Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkantaja Pukutikarit ja -Pistimet Ruotsin nagant Canik tP9 sFX B&t usW PAL.VKO 2019-07 177550-1806 6/2018 • 11,80€
Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Terävaihtoehdot ns. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. kombinaatioterä, suora terä tai “sileäposkinen” fl at side. 95 € + postik. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. CARA CARA 44 € + postik. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g. Suora terä. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Suora terä. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. Kokonaan ruostumattomat tai Zytelkahvalevyjen sisällä olevat teräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Huippurosterista VG-10 valmistettu. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. TILAUKSET JA LISÄTIETOJA: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 63 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. 99 euroa + posti(ennakko)kulut
Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Jotta ei tulisi pelkästään moitittua, niin esitystä on tarkennettu niin, että luvanvaraisuus ei koskisi lippaita, jotka on valmistettu sarjatuliasemalliin, jonka valmistus on alkanut ennen vuotta 1946 ja joka ei sovi asennettavaksi itselataavaan tai lippaalliseen kertatuliaseeseen. Tämä tosin olisi edellyttänyt uutta tietojärjestelmää tai edes ohjeistusta lupaviranomaiselle ja kuten jo syksyllä 2017 ääneen sanoimme; ei onnistu, eikä onnistunut. Näitä olisivat Emma pikakiväärin ja Lahti-Saloranta pikakiväärin lippaat. Lakiin liittyvät lausuntopyynnöt esitetään noin viikon varoitusajalla. Sattumaa tai ei; Miksiköhän yleisintä, eli Suomi-konepistoolin lipasta ei mainita. TILAUSHINNAT 2019 Kestotilaus 59,70 € Pohjoismaihin 59,70 € Vuositilaus 66,70 € Pohjoismaihin 66,70 € Muut maat lentopostina 84,20 € Irtonumerot 12,20 € Lehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 37. Edellä oleva lause on käytännössä toisinto viime vuodelta ja itse asiassa aika monelta vuodelta aiemminkin. Hyvät Lukijat, Vuosi on jälleen vaihtumassa ja näitä rivejä lukiessanne aselain ainakin piti uudistua jälleen kerran 1.12 alkaen ja lisää uudistuksia on tulossa EU-direktiivin implementoinnin myötä. Lisäksi direktiivin ulkopuolelta tämäkin; poistetaan ampuma-aseen määritelmästä edellytys, jonka mukaan ampuma-aseen tulee voida aiheuttaa vaaraa ihmiselle. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen, sekä mm. Nyt kuitenkin on syytä muistaa, että he ovat kuitenkin kuka enemmän ja kuka vähemmän vain viestintuojia. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Kesällä esitelty versio oli kuin “mitä vielä keksittäisiin” -versio huonosta lainsäätämisestä, eikä viimeisinkään versio täytä vaatimuksia hyvästä lainsäätämisestä. Käytännössä aselainsäädäntöä säädetään siis laittomasti. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINATUS Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Keräilijöiden näkökulmasta muutokset 1.12 olisivat olleet ja ovat merkittäviä. Kaikki oikeudet pidätetään. Eli a) piiputon ja b) ihmiselle vaaraton esine voisi olla “ampuma-ase”. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Itsenäisen Suomen ehkä merkittävimpiä aselain muutoksia valmisteltaessa ei kuluvana kuten viime vuonnakaan kutsuttu kokoon ampuma-ase-asetuksessa määriteltyä ampuma-aselautakuntaa. Direktiivin määritelmässä aseessa on oltava piippu, suomessa nimenomaisesti halutaan tulkita piiputon esine ampuma-aseeksi ja perusteluna esitetään, että “tiukempi tulkinta on sallittu”. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Tiedostossa oleviin osiin ja aseisiin piti hakea aselupa 1.12.2018 mennessä. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Jussi Peltola päätoimittaja asE-lehti • 3. All rights reserved. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Uusi määräaika onkin 31.5.2019. Direktiivi on kuitenkin tarjonnut työkalun -suomeksi sanottuna tekosyynkiristää aselakia mahdollisimman byrokraattiseen ja tulkinnanvaraiseen suuntaan, eikä loppua näy. Pikakiväärin tukista on käyty jo oikeudessa, seuraavana lienevät nallipyssyt. Esittelytilaisuudessa virkamiehet katselivat seinille esittäessään tuotosta eikä ihme. NRA ry:n ja SAHS ry:n virallinen jäsenlehti
MALINEN SAHS Puheenjohtajan palsta ...................................58 ESA SALLDéN Vastineet .............................................................65 Pääkirjoitus ..........................................................3 Kolumni; Kurkolla on asiaa ........................... 34. 40 VESA TOIVONEN B&T USW-A1 Ukko-Mauserin jalanjäljissä ...................... 66 Kansikuva: Mika Pitkänen Nagant-revolveri m/1895, s. ISSC PAR Delta, s. 12. 4 • asE-lehti 6/2018 Tässä numerossa: Pukutikarien ja pukupistimien keräily ...........6 MIKA M. Vähemmän tunnettu Nagant ruotsalainen 7,5 mm revolveri M/87 ............12 MIKA PITKÄNEN Canik TP9 SFX turkkilaista laatua kohtuuhinnalla ..................................................20 MIKA PITKÄNEN Vihtavuori tänään .............................................29 J. MALINEN Spyderco 2018 aina vaan parempaa pukkaa ......................34 VESA TOIVONEN Aselakiasiaa: Starttiasejuttuja päätökseen .......................38 MIKKO NISKASAARI CMMG Guard pistoolikaliiperinen kivääri ....................... 46 VESA TOIVONEN Blaser F16 se edullisempi Blaserin haulikoista .........................................52 J. Kuva: Vesa Toivonen
Mag. Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme ja fb:ssa. uusi ..........450,Heckler & Koch USP Stainles 9 mm uusi .....................................680,Heckler & Koch USP .40 S&W uusi ..............................................620,Mossberg Model 9200 p-aut. SS synt.tuk. 1873/1896 ......................2500,EGE Silah Super Mag. Hunter puutuk. synt.tuk. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. 12/76 vs. vasuri, 4 RD uusi ..............780,Tikka T3 Hunter .222 Rem. Lite Gamo Stainless 3 RD uusi ...............960,Tikka T3 LH Lite Stainless .222 Rem. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. uusi ............530,Sabatti Falcon 12/76 vs. 18 lauk........................430,Valmet 312, 50 vuotis juhlamalli 12/70-28” käytetty, hyvä ..........480,WWW. 3 RD uusi .........................980,Tikka T3 RH .308 Win. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. vanhempien mukana ilmaiseksi. 3 RD uusi ......................920,Tikka T3 .338 Win.Mag. 28” uusi ........................630,Optima 12/76 vs. ASELEHTI .FI PL 13 €. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. sin. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. 12/76 pump. klo 10-16 TAMARMS myyntitapahtuma Tampere-talo su 17.2.2019 klo 10-16 PERINTEINEN GUN SHOW JÄLLEEN SYYSKUUN ALUSSA. 28” uusi ................................................620,Remington 870 Express Mag. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. 28” Steel Proof, uusi .............................650,Sabatti yhdistelmäase 20/76-222 Rem. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. 4 RD uusi ..........................................750,Uberti model 1873-45 LC 5,5” sin. uusi .................................920,Tikka pumppu 12/76 28” vs. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Baikal Sever yhdistelmä 20/76-22 LR uusi ..................................450,Baikal tuplaluodikko .30-06 uusi ...................................................475,Colt Peacemaker .45 original mustar. 24” vs. amm. 28” uusi.............................................................380,Rizzini Hombra 12/76 vs. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. uusi .................................................500,Tikka T3 9.3 x 62 Lite N/S-SS synt.tuk. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. 28” vs. asE-lehti • 5 Tapahtumakalenteri Arma-Ulea messut 2019 Oulu la 19.1. uusi ...............................880,Sabatti yhdistelmäase 12/76-6.5 x 55 uusi ..................................920,Sabatti yhdistelmäase 12/76-308 Win. 12/89 p-aut. 3 RD uusi ...............920,Tikka T3 .338 Win
Neuvostoliiton laivaston tikari. sivuase joka on ensisijaisesti juhlatai lomapukuun liittyvä teräase. Se ei ole yleensä näytellyt historian saatossa suurtakaan osaa itse taisteluissa, mutta on ollut merkittävä osa sotilaan tai virkamiehen pukua ja sitä kautta myös sitä kantavan henkilön statusta. Pukutikari/pukupistin, on ns. Suurin osa ei edes tiedä mikä on pukutikari/pukupistin. Useita on aihe saattanut kiinnostaakin, mutta keräilyn aloittamiseen tai ehkä paremminkin keräilyn aloittamatta jättämiseen, on saattanut vaikuttaa osaltaan myös kirjallisen tiedon saanti, joka (ainakin suomeksi) on yhä valitettavan vähäistä. Se on ollut myös suosittu lahja palkitulle, eläkkeelle jäävälle kollegalle tai alaiselle, tai esimiehelle. uustuotantoa. Tässä kohdin mainittakoon että kaikkien historiallisten teräaseiden hintaan (nostavasti) vaikuttaa aina myös se jos ne on varustettu mahdollisilla sarjanumeroilla, kannikkeilla, portepeilla tahi alkuperäisillä laatikoilla. kuitenkin viimeistelyltään melko keskinkertaisia, verrattuna esim. vipuun. saasti markkinoilla, eivätkä niiden hinnatkaan ole aivan mahdottomissa lukemissa. natsi-tikareita, puhutaan helposti useista tuhansista, parhaimmillaan tai pahimmillaan jopa useista kymmenistä tuhansista euroista per tikari! Pukutikarien-/ pistinten keräilyn voi kuitenkin aloittaa myös huomattavasti huokeimmilla kustannuksilla, jos ei heti halua niitä kaikkien himoitumpia ja harvinaisempia malleja. Puolalaiset, jugoslavialaiset tai unkarilaiset ovat hieman paremmin viimeisteltyjä, mutta myös hieman hinnakkaampia. Puhumattakaan siitä jos ne voidaan dokumenttien valossa yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön. Näin myös pelko siitä että tuleeko hankittua väärennöksiä on olemassa, ja on ikävä kyllä myös hyvin mahdollista. Myös näitä tikareita saa 250 eurosta ylöspäin. Pukutikarienja pistinten keräily voi näyttäytyä ensi vilkaisulla hyvinkin kalliilta harrastukselta. entisessä itä-Saksassakin tehtiin laadultaan aivan erinomaisia tikareita upseereille (saksalainen laatu/perinne vaikutti varmasti asiaan). Totta on, että jos haluaa heti saada hyväkuntoisia SS-tikareita, saksalaisia diplomaattitikareita tai muita lukumäärältään rajoitettuja ns. 6 • asE-lehti. Ne liikkuvat hinnaltaan 200 – 900 euron välillä. PUKUtikarien/PUKUpistimien kerääminen on maassamme harvinaisempaa. pukuTIKARIEN JA PUKUPISTINTEN KERÄILY Pukutikarienja pistinten keräily Suomessa tuntuu olevan suhteellisen vähäistä, jopa harvinaista. Tämän artikkelin tarkoitus on lyhyesti valottaa asiaa, antaa hieman hintahaarukkaa ja kertoa lyhyesti muutamia perustietoja aiheesta ja parhaimmassa tapauksessa mahdollisesti herättää kipinä harrastuksessa alkuun pukutikarien ja pukupistinten keräilyyn, joka onkin sitten käytännössä lähes loppumaton taivalja tekee siitä osittain juuri siksi äärimmäisen mielenkiintoisen ja haasteellisen harrastuksen! Tässä artikkelissa ei esitellä ns. kaikki entisen itäblokin tikarit (lukuun ottamatta itä-Saksan tikareita) ovat Bulgarian (alempi) ja Romanian (ylempi) tikarit. valitettavasti näistä(kin) liikkuu (alhaisten tuotantokustannusten vuoksi) myös suhteellisen paljon väärennöksiä, ja ns. Aloitinkin aluksi osaksi kopioilla, joista toki olen sittemmin hankkiutunut eroon. Näiden tikarien hinta liikkuu 150–500 euron välillä, (oheis) varustelusta riippuen. Yli 700 euroa ei mielestäni kannata maksaa edes amiraalin tai kenraalin tikarista. one of a kind, harvinaisia tai superkalliita tikariyksilöitä, joita toki löytyy kyllä kiinnostuneille, markkinoilta, vaan ns. vaihdellen tupen helojen tai kahvan väristä, sekä kannikkeiden nauhojen väristä, olivat nämä tikarit tehty alemmasta upseerista aina kenraalin tai amiraalin käyttöön. entisessä Neuvostoliitossa tehtiin oikeastaan vain yhtä mallia, eroten lähinnä vain tupen ylähelan kaiverruksella, aselajista riippuen. Se on yleensä ”perinteistä” taistelemiseen tarkoitettua tikaria tai pistintä paremmin tehty ja koristeellisemmin viimeistelty. kuvAT: ArTTu l.-k. Bulgarian tai romanian upseerien perus-tikareita löytyy 200-400 euron hintaan. Nämä tikarit ja pistimet, kuten muutkin aseet, niin kuin niin monet historialliset esineet tuovat parhaimmillaan keräilijälleen sen tietyn kiehtovan tunteen, kun esineen ottaa käteensä, ja miettii mitä kaikkea se on nähnyt ja missä oloissa se on vaeltanut historian saatossa! ITÄBLOKIN TIKARIT Yksi keino, ei niin kalliiseen, pukutikarienja pistinten keräilyn aloittamiseen on entisen itäblokin teräaseet. Näin ajatteli aluksi myös allekirjoittanut, n. Niitä on suhteellisen runTekSTi: MikA M. Saksan Solingenissa (ennen Maailmansotia, niiden aikana ja niiden jälkeen) valmistettuihin. kaikki siitä ylemmäs hinnoitellut eivät välttämättä ole hankkimisen arvoisia. Netistä toki löytyy suhteellisen paljonkin aiheesta materiaalia, mutta mistä erottaa mikä on aitoa ja mikä ei. Pistimiä keräillään Suomessa suhteellisen laajastikin, mutta ns. Nämä on suhteellisen helppo tunnistaa kokeneemman keräilijän toimesta, mutta harrastustaan aloittava voi helposti mennä ns. 15 vuotta sitten, kun aloitin keräilyn. Pyyntihinnat voivat olla aina mitä ovat. ”perus-tikareita”, joita löytyy markkinoilta suhteellisen hyvin ja parhaimmillaan myös ihan kohtuulliseen hintaan
entisessä itä-Saksassakin tehtiin laadultaan aivan erinomaisia tikareita upseereille (saksalainen laatu/perinne vaikutti varmasti asiaan). Pukutikarienja pistinten keräily voi näyttäytyä ensi vilkaisulla hyvinkin kalliilta harrastukselta. natsi-tikareita, puhutaan helposti useista tuhansista, parhaimmillaan tai pahimmillaan jopa useista kymmenistä tuhansista euroista per tikari! Pukutikarien-/ pistinten keräilyn voi kuitenkin aloittaa myös huomattavasti huokeimmilla kustannuksilla, jos ei heti halua niitä kaikkien himoitumpia ja harvinaisempia malleja. valitettavasti näistä(kin) liikkuu (alhaisten tuotantokustannusten vuoksi) myös suhteellisen paljon väärennöksiä, ja ns. vaihdellen tupen helojen tai kahvan väristä, sekä kannikkeiden nauhojen väristä, olivat nämä tikarit tehty alemmasta upseerista aina kenraalin tai amiraalin käyttöön. Puolalaiset, jugoslavialaiset tai unkarilaiset ovat hieman paremmin viimeisteltyjä, mutta myös hieman hinnakkaampia. vipuun. Tässä kohdin mainittakoon että kaikkien historiallisten teräaseiden hintaan (nostavasti) vaikuttaa aina myös se jos ne on varustettu mahdollisilla sarjanumeroilla, kannikkeilla, portepeilla tahi alkuperäisillä laatikoilla. one of a kind, harvinaisia tai superkalliita tikariyksilöitä, joita toki löytyy kyllä kiinnostuneille, markkinoilta, vaan ns. Saksan Solingenissa (ennen Maailmansotia, niiden aikana ja niiden jälkeen) valmistettuihin. Pyyntihinnat voivat olla aina mitä ovat. kaikki siitä ylemmäs hinnoitellut eivät välttämättä ole hankkimisen arvoisia. sivuase joka on ensisijaisesti juhlatai lomapukuun liittyvä teräase. Pukutikari/pukupistin, on ns. Myös näitä tikareita saa 250 eurosta ylöspäin. kaikki entisen itäblokin tikarit (lukuun ottamatta itä-Saksan tikareita) ovat Bulgarian (alempi) ja Romanian (ylempi) tikarit. Neuvostoliiton laivaston tikari. Suurin osa ei edes tiedä mikä on pukutikari/pukupistin. Pistimiä keräillään Suomessa suhteellisen laajastikin, mutta ns. saasti markkinoilla, eivätkä niiden hinnatkaan ole aivan mahdottomissa lukemissa. kuvAT: ArTTu l.-k. Ne liikkuvat hinnaltaan 200 – 900 euron välillä. Nämä tikarit ja pistimet, kuten muutkin aseet, niin kuin niin monet historialliset esineet tuovat parhaimmillaan keräilijälleen sen tietyn kiehtovan tunteen, kun esineen ottaa käteensä, ja miettii mitä kaikkea se on nähnyt ja missä oloissa se on vaeltanut historian saatossa! ITÄBLOKIN TIKARIT Yksi keino, ei niin kalliiseen, pukutikarienja pistinten keräilyn aloittamiseen on entisen itäblokin teräaseet. Aloitinkin aluksi osaksi kopioilla, joista toki olen sittemmin hankkiutunut eroon. asE-lehti • 7. Totta on, että jos haluaa heti saada hyväkuntoisia SS-tikareita, saksalaisia diplomaattitikareita tai muita lukumäärältään rajoitettuja ns. Tämän artikkelin tarkoitus on lyhyesti valottaa asiaa, antaa hieman hintahaarukkaa ja kertoa lyhyesti muutamia perustietoja aiheesta ja parhaimmassa tapauksessa mahdollisesti herättää kipinä harrastuksessa alkuun pukutikarien ja pukupistinten keräilyyn, joka onkin sitten käytännössä lähes loppumaton taivalja tekee siitä osittain juuri siksi äärimmäisen mielenkiintoisen ja haasteellisen harrastuksen! Tässä artikkelissa ei esitellä ns. Netistä toki löytyy suhteellisen paljonkin aiheesta materiaalia, mutta mistä erottaa mikä on aitoa ja mikä ei. Se on yleensä ”perinteistä” taistelemiseen tarkoitettua tikaria tai pistintä paremmin tehty ja koristeellisemmin viimeistelty. Näin myös pelko siitä että tuleeko hankittua väärennöksiä on olemassa, ja on ikävä kyllä myös hyvin mahdollista. Näin ajatteli aluksi myös allekirjoittanut, n. Puhumattakaan siitä jos ne voidaan dokumenttien valossa yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön. entisessä Neuvostoliitossa tehtiin oikeastaan vain yhtä mallia, eroten lähinnä vain tupen ylähelan kaiverruksella, aselajista riippuen. uustuotantoa. Bulgarian tai romanian upseerien perus-tikareita löytyy 200-400 euron hintaan. pukuTIKARIEN JA PUKUPISTINTEN KERÄILY Pukutikarienja pistinten keräily Suomessa tuntuu olevan suhteellisen vähäistä, jopa harvinaista. Useita on aihe saattanut kiinnostaakin, mutta keräilyn aloittamiseen tai ehkä paremminkin keräilyn aloittamatta jättämiseen, on saattanut vaikuttaa osaltaan myös kirjallisen tiedon saanti, joka (ainakin suomeksi) on yhä valitettavan vähäistä. Nämä on suhteellisen helppo tunnistaa kokeneemman keräilijän toimesta, mutta harrastustaan aloittava voi helposti mennä ns. PUKUtikarien/PUKUpistimien kerääminen on maassamme harvinaisempaa. Niitä on suhteellisen runTekSTi: MikA M. Yli 700 euroa ei mielestäni kannata maksaa edes amiraalin tai kenraalin tikarista. Se ei ole yleensä näytellyt historian saatossa suurtakaan osaa itse taisteluissa, mutta on ollut merkittävä osa sotilaan tai virkamiehen pukua ja sitä kautta myös sitä kantavan henkilön statusta. kuitenkin viimeistelyltään melko keskinkertaisia, verrattuna esim. Se on ollut myös suosittu lahja palkitulle, eläkkeelle jäävälle kollegalle tai alaiselle, tai esimiehelle. Näiden tikarien hinta liikkuu 150–500 euron välillä, (oheis) varustelusta riippuen. 15 vuotta sitten, kun aloitin keräilyn. ”perus-tikareita”, joita löytyy markkinoilta suhteellisen hyvin ja parhaimmillaan myös ihan kohtuulliseen hintaan
kaikkia tikareita ei leimattu missään vaiheessa, kuten mm. Näistä kummankin hinnat liikkuvat n. (Natsi-)Saksan Punaisen ristin tikarit. ”perus hankintaan” kuuluvat Hitler-Jugend (Hitler-nuoriso) tikarit tai veitset ovat myös suhteellisen järkevissä hinnoissa, vielä. Kahvan yläosassa emaloitu SA-tunnus, keskellä kahvaa hopeoitu hakaristikotka. Pitää kuitenkin muistaa että vaikka monelle nykyihmiselle hakaristi näyttäytyykin tietyssä merkityksessä, oli se 30-luvulla kuitenkin myös monelle ”vain” Saksan valtiollinen tunnus. kyllä, myös Natsi-Saksan aikaan oli Punaisen ristin toimintaa Saksassa ja tänä päivänä voikin vaikuttaa aika groteskilta tikarin väistintangossa kotka jolla on punaisen ristin risti rinnassa ja hakaristi jaloissa. Metsästäjillä ja metsänvartijoilla oli myös omat tikarinsa, statussymbolinsa. SAtikareita valmistettiin kolmessa eri vaiheessa. leimat ovatkin mahleimoista riippuen. Shaaff), että valtion tarkastusministeriön leimat ja vuosiluku 1937. SA-tikari, kaksoisleimauksilla sekä asesepän (Eickhorn) että valtion tarkastusministeriön leimat. siirtymäkauden tikarit, kaksoisleimoilla, ovat kaikkein halutuimpia, ja myös kaikkein arvokkaimpia. Valmistaja Robert Klaas. Toki ei absoluuttisen varmasti, valitettavasti myös leimoja toisinaan väärennetään. Luftwaffen tikari. Suomeen) oli vain rikkaiden ja harvojen valittujen erioikeus. Tosin luftwaffen 1. mallista (luftwaffella oli siis kaksi eri mallia) joutunee maksamaan vähintään 700 euroa. Suom. Hitler-jugend tikarista/ veitsestä kannattaa maksaa 400-700 euroa, kunnosta ja Heer, Saksan maavoimat, tikari. ei mikään jokamiehen oikeus. 500 +/euron tietämillä. Suom. SA-tikari. 2.malli. Myös näissä ns. Jo aiemmin mainittuja natsisaksan SAtikareita saa markkinoilta hyväkuntoisina n. Ne ovat myös terän koristeluiden osalta (metsästysaiheiset koristelut, syövytykset terässä) hyvin tasokkaita. Näistä liikkuu myös paljon väärennöksiä, sekä sodan jälkeen tuotettuja, joten pitää olla varovainen. Väistintangossa laskeutuva kotka jaloissaan hakaristi. Natsi-saksassa aikanaan oli tärkeänä kulttuurina myös metsästys ja metsän vartiointi. vanhemmat varustettuna vain aseseppien leimalla, siirtymäkauden mallit asesepän sekä valtion tarkastusministeriön leimalla, sekä myöhäisemmät mallit pelkästään valtion tarkastusministeriön leimalla. Hitler-Jugendtikari. Hitler-Jugend-tikari, kaksoisleimauksilla. Metsästys silloin, kuin myös aiemmin Saksassa (hyvinkin eritoten verrattuna esim. Näistä harvinaisimmat ja sitä kautta arvokkaimmat ovat ns. Metsänvartijoiden ja metsästäjien tikarit ovatkin hyvin haluttuja keräilijöiden keskuudessa. Motto terässä ”Blut und Ehre”. euron hintaan. ”Kaikki Saksan puolesta”. 500-800 euron hintaan, useiden eri aseseppien valmistamina ja leimaamina. Ns. Sekä asesepän (C.D. siirtymäkauden tikarit, siis kaksilla leimauksilla. Natsien aikaan Solingenissa tehtiin tikareita, pistimiä ja miekkojayli kahdessasadassa asepajassa. löytyykin myös keräilijöitä, jotka keräävät yhtä tiettyä tikarityyppiä (yleensä SAtikaria) useiden eri aseseppien tekemänä ja leimoilla. Kahvassa Hitler-Jugend tunnus, ”hakaristi-timantti”. perustikari-malli on laivaston (kriegsmarine), joka onkin sitten jo vähän kalliimpi hankinta. ”Alles fur Deutschland” -motto terässä. SAtikareita tehtiin aikanaan muutamia miljoonia kappaletta, joten niitä on yhä olemassa reilusti, eikä niistä tarvitse maksaa aivan maltaita. Toisaalta myöskin leimaamattomia natsi-tikareita tehtiin, varsinkin loppusodasta. Näitä valmistettiin myös ainakin yli sadan asesepän/ valmistajan toimesta. Siitä joutuu tällä hetkellä maksamaan vähintään 900, yleensä yli 1000 eur. 8 • asE-lehti. Ylähelan hakaristi on ollut alun perin kullattu, kultaus on ajan myötä hävinnyt. Jos haluaa nimenomaisesti kerätä natsisaksan tikareita, kannattaa ehkä aloittaa armeijan (Heer) ja/tai ilmavoimien (luftwaffe)tikareista. ”Veri ja kunnia”. kolmas aselajittain ns. NATSI-SAKSAN PUKUTIKARIT JA -PISTIMET Jos mielenkiinto on nimenomaisesti natsi-saksan tikareissa (jotka ovat kyllä kieltämättä kaikkein laadukkaimpia, ja monen mielestä myös kaikkein mielenkiintoisempia), niin niistä löytyy todella laadukkaita (itse asiassa kaikki saksalaiset Solingenissa valmistetut olivat hyvinkin laadukkaita) SAtikareita reilusti alle tuhannen dollinen tae aitoudesta. Valmistajan, WKC Solingenleima terässä, Heer
SA-tikari, kaksoisleimauksilla sekä asesepän (Eickhorn) että valtion tarkastusministeriön leimat. löytyykin myös keräilijöitä, jotka keräävät yhtä tiettyä tikarityyppiä (yleensä SAtikaria) useiden eri aseseppien tekemänä ja leimoilla. Jos haluaa nimenomaisesti kerätä natsisaksan tikareita, kannattaa ehkä aloittaa armeijan (Heer) ja/tai ilmavoimien (luftwaffe)tikareista. Toki ei absoluuttisen varmasti, valitettavasti myös leimoja toisinaan väärennetään. Jo aiemmin mainittuja natsisaksan SAtikareita saa markkinoilta hyväkuntoisina n. Näistä kummankin hinnat liikkuvat n. Natsien aikaan Solingenissa tehtiin tikareita, pistimiä ja miekkojayli kahdessasadassa asepajassa. Valmistajan, WKC Solingenleima terässä, Heer. Näitä valmistettiin myös ainakin yli sadan asesepän/ valmistajan toimesta. SA-tikari. ”Kaikki Saksan puolesta”. Hitler-Jugendtikari. Toisaalta myöskin leimaamattomia natsi-tikareita tehtiin, varsinkin loppusodasta. Ns. ”Veri ja kunnia”. siirtymäkauden tikarit, kaksoisleimoilla, ovat kaikkein halutuimpia, ja myös kaikkein arvokkaimpia. Valmistaja Robert Klaas. (Natsi-)Saksan Punaisen ristin tikarit. mallista (luftwaffella oli siis kaksi eri mallia) joutunee maksamaan vähintään 700 euroa. vanhemmat varustettuna vain aseseppien leimalla, siirtymäkauden mallit asesepän sekä valtion tarkastusministeriön leimalla, sekä myöhäisemmät mallit pelkästään valtion tarkastusministeriön leimalla. Sekä asesepän (C.D. Väistintangossa laskeutuva kotka jaloissaan hakaristi. ”perus hankintaan” kuuluvat Hitler-Jugend (Hitler-nuoriso) tikarit tai veitset ovat myös suhteellisen järkevissä hinnoissa, vielä. asE-lehti • 9. Suomeen) oli vain rikkaiden ja harvojen valittujen erioikeus. kyllä, myös Natsi-Saksan aikaan oli Punaisen ristin toimintaa Saksassa ja tänä päivänä voikin vaikuttaa aika groteskilta tikarin väistintangossa kotka jolla on punaisen ristin risti rinnassa ja hakaristi jaloissa. Shaaff), että valtion tarkastusministeriön leimat ja vuosiluku 1937. Ylähelan hakaristi on ollut alun perin kullattu, kultaus on ajan myötä hävinnyt. leimat ovatkin mahleimoista riippuen. Tosin luftwaffen 1. Kahvassa Hitler-Jugend tunnus, ”hakaristi-timantti”. 2.malli. ei mikään jokamiehen oikeus. Ne ovat myös terän koristeluiden osalta (metsästysaiheiset koristelut, syövytykset terässä) hyvin tasokkaita. Luftwaffen tikari. NATSI-SAKSAN PUKUTIKARIT JA -PISTIMET Jos mielenkiinto on nimenomaisesti natsi-saksan tikareissa (jotka ovat kyllä kieltämättä kaikkein laadukkaimpia, ja monen mielestä myös kaikkein mielenkiintoisempia), niin niistä löytyy todella laadukkaita (itse asiassa kaikki saksalaiset Solingenissa valmistetut olivat hyvinkin laadukkaita) SAtikareita reilusti alle tuhannen dollinen tae aitoudesta. Siitä joutuu tällä hetkellä maksamaan vähintään 900, yleensä yli 1000 eur. kolmas aselajittain ns. Myös näissä ns. Metsänvartijoiden ja metsästäjien tikarit ovatkin hyvin haluttuja keräilijöiden keskuudessa. ”Alles fur Deutschland” -motto terässä. Metsästäjillä ja metsänvartijoilla oli myös omat tikarinsa, statussymbolinsa. 500 +/euron tietämillä. perustikari-malli on laivaston (kriegsmarine), joka onkin sitten jo vähän kalliimpi hankinta. Hitler-jugend tikarista/ veitsestä kannattaa maksaa 400-700 euroa, kunnosta ja Heer, Saksan maavoimat, tikari. Natsi-saksassa aikanaan oli tärkeänä kulttuurina myös metsästys ja metsän vartiointi. kaikkia tikareita ei leimattu missään vaiheessa, kuten mm. euron hintaan. Näistä harvinaisimmat ja sitä kautta arvokkaimmat ovat ns. SAtikareita tehtiin aikanaan muutamia miljoonia kappaletta, joten niitä on yhä olemassa reilusti, eikä niistä tarvitse maksaa aivan maltaita. SAtikareita valmistettiin kolmessa eri vaiheessa. Hitler-Jugend-tikari, kaksoisleimauksilla. Motto terässä ”Blut und Ehre”. Kahvan yläosassa emaloitu SA-tunnus, keskellä kahvaa hopeoitu hakaristikotka. Suom. 500-800 euron hintaan, useiden eri aseseppien valmistamina ja leimaamina. Metsästys silloin, kuin myös aiemmin Saksassa (hyvinkin eritoten verrattuna esim. Näistä liikkuu myös paljon väärennöksiä, sekä sodan jälkeen tuotettuja, joten pitää olla varovainen. Suom. Pitää kuitenkin muistaa että vaikka monelle nykyihmiselle hakaristi näyttäytyykin tietyssä merkityksessä, oli se 30-luvulla kuitenkin myös monelle ”vain” Saksan valtiollinen tunnus. siirtymäkauden tikarit, siis kaksilla leimauksilla
Weimarin aikaisten alkuperäisten arvo liikkuu myös samoissa hinnoissa. erittäin hieno ja hyvin viimeistelty pukupistin. Nämä olivat yleisesti kaikkien joukko-osastojen aliupseerien, palomiesten ja poliisien käytössä. kuva). Nämä tikarit ovat ns. Kahvoissa tammenterhot, vanhemman metsänvartijan tikarissa kullatut. MITEN HANKKIA VARMASTI AITO PUKUTIKARI/PUKUPISTIN Miten hankkia varmasti aito pukitikari/pukupistin. Puukkopistintä valmistettiin Suomessa Hackmanin ja Fiskarssin toimesta, mutta myös muutamissa aseseppäpajoissa Solingenissa, Saksassa. Netistä luotettavina voi pitää ainakin seuraavia: Wittman Antique Militaria, lakesidetrader, Johnson militaria ja victory Militaria. Nuoremman metsänvartijan yllä, ja vanhemman metsänvartijan alla. PUKUTIKARIT JA PUKUPISTIMET SUOMESSA itsenäisen Suomen aikana ei ole ollut laajaa perinnettä pukutikareista/pukupistimistä. 600-800 euroa. Terissä yhtäläiset, syövytetyt metsästysaiheiset kuvioinnit. Mikäli mielenkiintoa aihetta kohtaan löytyy, kirjoitetaan siitä mahdollisesti lisää myöhemmin. NATSISAKSAN AJAN ALIUPSEERIEN-, PALOMIESTENJA POLIISIEN PUKUPISTIMET Natsisaksan sotilaiden ja palomiesten pukupistimiä saa parhaimmillaan jopa hieman yli sadan euron hintaan. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema, Kalevalais-henkinen, puukkopistin nuoren Suomen armeijan aliupseerille. Pitää tietää/ymmärtää mitä on ostamassa. varmimpia keinoja on hankkia esine tunnustetuilta, luotettaviksi yleisesti tiedetyiltä myyjiltä. Yksityisiltä markkinoilta ja asemessuilta voi tehdä myös löytöjä, jopa huomattavastikin edullisemmin, mutta niissä on aina riski tulla hankituksi epäaito, väärennös. Molemmat arvostetun Eickhornin asepajan valmistamia. väistintanko ja hela olivat niklattuja tai kromattuja aliupseerin, palomiehen ja poliisin pukupistimissä. aliupseeri-puukko(pistintä) kymmenisen vuotta, kunnes onnistui sellaisen löytämään. 10 • asE-lehti. Aliupseerin pukupistin alinna, palomiehen pukupistin keskellä, sekä poliisin pukupistin ylinnä. Se löytyi jopa varustettuna alkuperäisellä nahkaisella portepee-tupsulla, jonka suomalainen sotilas yleensä ensimmäiseksi heitti metsään. ks. Poliisien pukupistimien arvo on n. Näiltä saa yleensä myös aina pyydettäessä aitoustodistuksen. Niissä oli poikkeuksena aliupseerin ja palomiehen pukupistimiin verraten kahvan yläpäässä (helana tyylitelty kotka), ”naturaalinen” kotkan pää. Terässä valmistajan, Hackman-leima. Harvinainen kokonaisuus. tositoimissa, vaan ne olivat ns. Varustettuna alkuperäisellä nahkaisella portepeellä. Huomaa naturalistinen kotkanpää-hela poliisin pukupistimessä. Poliisien tikareissa oli siis myös lovi kiväärin vastinetta varten. sivuaseita juhla-/lomapuvuissa. Myös nämä ovat usein valmistajan ja toisinaan (toisella puolella terää) myös jopa välittäjänmyyvän tahon leimoilla varustetut. Näissä pistimissä (aliupseerija poliisimallit) on lovi kiväärin vastinkappaletta varten, mutta niitä(kään) ei käytännössä (todennäköisesti) koskaan käytetty ns. perushankinnoista kaikkein kalliimpia ja arvot vaihtelevat huomattavasti; leimoista, oheisvarustelusta ja valmistusajankohdista riippuen 6002500 euron välillä. Mainittakoon tässä kuitenkin yksi niistä harvoista, Akseli Gallenkallelan 1920 suunnittelema aliupseeripuukkopistin. Natsien vallan aikana poliisien pukupistimet olivat alun perin Weimarin tasavallan aikaisista, kahvoiltaan lyhennettyjä, Weimarin tunnuskyltit poistettu ja luiseen kahvalevyyn natsikotka seppeleen ympyröimänä lisätty. Puukkopistintä valmistettiin myös miehistölle, eroten aliupseeri-mallista siten että puiset kahvat olivat siinä sileät ja ruskeaksi lakatut, eikä siinä ollut portepeetä. Palomiesten tikarissa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan lovea kivääriin kiinnitystä varten, ja ne olivat (juuri tästä syystä) mahdollista varustaa molemmin puoleisella väistintangolla. Allekirjoittanut etsi ko. 100%:n varmaa keinoa ei valitettavasti olekaan. Metsänvartijoiden tikarit. (Aliupseerimallissa kahvat olivat siis karhennetut ja mustaksi maalatut ja veitsi oli alun perin varustettu nahkaisella portepeellä
Mikäli mielenkiintoa aihetta kohtaan löytyy, kirjoitetaan siitä mahdollisesti lisää myöhemmin. Se löytyi jopa varustettuna alkuperäisellä nahkaisella portepee-tupsulla, jonka suomalainen sotilas yleensä ensimmäiseksi heitti metsään. Näiltä saa yleensä myös aina pyydettäessä aitoustodistuksen. MITEN HANKKIA VARMASTI AITO PUKUTIKARI/PUKUPISTIN Miten hankkia varmasti aito pukitikari/pukupistin. Poliisien pukupistimien arvo on n. Kahvoissa tammenterhot, vanhemman metsänvartijan tikarissa kullatut. Metsänvartijoiden tikarit. Varustettuna alkuperäisellä nahkaisella portepeellä. varmimpia keinoja on hankkia esine tunnustetuilta, luotettaviksi yleisesti tiedetyiltä myyjiltä. aliupseeri-puukko(pistintä) kymmenisen vuotta, kunnes onnistui sellaisen löytämään. NATSISAKSAN AJAN ALIUPSEERIEN-, PALOMIESTENJA POLIISIEN PUKUPISTIMET Natsisaksan sotilaiden ja palomiesten pukupistimiä saa parhaimmillaan jopa hieman yli sadan euron hintaan. Aliupseerin pukupistin alinna, palomiehen pukupistin keskellä, sekä poliisin pukupistin ylinnä. Nuoremman metsänvartijan yllä, ja vanhemman metsänvartijan alla. 100%:n varmaa keinoa ei valitettavasti olekaan. asE-lehti • 11. Puukkopistintä valmistettiin Suomessa Hackmanin ja Fiskarssin toimesta, mutta myös muutamissa aseseppäpajoissa Solingenissa, Saksassa. väistintanko ja hela olivat niklattuja tai kromattuja aliupseerin, palomiehen ja poliisin pukupistimissä. Puukkopistintä valmistettiin myös miehistölle, eroten aliupseeri-mallista siten että puiset kahvat olivat siinä sileät ja ruskeaksi lakatut, eikä siinä ollut portepeetä. PUKUTIKARIT JA PUKUPISTIMET SUOMESSA itsenäisen Suomen aikana ei ole ollut laajaa perinnettä pukutikareista/pukupistimistä. Terissä yhtäläiset, syövytetyt metsästysaiheiset kuvioinnit. Molemmat arvostetun Eickhornin asepajan valmistamia. Mainittakoon tässä kuitenkin yksi niistä harvoista, Akseli Gallenkallelan 1920 suunnittelema aliupseeripuukkopistin. Poliisien tikareissa oli siis myös lovi kiväärin vastinetta varten. Harvinainen kokonaisuus. Huomaa naturalistinen kotkanpää-hela poliisin pukupistimessä. perushankinnoista kaikkein kalliimpia ja arvot vaihtelevat huomattavasti; leimoista, oheisvarustelusta ja valmistusajankohdista riippuen 6002500 euron välillä. Netistä luotettavina voi pitää ainakin seuraavia: Wittman Antique Militaria, lakesidetrader, Johnson militaria ja victory Militaria. tositoimissa, vaan ne olivat ns. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema, Kalevalais-henkinen, puukkopistin nuoren Suomen armeijan aliupseerille. Allekirjoittanut etsi ko. Terässä valmistajan, Hackman-leima. Natsien vallan aikana poliisien pukupistimet olivat alun perin Weimarin tasavallan aikaisista, kahvoiltaan lyhennettyjä, Weimarin tunnuskyltit poistettu ja luiseen kahvalevyyn natsikotka seppeleen ympyröimänä lisätty. Weimarin aikaisten alkuperäisten arvo liikkuu myös samoissa hinnoissa. sivuaseita juhla-/lomapuvuissa. Näissä pistimissä (aliupseerija poliisimallit) on lovi kiväärin vastinkappaletta varten, mutta niitä(kään) ei käytännössä (todennäköisesti) koskaan käytetty ns. Nämä tikarit ovat ns. 600-800 euroa. erittäin hieno ja hyvin viimeistelty pukupistin. Niissä oli poikkeuksena aliupseerin ja palomiehen pukupistimiin verraten kahvan yläpäässä (helana tyylitelty kotka), ”naturaalinen” kotkan pää. Yksityisiltä markkinoilta ja asemessuilta voi tehdä myös löytöjä, jopa huomattavastikin edullisemmin, mutta niissä on aina riski tulla hankituksi epäaito, väärennös. Myös nämä ovat usein valmistajan ja toisinaan (toisella puolella terää) myös jopa välittäjänmyyvän tahon leimoilla varustetut. kuva). Pitää tietää/ymmärtää mitä on ostamassa. ks. Nämä olivat yleisesti kaikkien joukko-osastojen aliupseerien, palomiesten ja poliisien käytössä. Palomiesten tikarissa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan lovea kivääriin kiinnitystä varten, ja ne olivat (juuri tästä syystä) mahdollista varustaa molemmin puoleisella väistintangolla. (Aliupseerimallissa kahvat olivat siis karhennetut ja mustaksi maalatut ja veitsi oli alun perin varustettu nahkaisella portepeellä
Vuonna 1871 tätä hankintaa seurasi kaksitoimisen, 11 mm keskisytytyspatruunaa ampuvan revolverin käyttöönotto. Ruotsissa nämä siten kulkivat revolverina m/1884. Revolveri m/1871 oli ruotsalaista suunnittelua, mutta aseet valmistettiin suurimmaksi osaksi Liégessä A. Hylsyt poistetaan rullasta työntelemällä ne piippuun kiinnitetyn ejektoritangon avulla aseen oikealle kyljelle sijoitetun latausportin kautta. lin sisälle oli kätketty ulosvedettävä ja piipun ympärille pujotetun holkin avulla sivulle taittuva ejektoritanko eli hylsynpoistopuikko, jolla tyhjät hylsyt pystyi yksitellen työntelemään ulos aseen oikealla kyljellä olevan latausportin kautta. Pääsääntöisesti myös tarkkuus parani samalla huomattavasti. Jatkoon näistä selvisivät Nagantja Schmidt-revolverit, joita kumpaakin hankittiin 30 kappaletta joukko-osastotesteihin. Kääntöpuolella tosin oli luodin pysäytystehon heikkeneminen lyhyillä ampumaetäisyyksillä, joskin luodin läpäisykyky vastaavasti parani. Nagantit myös suojasivat tämän keksintönsä vuonna 1879 brittiläisellä ja vuonna 1880 yhdysvaltalaisella patentilla. Nagant-revolverin m/1878 runko oli yksiosaista yläsillalla varustettua mallia, myös kahvan oikea puolisko oli rungon kanssa samaa Nimestä Nagant suomalaiselle aseharrastajalle tulee ensimmäisenä mieleen venäläinen kaasutiivis 7,62 mm Nagant-revolveri m/1895, mutta belgialainen asetehdas Fabrique d’armes Émile et Léon Nagant oli jo ennen tätä suunnitellut ja valmistanut revolvereita myös useille muille sotilasasiakkaille. Veljekset Émile ja Léon Nagant olivat perustaneet metallialan yrityksen Liégeen jo vuonna 1859, mutta aseiden tuotantoon he siirtyivät vasta vuonna 1867 solmiessaan amerikkalaisen Remingtonin asetehtaan kanssa sopimuksen Vatikaaniin myytyjen Rolling Block -kiväärien valmistamisesta. Mallin 1878 koneisto oli kuitenkin hivenen monimutkainen, ja vuonna 1886 kaksitoimisesta Belgian Nagant-revolverista esiteltiinkin yksinkertaistettu versio m/1878-86, jossa koneistosta oli jätetty pois viisi osaa: erillinen viretuki, viretuen jousi, liipaisimen jousi, rullan pyörityskäpälän jousi sekä pääjousen kannus. Pienikaliiperisen revolverin käyttöönotolla ruotsalaiset seurasivat yleiseurooppalaista mallia. Nagant-revolveri hyväksyttiin Ruotsissa käyttöön 18. Vuonna 1885 Ruotsin armeijan valintakomissio alkoi selvitellä nykyaikaisemman revolverimallin käyttöönottoa mallien 1871 ja 1863-79 tilalle. Lisäksi vuonna 1884 Ruotsin laivasto päätyi ostamaan ranskalaisia 11,4 mm Chamelot-Delvigne -revolvereita m/1873. Vuonna 1878 Nagantin veljekset esittelivät omaa suunnitteluaan edustaneen kaksitoimisen 9 mm revolverin m/1878, joka oli tarkoitettu Belgian armeijan upseerien aseeksi. 12 • asE-lehti. Kuudella patruunapesällä varustettu uritettu rulla oli kiinnitetty runkoon työkaluitta irrotettavan akselitapin avulla. Vuonna 1879 myös piikkipatruunarevolverit m/1863 suurimmaksi osaksi muunnettiin samaa 11 mm keskisytytyspatruunaa ampuviksi, jolloin syntyi muunnosmalli m/1863-79. Samaisen latausportin kautta rullaan syötettiin myös patruunat, portin sulki alaosastaan saranoitu salpakappale. Todellisuudessa tuon aikakauden pienikaliiperiset revolverit olivat kuitenkin varsin aneemisia aseita sotilaskäytössä, TeKSTi JA KUVAT: MiKA PiTKäNeN kappaletta. Samaten Luxemburg hankki näitä aseita nimikkeellä m/1884, mutta 7,5 mm sveitsiläiselle patruunalle m/1882 pesitettynä. Ruotsin asevoimat oli siirtynyt metallipatruunoita käyttävään revolveriin vuonna 1863 ostaessaan reilu tuhat kappaletta 11 mm piikkipatruunaa ampuvaa Lefaucheux-revolveria Ranskasta. 1880-luvulla alettiin yleisesti siirtyä aiempaa selvästi kevyempiin, sirompiin ja näppärämmin käsiteltäviin noin 8 mm kaliiperisiin revolvereihin. Pienikaliiperisissa revolverinpatruunoissa luodin lähtönopeus oli selvästi aiempaa korkeampi, millä saavutettiin pidempi tehokas kantama ja laakeampi luodin lentorata. Niinpä 1880-luvun puolivälissä Ruotsin asevoimilla oli käytössä useampaakin mallia käytännössä jo vanhanaikaiseksi luokiteltavaa revolverikalustoa. päivä helmikuuta 1887 aluksi nimikkeellä ”1887 års revolver”, joka huhtikuussa 1895 muuttui muotoon ”7,5 mm revolver m/87”. Näistä ruotsalaiset lopulta valitsivat Nagant-revolverin, mutta eivät suinkaan alkuperäistä mallia 1878, vaan siitä yksinkertaistetun vuoden 1886 mallin sveitsiläiselle 7,5 mm patruunalle pesitettynä. Nagant-revolverille omintakeinen piirre oli käyttää alaosastaan kahvaan saranoitua liipaisinkaarta pääjousen jännittämiseen ja jännityksestä päästämiseen (aseen kokoamisen ja purkamisen yhteydessä). Komissio suoritti teknillisiä kokeita belgialaisella Nagant-revolverilla m/1878, samoin belgialaisella Warnant-revolverilla, itävaltalaisella Gasser-Kropatshek-revolverilla m/1878 sekä sveitsiläisellä Schmidt-revolverilla m/1882. Revolverin koneisto oli sijoitettu koko rungon vasemman kyljen ja kahvan vasemman puoliskon peittävän, yhdellä ruuvilla kiinnittyvän sivulevyn alle. Belgian armeijan lisäksi 9 mm Nagant-revolverin m/1878 otti käyttöönsä vuonna 1883 myös Norja, joka hankki Liégestä 794 kpl kaksitoimista revolveria. Samoin uutta yksinkertaisempaa koneistoa käytettiin sittemmin Ruotsin tilaamassa 7,5 mm Nagantrevolverissa m/87. Uudessa rakenteessa pääjousi toimi myös liipaisimen ja pyörityskäpälän jousena. Tämä revolveri osoittautui menestykseksi, ja sitä myytiin Belgian lisäksi myös monille muille valtioille eri kaliipereissa. Kuvassa on lisäksi nahkainen miehistökotelo m/98, öljypullo m/64 ja rasia ruotsalaisten Saksasta vuonna 1941 ostamia Gecon 7,5 mm patruunoita. Samaa ratkaisua oli käytetty jo vuoden 1883 mallisessa Belgian asevoimien yksitoimisessa aliupseerirevolverissa. Rullan akseruotsalainen 7,5 mm revolveri m/87 NAGANT vähemmän tunnettu Kuva vasemmalla: Ruotsalaiset ottivat belgialaisen 7,5 mm Nagant-revolverin käyttöönsä vuonna 1887, tässä Husqvarnan asetehtaan Ruotsissa lisenssillä valmistama "7,5 mm revolver m/87". Francotten asetehtaalla, joskin jonkin verran aseita tehtiin myös Husqvarnan asetehtaalla Ruotsissa
Francotten asetehtaalla, joskin jonkin verran aseita tehtiin myös Husqvarnan asetehtaalla Ruotsissa. Ruotsin asevoimat oli siirtynyt metallipatruunoita käyttävään revolveriin vuonna 1863 ostaessaan reilu tuhat kappaletta 11 mm piikkipatruunaa ampuvaa Lefaucheux-revolveria Ranskasta. Kuvassa on lisäksi nahkainen miehistökotelo m/98, öljypullo m/64 ja rasia ruotsalaisten Saksasta vuonna 1941 ostamia Gecon 7,5 mm patruunoita. Niinpä 1880-luvun puolivälissä Ruotsin asevoimilla oli käytössä useampaakin mallia käytännössä jo vanhanaikaiseksi luokiteltavaa revolverikalustoa. Vuonna 1879 myös piikkipatruunarevolverit m/1863 suurimmaksi osaksi muunnettiin samaa 11 mm keskisytytyspatruunaa ampuviksi, jolloin syntyi muunnosmalli m/1863-79. Lisäksi vuonna 1884 Ruotsin laivasto päätyi ostamaan ranskalaisia 11,4 mm Chamelot-Delvigne -revolvereita m/1873. Vuonna 1878 Nagantin veljekset esittelivät omaa suunnitteluaan edustaneen kaksitoimisen 9 mm revolverin m/1878, joka oli tarkoitettu Belgian armeijan upseerien aseeksi. Revolverin koneisto oli sijoitettu koko rungon vasemman kyljen ja kahvan vasemman puoliskon peittävän, yhdellä ruuvilla kiinnittyvän sivulevyn alle. asE-lehti • 13. Kääntöpuolella tosin oli luodin pysäytystehon heikkeneminen lyhyillä ampumaetäisyyksillä, joskin luodin läpäisykyky vastaavasti parani. lin sisälle oli kätketty ulosvedettävä ja piipun ympärille pujotetun holkin avulla sivulle taittuva ejektoritanko eli hylsynpoistopuikko, jolla tyhjät hylsyt pystyi yksitellen työntelemään ulos aseen oikealla kyljellä olevan latausportin kautta. Rullan akseruotsalainen 7,5 mm revolveri m/87 NAGANT vähemmän tunnettu Kuva vasemmalla: Ruotsalaiset ottivat belgialaisen 7,5 mm Nagant-revolverin käyttöönsä vuonna 1887, tässä Husqvarnan asetehtaan Ruotsissa lisenssillä valmistama "7,5 mm revolver m/87". Belgian armeijan lisäksi 9 mm Nagant-revolverin m/1878 otti käyttöönsä vuonna 1883 myös Norja, joka hankki Liégestä 794 kpl kaksitoimista revolveria. Samaisen latausportin kautta rullaan syötettiin myös patruunat, portin sulki alaosastaan saranoitu salpakappale. Hylsyt poistetaan rullasta työntelemällä ne piippuun kiinnitetyn ejektoritangon avulla aseen oikealle kyljelle sijoitetun latausportin kautta. Ruotsissa nämä siten kulkivat revolverina m/1884. Pienikaliiperisissa revolverinpatruunoissa luodin lähtönopeus oli selvästi aiempaa korkeampi, millä saavutettiin pidempi tehokas kantama ja laakeampi luodin lentorata. Veljekset Émile ja Léon Nagant olivat perustaneet metallialan yrityksen Liégeen jo vuonna 1859, mutta aseiden tuotantoon he siirtyivät vasta vuonna 1867 solmiessaan amerikkalaisen Remingtonin asetehtaan kanssa sopimuksen Vatikaaniin myytyjen Rolling Block -kiväärien valmistamisesta. Jatkoon näistä selvisivät Nagantja Schmidt-revolverit, joita kumpaakin hankittiin 30 kappaletta joukko-osastotesteihin. Nagant-revolverille omintakeinen piirre oli käyttää alaosastaan kahvaan saranoitua liipaisinkaarta pääjousen jännittämiseen ja jännityksestä päästämiseen (aseen kokoamisen ja purkamisen yhteydessä). Komissio suoritti teknillisiä kokeita belgialaisella Nagant-revolverilla m/1878, samoin belgialaisella Warnant-revolverilla, itävaltalaisella Gasser-Kropatshek-revolverilla m/1878 sekä sveitsiläisellä Schmidt-revolverilla m/1882. Pienikaliiperisen revolverin käyttöönotolla ruotsalaiset seurasivat yleiseurooppalaista mallia. Samaa ratkaisua oli käytetty jo vuoden 1883 mallisessa Belgian asevoimien yksitoimisessa aliupseerirevolverissa. Näistä ruotsalaiset lopulta valitsivat Nagant-revolverin, mutta eivät suinkaan alkuperäistä mallia 1878, vaan siitä yksinkertaistetun vuoden 1886 mallin sveitsiläiselle 7,5 mm patruunalle pesitettynä. Uudessa rakenteessa pääjousi toimi myös liipaisimen ja pyörityskäpälän jousena. Revolveri m/1871 oli ruotsalaista suunnittelua, mutta aseet valmistettiin suurimmaksi osaksi Liégessä A. Kuudella patruunapesällä varustettu uritettu rulla oli kiinnitetty runkoon työkaluitta irrotettavan akselitapin avulla. Nagant-revolveri hyväksyttiin Ruotsissa käyttöön 18. Tämä revolveri osoittautui menestykseksi, ja sitä myytiin Belgian lisäksi myös monille muille valtioille eri kaliipereissa. Pääsääntöisesti myös tarkkuus parani samalla huomattavasti. Vuonna 1871 tätä hankintaa seurasi kaksitoimisen, 11 mm keskisytytyspatruunaa ampuvan revolverin käyttöönotto. Vuonna 1885 Ruotsin armeijan valintakomissio alkoi selvitellä nykyaikaisemman revolverimallin käyttöönottoa mallien 1871 ja 1863-79 tilalle. Mallin 1878 koneisto oli kuitenkin hivenen monimutkainen, ja vuonna 1886 kaksitoimisesta Belgian Nagant-revolverista esiteltiinkin yksinkertaistettu versio m/1878-86, jossa koneistosta oli jätetty pois viisi osaa: erillinen viretuki, viretuen jousi, liipaisimen jousi, rullan pyörityskäpälän jousi sekä pääjousen kannus. 1880-luvulla alettiin yleisesti siirtyä aiempaa selvästi kevyempiin, sirompiin ja näppärämmin käsiteltäviin noin 8 mm kaliiperisiin revolvereihin. Todellisuudessa tuon aikakauden pienikaliiperiset revolverit olivat kuitenkin varsin aneemisia aseita sotilaskäytössä, TeKSTi JA KUVAT: MiKA PiTKäNeN kappaletta. päivä helmikuuta 1887 aluksi nimikkeellä ”1887 års revolver”, joka huhtikuussa 1895 muuttui muotoon ”7,5 mm revolver m/87”. Nagant-revolverin m/1878 runko oli yksiosaista yläsillalla varustettua mallia, myös kahvan oikea puolisko oli rungon kanssa samaa Nimestä Nagant suomalaiselle aseharrastajalle tulee ensimmäisenä mieleen venäläinen kaasutiivis 7,62 mm Nagant-revolveri m/1895, mutta belgialainen asetehdas Fabrique d’armes Émile et Léon Nagant oli jo ennen tätä suunnitellut ja valmistanut revolvereita myös useille muille sotilasasiakkaille. Samaten Luxemburg hankki näitä aseita nimikkeellä m/1884, mutta 7,5 mm sveitsiläiselle patruunalle m/1882 pesitettynä. Nagantit myös suojasivat tämän keksintönsä vuonna 1879 brittiläisellä ja vuonna 1880 yhdysvaltalaisella patentilla. Samoin uutta yksinkertaisempaa koneistoa käytettiin sittemmin Ruotsin tilaamassa 7,5 mm Nagantrevolverissa m/87
ja 1900-luvun alussa ne nopeasti korvautuivatkin itselataavilla pistooleilla. Postille menneet aseet tunnistaa aseen vasemmalle kyljelle leimatusta postitorvesta. Emile Nagantin patentin liitepiirustus vuodelta 1879. Kaikkiaan Norjassa oli mallin 1893 revolveria käytössä n. Nämä tosin jäivätkin ainoiksi Norjaan menneiksi huskvarnalaisiksi. Tässä vaiheessa revolveria käyttivät Ruotsin armeijassa enää huoltojoukot. Sarjanumero on lisäksi merkitty aseen kaikkiin suurimpiin osiin. Tällä patentilla suojattiin asetta purettaessa/koottaessa alaspäin taitettava liipaisinkaari, jonka avulla pääjousi joko jännitettiin tai vapautettiin jännityksestä. 13 000 kappaletta, ja ne säilyivät pitkään käytössä rinnakkain .45-kaliiperisten Colt-pohjaisten automaattipistoolien m/1914 kanssa. Ruotsin laivastoa varten valmistettiin lisäksi 480 revolveria vuosina 1891-93. 3399 3787. Näihin aikoihin maaseudun posteljoonit olivat vielä aseistettuja rosvojen ja villieläinten varalta, lisäksi aseita tarvittiin mm. rahakuljetusten turvaamiseen. Kuvasta käy lisäksi hyvin ilmi Belgian Nagantin m/1878 mekanismin rakenne, joka on viittä osaa monimutkaisempi kuin mallissa 1887. Tämä ei sinänsä ollut mikään ihme, sillä Ruotsi ja Norja olivat tuolloin valtioliitossa. Sarjanumeron alla on aseen vastaanottotarkastuksesta vastanneen upseerin nimikirjaimet, Nagantin valmistamissa aseissa joko ”CL” (Christoffer Lemchen) tai ”JB” (kapteeni Johan Brandt). 14 • asE-lehti. Norjalainen Nagant erosi ruotsalaisesta ainoastaan sivulta katsoen pyöreämuotoisen jyvänsä osalta. Rullan irrottaminen onnistuu puolestaan ilman työkaluja. Ruotsin asevoimille menneiden aseiden lisäksi Nagantin asetehdas myi 940 revolveria Ruotsin postilaitokselle. Ruotsin tavoin Norja osti revolverit Nagantin tehtaalta Liégestä, joskin vuonna 1897 Husqvarnan asetehtaan valmistamat 350 ensimmäistä Nagant-revolveria toimitettiin Norjaan. Nagantin tehdas valmisti myöskin merkittävän määrän revolveria m/87 Revolveri m/87 rungon sivulevy ja rulla irrotettuna. Sivulevy on kiinnitetty yhdellä ruuvilla, joten sen irrottaminen käy helposti. Kokoaminen tapahtuu tietysti käänteisessä järjestyksessä. Upseerit nimittäin joutuivat itse ostamaan omat palvelusrevolverinsa joko suoraan tehtaalta tai Militärekiperingsaktiebolagetin (MeA) kautta. Ruotsin asevoimien upseerien yksityishankintoja varten. Myös Norja päätyi 1890-luvun alkupuolella ruotsalaisen 7,5 mm revolverin käyttöön ottoon nimikkeellä m/1893. NagaNt LäNsiNaapurissa ensimmäinen 2600 Nagantrevolverin erä Ruotsin armeijaa varten valmistettiin Liégessä vuosina 1887-1888. Nagantin tehtaalla valmistetut aseet tunnistaa aseen vasemmalle kyljelle rullaan eteen lyödystä leimasta ”BReVeT NAGANT”. Belgiassa valmistetut Nagantit olivatkin oikeastaan vain upseerien aseita, aliupseereita ja miehistöä aseistettiin vasta 1890-luvun lopulta lähtien Ruotsissa valmistetuilla revolvereilla m/87. Aseen mekanismissa näkyvät kirjaimet (B H) kertovat, missä järjestyksessä osat kuuluu irrottaa. Leiman alla on aseen sarjanumero, armeijalle menneissä aseissa 1 2620 ja laivastolle menneissä n. Perusmallin lisäksi vuonna 1893 Liégessä valmistettiin useamman sadan revolverin sarja, jotka oli varustettu ruotsalaisen luutnantti Tor Fabian Törnellin vuonna 1888 kehittämällä parannetulla koneistolla, joka lukitsi rullan liikkumattomaksi myös silloin, kun hana oli Ruotsalaisessa Soldatinstruktion-kirjasessa vuonna 1920 julkaistu kaavakuva revolverista m/87 ja sen osista
Sarjanumero on lisäksi merkitty aseen kaikkiin suurimpiin osiin. Sivulevy on kiinnitetty yhdellä ruuvilla, joten sen irrottaminen käy helposti. ja 1900-luvun alussa ne nopeasti korvautuivatkin itselataavilla pistooleilla. Norjalainen Nagant erosi ruotsalaisesta ainoastaan sivulta katsoen pyöreämuotoisen jyvänsä osalta. Sarjanumeron alla on aseen vastaanottotarkastuksesta vastanneen upseerin nimikirjaimet, Nagantin valmistamissa aseissa joko ”CL” (Christoffer Lemchen) tai ”JB” (kapteeni Johan Brandt). Ruotsin tavoin Norja osti revolverit Nagantin tehtaalta Liégestä, joskin vuonna 1897 Husqvarnan asetehtaan valmistamat 350 ensimmäistä Nagant-revolveria toimitettiin Norjaan. Rullan irrottaminen onnistuu puolestaan ilman työkaluja. Kokoaminen tapahtuu tietysti käänteisessä järjestyksessä. Ruotsin asevoimien upseerien yksityishankintoja varten. Belgiassa valmistetut Nagantit olivatkin oikeastaan vain upseerien aseita, aliupseereita ja miehistöä aseistettiin vasta 1890-luvun lopulta lähtien Ruotsissa valmistetuilla revolvereilla m/87. Myös Norja päätyi 1890-luvun alkupuolella ruotsalaisen 7,5 mm revolverin käyttöön ottoon nimikkeellä m/1893. Tällä patentilla suojattiin asetta purettaessa/koottaessa alaspäin taitettava liipaisinkaari, jonka avulla pääjousi joko jännitettiin tai vapautettiin jännityksestä. 13 000 kappaletta, ja ne säilyivät pitkään käytössä rinnakkain .45-kaliiperisten Colt-pohjaisten automaattipistoolien m/1914 kanssa. Nämä tosin jäivätkin ainoiksi Norjaan menneiksi huskvarnalaisiksi. Ruotsin laivastoa varten valmistettiin lisäksi 480 revolveria vuosina 1891-93. Kaikkiaan Norjassa oli mallin 1893 revolveria käytössä n. Aseen mekanismissa näkyvät kirjaimet (B H) kertovat, missä järjestyksessä osat kuuluu irrottaa. Leiman alla on aseen sarjanumero, armeijalle menneissä aseissa 1 2620 ja laivastolle menneissä n. rahakuljetusten turvaamiseen. Upseerit nimittäin joutuivat itse ostamaan omat palvelusrevolverinsa joko suoraan tehtaalta tai Militärekiperingsaktiebolagetin (MeA) kautta. Tässä vaiheessa revolveria käyttivät Ruotsin armeijassa enää huoltojoukot. Näihin aikoihin maaseudun posteljoonit olivat vielä aseistettuja rosvojen ja villieläinten varalta, lisäksi aseita tarvittiin mm. NagaNt LäNsiNaapurissa ensimmäinen 2600 Nagantrevolverin erä Ruotsin armeijaa varten valmistettiin Liégessä vuosina 1887-1888. Kuvasta käy lisäksi hyvin ilmi Belgian Nagantin m/1878 mekanismin rakenne, joka on viittä osaa monimutkaisempi kuin mallissa 1887. Tämä ei sinänsä ollut mikään ihme, sillä Ruotsi ja Norja olivat tuolloin valtioliitossa. asE-lehti • 15. Nagantin tehtaalla valmistetut aseet tunnistaa aseen vasemmalle kyljelle rullaan eteen lyödystä leimasta ”BReVeT NAGANT”. 3399 3787. Ruotsin asevoimille menneiden aseiden lisäksi Nagantin asetehdas myi 940 revolveria Ruotsin postilaitokselle. Nagantin tehdas valmisti myöskin merkittävän määrän revolveria m/87 Revolveri m/87 rungon sivulevy ja rulla irrotettuna. Postille menneet aseet tunnistaa aseen vasemmalle kyljelle leimatusta postitorvesta. Emile Nagantin patentin liitepiirustus vuodelta 1879. Perusmallin lisäksi vuonna 1893 Liégessä valmistettiin useamman sadan revolverin sarja, jotka oli varustettu ruotsalaisen luutnantti Tor Fabian Törnellin vuonna 1888 kehittämällä parannetulla koneistolla, joka lukitsi rullan liikkumattomaksi myös silloin, kun hana oli Ruotsalaisessa Soldatinstruktion-kirjasessa vuonna 1920 julkaistu kaavakuva revolverista m/87 ja sen osista
Tämän jälkeen koneisto toimi samoin kuin muuntamattomassa Nagant-revolverissa. Liégessä valmistetut revolverit m/87 olivat viimeistelyltään hyvälaatuisia, ja niitä arvostettiin enemmän kuin myöhemmin lisenssillä valmistettuja Husqvarnan revolvereja. Bergsten). Sodan päättyessä revolveri julistettiin lopullisesti vanhentuneeksi asemalliksi ja ne hylättiin vuonna 1947. Normaalistihan Nagantin rulla pääsee pyörimään vapaasti hanan ollessa alhaalla, mutta tämä koettiin osin ongelmallisena, sillä ajateltiin, että rulla pääsee pyörimään aseen ollessa kotelossa. Husqvarnan valmistamat aseet olivat samanlaisia kuin Liégessä valmistetutkin, ainoana erona oli valmistajan leima ”HUSQVARNA” vasemmalla kyljellä rullan edessä. 11 500 kappaletta. Tämä tietysti olisi tositoimessa ollut kohtalokasta. Ruotsin asevoimille menneiden Husqvarna-revolverien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta sen arvellaan olleen n. Landstorm oli Ruotsin vakinaisen armeijan rinnalla toiminut kodinturvajoukko, Hemvärnetin edeltäjä, joka muodostettiin yli 30-vuotiaista reserviläisistä. Sota-aikana revolverit laskettiin yhä mukaan Ruotsin asevoimien kalustovaraukseen ja niitä varten hankittiin Saksasta vuonna 1941 miljoona Gecon valmistamaa patruunaa. Jos tällöin osa patruunoista oli Tämän revolverin on valmistanut Husqvarnan asetehdas vuonna 1898. Tässä kuvassa näkyy rullan latausportti suljettuna sekä V-hahlolla varustettu takatähtäin.. Törnell-revolverin tunnistaa välittömästi jo aseen ulkopuolelta, sillä sen liipaisin on kaksiosainen ja rullan varsinaisten indeksointikolojen etupuolelle on tehty kapeat lisäurat. Vuosina 1897-1905 Husqvarna valmisti 14 082 revolveria m/87. Husqvarnan asetehdas osti 1950-luvun alkupuolella suurimman osan varastoissa olleista revolvereista m/87 takaisin ja Revolveri m/87 on kaksitoiminen, eli ase laukeaa joko yhdellä pitkällä liipaisimen vedolla tai hanan voi virittää ensin käsin (kuvassa). Ruotsin asevoimat hyväksyi Törnellin koneiston (”säkerhetsmekanism”) lokakuussa 1893, ja sillä varustettuja aseita ostettiin tuntematon määrä joukkoosastokokeisiin, mutta lopulta sitä ei otettu virallisesti käyttöön. Tämän jälkeen aseet varastoitiin, kunnes ne toisen maailmansodan aikaan annettiin Landstorm-yksiköille, mistä syystä suurimmassa osassa Husqvarnan valmistamia Nagant-revolvereja on rungon oikealla kyljellä Landstormin L-alkuinen inventaarinumero. Kuten jo mainittu, kaikki 350 vuonna 1897 Ruotsissa valmistettua Nagant-revolveria menivät kuitenkin Norjan armeijalle. Törnell-koneistoiset aseet kuitenkin säilyivät Ruotsin asevoimien käytössä yhtä kauan kuin koko asetyyppi ylipäätään. Syynä tähän oli se, että samoihin aikoihin Nagantin tehdas Liégessä oli täystyöllistetty Venäjältä saadun suuren revolveritilauksen kanssa. Husqvarnan valmistamissa aseissa esiintyy tarkastajan nimikirjaimina ”JB:n” lisäksi ainakin ”PTB” (luutnantti P.T. Liipaisimen etuosan päälle oli muotoiltu kyseiseen lisäuraan jousen voimalla asettuva uloke, joka siis esti rullan pyörimisen, kunnes liipaisimen etuosa painettiin kiinni liipaisimen runkoon. Tyypillisiin varusteisiin kuului myöskin nahkainen pistoolikotelo m/98 ja samoin nahasta valmistettu niskanaru m/99. Revolverin m/87 ruotsalaisiin varusteisiin kuului puhdistuspuikko m/99, ruuvimeisseli m/99 sekä tinasta valmistettu öljypullo m/64. Tärkeimmät tuotantovuodet olivat 1898 (5400 kpl), 1899 (3252 kpl) ja 1903 (3133 kpl), muina vuosina määrät olivat muutaman sadan aseen luokkaa. Vuonna 1907 Ruotsin asevoimat valitsi uudeksi käsiaseekseen Fabrique Nationalen 9 mm automaattipistoolin m/1903, joskin 7,5 mm revolveri säilyi asevoimien käytössä pitkälle 1920-luvulle, viimeiseksi huoltojoukkojen aseena. Husqvarnan valmistamat revolverit on lähes poikkeuksetta peruskorjattu samalla tehtaalla 1950-luvulla ennen niiden myymistä ylijäämäksi. Vuonna 1897 tehtiin päätös aloittaa Nagant-revolverin lisenssivalmistus Husqvarna Vapenfabriks Aktiebolag -asetehtaalla Ruotsissa. ammuttu ja osa ampumatta, rulla saattoi pyörähtää niin, että kohdalle tulikin ammuttu hylsy. Valmistusvuotta ei ole merkitty aseeseen, mutta sen pystyy päättelemään sarjanumerosta. Liégeläiset L-merkityt Nagantit vuorostaan ovat harvinaisempia, sillä ne olivat useimmiten upseerien omakseen ostamia. Näin myös tämä yksilö. ala-asennossaan
Sota-aikana revolverit laskettiin yhä mukaan Ruotsin asevoimien kalustovaraukseen ja niitä varten hankittiin Saksasta vuonna 1941 miljoona Gecon valmistamaa patruunaa. Liégeläiset L-merkityt Nagantit vuorostaan ovat harvinaisempia, sillä ne olivat useimmiten upseerien omakseen ostamia. Törnell-revolverin tunnistaa välittömästi jo aseen ulkopuolelta, sillä sen liipaisin on kaksiosainen ja rullan varsinaisten indeksointikolojen etupuolelle on tehty kapeat lisäurat. Tämän jälkeen aseet varastoitiin, kunnes ne toisen maailmansodan aikaan annettiin Landstorm-yksiköille, mistä syystä suurimmassa osassa Husqvarnan valmistamia Nagant-revolvereja on rungon oikealla kyljellä Landstormin L-alkuinen inventaarinumero. Syynä tähän oli se, että samoihin aikoihin Nagantin tehdas Liégessä oli täystyöllistetty Venäjältä saadun suuren revolveritilauksen kanssa. 11 500 kappaletta. Ruotsin asevoimat hyväksyi Törnellin koneiston (”säkerhetsmekanism”) lokakuussa 1893, ja sillä varustettuja aseita ostettiin tuntematon määrä joukkoosastokokeisiin, mutta lopulta sitä ei otettu virallisesti käyttöön. Näin myös tämä yksilö. Tämä tietysti olisi tositoimessa ollut kohtalokasta. Tyypillisiin varusteisiin kuului myöskin nahkainen pistoolikotelo m/98 ja samoin nahasta valmistettu niskanaru m/99. Landstorm oli Ruotsin vakinaisen armeijan rinnalla toiminut kodinturvajoukko, Hemvärnetin edeltäjä, joka muodostettiin yli 30-vuotiaista reserviläisistä. ala-asennossaan. Vuonna 1897 tehtiin päätös aloittaa Nagant-revolverin lisenssivalmistus Husqvarna Vapenfabriks Aktiebolag -asetehtaalla Ruotsissa. Törnell-koneistoiset aseet kuitenkin säilyivät Ruotsin asevoimien käytössä yhtä kauan kuin koko asetyyppi ylipäätään. Valmistusvuotta ei ole merkitty aseeseen, mutta sen pystyy päättelemään sarjanumerosta. Tässä kuvassa näkyy rullan latausportti suljettuna sekä V-hahlolla varustettu takatähtäin.. Normaalistihan Nagantin rulla pääsee pyörimään vapaasti hanan ollessa alhaalla, mutta tämä koettiin osin ongelmallisena, sillä ajateltiin, että rulla pääsee pyörimään aseen ollessa kotelossa. Vuonna 1907 Ruotsin asevoimat valitsi uudeksi käsiaseekseen Fabrique Nationalen 9 mm automaattipistoolin m/1903, joskin 7,5 mm revolveri säilyi asevoimien käytössä pitkälle 1920-luvulle, viimeiseksi huoltojoukkojen aseena. Husqvarnan valmistamissa aseissa esiintyy tarkastajan nimikirjaimina ”JB:n” lisäksi ainakin ”PTB” (luutnantti P.T. Husqvarnan asetehdas osti 1950-luvun alkupuolella suurimman osan varastoissa olleista revolvereista m/87 takaisin ja Revolveri m/87 on kaksitoiminen, eli ase laukeaa joko yhdellä pitkällä liipaisimen vedolla tai hanan voi virittää ensin käsin (kuvassa). Husqvarnan valmistamat aseet olivat samanlaisia kuin Liégessä valmistetutkin, ainoana erona oli valmistajan leima ”HUSQVARNA” vasemmalla kyljellä rullan edessä. Husqvarnan valmistamat revolverit on lähes poikkeuksetta peruskorjattu samalla tehtaalla 1950-luvulla ennen niiden myymistä ylijäämäksi. Jos tällöin osa patruunoista oli Tämän revolverin on valmistanut Husqvarnan asetehdas vuonna 1898. Liégessä valmistetut revolverit m/87 olivat viimeistelyltään hyvälaatuisia, ja niitä arvostettiin enemmän kuin myöhemmin lisenssillä valmistettuja Husqvarnan revolvereja. Tärkeimmät tuotantovuodet olivat 1898 (5400 kpl), 1899 (3252 kpl) ja 1903 (3133 kpl), muina vuosina määrät olivat muutaman sadan aseen luokkaa. Liipaisimen etuosan päälle oli muotoiltu kyseiseen lisäuraan jousen voimalla asettuva uloke, joka siis esti rullan pyörimisen, kunnes liipaisimen etuosa painettiin kiinni liipaisimen runkoon. Bergsten). Ruotsin asevoimille menneiden Husqvarna-revolverien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta sen arvellaan olleen n. Tämän jälkeen koneisto toimi samoin kuin muuntamattomassa Nagant-revolverissa. Revolverin m/87 ruotsalaisiin varusteisiin kuului puhdistuspuikko m/99, ruuvimeisseli m/99 sekä tinasta valmistettu öljypullo m/64. Vuosina 1897-1905 Husqvarna valmisti 14 082 revolveria m/87. ammuttu ja osa ampumatta, rulla saattoi pyörähtää niin, että kohdalle tulikin ammuttu hylsy. Kuten jo mainittu, kaikki 350 vuonna 1897 Ruotsissa valmistettua Nagant-revolveria menivät kuitenkin Norjan armeijalle. Sodan päättyessä revolveri julistettiin lopullisesti vanhentuneeksi asemalliksi ja ne hylättiin vuonna 1947
Viimeiseksi patruunoita on valmistanut Norman patruunatehdas ilmeisesti 1950-luvulla. NagaNt tarkasteLussa Ruotsin Nagant on varustettu 114 mm pituisella piipulla, jossa on neljä oikeakätistä rihlaa. 18 • asE-lehti. Näillä kirjaimilla on merkitty mekanismin osien irrotusjärjestys. sä jokainen leimattu aseen sarjanumerolla. Jähmeähkön laukaisun lisäksi ampumista vaikeutti V-muotoisen hahlon ja ylösalaisin käännetyn V:n muotoisen jyvän yhdistelmä, jossa tasajyvän hahmottaminen oli kohtuullisen haasteellista. Piippu on ulkoprofiililtaan kahdeksankulmainen pois lukien piipun takapäähän muotoiltua lieriömäistä osuutta, jonka ympärille on asennettu hylsynpoistotangon holkki. Kaliiperiin on ollut saatavissa latausholkkeja mm. Patruunat vasemmalta: mustaruutipatruuna m/87, savuttomalla ruudilla ladattu patruuna m/98, saksalaisen Gecon patruuna vuodelta 1941, Norman kaupallinen patruuna 1950-luvulta ja puuluotinen paukkupatruuna. Lisäksi mekanismin osiin on lyöty leimat B-kirjaimesta H-kirjaimeen A-kirjaimen löytyessä rungon oikealta puolelta sivulevyn kiinnitysruuvin päältä. Ruotsin Nagantin kanssa ampumaradalla vietetty tuokio olikin nostalgia-ammuntaa parhaimmillaan. Kuvasta puuttuu teräslevystä meistattu ruuvimeisseli m/99. Alkuperäinen kova patruuna m/87 oli ladattu 0,8 g panoksella mustaruutia, jolla luodin lähtönopeudeksi saatiin 230 m/s. Jutun kuvituksessa esiintyvällä aseella päästiin siis ampumaan muutama laukaus Lapuan C359-luodilla ja Vihtavuoren N310-ruudilla ladatulla patruunalla. Aseen tähtäimet ovat ajan hengen mukaiset, takatähtäimenä on yläsiltaan ajettu ura V-hahlolla, ja etutähtäin on melko pitkä, profiililtaan kolmiomainen jyvä. Ruotsin Nagant on varustettu kaksitoimisella laukaisukoneistolla, eli hana voidaan virittää ja ase laukaista yhdellä pitkällä ja erittäin raskaalla liipaisimenvedolla. Revolveriin kehitettiin myös vaippaluodilla ja savuttomalla ruudilla ladattu patruuna m/98, joka tosin ei tullut yleisemmin käyttöön. Pituutta aseella on 237 mm ja massaa 780 grammaa. ilmeisesti suurin osa Husqvarnan peruskorjaamista aseista kuitenkin myytiin lopulta 1950-luvun lopulla Yhdysvaltojen ylijäämämarkkinoille. internetin keskustelupalstoilta löytyykin hyviä vinkkejä patruunan lataamisesta, joten tiedonhaluiset voivat ne sieltä lukea. Kahvalevyt ovat ristiinkarhennuksilla varustettua pähkinäpuuta ja ne on tarkoin sovitettu paikoilleen, erityisesti kahvan etutakareunoihin upotetut puuinsertit. Huomaa myös A-kirjaimella merkitty ruuvi, tästä alkaa aseen purkaminen. Aseen osat on käytännösRevolverin m/87 varusteita ja siinä käytettyjä patruunoita. Hylsyn voi myös valmistaa itse käyttämällä aihiona .32-20 WCF:tä. Ase on kokonaan valmistettu hyvälaatuisesta teräksestä ja pintakäsitelty sinistämällä. Aseella voidaan ampua myös yksitoimisesti, eli hana voidaan virittää käsin seuraavaa laukausta varten. Ase ampuu nimellisesti 7,5 mm luodilla ladattua laippakantapatruunaa, mutta todellisuudessa paperilla vuoratun pyöreäkärkisen 6,7-grammaisen lyijyluodin halkaisija oli 8,2 mm, myöhemmin käytetyn rasvaurilla varustetun lyijyluodin peräti 8,4 mm. Mustanruudin lisäksi patruunaa voi ladata myös savuttomalla ruudilla, kunhan tietää mitä on tekemässä. Nykyään 7,5 mm Nagantrevolveri on maailmalla melko suosittu ase mustaruutiammunnassa, joskin patruunoiden lataaminen siihen vaatii harrastuneisuutta. Tästä huolimatta laukaisuvastus säilyy varsin suurena. Ruotsalaiset tehtaat myös ostivat omilla rahoillaan aseita Verkskyddetin käyttöön. Hieman raskaasta laukaisustaan huolimatta Ruotsin Nagant osoittautui yllättävän mukavaksi aseeksi ampua. Muuten ampuminen oli leppoisaa naksuttelua, sillä heikkotehoinen patruuna ei käytännössä tuota minkäänlaista rekyyliä. Tarkemmat lataustiedot jätetään kuitenkin tässä kertomatta. Aseita meni ainakin ampumaurheilujärjestöille sekä puolisotilaalliselle Verkskyddetorganisaatiolle teollisuuden ja muiden yhteiskunnalle tärkeiden toimintojen turvaamiseksi poikkeusoloissa. kunnosti ne, tämän jälkeen tehdas myi aseita halukkaille asiakkaille Ruotsissa. Ruotsalaisten käyttämät patruunat ostettiin aluksi ulkomailta, mutta sittemmin niiden valmistus aloitettiin Mariebergin patruunatehtaalla. RCBS:ltä ja jopa uusia boxer-nallisia messinkihylsyjäkin saa tilattua ulkomailta, näitä on valmistanut ainakin Bertram Brass. Ajan tyyliin kahvan pohjassa on pyörivä lenkki niskanarun kiinnittämiseksi. Rungon oikealla puolella oleva L-alkuinen numero on Landstormin eli kodinturvajoukkojen sarjanumero. Tehdaspatruunoita ei enää käytännössä ole saatavilla ammuttavaksi saakka, sillä niistä on tullut keräilytavaraa jo kauan sitten. Luoti on halkaisijaltaan 8,00 mm, mutta alkuperäisiä luoteja pienemmästä halkaisijastaan huolimatta käy hyvin ainakin tämän artikkelin kuvituksessa esiintyvässä aseessa. Ruotsin puolustusvoimat ja poliisikin jatkoivat pienessä mittakaavassa 7,5 mm revolverien käyttöä aina 1980-luvun lopulle saakka koirien ja hevosten kouluttamiseen luodittomia paukkupatruunoita käyttäen. Aseen mekaaninen tarkkuus todettiin hyväksi, keskittymällä tarkoin laukaisuun ja tähtäinkuvan säilymiseen osumat pysyivät 25 m pistoolitaulun kasiringin sisällä. Kyseinen numero löytyy lähes kaikista Husqvarnan valmistamista revolvereista m/87. Ruotsalaisen 7,5 mm revolverinpatruunan hylsy on käytännössä sama kuin sveitsiläisessä patruunassa m/1882, ja pituutta sillä on 22,6 mm. Verkskyddet-yksiköt toimivat kodinturvajoukkojen tavoin, mutta muodostettiin yritysten omista työntekijöistä. Luotikaan ei ole ongelma, sillä esimerkiksi Lapuan .32 kaliiperin 6,35-grammainen pyöreäkärkinen lyijyluoti C359 sopii tarkoitukseen hyvin. Varusteet: nahkainen niskanaru m/99, puhdistuspuikko m/99 ja öljypullo m/64
Nykyään 7,5 mm Nagantrevolveri on maailmalla melko suosittu ase mustaruutiammunnassa, joskin patruunoiden lataaminen siihen vaatii harrastuneisuutta. Aseita meni ainakin ampumaurheilujärjestöille sekä puolisotilaalliselle Verkskyddetorganisaatiolle teollisuuden ja muiden yhteiskunnalle tärkeiden toimintojen turvaamiseksi poikkeusoloissa. Myyntipaikan varaushintaan sisältyy lisäksi yhden avustajan sisäänpääsy. Ruotsalaiset tehtaat myös ostivat omilla rahoillaan aseita Verkskyddetin käyttöön. Luoti on halkaisijaltaan 8,00 mm, mutta alkuperäisiä luoteja pienemmästä halkaisijastaan huolimatta käy hyvin ainakin tämän artikkelin kuvituksessa esiintyvässä aseessa. Aseen osat on käytännösRevolverin m/87 varusteita ja siinä käytettyjä patruunoita. Ase ampuu nimellisesti 7,5 mm luodilla ladattua laippakantapatruunaa, mutta todellisuudessa paperilla vuoratun pyöreäkärkisen 6,7-grammaisen lyijyluodin halkaisija oli 8,2 mm, myöhemmin käytetyn rasvaurilla varustetun lyijyluodin peräti 8,4 mm. Hieman raskaasta laukaisustaan huolimatta Ruotsin Nagant osoittautui yllättävän mukavaksi aseeksi ampua. Näillä kirjaimilla on merkitty mekanismin osien irrotusjärjestys. TAMARMS 2016 Tampereen Asehistoriallinen Seura TAMARMS ry:n kansainvälinen ase-ja militariamateriaalin myyntitapahtuma Tampere-talossa sunnuntaina 21.2.2016 Avoinna yleisölle klo 10.00-16.00, pääsymaksu 12 €. Tilajärjestelyt ovat 2016 likimain edellisen vuoden mukaiset. Varusteet: nahkainen niskanaru m/99, puhdistuspuikko m/99 ja öljypullo m/64. Jähmeähkön laukaisun lisäksi ampumista vaikeutti V-muotoisen hahlon ja ylösalaisin käännetyn V:n muotoisen jyvän yhdistelmä, jossa tasajyvän hahmottaminen oli kohtuullisen haasteellista. Lisäksi mekanismin osiin on lyöty leimat B-kirjaimesta H-kirjaimeen A-kirjaimen löytyessä rungon oikealta puolelta sivulevyn kiinnitysruuvin päältä. Ruotsalaisen 7,5 mm revolverinpatruunan hylsy on käytännössä sama kuin sveitsiläisessä patruunassa m/1882, ja pituutta sillä on 22,6 mm. Rungon oikealla puolella oleva L-alkuinen numero on Landstormin eli kodinturvajoukkojen sarjanumero. Tarkemmat lataustiedot jätetään kuitenkin tässä kertomatta. kunnosti ne, tämän jälkeen tehdas myi aseita halukkaille asiakkaille Ruotsissa. Isossa Sorsapuistosalissa ja yläkerran Sopraanosalissa on ”pienet” 150x50 cm pöydät, joiden hinta on 55 €. Huomaa myös A-kirjaimella merkitty ruuvi, tästä alkaa aseen purkaminen. Kahvalevyt ovat ristiinkarhennuksilla varustettua pähkinäpuuta ja ne on tarkoin sovitettu paikoilleen, erityisesti kahvan etutakareunoihin upotetut puuinsertit. Viimeiseksi patruunoita on valmistanut Norman patruunatehdas ilmeisesti 1950-luvulla. Ase on kokonaan valmistettu hyvälaatuisesta teräksestä ja pintakäsitelty sinistämällä. Kuvasta puuttuu teräslevystä meistattu ruuvimeisseli m/99. Myyntipaikan varaushintaan sisältyy lisäksi yhden avustajan sisäänpääsy. Ruotsin puolustusvoimat ja poliisikin jatkoivat pienessä mittakaavassa 7,5 mm revolverien käyttöä aina 1980-luvun lopulle saakka koirien ja hevosten kouluttamiseen luodittomia paukkupatruunoita käyttäen. Ruotsin Nagantin kanssa ampumaradalla vietetty tuokio olikin nostalgia-ammuntaa parhaimmillaan. Muuten ampuminen oli leppoisaa naksuttelua, sillä heikkotehoinen patruuna ei käytännössä tuota minkäänlaista rekyyliä. Myyntipaikan varanneet päsevät sisään klo 7.00. Aseella voidaan ampua myös yksitoimisesti, eli hana voidaan virittää käsin seuraavaa laukausta varten. Tilajärjestelyt ovat 2019 likimain edellisen vuoden mukaiset. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Antti Rantanen, iltaisin, p. internetin keskustelupalstoilta löytyykin hyviä vinkkejä patruunan lataamisesta, joten tiedonhaluiset voivat ne sieltä lukea. Tästä huolimatta laukaisuvastus säilyy varsin suurena. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Antti Rantanen, iltaisin 0400-626079 Eero Peltonen, iltaisin 03-2655 343 Tampereen Asehistoriallinen Seura TAMARMS ry:n kansainvälinen aseja militariamateriaalin myyntitapahtuma Tampere-talossa sunnuntaina 17.2.2019 Avoinna yleisölle klo 10.00–16.00 Pääsymaksu 14 €, vain käteismaksu Perinteisesti mukana on myös alaan liittyvä erikoisnäyttely. Hylsyn voi myös valmistaa itse käyttämällä aihiona .32-20 WCF:tä. SUOMALAISTEN SS-VAPAAEHTOISTEN MERKIT, TUNNUKSET JA MUISTOESINEET Tampere-talon edellisessä myyntitapahtumassa keväällä 2018 ennakkovarauksen tehneille postitetaan tapahtumaa koskeva varausmateriaali joulukuun aikana. Ruotsalaisten käyttämät patruunat ostettiin aluksi ulkomailta, mutta sittemmin niiden valmistus aloitettiin Mariebergin patruunatehtaalla. Puistolämpiössä on ”isot” 180x80cm pöydät joiden hinta on 60€. Alkuperäinen kova patruuna m/87 oli ladattu 0,8 g panoksella mustaruutia, jolla luodin lähtönopeudeksi saatiin 230 m/s. RCBS:ltä ja jopa uusia boxer-nallisia messinkihylsyjäkin saa tilattua ulkomailta, näitä on valmistanut ainakin Bertram Brass. Patruunat vasemmalta: mustaruutipatruuna m/87, savuttomalla ruudilla ladattu patruuna m/98, saksalaisen Gecon patruuna vuodelta 1941, Norman kaupallinen patruuna 1950-luvulta ja puuluotinen paukkupatruuna. Aseen mekaaninen tarkkuus todettiin hyväksi, keskittymällä tarkoin laukaisuun ja tähtäinkuvan säilymiseen osumat pysyivät 25 m pistoolitaulun kasiringin sisällä. 0400 626079 Eero Peltonen, iltaisin, p. Kaliiperiin on ollut saatavissa latausholkkeja mm. Tapahtumassa on myös alan erikoisnäyttely. Jutun kuvituksessa esiintyvällä aseella päästiin siis ampumaan muutama laukaus Lapuan C359-luodilla ja Vihtavuoren N310-ruudilla ladatulla patruunalla. Piippu on ulkoprofiililtaan kahdeksankulmainen pois lukien piipun takapäähän muotoiltua lieriömäistä osuutta, jonka ympärille on asennettu hylsynpoistotangon holkki. Tehdaspatruunoita ei enää käytännössä ole saatavilla ammuttavaksi saakka, sillä niistä on tullut keräilytavaraa jo kauan sitten. Aseen tähtäimet ovat ajan hengen mukaiset, takatähtäimenä on yläsiltaan ajettu ura V-hahlolla, ja etutähtäin on melko pitkä, profiililtaan kolmiomainen jyvä. Isossa Sorsapuistosalissa ja yläkerran Sopraanosalissa on ”pienet” 150x50cm pöydät, joiden hinta on 55€. Ruotsin Nagant on varustettu kaksitoimisella laukaisukoneistolla, eli hana voidaan virittää ja ase laukaista yhdellä pitkällä ja erittäin raskaalla liipaisimenvedolla. Revolveriin kehitettiin myös vaippaluodilla ja savuttomalla ruudilla ladattu patruuna m/98, joka tosin ei tullut yleisemmin käyttöön. sä jokainen leimattu aseen sarjanumerolla. Mustanruudin lisäksi patruunaa voi ladata myös savuttomalla ruudilla, kunhan tietää mitä on tekemässä. Pituutta aseella on 237 mm ja massaa 780 grammaa. 03 265 5343 TAMARMS 2019 asE-lehti • 19. Kyseinen numero löytyy lähes kaikista Husqvarnan valmistamista revolvereista m/87. Myyntipaikan varanneet pääsevät sisään klo 7.00. Puistolämpiössä on ”isot” 180x80 cm pöydät joiden hinta on 60 €. Luotikaan ei ole ongelma, sillä esimerkiksi Lapuan .32 kaliiperin 6,35-grammainen pyöreäkärkinen lyijyluoti C359 sopii tarkoitukseen hyvin. Tampere-talon edellisessä myyntitapahtumassa keväällä 2015 ennakkovarauksen tehneille postitetaan tapahtumaa koskeva varausmateriaali joulukuun aikana. ilmeisesti suurin osa Husqvarnan peruskorjaamista aseista kuitenkin myytiin lopulta 1950-luvun lopulla Yhdysvaltojen ylijäämämarkkinoille. NagaNt tarkasteLussa Ruotsin Nagant on varustettu 114 mm pituisella piipulla, jossa on neljä oikeakätistä rihlaa. Verkskyddet-yksiköt toimivat kodinturvajoukkojen tavoin, mutta muodostettiin yritysten omista työntekijöistä. Ajan tyyliin kahvan pohjassa on pyörivä lenkki niskanarun kiinnittämiseksi
Hyvin kätevää, sillä aikaisemmin optiikan luistiin upottamiset ovat olleet asesepän heiniä. Lippaissa on Mec-Garille tyypillinen kitkaa pienentävä pinnoite (Anti Friction Coating). Toiminnallisiin lajeihin suunnatussa TP9 SFx:ssä on myöskin pitkä 20 patruunan lipas. ti Waltherin P99-pistoolia muistuttavia, joskaan aivan suorasta kopiosta ei ollut kyse. 9x19 mm patruunalle pesitetty SFx-kilpailupistooli on pitkäpiippuinen ja -luistinen Optics Ready -versio tehtaan suositusta TP9-pistooliperheestä, jonka markkinointi aloitettiin jo vuonna 2009. TP9 SFx:ssä näkyy yhä vaikutteita Waltherin P99-pistoolista, joskin aseen esikuvasta on edetty sinänsä varsin pitkälle. Toinen, L-kokoinen pala on malliltaan kaarevampi. Mukana on jopa laadukkaanoloinen muovinen vyökotelo satuloineen. Ideana näissä malleissa on, että luistin takaosan päälle on tehty upotus refleksitähtäimen kiinnityslevyn asentamista varten. Laukusta löytyy ohjekirjasen ja puhdistusvälineiden lisäksi varalipas sekä Glock-tyyppinen muovinen lippaantäytin. Lisäksi luistin etuosan alla on kaksi kevennysporausta. Joka tapauksessa kyseessä on nykyisin suosittu keikkapiippuinen polymeerirunkoinen iskuripistooli Glockista lainatulla kaksiosaisella turvaliipaisimella. Luisti on pidennettyä mallia, mutta sitä on kevennetty yläosaan tehdyillä suorakulmion muotoisilla leikkauksilla. toinen, mutta SFx-mallissa lipas on varustettu muovisella plus 2 -lippaanpohjalla, joka kasvattaa lippaan kapasiteetin 20 patruunaan. Järkevästä hinnoittelusta johtuen pelkällä pistoolilla on hintaa kohtuulliset 690 euroa, mutta Armoria myy asetta ja Romeo1tähtäintä kiinnityslevyineen myös pakettitarjouksena 990 eurolla (toukokuussa 2018). Laaja toimitussisäLtö TP9 SFx toimitetaan tukevassa mustassa muovisalkussa, jonka sisällä on aseen lisäksi poikkeuksellisen runsas valikoima varusteita, joille kaikille on laukussa oma paikkansa. Luistin etuosaan on lisätty ylimääräiset virityskarhennukset, kuten kunnon kisapistoolissa tuleekin olla. Pistoolin kahvan kokoa tai oikeammin muotoa voi säätää kahvan vaihdettavan takaosan avulla, mukana on kaksi erimuotoista palaa, joista toinen on profiililtaan suorempi (aseessa kiinni) ja toinen kaarevampi. Käsiasevalmistajat ovatkin tuoneet markkinoille erityisiä Optics Ready -versioita aseistaan, esimerkiksi Glockilla on MOS-versiot (Modular Optic System) kaikista tärkeimmistä pistoolimalleistaan. TP9 on ollut Turkin poliisin käytössä vuodesta 2013, ja huhtikuussa 2018 myös maan ilmavoimat on ottanut sen käyttöönsä. Jos aseeseen ei ole asennettuna optista tähtäintä, upotukseen kiinnitetään peitelevy. vakiomallisen TP9:n kaksirivinen teräslipas on italialaisen Mec-Garin valmistetta ja periaatteessa 18 patruunan veKuva edellisellä sivulla: Pienen refleksitähtäimen asentaminen pistooliin on nyt muodikasta, siksi turkkilainen Canik onkin tuonut markkinoille pitkäluistisen Optics Ready -version TP9 SF-mallistaan. Pistoolin kahvan kokoa tai oikeammin muotoa voi säätää kahvan vaihdettavan takaosan avulla, mukana on kaksi erimuotoista palaa, joista profiililtaan suorempi (S-kokoinen) tulee aseeseen kiinnitettynä. Canik on osa Samsunin kaupungissa Pohjois-Turkissa majailevaa Samsunin kotimaan puolustusja teollisuusyhtymää (Samsun Yurt Savunma ve Ticaret A.S.), joka on yksi Turkin suurimmista TekSTi JA kuvAT: MikA PiTkänen Tähän saumaan on tarttunut turkkilainen Canik hiljattain esitellyllä TP9 SFx-mallillaan. Canikin maailmanvalloitusta on suuresti edesauttanut se, että amerikkalainen Century Arms aloitti TP9malliston markkinoinnin Yhdysvalloissa vuonna 2012. Siellä Canikit ovat nopeasti saavuttaneet suurta suosiota hyvän hinta-laatusuhteensa ansiosta, ja vuonna 2017 juuri TP9 SFx -malli valittiin Yhdysvalloissa vuoden pistooliksi. ensimmäiset TP9-mallit olivat suurespuolustustarviketoimijoista. Joka tapauksessa TP9 SFx on nykyisin suosittu keikkapiippuinen polymeerirunkoinen iskuripistooli Glockista lainatulla kaksiosaisella Canik TP9 SFx Turkkilaista laatua kohtuuhinnalla turvaliipaisimella. Yksi tämän hetken muoti-ilmiöistä asemaailmassa on pienen refleksitähtäimen, kuten Trijicon RMR:n tai Shield Minisightin asentaminen pistoolin luistiin. kahvan takaosan insertit ja lippaan pohjan pädit ovat luistin volfra20 • asE-lehti. Suomessa Canikia edustaa yksinoikeudella Armoria (www.armoria.fi), joka ystävällisesti tarjosi koeammuttavaksi jutussa esiteltävän TP9 SFx-mallin ja Sig Sauerin Romeo1 -punapistetähtäimen. Serpa-tyyppisessä kotelossa on aseen liipaisinkaarestaan lukitseva keinuvipusalpa, joka täytyy painaa pohjaan ennen aseen kotelosta vetämistä. Pienenä miinuksena mainittakoon, että Canikin kattavaan toimitussisältöön olisi voinut sisältyä kahden sijaan kolme lipasta, mikä riittäisi jo kilpailukäyttöönkin. Pistoolioptiikan yleistyminen ja leviäminen toiminnallisista ampujalajeista muuhun harrasteammuntaan ja Yhdysvalloissa myös itsepuolustuskäyttöön, ovat synnyttäneetkin uuden houkuttelevan markkinaraon asevalmistajille
Joka tapauksessa kyseessä on nykyisin suosittu keikkapiippuinen polymeerirunkoinen iskuripistooli Glockista lainatulla kaksiosaisella turvaliipaisimella. TP9 SFx:ssä näkyy yhä vaikutteita Waltherin P99-pistoolista, joskin aseen esikuvasta on edetty sinänsä varsin pitkälle. Luisti on pidennettyä mallia, mutta sitä on kevennetty yläosaan tehdyillä suorakulmion muotoisilla leikkauksilla. vakiomallisen TP9:n kaksirivinen teräslipas on italialaisen Mec-Garin valmistetta ja periaatteessa 18 patruunan veKuva edellisellä sivulla: Pienen refleksitähtäimen asentaminen pistooliin on nyt muodikasta, siksi turkkilainen Canik onkin tuonut markkinoille pitkäluistisen Optics Ready -version TP9 SF-mallistaan. Laukusta löytyy ohjekirjasen ja puhdistusvälineiden lisäksi varalipas sekä Glock-tyyppinen muovinen lippaantäytin. Lippaissa on Mec-Garille tyypillinen kitkaa pienentävä pinnoite (Anti Friction Coating). Joka tapauksessa TP9 SFx on nykyisin suosittu keikkapiippuinen polymeerirunkoinen iskuripistooli Glockista lainatulla kaksiosaisella Canik TP9 SFx Turkkilaista laatua kohtuuhinnalla turvaliipaisimella. Serpa-tyyppisessä kotelossa on aseen liipaisinkaarestaan lukitseva keinuvipusalpa, joka täytyy painaa pohjaan ennen aseen kotelosta vetämistä. Siellä Canikit ovat nopeasti saavuttaneet suurta suosiota hyvän hinta-laatusuhteensa ansiosta, ja vuonna 2017 juuri TP9 SFx -malli valittiin Yhdysvalloissa vuoden pistooliksi. ensimmäiset TP9-mallit olivat suurespuolustustarviketoimijoista. toinen, mutta SFx-mallissa lipas on varustettu muovisella plus 2 -lippaanpohjalla, joka kasvattaa lippaan kapasiteetin 20 patruunaan. Toiminnallisiin lajeihin suunnatussa TP9 SFx:ssä on myöskin pitkä 20 patruunan lipas. Pistoolin kahvan kokoa tai oikeammin muotoa voi säätää kahvan vaihdettavan takaosan avulla, mukana on kaksi erimuotoista palaa, joista toinen on profiililtaan suorempi (aseessa kiinni) ja toinen kaarevampi. Ideana näissä malleissa on, että luistin takaosan päälle on tehty upotus refleksitähtäimen kiinnityslevyn asentamista varten. Canikin maailmanvalloitusta on suuresti edesauttanut se, että amerikkalainen Century Arms aloitti TP9malliston markkinoinnin Yhdysvalloissa vuonna 2012. Käsiasevalmistajat ovatkin tuoneet markkinoille erityisiä Optics Ready -versioita aseistaan, esimerkiksi Glockilla on MOS-versiot (Modular Optic System) kaikista tärkeimmistä pistoolimalleistaan. Hyvin kätevää, sillä aikaisemmin optiikan luistiin upottamiset ovat olleet asesepän heiniä. 9x19 mm patruunalle pesitetty SFx-kilpailupistooli on pitkäpiippuinen ja -luistinen Optics Ready -versio tehtaan suositusta TP9-pistooliperheestä, jonka markkinointi aloitettiin jo vuonna 2009. Pienenä miinuksena mainittakoon, että Canikin kattavaan toimitussisältöön olisi voinut sisältyä kahden sijaan kolme lipasta, mikä riittäisi jo kilpailukäyttöönkin. Suomessa Canikia edustaa yksinoikeudella Armoria (www.armoria.fi), joka ystävällisesti tarjosi koeammuttavaksi jutussa esiteltävän TP9 SFx-mallin ja Sig Sauerin Romeo1 -punapistetähtäimen. Canik on osa Samsunin kaupungissa Pohjois-Turkissa majailevaa Samsunin kotimaan puolustusja teollisuusyhtymää (Samsun Yurt Savunma ve Ticaret A.S.), joka on yksi Turkin suurimmista TekSTi JA kuvAT: MikA PiTkänen Tähän saumaan on tarttunut turkkilainen Canik hiljattain esitellyllä TP9 SFx-mallillaan. Luistin etuosaan on lisätty ylimääräiset virityskarhennukset, kuten kunnon kisapistoolissa tuleekin olla. ti Waltherin P99-pistoolia muistuttavia, joskaan aivan suorasta kopiosta ei ollut kyse. Pistoolioptiikan yleistyminen ja leviäminen toiminnallisista ampujalajeista muuhun harrasteammuntaan ja Yhdysvalloissa myös itsepuolustuskäyttöön, ovat synnyttäneetkin uuden houkuttelevan markkinaraon asevalmistajille. Laaja toimitussisäLtö TP9 SFx toimitetaan tukevassa mustassa muovisalkussa, jonka sisällä on aseen lisäksi poikkeuksellisen runsas valikoima varusteita, joille kaikille on laukussa oma paikkansa. kahvan takaosan insertit ja lippaan pohjan pädit ovat luistin volfraasE-lehti • 21. Yksi tämän hetken muoti-ilmiöistä asemaailmassa on pienen refleksitähtäimen, kuten Trijicon RMR:n tai Shield Minisightin asentaminen pistoolin luistiin. Jos aseeseen ei ole asennettuna optista tähtäintä, upotukseen kiinnitetään peitelevy. Järkevästä hinnoittelusta johtuen pelkällä pistoolilla on hintaa kohtuulliset 690 euroa, mutta Armoria myy asetta ja Romeo1tähtäintä kiinnityslevyineen myös pakettitarjouksena 990 eurolla (toukokuussa 2018). Mukana on jopa laadukkaanoloinen muovinen vyökotelo satuloineen. Lisäksi luistin etuosan alla on kaksi kevennysporausta. TP9 on ollut Turkin poliisin käytössä vuodesta 2013, ja huhtikuussa 2018 myös maan ilmavoimat on ottanut sen käyttöönsä. Toinen, L-kokoinen pala on malliltaan kaarevampi. Pistoolin kahvan kokoa tai oikeammin muotoa voi säätää kahvan vaihdettavan takaosan avulla, mukana on kaksi erimuotoista palaa, joista profiililtaan suorempi (S-kokoinen) tulee aseeseen kiinnitettynä
22 • asE-lehti. Ase puretaan P99:stä ja Glockista tutulla tavalla irrottamalla ensin lipas aseesta, vetämällä luistia muutaman millin taaksepäin, vetämällä rungon molemmin puolin sijoitetuista purkusalvoista alaspäin ja työntämällä luisti eteenpäin pois rungon johteilta. kiinnityslevyn molemmille puolille on tehty kierre erityisen viritysvivun kiinnittämistä varten. Tuttua ja turvallista, sekä ennen kaikkea toimivaa. Armorian ase ja punapiste -paketissa on lisäksi mukana Sig Sauer Romeo1:n kiinnityslevy. Palautinjousi on esikuviensa mukaisesti litteä kierrejousi, joka on paketoitu teräksisen karan ympärille. nämä osat olisi voinut tehdä mustasta nylonistakin. Armorian ase ja punapiste -paketissa on lisäksi mukana Sig Sauer Romeo1:n kiinnittämiseen tarvittava kiinnityslevy (#05). Takatähtäimessä ei myöskään ole mitään ylimääräistä, ei valkoisia täpliä tai muita maalauksia, ei edes heijastelua vähentävää uritusta, sillä nämäkin saattavat häiritä silmää. Lisäksi vipu tuntui tarkoitukseensa turhan ohuelta ja ergonomisesti epämiellyttävältä. Kuvassa näkyy myös aseen varustukseen kuuluva hentoinen viritystappi, joka voidaan ruuvata optiikan kiinnityslevyyn. Lippaanvapauttimen korkeutta voi säätää toimitussisältöön kuuluvan kolmen erikorkuisen lisäpalan (S, M ja L) avulla. Pitkästä luistista johtuen myös tähtäinväli on pitkä, Varusteluun sisältyy neljä erilaista alumiinista koneistettua kiinnityslevyä yleisimpien pienten refleksitähtäimien kiinnittämiseksi. Canikin lippaanvapauttimen korkeutta voi säätää, toimitussisältöön kuuluu kolme erikorkuista lisäpalaa (S, M ja L), jotka voi ruuvata kiinni alkuperäiseen lippaanvapauttimeen 2 mm kuusiokoloavaimella. Pituutta pitkäluistisella SFx-mallilla on 210,5 mm, eli 18,5 mm enemmän kuin TP9 SF-mallissa. Luisti on pidennettyä mallia, mutta painon pitämiseksi lähes samana kuin normaalimittaisella luistilla varustetussa aseessa luistia on kevennetty sen yläosaan tehdyillä kahdeksalla suorakulmion muotoisella leikkauksella. Takatähtäimessä huomio kiinnittyy sen pyöreisiin muotoihin, joista Warrenin Tactical-tähtäin onkin tunnettu. ideana on, että katseella on taipumus hakeutua teräviin muotoihin, joten tähtäimistä on häivytetty kaikki muut terävät kulmat paitsi ne, joilla on väliä tähtäämisen kannalta ts. SFxmallissa takatähtäin on kiinnitetty luistin peitelevyssä olevaan uraan ja lukittu paikoilleen kuusiokoloruuvilla. Tähtäimessä on vakiona punainen kuitu asennettuna, mutta sen voi halutessaan vaihtaa vihreään. Lisäksi luistin etuosan alla on kaksi kevennysporausta, tällä tavoin aseen massa (tyhjällä lippaalla) on saatu pidettyä 860 grammassa, kun se normaalimittaisella luistilla varustetussa TP9SF-mallissa on 834 g. TP9 SFx-mallissa sekä luistinettä lippaanvapautin on jatkettua mallia. Teräksestä koneistettu valokuituetutähtäin on sijoitettu luistiin tehtyyn lohenpyrstöuraan, sen takareuna on hivenen kalteva ja varustettu vaakasuoralla karhennuksella. Samaa harmaata muovia on myös liipaisimen varmistinlipareessa. teknistä tarkasteLua Teknisesti Canikissa ei ole juuri mitään erityistä, mikä ei tässä tapauksessa ole lainkaan huono asia. Canikin luistin yläosa on profiililtaan voimakkaasti sivuilta viistetty, jolla tavoin luisti peittää mahdollisimman vähän ampujan näkökenttää. Rihlaus on profiililtaan perinteinen, piipun sisäpuoli on viimeistelty kirkkaaksi ja syöttöramppikin kiillotettu peilikiiltäväksi. Koska katseella on taipumus hakeutua teräviin muotoihin, tähtäimestä on hahlon yläkulmia lukuun ottamatta häivytetty kaikki terävät kulmat. Luistista on lisäksi koneistettu materiaalia pois hylsyaukon takaa, jolloin on saatu aikaan hylsynpoiston luotettavuutta parantava syvennys. Painon hallintaa suurempi merkitys kevennetyllä luistilla on kuitenkin nopeassa ammunnassa, jossa se vähentää piipun taipumusta nousta. hahlon yläkulmat. Pistooli on varustettu Scott Warrenin, entisen FBiagentin ja kilpa-ampujan kehittämillä Warren Tactical Series -tähtäimillä. Canikin hallintalaitteet ovat totutuilla paikoilla ja toimivat hyvin. Aseen virittäminen onnistuu vallan mainiosti normaaliin tapaan luistista vetämällä, vaikka luistin päällä olisikin punapistetähtäin. Ase tulee M-korkuisella lisäpalalla varustettuna. SFx-mallissa on 135 mm pituinen nappirihlattu tarkkuuspiippu, jossa on kuusi oikealle kiertyvää rihlapalkkia. kyseinen 20 mm pituinen teräksestä valmistettu vipu kuuluu sekin aseen runsaaseen varustukseen, joskaan sitä ei testissä tullut käytettyä. Se perustuu hyväksi havaittuihin ratkaisuihin, sillä aseen tekniikka on pääosin lainattu Waltherin P99:stä, joskin liipaisinvarmistin on Glockista. Punaisen lisäksi toimitukseen sisältyy myös vihreä valokuitu. Teräksestä koneistettu Warrenin valokuituetutähtäin on sijoitettu luistiin tehtyyn lohenpyrstöuraan. Optiikan kiinnittämistä varten mukana on neljä erilaista alumiinista koneistettua kiinnityslevyä (#01-04) yleisimpien pienten refleksitähtäimien kiinnittämistä varten sekä kaksi ylimääräistä kuusiokoloruuvia kiinnityslevyn/tähtäimen kiinnitystä varten ja 2 mm kuusiokoloavain. kaiken tämän varustelun lisäksi laatikosta löytyy vielä punainen ja vihreä valokuitu Warrenin etutähtäimeen. Takatähtäimessä huomio kiinnittyy sen pyöreisiin muotoihin, joista Warrenin Tactical-tähtäin onkin tunnettu. Piipunsuun kruunussa on pienenpieni viiste, mutta käytännössä luodin jättöpinta piipunsuulla on lähes suorakulmainen. Luisti on valmistettu kromi-, molybdeenija mangaanipitoisesta AiSi 4140 -nuorrutusteräksestä, ja sen pinnoitteena on fosfatoinnin päälle vedetty volframinharmaa Cerakote-maalaus. minharmaaseen väriin sointuvaa harmaata muovia, joka valitettavasti vain näyttää omaan silmääni halvalta ja laskee aseen laatuvaikutelmaa. Piippu vaikuttaa oikein laadukkaalta ja lupaa hyvää käyntiä, mikä sittemmin tulikin toteennäytetyksi ampumaradalla. SFx-mallissa luistin etuosaan on lisätty ylimääräiset virityskarhennukset, kuten kunnon kisapistoolissa tuleekin olla. Tällöin ase purkaantuu neljään osakokonaisuuteen, jotka ovat piippu, palautinjousi, luisti ja runko
Canikin lippaanvapauttimen korkeutta voi säätää, toimitussisältöön kuuluu kolme erikorkuista lisäpalaa (S, M ja L), jotka voi ruuvata kiinni alkuperäiseen lippaanvapauttimeen 2 mm kuusiokoloavaimella. Ase puretaan P99:stä ja Glockista tutulla tavalla irrottamalla ensin lipas aseesta, vetämällä luistia muutaman millin taaksepäin, vetämällä rungon molemmin puolin sijoitetuista purkusalvoista alaspäin ja työntämällä luisti eteenpäin pois rungon johteilta. Se perustuu hyväksi havaittuihin ratkaisuihin, sillä aseen tekniikka on pääosin lainattu Waltherin P99:stä, joskin liipaisinvarmistin on Glockista. Aseen virittäminen onnistuu vallan mainiosti normaaliin tapaan luistista vetämällä, vaikka luistin päällä olisikin punapistetähtäin. Armorian ase ja punapiste -paketissa on lisäksi mukana Sig Sauer Romeo1:n kiinnittämiseen tarvittava kiinnityslevy (#05). Takatähtäimessä huomio kiinnittyy sen pyöreisiin muotoihin, joista Warrenin Tactical-tähtäin onkin tunnettu. Luisti on valmistettu kromi-, molybdeenija mangaanipitoisesta AiSi 4140 -nuorrutusteräksestä, ja sen pinnoitteena on fosfatoinnin päälle vedetty volframinharmaa Cerakote-maalaus. kyseinen 20 mm pituinen teräksestä valmistettu vipu kuuluu sekin aseen runsaaseen varustukseen, joskaan sitä ei testissä tullut käytettyä. Pitkästä luistista johtuen myös tähtäinväli on pitkä, Varusteluun sisältyy neljä erilaista alumiinista koneistettua kiinnityslevyä yleisimpien pienten refleksitähtäimien kiinnittämiseksi. asE-lehti • 23. Lippaanvapauttimen korkeutta voi säätää toimitussisältöön kuuluvan kolmen erikorkuisen lisäpalan (S, M ja L) avulla. Tähtäimessä on vakiona punainen kuitu asennettuna, mutta sen voi halutessaan vaihtaa vihreään. Koska katseella on taipumus hakeutua teräviin muotoihin, tähtäimestä on hahlon yläkulmia lukuun ottamatta häivytetty kaikki terävät kulmat. Teräksestä koneistettu Warrenin valokuituetutähtäin on sijoitettu luistiin tehtyyn lohenpyrstöuraan. Armorian ase ja punapiste -paketissa on lisäksi mukana Sig Sauer Romeo1:n kiinnityslevy. Rihlaus on profiililtaan perinteinen, piipun sisäpuoli on viimeistelty kirkkaaksi ja syöttöramppikin kiillotettu peilikiiltäväksi. Lisäksi vipu tuntui tarkoitukseensa turhan ohuelta ja ergonomisesti epämiellyttävältä. Luisti on pidennettyä mallia, mutta painon pitämiseksi lähes samana kuin normaalimittaisella luistilla varustetussa aseessa luistia on kevennetty sen yläosaan tehdyillä kahdeksalla suorakulmion muotoisella leikkauksella. Pituutta pitkäluistisella SFx-mallilla on 210,5 mm, eli 18,5 mm enemmän kuin TP9 SF-mallissa. nämä osat olisi voinut tehdä mustasta nylonistakin. Tuttua ja turvallista, sekä ennen kaikkea toimivaa. SFx-mallissa luistin etuosaan on lisätty ylimääräiset virityskarhennukset, kuten kunnon kisapistoolissa tuleekin olla. Optiikan kiinnittämistä varten mukana on neljä erilaista alumiinista koneistettua kiinnityslevyä (#01-04) yleisimpien pienten refleksitähtäimien kiinnittämistä varten sekä kaksi ylimääräistä kuusiokoloruuvia kiinnityslevyn/tähtäimen kiinnitystä varten ja 2 mm kuusiokoloavain. Punaisen lisäksi toimitukseen sisältyy myös vihreä valokuitu. Kuvassa näkyy myös aseen varustukseen kuuluva hentoinen viritystappi, joka voidaan ruuvata optiikan kiinnityslevyyn. Samaa harmaata muovia on myös liipaisimen varmistinlipareessa. Piippu vaikuttaa oikein laadukkaalta ja lupaa hyvää käyntiä, mikä sittemmin tulikin toteennäytetyksi ampumaradalla. Canikin hallintalaitteet ovat totutuilla paikoilla ja toimivat hyvin. kaiken tämän varustelun lisäksi laatikosta löytyy vielä punainen ja vihreä valokuitu Warrenin etutähtäimeen. Lisäksi luistin etuosan alla on kaksi kevennysporausta, tällä tavoin aseen massa (tyhjällä lippaalla) on saatu pidettyä 860 grammassa, kun se normaalimittaisella luistilla varustetussa TP9SF-mallissa on 834 g. Painon hallintaa suurempi merkitys kevennetyllä luistilla on kuitenkin nopeassa ammunnassa, jossa se vähentää piipun taipumusta nousta. minharmaaseen väriin sointuvaa harmaata muovia, joka valitettavasti vain näyttää omaan silmääni halvalta ja laskee aseen laatuvaikutelmaa. Takatähtäimessä huomio kiinnittyy sen pyöreisiin muotoihin, joista Warrenin Tactical-tähtäin onkin tunnettu. Ase tulee M-korkuisella lisäpalalla varustettuna. Tällöin ase purkaantuu neljään osakokonaisuuteen, jotka ovat piippu, palautinjousi, luisti ja runko. hahlon yläkulmat. Luistista on lisäksi koneistettu materiaalia pois hylsyaukon takaa, jolloin on saatu aikaan hylsynpoiston luotettavuutta parantava syvennys. Takatähtäimessä ei myöskään ole mitään ylimääräistä, ei valkoisia täpliä tai muita maalauksia, ei edes heijastelua vähentävää uritusta, sillä nämäkin saattavat häiritä silmää. ideana on, että katseella on taipumus hakeutua teräviin muotoihin, joten tähtäimistä on häivytetty kaikki muut terävät kulmat paitsi ne, joilla on väliä tähtäämisen kannalta ts. teknistä tarkasteLua Teknisesti Canikissa ei ole juuri mitään erityistä, mikä ei tässä tapauksessa ole lainkaan huono asia. TP9 SFx-mallissa sekä luistinettä lippaanvapautin on jatkettua mallia. kiinnityslevyn molemmille puolille on tehty kierre erityisen viritysvivun kiinnittämistä varten. SFxmallissa takatähtäin on kiinnitetty luistin peitelevyssä olevaan uraan ja lukittu paikoilleen kuusiokoloruuvilla. Canikin luistin yläosa on profiililtaan voimakkaasti sivuilta viistetty, jolla tavoin luisti peittää mahdollisimman vähän ampujan näkökenttää. Pistooli on varustettu Scott Warrenin, entisen FBiagentin ja kilpa-ampujan kehittämillä Warren Tactical Series -tähtäimillä. Teräksestä koneistettu valokuituetutähtäin on sijoitettu luistiin tehtyyn lohenpyrstöuraan, sen takareuna on hivenen kalteva ja varustettu vaakasuoralla karhennuksella. Palautinjousi on esikuviensa mukaisesti litteä kierrejousi, joka on paketoitu teräksisen karan ympärille. Piipunsuun kruunussa on pienenpieni viiste, mutta käytännössä luodin jättöpinta piipunsuulla on lähes suorakulmainen. SFx-mallissa on 135 mm pituinen nappirihlattu tarkkuuspiippu, jossa on kuusi oikealle kiertyvää rihlapalkkia
tettu stiplausta muistuttavilla karhennuksilla ja kahvan etuja takapinnoissa on pienistä neliöistä muodostuva nystyröinti. 24 • asE-lehti. Havaitsemisen helpottamiseksi iskurin takapäässä on punainen maalitäplä, mutta sen tunnistaa myös sormenpäällä tunnustelemalla, P99:stä lainattua tämäkin. mieLenkiintoinen Laukaisu Canikin laukaisukoneiston teknisestä toteutuksesta voidaan lyhyesti todeta, että sekin on pitkälle lainaa P99:stä aiemmin mainitulla Glockin liipaisinvarmistimella parannettuna. Canikin kulmaltaan melko pysty kahva tuntui omaan käteeni sopivalta, joten sen muotoilu vaikuttaa onnistuneelta. Joka tapauksessa vaikutelma TP9 SFx-mallin laukaisusta jäi lopulta vahvasti positiiviselle puolelle. Pistoolia tarkasteltaessa siitä välittyi vaikutelma hyvästä laadusta, joskin kotikutoisen itämaiset ratkaisut jäivät hivenen häiritsemään Canikin ”kaksipäinen kana” -logosta alkaen. iskuriin liittyy luonnollisesti myös tutulla paikallaan luistin alapinnassa oleva iskurivarmistimen tappi. Liipaisinkaari on muotoiltu mukavan avaraksi, ja sen sisäpuolella on kerrankin kunnolla tilaa myös hansikTP9 SFx toimitetaan tukevassa mustassa muovisalkussa, jonka sisällä on aseen lisäksi poikkeuksellisen runsas valikoima varusteita, joille kaikille on laukussa oma paikkansa. Canikin insinöörit olisivat voineet muuttaa liipaisimen liikerataa siten, että etuveto oltaisiin saatu selvästi lyhyemmäksi, mutta ilmeisesti koneiston rakenne ja ennen kaikkea liipaisinvarmistimen toteutus eivät ole tätä sallineet. Mitattaessa Lymanin elektronisella liipaisinvaa’alla laukaisun kokonaisvastus etuvedon kanssa oli keskimäärin 2,1 kg. valmistaja ilmoittaa SFx-mallin olevan tavanomaista tiukemmin toleranssein valmistettu, minkä voinkin jopa uskoa. kaat kädessä ammuttaessa. Pienemmän laukaisuvastuksen lisäksi SFx:n koneistossa on haettu liipaisimen lyhyttä resettiä, eli laukauksen jälkeistä liipaisimen matkaa eteenpäin ennen koneiston virittymistä uutta laukausta varten. Luonnollisesti numero löytyy myös luistista ja piipusta. Tosin Glockista poiketen liipaisin palaa aina takaisin etuasentoonsa, myös silloin kuin ase ei ole vireessä. TP9pistoolin palvelusasemallit on hyväksytty nATO:n sotavarusteeksi ja valmistajalla onkin nATO:n AQAP 2120 -tuotantosertifikaatti. Se perustuu hyväksi havaittuihin ratkaisuihin, sillä aseen tekniikka on pääosin lainattu Waltherin P99:stä, joskin liipaisinvarmistin on Glockista. Rungon etuosan alle on muotoiltu nykyisin lähes pakollinen kolmilovinen MiLSTD-1913-kiskon pätkä valon tms. Runko on mustaksi värjättyä kuituvahvisteista nylonia, kahvan kyljet on varusTeknisesti Canikissa ei ole juuri mitään erityistä, mikä ei ole lainkaan huono asia. Mainostekstien mukaan Canikissa olisi myös ladatun patruunapesän ilmaisin, mutta jollei hylsynpoistoaukon ja piipun välistä hivenen pilkottavaa hylsyä tällaiseksi lasketa, sellaista ei aseesta löytynyt. Tällaisenaankin se tosin toimii, varsinkin kun luisti yleensä päästetään eteen sen karhennuksista vetäen. iskurin kärki on muotoiltu pyöreäksi ja sen takapää työntyy viritettynä näkyviin luistin muoviseen perälevyyn tehdystä reiästä. ratakokemuksia Canikia lähdettiin ulkoiluttamaan toukokuun kesäisessä helteessä, kunhan aseen päälle oli ensin asennettu mukana toimitettu Sig Sauer Romeo1 -refleksitähtäin. kiinnittämistä varten. Tällainen on aseeseen saatukin resetin ollessa 2,5 mm luokkaa, mikä suuresti helpottaa nopeaa ammuntaa. Tällöin ase purkaantuu lippaan lisäksi neljään osakokonaisuuteen. kun liipaisin on päästetty kokonaan eteen, siinä on pitkältä tuntuva 8,5 mm etuveto, mikä ainakin minua hieman häiritsee. kahvan takaosa on irrallinen osa ja kiinnitetty kahvaan poikittaissokalla, se on vaihdettavissa mukana toimitettavaan toiseen kahvainserttiin sokan irrottamisen jälkeen. Pitkänmallinen ulosvetäjä on kiinnitetty luistin kylkeen. Luistin sisäpuolen tekniikka on analogista P99:n kanssa, ja iskuri on koottu paketiksi jousensa kanssa. SFx:ssä käytettävä yksitoiminen koneisto on laukaisuvastukseltaan palvelusasemalleja kevyempi, valmistaja ilmoittaa sen olevan luokkaa 1,6-1,8 kg. Painonappityyppinen lippaanvapautin on sijoitettu kahvaan liipaisinkaaren alakulman kohdalle, ja symmetrisenä se voidaan asentaa joko aseen vasemmalle tai oikealle kyljelle. ensiksi pistoolilla ammuttiin vakiintuneen tavan mukaan 5 x 5 laukauksen tarkkuuskokeet 25 m pistooliradalla. Ase puretaan vetämällä luistia muutaman millin taaksepäin, vetämällä rungon molemmin puolin sijoitetuista purkusalvoista alaspäin ja työntämällä luisti eteenpäin pois rungon johteilta. Canik TP9 on lisäksi läpäissyt vaativat kestotestit, joissa yhdellä aseella on ammuttu 60 000 laukausta ilman osien rikkoutumista tai vaihtamista. Canikin laukaisu tuntui selvästi paranevan laukausmäärän myötä ja mitattu laukaisuvastuskin pieneni huomattavasti aluksi mitatusta, joten käytön myötä vastus saattaa hyvinkin asettua ilmoitettuun haarukkaan. Huvittava yksityiskohta Canikissa on peräti 15 merkin mittainen sarjanumero, joka P99:n tapaan on merkitty rungon takaosaan upotettuun metalliinserttiin. Myöskin aseesta uutena huokuva parfyymintuoksu tuntui jotenkin väärältä. Ase on myöskin läpäissyt nATO:n tarkkuusvaatimukset vielä 50 000 laukauksen jälkeen. erityisesti kahvan yläosan pyöristetty sormiura miellytti, samoin kuin Glockin tavoin liipaisinkaaren ylösnouseva takakulma, jolla kahvan saa istumaan hieman syvemmälle kämmeneen. Luistinvapautin on SFx:ssä jatkettua mallia, joskin sen muotoilu olisi omasta mielestäni voinut olla parempikin. Laukaisukynnys tuntui aluksi hivenen epämääräiseltä ja selvästi venyvältä, mutta parin sadan laukauksen jälkeen laukaisusta hävisi kyseinen alkukankeus täysin, ja ehkäpä laukaisuun samalla myöskin tottui. Lipaskuilun suulla on melko vaatimaton viiste, mutta lippaat tuntuivat sujahtavan paikoilleen ongelmitta siitä huolimatta. Testi suoritettiin tällä kertaa MTM Pistol Rest -tuen päältä kahden käden otteella molemmat silmät avoinna ammikä helpottaa tarkkaa ampumista avotähtäimillä. Onneksi kaikki nämä häiritsevät tekijät, kuten jo mainittu harmaan muovin laatu, ovat aseen toiminnan kannalta epäolennaisuuksia. kolmen kulmaminuutin punapisteellä varustettu kevyt ja näppärä refleksitähtäin oli nopeasti kohdistettu paikoilleen ja muutaman totuttelusarjan jälkeen ryhdyttiin toteuttamaan tarkkuusja nopeuskoe ammuntoja
Pienemmän laukaisuvastuksen lisäksi SFx:n koneistossa on haettu liipaisimen lyhyttä resettiä, eli laukauksen jälkeistä liipaisimen matkaa eteenpäin ennen koneiston virittymistä uutta laukausta varten. Luistin sisäpuolen tekniikka on analogista P99:n kanssa, ja iskuri on koottu paketiksi jousensa kanssa. Havaitsemisen helpottamiseksi iskurin takapäässä on punainen maalitäplä, mutta sen tunnistaa myös sormenpäällä tunnustelemalla, P99:stä lainattua tämäkin. TP9pistoolin palvelusasemallit on hyväksytty nATO:n sotavarusteeksi ja valmistajalla onkin nATO:n AQAP 2120 -tuotantosertifikaatti. Mainostekstien mukaan Canikissa olisi myös ladatun patruunapesän ilmaisin, mutta jollei hylsynpoistoaukon ja piipun välistä hivenen pilkottavaa hylsyä tällaiseksi lasketa, sellaista ei aseesta löytynyt. Tosin Glockista poiketen liipaisin palaa aina takaisin etuasentoonsa, myös silloin kuin ase ei ole vireessä. kolmen kulmaminuutin punapisteellä varustettu kevyt ja näppärä refleksitähtäin oli nopeasti kohdistettu paikoilleen ja muutaman totuttelusarjan jälkeen ryhdyttiin toteuttamaan tarkkuusja nopeuskoe ammuntoja. tettu stiplausta muistuttavilla karhennuksilla ja kahvan etuja takapinnoissa on pienistä neliöistä muodostuva nystyröinti. SFx:ssä käytettävä yksitoiminen koneisto on laukaisuvastukseltaan palvelusasemalleja kevyempi, valmistaja ilmoittaa sen olevan luokkaa 1,6-1,8 kg. Canikin laukaisu tuntui selvästi paranevan laukausmäärän myötä ja mitattu laukaisuvastuskin pieneni huomattavasti aluksi mitatusta, joten käytön myötä vastus saattaa hyvinkin asettua ilmoitettuun haarukkaan. valmistaja ilmoittaa SFx-mallin olevan tavanomaista tiukemmin toleranssein valmistettu, minkä voinkin jopa uskoa. Myöskin aseesta uutena huokuva parfyymintuoksu tuntui jotenkin väärältä. ensiksi pistoolilla ammuttiin vakiintuneen tavan mukaan 5 x 5 laukauksen tarkkuuskokeet 25 m pistooliradalla. iskuriin liittyy luonnollisesti myös tutulla paikallaan luistin alapinnassa oleva iskurivarmistimen tappi. Laukaisukynnys tuntui aluksi hivenen epämääräiseltä ja selvästi venyvältä, mutta parin sadan laukauksen jälkeen laukaisusta hävisi kyseinen alkukankeus täysin, ja ehkäpä laukaisuun samalla myöskin tottui. kahvan takaosa on irrallinen osa ja kiinnitetty kahvaan poikittaissokalla, se on vaihdettavissa mukana toimitettavaan toiseen kahvainserttiin sokan irrottamisen jälkeen. Huvittava yksityiskohta Canikissa on peräti 15 merkin mittainen sarjanumero, joka P99:n tapaan on merkitty rungon takaosaan upotettuun metalliinserttiin. Liipaisinkaari on muotoiltu mukavan avaraksi, ja sen sisäpuolella on kerrankin kunnolla tilaa myös hansikTP9 SFx toimitetaan tukevassa mustassa muovisalkussa, jonka sisällä on aseen lisäksi poikkeuksellisen runsas valikoima varusteita, joille kaikille on laukussa oma paikkansa. iskurin kärki on muotoiltu pyöreäksi ja sen takapää työntyy viritettynä näkyviin luistin muoviseen perälevyyn tehdystä reiästä. Testi suoritettiin tällä kertaa MTM Pistol Rest -tuen päältä kahden käden otteella molemmat silmät avoinna ammikä helpottaa tarkkaa ampumista avotähtäimillä. Lipaskuilun suulla on melko vaatimaton viiste, mutta lippaat tuntuivat sujahtavan paikoilleen ongelmitta siitä huolimatta. Runko on mustaksi värjättyä kuituvahvisteista nylonia, kahvan kyljet on varusTeknisesti Canikissa ei ole juuri mitään erityistä, mikä ei ole lainkaan huono asia. Canik TP9 on lisäksi läpäissyt vaativat kestotestit, joissa yhdellä aseella on ammuttu 60 000 laukausta ilman osien rikkoutumista tai vaihtamista. Tällainen on aseeseen saatukin resetin ollessa 2,5 mm luokkaa, mikä suuresti helpottaa nopeaa ammuntaa. ratakokemuksia Canikia lähdettiin ulkoiluttamaan toukokuun kesäisessä helteessä, kunhan aseen päälle oli ensin asennettu mukana toimitettu Sig Sauer Romeo1 -refleksitähtäin. mieLenkiintoinen Laukaisu Canikin laukaisukoneiston teknisestä toteutuksesta voidaan lyhyesti todeta, että sekin on pitkälle lainaa P99:stä aiemmin mainitulla Glockin liipaisinvarmistimella parannettuna. Tällaisenaankin se tosin toimii, varsinkin kun luisti yleensä päästetään eteen sen karhennuksista vetäen. erityisesti kahvan yläosan pyöristetty sormiura miellytti, samoin kuin Glockin tavoin liipaisinkaaren ylösnouseva takakulma, jolla kahvan saa istumaan hieman syvemmälle kämmeneen. Luistinvapautin on SFx:ssä jatkettua mallia, joskin sen muotoilu olisi omasta mielestäni voinut olla parempikin. Tällöin ase purkaantuu lippaan lisäksi neljään osakokonaisuuteen. Canikin kulmaltaan melko pysty kahva tuntui omaan käteeni sopivalta, joten sen muotoilu vaikuttaa onnistuneelta. Painonappityyppinen lippaanvapautin on sijoitettu kahvaan liipaisinkaaren alakulman kohdalle, ja symmetrisenä se voidaan asentaa joko aseen vasemmalle tai oikealle kyljelle. Pistoolia tarkasteltaessa siitä välittyi vaikutelma hyvästä laadusta, joskin kotikutoisen itämaiset ratkaisut jäivät hivenen häiritsemään Canikin ”kaksipäinen kana” -logosta alkaen. Canikin insinöörit olisivat voineet muuttaa liipaisimen liikerataa siten, että etuveto oltaisiin saatu selvästi lyhyemmäksi, mutta ilmeisesti koneiston rakenne ja ennen kaikkea liipaisinvarmistimen toteutus eivät ole tätä sallineet. kun liipaisin on päästetty kokonaan eteen, siinä on pitkältä tuntuva 8,5 mm etuveto, mikä ainakin minua hieman häiritsee. Se perustuu hyväksi havaittuihin ratkaisuihin, sillä aseen tekniikka on pääosin lainattu Waltherin P99:stä, joskin liipaisinvarmistin on Glockista. kiinnittämistä varten. Onneksi kaikki nämä häiritsevät tekijät, kuten jo mainittu harmaan muovin laatu, ovat aseen toiminnan kannalta epäolennaisuuksia. Luonnollisesti numero löytyy myös luistista ja piipusta. Rungon etuosan alle on muotoiltu nykyisin lähes pakollinen kolmilovinen MiLSTD-1913-kiskon pätkä valon tms. asE-lehti • 25. kaat kädessä ammuttaessa. Joka tapauksessa vaikutelma TP9 SFx-mallin laukaisusta jäi lopulta vahvasti positiiviselle puolelle. Ase puretaan vetämällä luistia muutaman millin taaksepäin, vetämällä rungon molemmin puolin sijoitetuista purkusalvoista alaspäin ja työntämällä luisti eteenpäin pois rungon johteilta. Ase on myöskin läpäissyt nATO:n tarkkuusvaatimukset vielä 50 000 laukauksen jälkeen. Pitkänmallinen ulosvetäjä on kiinnitetty luistin kylkeen. Mitattaessa Lymanin elektronisella liipaisinvaa’alla laukaisun kokonaisvastus etuvedon kanssa oli keskimäärin 2,1 kg
Laukaisussa oli aluksi selkeää kankeutta laukaisukynnyksen kohdalla, mutta ongelma poistui tarkkuuskokeiden aikana, ja lopulta laukaisu tuntui oikeinkin hyvältä. nopeassa ammunnassa Canik toimi todella hienosti, sivistyneestä rekyylikäytöksestä ja liipaisimen lyhyestä resetistä johtuen nopeat (ja Nopeassa ammunnassa Canik toimi todella hienosti, sivistyneestä rekyylikäytöksestä ja liipaisimen lyhyestä resetistä johtuen nopeat ja tähdätyt peräkkäiset laukaukset olivat tavanomaista helpompia. puen. 57 mm) sijoittui Magtechin 8,0 g FMJ -lataus 9B, mikä myös oli melkoinen yllätys, sillä kokemukseni tästä patruunasta ovat aiemmin olleet varsin negatiiviset tarkkuuden suhteen. Kotelon satulan pystyy asentamaan joko housunkaulukseen tai vyölle, tällä kertaa kokeiltiin ensiksi mainittua. Ase ja patruuna: Geco 8,0 g FMJ Sellier& Bellot 7,5 g FMJ Fiocchi 8,0 g FMJ Magtech 8,03 g FMJ Barnaul 7,46 g FMJ Pienin nopeus: 337 m/s 354 m/s 340 m/s 348 m/s 356 m/s Suurin nopeus: 347 m/s 365 m/s 355 m/s 357 m/s 371 m/s keskinopeus: 344 m/s 360 m/s 350 m/s 353 m/s 363 m/s kokonaishajonta: 10 m/s 11 m/s 15 m/s 9 m/s 15 m/s keskihajonta: 3,6 m/s 3,5 m/s 5,6 m/s 2,8 m/s 5,0 m/s Canikilla suoritetut nopeusmittaukset (v3), kymmenen laukausta. kotelon satulan pystyy asentamaan joko housunkaulukseen tai vyölle, tällä kertaa kokeiltiin ensiksi mainittua. käytetyt patruunat ja niillä saavutetut tulokset on koottu oheiseen taulukkoon. Sää: aurinkoinen, lämpötila 25 astetta. Punapistetähtäimellä tuelta ampuminen oli liiankin helppoa puuhaa, vaikka täplä luonnollisesti soveltuu paremmin toiminnalliseen ammuntaan kuin 25 m pahvinpuhkontaan. Toiminnallisessa osuudessa käytettiin aseen mukana toimitettua Serpa-tyyppistä muovikoteloa. Alakuva: Iskurin takapää työntyy viritettynä näkyviin luistin perälevyn reiästä. Patruuna: Geco 8,0 g FMJ Sellier& Bellot 7,5 g FMJ Sellier& Bellot 8,0 g FMJ Fiocchi 7,5 g FMJ Fiocchi 8,0 g FMJ Magtech 8,03 g FMJ (9B) Barnaul 7,46 g FMJ Pienin kasa: 44 mm 48 mm 68 mm 56 mm 28 mm 35 mm 27 mm kasa 2: 53 mm 49 mm 70 mm 64 mm 38 mm 57 mm 55 mm kasa 3: 65 mm 63 mm 77 mm 88 mm 60 mm 57 mm 58 mm kasa 4: 68 mm 70 mm 82 mm 91 mm 65 mm 65 mm 67 mm Suurin kasa: 71 mm 75 mm 108 mm 93 mm 66 mm 72 mm 68 mm kasojen keskiarvo: 60 mm 61 mm 81 mm 78 mm 51 mm 57 mm 55 mm Huomioita: bulkki, erä: 2509-341 erä: Bu0508 L-2223 koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutetut tulokset (5 x 5 lks.). Ase kävi parhaiten Fiocchin 8,0 gramman FMJ-latauksella kasojen koon ollessa keskimäärin 51 mm, toiseksi parasta käyntiä saavutettiin yllättäen Barnaulin teräshylsyisellä 7,5 g FMJ-patruunalla kasojen koon ollessa keskimäärin 55 mm. Kuva keskellä: Aseen kahva osoittautui hyväksi myös nopeammassa ammunnassa, se ei missään vaiheessa tuntunut lipsuvan kädessä, vaan ote oli paljaalla kädelläkin jämäkkä. Sää: aurinkoinen, lämpötila 23 astetta. Ammuttu tuelta ase punapistetähtäimellä varustettuna. kolmanneksi (ka. Canikin kotelo toimi testissä riittävän hyvin, joskin itse hankkisin sen tilalle asianmukaisemman kantovälineen, jos sellainen jollakin valmistajalla olisi malliin saatavilla. Havaitsemisen helpottamiseksi siinä on punainen maalitäplä, mutta iskurin takapään tunnistaa myös sormenpäällä tunnustelemalla. Lisäksi Canik ei monista muista pistooleista poiketen ollut alkuunkaan ronkeli siitä, mitä sen läpi syötettiin, ase kävi tasaisen hyvin kaikilla käytössä olleilla patruunoilla, niin 7,5 kuin 8,0 grammankin luodeilla ladatuilla. Muutamaa päivää myöhemmin koeammunnat jatkuivat vapaamuotoisemmalla osuudella SRA/Practical-radalla sään ollessa yhä erittäin kesäisen. Tähtäimenä toiminnallisissa testeissä oli yhä Romeo1, joka toimi kaikin puolin odotusten mukaisesti, joskin häikäisevästä auringonpaisteesta johtuen voitiin käyttää vain täplän kirkkainta asentoa. Myös hallintalaitteet toimivat kuten pitääkin. viidestä patruunasta mitattiin myös lähtönopeudet (v3), tulokset on merkitty oheiseen taulukkoon. Yläkuva: Canikin toimitussisältöön kuuluu myös Serpa-tyyppinen muovikotelo, joka testeissä osoittautui käyttökelpoiseksi. 26 • asE-lehti. Mittari: Chrony Alpha. Myös kotelon kulmaa satulaan nähden pystyy helposti säätämään käsin, kunhan kiinnitysruuvi on ensin kiristetty sopivalle tiukkuudelle. Auringon mukanaan tuoma positiivinen henki tuntui välittyneen myös koeammuntoihin, sillä turkkilaispistooli teki nopeasti vaikutuksen erittäin hyvällä käynnillään. Jo tarkkuustesteissä ase tuntui käteeni hyvin sopivalta ja lipsumattomalta, lisäksi aseen hallintalaitteet oli hyvin sijoitettu ja toimivat vaivatta. kuten tuloksista on luettavissa, pidemmällä piipulla saavutetaan myös hieman suuremmat lähtönopeudet
Ase kävi parhaiten Fiocchin 8,0 gramman FMJ-latauksella kasojen koon ollessa keskimäärin 51 mm, toiseksi parasta käyntiä saavutettiin yllättäen Barnaulin teräshylsyisellä 7,5 g FMJ-patruunalla kasojen koon ollessa keskimäärin 55 mm. Laukaisussa oli aluksi selkeää kankeutta laukaisukynnyksen kohdalla, mutta ongelma poistui tarkkuuskokeiden aikana, ja lopulta laukaisu tuntui oikeinkin hyvältä. Punapistetähtäimellä tuelta ampuminen oli liiankin helppoa puuhaa, vaikka täplä luonnollisesti soveltuu paremmin toiminnalliseen ammuntaan kuin 25 m pahvinpuhkontaan. Jo tarkkuustesteissä ase tuntui käteeni hyvin sopivalta ja lipsumattomalta, lisäksi aseen hallintalaitteet oli hyvin sijoitettu ja toimivat vaivatta. Yläkuva: Canikin toimitussisältöön kuuluu myös Serpa-tyyppinen muovikotelo, joka testeissä osoittautui käyttökelpoiseksi. kolmanneksi (ka. Ammuttu tuelta ase punapistetähtäimellä varustettuna. Mittari: Chrony Alpha. nopeassa ammunnassa Canik toimi todella hienosti, sivistyneestä rekyylikäytöksestä ja liipaisimen lyhyestä resetistä johtuen nopeat (ja Nopeassa ammunnassa Canik toimi todella hienosti, sivistyneestä rekyylikäytöksestä ja liipaisimen lyhyestä resetistä johtuen nopeat ja tähdätyt peräkkäiset laukaukset olivat tavanomaista helpompia. Sää: aurinkoinen, lämpötila 23 astetta. puen. asE-lehti • 27. Kuva keskellä: Aseen kahva osoittautui hyväksi myös nopeammassa ammunnassa, se ei missään vaiheessa tuntunut lipsuvan kädessä, vaan ote oli paljaalla kädelläkin jämäkkä. Canikin kotelo toimi testissä riittävän hyvin, joskin itse hankkisin sen tilalle asianmukaisemman kantovälineen, jos sellainen jollakin valmistajalla olisi malliin saatavilla. Myös hallintalaitteet toimivat kuten pitääkin. kotelon satulan pystyy asentamaan joko housunkaulukseen tai vyölle, tällä kertaa kokeiltiin ensiksi mainittua. käytetyt patruunat ja niillä saavutetut tulokset on koottu oheiseen taulukkoon. kuten tuloksista on luettavissa, pidemmällä piipulla saavutetaan myös hieman suuremmat lähtönopeudet. 57 mm) sijoittui Magtechin 8,0 g FMJ -lataus 9B, mikä myös oli melkoinen yllätys, sillä kokemukseni tästä patruunasta ovat aiemmin olleet varsin negatiiviset tarkkuuden suhteen. Kotelon satulan pystyy asentamaan joko housunkaulukseen tai vyölle, tällä kertaa kokeiltiin ensiksi mainittua. Auringon mukanaan tuoma positiivinen henki tuntui välittyneen myös koeammuntoihin, sillä turkkilaispistooli teki nopeasti vaikutuksen erittäin hyvällä käynnillään. Alakuva: Iskurin takapää työntyy viritettynä näkyviin luistin perälevyn reiästä. Muutamaa päivää myöhemmin koeammunnat jatkuivat vapaamuotoisemmalla osuudella SRA/Practical-radalla sään ollessa yhä erittäin kesäisen. viidestä patruunasta mitattiin myös lähtönopeudet (v3), tulokset on merkitty oheiseen taulukkoon. Patruuna: Geco 8,0 g FMJ Sellier& Bellot 7,5 g FMJ Sellier& Bellot 8,0 g FMJ Fiocchi 7,5 g FMJ Fiocchi 8,0 g FMJ Magtech 8,03 g FMJ (9B) Barnaul 7,46 g FMJ Pienin kasa: 44 mm 48 mm 68 mm 56 mm 28 mm 35 mm 27 mm kasa 2: 53 mm 49 mm 70 mm 64 mm 38 mm 57 mm 55 mm kasa 3: 65 mm 63 mm 77 mm 88 mm 60 mm 57 mm 58 mm kasa 4: 68 mm 70 mm 82 mm 91 mm 65 mm 65 mm 67 mm Suurin kasa: 71 mm 75 mm 108 mm 93 mm 66 mm 72 mm 68 mm kasojen keskiarvo: 60 mm 61 mm 81 mm 78 mm 51 mm 57 mm 55 mm Huomioita: bulkki, erä: 2509-341 erä: Bu0508 L-2223 koeammunnassa käytetyt patruunat ja niillä saavutetut tulokset (5 x 5 lks.). Havaitsemisen helpottamiseksi siinä on punainen maalitäplä, mutta iskurin takapään tunnistaa myös sormenpäällä tunnustelemalla. Lisäksi Canik ei monista muista pistooleista poiketen ollut alkuunkaan ronkeli siitä, mitä sen läpi syötettiin, ase kävi tasaisen hyvin kaikilla käytössä olleilla patruunoilla, niin 7,5 kuin 8,0 grammankin luodeilla ladatuilla. Toiminnallisessa osuudessa käytettiin aseen mukana toimitettua Serpa-tyyppistä muovikoteloa. Myös kotelon kulmaa satulaan nähden pystyy helposti säätämään käsin, kunhan kiinnitysruuvi on ensin kiristetty sopivalle tiukkuudelle. Ase ja patruuna: Geco 8,0 g FMJ Sellier& Bellot 7,5 g FMJ Fiocchi 8,0 g FMJ Magtech 8,03 g FMJ Barnaul 7,46 g FMJ Pienin nopeus: 337 m/s 354 m/s 340 m/s 348 m/s 356 m/s Suurin nopeus: 347 m/s 365 m/s 355 m/s 357 m/s 371 m/s keskinopeus: 344 m/s 360 m/s 350 m/s 353 m/s 363 m/s kokonaishajonta: 10 m/s 11 m/s 15 m/s 9 m/s 15 m/s keskihajonta: 3,6 m/s 3,5 m/s 5,6 m/s 2,8 m/s 5,0 m/s Canikilla suoritetut nopeusmittaukset (v3), kymmenen laukausta. Sää: aurinkoinen, lämpötila 25 astetta. Tähtäimenä toiminnallisissa testeissä oli yhä Romeo1, joka toimi kaikin puolin odotusten mukaisesti, joskin häikäisevästä auringonpaisteesta johtuen voitiin käyttää vain täplän kirkkainta asentoa
näin saattaa käydä nopeissa aloitustilanteissa, joissa vaikkapa otetaan ase stagen aluksi pöydältä käteen. Nuo kolmen väriset haulikonpatruunat, keltainen, punainen ja musta, ovatkin tutut kaikille vanhemmille metsästäjillemme ja parhaimmillaan niitä valmistui lähes 10 miljoonaa vuosittain. Tähtäinkuva oli selkeän väljä, eli kapeasta jyvästä johtuen hahloon jäi jyvän molemmille puolille runsaasti maailmaa näkyviin. Lippaan sovitus lipaskuiluun on tiukka kahvan sisällä olevien muoviharjanteiden ottaessa kiinni lippaan kylkiin ja samalla hidastaen niiden putoamista. Warrenin tähtäimet osoittautuivat odotetusti asiallisiksi laitteiksi. ennen aseen palauttamista käytiin vielä kokeilemassa Canikia sen omilla avotähtäimillä. Mustan ruudin jälkeen tulleet savuttomat, yksija kaksikomponenttiruudit toimivat edelleen ajoaineena niin pienissä, keskisuurissa kuin suurissa kaliipereissa. Siinä mm. Samalla lähellä on ollut muutakin isänmaan puolustamiseen liittyvää kuten Jyväskylässä Valtion kivääritehdas ja Valtion tykkitehdas sekä Tikkakoskella yksityinen Oy Tikkakoski Ab asetehdas. Juuri ennen lopullista päätöstä paikaksi oli jo valittu Tikkakoski ja ruutitehtaan piti olla yksityisessä omistuksessa, mutta niin vain molemmat asiat muuttuivat ja nimeksi tuli Valtion ruutitehdas. Lyhyillä ampumaetäisyyksillä Canikin tarkkuus alkoi jo suorastaan ällistyttää, kunhan ampuja vain malttoi tehdä oman osansa. Vieressä sijaitseva puhdasvetinen Siikajärvi oli yksi valintaan vaikuttava asia, sillä prosessissa käytetään paljon vettä. Siten ruuti on strateginen tarvike jokaisen valtion kriisiajan omavaraisuutta ajatellen, joten sen valmistuskin on monesti haluttu pitää itsellä. välillä kiivastakin. Aseen luotettavuus todettiin testeissä ammutun noin 500 patruunan myötä lähes täydelliseksi, itselläni ase teki kerran syöttöhäiriön luodin tökätessä syöttörampin alareunaan. Seitsemän metrin etäisyydeltä pikatulella ammuttu lippaallinen eli 20 patruunaa muodosti tauluun käytännössä yhden yhtenäisen rei'än. Glockista lainatun liipaisinvarmistimen kanssa tosin saa olla tarkkana, sillä jos liipaisinta puristaa huolimattomasti sivusta eli etusormen pään ollessa väärässä asennossa, varmistinlipare ei painu liipaisimen sisään eikä ase laukea. Tehtaan historian alkuajoista on kirjoitettu mielenkiintoinen ja hyvinkin yksityiskohtaisesti dokumentoitu kirja nimeltä Vihtavuoren seitsemän vuosikymmentä, 1922 – 1972. itseäni mietitytti aluksi aseen turkkilainen alkuperä, mutta testin kuluessa ennakkoluuloni karisivat ja vakuutuin aseen potentiaalista. Luistin virityspinnoista sai hyvän otteen, vaikka aseen päällä keikkuikin punapiste. Ei tuo sijainti silti itsestään selvyys ollut, vaan vaihtoehtoja oli paljon ja väittely Nammo Vihtavuori Oy on muutamassa vuodessa kehittynyt Euroopan nykyaikaisimmaksi ruutitehtaaksi. Lyhyillä ampumaetäisyyksillä Canikin tarkkuus alkoi jo suorastaan ällistyttää. Tällä aseella on helppo ampua tarkasti! Myöskin aseen 20 patruunan lipaskapasiteetti todettiin käytännössä riittäväksi. Kun 1931 tuotevalikoimaa laajennettiin tykkien nitroglyseriiniruuteihin, hankittiin nämä koneet Norjasta. Pistoolilla ampui myös toinen, minua kokemattomampi ampuja, jolla Canikin luisti ei aluksi käynyt tarpeeksi takana aseen tehdessä jatkuvasti syöttöhäiriötä, eli joko hylsy ei poistunut aseesta tai patruuna syöttyi pystyyn. Ensimmäiset ruutierät valmistuivat maaliskuussa 1926. Toki Canikin piippu nousee rekyylistä muiden vastaavien aseiden tavoin, mutta ase on helppo suunnata takaisin maaliin. kerrotaan läheisestä yhteistyöstä saksalaisen Köln-Rottweil AG:n kanssa, sillä sen hetken nykyaikaisimmat ruudinvalmistuksen koneet ja laitteet ostettiin heiltä ja he osallistuivat tehtaan suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöönottoon. MALINEN Vihtavuori tänään 28 • asE-lehti. tähdätyt) peräkkäiset laukaukset olivat tavanomaista helpompia. Ase soveltuu erityisesti sovellettuun reserviläisammuntaan. Sekä takaettä etutähtäintä pystyy säätämään sivusuunnassa hahlossaan naputtelemalla, mille olisikin ollut tarvetta, sillä ase kävi jonkin verran vasemmalle. Syy häiriöihin oli helposti löydettävissä, sillä kyseessä oli liian löysä käsivarsien asento, mikä esti luistia syklaamasta kunnolla. Canikilla ei tehty nopeita lippaanvaihtoja radalla, jotteivät lippaiden pädit naarmuuntuisi, mutta kotona niitä simuloidessa huomattiin, että tyhjät lippaat putoavat aseesta hieman laiskasti. Kun 1934 aloitettiin hylsynpohjanallien valmistus, niin laitteet ja prosessin ylösajo koulutuksineen tulivat jälleen Saksasta, mutta tällä kertaa RWS:ltä eli RheinischWestfalische Sprengstoff AG:ltä. Tätä hieman suurempi ongelma oli se, että osumat olivat reilusti ylhäällä, minkä asian korjaaminen vaatiikin jo muutoksia tähtäimiin. Hallintalaitteet toimivat kuten pitääkin, sormi hakeutuu korotetulle lippaanvapauttimelle luonnostaan, ja jatkettu luistinvapautin toimi epäilyistäni huolimatta sekin käytännössä oikein hyvin, joskin luisti päästettiin yleensä eteen luistista vetämällä. Aluksi menetelmänä oli korroosiota aiheuttava kuiva elohopeamenetelmä ja TEKSTI JA KUVAT: J. Suomessakin vasta itsenäistynyt valtio katsoi tarvitsevansa oman ruutitehtaan, joten hanke pantiin alulle heti 1919. Aseen kahva osoittautui hyväksi myös nopeammassa ammunnassa, se ei missään vaiheessa tuntunut lipsuvan kädessä, vaan ote oli paljaalla kädelläkin jämäkkä. Seitsemän metrin etäisyydeltä pikatulella ammuttu lippaallinen muodosti tauluun käytännössä yhden yhtenäisen rei’än. Samoin Kuhankosken voimalaitokselta oli saatavilla sähköä edulliseen hintaan. uskon, että Canik tulee menemään Suomessa hyvin kaupaksi, kunhan tieto aseesta leviää harrastajien keskuudessa. Samana vuonna 1931 aloitettiin haulikonpatruunoiden valmistus Tsekkoslovakiasta ja Italiasta tuotuihin pahvihylsyihin. Eduskunta ja valtioneuvosto hyväksyivät sen toteutettavaksi valtion omistamana yrityksenä 1922 ja 26.4.1923 rakennuspaikaksi valittiin Laukaan kunnassa sijaitseva Leppävirran kylä ja siellä Ahlbacka eli nykyinen Vihtavuori. Ruudin historia lienee tuttu Kiinan ilotulitteista lähtien. Practical-ammuntaankin ase on omiaan, joskin Standardluokkaa varten aseeseen pitää hommata lyhyempi 18 patruunan lipas, 20 patruunan lippaalla ase kun ei mahdu tarkastuslaatikkoon. Tehtaalla on ollut suuri merkitys alun perin syrjäisen alueen kehittymiselle ja taajaman synnylle. Tutustumisen myötä Canik TP9 SFx osoittautui ehdottomasti yhdeksi mielenkiintoisimmista pistooliuutuuksista pitkiin aikoihin, varsinkin kun näin hyvin käyvän aseen saa tällaisella varustelutasolla suorastaan edulliseen hintaan
Kun 1931 tuotevalikoimaa laajennettiin tykkien nitroglyseriiniruuteihin, hankittiin nämä koneet Norjasta. Samoin Kuhankosken voimalaitokselta oli saatavilla sähköä edulliseen hintaan. Samalla lähellä on ollut muutakin isänmaan puolustamiseen liittyvää kuten Jyväskylässä Valtion kivääritehdas ja Valtion tykkitehdas sekä Tikkakoskella yksityinen Oy Tikkakoski Ab asetehdas. Siten ruuti on strateginen tarvike jokaisen valtion kriisiajan omavaraisuutta ajatellen, joten sen valmistuskin on monesti haluttu pitää itsellä. Juuri ennen lopullista päätöstä paikaksi oli jo valittu Tikkakoski ja ruutitehtaan piti olla yksityisessä omistuksessa, mutta niin vain molemmat asiat muuttuivat ja nimeksi tuli Valtion ruutitehdas. Nuo kolmen väriset haulikonpatruunat, keltainen, punainen ja musta, ovatkin tutut kaikille vanhemmille metsästäjillemme ja parhaimmillaan niitä valmistui lähes 10 miljoonaa vuosittain. Kun 1934 aloitettiin hylsynpohjanallien valmistus, niin laitteet ja prosessin ylösajo koulutuksineen tulivat jälleen Saksasta, mutta tällä kertaa RWS:ltä eli RheinischWestfalische Sprengstoff AG:ltä. Ei tuo sijainti silti itsestään selvyys ollut, vaan vaihtoehtoja oli paljon ja väittely Nammo Vihtavuori Oy on muutamassa vuodessa kehittynyt Euroopan nykyaikaisimmaksi ruutitehtaaksi. välillä kiivastakin. Mustan ruudin jälkeen tulleet savuttomat, yksija kaksikomponenttiruudit toimivat edelleen ajoaineena niin pienissä, keskisuurissa kuin suurissa kaliipereissa. Ensimmäiset ruutierät valmistuivat maaliskuussa 1926. MALINEN Vihtavuori tänään asE-lehti • 29. Aluksi menetelmänä oli korroosiota aiheuttava kuiva elohopeamenetelmä ja TEKSTI JA KUVAT: J. Eduskunta ja valtioneuvosto hyväksyivät sen toteutettavaksi valtion omistamana yrityksenä 1922 ja 26.4.1923 rakennuspaikaksi valittiin Laukaan kunnassa sijaitseva Leppävirran kylä ja siellä Ahlbacka eli nykyinen Vihtavuori. kerrotaan läheisestä yhteistyöstä saksalaisen Köln-Rottweil AG:n kanssa, sillä sen hetken nykyaikaisimmat ruudinvalmistuksen koneet ja laitteet ostettiin heiltä ja he osallistuivat tehtaan suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöönottoon. Ruudin historia lienee tuttu Kiinan ilotulitteista lähtien. Tehtaalla on ollut suuri merkitys alun perin syrjäisen alueen kehittymiselle ja taajaman synnylle. Siinä mm. Samana vuonna 1931 aloitettiin haulikonpatruunoiden valmistus Tsekkoslovakiasta ja Italiasta tuotuihin pahvihylsyihin. Tehtaan historian alkuajoista on kirjoitettu mielenkiintoinen ja hyvinkin yksityiskohtaisesti dokumentoitu kirja nimeltä Vihtavuoren seitsemän vuosikymmentä, 1922 – 1972. Vieressä sijaitseva puhdasvetinen Siikajärvi oli yksi valintaan vaikuttava asia, sillä prosessissa käytetään paljon vettä. Suomessakin vasta itsenäistynyt valtio katsoi tarvitsevansa oman ruutitehtaan, joten hanke pantiin alulle heti 1919
Jos on varsinainen alue suuri, niin sen ulkopuolinen lähialuekin on rakentamatonta turvavyöhykettä. Nämä fuusioitiin 1949 ja nimeksi tuli emoyhtiön nimi. Silenta Pro kuulonsuojaimia, joiden paketissa valmistajana on Kemira Safety Division, Vihtavuori. Tämän onnistumiseksi ruudin valmistumisen aikana siitä tehdään peräti 150 laadun tarkistusta. Vielä toisinaan käytän radalla esim. Ei siis ihme, että niin rakennukset kuin koko infra ovat poikkeuksellisen siistit ja hyvin hoidetut. Niinpä parhaimmillaan lähes tuhat henkeä työllistäneessä tehtaassa työskentelee nykyään ruudin valmistuksessa runsaat sata henkeä. Matkan varrella on tehty vaikka mitä tuotteita kuulosuojaimista katalysaattoreihin. ottamalla käyttöön 1 MW suuruinen lämpöpumppu hukkalämmön talteenottoon, kuvannee hyvin missä suuruusluokassa liikutaan. 1997 omistajaksi tuli Patria ja seuraavana vuonna 1998 Nexplo eli Patrian lisäksi ruotsalainen Celcius AB, joten mukaan kuuluivat myös Boforsin tehtaat. Siten turvallisuus on kaiken kaikkiaan mahdollisimman korkealla tasolla. Eri valmistusvaiheet on eriytetty toisistaan ja moni on vielä tuplattu tai moninkertaistettu ja ne sijaitsevat pitkän turvaRuudin valmistus on prosessiteollisuutta, jonka vaiheita valvotaan ja ohjataan tarkasti. 1990 ruutitehdas muutettiin Kemiran tytäryhtiöksi ja nimeksi tuli jälleen Vihtavuori Oy. Laboratorio on avainasemassa jotta tuotteesta tulee sellainen kuin on tarkoituskin. Sen verran nykyaikainen ruudinvalmistus poikkeaa vanhasta ajattelumallista, että nyt tiedetään tarkalleen, mitä ruudista tulee valmiina. Sen verran jatkuvasti pyörivä prosessi on vaativaa, että läpimenoaika vie useamman kuukauden eli kovin nopeasti ei ruutia synny. Samoin ohjeisiin lisätään jatkuvasti uusia kaliipereita, mm. Tosin tuo käytännössä 3 kuukautta on varsin nopea verrattaessa kilpaileviin tehtaisiin. Haulikonpatruunoiden vaatimat erilaiset mittavälineet on nekin hankittu, joten lataustiedon tuottaminen varsinkin erikoishauleilla (kovametalli yms.) toteutettaviin patruunoihin aloitetaan sekin syksyllä. OMISTAJIA Historiaan liittyvät omistajavaihdoksetkin. 1961 nimeksi muuttui Rikkihappo Oy ja 1972 Kemira Oy. Tavoitteena onkin päivittää mobiilissa pyörivää latausopasta useamman kerran vuodessa. Siksi aidattu ja valvottu alue on valtava 235 hehtaaria, jolla on peräti 323 rakennusta joista 161 Vihtavuoren ruutitehtaan käytössä. Korkeaenergisillä ruudeilla valmistuksen loppupää poikkeaa siten, että massaan sekoitetaan lisäksi nitroglyseriiniä. vierailun aikana työn alla oli .460 S&W. 2004 oli sitten vuorossa ranskalainen EURENCO. Prosessia siis säädetään valmistuksessa siten, että syntyy juuri sitä mitä pitääkin, eikä niin kuin ennen vanhaan, että testataan ja lajitellaan mitä tuli tehdyksi. Näin ruudin valmistus on nykyään 75% ulkomaisessa omistuksessa, sillä Nammon omistavat puoliksi Patria ja Norjan valtio ja Patriasta puolestaan omistaa 49,9% norjalainen Kongsberg. Viime mainittuun on päästy mm. etäisyyden päässä toisistaan siten sijoitettuina, että jos jotakin tapahtuisi, niin paineiden purkautuminen on turvalliseen suuntaan. Osa prosesseista pyörii tauotta viidessä vuorossa ja osaa voidaan tehdä keskeytyvänä. 1940 aloitettiin dynamiitin valmistus ja myöhemmin muiden louhintaräjähteiden. Uudistusten myötä Vihtavuorelle rakennettiin vuoden 2017 lopulla myös erittäin nykyaikainen ampumalaboratorio. Myös vihreät arvot ja kestävä kehitys on huomioitu, sillä vedenkulutusta ja energiankäyttöä on pienennetty oleellisesti, vedenkäyttö on pienentynyt peräti 40% ja energiankulutus 15%. 30 • asE-lehti. Viimeisintä tekniikkaa täynnä olevassa laboratoriossa on hyvä tehdä latausoppaan vaatimat latauskokeilut, jotka näin siirtyivät Lapuan patruunatehtaalta Vihtavuoren ruutitehtaalle. Samalla tehdasalueella on muitakin räjähteisiin liittyviä toimijoita, nimittäin Nammo Lapua ja Forcit, joilla on omat toimitilansa. Syntyvät tuotteet ovat erilaisiin käyttötarkoituksiin räätälöityjä ruuteja. Kaikkiaan vuosittain valmistuu 1000 tonnia ruuteja ja tehtaan nykyinen kapasiteetti riittäisi tämän tuplaamiseen. Pitkään rankkaa, monen miljoonan tappiota tuottanut tehdas sai uutta voimaa ja kääntyi nopeasti voitolliseksi. Valtion ruutitehtaana, valtion omistuksessa aloittanut tehdas yhdistettiin 1945 elintärkeää rikkihappoa valmistusprosessiin toimittaneeseen, niin ikään valtion omistamaan Rikkihappoja Superfosfaattitehtaat Oy:öön, jossa se jatkoi tytäryhtiönä Vihtavuori Oy nimellä. TÄNÄÄN Tehtaan edellinen omistaja, ranskalainen Eurenco oli lopettamassa tehtaan toimintaa 2014 jolloin Nammo -konserni osti sen. Valmistettavat ruudit ovat jälleenlataajalle tuttujen pienikaliiperisten lisäksi tykkiruudit ja teollisuuden ruudit. Myös tuotantolaitteita on uusittu vähän väliä ja automaatiota lisätty tasaiseen tahtiin. Ruudin valmistus sinänsä on prosessiteollisuutta, selluloosaa käsitellään typpija rikkihapoilla ja eetterillä ja pestään, pursotetaan, pätkitään ja pinnoitetaan. Varsinkin laadunvalvonta on ollut ja on edelleen turvallisuuden ohella pääroolissa, sillä tuotantovaiheiden yhteydessä olevan laadunseurannan lisäksi on keskuslaboratorio, joka valvoo kokonaisuutta. vasta myöhemmin siirryttiin sinoxid-menetelmään. Tämä ei ollut halukas tarvittaviin mittaviin investointeihin ja oli lopulta valmis lopettamaan koko toiminnan, kunnes Nammo konserni päätti ostaa tehtaat 2014. Samalla panostus niin tehtaan modernisointiin, turvallisuuteen kuin energiatehokkuuden parantamiseen itse valmistusprosesseja unohtamatta oli todella mittava, yhteensä 23 miljoonaa viiden vuoden aikana. Valvonta on joka vaiheessa äärimmäisen tarkkaa ja turvallisuus tinkimätöntä
TÄNÄÄN Tehtaan edellinen omistaja, ranskalainen Eurenco oli lopettamassa tehtaan toimintaa 2014 jolloin Nammo -konserni osti sen. Siksi aidattu ja valvottu alue on valtava 235 hehtaaria, jolla on peräti 323 rakennusta joista 161 Vihtavuoren ruutitehtaan käytössä. Ei siis ihme, että niin rakennukset kuin koko infra ovat poikkeuksellisen siistit ja hyvin hoidetut. Näin ruudin valmistus on nykyään 75% ulkomaisessa omistuksessa, sillä Nammon omistavat puoliksi Patria ja Norjan valtio ja Patriasta puolestaan omistaa 49,9% norjalainen Kongsberg. Varsinkin laadunvalvonta on ollut ja on edelleen turvallisuuden ohella pääroolissa, sillä tuotantovaiheiden yhteydessä olevan laadunseurannan lisäksi on keskuslaboratorio, joka valvoo kokonaisuutta. Viimeisintä tekniikkaa täynnä olevassa laboratoriossa on hyvä tehdä latausoppaan vaatimat latauskokeilut, jotka näin siirtyivät Lapuan patruunatehtaalta Vihtavuoren ruutitehtaalle. Sen verran nykyaikainen ruudinvalmistus poikkeaa vanhasta ajattelumallista, että nyt tiedetään tarkalleen, mitä ruudista tulee valmiina. 2004 oli sitten vuorossa ranskalainen EURENCO. Siten turvallisuus on kaiken kaikkiaan mahdollisimman korkealla tasolla. Laboratorio on avainasemassa jotta tuotteesta tulee sellainen kuin on tarkoituskin. Uudistusten myötä Vihtavuorelle rakennettiin vuoden 2017 lopulla myös erittäin nykyaikainen ampumalaboratorio. OMISTAJIA Historiaan liittyvät omistajavaihdoksetkin. 1997 omistajaksi tuli Patria ja seuraavana vuonna 1998 Nexplo eli Patrian lisäksi ruotsalainen Celcius AB, joten mukaan kuuluivat myös Boforsin tehtaat. 1961 nimeksi muuttui Rikkihappo Oy ja 1972 Kemira Oy. etäisyyden päässä toisistaan siten sijoitettuina, että jos jotakin tapahtuisi, niin paineiden purkautuminen on turvalliseen suuntaan. Kaikkiaan vuosittain valmistuu 1000 tonnia ruuteja ja tehtaan nykyinen kapasiteetti riittäisi tämän tuplaamiseen. Jos on varsinainen alue suuri, niin sen ulkopuolinen lähialuekin on rakentamatonta turvavyöhykettä. Tämä ei ollut halukas tarvittaviin mittaviin investointeihin ja oli lopulta valmis lopettamaan koko toiminnan, kunnes Nammo konserni päätti ostaa tehtaat 2014. Tosin tuo käytännössä 3 kuukautta on varsin nopea verrattaessa kilpaileviin tehtaisiin. 1940 aloitettiin dynamiitin valmistus ja myöhemmin muiden louhintaräjähteiden. Tämän onnistumiseksi ruudin valmistumisen aikana siitä tehdään peräti 150 laadun tarkistusta. ottamalla käyttöön 1 MW suuruinen lämpöpumppu hukkalämmön talteenottoon, kuvannee hyvin missä suuruusluokassa liikutaan. Haulikonpatruunoiden vaatimat erilaiset mittavälineet on nekin hankittu, joten lataustiedon tuottaminen varsinkin erikoishauleilla (kovametalli yms.) toteutettaviin patruunoihin aloitetaan sekin syksyllä. Valvonta on joka vaiheessa äärimmäisen tarkkaa ja turvallisuus tinkimätöntä. Myös tuotantolaitteita on uusittu vähän väliä ja automaatiota lisätty tasaiseen tahtiin. Tavoitteena onkin päivittää mobiilissa pyörivää latausopasta useamman kerran vuodessa. Viime mainittuun on päästy mm. Ruudin valmistus sinänsä on prosessiteollisuutta, selluloosaa käsitellään typpija rikkihapoilla ja eetterillä ja pestään, pursotetaan, pätkitään ja pinnoitetaan. Sen verran jatkuvasti pyörivä prosessi on vaativaa, että läpimenoaika vie useamman kuukauden eli kovin nopeasti ei ruutia synny. vasta myöhemmin siirryttiin sinoxid-menetelmään. vierailun aikana työn alla oli .460 S&W. Myös vihreät arvot ja kestävä kehitys on huomioitu, sillä vedenkulutusta ja energiankäyttöä on pienennetty oleellisesti, vedenkäyttö on pienentynyt peräti 40% ja energiankulutus 15%. asE-lehti • 31. 1990 ruutitehdas muutettiin Kemiran tytäryhtiöksi ja nimeksi tuli jälleen Vihtavuori Oy. Valmistettavat ruudit ovat jälleenlataajalle tuttujen pienikaliiperisten lisäksi tykkiruudit ja teollisuuden ruudit. Valtion ruutitehtaana, valtion omistuksessa aloittanut tehdas yhdistettiin 1945 elintärkeää rikkihappoa valmistusprosessiin toimittaneeseen, niin ikään valtion omistamaan Rikkihappoja Superfosfaattitehtaat Oy:öön, jossa se jatkoi tytäryhtiönä Vihtavuori Oy nimellä. Samalla tehdasalueella on muitakin räjähteisiin liittyviä toimijoita, nimittäin Nammo Lapua ja Forcit, joilla on omat toimitilansa. Prosessia siis säädetään valmistuksessa siten, että syntyy juuri sitä mitä pitääkin, eikä niin kuin ennen vanhaan, että testataan ja lajitellaan mitä tuli tehdyksi. Syntyvät tuotteet ovat erilaisiin käyttötarkoituksiin räätälöityjä ruuteja. Nämä fuusioitiin 1949 ja nimeksi tuli emoyhtiön nimi. Pitkään rankkaa, monen miljoonan tappiota tuottanut tehdas sai uutta voimaa ja kääntyi nopeasti voitolliseksi. Matkan varrella on tehty vaikka mitä tuotteita kuulosuojaimista katalysaattoreihin. Samalla panostus niin tehtaan modernisointiin, turvallisuuteen kuin energiatehokkuuden parantamiseen itse valmistusprosesseja unohtamatta oli todella mittava, yhteensä 23 miljoonaa viiden vuoden aikana. Vielä toisinaan käytän radalla esim. Eri valmistusvaiheet on eriytetty toisistaan ja moni on vielä tuplattu tai moninkertaistettu ja ne sijaitsevat pitkän turvaRuudin valmistus on prosessiteollisuutta, jonka vaiheita valvotaan ja ohjataan tarkasti. Osa prosesseista pyörii tauotta viidessä vuorossa ja osaa voidaan tehdä keskeytyvänä. Niinpä parhaimmillaan lähes tuhat henkeä työllistäneessä tehtaassa työskentelee nykyään ruudin valmistuksessa runsaat sata henkeä. Silenta Pro kuulonsuojaimia, joiden paketissa valmistajana on Kemira Safety Division, Vihtavuori. Korkeaenergisillä ruudeilla valmistuksen loppupää poikkeaa siten, että massaan sekoitetaan lisäksi nitroglyseriiniä. Samoin ohjeisiin lisätään jatkuvasti uusia kaliipereita, mm
Sellaisille ruudeille on ymmärrettävästi vaikea antaa latausohjeitakaan, sillä ne on vedettävä alakanttiin turvallisuussyistä. Puhdas palaminen ja tasalaatuisuus ovat kuuluisia. Osa näistä noudattaa vanhaa merkintätapaa, vaikka nekin kuuluvat ominaisuuksiensa puolesta johonkin näistä kolmesta ryhmästä. Tämä puolestaan pitää kasat yhtä pieninä kuin puhtaasta piipusta ammuttaessa. Ulkomaita myöten kovasti ylistetty tämäkin. Käyttääpä sitä moni kiväärikaliipereissakin matalan lähtönopeuden patruunoihin. Monet kasa-ampujat ovat vannoutuneita Vihtavuoren käyttäjiä, mikä jo sinänsä kertoo aika paljon. Näillä eväillä Vihtavuori onkin Euroopan nykyaikaisin ruutitehdas. VALIKOIMA Vihtavuoren ruuteja pidetään maailmalla parhaimpien joukkoon kuuluvina. Tästä on Nammo Lapuan nettisivuilla erinomainen testitaulukko, josta viimeistään selviää asian tärkeys. Yksi erikoisimmista ruudeista puolestaan on kauppanimellä Tin Star tunnet32 • asE-lehti. Periaatteessa jälleenlataajille on kolme sarjaa, nopeat N300-sarjan pistooli ja haulikkoruudit (9 kpl) sekä N100sarjan kivääriruudit (13 kpl) sekä uusimpana korkeaenergiset 500-sarjan kivääriruudit (6 kpl). Vihtavuoren ruudit valmistetaan pursottamalla tällaisen muotin lävitse. Varsinkin kun kaikilla laaduilla on REACH vaatimukset kunnossa, mikä monelta kilpailijalta puuttuu. Se on kaikissa ruudeissa, eikä kuten kilpailijoilla vain joissakin laaduissa. Uusimpana lisäyksenä on koeampumalaitos nykyaikaisin laitteistoin. Varsinkaan tasalaatuisuus ei ole itsestään selvää, sillä monen kilpailijan kohdalla jälleenlataaja joutuu hakemaan latauksen uudestaan kohdalleen ruudin valmistuserän vaihtuessa. Niin ikään kaikkien pienikaliiperisille tarkoitettujen energiasisältö on suunnilleen toisiaan vastaava, molemmin puolin 4000 joulea / g. Siellä syntyvät Vihtavuoren latausoppaan reseptitkin. Vihtavuorella on valtava määrä eri ruuteja, monet hyvin lähellä toisiaankin. Uusimpana ominaisuutena on viime vuoden alusta lähtien ruuteihin lisätty kuparoitumisen estoaine. Suurimmat tykkiruudit ovat kuin lakritsitangon paloja ja pienin pienoiskiväärin ruuti kuin hienoa hiekkaa. Merkiksi kuparoitumisen estoaineesta on ruutipurkin kylkeen lisätty rihlauksen kuva. Erot eri laatujen välillä saadaan aikaiseksi pinnoituksilla ja jyväsekä reikäkoolla. USA:n valtavat markkinat vetävät entistä paremmin, sillä jakeluorganisaatio siellä uusittiin. tu, erittäin paljon tilaa vievä pistooliruuti, jolla estetään tehokkaasti kaksoislatauksen mahdollisuus. Mustasta antistaattisesta muovista tehtyjä ruutipurkkeja on kolmea kokoa, 0,5, 1 ja 2 kg ja tämän vuoden uutuus tulee olemaan uudenlainen, tyylikäs ruutipurkin etiketti. TULEVAISUUS Hyvälle tuotteelle on aina kysyntää. Kun tehtaalla on hyväksynnät kunnossa ja tuotteilla Naton standardisoinnin mukaiset STANAG 4170 sotilasluokitukset, niin kysyntää silläkin saralla varmasti riittää. Tehdasalue on valtavat 235 hehtaaria ja ruutitehtaan käytössä olevia rakennuksia sillä on 161. Niin ikään kylmänkesto on hyvä, palloruuteja parempi, jolloin talvisella metsällä saadaan luodille lähes lämpimässä ammutut nopeudet. Kohta tulee 100 vuotta täyteen, sillä syntymävuotenaan Vihtavuori pitää 1922:ta. Kuparoitumisen estolla on tietenkin vaikutusta piipun puhdistustarpeeseen, mutta kilpaampujalle huomattavasti suurempi merkitys on sillä, että pidemmässäkin ammunnassa lähtönopeudet pysyvät tasaisina. Samoin kaikissa on joko yksi tai seitsemän reikää. Vaikka valikoima on hyvin kattava, niin uusiakin tulee kuten tämän vuoden N565, joka on periaatteessa räätälöity .338 Lapua Magnumille, mutta soveltuu erinomaisesti muillekin kaliipereille, kuten raskailla luodeilla .300 Winchester Magnumille. Kaikki ruutilaadut ovat puristettuja tankoruuteja. Tehtaan uusi laitekanta mahdollistaa korkean, tasaisen laadun ja kapasiteetti riittää tarvittaessa tuotannon tuplaamiseen
Osa näistä noudattaa vanhaa merkintätapaa, vaikka nekin kuuluvat ominaisuuksiensa puolesta johonkin näistä kolmesta ryhmästä. tu, erittäin paljon tilaa vievä pistooliruuti, jolla estetään tehokkaasti kaksoislatauksen mahdollisuus. Yksi erikoisimmista ruudeista puolestaan on kauppanimellä Tin Star tunnetasE-lehti • 33. Periaatteessa jälleenlataajille on kolme sarjaa, nopeat N300-sarjan pistooli ja haulikkoruudit (9 kpl) sekä N100sarjan kivääriruudit (13 kpl) sekä uusimpana korkeaenergiset 500-sarjan kivääriruudit (6 kpl). Se on kaikissa ruudeissa, eikä kuten kilpailijoilla vain joissakin laaduissa. Sellaisille ruudeille on ymmärrettävästi vaikea antaa latausohjeitakaan, sillä ne on vedettävä alakanttiin turvallisuussyistä. Varsinkin kun kaikilla laaduilla on REACH vaatimukset kunnossa, mikä monelta kilpailijalta puuttuu. Kuparoitumisen estolla on tietenkin vaikutusta piipun puhdistustarpeeseen, mutta kilpaampujalle huomattavasti suurempi merkitys on sillä, että pidemmässäkin ammunnassa lähtönopeudet pysyvät tasaisina. Käyttääpä sitä moni kiväärikaliipereissakin matalan lähtönopeuden patruunoihin. Puhdas palaminen ja tasalaatuisuus ovat kuuluisia. Tehtaan uusi laitekanta mahdollistaa korkean, tasaisen laadun ja kapasiteetti riittää tarvittaessa tuotannon tuplaamiseen. Suurimmat tykkiruudit ovat kuin lakritsitangon paloja ja pienin pienoiskiväärin ruuti kuin hienoa hiekkaa. VALIKOIMA Vihtavuoren ruuteja pidetään maailmalla parhaimpien joukkoon kuuluvina. Varsinkaan tasalaatuisuus ei ole itsestään selvää, sillä monen kilpailijan kohdalla jälleenlataaja joutuu hakemaan latauksen uudestaan kohdalleen ruudin valmistuserän vaihtuessa. Monet kasa-ampujat ovat vannoutuneita Vihtavuoren käyttäjiä, mikä jo sinänsä kertoo aika paljon. Ulkomaita myöten kovasti ylistetty tämäkin. Uusimpana lisäyksenä on koeampumalaitos nykyaikaisin laitteistoin. Tehdasalue on valtavat 235 hehtaaria ja ruutitehtaan käytössä olevia rakennuksia sillä on 161. Uusimpana ominaisuutena on viime vuoden alusta lähtien ruuteihin lisätty kuparoitumisen estoaine. Kaikki ruutilaadut ovat puristettuja tankoruuteja. Vaikka valikoima on hyvin kattava, niin uusiakin tulee kuten tämän vuoden N565, joka on periaatteessa räätälöity .338 Lapua Magnumille, mutta soveltuu erinomaisesti muillekin kaliipereille, kuten raskailla luodeilla .300 Winchester Magnumille. Kohta tulee 100 vuotta täyteen, sillä syntymävuotenaan Vihtavuori pitää 1922:ta. Niin ikään kylmänkesto on hyvä, palloruuteja parempi, jolloin talvisella metsällä saadaan luodille lähes lämpimässä ammutut nopeudet. Kun tehtaalla on hyväksynnät kunnossa ja tuotteilla Naton standardisoinnin mukaiset STANAG 4170 sotilasluokitukset, niin kysyntää silläkin saralla varmasti riittää. Erot eri laatujen välillä saadaan aikaiseksi pinnoituksilla ja jyväsekä reikäkoolla. Mustasta antistaattisesta muovista tehtyjä ruutipurkkeja on kolmea kokoa, 0,5, 1 ja 2 kg ja tämän vuoden uutuus tulee olemaan uudenlainen, tyylikäs ruutipurkin etiketti. Tästä on Nammo Lapuan nettisivuilla erinomainen testitaulukko, josta viimeistään selviää asian tärkeys. Näillä eväillä Vihtavuori onkin Euroopan nykyaikaisin ruutitehdas. Vihtavuorella on valtava määrä eri ruuteja, monet hyvin lähellä toisiaankin. Tämä puolestaan pitää kasat yhtä pieninä kuin puhtaasta piipusta ammuttaessa. Niin ikään kaikkien pienikaliiperisille tarkoitettujen energiasisältö on suunnilleen toisiaan vastaava, molemmin puolin 4000 joulea / g. Siellä syntyvät Vihtavuoren latausoppaan reseptitkin. Merkiksi kuparoitumisen estoaineesta on ruutipurkin kylkeen lisätty rihlauksen kuva. Vihtavuoren ruudit valmistetaan pursottamalla tällaisen muotin lävitse. Samoin kaikissa on joko yksi tai seitsemän reikää. USA:n valtavat markkinat vetävät entistä paremmin, sillä jakeluorganisaatio siellä uusittiin. TULEVAISUUS Hyvälle tuotteelle on aina kysyntää
Hyvin todennäköisesti tästä tuleekin jokapäiväinen eDCveitseni (eDC = “jokapäiväinen (työkalu) kannossa”) . Oma kokemukseni mukaan CPM-teräkset ovat todella helppoja teroittaa, pitävät teränsä hyvin ja ennen kaikkea niille tyypillistä on ”haukkaavuus”, terä todellakin haluaa leikata; ero vaikkapa VG-10:een on hätkähdyttävän selvä. riaali syö taskukangasta kuin leipää, mutta kulumisen (tai hienon hiomapaperin) jäljiltä tilanne helpottuu. Oikotie onneen on, että ostaja opettelee teroittamaan veitsensä, vieläpä vapaalta kädeltä, ilman jenkkihapatuksen mukaisia teroitusjigejä. SPYDERCO 2018 – AINA VAAN PAREMPAA PUKKAA Compression Lock lähikuvassa: vasemman linerin nokka painuu terän tyven ja akselin väliin, avaaminen hoituu lineria sen pystyssä olevasta nokasta vasemmalle työntäen. Para 3:n terä on edelleen pulverimetallurgista CPMterästä, aiemman S30V:n sijasta vieläkin parempaa S110V:tä. PM3 on valmistettu Spydercon tehtaalla Goldenin kaupungissa Coloradossa, erikseen mainittuna vielä maapallolla, ja sen laatu on täysin moitteeton, vailla valittamisen aihetta. Yllättävän suuri osa veitsien ostajista näyttää olevan teroitustaidottomia ja lopputulos on, että jos terä ei ole täysin symmetrinen, alkaa nettinillitys. Para 3 (#C223GPDBL) on pienempi versio Spydercon perustajan (Louis) Sal(omon) Glesserin suunnittelemasta Para-Military 2 –veitsestä, joka on parannettu versio jo vuonna 2004 esitellystä perusmallista, joka puolestaan on 2/3-kokoon pienennetty Military-malli. jousiteräksinen ”deep carry”klipsi olisi tässä suhteessa ollut parempi. käteen PM3 istuu hienosti, se on juuri sopivan kokoinen ja vanha PM tuntuu sen jälkeen liian isolta ja kolholta. ainoa pieni moitteen aihe on, että veitsi istuu turhan korkealla näkyvillä. Silti, Spydercon kotisivujen foorumilla vallitseva suunta ovat tyypit, jotka eivät koskaan tee veitsillään mitään, pelkästään palvovat Safety Queenejaan ja jotain tästäkin löytynee. Lukitusmenetelmä on Spyderon patentoima Compression Lock, jossa vaakatasossa liikkuva kahvan teräslinerin nokka painuu terän tyven poikittaisen kiilapinnan ja linerien poikittaistapin väliin. Lukitus on äärimmäisen luja ja omaa kulumistaan kompensoiva: omaa PM:ani on avattu/naksuteltu takuulla kymmeniä tuhansia kertoja ja lukitus on edelleen täysin välyksetön. Terässä on hiukan ”pittingiä” eli materiaalille tyypillisiä kuoppasyöpymiä, mutta niistä ei ole mitään käytännön haittaa. Taskunsuuklipsille on kiinnitysreiät niin edessä kuin takanakin ja molemmilla kyljillä, joten sopiva kantoasento löytyy varmasti. Tyyppimerkinnän ”BL” ilmoittaa, että kahva on sinistä kuituvahvisteista G10epoksia, joka taskunsuussa kannettaessa sulautuu hienosti farkkukankaaseen. Tehdasveitsissä tyypilliseen tapaan suoraksi teroitetun terän suussa on (liian) jyrkkä ”secondary bevel”, jolla saadaan aikaiseksi vakioitu muoto ja tapetaan osa nikopetterinönnönen-tyylin itkupotkuraivokohtauksista internetin ihmemaailmassa. Tylppä reuna näyttää tasaiselta ja on teräväkin, mutta ei oikein sovellu mihinkään tekemiseen, ”but who cares”. Omassa taskunsuussani vanhempi Paramilitary on roikkunut jo toistakymmentä vuotta ja olen siihen edelleen vilpittömän ihastunut, terän profiilin olen korjannut kuperaksi (”convex”). Sama kova kohtalo odottaa PM3:a. 34 • asE-lehti. Vuoden 2018 uusista malleista kokeiltaviksi saatiin kaksi. Uutena varsin karhea mateTekSTi ja kUVaT: VeSa TOiVOnen Amerikkalainen Spyderco on veitsivalmistajista se, jonka tuotteita olen käyttänyt eniten, jo reilut 20 vuotta lähestulkoon päivittäin ilman ongelman häivää, joten tehtaan uutuudet kiinnostavat aina. Para 3 tyyppikuvassa
PM3 on valmistettu Spydercon tehtaalla Goldenin kaupungissa Coloradossa, erikseen mainittuna vielä maapallolla, ja sen laatu on täysin moitteeton, vailla valittamisen aihetta. ainoa pieni moitteen aihe on, että veitsi istuu turhan korkealla näkyvillä. jousiteräksinen ”deep carry”klipsi olisi tässä suhteessa ollut parempi. käteen PM3 istuu hienosti, se on juuri sopivan kokoinen ja vanha PM tuntuu sen jälkeen liian isolta ja kolholta. Taskunsuuklipsille on kiinnitysreiät niin edessä kuin takanakin ja molemmilla kyljillä, joten sopiva kantoasento löytyy varmasti. Tyyppimerkinnän ”BL” ilmoittaa, että kahva on sinistä kuituvahvisteista G10epoksia, joka taskunsuussa kannettaessa sulautuu hienosti farkkukankaaseen. SPYDERCO 2018 – AINA VAAN PAREMPAA PUKKAA Compression Lock lähikuvassa: vasemman linerin nokka painuu terän tyven ja akselin väliin, avaaminen hoituu lineria sen pystyssä olevasta nokasta vasemmalle työntäen. Lukitus on äärimmäisen luja ja omaa kulumistaan kompensoiva: omaa PM:ani on avattu/naksuteltu takuulla kymmeniä tuhansia kertoja ja lukitus on edelleen täysin välyksetön. Terässä on hiukan ”pittingiä” eli materiaalille tyypillisiä kuoppasyöpymiä, mutta niistä ei ole mitään käytännön haittaa. Oma kokemukseni mukaan CPM-teräkset ovat todella helppoja teroittaa, pitävät teränsä hyvin ja ennen kaikkea niille tyypillistä on ”haukkaavuus”, terä todellakin haluaa leikata; ero vaikkapa VG-10:een on hätkähdyttävän selvä. Vuoden 2018 uusista malleista kokeiltaviksi saatiin kaksi. Hyvin todennäköisesti tästä tuleekin jokapäiväinen eDCveitseni (eDC = “jokapäiväinen (työkalu) kannossa”) . Lukitusmenetelmä on Spyderon patentoima Compression Lock, jossa vaakatasossa liikkuva kahvan teräslinerin nokka painuu terän tyven poikittaisen kiilapinnan ja linerien poikittaistapin väliin. Tehdasveitsissä tyypilliseen tapaan suoraksi teroitetun terän suussa on (liian) jyrkkä ”secondary bevel”, jolla saadaan aikaiseksi vakioitu muoto ja tapetaan osa nikopetterinönnönen-tyylin itkupotkuraivokohtauksista internetin ihmemaailmassa. Para 3:n terä on edelleen pulverimetallurgista CPMterästä, aiemman S30V:n sijasta vieläkin parempaa S110V:tä. Oikotie onneen on, että ostaja opettelee teroittamaan veitsensä, vieläpä vapaalta kädeltä, ilman jenkkihapatuksen mukaisia teroitusjigejä. Para 3 tyyppikuvassa. asE-lehti • 35. Uutena varsin karhea mateTekSTi ja kUVaT: VeSa TOiVOnen Amerikkalainen Spyderco on veitsivalmistajista se, jonka tuotteita olen käyttänyt eniten, jo reilut 20 vuotta lähestulkoon päivittäin ilman ongelman häivää, joten tehtaan uutuudet kiinnostavat aina. Tylppä reuna näyttää tasaiselta ja on teräväkin, mutta ei oikein sovellu mihinkään tekemiseen, ”but who cares”. Omassa taskunsuussani vanhempi Paramilitary on roikkunut jo toistakymmentä vuotta ja olen siihen edelleen vilpittömän ihastunut, terän profiilin olen korjannut kuperaksi (”convex”). Sama kova kohtalo odottaa PM3:a. Silti, Spydercon kotisivujen foorumilla vallitseva suunta ovat tyypit, jotka eivät koskaan tee veitsillään mitään, pelkästään palvovat Safety Queenejaan ja jotain tästäkin löytynee. Para 3 (#C223GPDBL) on pienempi versio Spydercon perustajan (Louis) Sal(omon) Glesserin suunnittelemasta Para-Military 2 –veitsestä, joka on parannettu versio jo vuonna 2004 esitellystä perusmallista, joka puolestaan on 2/3-kokoon pienennetty Military-malli. Yllättävän suuri osa veitsien ostajista näyttää olevan teroitustaidottomia ja lopputulos on, että jos terä ei ole täysin symmetrinen, alkaa nettinillitys. riaali syö taskukangasta kuin leipää, mutta kulumisen (tai hienon hiomapaperin) jäljiltä tilanne helpottuu
Flipperin käyttöperiaate. flipperi, terän tyven uloke, joka suljetussa veitsessa pistää sen selästä ja josta terän saa vivuttua auki todella napakasti. Lopputulos on lipsumaton, mutta optimoitu lähinnä yhdelle otteelle, puukkomaiset otteenvaihdot eivät oikein suju. Sliverax tyyppikuvassa. Täyspitkä lineri löytyy vain oikealta, vasemmalla se on lyhyempi, mikä keventää veistä. Taitettuna Sliverax on kompakti; huomaa flipperi. kahva on mustaa karheapintaista, hiilikuidulla vahvistettua ”revittyä” G10epoksia. Suljettuna Sliverax on todella sutjakkaan näköinen ja se on myös kevyt, painoa on vain 94 g. Sliveraxin jousiteräksinen klipsi. Lisäksi kahva pää on vähän alaviistossa. LÄHTeeT Valmistajan kotisivut www.spyderco.com Spydercoihin keskittyvä tietosivusto Spydiewiki www.spydiewiki.com CPM S110V datalehti http://www.crucible.com/PDFs/ DataSheets2010/Datasheet%20 CPM%20S110Vv12010.pdf Compression Lock –patentti US6553672 Ote on tukeva, mutta lievästi yksipuolinen; huomaa kahvan alaviisto asento. klipsille on paikka molemmilla kyljillä, mutta vain kahvan perässä. Terän ollessa avattuna flipperistä tulee sormisuojus, jonka takana kahvassa on syvä leikkaus kädelle. Taiwanissa valmistetun Sliveraxin terä on CPM S30V –pulveriterästä ja teroitus on suora, ”Full Flat Grind”. Tässäkin mallissa lukituksena on Compression Lock. Sen on suunnitellut autoteollisuudessa leipänsä ansaitseva tohtori Paul alexander. jousiteräksinen klipsi paikoittaa veitsen syvälle taskuun, lähes näkymättömiin, mutta samalla hiukan vaikeasti tavoitettavaksi. 36 • asE-lehti. Sliverax (#228CFP) kertoo jo nimellään jotain: ”sliver” on suomeksi lastu ja ”ax” ääntyy kuin ”axe” eli kirves. kahvan selkä on täysin auki, mikä helpottaa veitsen puhdistamista juoksevan veden ja/tai paineilman avulla. Terän avaamista helpottaa ns. Hänen ja Spydercon yhteistyön ensimmäinen hedelmä oli Ouroboros vuonna 2016
asE-lehti • 37. Myös G19 Gen-4 525,00 Flir lämpökamerat! Nyt löydät riistan vaikka puskan takaa, niin yöllä kuin päivälläkin! Ergonomiset, helppokäyttöiset! Flir Scout II 240 lämpökamera 2450,00 KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys– ja urheiluaseita. 590,00 FAS AR611 ilmakivääri, paineilma 20” piippu kal 4,5 tai 5,5 1150,00 TEHOPAKETTI Umarex Dominator 1250 ilmakivääripaketti hyvät varusteet saatavissa 4,5mm, tai 5,5 mm(40J) tai 6,35 mm(.25/ 50J) alk. 15,00 Glock lapio (+saha+suojapussi) 59,00 Glock ratalaukku Range Bag 90,00 Glock veitset erinomainen kestävä joululahja! M78 veitsi, musta tai beige ilman yläpuolista sahaterää 38,00 M81 veitsi yläpuol.sahanterällä,musta,beige, vihreä, harmaa, dark earth 42,50 Uudeksi vuodeksi! Valopistoolin kal 4 paukkupatruuna 8,00/kpl CMMG 22LR AR15 vaihtosarja 315,00 JP –Upper assy/täydellinen 22lr yläkerta AR15 kivääreihin 1400,00 Advantech Arms Glock 17 Gen-3 ja Gen-4 22lr vaihtosarjat suoraan varastosta. Ilma-aseita talvi harjoitteluun FAS 6004ST 4,5mm tarkkuusilmapist. 4,5mm 90,00 Beretta M92 pistooli 4,5mm 225,00 Smith & Wesson M586 4” revolveri 275,00 H&K P30 4,5mm musta Co2, ilmapistooli 195,00 UUTUUS! Glock M19 4,5mm Co2 ilmapistooli 145,00 Colt 1911 Co2 4,5 mm ESITTELYKAPPALE (uusi 230,-) 130,00 Beretta Elite II BB ESITTELYKAPPALE (uusi 90,-) 70,00 SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. (ei kiikaria) 630,NYT 550,00 SLR 4,5mm alavipuviritteinen, kasumäntä, 7ptr lipas 1016,NYT 900,00 TTR1 4,5mm paineilma, reguloitu, muovitukki, vaim. 1380,NYT 1200,00 Rapid MFR FAC 4,5mm kiintovaimentimella 1480,NYT 1300,00 Eliminator 22 FAC + Vortex vaimennin 1170,NYT 1050,00 Crusader 4,5mm FAC + Vortex vaimennin 990,NYT 900,00 BSA Super Sport Tactical kal 4,5mm tai 5,5 mm 295,00 Umarex ilmapistooleita/revolvereita Colt SAA 45 revolveri sinistetty tai niklattu 4,5mm 195,00 Walther PPQ 4,5mm poliisin virka-aseen kopio 175,00 Walther P38, kal 4,5mm 165,00 Walther CP99 4,5 Co2 165,00 P.08 Legends, Parabellumin kopio 98,00 P.08 Legends Parabellum, metallia, toimiva nivellukko 165,00 C96 Legends, 4,5mm Ukko-Mauserin kopio 110,00 C96 Legends Ukko-mauser, metallia 165,00 Makarov PM pist. Ruger 10/22 (GSG) valmistama 110 ptr 22 lr rumpu 119,00 TARJOUS! 5x Thermold AR-15 223/5,56 30 PTR lipas = 100,00 TARJOUS! 5x Thermold AK47 30 ptr lipas = 100,00 Colt AR15 AITO! metallilipas 20 ptr tai 30 ptr 33,00 Thermold FN FAL 20 ptr muovilipas 30,00 Thermold HKG-3 20 ptr muovilipas 30,00 MKE (HK) 15 ptr 9mm lipas 110,00 Magpul MAG-556 30 ptr 5,56/223 GEN3 ikkunallinen muovilipas 30,00 Magpul MAG-556-MCT 30 ptr GEN3 ikkunallinen lipas, hiekanvärinen 30,00 Magpul MAG-223 40 ptr 5,56 GEN3 muovilipas 45,00 Magpul MAG-576 PMAG Gen3 rumpulipas 60 ptr 210,00 Glock 9mm 33 ptr lipas 49,Glock 9mm 24 ptr lipas UUTUUS! 49,00 Tarvikkeita Hunters Specialties kauris/peura pilli 30,00 Hunters Specialties kauris/peura houkutinaine 25,00 Sabre Gatekeeper ovihälytin 21,00 Sabre Personal Alarm PA-01 henkilöhälytin 110 db 18,00 Sabre Defence turvasumu, LUPAVAPAA!!!! 20,00 Glock pipo, musta 15,00 Glock muki, musta logolla 15,00 Glock juomapullo alum. Hintoihin lisätään joulurahti 10,-!!! Mitat korkeus 150cm, leveys 38cm, syvyys 28cm. 780,00 Theoben laatuilmakiväärien talvitarjous! Evolution 4,5mm kaasumäntä 16J, vaim. SP66 Asekaappi 570,00€ 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,00€ 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00€ 150x65x55 cm 200 kg SP88 Asekaappi 890,00€ numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi 1340,00€ numerolukolla, mitat SP99 Shield sights punapistetähtäimet Shield RMS punapistetähtäin 4 MOA tai 8 MOA 375,00 CQS Sportsight 8 MOA 395,00 Shield Glock MOS jalka levy 105,00 Shield Glock takatähtäimen tilalle tuleva jalka (Gen3) 110,00 SLIP 2000 aseenhoitokemikaalit: Slip 2000 Gun Lube synteettinen aseöljy 30 ml 8,00 Slip 2000 EWL AR15/AK47 aseöljy 30 ml 18,00 Slip 2000 725 rasvanpoisto/puhdistusaine 118 ml 18,00 Slip 2000 Carbon Killer/karstanpoistoaine 118 ml 18,00 Slip 2000 Copper Cutter/kuparinpoistoaine 118 ml 18,00 Slip 2000 AR15/M16 puhdistusaine setti, 3 pulloa 29,00 Slip 2000 haulikon puhdistusaine setti, 3 pulloa 29,00 Slip 2000 EWG rasvaruisku 30 ml 18,00 Slip 2000 veitsiöljy 30 ml, jahdin jälkeen veitset kuntoon! 8,00 ASEMIEHEN JOULULAHJAT! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE UUTUUS Glock pistooleita: Glock M45 9mm, musta 19 luisti/17 runko 745,Glock M19X 9mm, ruskea US Army kilpailutus kopio 795,Glock M17 Gen5 9mm, FBI siviiliversio 745,Glock M17 Gen5 MOS 9mm 900,Glock M34 Gen5 MOS, 9mm 950,STAG Stag Arms M1, 223 rem 16” 1780,00 Stag Arms M2 Plus Package, 223 rem, 16” 1860,00 Stag Arms M3 , 223 rem, 16”, ei tähtäimiä 1595,00 Stag Arms M4 223 rem, 20 ” HBAR 1800,00 Stag Arms Tactical kal 5,56/223 rem piippu 16” 1690,00 Stag Arms 3Gun Elite kal 5,56/223 rem 3-GUN huippumalli 2150,00 Eotech hologrammitähtäimet; EXPS2-0 tähtäin, hallintanäppäimistö sivussa 690,00 EXPS3-0 tähtäin,näppäimet sivussa 820,00 G33 STS suurentaja Magnifier 725,00 XPS2-0 tähtäin perusmalli, näppäimet takana 640,00 HHS-II paketti sis EXPS2-2 + G33 suurennin yhteensä 1290,00 Pukin konttiin! Lippaita nyt kun niitä vielä saa….
Hovioikeus ei antanut Mika Lehtosen harhauttaa. Asia eteni hallinto-oikeuteen, joka määräsi starttipyssyt palautettavaksi. Asehallinnon aseseppä esitteli hovioikeudelle starttiaseesta valmistamaansa laitetta, jonka hän oli saanut toimimaan aseena poistamalla siitä piipun. Yhtä hyvinhän patruuna voitaisiin laukaista missä vain”, hämmästeli puolustuksen todistaja kuultu insinööri Erkki Katerma. Lehtosen väite ei ollut totta. Itä-Suomen hovioikeus oli Poliisihallituksen asehallinnon Waterloo. Lupaan on kirjattu, ettei näillä saa ampua kaasupatruunoita, eikä sellaisia saa ostaa”, mies kertoo. ”Poliisilaitokselta soittivat ja ilmoittivat, että he tekevät sarjanumerot niihin starttiaseisiini, joista se puuttuu. Toisessa oikeudenkäynnissä hovioikeus hylkäsi Poliisihallituksen selitykset kaasuaseiden muunneltavuudesta. Hallituksen esityksen mukaan aseessa tulee siten olla muun ohella piippu.” Kaikkiaan hovioikeus katsoi Mika Lehtosen ja Jussi Kytösaaren lähinnä toistelleen kulkupuheita: “Lehtonen ja Kytösaari eivät kuitenkaan ole tutkineet nyt kysymyksessä olevia esineitä tai niiden muunneltavuuden mahdollisuutta, vaan ovat hovioikeudessa kertoneet yleisesti aseiden muunneltavuudesta esineistä otettujen valokuvien taikka vastaavan tyyppisistä esineistä saamiensa ja kuulemiensa kokemusten perusteella ja sen mukaan tehneet johtopäätökset myös [vastaajan] hallusta takavarikoiduista esineistä.” Hovioikeus hylkäsi syytteen kokonaan. “Miten piiputon laite voisi olla ase. Takana on noin kuusi vuotta kestänyt, monia eri tuomioistuimia työllistänyt vääntö, johon Poliisihallituksen asehallinto käytti erityisen paljon resurssejaan. “Suomen lain mukaan ampuma-ase voi tosiaan olla ilman piippua. Näin säädettiin jo vuoden 1998 ampuma-aselakia hyväksyttäessä”, väitti syyttäjän todistaja, asehallintopäällikkö Mika Lehtonen, valan nojalla kuultuna. Mies vaati starttareitaan takaisin, mutta poliisi kieltäytyi noudattamasta hovioikeuden tuomiota. Juttu eteni Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka istuntoon marraskuussa 2014 Poliisihallituksen asehallinto toimitti peräti kolme (3) edustajaansa todistajiksi. Mies Savonmaalta sai syksyllä mieluisan puhelinsoiton. Asehallinnon ylitarkastaja Jussi Kytösaari vakuutti starttiaseiden olevan aselain mukaisia ampumaaseita, mutta joutui kokemaan tuskallisia hetkiä, koska turkulainen konstaapeli todisti juuri Kytösaaren vakuuttaneen heille, etteivät starttiaseet tarvitse aselupia. Se kirjasi tuomioonsa: “Ampuma-aselain 3 §:ssä tarkoitetut aseen osat olisivat aseen toiminnan kannalta olennaisia, ruutikaasunpaineen tai muun räjähdyspaineen alaisia osia. Syyttäjä haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, joka vastaajan asianajajaa kuultuaan hylkäsi hakemuksen. aSeLakiaSiaa 38 • asE-lehti. Niistä ei tunnu koskaan olevan puutetta, kun kyse on aseisiin liittyvien rikosilmoitusten tehtailusta ja turhien oikeudenkäyntien pyörittämisestä. Tässä vaiheessa, neljän eri tuomioistuimen käsittelyn ja ratkaisun, kuuden vuoden prosessoinnin ja neljä vuotta Pohan Waterloon jälkeen poliisilaitoksella otettiin järki käteen, ja aseet palautettiin. Lupien kanssa. Tapaus on koettu näin tärkeäksi ilmeisesti siksi, että asehallinnon aiemmin Turussa aloittamat starttiasejutut olivat romahtaneet, samoin Teräasekeskusta vastaan nostettu rikosjuttu. Se kumosi käräjäoikeuden langettamat sakot, tuomitsi valtion maksamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut ja määräsi palauttamaan takavarikoidut starttiaseet hänelle. He kirjoittivat starttipistooleille myös hallussapitoluvat, ikään kuin kaasuaseelle. Kysymys oli siitä, ovatko starttiaseet helposti muunnettavissa ampuma-aseiksi, siinä mielessä kuin aselain 2011 muutos tarkoitti. TEKSTI MIKKO NISKASAARI StarttiaSejuttuja päätökSeen Vuosikausien käräjöinnin jälkeen poliisi tunnusti tappionsa, palautti starttiaseet omistajalle ja kirjoitti niille luvat. Ilman niitä kaikkia ei ole mahdollista koota toimivaa ampuma-asetta. Prosessi alkoi vuonna 2013, kun poliisi huomasi miehellä olevan puolitusinaa starttiasetta, ja niiden vuoksi hänet käräjäoikeudessa tuomittiin ampuma-aserikoksesta
Juttu oli lähtökohdiltaan yksinkertainen. Vastaaja taas katsoi ilmoittaneensa aseista oma-aloitteisesti poliisille, mikä lain armosäädöksen mukaan poistaa rikoksen. Mitä ilmeisimmin kysymys oli Poliisihallituksen yleisen ”starttiaserynnäkön” tukemisesta myös tällä prosessilla. Aika kova hinta siitäkin kertyy yhtä kaasuasetta kohden. aSeLakiaSiaa SEITSEMÄN VUODEN OIKEUSJUTTU Helsingin hovioikeudessa saatiin kesällä päätökseen toinen tavattoman pitkäksi venähtänyt, kaasuaseita koskenut oikeusjuttu. Kaasuaseita oli porattu ja sahattu. Kaasuaseita, koska niillä voidaan ampua myös kaasupatruunoita, päätti hovioikeus. MUUNNELTAVUUS EI PAINANUT Käräjäoikeudessa annettiin painoa syyttäjän todistelulle aseiden muunnettavuudesta, mutta hovioikeus tyrmäsi sen kokonaan. Tuomiossa on kuitenkin kolme muuta kohtaa, joilla on yleisempääkin merkitystä. HO totesi, ettei syyttäjä ole edes väittänyt vastaajan ryhtyneen muuntamaan esineitä varsinaisiksi ampuma-aseiksi. Kaasuaseet ovat Suomessa luvanvaraisia, joten niiden maahantuonti ja myyminen eteenpäin ilman asianmukaisia lupia on kiistatta lainvastaista. Käräjäoikeus oli hyväksynyt syyttäjän väitteen useista kymmenistä myydyistä kaasuaseista ja tuominnut miehen korvaamaan valtiolle niiden arvona 45 000 euroa. Erva-asemääritelmän mukaan sarjatuliaseen tuli olla erityisen vaarallinen. asE-lehti • 39. HO totesi, ettei omaaloitteisuutta tule tulkita liian tiukasti, ja epäselvissä tapauksissa sen tulee katsoa tapahtuneen. Olivatko miehen tuomat esineet kaasuaseita vai eivät, ja oliko hänellä oikeus niitä tuoda ja myydä. Korvaus aleni 30 000 euroon. Syy mutkikkuuteen löytyy Poliisihallituksen asehallinnosta. Starttiaseita, väitti puolustus. Erva-ase oli syyttäjän yksi peruste syyttää törkeästä, eikä tavallisesta ampuma-aserikoksesta. Ne olivat vastaajankin mielestä ampuma-aseita, ja hän ilmoitti niistä heti poliisille. Poliisin tutkintailmoitus on päivätty marraskuussa 2011, esitutkinta valmistui seuraavana vuonna, käräjäoikeus antoi ensimmäisen tuomionsa 2014, minkä HO palautti uudelleen käräjille. Ilmoittamisesta sinällään ei ollut erimielisyyttä, mutta hovioikeus asettui tässäkin syyttäjän kannalle. Poliisin mielenkiinto heräsi, koska hän oli kaupitellut näitä netin huutokauppasivustoilla. Käräjäoikeuden toinen tuomio saatiin valmiiksi viime vuonna ja hovioikeuden ratkaisu 2018. Syyttäjä syytti törkeästä ampuma-aserikoksesta myös näiden revolverien osalta. Syyttäjä ja Poliisihallituksen asehallinto kuluttivat tavattomasti työtunteja todistaakseen, että takavarikoidut esineet on helppo muuntaa oikeiksi, luoteja ampuviksi ampuma-aseiksi. Muunneltavuuden poistuminen syntitaakasta lievensi rangaistuksen 1 v 2 kk ehdollista vankeutta. armosäädös ei toiminut Vastaaja oli ollut kaasuaseistaan poliisikuulustelussa 18.6.2012. Pikemminkin kyseessä saattaa olla esimerkki siitä, kuinka sekavilla lakiesityksillä saadaan läpi outoja säädöksiä. Kaasuase on erva-ase Kaasuaseista yksi oli sarjatulitoiminen, ja sen osalta syyttäjä vaati tuomiota erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapidosta. Tosiasiassa jutussa oli kysymys vain siitä, ovatko takavarikoidut aseet starttivai kaasuaseita. Huomion keskittäminen muunneltavuuteen teki oikeudenkäynnistä poikkeuksellisen monipolvisen ja pitkän. Vastaajalta takavarikoitiin aikoinaan 14 kaasupistoolia ja -revolveria. Puolustuksen vaatimuksesta suoritettu lisätutkinta muutti kuvaa. Asian ratkaisi tämä: ”Kuitenkin konkreettiset ja jo aloitetut viranomaisen tutkintaja valvontatoimet, jotka selvästi yleisen elämänkokemuksen mukaan arvioiden aiheuttavat niiden kohteelle uhkan tunteen, jonka voidaan yleensä katsoa vaikuttavan henkilön ajatuksiin ja käyttäytymiseen, puoltavat yleensä sitä, ettei vaadittava omaaloitteisuusedellytys enää voi täyttyä.” tuomio lieveni Käräjäoikeus oli tuominnut miehen 1 ½ vuoden ehdottomaan vankeuteen. HO totesi, ettei syyttäjän väittämistä asemääristä ollut mitään näyttöä ja piti uskottavana miehen itsensä ilmoittamaa 19 asetta. Ehkä hieman yllättäen HO päätyi hyväksymään syyttäjän näkemyksen, käytyään pitkään läpi ampumaaselain säädöksiä ja niiden syntyhistoriaa: ”[A]mpumaaseen sarjatuliominaisuutta ei ole sidottu vain esimerkiksi sotilaskäytössä oleviin aseisiin, vaan erityisen vaarallisen ampuma-aseen käsitteen piiriin kuuluvat kaikki sarjatulitoimintoiset ampuma-aseet ja siten myös kaasuaseet.” On kuitenkin kyseenalaista, ovatko kansanedustajat tietoisesti ja harkiten säätäneet sarjatulitoimisen kaasuaseen vaarallisuudeltaan samaan kategoriaan konepistoolin ja rynnäkkökiväärien kanssa. ”Sillä seikalla, onko poliisiviranomainen ryhtynyt muuntamaan esineitä esimerkiksi selvittääkseen niiden ampuma-aselain 2 §:n 1 momentin mukaista muuntamiskelpoisuutta, ei ole tässä suhteessa merkitystä.” Hovioikeus katsoi takavarikoitujen aseiden olevan luvanvaraisia kaasuaseita, eikä muunneltavuudella ollut asiassa itsenäistä merkitystä. Puolustuksen todistaja Erkki Katerman mukaan ase ei ollut, sarjatuliominaisuudestaan huolimatta Schengenin sopimuksen artiklassa 78 tarkoitettu nykyaikainen taisteluväline. Jos aseet katsottiin kaasuaseiksi, ampuma-aserikoksen aseen vaarallisuutta koskeva kvalifiointiperuste ei täyttynyt, eikä kysymys ollut erityisen vaarallisista ampuma-aseista. Kaksi päivää myöhemmin hän oli saanut kuriiripostina kolmen revolverin lähetyksen
-yhtiön (”Central Missouri Machine Gun”) Mk47 Mutant –kivääristä oli juttua Ase-lehden numerossa 2/18. Overstreet on erittäin aktiivinen asekeksijä ja hänellä onkin 24.05.2018 jätetty patenttihakemus vetämässä myös Guardin lukkorakenteesta, josta hakemuksessa käytetään puolikryptistä nimitystä ”säteittäisesti hidastettu massasulkuinen toimintajärjestelmä, kuten vaikkapa aR 15 alustalle”. jousi on kuitenkin sen verran löysä, että iskurinpiikki jaksaa liikkua vasaran lyödessä ja luistin palautusjousi pitää sulun kiinni. sulkukappaleen ja iskurinpiikin laipan välissä on jäykähkö kierrejousi, joka pyrkii työntämään yhdistelmää pitkäksi, auki lukituksesta. CMMG:n johtaja John L. Guardin liikkuvat purettuna; ohut sokkapiikki on hyvä työkalu huorasokan irrottamiseen ja etenkin takaisin asentamiseen, haarat kun ovat vähän levällään ja niitä joutuu ohjaamaan reikäänsä. Luistin päällä oleva kaasukiila on sekin korvattu umpiteräksisellä sarvella, jonka tehtävä on vain pitää lukko ja sen ohjaustappi paikallaan luistissa. sulkukappaleen kierryttyä auki lukituksesta toiminta 40 • asE-lehti. CMMG GUARD – PISTOOLIKALIIPERINEN KIVÄÄRI Patenttihakemuksen kuva kertoo kaiken olennaisen aseen toimintaperiaatteesta. sulku lukittuu periaatteessa täysin normaaliin aR:n tapaan, mutta suuri ero tulee, kun korkeapaineinen hylsy laukauksen jälkeen alkaa puskea sulkukappaletta taaksepäin: sulkunokkien takapinnat on reilusti viistetty ja kun ne kohtaavat ylärungossa olevan teräksisen lukituskappaleen viistot vastinpinnat, sulkukappale yrittää pyörähtää (takaa katsoen) myötäpäivään, mutta luistin urassa kulkeva ohjaintappi joutuu ensin vipuamaan luistia taaksepäin siinä olevan nousullisen viistopinnan avulla. Tavoitteena keksinnössä on ollut käyttää mahdollisimman pitkälle aR:n osia ja saada aikaiseksi hidastettu massasulkujärjestelmä, jolloin aseen liikkuvien osien (suomeksi sulkukappale tai lukko ja luisti, aRskaksi ”bolt carrier group”, Lukon sulkuolakkeiden takapinnoissa on jyrkkä noin 45 asteen viistopinta. käytännössä tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että aR:n suorakaasumekanismi on päätynyt ansaitusti roskiin. TeksTi ja kuvaT: vesa Toivonen Amerikkalaisen CMMG Inc. Lukon kiertoliike siis muutetaan säteittäisesti sijoitetun tapin avulla luistin suoraviivaiseksi liikkeeksi. todellisille ammatimiehille BCG) massa saadaan minimoitua ja sitä kautta aseen rekyylituntemus miedommaksi. nykyaikaisille patenttihakemuksille tyypilliseen tapaan hakemuksessa on peräti 36 sivua teknistä jargonia ja osin täysin epäoleellisiakin kuvia, joista varsinaista asiaa saa tosissaan hakea. Nyttemmin maahantuoja Asetalo Oy on saanut myyntiin uuden itselataavan CMMG Guard T –kiväärin (#99AE631) kaliiperissa 9 mm Luger
Overstreet on erittäin aktiivinen asekeksijä ja hänellä onkin 24.05.2018 jätetty patenttihakemus vetämässä myös Guardin lukkorakenteesta, josta hakemuksessa käytetään puolikryptistä nimitystä ”säteittäisesti hidastettu massasulkuinen toimintajärjestelmä, kuten vaikkapa aR 15 alustalle”. Guardin liikkuvat purettuna; ohut sokkapiikki on hyvä työkalu huorasokan irrottamiseen ja etenkin takaisin asentamiseen, haarat kun ovat vähän levällään ja niitä joutuu ohjaamaan reikäänsä. käytännössä tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että aR:n suorakaasumekanismi on päätynyt ansaitusti roskiin. nykyaikaisille patenttihakemuksille tyypilliseen tapaan hakemuksessa on peräti 36 sivua teknistä jargonia ja osin täysin epäoleellisiakin kuvia, joista varsinaista asiaa saa tosissaan hakea. Nyttemmin maahantuoja Asetalo Oy on saanut myyntiin uuden itselataavan CMMG Guard T –kiväärin (#99AE631) kaliiperissa 9 mm Luger. CMMG GUARD – PISTOOLIKALIIPERINEN KIVÄÄRI Patenttihakemuksen kuva kertoo kaiken olennaisen aseen toimintaperiaatteesta. Luistin päällä oleva kaasukiila on sekin korvattu umpiteräksisellä sarvella, jonka tehtävä on vain pitää lukko ja sen ohjaustappi paikallaan luistissa. jousi on kuitenkin sen verran löysä, että iskurinpiikki jaksaa liikkua vasaran lyödessä ja luistin palautusjousi pitää sulun kiinni. -yhtiön (”Central Missouri Machine Gun”) Mk47 Mutant –kivääristä oli juttua Ase-lehden numerossa 2/18. Lukon kiertoliike siis muutetaan säteittäisesti sijoitetun tapin avulla luistin suoraviivaiseksi liikkeeksi. sulku lukittuu periaatteessa täysin normaaliin aR:n tapaan, mutta suuri ero tulee, kun korkeapaineinen hylsy laukauksen jälkeen alkaa puskea sulkukappaletta taaksepäin: sulkunokkien takapinnat on reilusti viistetty ja kun ne kohtaavat ylärungossa olevan teräksisen lukituskappaleen viistot vastinpinnat, sulkukappale yrittää pyörähtää (takaa katsoen) myötäpäivään, mutta luistin urassa kulkeva ohjaintappi joutuu ensin vipuamaan luistia taaksepäin siinä olevan nousullisen viistopinnan avulla. Tavoitteena keksinnössä on ollut käyttää mahdollisimman pitkälle aR:n osia ja saada aikaiseksi hidastettu massasulkujärjestelmä, jolloin aseen liikkuvien osien (suomeksi sulkukappale tai lukko ja luisti, aRskaksi ”bolt carrier group”, Lukon sulkuolakkeiden takapinnoissa on jyrkkä noin 45 asteen viistopinta. sulkukappaleen ja iskurinpiikin laipan välissä on jäykähkö kierrejousi, joka pyrkii työntämään yhdistelmää pitkäksi, auki lukituksesta. todellisille ammatimiehille BCG) massa saadaan minimoitua ja sitä kautta aseen rekyylituntemus miedommaksi. sulkukappaleen kierryttyä auki lukituksesta toiminta asE-lehti • 41. CMMG:n johtaja John L. TeksTi ja kuvaT: vesa Toivonen Amerikkalaisen CMMG Inc
Perä on lukittu niittaamalla asentoonsa, pistoolinkahva on perus-A2-mallia. Glockin pienin ja suurin eli 10 patruunan (G26) EU-lipas ja 33 patruunan normaalikokoinen lipas, joka tulee aseen mukana. Tämä oli sääli, sillä lyhyt lipas on radalla kätevämpi. Ylärungon ja etutukin päällä on obligatorinen MiL-sTD-1913 mukainen Picatinny-kisko. Sukupolvien välinen kuilu Glockin tapaan: vanhan G26lippaan (vasemmalla) pullea yläpää ei sovi, vaan siihen tulee purse alarunkoon törmäämisestä, uudemmissa yläpää on viistetty. 9 mm Luger • ampumaetäisyys 50 m • kiikarin suurennos 5x • 4 x 5 ls hiekkapussituelta • Chrony @ 2 m Lapua 8,0g / 123gr R381 FMj #4319177 Lapua Combat 8,0g / 123gr R381 FMj #4319163 Lapua 7,8g / 120gr F447 FMj CEPP Extra #4319178 Magtech 8,0g / 124gr FMj #9B oma 68 Hornady 147gr / 9,5g XTP-HP + 0,30 g 3n37 + CCi 400 L 29,0 suurin nopeus m/s 377 417 421 387 332 Pienin nopeus m/s 368 408 406 377 327 kokonaishajonta m/s 9 9 15 10 5 keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 371,8 (320) 412,1 (555) 415,9 (360) 383,5 (338) 329,7 (-) keskihajonta m/s 2,4 2,6 4,4 4,3 2,5 keskiarvoenergia j 553 680,0 676 588 516 Pienin osumakuvio mm 60 75 55 134 77 suurin osumakuvio mm 125 102 95 165 100 keskiarvo-osumakuvio mm 87,5 91,0 73,8 152,5 86,7 osumakuvioiden keskihajonta 35,7 12,6 16,4 13,7 11,9 suhteellinen osumatarkkuus 1,19 1,23 1,00 2,07 1,17 Huomautuksia erä 151T, ”perinnease-lataus” erä 234T erä 087T erä Bv0501 L-2384 vaimenninpatruunaksi tarkoitettu sää / kestrel 4000: • lämpötila +13 °C • RH 85 % • ilmanpaine 1025 hPa • tyyntä jatkuu tavalliseen aR-tyyliin eli luisti kääntää lukon täysin auki ja vetää sen mukanaan taakse. ja aseen luonteeseen parhaiten sopiva on tietenkin 31+2 patruunan versio, joita toimitukseen kuuluu vain yksi. aR-tyylinen lippaan patruunannostimen takareunan käyttämä luistin aukipitosalpa lipaskuilun takareunassa ei toimisi Glockin lippaalla, jossa nostava pinta on sen etureunassa, joten lippaan ja salvan välille CMMG on kehittänyt niin ikään patentoitavana olevan vivuston. sopivilla kiilakulmilla saadaan aikaan se, että luistin perääntymisnopeus kasvaa ja samoin sen massahitaus, joten luisti voi olla kevyempi kun puhtaassa massasulussa. Lisäksi lyhyt lipas vastaa uuden aselakiehdotuksenkin vaatimuksia. suomen täysin sisäsiittoiset eu-lipassekoilut) on saatavissa lähes kaikkialla ja hintakin on halpa, joten valinta on hyvä. Guardin alumiininen etutukki on täysin irti paksusta piipusta, joka siten on täysin vapaasti värähtelevä. Liekinsammuttaja on M16A2-mallia, kierre ½”-28 UNF, etutukki ajallemme tyypillinen kisko-/reikähässäkkä. Lipaskuilun vasemmalle kyljelle on pituussuunnassa akseloitu laattamainen vipu, jonka etummaisen nokan patruunannostin kohtaa, takimmainen nokka puolestaan nostaa rungossa salvan. Ruotsissa) mukaan tällainen kisko on sota-aseen merkki: hei haloo, maapallo kutsuu! Picatinny on tavallisin kiikarinasennuskisko pian lähes kaikissa luotiaseissa! Guardin perä on perusaR:ää, mutta ”muu ase”Luistin aukipitämiseen tarvittavat osat: Glockin lippaan patruunannostimen etupää on nostanut lipaskuilun vasemmalla kyljellä olevan vivun etupään (kuvassa vasemmalla) ylös ja vivun takapää nostaa luistin aukipitosalvan. joidenkin kehityksestä sivuun jääneiden viranomaisten (mm. omien Glockien lippaita aseeseen sovitettaessa kävi ilmi, että sukupolvien välinen kuilu on ikävä kyllä todellisuutta myös Glockin kohdalla ja vanhemman G26:ni 10-patruunainen lipas oli yläpäästään pulleampi kuin nykyinen, eikä sopinut lipaskuiluun niin syvälle, että olisi lukittunut. Myös metsästyslaillisen rajoitetun lippaan tekemiseen se sopii paremmin, sillä lopputulos ei ole yhtä pahasti sivullisia hölmöjä pelottavan näköinen kuin pitkä virsi. Toinen ero eli puuttuva vasen lukituskolo ei haittaisi tässä aseessa. Ase tarkkuuskoevarustuksessaan: G26:n normaalia lyhyempi 10 patruunan lipas soveltuu hyvin hiekkapussien varasta ampumiseen ja tässä kunnossa ase kelpaa uuden aselakiluonnoksenkin mukaan.. alarungon, ”lowerin”, osalta CMMG on lähtenyt eri teille kuin suurin osa 9 mm:m aR:iä tekevät eli runko on täysin omaa malliaan, eikä vain 5,56 mm aseen konversio lipaskuiluadapterilla tms. etutukki on nykytyyliin varustettu M-Lok-rei´ityksellä kaiken maailman härpäkkeiden asennusta varten. Lippaana Guardissa käytetään Glockin lippaita, joita toistaiseksi (ref. CMMG Guard kal. Rakenteen avulla aseen nappulatekniikka säilyy samana kuin alkuperäisessä, vapautussalpa on edelleen lipaskuilun takana vasemmalla kyljellä. alarunko on koneistettu 7075-T6 alumiinista CnC-koneilla, jotka sallivat tällaisen joustavuuden tuotannossa
alarungon, ”lowerin”, osalta CMMG on lähtenyt eri teille kuin suurin osa 9 mm:m aR:iä tekevät eli runko on täysin omaa malliaan, eikä vain 5,56 mm aseen konversio lipaskuiluadapterilla tms. Lipaskuilun vasemmalle kyljelle on pituussuunnassa akseloitu laattamainen vipu, jonka etummaisen nokan patruunannostin kohtaa, takimmainen nokka puolestaan nostaa rungossa salvan. Toinen ero eli puuttuva vasen lukituskolo ei haittaisi tässä aseessa. alarunko on koneistettu 7075-T6 alumiinista CnC-koneilla, jotka sallivat tällaisen joustavuuden tuotannossa. Sukupolvien välinen kuilu Glockin tapaan: vanhan G26lippaan (vasemmalla) pullea yläpää ei sovi, vaan siihen tulee purse alarunkoon törmäämisestä, uudemmissa yläpää on viistetty. etutukki on nykytyyliin varustettu M-Lok-rei´ityksellä kaiken maailman härpäkkeiden asennusta varten. ja aseen luonteeseen parhaiten sopiva on tietenkin 31+2 patruunan versio, joita toimitukseen kuuluu vain yksi. Ase tarkkuuskoevarustuksessaan: G26:n normaalia lyhyempi 10 patruunan lipas soveltuu hyvin hiekkapussien varasta ampumiseen ja tässä kunnossa ase kelpaa uuden aselakiluonnoksenkin mukaan. Perä on lukittu niittaamalla asentoonsa, pistoolinkahva on perus-A2-mallia. omien Glockien lippaita aseeseen sovitettaessa kävi ilmi, että sukupolvien välinen kuilu on ikävä kyllä todellisuutta myös Glockin kohdalla ja vanhemman G26:ni 10-patruunainen lipas oli yläpäästään pulleampi kuin nykyinen, eikä sopinut lipaskuiluun niin syvälle, että olisi lukittunut. Lisäksi lyhyt lipas vastaa uuden aselakiehdotuksenkin vaatimuksia. Ylärungon ja etutukin päällä on obligatorinen MiL-sTD-1913 mukainen Picatinny-kisko. Rakenteen avulla aseen nappulatekniikka säilyy samana kuin alkuperäisessä, vapautussalpa on edelleen lipaskuilun takana vasemmalla kyljellä. Myös metsästyslaillisen rajoitetun lippaan tekemiseen se sopii paremmin, sillä lopputulos ei ole yhtä pahasti sivullisia hölmöjä pelottavan näköinen kuin pitkä virsi. aR-tyylinen lippaan patruunannostimen takareunan käyttämä luistin aukipitosalpa lipaskuilun takareunassa ei toimisi Glockin lippaalla, jossa nostava pinta on sen etureunassa, joten lippaan ja salvan välille CMMG on kehittänyt niin ikään patentoitavana olevan vivuston. asE-lehti • 43. CMMG Guard kal. 9 mm Luger • ampumaetäisyys 50 m • kiikarin suurennos 5x • 4 x 5 ls hiekkapussituelta • Chrony @ 2 m Lapua 8,0g / 123gr R381 FMj #4319177 Lapua Combat 8,0g / 123gr R381 FMj #4319163 Lapua 7,8g / 120gr F447 FMj CEPP Extra #4319178 Magtech 8,0g / 124gr FMj #9B oma 68 Hornady 147gr / 9,5g XTP-HP + 0,30 g 3n37 + CCi 400 L 29,0 suurin nopeus m/s 377 417 421 387 332 Pienin nopeus m/s 368 408 406 377 327 kokonaishajonta m/s 9 9 15 10 5 keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus) 371,8 (320) 412,1 (555) 415,9 (360) 383,5 (338) 329,7 (-) keskihajonta m/s 2,4 2,6 4,4 4,3 2,5 keskiarvoenergia j 553 680,0 676 588 516 Pienin osumakuvio mm 60 75 55 134 77 suurin osumakuvio mm 125 102 95 165 100 keskiarvo-osumakuvio mm 87,5 91,0 73,8 152,5 86,7 osumakuvioiden keskihajonta 35,7 12,6 16,4 13,7 11,9 suhteellinen osumatarkkuus 1,19 1,23 1,00 2,07 1,17 Huomautuksia erä 151T, ”perinnease-lataus” erä 234T erä 087T erä Bv0501 L-2384 vaimenninpatruunaksi tarkoitettu sää / kestrel 4000: • lämpötila +13 °C • RH 85 % • ilmanpaine 1025 hPa • tyyntä jatkuu tavalliseen aR-tyyliin eli luisti kääntää lukon täysin auki ja vetää sen mukanaan taakse. sopivilla kiilakulmilla saadaan aikaan se, että luistin perääntymisnopeus kasvaa ja samoin sen massahitaus, joten luisti voi olla kevyempi kun puhtaassa massasulussa. Tämä oli sääli, sillä lyhyt lipas on radalla kätevämpi. suomen täysin sisäsiittoiset eu-lipassekoilut) on saatavissa lähes kaikkialla ja hintakin on halpa, joten valinta on hyvä. Liekinsammuttaja on M16A2-mallia, kierre ½”-28 UNF, etutukki ajallemme tyypillinen kisko-/reikähässäkkä. Lippaana Guardissa käytetään Glockin lippaita, joita toistaiseksi (ref. Ruotsissa) mukaan tällainen kisko on sota-aseen merkki: hei haloo, maapallo kutsuu! Picatinny on tavallisin kiikarinasennuskisko pian lähes kaikissa luotiaseissa! Guardin perä on perusaR:ää, mutta ”muu ase”Luistin aukipitämiseen tarvittavat osat: Glockin lippaan patruunannostimen etupää on nostanut lipaskuilun vasemmalla kyljellä olevan vivun etupään (kuvassa vasemmalla) ylös ja vivun takapää nostaa luistin aukipitosalvan. Glockin pienin ja suurin eli 10 patruunan (G26) EU-lipas ja 33 patruunan normaalikokoinen lipas, joka tulee aseen mukana. Guardin alumiininen etutukki on täysin irti paksusta piipusta, joka siten on täysin vapaasti värähtelevä. joidenkin kehityksestä sivuun jääneiden viranomaisten (mm
Hylsyt ase nakkaa parisen metriä etuoikealle, eivätkä hylsyt ota siipeensä, mikä ilahduttaa jälleenlataajia. LÄHTeeT aseen valmistajan CMMG:n kotisivut https://www.cmmginc.com asetalon kotisivut www.asetalo.fi Lapuan kotisivut www.lapua.com Magtechin kotisivut https://magtechammunition.com/ Lukon patenttihakemus us 2018/0142972 a1, löytyy https://fi.espacenet.com/ tai https://patents.justia.com/ inventor/john-l-overstreet Luistin aukipitosalvan patenttihakemus us 2017/160032 a1 44 • asE-lehti. Tällä kertaa sivusäätöalue sitten riittikin. luokituksen torjumiseksi se on lukittu (vieläkin lyhyeen) pisimpään asentoonsa niittaamalla eli se ei lyhene ilman työkaluja. kaikkiaan aseella ammuttiin ennen sen puhdistamista noin 600 laukausta, ilman minkäänlaisia ongelmia. Tähtäimeksi aseen päälle asennettiin Zeiss Diavari 3-12x56T* ASV+, asennettuna a.R.M.s:in pikajalkoihin. Lisänopeutta tehdaspatruunoiden taulukkoarvoihin verrattuna Guardin pidemmästä piipusta kertyi keskimäärin 15 %, mikä vastaa huomattavan suurta 33 %:n kasvua liike-energiassa. viimeistelyltään CMMG:n tuote on erittäin siisti, mitään oikeaa valittamisen aihetta siitä ei löytynyt, netin itkupotkuraivaripilkunpiippaajaloukkaantujat ovatkin sitten erikseen. koammunta suoritettiin 50 metrin ulkoradalla niin, että aseen etutukin ja perän alla ampumapöydällä oli hiekkapussi. Lisäksi mukana oli yhtä Beretta Cx4 Stormissa erittäin tarkaksi osoittautunutta itseladattua eRva-patruunaa. osumat heittelivät Zeissillä sinne tänne, eikä minkäänlaisia kunnon kuvioita saatu aikaiseksi. Tarkkuudeltaan ase on linjassa aiemmin kokeilemieni 9 mm Luger -patruunaa käyttävien lyhyiden kiväärien kanssa: keskiarvokuvio kolmen erimerkkisen aseen osalta eri patruunoilla on 76 mm ja vähäinen ero Guardiin verrattuna hukkuu tilastolliseen kohinaan. ennen seuraavaa ratakäyntiä aseen päälle asennettiin vanha uskollinen ”hirvensurma” Leupold vari-X 1,5-5x –kiikaritähtäin a.R.M.s:in jaloilla ja hinkuvinkuintialaisilla korokepaloilla. Hauskan ampumapäivän eväät. ase on toimintavarma. kaikki lisävarusteperät tietenkin sopivat tähän aseeseen, pitää vain muistaa huolehtia, ettei lopputulos ole laittoman lyhyt. aseen lukko ja luisti olivat tietenkin ruutikarstassa, suorahko hylsy kun väistämättä sallii puhallluksen taaksepäinkin ulosvetovaiheessa, mutta perus-aR:ää vähemmän moskaa kuitenkin oli. Tähän Guard sopii kuin nakutettu. sekin tuli jälleen selväksi, että 9 mm Luger on patruunana useimmiten vain viidenkymmenen metrin patruuna, maksimissaan sadan metrin ja vain jos todella hyvä lataus sattuu löytymään. ilman tätä niittausta ja perä sisällä 825 mm:nen ase olisi ”muumi”. Lapuan patruunat olivat tarkimpia ja keskenään varsin samanveroisia, itseladattu patruuna oli samaa luokkaa, mutta Magtechin patruunaa tämä aseyksilö inhosi todella syvästi, osumat kun olivat vähän siellä ja täällä. eniten huomiota ammunnassa herätti rekyylin vähäisyys verrattuna puhtaasti massasulkuisiin aseisiin, joitten painavan lukon isku laatikon perään todella tuntuu olkapäässä; Guardissa tätä ei ole ja nopeakin ammunta on helppoa. Loppujen lopuksi ratkaisevaa kuitenkin on toimintavarmuus ja tarkkuus, vieläpä tässä järjestyksessä, ja seuraavaksi olikin vuorossa koeammunta. Lisäetuna vielä on, että 9 mm:n patruunat ovat halpoja (tarjouksissa jopa 20 snt / kpl) ja vähäisen rekyylin ansiosta aloittelevallekaan ampujalle ei tule pelkoa. voiteluaineena käytössä oli Break Free CLP –aseöljy, ei siis mikään ”snake oil”. aseen hinta (17.10.2018) on 1850,-. Pika-ammuntaa kokeiltiin niin Leupold kuin kobrakin asennettuna ja ainakin itselleni valopistetähtäin oli nopein ja mukavin tapa nopeitten laukausten ampumiseen. kobraa tähtäimen käytettäessä osumakuviot olivat tyypillistä valopistetasoani. koeammuntaa varten aseen mukana saatiin erä patruunoita ja lisäksi nammo Lapua luovutti testiin erät kolme eri Lapuan latausta. vanhan ukko-Mauserin ja suomi-konepistoolin monisatametriset tähtäinasetukset olivatkin lähinnä suunnitteluajankohdalle tyypillistä toiveajattelua. CMMG Guardista on vaikea olla pitämättä: ase on hyvin tehty, käyttää yleisesti saatavissa olevia laadukkaita Glock-lippaita, aR-lisävarusteet sopivat ja kaiken lisäksi Pika-ammuntoihin aseen päälle asennettiin jo lähes legedaarinen venäläinen EKP-8-18 Kobra –valopistähtäin. ja ennen kaikkea se on aselain edessä vain kivääri, ei mitään muuta. jo karkeakohdistusta piipun läpi tehtäessä todettiin, että sekä Zeississä että pika-ammuntoja varten mukaan otetussa Cobra-valopistetähtäimessä oli siirryttävä sivusäädön topparin yli toiselle kierrokselle, ennen kuin osumat saatiin riittävästi vasemmalle osuakseen a3-kokoiselle taululle. Mitään poikkeavaa aseen rakenteista ei tämän laukausmäärän jälkeen löytynyt. syyksi paljastui, että sivusäätövara oli syöty aivan täydellisesti ja niinpä Zeiss sai lähteä
aseen lukko ja luisti olivat tietenkin ruutikarstassa, suorahko hylsy kun väistämättä sallii puhallluksen taaksepäinkin ulosvetovaiheessa, mutta perus-aR:ää vähemmän moskaa kuitenkin oli. kaikkiaan aseella ammuttiin ennen sen puhdistamista noin 600 laukausta, ilman minkäänlaisia ongelmia. voiteluaineena käytössä oli Break Free CLP –aseöljy, ei siis mikään ”snake oil”. Tällä kertaa sivusäätöalue sitten riittikin. ase on toimintavarma. ennen seuraavaa ratakäyntiä aseen päälle asennettiin vanha uskollinen ”hirvensurma” Leupold vari-X 1,5-5x –kiikaritähtäin a.R.M.s:in jaloilla ja hinkuvinkuintialaisilla korokepaloilla. sekin tuli jälleen selväksi, että 9 mm Luger on patruunana useimmiten vain viidenkymmenen metrin patruuna, maksimissaan sadan metrin ja vain jos todella hyvä lataus sattuu löytymään. kobraa tähtäimen käytettäessä osumakuviot olivat tyypillistä valopistetasoani. eniten huomiota ammunnassa herätti rekyylin vähäisyys verrattuna puhtaasti massasulkuisiin aseisiin, joitten painavan lukon isku laatikon perään todella tuntuu olkapäässä; Guardissa tätä ei ole ja nopeakin ammunta on helppoa. jo karkeakohdistusta piipun läpi tehtäessä todettiin, että sekä Zeississä että pika-ammuntoja varten mukaan otetussa Cobra-valopistetähtäimessä oli siirryttävä sivusäädön topparin yli toiselle kierrokselle, ennen kuin osumat saatiin riittävästi vasemmalle osuakseen a3-kokoiselle taululle. syyksi paljastui, että sivusäätövara oli syöty aivan täydellisesti ja niinpä Zeiss sai lähteä. Pika-ammuntaa kokeiltiin niin Leupold kuin kobrakin asennettuna ja ainakin itselleni valopistetähtäin oli nopein ja mukavin tapa nopeitten laukausten ampumiseen. koeammuntaa varten aseen mukana saatiin erä patruunoita ja lisäksi nammo Lapua luovutti testiin erät kolme eri Lapuan latausta. LÄHTeeT aseen valmistajan CMMG:n kotisivut https://www.cmmginc.com asetalon kotisivut www.asetalo.fi Lapuan kotisivut www.lapua.com Magtechin kotisivut https://magtechammunition.com/ Lukon patenttihakemus us 2018/0142972 a1, löytyy https://fi.espacenet.com/ tai https://patents.justia.com/ inventor/john-l-overstreet Luistin aukipitosalvan patenttihakemus us 2017/160032 a1 asE-lehti • 45. kaikki lisävarusteperät tietenkin sopivat tähän aseeseen, pitää vain muistaa huolehtia, ettei lopputulos ole laittoman lyhyt. ja ennen kaikkea se on aselain edessä vain kivääri, ei mitään muuta. Mitään poikkeavaa aseen rakenteista ei tämän laukausmäärän jälkeen löytynyt. Lapuan patruunat olivat tarkimpia ja keskenään varsin samanveroisia, itseladattu patruuna oli samaa luokkaa, mutta Magtechin patruunaa tämä aseyksilö inhosi todella syvästi, osumat kun olivat vähän siellä ja täällä. viimeistelyltään CMMG:n tuote on erittäin siisti, mitään oikeaa valittamisen aihetta siitä ei löytynyt, netin itkupotkuraivaripilkunpiippaajaloukkaantujat ovatkin sitten erikseen. Tähän Guard sopii kuin nakutettu. Tähtäimeksi aseen päälle asennettiin Zeiss Diavari 3-12x56T* ASV+, asennettuna a.R.M.s:in pikajalkoihin. luokituksen torjumiseksi se on lukittu (vieläkin lyhyeen) pisimpään asentoonsa niittaamalla eli se ei lyhene ilman työkaluja. Loppujen lopuksi ratkaisevaa kuitenkin on toimintavarmuus ja tarkkuus, vieläpä tässä järjestyksessä, ja seuraavaksi olikin vuorossa koeammunta. Lisäetuna vielä on, että 9 mm:n patruunat ovat halpoja (tarjouksissa jopa 20 snt / kpl) ja vähäisen rekyylin ansiosta aloittelevallekaan ampujalle ei tule pelkoa. koammunta suoritettiin 50 metrin ulkoradalla niin, että aseen etutukin ja perän alla ampumapöydällä oli hiekkapussi. CMMG Guardista on vaikea olla pitämättä: ase on hyvin tehty, käyttää yleisesti saatavissa olevia laadukkaita Glock-lippaita, aR-lisävarusteet sopivat ja kaiken lisäksi Pika-ammuntoihin aseen päälle asennettiin jo lähes legedaarinen venäläinen EKP-8-18 Kobra –valopistähtäin. vanhan ukko-Mauserin ja suomi-konepistoolin monisatametriset tähtäinasetukset olivatkin lähinnä suunnitteluajankohdalle tyypillistä toiveajattelua. Lisäksi mukana oli yhtä Beretta Cx4 Stormissa erittäin tarkaksi osoittautunutta itseladattua eRva-patruunaa. ilman tätä niittausta ja perä sisällä 825 mm:nen ase olisi ”muumi”. Lisänopeutta tehdaspatruunoiden taulukkoarvoihin verrattuna Guardin pidemmästä piipusta kertyi keskimäärin 15 %, mikä vastaa huomattavan suurta 33 %:n kasvua liike-energiassa. aseen hinta (17.10.2018) on 1850,-. Hylsyt ase nakkaa parisen metriä etuoikealle, eivätkä hylsyt ota siipeensä, mikä ilahduttaa jälleenlataajia. osumat heittelivät Zeissillä sinne tänne, eikä minkäänlaisia kunnon kuvioita saatu aikaiseksi. Hauskan ampumapäivän eväät. Tarkkuudeltaan ase on linjassa aiemmin kokeilemieni 9 mm Luger -patruunaa käyttävien lyhyiden kiväärien kanssa: keskiarvokuvio kolmen erimerkkisen aseen osalta eri patruunoilla on 76 mm ja vähäinen ero Guardiin verrattuna hukkuu tilastolliseen kohinaan
ajatuksena kummassakin on, että tähtäintä käytetään vaistomaisen ammunnan tukena ja muotonsa ansiosta se ikään kuin johtaa katseen, käden ja aseen maalia kohti. Rungon takimmainen kohta on irrotettavan taittoperän nivelkohta ja salpa. Rakenne tuo mieleen niin ikään sveitsiläisen sphinx aG:n aseet, eikä syyttä. B&T USW-A1 – Ukko-Mauserin jalanjäljissä Kaarlo Fredrik (Kalle) Krappe (10.05.1904-19.02.1983) Ukko-Mauserinsa kanssa kesällä 1941: ilman tuota asetta en olisi koskaan nähnyt isoisääni, sillä syksyn -41 puskataisteluissa Mauser pelasti hänen henkensä. usW on ns. Luistin palautusjousi on Glockeista tuttua lattajousirakennetta ja koottu karalleen yhdeksi paketiksi. Yksi sen ominaispiirteistä on puinen kantokotelo, joka voidaan pikasalvalla kiinnittää aseen kahvaan, jolloin tuloksena on huomattavan näppärä, tulivoimainen ja pidemmällekin ampumaetäisyydelle tarkka itselataava ase. aseen runko on koottu ruuveilla kahdesta koneistetusta kevytmetalliosasta, joista ylärunko pitää sisällään luistin liukupinnat, laukaisukoneiston, perän kiinnityskohdan ja tähtäimen, alarungossa on lipaskuilu ja Mauser 1896 eli ”UkkoMauser” oli yksi ensimmäisiä toimivia itselataavia pistooleita ja myös yksi ikonisimpia aseita kautta aikojen. TeksTi ja kuvaT: vesa Toivonen ukko-Mauserin ideaa sovelletaan myös uudessa B&T USW-A1 -pistoolissa (”universal service Weapon”). aseessa on mukana sivulle taitettava perä, joka sen suomi-versiossa on kiinnitetty irrotettavalla sokalla eli kyseessä on aselain edessä itselataavaa lippaallista kertatulta ampuva PisTooLi, ei siis mikään ”muu ase”. Luistissa huomiota herättää, että koska luistin peräpää ei kootussa aseessa ole käsillä, luistin etupäähän on muotoiltu ulos pistävät sarvet, joista aseen viritys tehdään. aseen pääosat ovat luisti, sen palautusjousi (fingelskaksi ja täysin virheellisesti ”rekyylijousi”, eihän se mitään rekyyliä tuota!), luistin aukipitosalpa, piippu, kahvarunko ja lipas. Piipun avauskorvake on Petter/siG P210 -mallinen eli siinä on suljettu munuaisenmuotoinen reikä aukipitosalvan akselille, joka siten ohjaa piipun peräpään pystysuuntaista kytkentäliikettä. itse perä on täysin kuituvahvisteisesta muovista 46 • asE-lehti. liipaisinkaari. Tässä suhteessa usW on täysin vertailukelpoinen ukkoMauseriin, kumpikin on yhtä vähän kivääri, pistooleja molemmat. ase on toimintaperiaatteeltaan itselataava pistooli, jonka toiminta perustuu Mas/siG-pistooleista tuttuun Petter-versioon keikkapiipusta. Fi-versiossa akselitappi voidaan työntää käsin, tarvittaessa pienellä tapilla, vaikkapa avaimella auttaen, pois paikaltaan ja perä irtoaa, eikä siis ole kiinteä. Tavalliseen tapaan se toimii myös aseen purkusalpana. Piipun suulla on vasenkätinen – ammuttaessa siis kiristyvä kierre B&T:n omia impuls-vaimentimia varten. Luistin aukipitosalpa on nykyaseelle poikkeuksellisesti vain aseen vasemmalla kyljellä, oikeakätiselle luonnollisessa paikassa. täyskokoinen ase, joten pikku-Glockeille tyypillistä kahden jousen rakennetta ei ole tarvittu. sphinx meni konkurssiin 2015 sveitsin viranomaisten kiellettyä 40 000 (!) aseen vientikaupan saudi-arabiaan ja useiden lähteiden mukaan usW:ssä käytetään juurikin tuosta kaupasta jääneitä sphinx 3000 -pistoolin osia. Luistin päälle on asennettu loistavanvihreä tähtäyskisko, joka on kuin käänteinen versio 70-luvulla kehitetystä Guttersnipe-uratähtäimestä, ”suolistustähtäimestä”. usW on itse asiassa kokonainen asejärjestelmä, joka pitää sisällään itse aseen, siihen spesifisesti valmistetun valopistetähtäimen, irtoperän, äänenvaimentimen ja taktisen valaisimen
TeksTi ja kuvaT: vesa Toivonen ukko-Mauserin ideaa sovelletaan myös uudessa B&T USW-A1 -pistoolissa (”universal service Weapon”). sphinx meni konkurssiin 2015 sveitsin viranomaisten kiellettyä 40 000 (!) aseen vientikaupan saudi-arabiaan ja useiden lähteiden mukaan usW:ssä käytetään juurikin tuosta kaupasta jääneitä sphinx 3000 -pistoolin osia. Luistissa huomiota herättää, että koska luistin peräpää ei kootussa aseessa ole käsillä, luistin etupäähän on muotoiltu ulos pistävät sarvet, joista aseen viritys tehdään. Rakenne tuo mieleen niin ikään sveitsiläisen sphinx aG:n aseet, eikä syyttä. Tässä suhteessa usW on täysin vertailukelpoinen ukkoMauseriin, kumpikin on yhtä vähän kivääri, pistooleja molemmat. usW on ns. Piipun avauskorvake on Petter/siG P210 -mallinen eli siinä on suljettu munuaisenmuotoinen reikä aukipitosalvan akselille, joka siten ohjaa piipun peräpään pystysuuntaista kytkentäliikettä. aseen pääosat ovat luisti, sen palautusjousi (fingelskaksi ja täysin virheellisesti ”rekyylijousi”, eihän se mitään rekyyliä tuota!), luistin aukipitosalpa, piippu, kahvarunko ja lipas. liipaisinkaari. aseen runko on koottu ruuveilla kahdesta koneistetusta kevytmetalliosasta, joista ylärunko pitää sisällään luistin liukupinnat, laukaisukoneiston, perän kiinnityskohdan ja tähtäimen, alarungossa on lipaskuilu ja Mauser 1896 eli ”UkkoMauser” oli yksi ensimmäisiä toimivia itselataavia pistooleita ja myös yksi ikonisimpia aseita kautta aikojen. Piipun suulla on vasenkätinen – ammuttaessa siis kiristyvä kierre B&T:n omia impuls-vaimentimia varten. usW on itse asiassa kokonainen asejärjestelmä, joka pitää sisällään itse aseen, siihen spesifisesti valmistetun valopistetähtäimen, irtoperän, äänenvaimentimen ja taktisen valaisimen. Tavalliseen tapaan se toimii myös aseen purkusalpana. Luistin päälle on asennettu loistavanvihreä tähtäyskisko, joka on kuin käänteinen versio 70-luvulla kehitetystä Guttersnipe-uratähtäimestä, ”suolistustähtäimestä”. Luistin aukipitosalpa on nykyaseelle poikkeuksellisesti vain aseen vasemmalla kyljellä, oikeakätiselle luonnollisessa paikassa. ajatuksena kummassakin on, että tähtäintä käytetään vaistomaisen ammunnan tukena ja muotonsa ansiosta se ikään kuin johtaa katseen, käden ja aseen maalia kohti. Fi-versiossa akselitappi voidaan työntää käsin, tarvittaessa pienellä tapilla, vaikkapa avaimella auttaen, pois paikaltaan ja perä irtoaa, eikä siis ole kiinteä. aseessa on mukana sivulle taitettava perä, joka sen suomi-versiossa on kiinnitetty irrotettavalla sokalla eli kyseessä on aselain edessä itselataavaa lippaallista kertatulta ampuva PisTooLi, ei siis mikään ”muu ase”. itse perä on täysin kuituvahvisteisesta muovista asE-lehti • 47. B&T USW-A1 – Ukko-Mauserin jalanjäljissä Kaarlo Fredrik (Kalle) Krappe (10.05.1904-19.02.1983) Ukko-Mauserinsa kanssa kesällä 1941: ilman tuota asetta en olisi koskaan nähnyt isoisääni, sillä syksyn -41 puskataisteluissa Mauser pelasti hänen henkensä. Rungon takimmainen kohta on irrotettavan taittoperän nivelkohta ja salpa. Luistin palautusjousi on Glockeista tuttua lattajousirakennetta ja koottu karalleen yhdeksi paketiksi. täyskokoinen ase, joten pikku-Glockeille tyypillistä kahden jousen rakennetta ei ole tarvittu. ase on toimintaperiaatteeltaan itselataava pistooli, jonka toiminta perustuu Mas/siG-pistooleista tuttuun Petter-versioon keikkapiipusta. Yksi sen ominaispiirteistä on puinen kantokotelo, joka voidaan pikasalvalla kiinnittää aseen kahvaan, jolloin tuloksena on huomattavan näppärä, tulivoimainen ja pidemmällekin ampumaetäisyydelle tarkka itselataava ase
Aseen runko. Toinen etu on, että aseen luistin liike ihan silmän edessä ei häiritse ampujan sielunrauhaa. 48 • asE-lehti. aseen rungon takapään sulkee siihen ruuveilla kiinnitetty siltamainen koneistettu palikka, joten kun asetta käytetään perän kanssa olalta ampumiseen, ei ole vaaraa siitä, että luisti tulisi ampujan nenään tai niistäisi nahat tukikäden peukalon tieltä. sillan päälle on asennettu B&T:n ja ruotsalaisen aimpointin yhteistyönä syntynyt aimpoint nano -valopistetähtäin, jota ei myydä kuin usW:n osana. USW:n luistin etupään virityskorvakkeet ja vaistoammuntaan optimoitu tähtäyskisko. Laadustaan tunnetun italialaisen Mec-Garin valmistamia lippaita toimitukseen kuuluu kolme: 17 patruunan peruslipas, +2 pohjalla varustettu 19 patruunan versio ja 30 patruunan pitkä lipas, joka pistää pitkälle kahvasta. B&T USW pääosiinsa purettuna. vaimentimen impulssilaitteen ansiosta myös keikkapiippuinen usW toimii itselataavasti. jälkimmäisen alaosa on opaalia muovia. aseen Kaksi asetta saman idean pohjalta, välissä sata vuotta. kummallakin sivulla on vireenpoistovivut ja ampuminen voidaan suorittaa puhtaasti kaksitoimisenakin. kaksitoimisena laukaisu on (turvallisen) raskas, mutta rahisematon, yksitoimisena suorastaan hyvä, napakka ja täsmällinen. insertti on kiinnitetty yhdellä poikkitapilla, minkä irrottamisen jälkeen kahva irtoaa taaksepäin. valaisimen kummallakin kyljellä on taaksepäin työntyvä kytkimen lapa, joka toimii napautettaessa pysyvänä on/oFF-kytkimenä ja sallii pohjassa pidettynä hetkellisenkin käytön. CZ75-pohjaisen laukaisukoneiston sisäpuolinen iskuvasara ei näy lainkaan aseen ulkopuolelle. Huomaa B&T:n lyhyempi perä, mikä perustuu suojassa rekylöivään luistiin, ampujan naamaa ei tarvitse varoa ja siihen, että valopistetähtäintä voi katsoa läheltäkin. kahvan muoto on CZ75:n viitoittamaa erinomaista mallia, joka periytyi jo sphinxeihin. ukko-Mauserissa klassinen moka on, että perää käytettäessä ulkopuolinen vasara lyö tukikäden peukalon mustaksi. aseen mukana saatiin kokeiltavaksi B&T impuls iia Compact -vaimennin, joka testattiin ase-lehden numeroissa 4/2016 ja 2/2017. tehty L-mallinen osa, joka kiinnitettynä aukiasennossa lukittuu rungossa takana vasemmalla olevaan salpaan, kiinniasennossa perän lukitsee rungossa edessä oikealla oleva pitkittäissuunnassa liikkuva salpa, jota avattaessa painetaan eteenpäin. Tähtäimen kyljillä on 4 m.o.a:n kokoisen valopisteen kirkkaudensäätöpainimet, vasemmalla ”-” ja oikealla ”+”. Rungon etupään pölysuojuksen alla on MiL-sTD1913:n mukainen Picatinnykisko ja siihen asennettuna B&T:n oma taktinen valaisin. Lippaan salpa on vain vasemmalla puolella, joten tässäkin suhteessä usW on oikeakätisen ampujan ase. Taitto-/irtoperässä on äkkiseltään havaittavissa kaksi parannuskohtaa: saranapin yläpäässä voisi olla laippa tai ura, josta saisi sormella veto-otteen tappia irrotettaessa ja perän lukituspinta saisi kyllä olla terästä lujuuden maksimoimiseksi, eikä sopivan insertin upottaminen muovivaluun olisi isokaan konsti. käyttöohje muuten erikseen ja erityisesti varoittaa käyttämästä valoa tukikäden kiinnipitokohtana, voi lähteä sormia. nimensä mukaisesti nano on vielä tunnettua Micro-malliakin pienempi ja siksi mitä sopivin pistoolin päälle. kahvarunko on erillinen osa, johon voidaan asentaa eri kokoiset kumipintaiset kahvainsertit käyttäjän käden koon mukaisesti
aseen mukana saatiin kokeiltavaksi B&T impuls iia Compact -vaimennin, joka testattiin ase-lehden numeroissa 4/2016 ja 2/2017. Rungon etupään pölysuojuksen alla on MiL-sTD1913:n mukainen Picatinnykisko ja siihen asennettuna B&T:n oma taktinen valaisin. kummallakin sivulla on vireenpoistovivut ja ampuminen voidaan suorittaa puhtaasti kaksitoimisenakin. Lippaan salpa on vain vasemmalla puolella, joten tässäkin suhteessä usW on oikeakätisen ampujan ase. jälkimmäisen alaosa on opaalia muovia. Tähtäimen kyljillä on 4 m.o.a:n kokoisen valopisteen kirkkaudensäätöpainimet, vasemmalla ”-” ja oikealla ”+”. valaisimen kummallakin kyljellä on taaksepäin työntyvä kytkimen lapa, joka toimii napautettaessa pysyvänä on/oFF-kytkimenä ja sallii pohjassa pidettynä hetkellisenkin käytön. aseen Kaksi asetta saman idean pohjalta, välissä sata vuotta. kaksitoimisena laukaisu on (turvallisen) raskas, mutta rahisematon, yksitoimisena suorastaan hyvä, napakka ja täsmällinen. Laadustaan tunnetun italialaisen Mec-Garin valmistamia lippaita toimitukseen kuuluu kolme: 17 patruunan peruslipas, +2 pohjalla varustettu 19 patruunan versio ja 30 patruunan pitkä lipas, joka pistää pitkälle kahvasta. USW:n luistin etupään virityskorvakkeet ja vaistoammuntaan optimoitu tähtäyskisko. vaimentimen impulssilaitteen ansiosta myös keikkapiippuinen usW toimii itselataavasti. Huomaa B&T:n lyhyempi perä, mikä perustuu suojassa rekylöivään luistiin, ampujan naamaa ei tarvitse varoa ja siihen, että valopistetähtäintä voi katsoa läheltäkin. asE-lehti • 49. aseen rungon takapään sulkee siihen ruuveilla kiinnitetty siltamainen koneistettu palikka, joten kun asetta käytetään perän kanssa olalta ampumiseen, ei ole vaaraa siitä, että luisti tulisi ampujan nenään tai niistäisi nahat tukikäden peukalon tieltä. ukko-Mauserissa klassinen moka on, että perää käytettäessä ulkopuolinen vasara lyö tukikäden peukalon mustaksi. B&T USW pääosiinsa purettuna. sillan päälle on asennettu B&T:n ja ruotsalaisen aimpointin yhteistyönä syntynyt aimpoint nano -valopistetähtäin, jota ei myydä kuin usW:n osana. kahvarunko on erillinen osa, johon voidaan asentaa eri kokoiset kumipintaiset kahvainsertit käyttäjän käden koon mukaisesti. Toinen etu on, että aseen luistin liike ihan silmän edessä ei häiritse ampujan sielunrauhaa. Taitto-/irtoperässä on äkkiseltään havaittavissa kaksi parannuskohtaa: saranapin yläpäässä voisi olla laippa tai ura, josta saisi sormella veto-otteen tappia irrotettaessa ja perän lukituspinta saisi kyllä olla terästä lujuuden maksimoimiseksi, eikä sopivan insertin upottaminen muovivaluun olisi isokaan konsti. insertti on kiinnitetty yhdellä poikkitapilla, minkä irrottamisen jälkeen kahva irtoaa taaksepäin. tehty L-mallinen osa, joka kiinnitettynä aukiasennossa lukittuu rungossa takana vasemmalla olevaan salpaan, kiinniasennossa perän lukitsee rungossa edessä oikealla oleva pitkittäissuunnassa liikkuva salpa, jota avattaessa painetaan eteenpäin. Aseen runko. kahvan muoto on CZ75:n viitoittamaa erinomaista mallia, joka periytyi jo sphinxeihin. käyttöohje muuten erikseen ja erityisesti varoittaa käyttämästä valoa tukikäden kiinnipitokohtana, voi lähteä sormia. CZ75-pohjaisen laukaisukoneiston sisäpuolinen iskuvasara ei näy lainkaan aseen ulkopuolelle. nimensä mukaisesti nano on vielä tunnettua Micro-malliakin pienempi ja siksi mitä sopivin pistoolin päälle
Lisäksi mukaan löytyi Magtechin lyijykärkistä patruunaa ja PPu:n kokovaippaisia. Aimpoint Nano -tähtäin on kehitetty nimenomaisesti USW:n päälle: tähtäimen kyljessä näkyy pisteen kirkkautta kasvattava + näppäin. usW mahtuu koteloon perineen, mutta luonnollisestikaan ei äänenvaimentajan kanssa. usW edustaa tyypillisiä B&T:n tuotteita, laadultaan täysin moitteeton, mutta suunnattu varsin suppealle ammattilaisten ja myös vakavien aseharrastajien joukolle. Merkillepantavaa on, että luodilla on lisämääre ”bonded” ja näyttääkin siltä, että se voisi olla kovin lähellä speer Gold Dot -luotia (jonka patentti on jo vanhentunut), siis elektrolyyttisesti pinnoitettu. USW on todellakin asejärjestelmä. Pystystä ammuttaessa tilanne oli toinen ja nopeat laukaukset onnistuivat tarkasti. KOEAMMUNTA aseen mukana saatiin brasilialaisen Magtechin patruunoita #9k, joiden 147 gr / 9,5 g:n reikäpääluodin (eRva!) nimellislähtönopeus 4” piipusta on vain 302 m/s eli subsooninen. Nano menossa kuomunsa alle suojaan. Magtechin raskaalle luodille tehtiin myös koossapysymistesti veteen ampumalla, jolloin selvisi, että vaippa on perinteistä tyyppiä, mutta juotettu sydämeen. htm Radarin tekemä kotelo on vähintäänkin erilainen. Magtechin 147 gr reikäpää ja saman painoinen Hornady XTP vesitestin jälkeen; Magtech pirstoutuu, Hornady ei. sille nyt ei voi mitään, että kotelossaan oleva usW tuo väistämättä mieleen Robocop-elokuvan. koeammunnan tulokset B&T usW • ampumaetäisyys 25 m • Aimpoint Nano • 5 x 5 ls hiekkapussituelta • Chrony @ 2 m Magtech 147 gr 9,52 g jHP suB Bonded PPu 124 g 8,0 g FMj Tarkkuuskoe suurin nopeus m/s 336 348 Pienin nopeus m/s 312 327 kokonaishajonta m/s 24 27 keskiarvonopeus m/s 325,4 335,3 keskihajonta m/s 7,1 7,5 keskiarvoenergia j 504 450 Pienin osumakuvio mm 35 45 suurin osumakuvio mm 104 75 keskiarvo-osumakuvio mm 73,0 59,0 osumakuvioiden keskihajonta 28,8 11,9 suhteellinen osumatarkkuus 1,24 1,00 Huomautuksia erä BQ0429 L-04 olosuhteet: • lämpötila +24 C • suhteellinen kosteus 61 % RH • ilmanpaine 1014 hPa • tyyntä Pakettiin kuuluu vielä kuljetuslaatikko, puhdistusvälineet, ohjekirja ja kantohihna. Lisäksi kokeilussa mukana oli italialaisen Radarin valmistama erityisesti usW:lle kehitetty täysmuovinen vyöllä kannettava B&T-turvakotelo. kotelossa on erillinen jousitettu kuomu, joka voidaan kääntää lukitusasentoon suojaksi nanon päälle, kun ase on kotelossa. aseen maahantuoja on asetalo oY. Tarkkuuden osalta usW ei mitenkään häikäissyt, sillä eiväthän taittoperä tai valopiste asetta varsinaisesti tarkemmaksi tee, helpottavat vain olemassa olevan tarkkuuden saavuttamista. Luodin pirstoutumista tämä ei riittänyt estämään. Tuelta ammuttaessa taittoperä oli oikeastaan haitaksi: lyhyenä ja kapeana se sopisi paremmin sirpaleliivien kanssa käytettäväksi, jolloin silmäetäisyys olisi parempi, eikä perä hakkaisi olkaa. 50 • asE-lehti. kotelon ja vyölenkin välissä hyvässä suojassa olevaa isokokoista salpaa painettaessa kuomu napsahtaa auki ja ase vapautuu. LÄHTeeT valmistajan kotisivut www.bt-ag.ch asetalon kotisivut www.asetalo.fi kalle krappen jatkosota http://www.jr56jajr60.fi/krappe. ammunnan jälkeen oli vuorossa aseiden puhdistaminen, mikä seuraa tuttua CZ75-kaavaa ilman sen erityisempiä huomioita. Ikävä kyllä käyttöliittymä on edelleen perinteisen ruåtsalainen eli sen paremmin säätösuuntaa kuin -porrastakaan ei ole merkitty näkyviin
Ikävä kyllä käyttöliittymä on edelleen perinteisen ruåtsalainen eli sen paremmin säätösuuntaa kuin -porrastakaan ei ole merkitty näkyviin. Lisäksi kokeilussa mukana oli italialaisen Radarin valmistama erityisesti usW:lle kehitetty täysmuovinen vyöllä kannettava B&T-turvakotelo. Tuelta ammuttaessa taittoperä oli oikeastaan haitaksi: lyhyenä ja kapeana se sopisi paremmin sirpaleliivien kanssa käytettäväksi, jolloin silmäetäisyys olisi parempi, eikä perä hakkaisi olkaa. usW edustaa tyypillisiä B&T:n tuotteita, laadultaan täysin moitteeton, mutta suunnattu varsin suppealle ammattilaisten ja myös vakavien aseharrastajien joukolle. kotelon ja vyölenkin välissä hyvässä suojassa olevaa isokokoista salpaa painettaessa kuomu napsahtaa auki ja ase vapautuu. KOEAMMUNTA aseen mukana saatiin brasilialaisen Magtechin patruunoita #9k, joiden 147 gr / 9,5 g:n reikäpääluodin (eRva!) nimellislähtönopeus 4” piipusta on vain 302 m/s eli subsooninen. Magtechin raskaalle luodille tehtiin myös koossapysymistesti veteen ampumalla, jolloin selvisi, että vaippa on perinteistä tyyppiä, mutta juotettu sydämeen. asE-lehti • 51. kotelossa on erillinen jousitettu kuomu, joka voidaan kääntää lukitusasentoon suojaksi nanon päälle, kun ase on kotelossa. usW mahtuu koteloon perineen, mutta luonnollisestikaan ei äänenvaimentajan kanssa. Aimpoint Nano -tähtäin on kehitetty nimenomaisesti USW:n päälle: tähtäimen kyljessä näkyy pisteen kirkkautta kasvattava + näppäin. koeammunnan tulokset B&T usW • ampumaetäisyys 25 m • Aimpoint Nano • 5 x 5 ls hiekkapussituelta • Chrony @ 2 m Magtech 147 gr 9,52 g jHP suB Bonded PPu 124 g 8,0 g FMj Tarkkuuskoe suurin nopeus m/s 336 348 Pienin nopeus m/s 312 327 kokonaishajonta m/s 24 27 keskiarvonopeus m/s 325,4 335,3 keskihajonta m/s 7,1 7,5 keskiarvoenergia j 504 450 Pienin osumakuvio mm 35 45 suurin osumakuvio mm 104 75 keskiarvo-osumakuvio mm 73,0 59,0 osumakuvioiden keskihajonta 28,8 11,9 suhteellinen osumatarkkuus 1,24 1,00 Huomautuksia erä BQ0429 L-04 olosuhteet: • lämpötila +24 C • suhteellinen kosteus 61 % RH • ilmanpaine 1014 hPa • tyyntä Pakettiin kuuluu vielä kuljetuslaatikko, puhdistusvälineet, ohjekirja ja kantohihna. Nano menossa kuomunsa alle suojaan. Magtechin 147 gr reikäpää ja saman painoinen Hornady XTP vesitestin jälkeen; Magtech pirstoutuu, Hornady ei. htm Radarin tekemä kotelo on vähintäänkin erilainen. Lisäksi mukaan löytyi Magtechin lyijykärkistä patruunaa ja PPu:n kokovaippaisia. Luodin pirstoutumista tämä ei riittänyt estämään. LÄHTeeT valmistajan kotisivut www.bt-ag.ch asetalon kotisivut www.asetalo.fi kalle krappen jatkosota http://www.jr56jajr60.fi/krappe. sille nyt ei voi mitään, että kotelossaan oleva usW tuo väistämättä mieleen Robocop-elokuvan. ammunnan jälkeen oli vuorossa aseiden puhdistaminen, mikä seuraa tuttua CZ75-kaavaa ilman sen erityisempiä huomioita. Tarkkuuden osalta usW ei mitenkään häikäissyt, sillä eiväthän taittoperä tai valopiste asetta varsinaisesti tarkemmaksi tee, helpottavat vain olemassa olevan tarkkuuden saavuttamista. Merkillepantavaa on, että luodilla on lisämääre ”bonded” ja näyttääkin siltä, että se voisi olla kovin lähellä speer Gold Dot -luotia (jonka patentti on jo vanhentunut), siis elektrolyyttisesti pinnoitettu. aseen maahantuoja on asetalo oY. Pystystä ammuttaessa tilanne oli toinen ja nopeat laukaukset onnistuivat tarkasti. USW on todellakin asejärjestelmä
Ne olivatkin huomattavan kuviokkaat ja tuovat sen verran lisää ilmettä aseelle, että ei voi muuta kuin kiittää maahantuojaa siitä, että on valinnut ne vakioksi kaikkiin 52 • asE-lehti. TEKSTI JA KUVAT: J. Tosin käsittelyominaisuudet ja työn jälki ovat edelleen korkeaa tasoa ja poikkeavat siten merkittävästi eniten myydyistä tonnin halpiksista. Se rajaa ostajakuntaa. Mullistavana hän tarjosi sitä nimekkäille valmistajille kuten Krieghoffille, Sauerille, Kricolle, Heymille jne. Siten F16 avautuu muotoon Flinte (haulikko) 2016 (esittelyvuosi). Sportingissa on myös säädettävä liipaisimen etäisyys. jotka kaikki kieltäytyivät kohteliaasti. Molemmista on myös naisille räätälöity Intuition malli lyhyemmällä Monte Carlo perällä. F16 Uutta F16 mallia valmistetaan kahtena versiona, toinen on metsälle tarkoitettu Game ja toinen radalle tarkoitettu Sporting. Käytännössä ne ovat tekniikaltaan samanlaiset, mutta piipun pituuksissa on eroja ja perän pudotus on erilainen. Ainoa valituksen aihe on ollut hyvän työn vastapainoksi arvokas hinta. Samat miehet omistavat myös Sauerin, Mauserin, Swiss Arms Neuhausenin, Hämmerlin, SigArms USA:n ja Rigbyn, joten merkkien välillä on luonnollisesti tiivistä yhteistyötä. Jos joku on ihmetellyt Blaserin mallinimikkeitä, niin yksinkertaisuudessaan kirjain tarkoittaa asetyyppiä ja numero esittelyvuotta. Koeammuttavana ollut ase on yksi suosituimmista yleiskäyttöisistä eli sportingiin sopiva täsmätyökalu säädettävällä tukinharjalla ja nykyään suosituilla, pitkillä 30 tuuman piipuilla. MALINEN Meillä hieman tuntemattomampi, saksalainen Blaser on noussut viime vuosina tunnettujen ja suosittujen laatuvalmistajien joukkoon. Blaser F16 se edullisempi Blaserin haulikoista Toki yritys on perustettu Isnyyn jo 1963, kun asesepäksi legendaarisessa Ferlachissa opiskellut Horst Blaser kehitti aivan uudenlaisen kiväärinsä. Saksalaiseen tapaan ostajalla on mahdollisuus tämänkin aseen kohdalla räätälöidä asettaan niin puiden näyttävyyden kuin kaiverrusten (Grand Luxe ja Heritage) suhteen. Toki se on huomattavasti halvempi kuin F3, mutta ei mikään halpis vieläkään. Haulikkopuolella heti ensimmäinen F3 malli vuodelta 2003 oli oikea menestys. Samalla hinnalla kun saisi pari Berettaa tai Browningia. Tähän rakoon Blaser esitteli edullisemman F16 haulikon 2016. Hinta tosin seuraa siinäkin mukana. Blaserin suursuosikki, suoravetoinen R93 kivääri ja sen uusi, parannettu R8 versio ovat olleet Euroopan suosituimpia ja lukuisat yhdistelmäaseet varsin haluttuja nekin. Kasvu oli alusta pitäen kovaa ja matkan varrella omistukset ovat muuttuneet moneen kertaan. Sen verran testiase poikkesi perusmallista, että tukin harja oli säädettävä ja puut olivat normaalin kakkosen sijaan luokkaa neljä. Nykyään omistajina ovat Michael Lüke ja Thomas Ortmeier. Näin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi aloittaa oma valmistus
asE-lehti • 53. Krieghoff tyylinen piipun valitsin on hieman kritisoidussa paikassa liipaisimen etupuolella oleva keinuvipu. Sulun lukituksesta huolehtivat sekä monoblokin alanurkkien olakkeet, jotka uppoavat alapuolelta mukavasti pyöristetyn kehyksen Blaser F16 on tasapainoinen ja luonteva ammuttava. Suomeen tuotaviin malleihin. Äärimmäisen yksinkertaisina niiden akseleissa on keskitappi, joka piikin voimasta painuu sisään ja aktivoi ulosheittojousen ja auki taitettaessa kehyksen upotusleikkaukseen vastaava viritysharjanne jännittää ejektorin. Ainoa kritiikki valitsimesta on mahdollisuus sen tahattomaan käsittelyyn ja liikesuunta, nyt oikealta painettaessa valintana on alapiippu. Pintakäsittelynä on kova, kulutusta ja korroosiota kestävä, tyhjiössä höyrystettävä PVD pinnoitus (Physical Vapor Deposition). Ammuttaessa iskuvasara iskeekin aina kahteen piikkiin, sillä sivulla oleva aktivoi ejektorin toiminnan. Onneksi tässä rakenteessa jännittyy vain ammutun piipun ejektori, eikä yleiseen tapaan molempien piippujen. Kehys on terästä ja laukaisukoneisto koottu liipaisinlevyyn. Turvallisuutta ajatellen siinä on pudotusvarmistin ja inertiavarmistin estää tahattoman kaksoislaukauksen. Kehys on äärimmäisen matala ja kapea, joskin pari milliä F3:sta leveämpi. Jos tarvitaan etäiselle riistalle suppeaa piippua, olisi yhden koulukunnan mukaan luonnollista, että liipaisinsormella painetaan vipua vasemmalle ja valintana olisi yläpiippu. Se on sama kuin F3:ssa, joten sen toiminta on käytännössä pitkään testattua. Äkkiä katsoen näyttää siltä, että uutuusaseen iskupohjasta pistää esiin peräti neljä iskuripiikkiä, kaksi päällekkäin ja kaksi rinnakkain. Kokonaan piippujen kylkiin sijoitetut ejektorikoneistot ovat samanlaiset kuin F3:ssa ja toimivaksi todetut. Siisti ase ansaitsee kovan kuljetuslaukun. Toisaalta moni haluaa, että vahingossa painamalla piippuna pysyy nimenomaan avarampi alapiippu. Iskuvasaroilla ja pystysuuntaisilla kierrejousilla toteutettu koneisto on täysin erilainen kuin suoraan iskevässä F3:ssa. Rakenne on yksinkertaisuuden huippu, joskin auki taitto vaatii melkoisesti voimaa. Valmistaja kehuukin sitä markkinoiden matalimmaksi 60 mm korkeudellaan. Muutaman satasen lisäsatsaus on kannattanut. Itse asiassa kun näitä koulukuntia on monia, niin vaihtosupistimilla varustetussa aseessa jokainen voi kiertää haluamansa supistimen itse parhaaksi kokemaansa piippuun eikä ongelmaa oikeasti ole. Voisi sanoa perinteinen, aivan toisin siis kuin F3. Piipunvaihdin puolestaan on mekaaninen, joten toinen piippu lähtee varmatoimisesti ilman ensimmäisen rekyyliäkin. Rakenne poikkeaa todellakin täysin aiemmasta F3 mallista, jossa ei ole lainkaan perinteisiä iskuvasaroita, vaan suoraan lyövät jousitetut nallipiikit. Iskupohja on erillinen, ruuveilla kiinnitetty osa, joka pitää iskurit paikallaan. Halutessaan tähänkin löytyy muutososa, jos kaipaa automaattivarmistinta. Tyylikkään harmaana se on saanut piristysruiskeen mallinimikaiverruksesta, joka Sporting mallissa on punainen ja Game mallissa hopeinen. Tukin kaulalle sijoitettu varmistin ei mene automaattisesti päälle, mikä rata-aseessa onkin yleinen tapa. Teknisesti F16 on hyvin yksinkertainen ja pelkistetyn selkeä rakenteeltaan. Toimivat turvarakenteet mahdollistavat täsmällisen ja herkän laukaisun
Etutukki irtoaa kärjen Anson napista painamalla monen rinnakkaispiippuisen tapaan. Itse perälevy on paksu kuminen. Koeaseessa harkon kylkeen oli stanssattuna mitaksi -3. Pistoolikahva on suhteellisen takana ja sen oikeaan kylkeen on tehty kunnollinen kämmenpahka. Tämä mahdollisuus on vain Sporting mallissa. Näin vain ammutun piipun ejektori virittyy. Kun Blaserissa harkkoja tehdään eri mitoituksella, saa käytössä syntyvät välykset myöhemmin säädettyä pois harkkoa vaihtamalla. Tarjottavat piipunpituudet ovat Game mallissa perinteinen 28 ja pidempi 30 tuumaa sekä Sportingissa suosioon nousseet pitkät 30 ja 32 tuumaa. poteroihin, että alapiipun kummankin alareunan poteroon takaapäin uppoavat harkot. Perinteinen koneisto on kauttaaltaan erittäin siistiä työtä. Piipun päällä on ventiloitu, eteenpäin kapeneva ja ristikarhennettu kisko. Näin rakenne on saatu mahdollisimman matalaksi, kun harkko ei ole yhtenäisenä alapiipun alle painuva kuten Browningissa, vaan jaettu etuosastaan kahtia piipun sivuille tulevaksi haarukaksi. Se saattaa takertua nostossa vaatetukseen, joskaan ei ole lainkaan pahimmasta päästä. Aseen mukana seuraa kolme kokonaan piipun sisään uppoavaa supistinta, varttinen, puolikas ja kolmevarttinen, jotka ovat omiaan kiekkoradalle. Molempien pitäisi parantaa osumakuviota ja pienentää rekyyliä. Siten sen kiinnitysrauta ei ole perinteiseen tapaan luja yhtenäinen, vaan etu ja takaraudan välissä on pitkä pätkä pelkkää puuta. Myös saranatapit ovat vaihdettavat.. Valinnaisena saa sivuja korkeussäädöllä varustetun tukinharjan, jolloin korkeussäätöä on 13 mm ja sivusuuntaista 7 mm molempiin suuntiin. Ejektorikoneisto kokonaisuudessaan on piippujen välissä. Tästä syystä sivulistat ovat lyhyttä, juuri etutukin alle ulottuvaa mallia. Leveyttä sillä on 9 mm patruunapesän päällä ja 7,5 mm piipun suulla jossa on myös punainen 3 mm kuitujyvä. Piippujen erikoisuus on niiden väliin, puolivälin paikkeille lisätty kiinnityspalkki lisävarusteena saataville lisäpainoille. Piipun ulkopuolelle jatkuvat versiot ovat muuten Amerikasta tulevat Briley Spectrumit. Game mallissa jyvä on hopeinen nuppi. Iskurit iskevät sekä nallipiikkiin, että sivulla olevaan ejektorin aktivoivaan piikkiin. Se on koottu irrotettavaan liipaisinlevyyn. Perä on normaalin pituinen, sillä vetopituus on keskiasennossa olevasta liipaisimesta mitattuna tavanomainen 375 mm. Tuo jyrkempikin on saatavissa Sportingiin optiona. Sulkuharkko on alareunassa. Moni ampuu siten, että pitää kiinni etutukin kärjestä, joten teoriassa etutukki voisi irrota ammuttaessa. Iskupohja nallipiikkeineen on irrotettava osa. Sen kierrereikiin voi kiinnittää neljä erillistä kiskonpätkää yhteispainoltaan 170 grammaa. Normaalin kiinteän perän pudotus on Sportingissa 38/50 mm, kun Game mallissa se on jyrkempi 38/56 mm. Varsinkin kun saranatapitkin ovat vaihdettavat. Käytännössä näin ei kuitenkaan käynyt. Sisältä kovakromatut ja päältä samettimaiseksi sinistetyt, kylmätaotut Triplex piiput ovat reiältään 18,65 mm ylikokoisia ja ylimenokartio on hirmuisen pitkä ja loiva 2,5 asteinen. Monestihan matalarunkoisissa lukitusratkaisuna on Berettan tyyliin piippujen väliin tulevat tapit. Etutukki on muodoltaan kapea ja näyttävät karhennukset on tehty laserilla polttamalla poikkeuksellisen tiheään. Oikeakätisille ampujille tukkia on myös taivutettu oikealle 3/6/8 mm, vasureille on tarjolla vastaavasti oma mallinPoikkeuksellisen huolellisesti koneistetun monoblokin alareunassa on lukituskorvakkeet. Kaliiperi on 12/76 ja suulla on 52 mm pitkät supistimet. Valitettavasti pyramideista ei tällä tekniikalla tule teräviä, mutta parantaa pyöreäkärkinen profiilikin otetta. Istuvuuden sovitusta varten takimmaiseen rautaan on tehty epäkeskosäätö
Metsästystrapissa vasta kolmannella kierroksella alkoi palli toisensa jälkeen mennä puhtaasti, sillä Sporting 30 ” piipuilla ampui itselläni huomattavan ylös. Jyvänä on 3 mm punainen valokuitu. sa. Vakiona toimitettavat 52 mm supistinholkit uppoavat piipun sisään. Yksi silmiinpistävä piirre Blaserissa oli metalliosien todella hyvä koneistuksen ja viimeistelyn laatu, myös kehyksen sisäpuolella. Profiililtaan matala varmistin ei ole automaattinen. Piipunvalitsin on liipaisimen edessä sijaitseva keinuvipu. Perän sisällä on paikka säädettäville painoille, joilla voi tasapainottaa aseen haluamakseen. Tuntuma oli herkkäliikkeinen ja tasapaino mainio, kerta kaikkiaan helppo ammuttava siis, minkä näki tuloksestakin. Kun tyhjät veti pois, oli tuntuma puhdas ja tarvittava laukaisuvoima vain 1,7 kiloa alapiipulle ja 1,8 kiloa yläpiipulle. Rata-aseeksi F16 on suhteellisen kevyt, punnitsin painoksi vain 3,35 kiloa, kun tehtaan ilmoitus on puun tiheydestä ja tasapainotuspainoista riippuen 3,4 – 3,8 kg. asE-lehti • 55. Kyseessä on kierretanko, johon saa kolme pituussuunnassa siirrettävää painoa. Tehtaan ilmoitus molemmille on 1,65 kg. Puiden pintakäsittely on öljyäminen ja koska huokosia ei ole täytetty, on pinta valitettavasti uurteisen näköinen. Blaserin nopealiikkeisyys ja luonteva suunnattavuus saivat uskonvahvistusta. Lisävarusteena saa pitkät Brileyn holkit. Kiskoa oli yksinkertaisesti näkyvissä liiankin kanssa. Sportingiin lisävarusteena saatavat piippupainot kiinnitetään piippujen puoliväliin lisättyihin kiskoihin. Se kuuluu vakiona Sporting-malliin, mutta oli jäänyt testiaseesta pois. Jopa keskipallin hätäiset vastakiekotkin särkyivät. Tämän aseen valmistuksessa on oikeasti nähty vaivaa. Tasapainopiste oli testiaseessa luonnollisessa kohdassa, ilman patruunoita aavistuksen saranatappien etupuolella eli patruunat piipussa sopivasti tukikäsien välissä. Itselleni otekin oli hyvä, 9 mm kisko kapenee suulla 7,5 mm:iin. Lopputulosta suojaakin hyvä muovinen aselaukku, johon piiput ja perä sipaistaan samettipussukoihin käärittynä. Näin vaikka säätötukin harja oli pudotettu alimpaan asentoonsa. radalla Ensi ratakäynnillä osumat olivat alussa hakusessaan. Liipaisinkaari on kooltaan todella avara. Ihmeen hyvin pitkätkin piiput ehtivät mukaan. Toisella ratakäynnillä vuorossa oli nopeatempoinen metsästysammunta ja siinäkin pitkistä piipuista ja tiukoista supistimista huolimatta kiekot hajosivat erinomaisesti. Mitä nyt uuden aseen auki taittaminen vaati välillä voimaa. Laukaisu osoittautui sekin poikkeuksellisen hyväksi haulikkoon. Yhteen pötköön ammutun kahdensadan kiekon jälkeen hymy oli herkässä ja ase toimi koko ajan moitteetta
Mahdollisuus tasapainotukseen erillisten säätöpainojen avulla on plussaa. Tosin varmistinvipukin on järkevästi muotoiltu eikä siinä ole niitä yhdysrakenteisen piipunvalitsimen teräviä särmiä esillä. Käytännössä jokainen hakee tietenkin omaan aseeseensa sen käyttötarkoitukseen parhaiten sopivan patruunan. Työn laatu on kauttaaltaan korkeaa tasoa. Sulku on hyvin sovitettu ja sulkeutuu kuin kassaholvi. Luontevan ampumaotteen takaamiseksi pistoolikahvassakin on kämmenen täyttävä ergonominen pahka. teKniiKKa Blaser F16 Sporting Valmistaja: Blaser Jagdwaffen GmbH, Saksa Maahantuoja: Nordis Oy Hinta 4:n puilla: 3970 €, säätöperällä 4420 € Takuu: 10 vuotta Periaate: päällekkäispiippuinen haulikko Kaliiperi: 12/76, teräshaulikelpoinen Pituus: 120,3 cm Paino: 3,4 kg Piipun pituus: 76 cm, (81 cm) Vetopituus: 37,5 cm, säädettävä Kisko: 9 – 7,5 mm Supistimet: ¼, ½, ¾ Varusteet: kova laukku, ohjekirja, supistinavain. Yhteenveto Toimintavarma Blaser F16 Sporting osoittautui haluttavaksi haulikoksi. Näin ostajalla ei ole helppoa tässä keskihintaluokassakaan. Takuu puolestaan on pitkä 10 vuotta. Lisävarusteena saatavassa säätötukissa harjaa voi nostaa 13 mm ja säätää molempiin sivusuuntiin 7 mm. Ainoastaan matalista kehyksen sivuista johtuva monoblokin alas laskeva kylkiprofiili ei ihan kaikkia miellyttänyt. Kuviot ammuttiin 35 metriltä RC 3:lla 3,3 mm haulein ja puolikkaalla syntyi tiheä ja tasainen peitto, kun kolmevarttinen oli jostakin syystä huomattavasti laikukkaampi. Tiheä karhennus on näyttävä ja virheetön, Sen tekotapa on laserilla polttaminen. Huoltoväliksi tehdas ilmoittaa 10000 laukausta tai 2 vuotta. Ampumaominaisuuksiltaan se on nopea ja hyvin suuntautuva ja laukaisutuntuma on erinomainen. eikä peukalo hakkautunut varmistimeen niin kuin muutamalla muulla nimekkäällä kilpakumppanilla saattaa käydä. Vaikka hinta on vain puolet F3 mallin hinnasta, niin silti kyseessä on varsin arvokas ase. Etutukin lukitus on tukin etupään salvalla tehtävä Anson tyylinen
Seuraa ilmoitteluamme myös nettisivuillamme ja fb:ssa. Lisätietoja Jukka Nikkari 040 579 2647 • messut@armaaboa.fi Pääsyliput 10 €. (08) 815 3600 ASE-LEHTI TOIVOTTAA LUKIJOILLEEN OIKEIN HYVÄÄ JOULUA & MENESTYSTÄ VUODELLE 2019! perinteinen Gun Show jälleen syyskuun alussa. teKniiKKa Blaser F16 Sporting Valmistaja: Blaser Jagdwaffen GmbH, Saksa Maahantuoja: Nordis Oy Hinta 4:n puilla: 3970 €, säätöperällä 4420 € Takuu: 10 vuotta Periaate: päällekkäispiippuinen haulikko Kaliiperi: 12/76, teräshaulikelpoinen Pituus: 120,3 cm Paino: 3,4 kg Piipun pituus: 76 cm, (81 cm) Vetopituus: 37,5 cm, säädettävä Kisko: 9 – 7,5 mm Supistimet: ¼, ½, ¾ Varusteet: kova laukku, ohjekirja, supistinavain TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. asE-lehti • 57. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Muuta nähtävää: Aseita, asusteita, puukkoja, miekkoja. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa ry www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 7.4.2019 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2018 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto maaliskuussa 2019. Päänäyttely: Ruotsinvallan aika. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, Asehistorianliitto ry
Aktiiviampuja harkitseekin usein uutta keräilysuunnitelmaa, mikä mahdollistaa hänelle tärkeän käyttöaseiden keräilyn ja niillä ampumisen. Norjassa direktiivi ei aiheuta välittömiä lakimuutoksia ja asekeräily ja ampumaharrastus jatkuvat ennallaan. Tämä lisäaika on totisesti paikallaan. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Tampere A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SuOMen aSeHiStOriaLLinen Seura rY Puheenjohtajan palsta rinnaKKainen vai laajennettu KeräilYlupa. Pitkään harrastaneille tämä on merkinnyt vuosikymmenien takaisten varastojen esiin kaivamista kun entinen roina onkin nyt yleiselle turvallisuudelle vaarallista ja lupaa vaativaa vahdittavaa. Samassa suunnitelmassa voi olla myös useita linjoja, tyyliin kilpaja harjoituspienoispistoolit, puolustusvoimien ja suomalaisten palkkasotilaiden käyttämät konepistoolit, uustuotantoa olevat mustaruutitykit. miKäs se aseen osa onKaan. Ammattimaisesti hoidetuille museoille lisäaika on vielä keräilijääkin tärkeämpi, sillä aseen osien luetteloinnin lailliseen hoitamiseen tarvitsee löytää ensin henkilö, joka pystyy asian hoitamaan. Tanskassa keräilijät ovat lähteneet voimakkaammin järjestäytymään ja kokoamaan rivejään vaikuttaakseen lakiin. Näin, vaikka Poliisihallituksessa käsiteltävä erityisen vaarallisen aseen ostolupa maksaa enemmän kuin tavallisen aseen lupa. Rinnakkaisella suunnitelmalla voi ennakoida tulevaisuutta, tosin väärinarvausten vaara on suuri. Kun asekeräilijän sukupolvenvaihdos saadaan viimeinkin maksuasetukseen ilmaiseksi tai edes kohtuuhintaiseksi, on varmasti helpompaa jos jälkipolven mielenkiintona olevat aseet ovat omana suunnitelmanaan. Vanhan suunnitelman laajentaminen on aina toinen vaihtoehto. Huonommassa tapauksessa rinnakkaisella suunnitelmalla voi toki ennakoida myös puoliautomaattija täysautomaattikokoelmiin tulevaa täydellistä ampumakieltoa, missä helposti kokoelmaan kuuluvat ”vaarattomammat” aseet voivat samalla kertaa saada ampumakiellon. Uusi lakipykälä kuuluu: Asekeräilijän, jolla on tämän lain voimaan tullessa Poliisihallituksen myöntämä oikeus pitää tiedostoa ampuma-aseista tai hallussaan aseen osia, joiden osalta asekeräilijällä ei ole hallussapitoon oikeuttavaa lupaa, tulee viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2019 hakea näille ampuma-aseille ja aseen osille aselupaa. Valitettavasti tässäkin kohtaa rahapulassa pyristelevä museonjohtaja voi tehdä karun ratkaisun ja toimittaa kaiken mahdollisen aseromun ilmaiseksi hävitettäväksi. Jos asekeräilijän oikeus aseen osan hankkimiseen ja hallussapitoon on perustunut siihen, että asekeräilijällä on ollut 19 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen oikeus vastaavista aseen osista kootun ampuma-aseen hallussapitoon, aseen osista tulee tehdä viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2019 70 §:n mukainen ilmoitus poliisille ja esittää pyynnöstä osat. Keräilijöille ja museoille asetettu aseen osien luettelointivaatimus sai lisäaikaa toukokuulle. Ruotsin vaikutuskanavat ovat periaatteessa kunnossa mutta tuolloin edessä olleet vaalit ja nyt sitä seurannut pitkä hallitukseton kausi on pysäyttänyt lainvalmistelunkin. SAHS tulee tekemään voitavansa auttaakseen museoita ja keräilijöitä löytämään toisensa silloin kun aseasiantuntijaa tarvitaan. Kokouksessa kuultiin kaikkien Pohjoismaiden ja kotimaisten järjestöjen kuulumiset ja erityisesti asiaa EU-direktiivin vaikutuksista aselakeihin. Pään raapimisaika on tunnetusti pitkä, kun kaikki asehuoneen nurkissa pyörineet ylimääräiset piiput ja sulkukappaleet on löydettävä ja luetteloitava. Suomen yleisin keräilysuunnitelma, puolustusvoimien käyttämät aseet vuosina 1918-1945 on usein rajattu vielä niin, että suunnitelman ulkopuolelle jäävät sarjatuliaseet. Kun yksi kaappi on täynnä kolmen linjan kivääreitä ja toinen pistooleja, sarjatuliaseiden kerääminen alkaa usein kiinnostamaan, varsinkin kun ne ovat tänä päivänä yleensä hankintahinnaltaan dekottuja aseita edullisempia. Poliisin asetietojärjestelmään on mahdollista saada rinnakkainen keräilylupa, joka voi tietysti olla keräilysuunnitelmaltaan vallan erilainen kuin aikaisempi keräilylinja. Pisemmälle päässyt keräilijä huomaa eräänä päivänä, että keräilyluvassa kerrotut asetyypit ja mahdolliset lukumäärät täyttyvät ennen kuin asehuoneen seinät tulevat vastaan. nordic-KoKous iKaalisten Gun shown YhteYdessä Tanskan, Norjan ja Ruotsin edustajat, Euroopan keräilijäjärjestöjen edunvalvontajärjestön Fesacin edustaja sekä Asehistorian liiton vaikuttajat ja Firearms United Finland osallistuivat Suomen Asehistoriallisen Seuran vuorollaan järjestämään vuosittaiseen Pohjoismaiden tapaamiseen elo-syyskuun vaihteessa. Esa Salldén Puheenjohtaja, SAHS 58 • asE-lehti. Tällöin aletaan yleensä miettiä keräilysuunnitelman laajennusta
Muista tosiasia, että poliisin toimia sitoo Suomen laki, joten poliisin on aina esitettävä virkamerkkinsä pyydettäessä ja tehtävä aseiden, sekä patruunoiden haltuunotosta kotietsinnän edellyttämä pöytäkirja. Aseluvanhaltijana ollessasi epäiltynä rikosasiassa, muista vaatia kuulusteluun todistaja, mieluimmin asianajaja. asE-lehti • 59 KANSALLINEN KIVÄÄRIMIES nra ry, pl 419, 00150 helsinki info@nra.fi www.nra.fi Valmistaudu aselain kiristymisen vaikutuksiin myös koskien vanhoja lupia. Mikäli poliisi ei esitä virkamerkkiä ja tee lain vaatimaa takavarikkopöytäkirjaa, vie asia oikeuteen. NRA ry Hallitus NRA RY:N JÄSEN JA ASELUVANHALTIJA eränkäynnin erikoissivusto. Tarkista vielä tänä vuonna poliisin ampuma-aserekisterin tiedot omistamistasi ampuma-aseista. Poliisin valtuuksien lisääminen tulee johtamaan mielivaltaisiin ampumaaseiden haltuunottoihin. Suomessa oikeusistuin kuulee edelleen pääsääntöisesti poliisia luotettavana todistajana, vaikka usean todistajan yhtenevä lausunto olisi ristiriidassa poliisin lausuman kanssa. Ole valmis puolustamaan oikeuksiasi viranomaisessa
Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Hinta 35,00 € + postikulut. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Siitä eteenpäin teos kuvaa ysiykkösen pohjalta jatkunutta automaattikiväärin kehitystyötä päätepisteenä AK-47 –rynnäkkökivääri. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Hinta 51,00 € + postikulut. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. 60 • asE-lehti. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja erittäin yksityiskohtaista arkistolähteisiin perustuvaa tietoa suomalaisillekin kovin tutun ysiykkösen syntyja kehitys-historiasta. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. LukEmATTomIA ASEALAn TIEToTEokSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Hinta 42,00 € + postikulut. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Hinta 22,00 € + postikulut. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Hinta 27,00 € + postikulut. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. TILAUSKUPONKI SIVULLA 63. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Tässä oli omat haasteensa. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Timo Räätäri: KOLMEN LINJAN KIVÄÄRISTÄ AUTOMAATTIIN 1889–1949 Kolmen linjan kivääristä automaattiin 1889– 1949 käsittelee Venäjän asehistorian mittavinta perusaseistusta koskettavaa aseuudistuksesta. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Hinta 77,00 € + postikulut. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Hinta 35,00 € + postikulut
Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 59,70 € (6 numeroa) ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! postimerkki Nahkatehtaankatu 2 90130 Oulu asE-lehti • 61. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym
Kierrenuppi ja 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, ja TITAANIkuori. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/11 mm/80 g. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. USA:n Navy SEAL -yksiköitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina sotilaina, nimilyhenteensä mukaisesti heidät on koulutettu toimimaan Merellä (SEa-), ilmassa (-Air-) ja maataisteluissa (-Land). ed Products” listoilleen toimitTraser H3 Outdoor Pioneer on Traserin uutuuspalveluskello. Valintasi mukaan NATO-ranneke tai kumiranneke. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Hinta: 244,00 TRASER PROFESSIONAL SHADOW traser ® more light. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Peräti 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja laadukas NATO-ranneke. Kello Sinulle, joka et halua minkään ylimääräisen häiritsevän. USA:n puolustusministeriö on hyväksynyt ”Goverment Quali. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Halkaisija/paksuus/paino: 44 mm/13,6 mm/61 g. Tällaisessa käytössä kello(-kin) joutuu koville. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Hinta: 229,00 Commander Force on laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Professional Shadow on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä silikoniranneke. Hinta: 219,00 TRASER H3 OUTDOOR PIONEER M6508 on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. Hinta: 382,00 TRASER CODE BLUE TRASER COMMANDER FORCE 62 • asE-lehti. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä kumitai NATO-ranneke
Huom: Patterin kesto on aina ohjeellinen arvo ja riippuu mm. Päällä iskunkestävä musta synteettinen kuori ja sisältä ruostumatonta terästä.Valintasi mukaan NATO-ranneke silikoni-ranneke. Kello Sinulle, joka et halua minkään ylimääräisen häiritsevän. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä silikoniranneke. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Tällaisessa käytössä kello(-kin) joutuu koville. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Hinta: 229,00 Commander Force on laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Hinta: 244,00 TRASER PROFESSIONAL SHADOW traser ® more light. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Valintasi mukaan NATO-ranneke tai kumiranneke. ed Products” listoilleen toimitTraser H3 Outdoor Pioneer on Traserin uutuuspalveluskello. Kierrenuppi ja 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Kierrenuppi ja 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, kaksiosainen kuorirakenne. Hinta: 382,00 TRASER CODE BLUE TRASER COMMANDER FORCE P6600 Red Elite laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/11 mm/80 g. Hinta: 219,00 TRASER H3 OUTDOOR PIONEER M6508 on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. Valintasi mukaan NATO-ranneke tai kumiranneke. Hinta: 329,00 TRASER RED ELITE tajaksi sveitsiläisen yrityksen MB Microtec. Peräti 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja laadukas NATO-ranneke. Traser Extreme Sport Carbon Pro on laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. 30 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, musta synteettinen kuori ja vedenkestävä kumitai NATO-ranneke. kellon käyttöolosuhteista. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Halkaisija/paksuus/paino: 44 mm/13,6 mm/61 g. Päällä iskunkestävä musta synteettinen kuori ja sisältä ruostumatonta terästä. MB Microtec -kelloja myydään kauppanimellä Traser. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. Halkaisija/paksuus/paino: 45 mm/11 mm/98 g. 100-kertaa perinteisiä itsevalaisevia viisareita kirkkaammat viisarit. Halkaisija/paksuus/paino: 45 mm/11 mm/80 g. Kaksiosainen kuorirakenne. Halkaisija/paksuus/paino: 43 mm/10 mm/40 g. USA:n Navy SEAL -yksiköitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina sotilaina, nimilyhenteensä mukaisesti heidät on koulutettu toimimaan Merellä (SEa-), ilmassa (-Air-) ja maataisteluissa (-Land). Kaikkien Traser-kellojen viisarit on varustettu itsevalaisevin ampullein, jotka valaisevat umpipimeässäkin noin 25 vuotta (valmistajan takuu 10 vuotta). USA:n puolustusministeriö on hyväksynyt ”Goverment Quali. Kierrenuppi ja 200 metriin (ISO 2281) vesitiivis, mineraalilasi, ja TITAANIkuori. Hinta: 299,00 TRASER EXTREME SPORT CARBON PRO Traser-sotilaskello on valintasi, jos haluat todella tietää kellonajan AINA! TILAUSKORTTI Postimerkki TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN PL 161 90401 OULU asE-lehti • 63. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla. Professional Shadow on USA:n elittijoukkojen alkuperäisen MIL-W-46374F standardin mukainen valinta. Laadukas sveitsiläinen Ronda-kvartsikoneisto päivyrillä ja 45 kuukauden patterilla
painos 74e + toim.kulut Klikkaa www.latauskirja.fi tai kysy alan liikkeistä! Paukatti Oy iltaisin GSM 050-521 1332 MESSINKIHYLSYISTEN MESSINKIHYLSYISTEN MESSINKIHYLSYISTEN MESSINKIHYLSYISTEN MESSINKIHYLSYISTEN KESKISYTYTYSPATRUUNOIDEN KESKISYTYTYSPATRUUNOIDEN KESKISYTYTYSPATRUUNOIDEN KESKISYTYTYSPATRUUNOIDEN KESKISYTYTYSPATRUUNOIDEN JÄLLEENLATAUS JÄLLEENLATAUS JÄLLEENLATAUS JÄLLEENLATAUS JÄLLEENLATAUS Esa Paananen Esa Paananen Esa Paananen Esa Paananen Esa Paananen kuudes painos 6 painos ilmoitus.pmd 24.10.2014, 9:41 1 64 • asE-lehti. RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi • aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 63 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 18mm, 20mm ja 22mm. Radioja puhelinmuseo Heinämäentie 58, Petäjävesi www.radiomuseo.fi p.0440 732 813 Rompepäivä 25.5.2019 SENIORIASUNNOT PETÄJÄVESI Virkatie 1, vuokraan sisältyy palveluja 390/kk Heinämäen Kodit Ay kotihoitoa (014) 853 200 www.hoivakodit.fi pitkäja lyhytaikainen asuminen turvallisesti vuokrat alk. NATO-rannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. 320/kk SENIORIASUNNOT JÄMSÄ ITSENÄISTÄ ASUMISTA ASEYSTÄVÄLLISESTI SUOMENKIELINEN JÄLLEENLATAAJAN TIETOJÄRKÄLE Entistä ehompi 6. Suomen suurin antiikkija sotilaselektroniikan, keräilyradioiden ja puhelimien kirpputoritapahtuma. Rannekkeet sopivat mm. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. Museon piha-alueella klo 9-13. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. Leveys 22mm. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. Kahvio, tilaisuuden ajan museoon vapaa pääsy. Tarvikemyyntimme toimii ympäri vuoden
Asekeräilijät ovat hänen näkemystensä mukaan "pömppövatsaisia, säälittävää ja uppoavassa laivassa ilakoivaa joukkoa." Pitkän linjan aseharrastajana en voi yhtyä puheenjohtaja Kurkon näkemyksiin enkä hänen poliittiseen ohjaukseensa. Reserviläinen, urheiluampuja ja metsästäjä eivät ole välttämättä lainkaan aseharrastajia, vaan heille ase on eräänlainen työkalu. Asioita ja mielipiteitä voi tuoda esiin muullakin tavoin. Heille sopeutuminen on tiettyyn rajaan asti aseharrastajaa helpompaa siinä missä veronmaksajallakin on kiristyviin veroihin. Sotamuseot Suomessa ovat pullollaan tätä tavaraa. Jälleen vuosien kuluessa totesin, että aselait Suomessa ja ainakin EU:n alueella tulevat varmasti entisestään kiristymään. Esko Eerola Kolumni ja kolumnisti esittää kirjoittajan oman mielipiteensä jostakin aiheesta. ja ennen kaikkea mitä. Tämä on ollut toki vain minun tieni. asE-lehti • 65 18.10.2018 vastine ase-lehden 5/2018 juttuun ”KurKolla on asiaa” Artikkelissaan puheenjohtaja Kurko vertaa suomalaisia aseharrastajia hukkuviin rottiin. Kolumneissa voidaan käyttää uutista laajemmin eri tyylikeinoja kuten kärjistämistä, ironiaa tai huumoria. Hän toki nostaa perinteiset rotat fiksuimmiksi ja älykkäämmiksi. Myöskin perillisieni mahdollisuus saada aselupia tulevaisuuden Suomessa voi vaikeutua. Tänään ja pitkän tien kulkeneena kerään vain ja ainoastaan vanhoja antiikkiaseita, jotka eivät tarvitse (ainakaan vielä) aselupia ja jotka myös perikuntani voi aikanaan jakaa tai myydä ilman vaikeuksia. Keräilijän ammattitaito ratkaisee, milloin on hyvä myydä ja milloin ostaa.. Päätoimittajana voin todeta, että kolumnistina Kurkon tyyli välillä on vähintäänkin lennokasta, mutta kolikon toisella puolen painaa se, kuinka monessa asiassa Kurko on osunut oikeaan. Niiden arvo voi nousta tai jopa täysin romahtaa. Itse voisin yli 30 vuotta asiaa harrastaneena tuoda oman näkemykseni: Aloitin asekeräilyä keskittymällä Suomessa käytettyihin sotilasaseisiin. Kannattaa muistaa, että ilman Kurkoa/NRA:ta eläisimme mm. Vuosien varrella totesin, että samaa tavaraa keräsivät hyvin monet muutkin. Kurko myös arvostelee useiden puolueiden yksittäisiä kansanedustajia omien näkemystensä mukaisesti. Ampumaurheilun harrastajilla, metsästäjillä ja asekeräilijöilläkin voi olla elämässään ihan muitakin, jopa ihan tärkeitäkin intressejä äänestää edustajiaan, kuin se miten joku yksittäinen edustaja on mieltä aseista. Kyse toki on makuasiasta, mutta jos keräilysuunnitelman voi otsikoida otsikon “kaupallisesti parhaat kohteet” alle, silloin puhutaan jostakin muusta kuin vakavasta keräilystä. Kolumnin tyylilajiin kuuluu, että kirjoittajalla on oikeus piikitellä ja tarvittaessa esittää olevansa oikeassa. Asekeräily ja aselait ovat mielestäni ihan niin kuin osakekauppa tai antiikkikauppa. Jussi Peltola päätoimittaja. Kauppias ja keräilijä eivät useinkaan voi olla sama asia, eikä keräilijän tai aseen omistajan (!) edunvalvojan intressi pidäkään olla sama kuin joidenkin kauppiaiden, "venettä ei saa keikuttaa, jotta saisimme oman siivumme asiakkaan kukkarosta” intressin turvaaminen. Kolumni eroaa uutisesta siten, että kirjoittaja esittää siinä henkilökohtaisen mielipiteensä ja tarkastelee asiaa valitsemastaan näkökulmasta. "Hukkasin" hiljalleen tämän kaiken pois ja keskityin laadukkaisiin Mauserja Parabellum pistooleihin. Tällainen poliittinen ohjailu ja eri kansanedustajien mustamaalaaminen alatyyliseen tapaan ei varmasti palvele aseharrastajien etuja. Jutun ensimmäinen otsake on SOPEUTUVA ASEENOMISTAJA, eli ei suinkaan aseharrastaja. Jos me Ase-lehtenä toimisimme tällä tavalla, kansikuvassa kuten sisäsivuillakin olisi jo nyt muovikuula-aseita, mitenkään tätä harrastusta silti väheksymättä. Täten hylkäsin myös tämän keräilysuunnan. Tämä työsarka on varmasti pitkä ja loppumaton. Heille ase on -sinänsä välttämätönväline harrastuksessa, ei harrastuksen perimmäinen tarkoitus. tilanteessa, jossa kotioloissa patruunoiden säilyttäminen olisi liki kiellettyä, eikä tämä ole ainoa esimerkki. Puheenjohtaja Kurko ottaa myös vahvasti kantaa Suomen poliittiseen puoluejärjestelmään. Armeijakin alkoi purkaa varmuusvarastojaan markkinoille. Miksi siis minäkin. Varmasti on olemassa myös monia muita "hyviä teitä". Lukijan kommentti koskee Ase-lehdessä 5/2018 julkaistua "Kurkolla on asiaa". Mitä tulee Kurkon kirjoitteluun asekeräilijöistä, on hän varsinaisessa sanomassaan osin oikeassa. Näinä päivinä ollaan tilanteessa, jossa keräilijöiltä on poistettu tiedostonpitooikeudet ja jopa aseiden lippaista on tulossa kiellettyjä tai luvanvaraisia. Todellinen asekeräilijä kerää kiinnostuksensa (yleensä keräilysuunnitelmansa) kohteita, eikä kiinnostuksen sopeuttaminen viranomaisen mielivallan tai vielä vähemmän kaupallisten intressien mukaan ole keräilyä, vaan nimenomaan sopeutumista. Tyylitajuttomien vertailujensa vastapainoksi voisi olla hyvä tuoda rakentavasti esiin niitä keinoja, millä asekeräilyä voisi tässä maassa oikeasti kehittää, parantaa ja viedä eteenpäin. Harrastus varmasti jatkuu. Asekeräilystä on todettava, että vertaus uppoavaan laivaan on näkemykseni mukaan erilainen kuin palautteen näkemys
Itsenäisenä valtiona Puola juhli näyttävästi itsenäisyysjulistuksensa 100 vuotta Varsovassa, minne oli kokoontunut yli 200.000 kansalaista juhlimaan 11.11.2018. Arkistot ovat onneksemme vähitellen avautuneet myös I Maailmansodan taustoista ja siitä tosiasiasta, että Saksa ei ollut syyllinen sotaan vaan Englanti ja Ranska. Sarajevon surmanlaukaukset olivat näennäiset syyt sotaan, mutta taustalla hääräilivät Englannin ja Ranskan sotilatiedustelun ammattilaiset. Militariaa ja aseita kerääville ovat historiallisesti mielenkiintoisia Vapaussotamme aikaiset aseet, kunniamerkit sekä univormut. Vapaussodan sankarit eivät taistelleet turhaan, vaikka nykyiset historian väärentäjät esittävät asiat täysin toisin. On ehdottoman tärkeää ymmärtää, että ainoastaan vaikuttamalla poliitikkoihin voidaan säilyttää oikeus pitää hallussa ja kartuttaa merkittäviä asekokoelmia. Professori Christopher Clarkin teos ”Sleepwalkers” valottaa tehokkaasti sodan taustoja ja todellisia syitä! Suomen itsenäisyyden mahdollisti bolshevikkien nousu valtaan Venäjällä ja sen seurauksena Venäjän armeijassa palvelleiden upseerien paluu johtamaan suomalaisen itsenäisyystaisteluun valmistautuvan joukon kurinalaiseksi yhtenäiseksi joukoksi. Bolshevikkien tavoite oli valloittaa koko Eurooppa jo vuosina 1918-1920, mutta erityisesti Puolan Vapaussota pysäytti bolshevismin leviämisen muualle Eurooppaan II Maailmansotaan asti. Kaikki ”sodat lopettava” I Maailmansota mahdollisti Suomelle irtautumisen Venäjän valtakunnasta, vaikka vain harvat uskoivat suomalaisten mahdollisuuksiin suursodan riehuessa Euroopassa ja Turkin rannikolla. kurkOLLa On aSiaa vapaussodasta 100 vuotta Peruskoulujärjestelmään siirtyminen Suomessa Ruotsin mallin mukaisesti 60-luvulla on luonut hyvin vähän Suomen historiasta tietäviä ja helposti harhaan johdettavia sukupolvia. Konekiväärien tulinopeuden merkitys kasvoi torjuttaessa massiivisia ratsujoukkojen hyökkäyksiä Venäjällä ja Puolan Vapaussodassa, mutta myös Suomessa ”kuularuiskun” merkitys oli rintamahyökkäysten torjunnassa jopa tykistöasetta suurempi. Vapaussoturin poikana olen ylpeä isästäni, sillä Suomen Vapaussodan lisäksi hän soti Viron, Latvian ja Puolan Vapaussodissa, sekä taisteli vielä nykyisen Ukrainan alueella valkoisissa venäläisissä joukoissa, saavuttaen kuuluisassa Kazanin rykmentissä pataljoonan komentajan aseman ja everstiluutnantin arvon 21-vuotiaana. Miksi me suomalaiset häpeämme sankareitamme ja kätkemme halumme elää vapaana vapaassa isänmaassa. 1980-luvulla asevastaisuuden keulahahmoksi muodostui hallitusneuvos Juhani Silen, jolla oli vahva tuki sisäministeri Kaisa Raatikaiselta (sdp). Suhtautuminen asekeräilyyn on muuttunut 60-luvun Suomesta nykypäivään pääosin kielteiseksi, vaikka historiallisesti arvokkaiden asekokoelmien merkitys on kiistaton jälkipolville. Saksassa jääkärikoulutuksen saaneiden nuorten miesten paluu kouluttamaan ja toimimaan hallituksen joukkojen aliupseerien, sekä upseerien tehtävissä mahdollisti osalle jääkäreistä nousujohteisen sotilasuran Vapaussodan jälkeen edelleen Suomen Armeijassa Mannerheimin alaisuudessa. Asetekniikka oli jo Venäjän-Japanin sodan aikana 1904-05 kehittynyt vastaamaan suurvaltojen armeijoiden tarpeita ja merkittävä osa aseista oli käytössä I Maailmansodan rintamilla, sekä Suomen Vapaussodassa. Ilman uhrautuvia nuoria ei olisi saavutettu itsenäisyyttä, sillä Vladimir Iljits Lenin olisi jo 1920 luvulle tultaessa ryhtynyt hävittämään uppiniskaisia suomalaisia. Poliittiset puolueet Suomessa eivät ole Vapaussodan päättymisen 100 vuotisjuhlia halunneet huomioida, sillä vasemmistolle on jäänyt pysyvä katkeruus siitä, että Suomi selviytyi itsenäisenä valtiona myös II Maailmansodasta. Järjestelmällinen historian väärentäminen on suurvalloille välttämättömyys, mutta pienen valtion, kuten Suomen kansalaisten tulisi tietää tarkoin maamme historia ja erityisesti vuoden 1918 merkitys nykyiselle demokratialle. Alkavan Vapaussodan johtajana kenraali Mannerheim pystyi kohoamaan kateellisten ja venäläisiin kielteisesti suhtautuvien suomalaisten ylipäälliköksi, vaikka hän oli juuri palannut Venäjältä toimittuaan jopa armeijakunnan komentajana. Juhani Silen näki ”kolmen lin66 • asE-lehti
Puh. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). kiv.M-39 V.42. Suomessa on vakava ongelma aseluvanhaltijoiden asenteissa, sillä liian helposti todetaan ”tämän kanssa voi elää”! Kansalaiset muodostavat valtion, mutta valtiota edustavat nykyisin kasvottomat virkamiehet ja poliitikot, joiden käsitys on valitettavasti se, että kansa ei ymmärrä, joten poliitikot, sekä virkamiehet tietävät mikä on kansalaiselle parasta. Yhteensä yli 140 lehteä korkeatasoista asehistoriaa. Kamppailussa aseoikeuden puolesta on vaikeinta omien selkään puukottaminen, jolloin koko toiminnan mielekkyys tuntuu ainoastaan raskaalta henkilökohtaiselta taakalta. Perustuslain merkitys demokraattisissa tai sellaisiksi käsitetyissä valtioissa on kaiken oikeudellisen toiminnan perusta ja siksi perustuslakia ei voi tulkita muutoin kuin täysin siten, kun se on aikanaan kirjoitettu ja miksi se on tarkoitettu. kurkOLLa On aSiaa jan” kiväärin seinällä tuovan pahoja muistoja veteraanille, tälläisen mielipiteen hän esitti Helsingin Sanomissa. Naganteja mm 1898 ja norjalainen L-35+kot. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. 045 262 7871 mYYdään Salobellum. USA:ssa NRA:n jäsenmäärä on jo yli 6.000.000 jäsentä ja lisääntyy tasaisesti päivittäin. Onneksemme vielä 1986 oli mahdollista esittää aseen omistusta tukevia mielipiteitä lehdistössä, sillä sdp:n valta-asema ei ollut vielä silloin itsestäänselvyys. On täysin selvä tosiasia, että poliittiset päättäjät eivät voi ohittaa NRA:n perusteluja USA:n perustuslain pohjalta, joten voimme ainoastaan ihmetellä sitä, miksi aikanaan SAL ei pystynyt samaan ja yhdistynyt muiden järjestöjen kanssa. Yhteistyön pahin vihollinen on aina kanssaihminen ja sellainen jonka uskoisi ymmärtävän yhteisen asian ”Cosa Nostra”! Mikään ei ole niin tärkeää kuin ruusujen kasvattaminen, eikä sekään ole niin tärkeää! Runo K. 100 vuotta vanhassa Suomessa Eduskunta käyttää Suomen perustuslain tulkitsemista haluamallaan tavalla, eli sen yli voidaan kävellä silloin kun puolueiden voimasuhteet sen sallivat. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. Vuonna 2006 olisi ollut vielä suhteellisen helppoa pysäyttää Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO) käyttöönotto, jolloin molemmat koulusurmat olisi voitu estää, mutta järjestöjen johtajien asenne ratkaisi asian ja kaikki paha tapahtui! Yli 60 vuotta aseita omistaneena ja niitä myös harrastaneena voin todeta, että on korkea aika miettiä mitä muuta ihminen voi vielä ehtiä harrastaa, koska edunvalvonta Suomessa ei näin voi onnistua. Kurko puheenjohtaja Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. 050 303 0933 asE-lehti • 67. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Perustuslakivaliokunta on harvinaisuus Euroopassa ja siitä tulisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Suomessa NRA:n perustaminen 2006 oli ainutlaatuinen tapahtuma, sillä eräät järjestöt välittömästi ilmoittivat, että ne eivät halua yhteistyöhön NRA ry:n kanssa. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. nra merKittävä aseoiKeuden puolustaja Useimmat suomalaiset aseluvanhaltijat eivät voi ymmärtää sitä tosiasiaa, että USA:ssa NRA on poliitikkojen pelottavin vastustaja yli puoluerajojen, mikäli poliitikko yrittää muuttaa USA:n perustuslain toisen lisäyksen ”second amandment” tulkintaa. Kiv.M-28-30 V-36 s-r Puh. ASEmAkASIInI mYYdään DWJ (Deutsches Waffen-Journal) vuosikerrat 1975 1978 ja 1983 1990
(03) 255 7126, fax (03) 260 9685 av. nyt saatavana myös Runsaasti luPavaPaata kERäilytavaRaa. Ma-Pe 09-17, La suljettu www.lahdeniemi.fi Vetterli (”Grafton”) kivääri 750,Suomalainen upseerimiekka 650,6-reikäinen nallilukkorevolveri 400,Parabellumin perälauta 300,Amerikkalainen Universal-pistooli .30 M1 750,Suomalainen upseerimiekka 550,Huom, näitä kokoelmaesineitä on vain yhdet kappaleet, pidä kiirettä, jos kokoelmasi sellaista kaipaa! 35v. Nykyisen Viron kunniamerkkikokoelma 2500,12-reikäinen piikkipatruunarevolveri 350,Tsekkiläinen CZ-39 kal 9 mm Kurz 450,Messinkipiippuinen nallilukkorevolveri /pistooli 350,. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE Puh. ark