus pysyi entisellään. Lapua on tehnyt parhaastaan vielä paremman, sillä nyt Naturaliksella ladatut metsästyspatruunat on tiivistetty hermeettisesti täysin vedenkestäviksi. Alun perin Antti Hietasen, Pekka Heleniuksen ja Kalle Heleniuksen monen vuoden ideoinnin tuloksena syntynyt luoti tuotteistettiin Lapualla ja siitä tehtiin teollisesti, suurina massoina valmistettava. MALINEN JA PIXABAY.COM/FREE-PHOTOS Vuonna 2002 Lapua julkaisi uudenlaisen suurriistaluodin, jolle nimikilpailun jälkeen valittiin nimeksi Naturalis. Nimi kuvaa osaltaan luodin kokokuparista rakennetta eli kyseessä on lyijytön luoti, joskin kehityksen ajavana voimana oli parhaalla mahdollisella tavalla riistaosumassa toimiva luoti. TEKSTI: J. Joitakin vuosia sitten tehtiin toinen muutos, jolloin lento-ominaisuuksia hiottiin edelleen ja virtaviivaistamalla sekä aavistuksen luotia pidentämällä päästiin arvoon 0,354. Niinpä 2006 tulleessa LR (Long Range) versiossa kärjen varmatoiminen pyöristys muutettiin suipommaksi ja perään tehtiin pieni viiste. Samalla .30-kaliiperisen paino putosi 11,7 grammasVedenkestävä Vedenkestävä Naturalis AirLock Hylsynsuun ja nallin tiivistyslakkaus ei värittömänä erotu ulospäin mitenkään. Niinpä perusluoti tehdään yleisen sorvaamisen sijaan nyt puristamalla. Varsinkin kun entistä kevyemmälle luodille pystyi antamaan kovemman lähtönopeuden. Matkan varrella Naturalista on muutettu pariin kertaan hieman, lähinnä paremman ballistisen kertoimen ja etäälle ammuttaessa varmemman avautumisen aikaansaamiseksi. Niissä luodin ja nallin tiivistys on kuulunut asiaan iät ja ajat. 16 • ASE-lehti. Tällä osumanopeudella luoti siis avautuu suunnitellusti. Tässä kolmosversion Naturalis avautui todella nopeasti ja läpäisi melkoiset 40 cm. Luoti muotoutui kauniisti trumpetiksi reunan kääntyessä yhtenäisenä taaksepäin ja halkaisijan kasvaessa 14,8 milliin (1,9x). TIIVISTYS Tarkkuudestaan ympäri maapallon tunnetun Lapuan laaja patruunavalikoima kattaa myös kaikenlaiset viranomaisten ja puolustusvoimien patruunat. todella monikäyttöinen .300 WinMag onkin tiputettu pois
TEKSTI: J. TIIVISTYS Tarkkuudestaan ympäri maapallon tunnetun Lapuan laaja patruunavalikoima kattaa myös kaikenlaiset viranomaisten ja puolustusvoimien patruunat. Nykyään Naturaliksella ladattujen patruunoiden kaliiperitarjonta välillä .222 Rem – 9,3x62 Mauser on varsin laaja, vaikka esim. Ballistinen kerroinkin parani hieman 0,302:sta arvoon 0,314. Tämän jälkeen LR Naturalis avautui varmatoimisesti entistä pienemmillä (nyt 500 m/s, kun alkuperäisellä alarajana oli 600 m/s) osumanopeuksilla, joten tehokas ampumamatka kasvoi jopa toista sataa metriä. Niinpä 2006 tulleessa LR (Long Range) versiossa kärjen varmatoiminen pyöristys muutettiin suipommaksi ja perään tehtiin pieni viiste. Jäännöspaino oli tuttuun tapaan 99,5%, vain se patentoitu elintarvikemuovia oleva kärkitulppa hävisi matkalla. Toki kärkeen sorvataan upotus ja asennetaan elintarvikemuovinen kärkitulppa, joka toimii venttiilin tavoin vakioiden avautumisen eri osumanopeuksilla. ASE-lehti • 17. ta 11,0 grammaan, sillä luodin pituus pysyi entisellään. Tällä osumanopeudella luoti siis avautuu suunnitellusti. Tässä kolmosversion Naturalis avautui todella nopeasti ja läpäisi melkoiset 40 cm. Kokeilussa ammuttiin märkiin sanomalehtiin 50 metriltä sillä suosituimmalla eli .308:lla. Joitakin vuosia sitten tehtiin toinen muutos, jolloin lento-ominaisuuksia hiottiin edelleen ja virtaviivaistamalla sekä aavistuksen luotia pidentämällä päästiin arvoon 0,354. Luoti muotoutui kauniisti trumpetiksi reunan kääntyessä yhtenäisenä taaksepäin ja halkaisijan kasvaessa 14,8 milliin (1,9x). Samalla varmatoimisen avautumisen alaraja tippui vähän ja nyt Lapua kertoo kaikissa kaliipereissa toiminta-alueen olevan 490 – 1000 m/s. Enää ei siis tarvitse kantaa huolta patruunoista, vaikka rämpisi syksyn kaatosateissa tai sattuisi putoamaan suon silmään. Varsinkin kun entistä kevyemmälle luodille pystyi antamaan kovemman lähtönopeuden. todella monikäyttöinen .300 WinMag onkin tiputettu pois. Viime mainittu auttaa tietenkin myös hylsyyn asetuksessa. Niissä luodin ja nallin tiivistys on kuulunut asiaan iät ja ajat. Nimi kuvaa osaltaan luodin kokokuparista rakennetta eli kyseessä on lyijytön luoti, joskin kehityksen ajavana voimana oli parhaalla mahdollisella tavalla riistaosumassa toimiva luoti. Tuo nykyään niin rummutettu lyijyttömyys tuli ikään kuin kaupan päällisenä. Samalla .30-kaliiperisen paino putosi 11,7 grammasVedenkestävä Vedenkestävä Naturalis AirLock Hylsynsuun ja nallin tiivistyslakkaus ei värittömänä erotu ulospäin mitenkään. Lapua on tehnyt parhaastaan vielä paremman, sillä nyt Naturaliksella ladatut metsästyspatruunat on tiivistetty hermeettisesti täysin vedenkestäviksi. MALINEN KUVAT: J. Matkan varrella Naturalista on muutettu pariin kertaan hieman, lähinnä paremman ballistisen kertoimen ja etäälle ammuttaessa varmemman avautumisen aikaansaamiseksi. Niinpä perusluoti tehdään yleisen sorvaamisen sijaan nyt puristamalla. MALINEN JA PIXABAY.COM/FREE-PHOTOS Vuonna 2002 Lapua julkaisi uudenlaisen suurriistaluodin, jolle nimikilpailun jälkeen valittiin nimeksi Naturalis. Alun perin Antti Hietasen, Pekka Heleniuksen ja Kalle Heleniuksen monen vuoden ideoinnin tuloksena syntynyt luoti tuotteistettiin Lapualla ja siitä tehtiin teollisesti, suurina massoina valmistettava
Seuraavana vedessä sukelluksissa olleet, pinnaltaan kuivatut patruunat. Nyt siis sama ilmatiiviin suojauksen työvaihe on päätetty ottaa mukaan myös siviilipuolen vaativiin metsästyspatruunoihin, niihin Naturalis luodilla ladattuihin. Eikä tiivistyksestä haittaakaan ole, varsinkaan kun parannuksella ei ole vaikutusta hintoihin. Ensimmäisenä on vuorossa tietenkin suosituin eli .308 Win, mutta muut seuraavat perässä, kaliiperi kerrallaan. tai aidosti vesi ei pääse sisälle hylsyyn ja aiheuttamaan messingille korroosiota tai vaikuttamaan ruudin kosteuteen ja siten ominaisuuksiin. Niinpä tämä tuotantotekniikka on Lapualla erinomaisesti hallussa. Liikuttiin aivan samoissa siis. Tämä on hyvä asia, varsinkin kun metsästyspatruunat monesti tuppaavat kulumaan hitaanlaisesti. Tuo öljyhän on monen aseenpuhdistuksessaan käyttämää ja tunkeutuu helposti raosta kuin raosta joka paikkaan. Paitsi että se tuhoaa ruudin, niin nallistakin tulee toimimaton. Tällaisesta merkkinä voi olla lukonkammen poikkeuksellinen nostovoiman tarve avattaessa. Nämä olivat jälleen käytännössä samoja arvoja kuin aiemmillakin. Yhteenvetona Lapua on jälleen kerran tuonut metsästäjille entistä varmatoimisemman tuotteen, joka tällä kertaa parantaa toimintavarmuutta vaikeissa olosuhteissa ja pidentää käyttöikää. Luonnollisestikaan Lapua ei ilmoita millä lailla itse tiivistys tehdään, mutta pääasia on tietenkin sen toimivuus. Nopeudet mitattiin tuttuun tapaan piipunsuun tasalle pystytetyllä Labradarin tutkalla. Moni pitää metsälle vietävän aseensakin hyvin öljyttynä, joten ei öljynkestävistä patruunoista ainakaan haittaa ole. Nyt rasiapatruunoilla lähRasian AirLock -tippalogosta näkee heti, että kyseessä on uusinta uutta patruunarintamalla. RADALLA Koska vanha .308 Win Tikka 55 Meoptan R2 2,5-15x56 putkella oli kohdistettu jo ennestään Naturaliksille, käytimme sitä nopeuksien mittaamiseen. Kasoissakaan ei ollut mitään poikkeuksellista verrokkien välillä. Näin voi käydä kun patruuna vanhenee vuosikymmeniä, eikä liitoskohtia ole tiivistetty. Niistä osa oli suoraan tehtaan paketista poimittuja, osa lionnut vesiastiassa ja osa saanut WD40 öljykäsittelyn. Eikä sillä ole merkitystä nytkään, kun verrattiin keskenään saman valmistuserän lakkapatruunoita. Vastaavasti piippureikä suurenee, mikä osaltaan vaikuttaa hieman lähtönopeuksiin. Mitä hyötyä erikoistiiviistä patruunasta sitten on. Muuten sitä olisikin vaikea erottaa itse patruunasta, sillä hylsyn suulle ja nallin ympäri lisätyt tiivistykset erottaa vain UV-valoa käyttäen. Mitä pidemmälle ammunta eteni, sen enemmän piippu tietenkin kuumeni haitaten jo puolivälissä tähtäystä. Tuhansia luoteja ammuttuna sen 61 senttisen piipun ylimeno alkaa olla jo hieman palanut, mutta tämän vaikutusta lähtönopeuksiin ei ole sen tarkemmin 18 • ASE-lehti. Naturaliksella ladattujen metsästyspatruunoiden valikoima on kasvanut varsin kattavaksi. Ohessa siitä osa, kaikkiaan kaliipereja on jo 13 kpl. Ensin vaahdolla puhdistetusta piipusta rasvalaukaus ja sitten tehtaasta tulleet Naturalikset muille verrokiksi. Erinomaisia arvoja kaikki. Testijärjestelyissä verrattiin rasiasta poimittuja patruunoita vedessä ja öljyssä olleisiin. Samalla seurasimme miten nopeudet muuttuvat ensi laukauksilla, sillä toisinaan puhtaasta piipusta pitää ampua useampia laukauksia ennen kuin nopeudet tasoittuvat vakiotasolleen. Näytti siis siltä, että minkäänlainen ulkopuolinen käsittely ei päässyt vaikuttamaan patruunan sielunelämään, vaan kaikki pysyivät täydessä iskussa olosuhteista riippumatta. Uusi, entistä paremmin säilyvä ja varmatoiminen patruuna on helppo tunnistaa rasian AirLock tippalogosta. On myös huomattava, että alun perin tiivistyksen asiakkaina olleet puolustusvoimien automaattiaseet voivat olla toiminnan takia hyvin öljyttyjä ja öljy ryömii tunnetusti pienistäkin raoista. Siten patruunat ovat ulkoisesti kuin mitkä tahansa muutkin patruunat. Keskinopeus oli nyt 802 m/s, vaihtelu 8,4 m/s ja normaalihajonta 3,6 m/s. Muita kilpailijoita ajatellen ainoastaan Hornadylla taitaa olla vastaava, erittäin vaativien olosuhteiden Outfitter patruunasarja, jossa niin hylsyn suu kuin nallin ympärys ovat lakatut vesitiiviiksi. Tietenkin näin ilman kosteus tönopeus oli keskimäärin 806 m/s, vaihtelu 10,6 m/s ja normaalihajonta 4,3 m/s. Valmistaja ilmoittaa Naturaliksen lähtönopeudeksi 800 m/s, joten sekin arvo pitää hyvin paikkansa. Nyt nopeudet olivat erittäin tasaiset heti ensimmäisestä rasvalaukauksesta lähtien (ensimmäinen 802 m/s, neljäs 801 m/s ja seitsemäs 803 m/s), joten se ensimmäinenkin sai olla mukana. Osumassa kokokuparinen Naturalis muotoutuu kauniisti ja säilyttää painonsa, tässä 50 metriltä märkiin sanomalehtiin .308 Winchesterillä ammuttuna. Niillä keskinopeudeksi tuli 805 m/s, vaihteluksi 11,6 m/s ja normaalihajonnaksi 3,7 m/s. Vaikka siitä ei normaalioloissa olisi merkittävää hyötyä, on rauhoittavaa tietää, ettei riistalaukaus jää kiinni ainakaan patruunasta. Hornady myy myös hylsyn liitosten tiivistykseen tarkoitettuja lakkatuubeja, joilla itse voi käsitellä patruunansa vedenpitäviksi. Samoin ruuti säilyy ilmatiiviissä hylsyssä pidempään muuttumattomana eli patruunan parasta ennen päivämäärä siirtyy kauemmas tulevaisuuteen. Viimeisenä vielä ohuessa ja helposti tunkeutuvassa öljyssä kylpeneet patruunat, nekin tietenkin nyt pinnaltaan kuivattuina. Ja tiivistyksen on prosessina pakko olla toimiva, sillä suurasiakkaat pitävät siitä kyllä huolen. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että hylsyn tulee olla aina täysin öljytön, jotta se tarttuu ampumahetkellä patruunapesään, eikä luista lukonpäätä kohti lisäten näin sen rasituksia. selvitetty. 20 asteen lämmössä ja pienessä puuskatuulessa jokaisella ammuttiin pari kolmen laukauksen kasaa, jolloin patruunat olivat peräisin samasta rasiasta ja siten todennäköisesti mahdollisimman tasalaatuiset
Siten patruunat ovat ulkoisesti kuin mitkä tahansa muutkin patruunat. Seuraavana vedessä sukelluksissa olleet, pinnaltaan kuivatut patruunat. Eikä tiivistyksestä haittaakaan ole, varsinkaan kun parannuksella ei ole vaikutusta hintoihin. Samoin ruuti säilyy ilmatiiviissä hylsyssä pidempään muuttumattomana eli patruunan parasta ennen päivämäärä siirtyy kauemmas tulevaisuuteen. Luonnollisestikaan Lapua ei ilmoita millä lailla itse tiivistys tehdään, mutta pääasia on tietenkin sen toimivuus. RADALLA Koska vanha .308 Win Tikka 55 Meoptan R2 2,5-15x56 putkella oli kohdistettu jo ennestään Naturaliksille, käytimme sitä nopeuksien mittaamiseen. Vastaavasti piippureikä suurenee, mikä osaltaan vaikuttaa hieman lähtönopeuksiin. Valmistaja ilmoittaa Naturaliksen lähtönopeudeksi 800 m/s, joten sekin arvo pitää hyvin paikkansa. Mitä pidemmälle ammunta eteni, sen enemmän piippu tietenkin kuumeni haitaten jo puolivälissä tähtäystä. Muita kilpailijoita ajatellen ainoastaan Hornadylla taitaa olla vastaava, erittäin vaativien olosuhteiden Outfitter patruunasarja, jossa niin hylsyn suu kuin nallin ympärys ovat lakatut vesitiiviiksi. Niillä keskinopeudeksi tuli 805 m/s, vaihteluksi 11,6 m/s ja normaalihajonnaksi 3,7 m/s. Tämä on hyvä asia, varsinkin kun metsästyspatruunat monesti tuppaavat kulumaan hitaanlaisesti. Hornady myy myös hylsyn liitosten tiivistykseen tarkoitettuja lakkatuubeja, joilla itse voi käsitellä patruunansa vedenpitäviksi. On myös huomattava, että alun perin tiivistyksen asiakkaina olleet puolustusvoimien automaattiaseet voivat olla toiminnan takia hyvin öljyttyjä ja öljy ryömii tunnetusti pienistäkin raoista. Viimeisenä vielä ohuessa ja helposti tunkeutuvassa öljyssä kylpeneet patruunat, nekin tietenkin nyt pinnaltaan kuivattuina. Keskinopeus oli nyt 802 m/s, vaihtelu 8,4 m/s ja normaalihajonta 3,6 m/s. Tällaisesta merkkinä voi olla lukonkammen poikkeuksellinen nostovoiman tarve avattaessa. Yhteenvetona Lapua on jälleen kerran tuonut metsästäjille entistä varmatoimisemman tuotteen, joka tällä kertaa parantaa toimintavarmuutta vaikeissa olosuhteissa ja pidentää käyttöikää. Liikuttiin aivan samoissa siis. Mitä hyötyä erikoistiiviistä patruunasta sitten on. Nyt nopeudet olivat erittäin tasaiset heti ensimmäisestä rasvalaukauksesta lähtien (ensimmäinen 802 m/s, neljäs 801 m/s ja seitsemäs 803 m/s), joten se ensimmäinenkin sai olla mukana. Kasoissakaan ei ollut mitään poikkeuksellista verrokkien välillä. Moni pitää metsälle vietävän aseensakin hyvin öljyttynä, joten ei öljynkestävistä patruunoista ainakaan haittaa ole. Naturaliksella ladattujen metsästyspatruunoiden valikoima on kasvanut varsin kattavaksi. Näytti siis siltä, että minkäänlainen ulkopuolinen käsittely ei päässyt vaikuttamaan patruunan sielunelämään, vaan kaikki pysyivät täydessä iskussa olosuhteista riippumatta. tai aidosti vesi ei pääse sisälle hylsyyn ja aiheuttamaan messingille korroosiota tai vaikuttamaan ruudin kosteuteen ja siten ominaisuuksiin. Nopeudet mitattiin tuttuun tapaan piipunsuun tasalle pystytetyllä Labradarin tutkalla. Niinpä tämä tuotantotekniikka on Lapualla erinomaisesti hallussa. Erinomaisia arvoja kaikki. Paitsi että se tuhoaa ruudin, niin nallistakin tulee toimimaton. Uusi, entistä paremmin säilyvä ja varmatoiminen patruuna on helppo tunnistaa rasian AirLock tippalogosta. Samalla seurasimme miten nopeudet muuttuvat ensi laukauksilla, sillä toisinaan puhtaasta piipusta pitää ampua useampia laukauksia ennen kuin nopeudet tasoittuvat vakiotasolleen. Ensin vaahdolla puhdistetusta piipusta rasvalaukaus ja sitten tehtaasta tulleet Naturalikset muille verrokiksi. Muuten sitä olisikin vaikea erottaa itse patruunasta, sillä hylsyn suulle ja nallin ympäri lisätyt tiivistykset erottaa vain UV-valoa käyttäen. selvitetty. Niistä osa oli suoraan tehtaan paketista poimittuja, osa lionnut vesiastiassa ja osa saanut WD40 öljykäsittelyn. Tietenkin näin ilman kosteus tönopeus oli keskimäärin 806 m/s, vaihtelu 10,6 m/s ja normaalihajonta 4,3 m/s. Nyt rasiapatruunoilla lähRasian AirLock -tippalogosta näkee heti, että kyseessä on uusinta uutta patruunarintamalla. Nämä olivat jälleen käytännössä samoja arvoja kuin aiemmillakin. Tuo öljyhän on monen aseenpuhdistuksessaan käyttämää ja tunkeutuu helposti raosta kuin raosta joka paikkaan. Ja tiivistyksen on prosessina pakko olla toimiva, sillä suurasiakkaat pitävät siitä kyllä huolen. 20 asteen lämmössä ja pienessä puuskatuulessa jokaisella ammuttiin pari kolmen laukauksen kasaa, jolloin patruunat olivat peräisin samasta rasiasta ja siten todennäköisesti mahdollisimman tasalaatuiset. Ohessa siitä osa, kaikkiaan kaliipereja on jo 13 kpl. Testijärjestelyissä verrattiin rasiasta poimittuja patruunoita vedessä ja öljyssä olleisiin. Vaikka siitä ei normaalioloissa olisi merkittävää hyötyä, on rauhoittavaa tietää, ettei riistalaukaus jää kiinni ainakaan patruunasta. Nyt siis sama ilmatiiviin suojauksen työvaihe on päätetty ottaa mukaan myös siviilipuolen vaativiin metsästyspatruunoihin, niihin Naturalis luodilla ladattuihin. Ensimmäisenä on vuorossa tietenkin suosituin eli .308 Win, mutta muut seuraavat perässä, kaliiperi kerrallaan. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että hylsyn tulee olla aina täysin öljytön, jotta se tarttuu ampumahetkellä patruunapesään, eikä luista lukonpäätä kohti lisäten näin sen rasituksia. Näin voi käydä kun patruuna vanhenee vuosikymmeniä, eikä liitoskohtia ole tiivistetty. Tuhansia luoteja ammuttuna sen 61 senttisen piipun ylimeno alkaa olla jo hieman palanut, mutta tämän vaikutusta lähtönopeuksiin ei ole sen tarkemmin ASE-lehti • 19. Eikä sillä ole merkitystä nytkään, kun verrattiin keskenään saman valmistuserän lakkapatruunoita. Osumassa kokokuparinen Naturalis muotoutuu kauniisti ja säilyttää painonsa, tässä 50 metriltä märkiin sanomalehtiin .308 Winchesterillä ammuttuna
Suurten volyymien ansiosta komponentit, lähinnä siis luodit ovat edullisia ja tavaraa löytyy joka kaupasta. Asiaa pidemmälle ajateltuna lähtökohdaksi otettiin siis yleiseksi tavoitteeksi muodostunut kokoonpano eli 8 gramman kokovaippaluoti ja jälleenladattava hylsy. Siitä kuitenkin puuttuu se jokin eli vasta isolla kiväärillä mukaan tulee rekyyli, kevytluotisilla ratapatruunoilla vähemmän kuin raskasluotisilla suurriistapatruunoilla. Ja mieluummin sillä samalla aseella jolla hirvikin aiotaan kaataa. Yleisen kaliiperin etuja ovat tietenkin valtava valmispatruunoiden tarjonta. Rataharjoitteluun soveltuvissa edullisissa patruunoissa luotien painoja näyttää olevan varsin laaja valikoima Sako Super Rangen 6,6 grammasta aina Sellier & Bellotin 11,8 -grammaiseen. ratapaukulla mihinkään. Ihanteellisessa tapauksessa patruunan tulisi siten olla täsmälleen sama kuin metsälläkin, jotta osuma olisi opetellussa paikassa. Monesti luotetaan siihen, että paikallaan olevaan maaliin kyllä osutaan, mikä onkin helpompaa kuin liikkuvan maalin ammunta. Mukaan kun mahtuu huonojakin päiviä. Silloin mukaan tulevat kohteen nopeus ja etäisyys sekä liikekulma kohteen puolelta ja luodin nopeus ampujan puolelta. Metsällä rekyyliä ei kuitenkaan huomaa, joten kevyt luoti on hyvä valinta harjoitteluun. Varsinkin jos ollaan kytiksellä ja matka on tyypillisen lyhyt, niin hyvältä tuelta ammuttuna kaato on suhteellisen varma. KALIIPERI Suosituimmaksi yleiskaliiperiksi metsällä on puskenut tiensä 1952 esitelty .308 Winchester. Esimerkkinä tästä käyvät hyvin meillä .308 Winchesterin lisäksi raskailla luodeilla vielä parempi .30-06 Springfield ja samoin perustein niin ikään erinomainen itäpuolelta peräisin oleva 7,62x53R, eikä unohtaa sovi länsinaapurin suosikkia 6,5x55 SE:täkään (joka hakkaa suosioon suureen nousseet 6,5:set mennen tullen). Lisäksi voi törmätä edullisiin puolustusvoimien spekseillä tehtyihin valmistuseriin ja kohta vanhentuvina poismyytäviin varmuusvarastoihin. Tosiasiassa niin ampumamatka kuin riistan nopeuskin vaihtelevat tuhottomasti, joten emme elä ihannemaailmassa. Varsinkin jos ottaa rata-ammunnan vähänkään tosissaan ja kuluttaa patruunoita muutamaa rasiallista enemmän vuositasolla. Sen sijaan se, miten paljon hylsyt kestävät jälleenlatauskertoja jätettiin tutkimatta, asiaan kun vaikuttaa moni asia painetasosta ja supistustavasta lähtien. Tämä edellyttäen, että on kohdistanut aseensa käytettäville patruunoille oikein. nostaa arvoja lyhyempiin piippuihin nähden. Ostajan ensi ajatus oli tietenkin valinnan vaikeus, mikä näistä olisi itselle se paras valinta. Sitä pidetään kuitenkin hieman raskaana, joten Nopeudet mitattiin normaalipiippuisella Sako Nopeudet mitattiin normaalipiippuisella Sako TRG:llä, joskin sillä on mittaa 66 senttiä, mikä TRG:llä, joskin sillä on mittaa 66 senttiä, mikä nostaa arvoja lyhyempiin piippuihin nähden. TEKSTI JA KUVAT: J. Jatkuva moukarointi kun ei tee hyvää olkapäälle, saattaapa pahimmassa tapauksessa saada aikaiseksi rekyylikammonkin. Tuo viime mainittu eli hylsyhän on yleensä patruunan kallein komponentti, joten käyttämällä sitä vaikka kymmenen kertaa, saa jälleenlataaja tuntuvan hintaedun. Eettistä metsästystä ajatellen niitä huonoja laukauksia ei kuitenkaan saisi tulla edes jännityksen ja paineen alla. Otimme selvää osuuko halvalla 308 Win. MALINEN Kokeessa kymmenen kympin kympintavoittelijaa tavoittelijaa Ampua pitää, jos aikoo riistaa saada. Vaikka harjoittelu on kiistatta hyödyksi, niin valitettava totuus on, että aina löytyy metsästäjiä, jotka eivät harjoittelisi lainkaan ilman seuran sisäisiä vähimmäisvaatimuksia. TARJONTA Ajatus vertailevasta ammunnasta lähti Kärkkäisen kesäisestä mainoksesta jossa niin .308 Norma Jaktmatchin, SK .308:n kuin .308 Sako Rangen 50 kpl rasialliset maksoivat kaikki saman 45 euroa. Kaikki ne ovat toimivia ja helposti ammuttavia sekä nykyluodein maalitehokkaita. Yleensä ne ovat tietty hirviradalla käyntien vähimmäismäärä ja pistemäärä, joka on ammuttava ennen kuin saa luvan lähteä syksyiseen hirventai peurankaatoon. Myös messinkihylsyssä rajattiin kaksireikäiset Berdan-nallitetut pois monen hakeman helpon jälleenlataamisen vuoksi. Ja ampua nimenomaan myös harjoitellakseen, jotta rutiini ohjaisi tositilanteessa vaistonvaraista toimintaa kerta toisensa jälkeen luotettavasti ja hyvin tuloksin. Oikeiden perusneuvojen jälkeen toistojen määrä on siten ammunnassakin tie parempaan suoritukseen, joko kylmiltään tai sitten ihan oikeasti ruutia polttaen. Pidemmälle matkalle pienoiskiväärin voittanutta ei ole lähinnä patruunakulujen edullisuuden vuoksi. Itselataavilla ne saattaisivat kuluttaa syöttöramppiakin. Erityisesti jos on todennäköistä, että joutuu tilanteisiin, joissa on ammuttava liikkuvaa riistaa. Rauta ei siis käynyt tällä kertaa materiaaliksi, ei hylsyssä eikä luodin vaipassa tai sisällä. Toki luonnonlahjakkuuksiakin on, mutta silloin satunnainen vaihtelu tuppaa kasvamaan turhan suureksi. Yleensähän puolustusvoimien patruunat kohoavat suosituimmiksi myös metsästäjien keskuudessa. Tosin ammunnan tekniikkaan ilmakivääri on mitä parhain oppiväline, sillä kun piippuaikakin on pitkä, mikä korostaa entisestään pidon merkitystä. 20 • ASE-lehti. Näin ollen tilannetaju on paljon tärkeämpi kuin harjoitteluluodin pieni nopeuspoikkeama yleensä raskaammasta ja hitaammin lentävästä ison riistan luodista. Ja juuri hintaetuahan nykyään haetaan, sillä tehdaspatruunoiden tarkkuus on parantunut vuosien saatossa niin hyvälle tasolle, että niitä parempi tarkkuus ei enää ole monellekaan omatoimisen tehtailun perusteena. Nykäisyjen minimoimiseksi tasaisen varma suoritus kaipaa siis harjoitusta. Sellaiselle joka ei kerää hylsyjään talteen, kasvaa valikoima rautahylsyisillä halpiksilla. Vaikeinta onkin liikkuvan maalin ammunta, joten sen harjoitteluun kannattaa satsata. Yleisin on Nato-patruunan suurtuotannon ansiosta 147 -graininen eli 9,5 -grammainen tai siitä pyöristetty 150 -graininen eli 9,7 -grammainen. Esikuvansa 7,62x51 mm NATO -patruunan lähisukulaisuus on ollut tässä korvaamaton apu
Tosiasiassa niin ampumamatka kuin riistan nopeuskin vaihtelevat tuhottomasti, joten emme elä ihannemaailmassa. Pidemmälle matkalle pienoiskiväärin voittanutta ei ole lähinnä patruunakulujen edullisuuden vuoksi. Näin ollen tilannetaju on paljon tärkeämpi kuin harjoitteluluodin pieni nopeuspoikkeama yleensä raskaammasta ja hitaammin lentävästä ison riistan luodista. Eettistä metsästystä ajatellen niitä huonoja laukauksia ei kuitenkaan saisi tulla edes jännityksen ja paineen alla. TARJONTA Ajatus vertailevasta ammunnasta lähti Kärkkäisen kesäisestä mainoksesta jossa niin .308 Norma Jaktmatchin, SK .308:n kuin .308 Sako Rangen 50 kpl rasialliset maksoivat kaikki saman 45 euroa. Vaikka harjoittelu on kiistatta hyödyksi, niin valitettava totuus on, että aina löytyy metsästäjiä, jotka eivät harjoittelisi lainkaan ilman seuran sisäisiä vähimmäisvaatimuksia. Yleensä ne ovat tietty hirviradalla käyntien vähimmäismäärä ja pistemäärä, joka on ammuttava ennen kuin saa luvan lähteä syksyiseen hirventai peurankaatoon. Yleensähän puolustusvoimien patruunat kohoavat suosituimmiksi myös metsästäjien keskuudessa. Yleisin on Nato-patruunan suurtuotannon ansiosta 147 -graininen eli 9,5 -grammainen tai siitä pyöristetty 150 -graininen eli 9,7 -grammainen. nostaa arvoja lyhyempiin piippuihin nähden. Ihanteellisessa tapauksessa patruunan tulisi siten olla täsmälleen sama kuin metsälläkin, jotta osuma olisi opetellussa paikassa. KALIIPERI Suosituimmaksi yleiskaliiperiksi metsällä on puskenut tiensä 1952 esitelty .308 Winchester. Nykäisyjen minimoimiseksi tasaisen varma suoritus kaipaa siis harjoitusta. Varsinkin jos ottaa rata-ammunnan vähänkään tosissaan ja kuluttaa patruunoita muutamaa rasiallista enemmän vuositasolla. Sen sijaan se, miten paljon hylsyt kestävät jälleenlatauskertoja jätettiin tutkimatta, asiaan kun vaikuttaa moni asia painetasosta ja supistustavasta lähtien. Oikeiden perusneuvojen jälkeen toistojen määrä on siten ammunnassakin tie parempaan suoritukseen, joko kylmiltään tai sitten ihan oikeasti ruutia polttaen. Ja juuri hintaetuahan nykyään haetaan, sillä tehdaspatruunoiden tarkkuus on parantunut vuosien saatossa niin hyvälle tasolle, että niitä parempi tarkkuus ei enää ole monellekaan omatoimisen tehtailun perusteena. Tuo viime mainittu eli hylsyhän on yleensä patruunan kallein komponentti, joten käyttämällä sitä vaikka kymmenen kertaa, saa jälleenlataaja tuntuvan hintaedun. MALINEN Kokeessa kymmenen kympin kympintavoittelijaa tavoittelijaa Ampua pitää, jos aikoo riistaa saada. Rataharjoitteluun soveltuvissa edullisissa patruunoissa luotien painoja näyttää olevan varsin laaja valikoima Sako Super Rangen 6,6 grammasta aina Sellier & Bellotin 11,8 -grammaiseen. Metsällä rekyyliä ei kuitenkaan huomaa, joten kevyt luoti on hyvä valinta harjoitteluun. Ja mieluummin sillä samalla aseella jolla hirvikin aiotaan kaataa. Monesti luotetaan siihen, että paikallaan olevaan maaliin kyllä osutaan, mikä onkin helpompaa kuin liikkuvan maalin ammunta. Toki luonnonlahjakkuuksiakin on, mutta silloin satunnainen vaihtelu tuppaa kasvamaan turhan suureksi. Kaikki ne ovat toimivia ja helposti ammuttavia sekä nykyluodein maalitehokkaita. Otimme selvää osuuko halvalla 308 Win. Itselataavilla ne saattaisivat kuluttaa syöttöramppiakin. Ja ampua nimenomaan myös harjoitellakseen, jotta rutiini ohjaisi tositilanteessa vaistonvaraista toimintaa kerta toisensa jälkeen luotettavasti ja hyvin tuloksin. Myös messinkihylsyssä rajattiin kaksireikäiset Berdan-nallitetut pois monen hakeman helpon jälleenlataamisen vuoksi. Sitä pidetään kuitenkin hieman raskaana, joten Nopeudet mitattiin normaalipiippuisella Sako Nopeudet mitattiin normaalipiippuisella Sako TRG:llä, joskin sillä on mittaa 66 senttiä, mikä TRG:llä, joskin sillä on mittaa 66 senttiä, mikä nostaa arvoja lyhyempiin piippuihin nähden. Varsinkin jos ollaan kytiksellä ja matka on tyypillisen lyhyt, niin hyvältä tuelta ammuttuna kaato on suhteellisen varma. ratapaukulla mihinkään. Ostajan ensi ajatus oli tietenkin valinnan vaikeus, mikä näistä olisi itselle se paras valinta. Tämä edellyttäen, että on kohdistanut aseensa käytettäville patruunoille oikein. Tosin ammunnan tekniikkaan ilmakivääri on mitä parhain oppiväline, sillä kun piippuaikakin on pitkä, mikä korostaa entisestään pidon merkitystä. Sellaiselle joka ei kerää hylsyjään talteen, kasvaa valikoima rautahylsyisillä halpiksilla. ASE-lehti • 21. Asiaa pidemmälle ajateltuna lähtökohdaksi otettiin siis yleiseksi tavoitteeksi muodostunut kokoonpano eli 8 gramman kokovaippaluoti ja jälleenladattava hylsy. Vaikeinta onkin liikkuvan maalin ammunta, joten sen harjoitteluun kannattaa satsata. Erityisesti jos on todennäköistä, että joutuu tilanteisiin, joissa on ammuttava liikkuvaa riistaa. TEKSTI JA KUVAT: J. Silloin mukaan tulevat kohteen nopeus ja etäisyys sekä liikekulma kohteen puolelta ja luodin nopeus ampujan puolelta. Suurten volyymien ansiosta komponentit, lähinnä siis luodit ovat edullisia ja tavaraa löytyy joka kaupasta. Lisäksi voi törmätä edullisiin puolustusvoimien spekseillä tehtyihin valmistuseriin ja kohta vanhentuvina poismyytäviin varmuusvarastoihin. Siitä kuitenkin puuttuu se jokin eli vasta isolla kiväärillä mukaan tulee rekyyli, kevytluotisilla ratapatruunoilla vähemmän kuin raskasluotisilla suurriistapatruunoilla. Esikuvansa 7,62x51 mm NATO -patruunan lähisukulaisuus on ollut tässä korvaamaton apu. Yleisen kaliiperin etuja ovat tietenkin valtava valmispatruunoiden tarjonta. Jatkuva moukarointi kun ei tee hyvää olkapäälle, saattaapa pahimmassa tapauksessa saada aikaiseksi rekyylikammonkin. Mukaan kun mahtuu huonojakin päiviä. Rauta ei siis käynyt tällä kertaa materiaaliksi, ei hylsyssä eikä luodin vaipassa tai sisällä. Esimerkkinä tästä käyvät hyvin meillä .308 Winchesterin lisäksi raskailla luodeilla vielä parempi .30-06 Springfield ja samoin perustein niin ikään erinomainen itäpuolelta peräisin oleva 7,62x53R, eikä unohtaa sovi länsinaapurin suosikkia 6,5x55 SE:täkään (joka hakkaa suosioon suureen nousseet 6,5:set mennen tullen)
Erittäin hyvin kiillotetut Sellier & Bellotit pakataan kaikkein tiiveimmin irtonaisina kuution muotoiseen 50 kappaleen pahvirasiaan. Luotina siinä on veneperäinen 9,5 grammainen, jolla lähtönopeutta ei ole taulukoihin annettu, mutta yrityksen sivuilla lukee arvona 820 m/s. Toisaalta sen nopeus vastaa paremmin hirviluotia tarvittavaa ennakkoa ajatellen. unohtaa, että hyvin käyvä, kokovaipalla ladattu patruuna käy linnustukseenkin mainiosti. OSANOTTAJAT Näillä kriteereillä mukaan tuli koko liuta tuttuja nimiä, joskin jäi niitä poiskin kun maahantuoja ei halunnut osallistua. Siinäkin luotina on tuttu 8 g S374, ja hylsy tulee oman konsernin tehtaalta, mutta tällä kertaa Suomen ulkopuolelta. Valmistajaa ajatellen periaatteena on kuitenkin se, että mitä enemmän pakettiin mahtuu, niin sitä halvempi se on tehdä ja tämän pitäisi näkyä myös kuluttajahinnassa. Ruutina on Vihtavuoren puristettu ruuti. Ruuti on luonnollisesti Vihtavuoren puristettua ruutia. Ruutina on hieno palloruuti. Pakkaus ei merkitse monelle paljoakaan, varsinkin jos se on kertakäyttöinen ja jälleenladattaessa käytetään tukevaa muovirasiaa. Kiillotetun hylsyn suuta ei ole niipattu luotiin ja hylsystä irrotetun luodin halkaisijaksi mitattiin 7,84 sekä painoksi 8,01 g. Aiemmissa rasioissa on ollut nopeutena myös 900 m/s, joten latauksessa lienee tehty pientä säätöä. Viimemainittu käy hyvin uusiokäyttöönkin. Sitten astutaankin amerikkalaiseen maailmaan ja luodin paino vakioituu noin 145 – 150 graaniin eli 9,4 – 9,7 grammaan. Niin ikään aivan uusi tulokas on jo vuonna 1825 perustetun tsekkiläisen Sellier & Bellotin aiempia kevytluotisempi 8 g kokovaippainen. Pakkauksena on 50 kappaleen pahvirasia, johon patruunat on pinottu kiinni toisiinsa. Uusimmassa kuvastossa on pelkästään sileäkylkisellä luodilla ladattu versio, joten sellainen oli nyt mukana, luoti tuntee merkinnän 120A ja lähtönopeudeksi ilmoitetaan 890 m/s. Osanottajat vasemmalta Fiocchi FMJ ja SP, GGG, Magtech, Norma, PMC, Sako, SK, S&B 8 g ja 9,5 g. Aakkosjärjestyksessä italialainen Fiocchi tarjoilee poikkeuksellista herkkua, lyijyttömällä nallilla ladatun halpiksen. Luodeissa on eroa niin muodon, painon kuin rakenteenkin suhteen. Pakkauksena on todella kookas 50 kappaleen pahvirasia, jossa patruunat istuvat omissa poteroissaan, aivan kuin huippuluokan kilpapatruunoillakin. Toisena aseena tarkkuusammunnassa käytettiin Sakon aseseppien tekemää paksupiippuista kasa-asetta. Kokovaippaiset ovat suhteellisen saman näköisiä kärjiltään, mitä nyt suippous vaihtelee. Lapualla on ollut aiemmin myös 8 g luodilla ladattuja Trainer -nimellä myytäviä patruunoita, mutta nyt aivan uutena tarjottava on Lapuan lataama SK 308. Sakolla on myös vastaava Super Range, jossa luotina on reikäpäinen 6,6 grammainen 146A ja suuhun on jätetty hehkutuksen jälki näkyviin ja suu on niipattu kiinni luotiin. kevyempi 8 -grammainen on mukavampi. Hylsynsuuhun on jätetty hehkutus näkyviin ja se on niipattu kiinni luotiin kuten nallikin nallitaskuun. Tässä huomaa, että raskasluotinen on huomattavasti hitaampi ja vaatii siten eri ennakon ammuttaessa liikkuvaan maaliin. 22 • ASE-lehti. Meillä peruspatruunaksi ja muille verrokiksi on vuosien saatossa muodostunut Sako Range 8 g luodilla. Uusimpia ovat sitten tätäkin kevyemmät 6,6 -grammaiset, jotka ovat kaikkein miellyttävimmät ampua. Lähtönopeutta näille luvataan rasian kylkeen painetun taulukon mukaan vastaavasti 905 m/s ja 850 m/s. Vaikka omistaja vaihtui, niin se ei näytä haitanneen tahtia, pikemminkin päinvastoin, sillä niin paljon uutuuksia tulee koko ajan markkinoille. Lähtönopeudeksi ilmoitetaan pahvihirvelle tavanomainen 895 m/s. Irrotettu luoti oli halkaisijaltaan 7,85 mm ja painoi 7,99 g. Lyijykärki erottuu helposti joukosta. Vastaavasti raskaammassa veneperäisessä luodissa on niippausura, mutta siinä taas suu on jätetty taivuttamatta. Ainoana tässä joukossa 8 g luodissa ei ole niippausuraa, mutta siitä huolimatta hylsynsuu on puristettu luotiin. Luodin halkaisijaksi mitattiin 7,83 mm ja painoksi 9,76 g. Edullisinta vaihtoehtoa on edustanut sadan kappaleen muovisäkki, ratapatruunoille tyypillistä 50 irtopatruunan pahvirasia ja perinteisintä yksittäin pakattu 20 kappaleen pahvilaatikko. Vaikka tässä puhutaan vain suurien määrien rataammunnasta, niin ei pidä lähtönopeus 935 m/s. Halkaisija molemmilla luodeilla on 7,82 mm ja painoiksi mitattiin 8,04 sekä 9,60 g. Lapuan tapaan hylsynNäitä on saanut sekä luotiin stanssatulla leikkurilla että ilman. Vasemmalta Fiocchi FMJ ja SP, GGG, Magtech, Norma, PMC, Sako, SK, S&B 8 g ja 9,5 g. Mukaan otettiin myös jo aiemminkin markkinoilla ollut 9,55 g versio, mutta 11,8 g jäi tällä kertaa liian raskaana pois
Ruutina on Vihtavuoren puristettu ruuti. Luotina siinä on veneperäinen 9,5 grammainen, jolla lähtönopeutta ei ole taulukoihin annettu, mutta yrityksen sivuilla lukee arvona 820 m/s. Vastaavasti raskaammassa veneperäisessä luodissa on niippausura, mutta siinä taas suu on jätetty taivuttamatta. Siinäkin luotina on tuttu 8 g S374, ja hylsy tulee oman konsernin tehtaalta, mutta tällä kertaa Suomen ulkopuolelta. Vaikka omistaja vaihtui, niin se ei näytä haitanneen tahtia, pikemminkin päinvastoin, sillä niin paljon uutuuksia tulee koko ajan markkinoille. Erittäin hyvin kiillotetut Sellier & Bellotit pakataan kaikkein tiiveimmin irtonaisina kuution muotoiseen 50 kappaleen pahvirasiaan. Kiillotetun hylsyn suuta ei ole niipattu luotiin ja hylsystä irrotetun luodin halkaisijaksi mitattiin 7,84 sekä painoksi 8,01 g. Toisaalta sen nopeus vastaa paremmin hirviluotia tarvittavaa ennakkoa ajatellen. Aakkosjärjestyksessä italialainen Fiocchi tarjoilee poikkeuksellista herkkua, lyijyttömällä nallilla ladatun halpiksen. Sakolla on myös vastaava Super Range, jossa luotina on reikäpäinen 6,6 grammainen 146A ja suuhun on jätetty hehkutuksen jälki näkyviin ja suu on niipattu kiinni luotiin. Pakkauksena on 50 kappaleen pahvirasia, johon patruunat on pinottu kiinni toisiinsa. Irrotettu luoti oli halkaisijaltaan 7,85 mm ja painoi 7,99 g. Tässä huomaa, että raskasluotinen on huomattavasti hitaampi ja vaatii siten eri ennakon ammuttaessa liikkuvaan maaliin. Kokovaippaiset ovat suhteellisen saman näköisiä kärjiltään, mitä nyt suippous vaihtelee. Vasemmalta Fiocchi FMJ ja SP, GGG, Magtech, Norma, PMC, Sako, SK, S&B 8 g ja 9,5 g.. Toisena aseena tarkkuusammunnassa käytettiin Sakon aseseppien tekemää paksupiippuista kasa-asetta. unohtaa, että hyvin käyvä, kokovaipalla ladattu patruuna käy linnustukseenkin mainiosti. Ainoana tässä joukossa 8 g luodissa ei ole niippausuraa, mutta siitä huolimatta hylsynsuu on puristettu luotiin. Uusimpia ovat sitten tätäkin kevyemmät 6,6 -grammaiset, jotka ovat kaikkein miellyttävimmät ampua. Ruuti on luonnollisesti Vihtavuoren puristettua ruutia. Aiemmissa rasioissa on ollut nopeutena myös 900 m/s, joten latauksessa lienee tehty pientä säätöä. Ruutina on hieno palloruuti. Uusimmassa kuvastossa on pelkästään sileäkylkisellä luodilla ladattu versio, joten sellainen oli nyt mukana, luoti tuntee merkinnän 120A ja lähtönopeudeksi ilmoitetaan 890 m/s. Hylsynsuuhun on jätetty hehkutus näkyviin ja se on niipattu kiinni luotiin kuten nallikin nallitaskuun. Lapualla on ollut aiemmin myös 8 g luodilla ladattuja Trainer -nimellä myytäviä patruunoita, mutta nyt aivan uutena tarjottava on Lapuan lataama SK 308. Edullisinta vaihtoehtoa on edustanut sadan kappaleen muovisäkki, ratapatruunoille tyypillistä 50 irtopatruunan pahvirasia ja perinteisintä yksittäin pakattu 20 kappaleen pahvilaatikko. Viimemainittu käy hyvin uusiokäyttöönkin. Halkaisija molemmilla luodeilla on 7,82 mm ja painoiksi mitattiin 8,04 sekä 9,60 g. OSANOTTAJAT Näillä kriteereillä mukaan tuli koko liuta tuttuja nimiä, joskin jäi niitä poiskin kun maahantuoja ei halunnut osallistua. Pakkaus ei merkitse monelle paljoakaan, varsinkin jos se on kertakäyttöinen ja jälleenladattaessa käytetään tukevaa muovirasiaa. Luodin halkaisijaksi mitattiin 7,83 mm ja painoksi 9,76 g. Lyijykärki erottuu helposti joukosta. Niin ikään aivan uusi tulokas on jo vuonna 1825 perustetun tsekkiläisen Sellier & Bellotin aiempia kevytluotisempi 8 g kokovaippainen. Pakkauksena on todella kookas 50 kappaleen pahvirasia, jossa patruunat istuvat omissa poteroissaan, aivan kuin huippuluokan kilpapatruunoillakin. Osanottajat vasemmalta Fiocchi FMJ ja SP, GGG, Magtech, Norma, PMC, Sako, SK, S&B 8 g ja 9,5 g. Valmistajaa ajatellen periaatteena on kuitenkin se, että mitä enemmän pakettiin mahtuu, niin sitä halvempi se on tehdä ja tämän pitäisi näkyä myös kuluttajahinnassa. Luodeissa on eroa niin muodon, painon kuin rakenteenkin suhteen. Lähtönopeutta näille luvataan rasian kylkeen painetun taulukon mukaan vastaavasti 905 m/s ja 850 m/s. Vaikka tässä puhutaan vain suurien määrien rataammunnasta, niin ei pidä lähtönopeus 935 m/s. Sitten astutaankin amerikkalaiseen maailmaan ja luodin paino vakioituu noin 145 – 150 graaniin eli 9,4 – 9,7 grammaan. Lapuan tapaan hylsynNäitä on saanut sekä luotiin stanssatulla leikkurilla että ilman. Lähtönopeudeksi ilmoitetaan pahvihirvelle tavanomainen 895 m/s. Mukaan otettiin myös jo aiemminkin markkinoilla ollut 9,55 g versio, mutta 11,8 g jäi tällä kertaa liian raskaana pois. kevyempi 8 -grammainen on mukavampi. Meillä peruspatruunaksi ja muille verrokiksi on vuosien saatossa muodostunut Sako Range 8 g luodilla
TULOS Kuten arvata saattaa, luvassa oli osin yllätyksiä ja osin odotettuja tuloksia. Korealainen PMC on pakannut Bronze sarjan (308B) patruunat koristeelliseen 20 kpl pahvirasiaan. Kolmessa nalli on lukittu niippauksella paikalleen, joten jälleenlataaja voi joutua poistamaan niippauksen ennen uuden nallin asettamista. Brasiliasta tuleva Magtech 308A pitää ainoana tässä joukossa sisällään piellä hylsyn suulle tiivistetyn veneperäisen 9,7 g kokovaippaluodin, jolle annetaan 61 sentin piipusta lähtönopeudeksi 858 m/s. Ainoana Sako merkitsee hylsyihinsä viranomaistyyliin valmistusvuoden, mikä on erinomainen asia. Hylsynsuussa on vähän erotettavissa hehkutusjälkiä ja suu on niipattu kiinni luotiin. Tietyt karkeat suuntaviivat tarkkuuden suhteen voi vetää yhdelläkin aseella ampuen, mutta parempi on jos kokeilee useampaa. Irrotettu veneperäluoti oli halkaisijaltaan 7,82 mm ja painoi 9,61 g. Ruutina on hieno palloruuti. tehty vesitiiviitä hylsyn suun pikiliitoksella ja nallin lakkauksella. Mielellään vielä eri merkkisiä, piiput ja niiden värähtelyt kun ovat kovin erilaisia. Ja jotta aseen peruskäynti tulisi varmistettua, kokeiltiin verrokiksi hyvän käynnin tunnetusti tarjoavia Lapua Scenar 167 gr kilpapatruunoitakin. Toisena aseena käytettiin erittäin raskasta Sakon kasaasetta, jonka erikoisuus on tiukka patruunapesä ja lyhyt ylimenokartio. Nallit ovat kaikissa ruostuttamattomia, mutta Fiocchin patruunoissa on lyijytön nalli ja Magtechin nalli on tiivistetty vesitiiviiksi lakalla. Nyt ensi kasat ammuttiin hiekkapussituelta sadan metrin ulkoradalla. Luodit ovat aakkosjärjestyksessä eturivin vasemmasta reunasta alkaen. Irrotettu veneperäluoti painoi 9,80 g ja oli halkaisijaltaan 7,83 mm. Edellisten arvojen lisäksi mitattiin kustakin osallistujasta yhden malliluodin pituus sekä mallipatruunan pituus ja luonnollisesti 8 grammaisilla ladatut olivat lyhimmät vaihtelun ollessa välillä 66,51 (SK) ja 70,95 (GGG). Suomessa ja Ruotsissa tehdyissä patruunoissa käytetään puristettua ruutia, muiden käyttäessä hienoa palloruutia, joka juoksee hyvin annostelulaitteissa. Nyt vastaavassa rasiassa on ballistinen taulukko 500 metriin asti ja siitä selviää lähtönopeudeksi 850 m/s. Irrotettu luoti oli halkaisijaltaan vain 7,81 mm ja painoi 9,79 g, mutta mukana oli aavistus pikeäkin. Ruutina on tässäkin hieno palloruuti. Kaikki patruunat purettiin käyttäen inertiatoimista purkuvasaraa. Toisena vaihtoehtona mukaan otettiin lyijykärkisellä 9,7 g luodilla ladattu versio, jossa siinäkin nallit ovat lyijyttömiä ja lukittu niippauksella. Viiden laukauksen kasat 300 metriltä ovat sillä olleet kolmen ja viiden sentin välillä Sakon Super Match kilpapaukuilla. ratakäynnillä puuskaista tuulta oli valitettavan paljon, – 4 m/s. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että tietyn patruunan käynti juuri omassa aseessa selviää vain itse kokeilemalla. Yksi tykkää yhdestä patruunasta, toinen toisesta. Vain 8 grammaisissa Sakon ja Lapuan luodeissa on tasaperä ja Sellierissä reilu pyöristys. Hylsynsuuhun on jätetty hehkutus näkyviin ja suu on niipattu luotiin. Samoin nalli on lukittu niippauksella. Kolmantena osallistujana Norma käyttää Sakon ja Lapuan tavoin puristettua ruutia latauksessaan. Ruutina Fiocchi käyttää hyvin latauslaitteissa juoksevaa pienirakeista palloruutia. Ruutina on hieno palloruuti. Asiaa autettiin puhdistamalla piippu parinkymmenen laukauksen välein, jolloin sillä oli myös aikaa jäähtyä. Ruutina käytetään tuotantoystävällistä palloruutia. Tämä tarkoitti sitä, että melko kuumaksi ammutun piipun lämpöväreilyt sumensivat tähtäinkuvaa suojausyrityksistä huolimatta. Lähtönopeudeksi luvataan 810 m/s. Tasapuolisuutta haettiin ampumalla vain yksi kasa tietyllä patruunalla ja toinen kasa muiden jälkeen myöhemmin. Vastaavasti nallikin on tiivistetty lakkauksella eli kyseessä on tavanomaista paremmin säilyvä ja vaikeissakin olosuhteissa toimiva patruuna. Irrotettu veneperäinen luoti painoi 9,77 g ja oli halkaisijaltaan 7,82 mm. Kaikki ovat kuitenkin hyvin toleranssin sisällä, sillä CIP antaa enimmäismitaksi 71,12 mm. Rasiana on 20 kappaleen pahvirasia vahvalla muovisisuksella. Hylsynsuu on tässäkin niipattu kiinni luotiin ja irrotetulle luodille mitattiin halkaisijaksi 7,82 mm sekä punnittiin painoksi 9,57 g. Purkuvasaroissa on paljon eroja, jämäkkä ja luodin kärkeä suojaavalla pehmusteella varustettu toimii parhaiten, kuten kuvan RCBS. Valitettavasti koko testin käynnistänyt kysymys 24 • ASE-lehti. Päällä oli aseen laatua vastaten Swarovskin 6-24x50 ratatähtäin Sakon pikajalustalla. Tarkkuus on se eniten kiinnostava asia ja sen suhteen ei tullut yllätystä. Lyijyttömiä nalleja pidetään säilyvyydeltään lyhytaikaisempina kuin perinteisiä nalleja, mutta tarkkaa tietoa asiasta ei ole käytettävissä. 147 gr veneperäisellä luodilla ei ole pakkauksessa ilmoitusta lähtönopeudesta, mutta kuvastossa arvoksi on annettu 847 m/s ammuttuna 61 senttisestä piipusta. Varsinaisena testikaluna käytettiin uudenkarheaa Sako TRG:tä, jossa on pitkä 66 sentin rosteripiippu. Liettualainen GGG mainostaa saaneensa Nato hyväksynnän 9,55 g kokovaippaisille patruunoilleen, mutta ne ovat kuitenkin eri tuote kuin tässä ammuttu, sillä niistä on esim. 20 kpl kylki kylkeen pakattu pahvirasia on pienin mahdollinen ja sen kyljessä on ballistiikkataulukko 500 metriin asti. Keli oli ulkokeli, valitettavasti tuulta ei voinut poistaa tälläkään kertaa, vaan joka Luotien perällä on huomattava vaikutus tarkkuuteen. Samalla havaittiin suuria eroja tarvittavassa voimankäytössä eli luodit istuvat eri tiukkuudella hylsyn suussa. Hylsyt on kiillotettu kauniisti ja suu on niipattu luodin kylkeen. Pakkauksena on varsin heikko 50 irtopatruunan pahvirasia. Sen mukaan lähtönopeus on 568 mm piipusta 842 m/s ja ballistinen kerroin 0,401. Asia kannattaa kuitenkin tiedostaa. Lämpötila oli ensi käynnillä +20C ja toisella +9C. KOEAMMUNTA Jokainen ase on yksilönsä myös mieltymystensä suhteen. Molemmilla sakolaisilla ammuttiin vähintään kaksi viiden laukauksen sarjaa ja nopeudet mitattiin TRG:n piipun suulla Labradarin tutkalla. Se näyttää perinteiseltä, mutta sisäkehys puuttuu, joten patruunat pääsevät avattaessa kaatuilemaan. Nyt suurimmassa osassa on veneperä, mikä helpottaa myös lataamista. Pitkästä 63 sentin piipusta lähtönopeudet ovatkin yleensä ilmoitettua korkeammat. Naapurimaamme Norman 9,7 g kokovaipalla ladattu patruuna tuntee nimen Jaktmatch ja rasiassa on maininta myös latvalinnustuksesta. Patruuna purettuna osiinsa, tässä esimerkkinä Sako Range. Pakkauksena on Sakon ja Norman tavoin 50 irtopatruunaa sisältävä pahvirasia. Nyt tämän vanhan aseen päällä oli Bushnell 4,5-30x50 monitoimitähtäin Sakon kiinteillä mullinsilmäjaloilla
Nyt suurimmassa osassa on veneperä, mikä helpottaa myös lataamista. Lämpötila oli ensi käynnillä +20C ja toisella +9C. Hylsynsuuhun on jätetty hehkutus näkyviin ja suu on niipattu luotiin. Viiden laukauksen kasat 300 metriltä ovat sillä olleet kolmen ja viiden sentin välillä Sakon Super Match kilpapaukuilla. Hylsynsuussa on vähän erotettavissa hehkutusjälkiä ja suu on niipattu kiinni luotiin. Sen mukaan lähtönopeus on 568 mm piipusta 842 m/s ja ballistinen kerroin 0,401. Pakkauksena on varsin heikko 50 irtopatruunan pahvirasia. Keli oli ulkokeli, valitettavasti tuulta ei voinut poistaa tälläkään kertaa, vaan joka Luotien perällä on huomattava vaikutus tarkkuuteen. Irrotettu veneperäinen luoti painoi 9,77 g ja oli halkaisijaltaan 7,82 mm. Luodit ovat aakkosjärjestyksessä eturivin vasemmasta reunasta alkaen. Tasapuolisuutta haettiin ampumalla vain yksi kasa tietyllä patruunalla ja toinen kasa muiden jälkeen myöhemmin. Kaikki patruunat purettiin käyttäen inertiatoimista purkuvasaraa. Purkuvasaroissa on paljon eroja, jämäkkä ja luodin kärkeä suojaavalla pehmusteella varustettu toimii parhaiten, kuten kuvan RCBS. Suomessa ja Ruotsissa tehdyissä patruunoissa käytetään puristettua ruutia, muiden käyttäessä hienoa palloruutia, joka juoksee hyvin annostelulaitteissa. Hylsynsuu on tässäkin niipattu kiinni luotiin ja irrotetulle luodille mitattiin halkaisijaksi 7,82 mm sekä punnittiin painoksi 9,57 g. Nallit ovat kaikissa ruostuttamattomia, mutta Fiocchin patruunoissa on lyijytön nalli ja Magtechin nalli on tiivistetty vesitiiviiksi lakalla. Liettualainen GGG mainostaa saaneensa Nato hyväksynnän 9,55 g kokovaippaisille patruunoilleen, mutta ne ovat kuitenkin eri tuote kuin tässä ammuttu, sillä niistä on esim. Pitkästä 63 sentin piipusta lähtönopeudet ovatkin yleensä ilmoitettua korkeammat. Tietyt karkeat suuntaviivat tarkkuuden suhteen voi vetää yhdelläkin aseella ampuen, mutta parempi on jos kokeilee useampaa. Varsinaisena testikaluna käytettiin uudenkarheaa Sako TRG:tä, jossa on pitkä 66 sentin rosteripiippu. Ruutina Fiocchi käyttää hyvin latauslaitteissa juoksevaa pienirakeista palloruutia. Toisena aseena käytettiin erittäin raskasta Sakon kasaasetta, jonka erikoisuus on tiukka patruunapesä ja lyhyt ylimenokartio. 147 gr veneperäisellä luodilla ei ole pakkauksessa ilmoitusta lähtönopeudesta, mutta kuvastossa arvoksi on annettu 847 m/s ammuttuna 61 senttisestä piipusta. Se näyttää perinteiseltä, mutta sisäkehys puuttuu, joten patruunat pääsevät avattaessa kaatuilemaan. Lyijyttömiä nalleja pidetään säilyvyydeltään lyhytaikaisempina kuin perinteisiä nalleja, mutta tarkkaa tietoa asiasta ei ole käytettävissä. Tarkkuus on se eniten kiinnostava asia ja sen suhteen ei tullut yllätystä. Ruutina on tässäkin hieno palloruuti. Ruutina on hieno palloruuti. Vain 8 grammaisissa Sakon ja Lapuan luodeissa on tasaperä ja Sellierissä reilu pyöristys. Ainoana Sako merkitsee hylsyihinsä viranomaistyyliin valmistusvuoden, mikä on erinomainen asia. ratakäynnillä puuskaista tuulta oli valitettavan paljon, – 4 m/s. Vastaavasti nallikin on tiivistetty lakkauksella eli kyseessä on tavanomaista paremmin säilyvä ja vaikeissakin olosuhteissa toimiva patruuna. Patruuna purettuna osiinsa, tässä esimerkkinä Sako Range. Kaikki ovat kuitenkin hyvin toleranssin sisällä, sillä CIP antaa enimmäismitaksi 71,12 mm. Naapurimaamme Norman 9,7 g kokovaipalla ladattu patruuna tuntee nimen Jaktmatch ja rasiassa on maininta myös latvalinnustuksesta. KOEAMMUNTA Jokainen ase on yksilönsä myös mieltymystensä suhteen. Nyt tämän vanhan aseen päällä oli Bushnell 4,5-30x50 monitoimitähtäin Sakon kiinteillä mullinsilmäjaloilla. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että tietyn patruunan käynti juuri omassa aseessa selviää vain itse kokeilemalla. Mielellään vielä eri merkkisiä, piiput ja niiden värähtelyt kun ovat kovin erilaisia. Irrotettu veneperäluoti oli halkaisijaltaan 7,82 mm ja painoi 9,61 g. Edellisten arvojen lisäksi mitattiin kustakin osallistujasta yhden malliluodin pituus sekä mallipatruunan pituus ja luonnollisesti 8 grammaisilla ladatut olivat lyhimmät vaihtelun ollessa välillä 66,51 (SK) ja 70,95 (GGG). Korealainen PMC on pakannut Bronze sarjan (308B) patruunat koristeelliseen 20 kpl pahvirasiaan. Ja jotta aseen peruskäynti tulisi varmistettua, kokeiltiin verrokiksi hyvän käynnin tunnetusti tarjoavia Lapua Scenar 167 gr kilpapatruunoitakin. Hylsyt on kiillotettu kauniisti ja suu on niipattu luodin kylkeen. Irrotettu luoti oli halkaisijaltaan vain 7,81 mm ja painoi 9,79 g, mutta mukana oli aavistus pikeäkin. Molemmilla sakolaisilla ammuttiin vähintään kaksi viiden laukauksen sarjaa ja nopeudet mitattiin TRG:n piipun suulla Labradarin tutkalla. Tämä tarkoitti sitä, että melko kuumaksi ammutun piipun lämpöväreilyt sumensivat tähtäinkuvaa suojausyrityksistä huolimatta. Brasiliasta tuleva Magtech 308A pitää ainoana tässä joukossa sisällään piellä hylsyn suulle tiivistetyn veneperäisen 9,7 g kokovaippaluodin, jolle annetaan 61 sentin piipusta lähtönopeudeksi 858 m/s. Kolmantena osallistujana Norma käyttää Sakon ja Lapuan tavoin puristettua ruutia latauksessaan. Päällä oli aseen laatua vastaten Swarovskin 6-24x50 ratatähtäin Sakon pikajalustalla. TULOS Kuten arvata saattaa, luvassa oli osin yllätyksiä ja osin odotettuja tuloksia. Toisena vaihtoehtona mukaan otettiin lyijykärkisellä 9,7 g luodilla ladattu versio, jossa siinäkin nallit ovat lyijyttömiä ja lukittu niippauksella. Pakkauksena on Sakon ja Norman tavoin 50 irtopatruunaa sisältävä pahvirasia. Asia kannattaa kuitenkin tiedostaa. Samoin nalli on lukittu niippauksella. Ruutina käytetään tuotantoystävällistä palloruutia. Kolmessa nalli on lukittu niippauksella paikalleen, joten jälleenlataaja voi joutua poistamaan niippauksen ennen uuden nallin asettamista. Valitettavasti koko testin käynnistänyt kysymys ASE-lehti • 25. Nyt ensi kasat ammuttiin hiekkapussituelta sadan metrin ulkoradalla. tehty vesitiiviitä hylsyn suun pikiliitoksella ja nallin lakkauksella. Ruutina on hieno palloruuti. 20 kpl kylki kylkeen pakattu pahvirasia on pienin mahdollinen ja sen kyljessä on ballistiikkataulukko 500 metriin asti. Irrotettu veneperäluoti painoi 9,80 g ja oli halkaisijaltaan 7,83 mm. Lähtönopeudeksi luvataan 810 m/s. Nyt vastaavassa rasiassa on ballistinen taulukko 500 metriin asti ja siitä selviää lähtönopeudeksi 850 m/s. Yksi tykkää yhdestä patruunasta, toinen toisesta. Asiaa autettiin puhdistamalla piippu parinkymmenen laukauksen välein, jolloin sillä oli myös aikaa jäähtyä. Samalla havaittiin suuria eroja tarvittavassa voimankäytössä eli luodit istuvat eri tiukkuudella hylsyn suussa. Rasiana on 20 kappaleen pahvirasia vahvalla muovisisuksella
Näin koska TRG:ssä kaikki kolme alun vaihtoehtoa, Norma, Sako ja SK kävivät samalla lailla ja niin teki vielä raskaampi 9,5 g Sellierikin. Saadakseen täydet pisteet pitää kasan olla enintään 46 mm. Norma ja kevyempi Sellieri jäivät hieman näistä. 26 • ASE-lehti. Miten aseet sitten kävivät oikeita kilpaluotisia patruunoita käytettäessä. SK:n laatikko vetää sekin 50 patruunaa, mutta ne ovat yksitellen omissa lokeroissaan. Vähän näitä suurempaa kasaa ampuivat molemmat Fiocchin patruunat. Kun huomioi paksupiippuisen sakolaisen kasat, niin pakka sekoittuu totta kai. Aseiden tarkkuuden varmistamiseksi molemmilla ammuttiin verrokiksi kasat Lapuan 10,85 g Scenar kilpapatruunoilla, joista esimerkkinä paksupiippuisen 13 mm kasa. Neljä viimeistä jäivät kauas muiden taakse ollen melko tasaväkisiä keskenään. Käytännössä melko samaan ylsi vielä kevyempi 8 g Sellierikin. Sillä Range oli omaa luokkaansa ja kärkipäässä olivat jälleen samat SK ja raskaampi Sellieri. SK:n pitkästä piipusta PPU:n tukkupakkauksena on ollut 100 patruunan muovisäkki, mutta sitä ei tällä kertaa saatu mukaan. Sitten tuli pienellä erolla GGG ja edelleen pienellä erolla niin PMC kuin askeleen sen jäljessä Magtech. KOEAMMUNNAN TULOKSET Fiocchi FMJ Fiocchi SP GGG Magtech Norma PMC Sako SK S&B 8,0 S&B 9,55 308A Jaktmatch Bronze Range 308 Win Kuviot mm (100 m / 5 lk) Sako TRG 1 32 57 55 56 24,5 53 25 23 29 28 Sako TRG 2 37 23 41 71 24 60 23 26,5 30 18 Keskiarvo Sako TRG 34,5 40 48 63,5 24 56,5 24 25 29,5 23 Sako kasa-ase 1 68 99 12 93 66 57,5 17 23 32 34 Sako kasa-ase 2 109 77 120,5 67 39 89 19 27 42 24 Keskiarvo Sako kasa-ase 88,5 88 66 80 52,5 73 18 25 37 29 Nopeudet m/s, piippu 66 cm Ilmoitettu nopeus 820 850 842 858 810 847 890 900 905 850 Lähtönopeus (10 lk) 856 856 858 852 806 833 904 934 919 857 Vaihtelu 22 38,8 34,4 30,9 13,1 15,4 12,5 18,5 10,4 8,1 Normaalihajonta 8,7 12,9 8,8 9,3 4,2 5,8 4,6 5,9 3,8 2,5 Mitattua Luodin tyyppi FMJ SP FMJ FMJ FMJ FMJ FMJ FMJ FMJ FMJ Luodin paino g 9,76 9,77 9,61 9,79 9,8 9,57 8,01 7,99 8,04 9,6 Luodin halkaisija mm 7,83 7,82 7,82 7,81 7,83 7,82 7,84 7,85 7,82 7,82 Luodin pituus mm 28,37 27,55 28,23 28,6 26,06 29,06 23 22,66 24,45 27,58 Luodissa veneperä X X X X X X X Niippaus hylsynsuussa X X X X X X X X Nalli niipattu X X X Patruunan pituus mm 68,48 69,65 70,95 70,65 66,64 70,72 67,65 66,51 69,12 70,36 Muuta lakkaus + piki ei saanut vastausta, vaan tuli entistä monimutkaisemmaksi. Eipä tuossa ole paljon jossiteltavaa. Lapua Scenareilla TRG:n kasa oli 17 mm ja paksupiippuisen 13 mm. GGG aiheutti jakomielisiä tunteita, sillä ensimmäinen kasa oli selvästi koko testin pienin ja toinen pystysuuntaan levinnyt yhtä selvästi koko ammunnan suurin. Näin vaikka kaikki valmistajat eivät ilmoita millä piipun pituudella arvot on ammuttu. Jos vertaa vaikka Sellierin 9,5 -grammaisella saatua parasta 18 mm kasaa ja Magtechin suurimmaksi jäänyttä 71 mm kasaa, niin perspektiiviä antaa metsotaulun kymppiringin 30 mm koko. Luonnollisesti hirviradalla riittää huomattavasti pienempikin tarkkuus, sillä siellä kymppiringin koko on 11 senttiä. Metsästyspatruunoista tutusta 20 patruunan pahvirasiasta ohessa kolme eri toteutusta, Fiocchilla on patruunoille tukeva muovikehys, PMC:llä ei ole kehystä lainkaan ja GGG on latonut patruunansa mahdollisimman pieneen kekoon kuin halkopinon. Kun tarkastelee saatuja kymmenen laukauksen nopeuksia, niin yllättävän hyvin annetut arvot pitivät paikkansa. Tyypillinen halpispakkaus on 50 kiinni toisissaan olevaa patruunaa vetävä
Sitten tuli pienellä erolla GGG ja edelleen pienellä erolla niin PMC kuin askeleen sen jäljessä Magtech. Miten aseet sitten kävivät oikeita kilpaluotisia patruunoita käytettäessä. Eipä tuossa ole paljon jossiteltavaa. Tyypillinen halpispakkaus on 50 kiinni toisissaan olevaa patruunaa vetävä. Vähän näitä suurempaa kasaa ampuivat molemmat Fiocchin patruunat. KOEAMMUNNAN TULOKSET Fiocchi FMJ Fiocchi SP GGG Magtech Norma PMC Sako SK S&B 8,0 S&B 9,55 308A Jaktmatch Bronze Range 308 Win Kuviot mm (100 m / 5 lk) Sako TRG 1 32 57 55 56 24,5 53 25 23 29 28 Sako TRG 2 37 23 41 71 24 60 23 26,5 30 18 Keskiarvo Sako TRG 34,5 40 48 63,5 24 56,5 24 25 29,5 23 Sako kasa-ase 1 68 99 12 93 66 57,5 17 23 32 34 Sako kasa-ase 2 109 77 120,5 67 39 89 19 27 42 24 Keskiarvo Sako kasa-ase 88,5 88 66 80 52,5 73 18 25 37 29 Nopeudet m/s, piippu 66 cm Ilmoitettu nopeus 820 850 842 858 810 847 890 900 905 850 Lähtönopeus (10 lk) 856 856 858 852 806 833 904 934 919 857 Vaihtelu 22 38,8 34,4 30,9 13,1 15,4 12,5 18,5 10,4 8,1 Normaalihajonta 8,7 12,9 8,8 9,3 4,2 5,8 4,6 5,9 3,8 2,5 Mitattua Luodin tyyppi FMJ SP FMJ FMJ FMJ FMJ FMJ FMJ FMJ FMJ Luodin paino g 9,76 9,77 9,61 9,79 9,8 9,57 8,01 7,99 8,04 9,6 Luodin halkaisija mm 7,83 7,82 7,82 7,81 7,83 7,82 7,84 7,85 7,82 7,82 Luodin pituus mm 28,37 27,55 28,23 28,6 26,06 29,06 23 22,66 24,45 27,58 Luodissa veneperä X X X X X X X Niippaus hylsynsuussa X X X X X X X X Nalli niipattu X X X Patruunan pituus mm 68,48 69,65 70,95 70,65 66,64 70,72 67,65 66,51 69,12 70,36 Muuta lakkaus + piki ei saanut vastausta, vaan tuli entistä monimutkaisemmaksi. Sillä Range oli omaa luokkaansa ja kärkipäässä olivat jälleen samat SK ja raskaampi Sellieri. Neljä viimeistä jäivät kauas muiden taakse ollen melko tasaväkisiä keskenään. Metsästyspatruunoista tutusta 20 patruunan pahvirasiasta ohessa kolme eri toteutusta, Fiocchilla on patruunoille tukeva muovikehys, PMC:llä ei ole kehystä lainkaan ja GGG on latonut patruunansa mahdollisimman pieneen kekoon kuin halkopinon. Saadakseen täydet pisteet pitää kasan olla enintään 46 mm. Luonnollisesti hirviradalla riittää huomattavasti pienempikin tarkkuus, sillä siellä kymppiringin koko on 11 senttiä. Kun huomioi paksupiippuisen sakolaisen kasat, niin pakka sekoittuu totta kai. Näin koska TRG:ssä kaikki kolme alun vaihtoehtoa, Norma, Sako ja SK kävivät samalla lailla ja niin teki vielä raskaampi 9,5 g Sellierikin. Jos vertaa vaikka Sellierin 9,5 -grammaisella saatua parasta 18 mm kasaa ja Magtechin suurimmaksi jäänyttä 71 mm kasaa, niin perspektiiviä antaa metsotaulun kymppiringin 30 mm koko. Lapua Scenareilla TRG:n kasa oli 17 mm ja paksupiippuisen 13 mm. ASE-lehti • 27. SK:n laatikko vetää sekin 50 patruunaa, mutta ne ovat yksitellen omissa lokeroissaan. Kun tarkastelee saatuja kymmenen laukauksen nopeuksia, niin yllättävän hyvin annetut arvot pitivät paikkansa. Norma ja kevyempi Sellieri jäivät hieman näistä. SK:n pitkästä piipusta PPU:n tukkupakkauksena on ollut 100 patruunan muovisäkki, mutta sitä ei tällä kertaa saatu mukaan. Käytännössä melko samaan ylsi vielä kevyempi 8 g Sellierikin. Näin vaikka kaikki valmistajat eivät ilmoita millä piipun pituudella arvot on ammuttu. Aseiden tarkkuuden varmistamiseksi molemmilla ammuttiin verrokiksi kasat Lapuan 10,85 g Scenar kilpapatruunoilla, joista esimerkkinä paksupiippuisen 13 mm kasa. GGG aiheutti jakomielisiä tunteita, sillä ensimmäinen kasa oli selvästi koko testin pienin ja toinen pystysuuntaan levinnyt yhtä selvästi koko ammunnan suurin
Norma ja kevyempi Sellierikin kuuluvat käytännössä samaan joukkoon, jos Sakon kasa-aseella ammuttuja kasoja painottaa hieman vähemmän. Esimerkiksi testeissämme toimintakokeita ammutaan tarjouksesta puoleen hintaan ostetuilla patruunoilla, jolloin kappalehinta jää alle 50 sentin ja tämä kaliipereissa .308 ja .30-06. Tällaisen patruunan toimintaa kannattaa kokeilla ainakin itselataavassa, jossa ei ole kammen sulkuvoimaa, ennen kuin hankkii suurempaa erää. Kun kohdalle sattuu hyvä tarjous, voi hinta olla siksi edullinen, että jälleenlatauskaan ei oikein kannata. GGG ja Magtech 0,70 euroa, PMC 0,65 euroa jne. Tarkkuus niillä riittää vaikka lintumetsälle kohtuuetäisyyksillä. Lähes samaan ylsivät TRG:llä ammuttuina Fiocchin patruunat, mutta kasa-aseeseen ne eivät käyneet lainkaan. Kolmannen ryhmän muodostavat sitten loput kolme, joilla käynti oli huomattavsti suurempaa parhaisiin nähden. Hinnat vaihtelevat tietenkin ostopaikasta riippuen, mutta olivat kaikki reilusti alle euron kappaleelta syksyllä 2019. Parhaimmillaan edulliset patruunat ovat itselataavilla paljon polttavien toimintalajien ammunnassa. Nyt parhaiten menestyneillä on hyvä aloittaa kokeilut, niin on vertailukohta mihin muita verrata. Muuten kaikki ovat siis ihan varteen otettavia vaihtoehtoja ja omassa aseessa koeammunnan arvoisia. Lähes yhtä tasaisia olivat kevyempikin Sellieri, Norma ja Range. mitattu lähtönopeus oli selvästi korkeampi kuin valmistajan ilmoittama ja samoin oli asia Fiocchin kokovaippaisen kohdalla. Mielenkiintoista oli havaita, että helpommin ammuttavat 8 grammaisella luodilla ladatut patruunat kävivät kaikki hyvin. Parhailla tyypillinen käynti viidellä laukauksella oli runsaat parikymmentä milliä eli vallan hyvä. Lukon sulkuolat joutuvat turhan koville jos kovan esijännityksen päälle tulee vielä ammunnan aiheuttama paineisku. Niillä kun on helpompi ampuakin, niin osuntatodennäköisyys kasvaa entisestään. Hintalaatu suhteeltaan Sellier & Bellotit ansaitsevat alle 0,80 euroa maksavina hyvä ostos maininnan, joskin nuo toiset huippupatruunat (Range, SK, Norma) maksavat vain 10 senttiä niitä enemmän. Koeammunnassa selvisi myös se, että osa patruunoista oli erittäin tiukkoja pesään, jopa niin, että lukon sulkeminen vaati kohtuuttomasti voimaa normaalipesäisellä TRG:lläkin. Netistä poimittuina ja suuntaa antavina esim. Sellierin raskaammalla nopeudet olivat erinomaisen tasaiset, joten ei ihme että se kävi myös hyvin. 28 • ASE-lehti. Tässä esimerkkinä testiaseissa tasaisinta käyntiä tarjonneen Sako Rangen 17 ja 19 milliset kasat. Nopeushajonta oli pieni suurimmalla osalla, joten sen puolesta käyntiä pitäisi löytymän. Tiukin oli Magtech, samoin SK:lla oli sulkuvaikeuksia ja jokunen nahkeasti sulkeutuva oli myös GGG:llä ja Fiocchin FMJ:llä. Sen verran ammunnassa tuli eroja esille, että muutamaa patruunaa oli todella vaikea pesittää, eli lukon joutui sulkemaan väkisin, mikä ei tee aseelle lainkaan hyvää. Ainoastaan Fioccheilla, Magtechilla ja GGG:llä liikuttiin suurissa luvuissa. KÄRKI Testin kärki huomioiden sekä kasat että pienet nopeusvaihtelut on siten Sako Range, SK ja raskaampi Sellier&Bellot. Silloin on hyvä, jos hylsynsuu on niipattu kiinni luotiin, ettei luoti pääse liikkumaan rajussa käsittelyssä
(16 cal Dumoulin) ASELUPAMAKSUT POIS KERÄILIJÖILTÄ JA MUSEOILTA! Puoli miljoonaa asettamme muuttui 3. Lukuisat tänä vuonna peruuntuneet asemessut ja elokuulle siirtynyt asehuutokauppa on johtanut kalliiden ostolupien jäämiseen käyttämättä. Nykyisillä lupahinnoilla kukaan ei pelasta haulikoista juuri yhtäkään kokoelmaansa. Miksi taidekäsityönä tehty haulikko onkin Suomessa niin vaarallinen, että kaikki ne on tuhottava korvauksetta. syyskuuta arvottomiksi – miten haulikot pelastetaan edes museoihin ja kokoelmiin. Esa Salldén puheenjohtaja@sahs.fi 045 665 2329 ASE-lehti • 29. SAHS järjesti elokuun asehuutokaupan ja on päättänyt järjestää Gun Shown jäseniltämme tulevien toistuvien pyyntöjen vuoksi. Monissa EU-maissa ja Norjassa haulikoita ei rekisteröidä eikä EU:n asedirektiivikään sitä edellytä. Keräilijä hankkii tyypillisesti yli kymmenen ostolupaa kerralla, koska yhdellä käsittelyllä myönnettäville luville on pieni alennus. Kampanjoimme tänä syksynä vaikuttaaksemme maksuasetukseen niin, että keräilijöiden ja museoiden aselupamaksut poistettaisiin välittömästi. Nyt arvottomaksi muuttunut ase ja 90 euroa maksava aselupa on yhdistelmä, mikä tarkoittaa vipinää ainoastaa laittomien aseiden markkinoilla. KORONA PYSÄYTTI KERÄILYASEKAUPAN Vuosi on osoittautunut lyhyeksi ajaksi aseluvan voimassaololle. Asehuutokaupoistamme on virrannut yhden käden aseita tasaisesti ulkomaisiin kokoelmiin, mutta ei yhtäkään haulikkoa. EU:n lyijyhaulien kieltouutinen lopetti käytettyjen haulikoiden ostamisen kerralla. Tämä on puhtaasti suomalainen ongelma. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Tampere A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Puheenjohtajan palsta Käsin kaiverrettuja metallisia käyttöesineitä pidetään maailmalla harvinaisina ja arvokkaina. Noudatamme turvatoimia ja kehotamme asiakkaita malttamaan mielensä messuille tullessaan turvavälien säilymiseksi. Keräilyaseita ei osteta netistä etäkauppana kuten uusia aseita, ostajan ja myyjän on kohdattava ja esine on voitava tutkia huolellisesti mahdollisten puutteiden havaitsemiseksi. Toisin kuin pistooleilla ja revolvereilla, haulikoilla ei ole minkäänlaista jälkimarkkinaa ulkomailla. Aseliikkeet eivät hyvitä vanhasta haulikosta mitään, koska asiakkaat ostavat vain teräshaulikelpoisia uusia aseita. Osallistujat, seuratkaa nettisivujamme ja noudattakaa muissakin tiedotusvälineissä julkaistavia kansallisia ja alueellisia ohjeita. Haulikoiden keräily ja museointi on yksinomaan suomalainen kulttuuriteko. Vaihtoehtona on kansallisen aseperinteen lopullinen tuhoutuminen. Kuten jo taskuaseiden kohdalla on tapahtunut, ainut laillinen markkina on enää keräilijöiden keskuudessa. Nykyisin asekeräilijät pelastavatkin lähes kaikki Suomessa laillisesti myyntiin tulevista taskuaseista laillisiin asekokoelmiin
Monesti varusteluosat ovat vielä peräisin Arskamaailmasta ja siten vaihtoehtoja riittää pilvin pimein omakohtaiseen räätälöintiin. Ruger on nimittäin valinnut pinnoitukset monesta muusta valmistajasta poiketen kulutusta kestäviksi, sillä alumiinirunko ja etutukki ovat tyypin III kova-anodisoidut, millä ei ole mitään tekemistä tavallisen heikon, lähinnä vain kosmeettisen anodisoinnin kanssa ja lukko on nitrattu luistavan kovaksi ja korroosiota vastustavaksi. Suullakin piipun halkaisija on vielä 22,2 mm. Toisena tuleva vaikutelma on hyvä työn laatu, pinnat ovat jopa piiloon jääviltä osin siistit ja pinnoitukset virheettömät. Lopputuote on tavanomaisesti raskas sekä totuttuun verrattuna hyvinkin tarkka ja siten kykenevä pitkien matkojen tarkkuusammuntaan. Piipunsuun ylösnousutaipumusta voi säätää jarrun päällä olevilla neljällä ruuvilla. Näin lähes normaalimittaiseksi kutistuvan aseen saa juuri ja juuri mahtumaan asepussiin ja kuljettaminen onnistuu pituuden puolesta kuin tavallisella kiväärillä. TEKSTI JA KUVAT: J. Viranomaistoiminnan ja kisakäytön lisäksi se soveltuu erinomaisesti myös metsästykseen, joten ei ihme, että tehdaspatruunoiden tarjonta on kasvanut hyvin kattavaksi halvoista harjoittelupatruunoista aina laadukkailla metsästysluodeilla ladattuihin asti. Silloin varsinainen tukki siis ikään kuin puuttuu kokonaan. Toki on myönnettävä, että Rugerin asetta pidetään aloittelijan aseena, mutta kun siinä on jo kaikki kohdallaan menestymistä ajatellen, ei tarvita custom pajan kallista leimaa. Molemmissa tapauksissa tarkkuutta heikentävä puutukin eläminen jää pois ja osumapiste pysyy paikallaan kelissä kuin kelissä. Kolmiolkainen lukonpää kiiltää pinnaltaan kuin peili, harvoin vastaan tulee yhtä hyvää viimeistelyä. Se ja piippu ovat erinomaisesti keskitetyt toisiinsa. Yhteistä mallien kesken on vain laukaisulaite ja perä sekä pistoolikahva. Parasta näissä precision shooting kisoissa on niiden todenmukaisuus, sillä niin ampumamatkat kuin käytettävät tuet vaihtelevat hurjasti, eikä suoritukseen ole käytettävissä ylimääräistä aikaa tai apuvälineitä. Lisäksi lukko on nitrattu luistavaksi ja korroosiota tehokkaasti vastustavaksi. Helposta ammuttavuudesta huolimatta sen tehokas kantama riittää puoleentoista kilometriin. Nyt on vuorossa tuon alkuperäisen isoveli eli suuri ja raskas versio pitkän matkan kaliipereissa .300 Winchester Magnum, .300 PRC ja .338 Lapua Magnum. Hyvä ominaistarkkuus ja helppo ammuttavuus sekä luodin suora lentorata auttavat pitkälle menestykseen. Koko ase onkin kuin yhtä suurta putkea. Sekä tietenkin hinnoittelu, sillä pienemmästä valmistusmäärästä ja huimasti suuremmasta koosta huolimatta katuhinta kotimaassaan on pitkälti alle kaksi tonnia, taaloina sekin. Vaikka perän taittaa helpommin kuljetettavaan asentoon kehystä vasten, on pituutta silti 102,5 senttiä. Ominaisuuksiltaan sopivia aseita oli ollut muilla jo pitkään, kuten Remingtonin Tactical Chassis, mutta hinnaltaan kolminkertaisena ne olivat aivan toisessa luokassa. Ruger Precision Ruger Precision Rifle .338LM Rifle .338LM Suuren valmistajan täsmäase, kun ammutaan tarkasti vaikka mille etäisyydelle. Etutukin alapuolella on 1,5 tuumainen tasainen kisko, josta aseen voi kiinnittää vaikka kolmijalalle. chassis -kiväärin. Pituutta on perä suorana 124 133 senttiä perän pituussäädöstä riippuen ja painoa ilman tähtäinlaitteita 6,9 kiloa. 24 cm) nousulla varustettu viisipalkinen, Rugerin itsensä kylmätakomalla valmistama 5R rihlaus eli palkin reunat ovat viistot ja parittomana luoti puristuu mahdollisimman vähän rihloissa, jolloin tarkkuuden 26 tuumaisen piipun suulla olevasta mahtavasta suujarrusta saa hyvän käsityksen myös sen tehokkuudesta, tämä ase ei paljon potki. Tasopinta tarjoaa myös erittäin vakaan tuen ammuttaessa hiekkapusseilta. M-LOK rei’ityksellä varustettu etutukki on erittäin paksua alumiiniprofiilia ja pintakäsitelty kestävällä kova-anodisoinnilla. Kuulostaa kuin Ruger olisi ajatellut herkällä korvalla vakavampaakin käyttäjäkuntaa. Samat asiat auttavat metsälläkin, sielläkään ei etukäteen voi tietää, millainen tilanne milloinkin tulee vastaan. 30 • ASE-lehti. Sisäpuolella on 9,4 tuuman (n. Pienempää malliahan on tarjolla kaliipereissa 6.5 Creedmoor, 6mm Creedmoor, 6.5 PRC ja .308 Winchester. .338LM Koeammuttu malli on se koko joukon mielenkiintoisin eli Lapuan tositoimissa maailmanmaineeseen nostamaa kaliiperia .338 Lapua Magnum. Huomiota herättävin on erikoisen paksu, pitkä 26 tuumainen (n. 66 cm) piippu ja sen suulla julmetun kokoinen magnum -suujarru. Siinä koneisto on yleensä pultattu alumiiniseen keskirunkoon, johon puolestaan kiinnittyvät muut osat tai sitten nämä kiinnittyvät vielä yksinkertaisemmin suoraan kehykseen. RUGER PRECISION RIFLE Ruger toi lajiin räätälöidyn RPR (Ruger Precision Rifle) tarkkuuskiväärin markkinoille 2016 ja sen erikoisuus oli poikkeuksellisen edullinen hinta, kotimaassaan alle tonnin, taaloina. Ensituntuma aseesta on, että se on todella suuri ja raskas. MALINEN Ampumaurheilun uusin villitys, precision shooting, on nostanut suosioon suureen aivan uudenlaisen asetyypin eli ns
24 cm) nousulla varustettu viisipalkinen, Rugerin itsensä kylmätakomalla valmistama 5R rihlaus eli palkin reunat ovat viistot ja parittomana luoti puristuu mahdollisimman vähän rihloissa, jolloin tarkkuuden 26 tuumaisen piipun suulla olevasta mahtavasta suujarrusta saa hyvän käsityksen myös sen tehokkuudesta, tämä ase ei paljon potki. Kuulostaa kuin Ruger olisi ajatellut herkällä korvalla vakavampaakin käyttäjäkuntaa. Vaikka perän taittaa helpommin kuljetettavaan asentoon kehystä vasten, on pituutta silti 102,5 senttiä. TEKSTI JA KUVAT: J. ASE-lehti • 31. Koko ase onkin kuin yhtä suurta putkea. Tasopinta tarjoaa myös erittäin vakaan tuen ammuttaessa hiekkapusseilta. Etutukin alapuolella on 1,5 tuumainen tasainen kisko, josta aseen voi kiinnittää vaikka kolmijalalle. Lisäksi lukko on nitrattu luistavaksi ja korroosiota tehokkaasti vastustavaksi. Nyt on vuorossa tuon alkuperäisen isoveli eli suuri ja raskas versio pitkän matkan kaliipereissa .300 Winchester Magnum, .300 PRC ja .338 Lapua Magnum. Ensituntuma aseesta on, että se on todella suuri ja raskas. Parasta näissä precision shooting kisoissa on niiden todenmukaisuus, sillä niin ampumamatkat kuin käytettävät tuet vaihtelevat hurjasti, eikä suoritukseen ole käytettävissä ylimääräistä aikaa tai apuvälineitä. Ruger on nimittäin valinnut pinnoitukset monesta muusta valmistajasta poiketen kulutusta kestäviksi, sillä alumiinirunko ja etutukki ovat tyypin III kova-anodisoidut, millä ei ole mitään tekemistä tavallisen heikon, lähinnä vain kosmeettisen anodisoinnin kanssa ja lukko on nitrattu luistavan kovaksi ja korroosiota vastustavaksi. Huomiota herättävin on erikoisen paksu, pitkä 26 tuumainen (n. Kolmiolkainen lukonpää kiiltää pinnaltaan kuin peili, harvoin vastaan tulee yhtä hyvää viimeistelyä. .338LM Koeammuttu malli on se koko joukon mielenkiintoisin eli Lapuan tositoimissa maailmanmaineeseen nostamaa kaliiperia .338 Lapua Magnum. Toki on myönnettävä, että Rugerin asetta pidetään aloittelijan aseena, mutta kun siinä on jo kaikki kohdallaan menestymistä ajatellen, ei tarvita custom pajan kallista leimaa. RUGER PRECISION RIFLE Ruger toi lajiin räätälöidyn RPR (Ruger Precision Rifle) tarkkuuskiväärin markkinoille 2016 ja sen erikoisuus oli poikkeuksellisen edullinen hinta, kotimaassaan alle tonnin, taaloina. Helposta ammuttavuudesta huolimatta sen tehokas kantama riittää puoleentoista kilometriin. Lopputuote on tavanomaisesti raskas sekä totuttuun verrattuna hyvinkin tarkka ja siten kykenevä pitkien matkojen tarkkuusammuntaan. Sekä tietenkin hinnoittelu, sillä pienemmästä valmistusmäärästä ja huimasti suuremmasta koosta huolimatta katuhinta kotimaassaan on pitkälti alle kaksi tonnia, taaloina sekin. Pituutta on perä suorana 124 133 senttiä perän pituussäädöstä riippuen ja painoa ilman tähtäinlaitteita 6,9 kiloa. Näin lähes normaalimittaiseksi kutistuvan aseen saa juuri ja juuri mahtumaan asepussiin ja kuljettaminen onnistuu pituuden puolesta kuin tavallisella kiväärillä. Samat asiat auttavat metsälläkin, sielläkään ei etukäteen voi tietää, millainen tilanne milloinkin tulee vastaan. Pienempää malliahan on tarjolla kaliipereissa 6.5 Creedmoor, 6mm Creedmoor, 6.5 PRC ja .308 Winchester. Silloin varsinainen tukki siis ikään kuin puuttuu kokonaan. Monesti varusteluosat ovat vielä peräisin Arskamaailmasta ja siten vaihtoehtoja riittää pilvin pimein omakohtaiseen räätälöintiin. Suullakin piipun halkaisija on vielä 22,2 mm. Ominaisuuksiltaan sopivia aseita oli ollut muilla jo pitkään, kuten Remingtonin Tactical Chassis, mutta hinnaltaan kolminkertaisena ne olivat aivan toisessa luokassa. Se ja piippu ovat erinomaisesti keskitetyt toisiinsa. chassis -kiväärin. Viranomaistoiminnan ja kisakäytön lisäksi se soveltuu erinomaisesti myös metsästykseen, joten ei ihme, että tehdaspatruunoiden tarjonta on kasvanut hyvin kattavaksi halvoista harjoittelupatruunoista aina laadukkailla metsästysluodeilla ladattuihin asti. MALINEN Ampumaurheilun uusin villitys, precision shooting, on nostanut suosioon suureen aivan uudenlaisen asetyypin eli ns. Molemmissa tapauksissa tarkkuutta heikentävä puutukin eläminen jää pois ja osumapiste pysyy paikallaan kelissä kuin kelissä. Toisena tuleva vaikutelma on hyvä työn laatu, pinnat ovat jopa piiloon jääviltä osin siistit ja pinnoitukset virheettömät. Yhteistä mallien kesken on vain laukaisulaite ja perä sekä pistoolikahva. Hyvä ominaistarkkuus ja helppo ammuttavuus sekä luodin suora lentorata auttavat pitkälle menestykseen. Ruger Precision Ruger Precision Rifle .338LM Rifle .338LM Suuren valmistajan täsmäase, kun ammutaan tarkasti vaikka mille etäisyydelle. Sisäpuolella on 9,4 tuuman (n. Siinä koneisto on yleensä pultattu alumiiniseen keskirunkoon, johon puolestaan kiinnittyvät muut osat tai sitten nämä kiinnittyvät vielä yksinkertaisemmin suoraan kehykseen. M-LOK rei’ityksellä varustettu etutukki on erittäin paksua alumiiniprofiilia ja pintakäsitelty kestävällä kova-anodisoinnilla. 66 cm) piippu ja sen suulla julmetun kokoinen magnum -suujarru. Piipunsuun ylösnousutaipumusta voi säätää jarrun päällä olevilla neljällä ruuvilla
Poikkeuksellisen siisti kolmiolkainen, monimutkaisesti koneistettu lukko on erittäin pitkä, sillä virityskampien jatkeena on pitkä alumiininen ohjainputki. Pitkiä ampumamatkoja ja kiikaritähtäimen säätövaroja ajatellen kisko on kallistettu melkoisesti eli peräti 30 kulmaminuuttia. Lukon peräkappaleessa on American -mallin tavoin kaksi viritysramppia muiden käyttäessä vain yhtä. Taiton vapauttavaa vipua pyöräyttämällä se lukitsee myös perän taitettuna olevaan kuljetusasentoon. Paksuun kehykseen tehdyt hylsyaukko ja yksirivisen lippaan tarvitsema tila ovat pienet parantaen näin jäykkyyttä. Hyvä juttu on, että säädön voi tehdä lippaan vapautinsalvan läpi, siihen tehdyn leikkauksen kautta. Hylsyaukon kautta pystyy hyvin syöttämään patruunat yksitellenkin, jos niin haluaa. Tarvitaan vain sulkuvälitulkki ja piippumutterin avain ja homma käy käden käänteessä. Vielä perän alle on tehty kumitelaketjulla suojattu Picatinnykisko ampumatukea varten. Taittoperä on Rugerin omaa suunnittelua, vaikka yleensä kilpailijat valitsevat valmiin tarvikeosan. Näin ristikon säätövarat saadaan riittämään vaikka mihin. Kiinnitysruuvit ovat kartiokantaisia ja reiät aavistuksen etäällä kiinnityspalasta, jolloin ruuveja kiristettäessä etutukki kiristyy täysin välyksettömästi paikalleen. Toki tähänkin saa halutessaan tilalle tarvikeosan AR-yhteensopivuuden ansiosta. Itse nelikammioinen suujarru on siistiä teräsvalua ja sen erikoisuutena on säädettävyys eli yläpinnassa on neljä suurta ruuvia, joita irrottamalla voidaan säätää piipunsuun nousua. Ainoa mikä ei ole säädettävissä on perälevyn korkeussuunta. Varmistinvipu on Arskan vakiotavaraa kuten pistoolikahvakin. Pikairrotettavalle alumiinijatkeelle on tilaa peräytä perän kiinnitysputken sisään latausvaiheessa ja jos lukon haluaa poistaa, pitää perä ensin taittaa sivulle. Perässä lähes kaikki on säädettävää. Hihnalenkin pikakiinnikkeelle on paikka perän vasemmalla puolella, perälevyn takapuolella ja taitetun perän paljastamassa kehyksen takareunassa. Muodoltaan tasaisen leveällä pohjalla varustettu etutukki poikkeaakin pyöreäpohjaisina keikkuvista kilpailijoista merkittävästi, sillä se todella lepää vakaasti vaikka hiekkapusseilla. Monisorminen tukeva sarana on alumiinia ja kiinni lukituksesta huolehtiva kynsi terästä. Lippaan vapautin on varmatoiminen ja puhdas, säädettävä laukaisu on sellaisenaan erinomainen. Onneksi näitäkin vaihtoehtoja on tarvikkeena tarjolla vaikka kuinka. Ulkomailla se onkin saanut kritiikkiä, sillä makuulta ammuttaessa olisi hyvä nostaa perälevyä ylöspäin. Teräksinen, yksirivinen lipas puolestaan on purettavissa huoltoa varten ja kiinnitykseltään Accuracy Internationalin mukainen (AICS) sekä vetoisuudeltaan viisi patruunaa. Käyttövivut ovat luontevilla paikoilla. Aseen mukana toimitetaan pätkä Picatinny -kiskoa kiinnitettäväksi etutukkiin, johon puolestaan saa helposti bipodin sekä niin ikään mukana seuraavan hihnalenkin. Liipaisimen keskellä on turvaa tuomassa varmistinliipaisin ja vastuksen säätöalue on 1,0 – 2,3 kiloa. Hienosti aseen mukana toimitetaan kaksi lipasta. 25,1 milliä paksun lukon todella pitkä 29 -senttinen kokonaisrakenne ohjaa hyvin sen liikettä, joten se ei takertele latausliikkeen aikana. Kaikki nämä ovat perusasioita, kun on kyse kilpa-aseesta. 18 -tuumaisen (n. Jykevän kehyksen päälle on pultattu korkea alumiininen Picatinnykisko peräti kuudella suurella #8-40 ruuvilla. pitäisi säilyä parhaana mahdollisena ja piipun kuparoitumisen olla vähäisintä. Jämäkän paksusta ja painavasta alumiiniprofiilista tehty poikkeuksellisen kookas etutukki kiinnittyy kuudella ruuvilla tuohon kiinnityspalaan ja ainakin testiaseessa etutukki oli täydellisesti keskitetty piippuun. Lämpökäsittelyhän pyrkisi vääntelemään kappaletta. Tuossa lyhyemmille matkoille tarkoitetussa pikkuveljessä oli muuten kallistuksena maltillisempi 20 kulmaminuuttia ja lyhyemmän kehyksen päälle kiinnitykseen riitti neljä ruuvia. Se sallii patruunan lataamisen 4,3 mm normaalia pidemmäksi, millä on merkitystä jälleenlataajille haettaessa nopeutta ja tarkkuutta.. Kehys ja lukko ovat koneistetut karkaistusta 4140 -teräksestä, joten perinteisesti tehtävää, koneistuksen jälkeistä lämpökäsittelyä ei tarvita ja mitat saadaan näin kerralla tarkoiksi. Sama avain sopii yleensä myös kiikaritähtäimen säätörumpujen lukitusruuveihin. Vielä kun siinä on ainoana kiinnitysurat alareunoilla, joten etutukkiin voi kiinnittää kolmijalan, jonka päällä ase lepää tukevasti. Harjan säätöpalan voi myös kääntää ympäri, jolloin poskeen vastaavan tukialueen paikkaa voi säätää vielä sitäkin laajemmin pituussuunnassa. Sekä perän pituuden että harjan korkeuden säädöille on pikalukitus. Lisäksi lukon etupää istuu tiukalla sovitteella kehyksessä, joten patruunatila on suljettu hyvin. käytettävä kuusiokoloavain. Vielä perälevyn kallistuksellekin on kolmet kiinnitysreiät eli todella pehmeää ja hyvin vaimentavaa perälevyä voi kallistaa +-7 astetta. Alarunko on kahdesta puolikkaasta siististi koneistettua 7075-T6 alumiinia, eikä sitä ole tarkoitettu purettavaksi. Kahva on Arskan osa aivan kuten kaksipuolinen varmistinkin, joten niitä on helppo vaihdella halutessaan. Lisäksi patruunapesä on keskitetty huolella rihlaukseen. Rugerin American mallin tavoin RPR:n lukossakin on kahdet viritysnousut, jotka tasaavat voimat iskurin molemmin puolin ja pienentävät pintapainetta saaden viritysliikkeen tuntumaan näin kevyemmältä. Piipun suulla on ¾”-24 kierre, johon voi jarrun tilalle laittaa vaikka vaimentimen niin halutessaan. Itse asiassa sulkuväli voi joissakin yksilöissä olla CIP:n suuria tulkkeja ajatellen jo liiankin tiukka eli aseita on hylätty liian tarkkojen mittojen takia. Rugerin ratkaisussa saadaan pintapainetta pienennettyä ja voimat jakautuvat symmetrisesti iskurin molemmin puolin, fiksu rakenne. RPR:n piippuun liittyy vielä yksi erikoisuus, sillä se on pikavaihdettava. Tässä Ruger erottuu edukseen, yhtä vakaasti ammuttavaa ei ole ennen tullut vastaan. Teräksinen viiden patruunan lipas on AICS mitoituksella, toimii moitteetta ja niitä seuraa hienosti 2 kappaletta aseen mukana. Lukon jatkeena olevan alumiiniputken perässä on muovitulppa. Avain on siis aina mukana, eikä pääse siten unohtumaan kotiin. Ainoastaan perän alla ja lipaskuilun edessä olevat ruuvit on tarkoitus avata, kun se halutaan irrottaa laukaisulaitteen huoltoa varten. Alapuolella puolestaan on säädettävä laukaisulaite, jonka irrotus ja huolto on kerrottu tarkasti käyttöohjeessa. Lukon alla, taaksepäin suojaavan seinämän muodostamassa poterossa on suuri, lippaaseen päin suunnattu aukko. Sen päätykappale toimii samalla iskurin irrotustyökaluna ja siihen on lisäksi kiinnitetty laukaisun säädössä Ruger on ajatellut turvallisuutta esimerkillisesti, sillä karkaistuna huolellisesti koneistetun ja mittatarkan kehyksen kyljissä on molemmin puolin tupla aukotus mahdollista hylsyrikkoa ajatellen. Sen keskellä on laukaisun säädössä käytettävä kuusiokoloavain ja haarukka, jolla voi pitää iskurin vireasennossa silloin, kun halutaan purkaa lukko puhdistusta varten. Niin ikään lukon kylkeen on tehty yksi iso reikä, joka suuntaa kaasut alaspäin. Koska kyseessä on tarkkuusase, on Ruger tehnyt piipun minimimitoituksella eli sekä rihlaus että patruunapesä on tehty niin tiukoiksi kuin mahdollista. Ruger onkin ajatellut turvallisuutta ihan mallikkaasti. Lukon pidätin on tutulla paikalla kehyksen kyljessä. Pikkuveljestä poiketen kehyksen kylkiin on porattu kahdet kaasunpoistoreiät mahdollista hylsyrikkoa ajatellen. Se johtaa korkeapaineiset kaasut turvalliseen suuntaan, jos jotakin menee pieleen hylsyn kestävyyden kanssa. Piippu kiinnittyy teräskehykseen kierteellä ja piippumutterin pintakierteeseen puolestaan kiristetään etutukin kiinnityspala. Tämän puhdistus ja voitelu neuvotaan tekemään noin 1000 laukauksen välein. 46 cm) etutukin joka kantilta löytyvät Magpullin M-LOK kiinnitysreiät ja peräti 1,5 tuumaa (38 mm) leveästä pohjasta sekä molemmilta sivuilta lisäksi hihnalenkin pikakiinnikkeelle reiät niin etukuin takapäästä
Kahva on Arskan osa aivan kuten kaksipuolinen varmistinkin, joten niitä on helppo vaihdella halutessaan. Pikairrotettavalle alumiinijatkeelle on tilaa peräytä perän kiinnitysputken sisään latausvaiheessa ja jos lukon haluaa poistaa, pitää perä ensin taittaa sivulle. Avain on siis aina mukana, eikä pääse siten unohtumaan kotiin. Poikkeuksellisen siisti kolmiolkainen, monimutkaisesti koneistettu lukko on erittäin pitkä, sillä virityskampien jatkeena on pitkä alumiininen ohjainputki. Näin ristikon säätövarat saadaan riittämään vaikka mihin. Monisorminen tukeva sarana on alumiinia ja kiinni lukituksesta huolehtiva kynsi terästä. Tarvitaan vain sulkuvälitulkki ja piippumutterin avain ja homma käy käden käänteessä. 18 -tuumaisen (n. Vielä perälevyn kallistuksellekin on kolmet kiinnitysreiät eli todella pehmeää ja hyvin vaimentavaa perälevyä voi kallistaa +-7 astetta. 25,1 milliä paksun lukon todella pitkä 29 -senttinen kokonaisrakenne ohjaa hyvin sen liikettä, joten se ei takertele latausliikkeen aikana. Harjan säätöpalan voi myös kääntää ympäri, jolloin poskeen vastaavan tukialueen paikkaa voi säätää vielä sitäkin laajemmin pituussuunnassa. RPR:n piippuun liittyy vielä yksi erikoisuus, sillä se on pikavaihdettava. Rugerin American mallin tavoin RPR:n lukossakin on kahdet viritysnousut, jotka tasaavat voimat iskurin molemmin puolin ja pienentävät pintapainetta saaden viritysliikkeen tuntumaan näin kevyemmältä. Se johtaa korkeapaineiset kaasut turvalliseen suuntaan, jos jotakin menee pieleen hylsyn kestävyyden kanssa. Ulkomailla se onkin saanut kritiikkiä, sillä makuulta ammuttaessa olisi hyvä nostaa perälevyä ylöspäin. Pitkiä ampumamatkoja ja kiikaritähtäimen säätövaroja ajatellen kisko on kallistettu melkoisesti eli peräti 30 kulmaminuuttia. Vielä perän alle on tehty kumitelaketjulla suojattu Picatinnykisko ampumatukea varten. Onneksi näitäkin vaihtoehtoja on tarvikkeena tarjolla vaikka kuinka. Lukon pidätin on tutulla paikalla kehyksen kyljessä. Lukon alla, taaksepäin suojaavan seinämän muodostamassa poterossa on suuri, lippaaseen päin suunnattu aukko. Kehys ja lukko ovat koneistetut karkaistusta 4140 -teräksestä, joten perinteisesti tehtävää, koneistuksen jälkeistä lämpökäsittelyä ei tarvita ja mitat saadaan näin kerralla tarkoiksi. Lisäksi patruunapesä on keskitetty huolella rihlaukseen. Alapuolella puolestaan on säädettävä laukaisulaite, jonka irrotus ja huolto on kerrottu tarkasti käyttöohjeessa. Hienosti aseen mukana toimitetaan kaksi lipasta. Lukon peräkappaleessa on American -mallin tavoin kaksi viritysramppia muiden käyttäessä vain yhtä. Sama avain sopii yleensä myös kiikaritähtäimen säätörumpujen lukitusruuveihin. Lippaan vapautin on varmatoiminen ja puhdas, säädettävä laukaisu on sellaisenaan erinomainen. Itse asiassa sulkuväli voi joissakin yksilöissä olla CIP:n suuria tulkkeja ajatellen jo liiankin tiukka eli aseita on hylätty liian tarkkojen mittojen takia. Jämäkän paksusta ja painavasta alumiiniprofiilista tehty poikkeuksellisen kookas etutukki kiinnittyy kuudella ruuvilla tuohon kiinnityspalaan ja ainakin testiaseessa etutukki oli täydellisesti keskitetty piippuun. Hyvä juttu on, että säädön voi tehdä lippaan vapautinsalvan läpi, siihen tehdyn leikkauksen kautta. Tämän puhdistus ja voitelu neuvotaan tekemään noin 1000 laukauksen välein. Lukon jatkeena olevan alumiiniputken perässä on muovitulppa. ASE-lehti • 33. Taiton vapauttavaa vipua pyöräyttämällä se lukitsee myös perän taitettuna olevaan kuljetusasentoon. Sekä perän pituuden että harjan korkeuden säädöille on pikalukitus. Ruger onkin ajatellut turvallisuutta ihan mallikkaasti. Lisäksi lukon etupää istuu tiukalla sovitteella kehyksessä, joten patruunatila on suljettu hyvin. Lämpökäsittelyhän pyrkisi vääntelemään kappaletta. Vielä kun siinä on ainoana kiinnitysurat alareunoilla, joten etutukkiin voi kiinnittää kolmijalan, jonka päällä ase lepää tukevasti. Teräksinen, yksirivinen lipas puolestaan on purettavissa huoltoa varten ja kiinnitykseltään Accuracy Internationalin mukainen (AICS) sekä vetoisuudeltaan viisi patruunaa. Käyttövivut ovat luontevilla paikoilla. Koska kyseessä on tarkkuusase, on Ruger tehnyt piipun minimimitoituksella eli sekä rihlaus että patruunapesä on tehty niin tiukoiksi kuin mahdollista. Perässä lähes kaikki on säädettävää. Niin ikään lukon kylkeen on tehty yksi iso reikä, joka suuntaa kaasut alaspäin. Sen keskellä on laukaisun säädössä käytettävä kuusiokoloavain ja haarukka, jolla voi pitää iskurin vireasennossa silloin, kun halutaan purkaa lukko puhdistusta varten. käytettävä kuusiokoloavain. 46 cm) etutukin joka kantilta löytyvät Magpullin M-LOK kiinnitysreiät ja peräti 1,5 tuumaa (38 mm) leveästä pohjasta sekä molemmilta sivuilta lisäksi hihnalenkin pikakiinnikkeelle reiät niin etukuin takapäästä. Ainoastaan perän alla ja lipaskuilun edessä olevat ruuvit on tarkoitus avata, kun se halutaan irrottaa laukaisulaitteen huoltoa varten. Jykevän kehyksen päälle on pultattu korkea alumiininen Picatinnykisko peräti kuudella suurella #8-40 ruuvilla. Piippu kiinnittyy teräskehykseen kierteellä ja piippumutterin pintakierteeseen puolestaan kiristetään etutukin kiinnityspala. Aseen mukana toimitetaan pätkä Picatinny -kiskoa kiinnitettäväksi etutukkiin, johon puolestaan saa helposti bipodin sekä niin ikään mukana seuraavan hihnalenkin. Toki tähänkin saa halutessaan tilalle tarvikeosan AR-yhteensopivuuden ansiosta. Kiinnitysruuvit ovat kartiokantaisia ja reiät aavistuksen etäällä kiinnityspalasta, jolloin ruuveja kiristettäessä etutukki kiristyy täysin välyksettömästi paikalleen. Tuossa lyhyemmille matkoille tarkoitetussa pikkuveljessä oli muuten kallistuksena maltillisempi 20 kulmaminuuttia ja lyhyemmän kehyksen päälle kiinnitykseen riitti neljä ruuvia. Taittoperä on Rugerin omaa suunnittelua, vaikka yleensä kilpailijat valitsevat valmiin tarvikeosan. Alarunko on kahdesta puolikkaasta siististi koneistettua 7075-T6 alumiinia, eikä sitä ole tarkoitettu purettavaksi. Tässä Ruger erottuu edukseen, yhtä vakaasti ammuttavaa ei ole ennen tullut vastaan. Hihnalenkin pikakiinnikkeelle on paikka perän vasemmalla puolella, perälevyn takapuolella ja taitetun perän paljastamassa kehyksen takareunassa. Hylsyaukon kautta pystyy hyvin syöttämään patruunat yksitellenkin, jos niin haluaa. Sen päätykappale toimii samalla iskurin irrotustyökaluna ja siihen on lisäksi kiinnitetty laukaisun säädössä Ruger on ajatellut turvallisuutta esimerkillisesti, sillä karkaistuna huolellisesti koneistetun ja mittatarkan kehyksen kyljissä on molemmin puolin tupla aukotus mahdollista hylsyrikkoa ajatellen. Paksuun kehykseen tehdyt hylsyaukko ja yksirivisen lippaan tarvitsema tila ovat pienet parantaen näin jäykkyyttä. Rugerin ratkaisussa saadaan pintapainetta pienennettyä ja voimat jakautuvat symmetrisesti iskurin molemmin puolin, fiksu rakenne. Ainoa mikä ei ole säädettävissä on perälevyn korkeussuunta. Itse nelikammioinen suujarru on siistiä teräsvalua ja sen erikoisuutena on säädettävyys eli yläpinnassa on neljä suurta ruuvia, joita irrottamalla voidaan säätää piipunsuun nousua. Muodoltaan tasaisen leveällä pohjalla varustettu etutukki poikkeaakin pyöreäpohjaisina keikkuvista kilpailijoista merkittävästi, sillä se todella lepää vakaasti vaikka hiekkapusseilla. Kaikki nämä ovat perusasioita, kun on kyse kilpa-aseesta. Varmistinvipu on Arskan vakiotavaraa kuten pistoolikahvakin. Piipun suulla on ¾”-24 kierre, johon voi jarrun tilalle laittaa vaikka vaimentimen niin halutessaan. Teräksinen viiden patruunan lipas on AICS mitoituksella, toimii moitteetta ja niitä seuraa hienosti 2 kappaletta aseen mukana. pitäisi säilyä parhaana mahdollisena ja piipun kuparoitumisen olla vähäisintä. Se sallii patruunan lataamisen 4,3 mm normaalia pidemmäksi, millä on merkitystä jälleenlataajille haettaessa nopeutta ja tarkkuutta. Pikkuveljestä poiketen kehyksen kylkiin on porattu kahdet kaasunpoistoreiät mahdollista hylsyrikkoa ajatellen. Liipaisimen keskellä on turvaa tuomassa varmistinliipaisin ja vastuksen säätöalue on 1,0 – 2,3 kiloa
Suomessa kun Perälevyä pystyy kallistamaan sivulle +-7 astetta kun muuttaa keskellä olevan aisan kiinnitysruuvin paikkaa sivusuunnassa. Samankaltaisella Remarin kallisversiolla, joskin magnum-Rugeria hieman kevyemmällä, jopa metsällä käynti on osoittautunut menestyksekkääksi. Tässä läntiset naapurimaamme ovat huomattavasti edellä meitä. Tietenkin aikomuksena oli päästä ampumaan viralliselle 600 -metrin radalle, mikä sekin on lyhyehkö matka, mutta se ei tällä kertaa ollut mahdollista. Tämä asetti nyt tiettyjä odotuksia uunituoreelle isoveljellekin. Piippureiän läpi tehdyn kylmäkohdistuksen jälkeinen ammuntakohdistus vei yhden alkuperäispatruunan ja samalla selvisi, että tähtäimen säätövarat eivät riittäneet ristikon keskustalle lyhyelle 100 m matkalle (kiskon 30 MOA:n kallistus), eikä toisen aseen päältä lainatun tähtäimen säätörumpujen lukitusta haluttu lähteä muuttamaan. Vaaranahan näin ammuttaessa on se, että pienikin kallistuksen vaihtelu saa aikaiseksi merkittävän sivuhajonnan. tavia vääntöjä tule mukaan matkalla. on muutenkin hyvin vaikea löytää ampumarataa, saati sitten pitkän matkan harrastajille. Tämä koska amerikkalaisten tähtäimien tapaan okulaarin säätövara ei enää riittänyt vanhoille silmille ja oli käytettävä yleislaseja. Niin ikään raskas ase lepäsi leveän etutukin ansiosta vakaasti hiekkapussituella. Lipastus ja lippaan käsittely kävivät luontevasti irrotus ja kiinnitys mukaan lukien, samoin patruunat syöttyivät turhia kakistelematta. Ristikossa on toki koron väliviivat niin yläkuin alapalkissakin, mutta nyt käytettiin keskiristiä. Silmälasin ylänurkan läpi tihrustaminen ei tee optisesta yhdistelmästä mitenkään ihanteellista haettaessa sitä parasta tarkkuutta. Nytkin joulukuun ratakäynnille luvattiin 7 m/s tuulta, mutta onneksi mitatut arvot liikkuivat alle viidessä metrissä, tosin puuskaisessa. Perä taittuu tukevan alumiinisaranan varassa ja lukittuu teräskynnellä. Näillä eväillä niin asekonstruktio kuin ammuttavuus ovat todella hyvät. Ainoa haitta tämän aseen kohdalla olivat itselleni matalat jalat, kun suoran perän kanssa parempi valinta olisivat olleet korkeammat, ainakin oman pääni asentoa tai lähinnä käyttämiäni silmälaseja ajatellen. Taitetun aseen lukon alapuolelta paljastuu pikahihnalenkin kiinnikereikä. Pituutta on peräti 124 – 133 senttiä perän säädöstä riippuen. Ainoastaan peräpussi piti tällä kertaa asentaa kahvan alle, jolta rekyyli pukkasi kahvan pois, millä puolestaan voi olla vaikutuksensa alkupään kasoihin, lopuissa lähes yhtä reikää olleissa se tuskin enää vaikutti asiaan. Kun rekyylikin vielä suuntautuu suoraan piippulinjaa pitkin taaksepäin, ei tarkkuutta huononRADALLA Testatessamme neljä vuotta sitten 6,5 Creedmoor kaliiperista versiota, oli sen tarkkuus käsittämättömän hyvä. Ammunta itsessään oli nautinto, sillä rekyyli oli olematon erittäin tehokkaan suujarrun ja aseen suuren painon ansiosta. Tällä kertaa tähtäimeksi tuli Leupoldin taktinen, sillä mikä sopisi pitkän matkan työkalun päälle paremmin kuin Leupoldin ammattilaiskäyttöön suunnittelema selkeäkuvainen Mark 4 6,5 – 20 x 50 A.R.M.S:n teräksisillä pikajaloilla. Ase ampui parikymmentä senttiä korkealle näin lyhyellä matkalla ristikon ollessa yläasennossaankin. Laukaisuvastukseksi tehtaan jäljiltä mittasin elektronisella Lymanin mittarilla keskimäärin hyvin tasaisesti 1,5 kiloa ja tuntumaltaan laukaisu oli puhdas eli ammunta oli nautittavaa suoraan pakkauksesta otettuna tämän puolesta. Talven kelit olivat kurjia, ei niinkään pakkasen suhteen, vaan jatkuvasti kovana puhaltavien tuulien suhteen. Perän pikasäädöt ovat monipuoliset ja laajat. Tälläkin kertaa totuttelu paransi kasoja. Tarkkuuspuolessakaan ei ole valittamista, vaan kokonaisuus on valmis vaikka mille kilpaviivalle. Taitettuna Ruger kutistuu juuri ja juuri tavallisen kiväärin mittoihin ja on 102,5 senttisenä kohtuullinen kuljetettava. Ainoastaan perälevyn korkeus ei ole säädettävissä. Eikä tuloksien valossa tarvetta muulle ollutkaan, siksi hyvin ase kävi. Nyt jouduin kallistamaan päätä rajusti, jotta ristikko osui juuri ja juuri silmälasien näkökenttään. Perä taittuu kauniisti sivulle ja sen voi myös lukita tähän asentoon kääntämällä perän avausvipua neljänneskierroksen. Ruger RPR magnumkaliiperissa on suuri ja painava tarkkuusase. Enkä nyt puhu mistään kyttäysjahdista, vaan kollega ampui Tsekeissä villisikojen ajojahdissa Koeaseessa oli Leupoldin Mark 4 tähtäin ja A.R.M.S:n teräksiset pikajalat.
Perä taittuu tukevan alumiinisaranan varassa ja lukittuu teräskynnellä. Perän pikasäädöt ovat monipuoliset ja laajat. Ainoastaan perälevyn korkeus ei ole säädettävissä. Tässä läntiset naapurimaamme ovat huomattavasti edellä meitä. on muutenkin hyvin vaikea löytää ampumarataa, saati sitten pitkän matkan harrastajille. Näillä eväillä niin asekonstruktio kuin ammuttavuus ovat todella hyvät. Niin ikään raskas ase lepäsi leveän etutukin ansiosta vakaasti hiekkapussituella. Pituutta on peräti 124 – 133 senttiä perän säädöstä riippuen. Vaaranahan näin ammuttaessa on se, että pienikin kallistuksen vaihtelu saa aikaiseksi merkittävän sivuhajonnan. Taitettuna Ruger kutistuu juuri ja juuri tavallisen kiväärin mittoihin ja on 102,5 senttisenä kohtuullinen kuljetettava. Talven kelit olivat kurjia, ei niinkään pakkasen suhteen, vaan jatkuvasti kovana puhaltavien tuulien suhteen. Tälläkin kertaa totuttelu paransi kasoja. Suomessa kun Perälevyä pystyy kallistamaan sivulle +-7 astetta kun muuttaa keskellä olevan aisan kiinnitysruuvin paikkaa sivusuunnassa. Ase ampui parikymmentä senttiä korkealle näin lyhyellä matkalla ristikon ollessa yläasennossaankin. tavia vääntöjä tule mukaan matkalla. Samankaltaisella Remarin kallisversiolla, joskin magnum-Rugeria hieman kevyemmällä, jopa metsällä käynti on osoittautunut menestyksekkääksi. Ristikossa on toki koron väliviivat niin yläkuin alapalkissakin, mutta nyt käytettiin keskiristiä. Ammunta itsessään oli nautinto, sillä rekyyli oli olematon erittäin tehokkaan suujarrun ja aseen suuren painon ansiosta. Silmälasin ylänurkan läpi tihrustaminen ei tee optisesta yhdistelmästä mitenkään ihanteellista haettaessa sitä parasta tarkkuutta. Tämä asetti nyt tiettyjä odotuksia uunituoreelle isoveljellekin. Ainoastaan peräpussi piti tällä kertaa asentaa kahvan alle, jolta rekyyli pukkasi kahvan pois, millä puolestaan voi olla vaikutuksensa alkupään kasoihin, lopuissa lähes yhtä reikää olleissa se tuskin enää vaikutti asiaan. Ainoa haitta tämän aseen kohdalla olivat itselleni matalat jalat, kun suoran perän kanssa parempi valinta olisivat olleet korkeammat, ainakin oman pääni asentoa tai lähinnä käyttämiäni silmälaseja ajatellen. Tietenkin aikomuksena oli päästä ampumaan viralliselle 600 -metrin radalle, mikä sekin on lyhyehkö matka, mutta se ei tällä kertaa ollut mahdollista. Piippureiän läpi tehdyn kylmäkohdistuksen jälkeinen ammuntakohdistus vei yhden alkuperäispatruunan ja samalla selvisi, että tähtäimen säätövarat eivät riittäneet ristikon keskustalle lyhyelle 100 m matkalle (kiskon 30 MOA:n kallistus), eikä toisen aseen päältä lainatun tähtäimen säätörumpujen lukitusta haluttu lähteä muuttamaan. Tarkkuuspuolessakaan ei ole valittamista, vaan kokonaisuus on valmis vaikka mille kilpaviivalle. Nytkin joulukuun ratakäynnille luvattiin 7 m/s tuulta, mutta onneksi mitatut arvot liikkuivat alle viidessä metrissä, tosin puuskaisessa. Kun rekyylikin vielä suuntautuu suoraan piippulinjaa pitkin taaksepäin, ei tarkkuutta huononRADALLA Testatessamme neljä vuotta sitten 6,5 Creedmoor kaliiperista versiota, oli sen tarkkuus käsittämättömän hyvä. Enkä nyt puhu mistään kyttäysjahdista, vaan kollega ampui Tsekeissä villisikojen ajojahdissa Koeaseessa oli Leupoldin Mark 4 tähtäin ja A.R.M.S:n teräksiset pikajalat. Ruger RPR magnumkaliiperissa on suuri ja painava tarkkuusase. Nyt jouduin kallistamaan päätä rajusti, jotta ristikko osui juuri ja juuri silmälasien näkökenttään. Taitetun aseen lukon alapuolelta paljastuu pikahihnalenkin kiinnikereikä. Tämä koska amerikkalaisten tähtäimien tapaan okulaarin säätövara ei enää riittänyt vanhoille silmille ja oli käytettävä yleislaseja. Perä taittuu kauniisti sivulle ja sen voi myös lukita tähän asentoon kääntämällä perän avausvipua neljänneskierroksen. Laukaisuvastukseksi tehtaan jäljiltä mittasin elektronisella Lymanin mittarilla keskimäärin hyvin tasaisesti 1,5 kiloa ja tuntumaltaan laukaisu oli puhdas eli ammunta oli nautittavaa suoraan pakkauksesta otettuna tämän puolesta. Tällä kertaa tähtäimeksi tuli Leupoldin taktinen, sillä mikä sopisi pitkän matkan työkalun päälle paremmin kuin Leupoldin ammattilaiskäyttöön suunnittelema selkeäkuvainen Mark 4 6,5 – 20 x 50 A.R.M.S:n teräksisillä pikajaloilla. ASE-lehti • 35. Lipastus ja lippaan käsittely kävivät luontevasti irrotus ja kiinnitys mukaan lukien, samoin patruunat syöttyivät turhia kakistelematta. Eikä tuloksien valossa tarvetta muulle ollutkaan, siksi hyvin ase kävi
Lähtönopeudet ovat huomattavat 900 m/s alkaen. Se puolestaan on 1987 Lapuan kehittämä pitkän matkan kaliiperi, joka on hevosvoimista huolimatta helppo ampua. Rugerin kohdalla edullinen hinta ja hyvät ominaisuudet kohtaavat mainiosti. Rigbyn hylsy sellaisenaan kun osoittautui liian ohutseinäiseksi. Ruger kertoo suunnitelleensa jarrun siten, ettei meteli kohdistu ampujaan, joten voi siinä olla perääkin. Ominaisuuksillaan se onkin muodostunut taktisten tilanteiden suosikiksi ammuttaessa aina kilometriin puoleentoista asti. Mukana on nykyään myös .338 Lapua Magnum. Hornady .338LM Hornadyn amerikkalainen perheyritys on paisunut kuin pullataikina. Ne muut käytetyimmät ovat pienemmät .308 Winchester ja .300 Winchester Magnum. Hornadyllä latauksia on tarjolla kolmea lajia, kaikki pakattuina tukevaan pahvilaatikkoon 20 patruunan kehyksessä. Itse asiassa tässä kaliiperissa laadukkaan ampumatarvikkeen kysyntä on siksi kovaa, että Vihtavuori on kehittänyt sitä ja 250 grainin Scenaria varten oman N565 ruutilaadunkin. Se ei potki häiritsevästi, on helppo tuettava, säädöt ovat monipuoliset ja laukaisu on erinomainen. Yleisimmät luotipanot ovat 250 300 grainin välillä. Kasat olivat nyt selvästi paremmat kuin kovassa tuulessa ammutut. Hjorth Ab Hinta: 2690 eur Takuu: 2 vuotta Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .338 Lapua Magnum (.300 Win Mag, .300 PRC) Lipas: irrotettava 5 patruunaa, 2 kpl Pituus: 124 – 133 cm Paino: 6,9 kg Piipun pituus; 26” Tukki: säädettävä taittoperä, etutukki alumiiniprofiilia M-LOK Tähtäin: 30 MOA kallistettu Picatinnykisko Laukaisu: säädettävä 1,0 2,3 kg Tukki: kehykseen kiinnitetty alumiininen alarunko, säädettävä perä Varusteet: suujarru ¾”-24 kierteellä, ohjekirja, Picatinnykisko etutukin alle Koeammunnassa käytettiin Hornadyn ja Lapuan tehdaslatauksia. Kaikki tehdään omassa talossa ja valikoimat kattavat julmetusti niin kaliipereja kuin luotivaihtoehtoja. Meteli olikin yllättävän pientä, vaikka kuppisuojaimet olivat matalaa mallia. Luonteva käyttö painavalla aseella on tietenkin kytiksellä, mutta kollega onnistui Remarilla kaatamaan ajojahdissa karjun täyteen vauhtiin. Vielä ennen poislähtöä, kovan sateen korvilla kaliiperin nimikkopatruunoilla eli Lapuan 16,2 g Scenarit puhkoivat kasoiksi 33 ja 18 milliset. Tämä painosta huolimatta. Alussa patruunoiden valmistajia oli lähinnä vain Lapua. YHTEENVETO Ruger Precision Rifle loistavassa tarkkuuskaliiperissa .338 Lapua Magnum on kaikin puolin erinomainen ammuttava. Kaliiperin merkittävyydestä voi saada kalpean aavistuksen, kun tietää että sen 250 grainisilla luodeilla ladattuja latauksia varten on kehitetty ihan oma ruutilajinsakin eli Vihtavuoren N565, sen verran kovaa on kysyntä maailmalla! Toinen ratakäynti onnistui täysin tyynessä, neljän asteen pakkasessa. Kolmantena niin ikään Match -sarjan reikäpäisillä 18,5 g BTHP luotisilla kasoiksi 52 ja 45 mm, mutta nyt tähtäinkuvan selkeytymistä sai odotella eli tämä näytti kostautuvan. TEKNISET TIEDOT Ruger Precision Rifle .338 LM Valmistaja: Sturm, Ruger & Co, USA Maahantuoja: Oy K. Ensin vuorossa olivat metsästykseen räätälöidyt Custom sarjan 16,2 g lyijykärkiset Interlokt luotiset, joilla kolmen harjoittelukasoiksi tuli 33 ja 40 mm. Ei ihme, jos Steve Hornady saattaa vaikutta hieman snobilta, kuten itse koin tehdessämme yhdessä tuotekehitystä. Itse ladatuilla tarkkuuspatruunoilla tulosten pitäisi oleman vielä huomattavasti tätäkin parempia, ainakin mikäli nettiin on uskomista. Niin ikään kaliiperi, ominaisuudet ja tarkkuus ovat kunnossa, kun haetaan jopa yli kilometrin matkoille tarkasti ampumaan pystyvää asetta, on kyse sitten mistä käyttötarkoituksesta tahansa. Jos tuon ampujan mokan jättää pois laskuista, niin kaikkien seitsemän kasan keskiarvoksi tulee 22,7 mm ja se on hyvin se. Vielä kun Suomessa olisi tarjolla naapureiden tapaan kaikille halukkaille ratoja, joissa voi harjoitella todella pitkän matkan ammuntaa, niin lajin suosio kasvaisi huimasti. Kaikki osoit36 • ASE-lehti. Nykyään valmistajia on paljon ja tuotteita edullisista harjoituspatruunoista alkaen nimekkäisiin ja erikoisluodeilla ladattuihin. ollessamme suuren karjun juoksuun juuri taktisella .308 Win pikkuremarilla. Kulmaminuutteina tämä on 0,8, mikä on sama kuin mihin pienempikaliiperiset versiot yleensä kykenevät. Varsinkin nyt loistivat lapualaiset, joilla kasoiksi tuli 15 mm ja 15 mm. Nykyään valikoimaa kasvattavat patruunat hieman oudommissakin kaliipereissa sekä itse aktiivisesti kehitetyt kaliiperit. Nyt takatuki oli kumitelalla suojatun Picatinny-kiskon alla ja tähtäsin yläpalkin puolivälissä olevalla koroviivalla eli osumapisteellä. Yrittäjiä oli muitakin, mutta hylsyn tekeminen kestäväksi osoittautui haasteelliseksi. Luotien ja latauslaitteiden jälkeen ovat tulleet patruunat. Tarjonta onkin kasvanut valtavaksi eikä loppua näy. Lapualaisessa hylsyaihiona on käytetty suuritilavuuksista .416 Rigbyn hylsyä, jonka suu on supistettu .338:lle sopivaksi ja seinämät mitoitettu uudelleen kestämään tavallista korkeampi max 400 MPa paine. Nyt nollakelin lumituiskussa kokeilin Hornadyn, tuon yllättävän laadukkaiden patruunoiden valmistajaksi kohonneen kolmella eri luodilla ladattuja patruunoita. Hornadyn reikäpäisillä 18,5 g -kilpaluodeilla kasat olivat 24 ja 28 mm, kuumuutta kestävällä muovikärjellä varustetuilla 18,5 g ELD Match luotisilla 33 ja 20 mm sekä lyijykärkisillä 16,2 SP-RP luotisilla 24ja 47 mm, jossa viimeisessä yksi karkasi. Tavanomaisilla kaliipereillahan liikutaan 350 MPa:n paikkeilla. Toisena Matchsarjan 18,5 g ELD muovikärkisillä kilpaluodeilla mikä näkyi kasoissakin, ensin 28 mm ja sitten 14 millinen. Työn laatu on hyvä, mitoitukset tarkkoja ja ainesvalinnat sekä pinnoitukset on kaikki harkittu huolella. Suujarrun ja hylsyn suuren ruutimäärän huomioiden ei tullut mieleenkään ampua ampumakopista, vaan aukealta. Kyllä taktisen tarkkuusaseen voi viedä metsällekin
Itse ladatuilla tarkkuuspatruunoilla tulosten pitäisi oleman vielä huomattavasti tätäkin parempia, ainakin mikäli nettiin on uskomista. Niin ikään kaliiperi, ominaisuudet ja tarkkuus ovat kunnossa, kun haetaan jopa yli kilometrin matkoille tarkasti ampumaan pystyvää asetta, on kyse sitten mistä käyttötarkoituksesta tahansa. Alussa patruunoiden valmistajia oli lähinnä vain Lapua. Yleisimmät luotipanot ovat 250 300 grainin välillä. Kaikki osoitASE-lehti • 37. Itse asiassa tässä kaliiperissa laadukkaan ampumatarvikkeen kysyntä on siksi kovaa, että Vihtavuori on kehittänyt sitä ja 250 grainin Scenaria varten oman N565 ruutilaadunkin. Rugerin kohdalla edullinen hinta ja hyvät ominaisuudet kohtaavat mainiosti. Vielä kun Suomessa olisi tarjolla naapureiden tapaan kaikille halukkaille ratoja, joissa voi harjoitella todella pitkän matkan ammuntaa, niin lajin suosio kasvaisi huimasti. Ne muut käytetyimmät ovat pienemmät .308 Winchester ja .300 Winchester Magnum. TEKNISET TIEDOT Ruger Precision Rifle .338 LM Valmistaja: Sturm, Ruger & Co, USA Maahantuoja: Oy K. Jos tuon ampujan mokan jättää pois laskuista, niin kaikkien seitsemän kasan keskiarvoksi tulee 22,7 mm ja se on hyvin se. Yrittäjiä oli muitakin, mutta hylsyn tekeminen kestäväksi osoittautui haasteelliseksi. Kyllä taktisen tarkkuusaseen voi viedä metsällekin. Luotien ja latauslaitteiden jälkeen ovat tulleet patruunat. Nykyään valmistajia on paljon ja tuotteita edullisista harjoituspatruunoista alkaen nimekkäisiin ja erikoisluodeilla ladattuihin. ollessamme suuren karjun juoksuun juuri taktisella .308 Win pikkuremarilla. Kaliiperin merkittävyydestä voi saada kalpean aavistuksen, kun tietää että sen 250 grainisilla luodeilla ladattuja latauksia varten on kehitetty ihan oma ruutilajinsakin eli Vihtavuoren N565, sen verran kovaa on kysyntä maailmalla! Toinen ratakäynti onnistui täysin tyynessä, neljän asteen pakkasessa. Rigbyn hylsy sellaisenaan kun osoittautui liian ohutseinäiseksi. Hornadyllä latauksia on tarjolla kolmea lajia, kaikki pakattuina tukevaan pahvilaatikkoon 20 patruunan kehyksessä. Tarjonta onkin kasvanut valtavaksi eikä loppua näy. Hornadyn reikäpäisillä 18,5 g -kilpaluodeilla kasat olivat 24 ja 28 mm, kuumuutta kestävällä muovikärjellä varustetuilla 18,5 g ELD Match luotisilla 33 ja 20 mm sekä lyijykärkisillä 16,2 SP-RP luotisilla 24ja 47 mm, jossa viimeisessä yksi karkasi. Toisena Matchsarjan 18,5 g ELD muovikärkisillä kilpaluodeilla mikä näkyi kasoissakin, ensin 28 mm ja sitten 14 millinen. Ominaisuuksillaan se onkin muodostunut taktisten tilanteiden suosikiksi ammuttaessa aina kilometriin puoleentoista asti. YHTEENVETO Ruger Precision Rifle loistavassa tarkkuuskaliiperissa .338 Lapua Magnum on kaikin puolin erinomainen ammuttava. Vielä ennen poislähtöä, kovan sateen korvilla kaliiperin nimikkopatruunoilla eli Lapuan 16,2 g Scenarit puhkoivat kasoiksi 33 ja 18 milliset. Työn laatu on hyvä, mitoitukset tarkkoja ja ainesvalinnat sekä pinnoitukset on kaikki harkittu huolella. Lähtönopeudet ovat huomattavat 900 m/s alkaen. Tämä painosta huolimatta. Luonteva käyttö painavalla aseella on tietenkin kytiksellä, mutta kollega onnistui Remarilla kaatamaan ajojahdissa karjun täyteen vauhtiin. Lapualaisessa hylsyaihiona on käytetty suuritilavuuksista .416 Rigbyn hylsyä, jonka suu on supistettu .338:lle sopivaksi ja seinämät mitoitettu uudelleen kestämään tavallista korkeampi max 400 MPa paine. Ensin vuorossa olivat metsästykseen räätälöidyt Custom sarjan 16,2 g lyijykärkiset Interlokt luotiset, joilla kolmen harjoittelukasoiksi tuli 33 ja 40 mm. Ruger kertoo suunnitelleensa jarrun siten, ettei meteli kohdistu ampujaan, joten voi siinä olla perääkin. Meteli olikin yllättävän pientä, vaikka kuppisuojaimet olivat matalaa mallia. Ei ihme, jos Steve Hornady saattaa vaikutta hieman snobilta, kuten itse koin tehdessämme yhdessä tuotekehitystä. Nyt nollakelin lumituiskussa kokeilin Hornadyn, tuon yllättävän laadukkaiden patruunoiden valmistajaksi kohonneen kolmella eri luodilla ladattuja patruunoita. Nyt takatuki oli kumitelalla suojatun Picatinny-kiskon alla ja tähtäsin yläpalkin puolivälissä olevalla koroviivalla eli osumapisteellä. Suujarrun ja hylsyn suuren ruutimäärän huomioiden ei tullut mieleenkään ampua ampumakopista, vaan aukealta. Kolmantena niin ikään Match -sarjan reikäpäisillä 18,5 g BTHP luotisilla kasoiksi 52 ja 45 mm, mutta nyt tähtäinkuvan selkeytymistä sai odotella eli tämä näytti kostautuvan. Nykyään valikoimaa kasvattavat patruunat hieman oudommissakin kaliipereissa sekä itse aktiivisesti kehitetyt kaliiperit. Mukana on nykyään myös .338 Lapua Magnum. Se ei potki häiritsevästi, on helppo tuettava, säädöt ovat monipuoliset ja laukaisu on erinomainen. Hornady .338LM Hornadyn amerikkalainen perheyritys on paisunut kuin pullataikina. Kasat olivat nyt selvästi paremmat kuin kovassa tuulessa ammutut. Hjorth Ab Hinta: 2690 eur Takuu: 2 vuotta Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .338 Lapua Magnum (.300 Win Mag, .300 PRC) Lipas: irrotettava 5 patruunaa, 2 kpl Pituus: 124 – 133 cm Paino: 6,9 kg Piipun pituus; 26” Tukki: säädettävä taittoperä, etutukki alumiiniprofiilia M-LOK Tähtäin: 30 MOA kallistettu Picatinnykisko Laukaisu: säädettävä 1,0 2,3 kg Tukki: kehykseen kiinnitetty alumiininen alarunko, säädettävä perä Varusteet: suujarru ¾”-24 kierteellä, ohjekirja, Picatinnykisko etutukin alle Koeammunnassa käytettiin Hornadyn ja Lapuan tehdaslatauksia. Se puolestaan on 1987 Lapuan kehittämä pitkän matkan kaliiperi, joka on hevosvoimista huolimatta helppo ampua. Tavanomaisilla kaliipereillahan liikutaan 350 MPa:n paikkeilla. Kulmaminuutteina tämä on 0,8, mikä on sama kuin mihin pienempikaliiperiset versiot yleensä kykenevät. Kaikki tehdään omassa talossa ja valikoimat kattavat julmetusti niin kaliipereja kuin luotivaihtoehtoja. Varsinkin nyt loistivat lapualaiset, joilla kasoiksi tuli 15 mm ja 15 mm
tautuivat Rugerilla ammuttuna tarkoiksi, mikä ei ole mikään ihme. Tasalaatuisuus oli erinomaista tälläkin, vaihtelu 9,8 m/s ja normaalihajonta 3,9 m/s. Hornady ilmoittaa arvoksi 884 m/s, joten tässä jäätiin paljon, vaikka ruutilaatujen pitäisi olla tunteettomia lämpötilan vaihteluille. Lähtönopeudeksi mittari näytti 857 m/s kun tehdas ilmoittaa tässäkin arvoksi pienemmän 837 m/s. Suureen .416 Rigbyn hylsyyn perustuvan .338 Lapua Magnumin rinnalla yleinen .308 Winchester näyttää pikkuruiselta. Tätä voisi jo sanoa erittäin tasalaatuiseksi. 38 • ASE-lehti. Sen sijaan se mikä oli poikkeuksellista, on erittäin pieni nopeusvaihtelu. Ruger kävi erinomaisesti tehdaspatruunoilla, paras kasa oli Hornady 285 gr ELD Matchin 14 mm. Match sarjaan ladattu veneperäinen ja kuumuutta kestävällä muovikärjellä varustettu, erittäin pitkille matkoille tarkoitettu 285 grainin ELD Match kävi mainiosti ja oli 859 m/s lähtönopeudellaan selvästi nopeampi kuin tehtaan ilmoittama 837 m/s. Nyt nopeusvaihtelu oli ainoastaan 3,5 m/s ja normaalihajonta 1,2 m/s (tämäkin kuudella laukauksella). Nopeuden vaihtelu oli ainoastaan 9,4 m/s ja normaalihajonta 3,3 m/s. Viimeisenä perinteisellä 285 grainin BTHP reikäpäisellä ja veneperäisellä tarkkuusluodilla Match sarjaan ladattu kävi sekin hienosti. Erinomaisia arvoja molemmat. Tämä taas on hyvä perusta juuri haettaessa suurta tarkkuutta. Labradarin tutkalla neljässä pakkasasteessa mitattuna Rugerin pitkä 26 tuumainen piippu pukkasi Custom sarjaan ladatun 250 grainin lyijykärkisen, sisäisellä lukitusrenkaalla varustetun SP-RP luodin matkaan keskimäärin 845 m/s nopeudella
Rajatapauksessa näet huojunta saattaa vaimentuakin ja sadan metrin reiät olla pyöreitä, vaikka luoti lähtisikin liikkeelle kylkimyyryä, eikä rei´istä tällöin ole arvosteluperusteiksi. Tämän takia ainakin Lapuan lataamissa patruunoissa on ollut maininta piipunpituudesta, jota ei saa ylittää. Toinen merkillepantava seikka on, mitä patruunassa tai paremminkin sen pakkausrasiassa ei ole eli minkäänlaista rihlannousun raja-arvoa ei ole ilmoitettu. TEHDASHILJAINEN TEHDASHILJAINEN WINCHESTER POWER-POINT SUBSONIC ASE-lehti • 39. Yleensä 1/9”(...1/10”) nousua suositellaan, esimerkiksi Sakoissa käytetty 1/11” on toisinaan ollut ongelmallinen. Luodin vaippa on edestä ohuempi ja lyijysydän on myös pehmeintä mahdollista lyijyä. Hjorthin kautta. Kaikki nämä piirteet on tarkoitettu takaamaan luodin laajeneminen vaatimattomillakin iskunopeuksilla. Subsonicien ongelmahan on, että alhaisen lähtönopeuden takia luodit vaativat jyrkkänousuisen rihlauksen stabiloituakseen. Äänenvaimentajat ovat Suomessa aseiden perusvarusteita, mutta aseiden suurvallassa Yhdysvalloissa ne ovat olleet tiukasti säänneltyjä, raskaasti verotettuja ja järjettömän kalliita. Subsoniceissa on niin vähän ruutia, että kokovaippaluodin kitka pitkässä piipussa voi pysäyttää luodin piippuun. Markkina synnyttää tarjontaa ja niinpä perinteikkään Winchester-tuotenimen haltija Olin Corporation on tuonut markkinoille .308 Winchester –kaliiperisen Super X Power-Point Subsonic –patruunan (#X308SUBX), joita saatiin kokeiltavaksi maahantuojan Oy K. Vaimentajien voittokulku on vihdoin saavuttanut tuonkin maan ja samalla on syntynyt maailman suurin markkina spesifisesti vaimenninkäyttöön tarkoitetuille patruunoille. Äänenvaimenninta käytettäessä onkin aina ennen vaimentimen kanssa ampumista tarkistettava, että luoti ei lennä kylki edellä ja tuhoa vaimentimen sisuskaluja. Tämä testi on tehtävä mieluiten vain muutama metri piipunsuun edessä, pahviin ampumalla. Kolmas merkittävä asia on, että myöskään maksimipiipunpituudelle ei Winchesterillä ole mitään vaatimuksia. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Patruunan huomiota herättävin piirre on luodin kärjen ulkomuoto: luodin kärjessä on syvä upotus, vaipassa sen ympärillä halkeamisurat ja lopuksi suu on supistettu törölleen
Kaiken kaikkiaan Winchesterin vaimenninpatruunoista jäi hyvä vaikutelma ja ovathan ne yksi harvoja vaihtoehtoja sille, joka ei itse lataa, mutta haluaa käyttää subsonic-patruunoita. Tämä korostaa jälleen sitä, että mikäli vaimenninpatruunoita halutaan ampua, niiden vaatimat tähtäysmuutokset on selvitettävä ampumalla ja laitettava muistiin. Ongelmista suurin on, että wolframin maailmanmarkkinahinta on on ollut jatkuvassa nousussa ja wolframihaulit alkavat olla järkyttävän kalliita. Jälleen kerran tässäkin on todettava, että subsonic-lataukset on testattava omassa aseessa ampuen ja juurikin ajatelluissa käyttöolosuhteissa. Sinänsä oli yllätys, että vaimennus oli näinkin hyvä, sillä patruunat olivat näissä trooppisissa olosuhteissa aivan äänennopeuden rajalla. Patruunoiden hinta on 79,/ 20 kpl rasia. Luotien laajenemista testattiin perinteiseen materiaaliin eli viikon verran vedessä uitettuun HäSäri-nippuun. Sinänsä oli yllätys, että vaimennus oli näinkin hyvä, sillä patruunat olivat näissä trooppisissa olosuhteissa aivan äänennopeuden rajalla. Kuten ohessa oleva lentoratakäyrä osoittaa jo muutaman metrin arviointivirhe ampumaetäisyydessä voi viedä osumat senttitolkulla yli tai ali. Kuvaan on varjostettu 10 cm maalia kuvaava putki. Koeammunta suoritettiin 50 metrin ulkoradalla, jolla käytettävissä oli kerrankin tukeva ampumapöytä; huojuviin vanhoihin lautaviritelmiin kyllästyneenä tein ihan itse 2”x4”:stä ja filmivanerista ja lahjoitin ampumaratayhdistykselle. Kuvaan on varjostettu 10 cm maalia kuvaava putki. LÄHTEET https://winchester.com/Products/Ammunition/Rifle/Super-X/ X308SUBX 40 • ASE-lehti. MIL-STD-1474:n versio), olosuhteita tai käytettyä vaimenninta, joten lukuihin pitää suhtautua varauksella, mainospuheena. Pakko sanoa, mutta tästä tulee mieleen Trump(et)in huulet. Läpimärissä HäSäreissä muotoutuneet luodit ja ”haavakanava”. Lyhyemmissä piipuissa tilanne on helpompi ts. Tämä korostaa jälleen sitä, että mikäli vaimenninpatruunoita halutaan ampua, niiden vaatimat tähtäysmuutokset on selvitettävä ampumalla ja laitettava muistiin. MIL-STD-1474:n versio), olosuhteita tai käytettyä vaimenninta, joten lukuihin pitää suhtautua varauksella, mainospuheena. Osumakuviot olivat tälle etäisyydelle vielä käyttökelpoisia metsästystä ajatellen, sadassa metrissä tilanne alkaisi jo olla toinen osumakuvioiden enemmän kuin kaksinkertaistuessa. Laajeneminen oli vaatimatonta eli lähinnä vaippa oli irronnut ja rullaantunut luodin perän ympärille, lyijysydämen pää oli liiskaantunut tasaiseksi. Korvakuulolta ei äänivallin rikkomisesta syntyvää räiskähtävää ääntä ollut havaittavissa. Patruunoiden hinta on 79,/ 20 kpl rasia. Ostajan kannattaa myös huomata vaimenninpatruunan luodin lumipallomainen lentorata. luoti hitaampi, pakkasessa taas äänennopeus laskee ja niin voi laskea luodinnopeuskin, käytetystä ruutilaadusta riippuen. Luodin liikeenergia on piipunsuussa vaatimattomat 590 joulea eli tyypillisen 9 mm Luger –patruunan tasoa. Pikkuriistalle tälläkin toki kävisi huonosti. Lainaaseen kiikari oli kohdistettu hirvipatruunalla sataan metriin, nyt osumat oli 50 metrissä noin kuudesta (ilman vaimenninta) kymmeneen senttiin (vaimentimen kera) alla ja neljästä viiteen senttiin vasemmalla. Tämä on PrntScr eli ei ole tiedostona, kopioikaa tästä: Brömel QuickTargetilla laskettu ratakäyrä kertoo, mikä on kaikkien subsonicien suurin ongelma: ampumaetäisyys pitää tietää tarkalleen ja koro valita vastaavasti. luoti hitaampi, pakkasessa taas äänennopeus laskee ja niin voi laskea luodinnopeuskin, käytetystä ruutilaadusta riippuen. Kaiken kaikkiaan Winchesterin vaimenninpatruunoista jäi hyvä vaikutelma ja ovathan ne yksi harvoja vaihtoehtoja sille, joka ei itse lataa, mutta haluaa käyttää subsonic-patruunoita. Lyhyemmissä piipuissa tilanne on helpompi ts. Suppea koeammunta suoritettiin 50 metrin ulkoradalla, jolla käytettävissä oli kerrankin tukeva ampumapöytä; huojuviin vanhoihin lautaviritelmiin kyllästyneenä tein ihan itse 2”x4”:stä ja filmivanerista ja lahjoitin ampumaratayhdistykselle. Jälleen kerran tässäkin on todettava, että subsonic-lataukset on testattava omassa aseessa ampuen ja juurikin ajatelluissa käyttöolosuhteissa. tungsten), joitten etuna on suuri tiheys, hyvä ja piippuvaiheessakin säilyvä pyöreä muoto ja näistä johtuvat tasaiset osumakuviot ja eriomainen läpäisy, tappavuus. Vaimentimena aseessa oli Ase-Utra SL7, joka vaimensi todella hyvin, 27,8 dB(C), ja ase olikin täysin ammuttavissa ilman kuulonsuojaimia. Äänenpainetasosta tehdas ilmoittaa sen olevan 150 dB ilman vaimenninta ja 123 dB vaimentimen kera, mutta ei spesifioi mittausjärjestelyä (esim. DSC_9487.jpg; Äänenpaineen mittausta; B&K 2209 on museoikäinen, mutta yksi harvoja MILSTD-1474:n vaatimukset täyttäviä mittareita LÄHTEET https://winchester.com/Products/Ammunition/Rifle/Super-X/X308SUBX WINCHESTER XTENDED RANGE BISMUTH – HAULIKKOON PITKÄLLE HOLLILLE Pisimmille ampumamatkoille tarkoitetuissa haulikonpatruunoissa käytetään usein wolframihauleja (engl. Osumakuviot olivat tälle etäisyydelle vielä käyttökelpoisia metsästystä ajatellen, sadassa metrissä tilanne alkaisi jo olla toinen osumakuvioiden enemmän kuin kaksinkertaistuessa. deille tyypillinen iso ontelo puuttui kokonaan. Suurnopeuksisille luoLuodin halkileikkauskuvassa kärkiontelo (1), uritettu suu (2), kärjestä ohuempi vaippa (3) ja erityisen pehmeä lyijysydän. Luodit tunkeutuivat paperiin kunnioitettavat 25 / 27 cm. Vaimentimena aseessa oli Ase-Utra SL7, joka vaimensi todella hyvin, 27,8 dB(C), ja ase olikin täysin ammuttavissa ilman kuulonsuojaimia. Korvakuulolta ei äänivallin rikkomisesta syntyvää räiskähtävää ääntä ollut havaittavissa. Nimellinen lähtönopeus on 314 m/s, juuri optimaalinen vaimentamista ajatellen. Energia tosin säilyy hyvin, sadassa metrissä jäljellä on vielä 520 joulea eli noin 90 %. Koeammunnan tulokset • Koease Tikka T3 + tähtäinkiikari MSW 6x42 • ampumaetäisyys 50 m • 2 x 5 ls Champion-pussituelta • Chrony @ 2 m • B&K 2209 & 4938 & 4231 Winchester Power-Point Subsonic 185 gr 12,0 g Suurin nopeus m/s 360 Pienin nopeus m/s 344 Kokonaishajonta m/s 16 Keskiarvonopeus m/s 351,0 Keskihajonta m/s 5,4 Keskiarvoenergia J 738 Pienin osumakuvio mm (ei vaimenninta) 25 Suurin osumakuvio mm (vaimentimen kera) 35 Äänenpainetaso dB(C) ilman vaimenninta, keskiarvo 147,5 Äänenpainetaso dB(C) vaimentimella, keskiarvo 119,5 Nettovaimennus dB(C), keskiarvo 27,8 Huomautuksia Toiminta ok Olosuhteet: • lämpötila 26° C • suhteellinen kosteus 40 % • ilmanpaine 1011 hPa • tyyntä Brömel QuickTargetilla laskettu ratakäyrä kertoo, mikä on kaikkien subsonicien suurin ongelma: ampumaetäisyys pitää tietää tarkalleen ja koro valita vastaavasti. Laina-aseen kiikari oli kohdistettu hirvipatruunalla sataan metriin, nyt osumat oli 50 metrissä noin kuudesta (ilman vaimenninta) kymmeneen senttiin (vaimentimen kera) alla ja neljästä viiteen senttiin vasemmalla. Äänenpainetasosta tehdas ilmoittaa sen olevan 150 dB ilman vaimenninta ja 123 dB vaimentimen kera, mutta ei spesifioi mittausjärjestelyä (esim. Tässä asiassa Winchester on luodin konstruktion ja fysiikan lakien vanki eli vaippaluodin todelliseen (2x...) laajenemiseen ei luodilla yksinkertaisesti ole energiaa. Käytännössä kyseessä onkin selkeästi enintään sadan metrin patruuna ja sitäkin vain, jos ampumaetäisyys on tarkasti tiedossa. Koeammunnan tulokset · Koease Tikka T3 + tähtäinkiikari MSW 6x42 · ampumaetäisyys 50 m · 2 x 5 ls Champion-pussituelta · Chrony @ 2 m · B&K 2209 & 4938 & 4231 Winchester PowerPoint Subsonic 185 gr 12,0 g Suurin nopeus m/s 360 Pienin nopeus m/s 344 Kokonaishajonta m/s 16 Keskiarvonopeus m/s 351,0 Keskihajonta m/s 5,4 Keskiarvoenergia J 738 Pienin osumakuvio mm (ei vaimenninta) 25 Suurin osumakuvio mm (vaimentimen kera) 35 Äänenpainetaso dB(C) ilman vaimenninta, keskiarvo 147,5 Äänenpainetaso dB(C) vaimentimella, keskiarvo 119,5 Nettovaimennus dB(C), keskiarvo 27,8 Huomautuksia Toiminta ok Olosuhteet: · lämpötila 26° C · suhteellinen kosteus 40 % · ilmanpaine 1011 hPa · tyyntä Äänenpaineen mittausta; B&K 2209 on museoikäinen, mutta yksi harvoja MIL-STD-1474:n vaatimukset täyttäviä mittareita. ”Haavakanava” oli suurimmillaan pari senttiä pinnan alla, halkaisijaltaan noin parisenttinen, loppu oli noin senttistä reikää
Käytännössä kyseessä onkin selkeästi enintään sadan metrin patruuna ja sitäkin vain, jos ampumaetäisyys on tarkasti tiedossa. Ostajan kannattaa myös huomata vaimenninpatruunan luodin lumipallomainen lentorata. Vaimentimena aseessa oli Ase-Utra SL7, joka vaimensi todella hyvin, 27,8 dB(C), ja ase olikin täysin ammuttavissa ilman kuulonsuojaimia. Koeammunnan tulokset • Koease Tikka T3 + tähtäinkiikari MSW 6x42 • ampumaetäisyys 50 m • 2 x 5 ls Champion-pussituelta • Chrony @ 2 m • B&K 2209 & 4938 & 4231 Winchester Power-Point Subsonic 185 gr 12,0 g Suurin nopeus m/s 360 Pienin nopeus m/s 344 Kokonaishajonta m/s 16 Keskiarvonopeus m/s 351,0 Keskihajonta m/s 5,4 Keskiarvoenergia J 738 Pienin osumakuvio mm (ei vaimenninta) 25 Suurin osumakuvio mm (vaimentimen kera) 35 Äänenpainetaso dB(C) ilman vaimenninta, keskiarvo 147,5 Äänenpainetaso dB(C) vaimentimella, keskiarvo 119,5 Nettovaimennus dB(C), keskiarvo 27,8 Huomautuksia Toiminta ok Olosuhteet: • lämpötila 26° C • suhteellinen kosteus 40 % • ilmanpaine 1011 hPa • tyyntä Brömel QuickTargetilla laskettu ratakäyrä kertoo, mikä on kaikkien subsonicien suurin ongelma: ampumaetäisyys pitää tietää tarkalleen ja koro valita vastaavasti. Luodin liikeenergia on piipunsuussa vaatimattomat 590 joulea eli tyypillisen 9 mm Luger –patruunan tasoa. Laajeneminen oli vaatimatonta eli lähinnä vaippa oli irronnut ja rullaantunut luodin perän ympärille, lyijysydämen pää oli liiskaantunut tasaiseksi. Kaiken kaikkiaan Winchesterin vaimenninpatruunoista jäi hyvä vaikutelma ja ovathan ne yksi harvoja vaihtoehtoja sille, joka ei itse lataa, mutta haluaa käyttää subsonic-patruunoita. Jälleen kerran tässäkin on todettava, että subsonic-lataukset on testattava omassa aseessa ampuen ja juurikin ajatelluissa käyttöolosuhteissa. Osumakuviot olivat tälle etäisyydelle vielä käyttökelpoisia metsästystä ajatellen, sadassa metrissä tilanne alkaisi jo olla toinen osumakuvioiden enemmän kuin kaksinkertaistuessa. Tässä asiassa Winchester on luodin konstruktion ja fysiikan lakien vanki eli vaippaluodin todelliseen (2x...) laajenemiseen ei luodilla yksinkertaisesti ole energiaa. Korvakuulolta ei äänivallin rikkomisesta syntyvää räiskähtävää ääntä ollut havaittavissa. deille tyypillinen iso ontelo puuttui kokonaan. Korvakuulolta ei äänivallin rikkomisesta syntyvää räiskähtävää ääntä ollut havaittavissa. Luotien laajenemista testattiin perinteiseen materiaaliin eli viikon verran vedessä uitettuun HäSäri-nippuun. Jälleen kerran tässäkin on todettava, että subsonic-lataukset on testattava omassa aseessa ampuen ja juurikin ajatelluissa käyttöolosuhteissa. LÄHTEET https://winchester.com/Products/Ammunition/Rifle/Super-X/ X308SUBX ASE-lehti • 41. luoti hitaampi, pakkasessa taas äänennopeus laskee ja niin voi laskea luodinnopeuskin, käytetystä ruutilaadusta riippuen. Sinänsä oli yllätys, että vaimennus oli näinkin hyvä, sillä patruunat olivat näissä trooppisissa olosuhteissa aivan äänennopeuden rajalla. DSC_9487.jpg; Äänenpaineen mittausta; B&K 2209 on museoikäinen, mutta yksi harvoja MILSTD-1474:n vaatimukset täyttäviä mittareita LÄHTEET https://winchester.com/Products/Ammunition/Rifle/Super-X/X308SUBX WINCHESTER XTENDED RANGE BISMUTH – HAULIKKOON PITKÄLLE HOLLILLE Pisimmille ampumamatkoille tarkoitetuissa haulikonpatruunoissa käytetään usein wolframihauleja (engl. Koeammunta suoritettiin 50 metrin ulkoradalla, jolla käytettävissä oli kerrankin tukeva ampumapöytä; huojuviin vanhoihin lautaviritelmiin kyllästyneenä tein ihan itse 2”x4”:stä ja filmivanerista ja lahjoitin ampumaratayhdistykselle. Äänenpainetasosta tehdas ilmoittaa sen olevan 150 dB ilman vaimenninta ja 123 dB vaimentimen kera, mutta ei spesifioi mittausjärjestelyä (esim. Luodit tunkeutuivat paperiin kunnioitettavat 25 / 27 cm. Osumakuviot olivat tälle etäisyydelle vielä käyttökelpoisia metsästystä ajatellen, sadassa metrissä tilanne alkaisi jo olla toinen osumakuvioiden enemmän kuin kaksinkertaistuessa. Pakko sanoa, mutta tästä tulee mieleen Trump(et)in huulet. MIL-STD-1474:n versio), olosuhteita tai käytettyä vaimenninta, joten lukuihin pitää suhtautua varauksella, mainospuheena. MIL-STD-1474:n versio), olosuhteita tai käytettyä vaimenninta, joten lukuihin pitää suhtautua varauksella, mainospuheena. Vaimentimena aseessa oli Ase-Utra SL7, joka vaimensi todella hyvin, 27,8 dB(C), ja ase olikin täysin ammuttavissa ilman kuulonsuojaimia. Laina-aseen kiikari oli kohdistettu hirvipatruunalla sataan metriin, nyt osumat oli 50 metrissä noin kuudesta (ilman vaimenninta) kymmeneen senttiin (vaimentimen kera) alla ja neljästä viiteen senttiin vasemmalla. Energia tosin säilyy hyvin, sadassa metrissä jäljellä on vielä 520 joulea eli noin 90 %. Pikkuriistalle tälläkin toki kävisi huonosti. Suppea koeammunta suoritettiin 50 metrin ulkoradalla, jolla käytettävissä oli kerrankin tukeva ampumapöytä; huojuviin vanhoihin lautaviritelmiin kyllästyneenä tein ihan itse 2”x4”:stä ja filmivanerista ja lahjoitin ampumaratayhdistykselle. Läpimärissä HäSäreissä muotoutuneet luodit ja ”haavakanava”. luoti hitaampi, pakkasessa taas äänennopeus laskee ja niin voi laskea luodinnopeuskin, käytetystä ruutilaadusta riippuen. tungsten), joitten etuna on suuri tiheys, hyvä ja piippuvaiheessakin säilyvä pyöreä muoto ja näistä johtuvat tasaiset osumakuviot ja eriomainen läpäisy, tappavuus. Kaiken kaikkiaan Winchesterin vaimenninpatruunoista jäi hyvä vaikutelma ja ovathan ne yksi harvoja vaihtoehtoja sille, joka ei itse lataa, mutta haluaa käyttää subsonic-patruunoita. Ongelmista suurin on, että wolframin maailmanmarkkinahinta on on ollut jatkuvassa nousussa ja wolframihaulit alkavat olla järkyttävän kalliita. Lainaaseen kiikari oli kohdistettu hirvipatruunalla sataan metriin, nyt osumat oli 50 metrissä noin kuudesta (ilman vaimenninta) kymmeneen senttiin (vaimentimen kera) alla ja neljästä viiteen senttiin vasemmalla. Kuvaan on varjostettu 10 cm maalia kuvaava putki. Kuten ohessa oleva lentoratakäyrä osoittaa jo muutaman metrin arviointivirhe ampumaetäisyydessä voi viedä osumat senttitolkulla yli tai ali. Koeammunnan tulokset · Koease Tikka T3 + tähtäinkiikari MSW 6x42 · ampumaetäisyys 50 m · 2 x 5 ls Champion-pussituelta · Chrony @ 2 m · B&K 2209 & 4938 & 4231 Winchester PowerPoint Subsonic 185 gr 12,0 g Suurin nopeus m/s 360 Pienin nopeus m/s 344 Kokonaishajonta m/s 16 Keskiarvonopeus m/s 351,0 Keskihajonta m/s 5,4 Keskiarvoenergia J 738 Pienin osumakuvio mm (ei vaimenninta) 25 Suurin osumakuvio mm (vaimentimen kera) 35 Äänenpainetaso dB(C) ilman vaimenninta, keskiarvo 147,5 Äänenpainetaso dB(C) vaimentimella, keskiarvo 119,5 Nettovaimennus dB(C), keskiarvo 27,8 Huomautuksia Toiminta ok Olosuhteet: · lämpötila 26° C · suhteellinen kosteus 40 % · ilmanpaine 1011 hPa · tyyntä Äänenpaineen mittausta; B&K 2209 on museoikäinen, mutta yksi harvoja MIL-STD-1474:n vaatimukset täyttäviä mittareita. Tämä korostaa jälleen sitä, että mikäli vaimenninpatruunoita halutaan ampua, niiden vaatimat tähtäysmuutokset on selvitettävä ampumalla ja laitettava muistiin. Lyhyemmissä piipuissa tilanne on helpompi ts. Lyhyemmissä piipuissa tilanne on helpompi ts. ”Haavakanava” oli suurimmillaan pari senttiä pinnan alla, halkaisijaltaan noin parisenttinen, loppu oli noin senttistä reikää. Nimellinen lähtönopeus on 314 m/s, juuri optimaalinen vaimentamista ajatellen. Patruunoiden hinta on 79,/ 20 kpl rasia. Äänenpainetasosta tehdas ilmoittaa sen olevan 150 dB ilman vaimenninta ja 123 dB vaimentimen kera, mutta ei spesifioi mittausjärjestelyä (esim. Patruunoiden hinta on 79,/ 20 kpl rasia. Kuvaan on varjostettu 10 cm maalia kuvaava putki. Tämä on PrntScr eli ei ole tiedostona, kopioikaa tästä: Brömel QuickTargetilla laskettu ratakäyrä kertoo, mikä on kaikkien subsonicien suurin ongelma: ampumaetäisyys pitää tietää tarkalleen ja koro valita vastaavasti. Suurnopeuksisille luoLuodin halkileikkauskuvassa kärkiontelo (1), uritettu suu (2), kärjestä ohuempi vaippa (3) ja erityisen pehmeä lyijysydän. Sinänsä oli yllätys, että vaimennus oli näinkin hyvä, sillä patruunat olivat näissä trooppisissa olosuhteissa aivan äänennopeuden rajalla. Tämä korostaa jälleen sitä, että mikäli vaimenninpatruunoita halutaan ampua, niiden vaatimat tähtäysmuutokset on selvitettävä ampumalla ja laitettava muistiin
Patruunoita testattiin Remington 870 Express Turkey -pumppuhaulikolla, jossa oli Turkey Extra Full –supistusholkki. Tuloksena pitäisi olla erinomaisia osumakuvioita, tehdas puhuu 60 jaardin / 54 metrin kuvioista, jotka ovat parempia kuin lyijyhauleilla. 50 metrin kuvio, 207 haulia. Yksi patruuna purettiin sen rakenteen tutkimiseksi: ruutipanoksen päällä on HAULIKKOON PITKÄLLE HOLLILLE HAULIKKOON PITKÄLLE HOLLILLE WINCHESTER XTENDED RANGE BISMUTH kova muovinen tulppa, sitten iskunvaimentimena huopatulppa, seuraavaksi nelisorminen haulikuppi, sitten hartsiin upotettu haulipanos ja lopuksi kova muovinen halkeamisurilla varustettu kärkitulppa, jota pitään paikallaan reunakäännös. tungsten), joitten etuna on suuri tiheys, hyvä ja piippuvaiheessakin säilyvä pyöreä muoto ja näistä johtuvat tasaiset osumakuviot ja eriomainen läpäisy, tappavuus. Ongelmanratkaisun lopputuloksena on patentoitu Shot-Lok –rakenne, jossa haulit valetaan yhdessä sopivan hartsin kanssa haulikuppiin yhtenäiseksi klöntiksi. Wannsee-munkin piirtäminen menossa. Nyttemmin valmistustekniikan kerrotaan parantuneen niin paljon, että ongelmia ei enää pitäisi olla. Ongelmana on, että halvemmilla materiaaleilla on taipumus muokkautua voimakkaasti jo piippuvaiheen aikana, jolloin haulit painuvat voimakkaasta piipun seinämää ja toisiaan vasten; monesti haulit tuovatkin mieleen hiukan pullistuneen mehutetran. 35 m. Kokeiltavana olleessa 12-3” -kaliiperin Winchester Xtended Range Bismuth -patruunassa (#XRB1235) käytetään Shot Lok -tekniikkaa ja valettuja vismuttihauleja, joissa on vielä kuparipinnoitus. Tulosten arvioimiseen asiantuntijoita on yhtä paljon kuin haulikon omistajiakin, mutta itse luottaisin siihen, että lintu tippuu vielä 50 metriltäkin, kunhan vain siihen osuu... Ongelmista suurin on, että wolframin maailmanmarkkinahinta on ollut jatkuvassa nousussa ja wolframihaulit alkavat olla järkyttävän kalliita. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Yhdysvalloissakin on lyijyhaulien käyttökieltoja ja näillä käytettyjen teräshaulien korvaamiseksi Winchesterilläkin on pohdittu, miten halvemmasta materiaalista kuin wolframista valmistuilla hauleilla saataisiin aikaiseksi yhtä hyvä ballistinen suorituskyky. 35 metrin kuvio, 277 haulia. Koeammunta tapahtui vakioksi muodostuneella 35 metrin matkalla ja mainospuheiden innostamana lisäksi 50 metrin ylipitkältä etäisyydeltä. Vismutin etuna on, että se on myrkytön eli sitä voidaan käyttää lyijykieltoalueillakin. Osumakuvioiden arviointiin käytettiin perinteistä 16-kenttäistä ja 75 cm halkaisijaista Wannsee-taulua, joka piirrettiin pahvisen sapluunan avulla taustapaperiin ampumisen jälkeen, ei siis etukäteen niin kuin aseen istuvuutta testattaessa. Tulokset selviävät oheisista kuvista. Ballistisesti muotopuolisuus on pahasta, sillä haulit hidastuvat nopeasti ja osumakuviot ovat huonoja. Mikään halpa patruuna Xtended Range Bismuth ei ole, mutta yhdellä auton tankkauksen hinnalla pitäisi saada jo monta lintua; suositushinta (14.05.2019) on EUR 79,/ 10 kpl rasia. Patruunan lauetessa tämä tarkoin valikoitu materiaali murentuu ja haulit vapautuvat, mutta piippuvaiheen ajan ne ovat syntyneen pulverin ja haulikupin suojissa, eivätkä liiskaannu muotopuoliksi toisiaan tai piipun seinää vasten. Haittana on, että varsinkin alkuaikoina 90-luvulla haulit olivat muotopuolia ja hauraita. Pisimmille ampumamatkoille tarkoitetuissa haulikonpatruunoissa käytetään usein wolframihauleja (engl. 5 eli 0,12” / 3,05 mm, pakkauksen mukaan sovelias vesilinnuille ja kalkkunoille. Koepatruunoissa haulikoko oli US no. Haulien ympärille valettu läpinäkyvä hartsi on ilmeisesti vesiliukoista, sillä kostutettuna se tarttuu paperiin. Läpimärkään sanomalehtinippuun haulit upposivat 5...7 cm @ Xtended Range purettuna: läpinäkyvän hartsin kokoon liimaamat haulit ovat yhtenäinen klöntti, joka purkaantuu lähtökiihdytyksessä. LÄHTEET https://winchester.com/ Products/Ammunition/Shotshell/ Xtended-Range-Bismuth 42 • ASE-lehti
tungsten), joitten etuna on suuri tiheys, hyvä ja piippuvaiheessakin säilyvä pyöreä muoto ja näistä johtuvat tasaiset osumakuviot ja eriomainen läpäisy, tappavuus. Tulosten arvioimiseen asiantuntijoita on yhtä paljon kuin haulikon omistajiakin, mutta itse luottaisin siihen, että lintu tippuu vielä 50 metriltäkin, kunhan vain siihen osuu... 5 eli 0,12” / 3,05 mm, pakkauksen mukaan sovelias vesilinnuille ja kalkkunoille. Haulien ympärille valettu läpinäkyvä hartsi on ilmeisesti vesiliukoista, sillä kostutettuna se tarttuu paperiin. Läpimärkään sanomalehtinippuun haulit upposivat 5...7 cm @ Xtended Range purettuna: läpinäkyvän hartsin kokoon liimaamat haulit ovat yhtenäinen klöntti, joka purkaantuu lähtökiihdytyksessä. Ballistisesti muotopuolisuus on pahasta, sillä haulit hidastuvat nopeasti ja osumakuviot ovat huonoja. Tulokset selviävät oheisista kuvista. LÄHTEET https://winchester.com/ Products/Ammunition/Shotshell/ Xtended-Range-Bismuth ASE-lehti • 43. Koeammunta tapahtui vakioksi muodostuneella 35 metrin matkalla ja mainospuheiden innostamana lisäksi 50 metrin ylipitkältä etäisyydeltä. 50 metrin kuvio, 207 haulia. Osumakuvioiden arviointiin käytettiin perinteistä 16-kenttäistä ja 75 cm halkaisijaista Wannsee-taulua, joka piirrettiin pahvisen sapluunan avulla taustapaperiin ampumisen jälkeen, ei siis etukäteen niin kuin aseen istuvuutta testattaessa. Ongelmana on, että halvemmilla materiaaleilla on taipumus muokkautua voimakkaasti jo piippuvaiheen aikana, jolloin haulit painuvat voimakkaasta piipun seinämää ja toisiaan vasten; monesti haulit tuovatkin mieleen hiukan pullistuneen mehutetran. Yksi patruuna purettiin sen rakenteen tutkimiseksi: ruutipanoksen päällä on HAULIKKOON PITKÄLLE HOLLILLE HAULIKKOON PITKÄLLE HOLLILLE WINCHESTER XTENDED RANGE BISMUTH kova muovinen tulppa, sitten iskunvaimentimena huopatulppa, seuraavaksi nelisorminen haulikuppi, sitten hartsiin upotettu haulipanos ja lopuksi kova muovinen halkeamisurilla varustettu kärkitulppa, jota pitään paikallaan reunakäännös. Ongelmanratkaisun lopputuloksena on patentoitu Shot-Lok –rakenne, jossa haulit valetaan yhdessä sopivan hartsin kanssa haulikuppiin yhtenäiseksi klöntiksi. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Yhdysvalloissakin on lyijyhaulien käyttökieltoja ja näillä käytettyjen teräshaulien korvaamiseksi Winchesterilläkin on pohdittu, miten halvemmasta materiaalista kuin wolframista valmistuilla hauleilla saataisiin aikaiseksi yhtä hyvä ballistinen suorituskyky. Patruunoita testattiin Remington 870 Express Turkey -pumppuhaulikolla, jossa oli Turkey Extra Full –supistusholkki. Haittana on, että varsinkin alkuaikoina 90-luvulla haulit olivat muotopuolia ja hauraita. Patruunan lauetessa tämä tarkoin valikoitu materiaali murentuu ja haulit vapautuvat, mutta piippuvaiheen ajan ne ovat syntyneen pulverin ja haulikupin suojissa, eivätkä liiskaannu muotopuoliksi toisiaan tai piipun seinää vasten. Pisimmille ampumamatkoille tarkoitetuissa haulikonpatruunoissa käytetään usein wolframihauleja (engl. Kokeiltavana olleessa 12-3” -kaliiperin Winchester Xtended Range Bismuth -patruunassa (#XRB1235) käytetään Shot Lok -tekniikkaa ja valettuja vismuttihauleja, joissa on vielä kuparipinnoitus. 35 metrin kuvio, 277 haulia. Wannsee-munkin piirtäminen menossa. Nyttemmin valmistustekniikan kerrotaan parantuneen niin paljon, että ongelmia ei enää pitäisi olla. Tuloksena pitäisi olla erinomaisia osumakuvioita, tehdas puhuu 60 jaardin / 54 metrin kuvioista, jotka ovat parempia kuin lyijyhauleilla. Koepatruunoissa haulikoko oli US no. Vismutin etuna on, että se on myrkytön eli sitä voidaan käyttää lyijykieltoalueillakin. 35 m. Ongelmista suurin on, että wolframin maailmanmarkkinahinta on ollut jatkuvassa nousussa ja wolframihaulit alkavat olla järkyttävän kalliita. Mikään halpa patruuna Xtended Range Bismuth ei ole, mutta yhdellä auton tankkauksen hinnalla pitäisi saada jo monta lintua; suositushinta (14.05.2019) on EUR 79,/ 10 kpl rasia
Se avaa mielikuvitukselle uusia ja jännittäviä mahdollisuuksia. Peter Fortner on antanut v. Tästä alkoi Peter Fortnerin asevalmistajan ura, joka jatkuu tänä päivänä. Sa ko Sa ko nuori aseseppä Peter Fortner Rohrdorfista etelä-Baijerista. Näin tosin vuoden 2017 IWA:ssa potentiaalisen tšekkihaastajan esittelevän Mayzus BIAT 22-kivääriä. Asetehdas Izhmash (nykyisin Kalashnikov Group) rupesi valmistamaan polvinivellukkoista ah-kivääriä Baikal-nimellä. Toisaalta pienikin liike avausvivussa avaa kuulalukituksen ja lukko voidaan vetää yhden sormen voimin taakse. Näin syntyi Anschütz 1827 F Fortner. Hänen yrityksensä oli valmistanut aseita lajiin jo vuodesta 1976. Dieter on kertonut minulle olleensa hämmästynyt, kun hänen luokseen saapasteli – 3D-aikaan! – 3D-aikaan! TEKSTI: PEKKA SUURONEN, KUVAT: ANSCHÜTZ Saksalainen J.G.Anschütz on esitellyt 1827 F-ampumahiihtokivääriin uuden Bionic-tukin. 44 • ASE-lehti. Loppu jää Kalashnikov Groupille. Suunnitteilla on uusin versio Bi-7-7. ”Markkinat ovat niin pienet, ettei kannata tulla tontille. TAP myi Finnbiathlonin oikeudet vammalalaiselle Asela Ky:lle, mutta tuote hävisi pian markkinoilta kokonaan. Tämä oli ottanut pulttilukkoisen Anschütz 54 aktion ja rakentanut siitä suoravetolukkoisen. 3D-tulostustekniikalla tehty Bionic-tukki on kevyt ja luja. Torsti on muistellut, miten Itä-Saksan (DDR) ampumahiihtoliiton nokkamies tuli Tampereelle, osti kaksi Finnbiathlonia käteisellä ja vei ne DDR:ään. Finnbiathlonit todennäköisesti vietiin DDR:n asevalmistuskombinaattiin Suhliin (VEB Ernst Thählmann Werke) ja ideat edelleen Neuvostoliittoon. Konseptia oli haettu Neuvostoliiton ja DDR:n joukkueiden aseista ja sitä kautta Torsti Laaksosen alkuperäisistä ideoista. Suomella ja Tampereen Asepajalla oli tällöin etulyöntiasema, sillä Torsti Laaksonen oli suunnitellut 1975 villikarjulajiin suoravetolukkoisen 22 LR-kiväärin nimeltä Wildboar. Suunnittelussa oli kertoman mukaan ollut mukana ampumahiihtäjä Peter Angerer, vuoden 1984 talviolympialaisten kolminkertainen mitalisti. Olisipa jännittävää, jos joku ostaisi oikeudet tuohon legendaarisen nimeen. Ampumahiihdossa siirryttiin vuonna 1978 sotilaskiväärin oloisesta keskisytytteisestä aseesta käyttämään kaliiperia 22 LR. Pistoolikahva edustaa ”lattice”-muotoilua ja on 3D-tuloste. Pian DDR:n kilpailija voitti maailmanmestaruuden tällä aseella. Pienikin veto kammesta vapauttaa kuulalukituksen. 1827 F:n laukaisulaite on kuulalaakeroitu tarkkuusinstrumentti ja täysin säädettävä. DIETER ANSCHÜTZ JA PETER FORTNER Anschützin perheyrityksen neljännen sukupolven presidentti Dieter Anschütz piti ampumahiihdosta. Ampumahiihtäjä taisi olla Frank Ullrich. Siinä tosin ei ollut lipasta, kun laji oli kertalaukauksinen. Torsti ja hänen tiiminsä lisäsivät aseeseen lippaan ja niin syntyi Finnbiathlon-kivääri noin 1978. Se on hallinnut markkinoita 1980-luvun loppupuolelta noin 95 % markkinaosuudella yli 40 vuoden ajan. – Tämän jälkeen rupesi tulemaan suoravetolukkoisia aseita idästä ja lännestä, Torsti kertoo. Hän valmistaa Anschützin Fortner-lukkolaitteen ja tekee lisäksi Heymille alihankintatöitä. Olisi helppoa liittää systeemiin jousi, joka imaisisi lukon saman tien kiinni ja pesittäisi uuden patruunan. Olen valmistanut vuodesta 1984 ehkä 15 000 lukkolaitetta.” Eli Fortner tekee lukot, Anschütz Anschütz Anschütz Bionic Bionic 1827 F 1827 F Fortner-lukko perustuu seitsemään jousitettuun teräskuulaan. Lopputulemassa lukitus perustuu seitsemään kuulaan. Kuulien puristus jousivoimalla vastaaviin syvennyksiin riittää kestämään 22 LR-patruunan kohtuullisen pesäpaineen. Yrityksestä eikä aseesta ole kuulunut sen koommin mitään. 2013 haastattelun, jossa hän ilmoittaa, ettei pelkää kilpailijoita. Kun toimintatapaa tarjottiin ampumahiihtoon, kattojärjestö IBU otti kannan, että lukon sulku pitää suorittaa manuaalisesti, siis peukalolla lukon päästä työntämällä. Ase on tuotannossa tänäkin päivänä
Suunnitteilla on uusin versio Bi-7-7. Se on hallinnut markkinoita 1980-luvun loppupuolelta noin 95 % markkinaosuudella yli 40 vuoden ajan. Finnbiathlonit todennäköisesti vietiin DDR:n asevalmistuskombinaattiin Suhliin (VEB Ernst Thählmann Werke) ja ideat edelleen Neuvostoliittoon. Sa ko Sa ko nuori aseseppä Peter Fortner Rohrdorfista etelä-Baijerista. Olisipa jännittävää, jos joku ostaisi oikeudet tuohon legendaarisen nimeen. TAP myi Finnbiathlonin oikeudet vammalalaiselle Asela Ky:lle, mutta tuote hävisi pian markkinoilta kokonaan. Konseptia oli haettu Neuvostoliiton ja DDR:n joukkueiden aseista ja sitä kautta Torsti Laaksosen alkuperäisistä ideoista. Olisi helppoa liittää systeemiin jousi, joka imaisisi lukon saman tien kiinni ja pesittäisi uuden patruunan. Siinä tosin ei ollut lipasta, kun laji oli kertalaukauksinen. Lopputulemassa lukitus perustuu seitsemään kuulaan. Torsti on muistellut, miten Itä-Saksan (DDR) ampumahiihtoliiton nokkamies tuli Tampereelle, osti kaksi Finnbiathlonia käteisellä ja vei ne DDR:ään. Suunnittelussa oli kertoman mukaan ollut mukana ampumahiihtäjä Peter Angerer, vuoden 1984 talviolympialaisten kolminkertainen mitalisti. Kuulien puristus jousivoimalla vastaaviin syvennyksiin riittää kestämään 22 LR-patruunan kohtuullisen pesäpaineen. Hänen yrityksensä oli valmistanut aseita lajiin jo vuodesta 1976. Loppu jää Kalashnikov Groupille. Dieter on kertonut minulle olleensa hämmästynyt, kun hänen luokseen saapasteli – 3D-aikaan! – 3D-aikaan! TEKSTI: PEKKA SUURONEN, KUVAT: ANSCHÜTZ Saksalainen J.G.Anschütz on esitellyt 1827 F-ampumahiihtokivääriin uuden Bionic-tukin. 2013 haastattelun, jossa hän ilmoittaa, ettei pelkää kilpailijoita. Yrityksestä eikä aseesta ole kuulunut sen koommin mitään. Toisaalta pienikin liike avausvivussa avaa kuulalukituksen ja lukko voidaan vetää yhden sormen voimin taakse. 1827 F:n laukaisulaite on kuulalaakeroitu tarkkuusinstrumentti ja täysin säädettävä. Asetehdas Izhmash (nykyisin Kalashnikov Group) rupesi valmistamaan polvinivellukkoista ah-kivääriä Baikal-nimellä. Tästä alkoi Peter Fortnerin asevalmistajan ura, joka jatkuu tänä päivänä. Kun toimintatapaa tarjottiin ampumahiihtoon, kattojärjestö IBU otti kannan, että lukon sulku pitää suorittaa manuaalisesti, siis peukalolla lukon päästä työntämällä. Pian DDR:n kilpailija voitti maailmanmestaruuden tällä aseella. Se avaa mielikuvitukselle uusia ja jännittäviä mahdollisuuksia. Olen valmistanut vuodesta 1984 ehkä 15 000 lukkolaitetta.” Eli Fortner tekee lukot, Anschütz Anschütz Anschütz Bionic Bionic 1827 F 1827 F Fortner-lukko perustuu seitsemään jousitettuun teräskuulaan. Ampumahiihtäjä taisi olla Frank Ullrich. ASE-lehti • 45. Pienikin veto kammesta vapauttaa kuulalukituksen. 3D-tulostustekniikalla tehty Bionic-tukki on kevyt ja luja. DIETER ANSCHÜTZ JA PETER FORTNER Anschützin perheyrityksen neljännen sukupolven presidentti Dieter Anschütz piti ampumahiihdosta. Ampumahiihdossa siirryttiin vuonna 1978 sotilaskiväärin oloisesta keskisytytteisestä aseesta käyttämään kaliiperia 22 LR. Suomella ja Tampereen Asepajalla oli tällöin etulyöntiasema, sillä Torsti Laaksonen oli suunnitellut 1975 villikarjulajiin suoravetolukkoisen 22 LR-kiväärin nimeltä Wildboar. Torsti ja hänen tiiminsä lisäsivät aseeseen lippaan ja niin syntyi Finnbiathlon-kivääri noin 1978. ”Markkinat ovat niin pienet, ettei kannata tulla tontille. – Tämän jälkeen rupesi tulemaan suoravetolukkoisia aseita idästä ja lännestä, Torsti kertoo. Näin tosin vuoden 2017 IWA:ssa potentiaalisen tšekkihaastajan esittelevän Mayzus BIAT 22-kivääriä. Tämä oli ottanut pulttilukkoisen Anschütz 54 aktion ja rakentanut siitä suoravetolukkoisen. Ase on tuotannossa tänäkin päivänä. Näin syntyi Anschütz 1827 F Fortner. Pistoolikahva edustaa ”lattice”-muotoilua ja on 3D-tuloste. Peter Fortner on antanut v. Hän valmistaa Anschützin Fortner-lukkolaitteen ja tekee lisäksi Heymille alihankintatöitä
Kylmätaottu piippu on 550 mm ja pinnaltaan nitrattu. Hinnoista ei ole vielä puhuttu, mutta ilman muuta uusi Bionic-tukki on kalliimpi. Ilmeisesti 3D-tulostustekniikalla saavutetaan muotoja, joita ei muovin ruiskuvalutekniikalla voida tehdä. Mutta jospa tuo mystinen Umlaut tarttuisi haasteeseen. Bionic-mallille ilmoitetaan painoksi 3456 g kun puutukkisen painoksi kerrotaan noin 3600 g. Baikal Bi-7-4:n polvinivellukkoista koneistoa voidaan pitää Tampereelta lähteneenä. Saimme kuitenkin tehtaalta tiedot ja valokuvia. Kahdeksan rihlaa, nousu 16,5”. Entäpä tenniksen pelaajat ja golffarit. Lukko on sama Fortner-suoravetolukko. Painoa ainakin säästyy. Kiikari ei tietenkään kuulu ampumahiihtoon. Ilman muuta suurin hyöty tästä olisi pistooliampujalle. Lisäksi lippaan paikallaan pysymisessä luotetaan mekaanisen lipassalvan asemesta voimakkaisiin magneetteihin. Säännöt edellyttävät vähintään 500 g vastusta. Vanha puutukki nimeltä Comfort Stock on öljyttyä pähkinäpuuta ja on yhä ohjelmassa ja saatavilla. Uutta tukkia on ollut tekemässä uusi korkean teknologian yritysrypäs nimeltä Umlaut (”adds something on töp”, ”whö is umlaut”), eli yllättäen saksalaisilla on kielensä erityispiirteiden suhteen huumorintajua. Hyvästi raspaamiset, kittaamiset ja yrityksen/erehdyksen menetelmät. Sinkattu piipunsuu. Näiden mukaan sitten 3D-tulostin valmistaisi tarkalleen ampujalle soveltuvan kahvan. Anschütz kutsuu rakennetta nimellä ”lattice” ja siitä suomentaen lattice = ristikko, säleikkö, hila. piiput, tukit, laukaisulaitteet ja liittää tähtäimet ym. Tai sen etuosan eli sormien paikat. ANSCHÜTZ 1827 F BIONIC 2020 IWA:ssa oli tarkoitus ensiesitellä otsikon mukainen ah-kivääri, mutta IWA sitten kaatui koronaan. Tietääkseni tällaista palvelua ei ole vielä tarjolla. Entäpä jos kehitettäisiin laite, jossa olisi jokin puristettava juttu, niin kuin sieni tai muovailuvahaa. Joko ”lattice”tyylillä tai soliidina. Suomen pistooliammunta taisi mennä 2011 aselain mukana vessanpöntöstä alas, mutta kyllä monessa maassa vielä harrastetaan pistooliammuntaa. Ja siltähän tuo näyttää. mustaan, mutta Anschütz lupaa lisäksi lakkauksen kautta lisähintaa vasten yli 200 värin valikoimaa. Toisaalta monet haulikkoja kivääriampujatkin suosivat pistooliperää sormilovilla. Etuvedollinen mekaaninen laukaisulaite 5020 on Ansun omaa tekoa. Samoin on saatavilla pelkät raudat (lukkopiippu) jos tukki sattuu olemaan ennestään. Mutta jos lujuutta pitsissä riittää, niin mikä jottei. Ase tulee tehtaalta 550 g laukaisuvastuksella, mutta laukaisulaite on säädettävissä 90-650 g välillä. En osannut haulikkoammunnassa pitää kuppisuojaimia. Rakenne on teräspeltiä, ei muovia. MIELIKUVITUS LAUKKAA Tuo Bionic-tukin pistooliperä on tyyliä ”lattice”, jota ajattelen vaikkapa ”pitsinä”. Tukikäden pahka näyttää haperolta, mutta Anschütz vakuuttaa sen olevan tukevan. Viisi viiden patruunan lipasta kuuluu toimitukseen, samoin kuivalaukausadapteri, joka estää nallipiikin osumisen patruunapesän reunaan. Sekä etuettä takatähtäin kantavat Anschützin nimeä, mutta saattavat silti tulla alihankintana saksalaiselta alan erikoisvalmistajalta. Yli 30 vuotta sitten teetätin SHOT Show’ssa USA:ssa itselleni korvakäytävän mittojen mukaiset korvatulpat. Itse tukin saa kymmenessä värissä valkoisesta Tsekkiläinen Mayzus ei ilmeisesti päässyt koskaan tuotantoon. Painolla ei ole säännöissä ylärajaa. Tosin nyt olen ensimmäisten joukossa myöntämään, etteivät tulpat ole vaimennusteholtaan kuppisuojainten veroiset. Idea on suunnilleen sama. Lippaan materiaali on terästä punaisella muovisella pohjalevyllä. Pesäpallotai lätkämailat. Harsomaista pistooliperän etuosaa on Anschützin luettelossa tarjolla kolmea kokoa S, M ja L, ja vain oikeankätisinä. 46 • ASE-lehti. Se on nimittäin 3D-tuloste jonkinlaisesta muovista (polymeerista). 1827 F:n lipas on pysynyt samanlaisena vuosia. Tietysti tätä käsimuotti-ideaa voisi soveltaa ampumaurheilun lisäksi moneen muuhunkin asiaan. Bionicissa painonsäästö on siis noin 150 g. Kuvista näkyy, miten tukin rakenne on voimakkaasti kevennetty. Varsinaisesti uutta aseessa on vain tukki ja sen valmistustapa. RAUDAT ENTISELLÄÄN Tällä osastolla ei ole suuria muutoksia. Liipaisimen asento ja vetopituus ovat säädettävissä. Ampuja ottaisi tästä puristettavasta luontevan otteen ja mitat (koordinaatit) menisivät suoraan tietokoneelle. Lajissa aseen minimipaino on 3500 g, joka täyttyy huokeasti tähtäinten ja valjaiden kanssa. Toinen sivutuote 3D-teknologiasta tulee värimahdollisuus. Hekin voisivat olla tätä kiinnostuneita
1150,00 2,5-10x56 30mm, valop. 890,5-20x50 30mm,valop. Liipaisimen asento ja vetopituus ovat säädettävissä. Lajissa aseen minimipaino on 3500 g, joka täyttyy huokeasti tähtäinten ja valjaiden kanssa. Tukikäden pahka näyttää haperolta, mutta Anschütz vakuuttaa sen olevan tukevan. MIELIKUVITUS LAUKKAA Tuo Bionic-tukin pistooliperä on tyyliä ”lattice”, jota ajattelen vaikkapa ”pitsinä”. Rakenne on teräspeltiä, ei muovia. Tietääkseni tällaista palvelua ei ole vielä tarjolla. piiput, tukit, laukaisulaitteet ja liittää tähtäimet ym. Tai sen etuosan eli sormien paikat. kal 308 Win tai 45-70 690,00 Henry 45-70 vipulukkoinen H010 1190,00 Henry Side Gate vipulukkoinen 45-70 H024 1450,00 Henry 30-30 HOO9 vipulukkoinen 930,00 Henry Big Boy 357 All Weather H012MAW 1440,00 Henry Big Boy 357/38SPL/ 44 Mag 1240,00 Henry Golden Boy 17HMR vipulukkoinen H004V 930,00 Henry Varmint Express 17 HMR H001V 650,00 Henry Frontier Express 17HMR H001TV 780,00 Rossi 8117 kal 17 HMR pulttilukkoinen 470,00 Saiga MK-103 7,62X39 1090,00 Saiga 9 9X19 1580,00 Saiga Dragunov TIGR 03 MOD 02 (SVD) 7,62X54R 1990,00 Käytettyjä rihloja mm; Merkel SLII 20/76-7x65R, ”uusi” pikajalat mukana, hieno 2600,00 Brno ZH 305 12/70-5,6x52R rihla käytetty 490,00 Tikka M66-67 12/70-222 rem, hyvä 430,00 Savage 20/76-22 WMR, hyvä 400,00 Sabarri Gardone 12/70-222 rem hyvä 550,00 Valmet 16/70-6,5x52R, hyvä 390,00 Uusi Chiappa M6 20/76– 22 WMR 750,00 Brenneke lyijyttömät suurriista patruunat 308 Win 9,5G TUG Nature+ 85,/20 KPL 30-06 9,5G TUG Nature + luoti 85,/20 KPL 300 Win Mag 9,5G TUG Nature +luoti. Lippaan materiaali on terästä punaisella muovisella pohjalevyllä. Kuvista näkyy, miten tukin rakenne on voimakkaasti kevennetty. Hyvästi raspaamiset, kittaamiset ja yrityksen/erehdyksen menetelmät. Samoin on saatavilla pelkät raudat (lukkopiippu) jos tukki sattuu olemaan ennestään. En osannut haulikkoammunnassa pitää kuppisuojaimia. Ampuja ottaisi tästä puristettavasta luontevan otteen ja mitat (koordinaatit) menisivät suoraan tietokoneelle. ASETALO OY:N TARJOUKSIA! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE Kivääreitä Henry HLAR 223 REM H014 vipulukkoinen 1390,00 Henry H015 kertalaukauskiv. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi, suoraan meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. Ilman muuta suurin hyöty tästä olisi pistooliampujalle. Baikal Bi-7-4:n polvinivellukkoista koneistoa voidaan pitää Tampereelta lähteneenä. Ase tulee tehtaalta 550 g laukaisuvastuksella, mutta laukaisulaite on säädettävissä 90-650 g välillä. Kylmätaottu piippu on 550 mm ja pinnaltaan nitrattu. Lukko on sama Fortner-suoravetolukko. Idea on suunnilleen sama. Näiden mukaan sitten 3D-tulostin valmistaisi tarkalleen ampujalle soveltuvan kahvan. Mutta jos lujuutta pitsissä riittää, niin mikä jottei. Entäpä tenniksen pelaajat ja golffarit. Toinen sivutuote 3D-teknologiasta tulee värimahdollisuus. Suomen pistooliammunta taisi mennä 2011 aselain mukana vessanpöntöstä alas, mutta kyllä monessa maassa vielä harrastetaan pistooliammuntaa. Tietysti tätä käsimuotti-ideaa voisi soveltaa ampumaurheilun lisäksi moneen muuhunkin asiaan. Lisäksi lippaan paikallaan pysymisessä luotetaan mekaanisen lipassalvan asemesta voimakkaisiin magneetteihin. Saimme kuitenkin tehtaalta tiedot ja valokuvia. Bionicissa painonsäästö on siis noin 150 g. Anschütz kutsuu rakennetta nimellä ”lattice” ja siitä suomentaen lattice = ristikko, säleikkö, hila. Entäpä jos kehitettäisiin laite, jossa olisi jokin puristettava juttu, niin kuin sieni tai muovailuvahaa. Se on nimittäin 3D-tuloste jonkinlaisesta muovista (polymeerista). Hekin voisivat olla tätä kiinnostuneita. 1827 F:n lipas on pysynyt samanlaisena vuosia. 750,2,5-15x50 German 4 30mm 750,00 8x56 WP katselukiikari 450,VX1200 etäisyysmittari 290,00 6-24x58 runkoputki 30mm, valopiste 990,00 5-30x56 ED 34 mm runkoputkella ELD20 ristikko 1490,00 8x42 WP New Foresta katselukiikari — ovh 390, NYT VAIN 290,00 Sight II+ 3,5 MOA valopistetähtäin 430,00 HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. Tosin nyt olen ensimmäisten joukossa myöntämään, etteivät tulpat ole vaimennusteholtaan kuppisuojainten veroiset. Sinkattu piipunsuu. Harsomaista pistooliperän etuosaa on Anschützin luettelossa tarjolla kolmea kokoa S, M ja L, ja vain oikeankätisinä. Vanha puutukki nimeltä Comfort Stock on öljyttyä pähkinäpuuta ja on yhä ohjelmassa ja saatavilla. RAUDAT ENTISELLÄÄN Tällä osastolla ei ole suuria muutoksia. Hinnoista ei ole vielä puhuttu, mutta ilman muuta uusi Bionic-tukki on kalliimpi. Viisi viiden patruunan lipasta kuuluu toimitukseen, samoin kuivalaukausadapteri, joka estää nallipiikin osumisen patruunapesän reunaan. Itse tukin saa kymmenessä värissä valkoisesta Tsekkiläinen Mayzus ei ilmeisesti päässyt koskaan tuotantoon. ASE-lehti • 47. Painoa ainakin säästyy. LYIJYTÖN! 104,/20 KPL 9,3X62 14,2G TUG Nature +luoti. Ilmeisesti 3D-tulostustekniikalla saavutetaan muotoja, joita ei muovin ruiskuvalutekniikalla voida tehdä. LYIJYTÖN! 120,/20 KPL NYT YÖT VALOISAKSI, SRVA, SUPITÄHTÄIMET! YÖTÄHTÄIMET/VALOVAHVISTIMET: Yukon Photon RT 4.5-42 digitaalinen kiikaritähätin 650,00 Yukon Sightline N475 kiikari, ilman jalkaa 890,00 Pulsar Forward F455 kiikarin etuosaan kiinnitettävä digitaalinen pimeäkölaite .ilman adapteria 1250,00 Pulsar Forward FN455 kiikarin etuosaan kiinnitettävä digitaalinen pimeäkölaite .ilman adapteria, mukana käsikahva 1350,00 Pulsar FN50 50 mm tai 56 mm adapteri 120,00 Pulsar Axion XM 30S Lämpökamera katseluun 1390,00 Vixen, japanilaiset huippukiikarit! 2-8x32 Duplex 1” 349,3-12x40 Duplex 369,00 4-16x44 Duplex 1” 450,1-6x24 valop. Bionic-mallille ilmoitetaan painoksi 3456 g kun puutukkisen painoksi kerrotaan noin 3600 g. Duplex 750,00 1-8x28 34mm runko valop. Pesäpallotai lätkämailat. Mutta jospa tuo mystinen Umlaut tarttuisi haasteeseen. Kiikari ei tietenkään kuulu ampumahiihtoon. Uutta tukkia on ollut tekemässä uusi korkean teknologian yritysrypäs nimeltä Umlaut (”adds something on töp”, ”whö is umlaut”), eli yllättäen saksalaisilla on kielensä erityispiirteiden suhteen huumorintajua. Joko ”lattice”tyylillä tai soliidina. Painolla ei ole säännöissä ylärajaa. Toisaalta monet haulikkoja kivääriampujatkin suosivat pistooliperää sormilovilla. ANSCHÜTZ 1827 F BIONIC 2020 IWA:ssa oli tarkoitus ensiesitellä otsikon mukainen ah-kivääri, mutta IWA sitten kaatui koronaan. Varsinaisesti uutta aseessa on vain tukki ja sen valmistustapa. Yli 30 vuotta sitten teetätin SHOT Show’ssa USA:ssa itselleni korvakäytävän mittojen mukaiset korvatulpat. LYIJYTÖN! 112,/20 KPL 9,3X74R 14,2G TUG Nature +luoti. Kahdeksan rihlaa, nousu 16,5”. Etuvedollinen mekaaninen laukaisulaite 5020 on Ansun omaa tekoa. Sekä etuettä takatähtäin kantavat Anschützin nimeä, mutta saattavat silti tulla alihankintana saksalaiselta alan erikoisvalmistajalta. Ja siltähän tuo näyttää. mustaan, mutta Anschütz lupaa lisäksi lakkauksen kautta lisähintaa vasten yli 200 värin valikoimaa. Säännöt edellyttävät vähintään 500 g vastusta
Nykyisin on aivan selvää, että viranomaisilla -kuten poliisi, tulli ja rajavartijaton ampuma-ase ja se on yleensä (virkapuvun kanssa) näkyvästi vyöllä. Sa ko Sa ko voimankäyttöön on nimenomaisesti oikeus. Yksityisellä turvallisuusalalla aikoinaan jopa yleinen ampuma-ase on nykyisin periaatteessa mahdollinen, mutta käytännössä harvinaisuus puhtaasti jo kustannussyistäkin, koulutukset ja kertaukset ovat aseen osalta kalliita. Toisaalta yleistä tietoa alkaa olla “Ruotsin malli”, missä järjestäytynyt rikollisuus on karannut täysin käsistä yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, jengit ja klaanit jopa kirjaimellisesti hallitsevat tiettyjä kaupunginosia ja viime päivien uutisissa onkin käsitelty perheklaanien luomaa rikollista rinnakkaisyhteiskuntaa ruotsissa. Mitä todellisia tehtäviä näillä nimikkeillä tehdään on varsinkin vartijan suhteen laajempi kirjo. Konkreettista näyttöä tästä ei ole esitetty, mutta onhan meillä toki oma esimerkkimmekin järjestäytyneestä rikollisuudesta huumepoliisin huipulla, eli kaikki on todellakin mahdollista. Muutosta Poliisihallitus perusteli mm. sillä, että järjestäytynyt rikollisuus yrittää soluttautua yksityiselle turvallisuusalalle. Velvollisuudet-, lupa-, koulutusja varsinkin raportointivaatimukset ovat lisääntyneet rajusti, mutta kolikon toisella puolella ovat myös lisääntyneet oikeudet. Siviiliasussa ja ilman virkaa osoittavia tunnuksia virkamiestenkin on kannettava välineet piilossa. Yhteiskuntamme on 2000 -luvulla muuttunut rajusti. Se aika on kaukana menneisyydessä, kun järjestysmieheksi (nykykielellä järjestyksenvalvoja) lavatansseihin riitti käytännön kokemus painimolskilta, portsarilta (nykykielellä järjestyksenvalvoja) punttisalin jäsenkortti tai vartijalta pikakurssi ja onnea matkaan. Hallinto-oikeudellisissa päätöksissä JVja vartijakortteja on peruttu juurikin siksi, että normaalisti viranomaisille (!) kuuluvia (voimankäytön ja kiinniottamisen) oikeuksia on nyt yksityiselläkin sektorilla. terrorismi, mutta syynä myös yhteiskunnan yleinen raaistuminen järjestäytyneen rikollisuuden nousun myötä. Elinkeinoluvan ulkopuolella ovat yleisötapahtumat ja -kokoukset, eli tyypillisesti urheilutapahtumat ja erilaiset messut ja vastaavat tapahtumat. Niissä saa edelleenkin tehdä talkootyötä tai yrityksenäkin valvoa järjestystä. Niillä osoitettiin aikoinaan ajosuuntaa ja pistettiin juoppoja kuriin. Aiemmin vaatimus koski vain vartiointiliikkeitä ja tietty osatutkinto riitti, eli rimaa nostettiin. B&T B&T Triton Triton -TELESKOOPPIPATUKKA TEKSTI: JUSSI PELTOLA B&T Triton patukka. Tehtävän -juurikin edellä mainittujenniin vaatiessa vartijalla ei ole pakko olla tunnistettavia työvaatteita tai tunnuksia, mutta näistä tehtävistä on erikseen raportoitava valvovalle viranomaiselle vuositasolla. Nykyisin pistetään kuriin ehkä juoppojakin, mutta aivan liian usein myös puukkomiehiä. Byrokratian hyviin puoliin kuuluu sekin, että vastaavalla hoitajalla on velvollisuus päättää niistä välineistä, mitä järjestyksenvalvoja tai vartija -koulutuksensa puitteissatehtävässään kantaa. Lain säätely pätee samoin ja tiukemminkin yksityiselle turvallisuusalalle, etälamautin on varattu vain ja ainoastaan viranomaisille. TKP on sekin lähes vakiovaruste turvallisuusalan elinkeinoluvan omaavissa yrityksissä. Näin ainakin mielikuvissa, mutta myös todellisuudessa. Toki tästä on jo esimerkkejä suomestakin. Lainsäädäntö myös määrittelee, missä tilanteissa Poliisi ja patukka kuuluvat yhteen kuin paita ja…. Koulutusta on pitkälti myös yhtenäistetty, ja kouluttajien, myös yksityisen sektorin, koulutuksesta vastaa poliisihallinto. Erona on se, että hätävarjelun punnitseminen kuuluu aina oikeudelle, voimankäyttö on raportointivelvollisuuden alaista, oikeuteen se päätyy epäselvissä tapauksissa. Tämä on tietenkin hyvä asia. Lainmuutos loi täysin uuden markkinaraon tuhansille ja periaatteessa jopa kymmenille tuhansille patukoille, kysynnästä pitää huolen raaistuva yhteiskuntamme. Virkamiehillä, portsarilla tai vartijalla on pakko olla. Suomeksi; virkamiesten ohella myös vartijoilla ja portsareilla on “oikeus” kaasuttaa ja pamputtaa, mutta vain jos haastava asiakaspalvelutilanne tätä vaatii... Lakiterminä “vartiointiliikkeitä” ei siis ole, vaan kyseessä on yritys, joka on hakenut turvallisuusalan elinkeinoluvan, myytiin sitten vartiointia tai joitain sen osa-alueita, järjestyksenvalvontaa tai, niinkuin useimmiten tehdään, näitä kaikkia. Maallikkotermit henkivartija tai yksityisetsivä ovat lain näkökulmasta “vartijoita”. Voimankäyttökoulutuksessa lähtökohta on se, että voimankäyttövälineeksi valitaan tilanteenmukainen lievin mahdollinen väline ja toistaiseksi harvemmin se on ampuma-ase, siksi monipuolinen valikoima. Oli niin tai näin, lainmuutoksen seurauksena portsarifirmoillekin tulivat samat valvontamaksut ja raportointivelvollisuudet mitä vartiointiliikkeille on jo aiemmin säädetty, mutta toisaalta alan toimijoille oli myös tervetullutta se, että polkuhintaiset kilpailijat, jotka eivät myöskään lupia pysty hankkimaan, poistuivat pelistä. esimiehenä) valvomista. Toki JV-kortit pitää tekijöillä olla. 48 • ASE-lehti. Lakikielessä nämä ovat voimankäyttö (VK) -välineitä ja niiden laillista asemaa säädellään asetuksilla, joissa välineet on tyhjentävästi listattu ja osin myös jollain tasolla teknisesti määritelty. Lakiteknisesti tämä on järkeenkäypää, koska oikeuttamisperusteen täyttyessä taksikuskin tai tarjoilijan kaasun käyttö on oikeudellisesti hätävarjelua, virkamiehillä, portsarilla tai vartijalla se on ensisijaisesti lain oikeuttamaa ja joskus velvoittamaakin voimankäyttöä, toissijaisesti hätävarjelua. Yksityisellä turvallisuusalalla toimitaan lain määrittelemillä tietyillä ammattinimikkeillä ja VK-välineitä voi kantaa vain vartija tai järjestyksenvalvoja. Muualla muuttuvassa EU:ssa ampuma-aseet ovat yksityisellä puolella yleistymään päin, koska mm. Aikoinaan ne olivat luuta tai puuta, sitten kumia, välillä jäykkää nylonia ja viimeiset vuosikymmenet metalliputkea. PRJV, jollaisia näemme vaikkapa liikenneasemilla tai kauppakeskuksissa. Tätä taustaa vasten kysymyksiä voi herättää se, miksi vaikkapa taksikuskilla, kauppiaalla, sote-virkailijalla tai tarjoilijalla, vaikka OC-kaasu usein onkin, ei ole pakko olla välineen koulutusta. Vartioinnin osalta vartioimistehtävä voi olla omaisuuden vartioimista, henkilön koskemattomuuden suojaamista (henkilösuojausta) tai vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneen rikoksen paljastamista samoin kuin näiden tehtävien (esim. Yhtä tervetullutta on sekin, että JV:llä on oikeasti pakollinen koulutus siihen mitä hän tekee, mitä pitää tehdä ja miten saa tehdä. portsarifirmoista, eli järjestyksenvalvontapalveluita majoitusja ravintolaalalle tuottavista yrityksistä, tuli lain myötä samalla tavoin luvanvaraisia kuin vartiointiliikkeistä. Patukka on aina kuulunut poliisin varustukseen, jopa vuosisatoja. Se aika on takana, kun poliisin tai vartijan kyynärän mittainen kumipamppu kulki lonkkataskussa ja 7,65 mm FN-pistooli takataskussa. LUVANVARAISEKSI TOIMINNAKSI Lainsäädäntö on siis yksityisellä puolella tiukentunut merkittävästi. Yrityksellä -nyt siis “portsarifirmallakin”on oltava turvallisuusvalvojan tai sitä vastaavan erikoisammattitutkinnon suorittanut vastaava hoitaja. Tältä osin merkittävä muutos tapahtui vuonna 2017 eli teleskooppipatukka on nyt myös järjestyksenvalvojan mahdollisena voimankäyttövälineenä (aiemmin se oli sallittu yksityispuolella vain vartijoille) eli nyt myös anniskelupaikoissa ja yleisötilaisuuksissa. Järjestyksenvalvoja (JV) on ravintolan tai yleisötilaisuuden/ -kokouksen (nykylaki mahdollistaa myös yksityistilaisuuksien) “portsari”, mutta yleistymään päin on myös poliisin tai rajavartijan avuksi asetettu asultaan vartijaa muistuttava järjestyksenvalvoja, ns. Ylpeys sveitsiläisyydestä näkyy. Samoilla virkamiehillä on käytännössä poikkeuksetta aseen ohella myös OC-sumutin ja teleskooppipatukka (TKP) ja usein myös etälamautin. Saksan suurkaupunkien liikenneasemilla näkyy niin aseistettuja poliiseja kuin järjestyksenvalvojiakin (JV). Tavalla tai toisella patukka -tai nuijaon ehkä ihmiskunnan vanhin työkalu. YKSITYISEN SEKTORIN VÄLINEET OC-sumutin on -käsirautojen ohellayksityisellä turvallisuusalalla yleisin ja ylipäätään melko yleinen voimankäyttöväline. Patukka on myös sarjanumeroitu. KOULUTUS Yhteistä niin virkamiehille kuin yksityisillekin on se, että jokainen VK-väline käsiraudat mukaan lukien on todisteellisesti oltava yleensäkin koulutettu ja vuosittain vielä todisteellisesti kerrattuna, ennen kuin niitä saa kantaa. Käytännössä vuoden 2017 lain tärkein muutos oli se, että ns
YKSITYISEN SEKTORIN VÄLINEET OC-sumutin on -käsirautojen ohellayksityisellä turvallisuusalalla yleisin ja ylipäätään melko yleinen voimankäyttöväline. TKP on sekin lähes vakiovaruste turvallisuusalan elinkeinoluvan omaavissa yrityksissä. Aikoinaan ne olivat luuta tai puuta, sitten kumia, välillä jäykkää nylonia ja viimeiset vuosikymmenet metalliputkea. Se aika on kaukana menneisyydessä, kun järjestysmieheksi (nykykielellä järjestyksenvalvoja) lavatansseihin riitti käytännön kokemus painimolskilta, portsarilta (nykykielellä järjestyksenvalvoja) punttisalin jäsenkortti tai vartijalta pikakurssi ja onnea matkaan. Tämä on tietenkin hyvä asia. Elinkeinoluvan ulkopuolella ovat yleisötapahtumat ja -kokoukset, eli tyypillisesti urheilutapahtumat ja erilaiset messut ja vastaavat tapahtumat. Järjestyksenvalvoja (JV) on ravintolan tai yleisötilaisuuden/ -kokouksen (nykylaki mahdollistaa myös yksityistilaisuuksien) “portsari”, mutta yleistymään päin on myös poliisin tai rajavartijan avuksi asetettu asultaan vartijaa muistuttava järjestyksenvalvoja, ns. Yhtä tervetullutta on sekin, että JV:llä on oikeasti pakollinen koulutus siihen mitä hän tekee, mitä pitää tehdä ja miten saa tehdä. Näin ainakin mielikuvissa, mutta myös todellisuudessa. Konkreettista näyttöä tästä ei ole esitetty, mutta onhan meillä toki oma esimerkkimmekin järjestäytyneestä rikollisuudesta huumepoliisin huipulla, eli kaikki on todellakin mahdollista. Nykyisin pistetään kuriin ehkä juoppojakin, mutta aivan liian usein myös puukkomiehiä. Lakiterminä “vartiointiliikkeitä” ei siis ole, vaan kyseessä on yritys, joka on hakenut turvallisuusalan elinkeinoluvan, myytiin sitten vartiointia tai joitain sen osa-alueita, järjestyksenvalvontaa tai, niinkuin useimmiten tehdään, näitä kaikkia. Maallikkotermit henkivartija tai yksityisetsivä ovat lain näkökulmasta “vartijoita”. Niissä saa edelleenkin tehdä talkootyötä tai yrityksenäkin valvoa järjestystä. Hallinto-oikeudellisissa päätöksissä JVja vartijakortteja on peruttu juurikin siksi, että normaalisti viranomaisille (!) kuuluvia (voimankäytön ja kiinniottamisen) oikeuksia on nyt yksityiselläkin sektorilla. Ylpeys sveitsiläisyydestä näkyy. B&T B&T Triton Triton -TELESKOOPPIPATUKKA TEKSTI: JUSSI PELTOLA B&T Triton patukka. Toki tästä on jo esimerkkejä suomestakin. Tätä taustaa vasten kysymyksiä voi herättää se, miksi vaikkapa taksikuskilla, kauppiaalla, sote-virkailijalla tai tarjoilijalla, vaikka OC-kaasu usein onkin, ei ole pakko olla välineen koulutusta. LUVANVARAISEKSI TOIMINNAKSI Lainsäädäntö on siis yksityisellä puolella tiukentunut merkittävästi. Yhteiskuntamme on 2000 -luvulla muuttunut rajusti. Se aika on takana, kun poliisin tai vartijan kyynärän mittainen kumipamppu kulki lonkkataskussa ja 7,65 mm FN-pistooli takataskussa. Lakikielessä nämä ovat voimankäyttö (VK) -välineitä ja niiden laillista asemaa säädellään asetuksilla, joissa välineet on tyhjentävästi listattu ja osin myös jollain tasolla teknisesti määritelty. Patukka on myös sarjanumeroitu. Toki JV-kortit pitää tekijöillä olla. sillä, että järjestäytynyt rikollisuus yrittää soluttautua yksityiselle turvallisuusalalle. Tavalla tai toisella patukka -tai nuijaon ehkä ihmiskunnan vanhin työkalu. Sa ko Sa ko voimankäyttöön on nimenomaisesti oikeus. Muualla muuttuvassa EU:ssa ampuma-aseet ovat yksityisellä puolella yleistymään päin, koska mm. Yrityksellä -nyt siis “portsarifirmallakin”on oltava turvallisuusvalvojan tai sitä vastaavan erikoisammattitutkinnon suorittanut vastaava hoitaja. Voimankäyttökoulutuksessa lähtökohta on se, että voimankäyttövälineeksi valitaan tilanteenmukainen lievin mahdollinen väline ja toistaiseksi harvemmin se on ampuma-ase, siksi monipuolinen valikoima. Siviiliasussa ja ilman virkaa osoittavia tunnuksia virkamiestenkin on kannettava välineet piilossa. portsarifirmoista, eli järjestyksenvalvontapalveluita majoitusja ravintolaalalle tuottavista yrityksistä, tuli lain myötä samalla tavoin luvanvaraisia kuin vartiointiliikkeistä. Lakiteknisesti tämä on järkeenkäypää, koska oikeuttamisperusteen täyttyessä taksikuskin tai tarjoilijan kaasun käyttö on oikeudellisesti hätävarjelua, virkamiehillä, portsarilla tai vartijalla se on ensisijaisesti lain oikeuttamaa ja joskus velvoittamaakin voimankäyttöä, toissijaisesti hätävarjelua. Nykyisin on aivan selvää, että viranomaisilla -kuten poliisi, tulli ja rajavartijaton ampuma-ase ja se on yleensä (virkapuvun kanssa) näkyvästi vyöllä. Niillä osoitettiin aikoinaan ajosuuntaa ja pistettiin juoppoja kuriin. terrorismi, mutta syynä myös yhteiskunnan yleinen raaistuminen järjestäytyneen rikollisuuden nousun myötä. Käytännössä vuoden 2017 lain tärkein muutos oli se, että ns. PRJV, jollaisia näemme vaikkapa liikenneasemilla tai kauppakeskuksissa. Yksityisellä turvallisuusalalla toimitaan lain määrittelemillä tietyillä ammattinimikkeillä ja VK-välineitä voi kantaa vain vartija tai järjestyksenvalvoja. Velvollisuudet-, lupa-, koulutusja varsinkin raportointivaatimukset ovat lisääntyneet rajusti, mutta kolikon toisella puolella ovat myös lisääntyneet oikeudet. Mitä todellisia tehtäviä näillä nimikkeillä tehdään on varsinkin vartijan suhteen laajempi kirjo. Koulutusta on pitkälti myös yhtenäistetty, ja kouluttajien, myös yksityisen sektorin, koulutuksesta vastaa poliisihallinto. Samoilla virkamiehillä on käytännössä poikkeuksetta aseen ohella myös OC-sumutin ja teleskooppipatukka (TKP) ja usein myös etälamautin. Yksityisellä turvallisuusalalla aikoinaan jopa yleinen ampuma-ase on nykyisin periaatteessa mahdollinen, mutta käytännössä harvinaisuus puhtaasti jo kustannussyistäkin, koulutukset ja kertaukset ovat aseen osalta kalliita. Lainmuutos loi täysin uuden markkinaraon tuhansille ja periaatteessa jopa kymmenille tuhansille patukoille, kysynnästä pitää huolen raaistuva yhteiskuntamme. Lain säätely pätee samoin ja tiukemminkin yksityiselle turvallisuusalalle, etälamautin on varattu vain ja ainoastaan viranomaisille. Lainsäädäntö myös määrittelee, missä tilanteissa Poliisi ja patukka kuuluvat yhteen kuin paita ja…. KOULUTUS Yhteistä niin virkamiehille kuin yksityisillekin on se, että jokainen VK-väline käsiraudat mukaan lukien on todisteellisesti oltava yleensäkin koulutettu ja vuosittain vielä todisteellisesti kerrattuna, ennen kuin niitä saa kantaa. Aiemmin vaatimus koski vain vartiointiliikkeitä ja tietty osatutkinto riitti, eli rimaa nostettiin. Suomeksi; virkamiesten ohella myös vartijoilla ja portsareilla on “oikeus” kaasuttaa ja pamputtaa, mutta vain jos haastava asiakaspalvelutilanne tätä vaatii... ASE-lehti • 49. Oli niin tai näin, lainmuutoksen seurauksena portsarifirmoillekin tulivat samat valvontamaksut ja raportointivelvollisuudet mitä vartiointiliikkeille on jo aiemmin säädetty, mutta toisaalta alan toimijoille oli myös tervetullutta se, että polkuhintaiset kilpailijat, jotka eivät myöskään lupia pysty hankkimaan, poistuivat pelistä. Muutosta Poliisihallitus perusteli mm. Toisaalta yleistä tietoa alkaa olla “Ruotsin malli”, missä järjestäytynyt rikollisuus on karannut täysin käsistä yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, jengit ja klaanit jopa kirjaimellisesti hallitsevat tiettyjä kaupunginosia ja viime päivien uutisissa onkin käsitelty perheklaanien luomaa rikollista rinnakkaisyhteiskuntaa ruotsissa. Virkamiehillä, portsarilla tai vartijalla on pakko olla. Byrokratian hyviin puoliin kuuluu sekin, että vastaavalla hoitajalla on velvollisuus päättää niistä välineistä, mitä järjestyksenvalvoja tai vartija -koulutuksensa puitteissatehtävässään kantaa. Tältä osin merkittävä muutos tapahtui vuonna 2017 eli teleskooppipatukka on nyt myös järjestyksenvalvojan mahdollisena voimankäyttövälineenä (aiemmin se oli sallittu yksityispuolella vain vartijoille) eli nyt myös anniskelupaikoissa ja yleisötilaisuuksissa. Saksan suurkaupunkien liikenneasemilla näkyy niin aseistettuja poliiseja kuin järjestyksenvalvojiakin (JV). Erona on se, että hätävarjelun punnitseminen kuuluu aina oikeudelle, voimankäyttö on raportointivelvollisuuden alaista, oikeuteen se päätyy epäselvissä tapauksissa. Patukka on aina kuulunut poliisin varustukseen, jopa vuosisatoja. Vartioinnin osalta vartioimistehtävä voi olla omaisuuden vartioimista, henkilön koskemattomuuden suojaamista (henkilösuojausta) tai vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneen rikoksen paljastamista samoin kuin näiden tehtävien (esim. Tehtävän -juurikin edellä mainittujenniin vaatiessa vartijalla ei ole pakko olla tunnistettavia työvaatteita tai tunnuksia, mutta näistä tehtävistä on erikseen raportoitava valvovalle viranomaiselle vuositasolla. esimiehenä) valvomista
suoraan ravintolan palveluksessa) tai yhteisöjen (urheiluseurat ja yhdistykset) kautta yleisötapahtumissa. Tuttua aseasioiden piiristä, mutta nyt päätöksellä voi olla merkitystä työntekijän turvallisuuden ja hengenkin näkökulmasta. “Piiloksi” katsotaan myös vyöhön tai asuun kuuluvat umpikotelot ja eihän meistä kukaan tietenkään näin arvaa, mitä noissa koteloissa on. SIPO-jousipatukka. pistotekniikoihinkin. TKP kulkee mukana helposti ja huomaamatta, siten myös provosoimatta. Suomessa muotoa ei ole määritelty lainsäädännössä tai muutenkaan, mutta esimerkiksi saksassa on tähänkin omat norminsa. TKP on järjestyslaissa kielletty esine, poikkeuksena viranomaiset ja yksityinen luvanvarainen turvallisuusala, eli luvan omaava yritys ja alan kouluttajat voivat niitä hankkia laillisesti ilman erillisiä hankkimislupia. Kunnolla avatun patukan sulkeminen onkin temppu sinänsä, se vaatii lujan kohtisuoran iskun johonkin riittävän kovaan vastapintaan. Sumuttimen aselupa (joka voi toki olla työnantajallakin) tarvitaan OC:n osalta. yökerhon eteisessä tai kauppakeskuksen käytävällä herättää turhaa kielteistä huomiota. 53 cm avattuna), mutta ääripäissä myös 26 -tuumaisia (n. Itse asiassa jonkun pitäisikin katsoa moittivasti viranomaista, joka nimenomaisesti kieltää työsuojeluvälineen yksityiseltä palkansaajalta. Paikka paikoin poliisijohto myös katsoo nihkeästi järjestyksenvalvojien VK-välineitä, mutta on syytä muistaa ja muistuttaakin, että ne ovat työturvallisuusvälineitä ainakin silloin, kun näistä välineistä puhutaan esim. Vastoin melko yleistä käsitystä TKP ei ole OC-kaasun tavoin luvanvarainen esine ja toisaalta yllättävän moni vartija/portsari on luullut, että kaasukoulutuksen suorittaminen olisi sama asia kuin kaasulupa. Internetin ihmeellinen maailma kuitenkin on tuonut nämä esineet jälleen saataville, aika ajoin niitä tiettävästi jää kiinan tilauksista tullin haaviin. jattu oikeus voimankäyttöön tietyin edellytyksin. Jopa 70-senttinen patukka vyöllä on kuitenkin omiaan provosoimaan, harva portsari sellaista haluaa kantaa, vaikka tarvetta voisi ollakin. jäykkä patukka. Sittemmin teräaselaki 1977 teki näistä esineistä “vaaralliseen teräaseeseen rinnastettavia” ja siten käytännössä laittomia myydä ja lehtimainokset katosivat. Teknisesti niin jousikuin yleisimpien teleskooppipatukoiden rakenne perustuu kolmeen sisäkkäiseen teräsputkeen (kevytmetallisia ja jopa osin muovisiakin on), jotka lukittuvat toisiinsa konepajalta tuttujen kartiopintojen ns. Tätä pidetäänkin TKP:n suurimpana puutteena käytännön elämässä. 50 • ASE-lehti. Ei siis ole. Suomessakin jossain määrin tunnettu saksalainen tuotemerkki oli “SIPO”. SIPO-jousipatukan mainos. NAPPIMALLIT Monet valmistajat ovat etsineet ratkaisua sulkemisen suaseen siihen hyväksyttynä “jokakansalaisen” välineenä. Lyönnin on oltava nopea. TELESKOOPPIPATUKKA Teleskooppipatukka nykymuodossaan on monille yhtä kuin kirjainyhdistelmä “ASP”. jousitai vieteripamppua. Rakenteensa vuoksi patukka on yleensä melko kahvapainoinen, lyönnin tehokkuutta ajatellen paino on esineen väärässä päässä, tästä myöhemmin lisää. Historiallisesti teleskooppipatukka ei ole ihan niin uusi väline kuin voisi luulla, sen esikuvana voidaan pitää ns. Oikea avaaminen tarkoittaa käytännössä riittävän voimakasta avausheilautusta, jotta kartiolukitus oikeasti lukittuu. täysiä. Se voi olla kohtalokas ja lain näkökulmasta se on vähintäänkin (törkeä) pahoinpitely. kitkalukituksella. Oikein avattuna teleskooppipatukka on “yhtä jäykkää putkea”, maalina on lyödä raajojen isoihin lihaksiin ja tavoitteena lamauttaa uhkaavan henkilön liikkumiskykyä ja vastarintaa tai TKP:n avulla voi hallita etäisyyttä vihamielisen henkilön suhteen. Koulutus on aina pakollinen, muuten ei VK-välineitä kanneta. Ennen kaikkea sillä on huono pitää nykyään valitettavan tavanomaista uhkaa, siis puukkotai piikki -miestä etäällä tilanteessa, jossa poliisi käyttäisi tyypillisesti jo vähintään etälamautinta tai sen puutteessa -kuten ruotsissa on viranomaisten on pakkoampuma-asetta. Oleellisin ero nykyaikaisella teleskooppipatukalla edeltäjiinsä verraten on sen jäykkä rakenne. Tässä mielessä OC-kaasu on oikeudellisesti aina parempi vaihtoehto, mutta sitäkään ei voi käyttää kaikkialla. 66 cm) ja toisaalta 16-tuumaisiakin (n. Teleskooppipatukoille on vakiintunut muutamia -nimellismittoja, näistä suosituin on 21 tuumaa (n. Ennen lain muutosta ja sen jälkeenkin yksityisellä puolella oli sallittuna voimankäyttövälineenä ns. B&T Triton patukan sulkunappi. Tärkein tietenkin on se, että tilanne lain rajaehdoin ylipäätään oikeuttaa voimankäyttöön, mutta yksi tärkeimmistä on sekin, että patukkaa käytetään koulutetulla tavalla. Koska voimankäyttö on lakiin kirjattu oikeus ja (yleensä käytännön syistä aika nopeasti) harkittu toimenpide ja siten se ei ole rikos. Taustalla on USA-lainen vuonna 1976 perustettu yritys “Armament Systems & Procedures” joka on brandina alan tunnetuimpia toimien muillakin osa-alueilla, kuten vaikkapa käsiraudat. Hätävarjelu puolestaan on tekona “rikos”, mutta siihen voi oikeuden päätöksellä olla oikeuttamisperuste, jolloin se ei ole rangaistukseen johtava teko. mainittu ASP on tunnettu laadustaan, toki muitakin laadukkaita valmistajia on, esimerkiksi tsekkiläinen ESP. Suomalaisilla järjestyksenvalvojilla TKP on lainmuutoksen ansiosta voimakkaasti lisääntynyt ammattiväline, mutta läheskään jokaisen järjestyksenvalvojan välinettä siitä ei voi tulla, koska merkittävä osa järjestyksenvalvojista toimii B&T Triton patukan lyöntipään nuppi. Muuten verraten keveän ja kahvapainoisen patukan iskulla ei ole vaikutusta. Ilman luvanvaraisuutta saisi olla OC-kaasukin, koska liki jokaisella kriminaalilla ja narkkarilla sellainen teräaseen lisäksi kuitenkin on, tosin kaasupistoolit ovat ilmeisesti vieläkin suositumpia. Oikeudessa ei kuitenkin käytännössä uskota koulutetun ammattilaisen hätävarjelutilanteessakaan “vahingossa” osuvan ketään päähän ja jokainen tajunnee, kuinka vaarallista metalliputkella päähän osuminen olisi. 41 cm) valmistetaan. Miksi näin. Käytännössä koko entisessä Itäblokissa, Kreikassa, Italiassa, Itävallassa, Espanjassa, Saksassa ja Ranskassa kaasuaseet muodossa tai toisessa -useimmiten, mutta yllättäen ei aina OC-sumuttiminaovat lupavapaita. poliisin työkaluina, eikä siitä ei ole pitkä aika kun viimeksi järjestyksenvalvojaa jälleen kerran puukotettiin. Voidaan sanoa, että TKP:lla lyöminen vaatii oikeasti harjoittelua, sen massa kun ei riitä tuottamaan riittävää efektiä. Patukalla voi lyödä vain yhdellä tapaa, eli ns. PR-JV -kohteita (muissa kohteissa päätöksen tekee yrityksen vastaava hoitaja) hallinto-oikeuden siunauksella, koska “laki sanoo, että poliisi saa päättää”. Näitä valmistettiin jo 1920-luvulla, mahdollisesti ja todennäköisesti aiemminkin. Kaasun hankkiminen EU:n sisältä on lapsellisen helppoa, koska toisin kuin suomessa monet EU-maat näkevät oikeuden itsepuolustukseen myös kansalaisoikeutena ja kaamuiden kuin turvallisuusalan luvanvaraisten yritysten kautta (esim. 196070 luvun suomalaislehdissäkin myytiin “taskuun tai käsilaukkuun sopivaa” jousipamppua pahantekijöiden varalta. Jousipatukassa keskimmäinen “putki” on jousi, TKP:ssa se on putkea sekin. lyönti päähän on ehdottomasti kiellettyä tekniikkaa ilmeisistä syistä. Sama pätee ns. Sen sulkeminen esim. Mm. Siksi syntyykin markkinoita teknisemmillekin rakenteille…. Tällaisia päätöksiä on poliisin toimesta -ja sanotaan suoraan, joskus täysin ammattitaidottomastitehty koskien eräitä ns. Viranomaisten ohella myös vartijalla ja järjestyksenvalvojalla on lakiin kirViranomaisista poiketen yksityisellä puolella VK-välineet on kannettava piilossa. Tämä edellyttää laadukkaiden materiaalien käyttöä, esim
Koska voimankäyttö on lakiin kirjattu oikeus ja (yleensä käytännön syistä aika nopeasti) harkittu toimenpide ja siten se ei ole rikos. Oikeudessa ei kuitenkin käytännössä uskota koulutetun ammattilaisen hätävarjelutilanteessakaan “vahingossa” osuvan ketään päähän ja jokainen tajunnee, kuinka vaarallista metalliputkella päähän osuminen olisi. Kaasun hankkiminen EU:n sisältä on lapsellisen helppoa, koska toisin kuin suomessa monet EU-maat näkevät oikeuden itsepuolustukseen myös kansalaisoikeutena ja kaamuiden kuin turvallisuusalan luvanvaraisten yritysten kautta (esim. Lyönnin on oltava nopea. Taustalla on USA-lainen vuonna 1976 perustettu yritys “Armament Systems & Procedures” joka on brandina alan tunnetuimpia toimien muillakin osa-alueilla, kuten vaikkapa käsiraudat. 53 cm avattuna), mutta ääripäissä myös 26 -tuumaisia (n. Ei siis ole. Suomalaisilla järjestyksenvalvojilla TKP on lainmuutoksen ansiosta voimakkaasti lisääntynyt ammattiväline, mutta läheskään jokaisen järjestyksenvalvojan välinettä siitä ei voi tulla, koska merkittävä osa järjestyksenvalvojista toimii B&T Triton patukan lyöntipään nuppi. 41 cm) valmistetaan. Ennen lain muutosta ja sen jälkeenkin yksityisellä puolella oli sallittuna voimankäyttövälineenä ns. Koulutus on aina pakollinen, muuten ei VK-välineitä kanneta. täysiä. Sen sulkeminen esim. Tässä mielessä OC-kaasu on oikeudellisesti aina parempi vaihtoehto, mutta sitäkään ei voi käyttää kaikkialla. Jopa 70-senttinen patukka vyöllä on kuitenkin omiaan provosoimaan, harva portsari sellaista haluaa kantaa, vaikka tarvetta voisi ollakin. Sumuttimen aselupa (joka voi toki olla työnantajallakin) tarvitaan OC:n osalta. jousitai vieteripamppua. Jousipatukassa keskimmäinen “putki” on jousi, TKP:ssa se on putkea sekin. Patukalla voi lyödä vain yhdellä tapaa, eli ns. Sittemmin teräaselaki 1977 teki näistä esineistä “vaaralliseen teräaseeseen rinnastettavia” ja siten käytännössä laittomia myydä ja lehtimainokset katosivat. Kunnolla avatun patukan sulkeminen onkin temppu sinänsä, se vaatii lujan kohtisuoran iskun johonkin riittävän kovaan vastapintaan. Internetin ihmeellinen maailma kuitenkin on tuonut nämä esineet jälleen saataville, aika ajoin niitä tiettävästi jää kiinan tilauksista tullin haaviin. Viranomaisten ohella myös vartijalla ja järjestyksenvalvojalla on lakiin kirViranomaisista poiketen yksityisellä puolella VK-välineet on kannettava piilossa. Suomessa muotoa ei ole määritelty lainsäädännössä tai muutenkaan, mutta esimerkiksi saksassa on tähänkin omat norminsa. Ennen kaikkea sillä on huono pitää nykyään valitettavan tavanomaista uhkaa, siis puukkotai piikki -miestä etäällä tilanteessa, jossa poliisi käyttäisi tyypillisesti jo vähintään etälamautinta tai sen puutteessa -kuten ruotsissa on viranomaisten on pakkoampuma-asetta. TKP kulkee mukana helposti ja huomaamatta, siten myös provosoimatta. Vastoin melko yleistä käsitystä TKP ei ole OC-kaasun tavoin luvanvarainen esine ja toisaalta yllättävän moni vartija/portsari on luullut, että kaasukoulutuksen suorittaminen olisi sama asia kuin kaasulupa. Näitä valmistettiin jo 1920-luvulla, mahdollisesti ja todennäköisesti aiemminkin. Oikea avaaminen tarkoittaa käytännössä riittävän voimakasta avausheilautusta, jotta kartiolukitus oikeasti lukittuu. lyönti päähän on ehdottomasti kiellettyä tekniikkaa ilmeisistä syistä. Mm. Teknisesti niin jousikuin yleisimpien teleskooppipatukoiden rakenne perustuu kolmeen sisäkkäiseen teräsputkeen (kevytmetallisia ja jopa osin muovisiakin on), jotka lukittuvat toisiinsa konepajalta tuttujen kartiopintojen ns. 196070 luvun suomalaislehdissäkin myytiin “taskuun tai käsilaukkuun sopivaa” jousipamppua pahantekijöiden varalta. Käytännössä koko entisessä Itäblokissa, Kreikassa, Italiassa, Itävallassa, Espanjassa, Saksassa ja Ranskassa kaasuaseet muodossa tai toisessa -useimmiten, mutta yllättäen ei aina OC-sumuttiminaovat lupavapaita. Oikein avattuna teleskooppipatukka on “yhtä jäykkää putkea”, maalina on lyödä raajojen isoihin lihaksiin ja tavoitteena lamauttaa uhkaavan henkilön liikkumiskykyä ja vastarintaa tai TKP:n avulla voi hallita etäisyyttä vihamielisen henkilön suhteen. pistotekniikoihinkin. Suomessakin jossain määrin tunnettu saksalainen tuotemerkki oli “SIPO”. B&T Triton patukan sulkunappi. Muuten verraten keveän ja kahvapainoisen patukan iskulla ei ole vaikutusta. Teleskooppipatukoille on vakiintunut muutamia -nimellismittoja, näistä suosituin on 21 tuumaa (n. Paikka paikoin poliisijohto myös katsoo nihkeästi järjestyksenvalvojien VK-välineitä, mutta on syytä muistaa ja muistuttaakin, että ne ovat työturvallisuusvälineitä ainakin silloin, kun näistä välineistä puhutaan esim. jattu oikeus voimankäyttöön tietyin edellytyksin. ASE-lehti • 51. Miksi näin. SIPO-jousipatukka. jäykkä patukka. Historiallisesti teleskooppipatukka ei ole ihan niin uusi väline kuin voisi luulla, sen esikuvana voidaan pitää ns. 66 cm) ja toisaalta 16-tuumaisiakin (n. yökerhon eteisessä tai kauppakeskuksen käytävällä herättää turhaa kielteistä huomiota. kitkalukituksella. Se voi olla kohtalokas ja lain näkökulmasta se on vähintäänkin (törkeä) pahoinpitely. suoraan ravintolan palveluksessa) tai yhteisöjen (urheiluseurat ja yhdistykset) kautta yleisötapahtumissa. Tämä edellyttää laadukkaiden materiaalien käyttöä, esim. Sama pätee ns. SIPO-jousipatukan mainos. poliisin työkaluina, eikä siitä ei ole pitkä aika kun viimeksi järjestyksenvalvojaa jälleen kerran puukotettiin. TKP on järjestyslaissa kielletty esine, poikkeuksena viranomaiset ja yksityinen luvanvarainen turvallisuusala, eli luvan omaava yritys ja alan kouluttajat voivat niitä hankkia laillisesti ilman erillisiä hankkimislupia. Tärkein tietenkin on se, että tilanne lain rajaehdoin ylipäätään oikeuttaa voimankäyttöön, mutta yksi tärkeimmistä on sekin, että patukkaa käytetään koulutetulla tavalla. Ilman luvanvaraisuutta saisi olla OC-kaasukin, koska liki jokaisella kriminaalilla ja narkkarilla sellainen teräaseen lisäksi kuitenkin on, tosin kaasupistoolit ovat ilmeisesti vieläkin suositumpia. Hätävarjelu puolestaan on tekona “rikos”, mutta siihen voi oikeuden päätöksellä olla oikeuttamisperuste, jolloin se ei ole rangaistukseen johtava teko. TELESKOOPPIPATUKKA Teleskooppipatukka nykymuodossaan on monille yhtä kuin kirjainyhdistelmä “ASP”. NAPPIMALLIT Monet valmistajat ovat etsineet ratkaisua sulkemisen suaseen siihen hyväksyttynä “jokakansalaisen” välineenä. Tällaisia päätöksiä on poliisin toimesta -ja sanotaan suoraan, joskus täysin ammattitaidottomastitehty koskien eräitä ns. Voidaan sanoa, että TKP:lla lyöminen vaatii oikeasti harjoittelua, sen massa kun ei riitä tuottamaan riittävää efektiä. PR-JV -kohteita (muissa kohteissa päätöksen tekee yrityksen vastaava hoitaja) hallinto-oikeuden siunauksella, koska “laki sanoo, että poliisi saa päättää”. Siksi syntyykin markkinoita teknisemmillekin rakenteille…. “Piiloksi” katsotaan myös vyöhön tai asuun kuuluvat umpikotelot ja eihän meistä kukaan tietenkään näin arvaa, mitä noissa koteloissa on. Itse asiassa jonkun pitäisikin katsoa moittivasti viranomaista, joka nimenomaisesti kieltää työsuojeluvälineen yksityiseltä palkansaajalta. mainittu ASP on tunnettu laadustaan, toki muitakin laadukkaita valmistajia on, esimerkiksi tsekkiläinen ESP. Rakenteensa vuoksi patukka on yleensä melko kahvapainoinen, lyönnin tehokkuutta ajatellen paino on esineen väärässä päässä, tästä myöhemmin lisää. Tätä pidetäänkin TKP:n suurimpana puutteena käytännön elämässä. Oleellisin ero nykyaikaisella teleskooppipatukalla edeltäjiinsä verraten on sen jäykkä rakenne. Tuttua aseasioiden piiristä, mutta nyt päätöksellä voi olla merkitystä työntekijän turvallisuuden ja hengenkin näkökulmasta
B&T Sveitsiläinen Brugger & Thomet tunnetaan parhaiten viranomaisaseistaan ja äänenvaimentimista. hiljaisen aukaisun mahdollisuus, eli mahdollisuus avata patukka vetämällä kuin perinteinen pyörän pumppu. TKP-koulutuksissa merkittävä osa aikaa tuhraantuu patukoiden kiinnipaukutteluun. Se on hieman vastaavaa Bonowia painavampi. Koteloksi TKP:lle valittiin varsin pätevä Snigelin avokotelo, joka on Ruotsissa laillinen, meillä kielletty näkyvillä kantamisessa, Suomi kun provosoituisi lainsäätäjän mielestä välittömästi anarkiaan, jos vartijan patukka vähääkään näkyisi kotelosta. Bonowin ja Tritonin voi avata halutessaan äänettömästikin toisin kuin perinteisen kitka-ASP:n. 51 vs 50 cm) lyhyempi kuin kitkalukittuva ASP, ja samalla sata grammaa painavampi. Pukukeikalla pikkutakki peittää varusteet lain mukaisella tavalla. pukukeikka, VK-välineet siis takin helman alla piilossa. pukukeikka, ei testihenkilömme varustautunut nykykoulutuksen mukaisesti, jossa patukka kannetaan heikomman käden puolella “ristiveto” -tyyliin, käsiraudat oletetun vyönsoljen tuntumassa ja kaasu vahvan käden puolella. Tritonin kuten muidenkaan nappipatukoiden avaaminen ei juuri vaadi avaustekniikkaa (räväkkää lyöntiä), se on merkittävä etu. Varusteet on “maastoutettu” asusteisiin siten, että niitä ei juurikaan, jos lainkaan, huomaa. Tapaus 2 “perusvartija”. TARKEMMIN Verrokkina kitkalukittuva ASP21, väline, joka on yleisin kautta linjan ainakin viranomaisilla ja joka tiedetään pitkällä kokemuksella laatutuotteeksi. Paino on kannettaessa periaatteessa haitta, mutta käytettäessä etu. Tämä selittyy rakenteiden erolla. Haittapuoliin, kuten kaikissa teknisissä laitteissa, kuuluu se, että lisää liikkuvia osia ei ole patukassakaan yleensä hyvä asia. varusteineen, tällä kertaa umpikotelolla. Muiden valmistajien kitkapatukat valmistajasta (ESP ja ASP tunnetuimpina) ja koosta riippuen ovat hintaluokassa 80 170 euroa, Nappipatukat ovat tästä ylöspäin. Taustalla lienee se alkeispsykologia, että uhattu on itse valmis lyömään toisia ihmisiä heppoisin perustein, joten hän uskoo vastapuolenkin niin tekevän. Testasimme asiaa kolmessa eri työtehtävässä. Tapahtumana ns. Toinen testaus suoritettiin perusvartijan työpäivänä vartijan asussa em. Se sekä valmistaa että välittää em. Teknisissä, käytännössä siis rakenteessa piilossa olevissa ratkaisuissa on selviä eroja. Poliisi tummansinisissään, vyöllä pistooli, etälamautin, TKP ja OC-kaasu monien muiden työkalujen ohella puolestaan muistuttaa meitä lintukodostamme ja korostan, nyt ei arvostella poliisia, vaan lainsäätäjän logiikkaa. B&T tunnetaan tuotemerkkinä, joka ei sveitsiläiseen tyyliin oikeastaan voikaan kilpailla hinnalla, vaan laadulla. Silti hän(-kin) olisi valmis vaihtamaan välinettä erityisesti siksi, että nappipatukka on helppo sulkea ilman turhaa huomiota. Suhteellisesti ottaen koulutus on patukan kovin kuluttaja, pitänee sanoa, että onneksi. Yksityisen alan toimija varustautui normaalein työturvallisuus/voimankäyttö -välinein OC:lla, TKP:lla ja käsiraudoilla. ongelmaan kehittämällä ns. tuotteita. Tapaus 1 “pukukeikka”. nappimalleja. Avaamisen mahdolliset lukitusongelmat ja kiinnihakkaaminen jää pois. Sitten se hintapuoli. Syynä asiakaskunnan vaatimukset, saksalainen on tarkka tässäkin asiassa, eli nämä patukat ovat “asiakkaan muotoilemia”. KÄYTÄNNÖSSÄ Koronaviruksen alla tarjoutui tilaisuus testata Triton käytännössä, eli 99,9 % osuudella todellista käyttöä, eli kantamista. Triton on nimellisesti 500 mm pitkä ja painaa 570 grammaa. Ikävä kyllä, millään aseella uhkaaminen ei toimi tosielämässä kuten elokuvissa, varsinkaan päihtyneiden suhteen. Tyypillisessä kertauskoulutuksessa lyöntejä harjoitellaan kymmeniä kertoja. Tässä käytössä nappitoimisuus pääsee oikeuksiinsa, koska patukkaa rasittava ja koulutusta yllättävn paljon koulutusta hidastava sulkeminen jää pois ja oleellisia avausharjoitteita voidaan tehdä merkittävästi enemmän. Tämä huomasi kantamisessa yhtä vähän eroa normaaliin työvälineeseensä mitä edellinen. Avatessa eron huomaa. Tämä käyttäjä huomasi “marginaalisen eron” normaalisti kantamaansa ASP:n kitkapatukkaan, pääosin siksi, että joutui käyttämään suurempaa koteloa. Tämä on itse asiassa sitä vaativinta työympäristöä, kohteessa, kuten lähes kaikissa vastaavan asiakasprofiilin kohteissa, on useita tilanteita kuukausittain, joissa voimankäyttötilanne on vähintäänkin lähellä. Bonowi aukeaa “suhisten”, perinteinen Suomenkin poliisin suosima ASP21 “metallisesti” ja Triton kolahtaen “kuin aseen lataisi”. Tekniikan puolesta Tritonia ei ole edes välttämätöntä avata lyöntiä varten, se aukeaa lyönnin aikanakin, tosin lähtökohtaisesti patukan käytöllä -OC:sta poiketenkoulutetaan uhkaamaan ensin. B&T on tällä hetkellä markkinoiden kallein patukka ovhhinnallaan 255 euroa, mutta ottaen huomioon tuotteen pitkä elinkaari, kaikki on silti suhteellista. Triton mainostaa, että siinä vain 24 osaa (esinettä ei suositella purettavaksi), Bonowissa on 56 osaa (sitäkään ei suositella purettavaksi) ja ASP:ssa kuten muissakin vastaavissa kitkalukitteisissa on yhteensä noin 12 osaa ja varsinaisen toiminnan kannalta osia välttämättömiä osia on kitkalukitteisissa vain muutama. Toisaalta suomalaisen kokemuksen pohjalta patukalla uhkaaminen toimii paremmin, kuin muilla välineillä uhkaaminen, eli se ylipäätään voi joskus toimia. Toki patukan avaamisella on psykologinen vaikutus ja siten tilanne voi laueta ilman todellista voimankäyttöä. Pikkutakin kanssa se näyttäisi melko korniltakin. Triton on suljettuna n. Selvitykseen jäi se, miten patukka kestää epäasiallistakin käyttöä, siihen palataan tarvittaessa myöhemmin. Patukka toki painaa enemmän kuin käsiraudat ja kaasu yhdessäkään, silti vähemmän kuin tyypillinen palvelusase painaisi ladattuna. Koulutuskäyttöä silmällä pitäen nappilukitus on merkittävä etu. Yksityisen alan toimija varustautui normaalein työturvallisuus/voimankäyttö -välinein OC:lla, TKP:lla ja käsiraudoilla. 52 • ASE-lehti. Toisaalta näppäränä taskuaseena pidetty Walther PPK on sekin painavampi, eli kovin raskaasta esineestä ei puhuta. Voimankäyttötilanne on aina ainutkertainen tilanne ja patukan toimivuus tilanteen ratkaisijana riippuu huomattavasti enemmän muista tekijöistä kuin itse patukasta poislukien puhtaasti mitattavat arvot, eli fysiikan lakien mukaan samalla lyöntinopeudella raskaampi patukka tehoaa paremmin. Kuvassa vasemmalta: Käsiraudat, TKP ja OC-kaasu. Lisäksi ASP on ohuempi noin tuuman (25,4 vs 28 mm) paksuisella kahvaosallaan. Lisäetuna useimmissa malleissa on ns. Vyökotelossa painoa ei huomaa, taskussa syystä tai toisesta kannettaessa sillä, kuten TKP:n suljetuilla mitoillakin voi olla merkitystä. Yhtenä uusimmista teleskooppipatukka “Triton”. Verrokiksi otettiin saksalaisen Bonowi Camlock (saksalaisittain poliisikäytössä erittäin yleinen ja laadukkaana pidetty malli) ja yhdennäköisyyttä on. Sataa lisägrammaa tuttuun ASPiin verrattuna ei näin huomaa. Tapaus 3 “yökerhoportsari”. Mallin etu on ilmeinen. B&T -tuotteita maahantuo virtolainen Asetalo OY. Kitkalukittuva on käytännössä pakko heilauttaa auki, jotta se ylipäätään aukeaisi ja lukittuisi. Tämä tosin on luonut markkinat näille Suomikoteloille, koska lienemme jälleen kerran se ainoa maa maailmassa tämän vaatimuksen suhteen. Koska kyseessä oli ns. 2,5 cm pidempi ja avattuna sentin (n. Tosiasia on, että kolmiosaiset avattuna reilun puolen metrin mittaiset putket eivät oikein voi olla kovinkaan paljon erinäköisiä ja alkajaisiksi Tritonia päätettiin verrata saksalaiseen kilpailijaan, koska Saksa on Euroopan merkittävin markkinaalue tässäkin mielessä. Osien määrä ei tietenkään kerro kaikkea, mutta “vähemmän” on silti todennäköisesti parempi kuin “enemmän”. Lyhyestä virsi kaunis: Toimijamme ei huomannut kantamisen suhteen mitään eroa normaalisti kantamaansa ASP:n patukkaan. Silti en vetäisi hätiköityjä johtopäätöksiä tällä perusteella, mutta ainakaan miinuksena osien vähyyttä ei voi pitää
pukukeikka, VK-välineet siis takin helman alla piilossa. Koteloksi TKP:lle valittiin varsin pätevä Snigelin avokotelo, joka on Ruotsissa laillinen, meillä kielletty näkyvillä kantamisessa, Suomi kun provosoituisi lainsäätäjän mielestä välittömästi anarkiaan, jos vartijan patukka vähääkään näkyisi kotelosta. Yksityisen alan toimija varustautui normaalein työturvallisuus/voimankäyttö -välinein OC:lla, TKP:lla ja käsiraudoilla. Toisaalta suomalaisen kokemuksen pohjalta patukalla uhkaaminen toimii paremmin, kuin muilla välineillä uhkaaminen, eli se ylipäätään voi joskus toimia. Suhteellisesti ottaen koulutus on patukan kovin kuluttaja, pitänee sanoa, että onneksi. Ikävä kyllä, millään aseella uhkaaminen ei toimi tosielämässä kuten elokuvissa, varsinkaan päihtyneiden suhteen. Avatessa eron huomaa. Bonowi aukeaa “suhisten”, perinteinen Suomenkin poliisin suosima ASP21 “metallisesti” ja Triton kolahtaen “kuin aseen lataisi”. Verrokiksi otettiin saksalaisen Bonowi Camlock (saksalaisittain poliisikäytössä erittäin yleinen ja laadukkaana pidetty malli) ja yhdennäköisyyttä on. pukukeikka, ei testihenkilömme varustautunut nykykoulutuksen mukaisesti, jossa patukka kannetaan heikomman käden puolella “ristiveto” -tyyliin, käsiraudat oletetun vyönsoljen tuntumassa ja kaasu vahvan käden puolella. nappimalleja. Lisäksi ASP on ohuempi noin tuuman (25,4 vs 28 mm) paksuisella kahvaosallaan. TARKEMMIN Verrokkina kitkalukittuva ASP21, väline, joka on yleisin kautta linjan ainakin viranomaisilla ja joka tiedetään pitkällä kokemuksella laatutuotteeksi. Tekniikan puolesta Tritonia ei ole edes välttämätöntä avata lyöntiä varten, se aukeaa lyönnin aikanakin, tosin lähtökohtaisesti patukan käytöllä -OC:sta poiketenkoulutetaan uhkaamaan ensin. Pikkutakin kanssa se näyttäisi melko korniltakin. B&T Sveitsiläinen Brugger & Thomet tunnetaan parhaiten viranomaisaseistaan ja äänenvaimentimista. Pukukeikalla pikkutakki peittää varusteet lain mukaisella tavalla. Tämä selittyy rakenteiden erolla. Se on hieman vastaavaa Bonowia painavampi. Tapaus 2 “perusvartija”. Tosiasia on, että kolmiosaiset avattuna reilun puolen metrin mittaiset putket eivät oikein voi olla kovinkaan paljon erinäköisiä ja alkajaisiksi Tritonia päätettiin verrata saksalaiseen kilpailijaan, koska Saksa on Euroopan merkittävin markkinaalue tässäkin mielessä. Haittapuoliin, kuten kaikissa teknisissä laitteissa, kuuluu se, että lisää liikkuvia osia ei ole patukassakaan yleensä hyvä asia. Toki patukan avaamisella on psykologinen vaikutus ja siten tilanne voi laueta ilman todellista voimankäyttöä. Lisäetuna useimmissa malleissa on ns. Paino on kannettaessa periaatteessa haitta, mutta käytettäessä etu. Silti hän(-kin) olisi valmis vaihtamaan välinettä erityisesti siksi, että nappipatukka on helppo sulkea ilman turhaa huomiota. KÄYTÄNNÖSSÄ Koronaviruksen alla tarjoutui tilaisuus testata Triton käytännössä, eli 99,9 % osuudella todellista käyttöä, eli kantamista. Syynä asiakaskunnan vaatimukset, saksalainen on tarkka tässäkin asiassa, eli nämä patukat ovat “asiakkaan muotoilemia”. Tapahtumana ns. Tyypillisessä kertauskoulutuksessa lyöntejä harjoitellaan kymmeniä kertoja. Tämä huomasi kantamisessa yhtä vähän eroa normaaliin työvälineeseensä mitä edellinen. B&T tunnetaan tuotemerkkinä, joka ei sveitsiläiseen tyyliin oikeastaan voikaan kilpailla hinnalla, vaan laadulla. Se sekä valmistaa että välittää em. 2,5 cm pidempi ja avattuna sentin (n. Testasimme asiaa kolmessa eri työtehtävässä. Varusteet on “maastoutettu” asusteisiin siten, että niitä ei juurikaan, jos lainkaan, huomaa. Mallin etu on ilmeinen. Avaamisen mahdolliset lukitusongelmat ja kiinnihakkaaminen jää pois. Muiden valmistajien kitkapatukat valmistajasta (ESP ja ASP tunnetuimpina) ja koosta riippuen ovat hintaluokassa 80 170 euroa, Nappipatukat ovat tästä ylöspäin. Osien määrä ei tietenkään kerro kaikkea, mutta “vähemmän” on silti todennäköisesti parempi kuin “enemmän”. Vyökotelossa painoa ei huomaa, taskussa syystä tai toisesta kannettaessa sillä, kuten TKP:n suljetuilla mitoillakin voi olla merkitystä. 51 vs 50 cm) lyhyempi kuin kitkalukittuva ASP, ja samalla sata grammaa painavampi. Yhtenä uusimmista teleskooppipatukka “Triton”. hiljaisen aukaisun mahdollisuus, eli mahdollisuus avata patukka vetämällä kuin perinteinen pyörän pumppu. Sitten se hintapuoli. Poliisi tummansinisissään, vyöllä pistooli, etälamautin, TKP ja OC-kaasu monien muiden työkalujen ohella puolestaan muistuttaa meitä lintukodostamme ja korostan, nyt ei arvostella poliisia, vaan lainsäätäjän logiikkaa. Tritonin kuten muidenkaan nappipatukoiden avaaminen ei juuri vaadi avaustekniikkaa (räväkkää lyöntiä), se on merkittävä etu. Patukka toki painaa enemmän kuin käsiraudat ja kaasu yhdessäkään, silti vähemmän kuin tyypillinen palvelusase painaisi ladattuna. Kuvassa vasemmalta: Käsiraudat, TKP ja OC-kaasu. Sataa lisägrammaa tuttuun ASPiin verrattuna ei näin huomaa. Tapaus 1 “pukukeikka”. Voimankäyttötilanne on aina ainutkertainen tilanne ja patukan toimivuus tilanteen ratkaisijana riippuu huomattavasti enemmän muista tekijöistä kuin itse patukasta poislukien puhtaasti mitattavat arvot, eli fysiikan lakien mukaan samalla lyöntinopeudella raskaampi patukka tehoaa paremmin. Triton mainostaa, että siinä vain 24 osaa (esinettä ei suositella purettavaksi), Bonowissa on 56 osaa (sitäkään ei suositella purettavaksi) ja ASP:ssa kuten muissakin vastaavissa kitkalukitteisissa on yhteensä noin 12 osaa ja varsinaisen toiminnan kannalta osia välttämättömiä osia on kitkalukitteisissa vain muutama. Toisaalta näppäränä taskuaseena pidetty Walther PPK on sekin painavampi, eli kovin raskaasta esineestä ei puhuta. Koska kyseessä oli ns. Tämä tosin on luonut markkinat näille Suomikoteloille, koska lienemme jälleen kerran se ainoa maa maailmassa tämän vaatimuksen suhteen. B&T -tuotteita maahantuo virtolainen Asetalo OY. Teknisissä, käytännössä siis rakenteessa piilossa olevissa ratkaisuissa on selviä eroja. Tämä on itse asiassa sitä vaativinta työympäristöä, kohteessa, kuten lähes kaikissa vastaavan asiakasprofiilin kohteissa, on useita tilanteita kuukausittain, joissa voimankäyttötilanne on vähintäänkin lähellä. Triton on suljettuna n. ASE-lehti • 53. Tämä käyttäjä huomasi “marginaalisen eron” normaalisti kantamaansa ASP:n kitkapatukkaan, pääosin siksi, että joutui käyttämään suurempaa koteloa. Taustalla lienee se alkeispsykologia, että uhattu on itse valmis lyömään toisia ihmisiä heppoisin perustein, joten hän uskoo vastapuolenkin niin tekevän. Yksityisen alan toimija varustautui normaalein työturvallisuus/voimankäyttö -välinein OC:lla, TKP:lla ja käsiraudoilla. Selvitykseen jäi se, miten patukka kestää epäasiallistakin käyttöä, siihen palataan tarvittaessa myöhemmin. Triton on nimellisesti 500 mm pitkä ja painaa 570 grammaa. Bonowin ja Tritonin voi avata halutessaan äänettömästikin toisin kuin perinteisen kitka-ASP:n. varusteineen, tällä kertaa umpikotelolla. Koulutuskäyttöä silmällä pitäen nappilukitus on merkittävä etu. Lyhyestä virsi kaunis: Toimijamme ei huomannut kantamisen suhteen mitään eroa normaalisti kantamaansa ASP:n patukkaan. ongelmaan kehittämällä ns. Toinen testaus suoritettiin perusvartijan työpäivänä vartijan asussa em. B&T on tällä hetkellä markkinoiden kallein patukka ovhhinnallaan 255 euroa, mutta ottaen huomioon tuotteen pitkä elinkaari, kaikki on silti suhteellista. TKP-koulutuksissa merkittävä osa aikaa tuhraantuu patukoiden kiinnipaukutteluun. tuotteita. Tapaus 3 “yökerhoportsari”. Tässä käytössä nappitoimisuus pääsee oikeuksiinsa, koska patukkaa rasittava ja koulutusta yllättävn paljon koulutusta hidastava sulkeminen jää pois ja oleellisia avausharjoitteita voidaan tehdä merkittävästi enemmän. Silti en vetäisi hätiköityjä johtopäätöksiä tällä perusteella, mutta ainakaan miinuksena osien vähyyttä ei voi pitää. Kitkalukittuva on käytännössä pakko heilauttaa auki, jotta se ylipäätään aukeaisi ja lukittuisi
Esa kuitenkin jatkaa hallituksen varajäsenenä, joten todellinen tai hiljainenkaan tieto ei katoa minnekään. Uusien sääntöjen nojalla hallituksen varsinainen jäsen valitaan kahdeksi vuodeksi. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Tampere A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Suomen Asehistoriallinen Seura kokoontui Tuusulassa Sääntömääräisessä järjestyksessä käytiin läpi kevätja syyskokouksen asialistat. PS: Nähdään GunShowssa 54 • ASE-lehti. (Kuva: Nikolai Ylirotu) Hilve Salldén. Jo aloittaessaan pestin nykyinen puheenjohtajamme Esa Salldén korosti, ettei aio tehdä tästä “eläkevirkaa” ja keskellä jokavuotista aselainkiristysrumbaa tehtävässä riittää työtä. (Kuva: Nikolai Ylirotu) töjen varsinainen tavoite siitä, ettei jossain tilanteessa koko hallitus mene uusiksi kerralla vältettäisiin. Pesti piteni hiukan suunnitellusta, mutta vuodelle 2021 merkittävin ja samalla yksimielinen päätös on se, että Seuran puheenjohtajan vastuu siirtyy Pasi Kesäniemelle. Merkittävin muutos on puheenjohtajamme vaihtuminen. Talous on vuonna 2016 käynnistettyjen tehostamistoimien ansiosta ja koronatilanteeseenkin nähden vakaalla pohjalla, mutta jälleen kerran on syytä muistaa, että Seuran toiminta tässä laajuudessaan on mahdollista vain ja ainoastaan huutokauppaja tapahtumatoiminnasta vastaavien jäsentemme ansiosta, siitä heille jälleen iso kiitos. Myös Ase-lehti paitsi kiittää Esaa, myös onnittelee Pasia uudesta vastuullisesta tehtävästään. Juuri ennen kokousta, vasemmalta Juuri ennen kokousta, vasemmalta Erkki Vatanen, Jussi Peltola, Sari Erkki Vatanen, Jussi Peltola, Sari Lönn, Esa Salldén, Antti Laitinen ja Lönn, Esa Salldén, Antti Laitinen ja Hilve Salldén. Selvää ja suotavaakin on, että vastuuhenkilöitä vaihtuu, yhdistyksen edun mukaista on, että se tapahtuu hallitusti, eli joka vuosi vapaana on noin puolet paikoista. Tässä kokouksessa jäsenistä noin puolet valittiin kaksivuotiselle kaudelle ja puolet vuodeksi, jotta säänTEKSTI: JUSSI PELTOLA Koronan vuoksi, koronasta huolimatta ja koronaturvallisuus huomioiden Seuran yhdistetty vuosikokous pidettiin 19.9.2020 Tuusulan ilmatorjuntamuseossa
Valta ja “valtikka” vaihtuvat: Pasi Kesäniemelle (vasen) ja Esa Salldénilta. ASE-lehti • 55
Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. Esillä on ainutlaatuinen kokoelma kaikista virallistetuista miekoista ja muista teräaseista, joita käytettiin sotilaspukujen sivuaseena. Näyttelyiden aiheet valikoituvat sekä Gun Show -kävijöiden toiveista, että SAHS:n hallituksen tavoitteista esitellä messuvieraille keräilyn eri osa-alueita. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! GUN SHOW GUN SHOW NÄYTTELY 2020 NÄYTTELY 2020 TEKSTI JA KUVAT: JANNE VÄHÄTALO Gun Show:hun järjestetään viime vuoden tapaan kaksi erillistä näyttelyä, joista toinen on militariapainotteinen ja toinen on asekeräilyyn liittyvä. Näyttelyssä on mukana myös ampumalaitteisiin liittyviä vaarattomia ampumatarvikkeita ja niiden tähtäimiä. Mukana on sotilaskäyttöön kehitettyjä äänenvaimentimia, joita valmistettiin toisen maailmansodan aikana myös Suomessa. Näytteillä on todellisia harvinaisuuksia, muun muassa Helsingin ratsuväkisuojeluskunnan miekka, joita on hankittu vain noin 50 kappaletta, sekä suojeluskunnan puukko m/1928. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Näin jokainen messuvieras voi syventää aikaisempaa tietämystään sekä oppia uutta. Näyttelyiden yhteydessä on opastetut kierrokset 15.11. 56 • ASE-lehti. klo 11.00 ja 14.00. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. Suomessa käytettyjen sotilaskiväärien lisälaitteita. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2020”oikeuttaaalennukseen. Näyttelyssä on esillä niin ainutkertaisia prototyyppejä, kuin sarjavalmisteisia Suomessa käytettyjä saksalaisia ja neuvostoliittolaisia ampumalaitteita. Näyttelyt toteutetaan yhteistyössä Sotamuseon kanssa. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. Puolustuslaitoksen sivuaseista harvinaisimpina esillä on ratsuväen upseerija aliupseerimiekat, tykistön vääpelin miekka, vuosina 1919-1921 käytössä ollut upseerin pitkä puukkopistin sekä Meriväen upseeritikari. Asekeräilyteemaan liittyvä toinen näyttely keskittyy Suomessa käytettyjen sotilaskivääreiden harvinaisempiin varusteisiin, piippuun kiinnitettäviin erillisiin ampumalaitteisiin ja äänenvaimentimiin. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. Toisessa vuoden 2020 näyttelyssä ovat esillä kaikki Puolustuslaitoksen ja Suojeluskuntajärjestön käyttämät viralliset teräaseet itsenäisyyden aikana. G GU UN NSSH HO OW W1144..--1155..1111..22002200 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2020messutjaasehistoriallinennäyttely
Kaikkien Traser-kellojen viisarit on varustettu itsevalaisevin ampullein, jotka valaisevat umpipimeässäkin noin 25 vuotta (valmistajan takuu 10 vuotta). MB Microtec -kelloja myydään kauppanimellä Traser. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. G GU UN NSSH HO OW W1144..--1155..1111..22002200 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2020messutjaasehistoriallinennäyttely. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä kumitai NATO-ranneke. Hinta: 244,00 TRASER PROFESSIONAL SHADOW traser ® more light. USA:n puolustusministeriö on hyväksynyt ”Goverment Qualified Products” listoilleen toimittajaksi sveitsiläisen yrityksen MB Microtec. Tällaisessa käytössä kello(-kin) joutuu koville. TILAUSKORTTI Postimerkki TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN PL 161 90401 OULU ASE-lehti • 57. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2020”oikeuttaaalennukseen. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! Professional Shadow on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W46374F standardin mukainen valinta. Halkaisija/ paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Huom: Patterin kesto on aina ohjeellinen arvo ja riippuu mm. kellon käyttöolosuhteista. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Kello Sinulle, joka et halua minkään ylimääräisen häiritsevän. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. USA:n Navy SEAL -yksiköitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina sotilaina, nimilyhenteensä mukaisesti heidät on koulutettu toimimaan Merellä (SEa-), ilmassa (-Air-) ja maataisteluissa (-Land)
Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. ilmaiseksi Happy hour klo 14-15: pääsylippu 5 e aikuinen Asehistoriallinen näyttely avoinna molempina päivinä Messupöydän koko 80x120, hinta 50 euroa. MESSUPÄIVÄ klo 8 messupöytien valmistelu (myyjät) klo 10-15 messut avoinna yleisölle Pääsylipun hinta messuille 10 e aikuinen, lapset alle 12v. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. HUUTOKAUPPAPÄIVÄ klo 9 huutokaupan näyttö klo 14 huutokauppa alkaa klo 17-19 messupöytien valmistelu (myyjät) Sunnuntai 15.11. G GU UN NSSH HO OW W1144..--1155..1111..22002200 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2020messutjaasehistoriallinennäyttely. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2020”oikeuttaaalennukseen. Messupöydän varaus gunshow@sahs.fi 58 • ASE-lehti. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! GUN SHOW 2020 14.-15.11.2020 Hotelli Ellivuori, Sastamala Lauantai 14.11. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk
Ellivuoren viikonlopun lounasbuffet on tarjolla la ja su klo 12.00-16.00 á 25 eur. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! G GU UN NSSH HO OW W1144..--1155..1111..22002200 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2020messutjaasehistoriallinennäyttely. ASE-lehti • 59. Järjestäjä suosittelee nenä-suusuojan käyttöä 4. HotelliEllivuori/Ellivuorentie 131/38130Sastamala Lisätietojawww.sahs.fi Tervetuloa! MAJOITUS 105 eur/2hh/vrk sisältäen aamiaisen, 90 eur/1hh/vrk sisältäen aamiaisen. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. Tule terveenä paikalle 2. Yski nenäliinaan tai hihaan 6. TURVALLISUUSOHJE GUNSHOW 2020 1. Suosittelemme koronavilkku-aplikaation käyttöä Järjestäjä pidättää oikeuden tauottaa lipunmyyntiä ruuhkien välttämiseksi. G GU UN NSSH HO OW W1144..--1155..1111..22002200 HotelliEllivuori,Sastamala GunShow2020messutjaasehistoriallinennäyttely. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2020”oikeuttaaalennukseen. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme www.sahs.fi ja fb:ssa. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. Messupöydänkokon.80*120,hinta50€. Mökit/Huoneistot/Chalet alkaen 210 eur/4hh/vrk. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. Mökit/huoneistot/chalet alkaen210€/4hh/vrk. Pidä riittävä turvaväli 3. Huoneitavarattaessakoodi”Gun2020”oikeuttaaalennukseen. Messupöytienvarausgunshow@sahs.fi. Majoitus 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. Ellivuoren lounasbuffetontarjollaviikonloppuna. Asemessuille tulijoille lounasbuffetista -15 % alennusta. Huolehdi hyvästä käsihygieniasta 5. Huoneita varatessa koodi “Gun2020” oikeuttaa alennukseen
Euroopan parlamentti voi kuitenkin vielä hylätä tämän ehdotuksen. Kosteikkojen määritelmän osalta ECHA:n sosioekonomisia analyyseja käsittelevä komitea (SEAC) totesi, että turvemaiden sisällyttäminen aiheuttaisi useita vaikeuksia kosteikkojen tunnistamisessa kentällä. Metsästäjien on tiedettävä noudattavatko he rajoitusta vai eivät. Miksi tämä neuvo jätettiin huomioimatta. Euroopan parlamentin tehtävänä on Euroopan kansalaisten edustajina ja EU:n toimielimenä käyttää valvontavaltuuksiaan. Virallisen päätöksentekoprosessin aikana ECHA:n foorumia kuultiin, mutta sen neuvoja ei otettu huomioon, kuten ei myöskään useita muita suosituksia. Komission lyijyhauliehdotus toimitetaan nyt EU-jäsenmaiden REACH-komitean hyväksynnän Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmen kuukauden tarkastelumenettelyä varten. Parlamentilla on vielä valta hylätä tämä toimimaton ehdotus. Tällaisina aikoina on välttämätöntä, että EU:n toimielimet, erityisesti Euroopan komissio, yrittävät rakentaa luottamusta Euroopan kansalaisiin sen sijaan, että aiheuttaisivat laajaa sekaannusta ja oikeudellista epävarmuutta. Näitä tilanteita ei voida määritellä etukäteen mitenkään, joten rajoitusta olisi mahdotonta noudattaa käytännössä. Jos ehdotus hyväksytään EU-parlamentin tarkastusmenettelyssä, se sisällytetään REACH-asetukseen ja se astuu kaikissa EU:n jäsenmaissa voimaan siinä muodossaan kuin se on kirjoitettu. Neljästä epäonnistuneesta yrityksestä huolimatta komissio toimitti ehdotuksen uudelleen REACH-komitealle sen sijaan, että olisi varmistettu sen toimivuus Euroopan metsästäjille, urheiluampujille ja maanviljelijöille. Mikäli metsästäjä käyttää lyijyä tai edes kantaa sitä mukanaan, on aina vaara, että liikkuu huomaamattaan kosteikolla tai rajoitusehdotukseen sisällytetyllä 100 metrin suojavyöhykkeellä. Julkaistu: 09.09.2020, 11:10 Suomen Metsästäjäliitto – Finlands Jägarförbund Euroopan komissio jyräsi lyijyhaulirajoituksensa läpi EU-jäsenmaiden REACH-komiteassa syyskuun 3. TOTAALILYIJYHAULIKIELTO EI OLE SUOMELLE VAIHTOEHTO Suomi kuuluu niihin EU:n jäsenmaihin, joilla on vähintään 20 prosenttia pinta60 • ASE-lehti. Metsästäjäliitto muistuttaa, että on hyvä ymmärtää, että kovan sateen jälkeen muodostunut yhden neliömetrin kokoinen vesilammikko muodostaa 100 metrin suojavyöhykkeen kanssa kolmen hehtaarin kokoisen ”kosteikon”. Foorumin lausunnossa korostettiin vakavia epäilyjä hallussapidon sisältymisestä REACHin soveltamisalaan, koska siinä käsitellään taloudellisten toimijoiden valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä, mutta ei tavallisen kansalaisen hallussapitoa. ECHA:n SEAC-komitea toi esiin myös ongelmia lyijyhaulien hallussapidon kieltämisestä kosteikkojen suojavyöhykkeellä, samoin kuin ECHA:n täytäntöönpanofoorumi. Päätös voi kieltää lyijyhaulien käytön metsästyksessä ja urheiluammunnassa suurimmassa osassa Suomea ja aiheuttaa metsästäjille vakavia oikeudellisia ongelmia. päivä pidetyssä online-kokouksessa. SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO EI ANNA PERIKSI LYIJYHAULIRAJOITUKSESSA Kannanotto. LYIJYHAULIRAJOITUS ON MAHDOTON Jo aikaisessa vaiheessa Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) täytäntöönpanofoorumi totesi , että kosteikon ehdotettu Ramsar-määritelmä aiheuttaa vakavia ongelmia täytäntöönpanon kannalta. Ramsar on maailmanlaajuinen valtioiden välinen kosteikkosopimus
Lisäksi suomalaisilla metsästäjillä on paljon vanhempia metsästyshaulikoita, joiden käytettävyyteen ja arvoon lyijykiellolla olisi suuri vaikutus. Lisäksi lyijyhauleja voitaisiin käyttää myös kosteikoiden ulkopuolisilla alueilla esimerkiksi variksien pyynnissä. Suomen maapinta-alasta turvemaita on kolmannes ja pohjoisessa niitä on suhteessa enemmän kuin eteläisessä Suomessa. Metsästäjäliitto on alusta alkaen ja loppuun asti vastustanut nyt tehtyä EUpäätöstä. Nyt hyväksytyssä ehdotuksessa Ramsar-määritelmän mukaisia kosteikoita ovat vesialueiden lisäksi turvemaat. Metsästäjäliitto on ollut heti päätöksen jälkeen yhteydessä kansanedustajiin ja ministeriöihin ja tähdentänyt syitä, miksi Suomen Metsästäjäliitto ehdottomasti vastustaa lyijyhaulien totaalikieltoa, jos EU:n parlamentti hyväksyy asetuksen sellaisenaan, korostaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg. Lyijyhaulien käyttö on Suomessa ollut kielletty vesilintujen metsästyksessä vuodesta 1996 alkaen. Siksi Suomella on lyijyhaulikiellon toteuttamiseen kaksi eri vaihtoehtoa. Jos Suomi valitsisi lyijyhaulien totaalikiellon, se estäisi lyijyhaulipatruunoiden käytön metsästyksen lisäksi myös kaikilla ampumaradoilla harjoitteluja kilpailukäytössä. Lue lisää Metsästäjäliiton verkkosivuilta. Myös esimerkiksi sepelkyyhkyjen metsästys olisi mahdollista tietyillä alueilla. Vaikka ylilaaja kosteikon määritelmä rajaakin suuria alueita Suomessa pois lyijyhaulien käytöstä, se jättää kuitenkin mahdollisuuden käyttää vielä lyijyhauleja ampumaradoilla, jotka eivät ole Ramsar-alueiden vaikutuspiirissä. Suomi on myös vastustanut komission esityksiä koko prosessin ajan ja tämä linjaus on hyväksytty sekä eduskunnan ympäristöettä maaja metsätalousvaliokunnissa. Monet vaihtoehtoisista lyijyä korvaavista metsästyspatruunoista ovat lyijyhaulipatruunoita oleellisesti kalliimpia. Tällöin siirtymäaika on 2 vuotta. SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO EI ANNA PERIKSI LYIJYHAULIRAJOITUKSESSA alastaan Ramsar-määritelmän mukaista kosteikkoaluetta. Metsästäjäliitto ei vastusta esitystä siksi, että joudumme luopumaan lyijyhaulien käytöstä todellisilla vesilintujen elinalueilla, vaan siksi, että nyt hyväksytty ehdotus ei ole järkevä. JESSE HACKMAN is back! ASE-lehti • 61. Toinen vaihtoehto on tehdä kansallinen päätös ja kieltää lyijyhaulien käyttö ja markkinoille saattaminen, jolloin siirtymäaika on 3 vuotta. . Ensimmäisenä vaihtoehtona on ottaa lyijyhaulikielto käyttöön EU:n päättämällä tavalla Ramsar-kosteikoilla, ja sallia lyijyhaulien käyttö muilla alueilla. Lisäksi on välttämätöntä huolehtia niin metsästäjien kuin viranomaistenkin riittävästä koulutuksesta, neuvonnasta ja jatkaa samalla tarpeellista tutkimusta aiheen parissa. 358 408 451 572, etunimi.sukunimi@ metsastajaliitto.fi Lue lisää: https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/vahvavaikuttaja/ajankohtaista-lyijysta Suomen Metsästäjäliitto on valtakunnallinen metsästäjien etujärjestö, jonka jäseninä on noin 145 000 metsästäjää ja 2 700 metsästysseuraa. Mikäli EU-parlamentti kaikesta huolimatta hyväksyy komission lyijyhaulien käyttöä koskevan esityksen, Metsästäjäliitto vaatii, että lyijyhaulikielto otetaan käyttöön vain niillä alueilla, joilla se on välttämätöntä. Lisätietoja: Metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen, puh
naiset 1. Kyösti Pienimäki OrivA 85 4. pystystä sarja Y 1. Helene Janhunen VamSA 75 Vapaa tai sotilasnallilukkokivääri 100m. Jari Janhunen VamSA 93 3. Pystystä sarja naiset 1. pystystä 1. 1. Pasi Anias NoSA 93 2. 1. Essi Yli-Ketola OrivA 72 Vapaa lunttu-, pii tai nallilukkokivääri 50 m. Pasi Anias NoSA 88 2. Pekka Paatinen SSG 83 4. Pasi Anias NoSA 55 4. Jarmo Wilkman JEK 80 Vapaa nallilukkokivääri 100m. Helene Janhunen VamSA 82 Sileäpiippuinen piilukkomusketti 50m. Veikko Ratsula TSA 82 2. Markku Ilvonen NoSA 73 Takaaladattava mustaruutirevolveri 25m. Veli-Pekka Karvinen OrivA 81 Vapaa nallilukkorevolveri 50m. Ihan mukavasti oli sentään osallistujia mukana, ja järjestelyt sujuivat mukavasti kuten Orivedellä aina. Jukka Päärnilä SSG 90 2. Hannu Jyrä SaSA 83 Nallilukkopistooli sarja Y 25m. Nallilukkopistooli sarja Y 60 25m. Kari Haapalehto LeA 80 Nallilukkorevolveri sarja Y 60 25m. Pekka Paatinen SSG 67 3. Jukka Päärnilä SSG 74 2. Risto Kiema VarkA 83 3. Jenni Hautakangas OrivA 79 3. Jari Nissi NoSA 92 4. Hannu Jyrä SaSA 73 Nallilukkorevolveri sarja Y 25m. Reijo Näätänen SSG 91 2. 1. Markku Rantala SSG 91 2. Jari Janhunen VamSA 87 3. Kyösti Pienimäki OrivA 85 2. Pentti Kataja SaSA 77 4. Helene Janhunen VamsA 93 2. Jari Nissi NoSA 95 2. Veli-Pekka Karvinen OrivA 85 Vapaa lunttu-, pii tai nallilukkokivääri 50m. Pasi Anias NoSA 64 Sotilasnallilukkokivääri 50 m. Hannu Jyrä SaSA 85 3. Jenni Hautakangas OrivA 78 3. Pekka Paatinen SSG 87 3. Ari Salin SSG 77 4. Ari Salin SSG 69 3. Heikki Heikkilä LeA 86 3. Reijo Näätänen SSG 83 2. Martti Rantala IKA 75 Vapaa piilukkokivääri 100m. Jari Nissi NoSA 66 4. makuu 1. Pekka Paatinen SSG 90 62 • ASE-lehti. Risto Kiema VarkA 81 3. Markku Ilvonen NoSA 84 24.-26. Pentti Kataja SaSA 82 3. 1. Janita Halonen SSG 87 2. JarmoWilkman JEK 41 Vapaa lunttu-,piitai nallilukkokivääri 50m. Risto Kiema VarkA 87 2. 1. 1. Jari Ahonen OrivA 84 4. heinäkuuta oli Suomi järjestelyvuorossa pitämään mustaruutiammunnan pohjoismaiset mestaruuskilpailut, mutta monta muutakin asiaa tämän päivän yhteiskunnassa sekoittanut korona muutti kisat kansallisiksi. pystystä sarja YH 60 1. makuu 1. Heikki Heikkilä LeA 86 4. Pekka Paatinen SSG 88 3. Reijo Näätänen SSG 70 2. 1. Hannu Jyrä SaSA 75 4. Heikki Heikkilä LeA 84 4. TEKSTI: PENTTI KATAJA ”KANSALLISET” MUSTARUUTIAMMUNNAN ”KANSALLISET” MUSTARUUTIAMMUNNAN PM-KISAT ORIVEDELLÄ PM-KISAT ORIVEDELLÄ TULOKSET LAJEITTAIN, neljä parasta huomioiden Piilukkopistooli 25m. Jukka Päärnilä SSG 87 3. 1. Erkki Lehtonen TSA 91 2
Reijo Näätänen SSG 81 4. 100 m. Järjestelyt toimivat täsmällisesti. Helene Janhunen VamSA 73 Whitworth, vapaa nallilukkokivääri 100 m. Erkki Seppälä SSG 84 4. Janita Halonen SSG 84 2. Jukka Päärnilä SSG 87 mittaus 68.0 mm. Jari Nissi NoSA 92 4. sarja Y 60 1. Pasi Anias NoSA 89 2. Antti Otsamo HAUR 14 2. Jari Janhunen VamSA 87 mittaus 60,5 mm. Antero Mustamäki SSG 72 ASE-lehti • 63. Jari Janhunen VamsA 81 4. Maximilian, vapaa piilukkokivääri 100 m. Rauno Peippo VarkA 68 4. Jari Nissi NoSA 136 Lorenzoni, nallilukkohaulikko 25 kiekkoa 1. Erkki Lehtonen TSA 85 1x10 2. Hannu Jyrä SaSA 87 2. Helene Janhunen VamSA 78 Miquelet, rihlaton piilukkomusketti 50 m. Erkki Seppälä SSG 81 2x9 4. Hannu Jyrä SaSA 85 3. sarja Y 1. 1. Tapani Julkunen RSA 82 Colt, alkuperäinen nallilukkorevolveri 25 m. sarja Y 1. Matti Lehto TSA 5 uusinta+1 4. Jari Janhunen VamSA 89 2. makuu 1. Pekka Paatinen SSG 84 4. Rauno Peippo VarkA 79 Lamarmora, sotilasnallilukkokivääri 50 m. Helene Janhunen VamSA 81 4. Antti Otsamo HAUR 79 4. Jari Janhunen VamSA 80 Cominazzo, piilukkopistooli 25 m. makuu 1. Kyösti Pienimäki OrivA 92 2. Jari Janhunen VamSA 85 3. Oliko syynä koronan aiheuttama liikkumisen pelko, kilpailijoiden vanheneminen, vai ilmoittautumisen siirtyminen pelkästään netissä tapahtuvaksi, mikä systeemi nyt ei kaikkia tavoita. Jukka Päärnilä SSG 72 2. 3. Antti Otsamo HAUR 80 Smith & Wesson, patruunaa ampuva mustaruutirevolveri 25 m. Jari Janhunen VamSA 80 4. pysty, sarja Y 1. Tapani Julkunen RSA 57 4. 1. Markku Rantala SSG 90 3. 2. Reijo Näätänen SSG 87 3. Helene Janhunen VamSA 83 Vetterli, vapaa mustaruutikivääri 50 m. pysty, naiset 1. Rauno Peippo VarkA 84 4. makuu 1. Erkki Seppälä SSG 87 3. Jari Janhunen VamSA 84 3x9 Pennsylvania, vapaa piilukkokivääri 50 m. Jari Janhunen VamSA 58 3. Ari Salin SSG 86 2. Pekka Paatinen SSG 93 mittaus 44,5 mm. makuu 1. Tulostaso ei noussut ihan aikaisempien vuosien tasolle, liekö syynä ollut helteinen sää, koronarajoitusten takia vähentyneet kilpailut ja harjoitusmahdollisuudet, tai muutamien huippuampujien poisjäänti. Rauno Peippo VarkA 82 3. Reijo Näätänen SSG 86 2. Pasi Anias NoSa 81 3. Erkki Lehtonen TSA 83 4. Kilpailusuorituksia kertyi kolmen päivän aikana 131, mikä on peräti 76 vähemmän kuin viime vuonna. Antti Volmonen SSG 63 Minie, sotilasnallilukkokivääri yli 13,5 mm. pysty 1. Kyösti Pienimäki OrivA 81 3x9 3. Tapani Julkunen RSA 82 Remington, yhdistetty alkuperäinen ja replica nallilukkorevolveri 1. sarja Y 60 1. Jenni Hautakangas OrivA 52 Vetterli, vapaa mustaruutikivääri 50 m. Jukka Päärnilä SSG 93 mittaus 43,5 mm. Yrjö Vierikko OrivA 8 3. Antti Otsamo HAUR 84 3x10 4. Tapani Julkunen RSA 84 2. Ari Salin SSG 88 3. 1. Jari Janhunen VamSA 91 Donald Malson, nallilukkorevolveri 50 m. Veikko Ratsula TSA 70 Mariette, nallilukkorevolveri replica 25 m. pysty 1. Jari Janhunen VamSA 147 3. Tapani Julkunen RSA 79 Kuchenreuter, nallilukkopistooli 25 m. Pasi Anias NoSA 85 2. Antero Mustamäki SSG 88 2. Pekka Paatinen SSG 92 2. 3. 1. pysty 1. Erkki Seppälä SSG 85 2. Rauno Peippo VarkA 85 3. Antti Otsamo HAUR 82 3. Antero Mustamäki SSG 84 2. Päivi Hautakangas OrivA 5 Mariette, nallilukkorevolveri replica 25 m. Tapani Julkunen RSA 139 4. Pekka Paatinen SSG 88 2. Jukka Päärnilä SSG 159 2. Rauno Peippo VarkA 52 Kuchenreuter nallilukkopistooli 25 m. Reijo Näätänen SSG 77 3. Helene Janhunen VamSA 80 3. TEKSTI: PENTTI KATAJA MUSTARUUTIAMMUNNAN MUSTARUUTIAMMUNNAN SM-KISAT 2020 SM-KISAT 2020 TULOKSET LAJEITTAIN, neljä parasta huomioiden Remington Match, patrunaa ampuva mustaruutikivääri 100 m. 4. Jari Nissi NoSA 85 Vuoden 2020 mustaruutiammunnan SMkisat pidettiin 26.-28.6.2020 Sibbo Skyttegillen ampumaradalla Sipoossa. Hannu Jyrä SaSA 85 3. Jarmo Wilkman JEK 81 4
248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Timo Räätäri: KOLMEN LINJAN KIVÄÄRISTÄ AUTOMAATTIIN 1889–1949 Kolmen linjan kivääristä automaattiin 1889– 1949 käsittelee Venäjän asehistorian mittavinta perusaseistusta koskettavaa aseuudistuksesta. Siitä eteenpäin teos kuvaa ysiykkösen pohjalta jatkunutta automaattikiväärin kehitystyötä päätepisteenä AK-47 –rynnäkkökivääri. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. Tässä oli omat haasteensa. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Hinta 42,00 € + postikulut. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Hinta 35,00 € + postikulut. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja erittäin yksityiskohtaista arkistolähteisiin perustuvaa tietoa suomalaisillekin kovin tutun ysiykkösen syntyja kehitys-historiasta. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. TILAUSKUPONKI SIVULLA 57. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Hinta 35,00 € + postikulut. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Hinta 27,00 € + postikulut. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Hinta 22,00 € + postikulut. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Hinta 77,00 € + postikulut. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. 64 • ASE-lehti. Hinta 51,00 € + postikulut
ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 61,90 € (6 numeroa) ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! Postimerkki Nahkatehtaankatu 2 90130 Oulu ASE-lehti • 65. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym
(08) 815 3600 MYYDÄÄN Aselehtiä -90 alkaen iso nippu kaikki kerralla 1€/kpl. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. 040 5106143 ASE-lehti • 67. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. p. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASElehdessä. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASElehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä
Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. www.lahdeniemi.fi Nämä ovat yksittäiskappaleita, pidä puolesi, varaa heti! Haulikko TOZ 57 T-IC ,kal 12-70, piippu 30”, käyttämätön 750,Kivääri Browning Long Trac, kal 9,3x62 + Swarovski 1,7-10x42 z6i 2650,Kivääri Sako 85 M, kal 6,5 x 55 SE, + Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T* 2600,Haulikko TOZ 34-EP, kal 12-70, piippu 28”, käyttämäton 750,Haulikko Benelli M2, kal 12-76 900,Kivääri Sako Super DL L61 R, kal .30-06 Spr, 850,HIENOJA KOKOELMAJA HIENOJA KOKOELMAJA KÄYTTÖASEITA RIITTÄÄ, KÄYTTÖASEITA RIITTÄÄ, TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ! TIETYSTI LÄHDENIEMELLÄ! Revolveri Colt Sheriff, kal .45 LC, käyttämätön 1850,Pistooli Smith & Wesson 5906 roster, kal 9 mm Para 550,Pienoispistooli Pardini Fiocchi SPE, kal .22 LR 550,Pienoispistooli Benelli 90 S, kal .22 LR varusteineen 600,. (03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17