ASE-lehti 40 vuotta! 5/2021 • 12,50€ DEGTJAREVIN KONEPISTOOLIT OSA II: PPD-40 HECKLER & KOCH SFP9 MATCH OR HAENEL RS9 Pitkän matkan täsmätyökalu TIKKA TX3 UPR COLT PYTHON PAL.VKO 2021-50 177550-2105
95 € + postik. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Suora terä. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. CARA CARA 44 € + postik. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Suora terä. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. aselehti@aselehti
Erityisen tunnettu Louisiana on huumeisiin liittyvistä kuolemantapauksista, liiallisesta alkoholinkäytöstä ja siitäkin, että siellä on ollut korkein henkirikosten määrä Yhdysvalloissa jo ainakin 1990-luvulta. Artikkelissa mainittiin Louisiana pahimpana alueena, kenties tähän olisi kannattanut kiinnittää huomiota. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 Nahkatehtaankatu 2, 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Hyvät Lukijat, Korona-pandemia pysäytti maailman ja nyt maailma on käynnistymässä. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Pitäisikö miettiä todennäköisempiä syitä kuin korona, Floyd tai aselaki. Koronarajoitteet tippuvat pois ja maailma avautuu. Itse asiassa kuolleisuustrendi on ollut nousussa jo vuodesta 2014. Mainittu “virhe” on siinä mielessä mielenkiintoinen, että koko muu artikkeli oli liki sanasta sanaan (google?)-käännetty ulkomaisesta lähteestä, mutta juuri tätä virhettä ei näytä esiintyvän missään muussa lähteessä. Kaikki oikeudet pidätetään. Samalla kun miettii kannabiksen laillistamista. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Kun lisätään pitkät aseet ja muut tekotavat, saadaan kokonaisprosentiksi noin 200 % tehdyistä murhista. Elimme sotien jälkeisen historiamme tiukinta aikaa, lain näkökulmasta olimme oikeastaan sodassa, vihollisena silmälle näkymätön Korona-virus. Edelleen uutisoitiin, että (nimeämättömät) “asiantuntijat” eivät kyenneet tarjoamaan syytä murhien lisääntymiselle. Floyd on luku sinänsä. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus Pohjoismaihin 62,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 67,70 € Muut maat lentopostina 85,50 € Irtonumerot 12,50 € Lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Ja vakiotyyliin asemyynnin kasvu. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 40. Puolisentoista vuotta sitten otettiin valmiuslaki käyttöön. Mitään varsinaista perustetta luonnollisesti ei esitetty. Suhteutettuna se tarkoittaa noin nelinkertaista lukemaa Suomeen verrattuna. Toki liikaa kaikki. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Jos Korona on peruste, niin ilmiön pitäisi olla maailmanlaajuinen, mutta toistaiseksi ei siltä näytä. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Tässä välissä kehitettiin pikavauhtia rokotteet ja niitä koskevat toinen toistaan oudommat salaliittoteoriat, jotka näyttäisivät palvelevan mikä mitäkin poliittista päämäärää. Esiin nostettiin korona ja George Floydin kuoleman jälkeiset levottomuudet. Laillisen asekaupan osalta sopii pohtia, miksi vaikkapa venäjällä ampuma-ase murhavälineenä on suhteessa noin kymmenen kertaa harvinaisempi kuin USA:ssa. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Kaikkien muiden löytyneiden lähteiden mukaan FBI uutisoi kaikkien ampuma-aseiden -sisältäen pitkät aseet, joiden osuus noin kolmannesosuuden nousseen lukuarvosta 74 lukuarvoon 77 % siis 3 prosenttiyksikköä. Ase-lehti on Aikakausmedia ry:n jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. All rights reserved. Luvut ovat kuin pohjoiskorealaisista vaaleista. Mitä ei kerrottu on se, että Louisiana on USA:n surkeimpia jos ei surkein osavaltio mittareina terveys, koulutus ja köyhyys. Tosiasia on, että influenssaan -mihin joukkoon koranaviruskin kuuluuon vuosittain kuollut satoja suomalaisia ja valitettavasti kuolee jatkossakin. Muun muassa SAHS:n Gun Show on jälleen edessämme noin kahden viikon kuluttua. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Tosiaan, Louisiana on ottanut ison askeleen siihenkin suuntaan. Silti venäjällä henkirikoksia tehdään suhteellisesti vieläkin enemmän USA:ssa. Oudoin oli lause, jonka mukaan “FBI:n tilastoinnin mukaan 77 prosenttia viime vuoden murhista tehtiin käsiaseella, mikä on 74 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019”. Tämä pysäytti. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Salaliittoteorioista puheenollen, näitä rivejä kirjoittaessani uutisoitiin paitsi Ruotsissa jälleen kerran tapahtuneesta pommiattentaatista, myös USA:n (IL 28.9) henrikostilaston kasvaneen räjähdysmäisesti vuonna 2020. Kasvua on 30 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna
60 J. Kuva: Mika Pitkänen ja Janne Vähätalo. 34 Degtjarevin konepistoolit osa II: PPD-40, s. MALINEN Asehistoriaa Gurkhien kukri-veitset ................................. MALINEN Aselakiasiaa Poliisi painostaa todistajaa ......................... 13 JUSSI PELTOLA Asehistoriaa Degtjarevin konepistoolit osa II: PPD-40 ..............................................................14 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Heckler & Koch SFP9 Match OR – Lauman uusi alfauros .................................26 VESA TOIVONEN Colt Python – Käärmelegendan paluu ......34 VESA TOIVONEN Gun Show 2021 näyttely ...............................41 Rottweil Exact Green – Lyijytön tehotäyteinen ..............................44 J. 11 MIKKO NISKASAARI Aselakiasiaa Kuolinpesän aseesta tuomio – Vasta hovi vapautti perintöaseesta ilmoittaneen ..... 12 JUKKA IISKONMÄKI Asian johdosta / Huolen aihe ...................... MOISIO Haenel RS9 – Todella pitkän matkan täsmätyökalu ....52 J. 48 M. 14. MALINEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen, tausta: Pixabay.com/Artodidact Colt Python, s. 4 • ASE-lehti 5/2021 Tässä numerossa: Tikka TX3 UPR ....................................................6 J. MALINEN Value Manufacturing Laadukas kiikarinjalka reserviläiskivääreihin.........
rev. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Gun Show 30.-31.10.2021 Hotelli Ellivuori Sastamala, s. 5.6 x 39 / .220 Russian + kiikari ............ 680,Walther P22 Target .22 LR pien.pist. ............................................ Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. siisti, naisen käytöstä ........... tukki, uusia ................................ 6” sin. synt. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 20/76 22 LR rihla, uusia ..................... alle 100 lauk. 285,Baikal .308 Win. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. p-aut. salkku, uusia .................... 330,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia ..................... 300,Vostok suoravetoluk. 550,Holek Mod. Tourula Woks Anniversary 12/70, 28” ..... uusia ................................................................... Tikka T3/T3x kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com eränkäynnin erikoissivusto RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. rihla 12/76-222 Rem. uusia ............................................. ............................................ 2 x lipas, pistin, ampumaton ..... 350,Baikal Sever IZH-94 20/76 22 WMR, koeammuttu + täht. 410,Sabatti Forest ST. 500,Heckler & Koch USP, 40 S&W, musta, uusia ........................... 190,CZ-85 B, 9 mm Para, laatikko + varust. 7.5” rosteri, am. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 600,Tanfoglio Force .22 LR pien.pist. 6” sin. 300,Walther OSP-63, 22Short, käyt. 6” sin. ........................................ ampumaton, laatikko ......................... salkku, uusia .............. 261 .22 LR rev. 2 x lipas, salkku, uusia .. 6” Chrom. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. ... 2 x lipas, salkku, uusia ........ 350,Margo .22 LR pienoisp. 150,Rossi .357 Mag. . uusia ........................ www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. vanhempien mukana ilmaiseksi. 26”, teräsh. 4” sin. 150,Valmet 412 S 12/76, 28” ei vs malli, kirkas lukkorunko ........... 430,Valmet 312 50 TH. kelp. 390,Lupavapaat nallilukkohaulikot alk............................................ Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. salkku + vl. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. 42-43 Koronatilanteen vuoksi muutokset mahdollisia. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. . 920,S&W Mod. 686-3, 357 Mag. alk. 2900,Yhdistelmäase Böhler 12/6.5 x 52 R, hienossa kunnossa .... 380,Yhdistelmäase DRGM 16/9.3 x 72, upeasti kaiverrettu + kiik. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. 390,VZ-52 7.62 x 39 kiv. kertal. 320,Taurus .38 SPL rev. 340,Holek Mod. 261 .22 LR rev. 2250,ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana MDT, GRS ja ROME -tukit ja tarvikkeet mm. 450,Lupavapaat nallilukkokiväärit alk. 350,Taurus .357 Mag
Muuten sen raudat ovat samat kuin malliston ehkä monikäyttöisimmäksi nimetyssä CTR (Compact Tactical Rifle) mallissa. Tämä vaatii kuitenkin omakohtaisen kokeilun asian varmistamiseksi. Tikan teflonoitu rosterilukko liikkuu herkästi ja pitkä kampi vähentää voiman tarvetta avauksessa. Lisäksi ellei pidä kiinni etutukista, voi tukikädellä vetää perän alla olevasta askelmasta asetta olkaa kohti. Eri asentoja ajatellen perälevyn korkeussäätö olisi sekin Sovitukset on tehty tarkasti. Vastus olisi passeli talviselle metsälle, mutta nyt otimme kuusioTEKSTI JA KUVAT: J. Se on myös yllättävän kevyt, punnitsimme painoksi vain 860 g varusteltuna. Tikka T3x Ultimate Precision Rifle on vuoden 2020 uusin lisäys Tikka mallistoon. Eri asennoista ammuttaessa perälevyn korkeussäätö olisi hyödyllinen, eikä pituuden pikasäädöstäkään haittaa olisi näin Suomen vaihtelevissa metsästyskeleissä. Laukaisulaite on säädettävä etuvedoton. Koska lipas syöttää keskeltä, on täyttö sivuilta syöttävää hankalampaa, vaan ei mitenkään vaikeaa. Vuoden lyhimmät päivät eivät oikein valjenneet etelässäkään. Sen lisäksi, että Sako tekee siitä hyvin kattavaa valikoimaa mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, se on muodostunut tarvikevalmistajien suosikiksi. MALINEN koloavaimen käteen ja tarkkuusammuntaa silmällä pitäen seurasi kiertely herkemmäksi. Mustaksi anodisoidut alumiiniset alaraudat on kasattu kahdesta osasta. Vuoden 2020 uutuuksien joukossa on monikäyttöinen UPR malli. 6 • ASE-lehti. Nyt sen voi tehdä hankalahkosti välilevyillä. Ohuen kahvan tarjoama ote sopii monenkokoisiin käsiin ja pysty muoto ei väännä kättä luonnottomaan asentoon. Tähtäimeksi sen päälle olevaan, tukevasti viidellä ruuvilla ja kahdella sokalla kiinnitettyyn, 20 kulmaminuutin kallistuksella varustettuun Picatinny kiskoon oli kiinnitetty Burriksen laserilla ja valaistuilla, automaattisesti etäisyyden mukaan syttyvillä koropisteillä varustettu Ballistic III Laser Scope arvoiltaan 4-16x50. Lippaan paikalleen laitto takaisin suureen kuiluunsa käy sekin helposti. Matkakin oli helppo samalla tarkistaa tähtäimen laseretäisyysmittarilla, tasan sata metriä. Tehtaalta tulleessa aseessa mittasimme laukaisuvastukseksi hyvin tasaisesti 1,45 kg, mikä kielii hyvin tehdystä koneistosta. Kuminen perälevy on paksu ja erittäin pehmeä, mutta siinä ei ole säätöjä. RADALLA Koease oli normaalilla 60 sentin keskiraskaalla piipulla varustettu mustarautainen perusversio. Kaliiperivaihtoehdot ovat aseen luonteeseen sopien suoralentoiset toistensa kopiot eli .260 Rem ja 6,5 Creedmoor sekä se yleisin .308 Win. Tämä näkyi Burriksen kuvassakin, sillä suurimmalle 16x väännettynä kuva jäi niin ikään kovin hämäräksi. Jouluinen koeammuntakeli oli täysin tyyni, pari astetta pakkasella, mutta kovin hämärä. Myöhemmällä käynnillä selvisi, ettei liikkuvan hirven vapaalta kädeltä ammunnassakaan löytynyt moitittavaa ergonomiasta. Tikan yksinkertainen perusratkaisu on osoittautunut toimintavarmaksi ja ominaisuksiltaan hyvään tarkkuuteen pystyväksi. Uusi UPR -tukki on suunniteltu makuulta ammuntaan, mutta sopii samoin perustein yhtä hyvin penkistä ammuntaankin. Pitkän matkan ammuntaa ajatellen etutukin alle on asennettu tuplat hihnalenkin kiinnikkeet, jolloin toiseen voi kiinnittää tukijalan. Iso peltilipas irtoaa helposti liipaisinkaaren vivusta. Joka tapauksessa ase hiekkapusseille ja ampumaan. Joka tapauksessa tämän aseen erikoisuus on jäykkä ja vahva tukki, joka on vaalealta, roiskekuvioidulta pinnaltaan harhea (Roughtech) ja siten hyvän pidon tarjoava. Tunnusomaista sille on pysty pistoolikahva, tasapohjainen etutukki ja säädettävä tukinharja. Näin ollen lipas on teräksinen kymmenen patruunaa vetävä TRG:n lipas, alarautakokonaisuus on koneistettu alumiinista ja piipun suulla on maailmalla yleisin 5/8x24 kierre vaimentimelle. Etutukin tasainen pohja lepää hyvin tuella ja takatukin pistoolikahvan takaa alkava tasainen osuus niin ikään tai vaihtoehtoisesti voi käyttää aivan perälevyn edessä olevaa korkeampaa osaakin. Metsällä aidossa riistatilanteessa tilanne lienee toinen ja varsinkin jos käyttää valopistettä joka sijaitsee aivan ristikon keskellä. Tulos on tukiltaan täysin tyhjältä pöydältä muotonsa saanut ja lasikuidusta sekä hiilikuidusta laminoimalla vahvaksi ja jäykäksi tehty UPR, pidemmässä muodossa Ultimate Precision Rifle eli jokseenkin “äärimmäisen hyvä tarkkuuskivääri”. Lisäksi tukin vasemmalla puolella on QD hihnalenkin kiinnikkeet. Siitä on tarjolla sekä 51 cm lyhytpiippuinen että 60 cm normaalipiippuinen versio sekä mustana että ruostumattomana. Tarjolla on vaikka minkälaista osaa ja tukkia, joilla räätälöidä omaansa. Laukaisulaite on toistaiseksi saatavana etuvedottomana ja optiona herkistimellä varustettuna, tulevaisuudessa toivottavasti myös etuvedollisena. Palkintona tästä on varma toiminta. Kiinnitysruuveina käytetään parhaita eli Torx-kantaisia. Optiona saa herkistinkoneiston. Piipunsuulla on maailmalla yleisin 5/8x24 kierre lisävarusteille. Sakollakin ollaan huomattu, että tarviketukkien kauppa käy ja päätetty tarjota monikäyttöinen, erittäin jämäkkä vaihtoehto omassa mallivalikoimassa. Viime mainittu on yliveto, sillä kunnon poskituki on olennainen tarkassa ammunnassa. Tukissa tärkein säätö on erilaisia optiikoita ajatellen poskipakan korkeussäätö ja se UPR:ssä hoituu mallikkaasti. Tikka T3x UPR Tikan jo toista miljoonaa valmistettu T3x mallisto laajenee kovaa vauhtia. Lopputuloksena oli 800 gramman vastus ja puhdas, venymätön tuntuma. UPR:ssä säätövara riittää suuremmallekin optiikalle. Käyttöohjeessa kerrotaan hyvien huolto-ohjeiden lisäksi oikeat kiristysmomentit. Tunnusomaista ovat myös rosterilukon pinnoittaminen mustalla liukkaalla teflonilla ja suuren, helposti kämmenpohjalla pyöriteltävän lukonkammen muovinuppi. Perän tärkein säätö on poskipakan oikea korkeus. Lisäksi erikoisristikon alapalkki kaikkine valopisteineen on poikkeuksellisen paksu ja ulottuu vähän vaakapalkkien yläpuolelle, mikä tarkoittaa hieman epämääräistä kohdistuspistettä pahvitaulun ollessa maalina
Tämä näkyi Burriksen kuvassakin, sillä suurimmalle 16x väännettynä kuva jäi niin ikään kovin hämäräksi. Tunnusomaista ovat myös rosterilukon pinnoittaminen mustalla liukkaalla teflonilla ja suuren, helposti kämmenpohjalla pyöriteltävän lukonkammen muovinuppi. Vastus olisi passeli talviselle metsälle, mutta nyt otimme kuusioTEKSTI JA KUVAT: J. Eri asentoja ajatellen perälevyn korkeussäätö olisi sekin Sovitukset on tehty tarkasti. Kaliiperivaihtoehdot ovat aseen luonteeseen sopien suoralentoiset toistensa kopiot eli .260 Rem ja 6,5 Creedmoor sekä se yleisin .308 Win. Metsällä aidossa riistatilanteessa tilanne lienee toinen ja varsinkin jos käyttää valopistettä joka sijaitsee aivan ristikon keskellä. Se on myös yllättävän kevyt, punnitsimme painoksi vain 860 g varusteltuna. Tehtaalta tulleessa aseessa mittasimme laukaisuvastukseksi hyvin tasaisesti 1,45 kg, mikä kielii hyvin tehdystä koneistosta. Eri asennoista ammuttaessa perälevyn korkeussäätö olisi hyödyllinen, eikä pituuden pikasäädöstäkään haittaa olisi näin Suomen vaihtelevissa metsästyskeleissä. Tikan teflonoitu rosterilukko liikkuu herkästi ja pitkä kampi vähentää voiman tarvetta avauksessa. Laukaisulaite on toistaiseksi saatavana etuvedottomana ja optiona herkistimellä varustettuna, tulevaisuudessa toivottavasti myös etuvedollisena. Optiona saa herkistinkoneiston. Ohuen kahvan tarjoama ote sopii monenkokoisiin käsiin ja pysty muoto ei väännä kättä luonnottomaan asentoon. Tikka T3x UPR Tikan jo toista miljoonaa valmistettu T3x mallisto laajenee kovaa vauhtia. Viime mainittu on yliveto, sillä kunnon poskituki on olennainen tarkassa ammunnassa. Uusi UPR -tukki on suunniteltu makuulta ammuntaan, mutta sopii samoin perustein yhtä hyvin penkistä ammuntaankin. Näin ollen lipas on teräksinen kymmenen patruunaa vetävä TRG:n lipas, alarautakokonaisuus on koneistettu alumiinista ja piipun suulla on maailmalla yleisin 5/8x24 kierre vaimentimelle. Tarjolla on vaikka minkälaista osaa ja tukkia, joilla räätälöidä omaansa. Matkakin oli helppo samalla tarkistaa tähtäimen laseretäisyysmittarilla, tasan sata metriä. Tulos on tukiltaan täysin tyhjältä pöydältä muotonsa saanut ja lasikuidusta sekä hiilikuidusta laminoimalla vahvaksi ja jäykäksi tehty UPR, pidemmässä muodossa Ultimate Precision Rifle eli jokseenkin “äärimmäisen hyvä tarkkuuskivääri”. Tikan yksinkertainen perusratkaisu on osoittautunut toimintavarmaksi ja ominaisuksiltaan hyvään tarkkuuteen pystyväksi. Pitkän matkan ammuntaa ajatellen etutukin alle on asennettu tuplat hihnalenkin kiinnikkeet, jolloin toiseen voi kiinnittää tukijalan. Sakollakin ollaan huomattu, että tarviketukkien kauppa käy ja päätetty tarjota monikäyttöinen, erittäin jämäkkä vaihtoehto omassa mallivalikoimassa. Iso peltilipas irtoaa helposti liipaisinkaaren vivusta. RADALLA Koease oli normaalilla 60 sentin keskiraskaalla piipulla varustettu mustarautainen perusversio. Etutukin tasainen pohja lepää hyvin tuella ja takatukin pistoolikahvan takaa alkava tasainen osuus niin ikään tai vaihtoehtoisesti voi käyttää aivan perälevyn edessä olevaa korkeampaa osaakin. Lisäksi ellei pidä kiinni etutukista, voi tukikädellä vetää perän alla olevasta askelmasta asetta olkaa kohti. Piipunsuulla on maailmalla yleisin 5/8x24 kierre lisävarusteille. Tähtäimeksi sen päälle olevaan, tukevasti viidellä ruuvilla ja kahdella sokalla kiinnitettyyn, 20 kulmaminuutin kallistuksella varustettuun Picatinny kiskoon oli kiinnitetty Burriksen laserilla ja valaistuilla, automaattisesti etäisyyden mukaan syttyvillä koropisteillä varustettu Ballistic III Laser Scope arvoiltaan 4-16x50. Sen lisäksi, että Sako tekee siitä hyvin kattavaa valikoimaa mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, se on muodostunut tarvikevalmistajien suosikiksi. Perän tärkein säätö on poskipakan oikea korkeus. Tukissa tärkein säätö on erilaisia optiikoita ajatellen poskipakan korkeussäätö ja se UPR:ssä hoituu mallikkaasti. Vuoden lyhimmät päivät eivät oikein valjenneet etelässäkään. Tikka T3x Ultimate Precision Rifle on vuoden 2020 uusin lisäys Tikka mallistoon. Muuten sen raudat ovat samat kuin malliston ehkä monikäyttöisimmäksi nimetyssä CTR (Compact Tactical Rifle) mallissa. Vuoden 2020 uutuuksien joukossa on monikäyttöinen UPR malli. Mustaksi anodisoidut alumiiniset alaraudat on kasattu kahdesta osasta. Koska lipas syöttää keskeltä, on täyttö sivuilta syöttävää hankalampaa, vaan ei mitenkään vaikeaa. Lopputuloksena oli 800 gramman vastus ja puhdas, venymätön tuntuma. Käyttöohjeessa kerrotaan hyvien huolto-ohjeiden lisäksi oikeat kiristysmomentit. Nyt sen voi tehdä hankalahkosti välilevyillä. Lisäksi tukin vasemmalla puolella on QD hihnalenkin kiinnikkeet. Lippaan paikalleen laitto takaisin suureen kuiluunsa käy sekin helposti. Myöhemmällä käynnillä selvisi, ettei liikkuvan hirven vapaalta kädeltä ammunnassakaan löytynyt moitittavaa ergonomiasta. Kiinnitysruuveina käytetään parhaita eli Torx-kantaisia. MALINEN koloavaimen käteen ja tarkkuusammuntaa silmällä pitäen seurasi kiertely herkemmäksi. Tämä vaatii kuitenkin omakohtaisen kokeilun asian varmistamiseksi. ASE-lehti • 7. Palkintona tästä on varma toiminta. Tunnusomaista sille on pysty pistoolikahva, tasapohjainen etutukki ja säädettävä tukinharja. UPR:ssä säätövara riittää suuremmallekin optiikalle. Laukaisulaite on säädettävä etuvedoton. Lisäksi erikoisristikon alapalkki kaikkine valopisteineen on poikkeuksellisen paksu ja ulottuu vähän vaakapalkkien yläpuolelle, mikä tarkoittaa hieman epämääräistä kohdistuspistettä pahvitaulun ollessa maalina. Joka tapauksessa tämän aseen erikoisuus on jäykkä ja vahva tukki, joka on vaalealta, roiskekuvioidulta pinnaltaan harhea (Roughtech) ja siten hyvän pidon tarjoava. Jouluinen koeammuntakeli oli täysin tyyni, pari astetta pakkasella, mutta kovin hämärä. Joka tapauksessa ase hiekkapusseille ja ampumaan. Siitä on tarjolla sekä 51 cm lyhytpiippuinen että 60 cm normaalipiippuinen versio sekä mustana että ruostumattomana. Kuminen perälevy on paksu ja erittäin pehmeä, mutta siinä ei ole säätöjä
Koeammunta tapahtui vuoden pimeimpään aikaan pienessä pakkasessa.. Toinen edullinen harjoituspatruuna oli 9,7 g kokovaipalla ladattu Geco DTX, jolla kasat olivat 38 ja 37,7 mm. Tämä ase käy loistavasti, mitä tietenkin edesauttaa tukeva, hiilikuidulla niin yläkuin alapuolelta vahvistettu rautojen kiinnityskohta. Asian selvittäminen vaatisi huomattavasti enemmän ammuntaa, mihin tällä kertaa ei nähty tarvetta. TEKNISET TIEDOT Tikka T3x UPR • Hinta: 1790 eur (2021) • Takuu: 2 vuotta • Valmistaja: Sako Oy • Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri • Kaliiperi: 308 Win, (260 Rem, 6,5 CM) • Lipas: irrotettava, 10 patruunaa • Pituus: 110 cm • Paino: 3,75 kg • Piipun pituus: 60 cm, (51 cm) • Vetopituus: 34,5 cm • Tähtäimet: Picatinnykisko, kallistus 20 MOA • Laukaisu: etuvedoton, säädettävä 1-2 kg • Tukki: lasikuitu-hiilikuitu seosta, säädettävä poskipakka • Varusteet: ohjekirja, hihnalenkit, säätöavain • Muuta: piipussa 5/8x24 kierre, optiona laukaisulaite herkistimellä, saatavana rosteriversio Lasikuidusta käsin laminoitu tukki on vahvistettu hiilikuidulla petauspinnoilta. Vaikka kokovaipoilla luodin kärjen tökkääminen lippaan seinään ei vaikuta sitä taikka tätä, niin herkällä muovikärjellä varustetuilla luodeilla se saattaa vaikuttaa. Tässä oli vain yhdet kasat, joka ei vielä kerro oikein paljoa. KASOJA Koease oli kaliiperia .308 Win ja kylmästä piipusta ammuttu ensi kasa Sakon parhailla TRG patruunoilla puhkoi 10,5 mm kasan viidellä laukauksella. Perän pituussäätö välilevyillä on vähän kömpelö ratkaisu, mutta toimii ellei aseella ole montaa erikokoista käyttäjää. Hetken piipun jäähdyttelyä ja selkeytyneellä tähtäinkuvalla Sakon uunituoreet 8,4 g RX tuhoeläinpatruunat puhkoivat loistavan 10 mm kasan ja heti perään 17 mm kasan. Kyllä käy, luotina parasta edustava Lapuan 11,3 g Scenar-L. Koeammunta tapahtui vuoden pimeimpään aikaan pienessä pakkasessa. Kasoilla oli suuri ero, ensimmäinen oli lippaasta syötetty, jolloin patruunat pääsivät liukumaan rekyylissä lippaan etuseinään sekä kääntävää ramppia pitkin, toinen kasa oli yksitellen suoraan pesään syötettyjä. Toinen kasa lähes samanmoinen 17 mm, jossa yksi luoti sivulla, mikä käy helposti aseen kallistuessa. tarpeellinen, mutta tällä kertaa se puuttuu. Kymmenen patruunan peltilipas ja teflonilla päällystetty lukko ovat tuttuja jo muusta mallistosta. Kehyksen päälle on kiinnitetty ruuveilla ja sokilla 20 MOA Picatinnykisko. Toisena edullinen harjoittelupatruuna, vertailujen kärkijoukossa oleva 8 g Sako Range, jolla niin ikään viiden kasoiksi tuli 23 ja 18 mm, tosin jo kuvan väreillessä. Vielä päivän päätteeksi, nyt jo nousevassa tuulessa Sakon kehuja saaneella 10,5 g kokokuparisella Blade suurriistaluodilla kasoiksi 33 mm ja 20 mm. Perusasetuksessaan vetopituus on ainoastaan 345 mm, mikä on numeroarvona aika lyhyt, mutta tuntui käytännössä ihan sopivalta
KASOJA Koease oli kaliiperia .308 Win ja kylmästä piipusta ammuttu ensi kasa Sakon parhailla TRG patruunoilla puhkoi 10,5 mm kasan viidellä laukauksella. Kyllä käy, luotina parasta edustava Lapuan 11,3 g Scenar-L. Vielä päivän päätteeksi, nyt jo nousevassa tuulessa Sakon kehuja saaneella 10,5 g kokokuparisella Blade suurriistaluodilla kasoiksi 33 mm ja 20 mm. Hetken piipun jäähdyttelyä ja selkeytyneellä tähtäinkuvalla Sakon uunituoreet 8,4 g RX tuhoeläinpatruunat puhkoivat loistavan 10 mm kasan ja heti perään 17 mm kasan. Toinen edullinen harjoituspatruuna oli 9,7 g kokovaipalla ladattu Geco DTX, jolla kasat olivat 38 ja 37,7 mm. Kymmenen patruunan peltilipas ja teflonilla päällystetty lukko ovat tuttuja jo muusta mallistosta. Kasoilla oli suuri ero, ensimmäinen oli lippaasta syötetty, jolloin patruunat pääsivät liukumaan rekyylissä lippaan etuseinään sekä kääntävää ramppia pitkin, toinen kasa oli yksitellen suoraan pesään syötettyjä. Toinen kasa lähes samanmoinen 17 mm, jossa yksi luoti sivulla, mikä käy helposti aseen kallistuessa. ASE-lehti • 9. Vaikka kokovaipoilla luodin kärjen tökkääminen lippaan seinään ei vaikuta sitä taikka tätä, niin herkällä muovikärjellä varustetuilla luodeilla se saattaa vaikuttaa. Perän pituussäätö välilevyillä on vähän kömpelö ratkaisu, mutta toimii ellei aseella ole montaa erikokoista käyttäjää. Asian selvittäminen vaatisi huomattavasti enemmän ammuntaa, mihin tällä kertaa ei nähty tarvetta. Toisena edullinen harjoittelupatruuna, vertailujen kärkijoukossa oleva 8 g Sako Range, jolla niin ikään viiden kasoiksi tuli 23 ja 18 mm, tosin jo kuvan väreillessä. Koeammunta tapahtui vuoden pimeimpään aikaan pienessä pakkasessa. Koeammunta tapahtui vuoden pimeimpään aikaan pienessä pakkasessa. Perusasetuksessaan vetopituus on ainoastaan 345 mm, mikä on numeroarvona aika lyhyt, mutta tuntui käytännössä ihan sopivalta. TEKNISET TIEDOT Tikka T3x UPR • Hinta: 1790 eur (2021) • Takuu: 2 vuotta • Valmistaja: Sako Oy • Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen kivääri • Kaliiperi: 308 Win, (260 Rem, 6,5 CM) • Lipas: irrotettava, 10 patruunaa • Pituus: 110 cm • Paino: 3,75 kg • Piipun pituus: 60 cm, (51 cm) • Vetopituus: 34,5 cm • Tähtäimet: Picatinnykisko, kallistus 20 MOA • Laukaisu: etuvedoton, säädettävä 1-2 kg • Tukki: lasikuitu-hiilikuitu seosta, säädettävä poskipakka • Varusteet: ohjekirja, hihnalenkit, säätöavain • Muuta: piipussa 5/8x24 kierre, optiona laukaisulaite herkistimellä, saatavana rosteriversio Lasikuidusta käsin laminoitu tukki on vahvistettu hiilikuidulla petauspinnoilta. tarpeellinen, mutta tällä kertaa se puuttuu. Tämä ase käy loistavasti, mitä tietenkin edesauttaa tukeva, hiilikuidulla niin yläkuin alapuolelta vahvistettu rautojen kiinnityskohta. Tässä oli vain yhdet kasat, joka ei vielä kerro oikein paljoa. Kehyksen päälle on kiinnitetty ruuveilla ja sokilla 20 MOA Picatinnykisko
YHTEENVETO Tikka T3x UPR on tyylikäs ase, joka on ominaisuuksiltaan lähellä CTR mallia. SM:n ylijäämäpatruunoita paloi kun sekä seisova, että liikkuva hirvi tuli rei’itettyä moneen kertaan vaimenninta käyttäen sekä ilman. Osumakuviot olivat erinomaiset kilpapatruunoista tuhoeläinpatruunoihin. Vielä edullisia harjoituslaukauksia kaipaavalle sama lasikuitutukki on istutettu myös T1x UPR piekkariin. Satasen lisäsatsauksella on saatavissa myös rosteriversio. Toisella käynnillä keskityimme vapaalta kädeltä ammuntaan. Ammuntojen aikana tuli myös jokunen syöttöhäiriö lyijykärkisillä ja reikäpäisillä luodeilla. Lippaan etupuolellahan ei ole mitään lukitusta ja ongelma poistui joka kerta kun lipasta pukkasi ylöspäin etureunastaan. Sen tukki on kuitenkin tehty käsityönä lasikuidusta ja petauskohdista hiilikuidusta, jolloin lopputuloksena on jäykkä rakenne. Testiase osoittautui helposti ammuttavaksi ja erittäin tarkaksi soveltuen siten mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Muuten Tikka T3x UPR oli toimintavarma, sopi poskelle ja oli hyvä ampua. Kun sen suulle kiersi Ase Utran SL5i vaimentimen, rekyyli lähes hävisi ja ammunta helpottui, mutta aseesta tuli kovin piippupainoinen ja raskas pideltävä. UPR oli hyvä ammuttava sellaisenaan pitkällä kädellä, mutta potki tietenkin jo 9,7 grammaisilla. Tosin siinä vaimennin on muutenkin toivottava, sillä suupamaus ja rekyyli tekevät muuten ammunnasta vähemmän miellyttävää. 10 • ASE-lehti. Kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut optimilta, sillä ilmeisesti lyhyempi 51 senttinen piippu vaimentimella olisi ollut se toimivin yhdistelmä. Ainoastaan lippaan istuvuus eli syöttövarmuus metsästysluodeilla olisi tässä aseyksilössä voinut olla parempi. Uusi UPR malli tekee asevalinnasta entistä haastavampaa, sillä vuoden 2020 Tikka mallistossa on tarjolla jo 24 eri mallivaihtoehtoa. Lipas pääsee kallistumaan ja sen etureuna putoamaan sen verran alaspäin, että luodinkärjet eivät osu syöttöramppiin. Sama lasikuitutukki on otettu nyt käyttöön myös T1x UPR pienoiskiväärissä, joten halutessaan voi harjoitella täysin saman tuntuisella aseella, mutta edullisilla patruunoilla
POLIISIA EI SAA ARVOSTELLA Ase-lehden selvityksen mukaan siirto liittyy Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa pitkään vireillä olleeseen, ja nyt loppusuoralle edenneeseen oikeudenkäyntiin. Joka oikeudettomasti ”väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa todistajana, asiantuntijana, muuna kuultavana tai asianosaisena oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön” on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Todistaja oli pahoitellut, ettei Poliisihallituksen asehallinto ole saanut tehdyksi erästä oikeudenkäynnin aihepiiriin kuuluvaa lausuntoa. Oikeudenkäyntiin nimettiin kuultavaksi toistakymmentä todistajaa. En kommentoi tätä lainkaan”, hän vastaa. ”En kommentoi tätä lainkaan”, Kallio toistaa. Mikä siis oli siirron syy. Aluesyyttäjä Johanna Tauriainen ei pitänyt Vilenin todistajanlausunnosta, ja todennäköisesti se on syy Vilenin siirtoon pois asehallinnosta. Siirron syyksi epäillään hänen eräässä rikosasiassa antamansa todistajalausuntonsa, joka ei ole ollut syyttäjän ja poliisin mieleen. Yksi heistä oli Ilari Vilen Helsingin poliisin asehallinnosta. ”Nämä ovat poliisilaitoksen sisäisiä asioita. Jutun väitetyt tapahtumat eivät sinällään ole kovin dramaattiset, mutta asian periaatteellisen puolen vuoksi jutun käsittely paisui. Entinen virkapaikka pannaan hakuun, joten siirron on tarkoitus olla pysyvä. Tämä arvostelu on todennäköisin syy aseviran menetykseen. Saadun tiedon mukaan siellä on kohauteltu kulmia todistajalausunnon kahdelle kohdalle. Oikeudenkäynti on käräjäoikeudessakin kesken, ja juttu on sen tyyppinen, että se korkealla todennäköisyydellä päätyy hovioikeuteen. TEKSTI MIKKO NISKASAARI POLIISI PAINOSTAA TODISTAJAA Helsingin poliisilaitoksen asevalvontaryhmän johtaja on yllättäen siirretty tehtävästä pois. ASELAKIASIAA ASE-lehti • 11. Hän oli myös kritisoinut Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tekemää esitutkintaa. Siirto pois asetehtävistä vaikuttaa siten todistajan painostamiselta, eikä sellainen liene poliisilaitoksen sisäinen asia. ”Olen lähettänyt todistajanlausunnon nauhoituksen Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tutkinnanjohtajalle kysyäkseni hänen kantaansa siihen. Helsingin poliisin aselupayksikön johtopaikat ovat joskus olleet tuuliset; Ase-lehti käsitteli takavuosina sen tilannetta usein. TODISTAJAN UHKAILU ON VAKAVA ASIA Rikoslaki kriminalisoi oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen. Tutkinnan suorittaneen ItäUudenmaan poliisilaitoksen tutkinnanjohtajan ja syyttäjän, ja toisaalta puolustuksen tulkinnat lain sisällöstä ovat melko tarkalleen päinvastaiset. Aseasioiden käsittely päättyy siihen, ja uusi tehtävä odottaa ajokorttitoimistossa. Ilmeisesti Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta nauhoite toimitettiin Helsingin poliisilaitokselle. ”Haluan vain tarkistaa, olemmeko Itä-Uudenmaan poliisin kanssa edelleen samaa mieltä aselaista”. Helsingin poliisilaitoksen asevalvontaryhmän johtaja Ilari Vileniä odotti syyskuun alussa työpaikallaan yllätys. Oikeudenkäynnissä ei siis ole kysymys yksiselitteisestä rikoksesta, vaan ampuma-aselain tulkinnasta. Tauriainen ilmoittaa, ettei hän ole tehnyt rikosilmoitusta mistään todistajalausunnosta, eikä todistajasta. ”Sitä ei ole kukaan kertonut”, Ilari Vilen toteaa. Lain sanamuodossa painottuu väkivalta ja sillä uhkaaminen, mutta oikeuskirjallisuudessa korostetaan rikoksen voivan täyttyvän myös muunlaisen uhan ilmetessä: ”Uhkaus voi koskea väkivallan käyttöä tai olla myös muu oikeudeton, esimerkiksi taloudellisiin etuihin kohdistunut painostuskeino”, kirjoittaa Rikosoikeus. Ratkaisun tehnyt Helsingin poliisilaitoksen lupayksiköiden päällikkö, ylikomisario Pekka Kallio ei suostu kertomaan siirron syistä. Jutun ydin on tulkinta aseen lainaamisen pelisäännöistä, ja aseenkäsittelyluvan sisällöstä ja merkityksestä. Haluan tarkistaa, olemmeko edelleen samaa mieltä siitä, mitä aseenkäsittelylupa tarkoittaa ja mitä se edellyttää”, Tauriainen kertoo. Siinä kahta kokenutta asekeräilijänä ja asekauppiaina toiminutta miestä syytetään ampuma-aserikoksista. Ne ovat kuitenkin menneitä, ainakaan yleisön suunnalta ei tiettävästi ole merkittävästi valituksia tullut
Miehen kotonaan hattuhyllyllä säilyttämä haulikko oli kahdessa osassa, ja siitä puuttui osien yhdistämiseen tarvittava tappi. Jos aseen luvaton hallussapitäjä esimerkiksi pysäytetään poliisin liikennevalvonnan yhteydessä ja hän ilmoittaa autossaan olevasta luvattomasta ampuma-aseesta, ei oma-aloitteisuuden edellytys enää täyty, sillä tilanteessa on mahdollista myös poliisin ajoneuvoon tai henkilöön kohdistuva etsintä. Asiasta ei kuitenkaan ollut esitetty mitään selvitystä, ja rangaistusvaatimuksessaan pysynyt syyttäjäkin katsoi ilmoittamisen tapahtuneen vapaaehtoisesti. TEKSTI JUKKA IISKONMÄKI KUOLINPESÄN ASEESTA TUOMIO – Vasta hovi vapautti perintöaseesta ilmoittaneen Rovaniemen hovioikeus (RHO RHO R 20-779) vapautti käräjäoikeudessa ampuma-aserikoksesta sakkoon tuomitun miehen, joka oli pitänyt hallussaan osiin purettua ja ilmeisen huonokuntoista haulikkoa. ASELAKIASIAA Aseen setänsä kuolinpesästä saanut mies oli pitänyt asetta hallussaan kaksi vuotta, kun kuolinpesästä perityt aseet tulisi ilmoittaa viranomaisille kuuden kuukauden kuluessa. Näin hovioikeus katsoi, että miehen menettelyä ei ole rikoslain nojalla pidettävä ampuma-aserikoksena. Tilanne olisi sama kiinnioton, etsinnän tai kotietsinnän yhteydessä, vaikka niiden perusteena olisikin jokin muu rikosepäily. Hän oli kertonut viranomaisille hallussaan olleesta aseesta vasta, kun hän oli muussa yhteydessä joutunut viranomaisten kanssa tekemisiin. Mies vapautettiin käräjäoikeuden tuomitsemasta 1450 euron sakkorangaistuksesta ja oikeudenkäyntikuluista. Rikoslaki sisältää omaaloitteisuuden edellytyksen, mikä tarkoittaa, että henkilö toimii vapaaehtoisesti ilman viranomaisen häneen jo kohdistamaa painostusta, epäilyä tai tutkintaa. Käräjäoikeus perusteli tuomiotaan ampuma-aserikoksesta tuomitun miehen oman tahdon puuttumista aseen ilmoittamiseen. Epäselvissä tapauksissa mahdollisen oma-aloitteisuuden edellytyksen täyttymisen ratkaisee yleinen tuomioistuin. Osiin puretun haulikon haltija on luovuttanut ampuma-aseen poliisille vasta viranomaisen selvittäessä toista asiaa, jolloin hänen toimintaansa ei voitaisi pitää mainitun kaltaisena oma-aloitteisuutena Haulikosta ilmoittamiseen ja sen luovuttamiseen liittyvistä olosuhteista ei ole esitetty asiassa tarkempaa selvitystä, mutta syyttäjä on todennut oma-aloitteisuuden olevan riidaton. Lisäksi epäselvässä tapauksessa oma-aloitteisuuden on katsottava täyttyneen. Hänellä on oikeus säilyttää ja hyväksyttävästä syystä myös kuljettaa edellä tarkoitettuja esineitä kuuden kuukauden ajan luvanhaltijan kuolemasta. TAUSTAKSI Ampuma-aselain mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon oikeuttavan luvan haltijan kuoltua sen, jonka hallussa kuolinpesän omaisuus on, tulee ottaa ampuma-ase, aseen osa, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset välittömästi haltuunsa. Tämän jälkeen tulee hankkia aselupa tai ne tulee luovuttaa niiden hankkimiseen oikeutetulle henkilölle tai poliisille tai tehtävä pysyvästi ampumakelvottomiksi, minkä jälkeen ne on esitettävä poliisille. 12 • ASE-lehti
Hovioikeuden mukaan riidatonta oli, että “XX oli luovuttanut kahteen osaan puretun haulikon oma-aloitteisesti poliisin haltuun. Ainoastaan poliisivaltiossa omaisuuden takavarikkoja voidaan toteuttaa poliisin omilla päätöksillä. Toisin kuin oikeusvaltioissa, aselakiin perustuvaa pakkokeinoa ei edes voi asettaa oikeuden arvioitavaksi pakkokeinolaissa toteutettujen pakkokeinojen tavoin. Asia on äärimmäisen huolestuttava. Kaikkien oikeusvaltioperiaatteiden vastaisesti tuotettu aselakimme on mahdollistanut paitsi määritellä jopa leikkiaseista ampuma-aseiksi, myös mahdollistaa jopa vuosia kestävän ampuma-aseiden “väliaikaisen” haltuunoton (92 §). Eipä ollut kerta eikä kaksikaan, kun mummolle jouduttiin harkitsemaan syytettä vaarin sotamuiston toimittamisesta poliisille. Yleisesti ottaen -ja useammankin kerranolemme neuvoneet asiasta kysyjää toimittamaan mahdollisesti luvattoman (perintötms. Ennakkotapauksessa asianomistaja oli nostanut perusteetta peruspäivärahaa. Luvallisen aseenomistajan näkökulmasta on olemassa aina se mahdollisuus, että poliisi, syyttäjä ja esimerkin valossa jopa alin oikeusastekin tulkitsee aselakia suoraan lain kirjaimen vastaisesti. Lain suoranaisena tavoitteena oli ja on mm. XX ei kuitenkaan ollut tehnyt tätä viipymättä, vaan hän oli pitänyt asetta hallussaan noin kaksi vuotta ilman sen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa.” Toisaalta hovioikeuden mukaan “laissa ei ole säädetty määräaikaa sille, missä ajassa ampuma-aseesta olisi ilmoitettava poliisille ja missä ajassa se olisi luovutettava poliisin haltuun”. Lukutaito löytyi vasta Hovioikeudessa asianumerolla R 20/779. Kauhajoen tapauksen seuraukset huomioiden poliisin ylireagointi on ymmärrettävää, mutta se ei tee siitä hyväksyttävää. Maan nykyinen linja on mainitun ennakkotapauksenkin valossa se, että pakkokeinoihin, mitä aselain mukainen ampuma-aseiden haltuunotto tosiasiallisesti on, ryhdytään hyvinkin heppoisin perustein ja oikeuteen pääsee asiaa selvittämään sitten muutaman vuoden päästä. Yleisen linjan mukaan kaikki rangaistusnormit on siirretty rikoslakiin, ja siten nykylaissa kyseessä on rikoslain 41 luvun 1§:n 4 momentti. Suomessa voidaan. tavalla haltuun saadun) aseen poliisille. Huomattavan usein kysyjä on todennut, “ettei uskalla, koska siitä kuitenkin tulee oikeusjuttu.” Ennen oli se toinenkin vaihtoehto, eli oli fiksuja poliisimiehiä, jotka hieman oikoivat mutkia, minkä avulla luvaton sotamuisto saattoi päätyä laillisiin kokoelmiin. Käytännössä asetakavarikot ovatkin tuplarankaisun ja jopa mielivallan keino. Edellä olevan valossa näyttää siltä, että kysyjät ovat olleet oikeassa. Aselain laatineilta -ja ennen kaikkea sitä nollatoleranssilla puusimäisesti soveltaviltavoisi kysyä, “miten meni niin kuin omasta mielestä?” ASE-lehti • 13. Jos näin olisi, varsinkin kun sodistakin on aikaa….. Mikä on merkillepantavaa, on se, ettei kyseistä lakipykälää “osattu” lukea esitutkinnassa, ei osattu lukea sitä johtavalla syyttäjällä, eikä osattu lukea edes käräjäoikeudessa. Huolen aihe ASELAKIASIAA TEKSTIT JUSSI PELTOLA, PÄÄTOIMITTAJA Asian johdosta Suomalaisen aselain ongelmaksi koettiin aikoinaan se, että luvattoman aseen vapaaehtoinen toimittaminen poliisille täytti aina ampuma-aserikoksen tunnusmerkistön, eikä sellainen ollut yhteiskunnan tahtotila. Kornia olisikin, että lakiin olisi säädetty jokin määräaika. Tuoreen ennakkotapauksen (KHO:2021:116) valossa oikeus joutui ottamaan kantaa siihen, että takavarikon perusteena olevan moitittavan teon pitäisi olla edes jotenkin asiayhteydessä siihen, että ampuma-aseet muodostaisivat riskitekijän. Tätä taustaa vasten on outoa, ettei Käräjäoikeus -jota kuitenkin ammattituomari johtaahuomannut näinkin yksinkertaista asiaa. Asiaa korjattiin säätämällä määräaikainen rangaistuksesta vapauttava lakipykälä, jonka menestyksen myötä siitä tehtiin pysyvä normi. aseen luovuttaminen poliisille olisi täsmälleen yhtä rangaistavaa kuin luvaton hallussapito, joten aseen luovuttaminen olisi jo maalaisjärjen vastaistakin. Toki mm. MIKÄ TEKEE JUTUSTA OMITUISEN. saada vuosikymmeniä “pimeänä” olleet sotamuistot -ne liian usein rikostilastoissa nähdytpois vapailta markkinoilta. Nykyään se ei enää onnistu ja vaikka onnistuisi, yksikään keräilijä ei lähde asiassa ottamaan riskiä. Luvattomat aseet siis pysyvätkin luvattomina
????????-??????. Lisäksi aseen lippaiden ja osien piti olla vaihtokelpoisia aseesta toiseen. Koska rumpulipas kiinnittyi suoraan lukonkehyksen alapuolelle, PPD:n alun perin yksiosainen tukki korvattiin kaksiosaisella mallilla, jossa lippaan etupuolelle jäi vain lyhyt pätkä puuta etutukiksi. päivänä 1940 Puna-armeijan johdon kokouksessa. ??????. Lopuhovski, E.K. Vuoden 1940 mallissa lukonkehys oli alusta alkaen valmistettu putkiaihiosta, johon oli kiinnitetty erikseen työstetty takatähtäimen jalusta ja piipun vaippa oli varustettu 15 pitkähköllä jäähdytysaukolla. ????????. Taistelutilanteessa tällaisen häiriönpoistomanööverin suorittaminen oli hengenvaarallista puuhaa. Kirponos myötäili Vannikovia sanoen venäläisen konepistoolin olleen erinomainen, joskin lippaan kaulasta täytyisi luopua. Voroshilov päätti keskustelun aiheesta: ”Voitte kirjata muistiin, että ase jää käyttöön. Kalygin, P.E. helmikuuta 1940 ja modernisoidulle mallille annettiin nimikkeeksi 7,62 mm konepistooli vuoden 1940 mallia, Degtjarevin järjestelmä, eli 7,62-?. Puolustusministeri K.E. Vielä keväällä 1940 konepistoolia pidettiin Neuvostoliitossa eräänlaisena apuaseena, joskin niiden lukumäärää pyrittiin määrätietoisesti kasvattamaan. PPD-40 Konepistooli on pelottava lähitaisteluase. Asetuotannosta vastaava kansankomissaari B.L. PPD-34/38:n rumpulipaskin oli kaulaa ja lisääntynyttä paksuutta lukuun ottamatta sekin ollut varsin suora kopio Suomikonepistoolissa käytetystä. Tähtäimet olivat Kovrovin valmistamissa aseissa samanlaiset kuin PPD-34/38:ssä. PPD-40:ssä ei aiemmista malleista poiketen käytetty enää yhtenäistä liipaisinkaaren sisältävää 14 • ASE-lehti. Keskitetty konepistoolituli on tehokas keino taistelussa vihollisen elävää voimaa vastaan. (PPD-40). Samaisena päivänä Puna-armeijan pääsotilasneuvosto hyväksyi sota-ajan jalkaväkidivisioonan kokoonpanon, jossa 17 000 sotilaan aseistukseen kuului 1436 konepistoolia. Uuden, tyhjänä 1,1 kg ja täynnä 1,8 kg painoisen kaulattoman 71 patruunan rumpulippaan myötä lippaan kiinnitysosat aseeseen oli pitänyt suunnitella täysin uudelleen. Aleksandrovitsh sekä V.A. Vannikov puolustautui sanomalla, että parhaillaan valmistuksessa oleva konepistoolimalli (PPD-40) tulee täyttämään asetetut vaatimukset. Voroshilov epäili aiheellisesti toimimattomuuden johtuneen patruunasta (eli oikeammin PPD-34/38:n rumpulippaasta). Degtjarevin ohella konepistoolin muutostyöhön osallistuivat Kovrovin tehtaalle sijoitettujen suunnittelutoimistojen KB-2 ja PKB OGK henkilöstöstä S.N. Vvedenski. Degtjarev esitteli modernisoidun PPD-konepistoolin prototyypin helmikuun 15. Mukana ollut talvisodassa divisioonaa komentanut kenraali M.P. 1940 ???. Tällöin patruunat saattoivat nousta kaulassa vinosti pystyyn ja jumittaa lippaan, mikä vaati lippaan irrottamisen, parin patruunan poistamisen syöttöhuulilta ja lippaan voimakkaan ravistamisen jumin poistamiseksi. (Puna-armeijan jalkaväen kenttäohjesääntö, I osa, 1942) TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO ASEHISTORIAA Kovrovin asetehtaan vuonna 1940 valmistama, alkuperäistä Kovrovin asetehtaan vuonna 1940 valmistama, alkuperäistä valmistussarjaa (kantamallia) edustava PPD-40-konepistooli. Aseesta oli poistettu lipaskuilu ja sen tilalle lukonkehyksen alle oli kiinnitetty rumpulippaan etuja takapuolelle teräksiset ohjausja kiinnitysosat, joista takimmaiseen oli asennettu keinuviputyyppinen lippaansalpa. Talvisodan jälkeen venäläiset pohtivat sodan opetuksia ja eräs kuuluisa konepistooleihin liittyvä keskustelu käytiin huhtikuun 26. Helmikuussa 1940 PPD34/38-konepistoolin tuotannon saavuttaessa huippunsa Neuvostoliitossa valmisteltiin jo huomattavaa parannusta aseessa käytettyyn epäluotettavaksi havaittuun rumpulippaaseen. Degtjarevin konepistoolit osa II: Myöhäistä tuotantoversiota edustava PPD-34/38 (ylhäällä) ja kantamallin PPD-40. valmistussarjaa (kantamallia) edustava PPD-40-konepistooli. Voroshilov suhtautui PPD-konepistooliin vähättelevästi kertoen, kuinka sotasaaliiksi saatua Suomi-konepistoolia kovassa pakkasessa kokeiltaessa se oli toiminut täysin moitteettomasti, mutta PPD oli aiheuttanut jatkuvasti häiriöitä, jotka hänen mukaansa johtuivat selkeästi jostakin aseessa olevasta viasta, ei voitelun puutteesta. Hän myös korosti, kuinka tärkeää on saada nämä ongelmat ratkaistua nyt, kun Puna-armeija on laajamittaisesti siirtymässä konepistoolin käyttöön. Tämä näkyy myös viimeisten PPD-34/38-konepistoolien ulkonäössä, joissa käytettiin samoja ratkaisuja kuin PPD40:ssä. PPD:llä ajateltiin aseistettavan myös panssarivaunujen miehistöt sekä panssariautojen, viestiajoneuvojen ja henkilöautojen kuljettajat. Toveri Vannikovin ja hänen alaistensa tulee tehdä kaikkensa varmistaakseen, että aseen toimintaan talviolosuhteissa haitallisesti vaikuttavat tekijät poistetaan, ja että konepistooli tulee toimimaan moitteetta kaikissa sääolosuhteissa -40 ja +40 asteen välillä.” Kokouksen pöytäkirjaan kirjattiin lopulta aseelle vaatimus toimia -50 ja +70 asteen välillä. Parannetussa mallissa oli lisäksi otettu käyttöön kaikki PPD-34/38konepistooliin tuohon mennessä kehitetyt tuotantoa yksinkertaistavat muutokset mukaan lukien nopeasti huonoksi ratkaisuksi osoittautunut kiinteä nallipiikki, jonka todettiin aiheuttavan sekä nallin ennenaikaista syttymistä että syttymättömiä. PPD:n alkuperäisen kehittäjän Vasili A. Ivanov, N.N. päivänä 1940. Kaulalla varustettu 73 patruunan lipas oli hyvin altis syöttöhäiriöille, sillä patruunoiden syöttämiseksi kaulan läpi lippaassa käytettiin pidennettyä, keskeltä nivelöityä patruunannostajaa, joka ei pystynyt syöttämään patruunoita kyllin nopeasti vähänkään pidempiä sarjoja ammuttaessa. Molemmat aseet on valmistettu Kovrovissa vuonna 1940. Kansainkomissaarien neuvoston puolustuskomitea hyväksyi muutokset 21. UUSI SUOMI-MALLINEN LIPAS Kovrovin asetehtaalla numero 2 päätettiin muuttaa ase käyttämään huomattavasti luotettavampaa suomalaistyyppistä 71 patruunan rumpulipasta ilman PPD-34/38:n lipaskuilun edellyttämää kaulaosaa tai keskeltä nivelöityä nostinta. MASSATUOTANTOMALLI PPD-40:n valmistus alkoi Kovrovissa maaliskuussa 1940, mutta koska tehtaan koko kapasiteetti oli valjastettu PPD-34/38-mallin tuotantoon eikä jo valmistuneita osia haluttu haaskata, näiden kahden mallin valmistus jatkui päällekkäin ilmeisesti huhtikuuhun 1940 saakka. ??????
päivänä 1940. päivänä 1940 Puna-armeijan johdon kokouksessa. ??????. PPD-40 Konepistooli on pelottava lähitaisteluase. UUSI SUOMI-MALLINEN LIPAS Kovrovin asetehtaalla numero 2 päätettiin muuttaa ase käyttämään huomattavasti luotettavampaa suomalaistyyppistä 71 patruunan rumpulipasta ilman PPD-34/38:n lipaskuilun edellyttämää kaulaosaa tai keskeltä nivelöityä nostinta. helmikuuta 1940 ja modernisoidulle mallille annettiin nimikkeeksi 7,62 mm konepistooli vuoden 1940 mallia, Degtjarevin järjestelmä, eli 7,62-?. Aleksandrovitsh sekä V.A. Talvisodan jälkeen venäläiset pohtivat sodan opetuksia ja eräs kuuluisa konepistooleihin liittyvä keskustelu käytiin huhtikuun 26. Helmikuussa 1940 PPD34/38-konepistoolin tuotannon saavuttaessa huippunsa Neuvostoliitossa valmisteltiin jo huomattavaa parannusta aseessa käytettyyn epäluotettavaksi havaittuun rumpulippaaseen. Koska rumpulipas kiinnittyi suoraan lukonkehyksen alapuolelle, PPD:n alun perin yksiosainen tukki korvattiin kaksiosaisella mallilla, jossa lippaan etupuolelle jäi vain lyhyt pätkä puuta etutukiksi. Kaulalla varustettu 73 patruunan lipas oli hyvin altis syöttöhäiriöille, sillä patruunoiden syöttämiseksi kaulan läpi lippaassa käytettiin pidennettyä, keskeltä nivelöityä patruunannostajaa, joka ei pystynyt syöttämään patruunoita kyllin nopeasti vähänkään pidempiä sarjoja ammuttaessa. 1940 ???. Puolustusministeri K.E. ????????-??????. Vannikov puolustautui sanomalla, että parhaillaan valmistuksessa oleva konepistoolimalli (PPD-40) tulee täyttämään asetetut vaatimukset. Asetuotannosta vastaava kansankomissaari B.L. Vuoden 1940 mallissa lukonkehys oli alusta alkaen valmistettu putkiaihiosta, johon oli kiinnitetty erikseen työstetty takatähtäimen jalusta ja piipun vaippa oli varustettu 15 pitkähköllä jäähdytysaukolla. Uuden, tyhjänä 1,1 kg ja täynnä 1,8 kg painoisen kaulattoman 71 patruunan rumpulippaan myötä lippaan kiinnitysosat aseeseen oli pitänyt suunnitella täysin uudelleen. Samaisena päivänä Puna-armeijan pääsotilasneuvosto hyväksyi sota-ajan jalkaväkidivisioonan kokoonpanon, jossa 17 000 sotilaan aseistukseen kuului 1436 konepistoolia. Toveri Vannikovin ja hänen alaistensa tulee tehdä kaikkensa varmistaakseen, että aseen toimintaan talviolosuhteissa haitallisesti vaikuttavat tekijät poistetaan, ja että konepistooli tulee toimimaan moitteetta kaikissa sääolosuhteissa -40 ja +40 asteen välillä.” Kokouksen pöytäkirjaan kirjattiin lopulta aseelle vaatimus toimia -50 ja +70 asteen välillä. Lopuhovski, E.K. Vvedenski. Parannetussa mallissa oli lisäksi otettu käyttöön kaikki PPD-34/38konepistooliin tuohon mennessä kehitetyt tuotantoa yksinkertaistavat muutokset mukaan lukien nopeasti huonoksi ratkaisuksi osoittautunut kiinteä nallipiikki, jonka todettiin aiheuttavan sekä nallin ennenaikaista syttymistä että syttymättömiä. MASSATUOTANTOMALLI PPD-40:n valmistus alkoi Kovrovissa maaliskuussa 1940, mutta koska tehtaan koko kapasiteetti oli valjastettu PPD-34/38-mallin tuotantoon eikä jo valmistuneita osia haluttu haaskata, näiden kahden mallin valmistus jatkui päällekkäin ilmeisesti huhtikuuhun 1940 saakka. (Puna-armeijan jalkaväen kenttäohjesääntö, I osa, 1942) TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO ASEHISTORIAA Kovrovin asetehtaan vuonna 1940 valmistama, alkuperäistä Kovrovin asetehtaan vuonna 1940 valmistama, alkuperäistä valmistussarjaa (kantamallia) edustava PPD-40-konepistooli. Molemmat aseet on valmistettu Kovrovissa vuonna 1940. PPD:llä ajateltiin aseistettavan myös panssarivaunujen miehistöt sekä panssariautojen, viestiajoneuvojen ja henkilöautojen kuljettajat. valmistussarjaa (kantamallia) edustava PPD-40-konepistooli. Mukana ollut talvisodassa divisioonaa komentanut kenraali M.P. Voroshilov suhtautui PPD-konepistooliin vähättelevästi kertoen, kuinka sotasaaliiksi saatua Suomi-konepistoolia kovassa pakkasessa kokeiltaessa se oli toiminut täysin moitteettomasti, mutta PPD oli aiheuttanut jatkuvasti häiriöitä, jotka hänen mukaansa johtuivat selkeästi jostakin aseessa olevasta viasta, ei voitelun puutteesta. Tähtäimet olivat Kovrovin valmistamissa aseissa samanlaiset kuin PPD-34/38:ssä. Aseesta oli poistettu lipaskuilu ja sen tilalle lukonkehyksen alle oli kiinnitetty rumpulippaan etuja takapuolelle teräksiset ohjausja kiinnitysosat, joista takimmaiseen oli asennettu keinuviputyyppinen lippaansalpa. Kirponos myötäili Vannikovia sanoen venäläisen konepistoolin olleen erinomainen, joskin lippaan kaulasta täytyisi luopua. PPD:n alkuperäisen kehittäjän Vasili A. Tämä näkyy myös viimeisten PPD-34/38-konepistoolien ulkonäössä, joissa käytettiin samoja ratkaisuja kuin PPD40:ssä. Keskitetty konepistoolituli on tehokas keino taistelussa vihollisen elävää voimaa vastaan. Degtjarevin konepistoolit osa II: Myöhäistä tuotantoversiota edustava PPD-34/38 (ylhäällä) ja kantamallin PPD-40. (PPD-40). ??????. Voroshilov epäili aiheellisesti toimimattomuuden johtuneen patruunasta (eli oikeammin PPD-34/38:n rumpulippaasta). Ivanov, N.N. Kalygin, P.E. Voroshilov päätti keskustelun aiheesta: ”Voitte kirjata muistiin, että ase jää käyttöön. Degtjarevin ohella konepistoolin muutostyöhön osallistuivat Kovrovin tehtaalle sijoitettujen suunnittelutoimistojen KB-2 ja PKB OGK henkilöstöstä S.N. Degtjarev esitteli modernisoidun PPD-konepistoolin prototyypin helmikuun 15. PPD-40:ssä ei aiemmista malleista poiketen käytetty enää yhtenäistä liipaisinkaaren sisältävää ASE-lehti • 15. ????????. Vielä keväällä 1940 konepistoolia pidettiin Neuvostoliitossa eräänlaisena apuaseena, joskin niiden lukumäärää pyrittiin määrätietoisesti kasvattamaan. Tällöin patruunat saattoivat nousta kaulassa vinosti pystyyn ja jumittaa lippaan, mikä vaati lippaan irrottamisen, parin patruunan poistamisen syöttöhuulilta ja lippaan voimakkaan ravistamisen jumin poistamiseksi. Taistelutilanteessa tällaisen häiriönpoistomanööverin suorittaminen oli hengenvaarallista puuhaa. PPD-34/38:n rumpulipaskin oli kaulaa ja lisääntynyttä paksuutta lukuun ottamatta sekin ollut varsin suora kopio Suomikonepistoolissa käytetystä. Kansainkomissaarien neuvoston puolustuskomitea hyväksyi muutokset 21. Lisäksi aseen lippaiden ja osien piti olla vaihtokelpoisia aseesta toiseen. Hän myös korosti, kuinka tärkeää on saada nämä ongelmat ratkaistua nyt, kun Puna-armeija on laajamittaisesti siirtymässä konepistoolin käyttöön
Aseet numeroitiin siten, että lukonkehyksen päälle lyötiin tehtaan leima, vuosiluku ja aseen sarjanumero. Nro 7, Frunzen tykkitehdas, Leningrad 1941–1942 1941: n. Lippaan syöttöhuuliin oli kuitenkin tehty poikkeava ratkaisu, PPD-40:n lippaassa vasen syöttöhuuli on portaaton. Kulakov”, Leningrad 1941–1942 13 119 kpl Numerointi ilmeisesti 113 xxx. PPD-40:N TUOTANTO KOVROVISSA Vuoden 1940 kuluessa Kovrovissa valmistettiin kaikkiaan 81 118 PPD-konepistoolia, mutta venäläiset lähteet eivät tee selvää eroa PPD34/38:n ja PPD-40:n tuotantolukujen välillä, joten on mahdotonta sanoa, paljonko näistä lopulta oli vuoden 1940 mallin konepistooleita, oletettavasti 60 000 – 65 000 kappaletta. Ohjainraudan paikallaan pysyminen oli varmistettu poikittaisella terästapilla. Venäläisissä konepistooleissa käytettiin yleisesti kangashihnaa, jonka molemmissa päissä oli soljella varustetut mänttinahasta tehdyt kiinnikkeet. Kovrovin asetehtaan vuonna 1940 valmistaman aseen merkinnät lukonkehyksen päällä. Liipaisinkaaren alaosa oli taivutettu pellistä, muotoiltu molemmista päistään voimakkaasti ulospäin kaareutuvaksi ja liitetty koneistamalla valmistettuun yläosaan. Vertailussa todettiin, että PPD:ssä on 95 osaa ja Shpaginissa vain 87, lisäksi PPD:n osien koneistus vie 13,7 tuntia koneaikaa ja Shpaginin ainoastaan 5,6 tuntia! PPD:n osista 72 vaati 16 • ASE-lehti. Kantamallin PPD-40:ssä käytettiin vielä samaa tangenttitähtäintä kuin aiemmissa PPD-malleissa. Suomalaisten sotasaaliiksi jääneissä aseissa on usein myös Suomessa asevarikon tekemä numerointi aseen puuosissa. Nro 202 ”K.E. Kyseiset ruuvit ulottuivat lukonkehykseen saakka ja toimivat samalla tukin kiinnitysruuveina. Konepistoolinhihnoissa on valmistajasta ja valmistusajankohdasta johtuvia eroavaisuuksia mm kankaan värin ja kiinnikkeiden muodon ja pituuden osalta. Lisäksi numero merkittiin liipaisinkaaren yläpinnalle, laukaisukoneistoon ja yleensä puuosien sisäpuolelle. Tehdas oli ennen sotaa valmistanut laivastolle merimiinoja ja torpedoita. Jonkinlaisen perustelun tähän lukuun saa tiedosta, jonka mukaan toukokuun 1. Shpaginin edellisvuonna kehittämällä konepistoolilla. päivänä 1941 Puna-armeijalla oli hallussaan 55 147 konepistoolia, jotka siis kaikki PPD:n eri versioita, näin ollen läheskään kaikkia vuonna 1940 valmistuneita PPD-40:itä ei ollut toimitettu armeijalle, tai toimitukset olivat yhä kesken. PPD-40:n piipun pituus on 269 mm. Rumpulippaan takimmaista, lippaansalvan sisältävää kiinnitysrautaa oli venytetty niin, että se ulottui liipaisinkaaren saakka. Vaihtimessa sarjatulen merkintä muuttui lipaskapasiteetin pienentymisen vuoksi muotoon ”71”. Vuoden 1941 alkupuolella PPD-40:n tuotantoa alettiin ajaa alas, sillä ase haluttiin korvata massatuotantoon huomattavasti paremmin soveltuvalla G.S. Tehdas: Valmistusvuodet: Tunnettu valmistusmäärä: Sarjanumerointi: Nro 2, Kovrov 1940–1941 1940: 81 118 kpl (PPD-34/38 ja PPD-40) 1941: 5 868 kpl Sarjanumeroinnissa kaksi kirjainta ja kolme numeroa. Myös lukonkehyksen perämutterissa oli usein numero. Voroshilov”, Vladivostok 1942 Korkeintaan satoja kappaleita. Leningradin motissa valmistetuissa aseissa suojarengas jätettiin tuotannossa usein pois. Lippaan etummainen kiinnitystai oikeammin ohjainrauta oli sekin koneistettu osa, jonka yläosassa oli tarkasti lukonkehyksen etureunan ympärille sopiva reikä. PPD-40:n massa tyhjänä on 3,63 kg ja täydellä 71 patruunan rumpulippaalla 5,45 kg. ”S.P. Lyhyt etutukki kiinnittyi yhdellä koneruuvilla piipun vaippaan. ??alkuiset sarjanumerot alarautaa, vaan liipaisinkaari oli erillinen osa, joka kiinnittyi kahdella koneruuvilla laukaisukoneiston kotelon alapuolelle. 1942: 9 153 kpl Numerointi aluksi 1000– 1999, sarjat erotettiin kauttaviivalla. Lukko oli yksinkertaistettua mallia ja aivan aluksi ilman nallipiikin varmistinta, joskin ensimmäisissä PPD40:issä käytetty kiinteäksi lukittu nallipiikki korvattiin jo 1.4.1940 annetulla määräyksellä aiemman mallisella liikkuvalla nallipiikillä ja nallipiikinvarmistimella aseissa esiintyneiden häiriöiden vuoksi. Vaikka sen yksikköhinta olikin saatu painettua alas, oli ase yhä työläs ja hidas valmistaa. Näistä todennäköisesti lähes kaikki ovat olleet malleja 34 ja 34/38. Laivanrakennustehtaan Nro 181 ”Dvigatel” tunnuksena toimi katkoviivalla ympyröity kyrillinen D-kirjain. Vuoden 1942 alusta sarjanumerointi aloitettiin 10 000:stä. Konepistoolien kehitystyötä jatkettiin Neuvostoliitossa entistä voimallisemmin. Kaikki asetta valmistaneet tehtaat eivät käyttäneet kirjaimia sarjanumeroinnin yhteydessä. päivänä 1940 Puna-armeijalla oli ollut inventaariossaan 25 000 konepistoolia. Tukin lapaan ei yleensä lyöty numeroa, vaan puuosien numerointi oli niiden sisäpuolella. Voskov”, Leningrad 1941–1942 1941: 4 150 kpl 1942: 11 449 kpl Sarjanumeroinnissa kaksi kirjainta ja neljä numeroa. Myöhemmin PPSh-41:n lippaissa palattiin lähes identtisiin syöttöhuuliin Suomikonepistoolin lippaan kanssa. Uusittu lipas oli nyt lähes identtinen Suomi-konepistoolin 70 patruunan rumpulippaan kanssa, joskin lipas oli siinä käytettävän 7,62x25 mm patruunan takia paksumpi kuin Suomi-konepistoolin vastaava. Numeroinnin tunnistaa siitä, että numeron yhteydessä ei ole kyrillisiä kirjaimia, vaikka aseen sarjanumerossa ne olisivatkin. Vastaavasti tammikuun 1. Piipun vaippa on varustettu 15:llä jäähdytysaukolla ja etutähtäimen jalkaan on tehty kiinnitysurat suojarenkaalle. Vuonna 1940 valmistuneissa aseissa käytettiin vielä kahta kirjainta ja kolmea numeroa. Nro 209 ”A.A. Lyhyen etutukin muotoilu poikkeaa jossain määrin eri tehtaiden ja jopa aseyksilöidenkin välillä. Aseiden pituusero johtuu lähinnä tukin muotoilusta. PPD-40:n ongelmana oli yhä aseen huono soveltuvuus massatuotantoon. Vuosina 1941-42 Leningradissa valmistetuissa aseissa käytettiin L-muotoista kahteen asentoon taittuvaa hahlolevyä, johon oli merkitty ampumaetäisyydet 100 ja 200 metriä. 5000. Viritysvipu lukitussalpoineen oli sekin suunniteltu nopeammaksi valmistaa, ja oli malliltaan sama kuin viimeisissä PPD-34/38-konepistooleissa käytetty. Kaikkien tehtaiden sarjanumerointi ei noudattanut samaa logiikkaa. Umpiaineesta koneistetun osan keskeltä oli jyrsitty pois terästä niin, että siihen oli muodostunut pyöristetyn suorakulmion muotoinen aukko, lippaan kiinnitysrauta oli niitattu lukonkehykseen. Aseiden pituudessa esiintyy tehdaskohtaista vaihtelua, Kovrovin tehtaan valmistama kantamalli on 785 mm pituinen, kun esimerkiksi Leningradissa valmistettu kansankomissariaatin laivanrakennustehtaan Nro 181 ase on 10 mm lyhyempi. Vuonna 1940 venäläisten testatessa Shpaginin vuoden 1940 prototyyppiä sitä verrattiin myös PPD40:een. Nro 181 ”Dvigatel”, Leningrad Lokakuu 1941 – tammikuu 1943 1941: 1 246 kpl 1942: 391 kpl 1943: 13 kpl 10 000 – 11 650
Vuosina 1941-42 Leningradissa valmistetuissa aseissa käytettiin L-muotoista kahteen asentoon taittuvaa hahlolevyä, johon oli merkitty ampumaetäisyydet 100 ja 200 metriä. Lippaan etummainen kiinnitystai oikeammin ohjainrauta oli sekin koneistettu osa, jonka yläosassa oli tarkasti lukonkehyksen etureunan ympärille sopiva reikä. Tukin lapaan ei yleensä lyöty numeroa, vaan puuosien numerointi oli niiden sisäpuolella. Konepistoolinhihnoissa on valmistajasta ja valmistusajankohdasta johtuvia eroavaisuuksia mm kankaan värin ja kiinnikkeiden muodon ja pituuden osalta. Lyhyen etutukin muotoilu poikkeaa jossain määrin eri tehtaiden ja jopa aseyksilöidenkin välillä. Vaikka sen yksikköhinta olikin saatu painettua alas, oli ase yhä työläs ja hidas valmistaa. Venäläisissä konepistooleissa käytettiin yleisesti kangashihnaa, jonka molemmissa päissä oli soljella varustetut mänttinahasta tehdyt kiinnikkeet. Kaikki asetta valmistaneet tehtaat eivät käyttäneet kirjaimia sarjanumeroinnin yhteydessä. Vuoden 1942 alusta sarjanumerointi aloitettiin 10 000:stä. PPD-40:n massa tyhjänä on 3,63 kg ja täydellä 71 patruunan rumpulippaalla 5,45 kg. Viritysvipu lukitussalpoineen oli sekin suunniteltu nopeammaksi valmistaa, ja oli malliltaan sama kuin viimeisissä PPD-34/38-konepistooleissa käytetty. 1942: 9 153 kpl Numerointi aluksi 1000– 1999, sarjat erotettiin kauttaviivalla. Umpiaineesta koneistetun osan keskeltä oli jyrsitty pois terästä niin, että siihen oli muodostunut pyöristetyn suorakulmion muotoinen aukko, lippaan kiinnitysrauta oli niitattu lukonkehykseen. Myöhemmin PPSh-41:n lippaissa palattiin lähes identtisiin syöttöhuuliin Suomikonepistoolin lippaan kanssa. Tehdas: Valmistusvuodet: Tunnettu valmistusmäärä: Sarjanumerointi: Nro 2, Kovrov 1940–1941 1940: 81 118 kpl (PPD-34/38 ja PPD-40) 1941: 5 868 kpl Sarjanumeroinnissa kaksi kirjainta ja kolme numeroa. ??alkuiset sarjanumerot alarautaa, vaan liipaisinkaari oli erillinen osa, joka kiinnittyi kahdella koneruuvilla laukaisukoneiston kotelon alapuolelle. Kyseiset ruuvit ulottuivat lukonkehykseen saakka ja toimivat samalla tukin kiinnitysruuveina. PPD-40:N TUOTANTO KOVROVISSA Vuoden 1940 kuluessa Kovrovissa valmistettiin kaikkiaan 81 118 PPD-konepistoolia, mutta venäläiset lähteet eivät tee selvää eroa PPD34/38:n ja PPD-40:n tuotantolukujen välillä, joten on mahdotonta sanoa, paljonko näistä lopulta oli vuoden 1940 mallin konepistooleita, oletettavasti 60 000 – 65 000 kappaletta. 5000. Lisäksi numero merkittiin liipaisinkaaren yläpinnalle, laukaisukoneistoon ja yleensä puuosien sisäpuolelle. Näistä todennäköisesti lähes kaikki ovat olleet malleja 34 ja 34/38. Nro 202 ”K.E. Leningradin motissa valmistetuissa aseissa suojarengas jätettiin tuotannossa usein pois. Nro 209 ”A.A. Liipaisinkaaren alaosa oli taivutettu pellistä, muotoiltu molemmista päistään voimakkaasti ulospäin kaareutuvaksi ja liitetty koneistamalla valmistettuun yläosaan. Kaikkien tehtaiden sarjanumerointi ei noudattanut samaa logiikkaa. Shpaginin edellisvuonna kehittämällä konepistoolilla. Uusittu lipas oli nyt lähes identtinen Suomi-konepistoolin 70 patruunan rumpulippaan kanssa, joskin lipas oli siinä käytettävän 7,62x25 mm patruunan takia paksumpi kuin Suomi-konepistoolin vastaava. Myös lukonkehyksen perämutterissa oli usein numero. Laivanrakennustehtaan Nro 181 ”Dvigatel” tunnuksena toimi katkoviivalla ympyröity kyrillinen D-kirjain. PPD-40:n ongelmana oli yhä aseen huono soveltuvuus massatuotantoon. Ohjainraudan paikallaan pysyminen oli varmistettu poikittaisella terästapilla. Nro 7, Frunzen tykkitehdas, Leningrad 1941–1942 1941: n. PPD-40:n piipun pituus on 269 mm. Lukko oli yksinkertaistettua mallia ja aivan aluksi ilman nallipiikin varmistinta, joskin ensimmäisissä PPD40:issä käytetty kiinteäksi lukittu nallipiikki korvattiin jo 1.4.1940 annetulla määräyksellä aiemman mallisella liikkuvalla nallipiikillä ja nallipiikinvarmistimella aseissa esiintyneiden häiriöiden vuoksi. päivänä 1941 Puna-armeijalla oli hallussaan 55 147 konepistoolia, jotka siis kaikki PPD:n eri versioita, näin ollen läheskään kaikkia vuonna 1940 valmistuneita PPD-40:itä ei ollut toimitettu armeijalle, tai toimitukset olivat yhä kesken. ”S.P. Jonkinlaisen perustelun tähän lukuun saa tiedosta, jonka mukaan toukokuun 1. Aseiden pituudessa esiintyy tehdaskohtaista vaihtelua, Kovrovin tehtaan valmistama kantamalli on 785 mm pituinen, kun esimerkiksi Leningradissa valmistettu kansankomissariaatin laivanrakennustehtaan Nro 181 ase on 10 mm lyhyempi. Nro 181 ”Dvigatel”, Leningrad Lokakuu 1941 – tammikuu 1943 1941: 1 246 kpl 1942: 391 kpl 1943: 13 kpl 10 000 – 11 650. Vuonna 1940 valmistuneissa aseissa käytettiin vielä kahta kirjainta ja kolmea numeroa. Lyhyt etutukki kiinnittyi yhdellä koneruuvilla piipun vaippaan. Lippaan syöttöhuuliin oli kuitenkin tehty poikkeava ratkaisu, PPD-40:n lippaassa vasen syöttöhuuli on portaaton. Piipun vaippa on varustettu 15:llä jäähdytysaukolla ja etutähtäimen jalkaan on tehty kiinnitysurat suojarenkaalle. Rumpulippaan takimmaista, lippaansalvan sisältävää kiinnitysrautaa oli venytetty niin, että se ulottui liipaisinkaaren saakka. Voroshilov”, Vladivostok 1942 Korkeintaan satoja kappaleita. Numeroinnin tunnistaa siitä, että numeron yhteydessä ei ole kyrillisiä kirjaimia, vaikka aseen sarjanumerossa ne olisivatkin. Vertailussa todettiin, että PPD:ssä on 95 osaa ja Shpaginissa vain 87, lisäksi PPD:n osien koneistus vie 13,7 tuntia koneaikaa ja Shpaginin ainoastaan 5,6 tuntia! PPD:n osista 72 vaati ASE-lehti • 17. Voskov”, Leningrad 1941–1942 1941: 4 150 kpl 1942: 11 449 kpl Sarjanumeroinnissa kaksi kirjainta ja neljä numeroa. Kantamallin PPD-40:ssä käytettiin vielä samaa tangenttitähtäintä kuin aiemmissa PPD-malleissa. päivänä 1940 Puna-armeijalla oli ollut inventaariossaan 25 000 konepistoolia. Tehdas oli ennen sotaa valmistanut laivastolle merimiinoja ja torpedoita. Vastaavasti tammikuun 1. Aseet numeroitiin siten, että lukonkehyksen päälle lyötiin tehtaan leima, vuosiluku ja aseen sarjanumero. Suomalaisten sotasaaliiksi jääneissä aseissa on usein myös Suomessa asevarikon tekemä numerointi aseen puuosissa. Vaihtimessa sarjatulen merkintä muuttui lipaskapasiteetin pienentymisen vuoksi muotoon ”71”. Kovrovin asetehtaan vuonna 1940 valmistaman aseen merkinnät lukonkehyksen päällä. Aseiden pituusero johtuu lähinnä tukin muotoilusta. Konepistoolien kehitystyötä jatkettiin Neuvostoliitossa entistä voimallisemmin. Kulakov”, Leningrad 1941–1942 13 119 kpl Numerointi ilmeisesti 113 xxx. Vuoden 1941 alkupuolella PPD-40:n tuotantoa alettiin ajaa alas, sillä ase haluttiin korvata massatuotantoon huomattavasti paremmin soveltuvalla G.S. Vuonna 1940 venäläisten testatessa Shpaginin vuoden 1940 prototyyppiä sitä verrattiin myös PPD40:een
päivään 1941 mennessä. Voskov”, joskin Siestarjoelta Leningradiin Punaisen työkaluntekijän tehtaan tiloihin evakuoituna. Tuolloin Leningradin rintamaa komentanut marsalkka L Govorov totesikin vuonna 1945, että vuonna 1941 rintamalle saadut muutama tuhat PPD40 -konepistoolia merkitsi enemmän kuin sadat tuhannet sen jälkeen armeijalle toimitetut konetuliaseet. Kuvassa kolme lipaspussia, jotka on valmistettu PPD-40 tuotannon aikana. Leningradiin evakuoitu osa Frunzen tykkitehdasta Nro 7 aloitti PPD-40:n tuotannon syksyllä 1941. Leningradin tehtaiden loppuvuodesta 1941 valmistamat PPD-40:t tulivat suureen tarpeeseen ja niiden merkitys kaupungin puolustajille oli mittaamaton. Kulik ilmoitti Neuvostoliiton johdolle, että Shpaginin konepistooli on läpäissyt kaikki vaaditut testit ja sitä voidaan suositella Puna-armeijan uudeksi konepistooliksi PPD:n tilalle. Tässä tehtaan Nro 209 ”A.A.Kulakov” vuonna 1942 valmistamassa aseessa näkyy esimerkkejä Leningradin tehtaiden omista ratkaisuista. Ensimmäiset Leningradin motin aseista valmisti ilmeisesti Sestroretskin työkalutehdas ”S.P. Suomesta on löytynyt /2-sarjaa, mutta sarjoja tunnetaan /8:aan saakka. Ylinnä Kovrovin valmistama ase vuodelta 1940. Näissä aseissa käytettiin tangenttitähtäimen sijasta pelkistettyä kulmastaan akseloitua L-mallista hahlolevyä, jossa oli asennot 100 ja 200 metrin ampumaetäisyyksille. Lippaan vapautin oli nopea käyttää, mutta sen heikkoutena oli tahattomat lippaan irtoamiset. Näyttää siis siltä, että Voskovin tehtaan tunnuksena toimi sarjanumeron toisena kirjaimena ollut kyrillinen V-kirjain (?). Tehtaassa Nro 181 vuonna 1941 valmistettu PPD-40 lipas kiinnitettynä ja lukko etuasennossa. Numerot olivat varsin selkeät Shpaginin hyväksi. Koskisen kehittämä ja 1936 valmistukseen otettu Suomi-konepistoolin 70 patruunan rumpulipas (pystyssä keskellä) oli esikuvana neuvostosuunnittelijoille. Aseita tunnetaan ainakin sarjanumeroilla ??0303, ??0674 ja ??0093. Tehtaan logolla varustettuja PPD:itä ei ole tavattu, ja onkin lähes varmaa, että kaikki tehtaan valmistamat tämän malliset aseet ovat olleet ilman valmistajan merkintää. Leningradin motin PPD-40:issä käytettiin monia muitakin päämallista poikkeavia ratkaisuja, esimerkiksi tukkiin oli saatettu lisätä liipaisinkaaren yläpuolelle sormiura tai hylsyaukkoa oli venytetty pidemmäksi. Tehdas oli toimittanut 4 150 PPD-40-konepistoolia Leningradin puolustajille joulukuun 25. päivänä puolustuskomitea hyväksyikin Shpaginin 7,62 mm konepistoolin vuoden 1941 mallia (PPSh-41) käyttöönotettavaksi Puna-armeijassa. Eroja on aseen osien ja tukin muotoilussa. Erot lippaissa olivat lähinnä lippaan syöttöhuulissa. Pystyssä alinna PPD-40 lipas ja ylinnä PPSh-41 lipas. Ilmeisesti salaussyistä sarjanumeron perässä oli kauttaviiva ja sarjan numero. Myös etutähtäimestä jätettiin usein suojarengas pois. Ohjesäännön mukaiset huoltoja puhdistusvälineet sijoitettiin aseen perän sisään pienen saranoidun luukun kautta. Eroja saattoi löytyä yksittäisten osien muotoilusta, myös tukin mitoituksissa ja muotoilussa löytyy monenlaisia variaatioita. Aseet olivat useimmiten varsin karkeatekoisia, olivathan ne suureksi osaksi käsityötä eli ilman isoja työstökoneita valmistettuja. D.N. Joulukuun 3. Bolotinin mukaan Kovrov valmisti vuonna 1941 kaikkiaan 5 868 PPD-40-konepistoolia, mikä todennäköisesti sisältää edellä mainitut viitisen tuhatta käsin koottua asetta. Alinna Leningradradissa elektromekaanisessa tehtaassa Nro 209 “A.A.Kulakov” valmisettu ase vuodelta 1942. Joulukuun 21. Säilyneistä aseista päätellen tehtaan valmistamiin aseisiin alettiin vuonna 1942 merkitä myös vuosiluku ja sarjanumeroinnissa luovuttiin sarjojen numeroinnista sarjanumeroinnin alkaessa vuoden alusta juoksevana PPD-40 konepistoolin erilaisia variaatioita. Keräilijöiden kokoelmista löytyy tunnuksettomia aseita ilman valmistusvuotta, joiden sarjanumeroissa on kaksi kirjainta ja neljä numeroa, joiden arvellaan suurella todennäköisyydellä olevan tehtaan tuotantoa. Keskellä Leningradissa konetehtaalla Nro 181 “Dvigatel“ valmistettu ase vuodelta 1941. Oikealla PPD-34/38:n rumpulipas, jossa häiriöitä aiheuttava kaula. HÄTÄTUOTANTOA LENINGRADISSA Piiritetyssä Leningradissa valmistettiin vuosina 1941– 42 kaikkiaan (lähteestä riippuen) 42 870 – 44 554 kappaletta PPD-40-mallisia konepistooleita, joskin edelleen yksinkertaistettuja sellaisia. Puna-armeijassa rumpulippaita varten valmistettiin kankaisia lipaspusseja. 18 • ASE-lehti. päivänä 1940 Päätykistödirektoraatin johtaja marsalkka G. PPD-40:n vaihtimessa sarjatuli on lipaskapasiteetin mukaisesti merkitty luvulla 71, kun se PPD-34/38:ssa oli ollut 73. PPD-40:n tuotanto Kovrovissa pysähtyi vuoden 1941 alkuviikkoina, mutta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 se käynnistyi hetkeksi aikaa uudelleen, kun tehtaan pääsuunnitteluosaston prototyyppipaja kasasi käyttämättä jääneistä osista noin 5 000 aseen sarjan. Kaulalla varustettu lipas oli hyvin altis syöttöhäiriöille, sillä patruunoiden syöttämiseksi kaulan läpi lippaassa käytettiin keskeltä nivelöityä patruunannostajaa. Luutnantti Y. koneistusta, taoksia oli 14 ja 24 osaa oli valmistettu pellistä stanssaamalla, Shpaginissa vastaavat luvut olivat 56, 5 ja 32. Öljypullo kuljetettiin erikseen sotilaan varusteissa. Aseiden sarjanumerointi myös eroaa yleisesti tuohon aikaa yleisesti käytössä olleesta järjestelmästä, jossa tuotantomäärät salattiin käyttämällä kirjain-numeroyhdistelmää. Numerointi alkoi aina numerosta 1000 ja päättyi ilmeisesti numeroon 1999. Vasemmalla PPD-40:n ja oikealla PPD-34/38:n rumpulippaat avattuna. Kaikkiaan vuonna 1941 Leningradissa valmistettiin 10 833 PPD-40-konepistoolia. Alkuvaiheessa lipaspussit saattoivat olla myös nahkasta tai keinoaineesta (kirza) valmistettuja. Lukkorungossa näkyy leikkaus varmistinta varten. Tukin oikealle kyljelle on tehty sormiura, perämutterin reuna on tavanomaista pyöreämpi ja liipaisinkaarenkin muotoilu on hieman erilainen. Tehtaan valmistamiin aseisiin ei merkitty alkuvaiheessa valmistusvuotta ja sarjanumerointi oli muusta numeroinnista poikkeava. Neuvostoliitossa lipaspusseja valmistettiin koko toisen maailmasodan ajan ja niissä on runsaasti eri variaatioita
Tukin oikealle kyljelle on tehty sormiura, perämutterin reuna on tavanomaista pyöreämpi ja liipaisinkaarenkin muotoilu on hieman erilainen. Puna-armeijassa rumpulippaita varten valmistettiin kankaisia lipaspusseja. Koskisen kehittämä ja 1936 valmistukseen otettu Suomi-konepistoolin 70 patruunan rumpulipas (pystyssä keskellä) oli esikuvana neuvostosuunnittelijoille. Neuvostoliitossa lipaspusseja valmistettiin koko toisen maailmasodan ajan ja niissä on runsaasti eri variaatioita. Luutnantti Y. Oikealla PPD-34/38:n rumpulipas, jossa häiriöitä aiheuttava kaula. Bolotinin mukaan Kovrov valmisti vuonna 1941 kaikkiaan 5 868 PPD-40-konepistoolia, mikä todennäköisesti sisältää edellä mainitut viitisen tuhatta käsin koottua asetta. koneistusta, taoksia oli 14 ja 24 osaa oli valmistettu pellistä stanssaamalla, Shpaginissa vastaavat luvut olivat 56, 5 ja 32. Kaikkiaan vuonna 1941 Leningradissa valmistettiin 10 833 PPD-40-konepistoolia. Alkuvaiheessa lipaspussit saattoivat olla myös nahkasta tai keinoaineesta (kirza) valmistettuja. PPD-40:n tuotanto Kovrovissa pysähtyi vuoden 1941 alkuviikkoina, mutta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 se käynnistyi hetkeksi aikaa uudelleen, kun tehtaan pääsuunnitteluosaston prototyyppipaja kasasi käyttämättä jääneistä osista noin 5 000 aseen sarjan. Kuvassa kolme lipaspussia, jotka on valmistettu PPD-40 tuotannon aikana. Alinna Leningradradissa elektromekaanisessa tehtaassa Nro 209 “A.A.Kulakov” valmisettu ase vuodelta 1942. Joulukuun 21. Aseita tunnetaan ainakin sarjanumeroilla ??0303, ??0674 ja ??0093. Aseet olivat useimmiten varsin karkeatekoisia, olivathan ne suureksi osaksi käsityötä eli ilman isoja työstökoneita valmistettuja. päivään 1941 mennessä. Erot lippaissa olivat lähinnä lippaan syöttöhuulissa. Vasemmalla PPD-40:n ja oikealla PPD-34/38:n rumpulippaat avattuna. Tehtaan valmistamiin aseisiin ei merkitty alkuvaiheessa valmistusvuotta ja sarjanumerointi oli muusta numeroinnista poikkeava. Ylinnä Kovrovin valmistama ase vuodelta 1940. Eroja saattoi löytyä yksittäisten osien muotoilusta, myös tukin mitoituksissa ja muotoilussa löytyy monenlaisia variaatioita. päivänä 1940 Päätykistödirektoraatin johtaja marsalkka G. Pystyssä alinna PPD-40 lipas ja ylinnä PPSh-41 lipas. Ohjesäännön mukaiset huoltoja puhdistusvälineet sijoitettiin aseen perän sisään pienen saranoidun luukun kautta. Numerointi alkoi aina numerosta 1000 ja päättyi ilmeisesti numeroon 1999. Tehtaan logolla varustettuja PPD:itä ei ole tavattu, ja onkin lähes varmaa, että kaikki tehtaan valmistamat tämän malliset aseet ovat olleet ilman valmistajan merkintää. Tuolloin Leningradin rintamaa komentanut marsalkka L Govorov totesikin vuonna 1945, että vuonna 1941 rintamalle saadut muutama tuhat PPD40 -konepistoolia merkitsi enemmän kuin sadat tuhannet sen jälkeen armeijalle toimitetut konetuliaseet. Tehdas oli toimittanut 4 150 PPD-40-konepistoolia Leningradin puolustajille joulukuun 25. Tässä tehtaan Nro 209 ”A.A.Kulakov” vuonna 1942 valmistamassa aseessa näkyy esimerkkejä Leningradin tehtaiden omista ratkaisuista. päivänä puolustuskomitea hyväksyikin Shpaginin 7,62 mm konepistoolin vuoden 1941 mallia (PPSh-41) käyttöönotettavaksi Puna-armeijassa. Kaulalla varustettu lipas oli hyvin altis syöttöhäiriöille, sillä patruunoiden syöttämiseksi kaulan läpi lippaassa käytettiin keskeltä nivelöityä patruunannostajaa. Myös etutähtäimestä jätettiin usein suojarengas pois. Ensimmäiset Leningradin motin aseista valmisti ilmeisesti Sestroretskin työkalutehdas ”S.P. Voskov”, joskin Siestarjoelta Leningradiin Punaisen työkaluntekijän tehtaan tiloihin evakuoituna. Eroja on aseen osien ja tukin muotoilussa. Suomesta on löytynyt /2-sarjaa, mutta sarjoja tunnetaan /8:aan saakka. D.N. Säilyneistä aseista päätellen tehtaan valmistamiin aseisiin alettiin vuonna 1942 merkitä myös vuosiluku ja sarjanumeroinnissa luovuttiin sarjojen numeroinnista sarjanumeroinnin alkaessa vuoden alusta juoksevana PPD-40 konepistoolin erilaisia variaatioita. Lippaan vapautin oli nopea käyttää, mutta sen heikkoutena oli tahattomat lippaan irtoamiset. Tehtaassa Nro 181 vuonna 1941 valmistettu PPD-40 lipas kiinnitettynä ja lukko etuasennossa. ASE-lehti • 19. Näyttää siis siltä, että Voskovin tehtaan tunnuksena toimi sarjanumeron toisena kirjaimena ollut kyrillinen V-kirjain (?). Aseiden sarjanumerointi myös eroaa yleisesti tuohon aikaa yleisesti käytössä olleesta järjestelmästä, jossa tuotantomäärät salattiin käyttämällä kirjain-numeroyhdistelmää. Keskellä Leningradissa konetehtaalla Nro 181 “Dvigatel“ valmistettu ase vuodelta 1941. Ilmeisesti salaussyistä sarjanumeron perässä oli kauttaviiva ja sarjan numero. Kulik ilmoitti Neuvostoliiton johdolle, että Shpaginin konepistooli on läpäissyt kaikki vaaditut testit ja sitä voidaan suositella Puna-armeijan uudeksi konepistooliksi PPD:n tilalle. PPD-40:n vaihtimessa sarjatuli on lipaskapasiteetin mukaisesti merkitty luvulla 71, kun se PPD-34/38:ssa oli ollut 73. Leningradin tehtaiden loppuvuodesta 1941 valmistamat PPD-40:t tulivat suureen tarpeeseen ja niiden merkitys kaupungin puolustajille oli mittaamaton. Leningradiin evakuoitu osa Frunzen tykkitehdasta Nro 7 aloitti PPD-40:n tuotannon syksyllä 1941. Öljypullo kuljetettiin erikseen sotilaan varusteissa. Lukkorungossa näkyy leikkaus varmistinta varten. Joulukuun 3. HÄTÄTUOTANTOA LENINGRADISSA Piiritetyssä Leningradissa valmistettiin vuosina 1941– 42 kaikkiaan (lähteestä riippuen) 42 870 – 44 554 kappaletta PPD-40-mallisia konepistooleita, joskin edelleen yksinkertaistettuja sellaisia. Numerot olivat varsin selkeät Shpaginin hyväksi. Leningradin motin PPD-40:issä käytettiin monia muitakin päämallista poikkeavia ratkaisuja, esimerkiksi tukkiin oli saatettu lisätä liipaisinkaaren yläpuolelle sormiura tai hylsyaukkoa oli venytetty pidemmäksi. Näissä aseissa käytettiin tangenttitähtäimen sijasta pelkistettyä kulmastaan akseloitua L-mallista hahlolevyä, jossa oli asennot 100 ja 200 metrin ampumaetäisyyksille. Keräilijöiden kokoelmista löytyy tunnuksettomia aseita ilman valmistusvuotta, joiden sarjanumeroissa on kaksi kirjainta ja neljä numeroa, joiden arvellaan suurella todennäköisyydellä olevan tehtaan tuotantoa
2. Leningradissa, Frunzen tykkitehtaassa Nro 7 valmistettu ase. 5. Oikealla huhtikuusta 1940 alkaen valmistettu PPD-40:n lukko, jossa oli palattu varmistimella varustettuun liikkuvaan nallipiikkiin. 4. Ylimmässä Kovrovin vuonna 1940 valmistamassa aseessa on vielä tunnollisesti tehty kaikki työvaiheet, mutta tehtaan Nro 209 vuonna 1942 valmistamassa aseessa (keskellä) lippaan takimmaisen kiinnitysraudan keskiosan kevennys on suuripiirteisempi ja tehtaan Nro 181 vuoden 1941 valmisteessa (alinna) kevennys on tyydytty toteuttamaan kahdella siihen poratulla reiällä. 6. Tykkitehdas ei merkinnyt valmistusvuotta aseeseen, mutta siihen on suomessa stanssattu SS-41 leimaus, joten se on jäänyt sotasaaliiksi vuonna 1941 ja on näin ollen kyseisen vuoden tuotantoa. Tehdas 209 oli muotoillut hylsyaukonkin hieman avarammaksi, ilmeisesti tehtaalla oli päätetty hieman parannella alkuperäistä konstruktiota. 1. 3. 4. PPD-40:n kantamallin lukko ja perämutteri. Vasemmalla keväällä 1940 valmistettu lukko kiinteällä nallipiikillä ilman nallipiikinvarmistinta. 5. 6. Viritysvipu lukitussalpoineen on malliltaan sama kuin viimeisissä PPD-34/38-konepistooleissa käytetty. 7. 20 • ASE-lehti. Tehtaan Nro 209 ”A.A.Kulakov” vuonna 1942 valmistaman PPD-40:n valmistusmerkinnät on ilmeisesti tehty sähkökynällä ja ovat vaikeasti luettavissa. Liipaisinkaaren alaosa on taivutettu pellistä ja liitetty koneistamalla valmistettuun yläosaan. Kuvassa näkyy hyvin sotasaalisaseisiin vuonna 1941 lyöty leima ”SS-41”. Lukon takareunan ohjausrengas on jätetty pois, eli aseen on ajateltu toimivan kahdellakin. 8. 8. 9. Kuvasta selviää myös rumpulippaan kiinnitysosien rakenne. 9. 7. Valmistajakohtaisia eroja esiintyi myös ylemmässä hihnakiinnikkeessä ja etutukin muotoilussa. 1. 2. PPD-40:ssä liipaisinkaari on erillinen osa, jonka kiinnitysruuvit toimivat samalla tukin kiinnitysruuveina. Aseessa on ollut todella heikko pintakäsittely, joka on käytössä kulunut pois. 3. PPD40-konepistooleita tukit irrotettuna. Rumpulippaan kiinnitysosat Kovrovin tehtaan vuonna 1940 valmistamassa PPD-40:ssä
3. ASE-lehti • 21. 9. Lukon takareunan ohjausrengas on jätetty pois, eli aseen on ajateltu toimivan kahdellakin. 8. 7. Kuvasta selviää myös rumpulippaan kiinnitysosien rakenne. 6. 8. 6. Liipaisinkaaren alaosa on taivutettu pellistä ja liitetty koneistamalla valmistettuun yläosaan. PPD-40:n kantamallin lukko ja perämutteri. 4. Kuvassa näkyy hyvin sotasaalisaseisiin vuonna 1941 lyöty leima ”SS-41”. PPD40-konepistooleita tukit irrotettuna. 2. Tehtaan Nro 209 ”A.A.Kulakov” vuonna 1942 valmistaman PPD-40:n valmistusmerkinnät on ilmeisesti tehty sähkökynällä ja ovat vaikeasti luettavissa. Tehdas 209 oli muotoillut hylsyaukonkin hieman avarammaksi, ilmeisesti tehtaalla oli päätetty hieman parannella alkuperäistä konstruktiota. PPD-40:ssä liipaisinkaari on erillinen osa, jonka kiinnitysruuvit toimivat samalla tukin kiinnitysruuveina. Oikealla huhtikuusta 1940 alkaen valmistettu PPD-40:n lukko, jossa oli palattu varmistimella varustettuun liikkuvaan nallipiikkiin. Leningradissa, Frunzen tykkitehtaassa Nro 7 valmistettu ase. Aseessa on ollut todella heikko pintakäsittely, joka on käytössä kulunut pois. 2. 5. Valmistajakohtaisia eroja esiintyi myös ylemmässä hihnakiinnikkeessä ja etutukin muotoilussa. Viritysvipu lukitussalpoineen on malliltaan sama kuin viimeisissä PPD-34/38-konepistooleissa käytetty. 1. Tykkitehdas ei merkinnyt valmistusvuotta aseeseen, mutta siihen on suomessa stanssattu SS-41 leimaus, joten se on jäänyt sotasaaliiksi vuonna 1941 ja on näin ollen kyseisen vuoden tuotantoa. Rumpulippaan kiinnitysosat Kovrovin tehtaan vuonna 1940 valmistamassa PPD-40:ssä. 4. 5. 7. 1. 9. Vasemmalla keväällä 1940 valmistettu lukko kiinteällä nallipiikillä ilman nallipiikinvarmistinta. Ylimmässä Kovrovin vuonna 1940 valmistamassa aseessa on vielä tunnollisesti tehty kaikki työvaiheet, mutta tehtaan Nro 209 vuonna 1942 valmistamassa aseessa (keskellä) lippaan takimmaisen kiinnitysraudan keskiosan kevennys on suuripiirteisempi ja tehtaan Nro 181 vuoden 1941 valmisteessa (alinna) kevennys on tyydytty toteuttamaan kahdella siihen poratulla reiällä. 3
Kovat taistelut läpikäynyt, Leningradissa valmistettu PPD40, joka on samassa autenttisessa kunnossa kun se on ollut syksyllä 1944. Ase on tullut virolaisten pakolaisten mukana Suomeen. Voroshilov” valmistettiin vuonna 1942 PPD40:een perustuvia ????konepistooleita (PPDI), jotka erosivat kantamallista mm. PPD-40 säilyi käytössä koko toisen maailmansodan ajan, Puna-armeijan ja Neuvostoliiton merivoimien lisäksi se oli melko yleinen ase partisaanien käytössä. PPD-40:n tuotanto jatkui piiritetyssä Leningradissa vuoden 1942 loppuun, osittain jopa tammikuuhun 1943. Vuoden 1941 loppupuolella aseita alkoi lisäksi valmistaa elektromekaaninen tehdas Nro 209 ”A.A. Öljypulloa lukuun ottamatta varusteet sijoitettiin konepistoolin perän sisään. Vuonna 1941 julkaistun käyttöoppaan mukaan puhdistusvälineisiin kuului yleismallinen kaksiosainen öljypullo, kaksiosainen puhdistuspuikko, poistinpuikko, pesuri, öljyharja sekä työkalu. numerosta 10 000. Venäläiset lähteetkään eivät osaa kertoa, paljonko aseita Vladivostokissa lopulta valmistettiin, arviot vaihtelevat muutamasta kymmenestä useisiin satoihin. Tehdas numeroi aseet juoksevalla numeroinnilla alkaen ilmeisesti numerosta 10 000. Aseessa on jälkiä sirpaleista ja siihen on tehty hihna taistelukentällä. Leningradissa valmistetut PPD-40:t olivat käytössä paitsi Leningradin myös Karjalan rintamalla, ja siksi niitä jäi melko runsaasti suomalaistenkin sotasaaliiksi. Voskov ei käyttänyt logoaan vielä PPD-40:n tuotannossa, vaan tehtaan tunnuksena toimi sarjanumeron toisena kirjaimena ollut kyrillinen V (?). Merivoimille menneissä Vladivostokin konepistooleissa on lukonkehyksen päällä ympyrän sisällä oleva ankkuri. Aseen valmistus aloitettiin myös laivanrakennustehtaalla Nro 181 ”Dvigatel”. pidennetyn piipun ja siihen liitetyn SVT-mallisen suujarrun osalta, lisäksi aseissa oli kiinnike SVT:n pistimelle. PPD-40:N VARUSTEET PPD-40-konepistoolissa oli PPD-34:n tapaan aseen perän sisään tehty poraus, johon puhdistusvälineet sai sijoitettua peräraudassa olevan saranoidun luukun kautta. Virolainen desantti Aleksei Ivanov Riihimäellä heinäkuussa 1941 täysissä varusteissaan aseistuksenaan PPD40-konepistooli. Aseeseen oli suunniteltu kangashihna nahkaisin PPD-40-konepistooleja valmistaneiden tehtaiden tunnukset. (SA-kuva 22290). Myös tehtaan tunnuslogo muuttui pienemmäksi. Partisaanien asepajat Valko-Venäjällä jopa valmistivat PPD-40:een pohjautuvia konepistoolimalleja, joissa oli toisinaan hyödynnetty saksalaisilta vallattujen Bergmann-konepistooleiden osia. Lisäksi Vladivostokin telakalla Nro 202 ”K.E. Tällainen ase sarjanumeroltaan ??-1197 on säilynyt Pietarin keskuslaivastomuseon kokoelmissa, kaikissa aseissa oli samat kirjaimet (DZ = Dalzavod) sarjanumeron alussa. Kulakov”, joten kaikkiaan Leningradissa näitä konepistooleita valmisti neljä eri tehdasta. Kaupunkiin jääneet osat tehtaasta osallistuivat vuosina 1941–42 PPD-40:n tuotantoon. 22 • ASE-lehti
numerosta 10 000. Voskov ei käyttänyt logoaan vielä PPD-40:n tuotannossa, vaan tehtaan tunnuksena toimi sarjanumeron toisena kirjaimena ollut kyrillinen V (?). Leningradissa valmistetut PPD-40:t olivat käytössä paitsi Leningradin myös Karjalan rintamalla, ja siksi niitä jäi melko runsaasti suomalaistenkin sotasaaliiksi. Virolainen desantti Aleksei Ivanov Riihimäellä heinäkuussa 1941 täysissä varusteissaan aseistuksenaan PPD40-konepistooli. Aseeseen oli suunniteltu kangashihna nahkaisin PPD-40-konepistooleja valmistaneiden tehtaiden tunnukset. Kovat taistelut läpikäynyt, Leningradissa valmistettu PPD40, joka on samassa autenttisessa kunnossa kun se on ollut syksyllä 1944. Kulakov”, joten kaikkiaan Leningradissa näitä konepistooleita valmisti neljä eri tehdasta. Aseen valmistus aloitettiin myös laivanrakennustehtaalla Nro 181 ”Dvigatel”. Ase on tullut virolaisten pakolaisten mukana Suomeen. Lisäksi Vladivostokin telakalla Nro 202 ”K.E. Myös tehtaan tunnuslogo muuttui pienemmäksi. Tällainen ase sarjanumeroltaan ??-1197 on säilynyt Pietarin keskuslaivastomuseon kokoelmissa, kaikissa aseissa oli samat kirjaimet (DZ = Dalzavod) sarjanumeron alussa. PPD-40 säilyi käytössä koko toisen maailmansodan ajan, Puna-armeijan ja Neuvostoliiton merivoimien lisäksi se oli melko yleinen ase partisaanien käytössä. Vuonna 1941 julkaistun käyttöoppaan mukaan puhdistusvälineisiin kuului yleismallinen kaksiosainen öljypullo, kaksiosainen puhdistuspuikko, poistinpuikko, pesuri, öljyharja sekä työkalu. Tehdas numeroi aseet juoksevalla numeroinnilla alkaen ilmeisesti numerosta 10 000. Kaupunkiin jääneet osat tehtaasta osallistuivat vuosina 1941–42 PPD-40:n tuotantoon. Vuoden 1941 loppupuolella aseita alkoi lisäksi valmistaa elektromekaaninen tehdas Nro 209 ”A.A. Aseessa on jälkiä sirpaleista ja siihen on tehty hihna taistelukentällä. Öljypulloa lukuun ottamatta varusteet sijoitettiin konepistoolin perän sisään. Partisaanien asepajat Valko-Venäjällä jopa valmistivat PPD-40:een pohjautuvia konepistoolimalleja, joissa oli toisinaan hyödynnetty saksalaisilta vallattujen Bergmann-konepistooleiden osia. (SA-kuva 22290). PPD-40:n tuotanto jatkui piiritetyssä Leningradissa vuoden 1942 loppuun, osittain jopa tammikuuhun 1943. pidennetyn piipun ja siihen liitetyn SVT-mallisen suujarrun osalta, lisäksi aseissa oli kiinnike SVT:n pistimelle. Voroshilov” valmistettiin vuonna 1942 PPD40:een perustuvia ????konepistooleita (PPDI), jotka erosivat kantamallista mm. Venäläiset lähteetkään eivät osaa kertoa, paljonko aseita Vladivostokissa lopulta valmistettiin, arviot vaihtelevat muutamasta kymmenestä useisiin satoihin. Merivoimille menneissä Vladivostokin konepistooleissa on lukonkehyksen päällä ympyrän sisällä oleva ankkuri. ASE-lehti • 23. PPD-40:N VARUSTEET PPD-40-konepistoolissa oli PPD-34:n tapaan aseen perän sisään tehty poraus, johon puhdistusvälineet sai sijoitettua peräraudassa olevan saranoidun luukun kautta
Toukokuussa 1944 Neuvostoliitto alkoi aseistaa Jugoslavian kommunistista kansanvapautusarmeijaa ja kyseisen vuoden marraskuuhun mennessä maahan oli toimitettu 5 456 kappaletta PPD-40-konepistooleita, jotka säilyivät Jugoslavian asevoimien käytössä vielä sodan jälkeenkin nimikkeellä Automat 7,62 mm PPD M40 (s). Suomalaiset saivat PPD40-konepistooleja huomattavan määrän sotasaaliikseen, ensimmäiset näistä jo heti jatkosodan alkuvaiheissa kesällä 1941. Poikkeavan kaliiperinsa vuoksi PPD-40:t sijoitettiin lopulta kotijoukkojen ja rannikkopuolustuksen käyttöön. Ohjekirjassa oli kuvattu aseen tekniikkaa ja varusteita, sekä eri ampuma-asentoja ja käyttötapoja.. PPD-konepistoolin eri versiot muodostavat asehistoriallisesti mielenkiintoisen jatkumon, joka olennaisena osana liittyy myös Suomen asehistoriaan. Piiritetyssä Leningradissa valmistetuista PPD40-konepistooleista ei ole ollut kattavaa tutkittua tietoa ja eri tehtaiden valmistamien aseiden lukumäärät ovat vasta nyt selviämässä venäläisten historiantutkijoiden toimesta. Ase esiteltiin myös keväällä 1944 julkaistussa “Tietoja Punaarmeijan aseista” -oppaassa, jossa aseesta kerrottiin tekniset tiedot. Puna-armeijassa otettiin kuitenkin nopeasti käyttöön vyölle tuleva kantopussi, joka oli ilmeisesti alkuvaiheessa nahkainen, muuttuen nopeasti kankaasta valmistetuksi. Viisitoistavuotiaat tytöt Nina Nikolaeva ja Valja Volkova tarkastavat PPD-40-konepistooleja joulukuussa 1942 piiritetyssä Leningradissa Sestroretskin työkalutehtaalla ”S.P. kiinnikeosin. Näistä luvuista päätellen aseita jäi sotasaaliiksi ainakin viitisen sataa kappaletta. Mainittakoon, että sotasaalismerkintä tehtiin myös muihin samaan aikaan varikoissa oleviin poikkeaviin konepistoolimalleihin, kuten MP-28 -konepistooleihin. piikkilangan katkaisemiseksi ampumalla. Suomalaisilla asekeräilijöillä on ollut mahdollista tallettaa kokoelmiin aseita, joita on valmistettu vain pieniä sarjoja. Konepistooliin valmistettiin myös erikoisvarusteita, mm. PPD-40:N MUUT KÄYTTÄJÄT Saksalaiset saivat PPD-40konepistooleja sotasaaliikseen suhteellisen paljon ja he antoivat aseelle nimikkeen Maschinenpistole 716(r) PPD-34ja PPD34/38 -mallien kulkiessa nimikkeellä Maschinenpistole 715(r). Sodan jälkeen huonokuntoiset yksilöt romutettiin ja helmikuussa 1960 jäljelle jääneistä aseista 392 myytiin ulkomaille ja 71 kappaletta kokoelmaesineiksi kotimaahan vuosina 1969–71. Maastamme saattaa yhä edelleen löytyä asehistoriallisia helmiä, jotka on syytä tallettaa toimivina aseina suomalaisiin kokoelmiin. PPD-40:n piikkilankaleikkuri kiinnittyi piipun vaipan ympärille teräspannalla, itse leikkuri oli piipunsuuta kohden kapeneva peltilevystä taitettu ohjuri, joka ohjasi piikkilangan oikeaan kohtaan luodin katkaistavaksi. Aseelle oli tässä vaiheessa myös annettu suomalainen nimike ”7,62 kp/40”. Täsmällistä määrää jatkosodan aikana vallatuista aseista ei tiedetä, mutta kyse on ollut useista sadoista aseista. Rintamallakin sotasaaliskonepistooleja toki käytettiin, mutta yleensä viimeistään patruunoiden loppumisen myötä aseet siirrettiin selustaan. Venäläisissä konepistooleissa käytettiin kuitenkin yleisesti myös kiväärin vakiomallista hihnaa, joka kiinnitettiin aseeseen nahkaisin läpivientihihnoin. PPD-konepistooleja on nähty satunnaisesti maailman kriisipesäkkeissä toisen maailmansodan jälkeenkin, viimeisimmät havainnot ovat Donetskin alueelta Ukrainasta vuodelta 2014. Sotasaalismerkintää ei vuoden 1941 jälkeen tehty, ilmeisesti kyse oli lyhyen välivaiheen merkinnästä, jonka tarkoituksenmukaisuus kyseenalaistettiin nopeasti. Paljon yksityiskohtia on kuitenkin yhä selvittämättä. Konepistooliin kuuluvaa rumpulipasta oli alun perin tarkoitettu kannettavaksi lippaan yläosassa olevasta lenkistä sen esikuvana olleen Suomi-konepistoolin lippaan tapaan. Vuonna 1941 varikoihin tulleisiin sotasaaliskonepistooleihin lyötiin merkintä SS-41 (Sota Saalis) ja osaan lippaista SS L-41 (Sota Saalis Lipas). Voskov”. Säilyneistä aseyksilöistä on voitu tehdä päätelmiä, mutta arkistotiedoista ei ole löytynyt näihin kaikkiin vahvistusta. PPD-40:n ohjekirja vuodelta 1941
Rintamallakin sotasaaliskonepistooleja toki käytettiin, mutta yleensä viimeistään patruunoiden loppumisen myötä aseet siirrettiin selustaan. Venäläisissä konepistooleissa käytettiin kuitenkin yleisesti myös kiväärin vakiomallista hihnaa, joka kiinnitettiin aseeseen nahkaisin läpivientihihnoin. Näistä luvuista päätellen aseita jäi sotasaaliiksi ainakin viitisen sataa kappaletta. Konepistooliin kuuluvaa rumpulipasta oli alun perin tarkoitettu kannettavaksi lippaan yläosassa olevasta lenkistä sen esikuvana olleen Suomi-konepistoolin lippaan tapaan. piikkilangan katkaisemiseksi ampumalla. Täsmällistä määrää jatkosodan aikana vallatuista aseista ei tiedetä, mutta kyse on ollut useista sadoista aseista. Vuonna 1941 varikoihin tulleisiin sotasaaliskonepistooleihin lyötiin merkintä SS-41 (Sota Saalis) ja osaan lippaista SS L-41 (Sota Saalis Lipas). kiinnikeosin. Poikkeavan kaliiperinsa vuoksi PPD-40:t sijoitettiin lopulta kotijoukkojen ja rannikkopuolustuksen käyttöön. Suomalaiset saivat PPD40-konepistooleja huomattavan määrän sotasaaliikseen, ensimmäiset näistä jo heti jatkosodan alkuvaiheissa kesällä 1941. Mainittakoon, että sotasaalismerkintä tehtiin myös muihin samaan aikaan varikoissa oleviin poikkeaviin konepistoolimalleihin, kuten MP-28 -konepistooleihin. Ase esiteltiin myös keväällä 1944 julkaistussa “Tietoja Punaarmeijan aseista” -oppaassa, jossa aseesta kerrottiin tekniset tiedot. Toukokuussa 1944 Neuvostoliitto alkoi aseistaa Jugoslavian kommunistista kansanvapautusarmeijaa ja kyseisen vuoden marraskuuhun mennessä maahan oli toimitettu 5 456 kappaletta PPD-40-konepistooleita, jotka säilyivät Jugoslavian asevoimien käytössä vielä sodan jälkeenkin nimikkeellä Automat 7,62 mm PPD M40 (s). Suomalaisilla asekeräilijöillä on ollut mahdollista tallettaa kokoelmiin aseita, joita on valmistettu vain pieniä sarjoja. PPD-40:n piikkilankaleikkuri kiinnittyi piipun vaipan ympärille teräspannalla, itse leikkuri oli piipunsuuta kohden kapeneva peltilevystä taitettu ohjuri, joka ohjasi piikkilangan oikeaan kohtaan luodin katkaistavaksi. ASE-lehti • 25. Maastamme saattaa yhä edelleen löytyä asehistoriallisia helmiä, jotka on syytä tallettaa toimivina aseina suomalaisiin kokoelmiin. Voskov”. Paljon yksityiskohtia on kuitenkin yhä selvittämättä. Säilyneistä aseyksilöistä on voitu tehdä päätelmiä, mutta arkistotiedoista ei ole löytynyt näihin kaikkiin vahvistusta. PPD-40:N MUUT KÄYTTÄJÄT Saksalaiset saivat PPD-40konepistooleja sotasaaliikseen suhteellisen paljon ja he antoivat aseelle nimikkeen Maschinenpistole 716(r) PPD-34ja PPD34/38 -mallien kulkiessa nimikkeellä Maschinenpistole 715(r). Sotasaalismerkintää ei vuoden 1941 jälkeen tehty, ilmeisesti kyse oli lyhyen välivaiheen merkinnästä, jonka tarkoituksenmukaisuus kyseenalaistettiin nopeasti. Piiritetyssä Leningradissa valmistetuista PPD40-konepistooleista ei ole ollut kattavaa tutkittua tietoa ja eri tehtaiden valmistamien aseiden lukumäärät ovat vasta nyt selviämässä venäläisten historiantutkijoiden toimesta. Aseelle oli tässä vaiheessa myös annettu suomalainen nimike ”7,62 kp/40”. Ohjekirjassa oli kuvattu aseen tekniikkaa ja varusteita, sekä eri ampuma-asentoja ja käyttötapoja. PPD-konepistoolin eri versiot muodostavat asehistoriallisesti mielenkiintoisen jatkumon, joka olennaisena osana liittyy myös Suomen asehistoriaan. PPD-40:n ohjekirja vuodelta 1941. PPD-konepistooleja on nähty satunnaisesti maailman kriisipesäkkeissä toisen maailmansodan jälkeenkin, viimeisimmät havainnot ovat Donetskin alueelta Ukrainasta vuodelta 2014. Sodan jälkeen huonokuntoiset yksilöt romutettiin ja helmikuussa 1960 jäljelle jääneistä aseista 392 myytiin ulkomaille ja 71 kappaletta kokoelmaesineiksi kotimaahan vuosina 1969–71. Konepistooliin valmistettiin myös erikoisvarusteita, mm. Viisitoistavuotiaat tytöt Nina Nikolaeva ja Valja Volkova tarkastavat PPD-40-konepistooleja joulukuussa 1942 piiritetyssä Leningradissa Sestroretskin työkalutehtaalla ”S.P. Puna-armeijassa otettiin kuitenkin nopeasti käyttöön vyölle tuleva kantopussi, joka oli ilmeisesti alkuvaiheessa nahkainen, muuttuen nopeasti kankaasta valmistetuksi
Ongelmana etenkin ensi alkuun ja/tai avotähtäimien kanssa kasvaneille (minä ml.) on pisteen hukkaamisen helppous, etenkin ikkunatyyppiset valopisteet kun eivät muodosta aseen suuntaamista helpottavaa tunneliefektiä. Tässä siis ei ole mitään uutta, mitä sitä hyvää muuttamaan. Valopistetähtäinten etuna on niiden nopeus ja tähtäämisen tarkkuus. Palvelusaseeseen mokomia ei voisi harkitakaan, sillä aukot ovat suora tie kaikelle moskalle suoraan aseen sydämeen, varma tae sydämenpysähdykselle, mutta ratakäytössä tällä ei ole merkitystä. Hjorth Ab:n yksi ensimmäisistä maahan saapuneista saapuneista aseista saatiin Ase-lehden testiin. – LAUMAN UUSI ALFAUROS Saksalainen Heckler & Koch aloitti vuonna jo vuonna 1989 eli runsaat kolmekymmentä vuotta sitten uuden USP-pistooliperheen (saks. Luistin alla paljastuu heti huomiota herättävä yksityiskohta, iskurivarmistin. Vanha sanonta on, että ”saatanalla oli hyvä päivä, kun keksi ikänäön” ja tästä kärsiville valopistetähtäimet ovat jumalan lahja, tähtääminen kun onnistuu jälleen. Erojakin löytyy: SFP9:n luisti on rata-aseille tyypillinen tahkojuusto, USP:n luisti on palvelusaseelle tyypillisesti umpinainen. ”Universale Selbstladepistole” / engl. Perinteisesti iskurivarmistus on hoidettu jousitetulla pystytapilla, jonka liipaisintanko nostaa pois iskurin edestä vain ja ainostaan siinä tapauksessa, että liipaisinta puristetaan tarkoituksella. Piipun suussa on H&K Mk.23 SOCOM -pistoolissa esitelty O-rengas piipun suun ympärillä, missä se paikottaa piipun aina välyksettömästi samaan paikkaan ja parantaa siten tarkkuutta. Luistin päälle on asennettu avotähtäimet, jotka H&K palvelusasekokemuksensa pohjalta osaa tehdä hyvin. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Toimintaperiaatteeltaan SFP on se tänä päivänä kaikkein tavallisin, jossa jäykkäyhteys perustuu pystytasossa keinahtavaan piipun peräpäähän. Luisti on pitkää piippua vastaava ja jotta sen massa pysyisi siedettävänä, sen etupäähän on koneistettu läpimenevät kevennysaukot. Sivusäätö hoituu jyvää/hahloa lohenpyrstössään sivusuunnassa naputellen, mitään ruuvisäätöä ei ole. Sarvet pysyvät paikallaan takatähtäimen piteleminä. Kannattaa muuten kokeilla useampia malleja, teknisen toteutuksen ja silmien eroista johtuen osa valopisteistäkin voi näkyä räjähtävänä galaksina. Tehtaan mukaan tämä on ”uusi alfa”, laumanjohtaja, ja aseista kun puhutaan, niin ainakin tässä jutussa nimenomaan alfauros. Kiitos maahantuojan Oy K. Rakenne on toimiva, mutta samalla se tekee kunnollisen kisalaukaisun aikaansaamisen mahdollisuuksista Uusi SFP9 ja vanhempi USP Expert ovat selvästi samaa sukua: kummankin piipun suussa on tarkkuutta parantava O-rengaskeskitys ja lukitus perustuu pystytasossa keinahtavaan piipun perään. Hahlonaukon molemmin puolin ja jyvän takapinnassa on vihertävää valoa hohtavat valkoiset kohdistuspisteet. Tämä antaa odottaa, että kyseessä olisi tiivistelmä kaikesta tehtaan oppimasta ja se ei ole vähän se. ”Universal Self-loading Pistol”) suunnittelun, vetäjänä Helmut Weldle. Tähtäinkuvio on kiitettävän avara ja valoa riittää jyvän molemmin puolin nopeaan ja vaistonvaraiseen ammuntaan. Hahlon edessä on ruuveilla kiinni peitelevy, johon HECKLER & KOCH SFP9 MATCH OR on saatavissa adapterilevyjä tavallisimmille valopistetähtäimille: Docter Sight III, Meopta Meosight III, Insight MRDS, Burris Fastfire 2/3, Trijicon RMR, C-More STS2, Leupold Deltapoint ja Vortex Viper/Venom. Luistin peräpään kyljissä on muoviset sarvet helpottamassa aseen virittämistä. Piippu on H&K:lle tyypillisesti varustettu hyvin voimakkaasta pyöritetyllä rihlaprofiililla ja sen pituus on rataasemaiset 5,5” / 140 mm. Odotettavissa on, että pian tähän on tarjolla tehdasversioiden (2 eri korkuista) lisäksi polkupyöränsarviin verrattavia (im)practical-versioita. 26 • ASE-lehti. Keventäminen pienentää aseen rekyyliä ja ennen kaikkea tekee aseesta näyttävämmän näköisen. Avotähtäinratkaisu selittyy lähinnä sillä, että ase on ”OR” eli ”Optics Ready”, tarkoitettu valopistetähtäimille. USP:n täysin säädettävät korkeat avotähtäimet edustavat aikaa ennen optisia tähtäimiä, SFP9:ssä avotähtäimet ovat toissijaisina kiinteät, mutta silti todella hyvät. Tämän sittemmin laajaksi paisuneen aseperheen uusin tulokas malli on puhdasverinen kilpa-ase SFP9 Match OR PB (jatkossa lyhyesti ”SFP”)
”Universal Self-loading Pistol”) suunnittelun, vetäjänä Helmut Weldle. Luistin päälle on asennettu avotähtäimet, jotka H&K palvelusasekokemuksensa pohjalta osaa tehdä hyvin. Vanha sanonta on, että ”saatanalla oli hyvä päivä, kun keksi ikänäön” ja tästä kärsiville valopistetähtäimet ovat jumalan lahja, tähtääminen kun onnistuu jälleen. Luisti on pitkää piippua vastaava ja jotta sen massa pysyisi siedettävänä, sen etupäähän on koneistettu läpimenevät kevennysaukot. Piipun suussa on H&K Mk.23 SOCOM -pistoolissa esitelty O-rengas piipun suun ympärillä, missä se paikottaa piipun aina välyksettömästi samaan paikkaan ja parantaa siten tarkkuutta. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Toimintaperiaatteeltaan SFP on se tänä päivänä kaikkein tavallisin, jossa jäykkäyhteys perustuu pystytasossa keinahtavaan piipun peräpäähän. Hahlon edessä on ruuveilla kiinni peitelevy, johon HECKLER & KOCH SFP9 MATCH OR on saatavissa adapterilevyjä tavallisimmille valopistetähtäimille: Docter Sight III, Meopta Meosight III, Insight MRDS, Burris Fastfire 2/3, Trijicon RMR, C-More STS2, Leupold Deltapoint ja Vortex Viper/Venom. Tässä siis ei ole mitään uutta, mitä sitä hyvää muuttamaan. Erojakin löytyy: SFP9:n luisti on rata-aseille tyypillinen tahkojuusto, USP:n luisti on palvelusaseelle tyypillisesti umpinainen. Odotettavissa on, että pian tähän on tarjolla tehdasversioiden (2 eri korkuista) lisäksi polkupyöränsarviin verrattavia (im)practical-versioita. Rakenne on toimiva, mutta samalla se tekee kunnollisen kisalaukaisun aikaansaamisen mahdollisuuksista Uusi SFP9 ja vanhempi USP Expert ovat selvästi samaa sukua: kummankin piipun suussa on tarkkuutta parantava O-rengaskeskitys ja lukitus perustuu pystytasossa keinahtavaan piipun perään. Piippu on H&K:lle tyypillisesti varustettu hyvin voimakkaasta pyöritetyllä rihlaprofiililla ja sen pituus on rataasemaiset 5,5” / 140 mm. Sarvet pysyvät paikallaan takatähtäimen piteleminä. Tämä antaa odottaa, että kyseessä olisi tiivistelmä kaikesta tehtaan oppimasta ja se ei ole vähän se. Kiitos maahantuojan Oy K. Ongelmana etenkin ensi alkuun ja/tai avotähtäimien kanssa kasvaneille (minä ml.) on pisteen hukkaamisen helppous, etenkin ikkunatyyppiset valopisteet kun eivät muodosta aseen suuntaamista helpottavaa tunneliefektiä. Luistin alla paljastuu heti huomiota herättävä yksityiskohta, iskurivarmistin. Keventäminen pienentää aseen rekyyliä ja ennen kaikkea tekee aseesta näyttävämmän näköisen. Valopistetähtäinten etuna on niiden nopeus ja tähtäämisen tarkkuus. Avotähtäinratkaisu selittyy lähinnä sillä, että ase on ”OR” eli ”Optics Ready”, tarkoitettu valopistetähtäimille. Perinteisesti iskurivarmistus on hoidettu jousitetulla pystytapilla, jonka liipaisintanko nostaa pois iskurin edestä vain ja ainostaan siinä tapauksessa, että liipaisinta puristetaan tarkoituksella. – LAUMAN UUSI ALFAUROS Saksalainen Heckler & Koch aloitti vuonna jo vuonna 1989 eli runsaat kolmekymmentä vuotta sitten uuden USP-pistooliperheen (saks. Sivusäätö hoituu jyvää/hahloa lohenpyrstössään sivusuunnassa naputellen, mitään ruuvisäätöä ei ole. USP:n täysin säädettävät korkeat avotähtäimet edustavat aikaa ennen optisia tähtäimiä, SFP9:ssä avotähtäimet ovat toissijaisina kiinteät, mutta silti todella hyvät. Tämän sittemmin laajaksi paisuneen aseperheen uusin tulokas malli on puhdasverinen kilpa-ase SFP9 Match OR PB (jatkossa lyhyesti ”SFP”). Luistin peräpään kyljissä on muoviset sarvet helpottamassa aseen virittämistä. Hahlonaukon molemmin puolin ja jyvän takapinnassa on vihertävää valoa hohtavat valkoiset kohdistuspisteet. Kannattaa muuten kokeilla useampia malleja, teknisen toteutuksen ja silmien eroista johtuen osa valopisteistäkin voi näkyä räjähtävänä galaksina. Hjorth Ab:n yksi ensimmäisistä maahan saapuneista saapuneista aseista saatiin Ase-lehden testiin. ”Universale Selbstladepistole” / engl. Tähtäinkuvio on kiitettävän avara ja valoa riittää jyvän molemmin puolin nopeaan ja vaistonvaraiseen ammuntaan. Tehtaan mukaan tämä on ”uusi alfa”, laumanjohtaja, ja aseista kun puhutaan, niin ainakin tässä jutussa nimenomaan alfauros. ASE-lehti • 27. Palvelusaseeseen mokomia ei voisi harkitakaan, sillä aukot ovat suora tie kaikelle moskalle suoraan aseen sydämeen, varma tae sydämenpysähdykselle, mutta ratakäytössä tällä ei ole merkitystä
Lymanin digitaalisella laukaisuvastusmittarilla kymmenen kertaa mitaten suurin vastus oli 1630, pienin 1520, kokonaishajonta 110 ja keskihajonta 41 g eli laukaisu on hyvin tasainen ja speksin mukainen. Nappulateknikkan osalta ase on yksinkertainen, vasemmalta kyljeltä löytyy purkusalpa ja molemmilta kyljiltä luistin aukipitosalvan vivut, joiden otepinnat ovat kohtuullisen matalat ja pitkittäisuritetut lipsumisen estämiseksi. kohtuullisen selvää. Vastaan kun on tullut sellaisiakin asemalleja, joissa lehden terävä kulma iskee joka laukauksella kipeästi sormeen. Toimitukseen lippaita kuuluu peräti kolme, mikä on erittäin kiitettävää. Karhennuskuvio kahvassa on miellyttävä, sopivan karhea ja vailla tuskallisen teräviä nappuloita USP:n tapaan. Painonappi on vain yksipuolinen, mutta kätisyyden voi vaihtaa käyttöohjeen neuvoja noudattaen. USP:n lippaan yläpään omituinen mustuma on huulien teräsvahvikkeen ja opaalin muovin väliin tunkenutta ruutikarstaa; rumaa, mutta ei vaikuta toimintaan. Glock-reikien syntymistä ympäristöön. Lippaan pohjalevyn kyljissä on topparit estämässä lippaan lyömisen liian syvälle. SFP9:n lipas vetää 20 patruunaa ja on teräsrunkoinen, mikä näkyy pienempänä poikkileikkauksena, joka puolestaan mahdollistaa pienemmän kahvarungon. Sen verran H&K on oppinut, että auki lukittuna luisti on oikeassa asennossa purkamiseen, vanhemmissa luistia piti vetää taaemmas, ja purkusalpa USP:n muovirunkoinen lipas vetää 18 patruunaa, SFP9:n teräslipas 20. Made in Gemany -leima kertoo, että erittäin siististi tehty lipas on tehtaan oma tuote, ei esimerkiksi italialaisen MecGarin. Lipaskuilun suulle on sokalla ja ruuvilla kiinnitetty erillinen lippaan ohjaussupppilo, ”Jet Funnel”, joka on vähintäänkin riittävän iso ja suorastaan imaisee lippaan sisälle. SFP9:ssä iskurivarmistin on vaakatasoon akseloitu jousitettu vipu, jonka liipaisintangossa oleva viistopinta pakottaa kiertymään pois iskurin edestä. Pitäisi siis vaihtoehtojen riittää, ilman Dremeliäkin. Toimitukseen kuuluu kaksi lisäpalaa kahvan takaosaan ja kaksi sarjaa poskilevyjä. Vanhempi nostettavaan tappiin perustuva iskurivarmistimalli H&K USP Elitestä yllä ja alla uudempi SFP9:n kiertyvä iskurivarmistin. Toisaalta vivun käyttämiseen tarvittava voima on pieni, eikä laukaisu mene pilalle. Lipastustyökalua toimitukseen ei kuulu, sekin on lisävaruste. SFP:n eli ”Striker-Fired Pistol”:in, iskuritoimisen pistoolin, hätkähdyttävin piirre onkin sen laukaisu. Kehitys kehittyy, yllä SFP9 ja sen alla vanhempi USP Expert. 28 • ASE-lehti. Aseen kenttäpurkaminen ei voisi yksinkertaisempaa olla: tyhjän / lippaattoman aseen luisti lukitaan salvallaan taakse, vasemman kyljen purkusalpa käännetään vastapäivään pystyasentoon, liikkuvat lasketaan etukautta ulos ja piippu sekä luistin palautusjousi (ei siis rekyylijousi, se kun ei rekyyliä luo tai syö) irrotetaan luistista. Lipaskuilun imevät töröhuulet tuovat mieleen iltapäivälehtien tähtöset. Vivun massa on pieni ja siten jaettu, että ase on pudotusturvallinen. H&K:n käyttämät kaksi lippaan kiinnityssalpamallia, painonappi ja mela (tässä USP Expert). Lippaan salpavaihtoehtoja on (hankintahetkellä) kaksi: perinteinen painonanappi kuten koeaseessa (siitä tyyppimerkinnän lisämääre PB, ”Push Button”) tai H&K:n oma kaksipuolinen mela (”Paddle”) osana liipaisinkaarta. Lipas ei myöskään ole Suomessa ERVA. Kahvan muotoilu on onnistuneen käteenkäyvä, sutjakka kuin naisen nilkka, ja tarvittaessa kahvan takaosa ja sivun insertit voi vaihtaa paksummiksi. Liipaisimen etupinnassa on Glock-tyylinen liipaisinvarmistimen lehti, jonka etukulmat on onneksi pyöristetty. Laukaisukoneiston erityispiirre on, että aseella ei tarvitse tehdä tyhjälaukaisua ennen aseen purkamista, mikä estää ns. Perinteisesti iskurikoneistoa käyttävät ihmeyhdeksiköt, etenkin Glock, eivät ole saaneet mainetta hyvästä laukaisustaan, mutta tässä suhteessa SFP9 vetää pisteet kotiin: tehtaan spesifikaatio laukaisuvastukselle on 1,5…1,9 N eli tutummin 1,5…1,9 kg ja liipaisimen uudelleenkytkeytymismatkan (”reset”) pitäisi olla vain 3 mm
Laukaisukoneiston erityispiirre on, että aseella ei tarvitse tehdä tyhjälaukaisua ennen aseen purkamista, mikä estää ns. Lipaskuilun suulle on sokalla ja ruuvilla kiinnitetty erillinen lippaan ohjaussupppilo, ”Jet Funnel”, joka on vähintäänkin riittävän iso ja suorastaan imaisee lippaan sisälle. Lymanin digitaalisella laukaisuvastusmittarilla kymmenen kertaa mitaten suurin vastus oli 1630, pienin 1520, kokonaishajonta 110 ja keskihajonta 41 g eli laukaisu on hyvin tasainen ja speksin mukainen. H&K:n käyttämät kaksi lippaan kiinnityssalpamallia, painonappi ja mela (tässä USP Expert). Lipastustyökalua toimitukseen ei kuulu, sekin on lisävaruste. Toimitukseen kuuluu kaksi lisäpalaa kahvan takaosaan ja kaksi sarjaa poskilevyjä. Aseen kenttäpurkaminen ei voisi yksinkertaisempaa olla: tyhjän / lippaattoman aseen luisti lukitaan salvallaan taakse, vasemman kyljen purkusalpa käännetään vastapäivään pystyasentoon, liikkuvat lasketaan etukautta ulos ja piippu sekä luistin palautusjousi (ei siis rekyylijousi, se kun ei rekyyliä luo tai syö) irrotetaan luistista. Vastaan kun on tullut sellaisiakin asemalleja, joissa lehden terävä kulma iskee joka laukauksella kipeästi sormeen. kohtuullisen selvää. Liipaisimen etupinnassa on Glock-tyylinen liipaisinvarmistimen lehti, jonka etukulmat on onneksi pyöristetty. USP:n lippaan yläpään omituinen mustuma on huulien teräsvahvikkeen ja opaalin muovin väliin tunkenutta ruutikarstaa; rumaa, mutta ei vaikuta toimintaan. Painonappi on vain yksipuolinen, mutta kätisyyden voi vaihtaa käyttöohjeen neuvoja noudattaen. Karhennuskuvio kahvassa on miellyttävä, sopivan karhea ja vailla tuskallisen teräviä nappuloita USP:n tapaan. Made in Gemany -leima kertoo, että erittäin siististi tehty lipas on tehtaan oma tuote, ei esimerkiksi italialaisen MecGarin. Sen verran H&K on oppinut, että auki lukittuna luisti on oikeassa asennossa purkamiseen, vanhemmissa luistia piti vetää taaemmas, ja purkusalpa USP:n muovirunkoinen lipas vetää 18 patruunaa, SFP9:n teräslipas 20. Pitäisi siis vaihtoehtojen riittää, ilman Dremeliäkin. Lipas ei myöskään ole Suomessa ERVA. Vanhempi nostettavaan tappiin perustuva iskurivarmistimalli H&K USP Elitestä yllä ja alla uudempi SFP9:n kiertyvä iskurivarmistin. Lippaan pohjalevyn kyljissä on topparit estämässä lippaan lyömisen liian syvälle. Perinteisesti iskurikoneistoa käyttävät ihmeyhdeksiköt, etenkin Glock, eivät ole saaneet mainetta hyvästä laukaisustaan, mutta tässä suhteessa SFP9 vetää pisteet kotiin: tehtaan spesifikaatio laukaisuvastukselle on 1,5…1,9 N eli tutummin 1,5…1,9 kg ja liipaisimen uudelleenkytkeytymismatkan (”reset”) pitäisi olla vain 3 mm. Toimitukseen lippaita kuuluu peräti kolme, mikä on erittäin kiitettävää. SFP9:ssä iskurivarmistin on vaakatasoon akseloitu jousitettu vipu, jonka liipaisintangossa oleva viistopinta pakottaa kiertymään pois iskurin edestä. Toisaalta vivun käyttämiseen tarvittava voima on pieni, eikä laukaisu mene pilalle. SFP:n eli ”Striker-Fired Pistol”:in, iskuritoimisen pistoolin, hätkähdyttävin piirre onkin sen laukaisu. Glock-reikien syntymistä ympäristöön. Kehitys kehittyy, yllä SFP9 ja sen alla vanhempi USP Expert. SFP9:n lipas vetää 20 patruunaa ja on teräsrunkoinen, mikä näkyy pienempänä poikkileikkauksena, joka puolestaan mahdollistaa pienemmän kahvarungon. Lipaskuilun imevät töröhuulet tuovat mieleen iltapäivälehtien tähtöset. Nappulateknikkan osalta ase on yksinkertainen, vasemmalta kyljeltä löytyy purkusalpa ja molemmilta kyljiltä luistin aukipitosalvan vivut, joiden otepinnat ovat kohtuullisen matalat ja pitkittäisuritetut lipsumisen estämiseksi. ASE-lehti • 29. Vivun massa on pieni ja siten jaettu, että ase on pudotusturvallinen. Kahvan muotoilu on onnistuneen käteenkäyvä, sutjakka kuin naisen nilkka, ja tarvittaessa kahvan takaosa ja sivun insertit voi vaihtaa paksummiksi. Lippaan salpavaihtoehtoja on (hankintahetkellä) kaksi: perinteinen painonanappi kuten koeaseessa (siitä tyyppimerkinnän lisämääre PB, ”Push Button”) tai H&K:n oma kaksipuolinen mela (”Paddle”) osana liipaisinkaarta
KOEAMMUNTA Koeammuntaa lisäsävyn toi se, että Yhdysvalloissa on presidentti Bidenin utopististen asekieltosuunnitelmien ja apokalyptiseksi pelätyn COVID-19 -epidemian takia valloillaan kaikkien aikojen (no joo, olihan meillä jo aiemmin Millennium, Obama, Trump…) hamstraus patruunoiden ja jälleenlatauskomponenttien kohdalla. Ase 2/2021). Ase varusteineen toimitaan lujassa muovilaatikossa. Vanha vitsihän on, että 9 mm:n patruunoita ei voi syödä hätäruokana, mutta kyllä niillä aina kilon sianlihaa saa, sialta tai omistajalta. Pula näkyy myös Euroopassa ja jo Suomessakin, kun amerikkalaista tavaraa ei saada ja eurooppalainen tavara laivataan paremmille markkinoille Atlantin taakse tai sitten vähintäänkin hinnat ovat nousseet, jopa päivittäin. USP Expertin ja SFP9:n vertailu paljastaa eroja: SFP:n piippulinja on olennaisesta matalammalla ja kahva paremmin käteen istuvan sutjakka. Hyvänä kakkosena olikin sitten jo testin kallein patruuna eli USA:n markkinoille virkakäyttöön suunniteltu, FBI:nkin käyttöönsä valitsema Hornady Critical Duty, joka luonteensa mukaisesti oli myös energialtaan kovin. Varsinainen Kuin arabilainen kilparatsu ja friisiläinen sotahevonen eli SFP9 Match OR PB ja USP Expert. Varusteisiin ei kuulu puhdistusvälinesarjaa, vaan se on lisävaruste. ei enää ole irto-osa, eikä siis hukkaamisvaarassa. Ampuminen oli todella mukavaa, sillä ase istui käteeni erittäin hyvin, tähtäimet ovat kerrankin riittävän avarat ja laukaisu hyvä. Tätä kirjoitettaessa 25 patruunan rasian hinta on Yhdysvalloissa tyypillisesti 30...32 USD! Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo 71,2 mm edustaa hyvää yhdeksänmillisten tasoa. Ainakaan tätä kirjoitettaessa SFP9 Match OR:n spesifistä ohjetta ei löydy H&K:n kotisivuilta, joten on tyydyttävä tihrustamaan paperiversioita. Pieni ongelma oli, että kaikilla latauksilla ase kävi minun silmilläni 5…10 cm oikealle, mutta sivusäätöä ei lainaaseeseen ruvettu tekemään. Lisävarustekisko on USP:ssä H&K:n oma, FSP:ssä jo Picatinny. USP:n liipaisimelle mahtuu talvihanskakin, SFP:n ei. Tarkkuuskoeammunnan tulokset · 5x5 ls · amet 25 m · pöydän / pussien tuelta · Chrony-kronografi 2 m piipunsuusta Geco DTX 115 gr / 7,5 g FMJ Hornady Critical Duty 135 gr / 8,7 g FlexLock #90226 PPU Subsonic Line 158 gr / 10,2 g FMJ S&B Bulk 124 gr / 8,0 g FMJ Oma lataus Uronen Precision 115 gr / 7,5 g MsTC-BT + 0,377 g 3N37 + CCI400 + S&B-hylsy Suurin nopeus m/s 371,0 364,8 308,1 364,6 380,6 Pienin nopeus m/s 355,1 356,2 298,4 354,3 370,2 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 15,9 8,6 9,7 10,3 10,4 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 363,6 (370) 360,4 (308) 303,7 (289) 359,5 (360) 375,5 (-) Keskihajonta m/s 4,4 2,4 2,8 2,8 3,2 Keskimääräinen liike-energia J 496 568 470 517 529 Pienin osumakuvio mm 35 46 38 60 45 Suurin osumakuvio mm 87 70 120 120 80 Keskiarvo-osumakuvio mm 54,8 64,8 79,0 79,0 78,4 Osumakuvioiden keskihajonta mm 19,2 11,6 30,2 23,6 19,4 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,18 1,44 1,44 1,43 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 71,2 Huomautuksia ERVA Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +17 o C · ilmanpaine 1006 hPa · suhteellinen kosteus 48 % · tyyntä 30 • ASE-lehti. Ase huoltopurettuna. Nopeuksissa huomiota herättää Hornady, joka ylitti nimellisnopeuden peräti 17 %:lla ja siten nimellisenergian peräti 37 %:lla! Mitä ilmeisimmin lataus on optimoitu lyhyemmille piipuille ja H&K:n pidempi piippu antaa lisäpotkua. Sen ongelmana on, että sinänsä selkeät ja hyvät piirroskuvat on pienennetty postimerkin kokoisiksi, jolloin niiden informaatioarvo lähentelee nollaa. Muutaman kerran kävi niin, että kun lippaan löi voimalla sisään, luisti vapautui itsestään, mikä perustunee enemmänkin asekäden heilahteluihin kuin aseen mekaniikkaan. Tarkimmaksi osoittautui hiukan yllättäen halvin eli Geco DTX, jonka hankintahinta loppuvuodesta 2020 oli karvan verran alle 20 senttiä kappale, nythän sitä ei saa mistään. Mukana tulee englanninkielinen käyttöja huolto-ohje. Aseen mukana saatiin Hornadyn ja PPU:n tuotteita, itseltä löytyi Gecon ja S&B:n tehdaspatruunoita ja lisäksi erä itseladattuja, joissa on käytetty Lohjan Ase ja Osan messingistä sorvaamia Uronen Precision -massiiviluoteja (kts. Muutamissa kuvioissa oli selvästi ampujan nykäisyä mukana, mutta tuloksia ei alettu kaunistella eli niitä ei poistettu. Pahiten tilanne näkyy halvimman perusk(a)uran kohdalla, mutta jotain sentään saatiin kaavittua kasaan, niin ettei tarvinnut omaan Kotivaraan puuttua
Aseen mukana saatiin Hornadyn ja PPU:n tuotteita, itseltä löytyi Gecon ja S&B:n tehdaspatruunoita ja lisäksi erä itseladattuja, joissa on käytetty Lohjan Ase ja Osan messingistä sorvaamia Uronen Precision -massiiviluoteja (kts. USP:n liipaisimelle mahtuu talvihanskakin, SFP:n ei. Pahiten tilanne näkyy halvimman perusk(a)uran kohdalla, mutta jotain sentään saatiin kaavittua kasaan, niin ettei tarvinnut omaan Kotivaraan puuttua. Pieni ongelma oli, että kaikilla latauksilla ase kävi minun silmilläni 5…10 cm oikealle, mutta sivusäätöä ei lainaaseeseen ruvettu tekemään. KOEAMMUNTA Koeammuntaa lisäsävyn toi se, että Yhdysvalloissa on presidentti Bidenin utopististen asekieltosuunnitelmien ja apokalyptiseksi pelätyn COVID-19 -epidemian takia valloillaan kaikkien aikojen (no joo, olihan meillä jo aiemmin Millennium, Obama, Trump…) hamstraus patruunoiden ja jälleenlatauskomponenttien kohdalla. Varusteisiin ei kuulu puhdistusvälinesarjaa, vaan se on lisävaruste. Muutaman kerran kävi niin, että kun lippaan löi voimalla sisään, luisti vapautui itsestään, mikä perustunee enemmänkin asekäden heilahteluihin kuin aseen mekaniikkaan. ei enää ole irto-osa, eikä siis hukkaamisvaarassa. Mukana tulee englanninkielinen käyttöja huolto-ohje. Tätä kirjoitettaessa 25 patruunan rasian hinta on Yhdysvalloissa tyypillisesti 30...32 USD! Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo 71,2 mm edustaa hyvää yhdeksänmillisten tasoa. Lisävarustekisko on USP:ssä H&K:n oma, FSP:ssä jo Picatinny. Muutamissa kuvioissa oli selvästi ampujan nykäisyä mukana, mutta tuloksia ei alettu kaunistella eli niitä ei poistettu. Tarkimmaksi osoittautui hiukan yllättäen halvin eli Geco DTX, jonka hankintahinta loppuvuodesta 2020 oli karvan verran alle 20 senttiä kappale, nythän sitä ei saa mistään. Ase varusteineen toimitaan lujassa muovilaatikossa. Pula näkyy myös Euroopassa ja jo Suomessakin, kun amerikkalaista tavaraa ei saada ja eurooppalainen tavara laivataan paremmille markkinoille Atlantin taakse tai sitten vähintäänkin hinnat ovat nousseet, jopa päivittäin. Sen ongelmana on, että sinänsä selkeät ja hyvät piirroskuvat on pienennetty postimerkin kokoisiksi, jolloin niiden informaatioarvo lähentelee nollaa. Nopeuksissa huomiota herättää Hornady, joka ylitti nimellisnopeuden peräti 17 %:lla ja siten nimellisenergian peräti 37 %:lla! Mitä ilmeisimmin lataus on optimoitu lyhyemmille piipuille ja H&K:n pidempi piippu antaa lisäpotkua. Varsinainen Kuin arabilainen kilparatsu ja friisiläinen sotahevonen eli SFP9 Match OR PB ja USP Expert. Hyvänä kakkosena olikin sitten jo testin kallein patruuna eli USA:n markkinoille virkakäyttöön suunniteltu, FBI:nkin käyttöönsä valitsema Hornady Critical Duty, joka luonteensa mukaisesti oli myös energialtaan kovin. Ase huoltopurettuna. Ainakaan tätä kirjoitettaessa SFP9 Match OR:n spesifistä ohjetta ei löydy H&K:n kotisivuilta, joten on tyydyttävä tihrustamaan paperiversioita. Ampuminen oli todella mukavaa, sillä ase istui käteeni erittäin hyvin, tähtäimet ovat kerrankin riittävän avarat ja laukaisu hyvä. Vanha vitsihän on, että 9 mm:n patruunoita ei voi syödä hätäruokana, mutta kyllä niillä aina kilon sianlihaa saa, sialta tai omistajalta. USP Expertin ja SFP9:n vertailu paljastaa eroja: SFP:n piippulinja on olennaisesta matalammalla ja kahva paremmin käteen istuvan sutjakka. Ase 2/2021). Tarkkuuskoeammunnan tulokset · 5x5 ls · amet 25 m · pöydän / pussien tuelta · Chrony-kronografi 2 m piipunsuusta Geco DTX 115 gr / 7,5 g FMJ Hornady Critical Duty 135 gr / 8,7 g FlexLock #90226 PPU Subsonic Line 158 gr / 10,2 g FMJ S&B Bulk 124 gr / 8,0 g FMJ Oma lataus Uronen Precision 115 gr / 7,5 g MsTC-BT + 0,377 g 3N37 + CCI400 + S&B-hylsy Suurin nopeus m/s 371,0 364,8 308,1 364,6 380,6 Pienin nopeus m/s 355,1 356,2 298,4 354,3 370,2 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 15,9 8,6 9,7 10,3 10,4 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 363,6 (370) 360,4 (308) 303,7 (289) 359,5 (360) 375,5 (-) Keskihajonta m/s 4,4 2,4 2,8 2,8 3,2 Keskimääräinen liike-energia J 496 568 470 517 529 Pienin osumakuvio mm 35 46 38 60 45 Suurin osumakuvio mm 87 70 120 120 80 Keskiarvo-osumakuvio mm 54,8 64,8 79,0 79,0 78,4 Osumakuvioiden keskihajonta mm 19,2 11,6 30,2 23,6 19,4 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,18 1,44 1,44 1,43 Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 71,2 Huomautuksia ERVA Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +17 o C · ilmanpaine 1006 hPa · suhteellinen kosteus 48 % · tyyntä ASE-lehti • 31
Ase 2/2021). Pieni ongelma oli, että kaikilla latauksilla ase kävi minun silmilläni 5…10 cm oikealle, mutta sivusäätöä ei laina-aseeseen ruvettu tekemään. Kumma kyllä laukussa ei ole irtolukon asennusmahdollisuutta, olisi sekin tyhjää parempi lapsien tms. Tarkimmaksi osoittautui hiukan yllättäen halvin eli Geco DTX, jonka hankintahinta loppuvuodesta 2020 oli karvan verran alle 20 senttiä kappale, nythän sitä ei saa mistään. Kumma kyllä laukussa ei ole irtolukon asennusmahdollisuutta, olisi sekin tyhjää parempi lapsien tms. Muutaman kerran kävi niin, että kun lippaan löi voimalla sisään, luisti vapautui itsestään, mikä perustunee enemmänkin asekäden heilahteluihin kuin aseen mekaniikkaan. Fiocchien nopeusja osumahajonta oli XXLluokkaa, myyjänsä mukaisesti. Aseen toiminta oli kaikkiaan ammuttujen reilun parin sadan laukauksen ajan täysin moitteetonta, eikä muuta oikeastaan ollut odotettavissakaan. Nopeuksissa huomiota herättää Hornady, joka ylitti nimellisnopeuden peräti 17 %:lla ja siten nimellisenergian peräti 37 %:lla! Mitä ilmeisimmin lataus on optimoitu lyhyemmille piipuille ja H&K:n pidempi piippu antaa lisäpotkua. KOEAMMUNTA Koeammuntaa lisäsävyn toi se, että Yhdysvalloissa on presidentti Bidenin utopististen asekieltosuunnitelmien ja apokalyptiseksi pelätyn COVID-19 -epidemian takia valloillaan kaikkien aikojen (no joo, olihan meillä jo aiemmin Millennium, Obama, Trump…) hamstraus patruunoiden ja jälleenlatauskomponenttien kohdalla. Kuva 13 DSC_2418.jpg: Ase toimitetaan kunnollisessa muovisessa aselaukussa, mikä säästää ostajalta yhden lisäkulun ja -vaivan. Tarkkuuskoeammunnan tulokset · 5x5 ls · amet 25 m · pöydän / pussien tuelta · Chrony-kronografi 2 m piipunsuusta Fiocchi Classic Line 115 gr / 7,5 g FMJ #709353 Lapua 123 gr / 8,0 g R381 FMJ R.I.P. Muutamissa kuvioissa oli selvästi ampujan nykäisyä mukana, mutta tuloksia ei alettu kaunistella eli niitä ei poistettu. LÄHTEET Maahantuojan kotisivut www.hjorth.fi ja www.ase.fi Valmistajan kotisivut www.heckler-koch.com Noin 180 000 Google-osumaa Ase toimitetaan kunnollisessa muovisessa aselaukussa, mikä säästää ostajalta yhden lisäkulun ja -vaivan. Oma lataus Hornady 147 gr / 9,5g XTP JHP + 0,296 g 3N37 + CCI400 + Lapua-hylsy Suurin nopeus m/s 382,6 361,0 303,8 Pienin nopeus m/s 349,7 340,5 293,7 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 32,9 20,0 10,1 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 363,9 (380) 355,3 (345) 297,8 (-) Keskihajonta m/s 11,1 6,9 3,5 Keskimääräinen liike-energia J Pienin osumakuvio mm 44 59 40 Suurin osumakuvio mm 120 75 85 Keskiarvo-osumakuvio mm 84,4 66,4 61,6 Osumakuvioiden keskihajonta mm 28,4 7,3 19,4 Suhteellinen osumatarkkuus 1,37 1,08 1,00 Huomautuksia Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo mm 70,8 Olosuhteet / Kestrel 4000: · lämpötila +15 o C · ilmanpaine 1000 hPa · suhteellinen kosteus 87 % · tyyntä hauskuus alkoi, kun alettiin ampua pyöreää gongia ja pikatulellakin maalin kilahtelu oli jatkuvaa. Mukava piirre on myös se, että lippaan täyttäminen on vaikkapa Glockeihin verrattuna todella helppoa, se kahdeskymmeneskin patruunakin sujahtaa lippaaseen ilman suurempaa äheltämistä. räpistelijöiden varalta. En muista, millä muulla pistoolilla osuminen olisi ollut yhtä helppoa. Hyvänä kakkosena olikin sitten jo testin kallein patruuna eli USA:n markkinoille virkakäyttöön suunniteltu, FBI:nkin käyttöönsä valitsema Hornady Critical Duty, joka luonteensa mukaisesti oli myös energialtaan kovin. räpistelijöiden varalta. Ampuminen oli todella mukavaa, sillä ase istui käteeni erittäin hyvin, tähtäimet ovat kerrankin riittävän avarat ja laukaisu hyvä. Pahiten tilanne näkyy halvimman perusk(a)uran kohdalla, mutta jotain sentään saatiin kaavittua kasaan, niin ettei tarvinnut omaan Kotivaraan puuttua. Vanha vitsihän on, että 9 mm:n patruunoita ei voi syödä hätäruokana, mutta kyllä niillä aina kilon sianlihaa saa, sialta tai omistajalta. Aseen suositushinta (22.05.2021) on 1379 euroa. Lapuan tuotteilla on enää keräilyarvoa, sillä tehdas lopetti 9 mm:n patruunoiden lataamisen jo viime vuonna. Aseen mukana saatiin Hornadyn ja PPU:n tuotteita, itseltä löytyi Gecon ja S&B:n tehdaspatruunoita ja lisäksi erä itseladattuja, joissa on käytetty Lohjan Ase ja Osan messingistä sorvaamia Uronen Precision -massiiviluoteja (kts. (tavallisen SFP:n hinta on 999 eur). Itseladatuissa luotina oli tarkaksi muissa aseissa osoittautunut Hornady XTP ja nykyisessä luotien saatavuustilanteessa jokainen laukaus teki kipeää, sillä kukaan ei tiedä, milloin luoteja seuraavaksi saadaan Suomeen, jos koskaan. Toiseen tarkkuuskokeeseen löytyi vielä kolmea patruunalaatua, mutta mitään suurempaa parannusta niillä ei syntynyt. Pula näkyy myös Euroopassa ja jo Suomessakin, kun amerikkalaista tavaraa ei saada ja eurooppalainen tavara laivataan paremmille markkinoille Atlantin taakse tai sitten vähintäänkin hinnat ovat nousseet, jopa päivittäin. H&K SFP9 Match OR on kaiken kaikkiaan ase, jota on paha sanoa mitään negatiivista, tehtaan kokemus näkyy ja tuntuu laadukkaana tuotteena. Tätä kirjoitettaessa 25 patruunan rasian hinta on Yhdysvalloissa tyypillisesti 30...32 USD! Kaikkien osumakuvioiden keskiarvo 71,2 mm edustaa hyvää yhdeksänmillisten tasoa. Kaiken kaikkiaan parhaat 5 +/cm kuviot edustanevat aseen tarkkuutta, suuremmat kuviot lienevät ampujan syytä. Varsinainen hauskuus alkoi, 32 • ASE-lehti
RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi • aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 20mm ja 22mm. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. Leveys 22mm. JESSE HACKMAN is back! Solmioneula ja riipus kullattu hopea 99 € Legendaarinen Aimo Lahden asekeksintö Solmioneula ja riipus hopea 69 € Verkkokaupasta: www.suomi-konepistooli.fi Lähetyskulut 6,70 € ASE-lehti • 33. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. NATOrannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Rannekkeet sopivat mm. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa
Piipun alla on toinen Pythonille tyypillinen piirre eli piipun suuhun saakka jatkuva raskas ejektoritangon suojus. Pythonin tekniikka kun on peräisin sotia edeltävältä ajalta ja sen viimeistely vaati osaavien ammattilaisten kätten työtä, paljon. Säätöön tarvitaan kaksi erikokoista ruuvimeisseliä ja 0,050” kuusiokoloavain sivusäädön lukituksen avaamiseen, eivätkä nämä kuulu toimitukseen. Coltin uuden revolverituotannon aloitti vuonna 2017 esitelty Colt Cobra (Ase-lehti 5/2018) ja viime vuonna myös Colt Python palasi jälleen valmistukseen. Jyvän takapinnassa on amerikkalaisten (vrt. Ase on tehty ruostumattomasta teräksestä, joten perinteistä viimeisen päälle kiillotettua Colt Royal Blue –sinistystä siinä ole, mutta siitä huolimatta pinta on kuin lasia. 34 • ASE-lehti. Koease on mallia #SP6WTS eli kuuden tuuman piipulla varustettu versio, valmistuksessa on myös 4,25” piippu. Laukun avautuessa suusta luiskahti tahaton ”WAU!”. Colt kuitenkin myönsi, että ongelma on todellinen ja todennäköinen syy sekä korjaus löytyivät, mutta aseen maine sai kolhun. TARKEMMIN Alkuperäisen Pythonin hahlo ei ollut lujimman maineessa, joten sen rakenne on uusittu. Tähtäinkuva on nykymakuun yllättävän tiukka ja muovilla koristeltu kiiltävä jyvä näkyy melko huonosti. harakat) niin suuresti ihailema oranssi muovipala, joka useimmissa käyttötilanteissa vain pilaa tähtäinkuvan. Rungon sivulevy ja sen kiinnitysruuvien paikat poikkeavat nekin alkuperäisestä. Python on kiistämättä hyvän näköinen ase ja uusi versio on todellakin jotain aivan muuta kuin 80-luvun viimeiset kötöstelyt. Jyvän lukitsee edestä päin 0,050” kuusiokoloavaimella kierrettävä stopruuvi. Tietenkin tämä tapahtui juuri ennen vuotuista Shot Showta ja mediasirkus oli valmis, Coltia syyttäviä itkupotkuraivonillittäjiä ilmaantui kuin sieniä sateella ja Hickok45:kin sai lokaa niskaansa riittävästi. Ylimääräinen 0,25” perinteiseen 4” pituuteen johtuu Kanadan aselainsäädännöstä. Myös Colt yritti trendiin mukaan Double Eagle (1989) ja All American 2000 (1992) – pistooleillaan, mutta tuloksena oli surkea epäonnistuminen. Piipun suu on upotettu niin, että rihlauksen reuna saa hiukan suojaa iskuja vastaan. Kiskon päällä on vielä nouseva ramppi, jonka päässä on vaihdettavissa oleva pikavetojyvä. Sen paremmin korokuin sivusäädössäkään ei ole portaita, eikä edes säätösuuntia ole merkitty. Umpiaineesta koneistettua runkoa on vahvistettu hahlon alapuolelta, mistä kohdasta alkuperäisillä oli taipumus venyä kovilla latauksilla. Pythonille tyypillinen piirre on sen piipun yläpinnalla oleva ventiloitu kisko, jonka poikittaisilla tuuletusraoilla ei reaalimaailmassa ole muuta merkitystä kuin ulkonäkö, sillä ei .357 Magnum missään tilanteessa lämpene niin, etteikö se jäähtyisi ilman rakojakin. CZ:n vakuuttelujen mukaan Coltin toiminta USA:ssa tulee jatkumaan entisellään. Heidän ilmoituksensa mukaan peräti 12 osaa on voitu jättää pois. Hahlo on sokattu runkoon ja tässä on pientä klappia, mutta jousivoimat vetävät välykset aina samaan asentoon – toivottavasti. Korostettakoon jälleen kerran, että harrastelijalla ei ole mitään syytä tuon sivulevyn irrottamiseen; puhdistus hoituu purkamattakin ja koneiston toiminnalle ”euron seppä tekee helposti kympin vahingon”. Alkupään aseissa oli ongelmia tämän upotuksen koneistuksen kanssa, mutta koeaseessa upotus ja rihlauksen pieni suuviiste on tehty moitteettomasti. Ase toimitetaan sinisessä kovamuovisessa aselaukussa, joka sisältää myös ohjekirjasen ja vaijerilukon tahattoman käytön estämiseen. Tehdas keskittyi rahakkaisiin sotilaskivääritoimituksiin ja siviiliasepuolen konekanta oli vanhaa ja kulunutta, mikä näkyi laadussa. Koneiston osista Vuonna 1955 markkinoille tuotu Colt Python on yksi kaikkien aikojen ikonisimmista revolvereista: kallis, hienosti viimeistelty, ampumaominaisuuksiltaan loistava ja ennen kaikkea räyhäkkään näköinen. Tehtaalla vuonna 1985 alkaneen viisivuotiseksi (!) venyneen lakon aikana jouduttiin palkkaamaan tilapäistyövoimaa, mikä entisestään huononsi revolverien laatua. Samalla on siirrytty käyttämään rungossa olevaa iskurinpiikkiä ja iskunvälitystankoa S&W:n tyyliin. Maahantuojalta Asetalo Oy:ltä saatiin ensimmäinen Suomeen tullut aseyksilö testiin. Samaan aikaan Yhdysvalloissa alkoi ”wonder nine”-aalto eli yhdeksänmillimetristen itselataavien pistoolien voittokulku. Viimeisimmän konkurssin jälkeen 2016 syntyi nykyinen Colt´s Manufacturing LLC, jonka tsekkiläinen Ceska Zbrojovka osti tänä vuonna. Sitä suuremmalla mielenkiinnolla testiase otettiinkin tarkasteltavaksi. Coltin liiketaloudelliset vaiheet tuona aikana ovat niin moninaiset, että tässä niihin ei puututa, vaan viitataan lähdeluetteloon. Colt on yksinkertaistanut laukaisukoneistoa aiemmasta. Pythonin uusi ura alkoi huonoissa merkeissä tavalla, joka on tyypillinen tälle nettiajalle: Youtube-kanavalla Hickok45 (tekijänä Greg Kinman, 69 v) on lähes viisi miljoonaa (!) tilaajaa ja kun uutukainen Python oli esiteltävänä, siihen tuli testin loppuvaiheessa laukaisukoneiston häiriö, jonka seurauksena rulla ei enää pyörinyt. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN – Käärmelegendan paluu COLT PYTHON Asetta valmistettiin vuosina 1955-1999 ja niistä varsinkin viimeiset vuodet olivat ongelmallisia Coltille yleensäkin ja erityisesti Pythonille
Tehtaalla vuonna 1985 alkaneen viisivuotiseksi (!) venyneen lakon aikana jouduttiin palkkaamaan tilapäistyövoimaa, mikä entisestään huononsi revolverien laatua. Ylimääräinen 0,25” perinteiseen 4” pituuteen johtuu Kanadan aselainsäädännöstä. ASE-lehti • 35. Colt on yksinkertaistanut laukaisukoneistoa aiemmasta. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN – Käärmelegendan paluu COLT PYTHON Asetta valmistettiin vuosina 1955-1999 ja niistä varsinkin viimeiset vuodet olivat ongelmallisia Coltille yleensäkin ja erityisesti Pythonille. Kiskon päällä on vielä nouseva ramppi, jonka päässä on vaihdettavissa oleva pikavetojyvä. Piipun suu on upotettu niin, että rihlauksen reuna saa hiukan suojaa iskuja vastaan. Samalla on siirrytty käyttämään rungossa olevaa iskurinpiikkiä ja iskunvälitystankoa S&W:n tyyliin. Sen paremmin korokuin sivusäädössäkään ei ole portaita, eikä edes säätösuuntia ole merkitty. Umpiaineesta koneistettua runkoa on vahvistettu hahlon alapuolelta, mistä kohdasta alkuperäisillä oli taipumus venyä kovilla latauksilla. Pythonille tyypillinen piirre on sen piipun yläpinnalla oleva ventiloitu kisko, jonka poikittaisilla tuuletusraoilla ei reaalimaailmassa ole muuta merkitystä kuin ulkonäkö, sillä ei .357 Magnum missään tilanteessa lämpene niin, etteikö se jäähtyisi ilman rakojakin. Tietenkin tämä tapahtui juuri ennen vuotuista Shot Showta ja mediasirkus oli valmis, Coltia syyttäviä itkupotkuraivonillittäjiä ilmaantui kuin sieniä sateella ja Hickok45:kin sai lokaa niskaansa riittävästi. Ase toimitetaan sinisessä kovamuovisessa aselaukussa, joka sisältää myös ohjekirjasen ja vaijerilukon tahattoman käytön estämiseen. Säätöön tarvitaan kaksi erikokoista ruuvimeisseliä ja 0,050” kuusiokoloavain sivusäädön lukituksen avaamiseen, eivätkä nämä kuulu toimitukseen. Rungon sivulevy ja sen kiinnitysruuvien paikat poikkeavat nekin alkuperäisestä. Pythonin uusi ura alkoi huonoissa merkeissä tavalla, joka on tyypillinen tälle nettiajalle: Youtube-kanavalla Hickok45 (tekijänä Greg Kinman, 69 v) on lähes viisi miljoonaa (!) tilaajaa ja kun uutukainen Python oli esiteltävänä, siihen tuli testin loppuvaiheessa laukaisukoneiston häiriö, jonka seurauksena rulla ei enää pyörinyt. Tähtäinkuva on nykymakuun yllättävän tiukka ja muovilla koristeltu kiiltävä jyvä näkyy melko huonosti. Heidän ilmoituksensa mukaan peräti 12 osaa on voitu jättää pois. Samaan aikaan Yhdysvalloissa alkoi ”wonder nine”-aalto eli yhdeksänmillimetristen itselataavien pistoolien voittokulku. Ase on tehty ruostumattomasta teräksestä, joten perinteistä viimeisen päälle kiillotettua Colt Royal Blue –sinistystä siinä ole, mutta siitä huolimatta pinta on kuin lasia. Koease on mallia #SP6WTS eli kuuden tuuman piipulla varustettu versio, valmistuksessa on myös 4,25” piippu. Koneiston osista Vuonna 1955 markkinoille tuotu Colt Python on yksi kaikkien aikojen ikonisimmista revolvereista: kallis, hienosti viimeistelty, ampumaominaisuuksiltaan loistava ja ennen kaikkea räyhäkkään näköinen. Viimeisimmän konkurssin jälkeen 2016 syntyi nykyinen Colt´s Manufacturing LLC, jonka tsekkiläinen Ceska Zbrojovka osti tänä vuonna. Piipun alla on toinen Pythonille tyypillinen piirre eli piipun suuhun saakka jatkuva raskas ejektoritangon suojus. Coltin uuden revolverituotannon aloitti vuonna 2017 esitelty Colt Cobra (Ase-lehti 5/2018) ja viime vuonna myös Colt Python palasi jälleen valmistukseen. Tehdas keskittyi rahakkaisiin sotilaskivääritoimituksiin ja siviiliasepuolen konekanta oli vanhaa ja kulunutta, mikä näkyi laadussa. Pythonin tekniikka kun on peräisin sotia edeltävältä ajalta ja sen viimeistely vaati osaavien ammattilaisten kätten työtä, paljon. Python on kiistämättä hyvän näköinen ase ja uusi versio on todellakin jotain aivan muuta kuin 80-luvun viimeiset kötöstelyt. Myös Colt yritti trendiin mukaan Double Eagle (1989) ja All American 2000 (1992) – pistooleillaan, mutta tuloksena oli surkea epäonnistuminen. Jyvän lukitsee edestä päin 0,050” kuusiokoloavaimella kierrettävä stopruuvi. CZ:n vakuuttelujen mukaan Coltin toiminta USA:ssa tulee jatkumaan entisellään. Colt kuitenkin myönsi, että ongelma on todellinen ja todennäköinen syy sekä korjaus löytyivät, mutta aseen maine sai kolhun. Sitä suuremmalla mielenkiinnolla testiase otettiinkin tarkasteltavaksi. Maahantuojalta Asetalo Oy:ltä saatiin ensimmäinen Suomeen tullut aseyksilö testiin. Coltin liiketaloudelliset vaiheet tuona aikana ovat niin moninaiset, että tässä niihin ei puututa, vaan viitataan lähdeluetteloon. Laukun avautuessa suusta luiskahti tahaton ”WAU!”. Hahlo on sokattu runkoon ja tässä on pientä klappia, mutta jousivoimat vetävät välykset aina samaan asentoon – toivottavasti. Alkupään aseissa oli ongelmia tämän upotuksen koneistuksen kanssa, mutta koeaseessa upotus ja rihlauksen pieni suuviiste on tehty moitteettomasti. Korostettakoon jälleen kerran, että harrastelijalla ei ole mitään syytä tuon sivulevyn irrottamiseen; puhdistus hoituu purkamattakin ja koneiston toiminnalle ”euron seppä tekee helposti kympin vahingon”. harakat) niin suuresti ihailema oranssi muovipala, joka useimmissa käyttötilanteissa vain pilaa tähtäinkuvan. TARKEMMIN Alkuperäisen Pythonin hahlo ei ollut lujimman maineessa, joten sen rakenne on uusittu. Jyvän takapinnassa on amerikkalaisten (vrt
Viimeistelyltään Python on todella siisti: osien koneistukset ja jäysteenpoisto tehdään numeerisilla työstökeskuksilla ja lopuksi osat rummutetaan keraamipalojen kanssa niin, että lopputulos on satiinimaisen puolikiiltävä ja vailla yhtään liian Ejektorin liikematka on edelleen lyhyempi kuin hylsy. Nyt hylsyjä poistettaessa pitää muistaa nostaa piippu ylöspäin, jotta ne eivät jumitu. Ihmiskäden kosketuksen puute näkyykin siinä, että inhimillisiä kömmähdyksiä ei ole, vaan kaikki muodot ovat täydellisiä ja suorat pinnat täysin laineettomia. Etuna tästä on, että rullan pyörittämiseen laukaisukoneiston käpälältä tuleva voima siirretään ohuiden tappien sijasta isoilla pinnoilla. Omituista on, että ejektorin liikematkaa ei ole kasvatettu, vaan se on edelleenkin sentin verran lyhyempi kuin .357 -hylsy, mikä ei todellakaan ainakaan helpota hylsynpoistoa. Kaksitoimisena taasen uudempi tuntui paremmalta, suuri osa on tehty MIM-menetelmällä, jota myös S&W ja Sako käyttävät tuotannossaan. KOEAMMUNTA Ensimmäiselle ratakäynnille mukaan saatiin avuliaalta aseveljeltä vuonna 1980 valmistettu Python ja molemmilla aseilla ammuttiin kolmen miehen voimin tunnelmien keräämiseksi. Hahlo on säädettävissä, mutta portaattomasti, mitään naksuja siinä ei ole. Rullan ja piipun välisen raon ohjearvona pidetään yleensä 0,005”+/-0.003” eli 0,05...0,20 mm. Harrastelijan ei laukaisua pidä alkaa viilailla ja koska koneiston jousivoimana on lattajousi, ei S&W:eista ja Rugereista tuttu kierrejousien vaihtaminenkaan ole mahdollista. Todennäköistä toki on, että parannussarjoja ilmaantuu ennen pitkää tarvikemarkkinoille. Jotain tehtaan siis pitäisi tehdä laukaisun parantamiseksi. Rullan uusia piirteitä on, että sen lukituskoloihin johtavat nousupinnat on muotoiltu aiempaa pidemmiksi, jolloin rullan salpa ehtii varmemmin nousta lukitusasentoonsa. Tehtaan ilmoituksen mukaan ruuvien kiristystä valvotaan valmistuksessa nykyään paremmin ja ruuveihin lisätään kierrelukite. Ainoa kauneusvirhe ovat italialaiset CIP-merkinnät rullassa ja piipussa, jotka ovat kuin juopuneen takomia pistemössöjä, mutta minkäs teet, laki on laki ja aseet tarkastettava sekä merkittävä. terävää kulmaa. Italialainen CIP”leima” on järkyttävä kötöstys; muualla vastaava merkintä hoidetaan laseria käyttäen. Myös patruunapesät ovat moitteettoman sileät. Yksitoimisena laukaisuvastus on 2,30...2,42 kg ja keskiarvona 2,37 kg, mikä tämänluonteiseen aseeseen on yksinkertaisesti liikaa, etenkin kun laukaisun ristissäolo on pitkä. Rullan ejektori ei ole enää perinteinen tähti, jonka sokat ohjaavat paikalleen, vaan sama toiminto on hoidettu niin, että rullan perässä on kolmiomainen koneistettu upotus, jonka kylkiin ejektori sakaroillaan nojaa. Rullan salvan alla rungossa on kaivettuna perinteinen Rampant Colt -logo. Tällöin sivulevy pääsee liikkumaan sivuttain ja käpälä voi ohittaa rullan takapinnan hammastuksen. Suurin ero ammunnassa oli, että vanhalla Pythonilla ampuminen oli yksitoimisena helpompaa, sillä sen laukaisu oli kertaluokkaa parempi. Koeaseessa rako oli (iskuvasara edessä, liipaisin takana) 0,07 mm eli lähellä alarajaa, mikä on eduksi lähtönopeuksille. Myöskin vertailu S&W Kit Guniin antoi saman tuloksen, laukaisu on parempi kuin Pythonissa. Minkäänlaista klappia rullassa ei ollut todettavissa. Mitään teknistä estettä pidemmälle ejektorille ei olisi. 36 • ASE-lehti. Isokokoiset kahvalevyt ovat laminoitua pähkinäpuuvaneria ja varustetut karhennuksilla sekä perinteisillä Rampant Colt –logoilla. Hanan kannus on leveä ja uritettu, hyvin peukalon viritettävissä. Rullan lukitussalpa on perinteinen taakse vedettävä nuppi rungon vasemmalla kyljellä. Kahvarungon mitoitus on kuin edeltäjässäkin, joten samat tarvikekahvat sopivat. Vertailun vuoksi jälkimmäinen mittaus tehtiin myös vanhalle Colt Official Police – revolverille, jolloin keskiarvo oli 1,6 kg ja laukaisu lyhyt ja kuiva, paljon parempi. Laukaisukoneiston sivulevy pitää salvan sekä rullaa pyörittävän käpälän (”hand”) paikallaan sivusuunnassa ja ilmeisimmin aseissa ilmenneet rullan pyörimättömyyssongelmat ovat johtuneet siitä, että sivulevyn ruuvit ovat löystyneet. Varsinkin kaksitoimisen laukaisun pitäisi olla parantunut ja hyvä se onkin, mitattu laukaisuvastus oli (tyhjällä aseella, hylsyn kantojen laahaaminen lisäisi kitkaa) 4,12...4,45 kg, keskiarvona / rullan kierros 4,21 kg
Rullan lukitussalpa on perinteinen taakse vedettävä nuppi rungon vasemmalla kyljellä. Rullan ja piipun välisen raon ohjearvona pidetään yleensä 0,005”+/-0.003” eli 0,05...0,20 mm. Kahvarungon mitoitus on kuin edeltäjässäkin, joten samat tarvikekahvat sopivat. Laukaisukoneiston sivulevy pitää salvan sekä rullaa pyörittävän käpälän (”hand”) paikallaan sivusuunnassa ja ilmeisimmin aseissa ilmenneet rullan pyörimättömyyssongelmat ovat johtuneet siitä, että sivulevyn ruuvit ovat löystyneet. Yksitoimisena laukaisuvastus on 2,30...2,42 kg ja keskiarvona 2,37 kg, mikä tämänluonteiseen aseeseen on yksinkertaisesti liikaa, etenkin kun laukaisun ristissäolo on pitkä. Rullan salvan alla rungossa on kaivettuna perinteinen Rampant Colt -logo. terävää kulmaa. Rullan uusia piirteitä on, että sen lukituskoloihin johtavat nousupinnat on muotoiltu aiempaa pidemmiksi, jolloin rullan salpa ehtii varmemmin nousta lukitusasentoonsa. Etuna tästä on, että rullan pyörittämiseen laukaisukoneiston käpälältä tuleva voima siirretään ohuiden tappien sijasta isoilla pinnoilla. Jotain tehtaan siis pitäisi tehdä laukaisun parantamiseksi. Viimeistelyltään Python on todella siisti: osien koneistukset ja jäysteenpoisto tehdään numeerisilla työstökeskuksilla ja lopuksi osat rummutetaan keraamipalojen kanssa niin, että lopputulos on satiinimaisen puolikiiltävä ja vailla yhtään liian Ejektorin liikematka on edelleen lyhyempi kuin hylsy.. Hanan kannus on leveä ja uritettu, hyvin peukalon viritettävissä. Todennäköistä toki on, että parannussarjoja ilmaantuu ennen pitkää tarvikemarkkinoille. Hahlo on säädettävissä, mutta portaattomasti, mitään naksuja siinä ei ole. Isokokoiset kahvalevyt ovat laminoitua pähkinäpuuvaneria ja varustetut karhennuksilla sekä perinteisillä Rampant Colt –logoilla. Tällöin sivulevy pääsee liikkumaan sivuttain ja käpälä voi ohittaa rullan takapinnan hammastuksen. Tehtaan ilmoituksen mukaan ruuvien kiristystä valvotaan valmistuksessa nykyään paremmin ja ruuveihin lisätään kierrelukite. Mitään teknistä estettä pidemmälle ejektorille ei olisi. Koeaseessa rako oli (iskuvasara edessä, liipaisin takana) 0,07 mm eli lähellä alarajaa, mikä on eduksi lähtönopeuksille. Myöskin vertailu S&W Kit Guniin antoi saman tuloksen, laukaisu on parempi kuin Pythonissa. Kaksitoimisena taasen uudempi tuntui paremmalta, suuri osa on tehty MIM-menetelmällä, jota myös S&W ja Sako käyttävät tuotannossaan. Ihmiskäden kosketuksen puute näkyykin siinä, että inhimillisiä kömmähdyksiä ei ole, vaan kaikki muodot ovat täydellisiä ja suorat pinnat täysin laineettomia. Italialainen CIP”leima” on järkyttävä kötöstys; muualla vastaava merkintä hoidetaan laseria käyttäen. Ainoa kauneusvirhe ovat italialaiset CIP-merkinnät rullassa ja piipussa, jotka ovat kuin juopuneen takomia pistemössöjä, mutta minkäs teet, laki on laki ja aseet tarkastettava sekä merkittävä. Nyt hylsyjä poistettaessa pitää muistaa nostaa piippu ylöspäin, jotta ne eivät jumitu. Harrastelijan ei laukaisua pidä alkaa viilailla ja koska koneiston jousivoimana on lattajousi, ei S&W:eista ja Rugereista tuttu kierrejousien vaihtaminenkaan ole mahdollista. Vertailun vuoksi jälkimmäinen mittaus tehtiin myös vanhalle Colt Official Police – revolverille, jolloin keskiarvo oli 1,6 kg ja laukaisu lyhyt ja kuiva, paljon parempi. Omituista on, että ejektorin liikematkaa ei ole kasvatettu, vaan se on edelleenkin sentin verran lyhyempi kuin .357 -hylsy, mikä ei todellakaan ainakaan helpota hylsynpoistoa. Varsinkin kaksitoimisen laukaisun pitäisi olla parantunut ja hyvä se onkin, mitattu laukaisuvastus oli (tyhjällä aseella, hylsyn kantojen laahaaminen lisäisi kitkaa) 4,12...4,45 kg, keskiarvona / rullan kierros 4,21 kg. Minkäänlaista klappia rullassa ei ollut todettavissa. Suurin ero ammunnassa oli, että vanhalla Pythonilla ampuminen oli yksitoimisena helpompaa, sillä sen laukaisu oli kertaluokkaa parempi. Myös patruunapesät ovat moitteettoman sileät. Rullan ejektori ei ole enää perinteinen tähti, jonka sokat ohjaavat paikalleen, vaan sama toiminto on hoidettu niin, että rullan perässä on kolmiomainen koneistettu upotus, jonka kylkiin ejektori sakaroillaan nojaa. KOEAMMUNTA Ensimmäiselle ratakäynnille mukaan saatiin avuliaalta aseveljeltä vuonna 1980 valmistettu Python ja molemmilla aseilla ammuttiin kolmen miehen voimin tunnelmien keräämiseksi
Toinen juttu sitten on, että pistooleihin tottuneelle revolverin puhdistaminen on vähän työlään oloista. Ejektorin toteutus on vanhasta poikkeava: pienten tappien sijasta se asemoituu paikalleen muodollaan rullan takapinnan kolmiomaiseen upotukseen. Tarkkuuskokeiden jälkeen aseella ammuttiin videokameran edessä toistakymmentä rullallista sen selvittämiseksi, olisiko toiminnassa ongelmia, eikä niitä todellakaan ollut, vaan ase toimi moitteettomasti. Mitään loistavia kuvioita aseella ei saatu aikaiseksi, mutta en olisi laittamassa tätä aseen syyksi, enemmänkin on kyse ampujan ruostuneisuudesta ja siitä, että jokainen ase on erilainen ja tarkka lataus vaatii kehittelyä. Viime vuosina olen ampunut revolvereilla aivan liian harvoin ja erilaisten itselataavien aseiden kiihkeän tulirytmin jälkeen revolverin pakottama rauhallinen ammuntatahti oli todella mukavaa, etenkin miedoilla .38 Specialeilla. 38 • ASE-lehti. Huomaa ote: sormet painavat oikean käden vapauttaman rullan ulos ja peukalo painaa ejektorin pohjaan, sitten aseen kääntö, oikealla kädellä uudet patruunat pesiin ja lopuksi peukalo painaa rullan kiinni. Hylsynpoistoa varten Python tulee kääntää pystyyn ja siltikin voi käydä niin, että viimeiset hylsyt joutuu nyppimään käsin. Magnum-hylsyjen kanssa lyhyt hylsynpoistomatka aiheutti sen, että useimmiten viimeisiä hylsyjä joutui nyppimään, vaikka ase olikin pystyssä. Loogisempaa olisi, että jos nalleja puhkeaa, se tapahtuisi Magnumeissa, mutta ilmeisesti nallit ovat keskenään eri laatua. Tyypillistä käyntiä 25 metrin matkalta. Yksitoimisen laukaisun jäykkyyteenkin alkoi tottua, onhan se kuitenkin rahinaton ja säännöllinen. Kaikki nallit ovat syttyneet ja koskaan ei ole tullut nallien puhkeamisia. Varsinaiset tarkkuuskokeet ammuttiin toisella ratakäynnillä 25 -metrin ulkoradalla pöydän varasta, tukipusseja apuna käyttäen. Patruunapesiä kun on kuusi ja rullan raosta ruutikaasuja on levinnyt kaikkialle, myös ejektorin alle, mistä helposti syntyy klassinen revolverijumi, jos puhdistus unohtuu pidemmäksi aikaa. Patruunoiden nopeushajonta oli suurehkoa ja miedommissa Specialeissa nalleja puhkeili. Miedoissa .38 Specialeissa nalleja puhkeili, mutta jykevissä Magnumeisssa ei, mikä lähinnä kertoo nallien eroista. Hahlon tehdassäätö oli sivusuunnassa täysin pielessä ja osumat 15+ cm vasemmalla @ 25 m, mikä selitti kuvaussessiota vaivanneet osumisongelmat. Koko ammuntaa leimasi sen hauskuus. Onneksi 0,050” kuusiokoloavain kuluu ratavarusteisiin ja kun sopiva ruuvarikin löytyi, säätö oli äkkiä tehty. sillä laukaisu ei kiristy loppua kohti kuten vanhassa. Ammunnan alussa tuli uudella aseella muutama laukeamaton ja heräsi jo pelko, että Pythonissa sittenkin on jokin ongelma. Patruunat olivat aseen mukana saatuja Asetalon edustaman Magtechin tuotteita. Itse en ole koskaan käyttänyt .38/.357 patruunoiden jälleenlataamiseen mitään muuta kuin paksupohjaisia pieniä kiväärinnalleja (Small Rifle) ja ohuempipohjaiset pienet pistoolinnalit (Small Rifle) olen jättänyt pieniin pistooleihin (.25/.32/.380 ACP). Kahta asetta, kolmea ampujaa, kahta patruunalaatua ja kahta laukaisutekniikkaa (DA/SA) vaihtaen ongelman lähteeksi saatiin paikannettua patruunakaapin pohjalta mukaan kaapattu vanhempi patruunaerä, vika ei siis ollut aseessa. Itse olen lopettanut valulyijyluotien ampumisen juuri tästä Laukaus lähtee juuri. Magnumit ovatkin sitten vähän eri juttu, etenkin kun Magtechien lataus antoi todella komeita suuliekkejä
sillä laukaisu ei kiristy loppua kohti kuten vanhassa. Itse en ole koskaan käyttänyt .38/.357 patruunoiden jälleenlataamiseen mitään muuta kuin paksupohjaisia pieniä kiväärinnalleja (Small Rifle) ja ohuempipohjaiset pienet pistoolinnalit (Small Rifle) olen jättänyt pieniin pistooleihin (.25/.32/.380 ACP). Tyypillistä käyntiä 25 metrin matkalta. ASE-lehti • 39. Mitään loistavia kuvioita aseella ei saatu aikaiseksi, mutta en olisi laittamassa tätä aseen syyksi, enemmänkin on kyse ampujan ruostuneisuudesta ja siitä, että jokainen ase on erilainen ja tarkka lataus vaatii kehittelyä. Toinen juttu sitten on, että pistooleihin tottuneelle revolverin puhdistaminen on vähän työlään oloista. Hahlon tehdassäätö oli sivusuunnassa täysin pielessä ja osumat 15+ cm vasemmalla @ 25 m, mikä selitti kuvaussessiota vaivanneet osumisongelmat. Patruunapesiä kun on kuusi ja rullan raosta ruutikaasuja on levinnyt kaikkialle, myös ejektorin alle, mistä helposti syntyy klassinen revolverijumi, jos puhdistus unohtuu pidemmäksi aikaa. Onneksi 0,050” kuusiokoloavain kuluu ratavarusteisiin ja kun sopiva ruuvarikin löytyi, säätö oli äkkiä tehty. Hylsynpoistoa varten Python tulee kääntää pystyyn ja siltikin voi käydä niin, että viimeiset hylsyt joutuu nyppimään käsin. Varsinaiset tarkkuuskokeet ammuttiin toisella ratakäynnillä 25 -metrin ulkoradalla pöydän varasta, tukipusseja apuna käyttäen. Itse olen lopettanut valulyijyluotien ampumisen juuri tästä Laukaus lähtee juuri. Koko ammuntaa leimasi sen hauskuus. Huomaa ote: sormet painavat oikean käden vapauttaman rullan ulos ja peukalo painaa ejektorin pohjaan, sitten aseen kääntö, oikealla kädellä uudet patruunat pesiin ja lopuksi peukalo painaa rullan kiinni. Kaikki nallit ovat syttyneet ja koskaan ei ole tullut nallien puhkeamisia. Ammunnan alussa tuli uudella aseella muutama laukeamaton ja heräsi jo pelko, että Pythonissa sittenkin on jokin ongelma. Magnumit ovatkin sitten vähän eri juttu, etenkin kun Magtechien lataus antoi todella komeita suuliekkejä. Kahta asetta, kolmea ampujaa, kahta patruunalaatua ja kahta laukaisutekniikkaa (DA/SA) vaihtaen ongelman lähteeksi saatiin paikannettua patruunakaapin pohjalta mukaan kaapattu vanhempi patruunaerä, vika ei siis ollut aseessa. Loogisempaa olisi, että jos nalleja puhkeaa, se tapahtuisi Magnumeissa, mutta ilmeisesti nallit ovat keskenään eri laatua. Viime vuosina olen ampunut revolvereilla aivan liian harvoin ja erilaisten itselataavien aseiden kiihkeän tulirytmin jälkeen revolverin pakottama rauhallinen ammuntatahti oli todella mukavaa, etenkin miedoilla .38 Specialeilla. Patruunat olivat aseen mukana saatuja Asetalon edustaman Magtechin tuotteita. Ejektorin toteutus on vanhasta poikkeava: pienten tappien sijasta se asemoituu paikalleen muodollaan rullan takapinnan kolmiomaiseen upotukseen. Yksitoimisen laukaisun jäykkyyteenkin alkoi tottua, onhan se kuitenkin rahinaton ja säännöllinen. Magnum-hylsyjen kanssa lyhyt hylsynpoistomatka aiheutti sen, että useimmiten viimeisiä hylsyjä joutui nyppimään, vaikka ase olikin pystyssä. Patruunoiden nopeushajonta oli suurehkoa ja miedommissa Specialeissa nalleja puhkeili. Tarkkuuskokeiden jälkeen aseella ammuttiin videokameran edessä toistakymmentä rullallista sen selvittämiseksi, olisiko toiminnassa ongelmia, eikä niitä todellakaan ollut, vaan ase toimi moitteettomasti. Miedoissa .38 Specialeissa nalleja puhkeili, mutta jykevissä Magnumeisssa ei, mikä lähinnä kertoo nallien eroista
No, tulipahan aloitettua jälleenlatausharrastus. Koeammunnan tulokset • ampumaetäisyys 25 m • 5 x 3 ls Champion-pussituelta • Chrony @ 2 m .38 Special 158 gr 10,2 g FMJ-FLAT #38P .357 Magnum 125 gr 8,1 g FMJ-FLAT #357Q Suurin nopeus m/s 279,4 442,8 Pienin nopeus m/s 243,1 407,2 Kokonaishajonta m/s 36,3 35,6 Keskiarvonopeus m/s 265,8 414,5 Keskihajonta m/s 13,7 13,6 Keskiarvoenergia J 360 696 Pienin osumakuvio mm 55 64 Suurin osumakuvio mm 91 82 Keskiarvo-osumakuvio mm 78,6 71,2 Osumakuvioiden keskihajonta 14,0 6,9 Suhteellinen osumatarkkuus 1,10 1,00 Huomautuksia erä BU0904 L-0194, 7 puhjennutta nallia / 50 ls erä BZ0302 L-0061 Olosuhteet: • lämpötila +8° C • suhteellinen kosteus 49 % RH • ilmanpaine 1006 hPa • tyyntä LÄHTEET Valmistajan kotisivut https://www.colt.com/ Coltin historia https://en.wikipedia.org/wiki/ Colt’s_Manufacturing_Company Pythonin historia https://en.wikipedia.org/wiki/ Colt_Python Pythonin historia https://www.handgunsmag.com/ editorial/colt_python_complete_ history/138916 Hickok45:n ongelmavideo (30 minuutin jälkeen) https://www.youtube.com/ watch?v=7dO-lQEX49U Coltin vastaus ongelmiin https://youtu.be/vSBuhMC5JLA 40 • ASE-lehti. Tehtaan kapasiteetiksi on kerrottu noin 4000 Pythonia vuodessa ja kun ottaa huomioon Yhdysvalloissa riehuvan aseenostohysterian, Suomessakaan ei kannattane kauaa epäröidä, jos ase kiinnostaa. Colt onneksi näyttää ratkaisseen uuden Pythonin alkuvaiheen ongelmakohdat ja niinpä aseen omistajalle jäävät enää sopivan patruunan löytäminen / kehittäminen ja ennen kaikkea ampumataidon hankkiminen ja ylläpito. Puristelyijyluotien ampumisen lopetin jo vuosikymmeniä sitten, kun Sakon lataamat räkäpehmeät luodit lyijyttivät uuden S&W 686:ni piipun rihlattomaksi. Colt Pythonin hinta (01.05.2021) on 2450,-. syystä: lyijyn myrkyllisyyden takia puhdistus tuo lähinnä mieleen Tsernobylin raivaamisen. Siihen käärmelegendan uusin versio sopii erinomaisesti
Yskinenäliinaantaihihaan 6. Toisessa, militariateemaan keskittyvässä näyttelyssä, esitellään tänä vuonna suomalaisten kaukopartioiden, sekä venäläisten desanttien ja partisaanien käyttämää viestikalustoa. Sotamuseo toteuttaa Gun Showssa asehistoriallisen näyttelyn teemalla “Automaattikivääri Suomessa”. Sotamuseon näyttelyssä esitellään jalkaväen keskeisiä asemalleja ja ainutlaatuisia kokeiluaseita. Pidäriittäväturvaväli 3. Desanttien kalustosta on esillä mm VRHV Sever (Pohjoinen) lähetin/vastaanotin ja partisaanien käyttämä kevennetty VRGZA RB40 lähetin/vastaanotin. Seuraailmoitteluammemyösnettisivuillamme www.sahs.fi jaFacebookissa. Esillä on mm alkuperäiset VRHA M4 lähetin ja VRHA/3 M7 vastaanotin, joiden yhdistelmää kutsuttiin Kyynel-radioksi. Huoneitavaratessakoodi”GUN2021”oikeuttaaalennukseen. klo 10.00 – 15.00. Huolehdihyvästäkäsihygieniasta 5. Radiolaitteet olivat sellaisia, jotka käyttäjä pyrki ensimmäisenä tuhoamaan, jos kiinnijäänti näytti ilmeiseltä. Sillä oli tarkoitus kuunnella peitekielisiä viestejä, jotka lähetettiin normaalien yleisradiolähetysten yhteydessä. Talvisodan aikana neuvostoliittolaisten käyttöön päätyi jopa ensimmäisen maailmansodan aikaisia Fedorov-täysautomaattikivääreitä. Näyttelyihin voi tutustua omatoimisesti ja opastettujen kierrosten kautta. Harvinaisuuksista on esillä myös Töpöradiovastaanotin, joka oli viritetty kiinteästi Lahden yleisradioaseman taajuudelle. TURVALLISUUSOHJEGUNSHOW2021 1. Suomessa tämäntyyppisiä aseita kehittelivät Aimo Lahti malleilla L-36 ja L-39 sekä omatoimisesti Carl Pelo. Opastetut näyttelykierrokset järjestetään la klo 19.00 ja su klo 11.00 ja klo 14.00. Suomessa kehiteltiin omia malleja pääosin Tokarevin konstruktion pohjalta, mutta myös Pelo oli edelleen aktiivinen alalla omine malleineen. Näyttelyt ovat avoinna lauantaina 30.10. GUN SHOW 2021 NÄYTTELY Messujen vuosittainen näyttely jakautuu edellisen kerran tapaan kahteen osaan, joista toinen keskittyy asekeräilyteemaan ja toinen militariateemaan. Ase sai Suomessa nimen rynnäkkökivääri m/58. Mökit/Huoneistot/Chalet alkaen210€/4hh/vrk. Sotien jälkeen maailmalla otettiin laajasti käyttöön automaattikiväärejä. Tokarevin kaasutoimisia sotasaaliskivääreitä SVT-38 ja SVT-40 käytettiin Suomessa varusmieskoulutuksessa vielä 1950-luvulla. Lopulta Suomessa päädyttiin Valmetin malliin, joka pohjautui Mikhail Kalashnikovin suunnittelemaan automaattikivääriin. Näyttely on koottu yksityisten keräilijöiden kokoelmista. MAJOITUS 105€/2hh/vrksisältäenaamiaisen, 90€/1hh/vrksisältäenaamiaisen. klo 11.00 – 20.00 ja sunnuntaina 31.10. Tuleterveenäpaikalle 2. Suomessa automaattikivääri ei sodan aikanakaan päässyt tuotantoon asti, mutta vihollinen sen sijaan käytti niitä suhteellisen runsaasti. Järjestäjäsuositteleenenä-suusuojankäyttöä 4. Suosittelemmekoronavilkku-aplikaation käyttöä TERVETULOA SuomenAsehistoriallinenSeura ASE-lehti • 41. Näyttely taustoittaa sitä, miten syvältä vihollisen linjojen takaa kyettiin lähettämään tietoa ja vastaanottamaan käskyjä. Ellivuoren viikonlopunlounasbuffetontarjollalauantainakello12.00-16.00ja sunnuntainakello12.00-15.00á 25€. Osoite:Ellivuorentie 131,38130Sastamala. Näyttelyssä tuodaan esille, että maailmansotien välisenä aikana Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, tutkittiin vanhojen kertalaukauskiväärien korvaamista itselataavalla kiväärillä
G GU UN NSSH HO OW W22002211 3300..1100..--3311..1100..22002211 H HootteelllliiEElllliivvuuoorrii,,SSaassttaam maallaa Lauantai30.10.HUUTOKAUPPAPÄIVÄ 10.00 Huutokaupannäyttö 11.00Näyttelyaukeaa 14.00Huutokauppaalkaa 17-19Messupöytienvalmistelu(myyjät) 19.00Opastettunäyttelykierros Huutokauppaluettelolöytyywww.sahs.fi-sivustolta Sunnuntai31.10.MESSUPÄIVÄ GunShow2021messutjaasehistoriallinennäyttely: automaattikivääriSuomessasekäkaukopartioidenjadesanttienkäyttämäviestikalusto 8.00 Messupöytienvalmistelu(myyjät) 10.00Näyttelyaukeaa 11.00Opastettunäyttelykierros 12.00Puheenjohtajanlounaskutsuvieraille 13.00Pukukilpailuja13.30Pukukilpailunpalkitseminen 14.00Opastettunäyttelykierros 10-15Messutavoinnayleisölle Pääsylipunhintamessuille10€aikuinen,lapsetalle12vilmaiseksi Happy hour klo14-15:pääsylippu5€aikuinen Asehistoriallinennäyttelyavoinnamolempinapäivinä Messupöydänkoko80*120,hinta50€.Varaukset: gunshow@sahs.fi taipuhelimitse0456652331 Huutokaupassa myös Huutokaupassa myös harvinainen Mauser harvinainen Mauser m/12-14 proto m/12-14 proto 42 • ASE-lehti
Normaalipaineisen lisäksi tarjolla on korkeampaan 1050 baarin paineeseen ladattu magnum. Alku ei ollut lupaava, sillä täyteiset vipottivat miten sattui ja osumat olivat poikittain osuneita pitkittäisiä reikiä. MALINEN Schwarzwaldin ikimetsistä lähtöisin oleva Rottweil on vanha ja tunnettu tuotemerkki, jonka haulikonpatruunat mielletään hyvinkin korkealaatuisiksi. RWS:n ja Norman, joten tuotantoa on keskitetty suuriin yksiköihin ja yhdistetty tuotekehitystä. Nopeuksien mittauksessa käytimme lopulta 5 metrin etäisyydelle asetettua akustista Superchronoa. Jos uutuuksia vertaa perinteiseen rihlatulla Brennekellä ja huopatulpalla ladattuihin, joissa on 31,5 g lyijytäyteinen, niin niillä lähtönopeudet ovat tavallisella 415 m/s ja magnumilla 435 m/s. Ottamatta kantaa olisiko moisessa paljonkaan järkeä kokonaisuuden kannalta, hyödyt ja haitat kun eivät taida oikein kohdata, on tässä joka tapauksessa yksi patruunavaihtoehto lisää sellaista haluavalle. Puristamalla valmistettu, rihlattu tinaluoti on kiinnitetty vihreään muovipyrstöön, joka toimii myös lähtökiihdytyksen iskunvaimentimena ja kaasutiivisteenä ruutia vasten. EXACT GREEN – lyijytön tehotäyteinen Lukuisten vuoden 2020 uutuuksien joukossa oli monta lyijytöntä tuotetta, myös Exact Green tinatäyteinen. Kalliin materiaalin vuoksi hinta tuplaantuu perinteiseen lyijyiseen verrattuna. Kolmen kasa 50 metriltä oli 25 senttiä, joten ei hyvä. Arvot ovat varsin korkeat ja saatu keventämällä täyteinen 25 grammaan. Normaalin 12/70:n koeammunta hiekkapussituelta talvisessa hämärässä ja nollakelissä alkoi Hatsanin Escort itselataavalla, jossa 66 senttisessä piipussa supistimena puolikas. Kohonneesta nopeudesta seuraa kasvanut liike-energiakin eli Rottweil mainostaa tinatäyteisten olevan 20% ja 30% tehokkaammat kuin lyijytäyteisillä ladatut Brenneke Classicit. 44 • ASE-lehti. Tämä on varautumista tulevaisuudessa mahdolliseen lyijyä sisältävien metsästyspatruunoiden kieltoon. Käytännön kannalta parasta on se, että lentorata suoristuu ja tarvittava ennakko pienenee. Ei tuo tasapäinen muoto mitenkään aerodynaaminen ole, sillä ballistinen kerroin on vaatimaton 0,051, jos joku haluaa laskea lentoratoja. EXACT GREEN Rottweil tarjoaa kaksi Exact Green vaihtoehtoa, vaikka kaliiperi on molemmissa 12/70. Suoritusarvoissa näillä on selkeä ero lähtönopeuksissa (v 2,5) eli tavallinen 515 m/s ja magnum 565 m/s. Perinteisillä täyteisillähän liikkuvan maalin ammunta on melko haasteellista pidemmiltä matkoilta juuri hitaan ja kaarevan lentoradan vuoksi. Kuitenkaan enää alkuperäisessä Neckar -joen mutkan tehtaassa, Rottweilin pikkukaupungissa ei rullata pahvihylsyjä, sillä tuotemerkin omistaa nykyään suuri RUAG Ammotec. Tämä onkin luonnollista, sillä tinan tiheys on 7,3 kun lyijyllä se on 11,3. TEKSTI JA KUVAT: J. Se omistaa myös mm. Itselataava toiminto toimi kuitenkin täysin moitteetta, joten villisikajahdissa saa nopeasti paljon tinaa liikkeelle
Kohonneesta nopeudesta seuraa kasvanut liike-energiakin eli Rottweil mainostaa tinatäyteisten olevan 20% ja 30% tehokkaammat kuin lyijytäyteisillä ladatut Brenneke Classicit. Normaalipaineisen lisäksi tarjolla on korkeampaan 1050 baarin paineeseen ladattu magnum. Nopeuksien mittauksessa käytimme lopulta 5 metrin etäisyydelle asetettua akustista Superchronoa. Tämä on varautumista tulevaisuudessa mahdolliseen lyijyä sisältävien metsästyspatruunoiden kieltoon. Kuitenkaan enää alkuperäisessä Neckar -joen mutkan tehtaassa, Rottweilin pikkukaupungissa ei rullata pahvihylsyjä, sillä tuotemerkin omistaa nykyään suuri RUAG Ammotec. Tämä onkin luonnollista, sillä tinan tiheys on 7,3 kun lyijyllä se on 11,3. ASE-lehti • 45. Se omistaa myös mm. MALINEN Schwarzwaldin ikimetsistä lähtöisin oleva Rottweil on vanha ja tunnettu tuotemerkki, jonka haulikonpatruunat mielletään hyvinkin korkealaatuisiksi. Itselataava toiminto toimi kuitenkin täysin moitteetta, joten villisikajahdissa saa nopeasti paljon tinaa liikkeelle. RWS:n ja Norman, joten tuotantoa on keskitetty suuriin yksiköihin ja yhdistetty tuotekehitystä. Alku ei ollut lupaava, sillä täyteiset vipottivat miten sattui ja osumat olivat poikittain osuneita pitkittäisiä reikiä. Ottamatta kantaa olisiko moisessa paljonkaan järkeä kokonaisuuden kannalta, hyödyt ja haitat kun eivät taida oikein kohdata, on tässä joka tapauksessa yksi patruunavaihtoehto lisää sellaista haluavalle. Jos uutuuksia vertaa perinteiseen rihlatulla Brennekellä ja huopatulpalla ladattuihin, joissa on 31,5 g lyijytäyteinen, niin niillä lähtönopeudet ovat tavallisella 415 m/s ja magnumilla 435 m/s. Kalliin materiaalin vuoksi hinta tuplaantuu perinteiseen lyijyiseen verrattuna. Puristamalla valmistettu, rihlattu tinaluoti on kiinnitetty vihreään muovipyrstöön, joka toimii myös lähtökiihdytyksen iskunvaimentimena ja kaasutiivisteenä ruutia vasten. Normaalin 12/70:n koeammunta hiekkapussituelta talvisessa hämärässä ja nollakelissä alkoi Hatsanin Escort itselataavalla, jossa 66 senttisessä piipussa supistimena puolikas. Perinteisillä täyteisillähän liikkuvan maalin ammunta on melko haasteellista pidemmiltä matkoilta juuri hitaan ja kaarevan lentoradan vuoksi. Kolmen kasa 50 metriltä oli 25 senttiä, joten ei hyvä. Arvot ovat varsin korkeat ja saatu keventämällä täyteinen 25 grammaan. EXACT GREEN – lyijytön tehotäyteinen Lukuisten vuoden 2020 uutuuksien joukossa oli monta lyijytöntä tuotetta, myös Exact Green tinatäyteinen. EXACT GREEN Rottweil tarjoaa kaksi Exact Green vaihtoehtoa, vaikka kaliiperi on molemmissa 12/70. Suoritusarvoissa näillä on selkeä ero lähtönopeuksissa (v 2,5) eli tavallinen 515 m/s ja magnum 565 m/s. Ei tuo tasapäinen muoto mitenkään aerodynaaminen ole, sillä ballistinen kerroin on vaatimaton 0,051, jos joku haluaa laskea lentoratoja. TEKSTI JA KUVAT: J. Käytännön kannalta parasta on se, että lentorata suoristuu ja tarvittava ennakko pienenee
Tehtaan mukaan normaali käynti 50 metriltä viidellä laukauksella on alle kymmenen sentin ja pitkältä 75 metrin matkaltakin parikymmentä senttiä. Piipun ylimenokartion ja supistimen täyteisiä ajatellen vääränlainen mitoitus voi saada täyteiset lentämään vaikka poikittain kuten Escortin tapauksessa. Tutka näki Escortilla vain kahden täyteisen lennon ja laski niille nopeudeksi 505 m/s. Berettalla kokeilu tuotti 8 sentin kolmen kasan ja lähes pyöreät reiät, mikä osoittaa, että piipun mitoituksella on todella väliä. Normaali 4 m/s sivutuuli vie täyteistä 9 senttiä 50 metrillä, mutta jo lähes 30 senttiä 90 metrillä. Tämä vastaa n. Parhaan käynnin saamiseksi kannattaa valmistajan mukaan käyttää sylinteriä tai parannettua sylinteriä eli varttista supistinta. Ilmeisesti Berettan 80 mm pitkä, kaksiportainen ja loiva ylimenokartio sekä pitkät supistimet käsittelivät täyteistä niin hellävaroen, että käynti muuttui hyväksi. Ominaisuuksiltaan Rottweil Exact Green sopii meillä mainiosti niin villisikakuin peurajahtiinkin. Tämä jäi nyt kokeilematta, mutta käynti parani niin oleellisesti, että ilman kiikaritähtäintä siihen ei ollut tarvettakaan. Optisella tähtäimellä ja avarammalla supistimella tulos olisi todennäköisesti vielä parempi. Jos taas kohdistaa 75 metriin, käydään 3-4 senttiä ylhäällä 30-40 metrissä ja ollaan 5 senttiä alhaalla 90 metrissä. Tämä osoittaa kuitenkin selvästi, että piipun mitoituksella on väliä tarkkuuden kannalta. Jos kohdistaa aseen 50 metriin, ollaan sentin verran ylhäällä 30-40 metrissä ja 4 senttiä alhaalla 70 metrissä. Ilmeisesti vipottava perä heijasti mihin sattui ja muutti koko ajan arvoja. Siksi Berettan kanssa käytimme akustista Superchronoa, joka näytti keskiarvoksi 5 metrin etäisyydellä 503 m/s. Puristamalla tinasta valmistettu täyteinen on muodoltaan kuin ilmarihlauksella varustettu Brenneke, mutta painaa vain 25 grammaa normaalin lyijyisen 31,5 gramman sijaan. Rottweilin maahantuoja on RUAG Ammotec Finland Oy ja suositushinta 6,87 euroa / kpl (magnum 7,06 euroa / kpl). Vaikka tinatäyteisen voi ampua kaikilla supistusasteilla, täyssuppeallakin, kannattaa omalla aseella ampua kasat sylinterin lisäksi tarvittaessa varttisella. Lentorata on yllättävän suora molemmilla tuonne 75 metriin asti kohdistusetäisyydestä riippuen. Pelkkä nuppijyvä tähtäimenä ei ole helpoin tapa ampua kasoja. 513 m/s nopeutta 2,5 metrin etäisyydellä eli käytännössä sitä mitä luvataankin. Kolmen kasa oli nyt kahdeksan senttiä ja reiät lähes pyöreitä eli täyteiset lensivät lähes vaappumatta. Seuraavalla ratakäynnillä aseeksi vaihtui Beretta 687 Silver Pigeon III, jossa 76 -senttisten piippujen suulla niin ikään puolisuppea suuhinen, maahantuoja kun oli unohtanut avarammat. Täyteisen pinnalle tehdyt rihlat jättävät jälkensä supistimeen.
Normaali 4 m/s sivutuuli vie täyteistä 9 senttiä 50 metrillä, mutta jo lähes 30 senttiä 90 metrillä. Aimpoint Micro T-1 3190,B&T APC9-G-SUOMI 9mm Glock lippaat, taittoperä, kiinteä vaim. Tutka näki Escortilla vain kahden täyteisen lennon ja laski niille nopeudeksi 505 m/s. Ilmeisesti vipottava perä heijasti mihin sattui ja muutti koko ajan arvoja. Piipun ylimenokartion ja supistimen täyteisiä ajatellen vääränlainen mitoitus voi saada täyteiset lentämään vaikka poikittain kuten Escortin tapauksessa. Optisella tähtäimellä ja avarammalla supistimella tulos olisi todennäköisesti vielä parempi. Pelkkä nuppijyvä tähtäimenä ei ole helpoin tapa ampua kasoja. Berettalla kokeilu tuotti 8 sentin kolmen kasan ja lähes pyöreät reiät, mikä osoittaa, että piipun mitoituksella on todella väliä. Siksi Berettan kanssa käytimme akustista Superchronoa, joka näytti keskiarvoksi 5 metrin etäisyydellä 503 m/s. PULSAR FORWARD F455 KIIKARIN ETUOSAN DIGITAALINEN PIMEÄNÄKÖLISÄOSA 1250,PULSAR FORWARD FN455 KIIKARIN ETUOSAN PIMEÄNÄKÖLISÄOSA MONOKKELILLA 1350,PULSAR THERMION XP50LÄMPÖKIIKARITÄHTÄIN 4690,PULSAR AXION XM 30S LÄMPÖKAMERA 1690,PULSAR AXION XQ 38 LÄMPÖKAMERA 1990,PULSAR AXION LRF XQ38 LÄMPÖKAMERA 2290,Tutustu uuteen verkkokauppaamme www.asetalo.fi Varastossamme lisäksi runsaasti käytettyjä metsästysja urheilu-aseita. 513 m/s nopeutta 2,5 metrin etäisyydellä eli käytännössä sitä mitä luvataankin. Ilmeisesti Berettan 80 mm pitkä, kaksiportainen ja loiva ylimenokartio sekä pitkät supistimet käsittelivät täyteistä niin hellävaroen, että käynti muuttui hyväksi. SAIGA 12/76 IPSC KC-SAIGA-IPSC 2490,SAIGA 12/76 KC-C2 piippu 425mm 1890,UZKON TR100-CL13 12/76 20” TARJOUS 490,!!!! Yötähtäimiä/katselulaitteita mm. Tämä jäi nyt kokeilematta, mutta käynti parani niin oleellisesti, että ilman kiikaritähtäintä siihen ei ollut tarvettakaan. Kysy tuotteista kauppiaaltasi, suoraan meiltä tai vieraile sivuillamme: www.asetalo.fi Seuraavalla ratakäynnillä aseeksi vaihtui Beretta 687 Silver Pigeon III, jossa 76 -senttisten piippujen suulla niin ikään puolisuppea suuhinen, maahantuoja kun oli unohtanut avarammat. Kolmen kasa oli nyt kahdeksan senttiä ja reiät lähes pyöreitä eli täyteiset lensivät lähes vaappumatta. Jos taas kohdistaa 75 metriin, käydään 3-4 senttiä ylhäällä 30-40 metrissä ja ollaan 5 senttiä alhaalla 90 metrissä. Täyteisen pinnalle tehdyt rihlat jättävät jälkensä supistimeen. 2190,CMMG GLOCK MK9/MKG´S RESOLUTE 300 9mm 16” värivaihtoehdot MIDNIGHT BRONZEtai OD Green 2650,CMMG RESOLUTE 100 MK4 .22LR 16”PIENOISKIV 1650,CMMG AR 22LR vaihtosarja kolmella lippaalla 350,IPSC/SRA lipashaulikoita mm. Puristamalla tinasta valmistettu täyteinen on muodoltaan kuin ilmarihlauksella varustettu Brenneke, mutta painaa vain 25 grammaa normaalin lyijyisen 31,5 gramman sijaan. SYYSTARJOUKSIA! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE B&T sveitsiläistä laatua! 9mm kiväärit UUTUUS! B&T SPC9 G 9mm, Glock lippaat, AR15 tyylinen alakerta, teleperä 305/630 mitat, Micro T-1 3550,B&T APC9-P G 9mm kiv, Glock lipp. Tämä vastaa n. Jos kohdistaa aseen 50 metriin, ollaan sentin verran ylhäällä 30-40 metrissä ja 4 senttiä alhaalla 70 metrissä. Micro T-1 3190,B&T APC9-SUOMI CLASSIC 9mm BT omilla lippailla, teleperä, Micro T-2 3850,Uusi JP lähetys CIP tarkastuksessa! Varaa omasi heti! JP CTR-02 5,56 KIVÄÄRI 4400,JP JP15MR .223 18” LIGHT PROFILE 3900,JP GMR 15 9MM KIVÄÄRI 3290,JPJP-15-22 .22LR 18” PIENOISKIVÄÄRI 2550,JP JP-JP15-22LR-C 18” PIENOISKIVÄÄRI 2690,JP CTR-02 .22LR PIENOISKIVÄÄRI 16” 4490,CMMG lähetys CIP tarkastuksessa! Varaa omasi heti! CMMG MK4LE OR .300 black out16” kivääri 1550,CMMG Mk4 3GR 5,56/223 REM kivääri 2050,CMMG MK9 RESOLUTE 100 kiv, Colt 9mm lippailla 1850,CMMG BANSHEE 200 9X19 MkGs 9mm Glock lipp. ASE-lehti • 47. Vaikka tinatäyteisen voi ampua kaikilla supistusasteilla, täyssuppeallakin, kannattaa omalla aseella ampua kasat sylinterin lisäksi tarvittaessa varttisella. Rottweilin maahantuoja on RUAG Ammotec Finland Oy ja suositushinta 6,87 euroa / kpl (magnum 7,06 euroa / kpl). Lentorata on yllättävän suora molemmilla tuonne 75 metriin asti kohdistusetäisyydestä riippuen. Parhaan käynnin saamiseksi kannattaa valmistajan mukaan käyttää sylinteriä tai parannettua sylinteriä eli varttista supistinta. Ominaisuuksiltaan Rottweil Exact Green sopii meillä mainiosti niin villisikakuin peurajahtiinkin. 305/600, T-1 3480,B&T APC9-P G CUSTOM 9mm +300/600 AR15 tuubilla Aimpoint T-2 tähtäimellä 3850,B&T APC9-SUOMI CLASSIC9mm BT lippailla, kiinteä vaim. Tehtaan mukaan normaali käynti 50 metriltä viidellä laukauksella on alle kymmenen sentin ja pitkältä 75 metrin matkaltakin parikymmentä senttiä. Tämä osoittaa kuitenkin selvästi, että piipun mitoituksella on väliä tarkkuuden kannalta
Mielenkiintoisen, erikoisen muotoilunsa lisäksi, siitä tekee myös se että se on myös hyvin tärkeä osa gurkhien heraldiikkaa, kulttuuria ja uskontoa. TEKSTI JA KUVAT: M. Satunnaisesti saapui muita tarjoajia, mutta perustuen menneisyyden laadukkaaseen tuotantoon Windlass Steelcrafts voitti kaikki kilpailutukset. Kuka tietää…. Osa teroittaa kukrinsa halutessaan terävämmäksi hiomakivellä. Miksi veitsen lukitus tuppeen on ns. Kukri on hyvin tunnistettava veitsi erikoisen muotoilunsa vuoksi. Maahantuoja oli välittänyt näitä kysymyksiä eteenpäin ja varmentanut tehtaalta, ja vastauksissa tuli selville seuraavia asioita: V.P. Kukri (alun perin Khukuri)-veitsillä Intiassa/Nepalissa on hyvin samankaltainen kulttuurihistoriallinen arvo kuin verraten vaikkapa Suomessa suomalaisilla puukoilla. Ensimmäiset gurkhat taistelivat ensi kerran Nepalin sodassa 1814-1816. Todella terävän terän reuna on ohut ja niinpä lommoontuu helposti; terän reunaan tulee iskemiä/vääntymiä helpommin. (Tämä on kuitenkin eniten häiritsevä asia esiteltävissä kukreissa. Esittelyssä olevat veitset ovat kohtuullisen teräviä, mutta eivät ns. Mm. Miksi nämä ”pikkuveitset” ovat nykyään samanlaisia, samankokoisia vrt. aiempi historia. Gurghat käyttivät ja käyttävät kukria monenlaisiin töihin raivaamisesta kuoppien kaivamiseenkin. Maahantuojan edustaja arvelee, että moni nykykäyttäjä ei varmaankaan käytä kukriaan kenttälapiona, vaan todennäköisemmin hienompaan leikkuuseen, raivaamisen ohella, joten ehkä pieni lisäteroitus voisi olla keskivertokäyttäjälle paikallaan, vaikka sitten joutuukin huoltoteroittelemaan sitä useammin. Kaikki käyttöön, kovaan käyttöön, tarkoitetut teräaseet tulisi olla tavalla ”Mikäli mies sanoo, ettei pelkää kuolemaa, hän joko valehtelee tai on gurkha.” (sotamarsalkka Sam Manekshawin) 48 • ASE-lehti. Perinteinen tapa teroittaa kukri on pyörivällä tahkon kivellä ja käsihiomakivellä. Monilla teräaseilla onkin hyvin usein suuri merkitys nimenomaan uskonnon ja kulttuurin kautta, etenkin Lähi-idässä ja idässä. Intian itsenäisyyden jälkeen 1947, Windlass Steelcrafts jatkoi toimituksia Brittien Gurkhille mm. absoluuttinen totuus tästä onkin unohtunut historian havinaan. Malesiaan ja Singaporeen. Valmistajan mukaan, kukrin muodon vuoksi sovitus tuppeen ei saa olla liian tiukka, koska tiukka suuaukko tekee liian hankalaksi laittaa kukri takaisin tuppeen ja ottaa taas ulos tupestaan. GURKHIEN KUKRIVEITSET Gurkhien kukriveitset ovat kautta vuosikymmenten herättäneet mielenkiintoa niin teräaseharrastajissa kuin niin monissa niiden erikoisen muotoilun ja myös historiansa vuoksi. Maahantuojaa Rautaportti Oy:n edustajaa haastatellessa esitimme mm. Se on lyöntisuuntaansa vasten (20-astetta tai enemmän) kaarevateräinen, kokonaispituudeltaan n. Jokainen sotilas kuitenkin huoltaa, teroittaa ja hoitaa oman kukrinsa miten itse parhaaksi näkee. Terän kaarevuuden takia teroittaminen on hieman vaikeampaa kuin suoran terän, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen vaikeaa, kun sen osaa. Siitä asti gurkhat palvelivat Englannin kruunun alaisina. Tämän leikkauksen merkityksestä on useita erilaisia teorioita. MOISIO KUVA: WWW.PIXABAY.COM / NIHARIKA DUTT AS EH IS TO RI AA Ensimmäinen Gurkhapataljoona perustettiin vuonna 1815 Lordi Hastingsin toimesta, joka toimi tuolloin Intian kenraalikuvernöörinä. seuraavia kysymyksiä: Onko Windlass Steelcraftsilla todellakin yksinoikeus tuottaa veitsiä Gurkhille. Kestävätkö ne lisäteroituksen. terästä valuvan veren ohjautuminen pois kahvasta tai symboloiden Shiva-jumalan 3-haaraista atrainta. Tämän artikkelin tarkoitus on hieman valottaa tätä kukriveisten historiaa, kuin myös esitellä niistä kolme eri mallia, joita on tuotettu jo vuodesta 1943 nimenomaan Gurkhille Intian ja Englannin armeijassa, ja jotka ovat yhä edelleen tuotannossa. Nepalin Kurkhille on vuodesta 1943 toimittanut yksinoikeudella näitä veitsiä intialainen valmistaja nimeltä Windlass Steelcrafts. löysä, eikö sitä olisi voinut saada tiukemmaksi. Kukri on periaatteessa käsikirveen tapainen pilkkomiseen hyvin sopiva ase/työkalu, joten sen ei välttämättä tarvitse olla todella terävä. MIKÄ ON KUKRI. Esittelyssä ovat Kukri-sotilaan veitsi, erikoisjoukkojen veitsi ja upseeriveitsi. Sen kahva on valmistettu joko puusta tai (sarvi)luusta. Ja että ratkaisu on tietoinen kompromissi, jotta aseen saa tarpeen tullen irti tupestaan. 90-luvun lopulla kukrien kysyntä heikkeni, kun sotilaat alkoivat käyttää useampia erilaisia käsiteräaseita, mutta edelleen yksittäiset joukko-osastot ja upseerit tilaavat kukreja(kin), mutta määrät ovat kuitenkin pienempiä kuin aiemmin keskusjohtoisesti koko armeijaa varustettaessa. Sitä kantavat perinteisesti nepalilaiset gurkha-sotilaat. Gurkhasotilaista muodostettiin lopulta yhteensä kymmenen rykmenttiä. Kukrin terän juuressa on pieni numeron 3-muotoinen leikkaus. Tässä artikkelissa esiteltävät kukrit on valmistanut juuri samainen Windlass Steelcrafts. Tämän jälkeen keskushallitus kilpailutti tarvikehankinnat, mutta kukri-veitsien toimituksesta ei sitten ollut pahemmin kilpailua. 40cm pitkä veitsi. Windlass Steelcrafs oli ainoa valmistaja Brittien Gurkhille Intiassa ja minne Gurkhat menivätkin, Britannian Imperiumin aikana. ”partaveitsen teräviä”, ovatko ne riittävän teräviä. Windlass aloitti kukrien valmistuksen Brittien Gurkhille 1941 silloisen yrityksensä nimen alla Ved & Sons, jonka toiminta vaihdettiin Windlass Steelcrafts nimelle vuonna 1943. Se on niin taisteluveitsi, kuin myös työkalu arkisiin askareisiin. Mikä on kahden pikkuveitsen tarkoitus
Intian itsenäisyyden jälkeen 1947, Windlass Steelcrafts jatkoi toimituksia Brittien Gurkhille mm. Sitä kantavat perinteisesti nepalilaiset gurkha-sotilaat. Maahantuoja oli välittänyt näitä kysymyksiä eteenpäin ja varmentanut tehtaalta, ja vastauksissa tuli selville seuraavia asioita: V.P. Kuka tietää…. Siitä asti gurkhat palvelivat Englannin kruunun alaisina. Windlass aloitti kukrien valmistuksen Brittien Gurkhille 1941 silloisen yrityksensä nimen alla Ved & Sons, jonka toiminta vaihdettiin Windlass Steelcrafts nimelle vuonna 1943. seuraavia kysymyksiä: Onko Windlass Steelcraftsilla todellakin yksinoikeus tuottaa veitsiä Gurkhille. Tämän jälkeen keskushallitus kilpailutti tarvikehankinnat, mutta kukri-veitsien toimituksesta ei sitten ollut pahemmin kilpailua. Tämän artikkelin tarkoitus on hieman valottaa tätä kukriveisten historiaa, kuin myös esitellä niistä kolme eri mallia, joita on tuotettu jo vuodesta 1943 nimenomaan Gurkhille Intian ja Englannin armeijassa, ja jotka ovat yhä edelleen tuotannossa. Esittelyssä olevat veitset ovat kohtuullisen teräviä, mutta eivät ns. Maahantuojaa Rautaportti Oy:n edustajaa haastatellessa esitimme mm. Mikä on kahden pikkuveitsen tarkoitus. Todella terävän terän reuna on ohut ja niinpä lommoontuu helposti; terän reunaan tulee iskemiä/vääntymiä helpommin. Miksi veitsen lukitus tuppeen on ns. Kukri on hyvin tunnistettava veitsi erikoisen muotoilunsa vuoksi. aiempi historia. (Tämä on kuitenkin eniten häiritsevä asia esiteltävissä kukreissa. Jokainen sotilas kuitenkin huoltaa, teroittaa ja hoitaa oman kukrinsa miten itse parhaaksi näkee. MOISIO KUVA: WWW.PIXABAY.COM / NIHARIKA DUTT AS EH IS TO RI AA Ensimmäinen Gurkhapataljoona perustettiin vuonna 1815 Lordi Hastingsin toimesta, joka toimi tuolloin Intian kenraalikuvernöörinä. Sen kahva on valmistettu joko puusta tai (sarvi)luusta. Kaikki käyttöön, kovaan käyttöön, tarkoitetut teräaseet tulisi olla tavalla ”Mikäli mies sanoo, ettei pelkää kuolemaa, hän joko valehtelee tai on gurkha.” (sotamarsalkka Sam Manekshawin) ASE-lehti • 49. Miksi nämä ”pikkuveitset” ovat nykyään samanlaisia, samankokoisia vrt. Terän kaarevuuden takia teroittaminen on hieman vaikeampaa kuin suoran terän, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen vaikeaa, kun sen osaa. Kukri on periaatteessa käsikirveen tapainen pilkkomiseen hyvin sopiva ase/työkalu, joten sen ei välttämättä tarvitse olla todella terävä. Tässä artikkelissa esiteltävät kukrit on valmistanut juuri samainen Windlass Steelcrafts. Mm. Kukri (alun perin Khukuri)-veitsillä Intiassa/Nepalissa on hyvin samankaltainen kulttuurihistoriallinen arvo kuin verraten vaikkapa Suomessa suomalaisilla puukoilla. Maahantuojan edustaja arvelee, että moni nykykäyttäjä ei varmaankaan käytä kukriaan kenttälapiona, vaan todennäköisemmin hienompaan leikkuuseen, raivaamisen ohella, joten ehkä pieni lisäteroitus voisi olla keskivertokäyttäjälle paikallaan, vaikka sitten joutuukin huoltoteroittelemaan sitä useammin. 90-luvun lopulla kukrien kysyntä heikkeni, kun sotilaat alkoivat käyttää useampia erilaisia käsiteräaseita, mutta edelleen yksittäiset joukko-osastot ja upseerit tilaavat kukreja(kin), mutta määrät ovat kuitenkin pienempiä kuin aiemmin keskusjohtoisesti koko armeijaa varustettaessa. Perinteinen tapa teroittaa kukri on pyörivällä tahkon kivellä ja käsihiomakivellä. Ja että ratkaisu on tietoinen kompromissi, jotta aseen saa tarpeen tullen irti tupestaan. Osa teroittaa kukrinsa halutessaan terävämmäksi hiomakivellä. Valmistajan mukaan, kukrin muodon vuoksi sovitus tuppeen ei saa olla liian tiukka, koska tiukka suuaukko tekee liian hankalaksi laittaa kukri takaisin tuppeen ja ottaa taas ulos tupestaan. Windlass Steelcrafs oli ainoa valmistaja Brittien Gurkhille Intiassa ja minne Gurkhat menivätkin, Britannian Imperiumin aikana. Se on niin taisteluveitsi, kuin myös työkalu arkisiin askareisiin. Mielenkiintoisen, erikoisen muotoilunsa lisäksi, siitä tekee myös se että se on myös hyvin tärkeä osa gurkhien heraldiikkaa, kulttuuria ja uskontoa. Gurkhasotilaista muodostettiin lopulta yhteensä kymmenen rykmenttiä. Kestävätkö ne lisäteroituksen. Ensimmäiset gurkhat taistelivat ensi kerran Nepalin sodassa 1814-1816. terästä valuvan veren ohjautuminen pois kahvasta tai symboloiden Shiva-jumalan 3-haaraista atrainta. 40cm pitkä veitsi. Kukrin terän juuressa on pieni numeron 3-muotoinen leikkaus. absoluuttinen totuus tästä onkin unohtunut historian havinaan. löysä, eikö sitä olisi voinut saada tiukemmaksi. Esittelyssä ovat Kukri-sotilaan veitsi, erikoisjoukkojen veitsi ja upseeriveitsi. TEKSTI JA KUVAT: M. Se on lyöntisuuntaansa vasten (20-astetta tai enemmän) kaarevateräinen, kokonaispituudeltaan n. Satunnaisesti saapui muita tarjoajia, mutta perustuen menneisyyden laadukkaaseen tuotantoon Windlass Steelcrafts voitti kaikki kilpailutukset. Tämän leikkauksen merkityksestä on useita erilaisia teorioita. MIKÄ ON KUKRI. ”partaveitsen teräviä”, ovatko ne riittävän teräviä. Malesiaan ja Singaporeen. Nepalin Kurkhille on vuodesta 1943 toimittanut yksinoikeudella näitä veitsiä intialainen valmistaja nimeltä Windlass Steelcrafts. Gurghat käyttivät ja käyttävät kukria monenlaisiin töihin raivaamisesta kuoppien kaivamiseenkin. Monilla teräaseilla onkin hyvin usein suuri merkitys nimenomaan uskonnon ja kulttuurin kautta, etenkin Lähi-idässä ja idässä. GURKHIEN KUKRIVEITSET Gurkhien kukriveitset ovat kautta vuosikymmenten herättäneet mielenkiintoa niin teräaseharrastajissa kuin niin monissa niiden erikoisen muotoilun ja myös historiansa vuoksi
Tuppi on puinen, nahalla päällystetty. Upseerin veitsi, ehkä jopa siro, ja hyvin käteen sopiva, mutta käytännössä varmasti enemmän symboliarvoinen kuin varsinaiseen käyttöön. Toimivat hienosti niin pilkkeiden tekoon kuin myös seinälle hienoina koristeina teräaseharrastajalle. Mutta siinä on hieno (sarvi) luu kahva. Alkuperäisiä kukreja on siinä missä puukkojakin, eli moneen makuun. Erikoisjoukkojen veitsi on raskas, mutta kahvan paksuuden puolesta erittäin käytettävä. Malleja on tarkemmin katsoen, jos näin asian haluaa nähdä, lukuisia, mutta karkea jako on “Budhuna” eli “läntinen malli” ja vastaavasti “Sirupate” eli “itäinen malli”. Windlass (Steelgrafts) -leima terässä. Terien materiaali ja viimeistely on hyvin laadukasta, kahvojen sovittaminen ja viimeistely teriin erittäin laadukasta. Jokainen sotilas itse valitsee kumman teroittaa ja kumman pitää tylsänä. Suomalaisen maahantuojan Rautaportin hinnastot. Jos terässä on kaarevuutta, sillä voi hakata kuten vesurilla ja veistellä (auttavasti) kuin puukolla, se on kutakuinkin kukri. Vrt. Siro on tässä yhteydessä huonosti kuvaava sana, mutta itäinen -legendaaristen Gurkha-soturien aseena tunnettu mallion läntiseen verrattuna sirompi ja ohuempi, silti millä tahansa mittarilla kookas työkalu. vista) sekä alhaiset hinnat (positiivista). Muodoltaan bumerangia muistuttava työkalu on alkujaan tarkoitettu samaan työhön kuin meille tutumpi vesuri tai -ainakin pohjoisessalapin leuku. veitsen ulosputoamiselle tupesta (negatiiNepalin Gurkhat ovat sotureina legendaarisia. Upseerin kukri 45 eur., Gurkha kukri 50 eur ja erikoisjoukkojen kukri 50 eur. Perinteisesti kahdesta pienestä apuveitsestä toista käytettiin nylkemiseen ja toista tulusrautana. Pienikätiselle jopa hieman hankala hallita (kirjoittajan huomio). Vahvan veitsen lisäksi tuppeen kuuluvat mainitut kaksi pientä apuveistä, joita on käytetty ja käytetään niin pieniin askareisiin, kuin myös varsinaisen veitsen teroitukseen. Gurkhat olisivat yhtä pelottavia sotureita, vaikka heidät varustettaisiin kenttälapioilla. Kukrin tarkempi historia on hämärän peitossa, todennäköistä kuitenkin on, että historiaa on mahdollisesti liki ajanlaskumme verran. Upseerimalli soveltuu pilkkeiden tekoon vähän heikommin, keveytensä vuoksi. Ainakin terän puhtaana pitämiseen ja terän jokapäiväiseen huoltoon/teroitukseen nuo pikkuveitset tietysti toimivat hyvin suoraan tuollaisenaankin. TEKSTI: JUSSI PELTOLA 50 • ASE-lehti. tai toisella lukittavissa tuppeensa, jotta varmistutaan siitä, että ase ei putoa/katoa tositoimissakirjoittajan kommentti, mielipide). Falklandin sodassa 80-luvulla. Maailmansodassa kuin myös esim. Läntisen mallin terä muistuttaa ulkoisesti hieman kalaa, kun taas itäisen mallin terä muistuttaa enemmän taipunutta lehteä. Hinta-laatusuhde erinomainen! Joka tapauksessa näillä hinnoilla siis saa kyllä ehdottomasti vastinetta rahalleen. upseerin kukri (luisella kahvalla). GURKHAN KUKRI Gurkhan kukria on käytetty gurkhien parissa vuodesta 1857 virallisena sivuaseena. Ase on niin pituudeltaan kuin painoltaankin, sekä eteenpäin kallistetun terän ansioista voimakas ja viiltävä. Nimitys gurkha viittaa 700luvulla eläneeseen hindusoturiin ja pyhimykseen Guru Gorakhnathiin. Tyypillisesti ne ovat olleet kyläsepän tekemiä leveäteräisiä ja kookkaita työkaluja, terä 30-40 cm pitkä, leveimmillään jopa kymmenen senttiä leveä ja 5-10 mm paksuinen. Tulusrautoja ei ole enää käytetty pitkään aikaan, eikä sotilaat pahemmin enää metsästäkään itse, niinpä ehkä pikkuveitsien funktio on ollut osittain epäselvä ja jokainen sotilas on tehnyt/muokannut näistä pikkutyökaluista parhaiten omaan käyttöön sopivat. Ne ovat lunastaneet osansa taisteluissa niin 1. Vähemmän tehokas pistävänä. Tarinoista huolimatta kukri ei ole mikään liki samuraimiekan kaltainen maaginen symboli ja ase, se on yleistyökalu, ja sitä käytetään puukon, kirveen, vesurin ja jopa lapion yhdistelmänä. Ei ole kuitenkaan luultavaa, että pelkästään perinnesyistä pikkuveitsiä enää koristeina kannetaan kukrien mukana nykypäivänä. Ilmansuunnilla ei ole juurikaan tekemistä sen suhteen, missä Nepalin osissa näitä veitsiä käytetään tai tehdään. LÄHTEET: Tieteen kuvalehti, Historia 16/2013 – The world encyclopedia of knives, daggers and bayonets, dr Tobias Capwell – A collectors guide to swords, daggers and cutlasses, Gerald WelandA guide to military dress daggers volume IV, Kurt Glemser Esittelyssä olleet kukrit ja haastattelu: Rautaportti, Suomi (valmistaja Windlass Steelcrafts, Intia) www.rautaportti.fi ”On parempi kuolla kuin olla pelkuri.” (Gurkhien motto) Vasemmalta oikealle: Erikoisjoukkojen kukri, perus (sotiVasemmalta oikealle: Erikoisjoukkojen kukri, perus (sotilaan) kukri (kaikkein raskain malli), ja kevyempi/kevyin laan) kukri (kaikkein raskain malli), ja kevyempi/kevyin upseerin kukri (luisella kahvalla). Kukriin liittyy paljon satuja ja tarinoita, eikä vähiten siksi, että gurkhat ovat kautta historian olleet tunnettuja sotataidoistaan. Esittelyssä oleva virallinen Gurkihien sotilasveitsi on kahvastaan yllättävän paksu. Summa summaarum: Kaksi asiaa tässä esiteltävissä olevissa kukreissa hämmentää kirjoittajaa: Se että tupen suussa ei ole minkäänlaista ”jarrua”, nappiremmi kiinnitystä tms. Maailmansodassa ja 2. Samankaltaisia työkaluja on käytetty muissakin kulttuureissa ja ilmeistä on, että vaikutteita on tullut kiertelevien kauppiaiden mukana. Se on sepästä ja asiakkaasta kiinni ja ottaen huomioon kyläseppien luovuus, ei “oikeaa” kukria ole kovinkaan helppo määritellä. Kukri on jokaiselle Gurkhalle käytännön aseen lisäksi myös hyvin tärkeä symbolinen ja rituaalinen sivuase. Kuningaskunnassa heitä pidettiin ja pidetään -ihan aiheellisestieliittijoukkoina. Valmistajan mukaan pitkään aikaan armeijalla ei ole ollut vaatimuksena, että ne olisivat kahta eri kokoa, vaan kaksi samankokoista jousiteräksestä tehtyä pikkuveistä ovat riittäneet
Ne ovat lunastaneet osansa taisteluissa niin 1. Toimivat hienosti niin pilkkeiden tekoon kuin myös seinälle hienoina koristeina teräaseharrastajalle. Windlass (Steelgrafts) -leima terässä. Jokainen sotilas itse valitsee kumman teroittaa ja kumman pitää tylsänä. Valmistajan mukaan pitkään aikaan armeijalla ei ole ollut vaatimuksena, että ne olisivat kahta eri kokoa, vaan kaksi samankokoista jousiteräksestä tehtyä pikkuveistä ovat riittäneet. Jos terässä on kaarevuutta, sillä voi hakata kuten vesurilla ja veistellä (auttavasti) kuin puukolla, se on kutakuinkin kukri. LÄHTEET: Tieteen kuvalehti, Historia 16/2013 – The world encyclopedia of knives, daggers and bayonets, dr Tobias Capwell – A collectors guide to swords, daggers and cutlasses, Gerald WelandA guide to military dress daggers volume IV, Kurt Glemser Esittelyssä olleet kukrit ja haastattelu: Rautaportti, Suomi (valmistaja Windlass Steelcrafts, Intia) www.rautaportti.fi ”On parempi kuolla kuin olla pelkuri.” (Gurkhien motto) Vasemmalta oikealle: Erikoisjoukkojen kukri, perus (sotiVasemmalta oikealle: Erikoisjoukkojen kukri, perus (sotilaan) kukri (kaikkein raskain malli), ja kevyempi/kevyin laan) kukri (kaikkein raskain malli), ja kevyempi/kevyin upseerin kukri (luisella kahvalla). Se on sepästä ja asiakkaasta kiinni ja ottaen huomioon kyläseppien luovuus, ei “oikeaa” kukria ole kovinkaan helppo määritellä. Kukri on jokaiselle Gurkhalle käytännön aseen lisäksi myös hyvin tärkeä symbolinen ja rituaalinen sivuase. upseerin kukri (luisella kahvalla). Erikoisjoukkojen veitsi on raskas, mutta kahvan paksuuden puolesta erittäin käytettävä. Tarinoista huolimatta kukri ei ole mikään liki samuraimiekan kaltainen maaginen symboli ja ase, se on yleistyökalu, ja sitä käytetään puukon, kirveen, vesurin ja jopa lapion yhdistelmänä. Samankaltaisia työkaluja on käytetty muissakin kulttuureissa ja ilmeistä on, että vaikutteita on tullut kiertelevien kauppiaiden mukana. GURKHAN KUKRI Gurkhan kukria on käytetty gurkhien parissa vuodesta 1857 virallisena sivuaseena. Ainakin terän puhtaana pitämiseen ja terän jokapäiväiseen huoltoon/teroitukseen nuo pikkuveitset tietysti toimivat hyvin suoraan tuollaisenaankin. Vrt. Tyypillisesti ne ovat olleet kyläsepän tekemiä leveäteräisiä ja kookkaita työkaluja, terä 30-40 cm pitkä, leveimmillään jopa kymmenen senttiä leveä ja 5-10 mm paksuinen. Malleja on tarkemmin katsoen, jos näin asian haluaa nähdä, lukuisia, mutta karkea jako on “Budhuna” eli “läntinen malli” ja vastaavasti “Sirupate” eli “itäinen malli”. Vahvan veitsen lisäksi tuppeen kuuluvat mainitut kaksi pientä apuveistä, joita on käytetty ja käytetään niin pieniin askareisiin, kuin myös varsinaisen veitsen teroitukseen. Ei ole kuitenkaan luultavaa, että pelkästään perinnesyistä pikkuveitsiä enää koristeina kannetaan kukrien mukana nykypäivänä. Suomalaisen maahantuojan Rautaportin hinnastot. Alkuperäisiä kukreja on siinä missä puukkojakin, eli moneen makuun. Terien materiaali ja viimeistely on hyvin laadukasta, kahvojen sovittaminen ja viimeistely teriin erittäin laadukasta. Perinteisesti kahdesta pienestä apuveitsestä toista käytettiin nylkemiseen ja toista tulusrautana. vista) sekä alhaiset hinnat (positiivista). Ilmansuunnilla ei ole juurikaan tekemistä sen suhteen, missä Nepalin osissa näitä veitsiä käytetään tai tehdään. Esittelyssä oleva virallinen Gurkihien sotilasveitsi on kahvastaan yllättävän paksu. Summa summaarum: Kaksi asiaa tässä esiteltävissä olevissa kukreissa hämmentää kirjoittajaa: Se että tupen suussa ei ole minkäänlaista ”jarrua”, nappiremmi kiinnitystä tms. Vähemmän tehokas pistävänä. Upseerin kukri 45 eur., Gurkha kukri 50 eur ja erikoisjoukkojen kukri 50 eur. Tulusrautoja ei ole enää käytetty pitkään aikaan, eikä sotilaat pahemmin enää metsästäkään itse, niinpä ehkä pikkuveitsien funktio on ollut osittain epäselvä ja jokainen sotilas on tehnyt/muokannut näistä pikkutyökaluista parhaiten omaan käyttöön sopivat. Kukrin tarkempi historia on hämärän peitossa, todennäköistä kuitenkin on, että historiaa on mahdollisesti liki ajanlaskumme verran. Falklandin sodassa 80-luvulla. tai toisella lukittavissa tuppeensa, jotta varmistutaan siitä, että ase ei putoa/katoa tositoimissakirjoittajan kommentti, mielipide). Maailmansodassa kuin myös esim. Läntisen mallin terä muistuttaa ulkoisesti hieman kalaa, kun taas itäisen mallin terä muistuttaa enemmän taipunutta lehteä. Maailmansodassa ja 2. Tuppi on puinen, nahalla päällystetty. TEKSTI: JUSSI PELTOLA ASE-lehti • 51. Pienikätiselle jopa hieman hankala hallita (kirjoittajan huomio). Kukriin liittyy paljon satuja ja tarinoita, eikä vähiten siksi, että gurkhat ovat kautta historian olleet tunnettuja sotataidoistaan. Gurkhat olisivat yhtä pelottavia sotureita, vaikka heidät varustettaisiin kenttälapioilla. Siro on tässä yhteydessä huonosti kuvaava sana, mutta itäinen -legendaaristen Gurkha-soturien aseena tunnettu mallion läntiseen verrattuna sirompi ja ohuempi, silti millä tahansa mittarilla kookas työkalu. Nimitys gurkha viittaa 700luvulla eläneeseen hindusoturiin ja pyhimykseen Guru Gorakhnathiin. Mutta siinä on hieno (sarvi) luu kahva. Kuningaskunnassa heitä pidettiin ja pidetään -ihan aiheellisestieliittijoukkoina. Muodoltaan bumerangia muistuttava työkalu on alkujaan tarkoitettu samaan työhön kuin meille tutumpi vesuri tai -ainakin pohjoisessalapin leuku. Hinta-laatusuhde erinomainen! Joka tapauksessa näillä hinnoilla siis saa kyllä ehdottomasti vastinetta rahalleen. Upseerimalli soveltuu pilkkeiden tekoon vähän heikommin, keveytensä vuoksi. Ase on niin pituudeltaan kuin painoltaankin, sekä eteenpäin kallistetun terän ansioista voimakas ja viiltävä. veitsen ulosputoamiselle tupesta (negatiiNepalin Gurkhat ovat sotureina legendaarisia. Upseerin veitsi, ehkä jopa siro, ja hyvin käteen sopiva, mutta käytännössä varmasti enemmän symboliarvoinen kuin varsinaiseen käyttöön
Tosin siihen tarvitaan aika nippu setelirahaa, sillä valmiiksi koottu G29:n kaltainen paketti samalla Steinerin militaryputkella näyttää olevan Frankonialla tarjouksessa hintaan 12574 euroa (heinäkuu 2020). Tosin nykyään se on enemmänkin jälleen käyttöön otettu tuotemerkki, sillä se kuuluu Merkel ryhmään, joka puolestaan on osa suurta Tawazun Holding ryhmää (Yhdistyneet Arabiemiraatit). TESTIASE Testiase oli kaliiperia .338 Norma Magnum. Käytännössähän molemmat on tehty samaan tarkoitukseen. Toki omassa tehtaassa valmistetaan kaikki oleelliset osat kuten piiput ja koneistot sekä kasataan lopputuote. Muuten aseen rakenne on kuin missä tahansa raskaassa taktisessa pulttilukkoisessa. SIG Sauer on onnistunut myymään USA:n puolustusvoimille keskiraskaan MG 338 konekiväärinsä pesityksenä. Samaan pakettiin kuului myös B/T:n valmistama Rotex vaimennin ja Steinerin T5Xi 5-25x56 armeijaputki. Nyt kaliiperitarjonta on laajentunut ja .338 Lapua Magnumin lisäksi tarjolla on .338 Norma Magnum. Niinpä RS9:n mittasuhteet on rakennettu minkäpä muunkaan kuin .338 Lapua Magnum kaliiperin ympärille. Nykyaikana valikoimaan kuuluvat metsästyskiväärien lisäksi myös hyvin myyvät taktisemmat aseet, vallan erinomainen kaasumäntä-Arska ja pitkän matkan pulttilukkoinen RS8, joka aikoinaan kävi poikkeuksellisen hyvin testissämme (parhaimmillaan 0,3 MOA viidellä laukauksella). Tämä on myös se kaliiperi, jossa poTodella pitkän matkan täsmätyökalu Haenel on vanha, aina vuodesta 1840 asti aseita Saksan asekeskuksena toimineessa Suhlissa valmistanut. Mainittu kaliiperi on nykyään niin hallitseva, että sille on kannattanut räätälöidä aivan oma täsmäruutinsakin eli Vihtavuoren korkeaenerginen N565. (.338 Lapua Mag) Lipas: irrotettava 10 patruunan teräslipas Pituus: 1275 mm Paino: 7,5 kg Piipun pituus: 690 mm Vetopituus: 360 400 mm Tähtäimet: Picatinny kisko Laukaisu: etuvedollinen, säädettävä 1-2 kg, liipaisimen etäisyys säädettävä Tukki: kova-anodisoitua alumiinia, Picatinny-varustekiskot, hihnalenkin kiinnikkeet Muuta: säädettävä taittoperä, suujarru, monopodi, bipodi, kahvan säätöpalat TEKNISET TIEDOT Haenel RS9 52 • ASE-lehti. Sopivan tähtäinlaitteen asennuksen jälkeen tietenkin. MALINEN liisin erikoisjoukkojen lisäksi Saksan maaja merivoimat ottivat aseen käyttöönsä 2019 mallimerkinnällä G29. Tukeva peltilipas on irrotettava ja vetää 10 patruunaa. Tukevana täysin notkumattoman alumiinisen perän saa taitettua sivulle (myös kiintoperäinen versio) kuljetusta varten ja joka puolella oleviin tarvikekiskoihin voi kiinnittää lisävarusteita mielensä mukaan. Tämähän on tapana muillakin merkeillä. RS9 Vuonna 2016 tuotantoon tullut Haenel Rifle System 9 on siis kaikin puolin suurennettu painos tarkaksi ja toimivaksi todetusta, kymmenkunta vuotta sitten julkaistusta RS8 pikkuveljestään, joka sekin on päivitetty nykyään uusiin vaatteisiin. Nyt tuolle jälkimmäiselle on tehty isoveli RS9 tunnetuimmassa pitkän matkan taktisessa kaliiperissa .338 Lapua Magnum, joten tehokas kantama on kasvanut 1,5 kilometriin asti. Säätöjä on pilvin pimein ja päällä pitkä Picatinnykisko. Lopputulos on ankariin olosuhteisiin tehty, supertarkkuuteen pystyvä työkalu. Siinä hylsy on kuin suuri maitokannu ja 300 grainin Sierralle Haenel RS9 Haenel RS9 Haenel toimitetaan kovassa suuressa laukussa tarvikkeineen. Pakettiin kuuluvat myös eteen bipodi ja perän alle monopodi, suulle turpajarru ja kahvaan kolmen kokoiset insertit, joten ase on toimintavalmis heti otettaessa tukevasta muovilaukusta. TEKSTI JA KUVAT: J. Lopuksi koko komeus on saanut päälleen hiekanvärisen RAL8000 Itaflon maalauksen. Suuren ja helposti vaikka hansikkaat kädessä käsiteltävän varmistimen toiminta on selkeää. Hinta: 8900 eur Takuu: 5 vuotta (palautekupongilla) Valmistaja: Haenel GmbH Maahantuoja: RUAG Ammotec Finland Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen tarkkuuskivääri Kaliiperi: .338 Norma Mag. .338 Norma Magnumille pesitetty ase rauhoittuu tehokkaalla suujarrulla, mutta vastaavasti meteli ampujan paikalla kasvaa. Stabiiliuden vaikka missä olosuhteissa takaa alumiinirunko ja tarkkuudesta vastaa julmetun paksu 690 millinen piippukanki. Valinnaisena Haeneliin on saatavana myös suosiotaan kasvattava .338 Norma Magnum, jonka mm. Lisäksi tehdas toimittaa paljon kylmätaottuja piippuja, niin kivääreiden kuin haulikoiden, muille asetehtaille ympäri maailmaa. DDR:n ajoista, siis Kalashnikovien piippujen keskitetystä valmistuksesta muistona he hallitsevat myös piippujen kovakromauksen. Varmistettuna se salpaa oikeaoppisesti iskurin liikkeen
Suuren ja helposti vaikka hansikkaat kädessä käsiteltävän varmistimen toiminta on selkeää. Tukevana täysin notkumattoman alumiinisen perän saa taitettua sivulle (myös kiintoperäinen versio) kuljetusta varten ja joka puolella oleviin tarvikekiskoihin voi kiinnittää lisävarusteita mielensä mukaan. Tämähän on tapana muillakin merkeillä. Käytännössähän molemmat on tehty samaan tarkoitukseen. Tosin nykyään se on enemmänkin jälleen käyttöön otettu tuotemerkki, sillä se kuuluu Merkel ryhmään, joka puolestaan on osa suurta Tawazun Holding ryhmää (Yhdistyneet Arabiemiraatit). SIG Sauer on onnistunut myymään USA:n puolustusvoimille keskiraskaan MG 338 konekiväärinsä pesityksenä. Toki omassa tehtaassa valmistetaan kaikki oleelliset osat kuten piiput ja koneistot sekä kasataan lopputuote. Samaan pakettiin kuului myös B/T:n valmistama Rotex vaimennin ja Steinerin T5Xi 5-25x56 armeijaputki. Tukeva peltilipas on irrotettava ja vetää 10 patruunaa. Nyt tuolle jälkimmäiselle on tehty isoveli RS9 tunnetuimmassa pitkän matkan taktisessa kaliiperissa .338 Lapua Magnum, joten tehokas kantama on kasvanut 1,5 kilometriin asti. Stabiiliuden vaikka missä olosuhteissa takaa alumiinirunko ja tarkkuudesta vastaa julmetun paksu 690 millinen piippukanki. Säätöjä on pilvin pimein ja päällä pitkä Picatinnykisko. Nyt kaliiperitarjonta on laajentunut ja .338 Lapua Magnumin lisäksi tarjolla on .338 Norma Magnum. MALINEN liisin erikoisjoukkojen lisäksi Saksan maaja merivoimat ottivat aseen käyttöönsä 2019 mallimerkinnällä G29. Valinnaisena Haeneliin on saatavana myös suosiotaan kasvattava .338 Norma Magnum, jonka mm. Hinta: 8900 eur Takuu: 5 vuotta (palautekupongilla) Valmistaja: Haenel GmbH Maahantuoja: RUAG Ammotec Finland Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen tarkkuuskivääri Kaliiperi: .338 Norma Mag. .338 Norma Magnumille pesitetty ase rauhoittuu tehokkaalla suujarrulla, mutta vastaavasti meteli ampujan paikalla kasvaa. Tosin siihen tarvitaan aika nippu setelirahaa, sillä valmiiksi koottu G29:n kaltainen paketti samalla Steinerin militaryputkella näyttää olevan Frankonialla tarjouksessa hintaan 12574 euroa (heinäkuu 2020). Muuten aseen rakenne on kuin missä tahansa raskaassa taktisessa pulttilukkoisessa. RS9 Vuonna 2016 tuotantoon tullut Haenel Rifle System 9 on siis kaikin puolin suurennettu painos tarkaksi ja toimivaksi todetusta, kymmenkunta vuotta sitten julkaistusta RS8 pikkuveljestään, joka sekin on päivitetty nykyään uusiin vaatteisiin. (.338 Lapua Mag) Lipas: irrotettava 10 patruunan teräslipas Pituus: 1275 mm Paino: 7,5 kg Piipun pituus: 690 mm Vetopituus: 360 400 mm Tähtäimet: Picatinny kisko Laukaisu: etuvedollinen, säädettävä 1-2 kg, liipaisimen etäisyys säädettävä Tukki: kova-anodisoitua alumiinia, Picatinny-varustekiskot, hihnalenkin kiinnikkeet Muuta: säädettävä taittoperä, suujarru, monopodi, bipodi, kahvan säätöpalat TEKNISET TIEDOT Haenel RS9 ASE-lehti • 53. Lopputulos on ankariin olosuhteisiin tehty, supertarkkuuteen pystyvä työkalu. Nykyaikana valikoimaan kuuluvat metsästyskiväärien lisäksi myös hyvin myyvät taktisemmat aseet, vallan erinomainen kaasumäntä-Arska ja pitkän matkan pulttilukkoinen RS8, joka aikoinaan kävi poikkeuksellisen hyvin testissämme (parhaimmillaan 0,3 MOA viidellä laukauksella). Tämä on myös se kaliiperi, jossa poTodella pitkän matkan täsmätyökalu Haenel on vanha, aina vuodesta 1840 asti aseita Saksan asekeskuksena toimineessa Suhlissa valmistanut. DDR:n ajoista, siis Kalashnikovien piippujen keskitetystä valmistuksesta muistona he hallitsevat myös piippujen kovakromauksen. Lopuksi koko komeus on saanut päälleen hiekanvärisen RAL8000 Itaflon maalauksen. Lisäksi tehdas toimittaa paljon kylmätaottuja piippuja, niin kivääreiden kuin haulikoiden, muille asetehtaille ympäri maailmaa. Siinä hylsy on kuin suuri maitokannu ja 300 grainin Sierralle Haenel RS9 Haenel RS9 Haenel toimitetaan kovassa suuressa laukussa tarvikkeineen. TESTIASE Testiase oli kaliiperia .338 Norma Magnum. Varmistettuna se salpaa oikeaoppisesti iskurin liikkeen. TEKSTI JA KUVAT: J. Niinpä RS9:n mittasuhteet on rakennettu minkäpä muunkaan kuin .338 Lapua Magnum kaliiperin ympärille. Sopivan tähtäinlaitteen asennuksen jälkeen tietenkin. Pakettiin kuuluvat myös eteen bipodi ja perän alle monopodi, suulle turpajarru ja kahvaan kolmen kokoiset insertit, joten ase on toimintavalmis heti otettaessa tukevasta muovilaukusta. Mainittu kaliiperi on nykyään niin hallitseva, että sille on kannattanut räätälöidä aivan oma täsmäruutinsakin eli Vihtavuoren korkeaenerginen N565
Päällä olevaan Picatinnykiskoon oli tällä kertaa asennettuna aseen luonteeseen erinomaisesti soveltuva Zero Compromise Optic GmbH:n malli ZC 725 (7-25x56) varustettuna valaistavalla MPCT 2 joulukuusi-erikoisristikolla. Perän taittonivel lukittuu myös taitettuna sen kyljessä näkyvään suurikokoiseen uraan. Niin ikään jalustana oli parasta saatavilla olevaa edustava ruotsalaisen Spuhrin malli SP-6602, 20,6 MOA:n (6 MIL) kallistuksella. Kova-anodisoidussa alumiiniperässä kaikki mahdollinen on säädettävissä käyttäjän ergonomian mukaan. Päällä on standardiksi muodostunut Picatinnykisko (NATO STANAG 4694). annetaan lähtönopeutta 810 m/s. Alla oleva laukaisulaite on etuvedollinen, tottakai, ja liipaisimen sijainti säädettävissä. Laukaisuvastus on säädettävissä välillä 10 20 N ja tehtaalta lähtiessä asetus on 15 N. Tässä säädöt minimiasennossa. Sen upotetussa etupäässä on jousikuormitteiset tapit hylsyn ulosheittiminä ja yhteen olkaan upotettu, säteittäisesti kuin giljotiinissa ikään liikkuva kynsi ulosvetimenä. Kova-anodisoidussa alumiiniperässä kaikki mahdollinen on säädettävissä käyttäjän ergonomian mukaan. TEKNIIKKAA Teräksinen kehys on todella paksuseinäisenä ja pienellä hylsyaukolla varustettuna jämäkkä. Sakon M75:ssa. 690 millinen piippu on kiinni kehyksessä kierteellä, RS9 on suuri ja painava ase, mittasimme pituudeksi 130 cm ja paino varusteltuna on lähes 10 kiloa. Kerrankin se salpaa oikeaoppisesti iskuripiikin liikkeen, eikä pelkästään liipaisinta. Perän säädöt riittävät varmasti tilanteeseen kuin tilanteeseen, tässä venytettyinä ääriasentoonsa. Tässä säädöt minimiasennossa. Valonvahvistinkäyttöä varten se jatkuu myös alumiinisen etutukin päälle. 54 • ASE-lehti. Vastaava turvaominaisuus oli mm. Taittonivel on tehty kestämään, sillä ainesvahvuudet ovat melkoiset ja salpa on itsekiristyvänä välyksetön pitkään. Itse asiassa aavikkovärillä maalatun lippaan kylkeen on merkattu siihen sopivat kaliiperit 8,6x70, .338 Lapua Magnum ja .338 Norma Magnum. Peräkappale on todella suurikokoinen ja sen päällä on kolmiasentoinen, suurilehtinen varmistin Winchesterin legendaarisen, alkuperäisen M70:n tapaan. Nyt mitattiin Lymanin elektronisella vastusmittarilla arvoksi tasaiset 1,20 kg, mikä tuntui kesäisessä käytössä juuri oikealta. Varmistimesta lähtee vapautettaessa kuitenkin sen verran ääntä, että tarkassa paikassa kannattaa sen liikettä jarruttaa. Niin ikään etutukin alla ja sivuilla on vastaavat kiskonpätkät kuten perän allakin monopodia varten. Erinomaisesti koneistettu lukko on 20 mm paksu rungoltaan, kuudella lukitusolalla varustettu ja painaa peräti 463 g. Täyspitkän Picatinny tähtäinkiskon lisäksi alumiinisen etutukin alla ja sivuilla on samanlaiset pätkät. Lukkorungossa eli lukon rungossa (ei siis lukonkehys) on musta pintakäsittely, joka tekee liikkeestä liukkaan. Venymää ei ollut lainkaan, joten parempaa tuskin löytyy. Tällä yhdistelmällä ampuukin sitten sinne kilometrin paremmalle puolelle, tarkasti
Perän säädöt riittävät varmasti tilanteeseen kuin tilanteeseen, tässä venytettyinä ääriasentoonsa. Päällä on standardiksi muodostunut Picatinnykisko (NATO STANAG 4694). Niin ikään etutukin alla ja sivuilla on vastaavat kiskonpätkät kuten perän allakin monopodia varten. Päällä olevaan Picatinnykiskoon oli tällä kertaa asennettuna aseen luonteeseen erinomaisesti soveltuva Zero Compromise Optic GmbH:n malli ZC 725 (7-25x56) varustettuna valaistavalla MPCT 2 joulukuusi-erikoisristikolla. Venymää ei ollut lainkaan, joten parempaa tuskin löytyy. Kerrankin se salpaa oikeaoppisesti iskuripiikin liikkeen, eikä pelkästään liipaisinta. Lukkorungossa eli lukon rungossa (ei siis lukonkehys) on musta pintakäsittely, joka tekee liikkeestä liukkaan. 690 millinen piippu on kiinni kehyksessä kierteellä, RS9 on suuri ja painava ase, mittasimme pituudeksi 130 cm ja paino varusteltuna on lähes 10 kiloa. Sakon M75:ssa. annetaan lähtönopeutta 810 m/s. Kova-anodisoidussa alumiiniperässä kaikki mahdollinen on säädettävissä käyttäjän ergonomian mukaan. Perän taittonivel lukittuu myös taitettuna sen kyljessä näkyvään suurikokoiseen uraan. Peräkappale on todella suurikokoinen ja sen päällä on kolmiasentoinen, suurilehtinen varmistin Winchesterin legendaarisen, alkuperäisen M70:n tapaan. Täyspitkän Picatinny tähtäinkiskon lisäksi alumiinisen etutukin alla ja sivuilla on samanlaiset pätkät. Alla oleva laukaisulaite on etuvedollinen, tottakai, ja liipaisimen sijainti säädettävissä. Valonvahvistinkäyttöä varten se jatkuu myös alumiinisen etutukin päälle. Tässä säädöt minimiasennossa. Erinomaisesti koneistettu lukko on 20 mm paksu rungoltaan, kuudella lukitusolalla varustettu ja painaa peräti 463 g. Sen upotetussa etupäässä on jousikuormitteiset tapit hylsyn ulosheittiminä ja yhteen olkaan upotettu, säteittäisesti kuin giljotiinissa ikään liikkuva kynsi ulosvetimenä. Niin ikään jalustana oli parasta saatavilla olevaa edustava ruotsalaisen Spuhrin malli SP-6602, 20,6 MOA:n (6 MIL) kallistuksella. Kova-anodisoidussa alumiiniperässä kaikki mahdollinen on säädettävissä käyttäjän ergonomian mukaan. Nyt mitattiin Lymanin elektronisella vastusmittarilla arvoksi tasaiset 1,20 kg, mikä tuntui kesäisessä käytössä juuri oikealta. ASE-lehti • 55. Laukaisuvastus on säädettävissä välillä 10 20 N ja tehtaalta lähtiessä asetus on 15 N. Itse asiassa aavikkovärillä maalatun lippaan kylkeen on merkattu siihen sopivat kaliiperit 8,6x70, .338 Lapua Magnum ja .338 Norma Magnum. Tässä säädöt minimiasennossa. Taittonivel on tehty kestämään, sillä ainesvahvuudet ovat melkoiset ja salpa on itsekiristyvänä välyksetön pitkään. TEKNIIKKAA Teräksinen kehys on todella paksuseinäisenä ja pienellä hylsyaukolla varustettuna jämäkkä. Vastaava turvaominaisuus oli mm. Varmistimesta lähtee vapautettaessa kuitenkin sen verran ääntä, että tarkassa paikassa kannattaa sen liikettä jarruttaa. Tällä yhdistelmällä ampuukin sitten sinne kilometrin paremmalle puolelle, tarkasti
Myös kierto on mahdollista. Aseen mukana toimitetaan kahvaan kolmen kokoiset vaihtopalat, joten tämäkin on säädettävissä. Aseen tavoin hiekanväriin maalattu teräslipas vetää 10 suurta patruunaa ja sen kylkeen on merkitty sopivat kaliiperit. Perän säädöt hoituvat mainiosti ampuma-asennossa, jopa poskipakan jousen pukkaama korkeusliike, joka vapautuu alapuolista viikseä kääntämällä. eikä siihen ole koneistettu sulkuolkia, vaan ne ovat perinteiseen tapaan kehyksessä. Pitkän 1275 millisen aseen kyseessä ollessa perä on luonnollisesti taitettavissa kuljetusasentoon (1020 mm). Lukitusolkia on kuusi ja ne lukittuvat kehykseen tehtyihin uriin, eivät piipun perään. Duralumiininen, Itaflon -maalattujen rautojen kanssa yhteensopivasti kovaanodisoitu takatukki on varsinainen ergonomian taidonnäyte. Kierrekiinnitys siksi, että tässä aseessa haetaan joka kohdassa parasta mahdollista tarkkuutta ja muut ratkaisut on todettu huonommiksi. Kookas kuusireikäinen suujarru on lisäksi lukittu pultilla puristamalla paikoilleen ja sen tyvessä on kierre vaimentimelle. Paljon polttoainetta ja tehokas suujarru kehittävät siksi paljon melua, että ampumakopissa oli vaihdettava ohuet kuulosuojaimet kaksoiskuppisiin. Se on todella helposti säädettävissä korkeussuuntaan +-35 mm vetämällä molemminpuolisista lukitussalvoista. Kylmätaottu piippu on samasta tarkkuussyystä kiinni kehyksessä kierteellä, eikä ole siten pikavaihdettava. Teräksinen nivelkappale on täysin välyksetön ja sulku vieläpä itsekiristyvä, joten tiedossa on pitkä käyttöikä. Etuvedollisen, totta kai, laukaisuvastuksen lisäksi jopa liipaisimen etäisyys on säädettävissä. Tärkein kaikista on jämäkän poskipakan 40 millin säätö, joka tapahtuu kaikkein helpoimmin jopa ampuma-asennossa pelkällä tukinkaulan alapuolisella viiksen väännöllä. Siinä on kaikki mahdollinen säädettävissä ja rakenne kauttaaltaan jämäkkä. Testiaseen optiikka oli samaa luokkaa aseen kanssa, Zero Compromise Optic GmbH:n malli ZC 725. Suurentavalla endoskoopilla tarkasteltuna itse rihlaus on laadultaan täysin virheetön. Vapautus käy napin painalluksella ja perä lukittuu myös taitettuun asentoon. Tähtäinkiskon päässä on jopa valmis kierrereikä väreilynauhan kiinnikettä varten. Vielä perän muotoiluun liittyy alapuolinen otepaikka tukikädelle. Paksu, pehmeä perälevy on poikkeuksellisen kovera ja ajaa asiansa erinomaisesti. Lipas irtoaa näppärästi työntämällä alumiinisen alarungon kanssa yhtä puuta olevan liipaisinkaaren edessä olevaa vipua. Kylmätaotun kuusipalkkisen rihlauksen nousu on kymmenen tuumaa eli 254 mm. 56 • ASE-lehti. Niin ikään pituussuunnassa on pikatoiminen ja vaivattomasti tehtävissä oleva 40 mm säätöalue. Pintakäsittelynä sille on mattamusta fosfatointi. Niin ikään kiikarin kiinnitys oli hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, Spuhrin alumiinisella jalustalla, jossa oli 6 MIL kallistus. Kevennetyn liipaisinkaaren edessä oleva lippaan salpa on helppokäyttöinen, molemmilta puolilta. Tuon poskipakan reunoilla on kaksi hammastankoa ja keskellä vielä yksi ohjain, joten se ei pääse notkumaan suuntaan eikä toiseen eli tässäkin kohdin laatu ja toimivuus kohtaavat. 22 -millisen piipun suulla on kierre suujarrulle. Lukko on kookas, .338 Lapua Magnumille suunniteltu ja pinnoitettu luistavaksi
Aseen mukana toimitetaan kahvaan kolmen kokoiset vaihtopalat, joten tämäkin on säädettävissä. Kevennetyn liipaisinkaaren edessä oleva lippaan salpa on helppokäyttöinen, molemmilta puolilta. Tähtäinkiskon päässä on jopa valmis kierrereikä väreilynauhan kiinnikettä varten. Duralumiininen, Itaflon -maalattujen rautojen kanssa yhteensopivasti kovaanodisoitu takatukki on varsinainen ergonomian taidonnäyte. Paljon polttoainetta ja tehokas suujarru kehittävät siksi paljon melua, että ampumakopissa oli vaihdettava ohuet kuulosuojaimet kaksoiskuppisiin. Perän säädöt hoituvat mainiosti ampuma-asennossa, jopa poskipakan jousen pukkaama korkeusliike, joka vapautuu alapuolista viikseä kääntämällä. Pitkän 1275 millisen aseen kyseessä ollessa perä on luonnollisesti taitettavissa kuljetusasentoon (1020 mm). Kookas kuusireikäinen suujarru on lisäksi lukittu pultilla puristamalla paikoilleen ja sen tyvessä on kierre vaimentimelle. Etuvedollisen, totta kai, laukaisuvastuksen lisäksi jopa liipaisimen etäisyys on säädettävissä. Kylmätaotun kuusipalkkisen rihlauksen nousu on kymmenen tuumaa eli 254 mm. Lukko on kookas, .338 Lapua Magnumille suunniteltu ja pinnoitettu luistavaksi. Kierrekiinnitys siksi, että tässä aseessa haetaan joka kohdassa parasta mahdollista tarkkuutta ja muut ratkaisut on todettu huonommiksi. Lipas irtoaa näppärästi työntämällä alumiinisen alarungon kanssa yhtä puuta olevan liipaisinkaaren edessä olevaa vipua. ASE-lehti • 57. Siinä on kaikki mahdollinen säädettävissä ja rakenne kauttaaltaan jämäkkä. Paksu, pehmeä perälevy on poikkeuksellisen kovera ja ajaa asiansa erinomaisesti. Niin ikään pituussuunnassa on pikatoiminen ja vaivattomasti tehtävissä oleva 40 mm säätöalue. Vielä perän muotoiluun liittyy alapuolinen otepaikka tukikädelle. 22 -millisen piipun suulla on kierre suujarrulle. Suurentavalla endoskoopilla tarkasteltuna itse rihlaus on laadultaan täysin virheetön. Kylmätaottu piippu on samasta tarkkuussyystä kiinni kehyksessä kierteellä, eikä ole siten pikavaihdettava. Vapautus käy napin painalluksella ja perä lukittuu myös taitettuun asentoon. Tuon poskipakan reunoilla on kaksi hammastankoa ja keskellä vielä yksi ohjain, joten se ei pääse notkumaan suuntaan eikä toiseen eli tässäkin kohdin laatu ja toimivuus kohtaavat. Testiaseen optiikka oli samaa luokkaa aseen kanssa, Zero Compromise Optic GmbH:n malli ZC 725. Aseen tavoin hiekanväriin maalattu teräslipas vetää 10 suurta patruunaa ja sen kylkeen on merkitty sopivat kaliiperit. Lukitusolkia on kuusi ja ne lukittuvat kehykseen tehtyihin uriin, eivät piipun perään. Tärkein kaikista on jämäkän poskipakan 40 millin säätö, joka tapahtuu kaikkein helpoimmin jopa ampuma-asennossa pelkällä tukinkaulan alapuolisella viiksen väännöllä. Se on todella helposti säädettävissä korkeussuuntaan +-35 mm vetämällä molemminpuolisista lukitussalvoista. Teräksinen nivelkappale on täysin välyksetön ja sulku vieläpä itsekiristyvä, joten tiedossa on pitkä käyttöikä. Niin ikään kiikarin kiinnitys oli hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, Spuhrin alumiinisella jalustalla, jossa oli 6 MIL kallistus. Pintakäsittelynä sille on mattamusta fosfatointi. Myös kierto on mahdollista. eikä siihen ole koneistettu sulkuolkia, vaan ne ovat perinteiseen tapaan kehyksessä
Näin ei tarvinnut ampua silmälaseja käyttäen. 58 • ASE-lehti. Eiköhän tullut selväksi, että kovassa tuulessakin raskaat 19,44 g (300 gr) Sierran MatchKingit kävivät loistavasti. Pidemmillä matkoilla suhteellinen tarkkuus yleensä paranee, joten nimimerkillä monen muun tavoin Suomeen kaivataan pitkiä ratoja. Sen sijaan lähes 8 kiloa painavana ja tähtäinvarustus päälle, mikä lähentelee yhteensä jo 10 kiloa, mukaan kaipaisi jonkinmoista kantokahvaa. Kovasta myrskytuulesta ja tuiskusta huolimatta Haenel kävi Sierran 19,4 g kilpaluotisilla kuten pitkän matkan supertarkan aseen tuleekin. Ei siis ihme, että valmistajamaan viranomaiset ja puolustusvoimat ovat päätyneet tähän. Seuraava kasa oli 19 mm ja sitä seuraava 17,5. Ase nimittäin painaa ampumavalmiina ihan hirmuisesti, mutta tietenkin se tarkkuuskin on siten helpommin kaivettavissa esiin. Ammunta tapahtui bipodia ja hiekkapussia apuna käyttäen. Ensimmäinen kolmen kasa rajussa 6 7 m/s tuulessa ammuttuna oli 31 mm, mutta monopodin kiinnitys heilui ja niin teki tähtäinkuvakin ja kun tarvittava kiristysavain puuttui, niin monopodin käytöstä luovuttiin. RADALLA Ensimmäiset savut otettiin tavallisella sadan metrin hirviradalla. Kun kaikki tuntui olevan ihan kohdallaan, oikeastaan aivan loistokkaasti, niin missä sitten olisi parantamisen varaa. Liike kävi vaivattomasti. Ampumapöydän on syytä olla riittävän suuri Ampumapöydän on syytä olla riittävän suuri ja tukeva tämän kokoisen aseen alla. Kaikki täsmällistä kuten oletettavaa olikin. Ergonomia kohdalleen poskipakan säädöllä ja suurinuppisen kammen käyttö takana. RS9:ssä kaikki on kohdallaan toimintaa myöten, ilmankos Saksan poliisi ja puolustusvoimat ovat valinneet sen työkalukseen kaliiperissa .338 Lapua Magnum mallimerkinnällä G29. Samoin suojalasit ovat poikaa, sillä muuten paineisku sivuseinäkkeistä käy silmille ja turvasyistä ne on muutenkin hyvä olla silmillä, näkökyky kun on korvaamaton. Lipas irti, patruunat sisään ja takaisin alarunkoon. Ominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan parempaa kuin Haenel RS9 on vaikea löytää, se kun on tehty vailla kompromisseja, mutta makuasiat ovat tietenkin toinen juttu. Ensimmäinen laukaus ampumakopin pöydältä oli sikäli vaikuttava, että vaikka rekyyli oli lähes olematon, niin meteli ei sitä ollut. Sirpaleliivit voivat olla toinen juttu. Tähtäimen kuva oli selkeä ja niin diopteri kuin parallaksi helposti kohdalleen säädettävissä, myös ikääntyneille silmille. Sen tilalle, perän alle laitettiin hiekkapussi ja erittäin raskaan aseen tähtäinkuva vakavoitui kuin olisi ollut ruuvipenkissä. Etutuet auki ja monopodi pitkäksi. Laukaisutuntuma oli loistava. Vetopituus on lyhimmillään 360 mm, joten säätövara riittää ainakin normaalivaatetuksessa oleville mainiosti. Kuitenkin niitä vaihtoehtojakin on tarjolla hämmästyttävän paljon. Ruotsin armeijankin valitsemat ohuet Peltorit takaisin ammuntakassiin ja tilalle kaksoiskuppiset Peltor H10A:t ja olotila helpottui hieman. Tällä aseella on todella helppo ampua ja ampua tarkasti. Pitkän matkan tarkkuuskivääriä valitsevalla onkin valinnan vaikeus, mitä ominaisuuksia haluaa painottaa. Hylsyt poistuivat varmatoimisesti ja uudet patruunat syöttyivät hyvin. ja tukeva tämän kokoisen aseen alla. Aseen painon ja suujarrun ansiosta raju .338 Norma Magnum oli helppo ammuttava. Aivan heti ei tule mieleen ainuttakaan kohtaa, paitsi tietenkin tuo kannettavuus. Suujarru puhaltaa siksi miehekkäästi, että nopeusmittauksiin samalla käytetyn Labradarin tutkan oli syytäkin olla reilusti piipunsuun takapuolella säilyäkseen ehjänä
Ei siis ihme, että valmistajamaan viranomaiset ja puolustusvoimat ovat päätyneet tähän. Aseen painon ja suujarrun ansiosta raju .338 Norma Magnum oli helppo ammuttava. Vetopituus on lyhimmillään 360 mm, joten säätövara riittää ainakin normaalivaatetuksessa oleville mainiosti. Samoin suojalasit ovat poikaa, sillä muuten paineisku sivuseinäkkeistä käy silmille ja turvasyistä ne on muutenkin hyvä olla silmillä, näkökyky kun on korvaamaton. Ruotsin armeijankin valitsemat ohuet Peltorit takaisin ammuntakassiin ja tilalle kaksoiskuppiset Peltor H10A:t ja olotila helpottui hieman. Sen sijaan lähes 8 kiloa painavana ja tähtäinvarustus päälle, mikä lähentelee yhteensä jo 10 kiloa, mukaan kaipaisi jonkinmoista kantokahvaa. Tähtäimen kuva oli selkeä ja niin diopteri kuin parallaksi helposti kohdalleen säädettävissä, myös ikääntyneille silmille. Tällä aseella on todella helppo ampua ja ampua tarkasti. Ammunta tapahtui bipodia ja hiekkapussia apuna käyttäen. Kuitenkin niitä vaihtoehtojakin on tarjolla hämmästyttävän paljon. Ergonomia kohdalleen poskipakan säädöllä ja suurinuppisen kammen käyttö takana. Suujarru puhaltaa siksi miehekkäästi, että nopeusmittauksiin samalla käytetyn Labradarin tutkan oli syytäkin olla reilusti piipunsuun takapuolella säilyäkseen ehjänä. RS9:ssä kaikki on kohdallaan toimintaa myöten, ilmankos Saksan poliisi ja puolustusvoimat ovat valinneet sen työkalukseen kaliiperissa .338 Lapua Magnum mallimerkinnällä G29. Näin ei tarvinnut ampua silmälaseja käyttäen. Laukaisutuntuma oli loistava. RADALLA Ensimmäiset savut otettiin tavallisella sadan metrin hirviradalla. Eiköhän tullut selväksi, että kovassa tuulessakin raskaat 19,44 g (300 gr) Sierran MatchKingit kävivät loistavasti. Ase nimittäin painaa ampumavalmiina ihan hirmuisesti, mutta tietenkin se tarkkuuskin on siten helpommin kaivettavissa esiin. Ampumapöydän on syytä olla riittävän suuri Ampumapöydän on syytä olla riittävän suuri ja tukeva tämän kokoisen aseen alla. Pitkän matkan tarkkuuskivääriä valitsevalla onkin valinnan vaikeus, mitä ominaisuuksia haluaa painottaa. Hylsyt poistuivat varmatoimisesti ja uudet patruunat syöttyivät hyvin. Ensimmäinen laukaus ampumakopin pöydältä oli sikäli vaikuttava, että vaikka rekyyli oli lähes olematon, niin meteli ei sitä ollut. ASE-lehti • 59. ja tukeva tämän kokoisen aseen alla. Ominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan parempaa kuin Haenel RS9 on vaikea löytää, se kun on tehty vailla kompromisseja, mutta makuasiat ovat tietenkin toinen juttu. Aivan heti ei tule mieleen ainuttakaan kohtaa, paitsi tietenkin tuo kannettavuus. Sen tilalle, perän alle laitettiin hiekkapussi ja erittäin raskaan aseen tähtäinkuva vakavoitui kuin olisi ollut ruuvipenkissä. Kun kaikki tuntui olevan ihan kohdallaan, oikeastaan aivan loistokkaasti, niin missä sitten olisi parantamisen varaa. Ensimmäinen kolmen kasa rajussa 6 7 m/s tuulessa ammuttuna oli 31 mm, mutta monopodin kiinnitys heilui ja niin teki tähtäinkuvakin ja kun tarvittava kiristysavain puuttui, niin monopodin käytöstä luovuttiin. Seuraava kasa oli 19 mm ja sitä seuraava 17,5. Kaikki täsmällistä kuten oletettavaa olikin. Liike kävi vaivattomasti. Etutuet auki ja monopodi pitkäksi. Sirpaleliivit voivat olla toinen juttu. Lipas irti, patruunat sisään ja takaisin alarunkoon. Kovasta myrskytuulesta ja tuiskusta huolimatta Haenel kävi Sierran 19,4 g kilpaluotisilla kuten pitkän matkan supertarkan aseen tuleekin. Pidemmillä matkoilla suhteellinen tarkkuus yleensä paranee, joten nimimerkillä monen muun tavoin Suomeen kaivataan pitkiä ratoja
Value Manufacturingin mallissa on myös molemmin puolin valmiit teräksiset sovitteet hihnan pikakiinnikkeille. Nyt käytimme vain ruuvilukitetta kierteissä helpon purkamisen mahdollistamiseksi. Kolmekymmentä vuotta sitten tehdyissä alkuperäisissä kiskoissa oli lisäksi kyljen upotukseen vastaava kiila, jonka rakoihin liimalla oli juuri sopivasti tilaa tunkeutua. Nyt ammuttiin useampi lippaallinen koemielessä, eivätkä kiinnitysruuvit löystyneet ainakaan tällä ratakäynnillä. Kaivoimme tuotannon alkupäätä olevan M92S:n asekaapista testiaseeksi ja asensimme sen laatikon kylkeen ensin VM:n kiilan. Näin tähtäin on irrotettavissa helposti, jos tarve sitä jostakin syystä vaatisi. Kotimainen Value Manufacturing Oy on kehittänyt lisävarusteita M62 ja M92/95 aseperheisiin periaatteella parasta mitä pystyy tekemään. Käytetty alumiini ei ole aivan tavallista, vaan kovinta mahdollista mitä pystyy suulakkeesta läpi ajamaan eli 6028:a. Sitä enemmän mitä enemmän on ikää. Value Manufacturing Value Manufacturing laadukas kiikarinjalka reserviläiskivääreihin laadukas kiikarinjalka reserviläiskivääreihin AK-sukuisiin aseisiin on tarjolla erilaisia valmisratkaisuja, ainakin idästä tulevia, mutta kun kyseessä on kotimainen Sakon / Valmetin tekemä laatutuote, niin siihen sopivat valmiit vaihtoehdot ovat tähän asti olleet hakusessaan. Teräksisen kiinnityskiilan pintakäsittely on ollut sinistys, mutta nyt muutettu sotaaseista tuttuun mangaanifosfatointiin, joten tässäkin on ajateltu viranomaisten vaatimuksia. Sitä ei voi verrata tavalliseen TEKSTI JA KUVAT: J. Sakon reserviläiskivääri on siitä ihmeellinen, että siinä kehyksen kylkeen tehdyt kolme kierrereikää voivat vaihdella kierteeltään. Tätä silmällä pitäen toiminnallekin on nyt haettu ISO9001 hyväksyntä. Tuotannon alussa kierre oli yleinen M6 ja kiinnitysruuvit siten helppo löytää, mutta ilmeisesti kiinnipysymisen parantamiseksi puolustusvoimat speksasi jossakin vaiheessa kierrevaatimukseksi M7 kierteen, joka tietenkin koski myös M92S:n tuotantoa ja niitä ei sitten saakaan enää mistä tahansa kaupasta, vaan ne pitää valmistaa itse. Parasta on, että kaikki on tehty siten, että ne täyttävät Nato-vaatimukset, joten jos tulee tilanne, että tarvitaan hyväksyntää, on se mahdollista myös saada. Laatikon kylki on sitten aivan eri asia, varsinkin jos se on koneistettu jyrsimällä umpiraudasta kuten sakolaisessa. Yleensä asennuksen yhteydessä ei ole käytetty liimaa, vaan pelkästään kiinnitysruuvien lukitus heikolla lukitteella on riittänyt. 60 • ASE-lehti. Joko jalka suoraan siihen kyljen valmiisiin kierrereikiin tulevilla pulteilla tai sitten kuten Value Manufacturingin (VM) tapauksessa ensin Nato Stanac kiila (lähes kuin Picatinny mitoituksella) kylkeen ja varsinainen jalusta sitten tähän kiilaan. MALINEN Itse kiskon jalkaosa asettuu juuri irti laatikon kyljestä ja ainoastaan 5 mm kannen yläpuolelle. Varsinainen jalusta istuu hyvin kiilaan ja kiristetään siihen kahdella mangaanifosfatoidulla poikittaisruuvilla, lukituslevyillä ja korkeilla muttereilla. VM:n jalusta on valmistettu muotoon pursotetusta alumiiniprofiilista, joka tehdään kotimaassa. AR-sukuisten säätöperien asennus käy periaatteessa helposti vaihtamalla perän kiinnityspala, kunhan vain saa vanhan irti jos se on liimattu. Kuten arveltua, vakioperä sopii matalalla sijaitsevalle punapisteelle nippa nappa, mutta ei aivan yhtä hyvin kuin vakiotähtäimille. Kiikaritähtäintä käytettäessä poski ei saa enää tukea perästä, joten jonkinlainen tukinharjan korotus on tarpeen. Ratkaisuksi on löytynyt lähinnä aseseppien tekemät kertaluonteiset konstruktiot tai itäjalkojen modaamiset. Vaan ei enää. anodisointiin, joka tuo lähinnä vain väriä pintaan. Itse asiassa valikoima kattaa muutakin kuin sivukiinnitteiset kiikarinjalat, sillä niin taktinen, alumiinista Picatinnykiskoineen koneistettu etutukki kuin perän kiinnityksen muunnoskappale ovat osoittautuneet halutuiksi varusteiksi. Tässä on huomattava, että aseella voi ampua avotähtäimilläkin jalusta kiinnitettynä, sillä kiskon keskelle on tehty ura tähtäämistä varten. Tuo viime mainittu on sovitekappale, jolla AR-sukuisten peräputki saadaan kiinni kotimaiseen reserviläis-/ rynnäkkökivääriin. Nämä mutterit voi halutessaan lukita pysyvästi levittämällä pultinpäitä, sillä päihin on koneistettu syvennykset tätä varten. Kova-anodisointi on prosessi, joka tunkeutuu pinnan sisään ja tekee siitä erittäin kovan ja kulutusta kestävän. Optiikasta on hyötyä ammuttaessa nopeasti ja tarkasti. Loppuun asti ajateltuja ratkaisuja edustaa sekin, että sivujalan kiinnitysruuvin pään voi levittää halutessaan (valmiina upotus) ja näin lukita mutterin. Lyhyempi, vain takatähtäimen etupuolelle ulottuva tähtäin mahdollistaisi matalamman asennuksen, mutta silloin tähtäimen pitää olla pitkän silmänetäisyyden mallia. Optisen tähtäimen kiinnittämiseksi tarvittavat hankinnat ovat Value Manufacturingin sivujalka ja sen kiinnityskiila. Se on siis niin alhaalla kuin mahdollista, jotta kannen irrotus huoltoa varten vielä onnistuu. Samalla se lisää jalustan tukevuutta sekä mahdollistaa niin hyvän ampuma-asennon kuin mahdollista. Näin ase pysyy toimintakuntoisena, vaikka optiikalle sattuisi jotakin ja sen joutuisi nakkaamaan syrjään. Samaa teemaa soveltaen myös Petra-aseperhe voidaan varustaa samanlaisilla lisävarusteilla ja pistoolikahvalla. Haluttaessa varmasti pitävä asennus, kannattaa lisäksi käyttää liimaa, joskin sen siivous huokoisesta laatikon pinnasta on aika työ, jos joskus päättää irrottaa osat. Koeammunnassa päälle asennettiin niin pikkuriikkinen Aimpoint Micro H-1 punapiste kuin kasa-ammuntaan käytettävä Weaver 24x40 Sakon mullinsilmäjaloilla. Vaan miten kiinnittää optiikka reserviläisaseeseen. Ensimmäinen vaihe on kiilan kiinnitys kahdella ruuvilla, joiden kierre voi olla joko M6 tai M7 sakolaisen valmistusajankohdasta riippuen. Tosin yleensä optiikan kanssa tukin harjalle lisätään muutaman kympin muovinen korotuspala. Molemmat istuivat tukevasti ja silmänetäisyyden sai säädettyä sopivaksi, joskin kiikaritähtäin nousi turhan korkealle alkuperäisen kiinteän takatähtäimen vuoksi. Pari vuotta sitten julkaistiin Gen2, käyttäjäpalautteen perusteella viimeisen päälle toimivaksi hiottu mallisarja ja ilmeisesti siinä on onnistuttu hyvin, sillä tähtäinjalustoja on myyty sellaisia määriä, että ihmetyttää onko AK-sukuisista niitä kaikkein parhaita eli sakolaisia reserviläiskiväärejä edes valmistettu niin paljoa. Samoin raskaan optiikan alla oleva ohut pelti ei juuri mieltä rauhoita. KIIKARINJALUSTA Tietenkin Petrasta tuttu kisko kannessa on yksi ratkaisu, mutta jos kansi pääsee heilumaan, niin tarkkuus on hukassa. Jos hankkii perän kiinnityksen muunnoskappaleen, on AR-yhteensopiva perä poskipakansäätöineen soiva ratkaisu, vaihtoehtojahan arskamaailmassa riittää. Se tarkkuuskoneistetaan omassa tuotannossa ja lopputuote kova-anodisoidaan mustaksi
Kova-anodisointi on prosessi, joka tunkeutuu pinnan sisään ja tekee siitä erittäin kovan ja kulutusta kestävän. Kiikaritähtäintä käytettäessä poski ei saa enää tukea perästä, joten jonkinlainen tukinharjan korotus on tarpeen. ASE-lehti • 61. Ensimmäinen vaihe on kiilan kiinnitys kahdella ruuvilla, joiden kierre voi olla joko M6 tai M7 sakolaisen valmistusajankohdasta riippuen. Jos hankkii perän kiinnityksen muunnoskappaleen, on AR-yhteensopiva perä poskipakansäätöineen soiva ratkaisu, vaihtoehtojahan arskamaailmassa riittää. Value Manufacturingin mallissa on myös molemmin puolin valmiit teräksiset sovitteet hihnan pikakiinnikkeille. Tätä silmällä pitäen toiminnallekin on nyt haettu ISO9001 hyväksyntä. Nyt ammuttiin useampi lippaallinen koemielessä, eivätkä kiinnitysruuvit löystyneet ainakaan tällä ratakäynnillä. Yleensä asennuksen yhteydessä ei ole käytetty liimaa, vaan pelkästään kiinnitysruuvien lukitus heikolla lukitteella on riittänyt. Parasta on, että kaikki on tehty siten, että ne täyttävät Nato-vaatimukset, joten jos tulee tilanne, että tarvitaan hyväksyntää, on se mahdollista myös saada. VM:n jalusta on valmistettu muotoon pursotetusta alumiiniprofiilista, joka tehdään kotimaassa. Kotimainen Value Manufacturing Oy on kehittänyt lisävarusteita M62 ja M92/95 aseperheisiin periaatteella parasta mitä pystyy tekemään. Optiikasta on hyötyä ammuttaessa nopeasti ja tarkasti. Varsinainen jalusta istuu hyvin kiilaan ja kiristetään siihen kahdella mangaanifosfatoidulla poikittaisruuvilla, lukituslevyillä ja korkeilla muttereilla. KIIKARINJALUSTA Tietenkin Petrasta tuttu kisko kannessa on yksi ratkaisu, mutta jos kansi pääsee heilumaan, niin tarkkuus on hukassa. Samoin raskaan optiikan alla oleva ohut pelti ei juuri mieltä rauhoita. Samalla se lisää jalustan tukevuutta sekä mahdollistaa niin hyvän ampuma-asennon kuin mahdollista. Tosin yleensä optiikan kanssa tukin harjalle lisätään muutaman kympin muovinen korotuspala. Käytetty alumiini ei ole aivan tavallista, vaan kovinta mahdollista mitä pystyy suulakkeesta läpi ajamaan eli 6028:a. Kolmekymmentä vuotta sitten tehdyissä alkuperäisissä kiskoissa oli lisäksi kyljen upotukseen vastaava kiila, jonka rakoihin liimalla oli juuri sopivasti tilaa tunkeutua. anodisointiin, joka tuo lähinnä vain väriä pintaan. MALINEN Itse kiskon jalkaosa asettuu juuri irti laatikon kyljestä ja ainoastaan 5 mm kannen yläpuolelle. Tuotannon alussa kierre oli yleinen M6 ja kiinnitysruuvit siten helppo löytää, mutta ilmeisesti kiinnipysymisen parantamiseksi puolustusvoimat speksasi jossakin vaiheessa kierrevaatimukseksi M7 kierteen, joka tietenkin koski myös M92S:n tuotantoa ja niitä ei sitten saakaan enää mistä tahansa kaupasta, vaan ne pitää valmistaa itse. Sitä enemmän mitä enemmän on ikää. Se tarkkuuskoneistetaan omassa tuotannossa ja lopputuote kova-anodisoidaan mustaksi. Joko jalka suoraan siihen kyljen valmiisiin kierrereikiin tulevilla pulteilla tai sitten kuten Value Manufacturingin (VM) tapauksessa ensin Nato Stanac kiila (lähes kuin Picatinny mitoituksella) kylkeen ja varsinainen jalusta sitten tähän kiilaan. Vaan ei enää. Tuo viime mainittu on sovitekappale, jolla AR-sukuisten peräputki saadaan kiinni kotimaiseen reserviläis-/ rynnäkkökivääriin. Tässä on huomattava, että aseella voi ampua avotähtäimilläkin jalusta kiinnitettynä, sillä kiskon keskelle on tehty ura tähtäämistä varten. Ratkaisuksi on löytynyt lähinnä aseseppien tekemät kertaluonteiset konstruktiot tai itäjalkojen modaamiset. Kuten arveltua, vakioperä sopii matalalla sijaitsevalle punapisteelle nippa nappa, mutta ei aivan yhtä hyvin kuin vakiotähtäimille. Vaan miten kiinnittää optiikka reserviläisaseeseen. Haluttaessa varmasti pitävä asennus, kannattaa lisäksi käyttää liimaa, joskin sen siivous huokoisesta laatikon pinnasta on aika työ, jos joskus päättää irrottaa osat. AR-sukuisten säätöperien asennus käy periaatteessa helposti vaihtamalla perän kiinnityspala, kunhan vain saa vanhan irti jos se on liimattu. Kaivoimme tuotannon alkupäätä olevan M92S:n asekaapista testiaseeksi ja asensimme sen laatikon kylkeen ensin VM:n kiilan. Sitä ei voi verrata tavalliseen TEKSTI JA KUVAT: J. Näin tähtäin on irrotettavissa helposti, jos tarve sitä jostakin syystä vaatisi. Lyhyempi, vain takatähtäimen etupuolelle ulottuva tähtäin mahdollistaisi matalamman asennuksen, mutta silloin tähtäimen pitää olla pitkän silmänetäisyyden mallia. Pari vuotta sitten julkaistiin Gen2, käyttäjäpalautteen perusteella viimeisen päälle toimivaksi hiottu mallisarja ja ilmeisesti siinä on onnistuttu hyvin, sillä tähtäinjalustoja on myyty sellaisia määriä, että ihmetyttää onko AK-sukuisista niitä kaikkein parhaita eli sakolaisia reserviläiskiväärejä edes valmistettu niin paljoa. Molemmat istuivat tukevasti ja silmänetäisyyden sai säädettyä sopivaksi, joskin kiikaritähtäin nousi turhan korkealle alkuperäisen kiinteän takatähtäimen vuoksi. Nämä mutterit voi halutessaan lukita pysyvästi levittämällä pultinpäitä, sillä päihin on koneistettu syvennykset tätä varten. Laatikon kylki on sitten aivan eri asia, varsinkin jos se on koneistettu jyrsimällä umpiraudasta kuten sakolaisessa. Itse asiassa valikoima kattaa muutakin kuin sivukiinnitteiset kiikarinjalat, sillä niin taktinen, alumiinista Picatinnykiskoineen koneistettu etutukki kuin perän kiinnityksen muunnoskappale ovat osoittautuneet halutuiksi varusteiksi. Teräksisen kiinnityskiilan pintakäsittely on ollut sinistys, mutta nyt muutettu sotaaseista tuttuun mangaanifosfatointiin, joten tässäkin on ajateltu viranomaisten vaatimuksia. Se on siis niin alhaalla kuin mahdollista, jotta kannen irrotus huoltoa varten vielä onnistuu. Loppuun asti ajateltuja ratkaisuja edustaa sekin, että sivujalan kiinnitysruuvin pään voi levittää halutessaan (valmiina upotus) ja näin lukita mutterin. Value Manufacturing Value Manufacturing laadukas kiikarinjalka reserviläiskivääreihin laadukas kiikarinjalka reserviläiskivääreihin AK-sukuisiin aseisiin on tarjolla erilaisia valmisratkaisuja, ainakin idästä tulevia, mutta kun kyseessä on kotimainen Sakon / Valmetin tekemä laatutuote, niin siihen sopivat valmiit vaihtoehdot ovat tähän asti olleet hakusessaan. Koeammunnassa päälle asennettiin niin pikkuriikkinen Aimpoint Micro H-1 punapiste kuin kasa-ammuntaan käytettävä Weaver 24x40 Sakon mullinsilmäjaloilla. Samaa teemaa soveltaen myös Petra-aseperhe voidaan varustaa samanlaisilla lisävarusteilla ja pistoolikahvalla. Sakon reserviläiskivääri on siitä ihmeellinen, että siinä kehyksen kylkeen tehdyt kolme kierrereikää voivat vaihdella kierteeltään. Näin ase pysyy toimintakuntoisena, vaikka optiikalle sattuisi jotakin ja sen joutuisi nakkaamaan syrjään. Optisen tähtäimen kiinnittämiseksi tarvittavat hankinnat ovat Value Manufacturingin sivujalka ja sen kiinnityskiila. Nyt käytimme vain ruuvilukitetta kierteissä helpon purkamisen mahdollistamiseksi
62 • ASE-lehti. Sako 92S kun asemallina on sinällään tarkka, viimeksi moninkertainen maailmanmestari paukutteli tuuman kasaa optiikan avustuksella. Tässä on myös ratkaisu ikänäöstä kärsiville, sillä optiikan kanssa ammuntaa voi jatkaa, vaikka avotähtäimiä ei enää näekään skarpisti. Niin rakenne kuin pintakäsittelyt ovat toimivat ja jopa kyljen valmistajaja tuotetiedot on upotettu tyylikkäästi. Aseessa kiinni oleva vastaava pala piti pukata irti jousisokka poistamalla ja laittaa muunnoskappale tilalle. Tässä vaiheessa katse kääntyi perän muunnoskappaleeseen, jolla saisi Arskan putken osoittamaan takaviistoon. Näitä muunnoskappaleita tehdään myös muihin AK malleihin ja lisätietoja sekä todella näyttäviä kuvia löytyy valmistajan sivuilta valuemanufacturing.fi sekä toiminta-ampujat.fi sivuilta. Pikaisessa koekäytössä varusteluosat osoittautuivat toimiviksi ja loppuun asti ajatelluiksi. Joka tapauksessa nyt on toimintalajeja ampuville, miksei myös tositoimissa asetta käyttäville, tarjolla hyvät ratkaisut. Se jäi siten vaiheeseen, sillä irrotus vaatii kuumentamisen todennäköisesti 250 asteeseen seurannaisvaikutuksineen. YHTEENVETO Value Manufacturingin kotimaisiin reserviläiskivääreihin valmistamat tähtäimen sivujalka ja perän kiinnityskappale ovat kauttaaltaan todella laadukasta työtä. Koeaseessa vain tämä perän kiinnityskappale oli liimattu kovalla Loctitella paikalleen, vaikka ilmeisesti näin ei pitäisi olla. Se nousee hankalan korkealle, joten tukin harjaa on hyvä korottaa vastaavasti. Tarkkuusammunnassa päällä oli 24x kasatähtäin. Tämäkin kiinnityskappale on koneistettu niin ikään alumiinista ja kova-anodisoitu mustaksi. Ainoastaan kiinnityskiskoon yhdistetty paikoituskiila alkuperäisen tavoin tekisi rakenteesta vielä jämäkämmän
Ilmoituksestatuleesaadavahvistus. SuomenAsehistoriallinenSeurary hallitus ASE-lehti • 63. Kokouksessakäsitelläänseuransäännöissämainitutasiat.Säännöt ovatnähtävänäseuraninternet-sivuillawww.sahs.fi.Tilaisuuteenja kokoukseenosallistumisestaäänivaltaisenaonilmoitettava keskiviikkoon10.11.2021mennessäjokopuhelimitsetai tekstiviestillänumeroon0456652329taisähköpostitse sihteeri@sahs.fi. Jäsenvoiseuratakokoustaetäyhteydellä,jossopiisiitälähettämällä viestin10.11.2021mennessäsähköpostitsesihteeri@sahs.fi. SAKOShowroomiin ja100vuotishistoriaan tutustutaanennenkokousta14-16. Äänestäminenetäyhteydelläeiolemahdollista.Kahvitarjoilu. SSAAH HSSKKO OKKO OU USSKKU UTTSSU U SuomenAsehistoriallinenSeuraRy:nsääntömääräinenSYYSKOKOUS pidetäänmaanantaina15.11.2021SAKOOy:ntiloissa (SuojeluskuntainAsejaKonepajaOsakeyhtiö),osoiteSakonkatu2, 11100Riihimäki.Tilaisuus alkaakello14jasyyskokouskello16
Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Hinta 35,00 € + postikulut. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja erittäin yksityiskohtaista arkistolähteisiin perustuvaa tietoa suomalaisillekin kovin tutun ysiykkösen syntyja kehitys-historiasta. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Hinta 77,00 € + postikulut. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Hinta 27,00 € + postikulut. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Hinta 51,00 € + postikulut. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Hinta 22,00 € + postikulut. Hinta 42,00 € + postikulut. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Hinta 35,00 € + postikulut. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Timo Räätäri: KOLMEN LINJAN KIVÄÄRISTÄ AUTOMAATTIIN 1889–1949 Kolmen linjan kivääristä automaattiin 1889– 1949 käsittelee Venäjän asehistorian mittavinta perusaseistusta koskettavaa aseuudistuksesta. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Tässä oli omat haasteensa. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Siitä eteenpäin teos kuvaa ysiykkösen pohjalta jatkunutta automaattikiväärin kehitystyötä päätepisteenä AK-47 –rynnäkkökivääri. ASE-lehti • 65
Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 040 7767 627 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 62,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa
Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@ aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. ASEMAKASIINI WWW. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Ase voidaan maksaa myös asealan vaihtoesineillä. ASELEHTI .FI OSTETAAN Halutaan ostaa Smith & Wesson Russian old model 7” piipulla. 0405162421 TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. (08) 815 3600 ASE-lehti • 67. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Puh. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym