Ase-lehti 06/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

6/2022 • 12,90€ PAL.VKO 2023-07 177550-2206 KUPARILUODIT COPPERBEAR JA HORNADY CX 8,5x55 BLASER CZ600 LEE-ENFIELD VIIDAKKOKARABIINI TERNIKIVÄÄRI PATRUUNASPESIAALI. Ase-lehti 40v
Apuaasejakeräilyharrastuksenongelmissa Mielenkiintoisiakokouksiajavierailuja Tarjoammejäsenistöllekahdestivuodessakokouksen,jossakäsitelläänsääntömääräisetasiatjaalankuulumiset. Keräilijä Hae Suomen Asehistoriallisen Seuran jäsenyyttä yhdessä kaverisi kanssa! Vuoden 2022 tarjouksena kaksi liittyy seuraan yhden hinnalla. Jättäkäähakemuksenneyhdessäosoitteessasahs.fi/yhdistys/hae_jaseneksi/ JÄSENEDUT SuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenenäsaatpalveluja,etujajaarvostusta SaatpainoarvoaviranomaistenkanssaasioidessaSuomensuurimmanasehistoriallisenyhdistyksenjäsenenä. Tapahtumiakeräilijöillejaharrastajille SeurajärjestääharrastajilleGunShow-tapahtuman,ampumakilpailunjakeräilijöillehuutokaupatkeväälläjasyksyllä. JäsenlehtiASE-lehti ASE-lehtionSAHS:n jäsenlehti.Jäsenenäsaatlehtesihalvemmallakuinkestotilaaja. KAVERI MUKAAN KeräilijäHaeSuomenAsehistoriallisenSeuranjäsenyyttäyhdessäkaverisikanssa! 2022tarjouksenakaksiliittyyseuraanyhdenhinnallakesäkuunloppuunmennessä. Jättäkää hakemuksenne yhdessä osoitteessa sahs.fi/yhdistys/hae_jaseneksi/. Vaikutusväylälainsäädäntöön Seurankauttavoitvaikuttaaviranomaispäätöksiinjalakienvalmisteluun. Kontaktitoisiinharrastajiin Asekeräilijänäjahistorianharrastajana Jäsenyysasehistoriallisessayhdistyksessäedistääasekeräilyluvankäsittelyä,jäseneksipyrkivillejärjestetään asehistorianjaaselainkoe,muttaSAHS:n jäseneltäeiedellytetäkeräilylupaa,alanharrastuneisuusriittää
Surun vaiheet ovat erään teorian mukaan kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Kieltäminen. Nyt on puhuttu ampuma-aserikosten rangaistusten kiristämisestä, mikä periaatetasolla on tietenkin kannatettavaa. TEKSTISISÄLTÖ Lehti vastaanottaa rajoituksetta julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia edustamaltaan aihealueelta. Kysymys on maamme ja poliisinkin tapaan politisoitunut, koska siihen liittyy maahanmuutto. Jos jotain hyvää on haettava, seurauksena oli shokeeraava silmien avaus lähes kaikille ja uutta Terijoen hallitusta suunnitteleville ei ole siten enää kummoistakaan kannatuspohjaa. KUSTANTAJA Ase-Lehti Oy 41. Ase-lehdellä on oikeus julkaista artikkelit myös sähköisessä muodossa ilman eri korvausta. Ns. Jargonia. Samalla ”hyväksyttiin” sekin, ettei nuorten mielenterveystyöhön panosteta. kouluampumisten seurauksena päätettiin ”hyväksyä” aselain radikaalit muutokset. Hallituspuolueista pääosalle se on siten ongelma, koska pitäisi myöntää ongelma. Jos tämä olisi tavoite, se hoituisi parhaiten oikeuskäytäntöä muuttamalla, eli ottamalla käyttöön tuomioasteikosta muutakin kuin alalaita, mikä hoituisi oikeusministeriön ohjauksella. Pääkirjoitus Riippumaton aseharrastajien ja asealan ammattilaisten äänenkannattaja. Seksuaalirikosten määrän lähtiessä räjähdysmäiseen kasvuun vuonna 2015 niitä kutsuttiin vuosia yksittäistapauksiksi, jengirikokset ovat ”nuorten ongelmia” ja sitä rataa. Poliisihallinnon viesti on ristiriitaista. Yksityisten kirjoittajien esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta lehden virallista linjaa. Ryöstöjen määrä on kasvanut tätäkin enemmän. Julkaistuista artikkeleista maksetaan palkkio, mikäli ne eivät liity yritysten tai yhteisöjen tiedotustoimintaan. Ase-lehti on Aikakausmedia ry:n jäsen sekä SAHS ry:n virallinen jäsenlehti. All rights reserved. Jussi Peltola päätoimittaja ASE-lehti • 3. Julkaistavat artikkelit on tarkastettu huolellisesti. TILAUSHINNAT 2023 Kestotilaus Pohjoismaihin 68,90 € Vuositilaus Pohjoismaihin 71,90 € Muut maat lentopostina 90,90 € Irtonumerot 13,90 € Lehti ilmestyy vuonna 2023 kuusi kertaa, helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Jääkö tämäkin puheeksi, se jää nähtäväksi. Toisaalta ongelma myönnetään ja siihen haetaan ratkaisua, toisaalta erään some-näkyvän ylikomisarion suulla on kiistetty jengiongelman olemassaolo nimenomaan jengiongelmana. Sama leimaa suomalaista politiikkaa. Hyväksyminen. Mikäli muuta ei ole sovittu, lehdelle toimitetun materiaalin tekijänoikeuden katsotaan siirtyneen Ase-lehdelle. Kaikki oikeudet pidätetään. Lehti ei kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä eikä vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vahingoista. Tarjotaan sisäministerin suulla otsikoiksi syrjäytyminen, segregaatio, polarisaatio, rasismin kitkeminen ja maahanmuuttajien integroituminen. Hyvät Lukijat, Kahdesta edellisestä vuoden viimeisestä numerosta poiketen ei tällä kertaa tarvitse kerrata sitä, että Korona-pandemia olisi ollut vuoden puheenaiheena. Poliittisessa pelikentässä siis korvikeratkaisun luominen. Viha astuu kuvioon leimaamalla muuta sanovaa vihapuhujaksi. Tähän asti on jäänyt. Tekijöiden osalta teoissa on myös päällekkäisyyttä. ”Yksittäistapauksista” ei enää voida puhua edes poliitikon suulla, koska seksuaalirikosten määrä on noussut radikaalisti vuosi toisensa perään, nousua melkein 32 % kun verrataan alkuvuosia 2021 ja 2022. Päivän puheenaiheena on jengirikollisuus. vuosikerta ISSN 0359-6990 PÄÄTOIMITTAJA, EDITOR IN CHIEF Jussi Peltola TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Hanna Tenkula VALOKUVAAJAT Jouni Orava Kari Tuominen-Shemeikka KIRJAJA TUOTEMYYNTI Avoinna ma–pe klo 10.30–17.00 Pateniementie 63, 90800 OULU Puhelin 0400 228 650 Internet www.aselehti.fi Sähköposti tuotemyynti@aselehti.fi ILMOITUSMYYNTI Puhelin 040 776 7627 Sähköposti aselehti@aselehti.fi TILAAJAPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset, huomautukset Avoinna ti–to klo 10.00–16.00 Nahkatehtaankatu 2, 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi TOIMITUS Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU Puhelin 040 776 7627 Internet www.aselehti.fi Sähköposti aselehti@aselehti.fi PAINO Rannikon Laatupaino Oy COPYRIGHT Lehden artikkelien, kuvien ja piirrosten osittainenkin jäljentäminen sekä lainaaminen ilman toimituksen lupaa on kielletty. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Tai olisi, jos se nimenomaan kohdistuisi rikosjengitaustaisten kantamiin aseisiin lopputuloksena tuntuva ehdoton vankeustuomio. Niin minustakin, kenties se menossa on jo masennusvaihe, kun mitään oikeaa lääkettä ei ole tarjolla. Kaupankäynti. Seurasi Sellon joukkomurha, kivääreillä tehdyt joukkomurhat 2012 ja 2016 sekä turkulainen teräaseella tehty terrori-isku 2017. Mitä on jäljellä, se on taudin ympärille rakennettu salaliittosirkus, joka on nyt valjastettu palvelemaan Venäjän raakalaismaista hyökkäyssotaa Ukrainaan
MALINEN Yildiz Pro Trap – Perazzin mitoituksella tehty edullinen kilpahaulikko Turkista ....54 J. MALINEN CZ 600 – Uutuuskivääri Tšekeistä ..............28 VESA TOIVONEN Kaliiperi 8,5x55 Blaser – Erinomainen uutuus suurelle riistalle ...34 Blaser R8 Ultimate Adjustable Huntec Camo .........................39 A-Tec Optima 50 .........................................40 Blaser B2 .....................................................42 J. Kuva: J. 51 J. MALINEN Sotahistorian palkinto 2022 Heidi Ruotsalaiselle ja Olli Bäckströmille ........................58 Aselakiasiaa Suojeluase herättää intohimoja ................ 44. MALINEN Asehistoriaa Lee-Enfieldin lyhytikäinen viidakkokarabiini – Rifle, Number 5, Mark 1 ..............................44 MIKA PITKÄNEN Remingtonin EtronX patruunafloppi ......... 4 • ASE-lehti 6/2022 Tässä numerossa: Asehistoriaa Terni-kivääri riesanamme – Italialainen lyhyt kivääri m/38 ..................6 MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO In Memoriam: Torsti Laaksonen 1934-2022 ........................15 PEKKA SUURONEN GunShow 2022 .................................................16 JUSSI PELTOLA CopperBear – Kupariluoti Ruotsista .........22 VESA TOIVONEN Hornady CX – Markkinoiden uusimpiin kuuluva kuparinen suurriistaluoti .............26 J. 22. Kaliiperi 8,5x55 Blaser, s. Kuva: Imperial War Museum. 34. Malinen Rifle, Number 5, Mark 1, s. 60 JUSSI PELTOLA Pääkirjoitus ........................................................3 Kansikuva: Vesa Toivonen, CopperBear kupariluoti Ruotsista, s
300,Kiv. 261 .22 LR p-rev. .................................................. lipas 5 ptr, uusia .......... 6” sin. 6” sin. www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 27.4.2014 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Arma 2013 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto Pääsyliput 10 €. 6” sin. 250,Kiv. ................................................... 500,Enfield Lithgow S.M.L.E. ampumaton laatikossaan .................. 66 Nylon kopio .................................... Hamina Bastion GUNSHOW 2014 lauantaina 17.5. 980,Sarriugarte 12/70, 28” vähän käyt. uusia ......................... musta, 2 x lipas, salkku uusia .. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, mitalien arviointi, SAL-Mustaruutijaosto, poliisi. 170,S&W 686-3 .357 Mag. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat. am. lipas 10 ptr, uusia .................... 90,Lakefield Mark II, 22 LR p-kiv. uusi ............ 330,Holek Mod. m39 Ukko-Pekka SKY, 7.62 x 53 R, varikkotukilla ........... alk. täht. 6” Chrom, salkku, uusia ........ 8 3/8 “ silhuet. 750,Tanfoglio Force .22 LR p-pist. 2 x kahval. 90,CZ-85B 9 mm Para, 2 x lipas + varust. 250,Taurus .357 Mag. 460,CBC .22 LR itsel. 261 .22 LR p-rev. siisti .................................. ASE-lehti • 5 Tapahtumat: TamArms 2023, Tampere-talo, su 19.2.2023, s. käyt. 6” sin. 300,Tikkakoski m91-27 Pystykorva 7.62 x 53 R, erik.malli, hyvä .. 21 Arma-asemessut, Turun Messuja Kongressikeskus, su 16.4.2023 klo 10-16, s. III .303 British .................................. hyviä alk. alk. 220,Zastava CZ99 Precision .22 LR p-kiv. 62 Muutokset mahdollisia, seuraa nettisivujamme www.sahs.fi Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. Pääsyliput: aikuiset 8€, sotaveteraanit JA LOTAT ilmaiseksi, lapset alle 12 v. vähn ammuttu ....... 220,Llama .38 Spl rev. 4” sin. 6” sin. vanhempien mukana ilmaiseksi. rost. 600,S&W 29-3 .44 Mag. ............................................... • myyjiä koko Suomesta • aseita varusteineen keräilyyn ja käyttöön • puukkoja, asuja, kirjoja, ym. 550,Holek Mod. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. 189,Mauser 8.2 + Leopold Vari-X III, 1.5 x 5, snellari ..................... 10,5” sin. ........................................... 229,ROME-ALUMIINITUKIT Saatavana Tikka T3/T3x ja Remington 700 -kivääreille www.pautac.fi PJ-WAFFEN-GUNS OY +358 400 650855 Aseita kotisivulla: www.pj-waffen.com RADIO www.radiomarket.fi www.radiomarket.fi. m39 Ukko-Pekka SKY, 7.62 x 53 R, original.tukilla .......... 295,Taurus .38 SPL rev. alle sata l... Päänäyttely: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Muut näyttelyt: Kilpailu-aseita kilpailutauluineen linkkuveitsiä, taittopuukkoja ja tynnyripuukkoja www.wsoy.fi www.johnnykniga.fi Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria. Järjestäjä asekerho 93 Asealan erikoisliike, Somero 040 546 7770 reijo.mastergun@gmail.com Yhteydenotot s-postiin tai tekstiviestillä Astra .38 SPL rev. 80,Bergmann 6.5 mm, m1896 ...............................................kysy hinta Beretta 92 FS 9 mm Para, 2 x lipas,salkku, kuin uusi ............. 380,Husqvarna m386.5 x 55 SE, hyvä ......................................... salkku, uusia .............. klo 10.00-16.00 historiallisessa Hamina Bastionissa. 320,Heckler&Koch USP .40 S&W, musta 2 x lipas, salkku uusia ... 400,Sabatti rihlakko 12/76-.222 Rem, teräshaulikelp. 330,Tikkakoski m28 SY 7.62 x 53 R ............................................ 280,Rossi .357 Mag. Mod
Carcano oli kehittänyt varmistimen Dreysen neulakiväärissä käytetyn pohjalta alun perin italialaista 17 mm konversioneulakivääriä m/1868 varten. Ternin ja Torinon lisäksi niitä valmistivat Brescian, Rooman ja Torre Annunziatan asetehtaat. Oliko kivääri sitten oikeasti niin huono kuin väitetään vai alkoiko tarina aseen mitääntekemättömyydestä elää sota-aikana omaa elämäänsä, onkin jo vaikeampi kysymys. Kivääreistä ensimmäinen oli Ternin kuninkaallisen asetehtaan (Regia Fabbrica d’Armi di Terni) kehittämä, saksalaista Komissiokivääriä suuresti muistuttanut prototyyppi ”No 2 bis” italialaistyyppisillä tähtäimillä ja ilman Komissiokiväärin piipunvaippaa. Italialaiset joutuivat siitä huolimatta maksamaan Ferdinand von Mannlicherille merkittävän korvauksen tämän patentin hyödyntämisestä. Vaikka ratkaisu olikin Mannlicheriä suuresti muistuttava, sitä ei ollut suoraan kopioitu itävaltalaisilta. Komissiokiväärissä käytetty Mauser-lukko, johon oli yhdistetty Carcanon kehittämä varmistin. Ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä 6,5 mm kivääreitä ja karabiineja m/1891 oli valmistunut 2,06 miljoonaa kappaletta, tämän jälkeen vain vähäisiä määriä vuoteen 1938 mennessä. ne korvattiin mahdollisuuksien mukaan 7,62 mm aseilla. Huomaa pistin, jota säilytetään aseessa kiinnitettynä. 1891 Truppe Speciali”. Joka tapauksessa tämän väheksytyn asemallin tarina on varsin mielenkiintoinen. 7,35 MM KIVÄÄRI M/38 Italialaiset alkoivat pohtia pitkän jalkaväen kiväärin tarpeellisuutta jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta varojen ja armeijan Terni-kivääreitä oli vielä taistelevien joukkojen käytössä hyökkäysvaiheessa kesällä 1941, mutta myöhemmin Terni-kivääreitä oli vielä taistelevien joukkojen käytössä hyökkäysvaiheessa kesällä 1941, mutta myöhemmin ne korvattiin mahdollisuuksien mukaan 7,62 mm aseilla. Joulukuussa 1889 komissio testasi 15 kiväärimallia, joista yksikään ei täysin vastannut italialaisten vaatimuksia. Huhtikuussa 1891 kiväärin syöttölaitteeksi vuorostaan oli valikoitunut Mannlichertyyppisellä, aseeseen yläkautta sellaisenaan syötettävällä kuuden patruunan kammalla ladattava syöttökotelo, jonka pohjaan tehdyn aukon kautta tyhjä patruunaside pääsi putoamaan pois. 6 • ASE-lehti. Italian sotaministeriö hyväksyi 29.3.1892 aseen käyttöönotettavaksi ja kevään 1894 aikana ensimmäiset, nimikkeen ”Fucile Modello 1891” (kivääri m/1891) saaneet aseet toimitettiin kuninkaalliselle armeijalle. asetehtaan valmistamaa asetta saatiin Suomeen vuonna 1940. ASEHISTORIAA Italialainen lyhyt kivääri m/38 Terni-kivääri riesanamme Terni-kivääri riesanamme Vuonna 1887 esitellyn ranskalaisen 8 mm Lebel-makasiinikiväärin myötä italialaiset huomasivat 10,35 mm Vetterli-Vitali-kiväärinsä pahoin vanhentuneeksi. Koska kansainvälisiltä markkinoilta ei asetta ollut löytynyt, annettiin suunnittelutyö syyskuussa 1890 italialaisten asetehtaiden tehtäväksi, joskin alkuperäinen laippakantainen 6,5 mm patruuna korvautui vuoden 1891 aikana Luigi Scottin kehittämällä 52 mm pituisella urakantahylsyllä. Torinon asetehtaan pääinsinöörinä toiminut Salvatore Carcano oli kokeillut useampaakin lukkolaitetta, joista parhaimmaksi osoittautui saksalaisten 8 mm jalkaväenkiväärissä m/88 eli nk. Italialaisen patruunasiteen rakenne nimittäin oli täysin symmetrinen, mikä mahdollisti kamman syöttämisen aseeseen kummin päin tahansa, tätä samaa ratkaisua oli käytetty jo Komissiokiväärissäkin. Komission sihteerin majuri Antonio Benedettin ehdotuksesta huhtikuussa 1890 päädyttiin muiden armeijoiden valitsemaa noin 8 mm kaliiperia selvästi pienempään 6,5 mm patruunaan, joka tosin tässä vaiheessa oli vielä varustettu laippakantaisella hylsyllä. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Jos jotakin suomalaisten toisessa maailmansodassa käyttämää kiväärimallilla muistellaan vieläkin sen väitetystä huonoudesta, kyse on tietysti joukkojen Terniksi kutsumasta italialaisesta 7,35 mm lyhyestä kivääristä m/38. Toinen koekivääri oli Salvatore Carcanon (1827–1903) johdolla Torinon kansallisella asetehtaalla kehitetty ”Fucile Italiano No 1 bis”. 6,5 MM KIVÄÄRI M/1891 Joulukuussa 1891 kevytasekomissiolla oli lopulta edessään kaksi hieman erilaista kivääriä, joiden välillä valinta tulisi tapahtumaan. Maaliskuussa 1892 komissio suositteli jälkimmäisen hyväksymistä, joskin tätä ennen aseeseen oli tehty vielä muutoksia, jolloin tuloksena oli lopullinen prototyyppi ”No 1 ter”. Tilanne muuttui vielä huolestuttavammaksi vuonna 1888, kun arkkivihollinen Itävalta otti käyttöönsä 8 mm Mannlicher-kiväärin m/88. Tässä naamioidaan tykin pyöriä Jalonvaarassa heinäkuussa 1941. Lempinimen Il Novantuno (”Ysiykkönen”) saanutta kivääriä tuotettiin monissa italialaisissa asetehtaissa, 128 cm pituisen jalkaväenkiväärin lisäksi ratsuväelle valmistettiin 92 cm mittaista karabiiniversiota ”Moschetto Modello 1891”, jossa oli piipun alle taittuva kiinteä rotanhäntäpistin sekä tykistölle, pioneereille ja merivoimille tarkoitettua pistimetöntä karabiinimallia ”Moschetto Mod. (SA-kuva) Tässä naamioidaan tykin pyöriä Jalonvaarassa heinäkuussa 1941. (SA-kuva) Vuosina 1938–1940 Italiassa valmistettiin 285 000 kappaletta 7,35 mm kivääriä m/38, joista 94 500 Ternin Vuosina 1938–1940 Italiassa valmistettiin 285 000 kappaletta 7,35 mm kivääriä m/38, joista 94 500 Ternin asetehtaan valmistamaa asetta saatiin Suomeen vuonna 1940. Samana vuonna perustettiinkin Parman sotilasoppilaitoksessa toiminut Italian kevytasekomissio, jota johti tykistökenraali Gustavo Parravicino. Huomaa pistin, jota säilytetään aseessa kiinnitettynä
(SA-kuva) Vuosina 1938–1940 Italiassa valmistettiin 285 000 kappaletta 7,35 mm kivääriä m/38, joista 94 500 Ternin Vuosina 1938–1940 Italiassa valmistettiin 285 000 kappaletta 7,35 mm kivääriä m/38, joista 94 500 Ternin asetehtaan valmistamaa asetta saatiin Suomeen vuonna 1940. Samana vuonna perustettiinkin Parman sotilasoppilaitoksessa toiminut Italian kevytasekomissio, jota johti tykistökenraali Gustavo Parravicino. ASEHISTORIAA Italialainen lyhyt kivääri m/38 Terni-kivääri riesanamme Terni-kivääri riesanamme Vuonna 1887 esitellyn ranskalaisen 8 mm Lebel-makasiinikiväärin myötä italialaiset huomasivat 10,35 mm Vetterli-Vitali-kiväärinsä pahoin vanhentuneeksi. Italian sotaministeriö hyväksyi 29.3.1892 aseen käyttöönotettavaksi ja kevään 1894 aikana ensimmäiset, nimikkeen ”Fucile Modello 1891” (kivääri m/1891) saaneet aseet toimitettiin kuninkaalliselle armeijalle. Tilanne muuttui vielä huolestuttavammaksi vuonna 1888, kun arkkivihollinen Itävalta otti käyttöönsä 8 mm Mannlicher-kiväärin m/88. Koska kansainvälisiltä markkinoilta ei asetta ollut löytynyt, annettiin suunnittelutyö syyskuussa 1890 italialaisten asetehtaiden tehtäväksi, joskin alkuperäinen laippakantainen 6,5 mm patruuna korvautui vuoden 1891 aikana Luigi Scottin kehittämällä 52 mm pituisella urakantahylsyllä. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN JA JANNE VÄHÄTALO Jos jotakin suomalaisten toisessa maailmansodassa käyttämää kiväärimallilla muistellaan vieläkin sen väitetystä huonoudesta, kyse on tietysti joukkojen Terniksi kutsumasta italialaisesta 7,35 mm lyhyestä kivääristä m/38. Huhtikuussa 1891 kiväärin syöttölaitteeksi vuorostaan oli valikoitunut Mannlichertyyppisellä, aseeseen yläkautta sellaisenaan syötettävällä kuuden patruunan kammalla ladattava syöttökotelo, jonka pohjaan tehdyn aukon kautta tyhjä patruunaside pääsi putoamaan pois. Torinon asetehtaan pääinsinöörinä toiminut Salvatore Carcano oli kokeillut useampaakin lukkolaitetta, joista parhaimmaksi osoittautui saksalaisten 8 mm jalkaväenkiväärissä m/88 eli nk. ASE-lehti • 7. Italialaisen patruunasiteen rakenne nimittäin oli täysin symmetrinen, mikä mahdollisti kamman syöttämisen aseeseen kummin päin tahansa, tätä samaa ratkaisua oli käytetty jo Komissiokiväärissäkin. Lempinimen Il Novantuno (”Ysiykkönen”) saanutta kivääriä tuotettiin monissa italialaisissa asetehtaissa, 128 cm pituisen jalkaväenkiväärin lisäksi ratsuväelle valmistettiin 92 cm mittaista karabiiniversiota ”Moschetto Modello 1891”, jossa oli piipun alle taittuva kiinteä rotanhäntäpistin sekä tykistölle, pioneereille ja merivoimille tarkoitettua pistimetöntä karabiinimallia ”Moschetto Mod. Ternin ja Torinon lisäksi niitä valmistivat Brescian, Rooman ja Torre Annunziatan asetehtaat. Carcano oli kehittänyt varmistimen Dreysen neulakiväärissä käytetyn pohjalta alun perin italialaista 17 mm konversioneulakivääriä m/1868 varten. Kivääreistä ensimmäinen oli Ternin kuninkaallisen asetehtaan (Regia Fabbrica d’Armi di Terni) kehittämä, saksalaista Komissiokivääriä suuresti muistuttanut prototyyppi ”No 2 bis” italialaistyyppisillä tähtäimillä ja ilman Komissiokiväärin piipunvaippaa. (SA-kuva) Tässä naamioidaan tykin pyöriä Jalonvaarassa heinäkuussa 1941. 1891 Truppe Speciali”. Ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä 6,5 mm kivääreitä ja karabiineja m/1891 oli valmistunut 2,06 miljoonaa kappaletta, tämän jälkeen vain vähäisiä määriä vuoteen 1938 mennessä. Komissiokiväärissä käytetty Mauser-lukko, johon oli yhdistetty Carcanon kehittämä varmistin. Oliko kivääri sitten oikeasti niin huono kuin väitetään vai alkoiko tarina aseen mitääntekemättömyydestä elää sota-aikana omaa elämäänsä, onkin jo vaikeampi kysymys. Italialaiset joutuivat siitä huolimatta maksamaan Ferdinand von Mannlicherille merkittävän korvauksen tämän patentin hyödyntämisestä. Huomaa pistin, jota säilytetään aseessa kiinnitettynä. Maaliskuussa 1892 komissio suositteli jälkimmäisen hyväksymistä, joskin tätä ennen aseeseen oli tehty vielä muutoksia, jolloin tuloksena oli lopullinen prototyyppi ”No 1 ter”. Tässä naamioidaan tykin pyöriä Jalonvaarassa heinäkuussa 1941. 6,5 MM KIVÄÄRI M/1891 Joulukuussa 1891 kevytasekomissiolla oli lopulta edessään kaksi hieman erilaista kivääriä, joiden välillä valinta tulisi tapahtumaan. Joulukuussa 1889 komissio testasi 15 kiväärimallia, joista yksikään ei täysin vastannut italialaisten vaatimuksia. asetehtaan valmistamaa asetta saatiin Suomeen vuonna 1940. Vaikka ratkaisu olikin Mannlicheriä suuresti muistuttava, sitä ei ollut suoraan kopioitu itävaltalaisilta. Joka tapauksessa tämän väheksytyn asemallin tarina on varsin mielenkiintoinen. Huomaa pistin, jota säilytetään aseessa kiinnitettynä. Toinen koekivääri oli Salvatore Carcanon (1827–1903) johdolla Torinon kansallisella asetehtaalla kehitetty ”Fucile Italiano No 1 bis”. ne korvattiin mahdollisuuksien mukaan 7,62 mm aseilla. 7,35 MM KIVÄÄRI M/38 Italialaiset alkoivat pohtia pitkän jalkaväen kiväärin tarpeellisuutta jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta varojen ja armeijan Terni-kivääreitä oli vielä taistelevien joukkojen käytössä hyökkäysvaiheessa kesällä 1941, mutta myöhemmin Terni-kivääreitä oli vielä taistelevien joukkojen käytössä hyökkäysvaiheessa kesällä 1941, mutta myöhemmin ne korvattiin mahdollisuuksien mukaan 7,62 mm aseilla. Komission sihteerin majuri Antonio Benedettin ehdotuksesta huhtikuussa 1890 päädyttiin muiden armeijoiden valitsemaa noin 8 mm kaliiperia selvästi pienempään 6,5 mm patruunaan, joka tosin tässä vaiheessa oli vielä varustettu laippakantaisella hylsyllä
Lisäksi 6,5 mm aseiden kiinteä takatähtäin on kohdistettu 300 metriin. Varmistin kytketään pois päältä painamalla sitä jälleen peukalolla ja kääntämällä se takaisin alas (oikealle). Suomeen ostetut aseet, joissa patruunapesän päällä esiintyy vuosilukua 1938, ovat nekin uutta mallia eli nämä aseet on edellisvuotisesta piipustaan huolimatta koottu reilusti vuoden 1939 puolella. Aseen nimike oli ytimekkäästi ”Fucile Modello 38” eli kivääri m/38, mutta se tunnetaan myös lyhyenä kiväärinä m/38 (Fucile Corto Mod. Suomessa aseita kutsuttiin Terneiksi patruunapesän päälle lyödyn Ternin asetehtaan leiman mukaan. 7,35 mm luotia käytettiin patruunassa, jonka hylsy oli laajennettua kaulaansa ja 51,3 mm mittaan lyhentymistään lukuun ottamatta sama kuin aiemmassa 6,5 mm patruunassa, mikä mahdollisti uuden patruunan käyttämisen Carcano-kiväärin lukon ja syöttölaitteen kanssa, mikä olikin yksi aseen kehitystyölle annetuista tavoitteista. 38” ja ilman pistintä ollutta 7,35 mm karabiinia ”Moschetto Mod. Huomattava määrä 7,35 mm kivääreitä jäi kuitenkin italialaisten käyttöön, niillä aseistettiin lähinnä takaportaan joukkoja sekä ilmatorjuntaja rannikkotykistöä. Kennedyn. 6,5 mm piiputkin hyödynnettiin poraamalla ne 7,35 mm kaliiperisiksi. Kiväärin m/38 lukonkehys lukkoineen, sekä syöttökotelo olivat samat kuin mallissa 91, joskin lukon kampi oli nyt alaspäin taivutettua mallia. Varmistinvivun ollessa käännettynä alas (oikealle) tukissa olevaa koloaan vasten ase on ampumavalmis. Italialaisten itse käyttämissä 7,35 mm kivääreissä tukin lapaan oli lyöty isokokoinen leima ”CAL. Tuolloin mm. Pistimen kiinnike oli malliltaan hieman erilainen samoin kuin tukkikin etuosastaan. Hainevää muistuttava ulosheittäjän lehti nousee jousen voimasta ylös lukkoa taaksepäin vedettäessä ja laskeutuu lukonkehyksen sisään sitä eteen työnnettäessä. Patruunapesän päältä löytyy Ternin kuninkaallisen asetehtaan leima ja 200 metriin kiinteästi kohdistetun takatähtäimen päältä kaliiperimerkintä ”7,35”. Virityskappaleen takaosassa on lukitusnasta estämässä päätymutterin tahatonta aukikiertymistä. Pistintä voitiin kuljettaa aseeseen kiinnitettynä, terä käännettynä taaksepäin. Italialaisilla oli käytössään myös 6,5 mm versio kivääristä m/38, josta vastaavasti löytyy merkintä ”6,5”. Lisäksi aseessa oli kolmiosainen puhdistuspuikko, joka sijoitettiin perän sisälle tehtyyn poraukseen. Pian kuitenkin kävi selväksi, että oli viisaampaa kehittää kokonaan uusi kivääri, jonka piipun pituus olisi lyhyempi kuin jalkaväenkiväärissä, mutta pitempi kuin karabiinissa. Alkusarjan aseet erosivat huomattavasti lopullisesta sarjatuotantomallista, sillä niissä etummainen siderengas oli lyhyempi ja sen kiinnitys vain yhdellä ruuvilla kahden sijaan. Uuden 7,35 mm kiväärin piipun pituudeksi valikoitui lopulta 536 mm, jolla aseen pituus ilman pistintä oli 102 cm ja massa 3,4 kg. Ulkoisesti 6,5 ja 7,35 mm lyhyet kiväärit ovat samanlaisia, joskin tähtäimen jalkaan lyöty kaliiperimerkintä kertoo, kumpi on kyseessä. Alkusarjan aseita valmistettiin ilmeisesti joitakin tuhansia kappaleita, mutta tällaisia ei tiettävästi ole Suomeen tullut, vaikka viimeiset tällaiset aseet valmistuivat vuoden 1939 puolella. Liipaisimen yläreunaan on muotoiltu kolme nystyrää, joiden avulla laukaisusta on saatu kaksivaiheinen. Kiinteä takatähtäin oli kalibroitu 200 metriin ja ase varustettiin irrotettavalla taittuvalla veitsipistimellä, joka siten oli myös mahdollista taittaa piipun alle. Italialaiset kuitenkin jatkoivat lyhyen kiväärin m/38 valmistusta 6,5-millisenä vuosina 1940–41. Tehtävä annettiin eversti Giuseppi Mainardille, joka vuorostaan ohjasi yksityisten Societá Metallurgica Italiana (SMI) ja Bombrini Parodi Delfino (BPD) -patruunatehtaissa tapahtunutta kehitystyötä, jonka tuloksena oli kärjestä alumiinitäytteinen nimelliskaliiperiltaan 7,35 mm luoti massaltaan 8,3 grammaa. Ternin asetehdas, joka valmisti myös kaikki Suomeen tulleet aseet. Teräksinen syöttökotelo ei ulotu tukin sisäpuolelle, vaan siellä syöttökotelon jatkeena toimii tukkiin työstetty leikkaus. 7,35 mm kiväärin kehittämisestä vuorostaan vastasi tykistön majuri Roberto Boragine ja aluksi yritettiin yksinkertaisesti muuntaa olemassa olevia kivääreitä m/1891 uudelle patruunalle. 7,35 mm lyhyet kiväärit m/38 tehtiin peruskorjaamalla vanhoista 6,5 mm jalkaväenkivääreistä m/1891, joista saatiin lukonkehys lukkoineen, syöttökotelo ja laukaisukoneisto. Liipaisimeen on yhdystangon avulla ylimmän johdon mielenkiinnon puutteen vuoksi asiaa lykättiin aina 1930-luvun puoliväliin saakka. 38) ja joskus myös mallina 91/38. 6,5 mm lyhyt kivääri m/38 sai kyseenalaista mainetta Dallasissa marraskuun 22. Italialaiset olivat ensiksi tehneet tutkimustyötä itävaltalaisen Hirtenbergerin patruunatehtaan kanssa uuden 7 mm patruunan kehittämisestä, mutta erinäisten kokeilujen jälkeen päätyivät kehittämään tehokkaamman patruunan itse. Ylössojottava varmistinvipu peittää samalla tähtäimet kertoen sotilaalle myös tällä tavoin aseen tilan. Lisäksi 6,5 mm aseista muunnettiin suuria määriä taittuvalla rotanhäntäpistimellä varustettua 7,35 mm karabiinimallia ”Moschetto Mod. 7.35” sekaannusten välttämiseksi. Aseista valtaosan valmisti R.E. Varmistin on sijoitettu iskurin ja lukon rungon väliin ja siinä on suurikokoinen pyälletty vipu, joka kiertyy 90 astetta sitä peukalolla painettaessa. Kahden ensimmäisen nystyrän osuessa lukonkehyksen pohjaan ampuja tuntee ensimmäisen kynnyksen ja lisätessään puristusta laukaus lähtee kolmannen nystyrän kohdalla. Laukaisukoneisto on varsin perinteistä mallia, joskin ulosheittäjä on konstruoitu sen osaksi. TARKEMPAA TUTKISKELUA Carcanon sulkulaitteena toimii Mauser-tyyppinen sylinterilukko, jonka etuosan kyljillä on kaksi sulkuolkaa, ja lukon otsapinnassa on upoTerni-kivääri pistimineen ja hihnoineen. Kun varmistinvipua painetaan peukalolla ja käännetään ylös (vasemmalle), iskurin jousi painaa sen taaksepäin ja vipu lukittuu varmistettu-asentoon. Ulosvetäjänä toimii lukon kylkeen upotettu lyhyehkö jousitettu kynsi, ja lukon sisällä on voimakkaalla kierrejousella varustettu iskuri, joka peräpäähän tehdyn kierteen avulla kiinnittyy lukon virityskappaleeseen, tarkemmin ilmaistuna sen erilliseen, karhennetulla otepinnalla varustettuun päätymutteriin. Italian joutuessa vuonna 1940 toden teolla mukaan toiseen maailmansotaan siirtyminen 7,35 mm aseistukseen oli niin pahoin kesken, että jo jaetut kiväärit kerättiin patruunahuollon helpottamiseksi suurimmaksi osaksi takaisin ja korvattiin 6,5 mm aseilla. Etiopian sotaretkestä ja Espanjan sisällissodasta saatujen kokemusten vuoksi kivääriä haluttiin lyhentää ja keventää sekä 6,5 mm patruunan pysäytystehoa kasvattaa. Brescia (1939–40) ja Gardone Val Trompia (1939–40), joskaan näiden tehtaiden valmistamia aseita Suomeen ei siis ole tullut. Lukon kampi on alaspäin taivutettua mallia ja se on sijoitettu Komissiokiväärin tavoin lukonkehyksen lataus/hylsyaukon takareunan kohdalle, mutta samalla niin kauas siitä, ettei se toimi kolmantena sulkuolkana. Sen lisäksi niitä tekivät myös Beretta Gardone (1939), F.N.A. Vuosina 1938–1939 ja aivan vuoden 1940 alussa valmistettiin 285 000 kappaletta 7,35 mm kivääriä m/38, joista osa ehdittiin myös jakaa joukoille. Aseiden tuotannossa hyödynnettiin vanhoista aseista purettuja osia, piiputkin valmistettiin käyttämällä aihiona hylättyjä 6,5 mm piippuja, mutta tukit olivat aina uustuotantoa. Carcano-tyyppinen, rungoltaan putkimainen varmistin on sijoitettu iskurin ja lukon rungon väliin ja siinä on suurikokoinen pyälletty vipu, joka kiertyy 90 astetta sivulle päin. 8 • ASE-lehti. Iskuri virittyy jousensa voimasta jo lukkoa avattaessa ja virityskappale jää lukkoa suljettaessa liipaisintangon takaosaan sijoitetun viretuen kannatukseen. Liipaisintangon etuosaan sijoitettu jousitettu ulosheittäjä liikkuu ylösalas lukonkehyksen pohjaan tehdyssä porauksessaan. Myös kädensuojus oli pidempää mallia ja ulottui etummaiseen siderenkaaseen saakka peittäen piippua pidemmältä matkalta, kun sarjatuotantomallissa käytettiin lyhyttä, vain taempaan siderenkaaseen ulottuvaa kädensuojusta. Syöttökotelon pohjan etuosaan on kiinnitetty jousitettu patruunannostin. 38 Truppe Speciali Modificato” ja kaikkiaan 7,35 mm aseita valmistui peräti 645 000 kappaletta. päivänä 1963, kun Lee Harvey Oswald ampui sellaisella presidentti John F. tus hylsynkantaa varten
Uuden 7,35 mm kiväärin piipun pituudeksi valikoitui lopulta 536 mm, jolla aseen pituus ilman pistintä oli 102 cm ja massa 3,4 kg. Carcano-tyyppinen, rungoltaan putkimainen varmistin on sijoitettu iskurin ja lukon rungon väliin ja siinä on suurikokoinen pyälletty vipu, joka kiertyy 90 astetta sivulle päin. Ternin asetehdas, joka valmisti myös kaikki Suomeen tulleet aseet. 7.35” sekaannusten välttämiseksi. Varmistin on sijoitettu iskurin ja lukon rungon väliin ja siinä on suurikokoinen pyälletty vipu, joka kiertyy 90 astetta sitä peukalolla painettaessa. Tehtävä annettiin eversti Giuseppi Mainardille, joka vuorostaan ohjasi yksityisten Societá Metallurgica Italiana (SMI) ja Bombrini Parodi Delfino (BPD) -patruunatehtaissa tapahtunutta kehitystyötä, jonka tuloksena oli kärjestä alumiinitäytteinen nimelliskaliiperiltaan 7,35 mm luoti massaltaan 8,3 grammaa. 6,5 mm lyhyt kivääri m/38 sai kyseenalaista mainetta Dallasissa marraskuun 22. Kun varmistinvipua painetaan peukalolla ja käännetään ylös (vasemmalle), iskurin jousi painaa sen taaksepäin ja vipu lukittuu varmistettu-asentoon. Liipaisimeen on yhdystangon avulla ylimmän johdon mielenkiinnon puutteen vuoksi asiaa lykättiin aina 1930-luvun puoliväliin saakka. ASE-lehti • 9. Aseen nimike oli ytimekkäästi ”Fucile Modello 38” eli kivääri m/38, mutta se tunnetaan myös lyhyenä kiväärinä m/38 (Fucile Corto Mod. Italialaiset olivat ensiksi tehneet tutkimustyötä itävaltalaisen Hirtenbergerin patruunatehtaan kanssa uuden 7 mm patruunan kehittämisestä, mutta erinäisten kokeilujen jälkeen päätyivät kehittämään tehokkaamman patruunan itse. Italian joutuessa vuonna 1940 toden teolla mukaan toiseen maailmansotaan siirtyminen 7,35 mm aseistukseen oli niin pahoin kesken, että jo jaetut kiväärit kerättiin patruunahuollon helpottamiseksi suurimmaksi osaksi takaisin ja korvattiin 6,5 mm aseilla. Suomeen ostetut aseet, joissa patruunapesän päällä esiintyy vuosilukua 1938, ovat nekin uutta mallia eli nämä aseet on edellisvuotisesta piipustaan huolimatta koottu reilusti vuoden 1939 puolella. 6,5 mm piiputkin hyödynnettiin poraamalla ne 7,35 mm kaliiperisiksi. Lisäksi 6,5 mm aseista muunnettiin suuria määriä taittuvalla rotanhäntäpistimellä varustettua 7,35 mm karabiinimallia ”Moschetto Mod. Pian kuitenkin kävi selväksi, että oli viisaampaa kehittää kokonaan uusi kivääri, jonka piipun pituus olisi lyhyempi kuin jalkaväenkiväärissä, mutta pitempi kuin karabiinissa. Syöttökotelon pohjan etuosaan on kiinnitetty jousitettu patruunannostin. 7,35 mm kiväärin kehittämisestä vuorostaan vastasi tykistön majuri Roberto Boragine ja aluksi yritettiin yksinkertaisesti muuntaa olemassa olevia kivääreitä m/1891 uudelle patruunalle. Teräksinen syöttökotelo ei ulotu tukin sisäpuolelle, vaan siellä syöttökotelon jatkeena toimii tukkiin työstetty leikkaus. Vuosina 1938–1939 ja aivan vuoden 1940 alussa valmistettiin 285 000 kappaletta 7,35 mm kivääriä m/38, joista osa ehdittiin myös jakaa joukoille. Ulkoisesti 6,5 ja 7,35 mm lyhyet kiväärit ovat samanlaisia, joskin tähtäimen jalkaan lyöty kaliiperimerkintä kertoo, kumpi on kyseessä. 7,35 mm lyhyet kiväärit m/38 tehtiin peruskorjaamalla vanhoista 6,5 mm jalkaväenkivääreistä m/1891, joista saatiin lukonkehys lukkoineen, syöttökotelo ja laukaisukoneisto. Alkusarjan aseita valmistettiin ilmeisesti joitakin tuhansia kappaleita, mutta tällaisia ei tiettävästi ole Suomeen tullut, vaikka viimeiset tällaiset aseet valmistuivat vuoden 1939 puolella. Iskuri virittyy jousensa voimasta jo lukkoa avattaessa ja virityskappale jää lukkoa suljettaessa liipaisintangon takaosaan sijoitetun viretuen kannatukseen. Pistimen kiinnike oli malliltaan hieman erilainen samoin kuin tukkikin etuosastaan. tus hylsynkantaa varten. Kennedyn. Varmistinvivun ollessa käännettynä alas (oikealle) tukissa olevaa koloaan vasten ase on ampumavalmis. Varmistin kytketään pois päältä painamalla sitä jälleen peukalolla ja kääntämällä se takaisin alas (oikealle). Kiväärin m/38 lukonkehys lukkoineen, sekä syöttökotelo olivat samat kuin mallissa 91, joskin lukon kampi oli nyt alaspäin taivutettua mallia. Italialaisten itse käyttämissä 7,35 mm kivääreissä tukin lapaan oli lyöty isokokoinen leima ”CAL. Kahden ensimmäisen nystyrän osuessa lukonkehyksen pohjaan ampuja tuntee ensimmäisen kynnyksen ja lisätessään puristusta laukaus lähtee kolmannen nystyrän kohdalla. Ylössojottava varmistinvipu peittää samalla tähtäimet kertoen sotilaalle myös tällä tavoin aseen tilan. Tuolloin mm. Brescia (1939–40) ja Gardone Val Trompia (1939–40), joskaan näiden tehtaiden valmistamia aseita Suomeen ei siis ole tullut. 38) ja joskus myös mallina 91/38. Patruunapesän päältä löytyy Ternin kuninkaallisen asetehtaan leima ja 200 metriin kiinteästi kohdistetun takatähtäimen päältä kaliiperimerkintä ”7,35”. Liipaisimen yläreunaan on muotoiltu kolme nystyrää, joiden avulla laukaisusta on saatu kaksivaiheinen. Hainevää muistuttava ulosheittäjän lehti nousee jousen voimasta ylös lukkoa taaksepäin vedettäessä ja laskeutuu lukonkehyksen sisään sitä eteen työnnettäessä. Laukaisukoneisto on varsin perinteistä mallia, joskin ulosheittäjä on konstruoitu sen osaksi. Aseiden tuotannossa hyödynnettiin vanhoista aseista purettuja osia, piiputkin valmistettiin käyttämällä aihiona hylättyjä 6,5 mm piippuja, mutta tukit olivat aina uustuotantoa. Aseista valtaosan valmisti R.E. Liipaisintangon etuosaan sijoitettu jousitettu ulosheittäjä liikkuu ylösalas lukonkehyksen pohjaan tehdyssä porauksessaan. Kiinteä takatähtäin oli kalibroitu 200 metriin ja ase varustettiin irrotettavalla taittuvalla veitsipistimellä, joka siten oli myös mahdollista taittaa piipun alle. Ulosvetäjänä toimii lukon kylkeen upotettu lyhyehkö jousitettu kynsi, ja lukon sisällä on voimakkaalla kierrejousella varustettu iskuri, joka peräpäähän tehdyn kierteen avulla kiinnittyy lukon virityskappaleeseen, tarkemmin ilmaistuna sen erilliseen, karhennetulla otepinnalla varustettuun päätymutteriin. Lisäksi 6,5 mm aseiden kiinteä takatähtäin on kohdistettu 300 metriin. 38” ja ilman pistintä ollutta 7,35 mm karabiinia ”Moschetto Mod. päivänä 1963, kun Lee Harvey Oswald ampui sellaisella presidentti John F. Sen lisäksi niitä tekivät myös Beretta Gardone (1939), F.N.A. Lukon kampi on alaspäin taivutettua mallia ja se on sijoitettu Komissiokiväärin tavoin lukonkehyksen lataus/hylsyaukon takareunan kohdalle, mutta samalla niin kauas siitä, ettei se toimi kolmantena sulkuolkana. Virityskappaleen takaosassa on lukitusnasta estämässä päätymutterin tahatonta aukikiertymistä. Lisäksi aseessa oli kolmiosainen puhdistuspuikko, joka sijoitettiin perän sisälle tehtyyn poraukseen. Etiopian sotaretkestä ja Espanjan sisällissodasta saatujen kokemusten vuoksi kivääriä haluttiin lyhentää ja keventää sekä 6,5 mm patruunan pysäytystehoa kasvattaa. Pistintä voitiin kuljettaa aseeseen kiinnitettynä, terä käännettynä taaksepäin. Italialaiset kuitenkin jatkoivat lyhyen kiväärin m/38 valmistusta 6,5-millisenä vuosina 1940–41. TARKEMPAA TUTKISKELUA Carcanon sulkulaitteena toimii Mauser-tyyppinen sylinterilukko, jonka etuosan kyljillä on kaksi sulkuolkaa, ja lukon otsapinnassa on upoTerni-kivääri pistimineen ja hihnoineen. 7,35 mm luotia käytettiin patruunassa, jonka hylsy oli laajennettua kaulaansa ja 51,3 mm mittaan lyhentymistään lukuun ottamatta sama kuin aiemmassa 6,5 mm patruunassa, mikä mahdollisti uuden patruunan käyttämisen Carcano-kiväärin lukon ja syöttölaitteen kanssa, mikä olikin yksi aseen kehitystyölle annetuista tavoitteista. Suomessa aseita kutsuttiin Terneiksi patruunapesän päälle lyödyn Ternin asetehtaan leiman mukaan. Alkusarjan aseet erosivat huomattavasti lopullisesta sarjatuotantomallista, sillä niissä etummainen siderengas oli lyhyempi ja sen kiinnitys vain yhdellä ruuvilla kahden sijaan. Huomattava määrä 7,35 mm kivääreitä jäi kuitenkin italialaisten käyttöön, niillä aseistettiin lähinnä takaportaan joukkoja sekä ilmatorjuntaja rannikkotykistöä. Italialaisilla oli käytössään myös 6,5 mm versio kivääristä m/38, josta vastaavasti löytyy merkintä ”6,5”. Myös kädensuojus oli pidempää mallia ja ulottui etummaiseen siderenkaaseen saakka peittäen piippua pidemmältä matkalta, kun sarjatuotantomallissa käytettiin lyhyttä, vain taempaan siderenkaaseen ulottuvaa kädensuojusta. 38 Truppe Speciali Modificato” ja kaikkiaan 7,35 mm aseita valmistui peräti 645 000 kappaletta
Lopullista tuotantomallia edustavan kiväärin m/38 tukin päätyhela on kiinnitetty kahdella läpipultilla, joskaan yksipulttisia esisarjan aseita ei meille tullutkaan. Patruunapesän päällä on asetehtaan nimi, eli Suomeen tulleissa aseissa ”R.E. TERNI” kuninkaallisine kruunuineen, vasemmalla puolella kirjaimella alkava sarjanumero ja oikealla puolella piipun valmistusvuosi (suomalaisissa aseissa yleensä 1939, vähäisemmin määrin myös 1938) sekä roomalaisilla numeraaleilla fasistien vallassaolon vuosimäärä (XVII = 17. 7.35”. Leiman alaosassa oleva sana ”trasformazione” viittaa aseen peruskorjaukseen 6,5 mm jalkaväenkivääristä 7,35 mm lyhyeksi kivääriksi m/38. Perän sisällä olevaan kolmiosaisen puhdistuspuikon säilytystilaan päästään käsiksi perälevyssä olevan luukun kautta. Tyhjä side putoaa syöttökotelon pohjaan tehdyn nelikulmaisen aukon kautta pois aseesta. Suomen käyttämistä Terneistä saattaa lisäksi löytyä patruunapesän päältä SA-omistusleima. Piipun suuosa on muuta piippua ohuempi ja tämän osan ympärille on kiinnitetty etutähtäimen jalka, johon tehtyyn lohenpyrstöuraan vuorostaan on kiinnitetty hainevää muistuttava lehtijyvä. Kivääriä m/38 varten suunniteltu taittuvateräinen pistin mahdollisti pistimen kantamisen aseessa myös siten, että terä oli taitettu kahvan sisälle. Aivan aluksi tupen kyljillä oli leveät uritukset, mutta tiettävästi kaikki Suomeen tulleet tupet olivat sileäkylkisiä. Liipaisinkaaren sisäpuolella on lisäksi patruunasiteen salpaan yhdistetty painike, jolla täyden patruunakamman saa irrotettua ja nostettua pois aseesta. Aseen kiinteä takatähtäin on samaa kappaletta tähtäimenjalan kanssa, joka on asennettu lähelle patruunapesän paksunnosta. Muutos lienee tapahtunut alkuvuodesta 1939. Kiväärin ohella pistin oli alun perin suunniteltu käytettäväksi myös Beretan konepistoolissa m/1938. Suurin osa piipuista, jolleivat kaikki on valmistettu vanhoista 6,5 mm kiväärinpiipuista lyhentämällä ja poraamalla ne suurempaan sisämittaan. Syöttökotelon pohjan etuosaan on kiinnitetty jousitettu patruunannostin ja liipaisinkaaren etureunan kohdalle patruunasidettä paikallaan pitävä salpa, jonka kynsi kiinnittyy siteen selkään muotoiltuun ulokkeeseen. Jossakin aseyksilöissä on lisäksi havaittu patruunapesän kohdalle piippuun Italiassa lyötyjä, melko kookkaitakin Osassa Suomeen tulleista Terni-kivääreistä piippu on valmistettu jo vuonna 1938. 10 • ASE-lehti. Pistin m/38 terä sisään taitettuna ja avattuna sekä pistimen sinistetty peltituppi. Tähtäimen päälle on lyöty kaliiperimerkintä ”CAL. Pistimen m/38 kaksi päätyyppiä, alkutuotantoversio vasemmalla ja sarjatuotantoversio oikealla sekä tupen molemmat kyljet. Kuvassa näkyy myös pistimen kiinnike. vuosi). Ternin asetehtaan leima tukin lavassa. Pistimen lukituksen vapautuspainike oli aluksi sijoitettu kahvan keskivaiheille ennen kuin se todettiin rakenteeltaan sekä heikoksi että kömpelöksi ja korvattiin sarjatuotannossa tavanomaisemmalla pyöreällä painikkeella, samanlaisella kuin 6,5 mm jalkaväenkiväärin m/1891 pistimessäkin oli käytetty. Teräksinen syöttökotelo ei ulotu tukin sisäpuolelle, vaan siellä syöttökotelon jatkeena toimii tukkiin työstetty patruunasiteen pituinen ja levyinen leikkaus. Sodan aikana italialaiset yksinkertaistivat pistintä m/38 ensin poistaen taittomekanismin ja sitten yhdistäen terän ja kahvan ruodon kokonaan, mutta tällaisia pistimiä ei tietystikään enää tullut Suomeen. Piipulla on pituutta 536 mm ja siinä on oikeakätinen 1/240 mm rihlannousu neljällä rihlapalkilla piipun pikkukaliiperin ollessa 7,35 mm ja isokaliiperin 7,63 mm. liitetty myös lukon pidätin, joka estää lukon irtoamisen aseesta, ellei liipaisinta samalla paineta. Syöttökotelo on liipaisinkaaren kanssa samaa kappaletta ja kiinnittyy tukin läpi kulkevilla pulteilla lukonkehykseen. Vasemmalla kiväärin m/38 alkuperäinen hainevää muistuttava jyvä, oikealla korotettu suomalainen jyvä. Mannlicher-vaikutteinen kuuden patruunan vetoinen patruunaside on joko messinkilevyä tai sinistettyä teräspeltiä, ja Mannlicherkivääreistä poiketen se on rakenteeltaan suora ja täysin symmetrinen
Pistin m/38 terä sisään taitettuna ja avattuna sekä pistimen sinistetty peltituppi. Sodan aikana italialaiset yksinkertaistivat pistintä m/38 ensin poistaen taittomekanismin ja sitten yhdistäen terän ja kahvan ruodon kokonaan, mutta tällaisia pistimiä ei tietystikään enää tullut Suomeen. Vasemmalla kiväärin m/38 alkuperäinen hainevää muistuttava jyvä, oikealla korotettu suomalainen jyvä. Syöttökotelo on liipaisinkaaren kanssa samaa kappaletta ja kiinnittyy tukin läpi kulkevilla pulteilla lukonkehykseen. liitetty myös lukon pidätin, joka estää lukon irtoamisen aseesta, ellei liipaisinta samalla paineta. Perän sisällä olevaan kolmiosaisen puhdistuspuikon säilytystilaan päästään käsiksi perälevyssä olevan luukun kautta. Teräksinen syöttökotelo ei ulotu tukin sisäpuolelle, vaan siellä syöttökotelon jatkeena toimii tukkiin työstetty patruunasiteen pituinen ja levyinen leikkaus. TERNI” kuninkaallisine kruunuineen, vasemmalla puolella kirjaimella alkava sarjanumero ja oikealla puolella piipun valmistusvuosi (suomalaisissa aseissa yleensä 1939, vähäisemmin määrin myös 1938) sekä roomalaisilla numeraaleilla fasistien vallassaolon vuosimäärä (XVII = 17. Patruunapesän päällä on asetehtaan nimi, eli Suomeen tulleissa aseissa ”R.E. Syöttökotelon pohjan etuosaan on kiinnitetty jousitettu patruunannostin ja liipaisinkaaren etureunan kohdalle patruunasidettä paikallaan pitävä salpa, jonka kynsi kiinnittyy siteen selkään muotoiltuun ulokkeeseen. Leiman alaosassa oleva sana ”trasformazione” viittaa aseen peruskorjaukseen 6,5 mm jalkaväenkivääristä 7,35 mm lyhyeksi kivääriksi m/38. Kiväärin ohella pistin oli alun perin suunniteltu käytettäväksi myös Beretan konepistoolissa m/1938. vuosi). Suomen käyttämistä Terneistä saattaa lisäksi löytyä patruunapesän päältä SA-omistusleima. Pistimen m/38 kaksi päätyyppiä, alkutuotantoversio vasemmalla ja sarjatuotantoversio oikealla sekä tupen molemmat kyljet. Aivan aluksi tupen kyljillä oli leveät uritukset, mutta tiettävästi kaikki Suomeen tulleet tupet olivat sileäkylkisiä. Kivääriä m/38 varten suunniteltu taittuvateräinen pistin mahdollisti pistimen kantamisen aseessa myös siten, että terä oli taitettu kahvan sisälle. Piipun suuosa on muuta piippua ohuempi ja tämän osan ympärille on kiinnitetty etutähtäimen jalka, johon tehtyyn lohenpyrstöuraan vuorostaan on kiinnitetty hainevää muistuttava lehtijyvä. Liipaisinkaaren sisäpuolella on lisäksi patruunasiteen salpaan yhdistetty painike, jolla täyden patruunakamman saa irrotettua ja nostettua pois aseesta. ASE-lehti • 11. Jossakin aseyksilöissä on lisäksi havaittu patruunapesän kohdalle piippuun Italiassa lyötyjä, melko kookkaitakin Osassa Suomeen tulleista Terni-kivääreistä piippu on valmistettu jo vuonna 1938. Mannlicher-vaikutteinen kuuden patruunan vetoinen patruunaside on joko messinkilevyä tai sinistettyä teräspeltiä, ja Mannlicherkivääreistä poiketen se on rakenteeltaan suora ja täysin symmetrinen. 7.35”. Tyhjä side putoaa syöttökotelon pohjaan tehdyn nelikulmaisen aukon kautta pois aseesta. Suurin osa piipuista, jolleivat kaikki on valmistettu vanhoista 6,5 mm kiväärinpiipuista lyhentämällä ja poraamalla ne suurempaan sisämittaan. Pistimen lukituksen vapautuspainike oli aluksi sijoitettu kahvan keskivaiheille ennen kuin se todettiin rakenteeltaan sekä heikoksi että kömpelöksi ja korvattiin sarjatuotannossa tavanomaisemmalla pyöreällä painikkeella, samanlaisella kuin 6,5 mm jalkaväenkiväärin m/1891 pistimessäkin oli käytetty. Kuvassa näkyy myös pistimen kiinnike. Ternin asetehtaan leima tukin lavassa. Lopullista tuotantomallia edustavan kiväärin m/38 tukin päätyhela on kiinnitetty kahdella läpipultilla, joskaan yksipulttisia esisarjan aseita ei meille tullutkaan. Aseen kiinteä takatähtäin on samaa kappaletta tähtäimenjalan kanssa, joka on asennettu lähelle patruunapesän paksunnosta. Piipulla on pituutta 536 mm ja siinä on oikeakätinen 1/240 mm rihlannousu neljällä rihlapalkilla piipun pikkukaliiperin ollessa 7,35 mm ja isokaliiperin 7,63 mm. Tähtäimen päälle on lyöty kaliiperimerkintä ”CAL. Muutos lienee tapahtunut alkuvuodesta 1939
Aseita oli aluksi jaettu koulutuskeskuksiin, joista raportoitiin melko pian havaituista ongelmakohdista. Siteet olivat joko messinkilevyä tai sinistettyä teräspeltiä. Aseen huono maine Suomessa alkoi lopulta elää omaa elämäänsä jatkosodan kuluessa, sitä jopa liioiteltiin ja näin Ternistä tuli yleinen vitsailun kohde osin aiheettakin. Ternin valmistamissa aseissa tukin lapaan on hihnakiinnikkeen etupuolelle lyöty asetehtaan leima lyhyeksi kivääriksi m/38 muuntamisesta muunnosvuosineen sekä hihnakiinnikkeen takapuolelle aseen sarjanumero. Viralliselta suomalaiselta nimikkeeltään ase oli 7,35 mm kivääri m/38 (7,35 kiv/38). Patruunapesän päälle leimatun tehdasmerkinnän mukaisesti suomalaiset alkoivat kutsua italialaista kivääriä Terniksi, jolla nimellä ase on siitä lähtien meillä tunnettu. 7,35 mm kiväärinpatruunat pakattiin 18 patruunan pahvirasiaan, jossa oli kolme kuuden patruunan kampaa. Myös aseen rekyyli on miellyttävä patruunan matalahkosta painetasosta johtuen. kirjainja numeromerkintöjä, joiden merkitystä ei tunneta. Esimerkiksi Tykistön koulutuskeskuksen komentaja lähetti jo marraskuussa 1940 pyynnön varustaa uudet kiväärit säädettävillä takatähtäimillä. Luottamus tuttuun ja turvalliseen Ysiykköseen tai Pystykorvaan oli joka tapauksessa lujempi, ja tästä syystä Terneillä varustetut sotilaat usein vaihtoivatkin aseensa 7,62 mm kivääriin heti tilaisuuden koettaessa. Teräksisen perälevyn keskellä on pieni pyöreä luukku, jonka kautta päästään käsiksi perän sisällä säilytettävään kolmiosaiseen puhdistuspuikkoon. TERNIT SUOMESSA Talvisodan aikana suomalaiset sotatarvikeostajat toimivat Italiassa aktiivisesti yrittäen saada hankittua lähes mitä tahansa taisteluvälineitä maassa oli tarjolla. Nämä tekijät yhdistettynä 7,62 mm patruunasta poikkeavaan patruunahuoltoon ja muutenkin erikseen järjestettävään huoltojärjestelmään tekivät aseesta rintamakäyttöön huonosti sopivan taisteluvälineen suuresta lukumäärästään huolimatta. Tilatusta sadastatuhannesta aseesta saatiin tuntemattomaksi jääneestä syystä lopulta 94 500 kappaletta ja patruunoidenkin määrä puolittui 50 miljoonaan. Niinpä jatkosodan kuluessa Terni-kivääreitä siirrettiin pois rintamajoukoilta kotijoukoille ja ilmavoimille tai suoraan varastoihin, kesällä 1944 aseita oli sotatoimiryhmien käytössä enää 20 000 kappaletta kokonaismääränkin ollessa enää vajaa 75 000 asetta. Myöhemmin jatkosodan aikana aseita jaettiin mm. Terni-kivääri on kevyt ja muutenkin varsin näppärä kivääri ja lisäksi sen syöttökoteloon menee yksi patruuna enemmän kuin suomalaiseen 7,62 mm sotilaskivääriin. Näistä hyvistä puolista huolimatta suomalainen sotilas ei Ternistä pitänyt, suurimmaksi todelliseksi ongelmaksi muodostui 200 metriin kiinteästi kohdistettu takatähtäin. Vasemmalla alkuperäinen italialainen kiinteä hahlo, keskellä Valtion Kivääritehtaan säädettävä ramppitähtäin ja oikealla venäläisen m/91-30-kiväärin takatähtäin Terniin sovitettuna. Tukin kaula on suora ja kantohihnan alempi kiinnityspiste on tukin lavan vasemmalla puolen. Kesän 1940 kuluessa varikkoihin saapuneet kiväärit jaettiin edelleen joukkojen käyttöön, mutta ne pyrittiin poikkeavasta kaliiperistaan johtuen jakamaan kenttäja ilmatorjuntatykistölle sekä huoltojoukoille. Kun aseet jaettiin joukoille, ne tyypillisesti kohdistettiin. Tukin etuosan alla on leikkaus kääntöpistimen terää varten ja tukin kyljillä on pitkähköt sormiurat. Aluksi kivääreistä patruunoineen pyydettiin aivan selkeää ylihintaa, mutta lopulta kiväärien hinnasta ja kauppaehdoista päästiin sopimukseen ja aseiden merikuljetukset Suomeen alkoivat huhtikuussa 1940. Tukin lapaan tehdyn syvennyksen päälle on kahdella ruuvilla kiinnitetty teräksinen tanko samaan tapaan kuin vaikkapa suomalaisessa kolmeysissä. Kiväärit ostettiin Suomeen varusteineen, eli aseiden mukana toimitettiin hihna, pistin ja puhdistusvälineet, ja hankinnan kokonaishinnaksi muodostui sievoiset 3,3 miljoonaa dollaria. Yksiosainen tukki on pituudeltaan 880 mm, se on valmistettu pyökistä ja viimeistelty öljyämällä. Myös italialaisiin ampumatarvikkeisiin suhtauduttiin varauksella, niiden laatua ja ennen kaikkea tarkkuutta pidettiin joukkojen parissa kyseenalaisena. Ylempi hihnalenkki on kiinnitetty taemman siderenkaan vasemmalle kyljelle. Mahdollisesti joukot vieroksuivatkin asetta lopulta juuri tästä syystä, eli kukapa haluaisi kantaa asetta, jolle omat joukot nauroivat. Koska italialaiset olivat samoihin aikoihin luopumassa suunnitelmistaan siirtyä 7,35 mm kivääriaseistukseen, oli Ternin asetehtaalle jäänyt 100 000 aseen erä vuonna 1939 valmistuneita kivääreitä m/38, jota italialaiset tammikuun lopulla 1940 tarjosivat suomalaisille yhdessä sadan miljoonan patruunan kanssa. Vaikka taistelutilanteessa kyseinen tähtäin saattoikin toimia riittävän hyvin, se joka tapauksessa hankaloitti tarkkaa ampumista pidemmiltä etäisyyksiltä ja ennen kaikkea teki ampujan itse suorittaman tähtäimien kohdistamisen mahdottomaksi. Ampuminen tarkasti 150 m ja 300 m etäisyyksille oli huomattavan vaikeaa ja sotilaiden olisi tullut osata muuttaa tähtäyspistettä erilaisissa tilanteissa Ternikivääriä käytettäessä. Tässä aseessa alkuperäinen italialainen tähtäinjalka on poistettu ja sen tilalle on sovitettu venäläisen m/91-30-kiväärin takatähtäin. Terni-kivääreihin liittyy myös Lotta Svärd -järjestö, jonka virallisena linjana oli Ternin varusteisiin kuuluvat puhdistusvälineet (kolmiosainen puhdistuspuikko, öljyharja ja öljypullo) sekä aseen suomalainen ohjekirja, joka laadittiin heti aseiden maahan saamisen jälkeen. 8 • ASE-lehti ASE-lehti • 9 12 • ASE-lehti. rajaseutujen siviiliväestölle turvaksi venäläisiä ”partisaaneja” vastaan. Valtion Kivääritehtaan valmistama ramppimainen takatähtäin, jonka asetinta voitiin säätää 150–1000 metrin ampumaetäisyyksille Erilaisia takatähtäimiä. Tästä huolimatta niitä toimitettiin myös taisteleville joukoille, ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa niitä oli melko runsaasti myös jalkaväen käytössä
Niinpä jatkosodan kuluessa Terni-kivääreitä siirrettiin pois rintamajoukoilta kotijoukoille ja ilmavoimille tai suoraan varastoihin, kesällä 1944 aseita oli sotatoimiryhmien käytössä enää 20 000 kappaletta kokonaismääränkin ollessa enää vajaa 75 000 asetta. Vaikka taistelutilanteessa kyseinen tähtäin saattoikin toimia riittävän hyvin, se joka tapauksessa hankaloitti tarkkaa ampumista pidemmiltä etäisyyksiltä ja ennen kaikkea teki ampujan itse suorittaman tähtäimien kohdistamisen mahdottomaksi. Näistä hyvistä puolista huolimatta suomalainen sotilas ei Ternistä pitänyt, suurimmaksi todelliseksi ongelmaksi muodostui 200 metriin kiinteästi kohdistettu takatähtäin. Nämä tekijät yhdistettynä 7,62 mm patruunasta poikkeavaan patruunahuoltoon ja muutenkin erikseen järjestettävään huoltojärjestelmään tekivät aseesta rintamakäyttöön huonosti sopivan taisteluvälineen suuresta lukumäärästään huolimatta. Mahdollisesti joukot vieroksuivatkin asetta lopulta juuri tästä syystä, eli kukapa haluaisi kantaa asetta, jolle omat joukot nauroivat. Tukin kaula on suora ja kantohihnan alempi kiinnityspiste on tukin lavan vasemmalla puolen. Myös italialaisiin ampumatarvikkeisiin suhtauduttiin varauksella, niiden laatua ja ennen kaikkea tarkkuutta pidettiin joukkojen parissa kyseenalaisena. Ampuminen tarkasti 150 m ja 300 m etäisyyksille oli huomattavan vaikeaa ja sotilaiden olisi tullut osata muuttaa tähtäyspistettä erilaisissa tilanteissa Ternikivääriä käytettäessä. Tukin lapaan tehdyn syvennyksen päälle on kahdella ruuvilla kiinnitetty teräksinen tanko samaan tapaan kuin vaikkapa suomalaisessa kolmeysissä. Koska italialaiset olivat samoihin aikoihin luopumassa suunnitelmistaan siirtyä 7,35 mm kivääriaseistukseen, oli Ternin asetehtaalle jäänyt 100 000 aseen erä vuonna 1939 valmistuneita kivääreitä m/38, jota italialaiset tammikuun lopulla 1940 tarjosivat suomalaisille yhdessä sadan miljoonan patruunan kanssa. kirjainja numeromerkintöjä, joiden merkitystä ei tunneta. Kesän 1940 kuluessa varikkoihin saapuneet kiväärit jaettiin edelleen joukkojen käyttöön, mutta ne pyrittiin poikkeavasta kaliiperistaan johtuen jakamaan kenttäja ilmatorjuntatykistölle sekä huoltojoukoille. Tilatusta sadastatuhannesta aseesta saatiin tuntemattomaksi jääneestä syystä lopulta 94 500 kappaletta ja patruunoidenkin määrä puolittui 50 miljoonaan. Luottamus tuttuun ja turvalliseen Ysiykköseen tai Pystykorvaan oli joka tapauksessa lujempi, ja tästä syystä Terneillä varustetut sotilaat usein vaihtoivatkin aseensa 7,62 mm kivääriin heti tilaisuuden koettaessa. 8 • ASE-lehti ASE-lehti • 9 ASE-lehti • 13. Aseita oli aluksi jaettu koulutuskeskuksiin, joista raportoitiin melko pian havaituista ongelmakohdista. Myös aseen rekyyli on miellyttävä patruunan matalahkosta painetasosta johtuen. Tässä aseessa alkuperäinen italialainen tähtäinjalka on poistettu ja sen tilalle on sovitettu venäläisen m/91-30-kiväärin takatähtäin. Tästä huolimatta niitä toimitettiin myös taisteleville joukoille, ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa niitä oli melko runsaasti myös jalkaväen käytössä. Ternin valmistamissa aseissa tukin lapaan on hihnakiinnikkeen etupuolelle lyöty asetehtaan leima lyhyeksi kivääriksi m/38 muuntamisesta muunnosvuosineen sekä hihnakiinnikkeen takapuolelle aseen sarjanumero. TERNIT SUOMESSA Talvisodan aikana suomalaiset sotatarvikeostajat toimivat Italiassa aktiivisesti yrittäen saada hankittua lähes mitä tahansa taisteluvälineitä maassa oli tarjolla. Vasemmalla alkuperäinen italialainen kiinteä hahlo, keskellä Valtion Kivääritehtaan säädettävä ramppitähtäin ja oikealla venäläisen m/91-30-kiväärin takatähtäin Terniin sovitettuna. 7,35 mm kiväärinpatruunat pakattiin 18 patruunan pahvirasiaan, jossa oli kolme kuuden patruunan kampaa. Viralliselta suomalaiselta nimikkeeltään ase oli 7,35 mm kivääri m/38 (7,35 kiv/38). Patruunapesän päälle leimatun tehdasmerkinnän mukaisesti suomalaiset alkoivat kutsua italialaista kivääriä Terniksi, jolla nimellä ase on siitä lähtien meillä tunnettu. Esimerkiksi Tykistön koulutuskeskuksen komentaja lähetti jo marraskuussa 1940 pyynnön varustaa uudet kiväärit säädettävillä takatähtäimillä. Aluksi kivääreistä patruunoineen pyydettiin aivan selkeää ylihintaa, mutta lopulta kiväärien hinnasta ja kauppaehdoista päästiin sopimukseen ja aseiden merikuljetukset Suomeen alkoivat huhtikuussa 1940. Terni-kivääreihin liittyy myös Lotta Svärd -järjestö, jonka virallisena linjana oli Ternin varusteisiin kuuluvat puhdistusvälineet (kolmiosainen puhdistuspuikko, öljyharja ja öljypullo) sekä aseen suomalainen ohjekirja, joka laadittiin heti aseiden maahan saamisen jälkeen. Aseen huono maine Suomessa alkoi lopulta elää omaa elämäänsä jatkosodan kuluessa, sitä jopa liioiteltiin ja näin Ternistä tuli yleinen vitsailun kohde osin aiheettakin. Kun aseet jaettiin joukoille, ne tyypillisesti kohdistettiin. Teräksisen perälevyn keskellä on pieni pyöreä luukku, jonka kautta päästään käsiksi perän sisällä säilytettävään kolmiosaiseen puhdistuspuikkoon. Kiväärit ostettiin Suomeen varusteineen, eli aseiden mukana toimitettiin hihna, pistin ja puhdistusvälineet, ja hankinnan kokonaishinnaksi muodostui sievoiset 3,3 miljoonaa dollaria. Yksiosainen tukki on pituudeltaan 880 mm, se on valmistettu pyökistä ja viimeistelty öljyämällä. Terni-kivääri on kevyt ja muutenkin varsin näppärä kivääri ja lisäksi sen syöttökoteloon menee yksi patruuna enemmän kuin suomalaiseen 7,62 mm sotilaskivääriin. Myöhemmin jatkosodan aikana aseita jaettiin mm. Ylempi hihnalenkki on kiinnitetty taemman siderenkaan vasemmalle kyljelle. Siteet olivat joko messinkilevyä tai sinistettyä teräspeltiä. rajaseutujen siviiliväestölle turvaksi venäläisiä ”partisaaneja” vastaan. Tukin etuosan alla on leikkaus kääntöpistimen terää varten ja tukin kyljillä on pitkähköt sormiurat. Valtion Kivääritehtaan valmistama ramppimainen takatähtäin, jonka asetinta voitiin säätää 150–1000 metrin ampumaetäisyyksille Erilaisia takatähtäimiä
Tämän muunnosaseen historia on kuitenkin tuntematon eikä voida osoittaa sen olevan osa sota-aikaisia takatähtäinkokeiluja. Interarmcolle myydyt Terni-kiväärit päätyivät suureksi osaksi Pohjois-Amerikan ylijäämämarkkinoille ja lähes kaikki Yhdysvalloissa keräilyaseina nykyisin pyörivistä 7,35 mm kivääreistä m/38 ovat suomalaista alkuperää. Lopulta vuonna 1957 aseet annettiin vaihdossa Interarmcolle Sten-konepistooleihin muun materiaalin ohessa. Muunnos on joka tapauksessa erittäin siististi toteutettu ja kädensuojus on lovettu samaan tapaan kuin se muunnettiin VKT:n ramppitähtäintäkin varten. Vuonna 1959 asetyyppi poistui lopullisesti puolustusvoimien taisteluvälinenimikkeistöstä. koko sodan ajan ollut lottien aseettomuus, josta järjestö teki merkittävän poikkeuksen vuonna 1944, jolloin Helsingin ilmapuolustuksen turvaksi koulutetut valonheitinlotat aseistettiin ja koulutettiin puolustamaan itseään sekä arvokasta valonheitinkalustoa Terni-kivääreillä. Vuonna 1951 aseita oli jäljellä vielä lähes 74 400 kappaletta ja marraskuussa 1955 ne asetettiin osaksi poismyytävää kevyttä aseistusta. Tätä varten tähtäinjalassa oli satoina metreinä asetukset 1,5 (150 m), 3 (300 m), 5 (500 m), 6 (600 m), 8 (800 m) ja 10 (100 m). Tammikuun lopulla 1944 Valtion Kivääritehtaalle annettiin tilaus 30 000 säädettävän tähtäimen valmistamisesta, mutta mallierää lukuun ottamatta tilaus jäi lopulta toimittamatta sodan päättymisen vuoksi. Kiväärin m/38 käyttökelpoisuutta yritettiin parantaa ensin vaihtamalla jyvä Suomessa valmistettuun korkeampaan malliin, jolla ase saatiin kohdistettua joko 100 tai 150 m etäisyydelle, ja sittemmin suunnittelemalla aseeseen suomalainen tangenttimallinen säädettävä takatähtäin, jonka kehitystyö alkoi vuonna 1943 Päämajan taisteluvälineosaston toimesta. Sotamuseon kokoelmissa on myös ase, josta alkuperäinen italialainen tähtäinjalka on poistettu ja sen tilalle piippuun on sovitettu venäläisen m/91-30-kiväärin tähtäinjalka tangenttitähtäimineen. VKT ehti kuitenkin tuottaa suuren määrän puolivalmiiksi jääneitä tähtäinjalkoja, jotka sittemmin myytiin romuksi. Vaihtoehdoista kehityskelpoisimmaksi todettiin malli, jossa alkuperäinen kiinteä takatähtäin korvattiin kokonaan uudella jalustaosalla, jonka päälle oli muotoiltu varsin jyrkästi nouseva lyhyt ramppimainen tähtäinjalka, jota pitkin liukuvaa nupilla lukittavaa asetinta voitiin säätää 150–1000 metrin ampumaetäisyyksille. Sodan päätyttyä 7,35 mm kiväärit m/38 poistettiin lähes välittömästi käytöstä ja kerättiin varikoille odottamaan päätöstä kohtalostaan. Suomessa Terni-kivääri on nykyisin ehdottomasti aliarvostettu keräilykohde, joiden pyyntihinnat ovat pysyneet hyvin maltillisina, vaikka hyväkuntoisia yksilöitä ei Suomessa ole nykyisin suurtakaan määrää jäljellä. Suomussalmen rajakylien siviileille jaetaan Terni-kivääreitä turvaksi venäläisiä, partisaaneiksi itseään kutsuneita murhamiehiä vastaan heinäkuussa 1943. (SA-kuva) 14 • ASE-lehti. Syksyllä 1943 valmistui viisi erilaista säädettävän takatähtäimen prototyyppiä, jotka kiinnitettiin aseisiin ja lähetettiin Ase-esikunnan arvioitavaksi
1970 Tampereen Asepaja tarvitsi vetäjää omistajansa Niilo Lahtisen kuoltua. Suomussalmen rajakylien siviileille jaetaan Terni-kivääreitä turvaksi venäläisiä, partisaaneiksi itseään kutsuneita murhamiehiä vastaan heinäkuussa 1943. Torsti pääsi toivomaansa asealiupseerikouluun Helsingin Katajanokalle, josta hän vapautui alikersanttina 1955. Hän syntyi Juupajoella 10.12.1934 mutta muutti vanhempiensa kera jo puolivuotiaana läheiseen Oriveden Hirsilän kylään. “ Jos pitäisi aloittaa alusta uudelleen, kulkisin saman polun. Hän ampui ensimmäisen riistalaukauksensa kuusivuotiaana Iver Johnson-haulikolla ja pyy putosi. Torsti Laaksonen jäi eläkkeelle vuonna 2000 ja luovutti liikkeensä veljenpojalleen Harri Laaksoselle. (SA-kuva) IN MEMORIAM Torsti Laaksonen 1934-2022 Muutamia Torstin filosofioita: ” Aseet eivät ole ammatti tahi työ, eivätkä myöskään harrastus vaan kuolemaan päättyvä tauti”. Niin paljon on tämä ala minua kiinnostanut.” “ En ole koskaan näillä pyssyhommilla rikastunut. Tammikuun lopulla 1944 Valtion Kivääritehtaalle annettiin tilaus 30 000 säädettävän tähtäimen valmistamisesta, mutta mallierää lukuun ottamatta tilaus jäi lopulta toimittamatta sodan päättymisen vuoksi. Syksyllä 1943 valmistui viisi erilaista säädettävän takatähtäimen prototyyppiä, jotka kiinnitettiin aseisiin ja lähetettiin Ase-esikunnan arvioitavaksi. Asepajalla oli tukkiosasto, joka sievisti tukit. Olen tehnyt tätä työtä mielihalusta.” Aseet kiinnostivat Torstia nuoresta pitäen. Suomessa Terni-kivääri on nykyisin ehdottomasti aliarvostettu keräilykohde, joiden pyyntihinnat ovat pysyneet hyvin maltillisina, vaikka hyväkuntoisia yksilöitä ei Suomessa ole nykyisin suurtakaan määrää jäljellä. TAP Caribou (pumppukivääri riistamaaliammuntaan) . Hän on myös kirjoittanut laajan artikkelin Torsti Laaksosen karriääristä nimellä ”Asesuunnittelijoiden eliittiä”, Torstin elämänvaiheista ja aseista kuvineen. Tämä jatkaa toimintaa Pirkkalassa yrityksen Lynx Rifles nimissä. Interarmcolle myydyt Terni-kiväärit päätyivät suureksi osaksi Pohjois-Amerikan ylijäämämarkkinoille ja lähes kaikki Yhdysvalloissa keräilyaseina nykyisin pyörivistä 7,35 mm kivääreistä m/38 ovat suomalaista alkuperää. TAP Wildboar (suoravetolukkoinen villikarjuammuntaan) . TAP 375 Lakelander (pulttilukkoinen metsästyskivääri) V. Sieltä takaisin Tampereen Asepajalle ”sportteeraamaan” eli muuntamaan sotilaskivääreistä metsästysaseita. Hän kerkisi puuhailla aseidenkin parissa pari vuotta kunnes tuli kutsunnat ja sotaväki. . Sotamuseon kokoelmissa on myös ase, josta alkuperäinen italialainen tähtäinjalka on poistettu ja sen tilalle piippuun on sovitettu venäläisen m/91-30-kiväärin tähtäinjalka tangenttitähtäimineen. Täällä hän rupesi pienen työvoiman avustamana tekemään asekorjauksia ja huoltoja, lisäksi valmistamaan omia suoravetolukkoisia suunnitelmiaan. Kuva: Pekka Suuronen Tunnettu asesuunnittelija ja asevalmistaja Torsti Laaksonen on nukkunut pois 5.7.2022 87 vuoden iässä. Vuonna 1959 asetyyppi poistui lopullisesti puolustusvoimien taisteluvälinenimikkeistöstä. Vuonna 1951 aseita oli jäljellä vielä lähes 74 400 kappaletta ja marraskuussa 1955 ne asetettiin osaksi poismyytävää kevyttä aseistusta. VKT ehti kuitenkin tuottaa suuren määrän puolivalmiiksi jääneitä tähtäinjalkoja, jotka sittemmin myytiin romuksi. TEKSTI: PEKKA SUURONEN Kirjoittaja on Torsti Laaksosen ystävä lähes 40 vuoden takaa. Tätä varten tähtäinjalassa oli satoina metreinä asetukset 1,5 (150 m), 3 (300 m), 5 (500 m), 6 (600 m), 8 (800 m) ja 10 (100 m). Kunhan jotenkin ruokansa löytää ja saa jonkun vanhan autonromun alle millä ajelee. Kokonaismäärää ei Torsti tullut koskaan laskeneeksi. Lehtiä on vielä jäljellä. ASE-lehti • 15. koko sodan ajan ollut lottien aseettomuus, josta järjestö teki merkittävän poikkeuksen vuonna 1944, jolloin Helsingin ilmapuolustuksen turvaksi koulutetut valonheitinlotat aseistettiin ja koulutettiin puolustamaan itseään sekä arvokasta valonheitinkalustoa Terni-kivääreillä. 0400 228650. Nuorempana Torstin harrastuksiin kuuluivat mm. Näitä olivat mm. Torsti Laaksonen 1934-2022. Torsti värvättiin siihen pestiin ja siitä alkoi myös aseiden valmistus omista suunnitelmista. Mutta 1948 metsästys sai jäädä tauolle kun Torstin vanhemmat muuttivat Tampereelle ”kivikylään”, niin kuin Torsti muisteli. painonnosto, metsästys, kalastus, hirvenhiihto, riistamaaliammunta ja virkistysammunta pistooleilla. Lopulta vuonna 1957 aseet annettiin vaihdossa Interarmcolle Sten-konepistooleihin muun materiaalin ohessa. TAP Finnbiathlon (suoravetolukkoinen ampumahiihtoon) . Kiväärin m/38 käyttökelpoisuutta yritettiin parantaa ensin vaihtamalla jyvä Suomessa valmistettuun korkeampaan malliin, jolla ase saatiin kohdistettua joko 100 tai 150 m etäisyydelle, ja sittemmin suunnittelemalla aseeseen suomalainen tangenttimallinen säädettävä takatähtäin, jonka kehitystyö alkoi vuonna 1943 Päämajan taisteluvälineosaston toimesta. Muunnos on joka tapauksessa erittäin siististi toteutettu ja kädensuojus on lovettu samaan tapaan kuin se muunnettiin VKT:n ramppitähtäintäkin varten. Kansakoulun jälkeen Torsti sai työpaikan ”yleismetallimiehenä” Tampereen Asepajalta. Torstin vastuulla oli koko aseen kokoaminen. 1979 Torsti Laaksonen perusti oman yrityksen Pirkan Ase Oy Tampereelle osoitteeseen Ilmarinkatu 37. Sodan päätyttyä 7,35 mm kiväärit m/38 poistettiin lähes välittömästi käytöstä ja kerättiin varikoille odottamaan päätöstä kohtalostaan. Kuva via Harri Laaksonen Torsti Laaksonen hotelli Rosendahlin puistossa kesällä 2015. Vaihtoehdoista kehityskelpoisimmaksi todettiin malli, jossa alkuperäinen kiinteä takatähtäin korvattiin kokonaan uudella jalustaosalla, jonka päälle oli muotoiltu varsin jyrkästi nouseva lyhyt ramppimainen tähtäinjalka, jota pitkin liukuvaa nupilla lukittavaa asetinta voitiin säätää 150–1000 metrin ampumaetäisyyksille. Torstin kautta kulki Mosin-Naganteja, Arisakoja, Carcanoja ja Mausereita. Piippuosasto rakensi piiput asiakkaan haluamaan kaliiperiin. Voit kysyä osoitteesta www.aselehti.fi tai puh. Näitä kiväärejä on viety neljään maanosaan ja yli 20 maahan. Eikä ole ollut tarkoituskaan. Tämän muunnosaseen historia on kuitenkin tuntematon eikä voida osoittaa sen olevan osa sota-aikaisia takatähtäinkokeiluja. Ne löytyvät ASElehdistä 5/2016 ja 6/2016
Kivääreistä arvokkaimmaksi nousi Kohde 23: Iževsk Simonov AVS-36, vasarahinta 4500 euroa (2000), Mauser m/1888 karabiini nousi 700 euroon (300) ja “Ternit” eli Fabbrica d´Armi di Terni Carcanot m/38 myytiin molemmat hintaan 420 euroa (100). Kohteista voi sanoa yhteenvetona, ettei “tusinahaulikoita” myydä juuri millään hinnalla. (JO) Ternit. Tapahtuma oli jälleen kaksipäiväinen jakautuen huutokauppapäivään (lauantai) ja messupäivään (sunnuntai). Parabellumien huippuhintana huudettiin DWM Parabellum P04 Marine, Vasarahinta 3000 euroa (1500). Molemmille päiville yhteinen nimittäjä oli näyttely. (JO) Hyvä 9 mm Ukko-Mauser 3000 euroa. Varsin mielenkiintoinen Mustaruutirevolveri Merwin Hulbert & Co Pocket huudettiin hintaan 450 euroa (100), mitä voi pitää jo löytönä. (JO) 16 • ASE-lehti. (JO) DWM Parabellum P04 Marine, Vasarahinta 3000 euroa (1500). 320 kohteesta liki 250 kohdetta myös myytiin. Kirjalliset huutajat huomioiden yli sata huutajaa oli huutamassa. Winchester m/1895 -kiväärit hinnoiteltiin 950 ja 1400 euron (500) väliin LYHYET ASEET Colt m/1911A1 U.S Property, hyvä sellainen huudettiin 1200 eurolla (400). Walther PPK -pistoolit hinnoiteltiin välille 180 -340 euroa kunnon mukaan. (JO) Parabellum-tarjontaa. Esimerkiksi M/1905 Meksikon sopimuksen mallia, eli siten harvinainen, nousi 1350 (500) euroon ja hyvä numerotarkka m/1897 karabiini hintaan 2200 euroa (1000). Tällä kertaa esiteltiin erikoisempia kokeellisia sotilasaseita Sotamuseon näyttelynä ja Suomen Asehistoriallisen Seuran Suomen puolustusvoimien pistinkatsaus. (JO) Huutokauppakohteiden ennakkokatselmus. Erinomaisesta huudettiin 3000 euroa (1000). Koishikawa Arsenal Arisaka -kivääreiden hintaskaala oli välillä 50 -2200 euroa, mikä kuvaa hyvin sitä, mitä eroa on puutteellisen perusmallin ja hyvän harvinaisen mallin hinnassa. Kymmenestä tarjolla olleesta haulikosta myytiin kaksi lähtöhinnallaan 20 e/kpl. Tapahtumasta tarkemmin https://sahs.fi/ huutokaupat/ gunshow-huutokauppa/ TEKSTI: JUSSI PELTOLA KUVAT: JOUNI ORAVA (JO) JA KARI TUOMINEN-SHEMEIKKA (KTS) Olkaa hiljaa ja huutakaa. VKT Lahti L-35 -pistooleita oli tarjolla vain kolme, huutohinnat 600 700 euroa. (KTS) Iževsk Simonov AVS-36 , vasarahinta 4500 euroa. Ternien hinnat sisälsivät myös pistimen. Perusmalliset Parabellumit hinnoiteltiin 360 620 euron välille, numerotarkkoina “alkaen -hinnat” 550 euroa. Tykistömallista luonnollisesti huudettiin vähän enemmän, eli 1300 euroa (700) euroa, malliin nähden alhaista hintaa selittää se, että piippu on vaihdettu. Lauantain aamu alkoi huutokauppakohteiden katsastuksella. Huutokauppakohteisiin oli mahdollisuus tutustua aamukymmenestä alkaen, eli neljä tuntia ennen huutokauppaa. Hintoja arvioidessa on syytä muistaa, että huutohintoihin lisätään aina 15% huutokauppakomissioon, eli esimerkiksi tuhannen euron huuto maksaa siten 1150 euroa. Suluissa olevat hinnat ovat huutokaupan lähtöhintoja. (JO) Merwin Hulbert & Co Pocket huudettiin hintaan 450 euroa. Hyvän 9 mm Ukko-Mauserin omistajaksi ei tälläkään kertaa alle 1600 euron (900) päässyt, mutta aseet olivatkin sitten periään myöten numerotarkkoja. Toisaalta ei-luvanvarainen kohde 225 nousi melko kärkipään huudoksi, eli tähystyskiikari Bush, vasarahinta 3900 euroa. GUNSHOW 2022 – koronan jälkeen GunShow 2022 järjestettiin lokakuun lopulla 29.-30.10
Molemmille päiville yhteinen nimittäjä oli näyttely. Winchester m/1895 -kiväärit hinnoiteltiin 950 ja 1400 euron (500) väliin LYHYET ASEET Colt m/1911A1 U.S Property, hyvä sellainen huudettiin 1200 eurolla (400). Parabellumien huippuhintana huudettiin DWM Parabellum P04 Marine, Vasarahinta 3000 euroa (1500). VKT Lahti L-35 -pistooleita oli tarjolla vain kolme, huutohinnat 600 700 euroa. Erinomaisesta huudettiin 3000 euroa (1000). Ternien hinnat sisälsivät myös pistimen. Varsin mielenkiintoinen Mustaruutirevolveri Merwin Hulbert & Co Pocket huudettiin hintaan 450 euroa (100), mitä voi pitää jo löytönä. Kirjalliset huutajat huomioiden yli sata huutajaa oli huutamassa. (JO) Hyvä 9 mm Ukko-Mauser 3000 euroa. Koishikawa Arsenal Arisaka -kivääreiden hintaskaala oli välillä 50 -2200 euroa, mikä kuvaa hyvin sitä, mitä eroa on puutteellisen perusmallin ja hyvän harvinaisen mallin hinnassa. (JO) Parabellum-tarjontaa. Hintoja arvioidessa on syytä muistaa, että huutohintoihin lisätään aina 15% huutokauppakomissioon, eli esimerkiksi tuhannen euron huuto maksaa siten 1150 euroa. (JO) Merwin Hulbert & Co Pocket huudettiin hintaan 450 euroa. Esimerkiksi M/1905 Meksikon sopimuksen mallia, eli siten harvinainen, nousi 1350 (500) euroon ja hyvä numerotarkka m/1897 karabiini hintaan 2200 euroa (1000). Kohteista voi sanoa yhteenvetona, ettei “tusinahaulikoita” myydä juuri millään hinnalla. 320 kohteesta liki 250 kohdetta myös myytiin. Suluissa olevat hinnat ovat huutokaupan lähtöhintoja. Tapahtumasta tarkemmin https://sahs.fi/ huutokaupat/ gunshow-huutokauppa/ TEKSTI: JUSSI PELTOLA KUVAT: JOUNI ORAVA (JO) JA KARI TUOMINEN-SHEMEIKKA (KTS) Olkaa hiljaa ja huutakaa. Tykistömallista luonnollisesti huudettiin vähän enemmän, eli 1300 euroa (700) euroa, malliin nähden alhaista hintaa selittää se, että piippu on vaihdettu. Tällä kertaa esiteltiin erikoisempia kokeellisia sotilasaseita Sotamuseon näyttelynä ja Suomen Asehistoriallisen Seuran Suomen puolustusvoimien pistinkatsaus. (JO) Ternit. Lauantain aamu alkoi huutokauppakohteiden katsastuksella. GUNSHOW 2022 – koronan jälkeen GunShow 2022 järjestettiin lokakuun lopulla 29.-30.10. (JO) ASE-lehti • 17. (JO) Huutokauppakohteiden ennakkokatselmus. Perusmalliset Parabellumit hinnoiteltiin 360 620 euron välille, numerotarkkoina “alkaen -hinnat” 550 euroa. Kivääreistä arvokkaimmaksi nousi Kohde 23: Iževsk Simonov AVS-36, vasarahinta 4500 euroa (2000), Mauser m/1888 karabiini nousi 700 euroon (300) ja “Ternit” eli Fabbrica d´Armi di Terni Carcanot m/38 myytiin molemmat hintaan 420 euroa (100). Huutokauppakohteisiin oli mahdollisuus tutustua aamukymmenestä alkaen, eli neljä tuntia ennen huutokauppaa. Toisaalta ei-luvanvarainen kohde 225 nousi melko kärkipään huudoksi, eli tähystyskiikari Bush, vasarahinta 3900 euroa. Kymmenestä tarjolla olleesta haulikosta myytiin kaksi lähtöhinnallaan 20 e/kpl. (KTS) Iževsk Simonov AVS-36 , vasarahinta 4500 euroa. Hyvän 9 mm Ukko-Mauserin omistajaksi ei tälläkään kertaa alle 1600 euron (900) päässyt, mutta aseet olivatkin sitten periään myöten numerotarkkoja. (JO) DWM Parabellum P04 Marine, Vasarahinta 3000 euroa (1500). Tapahtuma oli jälleen kaksipäiväinen jakautuen huutokauppapäivään (lauantai) ja messupäivään (sunnuntai). Walther PPK -pistoolit hinnoiteltiin välille 180 -340 euroa kunnon mukaan
(JO) Vanhempia koe-aseita. Yleisöä riitti. (JO) 18 • ASE-lehti. (KTS) Yksi tapahtuman näyttävimmistä myyntipöydistä (SGM militaria) selkeine hintoineen
Yleisöä riitti. (JO) Vanhempia koe-aseita. (JO) ASE-lehti • 19. (KTS) Yksi tapahtuman näyttävimmistä myyntipöydistä (SGM militaria) selkeine hintoineen
(KTS) Tapaamme jälleen GUNSHOW 2023:ssa! 20 • ASE-lehti. (KTS) Kevyen konekiväärin KvKK62 koemalli, jossa harkittiin myös yläpuolisten lippaiden käyttömahdollisuutta. Ajatusta vesitti se, että RK-lipas ei sellaisenaan sopinut suoraan aseeseen. Pistinnäyttely, esittelijänä jäsenemme Mika Moisio. (KTS) Pelo konepistooli. (KTS) Harvinaiseksi jäänyt suomalainen VKT44 -pistooli
IWA OutdoorClassics is the world’s leading trade fair for hunting, shooting sports, outdoor equipment and security. 5/2022 • 12,90€ PAL.VKO 2022-50 177550-2205 HS PRODUKT VHS-2S JA FOXTROT MIKE FM-15 GEN 2 TOIMINNALLISEEN AMMUNTAAN D DUPLEKS KAVIAR -TÄYTEINEN LAINSÄÄDÄNTÖEXTRA! STRIBOG -PISTOOLIKARBIINI COLTKONEKIVÄÄRI M/1914 EYES ON TARGET. Lisätietoja Jukka Nikkari 040 579 2647 • messut@armaaboa.fi Pääsyliput 10 €. It’s the only event that brings together all the international decisionmakers and market players from the industry. Myynnissä: keräilyja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. 66 ja VAIN 68,90 € / vuosi Ase-lehti 40v. Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa ry www.armaaboa.fi ARMA – T U R U N A S E M E S S U T – Arma-Asemessut sunnuntaina 16.4.2023 kello 10-16 Turun Messuja Kongressikeskuksessa Myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto maaliskuussa 2023. 2–5.3.2023 NUREMBERG, GERMANY IWA-23_Ad_Hauptmotiv_Objektiv_92x271mm_EN.indd 1 IWA-23_Ad_Hauptmotiv_Objektiv_92x271mm_EN.indd 1 24.11.22 11:55 24.11.22 11:55 ASE-lehti • 21. WWW.ASELEHTI.FI Tilaa Asealan asiantuntija kotiisi! Katso lisää s. Info-pisteet: Muuta nähtävää: Näyttely, aseita, asusteita, puukkoja, miekkoja Pysäköinti 6 €. Proof of trade visitor status required. Asehistorianliitto ry., Suomen metsästäjäliitto ja sitä sun tätä. GET YOUR TICKETS NOW: www.iwa.info/ticket Admission for trade visitors only. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta
CC OPPER OPPER BB EAR EAR – kupariluoti ruotSISTA Vuonna 1977 patentoitu Hirtenberger ABC oli ensimmäinen laajeneva massiiviluoti, mutta sen messinkisen rungon kärjessä oli vielä mukana lyijyinen levityskappale. Kuten nimikin kertoo, kyseessä on EXPanding Hollow Point, laajeneva reikäpääluoti. Jo aiemmin olin tehnyt panosmäärityksen CopperBearin aiemmalle 184 gr:selle versiolle, jonka valmistus ehdittiin välillä jo lopettaa. Tuo työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä sen pohjalta uudemmille kevyemmille luodeille oli helppo valita lataus. Tarkkuudeltaan CopperBear on erinomainen, täysin vertailukelpoinen tässä aseessa normaalisti käytettyjen tarkkuusluotien (Sako 141A, Lapua GB422/432...) kanssa ja enemmän kuin riittävä metsästyskäyttöön. Hjorth Ab:n maahantuomana. Ase-lehden testiin saatiin kahta laatua: .308” halkaisijainen 170 gr / 11,0 g EXP-HP ja .375” halkaisijainen 250 gr / 16,2 g EXP-HP. .375” luodit ladattiin klassikkokaliiperiin .375 H&H Magnum, aseena toinen klassikko Brno ZKK602. Luotien perä on kartiomainen, mikä parantaa ulkoballistiikkaa vähän ja helpottaa paljon luodinasetusta latausvaiheessa. Tietoisuus tästä, maailmalla yleistyvät lyijyluotikiellot, alkuperäisten luotipatenttien vanheneminen ja lastuavan työstötekniikan kehitys ovat johtaneet siihen, että pieniä luodinvalmist(utt)ajia on syntynyt kuin sieniä sateella. Latauspituus määriteltiin aseena käytetylle Sako TRG-21:lle niin, että luoti on 0,5 mm irti rihloista, sillä massiiviluoteja käytettäessä niillä on oltava hiukan vapaalentoa ennen rihloihin törmäämistä, muuten paineet voivat nousta yllättävästi. Viimeistelyltään luodit ovat siistejä, eikä mittatai painopoikkeamia pistokoeotannalla löytynyt. Siinä käytettiin vielä lyijyä kärkiontelon täytteenä varmistamassa luodin kärjen leviämistä riistassa, mutta vasta amerikkalaisen Barnes X:n myötä 90-luvun alussa täysin lyijytön laajeneva metsästysluoti oli todellisuutta. Luotien suussa on suunnilleen kärkiogivaalin syvyinen poraus helpottamassa luodin laajenemista. Luodit on valmistettu sorvaamalla kuparista, rungossa on kevennysurat, jotka tarjoavat tilan rihlojen luodin kyljistä painamalle materiaalille ja joita voi käyttää niippiurina. Sittemmin on tutkimuksin todistettu, että riistaan osuva lyijyluoti saastuttaa lihaa laajalti myrkyllisellä raskasmetallilla haavan ympäristössä ja vaarantaa lihaa syövän ihmisen terveyden. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Yksi uusimpia yrittäjiä tällä saralla on ruotsalainen Staffans Vapen, jonka täyskuparisia CopperBear luoteja on saatavissa Oy K. Toista oli 1970-luvun alussa, jolloin itävaltalaisen Hirtenbergerin valmistama messingistä sorvattu ABC-luoti tuli markkinoille. .308” luodit ladattiin .308 Winchester –kaliiperiin. Massiiviluotien latausohjeita vertailemalla ja Brömel QuickLoadia pyöritellen niille tehtiin nouseva panossarja, jolla löytyi sopiva ruutiannos. 22 • ASE-lehti. Aloituspanos valittiin QL-tarkastelun ja aiempien massiiviluotilatausten pohjalta. Porauksen suussa on neljä halkeamisuraa, mutta ne eivät ulotu suuta syvemmälle ja niinpä niistä ei synnykään ABC:lle tai X:lle tyypillisiä siipiä. Randy Brooksin keksimän täysin lyijyttömän kuparisen Barnes X:n patentti vuodelta 1992 on sekin jo vanhentunut, vapaata riistaa. Ruutilataus oli 2,66 g N150, nalli CCI 200, hylsynä Norma ja latauspituus 68,4 mm.Lataus on selvästikin mieto ja kasvattamisen varaa näyttäisi tässä aseyksilössä olevan. Lopullinen panos oli 5,40 g N150, nallina CCI 200, hylsy Hornadyn tuote ja latauspituus 93,0 mm valittuna sopivan niippuran mukaan, tässä kaliiperissa kun Massiiviluodit eli yhdestä materiaalista sorvaamalla valmistetut metsästysluodit eivät nykyään enää ole mikään harvinaisuus
Massiiviluotien latausohjeita vertailemalla ja Brömel QuickLoadia pyöritellen niille tehtiin nouseva panossarja, jolla löytyi sopiva ruutiannos. Ase-lehden testiin saatiin kahta laatua: .308” halkaisijainen 170 gr / 11,0 g EXP-HP ja .375” halkaisijainen 250 gr / 16,2 g EXP-HP. Tietoisuus tästä, maailmalla yleistyvät lyijyluotikiellot, alkuperäisten luotipatenttien vanheneminen ja lastuavan työstötekniikan kehitys ovat johtaneet siihen, että pieniä luodinvalmist(utt)ajia on syntynyt kuin sieniä sateella. Ruutilataus oli 2,66 g N150, nalli CCI 200, hylsynä Norma ja latauspituus 68,4 mm.Lataus on selvästikin mieto ja kasvattamisen varaa näyttäisi tässä aseyksilössä olevan. Lopullinen panos oli 5,40 g N150, nallina CCI 200, hylsy Hornadyn tuote ja latauspituus 93,0 mm valittuna sopivan niippuran mukaan, tässä kaliiperissa kun Massiiviluodit eli yhdestä materiaalista sorvaamalla valmistetut metsästysluodit eivät nykyään enää ole mikään harvinaisuus. ASE-lehti • 23. CC OPPER OPPER BB EAR EAR – kupariluoti ruotSISTA Vuonna 1977 patentoitu Hirtenberger ABC oli ensimmäinen laajeneva massiiviluoti, mutta sen messinkisen rungon kärjessä oli vielä mukana lyijyinen levityskappale. Latauspituus määriteltiin aseena käytetylle Sako TRG-21:lle niin, että luoti on 0,5 mm irti rihloista, sillä massiiviluoteja käytettäessä niillä on oltava hiukan vapaalentoa ennen rihloihin törmäämistä, muuten paineet voivat nousta yllättävästi. Randy Brooksin keksimän täysin lyijyttömän kuparisen Barnes X:n patentti vuodelta 1992 on sekin jo vanhentunut, vapaata riistaa. Porauksen suussa on neljä halkeamisuraa, mutta ne eivät ulotu suuta syvemmälle ja niinpä niistä ei synnykään ABC:lle tai X:lle tyypillisiä siipiä. Viimeistelyltään luodit ovat siistejä, eikä mittatai painopoikkeamia pistokoeotannalla löytynyt. Tarkkuudeltaan CopperBear on erinomainen, täysin vertailukelpoinen tässä aseessa normaalisti käytettyjen tarkkuusluotien (Sako 141A, Lapua GB422/432...) kanssa ja enemmän kuin riittävä metsästyskäyttöön. Siinä käytettiin vielä lyijyä kärkiontelon täytteenä varmistamassa luodin kärjen leviämistä riistassa, mutta vasta amerikkalaisen Barnes X:n myötä 90-luvun alussa täysin lyijytön laajeneva metsästysluoti oli todellisuutta. Luodit on valmistettu sorvaamalla kuparista, rungossa on kevennysurat, jotka tarjoavat tilan rihlojen luodin kyljistä painamalle materiaalille ja joita voi käyttää niippiurina. Tuo työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä sen pohjalta uudemmille kevyemmille luodeille oli helppo valita lataus. Jo aiemmin olin tehnyt panosmäärityksen CopperBearin aiemmalle 184 gr:selle versiolle, jonka valmistus ehdittiin välillä jo lopettaa. Luotien perä on kartiomainen, mikä parantaa ulkoballistiikkaa vähän ja helpottaa paljon luodinasetusta latausvaiheessa. Hjorth Ab:n maahantuomana. .375” luodit ladattiin klassikkokaliiperiin .375 H&H Magnum, aseena toinen klassikko Brno ZKK602. Kuten nimikin kertoo, kyseessä on EXPanding Hollow Point, laajeneva reikäpääluoti. .308” luodit ladattiin .308 Winchester –kaliiperiin. Aloituspanos valittiin QL-tarkastelun ja aiempien massiiviluotilatausten pohjalta. Toista oli 1970-luvun alussa, jolloin itävaltalaisen Hirtenbergerin valmistama messingistä sorvattu ABC-luoti tuli markkinoille. Luotien suussa on suunnilleen kärkiogivaalin syvyinen poraus helpottamassa luodin laajenemista. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN Yksi uusimpia yrittäjiä tällä saralla on ruotsalainen Staffans Vapen, jonka täyskuparisia CopperBear luoteja on saatavissa Oy K. Sittemmin on tutkimuksin todistettu, että riistaan osuva lyijyluoti saastuttaa lihaa laajalti myrkyllisellä raskasmetallilla haavan ympäristössä ja vaarantaa lihaa syövän ihmisen terveyden
niippaus todellakin on tarpeen. Varsinaisia tilastollisestikin päteviä tarkkuuskokeita ei alettu ampua, sillä ZKK-602 ei todellakaan ole mikään kasakivääri. Kaiken kaikkiaan CopperBear-luodeista jäi positiivinen vaikutelma ja ennen kaikkea näitä on ostettavissakin, mitä ei voi sanoa kaikista kilpailijoista. Laajeneminen oli rajua ja laajentuneen kärjen sirpaleita löytyikin 50 cm:n kohdalta paperinipun alta. Veteen ampumisen mahdollisuuteni poistuivat ystäväni maaLÄHTEET Valmistajan kotisivut https://staffansvapen.se/en/metallic-reloading/ components/bullets/copperbear/ Hirtenberger ABC-luodin patentti US 4,044,685 A Barnes X -luodin patentti US US 5,131,123 A Sako Blade –luodin patentti FI20205207 Vesa Toivonen ”Pohtola Bullets”, Ase-lehti 3/2020 Vesa Toivonen ”Kaliiperi .375 H&H Mag.”, Ase & Erä 6/90 24 • ASE-lehti. Patruunapesä sallisi 94,0 mm pituuden ja CIP:n maksimi on 91,44 mm. 170 gr / 11,0 g EXP-HP Suurin nopeus m/s 761,6 Pienin nopeus m/s 730,0 Kokonaishajonta m/s 31,6 Keskiarvonopeus m/s 744,0 Keskihajonta m/s 8,5 Keskiarvoenergia J 3049 Pienin osumakuvio mm 16 Suurin osumakuvio mm 27 Keskiarvo-osumakuvio mm 22,2 Osumakuvioiden keskihajonta 4,0 Huomautuksia Olosuhteet: • lämpötila +9°C • suhteellinen kosteus 63 % RH • ilmanpaine 1018 hPa • tuulta 3...4 m/s takaa Hirtenberger ABC oli syntyaikanaan liian erilainen ja kuoli pois, Barnes X nousi menestykseen. tilalla tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen myötä, puhelinluetteloita ei enää ole ja lehdetkin ovat tässä ajassa hakusessa. Luotien laajenemista on perinteisesti testattu ballistiseen gelatiiniin, mutta se on kallista, käyttö työlästä ja tuote on kertakäyttöistä, Nyttemmin onkin kehitetty Clear Ballistics -nimellä myytävä muovimateriaali, joka on läpinäkyvää, kierrätettävää ja ikävä kyllä Suomeen tuotuna aivan järjettömän kallista. Kärjen porauksesta oli vielä millin verran kuoppana näkyvissä luodin kärjessä, mikä kielii sitä, että vauhtia voisi vielä nostaa. Näillä eväillä keskiarvonopeus oli 834,4 m/s. Luotien suositushinnat (01.10.2022) ovat 107,70 (.308”) ja 112,60 (.375”) euroa per 50 kpl. Sako Blade), kärki ei aukea siivekkeiksi, vaan yhtenäiseksi sieneksi. Koska CopperBearin kärkiporauksessa ei ole halkeamisuria (vrt. .375:t läpäisivät tietenkin reilummin, keskimäärin 69 cm. .308:t läpäisivät keskimäärin 56 cm lehtiä, halkaisija kasvoi 73 % ja jäämäpäino oli täydet 100 %. Alkuaikojen Barnes X:issä näitä ei ollut ja tuloksena oli ongelmia kohonneiden paineiden ja piipun kuparoitumisen kanssa. CopperBearien kyljissä on reilut urat, joita voi käyttää niippiurina ja joihin rihlojen rungon vöistä syrjäyttämä materiaali mahtuu. Kasa-ammunta .375 H&H:lla kotiradan liian matalasta penkistä ei sekään ole mitään hupia. Lähinnä mieleen tuleva vertailukohta on kotimainen Tarvas, mutta messinkisenä se laajenee CopperBearia vähemmän. Silti, kuviot olivat aseelle tyypillisiä, viidestä kymmeneen senttiin. Luodit laajenemistestin jälkeen: .375 luodeista kärki sirpaloitui, .308 luodit aukesivat sieneksi. Varmaa onkin, että näillä eväillä luoti menee hirvestä läpi mistä tahansa kulmasta, mikä ei suinkaan ole huono asia. Barnes X puolestaan laajenee enemmän. Tarvittava määrä eli metrin nippu tiukkaan sidottuja ja viikon liotettuja sanomalehtiä kuitenkin saatiin kasaan. .375 H&H Magnumin panosmääritys meneillään. Molemmille tyypillistä on, että kärki aukeaa siiviksi/propelliksi. Koemmunta tapahtui noin kymmenestä metristä ja kummankin kaliiperin luoteja saatiin nippuun mahtumaan kaksi kappaletta. Barnes X) tai laajennuskappaleita/monimutkaisia olekkeita (vrt. Perinteisesti Suomessa onkin käytetty vettä ja/tai läpimäräksi imeytettyjä lehtiä/puhelinluetteloja lihaskudossimulanttina. Kuvasta näkyy myös hyvin, miten rihlat painavat materiaalia rungon vöistä sen uriin. Koeammunnan tulokset • Ase Sako TRG-21 • kiikari Zeiss Diavari-V 3-12x56 ASV+ • 3 x 5 ls tuelta • ampumaetäisyys 100 m • Chrony @ 2 m 308 Win. Metri märkiä sanomalehtiä simuloi lihaskudosta. Jäljelle jääneen kuparitapin paino oli 70 % alkuperäisestä ja halkaisijan kasvuksi jäi 31 %. Tällä syntyy suuenergiaa reilut 5600 joulea ja sillä kaatuu takuulla kaikki Suomesta löytyvä suurriista. Mitään ylipainemerkkejä ei hylsyissä ollut havaittavissa
Patruunapesä sallisi 94,0 mm pituuden ja CIP:n maksimi on 91,44 mm. Perinteisesti Suomessa onkin käytetty vettä ja/tai läpimäräksi imeytettyjä lehtiä/puhelinluetteloja lihaskudossimulanttina. Koeammunnan tulokset • Ase Sako TRG-21 • kiikari Zeiss Diavari-V 3-12x56 ASV+ • 3 x 5 ls tuelta • ampumaetäisyys 100 m • Chrony @ 2 m 308 Win. 170 gr / 11,0 g EXP-HP Suurin nopeus m/s 761,6 Pienin nopeus m/s 730,0 Kokonaishajonta m/s 31,6 Keskiarvonopeus m/s 744,0 Keskihajonta m/s 8,5 Keskiarvoenergia J 3049 Pienin osumakuvio mm 16 Suurin osumakuvio mm 27 Keskiarvo-osumakuvio mm 22,2 Osumakuvioiden keskihajonta 4,0 Huomautuksia Olosuhteet: • lämpötila +9°C • suhteellinen kosteus 63 % RH • ilmanpaine 1018 hPa • tuulta 3...4 m/s takaa Hirtenberger ABC oli syntyaikanaan liian erilainen ja kuoli pois, Barnes X nousi menestykseen. Kuvasta näkyy myös hyvin, miten rihlat painavat materiaalia rungon vöistä sen uriin. Näillä eväillä keskiarvonopeus oli 834,4 m/s. Kasa-ammunta .375 H&H:lla kotiradan liian matalasta penkistä ei sekään ole mitään hupia. Koemmunta tapahtui noin kymmenestä metristä ja kummankin kaliiperin luoteja saatiin nippuun mahtumaan kaksi kappaletta. .375:t läpäisivät tietenkin reilummin, keskimäärin 69 cm. Silti, kuviot olivat aseelle tyypillisiä, viidestä kymmeneen senttiin. Kaiken kaikkiaan CopperBear-luodeista jäi positiivinen vaikutelma ja ennen kaikkea näitä on ostettavissakin, mitä ei voi sanoa kaikista kilpailijoista. niippaus todellakin on tarpeen. tilalla tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen myötä, puhelinluetteloita ei enää ole ja lehdetkin ovat tässä ajassa hakusessa. Sako Blade), kärki ei aukea siivekkeiksi, vaan yhtenäiseksi sieneksi. Metri märkiä sanomalehtiä simuloi lihaskudosta. Tarvittava määrä eli metrin nippu tiukkaan sidottuja ja viikon liotettuja sanomalehtiä kuitenkin saatiin kasaan. Veteen ampumisen mahdollisuuteni poistuivat ystäväni maaLÄHTEET Valmistajan kotisivut https://staffansvapen.se/en/metallic-reloading/ components/bullets/copperbear/ Hirtenberger ABC-luodin patentti US 4,044,685 A Barnes X -luodin patentti US US 5,131,123 A Sako Blade –luodin patentti FI20205207 Vesa Toivonen ”Pohtola Bullets”, Ase-lehti 3/2020 Vesa Toivonen ”Kaliiperi .375 H&H Mag.”, Ase & Erä 6/90 ASE-lehti • 25. Alkuaikojen Barnes X:issä näitä ei ollut ja tuloksena oli ongelmia kohonneiden paineiden ja piipun kuparoitumisen kanssa. .308:t läpäisivät keskimäärin 56 cm lehtiä, halkaisija kasvoi 73 % ja jäämäpäino oli täydet 100 %. Lähinnä mieleen tuleva vertailukohta on kotimainen Tarvas, mutta messinkisenä se laajenee CopperBearia vähemmän. Luotien suositushinnat (01.10.2022) ovat 107,70 (.308”) ja 112,60 (.375”) euroa per 50 kpl. CopperBearien kyljissä on reilut urat, joita voi käyttää niippiurina ja joihin rihlojen rungon vöistä syrjäyttämä materiaali mahtuu. Jäljelle jääneen kuparitapin paino oli 70 % alkuperäisestä ja halkaisijan kasvuksi jäi 31 %. Laajeneminen oli rajua ja laajentuneen kärjen sirpaleita löytyikin 50 cm:n kohdalta paperinipun alta. Mitään ylipainemerkkejä ei hylsyissä ollut havaittavissa. Barnes X puolestaan laajenee enemmän. Kärjen porauksesta oli vielä millin verran kuoppana näkyvissä luodin kärjessä, mikä kielii sitä, että vauhtia voisi vielä nostaa. Molemmille tyypillistä on, että kärki aukeaa siiviksi/propelliksi. .375 H&H Magnumin panosmääritys meneillään. Luodit laajenemistestin jälkeen: .375 luodeista kärki sirpaloitui, .308 luodit aukesivat sieneksi. Varmaa onkin, että näillä eväillä luoti menee hirvestä läpi mistä tahansa kulmasta, mikä ei suinkaan ole huono asia. Tällä syntyy suuenergiaa reilut 5600 joulea ja sillä kaatuu takuulla kaikki Suomesta löytyvä suurriista. Koska CopperBearin kärkiporauksessa ei ole halkeamisuria (vrt. Varsinaisia tilastollisestikin päteviä tarkkuuskokeita ei alettu ampua, sillä ZKK-602 ei todellakaan ole mikään kasakivääri. Barnes X) tai laajennuskappaleita/monimutkaisia olekkeita (vrt. Luotien laajenemista on perinteisesti testattu ballistiseen gelatiiniin, mutta se on kallista, käyttö työlästä ja tuote on kertakäyttöistä, Nyttemmin onkin kehitetty Clear Ballistics -nimellä myytävä muovimateriaali, joka on läpinäkyvää, kierrätettävää ja ikävä kyllä Suomeen tuotuna aivan järjettömän kallista
Uusissa nykyaikaisissa kaliipereissa kun on jyrkät rihlannousut, jotka vakavoivat pitkänkin luodin lennon, joten nyt tämäkin mahdollistaa totuttua pidemmille matkoille ampumisen. Suosituimmassa .30-kaliperissakin on neljä vaihtoehtoa: 110, 165, 180 ja 190 grainiset. Kun luotikin on lyijytön, niin näitä voi käyttää oli sitten jahdissa missä päin maailmaa tahansa. Hjorth Ab. CX:n kanssa samaan aikaan esiteltiin myös vain vientiin tehtävät, eurooppalaisiin kaliipereihin ja mitoituksiin räätälöidyt tasaperäiset ECX-luodit (Extreme Copper alloy eXpanding). Varsin vaiherikkaan historian omaava Burriksen Euro 3-9x40 putki Optilockeilla irti Sako Safarin päältä ja M75:n päälle sekä suunta sateiselle ja tuuliselle radalle. Läpimärkiin Hesareihin vakioituneelta hirvenkaatoetäisyydeltä eli 50 metriltä ammuttaessa luoti toimi erittäin kauniisti. Ensi erä, joskin eksoottisemmassa 7 mm Remington Magnum kaliiperissa saapui kuitenkin jo alkukesästä, joten pääsimme suorittamaan koeammunnat heti paahtavassa helteessä. Halkileikkauksessa näkyy selvästi pyöreäpohjaiset urat ja suuri kärkiontelo, jonka etuosassa on uurteet avautumisen helpottamiseksi. Nyt on siis saatavana myös raskaita luoteja, jotka varsin pitkinä oli Luoti muotoutui osumakokeessa kauniisti, teki kunnon haavakanavan ja läpäisi paljon sekä säilytti lähes koko painonsa. Uutta luotityyppiä ladataan kolmeen patruunasarjaan: Outfitter, Custom ja Superformance. Ihanteellista käytöstä, vaikka näin läheltä ammuttaessa nopeus on korkea ja siten luodin muotoutuminen voimakasta. Näyttävän Outfitter rasian kylkeen on painettu lentoratataulukko 500 jaardiin asti, jossa putoama 200 jaardiin kohdistettuna on metrin verran, joskin järjellisemmällä 400 jaardin kohdistuksella vain 49 senttiä ja 300:lla ainoastaan 17 senttiä. Jäännöspainon luvataan pysyvän erinomaisessa 95 %:ssa ja laajentumisen olevan hyvän shokkivaikutuksen sekä läpäisyn yhdistelmän antava 1,5 kertainen. Varsinkin tähtäimen ristikonsäätöjen lukitus vastaruuvilla on aiheuttanut ongelmia, koska se liikuttaa helposti samalla juuri tehdyt säädöt pois paikaltaan. Nopeusvaihtelu oli pienenä hyvä 13,6 m/s kuten 3,6 m/s normaalihajontakin. CX-nimen (Copper alloy eXpanding) saanut uutuus on edelleen samaa kupariseosta kuin ennenkin, ei siis puhdasta kuparia. Nämä luvatulla kovalla 914 m/s lähtönopeudella. Määräävää näyttää olevan syvän kärkiontelon muoto ja sen seinämiin tehdyt, avautumista edesauttavat kevennykset. Perusteluna on sen liukkaampi läpimeno piipusta ja piipun pysyminen puhtaampana laukaus laukauksen jälkeen kuin pehmeän tahmealla kuparilla. Avautui noin kolmessa sentissä, iso kanava ulottui 25 senttiin ja kokonaisläpäisy oli melkoiset 50 senttiä. kyljen kevennysurat on nyt muotoiltu hyvin viistoreunaisiksi ja pyöreäpohjaisiksi, mahdollisimman vähän lentoa haittaaviksi. Suuren valmistajan tapaan kaliiperivalikoima on varsin kattava heti alusta pitäen, sillä tarjolla on 16 eri luotia välillä 6 mm .375. Sinkin lisäys kupariin ei näytä kovettavan rakennetta niin, että se heikentäisi merkittävästi avautumista. 7 MM REMMAG Hornady lataa 7-millisten suosikkipatruunaa, suurihylsyistä Remington Magnumia kahdella CX-luodilla. Jykevä laminaattitukki on koesarjaa, eikä sitä ole jälkeenpäin pedattu, vaan ase pidetty alkuperäiskunnossaan. 26 • ASE-lehti. Tämä 9,72 g on tarkoitettu keskisuuren ja suuren riistan metsästykseen, meillä siis sorkkaeläinjahteihin. Jäännöspainoksi vaaka näytti 9,65 ja 9,29 grammaa, paperimassaa kun oli jäänyt vähän sisuksiin, mikä vastaa 96 %. Ilmeisesti tuo 500 jaardia on valittu siksi, että siellä nopeutta on jäljellä 624 m/s eli ollaan lähellä luodin varman avautumisen alarajaa. Kevyempi näistä on 139 graininen ja monikäyttöisempi hieman raskaampi 150 jyväinen eli graininen tai oikeammin suomeksi graaninen. Varma avautuminen tapahtuu vielä 600 m/s osumanopeudella, joten siitä voi laskea toiminnan kannalta maksimi ampumaetäisyyden. Ase hiekkapusseille ja kolmen kasa sadalta metriltä oli 35 mm, toinen perään joka levisi 65 milliin kuten kolmaskin ja neljäs. Hornadyn patruunat tuo maahan Oy K. Kuparin lisäksi seoksessa on nimittäin sinkkiä 2-4%, kuten Hornadyn kaikissa monoliittisissa luodeissa (CX, ECX, GMX, ETX, MonoFlex ja MonoFlex ML). Tämä on aikaansaatu virtaviivaisella muotoilulla, mm. Ase tai tähtäin saattoivat olla syynä suureen hajontaan, mutta käytettävissä ei ollut kuin rasiallinen patruunoita, joten tarkempi selvittely jäi tällä kertaa. Hornadyn hylsyt ja luodit ovat siistejä ja 20 kappaleen pahvirasia tukeva kuten muovikehyskin. Lienee parasta siirtää vanhus eläkkeelle joka tapauksessa. Näin osumatarkkuus pysyy pidempäänkin ammuttaessa hyvänä, mutta vastaavasti luotimateriaali ei sitten aukea yhtä helposti osumassa kuin puhdas kupari. Kärkenä on tietenkin Hornadyn kehittämä, kitkalämpöä kestävä HeatShield Tip muovikärki, joten tutkalla mitatut ballistiset kertoimet pitävät paikkansa lennon loppuun asti. Valmistajan ilmoitus vanhan ja uuden luodin samanlaisesta osumakäyttäytymisestä näkyy pitävän hyvin paikkansa. Se on osoittautunut käytännössä tarkasti käyväksi ja järkeviltä matkoilta ammuttaessa osumassa varmatoimisesti avautuvaksi sekä koossa pysyväksi. Luoti kääriytyi auki ontelon pohjaa myöten ja halkaisijaksi tuli tällä maksiminopeudella 13 – 13,6 milliä eli se laajentui noin 1,8 kertaiseksi, aivan kuten aikoinaan kokeiltu 165 graininen .308 GMX. Suosituimpia on luvassa sitten vuodenvaihteessa, ehkä. Valmistajan lupaus täyttyi siis jälleen, kuten aikoinaan uunituoreen GMX:n kohdallakin. Piipussakaan ei ollut turhia kevennysurituksia, joten lämmetessä kasat eivät niiden vaihteluiden takia lähde vaeltelemaan. RADALLA Ampumahetkellä ainut kaliiperi Suomessa oli siis 7 mm RemMag, joten testiaseeksi valikoitui Sakon erinomaiseen M75 koneistoon tehty paksupiippuinen Varmint malli. Näin varsinkin, kun patruunoista on kuulemma pulaa muutenkin maailmalla. Markkinoiden uusimpiin kuuluva kuparinen suurriistaluoti Suuremman riistan metsästykseen tarkoitettujen kupariseosluotien eli ei-lyijyä sisältävien luotien parhaimmistoon on kuulunut Hornadyn valmistama GMX. Tutkalla mitattuna 12 laukauksen keskiarvo-nopeudeksi 60 sentin piipusta saatiin 894 m/s, mikä on lähes sama kuin valmistajan ilmoittama 914 m/s. Sillä on hyvä 0,455 (G1) ballistinen kerroin, joten vauhtia riittää pitkälle ja lentorata pysyy suorana. Itse asiassa uuden CX luodin osumakäyttäytyminen on hyvin samalaista kuin aiemman GMX:n, mutta parantuneet lento-ominaisuudet tarkoittavat, että tehokas ampumamatka on kasvanut merkittävästi, jopa lähes sadalla metrillä. Tuttua Hornadyä siis. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Kuten monesti uutuuksien kohdalla, niin tälläkin kertaa kestää aikansa saada valmiiksi patruunoiksi ladattuja CX-luotisia syrjäiseen Eurooppaan. Jos ovat metsästäjät olleet tyytyväisiä aiemman GMX:n toimintaan, niin samoilla eväillä varustettu CX ei ainakaan huononna asiaa, yltäähän sillä tarvittaessa entistä pidemmälle. ovat parasta mitä metsästäjälle on tarjolla, sillä hylsy on niklattu liukkaaksi ja korroosiota vastustavaksi sekä niin nalli kuin hylsynsyy tiivistetty lakkaamalla vesitiiviiksi. MALINEN Hornady CX Nyt kuitenkin Amerikan maalla on päätetty siirtää tuo 2009 esitelty veteraani eläkkeelle ja tuoda markkinoille edelleen kehitetty, siis parannettu versio samasta aiheesta. Niissä kärkiontelo on suuri ja sen peittävä muovitulppa tasapäinen. ennen jätetty pois. Muuten Outfitter sarjan patruunat TEKSTI JA KUVAT: J. Näillä ominaisuuksilla se on varmatoiminen vaimeammissakin osumissa. Toinen juttu on sitten, kuinka kauas on eettisesti järkevää ampua, mutta maassa maan tavalla
MALINEN Hornady CX Nyt kuitenkin Amerikan maalla on päätetty siirtää tuo 2009 esitelty veteraani eläkkeelle ja tuoda markkinoille edelleen kehitetty, siis parannettu versio samasta aiheesta. Ase hiekkapusseille ja kolmen kasa sadalta metriltä oli 35 mm, toinen perään joka levisi 65 milliin kuten kolmaskin ja neljäs. Sinkin lisäys kupariin ei näytä kovettavan rakennetta niin, että se heikentäisi merkittävästi avautumista. Avautui noin kolmessa sentissä, iso kanava ulottui 25 senttiin ja kokonaisläpäisy oli melkoiset 50 senttiä. Valmistajan ilmoitus vanhan ja uuden luodin samanlaisesta osumakäyttäytymisestä näkyy pitävän hyvin paikkansa. Ilmeisesti tuo 500 jaardia on valittu siksi, että siellä nopeutta on jäljellä 624 m/s eli ollaan lähellä luodin varman avautumisen alarajaa. Halkileikkauksessa näkyy selvästi pyöreäpohjaiset urat ja suuri kärkiontelo, jonka etuosassa on uurteet avautumisen helpottamiseksi. Varsin vaiherikkaan historian omaava Burriksen Euro 3-9x40 putki Optilockeilla irti Sako Safarin päältä ja M75:n päälle sekä suunta sateiselle ja tuuliselle radalle. Ensi erä, joskin eksoottisemmassa 7 mm Remington Magnum kaliiperissa saapui kuitenkin jo alkukesästä, joten pääsimme suorittamaan koeammunnat heti paahtavassa helteessä. Se on osoittautunut käytännössä tarkasti käyväksi ja järkeviltä matkoilta ammuttaessa osumassa varmatoimisesti avautuvaksi sekä koossa pysyväksi. Kärkenä on tietenkin Hornadyn kehittämä, kitkalämpöä kestävä HeatShield Tip muovikärki, joten tutkalla mitatut ballistiset kertoimet pitävät paikkansa lennon loppuun asti. Näin varsinkin, kun patruunoista on kuulemma pulaa muutenkin maailmalla. Jäännöspainoksi vaaka näytti 9,65 ja 9,29 grammaa, paperimassaa kun oli jäänyt vähän sisuksiin, mikä vastaa 96 %. Kun luotikin on lyijytön, niin näitä voi käyttää oli sitten jahdissa missä päin maailmaa tahansa. Nyt on siis saatavana myös raskaita luoteja, jotka varsin pitkinä oli Luoti muotoutui osumakokeessa kauniisti, teki kunnon haavakanavan ja läpäisi paljon sekä säilytti lähes koko painonsa. CX:n kanssa samaan aikaan esiteltiin myös vain vientiin tehtävät, eurooppalaisiin kaliipereihin ja mitoituksiin räätälöidyt tasaperäiset ECX-luodit (Extreme Copper alloy eXpanding). Piipussakaan ei ollut turhia kevennysurituksia, joten lämmetessä kasat eivät niiden vaihteluiden takia lähde vaeltelemaan. Toinen juttu on sitten, kuinka kauas on eettisesti järkevää ampua, mutta maassa maan tavalla. Jos ovat metsästäjät olleet tyytyväisiä aiemman GMX:n toimintaan, niin samoilla eväillä varustettu CX ei ainakaan huononna asiaa, yltäähän sillä tarvittaessa entistä pidemmälle. Muuten Outfitter sarjan patruunat TEKSTI JA KUVAT: J. Läpimärkiin Hesareihin vakioituneelta hirvenkaatoetäisyydeltä eli 50 metriltä ammuttaessa luoti toimi erittäin kauniisti. Hjorth Ab. CX-nimen (Copper alloy eXpanding) saanut uutuus on edelleen samaa kupariseosta kuin ennenkin, ei siis puhdasta kuparia. Tämä on aikaansaatu virtaviivaisella muotoilulla, mm. Valmistajan lupaus täyttyi siis jälleen, kuten aikoinaan uunituoreen GMX:n kohdallakin. Jäännöspainon luvataan pysyvän erinomaisessa 95 %:ssa ja laajentumisen olevan hyvän shokkivaikutuksen sekä läpäisyn yhdistelmän antava 1,5 kertainen. ennen jätetty pois. Näillä ominaisuuksilla se on varmatoiminen vaimeammissakin osumissa. Niissä kärkiontelo on suuri ja sen peittävä muovitulppa tasapäinen. Perusteluna on sen liukkaampi läpimeno piipusta ja piipun pysyminen puhtaampana laukaus laukauksen jälkeen kuin pehmeän tahmealla kuparilla. Uutta luotityyppiä ladataan kolmeen patruunasarjaan: Outfitter, Custom ja Superformance. Nopeusvaihtelu oli pienenä hyvä 13,6 m/s kuten 3,6 m/s normaalihajontakin. Lienee parasta siirtää vanhus eläkkeelle joka tapauksessa. Nämä luvatulla kovalla 914 m/s lähtönopeudella. Tutkalla mitattuna 12 laukauksen keskiarvo-nopeudeksi 60 sentin piipusta saatiin 894 m/s, mikä on lähes sama kuin valmistajan ilmoittama 914 m/s. Hornadyn patruunat tuo maahan Oy K. Kuten monesti uutuuksien kohdalla, niin tälläkin kertaa kestää aikansa saada valmiiksi patruunoiksi ladattuja CX-luotisia syrjäiseen Eurooppaan. Kuparin lisäksi seoksessa on nimittäin sinkkiä 2-4%, kuten Hornadyn kaikissa monoliittisissa luodeissa (CX, ECX, GMX, ETX, MonoFlex ja MonoFlex ML). Tuttua Hornadyä siis. Hornadyn hylsyt ja luodit ovat siistejä ja 20 kappaleen pahvirasia tukeva kuten muovikehyskin. Kevyempi näistä on 139 graininen ja monikäyttöisempi hieman raskaampi 150 jyväinen eli graininen tai oikeammin suomeksi graaninen. 7 MM REMMAG Hornady lataa 7-millisten suosikkipatruunaa, suurihylsyistä Remington Magnumia kahdella CX-luodilla. Ase tai tähtäin saattoivat olla syynä suureen hajontaan, mutta käytettävissä ei ollut kuin rasiallinen patruunoita, joten tarkempi selvittely jäi tällä kertaa. Jykevä laminaattitukki on koesarjaa, eikä sitä ole jälkeenpäin pedattu, vaan ase pidetty alkuperäiskunnossaan. Tämä 9,72 g on tarkoitettu keskisuuren ja suuren riistan metsästykseen, meillä siis sorkkaeläinjahteihin. ASE-lehti • 27. ovat parasta mitä metsästäjälle on tarjolla, sillä hylsy on niklattu liukkaaksi ja korroosiota vastustavaksi sekä niin nalli kuin hylsynsyy tiivistetty lakkaamalla vesitiiviiksi. Sillä on hyvä 0,455 (G1) ballistinen kerroin, joten vauhtia riittää pitkälle ja lentorata pysyy suorana. Määräävää näyttää olevan syvän kärkiontelon muoto ja sen seinämiin tehdyt, avautumista edesauttavat kevennykset. Varsinkin tähtäimen ristikonsäätöjen lukitus vastaruuvilla on aiheuttanut ongelmia, koska se liikuttaa helposti samalla juuri tehdyt säädöt pois paikaltaan. Itse asiassa uuden CX luodin osumakäyttäytyminen on hyvin samalaista kuin aiemman GMX:n, mutta parantuneet lento-ominaisuudet tarkoittavat, että tehokas ampumamatka on kasvanut merkittävästi, jopa lähes sadalla metrillä. RADALLA Ampumahetkellä ainut kaliiperi Suomessa oli siis 7 mm RemMag, joten testiaseeksi valikoitui Sakon erinomaiseen M75 koneistoon tehty paksupiippuinen Varmint malli. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Uusissa nykyaikaisissa kaliipereissa kun on jyrkät rihlannousut, jotka vakavoivat pitkänkin luodin lennon, joten nyt tämäkin mahdollistaa totuttua pidemmille matkoille ampumisen. Luoti kääriytyi auki ontelon pohjaa myöten ja halkaisijaksi tuli tällä maksiminopeudella 13 – 13,6 milliä eli se laajentui noin 1,8 kertaiseksi, aivan kuten aikoinaan kokeiltu 165 graininen .308 GMX. Suosituimmassa .30-kaliperissakin on neljä vaihtoehtoa: 110, 165, 180 ja 190 grainiset. Ihanteellista käytöstä, vaikka näin läheltä ammuttaessa nopeus on korkea ja siten luodin muotoutuminen voimakasta. Näin osumatarkkuus pysyy pidempäänkin ammuttaessa hyvänä, mutta vastaavasti luotimateriaali ei sitten aukea yhtä helposti osumassa kuin puhdas kupari. Markkinoiden uusimpiin kuuluva kuparinen suurriistaluoti Suuremman riistan metsästykseen tarkoitettujen kupariseosluotien eli ei-lyijyä sisältävien luotien parhaimmistoon on kuulunut Hornadyn valmistama GMX. Näyttävän Outfitter rasian kylkeen on painettu lentoratataulukko 500 jaardiin asti, jossa putoama 200 jaardiin kohdistettuna on metrin verran, joskin järjellisemmällä 400 jaardin kohdistuksella vain 49 senttiä ja 300:lla ainoastaan 17 senttiä. Suuren valmistajan tapaan kaliiperivalikoima on varsin kattava heti alusta pitäen, sillä tarjolla on 16 eri luotia välillä 6 mm .375. kyljen kevennysurat on nyt muotoiltu hyvin viistoreunaisiksi ja pyöreäpohjaisiksi, mahdollisimman vähän lentoa haittaaviksi. Suosituimpia on luvassa sitten vuodenvaihteessa, ehkä. Varma avautuminen tapahtuu vielä 600 m/s osumanopeudella, joten siitä voi laskea toiminnan kannalta maksimi ampumaetäisyyden
Etupäähän on kierteellä kiinnitetty erillinen vaimenninmoduuli, jonka sisällä on monilaippainen perinteinen Maxim-vaimennin. Rihlannousu on 1/10”, mikä riittää stabiloimaan lyhyemmät luodit subsonisenakin. Torx-ruuvien kannat ovat todella matalat, joten avaimen luiskahtamista tulee varoa. Modernisti muotoillussa tukissa on kumi-insertit etukin kyljissä ja pistoolinkahvassa estämässä otteen lipsumista ja myös perälaatta on kumia. Vaimennin on kasattu kierteillä, mutta avaamiseen tarvittaisiin omat erikoisavaimensa, joten puhdistus täytyy tehdä liuottamalla (Schletek, Ballistol...). Lipas on kokonaan muovia pl. on yksi vanhimpia vielä toimivia asetehtaita Euroopassa. Vaimentimen viimeistely on moitteeton, mutta hiukan ihmetytti peräpään kierre, johon ilmeisesti voi asentaa tukiholkin; nyt sellaista ei ollut. Tukki on täysin symmetrinen, vailla sivuvääryyttä. Varmistin on koneiston takapäässä oleva pystytappi, joka yläasentoon painettuna salpaa liipaisimen ja estää lukon avaamisen. Suomessakin tutuksi tuli legendaaristen asesuunnittelijaveljesten Josef (01.03.1904-25.07.1989) ja František Kou?tícv (20.07.1907-11.01.1994) 1960-luvun lopulla kehittämä ZKK-600 -sarja, jonka tunnetuin malli oli viimeinen oikea magnum-Mauser eli Brno ZKK-602. Aseeseen MeoSight kiinnittyy erillisillä adaptereilla, tässä tapauksessa Picatinny-yhteensopivalla, joka kiristetään aseeseen yhdellä Torx-ruuvilla. Vaimennin on 179 mm pitkä, halkaisija on 45 mm, painoa sillä on 319 g ja se jatkaa aseen pituutta 93 mm. Tapin pää pistää esiin lukonkehyksen perästä, missä sen voi painaa alas, tarvittaessa (= äänettömyyttä tavoiteltaessa) alapuolelta sormella jarruttaen. Aseen piippu on 508 mm / 20” pitkä ja se kiinnittyy puristusliitoksella lukonkehykseen. Maahantuojan mukaan ”aseen piipunvaihto tulee suorittaa vain valtuutetun CZ-asesepän toimesta”. Piipun suussa on M15x1,0 kierre äänenvaimentajan asentamista varten. Laukaisu on erittäin selkeä, eikä myöskään minkäänlaista 28 • ASE-lehti. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN rahinaa tai venymistä ollut havaittavissa. Hylsynpoistoaukon takana oikealla on lukon pidätinsalpa, jonka painaminen alas pakottaa lukonohjain-/pysäytintapin pois lukon tieltä. läskilukkoa, jossa sulkuolakkeet eivät pistä lukon rungon päähalkaisija ulkopuolelle, poraus on täysin sileä, valmistusystävällinen. CZ-aseita maahan tuovalta Aseliike Markus Remes Oy:ltä saatiin testattavaksi uutuusmalli CZ 600 Alpha kaliiperissa .308 Winchester. CZ:aan nykyään kuuluva Zbrojovka Brno valmisti ennen toista maailmansotaa miljoonittain Mauser-kivääreitä ja tuotanto jatkui metsästysaseilla sodan jälkeen, ensimmäisenä ZG 47. Kehyksen peräpään alle on kiinnitetty teräksiseen (todennäköisesti MIM-valmiste) runkoon koottu laukaisukoneisto, jossa on parikin erikoisuutta. Ikävä kyllä joku Darwin Award –palkinnon tavoittelija ehkä onnistuisi kasaamaan aseen KABOOM-malliksi. CZ 600 Nyt tehtaalta on tullut markkinoille täysin uusi CZ 600 -kiväärisarja, jolla ei ole enää mitään tekemistä edeltävien aseiden tekniikan kanssa. Toinen erikoisuus on laukaisun pikasäätö, Liipaisimen edessä näkyy holkki, jonka keskellä on valkoisella maalitäplällä varustettu 1,5 mm kuusiokoloavaimelle kierrettävä tappi. Valmistajan kotisivuilta ei löyty mitään tietoa vaimennuskyvystä, joten sen mittaaminen MILSTD-1474:n mukaisesti otettiin osaksi tätä testiä. Alpha-mallissa tukki on ruiskupuristettu kuituvahvisteisesta mustasta muovista ja raudat kiinnittyvät tukkiin kahdella todella matalakantaisella (T25) Torx-ruuvilla, joiden oikea kiristysmomentti on 5 Nm. Jos salvan painaa taakse, valkoinen maalimerkki katoaa ja salpaa painettaessa lankajouset työntävät lipasta hiukan esiin. Aseessa asennettuna ollut MeoSight IV on tyypillinen valopistetähtäin, jossa 1 MOA (noin 3 cm @ 100 m) punainen valopiste heijastetaan rungon etupään puoliläpäisevälle peilille. Holkissa on 90 asteen välein 1…4 pistettä, jotka vastaavat erilaisia laukaisuvastuksen pikasäätöarvoja: • = 6,5 N, •• = 9 N, ••• = 11,5 N ja •••• = 14,1 N, kaikki +/1 N. Lippaan edessä oleva luistimaisen kiinnityssalvan erikoisuus on, että jos sen painaa etuasentoonsa, lipas on lukittu, eikä irtoa salpaan vahingossa osuneesta iskusta. Huomiota herätti, että tuki sisällä ei ole metallista rekyylivastetta, vain poikittainen ohuehko kannas muovivalussa. Etutukki ei ole kovin jäykkä, mikä tulee ottaa huomioon, jos hihnankiinnikettä käyttää bipodin kiinnityspisteenä; aseen oma paino ei onneksi riitä painamaan tukkia piippuun kiinni. Rungon vasemmassa kyljessä on pienet +/painonapit, joilla pisteen kirkkautta voi säätää kymmenessä portaassa. Avotähtäimiä aseessa ei ole lainkaan, eikä niitä kukaan kaivannekaan. Pistoolinkahva on yllättävän täyteläinen pitkäsormisellekin (koko 11), mihin syynä on molemminpuolinen kämmenpahka. Tähtäin on parallaksivapaa alle 50 m matkoille, säätöalue on 100 MOA suuntaansa ja säätöportaan kooksi ilmoitetaan kryptisesti 35/360?. Ehtikö näin tapahtua ei ole tiedossa, mutta tehdas teki takaisinkutsun ja nykyään kaikissa aseissa piippu on liimattu paikalleen, eikä ZC 600 enää ole sen paremmin vaihtopiippukuin vaihtokaliiperiasekaan käyttäjän toimenpitein. Aseen sulkuväli määräytyykin puhtaasti piipun ja sulkukappaleen koneistusmitoista. Tästä taas seuraa se etu, että laukaisu-rasitukset eivät revi piippua irti kehyksestä ja alun perin piippu olikin käyttäjän vaihdettavissa: kehyksen halkaistua etupäätä kiristävien kolmen T25 Torx-ruuvin löysäämisen jälkeen piippu oli vedettävissä etukautta irti. No, eipä vaihtokaliiperiaseessa muutenkaan ole paljon järkeä suomalaisen Aselain takia. Koeaseessa etuvedoton laukaisu oli säädössä 2 ja kymmenen mittauksen keskiarvo oli 8,5 N, keskihajonta 0,4 N ja vaihteluväli 7,8...8,9 N eli 1,1 N, aivan kohdallaan ja erinomaisen tasaista siis. Alumiiniseen lukonkehykseen on koneistettu suoraan MIL-STD-1913:n mukaiset lohenpyrstöt, mikä on todella merkittävä etu: kiinnitys on tukeva, aina suorassa ja kiikarinjalkojen valikoima on rajaton. Vaimennin on teleskooppimallia vanhojen BR Reflexien tapaan eli sen peräpää työntyy piipun ympärille, mikä lyhentää yhdistelmän kokonaispituutta. Koeaseen piipunsuulla oli asennettuna Ruotsin länsirannikolla Falkenbergissä toimivan RCC Mekaniska Verkstad AB:n valmistama RCC M45-01 -äänenvaimennin. Ruutikaasut pääsevät pyörteilemään tähän takaosaan, mutta eivät ole kosketuksessa piippuun, mikä olisikin turmiollista sen pintakäsittelylle. Piste sammuu automaattisesti noin 14 h kuluessa ja sen pitäisi herätä automaattisesti asetta liikuteltaessa. Erillisen, runkoon T-uralla kiinnittyvän sulkukappaleen olat kiertyvät suoraan piipun perään tehtyjen olakkeiden taakse, ei siis lukonkehykseen tai erilliseen peräkappaleeseen piipun ja kehyksen välissä. Ihmetystä herätti, että lippaan sisällä ei ole mitään olkapäätä tukemassa patruunaa rekyyli-iskua vastaan. – UUTUUSKIVÄÄRI TŠEKEISTÄ Aseen raudat irrotettuina tukista, työkaluksi riittää T25 Torx-avain, mutta kokoonpanossa tarvitaan 5 Nm yltävä momenttiavain. Aseen lukossa on kolmessa rivissä kaksi sulkuolkaa kussakin. Lukonkehyksen läpi kulkee pitkittäisporaus ja koska aseessa käytetään ns. Suojaholkki on sileä ja sen kierre pitkä, pyölletty pinta ja lyhennetty kierre olisivat paremmat. Sittemmin (2000) aseet uudenaikaistettiin CZ 550 –sarjaksi. jousi ja se vetää kahteen riviin viisi patruunaa. Rakenteen pohjalta ainoa selitys tähän on, että piippu olisi asennettu suljettua lukkoa (ei siis kehyksen olkapäätä) vasten ja piippu jäisi paljon liian eteen, jolloin ulosvetäjän pitelemä patruuna jäisi täysin vaille tukea, arvattavin seurauksin. Tšekkiläinen ?eská Zbrojovka a.s
läskilukkoa, jossa sulkuolakkeet eivät pistä lukon rungon päähalkaisija ulkopuolelle, poraus on täysin sileä, valmistusystävällinen. Koeaseen piipunsuulla oli asennettuna Ruotsin länsirannikolla Falkenbergissä toimivan RCC Mekaniska Verkstad AB:n valmistama RCC M45-01 -äänenvaimennin. Ihmetystä herätti, että lippaan sisällä ei ole mitään olkapäätä tukemassa patruunaa rekyyli-iskua vastaan. CZ-aseita maahan tuovalta Aseliike Markus Remes Oy:ltä saatiin testattavaksi uutuusmalli CZ 600 Alpha kaliiperissa .308 Winchester. Tähtäin on parallaksivapaa alle 50 m matkoille, säätöalue on 100 MOA suuntaansa ja säätöportaan kooksi ilmoitetaan kryptisesti 35/360?. Erillisen, runkoon T-uralla kiinnittyvän sulkukappaleen olat kiertyvät suoraan piipun perään tehtyjen olakkeiden taakse, ei siis lukonkehykseen tai erilliseen peräkappaleeseen piipun ja kehyksen välissä. Hylsynpoistoaukon takana oikealla on lukon pidätinsalpa, jonka painaminen alas pakottaa lukonohjain-/pysäytintapin pois lukon tieltä. Avotähtäimiä aseessa ei ole lainkaan, eikä niitä kukaan kaivannekaan. Aseessa asennettuna ollut MeoSight IV on tyypillinen valopistetähtäin, jossa 1 MOA (noin 3 cm @ 100 m) punainen valopiste heijastetaan rungon etupään puoliläpäisevälle peilille. Ehtikö näin tapahtua ei ole tiedossa, mutta tehdas teki takaisinkutsun ja nykyään kaikissa aseissa piippu on liimattu paikalleen, eikä ZC 600 enää ole sen paremmin vaihtopiippukuin vaihtokaliiperiasekaan käyttäjän toimenpitein. Holkissa on 90 asteen välein 1…4 pistettä, jotka vastaavat erilaisia laukaisuvastuksen pikasäätöarvoja: • = 6,5 N, •• = 9 N, ••• = 11,5 N ja •••• = 14,1 N, kaikki +/1 N. Pistoolinkahva on yllättävän täyteläinen pitkäsormisellekin (koko 11), mihin syynä on molemminpuolinen kämmenpahka. Lippaan edessä oleva luistimaisen kiinnityssalvan erikoisuus on, että jos sen painaa etuasentoonsa, lipas on lukittu, eikä irtoa salpaan vahingossa osuneesta iskusta. Rungon vasemmassa kyljessä on pienet +/painonapit, joilla pisteen kirkkautta voi säätää kymmenessä portaassa. Tapin pää pistää esiin lukonkehyksen perästä, missä sen voi painaa alas, tarvittaessa (= äänettömyyttä tavoiteltaessa) alapuolelta sormella jarruttaen. Alumiiniseen lukonkehykseen on koneistettu suoraan MIL-STD-1913:n mukaiset lohenpyrstöt, mikä on todella merkittävä etu: kiinnitys on tukeva, aina suorassa ja kiikarinjalkojen valikoima on rajaton. Aseen sulkuväli määräytyykin puhtaasti piipun ja sulkukappaleen koneistusmitoista. Huomiota herätti, että tuki sisällä ei ole metallista rekyylivastetta, vain poikittainen ohuehko kannas muovivalussa. Aseeseen MeoSight kiinnittyy erillisillä adaptereilla, tässä tapauksessa Picatinny-yhteensopivalla, joka kiristetään aseeseen yhdellä Torx-ruuvilla. Vaimennin on kasattu kierteillä, mutta avaamiseen tarvittaisiin omat erikoisavaimensa, joten puhdistus täytyy tehdä liuottamalla (Schletek, Ballistol...). Lukonkehyksen läpi kulkee pitkittäisporaus ja koska aseessa käytetään ns. Jos salvan painaa taakse, valkoinen maalimerkki katoaa ja salpaa painettaessa lankajouset työntävät lipasta hiukan esiin. Vaimennin on teleskooppimallia vanhojen BR Reflexien tapaan eli sen peräpää työntyy piipun ympärille, mikä lyhentää yhdistelmän kokonaispituutta. Toinen erikoisuus on laukaisun pikasäätö, Liipaisimen edessä näkyy holkki, jonka keskellä on valkoisella maalitäplällä varustettu 1,5 mm kuusiokoloavaimelle kierrettävä tappi. Suomessakin tutuksi tuli legendaaristen asesuunnittelijaveljesten Josef (01.03.1904-25.07.1989) ja František Kou?tícv (20.07.1907-11.01.1994) 1960-luvun lopulla kehittämä ZKK-600 -sarja, jonka tunnetuin malli oli viimeinen oikea magnum-Mauser eli Brno ZKK-602. TEKSTI JA KUVAT: VESA TOIVONEN rahinaa tai venymistä ollut havaittavissa. CZ:aan nykyään kuuluva Zbrojovka Brno valmisti ennen toista maailmansotaa miljoonittain Mauser-kivääreitä ja tuotanto jatkui metsästysaseilla sodan jälkeen, ensimmäisenä ZG 47. Valmistajan kotisivuilta ei löyty mitään tietoa vaimennuskyvystä, joten sen mittaaminen MILSTD-1474:n mukaisesti otettiin osaksi tätä testiä. Piste sammuu automaattisesti noin 14 h kuluessa ja sen pitäisi herätä automaattisesti asetta liikuteltaessa. Ruutikaasut pääsevät pyörteilemään tähän takaosaan, mutta eivät ole kosketuksessa piippuun, mikä olisikin turmiollista sen pintakäsittelylle. Vaimennin on 179 mm pitkä, halkaisija on 45 mm, painoa sillä on 319 g ja se jatkaa aseen pituutta 93 mm. Lipas on kokonaan muovia pl. Sittemmin (2000) aseet uudenaikaistettiin CZ 550 –sarjaksi. Rakenteen pohjalta ainoa selitys tähän on, että piippu olisi asennettu suljettua lukkoa (ei siis kehyksen olkapäätä) vasten ja piippu jäisi paljon liian eteen, jolloin ulosvetäjän pitelemä patruuna jäisi täysin vaille tukea, arvattavin seurauksin. – UUTUUSKIVÄÄRI TŠEKEISTÄ Aseen raudat irrotettuina tukista, työkaluksi riittää T25 Torx-avain, mutta kokoonpanossa tarvitaan 5 Nm yltävä momenttiavain. Kehyksen peräpään alle on kiinnitetty teräksiseen (todennäköisesti MIM-valmiste) runkoon koottu laukaisukoneisto, jossa on parikin erikoisuutta. CZ 600 Nyt tehtaalta on tullut markkinoille täysin uusi CZ 600 -kiväärisarja, jolla ei ole enää mitään tekemistä edeltävien aseiden tekniikan kanssa. Etutukki ei ole kovin jäykkä, mikä tulee ottaa huomioon, jos hihnankiinnikettä käyttää bipodin kiinnityspisteenä; aseen oma paino ei onneksi riitä painamaan tukkia piippuun kiinni. on yksi vanhimpia vielä toimivia asetehtaita Euroopassa. Aseen lukossa on kolmessa rivissä kaksi sulkuolkaa kussakin. Tästä taas seuraa se etu, että laukaisu-rasitukset eivät revi piippua irti kehyksestä ja alun perin piippu olikin käyttäjän vaihdettavissa: kehyksen halkaistua etupäätä kiristävien kolmen T25 Torx-ruuvin löysäämisen jälkeen piippu oli vedettävissä etukautta irti. Koeaseessa etuvedoton laukaisu oli säädössä 2 ja kymmenen mittauksen keskiarvo oli 8,5 N, keskihajonta 0,4 N ja vaihteluväli 7,8...8,9 N eli 1,1 N, aivan kohdallaan ja erinomaisen tasaista siis. Piipun suussa on M15x1,0 kierre äänenvaimentajan asentamista varten. jousi ja se vetää kahteen riviin viisi patruunaa. Alpha-mallissa tukki on ruiskupuristettu kuituvahvisteisesta mustasta muovista ja raudat kiinnittyvät tukkiin kahdella todella matalakantaisella (T25) Torx-ruuvilla, joiden oikea kiristysmomentti on 5 Nm. Aseen piippu on 508 mm / 20” pitkä ja se kiinnittyy puristusliitoksella lukonkehykseen. Ikävä kyllä joku Darwin Award –palkinnon tavoittelija ehkä onnistuisi kasaamaan aseen KABOOM-malliksi. Vaimentimen viimeistely on moitteeton, mutta hiukan ihmetytti peräpään kierre, johon ilmeisesti voi asentaa tukiholkin; nyt sellaista ei ollut. Modernisti muotoillussa tukissa on kumi-insertit etukin kyljissä ja pistoolinkahvassa estämässä otteen lipsumista ja myös perälaatta on kumia. No, eipä vaihtokaliiperiaseessa muutenkaan ole paljon järkeä suomalaisen Aselain takia. Tšekkiläinen ?eská Zbrojovka a.s. Rihlannousu on 1/10”, mikä riittää stabiloimaan lyhyemmät luodit subsonisenakin. Varmistin on koneiston takapäässä oleva pystytappi, joka yläasentoon painettuna salpaa liipaisimen ja estää lukon avaamisen. Torx-ruuvien kannat ovat todella matalat, joten avaimen luiskahtamista tulee varoa. Laukaisu on erittäin selkeä, eikä myöskään minkäänlaista ASE-lehti • 29. Suojaholkki on sileä ja sen kierre pitkä, pyölletty pinta ja lyhennetty kierre olisivat paremmat. Maahantuojan mukaan ”aseen piipunvaihto tulee suorittaa vain valtuutetun CZ-asesepän toimesta”. Tukki on täysin symmetrinen, vailla sivuvääryyttä. Etupäähän on kierteellä kiinnitetty erillinen vaimenninmoduuli, jonka sisällä on monilaippainen perinteinen Maxim-vaimennin
Aseen piipunsuussa on tehtaalta M15x1,0 kierre ja koeaseessa siihen oli asennettuna ruotsalainen RCC M45-01 –vaimennin. Tukin upotuksessa lipaskuilun edessä näkyy rekyylivaste. Lippaan salpa taka-asennossaan, avattavissa. Lipas on kokonaan muovia pl. Tässä ejektori on pakotettuna täysin eteen, toiminta-asentoonsa. Lukon kiertyessä sulkuasentoonsa olakkeiden viistot takapinnat painavat lukon pään tiukasti eteen. Oman lippaan maalaisin yläpäästään huomiovärillä, löytyy sitten helpommin, jos putoaa maastoon. Sulkukappaleen salpa lienee MMI-tekniikalla valmistettu. Tässä on kyllä selkeä parannuksen paikka. Kanadalainen patentti (CA3098029A1) kertoo laukaisuvastuksen pikasäädön idean; portaittainen epäkesko puristaa liipaisinta jousta kasaan. Lukon kampi on ruuvilla kiinnitetty irto-osa. Lukko on ns. Sulkukappale irrotettuna, jolloin sen salpa näkyy hyvin. Aseessa oli alun perin vaihtopiippu, mutta tätä nykyä piiput on liimattu paikalleen ja kiristysruuveissa on sinettimaalaus ”estämässä” askartelijoita. Ranskalaisen patentin (FR3104249A3) halkileikkauskuva kertoo kaiken olennaisen laukaisukoneistosta. paksua mallia, jossa mikään ei pistä rungon halkaisijan ulkupuolelle. Lukon pää asennossa, jossa se työntyy piipun perän upotukseen. 30 • ASE-lehti. Patentoitu (US 2022/0290938 A1) ulosheittomekanismi ei ole erityisen robustin oloinen, mutta toimii. Päällikannen alla majailee CR1632 paristo. Lippaaseen mahtuu enintään 77,0 mm pituinen patruuna. Kampi on pitkä ja nuppi iso, mikä helpottaa käyttöä. Lukon alla näkyy pitkittäisura, jossa kulkeva lukonkehyksessä oleva ohjaintappi estää lukon tahattoman pyörimisen ja rajoittaa sen perääntymisliikkeen. Ruuvien päällä kiristysjärjestys ja vieressä oikea momentti 5 Nm, jos vaikka joku sittenkin… Peräkappaleen alta näkyvä punainen täplä kertoo aseen olevan vireessä, varmistintapin pään valkoinen rengas kertoo aseen olevan varmistettu. Salpa myös pakottaa ejektorin eteen törmätessään lukon ohjaimeen. Se on todella hentoinen ottaen huomioon, että lukko pysähtyy sitä vasten ja kaiken huipuksi se on varustettu kevennyksillä (!). Salpa on käytettävyydeltään hyvä. Lukko huoltopurettuna. Iskupohjan alareuna on avattu ja tuloksena onkin pakkoohjattu syöttö. Laukaisukoneisto tulitusvalmiina, varmistin alaasennossaan. Meopta MeoSight IV -valopistetähtäin mahdollistaa nopeat laukaukset, eikä ole koolla tai painolla pilattu. patruunannostimen jousi. Ruotsalaisen VapenTidningenin testissä salpa murtui ja aseesta tuli ampumakelvoton. Tehdas voisi hyvin vaihtaa materiaalinkin näkyvämmäksi
Ruuvien päällä kiristysjärjestys ja vieressä oikea momentti 5 Nm, jos vaikka joku sittenkin… Peräkappaleen alta näkyvä punainen täplä kertoo aseen olevan vireessä, varmistintapin pään valkoinen rengas kertoo aseen olevan varmistettu. patruunannostimen jousi. Kanadalainen patentti (CA3098029A1) kertoo laukaisuvastuksen pikasäädön idean; portaittainen epäkesko puristaa liipaisinta jousta kasaan. Laukaisukoneisto tulitusvalmiina, varmistin alaasennossaan. Tehdas voisi hyvin vaihtaa materiaalinkin näkyvämmäksi. Lukon pää asennossa, jossa se työntyy piipun perän upotukseen. ASE-lehti • 31. Lukon alla näkyy pitkittäisura, jossa kulkeva lukonkehyksessä oleva ohjaintappi estää lukon tahattoman pyörimisen ja rajoittaa sen perääntymisliikkeen. Lippaan salpa taka-asennossaan, avattavissa. Lukko on ns. Lippaaseen mahtuu enintään 77,0 mm pituinen patruuna. Sulkukappale irrotettuna, jolloin sen salpa näkyy hyvin. Lukon kampi on ruuvilla kiinnitetty irto-osa. Se on todella hentoinen ottaen huomioon, että lukko pysähtyy sitä vasten ja kaiken huipuksi se on varustettu kevennyksillä (!). Lukko huoltopurettuna. Lukon kiertyessä sulkuasentoonsa olakkeiden viistot takapinnat painavat lukon pään tiukasti eteen. Oman lippaan maalaisin yläpäästään huomiovärillä, löytyy sitten helpommin, jos putoaa maastoon. Salpa on käytettävyydeltään hyvä. Sulkukappaleen salpa lienee MMI-tekniikalla valmistettu. Meopta MeoSight IV -valopistetähtäin mahdollistaa nopeat laukaukset, eikä ole koolla tai painolla pilattu. Ranskalaisen patentin (FR3104249A3) halkileikkauskuva kertoo kaiken olennaisen laukaisukoneistosta. Patentoitu (US 2022/0290938 A1) ulosheittomekanismi ei ole erityisen robustin oloinen, mutta toimii. Aseen piipunsuussa on tehtaalta M15x1,0 kierre ja koeaseessa siihen oli asennettuna ruotsalainen RCC M45-01 –vaimennin. Kampi on pitkä ja nuppi iso, mikä helpottaa käyttöä. Ruotsalaisen VapenTidningenin testissä salpa murtui ja aseesta tuli ampumakelvoton. Salpa myös pakottaa ejektorin eteen törmätessään lukon ohjaimeen. Aseessa oli alun perin vaihtopiippu, mutta tätä nykyä piiput on liimattu paikalleen ja kiristysruuveissa on sinettimaalaus ”estämässä” askartelijoita. paksua mallia, jossa mikään ei pistä rungon halkaisijan ulkupuolelle. Lipas on kokonaan muovia pl. Tässä on kyllä selkeä parannuksen paikka. Tässä ejektori on pakotettuna täysin eteen, toiminta-asentoonsa. Päällikannen alla majailee CR1632 paristo. Iskupohjan alareuna on avattu ja tuloksena onkin pakkoohjattu syöttö. Tukin upotuksessa lipaskuilun edessä näkyy rekyylivaste
Vapaalta kädeltä tällaista ei ilmennyt. Verkosta ladattavan pdf-muotoisen käyttöohjeen tekstikin on pakattu lähes lukukelvottomaan muotoon. Se selvisi, että tärkein eli lukon purkaminen tapahtuu seuraavasti: 1. Tällaista tilannetta ei metsällä varmastikaan tule, mutta siitä ei ole edes kysymys: tavoitteena on saada tilastollisestikin riittävä näytekoko aseen mekaanisen tarkkuuden arvioimiseksi. peräkappale käännetään (suljetun riippulukon kuva) vastapäivään vain niin pitkälle, että iskuri ja lukon alla oleva ohjausura ovat linjassa keskenään 5. Kullakin patruunalaadulla ammuttiin viisi viiden laukauksen osumakuviota rivakkaan tahtiin. muovista peräkappaletta käännetään (avoimen riippulukon kuva) myötäpäivään, jolloin iskuripaketti vapautuu 3. Lopputulos on, että kuvan zoomaaminen ei tuo lisäinformaatiota, pieni huono kuva vain muuttuu isoksi huonoksi kuvaksi. iskuripaketti vedetään ulos 4. Vapaalta kädeltä ammuttaessa CZ oli mukava ammuttava, suora tukki on rekyylissä varsin neutraali ja lukon toiminta on sujuvaa, isokoinen lukon nuppi pyörii sopivasti kämmenpohjassa ja pitkän kammen ansiosta viritysliike on sujuva. Vaimentimen äänenpainetasojen mittaus suoritettiin analogisella Bruel & Kjaer 2209 -mittarilla ja B&K 4136 –mikrofonilla. Mitattu 19,6 dB:n vaimennuskyky on melko vaatimaton ja lopputulos on niillä rajoilla, että ilman kuulonsuojaimiakaan ei synny kuulovaurioita. Tarkkuuskoeammunnan tulokset CZ 600 kaliiperissa .308 Winchester · tähtäin Zeiss Diavari-V 3-12x56 T* ASV+ · RCC M45-01 -vaimennin · 5x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta · Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta GGG 147 gr 9,55 g FMJ Lapua 155 gr 10,0 g GB491 Open Tip Match Scenar #4317073 Lapua 185 gr 12,0 g GB432 Open Tip Match Scenar #4317523 Suurin nopeus m/s 876 848 719 Pienin nopeus m/s 811 833 686 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 65 15 33 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 854,1 (842) 843,8 (860) 710,0 (755) Nopeuksien keskihajonta m/s 19,6 4,9 12,6 Keskimääräinen liike-energia J 3484 3560 2999 Pienin osumakuvio mm 55 43 23 Suurin osumakuvio mm 150 81 40 Keskiarvo-osumakuvio mm 104,6 57,6 30,0 Osumakuvioiden keskihajonta 56,3 15,5 6,6 Suhteellinen osumatarkkuus 3,49 1,92 1,00 Olosuhteet: • lämpötila +12 °C • suhteellinen kosteus 71 % • ilmanpaine 1010 hPa0 • tyyntä...puuskia 2 m/s Aseen toiminnassa ei myöskään ollut valittamisen aihetta, syöttö toimi ja hylsynpoistossa ulosheittomatkan sai mieleisekseen, lähelle pöydälle tai kauas hiekkaan. Rautojen irrottaminen vaatii vain T25 Torx-avaimen ja koska ruuveissa on todella matalat upotukset, on syytä käyttää avainta, jolla saa koko ajan painettua ruuvia vastaan, muuten tuloksena on pilalle nuljaantunut kanta. Tämän todisti seuraavana kokeiltu Lapua GB432 Scenar, jota ase rakasti. sulkukappaleen salpaa painetaan eteenpäin ja näin vapautunut sulkukappale vedetään sivuttain irti T-urastaan Kokoonpano tapahtuu seuraavasti: 1. Oli siis tyytyminen sanalliseen informaatioon. Käyttöohjetta esittelyaseen mukana ei saatu, mutta netistä se on ladattavissa, kuvanlaadultaan umpisurkeana versiona, mikä kertoo siitä, että kuvia on pakattu liiallisesti. Se kuitenkin tuli selväksi, että oikealla patruunalla CZ 600 on tarkka ase, kärpästen herra löytyi perän takaa. lukko irrotetaan aseesta painamalla ensi lukon pysäytin alas, minkä jälkeen lukon voi vetää kehyksestä 2. vasten painamalla, sillä jousivoima on melkoinen 4. noudattaa MIL-STD-1474D kohtien 5.4.4 ja 5.4.5 vaatimuksia. Tässä näkyy rakenteen yksinkertaisuus, uusimmissa vaimentimissa sielunelämä on monimutkaisempi. Kaikissa kuvioissa ovat mukana myös ampujan virheet, mutta niitä ei alettu suodattamaan, vaan tulokset otettiin ylös raakana. sulkukappale palautetaan paikalleen 2. Ammuntojen jälkeen oli vuorossa aseen puhdistus. lukko työnnetään takaisin kehykseen, mikä vaatii pysäyttimen painamisen alas Äänenpainetason mittaustulokset CZ 600 kaliiperissa .308 Winchester & vaimennin RCC M45-01 · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · kaikki tulokset 5 ls keskiarvoja GGG 147 gr 9,55 g FMJ Keskiarvonopeus m/s 838,7 SPL dB(C)peak keskiarvo ilman vaimenninta 158,3 SPL dB(C)peak keskiarvo vaimentimen kera 138,7 Nettovaimennus dB(C) peak keskiarvona 19,6 Huomautuksia ei FRP-ilmiötä Olosuhteet: • lämpötila +12 °C • suhteellinen kosteus 84 % • ilmanpaine 1009 hPa0 • tyyntä, sadetta KOEAMMUNTA Meopta sopii mainiosti nopeaan ammuntaan lyhyehköiltä etäisyyksiltä, mutta omille vanhoille silmilleni sata metriä on liikaa – piste siroutuu joten tarkkuuskokeita varten aseen päälle asennettiin vanha ja luotettava 3-12x56 Zeissini. Tässä käytettiin mittarin C-suodatusta ja mittaustulos on piikkiarvo eli dB(C) peak . On hädin tuskin tunnistettavissa, että tässä on sulkukappale. Mitä sitten tapahtuu sillä yhdellä ainokaisella laukauksella tai vaikkapa kolmen laukauksen kuviossa onkin sitten aivan toinen juttu, josta voi väitellä nettipalstoilla loputtomiin. Kevyempi GB491 ei sitten enää pystynytkään samaan. Kokonaisuutena CZ 600 Alphasta jäi myönteinen kuva ja voikin veikata, että aseita alkaa näkyä radoilla ja metsissä. Tulokset olivat niin huonoja, että heräsi epäilys jonkin olevan irti, mutta eipä ollut, ase vaan ei pitänyt näistä. iskuripaketti työnnetään lukon runkoon niin, että iskurin virepinta ja rungon perässä (suunnilleen kampea vastapäätä) oleva merkkipiste ovat linjassa 3. muovista peräkappaletta työnnetään eteenpäin iskujousta vastaan, mikä onnistuu helpoiten pöytää tms. Patruunoiden saatavuus on tällä hetkellä todella huonoa, mutta jotain sentään löytyi kaapin pohjalta. LÄHTEET Maahantuojan kotisivut https://www.remes.fi/ urheiluammunta/aseet/kivaarit/ cz-600-alpha.html Valmistajan kotisivut https://www.czub.cz/en/ Takaisinkutsu https://www.czub.cz/en/supportrecall/ Vaimenninvalmistaja RCC:n kotisivut rccab.se VapenTidningen 4/2022 32 • ASE-lehti. Pari kertaa kävi niin, että pöydällä lepäävä tukikäsi painoi varmistinta ylöspäin päälle, ja niinpä tavaksi tuli painaa varmistin alas lataamisen lopuksi. Mikrofoni oli sijoitettu 15 cm ampujan vasemmasta korvasta piipunsuuhun päin, suunnattuna suoraan ylöspäin 1,6 m korkeudella maanpinnasta; tämä mikrofonin sijoitus Lapuan GB432:sta CZ piti. Picatinnyjenkin kanssa on usein käynyt niin, että H&K:n päältä otettu kiikari ei olekaan sopinut heittämällä, mutta nyt sopi, mikä kertoo valmistajien laadusta. Kiikarin kohdistus ammuttiin itseladatuilla patruunoilla, joissa luotina oli Sako 146A ja kun kolme laukausta oli peukalonpään alalla taulun keskivaiheilla, aloitettiin koeammunta GGG:n tuotteilla
lukko työnnetään takaisin kehykseen, mikä vaatii pysäyttimen painamisen alas Äänenpainetason mittaustulokset CZ 600 kaliiperissa .308 Winchester & vaimennin RCC M45-01 · mittausvahvistin B&K 2209 · mikrofoni B&K 4136 · kalibraattori B&K 4231 · kaikki tulokset 5 ls keskiarvoja GGG 147 gr 9,55 g FMJ Keskiarvonopeus m/s 838,7 SPL dB(C)peak keskiarvo ilman vaimenninta 158,3 SPL dB(C)peak keskiarvo vaimentimen kera 138,7 Nettovaimennus dB(C) peak keskiarvona 19,6 Huomautuksia ei FRP-ilmiötä Olosuhteet: • lämpötila +12 °C • suhteellinen kosteus 84 % • ilmanpaine 1009 hPa0 • tyyntä, sadetta KOEAMMUNTA Meopta sopii mainiosti nopeaan ammuntaan lyhyehköiltä etäisyyksiltä, mutta omille vanhoille silmilleni sata metriä on liikaa – piste siroutuu joten tarkkuuskokeita varten aseen päälle asennettiin vanha ja luotettava 3-12x56 Zeissini. Käyttöohjetta esittelyaseen mukana ei saatu, mutta netistä se on ladattavissa, kuvanlaadultaan umpisurkeana versiona, mikä kertoo siitä, että kuvia on pakattu liiallisesti. Tarkkuuskoeammunnan tulokset CZ 600 kaliiperissa .308 Winchester · tähtäin Zeiss Diavari-V 3-12x56 T* ASV+ · RCC M45-01 -vaimennin · 5x5 ls · amet 100 m · pöydän / pussien tuelta · Chrony-kronografi 3 m piipunsuusta GGG 147 gr 9,55 g FMJ Lapua 155 gr 10,0 g GB491 Open Tip Match Scenar #4317073 Lapua 185 gr 12,0 g GB432 Open Tip Match Scenar #4317523 Suurin nopeus m/s 876 848 719 Pienin nopeus m/s 811 833 686 Nopeuksien kokonaishajonta m/s 65 15 33 Keskiarvonopeus m/s (nimellisnopeus m/s) 854,1 (842) 843,8 (860) 710,0 (755) Nopeuksien keskihajonta m/s 19,6 4,9 12,6 Keskimääräinen liike-energia J 3484 3560 2999 Pienin osumakuvio mm 55 43 23 Suurin osumakuvio mm 150 81 40 Keskiarvo-osumakuvio mm 104,6 57,6 30,0 Osumakuvioiden keskihajonta 56,3 15,5 6,6 Suhteellinen osumatarkkuus 3,49 1,92 1,00 Olosuhteet: • lämpötila +12 °C • suhteellinen kosteus 71 % • ilmanpaine 1010 hPa0 • tyyntä...puuskia 2 m/s Aseen toiminnassa ei myöskään ollut valittamisen aihetta, syöttö toimi ja hylsynpoistossa ulosheittomatkan sai mieleisekseen, lähelle pöydälle tai kauas hiekkaan. Kiikarin kohdistus ammuttiin itseladatuilla patruunoilla, joissa luotina oli Sako 146A ja kun kolme laukausta oli peukalonpään alalla taulun keskivaiheilla, aloitettiin koeammunta GGG:n tuotteilla. muovista peräkappaletta käännetään (avoimen riippulukon kuva) myötäpäivään, jolloin iskuripaketti vapautuu 3. iskuripaketti työnnetään lukon runkoon niin, että iskurin virepinta ja rungon perässä (suunnilleen kampea vastapäätä) oleva merkkipiste ovat linjassa 3. sulkukappaleen salpaa painetaan eteenpäin ja näin vapautunut sulkukappale vedetään sivuttain irti T-urastaan Kokoonpano tapahtuu seuraavasti: 1. Tässä näkyy rakenteen yksinkertaisuus, uusimmissa vaimentimissa sielunelämä on monimutkaisempi. Mikrofoni oli sijoitettu 15 cm ampujan vasemmasta korvasta piipunsuuhun päin, suunnattuna suoraan ylöspäin 1,6 m korkeudella maanpinnasta; tämä mikrofonin sijoitus Lapuan GB432:sta CZ piti. Mitä sitten tapahtuu sillä yhdellä ainokaisella laukauksella tai vaikkapa kolmen laukauksen kuviossa onkin sitten aivan toinen juttu, josta voi väitellä nettipalstoilla loputtomiin. Kokonaisuutena CZ 600 Alphasta jäi myönteinen kuva ja voikin veikata, että aseita alkaa näkyä radoilla ja metsissä. noudattaa MIL-STD-1474D kohtien 5.4.4 ja 5.4.5 vaatimuksia. LÄHTEET Maahantuojan kotisivut https://www.remes.fi/ urheiluammunta/aseet/kivaarit/ cz-600-alpha.html Valmistajan kotisivut https://www.czub.cz/en/ Takaisinkutsu https://www.czub.cz/en/supportrecall/ Vaimenninvalmistaja RCC:n kotisivut rccab.se VapenTidningen 4/2022 ASE-lehti • 33. muovista peräkappaletta työnnetään eteenpäin iskujousta vastaan, mikä onnistuu helpoiten pöytää tms. lukko irrotetaan aseesta painamalla ensi lukon pysäytin alas, minkä jälkeen lukon voi vetää kehyksestä 2. Tässä käytettiin mittarin C-suodatusta ja mittaustulos on piikkiarvo eli dB(C) peak . Patruunoiden saatavuus on tällä hetkellä todella huonoa, mutta jotain sentään löytyi kaapin pohjalta. Pari kertaa kävi niin, että pöydällä lepäävä tukikäsi painoi varmistinta ylöspäin päälle, ja niinpä tavaksi tuli painaa varmistin alas lataamisen lopuksi. iskuripaketti vedetään ulos 4. vasten painamalla, sillä jousivoima on melkoinen 4. Vapaalta kädeltä ammuttaessa CZ oli mukava ammuttava, suora tukki on rekyylissä varsin neutraali ja lukon toiminta on sujuvaa, isokoinen lukon nuppi pyörii sopivasti kämmenpohjassa ja pitkän kammen ansiosta viritysliike on sujuva. Vapaalta kädeltä tällaista ei ilmennyt. Rautojen irrottaminen vaatii vain T25 Torx-avaimen ja koska ruuveissa on todella matalat upotukset, on syytä käyttää avainta, jolla saa koko ajan painettua ruuvia vastaan, muuten tuloksena on pilalle nuljaantunut kanta. Vaimentimen äänenpainetasojen mittaus suoritettiin analogisella Bruel & Kjaer 2209 -mittarilla ja B&K 4136 –mikrofonilla. Mitattu 19,6 dB:n vaimennuskyky on melko vaatimaton ja lopputulos on niillä rajoilla, että ilman kuulonsuojaimiakaan ei synny kuulovaurioita. Tulokset olivat niin huonoja, että heräsi epäilys jonkin olevan irti, mutta eipä ollut, ase vaan ei pitänyt näistä. Se selvisi, että tärkein eli lukon purkaminen tapahtuu seuraavasti: 1. Kullakin patruunalaadulla ammuttiin viisi viiden laukauksen osumakuviota rivakkaan tahtiin. On hädin tuskin tunnistettavissa, että tässä on sulkukappale. Se kuitenkin tuli selväksi, että oikealla patruunalla CZ 600 on tarkka ase, kärpästen herra löytyi perän takaa. Kaikissa kuvioissa ovat mukana myös ampujan virheet, mutta niitä ei alettu suodattamaan, vaan tulokset otettiin ylös raakana. Lopputulos on, että kuvan zoomaaminen ei tuo lisäinformaatiota, pieni huono kuva vain muuttuu isoksi huonoksi kuvaksi. Ammuntojen jälkeen oli vuorossa aseen puhdistus. peräkappale käännetään (suljetun riippulukon kuva) vastapäivään vain niin pitkälle, että iskuri ja lukon alla oleva ohjausura ovat linjassa keskenään 5. sulkukappale palautetaan paikalleen 2. Kevyempi GB491 ei sitten enää pystynytkään samaan. Oli siis tyytyminen sanalliseen informaatioon. Picatinnyjenkin kanssa on usein käynyt niin, että H&K:n päältä otettu kiikari ei olekaan sopinut heittämällä, mutta nyt sopi, mikä kertoo valmistajien laadusta. Tämän todisti seuraavana kokeiltu Lapua GB432 Scenar, jota ase rakasti. Tällaista tilannetta ei metsällä varmastikaan tule, mutta siitä ei ole edes kysymys: tavoitteena on saada tilastollisestikin riittävä näytekoko aseen mekaanisen tarkkuuden arvioimiseksi. Verkosta ladattavan pdf-muotoisen käyttöohjeen tekstikin on pakattu lähes lukukelvottomaan muotoon
Patruunoita sille lataa Norman lisäksi ainakin saksalainen Sax, joka käyttää tuotteissaan itse kehittämiään ja sorvaamalla valmistamiaan lyijyttömiä luoteja. He tekevät myös vielä kevyemmällä 8,44 g messinkiluodilla ladattuja patruunoita, mutta niitä ei ilmeisesti vielä tuoda Suomeen. Se aukeaa nopeasti ja suureksi, märkiin sanomalehtiin Kaliiperi 8,5x55 Blaser Erinomainen uutuus suurelle riistalle TEKSTI JA KUVAT: J. Piipuilla on ollut siksi kova kysyntä, että lopulta oli turvautuminen yksityishenkilöltä lainattuun piippuun. Esimerkiksi 10,4 g kokokuparinen Barnes TTSX lähtee 940 m/s nopeudella ja sadassa metrissä nopeutta on vielä 845 m/s ja siten energiaa 3715 J. Blaserissa kun on koneistettuna lukitusolka samaan piippuaihioon, niin piipun tehokkaaksi mitaksi suulta lukonpäähän tuli 497 mm eli melko tarkkaan 50 senttinen. Perinteisellä 60 sentin piipulla lähtö oli 900 m/s, 58 senttisellä käytännössä sama 894 m/s, nykyään tavanomaisella 52 senttisellä 873 m/s ja poikkeuksellisen lyhyellä 47 senttiselläkin 852 m/s. Ensimmäisenä oli vuorossa tutuin, bondatturakenteinen raskas 14,9 g Oryx. Vaihteleviin tarpeisiin soveltuvana tehdaslatauksiakin on tarjolla laaja skaala luotipainojen vaihdellessa 8,44 g ja 14,9 g välillä. Suhteellisen pieni suurennus ei kuitenkaan näkynyt mitenkään kasoissa. Tavallisimmat hylsytkin tehdään saman katon alla. Enimmäispaineeksi sallitaan aika kova 4300 bar, kun esim. Kevyellä 9 g sirpaloituvalla, niin ikään lyijyttömällä SAX KJG luodilla ladattuna lähtönopeutta on huimat 1030 m/s, josta 100 metrillä on jäljellä 917 m/s ja energiaa 3781 J. Nyt kannan halkaisija on 13,59 mm (.308 Win 12,01 mm) ja hylsyn pituus 54,70 mm (.308 Win 51,18 mm). Se oli katkaistu normaalista 58 sentin piipusta näppärämmäksi 52 senttiseksi ja varustettu vaimenninkierteellä. tuol34 • ASE-lehti. RADALLA Blaseria lukuun ottamatta muut vakioaseita valmistavat eivät näin alkuvaiheessa vielä pesitä uutta 8,5x55 Blaser kaliiperia. Piipun nokalla oli puolestaan A-Tecin uusi kevyt Optima 50 vaimennin, joskin isolla .375 reiällä, jolloin sama pönttö sopii useiden eri aseiden ja kaliiperien kanssa käytettäväksi yleisvaimentimeksi. Uuden Blaserin hylsyaihiona on käytetty Blaser Magnumeiden, 7mm, .300, .338 ja .375 kantamitoituksella olevaa hylsyä, joka puolestaan perustuu läheisesti yhteen eniten käytetyistä perushylsyistä, .404 Jefferyyn. CIP -hyväksynnän he hakivat 2019, joten tuoretta tavaraa on. Itse asiassa metsästykseen räätälöidyn aseen tarkkuus hämmästytti jälleen kerran. Patruunoita on tarjolla tätä kirjoitettaessa kuutta sorttia, joista neljää lataa Norma. Pohdinnan tuloksena syntyi juurikin 8,5x55 Blaser. la meillä yleisimmällä .308 Win:llä se on 4150 bar. Blaser on lähestynyt asiaa kahdelta suunnalta, luodin halkaisijan tulee olla riittävä eli yli 7 mm, mutta ei potkiva 9,3 mm ja hylsytilavuuden sellainen, että lähtönopeutta saadaan tarpeeksi muotiin tulleista lyhyistä, jopa alle 50 cm piipuistakin. Blaserin R8:t ovat aiemmissa kokeissa olleet erittäin tarkkoja, eikä testiase muuttanut tätä vaikutelmaa, moni kasa kun oli lähes yhtä reikää. Samasta lähtöaihiosta ovat syntyneet mm. Ei ihan pieni talo, vaikka meillä tuntemattomampi, sillä vuosittain valmistuu 600.000 patruunaa ja 2,5 miljoonaa luotia. Raskainta tehdasladattua luotia edustaa tuttu 14,9 g Norma Oryx, jonka lähtönopeus on 820 m/s ja josta on 100 metrillä jäljellä 741 m/s sekä energiaa 4089 J. Koska uuden kaliiperin mainosvalttina on hyvä toiminta nimenomaan lyhyissäkin piipuissa, on valmistaja koeampunut Barnesin 12 g kokokuparisella TTSX luodilla ladattuja patruunoita erimittaisilla piipuilla. Tuo lyhyt piippu on sikäli merkittävä, että yhä useampi varustaa aseensa äänenvaimentimella ja silloin lyhyellä piipulla ase pysyy näppärästi käsiteltävänä. Niinpä käytimme testiaseen runkona Blaser R8:n uusinta camo -mallia. Se on oikeasti pätevä uutuus nykyaikaiseen suurriistan metsästykseen. MALINEN Yleensä uutuuksina esitellään vähän kuin keksimällä keksittyjä uusia juttuja, vaan ei 8,5x55 Blaserin kohdalla. Silloin kasat yleensä suurenevat jonkin verran. Luoteina näissä ovat virtaviivainen Nosler Accubond 11,7 g, kokokuparinen Barnes TTSX 10,4 g ja Norman 13,6 g lyijykärkinen. Sitten viidentenä on tuo Sax tehtaan Norman hylsyihin lataama, jossa luotina on 9,0 g kokokuparinen, etuosaltaan sirpaloituva KJG. Hiemankin isompi on jo parempi, vaikkapa Sakon kehittämä .338-kaliiperinen versio eli .338 Federal on jo toimivampi vaihtoehto. Valikoima on siten kattava kaikenlaisiin metsästystarpeisiin. Samalla mittasimme lähtönopeudet Labradarin tutkalla. Kaikilla latauksilla lentorata on kohtuullisilla matkoilla metsästystä helpottavan suora. TARJONTA Uusi 8,5x55 Blaser kaliiperi on Norman kehittämä. Ja kerrankin jälkeenpäin sorvatut kierteet ovat erittäin siistit ja täysin suorassa, kuin viimeisen päälle tehtaassa tehdyt. Toki .308:lla pärjää, mutta sillä pelivaraa jää vähemmän. 14,9 g Oryxilla omalla nimellään ja loppuja Blaserin nimellä. Suurriistan metsästykseen tarvitaan varmatoiminen kaliiperi, esimerkiksi hirvelle on hyväksi havaittu mielellään 9,3x62 kokoluokan edustaja. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Luodin maksimihalkaisija on 8,59 mm ja patruunan enimmäismitta 75,84 mm (.308 Win 71,12 mm). Nyt ammuimme kolme kolmen laukauksen sarjaa peräkkäin per patruunalaatu ja annoimme piipun jäähtyä jonkin verran. Toisaalta hyviin osumiin vaikuttaa ampujan tuntema rekyylipotku ja nyt koeammunnan perusteella lyhyellä 50 sentin piipulla ja vaimentimella varustetulla tavanomaisella kiväärillä ei ollut pienintäkään vaikeutta ampua tarkasti. Siinä luodin halkaisija on tutummassa muodossa tuo .338” ja hylsy on lyhyt, mutta tavanomaista paksumpi. Aseen päällä oli metsällä monikäyttöinen yleislasi, Blaserin B2 2-12x50 iC laatuputki, joten kasat ammuttiin 12x suurennuksella. Ainoa kaikkia vaimentimia koskeva ominaisuus oli pidemmässä ammunnassa syntyvä lämpöväreily, joka saa tähtäinkuvankin väreilemään. Käytännössä siis kaikelle meillä vastaantulevalle suurriistalle. On kotimainen seppä osannut meilläkin asiansa. Ammunta oli kaikin puolin helppoa, sillä rekyyli ei ollut kova kuten ei melukaan, kiitos osaltaan vaimentimen. Remingtonin Ultra Magnumit ja monet muut. Hiekkapussituelta ampuen kiinnostivat niin uuden kaliiperin rekyyli kuin tarkkuuskin. Tällä kertaa vielä hellekesä helotti 30 asteisena ja piti aseen kuumana pitkään. Itse asiassa osumakuviot olivat uskomattoman hyvät. Samalla rekyyli pienenee, joten ammunta helpottuu ja osumavarmuus kasvaa. Näillä eväillä on helppo yhtyä kehittäjän toteamukseen kaliiperin soveltuvuudesta niin karhuille kuin hirvillekin sekä näitä pienemmälle riistalle
Nyt kannan halkaisija on 13,59 mm (.308 Win 12,01 mm) ja hylsyn pituus 54,70 mm (.308 Win 51,18 mm). Tällä kertaa vielä hellekesä helotti 30 asteisena ja piti aseen kuumana pitkään. Se on oikeasti pätevä uutuus nykyaikaiseen suurriistan metsästykseen. Hiemankin isompi on jo parempi, vaikkapa Sakon kehittämä .338-kaliiperinen versio eli .338 Federal on jo toimivampi vaihtoehto. Silloin kasat yleensä suurenevat jonkin verran. Kevyellä 9 g sirpaloituvalla, niin ikään lyijyttömällä SAX KJG luodilla ladattuna lähtönopeutta on huimat 1030 m/s, josta 100 metrillä on jäljellä 917 m/s ja energiaa 3781 J. Remingtonin Ultra Magnumit ja monet muut. Nyt ammuimme kolme kolmen laukauksen sarjaa peräkkäin per patruunalaatu ja annoimme piipun jäähtyä jonkin verran. TARJONTA Uusi 8,5x55 Blaser kaliiperi on Norman kehittämä. Itse asiassa metsästykseen räätälöidyn aseen tarkkuus hämmästytti jälleen kerran. Itse asiassa osumakuviot olivat uskomattoman hyvät. Samasta lähtöaihiosta ovat syntyneet mm. la meillä yleisimmällä .308 Win:llä se on 4150 bar. Pohdinnan tuloksena syntyi juurikin 8,5x55 Blaser. Samalla mittasimme lähtönopeudet Labradarin tutkalla. Piipuilla on ollut siksi kova kysyntä, että lopulta oli turvautuminen yksityishenkilöltä lainattuun piippuun. Koska uuden kaliiperin mainosvalttina on hyvä toiminta nimenomaan lyhyissäkin piipuissa, on valmistaja koeampunut Barnesin 12 g kokokuparisella TTSX luodilla ladattuja patruunoita erimittaisilla piipuilla. He tekevät myös vielä kevyemmällä 8,44 g messinkiluodilla ladattuja patruunoita, mutta niitä ei ilmeisesti vielä tuoda Suomeen. Tavallisimmat hylsytkin tehdään saman katon alla. Vaihteleviin tarpeisiin soveltuvana tehdaslatauksiakin on tarjolla laaja skaala luotipainojen vaihdellessa 8,44 g ja 14,9 g välillä. Patruunoita on tarjolla tätä kirjoitettaessa kuutta sorttia, joista neljää lataa Norma. Ja kerrankin jälkeenpäin sorvatut kierteet ovat erittäin siistit ja täysin suorassa, kuin viimeisen päälle tehtaassa tehdyt. Patruunoita sille lataa Norman lisäksi ainakin saksalainen Sax, joka käyttää tuotteissaan itse kehittämiään ja sorvaamalla valmistamiaan lyijyttömiä luoteja. Ei ihan pieni talo, vaikka meillä tuntemattomampi, sillä vuosittain valmistuu 600.000 patruunaa ja 2,5 miljoonaa luotia. Toisaalta hyviin osumiin vaikuttaa ampujan tuntema rekyylipotku ja nyt koeammunnan perusteella lyhyellä 50 sentin piipulla ja vaimentimella varustetulla tavanomaisella kiväärillä ei ollut pienintäkään vaikeutta ampua tarkasti. Ensimmäisenä oli vuorossa tutuin, bondatturakenteinen raskas 14,9 g Oryx. Siinä luodin halkaisija on tutummassa muodossa tuo .338” ja hylsy on lyhyt, mutta tavanomaista paksumpi. Suhteellisen pieni suurennus ei kuitenkaan näkynyt mitenkään kasoissa. Samalla rekyyli pienenee, joten ammunta helpottuu ja osumavarmuus kasvaa. RADALLA Blaseria lukuun ottamatta muut vakioaseita valmistavat eivät näin alkuvaiheessa vielä pesitä uutta 8,5x55 Blaser kaliiperia. Piipun nokalla oli puolestaan A-Tecin uusi kevyt Optima 50 vaimennin, joskin isolla .375 reiällä, jolloin sama pönttö sopii useiden eri aseiden ja kaliiperien kanssa käytettäväksi yleisvaimentimeksi. Raskainta tehdasladattua luotia edustaa tuttu 14,9 g Norma Oryx, jonka lähtönopeus on 820 m/s ja josta on 100 metrillä jäljellä 741 m/s sekä energiaa 4089 J. Hiekkapussituelta ampuen kiinnostivat niin uuden kaliiperin rekyyli kuin tarkkuuskin. Toki .308:lla pärjää, mutta sillä pelivaraa jää vähemmän. Blaserissa kun on koneistettuna lukitusolka samaan piippuaihioon, niin piipun tehokkaaksi mitaksi suulta lukonpäähän tuli 497 mm eli melko tarkkaan 50 senttinen. Luodin maksimihalkaisija on 8,59 mm ja patruunan enimmäismitta 75,84 mm (.308 Win 71,12 mm). Ammunta oli kaikin puolin helppoa, sillä rekyyli ei ollut kova kuten ei melukaan, kiitos osaltaan vaimentimen. Kaikilla latauksilla lentorata on kohtuullisilla matkoilla metsästystä helpottavan suora. CIP -hyväksynnän he hakivat 2019, joten tuoretta tavaraa on. Ainoa kaikkia vaimentimia koskeva ominaisuus oli pidemmässä ammunnassa syntyvä lämpöväreily, joka saa tähtäinkuvankin väreilemään. Suurriistan metsästykseen tarvitaan varmatoiminen kaliiperi, esimerkiksi hirvelle on hyväksi havaittu mielellään 9,3x62 kokoluokan edustaja. Luoteina näissä ovat virtaviivainen Nosler Accubond 11,7 g, kokokuparinen Barnes TTSX 10,4 g ja Norman 13,6 g lyijykärkinen. Valikoima on siten kattava kaikenlaisiin metsästystarpeisiin. Enimmäispaineeksi sallitaan aika kova 4300 bar, kun esim. Se oli katkaistu normaalista 58 sentin piipusta näppärämmäksi 52 senttiseksi ja varustettu vaimenninkierteellä. Blaser on lähestynyt asiaa kahdelta suunnalta, luodin halkaisijan tulee olla riittävä eli yli 7 mm, mutta ei potkiva 9,3 mm ja hylsytilavuuden sellainen, että lähtönopeutta saadaan tarpeeksi muotiin tulleista lyhyistä, jopa alle 50 cm piipuistakin. tuolASE-lehti • 35. Niinpä käytimme testiaseen runkona Blaser R8:n uusinta camo -mallia. Käytännössä siis kaikelle meillä vastaantulevalle suurriistalle. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Perinteisellä 60 sentin piipulla lähtö oli 900 m/s, 58 senttisellä käytännössä sama 894 m/s, nykyään tavanomaisella 52 senttisellä 873 m/s ja poikkeuksellisen lyhyellä 47 senttiselläkin 852 m/s. Sitten viidentenä on tuo Sax tehtaan Norman hylsyihin lataama, jossa luotina on 9,0 g kokokuparinen, etuosaltaan sirpaloituva KJG. 14,9 g Oryxilla omalla nimellään ja loppuja Blaserin nimellä. Se aukeaa nopeasti ja suureksi, märkiin sanomalehtiin Kaliiperi 8,5x55 Blaser Erinomainen uutuus suurelle riistalle TEKSTI JA KUVAT: J. Esimerkiksi 10,4 g kokokuparinen Barnes TTSX lähtee 940 m/s nopeudella ja sadassa metrissä nopeutta on vielä 845 m/s ja siten energiaa 3715 J. Aseen päällä oli metsällä monikäyttöinen yleislasi, Blaserin B2 2-12x50 iC laatuputki, joten kasat ammuttiin 12x suurennuksella. Näillä eväillä on helppo yhtyä kehittäjän toteamukseen kaliiperin soveltuvuudesta niin karhuille kuin hirvillekin sekä näitä pienemmälle riistalle. On kotimainen seppä osannut meilläkin asiansa. Blaserin R8:t ovat aiemmissa kokeissa olleet erittäin tarkkoja, eikä testiase muuttanut tätä vaikutelmaa, moni kasa kun oli lähes yhtä reikää. MALINEN Yleensä uutuuksina esitellään vähän kuin keksimällä keksittyjä uusia juttuja, vaan ei 8,5x55 Blaserin kohdalla. Tuo lyhyt piippu on sikäli merkittävä, että yhä useampi varustaa aseensa äänenvaimentimella ja silloin lyhyellä piipulla ase pysyy näppärästi käsiteltävänä. Uuden Blaserin hylsyaihiona on käytetty Blaser Magnumeiden, 7mm, .300, .338 ja .375 kantamitoituksella olevaa hylsyä, joka puolestaan perustuu läheisesti yhteen eniten käytetyistä perushylsyistä, .404 Jefferyyn
Alle 10 millin mentäessä alkaa lämpöväreily ja ampuja olla suurin virheiden aiheuttaja. Aluksi myös hieman ihmetytti, että Blaser teki 54,7 mm pitkän hylsyversion, sillä jo aiemmin Blaser Magnum sarjassa on ollut lähes ammuttaessa paperisilppu lensi ja haavakana oli vaikuttava. rasian kylkeen painettua 910 m/s, vaikka piippu onkin reilusti lyhyempi. Sorvaamalla tehtynä se on rakenteeltaan kaikkein tarkin, mikä näkyi myös osumatuloksissa. Viimeisenä oli vuorossa varsinainen kevytluoti, Black Edition sarjalaisena Blaserille ladattu ja siksi mustalla kärkitulpalla varustettu 9,0 g kokokuparinen SAX KJG. Siinä yhdistyvät riittävä teho ja soveltuvuus lyhytpiippuisiin vaimenninaseisiin ampumamukavuuden pysyessä vielä hyvänä. 0,39 MOA. TOIMIIKO. Nopeus oli nyt 877 m/s, yllättävän lähellä patruuna8,5x55 Blaser on kompakteista mitoistaan huolimatta huomattavasti tehokkaampi kuin meillä metsällä yleisin .308 Winchester. Nopeudeksi valmistaja ilmoittaa 61 senttisestä piipusta 820 m/s, kun nyt mittasimme 11 senttiä lyhyemmästä piipusta nopeudeksi 771 m/s. Sen sarjaksi tuli 30, 25, 25,5 mm, mitä reilusti alle kulmaminuutin olevana pidetään yleensä mainostamisen arvoisena asiana, mutta joka on pikemminkin hyvillä komponenteilla saatava normaali käynti tänä päivänä. Riittää mille tahansa suurriistalle ja vaikka kilpa-ammuntaan. Osumakuviot olivat kauttaaltaan erinomaiset, kaikilla patruunalaaduilla. Toisena oli vuorossa pitkän matkan riistalaukauksiin suunniteltu aerodynaaminen (BC 0,372) kevyehkö 11,7 g Nosler Accubond. Paras 0,39 kulmaminuutin käynti testiaseessa saatiin sorvatuilla kokokuparisilla metsästysluodeilla ladatuilla Sax KJG patruunoilla. 8,5x55 Blaser on kaikkiaan nykyaikainen järkipatruuna. Jäämäpainokin 14,46 g eli tuommoiset 97%. Tarkkuussarja oli tasaisen vaikuttava sekin, 16, 20 ja 17 mm. Tuo lyhytpiippuisiin soveltuminen on tosin vähän monipiippuinen juttu, sillä kaikkien kaliiperien kohdalla lataaja voi muutella ruudin palonopeutta ja luodin painoa. Alkuvaiheessa kaikki hylsyt valmistaa Norma, tekeväthän he myös lähtökohtina olleita Blaser Magnum ja .404 Jeffery hylsyjä.. Tämä vastaa melko hyvin valmistajan nopeusvertailuissaan saamia arvoja. Tämän luodin osumakäyttäytyminen on varsinkin keski-eurooppalaisten mieleen, sillä märkiin sanomalehtiin ammutussa luodin osumakokeessa kärkiosa sirpaloitui kuuteen pikkusirpaleeseen ja muodosti siten suuren shokkivaikutusalueen yhtenäisen 6,8 grammaisen loppuosan läpäistessä syvälle. Tasaiseksi sarjaksi tuli uskomaton 14, 12 ja 8 mm, ka. Yleensähän suurireikäinen ja pienellä hylsyllä varustettu toimii hyvin myös lyhyessä piipussa, sillä silloin ruuti ehtii palaa kokonaan piipussa. Koeammunta sujui tällä kertaa polttavan kuumissa olosuhteissa, tuttuun tapaan hiekkapussituelta. Nyt koeammutut patruunat vasemmalta 9 g KJG, 14,9 g Oryx ja 11,7 g Nosler AccuBond. Nopeus näytti 982 m/s, mikä ei taaskaan jää paljoa tehtaan ilmoittamasta, pitkällä piipulla ammutusta 1030 m/s. Kärjessä on tavallinen ontelo, mutta poikkeavaa on kärjen taakse sorvattu syvä katkaisu-ura, joka irrottaa sirpaleet rungosta. Vasemmalta KJG, Oryx ja AccuBond. Suhteellisen pienellä suurennuksella ja todella kuumassa mainio suoritus
Viimeisenä oli vuorossa varsinainen kevytluoti, Black Edition sarjalaisena Blaserille ladattu ja siksi mustalla kärkitulpalla varustettu 9,0 g kokokuparinen SAX KJG. Alle 10 millin mentäessä alkaa lämpöväreily ja ampuja olla suurin virheiden aiheuttaja. Nopeus oli nyt 877 m/s, yllättävän lähellä patruuna8,5x55 Blaser on kompakteista mitoistaan huolimatta huomattavasti tehokkaampi kuin meillä metsällä yleisin .308 Winchester. Tämän luodin osumakäyttäytyminen on varsinkin keski-eurooppalaisten mieleen, sillä märkiin sanomalehtiin ammutussa luodin osumakokeessa kärkiosa sirpaloitui kuuteen pikkusirpaleeseen ja muodosti siten suuren shokkivaikutusalueen yhtenäisen 6,8 grammaisen loppuosan läpäistessä syvälle. Kärjessä on tavallinen ontelo, mutta poikkeavaa on kärjen taakse sorvattu syvä katkaisu-ura, joka irrottaa sirpaleet rungosta. Nopeudeksi valmistaja ilmoittaa 61 senttisestä piipusta 820 m/s, kun nyt mittasimme 11 senttiä lyhyemmästä piipusta nopeudeksi 771 m/s. Jäämäpainokin 14,46 g eli tuommoiset 97%. Toisena oli vuorossa pitkän matkan riistalaukauksiin suunniteltu aerodynaaminen (BC 0,372) kevyehkö 11,7 g Nosler Accubond. Sen sarjaksi tuli 30, 25, 25,5 mm, mitä reilusti alle kulmaminuutin olevana pidetään yleensä mainostamisen arvoisena asiana, mutta joka on pikemminkin hyvillä komponenteilla saatava normaali käynti tänä päivänä. Alkuvaiheessa kaikki hylsyt valmistaa Norma, tekeväthän he myös lähtökohtina olleita Blaser Magnum ja .404 Jeffery hylsyjä. Tämä vastaa melko hyvin valmistajan nopeusvertailuissaan saamia arvoja. Yleensähän suurireikäinen ja pienellä hylsyllä varustettu toimii hyvin myös lyhyessä piipussa, sillä silloin ruuti ehtii palaa kokonaan piipussa. Paras 0,39 kulmaminuutin käynti testiaseessa saatiin sorvatuilla kokokuparisilla metsästysluodeilla ladatuilla Sax KJG patruunoilla. Siinä yhdistyvät riittävä teho ja soveltuvuus lyhytpiippuisiin vaimenninaseisiin ampumamukavuuden pysyessä vielä hyvänä. Sorvaamalla tehtynä se on rakenteeltaan kaikkein tarkin, mikä näkyi myös osumatuloksissa. Osumakuviot olivat kauttaaltaan erinomaiset, kaikilla patruunalaaduilla. 0,39 MOA. Aluksi myös hieman ihmetytti, että Blaser teki 54,7 mm pitkän hylsyversion, sillä jo aiemmin Blaser Magnum sarjassa on ollut lähes ammuttaessa paperisilppu lensi ja haavakana oli vaikuttava. Suhteellisen pienellä suurennuksella ja todella kuumassa mainio suoritus. TOIMIIKO. ASE-lehti • 37. Nopeus näytti 982 m/s, mikä ei taaskaan jää paljoa tehtaan ilmoittamasta, pitkällä piipulla ammutusta 1030 m/s. Riittää mille tahansa suurriistalle ja vaikka kilpa-ammuntaan. Tuo lyhytpiippuisiin soveltuminen on tosin vähän monipiippuinen juttu, sillä kaikkien kaliiperien kohdalla lataaja voi muutella ruudin palonopeutta ja luodin painoa. rasian kylkeen painettua 910 m/s, vaikka piippu onkin reilusti lyhyempi. 8,5x55 Blaser on kaikkiaan nykyaikainen järkipatruuna. Tasaiseksi sarjaksi tuli uskomaton 14, 12 ja 8 mm, ka. Tarkkuussarja oli tasaisen vaikuttava sekin, 16, 20 ja 17 mm. Vasemmalta KJG, Oryx ja AccuBond. Nyt koeammutut patruunat vasemmalta 9 g KJG, 14,9 g Oryx ja 11,7 g Nosler AccuBond. Koeammunta sujui tällä kertaa polttavan kuumissa olosuhteissa, tuttuun tapaan hiekkapussituelta
950 g laukaisu kuten peukalonreikätukin ergonomiakin ovat hyvät ja kaikki on viimeistelty todella huolellisesti. Sax lataa tähän kaliiperiin poikkeuksellisen kevyen, osumassa etuosaltaan sirpaloituvan kokokuparisen 9,0 g KJG luodin, jolla on huima 1030 m/s lähtönopeus. Ainoat miinukset tulevat alkuvaiheessa uuden kaliiperin seurannaisina eli patruunatarjonta ei ole vielä kovin laajaa ja hinnat ovat arvokkaan puoleisia. Mallinimeensä pitkän nimirimpsun saanutta R8:a koskee kaikki sama kuin perusteellisesti numerossa 1/2022 koeammuttua asettakin. Norman raskas bondattu 14,9 g Oryx on perinteisten lyijysydämisten parhaimmistoa kohtuullisella 820 m/s lähtönopeudella. Kaikkiin rasioihin on painettu ballistiset tiedot, tässä esimerkkinä Sax KJG:n, joka kannattaa kohdistaa 204 metriin. Blaserilla on tarjota tukkimalli tarpeeseen kuin tarpeeseen, imagoon kuuluen myös kalleimpia mahdollisia juuripähkinöitä. Kun kelluva sulkukappalekin pääsee keskittämään itsensä piippuun, ei ihme, että osumat ovat tiukassa nipussa. Lyhyestä piipusta huolimatta on vaimentimella varustettuna ammunta vapaalta kädeltäkin vakaata. Nyt Suomeen saatu muovitukin Huntec camokuvio on viimeisin, vuoden 2022 uutuus ja jakaa varmasti mielipiteitä nykyaikaisen kuviointinsa takia. R8:n siististi koneistettu luisti lukitusolkineen on erittäin monimutkainen kokonaisuus, mutta toimii jouhevasti ja keskittävä lukitus on osoittautunut hyvän tarkkuuden mahdollistavaksi. Tästä on kyse, koko ase vaimentimella varustettuna pysyy edelleen näppärästi käsiteltävänä. MALINEN 38 • ASE-lehti. Kylmätakomalla tehty rihlaus oli jälleen täysin virheetön. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Molemmat asiat korjaantuvat yleensä kysynnän kasvaessa ja valmistajien lisääntyessä. Eikä mikään tietenkään estä tässäkään kaliiperissa lataamasta itse juuri sellaisia patruunoita kuin haluaa. Blaser R8 Ultimate Adjustable Huntec Camo Ainakin alkuvaiheessa uudelle 8,5x55 Blaser kaliiperille valmistaa aseita vain Blaser, joten koeasekin oli maineikas R8. Säädettävällä poskipakalla varustettuna sillä saa ampuja kuin ampuja muokattua itselleen tukevan ampuma-asennon. vastaava, samaa perushylsyä ja luoteja käyttävä .338 kaliiperinen. 8,5x55 Blaser on kuitenkin kaikin puolin tasapainoinen kokonaisuus, joten toimivuutensa perusteella sillä ei ole estettä yleistymiseen. TEKSTI JA KUVAT: J. Blaserin linjakkaalla 11,7 g Nosler AccuBond luodilla lataama vaihtoehto soveltuu pitkille matkoille kovalla 910 m/s lähtönopeudella. Niin ikään teräsosien nitraus tekee niistä kestävän ja vastustaa korroosiota tavanomaista sinistystä tehokkaammin. Lähtönopeudetkin ovat yllättävän lähellä toisiaan, mutta Magnumissa on 9 mm pidempi 63,7 millinen hylsy ja siten kokonaismittaa samat 9 mm enemmän eli 84,84 mm. Sehän on ase, johon kaikkia muita suoravetoisia verrataan. Metsällä se on huomattavasti tehokkaampi kuin se kaikkein yleisin vertailukaliiperi .308 Win ja ylittää reippaasti myös hirvimetsällä toimivaksi osoittautuneen, muuten läheisesti sitä muistuttavan 8x57 JS:n tehon. Näin voi kohti tähtäämällä, ilman korjauksia, ampua lähes 250 metriin asti ja luoti pysyy neljän sentin sisällä tähtäyslinjasta. Testiaseen piipun oli aseseppä lyhentänyt vaimenninkäyttöä ajatellen 50 senttiin ja sorvannut suulle todella siistin kierteen. Poskipakan säätö on yksi hyödyllisimmistä ominaisuuksista tukevaa ampuma-asentoa ajatellen
Norman raskas bondattu 14,9 g Oryx on perinteisten lyijysydämisten parhaimmistoa kohtuullisella 820 m/s lähtönopeudella. 8,5x55 Blaser on kuitenkin kaikin puolin tasapainoinen kokonaisuus, joten toimivuutensa perusteella sillä ei ole estettä yleistymiseen. Kun kelluva sulkukappalekin pääsee keskittämään itsensä piippuun, ei ihme, että osumat ovat tiukassa nipussa. Kylmätakomalla tehty rihlaus oli jälleen täysin virheetön. Tästä on kyse, koko ase vaimentimella varustettuna pysyy edelleen näppärästi käsiteltävänä. vastaava, samaa perushylsyä ja luoteja käyttävä .338 kaliiperinen. Kaikkiin rasioihin on painettu ballistiset tiedot, tässä esimerkkinä Sax KJG:n, joka kannattaa kohdistaa 204 metriin. Blaser R8 Ultimate Adjustable Huntec Camo Ainakin alkuvaiheessa uudelle 8,5x55 Blaser kaliiperille valmistaa aseita vain Blaser, joten koeasekin oli maineikas R8. 950 g laukaisu kuten peukalonreikätukin ergonomiakin ovat hyvät ja kaikki on viimeistelty todella huolellisesti. Nyt Suomeen saatu muovitukin Huntec camokuvio on viimeisin, vuoden 2022 uutuus ja jakaa varmasti mielipiteitä nykyaikaisen kuviointinsa takia. Näin voi kohti tähtäämällä, ilman korjauksia, ampua lähes 250 metriin asti ja luoti pysyy neljän sentin sisällä tähtäyslinjasta. Molemmat asiat korjaantuvat yleensä kysynnän kasvaessa ja valmistajien lisääntyessä. Testiaseen piipun oli aseseppä lyhentänyt vaimenninkäyttöä ajatellen 50 senttiin ja sorvannut suulle todella siistin kierteen. Lähtönopeudetkin ovat yllättävän lähellä toisiaan, mutta Magnumissa on 9 mm pidempi 63,7 millinen hylsy ja siten kokonaismittaa samat 9 mm enemmän eli 84,84 mm. Ainoat miinukset tulevat alkuvaiheessa uuden kaliiperin seurannaisina eli patruunatarjonta ei ole vielä kovin laajaa ja hinnat ovat arvokkaan puoleisia. Lyhyestä piipusta huolimatta on vaimentimella varustettuna ammunta vapaalta kädeltäkin vakaata. Mallinimeensä pitkän nimirimpsun saanutta R8:a koskee kaikki sama kuin perusteellisesti numerossa 1/2022 koeammuttua asettakin. TEKSTI JA KUVAT: J. Poskipakan säätö on yksi hyödyllisimmistä ominaisuuksista tukevaa ampuma-asentoa ajatellen. Eikä mikään tietenkään estä tässäkään kaliiperissa lataamasta itse juuri sellaisia patruunoita kuin haluaa. Sehän on ase, johon kaikkia muita suoravetoisia verrataan. Säädettävällä poskipakalla varustettuna sillä saa ampuja kuin ampuja muokattua itselleen tukevan ampuma-asennon. Blaserilla on tarjota tukkimalli tarpeeseen kuin tarpeeseen, imagoon kuuluen myös kalleimpia mahdollisia juuripähkinöitä. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. MALINEN ASE-lehti • 39. Metsällä se on huomattavasti tehokkaampi kuin se kaikkein yleisin vertailukaliiperi .308 Win ja ylittää reippaasti myös hirvimetsällä toimivaksi osoittautuneen, muuten läheisesti sitä muistuttavan 8x57 JS:n tehon. R8:n siististi koneistettu luisti lukitusolkineen on erittäin monimutkainen kokonaisuus, mutta toimii jouhevasti ja keskittävä lukitus on osoittautunut hyvän tarkkuuden mahdollistavaksi. Blaserin linjakkaalla 11,7 g Nosler AccuBond luodilla lataama vaihtoehto soveltuu pitkille matkoille kovalla 910 m/s lähtönopeudella. Niin ikään teräsosien nitraus tekee niistä kestävän ja vastustaa korroosiota tavanomaista sinistystä tehokkaammin. Sax lataa tähän kaliiperiin poikkeuksellisen kevyen, osumassa etuosaltaan sirpaloituvan kokokuparisen 9,0 g KJG luodin, jolla on huima 1030 m/s lähtönopeus
Tai vaihtoehtoisesti aseeseen voi kiinnittää pikakiinnitysholkin, jolloin vaimennin kiinnittyy pienellä ranneliikkeellä ja todella tukevasti kiinnittyykin. Samoin kokonaisuudesta voi koota eri mittaisia vaimenninpaketteja. Fiksusti seuraavan vaimenninelementin keskellä oleva sisäputki on kaliiperikohtainen ja kohdistuessaan peräosan keskipoteroon tiivistää senkin vain hieman luotia suuremmalla kulkureiällään. A-TEC Optima 50 Norjalaisen A-TEC:n viimeisin vaimennintyyppi on ulkohalkaisijaltaan 50 milliseksi räätälöity, metsälle ja radalle tarkoitettu Optima. Vaimenninelementti on erittäin yksinkertainen, sillä keskellä olevaan rosteritankoon on koneistettu vain tiukka luodin kulkureikä ja sen neljälle sivulle jono pitkulaisia kaasunpurkausaukkoja. Valmistajan mukaan kesti aikansa, ennen kuin kaikki osaset loksahtivat kohdalleen ja sekä vaimennuskyky että sopiva koko saatiin samaan pakettiin. Lisävarusteena tuon viimeisen voi korvata suujarrulla tai renkaalla, jossa on etutähtäin / väreilynauhan kiinnike. Näin ruutikaasut purkautuvat epäkeskeisesti, millä on todennäköisesti haettu tietynlaista virtauksen kiertoa. Näin linjaus pysyy oikeana vaikka elementtejä lisäisi jälkeen päin. Rakenteeltaan vaimennin on moniosainen, joten kierteillä liitetyt yksiköt voi halutessaan vaihtaa toisiin, niin aseen kiinnityskierteestä kuin kaliiperista riippuen. Ensimmäinen moduuli on aseeseen kiinnittyvä osa, jossa suukierteen lisäksi on kaasunpurkausaukot suureen kammioon. Samettinen mustaus on kova ja kestävä kova-anodisointi ja kasauksessa on käytetty vaseliinia kierteissä kuten pitääkin. Teleskooppinen takaosa on aina suurella luodin kulkureiällä (.375”) varustettu ja vain piippuun vastaava kiinnityskierre on valittavissa aseen mukaisesti. Kokonaisuus on erittäin siistiä työtä niin sisältä kuin ulkoa. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Lisäksi tangon päät on muotoiltu siten, että seuraava kappale ottaa ohjauksen edellisestä. Kierrekiinnityksestä johtuen käyttäjä voi lisätä tai vähentää elementtejä. Maksimi piipun paksuus on 23,7 mm. Vielä mukana seuraa piipunsuun kierteen alumiininen suojaholkki ja peräti 5 mm paksusta Delrinistä sorvattu tukikiekko. TEKSTI JA KUVAT: J. Se on hyvin tyypillinen arvo kookkaammilla vaimentimilla. Vaimenninelementit keskittyvät toisiinsa kiinnityskierteiden lisäksi keskitapin tarkalla sovituksella edellisen paikoituspoteroon. Veikkaavat lopputuloksen muodostuvan lippulaivaksi eli sarjan suosituimmaksi. Siinä rosterisen neliötangon keskellä olevaan luodin kulkureikään on jyrsitty joka sivun reunaan rivi pitkulaisia aukotuksia kaasunpurkausta varten. A-TEC:n ratkaisu tuntee nimen A-LOCK. Vaimentimia käytettäessä yksi haitta on pitkän kiinnityskierteen takia loputtomalta tuntuva kiertely ja tähän onkin moni valmistaja kehitellyt omia pikaratkaisujaan. Optiman etuosa on siis kaliiperikohtainen eli luodin kulkureikä on tehty tiukaksi ja siten kaasuja mahdollisuuksien mukaan tiivistäväksi. Etuosien kaliiperivaihtoehdot ovat .224, 6,5, .30, .338 ja .375, mutta tietenkin suurempireikäisellä voi ampua pienempiä luoteja. Paino on 385 g ja pituus 230 mm, josta 150 mm lisää aseen pituutta. Tehdas ilmoittaa kahdella etuelementillä varustetun peruskokoonpanon vaimennusarvoksi 31 dB kaliiperissa .308 Win. Piipun päälle tulevien vaimentimien tavoin tässäkin peräosa muodostaa ensimmäisen suuren paisuntakammion. Moneen kokoonpanoon muuntuvan, alumiinikuorisen uutuuden rosteriset sisäkalut ovat varsin yksinkertaiset ja hyvä niin valmistusta ja loppuhintaa ajatellen. Vakiotoimitukseen kuuluu kaksi etuelementtiä ja kärkitulppa, joka toimii lähinnä etuelementin kierteen suojana. Lisäksi elementtien välisten kierteiden lopussa on o-renkaat, jotka estävät osien itsekseen auki kiertymisen. MALINEN 40 • ASE-lehti. Mitoiltaan vaimennin on tavanomainen, sarjasta löytyy sekä suurempia että pienempiä. Tuo viime mainittu on suurennettavissa keskireiältään piippua vastaavaksi ja painetaan vaimentimen peräkappaleeseen, jossa paksu o-rengas lukitsee sen paikoilleen. Optima 50 on varmaan nykyvaimentimien suosituinta kokoluokkaa (50 x 230 mm) ja piipun päälle tulevana jatkaa aseen kokonaismittaa vain 150 mm. Seuraava elementti paikottuukin aina edellisen keskelle ja pitää siten luodin kulkulinjan suorassa koko vaimentimen matkalla, oli vaimenninelementtejä sitten vaikka kuinka monta. Näin sama peräosa käy kaikkiin tietyllä kierteellä varustettuihin aseisiin. Vaimennin koostuu piippuun tulevasta kiinnitysosasta ja kahdesta vaimenninelementistä sekä päätytulpasta
MALINEN ASE-lehti • 41. Mitoiltaan vaimennin on tavanomainen, sarjasta löytyy sekä suurempia että pienempiä. Piipun päälle tulevien vaimentimien tavoin tässäkin peräosa muodostaa ensimmäisen suuren paisuntakammion. Samettinen mustaus on kova ja kestävä kova-anodisointi ja kasauksessa on käytetty vaseliinia kierteissä kuten pitääkin. Vaimentimia käytettäessä yksi haitta on pitkän kiinnityskierteen takia loputtomalta tuntuva kiertely ja tähän onkin moni valmistaja kehitellyt omia pikaratkaisujaan. Tai vaihtoehtoisesti aseeseen voi kiinnittää pikakiinnitysholkin, jolloin vaimennin kiinnittyy pienellä ranneliikkeellä ja todella tukevasti kiinnittyykin. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Samoin kokonaisuudesta voi koota eri mittaisia vaimenninpaketteja. Vakiotoimitukseen kuuluu kaksi etuelementtiä ja kärkitulppa, joka toimii lähinnä etuelementin kierteen suojana. Valmistajan mukaan kesti aikansa, ennen kuin kaikki osaset loksahtivat kohdalleen ja sekä vaimennuskyky että sopiva koko saatiin samaan pakettiin. Teleskooppinen takaosa on aina suurella luodin kulkureiällä (.375”) varustettu ja vain piippuun vastaava kiinnityskierre on valittavissa aseen mukaisesti. Vaimenninelementti on erittäin yksinkertainen, sillä keskellä olevaan rosteritankoon on koneistettu vain tiukka luodin kulkureikä ja sen neljälle sivulle jono pitkulaisia kaasunpurkausaukkoja. Maksimi piipun paksuus on 23,7 mm. Rakenteeltaan vaimennin on moniosainen, joten kierteillä liitetyt yksiköt voi halutessaan vaihtaa toisiin, niin aseen kiinnityskierteestä kuin kaliiperista riippuen. A-TEC:n ratkaisu tuntee nimen A-LOCK. Lisäksi elementtien välisten kierteiden lopussa on o-renkaat, jotka estävät osien itsekseen auki kiertymisen. Tuo viime mainittu on suurennettavissa keskireiältään piippua vastaavaksi ja painetaan vaimentimen peräkappaleeseen, jossa paksu o-rengas lukitsee sen paikoilleen. Optiman etuosa on siis kaliiperikohtainen eli luodin kulkureikä on tehty tiukaksi ja siten kaasuja mahdollisuuksien mukaan tiivistäväksi. Lisävarusteena tuon viimeisen voi korvata suujarrulla tai renkaalla, jossa on etutähtäin / väreilynauhan kiinnike. Ensimmäinen moduuli on aseeseen kiinnittyvä osa, jossa suukierteen lisäksi on kaasunpurkausaukot suureen kammioon. Seuraava elementti paikottuukin aina edellisen keskelle ja pitää siten luodin kulkulinjan suorassa koko vaimentimen matkalla, oli vaimenninelementtejä sitten vaikka kuinka monta. Kokonaisuus on erittäin siistiä työtä niin sisältä kuin ulkoa. Näin sama peräosa käy kaikkiin tietyllä kierteellä varustettuihin aseisiin. Fiksusti seuraavan vaimenninelementin keskellä oleva sisäputki on kaliiperikohtainen ja kohdistuessaan peräosan keskipoteroon tiivistää senkin vain hieman luotia suuremmalla kulkureiällään. Siinä rosterisen neliötangon keskellä olevaan luodin kulkureikään on jyrsitty joka sivun reunaan rivi pitkulaisia aukotuksia kaasunpurkausta varten. Se on hyvin tyypillinen arvo kookkaammilla vaimentimilla. Moneen kokoonpanoon muuntuvan, alumiinikuorisen uutuuden rosteriset sisäkalut ovat varsin yksinkertaiset ja hyvä niin valmistusta ja loppuhintaa ajatellen. Vaimennin koostuu piippuun tulevasta kiinnitysosasta ja kahdesta vaimenninelementistä sekä päätytulpasta. Lisäksi tangon päät on muotoiltu siten, että seuraava kappale ottaa ohjauksen edellisestä. Kierrekiinnityksestä johtuen käyttäjä voi lisätä tai vähentää elementtejä. Tehdas ilmoittaa kahdella etuelementillä varustetun peruskokoonpanon vaimennusarvoksi 31 dB kaliiperissa .308 Win. Veikkaavat lopputuloksen muodostuvan lippulaivaksi eli sarjan suosituimmaksi. Optima 50 on varmaan nykyvaimentimien suosituinta kokoluokkaa (50 x 230 mm) ja piipun päälle tulevana jatkaa aseen kokonaismittaa vain 150 mm. TEKSTI JA KUVAT: J. Näin linjaus pysyy oikeana vaikka elementtejä lisäisi jälkeen päin. Paino on 385 g ja pituus 230 mm, josta 150 mm lisää aseen pituutta. Etuosien kaliiperivaihtoehdot ovat .224, 6,5, .30, .338 ja .375, mutta tietenkin suurempireikäisellä voi ampua pienempiä luoteja. Vaimenninelementit keskittyvät toisiinsa kiinnityskierteiden lisäksi keskitapin tarkalla sovituksella edellisen paikoituspoteroon. Näin ruutikaasut purkautuvat epäkeskeisesti, millä on todennäköisesti haettu tietynlaista virtauksen kiertoa. Vielä mukana seuraa piipunsuun kierteen alumiininen suojaholkki ja peräti 5 mm paksusta Delrinistä sorvattu tukikiekko. A-TEC Optima 50 Norjalaisen A-TEC:n viimeisin vaimennintyyppi on ulkohalkaisijaltaan 50 milliseksi räätälöity, metsälle ja radalle tarkoitettu Optima
Käyttöön liittyy yksi erikoisuus, nimittäin nimessä oleva iC, illumination control. Elikkä ajojahtien 1-6x24, yleiskäyttöisin 2-12x50 ja hämäräkyttäykseen passeli 2,5-15x56. Koeammutun kiskokiinnitys jäykistää sekin entisestään rakennetta ja mahdollistaa todella matalan asennuksen. Teknisissä ominaisuuksissa silmiin pistää hyvä valonläpäisy, ilmoitettu arvo on peräti 94% (päivä) / 92% (yö). Nyt aivan uutta on vuonna 2022 esitelty edullisempi ja kompaktimpi B2 -sarja, jossa ristikko on siirretty yleiseen tapaan toiseen polttotasoon. Diopterisäätö on sekin yleinen -3/+2, joskin saisi olla plussapuolella paljon suurempikin ajatellen ikänäöstä kärsiviä vanhoja metsästäjiä. Mutta se on oiva kompromissi, sillä suurennuksen ääripäät ovat käyttökelpoisia niin lähiammuntaan kuin metsästyksen pitkille matkoillekin ja 50 mm optiikka riittää aika hämärään ja lisäksi pienemmällä linssillä varustettu keveämpi tähtäin voidaan asentaa alemmaksi ja näin vakiotukin harja saattaa riittää antamaan kunnon poskituen. Silloin myös ristikon valaisu syttyy. Sen koko siis muuttuu samassa suhteessa taustan kanssa ja siksi sitä voi käyttää myös etäisyyden määrittelyssä eri suurennuksillakin. Clip-on kiinnitys on lyhyt ja tukeva ja valmistaja takaa osumapisteen paikallaan pysymisen, joka kiinnityskerta. Sarjan erikoisuus on poikkeuksellisen lyhyt ja siten myös kevyt rakenne. Näin useimmin käytettyjen säätöjen teko käy oikeakätiseltä luonnollisemmin. Nyt ampumamme R8:n päällä oli varsinainen joka paikan yleisputki, arvoiltaan 2-12x50. Sen lähtökohtana on ollutkin optimoida tuote yömetsästykseen eli luoda sellainen tähtäin, jonka kanssa on luontevaa käyttää pimeänäkölaitteita, tässä tapauksessa Liemken tuotteita. Siellä valmistuu myös suurin osa saman Blaser Group GmbH -konsernin muista optisista tuotteista eli Minoxin katselukiikareista ja kiikaritähtäimistä sekä pimeänäkölaitteita tekevän Liemken tuotteista. Blaser B2 Blaser B2 Blaser on valmistanut jokusen vuoden myös optiikkaa, katselukiikareita vuodesta 2017 ja kiikaritähtäimiä vuodesta 2018. Linssien vettä hylkivät erikoispinnoitteet ovat itsestäänselvyys ja mukana seuraa kymmenen kaliiperikohtaista kororengasta. Aseiden lailla tähtäinkin on viimeisen päälle siisti. Käytännössä Blaserin kivääreissä on tunnistin (magneetti), joka kertoo tähtäimelle, milloin aseen iskuri on työnnetty vireeseen. Siinä on kaikki herkut ja taatusti paikallaan pysyvä ristikko ensimmäisessä polttotasossa. Lyhyt kokonaispituus lisälaite kiinnitettynä tekee rakenteesta myös tukevan ammunnan rekyylivoimia ajatellen, samoin aseen tasapaino pysyy hyvänä. Blaserin ensimmäinen tähtäinsarja on korkeimmalle huipulle suunnattu ja varsin arvokas B1. Mitat ovat pituus 330 mm ja paino 735 g (kiskolla 760 g). Tämä on se kokoluokka, kun metsästäjä haluaa tulla toimeen yhdellä putkella tilanteessa kuin tilanteessa. Se pysyy siis aina muuttumattomana, vaikka suurennusta muuttaakin ja kuvan koko ristikon takana muuttuu. Tosin monen muun tavoin kyseessä on kokoonpanoja tuotekehitysyksikkö, sillä niin optiikka kuin mekaaniset osat teetetään tarpeeksi kyvykkäillä alihankkijoilla. Se ei ole optimaalinen kyttäysjahdin hämärään, jolloin 56 -millinen optiikka ja mielellään kiinteä 7 tai 8x suurennus luovat parhaat edellytykset näkyvyydelle. Nekin tehdään Saksassa, optisen tuotannon pääkaupunkiin Wetzlariin rakennetussa uudessa tehtaassa. Lukittavat ristikon säädöt toimivat täsmällisesti, mutta Blaser on järkeillyt muista poiketen, että oikealta puolelta on helpompi säätää pisteen portaatonta valaisua. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Blaser kehuu olevansa ylpeä siitä, että heidän satulajalustallaan tähtäin asettuu mahdollisimman suoraan piipun suuntaiseksi, optisia ominaisuuksia ajatellen parhaaseen kohtaan. Suurennusrenkaan liike on kesäkelissä kokeiltuna sopivan jämäkkää ja siihen on muotoiltu helposti tunnistettava evä 5x kohdalle. Muuten valaisulla on normaali ajastus, jos asetta ei liikuteta hetkeen sekä pystyyn nostettaessa piste sammuu pariston säästämiseksi. Suurimmassa mallissa myös parallaksia. Selkeä 4a -ristikko ei peitä turhia kohteesta ja portaaton keskipisteen valaisu auttaa lähes kelissä kuin kelissä. Kaikki säädöt toimivat jämäkästi ja suurennuksen säätörenkaaseen on tehty kookas evä 5x suurennussuhteen kohdalle, joten tämän löytää hyvin hämärässäkin. TEKSTI JA KUVAT: J. Kuvan laatu on kirkas ja selkeä, kuten tämän hintaluokan tähtäimeltä voi vaatiakin. Kiskokiinnitys lisää hieman painoa, mutta samalla se jämäköittää runkoputkea. MALINEN 42 • ASE-lehti. Se ei myöskään ole optimi nopeatempoisten ajojahtien lähitilanteille, jolloin 1x tai jopa 0,75x suurennus tarjoaa käytännöllisen laajan näkökentän. Muuten arvot ovat tavanomaiset, silmänetäisyys 90 mm, näkökenttä 100 metriltä 20 – 3,3 m ja ristikonsäätö 1 cm napsuin. Toki tavallinen 30 mm runkoputkikin on tarjolla. Siten se sopii mitä parhaiten muodinmukaisten lyhytpiippuisten kiväärien päälle. Jos aseessa ei ole tätä ominaisuutta, voi suojaläpiksi ostaa Blaserin alumiiniset, joissa on avattaessa valaisun aktivoiva magneetti. Käytössä portaaton pisteen kirkkaudensäätö on hyvä. Blaserin erikoisuus on säätötornien sijoittelussa, sillä ristikon sivusäätö on vasemmalla puolella ja oikealle puolelle on keskitetty niin valokuidulla toteutetun ristikon keskipisteen valaisusäätö kuin suurimman mallin parallaksin säätökin. Samalla paikkakunnalla on muitakin varsin kuuluisia optiikan valmistajia, kuten Zeiss ja aivan vieressä Biebertalissa Schmidt&Bender. B2 -sarjaan kuuluu kolme tähtäinmallia, ne kaikkein suosituimmat, joilla tulee toimeen tilanteessa kuin tilanteessa
Sarjan erikoisuus on poikkeuksellisen lyhyt ja siten myös kevyt rakenne. Suurennusrenkaan liike on kesäkelissä kokeiltuna sopivan jämäkkää ja siihen on muotoiltu helposti tunnistettava evä 5x kohdalle. Muuten arvot ovat tavanomaiset, silmänetäisyys 90 mm, näkökenttä 100 metriltä 20 – 3,3 m ja ristikonsäätö 1 cm napsuin. Lyhyt kokonaispituus lisälaite kiinnitettynä tekee rakenteesta myös tukevan ammunnan rekyylivoimia ajatellen, samoin aseen tasapaino pysyy hyvänä. Näin useimmin käytettyjen säätöjen teko käy oikeakätiseltä luonnollisemmin. Toki tavallinen 30 mm runkoputkikin on tarjolla. Blaser B2 Blaser B2 Blaser on valmistanut jokusen vuoden myös optiikkaa, katselukiikareita vuodesta 2017 ja kiikaritähtäimiä vuodesta 2018. Käytännössä Blaserin kivääreissä on tunnistin (magneetti), joka kertoo tähtäimelle, milloin aseen iskuri on työnnetty vireeseen. Nyt ampumamme R8:n päällä oli varsinainen joka paikan yleisputki, arvoiltaan 2-12x50. Linssien vettä hylkivät erikoispinnoitteet ovat itsestäänselvyys ja mukana seuraa kymmenen kaliiperikohtaista kororengasta. Lukittavat ristikon säädöt toimivat täsmällisesti, mutta Blaser on järkeillyt muista poiketen, että oikealta puolelta on helpompi säätää pisteen portaatonta valaisua. Kuvan laatu on kirkas ja selkeä, kuten tämän hintaluokan tähtäimeltä voi vaatiakin. Samalla paikkakunnalla on muitakin varsin kuuluisia optiikan valmistajia, kuten Zeiss ja aivan vieressä Biebertalissa Schmidt&Bender. Käyttöön liittyy yksi erikoisuus, nimittäin nimessä oleva iC, illumination control. Käytössä portaaton pisteen kirkkaudensäätö on hyvä. Jos aseessa ei ole tätä ominaisuutta, voi suojaläpiksi ostaa Blaserin alumiiniset, joissa on avattaessa valaisun aktivoiva magneetti. Silloin myös ristikon valaisu syttyy. Sen lähtökohtana on ollutkin optimoida tuote yömetsästykseen eli luoda sellainen tähtäin, jonka kanssa on luontevaa käyttää pimeänäkölaitteita, tässä tapauksessa Liemken tuotteita. Tämä on se kokoluokka, kun metsästäjä haluaa tulla toimeen yhdellä putkella tilanteessa kuin tilanteessa. Aseiden lailla tähtäinkin on viimeisen päälle siisti. MALINEN TEKSTI JA KUVAT: J. Kaikki säädöt toimivat jämäkästi ja suurennuksen säätörenkaaseen on tehty kookas evä 5x suurennussuhteen kohdalle, joten tämän löytää hyvin hämärässäkin. Selkeä 4a -ristikko ei peitä turhia kohteesta ja portaaton keskipisteen valaisu auttaa lähes kelissä kuin kelissä. Siinä on kaikki herkut ja taatusti paikallaan pysyvä ristikko ensimmäisessä polttotasossa. Kiskokiinnitys lisää hieman painoa, mutta samalla se jämäköittää runkoputkea. Muuten valaisulla on normaali ajastus, jos asetta ei liikuteta hetkeen sekä pystyyn nostettaessa piste sammuu pariston säästämiseksi. B2 -sarjaan kuuluu kolme tähtäinmallia, ne kaikkein suosituimmat, joilla tulee toimeen tilanteessa kuin tilanteessa. Clip-on kiinnitys on lyhyt ja tukeva ja valmistaja takaa osumapisteen paikallaan pysymisen, joka kiinnityskerta. MALINEN ASE-lehti • 43. Blaser kehuu olevansa ylpeä siitä, että heidän satulajalustallaan tähtäin asettuu mahdollisimman suoraan piipun suuntaiseksi, optisia ominaisuuksia ajatellen parhaaseen kohtaan. Diopterisäätö on sekin yleinen -3/+2, joskin saisi olla plussapuolella paljon suurempikin ajatellen ikänäöstä kärsiviä vanhoja metsästäjiä. Se ei ole optimaalinen kyttäysjahdin hämärään, jolloin 56 -millinen optiikka ja mielellään kiinteä 7 tai 8x suurennus luovat parhaat edellytykset näkyvyydelle. Elikkä ajojahtien 1-6x24, yleiskäyttöisin 2-12x50 ja hämäräkyttäykseen passeli 2,5-15x56. Sen koko siis muuttuu samassa suhteessa taustan kanssa ja siksi sitä voi käyttää myös etäisyyden määrittelyssä eri suurennuksillakin. Blaserin erikoisuus on säätötornien sijoittelussa, sillä ristikon sivusäätö on vasemmalla puolella ja oikealle puolelle on keskitetty niin valokuidulla toteutetun ristikon keskipisteen valaisusäätö kuin suurimman mallin parallaksin säätökin. Siellä valmistuu myös suurin osa saman Blaser Group GmbH -konsernin muista optisista tuotteista eli Minoxin katselukiikareista ja kiikaritähtäimistä sekä pimeänäkölaitteita tekevän Liemken tuotteista. Siten se sopii mitä parhaiten muodinmukaisten lyhytpiippuisten kiväärien päälle. TEKSTI JA KUVAT: J. Se pysyy siis aina muuttumattomana, vaikka suurennusta muuttaakin ja kuvan koko ristikon takana muuttuu. Teknisissä ominaisuuksissa silmiin pistää hyvä valonläpäisy, ilmoitettu arvo on peräti 94% (päivä) / 92% (yö). Mutta se on oiva kompromissi, sillä suurennuksen ääripäät ovat käyttökelpoisia niin lähiammuntaan kuin metsästyksen pitkille matkoillekin ja 50 mm optiikka riittää aika hämärään ja lisäksi pienemmällä linssillä varustettu keveämpi tähtäin voidaan asentaa alemmaksi ja näin vakiotukin harja saattaa riittää antamaan kunnon poskituen. Blaserin ensimmäinen tähtäinsarja on korkeimmalle huipulle suunnattu ja varsin arvokas B1. Nyt aivan uutta on vuonna 2022 esitelty edullisempi ja kompaktimpi B2 -sarja, jossa ristikko on siirretty yleiseen tapaan toiseen polttotasoon. Mitat ovat pituus 330 mm ja paino 735 g (kiskolla 760 g). Tosin monen muun tavoin kyseessä on kokoonpanoja tuotekehitysyksikkö, sillä niin optiikka kuin mekaaniset osat teetetään tarpeeksi kyvykkäillä alihankkijoilla. Koeammutun kiskokiinnitys jäykistää sekin entisestään rakennetta ja mahdollistaa todella matalan asennuksen. Suurimmassa mallissa myös parallaksia. Nekin tehdään Saksassa, optisen tuotannon pääkaupunkiin Wetzlariin rakennetussa uudessa tehtaassa. Se ei myöskään ole optimi nopeatempoisten ajojahtien lähitilanteille, jolloin 1x tai jopa 0,75x suurennus tarjoaa käytännöllisen laajan näkökentän
Tuhannen aseen esisarjan valmistus aloitettiin välittömästi ja viimeiset FE-etuliitteisellä sarjanumerolla varustetuista aseista valmistuivat Fazakerleystä maaliskuussa 1944. KEVENNETTY KIVÄÄRI Jo vuonna 1942 oli Enfieldin asetehtaalla (Royal Ordnance Factory Enfield) ensimmäistä kertaa kokeiltu No 4 -kiväärin keventämistä mm. Tällöin huomattiin, että aseen tarkkuus oli hieman heikompi kuin No 4 -kiväärissä ja ettei lyhyempi piippu juurikaan pudottanut luodin lähtönopeutta. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Brittiläisen kansainyhteisön jalkaväkiaseistuksen perusta muodostui 1890-luvulta aina 1950-luvun lopulle .303-kaliiperisen Lee-Enfield-kiväärin eri malleista. Joulukuussa 1943 ROF Fazakerleyltä tilattiin 100 000 uutta kevennettyä kivääriä, vaikka aivan kaikkia tuotantoon liittyviä yksityiskohtia ei ollutkaan vielä saatu ratkaistua. Heinäkuussa 1944 kolmea esisarjan No 5 Mk 1 -karabiinia testattiin Pendinessä mm. Huomaa myös vyöllä oleva pistin No 5 Mk 1. Jungle Carbine). Alustavissa testeissä lyhyestä piipusta aiheutunut suuliekki todettiin liian suureksi, mutta se korjattiin nopeasti lisäämällä piipunsuuhun BREN-pikakivääristä mallinsa saanut suppilomainen liekinsammutin. Bisleyn testien jälkeen asetta kehitettiin vielä edelleen monien yksityiskohtien suhteen, ja nyt siitä suunniteltiin myös maahanlaskujoukkojen käyttöön soveltuvaa taisteluvälinettä. No 5 Mk 1 -kivääreitä ehti valmistua vuosina 1944–47 kaikkiaan yli 251 000 kappaletta, joista ROF Fazakerleyn tehdas valmisti karkeasti kolme neljäsosaa ja B.S.A:n Shirleyn tehdas loput. Kuva: Imperial War Museum No 5 Mk 1 on pohjimmiltaan No 4 -kiväärin lyhennetty ja kevennetty versio, se on aika tarkkaan metrin mittainen ja 3,2 kg painoisena noin kilon numero nelosta kevyempi. Testeissä myös todettiin kovakouraisen käsittelyn vaikuttavan No 5:n tarkkuuteen enemmän kuin No 4 -kiväärissä. ASEHISTORIAA Rifle, Number 5, Mark 1 Lee-Enfieldin Lee-Enfieldin lyhytikäinen viidakkokarabiini lyhytikäinen viidakkokarabiini Toisen maailmansodan loppupuolella No 4 Mk 1:n pohjalta puolestaan kehitettiin lyhennetty ja kevennetty No 5 Mk 1 -kivääri, joka nykyisin parhaiten tunnetaan ”viidakkokarabiinina” (engl. Loppusyksystä 1944 Brittiläisen ensimmäisen maahanlaskudivisioonaan sotilaita Oslossa toukokuussa 1945 aseistuksenaan No 5 Mk 1 -kiväärit. lyhentämällä sen etutukkia. Jo muutaman viikon kuluttua ROF Enfieldin insinöörit saivat valmiiksi No 4 Mk 1 -kivääristä piippua ja etutukkia lyhentämällä luodun kevytversion, jota valmistettiin kolmisenkymmentä kappaletta Bisleyssä tuolloin toimineen Small Arms Schoolin testeihin. No 5 Mk 1 hyväksyttiin virallisesti sotavarusteeksi vasta 12.9.1944, jolloin oli kuitenkin valmistunut jo yli 20 000 asetta ja vuoden 1944 loppuun mennessä tuotanto oli saavuttanut 50 000 aseen rajapyykin. Piipun kestoiäksi Pendinen testeissä määriteltiin yli 11 000 laukausta kordiitilla ladatuilla Mk VII -patruunoilla ja 6000 laukausta nitroselluloosaruutisilla Mk VIIZ -patruunoilla, mikä oli merkittävästi vähemmän kuin No 4 -kiväärillä. Lethbridgen johtama ”Lethbridge Mission” vuorostaan oli painottanut joukkojen liikkumiskyvyn parantamista tiheäkasvuisessa ja kuumankosteassa ympäristössä, mikä vaati karsimaan taistelijan varustusta niin paljon kuin mahdollista. Tällöin kivääri oli myös saavuttanut lopulliseksi jääneen muotonsa, joka tyyppihyväksyttiin sarjatuotantoon 21.3.1944 nimikkeellä ”Rifle, Number 5, Mark 1”. Suuliekki ei näkynyt päivänvalossa ja yölläkin se näkyi vain heikosti, eikä sen suuruudessa ei todettu olevan eroa No 5ja No 4 -kiväärien välillä. Kehittelyvaiheessaan yksinkertaisesti nimellä ”Lightened No 4 Rifle” kulkeneen prototyypin tarkkuus todettiin No 4 Mk 1 -kivääriä vastaavaksi jopa 500 jaardiin saakka. 44 • ASE-lehti. aseiden tarkkuuden ja kenttäkelpoisuuden selvittämiseksi verrattuna No 4 Mk 1 -kivääriin, myös aseiden suuliekkiä vertailtiin toisiinsa. Britit tosin eivät itse kutsuneet asetta tällä nimellä, vaan vetävä kutsumanimi lienee amerikkalaisten asekauppiaiden keksintöä, osuva nimi joka tapauksessa. Vuonna 1943 brittien viidakkosodankäyntiä tutkinut kenraalimajuri John S. Ensimmäisessä maailmansodassa kunnostautunut Short, Magazine, Lee-Enfield Mk III (vuodesta 1926 No 1 Mk III) muodosti kivääriaseistuksen rungon myös toisessa maailmansodassa yhdessä 1930-luvulla kehitetyn No 4 Mk 1 -kiväärin kanssa. Osin juuri Lethbridgen tutkimusten seurauksena kesäkuussa 1943 alettiin tosissaan tutkia No 4 Mk 1 -kiväärin keventämistä viidakkosodankäyntiin paremmin soveltuvaksi säilyttäen aseen hyvä tarkkuus aina 400 jaardiin saakka
Tällöin huomattiin, että aseen tarkkuus oli hieman heikompi kuin No 4 -kiväärissä ja ettei lyhyempi piippu juurikaan pudottanut luodin lähtönopeutta. Jo muutaman viikon kuluttua ROF Enfieldin insinöörit saivat valmiiksi No 4 Mk 1 -kivääristä piippua ja etutukkia lyhentämällä luodun kevytversion, jota valmistettiin kolmisenkymmentä kappaletta Bisleyssä tuolloin toimineen Small Arms Schoolin testeihin. ASE-lehti • 45. Kehittelyvaiheessaan yksinkertaisesti nimellä ”Lightened No 4 Rifle” kulkeneen prototyypin tarkkuus todettiin No 4 Mk 1 -kivääriä vastaavaksi jopa 500 jaardiin saakka. Alustavissa testeissä lyhyestä piipusta aiheutunut suuliekki todettiin liian suureksi, mutta se korjattiin nopeasti lisäämällä piipunsuuhun BREN-pikakivääristä mallinsa saanut suppilomainen liekinsammutin. Heinäkuussa 1944 kolmea esisarjan No 5 Mk 1 -karabiinia testattiin Pendinessä mm. KEVENNETTY KIVÄÄRI Jo vuonna 1942 oli Enfieldin asetehtaalla (Royal Ordnance Factory Enfield) ensimmäistä kertaa kokeiltu No 4 -kiväärin keventämistä mm. Loppusyksystä 1944 Brittiläisen ensimmäisen maahanlaskudivisioonaan sotilaita Oslossa toukokuussa 1945 aseistuksenaan No 5 Mk 1 -kiväärit. Kuva: Imperial War Museum No 5 Mk 1 on pohjimmiltaan No 4 -kiväärin lyhennetty ja kevennetty versio, se on aika tarkkaan metrin mittainen ja 3,2 kg painoisena noin kilon numero nelosta kevyempi. Lethbridgen johtama ”Lethbridge Mission” vuorostaan oli painottanut joukkojen liikkumiskyvyn parantamista tiheäkasvuisessa ja kuumankosteassa ympäristössä, mikä vaati karsimaan taistelijan varustusta niin paljon kuin mahdollista. Piipun kestoiäksi Pendinen testeissä määriteltiin yli 11 000 laukausta kordiitilla ladatuilla Mk VII -patruunoilla ja 6000 laukausta nitroselluloosaruutisilla Mk VIIZ -patruunoilla, mikä oli merkittävästi vähemmän kuin No 4 -kiväärillä. Tuhannen aseen esisarjan valmistus aloitettiin välittömästi ja viimeiset FE-etuliitteisellä sarjanumerolla varustetuista aseista valmistuivat Fazakerleystä maaliskuussa 1944. aseiden tarkkuuden ja kenttäkelpoisuuden selvittämiseksi verrattuna No 4 Mk 1 -kivääriin, myös aseiden suuliekkiä vertailtiin toisiinsa. Huomaa myös vyöllä oleva pistin No 5 Mk 1. Jungle Carbine). Tällöin kivääri oli myös saavuttanut lopulliseksi jääneen muotonsa, joka tyyppihyväksyttiin sarjatuotantoon 21.3.1944 nimikkeellä ”Rifle, Number 5, Mark 1”. Bisleyn testien jälkeen asetta kehitettiin vielä edelleen monien yksityiskohtien suhteen, ja nyt siitä suunniteltiin myös maahanlaskujoukkojen käyttöön soveltuvaa taisteluvälinettä. Suuliekki ei näkynyt päivänvalossa ja yölläkin se näkyi vain heikosti, eikä sen suuruudessa ei todettu olevan eroa No 5ja No 4 -kiväärien välillä. lyhentämällä sen etutukkia. ASEHISTORIAA Rifle, Number 5, Mark 1 Lee-Enfieldin Lee-Enfieldin lyhytikäinen viidakkokarabiini lyhytikäinen viidakkokarabiini Toisen maailmansodan loppupuolella No 4 Mk 1:n pohjalta puolestaan kehitettiin lyhennetty ja kevennetty No 5 Mk 1 -kivääri, joka nykyisin parhaiten tunnetaan ”viidakkokarabiinina” (engl. Ensimmäisessä maailmansodassa kunnostautunut Short, Magazine, Lee-Enfield Mk III (vuodesta 1926 No 1 Mk III) muodosti kivääriaseistuksen rungon myös toisessa maailmansodassa yhdessä 1930-luvulla kehitetyn No 4 Mk 1 -kiväärin kanssa. Joulukuussa 1943 ROF Fazakerleyltä tilattiin 100 000 uutta kevennettyä kivääriä, vaikka aivan kaikkia tuotantoon liittyviä yksityiskohtia ei ollutkaan vielä saatu ratkaistua. Testeissä myös todettiin kovakouraisen käsittelyn vaikuttavan No 5:n tarkkuuteen enemmän kuin No 4 -kiväärissä. Osin juuri Lethbridgen tutkimusten seurauksena kesäkuussa 1943 alettiin tosissaan tutkia No 4 Mk 1 -kiväärin keventämistä viidakkosodankäyntiin paremmin soveltuvaksi säilyttäen aseen hyvä tarkkuus aina 400 jaardiin saakka. Vuonna 1943 brittien viidakkosodankäyntiä tutkinut kenraalimajuri John S. TEKSTI JA KUVAT: MIKA PITKÄNEN Brittiläisen kansainyhteisön jalkaväkiaseistuksen perusta muodostui 1890-luvulta aina 1950-luvun lopulle .303-kaliiperisen Lee-Enfield-kiväärin eri malleista. No 5 Mk 1 hyväksyttiin virallisesti sotavarusteeksi vasta 12.9.1944, jolloin oli kuitenkin valmistunut jo yli 20 000 asetta ja vuoden 1944 loppuun mennessä tuotanto oli saavuttanut 50 000 aseen rajapyykin. No 5 Mk 1 -kivääreitä ehti valmistua vuosina 1944–47 kaikkiaan yli 251 000 kappaletta, joista ROF Fazakerleyn tehdas valmisti karkeasti kolme neljäsosaa ja B.S.A:n Shirleyn tehdas loput. Britit tosin eivät itse kutsuneet asetta tällä nimellä, vaan vetävä kutsumanimi lienee amerikkalaisten asekauppiaiden keksintöä, osuva nimi joka tapauksessa
Lee-Enfield -kivääreissä syöttökotelon salpa on sijoitettu liipaisinkaaren sisään liipaisimen etupuolelle. B.S.A. Shirley kehitti No 5 -kivääristä vuonna 1947 Mk 2 -version, jonka laukaisukoneistoon oli tehty sama muutos kuin No 4 -kiväärin Mk 2 -malliin, eli liipaisin oli akseloitu liipaisinkaaren sijasta lukonkehykseen, tukin holkin etupuolelle. wandering zero). Syyksi asetyypin hylkäämiselle ilmoitettiin karabiinin perusrakenteesta johtuva epätarkkuus, sitä sen täsmällisemmin määrittelemättä. osaa ja B.S.A:n Shirleyn tehdas vuosina 1945–1948 noin neljäsosan eli reilut 81 000 asetta. Toissijaiseksi taisteluvälineeksi julistamisesta huolimatta No 5 Mk 1 -kivääri säilyi käytössä aina 1960-luvun alkuvuosiin saakka. Samoin Intiaan siirrettiin kesällä 1945 No 5 -kivääreillä varustetun brittiläisen 5. Mainittakoon vielä, että vuosina 1945–46 BSA:n Shirleyn tehdas valmisti pienen määrän No 5 Mk 1 -kiväärin pohjalta kehitettyä .22LR-kaliiperista harjoitusasetta, mikä liittyi suunnitelmiin korvata No 4 tällä lyhyemmällä kiväärillä. No 5 Mk 1 -kiväärissä käytettiin samantyyppistä diopterilla varustettua ylösnostettavaa kehystähtäintä kuin No 4 -kiväärissäkin. Vaikka hetken aikaa sodan päättymisen jälkeen oli jopa harkittu No 4 -kiväärin korvaamista No 5:llä, brittien sotilasjohto päätyi lopulta heinäkuussa 1947 julistamaan No 5 Mk 1 -kiväärin ”vanhentumassa olevaksi” ja samalla toissijaiseksi sotavarusteeksi, mikä samalla teki siitä lyhytikäisimmän brittien koskaan käyttämistä palveluskivääreistä. Kiväärin osissa esiintyy yleisesti myös valmistusmerkintöjä F (=Fazakerley), B (=BSA Shirley) ja P (ROF Poole). 46 • ASE-lehti. Peltiseen perälevyyn on kiinnitetty tukkia matalampi ja kapeampi kumi, jonka ajateltiin rekyylin pehmentämisen lisäksi estävän perän liukumista olkapäällä sateisissa tai muuten kosteissa ympäristöissä. Painon säästämiseksi aseen osista on poistettu mahdollisimman paljon materiaalia, mm. Syytä ilmiöön ei koskaan varmuudella saatu selvitettyä, mutta todennäköisimpänä selityksenä on pidetty lukonkehyksen liiallista keventämistä. Viimeinen suurempi sotilasoperaatio, jossa No 5 -kiväärit palvelivat brittijoukkoja, oli Kenian mau-mau -kapina vuosina 1952–1960. B.S.A:n valmistamissa aseissa esiintyy koodimerkintä ”M 47 C”, ”M 47” oli B.S.A:n sota-aikainen tehdaskoodi ja Shirley oli kolmas B.S.A:n tehtaista, siksi ”C”. No 5 Mk 1 -kivääreitä ehti valmistua neljässä vuodessa kaikkiaan yli 251 000 kappaletta, joista ROF Fazakerleyn tehdas valmisti karkeasti kolme neljäsViidakkokarabiinin lukko on ontoksi porattua virityskammen nuppia lukuun ottamatta sama kuin No 4 -kiväärissä. Sodan jälkeen No 5 Mk 1 -kivääreillä varustettuja brittijoukkoja lähetettiin myös Palestiinaan suitsimaan arabien ja juutalaisten välisiä erimielisyyksiä ja lopulta turvaamaan brittien vetäytymistä alueelta. Jutun ase on valmistettu ROF Fazakerleyssä heinäkuussa 1945. Keväällä 1945 No 5 Mk 1 -kivääreillä aseistettiin brittien ensimmäinen maahanlaskudivisioona, joka lähetettiin toukokuussa 1945, pari päivää Saksan antautumisen jälkeen, Osloon estämään Norjassa olevien, yhä aseistettujen saksalaisjoukkojen mahdollisesti aiheuttamat hankaluudet, joita ei lopulta tullutkaan. Sodan päätyttyä syksyllä 1945 nämä joukot määrättiin ensin puhdistamaan Malaijin niemimaata siellä vielä piileskelevistä japanilaisjoukoista ja alkuvuodesta 1946 Jaavalle auttamaan hollantilaisia saamaan siirtomaansa takaisin hallintaansa. Lukonkehykseen sähkökynällä tehdyt merkinnät ovat monesti vaikeasti luettavissa, varsinkin maalin peittämänä. Kyseiset tehtaat olivat ROF Maltbyn ohella vastanneet myös No 4 -kiväärin valmistamisesta, joten teknisesti hyvin samankaltaisen No 5:n tuotannon aloittaminen juuri näissä tehtaissa oli enemmän kuin johdonmukaista. Sulkeissa olevan F:n perässä on ylimääräinen F-kirjain, jonka merkitystä ei tiedetä. Malaijan kriisi eli kommunistikapinallisia vastaan käyty sissisota, jossa taistelevat Kansainyhteisön joukot olivat suurimmaksi osaksi varustettu juuri No 5 -kivääreillä. Viimeiset aseet valmistuivat Fazakerleystä vuoden 1947 loppuun mennessä ja B.S.A:n Shirleyn tehtaalta mahdollisesti alkuvuodesta 1948. Myös 10 patruunan syöttökotelo on sama kuin muissakin Lee-Enfieldeissä. Alkuperäinen Mk I -takatähtäin on koneistettu teräksestä ja varustettu mikrometriruuvisäädöllä. ASE TARKASTELTAVANA Pohjimmiltaan No 5 Mk 1 on No 4 -kiväärin lyhennetty ja kevennetty versio, se on metrin mittaisena (1003 mm) vajaat 13 senttiä No 4:ää lyhyempi ja 3,2 kg painoisena noin kilon kevyempi. laskuvarjoprikaatin joukkoja, joiden oli myöhemmin tarkoitus osallistua Japaniin tehtävään maihinnousuun. Sporter-mallinen etutukki ei ulotu No 5 Mk 1 -kivääreillä suoritettiin joukko-osastotestejä Alankomaihin sijoitetuissa ei-taistelevissa brittijoukoissa, mistä johtunee väärinkäsitys niiden väitetystä osallistumisesta operaatio Market Gardeniin, mutta toisen maailmansodan taisteluihin ne eivät ehtineet osallistua Euroopassa eivätkä lopulta myöskään Tyynenmeren alueella. Ulkoisesti aseen erottaa Mk 1:stä ainoastaan tukin holkin etupuolelle etutukkiin sijoitettu ruuvi, joka Mk 1:stä siis puuttuu. Takatähtäimen ampumaetäisyydet satoina jaardeina on merkitty kehystähtäimen päälle. Tähtäimen alapuolella näkyy Lee-Enfieldeissä käytetty varmistinvipu. Piipunsuulle on sokitettu etutähtäimen jalan ja pistimen kiinnikkeen sisältävä suppilomainen liekinsammutin. lukonkehyksen takaosan molemmille kyljille on jyrsitty viistot kevennysleikkaukset ja takatähtäimen alta on myös koneistettu ainetta pois. Fazakerleyn valmistamat aseet tunnistaa lukonkehyksen vasemmalla puolella olevasta merkinnästä ”ROF (F)” tai myöhemmin lyhyemmin ”(F)”. Australiassa vuorostaan kehitettiin No 1 Mk III:een perustuva oma viidakkokarabiini No 6 Mk 1, mutta myöskään tätä asetta ei lopulta valmistettu parin sadan aseen esisarjaa lukuun ottamatta. Tämän version sarjatuotantoa ei kuitenkaan koskaan aloitettu No 5:n hylkäämisen vuoksi, joten vuonna 1947 valmistetut 50 koeasetta jäivät ainoiksi No 5 Mk 2 -kivääreiksi. Vuosina 1948–57 Malaijin niemimaalla vuorostaan oli käynnissä nk. Etutukki on lyhennettyä sporter-mallia eikä siinä alun perin ollut päätyhelaa, jollainen tosin lisättiin vuonna 1946–47 valmistettuihin aseisiin. Suurimmaksi epäkohdaksi osoittautui ainakin joitakin aseyksilöitä vaivannut salaperäinen osumapisteen siirtymisilmiö, mistä kehittyikin käsite ”vaeltava osumapiste” (engl. No 5 Mk 1 -kiväärin virityskammen nuppi on porattu alapuolelta avoimeksi painon säästämiseksi. Vaikka aseen keveydestä johtuvaa hieman kovempaa rekyyliä pidettiinkin epämiellyttävänä, näppäränkokoinen ja kevyehkö kivääri oli viidakossa taistelleiden joukkojen suosiossa. No 5:stä kehitettiin myös irrotettavalla perällä varustettu takedown-versio laskuvarjojääkäreille, mutta tämäkin jäi lopulta kokeiluasteelle
Lee-Enfield -kivääreissä syöttökotelon salpa on sijoitettu liipaisinkaaren sisään liipaisimen etupuolelle. Suurimmaksi epäkohdaksi osoittautui ainakin joitakin aseyksilöitä vaivannut salaperäinen osumapisteen siirtymisilmiö, mistä kehittyikin käsite ”vaeltava osumapiste” (engl. Fazakerleyn valmistamat aseet tunnistaa lukonkehyksen vasemmalla puolella olevasta merkinnästä ”ROF (F)” tai myöhemmin lyhyemmin ”(F)”. Toissijaiseksi taisteluvälineeksi julistamisesta huolimatta No 5 Mk 1 -kivääri säilyi käytössä aina 1960-luvun alkuvuosiin saakka. B.S.A. Viimeiset aseet valmistuivat Fazakerleystä vuoden 1947 loppuun mennessä ja B.S.A:n Shirleyn tehtaalta mahdollisesti alkuvuodesta 1948. Sporter-mallinen etutukki ei ulotu No 5 Mk 1 -kivääreillä suoritettiin joukko-osastotestejä Alankomaihin sijoitetuissa ei-taistelevissa brittijoukoissa, mistä johtunee väärinkäsitys niiden väitetystä osallistumisesta operaatio Market Gardeniin, mutta toisen maailmansodan taisteluihin ne eivät ehtineet osallistua Euroopassa eivätkä lopulta myöskään Tyynenmeren alueella. Vaikka hetken aikaa sodan päättymisen jälkeen oli jopa harkittu No 4 -kiväärin korvaamista No 5:llä, brittien sotilasjohto päätyi lopulta heinäkuussa 1947 julistamaan No 5 Mk 1 -kiväärin ”vanhentumassa olevaksi” ja samalla toissijaiseksi sotavarusteeksi, mikä samalla teki siitä lyhytikäisimmän brittien koskaan käyttämistä palveluskivääreistä. Viimeinen suurempi sotilasoperaatio, jossa No 5 -kiväärit palvelivat brittijoukkoja, oli Kenian mau-mau -kapina vuosina 1952–1960. Ulkoisesti aseen erottaa Mk 1:stä ainoastaan tukin holkin etupuolelle etutukkiin sijoitettu ruuvi, joka Mk 1:stä siis puuttuu. Samoin Intiaan siirrettiin kesällä 1945 No 5 -kivääreillä varustetun brittiläisen 5. No 5:stä kehitettiin myös irrotettavalla perällä varustettu takedown-versio laskuvarjojääkäreille, mutta tämäkin jäi lopulta kokeiluasteelle. Tämän version sarjatuotantoa ei kuitenkaan koskaan aloitettu No 5:n hylkäämisen vuoksi, joten vuonna 1947 valmistetut 50 koeasetta jäivät ainoiksi No 5 Mk 2 -kivääreiksi. Myös 10 patruunan syöttökotelo on sama kuin muissakin Lee-Enfieldeissä. Malaijan kriisi eli kommunistikapinallisia vastaan käyty sissisota, jossa taistelevat Kansainyhteisön joukot olivat suurimmaksi osaksi varustettu juuri No 5 -kivääreillä. Piipunsuulle on sokitettu etutähtäimen jalan ja pistimen kiinnikkeen sisältävä suppilomainen liekinsammutin. Kiväärin osissa esiintyy yleisesti myös valmistusmerkintöjä F (=Fazakerley), B (=BSA Shirley) ja P (ROF Poole). Lukonkehykseen sähkökynällä tehdyt merkinnät ovat monesti vaikeasti luettavissa, varsinkin maalin peittämänä. B.S.A:n valmistamissa aseissa esiintyy koodimerkintä ”M 47 C”, ”M 47” oli B.S.A:n sota-aikainen tehdaskoodi ja Shirley oli kolmas B.S.A:n tehtaista, siksi ”C”. osaa ja B.S.A:n Shirleyn tehdas vuosina 1945–1948 noin neljäsosan eli reilut 81 000 asetta. Kyseiset tehtaat olivat ROF Maltbyn ohella vastanneet myös No 4 -kiväärin valmistamisesta, joten teknisesti hyvin samankaltaisen No 5:n tuotannon aloittaminen juuri näissä tehtaissa oli enemmän kuin johdonmukaista. Keväällä 1945 No 5 Mk 1 -kivääreillä aseistettiin brittien ensimmäinen maahanlaskudivisioona, joka lähetettiin toukokuussa 1945, pari päivää Saksan antautumisen jälkeen, Osloon estämään Norjassa olevien, yhä aseistettujen saksalaisjoukkojen mahdollisesti aiheuttamat hankaluudet, joita ei lopulta tullutkaan. No 5 Mk 1 -kiväärissä käytettiin samantyyppistä diopterilla varustettua ylösnostettavaa kehystähtäintä kuin No 4 -kiväärissäkin. Painon säästämiseksi aseen osista on poistettu mahdollisimman paljon materiaalia, mm. Peltiseen perälevyyn on kiinnitetty tukkia matalampi ja kapeampi kumi, jonka ajateltiin rekyylin pehmentämisen lisäksi estävän perän liukumista olkapäällä sateisissa tai muuten kosteissa ympäristöissä. Syyksi asetyypin hylkäämiselle ilmoitettiin karabiinin perusrakenteesta johtuva epätarkkuus, sitä sen täsmällisemmin määrittelemättä. Sodan jälkeen No 5 Mk 1 -kivääreillä varustettuja brittijoukkoja lähetettiin myös Palestiinaan suitsimaan arabien ja juutalaisten välisiä erimielisyyksiä ja lopulta turvaamaan brittien vetäytymistä alueelta. ASE-lehti • 47. Vaikka aseen keveydestä johtuvaa hieman kovempaa rekyyliä pidettiinkin epämiellyttävänä, näppäränkokoinen ja kevyehkö kivääri oli viidakossa taistelleiden joukkojen suosiossa. Alkuperäinen Mk I -takatähtäin on koneistettu teräksestä ja varustettu mikrometriruuvisäädöllä. Vuosina 1948–57 Malaijin niemimaalla vuorostaan oli käynnissä nk. ASE TARKASTELTAVANA Pohjimmiltaan No 5 Mk 1 on No 4 -kiväärin lyhennetty ja kevennetty versio, se on metrin mittaisena (1003 mm) vajaat 13 senttiä No 4:ää lyhyempi ja 3,2 kg painoisena noin kilon kevyempi. Tähtäimen alapuolella näkyy Lee-Enfieldeissä käytetty varmistinvipu. Australiassa vuorostaan kehitettiin No 1 Mk III:een perustuva oma viidakkokarabiini No 6 Mk 1, mutta myöskään tätä asetta ei lopulta valmistettu parin sadan aseen esisarjaa lukuun ottamatta. laskuvarjoprikaatin joukkoja, joiden oli myöhemmin tarkoitus osallistua Japaniin tehtävään maihinnousuun. Sodan päätyttyä syksyllä 1945 nämä joukot määrättiin ensin puhdistamaan Malaijin niemimaata siellä vielä piileskelevistä japanilaisjoukoista ja alkuvuodesta 1946 Jaavalle auttamaan hollantilaisia saamaan siirtomaansa takaisin hallintaansa. Jutun ase on valmistettu ROF Fazakerleyssä heinäkuussa 1945. Syytä ilmiöön ei koskaan varmuudella saatu selvitettyä, mutta todennäköisimpänä selityksenä on pidetty lukonkehyksen liiallista keventämistä. No 5 Mk 1 -kiväärin virityskammen nuppi on porattu alapuolelta avoimeksi painon säästämiseksi. lukonkehyksen takaosan molemmille kyljille on jyrsitty viistot kevennysleikkaukset ja takatähtäimen alta on myös koneistettu ainetta pois. Etutukki on lyhennettyä sporter-mallia eikä siinä alun perin ollut päätyhelaa, jollainen tosin lisättiin vuonna 1946–47 valmistettuihin aseisiin. wandering zero). Mainittakoon vielä, että vuosina 1945–46 BSA:n Shirleyn tehdas valmisti pienen määrän No 5 Mk 1 -kiväärin pohjalta kehitettyä .22LR-kaliiperista harjoitusasetta, mikä liittyi suunnitelmiin korvata No 4 tällä lyhyemmällä kiväärillä. Shirley kehitti No 5 -kivääristä vuonna 1947 Mk 2 -version, jonka laukaisukoneistoon oli tehty sama muutos kuin No 4 -kiväärin Mk 2 -malliin, eli liipaisin oli akseloitu liipaisinkaaren sijasta lukonkehykseen, tukin holkin etupuolelle. Takatähtäimen ampumaetäisyydet satoina jaardeina on merkitty kehystähtäimen päälle. Sulkeissa olevan F:n perässä on ylimääräinen F-kirjain, jonka merkitystä ei tiedetä. No 5 Mk 1 -kivääreitä ehti valmistua neljässä vuodessa kaikkiaan yli 251 000 kappaletta, joista ROF Fazakerleyn tehdas valmisti karkeasti kolme neljäsViidakkokarabiinin lukko on ontoksi porattua virityskammen nuppia lukuun ottamatta sama kuin No 4 -kiväärissä
Kaksiosainen tukki on sekin tehty mahdollisimman siroksi, tukkia on paitsi lyhennetty myös kavennettu. Alkuperäinen kumilaatu oli vielä melko pehmeää laatua, mutta koska sen pelättiin mätänevän viidakko-olosuhteissa, materiaaliksi vaihdettiin jo alun perin selvästi kovempi seos, jolla lisäksi on taipumus kovettua aikaa myöten kivikovaksi ja lopulta jopa murentua kappaleiksi. Ongelman ratkaisuina kokeiltiin etutukin pidentämistä lähes liekinsammuttimeen saakka, siderengasta siirrettiin samaten 75 mm eteenpäin ja liekinsammutintakin koetettiin lyhentää, joista ainakin viimeisen todettiin parantavan aseen tarkkuutta. Tätä epäiltiinkin yhdeksi pääsyyksi osumapisteen vaelteluun. Sarjanumero löytyy myös tukin holkista, sen vasemmalta sivulta. Monista yksilöistä, myös tämän jutun aseesta sarjanumero löytyy lisäksi etutukin alapuolelle lyötynä, mikä on tehty myöhemmin varikolla. Karabiinin keventämiseksi sen teräsja puuosista on poistettu materiaalia niin paljon kuin vain mahdollista. Monista viidakkokarabiineista on varsinkin Yhdysvalloissa poistettu alkuperäinen Suncorite-maali ja niitä on myös uudelleen maalattu ulkonäön parantamiseksi. Pistin on varustettu puisilla kahvalevyillä ja sen metalliosat on sinistetty tai maalattu mustiksi, joskin terä on tyypillisesti jätetty teräksenväriseksi tai sinistetty vain juurestaan. Nykykäsityksen mukaan wandering zero -ilmiötä on aikoinaan hyvin vahvasti liioiteltu, sillä tuskin kukaan on ilmiöön nykyisin törmännyt ampuessaan näillä kivääreillä. Lyhyemmästä piipusta johtuen Mk VII -patruunan luodin lähtönopeus on 690 m/s, kun se No 4 -kiväärissä on 744 m/s. Alkuperäisessä sota-aikaisessa pistimessä kahvalevyt oli kiinnitetty vain yhdellä ruuvilla (1st Pattern), mutta Lukossa sarjanumero on No 4 -kiväärin tavoin merkitty kammen takapintaan. Lisäksi etutukista ja perästä saattaa löytyä monenlaisia joukko-osastokohtaisia tms. Tähtäimen suojakorvakkeiden keskellä on suurikokoiset ympyränmuotoiset kevennysreiät. B.S.A:n sarjanumeroissa yleensä esiintyvä B-kirjain viittaa tietysti tehtaan nimeen. Lyhennetty kädensuojuskin ulottuu vain tukin ainoaan siderenkaaseen saakka. Teräsosat fosfatoitiin ja sen päälle vedettiin kiiltävänmusta Suncorite-suojamaali estämään aseen ruostumista. No 5:n perä on hieman tavallista kivääriä lyhyempi, joskin tietojen mukaan sitä olisi valmistettu kolmea eri pituutta. Alastaitetun kehystähtäimen päälle on integroitu 300 jaardiin kohdistettu, aluksi pienisittemmin suurireikäinen taisteluapertuuri. Myös No 5:n liipaisinkaarikappale on ainevahvuuksiltaan kivääriä ohuempi, mutta aseessa käytetty kymmenen patruunan vetoinen kaksirivinen, syöttöhuulilla varustettu irrotettava syöttökotelo on sama kuin muissakin LeeEnfieldeissä. Kuppimaiseen perälevyyn on kiinnitetty tukkia matalampi ja kapeampi kumi, jonka tehtävänä oli rekyylin pehmentämisen lisäksi estää perän liukuminen olkapäällä sateisissa tai muuten kosteissa ympäristöissä. Shirleyn valmistamissa aseissa lukonkehyksen vasemmalta kyljeltä löytyy mallimerkintä ”No 5 MK I”, mutta tehtaan tunnus ”M 47 C” on lyöty tukin holkkiin, josta löytyy myös valmistusvuosi esim.”1945” sekä sarjanumero esim. Lisäksi teoretisoitiin ohuen piipun kuumentumisen ja varsinkin lämmön epätasaisen jakautumisen vaikuttavan osumapisteeseen, myös liekinsammutin yhdistettiin näihin epäilyihin. Väistimessä oleva piipunsuun reikä on huomattavan suuri karabiinin liekinsammuttimesta johtuen, eikä pistin käykään No 5 Mk 1 -kiväärin ohella kuin myöhemmin suunniteltuun Sterling-konepistooliin, jonka vaipan etureuna mitoitettiin sitä varten. Sota-aikana valmistettujen Fazakerleyn No 5 Mk 1 -kivääreiden lukonkehyksen vasemmalle kyljelle on sähkökynällä kirjoitettu teksti ”No 5 MK I ROF (F)” ja tämän alle valmistuskuukausi ja -vuosi esim . Sodanjälkeisissä Fazakerleyn aseissa ylärivi oli lyhentynyt muotoon ”No 5 MK I (F)”. Lisäksi sarjanumero on lyöty lukonkammen takareunaan ja jossain aseissa myös syöttökotelon pohjaan. No 5 Mk 1 -kiväärissä käytetään samantyyppistä diopterireiällä varustettua ylösnostettavaa kehystähtäintä kuin No 4 -kiväärissäkin, joskin sen asetukset ulottuvat 200 jaardista ainoastaan 800 jaardiin saakka sadan jaardin jaotuksella, kun ne No 4:ssä ulottuvat 1300 jaardiin saakka. Syynä päätyhelan lisäämiseen oli epäily siitä, että vesi pääsee imeytymään paljaasta päätypuusta tukkiin saaden sen turpoamaan. Lukkoa vuorostaan on kevennetty poraamalla kammen nuppi ontoksi, joskin tuotannon loppuvaiheissa tästä ilmeisesti luovuttiin. Puuosat petsattiin ruskeiksi ja viimeisteltiin öljyämällä. Kevyt ase yhdistettynä kapeaan kumityynyyn teki rekyylistä hieman tavallista kivääriä voimakkaamman kokemuksen, joskin aseen rekyyliä on kirjallisuudessa kovin liioiteltu. Viidakkokarabiinin pistimen nimike on sama kuin kiväärinkin, eli No 5 Mk 1. Pistin oli suunniteltu vuoden 1943 aikana Armament Design Department -yksikössä Cheshuntissa ja se hyväksyttiin käyttöön syyskuussa 1944. VARUSTEET No 5 Mk 1 -kiväärin varusteista tärkein on siinä käytetty pistin, eli ”Bayonet No 5 Mk 1”. lähellekään piipunsuuta jättäen (ilman liekinsammutinta) 475 mm pituisen piipun etuosan täysin paljaaksi. ”BE 3081”. Onkin erikoista, ettei tätä asetta keventävää ja yksinkertaistavaa ratkaisua ole hyödynnetty myös No 5 Mk 1:ssä. Kiväärin lukko on sekin auki porattua lukonkampeaan lukuun ottamatta sama kuin No 4 Mk 1 -kiväärin myöhemmissä tuotantoversioissa eli tasakylkisellä uritetulla Mk II -virityskappaleella varustettua mallia. Alun perin tukin etuosan kärjessä ei ollut pellistä valmistettua päätyhelaa, mutta vuosina 1946–47 valmistetuista aseista sellainen löytyy. Lisäksi perän oikealle kyljelle on tehty voimakas syvennys teräspeltiseen kuppimaiseen perälevyyn kiinnitettyä hihnalenkkiä varten. Piipunsuulle on kahdella tähtäinjalan läpi kulkevalla sokkatapilla kiinnitetty teräksestä valettu kartiomainen liekinsammutin, johon on integroitu 48 • ASE-lehti. Mk I:ssä taisteluapertuuri on lisäksi yläosastaan kaareva, Mk II:ssa kulmikkaampi. Lukonkehyksen oikealla kyljellä takatähtäimen kohdalla on No 4 Mk 1:n tavoin uritettu salpa, jota tulee painaa lukon irrottamiseksi kehyksestä, vuonna 1942 kehitetystä No 4 Mk 1* -mallista tämä on jätetty pois. Myös monet pikkuosat olivat ainakin aluksi omaa kevennettyä malliaan, tällaisia olivat viretuki, varmistinvipu, syöttökotelon salpa ja perän kiinnityspultti, mutta lopulta palattiin käyttämään myös tavallisia No 4 -kiväärin osia. Rihlaus on samanlainen kuin No 4 -kiväärissä tyypillisimmin käytetty eli viisi vasenkätistä rihlapalkkia 1/10” nousulla. 203 mm pituisella Bowie-terällä varustettu pistin poikkeaa täysin muissa Lee-Enfield-kivääreissä käytetyistä pistinmalleista ollen alun perin suunniteltu paitsi pistimeksi myös monikäyttöiseksi veitseksi. Takatähtäintä on kahta eri mallia, alkuperäinen Mk I -takatähtäin on huolella koneistettu teräksestä ja varustettu mikrometriruuvisäädöllä kun taasen myöhempi Mk II on krouvimmin valmistettu pellistä puristamalla ja mikrometriruuvisäätö on korvattu yksinkertaisemmalla liu’utettavalla asettimella, jossa on lukitussalpa. ”7/45” sekä yhdellä tai kahdella kirjaimella alkava nelinumeroinen sarjanumero esim. Puuosien valmistusmateriaalina käytettiin yleensä koivua ja jossain määrin myös pyökkiä, sillä pähkinäpuusta oli sota-ajan Britanniassa pulaa. myös etutähtäimen jalka suojakorvakkeineen ja pistimen kiinnike. B.S.A. B.S.A:n valmistamissa aseissa sarjanumero alkoi aina kahdella kirjaimella (BA:sta BK:hon, BS, CC ja DD). Viimeksi mainittuun päätyivät myös brittien sotilasviranomaiset aikoinaan todetessaan aseessa olevan sen perusrakenteesta johtuva epätarkkuus. Fazakerleyn valmistamissa No 5 Mk 1 -kivääreissä aseen sarjanumero on selkeimmin näkyvissä perän kiinnitysholkin kyljessä. Jossakin aseissa on havaittu myös vihreää maalia, joko pelkästään puuosien sisäpuolelle jäävissä teräspinnoissa tai koko aseessa, tämä tehtiin mahdollisesti Malaijan kriisin aikana. Hain evää muistuttava kapea lehtijyvä kiinnittyy tähtäimen jalan päälle koneistettuun lohenpyrstöuraan, jossa sitä pystyy siirtämään sivusuunnassa. ”O 2178” tai ”AF 1234”. Lukonkehyksen yläosassa on patruunasiteen ohjain viiden patruunan kammoilla lataamista varten. No 5 -kiväärin piippu on ensinnäkin ohuempi kuin No 4 -kiväärissä, minkä lisäksi patruunapesän kohdalla piipussa olevaan avainvälillä varustettuun osioon on tehty neljä noin tuuman mittaista pitkittäistä kevennysuraa. numeroita. Ylempi hihnalenkki on vuorostaan tukin ainokaisen siderenkaan alapuolella. Bowie-terällä varustettu pistin poikkeaa täysin muissa Lee-Enfield-kivääreissä käytetyistä ollen alun perin suunniteltu paitsi pistimeksi myös monikäyttöiseksi veitseksi. Syöttökotelon salpa on sijoitettu liipaisinkaaren sisäpuolelle. Lukonkehyksen alapuolelta ja tukin holkista (etutukkia ja perää yhdistävä osa lukonkehystä, johon perän pultti kiinnittyy) on poistettu terästä, lisäksi lukonkehyksen takaosan molemmille kyljille on jyrsitty viistot kevennysleikkaukset ja takatähtäimen alta on myös koneistettu ainetta pois. Alkuperäisellä vaikkakin vähän lohkeilleella maalilla varustettu ase on kuitenkin keräilyllisesti arvokkaampi. Epäilyjä kohdistui myös huomattavasti kevennetyn lukonkehyksen vähentyneeseen jäykkyyteen, mikä olisi saanut osan myötäämään rekyylissä. Pistintä kannettiin teräspellistä valmistetussa ja sinistämällä tai mustaksi maalaamalla viimeistellyssä tupessa, joka vuorostaan kiinnittyi kankaiseen kannikkeeseen, khakinväriseen tai vihreään
Syöttökotelon salpa on sijoitettu liipaisinkaaren sisäpuolelle. Pistin oli suunniteltu vuoden 1943 aikana Armament Design Department -yksikössä Cheshuntissa ja se hyväksyttiin käyttöön syyskuussa 1944. Lisäksi etutukista ja perästä saattaa löytyä monenlaisia joukko-osastokohtaisia tms. Puuosien valmistusmateriaalina käytettiin yleensä koivua ja jossain määrin myös pyökkiä, sillä pähkinäpuusta oli sota-ajan Britanniassa pulaa. ”O 2178” tai ”AF 1234”. Lukonkehyksen alapuolelta ja tukin holkista (etutukkia ja perää yhdistävä osa lukonkehystä, johon perän pultti kiinnittyy) on poistettu terästä, lisäksi lukonkehyksen takaosan molemmille kyljille on jyrsitty viistot kevennysleikkaukset ja takatähtäimen alta on myös koneistettu ainetta pois. Lukonkehyksen yläosassa on patruunasiteen ohjain viiden patruunan kammoilla lataamista varten. Väistimessä oleva piipunsuun reikä on huomattavan suuri karabiinin liekinsammuttimesta johtuen, eikä pistin käykään No 5 Mk 1 -kiväärin ohella kuin myöhemmin suunniteltuun Sterling-konepistooliin, jonka vaipan etureuna mitoitettiin sitä varten. Onkin erikoista, ettei tätä asetta keventävää ja yksinkertaistavaa ratkaisua ole hyödynnetty myös No 5 Mk 1:ssä. Tähtäimen suojakorvakkeiden keskellä on suurikokoiset ympyränmuotoiset kevennysreiät. Karabiinin keventämiseksi sen teräsja puuosista on poistettu materiaalia niin paljon kuin vain mahdollista. Lukkoa vuorostaan on kevennetty poraamalla kammen nuppi ontoksi, joskin tuotannon loppuvaiheissa tästä ilmeisesti luovuttiin. Alkuperäisessä sota-aikaisessa pistimessä kahvalevyt oli kiinnitetty vain yhdellä ruuvilla (1st Pattern), mutta Lukossa sarjanumero on No 4 -kiväärin tavoin merkitty kammen takapintaan. No 5:n perä on hieman tavallista kivääriä lyhyempi, joskin tietojen mukaan sitä olisi valmistettu kolmea eri pituutta. Alkuperäisellä vaikkakin vähän lohkeilleella maalilla varustettu ase on kuitenkin keräilyllisesti arvokkaampi. Lisäksi perän oikealle kyljelle on tehty voimakas syvennys teräspeltiseen kuppimaiseen perälevyyn kiinnitettyä hihnalenkkiä varten. Bowie-terällä varustettu pistin poikkeaa täysin muissa Lee-Enfield-kivääreissä käytetyistä ollen alun perin suunniteltu paitsi pistimeksi myös monikäyttöiseksi veitseksi. Tätä epäiltiinkin yhdeksi pääsyyksi osumapisteen vaelteluun. Ylempi hihnalenkki on vuorostaan tukin ainokaisen siderenkaan alapuolella. ”BE 3081”. VARUSTEET No 5 Mk 1 -kiväärin varusteista tärkein on siinä käytetty pistin, eli ”Bayonet No 5 Mk 1”. Jossakin aseissa on havaittu myös vihreää maalia, joko pelkästään puuosien sisäpuolelle jäävissä teräspinnoissa tai koko aseessa, tämä tehtiin mahdollisesti Malaijan kriisin aikana. Fazakerleyn valmistamissa No 5 Mk 1 -kivääreissä aseen sarjanumero on selkeimmin näkyvissä perän kiinnitysholkin kyljessä. B.S.A:n valmistamissa aseissa sarjanumero alkoi aina kahdella kirjaimella (BA:sta BK:hon, BS, CC ja DD). No 5 Mk 1 -kiväärissä käytetään samantyyppistä diopterireiällä varustettua ylösnostettavaa kehystähtäintä kuin No 4 -kiväärissäkin, joskin sen asetukset ulottuvat 200 jaardista ainoastaan 800 jaardiin saakka sadan jaardin jaotuksella, kun ne No 4:ssä ulottuvat 1300 jaardiin saakka. Monista yksilöistä, myös tämän jutun aseesta sarjanumero löytyy lisäksi etutukin alapuolelle lyötynä, mikä on tehty myöhemmin varikolla. Epäilyjä kohdistui myös huomattavasti kevennetyn lukonkehyksen vähentyneeseen jäykkyyteen, mikä olisi saanut osan myötäämään rekyylissä. B.S.A:n sarjanumeroissa yleensä esiintyvä B-kirjain viittaa tietysti tehtaan nimeen. Takatähtäintä on kahta eri mallia, alkuperäinen Mk I -takatähtäin on huolella koneistettu teräksestä ja varustettu mikrometriruuvisäädöllä kun taasen myöhempi Mk II on krouvimmin valmistettu pellistä puristamalla ja mikrometriruuvisäätö on korvattu yksinkertaisemmalla liu’utettavalla asettimella, jossa on lukitussalpa. Nykykäsityksen mukaan wandering zero -ilmiötä on aikoinaan hyvin vahvasti liioiteltu, sillä tuskin kukaan on ilmiöön nykyisin törmännyt ampuessaan näillä kivääreillä. Lyhennetty kädensuojuskin ulottuu vain tukin ainoaan siderenkaaseen saakka. myös etutähtäimen jalka suojakorvakkeineen ja pistimen kiinnike. Viidakkokarabiinin pistimen nimike on sama kuin kiväärinkin, eli No 5 Mk 1. Kaksiosainen tukki on sekin tehty mahdollisimman siroksi, tukkia on paitsi lyhennetty myös kavennettu. Alun perin tukin etuosan kärjessä ei ollut pellistä valmistettua päätyhelaa, mutta vuosina 1946–47 valmistetuista aseista sellainen löytyy. Syynä päätyhelan lisäämiseen oli epäily siitä, että vesi pääsee imeytymään paljaasta päätypuusta tukkiin saaden sen turpoamaan. Shirleyn valmistamissa aseissa lukonkehyksen vasemmalta kyljeltä löytyy mallimerkintä ”No 5 MK I”, mutta tehtaan tunnus ”M 47 C” on lyöty tukin holkkiin, josta löytyy myös valmistusvuosi esim.”1945” sekä sarjanumero esim. B.S.A. numeroita. No 5 -kiväärin piippu on ensinnäkin ohuempi kuin No 4 -kiväärissä, minkä lisäksi patruunapesän kohdalla piipussa olevaan avainvälillä varustettuun osioon on tehty neljä noin tuuman mittaista pitkittäistä kevennysuraa. Teräsosat fosfatoitiin ja sen päälle vedettiin kiiltävänmusta Suncorite-suojamaali estämään aseen ruostumista. Lisäksi sarjanumero on lyöty lukonkammen takareunaan ja jossain aseissa myös syöttökotelon pohjaan. Hain evää muistuttava kapea lehtijyvä kiinnittyy tähtäimen jalan päälle koneistettuun lohenpyrstöuraan, jossa sitä pystyy siirtämään sivusuunnassa. ”7/45” sekä yhdellä tai kahdella kirjaimella alkava nelinumeroinen sarjanumero esim. Myös monet pikkuosat olivat ainakin aluksi omaa kevennettyä malliaan, tällaisia olivat viretuki, varmistinvipu, syöttökotelon salpa ja perän kiinnityspultti, mutta lopulta palattiin käyttämään myös tavallisia No 4 -kiväärin osia. Piipunsuulle on kahdella tähtäinjalan läpi kulkevalla sokkatapilla kiinnitetty teräksestä valettu kartiomainen liekinsammutin, johon on integroitu ASE-lehti • 49. Mk I:ssä taisteluapertuuri on lisäksi yläosastaan kaareva, Mk II:ssa kulmikkaampi. Myös No 5:n liipaisinkaarikappale on ainevahvuuksiltaan kivääriä ohuempi, mutta aseessa käytetty kymmenen patruunan vetoinen kaksirivinen, syöttöhuulilla varustettu irrotettava syöttökotelo on sama kuin muissakin LeeEnfieldeissä. Kuppimaiseen perälevyyn on kiinnitetty tukkia matalampi ja kapeampi kumi, jonka tehtävänä oli rekyylin pehmentämisen lisäksi estää perän liukuminen olkapäällä sateisissa tai muuten kosteissa ympäristöissä. Kevyt ase yhdistettynä kapeaan kumityynyyn teki rekyylistä hieman tavallista kivääriä voimakkaamman kokemuksen, joskin aseen rekyyliä on kirjallisuudessa kovin liioiteltu. Lukonkehyksen oikealla kyljellä takatähtäimen kohdalla on No 4 Mk 1:n tavoin uritettu salpa, jota tulee painaa lukon irrottamiseksi kehyksestä, vuonna 1942 kehitetystä No 4 Mk 1* -mallista tämä on jätetty pois. Puuosat petsattiin ruskeiksi ja viimeisteltiin öljyämällä. 203 mm pituisella Bowie-terällä varustettu pistin poikkeaa täysin muissa Lee-Enfield-kivääreissä käytetyistä pistinmalleista ollen alun perin suunniteltu paitsi pistimeksi myös monikäyttöiseksi veitseksi. Lisäksi teoretisoitiin ohuen piipun kuumentumisen ja varsinkin lämmön epätasaisen jakautumisen vaikuttavan osumapisteeseen, myös liekinsammutin yhdistettiin näihin epäilyihin. Lyhyemmästä piipusta johtuen Mk VII -patruunan luodin lähtönopeus on 690 m/s, kun se No 4 -kiväärissä on 744 m/s. Pistin on varustettu puisilla kahvalevyillä ja sen metalliosat on sinistetty tai maalattu mustiksi, joskin terä on tyypillisesti jätetty teräksenväriseksi tai sinistetty vain juurestaan. Alastaitetun kehystähtäimen päälle on integroitu 300 jaardiin kohdistettu, aluksi pienisittemmin suurireikäinen taisteluapertuuri. Alkuperäinen kumilaatu oli vielä melko pehmeää laatua, mutta koska sen pelättiin mätänevän viidakko-olosuhteissa, materiaaliksi vaihdettiin jo alun perin selvästi kovempi seos, jolla lisäksi on taipumus kovettua aikaa myöten kivikovaksi ja lopulta jopa murentua kappaleiksi. lähellekään piipunsuuta jättäen (ilman liekinsammutinta) 475 mm pituisen piipun etuosan täysin paljaaksi. Ongelman ratkaisuina kokeiltiin etutukin pidentämistä lähes liekinsammuttimeen saakka, siderengasta siirrettiin samaten 75 mm eteenpäin ja liekinsammutintakin koetettiin lyhentää, joista ainakin viimeisen todettiin parantavan aseen tarkkuutta. Sota-aikana valmistettujen Fazakerleyn No 5 Mk 1 -kivääreiden lukonkehyksen vasemmalle kyljelle on sähkökynällä kirjoitettu teksti ”No 5 MK I ROF (F)” ja tämän alle valmistuskuukausi ja -vuosi esim . Kiväärin lukko on sekin auki porattua lukonkampeaan lukuun ottamatta sama kuin No 4 Mk 1 -kiväärin myöhemmissä tuotantoversioissa eli tasakylkisellä uritetulla Mk II -virityskappaleella varustettua mallia. Rihlaus on samanlainen kuin No 4 -kiväärissä tyypillisimmin käytetty eli viisi vasenkätistä rihlapalkkia 1/10” nousulla. Pistintä kannettiin teräspellistä valmistetussa ja sinistämällä tai mustaksi maalaamalla viimeistellyssä tupessa, joka vuorostaan kiinnittyi kankaiseen kannikkeeseen, khakinväriseen tai vihreään. Viimeksi mainittuun päätyivät myös brittien sotilasviranomaiset aikoinaan todetessaan aseessa olevan sen perusrakenteesta johtuva epätarkkuus. Monista viidakkokarabiineista on varsinkin Yhdysvalloissa poistettu alkuperäinen Suncorite-maali ja niitä on myös uudelleen maalattu ulkonäön parantamiseksi. Sodanjälkeisissä Fazakerleyn aseissa ylärivi oli lyhentynyt muotoon ”No 5 MK I (F)”. Sarjanumero löytyy myös tukin holkista, sen vasemmalta sivulta
Myös intialainen Ishaporen asetehdas valmisti jonkin verran tätä pistintä, joskin nykyisin kaupiteltavat RFI-leimatut pistimet ovat järjestään replikoita. Aseen iän, avotähtäinten ja rajallisen laukausmäärän perusteella ei parane mennä tekemään pikaisia johtopäätöksiä, mutta ainakin tämän yksilön tarkkuus vaikuttaisi hieman vaatimattomalta. Suurimman osan eli 188 400 kappaletta sota-aikaisista pistimistä valmisti Wilkinson Sword -tehdas, jonka lisäksi Radcliffe valmisti 75 000, Viners Ltd 42 000 ja Elkington 10 800 kappaletta eli kaikkiaan maaliskuun 1944 ja syyskuun 1945 välisenä aikana valmistui 316 200 pistintä. Toisin kuin luulisi, kyse ei ole sulkuväliongelmasta, vaan rakenteesta johtuen lukon ominaisuudesta ”joustaa” laukauksen yhteydessä, mikä ensin venyttää ja sitten palauttaa hylsyä, joka tässä käsittelyssä heikentyy. No 5 Mk 1 -kivääri on nykyisin puhtaasti keräilyeikä käyttöasekategoriaan kuuluva ase, joten tuskin kukaan niillä juuri ampuukaan satunnaista toimintaan tutustumista lukuun ottamatta. Sellier & Bellotin 11,7 g FMJ-BT -luodeilla itseladatuilla patruunoilla tarkkuus jäi selvästi heikommaksi ollen 200 mm luokkaa. Toisaalta asetyypille on tyypillistä jälleenladattuja patruunoita ammuttaessa katkoa hylsyjä kannastaan, yleensä hylsyt eivät Lee-Enfieldissä montaa jälleenlatauskertaa kestäkään. Toisen maailmansodan aikana kiväärissä No 5 käytettiin samaa keskeltä avoimilla messinkisillä päätylenkeillä varustettua khakinväristä kangashihnaa kuin muissakin Enfield-malleissa, sodan jälkeen tyypillisemmin vihreää kangashihnaa. Myöskään mitään osumapisteen vaeltelua ei ollut havaittavissa, osumat pysyivät hajontaa lukuun ottamatta varsin hyvin tähtäyspisteessä eli pistoolitaulun mustalla. Yleensähän kantohihna on karabiinityyppisissä aseissa vasemmalla kyljellä. valmisti No 5 Mk 1 -pistimiä kaupallisesti myymiinsä konepistooleihin. Lisäksi vuosina 1946–47 ROF Poolen asetehdas tuotti vielä tuhansia kappaleita pistintä No 5 Mk 1. 8 • ASE-lehti ASE-lehti • 9 50 • ASE-lehti. AMPUMAKOKEMUKSIA Lee-Enfieldillä ampuminen on hauskaa puuhaa, kivääri sopii hyvin käteen, sen aktio toimii kuin ajatus ja tähtäimetkin ovat kelvolliset myös tarkempaan ammuntaan. Keräilyaseella ei kaikesta päätellen ollut käyty toviin ampumassa. Aseella ammuttiin hiekkapussituelta sadan metrin etäisyydeltä. Myös aseen kohdistus oli sivusuunnassa puoli metriä pielessä, mikä sekin oli helposti korjattavissa naputtelemalla jyvää reilusti sivullepäin. Sulkuväli voi sekin Lee-Enfieldissä olla toki pielessä, mutta ilmiötä esiintyy siis myös aseissa, joissa sulkuväli on tulkattu kunnossa olevaksi. 11,7-grammaisella FMJ-BT -luodilla ladatuilla PPU:n tehdaspatruunoilla ammuttiin viisi viiden laukauksen kasaa, joilla saavutettiin keskimäärin 142 mm suuruisia kasoja parhaimman kasan ollessa 123 mm ja heikoimman 167 mm. Koska viidakkokarabiinissa ei ollut säilytystilaa perän sisällä, puhdistusvälineet säilytettiin vihreäksi maalatussa peltirasiassa. Myöhemmin myös Sterling Ltd. Ensiksi mainituilla suoritettiin lähinnä alustava koeammunta ja tähtäinten kohdistus, varsinainen tarkkuuskoeammunta jälkimmäisillä. Puhdistusvälineet olivat samat kuin No 4 -kiväärissä, eli muovinen öljypullo Mk 5, narusta punottu puhdistusnyöri päätypainoineen joko mallia Mk 1 tai Mk 4, pieni puhdistussuti, teräsverkko ja flanellikangasta. Itse en kokenut aseen rekyyliä yhtään sen kovemmaksi kuin No 4 -kiväärissäkään. Kivääri puhkoi aluksi nalleja, mikä korjattiin hiomalla ja kiillottamalla syöpymään päässyt nallipiikin kärki. Lopulta se ulosvedettäessä katkeaa hieman kannan yläpuolelta lopun hylsystä jäädessä patruunapesään. Koska No 5 -kiväärissä ei ollut säilytystilaa perän sisällä, puhdistusvälineet säilytettiin vihreäksi maalatussa peltirasiassa. Hihnaratkaisu ilmeisesti todettiin epäonnistuneeksi, sillä myöhemmin No 5 -kivääriä muutenkin edelleen kehiteltäessä kokeiltiin hihnan kiinnikkeiden siirtämistä aseen vasemmalle kyljelle. Samaten suppeankin laukausmäärän perusteella tuli täysin selväksi, että aseen kovaa rekyyliä on kirjallisuudessa vahvasti liioiteltu. vuoden 1945 alusta alkaen siirryttiin kahteen kiinnitysruuviin (2nd Pattern). Näin oli asianlaita myös tämän jutun viidakkokarabiinissa, mistä syystä koeammunta suoritettiin ampumattomaan sakolaiseen hylsyyn itseladatuilla ja PPU:n tehdaspatruunoilla. Joka tapauksessa hihna oli suunniteltu ainoastaan aseen kantamiseen eikä sitä ollut tarkoitettu tukemaan asetta ammuttaessa pidemmille etäisyyksille, kuten No 1ja No 4 -kiväärien kanssa brittisotilaita oli opetettu toimimaan. Tehdaspatruunoilla tai ylipäätään ampumattomaan hylsyyn ladatun patruunan kanssa ongelmaa ei pitäisi esiintyä. No 5 -kiväärin kantohihnan kiinnitys tuntuu hieman omituiselta, sillä alemman hihnalenkin sijaitessa perän oikealla kyljellä ja ylemmän lenkin tukin alapuolella, hihna asettuu paitsi lukon kammen puolelle myös selvästi vinoon asentoon
Jälleenlataajille oli myös tarjolla pelkkiä sähkönalleja. Kysyntää siis riittää ilmeisen hyvin. Sellaisella saaliin saaminen on siten varmempaa ja se kuuluu vieläkin muuten konkurssin jälkeen rajusti supistettuun valikoimaan. Suhteellisen vanhoillisena pidetty Remington esitteli 2000-luvun vaihteessa kaikenlaista uutta vuonna 1962 esiteltyyn ja sittemmin maailman eniten valmistettuun M700 kiväärisarjaansa. Paikallista lainsäädäntöä ajatellen se oli hyvinkin ymmärrettävä lisäys tuotevalikoimaan, sillä USA:ssa mustaruutiaseilla on omat, tavallisia ruutiaseita paremmat eli aikaisemmin alkavat peuranmetsästysaikansa. Pähkinänkuoressa kyseessä oli tavallinen patruuna, jossa nalli oli korvattu sähköisellä ja aseessa muutettuja osia olivat iskuri ja laukaisulaite. Tarjottavia kaliipereita oli kolme Varmint -sarjaan ladattua eli pienpetojahtiin soveltuvat .220 Swift, .243 Winchester ja .22-250 Remington. Tuo nalli oli ulkoasultaan kuin perinteinen ASE-lehti • 51. TEKSTI JA KUVAT: J. Näissä kaikissa patruuna oli siis muuten kaikilta ominaisuuksiltaan ja mitoitukseltaan tavanomainen, mutta nalli korvattu sähköisellä. Mullistava uutuus oli ensin 1996 esitelty suustaladattava mustaruutikivääri. Vielä suurempi uutinen oli vuonna 2000 esitelty EtronX sähkösytytteinen M700 kivääri ja sille patruunat. Se oli jotakin täysin uutta ja ihmeellistä asemaailmassa. MALINEN Remingtonin EtronX patruunafloppi Sähkösytytteinen kiväärinpatruunasarja oli aikansa edelläkävijä, joka kuoli kalliina harvinaisuutena pois. Ihanuus ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä jo 2003 se poistettiin esitteistä, kauppa kun ei käynyt. Uudenlaisena ratkaisuna sytytys tapahtui periaatteessa kuten tavallisessa kiväärissä, jossa käytetään nallitettua katkaistua hylsyä
Nallin rakenne. Valmistajan mukaan iskuaika oli 97% tavallista mekaanista nopeampi, mutta käytännössä tätä oli vaikea, ellei mahdoton hyödyntää metsästysaseessa. Nallista ei myöskään voinut nähdä oliko se käytetty vai käyttämätön, ulkomuoto kun ei muuttunut ammuttaessa. Toimintakaavio. Ulkoapäin saattoikin vahingossa olettaa kyseessä olevan suutarin, perinteisen lyötetyn nallin, joka ei ole toiminut. Samoin on laita muovihylsyisen, vain kannaltaan metallia olevan patruunan kanssa. Toimintakuntoon saattamiseksi aseessa oli pistoolikahvan pohjaan sopiva virta-avain ja tukinkaulalla toimintavalmiuden osoittava punainen led-valo. Nyt Remington oli asettanut laukaisuvastuksen säätöväliksi varmint-aseeseen järkevältä kuulostavan 0,2 – 1,1 kiloa. Oikeastaan nopea iskuaika tai tässä tapauksessa paremmin kuvaava pieni laukaisuviive oli ainoa etu, joka uudella rakenteella saatiin. Koska EtronX oli myynnissä vain kolmisen vuotta, ovat niin aseet kuin patruunat tänä päivänä harvinaisia keräilykappaleita. Käytännössä aseen iskuripiikki oli kiinteä ja muusta lukosta eristetty elektrodi ja laukaisulaite oli periaatteessa sähkökatkaisija. Laukaisulaitteen toiminta. Sen verran tuo kondensaattorin lataaminen otti aikaa, että laukaisuväli oli lyhimmillään 0,6 sekuntia, mikä tuskin muodostui käytännössä ongelmaksi. Näin varsinkin automaattiaseissa. M700 EtronX ase virta-avain paikallaan. Yksi ominaisuus erotti sähköaseen käsittelyn selkeästi perinteisestä, sillä lukon liikuttelu kävi kuin itsestään, koska perinteistä iskurin jousta ei tarvinnut virittää. Kuitenkin jos ajatellaan tulevaisuutta, tulevat sähkösytytteiset patruunat ja niitä käyttävät aseet olemaan joku päivä aivan tavallisia. Kontakti nalliin. ammuttu nalli, eli sen keskellä oli valmiina muusta rungosta eristetty potero elektrodille. Aseita saapui myös Suomeen ainakin yleisimmissä .243 Win ja .22-250 Rem kaliipereissa ja heti tuoreeltaan 2000 tehdyssä koeammunnassa ne toimivat aivan kuten mikä tahansa hyvälaatuinen ase-patruuna yhdistelmä. Onhan hylsytön patruunakin vallan mainio keksintö, joskaan ei ole saanut suurta suosiota. Joka tapauksessa Remington oli huomattavasti aikaansa edellä EtronX:n kanssa. Kun hinta oli kaksinkertainen (2000 dollaria) vakiomalliin verrattuna, ei ole vaikea kuvitella myynnin olleen takkuista. Molempien suuri hyöty on alentunut paino, millä on merkitystä lähinnä sotilaskäytössä. 52 • ASE-lehti. Aseen toiminta perustui perälevyn alle asennettavaan tavalliseen 9 voltin paristoon, joka latasi kondensaattorin. Siten laukaisuvastus voi olla miten pieni tahansa
Onhan hylsytön patruunakin vallan mainio keksintö, joskaan ei ole saanut suurta suosiota. Sen verran tuo kondensaattorin lataaminen otti aikaa, että laukaisuväli oli lyhimmillään 0,6 sekuntia, mikä tuskin muodostui käytännössä ongelmaksi. ASE-lehti • 53. Yksi ominaisuus erotti sähköaseen käsittelyn selkeästi perinteisestä, sillä lukon liikuttelu kävi kuin itsestään, koska perinteistä iskurin jousta ei tarvinnut virittää. Nallin rakenne. Samoin on laita muovihylsyisen, vain kannaltaan metallia olevan patruunan kanssa. Nallista ei myöskään voinut nähdä oliko se käytetty vai käyttämätön, ulkomuoto kun ei muuttunut ammuttaessa. Siten laukaisuvastus voi olla miten pieni tahansa. Kuitenkin jos ajatellaan tulevaisuutta, tulevat sähkösytytteiset patruunat ja niitä käyttävät aseet olemaan joku päivä aivan tavallisia. Näin varsinkin automaattiaseissa. Aseen toiminta perustui perälevyn alle asennettavaan tavalliseen 9 voltin paristoon, joka latasi kondensaattorin. ammuttu nalli, eli sen keskellä oli valmiina muusta rungosta eristetty potero elektrodille. Toimintakuntoon saattamiseksi aseessa oli pistoolikahvan pohjaan sopiva virta-avain ja tukinkaulalla toimintavalmiuden osoittava punainen led-valo. Molempien suuri hyöty on alentunut paino, millä on merkitystä lähinnä sotilaskäytössä. Laukaisulaitteen toiminta. Ulkoapäin saattoikin vahingossa olettaa kyseessä olevan suutarin, perinteisen lyötetyn nallin, joka ei ole toiminut. Kontakti nalliin. Koska EtronX oli myynnissä vain kolmisen vuotta, ovat niin aseet kuin patruunat tänä päivänä harvinaisia keräilykappaleita. M700 EtronX ase virta-avain paikallaan. Oikeastaan nopea iskuaika tai tässä tapauksessa paremmin kuvaava pieni laukaisuviive oli ainoa etu, joka uudella rakenteella saatiin. Aseita saapui myös Suomeen ainakin yleisimmissä .243 Win ja .22-250 Rem kaliipereissa ja heti tuoreeltaan 2000 tehdyssä koeammunnassa ne toimivat aivan kuten mikä tahansa hyvälaatuinen ase-patruuna yhdistelmä. Toimintakaavio. Valmistajan mukaan iskuaika oli 97% tavallista mekaanista nopeampi, mutta käytännössä tätä oli vaikea, ellei mahdoton hyödyntää metsästysaseessa. Käytännössä aseen iskuripiikki oli kiinteä ja muusta lukosta eristetty elektrodi ja laukaisulaite oli periaatteessa sähkökatkaisija. Joka tapauksessa Remington oli huomattavasti aikaansa edellä EtronX:n kanssa. Kun hinta oli kaksinkertainen (2000 dollaria) vakiomalliin verrattuna, ei ole vaikea kuvitella myynnin olleen takkuista. Nyt Remington oli asettanut laukaisuvastuksen säätöväliksi varmint-aseeseen järkevältä kuulostavan 0,2 – 1,1 kiloa
Piipunvaihdin on poissa tieltä eikä siirry vahingossa, sillä koko varmistinta on liikutettava sivuttain. Perazzin mitoituksella tehty edullinen kilpahaulikko Turkista Nyt koeammuttu on ainoa vakavasti kilparadoille tarkoitettu ja rakenteeltaan kuin maailman parhaimmistoon lukeutuva Perazzi. Sen tuotevalikoimaan kuuluvat haulikot kaikenlaisilla toimintatavoilla. Tukevat ejektorit ovat valikoivat ja erittäin helpot irrottaa huoltoa varten. Rakenne vaatii erittäin tarkkoja koneistuksia, sillä toimiakseen oikein pitää näissä vastinpintojen koskettaa toisiaan, jotta voimat eivät jää saranatappien varaan. Ei sen puoleen, vaikka menisi metsälle kovametallihaulisilla patruunoilla, niin se riittää enemmän kuin hyvin niillekin ja toimiikin paremmin koska niilläkin patruunan pituus on yleensä 70 mm. Ensi silmäyksellä huomio kiinnittyy tavallista näyttävämpiin puihin, onhan Turkki pähkinäpuun suurtuottaja. Piiput on valmistettu poraamalla ja kovakromattu sisältä sekä mustakromattu päältä. Ajatellen tulevaisuutta ja mahdollisesti muovista luopumista niin huopatulpatkin toimivat parhaiten silloin, kun ne ammutaan patruunapesän mittaisella patruunalla ja mielellään vielä normaalin tiukalla 18,4 mm porauksella, ainakin pakkasessa. Asialla on se hyvä puoli, edullisemman valmistettavuuden lisäksi. Ratkaisu on erinomainen, ei iske ammuttaessa peukaloon eikä siirry vahingossa kuten monen kilpailijan poikittainen liukukytkinversio. Nykyään suosiotaan nopeasti nostavissa Sporting ja Compak kiekkolajeissa yhä useammassa aseessa näkyy olevan varsin pitkät 32” piiput, loppujen luottaessa 30 tuumaisin. Tuo 4140 -teräksestä koneistettu baskyyli on käsitelty myös mustakromaamalla, joten mustaus ei ole ihan heti kulumassa pois. Monesti rata-aseisiin valitaan kirkas baskyyli juuri siksi, että perinteinen sinistys kuluu helposti pois, minkä jälkeen ulkoasu on vähemmän siistin näköinen. 54 • ASE-lehti. Varusteina seuraa viisi piipunsuun ulkopuolelle jatkuvaa, sormin kiristettävää supistinholkkia, voiteluaine, peräruuvin ja tukinharjan avaimet sekä etutukin kiinnityksen ylimittainen (+0,1mm) säätöpala. TEKSTI JA KUVAT: J. Rata-aseiden tapaan varmistin ei ole automaattinen ja sivusiirrolla sama osa toimii piipunvalitsimena. Patruunapesien molemmin puolin on taaksepäin ulkonevat, baskyyliin uppoavat lukituskorvakkeet ja niiden päälle työntyy baskyylin sisältä sulkuharkko. Onkin melko kummallista, että useimmilla valmistajilla Sporting malleissakin pesityksenä on pitkä 12/76, ilmeisesti ne myyvät paremmin. Poraus on vielä tällä hetkellä yleisin, melko väljä 18,6 mm, mikä toimii hyvin muovitulpilla ja pienentää rekyylituntemusta. TEKNIIKKAA Pro antaa heti paketista otettaessa hyvin tehdyn vaikutelman, mikä on kieltämättä hieman hämmentävää, sillä turkkilaisissa aseissa on perinteisesti totuttu hieman halvan tuntuiseen olemukseen. Näinhän on rata-aseiden kohdalla suosittua, toisin kuin metsälle vietävissä, joissa ventiloimaton on parempi. Asialinjalla kun ollaan niin turhia kaiverruksia ei ole tehty, vain baskyyliä kiertävä koristeraita, saranatapin ruusuke ja asiallinen nimikaiverrus. Vaihtoehtoiset piipun pituudet ovat kaikki yleiset eli 26, 28, 30 ja 32”. Baskyylin sivujen trapetsit ottavat vastaan rekyylija sulkuvoimat niiden nojatessa monoblokin kylkiin tehtyihin, vastaavan muotoisiin upotuksiin. Siis juuri sellainen kuin nykysuuntauksen mukaan kilpahaulikon pitää ollakin. Laukaisukoneisto ei ole irrotettavaa mallia, joten se on voitu tehdä kauttaaltaan tukevaksi. Karhennettu kisko on ventiloitu, kuten osamittaiset sivukiskotkin. Niin ikään jouset ovat kestäviä kierrejousia, joten pelkona ei ole lattajousien katkeaminen. Se onkin valmistajan mukaan jokseenkin suora kopio Perazzin mallista MX12, varaosienkin pitäisi olla suurimmalta osalta vaihtokelpoisia keskenään. Vientiä on ympäri maapallon ja alihankintana syntyy aseita myös muille valmistajille. PRO TRAP Yildizin nettikuvasto on päässyt vanhenemaan kauan sitten ja uusi ajantasainen on luvattu vasta vuodelle 2023. Ase toimitetaan kovassa, sametilla päällystetyssä laukussa, jossa pääosat ovat omissa paksuissa kangaspusseissaan. Itse asiassa osa ratkaisuista on jopa kestävämpiä kuin esikuvassaan. Pinnat ovat suorat ja viimeistely hyvä, myös kehyksen sisäpuolella eli piiloon jäävissä kohdinkaan ei ole oikaistu. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että vastaavat aseet maksavat moninkertaisesti Pro Trapin verran, samoinhan oli laita edesmenneen Kemenin kohdallakin. Pähkinänkuoressa kyseessä on Boss -sulkuinen haulikko, jonka kehys on nykyaikaisen leveä ja matala ja kisko vähän kuvaa peittävä kapeneva 10/7 millinen. Suomeen on tähän asti tuotu vain Pro Trap mallia 30” piipuilla ja 12/76 pesillä. Kaliipereja on tarjolla 12 ja 20 sekä patruunapesän pituudeksi voi valita 70 tai 76 mm. Tosin tämän luokan aseessa on vaihdettavat saranatapitkin. Sadoille tuhansille laukauksille tarkoitetun Pro mallin lukitus perustuu vahvaan Boss sulkuun. Yhteistä niille on suurimman osan erittäin edullinen hinnoittelu. Rakenne on erittäin vahva ja sillä saadaan rakenteesta matalin mahdollinen. Siksi tuossa vanhentuneesta kuvastosta löytyy Pro sarjassa ainoastaan Trap malli, vaikka nykyään valmistukseen kuuluvat myös Sporting, Skeet ja Hunting mallit. Avausvipu jää uudessa aseessa mukavasti hieman vinoon, joten kulumisvara on tässä huomioitu kuten pitääkin. Rakenne on siten todella kestävä maineikkaine Boss -sulkuineen. Liipaisimessa ei toistaiseksi ole etäisyyden säätöä. Suomeen tuotavassa Trapmallissa on säätöperä, jossa tukin harjapalaa voi siirtää korkeusja sivusuunnassa. Vielä jyvänä on LPA:n punainen kuitujyvä. että kiinteään rakennelmaan ei tarvitse tehdä kompromisseja ja osat voidaan toteuttaa kestävyyden kannalta riittävän suurina. Yildiz Silah Sanayi on vanha turkkilainen asetehdas Bundurissa, tehnyt haulikoita jo vuodesta 1952. MALINEN Ratamallien tapaan varmistin ei toimi automaattisesti. Näin pelkona ei ole se monesti rata-aseiden laukausmäärillä ilmenevä kiskojen irtoaminen paljon ammuttaessa. Lopputulos on kuitenkin tyylikäs. Yildiz käyttää kiskojen liittämiseen vähän harvinaisempaa hopeajuotosta, joka on monen käyttämää tinajuotosta kestävämpi. 3,8 -kiloisena painoa on metsästysmalleja enemmän, joten sekin on tyypillinen lukema rata-aseelle, nykyäänhän niissä liikutaan jo neljän kilon molemmin puolin. Sako Blade Sako Blade Kokokuparinen suurriistaluoti Yildiz Pro Trap Yildiz Pro Trap Hyvin tehty laukaisulaite on yksiliipaisiminen ja koottu pohjalevyyn eikä ole irrotettavissa huoltoa tai vaihtoa varten. Koneisto on huolellista tekoa kauttaaltaan ja voideltu jo tehtaalta lähtiessä. Patruunapesän pituudeksi voi siis valita joko 12/70 tai 12/76 kaliiperin ja ajatellen ratapatruunoita tuo lyhyempi toimisi paremmin
Tukevat ejektorit ovat valikoivat ja erittäin helpot irrottaa huoltoa varten. PRO TRAP Yildizin nettikuvasto on päässyt vanhenemaan kauan sitten ja uusi ajantasainen on luvattu vasta vuodelle 2023. Suomeen tuotavassa Trapmallissa on säätöperä, jossa tukin harjapalaa voi siirtää korkeusja sivusuunnassa. Sadoille tuhansille laukauksille tarkoitetun Pro mallin lukitus perustuu vahvaan Boss sulkuun. Tosin tämän luokan aseessa on vaihdettavat saranatapitkin. 3,8 -kiloisena painoa on metsästysmalleja enemmän, joten sekin on tyypillinen lukema rata-aseelle, nykyäänhän niissä liikutaan jo neljän kilon molemmin puolin. Koneisto on huolellista tekoa kauttaaltaan ja voideltu jo tehtaalta lähtiessä. Piipunvaihdin on poissa tieltä eikä siirry vahingossa, sillä koko varmistinta on liikutettava sivuttain. Vientiä on ympäri maapallon ja alihankintana syntyy aseita myös muille valmistajille. Ensi silmäyksellä huomio kiinnittyy tavallista näyttävämpiin puihin, onhan Turkki pähkinäpuun suurtuottaja. Piiput on valmistettu poraamalla ja kovakromattu sisältä sekä mustakromattu päältä. Kaliipereja on tarjolla 12 ja 20 sekä patruunapesän pituudeksi voi valita 70 tai 76 mm. Baskyylin sivujen trapetsit ottavat vastaan rekyylija sulkuvoimat niiden nojatessa monoblokin kylkiin tehtyihin, vastaavan muotoisiin upotuksiin. Asialinjalla kun ollaan niin turhia kaiverruksia ei ole tehty, vain baskyyliä kiertävä koristeraita, saranatapin ruusuke ja asiallinen nimikaiverrus. Vielä jyvänä on LPA:n punainen kuitujyvä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että vastaavat aseet maksavat moninkertaisesti Pro Trapin verran, samoinhan oli laita edesmenneen Kemenin kohdallakin. Ajatellen tulevaisuutta ja mahdollisesti muovista luopumista niin huopatulpatkin toimivat parhaiten silloin, kun ne ammutaan patruunapesän mittaisella patruunalla ja mielellään vielä normaalin tiukalla 18,4 mm porauksella, ainakin pakkasessa. Niin ikään jouset ovat kestäviä kierrejousia, joten pelkona ei ole lattajousien katkeaminen. Onkin melko kummallista, että useimmilla valmistajilla Sporting malleissakin pesityksenä on pitkä 12/76, ilmeisesti ne myyvät paremmin. Rata-aseiden tapaan varmistin ei ole automaattinen ja sivusiirrolla sama osa toimii piipunvalitsimena. Itse asiassa osa ratkaisuista on jopa kestävämpiä kuin esikuvassaan. Pähkinänkuoressa kyseessä on Boss -sulkuinen haulikko, jonka kehys on nykyaikaisen leveä ja matala ja kisko vähän kuvaa peittävä kapeneva 10/7 millinen. Ase toimitetaan kovassa, sametilla päällystetyssä laukussa, jossa pääosat ovat omissa paksuissa kangaspusseissaan. TEKSTI JA KUVAT: J. Monesti rata-aseisiin valitaan kirkas baskyyli juuri siksi, että perinteinen sinistys kuluu helposti pois, minkä jälkeen ulkoasu on vähemmän siistin näköinen. MALINEN Ratamallien tapaan varmistin ei toimi automaattisesti. Siksi tuossa vanhentuneesta kuvastosta löytyy Pro sarjassa ainoastaan Trap malli, vaikka nykyään valmistukseen kuuluvat myös Sporting, Skeet ja Hunting mallit. Patruunapesien molemmin puolin on taaksepäin ulkonevat, baskyyliin uppoavat lukituskorvakkeet ja niiden päälle työntyy baskyylin sisältä sulkuharkko. Varusteina seuraa viisi piipunsuun ulkopuolelle jatkuvaa, sormin kiristettävää supistinholkkia, voiteluaine, peräruuvin ja tukinharjan avaimet sekä etutukin kiinnityksen ylimittainen (+0,1mm) säätöpala. Suomeen on tähän asti tuotu vain Pro Trap mallia 30” piipuilla ja 12/76 pesillä. Yildiz käyttää kiskojen liittämiseen vähän harvinaisempaa hopeajuotosta, joka on monen käyttämää tinajuotosta kestävämpi. Liipaisimessa ei toistaiseksi ole etäisyyden säätöä. Nykyään suosiotaan nopeasti nostavissa Sporting ja Compak kiekkolajeissa yhä useammassa aseessa näkyy olevan varsin pitkät 32” piiput, loppujen luottaessa 30 tuumaisin. Karhennettu kisko on ventiloitu, kuten osamittaiset sivukiskotkin. Laukaisukoneisto ei ole irrotettavaa mallia, joten se on voitu tehdä kauttaaltaan tukevaksi. Siis juuri sellainen kuin nykysuuntauksen mukaan kilpahaulikon pitää ollakin. Rakenne vaatii erittäin tarkkoja koneistuksia, sillä toimiakseen oikein pitää näissä vastinpintojen koskettaa toisiaan, jotta voimat eivät jää saranatappien varaan. Avausvipu jää uudessa aseessa mukavasti hieman vinoon, joten kulumisvara on tässä huomioitu kuten pitääkin. Pinnat ovat suorat ja viimeistely hyvä, myös kehyksen sisäpuolella eli piiloon jäävissä kohdinkaan ei ole oikaistu. TEKNIIKKAA Pro antaa heti paketista otettaessa hyvin tehdyn vaikutelman, mikä on kieltämättä hieman hämmentävää, sillä turkkilaisissa aseissa on perinteisesti totuttu hieman halvan tuntuiseen olemukseen. Sen tuotevalikoimaan kuuluvat haulikot kaikenlaisilla toimintatavoilla. Sako Blade Sako Blade Kokokuparinen suurriistaluoti Yildiz Pro Trap Yildiz Pro Trap Hyvin tehty laukaisulaite on yksiliipaisiminen ja koottu pohjalevyyn eikä ole irrotettavissa huoltoa tai vaihtoa varten. Perazzin mitoituksella tehty edullinen kilpahaulikko Turkista Nyt koeammuttu on ainoa vakavasti kilparadoille tarkoitettu ja rakenteeltaan kuin maailman parhaimmistoon lukeutuva Perazzi. Rakenne on erittäin vahva ja sillä saadaan rakenteesta matalin mahdollinen. ASE-lehti • 55. Vaihtoehtoiset piipun pituudet ovat kaikki yleiset eli 26, 28, 30 ja 32”. Ei sen puoleen, vaikka menisi metsälle kovametallihaulisilla patruunoilla, niin se riittää enemmän kuin hyvin niillekin ja toimiikin paremmin koska niilläkin patruunan pituus on yleensä 70 mm. Se onkin valmistajan mukaan jokseenkin suora kopio Perazzin mallista MX12, varaosienkin pitäisi olla suurimmalta osalta vaihtokelpoisia keskenään. Yhteistä niille on suurimman osan erittäin edullinen hinnoittelu. Lopputulos on kuitenkin tyylikäs. Ratkaisu on erinomainen, ei iske ammuttaessa peukaloon eikä siirry vahingossa kuten monen kilpailijan poikittainen liukukytkinversio. Rakenne on siten todella kestävä maineikkaine Boss -sulkuineen. Patruunapesän pituudeksi voi siis valita joko 12/70 tai 12/76 kaliiperin ja ajatellen ratapatruunoita tuo lyhyempi toimisi paremmin. että kiinteään rakennelmaan ei tarvitse tehdä kompromisseja ja osat voidaan toteuttaa kestävyyden kannalta riittävän suurina. Tuo 4140 -teräksestä koneistettu baskyyli on käsitelty myös mustakromaamalla, joten mustaus ei ole ihan heti kulumassa pois. Näinhän on rata-aseiden kohdalla suosittua, toisin kuin metsälle vietävissä, joissa ventiloimaton on parempi. Yildiz Silah Sanayi on vanha turkkilainen asetehdas Bundurissa, tehnyt haulikoita jo vuodesta 1952. Poraus on vielä tällä hetkellä yleisin, melko väljä 18,6 mm, mikä toimii hyvin muovitulpilla ja pienentää rekyylituntemusta. Näin pelkona ei ole se monesti rata-aseiden laukausmäärillä ilmenevä kiskojen irtoaminen paljon ammuttaessa. Asialla on se hyvä puoli, edullisemman valmistettavuuden lisäksi
Kaikkiaan ase toimi esimerkillisesti, laukaisuvastus oli lopussa hyvin tasaisesti 1,93 + 2,10 kiloa, mikä on kohdallaan ja kielii hyvin tehdystä koneistosta. Tasapainoinenkin ase liikkuu näin helpommin. Yildiz valmistaa holkkinsa itse, eikä tarvikevalmistajia ole, joten vaihtoehdot tämän suhteen ovat vähissä. Moni radalla ampuva tekee joka tapauksessa ensi töikseen vaihdon tuttuun ja turvalliseen, jo aiemmin käyttämäänsä perälevyyn. Kunnioitus valmistajaa kohtaan kasvoi tässä vaiheessa. Ulkoisesti ase on näyttävä, varsinkin nelosluokan pähkinäpuu, työn laatu on hyvä ja niin juotokset kuin pinnoitukset monia muita kestävämmät. Toisaalta perä pitää monesti säädättää tukkisepällä joka tapauksessa ampujan mitoille sopivaksi, mutta tietenkin varsinkin säätöperän kohdalla olisi toivottavaa, että sen säädöt riittäisivät jo tehtaalta tullessa. Eniten tuo yliampuvuus haittasi skeet radan kierrossa, mutta sehän on loppupeleissä perän muotoilukysymys. Näyttävät puut on sovitettu hyvin ja viimeistelty huolella öljyämällä Schaftoililla. Moni koeampuja luulikin pintakäsittelyksi lakkausta. Valikoivat ejektorit toimivat nekin koko ajan moitteetta. saranatapin etupuolelle, optimaalisesti monen mukaan. Haulikon valinta ei siis edelleenkään ole helppo juttu. Sen sijaan ulkopuoliset kantopinnat saivat voitelun kuten puolikas ja kolmevarttinen, sormin kierrettävä holkkikin. Sporting mallissa on hieman matalampi perä, joten sen säätövarat olisivat riittäneet. Testin alkaessa kesällä Pro Trap:n suositushinta oli 2549 euroa, mutta kuten muutkin hinnat niin syksyn alkaessa se oli noussut 2849 euroon. BA:ssa. Suunta suoraan SSG:n radalle ja koenostot kertoivat tukinharjan olevan liian korkealla itselleni, näin vaikka säätö oli ala-asennossaan. Kaikkiaan aseella ammuttiin 650 laukausta ja ainoat toimintaan liittyvät havainnot olivat se, että kiekkokierroksella pitää muistaa välillä tiukata supistimia, ne kun tahtovat löystyä eikä niille sormikiristeisinä ole kiristysavainta ja koneiston avausvipu palautui aivan lopussa muutaman kerran taitettaessa ase auki. Tukin harja on säädettävissä sekä korkeus että sivusuuntaan. Muuta: valikoivat ejektorit Varusteet: kova laukku, 6-koloavaimet, öljy, etutukin kiinnityksen ylimittainen säätöpala 56 • ASE-lehti. Perälaatta on melko pehmeä 20 millinen. Paljon puhutaan aseen oikeasta tasapainosta, mutta mikä se on, onkin toinen juttu. Sen jälkeen olivat vuorossa niin Sporting kuin Compak ratojen kiertoa, Compak myös hienosti hoidetuilla Hyvinkään radoilla. Monoblokin trapetsiupotukset vastaavat baskyylin ulkonemiin ja kantavat päittäisvoimat. Osoitti taas kerran, että kun osaa ampua niin kiekot menevät murusiksi aseella kuin aseella. Hintaansa nähden vastaavaa rakennetta ja ominaisuuksia ei taida helposti löytyä muualta, joskin samassa hintaryhmässä on kyllä monia hyviä vaihtoehtoja. Samalla tulee kokeilla, ovatko molemmat osat tasapainossa silloin kun niitä kannattelee otekohdasta. Näin menetellen Pro:n etuosa painoi 1,92 kg ja sen tasapaino oli juuri omassa kannattelukohdassani, viitisen senttiä leveän tukin etukärjestä. Viime mainittu hoitui öljytipalla vivun akselille eli kuuluu normaaleihin huoltotoimiin. Tukin harja on muodoltaan melko leveä, mutta jyrkkä pistoolikahva mukavasti pahkallaan käden täyttävä. Ei haitannut edes sopimaton peräkään, saati toisessa piipussa ollut varttinen supistin. Pro on siis erinomaisesti tasapainotettu nyt koeammutuilla 30” piipuilla. 20 ja 70 mm patruunapesä) Teräshaulikelpoinen: kyllä Piiput: 76 cm (26” – 32”) Pituus: 120 cm Paino: 3,8 kg Tähtäimet: kapeneva 10/7 kisko ja punainen loistejyvä Laukaisu: yksi liipaisin, vastus 1,9 / 2,1 kg Varmistin: ei automaattinen Puut: öljytty luokan 4 pähkinäpuu Supistimet: 5 kpl 73 mm pitkiä, 20 mm piipunsuun ulkopuolelle ulottuvia. Samoin se, miten se mitataan. Pro -malli toimitetaan kovassa laukussa viiden supistimen, 6-koloavainten, vaseliinin ja etutukin kiinnityksen säätöpalan kanssa. Sovituksessa harjaa siirrettiin ainoastaan hieman oikealle ja ammunnat suoritettiin näillä eväillä. Auki taitto sujui niin ikään helposti heti uudesta pitäen. Tässä molemmat piiput kävivät täysin samaan paikkaan eli jyvän yläpuolelle, kiskoa kun oli reilusti näkyvissä. Kuitujyvä on LPA:n tuotantoa. Käytössä tuli ilmi viiden supistimen riittämättömyys, nyt kaipasimme toista suoraa ja toista puolikasta, jotta molempiin piippuihin olisi voinut kiertää samanlaiset suuhiset. Samassa yhteydessä selvisi laukaisulaitteen ja baskyylin sisäpuolen hyvä työnlaatu. Ensi käynnillä tuli ammutuksi 150 laukausta ja seuraavat pari päivää poskiluu oli varsin hellänä. Otepintojen karhennukset on tehty nykytyyliin laserilla polttamalla. Kaikenlaisia ohjearvoja on netti pullollaan, mutta loppupeleissä se, miten ase soveltuu itselle, on määräävää. TEKNISET TIEDOT YILDIZ PRO TRAP Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy Valmistaja: Yildiz Silah Sanayi, Turkki Hinta: 2849 eur Takuu: 3 vuotta Toiminta: päällekkäispiippuinen haulikko Kaliiperi: 12/76 (myös kal. Kun kiekkoradalla oli asetelineessä pitkä rivi laadukkaita haulikoita, pomppasi Yildiz joukosta varsin selvästi loistavan tukkipuunsa ansiosta. Supistinholkkeja vaihtamalla skeetiin ja neljännekseen selvisi myös käyttäytyminen nopeatempoisessa metsästysammunnassa, ns. Vaan silti jäimme kaipaamaan pidempien 32” piippujen vaikutuksen testaamista. Seuraavilla kerroillakin laukausmäärä vaihteli 100 ja 140 välillä, mutta enää poski ei kipeytynyt, ilmeisesti kiskoa jäi vain aiempaa enemmän näkyviin. Piippujen väli on kiskottamatta etutukin alta, millä on osaltaan säädetty aseen tasapainoa. Supistimet ovat Yildizin omaa tuotantoa, tässä Pro mallissa pidennetyt, sormin kiristettävät 73 milliset. Peräosan paino oli hienosti lähes sama 1,84 kg ja sen tasapaino jyrkän pistoolikahvan etureunassa, juuri siinä mistä sitä kannatellaan. Itsellänikin jopa BA:n hankalat keskipallin vastakiekot rikkoutuivat, joten Pro:ssa on aineksia yleisaseeksikin, kunhan vain perä sopii ampujalle. Pro:ssa on painava koneisto, mikä on hyvä asia ja nykymuodin mukainen, näinhän Berettakin on lisännyt viime malleissaan juuri koneiston painoa. Ei se pitkänä pidetty 30 tuuman piippu paljon painanut skeetissäkään, kun moninkertainen Suomen mestari näytti mallia. Samoin totesi suurin osa asetta kokeilleista kiekkoampujista. Ja tietenkin niitä eniten myytäviä, paljon monikäyttöisempiä Sporting malleja niin 30” kuin 32” piipuilla. Vetopituus on normaali, ehkä jopa lyhyehkö 36,5 senttiä, mitä voi halutessaan säätää perälevyä vaihtamalla. Saranatapit ovat vaihdettavat. Vakiona tuleva kumiperälevy on hieman tarraava, joskaan ei aiheuttanut ongelmia ja paksuudeltaan 20 mm. Ja näinhän on ilmeisesti asian laita sen suosituimman Sporting mallin kohdalla. Nyt tasapaino asettui tyhjällä aseella sentin verran Baskyylin sisällä olevat sivuvastimet on koneistettu huolella kuten kaikki teräsosat. Jos jotakin jäi uupumaan niin monessa kilpa-aseessa on säädettävä liipaisimen etäisyys, jos sellaiselle kokee oikeasti olevan tarvetta. Puhdistusvaiheessa hylsynkannan jäljet lähtivät iskupohjasta todella helposti eli ilmeisesti mustakromaus helpottaa tässä huoltotöitä. Ensimmäinen tehtävä oli tarkistaa osumapiste eli ampua teräslevyyn. Etutukin sovitus on tarkka ja mukana seuraa vielä ylimittainen säätöpala mahdollista kulumista ajatellen. Yksi tapa on lisäksi punnita piiput etutukkeineen ja verrata sitä baskyylin ja perän yhteispainoon eli ovatko ne yhtä suuret. RADALLA Ensi työ oli irrottaa perä ja voidella koneisto mikä osoittautui varsin hämmentäväksi, sillä tehdas oli hoitanut jo homman ja vaseliinia oli oikeissa paikoissa. Puut ovat hienot ja pintakäsitelty Schaftoililla öljyämällä. Kun tavalliset 28 gramman kiekkopaukut laittoi patruunapesään ja viritti iskuvasarat taakse, kuten ammuttaessa ensimmäistä laukausta, pysyi tasapaino suunnilleen samassa kohdassa. Sellainen on nyt Yildizilläkin harkinnassa
Hintaansa nähden vastaavaa rakennetta ja ominaisuuksia ei taida helposti löytyä muualta, joskin samassa hintaryhmässä on kyllä monia hyviä vaihtoehtoja. Tasapainoinenkin ase liikkuu näin helpommin. Pro on siis erinomaisesti tasapainotettu nyt koeammutuilla 30” piipuilla. Vaan silti jäimme kaipaamaan pidempien 32” piippujen vaikutuksen testaamista. Ei haitannut edes sopimaton peräkään, saati toisessa piipussa ollut varttinen supistin. Yildiz valmistaa holkkinsa itse, eikä tarvikevalmistajia ole, joten vaihtoehdot tämän suhteen ovat vähissä. 20 ja 70 mm patruunapesä) Teräshaulikelpoinen: kyllä Piiput: 76 cm (26” – 32”) Pituus: 120 cm Paino: 3,8 kg Tähtäimet: kapeneva 10/7 kisko ja punainen loistejyvä Laukaisu: yksi liipaisin, vastus 1,9 / 2,1 kg Varmistin: ei automaattinen Puut: öljytty luokan 4 pähkinäpuu Supistimet: 5 kpl 73 mm pitkiä, 20 mm piipunsuun ulkopuolelle ulottuvia. Paljon puhutaan aseen oikeasta tasapainosta, mutta mikä se on, onkin toinen juttu. Itsellänikin jopa BA:n hankalat keskipallin vastakiekot rikkoutuivat, joten Pro:ssa on aineksia yleisaseeksikin, kunhan vain perä sopii ampujalle. Puhdistusvaiheessa hylsynkannan jäljet lähtivät iskupohjasta todella helposti eli ilmeisesti mustakromaus helpottaa tässä huoltotöitä. BA:ssa. Monoblokin trapetsiupotukset vastaavat baskyylin ulkonemiin ja kantavat päittäisvoimat. Perälaatta on melko pehmeä 20 millinen. Sellainen on nyt Yildizilläkin harkinnassa. Samoin totesi suurin osa asetta kokeilleista kiekkoampujista. Auki taitto sujui niin ikään helposti heti uudesta pitäen. Piippujen väli on kiskottamatta etutukin alta, millä on osaltaan säädetty aseen tasapainoa. Moni koeampuja luulikin pintakäsittelyksi lakkausta. Pro:ssa on painava koneisto, mikä on hyvä asia ja nykymuodin mukainen, näinhän Berettakin on lisännyt viime malleissaan juuri koneiston painoa. Tässä molemmat piiput kävivät täysin samaan paikkaan eli jyvän yläpuolelle, kiskoa kun oli reilusti näkyvissä. Ensi käynnillä tuli ammutuksi 150 laukausta ja seuraavat pari päivää poskiluu oli varsin hellänä. Saranatapit ovat vaihdettavat. Puut ovat hienot ja pintakäsitelty Schaftoililla öljyämällä. Osoitti taas kerran, että kun osaa ampua niin kiekot menevät murusiksi aseella kuin aseella. Sen jälkeen olivat vuorossa niin Sporting kuin Compak ratojen kiertoa, Compak myös hienosti hoidetuilla Hyvinkään radoilla. Sovituksessa harjaa siirrettiin ainoastaan hieman oikealle ja ammunnat suoritettiin näillä eväillä. Supistinholkkeja vaihtamalla skeetiin ja neljännekseen selvisi myös käyttäytyminen nopeatempoisessa metsästysammunnassa, ns. Vetopituus on normaali, ehkä jopa lyhyehkö 36,5 senttiä, mitä voi halutessaan säätää perälevyä vaihtamalla. Seuraavilla kerroillakin laukausmäärä vaihteli 100 ja 140 välillä, mutta enää poski ei kipeytynyt, ilmeisesti kiskoa jäi vain aiempaa enemmän näkyviin. Suunta suoraan SSG:n radalle ja koenostot kertoivat tukinharjan olevan liian korkealla itselleni, näin vaikka säätö oli ala-asennossaan. Peräosan paino oli hienosti lähes sama 1,84 kg ja sen tasapaino jyrkän pistoolikahvan etureunassa, juuri siinä mistä sitä kannatellaan. Kunnioitus valmistajaa kohtaan kasvoi tässä vaiheessa. Muuta: valikoivat ejektorit Varusteet: kova laukku, 6-koloavaimet, öljy, etutukin kiinnityksen ylimittainen säätöpala ASE-lehti • 57. Otepintojen karhennukset on tehty nykytyyliin laserilla polttamalla. Ulkoisesti ase on näyttävä, varsinkin nelosluokan pähkinäpuu, työn laatu on hyvä ja niin juotokset kuin pinnoitukset monia muita kestävämmät. Viime mainittu hoitui öljytipalla vivun akselille eli kuuluu normaaleihin huoltotoimiin. Supistimet ovat Yildizin omaa tuotantoa, tässä Pro mallissa pidennetyt, sormin kiristettävät 73 milliset. Kaikkiaan ase toimi esimerkillisesti, laukaisuvastus oli lopussa hyvin tasaisesti 1,93 + 2,10 kiloa, mikä on kohdallaan ja kielii hyvin tehdystä koneistosta. RADALLA Ensi työ oli irrottaa perä ja voidella koneisto mikä osoittautui varsin hämmentäväksi, sillä tehdas oli hoitanut jo homman ja vaseliinia oli oikeissa paikoissa. Ei se pitkänä pidetty 30 tuuman piippu paljon painanut skeetissäkään, kun moninkertainen Suomen mestari näytti mallia. Ja näinhän on ilmeisesti asian laita sen suosituimman Sporting mallin kohdalla. Samoin se, miten se mitataan. Samalla tulee kokeilla, ovatko molemmat osat tasapainossa silloin kun niitä kannattelee otekohdasta. Jos jotakin jäi uupumaan niin monessa kilpa-aseessa on säädettävä liipaisimen etäisyys, jos sellaiselle kokee oikeasti olevan tarvetta. Tukin harja on säädettävissä sekä korkeus että sivusuuntaan. Etutukin sovitus on tarkka ja mukana seuraa vielä ylimittainen säätöpala mahdollista kulumista ajatellen. Samassa yhteydessä selvisi laukaisulaitteen ja baskyylin sisäpuolen hyvä työnlaatu. Valikoivat ejektorit toimivat nekin koko ajan moitteetta. Kun tavalliset 28 gramman kiekkopaukut laittoi patruunapesään ja viritti iskuvasarat taakse, kuten ammuttaessa ensimmäistä laukausta, pysyi tasapaino suunnilleen samassa kohdassa. Moni radalla ampuva tekee joka tapauksessa ensi töikseen vaihdon tuttuun ja turvalliseen, jo aiemmin käyttämäänsä perälevyyn. Kaikkiaan aseella ammuttiin 650 laukausta ja ainoat toimintaan liittyvät havainnot olivat se, että kiekkokierroksella pitää muistaa välillä tiukata supistimia, ne kun tahtovat löystyä eikä niille sormikiristeisinä ole kiristysavainta ja koneiston avausvipu palautui aivan lopussa muutaman kerran taitettaessa ase auki. Yksi tapa on lisäksi punnita piiput etutukkeineen ja verrata sitä baskyylin ja perän yhteispainoon eli ovatko ne yhtä suuret. Tukin harja on muodoltaan melko leveä, mutta jyrkkä pistoolikahva mukavasti pahkallaan käden täyttävä. Kun kiekkoradalla oli asetelineessä pitkä rivi laadukkaita haulikoita, pomppasi Yildiz joukosta varsin selvästi loistavan tukkipuunsa ansiosta. Käytössä tuli ilmi viiden supistimen riittämättömyys, nyt kaipasimme toista suoraa ja toista puolikasta, jotta molempiin piippuihin olisi voinut kiertää samanlaiset suuhiset. Sporting mallissa on hieman matalampi perä, joten sen säätövarat olisivat riittäneet. saranatapin etupuolelle, optimaalisesti monen mukaan. Toisaalta perä pitää monesti säädättää tukkisepällä joka tapauksessa ampujan mitoille sopivaksi, mutta tietenkin varsinkin säätöperän kohdalla olisi toivottavaa, että sen säädöt riittäisivät jo tehtaalta tullessa. Haulikon valinta ei siis edelleenkään ole helppo juttu. Testin alkaessa kesällä Pro Trap:n suositushinta oli 2549 euroa, mutta kuten muutkin hinnat niin syksyn alkaessa se oli noussut 2849 euroon. Eniten tuo yliampuvuus haittasi skeet radan kierrossa, mutta sehän on loppupeleissä perän muotoilukysymys. Näin menetellen Pro:n etuosa painoi 1,92 kg ja sen tasapaino oli juuri omassa kannattelukohdassani, viitisen senttiä leveän tukin etukärjestä. Ensimmäinen tehtävä oli tarkistaa osumapiste eli ampua teräslevyyn. Pro -malli toimitetaan kovassa laukussa viiden supistimen, 6-koloavainten, vaseliinin ja etutukin kiinnityksen säätöpalan kanssa. Sen sijaan ulkopuoliset kantopinnat saivat voitelun kuten puolikas ja kolmevarttinen, sormin kierrettävä holkkikin. Vakiona tuleva kumiperälevy on hieman tarraava, joskaan ei aiheuttanut ongelmia ja paksuudeltaan 20 mm. Näyttävät puut on sovitettu hyvin ja viimeistelty huolella öljyämällä Schaftoililla. Nyt tasapaino asettui tyhjällä aseella sentin verran Baskyylin sisällä olevat sivuvastimet on koneistettu huolella kuten kaikki teräsosat. Ja tietenkin niitä eniten myytäviä, paljon monikäyttöisempiä Sporting malleja niin 30” kuin 32” piipuilla. Kaikenlaisia ohjearvoja on netti pullollaan, mutta loppupeleissä se, miten ase soveltuu itselle, on määräävää. TEKNISET TIEDOT YILDIZ PRO TRAP Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy Valmistaja: Yildiz Silah Sanayi, Turkki Hinta: 2849 eur Takuu: 3 vuotta Toiminta: päällekkäispiippuinen haulikko Kaliiperi: 12/76 (myös kal. Kuitujyvä on LPA:n tuotantoa
Päätöstä valmisteli erillinen valintatoimikunta, johon kuuluivat säätiön hallituksen edustajina Pekka Kouri (valintatoimikunnan puheenjohtaja), Juha-Pekka Liikola ja Vera von Fersen sekä kaksi asiantuntijajäsentä apulaisprofessori Mikko Karjalainen ja FT Elina Virtanen. SOTAHISTORIAN PALKINTO 2022 Heidi Ruotsalaiselle ja Olli Bäckströmille Sotatieteiden tohtori Heidi Ruotsalaisen teos ”Salatun tiedon tuottajat – Suomen sotilasasiamiesten tiedustelutoiminta 1918–1939” (Atena 2021) valaisee Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenten sotilasasiamiesjärjestelmän syntyä, kehitystä ja merkitystä. Raaka, valloitettujen maiden asukkailla maksettu hyökkäyssota laajensi Ruotsin eurooppalaiseksi suurvallaksi, jonka aseman se kuitenkin menetti 1700-luvulla. Bäckström on käynyt tutkimukseensa läpi niin suomenruotsin-, englannin-, ranskankuin saksankielisiä lähteitä. Teoksen myötä Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän historialliset juuret tulevat peratuksi perusteellisesti. Seuraavan kerran sotahistorian palkinto jaetaan vuonna 2024. 050 5810 819 tai www.mannerheiminperinnesaatio.fi Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön joka toinen vuosi jakama sotahistorian palkinto on myönnetty tänä vuonna ST Heidi Ruotsalaiselle ja FT Olli Bäckströmille. Palkittavat teokset valittiin vuosina 2020–2022 valmistuneista sotahistorian tutkimuksista. Toiseen maailmansotaan tultaessa Suomi oli kuitenkin kehittänyt toimivan sotilasasiamiesverkoston. Säätiön puheenjohtajana toimii kenraalimajuri Juha-Pekka Liikola. Ruotsalaisen tutkimus pohjautuu hänen vuonna 2021 Maanpuolustuskorkeakoulussa tarkastettuun sotahistorian alan väitöstutkimukseen. 58 • ASE-lehti. Ruotsalaisen teos perustuu monipuoliseen ja erittäin sirpaleiseen lähdeaineistoon ja käsittelee aiemmin vähän tunnettua aihetta. Filosofian tohtori Olli Bäckströmin teos ”Lumikuningas – Kustaa II Adolf ja 30-vuotinen sota” (Gaudeamus 2020) on laajaan lähdeaineistoon perustuva, tarkkapiirteinen sotaja sotilashistoriantutkimus aiheesta, jota Suomessa ei viime vuosikymmeninä ole juurikaan tutkittu. Päätöksen palkittavista töistä teki säätiön hallitus. Hän muistuttaa kuitenkin, että osa kuninkaan kunniasta kuului hänen taustallaan työskennelleelle kansleri Axel Oxenstiernalle. Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiö on vuonna 1973 perustettu säätiö, jonka tärkein tehtävä on Suomen Marsalkka Mannerheimin muiston vaaliminen. Luovat ratkaisut olivat kehitystyössä tarpeen ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä niukkuuden vuosina sekä 1930-luvun taloudellisen laman ahdingossa. Lisätietoja Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön sotahistorian palkinnosta antaa säätiön toimitusjohtaja Janne Kosonen, puh. Ruotsalainen osoittaa, että Suomen sotilasasiamiesjärjestelmään otettiin mallia Venäjältä, joskin kansalliset lähtökohdat huomioiden. Hän myös murtaa myyttiä suomalaisista hakkapeliitoista Kustaa II Adolfin armeijan selkärankana. Palkinto on 10 000 euroa, jonka voittajat jakavat. Lisäksi säätiö tukee taloudellisesti Suomen sotia koskevan sotahistorian tutkimustyötä sekä suomalaisten upseerien koulutusta. Bäckström tarkastelee ansiokkaasti Kustaa II Adolfin roolia hallinnon uudelleenjärjestelijänä ja sodankäynnin uudistajana. Palkinto on myönnetty vuodesta 2006, ja sen tarkoitus on edistää sotahistoriallista tutkimusta. Bäckström käsittelee teoksessaan Kustaa II Adolfin johdolla hyökkäyssotaa käyneen Ruotsin sodankäyntiä vuosina 1630–1632 asettaen samalla taistelut laajempaan kontekstiin. Bäckström tuo monipuolisesti esiin sodankäynnin raakuuden – mittavat aineelliset tuhot ja ihmisten kärsimyksen. Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön sotahistorian palkinnon ovat saaneet vuonna 2006 FT Lasse Laaksonen, vuonna 2008 ST Pentti Airio, vuonna 2010 VTT Harri Korpisaari, vuonna 2012 FT Ohto Manninen, vuonna 2014 FT Pasi Tuunainen, vuonna 2016 ST Marko Palokangas, vuonna 2018 FT Touko Perko sekä vuonna 2020 FT Elina Virtanen ja FT Mikko Karjalainen
Joukko suomalaismiljonäärejä osallistuu Agatha Christie -henkiseen Murhaleikkiin. JESSE HACKMAN is back! LUURANKOSAARI ON VÄKEVÄÄ PAULOWIA Ari Paulowin 13. Kun sitten yksi joukosta kuolee, leikki muuttuu todeksi. Kysy tuotteista kauppiaaltasi, suoraan meiltä tai vieraile sivuillamme: www.asetalo.fi LUPAVAPAAT LAHJAIDEAT GLOCK P80 juhlakello rajoitettu erä! NYT 490,00 GLOCK veitsi M78, musta 38,00 GLOCK veitsi M81 sahalaidalla, eri värejä! 42,50 UMAREX Glock 17 Gen 5 6mm CO2 airsoft 195,00 UMAREX Glock 19 Gen 4 6mm CO2 airsoft 145,00 GLOCK Functional musta-harmaa tekninen T-paita S-M 29,00 GLOCK Gen 4 ja Gen 5 Engineering t-paidat S-XXL 29,00 GLOCK Girl ja Ladies -naisten t-paidat S-XL 25,00 GLOCK Perfection muki musta-oranssi 15,00 GLOCK termosmuki 20,00 GLOCK pistooliavaimenperä Gen 5 5,00 GLOCK Perfection lippis 15,00 M05 takit, koot 748, 750, 752 ja 756 eli S-L ja XXL myös talvikuosit! 114,90 M05 housut, koot 748, 750, 752 ja 756 eli S-L ja XXL myös talvikuosit! 100,00 EDGE #XDF610 Dragon Fire suojalasit edullisesti! 19,00 HEAT 3 Smart -lämpöhansikkaat, viranomaismalli! Koot 8-12 165,00 PUTKEA JA A-TARVIKKEITA VIXEN LVF 2,5-15X50 (30MM) G4 valopisteellä! 750,00 VIXEN SFP 2.8-15X56 G4 valopisteellä! TARJOUS ovh. 990,nyt 900,00 VIXEN ED 1-8X25 IR Duplex 30MM valopisteellä! 950,00 VIXEN LVF 1-6X24 Mil Dot IR valopisteellä! 840,00 PMC 223 REM 55GR FMJBT-223A 11,60 / 20kpl PMC 7,62X39 123GR FMJ 762A 27,00 / 20kpl PMC 9MM BRONZE 115GR FMJ 9A 17,50 / 50kpl MAGTECH 9MM FMC 124GR 9B 17,50 / 50kpl STV 7,62X39 123GR FMJ bulkkipaukku 500kpl / ltk 325,/ 500kpl STV 7,62X54R bulkkipaukku 148GR 300kpl / ltk 255,/ 300kpl ASEET JA LIPPAAT COLT M5 16” ja 14,5” .223 kivääri UUTUUS! 3350,00 COLT CR6920 AR15 kivääri 16” 1990,00 COLT M4 CARBINE (CR6921) 14,5” .223 REM kivääri 1950,00 COLT EPR (LE6920-EPR) 14,5” .223 REM kivääri 2550,00 H&K SP5L (MP5) 16,5” 9MM kivääri 3450,00 H&K SP5K (MP5K) 9X19 10ptr lipas pistooli TT3 2950,00 JP JP-15 Professional Rifle PRO .223 kivääri 3600,00 JP5 COMPETITION PCC 9MM 14,5” kivääri UUTUUS! 5450,00 MAGPUL PMAG ikkunallinen lipas .223 30 ptr, musta tai MCT 33,00 MAGPUL PMAG lipas .308 20 ptr lipas 46,00 MAGPUL PMAG D-50 rumpulipas .308 50 ptr 235,00 MAGPUL PMAG AK/AKM MOE 7,62X39 10 ptr 25,00 ASE-lehti • 59. Meiltä myös jättisuuret tulosteet. Materiaaleina tarrat, paperit, kankaat ym. Ainoa pelastava enkeli. (08) 815 3600 Ase-lehti toivottaa Ase-lehti toivottaa kaikille lukijoilleen ja kaikille lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen yhteistyökumppaneilleen rauhallista joulua & rauhallista joulua & menestystä vuodelle 2023! menestystä vuodelle 2023! PUKIN KONTTIIN Kotisivumme: www.asetalo.com E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 10.00-17.00, LA 10.00-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTIJA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE HOIDAMME MYÖS PERIKUNTIEN ASEIDEN MYYNTEJÄ SEKÄ OSTAMME ASEITA! Tutustu verkkokauppaamme www.asetalo.fi Varastossamme lisäksi runsaasti käytettyjä metsästysja urheilu-aseita. OULUN MAINOSKESKUS OY Haaransuonkuja 2, 90240 OULU Puh. Hiipivän jännityksen, nasevan sanailun, toiminnan ja mojovien yllätysten keitos. Mistä murhaaja tulee ja miksi. Hän on Murhaleikki-porukan ainoa toivo. Etäällä mediasta, töistä ja kaikista muista huolista. TULOSTEET JA SUURENNOKSET DIGIKUVISTA Teemme digikuvistasi tulosteet haluamaasi kokoon. Onko heillä kaikilla sama kohtalo. Tämä jos mikä on privaattietsivä Jesse Hackmanin ominta osaamisaluetta. Hackman-romaani on kotimaisen dekkarigenren aatelia. Kuka heitä surmaa aivan oikeasti. Hauskaan roolipeliin ylellisen lomakylän rauhassa. Pelon, kauhun ja neuvottomuuden synkäksi noidankehäksi
Lisääntyvässä määrin luvattomia aseita ja varsinkin erilaisia kaasuaseita ja astaloita hankitaan myös todellisen tai luulotellun uhkakuvan vuoksi, eli puhtaasti omaksi turvaksi. kunnon kansalainen kantaa laittomia tai laittomasti kannettuja itsepuolustusvälineitä mukanaan pelkästään siksi, että voisi puolustautua rikollista vastaan. Nämä 10% siis eivät ole niitä jengiläisiä, vaan potentiaalisia uhreja. Poistamalla yhtälöstä ampuma-ase, tekoväline vaihtuisi siihen yleisimpään, eli keittiöveitseen. Tämä ei tietenkään yllätä maassa, jossa on tapana lukea vain otsikot. Käytännön elämässä tämä on nykyään hyvin harvinaista, mutta laki ei sitä estä. “Enintään” siksi kun huomioidaan tuomioista annettavat mittavat paljousalennukset. Tutkimaton fakta on, kuinka moni ns. 60 • ASE-lehti. Kyseessä on siis poikkeusperuste erityisestä syystä ja vertailun vuoksi, suomen naapurimaissa -ainakin periaatteessatämä mahdollisuus on. Alaikäisten osalta määräksi on kyselytutkimuksissa arvioitu jopa 10%, mihin jengirikollisuutta ilmiönä kieltävien tahojen kannattaisi kiinnittää huomiota. Huomattavan moni esitystä “lukenut” luulee, että esitys koskisi vain esimerkiksi vartijoita. Eräs nettifoorumeilla esitetty huolenaihe ovat “känniammuskelut”. OIKEUSKÄYTÄNTÖ Oikeuskäytännössä ei juurikaan erotella sitä, miten luvattoman aseen hallussapito tapahtuu, oli se sitten muistoaseena maalaistalossa tai taparikollisen taskussa kaupungilla. Tekojen määrä ei siten juurikaan muuttuisi. Niin määrällisesti kuin varsinkin uhreina mitattuna. Rattijuoppojen uhreina kuolee Suomessa absoluuttisesti noin 16 -kertaa enemmän ihmisiä kuin ampuma-aseella tehdyissä henkirikoksissa. Oikeuskäytännössä nähdään jopa taparikollisen kantama ladattu ase enintään sakolla sovitettavana tekona. Oletus siitä, että joku kanniskelisi asetta vaikkapa ravintolassa tarkoittaa sitä, että nämä samaiset henkilöt jo nyt kantavat asetta -minimissään puukkoaravintolassa. Sama suomeksi, päärikoksen ollessa se tyypillinen, eli huumetai väkivaltarikos, asetuomio menee käytännössä “kaupan päälle”, kuten muutkin “pikkurikokset”. Luvattomia aseita on poliisin mukaan maassamme jopa 200 000. Lisäämällä yhtälöön suojeluase, edes kaasusumutin, meillä voisi olla viime päivien uutisten valossa mahdollisesti ainakin yksi elävä postinkantaja enemmän. Pelko luvallisia aseita kohtaan kertoo siitä, että henkilöllä ei ole omakohtaista kokemusta ampumaaseen laillisesta ja luvallisesta käytöstä. Virossa jopa käytännössä, mitä tavallisiin kansalaisiin tulee. Päärikokseksi kutsutaan sitä tuomioskaalalla mitaAse-lehdessä 5/2022 käsittelimme ajankohtaista puheenaihetta siitä, tulisiko suojeluase hankkimisen perusteena palauttaa aselainsäädäntöömme. Se, mitä aseluvassa lukee, ei estä sen käyttämistä mihin tahansa sen enempää kuin ajokortti estää vaikkapa rattijuopumuksia. Kaikki on käyttäjän varassa, oli kyseessä auto tai ase. Käytännössä missään maassa -USA:ssa tai muuallakaansuojeluaselupa ei salli aseen kantamista päihtyneenä eikä esimerkiksi anniskelupaikoissa ja olisi toki järjen köyhyyttä sallia sitä Suomessakaan. Sama sitten pätee suojeluaseeseenkin, mistä lisää jäljempänä. Selvää on, että luvatonta asetta kannetaan ja käytetään paljon herkemmin kuin luvallista, koska ainakin tietty osa näistä hankitaan nimenomaan rikolliseen käyttöön. Meillä on myös viiteryhmiä, joissa enemmänkin herättää ihmetystä, ellei vähintään puukkoa löydy. SUOJELUASE HERÄTTÄÄ INTOHIMOJA TEKSTI JUSSI PELTOLA ASELAKIASIAA Otsikon aihe ylitti valtakunnanmedian uutiskynnyksenkin ja kuten arvata saattaa, mopo lähti välittömästi keulimaan. Aseen käyttäminen rikokseen on kuitenkin suhteessa paljon harvinaisempaa kuin vaikkapa rattijuopumus. Poistamalla yhtälöstä auto vaihtoehtoisen tekovälineen löytäminen on haastavampaa, harvan taloudessa on ylimääräistä autoa. MUUTAMIA FAKTOJA Joka kymmenes suomalainen omistaa luvallisen aseen. Ei koske ja vastoin myös yleistä luuloa, vartija voi edelleenkin kantaa työtehtävässään asetta, JOS hänellä on vartijan asekoulutus JA yrityksen vastaava hoitaja tehtävän mukaisesti näin päättää vartijan tekevän
Tietyllä tapaa se on luonnollistakin, mutta toisaalta se kertoo siitäkin, mistä käsite “poliisivaltio” tulee ja mitä se kuvaa. Virkamiehillä on käytännössä poikkeuksetta ampuma-aseen ohella myös OC-sumutin ja teleskooppipatukka ja usein myös etälamautin. Kukaan ei varmaksi tiedä, mihin pystyy ja mitä oikeasti tekee, ennen kuin tilanteeseen joutuu. Lopputuloksena taparikolliselle tuomitaan käytännössä puolitoista vuotta vankeutta ja pääsääntönä ehdollisena. Aserikos menee kaupanpäällisenä. ten “pahinta” rikosta, mistä syyttäjä vastaajaa syyttää. Naapurissa asia on ratkaistu toisin, eli sen sijaan, että mahdolliseen uhriin kohdistetaan sanktioita, kohdistetaankin velvoitteita ja oikeuksia. Lainsäädäntö myös määrittelee, missä tilanteissa voimankäyttöön on nimenomaisesti oikeus. Poliisihallinto myös aikaajoin on esittänyt erilaisten rajoitteiden perusteena senkin, että aseiden kuljettaminen sisältäisi riskin aseiden anastamisesta. ASE-lehti • 61. Taustalla on selvästikin se, että voimankäytön ammattilaiset kantavat käytännössä aina OC-sumutinta ja vähän muutakin. Yksityisellä puolella, esim. Tämä koskee myös urheiluammuntaa, eli Viron lainsäädännön mukaan: “Aseiden ja ammusten vartioinnista ja suojaamisesta niiden kuljetuksen aikana huolehtii omistaja tai haltija. Syynä tietenkin ovat poliisin puutteelliset resurssit, mutta lisäystä ei ole nähtävissä. Mikään muu kuin poliittinen tahto ei estä linjaamasta sitäkään, että muun rikoksen yhteydessä kannettu tai käytetty ase tarkoittaa aina ehdotonta tuomiota. Lakikielellä kyseessä on voimankäyttö, ei esimerkiksi pahoinpitely tai vapaudenriisto. Virossa ampuma-aseiden kuljetuksen yhteydessä on aina oltava vähintään yksi aseistettu henkilö. Tätä taustaa vasten se, että tiukan lupaseulan ja koulutuksen omaava kansalainen voisi saada aseluvan suojeluperusteella nähdään ongelmaksi, on vähintäänkin outoa. Käytännössä jokaisella roistolla on ainakin mahdollisuus hankkia OC-sumutin tai kaasupistooli. Minimi on yksi vuosi ja tyypillinen tuomio siis vain hiukan minimin yli. Harva mieltää käsitettä positiiviseksi. hyvälle ihmiselle. vartijoilla on yleensä ainakin OC-sumutin ja usein myös teleskooppipatukka, ampuma-asekin on siis mahdollinen, mutta hyvin harvinainen vaihtoehto. Tätä taustaa vasten se, että tiukan lupaseulan ja koulutuksen omaava kansalainen voisi saada aseluvan suojeluperusteella nähdään ongelmaksi, on vähintäänkin outoa. Tämä on itse asiassa iso kysymys. Taustalla on oikeusministeriö tuomiolinjauksissaan. Sitä toki ei kerrota, miten poliisi on ajatellut tätä tehtävää jatkossa hoitaa, kun se ei ole hoitunut katuturvallisuuden osalta sitä tähänkään asti ainakaan vuosikymmeneen. Poliisihallinnosta esitystä luonnollisesti vastustetaan, mutta tulee muistaa, ettei poliisihallinto ole koskaan kannattanut mitään muuta, kuin lakien ja normien tiukentamista. Mikään muu kuin poliittinen tahto ei estä linjaamasta, että rikostai jengitaustan omaava tuomitaan ampuma-aserikoksesta esimerkiksi rangaistustaulukon yläpuolikkaan mukaan. Aloitteen taustavoimat ovat tätä ottaneet huomioon sikäli, että suojeluaseen ohella velvoitettaisiin kantamaan myös OC-sumutinta, jota melkein jokainen kuitenkin “uskaltaa” käyttää ja oikein käytettynä se onkin tehokas. Tosiasia on, että kunnon kansalaisella -joskus poliisillakaanei välttämättä ns. Missään asiassa. perusteella ”poliisin tehtävä on suojella kansalaisia”. Kyky väkivaltaan tai edes voimankäyttöön ei ole ominaista ns. Kun vastaaja muutaman kuukauden päästä tyypillisesti on taas oikeudessa, alennus huomioidaan jo valmiiksi tälläkin kertaa, koska tuomio “olisi voitu” antaa viimeksikin. MEILLÄ JA MUUALLA Poliisin taholta ideaa suojeluaseen mahdollisuudesta vastustetaan mm. KOLIKON TOINEN PUOLI Turvallisuusalan ammattilaisia huolettaa se, uskaltaako suojeluaseen omaava käyttää asetta tilanteessa, silloin kun pitäisi. Voimankäyttökoulutuksessa lähtökohta on se, että voimankäyttövälineeksi valitaan tilanteenmukainen lievin mahdollinen väline ja toistaiseksi harvemmin se on ampuma-ase, siksi monipuolinen valikoima. Suurimmassa osaa EU-ta ne ovat lupavapaita. kantti riitä ampua, vaikka jo pitäisikin. Lakikielessä nämä ovat voimankäyttö (VK) -välineitä ja niiden laillista asemaa säädellään asetuksilla, joissa välineet on tyhjentävästi listattu ja osin myös jollain tasolla teknisesti määritelty. Sinänsä on jopa kohtuutonta, että OC-sumuttimetkin ovat paikoin tiukan lupaprosessin takana, kun niitä voi EU:n sisältä hankkia kuka tahansa. Eikä tässä vielä kaikki. .... Jokainen turvallisuusalan ammattilainen tuntee tämän ilmiön. Olen henkilökohtaisesti ollut tavalla tai toisella mukana useissa OCsumuttimen voimankäyttötilanteissa tai niiden välittömässä jälkiselvittelyssä ja kaikissa kohteen vastarinta on murtunut käytännössä välittömästi. Tällöin aseiden kanssa matkustavien henkilöiden joukosta on nimettävä aseellinen henkilö, joka vastaa aseiden kuljettamisesta.” Vaikka siis yleensä olemmekin pää pensaassa mallia Ruotsi, missä jengiampumiset ovat arkipäivää, niin vertailun vuoksi etelänaapurissamme Virossa suojeluaselupa on paitsi mahdollinen, jopa suhteellisen yleinen. Ikävä kyllä poliittista tahtoa on siihen suuntaan, että rikokset ovat pohjimmiltaan aina jonkun muun kuin tekijän syytä. Tyypillinen esimerkki on se, että tuomittu päärikos on törkeä pahoinpitely (vankeutta 1-10 vuotta), josta annetaan tuomioksi yleensä luokkaa vuosi ja 4 kk vankeutta. joka kuljettaa urheiluun tai kilpailuun osallistumisen yhteydessä ampumaradalle nimiinsä rekisteröityjä urheiluaseita ja niiden ampumatarvikkeita. Harmittavan monella on kokemusta siitä, ettei pääse ravintolaan tai joutuu sieltä portsarin avustamana poistumaan. Tästä huolimatta Viro ei ole ajautunut tämän vuoksi anarkiaan Ruotsin tavoin ja tuskin ajautuisi Suomikaan ainakaan suojeluaseiden vuoksi. Lopuista rikoksista, tyypillisesti 10-20 kpl sisältäen vaikkapa ampuma-aserikoksen, tavan pahoinpitelyn, rattijuopumuksia, kortitta ajoa, näpistyksiä yms. annetaan pari kuukautta lisää
Tilajärjestelyt ovat 2023 likimain edellisen vuoden mukaiset. Puistolämpiössä on ”isot” 180x80 cm pöydät, joiden hinta on 65 €. 0400 626079 tai gunshow@tamarms.fi TAMARMS 2023 62 • ASE-lehti. Tampere-talon edellisessä myyntitapahtumassa ennakkovarauksen tehneille postitetaan tapahtumaa koskeva varausmateriaali joulukuun aikana. ZULU-RANNEKE Meiltä saat myös erikoislujat Zulurannekkeet. Myyntipaikan varanneet päsevät sisään klo 7.00. Tampere-talon edellisessä myyntitapahtumassa keväällä 2015 ennakkovarauksen tehneille postitetaan tapahtumaa koskeva varausmateriaali joulukuun aikana. Puistolämpiössä on ”isot” 180x80cm pöydät joiden hinta on 60€. Leveydellä tarkoitetaan kellon hihnakiinnityskohdan leveyttä. Luminoxja useimpiin sukaltajankelloihin. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Antti Rantanen, iltaisin 0400-626079 Eero Peltonen, iltaisin 03-2655 343 Tampereen Asehistoriallinen Seura TAMARMS ry:n kansainvälinen aseja militariamateriaalin myyntitapahtuma Tampere-talossa sunnuntaina 19.2.2023 Avoinna yleisölle klo 10.00–16.00 Pääsymaksu 15 €, vain käteismaksu PERINTEINEN ERIKOISNÄYTTELY: Messuille osallistuu myös Satakunnan lennosto, jonka osastolla voi tutustua ilmavoimien toimintaan sekä lentää Hornet -lentosimulaattoripelillä. Tilaa kaksi hintaan 36,30 € ja säästä lisäksi postituskuluissa. Tilaa kaksi hintaan 36,30 euroa ja säästä lisäksi postituskuluissa. Leveys 22mm. Myyntipaikan varaushintaan sisältyy lisäksi yhden avustajan sisäänpääsy. Hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Myyntipaikan varaushintaan sisältyy lisäksi yhden avustajan sisäänpääsy. Isossa Sorsapuistosalissa ja yläkerran Sopraanosalissa on ”pienet” 150x50 cm pöydät, joiden hinta on 60 €. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Antti Rantanen p. Isossa Sorsapuistosalissa ja yläkerran Sopraanosalissa on ”pienet” 150x50cm pöydät, joiden hinta on 55€. TAMARMS 2016 Tampereen Asehistoriallinen Seura TAMARMS ry:n kansainvälinen ase-ja militariamateriaalin myyntitapahtuma Tampere-talossa sunnuntaina 21.2.2016 Avoinna yleisölle klo 10.00-16.00, pääsymaksu 12 €. NATOrannekkeet, hinta vain 19,20 € / kpl + postiennakkokulut. Rannekkeet sopivat mm. Myyntipaikan varanneet pääsevät sisään klo 7.00. Tilajärjestelyt ovat 2016 likimain edellisen vuoden mukaiset. RANNEKKEET Tilaukset ja lisätietoja: www.aselehti.fi • aselehti@aselehti.fi • tilauskuponki myös sivulla 66 NATO-RANNEKKEET Mustia NATO-rannekkeita on saatavilla myös erikseen leveyksissä 20mm ja 22mm. Tapahtumassa on myös alan erikoisnäyttely
Pieni, mutta silti riittävän iso ja ergonomialtaan loistava linkkari, jonka kahvasta saa hyvän otteen. Veitsi on kaikilta osin yhtä sopiva oikea tai vasenkätisille, klipsin saa vaihdettua ylös tai alas ja kummalle puolelle tahansa. CARA CARA 44 € + postik. ASE-lehdestä Jo vuonna 1990 Spyderco esitteli edelleenkin kaksi suosituimmista linkkareistaan, mallit ”Endura” ja ”Delica”. Spydercon ”Byrd”-mallisto on edullisempi vaihtoehto kovaan käyttöön. Klipsille löytyy neljät kiinnitysreiät jokaiseen makuun niin oikealle kuin vasemmallekin kädelle. Kokonaispituus 222/182 mm, Terän pituus 96/74 mm Pituus suljettuna 124/102 mm, Terän paksuus 3 mm, Paino 103/72 g Spyderco Endura 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Cara Cara Rescue: Kokonaispituus 222 mm, Terän pituus 100 mm, Terän paksuus 3 mm Pituus suljettuna 123 mm, Terän materiaali 8Cr13MoV Cara Cara Rescue: 44 euroa + posti(ennakko)kulut SPYDERCO-VEITSET LEGENDA JOKA ELÄÄ – SPYDERCO. 99 euroa + posti(ennakko)kulut. 103 euroa + posti(ennakko)kulut. 95 € + postik. Spyderco Delica 4 Lightweight: Suora terä Zytel-kahvalla 95 euroa + posti(ennakko)kulut. Spyderco Delica 4 Stainless: Kokonaan ruostumatonta terästä. Käytännössä kyseessä on sama linkkari kahdessa eri kokoluokassa. Kokonaispituus 197 / 173 mm, Terän pituus 86 / 70 mm, 8Cr13MoV ruostumatonta veitsiterästä, Pituus suljettuna 113 / 105 mm Terän paksuus 3 mm, Paino 115 / 100 g Spydercon kätevän kokoinen kompaktilinkkari. Malli on vuosien varrella kehittynyt jo neljänteen sukupolveensa, mutta perusrakenne ja suosio ovat entisellään. SPYDERCO DRAGONFLY 89 € + postik. Kokonaispituus 141 mm, Terän pituus 57 mm, Terän paksuus 2,4 mm, Terän mater. Valitse Tenacious tai sen pikkuveli Persistence. Cara Cara Rescue -malli on aito pelastajan työkalu sahalaitaisella terällä ja Zytel-kahvalla. Kahvalevyt lujaa G10-komposiittia. Suora terä. Laadullisesti Byrd-veitset kestäväthyvinkin vertailun hintaluokassaan ja kalliimpiakin vastaan. Terävaiteräslevyt takaavat kestävyyden kovassakin käytössä. • tilauskuponki myös sivulla 66 SPYDERCO ENDURA / DELICA alk. VG-10 Pituus suljettuna 84 mm, Paino 34 g ASE-lehti • 63. aselehti@aselehti. SPYDERCO TENACIOUS JA PERSISTENCE 67 / 62 € + postik. Nämä Spydercot on tehty käyttöä varten ja hinnoiteltu houkuttelevasti. Huippurosterista VG-10 valmistettu. Näin veistä voi kantaa kärki ylöstai alaspäin ja terä etutai takapuolella. Perinteinen suora teroitus, teroitus lähtee suomalaiseen makuun sopivasti suoraan kahvasta. Suora terä
Hanki ASE-lehden keräily numeroita – tieto ei vanhene! Joitakin numeroita on jäljellä enää muutama kappale, joten lehdet toimitetaan tilausjärjestyksessä. Neljä lehteä hintaan 51,90 euroa sis. Kolme lehteä hintaan 39,90 euroa sis. Yksi lehti hintaan 14,40 euroa sis. Kaksi lehteä hintaan 26,90 euroa sis. postikulut. Huom! Tilaukset toimitetaan postiennakolla tai ennakkomaksulla. postikulut. postikulut. Katso ohjeet www.aselehti.fi. postikulut. 62 TÄYDENNÄ KOKOELMASI ! Postimerkki PL 161 90401 OULU SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAUSKORTTI 2/86, 4/86, 2/87, 3/87, 4/87, 1/88, 2/88, 1/89, 2/89, 3/89, 4/89, 5/89, 1/91, 2/91, 4/91, 5/91, 3/92, 5/92, 2/93, 6/93, 1/94, 2/94, 3/94, 4/94, 1/95, 2/95, 3/95, 4/95, 1/96, 2/96, 3/96, 4/96, 5/96, 7/96, 1/97, 2/97, 3/97, 4/97, 5/97, 6/97, 7/97, 1/98, 2/98, 4/98, 5/98, 6/98, 1/99, 2/99, 3/99, 4/99, 5/99, 6/99, 1/00, 2/00, 3/00, 4/00, 5/00, 6/00, 1/01, 2/01, 3/01, 4/01, 5/01, 6/01, 1/02, 2/02, 3/02, 4/02, 6/02, 2/03, 4/03, 5/03, 6/03, 1/04, 2/04, 3/04, 4/04, 5/04, 6/04, 2/05, 3/05, 5/05, 2/06, 4/06, 5/06, 1/07, 2/07, 3/07, 4/07, 5/07, 6/07, 1/08, 2/08, 3/08, 4/08, 5/08, 6/08, 1/09, 2/09, 3/09, 4/09, 5/09, 6/09, 1/10, 2/10, 3/10, 4/10, 5/10, 6/10, 1/11, 2/11, 3/11, 5/11, 6/11, 1/12, 2/12, 3/12, 4/12, 5/12, 6/12, 1/13, 2/13, 3/13, 4/13, 5/13 TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero): TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU TILAAN OHEISET KERÄILYNUMEROT (ympyröi haluamasi lehden numero) Tilaa nyt rautaisannos tietoa aseista ja militariasta. 5 10 lehteä: Lehtien hinta 10 euroa kpl + postituskulut 10 euroa. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 0400 228 650 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi. 2/86 4/86 2/87 3/87 4/87 1/88 2/88 1/89 2/89 3/89 4/89 5/89 1/91 2/91 4/91 5/91 3/92 5/92 2/93 6/93 1/94 2/94 3/94 4/94 1/95 2/95 3/95 4/95 1/96 2/96 3/96 4/96 5/96 7/96 1/97 2/97 3/97 4/97 5/97 6/97 7/97 1/98 2/98 4/98 5/98 6/98 1/99 2/99 3/99 4/99 5/99 6/99 1/00 2/00 3/00 4/00 5/00 6/00 1/01 2/01 3/01 4/01 5/01 6/01 1/02 2/02 3/02 4/02 6/02 2/03 4/03 5/03 6/03 1/04 2/04 3/04 4/04 5/04 6/04 2/05 3/05 5/05 2/06 4/06 5/06 1/07 2/07 3/07 4/07 5/07 6/07 1/08 2/08 3/08 4/08 5/08 6/08 1/09 2/09 3/09 4/09 5/09 6/09 1/10 2/10 3/10 4/10 5/10 6/10 1/11 2/11 3/11 5/11 6/11 1/12 2/12 3/12 4/12 5/12 6/12 1/13 2/13 3/13 4/13 5/13 1/14 2/14 3/14 4/14 5/14 6/14 1/15 2/15 3/15 4/15 5/15 6/15 1/16 2/16 3/16 4/16 5/16 6/16 1/17 2/17 3/17 4/17 5/17 6/17 1/18 2/18 3/18 4/18 5/18 6/18 1/19 2/19 3/19 4/19 5/19 6/19 1/20 2/20 3/20 4/20 5/20 6/20 1/21 2/21 3/21 4/21 5/21 6/21 64 • ASE-lehti
Tämä kirja on dokumentteihin perustuva kaunokirjallinen kuvaus rautaristin saaneesta suomalaisesta upseerista. ASE-lehti • 65. Hinta 51,00 € + postikulut. Vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. Koskaa aikaisemmin ei ole yksissä kansissa julkaistu tällaista tietomäärää. Pekka Aarniaho: KALUUNAT JA RÄHINÄREMMIT, ITSENÄISEN SUOMEN VIRKAPUVUT JA ARVOMERKIT 1918–1945 397 sivua perustietoa Suomessa käytetyistä virkapuvuista ja arvomerkeistä. Tekijä palkittiin Sinisellä Ristillä. Teos sopii hyvin lahjaksi ulkomaalaisellekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto englanniksi. Vakoojat värvättiin pääasiassa sotavangeista ja koulutettiin tehtäviinsä salaisessa tiedustelukoulussa. Tämä kirja käsittelee suojeluskunta-asusteita ja niissä käytettyjä tunnuksia. Haljennut täti oli aseiden salakuljetuslaiva “John Grafton”, joka räjäytettiin Pohjanlahdella Pietarsaaren ulkopuolella. Tiedot on ensisijaisesti koottu järjestön julkaisemista pukumääräyksistä sekä vuosien mittaan anneetuista erillisistä määräyksistä ja ohjeista. Kyseessä oleva seikkailu on tärkeä osa pienen kansakunnan epätoivoisesta ja näennäisesti mahdottomasta kamppailusta röyhkeää sortovaltaa vastaan. Markku Palokangas ja Maire Vaajakallio: AIMO LAHTI, ASESUUNNITTELUN SUURI SUOMALAINEN Suuri yleisö tuntee Aimo Lahden parhaiten Suomikonepistoolista ja suuri osa varmasti Lahti-Saloranta-pikakivääristä ja Lahti-pistoolistakin. Kirjoittajan isoisä, Päämajan kaukopartiomies ja tiedusteluupseeri Antti Porvali, toimi koulussa opettajana ja asiamiesvalmentajana. Tässä oli omat haasteensa. Vuodesta 1943 alkaen Porvali valmensi asiamiehiä ja toimitti heidät tehtävilleen Neuvostoliittoon. Teos sopii hyvin lahjaksi myös ulkomaalaisillekin, sillä siinä on tiivis yhteenveto ja kuvatekstit myös englanniksi. Teos syntyi yli 10 vuoden tutkimustyön tuloksena. Vakoojakoulu valottaa aiemmin tuntematonta aluetta suomalaisessa sotahistoriassa. Kirjassa valotetaan näiden aseiden historian ohella myös Aimo Lahden lukuisia muita innovaatioita. Hinta 27,00 € + postikulut. Vaasan varuskunnan historia, Pohjanmaan rykmentti 1626–1908, Oulun varuskunnan historia, Helsingin suojeluskuntapiirin historia 1918–1944, Teräskypärä suomen puolustusvoimissa). Hinta 35,00 € + postikulut. 248 sivua • hinta 35,00 € • 16-sivuinen mv-kuvaliite. Tarkistetun painoksen teksti pitää sisällään paljon uutta ja siitä on poistettu asioita, jotka ovat perustuneet enemmän tai vähemmän olettamuksen varaan. TILAUSKUPONKI SEURAAVALLA SIVULLA. LUKEMATTOMIA ASEALAN TIETOTEOKSIA Mikko Porvali: VAKOOJAKOULU – PÄÄMAJAN ASIAMIESKOULUTUS JATKOSODASSA Suomi lähetti jatkosodan aikana salaisia asiamiehiä vihollisen univormussa Neuvostoliittoon. Kirjassa on erittäin laaja ja korkeatasoinen kokonaan uusi kuvitus. SS-vapaaehtoisille ja saksalaisten kanssa yhteistyössä kunnostautuneille. Oli muun muassa huolehdittava, ettei mikään asiamiesten vaatteissa tai varusteissa herättäisi vastapuolen epäilyksiä. Kirjoittaja on Ruotsin Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Stig Roudasmaa: SUOJELUSKUNTAPUVUT, SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖ PUVUT 1918–1944 Everstiluutnantti Stig Roudasmaa on ollut sotilasuransa ohella tuottelias artikkelien kirjoittaja ja kirjailija (mm. Sisältää 88 kokosivun kuvataulua, joista selviävät pienimmätkin yksityiskohdat. Staffan Kinman: EDGED WEAPONS IN SWEDEN Huippukirja teräaseista, joilla esi-isämme taistelivat. Klaus Elovaara: RAUTARISTI (2008) Suomalaisille ensimmäisen ja toisen luokan rautaristiä jaettiin paljon mm. Hän on toiminut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. Hinta 35,00 € + postikulut. K-G Olin: ASELAIVA JOHN GRAFTON “Täti on kuollut. Hinta 22,00 € + postikulut. Alansa uranuurtaja ja ensimmäinen perusteellisesti suomalaiset virkapuvut esittelevä teos. Suojeluskuntajärjestö oli valtiovallan johdossa toimiva aseellinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin syksyllä 1918 ja joka jouduttiin lakkauttamaan jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Tämä kirja on välttämätön jokaisen itsenäisen Suomen historiasta kiinnostuneen kirjahyllyssä. Hän halkesi.” Tällä salaperäisellä tavalla, eikä aivan vailla huumoria olevalla sähkösanomalla ilmoitettiin syyskuussa 1905 maanalaisen terrorijärjestön “Suomen aktiivisen vastustuspuolueen” johdolle että hyvin uhkarohkea ja tärkeä operaatio on epäonnistunut. Huom.: englanninkielinen! Hinta 60,00 € + postikulut. Tekstissä on käytetty alkuperäisiä termejä ja käsitteitä, samoin on käytetty kunkin aikakauden mukaisia termejä, kuten armeija, sotalaitos, puolustusvoimat ja puolustuslaitos. Maisteri Markku Palokangas laati tekstiosan, jonka pohjana on vuona 1972 ilmestynyt Maire Vaajakallion kirja. 1980) on oikeusja rikoshistoriaan perehtynyt poliisin rikostutkija ja valmistuva juristi. Sivuja teoksessa on 223 ja kuvia lähes sata
ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasti tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. ASE-lehti käsittelee monipuolisesti ja ajankohtaisesti paitsi aseita myös patruunoita, lataustarvikkeita, teräaseita, militariaa, mustaruutiammuntaa, huutokauppoja, messuja, metsästyspuolen kuulumisia ym. ASE-lehti • 59 TILAUSKORTTI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TILAA ASEMAAILMAN YKKÖNEN -TÄYTTÄ ASEASIAA KANNESTA KANTEEN! ASE-lehti kertoo sinulle monipuoleisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Palvelu toimii Soneran, Elisan, DNA Finlandin ja Saunalahden liittymistä ja viesti maksaa 0,95€ HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! MITATUSTI ENITEN ASEASIAA EUROLLA! ASE-lehti kertoo sinulle monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti niin moderneista kuin vanhoistakin aseista kuusi kertaa vuodessa. Esimerkiksi: ASELEHTI KESTO MATTI MEIKÄLÄINEN MATINKATU 1 MATINKAUPUNKI 01020 Lehti toimitetaan kestotilauksena ilmoittamaasi osoitteeseen. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse 040 7767 627 tai kätevästi netissä www.aselehti.fi HUOM! ASE-lehti ei luovuta asiakastietojaan mihinkään tarkoitukseen! TILAUSKORTTI Postimerkki SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TUOTTEEN NIMI KAPPALEMÄÄRÄ Nahkatehtaankatu 2 90130 OULU KYLLÄ, tilaan ASE-lehden kestotilauksena 68,90 € (6 numeroa) 66 • ASE-lehti. Nyt voit tehdä tilauksesi myös tekstiviestillä! Lähetä viesti ASELEHTI KESTO OMA NIMESI JA OSOITTEESI numeroon 173011. ASE-lehti koeampuu, testaa, vertailee ja esittelee puolestasi tärkeimmät aseet, tarvikkeet ja varusteet. Onnistuneesta viestin lähetyksestä saat myös kuittausviestin puhelimeesi. Voit tehdä tilauksesi oheisella kortilla, puhelimitse (08) 5624 918, faxilla (08) 5624 919 tai kätevästi netissä www.aselehti.
Lehden vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen toistamiseen. ASELEHTI .FI Haluatko myydä, ostaa tai vaihtaa. Ilmoitukseen on liitettävä numerosarja tilaajan viimeksi saaman ASE-lehden osoitelipukkeesta, esimerkiksi 201335. Puhelin: 0400-854984 MYYDÄÄN FN High Power, kaksi lipasta numerotarkka koteloa myöten. Se onnistuu kätevimmin nettisivujemme www.aselehti.fi kautta tai sähköpostilla aselehti@aselehti.fi (otsikkoon “makasiini”). Puhelin: 040-8656175 OSTETAAN Alkuperäiskuntoiset ja numerotarkat: L-35 v-sarjan sekunda pistooli ja Parabellumin tykistö Dwm 1915 ja 1918 vuosimallit. Kiv m39 SAKO, hienokuntoinen, SKY-leimoin. Ilmoituksia ei oteta vastaan muissa muodoissa. Asemakasiinissa julkaistaan ASE-lehden tilaajana olevien yksityishenkilöiden kertaluonteisia ilmoituksia ilmaiseksi. Muille ilmoituksen hinta on 100 €. Ilmoituksen yhteydessä julkaistusta kuvasta peritään 50 €. Yritysten ja kauppiaiden ilmoituksia ei julkaista tällä palstalla. Puhelin: 0400 625 446 ASE-lehti • 67. WWW. Liian pitkiä ilmoituksia voidaan lyhentää. Sekaannusten välttämiseksi: ainoastaan se puhelinnumero, joka julkaistaan ilmoituksen yhteydessä. Epäselvissä tapauksissa vahinko on ilmoittajan. ASEMAKASIINI OSTETAAN Päällekkäistai rinnakkaispiippuinen sivulukkohaulikko kaliiperissa 16 tai 12, sekä vanhoja haulikonpatruunoiden lataustarvikkeita, pahvihylsyjä ja muita haulikon patruunakomponentteja. Ilmoituksia ei oteta vastaan puhelimitse. Älkää käyttäkö tekstiä, jossa on pelkkiä isoja kirjaimia. Ilmoitukset julkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä seuraavassa mahdollisessa ASE-lehdessä
7,62x53R tarkka-ampujakivääri ilman kiikaria 1500,00 Tokarev, AVT-40 kal. 6,5x55 diopteriversio 750,00 Tämän viimeisen mainoksemme aseet ovat kaikki Tämän viimeisen mainoksemme aseet ovat kaikki kauppiaan omasta kokoelmasta. 9x19 mm III-sarjaa, mukana hyväkuntoinen kotelo 900,00 Valopistooli, gpt 1943 kal. Lisää tulee vielä verkkokauppiaan omasta kokoelmasta. 7,62x53R sarjatuli Tokarev, varikkokunnostettu 900,00 Carl Gustaf, M/1896 kal. Kauppias kiittää asiakkaita ja yhteistyökumppaneita kuluneista 40 vuodesta. (03) 255 7126 Avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 9.30 17.00 www.lahdeniemi.fi Sako, M/92S kal. Maahantuonti ja markkinointi Teiskontie 22, 33540 TAMPERE | Puh. Pitäkää kiirettä lupien hakemisessa, että ehditte ennen kuin ovemme sulkeutuvat lopullisesti. 9x19 mm Paljon varusteita, parannettu kannen lukitus 1200,00 Lahti, L-35 kal. ehditte ennen kuin ovemme sulkeutuvat lopullisesti. 7,62x39 käyttämätön 2500,00 VKT, M/39-43 kal. Lisää tulee vielä verkkosivuillemme. Pitäkää kiirettä lupien hakemisessa, että sivuillemme. TAP, Jatimatic kal. 7,62 Nagant vuodelta 1928, mukana kotelo 350,00. 4 Luftwaffen käyttämä kaksipiippuinen 650,00 Nagant, M/1895 kal