2 – 2016 7,50 Arvosteli susipolitiikkaa, sai potkut luottamustoimista Suomalaisvalmistajia IWA-messuille Orimattilassa kaksi isoa villisikalaumaa Vaistot ja nopeus valttia jousimetsästyksessä Käytetty pistooli hyvä hankinta Metsästäjille yhä enemmän tappouhkauksia liikettä ja
Gore-Tex puku 399,Takki 239,50 Housut 159,50 (249,-) (639,-). kevättä rinnassa Teeri puku 299,599,Asekaappi Otso 16 Pro 152kg SIS-hyväksytty Iso ja turvallinen! Kivääri eri kaliipereissa Burris 2-7x35 Ball Plex kiikari Optilock rengasjalat Tikka asepussi Kestävä kalvoton “rymypuku” kovaan käyttöön! Swedteam Hunter Hiwiz Takki Tikka T3 Kivääripaketti Lite, Hunter, Forest, Compact 69 99 1099,Takki 179,50 Housut 119,50 Koiramiehen kalvotakki, joka pitää tuulet ja tuiskut ulkopuolella kehoa
99 49 95 52 90 999,Meopta R1R3-12x56rd +bht 35 Säätötorni kaupanpäälle, säästä lähes 200,(3490,-) (4199,-) (1090,-) (1195,-) 10 rasian laatikoi ttain! ltk. kevättä rinnassa 2490,3750,899,1390,Gyttorp Leadmax 24G 7 1/2 Gyttorp Thunder Lead 12/70 28G ltk Sig Sauer 3000 Short 308 Kivääri Lisävarustein Beretta 692 Sporting 12/76 30adj Benelli Premium+ Haulikko 12/76 Beretta A300Xtrema Camo 12/89 28” www.HHsport.. Tarjoukset voimassa 31.3.2016 saakka A-tec carbon vaimennin ja pipodit Muutama vanhalla hinnalla, säästä 449,Poistohintaan Vanhaan hintaan nopeimmille! Tilaa ostoksesi suoraan kotiovelle helposti verkkokaupastamme osoitteessa HHsport.
Ilomantsin petoilta veti entisen kyläkoulun täyteen väkeä. 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint.fi Tilaushinnat: määräaikainen 67,00 ¤ kestona 60,00 ¤ 6 UHKAILUT ARKIPÄIVÄÄ Metsästäjät saavat uhkailuja etenkin Facebookissa. 34 ILOMANTSIN PETOILTA Väkeä riitti kun Ilomantsissa puhuttiin susista. 22 LUONTOKUVAN HAASTEET Luontokuvaaja haluaa kuviin liikettä ja toimintaa. 74 SALLAN METSÄSTÄJÄT Metsästäjien mukaan Sallasta ei löydä koskematonta luontoa. 10 ARVOSTELU KIELLETTY Susipolitiikan arvostelu toi potkut luottamustoimista. 84 VERRATON SUURRIISTALLA Karjalankarhukoira viettää 80-vuotisjuhlavuottaan. 80 LAISKUUS KOSTAUTUU Huoltojen laiminlyönti vaikuttaa aseen myyntiarvoon. 40 YHDESSÄ KETTUJAHTIIN Karviassa lähdettiin useamman seuran yhteiskettujahtiin. 50 TEHOKAS LESKENTEKIJÄ Suomi-konepistoooli oli tehokas ja tarkka ase. 28 METSÄSTÄJÄN MIETTEET Kaksi sutta kaatui Oripää-Pöytyä -laumasta. 70 SUURIN JOUSIKAUPPA AA-Production & Marketing on suurin jousiammuntaliike. 46 SUURIA VILLISIKALAUMOJA Orimattilassa on kaksi isoa villisikalaumaa. Luontokuvaajan tähtäimeen voi tarttua ruokapuuhissa oleva karhu. 56 KÄYTETYT PISTOOLIT Hankintaan käytetyt Hi Standard, Ruger ja Beretta. VUOSIKERTA 8 NUMEROA 2016 Päätoimittaja Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset tilaukset@karprint.fi Puh: 09-413 97 300, klo 8–16 Toimitus Ase & Erä toimitus 03150 Huhmari asejaera.toimitus@karprint.fi Puh: 09-413 97 300 http://www.karprint.fi Fax 09-413 97 405 Kustantaja Karprint Oy, Huhmari ISSN 0781-2124 Myyntiryhmän päällikkö: Eija Kiukkonen p. 54 BERDAN AMERIKASTA Berdan-kivääri päätyi Venäjän keisarin armeijalle. 21 IWA-MESSUILLE Suomalaisvalmistajat lähtevät IWA-messuille. 52 JUOKSUHAUTALUUTA Suojeluskunta innostui Bergmann-konepistoolista. 18 SHOT SHOW 2016 Kahr Guns esimerkiksi esitteli SHOT Showssa uusia ysimillisiä. Näin komean villisikasaaliin äärellä kelpaakin olla tyytyväinen.. Jousella voi saada saaliiksi vaikka kyykäärmeen. 12 ILVES SAALIIKSI TAMMELASSA Komea ilves jäi saaliiksi Tammelassa. 37 LUKE IHMEISSÄÄN ARVOSTELUSTA Luke ihmettelee susilaskentaan kohdistettua kritiikkiä. 62 JOUSIMETSÄSTÄJÄN TÄYSVAISTO TOIMII Jousimetsästäjä jos kuka tarvitsee tarkkuutta. Sisältö 2/2016 4 31. 14 KOKENUT JÄNIS KOIRALLE HAASTE Paluuperiä ja sivuhyppyjä tekevä jänis voi olla haaste koiralle
Jokaisen suomalaisen tulee olla lain edessä yhdenvertainen. Lainsäädäntö ei kaikissa kohdin voi mennä sellaisiin yksityiskohtiin, joilla estettäisiin byrokraattinen hallinnon toteuttaminen. Näin ei Suomessakaan tulisi tehdä. Kaikilta osin se ei kuitenkaan toimi. Tämä ei ole oikein. Sudet tulee saada pois lasten kouluteillä ja kotien pihoista – niitä ei sivistyneessä Suomessa voida sallia, olkoonkin, että meillä eduskunnassa on pieni suuriääninen joukko, joka onnistuu kävelemään suuren enemmistön yli sitä kuulematta. Ainakin 100 koiraa ja muuta kotieläintä jäi susien saaliiksi viime vuoden aikana. Tarkoituksena on estää lintuinfluenssatartunnat. Suomenpystykorva Epeli on yksi suden suuhun joutuneista metsästyskoirista. Eniten kortteja lunastettiin Oulussa (42 333 kappaletta) ja lunastettujen korttien määrä kasvoi eniten Lapissa, missä muutos oli 0,7 prosenttia. Muun muassa itäisessä naapurimaassamme metsästyslakeja ja sääntöjä ei päätetä parlamentissa. Tapahtuman tarkoituksena on jälleen herätellä ihmisiä ajattelemaan Suomen petopolitiikkaa ja suden suojelun järkevyyttä. Naisten kiinnostus metsästykseen on kasvanut, ja heidän osuutensa kaikista metsästäjistä oli viime vuonna 7,1 prosenttia. Metsästyskortin lunastaneiden määrä nousi yhdeksällä ja laski kuudella riistakeskusalueella. Kaupunkilaisväestön asema metsästyslakien noudattamisessa on mitäänsanomaton. Viestin kärjeksi oli nostettu maanpuolustus ja sisäinen turvallisuus. Metsästys on säilyttänyt suosionsa suomalaisten suosimana harrastuksena. Jo yli 40 000 metsästäjää on aktivoinut metsästyskorttinsa Oma riista -palvelun kautta kännykkäänsä.. Taajamaväki ei edes tunne metsästysolosuhteita, eivät ns. Orpo ja Niinistö halusivat kertoa brittikonservatiiville Suomen erityispiirteistä, koska ehdotetuilla aselakitiukennuksilla olisi vaikutuksia suomalaiseen metsästykseen, vapaaehtoiseen maanpuolustukseen, urheiluammuntaan ja asekeräilyyn. Facebookissa järjestetyssä tapahtumassa on mukana liki 4900 osallistujaa. Lakeihin tarvitaan uusia perusteellisempia, yksityiskohtiin meneviä säädöksiä! Susia koskevaa lainsäädäntöä tarkennettava 5 Ministerit Brysselissä Sisäministeri Petteri Orpo (kok) ja puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) kävivät helmikuun lopulla Brysselissä. Metsästyslainsäädännössä on epäkohtia, joissa demokraattinen hallinto ei toimi. Vuotta aiemmin metsästäviä naisia oli 6,6 prosenttia kaikista metsästyskortin lunastaneista. Lainsäädäntö on kattavaa – kansalaisten elämä, turvallisuus ja kaikkinaiset etuudet ja myös velvollisuudet on demokraattisesti säädetty kansanedustuslaitoksessamme. – Suojauksen tarkoituksena on estää lintuinfluenssan leviäminen siipikarjaan, mutta se suojaa lintuja myös muilta tarttuvilta taudeilta, kuten Newcastlen taudilta tai salmonellalta, sanoo jaostopäällikkö Sirpa Kiviruusu Evirasta. Sen sijaan se maaseudun väestö, joka joutuu elämään susien ympäröimänä, on voimaton – heitä ei kuunnella eikä heillä ole mahdollisuutta saada ääntään kuuluviin lakeja säädettäessä. Siipikarja on joko pidettävä sisätiloissa, tai sen ulkoilualue on suojattava esimerkiksi riittävän tiheällä verkolla maaliskuun alusta toukokuun loppuun saakka. Suden uhrien muistopäivä Maaliskuuta 1. Susipolitiikassa näin ei tapahdu. He saattoivat halutessaan vaihtaa yhteisen taustakuvan Facebook-profiiliinsa. Edelliseen vuoteen verrattuna määrä on pysynyt lähes samana; vuonna 2015 metsästyskortteja lunastettiin 265 korttia vähemmän, mikä tarkoittaa vähäistä -0,1 prosentin laskua. Eduskunnan enemmistö ei tunne riittävää vastuuta maaseudun asukkaiden olosuhteista. Se ei heitä koske. Sama määrä metsästäjiä Metsästyskortteja lunastettiin vuonna 2015 yhteensä 306 277 kappaletta. Ministerit tapasivat europarlamentaarikko Vicky Fordin, joka vastaa parlamentin puolella ampuma-asedirektiivin muutosehdotusta koskevasta mietinnöstä. Suomen yli 1300 kilometrin mittaisen yhteisen rajan Venäjän kanssa uskotaan olevan tässä asiassa eduksi. poliittiset päättäjät tunne lainsäädännön perustaa. Jatkossa tapahtuman muodossa tehty tempaus jää elämään Susien uhrit -nimisessä julkisessa Facebook-ryhmässä, ja siellä tullaan jatkamaan listan ja kartan päivittämistä. Suurin kato metsästäjämäärässä oli KeskiSuomessa, jossa lunastettiin 325 korttia vähemmän vuoteen 2014 verrattuna (-1,8 prosenttia). Suomessa toteutetaan länsimaiden kehittyneintä demokratiaa. PÄÄKIRJOITUS Suomessa demokratia on maailman kehittyneintä. päivänä vietettiin susien hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden ja sen takia menehtyneiden koirien ja kotieläinten muistopäivää. Viimeisin tieto kentältä viestii, kun jo maaseudullakin metsästäjät ovat ryhtyneet boikotoimaan henkilöitä, jotka pyrkivät tiukan lainsäädännön puitteissa rajoittamaan susien aiheuttamaa ongelmaa maaseutuväestön keskuudessa. Tapahtumassa on pidetty listaa sekä karttaa susien uhriksi joutuneista koirista ja kotieläimistä sekä julkaistu aiheeseen liittyviä lehti-uutisia, kuvia ja juttuja. Tätä pidetään tehokkaana valintana, koska turvallisuus nousee tänä päivänä ykköseksi lähes kaikessa. Valta on siirtynyt pienelle vähemmistölle, ja enemmistö eli metsästystä harrastavat ja maaseun väestö ovat jääneet sivustakatsojan rooliin, vaikka juuri heitä nämä metsästyslait koskevat. Vuonna 2015 metsästyskortin lunasti 284 571 miestä ja 21 706 naista. Siipikarja suojaan Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistuttaa, että siipikarja on suojattava kosketukselta luonnonvaraisiin lintuihin kevätmuuton aikaan
Valtaosa uhkauksista on tullut eri luonnonsuojeluryhmissä toimivilta. 6 U hkailut alkavat olla metsästäjille arkipäivää. Mutta rajansa kaikella. Erityisen paljon viestejä on lähetetty kannanhoidollisen sudenmetsästyksen aikana. – Kaiken maailman hörhöt voivat laukoa julkisesti ihan mitä vaan, ja se on muka sallittua. Kuula kalloon sudenmetsästäjille! Ammu ittes! Metsästäjät saavat yhä enemmän uhkailuja. Voiko ja pitääkö tätä vierestä vain katsella. Me kun teemme likaisen työn, niin meidät voi vaikka ampua! kiteyttää pääkaupunkiseudulla asuva Eikka Sundell. Kotipuolessaan Etelä-Karjalassa metsästelevä Sundell pitää itseään joka tavalla maltillisena, eikä nouse mielellään barrikadeille. – Aika suoraanhan niissä tykitetään, että monttuun vaan kaikki metsästäjät. – Tässä kaadetaan päättäjien tekemät sudenkaatopäätökset metsästäjien niskaan. ”Ampujalle riittänee täsmälaaki niskaan” Uhkailut jo arkipäivää. Sundell kertoo keränneensä eri Facebookryhmistä ”todisteita, jos joku niistä sattuisi kiinnostumaan”. On tämä touhu mennyt aika hurjaksi; voidaan tuosta vaan ilmoittaa, että harhalaukaus voi osua hyvinkin nopeasti
– Juttelin tutun poliisin kanssa. Natsit olivat jutun mukaan olleet intomielisiä luonnonsuojelijoita ja metsästyksen vastustajia, ja Hitler itse asetti ensimmäisenä täyskiellon sudenmetsästykselle. Hän kertoo myös kuulleensa, ettei poliisi ole kiinnostunut luonnonsuojelijoiden tekemistä uhkailuista. Johan Helsingin Sanomien helmikuisesta kuukausiliitteestä sai lukea, millaisiin tekoihin suojelijat pystyvät. Kauppilan mukaan uhkailuja tekevät suojelijat ja metsästäjät ovat täysin eriarvoisessa asemassa. Viestit Seppo on poistanut. Kauppila juttelisi mielellään juridisesti oppineen kanssa joukkokanteen tekemisestä. Ympärille oli jo pysähtynyt neljä, viisi ohikulkijaa katsomaan, että mistä minua syytetään. Uhkailuille ei näy loppua. Hän ei myöskään halua kertoa asuinkuntaansa perheensä takia. – Jos kirjoittaisin Joensuussa, että minäpä ammun sudensuojelijan, niin en ehtisi Sotkamoon kotipihalle, kun siellä olisivat jo poliisit vastassa. Minut vietäisiin putkaan ja aseet otettaisiin tutkinnan ajaksi talteen. Syyttäjä ei pitänyt uhkaa järin kummoisena, niin ikään ei uskonut, että uhkailuja toteutettaisiin. Tässä ovat isommat poliittiset tahota takana. Kuula kalloon sudenmetsästäjille!. Valtaosa kirjoituksista on tullut Facebookiin yksityisviesteinä, mutta Seppo on pysäytetty kadullakin. – Osa niistä on ollut pelkkiä tappoviestejä tyyliin, etä mene ja ammu ittes – jos et tee sitä, kaivetaan rynkky esiin. Rouva alkoi sättiä ääni falsetissa, että minun kaltaiseni pitäisi kaikki pidättää. Seppo on saanut Facebookissa muutaman viestin, joiden sävyä hän pitää hyvinkin uhkaavana. – Näin kuitenkin sitä tulkitaan. Yhdessä sanottiin, että kuula tavoittaa kalloni nopeammin kuin uskonkaan. Ja tämä on fakta! Kauppila ei usko, että kukaan ihminen on vaaraton, jos uhkailee toisen henkeä. Hän ei halunnut niitä viedä eteenpäin vaimon toiveesta. – Puolituttu rouvashenkilö tuli jalkakäytävällä vastaan ja alkoi tentata, että miksi haluan tappaa kaikki sudet. Monttuun vaan koko porukka ja 1000 kg napalmia päälle. 7 Syyttäjä jätti uhkaukset tutkimatta Sotkamolainen, nyt Perhossa opiskeleva Raimo Kauppila oli kerännyt vuosi sitten ison nipullisen netistä poimimiaan uhkauksia ja vienyt ne Kajaanin poliisilaitokselle. Siinä vaiheessa katsoin viisaammaksi jatkaa matkaa. Yritin sanoa, että enhän nyt helkkari mistään susien joukkolahtaamisesta ole puhunut vaan häirikkösusien poistamisista, mutta se kaikui kuuroille korville. Perhon tapaus nousee esiin Perhossa kunnan ATK-vastaavana työskentelevä Tarja Sillanpää muistaa, kuinka somekeskustelu suorastaan räjähti Perhon susien salakaatojupakan jälkeen vuonna 2013. – Tutkija otti ne työn alle, kuten kuuluukin. Suunsoittoa ja rankkaa uhkailua Keski-Suomessa asuva Seppo kertoo saaneensa osaakseen monenlaista suunsoittoa ja osin rankempaakin palautetta, kun oli kertonut Facebookissa oman mielipiteensä Suomen susipolitiikasta. – Se on kyllä aika uskomatonta. Kauppila kertoo olleensa syyttäjän asenteesta aika tyrmistynyt. Syyksi hän kertoi, etteivät uhkaukset kohdistu yksityiseen henkilöön. Perhon kolmen vuoden takainen sudenmetsästys ei unohdu. Siihen kerättäisiin vaikka 2000 nimeä niiltä, jotka kokevat tulleensa uhatuiksi. harhaluodin osaansa. Uhkailut jo arkipäivää Jokainen sudenmetsästäjä saa varautua ottamaan ns. Ja eivätkös he tunnetusti kuitenkin tarttuneet aika rivakasti myös aseisiin. Seppo esiintyy tässä jutussa pelkällä etunimellään. Syyttäjä jätti kuitenkin asian tutkimatta. Ilmeisemmin pitivät minua jonain raiskaajana, siihen malliin katselivat. Tämä oli sitä mieltä, että syyttäjän olisi vähintään pitänyt ottaa uhkausten tekijät puhutteluun ja tutkia heidän taustojaan
Sillanpään mukaan varsinainen Luonnonsuojeluliitto on ollut aika hiljaa susiasioissa, kun taas Suomen Susi ja Luonnonsuojeluliitto Tapiola ovat tehneet likaisen työn. Ei ihme, että lapset ahdistuivat kirjoituksista, joiden mukaan kaikki perholaiset pitäisi tappaa ja ydinpommi pitäisi pudottaa Perhoon. Maksoin sen jäsenmaksun 40 euroa, mutta pian tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, ettei Tapiolan piirihallitus ole hyväksynyt minua jäseneksi. – Olemme ottaneet yhteyttä esimerkiksi kansanedustajiin, mutta mitään ei ole tapahtunut. – Onhan se iso harmi tällaiselle 3000 asukkaan kunnalle. Sillanpää kertoo itse joutuneensa suojelutahojen silmätikuksi. – Minut on leimattu härskimpien suojelijoiden taholta alkoholistiksi ja valehtelijaksi, kun kyseenalaistin heidän ”faktojaan”. – Vaikka pojat saivat raskaat sakot, aseidenmenetykset ja metsästyskiellot, ilman tätä joukkoa ei susiasia olisi noussut tapetille kuten nousi! Suojelutahojen silmätikkuna Tarja Sillanpää ei voi ymmärtää, miten viranomaiset eivät tee mitään, vaikka perholaiset ovat saaneet lukemattoman määrän erilaisia uhkailuja netissä. Pääsenkö mä listiin muutamia ihmisiä laillisesti jos minua peloittaa ne. Sillanpää oli odottanut jäsenmaksunsa palauttamista mitään ei kuulunut. Jotain hyvää Sillanpää kuitenkin löytää Perhon tapauksesta. Facebookin ylläpito puolestaan sanoo, etteivät metsästäjät ole kansanryhmä, joten sieltä ei näihin kirjoituksiin puututa. Tänne Perhoonkin on sellainen perustettu, josta kukaan perholainen ei tosin ole kuullut. Perholaisia haukuttiin luiskaotsaisiksi ja sisäsiittoisiksi, jotka nu*****t lapsiaan. – Tapiola on perustanut aluejaostoja ympäri Suomea. 8 – Siitä lähti julmettu vyöry julkisilla keskustelupalstoilla, joita lapsetkin pääsevät lukemaan. Onhan se kumma, jos paikallisia ei hyväksytä kannatusjäseniksi. Vaikka tapauksesta on jo kolme vuotta, se otetaan Sillanpään mukaan esiin säännöllisin väliajoin. Ja täytyy myös muistaa, yksikään perholaisista ei susia tappanut, ampujat olivat muualta. Täytyis ottaa käyttöön pelkokerroinlaki...
Sudet pitää jättää rauhaan. Eräs perholainen mies kertoi nähneensä rautaikkunoin varustetun auton, jonka kyydissä oli ollut kolme sutta. Tunnetun tutkijan nimi taisi auttaa... Metsästyskortti löytyy. – Se tiedetään, että susia on kuljetettu näillekin alueille. Reisjärveläinen Mikko Suontakanen ei ole itse saanut uhkailuja, mutta hänellä on muuta painavaa asiaa. – Lasten puolesta pelkään. Suontakanen ei myöskään ymmärrä, miksi Rktl (Luke) ei puhu totuutta. – 1970-luvullahan susi oli vielä vapaata riistaa. Suontakanen on harrastanut metsästystä 45 vuotta. Susiongelma on kasvanut sitä mukaan kun vihreiden valta on lisääntynyt. – Virkamiesten ei tarvitse näköjään olla rehellisiä, mutta metsästäjiä ollaan viemässä linnaan pienistäkin rikkeistä. Niin ikään Suontakanen ihmettelee, miten valtiolla on varaa maksaa kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa susien aiheuttamia korvauksia. Kun susi syö jonkun lapsen, kenen on vastuu. – Kun sitten lähetin viestin, kenelle lähettämäni tilinumero kuuluu, raha palautui sen jälkeen tilille ennätysnopeasti. Saisinkohan kaatoluvan noiden lupahakijoiden kaatamiseen. Suontakanen uskoo, että nykyisillä susimäärillä tulee pian tapahtumaan jotain pahaa. Kusipäät ihmiset vanhoine pelkoineen vois listiä kaikki, sori vaan.. Maija Salmi Jutussa olevat kurssivoidut nostot on poimittu Facebook-sivuilta. – Luulisi, että ne rahat voisi laittaa muuhunkin. 9 Kun susi syö lapsen, kenen on vastuu. Ensimmäisen suden hän näki 17-vuotiaana 200 metrin päästä – siihen aikaan niistä ei ollut mitään harmia. Onko susi söpö metsäneläin vai pelkoa herättävä suurpeto – se riippuu pitkälti siitä, onko nähnyt suden vain Korkeasaaressa vai joutuuko pelkäämään päivittäin lastensa puolesta. Onhan tämä koko homma mennyt pois tolaltaan
– Aluksi en meinannut saada mitään virallista paperia erottamisesta ja syistä. Kukaan ei nimittäin ollut kertonut, ettei hänen palveluksiaan enää tarvita riistanhoitoyhdistyksessä. Aloin kaivaa syitä esille, ja selvisihän se sitten heinäkuussa. Kova herranpelko Hans Britwin on ristinyt Lakeuden rhy:n Suomen susimyönteisimmäksi riistanhoitoyhdistykseksi. 10 Julkinen sudenhoitoarvostelu oli liikaa Pohjanmaalla Potkut luottamustoimista Hans Britwin sai konkreettisesti kokea mitä tapahtuu, kun arvostelee julkisesti susipolitiikkaa. Selvisi, että riistanhoitoyhdistyksen hallitus oli päättänyt hakea Britwinin erottamista jo saman vuoden helmikuussa. Tiedän kuitenkin sydämessäni, että alueen metsästäjät ovat asioista samaa mieltä kanssani; kyllä tuolla kentällä puhutaan, ettei jumalauta voida näin toimia! Britwin vakuuttaa, etteivät tapahtuneet ole vaikuttaneet häneen millään tavalla. – Täällä on aivan karmeaa herrapelkoisuutta. Britwin hämmästelee tapaa, kuinka erottaminen tapahtui. Maija Salmi Hans Britwin toimii muun muassa Seinäjoen Metsästysseuran hirviporukan jahtipäällikkönä – kuvassa Britwinin kaatama hirvi, haukkujana toimi oma kasvatti Riskunmetsä Aino. Se on kyllä ollut sellaista valetta! Kantamääritelmät pitää lähteä yksittäisten susien rekisteröinneistä, muuten mennään pieleen. – Soitin riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalle, että onko jotain ongelmaa kun en pääse Tassuun. Sudet veivät Britwinin tanskalais-ruotsalaisen pihakoira Pipsan kotipihasta lokakuussa vuonna 2014.. – Arvostelin myös Lukea siitä, kuinka se laskee susikantojen suuruudet. kesäkuuta 2015, kun Britwin oli yrittänyt kirjautua sisään Tassu-järjestelmään. Sen myönnän sanoneeni, että susi kuuluu monttuun! EU:n taakse Lakeuden riistanhoitoyhdistys ei ollut pitänyt siitä, kun Britwin oli tuonut oman mielipiteensä esille Mikael Luoman sudenhoitosuunnitelmasta. Asia oli selvinnyt 4. Hän sitten kysyi, että eikö minulle ole kerrottu, etten enää toimi petoyhdyshenkilönä enkä metsästyksenvalvojana. Lisäksi hän on jäsenenä kahdessa naapurikunnan metsästysseurassa. – Ja kaikessa sulkeudutaan EU:n taakse! Sitä syytetään kaikesta, vaikka EU ei määrittele Suomen susikannan suuruutta, sen ovat tehneet riistakeskus ja Luke. Niin ikään Britwin oli tuonut julki, kuinka Luke ei noteeraa lainkaan muiden mielipiteitä. – Minulla on onneksi aika kova nahka. Kuulemma minun asemassani oleva henkilö ei voi arvostella ja kirjoittaa mielipiteitä Facebookissa siihen sävyyn kuten kirjoitin. En ole koskaan kehoittanut ketään, en muita enkä itseäni tappamaan sutta, ainoastaan olen arvostellu täysin pieleen mennyttä sudenhoitosuunnitelmaa joka perustuu täysin vääristeltyyn susikannan kokoon. K un otin kantaa riistakeskuksen riistapäällikkö Mikael Luoman tekemään sudenhoitosuunnitelmaan, sain potkut Lakeuden riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilön sekä metsästyksenvalvojan tehtävistä, kertoo Seinäjoella asuva Hans Britwin. Tällä hetkellä Britwin on Seinäjoen Metsästysseuran hallituksen jäsen ja seuran hirviporukan jahtipäällikkö
Kauriskanta on kasvanut kummankin yhdistyksen alueella. – Pukkeja on säästetty ja peurojen kokoa tätä kautta kasvattamaan, jotta ilveksen vaikutus kantaan ei olisi kovin dramaattinen. Kytäjän alueen seuroilla on ollut yksi lupa siltä varalta, että joku vahingossa kaataisi kuusipeuran valkohäntäpeurana. Lupamääriä leikattiin ja nyt jääväksi kannaksi arvioitiin noin 900 peuraa. Kolmosmoottoritie tietyssä määrin on jakanut kantaa. Juhani Karvonen Valkohäntäpeurojen metsästystä vaikeutti pimeä ja lumeton syksy, minkä takia etenkin kyttäysmetsästys oli paikoin hankalaa. – Ilveskantaa on saatu ehkä hieman vähennettyä ja toisaalta kauriita ei ole juurikaan metsästetty. Tammikuussa metsästäjien kiusana olivat kovat pakkaset. – Kannan painopiste on vähitellen siirtynyt lounaaseen ja etelään. Toki meilläkin kanta on edelleen vahva, sanoo Lempäälän riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jorma Haliseva. Vähälumisuus ja kovat pakkaset vaikeuttivat peurajahtia Lupien käyttöaste jäi vajaaksi Peurakannan rakennetta on paikoin uudistettu metsästyksen avulla. Kauriskanta on Salon seudulla kasvanut viime vuosina. – Vaikka ilves verottaa kantaa, on se lisääntynyt, mikä osaltaan voi johtua leudoista talvista. Tulevaisuudessa voimme toivottavasti anoa lisää lupia, sanoo toiminnanohjaaja Heikki Sillanpää . Osa seuroista jopa hieman säästi lupia, koska peuroja ei niiden alueella ollut kovin paljon. – Kanta on kasvussa, mutta kolareiden määrä on pysynyt onneksi aika vakiona. Peurakanta on kestänyt myös petojen verotuksen. – Kytäjällä ei ole kaadettu yhtään kuusipeuraa 4-5 vuoteen. Kuusipeura jäänyt Hyvinkäällä rauhaan Kuusipeuraa esiintyy Suomessa Hyvinkään Kytäjän tienoilla ja Turun saaristossa. Käyttöprosentti oli 85:n luokkaa. Tällä hetkellä peurakanta on vahvinta Varsinais-Suomessa etenkin Loimaan seudulla, Etelä-Hämeessä ja Uudenmaan länsiosissa. Kuusipeurasta ei ole tullut metsästettävää lajia siinä määrin kuin olisi toivottu. Tuota lupaa ei ole tarvinnut käyttää koskaan, sanoo Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Hannu Järvenpää . Lupia kuusipeuran metsästykseen ei ole myönnetty, muttei niitä ole anottukaan. Siten yritetään pitää ilveksen vaikutus peurakantaan vähäisempänä.. Valikoiva metsästys osin pudotti lupien käyttöastetta. – Meillä oli muutama vuosi sitten tilanne, että hieman alle 100 000 hehtaarin alueella laskettiin olevan 500 peuraa. Pohjoiseen valkohäntäpeura tuntuu leviävän hyvin hitaasti. Janakkalassa kaatoja oli puolentusinaa. Vaikka kanta on kasvanut, ei liikenneonnettomuuksien määrä ole lisääntynyt, vaan päinvastoin jopa vähentynyt. – Kaatoprosentti oli lähes sama kuin vuosi sitten. Viime jahtikaudella HausjärviRiihimäellä kaadettiin viitisentoista kaurista ja jäävä kanta oli runsaat sata yksilöä. Jos suunta jatkuu, pääsemme sitä kenties parin vuoden päästä metsästämään. Nyt ilveksille on tarjolla kaurista ja valkohäntäpeuraa. Tien länsipuolella kanta on vahvempi kuin itäpuolella, mutta ero tuntuu tasoittavan, sanoo yhdistysten toiminnanohjaaja Kari Sankala . Janakkalassa lupia oli noin 200, HausjärviRiihimäellä noin 120. Halisevan mukaan jäävän kannan suuruutta on hyvin vaikea arvioida etenkin niillä alueilla, joilla peuroja on runsasti. Sen perusteella määrää on vaikea arvioida. Toisaalta pimeä syksy ja kovat pakkaset hidastivat metsästystä aika tavalla. – Hangessa on puoli metriä leveä peuranpolku. Kuluneella jahtikaudella Lempäälän riistanhoitoyhdistyksen alueella oli pyyntilupia 1024, joilla kaatui 1063 yksilöä. – Ilveksen verotus kohdistuu nyt myös muihin sorkkaeläimiin, minkä ansiosta kuusipeuran kanta on ehkä pienessä nousussa. Peurakannan rakennetta on metsästyksellä pyritty uudistamaan. Aika usein naarasta seurasi kuitenkin pari vasaa, minkä takia naaras piti tietysti jättää ampumatta. 11 P erinteisesti valkohäntäpeurakanta on ollut vahvin Pohjois-Hämeessä Lempäälän ja Vesilahden suunnalla, jonne aikanaan Suomen ensimmäiset valkohäntäpeurat tuotiin. Kauriskantaa metsästetään kuitenkin aika vähän. Alimmillaan kanta on ollut non 60 peuran luokkaa, eikä sitä ole metsästetty. Esimerkiksi Etelä-Hämeessä pukkeja on säästetty, ja tätä kautta peurojen kokoa on päästy kasvattamaan. Joka tapauksessa jäljelle jäävä kanta vaikuttaa nyt selvästi pienemmältä kuin edellisvuonna. – Meillä oli 460 lupaa, joista nelisensataa tuli käytetyiksi. Salossa verotus kohdistui naaraisiin Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pasi Aaltolan mukaan alueen valkohäntäpeurakanta näyttää olevan hienoisessa kasvussa. Kuusipeura ei ole käytännössä vakiintunut metsästyslajiksi Etelä-Hämeessä, vaikka sen ydinalueelle Hyvinkäälle on Riihimäen seudulta alle 20 kilometriä. Riistakeskuksen antamien ohjeiden mukaan metsästys piti kohdistaa naaraisiin. Etelä-Hämeessä käyttöaste 70-80 % Etelä-Hämeessä Janakkalan ja HausjärviRiihimäen riistanhoitoyhdistyksen alueilla peuralupien käyttöaste oli 70-80 prosenttia. – Ruokintapaikkoja on sijoiteltu siten, ettei peurojen tarvitse ylittää valtateitä. Vielä 1970-1980-luvuilla kanta oli 200–300 eläimen luokkaa, mutta yksivasainen kuusipeura ei ole kestänyt ilveksen verotusta. – Meillä on havainto yksittäisestä kuusipeurasta Hausjärveltä. Forssan seudulla peurakantaa kasvatettu Forssa-Tammelan riistanhoitoyhdistyksen peurakantaa on tietoisesti kasvatettu. Kanta on meillä aika laikuttainen, tiheimmän kannan alueella kaatoprosentti oli noin 80, mutta kokonaisuudessaan se jäi noin 72 prosenttiin
Siinä oppi nopeaksi. Helmikuun puolivälissä seuralla oli vielä yksi lupa käyttämättä. – Merkit olivat sellaiset, että kissa oli ehtinyt kenties jo paritella. Aikaa ei ollut montaa sekuntia ja oma liikkeen oli re eksinomainen, kertaa Seppälä tammikuista kaatoaan. Ilves juoksi jo yhden kaverin ohitse passiketjusta hänen ehtimättä kissaakaan sanoa. Ampumatilaisuus tuli varkain kuten usein ilvesjahdissa. Juhani Karvonen. Aimo Seppälän ensimmäinen ilves kaatui sananmukaisesti vauhdista. Naaras jäi Aimo Seppälän tähtäimeen. Valtatie 2:n liikenne on vuosien varrella vienyt hengen monelta hyvältä koiralta, minkä vuoksi koira jätetään usein kotiin. Koiran ja ilvesemon pitämät äänet olivat sellaista kuultavaa, mitä hyvin harvoin metsästäjän korviin kantautuu. Aavemaisen äänettömäti liikkuva ilves tulee metsästästäjän tähtäimeen yleensä äkkiarvaamatta. He olivat aika kaukana ilveksen perässä. 12 T ammelalaisen Aimo Seppälän elämän ensimmäisen ilveksenkaato oli metsästäjän nopeuden ansiota. – Meillä oli jo emä ja kaksi poikasta motissa. – Ilveksen olen nähnyt joka kerta, kerran jopa kaksi eläintä. Tammelassa Hämeessä on riittänyt tälläkin metsästyskaudella ilveksiä. Ilves juoksi varmaan kuuttakymppiä ohi parinkymmenen metrin päästä. – Aikanaan tuli ammutuksi aika paljon kiekkoja. Lupa jäi käyttämättä poikasten takia. Seppälän ampuma ilves oli naaras, joka ei ilmeisesti ollut vielä imettänyt. – Koiran ja ilvesemon pitämät äänet olivat sellaista kuultavaa, mitä hyvin harvoin metsästäjän korviin kantautuu. – Saimme motitetuksi ilveksen miesvoimin, minkä jälkeen pari kokenutta kaveria lähti jäljille. Ilves mottiin miesvoimin Jahdissa, jossa Seppälä kaatoi ilveksensä, ei käytetty koiraa. Kiekkoammunnassa saatu kokemus auttoi kaatamaan ison kissan Komea ilves saaliiksi Nopeat re?eksit toivat ilvessaaliin Tammelassa. Emä näyttäytyi, mutta poikasten paikallaolo ilmeni jäljistä
Kainuun metsäpeura-alueiden pohjoispuolella sijaitsevalla poronhoitoalueella ilvesten aiheuttamat porovahingot ovat myös voimakkaassa kasvussa. Suuremmalla kiintiöllä pyritään suojelemaan Kainuun metsäpeurakantaa. riistapäällikkö Olli Kursula Suomen riistakeskus Keski-Suomesta. Kysy lisää kauppiaaltasi! Kettupillit Nordik Predator pakkasenkestävä ja helppokäyttöinen esiviritetty neljälle perusäänelle äänenvoimakkuus yli 115 dB toimii myös supikoiralle suomenkielinen käyttöohje Nordik Mini Predator äänen säätö hampaiden ja huulten avulla hiiren ja myyrän piipitys sekä jäniksen hätähuuto sopii erityisesti kokeneille houkuttelijoille suomenkielinen käyttöohje Kysy hinta kauppiaaltasi! Kysy hinta kauppiaaltasi! Varispillit Kysy hinta kauppiaaltasi! Kysy hinta kauppiaaltasi! Nordik Barrborn Basic/Pro kätevän kokoinen varispilli kehitetty pohjoismaisille varislinnuille kantava ja kuuluva ääni (Basic) terävä ja ärsyttävä ääni (Pro) suomenkielinen käyttöohje Nordik Crow voimakasääninen varispilli kehitetty pohjoismaisille varislinnuille esiviritetty suomenkielinen käyttöohje. Ilveksen metsästys päättyi helmikuun lopussa. Tuhannet metsästäjät ja muut vapaaehtoiset ovat osallistuneet laskentoihin vuosittain, ja niitä on tarkoitus jatkaa myös tulevana talvena. Poikkeuslupien kohdentamisessa painotettiin erityisesti alueita, joilla ilveskanta on tiheä tai voimakkaasti runsastunut. Poikkeusluvat myönnetään kahdelle osa-alueelle: läntiselle ja itäiselle. – Kanta on ollut laskussa viime vuodet. Poikkeuslupia on ollut viime vuosina enemmän kuin nyt, mikä on vaikuttanut kantaan. Metsäkauriilla vastaavat lukemat olivat 1700 ja 2500, sanoo vs. Toisaalta olosuhteetkin ovat olleet suotuisat leutojen talvien ansiosta. Kainuussa poikkeuslupien määrä kasvoi edellisvuosista. Keski-Suomessa poikkeuslupia oli tälle kaudelle 35. – Merkittävä syy lupamäärän nostoon oli metsäpeuran erittäin heikko vasomistulos. Metsäpeurojen pantaseurannat osoittivat, että vain noin kolmasosa syntyneistä vasoista oli elo-syyskuussa hengissä. Metsästäjien ilmoittama jäävä kanta oli valkohäntäpeuran osalta syksyllä 1800, kun se vielä reilu vuosi sitten oli 1200 eläimen luokkaa. PAREMPIEN METSÄSTYSVARUSTEIDEN MAAHANTUOJA www.nordhunter.com MYYNTI: ASEJA ERÄLIIKKEET ALOITA HOUKUTTELUPYYNTI RUOTSALAISILLA NORDIK-PILLEILLÄ! Katso houkutteluvinkit DVD:ltä! mukana ketun, variksen, hirven ja kauriin houkuttelu suomenkielinen tekstitys Nyt DVD kaupan päälle! Maaliskuussa tämän ilmoituksen pillien ostajalle Houkuttelupyynti Pohjoismaissa -DVD kaupan päälle! DVD:itä rajoitettu erä. Itäisellä osa-alueella poikkeuslupien määrät kasvoivat Kainuun ja Pohjois-Karjalan aluetoimistojen alueilla. Läntisellä osa-alueella poikkeuslupia suunnattiin erityisesti Suomen riistakeskuksen Etelä-Hämeen, Varsinais-Suomen ja Oulun aluetoimistojen alueille. 13 Kainuussa halutaan varjella metsäpeuraa Poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen myönnettiin poikkeusluvat yhteensä 497 ilveksen pyytämiseen. Niistä oli helmikuun alkupuolella kaadettu 32 yksilöä. Viime vuonna Suomen Riistakeskus myönsi poikkeusluvat 503 ilveksen pyyntiin poronhoitoalueen ulkopuolelle. Lisäksi suurpedot verottavat tuntuvasti aikuista kannanosaa. Metsäpeuraa verottavat myös susi ja karhu, mutta ilveksenkin osuus on huomattava, sanoo riistapäällikkö Jukka Keränen Suomen riistakeskus Kainuusta. Maaja metsätalousministeriö nosti itäisen osa-alueen kiintiötä kymmenellä yksilöllä lausuntokierroksen jälkeen. Kokonaisuudessaan ilveskanta on pysynyt Suomessa viime vuoden tasolla. Arvio ilveskannasta on tarkentunut viime vuosina järjestettyjen laaja-alaisten lumijälkilaskentojen ansiosta, joissa Suomen riistakeskus on vastannut laskennan organisoimisesta ja Luke aineiston tieteellisestä käsittelystä. Valkohäntäpeuraja metsäkauriskannat ovat kasvaneet. Läntisellä osa-alueella sai tällä metsästyskaudella metsästää 272 ja itäisellä 225 ilvestä. Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi, että Suomessa elää 2700–2795 yli vuoden ikäistä ilvestä. Keski-Suomessa metsästys tehonnut Eniten lupia myönnettiin Varsinais-Suomeen (47), EteläHämeeseen 47, Ouluun poronhoitoalueen eteläpuolelle (46) ja Pohjois-Karjalaan (43) ja Pohjois-Savoon (42). Pyynnin lisäämisellä Kainuussa toivotaan voitavan pienentää ilveskantaa ja vähentää näin poronhoitoalueelle vaeltavien ilvesten määrää sekä sitä kautta poronhoitoalueella aiheutuvia porovahinkoja
Paluuperiä ja sivuhyppyjä tekevä pitkäkorva voi olla haaste koiralle. Rusakko etenee suoraviivaisemmin ja käyttää hyväkseen tiestöä. 14 Kokenut metsäjänis ei hevin jää metsästäjän saaliiksi. Pelin henki on teoriassa yksinkertainen. Metsäjänis tekee paluuperiä enemmän ja voi hypätä pitkänkin loikan sivulle. – Veikkaisin, että edessä on vanha valko, joka saattaa tehdä pitkänkin lenkin. Yleensä jänis ei koiraa aivan lähelle päästä, vaan pitää tiettyä välimatkaa, Tero Saarikko selvittää. Metsästäjän tehtäväksi jää olla passissa jäljellä. Se on saanut jäniksen liikkeelle ja seuraa sitä tiiviisti. Jälki on edellisöinen. Beagle Repe saa kuitenkin vartissa hajun. Paluuperät ja sivuloikat eivät tee koiran päivää helpoksi Kokenut jänis kova haaste U rjalalaiset Jorma, Teemu ja Tero Saarikko, Sisko Hakala ja Eero Karppanen tutkiskelevat urjalalaisen metsätien varressa jälkiä. Repe löysi nopeasti yölliset jäljet.. Parin yön takaisen lumisateen jälkeen ei tuoreita jälkiä ole aivan helppo silmällä havaita. Repe ajaa ja jänis tekee lenkkiä sen edessä. Vaikeusastetta tulee jäniksen tekemistä paluuperistä. – Laiskahko haukku kertoo, ettei jänis ole ainakaan näköpiirissä. Jänis suuntaa kuitenkin poispäin ketjusta ja etenee suoraviivaisesti. Kun jänis palaa kierrokseltaan omille jäljilleen, pääsee hiljaa ja paikallaan pysyttelevä metsästäjä ampumaan saaliin. Saarikko seuraa Garmininsa näytöltä, miten Repe liikkuu. Käytännössä kaikki ei suju ainakaan oppikirjan mukaan. Jos Repe pääsisi näköetäisyydelle jäniksestä olisi haukku suoraa huutoa. Haukku vaimenee kuulumattomiin ja näyttökin osoittaa, että Repe on jo puolen kilometrin päässä. Jorma ja Tero Saarikko yrittävät ennakoida, mistä suunnasta metsäjänis kenties ilmaantuu
Garmin näyttää välimatkaksi jo lähes kilometrin ja jänis painuu jo naapuriseuran maille. – Jänis pinkoo yleensä reilusti koiran edellä. Luultavasti kyseessä oli yksi ja sama yksilö, joka oli oppinut piiloutumisen taidon. – Luultavasti jänis olisi ennen pitkää kaartanut takaisin, mutta Repe putosi jäljiltä. Jollei koiralla olisi tutkaa, joka kertoo etäisyyden, olisi hiljaisuus suorastaan pettävää. Se palaa takaisin omia jälkiään, kun huomaa ajon turhaksi. Koiran liikkeistä päätellen jänis tekee muutaman paluuperän, hankkii lisää etumatkaa ja etäisyyttä. – Veikkaisin, että edessä on vanha valko, joka saattaa tehdä pitkänkin lenkin. Jos koiran haukku alkaa kuulua, on jänis jo juossut metsästäjän ohitse. – Muistan yhden metsäjäniksen, joka säännöllisesti muutaman sadan metrin ajon jälkeen painui kiven alle piiloon. Lumisessa metsässä koiran haukku ei kuulu välttämättä kolmea sataakaan metriä. Kiven alle ei koira mahtunut, joten jänis säästi henkensä joka kerta. Metsäjänis tekee paluuperiä enemmän ja voi hypätä pitkänkin loikan sivulle.. Repen ajama jänis ei ilmeisesti tätä taktiikkaa tunne. Saarikko vetää ryhmänsä passipaikoilta. Monesti jänis tulee edellä tarkkaillen ja pysähdellen, mutta se on silti nopea liikkeissään. 15 Paluuperät ja sivuloikat eivät tee koiran päivää helpoksi Pitkäkorva osaa ovelat temput Vuosikymmenet jänisjahdissa käynyt Tero Saarikko on nähnyt pitkäkorvilta mitä ovelimpia temppuja
Uudella lumella jänis saattaa olla hyvin tiiviisti samalla makuupaikalla liikkumatta montaakaan metriä. Jorma Saarikko lataa, minkä jälkeen metsämies pyrkii olemaan hiljaa jäniksen ehkä ilmestyessä eteen. – Lumikelillä jänis kiertää omia jälkiään, jolloin parin kierroksen jälkeen jäniksen ja koiran jäljet muodostavat jo polun, mikä vaikeuttaa koiran työskentelyä. – Kun koiran haukku loppui, saattoi metsästäjä vain jäädä odottamaan. Yhdessä talossa isäntäväki kertoi kuvaukseni mukaisen koiran olleen siellä pari päivää. Hetken päästä Repe saa uuden hajun ja ajo alkaa jälleen. Kerran kadotin koiran lauantaina ja löysin sen viikon päästä Vammalan seudulta. Valkon ja rusakon erilaiset tavat Vanha metsäjänis on varovainen otus. Saarikko johdattaa sitä tien varressa uusille jäljille. Sulan maan aikana jänis ei kulje aivan omia jälkiään, mikä on koiralle helpompaa. Jollei odotus tuottanut tuloksia, oli lähdettävä etsimään koiraa. Siinä ei auttanut muuta kuin ajella edestakaisin maaseudulla ja kysellä taloissa, onko ajokoiraa näkynyt. Jänis ei myöskään välttämättä lähde helposti liikkeelle koiran edestä. Kyseessä on nyt varmuudella eri jänis. Kävin yhden päivän viikolla töissä, mutta muuten käytin ajan etsimiseen. Samalla hän ohjailee muuta seuruetta. Kiinni se ei itseään antanut ottaa. Sisko Hakala, Teemu ja Tero Saarikko sekä Eero Karppanen pitävät taukoa nuotiolla. Repe tulee takaisin parinkymmenen minuutin päästä. Ennen tutkia kaikki oli toisin Saarikko muistaa ajat ilman paikannuslaitteita, mutta ihmettelee, miten koiramies silloin selvisi.. 16 Vanha metsäjänis on varovainen otus. Lopulta löysin koiran tasan viikon päästä yhdeltä metsätieltä laihtuneena, mutta muutoin hyväkuntoisena. – Vähitellen jänis alkaa laajentaa liikkumistaan makuupaikan ympärillä ja tekee Saarikko käy jänismetsällä mieluusti sulan maan aikana. Uudella lumella jänis saattaa olla hyvin tiiviisti samalla makuupaikalla liikkumatta montaakaan metriä
Rusakon ja metsäjäniksen keskinäistä kilpailua on suoranaisesti vaikea todistaa. Viime vuoden riistakolmiolaskennoissa metsäjäniskannan todettiin vahvistuneen Etelä-Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Metsäjäniskanta on alimmillaan Lounais-Suomesta Etelä-Pohjanmaalle. Saarikko on metsästänyt jänistä 15-vuotiaasta saakka. – Tosin aivan viime vuosina lasku näyttää tasaantuneen, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle. Tuoreen jäljen se vainuaa ilmasta mutta esimerkiksi yöllisen jäljen se ottaa maasta. Jäniskannan vaihtelut ovat hyvin monitahoinen seikka. Pohjoista kohden kanta harvenee, mutta Länsi-Lapissa se on tiheämpi kuin idässä tai pohjoisessa. Rusakko valtaa alaa metsäjänikseltä Rusakko rantautui Suomeen satakunta vuotta sitten, minkä jälkeen se on tasaisesti laajentanut asuinaluettaan. 17 Jollei koiralla olisi etäisyyden kertovaa tutkaa, olisi hiljaisuus suorastaan pettävää. Hyvä koira ei myöskään hämäänny paluuperistä. lisää jälkiä sen ympäristöön. Rusakko vahvistaa asemiaan etelässä Viimeisten kymmenen vuoden aikana metsäjäniskanta on vaihdellut vuosittain sahanterämäisesti, mutta pitkässä juoksussa Etelä-Suomessa kanta on ollut tasaisessa laskussa 1980-luvun jälkipuoliskolta saakka. Hyvälle koiralle tie ei ole ongelma. – Tuolloin metsäjäniksiä oli todella vähän. Väli-Suomessa kanta on runsaimmillaan aina Oulun korkeudelle saakka. Repe ei piittaa peurasta, jollei se lähde aivan edestä, minkä jälkeen se saattaa seurata peuraa ehkä satakunta metriä. Esimerkiksi maan lounaisosissa voisi miettiä, onko suurikokoisempi ja rohkeampi rusakko syrjäyttänyt metsäjäniksen muun muassa viljelysten äärellä sijaitsevilta elinalueilta. Metsäjäniksen taantumisen syitä ei ole Suomessa tutkittu. Toisaalta metsäjäniskanta on pitkällä ajanjaksolla pudonnut eniten Lounais-Suomessa, mikä kielii, että kannan vähentymisellä olisi yhteyttä myös talvien leutouteen, Helle sanoo. Pohjoisen rannikolla rusakon esiintymisalue ulottuu Perämeren rannikolle, sisämaassa pohjoisraja on etelämpänä. Piharusakko jäi päivän päätteeksi saaliiksi Repen haukusta. Jollei autoa ole liikkunut, hyvä koira pystyy seuraamaan jälkiä kovalla tielläkin. Repelläkin tuota vainua on, mutta sillä on selvästi vahvempaa jäljen vainuaminen. Jäljen päässä koira alkaa kiertää ja etsiä paluujälkeä. Paikallisesti esimerkiksi jänisrutto voi saada aikaan äkkiromahduksen. Se lisää jälkiä joka yö, mikä on omiaan sekoittamaan mahdolliset takaa-ajajat. Vähentymiselle ei selvää syytä Yksittäistä syytä metsäjäniksen tasaiselle vähentymiselle ei ole. Repe oppi viime talvena jäljittämään tiellä. Lumisessa metsässä koiran haukku ei kuulu välttämättä kolmea sataakaan metriä. Ruttoa esiintyy vuosittain lähinnä rannikkoseuduilla. Etelässä tuo syklin säännöllisyys näyttää kadonneen. Helteen mukaan jonkinlaisena tutkijoille syntyneenä tuntumana on, että luontaisilla kannanvaihteluilla olisi noin 8-10 vuoden jaksotus. Juhani Karvonen. Saarikon nuoruudessa jäniskoiria oli seurassa kymmenkunta. – Kymmenen vuoden aikana on ollut erilaisia talvia, mutta kannat eivät näytä vaihdelleen erityisesti juuri lumisuuden mukaan. Tällä hetkellä Repe on seuran ainoa jäniskoira. Rusakkojahti tuottaa tulosta nopeasti. Talvien vähätai runsaslumisuudella lienee omat vaikutuksensa, mutta likikään kaikkea ei voi talvilla selittää. Näin metsäjäniskanta menettää osan lisääntymispotentiaalistaan. Nyt metsäjäniskanta tuntuu Urjalassa hieman kasvaneen, vaikka ilveksiäkin on runsaasti. Paluuperä voi olla satakin metriä, jolloin jänis hankkii jo hyvän etumatkan. – Vaikka rusakko ja metsäjänis eivät nyt suoranaisesti taistele elintilasta, saattaa metsäjänis jäädä paikoin kakkoseksi niillä seuduilla, joilla ne käyttävät hyväkseen viljelysten laitamia. Syinä pidetään ainakin ilmastonmuutosta ja elinympäristön muutoksia. Nuori jänis ei pysy paikallaan yhtä tiiviisti. Metsäjänis ja rusakko myös risteytyvät keskenään. Ilmastonmuutoksen takia luminen kausi lyhentyy, mikä paljastaa jänikset pedoille helpommin ja voi myös vaikeuttaa jänisten yöpymistä lumisuojassa. Repe pääsee jäljelle ja Sisko Hakala ampuu rusakon ajosta. Muutaman runsaan vuoden jälkeen kanta laskea nopeastikin. Rusakko sietää myös paremmin Keski-Euroopasta peräisin olevaa EBHS-sairautta, joka saattaa olla metsäjäniksille jopa kohtalokas. Piharusakko toi onnistumisen ilon Toinen ajokaan ei tuota tulosta, vaan jänis katoaa hieman salamyhkäisesti metsätien varressa. Metsäjänis tekee makuulle mennessään useita paluuperiä, mutta rusakko ei niitä samassa määrin tee. Rusakko suosii liikkeissään teitä. – Osa beagleistä on ilmavainuisia. Helteen mukaan metsäjäniksen vähentymistä voi osaltaan selittää myös rusakkojen runsastuminen. Ydinalue on Lounais-Suomessa, jossa se on vankistanut asemaansa. – Sen sijaan rusakko paneutuu maaten aina siten, että näkee omille jäljilleen. Ryhmä pitää tauon nuotiolla ja päättää vielä kokeeksi ajaa rusakkoa maatilan liepeiltä. – Isäntä kertoi, että rusakkoja on vaivaksi asti ja niitä voisi hävittää. Rusakko on aina uros ja metsäjänis naaras. Alueet ovat suurin piirtein niitä, joilla metsäjänis on eniten vähentynyt. – Repelle on tärkeää saada onnistumisia myös kaatojen muodossa, sanoo Saarikko. – Metsäjänis on kuitenkin se, joka väistää. En muista, oliko ilveksiä erityisen runsaasti, mutta ilmeisesti kannanvaihtelulla oli vaikutusta asiaan. Risteymät ovat vain harvoin lisääntymiskykyisiä. Ketun jälkenä en ole kokeillut
Tammikuussa pidetyssä Las Vegasin SHOT Showssa tehdas esitteli parikin uutta ysimillistä. Justinin isä oli korealaistaustaisen Yhdistymiskirkon perustaja Sun Muyng Moon, ”moonilaisten” hengellinen johtaja, joka muutti kotiaan Yhdysvaltain ja Koreoiden välillä. Kahr Guns esitteli SHOT Showssa uusia ysimillisiä Kahr-pistoolit itsepuolustusaseita. 18 ASEET K ahr Guns -asetehtaan omistajan tausta ja matka asetehtailijaksi on mielenkiintoinen. Hän asui perheineen New Yorkissa ja harrasti veljiensä kanssa pistooliammuntaa. Kook Jin ”Justin” Moon on harrastanut ampuma-aseita 14-vuotiaasta lähtien. Aseuutuus AREX REX lähtee Yhdysvaltain markkinoille tavanomaisesta poikkeavassa pistoolikaliiperissa 7.65 milliä. Vanhempi Moon tuomittiin rahankeräysja veropetoksista, mutta se ei estänyt häntä keräämään merkittävää varallisuutta ennen kuolemaansa. Nuorempi Moon hankki vuonna 1999 itEräs merkillisimmistä yhdysvaltalaisista asetehtaista on Kahr Guns, joka on erikoistunut piilotettavien ja tehokkaiden pistoolien, ”itsepuolustusaseiden” valmistamiseen
Hänen tavoitteenaan oli luoda omaan käyttöön ja markkinoille täydellinen ja kompakti 9-millinen itsepuolustuspistooli. 19 REX rynnistää jenkkimarkkinoille isolla asemäärällä.. Siten syntyivät mallisarjat Kahr CM (CM9, CM40, CM45), Kahr CW (CW380, CW9, CW40, CW45) ja menestyksiksi muodostuneet Kahr (K9, K40) sekä Kahr MK (MK9, MK40). Tavoitteena oli pieni koko kätkettävyyden vuoksi ja iso teho pysäytysvoimaksi. Myös CZ USA on innostunut Dan Wesson -aseista. Lähtökohtana pidettiin sitä, että aseen tulisi olla pienempi ja sutjakkaampi käsitellä kuin neljännen polven Glock Gen4 19. Ase syntyi, kun kahvipöydässä sattuivat keskustelun aloittamaan menestyvä asetehtailija, kuuluisa asemyyjä ja turvapalvelun omistaja. Aseessa on myös varsin eteenpäin käännetty, aikaisempaa lyhyempi liipaisin, joka on lisäksi karhennettu paremman tuntuman antamiseksi. Kahr Guns esitteli omat uutuutensa Yhdysvalloissa Las Vegasissa tammikuussa Kahr esitteli kolmekin uutuutta: CW-sarjassa lasikuitukarhenteisen mallin, jossa karhennuksen lisäksi kahvassa on graa sia korukuvioita mutta ei paljon muuta. Aseja turvallisuusalan kokeneiden ammattilaisten yhteistyön hedelmänä markkinoille tulee uusi pistooli, joka kantaa mallinimeä Avidity PD10. selleen Auto Ordnance Companyn, joka valmistaa puoliautomaattiaseita, muun muassa legendaarista Tommy-gunia pitkällä piipulla. Vuosi sitten aloitettu Kahrin Gen2 –sarja sai myös uuden P45-pistoolin, jossa on samoja ominaisuuksia kuin uudessa P9:ssä, mutta patruunakapasiteetti ”vain” 6+1. Uutuus Bruin on saatavilla useissa värisävyissä. Kehäkettujen uusi luomus – Avidity Arms PD10 Yhdysvalloissa kaikki on mahdollista. Huomiota kiinnitti toisen sukupolven Gen2 P9 –malli, jossa on yksirivinen 7 patruunan makasiini, piipun pituus 3,5 tuumaa ja TFX:n Truglo –tähtäimien lisäksi mahdollisuus lisäoptiikkaan kiskon avulla. 22 SW Victory pitää Smith & Wessonin laadukkaat perinteet kunniassa pienoispistoolien toteutuksessa
Ohuempi protosta saatiin tyytymällä yksiriviseen lippaaseen, joka syö 9-millisiä patruunoita. Kierteiseen malliin saa lisävarusteita kiinni. Yksilaukauksisella aseella on kymmenen patruunan lipas. Sen pohjana on .30 karbiini, jollaisia käyttivät Yhdysvaltain jalkaväki ja taittoperäistä mallia etenkin laskuvarjojääkärit jo toisessa maailmansodassa. Kun kivääristä tehdään pistooli Yhdysvalloissa Daytonissa toimii Inlandasetehdas, joka valmistaa retroaseita nykyaikaisin maustein. Toisen maailmansodan, Korean sodan ja Vietnamin sodan aikaiset karbiinit ja 1911-pohjaiset pistoolit tehdään ”veteraaneja kunnioittaen”. Aseen viimeistely vaikuttaa hiukan krouvimmalta kuin SIG:n tuotteiden, mutta nykyajan mukaan ase on saatavissa myös ruskealla polymeerirungolla perinteisen mustan sijaan. Pitkäluistinen tulokas tulee olemaan hintaluokassa 2000-2500 dollaria, joka tullee pudottamaan sen myyntilukuja. Inlandin mielenkiintoinen uutuus Vegasissa oli Advisor (Neuvoja) Pistol, joka itse asiassa ei ole pistooli lainkaan. Laajempiin lippaisiin tottuneet ampumaurheilun harrastajat eivät kaikki ymmärrä, miksi pitäisi maksaa runsasta kahta tuhatta 1911-mallisista teknisistä ratkaisuista, mutta Dan Wessonilla on aina oma statusarvonsa. Niinpä asiantuntija-sotilaat ottivat tavallisen M1-karbiinin. Kaikissa on 5,5 –tuumainen bull-piippupaksukainen, ja aseen paino – 36 unssia – rapiat kilo – tekee siitä vakaan käsitellä. kuituoptiikkaa ja säädettävät takatähtäimet. Uutta sen sijaan on se, että naapuritasavalta Sloveniakin aikoo lähteä tuottamaan käsiaseita jopa USA:n kilpailuille pistoolimarkkinoille. Uutuutta tehdään kolmea eri viimeistelyä; threaded (kierteinen), standard ja melkoisen sci -vaikutteinen Kryptec. 10-milliset pitävät pintansa edelleen CZ USA pitää sinnikkäästi yllä 10-millisten pistoolien perinnettä. Antti Kauranne S&W loi uuden .22-rata-aseen Smith & Wessonin 22A poistettiin tuotantolinjoilta jokin aika sitten, mutta malli teki tilaa uudelle SW .22 Victory –pistoolille. Tosin patruunamääräkin putosi kolmanneksella (10+1) verrattuna itävaltalaisaseeseen (15+1). Kaikissa aseissa on Kahrin MK9 on kätevän kokoinen itsepuolustusase.. Aseiden hinta vaihtelee Yhdysvalloissa 409459 dollarin välillä. Myyntipakettiin kuuluu vielä Picatinny-kisko lisävarusteiden kiinnittämiseen. Pistoolia valmistetaan neljässä eri kaliiperissa ja kuudessa eri kokoluokassa ( esimerkiksi Compact, Combat). Myös .45 ACP –kaliiperi on saatavilla aseesta, jonka 10-millistä lippaaseen mahtuu 9 ja ACP:tä yksi kuti vähemmän. Kaliipereina ovat Zero 1:ssä 7,65, 9*21,.40 S&W ja hiukan hämmästyttävästi myös .32 ACP. Piipun suulla on mielenkiintoinen, kartion mallinen liekinsammutin, johon voi kiinnittää myös lisävarusteita. Aseen kahvalevyt ovat vaihdettavat, eli omalle kädelle saa tuunattua juuri sopivan otteen. Aseessa on 30,5-senttinen piippu ja siihen saa joko 15 tai 30 patruunan lippaita. 20 Sun Muyng Moon oli lahkolaiskirkon johtaja, poikansa taas ryhtyi asesuunnittelijaksi. Ase on raskas; tyhjänäkin se painaa 28 unssia eli liki 800 grammaa. Uuden aseen hinta tulee olemaan alle 600 dollaria. Sen piippua lyhennettiin sahaamalla ja perää joko lyhennettiin tai se poistettiin liki kokonaan, jos taittoperää ei saatu muualta. Kun jenkit lähtivät ensin 1960-luvulla Vietnamiin ”opastamaan” Etelä-Vietnamin joukkoja ja myöhemmin osallistuivat myös täysmittaiseen sodankäyntiin, havaittiin aseelle kehitystarve. Arex Rex Zero 1 Standard on tehtaan uutuus, joka esiteltiin nyt Vegasissa. Uutukaiselle valmistetaan jo Volquartsenin vaihtopiippuja. Slovenia lähtee Amerikan markkinoille Tshekkoslovakia, nykyinen Tshekin tasavalta, on ollut ikiaikaisen kuuluisa korkealaatuisesta asetekniikastaan. Erot painossa (566 grammaa – 670 grammaa) ja pituudessa (17,7 vs 18,5 cm) ovat kosmeettisia, mutta hinta saattaa nousta ratkaisevaksi tekijäksi. Siinä, missä uutuuden kuluttajahinnaksi on kaavailtu alle 500 dollaria, Glockista saa pulittaa liki 700 amerikanrahaa. Nykyinen Inland Advisor, joka tulee markkinoille, on tehty tässä hengessä. Ahtaissa tiloissa havaittiin, ettei jenkkitaistelijan kokoa voi muuttaa, mutta aseen kokoa voi. Uutuusmalli Dan Wesson ”Bruin” on korea peli; mustaa ja pronssia viimeistelyssä. Aikaisempia malleja olivat Razorback ja Silverback. Koska aasialaiset ovat verrattoman paljon pienempiä kuin eurooppalaiset, myös heidän kaivantonsa, tunnelinsa, bunkkerinsa ja muut rakennelmat ovat eurooppalaisille pieniä. Varsin paljon se näyttää muistuttavan SIG Sauerin P-sarjalaisia ulkonäöltään, vaikka kaikki turha pyöreys onkin aseesta poistettu
Nurmeksessa kotipaikkaansa pitävä suomalaisyritys on kerännyt mannereurooppalaista huomiota muiden muassa Optifade® -jahtikuoseillaan, joita on laajennettu tavallisesta Ground-mallistosta myös vesilinnustukseen sopiviksi. Viimeisimpänä tulee Geronimo Pro, eli osittainen kalvopuku, jossa kalvopuvun vedenpitävyys on yhdistetty nerokkaalla tavalla puuvillan hengittävyyteen. Myös kotimainen Sasta on saanut hyviä kokemuksia IWA-messuilta. Ja kolmanneksi tietenkin tehdä brändiä tunnetuksi alalla. Kun mantereen merkittävimmillä aseja eräalan messuilla jaksaa kiertää vuodesta toiseen ja tuotteilla on hyvä maine, myös suomalainen brändi jaksaa kiinnostaa alan ammattilaisia. JahtiJaktin viime vuonna lanseerattu D-hide camo Air-Tex2 metsästyspuku.. Antti Kauranne Suomalaisia valmistajia mukana Euroopan ammattilaistapahtumassa IWA-messuille Saksaan IWA-messut keräävät eräalan ammattilaiset Nürnbergiin Saksaan maaliskuun alussa. Sen lisäksi tavata vanhat asiakkaat, esitellä heille uudet tuotteet ja neuvotella jatkosta. Kuitenkin lähes 1 400 näytteilleasettajaa eri puolilta maailmaa esittelee Nürnbergissä viimeisimmät tuoteuutuutensa. IWAa kehutaan maailman merkittävimmiksi retkeilyn, eränkäynnin, metsästyksen ja ampumaurheilun ammattimessuiksi. Metsästyslinjallaan Sastalla on uutuuksinaan Dalesmanja Naava-takki sekä Tuohiliivi. Mukana on suomalaisia tuotemerkkejä lähinnä patruunaja äänenvaimenninpuolelta, mutta myös kotimaisia erätuotevalmistajia. IWA-messuilla JahtiJaktin viime vuoden osasto keräsi jo tuttuun tapaan huomiota ja kävijöitä. Lisäksi uusi D-hide digicamo sai paljon huomioita viime vuonna. Erätukku mukana jo vuodesta 2008 Suomalainen tuotemerkki JahtiJakt on jo kokenut IWA-messujen kiertäjä. päivinä Saksan Nürnbergissä vietetään erä-, ampumaja turvallisuusammattilaisten IWAmessut. Vuonna 1973 sadan yrityksen voimin aloitettu tapahtuma on paisunut yli kymmenkertaiseksi vanhan mantereen vuotuiseksi suurtapahtumaksi. 21 M aaliskuun 4.-7. Todellisuudessa sen painoarvo Las Vegasin SHOT Shown rinnalla on makukysymys lähinnä siksi, että aseteollisuudelle Amerikan markkinat ovat perinteisesti kuitenkin se ykköskohde. Ilahduttavasti messuilla on mukana myös suomalaisia tuotemerkkejä ja yrityksiä. – Löytää uusia asiakkaita ja kumppaneita. Erälinjan uutuuksia ovat SDtella-takki sekä Lokkaja Vuonti-housut. Näillä onkin laadukasta näytettävää, joita näyttelyn yli 40 000 aseja eräalan ammattilaiset tutkivat kiinnostuneina. – Myös suomalaisuus herättää aina luottamusta tuotteiden laadusta asiakkaiden keskuudessa, Lohi kehaisee kotimaista osaamista. JahtiJaktin tuotteista eniten kiinnostusta maailmalla herättävät metsästysasusteet ja -kengät. – Lähinnä ja lyhyesti sanottuna meillä on kolme pääsyytä käydä siellä, kertoo Erätukun export sales manager Pete Lohi
Kojusta ulos johtava ”savupiippu” vie ihmisen hajun mahdollisimman ylös.. Jokaiseen kuvaan pitää saada toimintaa ja liikettä. Kainuun kuvauspaikoilla karhut ovat paikoin oppineet kuvaajien läsnäoloon. Luontokuvaajan lempipaikat: Kuhmo, Kuusamo ja Kangasala Luontokuvaajan on odoteltava kuvattavilta hyviä asentoja ja ilmeitä. Ne tietävät, että kuvaajalla saattaa olla mukanaan koiranmuonaa, johon ne ovat ihastuneet kovasti. – Joskus olen kuvauspaikalle Maakotka huomaa pienimmänkin häiriön ympäristössään. Heitin lihapullat tuuletusaukosta ulos ja karhu popsi ne hyvällä ruokahalulla. Kuvaajan on osattava lukea linnun käytöstä ja laukaistava kamera oikealla hetkellä. Hiljaa hyvä tulee Olsen laskee ottaneensa kymmeniä tuhansia kuvia viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. 22 K un karhu kiinnostui hämeenlinnalaisen Klaus Olsenin lihapullista, nousi luontokuvaajallakin verenpaine muutaman pykälän. – Vuodessa otoksia kertyy yli 10 000, joista yli puolet on luontokuvia jossain muodossa. Kuvauskojulle Olsen menee usein kello 16 maissa. Olsenin sydän pomppasi pari ylimääräistä lyöntiä myös silloin, kun kuvaushaaskalle ilmaantui täysin arvaamatta puolenkymmenen suden lauma. Omaan mieleen ei tullut hetkeksikään pitää lihapullia itsellään, karhu olisi tullut halutessaan kuvauskojun seinästä läpi. Kuvauskohteet alkavat saapua muutamaa tuntia myöhemmin, kun ihmisen haju on hävinnyt kojun ympäristöstä. Valmista eli omasta mielestäni kelvollista kuvaa syntyy useita tuhansia vuodessa. Kuviin liikettä ja toimintaa kulkiessani huomannut karhujen seuraavan tuloani. – Erehdyin aukaisemaan lihapullapaketin kuvauskojussa. Karhuhan haistoi herkut ja tuli kolistelemaan seinän taakse. Kolme K:ta eli Kuhmo, Kuusamo ja Kangasala ovat Olsenin kalenterissa niitä paikkakuntia, joilla mies on vuosittain käynyt. En odottanut mitään sellaista, sudet vain tulivat jostain haaskalle. – Omalla kuvausurallani tuo susien kohtaaminen pari vuotta sitten on se paras muisto
23 Karhu aterioi ja vesi pärskyy. Kojut ovat käyneet Klaus Olsenille tutuiksi vuosien mittaan.. Klaus Olsen on saanut karhun ”passikuvaan”. Karhunpentu tekee tuttavuutta männyn kanssa. Karhun aatoksia voi ihminen vain arvailla
Petolintuja, esimerkiksi kotkia, kuvatessa ei koskaan saa laukaista kameraa, kun kotka ensimmäisen kerran lähestyy haaskaa. Perusperiaate on, ettei mitään eläintä kannata kuvata, jos se katsoo suoraan kuvaajaan valppaan oloisena. Luontoa on joka puolella kotiovelta alkaen. Kuvaajan on vältettävä nopeita liikkeitä. – Käytän otsalamppua, mutta harkitusti. Sen pitää saada aloittaa ateriointi rauhassa. – Sen jälkeen olen käynyt vuosittain Kuhmossa tai Suomussalmella. Aikaisin aamulla saattaa saada hienoja maisemaja tunnelmakuvia. Niiden lisäksi vietän aikaa etenkin keväällä Kangasalan. – Noin sadan metrin päästä kotiovelta olen kuvannut jäniksiä, valkohäntäpeuroja ja lintuja. Paras kuvausaika on yleensä aamuyöllä, jolloin valokin on niukimmillaan. – Mitään sarjatulta ei kuvaaja voi kamerallaan ampua. Ensimmäisen kerran Olsen oli lähtenyt kuvaamaan suurpetoja vuonna 2012. Kaikki ylimääräiset äänet karkottavat eläimet haaskalta. Kuva on otettava sillä hetkellä, kun eläin on keskittynyt johonkin muuhun ja sen valppaus on hetkeksi herpaantunut. – Luontokuvia aloin ottaa kuutisen vuotta sitten. Luontoon kotiovelta Klaus Olsen liikkuu kameransa kanssa myös kotinsa läheisyydessä. Aluksi otin kuvia pikkulinnuista kaupunkiympäristössä, sitten aloin kuvata siivekkäitä lintutorneista, kunnes siirryin piilokojukuvaamiseen. Kameran asetukset pitää olla silloin valmiina ja kuvaajan nopea. Kamera on tunnettava niin hyvin, että sitä pystyy sormeilemaan puolipimeässäkin. Koppi on sisältä valaisematon. Maakotka tekee laskua männyn latvaan. – Kuvauskojusta ei voi poistua sen jälkeen kun kuvaaja on sinne illansuussa mennyt. Olsen innostui valokuvaami– Kun lintu kohottelee pyrstöään, on se usein merkki siitä, että lintu nousee siivilleen. Teen työmatkat polkupyörällä. Hyvälle kuvaajalle ja laadukkaille välineille valon määrä ei ole iso ongelma. – Kerran haaskalta karkotettu peto – olipa se lintu tai nisäkäs – ei palaa ehkä enää vuorokauteen takaisin. 24 Liikkeen vangitseminen on kuvaajalle haaste. sesta kymmenisen vuotta sitten. Alussa en tunnistanut lajeja, mutta oli kivaa ottaa kuva ja kotona lintukirjasta tutkia, mitä oli tullut kuvatuksi. Kameran sulkimen napsahdukset karhut ovat oppineet sietämään
Olsen kuvaa manuaaliasetuksilla. Sellainen kuva on vaikeampi ottaa kuin vain pelkkä passiivisesti poseeraava kohde. Jäniksen voi tavata vaikkapa aamuisella työmatkalla. Kainuussa toivoisin vielä saavani kuvan, jossa olisi karhu ja susi. Canon 1D Mark IV Suurimman osan kuvistaan Klaus Olsen on ottanut Canonin 1D Mark IV:llä. Luontokuvaajan on tunnettava kohteiden tapoja ja osattava toimia ennakoivasti. – Paras kuvausaika on yleensä aamuyöllä, jolloin valokin on niukimmillaan. Ilves ei haaskoille tule ja sen tapaaminen luonnossa olisi melkoinen lottovoitto. Kuvaajalle jää tuolloin aikaa seurata, miten valo kehittyy. Kameran asetukset pitää olla silloin valmiina ja kuvaajan nopea. Klaus Olsenilla on aina kamera valmiina. 25 Olsenin yksi huikeimmista kokemuksista on ollut susilauman ilmaantuminen haaskalle. – Esimerkiksi talvella pitää valottaa pari aukkoa yli. – Jos esimerkiksi karhu jähmettyy kireänä paikalleen, se saattaa ponkaista hetken päästä juoksuun. Helmikuussa olin Suomussalmella kuvaamassa haaskalta maakotkia. Kun lintu kohottelee pyrstöään, on se usein merkki siitä, että lintu nousee siivilleen. Hyvälle kuvaajalle ja laadukkaille välineille valon määrä ei ole iso ongelma. Objektiiveina ovat Canon 300 mm F.4.0, Canon extender 1.4, canon 24-105 mm F4.0, Canon 16-35 mm F 2.8 ja Sigma 70-200 F 2.8. Haen kuvaan jotain toimintaa ja liikettä. asentoja ja ilmeitä. Olsenilla on tavoitteita tuleville vuosille. Ilveksestä en ole koskaan saanut kuvaa, vaikka niitä täällä Hämeenlinnan ympäristössä ja kenties aika kotinurkillakin liikuskelee. Pohtiolammella kalasääksiä kuvaamassa. – Seuraavaksi aion keskittyä ahman kuvaukseen. Nyt jaksan sommitella ja odotella hyviä. Hyvillä välineillä pystyy ottamaan kelvollisia kuvia aika hämärässäkin. Juhani Karvonen Klaus Olsenin kuvia on nähtävillä sivuilla http:// launo.galleria. – Otin varmaan tuhansia otoksia, koska oli vain tärkeää saada kuvatuksi itse otus. Osattava ennakoida Kuvausharrastuksensa alkuvaihessa Olsen räiski kuvia aina kun eläin osui linssiin. Nälkä kasvaa syödessä
Heimo Kauppinen tallentaa luonnon kauneuden linssin läpi. 26 V ain ”lihanhimo” saa Vieremällä asuvan Heimo Kauppisen, 68, enää tarttumaan aseeseen. Ase vaihtunut kameraan Pokkari ja videokamera ovat kovassa käytössä, kun Heimo Kauppinen lähtee metsälle. Kauppinen on kuvannut sutta ja ilvestä vaille kaikki metsän eläimet. Karhua ei tosin oikein lasketa, sillä se on kuvattu kojusta. Metsästysveri on tullut jostakin äidin suvun puolelta. – Minä tykkään semmoisesta, että eläimet pitäisi saada kuvattua luonnollisessa ympäristössä, ei mistään kojusta. – Minähän meinasin jäädä silloin pois koko hirvihommasta, kun minua ei kiinnostanut enää ampuminen, vaan kuvaaminen. Eläinten ehdolla kun mennään, niin silloin se on kaikkein parasta, hän sanoo. 1990-luvun puolesta välistä asti Kauppinen on viihtynyt kuitenkin enemmän kameran takana. Videolle pääsin kuvaamaan hirviä, ja se veikin männessään. – Huuhkajan pesän löysivät Hukkasen Eino ja Veijo korvasienireissulla, kävin muutaman kerran pesällä kuvaamassa niitä. Sen sijaan pokkarija videokamera ovat mieluisia välineitä konkarille. Olin juuri laittamassa linnuille pönttöjä, mutta vaihdoinkin videokameraan ja kutsuin nuorukaiset muutaman kerran kuvattavaksi. – Naapurin pojan kanssa käytiin ensimmäistä kertaa metsällä, kun olin alun toisella kymmenellä. – Annas olla hirvenmetsästystä oon harrastanut sellaiset rapiat nelisenkymmentä vuotta ja pienriistaa olen metsästänyt viitisenkymmentä vuotta, savolaismies kertoo. – Ylivuotiset mullikat tulivat meidän pihaan kasvimaalle syömään pihlajan silmuja. Virpi Piippo Kuvat: Heimo Kauppinen
– Metson soidin on kuvattu pienestä naamioverkkokojusta. – Soidinkuvaus on otettu kuvauskojusta videokameran kuvatessa.. – Kanahaukka lensi päin olohuoneen ikkunaa ja pyrähti sitten pihakoivun oksalle parantelemaan kolhua. Pitkäaikaiset ystävykset ja metsästyskaverit Heimo Kauppinen ja Eino Hukkanen. – Teeri on kevätsoitimelta kuvattuna toissa keväänä. Otin muutaman kuvan, ja kun aloin kuvaamaan videota, haukka pomppasi siivilleen ja lensi päin askarteluhuoneen ikkunaa. Se on kuvattu toukokuussa nelisen vuotta sitten. Istuin siellä sisällä ja kuvasin. Se teki kanteen reiän ja kävi syömässä suoraan pöntöstä. Siitä se selvisi kuistin kaiteelle istumaan, mutta pakeni välittömästi metsään huomatessaan minut metrin päässä kameroineni. Se oli sellainen yksinkertainen koju. Menin edellisenä iltana seitsemän aikaan. Kun siirryttiin maalle, niin kuvasin rantahietikosta. Minulla oli retkijakkara ja sen päälle vetäisin naamioverkon. – Kurre on kuvattu lintujen ruokintapaikalla. Toiseen ikkunaan jäi verinen pläntti muistoksi törmäyksestä. 27 – Talvehtimaan jäänyttä joutsenta, Tipua, ruokimme koko talven ja vastapalveluksena saimme hienoja kuvia
Aikaisemmin sille on jo ammuttu hirviä seuraamiseen. Pikkuhiljaa olen alkanut tuntemaan metsästysalueitamme ja maastoja paremmin. – Järjestämme syksyisin useita hirvenhaukkukokeita. Hirviporukan ensimmäinen ammuttu hirvi Kirkkosaaressa. Virpi Hakkarainen ampui ensimmäisen hirvensä vuonna 2010.. Olemme Napoleonin kanssa harrastaneet myös hirvenhaukkukokeita, ja tammikuussa Napoleonille vahvistettiin vihdoin käyttövalion arvo. Viime syksynä järjestimme ensimmäisen kerran Viitasaarella naisten hirvenhaukkukokeet, Hellapolliisi-haukut, ja siitä tulikin oikein onnistunut koe! Virpi Piippo Kuvat: Hanna Hakkarainen Metsällä voi kuvailla omalla puhelimella Kännykällä saaliskuvia – Napoleonin kanssa odotellaan autossa, että passi on valmiina ja meille annetaan lupa lähteä metsään, kertoo Virpi Hakkarainen. – Isälläni on myös metsästyskoira ja äidilläni niitä on peräti neljä, eri rotuisia kaikki. Napoleon sen sijaan toimii metsällä jo hyvin. Hakkarainen kertoo olevansa tällä hetkellä ainut nainen omassa hirviporukassa. 28 V iitasaarelainen Hanna Hakkarainen, 21, on aloittanut hirvenmetsästyksen syksyllä 2009, jolloin hän sai metsästyskortin ja aseenkantoluvan. Tietenkin kuva täytyy ottaa saaliista, eivätkä muut metsästäjätkään säästy kuvaukseltani. – Nyt muutaman syksyn ajan olen kulkenut koirien kanssa metsällä, ja se on ollut mukavaa vaihtelua passissa istumiseen. Toki se välillä pääsee myös mukaani metsälle. Ensimmäisen hirveni ammuin 2010, se oli yhdeksänpiikkinen sarvipää. Hän kuuluu myös paikalliseen kennelkerhoon. – Liityin samaan metsästysseuraan eli Permosen Erään, missä isäni jo metsästi. – Viime syksynä saatiin ensimmäinen hirvi sille ammuttua seisontahaukkuunkin. Otan kuvia myös passipaikoilta. Sitä ennen kuljin paljon pappani mukana metsällä ilman asetta. Julle ei metsällä ole missään vaiheessa alkanut kunnolla toimimaan, vaikka pari hirveä sille onkin ammuttu, joten se on enimmäkseen jäänyt seurakoiraksi. – Hirvimetsällä kuvailen puhelimellani lähinnä koiria ja maisemia. Hakkaraisella on kaksi omaa harmaanorjanhirvikoiraa, Napoleon ja Julle
Kauanko metsästysreissu kaikkiaan kesti. Vastustajia kuitenkin riittää, joten metsästyksestä kerrotaan varovaisesti anonyyminä. Lopputulos oli ihan haluttu, todennäköisesti. Kauhean paljon kokemusta asiasta ei ole, mutta vaikuttaa siltä, että ihan helposti niitä ei saa. Sama lauma oli useamman kerran motituksessa, mutta ne väistivät passimiehet ja sen takia se jahti kesti niin kauan. Kuinka metsästys mielestäsi sujui. Tulivatko nämä kaksi sutta samalla reissulla. Eri passituksista, mutta samasta laumasta. Onko sudenmetsästykselle tyypillistä, että susi ei ole kovin helppo metsästettävä. Montako metsästäjää oli paikalla. Jahti alkoi siinä yhdentoista, kahdentoista maissa päivällä, kun saatiin miehet koolle ja passipaikat jaettua. Et halua nimeäsi lehteen, minkä takia. Tällä alueella susi törmää varsin usein pihaan, kun tämä on tiheästi asuttua aluetta. Aamulla lähdetään aikaisemmin pienemmällä porukalla hakemaan jälkiä. Sitten kutsutaan passimiehiä koolle. Virpi Piippo Sudenmetsästäjän mietteitä Varsinais-Suomen alueella yhdestätoista susipyynnistä kahdella tärppäsi – Pidetään aika matalaa pro?ilia siitä, kuka susijahtiin osallistuu. Sosiaalinen paine on aika kova. Kymmenen yksilön lauma. Välillä oli täysmiehitys ja välillä vähän vähemmän. Todennäköisestä on, että jälkiä täytyy käydä katsomassa useamman kerran ja palata reissulta tyhjin käsin. Sudet ovat aika tarkkoja, eivät kauhean ihmisarkoja, mutta kuitenkin väistävät passin. Lähes viikoittain kuulee, että susi on käynyt alle sadan metrin päässä pihasta. Parhaimmillaan motituksessa oli seitsemän yksilöä. Liikkuvat tarkkaillen ympäristöään. Sitten koetetaan saada motti aikaiseksi eli alue, josta halutaan sudet pois. 29 S udenmetsästys sujui ongelmitta. Kyllä se aika tarpeellinen asia on nyt, kun sudet ovat lisääntyneet aika vahvasti. Oripää-Pöytyän lauma oli ollut useamman kerran motituksessa, ennen kuin tuli saalista – kuvan susi ei liity tähän metsästykseen.. Susijahti on sinällään yleisesti hyväksyttyä, mutta sillä on myös tiukat vastustajat olemassa. Mitä mieltä olet kannanhoidollisesta sudenmetsästyksestä. Kuinka iso lauma oli kyseessä. Se oli vanha ja sairas yksilö. Kaatajien nimiä ei mainita missään, ellei kaataja sitä itse halua. Viisikymmentä on maksimimiesmäärä. Oliko koirilla aiempaa kokemusta susista. Sudet eivät enää tähän aikaan vuodesta kulje yhtenä laumana. Ensiksi saatiin nurin nuori susi ja sitten viimeksi saatu oli pahasti kettukapin vaivaama. Siitä alaspäin. Sen takia pidetään aika matalaa proilia siitä, kuka susijahtiin osallistuu. Miesten jäljityksillä metsästettiin. Siinä oli karvattomia paikkoja aika paljon. Metsästäjät ovat saaneet toiminnalleen yleisen hyväksynnän. Koirat eivät olleet meillä käytössä lainkaan. Kaatajien nimiä ei mainita missään, ellei kaataja sitä itse halua
Kolme lupaa jäi käyttämättä. Susia kaadettiin 43. Härkönen vastaa Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen vastaa Ase ja Erän esittämiin kysymyksiin päättyneestä sudenmetsästyksestä:. Kannanhoidollisia poikkeuslupia myönnettiin seuraavasti: Kainuu kymmenen, Oulu viisi, Pohjanmaa kaksi, Pohjois-Häme yksi, Pohjois-Karjala 14, Pohjois-Savo seitsemän, Kaikkiaan 43 kaatolupaa käytettiin suden kannonhoidollisessa metsästyksessä. Tammikuun 23. 30 S uomen riistakeskus myönsi 46 poikkeuslupaa suden kannanhoidolliseen metsästykseen. Lupia oli 22 kappaletta enemmän kuin viime vuonna. päivänä alkanut suden metsästys päättyi 21. Lupia jäi käyttämättä Pohjois-Karjalan alueelta kolme kappaletta. helmikuuta. Pohjois-Karjalassa jäi kolme kaatolupaa käyttämättä Sudenmetsästys ohi Satakunta kaksi, Uusimaa yksi ja VarsinaisSuomi neljä kappaletta, eli yhteensä 46
Sielläkin päässä riippuu sitten heidänkin aikatauluistaan. Niiden avoimuus on kaikkien etu, jotta tiedetään mahdollisimman tarkasti mitä meillä on ja miten ne käyttäytyvät. Luontojärjestöiltä on tullut hyvin paljon palautetta, että tekemämme päätökset olivat vääränlaisia. Viikkojen päästä niistä puhutaan, mutta sitten niitä ei pystytä enää varmistamaan. Se on puhtaasti heidän käsissään. Se on meille kaikille yhteinen hyvä. Kuinka kommentoit Pohjois-Karjalan tilannetta, jossa jäi kolme lupaa käyttämättä. Metsästäjät ovat ylipäätään kokeneet kannanhoidollisen metsästyksen tärkeäksi. Jotkut ovat saattaneet olla sitä mieltä, että ehdot lupiin ovat liian tiukkoja ja on ollut myös pientä keskustelua siitä, oliko lupa-alue juuri oikea vai ei. Paljon tulee palautetta, ettei aina jakseta ilmoittaa jälkiä suurpetoyhdyshenkilöille, sillä niitä tulee niin paljon. Ennustelen, että syksyllä on ajankohtaisin tieto näistä. Mutta susi on sellainen laji, joka keskusteluttaa suuntaan jos toiseenkin. Olen todennut medialle aiemminkin, että pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ei vielä pystytä tekemään. Havaintoaineistoja hyödynnetään päätöksenteossa. Pohjois-Karjalan osalta, ja ylipäätään kaikkien alueiden kohdalla, on ensiarvoisen tärkeää tulevaisuuttakin ajatellen, että susihavainnointi toimii ja niitä kirjataan ylös. Teemme kyselyn, jossa yritämme selvittää, onko susi pihapiirissä käynyt yksilö. Naaraiden kohdalta katsotaan vielä kohdun arpien perusteella, onko se lisääntynyt yksilö, jolloin päästään käsiksi siihen, onko se naaras sellainen niin sanottu alfayksilö. Erilaisia mielipiteitä on. Luonnonvarakeskuksen ottamat hammasnäytteet menevät Amerikan maille analysoitavaksi. Onko minkäänlaista tuntumaa siitä, saatiinko ammuttua ihmisille haitalliseksi katsottuja tai nuoria yksilöitä. Tällainen tavoite tietenkin oli, mutta mitä ne sitten loppupelissä olivat, se selviää myöhemmin. Siinä oli kyse tällaisista rajalla olo –asioista: sudet ovat välillä Suomen ja välillä Venäjän puolella. Viime vuonna meni ihan syksyyn ennen kuin saimme tarkemmat tiedot susista. Minkälaista palautetta tuli metsästäjiltä, miten metsästys oli sujunut. 31 Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen muistuttaa, että Tassujärjestelmän tietoja käytetään yhteisen hyvän eduksi. Tämähän oli kannanhoidollisen suunnitelman kaksivuotinen kokeilu ja nyt se on päättynyt. se selviää tarkemmissa tutkimuksissa. Se on analysointimateriaalia, jonka avulla pystytään seuraamaan laumojen tilaa ja lauman käyttäytymistä, kuten käykö niitä edelleenkin pihoissa vai ei, ja mikä on lauman yksilöiden määrä. Heiltä on siis tullut siltä osin positiivista palautetta. Mikään pakkojärjestelmä tämä ei kuitenkaan ole ja jokainen toimii harkintansa mukaan. Tassu-järjestelmä toimii suurpetoyhdyshenkilön kautta ja nettisivuilta löytyy heidän tietonsa. Ajantasaisella tiedolla on suuri merkitys. He ovat aika suoraan kommentoineet sitä, että saalissudet ovat olleet vääränlaisia yksilöitä. – Aiemmin oli niin sanottuja tassulakkoja, ettei haluttu merkata niitä järjestelmään, mutta niistä on nyt onneksi valtaosin päästy. Tassu-järjestelmän tietoa käytetään yhteisen hyvän eduksi. Kaadetiinko oikeanlaisia susia. Kaikki Tassu-järjestelmään tulleet havainnot ovat ensiarvoisen tärkeitä ja niillä on merkitystä maaja metsätalousministeriön arvioon myös ensi vuonna. Tällä hetkellä on tiedossa mistä ja milloin susi on saatu ja onko kyseessä uros vai naaras. Saaliit ovat menneet Luonnonvarakeskukselle, jossa niistä on analysoitu niiden ikä. Yleensä henkilöt ovat paikallisella tasolla tunnettuja, tiedonkulku sinällään siis sujuu. Uroksesta on vaikeampi määritellä onko se alfa, mutta niistä saadaan ikätieto. Aiemmin oli niin sanottuja tassulakkoja, ettei haluttukaan merkata niitä järjestelmään, mutta niistä on nyt onneksi valtaosin päästy. Virpi Piippo. Maaja metsätalousministeriö osaltaan nyt miettii, jatkuuko tämä tässä muodossa tai jossakin muussa tai ei ollenkaan
– Siinä mielessä tämä on ollut positiivinen asia, niin kuin kaiken kaikkiaan tämä sudenhoitosuunnitelma on askel ihan oikeaan suuntaan. Kaikki sudet on kaadettu. Sudenmetsästys onnistui Kainuussa ja Varsinais-Suomessa Kaikki luvat käytettiin Kainuussa ja VarsinaisSuomessa saatiin käytettyä kaikki suden kannanhoidolliseen metsästykseen myönnetyt kaatoluvat.. Siinä on se riski, että susi oppii ihmisten tavoille ja siihenhän tässä pyritään, että susille saataisiin lisättyä ihmisarkuutta. Susista on ollut myös pihahavaintoja tasaisen säännöllisin väliajoin. Mynämäen alueella liikkuvaa susilaumaa varten myönnettiin kaksi lupaa, Pöytyänmäen laumaan kaksi kappaletta. 32 V arsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Martin Hägglund kertoo, että Varsinais-Suomen alueelle myönnettiin kahteen susilaumaan kumpaankin kaksi lupaa. Nyt se on linjattu kaksivuotiseksi kokeiluksi. Martin Hägglundin mukaan ihmiset ovat hyvillään, kun susikanta pidetään kurissa. Hän toivoo, että sudenkannanhoitosuunnitelmasta tulisi vakiintunut käytäntö. Myös metsästäjät ovat suhtautuneet asiaan hyvällä hengellä. Hägglund muistelee, että pari koiraa on jouduttu korvaamaan ja joitakin lammasvahinkoja on ollut, sekä ainakin yksi ponivahinko. – Se on vain tosiasia, että kun ihmiset asuvat tiheällä alueella, siinä käy väkisinkin siten, että susi käy myös ihmisten pihoissa. He ovat lähteneet Hägglundin mukaan metsästämään eettisesti ja vastuullisesti. Hägglundin mukaan sudenhoitosuunnitelmassa linjatut ja myönnetyt sudenkannanhoidolliset luvat palvelevat paikallisia asukkaita ja ovatkin olleet heidän toiveissaan. Jahti oli sujunut Varsinais-Suomen alueella hyvin
Kaikkia tahoja, joita susi koskettaa. Virpi Piippo – Meille on luvattu aikojen saatossa, että kun susi levittäytyy muualle ja riittävästi, susitihentymää voidaan purkaa alueellamme voimakkaammin. Kainuussa edelleen tarvetta luville Kainuuseen myönnettiin kaikkiaan kymmenen sudenkaatolupaa. Meillehän on luvattu aikojen saatossa, että kun susi levittäytyy muualle ja riittävästi, niin susitihentymää voidaan purkaa alueellamme voimakkaammin. – Kyllä nämä luvat riittämättömiä vielä tässä vaiheessa ovat, mutta pitkämielisyyttä täällä on riittänyt. Jos päällekkäin myönnetyt luvat olisi tullut käytettyä Kainuun puolella, kaatoja olisi voinut tulla yhteensä 15, kertoo Kainuun alueellisen riistaneuvoksen puheenjohtaja Asko Keski-Nisula. Kuhmo onkin reviireiltään täynnä; susikanta on siellä melko runsas. Meidän mielestämme se hetki olisi ollut jo nyt; susia olisi pitänyt vähentää enemmänkin, mutta päättäjillä ei ole ollut rohkeutta tehdä ihan niin voimakkaita päätöksiä, Keski-Nisula toteaa. Ideana on tuoda paikallista ääntä ja tahtotilaa julki päättäjille. Siitäkin huolimatta että päättäjiin koetettu vaikuttaa jo pitkään, että vahingot saataisiin vähenemään alueen susia vähentämällä. Viime vuoden loppupuolella tämä lähti käyntiin ja nyt on pikkuisen ollut jäissä asian eteneminen. – Niitä on etenkin Kuhmossa ja Sotkamossa. Lupamääriä soisi olevan enemmänkin, hän pohtii. Siellä kaadetuista susista neljä oli urosta ja yksi naaras. 33 Toimintaryhmä pohtimaan susiongelmaa Asko Keski-Nisula toivoo, että kaikki susien kanssa tekemissä olevat saavat sanoa kantansa susikantaan liittyviin asioihin. Voi käydä niinkin, ettei aina ihan tavoiteltavaa sutta saada saaliiksi, mutta se pitää tällaisessa isossa jahdissa ymmärtää. – Tämän tyyppisiä käytäntöjä täytyy olla, jotta rinnakkaiselo edes jotenkuten onnistuisi susien kanssa, Hägglund painottaa. Toimintaryhmiin on tarkoitus valita metsästäjiä, vahingonkärsijöitä ja suojelijoita. Keski-Nisula toivoo, että kannanhoidollinen metsästys saa jatkoa tulevinakin vuosina. Etelä-Kainuussa on ollut paljon susireviirejä. Kaatokokeilulle toivotaan jatkoa Kokonaisuudessa jahti on kuitenkin mennyt hyvin. Etenkin Kainuussa haluttaisiinkin purkaa painetta vähemmäksi ja kenties saada kokonaisia laumoja pois. – Susijahti on aika haasteellinen järjestettävä. Työryhmät pohtivat ja tekevät esityksiä kuinka susilaumaa tulisi hoitaa. Eihän sitä vielä tiedä miten se tulee onnistumaan, mutta suunnitelmat on ainakin olemassa, Asko Keski-Nisula toteaa.. Sotkamossa ammuttiin kolme urosta ja yksi naaras. Meidän mielestämme se hetki olisi ollut jo nyt. Päätöksentekoa ja vaikuttamista varten ollaan rakentamassa paikallisia toimintaryhmiä susireviirialueille. – Kainuussa ollaan perustamassa kolmea tällaista. – Naapurimaakuntiin on myönnetty myös lupia. Selvittelyn alla on, että saadaanko niin sanottua susikoordinaattoria järjestettyä. – On merkittävää, että tällaisella alueella missä on useammat vuosikymmenet jouduttu tuskailemaan susien kanssa, ollaan silti valmiita tällaiseen yhteistyöhön ja hoitamaan asiaa järkevästi. Vuolijoella meni yksi naaras. Rajat menevät hiukan päällekkäin kaatolupien kanssa. Näin ehkä saisimme susireviirien läheisyydessä asuvien ihmisten paremman hyväksynnän reviiriä kohtaan, kun voisi itse paremmin vaikuttaa susikantoihin. Kaikki luvan edellyttämät kymmenen sutta saatiin kaadettua Kainuussa, niistä seitsemän oli urosta ja kolme naarasta. – Viime vuoden ja tämän vuoden kokemusten perusteella päättäjät katsovat, onko kannanhoidollisesta metsästyksestä löytynyt keino susikannan hoitamiseksi ja saataisiinko tällä yhteiskuntaan määrätynlainen rauha. Kuhmossa oli viisi lupaa. Toimintaryhmien perustamista on yritetty muuallakin Suomessa, mutta se ei tiettävästi ole oikein saanut ilmaa siipien alle
– Susien määrä ja ihmistä pelkäämättömyys haittaa kaikkea, mutta erityisesti metsästystä. Kahdesta pahasta ei voi valita Ilomantsissa Periikö hukka susirajan. Tapahtuma lähti liikkeelle yhden naisen tarmokkuudesta. Pedoista puhuttaessa sanottiin aina, että ”susi meni”. Kaksi pahaa on tarjolla. Suurista susivuosista puhuttiin 1960-luvun alussa. Vaikka Pesu lähetti kutsun tilaisuuteen myös luontojärjestöjen edustajille, heitä ei tilaisuuteen tullut. Silloin oli kyseessä paljon vähäisemmät määrät kuin nyt. Havaintomatematiikan logiikka mietityttää Tilanne ei ole kärjistynyt yhdessä yössä, vaan se on petopolitiikkaa. Aikaisemmin otin ajokoiran ja lähdin isän kera jäniksen jäljille töiden jälkeen. T ammikuun lopussa tiivistunnelmainen susikeskustelu käytiin Ilomantsin Maukkulan Mustikkamäellä. Luonnonsuojeluliitto Tapiolan edustaja arvioi tilaisuutta ennalta provokatiiviseksi ja ilmoitti, että he eivät tule paikalle. Entisen kyläkoulun juhlasali veti 150 istuinpaikan verran väkeä, loput seisoivat eteisessä. Nyt sanotaan, että ”sudet kävivät”, hän jatkaa. Ei enää, Pesu harmittelee. Ilomantsilainen Jenni Pesu päätti, että susitilanteesta on voitava käydä kunnon keskustelu eri tahojen kesken. 34 Moni Pohjois-Karjalan asukas on joutunut melkoiseen arpapeliin petojen kanssa. Tammikuussa 2015 suden hoitosuunnitelmaan kirjattiin pienimmän elinvoimaisen susikannan kooksi 25 lisääntyvää paria. Toinen vaihtoehto on se, että pedot hyökkäävät. – Tästä naapuristani veivät vasikoita. Vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana toimiva joensuulainen Krista Mikkonen tuli yleisöön, mutta ilmoitti, ettei edusta mitään tahoa. Viime joulukuussa Luke arvioi, että Suomessa on 34–38 susilaumaa, joista kahdeksan on yhteisiä Venäjän kanssa, näistä Itä-Suomessa 21–23 pentuetta.. Toinen on elinpiirin, elinkeinon ja harrastusten merkittävä rajoittaminen susien vuoksi. – Suuria susilaumoja on seudulla ollut, syyskuussa 1991 kyliltä saatiin rajavartioston vahvistama havainto 16 suden laumasta, kuvailee ilomantsilainen Jouni Peltola
Kokonaisia laumoja ei kuitenkaan lähdetty jostain syystä poistamaan. Sudet ottivat koiran keskellä päivää kotipihasta. Luonnonvarakeskuksen johtaja Vesa Ruusila. joulukuuta tiedustelemassa tilannetta. Niinpä vakavaa uhkaa ihmisille aiheuttaneita, pihoissa ja taajamissa keskellä päivää pyörineitä, ja vahinkoja aiheuttaneita susia on jouduttu poistamaan poliisin määyksellä toistakymmentä. Niin pieni pala Kessu-pystykorva susille oli, ettei hangelle jäänyt veritippaakaan.. Sen ovat Jouni Peltola, Jenni Pesu ja Ari Määttänen nähneet. Siellä oli kahden suden jäljet, jotka tulivat suoraan koiraa kohti. Susipari oli pyörähtänyt 30 metrin päässä kotiovelta 13. – Lähdin käymään kylällä kaupassa, otin koiran mukaani, ja kun tulimme takaisin kello 12.30 lähdin viemään ostoksia sisälle. Kuitenkin pihakäyntien määrät vain kasvavat, joten kyllä jotain on pahasti pielessä, havainnollistaa Turunen. Sama virhe toistuu karhun ja ilveksen kantaarvioinnissa, mutta räikeintä se on susien osalta. – Luonnonvarakeskuksen ja riistakeskuksen petokantojen säätelytyö ei ole onnistunut millään tavalla. Yhdessä suurpetomiesten ja kenttätutkijan kesken havainnoidut ja kirjatut susien jäljet Kannanhoidollisten lupien määrä perustui Luken arvioihin. Kun tulin kymmenen minuutin kuluttua takaisin ei Kessua näkynyt misssään. Sen oli tapana odottaa minua portailla. – Luken kanta-arviona annettiin 245 sutta (2015). Tuupovaaralainen mies puolestaan kummasteli viranomaismenoa aprikoimalla, että onko nyky-Luken eli entisen Rktl:n tutkijat niin eri paria, että tieto ei kulje talon sisällä. Hänellä on aina ollut aito suomenpystykorva kaverina, nyt oli kyseessä reipas nuori koira, Kessu nimeltään. Ari Määttäselle ei jäänyt suomenpystykorvastaan Kessusta kuin häntätupsu ja pää haudattavaksi keväällä. Tällä hetkellä karu tilanne on kuitenkin se, että se tärkein eräkaveri eli koira päätyy kotiportailta tai jopa koirahäkistä susien kitaan. Tuoreessa lumessa näkyi, miten pihan reunalla oli kaksi sutta odotellut koiraa, ja näin sen reitin surman suuhun, kertoo Määttänen, ja osoittaa kotipihan marjapensasrivistön taakse. – Kannanhoidollisen jahdin jälkeen annamme seuraavan arvion susista, mainitsi Susi vei koiran portailta Ilomantsiin on muutettu luontoharrastusten perässä. Uutiset petojen muuttuneesta käyttäytymisestä ja pihavierailuista ovat Pohjois-Karjalassa arkipäivää. – Minulle sudet eivät ole mitään tarpeellista, kertoo paluumuuttaja Määttänen. Siitä on jo poistettu 42 kannanhoidollisesti, lisäksi pelkästään 12 sutta ItäSuomen poliisin määräyksestä, kolareissa on kuollut kuusi, poronhoitoalueelta on poistettu yhdeksän. 35 Kahdesta pahasta ei voi valita Ilomantsissa – Luonnonvarakeskuksen ja riistakeskuksen petokantojen säätelytyö ei ole onnistunut millään tavalla. Kuukauden kuluttua ne iskivät. Niin kävi Sonkajassa asuvalle Ari Määttäselle. Sama virhe toistuu karhun ja ilveksen kanta-arvioinnissa, mutta räikeintä se on susien osalta, napautti petoyhdysmies Ari Turunen
36 putoavat puoleen tai kolmannekseen virkamiesten pöydällä. Aiheeseen tarttui paikalla ollut kansanedustaja Kari Kulmala (ps), ja totesi, että parissa viime vuodessa susien pihakäyntien määrä Pohjois-Karjalassa on Tassu-rekisterin merkintöinä arvioituna kymmenkertaistunut. Kulmala peräänkuulutti sudelle avointa metsästysaikaa ja kannan puolittamista. – Toimintaamme valvoo maaja metsätalousministeriö. Illan puheenjohtaja Jenni Pesu kysyi asiantuntijapaneeliin osallistuneelta Ruusilalta, kuka valvoo heidän toimiaan. Suurpetoyhdysmies Ari Turunen (seisoo kuvassa vasemmalla) kertoi maastosta varmennettuja petohavaintojaan – kuvassa oikealla Vesa Ruusila Luonnonvarakeskuksesta ja emeritustutkija Kaarlo Nygrén valmistautuvat susipaneeliin.. Petoilta veti Ilomantsissa entisen kyläkoulun juhlasalin täyteen väkeä. Johanna Heikkilä Ilomantsilainen kansanedustaja Hannu Hoskonen (kesk) teki kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle Luken virkamiesten toimista petoasioissa. Periikö Hukka susirajan oli etualalla istuvan Jenni Pesun organisoiman petoillan teema. Meillä on töissä tutkijoita, joita epäsuorasti valvoo kansainvälinen tiedeyhteisö, totesi Ruusila. Osa joutui tyytymään eteisen seisomapaikkoihin. Asia oli esillä lehdissä susi-iltaa edeltävällä viikolla, koska ilomantsilainen kansanedustaja Hannu Hoskonen (kesk) teki kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle Luken virkamiesten toimista petoasioissa
Tietojen keruu susikannan arvioimiseksi aloitetaan vuosittain syyskuun alussa. Sen sijaan laumojen liikkeet ja lauman jäsenten määrä kiinnostavat. Petoyhdyshenkilön alueelle kirjaamien havaintojen perusteella laumassa asuvien yksilöiden lukumääräarvio luetaan. kelin seudulle, jolloin niiden antama havaintotieto ei ole vielä asettunut reviirialueelle. Nuoret sudet poistuvat syntymäreviireiltään kevään ja kesän kuluessa ja saattavat liikkua parissa viikossa esimerkiksi Kainuusta vaikka Mik. – Laskentaan kohdistettu kritiikki kummastuttaa, koska meidän tietomme pohjautuvat metsästäjien tekemiin havaintoihin, sanoo Heikkinen. Tämä arvio täytyy kuitenkin olla linjassa muiden alueelta saatujen tietojen kanssa, Heikkinen sanoo. 37 Laumat pysyvät tiiviisti omalla reviirillään, mutta yksittäiset sudet saattavat aika ajoin käydä toisella reviirillä. Susikannan arviot perustuvat metsästäjien tietoihin Luke ihmettelee kritiikkiä Suden selkeä reviirikäyttäytyminen helpottaa kannan arviointia. Susikannan määrän arviointi perustuu pääasiassa suden yksilöja laumahavaintotietoihin. – Kanta-arvion kannalta kesäisillä havainnoilla ei ole yhtä suuri painoarvo verrattuna syksyn ja talven havaintoihin. Yksittäisien susien lukumäärän arvio onkin laskennallinen. Luonnonvarakeskusta ihmetyttää susilaskentaan kohdistettu kritiikki. S usikannan arviointi on Luonnonvarakeskuksen (Luken) tutkija Samuli Heikkisen mukaan helpompaan kuin karhun kanta-arvio tekeminen suden reviirikäyttäytymisen ansiosta. – Yksittäisten susien liikkuminen ei ole niin kiinnostavaa, koska sen perusteella ei kantaa voi arvioida. Yksittäisillä susilla ei arvioida kantaa Syyskuusta lähtien luetaan riistanhoitoyhdistysten petoyhdyshenkilöiden lähettämät havainnot Tassu-tietojärjestelmästä
Riistakeskus kokoaa tiedot ja lähettää ne Lukelle analysoitavaksi. Se, paljonko on susia Hämeenlinnan Rengon alueella, riippuu katsojasta: Luken mukaan Rengossa on yksi kolmen suden lauma, kun metsästäjien mukaan susia on vähintään kuusi.. Nämä ovat siis keskiarvolukuja, sanoo Heikkinen. Se tieto ajaa muiden havaintotietojen ohitse. Tällä hetkellä pantasusia on vähemmän kuin aikaisemmin, mutta GPS-tieto on edelleen tärkeää. Reviirit eivät sekoitu keskenään Heikkisen mukaan arviointi on varsin helppoa, kun laumoja ei ole montaa lähekkäin. – Meillä on myös omia työntekijöitä maastossa. Viime vuosina pantasudet ovat myös antaneet tärkeää tietoa susikannasta. – Ensimmäinen pentue on yleensä pienempi kuin tulevat pentueet. Sudet elävät Suomessa perhelaumoina. Tuolloin Luke kysyy riistanhoitoyhdistykseltä tietoja mahdollisista susilaumoista. Tämä tarkoittaa sitä, että lauma koostuu alfa-yksilöistä ja heidän mahdollisesti eri ikäisistä pennuistaan. Ensimmäisen pentueen koko on yleensä 4-5 pentua ja sen jälkeen yleensä 5-6. 38 Joillakin alueilla petoyhdyshenkilöiden määrä on alhainen
Ne saattavat käydä jonkin lauman reviirillä, mutta saavat aika nopeasti lähdön. – Susia on varmuudella kuusi, aika ajoin ne ovat samassa nipussa, välillä muutama eläin eroaa porukasta omaksi ryhmäkseen. Nyt liikkeellä on karttapohjia, joihin susihavainnot on merkitty tarkasti. Suomen Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piirin toiminnanjohtaja Pekka Ojala kritisoi Luonnonvarakeskuksen susilaskentoja. – Tassu-järjestelmään on päässyt henkilöitä, jotka alkoivat käyttää tuotettua tietoa omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Salla Kaartinen on tehnyt suden reviireistä väitöskirjan. Jos meillä on yksi kuuden suden lauma ja sen päälle lasketaan mahdollisesti vielä 15 prosenttia lisää yksinäisiä susia, olisi Rengon kanta 7-8 eläintä. Ulkomaisten tutkimusten mukaan yksittäisten, reviirittömien susien osuus koko kannasta on noin 15 prosenttia. Luken laskentojen mukaan Rengossa on yksi lauma, jossa on kolme sutta. Tiheä metsäautotieverkosto voi antaa vaikutelman hajallaan olevasta laumasta, vaikka eläimet olisivatkin melko lähekkäin toisiaan, sanoo Ojala. – Sudet olivat kadoksissa ainakin meidän tiedoistamme osan kesää, kunnes ne ilmaantuivat syksyllä Renkoon. Laumaan kuuluu jäljistä päätellen yksi iso uros, hieman pienempi aikuinen naaras ja lisäksi neljä melko samankokoista sutta. Toisaalta joskus myös lauman yksittäiset jäsenet saattavat tehdä aika pitkiäkin kierroksia reviirinsä ulkopuolelle, mutta palaavat varsin nopeasti takasin, Heikkinen kertoo. Koska Suomessa ei enää ole sellaisia yhtenäisiä erämaita, jotka olisivat riittävän suuria, on suden reviirialueella pakostakin ihmisvaikutusta. – Laskentaan kohdistettu kritiikki kummastuttaa, koska meidän tietomme pohjautuvat metsästäjien tekemiin havaintoihin. Susireviirin keskimääräinen koko on noin 1000 neliökilometriä. Juhani Karvonen – Tassu-järjestelmään on päässyt henkilöitä, jotka alkoivat käyttää tuotettua tietoa omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Usein ensimmäinen pentue on pienempi kuin tulevat pentueet. – Kun yksi lauma on selvästi erillään muista, laumojen välisellä alueelle liikkuu korkeintaan niitä yksittäisiä omaa reviiriä ja kumppania hakevia susia. Heikkisen mukaan yleisesti ottaen susi valitsee reviirikseen alueen, jossa on suojaa, ravintoa ja muita sudelle tärkeitä asioita. Reviirittömiä susia noin 15 prosenttia Susi lähtee syntymälaumastaan noin vuoden ikäisenä, jolloin se alkaa etsiä kumppania ja omaa reviiriä. Laumat pysyvät tiiviisti omalla reviirillään, mutta yksittäiset sudet saattavat aika ajoin käydä toisella reviirillä. – Jos laumoja on lähekkäin, yksittäiset, reviirittömät sudet sekoittavat pakkaa. Teurolla susia oli keväällä tehtyjen havaintojen pohjalta liikkeellä 2-3. 39 Etelä-Hämeessä Luken tulkintoja kummastellaan Sen sijaan haasteellisia alueita, joilla laumoja on vierekkäin tai lähekkäin, on Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Ylä-Savossa sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rajoilla vyöhykkeenä, joka ulottuu Suomen halki. Susibongarit aiheuttavat hämminkiä Rengon riistanhoitoyhdistys on boikotoinut Tassu-havaintojärjestelmää joulukuun puolestavälistä saakka. Tämä johtuu siitä, kun ryhmä bongaajia oli jututtanut paikallista asukasta susihavainnosta ja julkaissut sen jälkeen omat näkemyksensä asiasta Facebookissa. Laumat eivät kuitenkaan sekoitu keskenään. Susipari saa ensimmäiset pentueensa useimmiten kaksivuotiaana. – Meillä GPS-pannoitettujen susien reviiripinta-alat ovat noin 600 ja 1400 neliökilometrin väliltä. Nyt havainnot kirjataan järjestelmään viiveellä, koska halutaan välttää turhia häiriöitä alueella. Kun eri henkilöt tapaavat kolme sutta kahdella eri alueella samanaikaisesti ja useiden kilometrien päässä toisistaan samaan aikaan, ei kyse voi millään olla samoista eläimistä. Meillä on useita varmoja jälkija näköhavaintoja, jotka todistavat, että kyseessä on yksi kuuden suden lauma. – Sen tiedän, että muuallakin on näitä samoja ongelmia. Taka-ajatuksena saattaa olla yrittää kyseenalaistaa metsästäjien tuottama havaintomateriaali. Rengon lauma on hyvin todennäköisesti sama, joka loppuvuodesta 2014 liikkui Rengossa ja keväällä 2015 Tammelan Teurolla muutaman kymmenen kilometrin päässä Rengosta. – Yhdellä kylällä kyläläiset päättivät, etteivät kerro enää susihavainnoistaan edes meille. Kahdessa vierekkäisessä laumassa voi olla vaikea arvioida kummankin lauman eläinten tarkkaa määrää. Maanomistajat ovat hermostuneet, koska bongaajat ovat ajaneet muun muassa pelloilla autoilla. Susibongarit liikkuvat yöaikaan maaseudulla ihmisten pihoissa ja aiheuttavat hämminkiä ja jopa pelkoa. Syrjäiseltä suoalueelta olemme löytäneet täysikasvuisen hirven jäänteet, joka on jäänyt jäljistä päätellen ainakin viiden suden saaliiksi. Hämeenlinnan Rengossa ja lähialueilla on viime vuoden syksystä saakka oleskellut yksi kuuden suden lauma. Ojala ei ryhdy arvailemaan, miksi Luke tulkitsee havainnot eri tavoin kuin metsästäjät. Varmuudella Rengon alueella liikkuu kuusi susiyksilöä. – Petoyhdyshenkilöiden havainnot kirjataan Tassu-järjestelmään, mutta vaikuttaa siltä, että Luke tulkitsee havaintoja meidän käsityksemme mukaan kyseenalaisesti, sanoo Ojala. Sudet ovat hyvin tarkkoja reviireistään eikä samalla alueella voi olla kahta reviiriä päällekkäin. Olemme olleet Rengon susista yhteydessä Lukeen useita kertoja. Myös Varsinais-Suomessa on kolme reviiriä lähekkäin. Yhdistys ei kirjannut havaintojaan Tassu-järjestelmään lainkaan, ennen kuin neuvotteli asiasta Luken kanssa. Juhani Karvonen. Julkaistut tiedot olivat jotain aivan muuta kuin mitä asianomainen ihminen oli havainnoinut. – Yhteistä näille on kuitenkin se, että susi valitsee reviirialueekseen ihmisvaikutuksiltaan mahdollisimman vapaan alueen. Meidän tulkintamme mukaan kyse on todennäköisesti pentueesta, mutta pentuehavainnoksi emme voi susia kirjata, koska pentueesta ei ole kesältä yhtään varmaa havaintoa. He käyvät myös riistan ruokintapaikoilla öisin, mistä on riistakameroiden kuvia, Pekka Ojala kertoo
Siellä kaikille on tarjolla aamupuuroa ja kahvia. Siitä sitten laajensin kierrosta, näin voitiin laittaa koira uuden jäljen perään, kommentoi Moisio. Maastot oli käyty läpi, niin että ketunjäljet olivat mahdollisimman tuoreita. Pohjois-Satakunnassa Karviassa on opittu lähtemään alkuvuodesta useamman seuran yhteiskettujahtiin.. 40 K ettujahti onkin niitä mielenkiintoisempia metsästyksen muotoja, siinä on yllätyskäänteitä ja ovela vastustaja. Kaikkiaan jahdissa oli 6-7 seuran jäseniä mukana. – Ainakin 15 vuotta on näitä taidettu järjestää, arvioi Suomijärven metsästysseuran puheenjohtaja Jouni Moisio. Aamulla kunnon lähtölaukaus Yhteisjahdin onnistunutta toteuttamista ei tarvitse enää harjoitella. Jahtiin osallistujat jakautuivat kahteen porukkaan, toista veti koko jahdin päällikKarviassa pyydetään pienpetoja monen seuran voimin Yhteistuumin kettujahtiin Pienpetojen pyyntiin kannustetaan kaikissa metsästysseuroissa. Tänä vuonna seuran majalla olevaan vieraskirjaan kertyi 52 nimeä ja väkeä taisi olla muutama siihen päällekin. – Itselläni kävi ensin se tuuri, ettei ollut omalla reitillä yksiäkään jälkiä. Jahtivieraat saapuvat aamusella Suomijärven seuran majalle. Pari vuotta sitten vaihtui kettujahdin vetäjä, ja hommaan tarttui karvialainen Ville Pirttimäki. – Täytyy sanoa, että mukana on ollut useina vuosina likimain sama ydinporukka, jatkaa Moisio. Niistä tiedettiin, että siitähän se repolainen oli mennyt, kun samat lenkit ajettiin pari kertaa. Isäntäseuran jäsenet olivat pohjustaneet jahdin alkua jo edellisenä päivänä. Jahtiin voivat osallistua kaikki oman seuran jäsenet sekä kutsuvieraat naapuriseuroista
Kuva: Arttu Alvari Koillis-Karvian metsästysseuran yhteiskettujahdin ennätyspäivän saalis 2013. Ketulle ei tule riittävästi painetta, ja se ehtii saada tiedon passimiehistä liian aikaisin. Parhain tulos saadaan kun yön aikana sataa lunta, josta iltayöstä saa tulla muutama sentti. Metsästysseurojen jäsenet kehuvat karvialaisia kettumaastoja. Yhteisjahtia varten oman seuran porukat lähtivät liikkeelle jo neljän, viiden tienoilla. Sade saisi hiipua aamuyöstä neljän-viiden jälkeen. Turvekentillä on hyvä ajattaa kettua, mainitsee Moisio ja lisää vielä päälle, että seudulla on muutenkin hyvä metsästää. Sen avulla saadaan ajoissa tieto, jos koira on menossa vesistöjä tai teitä kohden ja tilanteeseen päästään tarvittaessa puuttumaan. Muutama repolainen vähemmän. Hyvä kettukeli on monen tekijän summa. Alvari kertoo, että he ovat ajatelleet päivän toteuttamisen saalistavoitteellisesti, ensisijainen tarkoitus on pyydystää alueelta kettuja. Jahdin kulussa on tärkeää, että ketut ovat motissa lähtötilanteessa. Kettukanta on jonkin verran vaihdellut Pohjois-Satakunnassa, mutta useimmiten tuoreet repolaisen jäljet löytyvät. Meillä on niihin kaiken riistan luvat. Jahteihin saavat kaikki halukkaat osallistua myös naapuriseuroista. Suomijärven metsästysseuran yhteisjahdin porukat olivat jälleen tyytyväisiä tammikuiseen jahtipäiväänsä. Pyrimme hakemaan ketut mottiin. Hyvä ajokoira ja kettukanta Karvialaiset luottavat suomenajokoirien ajokykyihin kettujahdissa. Enimmillään jahdissa on ollut yli 70 miestä. – Tutkapanta on ajossa ehdoton, se on koiran henkivakuutus. Hyvä kettukeli on monen tekijän summa. Kun päivä valkenee, onkin kaikki kohdallaan, nokkamiehet vinkkaavat passipaikkoja ja koirat päästetään ketun jäljille. 41 ollut jahdin järjestelijänä yhdessä Tommi Hauskamaan ja Janne Mustakosken kanssa useasti. – Vapon maat ovat hyviä jahtimaita. – Olihan meillä majalla tarjolla ruokailukin, vaan ei sinne kerinnyt päivällä, naurahtaa Alvari. Hän on. Porukka on yleensä jaettu aluksi kahteen tai kolmeen osaan, mutta järjestelyjä muokataan päivän edetessä tilanteen ja tarpeen mukaan. Pieni pakkanen sopii kuvioon. – Suurin saalismäärä taisi olla 2013, jolloin kaadoimme yhdeksän kettua. Kuva: Arttu Alvari kö Pirttimäki ja toista Moisio. Kettukeli ratkaisee – Kelitilanne ratkaisee, koska yhteisjahti käynnistetään, kertoo Koillis-Karvian metsästysseurasta Arttu Alvari. Se ei kuitenkaan riitä, vaan ajon pitää olla vauhdikasta. Alvari kuvailee, että parhain tulos saadaan kun yön aikana sataa lunta, josta iltayöstä saa tulla muutama sentti. Nälkäisenä ei jahtipäivässä tarvinnut pinnistellä, sillä Suomijärven metsästysseuran maja Tussarilla oli tarjolla kuumaa keittoa. Vauhdikkaasti ajava koira sen sijaan saa ketun passimiehen eteen tai kettu puikahtaa luolaan, tietää Pirttimäki. Sekä Koillis-Karvian että Suomijärven jahdissa oli useita suomenajokoiria remmissä. – Nuori koira ajaa usein liian hitaasti. Kuva: Jouni Moisio Vasemmalla Markku Haapa ja Arttu Alvari sekä jahtiapulaisena toimineet suomenajokoirat Topi ja Kalparon Rontti. – Sitten on paras mahdollinen tilanne katsella jälkiä
Suomijärveläisten ja naapuriseurojen yhteisjahdissa oman säväyksensä toi supien luolapyynti. Yhden ketun retki ladon alle toi mukanaan vielä ketun kaadon lisäksi ja kaksi supia. MAKugel Sakoa varten: Hinta 155 € Metsästys-, kalastusja alan liikkeet UUTUUS! Kolmitoiminen Dianova Cook, suojakahvalla Huipputehokkaat FSL100 teroitustimanttilaikat. Pienpetojen yhteisjahdissa miehet näkevät useita hyviä puolia. Eikä sitä saa lopullisesti kuriin sitten millään metsästämällä, arvioi Moisio. Johanna Heikkilä Uutuus !! Asekorjaamo Klaus Götsch Mallusjoentie 224, 16450 Mallusjoki puh. – Yhteisjahti on koko seuran toimintaa aktivoivaa, kettujahtiin saattaa lähteä sellainenkin henkilö, jolle se ei ole niin tuttua, mainitsee Alvari. – Joka viikonloppu sitä kettuja tai muuta pienriistaa melkein katsellaan, kertoo Alvari. Nahat otetaan talteen, sillä karvialainen Markku Haapa nylkee saaliit. Näin rauhoitettiin jälleen ensi keväänä monen kanalintupoikueen elämän alkutaival hiukkasen vakaammaksi. – Yhteisjahti on koko seuran toimintaa aktivoivaa, kettujahtiin saattaa lähteä sellainenkin henkilö, jolle se ei ole niin tuttua. Siinä opitaan tuntemaan naapuriseurojen jäseniä ja yhteydenpito on luontevaa sitten jatkossakin. Paikalta löytyi ketun lisäksi pari supia. – Olemme huomanneet, että tämä on sellaista yhteishenkeä luovaa toimintaa, ilmaisee Moisio. Yksi kettu meni ladon alle ja sen esiin saamiseksi haettiin paikalle mäyräkoira. – Aina niitä supeja tuntuu löytyvän kun vain tietää paikkoja mistä katsella. 42 Suomijärveltä löytyi neljä punaturkkista kettua. Kuva: Jouni Moisio Koillis-Karviassa puolestaan kymmenkunta miestä käy aktiivisesti kettumetsällä lumiaikana. 040 581 3124 www.asekorjaamogotsch.com e-mail: gotsch@phnet. Kaikkiaan kellistyi neljä kettua ja vielä kaksi supia tuli kaupanpäällisenä. Jahtipäivän päätteeksi molemmat seurat olivat lämmittäneet tietenkin saunan. Tuttujen kanssa on helppo toimia. Saaliiksi tuli kettuja ja supeja Tammikuisen lauantain jahtipäivä tuotti Suomijärven metsästysseuralle sopivasti saalista
Käytännössä jäljen pitää olla 1–2 vuorokauden takaa, sanoo erikoistutkija Juha Tiainen. Tiaisen mukaan tässä vaiheessa (helmikuun lopulla) edes alustavaa yhteenvetoa ei yleisellä tasolla voi vetää. – Kettukanta on viime vuosina tantunut. Peltokolmiot lasketaan jatkuu tänä vuonna maaliskuun alkupuolelle. – Omat kolmioni ovat KeskiUudellamaalla ja Hämeenlinnan Lammilla. Tiaisen omilla ruuduilla on ollut havaittavissa myös oravien vähyys. Riistakolmiolaskennat kertovat, paljonko Suomessa on metsäriistaa. Kauriin jälkiä on tänä päivänä neljänneksi tai viidenneksi eniten. Parinkymmenen vuoden aikana valkohäntäkauris on noussut hirvieläimistä kärkeen. Ketun jälkiä on ollut perinteisesti runsaasti laskennoissa. Riistakolmiot laskettiin Eteläja Keski-Suomessa Peltoriistalaskennoissa tulevat esiin myös kauriit.. Ensimmäisen kerran tänä vuonna itselleni osui ruutu, josta en tavannut ainuttakaan ketunjälkeä, sanoo Tiainen. – Yleensä laskenta petraantuu parin viimeisen viikon aikana. Oravat ovat keskittyneet myös lähelle asutusta. Huonoina vuosina orava turvautuu kärkisilmuihin, eikä kanta selviä välttämättä talvesta kovin hyvin. – Kuusen siemensadot ovat olleet viime vuosina aika huonot. Kun rusakkokanta on taantumassa, metsäjänis ilmaantuu herkemmin pelloille ja niiden laitamille. 43 helmikuun loppuun ja maan pohjoisosissa maaliskuun puoliväliin. Toisaalta huono ravinto voi vaikuttaa oravien lisääntymiseen. R iistakolmiot ovat pysyviä laskentareittejä, joiden avulla arvioidaan metsäriistan runsautta vuosittain. Kun lunta sataa, ei sitä pitäisi tulla montaa päivää ja sateen loppuminen tulisi ajoittua viikonloppuun, jotta mahdollisimman paljon laskijoita pääsisi mukaan. Peltoriistalaskennoissa tulevat esiin myös kettu ja valkohäntäkauris. – Kyseessä tuntuu olevan lajien keskinäinen karttelu, eikä niinkään kannanvaihtelut. Peltolaskenta ei helmikuun puolivälissä ollut edennyt heikkojen lumiolojen takia edennyt aivan suunnitellusti. Niiden perusteella näyttää siltä, että oravia on vähän, eikä rusakkokantakaan ole huipussaan, sanoo Tiainen. Juhani Karvonen Riistakolmiolaskennat jatkuvat vielä maaliskuulla Rusakot ja oravat vähissä
Kanalintujen tilannetta on kuvattu Keski-Suomessa erittäin heikoksi. 44 V iitasaa relainen Pekka Villman kertoo, että metsästykausi oli vaikea, eikä esimerkiksi metsäkanalintuja käytännössä juurikaan ollut. Itse uskoisin, että metsämaastojen kuivumisella ja mustikkasatojen pienenemisellä on vaikutuksensa met. Metsätalous syynä. Toissa vuosi oli Karstulan suunnalla ihan hyvä, viime vuosi oli heikko ja tämä vuosi oli vielä heikompi. Vilppulalainen Joni Hokkanen, 36, on metsästänyt parisenkymmentä vuotta. Hän arvelee, että yksi syy saattaisi olla säätilassa. – Kuinka paljon tehostunut metsätaloutemme siihen vaikuttaa. – Kelit ovat olleet tosi huonot. Kaverit ovat pari kettua saaneet. Joskus sentään tärppää, vaikka lintuja ei olekaan enää entiseen malliin – Joni Hokkanen tyytyväisenä saaliin äärellä. Varsinkin teeren suhteen on kuitenkin ollut nyt heikko vuosi. Kulunut metsästysvuosi oli haasteellinen. Hokkanen ei kuitenkaan pitänyt syksyn lintukautta poikkeuksellisen huonona. – On näitä taantuma-aikoja ennenkin ollut. Kivijärvellä olisi ollut susia, mutta lupia ei ole ollut. ta metsästänyt Villman sanoo. Tämä on kaiken kaikkiaan huonoimpia kokemiani metsästysvuosia, yli kolmekymmentä vuotKeski-Suomessa ei herkuteltu lintupaistilla Takana huono metsästysvuosi Keski-Suomessa metsästäjät ovat saaneet pitkälti tyytyä raittiiseen ilmaan ja hyvään seuraan. Kymmenkunta jänistä olen saanut ammuttua, en yhtään kettua. Ensin oli kylmä kevät ja kesä, sitten tuli märkä syksy. – Olen metsästänyt KeskiSuomessa Karstulassa Lehtoperän Erämiehet –porukan kanssa. Se mietityttää. Hokkanen on vanhemmilta metsämiehiltä kuullut, että muutama vuosikymmen sitten kanalintuja oli paljon enemmän. Kyllä tännekin voisi kannanhoidollisia lupia myöntää. – Susi tappoi pari viikkoa sitten tuohon nuoren hirven. Joulun jälkeen tuli kovat pakkaset
Joku tuntematon syykin voi vaikuttaa osaltaan. Myös metsien ojitukset vaikeuttavat tilannetta. Luontainen kannanvaihtelu on aika suurta, sanoo Pekkanen. säkanalintujen määrään. Pohjoisen Keski-Suomen teerikanta oli menneenä syksynä todella heikko. Lumettomat talvet ovat myös haaste, kun pienpedot liikkuvat liukkaammin. – Riistametsätyyppistä kasvustoa kannattaisi säästää ja suosia, se on yksi tapa, millä saadaan pelastettua lintukantoja, hän sanoo. Muuttunut lumitilanne on vaikuttanut myös metsäjäniksen vähenemiseen. Sorsaa ja kyyhkystä Hokkanen metsästää jonkin verran myös sorsaa ja kyyhkystä. Vahvistunut ilveskanta taas tyhjentää jäniksiä paikallisesti. Ruokinnalla kävi kyllä lintuja, mutta jostakin kumman syystä niitä ei osunut tähtäimeen. Uskon, että joku muu laittoi sellaisen ruokinnan, joka veti niitä enemmän puoleensa. Pekka Villmanin mielestä kuluva kausi on ollut yksi huonoimmista metsästyskausista. – Käyn pääsääntöisesti ruokintapaikoilla. – Rusakko isompana ja vahvempana on päässyt syrjäyttämään metsäjäniksen kylien reunoilta. – Ei tullut kuitenkaan ihan normaalia saalista, mikä on yleensä kolmesta neljän teertä ja yksi metso, hän ynnää. Lumettomuus haaste Joni Hokkasen eno Timo Pekkanen, 57, Laukaasta on kokeneena metsästäjänä samoilla linjoilla. Virpi Piippo Kuvat: Pekka Villman Ei tullut kuitenkaan ihan normaalia saalista, mikä on yleensä kolmesta neljään teertä ja yksi metso.. Yhtenä syynä tähän on huono metsätalous ojituksineen ja isoine avohakkuineen, kunnolliset suojavyöhykkeet puuttuvat, Pekkanen sanoo. Hokkasella on mielessä asia, joka saattaisi parantaa tulevien vuosien linnun pyyntimahdollisuuksia. Yhtenä syynä tähän on huono metsätalous ojituksineen ja isoine avohakkuineen, kunnolliset suojavyöhykkeet puuttuvat. Hokkanen sai saaliksi kuitenkin metson, joten ihan tyhjin käsin hän ei jäänyt. Sorsasaalis jäi myös tosi heikoksi. Lämmenneen ilmaston lisäksi tähänkin vaikuttaa tehostunut metsätalous. 45 Laukaassa asuva Timo Pekkanen pohtii syitä heikkoon teerikantaan. – Asia on juuri näin, metsäkanalintuja oli paljon vähemmän. Kuoriutumisajan sää on voinut aiheuttaa ongelmia, ja onhan aina luontaista kannanvaihtelua
Ensimmäiset havainnot isoista villisikalaumoista tehtiin tammikuussa aivan LahtiHelsinki -moottoritien tuntumassa Orimattilan Huhdanojalla. Toisaalta maaseutupaikalla pelätään tuhoja, joita villisika saa aikaiseksi. Kolarit yleistyvät Reino Kiviniemi pitää huolestuttavana villisikakolareiden yleistymistä, kun liikkeellä on näinkin suuria laumoja. Auto ja sen kuljettaja selvisivät rytäkästä vähällä eikä villisiallekaan nähtävästi käynyt pahasti, sillä sitä jäljestettiin koiran kanssa seuraavana päivänäkin löytämättä sitä. – Nyt on ollut jo yksi villisikakolari, jossa auto osui yhteen kolmesta liikkeellä olleesta ylivuotisesta villisiasta. 46 O rimattilan sijainti on oivallinen villisian levittäytymiselle pohjoiseen, sillä lajin kannat ovat vahvoja aivan Orimattilan tuntumassa itäisellä Uudellamaalla. Metsästäjien suhtautuminen yllättäen lisääntyneeseen villisikakantaan on kaksijakoinen. Orimattilassa kaadettiin yli 20 villisikaa parissa viikossa 140-kiloinen karju saaliiksi Orimattilassa on tehty tämän vuoden puolella havaintoja kahdesta yli 20 villisian laumasta. Vain muutamia viikkoja myöhemmin tehtiin varmoja havaintoja jo toisella puolella kaupunkia, Niinikosken kylässä. Pahasti loukkaantuneena tai muuten ahdis. Villisika on tullut jäädäkseen Uudellemaalle. On myös epäilyjä, että ne olisivat olleet möyrimässä myös perunapeltoja, mutta tätä tietoa ei ole vahvistettu. – Varmat tuhot, jotka ovat tiedossamme, ovat Heinämaan kylästä, jossa villisiat ovat käyneet kääntämässä nurmikoita. Villisian liha on metsästäjille mieleen ja sitä halutaankin metsästää hyvän saaliin toivossa. Allan Mannertie kaatoi 142-kiloisen karjun tammikuun alkupuolella Orimattilan Heinämaalla. Lisäksi villisian vahvoja alueita ovat Kymenlaakso ja koko Kaakkois-Suomi. – Ihmisten olisi syytä tietää, että loukkaantunut villisika on erittäin vaarallinen. – Suurin pääluku mikä on havaittu yhdessä villisikalaumassa, on ollut 26 sikaa, kertoo Orimattilan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reino Kiviniemi
Varsinkin karjut pyrkivät viiltämään raajoja terävillä torahampailla. Villisikajahdit toteutettiin yhdessä Orimattilan eri metsästysseuroista koostuvien. Ne suojelevat alaraajoja paremmin mahdollisilta loukkaantuneen villisian hyökkäyksiltä ja torahampailta jäljestystilanteissa. Sen jälkeen ne yrittävät iskeä muualle vartaloon, Kiviniemi varoittaa. Tulleet jäädäkseen Tarkkaa määrää Orimattilan alueella liikkuvista villisioista ei ole. – Orimattila on sijainniltaan otollinen leviämisen suhteen. Kiviniemi uskoo, että laumat liikkuvat isommalla alueella, mutta oma populaationsa jää myös Orimattilaan. – Riistakamerakuvien perusteella on saatu selvitettyä, että kaksi Orimattilan puolella ollutta villisikaa tunkeutuivat riista-aitojen ali moottoritien toiselle puolelle kohti LänsiOrimattilaa sekä Hollolaa, jossa ne oli havaittu peurojen ruokintapaikalla. Tiedetään tapauksia, missä villisika on iskenyt ensin raajoihin. – Villisika on tullut jäädäkseen. Mutta eivät kokonaan. Jos Keski-Euroopasta saadut tutkimukset pitävät pakkansa, niin tulevat emakot ovat paikkauskollisia ja jäävät lisääntymään sinne missä sattuvat olemaan. – On yllättävää, että ne liikkuvat yöaikaan melko lähelläkin taloja ja asutuksia, Kiviniemi sanoo. Lukumäärä selvinnee maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Uudellamaalla suoritettavassa suurriistan maalaskennassa, joka tehdään hyödyntämällä lumijälkiä. Viime vuonna tehtiin runsaita havaintoja noin 20-30 kilometriä etelämpänä Orimattilan rajojen tuntumassa, mistä ne ovat nyt nousseet levittäytyen kohti pohjoista. Sen jälkeen ne yrittävät iskeä muualle vartaloon. – Tiedetään tapauksia, missä villisika on iskenyt ensin raajoihin. Kanta on ollut pitkään vauras niin itäisellä Uudellamaalla kuin Kymenlaaksossakin. Orimattilan riistanhoitoyhdistys onkin tukenut poliisin kanssa yhteistyössä toimiville SRVA-henkilöille Kevlar-kalvoilla vahvistettujen jahtihousujen hankintaa. 47 140-kiloinen karju saaliiksi Villisian torahampaat tekevät pahaa jälkeä, jos eläin on loukkaantunut tai muuten ahdistettu. Moottoritie sekä pohjoiseen vievä rautatie hidastavat kannan leviämistä. Koirat vaarassa Orimattilassa liikkuvista kahdesta varmasti havaitusta laumasta metsästettiin kahden viikon aikana yli 20 villisikaa. Varsinkin karjut pyrkivät viiltämään raajoja terävillä torahampailla. Sisämaahan päin levittäytyessään villisiat ajautuvat auttamattomasti Orimattilaan. Villisika on hankalasti metsästettävä, sillä se on sopeutunut erittäin hyvin elämään ihmisten läheisyydessä. tettuna se saattaa hyökätä päälle. Nyt, kun laumoja on jahdattu, ne jakautuvat pienempiin ryhmiin
Jos tauti pääsee Suomessa kasvatussikaloihin, on se kuolinisku lihatuotannollemme.. Villisikakantojen aisoissa pitäminen vaatii jatkossa paljon voimavaroja. Riistakameran kuvat ovat paljastaneet villisikojen kulkureitit. Vaatii vaivannäköä, että sitä saisi paljon ammuttua, etenkin näillä meidän tiheyksillä, kun villisikoja on vain vähän. Nyt kuitenkin pelätään muun muassa Virossa jo todetun afrikkalaisen sikaruton leviämistä Suomeenkin. – Itselläni on villisikoihin nihkeä kanta juuri sikaruton vuoksi. Tietojeni mukaan kesyt siat kuolevat tautiin jopa viikossa. Kyllä Uudellamaalla on jo sen verran villisikoja, että ne pystyvät lisääntymään tehokkaasti. – Viime kevään maalaskennassa Orimattilassa arvioitiin, ettei heillä ole lainkaan villisikoja. Villisika on päässyt puraisemaan kahta koiraa, mutta vammat eivät ole olleet onneksi pahat. Villisikaraja näyttäisi kulkevan Lahden moottoritien itäpuolella. Soili Kaivosoja Kuvat: Reino Kiviniemi, Mikko Mannertie, Mika Lehtinen Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Antti Piirosella on toistaiseksi tiedossa ainoastaan viime kevään villisikakannat Uudeltamaalta. – Villisikakannan vakiintuessa tullaan lisäämään ruokintapaikkoja, joilta verotusta tulevaisuudessa pyritään suorittamaan kyttäämällä. Vaikka mukana on ollut kokeneita koiranohjaajia ja kokeneita koiria, joutui kaksi koiraa kuitenkin villisian raatelemaksi. Ruotsissa sen on todettu kasvattavan kantaa 100 prosenttia vuodessa. Antti Piironen arvelee, että Orimattilassa tavatut villisikalaumat ovat tulleet sinne esimerkiksi Kymenlaaksosta tai Itä-Uusimaalta. Sikarutto pelottaa Eksoottisen riistan maineessa olevaa villisikaa on matkustettu pyydystämään Suomesta ympäri Eurooppaa ainakin Viroon, Puolaan ja Ruotsiin. Siitä länteen villisioista on ainoastaan yksittäisiä havaintoja. Piironen arvioi, että Kaakkois-Suomesta, missä kanta on vahva, on saattanut tulla ainoastaan jonkin verran villisikoja. Toki ne ovat voineet olla löytymättä, ettei niiden olemassa olosta ole vain tiedetty. Viime kevään maalaskentatuloksen arvion mukaan villisikoja oli tuolloin Uudellamaalla 300 yksilöä. Eläinlääkäri joutui kuitenkin neulomaan haavat, mutta koirat olivat jo muutaman päivän kuluttua paremmassa kunnossa. Jos lisääntyvä kanta on talvella sata eläintä, niin se tarkoittaa, että syksyllä lisääntymisen jälkeen eläimiä on 200. Toki olosuhteet eli lumitilanne, routa ja ruuan saatavuus vaikuttavat lisääntymisen onnistumiseen. – Itselläni on villisikoihin nihkeä kanta juuri sikaruton vuoksi. noin 50 aktiivimetsästäjän kanssa yhteisjahtina. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että ulkomailla käyvät metsästäjät ovat todella tarkkoina ja desin oivat varusteensa, etteivät tuo tautia niiden mukana Suomeen. – Villisika pystyy siihen. Määrä ei kuitenkaan selity ainoastaan lisääntymisellä. Villisika on tehokas lisääntyjä. Siinä mielessä se haastava metsästettävä. Villisika on vaikeasti pyydettävä riistaeläin. Suomen villisikakanta, noin 1 500 yksilöä, keskittyy riistakeskuksen KaakkoisSuomen alueelle, Itä-Uusimaalle sekä jonkin verran Etelä-Savoon ja Etelä-Hämeen kulmaan. Syy kannan kasvuun selittyy pääosin lajin lisääntymisellä. Jos tauti pääsee Suomessa kasvatussikaloihin, on se kuolinisku lihatuotannollemme. Samalla villisiat toivon mukaan pysyvät pois myös viljelyksiltä, Reino Kiviniemi uskoo. 48 Villisikakanta voi tuplaantua vuodessa Orimattilan jahtiporukat ovat kaataneet kahden viikon aikana yli 20 villisikaa Orimattilan eri kylissä. – Koira osaa jahdata kyllä yhtä sikaa kerrallaan, mutta kun niitä on useampia, ne pääsevät yllättämään takaa päin. – Määrä on selkeästi kasvamaan päin, sanoo Piironen. – Villisika myös vaihtaa helposti paikkaa ja liikkuu pääasiassa yöaikaan. Jo nyt toisilla ukkoutuvilla jahtiporukoilla on tarpeeksi tekemistä hirvien ja valkohäntäpeurojen verotuksen kanssa. Periaatteena oli, että saatu saalis jäi sen metsästysseuran haltuun, missä kaadot suoritettiin. Se on älykäs ja oppii varomaan nopeasti. – Kaakosta tuleva muuttovoitto ei kuitenkaan selitä kasvua kokonaan
Rauhoitusajan kumoaminen on yksi osa metsästyksen keinoin tapahtuvaa afrikkalaisen sikaruton torjuntaa. 49 P orsaattoman villisian metsästys on vastaisuudessa mahdollista ympärivuotisesti. Näin ollen viranomaisten mukaan villisikojen metsästysmatkoja tartunta-alueille on syytä välttää. Afrikkalaista sikaruttoa ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta uhka taudin leviämisestä Suomeen on kasvanut. Villisian rauhoitusaika poistetaan Villisian rauhoitusajan kumoaminen on yksi osa metsästyksen keinoin tapahtuvaa afrikkalaisen sikaruton torjuntaa. Maaja metsätalousministeriön asettama villisikatyöryhmä on ehdottanut Suomen villisikakannan puolittamista. Määräaika lausunnon antamiselle päättyy 10.3.2016. maaliskuuta alkaen. Virossa todetun afrikkalaisen sikaruton vuoksi muun muassa koko Manner-Viro kuuluu rajoitusalueeseen, jolta Euroopan komission suojapäätöksen perusteella ei saa viedä villisikoja ja niistä saatavia tuotteita muihin EU-maihin. Asetusmuutos tuli voimaan 1. Siinä esitetään kiinteän keinotekoisen valon sallimista villisian metsästyksessä ruokintapaikalta sekä aitauksen käytön sallimista pyyntivälineenä. 179€ 229€ 9-29 lbs. Näissä maissa todettiin tartuntoja sekä kotisioissa että villisioissa viime vuoden aikana ja villisioissa edelleen tänä vuonna. Suomessa arvioidaan olevan kaikkiaan noin 1 500 villisikaa. Hallitus kumosi villisian yleisen rauhoitusajan villisian metsästyksen tehostamiseksi. helmikuuta ähetetty lausunnolle luonnos metsästyslain muuttamisesta. 040 410 8890 info@erakala.fi Avoinna: Ma-To 9-17 Pe 9-18 La 9-14 Yli 150€ arvoiset tilaukset rahtivapaasti! Alaska -liivi 118€ Nordik Mini Predator 139€ Jalmarin laatikkorauta Minkille & Näädälle 59€ 69€ Grubs Snowline 8.5 -Talvisaappaat 8,5mm neopreenivarrella Kaupanpäälle 2 paria saapassukkia Koot: 39-50 Tarjoushinta an! 99€ Nevercold lämpötuotteet Aspen -liivi 179€ Denver -käsineet 179€ Montana -pohjalliset 119€ 159€ 199€ 199€ 139€ www.erakala.fi palvelee 24/7 Ragim Archery -perinnejouset 19,90€ 23,90€ Black Bear & Brown Bear -vastakaarijouset 209€ 249€ Samick Sport -perinnejouset Spikeman -vastakaarijousi 249€ 279€ Varastossa myös useita muita malleja, katso lisää verkkokaupasta tai kysy asiakaspalvelustamme! -taljajouset -kettupilli Burrel S10HD + SMS Lähettävä riistakamera + 8GB muistikortti 255€ 289€ Hoyt Ruckus Jr. Lisäksi maaja metsätalousministeriöstä on 11. Naarasvillisika, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on edelleen aina rauhoitettu. 15-27" Valmis paketti ammuttavaksi. Soutajantie 12 39500 Ikaalinen puh. Vuonna 2014 afrikkalainen sikarutto levisi Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Villisikakannan tiheys ja levinneisyys vaikuttaa suoraan siihen, miten mahdollinen afrikkalaisen sikaruton tartunta säilyisi populaatiossa ja leviäisi edelleen. Tavoitteena onkin ennaltaehkäistä metsästyksen keinoin afrikkalaisen sikaruton leviäminen luonnonvaraisten villisikojen kautta Suomeen. Toisaalta myös ihminen voi kuljettaa virusta paikasta toiseen esimerkiksi kengänpohjassaan tai metsästysvarusteiden mukana
Sitä käytettiin kymmenien vuosien ajan, kunnes rynnäkkökiväärit alkoivat yleistyä. Saksan armeija tilasi toisen maailmansodan aikana käyttöönsä noin 3000 asetta, joita käytettiin kaikilla rintamilla. VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä. Myös ulkomailla Ase oli puolustusvoimien käytössä vuodesta 1932 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka. Perusmallin rinnalle kehitettiin suujarrullinen, hiukan pidempi malli. Lisäksi siinä on erikseen kertaja sarjatuli, varmistin ja pikavaihdettava piippu, joka oli uskomaton ominaisuus aikansa konepistoolissa. Sotien aikana pääasialliset lipastyypit olivat 50 patruunan tankolipas sekä 70 patruunan rumpulipas. Asetta valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Konepistoolin ominaisuutta kohota ylöspäin sarjatulta ammuttaessa pyrittiin eliminoimaan suujarrulla. Melkoinen kunnianosoitus maalta, joka oli omissa konetuliaseissa luottanut asesuunnittelija Hugo Scmeisserin konstruktioihin. 50 Suomi-konepistooli sai peltisen korvaajan sodan lopussa SOTA-ASEET Suomi-KP oli aikoinaan tehokas ja tarkka ase, joka oli valmistettu tarkasti hyvistä materiaaleista. Suomi-konepistoolin rakenne on umpinainen ja yksinkertainen, joten se on kestävä. Suomen puolustusministeriön taisteluvälineosasto tilasi lokakuussa 1931 Tikkakoskelta sadan kappaleen sarjan Suomi-konepistooleja kaliiperina 9 mm. Iskuri on kiinteästi kiinnitetty lukkoon. Israel käytti Suomi-konepistooleita vuoden 1948 arabisodissa. Leskentekijä vailla vertaa V uonna 1922 Aimo Lahti suunnitteli aseen ensimmäisen mallin Bergmann MP18 k o n e p i s t o o lin pohjalta. Aseita on myyty myös Bulgariaan, Kroatiaan, Viroon, Norjaan, Puolaan ja Slovakiaan. Kaikkiaan aseita valmistettiin vuosina 1931–1953 noin 80 000 kappaletta. Kaikkiaan aseita valmistettiin vuosina 1931–1953 noin 80 000 kappaletta.. Jatkosodassa pyrittiin siihen, että jokaisessa jalkaväkiryhmässä olisi ollut yksi konepistoolimies. Liipaisinkaaren etuosassa on vaihdin. Kulloinkin käytettävään lipastyyppiin vaikutti ennen kaikkea raaka-aineiden saatavuus. Kun se on takana, ase on varmistettu, keskiasennossa ase ampuu kertatulta ja etuasennossa sarjatulta. Kaliiperin ja hankinnan alkamisvuoden mukaan aseen nimikkeeksi tuli ”9,00 mm:n konepistooli m/31”, lyhennettynä ”9,00 kp/31”. Suomi-konepistooli saavutti myös kansainvälistä suosiota. Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Suomi-konepistoolia varten kehitettiin uusi 9 mm:n patruuna, jonka lähtönopeus oli 400 m/s. Jakovahvuuksissa ase oli vielä 1990-luvulle asti ja varastoissa vuoteen 2007. Ennen talvisotaa Suomi-konepistooleita ehdittiin valmistaa noin 4 000 kappaletta. Patruunalippaiden suunnittelussa otettiin oppia m/26:n kanssa saaduista kokemuksista: Suomikonepistoolissa voidaan käyttää sekä tankoettä rumpulipasta. Antti Kauranne Suomi-KP oli aikanaan maailman parhaita sarjatuliaseita. Ennen talvisotaa Suomi-konepistooleita ehdittiin valmistaa noin 4 000 kappaletta
Lisäksi Suomen Rajavartiolaitos ja Suezin kriisin aikaiset YK-joukot ovat käyttäneet m/44-konepistoolia. Aseen osat piippua, lukkoa ja puisia kahvalevyjä lukuun ottamatta ovat prässättyä peltiä, siitäpä nimen etuliite. Konepistooli m/44, lempinimeltään ”PeltiHeikki” on käytännössä 9 mm patruunalle modi oitu suora kopio venäläisestä esikuvastaan. Sodan loputtua syyskuussa tilausmäärä supistettiin kuitenkin puoleen eli 10 000 kappaleeseen; aseet valmistettiin vuoden 1945 aikana. Tältä pohjalta aloitettiin aseen kehittely suomalaiseen käyttöön. Pelti-Heikkinä tunnettu m/44 ei ehtinyt mukaan Suomen sotiin Suomi sai jatkosodan alkuvuosina sotasaaliikseen venäläisiltä kaatuneilta ja antautuneilta sekä massasulkutoimisia PPS-42 ja siitä paranneltuja PPS-43 konepistooleita. Espanjassa asetta valmistettiin Oviedon asetehtaalla DUX-53-nimellä. Venäläisen konepistoolin patruuna oli 7.62 x 25 mm Tokarev, eikä Suomen muutenkin kirjavaan asekantaan haluttu ottaa enää uutta kaliiperia. Se oli huomattavasti Suomi-konepistoolia edullisempi, yksinkertaisempi ja nopeampi valmistaa. 51 Suomi-konepistooli Tyyppi: massasulkutoiminen konepistooli Valmistaja: Tikkakoski Oy Valmistusmaa: Suomi Valmistusvuodet: 1931–1953 Kaliiperi(t): 9*19 mm Parabellum Aseen pituus: 870 mm Piipun pituus: 314 mm Ammuksen lähtönopeus: 80–400 m/s Tulinopeus (laukausta/min): 750-900 Konepistooli m/44 Toimintaperiaate: massasulkuinen sarjatuliase (ei kertatulivaihtoehtoa) Kaliiperi: 9x19 mm Parabellum Pituus: 615/830 mm (perä taitettuna/auki) Piipun pituus: 250 mm Paino: 2,95 kg Teoreettinen sarjatulinopeus: 650 l/min Lippaat: 25, 36, 50 patruunan tankolippaat, 40 ja 70 patruunan rumpulipas Erityispiirteet: rungossa korvakkeet, jotka estävät viritetyn lukon pääsyn eteen jos kansi avataan Pelti-Heikkinä tunnettu konepistooli m/44 oli kevyt, painoa oli alle kolme kiloa. Myös Länsi-Saksassa Sauer & Sohn ja Anschütz valmistivat DUX-53 ja DUX-59 konepistooleja Länsi-Saksan rajavartiostolle.. Aseeseen käyvät samat lippaat kuin Suomi-konepistooliin. Aseella saattoi ampua vain sarjatulta. Aseella olisi saattanut olla suomalaisittain vientiä ulkomaillekin, mutta taas oltiin myöhässä. Tikkakoski Oy:n saksalainen pääosakas Willi Daugs vei aseen piirustukset mukanaan Espanjaan sodan loputtua. Konepistooli oli Suomen Puolustusvoimien koulutuskäytössä 1970-luvulle saakka. Kevyt käytössä Pelti-Heikin paino on vain 2,95 kiloa, kun Suomi-konepistoolin painaa noin viisi kiloa. Konepistooli oli Suomen Puolustusvoimien koulutuskäytössä 1970-luvulle saakka. Suomen Puolustusvoimat tilasi 20 000 kappaletta m/44-konepistoolia Tikkakoski Oy:ltä elokuussa 1944. Kevyt ja tehokas sarjatuliase herätti välittömästi sodanjohdon mielenkiinnon. Suomi-konepistooli oli puolustusvoimien käytössä vuodesta 1932 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka
Saksalaisten viimeinen suuri ponnistus, Mikaelinpäivän hyökkäys, osoitti, että keskusvaltojen sotakoneisto oli oppinut jotain uutta. L iittoutuneiden joukot kohtasivat ensimmäisen maailmansodan loppukuukausina 1918 ikävän yllätyksen. Huippukehitelminä mainittakoon saksalaispistoolien rumpulippaat, Mauserin 32-kutinen esimerkkinä. Ensimmäisen varsinaisen konepistoolin, massasulkuperiaatteella toimivan Bergmann MP18/I:n suunnitteli saksalainen insinööri Hugo Schmeisser jo vuonna 1916. Saksan armeija ehti käyttää asetta vain ensimmäisen maailmansodan viimeisenä vuonna 1918. Bergmann-MP18/I -konepistooli debytoi näyttävästi, mutta sotaonni oli jo kääntynyt. Toisin sanoen aseen lukon työntää taaksepäin patruunahylsyn työntövoima, eikä lukko ole kytketty aseeseen laukeamishetkellä. Suomi sai ensimmäiset konepistoolinsa jo 1920-luvulla. Mausereita ja Parabellumeja viilailtiin asepajoissa sarjatulitoimisiksi, mutta ne olivat toiminnaltaan epävarmoja. Havaittiin kuitenkin, että ase alkoi olla hankala käsitellä yhdellä kädellä, vaikka piippu ei kovin pitkä ollutkaan. Ahtaissa juoksuhaudoissa saksalaiset ponnistivat eteenpäin tutulla raivolla, mutta aseistus oli jotain vallan poikkeavaa: kannettavia räjähteitä, lyhyitä lyömäaseita – ja ennen kaikkea muutama lyhyt ampuma-ase, josta patruunat eivät näyttäneet loppuvan millään. 52 SOTA-ASEET Suojeluskunta innostui Bergmann-konepistoolista Juoksuhautaluudat tunnettiin myös Suomen talvisodassa ”Juoksuhautaluuta” kehitettiin vuonna 1918 – näin syntyi Bergmannkonepistooli. Tulivoimaa haettiin I maailmansodan taistoissa havaittiin, että aseen makasiinin riittävyydellä oli suuri merkitys sotilaan henkiinjäämiselle. Vinottain sivulle työntyvä lipaskonstruktio ei ollut ergonomisesti vallan onnistunein, mutta takasi kuitenkin suhteellisen runsaan tulivoiman. Paranneltu malli Saksalaisen Hugo Bergmannin ensimmäisen maailmansodan lopussa kehittämästä konepis. Schmeisser asialle Pistoolit olivat hyviä, joskin niiden patruunakapasiteetti jätti toivomisen varaa ja pidemmiltä matkoilta ne olivat lyhyen piippunsa vuoksi epätarkkoja. Aseen lippaana käytettiin Tatarekin ja von Benkö:n suunnittelemaa ja Parabellum-pistoolissakin käytettyä 32 9-millisen patruunan rumpulipasta. Tarve uudelle aseelle oli siis syntynyt, ja armeija pani suunnittelijat kilpailemaan keskenään. Niinpä pistooleihin alettiin kehittää pidempiä ja laajempia lippaita. Tehtailija Theodor Bergmann, jonka nimiin aseuutuus kirjattiin, ei tiettävästi suunnitellut itse ikinä yhtään asetta, vaan aseen suunnittelukilpailun Andreas Schwartzlosen nenän edestä voittaneet isä ja poika Louis ja Hugo Schmeisser. Suomi sai ensimmäiset konepistoolinsa jo 1920-luvulla
Asetta valmistettiin Sveitsissä Versaillesin rauhansopimuksen asettamien rajoitusehtojen vuoksi. Ase oli korkealaatuinen ja huolellisesti valmistettu. Aseen valmistusta suunniteltiin myös Suomeen, mutta se jäi ajatuksen asteelle. Kun talvisodan YH-liikekannallepano alkoi, siirrettiin runsaat 600 Bergmann-konepistoolia kenttäarmeijalle. Kun talvisodan YH-liikekannallepano alkoi, siirrettiin runsaat 600 Bergmann-konepistoolia kenttäarmeijan käyttöön. Sen sijaan Suojeluskunta osti kyseistä asetta 1000 kappaletta jo vuonna 1922, jonka lisäksi vielä 400 lisää seuraavan kymmenen vuoden aikana. Antti Kauranne. Aseen poikkeavan kaliiperin 7,65 x 21 mm takia ase jäi vähemmistöasemaan armeijan käytössä. Kyseistä konepistoolia tarjottiin ensin Suomen armeijalle, joka ei kuitenkaan syttynyt ajatukselle. Loput jäivät kotiseudun puolustuksen käyttöön. Hauskan näköinen 32 patruunan rumpulipas kasvatti Bergmannin tehtaan aseen mittoja melkoisesti. Loput jäivät kotiseudun puolustuksen käyttöön. Talvisotaan mennessä oli valmistettu kuitenkin jo noin 4000 kotimaista Suomi-konepistooli, jotka tulivat toki tutummiksi sotilaille kuin Bergmann-konepistoolit. Juoksuhautaluudat tunnettiin myös Suomen talvisodassa toolista kehitettiin parannettu malli m/20. 53 Bergmann m/20 Kaliiperi: 7,65 X 21 Parabellum (.30 Luger) Pituus: 815 mm Piipun pituus: 200 mm Paino: 4,2 kg Tulinopeus: 600 lauk./min Lipas tankolipas: 50 patruunaa Valmistusmaa: Sveitsi Ensimmäinen prototyyppi valmistui 1916 Sveitsissä asetta valmistettiin vuosina 1920-1927 Bergmann MP18 oli ensimmäinen pistoolin patruunaa ampuva sarjatuliase
54 E nsimmäinen Berdan sai virallisen nimen ’Tarkkampujan kivääri m 1868’ luodin suoran lentoradan takia. Samana Berdan II -kivääri oli myös Suomen kaartin aseistuksena näiden hätyyttäessä turkkilaisia vuosina 1877-1978. vuonna otettiin käyttöön myös uuteen sulkulaitteeseen perustuvat eli Berdan-tyyppiset kasakkaja rakuunakiväärit ja ratsuväen karabiini. Teknisesti Berdan-kiväärien kausi jäi kuitenkin melko lyhyeksi, sillä jo 1890-luvulla savuton ruuti ja vieläkin pienikaliiperisempi vaippaluoti syrjäyttivät siihen asti vallan edistyksellisen Berdan-tekniikan.. Venäjällä aseita valmistettiin liki 3,5 miljoonaa kappaletta. Turkin sodassa myös Suomen Kaarti käytti Berdan-kivääreitä, vanhemmat aseet kuitenkin poistuivat kokonaan käytöstä 1880-luvun alussa. Kenraali Berdanin suunniteltua uuden sylinterilukkotyyppisen sulkulaitteen, Berdanin toinen malli, johon uusi lukko tuli käyttöön eli n:o 2 m 1870, tuli Venäjällä jalkaväen yleisaseeksi. Yhdysvalloissa kehitetty Hiram Berdanin Berdan-kiväärikin oli pitkäpiippuinen ja -peräinen linjataistelutaktiikan perintönä. Yhdysvalloista Coltin tehtailta tilattiin 30 000 n:o 1 Berdan-kivääriä, Venäjällä niitä ehdittiin valmistaa 16 575 kappaletta. SOTA-ASEET Suomen kaarti lunasti arvonimensä Turkin sodassa kertalaukausaseella Berdan-kivääri Amerikasta Venäjän keisarin armeijalle 1800-luvun alun sotataktiikka perustui ammuntaan kolmirivistä: etummainen makuulta, keskimmäinen polvelta ja takimmainen pystystä. Se olikin tarkoitettu tarkka-ampujien aseeksi, ei jalkaväen yleisaseeksi
Hirven ja karhun pyynnissä Berdan-kivääreitä käytettiin alkuperäisen kaliiperisina paljon, koska raskas lyijyluoti oli tehokas. Myös suomalaisotilaat tutustuivat Berdaniin Turkin sodassa.. Tämän aseen lataaaminen oli nopeampaa ja lukkorakenne kestävämpi. Berdan-kivääreitä oli Suomen armeijan kirjanpidossa tuolloin 3 100 kappaletta. Vuoden 1918 sodan jälkeen Venäjällä valmistettuja aseita käytettiin jopa jonkin verran vielä talvisodassa. Metsästyskäytössä ase oli tosin melko pitkä, ja kun siitä puuttui patruunalipas niin kivääri oli kertalaukaistava. Berdan I -kiväärissä oli hyvä tarkkuus, mutta ylös kääntyvä lukonkampi. Myös luodin takapäässä oli mehiläisvahasta tehty tulppa. Niitä muutettiin piippua vaihtamalla myös 16 kaliiperin haulikoiksi. Berdan I -mallisen kiväärin ylöspäin kääntyvä lukkolaite oli korvattu täysin uudella sylinterilukolla. Kiväärin luodin lähtönopeus oli 400 metriä sekunnissa. Nyt tuli Berdan II Jo keväällä 1869 jenkkieversti Hiram Berdan vieraili venäläisten pyynnöstä Pietarissa ja esitteli Berdan-kiväärin parannetun mallin. Pyöreäpäinen lyijyluoti päällystettiin silkkipaperilla ja kastettiin mehiläisvahaan, ettei aseen piippu karstoittuisi. Patruunassa oli uusi Berdanin kehittämä keskussytytysnalli, 25 gramman painoinen luoti ja 1 3/16 solotnikan eli noin 5 gramman mustaruutilataus. Patruunat olivat kaliiperiltaan aiempaa selvästi pienempiä, sveitsiläisen Vetterli-patruunan ohella pienin siihenastinen sotilaspatruuna. Antti Kauranne Berdan I -kivääri. Berdan II -kivääri syrjäytti nopeasti ykkösmallin. Samaa ongelmaa olivat aikanaan manailleet myös Suomen Kaartin tarkka-ampujat, kun turkkilaisilla oli käytössään muun muassa uudenaikaisia Winchester-makasiinikiväärejä, joiden tulinopeus oli melkoinen, vaan tarkkuus heikompi suomalaisaseisiin verrattuna. Patruunan hylsy oli pullonmuotoinen, laippakantainen ja 58 milliä pitkä, eli kaliiperimerkintä oli 10.7x58R. Metsästäjien käyttöön aseita tuli valtion myytyä niitä käytöstä poistettuina. Berdan II Tyyppi: sylinteri(kampi)-lukkoinen kivääri Valmistaja: Tula, Iževsk, Siestarjoki Valmistusmaa: Venäjä Valmistusvuodet: 1870-1891 Kaliiperi(t): 10,7 mm 58R mm (.42) Aseen pituus: 1 410 mm Piipun pituus: 820 mm Paino (tyhjänä): 4,6 kg Lipas: ei lipasta Kapasiteetti: 1 patruunaa Ammuksen lähtönopeus: n 400 m/s Pienemmät patruunat Aseen tärkeimpiä teknisiä ominaisuuksia olivat kokonaan uuden tyyppiset patruunat. Sylinterilukko tulikin tämän jälkeen vallitsevaksi varsinkin sotilaskäytössä. 55 Berdan-kivääreitä käytettiin suurriistan metsästyksessä, koska raskas lyijyluoti oli tehokas
Swebilius kehitti tästä pistoolista HiStandard Model B, jolla tuotanto käynnistettiin Connecticutissa. Vuonna 1932 hän osti konkurssiin menneen Hartford Arms & Equipment Companyn. A mmoisina aikoina, kun ampumarata ei Suomessakaan ollut harvinaisuus ja kouluja rataammuntakin kunniassa, jokaisella itseään kunnioittavalla ampumaseuralla oli ainakin yksi Hi Standard kouluaseenaan. Aseen eri versioita lienee parikin tusinaa ja valmistettuja kappaleita 3-4 miljoonaa. High Standard -tehtaan perustaja oli ruotsalainen emigrantti Carl Swebilius, joka kuoli vuonna 1948. Varsinaiseen kultasuoneen tehdas iski toisen maailmansodan jälkeen kehittäessään sotilasmallisen .22 LR-kaliiperisen pistoolin, H D ASEET Aloittelijan käytetyt laatupistoolit Osa 1 Hi Standard – laadusta massatuotantoon ja konkurssiin Sellaista suomalaista pistooliammunnan harrastajaa ei ole, joka ei jossain vaiheessa olisi pitänyt kädessään Hi Standardin .22 LR-mallia. 56 jenkeissä työskennelleelle herralle laatu muodostui lähes pakkomielteeksi, ja se näkyi hänen tuotteissaan koko elinajan. Paljolti eri asetehtaissa Hi Standardin tuotanto jatkuu edelleen.
57 Militaryn, joka loi myöhemmille reunasytytteistä piekkaripatruunaa ampuville malleille merkittävän maineen. Jälkimmäinen ampui .22 Short – eli lyhyttä patruunaa ja se oli muun muassa olympialaisten kilpa-ase. Samalla tavoin aseeseen on saatavissa kahvoja ja muita viritysosia tarpeen mukaan brändin hyvän nimen ja pitkän historian vuoksi. Kun uusi aselaki vuonna 1968 astui USA:ssa voimaan ja kielsi aseiden postimyynnin kokonaan ja rajoitti asekauppaa osavaltioiden välillä, muitakin ongelmia oli jo, joista rahoituskriisi ei ollut pienin. Vaikka tehdas ilmoitti myyneensä jo vuonna 1974 kolmannen miljoonan aseensa, hidas syöksykierre jatkui. Omistajanvaihdokset seurasivat toisiaan, kunnes vuonna 1984 tehtaan varaosien tukkuri Gordon W. Niitä on paljon liikkeellä siksikin, että disipliinieli kouluammunta oli Suomessa hyvin paljon suositumpaa 1960–1980-luvuilla siitä yksinkertaisesta syystä, että harrastuspaikkoja oli tiheämmässä. Antti Kauranne Käytetty Hi Standard saattaa olla hyvä hankinta A seliikkeissä on tarjolla kymmeniä, jos ei satoja Hi Standard -pistooleja käytettyinä. Koska kyseessä on tunnettu ja pitkäikäinen ja erittäin paljon myyty amerikkalaismerkki, myös aseen varaosia on saatavilla runsaasti ja huokeaan hintaan. Uudet omistajat alkoivat valmistaa myös muita aseita kuin .22-kaliiperisia pistooleita. Aseen iästä saa hyvän käsityksen katsomalla pistoolin malli, jossa on ilmoitettu mallinimi, ja ottamalla selvää, milloin tehdas on kyseisiä malleja valmistanut. 22-kaliiperin pistooli on edullinen tapa aloittaa hyvä ampumaharrastus, ja laadukkaalla – tai ei ainakaan huokeimmasta päästä olevalla rata-aseella saa nopeammin otteen oikeasta aseenkäsittely-, tähtäysja laukaisutekniikasta. Vaikka tehdas ilmoitti myyneensä jo vuonna 1974 kolmannen miljoonan aseensa, hidas syöksykierre jatkui.. High Standard Suprematic Trophy Kaliiperi: .22 LR Valmistaja: High Standard Manufacturing Company Paino: 1,304 kg Pituus: 25,14 cm Piipun pituus: 13,97 cm Toimintapa: yksitoiminen, itselataava Makasiini: 10 patruunaa Tähtäimet: etutähtäin kiinteä, takatähtäimet säädettävät Valmius lisäoptiikan kiinnittämiseen Suosituin Hi Standar -malli lienee nykyisistä Victor. Ensimmäisenä syntyi sarja 100, jossa oli pistooleita nimeltä Supermatic, Olympic, Field King, Sport King ja Flite King. Suomessa pistoolien kauppa on nykyään niin harvinaista, että palveleva asekauppias antaa mielellään arvioita kunkin yksilön kunnosta, jos samassa liikkeessä on useampia samanhintaisia ja -tyyppisiä käsiaseita rinnan myynnissä. Näiden pohjalta syntyi vihdoin vuonna 1993 High Standard Manufacturing Company, Inc. Valitettavasti perustajan kuoltua tehdas vaihtoi liikeideaansa pistoolien päästessä suurten tavarataloketjujen – muun muassa Sears ja Roebuck – myyntilistoille, ja laatu alkoi kärsiä. Jos ampumaharrastuksen aloittelija on kiinnostunut muustakin kuin hupiammunnasta, ja harrastukselle on lähiseudulla kunnon harjoituspaikka, esimerkiksi sisäampumarata, Hi Standardit kannattaa hyvinkin katsastaa. Hi Standard ryhtyi antamaan massasulkuisille itselataaville 22pistooleilleen tyyppinumeron ja lisäksi nimen. Houston, Teksasiin, jossa se valmistaa edelleen maineikasta asemerkkiä. Elliott osti konkurssiin ajautuneen tehtaan koko jäämistön. Nykyisistä malleista tunnetuin ja suosituin on Victor. Osa saattaa olla ampumakerhojen jäljiltä varsin kuluneita ja piiput väljiksi ammuttuja, mutta liikkeessä saattaa olla myös yksityiskäytössä olleita Hi Standard -aseita. Vuonna 1968 High Standardin omistajaksi tuli Leisure Group -konserni. Vaikka mallinimi saattaa olla iäkäs, joukossa on aina yksilöitä, jotka ovat jääneet vähälle käytölle
58 T yynen meren sotaveteraanit ottivat Rugerin nopeasti suosikikseen, ja kun ase koki perustavalaatuisia muutoksia vuosina 1951 ja 1963 uusilla mallinimillä Mk I Mk II aikaisemman Standard-nimen sijaan, markkinat lähtivät hurjaan nousuun. Ruger MK II:n valmistus aloitettiin vuonna 1982 ja lopetettiin vuonna 2005, kun Connecticutissa Yhdysvalloissa toimiva tehdas toi markkinoille Ruger MK III -aseen. Väitteet, ettei Rugerista olisi muka vakavampaan käyttöön, joutavat omaan arvoonsa; muun muassa Israelin tiedustelupalvelu Mossad ja USA:n Navy Seals -erikoisjoukot käyttävät molemmat Rugeria ihan oikeissa töissä. Rugerin Mk-sarja työnsi Hi Standardin markkinoilta ASEET Aloittelijan käytetyt laatupistoolit Osa 2 Ruger Mk II Target on yksi maailman suosituimpia koulupienoispistooleja, joita Suomessakin on käytettynä myynnissä lukuisia.. Mksarjan Target-aseiden ulkonäkö ei ole kovin militaristinen verrattuna moniin kilpailijoihin, mutta varmatoimisena ja kestävänä siitä on tullut suosittu kouluammunnan ja harrastelijakilpailijoiden aloitusase. Ruger, joka on nyt yksi Yhdysvaltain neljästä suurimmasta asevalmistajasta, valitsi toisen tien kuin sen vanhempi kilpailija High Standard -tehdas. Suomessa Ruger Mk II Target on ollut erittäin suosittu kouluampuma-ase, ja melkein jokaiselta Yhdysvaltalainen Sturm & Ruger & Co aloitti oman asetehtailunsa .22-kaliiperisissa pistooleissa vuonna 1949 erikoisuudella, joka muistutti hyvin paljon japanilaisilta otetuista sotasaalisaseista Nambu-pistoolia. Kestävänä se toki säilyy vaikka isältä pojalle, mutta jos harrastuksen luonne muuttuu vakavammaksi, Rugerin voi huoletta siirtää seuraavalle omistajalle, joka saa siitä hyvän aloitteluaseen
Käytetty Ruger Mark II Target on hyvä hankinta aloittelijalle, jos yksilön historiasta on mitään tietoja saatavina. Kahva on monen suomalaisen kouraan hiukan ohut, mutta se on korjattavissa erillisillä kahvapalikoilla. Rugeria myyvät Suomessa mm Ase. Laukaisu voisi olla parempikin, mutta kelpaa harrasteaseeseen oikein hyvin ja Target-malleissa sen voi säätää itselleen sopivaksi. Jos aseita on valmistettu ja saatu kaupaksi yli kolme miljoonaa kappaletta, kertoo se siitä, että ainakin lastentaudit on poistettu ja ampumaharrastajien joukossa mallista on tullut jo ikoni. Ruger Mk II Targetin valtteja ovat varmatoimisuus, yksinkertaisuus, jämäkkä käsituntuma ja pieni rekyyli. Veden päällä asetta käytettäessä on huomattu, että jos vaimentimeen kaataa pari lusikallista vettä ennen laukaisua, ase on käytännöllisesti katsoen äänetön! Aseen purkaminen ja kokoaminen voi ensin aiheuttaa ongelmia, mutta sujuu nopeasti, kun sen oppii. 59 kaupalliselta ampumaradalta sitä tapaa aloittelijoille suositeltavana ensiaseena. Paksumpien Targereli tarkkuuspiippujen ja kevyempien sporttimallien piippujen pituudet vaihtelevat toisisistaan joltisestikin. Tuotantovuodet: 1982– 2005 Yhteensä: 3 milj. Ruger on huoliteltua työtä, ja aseessa ei ole teräviä kulmia, joihin tottumaton voisi virittäessään tai purkaessaan loukata kätensä. Kerhojen kouluammunta-aseina jotkut saattavat olla loppuun ammuttuja, mutta varaosien saanti on varmaa ja viritysosat eivät ole kalliita, kiitos yli kolmen miljoonan myydyn kappaleen. Syyt tähän ovat moninaisia: varmatoimisuus, yksinkertaisuus, jämäkkä käsituntuma ja pieni rekyyli. Ruger MK II Target Kaliiperi: .22 LR Toimintatapa: itselataava kertatuli Valmistaja: Sturm, Ruger & Co. , Kivelä Outdoor, Eräliike Hiidenkivi ja Hjorth Urheilutukku. Samoista syistä myös käytettyjä Rugerin Mark kakkosia on viljalti myynnissä ja hinnat ovat kohtuullisia. Suomessa Ruger Mk II Target on ollut erittäin suosittu kouluampuma-ase. Rugerin Mark II:sta sai usealla eri piipun pituudella aina 10tai 12,1-senttisestä huimaan 10-tuumaiseen eli 25-senttiseen. Ulkoradoilla ampuvat valittelevat, että Rugerin Targetia joutuisi purkamaan ja puhdistamaan enemmän kuin monia muita kouluammunta-aseita tai että se olisi hiukan nirso halvimmille paukuille. Mielenkiintoisimpia Rugerin .22-malleja on Navy Sealsin käyttämä, integroidulla äänenvaimentimella toteutettu rosterimetallinen AWC TM-Amphibian ”S -malli, jota kykenee käyttämään myös veden alla. Rugerin suosio esimerkiksi Yhdysvaltain armeijan joukkojen harjoitusampuma-aseena johtuu pitkälti siitä, että aseessa on sama kahvakulma kuin legendaarisessa Colt 1911 -aseessa, joka palveli pitkään jenkkien käsiaseena. Ruger MK II on hankala purkaa osiin, mutta onneksi kenttäpuhdistuksesta selviää paljon vähemmällä purkamisella. Antti Kauranne. kpl Paino: 1,310 kg Pituus: 27, 9 cm Makasiini: 10+1 patruunaa Tähtäimet: edessä kiinteät, takana säädettävät
60 ASEET V errattuna Rugerin MK II:seen ja Hi Standarin eri malleihin Berettan 87 Target on jo huomattavasti enemmän military-lookissa kuin nuo kaksi mainittua jenkkiä. LiipaiBerettan 87 Target kelpo military-mallinen kaunotar Aloittelijan käytetyt laatupistoolit Osa 3 Tarkkuusja kouluammunnan harrastajapiireissä tulee harvemmin vastaan hyviä italialaisia aloittelijan aseita, mutta aina joskus. Nyt esitellään Beretta 87 Target. Maahantuoja SAKO mainostaa edelleen myynnissä olevaa asetta seuraavin laatusanoin: .22LR sopii erityisesti practical-ammuntaan ja -harjoitteluun. Beretta 87 Target on aika paljon sotaisamman näköinen kuin moni muu kelpoinen aloittelijan pistooli. Tanfoglio ja Beretta ovat sellaisia, joita kannattaa tarkkailla. Se on myös kevyempi ja sirompi, ja saattaa siksi sopia naisampujan tai juniorin käteen paremmin.. Kevytmetallisen luistin päälle voidaan asentaa optiset tähtäimet eli Weaver-kisko. Lippaassa on tukeva kumipehmuste. Ase on myös verrattoman paljon kevyempi kuin jenkkipaksukaiset, ja tuoteiältään huomattavasti nuorempi, jolloin sen ulkoasussa ja teknisissä ratkaisuissa on modernimpaa ilmettä. Ase on yksitoiminen, ja siinä on säädettävät tähtäimet. Kahvat on valmistettu muovista, pähkinäpuisia kahvoja saa tilauksesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitoitukseltaan standardi weaver-kisko, vaan normaalia kapeampi, joten lisävarusteiden täytyy olla erityisesti pistoolimalliin tehty
Pistooli on suunniteltu pysymään pystyasennossa kun se asetetaan tasaiselle alustalle. Toisaalta keveys sallii myös pidemmän tähtäyksen. Aseen modernimpi ratkaisu mahdollistaa runsaiden lisävarusteiden kiinnittämisen pistooliin, joten sillä on mahdollista treenata .22 practicalia kaikilla herkuilla. Antti Kauranne Beretta 87 Target Tyyppi: itselataava pistooli Valmistaja: Fabbrica d’Armi Pietro Beretta Valmistusmaa: Italia/ Yhdysvallat Valmistusvuodet: 2000– Kaliiperi: .22 LR Aseen pituus: 225 mm Piipun pituus: 150 mm Paino: 835 g Lipas: tanko Tähtäimet: takana säädettävät Kapasiteetti: 10 patruunaa Maahantuoja: Sako Finland Beretta 87 Target on italialaisen Fabbrica d’Armi Pietro Berettan valmistama yksitoiminen itselataava massasulkuinen .22 LR -kaliiperinen pistooli. Oma kokemus pistoolista on se, että se on mukava ampua, kahva saattaa olla hiukan kapea isompaan suomalaiskouraan, mutta purkaminen – varsinkin ensi kertaa – oli pelottavan tuntuista ja hankalaa puuhaa. Ampumaseurueen jäsenistä kuitenkin useampi halusi sen kakkoskierroksellekin, poiketen Rugerista ja Hi Standardista. Ase koekäytettiin talvisissa ulkorataolosuhteissa, ja se saattoi olla syy siihen, miksi eri patruunoilla ammuttaessa tuli joltisestikin käyntihäiriöitä, varsinkin huokeimmilla patruunoilla. 61 sinveto on hyvin kevyt ja selkeä. Vasenkätiselle ampujalle hankalasti lippaanvapautin on aseen vasemmalla puolella kahvassa, mutta varmistin sentään molemmin puolin asetta. Jos asekauppiaan hyllyssä sattuu sellainen olemaan, ase on syytä katsastaa – etenkin, jos tykkää militäärimmästä lookista käsiaseessaan. Beretta 87 Targetissa on täysin säädettävä takatähtäin ja ase toimitetaan kahdella erikorkuisella – 20 ja 25 mm – vaihtojyvällä varustettuna. Uusi Beretta maksaa alle 800 euroa, ja nopea katsaus käytettyjen aseiden myyjien palstoilla osoittaa, ettei käytetyistä aseista putoa montaa satasta hinnoista pois. Kirjoittajan oma kokemus oman reserviläiskerhon Berettasta ei ollut kovin kaksinen: ase oli hankala purkaa, siinä oli pirunmoisesti teräviä kulmia, joihin sormensa sai kolhittua ja naarmutettua, mutta ammuttavana se oli mukava ja tarkka, joskin keveydeltään toki huteromman tuntuinen kuin Ruger tai jo iäkkäämpi Hi Standard. Liipasimen laukaisuvastus tai etuveto eivät ole säädettävissä. Berettan 87 Targetissa on aika paljon samaa muotoilua kuin legendaarisessa saman tehtaan 92-mallissa, josta tuli aikanaan myös USA:n armeijan palveluspistooli luotettavuutensa ja kestävyytensä ansiosta. Beretta 87 Target on italialaisen Fabbrica d’Armi Pietro Berettan valmistama yksitoiminen itselataava massasulkuinen.22 LR -kaliiperinen pistooli. On tosin huomattava, että aseen tasapaino ja ampumatuntuma muuttuu sitä enemmän, mitä raskaampaa romua siihen kiinnittää tehdasvalmiuden jäljiltä. Tehdasasetuksissa olevilla tähtäimillä ase on kohdistettu 25 metrin ratamatkalla osumaan mustan yläosaan. Myös etupainoon, piipun alapuolelle, on jyrsitty muutaman sentin mittainen ura, johon saa kiinni esimerkiksi lasertähtäimen. Oman mittaisensa weaver-kisko mahdollistaa erilaisten lisävarusteiden, kuten kiikaritähtäimen tai punapistetähtäimen asennuksen pistooliin. Jyvän vaihtaminen oletusvarusteesta on omiaan aiheuttamaan osumapisteen nousemisen ylöspäin. Asetta ei ole valmistettu yhtä paljoa kuin Rugereita tai Hi Standardeja, joten se on Suomessakin harvinaisempi myös käytettynä. Aseen ensiesittely oli vuonna 2000. Näin sen saa nopeasti käteen, lipastettua ja suunnattua maalia kohti .22LR practical-ammunnassa. Beretta on käytettynäkin pitänyt hintansa kohtuullisesti, ja niitä tapaa harvemmin myynnissä kuin jenkkivehkeitä.. Ase soveltuu esimerkiksi tarkkuusammunnanharjoitteluun sekä niin sanotuksi loukkuaseeksi metsästäjille
Vain yksi laukaus lipsahti hiukan tämän ulkopuolelle. Taljajousiampujat kilpailivat Tampereella hallikisoissa 18 metrin matkalla helmikuussa. 62 ASEET K äsityksen siitä, millainen voi jousiampujan tarkkuus parhaimmillaan olla, saa katsomalla miten kansallisen tason jousimiehet ja naiset ampuvat kilpailussa. Täysvaisto toimii parhaiten Laukaisulaitetta käyttävät eräät tähtäinampujat, myös jousimetsästäjät. Finaalissa ampui kovien alkuerien jälkeen kaksi parasta. Tarkkuus oli suhteellisesti katsoen sama kuin ampumahiihtäjien tarkkuus ruutiaseilla kansainvälisen tason kilpailuissa. Mutta eräisiin pikatilanteisiin täysvaisto sopii paremmin. AmpuJousimetsästäjäkin käyttää aseessaan tähtäintä Jos aikoo saada saaliin etäämmältä kuin kymmenen tai kahdenkymmenen askeleen päästä, jouseen kannattaa liittää tähtäin. Taljajousissa sai käyttää tähtäintä ja laukaisulaitetta. Laukauksista varsin moni osui halkaisijaltaan kahden sentin kokoiseen napakymppiin. Laite lisää tarkkuutta mutta on pikatilanteissa kömpelö.. Melkein kaikki laukaukset osuivat kymmenen sentin läpimittaiselle osuma-alueelle
Kilpa-ampujat liimailivat Suomessa 1950ja 1960-luvuilla jousiinsa paperista leikattuja tähtäinmerkkejä. Tähtäimellä tarkasti Vastakäyräjousilla, joissa oli tähtäimet, Suomen parhaimpiin luettavat jousiampujat osuivat samoissa Tampereen kisoissa melkein joka laukauksella kymmenen sentin osuma-alaan. Melkein kaikilla laukauksilla saisi hyvän osuman metsoon. Tavallisen Matti Meikäläisen olisi metsoakin parempi tavoitella lähempää kuin 18 metrin päästä. Täysvaisto toimii parhaiten Kuvassa jousi jännitetään niin, että vetokäden kolme sormea, etusormi, keskisormi ja nimetön, on asetettu nokin alapuolelle. Ulkopuolelle lipsahti kuitenkin hiukan useampi nuoli kuin taljajousiampujilla. Tavallinen jousimetsästäjä ei ammu yhtä tarkasti kuin mestaruuskilpailujen nalisti. Varpunen oli silloin rauhoittamaton, luvallista riistaa. Pyystä ampuu ohi ainakin, jos matkat ovat yli 18 metrin mittaisia. Nuoli on näin saatu lähelle tähtäävää silmää, mikä tuo nuolen kärjen tähdätessä (metsästäjän tavallisilla ampumamatkoilla) lähelle maalia. Käytin näitä minäkin erämiesuran alkutaipaleella ja pääsin niin hyvään tarkkuuteen, että ammuin varpusen liki kymmenen metrin päästä. Kuvassa näkyvä pitkäjousimies lähettää nuolensa lentoradalle nuolenkärkitähtäyksen avulla. Jos metsästäjä pystyisi ampumaan samalla tarkkuudella kuin suomenmestaruuskilpailun nalisti 18 metriltä, useimmat laukaukset tipauttaisivat pyyn. Tähtääminen ei välttämättä ole epäerähenkistä, sillä arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet, että muinaisjousissa nykyisen Tanskan alueella oli tähtäinmerkkejä jo toista tuhatta vuotta sitten. Tämä tarkkuus merkitsee metsästysolosuhteissa sitä, että nuolet osuisivat 18 metriltä useimmiten metsoon. 63 mahiihtäjä ampuu pystystä suunnilleen yhtä usein ohi 50 metrin matkalta, läpimitaltaan 11,5-senttisestä maalistaan, kuin taljajousiampuja neljän sentin osuma-alueesta 18 metrin matkalta. Tähtäin voi metsästyksessä olla myös pitkäjousessa. Vetokäden ankkurointipaikka on korkealla, korvan korkeudella, ja kun vetokäden sormet on asetettu nokin alapuolelle, nuolen kärki on tähdätessä maalin vaiheilla.
Täysvaistolla pystyi 13 metriin saakka osumaan ilman vaikeutta sorsan kokoiseen maaliin. Orava lymyili kuusen havujen suojassa. Osumat 18 metriltä hajaantuivat 15-16-senttiselle alalle, jotkut tämän ulkopuolellekin. Metsästystähtäimessä ei ole samanlaisia ulokkeita, jotka tarttuilevat puiden oksiin ja ruohotuppaisiin. Aloitin säännöllisen harjoittelun vastakaarijousella 32 vuotta sitten täysvaistotyylillä. Riistanuolella Erimielisyyttä ei jousimetsästäjien keskuudessa ole siitä, että leikkurikärkiä pitää käyttää suurten lintujen, kuten metsojen ja myös mäyrän kokoisten nisäkkäiden metsästyksessä. Tulos oli hyvä. Seurasin lähestyvää karhua ensin tähtäimellä, mutta kun nalle oli 12 metrin päässä, itsesuojeluvaistokin saattoi puuttua sen verran peliin, että lopulta laukaisin täysvaistosuuntauksella. Ammuin runsaan vuoden säännöllisesti tällä tyylillä. Kuvassa vetokäsi on ankkuroitu alas, leuan alle, ja nuoli jää kauas silmän alapuolelle. Nuolenkärkitähtäys toi kohtuullisen tuloksen matkoilla 15–38 metriä. Tällä ankkurointitavalla voi ampua etäälle, sillä tähdätessä nuolihylly tai jousikäden nyrkki eivät nouse peittämään maalia. Kun kärki jää kauas maalin alle, ja maali on pieni, tämä tähtäämistapa ei ole parhaimmillaan. Nuolenkärkitähtäys Samoissa Tampereen hallikisoissa oli myös sarja nuolenkärkitähtääjille (barebow-sarja). Karhujahdissa Kanadassa minulla oli metsästystähtäimellä varustettu taljajousi. Täysvaistolla läheltä Harjoitellessani vuosia sitten, kun vielä tähtäsin nuolen kärjellä, pienriistamaaleihin (orava, pyy) aivan lyhyiltä, 6-13 metrin matkoilta, huomasin että tähdätessä kärki jäi niin kauas maalin alle, että tarkkuus ei ollut hyvä. Suuntaaminen onnistui näin läheltä paremmin täysvaistolla. Ammuin täysvaistolla esimerkiksi villin oravan metsäolosuhteissa neljän metrin päästä. 64 Metsästystähtäin on erilainen kuin ratajousiin, niin sanottuihin olympiajousiin, kiinnitettävä tähtäin. Kierreholkki nuolen kärjessä tekee mahdolliseksi sen että samaa nuolen vartta voi käyttää sekä harjoitellessa että metsällä. Huomasin sitten yllättäen, että tarkkuus parani roimasti kun siirryin täysvaistosta nuolenkärkitähtäykseen. Harjoitellessa esimerkiksi hietakuopalla leikkurikärki tylsyy, minkä vuoksi uusi kärki pitää vaihtaa metsälle lähtiessä. Yhdistin täysvaistoammunnan nuolenkärkitähtäykseen. Käytin tätä kahden vuoden ajan. Tämä sepelkyyhky tuli ampumaetäisyydelle, kun kirjoittaja odotteli visusti piilossa.. Sain samalla tyylillä saaliiksi myös variksen ja kyyhkyn. Metsäkauris on suurikokoisin eläin, jonka Suomessa saa jousella ampua. Tarkkuus oli selvästi heikompi kuin tähtäinampujilla. Kärjen voi vaihtaa myös kesken metsästyksen, jos entinen on menettänyt terävyytensä esimerkiksi maahan iskiessään. Kuvassa maastoradalla käytettävä tekokauris. Tällainen tarkkuus ei riitä metsäkaurisjahtiin, ei oikein hyvin edes valkohäntäpeurajahtiin Yhdysvalloissa tai Kanadassa. Käytössä on tähtäin. Nuolenkärkitähtäys sopii parhaiten matkoille, joilla kärjen voi asettaa maalin lähelle, tai joskus myös suoraan maalin kohdalle (point blank -etäisyydeltä)
Maailman ehkä tunnetuimman jousimetsästysgurun, Chuck Adamsin, mukaan suipot, kiinni ja irti helposti kierrettävät teräskärjet, eld pointkärjet ovat erinomaisia sekä tauluammunnassa että oravankokoisten eli alle 900-grammaisten riistaeläinten metsästykseen. Leveä leikkurikärki nimittäin voi viiltää haavan esimerkiksi kyyhkysen selkään tai rintaan, ja jatkaa matkaansa ilman että jää kiinni lintuun. Adams suosittelee myös kapeita teräsbluntteja sekä maastossa harjoitteluun että ”oravankokoisen” riistan metsästykseen. Yleensä on paras harjoitella varren puolesta samoilla nuolilla kuin millä metsästää. Näillä kärjillä kirjoittaja on saanut saaliiksi oravia. Kepeillä hiilikuitunuolilla, joilla ammutaan radoilla ja halleilla, ei metsälle pidä lähteä.. Sain vihjeen näiden käyttämiseen Adamsin Bowhunting -kirjasta. Saaliin voi heti kolauttaa tai kaulasta tarttuen kierauttaa hengiltä. Kokemukseni mukaan ne ovat heti tappavia aivan läheltä ammuttuina. Äärimmäisenä oikealla olevasta nuolesta kirjoittaja ruuvaili metsästystilanteessa silmukkakärjen pois, koska orava oli tiheähavuisessa kuusessa. Oksia tai ruohoja ei saa olla osuman tiellä. Oma kokemukseni ei aivan tue tätä käsitystä. Vasemmalta oikealle: silmukkakärki, leveä kolkka, leveähkö kolkka, kapea teräskolkka. Kokemukseni tästä nuolesta ja kärjestä käsittää 20 kyyhkyn ja oravan kokoista saaliseläintä. Orava tipahti tälläkin nuolella. Leveät kolkkanuolet ja silmukkaeli luuppinuolet eivät turhaan ole herättäneet ristiriitoja. Parhaaseen tulokseen pienimmän (kyyhkyn kokoisen) riistan metsästyksessä olen päässyt hiukan ylipitkillä, 33-tuumaisilla, vankoilla metsästysnuolilla, joissa on kapea teräskolkka. Tämä mies ampuu täysvaistolla. 65 Erimielisyyttä on ollut siitä, millaisia nuolia sopii käyttää pienimmän riistan metsästyksessä. Tällainen nuoli osuessaan lävistää linnun niin että lintu ”jää vartaaseen”. Olen näitä kärkiä käyttänyt onnistuneesti esimerkiksi variksen metsästyksessä. Jouko Piirola Leikkaava nuolen kärki. Katse kohdistuu maaliin, jousta kallistetaan hieman, ja ”vedetään poskelle”. Tällä nuolella ammuttiin Kanadassa karhu. Sellaistakin on esitetty, että leikkurikärkiä pitäisi käyttää kaikessa metsästyksessä. ”Vartaaseen jäänyt” saalis ei kertaakaan paennut. Kepeillä hiilikuitunuolilla, joilla ammutaan radoilla ja halleilla, ei metsälle pidä lähteä. Tämä lentää pois. Metsästystähtäin
Kun Jouko Piirola oli turkismetsästäjän vieraana tällä kämpällä, hän ampui virallisella luvalla mustakarhun.. Saalista myös jousella Jousella ja nuolilla ammuttu kyykäärme. Näin kuvaa jousimetsästyksen tärkeintä hetkeä Jouko Piirola, joka on käynyt metsällä jousen kanssa vuosikymmenien ajan. Kunto kohoaa ja keskittymiskyky paranee Jousija ruutiasemetsästys täydentävät toisiaan sopivasti. 66 ASEET N uoli laukaistaan, se sirahtaa. Lentorata näkyy, nuoli iskeytyy ja työntyy kohteeseen. Jousella kunto kohoaa ja ruutipuoli antaa paremmin saalista. Trapline Cabin -kilpi kurkihirressä osoittaa, että kämpällä on virallinen turkismetsästäjän kämpän asema Kanadassa
Jousiammunta säästää myös rahaa. Piirola on laskenut, että jos ampuu 1000 laukausta jousella, nuolihävikki aiheuttaa 50 euron kulut. Terveysliikuntaa Jouko Piirola löytää jousimetsästyksestä selkeitä etuja ruutiasemetsästykseen verrattuna. Mutkattomimmin Piirola on saanut saalista veden pinnan alta atrainkärkisillä nuolilla. Metsäkauris on tullut vastikään jousimetsästäjien saalislistalle. – Se on suurin saaliseläin, mitä Suomessa saa metsästää jousella. – Jos syöttää sorsia, niiden ampuminen jousella ei ole vaikeaa. Säästää riistaa Saaliin saanti jousella vaatii taitoa ja myös tuuria. Sen avulla vanhempi mieskin pystyy ampumaan hirvikiväärillä, jota ei muuten jaksaisi edes nostaa.. Siimaan kiinnitetyllä kalastusnuolella saa tuulastaa. – Harjoittelupaikka löytyy helpommin, koska jousi ei räisky eikä pauku. Mutta seuraavilla lajeilla voi onnistua vähän helpommin: orava, sepelkyyhky, räkättirastas ja varis. Lajin emämaassa Yhdysvalloissa on 3-4 miljoonaa jousimetsästäjää, Suomessa heitä on noin 9000. Lihaskudosten vahvistaminen parantaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaa. Kovasti samalle listalle puuhataan valkohäntäpeuraa; tämä laji on Amerikoissa aivan keskeinen saaliseläin jousimiehille ja -naisille. Ja onhan tämä myös hyvin tyylikästä ja mukavaa! Jousimetsästäjien määrä on nousussa. hoitoa. – Normaaleilla hirvikuteilla yhtä monta laukausta tulee maksamaan 2000 euroa. Millä tahansa lihaksilla ei metsästysjousea jännitetä, sillä se kysyy voimaa saman verran kuin nostaisi yhdellä kädellä 2-3 ämpärillistä vettä ilmaan! Mutta ampumaradalla kunto nousee kohisten: – Jousiammunta vahvistaa hartiaja käsivarsilihaksia. Jää nähtäväksi miten tässä käy. Sen sijaan närhi ja varpunen, joita ennen sai saaliiksi suhteellisen helposti, ovat nyt rauhoitettuja. Mittakaavana reiän vierellä suurriistanuolen kärki, joka on täsmälleen samanlainen kuin kärki jolla karhu ammuttiin. Tämä reikäkuva on otettu nahan parkitsemisen jälkeen. – Pieneksihän se joskus jää, mutta ei se harmita, Piirola myöntää. Sen avulla vanhempi mieskin pystyy – Jousiammunta vahvistaa hartiaja käsivarsilihaksia. – Teeri, metso ja pyy poukkaisevat jo etäältä pakoon, Piirola tietää. 67 Jousimetsästäjät eivät lähde metsälle pelkkä saaliin kuva silmissä, koska saalismäärät eivät ole isoja. Suurriistanuolen aiheuttama reikä mustakarhun nahassa. – Jousimetsästäjät haluavat ennemminkin treenata fyysistä kuntoa ja ampumista. Piirolan ampuma mustakarhu. Jousiammunnan kehutaan olevan myös erinomaista terveyden Tämä Jouko Piirolan ampuma nuoli lävisti karhun niskan, kaulan ja kurkun niin täydellisesti, että nuolen kärkiosa jäi törröttämään kaulan puolelta esiin. – Kannattaa tuulastaa haukea ja ahventa, Piirola vinkkaa. Harjoittelu onnistuu kotipihallakin, jos asettaa maalitaulun turvallisesti
Teurasjätteet ja varastolavan herkut houkuttelivat ne paikalle. Maija Salmi Kuvat: Jouko Piirola Saalistäydennystä kaukomailta Kun Suomessa jousimetsästäjän saalismäärä jää niukaksi, siihen saa täydennystä ulkomaiden metsästysreissuilla. – Niin ikään jousiammunta parantaa tavattoman paljon keskittymiskykyä. Jouko Piirola on ampunut mustakarhun jousella Kanadassa. – Oli yksi hujoppi, sellainen 198 senttiä pitkä kaveri, jonka kanssa ystävystyimme. Ammun nykyisin kahdesti viikossa. Piirolan mukaan jousiammunnan tuomat terveysvaikutukset ovat iän myötä entisestään korostuneet. – Ammuin täsmälaukauksen heti korvien taakse suurriistanuolella, joka meni niin hyvin verenkiertoon, että karhu sai sankarikuoleman. Nuolen perä on etusormen ja keskisormen välissä. – Tunti kävelyä metsässä ja jousiammuntaa, niin pysyy hyvässä kunnossa. Piirola kaatoi tämän karhun 60-paunaisella metsästysjousella, jonka käsittely vaati paitsi nopeita re eksejä myös voimaa. Hyväksi maaliksi (ja taustaksi) osoittautui Afrikassa alkuasukkaiden punoma kori, jonka sisälle oli työnnetty vuodehuopa. – Muistan poikavuosista, millaisia hienoja tuntemuksia jousen ja nuolten käsittely toi. Se määrä riittää, koska lihaksisto tarvitsee myös lepoa. Samaisesta Martti Talvelasta tuli sittemmin tunnettu oopperalaulaja. Kirjoista Piirola ammensi oppia, esimerkiksi miten ammuttiin oikeaoppisesti kolmella sormella. Hän kannusti poikaa eräharrastuksissa, ja antoi ukkometson pyrstösulkia asianmukaisesti leikeltäviksi ja liimailtaviksi nuoliin. Piirolan kanttorina toiminut isä oli ollut intohimoinen metsästäjä. Siinä mentiin poikien vaistoperäisille mielihyväalueille. Helmikanan saa Arikassa saaliiksi jousella helpommin kuin esimerkiksi teeren Suomessa. Afrikassa Piirola on ampunut jousella helmikanoja ja frankoliineja. Kun Piirolan käteen tarttui alan kirjoja, esimerkiksi intiaanien erätaidoista kertovia oppaita nuolenteko-ohjeineen, se oli menoa. 68 ampumaan hirvikiväärillä, jota ei muuten jaksaisi edes nostaa! Myös selkälihakset voimistuvat, kun lapaluut vedetään suorituksen aikana yhteen. Hän oli hyvin aloitekykyinen ja jousiampujanakin määrätietoinen. Nuoruusvuosina Piirola kävi erällä ja harjoitteli jousiammuntaa miehen kanssa, jonka Suomen kansa oppi tuntemaan myöhemmin aivan muilla areenoilla. – Lisäksi ammuin inhottavan tunkeilevasti käyttäytyneen matelijan! Oopperalaulajan kanssa metsällä Jouko Piirola alkoi ampua jousella säännöllisesti 13-14-vuotiaana. Se on myös kaiken kaikkiaan psyykkistä terveyden harjoitusta. Piirola sai ammuttua paikalle ilmaantuneen ylivuotiseen karhun, joka oli laillista riistaa. Toin sen nahan Suomeen. – Näitä hirmuja tuli vilisemällä turkismetsästäjän kämpälle ryöstöretkille niiden päivien aikana, jotka vietin kämpällä. Jos oleskelee kaukomailla kuukausitai vuosikaupalla, jousiammuntaa pitää harjoitella.
Tälle päivälle porilaisyritys tarjoaa sekä jousiettä ruutimetsästäjille aseita ja tarvikkeita laidasta laitaan. Suomen suurin jousialan liike Toimitusjohtaja Ari Alinen aloitti oman jousimetsästysharrastuksensa jo lähes 40 vuotta sitten.. Alisen kiinnostuksen kohde sai alkunsa Yhdysvalloista, jossa työskennellessään hän tutustui jousimetsästykseen. Jousiammuntapuolen pitkä kokemus mahdollistaa Aliselle kuitenkin tarjota erikoisen palvelumallin nimenomaan aloitteleville jousimetsästäjille. Hän perusti AAProduction & Marketing -yrityksen, jonka pääpaino oli alkuun tuolloin vahvassa nousussa olevassa jousiammuntaurheilussa ja -metsästyksessä. Kohta kaksi vuosikymmentä jousija asekauppaa länsirannikolla Porissa toimiva AA-Production & Marketing on Suomen suurin jousiammuntaan erikoistunut liike. – Jousen hankintaa helpottaa se, että henkilökuntamme metsästää itse jousella ja asiakas saa parhaat mahdolliset tiedot ja neuvontaa jousimetsästystä aloittaessaan. 70 ASEET V uonna 1998 Ari Alinen päätti ryhtyä jousija eräalan yrittäjäksi Suomessa. – Aloittelevalle jousimetsästäjälle annamme puolen vuoden ilmaisen tukipalvelun puhelimitse kaikkia jousen säätöjä ja teknistä neuvontaa tarvittaessa, kertoo Ari Alinen
Henkilökunta varmistaa vielä ennen toimitusta tarkistamalla valitun jousen tähtäimistön ja nuolihyllyn säädöt laserilla. – Nykypäivän kaikkien merkkien trendeihin kuuluu, että taljajousi on säätöalueiltaan laaja niin voimakkuuden ja vetopituudenkin suhteen. – Nykypäivän kaikkien merkkien trendeihin kuuluu, että taljajousi on säätöalueiltaan laaja niin voimakkuuden ja vetopituudenkin suhteen. Esittelyauto on kiertänyt Suomea messuilla ja kauppias esittelyissä vuodesta 2005. Suurin alan liike Liikkeen toimialana on metsästysasusteiden ja tarvikkeiden sekä jousitarvikkeiden maahantuonti, tukkukauppa, asemyynti sekä postimyynti. Suurin osa jousista myydään täydellisinä paketteina, mikä sisältää kaiken jousiammunnan aloittamiseen tarvittavan sekä niin sanottuina Propaketteina, joissa jousi tehdään asiakkaan haluamilla varusteilla. Yritys myös osallistuu ja kannustaa suomalaista jousiammuntaja metsästysväkeä tukemalla alan erilaisia kilpailuja ja tapahtumia tavarapalkinnoin. Suomen suurin jousialan liike AA Productions & Marketing myy jousiammuntaja metsästysvarusteiden lisäksi myös kaikkea muuta, myös ruutimetsästykseen liittyvää asetta ja varustetta. Yrityksen toimipaikka on Porissa, ja uudet toimitilat valmistuivat vuonna 2001. – Myös 2006 keväällä valmistunut varastomme paransi yrityksemme tuotelogistiikkaa huomattavasti, kertoo Alinen. Myymme toki muitakin merkkejä, joita ovat Hoyt, Bowtech, Diamond ja Matthews, toimitusjohtaja Ari Alinen kertoo liikkeen palveluperiaatteista. Porin myymälä on tällä hetkellä Suomen suurin jousialan erikoismyymälä, jonka pinta-ala on 180 neliömetriä ja varaston pintaala 380 neliömetriä. Jousen kohdistaminen on ilmainen palvelu jousen ostajalle . Antti Kauranne. Porissa toimiva AA-Production & Marketing on Suomen suurin jousiammuntaan erikoistunut liike. 71 Jousiin pääsee tutustumaan Porin myymälässä, jossa Suomen laajin jousivalikoima tarvikkeineen on nähtävillä. Halutessaan asiakas voi pyytää jousensa valmiiksi omalle vetopituudelleen säädettynä ja myös ammuttuna paikalleen lyhyeltä matkalta. – Toimimme PSE-maahantuojana, sekä hoidamme kaikkien merkkien takuuhuoltoja sekä jousien muita huoltoja ja varaosia. Näissä tiloissa on nyt kaikki yrityksen myyntija näyttelytilat sekä varastot. Jousimerkeistä suosituin Suomessa on PSE suurimpana jousivalmistajana. – Se on teknisesti kehittänyt jousia eniten ja silti jouset ovat hinta/laatusuhteeltaan erinomaisia
Aseen tulee olla riittävän tehokas ja säädöiltään sellainen, että jousi vie nuolen juuri sinne, minne metsästäjä sen haluaa lähtevän. Herkkä laji Jousiammunta ja -metsästys on herkkä laji. Yli 40 paunaa tehoa Metsästysjousen tyypittely metsästystä koskevassa laissa on pelkistetty mutta riittävä. Naisille on tehty erityisesti yksi malli, joka on sama jousi kuin yllä, mutta on nimetty PSE Stinger-X Stiletto ja on väriltään violetti. Eri metsästyskärjet Metsästyskärkien määrä on leegio: on partaveitsenterävää leikkaavaa kärkeä, on auki kääntyvää ja haavaan jumittuvaa kärkeä, on rautalankahässäkästä tehtyä tyrmäävää, on tylppäpäistä murskaavaa kolkkaa... Yli 40-paunaisella (180 N) jousella saa metsästää, jos on suoritettuna metsästystutkinto ja säädetty riistanhoitomaksu maksettuna. 72 Jousi säädetään mittojen mukaan L innustaminen jousella ja nuolella on hankalaa ja vaateliasta. Uutena on ”grow with you”, eli tehoa ja voimaa voidaan jousta säätämällä kasvattaa urheilijan vartalon kehityksen mukaan. Lentorata ja sivuttaisliike poikkeavat toisistaan eri matkoille ammuttaessa. Kun leveähkö, joskin aerodynaaminen metsästyskärki ruuvataan kiinni tuttuun alumiinitai epoksinuolenvarteen, projektiilin lento-ominaisuudet muuttuvat jopa dramaattisesti. – Myös 70-paunainen jousi voidaan keventää avaamalla lapoja 12 kierrosta ja se säätyy vetopituudesta riippuen 48–70-paunaiseksi. Nuolirungoissa esiintyvät erot ovat yksi tekijä; materiaalin paino ja seinämän paksuus lennättävät eri jousilla ammuttua nuolia eri tavoin. Nuolen etsiskely saattaa olla työlästä ja pitkän päälle nuolien hukkaaminen käy kalliiksi. Sen lisäksi metsästäjän on osattava liikkua hiljaa ja päästä tarpeeksi lähelle riistaa, mikä ei suinkaan ole helppoa. Mistä aloitteleva metsästäjä sitten tietää, millainen paketti hänen olisi syytä hankkia. Jousiammunnan harjoittelussa suositaan toki terävään muotoon prässättyjä taulukärkiä, mutta niillä metsästäminen on ehdottomasti kielletty. Täytyy tietää, missä riista liikkuu, tuntea sen elintavat ja vuorokausirytmi. Taulukärjet ovat yleiseen jousiammuntaharjoitteluun kelvollisia, mutta ennen jahtikautta on syytä harjoitella myös metsästysnuolilla. Nuolihyllyn materiaali ja tyyppi vaikuttaa lentorataan. Jos metsästäjän taidot joutuvat jousijahdissa koetukselle, myös välineiden laadulla ja kunnolla on merkitystä. – 5–15-vuotiaille lapsille ja nuorille on olemassa erityisesti mallit PSE Fever ja Miniburner, joissa on kevyempiä voimakkuus/ vetopituusalueita, Alinen esittelee liikkeensä tarjontaa aloittelijoille. Vai olisiko syytä ostaa esimerkiksi kustannussyistä kaikki tarvittavat varusteet erikseen eri puodeista. 5–15 -vuotiaille lapsille ja nuorille on olemassa mallit PSE Fever ja Miniburner-jouset.. – PSE-mallistosta PSE Stinger-X on suosituin malli, joka laajoilla säätöalueella voidaan säätää vetopituuksille 21”–30”, eli 130–200-senttiseksi, neuvoo Ari Alinen AA Productions & Marketingista. Myös nuolen paino ja sen tasapainoisuus, jossa sulituksen laatu, korPSE-mallistosta PSE Stinger-X on suosituin aloittelijan paketti, joka sisältää kaiken lajin aloittamiseen tarvittavan. – Tämä malli on ehdottomasti suosituin mallistosta aloittelijoille täydellisenä metsästyspakettina, koska jousi säädetään asiakkaan mittojen mukaan halutulle vetopituudelle ja voimakkuudelle. Metsästysnuolen iskussa oleellista on se, että terävät kärjet leikkaavat saaliseläimeen massiivisen reiän, josta tapahtuva verenvuoto on nopea ja siitä seuraava shokki, verenpaineen lasku ja kuolema nopea ja tuskaton. Eräliikkeissä on tarjolla useita erilaisia kelvollisia metsästyskärkiä; alle 20 euron saa kolme-neljä kappaletta kiinni ruuvattavia vaihtokelpoisia metsästyskärkiä, jotka englanniksi tuntevat nimen broadhead . Kärkien terät vahingoittuvat ja kuluvat helposti, jos niitä kanniskelee vailla suojia – ja mikä pahinta, vaurioitunut kärki saattaa jopa vaikuttaa nuolen lento-ominaisuuksiin, jolloin ase ei lennä sinne minne pitäisi vaan sinne minne se itse haluaa
Hiilikuituja alumiininuolten hyvä saatavuus jopa Suomen markkinoilla, nykyisin kohtuullistunut hinta sekä tarjolla olevien yksilöiden tasalaatuisuus ja ennustettavuus ampumakäytössä tekevät niistä useimmille helpoimman vaihtoehdon. – Olisi se hienoa, että elinaikanaan pääsisi peuran ampumaan myös kotimaisemissa.. Suuremman riistan metsästämiseen olisi sitten oltava myös voimakkaammat jouset, jotta osumat olisivat varmoja ja heti tappavia. – Suosituin jousi hinta/laatusuhteeltaan on uutuusmalli PSE Brute Force, joka on lähinnä tarkoitettu jo harrastajalle, joka on ampunut jollakin vanhemman tekniikan jousella ja haluaa päivittää jousensa sekä hankkia kerralla jousen joka menee hänellä useamman vuoden. Hard core -jousiampujat sen sijaan tekevät itse nuolensa ja vieläpä puusta kuten kunnon puristit ainakin. 73 Valkohäntäpeuran jousimetsästys tekee tuloaan Ari Alinen on ollut mukana tekemässä ja kehittämässä suomalaista jousimetsästyskulttuuria. Antti Kauranne PSE Carbon Air on jousiuutuus, joka palvelee kokenutta käyttäjää vielä monta vuotta. Amerikoissa aikanaan hänen ensimmäinen kunnon saaliinsa oli nimenomaan peura, ja nyt siihen aukeaisi mahdollisuus myös Suomessa. keus ja sijoittaminen ovat myös oleellisia, lentorataan ja osumapisteeseen vaikuttavia tekijöitä. Jousiammunta on siitä kiitollinen laji kuten ammunta yleensäkin, että kaikki ampuminen on hyödyksi. Alumiinisen nuoliputken taivutteleminen on riskialtista puuhaa, jossa tuntipalkoille ei juuri pääse. – Ammuin tällä jousella USA:n suurimmilla jousialan messuilla tammikuussa ATA Showssa ja jousi oli erinomainen ampua, koska runko poistaa rekyyliä ja on painoltaan huomattavasti kevyempi kuin alumiinirunkoiset jouset. Nyt tasavallassa ollaan todella jännän äärellä, sillä jo vuosikausia virastoissa ja asiantuntijakierroksilla liikkunut esitys valkohäntäpeuran metsästyksen sallimisesta on nytkähtämässä eteenpäin. Millaiset nuolet. Ari Aliselle valkohäntäpeuran metsästyksen salliminen Suomessa olisi henkilökohtaisesti hieno juttu. – Mitään esteitä ei asialle oikein enää ole, vaan se etenee viranomaisten käsittelyssä, kuitenkin oikeaan suuntaan monen vuoden odottelun jälkeen. Aseen virittäminen, tähtääminen, laukaisu ja saatto ovat perustaitoja. – Olisi se hienoa, että elinaikanaan pääsisi peuran ampumaan myös kotimaisemissa, lausuu kokenut jousimetsästäjä hieman haikeuttakin äänessään. Hiilikuituiset tai muovisekoitteiset nuoliputkiaihiot ovat vallanneet markkinoita viime vuosina aiemmin yleisimmin käytössä olleilta alumiinisilta nuoliputkilta. Mainittujen nuolimateriaa lien lisäksi markkinoilla on myös tarjolla lasikuituisia nuoliaihioita – lähinnä kalastusnuolia varten – sekä alumiinin ja hiilikuidun erilaisia yhdistelmiä. Tappava, hyvistä materiaaleista valmistettu metsästysnuoli on oma erikoinen aseensa, jonka vaurioituminen, tuhoutuminen tai vaikkapa hukkaaminenkin riipaisee harrastajaa syvältä ja käy jopa kukkaron päälle. Jousimetsästäjä on hiukan hankalassa tilanteessa harjoittelun ja metsästyksen suhteessa. – Jos haetaan huippuluokan PRO-jousta, on valinta PSE Carbon Air, joka on ensimmäinen jousi maailman markkinoilla, jonka runko on valmistettu hiilikuidusta niin sanotulla kaksikerrosmenetelmällä, eli runko sisällä on uretaania ja päällä hiilikuitukuori . Tekniset ominaisuudet tällä jousella ovat Alisen mukaan huippuluokkaa: esimerkiksi lähtönopeus on 332 fps, eli noin sata metriä sekunnissa ja laaja vetopituusalue 25”-31”, eli 155–210 cm. – Vaikea tuohon on vielä uskoa, mutta toivoa toki saa, naurahtaa Alinen. Millainen ase tällaiseen tarkoitukseen sopisi. Leikkaavilla metsästyskärjillä varustettuja nuolia pitäisi päästä ampumaan mahdollisimman paljon ennen jahtireissuja, mutta monissa paikoin se on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta. Kun ne saa kohdalleen, niin metsästysnuolen mukaan ampumisen tuunaaminen ja tähtääminen on helpompaa hienosäätää kohdalleen – etenkin, jos radalla käytetään samaa jousta kuin metsällä. Keinoaineet ovat kestävämpiä ja joustavampia kuin alumiini, joka saattaa menettää muotonsa tai ainakin suoruutensa hyvin helposti kovaan esineeseen törmätessään. Jälkimmäiset ovat kuitenkin lähinnä kokeiluluontoisia ja saattavat olla kalliita. Olisi todella komea juttu, jos Suomessa ensimmäisenä maana Euroopassa saisi metsästää jousella peuraa. Oikotietä onneen ja osumiin ei kuitenkaan ole, vaan lusikka on pakko ottaa kauniiseen käteen ja radalle on mentävä
Vaikka päättäjät sanovat, että alueella on kaikista eniten suojelualueita, niin miehistä tuntuu, että koskematonta kumpua on yhä vaikeampaa löytää.. 74 Koskematonta luontoa yhä vaikeampaa löytää Sallasta Kanalintualueet kaventuneet, isot sarvipäät vähentyneet Sallassa asuvat metsästäjät ovat pettyneitä, koska liian monet vanhat metsät on otettu tehometsätalouskäyttöön
– Pakettipellot ovat myös yksi syy. Kun viljelyksiä on lopetettu, niin tilalla kasvaa pajua. Metsästys on muuttunut myös siten, että 1960ja 1970-luvuilla metsästettiin pystykorvalla, nyt on tieverkostot ja nelivetomaasturit, Tapio Kellokumpu sanoo. Ne jäävät pienemmiksi, Ari Kellokumpu tietää. Monella on siis jonkinlainen suhde Sallaan. Tilalle on tullut yksipuolisia metsiä eli puupeltoja. Tulevaisuudessa hirviä ei metsästetä niin paljoa. Raimo Mikkonen muistelee kuinka ennen lähdettiin aamuisin kävelemään kotoa, mutta nyt on tieverkostoja joka puolella. Vaikka nuoriakin vielä on, niin väistämätön tosiasia on, että väki näillä kankailla vähenee ja ikä nousee, Ari Kellokumpu toteaa. Vanha metsä on hävinnyt, ja metsonkin elinympäristö on muuttunut. Isolla alueella hirvien todellista määrää on kuitenkin vaikea arvioida. – Pari isompaakin metsästysseuraa alueella on, mutta KERÄ on yksi aktiivisimpia Sallan alueella. Isot sarvipäät vähentyneet Metsästysseuralla oli 97 hirvenkaatolupaa, jotka kaikki käytettiin. Seuran puheenjohtaja Ari Kellokumpu, Tapio Kellokumpu ja Raimo Mikkonen keskustelevat Lapin luonnon ja metsästyksen luonteen muuttumisesta sekä pohjoisen alueen metsästyksen erityispiirteistä. Metsähallituksen palavereissa on tullut esille etelän metsästäjien palaute, ei se ihan positiivista ole. Sallassa on 17 metsästysseuraa. Jäseniä on 440, jotka ovat ympäri Suomea. Noin 200 jäsentä omistaa maata, Ari Kellokumpu sanoo. Kaikki soiden ympärillä olleet monimuotoiset saarekkeet ovat kadonneet. – Isot sarvipäät ovat vähentyneet, niitä ei ole ollut moneen vuoteen koirahaukussa. Nyt alkaa olla niillä rajoilla, että kanta on saatu sopivammaksi. – Emme aluksi edes tajunneet kuinka suuri hirvikanta on, mutta nyt tilanne on sellainen, että vasoja jäi jopa riistanhoitoalueella saamatta. Kyse on metsien käytöstä. Syyksi Kellokumpu arvelee tehokkaan metsätalouden. – Pohjoista pidetään koskemattomana, mutta todellakaan sitä tämä ei enää ole. – Suurimmalla osalla jäsenistä on maanomistusosa, ja muutenhan tähän ei oikein pääsekään, tai sitten he asuvat kylällä. Petoihin on totuttu. Lapin ihmiset elävät sulassa sovussa luonnon kanssa. Tapio Kellokumpu muistaa kuinka 1950-luvulla kanalintukanta oli suurempi. Hyvien ruokamaiden takia hirvet ovat lisääntyneet, toteaa Raimo Mikkonen. Oli sanomalehtiuutinen, kun joku sai hirven. – Se on puolittunut noista ajoista, jos ei enempikin. Hirvikanta on lähtenyt nousemaan 1970-1980-luvun taitteessa. 75 S allassa Metsästysseura KERÄ:n hienosta metsästysmajasta kuuluu puheensorina. – Kun minä aloittelin, niin hirvenjäljet olivat harvinaisia. Sitä myötä se vaikuttaa vasatuottoon, sekä niiden määrään että kokoon. Metsät on hakattu ja poljettu. Päättäjäthän ne päättävät miljoonamääristä mistä ne pitää nyhtää. Syy on luonnollinen, metsätalous on tehostunut. Eihän niitä voi olla enää. Tekniikka on muuttanut hirvenpyynnin luonMetsästysseura Kerä on yksi aktiivisimpia seuroja Sallassa.. Maja on keskellä metsästysmaita. Kymmenkunta vuotta on taisteltu liian suuren hirvikannan takia. Seurallakin oli tuolloin vain kaksi lupaa. Vanhaa metsää on hakattu pois ja uutta metsää on kasvanut, siten hirvikanta nousee. Seura on perustettu vuonna 1972 ja sillä on vuokramaita noin 25 000 hehtaaria. Pohjoisten metsistä. – Satakunta lupaa tippuu kahteen tai kolmeenkymmeneen, arvelee Tapio Kellokumpu. Mänty valtasi alueet. Metsästys muuttunut vuosikymmenien myötä Iältään vähän reilu viisikymppinen Ari Kellokumpu kertoo, että metsästys on muuttunut sen 40 vuoden aikana kovasti, mitä hän on sitä harrastanut. Koko luonto on Kellokummun mukaan muuttunut
– Ahmanhoitosuunnitelma on saatu valmiiksi, mutta sitä ei voi kun ihmetellä. On turhauttavaa, että poromiehet joutuvat jatkuvasti kulkemaan metsissä etsimässä vahinkoja, eihän niitä muuten löydy. Siellä pitäisi olla melkein jatkuva päivystys. Ei ole pystytty päättämään mitä vahinkoja tekeville ahmoille tehdään. Miehet ovat sitä mieltä, että kun eduskunta antaa metsähallitukselle tulostavoitteet, vanhat metsät katoavat. teen kokonaan. Ahman jälkeen jäävät niin ilves, karhu kuin susi. Kaikkia ei tietenkään ikinä löydy. 76 Karhun nylkeminen on oma taitolajinsa. Runsaasta 400 poroille aiheutetusta vahingosta suurin osa on ahmojen aiheuttamia. Poromiehet asuvat usein sadan kilometrin päässä vahingoista. – Ahmat tulevat Venäjän puolelta ja sinne ne menevätkin. Etelän miesten määriä ihmetellään Miehiä ihmetyttää, että hirvenmetsästäjistä lähes puolet on Etelä-Suomesta. Ne käyvät syömässä poroja täällä. Tätä hommaa ei ikinä saada valmiiksi! Kun tulet kotiin, niin kohta taas pitäisi lähteä katsomaan vahinkoja. Pystykorvamiehet kärsivät eniten Metsäkanalintujen elinalueen pinta-ala on paljon entistä pienempi, ja niihin pieniin Auralla uudistettu ja metsät ovat jo hyvin yksipuolisia, se on sitä mäntyä, Tapio Kellokumpu sanoo. Tapio Kellokumpu suree metsän tehotaloutta. Tapio Kellokumpu heittää. Ahma kaikista suurpedoista pahin Ahma on tällä hetkellä suurin vahingontekijä. Valtio korvaa löydetyt vahingot, mutta vahinkojen etsiminen turhauttaa metsästäjiä. Hänen mielestään on hölmöläisen hommaa maksaa korvauksia, kun asian voisi hoitaa muutenkin. Kysyn, mistä Jyväskylän alapuolelta löytyy se paikkakunta, joka ottaa ahmat vastaan. Kartassa on ahman ja ilveksen ilmoitettuja vahinkoja. – Täällä ei kanakoiramiehiä ole, ne metsästäjät tulevat etelästä. Ahman kanssa jotakin kannattaisi alkaa päättämäänkin, menevät terveiset Arkadianmäelle. alueisiin kohdistuu kova paine. Se tuntuu heistä vähän oudolta ja väärältä. Siinä missä ennen oli mies ja pyssy, nykyään täytyy olla älypuhelin, gps-paikannin, koiratutka ja auto. Siirretäänkö ne johonkin vai poistetaanko ne päiviltä. Itselläni on pystykorva, mutta ei tästä pihasta viitsi enää lähteä kävelemään, kun siellä on vain taimikoita.. Siinä missä ennen oli mies ja pyssy, nykyään täytyy olla älypuhelin, gps-paikannin, koiratutka ja auto. Metsästyksen suhteen tämä koskee etenkin pystykorvakoiramiehiä
Käyttävätkö he metsästysoikeuttaan siellä. Hän miettii olisiko rahasta ratkaisuksi pulmaan. – Sellaista viestiä on tullut, että muualta tulleella ryhmällä saattaa olla välillä aika villiäkin touhua. Kun he ilmoittavat, etteivät käytä metsästysoikeutta siellä, he pääsevät tänne. Mikä sitten saisi etelän miehet metsästämään enemmän omilla kotikonnuillaan. Raimo Mikkonen on taitava valokuvaaja ja innokas hanhien ruokkija. Virpi Piippo Luontokuvat: Raimo Mikkonen. – Ihan suoraan ei viitsisi sanoa mitä mieltä tästä on, vaikka mieli tekisi. Kellokummun mielestä metsähallitus markkinoi lupien hakemista tehokkaasti. Lupien hakijoina on isoja porukoita Varsinais-Suomesta, Keski-Suomesta tai Savosta. Sallan luvanhakijoista puolet tulevat muualta. – Tossurahalla, joka on 42 euroa, saa metsästysoikeuden, jos saa luvan. Näin tämä on vuosien saatossa muuttunut, Tapio Kellokumpu puistelee päätään. – Olemme kuitenkin pärjänneet ihan hyvin etelän ihmisten kanssa. He anovat luvat ja ovat samanlaisia hakijoita kuin mekin. 77 Ari Kellokumpu on Metsästysseura KERÄ:n puheenjohtaja. Ymmärtäisin, jos ei olisi mitään muuta metsästysaluetta. Koirat saavat juosta siellä ja kuntoutua, mutta luonnon rauha häiriintyy. Suurimmalla osalla ei ole mitään siteitä tänne. Tapio Kellokumpu, Ari Kellokumpu ja Raimo Mikkonen voivat olla ylpeitä seurastaan. He ovat aktiivimetsästäjiä, joilla on kotikonnuilla hirvenpyyntimahdollisuus. Jotkut tulevat ihan ahneuttaan. Pystytetään teltat ja koiriakin on useita. Jos eduskunta nostaisi sen vaikkapa kaksinkertaiseksi, se ehkä vähän hillitsisi! Miehet arvelevat, että moni käyttää koirankoulutustarkoituksiin esimerkiksi karhunkaatolupaa. Kyllähän valtion maat kuuluvat kaikille
– Kyllä sitä monet ovat ihmetelleet, että mitä se aina yksin tykkää olla. Virkkulan mielestä metsästyksen merkitys alkoi muuttua 1980-luvulta, jolloin se oli monille tärkeä ravinnon lisä. – Karhusta ei kannata kauheasti huudella. Se on ollut aina tosi tärkeä. Virkkulan tähtäimeen ensimmäinen hirvi osui miehen ollessa parikymppinen. Nyt se on enemmänkin mukava harrastus. Itse hirvenpyynti on kuitenkin se, jossa koira ja mies ovat kahdestaan ja se on minulle mieleinen yhdistelmä. Uutena tulokkaana on emännän itselleen hankkima saksanseisoja, joka on uusi kokemus. Metsästys on muuttunut paljon siinä ajassa. Hirven saanti oli muutama vuosikymmen sitten iso ihmetyksen asia. Ilman koiraa en kehtaa metsälle edes lähteä. Hannu Virkkula käy hirvimetsällä koiriensa kanssa. Ensimmäisen hirven Virkkula ampui parikymppisenä.. Virkkula pyytää pääsääntöisesti lintuja ja hirviä, mutta karhukin on kaatunut. Siitä alkoi koirapyynti. Tosin hirvenmetsästyksen aloituspäivä on mukava juttu. Enemmänkin se on sellaista metsässä viihtymistä kuin kavereiden kanssa turisemista. Maalintuja olen iät kaiket pyytänyt pystykorvalla, yksi sellainen on nytkin. 78 S allassa asuva Hannu Virkkula, 50, on metsästänyt lähes nelisenkymmentä vuotta. – Ihmisillä on nykyään ruokaa pakastimissa ilman metsästystäkin, joten saaliin saaminen ei enää ole pääasia. Moni asia on muuttunut vuosien saatossa. Nuoret luontoon Haulikkoammuntaa harrastava Virkkula suree, että asehankintalupia tiukennetaan koko ajan kun nuoret eivät saa aseita, heille tulee seinä vastaan, eivätkä halua viedä vaivalloista aselupaoperaatiota eteenpäin. Omien ajatusten kanssa on hyvä olla. Nuorille järjestettäviä luontoleirejä ja tapahtumia pitäisi olla enemmän, jotta he olisivat muuallakin kuin tietokoneen takana, itsekin kahden lapsen isä pohtii. – Kuulostaa hiukan siltä, että täytyy olla lähes maisteri, jotta saa aseluvan. Mukana roikkuu kamera, ja sillä minä napsin kuvia. Linnut ja jänikset kun olivat jääneet siihen mihin ne oli ampunut. – Karhukoiria minulla on kaksi. Työni on jatkuvaa ihmisten kanssa olemista ja metsässä hermoni lepäävät. Virpi Piippo Metsälle koiran kanssa Hannu Virkkula viihtyy metsällä koiransa kanssa. Omien ajatusten kanssa on hyvä olla. Kun sen ampui, ensin ei tiennyt, että osuiko siihen vai mitä. Tuo vihreä puoli täytyy tietenkin jotenkin ottaa huomioon, ja katsoa kenenkä kanssa asiasta juttelee, vaikka täällä meillä se ei vielä ole niin suurena näkynyt, eikä täällä ole kettutyttöjä liiemmin ollut. Reilu kymmenen vuotta Virkkula hankki ensimmäisen hirvikoiran, Vallu. – En ole koskaan ollut sellainen kaveriporukkametsästäjä, minulla se kaveri on tuo koira. Mies ja koira Virkkula viihtyy metsässä koiransa kanssa. – Kyllä sitä hämmästeltiin, että sen kokoinen elukka on saatu hengiltä. Hirvi meni etiä päin, mutta kyllä se sieltä kuitenkin löytyi kuolleena
Alueelliset erot otettava huomioon Kellokumpu miettii, että jos pyynti alkaisi lokakuun puolivälissä, koirien turha haukuttaminen vain lisääntyisi ennen varsinaista pyyntiä. elokuuta, jolloin karhunpyynti alkaa. Silloin turvallisuusriski on huomattava kahden hämärän välissä, jolloin päivän valoa on vain pari tuntia. Jos ajatellaan, että hirvenpyynnin aloitus olisi lokakuun puolivälissä, silloin meillä on usein ensilumi maassa ja kunnon ensipakkaset käsillä, Kellokumpu toteaa. päivään saakka. – Näillä ajankohdilla turvattaisiin kiimaaika, ja päästäisiin joulukuun pyynnistä pois. Sitten tulisi kiimarauhoitus ja pyynti alkaisi uudestaan 10. Tämäkin on osaltaan varmaan vaikuttanut kiiman siirtymiseen ja häiriintymiseen. – On totta, että vasapainot ovat tippuneet. Tällöin kiima usein häiriintyy pyynnistä ja siirtyy myöhemmäksi. Kellokumpu muistuttaa, että hirvikoiramäärä on kasvanut 2000-luvulla voimakkaasti. Sallan riistanhoitoyhdistyksen alue alkaa Kuusamon rajalta loppuen Tuntsalle. – Meillä vuodenaikojen vaihtelut ovat huomattavia jo pelkästään kunnan alueellakin. päivä ja kestäisi syyskuun 15. Sallan Metsästysseura KERÄ:n puheenjohtaja Ari Kellokumpu huomauttaa, että esimerkiksi Sallan rhy:n alueella on yhtenäistä rajaviivaa Venäjän kanssa reilu 150 kilometriä. Kellokummun mielestä se ei ole järkevää. Päivä lyhenee nopeaan marraskuussa Kellokummun mukaan pyynti tulee vaikeutumaan huomattavasti, eikä koirapyyntiä pysty monenakaan syksynä harrastamaan täyspainoisesti, kun on paksu lumi ja pakkaskelit. Tämä aloitusajankohta tukisi myös koiratoimintaa. Kiima-ajalle rauha uusilla pyyntiajoilla Ari Kellokumpu pohtii, voisiko hirvenpyynti alkaa Lapin läänissä syyskuun 1. Näin ollen vasat syntyvät myöhemmin ja astujina ovat usein ne pienimmät urokset, jolloin vasapainot jäävät pienemmiksi. Yleensä vuodenaikojen vaihtelu tapahtuu nopeasti. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, vuosi vuodelta on menty alaspäin. Kellokummun mukaan nykyinen hirvenpyynninaloitusajankohta, syyskuun viimeinen lauantai, sattuu usein kiiman parhaimpaan aikaan. Kellokumpu arvelee, että kaikki seurat eivät varmastikaan aloittaisi pyyntiä tuona aikana heti alussa, mutta siinähän juuri alueelliset erot olisi hyvä seurojen ja seurueiden itse ottaa huomioon. Siten metsästysturvallisuutta parannettaisiin ja hirvet pääsisivät rauhassa talvilaitumille rauhoittumaan. P aljon on puhuttu, että hirvijahti alkaisi Lapin läänissä Ylä-Lappia lukuunottamatta lokakuun puolivälissä. Meillä on tilastoitu painoja vasoista sekä aikuisista ja painokäyrät osoittavat alaspäin. – Olemme myös kiinnittäneet huomiota siihen kuinka isot valtaurokset ovat vähentyneet. Koiran haukussa, sekä muutoinkin, havaintoja isoista uroksista on vähemmän. lokakuuta, joka kestäisi 30. – Koirien haukuttamien on sallittu jo 20. – Oikeastaan se on hyvä, niin pyyntipaineet jakaantuisivat tietyille alueille tasaisemmin. Hirven vasapainot alas vuosi vuodelta Kellokumpu on kuitenkin sitä mieltä, että jotain tulisi tehdä, jotta nykyinen hirvikanta saataisiin säilymään elinvoimaisena. – Lisäksi päivä alkaa lyhenemään hyvin nopeaan, kun päästään marraskuulle. Kasvu on suoraan verrannollinen lupamääriin. Näin ollen tehokas pyyntiaika pienenee huomattavasti; puhumattakaan joulukuun pyynnistä, josta tehokkuus on kaukana. 79 Paksu lumi, pimeys ja pakkaset ongelmana Hirvenpyynnin aloitusaika puhuttaa Lapin metsästäjiä Sallan Metsästysseura KERÄ:n puheenjohtaja Ari Kellokumpu on mielenkiinnolla seurannut tiedotusvälineissä olevaa keskustelua hirvenpyynnin aloitusajankohdan muuttamisesta myöhempään nykyisestä. – Pyynnin aloituksen aikaistamista lihan säilyvyyden kannalta en näkisi suureksi ongelmaksi, sillä nykyisellään seuroissa on satsattu paljon kylmäsäilytystiloihin. Silloin alkaa myös usein koetoiminta, jota kestää usein koko syksyn. marraskuuta saakka. Virpi Piippo. Sallassa toimivan Metsästysseura KERÄ:n puheenjohtaja Ari Kellokumpu kertoo, että hirvissä isot valtaurokset ovat vähentyneet viime vuosina. Joskin myös vuosissa on eroja, sillä hyvä ja ruokaisa kesä tasaa painoeroja. – Pyynnin alussa huomaakin, kuinka kiima on juuri päällä tuona ajankohtana, Kellokumpu pohtii. Uskoisin, että tämä ajankohta olisi suurimmalle osalle Lappia sopiva järjestely
Mikäli märän aseen jättää asepussiin vaikkapa vain yhdeksi yöksi, se voi ruostua helposti. – Yhdistelmäase kannattaa toimittaa huoltoon vähintään kolmen vuoden välein, riippuen hieman siitä, kuinka paljon aseella ammutaan, Götsch kertoo. Aseeseen jää aina myös ruutia ja muuta likaa. Jos aseen päästää kuitenkin huonoon kuntoon, sen arvo laskee. Perushuollon omalle aseelleen voi – ja pitääkin – tehdä, mutta aseen purkaminen kannattaa jättää ammattilaiselle. Myös kosteus on turmiollista aseelle. Lisäaineita sisältävä tukkiöljy suojaa tukkia sateessa ja eri sääoloissa, kertoo aseseppä Klaus Götsch. Jos ase on hyvin pidetty, se voi olla vaikka 60 vuotta vanha ja hyvä käytössä. Luodikko puhdistetaan patruunapesän päästä. – Kuusen neulasia ja muita roskia tulee helposti avoimeen lukkoon. Mikäli sitä ei puhdisteta, syntyy aseeseen helposti ruostetta. Sen jälkeen piippu öljytään puuvillakankaan palalla, joka on kasteltu öljyllä. Muuten työpöydältä löytyy todennäköisesti ylimääräisiä osia. Ruuvit on yritetty avata väärällä ruuvimeisselillä, jolloin ruuvien päät ovat vaurioituneet.. Huolellinen öljyäminen Öljyä ei koskaan pidä laittaa suoraan piippuun, sillä öljy valuu piipun ja lukon läpi ja pehmentää ajan myötä tukin. Jokaisen metsästysreissun jälkeen ase kannattaa puhdistaa ja kuivata. Götsch suosittelee, että lukkoa ei pidä lähteä avaamaan kuin puoliautomaattitai pumppuhaulikossa. – Kuulen usein, kuinka sanotaan, että tämä on vain käyttöase, ei sitä tarvitse puhdistaa. Oikea tapa on ensin kuivata piippu pehmeällä paperilla tai puuvillakankaalla. Näin estetään piipun suun kuluminen. – Puuosat kannattaa öljytä tukkiöljyllä jokaisen metsästysreissun jälkeen. Hyvin pidetyn aseen iällä ei ole merkitystä, korostaa aseseppä Klaus Götsch. Jos aseessa on päällä päin ruostetta, sitä on myös todennäköisesti piipun sisällä, jolloin ase ampuu epätarkasti. Puhdistus sekä vuosittainen huolto tuovat aseelle käyttöikää ja säilyttävät aseen jälleenmyyntiarvon. 80 ASEET A se tulisi puhdistaa joka kerta käytön jälkeen. Huoltojen ja puhdistusten laiminlyönti vaikuttaa myyntiarvoon Laiskuus näkyy aseen kunnosta Jokainen suomalainen mies, joka on ollut armeijassa, kuvittelee olevansa aseseppä
Tukki on käsitelty jo tehtaalla, mutta suojaus kannattaa tehdä silti jokaisen metsästysreissun jälkeen. Piipun suu vaurioituu herkästi, joten tuppoa ei pidä liikuttaa piipussa edestakaisin, vaan se irrotetaan aina ulostulon jälkeen ja työnnetään uudestaan patruunapesän kautta sisään. Koska puu elää, se kutistuu ja ruuvit löystyvät ja puu saattaa lohjeta. Seuraavaksi puuvillakankaaseen ruiskutetaan öljy ja öljytty kangas työnnetään piipun läpi. Tukissa olevat ruuvit kannattaa tarkastaa aika ajoin. Luotipiipun puhdistamiseen käytetään huopatuppoa, joita löytyy jokaiselle kaliiperille omansa. Piippu kuivataan aina metsästys-reissun jälkeen. Ase ruostuu helposti, jos märkä ase jätetään asepussiin vaikka vain yön yli. – Erittäin tärkeää on muistaa puhdistaa ja öljytä vaihtosupistaja, joka on nykyisin melkein kaikissa haulikon piipuissa. Ilman huoltoa se ruostuu kiinni ja sen korjaaminen on hankalaa. EI NÄIN! Öljyä ei koskaan laiteta suoraan piippuun, sillä silloin se valuu piipun ja lukon läpi ja pehmentää ajan kanssa tukin. Piippu puhdistetaan aina patruunapesän kautta. 81 – Ruuvien avaamiseen tarvitaan erikoisruuvimeisseli, etteivät ruuvit vaurioidu. Vaihtosupistaja huollettava Klaus Götsch korostaa, että yhdistelmäaseiden huolto ja korjaus on monimutkaisempaa kuin puoliautomaattien, jotka ovat helposti puhdistettavia. Soili Kaivosoja Kun aseeseen ei ole laitettu öljyä, on etutukki raapinut huomattavat jäljet lukon metalliosiin. Aseen kaikkiin liikkuviin osiin kannattaa lisätä hieman öljyä. Jos ase on päältä ruosteessa, on myös piippu sisältä ruosteessa. Silloin ase ampuu epätarkasti. Kun piippu on huoneenlämpöinen, työnnetään piipun läpi puhdistuspuikon avulla wc-paperia tai puuvillakangasta. Nykyisin haulikon piipussa on melkein aina vaihtosupistaja, joka pitää irrottaa, puhdistaa ja öljytä vähintään kerran vuodessa, ettei se ruostu kiinni. Kaikki metalliosat öljytään kevyesti. Puuosat huolletaan tukkiöljyllä, joka suojaa tukkia sateessa ja erilaisissa sääoloissa. Ruuvien avaamiseen ja kiristämiseen tulee käyttää oikean kokoista ruuvimeisseliä.
Kaikki tärkeät, liikkuvat osat ovat karkaistua terästä, kertoo aseseppä Klaus Götsch. Kiikarin seinämät ovat nykyisin aika ohuita, joten niihin voi tulla liialla voimankäytöllä lommo. Myös metsässä pikajalan käytöstä on etua, kun kiikarin voi irrottaa nopeasti eikä tarvitse pelätä, että kiikari vaurioituu esimerkiksi kaatuessa. Götsch suosittelee tarkkuutta pikajalan kiinnittämisessä. – Jos sen asentaa väärin, se ei toimi kunnolla, hän muistuttaa. Lopuksi kiristetään säätöholkin vieressä oleva lukitusruuvi. Pikajalka asennetaan lukon kehyksen päälle. Jalassa oleva vipu käännetään noin kello 14 -asentoon ja käännetään kuusiokulmaisella avaimella niin kauan kuin tuntuu vastus. Soili Kaivosoja. Pikajalan ansiosta metsästäjä voi käyttää myös samassa aseessa useampaa kiikaria eri käyttötarkoituksiin. Pikajalka säilyttää osumatarkkuuden Helppo ja nopea asentaa A seessa kiinni oleva kiikari vie turhan paljon tilaa asekaapissa. 82 ASEET Saksalainen MAKuick pikajalka mahdollistaa kiikarin irrottamisen ja kiinnittämisen niin, ettei osumatarkkuus muutu. MAKuick pikajalka löytyy seuraaville malleille: Blaser R 93 ja R 8, CZ 527 ja 550, Krieghoff Semprio, Merkel KR 1 ja Merkel RX Helix, Sauer 303, Sako 75, 85 S ja 85 M sekä Tikka T3. – MAK on valmistanut Sakon metsästysluodikolle oman pikajalan, joka on ollut nyt muutaman vuoden markkinoilla. Götschin maahantuomien pikajalkojen etuna helppouden lisäksi on hinta. Jalassa oleva rekyylistopperi estää jalan liikkumisen. – Harmillista on, että kaikissa pikajalkaa myyvissä urheiluliikkeissä ei osata asentaa jalkaa oikein. – Kun kiikari laitetaan kiikarijalkaan kiinnitysrenkailla, ei ruuveja saa kiristää liikaa. – Tämä maksaa vain hieman yli puolet siitä mitä markkinoilla olevat kääntöjalat maksavat, Klaus Götsch kertoo. – Kiikarijalan renkaan pohjalle voi vielä laittaa tipan epoxi-liimaa, joka varmistaa, ettei kiikari liiku. Rekyylistopperi on massiivista terästä
Kiinnitysvipu käännetään noin kello 14 -asentoon ja kiristetään kuusiokulmaisella avaimella oikeanpuoleista säätöholkkia niin kauan, kunnes se on kireällä. Kiinnitysruuveja ei saa kiristää liikaa.. Viime keväänä tuli markkinoille Sakon lohenpyrstöön sopiva pieni pikajalka punapistetähtäintä varten. 83 Pikajalka asennetaan lukon kehyksen päälle. Säätöholkin vieressä on lukitusruuvi, joka kiristetään. Kiikarijalan renkaan pohjalle laitettava nuppineulan kokoinen tippa epoksi-liimaa varmistaa, ettei kiikari liiku. Kiikarijalan kiinnitysrenkaat asennetaan paikalleen
Karhukoira pitänyt pintansa Rotu osa arvokasta suomalaista kulttuurihistoriaa – Hyvässä turkissa oleva mustavalkoinen, palavasilmäinen karhukoira on komeaa katsottavaa, kehuu Suomen Pystykorvajärjestön puheenjohtaja Eila Lautanen.. – Karjalankarhukoira tunnetaan hyvin rohkeana ja peräänantamattomana kaiken viljan koirana, jonka hyviä käyttöominaisuuksia osataan arvostaa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, Lautanen sanoo. Piti jalosMonipuolisuus, toimivuus ja terveys ovat karjalankarhukoiran valtteja. Rotu viettää 80-vuotisjuhliaan. 84 KOIRAT K arjalankarhukoira viettää 80-vuotisjuhlavuottaan. Suomen Pystykorvajärjestön puheenjohtaja Eila Lautanen nostaa karhukoiran vahvuuksiksi monikäyttöisyyden, toimivuuden ja terveyden. Rotu on pystynyt pitämään vuosien saatossa asemansa suurriistakoirana. – Harmaan norjanhirvikoiran tulo 1970-1980-luvuilla haastoi kehittämään karjalankarhukoiran käyttöominaisuuksia. Lautanen näkee terveen kilpailun pelkästään hyvänä asiana. Karhukoira on pitänyt hyvin pintansa, vaikka metsästäjille on tarjolla muitakin suurriistarotuja
Tänä päivänä noin 20 prosenttia karhukoirista haukkuu alle 2-vuotiaana hirvi ykkösen. Hyvä lintukoirakin Itsekin karhukoiraharrastajana tunnettu Lautanen kehuu rodun monipuolisuutta. Lautanen muistuttaa, että karhukoirasta saa vaikka hyvä sorsakoiran, koska se menee mielellään veteen. Nuorten karhukoirien tasoa päästään puolestaan näkemään Tappisarvikisassa, joka viettää kuluvana vuonna 20-vuotisjuhliaan. – Karhukoiria rekisteröitiin viime vuonna 675. Tavoitteena on pitää rodun jalostuspohja mahdollisimman laajana ja monimuotoisena ja säilyttää olemassa oleva geeniperimä. Karhukoira tunnetaan myös puuhun haukkuvana lintukoirana. – Karjalankarhukoira on tosi monikäyttöinen. Perinteinen työpaikka: karjalankarhu koira karhunkaadolla.. Karhukoirien vuotuiset rekisteröintimäärät ovat viime vuosina olleet 600-700 pennun luokkaa. Karhukoira on pystynyt hyvin pitämään pintansa suosittuna hirvikoirana, vaikka metsästäjillä on nykyisin roduissa valinnanvaraa. Paitsi että se tunnetaan erinomaisena hirvikoirana se toimii erittäin hyvin sekä karhunettä ilveksenmetsästyksessä. 85 taa toimivia hirvikoiria, jotka ovat lisäksi varhaiskypsiä. Jalostukseen käytetään vain terveitä, keskenään riittävän vierassukuisia koiria. – Olen syönyt jokaisena itsenäisyyspäivänä mustaa lintua, joka on ammuttu mustan koiran haukusta! Narttuihin panostettu Karhukoira on terveen rodun maineessa. sijalla Kennelliiton rekisteröintitilastoissa. Narttujen merkitys ymmärrettiin jalostuksessa jo 1970-luvulla; vuodesta 1977 lähtien nartut ovat kilpailleet Kuningatar-kisassa. – Jalostuksessa on viisaasti satsattu käyttöominaisuuksiin. Sillä se on 13. Se on selvästi nostanut narttujen tasoa, Lautanen tietää
Ne kasvattajat, jotka ovat myyneet kasvattejaan Puolaan, saavat olla onnellisia, koska siellä ne ovat todella rodunomaisessa käytössä. – Karhukoiramiehet eivät ole kovin kilpailuviettisiä. Lautanen näkee karhukoiran liki tarunhohtoisena, mustavlkoisena ja komeana ilmestyksenä, jolla olisi hyvät mahdollisuudet niittää voittoja näyttelyissä. Maija Salmi Kuvat: Suomen Pystykorvajärjestö Karhukoirien maine juroina jörrikköinä on historiaa – lapsirakkaana karhukoira on myös hyvä perhekoira. Halutaan olla hyvin varmoja, että se ykkönen haukutaan, ennen kuin lähdetään kokeisiin. 86 Rotu maailmalla Karjalankarhukoira tunnetaan myös Suomen rajojen ulkopuolella. Tällöin rodun nimeksi sovittiin karjalankarhukoira ja sen ensiesiintyminen tapahtui Kennelliiton näyttelyssä Viipurissa. Eila Lautanen näkisi karhukoiria kernaasti enemmän HIRja KARH-kokeissa. Esimerkiksi Puolassa on vahva kanta, ja siellä karhukoiraa käytetään muun muassa villisikatyöskentelyssä. Riihimäen Erämessuilla 9.–12.6. Halutaan olla hyvin varmoja, että se ykkönen haukutaan, ennen kuin lähdetään kokeisiin.. – Rodun käyttö riippuu eri maista. Suomen Pystykorvajärjestön puheenjohtaja Eila Lautanen käy karhukoirineen muun muassa hirvimetsällä. Kantakoirat ovat kuitenkin lähtöisin Laatokan Karjalasta, Aunuksesta ja Vienasta, joissa niitä käytettiin kaiken riistan metsästykseen. – Hyvässä turkissa oleva mustavalkoinen, palavasilmäinen karhukoira on komeaa katsottavaa! Lautanen muistuttaa, että ulkomuodon kriteerit tulevat kuitenkin aina toiminnallisuudesta, minkä on oltava rodulle tärkeintä. Metsoleireillä Ranuan karhukoirapäivillä 17.–19.6. Aktiivista karhukoiraväkeä löytyy myös muista Pohjoismaista sekä erityisesti Baltiasta, Puolasta, Italiasta, Espanjasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta. – Karhukoiramiehet eivät ole kovin kilpailuviettisiä. Joka tapauksessa ne ovat rodunomaisessa käytössä. Rodun historia Rodun alkuperänä pidetään Komin koiraa, jota kutsuttiin myös syrjäänien koiraksi. täysverisesästä käyttörodusta kyse, näyttelykehätkään eivät välttämättä houkuta. Talvipäivillä Vantaalla 19.–23.3. Jalostus aloitettiin vuonna 1936, jolloin tavoitteeksi asetettiin vankka, suurriistaa haukkuva koira. Erityisesti Ruotsista löytyy vankka karhukoirapopulaatio, ja yhteistyö koira-asioissa on toimivaa. Ensimmäisen karhukoirat rekisteröitiin Kennelliiton rekisteriin 70 vuotta sitten vuonna 1946. Suomen Pystykorvajärjestö juhlii 80-vuotiasta karjalankarhukoiraa pitkin vuotta. Ja kun on Juhlavuosi 2016 Suomen Pystykorvajärjestö juhlistaa karhukoiraa ja sen historiaa monin eri tavoin vuoden aikana. 1500 koekäyntiä Karhukoirilla on vuosittain 1500 koesuoritusta ja 1000 näyttelykäyntiä
Hyvissä ajoissa ennen metsästyskautta alueelliset riistaneuvostot asettivat hirvitalousaluekohtaisia tavoitteita, joiden perusteella riistanhoitoyhdistykset suunnittelivat verotusta. 87 S aatu saalismäärä vastaa hyvin tarkasti hirvitalousalueiden suunniteltua verotusmäärää. Kannan seurannan ja metsästyksen ohjaamisen helpottamiseksi on tekeillä Oma riista -palvelun laajennus, jolla saadaan luotettavaa tietoa hirvikannan kehityksestä jo metsästyskauden aikana. Viime vuonna käytettiin 87 prosenttia myönnetyistä pyyntiluvista. Saaliiksi yli 44 000 hirveä Viime syksyn aikana saatiin saaliiksi noin 44 100 hirveä. Edellisenä vuonna hirviä kaadettiin noin 40 000 yksilöä. Oma riista -palvelun tulevan laajennuksen tarkoituksena on yhdistää nykyiset hirvihavaintokortit ja saalisilmoitukset, jotta metsästäjien työ helpottuu ja vähenee. Tiedot ovat heti hyödynnettävissä, joten niistä muodostetaan automaattisesti päivittyviä lämpökarttoja, raportteja, indeksejä ja taulukoita. Kulunut hirven metsästyskausi oli ensimmäinen, jolloin Suomen uudet hirvitalousalueet olivat käytössä. Hirvikannan hoitosuunnitelman tärkeimpiä tavoitteita on kantojen rakenteen, eli vasojen, sonnien ja lehmien suhteen parantaminen. Kaikilla hirvitalousalueilla saaliin sukupuolija ikäjakauma ei toteutunut verotussuunnitelman mukaisesti. Suomessa on kaikkiaan 59 hirvitalousaluetta, joista jokaisella on omat pitkäaikaiset kannan tiheystavoitteensa. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan vasojen osuus saaliista olisi pitänyt olla keskimäärin 53 prosenttia ja sonnien osuus aikuisista 46 prosenttia, jotta päästäisiin asetettuihin tavoitteisiin. Viime vuonna käytettiin 87 prosenttia myönnetyistä pyyntiluvista.. Oma riista -palvelu Oma riista -palvelulla voidaan kirjata metsästystä koskevia havainto-, saalisja olosuhdetietoja. Suomessa on yhteensä noin 6 000 hirvenmetsästysseuraa ja -seuruetta, joissa on noin 100 000 hirvenmetsästäjää. Tietojen keruu onnistuu älypuhelimilla jo maastossa, ja tietoja voi täydentää tietokoneella. Jotta haitat ovat mahdollisimman pieniä ja hyödyt mahdollisimman suuria, osallistuvat maaja metsätalouden, liikenteen ja metsästäjien sidosryhmät keskusteluun hirvitalousaluekohtaisista tavoitteista. Sidosryhmät mukana Verotussuunnittelulla ja sen toteuttamisella pyritään pitämään hirvikannan koko ja rakenne toivotulla tasolla. Suomessa on yhteensä 59 hirvitalousaluetta, joista jokaisella on omat pitkäaikaiset kannan tiheystavoitteet. Kaadetuista hirvistä keskimäärin puolet oli vasoja (noin 22 000) ja aikuisista 53 prosenttia oli sonneja (noin 11 800) sekä 47 prosenttia lehmiä (noin 10 300). Vuodesta 2015 lähtien käytössä olleessa kannanhoitojärjestelmässä oleellisena osana on hirvitalousaluekohtainen kannanhoito. Metsästysseurojen ja -seurueiden tavoitteena oli toteuttaa laaditut suunnitelmat. Uuden palvelun hyödyt saadaan käyttöön erityisesti silloin, kun koko yhteislupa sitoutuu keräämään tiedot sähköisesti
Täällä on perhe perustettu, lapset kasvatettu. Sudet ja pakolaiset Ennen aina sanottiin, että on kolme asiaa, mistä ei kannata puhua: politiikka, palkka ja uskonto. Että näin Suomessa vuonna 2016. EN14450-standardin mukaisissa asekaapeissa on yleisesti käytössä 3 mm:n teräspelti. Tämän lausunnon vuoksi moni asiakas päätyy ostamaan halvemman EN14450-standardin mukaisen turvakaapin, joka ei kuitenkaan täytä lainsäätäjän edellyttämiä vaatimuksia. Liikaa äänessä. Talviurheilukauppiaat ovat hätää kärsimässä, lapset eivät enää hiihdä – ja missä hiihtäisivätkään, kun ei ole lunta. Vastasi, että mielummin niin. Syksyllä kyntämättä jätetyt pellot ovat sen verran pitkällä sängellä, ettei tämä nykyinen lumimäärä pysty edes sitä peittämään! Muutin aikoinaan töiden perässä Kainuusta Uudellemaalle. Mutta sama ongelma lienee useimmilla: mistä töitä. Mutta nyt on yhä useammin alettu pohtia, että pitäisikö sittenkin lähteä takaisin Kainuuseen jo ennen eläkeikää. Pomokin oli kuullut asiasta. Hirvikoirakin on hankinnassa heti kun pääsemme muuttamaan pois kaupungista. LUKIJALTA Ota kantaa! Anna palautetta! Lähetä kirjoituksesi sähköpostilla asejaera.toimitus@karprint. Hyväksytyksi asekaapiksi on määritelty jo aiemmin suomalaisen standardin SFS5870 tai vastavan turvallisuustason täyttävät asekaapit. Markkinoita hämmentää poliisihallituksen antama tosiasioihin perustamaton, virheellinen lausunto, että myös eurooppalainen EN14450-standardi vastaisi turvallisuustasoltaan SFS5870-standardin vaatimuksia. Komeat talvikelit eivät elätä. Ennen oltiin hyvää kaveria, nyt eivät enää tervehdi. Lunta on niin vähän, että alkaa mennä usko suomalaiseen talveen. Tällaista sulkumekanismia ei EN14450-standardin mukaisissa kaapeissa ole. Tapio Herajärvi Corrotech Oy Kainuun talvi haaveena Aseet säilytettävä turvallisesti Simo kaipailee kunnon lapsuusajan talvia. Nyt tuota voisi päivittää tämän näköiseksi: uskonto, sudet ja pakolaiset. Pitää siis taas pistää lottoa vetämään! Simo Lohjalta. Jos maahanmuuttajat herättävät suuria tunteita, niin tekevät myös sudet. Tällä hetkellä myös Oikeuskanslerin virasto selvittää annetun lausunnon laillisuutta. Vaimokin on innostunut ajatuksesta, vaikka etelän tyttöjä onkin. Vielä olisi työuraakin tehtävä yli kymmenen vuotta ennen eläkepäiviä. Kettutytöt – mielipiteiden perusteilla nimitän heitä näin – suivaantuivat siitä niin kovin, että ovat sen jälkeen siirtyneet heti toiseen pöytään ruokalassa jos minä eredyn istumaan samaan pöytään. Ollaan maaliskuun alussa, ja talvi jatkuu hyvin vähälumisena täällä Etelä-Suomessa. Sen mukaan aseenomistajan, jolla on enemmän kuin viisi asetta, on säilytettävä aseet hyväksytyssä asekaapissa tai poliisiviranomaisen hyväksymässä tilassa. Nämä kaksi esimerkkiä kertovat yksiselitteisesti, että EN14450standardi ei ole riittävä aselain vaatimukselle hyväksytystä asekaapista. Löytyyhän kovaksi ajettuja latupohjia kaupungeista, mutta täällä maalla pitäisi sivakoida entiseen malliin pellolla, eikä siitäkään oikein tule mitään. Onkin aihetta kysyä, kenellä on vastuu syntyneestä tilanteesta. Standardeissa on seikkaperäisesti kuvattu asekaapin rakennetta ja sitä minkälaisia murtautumisyrityksiä asekaapin täytyy kestää, jotta se voidaan hyväksyä. Tosiasiassa EN-14450 standardin mukaiset asekaapit eivät läpäise yhtäkään SFS5870stanadardin mukaista testiä ja vasteaikavaatimuksia. Onhan asia myös vakava, koska Suomessa voimassa olevan säädöshierarkian mukaan asetuksella tai poliisihallituksen päätöksellä ei voi lieventää laissa annettuja määräyksiä. Lisäksi SFS5870-standardissa on muun muassa määritelty tarkka testausmenettely, jolla mitataan asekaapin iskunkestävyyttä. Suomessa sellaisia markkinoilla oleviaasekaappeja ovat ruotsalaisen SS3492-standardin sekä eurooppalaisen EN1143-standardin mukaan tehdyt. Poliisihallituksen lausunto on harhaanjohtava. Testivaatimuksista seuraa, että asekaapin ulkovaipan seinämän teräspellin vahvuus on oltava vähintään 4 mm. Salpakoneistossa on oltava erillinen sulkumekanismi, joka aktivoituu, kun lukko yritetään lyödä sisään tai räjäyttää. 88 Joulukuun alusta 2015 astui voimaan aselain 2-vaihe. Valisti minua, että ne susiasiat kannattaa jättää työmaan ulkopuolelle. amme on paljon muitakin. Siellä sentään saisi ainakin vähän paremmin viettää kunnollisista suomalaisista vuodenajoista; olisi oikea talvi pakkasineen ja paksuine nietoksineen. Haluamme pois sateesta ja mitättömistä talvista. Kysyin että puhutaanko sitten pakolaisista. Erehdyin naisvaltaisen työpaikan iltapäiväkahvilla sanomaan, että hienosti saivat susia kannanhoidollisessa metsästyksessä, niin siitähän nousi suuri poru. Uskon, että meidän kaltaisiPitäisikö sittenkin lähteä takaisin Kainuuseen jo ennen eläkeikää
p. 09-413 97 300 Ase&Erä -lehden kevään 2016 teemat 3/2016 Haulikkoja patruunauutuudet Aseiden säilytys, asekaapit esittelyssä Syyskauden metsästysmatkat Riistamaat ja niiden hoito, valmistautuminen vuoden 2017 talviruokintaan Alan tekniset apuvälineet ja uutuudet: riistakamerat, GPS, kuulosuojaimet, koiratutkat Erämessut lähestyvät 4/2016 Esitellään aseuutuuksia Erämessut -erikoisnumero. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy Van ha Tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I 1 – 2016 7,50 EU torjuu terrorismia – metsästäjät ja aseharrastajat maksumiehiksi Ruotsissa latvalinnustus toimii, Suomen kielto ihmetyttää Laukaalla taisteltu jo 20 vuotta ampumaradasta Kuutamokytis antoi hyvän peurasaaliin Alastarossa Helsinkiin uusi ampumaurheilukeskus Koirasudet levittäytyneet susilaumoihin Uusi sarja alkaa: Sota-aseet ennen ja nyt 6,90 Käytä palvelukorttia, kun NASTAKIEKKO Oy Uudenkyläntie 450, 05510 HYVINKÄÄ Puh. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Määräaikaistilaus 67€ www.lehtiluukku.. 89 Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 60€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). tilaukset@karprint.. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. 020 720 9699 SAVIKIEKOT, HEITTIMET www.nastatrap.com SAVO-SET OY Palveluhakemisto Tilaa ASE&ERÄ www.asejaera-lehti.
350,00 Ortgies kal 6,35 pist 350,00 FEG kal 9 mm short/380 pist 350,00 Behola 7,65 br pist 390,00 MP 40 9mm kp 2800,00 S&W DA 45 revolveri 550,00 Madsen M50 kp 500,00 Suomi kp 9mm, hyvä 600,00 Sterling MKIV 9mm kp,hyvä 600,00 MAB mod 7,65 br pist 500,00 Webley Mak VI .455 rev 450,00 H&R M50 Reising 45 ACP kp 1200,00 Winchester M1904 22 pk 230,00 FAL paratrooper 308 win 1250,00 MG42 8x57JS kk 3000,00 RPD 7,62x39 kk 1200,00 Sten 9kmm kp MKII tai III 600,00 FAL (Imbel) .308 win kiv. Kolmas rahoitusta saanut hanke, Metsänomistajien luontoverkosto, perustuu nimensä mukaisesti metsänomistajien omaan verkostoitumiseen. Kohteet virkistysja matkailukäyttöön Suomen metsäkeskuksen koordinoimassa METSO-kätköily -hankkeessa kehitetään luontokohteiden käyttöä geokätköilyssä. 2000,00 Madsen MG konekivääri 8x57 lentokonemalli 2000,00 Trocaola rev, huono 250,00 Steyr M1905 8mm pist. Petolintujen pesäpaikat suojaan Neljäs hanke, jota koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, keskittyy metsien suurten petolintujen pesäpaikkojen turvaamiseen. 90 – Kuusamossa vierailee lähes miljoona turistia vuodessa. Kun valitset kaappia niin vertaa painoa ja hintaa, se kertoo kaapin rakenteen. Talvitarjous Mepro M21 Reflex tähtäin 610,NYT 550,00 1.12.2015 Laki aseiden säilytyksestä muuttui! SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. Hankkeet kestävät 1–4 vuotta ja niiden rahoitus on 25 000– 50 000 euroa vuodessa. 7.4 jälkeen ei vanhaa dekoa saa myydä tai luovuttaa joten jos havittelet itsellesi lupavapaata koriste esinettä niin nyt rupeaa olemaan viimeinen aika sellaisen hankkimiseen! Vanhan ohjeen mukaisia dekoja mm: Enfield No2 MKI .38 rev. Y mpäristöministeriö ja maaja metsätalousministeriö ovat valinneet metsien monimuotoisuutta turvaavaan METSO-ohjelmaan viisi uutta yhteistoimintaverkostohanketta. Myös tässä hankkeessa keskitytään talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiseen muun muassa riistatiheikköjen säästämisen ja muiden kustannustehokkaiden toimenpiteiden muodossa. 200,00 ZB VZ26 pikakiv 1500,00 VZ 25 kp 9mm Uzin esikuva 400,00 ym.ym.ym. Samalla levitetään tietoa METSO-ohjelmasta ja suunnitellaan luontoarvoja säilyttäviä metsänkäsittelytoimia hankkeeseen osallistuvien metsänomistajien tiloille. Kuusamon yksityismetsien luontohelmet tutuiksi -hanketta valmistellut luonnonhoidon asiantuntija Irmeli Ruokanen on ilahtunut myönteisestä rahoituspäätöksestä. Hanketta koordinoi Suomen riistakeskus. Tänä vuonna haettiin erityisesti sellaisia hankkeita, joissa edistetään luontoarvojen taloudellista hyödyntämistä tai monimuotoisen metsäluonnon tunnettuuden ja arvostuksen lisäämistä. Verkostohankkeissa testataan paikallistasolla uusia arvokkaiden luontokohteiden turvaamiskeinoja, kehitetään kohteiden kestävää käyttöä ja viestitään METSO-ohjelmasta ja metsäluonnon monimuotoisuudesta uusille tahoille. Hankkeen tavoitteena on turvata metsäpetolintujen ja samalla myös monien muiden varttunutta metsää suosivien lajien esiintyminen talousmetsämaisemassa. DEKOJA VIELÄ 7.4.2016 saakka...ym EU:n komissio suuressa viisaudessaan on 15.12.2015 laatinut uudet deaktivointistandardit EU:n alueella (komission täytäänpanoasetus 2015/2403). Sovelletaan 8.4.2016. Mitat korkeus 150cm, leveys 38cm, syvyys 28cm. kal 4,5 mm kertalaukaus 560,00 Mepro M21 reflex tähtäimet suoraan varastosta! saatavissa seuraavilla kuvioilla 4,3 moa pisteellä, tai Bullseye tai avoin X. Viides rahoitettu hanke jalkauttaa riistametsänhoidon käytäntöjä metsäammattilaisten arkeen. Huippuase edullisesti! FAS 6004ST kilpailmapistooli. Esimerkiksi yksittäisten, pesäpuiksi sopivien vankkaoksaisten kuusten ja kasvuvikaisten puiden säästäminen harvennusvaiheessa auttaisi petolintuja löytämään pesäpaikkoja, kertoo hankkeen koordinaattori Heidi Björklund Luomuksesta. Hankkeen keskiössä ovat lapset ja nuoret, ja tavoitteena on edistää sekä tietoisuutta METSO-ohjelmasta että nuorten luontosuhteen kehittymistä. Alueen lukuisat yksityismetsien METSO-kohteet voivat hyvin lisätä etenkin kesäretkeilyn kiinnostavuutta, Ruokanen analysoi. Hanketta koordinoi Länsi-Suomen luontoarvoyhdistys Koppelo ry ja sen tavoitteena on tuoda päivänvaloon metsänomistajien omaehtoiset luonnon monimuotoisuuden turvaamistoimet. Monet varttuneen metsän petolinnut, kuten kanahaukka ja mehiläishaukka, ovat vähentyneet Suomessa. n Geokätköilyä ja petolintuja Geokätköilyä, riistametsänhoitoa ja petolintuja – uusia hankkeita METSO-ohjelmaan. 380,00 San Cristobal .30 carbine 350,00 Carcano M91/38 ”Terni” 400,00 Mossberg 42MB ”US Property” pienoiskivääri 390,00 Gorjunov SG43 kk varsinainen 1500,00 Beretta 38/A44 9mm kp 600,00 H&R niklattu rev 22 wmr 250,00 Beretta M38/A42 9mm kp 600,00 Todellinen harvinaisuus Dror Johnson 8x57JS 1st pattern pikakiv 3000,00 Mosin M38 7,62x53R kiv 290,00 Bren MKII pikakiv .303 2000,00 St Etienne Mod1892 rev 300,00 VZ M24/47 8x57 (98K) kiv 400,00 Webley MarkI .455 rev 450,00 FN Mod D pikakiv. SP66 Asekaappi 570,00€ 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,00€ 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00€ 150x65x55 cm 200 kg SP88 Asekaappi 890,00€ numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi 1340,00€ numerolukolla, mitat SP99 Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. Hintoihin lisätään rahti. Suurennus 1x, etulinssi 30mm, Ei pattereita tai muuta ulkopuolista voimanlähdettä, ei katkaisimia, tähtäin aina toimintavalmis ja luotettava Israelin armeijan käyttämä malli. Älä luota peltikaappehin, valitse aseillesi kunnon turvakaappi. Toinen Metsäkeskuksen koordinoima hanke keskittyy Kuusamon METSO-kohteiden hyödyntämiseen matkailukäytössä. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com.. – Toimenpiteet haukkojen hyväksi ovat pääosin helppoja ja halpoja. 1000,00 Kiinan Degtyarev (Emma) 900,00 Dreyse M1914 7,65br pist 450,00 Beretta M34 7,65 pist 400,00 Winch M02-22 pulttilukko pk 250,00 Ross M1910 303br kiv 300,00 Thompson M1 45 ACP kp 800,00 Astra Mod 600/43 9mm pist 400,00 PPS-43 (M54) kp peltiheikki 500,00 FN M1903 9mm pist ei kahvoja 250,00 Garl Gustav M38/96 kiv 400,00 Steyr Pieper 6,35 br pist
Ase&Erä – metsästäjän ja aseharrastajan asialla vuosikymmenten kokemuksella! www.asejaera-lehti.. Ase&Erä -lehden vuoden 2016 teemat 3/16 Haulikkoja patruunauutuudet Aseiden säilytys, asekaapit esittelyssä Syyskauden metsästysmatkat Riistamaat ja niiden hoito, valmistautuminen vuoden 2017 talviruokintaan Alan tekniset apuvälineet ja uutuudet: riistakamerat, GPS, kuulosuojaimet, koiratutkat Erämessut lähestyvät 4/16 Esitellään aseuutuuksia Erämessut -erikoisnumero 5/16 Metsästyskauden avausnumero Mönkijäuutuudet Koiratutkien ja GPS-paikantimien uutuudet sekä metsästyspuhelimet Metsästyskoiran jahtikauden vahva ravinto ja lisäravinteet Valmiina linnustukseen Turvallisuus ja vakuutukset 6/16 Hirvijahti Riista ja sen jatkokäsittely Pakastimet, kylmiöt, säilöntä, pakkaus Puukot ja teräaseet Hirvija metsästyskirjallisuus Riistaruoat 7/16 Metsästyskoiran syksy Metsästyskoiran ravinto ja hoito täydennysravinto, vitamiinit, antioksidantit Peuraja kaurisjahti Talven alusasut, metsästysasut ja varusteet 8/16 Pienaseet esittelyssä Ulkomaiset metsästyskohteet: Eurooppa, Afrikka, Aasia ja Kanada Riistaruoat Loukkupyynti Eläinten täyttäminen ja turkisten jatkokäsittely Aseja erätapahtumat 2017