Ase-lehti 05/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Ase-lehti 40v. 5/2022 • 12,90€ PAL.VKO 2022-50 177550-2205 HS PRODUKT VHS-2S JA FOXTROT MIKE FM-15 GEN 2 TOIMINNALLISEEN AMMUNTAAN D DUPLEKS KAVIAR -TÄYTEINEN LAINSÄÄDÄNTÖEXTRA! STRIBOG -PISTOOLIKARBIINI COLTKONEKIVÄÄRI M/1914
JäsenlehtiASE-lehti ASE-lehtionSAHS:n jäsenlehti.Jäsenenäsaatlehtesihalvemmallakuinkestotilaaja. Tapahtumiakeräilijöillejaharrastajille SeurajärjestääharrastajilleGunShow-tapahtuman,ampumakilpailunjakeräilijöillehuutokaupatkeväälläjasyksyllä. Keräilijä Hae Suomen Asehistoriallisen Seuran jäsenyyttä yhdessä kaverisi kanssa! Vuoden 2022 tarjouksena kaksi liittyy seuraan yhden hinnalla. Apuaasejakeräilyharrastuksenongelmissa Mielenkiintoisiakokouksiajavierailuja Tarjoammejäsenistöllekahdestivuodessakokouksen,jossakäsitelläänsääntömääräisetasiatjaalankuulumiset. Kontaktitoisiinharrastajiin Asekeräilijänäjahistorianharrastajana Jäsenyysasehistoriallisessayhdistyksessäedistääasekeräilyluvankäsittelyä,jäseneksipyrkivillejärjestetään asehistorianjaaselainkoe,muttaSAHS:n jäseneltäeiedellytetäkeräilylupaa,alanharrastuneisuusriittää. Jättäkäähakemuksenneyhdessäosoitteessasahs.fi/yhdistys/hae_jaseneksi/ JÄSENEDUT SuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenenäsaatpalveluja,etujajaarvostusta SaatpainoarvoaviranomaistenkanssaasioidessaSuomensuurimmanasehistoriallisenyhdistyksenjäsenenä. Jättäkää hakemuksenne yhdessä osoitteessa sahs.fi/yhdistys/hae_jaseneksi/. KAVERI MUKAAN KeräilijäHaeSuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenyyttäyhdessäkaverisikanssa! 2022tarjouksenakaksiliittyyseuraanyhdenhinnallakesäkuunloppuunmennessä. Vaikutusväylälainsäädäntöön Seurankauttavoitvaikuttaaviranomaispäätöksiinjalakienvalmisteluun
maanpuolustuskoulutukseen. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Lisäksi lakiin sisältyy: “Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa vuoden 2022 loppuun mennessä selvityksen Suomen ampumaratojen kokonaistilanteesta. Toki ne pari hankalinta, asialla sisäpolitiikkaansa pelaavaa, tulevat varmasti vielä viivyttelemään. Se viimeinen kortti, uhka suoraan ydinaseen käytöllä uhkaamiseen on liiankin lähellä. Esteeksi mainitaan -yllättäen ainoana EU-maanase, etteivät lakimme rajojen sulkemista mahdollista. Päivän tietona on kiinteistökaupan uusi ennätys. Herää kuitenkin kysymys siitä, olisi syytä tässä maailmantilanteessa tehtävä “hieman” jotain muuta sen sijaan, että valvontavastuuta siirretään yksityisille toimijoille. Asiaan liittyen, muualla lehdessä käsittelemme tarkemmin Asehallintoyksikön antamaa anonyymiä ohjetta sen suhteen, ettei venäläisille tai heidän lähipiirilleen myytäisi mitään asetarvikkeita. Kaikki oikeudet pidätetään. 231 kiinteistöä on myyty jo nyt tänä vuonna venäläisille, viime vuonna 222. Kieltämättä, jos ja kun maahan annetaan tulla kymmenin tuhansin “asehihnan kyselijöitä” ja heille myydään satamäärin kiinteistöjä, ohjeelle on paikkansa. Sitä taustaa vasten, että hallitusta miellyttävät normimuutokset saadaan vauhdilla läpi ja muuten vain miellyttävät tempaukset -kuten jopa terroristitaustaisten ihmisten aktiivinen maahamme noutaminentehdään tarvittaessa vaikka ilman niitä laillistavia normeja, vastaus ei kestä päivänvaloa. Ase-lehti on Aikakausmedia ry:n jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Puuttuviin lakeihin vetoaminen on lähinnä tekosyy, rajojen sulkeminen täyttäisi jopa laissa mainitun pakkotilan tunnusmerkistön, jos ja kun joku hillotolppansa menetystä pelkää. Näitä rivejä kirjoittaessani Ruotsin ja Tanskan alueella on jo räjäytelty. Selvityksessä tulee tarkastella myös sitä, miten ampumaratojen määrää saataisiin Suomessa lisättyä nykytasosta.” Aika näyttää miten ampumarataselvitys etenee. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Joukossa varmasti on aidosti hyökkäyssotaa vastustavia pakolaisia, mutta varmasti myös niitä, joiden osalta odotettavissa on merkittäviä turvallisuusriskejä, koska heidän olemassaolonsa on joka tapauksessa kremlin valttikortti joko “suojeltavina” tai operatiivisia toimijoina. Tosiasia näyttää olevan, että hallituspuolueillemme on aatteellisesti mahdotonta hyväksyä sitä, että rajat voitaisiin sulkea missään tilanteessa, edes silloin kun valtion olemassaolo on uhattuna. Maanpuolustukseen edelleen liittyen vuonna 2019 säädettyä “maanpuolustuskoulutuksen vesittämislakia” on nyt hallituksen esityksessä (HE 80/2022) oikaistu ja laki tulee siten jatkossa sallimaan kouluttamisen puolustusvoimien kalustolla. All rights reserved. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 41. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Jo näitä rivejä kirjoittaessani ja pahimmassa tapauksessa vielä niitä lukiessanne Suomi on jälkisuomettuneisuuden hengessä toiminut paitsi kymmenien tuhansien asekuntoisten venäläisten porttina länteen, myös näiden asuinpaikkana. Hyvät Lukijat, Syksy on alkanut ja elämme entistäkin enemmän kolmannen maailmansodan varjossa. Myös Ampuma-aselaki saa muutoksen 17§ liittyen em. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 Nahkatehtaankatu 2, 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Suomen NATO-hakemus on edennyt, USA:n ohella nyt jo 28 maata 30 NATOmaasta on ratifioinut Suomen jäsenyyden. Venäjän hyökkäys Ukrainassa on kääntynyt Ukrainan vastahyökkäykseen, Venäjä on pelannut toiseksi viimeisen korttinsa ja aloittanut liikekannallepanon. TILAUSHINNAT 2022 Kestotilaus Pohjoismaihin 63,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 68,90 € Muut maat lentopostina 86,90 € Irtonumerot 12,90 € Lehti ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Pohdinnan arvoista olisi, olisiko lakimme ja varsinkin sen nykysoveltaminen pohdittava ihan uusiksi. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti
Browningin perunankaivaja – Colt-konekivääri m/1914 ...........................16 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO D Dupleks Kaviar – Latvialainen täyteiserikoisuus ................28 VESA TOIVONEN Suomen Asehistoriallisen seuran ampumakilpailut ............................................32 Lainsäädäntöextra .........................................34 Ampuma-aselupakäytäntöjen yhtenäistäminen ................................................35 JARMO KIURU Helsingin asepomoa epäiltiin aiheetta .......36 MIKKO NISKASAARI Asekauppiaita ohjeistettiin ............................37 JUSSI PELTOLA Kansalaisaloite suojeluaseesta .....................39 TOM LINDBLOM HS Produkt VHS-2S – Tavallista parempi bullpup .......................44 Kite Optics B6 1-6X241 ..................................52 MIKA PITKÄNEN Foxtrot Mike FM-15 Gen 2 – Vaihteeksi jotakin uutta ............................54 MIKA PITKÄNEN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen, Stribog RSR9A3G, s. 16. 4 • ASE-lehti 5/2022 Tässä numerossa: Stribog RSR9A3G – Evoluutiomalli Slovakiasta .........................6 VESA TOIVONEN Teräasekatsaus Spyderco Efficient .......................................... 12 JUSSI PELTOLA Asehistoriaa J. Kuva: Mika Pitkänen. Foxtrot Mike FM-15 Gen 2, s. 11 JUSSI PELTOLA CRKT “Kova” ja herrasmiesversio “Kith” .. Asehistoriaa, Colt-konekivääri m/1914, s. M. 6. 54
kertatuli, synt. 550,Holek Mod. 261 .22 LR p-rev. 250,Taurus .357 Mag. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. tuk. väh. 300,VZ-52 7.62 x 39 kiv. 2 x lipas, salkku, uusia ...... 175,Tanfoglio Force .22 LR p-pist. kahdet kahval. kuin uusi .. 230,Walther OSP .22 Short, käyt. 6” sin. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. + vaimennin, hyvä ................... 145,Yhdistelmäase DRGM 16/9.3 x 72, upeat kaiv. kier. 62 Muutokset mahdollisia, seuraa nettisivujamme www.sahs.fi Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. uusia 229,ALUMIINITUKIT JA TARVIKKEET Saatavana MDT, GRS ja ROME -tukit ja tarvikkeet mm. ............................................ uusia .............. vanhempien mukana ilmaiseksi. 6” sin. 26-27 Suomen Asehistoriallisen Seuran sääntömääräinen syyskokous la 12.11.2022 klo 12 Museo Militaria, Hämeenlinna, s. musta, 2 x lipas, salkku, uusia .. 6” sin. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Baikal Sever IZH-94 rihla 20/76-.22 LR, vs malli, uusia .......... 4” sin. 2 x lipas, pistin, ampumaton ..... 8 3/8” rosteri, ammuttu alle sata lauk. salkku, uusia .............. 6” Chrom, salkku, uusia ........ Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. 350,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, 2 x lipas, uusia ...... ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Gun Show 29.-30.10.2022, Hotelli Ellivuori Sastamala, s. 190,Beretta 92 FS 9 mm Para, 2 x lipas, salkku, vähän am. 10.5” sin. taittopiip. ................................................... Rev. 460,CZ-85B 9 mm Para, musta, 2 x lipas + varust. 350,Rossi .357 Mag. 1950,Yhdistelmäase Böhler 12/6.5 x 52 R, hienossa kunnossa .... www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. kierteet, uusia .. 330,Holek Mod. lipas 10 ptr, vaim. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. 150,Mauser 8.2 + Leopold Vari-X III, 1,5 x 5, snellari ..................... 750,S&W 2206 .22 LR p-pist. 235,Baikal IZH-18MH .308 Win. alk. 261 .22 LR p-rev. 620,Walther P22 Target .22 LR p-pist. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. ................................................ 2 x lipas, salkku, kuin uusi ..................... uusia .. 350,Margo .22 LR p-pist. .. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. alk. ammuttu .. + kiikari ....... 1650,Zastava CZ 99 Precision .22 LR p-kiv. lipas 5 ptr, vaim. 410,S&W 686-3 .357 Mag. 295,Taurus .38 SPL rev. 450,Lupavapaat nallilukkokiväärit alk. 189,Lupavapaat nallilukkohaulikot alk............................................ 600,S&W 29-3 .44 Mag. Tikka T3/T3x kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. hyvä .......................................... Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. 500,Heckler & Koch USP .40 S&W musta, 2 x lipas, salkku, uusia .. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. rost. ampumaton, laatikossa ............. 380,Lakefield Mark II .22 LR p-kiv. p-aut
Muita valopistemerkkejä, saati hologrammitähtäimiä, en katkerien kokemusten perusteella enää edes harkitse. 6 • ASE-lehti. Ilman voitelua kun käy helposti niin, että palojätteet ja kosteus muuraavat kierteet jumiin. Aseen mukana tuli vain yksi 17 patruunan (ERVA) korealainen piraattilipas, joten lipasostoksille on syytä suunnata heti. Aiemmin lukko oli koottu kahdesta niittaamalla liitetystä osasta ja noilla niiteillä oli taipumus ammuttaessa irrota ja niinpä varsinaisen lukon rakenne on nyt yksiosainen. Korostettakoon, että Grand Powerin omaa lipasta käyttävä Gen 2 malli on ollut markkinoilla vajaat kaksi vuotta ja sitäkin myydään edelleen. Molemmat piirteet tuovat lisäriskin aseen käsittelyyn ja esimerkiksi uudemmissa AR-sukuisissa ongelma onkin poistettu. Aseen evoluutio on jatkunut ja uusin malli on Stribog RSR9A3G Gen 2, jollainen saatiin testiin maahantuojalta Isoy Oy:ltä. Nyt käytettiin molybdeenisulfidipitoista rasvaa. Osien viimeistely ja musta anodisointi ovat erittäin siistiä työtä. Rakenteeltaan vaimennin on perinteisen Maximvaimentimen monasti nähty versio: päätyjen välissä runkoputken sisällä on umpialumiinista koneistettu ruoto, jossa on takapäässä umpinainen paisuntakammio ja sen edessä kuusi laippaa. Piipun suussa on M15x1,0 kierre suujarrun tai äänenvaimentimen asennusta varten. Mukana tuleva suujarru kiristetään asentoonsa lukitusmutterilla, joten ampuja voi valita haluamansa kallistuksen määrän rekyylin vastustamiseksi. Koneiston vaihto johonkin AR-sukuiseen ei ole mahdollista, sillä Stribog käyttää täysin omaa malliaan. eli 8 cm / 50 m) on halkaisijaltaan suurin tällä hetkellä markkinoilla olevista Aimpointeista. Ja kivääri se olisi parikymmentä senttiä lyhyempänäkin. Alkuperäiset Stribogille tehdyt suorat lippaat tuottivat syöttöongelmia ja tehdas onkin nyttemmin kehittänyt banaanin mallisen oman lippaansa, jonka myötä syöttöongelmat ovat poistuneet Rakenteeltaan uutuus on pitkälti yhteneväinen aiemman version kanssa, joten rakenteen yksityiskohtiin ei tässä enää puututa yhtä perusteellisesti, poislukien rakenteeseen tehdyt muutokset. Myös lyhyempi 10” piippu ja vastaavasti lyhyempi etutukki on saatavissa tehtaalta, samoin erikoispituudet myyjän asesepällään teettämänä. Varmistin on vanhassa paikassaan, mutta toimintasuunta on nyt normaali eli varmistus poistetaan painamalla vivun takapää alas. Näkyvin muutos on, että ase on vihdoinkin yhteensopiva Glock-lippaiden kanssa, joita saa kaikkialta ja vieläpä edullisesti. Kierteillä kasatun vaimentimen purkaminen vaatii haka-avaimen. –yhtiön Stribog-karbiini esiteltiin perusteellisesti Ase-lehden numerossa 3/2020 ja tuolloin aseesta jäi hyvä vaikutelma mieleen. Stribog A3:n lukossa on käytössä hidastettu massasulku, mikä mahdollistaa kevyemmät liikkuvat osat ja miedomman rekyylituntemuksen. Alumiinirakenteinen vaimennin on 35 mm halkaisijainen, 188 mm pitkä ja se painaa 227 g. Takapäädyssä on kiinnityskierteen edessä kaksi matalaa rengaskammiota. Laukaisu on pitkähkö ja vastus on 2,87...3,88 kg ja keskiarvo 3,36 kg kymmenelle mittaukselle Lymanin mittaria käyttäen. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN – EVOLUUTIO– EVOLUUTIOMALLI MALLI SLOVAKIASTA SLOVAKIASTA STRIBOG RSR9A3G Slovakialaisen Grand Power s.r.o. Alarunko ei ole vaihtokelpoinen edeltäneen mallin kanssa. Mittarin rulla sijoitettiin mahdollisimman hyvin liipaisimen keskelle, mikä oli haastavaa, mutta lopputulos on silti selvä: laukaisu on yksinkertaisesti liian raskas ja vaatisi tehtaan tai osaavan asesepän parannustoimenpiteitä. Laukaisua voi parantaa JP 3.5 Reduced Spring Kit –jousisarjalla, joita maahantuoja myy. Aiemmin käytetyt spesifisesti Stribogille tehdyt lippaat tuottivat syöttöongelmia ja niiden saatavuus on työläämpää. Ainoa huomautettava kohta on, että kierteissä saisi olla valmiina kuumankestävää voiteluainetta, nyt ne olivat täysin kuivat. Aseeseen on saatavissa erikseen peräadapteri (48,), jolloin mikä tahansa AR-15 bufferituubi voidaan vaihtaa aseeseen. Puutteena on pidettävä, että edelleenkin aseen voi varmistaa vain viritettynä ja toisaalta lukkoa ei saa auki kuin varmistamattomana. Liipaisimen muoto on myös uusi, täysin suora, mitä itse en loppuun saakka ymmärrä, yleensähän tavoitteena on vakioida sormen paikka liipaisimella sen kaarevaa muotoa käyttäen. Helpompaa olisi, jos vaimentimen päissä olisi avainvälit kiintoavaimelle tai jopa Billnäsin mutterisorville eli jakoavaimelle, jollainen löytyy lähes joka taloudesta. Koeaseen mukana saatiin myös Isoy Oy:n suunnittelema ja valmistuttama SIL9-R Stribog -äänenvaimennin. Aseen päälle asennettiin Aimpoint Micro H2 –valopistetähtäin, jonka valopiste (6 m.o.a. Lainsäädäntöä ajatellen hyvä piirre on, että Glockin lippaita on saatavissa useissa eri kapasiteeteissa, kymmenen patruunan G26-tumpista aina 33 patruunaa vetäviin normaaleihin lippaisiin, joista Aselaki tulkitsee yli kymmenen vetävät ERityisen VAarallisiksi. Kiinteäksi lukitun perän, 343 mm pitkän piipun ja 800 mm kokopituuden ansiosta Stribog on Aselain mukaisesti kivääri, ei siis mikään ”muu ase”, militaristisesta ulkonäöstä viis. Vanhasta tuttua on lukon etupäässä oleva erillinen lukituskappale, joka hoitaa varsinaisen hidastustoiminnon; rakenteen osalta viitattakoon aiempaan artikkeliin. Alumiinisen ylärungon jatkeeksi on kiinnitetty M-LOK-rei´ityksellä varustettu täyspitkä etutukki, joka parantaa aseen käsittelyä olennaisesti entiseen lyhyeen versioon verrattuna. KOEAMMUNTA Tarkkuuskokeet ammuttiin 50 metrin ulkoradalla ampumapöytää ja tukipusseja apuna käyttäen. Ruodon etupää vastaa päätylaippaan kartiolla, takapäässä on kuminen o-rengas tiivistämässä kierreliitosta
Aseen mukana tuli vain yksi 17 patruunan (ERVA) korealainen piraattilipas, joten lipasostoksille on syytä suunnata heti. Molemmat piirteet tuovat lisäriskin aseen käsittelyyn ja esimerkiksi uudemmissa AR-sukuisissa ongelma onkin poistettu. Takapäädyssä on kiinnityskierteen edessä kaksi matalaa rengaskammiota. Rakenteeltaan vaimennin on perinteisen Maximvaimentimen monasti nähty versio: päätyjen välissä runkoputken sisällä on umpialumiinista koneistettu ruoto, jossa on takapäässä umpinainen paisuntakammio ja sen edessä kuusi laippaa. Piipun suussa on M15x1,0 kierre suujarrun tai äänenvaimentimen asennusta varten. Aiemmin käytetyt spesifisesti Stribogille tehdyt lippaat tuottivat syöttöongelmia ja niiden saatavuus on työläämpää. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN – EVOLUUTIO– EVOLUUTIOMALLI MALLI SLOVAKIASTA SLOVAKIASTA STRIBOG RSR9A3G Slovakialaisen Grand Power s.r.o. Alarunko ei ole vaihtokelpoinen edeltäneen mallin kanssa. Koeaseen mukana saatiin myös Isoy Oy:n suunnittelema ja valmistuttama SIL9-R Stribog -äänenvaimennin. Myös lyhyempi 10” piippu ja vastaavasti lyhyempi etutukki on saatavissa tehtaalta, samoin erikoispituudet myyjän asesepällään teettämänä. Kierteillä kasatun vaimentimen purkaminen vaatii haka-avaimen. Liipaisimen muoto on myös uusi, täysin suora, mitä itse en loppuun saakka ymmärrä, yleensähän tavoitteena on vakioida sormen paikka liipaisimella sen kaarevaa muotoa käyttäen. Vanhasta tuttua on lukon etupäässä oleva erillinen lukituskappale, joka hoitaa varsinaisen hidastustoiminnon; rakenteen osalta viitattakoon aiempaan artikkeliin. Aiemmin lukko oli koottu kahdesta niittaamalla liitetystä osasta ja noilla niiteillä oli taipumus ammuttaessa irrota ja niinpä varsinaisen lukon rakenne on nyt yksiosainen. KOEAMMUNTA Tarkkuuskokeet ammuttiin 50 metrin ulkoradalla ampumapöytää ja tukipusseja apuna käyttäen. Alkuperäiset Stribogille tehdyt suorat lippaat tuottivat syöttöongelmia ja tehdas onkin nyttemmin kehittänyt banaanin mallisen oman lippaansa, jonka myötä syöttöongelmat ovat poistuneet Rakenteeltaan uutuus on pitkälti yhteneväinen aiemman version kanssa, joten rakenteen yksityiskohtiin ei tässä enää puututa yhtä perusteellisesti, poislukien rakenteeseen tehdyt muutokset. Muita valopistemerkkejä, saati hologrammitähtäimiä, en katkerien kokemusten perusteella enää edes harkitse. Aseen päälle asennettiin Aimpoint Micro H2 –valopistetähtäin, jonka valopiste (6 m.o.a. –yhtiön Stribog-karbiini esiteltiin perusteellisesti Ase-lehden numerossa 3/2020 ja tuolloin aseesta jäi hyvä vaikutelma mieleen. Helpompaa olisi, jos vaimentimen päissä olisi avainvälit kiintoavaimelle tai jopa Billnäsin mutterisorville eli jakoavaimelle, jollainen löytyy lähes joka taloudesta. Ilman voitelua kun käy helposti niin, että palojätteet ja kosteus muuraavat kierteet jumiin. Stribog A3:n lukossa on käytössä hidastettu massasulku, mikä mahdollistaa kevyemmät liikkuvat osat ja miedomman rekyylituntemuksen. Näkyvin muutos on, että ase on vihdoinkin yhteensopiva Glock-lippaiden kanssa, joita saa kaikkialta ja vieläpä edullisesti. Ruodon etupää vastaa päätylaippaan kartiolla, takapäässä on kuminen o-rengas tiivistämässä kierreliitosta. eli 8 cm / 50 m) on halkaisijaltaan suurin tällä hetkellä markkinoilla olevista Aimpointeista. Mittarin rulla sijoitettiin mahdollisimman hyvin liipaisimen keskelle, mikä oli haastavaa, mutta lopputulos on silti selvä: laukaisu on yksinkertaisesti liian raskas ja vaatisi tehtaan tai osaavan asesepän parannustoimenpiteitä. Aseeseen on saatavissa erikseen peräadapteri (48,), jolloin mikä tahansa AR-15 bufferituubi voidaan vaihtaa aseeseen. Ainoa huomautettava kohta on, että kierteissä saisi olla valmiina kuumankestävää voiteluainetta, nyt ne olivat täysin kuivat. Mukana tuleva suujarru kiristetään asentoonsa lukitusmutterilla, joten ampuja voi valita haluamansa kallistuksen määrän rekyylin vastustamiseksi. Ja kivääri se olisi parikymmentä senttiä lyhyempänäkin. Lainsäädäntöä ajatellen hyvä piirre on, että Glockin lippaita on saatavissa useissa eri kapasiteeteissa, kymmenen patruunan G26-tumpista aina 33 patruunaa vetäviin normaaleihin lippaisiin, joista Aselaki tulkitsee yli kymmenen vetävät ERityisen VAarallisiksi. Laukaisu on pitkähkö ja vastus on 2,87...3,88 kg ja keskiarvo 3,36 kg kymmenelle mittaukselle Lymanin mittaria käyttäen. Varmistin on vanhassa paikassaan, mutta toimintasuunta on nyt normaali eli varmistus poistetaan painamalla vivun takapää alas. Osien viimeistely ja musta anodisointi ovat erittäin siistiä työtä. Kiinteäksi lukitun perän, 343 mm pitkän piipun ja 800 mm kokopituuden ansiosta Stribog on Aselain mukaisesti kivääri, ei siis mikään ”muu ase”, militaristisesta ulkonäöstä viis. Nyt käytettiin molybdeenisulfidipitoista rasvaa. Korostettakoon, että Grand Powerin omaa lipasta käyttävä Gen 2 malli on ollut markkinoilla vajaat kaksi vuotta ja sitäkin myydään edelleen. Puutteena on pidettävä, että edelleenkin aseen voi varmistaa vain viritettynä ja toisaalta lukkoa ei saa auki kuin varmistamattomana. Alumiinisen ylärungon jatkeeksi on kiinnitetty M-LOK-rei´ityksellä varustettu täyspitkä etutukki, joka parantaa aseen käsittelyä olennaisesti entiseen lyhyeen versioon verrattuna. Laukaisua voi parantaa JP 3.5 Reduced Spring Kit –jousisarjalla, joita maahantuoja myy. Alumiinirakenteinen vaimennin on 35 mm halkaisijainen, 188 mm pitkä ja se painaa 227 g. ASE-lehti • 7. Koneiston vaihto johonkin AR-sukuiseen ei ole mahdollista, sillä Stribog käyttää täysin omaa malliaan. Aseen evoluutio on jatkunut ja uusin malli on Stribog RSR9A3G Gen 2, jollainen saatiin testiin maahantuojalta Isoy Oy:ltä
Asiaa ei ainakaan helpota, että lämmetessään vaimentimen alumiini laajenee piipputerästä enemmän ja liitokseen tulee lisävälystä. Tässä käytettiin mittarin C-suodatusta ja mittaustulos on piikkiarvo eli dB(C) peak. Aimpoint Micro H2 istuu aseen luonteeseen ja riittää 9 mm Luger -kaliiperin realistisille ampumaetäisyyksille (alle 50 m) hyvin. nettovaimennus riippuu erittäin paljon patruunasta ja vertailukohdista, tässäkin vaihteluväliä on 8,7...22,0 dB eli 13,3 dB, mikä tarkoittaa suhdetta 2:1 . jos suujarrun korvaa vaimentimella, joka tietenkin toimii myös suujarruna, SPL putoaa 18...22 dB eli käytännössä lähes 1/8:aan! . Tarkkuudeltaan paras patruuna oli jälleen kerran Gego DTX, jota (tämäkin) ase rakasti, parhaat kuviot olivat yksi repaleinen reikä – ja tämä ilman suurentavaa optista tähtäintä. Massahidastuksen ja keveiden liikkuvien osien ansiosta reSuujarrun avonaisempi yläpuoli voidaan lukitusmutterin avulla asentaa haluttuun suuntaan ja asennus kannattaa varmistaa kierrelukitteella. Mistä usein vastaavissa testeissä käytetty sijoitus 1 m luodin ulostuloaukosta sivuun on tullut, ei ole enää selvitettävissä. Vasta jälkikäteen selvisi, että lippaan pohjassa oli rajoittaja! Äänenpainetasojen mittaus suoritettiin analogisella Bruel & Kjaer 2209 -mittarilla ja B&K 4136 –mikrofonilla. Koeammunnan tulokset Stribog RSR9A3G · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta · Chrony M1 @ 2 m · tähtäin Aimpoint Micro H2 Geco DTX 115 gr / 7,5 g FMJ PPU 147 gr / 9,5 g JHP Oma lataus 71 Hornady 147 gr / 9,5 g XTP #35580 + 0,308 g 3N37 + CCI400 Suurin nopeus m/s 395,1 288,8 288,9 Pienin nopeus m/s 378,0 274,9 276,4 Kokonaishajonta m/s 17, 13,9 12,5 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 385,1 (370) 288,8 (310) 283,0 (-) Keskihajonta m/s 7,0 7,1 3,9 Keskiarvoenergia J 556 396 380 Pienin osumakuvio mm 25 44 40 Suurin osumakuvio mm 50 71 68 Keskiarvo-osumakuvio mm 35,8 57,0 58,5 Osumakuvioiden keskihajonta 10,3 10,8 12,8 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,59 1,63 Huomautuksia Olosuhteet: · lämpötila +4° C · suhteellinen kosteus 57 % RH · ilmanpaine 986hPa ·tyyntä Ase koeammuntakuosissaan. Mittausten tulokset ovat mielenkiintoisia: . läpipuhaltavaa mallia, minkä huomasi hylsynpoistoaukosta puskevasta reilusta ruutikaasumäärästä ja tämä ei voi olla näkymättä tuloksissa Patruuna Geco DTX 115 gr / 7,5 g FMJ PPU 147 gr / 9,5 g JHP Oma lataus 71 Hornady 147 gr / 9,5 g XTP #35580 + 0,308 g 3N37 + CCI400 Keskiarvonopeus m/s @ 3 m 392,2 303,4 297,5 SPL dB(C) peak keskiarvo paljaana 151,1 148,0 146,5 SPL dB(C) peak keskiarvo suujarrulla 161,7 155,1 155,9 SPL dB(C) peak keskiarvo vaimentimella 139,5 133,7 137,8 Nettovaimennus SPL dB(C) peak vs. Toinen ongelma on, että vaimennin on täysin sileä, eikä siinä ole avainväliä, mistä kiristää ja lopputulos olikin, että vaimenninta ei millään saa riittävän tiukkaan ja sitä piti muistaa kiristää vähän väliä. suujarru 22,0 21,4 18,1 Huomautuksia Kaikki tulokset 3 ls keskiarvoja Olosuhteet: · lämpötila +1° C · suhteellinen kosteus 84 % RH · ilmanpaine 988 hPa · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony Master @ 3 m 8 • ASE-lehti. Korealainen lipas muuttui kymmenennen patruunan kohdalla todella hankalaksi käyttää ja niinpä suurin osa testeistä ammuttiin Glock-lippaita käyttäen. kyyli on mieto. MIL-STD-1474D) pahimmillaan (@Geco) 10+ dB(C) peak ja kun jokainen 6 dB tuplaa melun, vaikutus on sananmukaisesti kuuluva . Raskaasta PPU JHP:sta tai XTP-latauksesta ase ei erityisemmin pitänyt. itselataavassa aseessa ampumamelussa on aina mukana lukon liikkumisesta aiheutuva kolina ja hylsynpoistoaukon kautta puhaltuvat jäännöskaasut; SIL-9R ei ole ns. Mikrofoni oli sijoitettu 15 cm ampujan vasemmasta korvasta piipunsuuhun päin, suunnattuna suoraan ylöspäin 1,6 m korkeudella maanpinnasta; tämä mikrofonin sijoitus noudattaa MIL-STD-1474D kohtien 5.4.4 ja 5.4.5 vaatimuksia. Vaimennin purettuna. suujarru nostaa äänenpainetasoa (Sound Pressure Level, kts. Takaisinpuhallus on voimakasta ja savua tunkee vähän aseen joka saumasta, kerran jokin muru iski huuleen ja ampujanlasit ovatkin pakolliset. Tässä maailmantilanteessa saattaa kestää kauan ennen kuin seuraavan kerran ammun ERVA-luoteja pahvitauluun, sen verran epävarmaa niiden saatavuus on ja tämä heijastuu niiden hinnoissakin, esimerkiksi Speer Gold Dot –luodeista pyydetään 1,30 euroa! Nytkin jokainen ERVA-laukaus teki sielusta kipeää. Ampuminen oli erittäin mukavaa ja helppoa, eikä aseen toiminnassa ollut moitteen sijaa ammuttujen reilun kahdensadan laukauksen kuluessa. Vaimentimen osalta todettiin kaksi ongelmaa. Gecon patruunasta ase piti. paljas 11,6 14,3 8,7 Nettovaimennus SPL dB(C) peak vs
Mikrofoni oli sijoitettu 15 cm ampujan vasemmasta korvasta piipunsuuhun päin, suunnattuna suoraan ylöspäin 1,6 m korkeudella maanpinnasta; tämä mikrofonin sijoitus noudattaa MIL-STD-1474D kohtien 5.4.4 ja 5.4.5 vaatimuksia. MIL-STD-1474D) pahimmillaan (@Geco) 10+ dB(C) peak ja kun jokainen 6 dB tuplaa melun, vaikutus on sananmukaisesti kuuluva . Toinen ongelma on, että vaimennin on täysin sileä, eikä siinä ole avainväliä, mistä kiristää ja lopputulos olikin, että vaimenninta ei millään saa riittävän tiukkaan ja sitä piti muistaa kiristää vähän väliä. Tässä maailmantilanteessa saattaa kestää kauan ennen kuin seuraavan kerran ammun ERVA-luoteja pahvitauluun, sen verran epävarmaa niiden saatavuus on ja tämä heijastuu niiden hinnoissakin, esimerkiksi Speer Gold Dot –luodeista pyydetään 1,30 euroa! Nytkin jokainen ERVA-laukaus teki sielusta kipeää. Takaisinpuhallus on voimakasta ja savua tunkee vähän aseen joka saumasta, kerran jokin muru iski huuleen ja ampujanlasit ovatkin pakolliset. Raskaasta PPU JHP:sta tai XTP-latauksesta ase ei erityisemmin pitänyt. Koeammunnan tulokset Stribog RSR9A3G · ampumaetäisyys 50 m · 5 x 5 ls Champion-pussituelta · Chrony M1 @ 2 m · tähtäin Aimpoint Micro H2 Geco DTX 115 gr / 7,5 g FMJ PPU 147 gr / 9,5 g JHP Oma lataus 71 Hornady 147 gr / 9,5 g XTP #35580 + 0,308 g 3N37 + CCI400 Suurin nopeus m/s 395,1 288,8 288,9 Pienin nopeus m/s 378,0 274,9 276,4 Kokonaishajonta m/s 17, 13,9 12,5 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 385,1 (370) 288,8 (310) 283,0 (-) Keskihajonta m/s 7,0 7,1 3,9 Keskiarvoenergia J 556 396 380 Pienin osumakuvio mm 25 44 40 Suurin osumakuvio mm 50 71 68 Keskiarvo-osumakuvio mm 35,8 57,0 58,5 Osumakuvioiden keskihajonta 10,3 10,8 12,8 Suhteellinen osumatarkkuus 1,00 1,59 1,63 Huomautuksia Olosuhteet: · lämpötila +4° C · suhteellinen kosteus 57 % RH · ilmanpaine 986hPa ·tyyntä Ase koeammuntakuosissaan. jos suujarrun korvaa vaimentimella, joka tietenkin toimii myös suujarruna, SPL putoaa 18...22 dB eli käytännössä lähes 1/8:aan! . Vaimentimen osalta todettiin kaksi ongelmaa. Tarkkuudeltaan paras patruuna oli jälleen kerran Gego DTX, jota (tämäkin) ase rakasti, parhaat kuviot olivat yksi repaleinen reikä – ja tämä ilman suurentavaa optista tähtäintä. läpipuhaltavaa mallia, minkä huomasi hylsynpoistoaukosta puskevasta reilusta ruutikaasumäärästä ja tämä ei voi olla näkymättä tuloksissa Patruuna Geco DTX 115 gr / 7,5 g FMJ PPU 147 gr / 9,5 g JHP Oma lataus 71 Hornady 147 gr / 9,5 g XTP #35580 + 0,308 g 3N37 + CCI400 Keskiarvonopeus m/s @ 3 m 392,2 303,4 297,5 SPL dB(C) peak keskiarvo paljaana 151,1 148,0 146,5 SPL dB(C) peak keskiarvo suujarrulla 161,7 155,1 155,9 SPL dB(C) peak keskiarvo vaimentimella 139,5 133,7 137,8 Nettovaimennus SPL dB(C) peak vs. itselataavassa aseessa ampumamelussa on aina mukana lukon liikkumisesta aiheutuva kolina ja hylsynpoistoaukon kautta puhaltuvat jäännöskaasut; SIL-9R ei ole ns. Asiaa ei ainakaan helpota, että lämmetessään vaimentimen alumiini laajenee piipputerästä enemmän ja liitokseen tulee lisävälystä. Korealainen lipas muuttui kymmenennen patruunan kohdalla todella hankalaksi käyttää ja niinpä suurin osa testeistä ammuttiin Glock-lippaita käyttäen. Aimpoint Micro H2 istuu aseen luonteeseen ja riittää 9 mm Luger -kaliiperin realistisille ampumaetäisyyksille (alle 50 m) hyvin. paljas 11,6 14,3 8,7 Nettovaimennus SPL dB(C) peak vs. Massahidastuksen ja keveiden liikkuvien osien ansiosta reSuujarrun avonaisempi yläpuoli voidaan lukitusmutterin avulla asentaa haluttuun suuntaan ja asennus kannattaa varmistaa kierrelukitteella. Mittausten tulokset ovat mielenkiintoisia: . suujarru nostaa äänenpainetasoa (Sound Pressure Level, kts. Mistä usein vastaavissa testeissä käytetty sijoitus 1 m luodin ulostuloaukosta sivuun on tullut, ei ole enää selvitettävissä. Gecon patruunasta ase piti. suujarru 22,0 21,4 18,1 Huomautuksia Kaikki tulokset 3 ls keskiarvoja Olosuhteet: · lämpötila +1° C · suhteellinen kosteus 84 % RH · ilmanpaine 988 hPa · tyyntä Mittauskalusto: · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · Chrony Master @ 3 m ASE-lehti • 9. Ampuminen oli erittäin mukavaa ja helppoa, eikä aseen toiminnassa ollut moitteen sijaa ammuttujen reilun kahdensadan laukauksen kuluessa. Tässä käytettiin mittarin C-suodatusta ja mittaustulos on piikkiarvo eli dB(C) peak. nettovaimennus riippuu erittäin paljon patruunasta ja vertailukohdista, tässäkin vaihteluväliä on 8,7...22,0 dB eli 13,3 dB, mikä tarkoittaa suhdetta 2:1 . kyyli on mieto. Vasta jälkikäteen selvisi, että lippaan pohjassa oli rajoittaja! Äänenpainetasojen mittaus suoritettiin analogisella Bruel & Kjaer 2209 -mittarilla ja B&K 4136 –mikrofonilla. Vaimennin purettuna
lukko vedetään virityskahvalla ulos ylärungosta ja palautusjousipaketti poistetaan . kokoonpano tapahtuu yksinkertaisesti päinvastaisessa järjestyksessä; tarkasta kootussa aseessa vielä, että lukitustappi näkyy paikallaan ylärungon viritysaukon takapäässä. perää painetaan etupäästään alaspäin, jolloin se irtoaa ylärungosta ja voidaan vetää taaksepäin irti . Koko sisäpuoli oli mustan mönjän peitossa ja siivoaminen oli saastaista hommaa aseöljyä ja rättejä käytettäessä. Kokonaisvaikutelma Stribog RSR0A3G:stä on erittäin positiivinen, sillä ase on tarkka ja miellyttävä ampua. Ilman sarvia ja hampaita on todettava, että itselataavissa aseissa tulevaisuus kuuluu läpipuhaltaville vaimentimille. Erityinen vaimenninten pesuaine (Schletek, Ballistol tms.) onkin suositeltava apu. Vaimenninelementti oli niin tiukassa, että se oli painettava ulos puisella vasaranvarrella; mitä olisikaan vaadittu, jos vaimentimen olisi annettu kuivua. lukon viritystappi vedetään uransa takapäähän, missä sen voi vetää/naputella vasemmalle irti ja nyt sen muovisen rungon saa takakautta ulos; huomaa, että rungon joustavat sormet ovat taaksepäin . Vaimennin on suunniteltu edullisuus edellä, suositushinta (07.04.2022) on vain 245,-, mutta tämä näkyy sitten ominaisuuksissakin. alarungon sokka painetaan oikealle, mutta EI IRTI ja alarunko taitetaan alas . lukon irrottamisessa on huomattava, että lukitustappi on pieni ja liukas irto-osa, joka putoaa irti äärimmäisen helposti . tyhjän aseen lipas irrotetaan ja ase viritetään & varmistetaan samalla kun tarkistetaan patruunapesä tyhjäksi . mikäli alarunko halutaan irrottaa, sen sokka painetaan irti, samalla irtoaa lukon aukipitosalpa . Aseen huoltopurkaminen on helppoa: . 4/2022 • 12,90€ PAL.VKO 2022-42 177550-2204 SAVAGE & NORTH erikoinen revolveri BERETTA 690 ULTRALEGGERO COLT ANACONDA .44 MAGNUM MOSSBERG MVP LC ENSIO FIREARMS KAR-21 -AUTOMAATTIKIVÄÄRI SUOMESTA! 10 • ASE-lehti. 66 ja VAIN 63,90 € / vuosi Ase-lehti 40v. Glockin lippaiden käyttö on myös kannatettava ajatus, sillä niitä on viljalti saatavilla ja monilla niitä on jo ennestään ”riittävästi”. Aseen suositushinta on 1905,-, mihin sisältyy suujarru, yksi lipas ja muovinen kuljetuslaukku. Vaimentimeen kertyi tällä laukausmäärällä lisämassaa kaksi grammaa ja se päätettiinkin puhdistaa. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.grandpower.eu/stribog-line/ Myyjän kotisivut www.trueaim.fi/ Stribog https://fi.wikipedia.org/ wiki/Stribog BEST COAST OY ASELIIKE MYYDÄÄN JA OSTETAAN ASEITA PETRI RANNIKKO 0400 469 561 myynti@bestcoast.fi bestcoast.fi Y-tunnus 2703487-6 WWW.ASELEHTI.FI Tilaa Asealan asiantuntija kotiisi! Katso lisää s
Suljettuna tämä linkkari on vain reilut kymmenen senttiä pitkä. Terävalinta maun mukaan joko suora, tai ns. TEKSTI JA KUVAT: JUSSI PELTOLA Linkkari on teknisesti tuttu valmistajansa monesta aikaisemmastakin mallista. Kätevän kokoinen linkkari on kuitenkin “tehokas”, koska se on todennäköisemmin mukana kuin vaikkapa vesuri, joka sitten jäikin kotiin. Kantoklipsi on alkuperäisessä mallissa ns. Persistencen tavoin se on hyvin käteen sopiva, kooltaan ja ulkonäöltäänkin maltillinen työkalu, jota markkinoidaankin “jokapäiväiseen kantamiseen”. SPYDERCO EFFICIENT TEKNISET TIEDOT Koko pituus 177 mm Suljettuna 104 mm Terän pituus: 67/76 mm Terän paksuus: 3 mm Paino 119 grammaa Hinta (USA) n. SPYDERCO EFFICIENT TER ÄAS EKA TSA US Spydercon “Efficient”, suomeksi “tehokas”, on melko tyhjentävä nimi taskuveitselle. Kiinalainen laatu kestää nykyisin jo kriittisempääkin silmää, vaikkakin kalliimmat mallit tehdään edelleen muualla. 70 euroa hinta-laatusuhde alkaa olla kohta lyömätön. Tehokkuus on tietenkin suhteellinen käsite ja kaiken lisäksi riippuvainen asiayhteydestä. Hintaansa nähden ja muutenkin ihan hyvä työkalu. Terän muoto on näitä malleja erottava tekijä. Terämateriaalina on kiinalainen 8Cr13MoV-seosrosteri, terä aukeaa valmistajalle ominaisesta avausreiästä ja lukittuu aukiasentoonsa linerlockilla. Veitsi vastaa kokonsa, materiaalien, valmistusmaan ja hintansakin puolesta kutakuinkin valmistajansa suosittua Persistenceä. Ulkonäöltään esittelymalli on mustanpuhuva, eli täysmustattu, mutta tarjolla on myös “normaali” kirkasteräinen malli. 82 USD ASE-lehti • 11. Kuten teräslaadusta jo arvaakin, linkkari on valmistettu Kiinassa. rautalankaklipsi) ja siten housuntaskuystävällinen. Ruostumattomiin runkolevyihin on kiinnitetty G10 -kahvalevyt. tip up–asennoissa. Klipsi on muutettavissa myös vasenkätiselle vähemmistölle, mutta vain ns. Tämä linkkari on hyvin viimeistelty. Tässä hintaluokassa suomessa n. kombinaatio, jossa terän juuressa on sahalaitaa. lusikkamallia (joissain malleissa on ns
“deep cover” -mallia, eli linkkari uppoaa lähes kokonaan taskun suojaan. ”tip up” asennossa, eli terän akseloinnin viereen klipsiä ei saa. yhdellä kädellä (peukalolla) avattavissa ja tapit löytyvät molemmin puolin terää, siis vasenkätisellekin. Yleisesti ottaen hiilimäärän katsotaan korreloivan teroitettavuuden kanssa, toki terän karkaisukovuudella on tietenkin ratkaiseva merkitys. Suomessa laki on toisaalta kätevää, koska järjestyslain mukaan kaikki on kiellettyä tai sallittua, kunhan joko ei ole tai on hyvä selitys. Puukon tunnemme ja linkkari on sekin tuttu työkalu. Klipsi on ns. Nyanssitietona, pelkästään Lontoossa tapetaan pelkästään teräaseella enemmän ihmisiä vuosittain kuin suomessa yhteensä kaikilla välineillä tai välineettä. en näe ns. Käytännöllisempi se on sikäli, että linkkarin sulkeminen onnistuu tarvittaessa yhdelläkin kädellä ilman isompia kikkailuja. Rakenne aiheuttaa väistämättä kitkaa terän akselointiin. Nimi Kova™ juontaa juurensa suomalaisesta alkuperästä, mikä amerikkalaisessa sanakirjassa tarkoittaa ”kovaa, kovaa tai paljon vaivaa vaativaa kestää”. Englannissa ns. Samaan tahtiin löytyy maita, joissa nimenomaan kielletään lukittuvateräisten linkkareiden kantaminen, mutta “sallitaan” ei-lukittuvat. KOVA 12 • ASE-lehti. TER ÄAS EKAT SAU S HERRASMIESVERSIO “KITH” sen idea on ikäänkuin puukon ja Buckin puolivälistä, jopa terälukituksen suhteen. 20-senttinen tikari on kuitenkin vähemmän uskottava asentajan työkalu kuin vaikkapa Leatherman monitoimityökalu. Suomessa puolestaan edes ammattirikollinen ei saa törkeästä(kään) ampuma-aserikoksesta tuomioksi ehdollista kummempaa, tavan kansalaiselle käytännön sanktiot ovat aina kovemmat. Nykyään lukittuvateräisiä linkkareita tekevät kaikki ja heidän serkkunsakin. Teoriassa se voisi olla parempikin lukituksen kestävyyden ja lukitusvarmuuden näkökulmasta, koska avaaminen vaatii suhteessa isomman kulman akselointiin nähden kuin pidemmällä selkäruodolla. aukaisuun, parranajovälineet sitten erikseen. Al Buck ratkaisi jo 60-luvulla ongelman muokkaamalla linkkarin selkäjousen keskivaiheilta akseloiduksi siten, että sen terän puoleisen päähän koneistettu lukituspinta vastaa terässä olevaan lukituskoloon. Terä on ns. Kahva puolestaan ei, ainakaan perinteisessä mielessä, mutta jotain tuttua siinäkin on. Toisaalta se on kuitenkin turvallisuustekijä, eli tämä linkkari ei myöskään aukea vahingossa, kuten joissain muissa rakenteissa on mahdollista. Toki välineen olemuksella silti on merkitystä. Puukoksi toki pienehkön sellaisen terän muoto mahdollistaa kaikenlaisen yleisnäpertelyn, mitä puukollakin on tapana tehdä. häkki heilahtaa lukittuvaterisestä linkkarista, toki ongelma se on vain muutoin lainkuuliaiselle kansalaiselle. CRKT “KOVA” & Jos katsotaan Kovan terää, se toden totta tuo mieleen puukon. Loppu onkin historiaa. Nämä ovat iäisyyskysymyksiä ja henk. Onko se sitten parempi vai huonompi, sitä on vaikea sanoa. Puukko on käsite ja “Buck Knife” on sekin käsite. Yhtä tuttua on aiheellinen pelko siitä, että terä voi ns. Veitsen taskussa pysymisen varmistaa teräksinen taskuklipsi, joka suosii kuitenkin vain oikeakätistä enemmistöä ja vain ns. Periaatteessa se on lyhennetty versio selkälukosta. koht. Lopputuloksena käytännössä veitsen/puukon veroinen työkalu, jonka voi kuitenkin taittaa vyökoteloon tai jopa taskuun. “Etulukko” on periaatteeltaan täsmälleen sama kuin “selkälukkokin”, mutta koko lukituslipareen pituus on vain reilu kolmannes kahvarungon pituudesta. Ne kuuluisat vuoluominaisuudet ovat linkkariksi kohtuulliset, kunhan osaa asemoida etusormensa tarkasti akseloinnin kohdalle kahvaan muotoillun viistopinnan päälle. Tosiasiallisesti koko rakenteen geometria, materiaalivalinnat ja mitoitustarkkuus lienevät ne ratkaisevimmat tekijät. Jos avaamisen absoluuttinen keveys on kriteerinä, tämä lukitus -kuten selkälukkokaanei ole paras valinta, tosin silloin ei muutenkaan puhuta arkisesta työkalusta. CRKT:n “Kova” on nimensä mukaisesti juuri sitä, mitä suomalaiset luulevatkin. Kovan klipsi on vain oikeakätiselle enemmistölle. Näin ollen suomessa ei ole juurikaan merkitystä millaista terällistä työkalua kanniskelee vaan miksi. arkikäytön nykymuodikkaasti sanottuna “EDC” = Every Day Carry = jokapäiväinen/arki -käyttölinkkarin osalta muuta vaatimusta, että kunhan on riittävän terävä pakettien yms. Lukitus tunnetaan nimellä “back lock”, eli “selkälukko”. napsahtaa sormille aherrettaessa. Veteraanisuunnittelijan Ken Steigerwaltin suunnitteleman etulukitun taittoveitTEKSTI JA KUVAT: JUSSI PELTOLA Veitsisuunnittelija Ken Steigerwalt vaikuttaa Orangevillessä, Pennsylvaniassa. Terä on pinnaltaan lasikuulapuhallettua ruostumatonta 8Cr13MoV eli verraten korkeahiilistä kromi-molybdeeni -rosteria. Oma lukunsa tietenkin on se, miksi Suomen lainsäätäjällä muutaman muun Euroopan poliisivaltion (räikeimpänä ehkä englanti) virkamiesten tavoin on sellainen luulo, että kieltämällä esineitä lainkuuliaisilta kansalaisilta ne ikään kuin katoaisivat rikollisiltakin
Suomessa puolestaan edes ammattirikollinen ei saa törkeästä(kään) ampuma-aserikoksesta tuomioksi ehdollista kummempaa, tavan kansalaiselle käytännön sanktiot ovat aina kovemmat. koht. Al Buck ratkaisi jo 60-luvulla ongelman muokkaamalla linkkarin selkäjousen keskivaiheilta akseloiduksi siten, että sen terän puoleisen päähän koneistettu lukituspinta vastaa terässä olevaan lukituskoloon. Yhtä tuttua on aiheellinen pelko siitä, että terä voi ns. aukaisuun, parranajovälineet sitten erikseen. Yleisesti ottaen hiilimäärän katsotaan korreloivan teroitettavuuden kanssa, toki terän karkaisukovuudella on tietenkin ratkaiseva merkitys. CRKT:n “Kova” on nimensä mukaisesti juuri sitä, mitä suomalaiset luulevatkin. Onko se sitten parempi vai huonompi, sitä on vaikea sanoa. Ne kuuluisat vuoluominaisuudet ovat linkkariksi kohtuulliset, kunhan osaa asemoida etusormensa tarkasti akseloinnin kohdalle kahvaan muotoillun viistopinnan päälle. Samaan tahtiin löytyy maita, joissa nimenomaan kielletään lukittuvateräisten linkkareiden kantaminen, mutta “sallitaan” ei-lukittuvat. Kahva puolestaan ei, ainakaan perinteisessä mielessä, mutta jotain tuttua siinäkin on. Loppu onkin historiaa. Veitsen taskussa pysymisen varmistaa teräksinen taskuklipsi, joka suosii kuitenkin vain oikeakätistä enemmistöä ja vain ns. Nykyään lukittuvateräisiä linkkareita tekevät kaikki ja heidän serkkunsakin. Terä on ns. “Etulukko” on periaatteeltaan täsmälleen sama kuin “selkälukkokin”, mutta koko lukituslipareen pituus on vain reilu kolmannes kahvarungon pituudesta. Oma lukunsa tietenkin on se, miksi Suomen lainsäätäjällä muutaman muun Euroopan poliisivaltion (räikeimpänä ehkä englanti) virkamiesten tavoin on sellainen luulo, että kieltämällä esineitä lainkuuliaisilta kansalaisilta ne ikään kuin katoaisivat rikollisiltakin. Käytännöllisempi se on sikäli, että linkkarin sulkeminen onnistuu tarvittaessa yhdelläkin kädellä ilman isompia kikkailuja. Terä on pinnaltaan lasikuulapuhallettua ruostumatonta 8Cr13MoV eli verraten korkeahiilistä kromi-molybdeeni -rosteria. yhdellä kädellä (peukalolla) avattavissa ja tapit löytyvät molemmin puolin terää, siis vasenkätisellekin. Englannissa ns. CRKT “KOVA” & Jos katsotaan Kovan terää, se toden totta tuo mieleen puukon. ”tip up” asennossa, eli terän akseloinnin viereen klipsiä ei saa. Veteraanisuunnittelijan Ken Steigerwaltin suunnitteleman etulukitun taittoveitTEKSTI JA KUVAT: JUSSI PELTOLA Veitsisuunnittelija Ken Steigerwalt vaikuttaa Orangevillessä, Pennsylvaniassa. Teoriassa se voisi olla parempikin lukituksen kestävyyden ja lukitusvarmuuden näkökulmasta, koska avaaminen vaatii suhteessa isomman kulman akselointiin nähden kuin pidemmällä selkäruodolla. Nimi Kova™ juontaa juurensa suomalaisesta alkuperästä, mikä amerikkalaisessa sanakirjassa tarkoittaa ”kovaa, kovaa tai paljon vaivaa vaativaa kestää”. 20-senttinen tikari on kuitenkin vähemmän uskottava asentajan työkalu kuin vaikkapa Leatherman monitoimityökalu. KOVA ASE-lehti • 13. Jos avaamisen absoluuttinen keveys on kriteerinä, tämä lukitus -kuten selkälukkokaanei ole paras valinta, tosin silloin ei muutenkaan puhuta arkisesta työkalusta. Puukko on käsite ja “Buck Knife” on sekin käsite. Klipsi on ns. häkki heilahtaa lukittuvaterisestä linkkarista, toki ongelma se on vain muutoin lainkuuliaiselle kansalaiselle. Puukon tunnemme ja linkkari on sekin tuttu työkalu. TER ÄAS EKAT SAU S HERRASMIESVERSIO “KITH” sen idea on ikäänkuin puukon ja Buckin puolivälistä, jopa terälukituksen suhteen. Periaatteessa se on lyhennetty versio selkälukosta. “deep cover” -mallia, eli linkkari uppoaa lähes kokonaan taskun suojaan. Puukoksi toki pienehkön sellaisen terän muoto mahdollistaa kaikenlaisen yleisnäpertelyn, mitä puukollakin on tapana tehdä. Nämä ovat iäisyyskysymyksiä ja henk. Lopputuloksena käytännössä veitsen/puukon veroinen työkalu, jonka voi kuitenkin taittaa vyökoteloon tai jopa taskuun. Rakenne aiheuttaa väistämättä kitkaa terän akselointiin. Näin ollen suomessa ei ole juurikaan merkitystä millaista terällistä työkalua kanniskelee vaan miksi. Nyanssitietona, pelkästään Lontoossa tapetaan pelkästään teräaseella enemmän ihmisiä vuosittain kuin suomessa yhteensä kaikilla välineillä tai välineettä. napsahtaa sormille aherrettaessa. Kovan klipsi on vain oikeakätiselle enemmistölle. Toisaalta se on kuitenkin turvallisuustekijä, eli tämä linkkari ei myöskään aukea vahingossa, kuten joissain muissa rakenteissa on mahdollista. Toki välineen olemuksella silti on merkitystä. Tosiasiallisesti koko rakenteen geometria, materiaalivalinnat ja mitoitustarkkuus lienevät ne ratkaisevimmat tekijät. Lukitus tunnetaan nimellä “back lock”, eli “selkälukko”. Suomessa laki on toisaalta kätevää, koska järjestyslain mukaan kaikki on kiellettyä tai sallittua, kunhan joko ei ole tai on hyvä selitys. arkikäytön nykymuodikkaasti sanottuna “EDC” = Every Day Carry = jokapäiväinen/arki -käyttölinkkarin osalta muuta vaatimusta, että kunhan on riittävän terävä pakettien yms. en näe ns
14 • ASE-lehti. Kahvan muotoilu on suoralinjaisempi, mutta tarkkaan ottaen hiukan kaareva. “Kith” on vanhaa englantia ja tarkoittaa ”ystävää”. Kokonaisuutena linkkari on vaikka farkkujen taskuun sopiva, mutta useimpiin tilanteisiin oikean kokoinen työkalu. Koon ja kahvan profiilin ohella näkyvin ero on kahvalevyjen pinnassa. Kokonaisuutena linkkari on herrasmiehenkin taskuun sopiva, mutta silti riittävä työkalu oikeaan käyttöönkin. CRKT KOVA TEKNISET TIEDOT Terän pituus 89 mm Terän paksuus 3,25 mm Kokonaispituus 203mm Pituus suljettuna 115 mm Paino 105 g Hinta (USA) 44 USD CRKT KITH TEKNISET TIEDOT Terän pituus 75 mm Terän paksuus 2,7 mm Kokonaispituus 172 mm Pituus suljettuna 96 mm Paino 65 g Hinta (USA) 40 USD Kahvarunko on klassisesti kahdesta rosteriteräslevystä rakennettu. Ohjehinnaltaan 44 USD se on oikeastaan halpa ostos laatuunsa nähden. Kahvalevyt ja kahvan selkäpuolen täytepala ovat nekin lasikuituvahvisteista nylonia. Lisäksi kahvalevyihin on muotoiltu yksittäiset syvät viistourat, joiden merkitys on lähinnä kosmeettinen. Kovan selkälukko. Kithin selkälukko. Ohjehinnaltaan 40 USD se on oikeastaan halpa ostos laatuunsa nähden. Pintaan on muotoiltu kalansuomukuvio ja se on sopivan “kitkainen”. Kahvarunko on Kithilläkin kahdesta rosteriteräslevystä rakennettu. Kith on sekin Ken Steigerwaltin käsialaa, tällä kertaa ei puhuta suomalaisittain. Pinnassa kuitenkin on mustan tai hyvin tumman grafiitinharmaan eri sävyjä, pinta antaa vaikutelman hiilikuidusta. Teknisesti Kith on vastaava kuin “Kova”, mutta pienemmässä koossa. Kahvalevyt ja kahvan selkäpuolen täytepala ovat lasikuituvahvisteista muodikkaan militanttivihreää nylonia. Lisäksi kahvalevyjen keskilinjaan on muotoiltu yksittäiset matalat keskilinjan urat, joiden merkitys on puhtaasti kosmeettinen. KITH Kithinkin klipsi on vain oikeakätiselle enemmistölle
Kahvalevyt ja kahvan selkäpuolen täytepala ovat lasikuituvahvisteista muodikkaan militanttivihreää nylonia. 650 € SAFEGUARD PASGT 2 NIJ 3A MUSTA KYPÄRÄ, M ......................................... UUTTA TYÖKALUA PAKKIIN GLOCK 19X 9MM ....................................................................................... Kysy tuotteista kauppiaaltasi, suoraan meiltä tai vieraile sivuillamme: www.asetalo.fi Keskustie 7, ma–pe auki 10–17 ja lauantaisin 10–13 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE ASE-lehti • 15. Kovan selkälukko. 690 € H&K SP5L (MP5) 16,5” 9MM kivääri..........................................................3 450 € H&K MR223A3 RAL 16,5” .223 REM kivääri ..............................................3 390 € COLT M4 CARBINE (CR6920) 16” .223 REM kivääri ....................................1 890 € COLT M4 CARBINE (CR6921) 14,5” .223 REM kivääri .................................1 950 € COLT EPR (LE6920-EPR) 14,5” .223 REM kivääri ........................................2 550 € COLT AR15A4 LIGHTWEIGHT CARBINE 16” .223 REM kivääri ......................1 520 € JP JP-15 PATROL READY RIFLE 16” .223 REM kivääri ................................3 150 € JP JP-15 PROFESSIONAL RIFLE 16” .223 REM kivääri ................................3 600 € JP GMR-15 ALL PURPOSE CARBINE 14,5” 9MM kivääri .............................3 290 € JP GMR-15 MATCH PCC 14,5” 9MM kivääri ..............................................3 350 € A-TARVIKETTA PMC 223 REM 55GR FMJBT-223A .....11,60 € / 20 kpl PMC 7,62X39 123GR FMJ 762A ............27 € / 20 kpl PMC 308 WIN FMJ-BT 147GR 308B .......24 € / 20 kpl PMC 9MM BRONZE 115GR FMJ 9A ...17,50 € / 50 kpl PMC 45ACP BRONZE 230GR FMJ 45A ........................................ 895 € GLOCK 44 .22 LR kierrepiipulla ................................................................... Pintaan on muotoiltu kalansuomukuvio ja se on sopivan “kitkainen”. Kahvan muotoilu on suoralinjaisempi, mutta tarkkaan ottaen hiukan kaareva. KITH Kithinkin klipsi on vain oikeakätiselle enemmistölle. Kahvalevyt ja kahvan selkäpuolen täytepala ovat nekin lasikuituvahvisteista nylonia. 235 € MAGPUL PMAG D-50 GL9 rumpulipas 9mm Glock 50 ptr ............................... 25 € ASETALOLTA KILKETTÄ HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Tutustu verkkokauppaamme www.asetalo.fi Varastossamme lisäksi runsaasti käytettyjä metsästys– ja urheiluaseita. Ohjehinnaltaan 44 USD se on oikeastaan halpa ostos laatuunsa nähden. 17,50€ / 50 kpl MAGTECH 45ACP FMC 230GR 45A ....................................................35 € / 50 kpl STV 7,62X39 123GR FMJ bulkkipaukku 500 kpl / laatikko .................325 € / 500 kpl STV 7,62X54R bulkkipaukku 148GR 300 kpl / laatikko ......................255 € / 300 kpl SUOJAA JA LIPASTA SAFEGUARD FAST 1 NIJ 3A MUSTA TAI CAMO KYPÄRÄ, M/L ....................... Pinnassa kuitenkin on mustan tai hyvin tumman grafiitinharmaan eri sävyjä, pinta antaa vaikutelman hiilikuidusta. 340 – 490 € MAGPUL PMAG ikkunallinen lipas .223 30 ptr, musta tai MCT ........................... 33 € MAGPUL PMAG lipas .308 20 ptr lipas, ......................................................... Ohjehinnaltaan 40 USD se on oikeastaan halpa ostos laatuunsa nähden. Teknisesti Kith on vastaava kuin “Kova”, mutta pienemmässä koossa. 630 € SAFEGUARD PASGT NIJ 3A CAMO KYPÄRÄ, L ..... Kokonaisuutena linkkari on herrasmiehenkin taskuun sopiva, mutta silti riittävä työkalu oikeaan käyttöönkin. 630 € SAFEGUARD PLATE CARRIER SER. 215 € Meiltä myös Safeguard levyt level 3-4! ............................................... 46 € MAGPUL PMAG D-50 rumpulipas .308 50 ptr, ............................................. CRKT KOVA TEKNISET TIEDOT Terän pituus 89 mm Terän paksuus 3,25 mm Kokonaispituus 203mm Pituus suljettuna 115 mm Paino 105 g Hinta (USA) 44 USD CRKT KITH TEKNISET TIEDOT Terän pituus 75 mm Terän paksuus 2,7 mm Kokonaispituus 172 mm Pituus suljettuna 96 mm Paino 65 g Hinta (USA) 40 USD Kahvarunko on klassisesti kahdesta rosteriteräslevystä rakennettu. 1 TAN S-XL .............................................. Kithin selkälukko. Lisäksi kahvalevyjen keskilinjaan on muotoiltu yksittäiset matalat keskilinjan urat, joiden merkitys on puhtaasti kosmeettinen. “Kith” on vanhaa englantia ja tarkoittaa ”ystävää”. Kahvarunko on Kithilläkin kahdesta rosteriteräslevystä rakennettu. Koon ja kahvan profiilin ohella näkyvin ero on kahvalevyjen pinnassa. 32,50€ / 50 kpl MAGTECH 9MM FMC 124GR 9B ................................................... Lisäksi kahvalevyihin on muotoiltu yksittäiset syvät viistourat, joiden merkitys on lähinnä kosmeettinen. Kokonaisuutena linkkari on vaikka farkkujen taskuun sopiva, mutta useimpiin tilanteisiin oikean kokoinen työkalu. 820 € GLOCK 45 MOS 9MM kierrepiipulla ............................................................1 020 € GLOCK 17 GEN5 9MM kierrepiipulla (MOS-malli 1 020 €) ............................... Kith on sekin Ken Steigerwaltin käsialaa, tällä kertaa ei puhuta suomalaisittain. 210 € MAGPUL PMAG AK/AKM MOE 7, 62X39 10 ptr .............................................
Kyseessä oli vastaavanlaiseen kaasuläppään perustuva vyösyöttöinen konekivääri, jonka toimintaperiaate oli pitkälle samanlainen kuin lopullisen Model 1895 -konekiväärin. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Yksi mielenkiintoisimmista legendaarisen John Moses Browningin suunnittelemista aseista on Coltin valmistama kaasutoiminen Model 1895 -konekivääri, joka tunnetaan kutsumanimellä ”Potato Digger”, suomeksi perunankaivaja tai perunannostaja. ASEHISTORIAA J. Tästä aseesta Colt kehitti ensimmäisen maailmansodan aattona jäähdytysrivoin varustetulla vaihdettavalla piipulla parannetun version Model 1914, jollaisia myös Venäjän keisarikunta tilasi sekä Coltin että Marlin-Rockwellin asetehtailta. Coltin valmistama 7,62 mm M1914-konekivääri matalalla M1917-jalustalla puinen vyölaatikko jalustaan kiinnitettynä. Colt-konekivääreitä oli Suomessa käytössä enimmillään noin sata kappaletta. Marlin-Rockwellin valmistama venäläinen Colt-konekivääri suojakilvellä varustettuna. Piipun suulle asennettu kaasuläppä varsineen heilahti suupaineen voimasta 180 astetta alaspäin, jolloin varteen nivelöity ja piipun alle sijoitettu luisti liikkui suoraan taaksepäin avaten aseen lukon. Kaasuläpän varressa ollut lehtijousi palautti mekanismin takaisin lähtöasentoonsa ja samalla taaksepäin liikkuva työntötanko painoi liipaisinta. Tässä kuuluisassa valokuvassa konekiväärin suunnitellut John Moses Browning itse istuu korkealla M1895satulajalustalla varustetun M1914konekiväärin takana. Tässä jalustassa ei ole suojakilven kiinnitysosia. Tätä kautta ase tuli myös suomalaisille tutuksi. 16 • ASE-lehti. Läpän varsi oli nivelöity piipun alapuolelle sijoitettuun, modifioituun viritysvipuun yhdistettyyn työntötankoon, joka läpän sinkoutuessa eteenpäin veti kiväärin lukon auki eteenpäin suuntautuvalla liikkeellä. Aseen piipunsuulle oli asennettu suupaineen voimasta toimiva kaasuläppä, jonka keskellä oli reikä luotia varten. Vuonna 1891 .45-70-patruunalle pesitettyä kaasuläppätoimista konekivääriä esiteltiin Colt’s Patent Fire Arms Manufacturing Companyn pääjohtajalle John Hallille ja hieman myöhemmin Yhdysvaltain merivoimien edustajille, jotka halusivat nähdä aseen ampuvan jatkuvaa sarjatulta kolmen minuutin ajan. Keksintö vaati kuitenkin vielä useamman vuoden parantelua ja viimeistelyä ennen kuin tuloksena oli toimiva konekivääri. päivänä 1892. Luistiin kytketty mekanismin palautusjousi työnsi tämän jälkeen lukon etuasentoonsa palauttaen samalla myös kaasuläpän piipunsuun eteen. Browningin perunankaivaja – Colt-konekivääri m/1914 – Colt-konekivääri m/1914 Lempinimi tuli aseen alla kuokkivaa liikettä tekevästä kaasumännän varresta, joka saattoi osua maahan ja kaivaa siihen pientä kuoppaa, jos ase oli sijoitettu liian lähelle maanpintaa. Aseet olivat käytössä mm rannikkosuojeluskunnilla, joiden käyttöön siniharmaaksi maalattu jalusta viittaa. M. KEKSINTÖ JOHTAA TOISEEN John Moses kehitti pikkuveljensä Matthewin kanssa loppuvuodesta 1889 vipulukkoiseen Winchester-kivääriin mekanismin, jonka avulla ase muuttui sarjatulta ampuvaksi automaattikivääriksi. Keksinnölle myönnettiin patentti maaliskuun 29. Suojakilven oli tarkoitus suojata myös aseen vasemmalla sivulla olevaa vyölaatikkoa. Samana päivänä Browningeille myönnettiin huomattavasti merkittävämpi patentti, jonka he olivat panneet vireille elokuussa 1891
Suojakilven oli tarkoitus suojata myös aseen vasemmalla sivulla olevaa vyölaatikkoa. Aseet olivat käytössä mm rannikkosuojeluskunnilla, joiden käyttöön siniharmaaksi maalattu jalusta viittaa. päivänä 1892. Vuonna 1891 .45-70-patruunalle pesitettyä kaasuläppätoimista konekivääriä esiteltiin Colt’s Patent Fire Arms Manufacturing Companyn pääjohtajalle John Hallille ja hieman myöhemmin Yhdysvaltain merivoimien edustajille, jotka halusivat nähdä aseen ampuvan jatkuvaa sarjatulta kolmen minuutin ajan. Tässä kuuluisassa valokuvassa konekiväärin suunnitellut John Moses Browning itse istuu korkealla M1895satulajalustalla varustetun M1914konekiväärin takana. Samana päivänä Browningeille myönnettiin huomattavasti merkittävämpi patentti, jonka he olivat panneet vireille elokuussa 1891. Colt-konekivääreitä oli Suomessa käytössä enimmillään noin sata kappaletta. Kaasuläpän varressa ollut lehtijousi palautti mekanismin takaisin lähtöasentoonsa ja samalla taaksepäin liikkuva työntötanko painoi liipaisinta. Keksintö vaati kuitenkin vielä useamman vuoden parantelua ja viimeistelyä ennen kuin tuloksena oli toimiva konekivääri. Piipun suulle asennettu kaasuläppä varsineen heilahti suupaineen voimasta 180 astetta alaspäin, jolloin varteen nivelöity ja piipun alle sijoitettu luisti liikkui suoraan taaksepäin avaten aseen lukon. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Yksi mielenkiintoisimmista legendaarisen John Moses Browningin suunnittelemista aseista on Coltin valmistama kaasutoiminen Model 1895 -konekivääri, joka tunnetaan kutsumanimellä ”Potato Digger”, suomeksi perunankaivaja tai perunannostaja. ASE-lehti • 17. Kyseessä oli vastaavanlaiseen kaasuläppään perustuva vyösyöttöinen konekivääri, jonka toimintaperiaate oli pitkälle samanlainen kuin lopullisen Model 1895 -konekiväärin. Browningin perunankaivaja – Colt-konekivääri m/1914 – Colt-konekivääri m/1914 Lempinimi tuli aseen alla kuokkivaa liikettä tekevästä kaasumännän varresta, joka saattoi osua maahan ja kaivaa siihen pientä kuoppaa, jos ase oli sijoitettu liian lähelle maanpintaa. Läpän varsi oli nivelöity piipun alapuolelle sijoitettuun, modifioituun viritysvipuun yhdistettyyn työntötankoon, joka läpän sinkoutuessa eteenpäin veti kiväärin lukon auki eteenpäin suuntautuvalla liikkeellä. M. Tässä jalustassa ei ole suojakilven kiinnitysosia. KEKSINTÖ JOHTAA TOISEEN John Moses kehitti pikkuveljensä Matthewin kanssa loppuvuodesta 1889 vipulukkoiseen Winchester-kivääriin mekanismin, jonka avulla ase muuttui sarjatulta ampuvaksi automaattikivääriksi. Tätä kautta ase tuli myös suomalaisille tutuksi. Aseen piipunsuulle oli asennettu suupaineen voimasta toimiva kaasuläppä, jonka keskellä oli reikä luotia varten. Keksinnölle myönnettiin patentti maaliskuun 29. Luistiin kytketty mekanismin palautusjousi työnsi tämän jälkeen lukon etuasentoonsa palauttaen samalla myös kaasuläpän piipunsuun eteen. Tästä aseesta Colt kehitti ensimmäisen maailmansodan aattona jäähdytysrivoin varustetulla vaihdettavalla piipulla parannetun version Model 1914, jollaisia myös Venäjän keisarikunta tilasi sekä Coltin että Marlin-Rockwellin asetehtailta. ASEHISTORIAA J. Marlin-Rockwellin valmistama venäläinen Colt-konekivääri suojakilvellä varustettuna. Coltin valmistama 7,62 mm M1914-konekivääri matalalla M1917-jalustalla puinen vyölaatikko jalustaan kiinnitettynä
Patenteista lähinnä lopullista Model 1895 -konekivääriä oli syyskuussa 1893 jätetty U.S. Kaasumännän varren liike välitettiin jousitetun työntötangon ja luistin avulla konekiväärin lukolle. Lukon takaosa on alas painuneena vasten laatikon sisällä olevaa vastinpintaansa. Varren liike välittyy nivelten ja työntötangon avulla laatikon sisällä pitkittäin liikkuvaan luistiin ja siihen kytketylle lukolle, jonka peräpää nousee ylös ja näin lukko pääsee liikkumaan taaksepäin. Armeijan testeissä M1895 osoittautui kaikin puolin käyttökelpoiseksi, mutta asetta ei silti otettu virallisesti käyttöön. Kun liipaisinta puristetaan, pidätin irrottaa otteensa iskuvasarasta, joka syöksyy eteenpäin osuen lukon takapinnasta ulostyöntyvään nallipiikkiin, ja patruuna syttyy piikin välittäessä iskun nalliin. Kahvan rungon sisään on sijoitettu vahvalla kierrejousella varustettu lineaarinen iskuvasara. elokuuta vuonna 1895. KONEKIVÄÄRI M1895 Merivoimat testasi J.M. Browning haki yksinään patenttia edelleen kehitetylle kaasutoimiselle konekiväärille, jossa aiemmin käytetty kaasuläppä oli korvattu piipun alapuolelle sijoitetulla kaasuportilla, johon oli yhdistetty 170 astetta alasja taaksepäin heilahtavaan varteen istutettu lyhyt kaasumäntä, jota aikoinaan myös kaasuvasaraksi kutsuttiin. Samalla lukkoon kytketty patruunanvetäjä irrottaa syöttimessä olevan patruunan patruunavyöstä ja siirtää sen lukon alapuolella liikkuvan, takakulmastaan saranoidun patruunannostimen päälle. Konekiväärin ollessa tulivalmiina patruuna pesitettynä vyön seuraava patruuna odottaa patruunapesän alapuolelle sijoitetussa hammasratassyöttimessä kello 12:ssa. Hallin kehotuksesta John Moses jatkoi aseen kehittelyä odottaen päivää, jolloin liittovaltio olisi valmis tilaamaan kevyempää konekiväärimallia raskaiden Gatlingiensa rinnalle. Kaasumekanismin todettiin testeissä toimivan pehmeästi ja luotettavasti laskien samalla tulinopeuden sopivan alhaiseksi, 400 laukaukseen minuutissa. Browningin 6 mm Lee -patruunalle pesitettyjä prototyyppejä vuonna 1893. Venäjän tilauksen aseissa varmistimen merkinnät olivat venäjäksi, ”?????” (=tulta) ja ”?????” (= seis). Toimintasykli jatkuu niin kauan kuin liipaisinta puristetaan tai vyöstä loppuu patruunat. 18 • ASE-lehti. Perääntyessään lukko työntää bufferinakin toimivan iskuvasaran taka-asentoonsa, josta vasara palaa pidättimen otteeseen. Laukaisukoneisto on varustettu revolverikahvalla ja sen eteen varsin loivaan kulmaan asetetulla perinteisellä liipaisimella. Kehystähtäin alastaitettuna käytössä oli 100–300 metrin etäisyyksille kohdistettu taistelutähtäin, jonka v-hahlo oli sekin sijoitettu asettimeen. Varmistinvipu sijaitsee laatikon oikeassa takayläkulmassa. Coltin asetehtaan automaattiaseeksi mallia 1895 (Colt Automatic Gun Model 1895) nimeämän aseen sarjavalmistus alkoi Hartfordissa Browningin myöntämällä lisenssisopimuksella vuonna 1895 ja samaisena vuonna valmistuivat myös ensimmäiset .30-40 Krag -patruunalle pesitetyt aseet Yhdysvaltain armeijan koeammuntoihin. Venäläisissä Colt-konekivääreissä käytettiin yksinkertaisella v-hahlolla varustettua ylösnostettavaa kehystähtäintä, jonka asteikko ulottui sadan arsinan jaotuksella 500:stä 3000 arsinaan saakka. Prototyyppi teki merivoimiin suuren vaikutuksen, mutta onnistunut näytös ei vielä johtanut tilauksiin. Ilmajäähdytteisen konekiväärin kykyä ampua pitkään jatkuvaa sarjatulta epäiltiin sitäkin ja Maxim-tyyppistä Hallin järjestämää koetta varten valmistettiin 1800 patruunaa vetävä kankainen patruunavyö, jonka prototyyppi ampui kolmessa minuutissa ilman ainuttakaan häiriötä ylittäen näin kaikki odotukset. Konekivääri ampuu ainoastaan sarjatulta, joskin laukaisukoneisto on varustettu laatikon oikeaan takayläkulmaan sijoitetulla varmistinvivulla. Luodin ohittaessa piipussa olevan kaasuportin osa ruutikaasuista suuntautuu lyhyttä kaasumäntää vasten, joka saa männän ja siihen yhdistetyn varren heilahtamaan voimakkaasti alasja taaksepäin. Lukon saavuttaessa takimmaisen asentonsa seuraava patruuna on irronnut patruunanvetäjän otteesta ja on nyt kaltevaan kulmaan syöttörampiksi kohonneen patruunannostimen päällä lukon edessä. Lukkoon kytketyn patruunanvetäjän kynsi on kiinnittyneenä tämän, yhä vyössä olevan patruunan kantaan. Perääntyvä lukko vetää hylsyn ulos patruunapesästä ja hylsy poistuu laatikon oikealla kyljellä olevasta hylsyaukosta. Lukon saavuttaessa etuasentonsa sen peräpää putoaa vastinpintaansa vasten ja iskuvasara pääsee jälleen lyömään nallipiikkiin sulkeutuneen lukon vapauttaessa pidättimen. Aasialainen upseeri tutkii korkealla jalustalla varustettua alkuperäistä M1895-konekivääriä 1900-luvun alussa. Browning paranteli konekiväärinsä mekanismia edelleen ja vuoden 1893 aikana hän jätti peräti neljä konekivääriään koskevaa patenttihakemusta, joille kaikille myönnettiin lainvoima 20. Aseen alla heiluvaa kaasumännän vartta pidettiin haittana, sillä sijoitettaessa ase lähelle maanpintaa, piti vartta varten kaivaa kuoppa. Tätä ennen patruunannostin on laskeutunut laatikon pohjalle vaaka-asentoon ja kaasumäntä palannut kaasuporttia vasten. Pistoolikahvan rungon sisälle sijoitettu pitkittäin liikkuva, vahvalla kierrejousella varustettu iskuvasara on takana pidättimen otteessa. Lukon lähtiessä eteenpäin se työntää patruunan pesään, samalla luisti siirtää syöttimen hammasrattaistoa yhden pykälän eteenpäin, jolloin vyön seuraava patruuna siirtyy odottamaan patruunanvetimen kiinnittymistä sen kantaan. Patent No 544 660, jossa kuvailtiin peräosastaan alaspäin laatikon sisällä olevaa olkapäätä vasten putoavalla lukituskappaleella varustettu mekanismi, joka ampuu suljetulta lukolta. Patentit koskivat hieman erilaisia ratkaisuja kaasumekanismissa ja sulkukappaleen lukituksessa, ulkoisesti kaikki aseet olivat samannäköisiä lähes aseen mittaisella tasakylkisellä teräslaatikolla, jonka päälle oli sijoitettu sileäpintainen tasapaksu piippu ja sen perään revolverikahva tavanomaisella liipaisimella. Urakantainen savuttomalla ruudilla ladattu 6 mm patruuna oli tullut samoihin aikoihin käyttöön merivoimien pulttilukkoisissa Lee-makasiinikivääreissä. Huomaa paksu piippu, josta puuttuu jäähdytysrivat. Merivoimat tilasi 50 kappaletta 6 mm konekivääreitä vuonna 1896 ja aseet toimitettiin seuraavana vuonna, mitä seurasi vuonna 1898 tilaus 150 lisäaseesta. Marraskuussa 1892 J.M
Coltin asetehtaan automaattiaseeksi mallia 1895 (Colt Automatic Gun Model 1895) nimeämän aseen sarjavalmistus alkoi Hartfordissa Browningin myöntämällä lisenssisopimuksella vuonna 1895 ja samaisena vuonna valmistuivat myös ensimmäiset .30-40 Krag -patruunalle pesitetyt aseet Yhdysvaltain armeijan koeammuntoihin. Lukon takaosa on alas painuneena vasten laatikon sisällä olevaa vastinpintaansa. Perääntyvä lukko vetää hylsyn ulos patruunapesästä ja hylsy poistuu laatikon oikealla kyljellä olevasta hylsyaukosta. Hallin kehotuksesta John Moses jatkoi aseen kehittelyä odottaen päivää, jolloin liittovaltio olisi valmis tilaamaan kevyempää konekiväärimallia raskaiden Gatlingiensa rinnalle. Venäjän tilauksen aseissa varmistimen merkinnät olivat venäjäksi, ”?????” (=tulta) ja ”?????” (= seis). Patenteista lähinnä lopullista Model 1895 -konekivääriä oli syyskuussa 1893 jätetty U.S. Konekivääri ampuu ainoastaan sarjatulta, joskin laukaisukoneisto on varustettu laatikon oikeaan takayläkulmaan sijoitetulla varmistinvivulla. Kaasumekanismin todettiin testeissä toimivan pehmeästi ja luotettavasti laskien samalla tulinopeuden sopivan alhaiseksi, 400 laukaukseen minuutissa. Armeijan testeissä M1895 osoittautui kaikin puolin käyttökelpoiseksi, mutta asetta ei silti otettu virallisesti käyttöön. ASE-lehti • 19. Kahvan rungon sisään on sijoitettu vahvalla kierrejousella varustettu lineaarinen iskuvasara. Varmistinvipu sijaitsee laatikon oikeassa takayläkulmassa. KONEKIVÄÄRI M1895 Merivoimat testasi J.M. Browning haki yksinään patenttia edelleen kehitetylle kaasutoimiselle konekiväärille, jossa aiemmin käytetty kaasuläppä oli korvattu piipun alapuolelle sijoitetulla kaasuportilla, johon oli yhdistetty 170 astetta alasja taaksepäin heilahtavaan varteen istutettu lyhyt kaasumäntä, jota aikoinaan myös kaasuvasaraksi kutsuttiin. elokuuta vuonna 1895. Tätä ennen patruunannostin on laskeutunut laatikon pohjalle vaaka-asentoon ja kaasumäntä palannut kaasuporttia vasten. Kaasumännän varren liike välitettiin jousitetun työntötangon ja luistin avulla konekiväärin lukolle. Luodin ohittaessa piipussa olevan kaasuportin osa ruutikaasuista suuntautuu lyhyttä kaasumäntää vasten, joka saa männän ja siihen yhdistetyn varren heilahtamaan voimakkaasti alasja taaksepäin. Browning paranteli konekiväärinsä mekanismia edelleen ja vuoden 1893 aikana hän jätti peräti neljä konekivääriään koskevaa patenttihakemusta, joille kaikille myönnettiin lainvoima 20. Aasialainen upseeri tutkii korkealla jalustalla varustettua alkuperäistä M1895-konekivääriä 1900-luvun alussa. Samalla lukkoon kytketty patruunanvetäjä irrottaa syöttimessä olevan patruunan patruunavyöstä ja siirtää sen lukon alapuolella liikkuvan, takakulmastaan saranoidun patruunannostimen päälle. Ilmajäähdytteisen konekiväärin kykyä ampua pitkään jatkuvaa sarjatulta epäiltiin sitäkin ja Maxim-tyyppistä Hallin järjestämää koetta varten valmistettiin 1800 patruunaa vetävä kankainen patruunavyö, jonka prototyyppi ampui kolmessa minuutissa ilman ainuttakaan häiriötä ylittäen näin kaikki odotukset. Pistoolikahvan rungon sisälle sijoitettu pitkittäin liikkuva, vahvalla kierrejousella varustettu iskuvasara on takana pidättimen otteessa. Aseen alla heiluvaa kaasumännän vartta pidettiin haittana, sillä sijoitettaessa ase lähelle maanpintaa, piti vartta varten kaivaa kuoppa. Venäläisissä Colt-konekivääreissä käytettiin yksinkertaisella v-hahlolla varustettua ylösnostettavaa kehystähtäintä, jonka asteikko ulottui sadan arsinan jaotuksella 500:stä 3000 arsinaan saakka. Patent No 544 660, jossa kuvailtiin peräosastaan alaspäin laatikon sisällä olevaa olkapäätä vasten putoavalla lukituskappaleella varustettu mekanismi, joka ampuu suljetulta lukolta. Huomaa paksu piippu, josta puuttuu jäähdytysrivat. Konekiväärin ollessa tulivalmiina patruuna pesitettynä vyön seuraava patruuna odottaa patruunapesän alapuolelle sijoitetussa hammasratassyöttimessä kello 12:ssa. Lukkoon kytketyn patruunanvetäjän kynsi on kiinnittyneenä tämän, yhä vyössä olevan patruunan kantaan. Marraskuussa 1892 J.M. Lukon saavuttaessa etuasentonsa sen peräpää putoaa vastinpintaansa vasten ja iskuvasara pääsee jälleen lyömään nallipiikkiin sulkeutuneen lukon vapauttaessa pidättimen. Merivoimat tilasi 50 kappaletta 6 mm konekivääreitä vuonna 1896 ja aseet toimitettiin seuraavana vuonna, mitä seurasi vuonna 1898 tilaus 150 lisäaseesta. Toimintasykli jatkuu niin kauan kuin liipaisinta puristetaan tai vyöstä loppuu patruunat. Kun liipaisinta puristetaan, pidätin irrottaa otteensa iskuvasarasta, joka syöksyy eteenpäin osuen lukon takapinnasta ulostyöntyvään nallipiikkiin, ja patruuna syttyy piikin välittäessä iskun nalliin. Varren liike välittyy nivelten ja työntötangon avulla laatikon sisällä pitkittäin liikkuvaan luistiin ja siihen kytketylle lukolle, jonka peräpää nousee ylös ja näin lukko pääsee liikkumaan taaksepäin. Lukon lähtiessä eteenpäin se työntää patruunan pesään, samalla luisti siirtää syöttimen hammasrattaistoa yhden pykälän eteenpäin, jolloin vyön seuraava patruuna siirtyy odottamaan patruunanvetimen kiinnittymistä sen kantaan. Laukaisukoneisto on varustettu revolverikahvalla ja sen eteen varsin loivaan kulmaan asetetulla perinteisellä liipaisimella. Perääntyessään lukko työntää bufferinakin toimivan iskuvasaran taka-asentoonsa, josta vasara palaa pidättimen otteeseen. Urakantainen savuttomalla ruudilla ladattu 6 mm patruuna oli tullut samoihin aikoihin käyttöön merivoimien pulttilukkoisissa Lee-makasiinikivääreissä. Lukon saavuttaessa takimmaisen asentonsa seuraava patruuna on irronnut patruunanvetäjän otteesta ja on nyt kaltevaan kulmaan syöttörampiksi kohonneen patruunannostimen päällä lukon edessä. Kehystähtäin alastaitettuna käytössä oli 100–300 metrin etäisyyksille kohdistettu taistelutähtäin, jonka v-hahlo oli sekin sijoitettu asettimeen. Prototyyppi teki merivoimiin suuren vaikutuksen, mutta onnistunut näytös ei vielä johtanut tilauksiin. Browningin 6 mm Lee -patruunalle pesitettyjä prototyyppejä vuonna 1893. Patentit koskivat hieman erilaisia ratkaisuja kaasumekanismissa ja sulkukappaleen lukituksessa, ulkoisesti kaikki aseet olivat samannäköisiä lähes aseen mittaisella tasakylkisellä teräslaatikolla, jonka päälle oli sijoitettu sileäpintainen tasapaksu piippu ja sen perään revolverikahva tavanomaisella liipaisimella
Konekivääri viritetään vetämällä varren sivuille sijoitetuista uritetuista tapeista 170 astetta taaksepäin. Vuonna 1916 keisarillinen Venäjä tilasi Yhdysvalloista suuren määrän kolmen linjan patruunalle pesitettyjä M1914-konekivääreitä. vesijäähdytteistä konekivääriä pidettiin parempana. M1914-konekiväärin teoreettinen tulinopeus oli 450–500 laukausta minuutissa ja patruunat syötettiin kankaisessa 100 tai 250 patruunan vyössä jalustan vasemmalle puolelle kiinnitetystä puisesta vyölaatikosta. Laatikoltaan hieman erilaiset Marlin-Rockwellin M1914konekiväärit. Vaikka Colt ei onnistunutkaan myymään Yhdysvaltojen asevoimille kuin suhteellisen pienen määrän konekivääreitä, aseen markkinointi Eurooppaan ja Latinalaiseen Amerikkaan tuotti parempaa tulosta ja aseita myytiin mm. Suomesta löydetyistä Colt-konekiväärin 250 patruunan kangasvöistä puuttuu syystä tai toisesta messinkinen vetoliuska vyön päästä. Tuotannon ollessa kiivaimmillaan loppuvuodesta 1916 Marlinin asetehtaalla valmistui Venäjän tilausta varten pari sataa asetta päivässä. Yhdysvaltojen käytössä M1895-konekivääri ei tämän jälkeen näytellyt kovinkaan suurta roolia, pari merijalkaväen käytössä ollutta 6 mm asetta tosin osallistui vuonna 1900 boksarikapinan tukahduttamiseen Kiinassa osana kansainvälistä liittokuntaa, lisäksi joitakin Colt-konekivääreitä oli Meksikoon lähetetyn rangaistusretkikunnan käytössä vuonna 1916. Varsinainen kiinnittyy jalustaan ovenkahvaa muistuttavan poikkitapin avulla. Kuvassa näkyy myös laatikon ja piipun rajapinta. Asetta varten valmistettiin kolmea eri mallia pronssirunkoista kolmijalustaa, korkean alkuperäisen M1895-jalustan lisäksi keskikorkeaa mallia M1915 ja matalaa M1917-mallia. Jalustan takajalasta löytyy puusta valmistettu lauta, jonka päihin on muotoiltu kupit ampujan kyynärpäitä varten. Alkuperäisissä Coltin kangasvöissä käytettiin messinkistä vetoliuskaa helpottamaan vyön asettamista syöttimeen, mutta Suomesta löydetyistä vöistä vetoliuska puuttuu, jonka sijaan ilmeisesti käytettiin irrallista työkalua vyön vetämiseen syöttimen läpi. Yhdysvalloissa testattiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vesijäähdytteistä Maxim-konekivääriä, mutta päätöstä suuntaan tai toiseen ei lopulta tehty ja ensimmäiseen maailmansotaan Yhdysvallat joutui vuonna 1917 käytännössä lähtemään ulkomailta hankitun konekivääriaseistuksen varassa. Tästä syystä Colt esitteli vuonna 1914 modernisoidun version M1895konekivääristä, jossa oli suhteellisen helposti vaihdettavissa oleva jäähdytysrivoitettu piippu, tosin ei mikään pikavaihdettava sellainen. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kaasumännän varsi alimmassa asennossaan. Coltin (yllä) ja Marlin-Rockwellin valmistamien konekiväärien valmistusja patenttimerkinnät. Kuvassa näkyy hyvin myös aseiden kaasuportit ja piipun jäähdytysrivoitus. Korkeammissa jalustoissa oli sen takajalan päälle asennettu pieni polkupyörän satulaa muistuttava istuin ja matalassa jalustassa vastaavasti puinen lauta, jonka päissä oli kupit ampujan kyynärpäille. Venäläismallinen suojakilven kiinnikkeellä varustettu matala jalusta. Merijalkaväen 6 mm Colt-konekiväärit saivat tulikasteensa Guantanamonlahden taistelussa Kuubassa kesäkuussa 1898 ja M1895-konekiväärit palvelivat myös vuosina 1899–1902 käydyssä Filippiinien sodassa. Vuonna 1904 laippakantaiselle Kragpatruunalle pesitetyt armeijan konekiväärit muunnettiin urakantaiselle .30-03-patruunalle ja M1906-patruunan (.30-06) käyttöönoton jälkeen aseet pesitettiin tälle ampumatarvikkeelle, pohjimmiltaan erona oli vain luotityyppi. M1895-konekivääreitä oli myös osavaltioiden kansalliskaartien ja miliisijoukkojen sekä joidenkin poliisilaitosten käytössä aina 1920-luvulle saakka. Alun perin piiput on sarjanumeroitu aseen mukaan, joskaan kummassakaan aseista ei ole enää sen alkuperäistä piippua. Alun perin lähinnä vientiin tarkoitettu parannettu malli tunnetaan esittelyvuotensa perusteella nimellä ”Colt Automatic Gun Model 1914”. Toisaalta Coltin konekiväärin suhteellista keveyttä pidettiin etuna. Vyöhön on painettu 25:n jaotuksella merkinnät vyössä jäljellä olevien patruunoiden lukumäärästä. ??????” eli Englannin tilaus, joskin amerikkalaiset kirjoittivat sen hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla (?:n tilalla i). Kaliiperi (7.62 m/m) on leimattu ainoastaan aseen piippuun. Tämä mahdollisti ylikuumentuneiden tai loppuun ammuttujen piippujen vaihtamisen myös rintamaoloissa, mikä aiemmin oli vaatinut aseen lähettämistä asekorjaamoon. Myös britit ostivat muutamia .303-kaliiperisia aseita, jotka olivat käytössä Etelä-Afrikan toisessa buurisodassa 1899-1902 palvellen siellä ainakin kanadalaisia joukkoja. Myös merivoimien käyttämät M1895-konekiväärit pesitettiin 1900-luvun alkuvuosina .30-kaliiperisiksi, ensin Krag-patruunalle, sitten .30-03:lle ja loppujen lopuksi M1906-palveluspatruunalle. Yhdysvaltain asevoimat osti samoihin aikoihin Coltilta myös jokusia .30-06-kaliiperisia aseita lisää kokonaismäärän noustessa enimmillään muutamaan sataan aseeseen. Virallisen hyväksynnän puutteesta huolimatta Yhdysvaltain armeija hankki noin sata .30-40-kaliiperista M1895-konekivääriä koekäyttöön vuodesta 1896 alkaen. Yhdysvaltain asevoimat osti Coltilta pienehkön määrän modernisoitua mallia, ja vuonna 1917 maan joutuessa mukaan ensimmäiseen maailmansotaan M1914-konekivääreitä oli käytössä 148 kappaletta. Jalustan runko on valmistettu pronssista. PARANNETTU MALLI M1914 Alkuperäisessä M1895-konekiväärissä käytettiin paksua, pinnaltaan tasaista piippua, joka oli asennettu aseeseen kiinteästi. Tämä rajoitti aseella ammuttavan sarjatulen käytännössä lyhyihin purskeisiin, jotta piippu ei olisi ylikuumentunut ja vaurioitunut käyttökelvottomaksi. Aseiden valmistuksesta vastasi Coltin ohella Connecticutin New Havenissa toiminut Marlin-Rockwell Corporation, joka oli jo vuonna 1915 hankkinut Coltilta aseen valmistusoikeudet. Viritystapit ovat pienikokoiset, mutta Coltin virittäminen ei vaadi paljonkaan voimaa. Laudasta esiintyy myös mallia, jossa kuppi on vain toisessa päässä. Valtaosassa Venäjän tilauksen aseita on piipun päälle leimattu teksti ”?????????. Ylemmässä on ollut kiinni Buck-virityslaite. Meksikoon 150 kappaletta vuonna 1904 pesitettynä 7 mm Mauser-patruunalle, nämä aseet olivat sittemmin käytössä vuonna 1910 alkaneessa Meksikon vallankumouksessa. Etutähtäimenä toimii irrotettavaan suojatunneliin sijoitettu poikkileikkaukseltaan kolmiomainen jyvä. 20 • ASE-lehti
Venäläismallinen suojakilven kiinnikkeellä varustettu matala jalusta. Konekivääri viritetään vetämällä varren sivuille sijoitetuista uritetuista tapeista 170 astetta taaksepäin. Vyöhön on painettu 25:n jaotuksella merkinnät vyössä jäljellä olevien patruunoiden lukumäärästä. Valtaosassa Venäjän tilauksen aseita on piipun päälle leimattu teksti ”?????????. Tuotannon ollessa kiivaimmillaan loppuvuodesta 1916 Marlinin asetehtaalla valmistui Venäjän tilausta varten pari sataa asetta päivässä. Meksikoon 150 kappaletta vuonna 1904 pesitettynä 7 mm Mauser-patruunalle, nämä aseet olivat sittemmin käytössä vuonna 1910 alkaneessa Meksikon vallankumouksessa. Varsinainen kiinnittyy jalustaan ovenkahvaa muistuttavan poikkitapin avulla. Alun perin piiput on sarjanumeroitu aseen mukaan, joskaan kummassakaan aseista ei ole enää sen alkuperäistä piippua. Asetta varten valmistettiin kolmea eri mallia pronssirunkoista kolmijalustaa, korkean alkuperäisen M1895-jalustan lisäksi keskikorkeaa mallia M1915 ja matalaa M1917-mallia. PARANNETTU MALLI M1914 Alkuperäisessä M1895-konekiväärissä käytettiin paksua, pinnaltaan tasaista piippua, joka oli asennettu aseeseen kiinteästi. Merijalkaväen 6 mm Colt-konekiväärit saivat tulikasteensa Guantanamonlahden taistelussa Kuubassa kesäkuussa 1898 ja M1895-konekiväärit palvelivat myös vuosina 1899–1902 käydyssä Filippiinien sodassa. ??????” eli Englannin tilaus, joskin amerikkalaiset kirjoittivat sen hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla (?:n tilalla i). M1914-konekiväärin teoreettinen tulinopeus oli 450–500 laukausta minuutissa ja patruunat syötettiin kankaisessa 100 tai 250 patruunan vyössä jalustan vasemmalle puolelle kiinnitetystä puisesta vyölaatikosta. Korkeammissa jalustoissa oli sen takajalan päälle asennettu pieni polkupyörän satulaa muistuttava istuin ja matalassa jalustassa vastaavasti puinen lauta, jonka päissä oli kupit ampujan kyynärpäille. Ylemmässä on ollut kiinni Buck-virityslaite. Viritystapit ovat pienikokoiset, mutta Coltin virittäminen ei vaadi paljonkaan voimaa. Laudasta esiintyy myös mallia, jossa kuppi on vain toisessa päässä. Yhdysvaltojen käytössä M1895-konekivääri ei tämän jälkeen näytellyt kovinkaan suurta roolia, pari merijalkaväen käytössä ollutta 6 mm asetta tosin osallistui vuonna 1900 boksarikapinan tukahduttamiseen Kiinassa osana kansainvälistä liittokuntaa, lisäksi joitakin Colt-konekivääreitä oli Meksikoon lähetetyn rangaistusretkikunnan käytössä vuonna 1916. Yhdysvalloissa testattiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vesijäähdytteistä Maxim-konekivääriä, mutta päätöstä suuntaan tai toiseen ei lopulta tehty ja ensimmäiseen maailmansotaan Yhdysvallat joutui vuonna 1917 käytännössä lähtemään ulkomailta hankitun konekivääriaseistuksen varassa. ASE-lehti • 21. Jalustan runko on valmistettu pronssista. Jalustan takajalasta löytyy puusta valmistettu lauta, jonka päihin on muotoiltu kupit ampujan kyynärpäitä varten. Toisaalta Coltin konekiväärin suhteellista keveyttä pidettiin etuna. Alun perin lähinnä vientiin tarkoitettu parannettu malli tunnetaan esittelyvuotensa perusteella nimellä ”Colt Automatic Gun Model 1914”. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kaasumännän varsi alimmassa asennossaan. Yhdysvaltain asevoimat osti samoihin aikoihin Coltilta myös jokusia .30-06-kaliiperisia aseita lisää kokonaismäärän noustessa enimmillään muutamaan sataan aseeseen. Coltin (yllä) ja Marlin-Rockwellin valmistamien konekiväärien valmistusja patenttimerkinnät. vesijäähdytteistä konekivääriä pidettiin parempana. M1895-konekivääreitä oli myös osavaltioiden kansalliskaartien ja miliisijoukkojen sekä joidenkin poliisilaitosten käytössä aina 1920-luvulle saakka. Kuvassa näkyy myös laatikon ja piipun rajapinta. Laatikoltaan hieman erilaiset Marlin-Rockwellin M1914konekiväärit. Kuvassa näkyy hyvin myös aseiden kaasuportit ja piipun jäähdytysrivoitus. Myös merivoimien käyttämät M1895-konekiväärit pesitettiin 1900-luvun alkuvuosina .30-kaliiperisiksi, ensin Krag-patruunalle, sitten .30-03:lle ja loppujen lopuksi M1906-palveluspatruunalle. Kaliiperi (7.62 m/m) on leimattu ainoastaan aseen piippuun. Tämä rajoitti aseella ammuttavan sarjatulen käytännössä lyhyihin purskeisiin, jotta piippu ei olisi ylikuumentunut ja vaurioitunut käyttökelvottomaksi. Vuonna 1916 keisarillinen Venäjä tilasi Yhdysvalloista suuren määrän kolmen linjan patruunalle pesitettyjä M1914-konekivääreitä. Aseiden valmistuksesta vastasi Coltin ohella Connecticutin New Havenissa toiminut Marlin-Rockwell Corporation, joka oli jo vuonna 1915 hankkinut Coltilta aseen valmistusoikeudet. Alkuperäisissä Coltin kangasvöissä käytettiin messinkistä vetoliuskaa helpottamaan vyön asettamista syöttimeen, mutta Suomesta löydetyistä vöistä vetoliuska puuttuu, jonka sijaan ilmeisesti käytettiin irrallista työkalua vyön vetämiseen syöttimen läpi. Etutähtäimenä toimii irrotettavaan suojatunneliin sijoitettu poikkileikkaukseltaan kolmiomainen jyvä. Vaikka Colt ei onnistunutkaan myymään Yhdysvaltojen asevoimille kuin suhteellisen pienen määrän konekivääreitä, aseen markkinointi Eurooppaan ja Latinalaiseen Amerikkaan tuotti parempaa tulosta ja aseita myytiin mm. Suomesta löydetyistä Colt-konekiväärin 250 patruunan kangasvöistä puuttuu syystä tai toisesta messinkinen vetoliuska vyön päästä. Yhdysvaltain asevoimat osti Coltilta pienehkön määrän modernisoitua mallia, ja vuonna 1917 maan joutuessa mukaan ensimmäiseen maailmansotaan M1914-konekivääreitä oli käytössä 148 kappaletta. Tämä mahdollisti ylikuumentuneiden tai loppuun ammuttujen piippujen vaihtamisen myös rintamaoloissa, mikä aiemmin oli vaatinut aseen lähettämistä asekorjaamoon. Tästä syystä Colt esitteli vuonna 1914 modernisoidun version M1895konekivääristä, jossa oli suhteellisen helposti vaihdettavissa oleva jäähdytysrivoitettu piippu, tosin ei mikään pikavaihdettava sellainen. Myös britit ostivat muutamia .303-kaliiperisia aseita, jotka olivat käytössä Etelä-Afrikan toisessa buurisodassa 1899-1902 palvellen siellä ainakin kanadalaisia joukkoja. Virallisen hyväksynnän puutteesta huolimatta Yhdysvaltain armeija hankki noin sata .30-40-kaliiperista M1895-konekivääriä koekäyttöön vuodesta 1896 alkaen. Vuonna 1904 laippakantaiselle Kragpatruunalle pesitetyt armeijan konekiväärit muunnettiin urakantaiselle .30-03-patruunalle ja M1906-patruunan (.30-06) käyttöönoton jälkeen aseet pesitettiin tälle ampumatarvikkeelle, pohjimmiltaan erona oli vain luotityyppi
Venäjällä aseeseen haluttiin Maximkonekiväärin tapaan teräksinen suojakilpi, jonka valmistus aloitettiin Izhoran tehtaalla. Hammaskehällä varustettu korotusmekanismi ulottui -40 asteesta +30 asteeseen sivusuuntauksen ollessa täydet 360 astetta. Sapozhnikov aloitti elokuun lopussa 1915 saamansa käskyn mukaisesti neuvottelut noin 20 000 Colt-konekiväärin ostamisesta suoraan Yhdysvalloista venäläiselle kolmen linjan patruunalle pesitettynä. Pääsääntöisesti kaikkien aseiden laatikkoon ja piippuun on stanssattu Venäjän vastaanottoleima (soikion sisällä kirjaimet ??). Merivoimien aluksilla ne säilyivät käytössä vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin. Suomessa on museoituna ainakin yksi tällainen varhainen malli. 2135 metriin) saakka ulottuvan ylösnostettavan kehystähtäimen asettimessa oli yksinkertainen v-hahlo amerikkalaismallisen pyöriteltävän diopterikiekon sijaan. Yhdysvaltain ja Venäjän lisäksi M1914 palveli ensimmäisessä maailmansodassa myös muita valtioita, mm. Edellisestä jo tammikuussa tilatusta tuhannesta aseesta ensimmäiset 50 lähti Seattlen satamasta kohti Vladivostokia maaliskuussa 1915 ja lokakuussa 1915 aseita oli saatu Venäjälle 1700 kappaletta laivarahtina Vladivostokin ja Arkangelin satamiin. Kanadalaiset hankkivat 932 konekivääriä käyttöönsä jo sodan alkuvaiheissa ja M1914 palveli rintamakäytössä Ranskassa ja Flanderissa aina vuoteen 1916 saakka, jolloin se korvattiin Vickersillä. Kuvassa näkyy nahkainen kantokotelo konekiväärin varsinaista varten. Colt-konekivääreitä oli asennettuna ainakin Swan-, Farmanja Voisin-lentokoneisiin, ja ilmailukäyttöä varten Coltiin kehitettiin myös erityinen vyörumpu. Venäläiset sotilaat poseeraavat kameralle ensimmäisen maailmansodan aikaan yhdessä Colt-konekiväärin kanssa. Jalusta voitiin taittaa kasaan kuljettamista varten, tätä varten jalustan nivelet oli varustettu lukitusvivuilla. Osa 7 mm konekivääreistä muunnettiin 7,62 mm patruunalle vuonna 1916, mutta osa säilyi alkuperäiskaliiperisina ja ilmavoimien Colteja varten tilattiin 0,5 miljoonaa 7 mm patruunaa lisää Remingtonilta marraskuussa 1916. Suurin osa Venäjän tilauksen aseista oli varustettu alkuperäistä mallia yksinkertaisemmalla takatähtäimellä. Sadan arsinan jaotuksella 3000 arsinaan (n. Venäläiset esittivät aseeseen myös muita parannuksia, tärkeimmän näistä ollessa alkuperäistä paksumman piipun, jollainen löytyykin valtaosasta Venäjälle menneistä aseista. Takimmaiseen jalkaan oli akseloitu puusta valmistettu lauta, jonka päihin oli muotoiltu kupit ampujan kyynärpäitä varten. Kehystähtäin alastaitettuna käytössä oli 100–300 metrin etäisyyksille kohdistettu taistelutähtäin, jonka v-hahlo oli sekin sijoitettu asettimeen. Ensimmäiset 1750 7,62 mm Colt-konekivääriä toimitettiin Venäjälle korkealla jalustalla varustettuna, mutta venäläiset oikeutetusti pitivät jalustaa taistelukäyttöön aivan liian korkeana ja Sapozhnikov vaatikin voimakkaasti, että Colt (ja sittemmin Marlin) toimittaisivat Venäjälle jatkossa matalaprofiilisia, 23,9 kg painoisia kolmijalustoja (M1917), jollaisia sitten saatiinkin. Tammikuussa 1915 GAU eli Venäjän keisarikunnan tykistöyliesikunta onnistui tilata Ison-Britannian hallituksen välityksellä tuhat Model 1914 -konekivääriä Coltilta varsin kovaan 650 dollarin kappalehintaan. Maailmansodan jälkeen Colt-konekivääreitä oli ainakin Puolan ja Romanian asevoimien käytössä. Neljällä oikeakätisellä rihlapalkilla varustetun piipun rihlannousu oli 1/240 mm piipun pituuden ollessa 700 mm. sen, että yhden sotilaan oli hankala ladata asetta, mikä tekisi sen sopimattomaksi lentoaluksiin tai ajoneuvoihin asennettavaksi. 22 • ASE-lehti. Yhdysvaltojen armeija oli jo tätä ennen hankkinut 1470 kappaletta MarlinRockwellin valmistamaa M1914-konekivääriä käyttöönsä, joskin nämä, tuolloin jo vanhanaikaisina pidetyt aseet oli tarkoitettu konekiväärimiehistöjen kouluttamiseen kotimaan varuskunnissa. Paksumpi piippu paransi aseen ballistisia ominaisuuksia ja kesti paremmin jatkuvaa sarjatulta. Venäjän mallin takatähtäimestä oli lisäksi jätetty tähtäimen jalustassa ollut sormiruuvikäyttöinen sivukorjaus pois. Rintamalla M1914-konekiväärit eivät Yhdysvaltoja palvelleet, ja sodan päätyttyä armeija poisti M1914-konekiväärit kokonaan käytöstään. Etutähtäimenä toimi suojatunnelilla varustettu poikkileikkaukseltaan kolmiomainen lehtijyvä. Kilven oli tarkoitus suojata myös jalustan vasempaan sivuun kiinnitettävää vyölaatikkoa. Laatikon oikeaan takayläkulmaan sijoitetun varmistimen merkinnät olivat aseissa venäjäksi, ”?????” (=tulta) ja ”?????” (= seis). Lokakuussa 1915 venäläiset tilasivat Iso-Britanniasta 67 kappaletta 7 mm Mauser -patruunalle pesitettyä Colt-konekivääriä ja miljoona patruunaa lentokoneissa käytettäväksi. Colt-konekiväärin suojakilpi oli 685 x 445 mm kokoinen, yläreunastaan pyöreämuotoinen ja epäsymmetrinen 6,5 mm vahvuinen teräskilpi, joka painoi 12,4 kg. Laudasta oli myös malli, jossa kyseinen kuppi oli vain toisessa päässä. Elokuussa testien päätyttyä Filatov mainitsi aseen puutteeksi mm. italialaiset käyttivät omalle 6,5 mm Carcanopatruunalle pesitettyä versiota, jollaisia tuli jossain vaiheessa Suomeenkin ainakin yksi kappale, todennäköisesti 1920-luvun alussa ostettujen kahden italialaisen MAS-torpedoveneen mukana. ”??????”) vuoden 1915 kuluessa kenraalimajuri Filatovin johdolla upseerien kiväärikoulussa Oranienbaumissa. Suuressa osassa Venäjän tilauksen aseita, mutta ei suinkaan kaikissa, on piipun päälle leimattu teksti ”?????????. Hinta ei laskenut tätä seuranneiden suurempienkaan tilausten myötä, vaan venäläiset maksoivat Colteistaan sievoista ylihintaa. Itse konekiväärillä oli mittaa 1050 mm ja massaa 16,1 kg. Myös britit, ranskalaiset ja belgialaiset joukot käyttivät asetta ensimmäisessä maailmansodassa. Raportin mukaan konekiväärin osien kestävyyskin jätti toivomisen varaa. Tämä johtikin 2850 aseen tilaamiseen Coltilta syyskuussa 1915, tästä tilauksesta vastasi Yhdysvalloissa toiminut sotilasasiamies eversti Golevsky. ??????” (=Englannin tilaus). Coltin valmistamista aseista tuo leimaus puuttuu yleisemmin, mutta kaikista tiedossa olevista Marlin-Rockwellin valmistamista aseista leimaus löytyy. Aseiden ostamisesta Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista vastannut kenraalimajuri A.N. Ilmeisesti vain osassa Coltin tehtaan valmistamia Venäjän tilauksen alkupään konekivääreitä oli alkuperäinen amerikkalaismallinen takatähtäin. VENÄJÄN TILAUKSET Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän asevoimat kärsi kroonisesta jalkaväkiaseiden puutteesta, myös konekiväärien määrät jäivät jatkuvasti huomattavasti alle tarpeen. Suojakilpeä varten jalustaan tuli asentaa erilliset kiinnitysosat kilpeä varten, mutta kaikkiin jalustoihin kiinnikkeitä ei asennettu. vuonna 1917 Yhdysvalloissa Venäjän tilausten jäljiltä yhä olleet Colt-konekiväärit muunnettiin .30-kaliiperisiksi ja myytiin Yhdysvaltain asevoimille. Joulukuussa 1915 ensimmäiset Coltit olivat taistelukäytössä Itävallan vastaisella rintamalla. Myös korkeaa jalustaa ja suojakilven puutetta moitittiin. Venäläiset testasivat Colt-konekivääriä (???????. Venäjän mallin Coltin kolmihaaraisen matalan jalustan runko oli valmistettu pronssista. Tällä jalustalla aseen piippulinjan korkeudeksi muodostui 494 mm
Yhdysvaltain ja Venäjän lisäksi M1914 palveli ensimmäisessä maailmansodassa myös muita valtioita, mm. Tammikuussa 1915 GAU eli Venäjän keisarikunnan tykistöyliesikunta onnistui tilata Ison-Britannian hallituksen välityksellä tuhat Model 1914 -konekivääriä Coltilta varsin kovaan 650 dollarin kappalehintaan. Elokuussa testien päätyttyä Filatov mainitsi aseen puutteeksi mm. Tällä jalustalla aseen piippulinjan korkeudeksi muodostui 494 mm. Itse konekiväärillä oli mittaa 1050 mm ja massaa 16,1 kg. Tämä johtikin 2850 aseen tilaamiseen Coltilta syyskuussa 1915, tästä tilauksesta vastasi Yhdysvalloissa toiminut sotilasasiamies eversti Golevsky. Venäläiset esittivät aseeseen myös muita parannuksia, tärkeimmän näistä ollessa alkuperäistä paksumman piipun, jollainen löytyykin valtaosasta Venäjälle menneistä aseista. Suojakilpeä varten jalustaan tuli asentaa erilliset kiinnitysosat kilpeä varten, mutta kaikkiin jalustoihin kiinnikkeitä ei asennettu. Suuressa osassa Venäjän tilauksen aseita, mutta ei suinkaan kaikissa, on piipun päälle leimattu teksti ”?????????. Venäjän mallin Coltin kolmihaaraisen matalan jalustan runko oli valmistettu pronssista. Suurin osa Venäjän tilauksen aseista oli varustettu alkuperäistä mallia yksinkertaisemmalla takatähtäimellä. Takimmaiseen jalkaan oli akseloitu puusta valmistettu lauta, jonka päihin oli muotoiltu kupit ampujan kyynärpäitä varten. Joulukuussa 1915 ensimmäiset Coltit olivat taistelukäytössä Itävallan vastaisella rintamalla. 2135 metriin) saakka ulottuvan ylösnostettavan kehystähtäimen asettimessa oli yksinkertainen v-hahlo amerikkalaismallisen pyöriteltävän diopterikiekon sijaan. Pääsääntöisesti kaikkien aseiden laatikkoon ja piippuun on stanssattu Venäjän vastaanottoleima (soikion sisällä kirjaimet ??). Suomessa on museoituna ainakin yksi tällainen varhainen malli. Merivoimien aluksilla ne säilyivät käytössä vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin. Myös korkeaa jalustaa ja suojakilven puutetta moitittiin. Raportin mukaan konekiväärin osien kestävyyskin jätti toivomisen varaa. Paksumpi piippu paransi aseen ballistisia ominaisuuksia ja kesti paremmin jatkuvaa sarjatulta. ??????” (=Englannin tilaus). Venäjän mallin takatähtäimestä oli lisäksi jätetty tähtäimen jalustassa ollut sormiruuvikäyttöinen sivukorjaus pois. Laudasta oli myös malli, jossa kyseinen kuppi oli vain toisessa päässä. Sapozhnikov aloitti elokuun lopussa 1915 saamansa käskyn mukaisesti neuvottelut noin 20 000 Colt-konekiväärin ostamisesta suoraan Yhdysvalloista venäläiselle kolmen linjan patruunalle pesitettynä. Edellisestä jo tammikuussa tilatusta tuhannesta aseesta ensimmäiset 50 lähti Seattlen satamasta kohti Vladivostokia maaliskuussa 1915 ja lokakuussa 1915 aseita oli saatu Venäjälle 1700 kappaletta laivarahtina Vladivostokin ja Arkangelin satamiin. Yhdysvaltojen armeija oli jo tätä ennen hankkinut 1470 kappaletta MarlinRockwellin valmistamaa M1914-konekivääriä käyttöönsä, joskin nämä, tuolloin jo vanhanaikaisina pidetyt aseet oli tarkoitettu konekiväärimiehistöjen kouluttamiseen kotimaan varuskunnissa. italialaiset käyttivät omalle 6,5 mm Carcanopatruunalle pesitettyä versiota, jollaisia tuli jossain vaiheessa Suomeenkin ainakin yksi kappale, todennäköisesti 1920-luvun alussa ostettujen kahden italialaisen MAS-torpedoveneen mukana. vuonna 1917 Yhdysvalloissa Venäjän tilausten jäljiltä yhä olleet Colt-konekiväärit muunnettiin .30-kaliiperisiksi ja myytiin Yhdysvaltain asevoimille. Rintamalla M1914-konekiväärit eivät Yhdysvaltoja palvelleet, ja sodan päätyttyä armeija poisti M1914-konekiväärit kokonaan käytöstään. Kuvassa näkyy nahkainen kantokotelo konekiväärin varsinaista varten. Etutähtäimenä toimi suojatunnelilla varustettu poikkileikkaukseltaan kolmiomainen lehtijyvä. sen, että yhden sotilaan oli hankala ladata asetta, mikä tekisi sen sopimattomaksi lentoaluksiin tai ajoneuvoihin asennettavaksi. Ilmeisesti vain osassa Coltin tehtaan valmistamia Venäjän tilauksen alkupään konekivääreitä oli alkuperäinen amerikkalaismallinen takatähtäin. Aseiden ostamisesta Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista vastannut kenraalimajuri A.N. ASE-lehti • 23. Maailmansodan jälkeen Colt-konekivääreitä oli ainakin Puolan ja Romanian asevoimien käytössä. Kehystähtäin alastaitettuna käytössä oli 100–300 metrin etäisyyksille kohdistettu taistelutähtäin, jonka v-hahlo oli sekin sijoitettu asettimeen. Osa 7 mm konekivääreistä muunnettiin 7,62 mm patruunalle vuonna 1916, mutta osa säilyi alkuperäiskaliiperisina ja ilmavoimien Colteja varten tilattiin 0,5 miljoonaa 7 mm patruunaa lisää Remingtonilta marraskuussa 1916. Neljällä oikeakätisellä rihlapalkilla varustetun piipun rihlannousu oli 1/240 mm piipun pituuden ollessa 700 mm. Myös britit, ranskalaiset ja belgialaiset joukot käyttivät asetta ensimmäisessä maailmansodassa. Laatikon oikeaan takayläkulmaan sijoitetun varmistimen merkinnät olivat aseissa venäjäksi, ”?????” (=tulta) ja ”?????” (= seis). Kilven oli tarkoitus suojata myös jalustan vasempaan sivuun kiinnitettävää vyölaatikkoa. VENÄJÄN TILAUKSET Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän asevoimat kärsi kroonisesta jalkaväkiaseiden puutteesta, myös konekiväärien määrät jäivät jatkuvasti huomattavasti alle tarpeen. Jalusta voitiin taittaa kasaan kuljettamista varten, tätä varten jalustan nivelet oli varustettu lukitusvivuilla. Venäläiset sotilaat poseeraavat kameralle ensimmäisen maailmansodan aikaan yhdessä Colt-konekiväärin kanssa. Ensimmäiset 1750 7,62 mm Colt-konekivääriä toimitettiin Venäjälle korkealla jalustalla varustettuna, mutta venäläiset oikeutetusti pitivät jalustaa taistelukäyttöön aivan liian korkeana ja Sapozhnikov vaatikin voimakkaasti, että Colt (ja sittemmin Marlin) toimittaisivat Venäjälle jatkossa matalaprofiilisia, 23,9 kg painoisia kolmijalustoja (M1917), jollaisia sitten saatiinkin. Venäläiset testasivat Colt-konekivääriä (???????. Venäjällä aseeseen haluttiin Maximkonekiväärin tapaan teräksinen suojakilpi, jonka valmistus aloitettiin Izhoran tehtaalla. Lokakuussa 1915 venäläiset tilasivat Iso-Britanniasta 67 kappaletta 7 mm Mauser -patruunalle pesitettyä Colt-konekivääriä ja miljoona patruunaa lentokoneissa käytettäväksi. Colt-konekivääreitä oli asennettuna ainakin Swan-, Farmanja Voisin-lentokoneisiin, ja ilmailukäyttöä varten Coltiin kehitettiin myös erityinen vyörumpu. Colt-konekiväärin suojakilpi oli 685 x 445 mm kokoinen, yläreunastaan pyöreämuotoinen ja epäsymmetrinen 6,5 mm vahvuinen teräskilpi, joka painoi 12,4 kg. Coltin valmistamista aseista tuo leimaus puuttuu yleisemmin, mutta kaikista tiedossa olevista Marlin-Rockwellin valmistamista aseista leimaus löytyy. Sadan arsinan jaotuksella 3000 arsinaan (n. Hammaskehällä varustettu korotusmekanismi ulottui -40 asteesta +30 asteeseen sivusuuntauksen ollessa täydet 360 astetta. Hinta ei laskenut tätä seuranneiden suurempienkaan tilausten myötä, vaan venäläiset maksoivat Colteistaan sievoista ylihintaa. Kanadalaiset hankkivat 932 konekivääriä käyttöönsä jo sodan alkuvaiheissa ja M1914 palveli rintamakäytössä Ranskassa ja Flanderissa aina vuoteen 1916 saakka, jolloin se korvattiin Vickersillä. ”??????”) vuoden 1915 kuluessa kenraalimajuri Filatovin johdolla upseerien kiväärikoulussa Oranienbaumissa
Inventoinnin jälkeen varastoihin kerätyt Coltit myytiin marraskuussa 1936 ulkomaille muutamaa museokappaletta lukuun ottamatta. Kyseiset aseet oli otettu Puna-armeijassa uudelleen käyttöön tilapäisestä asepulasta johtuen. Venäläisten vakuututtua Marlinin kyvystä toimittaa tilatut aseet syyskuun 28. Elokuussa 1916 Colt-osastojen määrää kasvatettiin yli 600:een ja määrä kasvoi vielä 175:llä helmikuun 1917 loppuun mennessä. Jatkosodan aikana Colt-konekivääreitä saatiin sotasaaliiksi venäläisiltä takaportaan joukoilta joitakin kappaleita. Suojeluskuntajärjestönkin piirissä vanhanaikaisina pidetyt Coltit päätettiin vuodesta 1924 keskittää rannikkosuojeluskunnille. Alkuperäistä amerikkalaista Buckia vastaavaa mutta karkeatekoisempaa virityslaitetta valmistettiin myös Venäjällä. päivänä 1916 tilattiin alkuperäisestä 12 000 aseen tilauksesta puuttumaan jääneet 3000 asetta, jotka tuli toimittaa marraskuun 1916 ja maaliskuun 1917 välillä, lisäksi Marlinilta tilattiin vielä 2500 asetta lisää. Sodanjälkeisten romutusten jälkeen ilmeisesti viimeiset varastoista löytyneet kolme kappaletta Colt-konekivääreitä myytiin Interarmcolle 1960-luvun alussa. Tämän jälkeen Colt-konekivääri poistui Puolustusvoimien taisteluvälinenimikkeistöstä. Lisäksi kyseinen laite tuli tarpeeseen, jos konekivääri oli asennettu lentokoneeseen tai vaikkapa panssariautoon. Lisäksi venäläiset varustivat Colt-konekivääreitä vaijerikäyttöisellä Buck-virityslaitteella, joka kytkettiin kaasumännän varteen sijoitettuun viritysvipuun. Kehykseen merkityt etäisyysasetukset 5-30 ovat samat kuin venäläistyyppisessä takatähtäimessä. Oranienbaumin upseerien kiväärikoulussa laadittiin marraskuussa 1915 myös ensimmäinen venäjänkielinen ohjekirja Colt-konekivääriä varten, lisäksi Oranienbaumiin perustettiin erityinen Colt-konekivääripataljoona kouluttamaan konekiväärien miehistöjä. Elokuussa 1915 ensimmäiset tuhat maahan saapumassa ollutta Colt-konekivääriä päätettiin jakaa 150 erityiseen Colt-konekivääriosastoon, jotka lähetettiin rintamalle helmikuun 1916 puoleen väliin mennessä. Amerikkalaismallisessa asettimessa on pyöritettävä diopterikiekko, jossa on neljä erikokoista apertuuria ja u-hahlo. Venäläiset suostuivatkin tähän, mutta samalla Marlinin tilausta pienennettiin 9000 aseeseen ja puuttuvat 3000 asetta tilattiin Coltilta. 24 • ASE-lehti. Joka tapauksessa Colt-konekiväärejä saapui Venäjälle runsain määrin tehden aseesta toiseksi yleisimmän konekiväärimallin tsaarin armeijassa heti Maximin jälkeen. Niinpä aseet pyrittiin mahdollisimman nopeasti korvaaman käytössä joko vesijäähdytteisillä Maxim-konekivääreillä tai Lewis-pikakivääreillä. Kussakin Colt-osastossa oli kahdeksan konekivääriä. Vastaperustetun Suomen armeijan käyttöön näistä päätyi alkuvuodesta 1919 noin sata kappaletta, joista 76 oli joukko-osastoihin sijoitettuna loppujen ollessa varikoissa. Aseen varusteiksi oli määritetty varalukko, varapiippu ja 20 kappaletta 250 patruunan patruunavyötä vyölaatikoineen. Vähäisestä määrästä huolimatta Colt-konekivääri otettiin Taisteluvälinesotavarustuksen nimikeluetteloon vuonna 1942 (TJ525). Syksyllä 1916 Marlin sai kuitenkin tuotannon täyteen vauhtiin ja syyskuussa toimitettiin 1150, lokakuussa 1900, marraskuussa 2400 ja joulukuussa 3050 asetta Venäjälle eli yhteensä 8500 konekivääriä vuoden 1917 alkuun mennessä. yli tuhannen aseen tuhoutuessa varastojen tulipaloissa tai upotessa rahtilaivojen mukana. Tarkkaa määrää saadusta sotasaaliista ei ole tiedossa. Kun alemmasta varresta vedettiin vaijerin avulla, alkoi ylempi varsi vääntää viritysvivua alaspäin, kunnes vipu jäi varsien väliin puristuksiin ja latausliike saatiin suoritettua loppuun. Kun armeijan ja suojeluskuntien aseistusta alettiin 1930-luvun puolivälissä yhdenmukaistaa, todettiin Colt-konekiväärien lukumäärä käyttötarkoitukseen nähden liian pieneksi, lokakuussa 1936 aseita oli suojeluskuntajärjestöllä 98 kappaletta. Toisessa maailmansodassa Coltit kaivettiin varastoista ja ne palvelivat paremman kaluston puutteessa myös rintamakäytössä. Venäjän tilauksen aseet ovat sitäkin harvinaisempia ja niitä on säilynyt suuresta valmistusmäärästä huolimatta vain vähän. Vuonna 1918 venäläisen sotaväen poistuessa maasta niitä jäi vapaussodassa niin valkoisten kuin punaistenkin käyttöön. Osassa Venäjän tilauksen Coltin valmistamia konekivääreitä esiintyy alkuperäistä, diopterikiekolla ja sivukorjausruuvilla varustettua takatähtäintä. Aseen varusteisiin kuuluivat varapiipun ja -lukon sekä puisten vyölaatiBolshevikkijoukkoja Venäjän sisällissodan ajoilta, konekivääreistä suurin osa on Colteja, joiden jalustoissa näkyy niihin kiinnitetty nahkainen kotelo työkalusarjaa varten. Helmikuussa 1916 rintamilla oli ainoastaan 607 Coltkonekivääriä, ja maaliskuun 1917 alussa aseita oli rintamakäytössä 2433 kappaletta Coltien kokonaismäärän Venäjällä ollessa tuolloin 6732 kappaletta. Venäjällä M1914-konekivääri ei koskaan nauttinut suurta suosiota, varsinkin sen ilmajäähdytettyä piippua pidettiin taistelukäyttöön riittämättömänä ylikuumenemisen ollessa jatkuvana uhkana. päivänä 1916 brittien välittämään sopimukseen Marlin-Rockwellin kanssa 12 000 7,62 mm M1914-konekiväärin valmistamisesta venäläisille. koiden lisäksi ainakin kantovaljailla varustettu nahkainen kotelo konekiväärin varsinaisen kantamista varten, puulaatikossa säilytettävä pronssista ja teräksestä valmistettu kampitoiminen vyöntäyttäjä, jalustan takajalkaan kiinnitetyssä nahkaisessa kotelossa oleva työkalusarja sekä puhdistuspuikko. Armeija kuitenkin luopui Colt-konekivääreistään nopeasti mallikirjavuuden karsimiseksi ja aseet siirrettiin vuodesta 1920 alkaen suojeluskuntien käyttöön. Laite oli amerikkalaista valmistetta, ja sen ideana oli mahdollistaa aseen turvallinen virittäminen jalustaan asetetusta kilvestä huolimatta. NeuvostoVenäjällä Colt-konekiväärit kerättiin varastoihin varsin pian sisällissodan päätyttyä, tärkeimpinä syinä helposti vaurioituvana pidetty piippu, varaosien puute sekä päätös siirtyä kotimaisten tehtaiden valmistamiin asetyyppeihin. Marlinin ohella myös Colt jatkoi Model 1914 -konekiväärien toimituksia Venäjälle, joskin määrät jäivät huomattavasti pienemmiksi kuin Marlinin toimittamien aseiden. Vaijerikäyttöisen Buck-virityslaitteen ideana oli mahdollistaa aseen turvallinen virittäminen jalustaan asetetusta kilvestä huolimatta. Kuvassa näkyvä virityslaite lienee kuitenkin venäläistä tekoa ja poikkeaa varsin suuresti alkuperäisestä amerikkalaisesta. Colt-konekivääri on nykyään erittäin harvinainen keräilyase. Vapautettaessa ote viritysvaijerista kaasumännän varsi yhdessä Buck-laitteen kanssa palautui etuasentoonsa ja ammunnan aikana virityslaite pysyi liikkumattomana. Aseiden toimitusten Venäjälle piti tapahtua toukokuun ja syyskuun 1916 välisenä aikana, joskin Marlinin uuden asetehtaan tuotannon käynnistyminen kesti odotettua pidempään ja tehdas pyysi pidentämään toimitusaikaa vuoden 1916 loppuun saakka. Kaikkiaan Venäjälle toimitettiin maailmansodan kuluessa Model 1914 -konekivääreitä lähteestä riippuen joko 17 785 tai 21 952 kappaletta, joskaan osa tehtailta lähteneistä aseista ei koskaan päässyt Venäjälle saakka mm. Tämä Coltin Venäjälle valmistama ase on sarjanumeroltaan 9677. Venäjän sisällissodassa Coltit olivat molempien osapuolten käytössä ja aseiden määrä Venäjällä jopa lisääntyi valkoisen armeijan ulkomailta saaman aseavun myötä. Suomesta saattaa kuitenkin löytyä harvinaisia Colt-konekiväärin varusteita, joten keräilijän kannattaa pitää silmät auki. Vuoden 1915 lopulla britit suostuivat luovuttamaan omat tilauksensa 22 000 Maximja Colt-konekivääristä ja 10 000 Lewis-pikakivääristä Venäjälle, mikä johtikin tammikuun 29. Buck-laitteessa oli kaksi vartta ristissä saksien tavoin. COLTIT SUOMESSA Käytännössä toissijaiseksi kalustoksi luokitellut Colt-konekiväärit pyrittiin Venäjällä sijoittamaan sotilaallisesti vähemmän merkityksellisiin kohteisiin, ja tästä syystä niitä saapui merkittäviä määriä Suomeenkin
Laite oli amerikkalaista valmistetta, ja sen ideana oli mahdollistaa aseen turvallinen virittäminen jalustaan asetetusta kilvestä huolimatta. Tämä Coltin Venäjälle valmistama ase on sarjanumeroltaan 9677. Vuonna 1918 venäläisen sotaväen poistuessa maasta niitä jäi vapaussodassa niin valkoisten kuin punaistenkin käyttöön. Kun armeijan ja suojeluskuntien aseistusta alettiin 1930-luvun puolivälissä yhdenmukaistaa, todettiin Colt-konekiväärien lukumäärä käyttötarkoitukseen nähden liian pieneksi, lokakuussa 1936 aseita oli suojeluskuntajärjestöllä 98 kappaletta. Venäläisten vakuututtua Marlinin kyvystä toimittaa tilatut aseet syyskuun 28. Aseen varusteiksi oli määritetty varalukko, varapiippu ja 20 kappaletta 250 patruunan patruunavyötä vyölaatikoineen. Syksyllä 1916 Marlin sai kuitenkin tuotannon täyteen vauhtiin ja syyskuussa toimitettiin 1150, lokakuussa 1900, marraskuussa 2400 ja joulukuussa 3050 asetta Venäjälle eli yhteensä 8500 konekivääriä vuoden 1917 alkuun mennessä. Kussakin Colt-osastossa oli kahdeksan konekivääriä. Amerikkalaismallisessa asettimessa on pyöritettävä diopterikiekko, jossa on neljä erikokoista apertuuria ja u-hahlo. Vähäisestä määrästä huolimatta Colt-konekivääri otettiin Taisteluvälinesotavarustuksen nimikeluetteloon vuonna 1942 (TJ525). Lisäksi venäläiset varustivat Colt-konekivääreitä vaijerikäyttöisellä Buck-virityslaitteella, joka kytkettiin kaasumännän varteen sijoitettuun viritysvipuun. Tämän jälkeen Colt-konekivääri poistui Puolustusvoimien taisteluvälinenimikkeistöstä. Kaikkiaan Venäjälle toimitettiin maailmansodan kuluessa Model 1914 -konekivääreitä lähteestä riippuen joko 17 785 tai 21 952 kappaletta, joskaan osa tehtailta lähteneistä aseista ei koskaan päässyt Venäjälle saakka mm. Kun alemmasta varresta vedettiin vaijerin avulla, alkoi ylempi varsi vääntää viritysvivua alaspäin, kunnes vipu jäi varsien väliin puristuksiin ja latausliike saatiin suoritettua loppuun. Suojeluskuntajärjestönkin piirissä vanhanaikaisina pidetyt Coltit päätettiin vuodesta 1924 keskittää rannikkosuojeluskunnille. Helmikuussa 1916 rintamilla oli ainoastaan 607 Coltkonekivääriä, ja maaliskuun 1917 alussa aseita oli rintamakäytössä 2433 kappaletta Coltien kokonaismäärän Venäjällä ollessa tuolloin 6732 kappaletta. Kyseiset aseet oli otettu Puna-armeijassa uudelleen käyttöön tilapäisestä asepulasta johtuen. Venäjällä M1914-konekivääri ei koskaan nauttinut suurta suosiota, varsinkin sen ilmajäähdytettyä piippua pidettiin taistelukäyttöön riittämättömänä ylikuumenemisen ollessa jatkuvana uhkana. Elokuussa 1915 ensimmäiset tuhat maahan saapumassa ollutta Colt-konekivääriä päätettiin jakaa 150 erityiseen Colt-konekivääriosastoon, jotka lähetettiin rintamalle helmikuun 1916 puoleen väliin mennessä. Vuoden 1915 lopulla britit suostuivat luovuttamaan omat tilauksensa 22 000 Maximja Colt-konekivääristä ja 10 000 Lewis-pikakivääristä Venäjälle, mikä johtikin tammikuun 29. ASE-lehti • 25. Jatkosodan aikana Colt-konekivääreitä saatiin sotasaaliiksi venäläisiltä takaportaan joukoilta joitakin kappaleita. koiden lisäksi ainakin kantovaljailla varustettu nahkainen kotelo konekiväärin varsinaisen kantamista varten, puulaatikossa säilytettävä pronssista ja teräksestä valmistettu kampitoiminen vyöntäyttäjä, jalustan takajalkaan kiinnitetyssä nahkaisessa kotelossa oleva työkalusarja sekä puhdistuspuikko. Venäjän tilauksen aseet ovat sitäkin harvinaisempia ja niitä on säilynyt suuresta valmistusmäärästä huolimatta vain vähän. Vastaperustetun Suomen armeijan käyttöön näistä päätyi alkuvuodesta 1919 noin sata kappaletta, joista 76 oli joukko-osastoihin sijoitettuna loppujen ollessa varikoissa. Sodanjälkeisten romutusten jälkeen ilmeisesti viimeiset varastoista löytyneet kolme kappaletta Colt-konekivääreitä myytiin Interarmcolle 1960-luvun alussa. Inventoinnin jälkeen varastoihin kerätyt Coltit myytiin marraskuussa 1936 ulkomaille muutamaa museokappaletta lukuun ottamatta. päivänä 1916 brittien välittämään sopimukseen Marlin-Rockwellin kanssa 12 000 7,62 mm M1914-konekiväärin valmistamisesta venäläisille. Osassa Venäjän tilauksen Coltin valmistamia konekivääreitä esiintyy alkuperäistä, diopterikiekolla ja sivukorjausruuvilla varustettua takatähtäintä. Armeija kuitenkin luopui Colt-konekivääreistään nopeasti mallikirjavuuden karsimiseksi ja aseet siirrettiin vuodesta 1920 alkaen suojeluskuntien käyttöön. yli tuhannen aseen tuhoutuessa varastojen tulipaloissa tai upotessa rahtilaivojen mukana. Kehykseen merkityt etäisyysasetukset 5-30 ovat samat kuin venäläistyyppisessä takatähtäimessä. päivänä 1916 tilattiin alkuperäisestä 12 000 aseen tilauksesta puuttumaan jääneet 3000 asetta, jotka tuli toimittaa marraskuun 1916 ja maaliskuun 1917 välillä, lisäksi Marlinilta tilattiin vielä 2500 asetta lisää. Venäjän sisällissodassa Coltit olivat molempien osapuolten käytössä ja aseiden määrä Venäjällä jopa lisääntyi valkoisen armeijan ulkomailta saaman aseavun myötä. Oranienbaumin upseerien kiväärikoulussa laadittiin marraskuussa 1915 myös ensimmäinen venäjänkielinen ohjekirja Colt-konekivääriä varten, lisäksi Oranienbaumiin perustettiin erityinen Colt-konekivääripataljoona kouluttamaan konekiväärien miehistöjä. Elokuussa 1916 Colt-osastojen määrää kasvatettiin yli 600:een ja määrä kasvoi vielä 175:llä helmikuun 1917 loppuun mennessä. Vapautettaessa ote viritysvaijerista kaasumännän varsi yhdessä Buck-laitteen kanssa palautui etuasentoonsa ja ammunnan aikana virityslaite pysyi liikkumattomana. Aseiden toimitusten Venäjälle piti tapahtua toukokuun ja syyskuun 1916 välisenä aikana, joskin Marlinin uuden asetehtaan tuotannon käynnistyminen kesti odotettua pidempään ja tehdas pyysi pidentämään toimitusaikaa vuoden 1916 loppuun saakka. Niinpä aseet pyrittiin mahdollisimman nopeasti korvaaman käytössä joko vesijäähdytteisillä Maxim-konekivääreillä tai Lewis-pikakivääreillä. COLTIT SUOMESSA Käytännössä toissijaiseksi kalustoksi luokitellut Colt-konekiväärit pyrittiin Venäjällä sijoittamaan sotilaallisesti vähemmän merkityksellisiin kohteisiin, ja tästä syystä niitä saapui merkittäviä määriä Suomeenkin. Colt-konekivääri on nykyään erittäin harvinainen keräilyase. Toisessa maailmansodassa Coltit kaivettiin varastoista ja ne palvelivat paremman kaluston puutteessa myös rintamakäytössä. Buck-laitteessa oli kaksi vartta ristissä saksien tavoin. Alkuperäistä amerikkalaista Buckia vastaavaa mutta karkeatekoisempaa virityslaitetta valmistettiin myös Venäjällä. Tarkkaa määrää saadusta sotasaaliista ei ole tiedossa. Kuvassa näkyvä virityslaite lienee kuitenkin venäläistä tekoa ja poikkeaa varsin suuresti alkuperäisestä amerikkalaisesta. Vaijerikäyttöisen Buck-virityslaitteen ideana oli mahdollistaa aseen turvallinen virittäminen jalustaan asetetusta kilvestä huolimatta. Suomesta saattaa kuitenkin löytyä harvinaisia Colt-konekiväärin varusteita, joten keräilijän kannattaa pitää silmät auki. NeuvostoVenäjällä Colt-konekiväärit kerättiin varastoihin varsin pian sisällissodan päätyttyä, tärkeimpinä syinä helposti vaurioituvana pidetty piippu, varaosien puute sekä päätös siirtyä kotimaisten tehtaiden valmistamiin asetyyppeihin. Lisäksi kyseinen laite tuli tarpeeseen, jos konekivääri oli asennettu lentokoneeseen tai vaikkapa panssariautoon. Marlinin ohella myös Colt jatkoi Model 1914 -konekiväärien toimituksia Venäjälle, joskin määrät jäivät huomattavasti pienemmiksi kuin Marlinin toimittamien aseiden. Venäläiset suostuivatkin tähän, mutta samalla Marlinin tilausta pienennettiin 9000 aseeseen ja puuttuvat 3000 asetta tilattiin Coltilta. Aseen varusteisiin kuuluivat varapiipun ja -lukon sekä puisten vyölaatiBolshevikkijoukkoja Venäjän sisällissodan ajoilta, konekivääreistä suurin osa on Colteja, joiden jalustoissa näkyy niihin kiinnitetty nahkainen kotelo työkalusarjaa varten. Joka tapauksessa Colt-konekiväärejä saapui Venäjälle runsain määrin tehden aseesta toiseksi yleisimmän konekiväärimallin tsaarin armeijassa heti Maximin jälkeen
G GU UN N SSH HO OW W 22002222 2299..1100..--3300..1100..22002222 H Hootteellllii EElllliivvuuoorrii,, SSaassttaam maallaa Lauantai 29.10. Varaukset: gunshow@sahs.fi tai puhelimitse 045 665 2331 G GU UN N SSH HO OW W 22002222 2299..1100..--3300..1100..22002222 H Hootteellllii EElllliivvuuoorrii,, SSaassttaam maallaa Lauantai 29.10. MESSUPÄIVÄ Gun Show 2022 messut ja asehistoriallinen näyttelyt: Suomen itsenäisyyden ajan pistimet ja Suomalaiset koeaseet. HUUTOKAUPPAPÄIVÄ 10.00 Huutokaupan näyttö 11.00 Näyttely aukeaa 14.00 Huutokauppa alkaa 17-19 Messupöytien valmistelu (myyjät) 19.00 Opastettu näyttelykierros Huutokauppaluettelo löytyy www.sahs.fi-sivustolta Sunnuntai 30.10. 8.00 Messupöytien valmistelu (myyjät) 10.00 Messut ja näyttely avautuu 11.00 Opastettu näyttelykierros 12.00 Puheenjohtajan lounas kutsuvieraille 13.00 Pukukilpailu ja 13.30 Pukukilpailun palkitseminen 14.00 Opastettu näyttelykierros 10-15 Messut avoinna yleisölle Pääsylipun hinta messuille 10 € aikuinen, lapset alle 12 v ilmaiseksi Happy hour klo 14-15: pääsylippu 5 € aikuinen Asehistoriallinen näyttely avoinna molempina päivinä Messupöydän koko 80*120, hinta 60 €. HUUTOKAUPPAPÄIVÄ 10.00 Huutokaupan näyttö 11.00 Näyttely aukeaa 14.00 Huutokauppa alkaa 17-19 Messupöytien valmistelu (myyjät) 19.00 Opastettu näyttelykierros Huutokauppaluettelo löytyy www.sahs.fi-sivustolta Sunnuntai 30.10. Varaukset: gunshow@sahs.fi tai puhelimitse 045 665 2331 26 • ASE-lehti. 8.00 Messupöytien valmistelu (myyjät) 10.00 Messut ja näyttely avautuu 11.00 Opastettu näyttelykierros 12.00 Puheenjohtajan lounas kutsuvieraille 13.00 Pukukilpailu ja 13.30 Pukukilpailun palkitseminen 14.00 Opastettu näyttelykierros 10-15 Messut avoinna yleisölle Pääsylipun hinta messuille 10 € aikuinen, lapset alle 12 v ilmaiseksi Happy hour klo 14-15: pääsylippu 5 € aikuinen Asehistoriallinen näyttely avoinna molempina päivinä Messupöydän koko 80*120, hinta 60 €. MESSUPÄIVÄ Gun Show 2022 messut ja asehistoriallinen näyttelyt: Suomen itsenäisyyden ajan pistimet ja Suomalaiset koeaseet
Osoite: Ellivuorentie 131,38130 Sastamala. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme www.sahs.fi ja Facebookissa. Ellivuoren viikonlopun lounasbuffet on tarjolla lauantaina kello 12.00-15.00 ja sunnuntaina kello 12.00-15.00 á 28 €. Ellivuoren viikonlopun lounasbuffet on tarjolla lauantaina kello 12.00-15.00 ja sunnuntaina kello 12.00-15.00 á 28 €. TURVALLISUUSOHJE GUNSHOW 2022 1. Pidä riittävä turvaväli TERVETULOA Suomen Asehistoriallinen Seura MAJOITUS 127 €/2hh/vrk sisältäen aamiaisen, 166 €/3hh/vrk sisältäen aamiaisen, 98 €/1hh/vrk sisältäen aamiaisen. Osoite: Ellivuorentie 131,38130 Sastamala. Pidä riittävä turvaväli TERVETULOA Suomen Asehistoriallinen Seura ASE-lehti • 27. TURVALLISUUSOHJE GUNSHOW 2022 1. Pidä riittävä turvaväli TERVETULOA Suomen Asehistoriallinen Seura MAJOITUS 127 €/2hh/vrk sisältäen aamiaisen, 166 €/3hh/vrk sisältäen aamiaisen, 98 €/1hh/vrk sisältäen aamiaisen. Huonevaraukset suoraan hotelli Ellivuoreen. Tule terveenä paikalle 2. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme www.sahs.fi ja Facebookissa. TURVALLISUUSOHJE GUNSHOW 2022 1. Tule terveenä paikalle 2. Huonevaraukset suoraan hotelli Ellivuoreen. Ellivuoren viikonlopun lounasbuffet on tarjolla lauantaina kello 12.00-15.00 ja sunnuntaina kello 12.00-15.00 á 28 €. Osoite: Ellivuorentie 131,38130 Sastamala. Huoneita varatessa koodi ”GUN2022” oikeuttaa alennukseen. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme www.sahs.fi ja Facebookissa. Huoneita varatessa koodi ”GUN2022” oikeuttaa alennukseen. Tule terveenä paikalle 2. Huonevaraukset suoraan hotelli Ellivuoreen. Huoneita varatessa koodi ”GUN2022” oikeuttaa alennukseen. MAJOITUS 127 €/2hh/vrk sisältäen aamiaisen, 166 €/3hh/vrk sisältäen aamiaisen, 98 €/1hh/vrk sisältäen aamiaisen
Hajoamiselle on yleensä selkeät tavoitteet: luoti tai edes sen osat eivät kimpoa kauas, tunkeuma on rajallinen ja elävissä maaleissa osumalla on välitön vaikutus ilman, että ympäristö vaarantuu. Suurin ero oli, että Brennekestä jäi vielä jäljelle lyijykiekko, joka vinossa osumasta tai maalin pintaan ammutusta kuopasta voi sinkoutua ties minne. Hjorth Ab tuo maahan latvialaisen D Dupleks –yhtiön erikoisia valmistamia Kaviar 26L –täyteisiä kaliiperissa 12/70. Sen alapuolella on Kaviarin 26 g painava luoti toinen tukiholkki irrotettuna. Maalina oli paksu teräslevykiekko, joka pakattiin suljettuun pahvilaatikkoon sen toteamiseksi, mitä sinkoaa ja minne. kahdeksan täyskaliiperista pystylistaa tasajaolla ja niiden alla vielä piipun tiiviisti sulkeva laippa. Varsinainen juju on siinä, että rungon kärkiosan valuun on upotettu parimillisiä hauleja, kuin mätimunia kaviaarissa. Osa tavoitteista koskee vain viranomaiskäyttäjiä, mutta esimerkiksi IPSC-käytössä teräslevymaaliin täydellisesti ilman kimmokevaaraa sirpaloituva täyteinen on todella mielenkiintoinen. Luodin kärjessä on sen hajoamista edistävä kärkikuoppa. Ensimmäinen sanamukaisesti räjäytti tavin, toinen lensi vielä 50 metrissä yhtenäisenä kappaleena, joka läpäisi kaksi 12 mm:n lastulevyä kuin pahvin. Brenneket olivat tapansa mukaan huojuneet lievästi, mutta Kaviarien iskemistä oli selvästi D DUPLEKS KAVIAR D DUPLEKS KAVIAR – LATVIALAINEN TÄYTEISERIKOISUUS – LATVIALAINEN TÄYTEISERIKOISUUS TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Haulikon täyteisluodit ovat vanha keksintö: tunnetuin eli saksalainen Brenneke on jo reilusti satavuotias ja amerikkalainen Foster on sekin patentoitu jo vuonna 1947. Valmistajan mukaan Kaviar hajoaa nestepitoisessa maalissa välittömästi ja valmistajan videossa maalina onkin meloni, mutta tällä kertaa käytettiin vedellä täytettyä neljän litran muovikanisteria, joka suljettiin pahvilaatikkoon sen toteamiseksi, miten paljon hauleja sinkoaisi ympäristöön. Rakenteeltaan Kaviar on erikoinen: muovista valetun rungon etupää on 15 mm halkaisijainen ja 20 mm pitkä lieriö. Hauleja oli tullut läpi kanisterin ja myös pahvilaatikossa oli parikymmentä reikää eli luodin täydellinenkään purkautuminen ei takaa sitä, etteikö muovin joukosta osumahetkellä esiin tullut hauli jatkaisi vanhaa liikesuuntaansa suoraan eteenpäin. Periaate on siis vähän sama kuin yhden käden aseiden patruunoihin jo 1975 kehitetyissä Glaser Safety Slug –luodeissa. Tässä vaiheessa luodin perän laippa toimii lentoa vakavoivana pyrstönä. Ne ovat myös tunnetuimmat haulikon täyteiset, mutta kilpailevia konstruktioita on leegio ja voisikin luulla, että mitään radikaalisti uutta on enää vaikea keksiä. Patruunoiden tarkkuutta kokeiltiin 25 metrin matkalta, jolloin tulokset olivat molemmilla laaduilla varsin samanlaiset, reilun kämmenen kokoinen kuvio. Kaviarista jäi vain kevyt muovikiekko. Koeammuntaa varten käytettävissä oli avotähtäimillä ja sylinteriporatulla piipulla varustettu Remington 870 -pumppuhaulikko. Lieriöosan ympärillä on kaksi läpinäkyvästä muovista tehtyä tukipalaa, jotka piippuvaiheen jälkeen irtoavat. Luodin osuessa maaliin, etenkin jos maali on nestepitoinen tai kova, haulit purkautuvat muovimatriisista ja menettävät vähäisen liike-energiansa varsin nopeasti. 28 • ASE-lehti. Brennekeillä laatikon etuseinästäkin tuli ulos roiskeita, Kaviarilla kaikki roiskeet olivat suoraan sivulle. Kovaan maaliin ammuttaessa vertailupatruunaksi otettiin englantilaisen Gameboren lataama Original Brenneke –täyteinen, joita myös Suomen poliisi on käyttänyt haulikoissaan. Kaviar kuuluu maailmalla yleistyneeseen ”frangible”projektiilien luokkaan. Kirjaimellisesti ilmaus tarkoittaa ”haurasta”, käytännössä puhutaan yleensä maalissa hajoavista tai sirpaloituvista luodeista. Sivujuonteena todettakoon, että olen kahdesti ollut mukana selvityksessä, jossa perinteinen haulikonlaukaus on käyttäytynyt samalla tavalla: ensimmäisessä tapauksessa teräshaulipatruunat olivat kuljetusvaiheessa kastuneet ja ruostuneet kimpaleeksi, toisessa tapauksessa haulikupin halkeamisurat olivat jääneet niin mataliksi, että kuppi ei auennut. Pehmytmaalisimulaattori oli yksinkertainen ja toimiva; osumasta purkautunut vesi heitti pahvilaatikon pois. Kymmenestä metristä ammuttu laukaus räjäytti kanisterin totaalisesti ja todella spektaakkelimaisesti veden singotessa joka suuntaan. Vaan voipas kuitenkin: Oy K. Muovivaluun upotetut pienet haulit näkyvät selvästi
Hjorth Ab tuo maahan latvialaisen D Dupleks –yhtiön erikoisia valmistamia Kaviar 26L –täyteisiä kaliiperissa 12/70. Brennekeillä laatikon etuseinästäkin tuli ulos roiskeita, Kaviarilla kaikki roiskeet olivat suoraan sivulle. Suurin ero oli, että Brennekestä jäi vielä jäljelle lyijykiekko, joka vinossa osumasta tai maalin pintaan ammutusta kuopasta voi sinkoutua ties minne. ASE-lehti • 29. kahdeksan täyskaliiperista pystylistaa tasajaolla ja niiden alla vielä piipun tiiviisti sulkeva laippa. Luodin kärjessä on sen hajoamista edistävä kärkikuoppa. Lieriöosan ympärillä on kaksi läpinäkyvästä muovista tehtyä tukipalaa, jotka piippuvaiheen jälkeen irtoavat. Valmistajan mukaan Kaviar hajoaa nestepitoisessa maalissa välittömästi ja valmistajan videossa maalina onkin meloni, mutta tällä kertaa käytettiin vedellä täytettyä neljän litran muovikanisteria, joka suljettiin pahvilaatikkoon sen toteamiseksi, miten paljon hauleja sinkoaisi ympäristöön. Kirjaimellisesti ilmaus tarkoittaa ”haurasta”, käytännössä puhutaan yleensä maalissa hajoavista tai sirpaloituvista luodeista. Kovaan maaliin ammuttaessa vertailupatruunaksi otettiin englantilaisen Gameboren lataama Original Brenneke –täyteinen, joita myös Suomen poliisi on käyttänyt haulikoissaan. Osa tavoitteista koskee vain viranomaiskäyttäjiä, mutta esimerkiksi IPSC-käytössä teräslevymaaliin täydellisesti ilman kimmokevaaraa sirpaloituva täyteinen on todella mielenkiintoinen. Luodin osuessa maaliin, etenkin jos maali on nestepitoinen tai kova, haulit purkautuvat muovimatriisista ja menettävät vähäisen liike-energiansa varsin nopeasti. Kaviar kuuluu maailmalla yleistyneeseen ”frangible”projektiilien luokkaan. Ne ovat myös tunnetuimmat haulikon täyteiset, mutta kilpailevia konstruktioita on leegio ja voisikin luulla, että mitään radikaalisti uutta on enää vaikea keksiä. Rakenteeltaan Kaviar on erikoinen: muovista valetun rungon etupää on 15 mm halkaisijainen ja 20 mm pitkä lieriö. Hauleja oli tullut läpi kanisterin ja myös pahvilaatikossa oli parikymmentä reikää eli luodin täydellinenkään purkautuminen ei takaa sitä, etteikö muovin joukosta osumahetkellä esiin tullut hauli jatkaisi vanhaa liikesuuntaansa suoraan eteenpäin. Brenneket olivat tapansa mukaan huojuneet lievästi, mutta Kaviarien iskemistä oli selvästi D DUPLEKS KAVIAR D DUPLEKS KAVIAR – LATVIALAINEN TÄYTEISERIKOISUUS – LATVIALAINEN TÄYTEISERIKOISUUS TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Haulikon täyteisluodit ovat vanha keksintö: tunnetuin eli saksalainen Brenneke on jo reilusti satavuotias ja amerikkalainen Foster on sekin patentoitu jo vuonna 1947. Maalina oli paksu teräslevykiekko, joka pakattiin suljettuun pahvilaatikkoon sen toteamiseksi, mitä sinkoaa ja minne. Kaviarista jäi vain kevyt muovikiekko. Tässä vaiheessa luodin perän laippa toimii lentoa vakavoivana pyrstönä. Kymmenestä metristä ammuttu laukaus räjäytti kanisterin totaalisesti ja todella spektaakkelimaisesti veden singotessa joka suuntaan. Ensimmäinen sanamukaisesti räjäytti tavin, toinen lensi vielä 50 metrissä yhtenäisenä kappaleena, joka läpäisi kaksi 12 mm:n lastulevyä kuin pahvin. Koeammuntaa varten käytettävissä oli avotähtäimillä ja sylinteriporatulla piipulla varustettu Remington 870 -pumppuhaulikko. Hajoamiselle on yleensä selkeät tavoitteet: luoti tai edes sen osat eivät kimpoa kauas, tunkeuma on rajallinen ja elävissä maaleissa osumalla on välitön vaikutus ilman, että ympäristö vaarantuu. Varsinainen juju on siinä, että rungon kärkiosan valuun on upotettu parimillisiä hauleja, kuin mätimunia kaviaarissa. Periaate on siis vähän sama kuin yhden käden aseiden patruunoihin jo 1975 kehitetyissä Glaser Safety Slug –luodeissa. Sivujuonteena todettakoon, että olen kahdesti ollut mukana selvityksessä, jossa perinteinen haulikonlaukaus on käyttäytynyt samalla tavalla: ensimmäisessä tapauksessa teräshaulipatruunat olivat kuljetusvaiheessa kastuneet ja ruostuneet kimpaleeksi, toisessa tapauksessa haulikupin halkeamisurat olivat jääneet niin mataliksi, että kuppi ei auennut. Patruunoiden tarkkuutta kokeiltiin 25 metrin matkalta, jolloin tulokset olivat molemmilla laaduilla varsin samanlaiset, reilun kämmenen kokoinen kuvio. Vaan voipas kuitenkin: Oy K. Muovivaluun upotetut pienet haulit näkyvät selvästi. Pehmytmaalisimulaattori oli yksinkertainen ja toimiva; osumasta purkautunut vesi heitti pahvilaatikon pois. Sen alapuolella on Kaviarin 26 g painava luoti toinen tukiholkki irrotettuna
Mitä Kaviar sitten tarjoaa ja mihin sitä voi käyttää. Kova teräsmaali pakattiin pahvilaatikkoon, aseena toimi Remington 870. Tilastollisesti tämä suppea koe ei todista yhtään mitään, mutta antaa kuitenkin osviittaa siitä, mitä on odotettavissa. Ikävä kyllä sen paremmin patruunoita kuin aikaakaan ei ollut tieteentekemiseen. Ammunnassa kimmokevaara muuten on todellinen. Siinä mielessa kaikki toimenpiteet, joilla kimmokevaara pienenee, ovat erinomaisen suositeltavia ja siksi myös Kaviar. Laatikon sivuja etuseinä sekä suurin jäljelle jäänyt Kaviarin pala, kevyt muovikiekko. Metsästäjälle lähin mieleen tuleva tilanne on suuremman eläimen lopetuslaukaus, jonka voi ampua ilman pelkoa kimmokkeista tai roiskeista kovalla alustalla, esimerkkinä vaikkapa kolarihirven lopettaminen asfaltilla. 30 • ASE-lehti. Brenneken jälki laatikossa ja suurin jäljelle jäänyt pala, jolla on vielä massaa melkoisesti. 25 metrin kuviot kertovat paljon; Brenneket merkitty punaiselle renkaalla. LÄHTEET Valmistajan kotisivut http://www.ddupleks-defence. . NATOluodin vaippa, joka kimposi testattavana olleesta panssarilasista kattopalkin kautta suojaplexin taakse reiteeni. Kimmokkeet ja roiskeet ovat toki harvinaisia ja niiden riskejä vähätellään nettipalstoilla rinta rottingilla, mutta yksikin vakava onnettomuus on sellaista julkisuutta, mitä ammuntaurheilu ei kaipaa, eikä asiaa olisi kovinkaan hauska selitellä käräjäoikeudessa. Poliisikäytössä Kaviarin etuna on, että ympäristövahingot, ”collateral damage”, minimoidaan: rikolliseen ammutusta luodista voi joku yksittäinen hauli osua sivulliseenkin, mutta se on pieni hinta hengen säästymisestä. Lähtönopeusmittauksia ei tehty siitä yksinkertaisesta syystä, että kronografin suojaksi lenteleviä tukiholkin puolikkaita vastaan ei ollut matkassa mitään. Hiukankaan tarkemmin kun tutkii Kaviaria huomaa, että se ei todellakaan ole mikään ulkoballistiikan helmi ja ampumaetäisyydet onkin syytä pitää kohtuullisina riittävän, omassa aseessa kokeilemalla todennetun tarkkuuden takaamiseksi. com/en/products/shotgun-a mmunition/tactical/kaviar-26l/ Vesa Toivonen ”D Dupleks – Rautaisia täyteisiä Latviasta”, Kaliberi 8/2011 Pehmytmaalisimulaattori oli yksinkertainen ja toimiva; osumasta purkautunut vesi heitti pahvilaatikon pois. Itse olen ampunut itseäni kahdesti kimmokkeella, tosin kiväärillä: toinen oli 7,62x53R:n D166-luodin vaippa, joka kääntyi täydelliseksi putkeksi ja kimposi teräsmaalista 100 metriä jalkaani, toinen oli .308 Win. Toiminnallisia haulikkolajeja harrastavalle Kaviarista on etua siinä, että kimmokeriski kovia maaleja ammuttaessa vähenee. nähtävissä, että luoti lentää reilusti vinossa asennossa, kylkimyyryä perä alempana kuin kärki. . Kaviarit ovat selvästi lentäneet vinossa asennossa osuessaan tauluun
25 metrin kuviot kertovat paljon; Brenneket merkitty punaiselle renkaalla. ASE-lehti • 31. Kaviarit ovat selvästi lentäneet vinossa asennossa osuessaan tauluun. Siinä mielessa kaikki toimenpiteet, joilla kimmokevaara pienenee, ovat erinomaisen suositeltavia ja siksi myös Kaviar. Ammunnassa kimmokevaara muuten on todellinen. Poliisikäytössä Kaviarin etuna on, että ympäristövahingot, ”collateral damage”, minimoidaan: rikolliseen ammutusta luodista voi joku yksittäinen hauli osua sivulliseenkin, mutta se on pieni hinta hengen säästymisestä. LÄHTEET Valmistajan kotisivut http://www.ddupleks-defence. Ikävä kyllä sen paremmin patruunoita kuin aikaakaan ei ollut tieteentekemiseen. Toiminnallisia haulikkolajeja harrastavalle Kaviarista on etua siinä, että kimmokeriski kovia maaleja ammuttaessa vähenee. Metsästäjälle lähin mieleen tuleva tilanne on suuremman eläimen lopetuslaukaus, jonka voi ampua ilman pelkoa kimmokkeista tai roiskeista kovalla alustalla, esimerkkinä vaikkapa kolarihirven lopettaminen asfaltilla. Itse olen ampunut itseäni kahdesti kimmokkeella, tosin kiväärillä: toinen oli 7,62x53R:n D166-luodin vaippa, joka kääntyi täydelliseksi putkeksi ja kimposi teräsmaalista 100 metriä jalkaani, toinen oli .308 Win. NATOluodin vaippa, joka kimposi testattavana olleesta panssarilasista kattopalkin kautta suojaplexin taakse reiteeni. com/en/products/shotgun-a mmunition/tactical/kaviar-26l/ Vesa Toivonen ”D Dupleks – Rautaisia täyteisiä Latviasta”, Kaliberi 8/2011 Pehmytmaalisimulaattori oli yksinkertainen ja toimiva; osumasta purkautunut vesi heitti pahvilaatikon pois. . Tilastollisesti tämä suppea koe ei todista yhtään mitään, mutta antaa kuitenkin osviittaa siitä, mitä on odotettavissa. Hiukankaan tarkemmin kun tutkii Kaviaria huomaa, että se ei todellakaan ole mikään ulkoballistiikan helmi ja ampumaetäisyydet onkin syytä pitää kohtuullisina riittävän, omassa aseessa kokeilemalla todennetun tarkkuuden takaamiseksi. Lähtönopeusmittauksia ei tehty siitä yksinkertaisesta syystä, että kronografin suojaksi lenteleviä tukiholkin puolikkaita vastaan ei ollut matkassa mitään. Laatikon sivuja etuseinä sekä suurin jäljelle jäänyt Kaviarin pala, kevyt muovikiekko. Mitä Kaviar sitten tarjoaa ja mihin sitä voi käyttää. Brenneken jälki laatikossa ja suurin jäljelle jäänyt pala, jolla on vielä massaa melkoisesti. Kimmokkeet ja roiskeet ovat toki harvinaisia ja niiden riskejä vähätellään nettipalstoilla rinta rottingilla, mutta yksikin vakava onnettomuus on sellaista julkisuutta, mitä ammuntaurheilu ei kaipaa, eikä asiaa olisi kovinkaan hauska selitellä käräjäoikeudessa. nähtävissä, että luoti lentää reilusti vinossa asennossa, kylkimyyryä perä alempana kuin kärki. . Kova teräsmaali pakattiin pahvilaatikkoon, aseena toimi Remington 870
Tällä kertaa tykillä ei päästy kilpailemaan, mutta toiveissa on elvyttää aikaisemmin vilkas perinne myös mustaruutitykeillä kilpailemisen osalta. Ampumalajit olivat perinteisiä ja myös kansainvälinen edustus näkyi kilpailuissa. Ensi kesän kilpailuissa 50 vuotta täyttävät 1972 valmistetut aseet. Aloituslaukaus ammuttiin näyttävästi mustaruutitykillä, joka on kaliiperiltaan noin 22 mm. Aiheesta lisää https://twitter.com/SAHS_ry/status/ 1567929675183435776 SUOMEN SUOMEN ASEHISTORIALLISEN ASEHISTORIALLISEN SEURAN SEURAN AMPUMAAMPUMAKILPAILUT KILPAILUT 32 • ASE-lehti. Seppälän ampumarata on ollut jo vuosikymmeniä perinteinen ja hyvä paikka seuran ampumakilpailujen järjestämiseen ja sää suosi kilpailuja tälläkin kertaa. Perinteisesti monissa lajeissa on aseiden ikärajana ollut ”valmistettu ennen 1945”. TULOKSET TULOKSET SEURAN MESTARIT SEURAN MESTARIT 25M SOTILASPISTOOLI 1 Timo Kivelä SAHS 93 2 Ville Rita K-SAHS 92 3 Matti Perttilä SAHS 88 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 1 Teemu Ala-Heikkilä SAHS 90 2 Kalervo Juhola SAHS 88 3 Seppo Korvajärvi SAHS 84 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 1 Kalervo Juhola SAHS 94 2 Jarmo Wilkman NuRes 93 3 Tenho Kellokangas HelRes 88 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 1 Kalervo Juhola SAHS 86 2 Jarmo Wilkman NuRes 83 3 Seppo Korvajärvi SAHS 82 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 1 Jerry Anderson SVEVAP 29 2 Kari Kivijärvi SAHS 26 3 Kalervo Juhola SAHS 21 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 1 Seppo Korvajärvi SAHS 61 2 Janne Vähätalo SAHS 18 3 Kalle Seppälä SAHS 6 25M TASKUASE 1 Panu Saikkonen SAHS 87 2 Timo Kivelä SAHS 85 3 Jerry Anderson SVEVAP 71 25M LIIVINTASKUASE 1 Panu Saikkonen SAHS 62 2 Rauno Kivijärvi SAHS 53 3 Jukka Huvinen SAHS 47 25M NALLILUKKOREVOLVERI 1 Ari Hämäläinen SAHS 68 2 Jukka Huvinen SAHS 58 3 Jarmo Wilkman NuRes 49 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 1 Kalervo Juhola SAHS 85 2 Teemu Ala-Heikkilä SAHS 73 3 Matti Perttilä SAHS 47 25M SOTILASPISTOOLI Timo Kivelä 25M TASKUASE Panu Saikkonen 25M LIIVINTASKUASE Panu Saikkonen 25M NALLILUKKOREVOLVERI Ari Hämäläinen 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI Kalervo Juhola 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V Teemu Ala-Heikkilä 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V Kalervo Juhola 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 Kalervo Juhola 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 Kari Kivijärvi 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 Seppo Korvajärvi Suomen Asehistoriallisen Seuran perinteiset historiallisten aseiden kansainväliset ampumakilpailut järjestettiin Seppälän ampumaradalla, Iittalassa. Jokunen vuosi sitten mukaan tullut laji ”sotilaskivääri 50 vuotta” kuvastaa sitä, että historia ei aseidenkaan osalta päättynyt vuoteen 1945, vaan historiaa tehdään ja ajassa eletään koko ajan. Tulevaa Nato-liittolaista edustava ruotsalainen ampuja osallistui kilpailuun kunnioittaen kulttuuriperintöä käyttäen perinteisiä suomalaisia sotilasaseita, joita myös ruotsalaiset vapaaehtoiset aikanaan käyttivät Suomen talvisodassa
Tulevaa Nato-liittolaista edustava ruotsalainen ampuja osallistui kilpailuun kunnioittaen kulttuuriperintöä käyttäen perinteisiä suomalaisia sotilasaseita, joita myös ruotsalaiset vapaaehtoiset aikanaan käyttivät Suomen talvisodassa. Seppälän ampumarata on ollut jo vuosikymmeniä perinteinen ja hyvä paikka seuran ampumakilpailujen järjestämiseen ja sää suosi kilpailuja tälläkin kertaa. Ensi kesän kilpailuissa 50 vuotta täyttävät 1972 valmistetut aseet. Jokunen vuosi sitten mukaan tullut laji ”sotilaskivääri 50 vuotta” kuvastaa sitä, että historia ei aseidenkaan osalta päättynyt vuoteen 1945, vaan historiaa tehdään ja ajassa eletään koko ajan. Tällä kertaa tykillä ei päästy kilpailemaan, mutta toiveissa on elvyttää aikaisemmin vilkas perinne myös mustaruutitykeillä kilpailemisen osalta. Perinteisesti monissa lajeissa on aseiden ikärajana ollut ”valmistettu ennen 1945”. Aloituslaukaus ammuttiin näyttävästi mustaruutitykillä, joka on kaliiperiltaan noin 22 mm. Aiheesta lisää https://twitter.com/SAHS_ry/status/ 1567929675183435776 SUOMEN SUOMEN ASEHISTORIALLISEN ASEHISTORIALLISEN SEURAN SEURAN AMPUMAAMPUMAKILPAILUT KILPAILUT ASE-lehti • 33. TULOKSET TULOKSET SEURAN MESTARIT SEURAN MESTARIT 25M SOTILASPISTOOLI 1 Timo Kivelä SAHS 93 2 Ville Rita K-SAHS 92 3 Matti Perttilä SAHS 88 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V 1 Teemu Ala-Heikkilä SAHS 90 2 Kalervo Juhola SAHS 88 3 Seppo Korvajärvi SAHS 84 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V 1 Kalervo Juhola SAHS 94 2 Jarmo Wilkman NuRes 93 3 Tenho Kellokangas HelRes 88 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 1 Kalervo Juhola SAHS 86 2 Jarmo Wilkman NuRes 83 3 Seppo Korvajärvi SAHS 82 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 1 Jerry Anderson SVEVAP 29 2 Kari Kivijärvi SAHS 26 3 Kalervo Juhola SAHS 21 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 1 Seppo Korvajärvi SAHS 61 2 Janne Vähätalo SAHS 18 3 Kalle Seppälä SAHS 6 25M TASKUASE 1 Panu Saikkonen SAHS 87 2 Timo Kivelä SAHS 85 3 Jerry Anderson SVEVAP 71 25M LIIVINTASKUASE 1 Panu Saikkonen SAHS 62 2 Rauno Kivijärvi SAHS 53 3 Jukka Huvinen SAHS 47 25M NALLILUKKOREVOLVERI 1 Ari Hämäläinen SAHS 68 2 Jukka Huvinen SAHS 58 3 Jarmo Wilkman NuRes 49 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI 1 Kalervo Juhola SAHS 85 2 Teemu Ala-Heikkilä SAHS 73 3 Matti Perttilä SAHS 47 25M SOTILASPISTOOLI Timo Kivelä 25M TASKUASE Panu Saikkonen 25M LIIVINTASKUASE Panu Saikkonen 25M NALLILUKKOREVOLVERI Ari Hämäläinen 200M SOTILASKIIKARIKIVÄÄRI Kalervo Juhola 100M SOTILASKIVÄÄRI 100V Teemu Ala-Heikkilä 100M SOTILASKIVÄÄRI 50V Kalervo Juhola 100M SOTILASKIVÄÄRI 6+7 Kalervo Juhola 100M KONEPISTOOLI 5+5+5 Kari Kivijärvi 100M PIKAKIVÄÄRI 5+5+5 Seppo Korvajärvi Suomen Asehistoriallisen Seuran perinteiset historiallisten aseiden kansainväliset ampumakilpailut järjestettiin Seppälän ampumaradalla, Iittalassa. Ampumalajit olivat perinteisiä ja myös kansainvälinen edustus näkyi kilpailuissa
ASELAKIASIAA LAINSÄÄDÄNTÖLAINSÄÄDÄNTÖEXTRA! EXTRA! KUVAT: WWW.PIXABAY.COM 34 • ASE-lehti
Niitä kutsutaan määräyksiksi. Suomen perustuslain perusajatus on, että kansan valitut säätävät kansalaisten oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista eduskuntalailla. Ohje sisältää seuraavat kaksi pääjaksoa: 2 Ampuma-aselain mukaiset käyttötarkoitukset ja 4 Aseen soveltuminen hyväksyttävään käyttötarkoitukseen. Ampuma-aselain (1998/1) 119.2,4 §:ssä (2019/724) sanotaan seuraavaa: ”Sisäministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä laissa tarkoitetuista hyväksyttävistä ampuma-aseiden käyttötarkoituksista ja näissä käyttötarkoituksissa käytettäviksi soveltuvista ampuma-aseista...” Poliisihallituksen ohje ampuma-aselupakäytäntöjen yhtenäistämisestä ei ole sopusoinnussa edellä mainitun eduskunnan päätöksen kanssa. Jokaisen säädöksen tai määräyksen soveltajan tulee perustuslain mukaan kontrolloida, että säädös tai määräys on annettu asianmukaisen valtuutuksen nojalla ja ettei se ole ristiriidassa sitä ylempien säädösten kanssa. Valtuutuksen nojalla säädöksiä voivat antaa tasavallan presidentti, valtioneuvosto tai ministeriö. Neuvojen antaminen puolestaan on hallintolaissa säädetty viranomaisen velvollisuus. Lainsäädäntötai lainsoveltamiskäytännössä edellä esille otetuissa yhteyksissä ’muu rikos’ ei koskaan tarkoita sitä, että viranomaisella olisi täysin vapaat kädet päättää, että mikä tahansa rikos voi tulla kyseeseen. AMPUMA-ASELUPAKÄYTÄNTÖJEN YHTENÄISTÄMINEN Poliisihallitus antoi 1.8.2022 voimaan tulleen ohjeen ampuma-aselupakäytäntöjen yhtenäistämisestä. Sitovan sääntelyn ulkopuolelle jäävät viranomaisten ohjeet ja viranomaisten harjoittama neuvonta. Poliisihallitus ylittää ohjeellaan toimivaltansa ja normaalin laintulkinnan rajat. Ei ole johdonmukaista, että ministeriön asetuksen antamista edellyttävistä asioista annetaan ohjausta alemman viranomaisen ohjeella. Säädökset ja määräykset muodostavat perustuslain mukaan porrastetun rakennelman, jossa alemman portaan sääntelyn edellytetään olevan sopusoinnussa ylemmän sääntelyn kanssa. Lisäksi on hallittava perusteellisesti asiaa koskeva säädössääntely, jotta ohje tai neuvo ei ole ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Harkinnanvaraiset peruuttamisperusteet käytännössä toistavat saman samojen rikosten lievempien versioiden muodossa. Muun rikoksen tulee aseturvallisuuden kannalta rinnastua väkivalta-, huumausainetai ampuma-aserikoksiin. Alemmat viranomaiset voivat vain rajoitetusti antaa muita velvoittavia yleisiä sääntöjä. Yksilöidyn valtuutuksen laissa saanut ei voi siirtää näin saamaansa lainsäädäntövaltaa edelleen. Ministeriöiden alaisten virkamiesten ja hallintoviranomaisten tehtävänä on säädösten täytäntöönpano ja soveltaminen ei niiden antaminen. Säädösten toimeenpano puolestaan kuuluu valtioneuvostolle ja sen alaisille ministeriöille. Nykyisenä informaatioaikakautena viranomaisten ja virkamiesten lainvastaisista ohjeista ja neuvoista on tullut todellinen ongelma, johon laillisuusvalvojien olisi syytä kiinnittää huomiota. Ohjeiden antaminen ei edellytä nimenomaista valtuutusta laissa. JARMO KIURU OIKEUSINFORMATIIKAN LEHTORI LAPIN YLIOPISTO ASE-lehti • 35. Ohje on käytännössä soveltamiskelvoton. Pakottavien ampumaaseluvan peruuttamisperusteiden osalta ampumaaselain (1998/1) 67.1,4 §:ssä (2019/724) sanotaan seuraavaa: ”Ampuma-aseen… hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa… on peruutettava, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 2 tai 4 a §:ssä tarkoitettuun rikokseen [huumausainerikoksia JK] taikka muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita…[JK]” Ampuma-aselain (1998/1) 67.1,6 §:ssä (2019/724) sanotaan puolestaan seuraavaa: ”...on peruutettava, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen”. Ajatuksen mukaan lainsäädäntövaltaa käyttävät demokraattisesti valitut edustajamme. Lainsäädäntövallan käyttäminen eduskunnan ulkopuolella edellyttää yksilöityä valtuutusta laissa. Suurin osa luetelluista rikoksista ei liity millään tavalla aseturvallisuuteen. Lopputulos ei silloin useinkaan ole kovin hyvä. Poliisihallituksen ohje ampuma-aselupakäytäntöjen yhtenäistämisestä luettelee ’muina rikoksina’ kolminumeroisen määrän rikoksia, jotka poliisihallituksen mukaan ovat este ampuma-aseluvan myöntämiselle tai peruste sellaisen peruuttamiselle. Poliisihallitus kuuli eri tahoja ohjetta laadittaessa, mutta ei kuunnellut. Näin syntyneitä säädöksiä kutsutaan asetuksiksi. Lähtökohtaisesti ohjeiden laatijan ja neuvojen antajan tulee tuntea edellä kerrotut oikeusjärjestyksen perusperiaatteet
Keräilijällä oli ollut Jatimatic-konepistooli ja RK-62 lainassa kolmisen vuotta. Tutkintapyynnön mukaan tätä ei olisi saanut hyväksyä. Syyttäjä Tauriainen ei sentään kohdistanut tutkintapyyntöään myös Lehtoseen. Aivan ilmeisesti Vilenin aselaintulkinta ei miellyttänyt syyttäjää, joka oli kutsunut todistajakseen komisario Tommi Hermosen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta – jolle Uudenmaan juttu ei tosin kuulunut millään tavalla. ASELAKIASIAA HELSINGIN ASEPOMOA EPÄILTIIN AIHEETTA Rikosepäilyt Helsingin poliisilaitoksen asevalvontaryhmän entistä johtajaa kohtaan olivat aiheettomia. Se, ettei itse ampuma-aselaissa ole määräystä laina-ajan pituudesta, selviää tietysti myös suoraan laista. Tärkeimmät syytteet koskivat aseiden lainaamista, syytteen mukaan niitä oli lainattu liian pitkäksi aikaa. Tutkinnanjohtaja-syyttäjä Jukka Haaviston päätöksestä selviää Tauriaisen menneen paljon pidemmälle. Helsingin asevalvontaryhmän johtajaan kohdistettu painostus oli sivunäytös oikeudenkäynnissä Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Perusteeton rikosepäily vei ilmiannetulta viran asehallinnossa, eikä sitä ole puhtaista papereista huolimatta palautettu. VASTAAVUUS JA VÄÄRÄ LAINKOHTA Syyttäjä Tauriaisen tutkintapyynnössä kyseenalaistettiin myös se, että Vilen oli hyväksynyt keräilijän lainaavan Jatimaticin Suomi-konepistoolin, ja RK-62:n Lahti-Saloranta pikakiväärin lupien nojalla. Tämä johti Vilenin siirtämiseen pois asehallinnosta, aivan muihin tehtäviin, kuten Ase-lehden numerossa 5 /2021 kerrottiin. T u o l l o i n Tauriainen ilmoitti, ettei hän ollut tehnyt rikosilmoitusta mistään todistajalausunnosta, eikä todistajasta. ”Haluan vain tarkistaa, olemmeko Itä-Uudenmaan poliisin kanssa edelleen samaa mieltä aselaista”. Hyvinkäällä viime syksynä istutussa jutussa vastaajina olivat kokeneet asekeräilijä ja asekauppias, ja tuomio annettiin viime tammikuussa. Haluan tarkistaa, olemmeko edelleen samaa mieltä siitä, mitä aseenkäsittelylupa tarkoittaa ja mitä se edellyttää”, Tauriainen kertoi. Hän on pyytänyt tutkimaan, onko Vilen syyllistynyt rikokseen, kun ei ole asetarkastuksessa puuttunut pitkiin laina-aikoihin. Sitä selostettiin Ase-lehdessä 1/2022. Viime syksynä syyttäjä Tauriainen selitti toimiaan Ase-lehdelle näin: ”Olen lähettänyt todistaja lausunnon nauhoituksen Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tutkinnanjohtajalle kysyäkseni hänen kantaansa siihen. Sieltä syyttäjä sai haluamansa lausunnon: ”Hänen mielestään on vaikeaa kuvitella asiaa, jonka vuoksi olisi hyväksyttävää lainata aseita vuosiksi”. Vanha, hyvin tunnettu periaatehan on ollut, että vastaavanlaisen aseen, kuin mihin on lupa, saa lainata. Tammikuussa antamassaan tuomiossa käräjäoikeus päätyi samaan kuin Vilen ja Lehtonen: ”Käräjäoikeus katsoo Lehtosen ja Vilenin kertomusten perusteella, ettei kolmen vuoden ampumaaseiden laina-aika sinänsä ole poikkeuksellinen laina-aika.” Tutkinnanjohtaja Haavisto totesi poliiseilla olevan näkemyseroja kohtuullisesta laina-ajasta, eikä Vileniä ole syytä epäillä tältäkään osin mistään moitittavasta menettelystä. Todistajana kuultiin myös Poliisihallituksen asehallintopäällikkö Mika Lehtosta. Aluesyyttäjä Johanna Tauriainen ei pitänyt Vilenin todistajalausunnosta, ja teki poliisille tutkintapyynnön, kesken oikeudenkäynnin. ”Hänen käsityksen mukaan ampuma-aselainsäädäntö ei estä aseiden lainaamista lähes kolmeksi vuodeksi taikka edellytä perustelemaan lainaa lupaviranomaisille”, selostaa Jukka Haavisto Lehtosen todistajalausuntoa oikeudenkäynnissä. Todistajana kuultu Helsingin laitoksen asevalvontaryhmän johtaja Ilari Vilen kertoi, että aseiden lainaaminen oli aseliikkeen tarka s t u ksessa havaittu, mutta koska keräilijällä oli keräilysuunnitelmansa vuoksi oikeus sarjatuliaseiden hallussapitoon, eikä aselaissa ole määritelty sallittua lainaaikaa, lainaamiseen ei oltu puututtu. Erikoissyyttäjä, tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto toteaa päätöksessään hänen toimineen lainmukaisesti ja harkintavaltansa puitteissa. TEKSTI MIKKO NISKASAARI 36 • ASE-lehti
Totta kyllä, aselain 87 §:n, jossa lainaamisesta säädetään, ensimmäisessä momentissa säädetään: ”10) erityisen vaarallisen ampuma-aseen saa lainata vain sille, jolla on oikeus toimintatavaltaan ja asetyypiltään vastaavan erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapitoon;” Kohtaa tiukennettiin taannoin. Kysymyksellä on tätä asiayhteyttä laajempikin merkitys. Muualla lehdessä käsittelemme ns. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen ohjeistamana toiminut syyttäjä näyttäisi pyrkineen tutkintapyynnöllään sekä saattamaan itsensä kannalta epämieluisan todistajan huonoon huutoon käräjäoikeuden edessä, myös pyrkineen pakottamaan Helsingin poliisilaitoksen omaksumaan Vantaan tulkinnan aselaista. Aiemmin kohdassa todettiin ”jolla on oikeus toimintatavaltaan ja muuten vastaavan erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapitoon”. Tämä on aika erikoista. Ohje on lähetetty geneerisestä mail-osoitteesta. Kaikki peitetyt tiedot ovat kuitenkin täysin julkista aineistoa: ne kaikki löytyvät Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiosta. Kuitenkin viime aikoina on väännetty peistä jopa siitä, että EU:n ainoana maana “emme voi” estää maahantuloa Venäjältä, koska laki. Ase-lehti myös tiedusteli asian oikeudellisesta taustasta, eikä saanut siihen koskaan vastausta. Tämä muutos tuli voimaan 15.7.2019. TEKSTI: JUSSI PELTOLA ASEKAUPPIAITA OHJEISTETTIIN Poliisihallituksen Asehallinto lähestyi ase-elinkeinonharjoittajia lähettämällä 26.8.2022 ohjeen, jonka lähettäjä ei ohjeesta selviä. Koko prosessissa on kiintoisaa, ettei syyttäjä, syytettä tukeneet todistajat, käräjäoikeus, eikä myöskään tutkinnanjohtaja huomanneet, ettei vastaavuudella itseasiassa ollut merkitystä, kuten Ase-lehden numerossa 1/2022 kerrottiin. Korostettakoon, että itse substanssista -asiastaemme voisi olla enempää samaa mieltä. Käräjäoikeus myös tuomitsi vastaajat törkeästä ampuma-aserikoksesta sillä perusteella, etteivät laina-aseet olleet asetyypiltään vastaavia kuin ne, joihin keräilijällä oli luvat. Taannehtivasti lakimuutosta ei voi soveltaa. Tällainen mielipide toteutettuna voi silti olla rikos, koska meillä on laki, joka nimenomaisesti kieltää kansallisuuteen perustuvan syrjinnän. Asia on ilmeisesti kiusallinen myös Etelä-Suomen syyttäjäalueelle (se tarkoittaa toimistoa), sillä Haaviston päätöksen luovuttamista viivytettiin sitkeästi. Henkilökohtaisesti nykyisessä maailmantilanteessa en myisi Venäjälle tai venäläiselle hammastikkuakaan. Voi arvioida, ettei pelkkä syyttäjän, aika heiveröisin perustein tehty tutkintapyyntö vaikuttanut viran menetykseen. POLIISIEN KESKINÄISTÄ NOKKAPOKKAA Tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto päätti, ettei syyttäjän tutkintapyyntö anna miltään osin aihetta aloittaa edes esitutkintaa, ja näin Ilari Vilen sai puhtaat paperit. Lähettämämme sähköposti kuului seuraavasti: Itse asiasta en voisi olla enempää samaa mieltä, mutta ohjeen laillisuuspohja vaatii täsmentämistä, joten pyytäisin saada tietää, kuka on sen lähettäjä. Puolitoista vuotta ennen lakimuutosta. Tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto katsoi silti Vilenin toimineen tältäkin osin harkintavaltansa puitteissa, kun hän ei ollut puuttunut lainaamiseen. Hänelle ei kuitenkaan ole palautettu entistä virkaansa Helsingin poliisilaitoksen asevalvontaryhmässä. Oikeudenkäynnissä käytettiin paljon vaivaan sen todistelemiseen, että Jatimatic ja rynnäkkökiväärit ovat kätkettävyydeltään ja toimintatavaltaan ihan eri asia, kuin Suomi-konepistooli ja pikakivääri. Asiassa saattoi painaa se, että todistaja Vilen oli arvostellut Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tekemää esitutkintaa. Muutos on siis yksi sana: ”muuten” tilalle tuli ”asetyypiltään”. Koko Hyvinkään oikeusjuttu osoittaa, että aselakia tulkitaan Vantaalla monin osin aivan eri tavalla kuin Helsingissä. Ennen kaikkea ohjeesta puuttuu se lakiperusta, millä oikeudella kauppias voi(si) tarkistaa ei-venäläisellä maksuvälineellä, kuten käteisellä tai vaikkapa kiinassa myönnetyllä luottokortilla, ei-luvanvaraista tavaraa ostavan ihmisen henkilöllisyyden tai tehdä olettamuksia nimenomaan asiakkaan etnisen taustan pohjalta. Kun päätös lopulta annettiin, siitä oli mustattu keskeiset tiedot niin, ettei ratkaisua olisi sensuroidun asiakirjan perusteella pystynyt selostamaan. Laittomasti lainatuksi väitetyt aseet olivat lainassa pisimmillään vuodesta 2015, ja lainaaminen päättyi 6.2.2018. aselupakäytännön ASELAKIASIAA ASE-lehti • 37. Se mitä ilmeisimmin on otettu Vantaalla raskaasti, ja valituksia on Helsinkiin lähetetty
yhtenäistämisohjeen laillisuuspohjaa, mistä on hyvä ottaa analogia myös tähän ohjeeseen. Ohje sisältää myös litanian uhkauksia siitä, mitä rikosoikeudellisia seurauksia sen noudattamatta jättämisestä voisi seurata. Ohjeessa erikseen korostetaan, että deaktivoidut aseet ovat Suomen ampuma-aselain mukaisesti yhä ampuma-aseita ja samoin Euroopan unionin asedirektiivin mukaisesti C-luokan ampuma-aseita sen sisältämässä luokittelussa. SE PAHIN ONGELMA Lähettämäämme kyselyyn ei vastattu. Mutta silti toiminnan pitää perustua lakiin. Myyjä toki saa valita asiakkaansa, mutta yhdenvertaisuuslain 8 § nimenomaan kieltää kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän. Itse asiassa jo Poliisihallituksen ohjekin saattaa olla tämän lain vastainen. Tämän ohjeen valossa ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin kieltäytyä myymästä mitään oletetuille venäläisille oli sitten kyse asehihnasta, laukusta tai aseöljystä. On erittäin kyseenalaista alkaa vaatia ruuvimeisselin tai olkahihnan ostajalta passia varsinkaan, jos kysytään vain “etnisesti epäilyttäviltä” tai vielä pahempaa “etnisesti epäilyttävän” kaverilta. Korostettakoon, että en voisi olla enempää samaa mieltä poliisihallituksen kanssa itse asiasta. Venäjä ja siten venäläiset ovat ihan itse ansainneet pakotteensa. Poliisihallitus ja nimenomaan sen asehallintoyksikkö ovat jo pitkään profiloituneet siinä, että kaikenlaisiin rikkomuksiin on nollatoleranssi ja niin esineitä yleensä kuin varsinkin lakia tulkitaan mahdollisimman luovasti nimenomaan siinä toivossa, että jotain rikosilmoitettavaa löytyisi. Ohjeen mukaan kielto koskee pakotesäännösten mukaisesti sotilaallisiin toimiin sekä aseiden ja kaikenlaisten niihin liittyvien tarvikkeiden, myös ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden, sotilasajoneuvojen ja -laitteiden ja puolisotilaallisten tarvikkeiden sekä niiden varaosien toimitukseen, valmistamiseen, huoltoon ja käyttöön liittyvän teknisen avun, välityspalvelujen tai muiden palvelujen tarjoaminen suoraan tai välillisesti luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille Venäjällä tai käytettäväksi Venäjälle. Ei edes hammastikkua. Vaikka poliisin ohje olisi lainvastainen, siihen ns. Toisaalta vastauksen puuttuessa kansalaisella on oikeus lähteä siitä, että poliisin ohjeisiin voi luottaa. Sitä ei pidä tehdä. Esimerkiksi henkilöllisyyden todistamisesta kieltäytymisen perusteella voi tällä poliisihallituksen tulkinnalla palvelusta kieltäytyä. Esimerkiksi asiakasprofiloinnista tuomioitakin saaneet polttoainekauppiaat tervehtinevät tätä tulkintaa ilolla, eli nyt sitä bensapumppua ei tarvitse avata ennen passin esittämistä, jos herää epäilyskään asiakkaan Venäjäsuhteista. 38 • ASE-lehti. Korostettakoon taas, että itse substanssista -asiastaemme voisi olla enempää samaa mieltä. ONGELMA Ohjeen ongelmaksi muodostuu se, että ohjeessa Poliisihallitus katsoo, että mitään aseisiin liittyviä esineitä ei tule luovuttaa, mikäli on oletettavissa, että ne ollaan viemässä Venäjälle tai muualle ulkomaille sellaiseen valtioon, johon suuntautuu mitään aseita koskevia pakotteita tai vientirajoituksia. Ohje muistuttaa sisällöltään nykyistä aselakia, joka mahdollistaa miltei minkä tahansa kovan esineen tulkitsemisen aseen osaksi. Korostettakoon, että en voisi olla enempää samaa mieltä poliisihallituksen kanssa itse asiasta. Se ei olisi isokaan ongelma, mutta ongelma on, miten tunnistaa laillisesti venäläinen. Kuten todettu, tätä kirjoitettaessa hallituksemme pohtii sitäkin, voidaanko venäläisten maahantuloa -Venäjän ainoana naapurimaanakieltää, koska Schengenin sopimus. Ilmiselvää on, että aseiden ja niiden luvanvaraisten osien myyminen venäläisille on kiellettyä. kieltoerehdyksen nojalla (eli oikeudellisesta vastuusta vapaasti) voi silti luottaa. Sinänsä on kornia, että ohje on ilman allekirjoitusta mutta kaksikielisin “Ystävällisin terveisin / Med vänlig hälsning / Best regards Poliisihallitus / Polisstyrelsen.” Ohjeessa siis viitataan esineisiin, joita ei ole varsinkaan laissa mutta ei edes tässä ohjeessa tarkemmin määritelty. Toki ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun Poliisihallitus on ottanut itselleen lainsäätäjän vallan. OHJE Tässä anonyymissä ohjeessa Poliisihallitus muistuttaa asealan elinkeinon harjoittajia Venäjään kohdistuvista ampuma-aseiden ja niihin liittyvien esineiden vientikiellosta. Se ei ole hallintomenettelylain hengen eikä ehkä kirjaimenkaan mukaista toimintaa. Aseisiin liittyviä esineitä kuten tiedämme, on tuhatmäärin. Käytännössä Asehallintoyksikön ohje “oikeuttaa” asetarvikkeita ja vähän mitä tahansa myyvän tarkistamaan ostajan ja hänen seurueensa henkilöllisyyden. SE VARSINAINEN ONGELMA Hiljan ulkomaalaispoliisi sai KHO:n langettavan tuomion siitä, että meni “olettamaan”, että mustaihoinen voisi olla ulkomaalainen. Sitä taustaa vasten se, että siviilikansalainen velvoitetaan olettamaan, olisiko joku mahdollisesti venäläinen tai venäläisen asialla on -tai ainakin normaalioloissa olisiperin ongelmallinen
Usein näihin tapauksiin liittyy lähestymiskiellon rikkominen, mutta osassa tapauksista lähestymiskieltoa ei ole haettu. Aloitteessa on kyse siitä, että ampuma-aselaissa on tyhjentävä lista niistä perusteista, joilla kansalainen voi hakea aselupaa. Lisäksi Suomessa määrätään vuosittain toista tuhatta lähestymiskieltoa, joita rikotaan noin tuhat kertaa. Miksi katsot, että muutos nykytilanteeseen on tarpeen. Tällä tavalla kynnys aloitteiden tekemiseen ei ole niin korkea, kun aloitteen tekijältä ei vaadita lainopillista osaamista. On lisäksi useita ammatteja, joissa työskennellään yksin ja ollaan enemmän tai vähemmän asiakkaiden armoilla, kuten yöllä auki olevien kioskien tai huoltoasemien myyjät tai bussien ja taksien kuljettajat. Ei välttämättä pelkästään omaksi turvakseen, vaan myös muiden ihmisten turvaksi. Lakimuutoksen myötä tämä peruste poistui. Monet trendit tulevat Suomeen Ruotsista, ja näyttää siltä, että väkivaltaiset katujengit ovat meilläkin muodostumassa sellaiseksi ongelmaksi, että viranomaisetkaan eivät enää yritä väittää, että Suomessa ei olisi katujengejä. On myös paljon ammatteja, joissa tehdään mahdollisesti kipeitäkin, yksittäistä ihmistä koskevia päätöksiä, jotka saattavat herättää kaunaa yksittäistä päätöksentekijää kohtaan. Tämähän ei ole tarkkaan ottaen lakialoite, vaan kyseessä on aloite lainvalmisteluun ryhtymisestä. Esimerkiksi turvakodeissa asuu vuosittain noin 5000 henkilöä, jotka ovat lähtökohtaisesti pakosalla omasta kodistaan, koska ovat vakavan väkivallan uhan alaisia. Edelleen ampuma-aseen käyttäminen itsepuolustukseen on sallittua, mutta aseen kantaminen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole sallittua. Muistissa on vielä, että muutama vuosi sitten Poliisihallitus järjesti kokeilun, jossa tutkittiin, voisivatko poliisimiehet kantaa virka-asettaan myös vapaalla ollessaan, kuten monessa maassa on asioiden laita. Tästä esimerkkinä syyskuun alussa lehdissä ollut tapaus, missä käräjäoikeuden tuomari sai rangaistuksen tuotuaan revolverin tuomioistuimeen, koska hän oli kokenut uhkaa asiakkaiden taholta. ”Kansalaisaloite suojeluperusteen palauttamiseksi ampuma-aselakiin” kuulostaa juhlalliselta. Otetaanpa selvää, mistä asiassa on kysymys. En tiedä, valmistautuiko Poha esimerkiksi terrorismin uhan kohoamiseen vai mihin, mutta turvallisuusalan ammattilaisten yksityiset suojeluaseet vastaisivat myös samaan uhkaan. ASELAKIASIAA ASE-lehti • 39. Tällä aloitteella haetaan muutosta asiaan, eli halutaan palauttaa suojeluperuste ampuma-aselainsäädäntöön. Mutta lainsäädäntötyö on yleensä hidasta, joten toimeen kannattaa tarttua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Eli jos kannat asetta ja puolustat sillä itseäsi, saat rangaistuksen aseen mukana kantamisesta, vaikka itse hätävarjelutoimi olisi ollut lainmukainen. Viimeisimmästä esimerkkinä on elokuun lopulla Asikkalassa tapahtunut nuoren taksinkuljettajan henkirikos. Tällaisia ammatteja löytyy esimerkiksi sosiaalialalla ja oikeushallinnossa, missä osalla asiakkaista saattaa olla yleisenä toimintamallina ratkaista konfliktitilanteet väkivallalla. Jälleen kaikki tapaukset eivät ole väkivaltaan liittyviä, mutta tämän tästä saadaan lukea lehdistä tapauksista, joissa esimerkiksi entinen puoliso on tehnyt vakavaa väkivaltaa tai jopa tappanut parisuteen toisen osapuolen. TEKSTI: TOM LINDBLOM KANSALAISALOITE SUOJELUASEESTA Ase-lehti on saanut kuulla, että on tekeillä kansalaisaloite, jonka tarkoituksena on palauttaa suojeluperuste ampuma-aselakiin. Lakialoite tarkoittaisi, että aloitteen tekijän pitäisi kirjoittaa kokolailla valmista lakitekstiä. Aloite lainvalmisteluun ryhtymisestä taas tarkoittaa, että esitetään ajatus tai idea, jonka pohjalta halutaan, että lainvalmisteluun perehtyneet henkilöt sitten alkavat sorvaamaan lakitekstiä. Tällä aloitteella halutaan myös antaa ampuma-asetta voimankäyttövälineenä työssään kantaville ammattilaisille kuten poliiseille ja rajavartijoille mahdollisuus hankkia suojeluaselupa. Tästä henkilömäärästä osa on lapsia, mutta lienee turvallista sanoa, että vuosittain yli parituhatta aikuista pääasiassa naista asuu turvakodissa väkivallan uhan takia. Tilanne ei toki Suomessa ole vielä niin paha kuin Ruotsissa joillakin alueilla, minne poliisikaan ei mene aivan pienellä porukalla. Suomessa elää paljon ihmisiä erilaisten uhkien alaisena. Kerro aluksi lyhyesti, mistä tässä lakialoitteessa on kysymys. Ase-lehti otti kansalaisaloitteen puuhamiehen, Seppo Vesalan, jutulle asian tiimoilta. Ennen 1998 tehtyä lainmuutosta tuossa listassa oli mukana suojelu, eli ihmiset saattoivat hakea aselupaa itsensä suojaamiseksi, ja kantaa tällaista suojeluasetta mukanaan
Suomen naapurimaista ainoastaan Norjassa ei ole mahdollista saada aselupaa suojeluperusteisesti. Lisäksi nämä patruunat ovat turvallisempia myös sivullisten kannalta, koska niissä esimerkiksi kimmokevaara on pienempi kuin perinteisissä kokovaippaluodeissa. Aloitteessa esitetään, että suojeluaseena voisi kantaa normaalikokoisten pistoolien ja revolvereiden lisäksi taskuasetta. Miksi myös taskuaseita pitäisi saada kantaa suojeluaseluvalla. Erona olisi, että jos henkilö tarvitsee asetta eikä pelkästään halua sitä, aseluvan saaminen olisi mahdollista. Laissa taskuaseen määritelmä on sellainen, että verrattain isotkin aseet ovat taskuaseita; ehkä tunnetuin tällainen tapaus on Glock 19, joka on Suomessa poliisilla normaalina virkaaseena Glock 17:n rinnalla. Tämä siitä huolimatta, että sitä pidetään yleisesti erittäin hyvänä suojeluaseena sopivan kokonsa takia. Lukijalle saattaa myös olla yllätys, kuinka yleisesti EU-maissa suojeluaseet ovat sallittuja. Taskuaselupien saaminen on yleensä hankalaa ja lupia niihin ei anneta ilman hyviä perusteluita. Monet tietävät, että Virossa ja Tšekissä saa kantaa suojeluaseita, mutta luultavasti monikaan ei tiedä, että lähes kolmessa neljästä EU-maassa aseiden hankkiminen suojeluperusteisesti on sallittua. Se ei siis ole oikeasti mikään pieni ase, mutta Suomen taskuasemääritelmän takia lupa sen saamiseksi todellakin on tiukassa. Ja tuolloin oli yleisessä tiedossa, että suojeluaseita oli esim. erva-patruunoita. Sitä paitsi, joissakin tilanteissa voi olla tarpeellista, että voi kantaa oikeasti pienikokoista asetta, jonka kantaminen katseilta piilossa on helppoa. EU:ssa on 27 maata, joista 20:ssä itsepuolustus on yksi aseluvan myöntämisperusteista. Suojeluaseessahan ajatus on, että asetta kannetaan kätkettynä siten, että muut ihmiset eivät edes havaitse aseen olemassaoloa, ja erityisesti pienikokoisille henkilöille isokokoisen aseen kantaminen kätkettynä voisi olla hyvin vaikeaa ja vaivalloista, tehden lopulta suojeluaseen kantamisen mahdottomaksi. Ei suinkaan. Onko aloitteen tarkoitus tuoda Suomeen yleinen aseenkanto-oikeus Amerikan malliin. Myös monessa Euroopan maassa EU:n ulkopuolella on suojeluaseita; ehkä yllättävin maa on Iso-Britannia: Pohjois-Irlannissa on mahdollista saada suojeluaseita, vaikka muuten Iso-Britanniassa suhtaudutaan aseisiin hyvin jyrkästi. Vaikka asia saattaa kuulostaa nurinkuriselta, tällaiset patruunat ovat myös hyökkääjän kannalta turvallisempia; tämän takia Suomen poliisikin näitä käyttää. Miksi niiden salliminen olisi tärkeää. Nämä ovat samoja patruunoita, joita esimerkiksi poliisi käyttää virka-aseissaan. taksikuskeilla, eikä se aiheuttanut kenellekään mitään hyperventilaatiokohtauksia. Sittemmin rima aselupien myöntämiseen on noussut, ja aloitteessa esitetään, että suojeluaseiden suhteen rima olisi vieläkin korkeammalla. Se, että ase on Suomen lain mukaan taskuase, ei tarkoita, että se olisi mikään hihapistooli. Lisäksi on todettava, että esimerkiksi monilla toiminta-ampujilla on lupa erva-patruunoiden hankkimiseen, koska ne ovat pienemmän kimmokevaaran ansiosta turvallisempia, kun ammutaan metallisia maa40 • ASE-lehti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa missä suojeluaseiden kantaminen on verrattain yleistä, tätäkin pienemmät aseet ovat helpon kannettavuutensa mutta kuitenkin järkevän kokonsa takia suosiossa. Ne on suunniteltu siten, että hyökkääjä pysähtyy tehokkaammin yhdellä laukauksella sen sijaan, että tätä pitäisi ampua useita kertoja. Jos potentiaalinen aseen ostaja haluaa luvan pistooliin, se olisi myös jatkossa helpompaa harrastuskuin suojeluperusteisesti. Haluan vielä korostaa sitä, että tällä aloitteella ei haluta muutoksia hätävarjelusäännöksiin, eli hätävarjeluun suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin tälläkin hetkellä. Aloitteessa esitetään myös, että suojeluaseluvalla saisi hankkia erityisen vaarallisia, nk. 1980ja 90-luvuilla jolloin ihmisillä oli suojeluaselupia vain noin 7% aseluvista oli myönnetty suojeluperusteisesti. Tuolloin aselupien myöntäminen oli yleisestikin paljon vähemmän säänneltyä ja linja oli huomattavasti löysempi kuin nykyään. Niistä poliiseista, jotka kantavat Glockia, pienikätisillä miehillä ja varmaankin kaikilla naisilla on Glock 19. Halutaanko Suomeen villin lännen meininkiä. Aloitteessahan ei haluta sallia suinkaan kaikkia erva-patruunoita, vaan ainoastaan hätävarjeluja voimankäyttötarkoitukseen suunniteltuja ja tarkoitettuja, osuessaan laajenevia patruunoita. Nykyäänkin ampuma-aseen käyttäminen hätävarjeluun on tietyissä tilanteissa sallittua; asetta vaan ei saa kantaa mukana. Aloitetta laadittaessa katsottiin, että on helpompaa esittää taskuaseiden sallimista, kuin määritellä lakiin uusi suojeluaseluokka
Miten suojeluperusteella hankittu aselupa eroaisi esimerkiksi ampumaharrastuksen perusteella hankittavasta pistooliluvasta. Tässä aloitteessa mainitaan monta perustetta, joilla suojeluaselupaa voi hakea. Esimerkiksi kokoontumislaki kieltää toisen vahingoittamiseen soveltuvien välineiden tuomisen väen kokoontumisiin tai mielenosoituksiin, tuomioistuimeen ei saa viedä kättä pidempää, ja niin edelleen. ammattilaisten tulisi hakea suojeluaselupa, mikäli aikoisivat kantaa suojeluasetta. Lisäksi aloitteessa esitetään, että ne ammattilaiset, jotka jo nyt kantavat ampuma-asetta voimankäyttövälineenä työtehtävissään, voisivat hakea suojeluaselupaa. Syvän kriisin aikana yhteiskunnalla ei varmaankaan riittäisi resursseja yksittäisten henkilöiden suojaamiseen, senkään vertaa kuin normaalioloissa. Saisiko asetta sitten kantaa missä tahansa, vai olisiko kantamiseen jotain rajoituksia. Ei kuitenkaan ole tarkoituksena, että esimerkiksi jokainen poliisimies saisi automaattisesti kantaa asetta vapaalla, vaan myös poliisien, rajavartijoiden ym. Asekeräilijän olisi mahdollista hankkia suojeluaselupa asekokoelman suojelemiseksi; tällainen lupa olisi voimassa vain asekeräilijän kotona; tai jos kokoelma on jossain muussa paikassa, aseen kantaminen olisi mahdollista myös siinä paikassa missä aseita säilytetään. Hätävarjelua sen sijaan ei oikein voi harrastaa, joten harrastamista ei voi vaatia. Suojeluaseet olisivat pistooleita ja revolvereita. Tämän takia suojeluaseluvissa ei vaadita aikaisempaa kahden vuoden harrastamista, mutta toisaalta vaaditaan ajokorttikokeen teoriakokeeseen verrattava teoriakoe, jossa testataan esimerkiksi hätävarjelusäädösten hallitsemista ja kykyä säädösten soveltamiseen. Ajatuksena olisi, että suojeluaseen kantamisesta säädettäisiin asetus, johon koottaisiin eri laeista muun muassa näitä paikkoja ja tilanteita, joissa suojeluasetta ei saisi kantaa. Tämä palvelisi kaikkia suojeluaseen kantajia, jotka näkisivät yhdestä asetuksesta kaikki suojeluaseen kantamista koskevat rajoitukset. Asetuksen tarkoituksena olisi helpottaa paitsi suojeluaseiden kantajia, myös viranomaisia tulkitsemaan suojeluaseen kantamiASE-lehti • 41. Kun tätä esitettyä mallia vertaa niihin EU-maihin, joissa laki sallii suojelun aseen hankintaperusteeksi, vain osassa maista vaaditaan minkäänlaista koulutusta. Aloitteessa mainitaan myös, että henkilöt, jotka työskentelevät maanpuolustuksen tai yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisissä tehtävissä, voisivat hakea suojeluasetta. Ja koska monilla urheiluampujilla on jo nyt luvat erva-patruunoihin, kyseessä ei olisi aikaisemmin siviileiltä kielletyn patruunatyypin salliminen. Nämä henkilöt ovat jo valmiiksi päteviä kantamaan asetta, koska he tekevät sitä työssään, ja tällainen ammattilaisten suojeluaseen kantaminen olisi omiaan parantamaan yleistä turvallisuutta, koska vapaalla oleva turvallisuusalan ammattilainen pystyisi paremmin puuttumaan vakaviin väkivaltatilanteisiin. Lisäksi, jos hankkii aseen harrastusmielessä, on osoitettava, että todellakin harrastaa ampumista. leja. Tuo kohonnut uhka on todellakin tärkeä peruste suojeluaseluvan saamiseksi, mutta ei kuitenkaan ainoa. Sen lisäksi on suoritettava aseen käsittelyja ammuntakoe, joka pitää uusia joka vuosi, kun harrastamisen osoittaminen tehdään vain viiden vuoden välein. Ensinnäkin, aselupa olisi harkinnanvarainen, eli hakijan olisi osoitettava, että edellytykset suojeluaseluvan hankkimiseksi täyttyvät, eli esimerkiksi että hakijan turvallisuus on jollakin tavalla uhattuna. On yleisen edun mukaista, että henkilöt, joiden hallussa on suuri määrä aseita, voivat suojella niitä. Miksi näin monta perustetta; eikö riitä, että hakijaan kohdistuu kohonnutta uhkaa fyysiselle turvallisuudelle. Jälleen on kyse yleisestä edusta; varsinkin harmaassa vaiheessa tai muuten yhteiskunnan ollessa kriisitilassa, olisi tärkeää, että tietyissä avaintehtävissä työskentelevät henkilöt voisivat suojella itseään. Tämä on tarkoituksellista, sillä aloitteen laatijat eivät halua, että suojeluperusteesta tulisi jonkinlainen oikotie pistooliluvan saamiseksi. Samalla perusteella myös esimerkiksi aseliikkeiden myyjät saisivat kantaa suojeluasetta aseliikkeen tiloissa. Käsittääkseni tässä aloitteessa esitetty malli on varsin tiukka verrattuna muihin EU-maihin, joissa suojeluaseita ylipäätään saa pitää hallussa. Asetta ei saisi kantaa aivan joka paikassa: Asetta saisi kantaa lähtökohtaisesti kaikkialla, ellei aseen kantamista erikseen kiellettäisi jonkin lain perusteella. Osassa maista suojeluaselupa täytyy pitää voimassa edellä kuvatun kaltaisesti määräajoin suoritettavan testin avulla, mutta ei kaikissa
Tietenkin ensimmäinen puolustus on, että ulkopuolinen ei edes tiedä suojeluaseen olemassaolosta, minkä takia aloitteessa esitetäänkin, että asetta tulisi kantaa vaatteen alla piilotettuna siten, että sen olemassaolo ei paljastu ulkopuolisille. Ase menetettäisiin siitä huolimatta, että varas ei edes tietäisi sen olemassaolosta. Miksi; eikö pelkkä ase riitä. Näin on helpompaa välttää liiallisen voiman käyttäminen, kun valittavissa on myös lievempi puolustautumiskeino. Aloitteessa vaaditaan, että ampuma-aseen lisäksi pitäisi kantaa myös kaasusumutinta. Kun lisäksi länsinaapurista ja jopa kotimaasta tulee jatkuvasti huolestuttavia uutisia katujengien välisestä väkivallasta ja siitä, miten viattomat sivullisetkin voivat joutua näissä tilanteissa osallisiksi, uskon että yleinen käsitys siitä, että Suomessa elettäisiin jonkinlaisessa lintukodossa minne paha maailma ei ikinä ulotu, on muuttumassa. Aloitteen kannattaminen vaatii tunnistautumisen esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla. Ihmiset eivät ehkä enää ajattele ”mutta eihän meillä Suomessa”, vaan nykyään ymmärretään, että maailmassa ja myös Suomessa tapahtuu myös pahoja asioita. Suomalainen yhteiskunta ei kykene suojelemaan erityisen suojelun tarpeessa olevaa yksittäistä kansalaista. Suurimpana erona nykytilaan olisi se, että suojeluaseen kantaminen yleisellä paikalla olisi mahdollista. Suojeluaseluvan hakijan olisi myös osoitettava hallitsevansa hätävarjeluun 42 • ASE-lehti. Jos tämä aloite ei menesty, se saattaa silti tasoittaa tietä sille, että ihmisillä olisi jossain vaiheessa mahdollista puolustaa omaa ja toisten koskemattomuutta nykyistä tehokkaammin. Aikaisemmin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan en olisi pitänyt aloitteen läpi menemistä tai edes tarvittavien 50 000 kannatusilmoituksen kasaan saamista kovin todennäköisenä. Sitä käytetään ensisijaisesti, ja vasta jos se ei riitä ja tilanne sen sallii tai vaatii, voidaan käyttää ampuma-asetta. Aloitteessa ei haeta muutosta hätävarjeluoikeuteen. En edelleenkään pidä mitenkään kirkossa kuulutettuna, että aloite tulee saamaan vaadittavaa määrää kannatusilmoituksia, mutta ainakin olen tehnyt asian eteen jotain. Tämän osoittamiseen käytettäisiin poliisin tai vartijan ampuma-asekoulutuksen käsittelykokeeseen verrattavaa käsittelykoetta. Tämän takia aloitteessa esitettäisiin, että asetta tulisi kantaa vartaloon, vyöhön tai vaatteisiin kiinnitetyssä kotelossa; ei esimerkiksi käsilaukussa tai vaikkapa muistikirjaksi naamioidussa asekotelossa. Uskon kuitenkin, että ihmisten asenteet ovat suurelta osin muuttuneet Venäjän hyökkäyksen myötä: esimerkiksi reserviläisharrastus on kasvussa, ja Suomen Natojäsenyyden hakuprosessin nopeus ja kansan mielipiteen hyvin nopea kääntyminen Natolle suopeaksi ovat myös osoitus siitä, kuinka nopeasti tilanteet voivat muuttua. Jo nykyisellään jollakin muulla perusteella hankittua ampuma-asetta voidaan käyttää hätävarjeluun. Uskon, että ihmiset näkevät tämän ja tajuavat että asiallisten henkilöiden hallussa olevat suojeluaseet eivät huononna, vaan parantavat yhteiskunnan turvallisuutta. Suojeluperusteella tarkoitetaan henkilökohtaisen koskemattomuuden tai omaisuuden suojelemista. Kaasusumutin on avuksi tässä; jos hyökkääjä yrittää riistää aseen kantajaltaan, tätä riistämistä vastaan voi puolustautua sumuttimella. Lähtökohta on, että kaasusumutin olisi edelleen ensisijainen hätävarjeluväline, kuten se on tälläkin hetkellä. Oikean välineen valintaa auttaa vaatimus hätävarjelusäädösten tuntemisesta ja koe, jossa testataan, osaako hakija myös soveltaa säädöksiä käytännössä. Kansalaisaloite suojeluperusteen palauttamiseksi ampuma-aselakiin löytyy osoitteesta: www.kansalaisaloite.fi ja hakemalla aloitteen nimellä. Eikö trendi ole ennemminkin ollut, että aselupien saamista kiristetään. Mutta onko olemassa riski, että suojeluaseen kantaja menettää aseensa hyökkääjälle tai vaikka taskuvarkaalle. seen liittyviä rajoituksia ja vaatimuksia. Lisäksi viimeisimmät aselakien tiukennukset ovat olleet lähinnä "jotain tarvitsee tehdä" -tyyppisiä reaktioita jotta näyttäisi siltä, että poliitikot ovat tehneet jotain esimerkiksi kouluammuskelujen estämiseksi ilman analyysiä siitä, millä tavalla esimerkiksi pistoolilupien rajoittaminen estää kivääreillä tai haulikoilla tehtäviä tekoja. Kansalaisaloite tiivistettynä Kansalaisaloite suojeluperusteen palauttamiseksi Ampuma-aselakiin Aloitteen päiväys 9.9.2022 Aloitteen muoto: Ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä (Koko aloite luettavissa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11163) Aloitteessa esitetään, että Ampuma-aselakiin palautetaan suojelu yhdeksi aseluvan myöntämisperusteeksi. Jos puolustautujalla on käytössään kaksi puolustautumisvälinettä, hän voi helpommin valita tilanteeseen sopivan välineen. Suojeluaseluvan saamisen edellytyksenä on myös, että hakijan on osoitettava kykenevänsä käsittelemään suojeluaseeksi soveltuvaa ampuma-asetta turvallisesti. Jos asetta kannetaan esimerkiksi käsilaukussa, on todellakin olemassa riski, että pitkäkyntinen sieppaa laukun, koska siellä todennäköisesti on lompakko ja mahdollisesti muuta arvokasta omaisuutta. Kysytään lopuksi vielä: Näetkö, että tällaisella aloitteella on mahdollisuuksia menestyä
Tällöin lain tarjoama mahdollisuus suojeluaseen kantamiseen auttaisi suojaamaan ihmisen perusoikeuksiin kuuluvia oikeutta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Suojeluaselupa voitaisiin myöntää myös työtehtävissään ampuma-asetta voimankäyttövälineenä kantavalle henkilölle, joka on saanut koulutuksen suojeluasetta vastaavan ampumaaseen käyttöön, ja jolla on voimassa oleva oikeus kantaa kyseistä ampuma-asetta työtehtävissään. Suojeluaseen saamisen kriteerit olisivat tiukat, mutta vaikka kriteerien täyttäminen olisi haastavaa, on kiistämättä olemassa suuri joukko ihmisiä, joiden henkilökohtainen koskemattomuus on vaarassa ja joiden elinolosuhteissa on tekijöitä, joiden perusteella suojeluaseen kantaminen olisi perusteltua. Suomessa määrätään vuosittain yli tuhat lähestymiskieltoa, mutta valitettavasti pelkkä kielto ei välttämättä estä väkivaltaista henkilöä uhkaamasta suojattavaa henkilöä. Lisäksi lähestymiskieltoja määrättäessä yksi peruste on uhkaajan muodostama, suojattavaan henkilöön kohdistuva vakava fyysinen uhka. On myös yhteiskunnan toimivuuden kannalta oleellisen tärkeissä tehtävissä työskenteleviä henkilöitä, joiden kyky suojella itse itseään erityisesti poikkeusajan tilanteissa olisi koko yhteiskunnan etu. Henkilöt, jotka työskentelevät maanpuolustuksen tai yhteiskunnan kriisiajan toimintojen kannalta kriittisissä tehtävissä voivat saada suojeluaseluvan työtehtävänsä tai ammattinsa perusteella. ASE-lehti • 43. Asekeräilijä, jonka hallussa on Ampuma-aselain 9. Tässä esitetyssä mallissa Suomi sijoittuisi suojeluaseiden myöntämisen suhteen varsin tiukan linjan maaksi verrattuna muihin EU-maihin, joissa suojeluaseet ovat sallittuja. Samalla perusteella myös henkilö, joka työskentelee paikassa, jossa säilytetään ampuma-aseita ja johon yleisöllä on pääsy, voi saada suojeluaseluvan, joka oikeuttaa suojeluaseen kantamisen kyseisessä paikassa. Lähes kolmessa neljästä EU:n jäsenmaassa suojelu on sallittu ampuma-aseen hankintaperuste. Aloitteen mukaisesti kaasusumutin olisi edelleen ensisijainen hätävarjeluväline, mutta on tilanteita ja olosuhteita, joissa se ei välttämättä riitä, eikä myöskään poliisi pysty suojelemaan yksittäisiä ihmisiä väkivallalta. PERUSTELUT Suojelu oli Ampuma-aselaissa yhtenä myöntämisperusteena ennen nykyisen Ampuma-aselain voimaantuloa, ja vaikka tuolloin aselupien myöntämiskriteerit olivat nykyisiä löysemmät, ei suojeluaseista tuolloinkaan aiheutunut vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Esimerkiksi vuonna 2016 Suomessa määrättiin 1591 lähestymiskieltoa, ja poliisin tietoon tuli 1070 tapausta, jossa sitä oli rikottu. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi aseliikkeessä työskentelevää myyjää, joka näin voisi estää aseiden anastamisen liikkeestä. On myös ammatteja, joissa työskentelevät henkilöt voivat joko ammatin erityispiirteiden, tai työskentelyolosuhteiden takia olla erityisen suojelun tarpeessa. Suojeluaselupa voidaan myöntää nämä ehdot täyttävälle henkilölle, jonka elinolosuhteissa on jotain sellaista, joka oleellisesti lisää riskiä vakavan väkivallan uhan alle joutumiselle. Turvallisuuspoliittisessa tilanteessa saattaa tapahtua dramaattisia muutoksia hyvinkin nopeasti; tästä hyvänä esimerkkinä toimii se nopeus, jolla Suomi päätti muuttaa ulkopolitiikkansa suuntaa hakemalla Naton jäsenyyttä. Osassa maista suojeluaselupa tulee myöntää kaikille ehdot täyttäville luvan hakijoille, ja osassa maista luvan myöntäminen on harkinnanvaraista. Suomessa elää turvakodeissa vuosittain tuhansia henkilöitä, jotka ovat paossa vakavaa, henkeen ja terveyteen kohdistuvaa uhkaa. Tämän kansalaisaloitteen tarkoituksena ei ole merkittävästi lisätä aselupien määrää, tai tehdä suojeluaseen kantamisesta yleistä, lähes jokaiselle kuuluvaa oikeutta. Jos esimerkiksi Ruotsissa joillakin alueilla vallitseva turvattomuus yleisillä paikoilla yleistyy myös Suomessa, voi olla hyvinkin perusteltua suojata omaa henkilökohtaista koskemattomuuttaan, eivätkä levottomilla alueilla asuvat henkilöt välttämättä pysty esimerkiksi taloudellisista syistä muuttamaan turvallisemmille alueille. liittyvä lainsäädäntö riittävällä tasolla. Vaikka kaikki lähestymiskiellot eivät liity vakavaan väkivaltaan, pahimmillaan lähestymiskieltoon määrätty henkilö saattaa syyllistyä henkirikokseen suojattavaa henkilöä kohtaan, mistä on valitettavan monta esimerkkiä myös viime vuosilta. Tämä osoitettaisiin ajokorttikokeen teoriakokeeseen rinnastettavalla teoriakokeella. pykälän tarkoittamia erityisen vaarallisia ampumaaseita voisi saada suojeluaseluvan kokoelman suojelemista
Tehdas on kuitenkin jo useamman vuoden valmistanut myös 5,56 mm bullpup-rynnäkkökivääreitä, jollaisesta juuri esitelty .223 Remington -kaliiperinen siviiliversio saatiin lainaksi HS Produktia Suomessa edustavalta RUAG Ammotec Finlandilta. Kolmiasentoinen vaihdin siirrettiin liipaisinkaaren sisältä aseen molemmille kyljille ja liipaisinkaartakin laajennettiin, – TAVALLISTA PAREMPI BULLPUP HS Produkt VHS-2S HS Produkt VHS-2S VHS-2S on muiden bullpupien tavoin VHS-2S on muiden bullpupien tavoin kompakti mötikkä. Kiinteällä kantokahvalla varustettujen mallien nimikkeet ovat vastaavasti VHS-D2 CT ja VHS-K2 CT. Ainoana bullpup-tyyppisenä kiväärinä VHS-2:ssa esiteltiin myös viisiasentoinen pituussuunnassa säädettävä perä ja korkeussuunnassa säädettävä poskipakka. Vaikka VHS-2 teknisesti perustuikin edeltäjäänsä, oli se käytännössä suunniteltu täysin uudelleen. -asetehdas on tähän saakka ollut paremmin tunnettu pätevistä pistooleistaan, joita Yhdysvalloissa myydään Springfield Armoryn tuotemerkin alla. Erityisen merkittävä uudistus liittyi hylsypoistoon, jonka kätisyys oli nyt mahdollista vaihtaa aseen purkamisen yhteydessä kääntämällä lukkoa 180 astetta ja lukitsemalla ampujan kasvojen puoleisen hylsynpoistoaukon hiekkapelti kiinniasentoon. VHS-D2-mallissa piipun pituus on 500 mm ja karabiinimittaisessa VHS-K2:ssa 410 mm. Kroatian asevoimat hankki vuoteen 2015 mennessä käyttöönsä noin 7000 VHS-rynnäkkökivääriä, minkä lisäksi sitä myytiin pieniä määriä myös ulkomaille. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Vuonna 2007 esiteltiin ensimmäinen versio VHS-nimellä (Višenamjenska Hrvatska Strojnica, kroatialainen monitoimikonetuliase) tunnetusta 5,56 mm rynnäkkökivääristä, jonka muotoilu muistutti israelilaista Tavoria tai singaporelaista SAR-21:tä. HS:n pistooleidenkin suunnittelijana tunnetun Marko Vukovicin kehittämän VHS:n tekniikka perustui lyhytiskuiseen kaasumäntään ja AR-18-tyyppiseen lyhyeen suorakulmaiseen luistiin, jonka sisällä on kahdeksanolkainen pyörähtävä lukko. Ase on näin ollen kooltaan hyvin kompakti, mutta massaltaan ei aivan kevyimmästä päästä. 44 • ASE-lehti. Ampuma-asennon luominen vaatii aluksi hieman non luominen vaatii aluksi hieman harjoitusta, mutta tämän jälkeen harjoitusta, mutta tämän jälkeen ase tuntuu tasapainoiselta ja asenase tuntuu tasapainoiselta ja asentokin alkaa muodostua luontevaksi. Polymeerikuoret olivat malliltaan aiempaa huomattavasti nykyaikaisemmat samoin kuin uusi kantokahvakin, josta lisäksi esiteltiin STANAG 4694 -kiskolla (NATO Accessory Rail, NAR) varustettu versio. Vaikka lupaava konsepti olikin, VHS-rynnäkkökiväärin ergonomiassa todettiin parannettavaa, mm. Niinpä alkuperäisen VHS:n korvasi keväällä 2013 Splitin ASDA-messuilla esitelty kehittyneempi VHS-2-malli. Ampuma-asenkompakti mötikkä. Kroatian Karlovacissa sijaitseva HS Produkt d.o.o. liipaisinkaaren sisälle sijoitettu kolmiasentoinen FAMAS-tyyppinen vaihdin oli hankala käyttää, aseen oikealta kyljeltä tapahtuva hylsynpoisto oli monien muiden bullpupien tavoin vasenkätisille ampujille ongelmallinen ja lisävarusteiden kiinnittäminen aseeseen oli hankalaa varustekiskojen puuttuessa. tokin alkaa muodostua luontevaksi. Hellion/VHS-2S (alinna) pohjautuu VHS-2-sotilaskivääriin, jota tarjotaan kahdella eri piipunpituudella ja joko 1,5 kertaa suurentavan punapistetähtäimen tai NAR-kiskon sisältävällä kantokahvalla. Kroatian armeija kuitenkin halusi linjoiltaan yksinkertaisemman ja pelkistetymmän kiväärin, joten vuoden 2008 Eurosatoryssa esitelty uudistettu malli oli linjoiltaan ennemminkin ranskalaista FAMAS:ia muistuttava suurine kantokahvoineen. Tässä aseeseen on kiinnitetty VHS-lipaskuilu ja 10 patruunan lipas. VHS-2S:llä on mittaa perä lyhyimmillään 710 mm ja pisimmillään 760 mm ja massaa tyhjänä 3,65 kg
VHS-2S:llä on mittaa perä lyhyimmillään 710 mm ja pisimmillään 760 mm ja massaa tyhjänä 3,65 kg. ASE-lehti • 45. HS:n pistooleidenkin suunnittelijana tunnetun Marko Vukovicin kehittämän VHS:n tekniikka perustui lyhytiskuiseen kaasumäntään ja AR-18-tyyppiseen lyhyeen suorakulmaiseen luistiin, jonka sisällä on kahdeksanolkainen pyörähtävä lukko. Ampuma-asennon luominen vaatii aluksi hieman non luominen vaatii aluksi hieman harjoitusta, mutta tämän jälkeen harjoitusta, mutta tämän jälkeen ase tuntuu tasapainoiselta ja asenase tuntuu tasapainoiselta ja asentokin alkaa muodostua luontevaksi. Vaikka lupaava konsepti olikin, VHS-rynnäkkökiväärin ergonomiassa todettiin parannettavaa, mm. Ainoana bullpup-tyyppisenä kiväärinä VHS-2:ssa esiteltiin myös viisiasentoinen pituussuunnassa säädettävä perä ja korkeussuunnassa säädettävä poskipakka. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Vuonna 2007 esiteltiin ensimmäinen versio VHS-nimellä (Višenamjenska Hrvatska Strojnica, kroatialainen monitoimikonetuliase) tunnetusta 5,56 mm rynnäkkökivääristä, jonka muotoilu muistutti israelilaista Tavoria tai singaporelaista SAR-21:tä. Niinpä alkuperäisen VHS:n korvasi keväällä 2013 Splitin ASDA-messuilla esitelty kehittyneempi VHS-2-malli. Tehdas on kuitenkin jo useamman vuoden valmistanut myös 5,56 mm bullpup-rynnäkkökivääreitä, jollaisesta juuri esitelty .223 Remington -kaliiperinen siviiliversio saatiin lainaksi HS Produktia Suomessa edustavalta RUAG Ammotec Finlandilta. Kroatian armeija kuitenkin halusi linjoiltaan yksinkertaisemman ja pelkistetymmän kiväärin, joten vuoden 2008 Eurosatoryssa esitelty uudistettu malli oli linjoiltaan ennemminkin ranskalaista FAMAS:ia muistuttava suurine kantokahvoineen. Erityisen merkittävä uudistus liittyi hylsypoistoon, jonka kätisyys oli nyt mahdollista vaihtaa aseen purkamisen yhteydessä kääntämällä lukkoa 180 astetta ja lukitsemalla ampujan kasvojen puoleisen hylsynpoistoaukon hiekkapelti kiinniasentoon. Kolmiasentoinen vaihdin siirrettiin liipaisinkaaren sisältä aseen molemmille kyljille ja liipaisinkaartakin laajennettiin, – TAVALLISTA PAREMPI BULLPUP HS Produkt VHS-2S HS Produkt VHS-2S VHS-2S on muiden bullpupien tavoin VHS-2S on muiden bullpupien tavoin kompakti mötikkä. Vaikka VHS-2 teknisesti perustuikin edeltäjäänsä, oli se käytännössä suunniteltu täysin uudelleen. Tässä aseeseen on kiinnitetty VHS-lipaskuilu ja 10 patruunan lipas. tokin alkaa muodostua luontevaksi. -asetehdas on tähän saakka ollut paremmin tunnettu pätevistä pistooleistaan, joita Yhdysvalloissa myydään Springfield Armoryn tuotemerkin alla. Kroatian asevoimat hankki vuoteen 2015 mennessä käyttöönsä noin 7000 VHS-rynnäkkökivääriä, minkä lisäksi sitä myytiin pieniä määriä myös ulkomaille. Polymeerikuoret olivat malliltaan aiempaa huomattavasti nykyaikaisemmat samoin kuin uusi kantokahvakin, josta lisäksi esiteltiin STANAG 4694 -kiskolla (NATO Accessory Rail, NAR) varustettu versio. Kiinteällä kantokahvalla varustettujen mallien nimikkeet ovat vastaavasti VHS-D2 CT ja VHS-K2 CT. liipaisinkaaren sisälle sijoitettu kolmiasentoinen FAMAS-tyyppinen vaihdin oli hankala käyttää, aseen oikealta kyljeltä tapahtuva hylsynpoisto oli monien muiden bullpupien tavoin vasenkätisille ampujille ongelmallinen ja lisävarusteiden kiinnittäminen aseeseen oli hankalaa varustekiskojen puuttuessa. Ampuma-asenkompakti mötikkä. Kroatian Karlovacissa sijaitseva HS Produkt d.o.o. VHS-D2-mallissa piipun pituus on 500 mm ja karabiinimittaisessa VHS-K2:ssa 410 mm. Hellion/VHS-2S (alinna) pohjautuu VHS-2-sotilaskivääriin, jota tarjotaan kahdella eri piipunpituudella ja joko 1,5 kertaa suurentavan punapistetähtäimen tai NAR-kiskon sisältävällä kantokahvalla. Ase on näin ollen kooltaan hyvin kompakti, mutta massaltaan ei aivan kevyimmästä päästä
Kädensuojus on korvattu M-LOKkiinnityskoloilla varustetulla sivilisoidulla mallilla, jonka tilalle ei luonnollisestikaan pysty asentamaan 40 mm kranaattiputkea. Kantokahvan NAR-kiskon päissä on jousivoimalla ylösponnahtavat kompaktit rautatähtäimet. Ranskaa varten aseesta kehitettiin VHS-F2-versio, joka erosi perusmallista joidenkin yksityiskohtien suhteen. Etummaisessa asennossaan vipu ponnahtaa jousen voimasta eteenpäin pois tieltä. 2. Hylsyaukkoa suojaava hiekkapelti on sekin muovia. Liipaisinkaari ei siviilimallissa ole laajennettua mallia, ja pistoolikahvaksi on valittu Bravo Companyn Gunfighter Mod. 2. Hellion/VHS-2S on alusta alkaen suunniteltu vain kertatulta ampuvaksi. Ranskan armeijan hakiessa vuosina 2014-16 uutta rynnäkkökivääriä FAMAS:in korvaajaksi VHS-2 pärjäsi valintatesteissä hyvin HK416:n tullessa lopulta valituksi. 5. Laukaisukoneisto poikkeaa sotilasversiosta 46 • ASE-lehti. Sokka on irto-osa ja näin ollen myös hukattavissa. Viritysvipu voidaan kääntää joko vasemmalle tai oikealle aseen virittämistä varten. Aseessa on runsaasti kantohihnan kiinnityspisteitä. 3. HS Produktille ominaiseen tapaan toimitussisältö on kattava ja laadukas. 1. Osaksi runkoa integroitu deflektori menee nopeasti pahannäköiseksi hylsyjen iskuista. Siviiliversio on pesitetty tai ainakin CIP-hyväksytty .223 Remington -patruunalle 5.56 NATO:n sijaan, joskaan patruunapesän tarkemmasta mitoituksesta ei ole tietoa. Aseen kyljille sijoitettujen varmistinvipujen liikerata on lyhyt ja niiden asennot on merkitty intuitiivisilla luotisymboleilla. Hylsyaukkojen takapuolelle on muotoiltu suppilomainen hylsydeflektori suuntaamaan hylsyt poispäin ampujasta. 6. STANAG-lipaskuilun takaosaan sijoitettu lippaanvapautin todettiin helppokäyttöiseksi. 410 mm pituisen 1/7” nousulla varustetun meloniittipiipun suulta löytyy nelihaarainen liekinsammutin. 4. Kertatuliversio poikkeaa samanlaisesta ulkonäöstään huolimatta merkittävästi sarjatuliversiosta, ja käytännössä kyse onkin kahdesta eri aseesta. Bravo Companyn valmistama kahva on pystyä mallia, mutta osoittautui käytössä hyväksi. 6. Lippaan takapuolella on luistinsalpa, josta vetämällä liikkuvat saadaan eteen. 3. Vivun takaosan peltisen painikkeen avulla luisti voidaan tarvittaessa pakottaa eteen, esimerkiksi jos ase on pahoin likaantunut. toivottuja parannuksia molemmat. VHS2S:n perään, kantokahvaan ja kädensuojukseen on molemmin puolin lisätty sotilasmallista puuttuvat kantohihnan QD-kiinnityspisteet. Kuvassa näkyvä 30 patruunan alumiinilipas ei tosin kuulu toimitukseen. 1. Piipusta on myös poistettu FAMAS-tyyppinen kiväärikranaatin istukka ja pistimen kiinnike. 4. VHS-2-kiväärissä on ensimmäisenä bullpup-kiväärinä viisiasentoinen säädettävä perä ja ylösnostettava poskipakka. 5. Liipaisin on muotoiltu etureunastaan suoraksi ja liipaisinkaari on sotilasmallia selvästi pienempi. Vuonna 2015 Kroatian armeija tilasi 20 000 kappaletta VHS-2-mallia, ja ase on mennyt hyvin kaupaksi myös ulkomaille, esimerkiksi Irakin armeija ja poliisi ovat käyttäneet asetta vuodesta 2016. Ampujan kasvojen puoleinen hiekkapelti lukitaan kiinniasentoonsa teräksisen sokan avulla. SIVIILIMARKKINOILLE VHS-2:sta saatiin odottaa siviilimarkkinoille suunnattua kertatuliversiota aina tammikuuhun 2022, jolloin SHOT Showssa esiteltiin Yhdysvaltain markkinoille suunnattu, lyhytpiippuiseen VHS-K2malliin pohjautuva Springfield Armory Hellion, joka hieman myöhemmin esiteltiin Euroopan markkinoille nimellä HS Produkt VHS-2S. 3
Bravo Companyn valmistama kahva on pystyä mallia, mutta osoittautui käytössä hyväksi. SIVIILIMARKKINOILLE VHS-2:sta saatiin odottaa siviilimarkkinoille suunnattua kertatuliversiota aina tammikuuhun 2022, jolloin SHOT Showssa esiteltiin Yhdysvaltain markkinoille suunnattu, lyhytpiippuiseen VHS-K2malliin pohjautuva Springfield Armory Hellion, joka hieman myöhemmin esiteltiin Euroopan markkinoille nimellä HS Produkt VHS-2S. Laukaisukoneisto poikkeaa sotilasversiosta ASE-lehti • 47. 6. Kuvassa näkyvä 30 patruunan alumiinilipas ei tosin kuulu toimitukseen. Hylsyaukkojen takapuolelle on muotoiltu suppilomainen hylsydeflektori suuntaamaan hylsyt poispäin ampujasta. Piipusta on myös poistettu FAMAS-tyyppinen kiväärikranaatin istukka ja pistimen kiinnike. 5. Osaksi runkoa integroitu deflektori menee nopeasti pahannäköiseksi hylsyjen iskuista. 4. Siviiliversio on pesitetty tai ainakin CIP-hyväksytty .223 Remington -patruunalle 5.56 NATO:n sijaan, joskaan patruunapesän tarkemmasta mitoituksesta ei ole tietoa. 5. Sokka on irto-osa ja näin ollen myös hukattavissa. Etummaisessa asennossaan vipu ponnahtaa jousen voimasta eteenpäin pois tieltä. Hellion/VHS-2S on alusta alkaen suunniteltu vain kertatulta ampuvaksi. 1. Ampujan kasvojen puoleinen hiekkapelti lukitaan kiinniasentoonsa teräksisen sokan avulla. Hylsyaukkoa suojaava hiekkapelti on sekin muovia. 3. Ranskan armeijan hakiessa vuosina 2014-16 uutta rynnäkkökivääriä FAMAS:in korvaajaksi VHS-2 pärjäsi valintatesteissä hyvin HK416:n tullessa lopulta valituksi. Viritysvipu voidaan kääntää joko vasemmalle tai oikealle aseen virittämistä varten. 3. Vuonna 2015 Kroatian armeija tilasi 20 000 kappaletta VHS-2-mallia, ja ase on mennyt hyvin kaupaksi myös ulkomaille, esimerkiksi Irakin armeija ja poliisi ovat käyttäneet asetta vuodesta 2016. Lippaan takapuolella on luistinsalpa, josta vetämällä liikkuvat saadaan eteen. Liipaisin on muotoiltu etureunastaan suoraksi ja liipaisinkaari on sotilasmallia selvästi pienempi. Aseen kyljille sijoitettujen varmistinvipujen liikerata on lyhyt ja niiden asennot on merkitty intuitiivisilla luotisymboleilla. Vivun takaosan peltisen painikkeen avulla luisti voidaan tarvittaessa pakottaa eteen, esimerkiksi jos ase on pahoin likaantunut. Liipaisinkaari ei siviilimallissa ole laajennettua mallia, ja pistoolikahvaksi on valittu Bravo Companyn Gunfighter Mod. Kädensuojus on korvattu M-LOKkiinnityskoloilla varustetulla sivilisoidulla mallilla, jonka tilalle ei luonnollisestikaan pysty asentamaan 40 mm kranaattiputkea. Kantokahvan NAR-kiskon päissä on jousivoimalla ylösponnahtavat kompaktit rautatähtäimet. Ranskaa varten aseesta kehitettiin VHS-F2-versio, joka erosi perusmallista joidenkin yksityiskohtien suhteen. 410 mm pituisen 1/7” nousulla varustetun meloniittipiipun suulta löytyy nelihaarainen liekinsammutin. 1. 2. 2. VHS2S:n perään, kantokahvaan ja kädensuojukseen on molemmin puolin lisätty sotilasmallista puuttuvat kantohihnan QD-kiinnityspisteet. Kertatuliversio poikkeaa samanlaisesta ulkonäöstään huolimatta merkittävästi sarjatuliversiosta, ja käytännössä kyse onkin kahdesta eri aseesta. toivottuja parannuksia molemmat. 3. 6. STANAG-lipaskuilun takaosaan sijoitettu lippaanvapautin todettiin helppokäyttöiseksi. VHS-2-kiväärissä on ensimmäisenä bullpup-kiväärinä viisiasentoinen säädettävä perä ja ylösnostettava poskipakka. 4. HS Produktille ominaiseen tapaan toimitussisältö on kattava ja laadukas. Aseessa on runsaasti kantohihnan kiinnityspisteitä
Vaikka VHS:n lipas kovin muistuttaakin Heckler & Koch G36:n vastaavaa, se ei silti ole sama vaan omaa kroatialaista malliaan. Tämä onnistuu kätevästi painamalla moduulin aseen rungon pohjassa olevaan koloonsa lukitsevan ulokkeen takareunassa olevaa pikkuruista salpaa ja samalla painaen koneistoa ylöspäin irti aseen rungosta, minkä jälkeen sen voi poistaa rungon sisältä. Hylsynpoistoaukkojen takapuolelle on muotoiltu aukon päälle jatkuva suppilomainen hylsydeflektori suuntaamaan hylsyt poispäin ampujasta. Männän perässä olevaan poraukseen kiinnittyy männän erillinen teräsvarsi, jonka ympärille palautinjousi on sijoitettu. Aseella on mittaa 710 760 mm perän asennosta riippuen ja massaa ilman lipasta ja varusteita 3,65 kg. Tämä tapahtuu työntämällä/ vetämällä poskipakan alapuolelle sijoitettu purkusalpa ensin aseen vasemmalle kyljelle, AR-15:n tapaan purkusokat ovat aseesta irtoamatonta mallia eli nk. Tämän jälkeen liikkuvien osien moduuli voidaan poistaa rungon sisältä viritysvivusta vetämällä. Rungosta voidaan vielä irrottaa lipaskuilu irrottamalla sitä paikoillaan pitävä purkusalpa. Takatähtäimessä on viisireikäinen pyöriteltävä diopterikiekko, jossa on suurikokoisen taisteluapertuurin lisäksi pienemmät diopteriaukot 100-200, 300, 400 ja 500 m etäisyyksille. Aseen molemmille kyljille taittuva muovinen viritysvipu on sijoitettu kantokahvan sisäpuolella. Polymeeristä valmistetussa, melko kevytrakenteisessa kädensuojuksessa on MLOK-kiinnityskolot sen molemmilla kyljillä ja alapuolella sekä lisäksi etuosassa teräksiset QD-hihnaistukat molemmin puolin. Luisti on massiivinen 465 g painoinen teräksestä koneistettu meloniittipinnoitettu kappale, joka muodostuu suorakylkisestä 87 mm pituisesta takaosasta ja siihen sokitetusta 260 mm mittaisesta pyöreäprofiilisesta työntötangosta, jolla kaasumännän lyhyt isku välittyy luistille. Kädensuojus irtoaa liipaisinkaaren yläpuolella olevan purkusalvan avaamisen jälkeen vetämällä se eteenpäin irti rungosta. Rungon takaosan molemmille kyljille on sijoitettu hylsynpoistoaukot, joita suojaa polymeeristä valmistetut hiekkapellit. VHS:n 30 patruunan lipas on läpinäkyvää muovia ja siinä on G36-tyyppiset ulokkeet, joihin voi kiinnittää toisen lippaan nopeaa lippaanvaihtoa silmällä pitäen. Aseen rungon vasemman kyljen sisäpuolelle tehdyssä urassa kulkevan pitkän liipaisintangon liike välitetään virepinnoille koneistoon lisättyjen vipujen avulla. Etutähtäin on renkaalla suojattu terävä tolppajyvä, jonka korkeutta voidaan säätää sen alapuolelle asennetusta vaakasuorasta kiekosta pyörittelemällä. VHS-kuilussa vapautin on sijoitettu lipaskuilun alakulmaan, STANAG-kuilussa se on selvästi ylempänä paremmin sormen ulottuvissa ja samalla myös paremmin suojattuna. Liipaisinkaari on samaa valua rungon kanssa eikä näin ollen vaihdettavissa. Mukana on myös 75-sivuinen selkeästi kuvitettu käyttöohjekirja, joka myös on syytä opiskella ennen aseen käyttöä. Seuraava askel on irrottaa polymeerirunkoinen laukaisukoneistomoduuli lipaskuilun takapuolelta. VHS2S:n toimitukseen sisältyy kuitenkin myös AR-15 yhteensopiva STANAG-lippaille tarkoitettu lipaskuilu. Kiskon päissä on erittäin laadukkaat teräksestä valmistetut, kompaktit rautatähtäimet, jotka saadaan ponnahtamaan ylös niiden runkoon sijoitettua nappia painamalla. painamalla. Lisäksi luistiin on porattu pituussuuntainen reikä perämoduuliin kiinnitettyä luistin ohjainkaraa varten. Kantokahva puolestaan on poistettavissa painamalla sen takaosaan sijoitettu kookas purkusalpa joko vasemmalle tai oikealle ja nostamalla kahvan takapää irti rungosta. Liikkuvien osien moduulia koottaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että lukonkääntäjän sivulle taivutettu yläosa osoittaa aina ulosvetäjään päin, oli lukko sitten oikeatai vasenkätisessä asennossaan. Kantokahvan etuosan molemmin puolin on HK-tyyppiset kantohihnan teräksiset kiinnitysrenkaat ja sen takaosassa molemmin puolin QD-pikaistukat. Vaikka VHS-lippaan salpa on lippaan takana ja STANAG-lippaassa sen kyljellä, molemmissa adaptereissa lipas kuitenkin irtoaa vapautinta painettaessa. Ase on näin ollen kooltaan hyvin kompakti, mutta ei aivan kevyimmästä päästä, vaikka polymeerien runsaasta käytöstä voisi toisin päätellä. Kaasuporttikappaleen yläosaan on integroitu kiinnityskoukku kantokahvamoduulin etummaista kiinnityspistettä varten. Ennen purkamista on syytä opiskella ohjekirjaa. Piipunsuulle on kiinnitetty nelihaarainen liekinsammutin. Takarungon päälle on asennettu poskipakka, jonka korkeutta voi hivenen säätää sitä pituussuunnassa liu’uttamalla, sen ulospäin kaareutuva etureuna toimii lisäksi osana hylsydeflektoria. Perän mukana aseesta irtoaa siihen kiinnitetty luistin palautinjousipaketti, joka muodostuu täysimittaisesta rosterikarasta ja sen ympärille asennetusta kierrejousesta, sekä luistin ohjurina toimiva ohuempi 4,5 mm teräskara. Aseen 410 mm pituinen, 1/7” nousulla ja kuudella oikeakätisellä rihlapalkilla varustettu piippu on Melonite-pinnoitettu ja sen takapäästä löytyy perinteinen kromioitu piipunjatke lukon olakkeisiin vastaavine koloineen. Piipun ympärille on myös asennettu kaasumäntämekanismia paikoillaan pitävä panta, jota vasten männän jousi nojaa. Kun lukko työnnetään takimmaiseen asentoonsa, sen takaosassa oleva lukonkääntäjä voidaan työntää irti lukosta luistin alapuolelle tehdyn porauksen läpi tuurnalla tms. Aseen purkaminen on syytä opetella käyttöohjekirjasta, sen verran paljon sen konstruktio poikkeaa totutusta, joskin useimpien bullpupien tavoin purkaminen alkaa irrottamalla perämoduuli aseen rungosta. vaihdettavissa oleva pystyhkö pistoolikahva, muoviliipaisin välitintankoineen sekä aseen molemmilla kyljillä olevat, välitintangon liikkeen lukitsevat muoviset varmistinvivut, joiden asennot on runkoon merkitty intuitiivisin luotisymbolein. Piippu on lujasti rungossa kiinni eikä sitä ei ole tarkoitettu käyttäjän irrotettavaksi. Luistin perään on asennettu jousitoiminen nallipiikin varmistimen vipu, jota täytyy hieman nostaa nallipiikin irrottamiseksi. Vivun takaosassa on peltinen painike, jota painamalla luisti voidaan tarvittaessa pakottaa eteen viritysvivun avulla. TARKEMMASSA SYYNISSÄ VHS-2S toimitetaan tukevassa pehmustetussa muovisalkussa, jonka sisältä löytyy aseen ohella mainittu vaihdettava lipaskuilu, kymmenen patruunan VHS-lipas ja mustaan nylonpussukkaan pakattu AR-15-mallinen puhdistusvälinesarja, johon sisältyy mm. Tämän jälkeen vastajousella varustettu nallipiikki on poistettavissa luistista. Tämän jälkeen ase on purettu osakokonaisuuksiinsa. Takimmaiset HK-kiinnitysrenkaat on muotoiltu perän muoviin sen molemmille kyljille, perästä löytyy samaten myös teräksiset QD-istukat. Jykevä ulosvetäjän kynsi on sijoitettu lukon kyljelle ja plunger-tyyppinen ulostyöntäjä lukon otsapintaan. ollen vain kertatulta tarjoavaa mallia ja myös liipaisin on huomattavasti suorempi kuin sotilasmallissa. Kantokahvamoduulin runko on aseen muiden kuoriosien tavoin polymeeriä ja sen päälle on kiinnitetty 33-lovinen alumiininen NARkisko. Tämän jälkeen lukko on irrotettavissa luistista. Tähtäimen jalustan vasemmalla puolella on sormiruuvi sivukorjausta varten. NYKYAIKAISTA SUUNNITTELUA Aseen runko on nykyaikaisesti mustasta polymeeristä valmistettu osa, johon muut osakokonaisuudet ja piippu kiinnittyvät. Kantokahvan irrotuksen jälkeen voidaan purkaa piipun päälle asennettu kaasumekanismi vetämällä ensin männän vartta taaksepäin ja nostamalla sen etupää irti varsinaisesta kaasumännästä. Luistin kylkiin on koneistettu lyhyehköt tasapohjaiset urat, joiden varassa luisti liikkuu rungon sisälle muotoiltujen polymeerijohteiden varassa. Perän sisäpuolelle on lisäksi kiinnitetty luistin nylonbufferi. Kantokahvan ja rungon välinen sovitus oli ainakin esittelyaseessa varsin tiukka ja vaati kevyttä naputtelua kumivasaralla irrotakseen. neliosainen puhdistuspuikko lapunpitimineen, L-mallinen ruuvimeisseli/tuurna sekä pronssija patruunapesäharjat. Täysin symmetristä lukkoa voidaan nimittäin kääntää 180 astetta poistamaan hylsyt kummalta tahansa puolen asetta. Regulaattoria painettaessa ja samalla käännettäessä valittavissa on asennot N(ormal) ja S(ilencer), joista jälkimmäinen on tarkoitettu vaimentimen kanssa käytettäväksi. Itse kaasumäntä on 52 mm pituinen kovakromioitu pyörähdyskappale, jonka kärki on muotoiltu eteenpäin kapenevaksi ja sen etuosaan sorvattuun uraan on sijoitettu kaksi kaasurengasta. Aseen huoltoa varten pitää liikkuvien osien moduuli vielä paloitella, mikä alkaa työntämällä nallipiikkiä paikoillaan pitävä o-rengaslukitteinen poikkitappi irti luistin takaosasta. VHS2-kiväärissä on vaihdettava lipaskuilu, oletusarvoisesti sotilasmalli toimitetaan VHS-kivääriä varten suunnitelluilla lippailla ja niihin yhteensopivalla lipaskuilulla. Joidenkin tietojen mukaan VHS-2S-mallin laukaisukoneistossa piti alun perin olla Ranskan mallin tavoin 48 • ASE-lehti. Kovakromattu lukko on nykyaikaisille rynnäkkökivääreille tyypillinen kahdeksalla lukitusolakkeella varustettu pyörähtävä lieriö. Polymeerirunkoon on lisäksi kiinnitetty käyttäjän Ase purettuna huoltoa varten. Rungon peräosan alla lipaskuilun takana on pituussuunnassa liikkuva, runkoon muotoillun ulokkeen suojaama muovilirpake, joka toimii luistinvapauttimena. Ulosvetäjään sijoitettu lukitusolake on huomattavasti muita olakkeita korkeampi ja sitä varten on myös tehty selvästi AR-kivääriä suuremmat kolot piipunjatkeen molemmin puolin. Vipu ei liiku ammuttaessa vaan pysyy lukittuneena etummaiseen asentoonsa. Lippaanvapautin on sijoitettu lipaskuilun takaosaan ja poikkeaa toteutukseltaan lippaasta riippuen. Laukaisukoneisto on polymeerikuoriin koteloitu moduuli, jossa on perinteinen AR-tyyppinen iskuvasara, mutta muuten koneiston rakenne poikkeaa huomattavasti Arskan vastaavasta. captive pins. Piippuun on sokitettu kaksiasentoisella kaasuregulaattorilla varustettu kaasuporttikappale, joka samalla toimii lyhytiskuisen kaasujärjestelmän kaasusylinterinä. Käytöstä poistettu hylsyaukko teljetään hiekkapellin takaosassa olevaan reikään työnnettävän irrallisen terässokan avulla
Hylsynpoistoaukkojen takapuolelle on muotoiltu aukon päälle jatkuva suppilomainen hylsydeflektori suuntaamaan hylsyt poispäin ampujasta. Liipaisinkaari on samaa valua rungon kanssa eikä näin ollen vaihdettavissa. Kaasuporttikappaleen yläosaan on integroitu kiinnityskoukku kantokahvamoduulin etummaista kiinnityspistettä varten. Aseen rungon vasemman kyljen sisäpuolelle tehdyssä urassa kulkevan pitkän liipaisintangon liike välitetään virepinnoille koneistoon lisättyjen vipujen avulla. Kantokahva puolestaan on poistettavissa painamalla sen takaosaan sijoitettu kookas purkusalpa joko vasemmalle tai oikealle ja nostamalla kahvan takapää irti rungosta. Piipun ympärille on myös asennettu kaasumäntämekanismia paikoillaan pitävä panta, jota vasten männän jousi nojaa. Lisäksi luistiin on porattu pituussuuntainen reikä perämoduuliin kiinnitettyä luistin ohjainkaraa varten. Laukaisukoneisto on polymeerikuoriin koteloitu moduuli, jossa on perinteinen AR-tyyppinen iskuvasara, mutta muuten koneiston rakenne poikkeaa huomattavasti Arskan vastaavasta. Tämän jälkeen liikkuvien osien moduuli voidaan poistaa rungon sisältä viritysvivusta vetämällä. Polymeeristä valmistetussa, melko kevytrakenteisessa kädensuojuksessa on MLOK-kiinnityskolot sen molemmilla kyljillä ja alapuolella sekä lisäksi etuosassa teräksiset QD-hihnaistukat molemmin puolin. Joidenkin tietojen mukaan VHS-2S-mallin laukaisukoneistossa piti alun perin olla Ranskan mallin tavoin ASE-lehti • 49. Vivun takaosassa on peltinen painike, jota painamalla luisti voidaan tarvittaessa pakottaa eteen viritysvivun avulla. Aseen molemmille kyljille taittuva muovinen viritysvipu on sijoitettu kantokahvan sisäpuolella. Tähtäimen jalustan vasemmalla puolella on sormiruuvi sivukorjausta varten. vaihdettavissa oleva pystyhkö pistoolikahva, muoviliipaisin välitintankoineen sekä aseen molemmilla kyljillä olevat, välitintangon liikkeen lukitsevat muoviset varmistinvivut, joiden asennot on runkoon merkitty intuitiivisin luotisymbolein. Käytöstä poistettu hylsyaukko teljetään hiekkapellin takaosassa olevaan reikään työnnettävän irrallisen terässokan avulla. Rungon peräosan alla lipaskuilun takana on pituussuunnassa liikkuva, runkoon muotoillun ulokkeen suojaama muovilirpake, joka toimii luistinvapauttimena. Mukana on myös 75-sivuinen selkeästi kuvitettu käyttöohjekirja, joka myös on syytä opiskella ennen aseen käyttöä. Kovakromattu lukko on nykyaikaisille rynnäkkökivääreille tyypillinen kahdeksalla lukitusolakkeella varustettu pyörähtävä lieriö. Luistin kylkiin on koneistettu lyhyehköt tasapohjaiset urat, joiden varassa luisti liikkuu rungon sisälle muotoiltujen polymeerijohteiden varassa. Kantokahvan irrotuksen jälkeen voidaan purkaa piipun päälle asennettu kaasumekanismi vetämällä ensin männän vartta taaksepäin ja nostamalla sen etupää irti varsinaisesta kaasumännästä. Tämä onnistuu kätevästi painamalla moduulin aseen rungon pohjassa olevaan koloonsa lukitsevan ulokkeen takareunassa olevaa pikkuruista salpaa ja samalla painaen koneistoa ylöspäin irti aseen rungosta, minkä jälkeen sen voi poistaa rungon sisältä. Ase on näin ollen kooltaan hyvin kompakti, mutta ei aivan kevyimmästä päästä, vaikka polymeerien runsaasta käytöstä voisi toisin päätellä. Kiskon päissä on erittäin laadukkaat teräksestä valmistetut, kompaktit rautatähtäimet, jotka saadaan ponnahtamaan ylös niiden runkoon sijoitettua nappia painamalla. Rungosta voidaan vielä irrottaa lipaskuilu irrottamalla sitä paikoillaan pitävä purkusalpa. Tämän jälkeen ase on purettu osakokonaisuuksiinsa. Perän mukana aseesta irtoaa siihen kiinnitetty luistin palautinjousipaketti, joka muodostuu täysimittaisesta rosterikarasta ja sen ympärille asennetusta kierrejousesta, sekä luistin ohjurina toimiva ohuempi 4,5 mm teräskara. Polymeerirunkoon on lisäksi kiinnitetty käyttäjän Ase purettuna huoltoa varten. Luisti on massiivinen 465 g painoinen teräksestä koneistettu meloniittipinnoitettu kappale, joka muodostuu suorakylkisestä 87 mm pituisesta takaosasta ja siihen sokitetusta 260 mm mittaisesta pyöreäprofiilisesta työntötangosta, jolla kaasumännän lyhyt isku välittyy luistille. Tämän jälkeen lukko on irrotettavissa luistista. Kantokahvan ja rungon välinen sovitus oli ainakin esittelyaseessa varsin tiukka ja vaati kevyttä naputtelua kumivasaralla irrotakseen. Itse kaasumäntä on 52 mm pituinen kovakromioitu pyörähdyskappale, jonka kärki on muotoiltu eteenpäin kapenevaksi ja sen etuosaan sorvattuun uraan on sijoitettu kaksi kaasurengasta. VHS2S:n toimitukseen sisältyy kuitenkin myös AR-15 yhteensopiva STANAG-lippaille tarkoitettu lipaskuilu. TARKEMMASSA SYYNISSÄ VHS-2S toimitetaan tukevassa pehmustetussa muovisalkussa, jonka sisältä löytyy aseen ohella mainittu vaihdettava lipaskuilu, kymmenen patruunan VHS-lipas ja mustaan nylonpussukkaan pakattu AR-15-mallinen puhdistusvälinesarja, johon sisältyy mm. Takatähtäimessä on viisireikäinen pyöriteltävä diopterikiekko, jossa on suurikokoisen taisteluapertuurin lisäksi pienemmät diopteriaukot 100-200, 300, 400 ja 500 m etäisyyksille. Lippaanvapautin on sijoitettu lipaskuilun takaosaan ja poikkeaa toteutukseltaan lippaasta riippuen. Liikkuvien osien moduulia koottaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että lukonkääntäjän sivulle taivutettu yläosa osoittaa aina ulosvetäjään päin, oli lukko sitten oikeatai vasenkätisessä asennossaan. Aseen huoltoa varten pitää liikkuvien osien moduuli vielä paloitella, mikä alkaa työntämällä nallipiikkiä paikoillaan pitävä o-rengaslukitteinen poikkitappi irti luistin takaosasta. Vaikka VHS-lippaan salpa on lippaan takana ja STANAG-lippaassa sen kyljellä, molemmissa adaptereissa lipas kuitenkin irtoaa vapautinta painettaessa. Piippu on lujasti rungossa kiinni eikä sitä ei ole tarkoitettu käyttäjän irrotettavaksi. Tämän jälkeen vastajousella varustettu nallipiikki on poistettavissa luistista. Takimmaiset HK-kiinnitysrenkaat on muotoiltu perän muoviin sen molemmille kyljille, perästä löytyy samaten myös teräksiset QD-istukat. ollen vain kertatulta tarjoavaa mallia ja myös liipaisin on huomattavasti suorempi kuin sotilasmallissa. Kädensuojus irtoaa liipaisinkaaren yläpuolella olevan purkusalvan avaamisen jälkeen vetämällä se eteenpäin irti rungosta. Luistin perään on asennettu jousitoiminen nallipiikin varmistimen vipu, jota täytyy hieman nostaa nallipiikin irrottamiseksi. Vaikka VHS:n lipas kovin muistuttaakin Heckler & Koch G36:n vastaavaa, se ei silti ole sama vaan omaa kroatialaista malliaan. Kantokahvamoduulin runko on aseen muiden kuoriosien tavoin polymeeriä ja sen päälle on kiinnitetty 33-lovinen alumiininen NARkisko. Etutähtäin on renkaalla suojattu terävä tolppajyvä, jonka korkeutta voidaan säätää sen alapuolelle asennetusta vaakasuorasta kiekosta pyörittelemällä. Perän sisäpuolelle on lisäksi kiinnitetty luistin nylonbufferi. Tämä tapahtuu työntämällä/ vetämällä poskipakan alapuolelle sijoitettu purkusalpa ensin aseen vasemmalle kyljelle, AR-15:n tapaan purkusokat ovat aseesta irtoamatonta mallia eli nk. Seuraava askel on irrottaa polymeerirunkoinen laukaisukoneistomoduuli lipaskuilun takapuolelta. Takarungon päälle on asennettu poskipakka, jonka korkeutta voi hivenen säätää sitä pituussuunnassa liu’uttamalla, sen ulospäin kaareutuva etureuna toimii lisäksi osana hylsydeflektoria. VHS:n 30 patruunan lipas on läpinäkyvää muovia ja siinä on G36-tyyppiset ulokkeet, joihin voi kiinnittää toisen lippaan nopeaa lippaanvaihtoa silmällä pitäen. Piipunsuulle on kiinnitetty nelihaarainen liekinsammutin. Jykevä ulosvetäjän kynsi on sijoitettu lukon kyljelle ja plunger-tyyppinen ulostyöntäjä lukon otsapintaan. Aseen purkaminen on syytä opetella käyttöohjekirjasta, sen verran paljon sen konstruktio poikkeaa totutusta, joskin useimpien bullpupien tavoin purkaminen alkaa irrottamalla perämoduuli aseen rungosta. VHS2-kiväärissä on vaihdettava lipaskuilu, oletusarvoisesti sotilasmalli toimitetaan VHS-kivääriä varten suunnitelluilla lippailla ja niihin yhteensopivalla lipaskuilulla. Ulosvetäjään sijoitettu lukitusolake on huomattavasti muita olakkeita korkeampi ja sitä varten on myös tehty selvästi AR-kivääriä suuremmat kolot piipunjatkeen molemmin puolin. Piippuun on sokitettu kaksiasentoisella kaasuregulaattorilla varustettu kaasuporttikappale, joka samalla toimii lyhytiskuisen kaasujärjestelmän kaasusylinterinä. Rungon takaosan molemmille kyljille on sijoitettu hylsynpoistoaukot, joita suojaa polymeeristä valmistetut hiekkapellit. NYKYAIKAISTA SUUNNITTELUA Aseen runko on nykyaikaisesti mustasta polymeeristä valmistettu osa, johon muut osakokonaisuudet ja piippu kiinnittyvät. VHS-kuilussa vapautin on sijoitettu lipaskuilun alakulmaan, STANAG-kuilussa se on selvästi ylempänä paremmin sormen ulottuvissa ja samalla myös paremmin suojattuna. painamalla. captive pins. Aseen 410 mm pituinen, 1/7” nousulla ja kuudella oikeakätisellä rihlapalkilla varustettu piippu on Melonite-pinnoitettu ja sen takapäästä löytyy perinteinen kromioitu piipunjatke lukon olakkeisiin vastaavine koloineen. Kantokahvan etuosan molemmin puolin on HK-tyyppiset kantohihnan teräksiset kiinnitysrenkaat ja sen takaosassa molemmin puolin QD-pikaistukat. Kun lukko työnnetään takimmaiseen asentoonsa, sen takaosassa oleva lukonkääntäjä voidaan työntää irti lukosta luistin alapuolelle tehdyn porauksen läpi tuurnalla tms. Regulaattoria painettaessa ja samalla käännettäessä valittavissa on asennot N(ormal) ja S(ilencer), joista jälkimmäinen on tarkoitettu vaimentimen kanssa käytettäväksi. Ennen purkamista on syytä opiskella ohjekirjaa. Vipu ei liiku ammuttaessa vaan pysyy lukittuneena etummaiseen asentoonsa. Männän perässä olevaan poraukseen kiinnittyy männän erillinen teräsvarsi, jonka ympärille palautinjousi on sijoitettu. neliosainen puhdistuspuikko lapunpitimineen, L-mallinen ruuvimeisseli/tuurna sekä pronssija patruunapesäharjat. Aseella on mittaa 710 760 mm perän asennosta riippuen ja massaa ilman lipasta ja varusteita 3,65 kg. Täysin symmetristä lukkoa voidaan nimittäin kääntää 180 astetta poistamaan hylsyt kummalta tahansa puolen asetta
Mielenkiintoinen ominaisuus aseessa liittyy liikkuvien taakse lukitsemiseen lipas irrotettuna, mikä näyttäisi onnistuvan ainoastaan nostamalla luistinsalpaa ylöspäin sormella lipaskuilun kautta ronkkimalla. Vaikka tähtäimen suurennos ei ollutkaan kuin kuusinkertainen, todettiin se tarkoitukseensa erinomaiseksi laitteeksi. 3. Laukaisukoneisto on polymeerikuoriin koteloitu moduuli, jossa on perinteinen AR-tyyppinen iskuvasara. Lyhyt ase saatiin tuettua varsin liikkumattomaksi perän alle asetetun pienemmän hiekkapussin avulla, mutta aseen haastavalle laukaisulle ei ollut muuta tehtävissä kuin koettaa keskittyä jokaisen laukauksen tasaiseen puristamiseen 110-prosenttisesti. 1. VHS-lipaskuilun lippaanvapautin vuorostaan todettiin hankalaksi käyttää, koska se on paitsi lyhyt myös vaikeasti löydettävissä nopeissa tilanteissa. Laukaisukoneisto on muun aseen tavoin laadukkaasti toteutettu ja sen osat on joko kromattu tai muuten pinnoitettu kirkkaaksi. Tehdasuusi ase toimi muuten luotettavasti testeissä ammutun vajaan 300 laukauksen kuluessa. Ammuttuja hylsyjä tarkasteltaessa huomattiin niiden olevan jossain määrin suustansa murjoutuneita, mutta kuitenkin jälleenlatauskelpoisia. RADALLA KOETTUA Tällä kertaa koeammunnat aloitettiin taktisella osuudella aseen käyttöominaisuuksiin tutustumiseksi. Aseen kyljiltä löytyvien peukalokäyttöisten varmistinvipujen ja luistin nallipiikkivarmistimen lisäksi laukaisukoneistossa on pudotusvarmistin, joka estää iskuvasaran vapautumisen, jollei liipaisinta samalla puristeta. Kädensuojuksen käyttöarvo lisävarusteiden kiinnittämiseksi lisääntyisi huomattavasti, jos se olisi alumiinia. 4. Valmistaja tosin ilmoittaa laukaisuvastukseksi optimistiset 25–35 N. Lipaskuilun vaihto käy kädenkäänteessä. Sanottakoon jo tässä vaiheessa, että jos joku havittelee VHS-2S-kivääristä kisa-asetta toiminnalliseen ammuntaan, parempiakin vaihtoehtoja on ehkä olemassa. Ase toimitetaan kahdella lipaskuilulla, joista ylempi on tarkoitettu STANAG-lippaille ja alempi oikealla näkyvälle VHS-lippaalle. HS Produktin tuotteet on jo aiemmin todettu laadultaan erinomaisiksi eikä VHS-2S tässä suhteessa tuottanut pettymystä. Etukäteen Bravo Companyn kahvan pysty asento hieman arvelutti, varsinkaan kun en sellaiseen ole tottunut AR-kiväärissäkään, mutta ammuttaessa kahva toimi lopulta vallan mainiosti. Lippaanvaihdossa asetta on syytä kallistaa reilusti, jotta pistoolikahvasta kiinni pitävän asekäden käsivarsi saadaan pois tieltä. Moduulin etureunaan on sijoitettu luistin taakse lukitseva salpamekanismi. Kantokahvan NATO-kiskoon kiinnitettiin RUAG Ammoteciltä lainaksi saatu punapisteellinen Kite Optics B6 1-6x24i -tähtäinkaukoputki. 5. Perämoduuliin on integroitu palautinjousi rosterikaroineen sekä luistin ohjauskara ja nylonbufferi. STANAGlipas syöttyy aseeseen takeltelematta lipaskuilun suulla olevista melko vähäisistä viisteistä huolimatta ja lipas myös lukittuu napakasti paikoilleen. VHS-2S:n luisti lukkoineen. FMJ-BT Geco Target 55 gr. STANAG-lipaskuilun lippaanvapautin osoittautui helppokäyttöiseksi ja niin alumiinikuin muovilippaatkin putosivat omalla painollaan. Selvästi tarkimmaksi osoittautuneella Gecon Target-patruunalla ase tuotti ilahduttavasti hieman yli kulmaminuutin käyntiä, kun muilla bulkkipatruunoilla keskimääräinen osunta vaihteli kahden ja kolmen kulmaminuutin välillä. Nopeat lippaanvaihdot täytyy opetella tekemään täysin uudella tavalla pistoolikahvan taakse sijoitetusta lippaasta johtuen, häiriönpoistosta nyt puhumattakaan. FMJ-BT PMC Bronze 55 gr. Hylsyt poistuvat aseesta välillä laiskanoloisesti, ja ase teki pari kertaa sinänsä helposti ratkottavan stovepipe-häiriön, jossa hylsy jäi törröttämään poikittain hylsyaukkoon. FMJ-BT Fiocchi 55 gr. metallinen kuori, mutta ainakin esittelyaseessa se on polymeeriä. yksipistehihnalla. Ampuma-asennon luominen vaatii aluksi harjoitusta, mutta muutaman kymmenen laukauksen jälkeen sen kanssa pääsee sinuiksi ja ase alkaa asettua luonnolliseen tukevaan ampuma-asentoon. Lyhytiskuinen kaasumekanismi on näppärästi toteutettu. 5. Ase on järjellä suunniteltu ja hienosti toteutettu, se edustaakin keskieurooppalaista insinööritaitoa parhaimmillaan. Aseesta saa hyvän otteen, perä asettuu hyvin poskelle ja viisiasentoisen perän avulla vetopituudenkin saa todennäköisesti säädettyä itselleen sopivaksi säätövaran ollessa 50 mm. FMJ-BT GGG 55 gr. Vaikka ase sinänsä on helppo hallita eikä se pahemmin nouse rekyylissä, on nopea ja tarkka 50 • ASE-lehti. Laukaisuun kuitenkin tottui nopeasti eikä se lopulta tuntunut aivan mahdottomalta. Tarkkuuskokeita varten kädensuojuksen alle ruuvattiin ensin lyhyt picatinnykiskon pätkä bipodia varten, mutta polymeerinen kädensuojus todettiin tarkoitukseen liian veteläksi, niinpä koeammunta lopulta suoritettiin hiekkapussituelta. Aseen hallintalaitteet toimivat muutenkin hyvin, joskin niiden käytön saaminen lihasmuistiin vaatinee tuhansia laukauksia. Ilman korotuspalaa Micro asettui juuri sopivalle korkeudelle. FMJ-BT Pienin kasa: 51 mm 43 mm 49 mm 73 mm 16 mm 48 mm Kasa 2: 68 mm 52 mm 50 mm 80 mm 35 mm 74 mm Kasa 3: 80 mm 53 mm 52 mm 81 mm 37 mm 80 mm Suurin kasa: 114 mm 75 mm 76 mm 100 mm 41 mm 82 mm Kasojen keskiarvo: 78 mm 56 mm 57 mm 84 mm 32 mm 71 mm Kulmaminuutteina: 2.7 MOA 1.9 MOA 2.0 MOA 2.9 MOA 1.1 MOA 2.4 MOA Huomioita: Erä: SMQ20A895 -001 Erä: 250-GGG-17 Erä: 5805014 Erä: 898/77 Erä: T-19-017 Erä: 223A-0814 Koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutettu käynti 4 x 5 laukauksen kasoina. VHS-2S on muiden bullpupien tavoin kompakti mötikkä ja sen painopiste poikkeaa totutusta ollen selvästi taempana. Ampumaetäisyys 100 m, sää aurinkoinen, lämpötila 20 astetta. 4. Moduulin etureunaan on lisäksi asennettu lippaan tyhjentyessä luistin taakse lukitseva salpamekanismi. 1. Lisäksi kerran lippaan viimeisen patruunan hylsy putosi aseen sisäpuolelle, josta se putosi irrotetun lippaan mukana. Ampumaetäisyys oli jälleen sata metriä ja kullakin testiin valitulla patruunalaadulla ammuttiin neljä viiden laukauksen kasaa. 3. 2. Kyseessä on kosmeettinen ongelma, mutta ehkäpä deflektorit silti olisi syytä varustaa alumiinitai teräsinserteillä. Hylsyjen todettiin myös kalvavan hylsyaukon ympärille muotoillun deflektorin nopeasti varsin ikävän näköiseksi. 2. FMJ-BT Sellier & Bellot 55 gr. Patruuna: Geco DTX 55 gr. Viritysvivun sujuvan operoimisen vuoksi tähtäin sijoitettiin NAR-kiskon etuosaan, jossa se ei ollut vivun tiellä. Jo pelkästään aseen venyvä ja raskas laukaisu lisää haastetta riittävästi eikä sen parantamiseksi ole helposti mitään tehtävissäkään. Pituussäädön salpa on sijoitettu perän alle ja sen painaminen saa perän ponnahtamaan jousen voimasta täyteen pituuteensa. Liipaisin resetoituu melko lyhyellä matkalla (kuutisen milliä), joten liipaisinta ei tarvitse nopeassa ammunnassa päästää eteen saakka. Tämän jälkeen ase tuntuukin hyvin tasapainoiselta ampua. Laukaisussa on huomattavan pitkä 10 mm vapaaliike, jonka jälkeen seuraa parin millin varsinainen etuveto ennen laukaisukynnystä, jonka ylittämiseen vaaditaan keskimäärin 4,0 kg puristus vastuksen vaihdellessa 3,8– 4,2 kg välillä. Sinänsä tarkkuus osoittautui melko odotetuksi ja alun perin sotilaskäyttöön suunnitellulle aseelle aivan riittäväksikin. Varmistinvipujen operoiminen peukalolla sujuu kätevästi niiden lyhyen liikeradan ansiosta. Lippaanvaihdossa liikkuvat kannattaa päästää eteen viritysvivusta vetämällä, sillä lipaskuilun taakse sijoitettu luistinvapautin lienee ennemmin tarkoitettu vähemmän taktisiin tilanteisiin. Olen päässyt vuosien saatossa tutustumaan useampaankin bullpup-kivääriin, ja oma mielipiteeni on, että VHS-2S edustaa niiden ehdotonta parhaimmistoa ja sen sotilasversio saattaa olla tarjolla olevista 5,56 mm bullpup-kivääreistä jopa paras. Tarkoitusta varten ase varustettiin Aimpoint Micro TL -punapisteellä ja Magpulin ampuminen sillä huomattavasti haasteellisempaa kuin AR-tyyppisellä kisakiväärillä. VHS2S osoittautui 55-grainisella FMJ-BT-luodilla ladatulla bulkkipatruunalla selvästi nirsoksi käytetyn ampumatarvikkeen suhteen. Kaasuportin etupuolella näkyy kaksiasentoinen kaasuregulaattori, jossa on asennot N(ormal) ja S(ilencer). Ei kovin hienostunutta, mutta onnistuu se näinkin. Lukko on nykyaseille ominainen kahdeksalla lukitusolakkeella varustettu lieriö. Kompakti tähtäin asennettiin kiskoon Warnen matalilla pikajaloilla, joilla tähtäin asettui lähelle kiskon pintaa juuri oikealle korkeudelle
Laukaisussa on huomattavan pitkä 10 mm vapaaliike, jonka jälkeen seuraa parin millin varsinainen etuveto ennen laukaisukynnystä, jonka ylittämiseen vaaditaan keskimäärin 4,0 kg puristus vastuksen vaihdellessa 3,8– 4,2 kg välillä. FMJ-BT PMC Bronze 55 gr. Aseen hallintalaitteet toimivat muutenkin hyvin, joskin niiden käytön saaminen lihasmuistiin vaatinee tuhansia laukauksia. VHS-2S:n luisti lukkoineen. Kantokahvan NATO-kiskoon kiinnitettiin RUAG Ammoteciltä lainaksi saatu punapisteellinen Kite Optics B6 1-6x24i -tähtäinkaukoputki. Lippaanvaihdossa liikkuvat kannattaa päästää eteen viritysvivusta vetämällä, sillä lipaskuilun taakse sijoitettu luistinvapautin lienee ennemmin tarkoitettu vähemmän taktisiin tilanteisiin. metallinen kuori, mutta ainakin esittelyaseessa se on polymeeriä. Kädensuojuksen käyttöarvo lisävarusteiden kiinnittämiseksi lisääntyisi huomattavasti, jos se olisi alumiinia. Perämoduuliin on integroitu palautinjousi rosterikaroineen sekä luistin ohjauskara ja nylonbufferi. Varmistinvipujen operoiminen peukalolla sujuu kätevästi niiden lyhyen liikeradan ansiosta. Ei kovin hienostunutta, mutta onnistuu se näinkin. Viritysvivun sujuvan operoimisen vuoksi tähtäin sijoitettiin NAR-kiskon etuosaan, jossa se ei ollut vivun tiellä. Tarkoitusta varten ase varustettiin Aimpoint Micro TL -punapisteellä ja Magpulin ampuminen sillä huomattavasti haasteellisempaa kuin AR-tyyppisellä kisakiväärillä. STANAG-lipaskuilun lippaanvapautin osoittautui helppokäyttöiseksi ja niin alumiinikuin muovilippaatkin putosivat omalla painollaan. Moduulin etureunaan on sijoitettu luistin taakse lukitseva salpamekanismi. Olen päässyt vuosien saatossa tutustumaan useampaankin bullpup-kivääriin, ja oma mielipiteeni on, että VHS-2S edustaa niiden ehdotonta parhaimmistoa ja sen sotilasversio saattaa olla tarjolla olevista 5,56 mm bullpup-kivääreistä jopa paras. STANAGlipas syöttyy aseeseen takeltelematta lipaskuilun suulla olevista melko vähäisistä viisteistä huolimatta ja lipas myös lukittuu napakasti paikoilleen. Lisäksi kerran lippaan viimeisen patruunan hylsy putosi aseen sisäpuolelle, josta se putosi irrotetun lippaan mukana. Lukko on nykyaseille ominainen kahdeksalla lukitusolakkeella varustettu lieriö. 4. Selvästi tarkimmaksi osoittautuneella Gecon Target-patruunalla ase tuotti ilahduttavasti hieman yli kulmaminuutin käyntiä, kun muilla bulkkipatruunoilla keskimääräinen osunta vaihteli kahden ja kolmen kulmaminuutin välillä. Sinänsä tarkkuus osoittautui melko odotetuksi ja alun perin sotilaskäyttöön suunnitellulle aseelle aivan riittäväksikin. Nopeat lippaanvaihdot täytyy opetella tekemään täysin uudella tavalla pistoolikahvan taakse sijoitetusta lippaasta johtuen, häiriönpoistosta nyt puhumattakaan. Hylsyjen todettiin myös kalvavan hylsyaukon ympärille muotoillun deflektorin nopeasti varsin ikävän näköiseksi. 2. 4. Jo pelkästään aseen venyvä ja raskas laukaisu lisää haastetta riittävästi eikä sen parantamiseksi ole helposti mitään tehtävissäkään. yksipistehihnalla. Vaikka ase sinänsä on helppo hallita eikä se pahemmin nouse rekyylissä, on nopea ja tarkka ASE-lehti • 51. Kompakti tähtäin asennettiin kiskoon Warnen matalilla pikajaloilla, joilla tähtäin asettui lähelle kiskon pintaa juuri oikealle korkeudelle. Aseesta saa hyvän otteen, perä asettuu hyvin poskelle ja viisiasentoisen perän avulla vetopituudenkin saa todennäköisesti säädettyä itselleen sopivaksi säätövaran ollessa 50 mm. Laukaisuun kuitenkin tottui nopeasti eikä se lopulta tuntunut aivan mahdottomalta. 2. Liipaisin resetoituu melko lyhyellä matkalla (kuutisen milliä), joten liipaisinta ei tarvitse nopeassa ammunnassa päästää eteen saakka. Vaikka tähtäimen suurennos ei ollutkaan kuin kuusinkertainen, todettiin se tarkoitukseensa erinomaiseksi laitteeksi. Ase on järjellä suunniteltu ja hienosti toteutettu, se edustaakin keskieurooppalaista insinööritaitoa parhaimmillaan. 1. Pituussäädön salpa on sijoitettu perän alle ja sen painaminen saa perän ponnahtamaan jousen voimasta täyteen pituuteensa. Ase toimitetaan kahdella lipaskuilulla, joista ylempi on tarkoitettu STANAG-lippaille ja alempi oikealla näkyvälle VHS-lippaalle. Mielenkiintoinen ominaisuus aseessa liittyy liikkuvien taakse lukitsemiseen lipas irrotettuna, mikä näyttäisi onnistuvan ainoastaan nostamalla luistinsalpaa ylöspäin sormella lipaskuilun kautta ronkkimalla. Kyseessä on kosmeettinen ongelma, mutta ehkäpä deflektorit silti olisi syytä varustaa alumiinitai teräsinserteillä. Tämän jälkeen ase tuntuukin hyvin tasapainoiselta ampua. 5. Lippaanvaihdossa asetta on syytä kallistaa reilusti, jotta pistoolikahvasta kiinni pitävän asekäden käsivarsi saadaan pois tieltä. FMJ-BT Fiocchi 55 gr. Moduulin etureunaan on lisäksi asennettu lippaan tyhjentyessä luistin taakse lukitseva salpamekanismi. Tarkkuuskokeita varten kädensuojuksen alle ruuvattiin ensin lyhyt picatinnykiskon pätkä bipodia varten, mutta polymeerinen kädensuojus todettiin tarkoitukseen liian veteläksi, niinpä koeammunta lopulta suoritettiin hiekkapussituelta. Tehdasuusi ase toimi muuten luotettavasti testeissä ammutun vajaan 300 laukauksen kuluessa. Ammuttuja hylsyjä tarkasteltaessa huomattiin niiden olevan jossain määrin suustansa murjoutuneita, mutta kuitenkin jälleenlatauskelpoisia. Hylsyt poistuvat aseesta välillä laiskanoloisesti, ja ase teki pari kertaa sinänsä helposti ratkottavan stovepipe-häiriön, jossa hylsy jäi törröttämään poikittain hylsyaukkoon. FMJ-BT Pienin kasa: 51 mm 43 mm 49 mm 73 mm 16 mm 48 mm Kasa 2: 68 mm 52 mm 50 mm 80 mm 35 mm 74 mm Kasa 3: 80 mm 53 mm 52 mm 81 mm 37 mm 80 mm Suurin kasa: 114 mm 75 mm 76 mm 100 mm 41 mm 82 mm Kasojen keskiarvo: 78 mm 56 mm 57 mm 84 mm 32 mm 71 mm Kulmaminuutteina: 2.7 MOA 1.9 MOA 2.0 MOA 2.9 MOA 1.1 MOA 2.4 MOA Huomioita: Erä: SMQ20A895 -001 Erä: 250-GGG-17 Erä: 5805014 Erä: 898/77 Erä: T-19-017 Erä: 223A-0814 Koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutettu käynti 4 x 5 laukauksen kasoina. VHS-lipaskuilun lippaanvapautin vuorostaan todettiin hankalaksi käyttää, koska se on paitsi lyhyt myös vaikeasti löydettävissä nopeissa tilanteissa. Valmistaja tosin ilmoittaa laukaisuvastukseksi optimistiset 25–35 N. 3. VHS2S osoittautui 55-grainisella FMJ-BT-luodilla ladatulla bulkkipatruunalla selvästi nirsoksi käytetyn ampumatarvikkeen suhteen. Laukaisukoneisto on muun aseen tavoin laadukkaasti toteutettu ja sen osat on joko kromattu tai muuten pinnoitettu kirkkaaksi. FMJ-BT Geco Target 55 gr. Lyhyt ase saatiin tuettua varsin liikkumattomaksi perän alle asetetun pienemmän hiekkapussin avulla, mutta aseen haastavalle laukaisulle ei ollut muuta tehtävissä kuin koettaa keskittyä jokaisen laukauksen tasaiseen puristamiseen 110-prosenttisesti. FMJ-BT Sellier & Bellot 55 gr. Lipaskuilun vaihto käy kädenkäänteessä. 1. VHS-2S on muiden bullpupien tavoin kompakti mötikkä ja sen painopiste poikkeaa totutusta ollen selvästi taempana. Lyhytiskuinen kaasumekanismi on näppärästi toteutettu. Kaasuportin etupuolella näkyy kaksiasentoinen kaasuregulaattori, jossa on asennot N(ormal) ja S(ilencer). Ampumaetäisyys 100 m, sää aurinkoinen, lämpötila 20 astetta. HS Produktin tuotteet on jo aiemmin todettu laadultaan erinomaisiksi eikä VHS-2S tässä suhteessa tuottanut pettymystä. Laukaisukoneisto on polymeerikuoriin koteloitu moduuli, jossa on perinteinen AR-tyyppinen iskuvasara. Ampumaetäisyys oli jälleen sata metriä ja kullakin testiin valitulla patruunalaadulla ammuttiin neljä viiden laukauksen kasaa. Patruuna: Geco DTX 55 gr. Etukäteen Bravo Companyn kahvan pysty asento hieman arvelutti, varsinkaan kun en sellaiseen ole tottunut AR-kiväärissäkään, mutta ammuttaessa kahva toimi lopulta vallan mainiosti. RADALLA KOETTUA Tällä kertaa koeammunnat aloitettiin taktisella osuudella aseen käyttöominaisuuksiin tutustumiseksi. Aseen kyljiltä löytyvien peukalokäyttöisten varmistinvipujen ja luistin nallipiikkivarmistimen lisäksi laukaisukoneistossa on pudotusvarmistin, joka estää iskuvasaran vapautumisen, jollei liipaisinta samalla puristeta. 3. Sanottakoon jo tässä vaiheessa, että jos joku havittelee VHS-2S-kivääristä kisa-asetta toiminnalliseen ammuntaan, parempiakin vaihtoehtoja on ehkä olemassa. Ampuma-asennon luominen vaatii aluksi harjoitusta, mutta muutaman kymmenen laukauksen jälkeen sen kanssa pääsee sinuiksi ja ase alkaa asettua luonnolliseen tukevaan ampuma-asentoon. Ilman korotuspalaa Micro asettui juuri sopivalle korkeudelle. 5. FMJ-BT GGG 55 gr
Optiikka on parallaksivapaa 100 metriin saakka. Tästä syystä B6:n laatuvaikutelma on jopa parempi kuin selvästi kalliimmassa K6-sarjassa. Alumiinikorkkien alta paljastuu selkeillä asteikoilla merkityt tornit. Tornien naksut ovat täsmälliset ja kuuluvat, yksi naksu siirtää osumapistettä puoli kulmaminuuttia eli noin 1,5 cm 100 m etäisyydellä. Tähtäimen suurennos on kuusinkertainen ja säätörengas on tyylikkäästi pyälletty. Punapisteen voimakkain kirkkausasetus on nimetty Boost-asennoksi, jossa täplä näkyy kirkkaassa auringonpaisteessakin. Säätimen sisälle on koteloitu 3V CR2032paristo. B6:n kuva on kirkas ja terävä hyvälaatuisten pinnoitettujen linssien ansiosta valonläpäisyn ollessa 87 %. Kite Optics B6 1-6x24i on laadukas ajometsästystähtäin, jonka valmistus tapahtuu Japanissa, suunnittelu ja laaduntarkkailu vuorostaan Belgiassa. B6 edustaa valmistajan edullisempaa tuotelinjaa ja sen suositushinta (elokuussa 2022) on 780 euroa. Perheyritys tarjoaa laadukkaiden tähtäinkaukoputkien lisäksi myös kiikareita ja kaukoputkia, jotka kaikki valmistetaan Japanissa suunnittelun, laaduntarkkailun ja markkinoinnin tapahtuessa Belgiassa. Punapisteen kirkkaussäätimessä on kuusi asentoa, joiden väleissä on OFF-asennot. 1x -suurennoksella näkökentän leveys 100 m etäisyydellä on peräti 40 metriä. Portaiden välissä on tyypilliseen tapaan OFF-asennot, valitettavasti vain tähtäimessä ei ole automaattisammutusta, joten se pitää itse muistaa kääntää pois päältä. Myös koroja sivukorjaustornien korkit ovat alumiinia ja varustettu tyylikkäillä pyällyksillä, jollainen löytyy myös suurennosrenkaasta. Tähtäin on 291 mm pituisena näppäränkokoinen, massaa sillä on kohtuulliset 485 grammaa ja okulaarin silmänetäisyys on 95 mm. Kite Optics Kite Optics B6 1-6x24i B6 1-6x24i Tähtäin on varustettu yksiosaisella typpitäytteisellä alumiinirungolla runkoputken halkaisijan ollessa 30 mm. Näin tähtäin saatiin oikealle korkeudelle poskipakkaan nähden, mikä ei muuten olisi onnistunutkaan helposti. Ristikon keskellä on arviolta 1,5 MOA:n suuruinen punapiste, jonka kuusiportainen säädin on sijoitettu rungon keskipaksunnoksen vasemmalle kyljelle. Vuonna 1992 perustettu Kite Optics toimii Jabbakessa Länsi-Belgiassa Bruggen ja Oostenden kaupunkien välissä. 52 • ASE-lehti. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN RUAG Ammotec Finlandilta saatiin HS Produkt VHS-2S -kiväärin mukana myös sen edustaman belgialaisen Kite Opticsin valmistuttama, ajometsästykseen suunniteltu punapisteellinen B6 1-6x24i -tähtäinkaukoputki. Yksi kierros siirtää osumia 16 kulmaminuuttia kokonaissäätövaran ollessa 100 MOA. Okulaaripään halkaisija on maltilliset 47 mm, joten tähtäin saatiin juuri ja juuri asennettua bullpup-kiväärin kantokahvan päälle integroituun NATO Accessory Rail -kiskoon Warnen matalilla QD-jaloilla. Kaikin puolin laadukas tähtäin siis. Korkkien alta löytyy selkeillä asteikoilla merkityt tornit, joita voi vallan mainiosti käyttää myös avoimina eli ilman korkkeja. Tähtäimen suurennos on kuusinkertainen ja säätörenkaasta löytyy asentojen 1-6 lisäksi myös 1,5-kertainen suurennos. Tähtäin toimi hienosti koeammunta-aseen päällä ja sen optiset ominaisuudet todettiin täysin riittäviksi tarkempaankin ammuntaan. Toiselle polttotasolle sijoitettu ristikko on metsästyksessä suosittu 4A, jossa paksut viivat kapenevat keskellä ohueksi hiusristikoksi
Tornien naksut ovat täsmälliset ja kuuluvat, yksi naksu siirtää osumapistettä puoli kulmaminuuttia eli noin 1,5 cm 100 m etäisyydellä. Tähtäimen suurennos on kuusinkertainen ja säätörengas on tyylikkäästi pyälletty. Kite Optics B6 1-6x24i on laadukas ajometsästystähtäin, jonka valmistus tapahtuu Japanissa, suunnittelu ja laaduntarkkailu vuorostaan Belgiassa. Kuka heitä surmaa aivan oikeasti. Punapisteen kirkkaussäätimessä on kuusi asentoa, joiden väleissä on OFF-asennot. Punapisteen voimakkain kirkkausasetus on nimetty Boost-asennoksi, jossa täplä näkyy kirkkaassa auringonpaisteessakin. Ristikon keskellä on arviolta 1,5 MOA:n suuruinen punapiste, jonka kuusiportainen säädin on sijoitettu rungon keskipaksunnoksen vasemmalle kyljelle. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN RUAG Ammotec Finlandilta saatiin HS Produkt VHS-2S -kiväärin mukana myös sen edustaman belgialaisen Kite Opticsin valmistuttama, ajometsästykseen suunniteltu punapisteellinen B6 1-6x24i -tähtäinkaukoputki. Kun sitten yksi joukosta kuolee, leikki muuttuu todeksi. Säätimen sisälle on koteloitu 3V CR2032paristo. Hackman-romaani on kotimaisen dekkarigenren aatelia. Tähtäin on 291 mm pituisena näppäränkokoinen, massaa sillä on kohtuulliset 485 grammaa ja okulaarin silmänetäisyys on 95 mm. Myös koroja sivukorjaustornien korkit ovat alumiinia ja varustettu tyylikkäillä pyällyksillä, jollainen löytyy myös suurennosrenkaasta. Hauskaan roolipeliin ylellisen lomakylän rauhassa. Toiselle polttotasolle sijoitettu ristikko on metsästyksessä suosittu 4A, jossa paksut viivat kapenevat keskellä ohueksi hiusristikoksi. JESSE HACKMAN is back! LUURANKOSAARI ON VÄKEVÄÄ PAULOWIA Ari Paulowin 13. 1x -suurennoksella näkökentän leveys 100 m etäisyydellä on peräti 40 metriä. Onko heillä kaikilla sama kohtalo. Yksi kierros siirtää osumia 16 kulmaminuuttia kokonaissäätövaran ollessa 100 MOA. Etäällä mediasta, töistä ja kaikista muista huolista. Ainoa pelastava enkeli. Tähtäin toimi hienosti koeammunta-aseen päällä ja sen optiset ominaisuudet todettiin täysin riittäviksi tarkempaankin ammuntaan. Kite Optics Kite Optics B6 1-6x24i B6 1-6x24i Tähtäin on varustettu yksiosaisella typpitäytteisellä alumiinirungolla runkoputken halkaisijan ollessa 30 mm. Korkkien alta löytyy selkeillä asteikoilla merkityt tornit, joita voi vallan mainiosti käyttää myös avoimina eli ilman korkkeja. Tähtäimen suurennos on kuusinkertainen ja säätörenkaasta löytyy asentojen 1-6 lisäksi myös 1,5-kertainen suurennos. Optiikka on parallaksivapaa 100 metriin saakka. Vuonna 1992 perustettu Kite Optics toimii Jabbakessa Länsi-Belgiassa Bruggen ja Oostenden kaupunkien välissä. Portaiden välissä on tyypilliseen tapaan OFF-asennot, valitettavasti vain tähtäimessä ei ole automaattisammutusta, joten se pitää itse muistaa kääntää pois päältä. Pelon, kauhun ja neuvottomuuden synkäksi noidankehäksi. Tästä syystä B6:n laatuvaikutelma on jopa parempi kuin selvästi kalliimmassa K6-sarjassa. Tämä jos mikä on privaattietsivä Jesse Hackmanin ominta osaamisaluetta. B6:n kuva on kirkas ja terävä hyvälaatuisten pinnoitettujen linssien ansiosta valonläpäisyn ollessa 87 %. Alumiinikorkkien alta paljastuu selkeillä asteikoilla merkityt tornit. Perheyritys tarjoaa laadukkaiden tähtäinkaukoputkien lisäksi myös kiikareita ja kaukoputkia, jotka kaikki valmistetaan Japanissa suunnittelun, laaduntarkkailun ja markkinoinnin tapahtuessa Belgiassa. Hän on Murhaleikki-porukan ainoa toivo. Näin tähtäin saatiin oikealle korkeudelle poskipakkaan nähden, mikä ei muuten olisi onnistunutkaan helposti. B6 edustaa valmistajan edullisempaa tuotelinjaa ja sen suositushinta (elokuussa 2022) on 780 euroa. Kaikin puolin laadukas tähtäin siis. Joukko suomalaismiljonäärejä osallistuu Agatha Christie -henkiseen Murhaleikkiin. Hiipivän jännityksen, nasevan sanailun, toiminnan ja mojovien yllätysten keitos. Solmioneula ja riipus kullattu hopea 99 € Legendaarinen Aimo Lahden asekeksintö Solmioneula ja riipus hopea 69 € Verkkokaupasta: www.suomi-konepistooli.fi Lähetyskulut 6,70 € ASE-lehti • 53. Okulaaripään halkaisija on maltilliset 47 mm, joten tähtäin saatiin juuri ja juuri asennettua bullpup-kiväärin kantokahvan päälle integroituun NATO Accessory Rail -kiskoon Warnen matalilla QD-jaloilla. Mistä murhaaja tulee ja miksi
Toimitukseen ei sisälly ainoatakaan lipasta, mutta niitähän nyt kaikilla on. 1950-luvulta peräisin oleviin AR-15-kiväärin perusratkaisuihin ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole reilun 60 vuoden aikana tullut juuri mitään uutta, varsinkin jos puhutaan perinteisestä, suoraan kaasunvuodatukseen perustuvasta Arskasta eikä sen kaasumäntätoimisista edelleenkehitelmistä. Amerikkalaiseen tapaan aseen toimitussisältö on minimalistinen, askeettisesta pahvilaatikosta ei aseen lisäksi löydy kuin muovipussissa erikseen toimitettavat kädensuojuksen kumipaneelit, kuvittamaton aloitusopas (tarkemmat ohjeet YouTubesta) ja Foxtrot Mike -tarra. Alumiinibilletistä koneistettujen Brownellsia varten kehitetty erikoismalli 16” pituisella piipulla ja Magpulin Zhukov-S -perällä. Aseen perään sijoitettu bufferi jousineen on tehnyt taittoperän lisäämisen rakenteeseen hankalaksi, myöskään T-muotoinen ylärungon takaosaan sijoitettu virityskahva ei kaikissa olosuhteissa ole ollut paras mahdollinen ratkaisu. OSIKSI FM-15:n purkaminen alkaa AR-15:stä tuttuun tapaan työntämällä purkuja taittosokat sivulle runkojen irrottamiseksi toisistaan. Peukalohangasta ylösnouseva MOE-pistoolikahva on perän tavoin Magpulin valmistetta ja piipunsuulla on perinteinen lintuhäkkityyppinen A2-liekinsammuttaja. Aseen tekniset oivallukset on tarkkaan patenteilla suojattu, viritysvivun lisäksi taittoperän mahdollistanut ylärunkoon sijoitettu palautinjousimoduuli ja myös monet muut yksityiskohdat on joko patentoitu tai patenttia on haettu. 54 • ASE-lehti. Suomeen tuotuna aseen hinta nouseekin heikosta euron kurssista, rahdeista sekä veroista ja tulleista johtuen 1890 euroon (elokuussa 2022). FM Productsin ensimmäinen menestystuote oli kädensuojuksen yläosaan sijoitetulla viritysvivulla varustettu AR-15-tyyppinen ysimillinen FM-9, pituudesta riippuen joko pistooli tai pistoolikarabiini, joka tuli markkinoille muutama vuosi sitten. Yhdysvalloissa aseen saakin noin tuhannella dollarilla, mitä voi pitää hyvin kohtuullisena hintana näin hyvästä tuotteesta. suunnitteli Wilson Combatin ECD X9 -pistoolin yhdessä Neal Troutin kanssa. Liikkuvien osien massan vähentäminen on aina edullista rekyylivoimien pienentämiseksi, mikä samalla tekee mekanismin pehmeämmin toimivaksi ja aseen helpommin hallittavaksi. Foxtrot Miken on onnistunut nipistää muutama sata grammaa AR-kiväärin massasta, mikä tietysti osittain selittyy poisjätetyllä bufferilla, lisäksi painonsäästöä on tullut huomattavasti AR-15:ttä lyhyemmästä luistista. Aseessa on midlength-mittainen kaasujärjestelmä ja täysimittainen 15,25” MLOK-kädensuojus kolmella vapaasti sijoitettavalla aggressiivisesti karhennetulla kumipaneelilla. Aseen nimessä oleva Gen(eration) 2 viittaa AR15-kiväärien uuteen sukupolveen. Kokonaisten aseiden lisäksi Foxtrot Mike on valmistanut myös aseiden yläja alarunkoja sekä muita osia harrastajien omiin rakenteluprojekteihin, ysimillisten lisäksi .223 Rem -kaliiperisia. TE KS TI JA KU VA T: M IK A PI TK ÄN EN – Vaihteeksi jotakin uutta Foxtrot Mike FM-15 Gen 2 Foxtrot Miken FM-15 Gen 2 -kiväärissä on kaasupilli-Arskaan onnistuttu istuttamaan niin taittoperä kuin kädensuojukseen sijoitettu viritysvipukin. BROWNELLSIN ERIKOISMALLI Foxtrot Mikelle on ollut tyypillistä tehdä aseistaan erikoismalleja asetukkureille. Pituutta aseella on perä avattuna lyhyimmässä asennossaan 860 mm, perä pisimmässä asennossaan 925 mm ja taitettuna 670 mm, eli kiväärimitoissa pysytään perä aseen kyljelläkin. Ensimmäistä kertaa käsiin otettaessa huomio kiinnittyy heti aseen keveyteen, mikä onkin ollut yksi suunnittelun kuningasajatuksista. Yritys on tunnettu myös valmistamistaan Glock-pistoolin piipuista. Idahon Boisessa toimiva Foxtrot Mike Products, Inc on perustettu vasta vuonna 2016, mutta on nopeasti onnistunut tekemään nimeä Yhdysvaltain asemarkkinoilla. Kyseisiä AR-kiväärin perusominaisuuksia on toki aiemminkin koetettu korvata vaihtelevin tuloksin, mutta nyt näiden molempien ratkaisua on yritetty samassa aseessa. FM Products on tehnyt yhteistyötä samoin Boisessa sijaitsevan Primary Weapons Systemsin kanssa, jonka CNC-konekantaa on hyödynnetty myös Foxtrot Miken tuotannossa. Miehet kuitenkin pitivät yhteyttä ja vuoden 2011 tienoilla syntyi ajatus täysin uudentyyppistä AR-15-kivääristä, jota alettiinkin paria vuotta myöhemmin tosissaan suunnitella ja kahdeksan vuoden kehitystyön jälkeen tuloksena oli elokuussa 2021 esitelty .223 Rem -kaliiperinen FM-15 Gen 2. Tehdas on muutenkin onnistunut painonhallinnassa erinomaisesti ja kivääri on tyhjänä ilman lipasta ja varusteita ainoastaan 2,75 kg painoinen. Patruunapesä on .223 Wylde -mitoitettu, eli aseessa voi huoletta ampua sekä .223 Remingtonettä 5.56 NATO -patruunoita. Samalla on saatu aikaan ampumaominaisuuksiltaan tasapainoinen ase. Brownells on yksi Foxtrot Miken asiakkaista, ja nyt esiteltävä ase onkin syyskuussa 2021 Yhdysvaltain Brownellsilla myyntiin tullut sitä varten kehitetty erikoismalli 16” pituisella 1/8” nousulla varustetulla piipulla ja Magpulin alun perin AK-kivääreihin suunnittelemalla ZhukovS-perällä. Mies Foxtrot Miken takana on aikoinaan Wilson Combatilla pääinsinöörinä työskennellyt Paul Noonan, joka mm. Noonanin lähdettyä Wilsonilta Trout jatkoi yrityksen pääinsinöörinä. Keveyden ohella hyvää ensivaikutelmaa aseesta luo sen huolellinen koneistusjälki ja viimeistelyn taso, joskin tarkemmin tutkittaessa joidenkin osien kohdalla huomaa myös pyrkimyksen kustannussäästöihin, joka tosin Yhdysvaltojen markkinoilla on reilusti siirretty aseen kuluttajahintaan. Kyseinen laite on amerikkalaisen Foxtrot Mike Productsin FM-15 Gen 2 -kivääri, jollainen saatiin Ase-lehden esittelyyn Brownells Finlandilta
Aseessa on midlength-mittainen kaasujärjestelmä ja täysimittainen 15,25” MLOK-kädensuojus kolmella vapaasti sijoitettavalla aggressiivisesti karhennetulla kumipaneelilla. Toimitukseen ei sisälly ainoatakaan lipasta, mutta niitähän nyt kaikilla on. Peukalohangasta ylösnouseva MOE-pistoolikahva on perän tavoin Magpulin valmistetta ja piipunsuulla on perinteinen lintuhäkkityyppinen A2-liekinsammuttaja. Yhdysvalloissa aseen saakin noin tuhannella dollarilla, mitä voi pitää hyvin kohtuullisena hintana näin hyvästä tuotteesta. Suomeen tuotuna aseen hinta nouseekin heikosta euron kurssista, rahdeista sekä veroista ja tulleista johtuen 1890 euroon (elokuussa 2022). Ensimmäistä kertaa käsiin otettaessa huomio kiinnittyy heti aseen keveyteen, mikä onkin ollut yksi suunnittelun kuningasajatuksista. Kyseisiä AR-kiväärin perusominaisuuksia on toki aiemminkin koetettu korvata vaihtelevin tuloksin, mutta nyt näiden molempien ratkaisua on yritetty samassa aseessa. 1950-luvulta peräisin oleviin AR-15-kiväärin perusratkaisuihin ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole reilun 60 vuoden aikana tullut juuri mitään uutta, varsinkin jos puhutaan perinteisestä, suoraan kaasunvuodatukseen perustuvasta Arskasta eikä sen kaasumäntätoimisista edelleenkehitelmistä. Miehet kuitenkin pitivät yhteyttä ja vuoden 2011 tienoilla syntyi ajatus täysin uudentyyppistä AR-15-kivääristä, jota alettiinkin paria vuotta myöhemmin tosissaan suunnitella ja kahdeksan vuoden kehitystyön jälkeen tuloksena oli elokuussa 2021 esitelty .223 Rem -kaliiperinen FM-15 Gen 2. Kokonaisten aseiden lisäksi Foxtrot Mike on valmistanut myös aseiden yläja alarunkoja sekä muita osia harrastajien omiin rakenteluprojekteihin, ysimillisten lisäksi .223 Rem -kaliiperisia. Patruunapesä on .223 Wylde -mitoitettu, eli aseessa voi huoletta ampua sekä .223 Remingtonettä 5.56 NATO -patruunoita. Aseen nimessä oleva Gen(eration) 2 viittaa AR15-kiväärien uuteen sukupolveen. ASE-lehti • 55. Samalla on saatu aikaan ampumaominaisuuksiltaan tasapainoinen ase. Alumiinibilletistä koneistettujen Brownellsia varten kehitetty erikoismalli 16” pituisella piipulla ja Magpulin Zhukov-S -perällä. suunnitteli Wilson Combatin ECD X9 -pistoolin yhdessä Neal Troutin kanssa. Amerikkalaiseen tapaan aseen toimitussisältö on minimalistinen, askeettisesta pahvilaatikosta ei aseen lisäksi löydy kuin muovipussissa erikseen toimitettavat kädensuojuksen kumipaneelit, kuvittamaton aloitusopas (tarkemmat ohjeet YouTubesta) ja Foxtrot Mike -tarra. Kyseinen laite on amerikkalaisen Foxtrot Mike Productsin FM-15 Gen 2 -kivääri, jollainen saatiin Ase-lehden esittelyyn Brownells Finlandilta. BROWNELLSIN ERIKOISMALLI Foxtrot Mikelle on ollut tyypillistä tehdä aseistaan erikoismalleja asetukkureille. Noonanin lähdettyä Wilsonilta Trout jatkoi yrityksen pääinsinöörinä. Brownells on yksi Foxtrot Miken asiakkaista, ja nyt esiteltävä ase onkin syyskuussa 2021 Yhdysvaltain Brownellsilla myyntiin tullut sitä varten kehitetty erikoismalli 16” pituisella 1/8” nousulla varustetulla piipulla ja Magpulin alun perin AK-kivääreihin suunnittelemalla ZhukovS-perällä. Aseen tekniset oivallukset on tarkkaan patenteilla suojattu, viritysvivun lisäksi taittoperän mahdollistanut ylärunkoon sijoitettu palautinjousimoduuli ja myös monet muut yksityiskohdat on joko patentoitu tai patenttia on haettu. TE KS TI JA KU VA T: M IK A PI TK ÄN EN – Vaihteeksi jotakin uutta Foxtrot Mike FM-15 Gen 2 Foxtrot Miken FM-15 Gen 2 -kiväärissä on kaasupilli-Arskaan onnistuttu istuttamaan niin taittoperä kuin kädensuojukseen sijoitettu viritysvipukin. FM Products on tehnyt yhteistyötä samoin Boisessa sijaitsevan Primary Weapons Systemsin kanssa, jonka CNC-konekantaa on hyödynnetty myös Foxtrot Miken tuotannossa. Idahon Boisessa toimiva Foxtrot Mike Products, Inc on perustettu vasta vuonna 2016, mutta on nopeasti onnistunut tekemään nimeä Yhdysvaltain asemarkkinoilla. Pituutta aseella on perä avattuna lyhyimmässä asennossaan 860 mm, perä pisimmässä asennossaan 925 mm ja taitettuna 670 mm, eli kiväärimitoissa pysytään perä aseen kyljelläkin. Tehdas on muutenkin onnistunut painonhallinnassa erinomaisesti ja kivääri on tyhjänä ilman lipasta ja varusteita ainoastaan 2,75 kg painoinen. OSIKSI FM-15:n purkaminen alkaa AR-15:stä tuttuun tapaan työntämällä purkuja taittosokat sivulle runkojen irrottamiseksi toisistaan. Keveyden ohella hyvää ensivaikutelmaa aseesta luo sen huolellinen koneistusjälki ja viimeistelyn taso, joskin tarkemmin tutkittaessa joidenkin osien kohdalla huomaa myös pyrkimyksen kustannussäästöihin, joka tosin Yhdysvaltojen markkinoilla on reilusti siirretty aseen kuluttajahintaan. Mies Foxtrot Miken takana on aikoinaan Wilson Combatilla pääinsinöörinä työskennellyt Paul Noonan, joka mm. Aseen perään sijoitettu bufferi jousineen on tehnyt taittoperän lisäämisen rakenteeseen hankalaksi, myöskään T-muotoinen ylärungon takaosaan sijoitettu virityskahva ei kaikissa olosuhteissa ole ollut paras mahdollinen ratkaisu. FM Productsin ensimmäinen menestystuote oli kädensuojuksen yläosaan sijoitetulla viritysvivulla varustettu AR-15-tyyppinen ysimillinen FM-9, pituudesta riippuen joko pistooli tai pistoolikarabiini, joka tuli markkinoille muutama vuosi sitten. Liikkuvien osien massan vähentäminen on aina edullista rekyylivoimien pienentämiseksi, mikä samalla tekee mekanismin pehmeämmin toimivaksi ja aseen helpommin hallittavaksi. Foxtrot Miken on onnistunut nipistää muutama sata grammaa AR-kiväärin massasta, mikä tietysti osittain selittyy poisjätetyllä bufferilla, lisäksi painonsäästöä on tullut huomattavasti AR-15:ttä lyhyemmästä luistista. Yritys on tunnettu myös valmistamistaan Glock-pistoolin piipuista
Ylärunko poikkeaa mitoitukseltaan huomattavasti AR15:stä ollen reilut kuusi milliä korkeampi. Ylärungon purkaminen alkaa sen yläosaan sijoitetun jousimoduulin irrotuksella, mikä tapahtuu sujauttamalla ohut tuurna jousimoduulin alumiinisen päätykappaleen keskellä olevaan reikään ja työntämällä jousien karaa sisäänpäin ja samalla painaen alaspäin. Viritysvipu voidaan sijoittaa kädensuojuksen kummalle tahansa puolen osoittamaan joko ylöstai alaspäin. Vipu palautuu viritysliikkeen jälkeen etuasentoonsa, jossa se myös pysyy ammunnan aikana. Vipu palautuu viritysliikkeen jälkeen kierrejousen voimasta etuasentoonsa, jossa se myös pysyy ammunnan aikana. Työntötangon etuosassa olevaan suorakulmaiseen leikkaukseen kiinnittyy tangon päähän sijoitetun kuusiokoloruuvin avulla MIM-tekniikalla teräsjauheesta valmistettu viritysvipu, joka on taivutettu arviolta 20 asteen kulmaan. Poikkileikkaukseltaan kahdeksankulmainen free float -kädensuojus on varustettu M-LOK-kiinnityskoloilla, jollaiset löytyvät myös 45 asteen kulmassa olevilta pinnoilta. 56 • ASE-lehti. Luisti mukailee muodoltaan ja mitoitukseltaan AR-15:n luistin etuosaa, joskin se on kyljiltään suorapintaisempi ja ylöspäin kapeneva. Hylsyaukon takareunaan on kuusiokoloruuvilla kiinnitetty erillinen polymeeristä suulakepuristettu hylsydeflektori. Piipunsuulle on kiinnitetty perinteinen A2-liekinsammutin. Jousista ulompi on 12-paunainen ja sisempi 8-paunainen, eli yhteenlaskettu vastus on 20 paunaa. Hylsyaukon takareunaan on kiinnitetty erillinen hylsydeflektori hiekkapellin ollessa sama kuin AR-15:ssä. Palautinjousimoduuli ei aseesta irrotettuna ole suljettu paketti, vaan päällekkäin samalle karalle asennetut, halkaisijaltaan 10,5 mm ja 8 mm kierrejouset ovat irrallaan. Pontevan hylsyjen poistumisen varmistamiseksi ulosvetäjän jousen ympärille on asennettu sitä jäykistävä o-rengas. Perän pituutta voidaan säätää viiteen eri asentoon perän taitteeseen sijoitetun salvan avulla. Foxtrot Miken hallintalaitteet ovat viritysvipua lukuun ottamatta tuttua ja turvallista AR-15-tyyppiä. Jouset on kierretty vastakkaisiin suuntiin, eli toinen on vasenja toinen oikeakätisellä nousulla, millä pyritään mm. Muuten kyseisen osakokonaisuuden purkaminen ja kasaaminen noudattavat Arskoista tuttua kaavaa. Ylärungon ja kädensuojuksen rajapinta on tarkkaan sovitettu toisiinsa ylärunkoon tehdyn kolon ja kädensuojuksessa olevan siihen vastaavan ulokkeen avulla, mikä tarjoaa aseen yläpinnalle pitkän yhtenäisen MIL-STD-1913-varustekiskon. Kädensuojuksen yläosaan tehdyssä poikkileikkaukseltaan kuusikulmaisessa tunnelissa on viritysvivun työntötanko palautinjousineen ja sen molemmille kyljille on tehty pitkät leikkaukset viritysvipua varten. Etupäästään jouset vastaavat ylöspäin venytetyn gas keyn huipulla olevaan poraukseen. Sisempi jousi nojaa takapäästään polymeeriosan keskellä olevaan olkapäähän, ulompi jousi vuorostaan polymeerikaran päätylaippaan. estämään jousien väsyminen ja näin pidentämään niiden käyttöikää. SUUREMPAA JA PIENEMPÄÄ KIKKAILUA Koska bufferia ei ole, luisti on voitu lyhentää 71,5 mm pituiseksi, samalla sen massa on pienentynyt noin 100 grammalla. Ylärungon tavoin myös kädensuojus on korotettua mallia. Zhukov-S -perä taittuu aseen oikealle kyljelle, aseen pituus perä taitettuna on 670 mm, eli selkeästi kiväärimitoissa pysytään. Ratkaisu on toimiva, mutta purkaminen vaatii varovaisuutta, vaikkei jousien lentäminen hallitsemattomasti ulos ylärungosta todennäköistä olekaan. Foxtrot Miken cam pinin laippa on muuten pyöreä, mutta siihen on tehty viiste gas keyn ohittamiseksi liikkuvien osien ryhmää purettaessa tai kasattaessa. Saman verran korkeampi on myös kädensuojus, siinä kyseisen tilan täyttää viritysvivun työntötanko. Ylärunko vuorostaan on täysin uutta suunnittelua ja poikkeaa huomattavasti perus-Arskasta niin mitoituksen kuin sisukalujensakin suhteen lähes kaikkien osien ollessa vain FM-15:een tarkoitettuja. Jousien sisällä on täysimittainen 3,2 mm paksuinen teräskara, jonka peräpäähän on yhdistetty 65 mm pituinen polymeerinen paksunnos. Foxtrot Mike on onnistunut painonhallinnassa erinomaisesti, kivääri painaa tyhjänä ainoastaan 2,75 kg. Lukkoa varten tehdystä porauksesta puuttuu Arskoille tyypillinen kovakromiointi, jonka sijaan se näyttäisi olevan Melonite-pinnoitettu. Ylärunko siis poikkeaa mitoitukseltaan huomattavasti AR-15:stä ollen reilut kuusi milliä korkeampi Arskan virityskahvan tunnelia vastaavasta kohdasta, jonne luistin palautinjousimoduuli on sijoitettu. Yläkerran purkaminen alkaa palautinjousipakettia paikoillaan pitävän päätykappaleen irrotuksella. Teräsjauhosta MIM-tekniikalla valmistettu osa tosin toimii FM-15-kiväärissä myös viritysvivun työntötangon vastinpintana ja luistin palautinjousien etummaisena tukipintana ja lisäksi niiden teräskaran ohjurina. Luistin päälle on kahdella pistepuikkolukitulla kuusiokoloruuvilla kiinnitetty kaasuputken vastakappale eli gas key. Hylsyaukon suojapelti on sama kuin AR-15:ssä. Ylärunko on suorine pintoineen hyvin selkeälinjainen, minkä rikkookin ainoastaan sen vasemmalle kyljelle tehty upotus luistinvapautinta varten. Päätykappale vapautuvine jousineen on syytä saatella varovasti ulos ylärungosta kyseinen kohta kasvoista poispäin suunnaten. Aseessa käytetään AR15-kiväärin vakiomallista lukkoa, jonka lisäksi myös liikkuvien osien ryhmän pienosat ovat Arskasta peräisin lukonkääntäjää (cam pin) lukuun ottamatta. Kaasupillin vastakappale on AR-15:n vastaavaa 9,5 mm korkeampi, mikä samalla tekee aseen yläkerrasta selvästi Arskaa korkeamman. runkojen rajapinta on täysin AR-15-yhteensopiva, ja FM-15:n upperin kanssa voikin käyttää mitä tahansa AR15-alarunkoa, kunhan siitä poistetaan bufferi jousineen
Vipu palautuu viritysliikkeen jälkeen kierrejousen voimasta etuasentoonsa, jossa se myös pysyy ammunnan aikana. Kädensuojuksen yläosaan tehdyssä poikkileikkaukseltaan kuusikulmaisessa tunnelissa on viritysvivun työntötanko palautinjousineen ja sen molemmille kyljille on tehty pitkät leikkaukset viritysvipua varten. Saman verran korkeampi on myös kädensuojus, siinä kyseisen tilan täyttää viritysvivun työntötanko. Ylärunko poikkeaa mitoitukseltaan huomattavasti AR15:stä ollen reilut kuusi milliä korkeampi. Piipunsuulle on kiinnitetty perinteinen A2-liekinsammutin. Pontevan hylsyjen poistumisen varmistamiseksi ulosvetäjän jousen ympärille on asennettu sitä jäykistävä o-rengas. Hylsyaukon takareunaan on kuusiokoloruuvilla kiinnitetty erillinen polymeeristä suulakepuristettu hylsydeflektori. SUUREMPAA JA PIENEMPÄÄ KIKKAILUA Koska bufferia ei ole, luisti on voitu lyhentää 71,5 mm pituiseksi, samalla sen massa on pienentynyt noin 100 grammalla. Jousien sisällä on täysimittainen 3,2 mm paksuinen teräskara, jonka peräpäähän on yhdistetty 65 mm pituinen polymeerinen paksunnos. Ylärungon tavoin myös kädensuojus on korotettua mallia. estämään jousien väsyminen ja näin pidentämään niiden käyttöikää. Muuten kyseisen osakokonaisuuden purkaminen ja kasaaminen noudattavat Arskoista tuttua kaavaa. Perän pituutta voidaan säätää viiteen eri asentoon perän taitteeseen sijoitetun salvan avulla. Ylärunko siis poikkeaa mitoitukseltaan huomattavasti AR-15:stä ollen reilut kuusi milliä korkeampi Arskan virityskahvan tunnelia vastaavasta kohdasta, jonne luistin palautinjousimoduuli on sijoitettu. runkojen rajapinta on täysin AR-15-yhteensopiva, ja FM-15:n upperin kanssa voikin käyttää mitä tahansa AR15-alarunkoa, kunhan siitä poistetaan bufferi jousineen. Jousista ulompi on 12-paunainen ja sisempi 8-paunainen, eli yhteenlaskettu vastus on 20 paunaa. Teräsjauhosta MIM-tekniikalla valmistettu osa tosin toimii FM-15-kiväärissä myös viritysvivun työntötangon vastinpintana ja luistin palautinjousien etummaisena tukipintana ja lisäksi niiden teräskaran ohjurina. Ylärungon purkaminen alkaa sen yläosaan sijoitetun jousimoduulin irrotuksella, mikä tapahtuu sujauttamalla ohut tuurna jousimoduulin alumiinisen päätykappaleen keskellä olevaan reikään ja työntämällä jousien karaa sisäänpäin ja samalla painaen alaspäin. Foxtrot Miken hallintalaitteet ovat viritysvipua lukuun ottamatta tuttua ja turvallista AR-15-tyyppiä. Hylsyaukon suojapelti on sama kuin AR-15:ssä. Kaasupillin vastakappale on AR-15:n vastaavaa 9,5 mm korkeampi, mikä samalla tekee aseen yläkerrasta selvästi Arskaa korkeamman. Etupäästään jouset vastaavat ylöspäin venytetyn gas keyn huipulla olevaan poraukseen. Ratkaisu on toimiva, mutta purkaminen vaatii varovaisuutta, vaikkei jousien lentäminen hallitsemattomasti ulos ylärungosta todennäköistä olekaan. Jouset on kierretty vastakkaisiin suuntiin, eli toinen on vasenja toinen oikeakätisellä nousulla, millä pyritään mm. Luistin päälle on kahdella pistepuikkolukitulla kuusiokoloruuvilla kiinnitetty kaasuputken vastakappale eli gas key. Ylärungon ja kädensuojuksen rajapinta on tarkkaan sovitettu toisiinsa ylärunkoon tehdyn kolon ja kädensuojuksessa olevan siihen vastaavan ulokkeen avulla, mikä tarjoaa aseen yläpinnalle pitkän yhtenäisen MIL-STD-1913-varustekiskon. Zhukov-S -perä taittuu aseen oikealle kyljelle, aseen pituus perä taitettuna on 670 mm, eli selkeästi kiväärimitoissa pysytään. Lukkoa varten tehdystä porauksesta puuttuu Arskoille tyypillinen kovakromiointi, jonka sijaan se näyttäisi olevan Melonite-pinnoitettu. Viritysvipu voidaan sijoittaa kädensuojuksen kummalle tahansa puolen osoittamaan joko ylöstai alaspäin. Palautinjousimoduuli ei aseesta irrotettuna ole suljettu paketti, vaan päällekkäin samalle karalle asennetut, halkaisijaltaan 10,5 mm ja 8 mm kierrejouset ovat irrallaan. Hylsyaukon takareunaan on kiinnitetty erillinen hylsydeflektori hiekkapellin ollessa sama kuin AR-15:ssä. Ylärunko on suorine pintoineen hyvin selkeälinjainen, minkä rikkookin ainoastaan sen vasemmalle kyljelle tehty upotus luistinvapautinta varten. Aseessa käytetään AR15-kiväärin vakiomallista lukkoa, jonka lisäksi myös liikkuvien osien ryhmän pienosat ovat Arskasta peräisin lukonkääntäjää (cam pin) lukuun ottamatta. Sisempi jousi nojaa takapäästään polymeeriosan keskellä olevaan olkapäähän, ulompi jousi vuorostaan polymeerikaran päätylaippaan. Foxtrot Miken cam pinin laippa on muuten pyöreä, mutta siihen on tehty viiste gas keyn ohittamiseksi liikkuvien osien ryhmää purettaessa tai kasattaessa. Foxtrot Mike on onnistunut painonhallinnassa erinomaisesti, kivääri painaa tyhjänä ainoastaan 2,75 kg. Ylärunko vuorostaan on täysin uutta suunnittelua ja poikkeaa huomattavasti perus-Arskasta niin mitoituksen kuin sisukalujensakin suhteen lähes kaikkien osien ollessa vain FM-15:een tarkoitettuja. Päätykappale vapautuvine jousineen on syytä saatella varovasti ulos ylärungosta kyseinen kohta kasvoista poispäin suunnaten. Työntötangon etuosassa olevaan suorakulmaiseen leikkaukseen kiinnittyy tangon päähän sijoitetun kuusiokoloruuvin avulla MIM-tekniikalla teräsjauheesta valmistettu viritysvipu, joka on taivutettu arviolta 20 asteen kulmaan. ASE-lehti • 57. Poikkileikkaukseltaan kahdeksankulmainen free float -kädensuojus on varustettu M-LOK-kiinnityskoloilla, jollaiset löytyvät myös 45 asteen kulmassa olevilta pinnoilta. Yläkerran purkaminen alkaa palautinjousipakettia paikoillaan pitävän päätykappaleen irrotuksella. Vipu palautuu viritysliikkeen jälkeen etuasentoonsa, jossa se myös pysyy ammunnan aikana. Luisti mukailee muodoltaan ja mitoitukseltaan AR-15:n luistin etuosaa, joskin se on kyljiltään suorapintaisempi ja ylöspäin kapeneva
Jykevä liipaisinkaari on osa alarunkoa ja se on leikattu alta avoimeksi painon säästämiseksi. FMJ-BT Sellier & Bellot 55 gr. FMJ-BT GGG 69 gr. AR-15:n tavoin vain luistin taaksepäin vetämiseen suunniteltua vipua ei myöskään voi käyttää lukon eteen pakottamiseen. Vain lukko, nallipiikki ja haarapinni ovat AR-15-yhteensopivat. Mukaan varattiin muutamaa eri laatua 55-grainisella M193tyyppisellä FMJ-BT-luodilla ladattua bulkkiluotia, sekä GGG:n 69-grainisella Sierra MatchKing -luodilla ladattua tarkkuuspatruunaa että hyväkäyntiseksi osoittautunutta omaa latausta 52 gr. TAVANOMAISEMPI ALAKERTA Foxtrot Miken alarunko vuorostaan on sataprosenttisesti AR-15-yhteensopiva, mutta sen perään on kiinnitetty tehtaan kehittämä, aseen oikealle kyljelle taittuva alumiininen taittoperäadapteri. 58 • ASE-lehti. Perän alaosassa on yksi hihnalenkki ja sen takaosan molemmin puolin lisäksi paikat erikseen myytäville QD-istukoille. Kaasuporttiin sokitettu rosterinen kaasupilli näyttäisi olevan sama kuin Arskassa. HAASTEITA KOEAMMUNNASSA Tarkkuuskoeammuntoja varten ase varustettiin American Defensen pikajalkaan asennetulla Meopro 6-18x50 -variaabelilla sekä Harrisin BRM-S -bipodilla, jonka kiinnittämiseksi kädensuojuksen alle ruuvattiin lyhyt picatinnykiskon pätkä. Lipaskuilun suulle on muotoiltu poikkeuksellisen syvälle ulottuvat viisteet lippaan syötön sujuvoittamiseksi. Myös piipunmutteri on FM-15:een erityisesti suunniteltua mallia. Etuvedoton laukaisukoneistokin osoittautui varsin täsmällisesti toimivaksi, ja laukaisuvastukseksi mitattiin parin sadan laukauksen sisäänajon jälkeen 2900 g. Jos perän harjan kokee itselleen liian matalaksi, Magpul myy Zhukov-perään irrallista poskipakkaa. Nosler Custom Competition -luodilla. Midlength-etäisyydelle piippuun sijoitettu meloniittipinnoitettu kaasuportti on kiinnitetty piipun alapuolelle tehtyihin uriin kahdella kartiosokalla. Vaikka perä taittuukin hylsyaukon puolelle, aseella voi ampua myös perä taitettuna, jos joku nyt välttämättä haluaa näin tehdä. Häiriön huomattiin liittyvän bipodituelta ampumiseen, pystystä ammuttaessa ko. Käytetyt ampumatarvikkeet ja niillä saavutettu käynti on koottu oheiseen taulukkoon. Kullakin patruunalla ammuttiin vain neljä viiden laukauksen kasaa. Liipaisinkaari on muotoiltu avaraksi ja lipaskuilun kyljillä on voimakkaat harjanteet vahvistamassa sen seinämiä ja suojaamassa lippaanvapautinta, muuten ainevahvuudet ovat lipaskuilun kyljissä melko ohuet. FMJ-BT GGG 55 gr. CC HPBT Pienin kasa: 41 mm 35 mm 38 mm 26 mm 40 mm 19 mm Kasa 2: 46 mm 44 mm 39 mm 33 mm 53 mm 27 mm Kasa 3: 57 mm 50 mm 43 mm 39 mm 62 mm 40 mm Suurin kasa: 65 mm 56 mm 54 mm 47 mm 62 mm 46 mm Kasojen keskiarvo: 52 mm 46 mm 44 mm 36 mm 54 mm 33 mm Kulmaminuutteina: 1.8 MOA 1.6 MOA 1.5 MOA 1.2 MOA 1.9 MOA 1.1 MOA Huomioita: Erä: 5802068 Erä: T-19-017 Erä: 250-GGG-17 Erä: 898/77 Erä: 300-GGG-21 Oma lataus Koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutettu käynti 4 x 5 laukauksen kasoina. Piipunsuulta löytyy normi ½”-28 kierre suulaitetta varten ja kierteen taakse on piippuun koneistettu 9/16” avainväli kiintoavainta varten helpottamaan sellaisen asennusta/irrottamista. Viritysvipu voidaan vaihtaa halutulle puolelle kädensuojusta joko osoittamaan ylöstai alaspäin, mutta tätä varten tarvitaan pitkä ja ohut 3/32” kuusiokoloavain, joka yltää kädensuojuksen etupinnasta ruuville saakka. Polymeeriset varmistinvivut löytyvät alarungon molemmilta puolelta oikeanpuoleisen vivun ollessa liipaisinsormen vuoksi lyhyempi. Vasempaan sivuun sijoitetulla kantohihnan QD-istukalla varustettu adapteri kiinnittyy alarunkoon sen sisäpuolelta bufferituubin kierteeseen väännetyn suurikokoisen polymeeripultin avulla. FMJ-BT Geco Target 55 gr. Ainoastaan FM-15-kivääriin tarkoitettu, 41V50-laatuisesta kromi-molybdeenivanadiiniteräksestä valmistettu ja meloniittipinnoitettu piippu on varsin ohut edustaen halkaisijaltaan alkuperäisen M16-kiväärin mitoitusta. Pistoolikahvaksi on valittu Magpulin edullinen MOE, jonka tilalle on helppo vaihtaa itselle paremmin sopiva kahvamalli. Ampumaetäisyys 100 m, sää puolipilvinen, lämpötila 23 astetta. Itselleni tosin MOE sopii ihan hyvin eli tarvetta päivitykselle ei omalla kohdallani olisi. Billettilowerin muotoilu on silmää miellyttävää ja ergonomialtaan varsin onnistunutta. Varmistimen asennot on merkitty runkoon selkeästi FIRE ja SAFE. Jykevä liipaisinkaari on osa alarunkoa ja se on leikattu alta avoimeksi painon säästämiseksi. Kuminen perälevy on varustettu vaakaurituksella, mikä takaa liukumattoman tuen olkapäätä vasten. Eteen sijoitettu viritysvipu on sinänsä hyvä juttu, mutta Foxtrot Mikessä sen käyttäminen vaatii yllättävän paljon voimaa, mikä vähentää ratkaisun käyttökelpoisuutta. Patruuna: Fiocchi 55 gr. Valmistuskustannusten minimointi näkyy myös aseen hallintalaitteissa, niin laukaisukoneisto, lippaanvapautin kuin luistinvapautinkin edustavat perinteistä milspecsiä, mikä ei toki ole ollenkaan huono asia. Samaten patruuna ruttaantui linkkuun lukon ja piipunjatkeen väliin Ylärungon sisältä löytyy tällaiset osat. Luistin päälle on kiinnitetty 9,5 mm Arskan vastaavaa korkeampi kaasuputken vastakappale, joka FM-15kiväärissä toimii myös viritysvivun työntötangon vastinpintana ja luistin palautinjousten etummaisena tukipintana ja lisäksi niiden teräskaran ohjurina. Sisäkkäisten kierrejousien huomattiin jossain tilanteissa sotkeutuvan toisiinsa, jolloin seurauksena oli varsin hankalasti selvitettävä häiriö. Alarungon merkinnät ovat varsin pelkistetyt ja huomiota herättämättömät, valmistajan apilanlehtilogo löytyy lipaskuilun oikealta puolelta ja malli/kaliiperimerkinnät sekä osoitetiedot rungon vasemmalta sivulta. Monen muun valmistajan tavoin FM Products merkitsee kaliiperiksi MULTI, mikä mahdollistaa saman rungon käyttämisen erikaliiperissa aseissa. Ampumaradalle lähdettiin positiivisin odotuksin, ja kiikarin kohdistus sujui sekin vielä hyvin, AR-15:ttä korkeammasta varustekiskosta huolimatta tähtäin saatiin kolmella laukauksella kohdalleen. Bufferia AR-15:ssä paikoillaan pitävä nasta estää polymeeriruuvin kiertymisen. Piippuun ei kuitenkaan ole tehty kaasuportin kohdalle siitä yleensä löytyvää olkapäätä, vaan piippu jatkuu tasapaksuna lähelle patruunapesää. Pultin keskellä on kolo 3/8” väännintä varten ja sen ulkokehä on hammastettu. Alarungon perään on kiinnitetty Foxtrot Miken kehittämä, aseen oikealle kyljelle taittuva alumiininen taittoperäadapteri. Liikkuvien osien ryhmä ja palautinjousimoduuli koottuna. SMK HPBT Nosler 52 gr. häiriötä ei esiintynyt. Lipaskuilun suun sisäpuolelle on muotoiltu poikkeuksellisen syvälle ulottuvat viisteet. Kuusiokoloruuvilla varmistimen akseliin kiinnitetyt vivut voi halutessaan vaihtaa puolelta toiselle. Taittoperäadapteriin on kiinnitetty Magpulin Zhukov-S -perä, jonka pituutta voidaan säätää viiteen eri asentoon perän taitteeseen sijoitetun, hieman kankeatoimisen salvan avulla. Ensiksi ammutuilla Fioccheilla ase alkoi kuitenkin pian tehdä satunnaisia pystysyöttöjä. Lisäksi kaasuportin alapinnalle on muotoiltu taaksepäin osoittava kieli, joka vastaa piipun alapuolella olevaan tasaiseen pintaan estäen kaasuportin kiertymisen. Perinteiseen tapaan ammunta tapahtui sadan metrin etäisyydeltä bipodituelta perä hiekkapussiin tukien
Eteen sijoitettu viritysvipu on sinänsä hyvä juttu, mutta Foxtrot Mikessä sen käyttäminen vaatii yllättävän paljon voimaa, mikä vähentää ratkaisun käyttökelpoisuutta. Midlength-etäisyydelle piippuun sijoitettu meloniittipinnoitettu kaasuportti on kiinnitetty piipun alapuolelle tehtyihin uriin kahdella kartiosokalla. FMJ-BT GGG 69 gr. Monen muun valmistajan tavoin FM Products merkitsee kaliiperiksi MULTI, mikä mahdollistaa saman rungon käyttämisen erikaliiperissa aseissa. Valmistuskustannusten minimointi näkyy myös aseen hallintalaitteissa, niin laukaisukoneisto, lippaanvapautin kuin luistinvapautinkin edustavat perinteistä milspecsiä, mikä ei toki ole ollenkaan huono asia. Häiriön huomattiin liittyvän bipodituelta ampumiseen, pystystä ammuttaessa ko. Kaasuporttiin sokitettu rosterinen kaasupilli näyttäisi olevan sama kuin Arskassa. Ampumaradalle lähdettiin positiivisin odotuksin, ja kiikarin kohdistus sujui sekin vielä hyvin, AR-15:ttä korkeammasta varustekiskosta huolimatta tähtäin saatiin kolmella laukauksella kohdalleen. Jykevä liipaisinkaari on osa alarunkoa ja se on leikattu alta avoimeksi painon säästämiseksi. Lisäksi kaasuportin alapinnalle on muotoiltu taaksepäin osoittava kieli, joka vastaa piipun alapuolella olevaan tasaiseen pintaan estäen kaasuportin kiertymisen. Ainoastaan FM-15-kivääriin tarkoitettu, 41V50-laatuisesta kromi-molybdeenivanadiiniteräksestä valmistettu ja meloniittipinnoitettu piippu on varsin ohut edustaen halkaisijaltaan alkuperäisen M16-kiväärin mitoitusta. Luistin päälle on kiinnitetty 9,5 mm Arskan vastaavaa korkeampi kaasuputken vastakappale, joka FM-15kiväärissä toimii myös viritysvivun työntötangon vastinpintana ja luistin palautinjousten etummaisena tukipintana ja lisäksi niiden teräskaran ohjurina. Piippuun ei kuitenkaan ole tehty kaasuportin kohdalle siitä yleensä löytyvää olkapäätä, vaan piippu jatkuu tasapaksuna lähelle patruunapesää. Ensiksi ammutuilla Fioccheilla ase alkoi kuitenkin pian tehdä satunnaisia pystysyöttöjä. Patruuna: Fiocchi 55 gr. TAVANOMAISEMPI ALAKERTA Foxtrot Miken alarunko vuorostaan on sataprosenttisesti AR-15-yhteensopiva, mutta sen perään on kiinnitetty tehtaan kehittämä, aseen oikealle kyljelle taittuva alumiininen taittoperäadapteri. FMJ-BT Sellier & Bellot 55 gr. FMJ-BT GGG 55 gr. Käytetyt ampumatarvikkeet ja niillä saavutettu käynti on koottu oheiseen taulukkoon. Lipaskuilun suulle on muotoiltu poikkeuksellisen syvälle ulottuvat viisteet lippaan syötön sujuvoittamiseksi. Vaikka perä taittuukin hylsyaukon puolelle, aseella voi ampua myös perä taitettuna, jos joku nyt välttämättä haluaa näin tehdä. HAASTEITA KOEAMMUNNASSA Tarkkuuskoeammuntoja varten ase varustettiin American Defensen pikajalkaan asennetulla Meopro 6-18x50 -variaabelilla sekä Harrisin BRM-S -bipodilla, jonka kiinnittämiseksi kädensuojuksen alle ruuvattiin lyhyt picatinnykiskon pätkä. Mukaan varattiin muutamaa eri laatua 55-grainisella M193tyyppisellä FMJ-BT-luodilla ladattua bulkkiluotia, sekä GGG:n 69-grainisella Sierra MatchKing -luodilla ladattua tarkkuuspatruunaa että hyväkäyntiseksi osoittautunutta omaa latausta 52 gr. Varmistimen asennot on merkitty runkoon selkeästi FIRE ja SAFE. Piipunsuulta löytyy normi ½”-28 kierre suulaitetta varten ja kierteen taakse on piippuun koneistettu 9/16” avainväli kiintoavainta varten helpottamaan sellaisen asennusta/irrottamista. Vain lukko, nallipiikki ja haarapinni ovat AR-15-yhteensopivat. Bufferia AR-15:ssä paikoillaan pitävä nasta estää polymeeriruuvin kiertymisen. Liipaisinkaari on muotoiltu avaraksi ja lipaskuilun kyljillä on voimakkaat harjanteet vahvistamassa sen seinämiä ja suojaamassa lippaanvapautinta, muuten ainevahvuudet ovat lipaskuilun kyljissä melko ohuet. Kuusiokoloruuvilla varmistimen akseliin kiinnitetyt vivut voi halutessaan vaihtaa puolelta toiselle. AR-15:n tavoin vain luistin taaksepäin vetämiseen suunniteltua vipua ei myöskään voi käyttää lukon eteen pakottamiseen. Itselleni tosin MOE sopii ihan hyvin eli tarvetta päivitykselle ei omalla kohdallani olisi. Vasempaan sivuun sijoitetulla kantohihnan QD-istukalla varustettu adapteri kiinnittyy alarunkoon sen sisäpuolelta bufferituubin kierteeseen väännetyn suurikokoisen polymeeripultin avulla. Etuvedoton laukaisukoneistokin osoittautui varsin täsmällisesti toimivaksi, ja laukaisuvastukseksi mitattiin parin sadan laukauksen sisäänajon jälkeen 2900 g. Alarungon perään on kiinnitetty Foxtrot Miken kehittämä, aseen oikealle kyljelle taittuva alumiininen taittoperäadapteri. SMK HPBT Nosler 52 gr. Polymeeriset varmistinvivut löytyvät alarungon molemmilta puolelta oikeanpuoleisen vivun ollessa liipaisinsormen vuoksi lyhyempi. Pultin keskellä on kolo 3/8” väännintä varten ja sen ulkokehä on hammastettu. Ampumaetäisyys 100 m, sää puolipilvinen, lämpötila 23 astetta. CC HPBT Pienin kasa: 41 mm 35 mm 38 mm 26 mm 40 mm 19 mm Kasa 2: 46 mm 44 mm 39 mm 33 mm 53 mm 27 mm Kasa 3: 57 mm 50 mm 43 mm 39 mm 62 mm 40 mm Suurin kasa: 65 mm 56 mm 54 mm 47 mm 62 mm 46 mm Kasojen keskiarvo: 52 mm 46 mm 44 mm 36 mm 54 mm 33 mm Kulmaminuutteina: 1.8 MOA 1.6 MOA 1.5 MOA 1.2 MOA 1.9 MOA 1.1 MOA Huomioita: Erä: 5802068 Erä: T-19-017 Erä: 250-GGG-17 Erä: 898/77 Erä: 300-GGG-21 Oma lataus Koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutettu käynti 4 x 5 laukauksen kasoina. FMJ-BT Geco Target 55 gr. Jykevä liipaisinkaari on osa alarunkoa ja se on leikattu alta avoimeksi painon säästämiseksi. Perän alaosassa on yksi hihnalenkki ja sen takaosan molemmin puolin lisäksi paikat erikseen myytäville QD-istukoille. Alarungon merkinnät ovat varsin pelkistetyt ja huomiota herättämättömät, valmistajan apilanlehtilogo löytyy lipaskuilun oikealta puolelta ja malli/kaliiperimerkinnät sekä osoitetiedot rungon vasemmalta sivulta. Jos perän harjan kokee itselleen liian matalaksi, Magpul myy Zhukov-perään irrallista poskipakkaa. Samaten patruuna ruttaantui linkkuun lukon ja piipunjatkeen väliin Ylärungon sisältä löytyy tällaiset osat. häiriötä ei esiintynyt. Kullakin patruunalla ammuttiin vain neljä viiden laukauksen kasaa. Kuminen perälevy on varustettu vaakaurituksella, mikä takaa liukumattoman tuen olkapäätä vasten. ASE-lehti • 59. Lipaskuilun suun sisäpuolelle on muotoiltu poikkeuksellisen syvälle ulottuvat viisteet. Myös piipunmutteri on FM-15:een erityisesti suunniteltua mallia. Viritysvipu voidaan vaihtaa halutulle puolelle kädensuojusta joko osoittamaan ylöstai alaspäin, mutta tätä varten tarvitaan pitkä ja ohut 3/32” kuusiokoloavain, joka yltää kädensuojuksen etupinnasta ruuville saakka. Sisäkkäisten kierrejousien huomattiin jossain tilanteissa sotkeutuvan toisiinsa, jolloin seurauksena oli varsin hankalasti selvitettävä häiriö. Taittoperäadapteriin on kiinnitetty Magpulin Zhukov-S -perä, jonka pituutta voidaan säätää viiteen eri asentoon perän taitteeseen sijoitetun, hieman kankeatoimisen salvan avulla. Nosler Custom Competition -luodilla. Perinteiseen tapaan ammunta tapahtui sadan metrin etäisyydeltä bipodituelta perä hiekkapussiin tukien. Billettilowerin muotoilu on silmää miellyttävää ja ergonomialtaan varsin onnistunutta. Pistoolikahvaksi on valittu Magpulin edullinen MOE, jonka tilalle on helppo vaihtaa itselle paremmin sopiva kahvamalli. Liikkuvien osien ryhmä ja palautinjousimoduuli koottuna
Eteen sijoitettu viritysvipu toimi hyvin liikkuvien eteenpäästämisessä, varsinkin kun luistinvapauttimen käyttö johti välillä tyhjään patruunapesään eli luisti ei ottanut lippaan ylintä patruunaa mukaansa. Toivottavasti Foxtrot Mikesta saadaan vielä joskus Gen 3 -versio, jossa mekanismin lastentaudit on onnistuttu ratkaisemaan, sillä potentiaalia konstruktiossa kyllä löytyy. Asetta rauhassa tutkittaessa epäilys alkoi entistä enemmän kohdistua palautinjousipakettiin, jonka sisäkkäin asennetut jouset näyttivät välillä selvästi takertuvan toisiinsa lisäten vastusta, joka taaksepäin liikkuvan luistin pitää voittaa. Eteen sijoitettu viritysvipu on kankeatoiminen ja lisäksi ohueksi muotoiltuna se alkoi nopeasti sattua vasemman käden etusormeen. Ase käyttäytyi erittäin rauhallisesti nopeatempoisemmassakin ammunnassa ja osoittautui myös helpoksi hallita keveydestään ja A2-lieskaristaan huolimatta, toisin sanoen kuin olisi ampunut suujarrullisella normi-Arskalla. Jatkuva häiriöiden selvittely osoitti aseessa myös selkeän ergonomisen ongelman. Aseen tarkkuus osoittautui AR-15-kiväärille hyvin tyypilliseksi ollen keskimäärin 1,5 kulmaminuutin luokkaa. Aluksi käytetyillä 20 patruunan PMAG Gen 3 -lippailla ase häiriöi urakalla. Seuraavaksi palattiin kotiin ihmettelemään asetta tarkemmin, mutta yhä aina vain aseesta ei löytynyt selkeää vikaa. Aseen päälle kiinnitettiin Aimpoint Micro TL ilman korotuspalaa, sillä AR-15:n kanssa käytettävistä korotuspaloista jopa matalampi tuntui liian korkealta. Varsinkin liikkuvien lukitseminen taka-asentoonsa lipas irrotettuna oli jähmeästä viritysvivusta johtuen jopa hankalampaa kuin perinteisen T-kahvan kanssa. Toisaalta liikkuvien päästäminen eteen täyden lippaan kanssa kävi kätevästi viritysvivun avulla, mikä olikin hyvä, sillä luistinvapauttimesta liikkuvat eteen päästäminen johti usein siihen, ettei luisti napannut mukaansa lippaan ensimmäistä patruunaa. Gecolla häiriö jatkui satunnaisena, mutta GGG:llä pystysyöttöjä alkoi esiintyä yhä useammin ja viimeisen viiden laukauksen kohdalla jo jatkuvasti, ja Sellierin patruunoilla luisti ei enää suostunut edes ottamaan patruunaa lippaasta. Yllätys oli 69-grainisella Sierran luodilla ammuttujen kasojen suurehko koko, omilla Arskoilla näillä on yleensä päästy alle kulmaminuutin käyntiin, nyt kasat olivat lähes kahden MOA:n luokkaa. Lisäksi tuntui siltä, että juuri bipodituelta ampuminen liittyi jollain tapaa palautinjousen takelteluun, mitä ei käsivaralta ammuttaessa havaittu tapahtuvan. FM-15:n ohjeissa tosin oli selvästi korostettu aseen vaativan sisäänajoa ennen kuin mekanismi alkaa toimia luotettavasti, mikä vihjaisi valmistajan olevan tietoinen uudenkarheuden mahdollisesti aiheuttamista ongelmista. Vastaavasti korkeusero perän harjan ja picatinnykiskon yläpinnan välillä on Foxtrot Mikessä 25 mm luokkaa kun se Arskassa on noin 13 mm, joten ero selittyy tällä. Perinteistä AR-15-kivääriä korkeammalle sijoitettu MILSTD-1913-varustekisko ei ennakkoepäilystä huolimatta sekään osoittautunut ongelmaksi normaalikorkuisen pikajalan kanssa. viritysvipu toimi kankeasti ja itse vivun toteutus osoittautui ergonomialtaan välttäväksi. Varsinkin ylöspäin käännetyssä asennossaan se on myös hieman ahdas käyttää aseen päällä olevan isokokoisen tähtäinkaukoputken kanssa. Äärimmäisen luotettavaksi osoittautuneiden Magpulin lippaiden ei uskoisi olevan ongelman syy. FM-15 Gen 2 -kivääri tarkkuuskoeammuntakuosissaan. Foxtrot Miken ampumaominaisuudet todettiin näin ollen vähintäänkin kiitettäväksi. Häiriönpoistossa tms. Ensimmäiseksi epäilykset luonnollisesti kohdistuivat käytössä olleeseen PMAG 20 Gen 3 -lippaaseen, mutta sama ilmiö esiintyi myös toisella PMAG-lipasyksilöllä. 30 -patruunan PMAG Gen 3ja USGI-lippailla ammuttu toiminnallinen osuus sujui muuten häiriöittä, eli pitkät lippaat tuntuivat toimivan lyhyitä paremmin. Muutaman kerran viritysvipu myös kieltäytyi menemästä aivan perimmäiseen asentoonsa palautinjousipaketin takeltelusta johtuen. Paras keskimääräinen käynti (1,1 kulmaminuuttia) saavutettiin Noslerin 52-grainisella HPBT-luodilla itseladatulla patruunalla, mikä kertoo Foxtrot Miken piipusta löytyvän kyllä tarkkuuspotentiaalia, kunhan kaikki palikat ovat kohdallaan. Foxtrot Mikesta muodostui lopulta hieman ristiriitainen vaikutelma, toisaalta ase on laadukasta työtä, tarkka ja loistava nopeatempoisessa ammunnassa. Tässä vaiheessa koeammunta keskeytettiin ja ase purettiin, mutta koska mitään hälyttävää ei havaittu, syöttöhäiriöt pistettiin yhä sisäänajovaiheen piikkiin, joskin Magpulin 20 patruunan PMAG-lipasta alettiin entistä enemmän epäillä ainakin osasyyksi. Koska aseen kontrollit muuten ovat täysin AR-15:ttä vastaavat, toimintasession keskeiseksi tavoitteeksi ergonomiamielessä muodostui perehtyä eteen sijoitetun viritysvivun käytettävyyteen, mikä valitettavasti osoittautui toivottua heikommaksi. Se myös edustaa ennakkoluulotonta suunnittelua ja mietittyjä yksityiskohtia, vaikka tämä ei joka kohdassa olekaan mennyt aivan maaliin saakka. liikkuvat luistinvapauttimella eteen päästettäessä. Valitettavasti häiriönpoistoilla oli oma vaikutuksensa ammuttujen kasojen kokoon, sillä ampumaasento piti jokaisen häiriön jälkeen rakentaa uudelleen. 60 • ASE-lehti. AR-15-kivääreissähän kyseiset oireet viittaavat yleensä ongelmiin kaasunsaannissa, eli luisti ei pääse perääntymään kyllin pitkälle liian pienen kaasunpaineen vuoksi, mutta tästä ei ollut nyt kysymys. Ase käyttäytyi rauhallisesti toiminnallisessa ammunnassa ja osoittautui erittäin helpoksi hallita, aivan kuin olisi ampunut suujarrullisella normi-Arskalla. Ainakin tämän aseyksilön toimintavarmuudessa oli lisäksi toivomisen varaa, joskin ase lopulta alkoikin toimia melko luotettavasti. Aseella käytiin kokeilemassa myös toiminnallisempaa ammuntaa, johon se onkin ennemmin suunniteltu ja nyt ase myös alkoi toimia lähestulkoon kuten pitää. Näin piippulinjan ja tähtäinlinjan erotukseksi muodostui 55 mm kun se Arskassa tyypillisesti on sentin enemmän. Erityisesti tämä korostui häiriönpoistotilanteissa. Ase oli ohjeiden mukaan huolellisesti öljytty SLIP 2000:lla jo ennen radalle lähtöä, minkä lisäksi öljyä myös lisättiin ammunnan kuluessa. Radalle palattiin tällä kertaa Lancerin 20 patruunan L5AWM-lippaiden kanssa, joilla ase tuntuikin toimivan paremmin kuin Magpuleilla, joskaan syöttöongelmat eivät vieläkään täysin poistuneet vaan lähinnä muuttivat muotoaan
Perinteistä AR-15-kivääriä korkeammalle sijoitettu MILSTD-1913-varustekisko ei ennakkoepäilystä huolimatta sekään osoittautunut ongelmaksi normaalikorkuisen pikajalan kanssa. Radalle palattiin tällä kertaa Lancerin 20 patruunan L5AWM-lippaiden kanssa, joilla ase tuntuikin toimivan paremmin kuin Magpuleilla, joskaan syöttöongelmat eivät vieläkään täysin poistuneet vaan lähinnä muuttivat muotoaan. Jatkuva häiriöiden selvittely osoitti aseessa myös selkeän ergonomisen ongelman. Valitettavasti häiriönpoistoilla oli oma vaikutuksensa ammuttujen kasojen kokoon, sillä ampumaasento piti jokaisen häiriön jälkeen rakentaa uudelleen. Yllätys oli 69-grainisella Sierran luodilla ammuttujen kasojen suurehko koko, omilla Arskoilla näillä on yleensä päästy alle kulmaminuutin käyntiin, nyt kasat olivat lähes kahden MOA:n luokkaa. Häiriönpoistossa tms. Aluksi käytetyillä 20 patruunan PMAG Gen 3 -lippailla ase häiriöi urakalla. Gecolla häiriö jatkui satunnaisena, mutta GGG:llä pystysyöttöjä alkoi esiintyä yhä useammin ja viimeisen viiden laukauksen kohdalla jo jatkuvasti, ja Sellierin patruunoilla luisti ei enää suostunut edes ottamaan patruunaa lippaasta. Varsinkin ylöspäin käännetyssä asennossaan se on myös hieman ahdas käyttää aseen päällä olevan isokokoisen tähtäinkaukoputken kanssa. Foxtrot Miken ampumaominaisuudet todettiin näin ollen vähintäänkin kiitettäväksi. Eteen sijoitettu viritysvipu toimi hyvin liikkuvien eteenpäästämisessä, varsinkin kun luistinvapauttimen käyttö johti välillä tyhjään patruunapesään eli luisti ei ottanut lippaan ylintä patruunaa mukaansa. ASE-lehti • 61. Ase käyttäytyi erittäin rauhallisesti nopeatempoisemmassakin ammunnassa ja osoittautui myös helpoksi hallita keveydestään ja A2-lieskaristaan huolimatta, toisin sanoen kuin olisi ampunut suujarrullisella normi-Arskalla. Aseella käytiin kokeilemassa myös toiminnallisempaa ammuntaa, johon se onkin ennemmin suunniteltu ja nyt ase myös alkoi toimia lähestulkoon kuten pitää. Se myös edustaa ennakkoluulotonta suunnittelua ja mietittyjä yksityiskohtia, vaikka tämä ei joka kohdassa olekaan mennyt aivan maaliin saakka. FM-15:n ohjeissa tosin oli selvästi korostettu aseen vaativan sisäänajoa ennen kuin mekanismi alkaa toimia luotettavasti, mikä vihjaisi valmistajan olevan tietoinen uudenkarheuden mahdollisesti aiheuttamista ongelmista. viritysvipu toimi kankeasti ja itse vivun toteutus osoittautui ergonomialtaan välttäväksi. Äärimmäisen luotettavaksi osoittautuneiden Magpulin lippaiden ei uskoisi olevan ongelman syy. Muutaman kerran viritysvipu myös kieltäytyi menemästä aivan perimmäiseen asentoonsa palautinjousipaketin takeltelusta johtuen. AR-15-kivääreissähän kyseiset oireet viittaavat yleensä ongelmiin kaasunsaannissa, eli luisti ei pääse perääntymään kyllin pitkälle liian pienen kaasunpaineen vuoksi, mutta tästä ei ollut nyt kysymys. Tässä vaiheessa koeammunta keskeytettiin ja ase purettiin, mutta koska mitään hälyttävää ei havaittu, syöttöhäiriöt pistettiin yhä sisäänajovaiheen piikkiin, joskin Magpulin 20 patruunan PMAG-lipasta alettiin entistä enemmän epäillä ainakin osasyyksi. 30 -patruunan PMAG Gen 3ja USGI-lippailla ammuttu toiminnallinen osuus sujui muuten häiriöittä, eli pitkät lippaat tuntuivat toimivan lyhyitä paremmin. Ase oli ohjeiden mukaan huolellisesti öljytty SLIP 2000:lla jo ennen radalle lähtöä, minkä lisäksi öljyä myös lisättiin ammunnan kuluessa. liikkuvat luistinvapauttimella eteen päästettäessä. Foxtrot Mikesta muodostui lopulta hieman ristiriitainen vaikutelma, toisaalta ase on laadukasta työtä, tarkka ja loistava nopeatempoisessa ammunnassa. Aseen tarkkuus osoittautui AR-15-kiväärille hyvin tyypilliseksi ollen keskimäärin 1,5 kulmaminuutin luokkaa. Vastaavasti korkeusero perän harjan ja picatinnykiskon yläpinnan välillä on Foxtrot Mikessä 25 mm luokkaa kun se Arskassa on noin 13 mm, joten ero selittyy tällä. Varsinkin liikkuvien lukitseminen taka-asentoonsa lipas irrotettuna oli jähmeästä viritysvivusta johtuen jopa hankalampaa kuin perinteisen T-kahvan kanssa. Asetta rauhassa tutkittaessa epäilys alkoi entistä enemmän kohdistua palautinjousipakettiin, jonka sisäkkäin asennetut jouset näyttivät välillä selvästi takertuvan toisiinsa lisäten vastusta, joka taaksepäin liikkuvan luistin pitää voittaa. Eteen sijoitettu viritysvipu on kankeatoiminen ja lisäksi ohueksi muotoiltuna se alkoi nopeasti sattua vasemman käden etusormeen. Ensimmäiseksi epäilykset luonnollisesti kohdistuivat käytössä olleeseen PMAG 20 Gen 3 -lippaaseen, mutta sama ilmiö esiintyi myös toisella PMAG-lipasyksilöllä. Koska aseen kontrollit muuten ovat täysin AR-15:ttä vastaavat, toimintasession keskeiseksi tavoitteeksi ergonomiamielessä muodostui perehtyä eteen sijoitetun viritysvivun käytettävyyteen, mikä valitettavasti osoittautui toivottua heikommaksi. Lisäksi tuntui siltä, että juuri bipodituelta ampuminen liittyi jollain tapaa palautinjousen takelteluun, mitä ei käsivaralta ammuttaessa havaittu tapahtuvan. Ainakin tämän aseyksilön toimintavarmuudessa oli lisäksi toivomisen varaa, joskin ase lopulta alkoikin toimia melko luotettavasti. Paras keskimääräinen käynti (1,1 kulmaminuuttia) saavutettiin Noslerin 52-grainisella HPBT-luodilla itseladatulla patruunalla, mikä kertoo Foxtrot Miken piipusta löytyvän kyllä tarkkuuspotentiaalia, kunhan kaikki palikat ovat kohdallaan. Toisaalta liikkuvien päästäminen eteen täyden lippaan kanssa kävi kätevästi viritysvivun avulla, mikä olikin hyvä, sillä luistinvapauttimesta liikkuvat eteen päästäminen johti usein siihen, ettei luisti napannut mukaansa lippaan ensimmäistä patruunaa. Erityisesti tämä korostui häiriönpoistotilanteissa. Näin piippulinjan ja tähtäinlinjan erotukseksi muodostui 55 mm kun se Arskassa tyypillisesti on sentin enemmän. Aseen päälle kiinnitettiin Aimpoint Micro TL ilman korotuspalaa, sillä AR-15:n kanssa käytettävistä korotuspaloista jopa matalampi tuntui liian korkealta. Toivottavasti Foxtrot Mikesta saadaan vielä joskus Gen 3 -versio, jossa mekanismin lastentaudit on onnistuttu ratkaisemaan, sillä potentiaalia konstruktiossa kyllä löytyy. Seuraavaksi palattiin kotiin ihmettelemään asetta tarkemmin, mutta yhä aina vain aseesta ei löytynyt selkeää vikaa. Ase käyttäytyi rauhallisesti toiminnallisessa ammunnassa ja osoittautui erittäin helpoksi hallita, aivan kuin olisi ampunut suujarrullisella normi-Arskalla. FM-15 Gen 2 -kivääri tarkkuuskoeammuntakuosissaan
Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. TURVALLISUUSOHJE GUNSHOW 2022 1. Ellivuoren viikonlopun lounasbuffet on tarjolla lauantaina kello 12.00-15.00 ja sunnuntaina kello 12.00-15.00 á 28 €. RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi • aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 20mm ja 22mm. Ellivuoren viikonlopun lounasbuffet on tarjolla lauantaina kello 12.00-15.00 ja sunnuntaina kello 12.00-15.00 á 28 €. Rannekkeet sopivat mm. Leveys 22mm. TURVALLISUUSOHJE GUNSHOW 2022 1. Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. Huoneita varatessa koodi ”GUN2022” oikeuttaa alennukseen. Huonevaraukset suoraan hotelli Ellivuoreen. Tule terveenä paikalle 2. Huoneita varatessa koodi ”GUN2022” oikeuttaa alennukseen. Säännöt ovat nähtävänä seuran internet-sivuilla www.sahs.fi. NATOrannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. Tule terveenä paikalle 2. Kokouksissa käsitellään seuran säännöissä mainitut asiat. Osoite: Ellivuorentie 131,38130 Sastamala. MAJOITUS 127 €/2hh/vrk sisältäen aamiaisen, 166 €/3hh/vrk sisältäen aamiaisen, 98 €/1hh/vrk sisältäen aamiaisen. Osoite: Ellivuorentie 131,38130 Sastamala. Pidä riittävä turvaväli TERVETULOA Suomen Asehistoriallinen Seura MAJOITUS 127 €/2hh/vrk sisältäen aamiaisen, 166 €/3hh/vrk sisältäen aamiaisen, 98 €/1hh/vrk sisältäen aamiaisen. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme www.sahs.fi ja Facebookissa. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme www.sahs.fi ja Facebookissa. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. Suomen Asehistoriallinen Seura r.y. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. Pidä riittävä turvaväli TERVETULOA Suomen Asehistoriallinen Seura Suomen Asehistoriallisen Seuran sääntömääräinen syyskokous Suomen Asehistoriallisen Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 12.11.2022 klo 12.00 Museo Militaria, Hämeenlinna. hallitus 62 • ASE-lehti. Huonevaraukset suoraan hotelli Ellivuoreen. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. Kahvitarjoilu
Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Suora terä. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. aselehti@aselehti. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Suora terä. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. CARA CARA 44 € + postik. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. 95 € + postik. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 63
5 10 lehteä: Lehtien hinta 10 euroa kpl + postituskulut 10 euroa. Kolme lehteä hintaan 39,90 euroa sis. 62 TÄYDENNÄ KOKOELMASI ! Postimerkki PL 161 90401 OULU SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAUSKORTTI 2/86, 4/86, 2/87, 3/87, 4/87, 1/88, 2/88, 1/89, 2/89, 3/89, 4/89, 5/89, 1/91, 2/91, 4/91, 5/91, 3/92, 5/92, 2/93, 6/93, 1/94, 2/94, 3/94, 4/94, 1/95, 2/95, 3/95, 4/95, 1/96, 2/96, 3/96, 4/96, 5/96, 7/96, 1/97, 2/97, 3/97, 4/97, 5/97, 6/97, 7/97, 1/98, 2/98, 4/98, 5/98, 6/98, 1/99, 2/99, 3/99, 4/99, 5/99, 6/99, 1/00, 2/00, 3/00, 4/00, 5/00, 6/00, 1/01, 2/01, 3/01, 4/01, 5/01, 6/01, 1/02, 2/02, 3/02, 4/02, 6/02, 2/03, 4/03, 5/03, 6/03, 1/04, 2/04, 3/04, 4/04, 5/04, 6/04, 2/05, 3/05, 5/05, 2/06, 4/06, 5/06, 1/07, 2/07, 3/07, 4/07, 5/07, 6/07, 1/08, 2/08, 3/08, 4/08, 5/08, 6/08, 1/09, 2/09, 3/09, 4/09, 5/09, 6/09, 1/10, 2/10, 3/10, 4/10, 5/10, 6/10, 1/11, 2/11, 3/11, 5/11, 6/11, 1/12, 2/12, 3/12, 4/12, 5/12, 6/12, 1/13, 2/13, 3/13, 4/13, 5/13 TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero): TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero) Tilaa nyt rautaisannos tietoa aseista ja militariasta. 2/86 4/86 2/87 3/87 4/87 1/88 2/88 1/89 2/89 3/89 4/89 5/89 1/91 2/91 4/91 5/91 3/92 5/92 2/93 6/93 1/94 2/94 3/94 4/94 1/95 2/95 3/95 4/95 1/96 2/96 3/96 4/96 5/96 7/96 1/97 2/97 3/97 4/97 5/97 6/97 7/97 1/98 2/98 4/98 5/98 6/98 1/99 2/99 3/99 4/99 5/99 6/99 1/00 2/00 3/00 4/00 5/00 6/00 1/01 2/01 3/01 4/01 5/01 6/01 1/02 2/02 3/02 4/02 6/02 2/03 4/03 5/03 6/03 1/04 2/04 3/04 4/04 5/04 6/04 2/05 3/05 5/05 2/06 4/06 5/06 1/07 2/07 3/07 4/07 5/07 6/07 1/08 2/08 3/08 4/08 5/08 6/08 1/09 2/09 3/09 4/09 5/09 6/09 1/10 2/10 3/10 4/10 5/10 6/10 1/11 2/11 3/11 5/11 6/11 1/12 2/12 3/12 4/12 5/12 6/12 1/13 2/13 3/13 4/13 5/13 1/14 2/14 3/14 4/14 5/14 6/14 1/15 2/15 3/15 4/15 5/15 6/15 1/16 2/16 3/16 4/16 5/16 6/16 1/17 2/17 3/17 4/17 5/17 6/17 1/18 2/18 3/18 4/18 5/18 6/18 1/19 2/19 3/19 4/19 5/19 6/19 1/20 2/20 3/20 4/20 5/20 6/20 1/21 2/21 3/21 4/21 5/21 6/21 64 • ASE-lehti. Neljä lehteä hintaan 51,90 euroa sis. postikulut. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 0400 228 650 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi. postikulut. Kaksi lehteä hintaan 26,90 euroa sis. Huom! Tilaukset toimitetaan postiennakolla tai ennakkomaksulla. Katso ohjeet www.aselehti.fi. Hanki ASE-lehden keräily numeroita – tieto ei vanhene! Joitakin numeroita on jäljellä enää muutama kappale, joten lehdet toimitetaan tilausjärjestyksessä. postikulut. Yksi lehti hintaan 14,40 euroa sis. postikulut
Hinta 51,00 € + postikulut. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Hinta 22,00 € + postikulut. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. ASE-lehti • 65. Tässä oli omat haasteensa. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Hinta 35,00 € + postikulut. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Hinta 27,00 € + postikulut. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Hinta 35,00 € + postikulut. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut
ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 040 7767 627 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 63,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti
Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Puhelin: 040-8656175 TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. ASEMAKASIINI OSTETAAN Päällekkäistai rinnakkaispiippuinen sivulukkohaulikko kaliiperissa 16 tai 12, sekä vanhoja haulikonpatruunoiden lataustarvikkeita, pahvihylsyjä ja muita haulikon patruunakomponentteja. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. (08) 815 3600 ASE-lehti • 67. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335
7,62x53R Tikka-kiikari ja pähkinäpuutukki 1100,00 JGA Germania Sport Modell kal. .22 LR harvinainen harjoituspienoiskivääri 550,00 Winchester 1894 Indian Carbine kal. OSTA NYT KUN VIELÄ LÖYTYY. 6,5x55 ruotsalainen sormentuhooja 750,00. .25-20 Win valmistettu 1898 600,00 TOZ 34 kal. 7,62x53R erikoisuus kullatulla lukolla 1300,00 Kivääri, M/1939 kal. (03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17. EMME ENÄÄ OSTA TAI OTA MYYNTIIN KÄYTETTYJÄ ASEITA. .30-30 Win kullattu juhlamalli 1200,00 Winchester 1892 kal. www.lahdeniemi.fi Nettisivuilla lisää aseita ja tarvikkeita! Nettisivuilla lisää aseita ja tarvikkeita! ASEKAUPPA ERKKI LÄHDENIEMI LOPETTAA TOIMINTANSA! ASEKAUPPA ERKKI LÄHDENIEMI LOPETTAA TOIMINTANSA! EMME ENÄÄ OSTA TAI OTA MYYNTIIN KÄYTETTYJÄ ASEITA. 12/70 täysin kaiverrettu, hieno! 550,00 L1A1 kal. 7,62x53R hyvä ja alkuperäiskuntoinen 1400,00 Sako, M/1928-30 kal. OSTA NYT KUN VIELÄ LÖYTYY. Winchester, M/1895 kal. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. 7,62x51 Australiassa valmistettu 1200,00 FN Hi-Power perälautakotelo 750,00 Ljungman AG-42 kal