ASETALOSTA JOULULAHJOJA! Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.000-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE COLT KIVÄÄREITÄ mm; CM7 Sentry 308 win 2850,00 AR15A4 kal 5,56 20” 1850,00 Expanse 2000 5,56 1290,00 LE6920 Carbine 5,56 1750,00 LE6920 SOCOM M4A1 Carbine . 780,00 5-20x50 30mm 1150,00 2,5-10x56 30mm 750,00 2,5-15x50 30mm 750,00 5-30x56 ED 34 mm runkoputkella ELD20 ristikko 1490,00 Vixen 1” runkoputkella, 5 vuoden takuu! 2-8x32 Duplex 1” 349,00 3-12x40 Duplex 369,00 4-16x44 Duplex 1” 450,00 BSA Kyttäysjahtikiikareita BSA 3-10x44 IR valoristikkomalli 206,00 BSA STS 4-16x44 IR valoristikkomalli 210,00 BSA DH 3,5-10x50IR valoristikkomalli 238,00 SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit SP66 Asekaappi 570,00 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,00 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00 150x65x55 cm 200 kg SP88 Asekaappi 890,00 numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi 1340,00 numerolukolla, mitat SP99 SAIGA ASEITA mm! SAIGA 12/76 IPSC haulikko 2490,00 SAIGA 12/76 KCC haulikko 1890,00 MK-105 5,45X39 kivääri 1250,00 MKK-105 5,45X39 Short kivääri 1250,00 MK-103 7,62X39 kivääri 1090,00 MKK-102 223 REM short kivääri 1250,00 TR3-5 5,45X39 kivääri (AK15 kopio) 2150,00 TIGR SVD 02 VER 01 7,62X54R (Dragunov) kivääri 1990,00 ILMA-ASEITA TALVIHARJOITTELUUN MM; UMAREX LEGENDS C96 4,5MM (.177) BLACK #5.8140 110,00 UMAREX WALTHER PPQ 4,5MM BLACK 5.8160 160,00 UMAREX WALTHER CP99 CO2 412.00.00 165,00 UMAREX COLT PYTHON 6” 4,5MM/.177 5.8149 95,00 UMAREX COLT SAA 45 4,5MM (.177) PELLET ANTIQUE 5.8320 UUTUUS! Luodeilla! Hieno! 235,00 UMAREX COLT SAA 45 NICKEL 4,5MM #5.8309 BB 195,00 UMAREX BERETTA M9A3 4,5MM 5.8347UUTUUS 165,00 UMAREX BERETTA ELITE II CO2 ILMAPIST. 590,00 säädettävällä kahvalla (M) 690,00 FAS AR611 Kal 4,5 tai 5,5 7,5J Piippu 20” harjoitteluun 1150,00 Pukin konttiin! Tarvikkeita Sabre Gatekeeper ovihälytin 21,00 Sabre Personal Alarm PA-01 henkilöhälytin 110 db 18,00 Sabre Defence turvasumu, LUPAVAPAA!!!! 20,00 Glock pipo, musta 15,00 Glock muki, logolla 15,00 Glock Coffee-to-go termosmuki 20,00 Glock veitset erinomainen kestävä joululahja! M78 veitsi, musta, ilman yläpuolista sahaterää 38,00 M81 veitsi yläpuolisella sahanterällä,värit, beige, battle field green, musta, grey, dark earth 42,50 Pocket Pro CEI 2800 timer tai Pro II CEI-4700 timer 230,00 Hunters Specialties 00173 Deer Call peurapilli 30,NYT 20,00 Hunters Specialties 03015 Buck Lure houkutinaine 120ML 25,00 UTG 2” mini Reflex tähtäin 4MOA punapisteellä 190,00 NPZ PO 1X20 AK TÄHTÄIN 395,00 NPZ PKU-2 venäläinen Aimpoint T-1 tyylinen valopiste 530,00 NPZ PO 4-12X36 P KIIKARITÄHTÄIN 990,00 NPZ PO 2,5X18 KIIKARITÄHTÄIN 435,00 C-A-T Taktinen yhden käden kiristysside! 40,00 JP-JPFC laukaisukoneistot , eri liipaisinvaihtoehdoilla 450,00 Zev kilpa Pro connector Gen1-4 23,50 Tactical Survival blanket, taskukoko, avaruuslakana 6,00 Arsenal Flash suppressor, liekinsammutin/suujarru 7,62x39 85,00 Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. OSTAMME ASEITA! OSTAMME ASEITA! OSTAMME ASEITA!. TARJ 750,00 6-24x58 30mm, valopiste 990,00 1,5-6x42 30 valop. 5.8090 90,00 UMAREX WALTHER P38 4,5MM BB BLACK 5.8089 165,00 UMAREX GLOCK 19X BLOWBACK 4,5MM FDE 5.8367 175,00 UMAREX GLOCK 17 GEN5 4,5MM 5.8369 165,00 UMAREX P.08 4,5MM PARABELLUM 5.8135 98,00 UMAREX P.08 LEGEND 4,5MM ILMA-ASE #5.8142 TOIMIVA NIVELLUKKO! BLOWBACK! 165,00 FAS 6004ST 4,5mm tarkkuusilmapist. Kal 5,56 /223 rem 2350,00 AR-15A4 FLATTOP TACTICAL CARBINE AR6720 1520,00 AR15 9MM (AR6951) KIVÄÄRI 1950,00 M4 CARBINE 16” 5,56/223 KIVÄÄRI LE6920MPS-B 1990,00 Punapistetähtäimiä; Aimpoint Acro P-1 3,5 MOA 714,00 Aimpoint Acro C-1 3,5 MOA 596,00 AImpoint Glock MOS jalka 80,00 Shield CQS 4 tai 8 MOA tai 1 MOA+ ring 395,00 Shield RMS Mini 4 tai 8 MOA 355,00 Shield Glock MOS jalka levy 115,00 Shield Glock takatäht. tilalle tuleva jalka (Gen3) 99,00 Vixen Sight II 3,5 MOA TARJOUS 350,00 Mepro 21M Reflex tähtäin 4,3 MOA pikajalalla 610,00 Aimpoint PRO (Patrol Optics) tähtäin 2 MOA jalalla 618,00 Aimpoint micro T2 2 MOA 944,00 Eotech 552A65 Military AA 68 MOA piste/rinki 690,00 Vixen, japanilaiset huippukiikarit! UUTUUS 2.8-15x56 German 4 valopisteellä, 30 vuoden takuu! 1170,00 1-8x28 German 4 34” runko, myös muita ristikoita 89000 1-6x24 valop. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com
Eurooppalaisen metsästysja urheiluasekaupan keskeinen kaupallinen messutapahtuma IWA 2021 on peruutettu sekin, nyt jo toista kertaa Koronan vuoksi. Hyvää Joulun odotusta kaikille. Tuomioita sentään ei ole annettu, mikä kertookin tarpeellisen tutkintojen laadusta. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 39. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Järjestelmää tulee ylikuormittamaan kirjaimellisesti tonneittain aseen osia, joista ehkä 90% on puolustusvoimiemme romuna myymää Mosin-kiväärin ja sen sukulaisten museo-osaa, joiden uhkapotentiaalia voisi luonnehtia sanalla “vaatimaton” Asekeräilijät velvoitettiin ilmoittamaan tiedostoluvilla olleet ampuma-aseensa ja kaikki ampuma-aseen osansa toukokuun loppuun mennessä 2019. Kaikki oikeudet pidätetään. Jo vuosia sitten luvattuun netin yli tapahtuvaan tietojärjestelmään syöttämiseen ei siis ole edelleenkään valmiutta, vaan kauppiaat ja asesepät täyttivät edelleenkin excell-pohjaisia taulukoita kolmen viikon varoitusajalla ja lupien perumisen uhalla aivan kuten keräilijätkin reilut puolitoista vuotta sitten. Vieläpä lyhyen ajan sisään useammalla taulukkoversiolla. Osat ovat edelleen järjestelmämielessä hukkateillä ainakin sen valossa, millaista dokumenttia keräilijöille on tullut, jos on tullut. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. Mitään huomiota ei muuten ole kiinnitetty siihen, miksei taparikollinen voi saada tuntuvampaa tuomiota aserikoksista kuin mökin mummo tai pappa. Ylipäätään kaikkia aseen omistajia ja käsittelijöitä (esim. Elinkeinonharjoittajat pääsivät tekemään nyt ilmoitukset ampuma-aseistaan ja ampuma-aseen osistaan. Hyvät Lukijat, Korona-pandemia on riesanamme edelleen ja ase-alankin tapahtumat yksi toisensa jälkeen on peruttu. Tosin edes aserekisteriä ei oltu saatu kuntoon tuolloin kuten ei nytkään. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin jokunen keräilijä on jo saanutkin jonkinlaisen tositteen ilmoittamistaan aseista. Tästä muualla lehdessä lisää. All rights reserved. Marraskuun loppuun mennessä aseiden omistajien -joilla on enemmän kuin viisi asetta (tai yksikin ns. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Kun aselakia sorvattiin viimeksi EU-direktiiveihin Suomen tavan mukaisesti huomattavasti direktiiviä tiukempaan muotoon saatiin aikaan poliisivaltiomielisten kirjoittama laki, joka toimiakseen vaatii ennennäkemättömän laajan tietokannan. asesepät) koskee nyt tapauksesta riippuen 7 30 päivän kuluessa tehtävä ilmoitusvelvollisuus ampuma-aseen korjattavaksi tai lainaan ottamisesta ja ei liene yllätys, ettei toimivaa järjestelmää tähän ilmoittamiseen ole. Ilmoittaminen tapahtui excell-taulukoilla sähköpostitse. Ja jatkuihan tuo. Ase-lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. Tätä -eli tietojärjestelmien loputonta odottamistavoi ja pitää moittia, koska valtakunnan tapana on ollut nollatoleranssi aseasioissa sen suhteen, tutkintoja on käynnistetty ilmeisillä tekosyillä ja syytteen voi saada -ja on saanutkinjopa siitä, että noudattaa sekä lakia, että poliisin kirjallisia ohjeita. Mikä sitten ei ole ole mennyt putkeen ihan puhtaasti omien toilailujemme vuoksi. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 PL 161, 90401 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Tämä ei ole huono uutinen, sillä tavoite on järkevä, eli vaikeuttaa suurempien asemäärien päätyminen vääriin käsiin. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. TILAUSHINNAT 2021 Kestotilaus Pohjoismaihin 62,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 67,70 € Muut maat lentopostina 85,50 € Irtonumerot 12,50 € Lehti ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. SAHS:n Gun Show jouduttiin peruuttamaan, tammikuun Oulun Arma Ulea ja helmikuun TamArms on nyt nekin peruttu. Tuoreimpana huonona uutisena on myös lyijyhaulikielto, joka vasemman laidan “aseet pois siviileilta” -poliitikkojen ja hyvää ainakin omasta milestään tarkoittavien hölmöjen johdolla etenee EU:ssa. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Metsästäjät ovat olleet jo hereillä EU:n suuntaan, mutta valitettavasti ennuste on huono. Oikeusvaltioista poiketen aseita koskevia pakkokeinoja voidaan toteuttaa puhtaasti poliisimiehen päätöksellä, ei -kuten oikeusvaltioissaoikeuden päätöksellä. Huomioiden tapaus “Vastaamo” herää huolenaiheita, jos tällaista toimintamallia vielä jatketaan. erva)on pitänyt hankkia joko hyväksytty asekaappi tai sitten erillinen poliisin hyväksyntä aseidensa säilytykselle. Todelliset rangaistukset ovatkin pakkokeinoja vastoin kaikkia oikeusvaltioperiaatteita, eli niitä mistä Suomi on korostanut pitävänsä kiinni
Malinen. 7 PEKKA SUURONEN Izhmash Saiga – Järeämpi kaalihakkuri ... MALINEN CZ 457 Varmint MTR – Supersuositun CZ:n piekkareille kokonaan uusi mallisarja .....46 J. 40 J. MALINEN Benchmade 2020 ............................................54 VESA TOIVONEN Pistoolikaliiperisen karbiinin tarkkuus?..56 VESA TOIVONEN Bayerin Poliisimuseo .................................... 60 JUSSI PELTOLA SAHS: Puheenjohtajan palsta ......................63 ESA SALLDÉN Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen CZ Bren 2MS – Uudistettu versio, s. 40. 30 Tikka T1x MTR – Edullinen jokamiehen piekkari nimekkäältä valmistajalta, s. 4 • ASE-lehti 6/2020 Tässä numerossa: Aseet turvakaappiin ........................................6 J. MALINEN Colt 1903 Hammer Pocket – Klassikkopistooli Browningin kynästä .... 13 VESA TOIVONEN Derya MK-12 IP-500 – Lipashaulikko toiminnallisiin lajeihin ...20 MIKA PITKÄNEN CZ Bren 2MS – Uudistettu versio ................30 VESA TOIVONEN Tikka T1x MTR Edullinen jokamiehen piekkari nimekkäältä valmistajalta ......... Kuva: J
tyydyttäviä ...........................480,Lahti L-35 III sarja 9 mm Para + VL. 4” sin. synt. 90B Biathlon . CZ-99 .22 LR pk. taittop. uusia ..300,Haulikon patruunoita -30% 50 %, kysy myös muita patruunoita WWW. p-aut. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. synt. uusia ...............690,Sabatti Forest ST. kelp. + sm, uusia ..............280,Lakefield p-k. vaim. ................................................................120,Baikal Sever IZH-94 20/76-22 LR rihla, uusia ............................350,Baikal IZH-18MH .308 Win. pak. hyviä ............................600,Lakefield p-k. tuk. 12/76 pump. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: Tamarms -tapahtuma (20.-21.2.2021) peruttu Korona-tilanteen vuoksi. ampumaton, laatik. 26” vs. Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. uusia ........................330,EGE Silah 12/89 Sup. 10 ptr, vaim. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. lip. ........................190,Heckler & Koch USP .40 S & W, musta, uusia .............................550,Husqvarna L-40 9 mm Para + VL. Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. 12/76-222 Rem. VL. tuk. 6” sin. 28” ei vs malli, käyt. 28” Suomi ase, uusi ....................380,VZ-52 7.62 x 39 kiv. 12/76 vs. uusi ...........400,Rossi .357 Mag. käyt. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. hyviä ....................................650,Lahti L-35 IV sarja 9 mm Para + kot. pak. 24” synt. 26” uusia ..............................920,Taurus .357 Mag rev. vs. • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. 18.5” cyl. ...................................200,Zastava Mod. ...............450,Valmet Prestige 12/76 p-aut. ...................................................300,Tikka MP-1 12/76 pump. Anniversary model 12/70 28” käyt. Mag. 5 ptr. uusia .........380,Escort Mag. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. + sm. 26” vs. ASELEHTI .FI ROME-ALUMIINITUKIT Saatavana Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com eränkäynnin erikoissivusto. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. 2 x lipas, pistin, ampumaton ..........700,Valmet 312 50 TH. 22 LR + 4 x lipas, salk. vanhempien mukana ilmaiseksi. lukkor. tuk. 22 LR, lip. uusia .............................500,Churchill 12/76 pump. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Antonio Zoli 12/76 + vs. kert.lauk.ase, uusia .............190,Baikal Viking MP 446, 9 mm Para, matta, uusia ..........................295,CZ-85 B, 9 mm Para, laatikko + varust. p-aut. 28” teräshaul. .............420,Valmet 412 S 12/76 kirk. vs. käyt. ................................420,Sabatti Falcon ST. alk. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v
Ne täyttävät kuitenkin vaatimuksen siitä, että ase on pidettävä lukitussa paikassa ja soveltuvat siten muutaman aseen säilyttämiseen. Asekaapin nimellä on myyty ohuesta pellistä tehtyjä kaappeja, jotka eivät täytä minkään standardin vaatimuksia. Aseiden säilytystä koskevan lain siirtymäaika päättyy marraskuun loppuun. Aseet turvakaappiin TEKSTI: J. MALINEN MIKÄ SITTEN ON TURVAKAAPPI JA MIKÄ ASEKAAPPI. 6 • ASE-lehti. Tämän standardin numero pitää löytyä hyväksytyn turvakaapin sisältä. Lisäksi viranomaiset ovat arvioineet ruotsalaisen SSF 3492 -normin täyttävän vaatimukset. Turvakaappien tarjonta on varsin runsasta niin koon kuin hinnankin suhteen, joten valinnanvaraa riittää mitä erilaisimpiin tarpeisiin. Sisäministeriön asetuksessa 956/2017 on listattu ne standardit, joiden mukaisesti valmistettu asekaappi täyttää turvakaapin vaatimukset. Näitä hyväksyttyjä standardeja ovat EN 14450 taso S1 ja EN 1143-1 taso 0. erva-aseen, on ne säilytettävä turvakaapissa joulukuun 2020 alusta lähtien. Jos siis omistat yli viisi asetta tai yhdenkin erityisen vaaralliseksi luvitetun eli ns. Tällainen erillishyväksyntä vaatii puolestaan poliisin käyntiä paikan päällä, mikä kustantaa 92 euroa. Näiden ohella on mahdollista hyväksyttää säilytyspaikka erikseen, esimerkiksi vahvarakenteinen asekaappi, kassakaappi tai vaikka vankkarakenteinen, lukittava asehuone
Joku voisi sanoa pistoolia siroksikin. Vaikka ase on muutoin hienosti sinistetty, niin hana on väripäästökarkaistu (color case hardened). Rungossa on sarjanumero. Tähän aikaan pistoolit kiillotettiin valmistusvaiheessa käsin. 9. U.S.A." ja takapäässä Coltin heppalogo. Esimerkiksi samanvuotista 1903 Hammerless Pocketia valmistettiin 19031945 yli 500 000 kpl siviileille ja 200 000 sotaväelle (Sapp). ASE-lehti • 7. Itselataava toimintatapa oli vuonna 1903 melko uutta, kymmenisen vuotta (Borchardt C93), ja lataussyklin toimintatapakin oli vielä vähän hakusessa. 1902", "COLT'S PT. M1903 oli ajateltu sekä poliisiettä sotilaskäyttöön. Aseen ja patruunan suunnitteli amerikkalainen mormoni John Moses Browning (18551926). MFG CO.", "HARTFORD. Colt Pocket Hammeria valmistettiin 1903-1927. F.A. Jenkeillä ja Coltilla oli kova lukkarinrakkaus tähän pintakäsittelytapaan. Mikään virallinen Meksikon ase se ei kuitenkaan ollut. SEPT. Mutta etelärajan takana meneillään oleva Meksikon vallankumous (1910-1920) vauhditti pistoolikauppoja. Sarjanumeron perusteella kirjoitusase on valmistunut 1915. CT. Luistin vasemmalla puolella on teksti "PATENTED APR. Se oli kuitenkin aikansa edistyksellinen ja tehokas pistooli. Sarjakuvapiirtäjä Lee Falkilla taisi olla tällainen edessään, kun hän piirsi Mustanaamiolle pistoolit ja vielä molempiin käsiin. YLEISILME Kirjoitusase on hyvin säilynyt ja kauniisti kiillotettu sekä mustattu. Alkuvuosien nysästä tuli spur hammer vuonna 1908. Vallankumoussoturi Francisco "Pancho" Villan joukkojen kerrotaan hankkineen näitä pistooleita rajan pohjoispuolelta. 1897. Mustauksen nimi oli "Colt Blue" ja Coltin hienommin pohjakäsitelty “kuninkaallinen” sinistys tunnettiin nimellä "Colt Royal Blue", minkä vuoksi puhuttiin sinistyksestäkin. Sappin teoksen mukaan aseita valmistui kaikkiaan 31229. 20. Tämä ei ole kovin paljon Coltin mittapuussa. Nimitys Pocket Hammer kuitenkin viittaisi myös henkilökohtaiseen aseistukseen. Sarjanumerot sattuvat väliin 1999947227, mutta ajan hengen mukaan numeroiden antaminen ei ollut johdonmukaista. Erään mielipiteen mukaan tällä haluttiin matkia sotilaspistoolien ulkonäköä, kun tämän tyyppinen hana sisältyi USA:n sotaväen vaatimuksiin vuodesta 1907 lähtien. COLT 1903 Hammer Pocket – klassikkopistooli Browningin kynästä TEKSTI JA KUVAT: PEKKA SUURONEN Colt malli 1903 Hammer Pocket Pistol ei koskaan nauttinut mitään suurta sukseeta. Ensin silmä osuu "hanaan" eli iskuvasaraan (hammer), joka on kirjoitusaseessa kannusmallia (spur) eikä sellainen nysä (bobbed). Wikin mukaan 29237 ja ColtAutos.com mukaan alle 31000. Pistoolista ei koskaan tullut USA:n sotavoimien virallista asetta, eikä myöskään muiden maiden. Tosin pistoolin paino vetäisi nykyvaatetuksella housut kinttuihin, kun harvat käyttävät enää henkseleitä. Hän suunnitteli Coltille kymmenkunta pistoolimallia, joista kirjoitusaseemme M1903 oli alkupäästä ja M1911 oli ehdottomasti kuuluisin ja menestynein. Luistin oikealla puolella: "AUTOMATIC COLT", "CALIBRE 38 RIMLESS SMOKELESS"
Yhteyden irrotus perustuu kytkinlinkkeihin, joilla piippu on yhdistetty pistoolin runkoon. Pistooli on valmis seuraavaan laukaukseen. keikkapiippuinen toteutus on Browningin käsialaa. Coltin tuntijat osaavat tästäkin kertoa aseen ikää. Joskus tässä tehtaassa valmistettiin 150 asetta päivässä. Ruger 22-pistooleissa kahvakulma on “Lugerimaisesti” 55° (paitsi 22/45-mallissa, jossa on 1911A1 -mallin kahv a k u l m a ) . Vain hanan viritys ja peli on soittovalmis. M. Tähtäinkuvassa ei ole hurraamista, mutta eipä tämä olekaan tarkoitettu tähdättäväksi. Niissä on teksti "COLT" ja logo "rampant colt" eli takajaloilleen noussut hevosvarsa. 1911-mallin kulma on 72°. Pistoolin mitat ovat P 195 mm x K 122 mm x L 31 mm. Kuluma voidaan kompensoida holkkia vaihtamalla. Piipun kolme lukitusharjannetta lukittuvat luistin vastaaviin kuurniin kun luisti on etuasennossa eli ampumavalmiina. Iskuvasarassa on puolivireasento, jossa ase ei laukea. Tämä lienee ajateltu asennoksi, jossa asetta voisi kuljettaa patruuna pesässä ja toisaalta estämään vahingonlaukausta, jos peukalo viritettäessä lipsahtaa. Luistilla ei ole kiinteää sulkua takana (backstop), vaan se liikkuu vapaasti takakautta ulos johteittensa varassa. Nykyaseissakin hyvin yleinen. Piippu putoaa jäykkäyhteydestä laukaisun jälkeen suoraan alaspäin eikä niiaa perästä niin kuin 1911:ssa. Tämä pieni teräsosa on vastuussa ampujan turvallisuudesta. Järjestelmä on kuten M1911:ssä, mutta 1903-pistoolissa linkkejä on kaksi. Paino tyhjänä lippaineen 901 g. Lipassalpa on pieni klipsi kahvan alaosassa ja takapäässä. 38 ACP:ssa riittäisi ruutitilavuutta yli 9 mm Lugerin. Kun piippu nykäistään alas, harjanteet irtoavat kuurnista ja jäykkäyhteys purkautuu. Hylsyn ulosheitto tapahtuu oikealle. Tällaisessa liikkuvan piipun järjestelmässä herää kysymys, miten piipun asento luistin suussa voidaan pitää samana laukauksesta toiseen. TOIMINTA JA RAKENNE 1903 Pocket Hammer on lyhytrekyyliin perustuva itselataava pistooli. Neljä kuuluisaa pistoolipatruunaa. Lipas ei putoa vapaasti alas vaan sitä on ensin vedettävä sormin ulos 20 mm. Sitten piippu tai nykyaseissa yleensä sen takapää putoaa alaspäin ja pysähtyy, luisti jatkaa liikettään, ulosvetäjä vetää hylsyn patruunapesästä, ulosheittäjä nakkaa hylsyn poistoaukosta ulos. Lyhytrekyylinen toimintatapa (short recoil operation) ei ole J. Yleisin käytäntö sittemmin oli vetää taaksepäin. Toisaalta taas nipistysote peukalolla lippaan etureunasta ja etusormella klipsistä toimii hienosti. Ainoa pysäyttäjä on pieni teräksinen poikkisalpa. Kirjoitusaseen piipun pituus on nimellisesti 4½" ja mitattuna patruunapesineen 110 mm. Seitsemän patruunan tankolipas on sijoitettu kahvan sisään. Browningin keksintö, jo Borchardt/Luger ja, Mauser olivat lyhytrekyyliaseita. Keikkapiippuisessa pistoolissa piippu ja luisti perääntyvät laukaistun patruunan rekyylistä yhdessä taaksepäin noin sentin ns. Liipaisin on hieman etuvedollinen ja sen liikerata on lyhyt. (Colt = suomeksi hevosvarsa.) Tältä paikalta Samuel Colt aloitti vuonna 1847. Virityskarhennukset ovat luistin takapäässä. Kun piippu peräytyy, linkit nykäisevät sitä alas. 38 Super-patruuna on mitoiltaan juuri kuten 38 ACP, mutta paljon voimakkaampi. Piipun jäykkäyhteyteen Browning on tyypillisesti käyttänyt piipun päällä olevia harjanteita (1903:n tapauksessa niitä on kolme) ja luistin katossa olevia vastaavia kuurnia. Sitä painetaan eteenpäin Browningin FN Mle1900 -pistoolista tuttuun tyyliin, jotta lipas irtoaa. Piippu ja luisti liikkuvat niin kuin yhdensuuntaisviivottimessa. Jyvä on erittäin kapea. 1903:n purku alkaa työntämällä sulkukappale ulos. Kahvalevyt ovat mustaa kovakumia. Ensin painetaan kynän vieressä olevasta nappulasta. HUOLTOPURKAMINEN Jos halutaan puhdistaa M1903:n piippu patruunapesän puolelta, on ase huoltopurettava. Kirjoitusaseen karhennukset ovat hyvin terävät, joka kertoo vähäisestä käytöstä. Luisti pysähtyy takarajoittimeen, rekyylijousi työntää luistin eteen. Liipaisinkaari on melko ahdas. Ei ole manuaalivarmistinta, ei kahvavarmistinta, ei luistinpidinsalpaa. 1903 ei käytä piipunsuun holkkia. Kun luistisalpaa ei ole, ei luistikaan jää taakse viimeisen laukauksen jälkeen. Toinen huomio on hallintalaitteiden puuttuminen. Vanha tehdasrakennus on nykyisin huonossa kunnossa, mutta Colt's Blue Dome on maamerkki ja suojeltu kohde. Harjanteita on 19 puolellaan. Mutta tarkkuudesta puhuminen tällä tasolla on tämänluonteisissa pistoolissa akateemista. Aikaa yhteen sykliin kuluu sekunnin murto-osia. Monessa tämän aikakauden Coltissa karhennukset olivat etupäässä. Vetopuhdistus olisikin hankalaa, koska "The rampant Colt" on ollut käytössä jo ennen Samuel Coltin kuolemaa 1862. 1911:ssa käytetään erillistä suuholkkia (barrel bushing). Nyky-Coltit rakennetaan muualla muutaman kilometrin päässä modernissa tehtaassa. Tämä ratkaisu on pistoolin heikoin lenkki ja ikävä kyllä aseen pesään sopii myös huomattavasti tehokkaampi .38 Super -patruuna, mitä missään tapauksessa ei saa käyttää. 8 • ASE-lehti. jäykkäyhteydessä. Matkalla etuasentoon lukon pää nappaa lippaasta uuden patruunan, pesittää sen, lukittuu jäykkäyhteyteen ja pysähtyy etuasentoonsa. Piipunsuun ohjuripatti kuluu käytössä niin kuin näkyy. Kahvakulma on melko jyrkkä eli 84°. 1903:ssa ei holkkia ole, joten piipunsuun paksunnoksen ja/tai luistinsuun kuluminen huonontaa teoreettisesti ajan mittaan osumatarkkuutta. Lippaassa on kurkistusaukko kuudelle patruunalle. Jos se pettää, luisti voi lentää ampujan kasvoille. Tähtäimet ovat hyvin matalat ja kiinteät
Toisaalta taas nipistysote peukalolla lippaan etureunasta ja etusormella klipsistä toimii hienosti. M. Tällaisessa liikkuvan piipun järjestelmässä herää kysymys, miten piipun asento luistin suussa voidaan pitää samana laukauksesta toiseen. Nykyaseissakin hyvin yleinen. ASE-lehti • 9. Keikkapiippuisessa pistoolissa piippu ja luisti perääntyvät laukaistun patruunan rekyylistä yhdessä taaksepäin noin sentin ns. Paino tyhjänä lippaineen 901 g. Jos se pettää, luisti voi lentää ampujan kasvoille. Tähtäimet ovat hyvin matalat ja kiinteät. Lipas ei putoa vapaasti alas vaan sitä on ensin vedettävä sormin ulos 20 mm. Virityskarhennukset ovat luistin takapäässä. Tämä lienee ajateltu asennoksi, jossa asetta voisi kuljettaa patruuna pesässä ja toisaalta estämään vahingonlaukausta, jos peukalo viritettäessä lipsahtaa. Joskus tässä tehtaassa valmistettiin 150 asetta päivässä. Piipun kolme lukitusharjannetta lukittuvat luistin vastaaviin kuurniin kun luisti on etuasennossa eli ampumavalmiina. Järjestelmä on kuten M1911:ssä, mutta 1903-pistoolissa linkkejä on kaksi. Liipaisin on hieman etuvedollinen ja sen liikerata on lyhyt. Lipassalpa on pieni klipsi kahvan alaosassa ja takapäässä. Piippu ja luisti liikkuvat niin kuin yhdensuuntaisviivottimessa. Kahvakulma on melko jyrkkä eli 84°. 1911-mallin kulma on 72°. Kun piippu peräytyy, linkit nykäisevät sitä alas. keikkapiippuinen toteutus on Browningin käsialaa. Ensin painetaan kynän vieressä olevasta nappulasta. Kirjoitusaseen karhennukset ovat hyvin terävät, joka kertoo vähäisestä käytöstä. 1903:n purku alkaa työntämällä sulkukappale ulos. Tämä ratkaisu on pistoolin heikoin lenkki ja ikävä kyllä aseen pesään sopii myös huomattavasti tehokkaampi .38 Super -patruuna, mitä missään tapauksessa ei saa käyttää. Kirjoitusaseen piipun pituus on nimellisesti 4½" ja mitattuna patruunapesineen 110 mm. Ainoa pysäyttäjä on pieni teräksinen poikkisalpa. Kun luistisalpaa ei ole, ei luistikaan jää taakse viimeisen laukauksen jälkeen. Pistoolin mitat ovat P 195 mm x K 122 mm x L 31 mm. Jyvä on erittäin kapea. Vetopuhdistus olisikin hankalaa, koska "The rampant Colt" on ollut käytössä jo ennen Samuel Coltin kuolemaa 1862. Browningin keksintö, jo Borchardt/Luger ja, Mauser olivat lyhytrekyyliaseita. Aikaa yhteen sykliin kuluu sekunnin murto-osia. Tämä pieni teräsosa on vastuussa ampujan turvallisuudesta. Sitä painetaan eteenpäin Browningin FN Mle1900 -pistoolista tuttuun tyyliin, jotta lipas irtoaa. Coltin tuntijat osaavat tästäkin kertoa aseen ikää. Vain hanan viritys ja peli on soittovalmis. Ei ole manuaalivarmistinta, ei kahvavarmistinta, ei luistinpidinsalpaa. Kun piippu nykäistään alas, harjanteet irtoavat kuurnista ja jäykkäyhteys purkautuu. Lippaassa on kurkistusaukko kuudelle patruunalle. Vanha tehdasrakennus on nykyisin huonossa kunnossa, mutta Colt's Blue Dome on maamerkki ja suojeltu kohde. Yleisin käytäntö sittemmin oli vetää taaksepäin. Lyhytrekyylinen toimintatapa (short recoil operation) ei ole J. Pistooli on valmis seuraavaan laukaukseen. Piipunsuun ohjuripatti kuluu käytössä niin kuin näkyy. Iskuvasarassa on puolivireasento, jossa ase ei laukea. Tähtäinkuvassa ei ole hurraamista, mutta eipä tämä olekaan tarkoitettu tähdättäväksi. Kahvalevyt ovat mustaa kovakumia. Toinen huomio on hallintalaitteiden puuttuminen. Seitsemän patruunan tankolipas on sijoitettu kahvan sisään. Luistilla ei ole kiinteää sulkua takana (backstop), vaan se liikkuu vapaasti takakautta ulos johteittensa varassa. TOIMINTA JA RAKENNE 1903 Pocket Hammer on lyhytrekyyliin perustuva itselataava pistooli. Nyky-Coltit rakennetaan muualla muutaman kilometrin päässä modernissa tehtaassa. Luisti pysähtyy takarajoittimeen, rekyylijousi työntää luistin eteen. Matkalla etuasentoon lukon pää nappaa lippaasta uuden patruunan, pesittää sen, lukittuu jäykkäyhteyteen ja pysähtyy etuasentoonsa. HUOLTOPURKAMINEN Jos halutaan puhdistaa M1903:n piippu patruunapesän puolelta, on ase huoltopurettava. jäykkäyhteydessä. Ruger 22-pistooleissa kahvakulma on “Lugerimaisesti” 55° (paitsi 22/45-mallissa, jossa on 1911A1 -mallin kahv a k u l m a ) . Hylsyn ulosheitto tapahtuu oikealle. Sitten piippu tai nykyaseissa yleensä sen takapää putoaa alaspäin ja pysähtyy, luisti jatkaa liikettään, ulosvetäjä vetää hylsyn patruunapesästä, ulosheittäjä nakkaa hylsyn poistoaukosta ulos. 38 Super-patruuna on mitoiltaan juuri kuten 38 ACP, mutta paljon voimakkaampi. Niissä on teksti "COLT" ja logo "rampant colt" eli takajaloilleen noussut hevosvarsa. Neljä kuuluisaa pistoolipatruunaa. Kuluma voidaan kompensoida holkkia vaihtamalla. 1911:ssa käytetään erillistä suuholkkia (barrel bushing). Mutta tarkkuudesta puhuminen tällä tasolla on tämänluonteisissa pistoolissa akateemista. Yhteyden irrotus perustuu kytkinlinkkeihin, joilla piippu on yhdistetty pistoolin runkoon. 1903 ei käytä piipunsuun holkkia. Piipun jäykkäyhteyteen Browning on tyypillisesti käyttänyt piipun päällä olevia harjanteita (1903:n tapauksessa niitä on kolme) ja luistin katossa olevia vastaavia kuurnia. 1903:ssa ei holkkia ole, joten piipunsuun paksunnoksen ja/tai luistinsuun kuluminen huonontaa teoreettisesti ajan mittaan osumatarkkuutta. Piippu putoaa jäykkäyhteydestä laukaisun jälkeen suoraan alaspäin eikä niiaa perästä niin kuin 1911:ssa. (Colt = suomeksi hevosvarsa.) Tältä paikalta Samuel Colt aloitti vuonna 1847. 38 ACP:ssa riittäisi ruutitilavuutta yli 9 mm Lugerin. Monessa tämän aikakauden Coltissa karhennukset olivat etupäässä. Harjanteita on 19 puolellaan. Liipaisinkaari on melko ahdas
Tyypillisissä .38 ACP -tehdaspatruunoissa FMJ-luodin halkaisija oli 9,0 mm (.356"), paino 8,4 g ja se lähti 350 m/s. = S = r1 max = r2 = Collar H1 = H2 1) = 9.83 Commencement of Rifling G1 1)* = 9.15 G 1) = 5.15 ?1 * = 180° h = s = i 1)* = 2° w = Barrel F 1)* = 8.79 Z 1) = 9.02 Grooves b = 3.07 N = 6 u = 406.00 Q = 62.85 mm² L6 G1 H2 L3 P1 E . . Luistin karhennukset ovat toimivat. Lähellä luistin etupäätä on suorakaiteen muotoinen sulkupala. Browning v. Semi Rimmed, eli puolilaippakanta tulee siitä, että C.I.P.-mittapiirroksen mukaan hylsyn kannan halkaisija on 0,56 mm suurempi kuin hylsyn pohjan. You Tubessa on nimimerkki "American Gangster" brassaillut animointiosaamisellaan. M. Rekyylijousen karoineen voi tällöin vetää ulos, jos siellä on puhdistamisen tarvetta. Painetaan piipunsuun alla olevaa jousen päätyholkkia sisäänpäin niin paljon kuin se menee, muutama milli. Huomioi palan asento ja siinä oleva leikkaus rekyylijousen karalle. Silti voidaan sanoa, että kaliiperi on epäkurantti (obsolete). 38 Super Auto TAB. Huoltopurkamisen yhteydessä piipusta paljastuu leimauksia, jotka viittaavat London Proof Houseen. Piippu paljastuu puhdistettavaksi patruunapesän puolelta. KALIIPERI 38 ACP Pistoolin luistissa lukee "CALIBRE 38 RIMLESS SMOKELESS". Takatähtäin on lähes viitteellinen. Browningin suunnittelemat aiemmatkin patruunat .25, .32 ACP(eli 6,35 ja 7,65 mm Browning) ja hieman myöhäisempi 9 mm Browning Long ovat nekin puolilaippakantaisia. Browningin suunnittelun mukaan pistooli ottaa sulkuvälin (headspace) kannasta eikä hylsyn suusta. Patruunan suunnitteli J. luistia ei saa lukittua taakse. Kelpaa kyllä brassaillakin, sillä video on hyvä. 1 min 11 sek kestävä video löytyy osoitteesta https://www.youtube.com/ watch?v=DrIFsI8fgf4. Aiemmin mainittu .38 Super kylläkin Colt M1911 -pistooliin, jotta saataisiin lisää (mm. Uusia aseita ei ole valmistettu 1920-luvun lopun jälkeen. Aikoinaan patruunaa pidettiin tehokkaana vastaaviin revolverinpatruunoihin verrattuina. Kevythuoltopurkuun ei tarvita työkaluja ja se on helppoa. Lipas pois ja muutama luistin sykli, että pesä on varmasti tyhjä. Pieni lipassalpa toimii nykyihmisen mielestä "väärin päin", mutta toimii kuitenkin. Luisti vasemmalta ja oikealta. auton peltien) läpäisyä. Holkin painamisen jälkeen sulkupala voidaan työntää ulos vasemmalle esim. IV Date 84-06-14 Revision 08-09-23 Country of Origin: US CARTRIDGE MAXI Lengths L1 = L2 = L3 1) = 22.86 L4 = L5 = L6 = 32.51 Case Head R 1) = 1.27 -0.25 R1 = 10.31 R3 = E = 3.65 E1 = 8.76 e min = 1.02 . = 20° f = 0.41 . C.I.P. f e m in E1 R R1 G F i G1 ?1 H2 L3 P1 R R1 Scale 1.68:1 Notes: 1) Check for safety reasons 6) Headspace on Case Mouth * Basic dimensions Dimensions in << mm >> Dimensions and Tolerances for Proof Barrels see Appendix CR 1. 1900 saman malliseen Coltpistooliin. peukalon kynnellä. = S = r1 min = r2 = Collar H1 = H2 1) = 9.75 Projectile G1 1) = 9.04 G2 = F = L3+G 1) = 28.01 Pressures (Energies) Method Transducer Pmax = 2300 bar PK = 2645 bar PE = 2990 bar M = 12.50 Miscellaneous Dimensions Fe 1)6) = 0.30 delta L = CHAMBER MINI Lengths L1 = L2 = L3 1) = 22.86 Breech R 1) = 1.27 R1 = 10.34 R2 = R3 = r = Powder Chamber E = P1 1) = 9.85 P2 = Junction Cone . Eivätkä arvot häpeä vieläkään eurooppalaiselle serkulleen 9 mm Luger (9 x 19, 9 mm Para.) joka kehitettiin samoihin aikoihin (1901). Yksirivinen tankolipas mahduttaa seitsemän patruunaa. Nykyään tunnemme patruunan nimillä 38 Auto, 38 Automatic Colt Pistol, 38 ACP tai 9 x 23SR (= semi rimmed). 10 • ASE-lehti. Huomionarvoista on, että Browningin 1908 suunnittelema.380 ACP (9 mm Browning Short) on jo urakantainen. Sitä käytettiin myös M1902:ssa ja kirjoitusase M1903:ssa. Reproduction forbidden as well as in the form of extracts without approval of C.I.P. Vedä luisti ulos takakautta. Jos on tarpeen, niin piipun voi irrottaa lyömällä ulos kaksi sokkaa, jotka ovat linkkien akseleita. = 35° Powder Chamber P1 = 9.75 P2 = Junction Cone . Amerikoissa on pari pientä kustom-lataajaa, jotka vielä valmistavat näitä patruunoita. Hyvä niin, sillä viritys vaatii näppivoimia
Reproduction forbidden as well as in the form of extracts without approval of C.I.P. = S = r1 max = r2 = Collar H1 = H2 1) = 9.83 Commencement of Rifling G1 1)* = 9.15 G 1) = 5.15 ?1 * = 180° h = s = i 1)* = 2° w = Barrel F 1)* = 8.79 Z 1) = 9.02 Grooves b = 3.07 N = 6 u = 406.00 Q = 62.85 mm² L6 G1 H2 L3 P1 E . Hyvä niin, sillä viritys vaatii näppivoimia. C.I.P. KALIIPERI 38 ACP Pistoolin luistissa lukee "CALIBRE 38 RIMLESS SMOKELESS". 1 min 11 sek kestävä video löytyy osoitteesta https://www.youtube.com/ watch?v=DrIFsI8fgf4. Browningin suunnittelun mukaan pistooli ottaa sulkuvälin (headspace) kannasta eikä hylsyn suusta. Tyypillisissä .38 ACP -tehdaspatruunoissa FMJ-luodin halkaisija oli 9,0 mm (.356"), paino 8,4 g ja se lähti 350 m/s. Browningin suunnittelemat aiemmatkin patruunat .25, .32 ACP(eli 6,35 ja 7,65 mm Browning) ja hieman myöhäisempi 9 mm Browning Long ovat nekin puolilaippakantaisia. Takatähtäin on lähes viitteellinen. Uusia aseita ei ole valmistettu 1920-luvun lopun jälkeen. = 20° f = 0.41 . Amerikoissa on pari pientä kustom-lataajaa, jotka vielä valmistavat näitä patruunoita. Sitä käytettiin myös M1902:ssa ja kirjoitusase M1903:ssa. peukalon kynnellä. Nykyään tunnemme patruunan nimillä 38 Auto, 38 Automatic Colt Pistol, 38 ACP tai 9 x 23SR (= semi rimmed). Pieni lipassalpa toimii nykyihmisen mielestä "väärin päin", mutta toimii kuitenkin. You Tubessa on nimimerkki "American Gangster" brassaillut animointiosaamisellaan. IV Date 84-06-14 Revision 08-09-23 Country of Origin: US CARTRIDGE MAXI Lengths L1 = L2 = L3 1) = 22.86 L4 = L5 = L6 = 32.51 Case Head R 1) = 1.27 -0.25 R1 = 10.31 R3 = E = 3.65 E1 = 8.76 e min = 1.02 . Silti voidaan sanoa, että kaliiperi on epäkurantti (obsolete). Vedä luisti ulos takakautta. luistia ei saa lukittua taakse. Huomioi palan asento ja siinä oleva leikkaus rekyylijousen karalle. Browning v. Painetaan piipunsuun alla olevaa jousen päätyholkkia sisäänpäin niin paljon kuin se menee, muutama milli. Lipas pois ja muutama luistin sykli, että pesä on varmasti tyhjä. Piippu paljastuu puhdistettavaksi patruunapesän puolelta. Huoltopurkamisen yhteydessä piipusta paljastuu leimauksia, jotka viittaavat London Proof Houseen. ASE-lehti • 11. f e m in E1 R R1 G F i G1 ?1 H2 L3 P1 R R1 Scale 1.68:1 Notes: 1) Check for safety reasons 6) Headspace on Case Mouth * Basic dimensions Dimensions in << mm >> Dimensions and Tolerances for Proof Barrels see Appendix CR 1. Lähellä luistin etupäätä on suorakaiteen muotoinen sulkupala. Luistin karhennukset ovat toimivat. Yksirivinen tankolipas mahduttaa seitsemän patruunaa. Kelpaa kyllä brassaillakin, sillä video on hyvä. Patruunan suunnitteli J. 1900 saman malliseen Coltpistooliin. = S = r1 min = r2 = Collar H1 = H2 1) = 9.75 Projectile G1 1) = 9.04 G2 = F = L3+G 1) = 28.01 Pressures (Energies) Method Transducer Pmax = 2300 bar PK = 2645 bar PE = 2990 bar M = 12.50 Miscellaneous Dimensions Fe 1)6) = 0.30 delta L = CHAMBER MINI Lengths L1 = L2 = L3 1) = 22.86 Breech R 1) = 1.27 R1 = 10.34 R2 = R3 = r = Powder Chamber E = P1 1) = 9.85 P2 = Junction Cone . Aiemmin mainittu .38 Super kylläkin Colt M1911 -pistooliin, jotta saataisiin lisää (mm. Huomionarvoista on, että Browningin 1908 suunnittelema.380 ACP (9 mm Browning Short) on jo urakantainen. . Kevythuoltopurkuun ei tarvita työkaluja ja se on helppoa. Rekyylijousen karoineen voi tällöin vetää ulos, jos siellä on puhdistamisen tarvetta. auton peltien) läpäisyä. 38 Super Auto TAB. = 35° Powder Chamber P1 = 9.75 P2 = Junction Cone . Semi Rimmed, eli puolilaippakanta tulee siitä, että C.I.P.-mittapiirroksen mukaan hylsyn kannan halkaisija on 0,56 mm suurempi kuin hylsyn pohjan. Holkin painamisen jälkeen sulkupala voidaan työntää ulos vasemmalle esim. Aikoinaan patruunaa pidettiin tehokkaana vastaaviin revolverinpatruunoihin verrattuina. Jos on tarpeen, niin piipun voi irrottaa lyömällä ulos kaksi sokkaa, jotka ovat linkkien akseleita. M. Eivätkä arvot häpeä vieläkään eurooppalaiselle serkulleen 9 mm Luger (9 x 19, 9 mm Para.) joka kehitettiin samoihin aikoihin (1901). Luisti vasemmalta ja oikealta
Tällaisella keräilyaseella ei kannata liiemmälti jos lainkaan ampua. Kaliipereita joissa on numero .38 tai .380 on paljon. TDCC Tables, 14.6.1984 ColtAutos.com ColtForum. Jos joku lataa itse Colt M1903 Hammeriin, kannattaa olla erittäin varovainen. ei tunne enää 38 ACP:tä enkä onnistunut löytämään SAAMI:n puoleltakaan painearvoa. Kaliiperi ponnahti uuteen suosioon practicalin kautta, sillä se kelpasi major-luokkaan. 2800, .32 S&W Long WC 1550 bar (perinteinen isopistoolin kaliiperi). Hylsy kyllä kestää. MUTTA! Vaikka hylsyn mitat ovat tismalleen samat kuin 38 ACP:n, tätä patruunaa ei saa laittaa 38 ACPaseeseen. SAAMI luettelee vaarallisten ase-patruunayhdistelmien joukossa: "Älä ammu 38 Super Auto-patruunaa aseessa 38 ACP." ARVOKAS KERÄILYASE Colt M1903 Hammer Pocket on melko harvinainen ase. Löysimme kuvausta varten Magtechin 38 Super Auto P+ -patruunoita espoolaisesta Printec Aseesta, jolla on practical-ampujia asiakaskunnassaan. Vuonna 1929 Colt kehitti 38 ACP:stä turbotun latauksen, joka nimettiin 38 Super Automaticiksi. Niistä mitään ei passaa yrittää tunkea 1903-pistooliin. Vastaavan kuntoisia ja ikäisiä pistooleita on ilmoitettu USA:ssa myytäväksi hintahaarukassa 2-3 tuhatta dollaria. Superin hylsyn materiaalimitoitus on huomattavasti tukevampi kuin 38 ACP:n. C.I.P. Tämä johtuu pistoolin rakenteesta. Päästään karhennetussa iskuvasarassa näkyy vielä alkuperäinen pintakäsittely.. Luisti painaa 284 grammaa, joten se on melkoinen projektiili. Sopii olettaa, että se on huomattavasti 38 Superia alhaisempi. Se on liian voimakas. 3000, .40 S&W 2250, .44 Mag. Patruunalle 38 Super ilmoitetaan C.I.P.-paine Pmax 2300 bar. Vertailun vuoksi, 9 mm Luger on 2350 bar, .45 ACP 1300, .357 Mag. 38 Superin hylsyihin voisi itseladata miedompia paukkuja, tosin latausarvojen löytyminen on onnessaan. Luisti voi lentää suoraan taakse irti aseesta, jos sulkukappale pettää. Lähteitä: Rick Sapp: The Standard Catalog of Colt Firearms, 2007 Dan Shideler: Standard Catalog of Firearms, 2011 Frank Barnes/Stan Skinner: Cartridges of the World, 2006 Patrick Sweeney: 1911, The First 100 Years, 2010 Esa Paananen: Messinkihylsyisten keskisytytyspatruunoiden jälleenlataus, 2008 C.I.P. Geco, PPU, Fiocchi, Magtech, Aguila, Federal, Winchester... com Alkuperäiset kovakumiset kahvalevyt ovat arvokkaita. Tätä lataa yhä monikin, mm. Tämän aseen omistaja haluaa säilyttää sen muistona ajalta, jolloin sekä Colt että USA:n aseteollisuus olivat kunniansa kukkuloilla
SAIGA – JÄREÄMPI KAALIHAKKURI TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Neuvostoliiton aikana Ishevskin koneenrakennustehdas, lyhyesti IZMASH, oli maan suurin ”ompelukonetehdas” eli se tuotti miljoonittain Kalashnikov-rynnäkkökiväärejä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisestä ryöstökapitalismin ajasta konserni selviytyi jotenkuten laskeehan Vladimir I sen maansa kruununjalokiviin, eikä takuulla olisi sallinut tehtaan kuolemaa – ja tästä syntyi nykyinen JSC Kalashnikov Concern, joka tuottaa pääosan Venäjän pienikaliiperisista aseista. IZHMASH ASE-lehti • 13
Saiga paloina ohjekirjan kuvassa. Aseen pääosat ovat piippu/laatikko/perä, kaasumekanismin suojaputki ja kaasumäntä, luisti ja sen palautusjousi, lukko ja lipas. 14 • ASE-lehti. Salparakenne tuo lähinnä mieleen venäläisen traktorin vaihdevivustot, eikä kyllä herätä suurta luottamusta, mutta kaunistahan on se, mikä toimii. Holkkeja toimitukseen kuuluu neljä (C, IC, M, F), joten sopiva pitäisi löytyä. Kun ottaa huomioon, että varoitus tulee maasta, jossa samaiseen tehtävään on käytetty arsenikilla kyllästettyä paperia ilman varoituksia, ohjetta on syytä noudattaa. Aseen runko on AKM:n myötä valmistukseen tullutta pellistä prässättyä mallia, mainospuheiden mukaan järeämpää mallia. Laukaisukoneisto on ei-sarjatulta ampuvalle AK-sukuiselle tyypillinen. Kuten nimikin kertoo, Kalashnikovit ovat edelleen tehtaan päätuote ja niihin kuuluu myös siviilikäyttöön suunniteltu itselataava Saiga-haulikko. Kivääreihin verrattuna erojakin löytyy: peltinen pystytasossa kiertyvä peltilätkävarmistin on korvattu poikittain liikkuvalla tappivarmistimella, joka vasemmalle työnnettynä sallii ampumisen. Ohjeessa erikseen varoitetaan, että aseen suojana olevan VCI-korroosionestokalvon käsittelyn jälkeen kädet on pestävä huolella. Uutta on myös luistin aukipitosalpa liipaisimen oikealla puolella. Ase toimitetaan ruskeassa pahvilaatikossa, jonka avaaminen on kuin hyppäisi aikakoneella 70-luvun USSR-aikaan: karussa laatikossa on itse ase, kaksi lipasta, supistimet ja työkalut sekä englanninkielinen huolto-ohjevihkonen. Salpaa voi käyttää myös niin, että vetää salvan käsin alas. Pitkittäin liukuvan peltilevyn päässä on paininpinta, josta peukalolla työntämällä levyn etupää painaa itse salpaa ja vapauttaa lippaan. Se menee automaattisesti päälle lippaan tyhjentyessä ja voidaan vapauttaa nopeasti sormella nostaen. Jarrun kiinnitys on tehtaalla varmistettu kierrelukitteella ja toimitukseen kuuluu vain yksi peltiavain, joten vaihtotyö on paras tehdä kotiverstaalla erikseen hankituilla kunnollisilla työkaluilla. Lippaan salpakaan ei ole enää iso AK-mela, vaan pienen salpavivun käyttöliityntä on siirretty laatikon vasemmalle kyljelle. Saigan pohjalta on Euroopassakin jälkikäteen rakenneltu toiminnallisiin kilpa-ammuntalajeihin tarkoitettuja versioita, mutta nyttemmin myös tehdas on valmistanut oman kilpaaseeksi viritellyn Saiga-12 versio 340:n, jollainen saatiin Ase-lehden kokeiltavaksi virtolaiselta Asetalo Oy:ltä. Suujarru kiinnittyy piipun suulle tulevan supistinolkin jatkoksi ja lukitaan asentoonsa erillisellä lukkomutterilla. Tapin päässä on iso karhennettu tatti, joten varmistuksen poistaminen on nopeaa, mikä on rata-aseelle toivottava ominaisuus. Koeaseessa asennettuna oli sylinteriporattu holkki, eikä sitä alettu vaihtamaan. Saiga purettuna; rakenne on silkkaa Kalashnikovia, korutonta ja krouvia. Aseen 12/76 (3”) kaliiperisen piipun suuta koristaa todella muhkea suujarru
Koeaseessa asennettuna oli sylinteriporattu holkki, eikä sitä alettu vaihtamaan. Jarrun kiinnitys on tehtaalla varmistettu kierrelukitteella ja toimitukseen kuuluu vain yksi peltiavain, joten vaihtotyö on paras tehdä kotiverstaalla erikseen hankituilla kunnollisilla työkaluilla. Saiga paloina ohjekirjan kuvassa. Ase toimitetaan ruskeassa pahvilaatikossa, jonka avaaminen on kuin hyppäisi aikakoneella 70-luvun USSR-aikaan: karussa laatikossa on itse ase, kaksi lipasta, supistimet ja työkalut sekä englanninkielinen huolto-ohjevihkonen. Salparakenne tuo lähinnä mieleen venäläisen traktorin vaihdevivustot, eikä kyllä herätä suurta luottamusta, mutta kaunistahan on se, mikä toimii. Kuten nimikin kertoo, Kalashnikovit ovat edelleen tehtaan päätuote ja niihin kuuluu myös siviilikäyttöön suunniteltu itselataava Saiga-haulikko. Kivääreihin verrattuna erojakin löytyy: peltinen pystytasossa kiertyvä peltilätkävarmistin on korvattu poikittain liikkuvalla tappivarmistimella, joka vasemmalle työnnettynä sallii ampumisen. Se menee automaattisesti päälle lippaan tyhjentyessä ja voidaan vapauttaa nopeasti sormella nostaen. Tapin päässä on iso karhennettu tatti, joten varmistuksen poistaminen on nopeaa, mikä on rata-aseelle toivottava ominaisuus. Saiga purettuna; rakenne on silkkaa Kalashnikovia, korutonta ja krouvia. Pitkittäin liukuvan peltilevyn päässä on paininpinta, josta peukalolla työntämällä levyn etupää painaa itse salpaa ja vapauttaa lippaan. Holkkeja toimitukseen kuuluu neljä (C, IC, M, F), joten sopiva pitäisi löytyä. Uutta on myös luistin aukipitosalpa liipaisimen oikealla puolella. Aseen pääosat ovat piippu/laatikko/perä, kaasumekanismin suojaputki ja kaasumäntä, luisti ja sen palautusjousi, lukko ja lipas. Aseen 12/76 (3”) kaliiperisen piipun suuta koristaa todella muhkea suujarru. Suujarru kiinnittyy piipun suulle tulevan supistinolkin jatkoksi ja lukitaan asentoonsa erillisellä lukkomutterilla. Aseen runko on AKM:n myötä valmistukseen tullutta pellistä prässättyä mallia, mainospuheiden mukaan järeämpää mallia. Lippaan salpakaan ei ole enää iso AK-mela, vaan pienen salpavivun käyttöliityntä on siirretty laatikon vasemmalle kyljelle. ASE-lehti • 15. Laukaisukoneisto on ei-sarjatulta ampuvalle AK-sukuiselle tyypillinen. Salpaa voi käyttää myös niin, että vetää salvan käsin alas. Saigan pohjalta on Euroopassakin jälkikäteen rakenneltu toiminnallisiin kilpa-ammuntalajeihin tarkoitettuja versioita, mutta nyttemmin myös tehdas on valmistanut oman kilpaaseeksi viritellyn Saiga-12 versio 340:n, jollainen saatiin Ase-lehden kokeiltavaksi virtolaiselta Asetalo Oy:ltä. Kun ottaa huomioon, että varoitus tulee maasta, jossa samaiseen tehtävään on käytetty arsenikilla kyllästettyä paperia ilman varoituksia, ohjetta on syytä noudattaa. Ohjeessa erikseen varoitetaan, että aseen suojana olevan VCI-korroosionestokalvon käsittelyn jälkeen kädet on pestävä huolella
Perälaatan edessä kyljissä on QD-hihnan kiinnityskolot. Luisti ja lukko. Ulkokierteelle tulee suujarru lukitusmuttereineen. Lipashaulikon etuna on, että kisakäytössä valmiiksi täytettyjä lippaita voi olla niin paljon kuin jaksaa kantaa tai säännöt sallivat. Tästä on se etu, että ulosvetäjää on aina samassa asennossa, eikä patruunan ja lukon välillä ole kiertymiskitkaa, mikä helpottaa toimintaa. Vasemmalle kyljelle lisätty viritystappi on kerrankin riittävän iso. vasemmalla iskupohja, sen takana laatikon olakkeiden taakse lukitusasentoon kiertynyt lukko ja oikealla luisti. 6. 12. Ja takaisinasennuksessakin tarvitaan kovaa kättä. 16 • ASE-lehti. 7. 12. 7. Luistin palautusjousen karan pää lukitsee jousitappi, joka ei rekyylissä aukea. Perä on tuntemattoman valmistajan AR-tyylinen teleperä, jossa on kuusi erilaista vetopituusasentoa. 8. 10. Lukko on Saigankin sydän; iskupohja on erillinen lukkoon sokalla kiinnitetty osa, joka ei lukitse mitään tai edes kierry, varsinainen lukitus kun tapahtuu lukon rungon olakkeilla, jotka luistin ohjausuran pakottamina kiertyvät laatikon olkapäitä vasten. Laatikon alle lipaskuilun suulle on kiinnitetty isokokoinen muovinen suppilo, johon lipas solahtaa suuremmin hakematta. 5. 1. Aseen luisti ja lukko ovat kuin AK:ssa, mutta 12 -kaliiperin suuren hylsyn vaatimin muutoksin. Luistin etupään suojaputkea ei tässä oikein voi enää nimittää kaasumännän suojaputkeksi, sehän ei putkessa enää majaile. Huomiota herättää järeä ulosvetäjän kynsi. Muhkean kokoinen suujarru huolehtii rekyylin tappamisesta: takimmaiset leikkaukset on suunnattu vinosti taaksepäin, etupään isot laipat kääntävät ruutikaasuja ylöspäin. 9. Putken irrottamisessa eivät käsivoimat riitä, kiinnitysalpa on sen verran tiukka, että työkaluputkiloa pitää käyttää kahvana, tai myös pientä vasaraa ja tuurnaa voi käyttää. 5. Varusteisiin kuuluu perinteinen venäläinen peräpuikko eli AK-mallin teräksinen työkaluputkilo. 8. Laatikon kansi on etupäästään nivelöityä mallia ja sen takapään lukitseen luistin palautusjousen karan pää. 6. Supistimeen kaiverrettu teksti kertoo, että kyseessä on F(ull) eli täyssuppea ja että supistus on 1,0 mm. Lipas on muovirunkoinen, yksirivinen ja vetää kymmenen patruunaa yhteen riviin. Luisti ja lukko alta; lukko on ”pitkänä” eli asennossa, jossa lukitus on auki. Mitään säätökohtaa tai varsinaista itsesäätyvyyttäkään mekanismissa ei ole, vaan kaasua tulee se, mitä kulloinkin on tullakseen. 9. Kuminen perälaatta on jostain kumman syystä irrotettava; sen alta kun ei paljastu mitään säilytystilaa, se ei lukitu pystysuunnassa väliasentoihinsa, eikä toimitukseen kuulu jatkopalojakaan. Lipas vetää kymmenen patruunaa ja toimitukseen lippaita kuuluu kaksi, joten lisää on syytä hankkia heti. lippaaseen vielä jääneet. Luistin etupään nokassa on iso kevennys hylsynpoistoa varten ja kinnaskädellekin riittävän iso ylimääräinen viritysvipu on lisätty luistin vasemmalle kyljelle. Lukkoa käyttävä kaasumekanismi perustuu kaasukammiossa majailevaan täysin irralliseen kaasumäntään, jonka kammioon yhdestä piipun kaasuporauksesta tuleva ruutikaasu pukkaa liikkeelle luistin etupäätä vasten. Mitenkään erityisen helppo täyttää lipas ei ole, mutta piirre on yhteinen kaikille lipashaulikoille, 12 kaliiperin patruuna kun ei ole mikään syöttymisen mallioppilas. 3. Kovarekyylisissä aseissa massahitausvoimilla on taipumus avata lukitus ja niinpä Saigassa karan päässä on rekyylille tunteeton pystysuunnassa liikkuva jousitettu tappi lukitusta hoitamassa. 11. 3. 2. Kurkistus pimeyden ytimeen eli Saigan lipaskuilun kautta lukituksen pääosiin; 1. 4. Kaasukammio, kaasumäntä (käyttöohjeessa tuo tumppi on ”rod” eli tanko!) ja kammion kierretulppa; mitään säätöä tai itsesäätyvyyttä mekanismissa ei ole. Luistin palautusjousipaketin puolivälissä oikealla on peltinen suojus sulkemassa laatikon ja kannen välistä aukkoa, mikä on sikäli turhaa vastakkaisella puolella, on varisten läpi lentämisenkin mahdollistava rako. 4. Lukon iskupohja on erillinen osa, joka on sokattu varsinaisen lukon etupäähän niin, että runko pääsee kiertymään laatikon olkapäiden taakse lukitukseen ilman, että iskupohja kiertyisi. 11. 2. Perinteisen putkimakasiinihaulikon etuna puolestaan on, että aseessa ei ole törröttävää lipasta ja makasiinia voi täyttää koko ajan kulutuksen myötä eli periaatteessa käytettävissä on aina maksimäärä patruunoita vs. Etukäteisveikkaus olikin, että perinteiseen tapaan kaasua tulee ”riittävästi”, venäläiset kun (onneksi) suunnittelevat aseensa toimintavarmuus edellä. Kannen yläpinnnassa on Weaver/Picatinny-kisko optista tähtäintä varten. 10. Lippaan vapautinvivusto on perinteistä stahanovilaista traktoritekniikkaa. Suurempaa merkitystä tällä on vain virka-/sotilaskäytössä, ei Saigan kanssa kisaillessa. Tyhjän lippaan patruunannostin on luistin salpavivun avulla nostanut varsinaisen lipaskuilun takana olevan salvan ylös lukitusasentoonsa
Aseen luisti ja lukko ovat kuin AK:ssa, mutta 12 -kaliiperin suuren hylsyn vaatimin muutoksin. 3. 11. Luistin etupään suojaputkea ei tässä oikein voi enää nimittää kaasumännän suojaputkeksi, sehän ei putkessa enää majaile. Mitään säätökohtaa tai varsinaista itsesäätyvyyttäkään mekanismissa ei ole, vaan kaasua tulee se, mitä kulloinkin on tullakseen. 12. 5. Luistin palautusjousipaketin puolivälissä oikealla on peltinen suojus sulkemassa laatikon ja kannen välistä aukkoa, mikä on sikäli turhaa vastakkaisella puolella, on varisten läpi lentämisenkin mahdollistava rako. 2. Lukon iskupohja on erillinen osa, joka on sokattu varsinaisen lukon etupäähän niin, että runko pääsee kiertymään laatikon olkapäiden taakse lukitukseen ilman, että iskupohja kiertyisi. Kurkistus pimeyden ytimeen eli Saigan lipaskuilun kautta lukituksen pääosiin; 1. Tästä on se etu, että ulosvetäjää on aina samassa asennossa, eikä patruunan ja lukon välillä ole kiertymiskitkaa, mikä helpottaa toimintaa. 2. 1. 4. Putken irrottamisessa eivät käsivoimat riitä, kiinnitysalpa on sen verran tiukka, että työkaluputkiloa pitää käyttää kahvana, tai myös pientä vasaraa ja tuurnaa voi käyttää. Supistimeen kaiverrettu teksti kertoo, että kyseessä on F(ull) eli täyssuppea ja että supistus on 1,0 mm. Luistin palautusjousen karan pää lukitsee jousitappi, joka ei rekyylissä aukea. 3. Lippaan vapautinvivusto on perinteistä stahanovilaista traktoritekniikkaa. vasemmalla iskupohja, sen takana laatikon olakkeiden taakse lukitusasentoon kiertynyt lukko ja oikealla luisti. Lukko on Saigankin sydän; iskupohja on erillinen lukkoon sokalla kiinnitetty osa, joka ei lukitse mitään tai edes kierry, varsinainen lukitus kun tapahtuu lukon rungon olakkeilla, jotka luistin ohjausuran pakottamina kiertyvät laatikon olkapäitä vasten. Ja takaisinasennuksessakin tarvitaan kovaa kättä. 7. 8. Lipashaulikon etuna on, että kisakäytössä valmiiksi täytettyjä lippaita voi olla niin paljon kuin jaksaa kantaa tai säännöt sallivat. lippaaseen vielä jääneet. Luisti ja lukko. Varusteisiin kuuluu perinteinen venäläinen peräpuikko eli AK-mallin teräksinen työkaluputkilo. Kannen yläpinnnassa on Weaver/Picatinny-kisko optista tähtäintä varten. Perälaatan edessä kyljissä on QD-hihnan kiinnityskolot. 9. 8. Ulkokierteelle tulee suujarru lukitusmuttereineen. 10. Huomiota herättää järeä ulosvetäjän kynsi. Suurempaa merkitystä tällä on vain virka-/sotilaskäytössä, ei Saigan kanssa kisaillessa. Luisti ja lukko alta; lukko on ”pitkänä” eli asennossa, jossa lukitus on auki. Lipas on muovirunkoinen, yksirivinen ja vetää kymmenen patruunaa yhteen riviin. 9. 7. ASE-lehti • 17. Laatikon kansi on etupäästään nivelöityä mallia ja sen takapään lukitseen luistin palautusjousen karan pää. Muhkean kokoinen suujarru huolehtii rekyylin tappamisesta: takimmaiset leikkaukset on suunnattu vinosti taaksepäin, etupään isot laipat kääntävät ruutikaasuja ylöspäin. 5. 12. 11. Perinteisen putkimakasiinihaulikon etuna puolestaan on, että aseessa ei ole törröttävää lipasta ja makasiinia voi täyttää koko ajan kulutuksen myötä eli periaatteessa käytettävissä on aina maksimäärä patruunoita vs. Kovarekyylisissä aseissa massahitausvoimilla on taipumus avata lukitus ja niinpä Saigassa karan päässä on rekyylille tunteeton pystysuunnassa liikkuva jousitettu tappi lukitusta hoitamassa. Kaasukammio, kaasumäntä (käyttöohjeessa tuo tumppi on ”rod” eli tanko!) ja kammion kierretulppa; mitään säätöä tai itsesäätyvyyttä mekanismissa ei ole. 4. 6. Vasemmalle kyljelle lisätty viritystappi on kerrankin riittävän iso. Mitenkään erityisen helppo täyttää lipas ei ole, mutta piirre on yhteinen kaikille lipashaulikoille, 12 kaliiperin patruuna kun ei ole mikään syöttymisen mallioppilas. 10. Kuminen perälaatta on jostain kumman syystä irrotettava; sen alta kun ei paljastu mitään säilytystilaa, se ei lukitu pystysuunnassa väliasentoihinsa, eikä toimitukseen kuulu jatkopalojakaan. Tyhjän lippaan patruunannostin on luistin salpavivun avulla nostanut varsinaisen lipaskuilun takana olevan salvan ylös lukitusasentoonsa. Laatikon alle lipaskuilun suulle on kiinnitetty isokokoinen muovinen suppilo, johon lipas solahtaa suuremmin hakematta. Perä on tuntemattoman valmistajan AR-tyylinen teleperä, jossa on kuusi erilaista vetopituusasentoa. Lipas vetää kymmenen patruunaa ja toimitukseen lippaita kuuluu kaksi, joten lisää on syytä hankkia heti. Lukkoa käyttävä kaasumekanismi perustuu kaasukammiossa majailevaan täysin irralliseen kaasumäntään, jonka kammioon yhdestä piipun kaasuporauksesta tuleva ruutikaasu pukkaa liikkeelle luistin etupäätä vasten. Luistin etupään nokassa on iso kevennys hylsynpoistoa varten ja kinnaskädellekin riittävän iso ylimääräinen viritysvipu on lisätty luistin vasemmalle kyljelle. 6. Etukäteisveikkaus olikin, että perinteiseen tapaan kaasua tulee ”riittävästi”, venäläiset kun (onneksi) suunnittelevat aseensa toimintavarmuus edellä
LÄHTEET Kalashikov-konserni en.wikipedia.org/ wiki/Kalashnikov_Concern Valmistajan kotisivut löytää venäjänkielentaitoinen, muut älkööt vaivautuko, en minäkään Myyjän kotisivut asetalo.fi Saigan nappulatekniikkaa: liipaisimen takana luistin salpa, edessä varmistintapin karhennettu pää ja lippaan takana sen salpamekanismi. Aikomuksena oli asentaa sen päälle venäläinen EKP-8-15 Kobra -valopistetähtäin. Itse soisin, että virittäminen onnistuisi myös varmistettuna, jolloin vahingonlaukaukset lataussählingeissä olisivat epätodennäköisempiä. Saiga teki vaikutuksen: Ase nieli nikottelematta kaikki sille tarjotut patruunat ja vain 24 g:n kevyillä Saga Eurotrap -patruunoilla tuli ongelmia: hylsynpoisto jäi vajaaksi ja hylsy ruttaantui takaisin niin piukkaan, että se oli helpoin poistaa veitsellä silpomalla. Laukaisutuntuma on (AK:ksi) hyvä. Tähtäin kyllä kiinnittyi nätisti, mutta tuli niin korkealle, että pää tukeutui vain leuankärjestä perään, mikä ei ole hyväksyttävää. Työkaluja aseen mukana tulee kuin Ladaa ostaessa. Billnäsin ex-SA vasara ja messinkituurna olivat sopivat työkalut suojaputken salvan avaamiseen, sormivoimat kun eivät riitä. AR-uskovaisia voi häiritä virivirihärpäkkeiden puute markkinoilla, mutta mihinpä niitä valmiissa aseessa tarvittaisiin. Saiga koemmunnassa; vanhan Aimpoint 5000 MagDotin ISO täplä sopi aseen luonteeseen todella hyvin. Mitään ihmeellistä ei näillä laukausmäärillä tullut vastaan ja asekin oli yllättävän siisti ammunnan jäljiltä, myös kaasukammion osalta. Aseen mukana saatiin Asetalon edustamia Trust-patruunoita, 32 g:n Sportingia ja 28 g:n Caza-täyteisiä, sekä saksalaisen Brenneken toiminnallisiin lajeihin kehittämää Knock-Out -täyteistä, minkä lisäksi mukaan otettiin kaikkia mahdollisiä jämäeriä patruunakaapista. 18 • ASE-lehti. Ainoa ärsyttävä piirre on, että Kalashnikovien tapaan Saigankaan piippua ei saa puhdistettua takaapäin, puhdistus on tehtävä edestä ja jos puhdistusrätti aukeaa takaisinvetovaiheessa suujarruun, tiedossa on ongelmia. Tämä IPSCversio on tehty Venäjän practicaljoukkueen mieltymysten mukaan, mikä heijastuu aseen muikeassa 2490,hinnassa (29.07.2020). Muilla patruunoilla ei esiintynyt minkäänlaisia ongelmia, ase heitti hylsyt pontevasti ja rekyyli oli huomiota herättävän vähäinen, mikä perustunee toimivaan suujarrukonstruktioon. Luistin vapautus lippaan sivulla napista sen sijaan on todella näppärää, hyvin pian vapauttaminen tapahtuu täysin vaistomaisesti. KOEAMMUNTA Aseen mukana ei tule minkäänlaisia tähtäimiä. Kannattaa muuten huomata, että asetta ei saa viritettyä, jos varmistin on päällä, aivan kuten AR:issä. Täyteisillä maaliksi tuotu (ja pois kerätty) muovikanisteri oli ongelmissa 50 metrin matkalta. Sekään tähtäin ei siis ollut käytettävissä, joten valituksi tuli vanha (vv. Varmistimen käyttäminen, etenkin varmistuksen poistaminen, on myös sujuvaa. 3” magnumeilla rekyyli alkoi jo olla huomattava, mutta ei mitenkään paha, eikä olkapäähän tullut sinelmiä, joita eräillä muilla haulikoilla on syntynyt. Aseesta on saatavilla myös vähemmän varusteltu ja edullisempi Saiga-12 KCC, jonka hinta on 1890,-. Sotilasmallin EoTech tähtäimeni kesti erään toisen itselataavan haulikon päällä vain muutaman laukauksen ja myinkin romun 25 eurolla varaosiksi. Kokonaisuutena Saiga-12 jätti todella hyvän maun ja jos olisi aloittamassa haulikkopracticalia, se olisi vakavassa harkinnassa. Lippaanvapautin vaati melko rivakan painalluksen, mikäli lippaan haluaa putoavan vapaasti irti. Aseen huoltopurkaminen noudattaa kaikille varusmiespalveluksen suorittaneille ja monelle muullekin tuttua AK-kaavaa ja jos se ei ole tuttu, Google kertoo olennaisen. 1991-98) Aimpoint 5000 Mag Dot, jonka iso (10 MOA) valopiste on mitä sopivin haulikkokäyttöön ja joka myös todistetusti kestää haulikossakin
Muilla patruunoilla ei esiintynyt minkäänlaisia ongelmia, ase heitti hylsyt pontevasti ja rekyyli oli huomiota herättävän vähäinen, mikä perustunee toimivaan suujarrukonstruktioon. Aseesta on saatavilla myös vähemmän varusteltu ja edullisempi Saiga-12 KCC, jonka hinta on 1890,-. Luistin vapautus lippaan sivulla napista sen sijaan on todella näppärää, hyvin pian vapauttaminen tapahtuu täysin vaistomaisesti. Saiga teki vaikutuksen: Ase nieli nikottelematta kaikki sille tarjotut patruunat ja vain 24 g:n kevyillä Saga Eurotrap -patruunoilla tuli ongelmia: hylsynpoisto jäi vajaaksi ja hylsy ruttaantui takaisin niin piukkaan, että se oli helpoin poistaa veitsellä silpomalla. Mitään ihmeellistä ei näillä laukausmäärillä tullut vastaan ja asekin oli yllättävän siisti ammunnan jäljiltä, myös kaasukammion osalta. Aikomuksena oli asentaa sen päälle venäläinen EKP-8-15 Kobra -valopistetähtäin. 3” magnumeilla rekyyli alkoi jo olla huomattava, mutta ei mitenkään paha, eikä olkapäähän tullut sinelmiä, joita eräillä muilla haulikoilla on syntynyt. Kannattaa muuten huomata, että asetta ei saa viritettyä, jos varmistin on päällä, aivan kuten AR:issä. Itse soisin, että virittäminen onnistuisi myös varmistettuna, jolloin vahingonlaukaukset lataussählingeissä olisivat epätodennäköisempiä. Sekään tähtäin ei siis ollut käytettävissä, joten valituksi tuli vanha (vv. Laukaisutuntuma on (AK:ksi) hyvä. Lippaanvapautin vaati melko rivakan painalluksen, mikäli lippaan haluaa putoavan vapaasti irti. LÄHTEET Kalashikov-konserni en.wikipedia.org/ wiki/Kalashnikov_Concern Valmistajan kotisivut löytää venäjänkielentaitoinen, muut älkööt vaivautuko, en minäkään Myyjän kotisivut asetalo.fi Saigan nappulatekniikkaa: liipaisimen takana luistin salpa, edessä varmistintapin karhennettu pää ja lippaan takana sen salpamekanismi. ASE-lehti • 19. Työkaluja aseen mukana tulee kuin Ladaa ostaessa. Ainoa ärsyttävä piirre on, että Kalashnikovien tapaan Saigankaan piippua ei saa puhdistettua takaapäin, puhdistus on tehtävä edestä ja jos puhdistusrätti aukeaa takaisinvetovaiheessa suujarruun, tiedossa on ongelmia. KOEAMMUNTA Aseen mukana ei tule minkäänlaisia tähtäimiä. AR-uskovaisia voi häiritä virivirihärpäkkeiden puute markkinoilla, mutta mihinpä niitä valmiissa aseessa tarvittaisiin. Tähtäin kyllä kiinnittyi nätisti, mutta tuli niin korkealle, että pää tukeutui vain leuankärjestä perään, mikä ei ole hyväksyttävää. Sotilasmallin EoTech tähtäimeni kesti erään toisen itselataavan haulikon päällä vain muutaman laukauksen ja myinkin romun 25 eurolla varaosiksi. Tämä IPSCversio on tehty Venäjän practicaljoukkueen mieltymysten mukaan, mikä heijastuu aseen muikeassa 2490,hinnassa (29.07.2020). Billnäsin ex-SA vasara ja messinkituurna olivat sopivat työkalut suojaputken salvan avaamiseen, sormivoimat kun eivät riitä. Aseen huoltopurkaminen noudattaa kaikille varusmiespalveluksen suorittaneille ja monelle muullekin tuttua AK-kaavaa ja jos se ei ole tuttu, Google kertoo olennaisen. Kokonaisuutena Saiga-12 jätti todella hyvän maun ja jos olisi aloittamassa haulikkopracticalia, se olisi vakavassa harkinnassa. Varmistimen käyttäminen, etenkin varmistuksen poistaminen, on myös sujuvaa. Täyteisillä maaliksi tuotu (ja pois kerätty) muovikanisteri oli ongelmissa 50 metrin matkalta. Aseen mukana saatiin Asetalon edustamia Trust-patruunoita, 32 g:n Sportingia ja 28 g:n Caza-täyteisiä, sekä saksalaisen Brenneken toiminnallisiin lajeihin kehittämää Knock-Out -täyteistä, minkä lisäksi mukaan otettiin kaikkia mahdollisiä jämäeriä patruunakaapista. 1991-98) Aimpoint 5000 Mag Dot, jonka iso (10 MOA) valopiste on mitä sopivin haulikkokäyttöön ja joka myös todistetusti kestää haulikossakin. Saiga koemmunnassa; vanhan Aimpoint 5000 MagDotin ISO täplä sopi aseen luonteeseen todella hyvin
Aseen mukana toimitetuista varusteista tärkeimmät ovat kolme lipasta. Muita IP-mallin erityispiirteitä ovat IPSCsääntöjenmukainen “magwell” eli lipaskuilun suuaukon avarruskappale, laajennettu lippaanvapautin, suora liipaisin sekä suujarru. Tämän aseen mukana tuli vain kymmenen patruunan lippaita, mutta tällä hetkellä myytyjen aseiden mukana kympin lippaita on ollut vain yksi muiden ollessa kapasiteetiltaan viisi ja kaksi. Derya Armsin tuotantoohjelmaan kuuluu monenlaisia haulikkoja päällekkäisja rinnakkaispiippuisista puoliautomaatteihin, joista viimeksi mainittuja löytyy useampaa mallia. Muiden MK-12:isten tavoin practical-malliakin saa eri piipunpituuksilla varustettuna, testiin saatu ase edustaa mallia IP-500 50 cm pituisella piipulla. Menestys on saanut tehtaan myös laajentumaan voimakkaasti, ja tällä hetkellä tehdaspinta-alaa onkin jo 10 000 neliön edestä. Practicaliin suunniteltujen IP-mallien väritys on tyylikäs musta-oranssi. teltujen IP-mallien väritys on tyylikäs musta-oranssi. Maahantuojan mukaan Suomeen sittemmin saapuneissa yksilöissä on ollut laadukkaamman oloinen vaaleanruskeaa mokkanahkajäljitelmää oleva laukku. Derya Armsin tuotteet ovat menneet hyvin kaupaksi ympäri maailmaa, ja tehtaan tuotannosta meneekin tällä hetkellä peräti 98 % vientiin Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja Kaukoitään. MK-12 huoltopurettuna. Testiin saatu MK-12 IP500 on tarvikkeineen pakattu mustasta muovista valmistettuun aselaukkuun, jonka sisäpuolella on kennopehmusteet ilman erillisiä lokeroita aseelle tai sen varusteille, mitä voi pitää jonkinlaisena puutteena. Olennaisimpiin varusteisiin lukeutuu myös muovirasiaan pakattu MC-3-supistajasetti, jossa on sylinterin lisäksi puolija täyssuppeat supistinholkit sekä lyhyt supistaja-avain. Toiminta-ampuja ottaisi ennemmin ne kolme kymmenen patruunan lipasta. Purkaminen on varsin suoraviivaista, mutta vaatii työkaluja, mitä ei voi pitää hyvänä asiana. Practicaliin suunnivaikka teknisesti ase eroaakin Arskoista huomattavasti. Juuri tähän tarkoitukseen Deryaa maahantuovalta RUAG Ammotec Finlandilta esittelyyn saatu Open-luokan IPSChaulikko sopiikin kuin nakutettu. Meillä Suomessa MK-12:n käyttötarkoitus löytyy metsästyksen sijaan ennemminkin toiminnallisesta ammunnasta, kuten SRA:sta ja practical-ammunnasta. IP-500:n toimitussisältö on hyvin kattava, ja antaa 1170 euron ohjehinnalle (syyskuu 2020) hyvän vastineen. Vuonna 2015 tehdas toi kansainvälisille markkinoille AR-10-henkisellä alarungolla varustetun MK-10-mallin, jonka kaasumekanismi ja lukko pohjautuivat Remingtonin perinteikkääseen 1100-malliin. MK-12 IP-500 Derya MK-12 -lipashaulikon ulkonäössä on paljon vaikutteita AR-15-kivääristä, Derya MK-12 -lipashaulikon ulkonäössä on paljon vaikutteita AR-15-kivääristä, vaikka teknisesti ase eroaakin Arskoista huomattavasti. Näistä kiinnostavimpia ovat AR-15 (tai sen edeltäjää AR-10) -kivääriä muistuttavat 12-kaliiperiset lipashaulikot, joita niitäkin tehtaalla on tarjolla eri versioina. Tehdas on panostanut tuotteissaan laatuun, ja on näin onnistunut tasaisesti kasvattamaan markkinaosuuttaan. Haulikkoa saa myös lyhyemmän 43 cm piipun omaavana IP430-mallina, lisäksi tehdas on tarjonnut myös pidempää 60 cm piippua sekä kompakteja 350 mm ja 240 mm piippuvaihtoehtoja, joita ainakaan toistaiseksi ei ole saatavilla Suomesta. Turkkilaistehdas tarjoaa 76 mm patruunapesällä varustettua MK-12-malliaan monenlaisina variaatioina, joista osa on lähinnä taktiseen ammuntaan ja viranomaiskäyttöön suunnattuja osan ollessa enemmän metsästyshenkisiä. Laukusta löytyy lisäksi kaksi picatinny-kiskoihin kiinnitettävää 50 mm DERYA – Lipashaulikko toiminnallisiin lajeihin TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Turkissa toimii lukuisia urheiluja metsästysaseita valmistavia tehtaita, joista monet ovat erikoistuneet haulikkojen tuotantoon. Derya viittaa turkin kielen sanaan, joka tarkoittaa merta, valtamerta tai suurta vesistöä. MK-kymppiä seurasi vuonna 2017 esitelty MK-12, jossa kaasumekanismi oli siirretty piipun alapuolelta piipun ympärille. Eräs tunnetuimmista näistä haulikkotehtaista on vuonna 1998 perustettu Derya Silah Sonayi eli Derya Arms Ltd, joka sijaitsee Beysehirissä, Konyan provinssissa Etelä-Turkissa, noin 250 km Antalayasta koilliseen. Derya on International Practical Shooting Confederationin virallinen yhteistyökumppani, ja tästä syystä IP-mallien lipaskuilun oikeasta kyljestä löytyykin järjestön logo. IPSC-versio eroaa MK-12:n perusmalleista muutaman yksityiskohtansa osalta, joista näyttävin on musta-oranssi (Hunter Orange) väritys. 20 • ASE-lehti
Derya Armsin tuotteet ovat menneet hyvin kaupaksi ympäri maailmaa, ja tehtaan tuotannosta meneekin tällä hetkellä peräti 98 % vientiin Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja Kaukoitään. Derya Armsin tuotantoohjelmaan kuuluu monenlaisia haulikkoja päällekkäisja rinnakkaispiippuisista puoliautomaatteihin, joista viimeksi mainittuja löytyy useampaa mallia. Testiin saatu MK-12 IP500 on tarvikkeineen pakattu mustasta muovista valmistettuun aselaukkuun, jonka sisäpuolella on kennopehmusteet ilman erillisiä lokeroita aseelle tai sen varusteille, mitä voi pitää jonkinlaisena puutteena. ASE-lehti • 21. Haulikkoa saa myös lyhyemmän 43 cm piipun omaavana IP430-mallina, lisäksi tehdas on tarjonnut myös pidempää 60 cm piippua sekä kompakteja 350 mm ja 240 mm piippuvaihtoehtoja, joita ainakaan toistaiseksi ei ole saatavilla Suomesta. Tehdas on panostanut tuotteissaan laatuun, ja on näin onnistunut tasaisesti kasvattamaan markkinaosuuttaan. Meillä Suomessa MK-12:n käyttötarkoitus löytyy metsästyksen sijaan ennemminkin toiminnallisesta ammunnasta, kuten SRA:sta ja practical-ammunnasta. Muiden MK-12:isten tavoin practical-malliakin saa eri piipunpituuksilla varustettuna, testiin saatu ase edustaa mallia IP-500 50 cm pituisella piipulla. Purkaminen on varsin suoraviivaista, mutta vaatii työkaluja, mitä ei voi pitää hyvänä asiana. Maahantuojan mukaan Suomeen sittemmin saapuneissa yksilöissä on ollut laadukkaamman oloinen vaaleanruskeaa mokkanahkajäljitelmää oleva laukku. Tämän aseen mukana tuli vain kymmenen patruunan lippaita, mutta tällä hetkellä myytyjen aseiden mukana kympin lippaita on ollut vain yksi muiden ollessa kapasiteetiltaan viisi ja kaksi. IP-500:n toimitussisältö on hyvin kattava, ja antaa 1170 euron ohjehinnalle (syyskuu 2020) hyvän vastineen. IPSC-versio eroaa MK-12:n perusmalleista muutaman yksityiskohtansa osalta, joista näyttävin on musta-oranssi (Hunter Orange) väritys. Turkkilaistehdas tarjoaa 76 mm patruunapesällä varustettua MK-12-malliaan monenlaisina variaatioina, joista osa on lähinnä taktiseen ammuntaan ja viranomaiskäyttöön suunnattuja osan ollessa enemmän metsästyshenkisiä. Derya viittaa turkin kielen sanaan, joka tarkoittaa merta, valtamerta tai suurta vesistöä. Näistä kiinnostavimpia ovat AR-15 (tai sen edeltäjää AR-10) -kivääriä muistuttavat 12-kaliiperiset lipashaulikot, joita niitäkin tehtaalla on tarjolla eri versioina. MK-12 IP-500 Derya MK-12 -lipashaulikon ulkonäössä on paljon vaikutteita AR-15-kivääristä, Derya MK-12 -lipashaulikon ulkonäössä on paljon vaikutteita AR-15-kivääristä, vaikka teknisesti ase eroaakin Arskoista huomattavasti. Aseen mukana toimitetuista varusteista tärkeimmät ovat kolme lipasta. MK-12 huoltopurettuna. Toiminta-ampuja ottaisi ennemmin ne kolme kymmenen patruunan lipasta. Juuri tähän tarkoitukseen Deryaa maahantuovalta RUAG Ammotec Finlandilta esittelyyn saatu Open-luokan IPSChaulikko sopiikin kuin nakutettu. Derya on International Practical Shooting Confederationin virallinen yhteistyökumppani, ja tästä syystä IP-mallien lipaskuilun oikeasta kyljestä löytyykin järjestön logo. Muita IP-mallin erityispiirteitä ovat IPSCsääntöjenmukainen “magwell” eli lipaskuilun suuaukon avarruskappale, laajennettu lippaanvapautin, suora liipaisin sekä suujarru. Laukusta löytyy lisäksi kaksi picatinny-kiskoihin kiinnitettävää 50 mm DERYA – Lipashaulikko toiminnallisiin lajeihin TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Turkissa toimii lukuisia urheiluja metsästysaseita valmistavia tehtaita, joista monet ovat erikoistuneet haulikkojen tuotantoon. Practicaliin suunnivaikka teknisesti ase eroaakin Arskoista huomattavasti. Menestys on saanut tehtaan myös laajentumaan voimakkaasti, ja tällä hetkellä tehdaspinta-alaa onkin jo 10 000 neliön edestä. teltujen IP-mallien väritys on tyylikäs musta-oranssi. Vuonna 2015 tehdas toi kansainvälisille markkinoille AR-10-henkisellä alarungolla varustetun MK-10-mallin, jonka kaasumekanismi ja lukko pohjautuivat Remingtonin perinteikkääseen 1100-malliin. MK-kymppiä seurasi vuonna 2017 esitelty MK-12, jossa kaasumekanismi oli siirretty piipun alapuolelta piipun ympärille. Practicaliin suunniteltujen IP-mallien väritys on tyylikäs musta-oranssi. Eräs tunnetuimmista näistä haulikkotehtaista on vuonna 1998 perustettu Derya Silah Sonayi eli Derya Arms Ltd, joka sijaitsee Beysehirissä, Konyan provinssissa Etelä-Turkissa, noin 250 km Antalayasta koilliseen. Olennaisimpiin varusteisiin lukeutuu myös muovirasiaan pakattu MC-3-supistajasetti, jossa on sylinterin lisäksi puolija täyssuppeat supistinholkit sekä lyhyt supistaja-avain
Tätä iskua lukon takaosan bufferi-insertti vaimentaa. Ylärunko on takaosastaan osin suljettu niin, että luisti pääsee siitä kulkemaan, mutta lukko törmää ylärungon takaseinään. Pidennetyllä supistaja-avaimella supparin saa vaihdettua kätevästi suujarrun läpi ilman, että sitä tarvitsee ensin irrottaa. Kaasumännän lyhyt isku välittyy luistiin putkimaisen työntötangon avulla. Arskoista poiketen ylärunko tosin ei pääse taittumaan etummaisen sokan varassa. MK-12:n kovakromattu piippu on varustettu 76 mm patruunapesällä ja IP500-mallissa piipulla on mittaa nimikkeen mukaiset 500 mm. Rungon alapuolella on samassa kierteessä päällekkäin kaksi 4 mm avaimella (kuuluu varusteisiin) kierrettävää kuusiokoloruuvia, joista alempi on varsinainen kiinnitysruuvi päällimmäisen toimiessa lukkoruuvina. Lukon sisältä löytyy vastajousella varustettu nallipiikki ja otsapinnan oikeasta reunasta ulosvetäjän kynsi. löytyy toisesta päästä yksihampainen hakasavain ja toisesta kolmehampainen avain bufferituubin kruunumutteria varten. Työntötangon perän alaosasta työntyy kaksi noin 15 mm pituista lieriömäistä uloketta, jotka vastaavat luistin etuosan haaroihin. Kaasusylinteri ja kovakromattu kaasumäntä, kuvassa näkyy lisäksi kaasusylinterin pitkittäisliikkeen estävät teräsrenkaan puoliskot. Yleistyökalusta mm. Varusteisiin lukeutuvat myöskin pidennetty supistaja-avain sekä yleistyökalu. Sivusäätöruuvilla varustetussa takatähtäimessä on kaksiasentoinen apertuurilevy 1,5 ja 5 mm aukoilla, etutähtäin on säädettävissä korkeussuunnassa. Lukon takaosassa on Deryan mainostama muovi-insertti, Buffer Bolt System, joka vaimentaa lukon iskua ylärungon takaosaan. mittaista alumiinista valmistettua 45 -asteen offsetkiskonpätkää sekä bungeetyyppinen yksipistehihna G3-tyyppisellä kiinnityshaalla. Kaasumäntä on 23 mm mittainen kovakromattu rengas, joka liikkuvien ollessa edessä painuu kaasusylinterin sisälle takareunassa olevaan laippaansa saakka. Kädensuojuksen etupäässä on muovista valmistettu hammastettu insertti, räikkälevy, jota vasten kiristysmutteri lukittuu. MK-12:n piippu kiinnittyy ylärunkoon mielenkiintoisella ruuvivirityksellä. Kattavaan varustukseen kuuluu myös 185 mm pituinen alumiininen piipunvaippa, joka voidaan kiinnittää kädensuojuksen kiinnitysmutterin tilalle, kun suujarru on ensin poistettu aseesta. Kaasumekanismin kohdalta aina ylärungon sisään jäävään osuuteen saakka MK-12:n piippu on takaosan ulkopinnoilta kovakromattu. 22 • ASE-lehti. Luisti puolestaan on 230 mm pituinen y-kirjainta muistuttava teräsosa, jonka etuosassa on lyhyehköt haarat ja takaosassa on pitkähkö varsi, joka vastaa bufferituubin sisään koteloituun palautusjouseen välittäen sen voiman niin lukolle kuin kaasujärjestelmällekin. Haulikko toimitetaan muoviset ylösnostettavat varatähtäimet asennettuna, mutta varsinkin etutähtäin tuntuu aika huteralta. Kaasutiiviyden parantamiseksi sylinterin etuosan sisäpinnalla on lisäksi ohut o-rengas. Kompin irrottamisen jälkeen voidaan kiertää auki kädensuojusta paikoillaan pitävä, oranssiksi maalattu alumiininen kiristysmutteri. Helposti kadotettavissa oleva 5 mm kuula pitää viritysvipua paikoillaan. Siihen on sijoitettu viritysvivun lukituskuulan jousi itse 5 mm kuulan ollessa jousen päällä irrallaan. Vasemmanpuoleiseen picatinnyn pätkään on lisäksi kiinnitetty oranssiksi maalattu alumiininen hihnalenkki. Vastaava bufferi tosin löytyy Deryan lukon esikuvana olleesta Remington 1100 -puolaristakin. Yläja alarunko saadaan erilleen saattamalla oranssiksi maalatut AR-tyyppiset, ei-irtoavat purkusokat ulos alarungosta. laskee sen alas, jolloin jäykkäyhteys purkaantuu. Pikakiinnityksellä varustettu viritysvipu on valmistettu teräksestä ja rei’itetty sen keventämiseksi, minkä lisäksi osa on IP-mallissa maalattu oranssilla maalilla. Deryan lukon perässä on muovinen bufferi, ”Buffer Bolt System” vaimentamassa sen iskua ylärungon perään. Molemmilta kyljiltä löytyy neljä kappaletta MLOK-kiinnityskoloja ja kantohihnan QD-istukoita kaksin kappalein. Kaasujärjestelmää pitää paikoillaan sormin kierrettävä teräsmutteri, joka on kiinni 40 mm pituisessa teräslieriössä, kaasusylinterissä. MK-12:n kaasumekanismi on sijoitettu piipun ympärille. Remingtonista poiketen ulosheittäjän nasta on integroitu piipunjatkeen kylkeen. On myös syytä huomata, että viritysvivussa olevan kuulaa varten tehdyn syvennyksen tulee olla alaspäin. Toisin sanoen lukon yläpinnassa on takakulmastaan saranoitu pystysuoraan liikkuva sulkukappale, jonka etureunan luisti eteenpäin liikkuessaan nostaa ylös luoden jäykkäyhteyden ja taaksepäin liikkuessaan Lukko ja luisti yhdessä. Kaasumäntiä toimitetaan aseen mukana kaksi kappaletta, joista “Light Loads” -merkitty toimii hyvin 24 32 gramman latauksilla ja “Heavy Loads” pidemmillä 76 mm magnumpatruunoilla. Kädensuojus on sisäpuolelta tarkasti mitoitettu, ja kaasujärjestelmän liikkuvat osat kulkevatkin lähellä sen seinämiä. Lisäksi mukana on chamber flag, säämiskä, korvatulpat ja ohut englanninkielinen ohjevihkonenkin. Työntötanko on kaksiosainen, sen etuosa on mustaksi eloksoitua alumiinia peräosan ollessa teräsjauhosta sintraamalla valmistettu MIM-osa. Kädensuojuksen irrottamisen jälkeen päästään käsiksi lyhytiskuiseen kaasujärjestelmään, joka on varsin nokkelasti suunniteltu piipun ympärille. Kaasujärjestelmän osien poistamisen jälkeen pitää irrottaa piippu, jotta päästään käsiksi luistiin ja lukkoon. Derya käyttää markkinoinnissaan kätisyydeltään vaihdettavissa olevasta viritysvivustaan nimitystä DAXOS eli Dual Axis Operation System. Kädensuojuksessa on lyhyet MIL-STD-1913-kiskot ainoastaan sen etuosassa (yläpinnalla ja molemmilla kyljillä) sekä takaosan päällä samoin lyhyt jatko ylärungon kiskolle. Tämän jälkeen suujarru voidaan pyöritellä irti piipunsuun kierteestään. Aseen purkaminen osoittautui pienen tutkimisen jälkeen melko suoraviivaiseksi. split ring). Lukossa on molemmin puolin 24 mm pituiset leikkaukset, joiden läpi viritysvipu saadaan työnnettyä luistin pohjassa olevaan sulkukappaletta käyttävään korokkeeseen saakka. Voimakkaasti portatun kompin avulla saadaan aikaan sekä rekyyliä pienentävä vaikutus että piipunsuun nousua kompensoiva alaspäin vaikuttava työntövoima. Deryan keskiosastaan hoikennettu kädensuojus ei ulkonäöstään huolimatta ole vapaasti kelluvaa mallia, millä ei haulikon kyseessä ollen ole merkitystä. Kaasujärjestelmässä ei toisin sanoen ole erillistä palautinjousta, ja tästä syystä liikkuvien ollessa lukittuna taka-asentoonsa kaasumekanismin osat pääsevät kilisemään täysin vapaasti piipun ympärillä. Uran tarkoitus tosin jäi epäselväksi, lienee pelkkää kosmetiikkaa. Deryan yläja alarungot on valmistettu laadukkaasta 7075-alumiinibilletistä numeerisesti ohjatuilla työstöasemilla ja viimeistelty mustalla kova-anodisoinnilla. Ylimmän ruuvin poistamisen ja alemman löysäämisen jälkeen piippu voidaan vetää ulos ylärungosta, minkä jälkeen samaa tietä saadaan poistettua lukko ja luisti, kunhan ensin nyppäistään irti jousikuormitteisen kuulan paikoillaan pitämä viritysvipu. Mekanismin perusratkaisut ovat peräisin Remingtonin 1100-mallista. Ylärungon sisäpuolelle ulottuva piipunjatke on suoraa lainaa Remingtonista samoin kuin piipunjatkeen yläpinnassa oleva lukon sulkukappaleen kolo. Pyällettyjen pintojen lisäksi mutterissa on kuusi yleistyökalun hakasavaimella kierrettäväksi tarkoitettua reikää. Piipun ympärille ympättyjä kaasujärjestelmiä on toki aiemminkin käytetty, esimerkiksi tshekkiläisestä vz.52-kivääristä löytyy tällainen. Osien kulmikas muotoilu, tasaiset pinnat ja tarkka viimeistely ovat silmää miellyttäviä kertoen samalla hyvää tuotannon laadusta. Kaasumännät on selkeästi merkitty ja ainoa muuten näkyvä ero on kaasu-urissa, joita kevyemmässä männässä on kuusi ja raskaammassa viisi. Sijoittamalla kaasusylinteri, mäntä ja työntötanko aseen piippulinjalle, jolla myös luisti ja lukko liikkuvat, saadaan liikkuvien osien massasta aiheutuva osa piipun nostotaipumusta eliminoitua. Ylärungon päällä on MIL-STD-1913-yhteensopiva kisko, jonka ohut pitkittäisura jakaa kahteen puoliskoon. Ylärungon sisäpuolelle, sen alaosaan on työstetty leveät johteet, joissa luistin etuosan haarat kulkevat. Kuula on äärimmäisen helposti kadotettavissa, kun luisti ja lukko irrotetaan toisistaan, joten tarkkana tässä vaiheessa! Myös viritysvivun kätisyyttä vaihdettaessa on syytä huolellisuuteen, sillä kuula siirtyy helposti pois paikoiltaan, vaikka ei pääsekään putoamaan pois aseen ollessa koottuna. Tämän jälkeen alumiininen kädensuojus voidaan poistaa vetämällä se etukautta pois piipun päältä. Korokkeeseen on koneistettu viritysvivulle ura, jonka pohjassa on poraus. Tämän jälkeen piipun päähän kiinnitetty suujarru irrotetaan löysäämällä ensin sen päälle kierretyt kaksi kuusiokoloruuvia 4 mm avaimella sekä kompin kiinnityskierteen perään väännetty vastamutteri yleistyökalun hakasavaimella. Upperin vasemmalla kyljellä on pitkä leikkaus viritysvivulle ja hylsynpoistoaukko löytyy sen oikealta kyljeltä samoin kuin sen jatkoksi tehty viritysvivun oikeanpuolinen leikkaus. REMINGTONIN SUKUA Ulkoisesti MK-12 muistuttaa varsin paljon AR-sukuisia aseita, mutta yläkerrastaan se on läheisempää sukua itselataavalle Remington 1100 -haulikolle. Työkalu osoittautuikin tarpeelliseksi kyseistä mutteria sekä irrotettaessa että kiristettäessä. Kaasusylinterin kohdalle piippuun on sorvattu takareunastaan viistetty ura, jonka pohjaan on 120 asteen jaotuksella sijoitettu kolme taaksepäin suunnattua kaasureikää. Kaasusylinteri pääsee vapaasti kiertymään piipun ympärillä ja sen liikkumisen pituussuunnassa estää kaasusylinterin etureunan alle piippuun koneistettuun kapeaan uraan asetetut teräsrenkaan puolikkaat (nk. Ratkaisu on toimintavarma ja parantaa aseen ampumaominaisuuksia. IP-500-mallin keskipituinen (tehtaalta löytyy myös lyhyt ja pitkä) alumiinista valmistettu suujarru suuntaa osan ruutikaasuista vinosti taaksepäin sen sivuille noin 25 asteen kulmaan sijoitettujen purkausaukkojen kautta osan kaasuista purkautuessa suoraan ylöspäin. Kuvassa näkyy hyvin myös kevennysporauksin varustettu viritysvipu. Lukko on Remington 1100 -mallista tuttu eli pohjimmiltaan sama kuin Remarin 870 -pumpussa
IP-500-mallin keskipituinen (tehtaalta löytyy myös lyhyt ja pitkä) alumiinista valmistettu suujarru suuntaa osan ruutikaasuista vinosti taaksepäin sen sivuille noin 25 asteen kulmaan sijoitettujen purkausaukkojen kautta osan kaasuista purkautuessa suoraan ylöspäin. Ylimmän ruuvin poistamisen ja alemman löysäämisen jälkeen piippu voidaan vetää ulos ylärungosta, minkä jälkeen samaa tietä saadaan poistettua lukko ja luisti, kunhan ensin nyppäistään irti jousikuormitteisen kuulan paikoillaan pitämä viritysvipu. Kattavaan varustukseen kuuluu myös 185 mm pituinen alumiininen piipunvaippa, joka voidaan kiinnittää kädensuojuksen kiinnitysmutterin tilalle, kun suujarru on ensin poistettu aseesta. Deryan yläja alarungot on valmistettu laadukkaasta 7075-alumiinibilletistä numeerisesti ohjatuilla työstöasemilla ja viimeistelty mustalla kova-anodisoinnilla. MK-12:n kovakromattu piippu on varustettu 76 mm patruunapesällä ja IP500-mallissa piipulla on mittaa nimikkeen mukaiset 500 mm. Lukko on Remington 1100 -mallista tuttu eli pohjimmiltaan sama kuin Remarin 870 -pumpussa. Deryan keskiosastaan hoikennettu kädensuojus ei ulkonäöstään huolimatta ole vapaasti kelluvaa mallia, millä ei haulikon kyseessä ollen ole merkitystä. Kaasujärjestelmän osien poistamisen jälkeen pitää irrottaa piippu, jotta päästään käsiksi luistiin ja lukkoon. Haulikko toimitetaan muoviset ylösnostettavat varatähtäimet asennettuna, mutta varsinkin etutähtäin tuntuu aika huteralta. Työntötangon perän alaosasta työntyy kaksi noin 15 mm pituista lieriömäistä uloketta, jotka vastaavat luistin etuosan haaroihin. Luisti puolestaan on 230 mm pituinen y-kirjainta muistuttava teräsosa, jonka etuosassa on lyhyehköt haarat ja takaosassa on pitkähkö varsi, joka vastaa bufferituubin sisään koteloituun palautusjouseen välittäen sen voiman niin lukolle kuin kaasujärjestelmällekin. Ylärungon sisäpuolelle, sen alaosaan on työstetty leveät johteet, joissa luistin etuosan haarat kulkevat. split ring). mittaista alumiinista valmistettua 45 -asteen offsetkiskonpätkää sekä bungeetyyppinen yksipistehihna G3-tyyppisellä kiinnityshaalla. Lisäksi mukana on chamber flag, säämiskä, korvatulpat ja ohut englanninkielinen ohjevihkonenkin. Kuula on äärimmäisen helposti kadotettavissa, kun luisti ja lukko irrotetaan toisistaan, joten tarkkana tässä vaiheessa! Myös viritysvivun kätisyyttä vaihdettaessa on syytä huolellisuuteen, sillä kuula siirtyy helposti pois paikoiltaan, vaikka ei pääsekään putoamaan pois aseen ollessa koottuna. Helposti kadotettavissa oleva 5 mm kuula pitää viritysvipua paikoillaan. Pidennetyllä supistaja-avaimella supparin saa vaihdettua kätevästi suujarrun läpi ilman, että sitä tarvitsee ensin irrottaa. Kädensuojus on sisäpuolelta tarkasti mitoitettu, ja kaasujärjestelmän liikkuvat osat kulkevatkin lähellä sen seinämiä. Ylärunko on takaosastaan osin suljettu niin, että luisti pääsee siitä kulkemaan, mutta lukko törmää ylärungon takaseinään. Sijoittamalla kaasusylinteri, mäntä ja työntötanko aseen piippulinjalle, jolla myös luisti ja lukko liikkuvat, saadaan liikkuvien osien massasta aiheutuva osa piipun nostotaipumusta eliminoitua. Tämän jälkeen suujarru voidaan pyöritellä irti piipunsuun kierteestään. Kädensuojuksen etupäässä on muovista valmistettu hammastettu insertti, räikkälevy, jota vasten kiristysmutteri lukittuu. On myös syytä huomata, että viritysvivussa olevan kuulaa varten tehdyn syvennyksen tulee olla alaspäin. Kaasumekanismin kohdalta aina ylärungon sisään jäävään osuuteen saakka MK-12:n piippu on takaosan ulkopinnoilta kovakromattu. Pyällettyjen pintojen lisäksi mutterissa on kuusi yleistyökalun hakasavaimella kierrettäväksi tarkoitettua reikää. Vastaava bufferi tosin löytyy Deryan lukon esikuvana olleesta Remington 1100 -puolaristakin. Kaasujärjestelmässä ei toisin sanoen ole erillistä palautinjousta, ja tästä syystä liikkuvien ollessa lukittuna taka-asentoonsa kaasumekanismin osat pääsevät kilisemään täysin vapaasti piipun ympärillä. Deryan lukon perässä on muovinen bufferi, ”Buffer Bolt System” vaimentamassa sen iskua ylärungon perään. Pikakiinnityksellä varustettu viritysvipu on valmistettu teräksestä ja rei’itetty sen keventämiseksi, minkä lisäksi osa on IP-mallissa maalattu oranssilla maalilla. Työkalu osoittautuikin tarpeelliseksi kyseistä mutteria sekä irrotettaessa että kiristettäessä. Toisin sanoen lukon yläpinnassa on takakulmastaan saranoitu pystysuoraan liikkuva sulkukappale, jonka etureunan luisti eteenpäin liikkuessaan nostaa ylös luoden jäykkäyhteyden ja taaksepäin liikkuessaan Lukko ja luisti yhdessä. Mekanismin perusratkaisut ovat peräisin Remingtonin 1100-mallista. Yleistyökalusta mm. Piipun ympärille ympättyjä kaasujärjestelmiä on toki aiemminkin käytetty, esimerkiksi tshekkiläisestä vz.52-kivääristä löytyy tällainen. Työntötanko on kaksiosainen, sen etuosa on mustaksi eloksoitua alumiinia peräosan ollessa teräsjauhosta sintraamalla valmistettu MIM-osa. Kaasujärjestelmää pitää paikoillaan sormin kierrettävä teräsmutteri, joka on kiinni 40 mm pituisessa teräslieriössä, kaasusylinterissä. Kaasumännät on selkeästi merkitty ja ainoa muuten näkyvä ero on kaasu-urissa, joita kevyemmässä männässä on kuusi ja raskaammassa viisi. Lukossa on molemmin puolin 24 mm pituiset leikkaukset, joiden läpi viritysvipu saadaan työnnettyä luistin pohjassa olevaan sulkukappaletta käyttävään korokkeeseen saakka. Kaasusylinteri ja kovakromattu kaasumäntä, kuvassa näkyy lisäksi kaasusylinterin pitkittäisliikkeen estävät teräsrenkaan puoliskot. REMINGTONIN SUKUA Ulkoisesti MK-12 muistuttaa varsin paljon AR-sukuisia aseita, mutta yläkerrastaan se on läheisempää sukua itselataavalle Remington 1100 -haulikolle. ASE-lehti • 23. Ylärungon päällä on MIL-STD-1913-yhteensopiva kisko, jonka ohut pitkittäisura jakaa kahteen puoliskoon. Kädensuojuksen irrottamisen jälkeen päästään käsiksi lyhytiskuiseen kaasujärjestelmään, joka on varsin nokkelasti suunniteltu piipun ympärille. Ylärungon sisäpuolelle ulottuva piipunjatke on suoraa lainaa Remingtonista samoin kuin piipunjatkeen yläpinnassa oleva lukon sulkukappaleen kolo. Ratkaisu on toimintavarma ja parantaa aseen ampumaominaisuuksia. Lukon takaosassa on Deryan mainostama muovi-insertti, Buffer Bolt System, joka vaimentaa lukon iskua ylärungon takaosaan. Voimakkaasti portatun kompin avulla saadaan aikaan sekä rekyyliä pienentävä vaikutus että piipunsuun nousua kompensoiva alaspäin vaikuttava työntövoima. Kompin irrottamisen jälkeen voidaan kiertää auki kädensuojusta paikoillaan pitävä, oranssiksi maalattu alumiininen kiristysmutteri. Tämän jälkeen alumiininen kädensuojus voidaan poistaa vetämällä se etukautta pois piipun päältä. MK-12:n piippu kiinnittyy ylärunkoon mielenkiintoisella ruuvivirityksellä. Siihen on sijoitettu viritysvivun lukituskuulan jousi itse 5 mm kuulan ollessa jousen päällä irrallaan. laskee sen alas, jolloin jäykkäyhteys purkaantuu. Kaasumäntiä toimitetaan aseen mukana kaksi kappaletta, joista “Light Loads” -merkitty toimii hyvin 24 32 gramman latauksilla ja “Heavy Loads” pidemmillä 76 mm magnumpatruunoilla. Varusteisiin lukeutuvat myöskin pidennetty supistaja-avain sekä yleistyökalu. Korokkeeseen on koneistettu viritysvivulle ura, jonka pohjassa on poraus. Tämän jälkeen piipun päähän kiinnitetty suujarru irrotetaan löysäämällä ensin sen päälle kierretyt kaksi kuusiokoloruuvia 4 mm avaimella sekä kompin kiinnityskierteen perään väännetty vastamutteri yleistyökalun hakasavaimella. Kaasutiiviyden parantamiseksi sylinterin etuosan sisäpinnalla on lisäksi ohut o-rengas. Lukon sisältä löytyy vastajousella varustettu nallipiikki ja otsapinnan oikeasta reunasta ulosvetäjän kynsi. Remingtonista poiketen ulosheittäjän nasta on integroitu piipunjatkeen kylkeen. Derya käyttää markkinoinnissaan kätisyydeltään vaihdettavissa olevasta viritysvivustaan nimitystä DAXOS eli Dual Axis Operation System. Upperin vasemmalla kyljellä on pitkä leikkaus viritysvivulle ja hylsynpoistoaukko löytyy sen oikealta kyljeltä samoin kuin sen jatkoksi tehty viritysvivun oikeanpuolinen leikkaus. Tätä iskua lukon takaosan bufferi-insertti vaimentaa. Kaasusylinteri pääsee vapaasti kiertymään piipun ympärillä ja sen liikkumisen pituussuunnassa estää kaasusylinterin etureunan alle piippuun koneistettuun kapeaan uraan asetetut teräsrenkaan puolikkaat (nk. Arskoista poiketen ylärunko tosin ei pääse taittumaan etummaisen sokan varassa. Sivusäätöruuvilla varustetussa takatähtäimessä on kaksiasentoinen apertuurilevy 1,5 ja 5 mm aukoilla, etutähtäin on säädettävissä korkeussuunnassa. Osien kulmikas muotoilu, tasaiset pinnat ja tarkka viimeistely ovat silmää miellyttäviä kertoen samalla hyvää tuotannon laadusta. Kädensuojuksessa on lyhyet MIL-STD-1913-kiskot ainoastaan sen etuosassa (yläpinnalla ja molemmilla kyljillä) sekä takaosan päällä samoin lyhyt jatko ylärungon kiskolle. Vasemmanpuoleiseen picatinnyn pätkään on lisäksi kiinnitetty oranssiksi maalattu alumiininen hihnalenkki. Kaasumäntä on 23 mm mittainen kovakromattu rengas, joka liikkuvien ollessa edessä painuu kaasusylinterin sisälle takareunassa olevaan laippaansa saakka. Kaasumännän lyhyt isku välittyy luistiin putkimaisen työntötangon avulla. Molemmilta kyljiltä löytyy neljä kappaletta MLOK-kiinnityskoloja ja kantohihnan QD-istukoita kaksin kappalein. Aseen purkaminen osoittautui pienen tutkimisen jälkeen melko suoraviivaiseksi. löytyy toisesta päästä yksihampainen hakasavain ja toisesta kolmehampainen avain bufferituubin kruunumutteria varten. Kuvassa näkyy hyvin myös kevennysporauksin varustettu viritysvipu. MK-12:n kaasumekanismi on sijoitettu piipun ympärille. Yläja alarunko saadaan erilleen saattamalla oranssiksi maalatut AR-tyyppiset, ei-irtoavat purkusokat ulos alarungosta. Uran tarkoitus tosin jäi epäselväksi, lienee pelkkää kosmetiikkaa. Rungon alapuolella on samassa kierteessä päällekkäin kaksi 4 mm avaimella (kuuluu varusteisiin) kierrettävää kuusiokoloruuvia, joista alempi on varsinainen kiinnitysruuvi päällimmäisen toimiessa lukkoruuvina. Kaasusylinterin kohdalle piippuun on sorvattu takareunastaan viistetty ura, jonka pohjaan on 120 asteen jaotuksella sijoitettu kolme taaksepäin suunnattua kaasureikää
6. 8. 9. 1. MK-12:n mukana tulee runsaasti varusteita, lippaitakin kolme kappaletta. 1. Koeammunnassa käytössä ollut 19 patruunan lipas on lisävaruste. MK-12:n kädensuojus ei ole vapaasti kelluvaa mallia, mutta asialla ei haulikossa ole merkitystä. 4. Etutähtäimen alla näkyy oranssiksi maalattu kädensuojuksen kiinnitysmutteri. Luistinvapautin on yläosastaan laajennettua mallia, mutta myös alaosan olisi voinut levittää. 2. 2. 5. Kädensuojuksen muotoilu on ”slim fit”, joten kaasumekanismin osat liikkuvat hyvin lähellä sitä. 9. Deryan muovinen teleperä on käyttökelpoinen, mutta halutessa se on helppo korvata AR-15:n after market -perällä. 7. Huomaa lisäksi IPSC:n logo lipaskuilun kyljessä. Pitkää lipasta ei voi lipastaa täyteen yli 70 mm patruunoilla, kuten lippaan tekstikin kertoo. Muoviset varatähtäimet eivät vaikuta kovinkaan laadukkailta, mutta tarvittaessa ne on helposti vaihdettavissa parempiin. 3. 24 • ASE-lehti. Lippaanvapautin on MK-12:n IP-versioissa jatkettua mallia, mutta tässä yksilössä liipaisin on perinteinen kaareva IP-versioissa myös nähdyn suoran sijasta. 5. 7. Deryan kymmenen patruunan lipas on 12 kaliiperin patruunan kokoon nähden vielä melko siedettävän kokoinen. 4. IP-500 -mallissa käytetään Deryan kolmesta suujarrusta kooltaan keskimmäistä, medium-mittaista. 3. Kumipintainen A2-tyyppinen kahva istuu käteen hyvin ja tarjoaa lipsumattoman otteen. Pikakiinnitysmekanismilla varustettu viritysvipu voidaan nopeasti vaihtaa aseen puolelta toiselle. 6. Kyljiltä löytyy M-LOK-kiinnityskolot ja QD-hihnakiinnikkeet. MK-12:n Kymmenen ja 19 -patruunan lippaat yhteiskuvassa. Komppi todettiin käytännössä hyvin toimivaksi. Bufferituubin mitoitus on milspeciä paksumpi commercial. Lipaskuilun alaosaan on kiinnitetty muovista valmistettu levike, magwell. 8
8. 2. Deryan kymmenen patruunan lipas on 12 kaliiperin patruunan kokoon nähden vielä melko siedettävän kokoinen. 9. MK-12:n mukana tulee runsaasti varusteita, lippaitakin kolme kappaletta. 1. Luistinvapautin on yläosastaan laajennettua mallia, mutta myös alaosan olisi voinut levittää. 2. Koeammunnassa käytössä ollut 19 patruunan lipas on lisävaruste. Pikakiinnitysmekanismilla varustettu viritysvipu voidaan nopeasti vaihtaa aseen puolelta toiselle. 7. Kyljiltä löytyy M-LOK-kiinnityskolot ja QD-hihnakiinnikkeet. Bufferituubin mitoitus on milspeciä paksumpi commercial. 5. Etutähtäimen alla näkyy oranssiksi maalattu kädensuojuksen kiinnitysmutteri. Lippaanvapautin on MK-12:n IP-versioissa jatkettua mallia, mutta tässä yksilössä liipaisin on perinteinen kaareva IP-versioissa myös nähdyn suoran sijasta. 6. 8. Pitkää lipasta ei voi lipastaa täyteen yli 70 mm patruunoilla, kuten lippaan tekstikin kertoo. Kädensuojuksen muotoilu on ”slim fit”, joten kaasumekanismin osat liikkuvat hyvin lähellä sitä. MK-12:n kädensuojus ei ole vapaasti kelluvaa mallia, mutta asialla ei haulikossa ole merkitystä. 3. 5. 6. Deryan muovinen teleperä on käyttökelpoinen, mutta halutessa se on helppo korvata AR-15:n after market -perällä. Huomaa lisäksi IPSC:n logo lipaskuilun kyljessä. IP-500 -mallissa käytetään Deryan kolmesta suujarrusta kooltaan keskimmäistä, medium-mittaista. 1. Komppi todettiin käytännössä hyvin toimivaksi. 4. Kumipintainen A2-tyyppinen kahva istuu käteen hyvin ja tarjoaa lipsumattoman otteen. 4. 9. Muoviset varatähtäimet eivät vaikuta kovinkaan laadukkailta, mutta tarvittaessa ne on helposti vaihdettavissa parempiin. 7. MK-12:n Kymmenen ja 19 -patruunan lippaat yhteiskuvassa. 3. Lipaskuilun alaosaan on kiinnitetty muovista valmistettu levike, magwell. ASE-lehti • 25
FOB:in ohella positiivisin yllätys oli Gyttorpin kevyt 24 g lataus, jolla Derya toimi täysin moitteetta, lisäksi patruunan haulisuihku oli hyvin tiivis ja kaatoi popperit huomattavasti kauempaa kuin Gecon Bird Shotit. Mukaan saatiin myös erilaisia RUAG Ammotec Finlandin maahantuomia patruunoita, lisäksi käytössä oli FOB:n täyteispatruunoita. Lukitussalpa on perinteisellä paikallaan perän alla, ja perän irrotus onnistuu painamalla salpa aivan pohjaan siinä olevan vasteen yli. Laukaisuvastukseksi mitattiin Lymanin elektronisella vaa’alla raskaaksi luokiteltava 4,8 kg, eli eipä ainakaan laukea vahingossa. On myös syytä huomata, että jatketun lippaan saa ladata täyteen maksimissaan 70 mm pituisilla patruunoilla. Kumipintainen A2-tyyppinen kahva osoittautui käytössä mukavaksi ja siitä saa MK-12 täysi lipas aseeseen kiinnitettynä, liikkuvien eteen päästämistä vaille valmiina tulitoimintaan. Varmistettua asetta ei kuitenkaan voi virittää, sillä varmistimen etuasentoonsa lukitsema vasara estää luistin liikkeen taaksepäin. Ase oli koeammunnoissa varustettu puolisuppealla eli Modified-supparilla, jolla aseen käynti todettiin vähintäänkin riittäväksi niin täyteisillä kuin hauleillakin. Teräspellistä stanssattuun alarungon perälevyyn on integroitu vasempaan reunaan hihnalenkki ja bufferiAR-HENKINEN ALAKERTA Deryan alakerta on hyvin pitkälle AR-henkinen, ja äkkiseltään voi jopa luulla, että MK-12:een saattaa sopia Arskan viritysosatkin, mutta ulkoisesta samankaltaisuudestaan huolimatta käytännössä kaikki osat poikkeavat mitoitukseltaan. Laukaisukoneisto on rakenteeltaan samankaltainen kuin AR:ssä, mutta esimerkiksi iskuvasara on huomattavasti korkeampi. Oranssiksi on lisäksi maalattu niin liipaisin, varmistinvivut kuin lippaanja luistinvapauttimetkin. Kuusiokoloruuvilla salpaosaan kiinnitetty lippaanvapautin on huomattavasti levennettyä mallia. Luistinvapautin vuorostaan on muotoiltu yläosastaan kuppimaiseksi ja Arskojen tavoin luistinsalpa toimii iskuvasaran vastinpintana estäen vasaran iskun alumiinirunkoon upperin ollessa irrotettuna. Laajennettu lippaanvapautin todettiin hyvin toimivaksi, samoin kuin kaksipuoliset varmistinvivutkin. Puolisuppea on hyvä kompromissi, jolla saavutetaan sylinteriä tiiviimpi haulisuihku ja näin pidempi kantama, lisäksi sen kanssa voidaan ampua myös slugeja toisin kuin täyssuppealla. Lipaskuilun etureunan päälle on muotoiltu kookas ylöskurottuva syöttöramppi tylppien haulikonpatruunoiden sujuvan pesittymisen mahdollistamiseksi. Testin ainoa ulosheittohäiriö syntyi Bird Shot 29:eillä, kun hylsy jäi kannastaan hylsyaukkoon 90 asteen kulmaan nalkkiin. Näillä käynneillä keskityttiin ensisijaisesti testaamaan aseen toimintavarmuutta, käytännön osumatarkkuutta sekä ominaisuuksia nopeassa ammunnassa lyhyiltä etäisyyksiltä. Tällöin kieli pääsee työntymään ulos lippaan takaseinään tehdystä leikkauksesta ja nostaa luistinsalvan ylös lukiten luistin taka-asentoonsa. Lipaskuilu on etureunastaan kaareva ja voimakkaasti uritettu, joten halutessaan tukikäden saa tuettua sitä vasten. FOB:in slugeilla samaan päästiin vielä 35 metrinkin päästä. Gecon slugeilla käynti oli 20 m etäisyydeltä seisaaltaan ammuttaessa 15 cm luokkaa, eli 10 laukauksen osumat pysyivät pienen kertakäyttölautasen alueella. Tuubin perässä on kapealla pyälletyllä otepinnalla varustettu päätytulppa, koska Arskasta poiketen tuubin sisällä olevaa vahvaa palautinjousta buffereineen ei pysty poistamaan etukautta, sillä alarungon peräseinässä on vain luistin hännän mentävä reikä. 19 patruunan lipas osoittautui koeammunnoissa aivan toimivaksi, mutta erityisen kätevä se ei pituutensa vuoksi ole. tettuna. Perässä on myös ylösnostettava, portaattomasti säätyvä poskipakka, väriltään oranssi. IP500-mallilla on lataamattomana massaa ainoastaan 3,4 kg kokonaispituuden ollessa 102 cm. Alarungon perusratkaisut noudattelevat AR:n konstruktiota, mutta lipaskuilua on huomattavasti kasvatettu, jotta 12 kaliiperin patruunoita nielevä lipas mahtuisi. Lipaskuilun alareunaan on kiinnitetty voimakkaasti suppilomainen oranssiksi maalattu magwell, joka muodostuu ruuveilla yhteen liitetyistä, mustasta muovista valmistetuista puoliskoista. Kyseinen lataus kulkee nykyisin Norma Lead Maxin nimellä. Suoraan pakasta vedettynä puoliautomaattihaulikon toiminta kevyillä latauksilla ei suinkaan ole itsestäänselvyys, ja monet eivät toimi niillä lainkaan. Aseen käytettävyys on kuten AR-15:ssä, ja kontrollit olivatkin heti hallussa. Muovinen teleskooppiperä on Deryan omaa suunnittelua ja sinänsä täysin käyttökelpoinen ratkaisu, varsinkin paksu kuminen perälevy voimakkaalla kuvioinnilla tuntuu vakuuttavalta. Arskoista poiketen varmistin voidaan kytkeä päälle myös iskuvasara edessä. MK-12:n bufferi muistuttaa Arskassa käytettyä, mutta on tätä huomattavasti lyhyempi ja toimii etupäässä luistin hännän vastinpintana sekä palautinjousen karana. Varsinaisia tarkkuustestejä Deryalla ei ammuttu, sillä haulikon käynti on täysin riippuvainen käytetystä ampumatarvikkeesta ja käytetyn supistajan yhteensopivuudesta sen kanssa. Haulikkohommiin laukaisu kyllä kelpaa, mutta itselläni laukaisun parantaminen olisi ensimmäisenä virittelylistalla. Alarunkoon on kierretty bufferituubi, joka on lukittu samaten Arskasta lainatulla oranssilla kruunumutterilla. Aseen käsiteltävyys on erinomaista ja Arskasta lainattu käyttöliittymä intuitiivinen. Halutessaan perän toki voi vaihtaa johonkin commercial-mitoitettuun Arskan perään. Hylsyt MK-12 heittää hieman etuviistoon melko pienelle alueelle. Vivut on kiinnitetty varmistimen akseliin kuusiokoloruuvilla, joten niiden kätisyyden voi halutessaan vaihtaakin. Tämä on tehty lisäämällä kympin lippaaseen jatkopala, joka kiinnittyy pohjalevyn tilalle ruuveilla yhteenpuristetun kaksiosaisen yhdyskappaleen avulla. Myöskään lyhyet hylsynpituudet eivät tuntuneet olevan ongelma tälle lipashaulikolle. Varmistin päällä viritysvipu ei todellakaan liiku taaksepäin. Deryan lippaat ovat laatuunsa nähden hyvin edullisia, esimerkiksi 10 patruunan lippaalla on hintaa vain 35 euroa ja 19 patruunan lippaallakin 68 euroa (syyskuu 2020). Liipaisimen akselissa on kanta sen vasemmassa päässä ja oikealta puolelta akseli on lukittu esokalla. Testiin saatiin myös Deryan 19 patruunan lipas. Gecon Bird Shot -haulipatruunoilla keskityttiin kaatamaan poppereita 10-15 metrin etäisyyksiltä, mihin nämä lyhyille ampumaetäisyyksille optimoidut practical-patruunat sopivatkin hyvin. 26 • ASE-lehti. Ehkäpä se massallaan osaltaan saattaa, ainakin teoriassa, estää luistin ja sen jatkona olevien kaasukoneiston osien takaisinponnahtamista ja sulun aukeamista, mutta Arskan bufferia vastaavaa toiminnallista merkitystä osalla ei pitäisi olla aseiden toimintamekanismien täydellisestä eriävyydestä johtuen. Aseella oli edustajan mukaan ammuttu ehkä viitisen sataa patruunaa ennen ASE-lehden testiä, joten MK-12 tuntuu sisäänammuttuna toimivan luotettavasti myös 24 gramman latauksilla, joskin aivan testin viime metreillä, likaisella aseella saatiin Lead Maxeilla kaksi syöttöhäiriötä, molemmat lippaan viimeisellä patruunalla. Laadukkaanoloinen, kymmenen patruunan vetoinen kaareva lipas on teräspeltiä irrotettavan pohjalevyn ollessa muovia, samoin koveraksi muotoiltu patruunannostin on muovia. Testissä käytetyt patruunat on koottu oheiseen taulukkoon. Liipaisin on esittelyaseessa perinteistä kaarevaa mallia, tosin IP-mallia on toimitettu myös suoralla liipaisimella varustuubin alle on upotettu kantohihnan pikakiinnitysistukka. MK-12:n kanssa käytiin radalla muutamaan kertaan ja testiammunnat suoritettiin kahden ampujan voimin. Ase on näin ollen yllättävän kevyt ja näppärä käsitellä. Koeammunnoissa suosittiin haulikkoammuntaan hyvin sopivaa punaista tähtäinkuviota, jossa oli isohkon ympyrän keskellä pieni piste. Testiin saadussa MK-12:ssa oli päällä Gecon Multidot -valopistetähtäin, jossa on kahdeksan erilaista tähtäinkuviota kooltaan 3-10 MOA, lisäksi kuvion väri voidaan vaihtaa punaisen ja vihreän välillä. Vipujen liikerata on perinteiset 90 astetta ja niiden asennot on merkitty runkoon valkoisella maalilla tehdyillä luotisymboleilla, vasemmalla puolella lisäksi tekstit SAFE ja FIRE. Varmistimen Arskoista eroava toimintaperiaate tosin on syytä pitää mielessä myös toiminnantäytteisissä tilanteissa. Nostimen takareunassa on luistinsalpaa käyttävä jousitettu kieli, joka on nostimen sisällä, kunnes lipas tyhjenee. Varmistinvivut löytyvät rungon molemmilta kyljiltä oikeanpuoleisen ollessa lyhyempi. RATAELÄMYKSIÄ Ennen ensimmäistä ratakäyntiä ase puhdistettiin ja osat käsiteltiin RUAG Ammotecin edustamalla Fluna Gun Coating-pinnoitteella, keraamipohjaisella kuivavoiteluaineella. Deryan perä on hieman löysä bufferituubiin, mutta ei häiritsevissä määrin, tosin jonkinlaisen kiristysmekanismin tehdas voisi vielä tähän kehittää. Liipaisinkaari on mukavan avara myös hanskat kädessä ammuttaessa, mutta lähes viiden kilon vastuksella varustettua laukaisua ei mitenkään voi kehua, varsinkin kun liipaisimessa on lisäksi epämääräinen parin millin venymä ennen laukauksen lähtemistä. Commercial-mitoitetussa bufferituubissa on viisi lukituskoloa perän eri asennoille
Varmistinvivut löytyvät rungon molemmilta kyljiltä oikeanpuoleisen ollessa lyhyempi. Laukaisuvastukseksi mitattiin Lymanin elektronisella vaa’alla raskaaksi luokiteltava 4,8 kg, eli eipä ainakaan laukea vahingossa. Commercial-mitoitetussa bufferituubissa on viisi lukituskoloa perän eri asennoille. Mukaan saatiin myös erilaisia RUAG Ammotec Finlandin maahantuomia patruunoita, lisäksi käytössä oli FOB:n täyteispatruunoita. Lukitussalpa on perinteisellä paikallaan perän alla, ja perän irrotus onnistuu painamalla salpa aivan pohjaan siinä olevan vasteen yli. Suoraan pakasta vedettynä puoliautomaattihaulikon toiminta kevyillä latauksilla ei suinkaan ole itsestäänselvyys, ja monet eivät toimi niillä lainkaan. Alarunkoon on kierretty bufferituubi, joka on lukittu samaten Arskasta lainatulla oranssilla kruunumutterilla. Deryan perä on hieman löysä bufferituubiin, mutta ei häiritsevissä määrin, tosin jonkinlaisen kiristysmekanismin tehdas voisi vielä tähän kehittää. Tuubin perässä on kapealla pyälletyllä otepinnalla varustettu päätytulppa, koska Arskasta poiketen tuubin sisällä olevaa vahvaa palautinjousta buffereineen ei pysty poistamaan etukautta, sillä alarungon peräseinässä on vain luistin hännän mentävä reikä. Varmistettua asetta ei kuitenkaan voi virittää, sillä varmistimen etuasentoonsa lukitsema vasara estää luistin liikkeen taaksepäin. Teräspellistä stanssattuun alarungon perälevyyn on integroitu vasempaan reunaan hihnalenkki ja bufferiAR-HENKINEN ALAKERTA Deryan alakerta on hyvin pitkälle AR-henkinen, ja äkkiseltään voi jopa luulla, että MK-12:een saattaa sopia Arskan viritysosatkin, mutta ulkoisesta samankaltaisuudestaan huolimatta käytännössä kaikki osat poikkeavat mitoitukseltaan. FOB:in ohella positiivisin yllätys oli Gyttorpin kevyt 24 g lataus, jolla Derya toimi täysin moitteetta, lisäksi patruunan haulisuihku oli hyvin tiivis ja kaatoi popperit huomattavasti kauempaa kuin Gecon Bird Shotit. Perässä on myös ylösnostettava, portaattomasti säätyvä poskipakka, väriltään oranssi. Nostimen takareunassa on luistinsalpaa käyttävä jousitettu kieli, joka on nostimen sisällä, kunnes lipas tyhjenee. Lipaskuilun etureunan päälle on muotoiltu kookas ylöskurottuva syöttöramppi tylppien haulikonpatruunoiden sujuvan pesittymisen mahdollistamiseksi. Laukaisukoneisto on rakenteeltaan samankaltainen kuin AR:ssä, mutta esimerkiksi iskuvasara on huomattavasti korkeampi. Vipujen liikerata on perinteiset 90 astetta ja niiden asennot on merkitty runkoon valkoisella maalilla tehdyillä luotisymboleilla, vasemmalla puolella lisäksi tekstit SAFE ja FIRE. 19 patruunan lipas osoittautui koeammunnoissa aivan toimivaksi, mutta erityisen kätevä se ei pituutensa vuoksi ole. Alarungon perusratkaisut noudattelevat AR:n konstruktiota, mutta lipaskuilua on huomattavasti kasvatettu, jotta 12 kaliiperin patruunoita nielevä lipas mahtuisi. Gecon slugeilla käynti oli 20 m etäisyydeltä seisaaltaan ammuttaessa 15 cm luokkaa, eli 10 laukauksen osumat pysyivät pienen kertakäyttölautasen alueella. Aseella oli edustajan mukaan ammuttu ehkä viitisen sataa patruunaa ennen ASE-lehden testiä, joten MK-12 tuntuu sisäänammuttuna toimivan luotettavasti myös 24 gramman latauksilla, joskin aivan testin viime metreillä, likaisella aseella saatiin Lead Maxeilla kaksi syöttöhäiriötä, molemmat lippaan viimeisellä patruunalla. Liipaisin on esittelyaseessa perinteistä kaarevaa mallia, tosin IP-mallia on toimitettu myös suoralla liipaisimella varustuubin alle on upotettu kantohihnan pikakiinnitysistukka. RATAELÄMYKSIÄ Ennen ensimmäistä ratakäyntiä ase puhdistettiin ja osat käsiteltiin RUAG Ammotecin edustamalla Fluna Gun Coating-pinnoitteella, keraamipohjaisella kuivavoiteluaineella. Varmistimen Arskoista eroava toimintaperiaate tosin on syytä pitää mielessä myös toiminnantäytteisissä tilanteissa. Liipaisinkaari on mukavan avara myös hanskat kädessä ammuttaessa, mutta lähes viiden kilon vastuksella varustettua laukaisua ei mitenkään voi kehua, varsinkin kun liipaisimessa on lisäksi epämääräinen parin millin venymä ennen laukauksen lähtemistä. ASE-lehti • 27. Kuusiokoloruuvilla salpaosaan kiinnitetty lippaanvapautin on huomattavasti levennettyä mallia. Testissä käytetyt patruunat on koottu oheiseen taulukkoon. Varsinaisia tarkkuustestejä Deryalla ei ammuttu, sillä haulikon käynti on täysin riippuvainen käytetystä ampumatarvikkeesta ja käytetyn supistajan yhteensopivuudesta sen kanssa. Gecon Bird Shot -haulipatruunoilla keskityttiin kaatamaan poppereita 10-15 metrin etäisyyksiltä, mihin nämä lyhyille ampumaetäisyyksille optimoidut practical-patruunat sopivatkin hyvin. Testiin saadussa MK-12:ssa oli päällä Gecon Multidot -valopistetähtäin, jossa on kahdeksan erilaista tähtäinkuviota kooltaan 3-10 MOA, lisäksi kuvion väri voidaan vaihtaa punaisen ja vihreän välillä. Myöskään lyhyet hylsynpituudet eivät tuntuneet olevan ongelma tälle lipashaulikolle. Testiin saatiin myös Deryan 19 patruunan lipas. Vivut on kiinnitetty varmistimen akseliin kuusiokoloruuvilla, joten niiden kätisyyden voi halutessaan vaihtaakin. Ase oli koeammunnoissa varustettu puolisuppealla eli Modified-supparilla, jolla aseen käynti todettiin vähintäänkin riittäväksi niin täyteisillä kuin hauleillakin. Aseen käytettävyys on kuten AR-15:ssä, ja kontrollit olivatkin heti hallussa. tettuna. Kumipintainen A2-tyyppinen kahva osoittautui käytössä mukavaksi ja siitä saa MK-12 täysi lipas aseeseen kiinnitettynä, liikkuvien eteen päästämistä vaille valmiina tulitoimintaan. Ase on näin ollen yllättävän kevyt ja näppärä käsitellä. Tämä on tehty lisäämällä kympin lippaaseen jatkopala, joka kiinnittyy pohjalevyn tilalle ruuveilla yhteenpuristetun kaksiosaisen yhdyskappaleen avulla. Hylsyt MK-12 heittää hieman etuviistoon melko pienelle alueelle. Deryan lippaat ovat laatuunsa nähden hyvin edullisia, esimerkiksi 10 patruunan lippaalla on hintaa vain 35 euroa ja 19 patruunan lippaallakin 68 euroa (syyskuu 2020). Testin ainoa ulosheittohäiriö syntyi Bird Shot 29:eillä, kun hylsy jäi kannastaan hylsyaukkoon 90 asteen kulmaan nalkkiin. Varmistin päällä viritysvipu ei todellakaan liiku taaksepäin. Lipaskuilun alareunaan on kiinnitetty voimakkaasti suppilomainen oranssiksi maalattu magwell, joka muodostuu ruuveilla yhteen liitetyistä, mustasta muovista valmistetuista puoliskoista. Lipaskuilu on etureunastaan kaareva ja voimakkaasti uritettu, joten halutessaan tukikäden saa tuettua sitä vasten. Ehkäpä se massallaan osaltaan saattaa, ainakin teoriassa, estää luistin ja sen jatkona olevien kaasukoneiston osien takaisinponnahtamista ja sulun aukeamista, mutta Arskan bufferia vastaavaa toiminnallista merkitystä osalla ei pitäisi olla aseiden toimintamekanismien täydellisestä eriävyydestä johtuen. Haulikkohommiin laukaisu kyllä kelpaa, mutta itselläni laukaisun parantaminen olisi ensimmäisenä virittelylistalla. Liipaisimen akselissa on kanta sen vasemmassa päässä ja oikealta puolelta akseli on lukittu esokalla. On myös syytä huomata, että jatketun lippaan saa ladata täyteen maksimissaan 70 mm pituisilla patruunoilla. Aseen käsiteltävyys on erinomaista ja Arskasta lainattu käyttöliittymä intuitiivinen. IP500-mallilla on lataamattomana massaa ainoastaan 3,4 kg kokonaispituuden ollessa 102 cm. Laajennettu lippaanvapautin todettiin hyvin toimivaksi, samoin kuin kaksipuoliset varmistinvivutkin. Tällöin kieli pääsee työntymään ulos lippaan takaseinään tehdystä leikkauksesta ja nostaa luistinsalvan ylös lukiten luistin taka-asentoonsa. MK-12:n kanssa käytiin radalla muutamaan kertaan ja testiammunnat suoritettiin kahden ampujan voimin. Halutessaan perän toki voi vaihtaa johonkin commercial-mitoitettuun Arskan perään. Näillä käynneillä keskityttiin ensisijaisesti testaamaan aseen toimintavarmuutta, käytännön osumatarkkuutta sekä ominaisuuksia nopeassa ammunnassa lyhyiltä etäisyyksiltä. Luistinvapautin vuorostaan on muotoiltu yläosastaan kuppimaiseksi ja Arskojen tavoin luistinsalpa toimii iskuvasaran vastinpintana estäen vasaran iskun alumiinirunkoon upperin ollessa irrotettuna. Koeammunnoissa suosittiin haulikkoammuntaan hyvin sopivaa punaista tähtäinkuviota, jossa oli isohkon ympyrän keskellä pieni piste. Puolisuppea on hyvä kompromissi, jolla saavutetaan sylinteriä tiiviimpi haulisuihku ja näin pidempi kantama, lisäksi sen kanssa voidaan ampua myös slugeja toisin kuin täyssuppealla. FOB:in slugeilla samaan päästiin vielä 35 metrinkin päästä. Kyseinen lataus kulkee nykyisin Norma Lead Maxin nimellä. Muovinen teleskooppiperä on Deryan omaa suunnittelua ja sinänsä täysin käyttökelpoinen ratkaisu, varsinkin paksu kuminen perälevy voimakkaalla kuvioinnilla tuntuu vakuuttavalta. Laadukkaanoloinen, kymmenen patruunan vetoinen kaareva lipas on teräspeltiä irrotettavan pohjalevyn ollessa muovia, samoin koveraksi muotoiltu patruunannostin on muovia. Arskoista poiketen varmistin voidaan kytkeä päälle myös iskuvasara edessä. Oranssiksi on lisäksi maalattu niin liipaisin, varmistinvivut kuin lippaanja luistinvapauttimetkin. MK-12:n bufferi muistuttaa Arskassa käytettyä, mutta on tätä huomattavasti lyhyempi ja toimii etupäässä luistin hännän vastinpintana sekä palautinjousen karana
Lisäksi muovisen lippaanpohjan ohuehko ainevahvuus pisti miettimään, miten hyvin ne kestävät jatkuvaa pudottelua, aktiiviampujat korvannevat lippaanpohjat alumiinisilla. Paitsi että kyseinen ampumaote on oikea aseen hallinnan kannalta, on syytä huomioida, että kaasumekanismin osat liikkuvat kädensuojuksen alla sitä hipoen. 50 Yksi syttymätön (viallinen nalli), tarkkuus riittävä. kehittämisen arvoinen. Ampatruuna on syöttymässä pesään. mm pituisia patruunoita ammuttaessa. Puhtaalla aseella ei häiriöitä. Koeammunnat suoritettu alkusyksyn aurinkoisina päivinä lämpötilan ollessa 15 asteen tietämillä. 25 Ei häiriöitä, tarkkuus riittävä, kevyt rekyyli. 28 • ASE-lehti. Geco Coated Competition Slug Red 28 67,5 mm 28 g lyijytäyteinen, punainen pinnoite. Nopea ammunta samaan maaliin ja vaihto maalista toiseen on Deryan IPSCmallilla äärimmäisen helppoa, piippulinjalle sijoitetut liikkuvat ja tehokas komppi toimivat tässä kuten pitääkin. Lippaat eivät ainakaan testi-Deryasta pudonneet vapaasti liikkuvien ollessa takana, mikä tekee nopeasta lippaanvaihdosta vähemmän nopeaa, kun tyhjän lippaan joutuu vetämään irti aseesta. Noin 250 patruunan testissä tuli kaikkiaan kolme aseperäistä häiriötä, joista näistäkin kaksi likaiseksi ammutulla aseella. Tällöin viritysvipu saattaa osua peukkuun aiheuttaen patruunan vajaasyötön, kipeän peukalonpään tai molemmat. Rumpulipasratkaisu voisi olla ole. Kätisyydeltään vaihdettava viritysvipu toimii kuten pitääkin, mutta muista, että se liikkuu lukon mukana edestakaisin. Patruuna: Hylsyn pituus: Lataus: Ammuttu kpl: Huomioita: Geco Coated Competition Slug Black 26 67,5 mm 26 g lyijytäyteinen, musta pinnoite. Gyttorp Sport Lead Max (Norma Lead Max) 70 mm 24 g lataus 2,25 mm lyijyhauleja No 8 50 Kaksi syöttöhäiriötä lippaan viimeisellä patruunalla aseen ollessa likainen. Laukaus on juuri lähtenyt ja seuraava Laukaus on juuri lähtenyt ja seuraava patruuna on syöttymässä pesään. Kaiken kaikkiaan Derya osoittautui koeammunnoissa hyvin käteen sopivaksi, nopeaksi ampua sekä erittäin toimintavarmaksi haulikoksi. 19 -patruunan lipas todettiin 19 -patruunan lipas todettiin täysin toimivaksi laitteeksi, mutta täysin toimivaksi laitteeksi, mutta erityisemmin käytännöllinen se ei erityisemmin käytännöllinen se ei ole. IPSC-mallin oranssien maalausten todettiin käytössä muuttuvan nopeasti hieman epäsiistin näköisiksi, joskin kyseessä on puhtaasti kosmeettinen ongelma. Tiivis haulisuihku, kaataa popperin myös hieman pidemmältä etäisyydeltä. MK-12:n vakioperä todettiin toimivaksi ja paksu kuminen perälevy mukavaksi ja olalla lipsumattomaksi. Myös keskeltä ohennetusta kädensuojuksesta saa tukevan otteen, mutta kannattaa muistaa ottaa kiinni mahdollisimman edestä. Itse suosisin liikkuvien päästämistä eteen viritysvivusta vetämällä. Turkkilaiset aseet ovat nykyisin parhaimmillaan hyvinkin kilpailukykyisiä tuotteita. hyvän lipsumattoman otteen. Canikin pistoolit on jo aiemmin todettu huippuluokkaan kuuluvaksi, ja samaan kastiin sijoittaisin myös Deryan MK-12-mallin. Varsinkin lipasta täyteen ladattaessa peukalo voi lipsahtaa, jolloin seurauksena saattaa olla haljennut kynsi ja mustelma peukalossa, kuten kävi jutun kirjoittajalle. Jos vipu on aseen vasemmalla kyljellä, on syytä katsoa, ettei peukalo ole liian ylhäällä luistinvapauttimella sitä painettaessa. Liikkuvien ollessa etuasennossa lipas toki putoaa hienosti, mistä on iloa, jos osaa taktikoida “viimeinen pesässä” -linjalla. Rumpulipasratkaisu voisi olla kehittämisen arvoinen. Täplä ei juurikaan nouse laukauksessa ja on nopeasti kohdallaan seuraavaa laukausta varten. Geco Dynamic Bird Shot 29 65 mm 29 g lataus 2,75 mm lyijyhauleja No 6 50 Yksi hylsynpoistohäiriö, soveltuu lyhyille etäisyyksille. Geco Dynamic Bird Shot 31 65 mm 31 g lataus 2,9 mm lyijyhauleja No 5 1/2 50 Ei häiriöitä, soveltuu lyhyehköille etäisyyksille. RUAG Ammotec Finlandilta löytyy Deryaan myös varaosia. Derya MK-12:n koeammunnassa käytetyt ampumatarvikkeet. MK-12 on hyvin suunniteltu ja valmistettu eikä siitä löydy mitään isompaa moitteen sijaa, ja mainitut pienet puutteet on helppo viritellä toimiviksi. Luistinvapauttimen yläosan kuppimainen muotoilu on sinänsä onnistunut, mutta hyödyllisempää olisi ollut laajentaa vivun alaosaa liikkuvien taakse lukitsemisen helpottamiseksi. Ammuttaessa Deryan piippu ei nouse ja remuttaessa Deryan piippu ei nouse ja rekyylikin on erittäin mieto varsinkin 65-70 kyylikin on erittäin mieto varsinkin 65-70 mm pituisia patruunoita ammuttaessa. lyijytäyteinen 25 Ei häiriöitä, tarkka myös pidemmiltä etäisyyksiltä. Ruuvien ja mutterien kireys kannattaa tarkastaa säännöllisesti, sillä 250 laukauksen jälkeen todettiin aika monenkin löystyneen suujarrun kiinnityksestä alkaen. Lippaan täyttö vaatii tarkkuutta ja vähän voimaakin, lippaaseen syötettävän patruunan laippa jää helposti nalkkiin edellisen patruunan metallikannan etureunaa vasten, jos patruuna on vähänkin väärässä kulmassa. FOB Tactical Shooting Slug 67 mm 28 g Brenneke K.O. Perään integroitu korkeussäädettävä poskituki on aika tarpeeton, jollei nyt innostu ampumaan slugeja pidemmiltä etäisyyksiltä tähtäinkaukoputkea käyttäen
Perään integroitu korkeussäädettävä poskituki on aika tarpeeton, jollei nyt innostu ampumaan slugeja pidemmiltä etäisyyksiltä tähtäinkaukoputkea käyttäen. Lippaat eivät ainakaan testi-Deryasta pudonneet vapaasti liikkuvien ollessa takana, mikä tekee nopeasta lippaanvaihdosta vähemmän nopeaa, kun tyhjän lippaan joutuu vetämään irti aseesta. MK-12 on hyvin suunniteltu ja valmistettu eikä siitä löydy mitään isompaa moitteen sijaa, ja mainitut pienet puutteet on helppo viritellä toimiviksi. Itse suosisin liikkuvien päästämistä eteen viritysvivusta vetämällä. Geco Dynamic Bird Shot 31 65 mm 31 g lataus 2,9 mm lyijyhauleja No 5 1/2 50 Ei häiriöitä, soveltuu lyhyehköille etäisyyksille. 19 -patruunan lipas todettiin 19 -patruunan lipas todettiin täysin toimivaksi laitteeksi, mutta täysin toimivaksi laitteeksi, mutta erityisemmin käytännöllinen se ei erityisemmin käytännöllinen se ei ole. Nopea ammunta samaan maaliin ja vaihto maalista toiseen on Deryan IPSCmallilla äärimmäisen helppoa, piippulinjalle sijoitetut liikkuvat ja tehokas komppi toimivat tässä kuten pitääkin. Patruuna: Hylsyn pituus: Lataus: Ammuttu kpl: Huomioita: Geco Coated Competition Slug Black 26 67,5 mm 26 g lyijytäyteinen, musta pinnoite. Ammuttaessa Deryan piippu ei nouse ja remuttaessa Deryan piippu ei nouse ja rekyylikin on erittäin mieto varsinkin 65-70 kyylikin on erittäin mieto varsinkin 65-70 mm pituisia patruunoita ammuttaessa. Turkkilaiset aseet ovat nykyisin parhaimmillaan hyvinkin kilpailukykyisiä tuotteita. lyijytäyteinen 25 Ei häiriöitä, tarkka myös pidemmiltä etäisyyksiltä. Myös keskeltä ohennetusta kädensuojuksesta saa tukevan otteen, mutta kannattaa muistaa ottaa kiinni mahdollisimman edestä. Paitsi että kyseinen ampumaote on oikea aseen hallinnan kannalta, on syytä huomioida, että kaasumekanismin osat liikkuvat kädensuojuksen alla sitä hipoen. hyvän lipsumattoman otteen. Noin 250 patruunan testissä tuli kaikkiaan kolme aseperäistä häiriötä, joista näistäkin kaksi likaiseksi ammutulla aseella. Derya MK-12:n koeammunnassa käytetyt ampumatarvikkeet. Luistinvapauttimen yläosan kuppimainen muotoilu on sinänsä onnistunut, mutta hyödyllisempää olisi ollut laajentaa vivun alaosaa liikkuvien taakse lukitsemisen helpottamiseksi. Laukaus on juuri lähtenyt ja seuraava Laukaus on juuri lähtenyt ja seuraava patruuna on syöttymässä pesään. Lisäksi muovisen lippaanpohjan ohuehko ainevahvuus pisti miettimään, miten hyvin ne kestävät jatkuvaa pudottelua, aktiiviampujat korvannevat lippaanpohjat alumiinisilla. MK-12:n vakioperä todettiin toimivaksi ja paksu kuminen perälevy mukavaksi ja olalla lipsumattomaksi. Gyttorp Sport Lead Max (Norma Lead Max) 70 mm 24 g lataus 2,25 mm lyijyhauleja No 8 50 Kaksi syöttöhäiriötä lippaan viimeisellä patruunalla aseen ollessa likainen. Puhtaalla aseella ei häiriöitä. 25 Ei häiriöitä, tarkkuus riittävä, kevyt rekyyli. RUAG Ammotec Finlandilta löytyy Deryaan myös varaosia. kehittämisen arvoinen. Rumpulipasratkaisu voisi olla kehittämisen arvoinen. mm pituisia patruunoita ammuttaessa. Täplä ei juurikaan nouse laukauksessa ja on nopeasti kohdallaan seuraavaa laukausta varten. Ruuvien ja mutterien kireys kannattaa tarkastaa säännöllisesti, sillä 250 laukauksen jälkeen todettiin aika monenkin löystyneen suujarrun kiinnityksestä alkaen. FOB Tactical Shooting Slug 67 mm 28 g Brenneke K.O. Geco Dynamic Bird Shot 29 65 mm 29 g lataus 2,75 mm lyijyhauleja No 6 50 Yksi hylsynpoistohäiriö, soveltuu lyhyille etäisyyksille. Kätisyydeltään vaihdettava viritysvipu toimii kuten pitääkin, mutta muista, että se liikkuu lukon mukana edestakaisin. Geco Coated Competition Slug Red 28 67,5 mm 28 g lyijytäyteinen, punainen pinnoite. 50 Yksi syttymätön (viallinen nalli), tarkkuus riittävä. Koeammunnat suoritettu alkusyksyn aurinkoisina päivinä lämpötilan ollessa 15 asteen tietämillä. Lippaan täyttö vaatii tarkkuutta ja vähän voimaakin, lippaaseen syötettävän patruunan laippa jää helposti nalkkiin edellisen patruunan metallikannan etureunaa vasten, jos patruuna on vähänkin väärässä kulmassa. Varsinkin lipasta täyteen ladattaessa peukalo voi lipsahtaa, jolloin seurauksena saattaa olla haljennut kynsi ja mustelma peukalossa, kuten kävi jutun kirjoittajalle. Tiivis haulisuihku, kaataa popperin myös hieman pidemmältä etäisyydeltä. Rumpulipasratkaisu voisi olla ole. ASE-lehti • 29. Jos vipu on aseen vasemmalla kyljellä, on syytä katsoa, ettei peukalo ole liian ylhäällä luistinvapauttimella sitä painettaessa. Ampatruuna on syöttymässä pesään. IPSC-mallin oranssien maalausten todettiin käytössä muuttuvan nopeasti hieman epäsiistin näköisiksi, joskin kyseessä on puhtaasti kosmeettinen ongelma. Canikin pistoolit on jo aiemmin todettu huippuluokkaan kuuluvaksi, ja samaan kastiin sijoittaisin myös Deryan MK-12-mallin. Kaiken kaikkiaan Derya osoittautui koeammunnoissa hyvin käteen sopivaksi, nopeaksi ampua sekä erittäin toimintavarmaksi haulikoksi. Tällöin viritysvipu saattaa osua peukkuun aiheuttaen patruunan vajaasyötön, kipeän peukalonpään tai molemmat. Liikkuvien ollessa etuasennossa lipas toki putoaa hienosti, mistä on iloa, jos osaa taktikoida “viimeinen pesässä” -linjalla
– UUDISTETTU – UUDISTETTU VERSIO VERSIO WINCHESTER XTENDED RANGE BISMUTH CZ BREN 2MS CZ BREN 2MS Etutukkia ei varsinaisesti ole, joten BCM:n valmistama pieni pystykahva on enemmän kuin paikallaan palovammojen välttämiseksi, käsi kun muuten lepäisi suoraan piipusta lämpöä johtavaan alumiiniin. Sylinterin oikea säteittäinen asento varmistetaan jousisalvalla ja kierrettävän kammion kyljessä on kaksi erikokoista säteisporausta, joista kaasu kulkee: pienempi eli normaali (asento 1) ja likaisiin olosuhteisiin tarkoitettu enemmän kaasua laskeva isompi reikä (asento 2). Mistään vaihtokaliiperiaseesta käyttäjän tempuin ei kuitenkaan ole kyse. Kaasusylinteri on irto-osa, joka työnnetään kaasukammioon etukautta ja lukitaan paikalleen kammioon vastaavalla lujalla hampaalla, kohdistuuhan siihen kaasunpaineesta melkoinen kuormitus. 30 • ASE-lehti. 7,62RK62), nyt kaikki iskut osuvat suoraan tähtäimen liikkuviin osiin. Vaihdettavuuteen perustuu myös se, että aseesta on olemassa .223 Remington / 5,56 NATO -kaliiperinen versio. Periaate on edelleen sama kuin edeltäjässä, eli lyhytiskuinen kaasumäntämekanismi. Tämän vuoksi koeaseeseen olikin kiinnitetty lyhyt pystykahva. Toistettakoon vielä kuitenkin selkokielellä: M2s ei ole minkään sarjatuliaseen kuohittu versio, eivätkä siihen myöskään sovi aseperheen sotilasversioiden sarjatulitoimintoon tarvittavat osat, se on puhdas siviiliase. Omituinen piirre on, että isompaa reikää käytettäessä hahlo ei mahdu kaatumaan kokonaan ja jopa käyttöohje varoittaa tästä; samalla vaivalla kiskoon olisi voinut tehdä vastaavan koneistetun upotuksen. Laatikon yläpinnan kiskolle on kiinnitetty aseen kaadettavat avotähtäimet. Tämä on merkittävä parannus edeltäneeseen malliin, jossa ylijäämäkaasut roiskaistiin etutukista sivulle suoraan ampujan tukikäteen. Piipun keskivaiheille on sokitettu teräksinen kaasukammio, josta ruutikaasut johdetaan käyttämään aseen mekanismia. Jyvä on päältä avoimeksi koneistetun tunnelin suojaama ja portaittain (40 mm @ 100 m) säädettävissä pystysuunnassa. Kaasumäntä tuo mieleen H&K:n MR-aseperheen, lähinnä mäntä ja ylimääräisen kaasun vuodattaminen eteenpäin. M-LOK-reiät löytyvät myös etutukin molemmilta kyljiltä. Tsekkiläisen Czeska Zbrojovka Uhersky Brod -yhtiön (jatkossa ”CZ”) CZ 805 Bren S1 -kivääristä oli juttua jo Ase-lehden numerossa 6/2017. Aseen kehitys ei ole pysähtynyt ja nyt saatiin eräältä yksityishenkilöltä testattavaksi tämän spesifisesti siviilikäyttöön kehitetyn aseen uusin versio CZ Bren M2s kaliiiperissa 7,62x39. Etutukki on edelleen paljas, vailla minkäänlaisia otepintoja tai lämpöeristeitä, joten reippaalla tulirytmillä sormien palaminen on erittäin todennäköistä. Tässä jutussa lähinnä keskitytäänkin siihen, mikä on muuttunut edellisestä versiosta. Hahlon sivusäätö tapahtuu portaittain (25 mm @ 100 m) sen oikealla kyljellä olevasta pyörästä. Tähtäimet ovat kyllä tukevan oloiset, mutta itse tähtäimen runkoon tehdyt suojakorvat olisivat silti olleet paikallaan (vrt. Tämä M2s-yksilö siis ei ole mikään Muu Ase, se YJT:n tuho ja turmio ”muumi”. Säädön kolmannessa asennossa kaasun kulku on täysin suljettu ja tätä asentoa voi käyttää, kun aseella ammutaan vaimentimen kera ja halutaan välttää mekanismin kolina. No, silloin tähtäimet eivät olisi kaadettavat. Laatikon etupään poraukseen kiinnitetty piippu ja lukkoon vastaava sulkuholkki kiinnittyvät kuudella ruuvilla, joiden avaamiseen peruskäyttäjällä ei ole mitään tarvetta, homma jätettäköön asesepälle. Kovakromattu piippu on 11” / 280 mm pitkä, mutta jotta ase Suomessa täyttäisi kiväärin mitat (yli 600 mm) myös perä taitettuna – mitä aseen huoltopurkaminen vaatii – piipun jatkoksi on asennettu jatkoholkki ja Ase Utran äänenvaimentimen kiinnitysholkki / suujarru, jotka molemmat on sokitettu pysyvästi paikalleen. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Edeltäjän tapaan aseen laatikko on lujasta alumiinista koneistettu ja yläpinnassa on MIL-STD-1913:n mukainen Picatinny-kisko, etupään alla on pari reikää M-LOK-kiinnitteisille varusteille, ei siis enää S1:n täyspitkää Picatinnya. Hahlo on diopterimallinen ja siinä on kaksi erikokoista tähtäysreikää, niistä isomman molemmin puolin on pimeässä hohtava tritiumampulli
Mistään vaihtokaliiperiaseesta käyttäjän tempuin ei kuitenkaan ole kyse. Säädön kolmannessa asennossa kaasun kulku on täysin suljettu ja tätä asentoa voi käyttää, kun aseella ammutaan vaimentimen kera ja halutaan välttää mekanismin kolina. Laatikon yläpinnan kiskolle on kiinnitetty aseen kaadettavat avotähtäimet. Laatikon etupään poraukseen kiinnitetty piippu ja lukkoon vastaava sulkuholkki kiinnittyvät kuudella ruuvilla, joiden avaamiseen peruskäyttäjällä ei ole mitään tarvetta, homma jätettäköön asesepälle. Tässä jutussa lähinnä keskitytäänkin siihen, mikä on muuttunut edellisestä versiosta. 7,62RK62), nyt kaikki iskut osuvat suoraan tähtäimen liikkuviin osiin. Toistettakoon vielä kuitenkin selkokielellä: M2s ei ole minkään sarjatuliaseen kuohittu versio, eivätkä siihen myöskään sovi aseperheen sotilasversioiden sarjatulitoimintoon tarvittavat osat, se on puhdas siviiliase. Jyvä on päältä avoimeksi koneistetun tunnelin suojaama ja portaittain (40 mm @ 100 m) säädettävissä pystysuunnassa. Tsekkiläisen Czeska Zbrojovka Uhersky Brod -yhtiön (jatkossa ”CZ”) CZ 805 Bren S1 -kivääristä oli juttua jo Ase-lehden numerossa 6/2017. Piipun keskivaiheille on sokitettu teräksinen kaasukammio, josta ruutikaasut johdetaan käyttämään aseen mekanismia. Kaasumäntä tuo mieleen H&K:n MR-aseperheen, lähinnä mäntä ja ylimääräisen kaasun vuodattaminen eteenpäin. Sylinterin oikea säteittäinen asento varmistetaan jousisalvalla ja kierrettävän kammion kyljessä on kaksi erikokoista säteisporausta, joista kaasu kulkee: pienempi eli normaali (asento 1) ja likaisiin olosuhteisiin tarkoitettu enemmän kaasua laskeva isompi reikä (asento 2). Tämä on merkittävä parannus edeltäneeseen malliin, jossa ylijäämäkaasut roiskaistiin etutukista sivulle suoraan ampujan tukikäteen. Hahlon sivusäätö tapahtuu portaittain (25 mm @ 100 m) sen oikealla kyljellä olevasta pyörästä. M-LOK-reiät löytyvät myös etutukin molemmilta kyljiltä. Tämä M2s-yksilö siis ei ole mikään Muu Ase, se YJT:n tuho ja turmio ”muumi”. Kaasusylinteri on irto-osa, joka työnnetään kaasukammioon etukautta ja lukitaan paikalleen kammioon vastaavalla lujalla hampaalla, kohdistuuhan siihen kaasunpaineesta melkoinen kuormitus. ASE-lehti • 31. Vaihdettavuuteen perustuu myös se, että aseesta on olemassa .223 Remington / 5,56 NATO -kaliiperinen versio. Tähtäimet ovat kyllä tukevan oloiset, mutta itse tähtäimen runkoon tehdyt suojakorvat olisivat silti olleet paikallaan (vrt. Omituinen piirre on, että isompaa reikää käytettäessä hahlo ei mahdu kaatumaan kokonaan ja jopa käyttöohje varoittaa tästä; samalla vaivalla kiskoon olisi voinut tehdä vastaavan koneistetun upotuksen. Etutukki on edelleen paljas, vailla minkäänlaisia otepintoja tai lämpöeristeitä, joten reippaalla tulirytmillä sormien palaminen on erittäin todennäköistä. Aseen kehitys ei ole pysähtynyt ja nyt saatiin eräältä yksityishenkilöltä testattavaksi tämän spesifisesti siviilikäyttöön kehitetyn aseen uusin versio CZ Bren M2s kaliiiperissa 7,62x39. – UUDISTETTU – UUDISTETTU VERSIO VERSIO WINCHESTER XTENDED RANGE BISMUTH CZ BREN 2MS CZ BREN 2MS Etutukkia ei varsinaisesti ole, joten BCM:n valmistama pieni pystykahva on enemmän kuin paikallaan palovammojen välttämiseksi, käsi kun muuten lepäisi suoraan piipusta lämpöä johtavaan alumiiniin. Kovakromattu piippu on 11” / 280 mm pitkä, mutta jotta ase Suomessa täyttäisi kiväärin mitat (yli 600 mm) myös perä taitettuna – mitä aseen huoltopurkaminen vaatii – piipun jatkoksi on asennettu jatkoholkki ja Ase Utran äänenvaimentimen kiinnitysholkki / suujarru, jotka molemmat on sokitettu pysyvästi paikalleen. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Edeltäjän tapaan aseen laatikko on lujasta alumiinista koneistettu ja yläpinnassa on MIL-STD-1913:n mukainen Picatinny-kisko, etupään alla on pari reikää M-LOK-kiinnitteisille varusteille, ei siis enää S1:n täyspitkää Picatinnya. No, silloin tähtäimet eivät olisi kaadettavat. Hahlo on diopterimallinen ja siinä on kaksi erikokoista tähtäysreikää, niistä isomman molemmin puolin on pimeässä hohtava tritiumampulli. Tämän vuoksi koeaseeseen olikin kiinnitetty lyhyt pystykahva. Periaate on edelleen sama kuin edeltäjässä, eli lyhytiskuinen kaasumäntämekanismi
Pienempi 1-asennon kaasureikä on käytössä lehden ollessa pystyasennossa, 45 astetta sivulle 2-asentoon käännettynä isompi poraus tulee käyttöön. M2s:n liikkuvat purettuna: ylinnä työkalu, sen alla sulkukappale eli itse lukko, luisti, lukonkääntäjä, iskurinpiikin lukitustappi ja iskurinpiikki. Bren huoltopurettuna pääosiinsa, lukkokokonaisuus vielä purkamatta. Kaasumäntä on 11”-14” piipuille spesifioitu ja vastaavasti merkittykin. Myös kaasumäntä julistaa olevansa ”semi-auto” eli (vain) itselataavaa kertatulta ampuvasta aseesta. Kaasukammion sivussa kaliiperimerkintä estämässä sekoittumista 5,56 osiin valmistusprosessissa. Palautusjousesta jotkut haluavat itsepintaisesti käyttää englanninkielestä suoraan käännettyä ”rekyylijousta”, mutta eihän tuo rekyyliä syö, sisällä tai tuota. Aseen piipun kohtalo on ollut kova: muumiuden välttämiseksi piippua on jatkettu kiinteillä holkilla ja suujarrulla / äänenvaimentimen asennusholkilla. Kaasuportti vasemmalta, kaliiperi on kaiverrettu selvästi näkyviin. AR-18 peruja oleva lukko on todella siististi tehty ja nyttemmin myös käyttäjän purettavissa. Avotähtäimet voi irrottaa optisen tähtäimen tieltä. Huomaa piipun jatkoksi Suomessa asennetut holkki ja Ase Utran suujarru/ vaimentimen kiinnitys. Luistin palautusjousen karan päässä on muovinen iskunvaimennin. Iskurivarmistimen kulmaan oli jo pienellä laukausmäärällä ilmaantunut iskuvasaran lyömä iskettymä; tilanne vaatii silmälläpitoa, jos varmistimeen haluaa luottaa jatkossakin. Jos vivusta vetää, lukitus aukeaa, runko perääntyy ja jousitettu kynsi kytkee rungon luistiin ja luistia/lukkoa voi liikuttaa käsin. Iskurin toimintaa ohjaava varmistinvipu jousineen on vielä paikallaan, eikä sitä ole tarkoituskaan irrottaa. S1-malliin verrattuna lukko on sulkuolakkeiden takaa paksumpi, ehkä lujuuden parantamiseksi (mutta miksi urat?). Viritysvivun rakenne; vivun juuressa oleva kynsi lukitsee muovisen rungon etuasentoonsa. Nykyaseiden tapaan tässäkin on hukattavia pikkuosia riittämiin. Sulkukoneisto irrotettuna; etupäätä pitelevä sokka ei M2s:ssä onneksi enää ole hukkuva irto-osa. Reikähahlo ja sen tritiumampullit, vasemmalle esiinpistävää nastaa painettaessa tähtäimen voi kaataa. Kaasumekanismi purettuna: kammio, mäntä, männän varsi ja palautusjousi. 32 • ASE-lehti. Liikkuvien palatessa eteen kytkös aukeaa ja lukko liikkuu laukaistaessa ilman viritysvipua. AU:n vaimentimesta on poistettu etupään kolmihaarainen liekinsammuttaja. Korkeussuunnassa säädettävää jyvää suojaavat tukevat korvakkeet. Kaasumäntä on normaaliasennossa ”1”, likaisissa oloissa lehti käännetään lisäkaasun saamiseksi 45 astetta edestä katsoen vastapäivään ja toiset 45 astetta 0-asentoon sulkee kaasun tulon kokonaan. Ratkaisu on näppärä ja tarjoaa AK-tyylin kontrollin yhdistyneenä AR-tyylin mukavuuteen. Kaikki liikkuvat samassa kuvassa. Huomaa kaksi erikokoista kaasuaukkoa ja vääntiönä toimivan lehdenkin läpi pitkittäin menevä ja pullistumana näkyvä ylimääräisen kaasun purkureitti
Aseen piipun kohtalo on ollut kova: muumiuden välttämiseksi piippua on jatkettu kiinteillä holkilla ja suujarrulla / äänenvaimentimen asennusholkilla. AU:n vaimentimesta on poistettu etupään kolmihaarainen liekinsammuttaja. M2s:n liikkuvat purettuna: ylinnä työkalu, sen alla sulkukappale eli itse lukko, luisti, lukonkääntäjä, iskurinpiikin lukitustappi ja iskurinpiikki. Jos vivusta vetää, lukitus aukeaa, runko perääntyy ja jousitettu kynsi kytkee rungon luistiin ja luistia/lukkoa voi liikuttaa käsin. ASE-lehti • 33. Korkeussuunnassa säädettävää jyvää suojaavat tukevat korvakkeet. Kaasumäntä on normaaliasennossa ”1”, likaisissa oloissa lehti käännetään lisäkaasun saamiseksi 45 astetta edestä katsoen vastapäivään ja toiset 45 astetta 0-asentoon sulkee kaasun tulon kokonaan. Iskurin toimintaa ohjaava varmistinvipu jousineen on vielä paikallaan, eikä sitä ole tarkoituskaan irrottaa. Nykyaseiden tapaan tässäkin on hukattavia pikkuosia riittämiin. S1-malliin verrattuna lukko on sulkuolakkeiden takaa paksumpi, ehkä lujuuden parantamiseksi (mutta miksi urat?). Huomaa kaksi erikokoista kaasuaukkoa ja vääntiönä toimivan lehdenkin läpi pitkittäin menevä ja pullistumana näkyvä ylimääräisen kaasun purkureitti. Kaikki liikkuvat samassa kuvassa. Kaasumäntä on 11”-14” piipuille spesifioitu ja vastaavasti merkittykin. Palautusjousesta jotkut haluavat itsepintaisesti käyttää englanninkielestä suoraan käännettyä ”rekyylijousta”, mutta eihän tuo rekyyliä syö, sisällä tai tuota. Viritysvivun rakenne; vivun juuressa oleva kynsi lukitsee muovisen rungon etuasentoonsa. Sulkukoneisto irrotettuna; etupäätä pitelevä sokka ei M2s:ssä onneksi enää ole hukkuva irto-osa. Kaasuportti vasemmalta, kaliiperi on kaiverrettu selvästi näkyviin. Reikähahlo ja sen tritiumampullit, vasemmalle esiinpistävää nastaa painettaessa tähtäimen voi kaataa. Huomaa piipun jatkoksi Suomessa asennetut holkki ja Ase Utran suujarru/ vaimentimen kiinnitys. Avotähtäimet voi irrottaa optisen tähtäimen tieltä. Bren huoltopurettuna pääosiinsa, lukkokokonaisuus vielä purkamatta. Pienempi 1-asennon kaasureikä on käytössä lehden ollessa pystyasennossa, 45 astetta sivulle 2-asentoon käännettynä isompi poraus tulee käyttöön. Ratkaisu on näppärä ja tarjoaa AK-tyylin kontrollin yhdistyneenä AR-tyylin mukavuuteen. Iskurivarmistimen kulmaan oli jo pienellä laukausmäärällä ilmaantunut iskuvasaran lyömä iskettymä; tilanne vaatii silmälläpitoa, jos varmistimeen haluaa luottaa jatkossakin. Kaasukammion sivussa kaliiperimerkintä estämässä sekoittumista 5,56 osiin valmistusprosessissa. Liikkuvien palatessa eteen kytkös aukeaa ja lukko liikkuu laukaistaessa ilman viritysvipua. AR-18 peruja oleva lukko on todella siististi tehty ja nyttemmin myös käyttäjän purettavissa. Myös kaasumäntä julistaa olevansa ”semi-auto” eli (vain) itselataavaa kertatulta ampuvasta aseesta. Luistin palautusjousen karan päässä on muovinen iskunvaimennin. Kaasumekanismi purettuna: kammio, mäntä, männän varsi ja palautusjousi
Perä lukittuu sivulle hylsynohjaimen tysvipuun kohdistuva voima kulkee. Samalla luisti on lyhentynyt ja luistin palautusjousipaketille tehty pitkittäisporaus on alempana. Brenin oikealle taittuva perä on tukeva, mutta se ei ole mikään perinteinen hätätilanteiden astalo a´la Mosin-Nagant m. Vasemmalla kyljellä on lisäksi AR-tyylinen luistin vapautusvipu. Tässä säätö pisimmässä asennossaan. Oikealla on painonappi ja vasemmalla isompi vipu lippaan vapauttamiseksi. Perän ollessa taitettuna Brenillä ei ainakaan oikeakätinen pysty ampumaan, sillä perä peittää liipaisimen, hylsynpoistoaukko kyllä jää vapaaksi. Laukaisukoneisto kiinnittyy laatikon alle peränsä hampaalla ja etupään läpi menevällä sokalla, joka tässä mallissa jää kiinni koneiston runkoon, eikä siis enää ole hukattavissa. Laukaisutuntuma on yllättävänkin hyvä. Laatikon perän kummallakin puolella on pikakiinnitteisen hihnalenkin potero. Kahvan peräosa on vaihdettavissa ja kahvan pohjassa on salvallisen kannen suojaama säilytyslokero vaikkapa tähtäimen paristolle. Lippaan takaseinässä on ikkuna, jonka kautta näkyy jousen valkoiseksi maalattu kohta, lisäksi 5 ja 20 patruunaa on merkitty lippaan runkoon. 91 & Mauser Kar 98k tai edes uudempi H&K G3, romua tulisi. Lievästi epäilyttävä piirre on virityskahvan ohjaimena laatikon sisällä lukon päällä liikkuva runko-osa, joka on muovia ja jonka kautta kaikki viriVasemman kyljen käyttöliittymä, erona oikeaan puoleen ovat luistin vapautusvipu ja lippaan vapautusvipu sekä perän nivelen salpanappi. Oikealle taitettavissa oleva perä on lähes kokonaan muovia, myös nivelen lukituskynsi, mikä lievästi epäilyttää kestävyysmielessä. 34 • ASE-lehti. Nykyaseeksi vipu on yllättävän epäergonominen ja painaa peukaloa. Brenin pituussäädettävä perä lyhyimmillään. Bren tarkkuuskoeammuntavarustuksessaan. Lipas koottuna ja purettuna kertoo, että rakenteessa ei ole mitään erityistä. läpä molempiin suuntiin eli salvan yläosaa nostamalla taakse vedetyn luistin saa lukittua ilman tyhjää lipastakin, alaosaa painamalla luisti vapautuu. Varmistin on kaksipuolinen, lyhyt vipuosa 45 -asteen kulmaan alas painettuna ase on ampumavalmis (”1”), vivun osoittaessa suoraan taaksepäin ase on varmistettu (”S”). Oikean kyljen käyttöliittymä: varmistin asennossa 1 eli tulitusasennossa, liipaisin, luistin aukipitosalvasta näkyvät sen ylempi nokka eli lukitus ja alempi nokka eli luistin vapautus sekä niiden edessä lippaan salvan vapautusnappi. Lippaan salpakaan ei enää ole AK-tyylinen mela, vaan lukitus tapahtuu lippaan oikeasta kyljestä. Varmistaminen ei estä aseen virittämistä, eikä näin tehtäessä mitään mene rikki AR:ien tapaan. Suurin muutos on, että latausvipu pysyy ammuttaessa edessä, mutta vaikkapa lataushäiriön sattuessa sen voi vetää taakse, jolloin se lukittuu luistiin, minkä jälkeen luistia voi sekä vetää että työntää ja häiriön poisto helpottuu olennaisesti vaikkapa AR-tyyliseen susiratkaisuun vain vedettävissä olevaan Tkahvaan verrattuna. Näkyvin on, että luistin viritysvipu ei enää ole lukittuna luistiin, eikä se siten kulje ammuttaessa luistin mukana edestakaisin, mikä pilaisi hat-hat-ampujien rautaisen kisakeskittymisen. Laukaisukoneisto / lipaskuilu on mustasta lasivahvisteisesta muovista ruiskuvalettu komponentti, johon toiminnalliset osat on koottu, mutta rasituksille altistuvat toiminnalliset osat ovat terästä. Lipaskuilun takana automaattinen luistin aukipitosalpa, jonka tyhjän lippaan patruunannostin nostaa luistin eteen. Edellisestä automaattisesta mallista poiketen salvassa on myös käsikäytön mahdollisuus, vieArmaLite AR-18:n ja sitä kautta vaikkapa H&K G36:n sukua oleva lukkokonstruktio on sekin kokenut muutoksia
Perän ollessa taitettuna Brenillä ei ainakaan oikeakätinen pysty ampumaan, sillä perä peittää liipaisimen, hylsynpoistoaukko kyllä jää vapaaksi. Laukaisukoneisto / lipaskuilu on mustasta lasivahvisteisesta muovista ruiskuvalettu komponentti, johon toiminnalliset osat on koottu, mutta rasituksille altistuvat toiminnalliset osat ovat terästä. Samalla luisti on lyhentynyt ja luistin palautusjousipaketille tehty pitkittäisporaus on alempana. Lipaskuilun takana automaattinen luistin aukipitosalpa, jonka tyhjän lippaan patruunannostin nostaa luistin eteen. Bren tarkkuuskoeammuntavarustuksessaan. Laatikon perän kummallakin puolella on pikakiinnitteisen hihnalenkin potero. Brenin pituussäädettävä perä lyhyimmillään. Varmistaminen ei estä aseen virittämistä, eikä näin tehtäessä mitään mene rikki AR:ien tapaan. Oikealle taitettavissa oleva perä on lähes kokonaan muovia, myös nivelen lukituskynsi, mikä lievästi epäilyttää kestävyysmielessä. Oikealla on painonappi ja vasemmalla isompi vipu lippaan vapauttamiseksi. Laukaisukoneisto kiinnittyy laatikon alle peränsä hampaalla ja etupään läpi menevällä sokalla, joka tässä mallissa jää kiinni koneiston runkoon, eikä siis enää ole hukattavissa. Nykyaseeksi vipu on yllättävän epäergonominen ja painaa peukaloa. Lipas koottuna ja purettuna kertoo, että rakenteessa ei ole mitään erityistä. ASE-lehti • 35. Lievästi epäilyttävä piirre on virityskahvan ohjaimena laatikon sisällä lukon päällä liikkuva runko-osa, joka on muovia ja jonka kautta kaikki viriVasemman kyljen käyttöliittymä, erona oikeaan puoleen ovat luistin vapautusvipu ja lippaan vapautusvipu sekä perän nivelen salpanappi. Lippaan takaseinässä on ikkuna, jonka kautta näkyy jousen valkoiseksi maalattu kohta, lisäksi 5 ja 20 patruunaa on merkitty lippaan runkoon. Lippaan salpakaan ei enää ole AK-tyylinen mela, vaan lukitus tapahtuu lippaan oikeasta kyljestä. Tässä säätö pisimmässä asennossaan. Näkyvin on, että luistin viritysvipu ei enää ole lukittuna luistiin, eikä se siten kulje ammuttaessa luistin mukana edestakaisin, mikä pilaisi hat-hat-ampujien rautaisen kisakeskittymisen. 91 & Mauser Kar 98k tai edes uudempi H&K G3, romua tulisi. Kahvan peräosa on vaihdettavissa ja kahvan pohjassa on salvallisen kannen suojaama säilytyslokero vaikkapa tähtäimen paristolle. läpä molempiin suuntiin eli salvan yläosaa nostamalla taakse vedetyn luistin saa lukittua ilman tyhjää lipastakin, alaosaa painamalla luisti vapautuu. Edellisestä automaattisesta mallista poiketen salvassa on myös käsikäytön mahdollisuus, vieArmaLite AR-18:n ja sitä kautta vaikkapa H&K G36:n sukua oleva lukkokonstruktio on sekin kokenut muutoksia. Perä lukittuu sivulle hylsynohjaimen tysvipuun kohdistuva voima kulkee. Brenin oikealle taittuva perä on tukeva, mutta se ei ole mikään perinteinen hätätilanteiden astalo a´la Mosin-Nagant m. Vasemmalla kyljellä on lisäksi AR-tyylinen luistin vapautusvipu. Suurin muutos on, että latausvipu pysyy ammuttaessa edessä, mutta vaikkapa lataushäiriön sattuessa sen voi vetää taakse, jolloin se lukittuu luistiin, minkä jälkeen luistia voi sekä vetää että työntää ja häiriön poisto helpottuu olennaisesti vaikkapa AR-tyyliseen susiratkaisuun vain vedettävissä olevaan Tkahvaan verrattuna. Oikean kyljen käyttöliittymä: varmistin asennossa 1 eli tulitusasennossa, liipaisin, luistin aukipitosalvasta näkyvät sen ylempi nokka eli lukitus ja alempi nokka eli luistin vapautus sekä niiden edessä lippaan salvan vapautusnappi. Laukaisutuntuma on yllättävänkin hyvä. Varmistin on kaksipuolinen, lyhyt vipuosa 45 -asteen kulmaan alas painettuna ase on ampumavalmis (”1”), vivun osoittaessa suoraan taaksepäin ase on varmistettu (”S”)
Samalla kokeiltiin vielä yhtä subsonic-patruunaa, jossa luotina on perinteinen D166, mutta mitään kotiin kirjoitettavaa tästäkään ei syntynyt; ase ei toiminut itselataavasti ja tarkkuus oli vaatimaton. Vaimentimen kera hylsyt alkoivat poistua, sillä vaikka AU on suunniteltu takaisinpuhalluksen minimoimiseen, ei puhallus silti poistu kokonaan ja liikkuvat saavat siitä lisää potkua. Mitään muita ongelmia ei aseen toiminnassa ollut ja tällä tulirytmillä (25 ls ja sitten taulujen vaihto) ei etutukkikaan vielä lämmennyt häiritsevästi. Bren valmiina toiminnalliseen ammuntaan, aseessa kiinnitettynä kokeiluvaiheessa oleva uusi kotimainen asehihna, joka sallii aseen kantamisen edessä olalta roikkumassa ja siitä salamannopean noston olalle. Ainoa puute oli, että oikein millään patruunalla Bren ei käynyt erityisen hyvin ja testin paras patruuna oli Lapua, jota ei enää mistään saa. Häiritsevää sen sijaan oli, että varmistinvivun pää löi joka laukauksella liipaisinsormen tyveen, loppuvaiheessa jo kipeääkin tehden. Kaasumännän päässä oli reipas kerros vaippametallia. KOEAMMUNTA Kaliiperi 5,56 NATO / .223 Remington on AR-sukuisten myötä myynyt itsensä siinä laajuudessa myös suomalaisena RATAkaliiperina, että 7,62x39-kaliiperin patruunoita välttämättä enää löydy joka paikasta, ainakaan edulliseen hintaan. Mitään yksittäistä syytä vaatimattomalle tarkkuudelle ei ollut löydettävissä, kaikki näytti hyvältä, eikä mikään ollut irti. Tarkkuuskokeita varten mukaan oli varattu riittävän isot hiekkasäkit aseen tueksi ja ase istuikin maalissa tukevasti. 36 • ASE-lehti. Tässä oikeastaan tiivistyy 7,62x39:n ongelma: aseita ei ole suunniteltu tarkkuusaseiksi, etenkin patruunapesän ja piipun venäläispohjainen CIP-mitoitus ei ole tarkkuudelle eduksi ja patruunatkin tehdään enemmän tuotantomäärät kuin tarkkuus etusijalla. Aseen viimeistely on erittäin siisti, huomauttamista ei löydä hakemallakaan. Vielä 2-asennossakin ilman vaimenninta ase ei sen paremmin poistanut hylsyä kuin ladannutkaan, mutta jaksoi jo virittää iskuvasaran seuraavaa klikkiä varten. Tiivistäen: suomalaiset sotilaspatruunat ja kotikutoiset subsonic-patruunat Brenin omistaja saanee unohtaa. Tämä version lipas on sekin muovia, mutta rakenteeltaan täysin erilainen kuin edeltäjässään, eikä todellakaan AK-yhteensopiva. Toisella ratakäynnillä sää oli todella trooppinen, lämpöä oli lähes +30 astetta, mutta aamulla radalla sentään pystyi olemaan. Huomiota tässä vaiheessa herätti aseen erittäin hyvä laukaisu ja rekyylin mietous, mihin AU:n suujarrulla lienee suuri myötävaikutus. Kolmas vaihtoehto on rajoittaa lippaan kapasiteettia sopivalla kiinteästi asennetulla täytepalalla. Hankalaksi ammunnan penkistä teki lippaan pituus, minkä takia ase oli tuettava todella ylös, lyhyt ratalipas olisikin suureksi avuksi. Äänenvaimentimen kera kaasuportin 2-asennossa tuli syöttöhäiriöitä, mikä kertoi liikkuvien saavan jo liikaa käskyä. Lapuan aikoinaan myymillä ”harjoituspatruunoilla reserviläiskäyttöön” eli Berdan-nallisella Pv:ien palveluspatruunalla JVA 0317 ase ei poistanut hylsyä kaasuportin 1-asennossa ja 2-asennossa hylsy alkoi poistua, mutta ase ei edelleenkään ladannut. Kaikki hylsyt ase nakkasi noin 1,5 m eteen ja 1 m oikealle siistiin läjään. Tosin, muihin AK-sukuisiin verrattuna CZ on selkeästi helpompi ammuttava, mihin suuri apu on aseen erinomainen laukaisu. Hyvä piirre oli, että luodit stabiloituivat kohtuullisesti eli reiät taulussa olivat lähes pyöreitä, vain pieni luodin sivun laappaisu oli todettavissa, ja kuvio oli 97 mm eli ei kovin hyvä, muttei huonokaan subsoniciksi. Perän pituutta voidaan säätää kolmessa portaassa sen alla olevaa salpaa painettaessa. Lipas vetää 30 patruunaa, joten ilman eri toimenpiteitä se on ”ERVA” ja vaatii asianmukaiset luvat: joko normaalikokoiselle (10+) -lippaalle luvitetun aseen tai henkilön, jolla on oikeus isoihin lippaisiin. Tässä testissä kaikkien osumakuvioiden keskiarvo oli 130 mm, joten samalla hehtaarilla – sananmukaisesti – ollaan. Nopeutta ei katsottu tarpeelliseksi mitata, sillä +25 asteen helteessäkin luoti rääkäisi eli mentiin yli äänennopeuden. En olisi uskonut, että tämäkin päivä tulee: viimeinen Lapualla tehty 7,62x39 patruuna-askini on ammuttu tyhjäksi, eikä uusia enää tule valmistuslinjalta. Ja jos patruuna ei toimi aseessa, eikä vaimennu, niin ei se lisätestaamisella siitä parane. Hylsyjä ja luoteja toki saa edelleen Lapualtakin. Osumia tuli, mutta selväksi tuli myös se, että sen paremmin suujarru kuin äänenvaimenninkaan ei pudota 7,62x39:n rekyyliä niin pieneksi, että sillä voisi pärjätä täysin rekyylittömiksi kuohittujen 5,56 / .223 -kaliiperin AR-papupyssyjen rinnalla kisoissa. Säätö pudotettiinkin asentoon 1 ja ase toimi siitä eteenpäin moitteetta. Kohdistukseen käytettiin PPU:n patruunaa, joitten tarkkuus ei hurraahuutoja aiheuttanut; kärjistäen voisi sanoa, että sadalta metriltä syntyi lähinnä melua. Ja kuten aina, näitä(kin) lippaita kannattaa hankkia varastoon PALJON, ref. Kobra, mutta ei vanha, eikä valkoinen: venäläinen EKP-8-15 Kobra -valopistetähtäin istuu Brenin päälle hyvin ja sopii aseen luonteeseen mainiosti. Kaapista löytyi vielä itseladattua vaimenninpatruunaa (vuodelta 1999!), joita on käytetty vaimennintestien referenssipatruunana ja jolla myös (rakenteeltaan reilusti ylikaasutetut) AK-sukuiset perinteisesti ovat toimineet: hylsy lapualainen, luotina Sako 137A, ruutina 0,806 g N125 ja nallina CCI 200 LR, latauspituus 55,6 mm. AU ei puske häiritsevästi ruutikaasuja taaksepäin, eikä ampujan silmiä kirvele, mutta hylsyt nokeentuivat Aseen mukana toimitetaan myös varsin täydellinen huoltovälinepaketti. Testin toiminnallisessa osiossa aseella ammuttiin pikatulta teräsgongiin. Lippaan huulet ovat silmiinpistävän ohuet ja ilman metallivahvikkeita, joten kestävyys askarruttaa – ja ei kun lisää lippaita ostamaan! Kaikkiaan M2s vaikuttaa ihan oikeasti parannetulta painokselta edellisestä S1versiosta, sillä monia yksityiskohtia on parannettu, eikä uusia ongelmakohtia ainakaan näyttäisi syntyneen. SA-kaupan aikoinaan myymät 7;(!) hintaiset AK-lippaat ja myöhemmät lipaslakisekoilut. Huomiota herättävä piirre on aseen keveys, pelkkä tyhjä ase avotähtäimillä ilman lipasta painaa vain 2,9 kg. alla olevan kynnen pitelemänä, avaaminen hoituu perää sivulle ja alas rivakasti vetäisten. Kaasuportin 1-asennossa mikään ei liikkunut. Samalla ratakerralla kokeiltiin myös itseladattuja subsoniceja. Luistin vapauttaminen ja häiriötilanteissa myös lukitseminen liipaisinkaaren sisältä onnistuu sekin mainiosti, vaikka etukäteen hiukan mietityttikin, kun liipaisinkaaren sisällä touhutaan muutakin kuin laukaistaan ase. Lippaiden kiinnitys ja irrotus oli todella helppoa ilman mitään AKtyylin kiertämisliikkeitä ja luistin vapauttaminen liipaisimen edestä kävi sutjakasti. Tässä yhteydessä kävi ilmi, että Lapua on lopettanut 7,62x39:n lataamisen huonon kysynnän takia. Lisäksi kokeiltavaksi löytyi kaapin viimeinen rasia Lapuan patruunaa. Vetopituudet ovat 453, 430 ja 407 mm. Tehtaan koeammuntataulussa on kolme (!) laukausta S&B:n patruunoilla, tuloksena 20 mm kuvio 25 metrin matkalle (!) ja tuon kun kertoo 1,5:llä viiden laukauksen kasaksi ja neljällä sataan metriin, niin tulos on 120 mm. Hjorthilta löytyi Federalin valmistamaa American Eaglea ja serbialaista PPU:ta, raumalaiselta Sissos Oy:ltä löytyi saksalaisen RUAG Ammotech GmbH:n Unkarin-tehtaallaan valmistamaa Geco-nimellä myytävää patruunaa, joka on todella edullista. Oy K
Huomiota herättävä piirre on aseen keveys, pelkkä tyhjä ase avotähtäimillä ilman lipasta painaa vain 2,9 kg. Hyvä piirre oli, että luodit stabiloituivat kohtuullisesti eli reiät taulussa olivat lähes pyöreitä, vain pieni luodin sivun laappaisu oli todettavissa, ja kuvio oli 97 mm eli ei kovin hyvä, muttei huonokaan subsoniciksi. Äänenvaimentimen kera kaasuportin 2-asennossa tuli syöttöhäiriöitä, mikä kertoi liikkuvien saavan jo liikaa käskyä. Kolmas vaihtoehto on rajoittaa lippaan kapasiteettia sopivalla kiinteästi asennetulla täytepalalla. Bren valmiina toiminnalliseen ammuntaan, aseessa kiinnitettynä kokeiluvaiheessa oleva uusi kotimainen asehihna, joka sallii aseen kantamisen edessä olalta roikkumassa ja siitä salamannopean noston olalle. Lisäksi kokeiltavaksi löytyi kaapin viimeinen rasia Lapuan patruunaa. Tässä yhteydessä kävi ilmi, että Lapua on lopettanut 7,62x39:n lataamisen huonon kysynnän takia. Aseen viimeistely on erittäin siisti, huomauttamista ei löydä hakemallakaan. Perän pituutta voidaan säätää kolmessa portaassa sen alla olevaa salpaa painettaessa. Tehtaan koeammuntataulussa on kolme (!) laukausta S&B:n patruunoilla, tuloksena 20 mm kuvio 25 metrin matkalle (!) ja tuon kun kertoo 1,5:llä viiden laukauksen kasaksi ja neljällä sataan metriin, niin tulos on 120 mm. Tosin, muihin AK-sukuisiin verrattuna CZ on selkeästi helpompi ammuttava, mihin suuri apu on aseen erinomainen laukaisu. Häiritsevää sen sijaan oli, että varmistinvivun pää löi joka laukauksella liipaisinsormen tyveen, loppuvaiheessa jo kipeääkin tehden. Mitään muita ongelmia ei aseen toiminnassa ollut ja tällä tulirytmillä (25 ls ja sitten taulujen vaihto) ei etutukkikaan vielä lämmennyt häiritsevästi. Ainoa puute oli, että oikein millään patruunalla Bren ei käynyt erityisen hyvin ja testin paras patruuna oli Lapua, jota ei enää mistään saa. Vielä 2-asennossakin ilman vaimenninta ase ei sen paremmin poistanut hylsyä kuin ladannutkaan, mutta jaksoi jo virittää iskuvasaran seuraavaa klikkiä varten. Tiivistäen: suomalaiset sotilaspatruunat ja kotikutoiset subsonic-patruunat Brenin omistaja saanee unohtaa. En olisi uskonut, että tämäkin päivä tulee: viimeinen Lapualla tehty 7,62x39 patruuna-askini on ammuttu tyhjäksi, eikä uusia enää tule valmistuslinjalta.. Lippaiden kiinnitys ja irrotus oli todella helppoa ilman mitään AKtyylin kiertämisliikkeitä ja luistin vapauttaminen liipaisimen edestä kävi sutjakasti. Toisella ratakäynnillä sää oli todella trooppinen, lämpöä oli lähes +30 astetta, mutta aamulla radalla sentään pystyi olemaan. KOEAMMUNTA Kaliiperi 5,56 NATO / .223 Remington on AR-sukuisten myötä myynyt itsensä siinä laajuudessa myös suomalaisena RATAkaliiperina, että 7,62x39-kaliiperin patruunoita välttämättä enää löydy joka paikasta, ainakaan edulliseen hintaan. AU ei puske häiritsevästi ruutikaasuja taaksepäin, eikä ampujan silmiä kirvele, mutta hylsyt nokeentuivat Aseen mukana toimitetaan myös varsin täydellinen huoltovälinepaketti. Mitään yksittäistä syytä vaatimattomalle tarkkuudelle ei ollut löydettävissä, kaikki näytti hyvältä, eikä mikään ollut irti. Kobra, mutta ei vanha, eikä valkoinen: venäläinen EKP-8-15 Kobra -valopistetähtäin istuu Brenin päälle hyvin ja sopii aseen luonteeseen mainiosti. Luistin vapauttaminen ja häiriötilanteissa myös lukitseminen liipaisinkaaren sisältä onnistuu sekin mainiosti, vaikka etukäteen hiukan mietityttikin, kun liipaisinkaaren sisällä touhutaan muutakin kuin laukaistaan ase. Kaasuportin 1-asennossa mikään ei liikkunut. Testin toiminnallisessa osiossa aseella ammuttiin pikatulta teräsgongiin. Huomiota tässä vaiheessa herätti aseen erittäin hyvä laukaisu ja rekyylin mietous, mihin AU:n suujarrulla lienee suuri myötävaikutus. Kohdistukseen käytettiin PPU:n patruunaa, joitten tarkkuus ei hurraahuutoja aiheuttanut; kärjistäen voisi sanoa, että sadalta metriltä syntyi lähinnä melua. alla olevan kynnen pitelemänä, avaaminen hoituu perää sivulle ja alas rivakasti vetäisten. Säätö pudotettiinkin asentoon 1 ja ase toimi siitä eteenpäin moitteetta. SA-kaupan aikoinaan myymät 7;(!) hintaiset AK-lippaat ja myöhemmät lipaslakisekoilut. Tässä oikeastaan tiivistyy 7,62x39:n ongelma: aseita ei ole suunniteltu tarkkuusaseiksi, etenkin patruunapesän ja piipun venäläispohjainen CIP-mitoitus ei ole tarkkuudelle eduksi ja patruunatkin tehdään enemmän tuotantomäärät kuin tarkkuus etusijalla. Lapuan aikoinaan myymillä ”harjoituspatruunoilla reserviläiskäyttöön” eli Berdan-nallisella Pv:ien palveluspatruunalla JVA 0317 ase ei poistanut hylsyä kaasuportin 1-asennossa ja 2-asennossa hylsy alkoi poistua, mutta ase ei edelleenkään ladannut. Tässä testissä kaikkien osumakuvioiden keskiarvo oli 130 mm, joten samalla hehtaarilla – sananmukaisesti – ollaan. Nopeutta ei katsottu tarpeelliseksi mitata, sillä +25 asteen helteessäkin luoti rääkäisi eli mentiin yli äänennopeuden. Lipas vetää 30 patruunaa, joten ilman eri toimenpiteitä se on ”ERVA” ja vaatii asianmukaiset luvat: joko normaalikokoiselle (10+) -lippaalle luvitetun aseen tai henkilön, jolla on oikeus isoihin lippaisiin. Vaimentimen kera hylsyt alkoivat poistua, sillä vaikka AU on suunniteltu takaisinpuhalluksen minimoimiseen, ei puhallus silti poistu kokonaan ja liikkuvat saavat siitä lisää potkua. Tämä version lipas on sekin muovia, mutta rakenteeltaan täysin erilainen kuin edeltäjässään, eikä todellakaan AK-yhteensopiva. Lippaan huulet ovat silmiinpistävän ohuet ja ilman metallivahvikkeita, joten kestävyys askarruttaa – ja ei kun lisää lippaita ostamaan! Kaikkiaan M2s vaikuttaa ihan oikeasti parannetulta painokselta edellisestä S1versiosta, sillä monia yksityiskohtia on parannettu, eikä uusia ongelmakohtia ainakaan näyttäisi syntyneen. Hankalaksi ammunnan penkistä teki lippaan pituus, minkä takia ase oli tuettava todella ylös, lyhyt ratalipas olisikin suureksi avuksi. Vetopituudet ovat 453, 430 ja 407 mm. Kaasumännän päässä oli reipas kerros vaippametallia. Oy K. Hylsyjä ja luoteja toki saa edelleen Lapualtakin. Hjorthilta löytyi Federalin valmistamaa American Eaglea ja serbialaista PPU:ta, raumalaiselta Sissos Oy:ltä löytyi saksalaisen RUAG Ammotech GmbH:n Unkarin-tehtaallaan valmistamaa Geco-nimellä myytävää patruunaa, joka on todella edullista. Ja kuten aina, näitä(kin) lippaita kannattaa hankkia varastoon PALJON, ref. Tarkkuuskokeita varten mukaan oli varattu riittävän isot hiekkasäkit aseen tueksi ja ase istuikin maalissa tukevasti. Osumia tuli, mutta selväksi tuli myös se, että sen paremmin suujarru kuin äänenvaimenninkaan ei pudota 7,62x39:n rekyyliä niin pieneksi, että sillä voisi pärjätä täysin rekyylittömiksi kuohittujen 5,56 / .223 -kaliiperin AR-papupyssyjen rinnalla kisoissa. Kaapista löytyi vielä itseladattua vaimenninpatruunaa (vuodelta 1999!), joita on käytetty vaimennintestien referenssipatruunana ja jolla myös (rakenteeltaan reilusti ylikaasutetut) AK-sukuiset perinteisesti ovat toimineet: hylsy lapualainen, luotina Sako 137A, ruutina 0,806 g N125 ja nallina CCI 200 LR, latauspituus 55,6 mm. Samalla kokeiltiin vielä yhtä subsonic-patruunaa, jossa luotina on perinteinen D166, mutta mitään kotiin kirjoitettavaa tästäkään ei syntynyt; ase ei toiminut itselataavasti ja tarkkuus oli vaatimaton. Samalla ratakerralla kokeiltiin myös itseladattuja subsoniceja. Ja jos patruuna ei toimi aseessa, eikä vaimennu, niin ei se lisätestaamisella siitä parane. Kaikki hylsyt ase nakkasi noin 1,5 m eteen ja 1 m oikealle siistiin läjään
ASEEN PURKAMINEN ON HELPPOA: 1. Luistin palautusjousipaketti voidaan nyt vetää rungosta ulos Bren jäähtymässä.. Lukon viritysvipu vedetään taakse niin, että itse vipu voidaan vetää sivulle irti rungon leikkauksen kautta ja runko-osa voidaan poistaa takakautta 7. Kaasukammion lukitus avataan ja se kierretään purkuasentoonsa, minkä jälkeen se ja itse mäntä sekä männän varsi jousineen voidaan poistaa eteenpäin 8. Lukon kääntötapin pois vetämisen jälkeen itse sulkukappale voidaan irrottaa Kokoonpano tapahtuu käänteisessä järjestyksessä. Koeammunnan tulokset • Tähtäinkiikari Zeiss Diavari V 3-12x56T* ASV+ • ampumaetäisyys 100 m • 5x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m Federal American Eagle 123 gr 8,0 g FMJ #A76239A Geco 124 gr 8,0 g FMJ #2317812 Lapua 123 gr 8,0g FMJ #4317235 PPU 123 g 8,0 g FMJ #A-041 Suurin nopeus m/s 664 702 717 705 Pienin nopeus m/s 651 666 698 695 Kokonaishajonta m/s 13 36 19 10 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 658,2 (716@?) 680,8 (740@?) 709,2 (715@420) 700,0 (750@610) Keskihajonta m/s 6,2 15,8 7,9 3,8 Keskiarvoenergia J 1726 1847 2004 1953 Pienin osumakuvio mm 90 93 67 81 Suurin osumakuvio mm 163 230 107 265 Keskiarvo-osumakuvio mm 127,8 139,4 88,0 157,2 Osumakuvioiden keskihajonta 32,7 55,0 16,5 68,1 Suhteellinen osumatarkkuus 1,45 1,58 1,00 1,79 Huomautuksia Patruuna ei enää ole aktiivisessa tuotannossa Olosuhteet: • lämpötila +29 C • suhteellinen kosteus 44 % • ilmanpaine 1007 hPa • tyyntä Brenin ja muidenkin NORMAALIA lipasta käyttävien aseiden ampuminen penkistä on lievästi haastavaa. käyttöä poistamiseensa. Mitään suurta myyntimenestystä siitä ei Suomessa pääse tulemaan, sillä kaliiperina 5,56 on tällä hetkellä jo täysin ylivoimainen. LÄHTEET Maahantuojan kotisivut www.remes.fi Valmistajan kotisivut www.czub.cz/en/ Lapuan kotisivut www.lapua.com Gecon kotisivut www.geco-munition.de PPU:n kotisivut www.prvipartizan.com koko pituudeltaan ja muutamien suuhun iskettyi lommo, ei kuitenkaan hylsyn hylkäämiseen johtava. Ainoa huomiota herättynyt yksityiskohta oli runsas vaippamateriaali kaasumännän etupäässä, mikä vaatisi sopivan teräsharjan tms. Kahden pikatulella ammutun lippaallisen jälkeen kaasukammio ja etutukki olivat niin kuumat, että niitä ei enää kyennyt käsin pitelemään ja sama päti vaimentimeen. Lukon viritysvipu lukitaan eteen ja lukko/luisti voidaan kolistella taaksepäin ulos 6. Tyhjän ja varmistetun aseen lipas irrotetaan, luisti vedetään taakse ja varmistetaan, että patruunapesä on tyhjä, luisti lasketaan eteen 2. Luistin kyljessä näkyvä iskurin lukitustappi painetaan ulos vasemmalle päin, minkä jälkeen iskurinpiikki voidaan poistaa (iskurivarmistinta pitää auttaa käsin pois tieltä) 9. Saatavuutta ja hintaa voi tiedustella CZ:aa Suomessa edustavalta Aseliike Markus Remes Oy:ltä. Perä taitetaan auki ja sen edestä paljastunutta salpa painetaan eteenpäin, jolloin perän voi painaa alas irti rungosta 4. Laukaisukoneiston kiinnitystappi painetaan auki ja koneisto kierretään takapäänsä ympäri aseesta irti 3. Kokonaisuutena uudistettu Bren jätti hyvän mielikuvan, parannusta edelliseen on tapahtunut selvästi. Aseella ammuttiin testin kuluessa kolmisensataa patruunaa, eikä se ollut mitenkään erityisen likainen, saati kärsinyt millään lailla. 5
Laukaisukoneiston kiinnitystappi painetaan auki ja koneisto kierretään takapäänsä ympäri aseesta irti 3. Mitään suurta myyntimenestystä siitä ei Suomessa pääse tulemaan, sillä kaliiperina 5,56 on tällä hetkellä jo täysin ylivoimainen. käyttöä poistamiseensa. Luistin kyljessä näkyvä iskurin lukitustappi painetaan ulos vasemmalle päin, minkä jälkeen iskurinpiikki voidaan poistaa (iskurivarmistinta pitää auttaa käsin pois tieltä) 9. Lukon viritysvipu lukitaan eteen ja lukko/luisti voidaan kolistella taaksepäin ulos 6. Lukon kääntötapin pois vetämisen jälkeen itse sulkukappale voidaan irrottaa Kokoonpano tapahtuu käänteisessä järjestyksessä. ASEEN PURKAMINEN ON HELPPOA: 1. Luistin palautusjousipaketti voidaan nyt vetää rungosta ulos Bren jäähtymässä. LÄHTEET Maahantuojan kotisivut www.remes.fi Valmistajan kotisivut www.czub.cz/en/ Lapuan kotisivut www.lapua.com Gecon kotisivut www.geco-munition.de PPU:n kotisivut www.prvipartizan.com koko pituudeltaan ja muutamien suuhun iskettyi lommo, ei kuitenkaan hylsyn hylkäämiseen johtava. Ainoa huomiota herättynyt yksityiskohta oli runsas vaippamateriaali kaasumännän etupäässä, mikä vaatisi sopivan teräsharjan tms. 5. Koeammunnan tulokset • Tähtäinkiikari Zeiss Diavari V 3-12x56T* ASV+ • ampumaetäisyys 100 m • 5x 5 ls Champion-pussituelta ampumapöydältä • Chrony M1 @ 2 m Federal American Eagle 123 gr 8,0 g FMJ #A76239A Geco 124 gr 8,0 g FMJ #2317812 Lapua 123 gr 8,0g FMJ #4317235 PPU 123 g 8,0 g FMJ #A-041 Suurin nopeus m/s 664 702 717 705 Pienin nopeus m/s 651 666 698 695 Kokonaishajonta m/s 13 36 19 10 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s @ piipunpituus mm) 658,2 (716@?) 680,8 (740@?) 709,2 (715@420) 700,0 (750@610) Keskihajonta m/s 6,2 15,8 7,9 3,8 Keskiarvoenergia J 1726 1847 2004 1953 Pienin osumakuvio mm 90 93 67 81 Suurin osumakuvio mm 163 230 107 265 Keskiarvo-osumakuvio mm 127,8 139,4 88,0 157,2 Osumakuvioiden keskihajonta 32,7 55,0 16,5 68,1 Suhteellinen osumatarkkuus 1,45 1,58 1,00 1,79 Huomautuksia Patruuna ei enää ole aktiivisessa tuotannossa Olosuhteet: • lämpötila +29 C • suhteellinen kosteus 44 % • ilmanpaine 1007 hPa • tyyntä Brenin ja muidenkin NORMAALIA lipasta käyttävien aseiden ampuminen penkistä on lievästi haastavaa. Kahden pikatulella ammutun lippaallisen jälkeen kaasukammio ja etutukki olivat niin kuumat, että niitä ei enää kyennyt käsin pitelemään ja sama päti vaimentimeen. Aseella ammuttiin testin kuluessa kolmisensataa patruunaa, eikä se ollut mitenkään erityisen likainen, saati kärsinyt millään lailla. Lukon viritysvipu vedetään taakse niin, että itse vipu voidaan vetää sivulle irti rungon leikkauksen kautta ja runko-osa voidaan poistaa takakautta 7. ASE-lehti • 39. Kaasukammion lukitus avataan ja se kierretään purkuasentoonsa, minkä jälkeen se ja itse mäntä sekä männän varsi jousineen voidaan poistaa eteenpäin 8. Tyhjän ja varmistetun aseen lipas irrotetaan, luisti vedetään taakse ja varmistetaan, että patruunapesä on tyhjä, luisti lasketaan eteen 2. Saatavuutta ja hintaa voi tiedustella CZ:aa Suomessa edustavalta Aseliike Markus Remes Oy:ltä. Perä taitetaan auki ja sen edestä paljastunutta salpa painetaan eteenpäin, jolloin perän voi painaa alas irti rungosta 4. Kokonaisuutena uudistettu Bren jätti hyvän mielikuvan, parannusta edelliseen on tapahtunut selvästi
Kehyksen vasemmalla puolella, niin ikään vakioksi muodostuneessa paikassa on lukon pidättimen vipu. Pitkän kammen nostoliike on poikkeuksellisesti vain 50 astetta, joten latausliike on nopea ja näpit pysyvät kaukana tähtäimestä. Tämä on osoittautunut vuosikymmenien käytössä toimivaksi rakenteeksi. Kun Sakon vaihtopiippuisten piekkareiden puolella on tarjolla kaikki neljä vaihtoehtokaliiperia, 22LR, 22WMR, 17 Mach2 ja 17HMR, niin kiinteäpiippuinen Tikka on tyytynyt kahteen ääripäähän, niihin käytännössä suosituimpiin. 40 • ASE-lehti. Piippu on liimattu kiinni ja lukittu kolmella ruuvilla ja rekyyliolkaa varten on kehyksen pohjaan koneistettu ura aivan kuten T3x:ssä. Tätä varten tosin pitää tukki irrottaa. Sen säätöalue on 1 – 2 kiloa ja säädön saa tehdä käyttäjä itse. Yläpuolella yhdysrakenteinen 11 -millin kisko kiikarinjaloille on samaa koneistusta kehyksen kanssa ja siten taatusti suorassa. Piippu on tehty kylmätakomalla ja pinnaltaan viimeistelty hiomalla, joten jälki ei ole kiillotettu. Molemmat tehdään kunnon osista ja moni onkin kysellyt, eikö tämä syö kalliimman markkinoita. Yläreunoiltaan kehys on viistetty voimakkaasti, joten ulkonäkö on saatu siroksi, vaikka jämäkkyyttä riittää vaikka mihin. Sovituksiltaan yhtä pitkä kehys kuin T3x:ssä vaatii piipun alle tulevan jatkeen. Lähes jokainen asevalmistaja tekee pienoiskiväärejä, vaan miten erottua massasta. Lukonpäässä on poikittain ajettu laaja upotus hylsyn kannalle sekä ulosvetimen kynsi. TEKSTI JA KUVAT: J. Lyhyt nosto tekee tuntumasta luonnollisesti hieman jäykän. Testiaseessa sen sijaan oli lyijyä tarttuneena selvästi koko rihlauksen matkalle. Ratkaisu on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Lopputuloksena uusi T1x näyttää ulospäin hyvin samanlaiselta kuin isompi T3x, joskin on äärimitoiltaan näppärämpi käsiteltävä, sillä 400 mm piipulla varustettuna pituutta on vain 852 mm ja painoa 2,4 kg. Lukon pidätin on kehyksen vasemmassa kyljessä ja siirretty lyhyen lukon vuoksi edemmäs kuin isokaliiperisissa. Lisäksi varalla on kiinteä kynnys, johon kanta viimeistään törmää jos jousi on syystä tai toisesta epäkunnossa. Pitkän ohjauksen ansiosta lukon pitkittäisliike ei takertele, joten liikuttelu on vaivatonta. Jos joku ihmettelee mitä tuo nimen lopussa oleva MTR tarkoittaa, niin se on lyhenne määritelmästä Multi Task Rimfire eli kaikenlaiseen ammuntaan soveltuva kivääri. Itse lukko on hienosti rosteria. T1X Tikan kehys on varsin massiivinen ja jatkuu vielä etuosastaan piipun allekin, jossa sijaitsevat rekyyliolka ja etummainen rautojen kiinnitysruuvi. Laadultaan rihlapalkit ovat huolellista työtä eikä työstönaarmuja ole näkyvissä. Alapuolella on muovinen lipaskuilu ja isommista tuttu etuvedoton, alumiinirunkoon kasattu laukaisulaite. Näin tarvikeosia on saatavilla heti alusta pitäen tuhoton määrä, onhan toista miljoonaa valmistettu Tikka T3 yksi suosituimmista rakentelun kohteista. Lisäksi se soveltuu mainiosti pienriistalle, joskin lentorata on kovin T1x:n käyttövivut ovat tutuilla paikoilla aivan samoin kuin isommassa T3x:ssä. Ilmeisesti ei, sillä kysyntää on molemmilla niin paljon, että tehdas on joutunut jatkuvasti nostamaan valmistuskapasiteettiaan. Kyseessä on siis isomTikka Tikka T1x MTR T1x MTR – Edullinen jokamiehen piekkari nimekkäältä valmistajalta kaareva. Käytännössähän .22LR on maailman suosituin patruuna ja sillä harjoittelu halvin mahdollinen ampumataidon kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Metsästysasetuksen nyt muututtua erittäin kevytluotinen ja suuren lähtönopeuden ansiosta suoralentoinen 17HMR on puolestaan noussut sekin suosioon suureen, joskin sillä patruunakulut ovat moninkertaiset piekkarin paukkuun verrattuna. Pituutta on siten saman verran kuin T3:ssa eli nykyisin T3x:ssä, peräti 225 mm. Näin piekkarissakin on kunnon rekyyliolka isompireikäisten tapaan. Alapuoli on pyöristetty kuten isommassa ja tukkiin upotettu rekyyliolka vastaa kehyksen jatkeeseen koneistettuun uraan. Varmistin siis salpaa myös lukon kammen kiinni asentoon. Varmistinkin on tutulla paikalla ja toiminnaltaan perinteinen kaksiasentoinen eli kolmatta asentoa, jossa patruunan saa poistettua ase varmistettuna, ei ole valittu tähän malliin. Toiminnaltaan se on perinteinen piekkarin lukko, jossa etuosa ei pyörähdä, vaan lukonkammen juuri toimii lukituksena. Nykyisinhän mennään tuommoisella sadantuhannen kiväärin vuosivauhdilla, siviilipuolella Euroopan suurimmalla ja välillä toimitusajat ovat silti pitkiä. Hylsyn ulosheitin on samanlainen pianolangasta taivutettu jousi kuin Sakon piekkareissa. Suuremmissa kaliipereissa kovan maineen tarkkana ja kohtuuhintaisena kiväärinä luonut Tikka on nyt kehittänyt uuteen piekkariinsa rakenteen, jossa rautojen kiinnitys on sama kuin isommissa. Sakon malleissa lukonkammen vastapuolella on ollut toinen lukitusolka, mutta miedoilla patruunoilla eivät voimat ole kovin suuret ja yhdelläkin pärjää. Rihlaus on kuusipalkkinen ja nousu Sakon piekkareissaan käyttämä 16,5 tuumaa (420 mm). MALINEN Näin voidaan käyttää samaa tukkia kuin isommissa, minkä lisäksi myös laukaisulaite on samanlainen. Profiililtaan se on paljon hehkutettu cross over eli keskiraskas, jossa yhtyvät paksun ja ohuen piipun hyvät ominaisuudet. Se on sen verran edessä, että kaikki T3x:n tarviketukit eivät välttämättä sovi ilman pientä muutosta. mista kivääreistä tuttu jako piekkaripuolellakin eli Tikan nimen alla myydään edullisempia malleja ja Sakon alla arvokkaampia. Peräkappale on malliltaan pitkä ja materiaaliltaan muovinen. Eikä unohtaa sovi sitäkään, että saman osan sopiessa moneen asemalliin saadaan valmistusmäärät ylös ja kustannukset alas
Yläreunoiltaan kehys on viistetty voimakkaasti, joten ulkonäkö on saatu siroksi, vaikka jämäkkyyttä riittää vaikka mihin. Lisäksi se soveltuu mainiosti pienriistalle, joskin lentorata on kovin T1x:n käyttövivut ovat tutuilla paikoilla aivan samoin kuin isommassa T3x:ssä. Suuremmissa kaliipereissa kovan maineen tarkkana ja kohtuuhintaisena kiväärinä luonut Tikka on nyt kehittänyt uuteen piekkariinsa rakenteen, jossa rautojen kiinnitys on sama kuin isommissa. Lähes jokainen asevalmistaja tekee pienoiskiväärejä, vaan miten erottua massasta. Varmistinkin on tutulla paikalla ja toiminnaltaan perinteinen kaksiasentoinen eli kolmatta asentoa, jossa patruunan saa poistettua ase varmistettuna, ei ole valittu tähän malliin. Pitkän kammen nostoliike on poikkeuksellisesti vain 50 astetta, joten latausliike on nopea ja näpit pysyvät kaukana tähtäimestä. Sovituksiltaan yhtä pitkä kehys kuin T3x:ssä vaatii piipun alle tulevan jatkeen. MALINEN Näin voidaan käyttää samaa tukkia kuin isommissa, minkä lisäksi myös laukaisulaite on samanlainen. Sakon malleissa lukonkammen vastapuolella on ollut toinen lukitusolka, mutta miedoilla patruunoilla eivät voimat ole kovin suuret ja yhdelläkin pärjää. Näin piekkarissakin on kunnon rekyyliolka isompireikäisten tapaan. mista kivääreistä tuttu jako piekkaripuolellakin eli Tikan nimen alla myydään edullisempia malleja ja Sakon alla arvokkaampia. Nykyisinhän mennään tuommoisella sadantuhannen kiväärin vuosivauhdilla, siviilipuolella Euroopan suurimmalla ja välillä toimitusajat ovat silti pitkiä. Lisäksi varalla on kiinteä kynnys, johon kanta viimeistään törmää jos jousi on syystä tai toisesta epäkunnossa. Jos joku ihmettelee mitä tuo nimen lopussa oleva MTR tarkoittaa, niin se on lyhenne määritelmästä Multi Task Rimfire eli kaikenlaiseen ammuntaan soveltuva kivääri. TEKSTI JA KUVAT: J. Käytännössähän .22LR on maailman suosituin patruuna ja sillä harjoittelu halvin mahdollinen ampumataidon kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Eikä unohtaa sovi sitäkään, että saman osan sopiessa moneen asemalliin saadaan valmistusmäärät ylös ja kustannukset alas. Piippu on liimattu kiinni ja lukittu kolmella ruuvilla ja rekyyliolkaa varten on kehyksen pohjaan koneistettu ura aivan kuten T3x:ssä. Testiaseessa sen sijaan oli lyijyä tarttuneena selvästi koko rihlauksen matkalle. Yläpuolella yhdysrakenteinen 11 -millin kisko kiikarinjaloille on samaa koneistusta kehyksen kanssa ja siten taatusti suorassa. Tätä varten tosin pitää tukki irrottaa. Se on sen verran edessä, että kaikki T3x:n tarviketukit eivät välttämättä sovi ilman pientä muutosta. T1X Tikan kehys on varsin massiivinen ja jatkuu vielä etuosastaan piipun allekin, jossa sijaitsevat rekyyliolka ja etummainen rautojen kiinnitysruuvi. Alapuoli on pyöristetty kuten isommassa ja tukkiin upotettu rekyyliolka vastaa kehyksen jatkeeseen koneistettuun uraan. Laadultaan rihlapalkit ovat huolellista työtä eikä työstönaarmuja ole näkyvissä. Ratkaisu on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Lukonpäässä on poikittain ajettu laaja upotus hylsyn kannalle sekä ulosvetimen kynsi. Peräkappale on malliltaan pitkä ja materiaaliltaan muovinen. Lopputuloksena uusi T1x näyttää ulospäin hyvin samanlaiselta kuin isompi T3x, joskin on äärimitoiltaan näppärämpi käsiteltävä, sillä 400 mm piipulla varustettuna pituutta on vain 852 mm ja painoa 2,4 kg. Näin tarvikeosia on saatavilla heti alusta pitäen tuhoton määrä, onhan toista miljoonaa valmistettu Tikka T3 yksi suosituimmista rakentelun kohteista. Pituutta on siten saman verran kuin T3:ssa eli nykyisin T3x:ssä, peräti 225 mm. Rihlaus on kuusipalkkinen ja nousu Sakon piekkareissaan käyttämä 16,5 tuumaa (420 mm). Kehyksen vasemmalla puolella, niin ikään vakioksi muodostuneessa paikassa on lukon pidättimen vipu. Kun Sakon vaihtopiippuisten piekkareiden puolella on tarjolla kaikki neljä vaihtoehtokaliiperia, 22LR, 22WMR, 17 Mach2 ja 17HMR, niin kiinteäpiippuinen Tikka on tyytynyt kahteen ääripäähän, niihin käytännössä suosituimpiin. Molemmat tehdään kunnon osista ja moni onkin kysellyt, eikö tämä syö kalliimman markkinoita. Itse lukko on hienosti rosteria. Profiililtaan se on paljon hehkutettu cross over eli keskiraskas, jossa yhtyvät paksun ja ohuen piipun hyvät ominaisuudet. Lyhyt nosto tekee tuntumasta luonnollisesti hieman jäykän. Piippu on tehty kylmätakomalla ja pinnaltaan viimeistelty hiomalla, joten jälki ei ole kiillotettu. Varmistin siis salpaa myös lukon kammen kiinni asentoon. Sen säätöalue on 1 – 2 kiloa ja säädön saa tehdä käyttäjä itse. Tämä on osoittautunut vuosikymmenien käytössä toimivaksi rakenteeksi. Hylsyn ulosheitin on samanlainen pianolangasta taivutettu jousi kuin Sakon piekkareissa. Ilmeisesti ei, sillä kysyntää on molemmilla niin paljon, että tehdas on joutunut jatkuvasti nostamaan valmistuskapasiteettiaan. Lukon pidätin on kehyksen vasemmassa kyljessä ja siirretty lyhyen lukon vuoksi edemmäs kuin isokaliiperisissa.. Toiminnaltaan se on perinteinen piekkarin lukko, jossa etuosa ei pyörähdä, vaan lukonkammen juuri toimii lukituksena. Alapuolella on muovinen lipaskuilu ja isommista tuttu etuvedoton, alumiinirunkoon kasattu laukaisulaite. Kyseessä on siis isomTikka Tikka T1x MTR T1x MTR – Edullinen jokamiehen piekkari nimekkäältä valmistajalta kaareva. Pitkän ohjauksen ansiosta lukon pitkittäisliike ei takertele, joten liikuttelu on vaivatonta. Metsästysasetuksen nyt muututtua erittäin kevytluotinen ja suuren lähtönopeuden ansiosta suoralentoinen 17HMR on puolestaan noussut sekin suosioon suureen, joskin sillä patruunakulut ovat moninkertaiset piekkarin paukkuun verrattuna
.22LR:n lisäksi toisena kaliiperivaihtoehtona on erinomainen pienriistapatruunaa eli .17HMR. Hyvin syöttävän ja toimintavarman lippaan teko ei ole aivan yksinkertaista. Lyhyen piipun pituuden vaikutus sen lähtönopeuksiin ei ole vielä merkittävä. Piippu on liimattu kiinni kehykseen ja lukittu altapäin peräti kolmella ruuvilla, eikä ole tarkoitettu käyttäjänsä vaihdettavaksi. Yleensä piekkarin lippaassa päädytäänkin yksiriviseen ratkaisuun. Alarauta on kuituvahvisteista polymeeriä, ulkomitoiltaan sama kuin isommissa kivääreissä. Vaihtoehtoisena pituutena tarjotaan myös pidempää 510 mm (20”) piippua, joka on isojen kiväärien puolella yleensä lyhin tarjottava. Piipulla on pituutta vain 400 mm (16”), mikä saa aseen näyttämään lyhyeltä, mutta on piekkarin paukkuja ajatellen täysin riittävän mittainen mitatakseen ulos parhaan lähtönopeuden. Onhan selvää, että ladottaessa kymmenen paksulla rasvalla tai ohuella vahalla voideltua patruunaa ne asettuvat lippaaseen eri lailla ja vielä reunakantaisen haasteet päälle. Yleensä kiinnityksenä käytetään kiristävää pantaa tai laajapintaista luistia, sillä pistemäiset ruuvikiristykset tapaavat aiheuttavaa kaikenlaisia ongelmia, mutta Tikan kohdalla ne on onnistuttu ratkaisemaan. Lukko on pienoiskivääriksi pitkä ja liikkuu takertelematta. Piipunsuulla on valmiina muoviholkilla suojattu kierre vaimentimelle. Piekkariksi poikkeuksellisesti Tikan kehykseen on tehty reiät hylsynkannan kohdalle, yleensähän ne ovat nimenomaan kaasunpoistoreikiä, jos hylsy sattuisi antamaan periksi. Testiaseeseen oli lisäksi kiinnitetty etutukin levikepala, mikä paransi aivan kärjestäkin. Perälevy on erittäin ohut muovinen, jolloin vetopituus on poikkeuksellisen lyhyt. Syynä se, että valmistusmateriaali on muovia, näyttää Delriniltä ja on ihan samanlainen kuin mm. Pituutta voi lisätä normaalilla perälevyllä ja halutessaan vielä jatkopaloilla. Molemmissa on hyvän otteen tarjoava karhennuskuvio. Hylsyn ulosheitin on sakolaisista tuttu ja toimivaksi todettu pianolangasta taivutettu jousi. Näin se ei erotu muusta piipun pinnasta kovinkaan paljoa. Metsästyskäyttöä ajatellen aseella saa ampua vain CIP:n mukaisia 22LR patruunoita, joten extra pitkällä hylsyllä ladattuja supernopeita CCI Stingereitä ei tämän mukaan saa käyttää, toisin kuin monella muulla valmistajalla. Laukaisulaite on sama kuin muussa Tikka tuotannossa ja vaste säädettävissä välillä 1-2 kiloa. Koeaseessa oli etutukkiin lisätty rata-mallin levikepala, mikä parantaa tuelta ammuttavuutta ja nostaa aseen painoa. Näin koska puoliraskaassa piekkarinpiipussa ei ole isojen mallien paksua patruunapesää. Piipun 18,5 mm paksulla suulla on joko ½ x 28 UNEF tai ½ x 20 UNF kierre vaimentimelle. (C.I.P.:n testipiiputhan on määritelty 600 mm mittaisiksi niin tavallisissa kaliipereissa kuin reunasytytteisissäkin). Vaihdettavat otepaikat ovat tuttuja isommasta mallista. Etutukkia jämäköittää sisäinen ristikko ja hihnalenkin kiinnike ruuvataan muovin sijaan vahvaan messinkikierteeseen. Kiikarinjalkoja varten päällä on yleinen 11 millin kisko. Lukonpäässä on laaja upotus patruunan kannalle, iskuri on pyöreä ja ulosvetimen kynsi saa pitävän otteen hylsynkannasta. Kierteen suojaholkki on poikkeuksellisesti päältään sileä, kun tavallisesti niissä on jonkin sortin karhennus parantamassa otetta. Pikkutikan tukki poikkeaa isommista siinä, että siihen on lisätty täytepala kehyksen etupuolelle. Lippaan vapautin on hyvin käsillä ja lippaasta saa erinomaisen otteen. Tälläkin kertaa se on ollut yksi haastavimmista kohdista koko aseessa. ruotsalaisen RCC vaimenninvalmistajan käyttämä. 10 patruunaa vetävä muovilipas on suhteellisen lyhyt sillä patruunat asettuvat siinä osin lomittain. Pistoolikahvaksi voi vaihtaa pystymmän ratamallin. TUKKI Tukki on Tikan perustukki, materiaaliltaan lasikuituvahvisteista polymeeria. Lippaan pyöristettyreunainen salpa on sen etupuolella näppärästi tarjolla, jolloin käsittely yhdellä kädellä on sujuvaa. Se soveltuu myös hyvin vaimentimen kanssa käytettäväksi, jolloin kokonaismitta pysyy kohtuullisena. Kymmenen patruunaa puolessatoista rivissä vetävä muovilipas ulkonee pohjaltaan sopivasti tukista ja sen kylkiin on muotoiltu tarttumakohdat, joten se on todella helppo irrottaa ja kiinnittää
Hyvin syöttävän ja toimintavarman lippaan teko ei ole aivan yksinkertaista. Vaihdettavat otepaikat ovat tuttuja isommasta mallista. Yleensä piekkarin lippaassa päädytäänkin yksiriviseen ratkaisuun. TUKKI Tukki on Tikan perustukki, materiaaliltaan lasikuituvahvisteista polymeeria. Piipunsuulla on valmiina muoviholkilla suojattu kierre vaimentimelle. ruotsalaisen RCC vaimenninvalmistajan käyttämä. Testiaseeseen oli lisäksi kiinnitetty etutukin levikepala, mikä paransi aivan kärjestäkin. Kiikarinjalkoja varten päällä on yleinen 11 millin kisko. .22LR:n lisäksi toisena kaliiperivaihtoehtona on erinomainen pienriistapatruunaa eli .17HMR. Pikkutikan tukki poikkeaa isommista siinä, että siihen on lisätty täytepala kehyksen etupuolelle. Perälevy on erittäin ohut muovinen, jolloin vetopituus on poikkeuksellisen lyhyt. Piekkariksi poikkeuksellisesti Tikan kehykseen on tehty reiät hylsynkannan kohdalle, yleensähän ne ovat nimenomaan kaasunpoistoreikiä, jos hylsy sattuisi antamaan periksi. Lukonpäässä on laaja upotus patruunan kannalle, iskuri on pyöreä ja ulosvetimen kynsi saa pitävän otteen hylsynkannasta. Se soveltuu myös hyvin vaimentimen kanssa käytettäväksi, jolloin kokonaismitta pysyy kohtuullisena. Vaihtoehtoisena pituutena tarjotaan myös pidempää 510 mm (20”) piippua, joka on isojen kiväärien puolella yleensä lyhin tarjottava. Näin se ei erotu muusta piipun pinnasta kovinkaan paljoa. Tälläkin kertaa se on ollut yksi haastavimmista kohdista koko aseessa. Syynä se, että valmistusmateriaali on muovia, näyttää Delriniltä ja on ihan samanlainen kuin mm. Molemmissa on hyvän otteen tarjoava karhennuskuvio. Hylsyn ulosheitin on sakolaisista tuttu ja toimivaksi todettu pianolangasta taivutettu jousi. Lyhyen piipun pituuden vaikutus sen lähtönopeuksiin ei ole vielä merkittävä. Alarauta on kuituvahvisteista polymeeriä, ulkomitoiltaan sama kuin isommissa kivääreissä. Piipun 18,5 mm paksulla suulla on joko ½ x 28 UNEF tai ½ x 20 UNF kierre vaimentimelle. Pistoolikahvaksi voi vaihtaa pystymmän ratamallin. Lippaan pyöristettyreunainen salpa on sen etupuolella näppärästi tarjolla, jolloin käsittely yhdellä kädellä on sujuvaa. Metsästyskäyttöä ajatellen aseella saa ampua vain CIP:n mukaisia 22LR patruunoita, joten extra pitkällä hylsyllä ladattuja supernopeita CCI Stingereitä ei tämän mukaan saa käyttää, toisin kuin monella muulla valmistajalla. Kymmenen patruunaa puolessatoista rivissä vetävä muovilipas ulkonee pohjaltaan sopivasti tukista ja sen kylkiin on muotoiltu tarttumakohdat, joten se on todella helppo irrottaa ja kiinnittää. Piippu on liimattu kiinni kehykseen ja lukittu altapäin peräti kolmella ruuvilla, eikä ole tarkoitettu käyttäjänsä vaihdettavaksi. Piipulla on pituutta vain 400 mm (16”), mikä saa aseen näyttämään lyhyeltä, mutta on piekkarin paukkuja ajatellen täysin riittävän mittainen mitatakseen ulos parhaan lähtönopeuden. Pituutta voi lisätä normaalilla perälevyllä ja halutessaan vielä jatkopaloilla. Näin koska puoliraskaassa piekkarinpiipussa ei ole isojen mallien paksua patruunapesää. (C.I.P.:n testipiiputhan on määritelty 600 mm mittaisiksi niin tavallisissa kaliipereissa kuin reunasytytteisissäkin). Koeaseessa oli etutukkiin lisätty rata-mallin levikepala, mikä parantaa tuelta ammuttavuutta ja nostaa aseen painoa. Kierteen suojaholkki on poikkeuksellisesti päältään sileä, kun tavallisesti niissä on jonkin sortin karhennus parantamassa otetta. 10 patruunaa vetävä muovilipas on suhteellisen lyhyt sillä patruunat asettuvat siinä osin lomittain. Yleensä kiinnityksenä käytetään kiristävää pantaa tai laajapintaista luistia, sillä pistemäiset ruuvikiristykset tapaavat aiheuttavaa kaikenlaisia ongelmia, mutta Tikan kohdalla ne on onnistuttu ratkaisemaan. Etutukkia jämäköittää sisäinen ristikko ja hihnalenkin kiinnike ruuvataan muovin sijaan vahvaan messinkikierteeseen. Onhan selvää, että ladottaessa kymmenen paksulla rasvalla tai ohuella vahalla voideltua patruunaa ne asettuvat lippaaseen eri lailla ja vielä reunakantaisen haasteet päälle. Lukko on pienoiskivääriksi pitkä ja liikkuu takertelematta. Lippaan vapautin on hyvin käsillä ja lippaasta saa erinomaisen otteen. Laukaisulaite on sama kuin muussa Tikka tuotannossa ja vaste säädettävissä välillä 1-2 kiloa
Tämä on hyvä asia. Uusien Tikkojen tavoin perän sisällä on myös tyhjän tilan täyttävä styroksitäyte, joka vaimentaa muuten kaikupohjan tavoin toimivan tukin äänet. Monelle merkittävä etu on edullisena runsaan harjoittelun tuoma varmuus, kun on aika käyttää sitä isompaa veljeä metsällä. Laukaisu on puhdas ja vetovastukseksi mittasin Lymanin elektronisella mittarilla keskimäärin 1,76 kg, joten annoin sen olla siinä. 11,4 mm. Istuvuudeltaan se on pidemmällä perälevyllä varustettuna kuin täysimittainen Tikka T3x ja bonuksena käytettävissä on osin isoveli T3x:n runsas tarvikevalikoima. Tämä täyttyi nytkin hyvin ja kaikilla kokeilluilla patruunalaaduilla. Vanhaa varastoa, erilaisella voitelulla oleva paksu Midas L takoi puolestaan tasaiseksi sarjaksi 11,5, 12,5, 13 ja 12 mm, ka. Seuraavien päivien ennuste oli kuitenkin joka päivä kohoava tuulen nopeus, joten huonoista ajoista tämä oli silti paras. 41 millisenä otetta ja helpotti tasapohjaisena tuelta ammuntaa. Nyt neljän sarjaksi tuli 14, 12,5,12,5 ja 8 mm, ka. Varsinkin kun se on tuntumaltaan nahkea ja karhennukset toimivia. 11,8 mm. Tämä hintaluokkahan on se, joita kulutetaan eniten. Syöttövarmuus lähes kaikilla patruunoilla oli virheetöntä. RADALLA Kesäpäivä oli suhteellisen viileä, vain 18 astetta, mutnat. Kun lähes samalla hinnalla saa kaksi asetta, .22LR:n ja .17 HMR:n, niin onhan se helpompaa, kun ei tarvitse vekslailla piippujen kanssa ja kohdistaa aina uudelleen tähtäimiä. Vaan niinhän se on metsälläkin, harvoin tositilanteissa on pläkätyyntä. Näin pienoiskiväärin lyhyellä 50 metrin matkallakin ammunta onnistuu turhia voimistelematta. 14,4 mm. Tosin pidempipiippuinen piekkari painaa 2,6 kiloa eli käytännössä miltei saman kuin kevyin T3x ja etutukin levikkeellä jo vajaat kolme kiloa. Se, minkä edullinen hinnoittelu on saanut aikaiseksi, on muiden merkkien käyttämien vaihtopiippujen tarpeen väheneminen. 44 • ASE-lehti. Näin selviää samalla se, josko lipas murjoo jotakin patruunaa niin, että se aiheuttaa kärpäsen. Tosin ulkomailla kaipaavat pidempää latausliikkeen mahdollisuutta ison Osumakuviot olivat hyvät ulkona tuulessa ammutuksi ja täyttivät helposti luvatun kulmaminuutin tarkkuuden. kiristysmomentit rautojen ruuveille (kuten kiikarin kiinnitysruuveillekin). Matkana 53 m ja tukena hiekkapussit sekä kaikki kasat lippaasta syötettynä. Samalla aseen paino nousi 2,7 kiloon eli samaan kuin suurireikäisten kevyin versio. Toisinaan taas kaikki nekin syöttyivät virheettä, kun käytti rivakoita otteita lukon liikutteluun. KiillotTikka T1x on näppärä monikäyttöinen (MTR) pienoiskivääri, jonka saa poikkeuksellisen lyhyellä 40 sentin piipulla (vaihtoehtoisesti 51 cm). Samalla lailla tukin harjaa on helppo kasvattaa Tikan valikoimissa olevalla lisäpalalla, jos päälle asentaa korkean kiikaritähtäimen. Neljä ensimmäistä kasaa olivat 13, 15, 11 ja 6,5 mm, ka. Sako on siitä esimerkillinen käyttöohjeen laatija, että he ilmoittavat myös oikeat aseen tapaan (lihasmuisti) silloin, kun Tikalla harjoitellaan muotiin noussutta Precision Rifle ammuntaa. Ristikon säätö kohdalleen ja ensi kasat suositulla ja edullisella CCI Standard peruspaukulla. Ainoastaan Winsun tylpät 42 gr reikäpäät tökkäsivät muutaman kerran täyteen ladatun lippaan ensimmäisillä patruunoilla. Seuraavana oli vuorossa toinen perustestipatruunamme, Lapuan Midas+ joka kohtuuhintaisena käy lähes yhtä hyvin kuin kaikista arvokkaimmat huippupatruuta tuulen nopeudeksi mitattiin Silvalla puuskissa 3 m/s ja se on paljon hidasta luotia ajatellen. T3x:n ratamalliset etutukkija pistoolikahvainsertti sekä tukinharjan korotuspala. Siinä tarvitsee vain pukata yksi poikittaissokka irti niin sisuskalut saa kämmenelle. Tasapäinen nallipiikki on pyöreä ja osuu aivan kannan reunasta keskelle päin eli yrittää tyssätä umpiaineista reunakäännettä mahdollisimman vähän. Ammunnan jälkeinen puhdistus käy helposti, sillä lukonkin purkuohje on selostettu erittäin täydellisessä käyttöohjeessa. telujen puuttuessa sen ulkoinen viimeistely on osin karkeahkoa, mutta sillä on oma vaikutuksensa edulliseen loppuhintaan, mikä on saatu näin puristettua kilpailukykyiseksi. Itse asiassa ulkokelissä alle 10 mm kasoihin ei ole kovin helppo päästä oli ase sitten mikä tahansa. Toki painoltaan hieman erilaisella, sillä lyhytpiippuinen versio piekkarista painaa perusversiossaan 2,4 kiloa tavallisten T3x mallien painaessa 2,7 – 3,2 kiloa. Mikä sen parempaa, kuin ammunnan harjoittelu ja varsinainen suurriistajahti samalta tuntuvalla aseella. E1 -sarja on osoittautunut vertailuissa paljon vanhoja malleja paremmaksi, kuva on kirkas ja erottelukykyä löytyy aivan eri tavalla. Isommissahan piippu paksunee patruunapesän kohdalla ja piekkarissa ei, joten tämä rako on näin saatu poistettua. Periaatteessa kun poimii T1x:n niin on kuin käsittelisi isompaa T3x:ää ja sehän on osittain ollut tarkoituksenakin. Muovilevyn kanssa on hyvä muistaa sen liukkaus eli seinää vasten nojalleen laitettuna tämä Tikka saattaa kaatua helposti. Muovisten alarautojen takia tämä momentti on T1x:lle 5 Nm. Perälevy on erittäin ohut muovinen, jolla vetopituus on saatu poikkeuksellisen lyhyeksi, vain 338 mm. Näin malli soveltuu kasvuiässä olevillekin ja mittaa on helppo kasvattaa Tikan normaalilla paksulla kumiperälevyllä sekä pidennyspaloilla. Kymmenen patruunaa vetävän, kookkaan lippaan lipastus sujuu helposti, joskin viimeisen patruunan kanssa saa vähän voimistella. Muodoltaan perä on vailla sivuvääryyttä ja pistoolikahvan kämmenpahkat molemmilla puolilla, joten sama tukki soveltuu vasureillekin. TEKNISET TIEDOT Tikka T1x MTR Ohjehinta: 649 eur Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Sako Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen pienoiskivääri Kaliiperi: 22LR, 17HMR Lipas: irrotettava 10 patruunaa Pituus: 852 mm, (960 mm) Piipun pituus: 400 mm, (510 mm) Paino: 2,4 kg (2,6 kg) Laukaisu: säädettävä 1 – 2 kg Tähtäimet: 11 mm kiila Tukki: lasikuituvahvisteinen polymeeri Varusteet: ohjekirja, ½ x 20 UNF kierre piipunsuulla Muuta: käyntitakuu kulmaminuutti Lisävarusteet: esim. Monesti neljä laukausta oli pienessä ryppäässä, joten voi vain arvailla sen viidennen syytä. Sen toiminta osoittautui moitteettomaksi, rihlaus on virheetön ja säädettävä laukaisu tuntumaltaan hyvä. Ammunta oli helppoa, lukko liikkuu herkästi eikä pure kiinni kuten monesti lyhyemmillä rakenteilla on tapana. Alarauta on kuituvahvisteista polymeeriä ja äärimitoiltaan ison aseen sovitukset täyttävä. 12,2 mm. Tähtäimenä Tikan päällä oli Burriksen suuri 6,5 – 20 x 50 E1 Sakon mullinsilmäjaloilla. Siinä piekkarin tukki poikkeaa isommasta, että siihen on lisätty piippukourun täytepala kehyksen etupuolelle. Oikeastaan laukaisussa oli oikein tarkkaan tutkittaessa pientä venymää, mutta sitä ei tavallisessa käytössä huomannut. Tässä taitaa näkyä yhteistyö saksalaisen Steinerin kanssa, molemmat yritykset kun omistaa nykyään Beretta. Putki on siitä etevä, että siinä on parallaksin säätö, tosin vanhahtavasti objektiivin ympärillä. Tällekin Tikalle on annettu osumatakuu, mikä on se yleinen kulmaminuutti eli suunnilleen 15 mm / 50 m kolmella laukauksella. Perinteisesti tässäkin tukissa on kiinnikkeet hihnalenkeille tai vaihtoehtoisesti bipodille. Lopuksi kokeiltu Eleyn ampumahiihtoon räätälöity Tenex Biathlon kävi sekin moitteetta, sarjana 8,5, 14, 17 ja 18 mm, ka. YHTEENVETO Tikka T1x MTR on hyvistä materiaaleista huolella koneistettu pienoiskivääri, joka tarkkana soveltuu kaikenlaiseen ammuntaan. Se on hyvin huomioiden ulkoiset olosuhteet
Vanhaa varastoa, erilaisella voitelulla oleva paksu Midas L takoi puolestaan tasaiseksi sarjaksi 11,5, 12,5, 13 ja 12 mm, ka. Näin malli soveltuu kasvuiässä olevillekin ja mittaa on helppo kasvattaa Tikan normaalilla paksulla kumiperälevyllä sekä pidennyspaloilla. Uusien Tikkojen tavoin perän sisällä on myös tyhjän tilan täyttävä styroksitäyte, joka vaimentaa muuten kaikupohjan tavoin toimivan tukin äänet. Tosin pidempipiippuinen piekkari painaa 2,6 kiloa eli käytännössä miltei saman kuin kevyin T3x ja etutukin levikkeellä jo vajaat kolme kiloa. Ristikon säätö kohdalleen ja ensi kasat suositulla ja edullisella CCI Standard peruspaukulla. RADALLA Kesäpäivä oli suhteellisen viileä, vain 18 astetta, mutnat. Siinä tarvitsee vain pukata yksi poikittaissokka irti niin sisuskalut saa kämmenelle. Kun lähes samalla hinnalla saa kaksi asetta, .22LR:n ja .17 HMR:n, niin onhan se helpompaa, kun ei tarvitse vekslailla piippujen kanssa ja kohdistaa aina uudelleen tähtäimiä. Se on hyvin huomioiden ulkoiset olosuhteet. Tasapäinen nallipiikki on pyöreä ja osuu aivan kannan reunasta keskelle päin eli yrittää tyssätä umpiaineista reunakäännettä mahdollisimman vähän. Oikeastaan laukaisussa oli oikein tarkkaan tutkittaessa pientä venymää, mutta sitä ei tavallisessa käytössä huomannut. Syöttövarmuus lähes kaikilla patruunoilla oli virheetöntä. 14,4 mm. Tosin ulkomailla kaipaavat pidempää latausliikkeen mahdollisuutta ison Osumakuviot olivat hyvät ulkona tuulessa ammutuksi ja täyttivät helposti luvatun kulmaminuutin tarkkuuden. Ammunta oli helppoa, lukko liikkuu herkästi eikä pure kiinni kuten monesti lyhyemmillä rakenteilla on tapana. Seuraavien päivien ennuste oli kuitenkin joka päivä kohoava tuulen nopeus, joten huonoista ajoista tämä oli silti paras. Samalla aseen paino nousi 2,7 kiloon eli samaan kuin suurireikäisten kevyin versio. Varsinkin kun se on tuntumaltaan nahkea ja karhennukset toimivia. Sen toiminta osoittautui moitteettomaksi, rihlaus on virheetön ja säädettävä laukaisu tuntumaltaan hyvä. Istuvuudeltaan se on pidemmällä perälevyllä varustettuna kuin täysimittainen Tikka T3x ja bonuksena käytettävissä on osin isoveli T3x:n runsas tarvikevalikoima. TEKNISET TIEDOT Tikka T1x MTR Ohjehinta: 649 eur Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Sako Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen pienoiskivääri Kaliiperi: 22LR, 17HMR Lipas: irrotettava 10 patruunaa Pituus: 852 mm, (960 mm) Piipun pituus: 400 mm, (510 mm) Paino: 2,4 kg (2,6 kg) Laukaisu: säädettävä 1 – 2 kg Tähtäimet: 11 mm kiila Tukki: lasikuituvahvisteinen polymeeri Varusteet: ohjekirja, ½ x 20 UNF kierre piipunsuulla Muuta: käyntitakuu kulmaminuutti Lisävarusteet: esim. Alarauta on kuituvahvisteista polymeeriä ja äärimitoiltaan ison aseen sovitukset täyttävä. Muodoltaan perä on vailla sivuvääryyttä ja pistoolikahvan kämmenpahkat molemmilla puolilla, joten sama tukki soveltuu vasureillekin. telujen puuttuessa sen ulkoinen viimeistely on osin karkeahkoa, mutta sillä on oma vaikutuksensa edulliseen loppuhintaan, mikä on saatu näin puristettua kilpailukykyiseksi. Toisinaan taas kaikki nekin syöttyivät virheettä, kun käytti rivakoita otteita lukon liikutteluun. 41 millisenä otetta ja helpotti tasapohjaisena tuelta ammuntaa. Tällekin Tikalle on annettu osumatakuu, mikä on se yleinen kulmaminuutti eli suunnilleen 15 mm / 50 m kolmella laukauksella. Se, minkä edullinen hinnoittelu on saanut aikaiseksi, on muiden merkkien käyttämien vaihtopiippujen tarpeen väheneminen. Seuraavana oli vuorossa toinen perustestipatruunamme, Lapuan Midas+ joka kohtuuhintaisena käy lähes yhtä hyvin kuin kaikista arvokkaimmat huippupatruuta tuulen nopeudeksi mitattiin Silvalla puuskissa 3 m/s ja se on paljon hidasta luotia ajatellen. Laukaisu on puhdas ja vetovastukseksi mittasin Lymanin elektronisella mittarilla keskimäärin 1,76 kg, joten annoin sen olla siinä. Tämä on hyvä asia. 11,4 mm. Tässä taitaa näkyä yhteistyö saksalaisen Steinerin kanssa, molemmat yritykset kun omistaa nykyään Beretta. Siinä piekkarin tukki poikkeaa isommasta, että siihen on lisätty piippukourun täytepala kehyksen etupuolelle. Muovilevyn kanssa on hyvä muistaa sen liukkaus eli seinää vasten nojalleen laitettuna tämä Tikka saattaa kaatua helposti. Neljä ensimmäistä kasaa olivat 13, 15, 11 ja 6,5 mm, ka. Periaatteessa kun poimii T1x:n niin on kuin käsittelisi isompaa T3x:ää ja sehän on osittain ollut tarkoituksenakin. Näin pienoiskiväärin lyhyellä 50 metrin matkallakin ammunta onnistuu turhia voimistelematta. Matkana 53 m ja tukena hiekkapussit sekä kaikki kasat lippaasta syötettynä. E1 -sarja on osoittautunut vertailuissa paljon vanhoja malleja paremmaksi, kuva on kirkas ja erottelukykyä löytyy aivan eri tavalla. 12,2 mm. Mikä sen parempaa, kuin ammunnan harjoittelu ja varsinainen suurriistajahti samalta tuntuvalla aseella. kiristysmomentit rautojen ruuveille (kuten kiikarin kiinnitysruuveillekin). Nyt neljän sarjaksi tuli 14, 12,5,12,5 ja 8 mm, ka. Monesti neljä laukausta oli pienessä ryppäässä, joten voi vain arvailla sen viidennen syytä. Itse asiassa ulkokelissä alle 10 mm kasoihin ei ole kovin helppo päästä oli ase sitten mikä tahansa. T3x:n ratamalliset etutukkija pistoolikahvainsertti sekä tukinharjan korotuspala. Ammunnan jälkeinen puhdistus käy helposti, sillä lukonkin purkuohje on selostettu erittäin täydellisessä käyttöohjeessa. YHTEENVETO Tikka T1x MTR on hyvistä materiaaleista huolella koneistettu pienoiskivääri, joka tarkkana soveltuu kaikenlaiseen ammuntaan. Putki on siitä etevä, että siinä on parallaksin säätö, tosin vanhahtavasti objektiivin ympärillä. Lopuksi kokeiltu Eleyn ampumahiihtoon räätälöity Tenex Biathlon kävi sekin moitteetta, sarjana 8,5, 14, 17 ja 18 mm, ka. Tämä hintaluokkahan on se, joita kulutetaan eniten. Samalla lailla tukin harjaa on helppo kasvattaa Tikan valikoimissa olevalla lisäpalalla, jos päälle asentaa korkean kiikaritähtäimen. 11,8 mm. Isommissahan piippu paksunee patruunapesän kohdalla ja piekkarissa ei, joten tämä rako on näin saatu poistettua. KiillotTikka T1x on näppärä monikäyttöinen (MTR) pienoiskivääri, jonka saa poikkeuksellisen lyhyellä 40 sentin piipulla (vaihtoehtoisesti 51 cm).. Kymmenen patruunaa vetävän, kookkaan lippaan lipastus sujuu helposti, joskin viimeisen patruunan kanssa saa vähän voimistella. Tähtäimenä Tikan päällä oli Burriksen suuri 6,5 – 20 x 50 E1 Sakon mullinsilmäjaloilla. Ainoastaan Winsun tylpät 42 gr reikäpäät tökkäsivät muutaman kerran täyteen ladatun lippaan ensimmäisillä patruunoilla. Näin selviää samalla se, josko lipas murjoo jotakin patruunaa niin, että se aiheuttaa kärpäsen. Muovisten alarautojen takia tämä momentti on T1x:lle 5 Nm. Sako on siitä esimerkillinen käyttöohjeen laatija, että he ilmoittavat myös oikeat aseen tapaan (lihasmuisti) silloin, kun Tikalla harjoitellaan muotiin noussutta Precision Rifle ammuntaa. Perinteisesti tässäkin tukissa on kiinnikkeet hihnalenkeille tai vaihtoehtoisesti bipodille. Monelle merkittävä etu on edullisena runsaan harjoittelun tuoma varmuus, kun on aika käyttää sitä isompaa veljeä metsällä. Tämä täyttyi nytkin hyvin ja kaikilla kokeilluilla patruunalaaduilla. Vaan niinhän se on metsälläkin, harvoin tositilanteissa on pläkätyyntä. Toki painoltaan hieman erilaisella, sillä lyhytpiippuinen versio piekkarista painaa perusversiossaan 2,4 kiloa tavallisten T3x mallien painaessa 2,7 – 3,2 kiloa. Perälevy on erittäin ohut muovinen, jolla vetopituus on saatu poikkeuksellisen lyhyeksi, vain 338 mm
Sen ensi kappaleet saatiin Suomeenkin heti vuodenvaihteen jälkeen. Eikä kyseessä ole mikään teennäinen facelift, vaan ihan oikeasti kokonaan uusi konstruktio ja varsin lupaava sellainen onkin. Heti alussa tarjolla on kahdeksan eri mallia aivan laidasta laitaan. Nyt samoilla opeilla ja samasta materiaalista toteutettuna on vuorossa piekkareiden suunnittelusta vastaavan Jaroslacv Malinan suunnittelema reunasytytTEK ST I J A KUV A T : J . Siksi ominaisuus otettiin sellaisenaan tähän uuteen sarjaankin. Tosin eihän siitä ole kauaakaan, kun sitä edeltävä 455-sarja esiteltiin 2010. Hieman tosin käy kateeksi USA:ta, jossa tarjolla on lisäksi Boyd:n AT-ONE säädettävällä laminaattitukilla varustettu Varmint. Zetorin piekkarit ovat jo kauan olleet suosituimpien joukossa. Enää ei siis tarvita mittoja harmittavasti muuttelevaa lämpökä– Supersuositun CZ:n piekkareille kokonaan uusi mallisarja CZ 457 Varmint MTR lisarja. Viime vuosina tehdas on uudistanut konekantaansa ja valmistusmenetelmiään, mikä on näkynyt niin tuotteiden laadussa kuin uudelleen suunnitelluissa ratkaisuissa. Toimintavarmuus, hyvä tarkkuus ja kunnon materiaalit kohtuuhintaan ovat olleet voittoisa yhdistelmä. Suunnittelusta vastasi silloin Vit Sedlak, joka kertoi aika yksityiskohtaisesti valmistuksen saloista. sittelyä, sillä Sveitsistä löytyneen teräslaadun ansiosta lopputulos on nyt lujempi ilman lämpökäsittelyä kuin aikaisemmin lämpökäsiteltynä. Se on kasvanut melkoiseksi tekijäksi, sillä niin sotilaskuin kaikenlaisia siviiliaseita valmistuu tuommoiset 300 000 kappaletta vuosittain 1900 työntekijän voimin. Tsekkiläinen CZ (Ceská zbrojovka) on tehnyt aseita jo vuodesta 1936 alkaen. Nyt siis tämän aiemman, erittäin laajan mallisarjan korvaajaksi on esitelty vuoden 2018 uutuutena 457-malPähkinäpuisen tukin massiivinen pistoolikahva on pysty ja ergonomisesti muotoiltu. MA L I N E N CZ 457 MTR on ulkonäöltään varsin poikkeava ase, mutta erinomainen ammuttava. Siinä uutena juttuna ja erikoisuutena olivat vaihtokaliiperiset piiput, mikä muodinmukaisena uutena asiana myi hyvin. Hiljan kehitettiin suurireikäisiin uusin menetelmin tehtävä 557-sarja eli siinä koneistuskeskus sylkee kaikilta osin valmiin kehyksen ulos ja jäljellä on vain purseiden poisto. teisten 457-mallisarja. Sama tukkimalli on isommissakin kaliipereissa. 46 • ASE-lehti
Toimintavarmuus, hyvä tarkkuus ja kunnon materiaalit kohtuuhintaan ovat olleet voittoisa yhdistelmä. ASE-lehti • 47. Tosin eihän siitä ole kauaakaan, kun sitä edeltävä 455-sarja esiteltiin 2010. Zetorin piekkarit ovat jo kauan olleet suosituimpien joukossa. Enää ei siis tarvita mittoja harmittavasti muuttelevaa lämpökä– Supersuositun CZ:n piekkareille kokonaan uusi mallisarja CZ 457 Varmint MTR lisarja. Hieman tosin käy kateeksi USA:ta, jossa tarjolla on lisäksi Boyd:n AT-ONE säädettävällä laminaattitukilla varustettu Varmint. sittelyä, sillä Sveitsistä löytyneen teräslaadun ansiosta lopputulos on nyt lujempi ilman lämpökäsittelyä kuin aikaisemmin lämpökäsiteltynä. Eikä kyseessä ole mikään teennäinen facelift, vaan ihan oikeasti kokonaan uusi konstruktio ja varsin lupaava sellainen onkin. Viime vuosina tehdas on uudistanut konekantaansa ja valmistusmenetelmiään, mikä on näkynyt niin tuotteiden laadussa kuin uudelleen suunnitelluissa ratkaisuissa. Tsekkiläinen CZ (Ceská zbrojovka) on tehnyt aseita jo vuodesta 1936 alkaen. Sen ensi kappaleet saatiin Suomeenkin heti vuodenvaihteen jälkeen. teisten 457-mallisarja. Heti alussa tarjolla on kahdeksan eri mallia aivan laidasta laitaan. Hiljan kehitettiin suurireikäisiin uusin menetelmin tehtävä 557-sarja eli siinä koneistuskeskus sylkee kaikilta osin valmiin kehyksen ulos ja jäljellä on vain purseiden poisto. Sama tukkimalli on isommissakin kaliipereissa. MA L I N E N CZ 457 MTR on ulkonäöltään varsin poikkeava ase, mutta erinomainen ammuttava. Suunnittelusta vastasi silloin Vit Sedlak, joka kertoi aika yksityiskohtaisesti valmistuksen saloista. Siinä uutena juttuna ja erikoisuutena olivat vaihtokaliiperiset piiput, mikä muodinmukaisena uutena asiana myi hyvin. Nyt siis tämän aiemman, erittäin laajan mallisarjan korvaajaksi on esitelty vuoden 2018 uutuutena 457-malPähkinäpuisen tukin massiivinen pistoolikahva on pysty ja ergonomisesti muotoiltu. Nyt samoilla opeilla ja samasta materiaalista toteutettuna on vuorossa piekkareiden suunnittelusta vastaavan Jaroslacv Malinan suunnittelema reunasytytTEK ST I J A KUV A T : J . Siksi ominaisuus otettiin sellaisenaan tähän uuteen sarjaankin. Se on kasvanut melkoiseksi tekijäksi, sillä niin sotilaskuin kaikenlaisia siviiliaseita valmistuu tuommoiset 300 000 kappaletta vuosittain 1900 työntekijän voimin
Nyt lukonkammen avausliike on vain 60 astetta eli 30 astetta aiempaa pienempi ja näpit pysyvät kaukana tähtäimestä. Näin tavoitteena on luodin hellempi kohtelu ja sitä kautta parempi tarkkuus sekä rihlojen vähäisempi likaantuminen. Lopputuloksena samettimaiset siistit pinnat ovat saaneet kauniin kiiltelemättömän mustan värin. TUKKI Malleja on aluksi kahdeksan erilaista, joten tukkejakin on erilaisia niin laadultaan kuin muodoltaankin. Edullisimmat kaksi ovat koivua muiden ollessa turkkilaista pähkinäpuuta. Rihlaus on piekkarissa kuusipalkkinen ja nousultaan 16 tuumaa. Lukituksesta huolehtii lukonkammen juuri, kuten useimmissa piekkareissa. Muissa pintakäsittelynä on lakkaus. 508mm) piippu. Tämä metallin pintaan tunkeutuva menetelmä on salainen, mutta samaa käytetään sotilaspuolen aseissa. Samaa lipasta käytetään muissakin malleissa ja jopa Steyr on valinnut saman alihankkijan tuotteen. Nyt myös varmistin toimii loogisesti kuten muillakin valmistajilla eli sijaitsee oikeassa kyljessä ja vapauttaa laukaisulaitteen työnnettäessä eteenpäin. Alaraudat ovat kaksiosaiset, materiaaliltaan terästä ja rautojen kiinnityksestä huolehtivat Torx-kantaiset ruuvit. Piipun kiinnitys on edelleen kahdella alakulmien pidätinruuvilla ja asemoinnissa pitää huolen peräpään ohjainkolo. Tässä mallissa kaliipereiksi tarjotaan .22LR ja .17HMR. Hihnalenkin kiinnikkeet ovat kaikissa vakiona kuten musta kuminen perälevykin. Lukon etupäässä on upotus reunakannalle ja ulosvetimen vastapuolella hylsyä tukeva kynsi. Enää virekynsi ei toimi lukon pidättimenä vaan kehyksen vasemmassa kyljessä on isojen aseiden tapaan oma vipu tätä varten. Lukon yläpinnassa näkyy iskuri ja jousipanta. Tarjolla ovat myös kaliiperit .22WMR ja .17HMR (9 tuuman nousu) niin ikään mallista riippuen. Tehtaan asetus on 1100 ja 1400 g välillä. 48 • ASE-lehti. Nyt silmiinpistävää on erittäin hyvä metallipintojen viimeistely sekä testiaseessa pähkinäpuisen tukin öljykäsitelty pinta. Tämähän on yksi tapa kun halutaan tehdä aseesta tarkka. Tästä huolimatta viritysliike ei tunnu liian jäykältä. MTR Tämä erikoismalli poikkeaa rajuimmin muista, sillä sen tukki on poikkeuksellisen näyttävä, samanlainen kuin isommassa 527:ssa. Laukaisulaite on sekin kokonaan uudenlainen ja varustettu nyt sekä vetovastuksen että etuja jälkivedon säädöillä. Etutukissa on kaksi pikakiinnikettä hihnalenkeille jolloin toista voi käyttää bipodille. Nyt CZ:n varmistinkin toimii loogisesti eli eteen työnnettynä ase on ampumavalmis. Kun päällä oleva kisko on koneistettu samalla kertaa samasta teräksestä niin tukevuutta riittää ja asento on taatusti suorassa. Muodoltaan palkki poikkeaa perinteisestä ollen kapea ja korkea ja levenee alaspäin. Siten tämänkin voi käyttäjä itse optimoida parhaaksi eri käyttötarkoituksiin. Nyt iskurin paino on 60% aiempaa kevyempi eli isku on huomattavasti aiempaa nopeampi ja siitä aiheutuvat värähtelyt pienemmät. RAUDAT Uusi kehys on koneistettu paksusta putkesta tasaamalla sivut ja pohja sekä tekemällä 11 mm kisko pinnalle. Tiukasta pesästä johtuen tällä mallilla ei saa Virepintojen ristissäolon voi säätää ulkopuolelta, kiillotettuun liipaisimeen asennetusta kuusiokoloruuvista. Iskuri on leveä ja iskee koko kantareunuksen alalle eli tuhlaa näin osan energiastaan umpiaineeseen. Tähtäimen kiinnitystä varten on suoraan kehykseen koneistettu yhdysrakenteinen 11 mm kisko. Vielä perän alareunaan on laserilla muotoiltu teksti VARMINT MTR ja etutukin kylkeen CZ 457 MATCH TARGET RIFLE. Myös metallipintojen korroosion estokäsittely on uusi juttu. Parhaimmissa Royal, Premium ja MTR malleissa on valikoitua parempaa pähkinää ja pintakäsittelynä on öljyäminen. Otekohdat on röpelökarhennettu laserilla, kilpa-aseista tuttu ratkaisu sekin, joskin lopputulos jää hieman liukkaaksi. Lippaan vapautin on lippaan etupuolella sijaitseva vipu ja siksi jäykkä käyteltävä, että todennäköisesti lipas ei pääse irtoamaan vahingossa. Itselleni täydellisen otteen saaminen pistoolikahvasta ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Lipaskuilu on muovinen kuten itse viisi patruunaa vetävä lipaskin. Rosterinen lukko on uutta tyyppiä, jossa avausliike on vain 60 astetta eli 30 astetta aiempaa pienempi. Turvallisuutta puolestaan parantaa viritettynä esiin työntyvän iskurin punainen pää, jolloin sen sekä tuntee että näkee. Saatavana on myös suurempia lippaita. Samoin peräti 56 mm leveä, tasapohjainen etutukki sopii niin hiekkapussien päälle kuin vapaalta kädeltä ammuntaankin. Lukon etupäässä on upotettu iskupohja ja ulosvetimen kynnen vastapuolella on hylsyä tukeva vastakynsi. Rautojen petaus on uudenlainen puutukkisissa malleissa, joissa raudat lepäävät kiinnitysruuveja ympäröivien epoksipilarien päällä. Vaihtopiippujen kiinnitys on peruja edellisestä mallista, joten ne sekä lippaat ovat molemmissa samat. Turvallisuutta ajatellen lukkoa pystyy liikuttelemaan ase varmistettunakin eli patruunan saa turvallisesti pesästä. Nyt lukonkampi onkin käsittelyä ajatellen luonnollisemmalla paikalla. Painoa lyhyellä piipulla varustettuna on kunnioitettavat 3,4 kiloa. Tarjolla on tämän 16 tuumaisen (n. Uudenlainen laukaisulaite, käytännössä se on lähes sama kuin isommassa 557:ssa, on mahdollistanut kehyksen suunnittelun vapaasti uusiksi. Jopa erittäin lyhyellä 41 -senttisellä, mutta jykevän paksulla 22,15 millisellä piipulla varustettuna ase tuntuu vakaalta pidettävältä. Vastus on säädettävissä välillä 800 – 1500 g eli se sopii niin tarkkaan rata-ammuntaan kuin metsälle. Monesta piekkarista poiketen uudessa CZ:ssa on rekyylivastinkin. Vaikka kyseessä on vain piekkari, niin teräksinen rekyyliolka uppoaa kehyksen perään tehtyyn uraan isokaliiperisten tavoin. Kaliiperista riippuen lipaskuilun takareunassa on irrotettava täytepala. Varmistettuna lukon voi avata, joten patruunan poisto pesästä käy turvallisesti. 407 mm) piipun lisäksi valinnaisena myös pidempi 20 -tuumainen (n. Uutta on täysin (etuveto, jälkiveto, vastus) käyttäjänsä säädettävissä oleva laukaisulaite, jolla tuntuman saa juuri haluamansa laiseksi. Pysty pistoolikahva on sekin rata-aseen luonteen mukainen. Molemmat asioita, jotka parantavat osumavarmuutta. Se on tikkamaisesti tukkiin upotettu lattarauta, mutta tällä kertaa siihen vastaa kehyksen takanurkassa oleva ura. Vanhaa jää jäljelle ainoastaan vaihtopiippujen kiinnitys ja toimintavarma lipas. Poskelle korkea harja sopii kuin nakutettu kiikaritähtäintäkin käytettäessä. Tuosta selviää sekin, mistä mallinimi MTR on peräisin. Se kuten pitkittäisuratkin ovat huolellista työtä. Se on kehitetty oman talon sisällä ja valmistaja kutsuu sitä nimellä Bobox menetelmän tuotekehittäjän mukaan. Vastuksen säätöalue on 0,8 – 1,5 kiloa. Muista 457-malleista poiketen tässä 22LR:n patruunapesä on tehty minimimitoituksella ja aseelle annetaan kulmaminuutin käyntitakuu eli 15 mm 50 metriltä. Piippu on tehty kylmätakomalla ja sen peräpäässä on sovite kehykseen sekä loveukset kiinnitysruuvien vastinpinnoiksi. Kokonaisuus on sanalla sanoen kauttaaltaan tosi laadukkaan näköistä. Karhennukset tehdään nykytyyliin laserilla, jolloin ne ovat täsmälliset, mutta pyramideista ei tule teräväkärkisiä. Paremmasta pähkinästä tehty ja öljytty sekä etuosaltaan leveänä ja perältään korkeana se on jotakin mitä muilla ei ole. Tiivistettynä voi sanoa, että uudessa mallisarjassa uutta ovat kehys, lukko, varmistin ja laukaisulaite sekä petaus. Piipun suulle saa ½-20 kierteen valinnaisena mallista riippuen. Yleensä kilpailijoilla säädöt loppuvat tähän, mutta CZ:ssa on myös liipaisimen liikealueen säätö välillä 0,5 7 mm. Uutta on rautojen pinnoitus korroosiota estävällä menetelmällä. Näille puristusvoimaa antaa lukon yli kiertävä panta. Asennuksessa onkin noudatettava tiettyä järjestystä lipaskuilun ruuvin kanssa aivan kuten ennenkin. Siihen on asennettu kaksi hihnalenkin pikakiinnikettä, jolloin bipodin käyttö onnistuu hihnaa irrottamatta. Näin näpit eivät joudu enää lähelle kiikaritähtäintä. Viretuki ei enää toimi lukon pidättimenä, vaan kehyksen vasemmassa kyljessä on, isompien tapaan, erillinen lukon pysäytin. Mallia on otettu isommasta 557:sta jopa joitakin osia myöten. Muilla alkaakin olla vaikeuksia päästä vastaavaan, mikä on iso asia tehtaalta, joka muutama vuosikymmen sitten vielä hioi pintoja käsivaralta. Muille Varmint malleille takuu on se tavallinen 1,5 kulmaminuuttia
Lipaskuilu on muovinen kuten itse viisi patruunaa vetävä lipaskin. Mallia on otettu isommasta 557:sta jopa joitakin osia myöten. Tämähän on yksi tapa kun halutaan tehdä aseesta tarkka. Nyt iskurin paino on 60% aiempaa kevyempi eli isku on huomattavasti aiempaa nopeampi ja siitä aiheutuvat värähtelyt pienemmät. Molemmat asioita, jotka parantavat osumavarmuutta. Lippaan vapautin on lippaan etupuolella sijaitseva vipu ja siksi jäykkä käyteltävä, että todennäköisesti lipas ei pääse irtoamaan vahingossa. Vanhaa jää jäljelle ainoastaan vaihtopiippujen kiinnitys ja toimintavarma lipas. Lukon etupäässä on upotus reunakannalle ja ulosvetimen vastapuolella hylsyä tukeva kynsi. Tästä huolimatta viritysliike ei tunnu liian jäykältä. RAUDAT Uusi kehys on koneistettu paksusta putkesta tasaamalla sivut ja pohja sekä tekemällä 11 mm kisko pinnalle. Enää virekynsi ei toimi lukon pidättimenä vaan kehyksen vasemmassa kyljessä on isojen aseiden tapaan oma vipu tätä varten. Jopa erittäin lyhyellä 41 -senttisellä, mutta jykevän paksulla 22,15 millisellä piipulla varustettuna ase tuntuu vakaalta pidettävältä. Muille Varmint malleille takuu on se tavallinen 1,5 kulmaminuuttia. Siihen on asennettu kaksi hihnalenkin pikakiinnikettä, jolloin bipodin käyttö onnistuu hihnaa irrottamatta. Tämä metallin pintaan tunkeutuva menetelmä on salainen, mutta samaa käytetään sotilaspuolen aseissa. Tiivistettynä voi sanoa, että uudessa mallisarjassa uutta ovat kehys, lukko, varmistin ja laukaisulaite sekä petaus. Lukituksesta huolehtii lukonkammen juuri, kuten useimmissa piekkareissa. Kokonaisuus on sanalla sanoen kauttaaltaan tosi laadukkaan näköistä. 508mm) piippu. Piipun kiinnitys on edelleen kahdella alakulmien pidätinruuvilla ja asemoinnissa pitää huolen peräpään ohjainkolo. Painoa lyhyellä piipulla varustettuna on kunnioitettavat 3,4 kiloa. Nyt silmiinpistävää on erittäin hyvä metallipintojen viimeistely sekä testiaseessa pähkinäpuisen tukin öljykäsitelty pinta. Turvallisuutta ajatellen lukkoa pystyy liikuttelemaan ase varmistettunakin eli patruunan saa turvallisesti pesästä. Lukon etupäässä on upotettu iskupohja ja ulosvetimen kynnen vastapuolella on hylsyä tukeva vastakynsi. Pysty pistoolikahva on sekin rata-aseen luonteen mukainen. Paremmasta pähkinästä tehty ja öljytty sekä etuosaltaan leveänä ja perältään korkeana se on jotakin mitä muilla ei ole. Poskelle korkea harja sopii kuin nakutettu kiikaritähtäintäkin käytettäessä. Tähtäimen kiinnitystä varten on suoraan kehykseen koneistettu yhdysrakenteinen 11 mm kisko. Samaa lipasta käytetään muissakin malleissa ja jopa Steyr on valinnut saman alihankkijan tuotteen. Vaihtopiippujen kiinnitys on peruja edellisestä mallista, joten ne sekä lippaat ovat molemmissa samat. Asennuksessa onkin noudatettava tiettyä järjestystä lipaskuilun ruuvin kanssa aivan kuten ennenkin. Itselleni täydellisen otteen saaminen pistoolikahvasta ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Rautojen petaus on uudenlainen puutukkisissa malleissa, joissa raudat lepäävät kiinnitysruuveja ympäröivien epoksipilarien päällä. Parhaimmissa Royal, Premium ja MTR malleissa on valikoitua parempaa pähkinää ja pintakäsittelynä on öljyäminen. Siten tämänkin voi käyttäjä itse optimoida parhaaksi eri käyttötarkoituksiin. Nyt myös varmistin toimii loogisesti kuten muillakin valmistajilla eli sijaitsee oikeassa kyljessä ja vapauttaa laukaisulaitteen työnnettäessä eteenpäin. Muista 457-malleista poiketen tässä 22LR:n patruunapesä on tehty minimimitoituksella ja aseelle annetaan kulmaminuutin käyntitakuu eli 15 mm 50 metriltä. Vastus on säädettävissä välillä 800 – 1500 g eli se sopii niin tarkkaan rata-ammuntaan kuin metsälle. Muodoltaan palkki poikkeaa perinteisestä ollen kapea ja korkea ja levenee alaspäin. Uutta on täysin (etuveto, jälkiveto, vastus) käyttäjänsä säädettävissä oleva laukaisulaite, jolla tuntuman saa juuri haluamansa laiseksi. Rihlaus on piekkarissa kuusipalkkinen ja nousultaan 16 tuumaa. Näin näpit eivät joudu enää lähelle kiikaritähtäintä. Vastuksen säätöalue on 0,8 – 1,5 kiloa. Se kuten pitkittäisuratkin ovat huolellista työtä. Lopputuloksena samettimaiset siistit pinnat ovat saaneet kauniin kiiltelemättömän mustan värin. MTR Tämä erikoismalli poikkeaa rajuimmin muista, sillä sen tukki on poikkeuksellisen näyttävä, samanlainen kuin isommassa 527:ssa. Varmistettuna lukon voi avata, joten patruunan poisto pesästä käy turvallisesti. Uutta on rautojen pinnoitus korroosiota estävällä menetelmällä. Saatavana on myös suurempia lippaita. Hihnalenkin kiinnikkeet ovat kaikissa vakiona kuten musta kuminen perälevykin. Myös metallipintojen korroosion estokäsittely on uusi juttu. Uudenlainen laukaisulaite, käytännössä se on lähes sama kuin isommassa 557:ssa, on mahdollistanut kehyksen suunnittelun vapaasti uusiksi. Tuosta selviää sekin, mistä mallinimi MTR on peräisin. Tässä mallissa kaliipereiksi tarjotaan .22LR ja .17HMR. Näille puristusvoimaa antaa lukon yli kiertävä panta. Iskuri on leveä ja iskee koko kantareunuksen alalle eli tuhlaa näin osan energiastaan umpiaineeseen. Näin tavoitteena on luodin hellempi kohtelu ja sitä kautta parempi tarkkuus sekä rihlojen vähäisempi likaantuminen. Alaraudat ovat kaksiosaiset, materiaaliltaan terästä ja rautojen kiinnityksestä huolehtivat Torx-kantaiset ruuvit. Turvallisuutta puolestaan parantaa viritettynä esiin työntyvän iskurin punainen pää, jolloin sen sekä tuntee että näkee. Nyt lukonkampi onkin käsittelyä ajatellen luonnollisemmalla paikalla. Tarjolla on tämän 16 tuumaisen (n. Samoin peräti 56 mm leveä, tasapohjainen etutukki sopii niin hiekkapussien päälle kuin vapaalta kädeltä ammuntaankin. Muilla alkaakin olla vaikeuksia päästä vastaavaan, mikä on iso asia tehtaalta, joka muutama vuosikymmen sitten vielä hioi pintoja käsivaralta. Tarjolla ovat myös kaliiperit .22WMR ja .17HMR (9 tuuman nousu) niin ikään mallista riippuen. Laukaisulaite on sekin kokonaan uudenlainen ja varustettu nyt sekä vetovastuksen että etuja jälkivedon säädöillä. Etutukissa on kaksi pikakiinnikettä hihnalenkeille jolloin toista voi käyttää bipodille. Kun päällä oleva kisko on koneistettu samalla kertaa samasta teräksestä niin tukevuutta riittää ja asento on taatusti suorassa. Karhennukset tehdään nykytyyliin laserilla, jolloin ne ovat täsmälliset, mutta pyramideista ei tule teräväkärkisiä. Kaliiperista riippuen lipaskuilun takareunassa on irrotettava täytepala. Otekohdat on röpelökarhennettu laserilla, kilpa-aseista tuttu ratkaisu sekin, joskin lopputulos jää hieman liukkaaksi. Vaikka kyseessä on vain piekkari, niin teräksinen rekyyliolka uppoaa kehyksen perään tehtyyn uraan isokaliiperisten tavoin. Nyt CZ:n varmistinkin toimii loogisesti eli eteen työnnettynä ase on ampumavalmis. Tiukasta pesästä johtuen tällä mallilla ei saa Virepintojen ristissäolon voi säätää ulkopuolelta, kiillotettuun liipaisimeen asennetusta kuusiokoloruuvista. Edullisimmat kaksi ovat koivua muiden ollessa turkkilaista pähkinäpuuta. Se on tikkamaisesti tukkiin upotettu lattarauta, mutta tällä kertaa siihen vastaa kehyksen takanurkassa oleva ura. Vielä perän alareunaan on laserilla muotoiltu teksti VARMINT MTR ja etutukin kylkeen CZ 457 MATCH TARGET RIFLE. Tehtaan asetus on 1100 ja 1400 g välillä. Piipun suulle saa ½-20 kierteen valinnaisena mallista riippuen. Viretuki ei enää toimi lukon pidättimenä, vaan kehyksen vasemmassa kyljessä on, isompien tapaan, erillinen lukon pysäytin. TUKKI Malleja on aluksi kahdeksan erilaista, joten tukkejakin on erilaisia niin laadultaan kuin muodoltaankin. Lukon yläpinnassa näkyy iskuri ja jousipanta. Piippu on tehty kylmätakomalla ja sen peräpäässä on sovite kehykseen sekä loveukset kiinnitysruuvien vastinpinnoiksi. Monesta piekkarista poiketen uudessa CZ:ssa on rekyylivastinkin. Yleensä kilpailijoilla säädöt loppuvat tähän, mutta CZ:ssa on myös liipaisimen liikealueen säätö välillä 0,5 7 mm. Muissa pintakäsittelynä on lakkaus. 407 mm) piipun lisäksi valinnaisena myös pidempi 20 -tuumainen (n. Rosterinen lukko on uutta tyyppiä, jossa avausliike on vain 60 astetta eli 30 astetta aiempaa pienempi. Se on kehitetty oman talon sisällä ja valmistaja kutsuu sitä nimellä Bobox menetelmän tuotekehittäjän mukaan. Nyt lukonkammen avausliike on vain 60 astetta eli 30 astetta aiempaa pienempi ja näpit pysyvät kaukana tähtäimestä.
Piipun suulla oli tuo käytännöllinen kierre vaimentimelle, mutta ammunta tapahtui sitä ilman, eli perusmuodossa olevalla aseella. Yksi tarkkuuteen vaikuttava asia on tukkiin tehty pilaripetaus. Rosterinen lukko on uutta suunnittelua ja toimii hyvin takertelematta. Laserilla röpelökarhennettuun etutukkiin on nimikoitu aseen malli, joten asia ei jää epäselväksi kellekään. Ohje ei kerro myöskään lukon huoltopurkamista, vaan kehottaa kääntymään asesepän puoleen, vaikka edellisessä mallissa oli tämäkin ohje. Hiekkapussituelta ampuen viiden kasat sadalta metriltä kiinnostivat tietenkin. Viisi patruunaa vetävä, hyvin toimiva lipas on toinen sama osa kuin aiemmassa mallissa. Tyhjiä hylsyjä lipas ei sentään syöttänyt. Teräksinen rekyylivastin on poterossaan istuva lattaraudan pala. Viiden kasat 20 ja 31 mm eli nämäkin kävivät vallan mainiosti. Sen sijaan laukaisu itsessään tuntui hieman venyvältä, mutta pieni säätö 1,5 mm kuusiokoloavaimella liipaisimen ruuvista teki siitä täysin venymättömän ja suorastaan loistavan. Se ei kuulosta paljolta, mutta vie helposti kevyttä runsaan gramman painavaa luotia mennessään. Ensimmäisenä muovikärkinen 1,1 g CCI V-Max mainostetulla lähtönopeudella 777 m/s puhkui viiden kasoiksi 102 metriltä 25, 29 ja 44 mm. Piippuna oli lyhyt 41 senttinen ja päälle asennettiin putkeksi Burriksen 6,5 – 20 x 50 E1:sen Sakon mullinsilmäjaloilla. edullisilla kokovaippaisilla.. Lopuksi saman painoisella, mutta reikäpäisenä laajenevalla 1,3 g CCI Gamepoint luodilla samaan mainostettuun 724 m/s Kaksiosaiset alaraudat ovat terästä ja kiinnityksessä käytetään torx-kantaisia ruuveja. Ilmeisesti lyhyt piippu ei laske nopeuksia juurikaan, sillä pidempipiipuisillekin on kellotettu samansuuntaisia lukuja. Osumakuvioissa ei ollut valittamisOsumakuvioissa ei ollut valittamista tuuliset olosuhteet huomioiden. Rautojen ruuvit kiristettiin Victrixin käyttöohjeesta kopioiduilla momenteilla eli eturuuvi 6,5 Nm ja takimmainen 6 Nm. Seuraavana vuorossa oli se perinteinen 1,3 g kokovaippainen CCI FMJ mainostetulla 724 m/s lähtönopeudella. Paksun piipun suulla on ½”20 kierre vaimenninta varten. Luoteja on tarjolla eri lailla toimivia niin helposti hajoavia kuin laajeneviakin ja kokovaippaisia. Odotukset eivät siten olleet kovin korkealla. Käytännössä CZ toimi vallan loistavasti, lukon liikuttelu käy luontevasti, lippaan käsittely mainiosti ja kaikki sopi poskelle kuin nakutettu. ta tuuliset olosuhteet huomioiden. Kesäinen keli oli aurinkoinen, lämpöä 18 astetta ja Silvan mukaan puuskatuulta parhaimmillaan runsaat 3 m/s. Useat valmistajat ilmoittavat jo käyttöohjeissaan oikeat kiristysarvot, mutta nyt näköjään CZ on jättänyt ne pois vaikka edellisessä 455 -mallissa ne olivatkin samoin kuin piipun kiinnityksen oikea momentti. ampua CCI Stingereitä, mutta muilla malleilla se on sallittua, vaikka kyseessä onkin pitkähylsyinen extra long. Laukaisuvastukseksi mitattiin 1,4-1,5 kiloa, mikä ei tuntunut paljolta, joten sen annettiin olla. Minkäänlaisia toimintahäiriöitä ei esiintynyt koko ammunnan aikana. Perälevy on paksua mustaa kumia ja pysyy hyvin kiinni olkapäässä. Lipaskuilu on sama kuin ennenkin ja sen kokoa säädellään kaliiperista riippuen takaosan täytepalalla. Tässä tyypillinen 100 metrin kuvio Tässä tyypillinen 100 metrin kuvio edullisilla kokovaippaisilla. Vaikka .17HMR patruunoilla lähtönopeus on kova 700 – 800 m/s, niin runsaan gramman painoista luotia tuuli vie helposti mennessään. Toisella ratakäynnillä mittasin mielenkiinnosta näille myös lähtönopeuden Labradarin tutkalla, joka näytti 780 m/s. Erilaisia patruunoita alkaa olla ilahduttavasti saatavilla, tosin hinta on vielä kaikilla korkea, ainakin jos vertaa piekkarin paukkuihin ja valmistajakin monella niistä taitaa olla sama. Mielenkiinnosta ammuttiin kasat eri tyypeillä ihan hyvin tuloksin. Myös 10 patruunaa vetävä on saatavilla. RADALLA Koease oli metsästysasetuksen muutoksen myötä suosiotaan vauhdilla kasvattavaa kaliiperia .17HMR. Piippukouru on tehty tarkasti, jolloin välys on jäänyt kauniin pieneksi vaikka suurempi toisi varmuutta siitä, ettei piippu pääse ottamaan siihen kiinni. Tarkkuus kovassa kelissäkin oli aika lailla parempi kuin tehtaan antama 1,5 -kulmaminuutin takuu eli 44 mm / 100 m. Ennen ammuntaa puhdistettiin pikkuruinen piippureikä Forrest vaahdolla, aseella kun oli ammuttu melkoisesti esittelykäytössä
Laukaisuvastukseksi mitattiin 1,4-1,5 kiloa, mikä ei tuntunut paljolta, joten sen annettiin olla. edullisilla kokovaippaisilla. Osumakuvioissa ei ollut valittamisOsumakuvioissa ei ollut valittamista tuuliset olosuhteet huomioiden. Vaikka .17HMR patruunoilla lähtönopeus on kova 700 – 800 m/s, niin runsaan gramman painoista luotia tuuli vie helposti mennessään. Lopuksi saman painoisella, mutta reikäpäisenä laajenevalla 1,3 g CCI Gamepoint luodilla samaan mainostettuun 724 m/s Kaksiosaiset alaraudat ovat terästä ja kiinnityksessä käytetään torx-kantaisia ruuveja. Luoteja on tarjolla eri lailla toimivia niin helposti hajoavia kuin laajeneviakin ja kokovaippaisia. Viisi patruunaa vetävä, hyvin toimiva lipas on toinen sama osa kuin aiemmassa mallissa. Laserilla röpelökarhennettuun etutukkiin on nimikoitu aseen malli, joten asia ei jää epäselväksi kellekään. Ohje ei kerro myöskään lukon huoltopurkamista, vaan kehottaa kääntymään asesepän puoleen, vaikka edellisessä mallissa oli tämäkin ohje. Myös 10 patruunaa vetävä on saatavilla. Rautojen ruuvit kiristettiin Victrixin käyttöohjeesta kopioiduilla momenteilla eli eturuuvi 6,5 Nm ja takimmainen 6 Nm. Erilaisia patruunoita alkaa olla ilahduttavasti saatavilla, tosin hinta on vielä kaikilla korkea, ainakin jos vertaa piekkarin paukkuihin ja valmistajakin monella niistä taitaa olla sama. Piippuna oli lyhyt 41 senttinen ja päälle asennettiin putkeksi Burriksen 6,5 – 20 x 50 E1:sen Sakon mullinsilmäjaloilla. Piipun suulla oli tuo käytännöllinen kierre vaimentimelle, mutta ammunta tapahtui sitä ilman, eli perusmuodossa olevalla aseella. Paksun piipun suulla on ½”20 kierre vaimenninta varten. Ilmeisesti lyhyt piippu ei laske nopeuksia juurikaan, sillä pidempipiipuisillekin on kellotettu samansuuntaisia lukuja. Sen sijaan laukaisu itsessään tuntui hieman venyvältä, mutta pieni säätö 1,5 mm kuusiokoloavaimella liipaisimen ruuvista teki siitä täysin venymättömän ja suorastaan loistavan. Se ei kuulosta paljolta, mutta vie helposti kevyttä runsaan gramman painavaa luotia mennessään. Yksi tarkkuuteen vaikuttava asia on tukkiin tehty pilaripetaus. Minkäänlaisia toimintahäiriöitä ei esiintynyt koko ammunnan aikana. Tässä tyypillinen 100 metrin kuvio Tässä tyypillinen 100 metrin kuvio edullisilla kokovaippaisilla. Mielenkiinnosta ammuttiin kasat eri tyypeillä ihan hyvin tuloksin. RADALLA Koease oli metsästysasetuksen muutoksen myötä suosiotaan vauhdilla kasvattavaa kaliiperia .17HMR. Odotukset eivät siten olleet kovin korkealla. Lipaskuilu on sama kuin ennenkin ja sen kokoa säädellään kaliiperista riippuen takaosan täytepalalla. Seuraavana vuorossa oli se perinteinen 1,3 g kokovaippainen CCI FMJ mainostetulla 724 m/s lähtönopeudella. ASE-lehti • 51. ampua CCI Stingereitä, mutta muilla malleilla se on sallittua, vaikka kyseessä onkin pitkähylsyinen extra long. Rosterinen lukko on uutta suunnittelua ja toimii hyvin takertelematta. Tyhjiä hylsyjä lipas ei sentään syöttänyt. Hiekkapussituelta ampuen viiden kasat sadalta metriltä kiinnostivat tietenkin. ta tuuliset olosuhteet huomioiden. Ensimmäisenä muovikärkinen 1,1 g CCI V-Max mainostetulla lähtönopeudella 777 m/s puhkui viiden kasoiksi 102 metriltä 25, 29 ja 44 mm. Käytännössä CZ toimi vallan loistavasti, lukon liikuttelu käy luontevasti, lippaan käsittely mainiosti ja kaikki sopi poskelle kuin nakutettu. Teräksinen rekyylivastin on poterossaan istuva lattaraudan pala. Perälevy on paksua mustaa kumia ja pysyy hyvin kiinni olkapäässä. Piippukouru on tehty tarkasti, jolloin välys on jäänyt kauniin pieneksi vaikka suurempi toisi varmuutta siitä, ettei piippu pääse ottamaan siihen kiinni. Useat valmistajat ilmoittavat jo käyttöohjeissaan oikeat kiristysarvot, mutta nyt näköjään CZ on jättänyt ne pois vaikka edellisessä 455 -mallissa ne olivatkin samoin kuin piipun kiinnityksen oikea momentti. Kesäinen keli oli aurinkoinen, lämpöä 18 astetta ja Silvan mukaan puuskatuulta parhaimmillaan runsaat 3 m/s. Tarkkuus kovassa kelissäkin oli aika lailla parempi kuin tehtaan antama 1,5 -kulmaminuutin takuu eli 44 mm / 100 m. Toisella ratakäynnillä mittasin mielenkiinnosta näille myös lähtönopeuden Labradarin tutkalla, joka näytti 780 m/s. Ennen ammuntaa puhdistettiin pikkuruinen piippureikä Forrest vaahdolla, aseella kun oli ammuttu melkoisesti esittelykäytössä. Viiden kasat 20 ja 31 mm eli nämäkin kävivät vallan mainiosti
Tulokset eivät olleet lainkaan huonoja muistaen ulkoradan olosuhteet, yleensähän näillä patruunoilla liikutaan 30 mm tuntumassa tyynessäkin kelissä. 52 • ASE-lehti. Tässä on yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto lisää reunasytytteistä pienriista-asetta tai monikäyttöasetta hakevalle. Säädettävän laukaisulaitteen ansiosta käyttäjä voi säätää senkin juuri mieleisekseen. YHTEENVETO CZ 457 Varmint MTR on hienosti tehty ja viimeistelty toimintavarma ase, jonka ampumaominaisuudet ja tarkkuus ovat kaikin puolin kohdallaan. Eikä se odottaminenkaan olisi paljoa auttanut, sillä ennuste lupasi päivä päivältä voimistuvaa tuulta. TEKNISET TIEDOT CZ 457 Varmint MTR Hinta: 869 eur 22LR, 895 eur 17HMR Takuu: puuosat 2 vuotta, muut osat 3 vuotta Valmistaja: Ceská zbrojovka a.s., Tsekin tasavalta Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen pienoiskivääri Kaliiperi: 22LR, 17HMR Lipas: irrotettava, 5 patruunaa Pituus: 854 mm (967 mm) Paino: 3,4 kg (3,9 kg) Piipun pituus: 412,5 mm (525 mm) Vetopituus: 350 mm Laukaisulaite: säädettävä, vastus 0,8 – 1,5 kg Tukki: öljytty turkkilainen pähkinäpuu Varusteet: ohjekirja, ½” 20 kierre piipun suulla Muuta: osuntatakuu 22LR: 1 MOA, 17HMR: 1,5 MOA nopeuteen antoi kasoiksi 43 ja 39 mm. USA:ssa tarjolla olisi vielä Boytin laminaattisella säätötukilla varustettu Varmint AT-ONE
YHTEENVETO CZ 457 Varmint MTR on hienosti tehty ja viimeistelty toimintavarma ase, jonka ampumaominaisuudet ja tarkkuus ovat kaikin puolin kohdallaan. TEKNISET TIEDOT CZ 457 Varmint MTR Hinta: 869 eur 22LR, 895 eur 17HMR Takuu: puuosat 2 vuotta, muut osat 3 vuotta Valmistaja: Ceská zbrojovka a.s., Tsekin tasavalta Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy Tyyppi: kampilukkoinen lippaallinen pienoiskivääri Kaliiperi: 22LR, 17HMR Lipas: irrotettava, 5 patruunaa Pituus: 854 mm (967 mm) Paino: 3,4 kg (3,9 kg) Piipun pituus: 412,5 mm (525 mm) Vetopituus: 350 mm Laukaisulaite: säädettävä, vastus 0,8 – 1,5 kg Tukki: öljytty turkkilainen pähkinäpuu Varusteet: ohjekirja, ½” 20 kierre piipun suulla Muuta: osuntatakuu 22LR: 1 MOA, 17HMR: 1,5 MOA nopeuteen antoi kasoiksi 43 ja 39 mm. USA:ssa tarjolla olisi vielä Boytin laminaattisella säätötukilla varustettu Varmint AT-ONE. Tässä on yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto lisää reunasytytteistä pienriista-asetta tai monikäyttöasetta hakevalle. Eikä se odottaminenkaan olisi paljoa auttanut, sillä ennuste lupasi päivä päivältä voimistuvaa tuulta. Säädettävän laukaisulaitteen ansiosta käyttäjä voi säätää senkin juuri mieleisekseen. JESSE HACKMAN is back! ASE-lehti • 53. Tulokset eivät olleet lainkaan huonoja muistaen ulkoradan olosuhteet, yleensähän näillä patruunoilla liikutaan 30 mm tuntumassa tyynessäkin kelissä
Axis Lockin patentti on nyttemmin jo vanhentunut, joten samanlaisia saa tehdä kuka hyvänsä myös kaupallisesti, mutta ei samalla nimellä. Edellinen BM-juttunikin jo vuodelta 2012 eli hiljaisuutta on ollut kahdeksan vuotta. Bugout kuten kaikki BM:t – on jo tehtaalta tullessaan todella terävä ja suoraan paketista valmis käyttöön. Muoto on hyvä kompromissi ja mahdollistaa myös vuolemisen. Terä on jätetty pinnoittamatta ja rummutettu satiinipintaiseksi, teroitus on tässäkin suora. Käytettävyydeltään Axis Lock on parasta A-luokkaa: lukitus menee päälle höyhenenkevyesti, eikä lukitus avattaessa takeltele, mikä usein vaivaa vaikkapa Liner Lock -lukituksia. Menetelmä soveltuu hyvin suursarjatuotantoon ja on olennaisesti helpompaa kuin koneistaminen, jota sitäkin BM käyttää kalliimpien mallien kahvoissa. Presidion terässä BM:n logo ja terän avausnasta, nivelytapin takana Axis Lockin poikittaistappi, kahvassa on tehokas kuviointi estämässä lipsumisia. mustaan sarjaan, jolla tarkoitetaan kovaan arkipäiväiseen ja ”taktiseen” käyttöön tarkoitettuja veitsiä. Esimerkiksi oma #930 Kulgerani on ollut lähes päivittäisessä käytössä kymmenen vuotta, eikä minkäänlaista kulumaa ole ilmaantunut. Lukitusjärjestelmä on jälleen Axis Lock, mutta nyt linerit ovat koko kahvan pituiset ja rakenne on tukevampi, jos kohta painavampikin. Teroitus on suora ja terän muoto amerikkalaisten suosima alaspäin kaartuva drop point. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.benchmade.com Myyjän kotisivut www.varuste.net Bugout (#535BK-2) kuuluu ns. Presidio on juurikin sitä, mihin BM:n maine perustuu: erittäin siististi parhaista materiaaleista tehty, hienosti toimiva ja äärimmäisen kestävä. Presidio II ja Bugout. Tappi liikkuu pitkittäin linereihin tehdyssä reiässä ja painuu eteen lukitusasentoonsa kahden omega-kirjainta muistuttavan jousen voimalla. Tilanne on ollut harmittava, sillä BM 930 Kulgera on vuosia ollut yksi EDCveitsistäni ja hyvä sellainen. Itse suosin järeämpiä veitsiä, mutta Bugout oli silmiä avaava kokemus, sillä ei veitsenkään aina tarvitse olla maailmaloppua varten suunniteltu. Nyt tilanne on parantunut ja uusia BM:n veitsiä on jälleen saatu Ase-lehden tutkittavaksi Varuste.netin kautta. Lievästi ihmetyttävä piirre kahvoissa on, että molemmissa veitsissä on klipsille kolme kierrereikää kummallakin puolella, mutta ruuveja on vain kaksi. Kaiken kaikkiaan uudet BM:t ovat erittäin hyvä lisäys veitsitarjontaan. Molemmat veitset kulkivat kesällä mukanani päivittäin, Presidio mökillä ja Bugout omakotitontilla kaupungissa. Luonteensa mukaisesti Presidion osalle tuli kovempia hommia, väärinkäyttöäkin, mutta tuloksena oli vain pieniä murtumia leikkaavassa reunassa ja nekin poistuivat teroittamalla. Kahva on Benchmaden omaa CF-Elite -muoviseosta ja kuten nimi kavaltaa, kyseessä on hiilikuituvahvisteinen muottiin puristettu muovi. Kummankaan toiminnassa ei ollut moitteen sijaa, etenkin sen jälkeen kun olin teroittanut ne loivempaan teräkulmaan öljyhiomaperien ja joustavan alustan avulla, jolloin syntyi hyvin lievästi kupera teroitus. Presidion iso ja kulmikas kahva on sekin CF-Elite -materiaalia. Tämä käy ilmi jo painosta, jota on 141 g eli lähes kahden Bugoutin verran. 54 • ASE-lehti. Lukitus toimii myös yhtä hyvin oikeakuin vasenkätisellekin. Presidio II (#570-1) kuuluu ns. Klipsin vieressä on kahvan läpi menevä reikä, johon voi kiinnittää rannelenkin tai vaikkapa paracordista punotun esiinvetonarun pallukoineen. Rakenne on pomminluja ja kompensoi mahdollista kulumaakin. Hyvä piirre näissä on, että veitset kulkevat taskussa syvällä, mutta ovat kuitenkin helposti esiin saatavissa; klipsi on kerrankin onnistunut. Keveytensä takia Bugout ei tietenkään sovi kaikkein järeimpiin töihin, mutta normaalissa arkielämässä sillä hoituu kaikki tarpeellinen. Vuolemiseen terän suun viisteen kulma on vähän liian tylppä, mutta se hoituu pienellä jälkiteroituksella. Lukitusmenetelmänä on jo vuonna 1998 patentoitu (US 5737841) Axis Lock, jossa terän lukitsee sen takapään viistopinnan päälle tulevan poikittainen akselitappi. Tosin terän suun teroituskulmaa joutuu muuttamaan, mutta teroittaminen, vieläpä ilman erityisiä jigejä ja muita härpättimiä, kuuluu jokaisen veitsenomistajan perustaitoihin. Tosin, pidemmän veistelyn päälle kahvan kulmista ja karhennuksista voi tulla ihoon rakkoja, mutta eipä kukaan linkkuveistä vuolutyökaluksi ostakaan. Omalle 11-koon kädelleni kahva istuu hyvin ja reilut karhennukset pitävät veitsen otteessa märkänäkin. Bugoutin kahva on sulavan muotoinen. Terän pinnassa on musta DLC-pinnoitus (Diamond Like Coating), joka mattapintainen ja todella kova. Terä on drop point -tyylinen ja materiaalina on CPMS30V, kovuudeltaan muikeat HRC 58…60. Niinpä veitsi on huomattavan kevyt, vain 82 g painava ja 13 mm:senä ohut. BENCHMADE 2020 TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Amerikkalaisen veitsivalmistaja Benchmade on omalta osaltani jäänyt vuosiksi vähän sivuun, sillä tehdasta ei ole suomalainen asekirjoittaja kiinnostanut, eikä kovin paljon Suomikaan, joten veitsien saatavuus on ollut enemmän tai vähemmän satunnaista. Terä on parasta mahdollista eli CPM-S30V -pulveriterästä, joka oman (ja monen muun) kokemuksen mukaan on sekä helppoa teroittaa että äärimmäisen kestävää ja hyvin leikkaavaa. Muuten, teroittamista ei kannata harjoitella kalliilla veitsellä, siihen käy halpa Mora tai peltiteräinen Marttiinikin. Kantoklipsi on kahvan perässä ja veitsi uppoaakin taskunsuuhun syvälle, pois tieltä ja ihmisten silmistä. Tässä kevyessä mallissa linerit yltävät vain kahvan puoliväliin, joten mikään sorkkarauta se ei ole, vaan väärinkäytettynä kahva joustaa. Benchmaden veitsien kulloinenkin saatavuus ja hinta selviävät myyjältä. Se on 3,5 mm paksu, joten sillä hoituvat jo kovemmatkin työt ilman pelkoa lopullisesta rikkoutumisesta. Klipsin voi sen ruuvit avaamalla siirtää kahvan toiselle kyljelle. siniseen sarjaan, jolla tarkoitetaan jokapäiväiseen ja/tai ulkoilukäyttöön tarkoitettuja veitsiä
Tässä kevyessä mallissa linerit yltävät vain kahvan puoliväliin, joten mikään sorkkarauta se ei ole, vaan väärinkäytettynä kahva joustaa. Terä on drop point -tyylinen ja materiaalina on CPMS30V, kovuudeltaan muikeat HRC 58…60. Kummankaan toiminnassa ei ollut moitteen sijaa, etenkin sen jälkeen kun olin teroittanut ne loivempaan teräkulmaan öljyhiomaperien ja joustavan alustan avulla, jolloin syntyi hyvin lievästi kupera teroitus. Presidio II ja Bugout. Se on 3,5 mm paksu, joten sillä hoituvat jo kovemmatkin työt ilman pelkoa lopullisesta rikkoutumisesta. Klipsin vieressä on kahvan läpi menevä reikä, johon voi kiinnittää rannelenkin tai vaikkapa paracordista punotun esiinvetonarun pallukoineen. Itse suosin järeämpiä veitsiä, mutta Bugout oli silmiä avaava kokemus, sillä ei veitsenkään aina tarvitse olla maailmaloppua varten suunniteltu. Esimerkiksi oma #930 Kulgerani on ollut lähes päivittäisessä käytössä kymmenen vuotta, eikä minkäänlaista kulumaa ole ilmaantunut. Lukitus toimii myös yhtä hyvin oikeakuin vasenkätisellekin. Keveytensä takia Bugout ei tietenkään sovi kaikkein järeimpiin töihin, mutta normaalissa arkielämässä sillä hoituu kaikki tarpeellinen. Terä on parasta mahdollista eli CPM-S30V -pulveriterästä, joka oman (ja monen muun) kokemuksen mukaan on sekä helppoa teroittaa että äärimmäisen kestävää ja hyvin leikkaavaa. Lukitusmenetelmänä on jo vuonna 1998 patentoitu (US 5737841) Axis Lock, jossa terän lukitsee sen takapään viistopinnan päälle tulevan poikittainen akselitappi. BENCHMADE 2020 TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Amerikkalaisen veitsivalmistaja Benchmade on omalta osaltani jäänyt vuosiksi vähän sivuun, sillä tehdasta ei ole suomalainen asekirjoittaja kiinnostanut, eikä kovin paljon Suomikaan, joten veitsien saatavuus on ollut enemmän tai vähemmän satunnaista. Käytettävyydeltään Axis Lock on parasta A-luokkaa: lukitus menee päälle höyhenenkevyesti, eikä lukitus avattaessa takeltele, mikä usein vaivaa vaikkapa Liner Lock -lukituksia. Klipsin voi sen ruuvit avaamalla siirtää kahvan toiselle kyljelle. Nyt tilanne on parantunut ja uusia BM:n veitsiä on jälleen saatu Ase-lehden tutkittavaksi Varuste.netin kautta. mustaan sarjaan, jolla tarkoitetaan kovaan arkipäiväiseen ja ”taktiseen” käyttöön tarkoitettuja veitsiä. Tilanne on ollut harmittava, sillä BM 930 Kulgera on vuosia ollut yksi EDCveitsistäni ja hyvä sellainen. siniseen sarjaan, jolla tarkoitetaan jokapäiväiseen ja/tai ulkoilukäyttöön tarkoitettuja veitsiä. Edellinen BM-juttunikin jo vuodelta 2012 eli hiljaisuutta on ollut kahdeksan vuotta. Lukitusjärjestelmä on jälleen Axis Lock, mutta nyt linerit ovat koko kahvan pituiset ja rakenne on tukevampi, jos kohta painavampikin. Presidio on juurikin sitä, mihin BM:n maine perustuu: erittäin siististi parhaista materiaaleista tehty, hienosti toimiva ja äärimmäisen kestävä. Terä on jätetty pinnoittamatta ja rummutettu satiinipintaiseksi, teroitus on tässäkin suora. Lievästi ihmetyttävä piirre kahvoissa on, että molemmissa veitsissä on klipsille kolme kierrereikää kummallakin puolella, mutta ruuveja on vain kaksi. Menetelmä soveltuu hyvin suursarjatuotantoon ja on olennaisesti helpompaa kuin koneistaminen, jota sitäkin BM käyttää kalliimpien mallien kahvoissa. Tämä käy ilmi jo painosta, jota on 141 g eli lähes kahden Bugoutin verran. Tosin terän suun teroituskulmaa joutuu muuttamaan, mutta teroittaminen, vieläpä ilman erityisiä jigejä ja muita härpättimiä, kuuluu jokaisen veitsenomistajan perustaitoihin. Kahva on Benchmaden omaa CF-Elite -muoviseosta ja kuten nimi kavaltaa, kyseessä on hiilikuituvahvisteinen muottiin puristettu muovi. Terän pinnassa on musta DLC-pinnoitus (Diamond Like Coating), joka mattapintainen ja todella kova. Presidion iso ja kulmikas kahva on sekin CF-Elite -materiaalia. Rakenne on pomminluja ja kompensoi mahdollista kulumaakin. ASE-lehti • 55. Kantoklipsi on kahvan perässä ja veitsi uppoaakin taskunsuuhun syvälle, pois tieltä ja ihmisten silmistä. Niinpä veitsi on huomattavan kevyt, vain 82 g painava ja 13 mm:senä ohut. Muuten, teroittamista ei kannata harjoitella kalliilla veitsellä, siihen käy halpa Mora tai peltiteräinen Marttiinikin. Molemmat veitset kulkivat kesällä mukanani päivittäin, Presidio mökillä ja Bugout omakotitontilla kaupungissa. Kaiken kaikkiaan uudet BM:t ovat erittäin hyvä lisäys veitsitarjontaan. Omalle 11-koon kädelleni kahva istuu hyvin ja reilut karhennukset pitävät veitsen otteessa märkänäkin. Bugout kuten kaikki BM:t – on jo tehtaalta tullessaan todella terävä ja suoraan paketista valmis käyttöön. Muoto on hyvä kompromissi ja mahdollistaa myös vuolemisen. Luonteensa mukaisesti Presidion osalle tuli kovempia hommia, väärinkäyttöäkin, mutta tuloksena oli vain pieniä murtumia leikkaavassa reunassa ja nekin poistuivat teroittamalla. Presidion terässä BM:n logo ja terän avausnasta, nivelytapin takana Axis Lockin poikittaistappi, kahvassa on tehokas kuviointi estämässä lipsumisia. Teroitus on suora ja terän muoto amerikkalaisten suosima alaspäin kaartuva drop point. Presidio II (#570-1) kuuluu ns. Tappi liikkuu pitkittäin linereihin tehdyssä reiässä ja painuu eteen lukitusasentoonsa kahden omega-kirjainta muistuttavan jousen voimalla. Axis Lockin patentti on nyttemmin jo vanhentunut, joten samanlaisia saa tehdä kuka hyvänsä myös kaupallisesti, mutta ei samalla nimellä. Vuolemiseen terän suun viisteen kulma on vähän liian tylppä, mutta se hoituu pienellä jälkiteroituksella. Bugoutin kahva on sulavan muotoinen. Benchmaden veitsien kulloinenkin saatavuus ja hinta selviävät myyjältä. LÄHTEET Valmistajan kotisivut www.benchmade.com Myyjän kotisivut www.varuste.net Bugout (#535BK-2) kuuluu ns. Hyvä piirre näissä on, että veitset kulkevat taskussa syvällä, mutta ovat kuitenkin helposti esiin saatavissa; klipsi on kerrankin onnistunut. Tosin, pidemmän veistelyn päälle kahvan kulmista ja karhennuksista voi tulla ihoon rakkoja, mutta eipä kukaan linkkuveistä vuolutyökaluksi ostakaan
siihen, että eräs ase tuomittiin tarkaksi kahden (!) kolmen laukauksen kuvion @ 100 m perusteella. No, sitä makeampaa on ollut onnistuminen hyvän latauksen kehittelyn onnistuessa. Pistoolikaliiperiset karbiinit (engl. Pistol Caliber Carbine, ”PCC”) ovat nousseet suureen suosioon toiminnallisissa ampumalajeissa. Etenkin 9 mm Luger/Parabellum –kaliiperin aseita on paljon, mutta varsinaisia tarkkuuspatruunoita ei kovin montaa laatua ole, joten tarkkuuden selvittelykin on haastavaa. Yleensä aseen tarkkuus ei näissä lajeissa ole pääroolissa, sillä ampumamatkat ovat lyhyitä ja tulitoiminta nopeaa. Lisäksi 9 mm Pb on patruunana todella temperamenttinen eli käyvän PISTOOLIKALIIPERISEN KARBIININ TARKKUUS. Eräällä netin keskustelupalstalla huomioni kiinnittyi PCC:n tarkkuudesta käytyyn keskusteluun ja mm. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Lehtijuttuja varten käsissäni on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut kymmenkunta erilaista PCC:a ja lisäksi vielä omistankin pari, mutta kulloisenkin aseen koeammunta on tapahtunut niissä olosuhteissa, jotka ovat juuri sillä hetkellä olleet tarjolla. Herännyt kysymys olikin, mikä on mainitun yhdistelmän tarkkuus 50 ja 100 metrin matkoilta ja miten suhtautuvat toisiinsa viiden ja kolmen laukauksen kuviot. Koeammunta menossa 50 metrin radalla. Silti, oma kokemuksien mukana muotoutunut käsitykseni on, että jos PCC käy keskiarvona 50 metrin matkalta alle 50 mm kuvioita 5x5 laukauksen keskiarvona, ase on minun kirjanpidossani tarkka. Oma mielipiteeni onkin, että PCC on myös enintään sadan metrin ampumaetäisyyksille sopiva, sillä yleensä tarkkuus kärsii radikaalisti 50 metrin jälkeen ja lentoradan kaarevuuden takia etäisyydenarviointi on tehtävä todella tarkasti. tehdaspatruunan tai itseladatun patruunan kehittäminen on haastavaa...vaikeaa, mikä on moneen kertaa tullut katkerasti koettua omalla Beretta Cx4 Stormilla. Asiaahan piti lähteä tutkimaan ja testille kehitettiin oma proseduurinsa: · aseena on H&K MP5; eräällä ystävälläni on tällainen ja hän lupautui mukaan, mistä suuri kiitos · aseessa on kunnollinen ja riittävästi suurentava optinen tähtäin; nyt käytössä oli Zeiss Diavari-V 3-12*56 T* ASV+ · patruuna on Lapuan tuote; Lapua on äskettäin lopettanut tämän kaliiperin lataamisen, mutta onneksi omasta jemmasta löytyi vielä Lapua Combat –patruunaa, tuote 4319163, erä 077 MARIN · testit ammutaan vain täydellisissä olosuhteissa; tuuli on alibeista tavallisin huonolle käynnille, kelin pitää siis olla tyyni ja näin myös oli, mikä vaati useamman radallakäyntiyrityksen o lämpötila +7 C o ilmanpaine 1020 hPa o suhteellinen kosteus 74 % o täysin tyyntä o mitattu Kestrel 4000 -sääasemalla · ammunta tapahtuu tuelta; kunnollinen ampumapöytä ja –tuet olivat käytössä · ampujia on vain yksi, puutteineen ja vahvuuksineen, eikä tuloksista jätetä mitään pois · ammunta tapahtuu PCC-tahtiin eli joutuisasti, ei siis läjäampujatyyliin; nyt tahtina oli 50 ls @ 5 min · laukauksia ammutaan niin paljon, että tuloksella alkaa olla tilastollistakin varmuutta; nyt ammuttiin 10x5 ls kuviot per ampumaetäisyys eli yhteensä sata laukausta · jokaisen laukauksen nopeus mitataan; käytössä oli Chrony Alpha –kronografi @ 2 m, jossa siinäkin on oma mittausvirheensä, eikä se todellakaan ole mikään ammattilaistason Weibel, mutta eipä ole hintakaan ja toisaalta tällaisen pystyy siviili hankkimaan · jokaisen laukauksen iskemäkoordinaatit mitataan tilastollista tarkastelua varten; alan teollisuudessa mittausjärjestelyt on automatisoitu, nyt harrastajavoimin operoitaessa iskemät taululla videoitiin tunnistamista varten ja mittaus tehtiin jälkikäteen käsin millimetrin tarkkuudella, parempaan ei paperista realistisesti pysty 56 • ASE-lehti. Silti, aseiden yleistyessä on myös niiden todellinen pitkän matkan tarkkuus alkanut kiinnostaa. Patruunat, ampumaetäisyydet, tähtäimet ja ympäristöolosuhteet ovat olleet vähintäänkin vaihtelevia, joten eri aseiden vertailu toisiinsa ja etenkin jälkikäteen on lähes mahdotonta. Jatkokeskustelussa vilahti vielä H&K MP5, jonka kerrottiin käyneen Lapuan tehdaspatruunalla säännöllisesti alle kuuden sentin kasaa @ 100 m
TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Lehtijuttuja varten käsissäni on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut kymmenkunta erilaista PCC:a ja lisäksi vielä omistankin pari, mutta kulloisenkin aseen koeammunta on tapahtunut niissä olosuhteissa, jotka ovat juuri sillä hetkellä olleet tarjolla. Herännyt kysymys olikin, mikä on mainitun yhdistelmän tarkkuus 50 ja 100 metrin matkoilta ja miten suhtautuvat toisiinsa viiden ja kolmen laukauksen kuviot. siihen, että eräs ase tuomittiin tarkaksi kahden (!) kolmen laukauksen kuvion @ 100 m perusteella. No, sitä makeampaa on ollut onnistuminen hyvän latauksen kehittelyn onnistuessa. Jatkokeskustelussa vilahti vielä H&K MP5, jonka kerrottiin käyneen Lapuan tehdaspatruunalla säännöllisesti alle kuuden sentin kasaa @ 100 m. Patruunat, ampumaetäisyydet, tähtäimet ja ympäristöolosuhteet ovat olleet vähintäänkin vaihtelevia, joten eri aseiden vertailu toisiinsa ja etenkin jälkikäteen on lähes mahdotonta. Eräällä netin keskustelupalstalla huomioni kiinnittyi PCC:n tarkkuudesta käytyyn keskusteluun ja mm. Koeammunta menossa 50 metrin radalla. Lisäksi 9 mm Pb on patruunana todella temperamenttinen eli käyvän PISTOOLIKALIIPERISEN KARBIININ TARKKUUS. Etenkin 9 mm Luger/Parabellum –kaliiperin aseita on paljon, mutta varsinaisia tarkkuuspatruunoita ei kovin montaa laatua ole, joten tarkkuuden selvittelykin on haastavaa. Pistol Caliber Carbine, ”PCC”) ovat nousseet suureen suosioon toiminnallisissa ampumalajeissa. Silti, aseiden yleistyessä on myös niiden todellinen pitkän matkan tarkkuus alkanut kiinnostaa. Oma mielipiteeni onkin, että PCC on myös enintään sadan metrin ampumaetäisyyksille sopiva, sillä yleensä tarkkuus kärsii radikaalisti 50 metrin jälkeen ja lentoradan kaarevuuden takia etäisyydenarviointi on tehtävä todella tarkasti. Pistoolikaliiperiset karbiinit (engl. Silti, oma kokemuksien mukana muotoutunut käsitykseni on, että jos PCC käy keskiarvona 50 metrin matkalta alle 50 mm kuvioita 5x5 laukauksen keskiarvona, ase on minun kirjanpidossani tarkka. Asiaahan piti lähteä tutkimaan ja testille kehitettiin oma proseduurinsa: · aseena on H&K MP5; eräällä ystävälläni on tällainen ja hän lupautui mukaan, mistä suuri kiitos · aseessa on kunnollinen ja riittävästi suurentava optinen tähtäin; nyt käytössä oli Zeiss Diavari-V 3-12*56 T* ASV+ · patruuna on Lapuan tuote; Lapua on äskettäin lopettanut tämän kaliiperin lataamisen, mutta onneksi omasta jemmasta löytyi vielä Lapua Combat –patruunaa, tuote 4319163, erä 077 MARIN · testit ammutaan vain täydellisissä olosuhteissa; tuuli on alibeista tavallisin huonolle käynnille, kelin pitää siis olla tyyni ja näin myös oli, mikä vaati useamman radallakäyntiyrityksen o lämpötila +7 C o ilmanpaine 1020 hPa o suhteellinen kosteus 74 % o täysin tyyntä o mitattu Kestrel 4000 -sääasemalla · ammunta tapahtuu tuelta; kunnollinen ampumapöytä ja –tuet olivat käytössä · ampujia on vain yksi, puutteineen ja vahvuuksineen, eikä tuloksista jätetä mitään pois · ammunta tapahtuu PCC-tahtiin eli joutuisasti, ei siis läjäampujatyyliin; nyt tahtina oli 50 ls @ 5 min · laukauksia ammutaan niin paljon, että tuloksella alkaa olla tilastollistakin varmuutta; nyt ammuttiin 10x5 ls kuviot per ampumaetäisyys eli yhteensä sata laukausta · jokaisen laukauksen nopeus mitataan; käytössä oli Chrony Alpha –kronografi @ 2 m, jossa siinäkin on oma mittausvirheensä, eikä se todellakaan ole mikään ammattilaistason Weibel, mutta eipä ole hintakaan ja toisaalta tällaisen pystyy siviili hankkimaan · jokaisen laukauksen iskemäkoordinaatit mitataan tilastollista tarkastelua varten; alan teollisuudessa mittausjärjestelyt on automatisoitu, nyt harrastajavoimin operoitaessa iskemät taululla videoitiin tunnistamista varten ja mittaus tehtiin jälkikäteen käsin millimetrin tarkkuudella, parempaan ei paperista realistisesti pysty ASE-lehti • 57. Yleensä aseen tarkkuus ei näissä lajeissa ole pääroolissa, sillä ampumamatkat ovat lyhyitä ja tulitoiminta nopeaa. tehdaspatruunan tai itseladatun patruunan kehittäminen on haastavaa...vaikeaa, mikä on moneen kertaa tullut katkerasti koettua omalla Beretta Cx4 Stormilla
Sekin tuli selväksi, että yksittäisen kolmen laukauksen osumakuvion informaatioarvo lähenee nollaa, 5x5 laukausta edustaa realistista minimiä ja onnistuu myös rahallisesti / ajankäytöllisesti. 0,8 ms eli 1,5-kertainen), jolloin jokainen ampujan liike näkyy erityisen selvästi osumissa. Toinen askarruttava kysymys oli ero viiden ja kolmen patruunan osumakuvioiden välillä. Sekin tuli selväksi, että MP5 on maineensa konepistoolien Rolls-Roycena ansainnut: kymmeniä vuosia vanha ja paljon ammuttu ase oli kuin uusi, toiminta oli moitteetonta ja rekyylituntuma niin kevyt, että mikään massasulkuinen ase ei vastaavasta voi kuin haaveilla. Tätä varten kehitettiin tauluille ladontakaavio, jossa ammuttavana olevaan nippuun lisättiin ja siitä otettiin pois tauluja niin, että saatiin talteen yksittäiset kuviot ja lisäksi kumulatiiviset kuviot 1, 1-2, 1-3...1-10. Lähtönopeuden kokonaishajonta testissä oli huomattavan suuri, peräti 44,3 m/s. Lisämausteensa tuo, että PCC:issa harvemmin on mitään tarkkuuslaukaisukoneistoa ja puhdas laukaiseminen on vaikeaa. Testi selvensi ainakin omalta osaltani monia PCCaseisiin liittyviä seikkoja ja jatkossa tarkoitus onkin soveltaa testimenettelyn oppeja uusien aseiden ja/tai patruunoiden testaamisessa sekä käyttää MP5 & Lapua –yhdistelmää perusvertailutasona. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että viiden laukauksen kuvio on noin 1,5-kertainen kolmen laukauksen kuvioon verrattuna. Tulosten tulkitsemista haittasi se, että pohjakuvion äärimitta täyttyi jo noin viidennen sarjan kohdalla, sinänsä hyvät kuviot kun sijoittuivat hiukan eri paikkoihin. Aikaa meni valmisteluineen useampi työpäivä. Tässä pitääkin huomata, että sarjoja/näytekoko on tasan tuo yksi ja ampujan vaikutus ja/tai asedynamiikka piippuaikana voi kompensoida putoamaa. Sarjassa, jossa mitattu pystyhajonta oli suurin eli 80 mm, nopeushajonta oli 32 m/s. Pohjakuviot 10x5 ja 10x3 laukaukselle. netin paikkalappulaukaukset ovat nähtävillä, ref. Ainakaan tämä erittäin hyväkuntoinen, mutta jo noin sata tuhatta (!) laukausta ammuttu aseyksilö ei siis tällä patruunaerällä pystynyt nettikäyntiin sadalta metriltä toistuvasti. Tässä suhteessa MP5 on varsin hyvä: laukaisu on toki pitkä ja laukeamiskynnys ei ole kovin selvä, mutta raskas se ei ole, eikä laukaisu myöskään rahise. Osa selitystä voi olla, että luodin nopeus putoaa transsooniselle alueelle 50 metrin jälkeen (QuickLoadin mukaan v0 = 373 => v50 = 330 m/s ja v100 = 297 m/s) ja se on tunnetusti hallaa tarkkuudelle. Niille, jotka haluavat pyöritellä lukuja pidemmälle, suositeltava opas on Rheinmetall-yhtiön julkaisema asetekniikan raamattu ”Handbook on Weaponry”, joka nykyään löytyy myös netistä. Nyt testi söi 180 lapualaista ja päälle vielä rasiatolkulla muiden valmistajien patruunoita, jotka kulutettiin valmistelevissa vertailutesteissä pohdintoineen. LÄHTEET Osumistodennäköisyyden perusteita ampumiseen sovelluttuna: Rheinmetall ”Handbook on Weaponry” https://the-eye.eu/ public/WorldTracker.org/Law%20 Enforcement/Handbook%20 on%20Weaponry%20-%20Rheinmetall%20-%201982.pdf sivulta 199 eteenpäin Ampumaetäisyys m 50 100 Suurin nopeus m/s @ 2m 387,6 387,2 Pienin nopeus m/s 343,3 357,6 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 44,3 29,6 Nopeuksien keskiarvo m/s 371,7 373,8 Nopeuksien keskihajonta m/s 9,6 8,2 Pienin osumakuvio mm 19 69 Suurin osumakuvio mm 92 145 Osumakuvioiden keskiarvo mm 42,4 106,1 Osumakuvioiden keskihajonta mm 21,5 28,2 5 ls kuviot 3 ls kuviot "suhde 3 ls : 5 ls" Pienin osumakuvio mm 16 11 1,5 Suurin osumakuvio mm 65 48 1,4 Osumakuvioiden keskiarvo mm 36,2 28,7 1,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 15 10,7 1,4 Pohjakuvio sarjoille 1-10 82 67 Tulokset kerättiin Exceliin, jossa sitten laskettiin tuloksille keskiarvot ja –hajonnat oheisen taulukon mukaisesti: Huomiota herättää, että keskiarvo-osumakuvio kasvaa peräti 2,5-kertaiseksi ampumaetäisyyden tuplaantuessa. Ammunnan tulokset yhtenä lakanana, missä ei Ammunnan tulokset yhtenä lakanana, missä ei ole yhtään paikattua reikää, vaan kaikki ammutut ole yhtään paikattua reikää, vaan kaikki ammutut laukaukset ovat nähtävillä, ref. Luoti on hidas ja piippuaika pitkä (noin 1,3 ms vs. Niille, jotka luottavat omaan silmään ja egoon tulosten arvioinnissa jo kaikki tässäkin mainittu on turhaa... Tiivistelmä 50 metrin tuloksista on ohessa. Sadalta metriltä tämä vastaa näissä olosuhteissa 77 mm eroa luodin kokonaisputoamassa. Sopivalla tulirytmillä onkin saatavissa aikaan hyvä rullaava laukaisu. netin paikkalappukokoelmat. Ikävä kyllä suora vertailu on jatkossa mahdotonta, Lapuan patruunaa kun ei enää saa. Itse ampumisesta todettakoon vielä, että pistoolikaliiperin aseella se on paljon haastavampaa kuin vaikkapa .308:lla. Syy siihen, miksi en aikaisemmin ryhtynyt tällaiseen on, että järjestelmällinen ja tilastollisesti edes auttavan laaja testaaminen on työlästä. kokoelmat.
Tässä suhteessa MP5 on varsin hyvä: laukaisu on toki pitkä ja laukeamiskynnys ei ole kovin selvä, mutta raskas se ei ole, eikä laukaisu myöskään rahise. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että viiden laukauksen kuvio on noin 1,5-kertainen kolmen laukauksen kuvioon verrattuna. Nyt testi söi 180 lapualaista ja päälle vielä rasiatolkulla muiden valmistajien patruunoita, jotka kulutettiin valmistelevissa vertailutesteissä pohdintoineen. Ikävä kyllä suora vertailu on jatkossa mahdotonta, Lapuan patruunaa kun ei enää saa. Luoti on hidas ja piippuaika pitkä (noin 1,3 ms vs. Niille, jotka luottavat omaan silmään ja egoon tulosten arvioinnissa jo kaikki tässäkin mainittu on turhaa... ASE-lehti • 59. netin paikkalappukokoelmat. Sekin tuli selväksi, että MP5 on maineensa konepistoolien Rolls-Roycena ansainnut: kymmeniä vuosia vanha ja paljon ammuttu ase oli kuin uusi, toiminta oli moitteetonta ja rekyylituntuma niin kevyt, että mikään massasulkuinen ase ei vastaavasta voi kuin haaveilla. Aikaa meni valmisteluineen useampi työpäivä. Ammunnan tulokset yhtenä lakanana, missä ei Ammunnan tulokset yhtenä lakanana, missä ei ole yhtään paikattua reikää, vaan kaikki ammutut ole yhtään paikattua reikää, vaan kaikki ammutut laukaukset ovat nähtävillä, ref. LÄHTEET Osumistodennäköisyyden perusteita ampumiseen sovelluttuna: Rheinmetall ”Handbook on Weaponry” https://the-eye.eu/ public/WorldTracker.org/Law%20 Enforcement/Handbook%20 on%20Weaponry%20-%20Rheinmetall%20-%201982.pdf sivulta 199 eteenpäin Ampumaetäisyys m 50 100 Suurin nopeus m/s @ 2m 387,6 387,2 Pienin nopeus m/s 343,3 357,6 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 44,3 29,6 Nopeuksien keskiarvo m/s 371,7 373,8 Nopeuksien keskihajonta m/s 9,6 8,2 Pienin osumakuvio mm 19 69 Suurin osumakuvio mm 92 145 Osumakuvioiden keskiarvo mm 42,4 106,1 Osumakuvioiden keskihajonta mm 21,5 28,2 5 ls kuviot 3 ls kuviot "suhde 3 ls : 5 ls" Pienin osumakuvio mm 16 11 1,5 Suurin osumakuvio mm 65 48 1,4 Osumakuvioiden keskiarvo mm 36,2 28,7 1,3 Osumakuvioiden keskihajonta mm 15 10,7 1,4 Pohjakuvio sarjoille 1-10 82 67 Tulokset kerättiin Exceliin, jossa sitten laskettiin tuloksille keskiarvot ja –hajonnat oheisen taulukon mukaisesti: Huomiota herättää, että keskiarvo-osumakuvio kasvaa peräti 2,5-kertaiseksi ampumaetäisyyden tuplaantuessa. Tulosten tulkitsemista haittasi se, että pohjakuvion äärimitta täyttyi jo noin viidennen sarjan kohdalla, sinänsä hyvät kuviot kun sijoittuivat hiukan eri paikkoihin. Testi selvensi ainakin omalta osaltani monia PCCaseisiin liittyviä seikkoja ja jatkossa tarkoitus onkin soveltaa testimenettelyn oppeja uusien aseiden ja/tai patruunoiden testaamisessa sekä käyttää MP5 & Lapua –yhdistelmää perusvertailutasona. Sadalta metriltä tämä vastaa näissä olosuhteissa 77 mm eroa luodin kokonaisputoamassa. Tiivistelmä 50 metrin tuloksista on ohessa. Tässä pitääkin huomata, että sarjoja/näytekoko on tasan tuo yksi ja ampujan vaikutus ja/tai asedynamiikka piippuaikana voi kompensoida putoamaa. Niille, jotka haluavat pyöritellä lukuja pidemmälle, suositeltava opas on Rheinmetall-yhtiön julkaisema asetekniikan raamattu ”Handbook on Weaponry”, joka nykyään löytyy myös netistä. Osa selitystä voi olla, että luodin nopeus putoaa transsooniselle alueelle 50 metrin jälkeen (QuickLoadin mukaan v0 = 373 => v50 = 330 m/s ja v100 = 297 m/s) ja se on tunnetusti hallaa tarkkuudelle. Lisämausteensa tuo, että PCC:issa harvemmin on mitään tarkkuuslaukaisukoneistoa ja puhdas laukaiseminen on vaikeaa. Sekin tuli selväksi, että yksittäisen kolmen laukauksen osumakuvion informaatioarvo lähenee nollaa, 5x5 laukausta edustaa realistista minimiä ja onnistuu myös rahallisesti / ajankäytöllisesti. Syy siihen, miksi en aikaisemmin ryhtynyt tällaiseen on, että järjestelmällinen ja tilastollisesti edes auttavan laaja testaaminen on työlästä. Ainakaan tämä erittäin hyväkuntoinen, mutta jo noin sata tuhatta (!) laukausta ammuttu aseyksilö ei siis tällä patruunaerällä pystynyt nettikäyntiin sadalta metriltä toistuvasti. 0,8 ms eli 1,5-kertainen), jolloin jokainen ampujan liike näkyy erityisen selvästi osumissa. Sopivalla tulirytmillä onkin saatavissa aikaan hyvä rullaava laukaisu. Toinen askarruttava kysymys oli ero viiden ja kolmen patruunan osumakuvioiden välillä. Tätä varten kehitettiin tauluille ladontakaavio, jossa ammuttavana olevaan nippuun lisättiin ja siitä otettiin pois tauluja niin, että saatiin talteen yksittäiset kuviot ja lisäksi kumulatiiviset kuviot 1, 1-2, 1-3...1-10. kokoelmat. Itse ampumisesta todettakoon vielä, että pistoolikaliiperin aseella se on paljon haastavampaa kuin vaikkapa .308:lla. netin paikkalappulaukaukset ovat nähtävillä, ref. Lähtönopeuden kokonaishajonta testissä oli huomattavan suuri, peräti 44,3 m/s. Pohjakuviot 10x5 ja 10x3 laukaukselle. Sarjassa, jossa mitattu pystyhajonta oli suurin eli 80 mm, nopeushajonta oli 32 m/s
Nykypäivän kenttäpoliisi harvemmin työskentelee tällaisessa asussa… 62 • ASE-lehti
Aseharrastus on harrastuksista paras. Tilastot näyttävät toista, ampuma-aseita ja patruunoita on myyty enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kun yli puolet huutokaupan liikevaihdosta tulee ulkomailta ja se tarkoittaa aina kalleimpien kohteiden myymistä ulkomaille, Suomeen jää suomeksi sanottuna vain romua. Kaiken varalta, jotain muistiongelmia epäiltäessä, terveydenhuollon arvioinnin kolme ensimmäistä kysymystä ovat nykyisin: Tupakoitteko. Virkamiehemme tekevät nyt Suomelle sen, minkä Neuvostoliitto teki Virolle, maamme tosin tyhjennetään historiallisista aseista lupamaksuilla ja byrokratialla, ei yksinomaan Siperialla tai toisinajattelijoille tarkoitetulla mielisairaalalla. Näkemiin! Tästä eteenpäin Pasi Kesäniemi vastaa alla olevaan Suomen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtajana sähköpostiin ja puhelimeen, minä lähden nyt ampumaan! Esa Salldén puheenjohtaja@sahs.fi 045 665 2329 ASE-lehti • 63. EUROOPAN UUTISIA Lyijyn syöminen luonnosta on viime aikojen suurin vaara. Seuramme asiantuntijat arvioivat, että tällä vauhdilla 20 vuodessa Suomi on myyty tyhjäksi keräilyaseista. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Tampere A Member of the Foundation for European Societies of Arms Collectors SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA RY Puheenjohtajan palsta ALOITA JO TÄNÄÄN Huomenna se on vaikeampaa, ensi vuonna ehkä lähes mahdotonta. Käytättekö alkoholia. Onko teillä aseita. Ase-lehden lukijana oivallat varmasti, että tämä on tyypillinen poliitikon lupaus. Asekieltäjien tulevaisuus näyttää kaiken kaikkiaan aurinkoiselta, Suomi on hankkimassa kirkkainta sädekehää kansainvälisissä virkamiesja poliitikkopöydissä tuhoamalla aseitamme kaikin mahdollisin perustein. Yhdysvaltain tuleva presidentti on ajanut asevastaista linjaa. Iso-Britannian kaduilla antiikkiaseita pidetään oikeasti suurena riskinä, sillä siellä järjestäytymättömiltä pikkurikollisilta on löydetty hallusta mustaruutipistooleja. Suomen Asehistoriallisen Seuran huutokaupat kertovat karuinta kieltä historiallisesti merkittävien aseiden lopullisesta häviämisestä maastamme. Biden on muun muassa luvannut, että yksityinen käsiaseiden maahantuonti loppuu. ULKOMAAN UUTISIA Yhdysvalloissa väitetään kansan kahtiajaon syvenevän. Tämä jo ennen Britannian EU-eroa tullut uutinen on luonnollisesti saanut EUpoliisin satsaamaan entistä tehokkaampaan asekeräilijöiden valvontaan. SUOMEN UUTISIA Suomalainen poliisikin on kunnostautunut vaatimalla tänä vuonna kotiseutumuseoja maakuntamuseotasolla vanhojen hyljekiväärien säilyttämistä hyväksytyissä asekaapeissa. Harvaa muuta laillista harrastusta kytätään, ilmiannetaan ja vaikeutetaan yhtä innokkaasti, kuka sen kestää, ansaitsee valioyksilönä tulla kunnioitetuksi. Näin huomioimme haastatteluja koejärjestelyiden kustannusten puolittumisen uuden jäsenen eduksi. Lupavapaat flobert-kiväärit 1880-luvulta pysäytetään nyt Suomessakin rajalle ja niiden hankkijoita vastaan tulli nostattaa syytteen ampuma-aserikoksesta. Harrastajalla on varaa olla ylpeä ja kernaasti näyttää muillekin ylpeytensä harrastuksestaan. Suurina kärsijöinä ovat amerikkalaiset asekeräilijät jotka eivät saa enää tuontiaseita kokoelmiinsa. Ilmeisesti kuitenkin yleinen järjestys ja turvallisuus on uhattuna, jos lapsi saisi nähdä millä suloinen eläin yritettiin tappaa 140 vuotta sitten. Lyijylasitettuja astiastoja ei kuitenkaan suositella deaktivoitaviksi, vaikka perinteisesti lapsille annetaan leikkeihin vanhat, vähän säröiset posliinit. Viime Ase-lehdessä kirjoitin haulikoiden hävityskampanjasta, jolla päästään viimein yli prosentin nettovähenemään vuodessa. JOTAIN POSITIIVISTAKIN Suomen Asehistoriallinen Seura päätti syyskokouksessa uusien jäsenten liittymismaksun puolittamisesta, jos samalla kertaa jäsenyyttä hakee kaksi henkilöä. Voisi kuvitella, että lupavapaan esineen säilyttäminen ei kuulu poliisin valvontaan. Myös Euroopan Unionissa vanhimmat aseet tuntuvat olevan kaikkein vaarallisimpia. Tänään et ole liian nuori, vaikka niin väitetään, ensi vuonna et liian vanha, vaikka niin todetaan. Asiakkaina ovat olleet yhtä lailla, yksimielisesti, niin demokraatit kuin republikaanit. Yhdysvallat on maailman suurin käsiasevalmistaja, joten kotimaan tuotantoa turvataan entisestään kun asekieltäjät parantavat kansallista turvallisuutta estämällä satavuotiaiden sotilaskiväärien maahantuonnin
LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Timo Räätäri: KOLMEN LINJAN KIVÄÄRISTÄ AUTOMAATTIIN 1889–1949 Kolmen linjan kivääristä automaattiin 1889– 1949 käsittelee Venäjän asehistorian mittavinta perusaseistusta koskettavaa aseuudistuksesta. Hinta 22,00 € + postikulut. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. Tässä oli omat haasteensa. Hinta 42,00 € + postikulut. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. Siitä eteenpäin teos kuvaa ysiykkösen pohjalta jatkunutta automaattikiväärin kehitystyötä päätepisteenä AK-47 –rynnäkkökivääri. Näistä 400 lähetettiin Wiking-divisioonan mukana itärintamalle. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Hinta 35,00 € + postikulut. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata. Olli Wikberg: DRITTE NORLAND Suomalaisesta SS-vapaaehtoispataljoonasta kertova ainutlaatuinen kuvateos. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. 64 • ASE-lehti. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Hinta 27,00 € + postikulut. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Suomesta lähetettiin 1200 miestä saksaan uudenaikaiseen sotilaskoulutukseen. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Hinta 77,00 € + postikulut. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Hinta 35,00 € + postikulut. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Hinta 51,00 € + postikulut. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja erittäin yksityiskohtaista arkistolähteisiin perustuvaa tietoa suomalaisillekin kovin tutun ysiykkösen syntyja kehitys-historiasta
ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 PL 161 90401 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 62,90 € (6 numeroa) ASE-lehti • 65. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen
Suora terä. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. 95 € + postik. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon alkuperäinen made-in-USA -työkalu nyt kokomustana. Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Kokonaispituus 178 mm, Terän pituus 80 mm, Terän paksuus 3 mm, Terän mater. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Suora terä. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Huippurosterista VG-10 valmistettu. SPYDERCO NATIVE ALL BLACK 115 € + postik. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g 66 • ASE-lehti. CARA CARA 44 € + postik. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. Terävaihtoehdot ns. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Yksi käyttökelpoisimpia työkaluja kokoluokassaan. Erikoishinta 115 euroa + posti(ennakko)kulut. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. Kokonaan ruostumattomat tai Zytelkahvalevyjen sisällä olevat teräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. kombinaatioterä, suora terä tai “sileäposkinen” fl at side. VG-10 Pituus suljettuna 100 mm, Paino 75 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. TILAUKSET JA LISÄTIETOJA: www.aselehti.fi aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 63 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle
Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. (08) 815 3600 VAIHDETAAN L-35 Lahti Nro 06X vastaavaan pistooliin Nro V 100V 150. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASElehdessä. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. ASEMAKASIINI TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Puhelin: 0405150622 ASE-lehti • 67. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASElehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä
Kunto erittäin hyvä. tarkkuusase 1250,00 Puoliautomaattikivääri Valmet Petra, kal .308 Win. Hyvä kunto. www.lahdeniemi.fi KIvääri 1928-30, kal 7,62x53R , CIP-tark 06 550,00 Kivääri Haenel RS8, kal .308 Win, picatinnykisko, vaim. 700,00 Kivääri Enfield P 14, kal .338 M&K, kiikarin kiskot, avotäht, vaim. (03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 09 17. 475,00 ASEMIES TARVITSEE ASEITA ASEMIES TARVITSEE ASEITA JOULUN VIETOSSAKIN NIITÄ JOULUN VIETOSSAKIN NIITÄ MYY TIETYSTI LÄHDENIEMI MYY TIETYSTI LÄHDENIEMI Toivotamme Hyvää ja terveydellistä Joulua ja onnea Uudelle Vuodelle!. jenka 700,00 Haulikko FN B-26, kal 12-70, sup * ja ** tukin kaulaa karhennettu ohuemmaksi 500,00 Rynnäkkökivääri Valmet m 76, kal .223 Rem, sarjatuliase, kromatut metalliosat, puuosat pähkinäpuuta, Valmet-asehihna, lyhyt ja pitkä krom lipas, yksi musta lipas, puhdistus/työkalusatsi, Valmetin erik. malli myyntiesittelyyn. jenka, säätöperä, picatinnykisko edessä, mahd etutukien adapt. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. 2750,00 Revolveri Manurhin MR73, kal .357 Mag, 6” piippu, kuin uusi 500,00 Revolveri Smith & Wesson mod 36, kal .38 Spl, pähkinäpuukahvalla, ei ole taskuase 450,00 Pistooli Walther P88 Compact, kal 9x19 Para, rasiassa, usein virkapistoolina käytetty 500,00 Pistooli Parabellum , kal 9 mm Para, mukana kotelo