2 – 2018 7,90 Pienpetorallissa saatiin saaliiksi 150 supikoiraa Luontoväki tehtailee valituksia Hankalat susiluvat Nuorten vaikea päästä mukaan Metsästäjät ikääntyvät Pikakivääri Emma ja Winchesterit Tampereen messuilla Simulaattorilla onnistuu: Sisätiloissa karhujahtiin Kupariluoti korvaamassa pian lyijyn Peuroja kaadettiin ennätysmäärä
puh. Teltat, laavut, makuupussit ja -alustat. Metsästäjän ja aseharrastajan asialla vuosikymmenten kokemuksella! www.asejaera-lehti.. Naismetsästäjän aseet ja varusteet. Veneet ja kanootit. Riistaruoat. Talven alusasut. Peuraja kaurisjahti. Aseuutuudet. Kyttäys ja naamiointi. 8/2018, ilmestyy viikolla 48 METSÄSTYSMATKAILU. Metsästyskoiran ravinto ja hoito. Ulkomaiset metsästyskohteet: Eurooppa, Afrikka, Aasia ja Kanada. Ase&Erä -lehden vuoden 2018 teemat 3/2018, ilmestyy viikolla 17 Aseja elektroniikka uutuudet. Metsästysasut ja jalkineet. Riista ja sen jatkokäsittely. Tähtäimet ja optiikka. 7/2018, ilmestyy viikolla 43 Metsästyskoiran syksy. Puukot ja teräaseet. Tekniset apuvälineet mm. 5/2018, ilmestyy viikolla 32 Metsästyskauden avausnumero. 4/2018, ilmestyy viikolla 22 Maastoajoneuvot ja Mönkijäuutuudet. Valaisimet. 6/2018, ilmestyy viikolla 38 Hirvijahti. Pakastimet, kylmiöt, säilöntä, pakkaus. MESSUNUMERO. Täydennysravinto, vitamiinit, antioksidantit. Loukkupyynti. Eläinten täyttäminen ja turkisten jatkokäsittely. Metsästyskoiran jahtikauden vahva ravinto ja nesteytys. 09-413 97 375. metsästyspuhelimet, koiratutkat, GPS. Tähtäimet, riistakamerat, GPS, koirapannat ja tutkat. Pienaseet esittelyssä. Ota yhteyttä: Eija Kiukkonen eija.kiukkonen@karprint.. Aseet
54 6 30 Jänisjahdissa Kainuun Ristijärvellä lähdettiin jänisjahtiin venäjänajokoirilla. Patruunalle annettiin amerikkalaisia ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. 80 Minipistooli Minipistooli Derringer pesitetään mahdollisimman jytkyillä patruunoilla. Tässä lajissa metsästäjä tekee enimmäkseen maansiirtotöitä. Paljon riippuu hakijan asuinpaikasta, eri poliisilaitoksilla on omat käytäntönsä. Minikokoisilla aseilla ei ammuta tarkkuutta, vaan niistä haetaan turvaa. 58 Tulevat tapahtumat Pian marssitaan Kuopiossa ja lähdetään erämessuille Rovaniemelle sekä Riihimäelle. Peurakannat ovat edelleen isoja. Itselatauksella voi säästää jopa puolet tehdasvalmisteisen patruunan hinnasta. 46 Simulaattorit Metsästyssimulaattorit tekevät tuloaan metsästysseuroihin. Routaisen maan kaivuussa tulee hiki. Sirpa Mehtonen osallistui viime syksynä karhujahtiin. Alati kasvava susikanta on saanut myös Kurikan kaupungin tarttumaan toimeen. Jo ennen valituksia on lupahakemuksista pyynnöstä tiedotettava. 4 Sisältö 2/2018 6 Pienpetoralli Kahden päivän pienpetorallissa saatiin saaliiksi 150 supia, joitakin mäyriä ja kettuja. Kynnet vertailussa. 18 Työläät susiluvat Kun jokaisesta susiluvasta valitetaan, se tietää aikamoista byrokratiaa. 66 Kupariluodit Kupariluoti on osoittautunut monessa suhteessa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin perinteinen lyijysydäminen luoti. 15 Eri tulkinnat Lupien saanti tietynlaisille aseille takkuaa. 82 Nuolen eri kärjet Jousimetsästäjän kannattaa selvittää, minkälaisia nuolenkärkiä saa käyttää metsästyksessä. 78 Savage-vasurit Savage 110 pitää perinteet kunniassa. 36 Peuroja riittää Valkohäntäpeuroja kaadettiin ennätysmäärä päättyneellä metsästyskaudella. 12 Nyt verkostoidutaan Pienpetopyytäjät pyrkivät järjestäytymään valtakunnallisesti, jotta supipyyntiin saataisiin nykyistä enemmän tehoa. Vierailijat saivat tutustua myös harvinaisuuksiin. Kokeilujen kautta on löytynyt omia reseptejä vaikka hirvenlihalle. 70 Creedmoor 6,5 mm Vanha tuttu 6,5-millinen on keksitty uudestaan. 60 Nyt eräilemään Kainuulaiset tytöt ja naiset tutustuvat eräilyyn Woman the Hunter -hankkeen avulla. 20 Kurikan susi-ilta Kurikkalaisten mitta on täynnä. Sitkeä venäläinen ei hätkähdä vaikeimpiakaan olosuhteita. 40 Asetapahtuma Aseja militariamateriaalin kansainvälisessä myyntitapahtumassa riitti nähtävää. 26 Vanhat metsästäjät Metsästäjäkunta ikääntyy ja harvenee vääjäämättä. Esimerkiksi leikkurikärkisillä metsästetään vain yli 2,3-kiloisia saaliseläimiä.. 54 Riistaa pöydässä Sirpa Mehtosen ruokapöydästä löytyy ainoastaan luonnonantimia. Metsästyssimulaattori pitää ampumataidon yllä talvellakin. 63 Itselataus Kiväärin ja haulikon patruunan itselataamisessa olennaisinta on turvallisuus. Nuorten pääsy moniin metsästysseuroihin on edelleen vaikeaa. Sitä valmistava Savage Arms on luvannut, ettei se hylkää koskaan vasenkätisiä asiakkaitaan
Jäseneksi ei kuuleman mukaan varsinkaan hirviporukoihin helposti pääse, kun ”vanhat jermut” pitävät seuran ohjuksia kireällä, ja usein metsästysmaatkin ovat näiden samojen omistuksessa. Se on kasvanut tuoreen arvion mukaan vuodesta 2016 vuoteen 2017. Laji on viihtynyt viimeisten vuosien aikana ainakin Oriveden ja Kangasalan rajoilla Teiskossa. Niin sanotuista tavallisista SRVA-tehtävistä ei makseta jatkossakaan. Ilmeisesti me vahempi väki saatamme olla vähän itsekkäitä ja nuoret arvostelevat meitä omaehtosuudestamme. Myös nuoret ja maattomat mukaan metsästysseuroihin SRVA saa korvausta ?. Esimerkiksi Tampereen Teiskon alueella huhutaan olevan jopa sadan eläimen suuruinen villisikalauma. Pohjois-Savossa on häiritty pienpetoloukkupyyntiä. Villisikoja on Teiskossa Luken arvion mukaan noin 4–5 yksilöä tuhatta hehtaaria kohden. Siihen ei ole muilla sananvaltaa. Vanhemmalta väeltä nuoret odottavat enemmän joustavuutta. Asiasta oli informoitu jo ennen tien rakentamista, mutta turhaan. Kuutostien levennyksen suunnittelu ei saa metsästäjiltä kehuja. Hirville kun ei ole missään ylikulkua. Tuskin on totta, että metsästysharrastus on pitkälti vain ikäihmisten käsissä. Oletetaan, että ne saapuivat Teiskon metsiin tarhakarkureina. Hirvet ovat aiheuttaneet Kuutostiellä vaaratilanteita sen jälkeen, kun nelikaistaisen tien varteen syksyllä valmistuneet hirviaidat katkaisivat hirvien luontaiset kulkureitit. 5 Helmikuun jahti ?. Kun metsästysmaiden määrä on rajallinen ja metsästäjiä sekä metsästäjiksi haluavia on enemmän kuin ennen, tulisi hyvällä tahdolla asia ratkaista siten, että kaikki pääsevät mukaan tähän jaloon harrastukseen. Poliisi alkaa maksaa riistanhoitoyhdistyksille korvausta suurpetojen karkotuksista ja lopetuksista sekä loukkaantuneiden villisikojen lopetuksesta. Luumäellä järjestettiin poikkeuksellinen hirvijahti, koska se oli helmikuussa. Viime metsästyskauden aikana villisikoja metsästettiin Teiskossa parisenkymmentä.. Riistakeskus myönsi paikalliselle hirviseuralle viisi poikkeuslupaa, ja ne käytettiin muutamassa tunnissa. Poliisi haluaa myös muistuttaa, että loukkupyynti on laillista toimintaa, eikä laillisiin pyyntivälineisiin saa kukaan ulkopuolinen koskea. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2018 ISSN 0781-2124 ?. Hirviseurueet syntyvät tavallisesti metsästysseuran jäsenistä, ja johtokunta hyväksyy tai jättää hyväksymättä seuran uuden jäsenen. Maanomistaja tai läheiset maanomistajat yhdessä voivat sopia ketkä heidän maillaan saavat metsästästää ja ketkä ei. Loukkuja lauottu ?. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 63 euroa/vuosi Määräaikainen 70 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Näitä ovat esimerkiksi loukkaantuneiden hirvieläinten lopettaminen. Poliisin mukaan kyse on yksittäistapauksesta. Kaupunkilaistenkin ja muiden maata omistamattomien tulee päästä mukaan. Ensimmäiset havainnot villisioista tehtiin Teiskossa pari, kolme vuotta sitten. Riistanhoitoyhdistyksen omalle harkinnalle jää se, jakaako se esimerkiksi summan kyseisessä tehtävässä mukana olleille metsästäjille. Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen on rikollista toimintaa, joka on metsästyslaissa kielletty. Tuskin metsästysharrastus on ukkoutumassa eli ajautumassa yli-ikäisten haltuun. Teiskon villisiat ?. Niiden todellista määrää ei kuitenkaan tiedetä. Arvio perustuu metsästäjien havaintoihin sekä Luken laskelmiin. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi Mediamyynti: Eija Kiukkonen p. Korvaus aiotaan liittää niihin uusiin suurriistan virka-aputehtävien (SRVA) sopimuksiin, joita poliisi tarjoaa riistanhoitoyhdistyksille kevään mittaan. Hyvä tahto vie läpi harmaan kiven – niin tässäkin. 09-413 97 375 eija.kiukkonen@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Tähän mennessä metsästäjille ei ole maksettu SRVA-avusta. Villisikojen voittokulku Suomessa jatkuu. Korvaussummaksi on kaavailtu 400 euroa yhdeltä tehtävältä. Suomen runsaat metsästysmaat eivät saisi siirtyä ukkokerhojen hallintaan, nuoria pitää ottaa mukaan – sopu tämänkin asian ratkaisussa on parhain tuomari. Mutta tämän päivän laki on se, että maanomistaja ratkaiseen, kuka hänen maallaan saa metsästää. Poliisihallitus on kuitenkin katsonut, että suurpetotehtävät ovat vaativia ja haastavia ja siksi niistä on kohtuuullista maksaa korvaus sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka alueella tehtävä on suoritettu. Sikalaumasta liikkuu alueella villejä huhuja, arviot ovat nousseet jopa sataan sikaan, mutta varmuudella niitä on joitain kymmeniä. Ei varmasti, mutta miten voidaan nämä tyytymättömät saada mukaan harrastukseen, mukaan metsästyseuran jäseniksi ja mukaan siihen yhteisöporukkaan, joka liikkuu erityisesti syksyllä hirvimetsällä, jossa tarvitaan useita henkilöitä saaliin varmistamiseksi. PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Parhaiten ja mieluiten metsästyksestä tulisi sopia, kuten perinteisesti on tehty, kyläkunnittain yhdessä. Melko usein tulee lehtemme toimitukseen viestejä, joissa halutaan tietää, miten voisi päästä mukaan metsästyseuroihin. Onhan nähtävissä, että myös nuoret ovat mukana tässä perinteisessä harrastuksesa, mutta moni sieltä täältä kuitenkin valittaa mukaan pääsyn esteistä. Elävänä pyytäviä loukkuja on rikottu ja lauottu luvatta pois pyyntivireestä. Vanhempien harrastajien tulisi sallia nuorten päästä mukaan tähän ikivanhaan suomalaiseen harrastukseen. Mistään hupimetsästyksestä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan jahtiin ryhdyttiin liikenneturvallisuuden vuoksi. Sama summa maksetaan Vapepalle eli Vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle kadonneen henkilön etsinnöistä
Kaikkiaan 11 kuusimiehistä joukkuetta metsästi supeja luolakoirilla koko KantaHämeen alueella. Tässä lajissa metsästäjä tekee enimmäkseen maansiirtotöitä. E telähämäläiset luolakoirametsästäjät järjestivät Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen jahdin. Joukkueissa oli jäseniä aina Pohjanmaalta saakka. Kahdessa vuorokaudessa saaliiksi kertyi yhteensä 175 eläintä, joista kettuja oli neljä ja mäyriä parikymmentä.. 6 11 joukkuetta saalisti 150 supia Etelä-Hämeessä Pienpetopyytäjien täsmäisku Kahden päivän pienpetorallissa saatiin saaliiksi 150 supia, joitakin mäyriä ja kettuja
7 Joskus metsästäjänkin on otettava osaa luolan tapahtumiin. Vain jalat näkyvät, kun Antti Gardemeister tutustuu maanalaiseen maailmaan. 11 joukkuetta saalisti 150 supia Etelä-Hämeessä Pienpetopyytäjien täsmäisku
8 Kankikirves on ehdotn työväline routaisen maan kaivuussa Ismo Pulliaisen toivoo lisää miehiä luolapyyntiin. Pienpetopyynti on aliarvostettua metsästysseuroissa. Joukkueiden ja oppaiden yhteenlaskettujen työtuntien määrä oli 1890, rallissa joukkueet käyttivät noin 70 koiraa. – Yhdestä luolastosta koira haki neljä supia ja noita pesiä on esimerkiksi tuolla muutaman sadan hehtaarin alueella ainakin viisi. – Tarkoitus oli innostaa metsästäjiä pienpetopyyntiin. Supi levittää sekä kapia että rabiesta eikä kuulu Suomen luontoon alkuperäisenä lajina. Sellaiseen pesään sopii koira, joka juoksuttaa supia pesässä ja saa ehkä ajetuksi sen ulos.. – Jokaiselle joukkueelle oli taattava riittävästi pesiä, jotta kaikilla homma pysyisi mielekkäänä eikä ylipitkiä siirtymiä kertyisi kenellekään, sanoo Kovero. Seuroissakin pienpetopyytäjät ovat vähemmistönä. Työ on tehty, supikoira kuollut, mutta koira saa vielä hetkensä saaliin kanssa. – Kiven alla olevaan luolaan ei kannata laittaa turhan kovapäistä koiraa. Esimerkiksi kyttäyspyynti tulee auttamatta liian myöhään kesällä, jolloin supipari on jo pentunsa tehnyt, miettii Kovero. Kannan runsaus hämmästyttää Etelä-Hämeessä supikanta on erittäin vahva ja tehokkain keino harventaa kantaa on luolapyynti. Kahdessa päivässä voittajajoukkue saalisti 26 supikoira ja Markus Kuisma tekee moottorisahalla kansipuutarpeet. Ralliksi kutsutun jahdin järjestäminen vaatii puuhamiehiltä talkoita. Kaikki tehtiin talkoilla ja osallistumismaksut lahjoitettiin Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piirin nuorisotoimintaan. Monen saattaa olla vaikea uskoa, että supeja on todella näin runsaasti. Muutama supi voi tuhota esimerkiksi yhdeltä lintulahdelta kaikkien lintujen pesät, sanoo rallia ideoinut Juha Kovero. Supikanta on Etelä-Hämeessä runsas, mikä tuli nopeasti kaikille joukkueille selväksi. Parissa vuorokaudessa joukkueet ehtivät tarkistaa 300-350 luolaa tai ladonalustaa
Pääosassa kaivaminen Sama näytelmä toistuu päivän mittaan monella pesällä. Tässä vaiheessa supi ammutaan. – Meistäkin varmaan jokainen lähtee mielellään kutsusta luolapyyntiin, sanoo voittajajoukkue Mäyrä murkkujen kapteeni Marko Männikkö. Keuruulla kertyy aktiivisella pyynnillä ehkä viitisentoista supia vuodessa ja niistäkin iso osa tulee saaliiksi pintapyynnillä. Koira ilmoittaa löydöstään haukulla, ja maan päällä metsästäjä paikantaa haukun maatutkalla, minkä jälkeen alkaa vimmattu kaivaminen. – Keski-Suomessa ei koskaan saa näitä saaliita. Antti Gardemeister seuraa tutkalla maanalaista liikennettä. Routaisen maan kaivuussa tulee hiki. Kilpailussa saatiin saaliiksi 80 naarassupia. Suurimmaksi puutteeksi luolakoirametsästäjät kokevat seurojen haluttomuuden järjestää luolakoirapyyntiä, vaikka koiria ja miehiä olisi tarjolla. Luolakoirametsästyksessä ei voi kovin paljon ennakoida, toki tietynlainen rutiini hommassa on aina läsnä kokeneella porukalla. Supikoira ja terrieri kohtaavat luolastossa parin metrin syvyydessä. Kun yksi naaras tekee 8-12 pentua, on tämän kevään supikannasta pois EteläHämeessä 500-600 eläintä. Kannan tiheyttä osoittaa, että esimerkiksi 300 hehtaarin alueelta ja kolmesta pesästä voittajajoukkue sai saaliksi yhdeksän supia muutamassa tunnissa. – Valitettavasti kokonaiskannassa tuo hävikki ei paljon tunnu, sanoo voittajajoukkueen oppaana toiminut Ismo Pulliainen. Parin sadan kilometrin yhdensuuntainen ajomatka ei ole tunnu ylivoimaiselta, koska tätä kautta oma koirakin saa riittävästi harjoitusta luolapyyntiin, sanoo keuruulainen Anssi Ronkainen . Kun kaivajat viimein yhyttävät koiran ja supin, kumpikin vedetään aukosta ulos. kaksi mäyrää. Yhdessä iltapäivässä muutamasta pesästä kertyi yhdeksän supia. Parissa vuorokaudessa joukkueet ehtivät tarkistaa 300-350 luolaa tai ladonalustaa.. 9 Viimeisestä luolasta nousi kaksikin mäyrää
Männikön ja Ronkaisen lisäksi joukkueeseen kuuluivat Sami Asuintupa, Markus Kuisma ja Antti Gardemeister. – Myös piikkauskone on ollut joskus tarpeen, naurahtaa Männikkö. 10 Marko Männikkö valmiina ampumaan luolan suulla. Lapioita on useita, ja rautakanget sekä moottorisahat kuuluvat asiaan. Joskus on mentävä metrikaupalla maan alle, sanoo Männikkö. – Joskus supi juoksee luolan aukosta koiran edellä ulos ja metsästäjä ampuu supin siihen paikkaan. Seuraava pesä oli vanhan pienteollisuusrakennuksen lattian Anssi Ronkainen ja Marko Männikkö kyttäävät rakennuksen seinustalla mahdollisia karkulaisia. Supi vaikka betonin alta Voittajajoukkueen sunnuntai alkoi lupaavasti, sillä ensimmäiseltä pesältä joukkue kaivoi heti supin. Pisimmillään luolastot ovat 100 metriä pitkiä ja 100 metriä leveitä, ja syvyyttä niissä on vaikka kuinka paljon. Raa’an työn tekijöinä luolissa nuohoavat kettuterrierit Kapu ja Häjy. – Supien runsautta osoittaa, että hyvät luolat ovat miltei jatkuvasti asuttuja. Työkaluja ja välineitä on oltava pakettiautollisen verran. Lievästi routainen hiekkamaa oli loppujen lopuksi varsin vaivaton kaivaa. Antti Gardemeister ja Markus Kuisma ottavat lattiaa auki, kun koira ja supi rallaavat jossakin lattiarakenteissa.. Noin sadasta pesästä kolmannes on niin hyviä, että ne pysyvät asuttuina jatkuvasti, tietää Pulliainen. Vanhoissa luolastoissa tunneleita voi olla neljässäkin kerroksessa
Sellaiseen pesään sopii koira, joka juoksuttaa supia pesässä ja saa ehkä ajetuksi sen ulos. Viimeisestä onkalosta suurten kivien alta koira hakee vielä kaksi mäyrää, ja sen jälkeen toisella koiralla otetaan vielä samasta luolastosta kaksi supia. Betonin alla ahtaissa onkaloissa koira on ilmeisissä vaikeuksissa, mutta ei luovuta, vaan raastaa nääntyneen ja kuolleen supin reilun tunnin yrityksen jälkeen joukkueen ulottuville. Betonin alla ahtaissa onkaloissa koira on ilmeisissä vaikeuksissa, mutta ei luovuta, vaan raastaa nääntyneen ja kuolleen supin reilun tunnin yrityksen jälkeen joukkueen ulottuville. Mäyrämurkku, kipparina Marko Männikkö: supi 22+2, mäyrä 2 2. Haippirinki, kipparina Toni Pajander: supi 17 7. Niitä tarvitaan, sillä koira hakee maan alta kolme supia ja seuraavasta luolastosta kaksi. Ydinryhmä on pysynyt kasassa, mikä on Männikön mukaan tärkeää. Olen järjestänyt kerran tai kaksi vuodessa myös pentuejahtipäivät, joissa halukkaat saavat tuoda meidän kennelistä lähteneitä pentujaan tai koiriaan kokeilemaan luolakoiratyöskentelyä. Kun ydinryhmä osaa hommansa, oppivat siitä muutkin. Kapikopla, kipparina Joni-Pekka Saari: supi 15, mäyrä 1 8. Lattia on valettua betonia, eivätkä metsästäjät ryhdy rikkomaan laattaa. Lupa kaivaa, kipparina Juho Lehtinen: supi 8, mäyrä 10, kettu 2 3. Ydinryhmässä ei hosuta Rallin voittaneen Mäyrä Murkkujen jäsenet ovat kotoisin eri puolilta maata. Jos koira taas on erikoistunut mäyrän pyyntiin, se ei välttämättä ole paras vaihtoehto supille. Esimerkiksi kiven alla olevaan luolaan ei kannata laittaa turhan kovapäistä koiraa. Niitä kokemuksia yhdistelemällä voi saada valittua oikean työkalun oikeaan paikkaan, sanoo Männikkö. Hommia olisi vaikka joka viikonlopulle. – Yhteinen harrastus sai meidät yhteen. Supi käy kurkistamassa ulkoseinustan raosta, mutta kytiksellä ollut Asuintupa ei ehdi ampua. Tammenkolo, kipparina Gustav Holmbom: supi 14 10. Männikön joukkueessa ei olla roturasisteja, vaikka kettuterrierit miehiä yhdistävätkin. Etelä-Hämeen pienpetokilpailu 2018 1. Minä ja Sami pidämme käyttöpuolen kettuterrierikenneleitä, Kennel Mäyräkirppua ja Kennel Tapahania. – Maanomistajat haluavat häätää supeja esimerkiksi rakennuksien alta. Oman seuran alueella tiedän satakunta pesää, mutta yleisesti uskoisin, että ainakin puolet pesistä on ylipäätään löytymättä. Niitä kokemuksia yhdistelemällä voi saada valittua oikean työkalun oikeaan paikkaan. – Näissä hommissa ei saa hosua, mikä tuo kaikille turvallisuutta. – Koirien ja miesten on tarpeen saada kokemusta koiristaan niin paljon, että jokainen tietää oman koiransa vahvuudet ja heikkoudet. – Jokaisella pesällä pitää valita oikea koira oikeaan paikkaan. 11 Marko Männikkö nostaa kettuterrierit rakennukseen. – Koirien ja miesten on tarpeen saada kokemusta koiristaan niin paljon, että jokainen tietää oman koiransa vahvuudet ja heikkoudet. Niissä merkeissä olemme monet tavanneet, sanoo Marko Männikkö. n Juhani Karvonen. White Power, kipparina Tuomas Kan delin: supi 6, mäyrä 3 11. Supermäyrä, kipparina Jaakko Korpela: supi 13, mäyrä 1 9. Männikkö ja kumppanit saavat kutsuja supijahtiin niin metsästyseuroilta kuin maanomistajiltakin. Basse löytää supin nopeasti, mutta supi onnistuu pakenemaan vanhan hallin lattian alle. Salojen konkarit, kipparina Oskari Tenhunen: supi 15, mäyrä 4 5. Ryhmärämä, kipparina Matti Eskola: supi 5 alla. Mörököllit, kipparina Markku Liehu: supi 18 6. Kokopojat, kipparina Matti Penttinen: supi 13, mäyrä 6 4. Reilun kymmenen metrin matka on uuvuttanut koiran ja seuraavalle pesälle laitetaan uudet voimat
– Taudit leviävät myös kotieläimiin supien kautta. Esimerkiksi itärajan takana esiintyvä sikarutto on tauti, joka ei tartu supiin, mutta supi voi olla sen kantaja ja tuoda tautia Suomeen. 12 Valtakunnallinen verkostoituminen tuo tehoa Pienpetopyytäjät järjestäytyvät Suomen riistakeskus on ottamassa kärkihankkeekseen supien vähentämisen. – Minusta olennaisinta olisi saada yleinen ja laaja hyväksyntä sille tosiseikalle, että supikanta tarvitsee voimakasta harvennusta, eikä ole liioiteltua sanoa, että pienpetopyynnissä on kyse Suomen luonnon pelastamisesta. – Kyse on laajoista kansanterveydellisistä vaikutuksista, sanoo Ahonen.. Tosiasia on se, että esimerkiksi supi levittää kapin ja rabiesin ohella streptokokkibakteeria. Myös pienpetopyytäjät pyrkivät järjestäytymään valtakunnallisesti, jotta supipyyntiin saataisiin nykyistä enemmän tehoa. R iistakeskuksen kanssa tullaan keskustelemaan toteutuksesta ja rooleista, mutta pienpetojen vähentämisen tärkeydestä ei ole kellään mitään kiistettävää, sanoo orimattilalainen pienpetopyytäjä Markku Ahonen. Metsästäjien ammattitaitoon ja tietämykseen tulisi luottaa, eikä suhtautua esimerkiksi luolakoirapyyntiin tunteenomaisesti. Ahonen on pyytänyt pienpetoja jo vuosikymmeniä puoliammattimaisesti
– Ajatuksena on, että Metsästäjäliiton piirit lähettävät tiedon pyynnin tarpeista seuroille suoraan. – Kanalintuja, lähinnä teeriä on näkynyt muutaman kymmenen linnun parvia. Ahosella on näyttöä pyynnin tehokkuudesta Orimattilassa. – Jos vain yksi alue tyhjennetään supeista, ei tilanne parane, jollei samankaisesti myös ympäröiviä alueita tyhjennetä. Ahosen mukaan pilottihanke aloitetaan Hämeenlinnan Rengossa, jossa kaikki paikalliset metsästysseurat ovat mukana hankkeessa. Nyt ammumme lähinnä haaskoilta 80-90 supia vuodessa. Jo ennestään melko hyvin pyydetyllä alueella on tarkoitus selvittää, miten paljon supikantaa voi vielä vähentää luolakoirapyynnillä. Kokeneilla luolakoirametsäsjillä ei hevin jää sormi suuhun. Kokeneita ja hyvin toimivia luolakoiraryhmiä on aika paljon ympäri maata samoin kuin pintapyytäjiä. – Riistanhoitoyhdistykset voisivat levittää myös tietoutta pienpetopyynnin merkityksestä ja tarkoituksesta sekä jäsenilleen että ylipäätään kaikille kansalaisille, jotta pyynti hyväksyttäisiin mahdollisimman laajasti. Verkostoituminen toisi tehoja Ahonen on osaltaan puuhaamassa valtakunnallista verkostoa, jossa luolakoirapyytäjät ympäri maata järjestäytyisivät ja rekisteröityisivät. Sille kelpaavat marjat, kasvit, liha, vilja, juurekset ja ylipäätään kaikki syötävä. Myös supin tapa liikkua tekee siitä hyvin tehokkaan saalistajan. Oman kokemukseni mukaan vanhat supit jäävät helpommoin pesäluoliin talvisin kun taas nuoret ja sairaat joutuvat talvellakin liikkumaan enemmän ravinnonhaussa. 13 Jokainen luolasta ulos saatu vanha supi on erityisen arvokas, jotta kanta ei pääsisi lisääntymään kovin suurin harppauksin. Kannan harventamisen suhteen olennaista olisi saada saaliiksi vanhoja pareja, jotka lisääntyvät tehokkaimmin. – Pari vuotta sitten pyydettiin 3500 hehtaarin alueelta 296 supia ja 66 kettua. Metsästäjistäkään ei ole puutetta. Riistanhoitoyhdistykset esittelevät asian seuroille. Haaskametsästys, loukutus ja luokakoirapyynti ovat kaikki hyviä menetelmiä. Säännöllinen pyynti tuottaa tulosta Olennaista olisi Ahosen mukaan pyynnin kattavuus ja samanaikaisuus. – Jos kahden paikan suora – Kannan harventamisen suhteen olennaista olisi saada saaliiksi vanhoja pareja, jotka lisääntyvät tehokkaimmin.. Orimattilassa on puolenkymmentä ryhmää, jotka pitävät supikantaa kurissa ja tulokset ovat vähitellen alkaneet näkyä. Supi täyttää erittäin nopeasti tyhjiöt, minkä vuoksi kannan tehokas harventaminen edellyttää laajojen alueiden tehopyyntiä. Jokainen pyyntimuoto täydentää toistaan. Joskus luolaan päätyy koiran lisäksi mieskin. Supille kelpaa kaikki syötävä Supi on käytännössä kaikkiruokainen otus. Yhdistyksillä olisi mahdollisuus tukea toimintaa metsästyskorttivaroista jollakin summalla. Ensiksi on selvitettävä, mitkä seurat ovat valmiita lähtemään mukaan toimintaan
Supeja ei pyydetä rahan takia, vaan pyytäjien motiivi on mitä suurimmassa määrin riistanhoidollinen. Yksi keino raatojen hävitykselle on polttaa ne, sillä rasvainen supi palaa erittäin hyvin. Ketulta jää jotain huomaamatta, mutta supilta tuskin mitään. 14 Muutkin pesärosvot voivat hyvin n Supi on tunnettu linnunpesien rosvoaja, mutta Markku Ahonen pitää naakkaa jopa vielä tehokkaampana tuholaisena. – Aikanaan loukutin näätiä useita kymmeniä vuodessa ja tutkin mielenkiinnon vuoksi niiden jätökset. Marjaviljelmillä parin tuhannen naakan parvi tekee selvää jälkeä muutamasta hehtarista mansikoita puolessa tunnissa. Näitä jäämiä löytyi myös talvisin. Talvisin löysin mitei aina jätöksistä jäännettä, jota en aluksi oikein tajunnut, mitä se oli. Aikani asiaa selviteltyäni tajusin sen olevan linnun munan nahkakuorta, joka on siis varsinaisen kuoren alla oleva pehmeä kuori, jota eivät edes näädän vatsahapot herkästi sulata. Toinen lintujen pesien tuhoaja on näätä. 308) ERITTÄIN TEHOKAS Vaimennus 32.5 dBc (kal. Esimerkiksi punaketun huipputurkin hinta on tällä hetkellä 16 euroa, joten tarhaajalle ei hinnasta paljon käteen jää. etäisyys on esimerkiksi kilometri, kettu kulkee tuolla matkalla ehkä 1,2 kilometriä, mutta supi nuohoaa edestakaisin ja sille matka saattaa jopa tuplaantua. Itse olen saanut 15 euroa yli 90-senttisestä ykkösluokan supin nahkasta. Ainoa selitys on, että näätä varastoi linnunmunia kesällä ja käyttää niitä ravinnokseen talvella. Juhani Karvonen – Metsästäjien ammattitaitoon ja tietämykseen tulisi luottaa, eikä suhtautua esimerkiksi luolakoirapyyntiin tunteenomaisesti. – Naakkakantaa pitäisi ehdottomasti saada harvennetuksi, mutta sellainen lupa tuntuu olevan miltei mahdoton viranomaisilta saada. Toisaalta jonkinlainen korvaus turkista saattaisi Ahosen mielestä antaa hieman lisäpotkua pyyntiin. TULE TUTUSTUMAAN TAI KATSO LISÄTIEDOT NETTISIVUILTAMME! VICTOR VICTOR L TEHOKAS Vaimennus 26 dBc (kal. Pari vuotta sitten Orimattilassa pyydettiin 3500 hehtaarin alueelta 296 supia ja 66 kettua. Hyvällä luonnonturkiksella oli joitakin vuosia sitten kysyntää Euroopassa, mutta määrän ja laadun olisi pitänyt olla sellaisia, ettei suomalaisten metsästäjien kautta niitä määriä olisi voinut tuottaa millään keinolla. ® PAREMPIEN METSÄSTYSVARUSTEIDEN MAAHANTUOJA www.nordhunter.com MYYNTI: ASEJA ERÄLIIKKEET UUTUUS USKOMATTOMAN TEHOKKAAT, TYYLIKKÄÄT JA KEVYET KIVÄÄRIVAIMENTIMET NYT KAUPOISSA. Olen kuitenkin itsekin nähnyt miten neljä naakkaa tuhosi sisätiloissa olleen haarapääskyjen pienen yhdyskunnan puolessa tunnissa. 308) ERITTÄIN KEVYT Paino 290 g KEVYT Paino 325 g ERITTÄIN LYHYT Jatkaa asetta 127 mm LYHYT Jatkaa asetta 163 mm HOIKKA Halkaisija 41 mm HOIKKA Halkaisija 41 mm Kaliiberit .243, 6.5 mm ja .308 Kierteet M14-M18x1 sekä 5/8-24UNEF nordhunter_a&e_no_3_stalon_victor-l_022018.indd 1 16.2.2018 15.37. – Tällä hetkellä tilanne luonnonturkiksen kaupassa on hyvin huono, koska tarhattujenkaan eläinten turkit eivät tahdo maailmalla käydä kaupaksi
– Valitusosoitus ja -ohjeet ovat aina päätöksen mukana, jos asia on ratkaistu hakemuksesta poikkeavasti. Hakemuksen mukaisesti myönnetystä luvasta ei enää anneta valitusosoitusta. Paljon riippuu hakijan asuinpaikasta. Sisäasiainministeriö saa eri poliisilaitosten käytännöistä ja linjauksista tiedusteluja lähes viikoittain. Poliisitarkastaja uskoo, että poliisilaitosten tulkinnat yhdenmukaistuvat ensi vuonna, kun hakemukset otetaan käsittelyyn yhteisestä työjonosta sähköisen asioinnin käyttöönoton myötä. – Lupa myönnettiin ja kysyin silloin ulkonkövaatimuksista. Kävin näyttämässä asetta ja kaikki kunnossa. Kielteinen päätös tulisi ihan vaan sen takia, että puhuimme ar-tyyppisistä aseista. – Tärkein asia kaikessa tässä – Nyt minulle ilmoitettiin, ettei ase saa olla sotilasaseen näköinen, eikä siinä saa olla irroitettavaa lipasta. Sivula selventää, että laki ei sinänsä kiellä pitkän lippaan käyttöä metsästysaseessa esimerkiksi harjoittelussa. Joillakin poliisilaitoksilla tätä tulkitaan niin, että metsästysperusteella haettuun aseeseen ei saa olla mahdollista liittää kapasiteetiltaan suurempaa lipasta kuin metsästyksessä on sallittua. Viime vuonna sama harrastaja haki täsmälleen samanlaista lupaa samalta laitokselta, eikä mitään ongelmia ollut. Käyttötarkoitus aseelle oli metsästys, pienriista ja pienpedot, erityisesti kettu. Sivula muistuttaa, että luvanhakija voi valittaa saamastaan päätöksestä. Virkailija sanoi suoraan, että ar-tyyppisestä ainakin tulee kielteinen päätös lähes varmasti, mutta hän voisi jättää lisäselvityksen, jos niin haluan. Metsästäjä kertoo suhtautuvansa melko intohimoisesti asiaan, eikä hyväksy sitä, että jokin metsästykseen hyvin soveltuva asetyyppi kielletään ulkonäön takia vain, koska se ei näytä sata vuotta vanhalta. Joitain tätä kantaa tukevia hallinto-oikeuden päätöksiä on Sivulan mukaan olemassa, vaikka laki ei suoraan estä luvan myöntämistä tällaisiin aseisiin. – Nyt minulle ilmoitettiin, ettei ase saa olla sotilasaseen näköinen, eikä siinä saa olla irroitettavaa lipasta. n Juhani Karvonen. oli se irtolippaaseen liittyvä asia. Kotipaikkasidonnaisuudestahan luovuttiin jo joulukuun alussa voimaan tulleessa ampumaaselain muutoksessa. Normaalisti valitus tehdään hallinto-oikeuteen, jonka päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. – Metsästettäessä itselataavassa aseessa saa kuitenkin olla vain 1+2 tai 1+3 patruunaa riistaeläimestä riippuen. Lupa on voimassa ja metsästän kyseisellä aseella, kertoo metsästäjä. Tämä jälkimmäinen oli se seikka, mikä tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä. – Ha rk inta on tällöin per ust u nut juu r i t uohon tulivoimaisuuteen ja käyttötarkoitussidonnaisuuteen. A se ja Erän toimitukseen otti yhteyttä metsästäjä, joka oli hakenut lupaa itselataavalle kertatuliaseelle, kaliiperit 222 ja 223. Minulle kerrottiin ettei niitä ei ole, joten ostin ar-tyyppisen aseen. Ampuma-aselaissa säädetään, että ampuma-ase ei saa olla hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen tai tehokas ja että aseen tulee sopia hyvin aiottuun käyttötarkoitukseen. Poliisitarkastaja Seppo Sivula uskoo, että poliisilaitosten tulkinnat yhdenmukaistuvat ensi vuonna, kun hakemukset otetaan käsittelyyn yhteisestä työjonosta sähköisen asioinnin käyttöönoton myötä. Tämä jälkimmäinen oli se seikka, mikä tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä. Tilanne muuttui kun harrastaja haki uutta lupaa. 15 Pitkä lipas soveltuu metsästysaseeseen tai sitten ei Linjaus riippuu poliisin tulkinnasta Aselupien saanti tietynlaisille aseille takkuaa. – Ampuma-aselaissa säädetään, että ampuma-ase ei saa olla hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen tai tehokas ja että aseen tulee sopia hyvin aiottuun käyttötarkoitukseen. Jos se pitää paikkansa, sehän kieltää todella monet ”oikean” näköiset puutukkiset puoliautomaattikivääritkin! Tiedusteluja lähes joka viikko Sisäasianministeriön poliisitarkastaja Seppo Sivulan mukaan tulkinnoista tulee kysymyksiä ja tiedusteluja ministeriöön viikoittain, tai ainakin useita kertoja kuukaudessa
Mykrä selventää vielä, että mitään lupauksia viranomaisten taholta ei ole petotyhjiöstä annettu, mutta toivoo heiltä myös kauaskatseisuutta. Petotyhjiö toiveena tarhojen ympärille Kentällä on noussut keskusteluissa useaan otteeseen esille petotyhjiön saaminen metsäpeuratarhojen ympärille. Huoli metsäpeurojen tulevaisuudesta ei hankkeen toteuttajilla ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Onko petotyhjiö vain metsästäjien toive vai olisiko se oleellinen metsäpeurojen palautuksen onnistumiselle. Varsinkin Lauhan aitaus sijaitsee alueella, joka on jo tunnettu runsaasta susikannasta. Suomen riistakeskus ei myöntänyt lupaa, koska sudet eivät ole aiheuttaneet aitauksessa oleville metsäpeuroille vaaraa tai uhkaa. 16 Sudenkaatolupia ei heltiä peurojen totutustarhan ympärille Metsäpeurat lupapolitiikan silmässä Mitä tulee tapahtumaan tarhatuille metsäpeuroille. – Termi on alkanut elämään omaa elämäänsä ja saattaa olla syntynyt viittauksesta suurpetojen päivitettyihin ja päivitettäviin kannanhoitosuunnitelmiin, joissa todetaan, että metsäpeurojen palautushanke pitää poikkeuslupien kohdentamisessa ottaa huomioon. Vaatimien toivotaan olevan myös kantavia, jolloin lauman pääluku kasvaa kevään tullen. Tuntuu vähän hölmöltä, jos kriittisen vähälukuisesta palautusistukkaiden joukosta pitää ensin syöttää muutama yksilö susille, ennen kuin poikkeuslupia metsäpeurojen vapautusalueille heltiää, toteaa MetsäpeuraLIFE-hankkeen projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksen Eräpalveluista. Nyt tarhoissa asuu ja totuttelee seutuun yhteensä 13 metsäpeuraa. Lauhassa ainoastaan hirvet ovat vierailleet aidan ulkopuolella, liekö aitaus rakentunut niiden kulkureitille. Toivottavasti viranomaiset vielä ennen metsäpeurojen vapautusta toteaisivat poikkeusluvalla toteutettavan vahinkojen ennaltaehkäisyn mahdolliseksi. Toki myönteinen päätös olisi vienyt. Alueen metsästäjät ovat tunnollisesti seuranneet susien liikkeitä, merkanneet havaintojaan Tassurekisteriin ja myös hakeneet alueelle poikkeuslupaa seitsemälle sudelle perustuen metsäpeurojen suojeluun. – On harmillista, joskin nykytilanteessa odotettavaa, ettei poikkeuslupaa susille myönnetty. Lisäksi tuoreinta virallista tietoa susikannan vähimmäiskoosta tulkittiin niin, että elinvoimaisen kannan vähimmäiskoon täyttymisestä ei voida olla varmoja. Väliaikainen petotyhjiö on varmasti kentän toivetila, eikä se metsäpeuran palautuksen tavoitteet huomioiden minuakaan haittaisi. A se ja Erä on seurannut metsäpeurojen palautusistutusta luonnonsuojelualueille Seitsemiseen Pirkanmaalle sekä Lauhaan Etelä-Pohjanmaalle Kauhajoen ja Isojoen rajalle. Lupaperusteissa oleellista on se, että poikkeusluvan sijasta on käytettävissä joku muu mahdollinen ratkaisu, joka tällä hetkellä metsäpeurojen kohdalla on niitä suojaava aitaus. Mutta siltikin viranomaisen toivoisi olevan kaukokatseinen. Elo on ollut rauhallista, eikä tarhojen hoitajien mukaan häiriötekijöitä ole havaittu. Annetaanko susien kaikessa rauhassa odotella metsäpeurojen vapauttamista. – Ymmärrän luvanmyöntäjän aseman tilanteessa, jossa nyt ollaan ja metsäpeurat ovat jotakuinkin petovarman aitauksen sisällä. Lupia vasta vahinkojen jälkeen
– Väliaikainen petotyhjiö on varmasti kentän toivetila, eikä se metsäpeuran palautuksen tavoitteet huomioiden minuakaan haittaisi, Mykrä myöntää. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat reilu viisi miljoonaa euroa. Leppä toteaa, että mitään uutta asetusta ei olla suunnittelemassa helpottamaan poikkeuslupakäytäntöä tilanteessa, jossa puntaroidaan luvan myöntämistä etukäteen toisen luonnonvaraisen lajin suojelemiseksi. Kun peurat vapautetaan luontoon, todennäköisesti riistakeskus saa uudestaan harkittavaksi poikkeuslupapäätöksen. Vaikka metsäpeurojen palautus epäonnistuisi susien vuoksi, ei ministeri Lepän mukaan korvausvastuuta kuitenkaan synny. – En ota kantaa yksittäiseen lupapäätökseen. Vaikka hoitosuunnitelma erikseen nimeää metsäpeuran mahdolliseksi poikkeuslupaperusteeksi, lupia ei voi myöntää ennen kuin suden vähimmäiskanta-arvio osoittaa tuon parimäärätason saavutetuksi. – Hanke pitää sisällään paljon muitakin toimenpiteitä metsäpeuran hyväksi kuin vain palautusistutuksen. Ministeri olettaa, että susille tullaan hakemaan siinä vaiheessa uutta poikkeuslupaa. Odotetaan miltä seuraava arvio näyttää. – Jos niin käy, ainoa lohtu on se, että voimme kertoa komission suuntaan paljon julkista rahaa palaneen ja hankkeen tavoitteiden jääneen saavuttamatta EU:n jäykkien lajisuojelusäädösten myötävaikutuksesta. Harkinta on yksinomaan Suomen riistakeskuksen vastuulla enkä tunne tapauksen yksityiskohtia, Leppä toteaa. Syksyllä 2019 totutustarhoista vapautetaan ensimmäiset metsäpeurat. Korvausvastuuta tuskin syntyy suuntaan tai toiseen, kun luonnonvaraiset eläimet kohtaavat. Tällä kohtaa viesti koskisi eri lajien suojelupolitiikan yhteensovittamisen epäonnistumista tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan riskienhallinnan ollessa säädösten vuoksi täysin mahdotonta. Metsäpeurat ja sudet ovat aina eläneet samoissa elinympäristöissä. Pahimman kauhuskenaarion mukaan sudet ehtivät tappaa kaikki vapautetut metsäpeurat, mikäli lupaviranomaisen toiminnan pitää olla vahinkoihin reagoivaa ennaltaehkäisyn sijaan. Asia on hyvin kaksijakoinen. Hoitosuunnitelman mukaan. Metsäpeuran ja suden ristiriita Suden kannanhoitosuunnitelmassa todetaan, että metsäpeuroja pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää paria. Tuodaanko metsäpeurat Lauhasta pois, jos vapautukset näyttävät epäonnistuvan. Niin ei missään nimessä saisi olla. Kuva: Milla Niemi MetsäpeuraLIFE, Metsähallitus heitä heikoille jäille, sillä silloin olisi toimittu vastoin linjaa mihin on luontodirektiivin ja kansallisen lainsäädännön sekä susikannan hoitosuunnitelman myötä sitouduttu. – Tuntuu vähän hölmöltä, jos kriittisen vähälukuisesta palautusistukkaiden joukosta pitää ensin syöttää muutama yksilö susille, ennen kuin poikkeuslupia metsäpeurojen vapautusalueille heltiää. n Erja Pekkala pitää suojella susilta, johon nähden poikkeusluvan myöntämättä jättäminen on ristiriitaista. Ministeri Jari Leppä (kesk) ei lähtenyt spekuloimaan, onko Lauhan totutustarhan alueelle haetun susien poikkeusluvan evääminen metsäpeurojen suojelun kanssa linjassa. Mutta en tässäkään tapauksessa ota kantaa yksittäisen mahdollisesti tulevan hallintopäätöksen sisältöön. Riskien ennalta hallinta olisi nyt ainoa järkevä tapa toimia, mutta jäykäksi rakentunut säädöspohja sitoo käsiä. MetsäpeuraLIFE-hanke on edennyt ja seuraava merkittävä etappi on eläinten vapauttaminen luontoon ensi vuoden syksyllä. – Hanke rahoitetaan pääasiassa EU:n LIFE-rahastosta. Tällöin kyse on intressipunninnasta, jossa huomioidaan senhetkinen tilanne. Komissiossa tiedetään, että kaikki LIFE-hankkeet eivät pääse tavoitteisiinsa. – En usko että viranomaisetkaan ovat tyytyväisiä tilanteeseen, jossa nyt ollaan. Luvanmyöntäjän on pakko nojata tuoreimpaan käytössään olevaan tietoon, joka on viime maaliskuulta. 17 Ministeri Leppä ei ota kantaa susilupiin n Metsäpeurahankkeen kansallisesta rahoituksesta vastaavat maaja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö yhdessä hankekumppanien kanssa. Niissä tapauksissa on hyvin keskeistä tarkkaan viestiä komissiolle, missä mentiin vikaan. Rahoittajat ovat hyvin perillä tilanteesta
Useat tahot tekevät hyvin herkästi myös valituksia hallintooikeuksiin puolesta ja vastaan. Suomen riistakeskus hallinnoi suden poikkeuslupamenettelyä ja on saanut harteilleen myös erilaiset susiin liittyvät tietopyynnöt. Riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Luonnonsuojeluliitto Tapiola saa kaikista susiluvista tiedon Työläät susilupavalitukset Kun jokaisesta susiluvasta valitetaan, se tietää aikamoista byrokratiaa. Jo ennen valituksia on lupahakemuksista pyynnöstä tiedotettava.. 18 S usiin liittyvää tiedotusta, uutisointia ja lupamenettelyä seurataan tarkasti
Toki myönnän, että jos pyyntöjä ei tulisi, voisimme sillä ajalla tehdä muita tehtäviä, joita meillä kyllä riittää. Heillä on siis hakemus käytössä, ennen kuin olemme tehneet päätöstä. Osa tietopyynnöistä on työläitä, koska kaikkea materiaalia ei saa suoraan tiedostoista, vaan ne joudutaan kokoamaan käsin eri lähteistä. – Kyllä edelleen nykypäivänä hakemuksen pystyy tekemään ilman juristiarmeijaa, kun tuo asian esille juuri sellaisena kuin se on. Tapiola lähettää usein pyytämättä lausunnon omista näkemyksistään lupahakemukseen. Luonnonsuojeluliitto Tapiola paikallistoimijoineen saa pyynnöstä jokaisesta riistakeskukseen saapuvasta susipoikkeuslupahakemuksesta tiedon julkisuuslakiin perustuen. – Hakemusasiakirjat ovat julkisia asiakirjoja, ja Tapiola on tehnyt monilla alueilla varauksen, että sutta koskeva poikkeuslupahakemus on lähetettävä heille tiedoksi. teisistä suden poikkeusluvista on valitettu. Hakemusasiakirjat ovat julkisia asiakirjoja ja yhdistys on tehnyt monilla alueilla varauksen, että sutta koskeva poikkeuslupahakemus on lähetettävä heille tiedoksi. Lähetämme luvanhakijalle Tapiolan lausunnon tiedoksi, osa siihen vastaa ja osa ei, mutta hakemuksen käsittelyyn vastaaminen ei vaikuta. – Tapiolalla on alueellinen verkosto, ja nämä paikalliset yhdistykset antavat poikkeuslupiin liittyviä lausuntoja. – Demokratiaan kuuluu lakiin perustuva valitusoikeus julkishallinnon päätöksistä. Hallinto-oikeus pysytti kuitenkin täytäntöönpanokiellon voimassa. Jos myöntökriteerit täyttyvät, päätös on myönteinen. 19 Sauli Härkönen kertoo, että esimerkiksi Luonnonsuojeluliitto Tapiola paikallistoimijoineen saa pyynnöstä jokaisesta riistakeskukseen saapuvasta susipoikkeuslupahakemuksesta tiedon julkisuuslakiin perustuen. Hakemuksista kopioita useille Härkönen kertoo, että Tapiola ei ole ainut taho, joka on tehnyt susiin liittyviä tietopyyntöjä. Meillä riistakeskuksessa on viimekätinen näyttötaakka ja meidän pitää pyytää tarvittavat lisäselvitykset ja lausunnot. Poikkeuslupien harkinta on haastavaa työtä, siihen liittyy paljon lakipykäliä ja myös tulkinnanvaraa. Riistakeskus toimittaa lausunnon tiedoksi luvan hakijalle, joka halutessaan voi lähettää vastineen. – On vaikea puhua lisätyöstä, koska erilaisiin tietopyyntöihin vastaaminen kuuluu meidän perustyöhömme. – Myönteisistä päätöksistä valittavat paikalliset luontojärjestöt. Toiset kysyvät toista ja toiset toista asiaa. Kaikki pyyntöjä tehneet ovat samalla viivalla. Vaikka susilupien haku tuntuu olevan aikamoista lakipykälien pyörittämistä, ei Härkönen kuitenkaan näe tarvetta varsinaiselle lakiavulle. Määrä riippuu siitä, missä päin Suomea lupaa haetaan. – Yksittäisiltä kansalaisilta tulee jonkin verran sähköpostilla kannanottoja joihinkin lupahakemuksiin. Hallinto-oikeudet isossa roolissa Hallinto-oikeudet käsittelevät myönteisten poikkeuslupiin liittyvät valitukset ja tekevät niistä omat päätöksensä. Härkönen ei kuitenkaan näe prosesseja ylimääräisenä haittana. Tietopyynnön varaajista ainoastaan Luonnonsuojeluliitto Tapiola paikallisyhdistyksineen lähettää lausuntoja hakemuksiin. Vastikään puhututti tapaus, jossa Varsinais-Suomen hallinto-oikeus antoi perjantaiiltana toimeenpanokiellon riistakeskuksen samana päivänä myöntämästä poikkeusluvasta. Sauli Härkönen kertoo, että viime vuosina isoon osaan myön– Kyllä edelleen nykypäivänä hakemuksen pystyy tekemään ilman juristiarmeijaa, kun tuo asian esille juuri sellaisena kuin se on. Vaikka hallinto-oikeus katsoisi riistakeskuksen luvan olevan lainmukainen, menee käsittelyssä mahdollisesti kuukausia, eikä lupaa enää ehditä tälle kautta käyttää. Jos eivät täyty, päätös on kielteinen. Hallintooikeuden päätökset myös ohjaavat jatkossa meidän päätöksiä lupien suhteen. – Jokaisesta poikkeuslupahakemuksesta lähtee kopioita useampaan paikkaan erilaisille organisaatioille, yksityishenkilöille ja toimittajille. n Erja Pekkala. Joissakin tapauksissa valituksia tulee myös kielteisistä päätöksistä. Riistakeskus saa paljon erilaisia tietopyyntöjä, joista kuitenkin suurin osa liittyy susiin. . Härkösen mukaan riistakeskus antoi vastineen, jossa se vaati toimeenpanokiellon kumoamista
Alati kasvava susikanta on saanut myös Kurikan kaupungin tarttumaan toimeen.. Kurikkalaisten mitta on täynnä. 20 Kylillä luuhaavat sudet saivat kuntapäättäjät toimimaan Kurikassa ollaan tosis saan! Kohta kuuden lapsen äiti Mia Penttilä vaati Kurikan päättäjiä kertomaan, milloin he voivat taata lapsille turvallisen koulutien pelkkien suunnitelmien sijaan
Isokorpi kertoi, että tilanteeseen on vaikeaa antaa yksiselitteistä vastausta, ja totesikin kyseisen tilanteen johtavan aina raskaaseen rikostutkintaan. Pakkotilassa rikotaan lakia ja suojellaan arvokkaampaa. Havaintoja tulee sekä metsästäjiltä että tavallisilta kansalaisilta ja luonnossa liikkujilta. – Joudun hyppäämään toisen viranomaisen puolelle, sillä täältä puuttuu olennainen asiantuntijataho tähän asiaan liittyen, aloitti Isokorpi viitaten Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen edustajien puuttumiseen susi-illan puhujista. Havainnot jo kymmenkertaistuneet Kurikan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Asko Kahila esitteli suurpetojen havaintojen määriä eri vuosilta. Kansanedustaja Reijo Hongisto (sin.) piti useita puheenvuoroja, joissa hän muun muassa ihmetteli Luken ja riistakeskuksen poissaoloa. Luke ja riistakeskus poissa Asiantuntijoiden puheenvuorot aloitti Pohjanmaan poliisin ylikonstaapeli Jari Isokorpi. Suurpetoyhdyshenkilöt tarkistavat nämä havainnot ja kirjaavat ne riistakeskuksen ylläpitämään Tassu-järjestelmään. Hän esitteli, mitkä EU:n direktiivit ja Suomen lait ohjaavat kansallista susipolitiikkaamme. Paikalla oli myös metsästäjiä, jotka ovat hyvin tietoisia susien määrästä ja liikkeistä, ja jotka olivat olleet mukana joulukuussa järjestetyssä lumijälkilaskennassa. Alhaalla oikealla illan puhujista Jari Isokorpi ja Asko Kahila. – Jokaisella on oikeus puolustaa omaisuuttaan tai kotirauhaa. 21 Kylillä luuhaavat sudet saivat kuntapäättäjät toimimaan Kurikassa ollaan tosis saan! Auditorio oli ääriään myöten, ja osa joutui istumaan portailla. Isokorpi otti myös kantaa Luonnonvarakeskuksen ilmoittamaan susien viralliseen määrään ja kannan laskuun. – Vuonna 2014 koko vuoden ajalta Kurikan alueella oli 28 suurpetohavaintoa, joista usea oli ilves, ahma tai karhu, Kahila – Jokaisella on oikeus puolustaa omaisuuttaan tai kotirauhaa. Tilaisuus oli herättänyt suurta mielenkiintoa, sillä Kurikan Yhteiskoulun auditorio oli ääriään myöten täynnä. – Poliisilla on vain yksi susiin liittyvä pykälä, ja sen mukaan poliisilla on oikeus ottaa kiinni ja viimeisenä keinona lopettaa vaaraa aiheuttava eläin. – Voin hyvällä omalla tunnolla kertoa, ettei ainakaan tällä omalla alueella susien määrä ole laskenut. – Toimenpiteitä tullaan asian tiimoilta tekemään, se on selvä, Ala-Nisula painotti. Sen vuoksi hämmästyttää, kuinka Luke on saanut määrän laskemaan, vaikka salillinen ihmisiä näki omin silmin mustien täplien räjähdysmäisen kasvun. Yleisöltä tuli useita kysymyksiä, milloin suden saa ampua sen uhatessa kotieläintä tai ihmistä. En voi sanoa, että susi olisi vaaraton eläin. Pakkotilassa rikotaan lakia ja suojellaan arvokkaampaa.. Tilanteessa jokainen toimii, kuten parhaaksi näkee, ja oikeus puntaroi asiaa jälkeenpäin. Tästä samasta järjestelmästä Luke tekee keväällä suden kanta-arvion. Tätä pykälää on tiukennettu ja sanamuotoa muutettu niin, että lopettaminen on tehty vieläkin tarkempaa harkintaa vaativaksi ja velvoittaa poliisia käyttämään ensin kaikkia mahdollisia muita keinoja. Paikalla oli äitejä, isiä ja isovanhempia, jotka olivat huolissaan lasten turvallisuudesta. K urikan kaupunki EteläPohjanmaalla päätti tarttua toimeen ja selvittää alueen susitilanteen kokoamalla tammikuussa saman katon alle sekä kansalaisia että susien liikkeistä tietäviä asiantuntijoita. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rami Ala-Nisula totesikin avauspuheessaan, että illan tarkoituksena on kerätä tietopaketti ja saada tilannekuva haltuun. Isokorven esityksen pääsanoma oli, että suden kannanhoito kuuluu riistakeskukselle ja polisille kuuluvat vain ne akuutit tilanteet, joissa susi uhkaa ihmistä tai omaisuutta
– Kurikka on sata kilometriä pitkä maa-alue ja meillä on useita kyliä, jotka ovat erittäin kaukana taajamista. Kurikan kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rami Ala-Nisula kuuntelivat vakavana kuntalaisten huolta lasten koulutien turvattomuudesta susien vuoksi ja lupasivat kaupungin ryhtyvän välittömästi toimeen kyyditysten järjestämiseksi. Kuulijoiden ilmeet olivat hyvin hämmästyneitä ja jopa epäuskoisia, kun Kahila heitti näytölle kuvan vuoden 2017 lukemista. Ala-Nisula ihmettelee myös susikeskustelun ristiriitaisuutta ja näkee vastakkain fanaattiset suojelijat muiden ihmisten kanssa. Entä jos lupia ei saada. – Koko vuonna 2017 on järjestelmään kertynyt 266 riviä. Hän myös kehotti ihmisiä pitämään valoja päällä susien varalta. Ala-Nisula toteaa, että kunnalla on velvollisuus tarttua toimeen, koska kukaan muu ei sitä tee. Illan keskustelua johtanut Kurikan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rami Ala-Nisula kertoi ennen avauspuhettaan, että näki tilaisuudelle selkeän tarpeen. (19.2.2018 mennessä alueelle on haettu viisi eri lupaa, joista riistakeskus on hylännyt kolme, myöntänyt yhden poikkeusluvan pihakäyntien perusteella ja yhteen ei vielä ole tullut vastausta, toim huom.) Yleisöstä esitettiin aiheellinen kysymys, mitä sitten tehdään, jos lupia ei susille saada, mutta siihen ei kukaan osannut vastata. Viime aikoina on tullut runsaasti havaintoja susista, jopa niin, että sudet ovat seuranneet muutaman kymmenen metrin päästä perheen ulkoilua pihalla. Ryhmän tehtävänä on jakaa asukkaille tietoa susitilanteesta, sekä myös antaa lausuntoja lupahakemuksiin tai koulukyytejä varten. Kurikan kaupunki puoltaa kaatolupia, ja toivottavasti niitä tullaan saamaan. Suojelu kehottaa: valot päälle! Koko illan rauhallisena pysyneessä yleisössä oli havaittavissa liikehdintää ja puheensorina yltyi, kun yleisöstä nousi esittelemään itsensä ja kertomaan kantaansa Suomen Luonnonsuojeluliiton edustaja Teemu Tuovinen Kauhajoelta. Kurikan kaupunki puoltaa sudelle kaatolupia n Kurikan kaupunki on selvästi tosissaan ja kuntalaisten puolella susitilanteessa ilman minkäänlaista vähättelyä tai epäilyä havaintojen paikkansapitävyydestä. – Joka haluaa suojella susia ja edistää niiden olemassaoloa, ei selvästikään halua nähdä sitä asiaa, että hajaasutusalueella asuu ihmisiä ja siellä ei voida hyväksyä liian lähelle tulevia yksilöitä. Jarmo Latvala Kurikasta ja Henry Penttilä Jurvasta kertoivat, minkälaisille määrille Kurikassa ja lähialueella on haettu suden kaatolupia ja minkälaisia suunnitelmia on vielä jatkossa tarkoitus tehdä. – Ryhmä on riistakeskuksen asettama, mutta me toimimme puhtaasti sidosryhmiemme edustajina. Kolmessa vuodessa Kurikan 28 yksittäistä suurpetohavainto on muuttunut 266 havainnoksi, joista osa on laumoja, eli yksilömäärä on vieläkin suurempi. kertoi ja näytti kuvaa muutamasta pisteestä. – Käytän puheenvuoroni su. Yleisöstä kuului kohahdus, kun Kahila kertoi, että alkuvuonna eli parin viikon aikana oli havaintoja kertynyt jo 80 kappaletta, joista suurin osa oli susia. Näistä havainnoista oli susia 240, karhuja kuusi, ilveksiä kuusi ja ahmoja 14. Itäluoma itse vetää toista ryhmää. 22 Luonnonsuojeluliiton Teemu Tuovinen halusi puhua suden puolesta. Systeemi on muuttunut niin, että yhden täpän alla entisen yhden yksilön sijaan voi olla kokonainen lauma, eli esimerkiksi seitsemän sutta, jos ne on havaittu samalla kertaa. Mauno Itäluoma Kauhajoelta kertoi riistakeskuksen organisoimasta susireviiriyhteistyöryhmä-hankkeesta, jonka tiimoilta ryhmiä on perustettu koko Suomeen 23, joista kaksi Suupohjaan Etelä-Pohjanmaalle
Pelottavinta asiassa oli se, että sudet seisoivat tarkkailemassa pihassa leikkiviä lapsia. Tuovisen mukaan seula tämän vuoden luvissa on tarkka ja kokonaisille laumoille haetuissa luvissa ei ole kyseessä yksilöiden poisto, vaan lauman hävittäminen. Mielestäni kannattaa kääntyä kunnan puoleen, jotta koulukyydit turvataan. – Olen erittäin skeptinen lupien saantiin. Tupila ilmoitti välittömästi lasten vanhemmille tapahtuneesta. – Luulin ensin, että tiellä on pari koiraa, mutta huomasin koosta, että niiden täytyi olla susia. Ne lähtivät vasta kun ajoin autolla niitä kohti. Haluamme viestittää hallinnolle, että olemme tosissamme, ja kunnallinen itsehallinto pitää alkaa näkymään myös etelän päässä. Salissa istuivat myös kansanedustajat Reijo Hongisto (sin.) Vimpelistä ja Lasse Hautala (kesk.) Kauhajoelta. Tuovinen kehotti myös suojautumaan susilta pitämällä enemmän valoja päällä ja ihmisiä huolehtimaan toisistaan. 23 Vuonna 2014 ei susista ollut alueella montaakaan havaintoa. Ne lähtivät vasta kun ajoin autolla niitä kohti. Etäisyys lapsista susiin oli noin 40 metriä. Kurikan kaupunki on tehnyt puoltolauselman kaatolupiin ja haluan lähettää viestiä muille kunnille, että tehkää samoin. Nyt ollaan jo tosissaan Alueen susitilanteen valjettua viimeisillekin epäilijöille alkoi yleisöstä sataa kysymyksiä kaupungin päättäjille siitä, kuinka lapsille turvataan edes koulumatka. Heillä ei ollut aavistustakaan, että sudet olivat olleet vaanimassa pimeydessä. sien puolesta. Tilanteeseen on reagoitu ja monta ihmistä valjastettu tekemään toimenpiteitä. n Erja Pekkala – Haluamme viestittää hallinnolle, että olemme tosissamme, ja kunnallinen itsehallinto pitää alkaa näkymään myös etelän päässä. Meillä on valaistu hiihtolatu, mutta kyllä se on hiljentynyt. ?. – Tilaisuus on tuonut konkreettisesti susiasian ihmisten verkkokalvoille. Paikalle saapunut kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa lupasi, että päätöksiä tehdään nopeasti ja lapsille, jotka elävät susilaumojen keskellä, taataan turvallinen koulumatka. Naapurin kaksi alle kymmenvuotiasta lasta leikkivät pihassa surisevaa ääntä pitävällä dronella eli lentävällä helikopterilla. Hän kääntyi päätieltä pihaansa johtavalle noin 700 metriä pitkälle kotitielle, jonka varressa on myös toisen lapsiperheen koti. Tätä kuvaa vasten pidetään outona, että susien virallinen määrä on laskeva. Lisäksi pihassa haukkui raivoisasti perheen pieni koira. Lapsia ei enää uskalla päästää keskenään pihalle, ja myös aikuisia pelottaa. Etäisyys lapsista susiin oli noin 40 metriä. Tupila oli palaamassa autolla kotiin seitsemän aikoihin illalla. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rami Ala-Nisula varmasti puhui juuri heidän suuntansa todetessaan, että Kurikassa ollaan nyt ihan tosissaan. Yleisössä ollut eläinlääkäri Tapio Harmaala on työskennellyt Ähtärin eläinpuistossa ja tuntee susien käyttäytymisen. Kääntyvän auton valoissa seisoi teillä yllättäen kaksi sutta. – Ilmoitin myös kylän muille asukkaille tapahtuneesta, ja kyllä tämä on vaikuttanut meidän elämään paljon. – Sudet seisoivat kasvot sinne lapsiin päin. Jos tarkastellaan tämän vuoden myöntämättömiä lupia, johtuu se siitä, että takavuosina kannanhoidollisin luvin on kaadettu niin paljon susia, ettei viranomaisten mielestä suotuisa suojelutaso enää täyty. Sudet olivat menneet sen yli poistuessaan kylältä. Petoyhdyshenkilö kävi paikan päällä varmistamassa, että jäljet kuuluivat juuri susille. Sudet vaanivat leikkiviä lapsia n Kurikan Juonikylässä asuva Sampo Tupila oli kohdannut joulun alla kaksi sutta. Hän epäili, että susi käy ihmisistä ensimmäisenä juuri lapsen kimppuun. Kunnan tehtävä on pitää huolta kuntalaisista ja viranomaisten tehtävä hoitaa asioita pahimmilla susialueilla. – Sudet seisoivat kasvot lapsiin päin
Suomen susikanta ei varmasti ole Luken ilmoittama – Metsäpeurat ovat liian kallista lihaa susille ja niiden vuoksi Suupohjan alueelle pitäisi perustaa susivapaa alue.. Hautala hämmästeli isoa ristiriitaa susien määrän arvioinnissa. – Kyllä tämä on jo peruste susimäärän merkittävälle harventamiselle. Hautala oli huolissaan, kuinka sudet rajoittavat perheiden toimintavapautta vanhempien joutuessa esimerkiksi valvomaan jatkuvasti lasten touhuja. – Illan aikana kuultiin paljon esimerkkejä siitä, että alueella on todellakin paljon susia. Hän on tutustunut Suupohjan alueella joulukuussa tehtyyn lumijälkilaskentaan ja painottaa, että myös Luonnonvarakeskuksen tulisi tehdä yhteistyötä metsästäjien kanssa. Susi on täysin arvaamaton eläin. Myös aikuisen tulee pelätä sutta varsinkin silloin, kun ne liikkuvat isoissa laumoissa. Siitä on ilmiselvää haittaa perheille ja ihmisille ja sitä kautta heidän turvallisuudelleen. – Alueen jälkilaskenta on tehty todella tarkoin, ja siinä on otettu huomioon vain kaikki varmat jäljet. 24 ”Susi täysin arvaamaton eläin” K urikan susi-illassa mukana olleen kansanedustaja Lasse Hautalan (kesk) mukaan tilaisuudessa tuli hyvin todennettua alueen suuri susikanta
n Erja Pekkala – Jos Luken arvio tulee olemaan hyvin poikkeava maastossa tehdystä laskennasta, näitä asioita joudutaan kyllä sen jälkeen miettimään ja virittämään yhteiskunnallista keskustelua.. (Viitekuva, Matton) Kansanedustaja Lasse Hautala kehotti kuntia hakemaan valtiolta korvausta susikyydeistä. Suomi on hakemassa kumppania Saksasta, Ranskasta ja Ruotsista, joissa on sama tilanne. MetsäpeuraLIFE –hanke on Metsähallituksen Eräpalveluiden koordinoima ja reilun viiden miljoonan euron kustannuksista yli puolet tulee Euroopan Unionilta. Susi on täysin arvaamaton eläin, Hautala painotti. Suomenpystykorvajärjestön puheenjohtajan Pentti Isoviidan ja Suomen harmaahirvikoirajärjestön Esa Kukkosen alkuperäinen kansalaisaloite vetosi suden siirtämiseen EUdirektiivistä neljä direktiiviin viisi. Sisäministeriön kansliasta aloite kuitenkin torpattiin ja perusteluna oli, ettei eduskunta voi käsitellä direktiivin alaista asiaa. Hautala pohti myös syitä, miksi sudesta on tullut niin voimakkaasti poliittinen eläin. – Metsäpeurat ovat mielestäni liian kallista lihaa susille ja niiden vuoksi Suupohjan alueelle pitäisi perustaa susivapaa alue, Hautala painotti. Luken toimintatavat syyniin Luonnonvarakeskus tekee keväällä suden kanta-arvion, joka kohdistuu Suupohjankin alueella samoihin susiin, jotka Suupohjan miehet ja naiset laskivat joulukuussa. Vaikka rahaa ei saisikaan, se on keino tuoda valtion hallinnolle painetta. Luke käyttää arvioinnissa Tassu-järjestelmän merkintöjä, jotka ovat peräisin juuri näiltä samoilta metsästäjiltä ja kertyneet edellisen kanta-arvion jälkeen. 25 ”Susi täysin arvaamaton eläin” – Myös aikuisen tulee pelätä sutta varsinkin silloin, kun ne liikkuvat isoissa laumoissa. – Maaseudulla on totuttu suojelemaan elämää varsinkin ihmiselämä edellä. Kuitenkin eduskunnan käsittelyssä oli juuri ollut kesäaikaa koskeva aloite, joka sekin on suoraan EU-direktiivistä. Kun puhutaan petoeläimestä, joka vaarantaa elämää, se varmasti puhuttaa ja herättää tunteita. – Nyt direktiivimuutos on kuitenkin nytkähtämässä eteenpäin, kun asia etenee maaja metsätalousministeriön toimesta. Itsekin näin syksyllä suden hirvijahdin yhteydessä Kauhajoella. Direktiivimuutos vihdoin vireille Hautala hämmästeli myös joulukuussa alullepannun sutta koskevan kansalaisaloitteen alkuperäisen version kohtelua sisäministeriössä. Lisäksi arvioinnissa käytetään susien dna-tutkimusta, johon Luke on saanut rahoituksen kolmivuotiseen hankkeeseen. 150-180 yksilöä, vaan vähintään nelinkertainen. Toivottavasti tämä tuo muutosta asiaan. Kansanedustaja Hautala totesi, että mikäli yhteistä linjaa ei löydy, joudutaan toimintatapoja tarkastelemaan uudelleen. – Jos Luken arvio tulee olemaan hyvin poikkeava maastossa tehdystä laskennasta, näitä asioita joudutaan kyllä sen jälkeen miettimään ja virittämään yhteiskunnallista keskustelua. Useissa maissa suden metsästys on vapaampaa kuin Suomessa; Norjakin tekee mittavan harvennuksen, ja nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, että susi ei ole sukupuuttoon kuolemassa. Suupohjan susipopulaation keskelle on tuotu lisääntymään ja totuttelemaan luontoon vapauttamista varten maailman mittakaavassa harvalukuisia metsäpeuroja. EU:ssa jäsenmaat ovat kahdessa kastissa, osassa susia saa metsästää vapaammin, ja osassa se on uhanalainen laji. Kyllä Luken pitäisi lähteä yhdessä metsästäjien kanssa tarkistamaan havaintoja. Maaja metsätalousministeriö vastaa Luonnonvarakeskuksen toiminnasta
Metsästäjäkunta ikääntyy Metsästäjäkunta ikääntyy ja harvenee vääjäämättä. Monet tehtävät vaativat fyysistä kuntoa ja järkeäkin pitää käyttää. Luonnollisesti sama ikääntymisongelma koskee myös riistanhoitoyhdistyksiä. 26 K auhajoen metsästysseuran pitkäaikainen puheenjohtaja, viime vuoden elokuussa toisen kauden Pohjanmaan riistaneuvoston puheenjohtajana aloittanut ja vuoden alusta Suomen riistakeskuksen hallitukseen valittu Pauli Kiviluoma on huolissaan metsästyseurojen ikärakenteesta. Metsästykselle pitää luoda toiminnalliset puitteet ja tähän työhön tarvitaan väkeä ja tekijöitä. Kiviluoma on huolissaan siitä, että vanhenevissa seuroissa kaikki tehtävät kasautuvat muutamille henkilöille, ja pahimmassa tapauksessa hirviluvat jäävät käyttämättä. Yli 80-vuotiaat eivät hirvien perään enää juuri pääse.. Jäävätkö hirvet kaatamatta ja kauriit ruokkimatta. – Ennen riistalaukausta täytyy laittaa kuntoon ruokintapaikkoja, kunnostaa riistapeltoja ja tehdä sata muuta hommaa
Seuroissa on aika herätä Kiviluoma herättelee metsästysseuroja miettimään, kuinka heidän alueensa riistanhoito ja riistakantojen säätely hoidetaan tulevaisuudessa. . On yleisesti tunnettu asia, että osaan metsästysseuroista on vaikeaa tai kallista päästä, ja usein ehtona on maanomistajuus. – Olen kuullut esimerkkejä, että 10–18-vuotiaat nuoret on otettu mukaan seuraan huoli– Seuraavan kymmenen vuoden sisällä seurojen on löysättävä paljon sääntöjä jäsenyyden suhteen ja avattava kaikki ovet seljälleen. On yleisesti tunnettu asia, että osaan metsästysseuroista on vaikeaa tai kallista päästä, ja usein ehtona on maanomistajuus. – Metsästysseuratoiminta perustuu siihen, että metsästys tapahtuu maanomistajilta vuokratuilla mailla. Pauli Kiviluoma kertoo, että Kauhajoella vielä riittää seuroissa porukkaa, ja myös nuoria harrastajia. Kuva: Matton . Myös pienpetojahteihin tulevia vierastetaan, koska kadehditaan kaikkea mikä liikkuu, vaikka pienpetojahdit nimenomaan vetävät nuoria ja se on hyvää riistanhoitoa. 27 – On vaikeaa kuvitella, että yli 80-vuotiaat menevät hirvien perässä, srva-tehtävistä puhumattakaan. On luonnollista, että vaatimus on ollut näin varsinkin silloin ennen, kun seuroihin oli paljon tunkua ja jäsenmäärää piti jollakin tavalla rajoittaa. Kiviluoma on jo herätellyt keskustelua aiheesta, vaikka Kauhajoella vielä seuroissa riittää nuoriakin. matta siitä, missä päin maata he asuvat. – Seuroissa on ihmisiä, jotka pelkäävät, että joku muu ampuu juuri sen kauriin, jota itse on ruokkinut. Liittymismaksun he maksavat vasta 18 vuotta täytettyään, ja siinä vaiheessa katsotaan, otetaanko heidät jäseneksi vai ei. Ovet auki tulijoille Liian korkeita liittymismaksuja Kiviluoma pitää nuorille ongelmallisena.. Nykyään Kiviluoma epäilee, että suomalaisella perikateudella on osuutta nihkeyteen uusia jäseniä kohtaan. Kauhajoen metsästysseura on rakentanut majansa pihaan uuden huoltorakennuksen ampumarataa varten
myös omaa koiraansa. – Kauhajoella seuroissa on jo toimittukin, ja olemme esimerkiksi myyneet hirven vasaluvan niin sanotusti metsään päin. Olen kuullut, että maksu voi olla 300 tai 500 euroa tai jopa tuhat euroa, joka on nuorille liian suuri summa ainakin yhdessä erässä maksettuna. Yhteistyöstä Kiviluoma kertoo toisen esimerkin. Metsästykselle pitää luoda toiminnalliset puitteet ja tähän työhön tarvitaan väkeä ja tekijöitä. Riistanhoitoyhdistyksissä varaudutaan tulevaan n Metsästäjäkunnan ikääntyminen ja arvioitu metsästäjämäärän väheneminen luovat haasteita koko riistahallinnolle. Seuraavan kymmenen vuoden sisällä seurojen on löysättävä paljon sääntöjä jäsenyyden suhteen ja avattava kaikki ovet seljälleen. Tapahtuma onnistui loistavasti. (ms) Nuorena on vitsa väännettävä. – Kaikkien riistanhoitoyhdistysten kannattaa nyt pohtia, onko omassa yhdistyksessä tarvetta ja edellytyksiä vapaaehtoiseen yhdistymiseen, sanoo projektipäällikkö Petri Vartiainen. Vierasjahdeista saaduilla tuloilla seurat rahoittavat myös toimintaansa. Yksi osa tätä ovat Varjon mukaan tarkoituksenmukaiset toiminta-alueet. Nuoria toivotaan mukaan harrastukseen, ja varsinkin porukkajahdit ovat nuorison mieleen. Helsingistä tuli porukka jahtiin, ja meiltä laitettiin monta koiraa metsään. Viime vuosien kuntaliitosten jälkeen on syntynyt tilanteita, joissa kunnan alueella toimii jopa kuusi riistanhoitoyhdistystä. Mukana olivat kaikki seurat ja 555 laskijaa 800 000 hehtaarin alueella. Metsästystä harrastavat tuovat myös jälkikasvuaan harrastuksen pariin. Toisessa tapauksessa metsästämään tuli sellainen porukka, joka halusi kouluttaa – Ennen riistalaukausta täytyy laittaa kuntoon ruokintapaikkoja, kunnostaa riistapeltoja ja tehdä sata muuta hommaa. Suomen riistakeskus käynnisti Virtaa vapaaehtoiseen yhdistymiseen -hankkeen tammikuussa. – Joulukuussa koko Suupohjan alueen metsästysseurat järjestivät yhteistyössä suurpetojen jälkilaskennan. Korotuksen perusteena on muun muassa riistanhoitoyhdistysten toiminnan kehittäminen. – Nuoret eivätkä heidän perheensä välttämättä omista maita, mutta intoa saattaisi riittää. Riistahallintolaissa riistanhoitoyhdistysten toiminta-alue on määritelty yhden tai useamman kunnan kokoiseksi. Nostan kyllä hattua kaikille osallistuneille! n Erja Pekkala. – On tärkeää nostaa kehittämistarpeet keskusteluun ja miettiä miten toiminta voidaan taata tulevina vuosikymmeninä, korostaa Suomen riistakeskuksen johtaja Jari Varjo. Tämä onnistui loistavasti, ja oli ensimmäinen isompi askel laajamittaiseen yhteistyöhön. Riistanhoitomaksua korotettiin kuluvana vuonna. Kiviluoma pitää hyvin ristiriitaisena sitä, että jatkuvasti puhutaan nuorien ottamisesta mukaan toimintaan, mutta metsästysseuroissa on mahdottomia vaatimuksia kuinka pääsee jäseneksi. Yhteistyötä lisättävä Helpotusta tuleviin ongelmiin Pauli Kiviluoma toivoo myös metsästysmatkailusta ja seurojen lisääntyvästä yhteistyöstä. Suomessa toimii kaikkiaan 295 riistanhoitoyhdistystä. Hankkeessa selvitetään riistanhoitoyhdistysten halukkuus yhdistymisiin ja tuetaan yhdistymisestä kiinnostuneita yhdistyksiä. 28 – Meidän seurassa liittymismaksu on 50 euroa, ja jäseneksi pääsevät kaikki seuran alueella asuvat tai maata omistavat. Katseet riista-alalla suunnataan nyt vuosikymmenen päähän tulevaisuuteen. Riistanhoitoyhdistysten osalta toimintaa on tarpeen kehittää, jotta paikallistason palvelut säilyvät
Kuva: Matton kailu yritystoimintana ja taas toisaalla seurojen tekemänä, jolloin kyseessä on toiminnan rahoittaminen. Oleellista on erottaa metsästysmatYksikin epäeettinen video sosiaalisessa mediassa voi tuhota alan vuosiksi eteenpäin. – Metsästysmatkailusta seuroille tulee hyötyä tulopuolelle ja sitä kautta myös riistanhoitoon ja riistakantojen säätelyyn. Väen väheneminen maaseudulla tekee myös seuroihin tilaa. – Vieraiden kehut nostavat itsetuntoa. Erja Pekkala. – Kauhajoella toiminta on aloitettu jo varhain, ja menty päiväkortteja pidemmälle järjestämällä jahteja ja koirankoulutusmahdollisuuksia. – Toiminnan kehittämisvaiheeseen ja suunnitteluun voi käyttää apuna hankkeita, jolloin vältytään sudenkuopilta eikä tarvitse startata omalla riskillä. Seurat eivät useinkaan varsinaisesti mainosta toimintaansa, vaan tieto on levinnyt puskaradiossa. Hän kertoo, että joissakin metsästysseuroissa on jo pitkään tehty jonkin verran kaupallista jahtia myymällä esimerkiksi päiväkortteja vieraspaikkakuntalaisille. Silloin seuran huoleksi jää pelkän metsästystapahtuman järjestäminen. Parhaimmillaan tämä toimii niin, että seurat avoimesti kertovat, minkä verran vuoden aikana tulee vieraita metsästäjiä, ja mihin se raha käytetään. Seurojen on pakko rahoittaa toimintaansa jollakin tavalla, ja tämä on yksi keino. Metsästysmatkailusta seuroille tulee hyötyä tulopuolelle ja sitä kautta myös riistanhoitoon ja riistakantojen säätelyyn. – Seurat joutuvat miettimään palvelun laajuutta niin, että kyseessä on oman toiminnan rahoittaminen eikä niinkään voiton tuottaminen. Puolivalmis ja ankea tuote laittaa liikkeelle ulkomaalaisille huonon kuvan suomalaisesta metsästysmatkailusta. Varsinaista ohjeistusta seurojen tuottamasta metsästysmatkailusta ei tiettävästi ole vielä olemassa. Paikallisen hyväksyttävyyden kannalta tärkeimpänä seurojen tuottamassa metsästysmatkailussa sen nykymuodossaan Matikainen pitää sitä, että toiminnasta ei jaeta tuottoa, vaan sillä peitetään kuluja, ja hyöty jakautuu alueellisesti muillekin, kuin pelkästään metsästysseuralle. Matilainen muistuttaa, että seurojen perinteinen toiminta maanomistajien mailla aiheuttaa varovaisuutta ja rajoittaakin kaupallista toimintaa. Näin osa seurueesta voisi osallistua riistanhoitoon tai tutustua vaikka paikkakunnan kulttuuritarjontaan sillä aikaa, kun toiset metsästävät. Tuotetta voidaan kehittää myös koiraharrastuspuolelle, jolloin saalista ei ole tarkoitustakaan saada. Sen vuoksi toiminnan pitäisi olla elämyslähtöistä. Kymmenen vuotta sitten ajatus oli monessa seurassa asennetasolla ihan mahdoton, mutta Kauhajoen tapaan heräämistä on jo tapahtunut muuallakin. Tällä hetkellä asiakaskunta on selkeä ja rajattu, sillä metsästysmatkalle ei voi lähteä, jos ei ole metsästäjä. Tällöin tuotekehityksessä voisikin miettiä, että matkailu olisi enemmän luontoelämystä. Sen vuoksi toimita pitäisikin olla elämyslähtöistä, eikä niin, että luvataan aina varma saalis keinolla millä hyvänsä. Matilainen neuvoo, että toimintaa voi aloittaa ja testata esimerkiksi erilaisten kehittämishankkeiden kautta, jolloin riskit ovat pienemmät. Maanomistajat voivat kyseenalaistaa toiminnan, jos seurat tekevät sillä bisnestä. Lähitulevaisuudessa seuroissa on pakko jotakin tehdä. Piristysruiske syrjäkylille Vieraspaikkakuntalaiset tuovat piristysruiskeen pienellä paikkakunnalla koko kylälle. Maaseudun metsästäjien määrä vähenee koko ajan, vaikka sitä kaikissa seuroissa ei vielä tiedosteta, kertoo projektipäällikkö Anne Matilainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Erityisesti silloin, jos metsästysmatkailua on aikomus tarjota myös ulkomaanmarkkinoille, on lähdettävä liikkeelle hyvin suunnitellulla tuotteella. Seurat saavat rahallistakin hyötyä Metsästysseurat ovat perinteisesti olleet hyvin suljettuja yhteisöjä, eikä niihin ole ollut kovin helppoa päästä jäseneksi. Laji on myös sikäli herkkää, että ylilyöntejä tulee varoa kaikin keinoin. – Koiraharrastuksen mahdollistamisesta seuran mailla saadaan kiva lisä, joka ei kuitenkaan verota saaliskantoja. – Jatkossa metsästäjät voivat kuitenkin matkailla yhä enemmän porukoissa, joissa kaikki eivät metsästä. Nykyään ihmiset käyvät metsästysmatkoilla ulkomaita myöten ja myös nuorten innostus on vaikuttanut asiaan. Yksikin epäeettinen video sosiaalisessa mediassa voi tuhota alan vuosiksi eteenpäin. Matkailijoista apua riistanhoitoon Pidemmälle vietynä seurat voisivat hyötyä matkailijoista myös riistanhoidossa. Kaikki eivät Matilaisen mukaan halua tappaa eläimiä, vaan saavat elämyksen niiden hoidosta ja ruokkimisesta. – Seurat voivat toki myös tehdä yhteistyötä yrittäjän kanssa, joka sitten tarjoaa varsinaista kaupallista metsästysmatkailua. – Yritän saada selville muun muassa, kuinka paljon metsästysseurat ovat kiinnostuneita metsästysmatkailusta tai jo toimivat asian tiimoilta. Vieraspaikkakuntalaiset tuovat piristysruiskeen pienellä paikkakunnalla koko kylälle. 29 Metsästysmatkailusta haetaan apua n Helsingin yliopiston Ruraliainstituutti on selvittänyt useaan otteeseen vuosien varrella metsästysmatkailun mahdollisuuksia paikata harvenevan metsästäjäkunnan aiheuttamaa vajausta riistanhoidossa ja seurojen taloudessa. Paikalliset tuntevat, että heidän tietämystään esimerkiksi riistan liikkumisesta arvostetaan
Seurueemme pysähtyy kapean tien reunaan – levikettä ei ole nimeksikään, ja lumi on tukkinut kaikki sivutiet, on otettava se minkä saa. – Pojilla on kova homma, tuumaa eräs seurueestamme tarkoittaen kuorma-autossa olevia miehiä, jotka nostavat moottorikelkkaa kyytiin ja vaihtavat seuraavaan paikkaan puhdistamaan sähkölinjoja lumen painosta taipuneista puista. Varmistetaan vielä, että etäämmälle pysähtynyt kuorma-auto mahtuu ajamaan ohi. Tykkylumi painaa puita kumaraan, aivan kuin kunnioittamaan tulijaa, joka rohkenee astua Tapion maille. Ensimmäinen koira päästetään irti. Sitkeä venäläinen ei hätkähdä vaikeimpiakaan olosuhteita. Jahtipäivä Kainuun Ristijärven korvessa voi alkaa, ja venäjänajokoira Bravon Peppi lähtee rohkeasti hakuun metriseen hankeen. 30 Venäjänajokoira suosiossa lumisilla saloilla Jänisjahdissa susirajalla Kainuun Ristijärvellä lähdettiin jänisjahtiin venäjänajokoirilla. T ie mutkittelee lumisessa maisemassa. – Minusta tuli aikoinaan metsästäjä kun kyllästyin puhdistamaan muiden ampumia jäniksiä ja sotkemia pyssynpiippuja, kertoo Nevalainen, joka nykyään on myös Venäjänajokoirayhdistyk. Voiko ihminen enää itseään pienemmäksi tuntea kuin Kainuun jylhissä vaaramaisemissa. Matka jatkuu vaaran rinnettä ja paikoin silmien eteen avautuu maisema, joka saa mielen tuntemaan kunnioitusta. Arja Nevalainen tarkistaa, että koiran tutkapanta on kunnolla kiinnitetty
– Kaverilla oli venäjänajokoira ja sen kanssa käytiin metsällä. Sillä oli niin mahtava luonne. Kahlasin hankeen hakemaan koiraa, ja nuoripari aikoi ajaa kelkalla jäniksen perään katsomaan, tuleeko sen tassuista verta. sen puheenjohtaja. Kumpuileva, luminen maasto kysyy voimia koiralta. Vaikka kotona olikin kotimainen ajokoira, päätyi Mustonen hankkimaan itselle itäisen rodun. Siihen sitten sattui nuoripari moottorikelkalla, sininen savu vain pöllysi ja kone pärisi. Isällä oli suomenajokoira ja enimmäkseen kävimme jänisja metsäkanalintujahdissa. Naureskelumme loppuu, kun metsästä kuuluu haukahduksia. Sanoin, että jos joskus otan itselleni koiran, se on venäjänajokoira. ”Ei saa rääkätä väsynyttä jänistä!” Nevalainen tarkkailee tutkapuhelimen ruudulta koiran etenemistä. – Itse lähdin metsälle isän ja enon mukana siinä viiden vanhana. Jahtiporukat harvenevat Mukana on myös vasta yhdeksän kuukauden ikäinen Riistakairan Harska, jonka omistaja Ari Mustonen muistelee entisaikojen jahteja. Venäjänajokoiran turkki soveltuu hyvin kylmiin oloihin, ja se tarkenee maastossa samassa pakkasessa kuin passimieskin untuvaisen pohjavillan ansioista. – Yritin selittää, että koira menee umpihangessa niin hitaasti, ettei jänis siitä kärsi. Enää ei ole lintuja ja jäniksetkin ovat reilusti vähentyneet, Mustonen harmittelee. Nevalainen kertoo hauskan sattuman vuosien takaa. Tekniikka on kehittynyt, ja vaikka olemme pysähtyneet kumpuilevaan vaaramaisemaan kaukana taajamasta, toimii paikannin moitteettomasti. Jänis oli naisen mukaan väsynyt ja kylmissään. Ari Mustonen (oik), Arja Nevalainen, Raimo M. – Koira oli ajanut jo tovin ja ajattelin mennä hakemaan sitä pois kelkkareitin kautta. Venäjänajokoira on kuitenkin kotoisin talvisilta seuduilta, eikä vähästä säpsähdä. Nainen huusi miehelle: ”Katso, mitä tuo muija hommaa!”. Viljanmaa näyttää suuntaa, minne Ari Mustosen nuori uros Harska lähti jänistä hakemaan. Keli on haastava, sillä Kainuussakin lämpötila on keskellä karuinta talvea noussut plussan puolelle ja jälleen pakastunut aiheuttaen lumeen kovia kerroksia. Viljanmaa ja Juha Tolonen arvailevat minne Pepin ajo suuntautuu. Peppi on löytänyt jäniksen ja ajaa sitä hangessa tarpoen. Silloin pehmeää lunta oli lähes metri ja koira upposi lumeen kaulaansa myöten. Nuori nainen oli alkanut sättimään Nevalaista siitä, kuinka tämä ei kunnioita luontoa ja rääkkää jänistä. Sille koiralle kun vain sanoi, että nyt lähdetään kotiin, sieltä se tuli pois metsästä.. He eivät kuitenkaan minua uskoneet. 31 Koiran seuraaminen tutkapuhelimesta tuo jahtiin omaa jännitystä ja tapahtumien kulku ei jää arvailujen varaan. Koira seuraa tien yli menevää jäniksen jälkeä. Raimo M. Vauhti ei päätä huimaa, mutta eräilyn tavoite on kuitenkin saavutettu, ja ajokoiran haukku kaikuu lumisessa metsässä. On tultu pitkä matka siitä, kun koirat päästettiin ajamaan ilman seurantalaitteita
Hän ei kuitenkaan ollut vielä ehtinyt kunnolla opetella tutkan käyttöä. Säikähdin, että joko nyt koira kohtasi suden. 32 Ajokoira katseli sohvalla uutisia n Metsästysreissuilla tapahtuu toisinaan hauskojakin kommelluksia. Eipä se auta edes miettiä, mihin maastoon voi mennä, ne kun voivat olla missä vaan. Mukana oli myös Juha Tolosen (oik.) Bravon Lenni, joka kettukoirana sai tällä kertaa ulkoilla vain hihnassa. – Rämmin hädissäni metsässä otsalampun kanssa, mutta koiraa ei löytynyt mistään. Aina tilanne ei välttämättä naurata juuri sillä hetkellä, mutta usein aika kultaa muistot ja jälkeenpäin tapahtumasta saa mojovat naurut moneen kertaan. Hän lähti nopeasti pimeään kairaan koiraansa etsimään. Narttu tutkii hetken maastoa, kun koiransa hyvin tunteva isäntä huomaa, ettei koira ole ollenkaan oma itsensä. Puhelin hälytti ja lopulta, kun linja aukesi, taustalta kuului kymppiuutiset, Nevalainen nauraa. Narttu vaikuttaa vaisulta, ja hetken tutkittuaan Viljanmaa toteaa nartulla olevan todennäköisesti kohtutulehduksen. Sitten huomasin, että paikannus onkin jo puoli tuntia vanha ja soitin koiran pantaan. Viljanmaa päästää myös venäjänajokoiranarttunsa Mehtäväiskin Helmin tutkimaan, löytyisikö pitkäkorvaa juoksukaveriksi. Soitto eläin. Nevalainen oli myös hankkinut koiralleen tutkan ja koira oli ajamassa jänistä tutka kaulassaan. Eräpäivämme ”matkanjohtaja”, ikänsä metsämiehenä kulkenut Raimo M. Ympäri Kainuuta on koiria joutunut suden suuhun. Näin tapahtui myös Arja Nevalaiselle niihin aikoihin, kun tutkapannat alkoivat yleistyä. Metsästysmajan pihassa pohditaan, mikä koira menee mihinkin maastoon. – Ilta alkoi jo pimentyä ja huomasin yhtäkkiä, että koira on paikallaan. – Susissa täällä on sulattelemista. Koira olikin mennyt kotiin ja päässyt avoimesta ovesta sisälle ja odotteli rauhassa emäntäänsä sohvalla loikoillen ja uutisia katsellen. Arja Nevalainen tarkkailee puhelimen näytöltä koiran etenemistä maastossa. Varsinkin sulanmaan aikaan on vaikeaa tietää, missä ne kulkevat. Hirviporukat ikääntyvät, ja nuoria ei samalla tavalla enää tule mukaan kuin ennen, jolloin joka kylällä oli metsästäjiä. Nevalainen oli kotonaan, sillä alueella ei ollut vilkkaita teitä ja koiran saattoi päästää matkaan kotipihasta. Arja Nevalainen ja Ari Mustonen ihastelevat koiran vahvaa rakennetta. Mustonen kertoo, että nykyään jahteihin lähtijät tahtovat olla harvassa
Isäntä kutsui koiran pois hukalta päivän alkaessa vaihtua siniseen hämärään. lääkärille ajanvarausta varten ja koira autoon lepäämään. Nokipannukahvit ja makkaratulet hiipivät väkisin mieleen, ja tervaspuiden tuoksu tuntuu jo nenässä. – Sudet ovat samoissa maastoissa ja syövät kaiken eteensä tulevan. Sinne menevät maasta metsäkanalinnut pesineen, jänikset ja sorkkaeläimet. Perheenisän velvollisuudet vaativat lähtemään ajoissa kotiin, ja se ei kettukoiran metsäänlaskun jälkeen olisi enää mahdollista. 33 Viljanmaa innostui tulilla tarinoiden sijasta myös laulamaan. Riista katoaa susien suuhun Myös Viljanmaa harmittelee nykyistä susipolitiikkaa ja toteaa riistan katoavan susien suuhun. Mukanamme on myös petopuolen ajuri Bravon Lenni, jota omistajansa Juha Tolonen ei kuitenkaan tällä kertaa päästä irti. – Metsällä aloin kulkemaan. Ari Mustosen Riistakairan Harska poseerasi vaaramaisemassa. Mihin lie itsensä piilottanut ja koiran on aika tulla pois kovasta karppakelistä jalkojaan säästämään. Peppi jatkaa touhujaan metsän puolella ja jossain vaiheessa jänis vetää pidemmän korren. Kohta täällä ei ole metsissä muuta kuin muutama stressaantunut hirvi, Viljanmaa jyrähtää. Koirien kanssa välillä saa kokea myös takapakkia, mutta sekin kuuluu harrastukseen, aina ei aurinko paista
tää parahiksi ajon liikkeelle, kun saamme tulet roihuamaan. Keskustelu soljuu tulen lämmössä metsästysharrastuksen ympärillä. Vaativat olosuhteet kysyvät ajokoiralta intoa ja kestävyyttä. Harska on vasta juniori-ikäinen, mutta intoa riittää ja isäntä Ari Mustonen on tyytyväinen ajurinalkuunsa. Hänellä oli amerikankettukoira ja plotti. Nykyään jahti on enemmänkin koiran työskentelystä nauttimista, tuumaa Viljanmaa. Ja sillä samalla sekunnilla hämärässä kodassa tumma ääni aloittaa tunteellisen tangon, jota nuotion rätinä säestää. n Erja Pekkala siinä kymmenen ikäisenä, kun eno otti mukaan lintujahtiin. Juniorikoira jää vielä lähistölle hakulenkille, ja se päräyt?. Harska ajaa innokkaana jänistä pitkin poimuilevaa maastoa, kunnes nuoruuden innossa hukkaa ajettavan ja isäntäkin pääsee tulille lämmittelemään. – Kipinän ketunmetsästykseen sain kun olin kaverin kanssa jahdissa. Voimavarana luonto ja eräily Tuuli alkaa kohisuttamaan lumisia puita ja pieni pakkanen viiman voimistamana nipistelee poskia. Nokipannukahvit ja makkaratulet hiipivät väkisin mieleen, ja tervaspuiden tuoksu tuntuu jo nenässä. Kylässä, jossa vietin paljon aikaa, oli myös suomenajokoira ja kaverilla beagle, joiden kanssa käytiin jänisjahdissa. Venäjänajokoiraan nuori mies päätyi harkittuaan ei rotujen välillä, ja nykyään petopuoli tuntuukin vetävän enemmän nuoria puoleensa kuin perinteinen jänisjahti. Selvitystyön jälkeen päädyin venakkoon, koska se on säänkestävä ja jalkava koira, jota pienet lumet ei haittaa. 34 Kainuussa talvet ovat tyypillisesti runsaslumisia. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, minkälainen voimavara eräily ja luonnossa liikkuminen on. Silloin se oli pääasia, että metsästä saatiin reppuun täytettä. Se oli todella kaiken riistan koira! Tolonen kertoilee. Metsästyskausi on siten pidempi. – Riistan saamisella ei enää ole samaa merkitystä kuin silloin nuorena miehenä. Itselle hankin ensimmäisenä koirana sekarotuisen, jossa oli suomenajokoiraa, suomenpystykorvaa ja saksanmetsästysterrieriä. Mustan pannun uumenista kuppiin kaadettua kahvia hörppiessä pohdimme, millä tavalla jahti on muuttunut monien vuosikymmenien aikana. Myös jahtiin lähtijöiltä ei saa puuttua viitseliäisyyttä hangessa tarpomiseen ja hiihtämiseen. Metsästäjällä vain veri vetää harrastuksensa pariin, eikä sille mikään voima mitään mahda. On jo aika siirtyä tulille läheisen metsästysseuran kodalle, sillä kinokseen nuotion kaivaminen ei tunnu parhaimmalta vaihtoehdolta. Viljanmaa myös kertoo, että mikäli hän ei kulkisi metsällä koiran kanssa, hän laulaisi
Hyvänä ominaisuutena venäjänajokoirissa pidetään myös niiden rakenteen kestävyyttä karuissa olosuhteissa. Myös käpälät ovat keskivertoa kestävämmät. Karva on kotimaiseen verrattuna pidempää, ja myös käpälien kestävyys keskimääräistä parempaa. Venäjänajokoiria oli Suomessa jonkin verran jo 1800ja 1900-lukujen taitteessa, mutta ne hävisivät muiden rotujen tieltä. Rotu on tuolloin ollut kotimaassaan hyvin suosittu ja se mainitaan kostrominajokoirana. Haukku on parhaimmillaan musikaalista ja intohimoista kertoen hyvin etäisyyden ajettavaan. Sama pätee Suomessa, rotua käytetään vesilinnun noudosta karhujahtiin, mutta ei kuitenkaan sorkkaeläimen metsästykseen. Rodun uusi nousu on tapahtunut 1970-luvulla, ja sen jälkeen se on saanut uskollisen kannattajakuntansa. – Haku johtaa yleensä nopeasti tulokseen. Nykyään sitä käytetään hyvin monipuolisena metsästyskoirana. – Rodun kotimaa on Venäjä ja suomennetussa kirjallisuudessa rodusta on mainintoja jo 1850-luvulla. Myös ajo on nopeaa. Hän suosittelee rotua metsästäjälle, joka haluaa mahdollisimman harmittoman, säänja kelinkestävän ajokoiran. – Nykyisiin korppukelitalviin venäjänajokoira sopii oivallisesti ja se onkin saanut kiitosta raajojen ja käpälien kestävyydestä. Nopea hakija Viljanmaa kertoo venäjänajokoiran olevan hyvin usein ilmavainuinen ja nopea hakija. – Kun venäläiset lähtivät taigaan useaksi viikoksi jahtiin, ei sinne tarvinnut ottaa mukaan kuin yksi koira.. Viljanmaa näkee rodun tulevaisuuden valoisana, sillä rekisteröinnit ovat nousseet maltillisesti. Kun venäläiset lähtivät taigaan useaksi viikoksi jahtiin, ei sinne tarvinnut ottaa mukaan kuin yksi koira, joka hoiti kaiken riistan. Rotu lienee syntynyt maatiaiskoirista, eikä sen luomiseen ole käytetty muita rotuja, Viljanmaa kertoo. 35 Venäläinen kaiken viljan ajokoira Venäjänajokoira on jalkava, ja sen vahva rakenne soveltuu hyvin lumisiin olosuhteisiin. Venäjällä rotu on hyvin suosittu käyttökoirana. Viljanmaa on kasvattanut venäjänajokoiria vuodesta 1988 lähtien. – Rodun monipuolisuutta on arvostettu varsinkin menneinä aikoina. Hän on toiminut rodun uranuurtajana Suomessa. Viljanmaa kertoo, että alun perin rotu tuotiin Suomeen susijahteja varten. K ajaanilainen Raimo M. – Venäjänajokoira on myös kotiväelle mieluinen ja helposti ohjattavissa halutulle riistalle
Kantaa olisi paikoittain voitu pienentää enemmänkin Peuroja kaadettiin nyt ennätysmäärä Valkohäntäpeurakanta on nyt suurimmillaan vuosikymmeniin. Erityisen runsaasti valkohäntäpeuroja on Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Etelä-Hämeen eteläosissa sekä Uudenmaan länsiosissa.. Keväällähän sen näkee, kun peurat tulevat pelloille ravinnon hakuun, Haliseva toteaa. 36 L empäälän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jorma Haliseva kertoo olevansa tyytyväinen alueella kaadettuihin peuramääriin. Kaadettu peuramäärä on arvion mukaan ainakin 25 prosenttia viime vuoden kannasta. Lupien käyttöaste oli pitkälle yli 90 prosenttia meidän isolla yhteislupa-alueella, jossa oli myös kaikista suurin peurakanta. – Uskoisin, että tämä on aika riittävä määrä kannan leikkaamiseen. Vesilahti-Viiala -alueella lupien käyttöaste oli peräti 95 prosenttia. – Meillä kaadettiin muutamaa kappaletta vaille 2 000 peuraa
Jonkun verran ollaan sitä mieltä, että peurat syövät taimikoissa kuusen kasvaimia. – Tarkkaan ottaen Vesilahdessa on kovin kanta. Voidaankin ajatella, että siinä on ollut vääjäämättä aliarviointia, koska saalismäärä on niin korkea, Körhämö toteaa. Muilla alueilla peuratilanne on selkeästi harvempaa, kertoo Suomen Riistakeskuksen Pohjois-Hämeen riistapäällikkö Jani Körhämö. – Lupamäärä olisi voinut olla selvästi suurempikin, kertoo Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakoski. – Metsästäjien arvio on mielestäni alakanttiin Luken arvioon, joka oli viime keväänä noin 7 000 yksilöä. Alueen verotustarpeesta suurin osa kohdentuu vahvalle peuraalueelle eli Lempäälän seudun, Jalannin, Nokian ja SääksmäenValkeakosken riistanhoitoyhdistysten alueille. Melkein näihin lukuihin päästiin, sillä saalismäärä nousi 3 700 eläimeen. Pukkivoittoisesta metsästyksestä jää metsään paljon tuottavaa naarasta. Luken arvio on tuotettu populaatiomallinnuksella, joka perustuu vasatuottoon, vuotuiseen saaliiseen, peurakolareihin sekä suurpedoista johtuvaan poistumaan. Viime vuonna riistanhoitoyhdistyksen alueella kirjattiin kaikkiaan 283 SRVA-tapausta, joista noin 270 oli peuraja kauriskolareita. Kaatomää. 37 Isosta peurakannasta on ollut myös selkeää haittaa. – Toivotaan, että ne taittuvat nyt. Körhämö arvelee jääneen kannan arvion kasvaneen edellisvuodesta jonkin verran, ehkä muutaman prosentin luokkaa. – Muihin peura-alueisiin nähden luku on pieni, sillä vain osassa, lähinnä Tampereen lounaispuolella, kanta on tiheämpi. Peurajahti jää hirvien jalkoihin Pohjois-Hämeessä arvellaan peurakannan olevan hiukan alle 5 500 yksilöä. – Tilannetta on vaikea arvioida, onko se sitä kaikkein vahvimmalla peura-alueella. Paikoitellen kanta pieneni tammikuun lopussa päättyneen metsästyskauden jälkeen neljänneksen tai kolmanneksen. Pääsääntöisesti muut vahingot, mitä ne ovat tuottaneet, ovat olleet peltovahinkoja sotkemalla, likaamalla ja syömällä. Pohjois-Hämeessä kaadettiin 3 700 Suomen Riistakeskuksen Pohjois-Hämeen alueen tavoitteena oli leikata peurakantaa lähelle 4 000 eläintä, joka olisi ollut peräti kolmanneksen viime kautta enemmän. Nähtäväksi jää, saatiinko kasvu pysähtymään tai jopa leikattua sitä. Luonnonvarakeskus (Luke) antoi viime vuonna ensimmäisen kerran arvion peurojen määrästä. Lempäälän kunnan puolella peuroja ei ole läheskään niin paljon kuin Vesilahdessa, joka on ehdottomasti Pohjois-Hämeen ydinaluetta peurojen suhteen
Kun lunta ei ole, niin valoisa aika on haasteellinen, Perkkiö toteaa. – Olemme saaneet uros/ naaras-suhteen alle viidenkymmenen eli ammumme jonkin verran enemmän naaraita kuin uroksia. Varsinais-Suomessa vahva kanta Varsinais-Suomessa on jo useamman vuoden ajan pyritty vahvasti pysäyttämään peurakannan kasvu ja mielellään jopa vähän leikkaamaankin sitä. Voi olla, että ensi vuonna pitää kaataa lisää, pohtii Salon seudun riistanhoitoyhdistys toiminnanohjaaja Marko Perkkiö. Toisilla alueilla kannan kasvua on saatu hillittyäkin. Erityisesti rannikolla ja saaristossa, ihan lounaisimmassa Suomessa lumipeitteen puuttuminen asettaa omat haasteensa. Pohjanmaalla on selvästi liikaa lunta niille. Suotuisat elinolot peuroille Varsinais-Suomessa peuran metsästyksessä on ongelmana lumen puute. Täälläkin on ollut aika pukkivoittoinen metsästys vuosikausia, jolloin metsään on jäänyt tuottavaa naarasta aika paljon kauden päätyttyä. Nokian eteläosissa oma kanta Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella peurat asustavat pääosin Nokian eteläosissa, jossa myös ammuttiin suurin osa viime metsästyskauden peuroista. Alueen peurakanta on ollut aika voimakkaassa kasvussa muutaman vuoden ajan. – Kannustusta kannan pienentämiseen on ollut ja olemme kaataneetkin paljon. – Alueillamme ei ole erikoisviljelyjä. Se vaikuttaa merkittävästi kannan kasvuun. Meidän pitäisi pystyä lisäämään peurajahtia alkusyksyyn, mutta se tahtoo kyllä jäädä hirvijahdin jalkoihin. n Soili Kaivosoja. Varsinais-Suomen aluetoimiston alueella kaadettiin päättyneellä kaudella kaikkiaan 13 000 peuraa. Voi olla, että ensi vuonna pitää kaataa lisää. Toisilla alueilla olisi pitänyt saada hillittyä kannan kasvua vielä tätäkin enemmän, Marko Perkkiö uskoo. Kuva: Juhani Karvonen Valkohäntäpeurakannat ovat olleet kasvussa jo vuosia useilla paikkakunnilla. Hyvät ravinnot ja sopiva maasto, pieniä peltoja ja metsiä vuorotellen. – Kanta on kasvanut meilläkin ylisuureksi ja varsinkin kolarimäärät ovat kasvaneet viime vuoden aikana rajusti. Ei ihme, että viihtyvät täällä. Alakoski kertoo, että heidän alueellaan ei ole ollut tapana tehdä korvaushakemuksia peurojen aiheuttamista vahingoista. Paimionlahden alueella kaadettiin tammikuun lopussa päättyneellä kaudella 430 yksilöä. Jonkin verran peurat tekevät vahinkoja lähinnä sotkemalla viljapeltoja ja heinämaita, mutta mitään isompaa haittaa niistä ei kolareita lukuun ottamatta ole ollut, Alakoski toteaa. Riittääkö se, ei vielä tiedetä. – Hirvijahti on metsästäjille edelleen ykkösasia, jolloin peurajahti vauhdittuu käytännössä vasta tammikuussa. – Kanta on kasvanut meilläkin ylisuureksi ja varsinkin kolarimäärät ovat kasvaneet viime vuoden aikana rajusti. Riittääkö se, ei vielä tiedetä. Tiheä peurakanta saa metsästäjät liikkeelle nuotio kuuluu hämeenlinnalaisen Kalvolan Metsästysseuran jahteihin. Varsinais-Suomessa viihtyvät peurojen lisäksi myös kauriit. – Täällä on suotuisat elinolot kummallekin lajille. – Kyllä täällä on jonkin verran lisääntynyt koiraja seuruemetsästys, mutta suurin massa tulee edelleenkin kyttäyspaikoilta. Pienen peurakannan alueilla ammutaan pääsääntöisesti pukkeja, eikä se siellä haittakaan. Lupamäärä ei siihen nähden ollut riittävä, vaan olisi voinut olla selvästi suurempi, kertoo Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakoski. 38 rä oli kuitenkin aika lailla paras, mihin tälle kaudelle kyettiin. – Kannustusta kannan pienentämiseen on ollut ja olemme kaataneetkin paljon. – Varsinais-Suomessa kaadettiin ennätysmäärä peuroja ja sitä myötä myös joka yhdistyksessäkin. Lupia riistanhoitoyhdistyksen alueelle oli noin 200, joista kaikki tuli käytettyä
Muutoksilla on haluttu hirvikannan hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti rauhoittaa hirvien kiima-aika metsästykseltä. n. Tämänhetkisestä hirvikannasta Luonnonvarakeskus antaa arvionsa maaliskuussa. Kahteen erilliseen jaksoon jaettu metsästys otettiin käyttöön koko Lapin alueella. Ensimmäisellä jaksolla pyynti oli mahdollista noin kahden viikon ajan syyskuun alussa ja metsästys jatkui uudelleen lokakuun toisena Riistakeskusalue Hirvisaalis Hirvisaalis Muutos % 2016 kpl 2017 kpl Etelä-Häme 1409 1882 33,6 Etelä-Savo 3692 3994 8,2 Kaakkois-Suomi 2800 3026 8,1 Kainuu 2701 2876 6,5 Keski-Suomi 3795 4434 16,8 Lappi 7410 8753 18,1 Oulu 8033 8430 4,9 Pohjanmaa 3545 4813 35,8 Pohjois-Häme 1908 2206 15,6 Pohjois-Karjala 1358 1938 42,7 Pohjois-Savo 3484 3724 6,9 Rannikko-Pohjanmaa 2522 2735 8,4 Satakunta 2495 3002 20,3 Uusimaa 2453 2607 6,3 Varsinais-Suomi 2041 2142 4,9 Koko Suomi yht. Varsinaisen metsästysajan lisäksi hirveä sai Lappia lukuun ottamatta metsästää vahtimalla pellolta mahdollisten vahinkojen torjumiseksi jo syyskuun alusta lukien. 39 Lähes 57 000 hirveä metsästäjien saaliiksi Hirvisaaliissa selvää kasvua Syksyn hirvijahdeissa saatiin saaliiksi runsaat 56 500 hirveä, mikä on noin 14 prosenttia edellisvuotta enemmän. Hirvisaalis viime kaudella (2017) sekä edellisellä metsästyskaudella riistakeskusalueittain. S uomen riistakeskus myönsi hirvenmetsästyskaudelle kaikkiaan noin 53 000 pyyntilupaa, mikä oli noin 26 prosenttia edellisvuotta enemmän. – Hirvisaalis kasvoi edelliseen vuoteen nähden kaikilla riistakeskusalueilla, suhteellisesti eniten Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla, Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa. Tämänhetkisestä hirvikannasta Luonnonvarakeskus antaa arvionsa maaliskuussa. Viime vuosina hirvikanta on kasvanut. Monilla alueilla tavoitteena oli hirvikannan pienentäminen. Pyyntiluvalla saa pääsääntöisesti ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Myönnetyistä luvista käytettiin noin 83 prosenttia. Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain arviot kannan koosta ja rakenteesta. Toteutuneesta saaliista noin 55 prosenttia oli aikuisia hirviä ja loput vasoja. 49646 56562 13,9 lauantaina. Vuosi sitten eli syksyn 2016 metsästyskauden jälkeen Suomen hirvikannaksi arvioitiin 79 000-103 000 hirveä. Kaadetuista aikuisista hirvistä puolet oli naaraita ja puolet uroksia. – Hirvisaalis kasvoi edelliseen vuoteen nähden kaikilla riistakeskusalueilla, suhteellisesti eniten Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla, Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa. Uudet jahtiajat Päättyneellä kaudella hirvijahdissa otettiin käyttöön uudet metsästysajat. Koko kauden saaliista vain runsas prosentti kertyi vahtimismetsästyskaudella. Lukumääräisesti eniten hirviä metsästettiin jälleen Lapin ja Oulun alueilla, yhteensä näissä yli 17 000 yksilöä, kertoo Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta. Muualla maassa hirvijahti alkoi totuttua myöhemmin eli lokakuun toisena lauantaina ja päättyi vuodenvaihteessa. Hirvenmetsästykseen osallistuu Suomessa vuosittain noin satatuhatta metsästäjää. Alueellisten riistaneuvostojen asettamien tavoitteiden mukaisesti koko maassa tavoitellaan hirvien talvikannan pysyttämistä 65 000-89 000 yksilön välillä
Seuralle 30 vuotta täyteen Tampereen Asehistoriallinen Seura Tamarms ry täyttää tänä vuonna 30 vuotta. H elmikuun 18. 40 . Tapahtuman yhteydessä järjestetään vuosittain erikoisnäyttely, joka tänä vuonna oli Lotta Svärd – naiset maata puolustamassa. Seuraan kuuluu 35 jäsentä lähinnä Tampereen talousalueelta. potilaita sotasairaaloissa ja edelleen toipilaita toipilaskodeissa. Lotat hoitivat kenttäpostia, toimivat puhelinkeskuksissa, sähköttivät ja tekivät säähavaintoja. – Asekeräilyn aloittaminen on lainsäädännöllä tehty aika hankalaksi, eikä jäsenkunnan määrän kasvattaminen välttämättä sitä kautta oikein onnistu. Keräilyaseiden lisäksi jäsenistöllä on kokoelmissaan muun muassa miekkoja, lottapukuja, puukkoja ja runsaasti alaan liittyvää kirjallisuutta ja tutkimusaineistoa, sanoo puheenjohtaja Antti Rantanen . Seura on jo vuosia hyväksynyt jäsenikseen myös militariaharrastajia, jotka voivat olla esimerkiksi sotahistorian harrastajia. Myyntipaikan lunastaneita oli noin 130 yritystä, yksitystä keräilijää sekä asealan lehtien ja kirjallisuuden edustajia ympäri maata. Puukkoseppien tuotteita oli useilla pöydillä ja myös ulkomaalaisten myyjien osuus oli merkittävä. Näyttelyä oli kokoelmistaan koonnut Hannu Lakee . Kotirintamalla lotat päivystivät ilmavalvontatorneissa ja hoitivat Tapahtuman yhteydessä järjestetään vuosittain erikoisnäyttely, joka tänä vuonna oli Lotta Svärd – naiset maata puolustamassa. Varsinaisten aseiden ja niiden osien ohella tapahtumassa oli mukana aseja sotahistoriaan liittyvää oheismateriaalia, kuten esimerkiksi miekkoja, kunniamerkkejä, uniformuja, vanhoja ampumatauluja, kirjallisuutta ja aseaiheisia postikortteja. – Asekeräilyn aloittaminen on lainsäädännöllä tehty aika hankalaksi, eikä jäsenkunnan määrän kasvattaminen välttämättä sitä kautta oikein onnistu. Näyttely oli katsaus kaikkien aikojen Suomen suurimman naisjärjestön historiaan, toimintaan ja varusteisiin. – Olemme aseja varushistorian harrastajien ja keräilijöiden yhdistys. – Käytännössä kaikki jäsenet ovat jollain tavoin mukana järjestelyissä, sanoo Alanko. Seuran jäsen Risto Alanko ja puheenjohtaja Antti Rantanen paitsi hoitivat järjestelyjä ehtivät myös oman myyntipöytänsä taakse. päivänä Tampere-talossa pidettyyn tapahtumaan odotettiin noin 1200 kävijää. Varsinaisten asekeräilijöiden lisäksi toimintaan on haluttu militariaharrastajia, sanoo yhdistyksen jäsen Risto Alanko . Alanko myi tapahtumassa aseiden osia. Eläinlääkinnässä hoidettiin hevosia. Esillä oli lottajärjestön pukuja, merkkejä ja tunnuksia sekä inhimillisiä lottatarinoita. Seuran toimintamuotona ovat säännölliset kokoukset, opintoretket, näyttelyt, myyntitapahtumat ja ampumapäivät. Tamarms on hyväksytty ampumaseura, vaikkei se kuuluaan Ampujanliittoon. – Osissa on tänä päivänä niin lupavapaita kuin luvanvaraisiakin osia. Säädökset pitää tuntea eikä erehdyksiin ole juurikaan varaa. Kokouksien ohjelmassa on useimmiten asehistoriaan tai asetekniikkaan liittyviä esitelmiä. Vuotuinen Tamarms on seuran jäsenien voimannäyte. Voimat valjastetaan kerran vuodessa valtakunnalliseen suurtapahtumaan Asevuoden voimannäyte Tampereen Asehistoriallisen Seuran ase-ja militariamateriaalin suururakka on asealan suurimpia vuotuisia tapahtumia. n Juhani Karvonen. Lähes neljännesmiljoona lottaa puolusti maataan sodan aikana työllä. Myös dekoaseiden kauppa on lainsäädännön muutosten takia miltei tyrehtynyt, miettii Alanko Seura kuuluu jäsenenä Suomessa toimivien asehistoriallisten seurojen keskusjärjestöön eli Asehistorian Liittoon. He laittoivat ruokaa, hoitivat haavoittuneita, pesivät ja pukivat kaatuneet
Joskus olen lähtenyt itsekin kotikäynnille, mutta pyrin niitä jo oman ajankäytönkin takia välttämään. Kaupanteossa myös petytään Kaupankäynnissä ei voida aina välttyä pettymyksiltä.. – Jollei leskellä ole aseenkantolupaa, ei hän voi kuljettaa aseita mihinkään, vaan joku aseluvan omaava olisi saatava kuljettajaksi. Aika monella aseella on vielä rahallista arvoa, mutta esimerkiksi 1900-luvun alkupuolen Husqvarnat ja monet muutkin tuon ajan käyttöaseet ovat kunnoltaan sellaisia, ettei niitä kannata enää myyntiin ottaa, vaan ainoa oikea paikka on sulattomo. Joskus Lähdeniemi saa kaupantekoon jopa kymmenien aseiden kokoelman. Oman kokemukseni mukaan noin 90 prosenttia aseista on myyntikelpoisia, mutta eivät välttämättä niin arvokkaita kuin perikunta kenties kuvittelee niiden olevan. – Tänä päivänä 1930ja 1940-luvuilla syntynyt metsästäjäkaarti alkaa siirtyä tuonpuoleiseen ja heidän jäämistöistään tulee aseita esiin. Ongelmana saattaa olla aseiden tuominen kauppiaalle. – Aseella ei välttämättä ole kuin tunnearvoa, mutta pyrin palvelemaan perikuntia, jotta aselupa saadaan purettua ja ase laillisesti pois markkinoilta. Vaikka kaikki tarjotut aseet eivät välttämättä myyntiin päädykään, Lähdeniemi ottaa ne yleensä vastaan. 41 Tampereen aseja militariatapahtumassa esillä uutta ja vanhaa Moni ase löysi ihailijansa Jari Innon mukaan vuoden 1942 mallin panssaritorjuntakivääri tuli markkinoille turhan myöhään. Aseja militariamateriaalin kansainvälisessä myyntitapahtumassa riitti nähtävää. Vierailijat saivat tutustua myös harvinaisuuksiin. T amperelainen asekauppias Erkki Lähdeniemi saa useita kertoja viikossa tarjouksia vanhoista aseista. Kuutisenkymmentä vuotta aseiden kanssa tekemisissä ollut Lähdeniemi toivoo, ettei vanhoja aseita päätyisi suotta romutukseen – Suosittelen aina, että vaarin vanhat aseet tuotaisiin ammattilaiselle näytille ennen kuin niitä kiikutetaan poliisiviranomaisille ja sitä kautta tuhottaviksi. Osa aseista voidaan purkaa varaosiksija loput luvanvaraiset osat toimitetaan romuksi poliisille
Sen jälkeen – vaikka aseista oli rintamilla huutava pula – yksilö unohtui ilmeisesti jonkin varikon nurkkaan, kunnes löytyi siltä vuosikymmeniä myöhemmin. Suora ja sileä käy Suomessa paremmin kaupaksi kuin kaiverretut. Käytetty ase on usein käytännössä aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin uusikin ase. Joskus myyjä pitää aseen arvoa sellaisena, ettei Lähdeniemi sen enempää kuin moni muukaan kauppias voi hintapyyntöön yhtyä. Erkki Lähdeniemi suosittelee aina, että vaarin vanhat aseet tuotaisiin ammattilaiselle näytille ennen kuin niitä kiikutetaan poliisiviranomaisille ja sitä kautta tuhottaviksi. Hinta voi olla 40 prosenttia uuden hinnasta, mutta hinta riippuu aseen kunnosta. – Esimerkiksi metsästysaseiden kauppa on aika nihkeää, koska aika moni haluaa ostaa uuden aseen käytetyn sijasta. Olen myynyt muun muassa 54 000 euron haulikon. Ulkomaille aseita menee jonkin verran, mutta siellä korostuu vielä enemmän aseen hyväkuntoisuus. Venäläinen kertoo valmistusmaan, suomalainen leima osoittaa, että ase on saatu sotasaaliiksi. Ase on edelleen käytössä puolustusvoimissa.. Kyseinen erinomaisessa kunnossa kunnossa oleva pikakivääri jäi suomalaisten sotasaaliiksi ilmeisesti lähes ampumattomana talvisodassa. Jollei kukaan sano aseesta mitään metsästysreissulla, omistaja voi olla varma, että aseen ovat muut huomanneet. Emman lippaassa on kaksi leimaa. Uusi ase mielletään toimintavarmaksi, vaikkei hyvässä käytetyssäkään mitään vikaa yleensä ole. Kun pöly ja hiekka tukkivat useimmat muut aseet, todennäköisesti Emman ampuja nakutti viimeisenä sarjaa. Yksi niistä liittyi alunperin venäläiseen pikakivääriin DP 27:ään, joka tunnettiin lempinimellä Emma. Pyöreään lippaaseen mahtuu 47 patruunaa ja hylsyt poistuvat alakautta. 42 Emma ei laulanut mutta oli näytillä n Tapahtumassa oli esillä erikoisia aseita, joihin liittyi myös mielenkiintoisia tarinoita. Kaiverrukset voivat nostaa aseen hintaa merkittävästi. Lähdeniemen mukaan kalliiden aseiden, esimerkiksi haulikoiden, kysyntää on Suomessa, mutta määrät ovat marginaaliset. – Espanjalaismerkissä kaiverrukset eivät tuo kovasti lisähintaa, vaikka kaiverrukset ovat taidokkaita. Tällä hetkellä vanhan metsästysaseen tai kilpa-aseen myynti riippuu paljolti kunnosta. Tarkka-ampujan ase kiinnosti kansaa West Shooters Storen osastolla huomiota herätti vuoden 1985 mallin tarkka-ampujan kivääri. – Minua ei kiinnosta myyjän tarina, että vaari on ampunut kiväärillä kymmeniä hirviä. Emma sai mainetta sodissa toimintavarmuutensa ansiosta. Emma oli sotien kenties luotettavin ase. Se ei lisää minun silmissäni aseen arvoa, vaikka myyjällä saattaa aseeseen liittyä tunnearvoja. Muita niin sanotusti sylettää, naurahtaa Lähdeniemi
Vuoden 1985 mallin tarkkuuskivääri on edelleen puolustusvoimien käytössä. n Juhani Karvonen Pistoolikarbiini herätti kävijöiden kiinnostusta. Sen sijaan 1960ja 1970-lukujen metsästysaseet eivät oikein enää kiinnosta metsästäjiä, eivätkä keräilijätkään ole niistä innostuneet. Niistä yksi on Colt ja kaksi Winchesteriä. Pistoolikarbiinin sisään voi laittaa Clock-pistoolin, jolloin aseella voi ampua pitempiin etäisyyksiin. Ase sopii lähinnä reserviläisamuntoihin, esimerkiksi hirvikääriksi se on aika raskas, sanoo Jari Into West Shooteers Storesta. – Onneksi niitä vielä löytyy perikuntien hallusta joskus yllättävänkin paljon. 43 Kaikki kolme asetta ovat yli satavuotiaita. Ne päätyvät aika usein sulattomoon. – Tämä ase on koottu varikolla. – Ase tuli markkinoille turhan myöhään, koska jo 1930ja etenkin 1940-luvulla panssarivaunujen panssarit olivat paksuudeltaan reilusti yli 20 milliä. Myös pistoolikarbiini herätti kävijöiden kiinnostusta. West Shooters Storen kenties harvinaisin ase oli vuoden 1942 mallia oleva 20 millin panssitorjuntakivääri. ?. Vähän käytetyt 1990-luvun metsästysaseet ovat kysyttyjä, koska sellainen on hyvä ase juuri metsästyskortin suorittaneelle ampujalle. Innon mukaan perinneaseilla on tällä hetkellä kysyntää. Pistoolikarbiinin sisään voi laittaa Clock-pistoolin, jolloin aseella voi ampua pitempiin etäisyyksiin. Pistoolikarbiineilla on reserviläisten SRA-kisoissa oma luokkansa. Tällä aseella ei enää 1940-luvulla ollut juurikaan tehoa, mutta ampujalla olisi tullut sitäkin kiireempi kertalaukauksen jälkeen. Näitä on harvoin myynnissä siviilipuolella
Vanhoja amerikkalaisia “Lännen aseita” on päätynyt Suomeen osin sen takia, että aikanaan siirtolaisiksi Amerikkaan muuttaneet ovat niitä lähetelleet kotimaahan. Pidin löytöäni hienona, kunnes jälkikäteen tajusin, että piipun oli joku katkaissut. Juhani Karvonen ?. Määrällisesti kokoelmaa on hidasta kasvattaa, laadullisesti kokoelman kartuttaminen on hieman helpompaa. Aseluvat eivät ole harrastajalle ongelma Lähes jokaisen Winchesterin alkuperän voi tarkistaa Yhdysvalloista Buffalo Bill Centerin arkistoista, jossa jokaisen valmistetun aseen lähtötiedot ovat edelleen olemassa. Itse erehdyin joskus keräilyuran alkuvaiheessa ostamaan Winchesterin, jossa oli 14 tuuman piippu kun kyseisessä mallissa piippu on tyypillisesti 20 tuumaa. – Asekeräilijän statuksen kerran saanut ja keräilynsä ilmoitetuissa rajoissa pitävälle harrastajalle ei lupien saanti tuota vaikeuksia. Uusia keräilykohteita on ja niitä edelleen joskus löytyy. Single Shot on sen sijaan nimenomaan tarkkuusase, mutta soveltuu myös metsästykseen. V aasalainen asekeräilijä Erkki Väisänen on yksi Suomen puolestakymmenestä vanhoihin Winchestereihin erikoistuneista keräilijöistä. – Winchesterillä on seitsemän mallia ja niistä on olemassa kymmeniä, jopa satoja variaatioita. – Eri asia tietysti keräilijän kannalta on se, onko myytävänä oleva se parempikuntoinen kuin se joka hänellä jo on. – Winchesterillä on seitsemän mallia ja niistä on olemassa kymmeniä, jopa satoja variaatioita. Colt on ollut ennen kaikkea metsästysase. Ne ovat aikoinaan tuhoutuneet tulipalossa. – Arkisto kertoo milloin ja millaisena ase on aikanaan tehtaalta lähtenyt. Uusia keräilykohteita on ja niitä edelleen joskus löytyy. Väisäsen mukaan pitkään aseiden keräystä harrastavalle eivät aseluvat ole ongelma. Keräilijän pitää olla tarkka aseen alkuperäisyyden suhteen. – Kokemus opettaa huomaamaan, jos asetta on esimerkiksi sinistetty jälkikäteen tai puuosia lakattu. 44 Winchesterikerääjä löytää yhä uutta Erkki Väisänen on yksi harvoista, joka on keskittynyt lännen aseiden keräämiseen. Vain aivan ensimmäisen valmistusvuoden aseiden tiedot puuttuvat. Sama maksullinen palvelu on myös Coltilla. Väisänen oli tuonut Tampereelle muun muassa useita yli satavuotiaita aseita. Kymmeniä, satoja variaatioita Väisänen on valinnut keräyskohteekseen amerikkalaiset vipulukkoiset aseet eli käytännössä juuri Villin Lännen aseet. Keräilijälle se löytämisen ilo on se suuri ilo. W.C.F tarkoittaa keskussytytystä. Tiskillä olivat Colt vuosimallia 1884 Small Frame kaliiperiltaan 3220, Winchester Single Shot SS 25-20 ja Winchester M1873 .32 W.C.F. Väisäsen kokoelma ei ole täyttynyt enää viime vuosina kovin kiivaalla vauhdilla. – Lännen valloitusaseiden kaliiperi oli 44-40, kun tässä Suomeen päätyneessä aseessa on metsästyskaliiperi. Viimeksi mainittu on juuri se ase, jolla länsi niin sanotusti valloitettiin. Tänä päivänä yksikään huolintayritys ei ota aseita kuljettaakseen, jollei välissä ole tarvittavat tuontija vientiluvat omaavaa asekauppaa kummassakin päässä. – Siihen maailmanaikaan riitti, kun aseen laittoi “postiin”. Puskaradion kautta tulee aseista tietoja ja niitä perikunnilla vielä jonkin verran on. Sen sijaan uudelle ja aloittelevalle keräiljälle voisin uskoa alun olevan aika hankalaa. Vanhoja aseita saatetaan Väisäsen mukaan koota aidoista osista, mutta osista kootu ase ei ole keräilijälle aito ase
Seura pyrkii edistämään aseiden ja muun esineistön tallentamista ja säilyttämistä alkuperäisessä asussaan, toimia keräilijöiden edunvalvojana ja antaa tarvittaessa lausuntoja viranomaisille alaansa koskevissa kysymyksissä. Siinä mielessä metsästysase on merkinnyt suomalaiselle ja on osa historiaamme paljon enemmän kuin sotilasaseet. Muutokset saattavat muuttaa jo ulkoisestikin siinä määrin, ettei se enää muistuta alkuperäistä asetta. – Jäsenhankinnan luonne on muuttunut. Jos esimerkiksi tietyn aikakauden metsästysaseet joutuvat sulattamoon, on vaarana, ettei niistä jää enää mitään historiaa tuleville polville. Dekoaseiden keräily nollassa Myös dekoaseiden keräily on vaikeutunut entisestään uuden lainsäädännön myötä. Harrastaja haluaa nimenomaan oppia tuntemaan aseen ja purkaa sitä, mikä on yksi osa koko harrastusta. – Dekoaseiden keräily ehti jo hieman viritä ensimmäisen lakiuudistuksen jälkeen, mutta viimeisin uudistus vie pohjan kaikelta dekoaseiden keräilyltä. Tietysti keräilykohteita voi ottaa mukaan listan ulkopuolelta myöhemminkin, mutta sitten vaaditaan jälleen uusi luvanhaku. Salldenin mukaan asekeräily on lainsäädännön uudistusten vuoksi vaikeutunut viime vuosina merkittävästi. Ikärakenne on jäsenkunnassa vanhenemaan päin, iso osa keräilijöistä alkaa olla yli kuusikymppisiä. Nykyisen lain mukaan dekoasetta ei saa myydä eikä luovuttaa, vaan se pitää deaktivoida uudestaan. Keräilijän statuksen saamisessa auttaa asealan järjestöjen jäsenyys tai vaikkapa metsästysseuraan kuuluminen. Vanhoilla keräilijöillä ei ole lupien suhteen ongelmia, mutta nuorelle kynnys aloittaa harrastus ei ole mahdoton, mutta aika korkea kuitenkin. – Nuoren on vaikea aloittaa keräilyharrastusta. Töitä se ainakin teettää. pistoolien keräily, koska ne ovat hinnaltaankin usein hieman edullisempia kuin pitkät aseet. Näin keräilijän silmin on vaikea ymmärtää, miksi kertaalleen ampumakelvottomaksi tehty ase pitää tehdä vielä toisenkin kerran ampumakelvottomaksi. Kun pää on auki, alkaa harrastuskin yleensä sujua. Keräyssuunnitelmaan kannattaa aina liittää jokin lavennus, joka sallii kokoelman laajentamista tarpeen vaatiessa. Tämän takia kannattaa liittyä ampumaseuraan tai johonkin muuhin yhdistykseen, jotta joku voisi luvanhaun yhteydessä antaa puoltavan lausunnon. Toisaalta pistoolille on vaikea saada lupaa, jos se on nimenomaan ensiase. – Metsästysaseita kerätään aivan liian vähän tällä hetkellä. 45 Keräilijäkuntaa rassaavat usein muuttuvat pykälät ”Selkeyttä aselainsäädäntöön” S uomen Asehistoriallisen Seuran keräilijäjäsenmäärä on tällä hetkellä noin 300, mutta Suomessa on reilu 1500 asekeräilijäluvan omaavaa harrastajaa. Sallden suosittelee harrastajan hankkiutumista esimerkiksi reserviläisammuntoihin perinneaseharrastajaksi. Suomen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja Esa Sallden toivoo, että metsästysaseitakin säilyisi tulevien sukupolvien ihmeteltäviksi. Aikaisemmin yhdistys oli aika tiukastikin vain asekeräilijöiden yhdistys, mutta tänä päivänä otamme myös militariajäseniä, jotka siis saattavat kerätä vaikkapa erilaista sotahistoriaan liittyvää esineistöä, sanoo puheenjohtaja Esa Sallden. Listaus on sikäli huonompi tapa, että keräilyharrastuksen edistyessä voi lista osoittautua epätäydelliseksi. – Nuoria tuntuu kiinnostavan – Vanhoilla keräilijöillä ei ole lupien suhteen ongelmia, mutta nuorelle kynnys aloittaa harrastus ei ole mahdoton, mutta aika korkea kuitenkin. Metsästysaseita kerätään liian vähän Sallden on huolissaan siitä, että vuosittain romutukseen päätyy arviolta noin 12 000 metsästysasetta. – Sen voi tehdä joko listaamalla ne aseet, joita aikoo kerätä tai rajaamalla keräilyn vaikkapa johonkin aikakauteen tai asemalliin. Suomessa on kuitenkin loppujen lopuksi sodittu joitakin vuosia, mutta metsästetty aseella toistasataa vuotta. Aloittelevan keräilijän tulee osoittaa aktiivisuuttaan jollakin tavoin aseharrastuksessa ja hänen tulee myös antaa viranomaisille keräilysuunnitelma. Jos jo ennestään kertaalleen dekativoidusta aseesta poistetaan lisää osia ja loputkin hitsataan kiinni, ei ase ole keräilijälle mikään keräilykohde. n Juhani Karvonen. – Järjestämme ampumakisoja perinneaseille itsekin, jotta aseille saadaan käyttöä
Jos villisikajahtiin menee kylmiltään, on siellä hyvin pitkään vain turistina.. 46 Metsästyssimulaattori pitää ampumataidon yllä talvellakin Sisätiloissa pääsee vaikka karhumetsälle Simulaattorin avulla pääsee tutustumaan turvallisesti villisikajahtiin. – Villisian metsästys on haasteellista, eikä sitä voi harjoitella muualla kuin simulaattorilla
– Meillä on myös välineet, jotka voidaan kiinnittää omaan aseeseen, jolloin harjoittelu tuntuu niin aidolta kuin se voi oman aseen kanssa tuntua. Näin ampuja pääsee parhaiten hyödyntämään harjoittelua. Simulaattori on tietokoneohjelma, joka simuloi erilaisia tilanteita. – Liikeradat ja ennakot ovat luonnonmukaisia. Silloin pystytään välttymään metsällä turhilta laukauksilta eikä eläintä haavoiteta. – On tärkeää, että valkokangas on riittävän iso, että siihen saa haulikkokiekot lentämään aika lähelle todellista tilannetta. 47 Metsästyssimulaattorit tekevät tuloaan metsästysseuroihin. Aidon tuntuisesta ampumaharjoittelusta saa hyvää tuntumaa metsästykseen myös silloin, kun olosuhteet luonnossa eivät sitä mahdollista. Sen lisäksi on henkilöitä, jotka haluavat tulla tänne kokeilemaan, jos ampumisesta saisi itselleen harrastuksen. Heidän lisäkseen ampumassa on käynyt yritysryhmiä, jotka ovat viettäneet Riihimäki Shooting Centerissä muun muassa TYKYtai pikkujoulupäivää. – Yksittäisistä ampujista suurin osa on heitä, joilla on jo oma ase tai kosketus metsästykseen. Kehittää taitoja Myös metsästäjät ovat olleet laitteeseen tyytyväisiä. Ennakon hakeminen on simulaattorissa hyvä, sillä esimerkiksi hirven etäisyyttä pystyy säätelemään 30-100 metriin. – Seurat käyttävät näitä jonkin verran valmennustoiminnassaan sekä omissa tapahtumissaan, kertoo Suomen Ampumaurheiluliiton nuorisoja koulutuspäällikkö Timo Rautio. Tornionseudun Ampujilla on käytössään ympäri vuoden DryFire-haulikkosimulaattori, jolla harjoitellaan squashkentälle tehdyllä virtuaalisella haulikkoradalla. Kokemukset ensimmäisestä vuodesta ovat olleet hyvät. – Kun juniorit treenaavat nostoja läpi talven, ovat he keväällä radalle päästessään huomattavasti valmiimpia, Timo Rautio toteaa. – Liikeradat ja ennakot ovat luonnonmukaisia. Sankalan mukaan simulaattoriharjoittelu kehittää ampumataitoa, sillä siinä on mukana kaikki ampumisessa huomioonotettavat asiat. Puhutaan sitten metsästäjistä, urheiluampujista tai muuten vain ammuntalajeista kiinnostuneista. Simulaattori tarjoaa metsästäjille harjoittelumahdollisuuden niin villisika-, hirvi-, saksanhirvikuin karhujahtiinkin. Tietenkään simulaattorissa ei ole säävai. Metsästäjät tietävät, että ampumataidon kehittäminen on oltava jatkuvaa. Erityisesti skeet-ampujat käyttävät rataa eniten. Tietenkään simulaattorissa ei ole säävaikutteita kuten tuulta tai sadetta, mutta ampumisen perustoiminnon simulaattorilla pystyy opettelemaan. Tähän mennessä metsästäjät ovat olleetkin suurin käyttäjäryhmä. – Pistoolilajeja harrastavat ammattilaiset ovat kehuneet, että simulaattori vastaa varsin hyvin oikeaa ampumatilannetta, Sankala kertoo simulaattorin käyttökokemuksista. Kaikkiaan eri ohjelmia on simulaattorissa 40. Lisäksi laitteesta löytyy omat harjoitteluohjelmansa muun muassa savikiekoille, skeetille, olympiatrapille ja sportingille sekä yksinkertaisille kiekkoharjoitteille. S imulaattoriammunta on monipuolista ja sopii kaikille ampumisesta kiinnostuneille. Ampumaurheilijoille parhaiten harjoitteluun sopivat SimWay Hunt -ampumasimulaattori sekä DryFire-haulikkosimulaattori, joihin pystyy kiinnittämään oman aseen. – Haulikkomiehille on vaihtoehtona lintujahteja eli riekkoa, fasaania ja sorsastusta, Sankala luettelee. Riihimäki Shooting Center Oy hankki ammuntasimulaattorin noin vuosi sitten. – Simulaattorin käyttö on helppoa. Myös pistoolille on omat lajinsa. – Simulaattoreista on erityisesti hyötyä haulikkoampujille marraskuusta maaliskuun loppuun, jolloin he joutuvat antamaan tasoitusta muille, kun ulkona ei ole kunnon olosuhteita lajin harrastamiseen. Toki rekyyliä ei ole, mutta aseen istuvuus ja sopivuus on paras mahdollinen. Tornionseudulla DryFire-haulikkosimulaattori n Suomen Ampumaurheiluliitolla on käytössään neljä erilaista simulaattoria, joita käytetään suurimmaksi osaksi ampumalajien esittelyyn erilaisissa messutapahtumissa. Meillä on käytössä replica-aseet, joilla voi ampua sellaisetkin henkilöt, jotka eivät omista omia aseita, kertoo Riihimäki Shooting Centerin toimitusjohtaja Kari Sankala
– Ennakon hakeminen on simulaattorissa hyvä, sillä hirven etäisyyttä pystyy säätelemään 30-100 metriin joko niin, että hirvi liikkuu täysin sivusuunnassa, tulee kohti tai pakenee. Tunnin harjoittelu simulaattorissa maksaa 55 euroa. – Simulaattorin avulla pääsee harjoittelemaan turvallisesti villisikajahtia. – Ennakon hakeminen on simulaattorissa hyvä, sillä hirven etäisyyttä pystyy säätelemään 30-100 metriin joko niin, että hirvi liikkuu täysin sivusuunnassa, tulee kohti tai pakenee. – Toki, kun henkilöt kehittyvät ja heillä on selkeät tavoitteet siihen mitä harjoittelulta hakevat, niin kaksi tuntia voi olla sopiva aika. Kari Sankala kertookin, että simulaattorin sijaintia mietittiin tarkkaan, että mahdollisimman moni pääsisi sinne helposti. Mitä tahansa lajia jos tekee liikaa, alkaa se pian maistua puulta, Sankala muistuttaa. Eri ampumakulmia ei voi harjoitella luonnossa eikä oikein radallakaan. Lähiseudulla simulaattoreita ei ole. Jos villisikajahtiin menee kylmiltään, on siellä hyvin pitkään vain turistina, Kari Sankala tietää. – Meiltä on juuri nyt lähtenyt lähialueiden metsästysseuroille koulutuspaketteja Villisika tulee, oletko valmis -koulutukseen. Koulutuksessa on simuloitu tilanteita, joita on tullut vastaan oikeissa villisikajahdeissa. – Ennakoimme, että mikäli meillä ei ole jatkossa ampumaratoja ulkona, voisivat metsästäjät käyttää simulaattoria harjoitteluunsa. Keskeinen sijainti Vastaavanlaisia simulaattoreita mitä on Riihimäellä, löytyy Suomesta vasta reilusti alle kymmenestä paikasta. Villisian metsästys on haasteellista eikä sitä voi harjoitella muualla kuin simulaattorilla. kutteita kuten tuulta tai sadetta, mutta ampumisen perustoiminnon simulaattorilla pystyy opettelemaan. – Tunti on sopiva aika kahdelle, kolmelle hengelle. Niiden määrä tulee nousemaan ja villisikojen metsästys tulee ajankohtaisesti mahdollisesti hyvinkin pian. Sen lisäksi kuluja on syntynyt hyvästä videotykistä sekä vuokratilasta. Tunnissa yksi ihminen saa rehkiä puolestaan riittävästi. Ampumasimulaattoriin saa toistaiseksi mukavasti aikoja. Ammuntavuoroissa on paikalla aina asiantuntija, joka avustaa simulaattorin käytössä. Uudet luvat ovat toki haussa. Villisika on saanut osuman.. 48 Villisika-ammunnassa on simuloitu tilanteita, joita on tullut vastaan oikeissa villisikajahdeissa. Myös kiekkoharjoittelussa voi harjoitella omalla aseella oikean ennakon ja oikean noston. Koulutuksessa opetellaan villisian ampumista. Hyvä harjoitusväline Kari Sankala harjoitteli viime syksynä itsekin hirven ampumista simulaattorissa. Tunti sopiva aika Riihimäelle hankitun simulaattorin ohjelman hinta on suurin piirtein 10 000 euroa. Riihimäen simulaattori sijaitsee keskustassa, jonne on helppo tulla niin omalla autolla kuin junallakin. – Sen lisäksi joillakin yksityisillä seuroilla, Ampumaurheiluliitolla sekä Metsästäjäliitolla on käytössään ammuntasimulaattoreita. Siinä ajassa saa jokainen ammuttua ihan riittävästi. – Tiedän, että huippuampujat Euroopassa ja osittain myös Suomessa käyttävät simulaattoria harjoitusvälineenä, Kari Santala kertoo. Simulaattorissa oikeat harjoitteet ovat pääsääntöisesti yhdelle hengelle, mutta määrättyjä lajeja pystyy harjoittelemaan myös pareittain. Villisika tulee Hausjärven-Riihimäen riistanhoitoyhdistyksen päätös perustaa yhtiö ja hankkia ampumasimulaattori pohjautuu siihen, että ulkoampumaratojen ympäristöluvat päättyivät viime vuoden lopussa. Villisian metsästyksessä ampumatilanteet ovat äärettömän nopeita
Yhtiö on Hausjärven-Riihimäen riistanhoitoyhdistyksen omistama ja toteuttaa tarkoitustaan järjestämällä mahdollisuuden ampumaharjoitteluun SimWay Hunt -ampumasimulaattorilla. PUUKON OSAT JA TARVIKKEET SUORAAN NETTIKAUPASTA TAI PUHELINMYYNTINÄ – Tunti on sopiva aika kahdelle, kolmelle hengelle. Tämä on hyvä paikka riistalaukausten harjoitteluun. 0400 550 915 parhaiten iltaisin Jorma Simolin myynti@puukot.. – Toiveenamme on, että metsästäjät ottaisivat simulaattorilla harjoittelun säännöllisesti ohjelmaansa. Puh. 49 Riihimäen ampumasimulaattori n Simulaattori palvelee kaikkia ammunnasta kiinnostuneita. Riihimäki Shooting Center sijaitsee Riihimäen keskustassa samassa kiinteistössä Femmatorin kanssa. Tullitie 7 G 53500 Lappeenranta Nettikauppa puukot.. Simulaattorissa on ohjelma myös linnunmetsästykseen.. Metsästyksestä kiinnostuneet pääsevät tutustumaan metsästykseen turvallisesti eikä heti tarvitse olla ostamassa omaa asetta. Ammuntavuoron voi tilata Eräverkko-sivulta, jonne löytyy linkki www.riihimakishootingcenter.fi-sivustolta. n Soili Kaivosoja Puukot.. Riihimäen Shooting Center sijaitsee Riihimäen keskustassa osoitteessa Etelän Viertotie 1. Siinä ajassa saa jokainen ammuttua ihan riittävästi. Paikalla Riihimäen Shooting Centerissä on aina ammattilainen, joka avustaa simulaattorin ja aseen käytössä sekä antaa neuvoja vaikkapa ensimmäisen oman aseen hankintaan. Täällä on helppoa ja rauhallista opetella miten ase käyttäytyy, miten pitää tähdätä. Simulaattori mahdollistaa yli 40 erilaista ammuntamuotoa. Ammunta tapahtuu replica-aseilla
Metsästäjät saivat Ruunaan seudulle yhteensä 1480 lyhyttä lupaa ja 320 kausilupaa. Alueelle osuvien pienriistamaiden kiintiö oli tavallista alhaisempi pienen lintukannan vuoksi. L ieksassa sijaitsevalle Ruunaan alueelle lunastettiin yli 7000 kalastusja metsästyslupaa. 50 Valtion retkeilyalueet vetävät hyvin metsästäjiä ja kalastajia Ruunaa ja Evo kärjessä Eränkävijöiden suursuosikkeja olivat viime vuonna valtion retkeilyalueet. Luvuissa eivät ole mukana pohjoissuomalaiset paikalliset metsästäjät, vuokraalueiden tai yleisten vesialueiden eränkävijät. Suosituimpia olivat Ruunaa ja Evo. Metsästysluvat vähenivät kokonaisuutena edellisvuodesta, sillä Metsähallitus tiukensi monin paikoin kiintiötä heikon lintukannan takia. Eränkävijät viettivät alueella yli 20 000 vuorokautta.. Suosituimmalle Ruunaan retkeilyalueelle hankittiin vuonna 2017 kaikkiaan 5400 kalastuslupaa. Kaikkiaan metsähallituksen hoitamille alueille hankittiin viime vuonna yhteensä 54 000 metsästyslupaa ja 83 000 kalastuslupaa. Evon alueelle Hämeenlinnaan hankittiin 4700 kalastusja metsästyslupaa. Lisäksi Ruunaalla pääsee pyytämään hirveä ja suurpetoja. Suomalaiset viettivät silti eräharrastusten parissa valtion alueilla noin 405 000 vuorokautta
Lisäksi alueluvan saaneissa metsästysseurueissa metsästi 27 000 metsästäjää. Metsästyslupia edellisvuotta vähemmän n Metsästyslupia hankittiin vuonna 2017 koko maahan yhteensä 54 000 kappaletta, mikä oli kolme tuhatta edellisvuotta vähemmän. Viime syksynä hän oli pitänyt kesälomansa. – Pitkää päivää yrittäjänä tekevänä osaa arvostaa, että pääsee luontoon mahdollisimman pian, aikaa ei tuhraannu matkusteluun. Suosituinta oli vapakalastus ja suosituimpia alueita retkeilyalueilla etelässä sijaitsevat kohteet Ruunaa ja Niemisjärvet Evolla. Yhteensä kalastajat ja metsästäjät viettivät valtion alueilla 405 000 päivää, kun mukaan lasketaan eränkävijät, joiden tarvitsee hankkia lupa valtion alueille. Metsästäjät lunastivat puolestaan 730 eri pituista metsästyslupaa, yhteensä 884 metsästysvuorokauden edestä. Muita suosittuja paikkoja olivat Hossa ja Matildanjärvi. Suosituimpia harrastuksia olivat kanalinnustus (99 000 eräpäivää) ja vapakalastus (234 000 eräpäivää). Kunhan metsäkanakannat kasvavat nykyisestä, niin pääsevät vielä myymään lintulupia enemmän. Metsästystä vuosikymmeniä harrastanut Heino joutuu nykyisin pysyttelemään sivummalla jalkavamman takia, mutta kertoo lähtevänsä mieluusti tutun metsästysporukan matkaan. Suomalaiset viettivät viime vuonna eräharrastusten parissa valtion alueilla noin 405 000 vuorokautta. Karhunmetsästyslupia hankittiin yhteensä valtion alueille 3700 kappaletta, joista 2200 lupaa poronhoitoalueelle. Myös kalastusluvissa on kiintiöt, jotka rajoittavat lupien hankintaa. – Kun muut lähtevät metsälle, minä saatan etsiä mukavan kalapaikan. Esimerkiksi Ylä-Lapin jokikohteilla on tiukat kiintiöt, joista kuitenkin osa jäi viime vuonna lunastamatta. Kalastajat hankkivat Evon Niemisjärville 4000 kalastuslupaa. Evon retkeilyalue Hämeenlinnassa on lähin merkittävä metsästysalue pääkaupunkiseudun asukkaille, ja se näkyy alueen suosiossa. Lupien kappalemäärä ei kerro suoraan, kuinka monta vuorokautta metsästäjät ja kalastajat viettivät valtion alueilla, sillä lupien kesto vaihtelee. Kylmäluoman retkeilyalueelle Taivalkoskelle hankittiin 2000 kalastuslupaa sekä alueen metsästysmaille 600 pienriistalupaa, joilla metsästettiin yhteensä 1900 vuorokautta. Suosituimpia maakuntia olivat Lappi, Kainuu, PohjoisKarjala ja Pohjois-Pohjanmaa. Lisäksi alueella pyydetään suurriistaa. 51 . Kalastuslupia lunastettiin 83 000 kappaletta, hieman edellisvuotta enemmän. Etelässäkin upeita paikkoja Helsinkiläinen Atte Heino kertoo hyödyntävänsä eteläsuomalaisena Evon tarjontaa, koska kotiovelta ajaa Hämeenlinnaan reilussa tunnissa. Retkeilyalueet ovat eränkävijöiden suosikkeja, sillä niissä voi retkeilyn lisäksi harrastaa metsästystä ja kalastusta. En lakkaa hämmästelemästä, miten upeita paikkoja meiltä löytyy näinkin etelästä! Heino tunnustautuu myös Lapin-kävijäksi. – Ruunaa on todellinen helmi, aivan huippu. Kaikkiaan metsähallituksen hoitamille alueille hankittiin viime vuonna yhteensä 54 000 metsästyslupaa ja 83 000 kalastuslupaa. Myös muilla retkeilyalueilla oli vientiä: vapakalastajat lunastivat Oulujärven Manamansaloon 1500 kalastuslupaa ja osin Oulujärven retkeilyalueella sijaitsevalle Vaalan metsästysalueelle yli 300 metsästyslupaa, joilla vietettiin noin 700 vuorokautta maastossa. Suurin osa poronhoitoalueen ulkopuolisista karhunmetsästysluvista hankittiin Pohjois-Karjalaan. Viime syksynä Suomessa kaadettiin 232 karhua
Kun nousee polkupyörän päälle ja lähtee ajamaan vaikka Inarinjärven reunamia, kyllä mieli lepää. Vertailun vuoksi: koko maan toiseksi suosituimmalle eräkohteelle eli Evon retkeilyalueelle lunastettiin yhteensä noin 4700 kalastusja metsästyslupaa. ASE-AMI 34600 Ruovesi P. Myös karhunmetsästäjät suuntaavat nyt itään. Pohjois-Karjalan ohittavat maakunnista vain Lappi kokonaisuutena ja metsästäjien suosikkina Kainuu. 52 Ruunaa koko maan ykkönen n Ruunaan retkeilyalue Lieksassa oli koko maan suosituin eräkohde viime vuonna, kun huomioidaan alueelle tulevat metsästäjät ja kalastajat. Metsähallituksen hoitamilla kalavesillä Pohjois-Karjala on merkittävämpi kalastusmaakunta kuin esimerkiksi Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa. www.ase-ami.?. Suoraan maahantuojalta tai jälleenmyyjien kautta. 0400-623960 aimo.luoto@pp1.inet.. Eränkävijät Kainuussa 60 000 vuorokautta n Kainuussa sijaitseville valtion alueille lunastettiin viime vuonna 22 000 metsästysja kalastuslupaa. – Velipojalla puolestaan on mökki Lieksassa, ja siellä tulee käytyä joka vuosi kun työtilanne sallii. – Hienompia paikkoja saa Suomesta hakea. Siellä olen saanut ensimmäisen ukkometsoni, joten paikka on senkin takia itselle merkittävä. Kainuu on yhä toiseksi suosituin metsästysmaakunta. Ei ole ollenkaan ihme, että sekä metsästäjät että muut eräilijät menevät sinne vuodesta toiseen. Suku on kotoisin Joensuusta, ja serkkuja asuu edelleen itärajalla. Metsähallitukselta luvan hankkineet eränkävijät viettivät maakunnassa yhteensä noin 60 000 vuorokautta, sillä keskimääräinen lupien kesto oli useita vuorokausia. Maakunnan suosituimmat metsästysmaat ja kalavedet löytyivät Suomussalmelta. Kaikkiaan Pohjois-Karjalaan lunastettiin 14 300 metsästystai kalastuslupaa. Viime syksynä Kainuuseen lunastettiin 7400 metsästyslupaa pienriistan pyyntiin, 7300 lupaa hirvimetsälle ja 580 karhunmetsästyslupaa. Sopivassa paikassa voi pysähtyä ja kaivaa termospullon esiin: kupillinen kaffetta luonnon helmassa maittaa aina, Heino maalailee. Kainuuseen hankittujen metsästyslupien määrä pysyi edellissyksyn tasolla. KAIKKI ASEET ASE-AMILTA NYT -20% Katso netistä. – Se on todellinen helmi, aivan huippu. Kunhan metsäkanakannat kasvavat nykyisestä, niin pääsevät vielä myymään lintulupia enemmän. Vapakalastuslupia lunastettiin 6600 kappaletta. Vain Lapissa valtion alueilla käy enemmän metsästäjiä. Myös Pohjois-Karjalan maisemat ovat helsinkiläiselle tuttuja. Puh. n Maija Salmi Asekorjaamo Klaus Götsch Mallusjoentie 224, 16450 Mallusjoki. Ruunaan retkeilyalueen seudulla sijaitseviin metsästysja kalastuskohteisiin lunastettiin puolet koko maakunnan eräluvista: yhteensä yli 7000 kalastusja metsästyslupaa. Myös Ruunaan alue on Heinolle tuttua. Pienriistan pyytäjien suosiossa oli erityisesti Ylä-Kainuu: Suomussalmen kunnan alueelle lunastettiin 2000 kanalintulupaa, jotka oikeuttivat yhteensä noin 6000 metsästysvuorokauteen. syyskuussa, jolloin matka oli suuntautunut Inariin. Metsästyslupia hankittiin vuonna 2017 koko maahan yhteensä 54 000 kappaletta, mikä oli kolme tuhatta edellisvuotta vähemmän. Kalastuslupien määrä väheni kahdella tuhannella. 040 581 3124 www.asekorjaamogotsch.com e-mail: gotsch@phnet.fi Suomalainen LYNX luodikko luottaa Apelin kääntöjalkaan Apel kääntöjalkoja on valmistettu jo yli 40 vuotta
Sen muodostaminen on avainkysymys, johon on tarpeen löytää ratkaisu ja turvata työhön riittävät resurssit. Liitemuutos edellyttää Suomelta suden suotuisan suojelutason turvaamisesta jatkossakin. Suomen Riistakeskus on hylännyt talvelle 2018 laaditut – Kannanhoitoon oleellisena osana kuuluva metsästys ei voi jatkossa perustua yksittäisistä lupahakemuksista käytävään juridiseen prosessiin. – Tämän perusta on jatkossakin riittävän luotettava kantaarvio. – Liitemuutoksella haetaan selkeyttä lupapolitiikkaan ja paikallisten olojen huomiointiin kestävyyden vaarantumatta. Metsästäjäliitto on päättänyt antaa asiantuntija-apua valituista kielteisistä lupapäätöksistä tehtävien valitusten valmistelussa. Samalla liitto muistuttaa, että kannanhoitoon oleellisena osana kuuluva metsästys ei voi jatkossa perustua yksittäisistä lupahakemuksista käytävään juridiseen prosessiin. Ratkaisun saatuaan kansallinen tuomioistuin jatkaa asian käsittelyä, ja asian arvioidaan kestävän pitkään. 53 Metsästäjäliitto edellyttää muutosta susipolitiikkaan ”Susipolitiikka koskee koko yhteiskuntaa” M etsästäjäliitto käynnisti keväällä 2017 toimet aktiivisen susikannan hallinnan mallin luomiseksi. Nykyinen menettely on tullut tiensä päähän. Seuraava kanta-arvio julkistetaan alkukesästä. KHO hakee ennakkoratkaisua EU:n tuomioistuimelta kannanhoidollisen metsästyksen direktiivin mukaisuudesta. Seuraava kanta-arvio julkaistaan kesän alussa. Komissio sai parlamentilta toimeksiannon selkeyttää liitesiirtoihin liittyvää menettelyä, mikä on Metsästäjäliiton mukaan merkittävä avaus, joka saatiin aikaan tehokkaalla edunvalvonnalla. Riistakeskus hylkäsi lupahakemukset Kannanhoidollinen metsästys päättyi toissa vuonna. Keskeisiä kysymyksiä ovat Metsästäjäliiton mukaan muun muassa, kuinka suotuisan suojelutason vaatimusta on tulkittava ja onko tappamiselle vaihtoehtoja. Nykyinen menettely on tullut tiensä päähän. Liitto kertoo tavoitteekseen, että Suomessa on elinvoimainen susikanta, jota hallitaan joustavasti metsästyksen keinoin haittojen pitämiseksi hyväksyttävän suuruisina. Metsästäjäliitto hakee käytännöllisiä ratkaisuja kansalliseen tilanteeseemme nykyisen asetuksen päättyessä tänä vuonna. Luotettava kannanarvio kaiken perusta Mahdollinen liitetarkistus saattaisi parhaimmillaan mahdollistaa suden siirtämistä liitteestä IV liitteeseen V koko Suomessa. Nykyinen vahinkoja sosiaalisin perustein myönnettäviin poikkeuslupiin perustuva malli perustuu kahden vuoden mittaiseen asetukseen, jossa suurin vuotuinen poistuma on 53 yksilöä. – Muutos toisi aikaisempaa enemmän perusteita ja joustavuutta pyyntilupia myöntäville viranomaisille ja lupien hakijoille, Metsästäliitto korostaa. Metsästäjäliitto on tehnyt ja tekee työtä EU-tasolla asian mahdollistamiseksi. Metsästäjäliitto muistuttaa myös, että susikannan hoitoon liittyvä politiikka ei ole yksin metsästyksellinen asia, vaan yhteiskuntaa koskettava, koska siihen liittyviä näkökulmia ovat esimerkiksi kotieläinvahingot, kuntien ja yksityisten kansalaisten järjestämät susialueiden ylimääräiset koulukyydit, riskit asutusalueilla liikkuvista eläimistä ja muun muassa SRVAtoiminnan hankaloituminen yleisine turvallisuuskysymyksineen. n. Pitkän aikavälin tavoitteena on siirtää susi Suomessa luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V Baltian maiden ja poronhoitoalueemme tapaan. kaatolupalupahakemukset. Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi päätöksellään Parikkalaan myönnetyn ja jo 2017 käytetyn susiluvan. Paljonko Suomessa jolkottelee susia
V iime syksy oli merkittävä: Sirpa Mehtonen oli ensimmäistä kertaa mukana karhujahdissa. Nykyisin käyn myös hirvimetsällä, saalistan pienpetoja ja jahtaan kettuja. Huvittavinta oli, että kaikki miehet menivät hirvitorneihin ja jättivät minut tien varteen passiin. Katselin siinä taaksepäin, että selän takana oli iso kivi ja vasta sen takana puu ja ihmettelin, että mihin päin siinä sukeltaisin, jos pääsen ampumaan. – Aluksi sorsastin ja ammuin metsäkanalintuja. Koirat haukkuivat sitten 70 metrin päähän karhua ja yhtäkkiä puskasta tuli kaksi harmaata. – Aina, kun isä lähti metsästämään, hän otti minut mukaan sillä ehdolla, että lupasin istua hiljaa paikallani. Ympäri vuoEnsimmäinen ilves osui Sirpa Mehtosen eteen viime syksynä.. Ne olivat kuitenkin hirviemo vasan kanssa ja naapuri pääsi ampumaan sen karhun, niin minun ei tarvinnut hypätä puskan taakse piiloon, muistelee Mehtonen huvittuneena viimesyksyistä jahtia. Metsästyskortti parikymppisenä Innostus luontoon ja metsästykseen sai kipinän jo ihan pikkutyttönä, kun Mehtonen pääsi isänsä kanssa metsälle. 54 Elektroniikka on muuttanut metsästyksen Luonnosta eväät ruokapöytään Sirpa Mehtosen ruokapöydästä löytyy ainoastaan luonnonantimia. – Pojat sanoivat etukäteen, että kun ammut karhua, niin katso, että lähellä on joku puu tai muu paikka mihin pääset piiloon, jos karhu haavoittuu ja ryntää päälle. Metsästän, kalastan, marjastan ja sienestän. Omalta tontilta poimitut sienet ja marjat maustavat riistaruokia, joiden raaka-aineet Mehtonen käy metsästämässä. Siitä lähtien olen kulkenut metsässä. Olen tehnyt loukkujakin itse, joilla saan supeja. Ampumaan hän ei päässyt, mutta muuten tilanne on jäänyt mukavana muistona mieleen. Pienestä pitäen olen tiennyt mitä mistäkin löytää ja mihin vuodenaikaan. Oman metsästyskortin Mehtonen sai parikymppisenä
Saaliiksi on kaatunut 35 hirveä. Tällä hetkellä kotona asustavat jo eläkevirat lunastaneet karjalankarhukoira, 11-vuotias Jörö, ja 14-vuotias ajokoira Rölli. – Eihän se ole edes kovin iso määrä, onhan tässä jo vuosia takana. Takana jo 35 ammuttua hirveä Mehtonen aloitti hirvenmetsästyksen 1990-luvun alussa. Äijä pentuna turvallisesti Sirpa Mehtosen sylissä. Kettujen nahat menevät muutamalle kaverille, jotka muokkauttavat nahat ja myyvät ne eteenpäin. Myös metsälintukanta on huono, joka johtuu siitä, että pienpetoja ja petolintuja on paljon. Tämänkin talven aikana on saatu jo viisi kettua. Supit ja ketut vievät myös osansa linnuista. Kotona ajokoiria ja karjalankarhukoira n Sirpa Mehtosella on ollut perheessä useampia metsästyskoiria. – Asumme vesistöjen pirstomilla alueilla, joten sudet eivät ole päässeet vielä tulemaan tänne. den ruokin riistaelukoita ja kesäisin sorsia. – On se jo pari, kolme ajoa ajanut, mutta yhtään jänistä sille ei olla vielä saatu kaadettua. – Siitä ei saa paljon vastinetta työlleen, Sirpa Mehtonen toteaa. Pohjois-Savossa Sorsakoskella, missä Mehtonen asuu, on hyvä hirvikanta. Sen täysveli Meripojan Kamu on vuoden 2017 ajokuningas, joten velipojaltakin on lupa odottaa menestystä. Kynnet vertailussa. Metsäjänistä ei juuri tahdo olla, ilveksiäkin on enemmän. Viime syksynä kaatui yksi hirvi, mutta joku vuosi kaatui yhden viikonlopun aikana kolme hirveä. Karhuja on jonkin verran. Jäniskanta on huono varmaankin ympäri Savoa ja epäilisin että yleensäkin Suomessa. 5-vuotias ajokoira Meripojan Haku on saanut ajokokeesta jo yhden ykkösen ja pääsee jatkossa useampaankin kokeeseen. Semmoinen riiviöhän se on, Sirpa Mehtonen kertoo. Miehistä mittaa metsästysseurassa 58-vuotias Sirpa Mehtonen kuului pitkään ainoana naisena metsäs. Perheen pienin on kahdeksan kuukauden ikäinen Meripojan Äijä, joka on puoliveli Haulle. 55 Sirpa Mehtonen osallistui viime syksynä karhujahtiin
Kun minä puutuin hygieniaan liittyviin asioihin, niin kyllä siellä ihmeteltiin, että tällä samalla laudanpätkällähän lihat on aina ennenkin leikattu, Mehtonen nauraa. tysseura Osmajärven Erämiehiin. Vaaleatukkaisena – blondina, kuten Mehtonen itseään nimittää – hän on ollut valmis uusissa miesporukoissa myös mittaamaan, miten miehet suhtautuvat naisiin. 56 Kahdeksan kuukauden ikäinen ajokoira Meripojan Äijä harjoittelemassa tositoimiin. Sorsat jekuttavat metsästäjää. Mehtonen kokee tulleensa hyvin vastaanotetuksi porukkaan, vaikka arveleekin, että erityisesti alussa häntä katsottiin vähän siihen malliin, josko tuo osaa mitään tehdä. Paistit uskaltautuvat kotirantaan. – Seura on yli 50-vuotias ja miesporukassa oli totuttu tekemään asiat aina samalla lailla. Vasta viime vuonna seuraan saatiin toinen nainen. Sorsakoskelta löytyy monipuoliset maastot niin metsästykseen kuin kalastukseen. Siinä on hauska seurata miesten ilmeitä ja sitä, miten kukakin sellaiseen. Talvella ruokapöydän antimia käydään hakemassa pilkillä. – Minulla on usein repussa mukana pinsetit ja peilit ja saatan alkaa nyppiä kulmakarvoja tai lakata kynnet nuotiolla. Parhaat hetket Sirpa Mehtonen viettää metsässä karvakavereidensa kanssa
Ilvekset olivat käyneet tappamassa alueella kauriita ja olimme sen vuoksi luvan kanssa liikkeellä. Pari kolme koiraa olisi todennäköisesti hukkunut heikkoihin jäihin, jos niillä ei olisi ollut tutkapantoja. Meinasi kokonaan unohtua se ensimmäinen ilves. Se on hyvä, sillä metsästysporukat alkavat olla jo sen verran ikääntyneitä, että niitä joutuisi pian helikopterilla hakemaan metsästä. Koirilla on nykyisin tutkapannat ja puhelimen välityksellä jaetaan tietoa. Silloin eivät työasiat tule mieleen. Neste maustetaan suolalla, pippurilla ja muutamalla sipulilla. Mehtonen on valmistanut ruokaa pikkutytöstä lähtien. suhtautuu. Omasta pihapiiristä löytyy purtavaa ruokapöytään. Kokeiluiden kautta on löytynyt omiakin herkkureseptejä. Siitä ei voi kuin nauttia. Mehtosella onkin kaikille naisille tärkeä viesti. Yleensä järvessä on talviverkotkin, mutta tänä vuonna niitä ei ole voinut laittaa huonon jäätilanteen vuoksi. Se oli komea, 18-kiloinen naaras, Sirpa Mehtonen kertoo. Ei silloin ollut mikroja ja kaupasta haettiin vain maito. Kaupasta haen oikeastaan ainoastaan sokerin, jauhot, suolan ja mausteet. Ne ovat kuin suolalihaa. Siitä pitävät huolen oman tontin ympärillä kypsyvät mustikat, puolukat, mustat torvisienet, kanttarellit ja tyrnimarjapensaat. Vapaa-ajanvietto-ongelmia ei Mehtoselle pääse syntymään. – Sydän on sisäelimistä ehdottomasti paras. Se on ollut meille useamman kerran pelastuskin. Oma 24-vuotias tyttäreni tekee myös ruuat ja marjastaa sekä sienestää, mutta ei metsästä. Kaupasta haetaan vain mausteet Pääsääntönä Sirpa Mehtosella on, että kaikki mikä ammutaan, myös syödään. Jäniksiä ei saisi ilman ajavia koiria, ja nyt, kun jäniskanta on huono, käytetään koiria paljon kettuajossa, mutta myös ilvesten ja karhun jahtaamiseen. Kyyhkypaistia tiedossa. Herkut lähes omasta pihasta Herkkua syntyy myös hirven sisäelimistä. Ilves lähti tulemaan naapurin miestä kohti metsänreunaan, mutta hän varmaan liikahti tai ilves säikähti jotain, joten se kääntyi sitten minua kohti. Kun koira oli paikoillaan eikä liikkunut, tiedettiin, että nyt on kiire niiden perään, Mehtonen kertoo. – Metsästys ja kalastus on yhteinen, molemmille tärkeä harrastus. Kettu juoksentelee metsässä ja muuttolinnut lentävät. – Syksyllä pakkasaamu, kun usva nousee maasta ja on kirkas keli. Meripojan Äijä on kasvamassa kunnon metsästyskoiraksi. Enää ei hirvimetsällä ole miesajoa, vaan koirat hoitavat sen ja laitteista näkee, missä ne kulkevat. Keitän sydämen kielen kanssa noin kolme neljä tuntia. Naiset miesten mukaan metsälle Sirpa Mehtonen maalailee hienoimpia hetkiä metsässä. Elimet jäähdytetään keitinliemessä ja sen jälkeen sydän ja kieli käyvät leikkeestä. Pientä jekkua ja kiusaamista pitää olla. Miten se kaatui. – Melkein kaiken teen itse. – Elektroniikkaa on tullut paljon mukaan. Valmis pata maistuu hieman erilaiselle, harva uskoo, että siinä on kalaa. Ei siellä aina tarvitse edes ampua. Tähän ei luonnollisestikaan kuulu ketut, supit tai ilvekset. Se on oma muunnokseni Marskin Vorschmackista, jossa myös on lihaa ja kalaa. Perunamuusia vain lisäksi, niin kyllä on hyvää. Sirpa Mehtosen kaatama ilves oli komea, 18-kiloinen naaras. – Vähän erikoisempi pata tulee hirvestä, kun paistin leikkaa suikaleiksi ja käyttää ne pannulla ja laittaa pataan. Sillä saadaan ajettua hirvi, eikä kenenkään tarvitse mennä enää metsään rämpimään. n Soili Kaivosoja Kuvat: Sirpa Mehtonen. 57 Tällä kertaa pannulla valmistumassa omapyytämää kuhaa. Tutkapannat pelastaneet Metsästyksessä on tapahtunut muutoksiakin vuosikymmenten varrella. – Kannustaisin kaikkia niitä naisia, joiden mies metsästää, lähtemään metsälle mukaan. Pataa saa keittää pari tuntia, jonka jälkeen se suurustetaan. – Olimme Kuopiossa moottoritien eteläpäässä passissa. Sekaan nestettä sekä purkillinen anjovista. – Asumme järven rannalla, joten kalastamme ja pilkimme. – Siihen aikaan, kun asuin vielä lapsuudenkodissani, kaikki tehtiin itse. Ja se hiljaisuus ja rauhallisuus. Metsälle lähtee Mehtosen mukaan useimmiten ”se mies, joka meillä asuu”. Koirat ovatkin iso apu metsästyksessä. – Karhukoira on hyvä apu hirvijahdissa
Messut on suurin alan tapahtuma Lapissa, ja sitä pidetäänkin pohjoisen eräihmisten perinteisenä kohtaamispaikkanana. toukokuuta. Väkeä kävi paikalla kolmipäiväisessä tapahtumassa kaikkiaan runsaat 20 000. Näytteilleasettajia tulee Riihimäelle niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Lapin Erämessuille toukokuussa Lappi Areena täyttyy taas eräkansasta 10.-13. kesäkuuta järjestettävät 23. – Messupaikkojen myynnissä ollaan reippaasti edellä viimekertaisesta, joka oli tähänastinen huippuvuosi, iloitsee Erämessujen toimitusjohtaja Ninni Manninen. Kevään ja alkukesän tapahtumia Messuja riittää eräkansalle Keväällä ja alkukesästä on jo useampia eräkansaa kiinnostavia tapahtumia. toukokuuta.. 58 n Yhdeksännet Lapin Erämessut järjestetään Rovaniemellä Lappi Areenalla 10.-13. Joka toinen vuosi järjestettävillä messuilla kokoontuvat metsästyksen, kalastuksen ja retkeilyn aktiiviset harrastajat kuulemaan eräalan viimeisimTelevision eräohjelmistakin tuttu Mikko ”Peltsi” Peltola (toinen vasemmalta) on mukana Riihimäellä. Erämessuille odotetaan entistä enemmän väkeä. Lapin Erämessut pidettiin viimeksi 2016. R iihimäellä 7.-10. kansainväliset Erämessut ovat hyvässä nosteessa. Vuonna 2016 osastoja oli lähes 400 ja messuvieraita liki 40 000
Järjestäjien mukaan tämä on kohtuuton riski kaikille laiduntaville tuotantoja harrasteeläimille. Väisänen painottaa, että tapahtumassa ei ole tarkoitus huutaa pää punaisena, vaan se on tietoa antava foorumi. Messuilla on esillä muun muassa: metsästystä ja kalastusta tekniikan esittelyä; veneitä, kanootteja, kajakkeja ja moottoripyöriä laitteita ja tuotteita: telttoja, markiiseja, karttatuotantoa, urheiluvaatteita riistan houkuttelua asiantuntijoiden opastuksella – Messupaikkojen myynnissä ollaan reippaasti edellä viimekertaisesta, joka oli tähänastinen huippuvuosi. Retkinikkari Joppe Ranta puolestaan tulee paikalle kertomaan yksinkertaisen kekseliäitä ja kaikille sopivia vinkkejä retkiolosuhteisiin. Alati paheneva susiongelma kerää väkeä Kuopioon 21. – Riihimäen Urheilupuiston koivikkoon tulee uutuutena retkeilyn ohjelmalava, jonka äärellä voi nauttia erilaisia ruokaherkkuja ja pienpanimotuotteita lavaohjelmasta nauttien, Manninen vinkkaa. Väisäsen mukaan Kuopioon lähdetään, jotta päättäjiä saataisiin havahtumaan tilanteeseen. Tällä kertaa Riihimäen Eränkävijät on mukana käytännön järjestelyissä. – Siellä on ihmisillä mahdollisuus kertoa oma kantansa, mikä hiertää näissä asioissa. Kysyjiä ja jututettavia riitti Edustatalon edustalla. n Maija Salmi Myös maaja metsätalousministeri Jari Leppä piipahti Helsingissä pidettyyn tapahtumaan joulukuussa. – Se on myös kohtuuton henkinen ja taloudellinen rasite niille, jotka haluavat vielä antaa eläimille muutakin virikettä kuin eläinsuojan seinät. – Kokoonnumme kello 12-14 Kuopion torilla ja sieltä siirrytään jatkamaan keskustelua sisätiloihin Ravintola Gloriaan. Mukaan on tulossa useita koiraharrastusyhdistyksiä ja -järjestöjä. Show Hau koirien tapahtumaja elämyskeskus tuo puolestaan maailmalta metsästyskoirarotuja, jotka eivät Suomessa ole vielä niin hyvin tunnettuja. Vuonna 2016 osastoja oli lähes 400 ja messuvieraita liki 40 000. Paikalle on kutsuttu myös muun muassa riistakeskuksen, poliisihallinnon ja MTK:n edustajat. Useita susilaumoja näkyy riistakameroissa ja silmin nähtynä alueilla, joissa ei virallisen tiedon mukaan esiinny susia. Koiraohjelmia on tarjolla enemmän kuin edellisinä vuosina. n Pietarin Erämessut pidetään 22.-25. – Suomen Kennelliitto tarjoaa perinteisten suomalaisten metsästyskoirarotujen esittelyä osastollaan. Riihimäen Erämessut kasvavat vuosi vuodelta. 59 Messuille Pietariin. Järjestäjät ovat niputtaneet syitä, miksi marssille lähdetään: on jokapäiväisiä pihavierailuja. Suomen Eläintentäyttäjät järjestävät paikalla SM-kilpailut ja parhaimmisto on esillä messuilla. n Maija Salmi. – Itä-Suomi on ollut pitkään tapetilla näissä asioissa, ja nyt ongelma on levinnyt jo muualle, kertoo Tommi Väisänen, joka on yksi tapahtuman järjestäjistä. Tapahtuma halutaan viedä nyt Kuopioon. Susien tahtiinko täällä marssitaan -tapahtuma on jatkoa joulukuussa Helsingissä Eduskuntatalon edessä pidetylle mielenilmaisulle, jossa paikalla oli puhumassa muun muassa neljä kansanedustajaa. CIC eli kansainvälinen metsästyksen ja riistansuojelun neuvosto on myöntänyt messuille luvan trofeenäyttelyn järjestämiseen. Susien tahtiinko täällä joudutaan marssimaan. Se on lisäksi pelonaihe yksin koulukyytiä odottavalle lapselle, järjestäjät korostavat. Yleisö saa valita niistä oman suosikkinsa. maaliskuuta. Kuva: Anne Vornanen Kaj Granlund kertoi joulukuisessa mielenilmauksessa suden oppimiskyvystä. Kuva: Anne Vornanen mät kuulumiset ja tapaamaan alan asiantuntijoita. On menetettyjä metsästyskoiria ja menetettyjä oman pihan suojassa olleita lemmikkejä; on raadeltuja ja tapettuja lampaita ja nautoja. huhtikuuta. – Mikko ”Peltsi” Peltola on mukana koko messujen ajan ja kertoo omista harrastuksistaan maastopyöräilystä kalastukseen, Manninen kertoo.
Marraskuussa meillä oli metsästysviikonloppu, ja sinne naisia tuli muualtakin. Woman the Hunter Kainuu (WtH-Kainuu) -niminen hanke kuuluu Elävä Kainuu Leader ry:n toimintaan. Ympäri Suomea toimivat Leader-ryhmät kannustavat alueensa asukkaita kehittämään elinympäristöään, ja hankkeiden rahoitus tulee EU:lta, valtiolta tai kunnilta. WtH-Kainuu -hankkeen vetäjän Marika Moisasen mukaan ajatus virisi Pohjois-Karjalassa toimineen vastaavan hankkeen myötä. 60 Kainuun tytöt ja naiset mukana Woman the Hunter -hankkeessa Nyt lähdetään eräilemään Kainuulaiset tytöt ja naiset tutustuvat eräilyyn Woman the Hunter -hankkeen avulla. K ainuussa laitettiin vuosi sitten alulle hanke, jonka tarkoituksena on tutustuttaa naisia ja tyttöjä laajemmin eränkäyntiin, metsästykseen ja riistanhoitoon. – Pohjois-Karjalassa on Jah– Emme ole kuitenkaan käännyttäneet pois, vaikka tulija olisi ollut Kainuun ulkopuolelta. Naiset opettelevat haulikkoampumista Kuhmossa. Tuija Toivainen opastaa ampumista hankkeen vetäjälle eli Woman the Hunter Marika Moisaselle.
Sieltä lähti ajatus naismetsästäjien verkostoitumisesta, ja kopioimme ajatuksen laajemmin koskemaan naisten eräharrastusta pelkän metsästyksen sijaan. Hankkeen myötä Kainuuseen on perustettu Kainuun Korpinaiset –yhdistys, joka jatkaa naisväen eräilyharrastuksen eteenpäin viemistä. Ja vaikka kyseessä on naisten hanke, ei yhdessä tulevia perheenjäseniäkään suljeta ulkopuolelle. Hankkeen tiimoilta on järjestetty jo monipuolista toimintaa ja tarkoitus on verkostoitua myös ulkomaille. Moisasen mukaan vastaanotto on ollut erittäin positiivista, ja naiset ovat itse saaneet suunnitella minkälaista toimintaa he haluaisivat. Naiset opiskelevat eläinten lumijälkiä Suomen Metsästäjäliiton omistamalta jälkimatolta. Alkuinfo Kiimasjärven metsästäjät ry:n metsästysmaja Kukkarossa Sotkamossa. Mukaan koko perheellä Hank keen tapahtumat on suunnattu Kainuussa asuville henkilöille, ja niitä on pyritty järjestämään eri paikkakunnilla, jotta pitkät välimatkat eivät olisi esteenä osallistumiselle. Kalastusopetusta MiniKoppelo-leirillä Suomussalmella. – Tapahtumia markkinoidaan hankkeen omalla Facebook–sivulla sekä yhteistyökumppanien toimesta. Kalastukseen liittyen on tutustuttu verkoilla ja iskukoukuilla pyyntiin, lapsille on järjestetty pilkkikilpailu, kesällä tehdään vielä perhoja ja tutustutaan perhokalastukseen. Monipuolista toimintaa Hanke kestää ensi vuoden helmikuun loppuun. Vastaavia ideointitapahtumia järjestettiin myös Suomussalmella ja Kuhmossa. Maaliskuussa alkaa kansainvälinen osio, ja käymme vierailulla Virossa ja Slovakiassa. – Olemme järjestäneet muun muassa ammuntaa, kalastusta ja luonnonkosmetiikka-illan. – Olen intohimoinen pystykorvaharrastaja, käyn hirvimetsällä sekä ketunja ilveksen pyynnissä. Leirillä opetteli eräasioita 22 tyttöä, jotka olivat iältään 6-12–vuotiaita. Marja-Maija Pyykkönen opastaa Ristijärvellä naisille koiran jälkikoulutusta. Täältä meiltä saa myös neuvoja, jos jossain puolella maata naiset innostuvat vastaavasta hankkeesta. Kesällä on myös matalan kynnyksen retki, jolloin yövymme luonnossa. Hän kannustaa aiheesta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä paikkakuntien Leader-ryhmiin. FB-ryhmässä on 280 jäsentä, ja tapahtumiin osallistuu paikasta ja aiheesta riippuen noin kymmenestä kolmeenkymmeneen naista ja tyttöä. 61 – Olemme järjestäneet muun muassa ammuntaa, kalastusta ja luonnonkosmetiikka-illan. Kannustamme myös perheitä eräilemään yhdessä. Suomen Metsästäjäliitto ja alueen riistanhoitoyhdistykset ovat olleet alusta alkaen mukana ja ennen hankkeen varsinaista alkua järjestettiin kolme infotapahtumaa, joissa ideoitiin aiheita. Vaikka hanke päättyy ensi vuonna, saa toimintamalli kuitenkin jatkoa. Moisanen on itse metsästänyt jo 25 vuotta ja tehnyt aikaisemminkin yhteistyötä metsästysseuroissa sekä Metsästäjäliiton kanssa. Vaikka hankkeen nimi antaa kuvan metsästyksestä, on pääpaino kuitenkin kaikenlaisessa eräilyssä; voihan ajatella, että metsästetään vaikka sieniä, Moisanen kuvailee. – Emme ole kuitenkaan käännyttäneet pois, vaikka tulija olisi ollut Kainuun ulkopuolelta. Ehkäpä juuri sen vuoksi minua kannustettiin hakemaan hankkeeseen työntekijäksi. n Erja Pekkala Kuvat: Marika Moisanen. Marraskuussa meillä oli metsästysviikonloppu, ja sinne naisia tuli muualtakin. tinaiset-yhdistys, ja heillä toimi samanlainen hanke yhtä aikaa
siemen vielä jäljellä. Kyllä metsästäjät osaavat jarrutella mitä sieltä metsästä ammutaan. Sarajärven mukaan tätä rajoitusta olisi helppo valvoa ja rajoituksenakin tämä olisi parempi kuin vaikka se, että annetaan viikko metsästää. Sarajärvi muistuttaa, että myös pienpedot verottavat lintukantaa. – Siihen ei pidä mennä ollenkaan. Täysin epätoivoon ei Sarajärven mielestä kuitenkaan tarvitse synkistyä. Niissä osissa maata, mitä itse seuraan, niin kyllä siellä on siemen vielä jäljellä. – Keskustelua ja yhteistyötä kuitenkin kaivataan. Niin yleisön kuin panelistienkin yhteinen huolenaihe oli kanalintukantojen voimakas taantuminen viime vuosina. Ilman mitään toimenpiteitä olemme metsäkanalintujen suhteen todella huonossa jamassa, Kari Sarajärvi uskoo. Elinympäristö kuntoon Kanalintujen elinympäristöihin on kiinnitettävä myös huomiota. Mutta tarpeen tullen saadaan se kiintiö täyteen viikossakin, jos niin päin halutaan. – On se vähän surkeaa, jos joudutaan laittamaan pystykorva jäniksen perään. – Niissä osissa maata, mitä itse seuraan, niin kyllä siellä on Viime vuodet ovat menneet hyvinkin alas metsäkanalintujen kannanvaihtelussa. Kesällä saattaa täällä Koillismaalla kesäkuun puolivälissä tai juhannuksen aikaan tulla kylmä kausi tai sataa jopa lunta. Sarajärvi pitää haasteena löytää toimenpiteitä, joiden avulla kanalintukanta saataisiin pidettyä hyvällä tasolla ja pystykorvametsästysharrastusta pystyttäisiin ylläpitämään jatkossakin. Kari Sarajärvellä on siihen ehdotuskin – Olisi hyvä asia, että joka vuosi jätettäisiin huippusoitimet rauhaan. Paneelin puheenjohtajana toiminut Kari Sarajärvi on itsekin pystykorvaihmisiä. Metsähallitus on itseasiassa kokeillutkin tätä Lestijärvellä. – Kanalintukanta ei ole niin toivotulla tasolla kuin mitä tällainen pystykoiraharrastaja toivoisi sen olevan. Esimerkiksi Ruotsissa metsästetään paljon pitempiä aikoja eikä se siellä ole ongelma. Ei se tarvitse kuin yhden sellaisen yön, niin metsäkanalintujen pesiminen epäonnistuu. Soitimien rauhoittaminen Kaikkien metsästäjien hyväksi olisi teerien soitimien rauhoitusten aikaansaaminen. – Niin metsähallitus kuin yksityinenkin puoli on alkanut huomioimaan kanalintuja metsien käsittelyssä. n Soili Kaivosoja. Sarajärvi ei usko tällä hetkellä keskusteluihin nousseeseen täysrauhoitukseen. Nyt pidetään vain peukalot ja varpaat pystyssä, että tulee hyvä kesä. Viikossakin voi saada paljon tuhoa aikaan. – Ei olisi myöskään haitaksi kanalinnuille, vaikka kanahaukkoja olisi mahdollista vähentää. Nyt pidetään vain peukalot ja varpaat pystyssä, että tulee hyvä kesä. Metsosoitimet kuitenkin kartoitetaan ja niillä alueilla on tarkat suunnitelmat, miten ne hakataan. 62 Metsäkanalintukannat huolestuttavat laajasti Ilman toimenpiteitä tilanne huono Kuopiossa järjestettiin tammikuun lopussa paneeli, joka pohti metsäkanalintujen ja niiden haukkuvalla lintukoiralla tapahtuvan metsästyksen tulevaisuutta. – Säät vaihtelevat ihan laidasta laitaan. Metsästysaikoihin ei voi puuttua Metsästäjien selkeä viesti on kuitenkin se, että metsästysaikoihin ei tulisi puuttua. Kyllä siitä pitää tietenkin olla jonkin verran huolissaan, Sarajärvi toteaa. – Täällä on riekko ollut rauhoitettuna jo kohta 10 vuotta metsästykseltä, eikä se ole kuitenkaan noussut ollenkaan. P aneelin järjestäjänä toimi Pystykorvajärjestö ja mukana paneelikeskustelussa olivat edustajat Metsähallituksesta, Lukesta, Suomen Riistakeskuksesta sekä Metsästäjäliitosta. Kanta nousee kyllä äkkiäkin, kun vain tulee suotuisia vuosia, toteaa Kari Sarajärvi. Sarajärvi ei näe metsästyksellä olevan kovinkaan suurta merkitystä kannanvaihteluihin. Mutta ovatko toimenpiteet riittävät, siitä en ole ihan varma. Hyvinä vuosina muilla soitimilla voisi olla enemmänkin metsästystä. Ilmastonmuutosko sen tekee, että se voi huonosti, Sarajärvi pohtii. Kanta nousee kyllä äkkiäkin, kun vain tulee suotuisia vuosia. Mieluummin laittaisin sen metsoa haukkumaan. Ilmastonmuutos syyllinen – Itselläni on tuntuma, että olisiko se tämä ilmastonmuutos suurin tekijä kanalintukantojen pienenemisessä, Kari Sarajärvi miettii. Tässä kohtaa pitäisi antaa vastuullisuutta metsästäjille, eikä ainoastaan rajoituksia
– Aika moni lataa saadakseen mieleisensä paukun omaan asee. Itselatauksella voi säästää jopa puolet tehdasvalmisteisen patruunan hinnasta. I tselataaminen edellyttää oikeita välineitä, mutta ennen kaikkea tarkkuutta. Sekä kiväärin että haulikon patruunan itselataamisessa olennaisinta on turvallisuus. Tehdas valmistaa aina panoksensa jonkin hyväksi havaitun keskimäärän mukaan ja komponentit vaihtelevat latauserien mukaan, mutta yksityinen lataaja voi valmistaa itselleen omassa aseessa käyvän ja tasalaatuisen patruunan. 63 ASEET Turvallisuus itselatauksen ydin Kotitekoinen patruuna usein tehdasvalmistetta parempi Max Suominen muistuttaa, että itselataaminen edellyttää oikeita välineitä, mutta ennen kaikkea tarkkuutta. Riskeinä ovat patruunan ylitai alilataus, mistä saattaa olla seurauksena muun muassa aserikko. Vahingot voi välttää ennen kaikkea huolellisella työskentelyllä ja oikeilla, todennetuilla ruutiannoksilla, sanoo Max Suominen Eräkontista. Itse ladattu patruuna on usein parempi kuin tehdaspatruuna. Riskeinä ovat patruunan ylitai alilataus, mistä saattaa olla seurauksena muun muassa aserikko
Jokainen ase on käynniltään yksilö, eikä valmis tehdaspatruuna välttämättä sovi aina parhaalla tavalla jokaiseen käyttötarkoitukseen tai se ei ole ampujan oman maun mukainen.. Yksittäiset komponentit, esimerkiksi nalli tai välitulppa, voivat muuttaa painetasoa merkittävästi, jopa useita satoja baareja. 64 Ruudin annostelu on tehtävä ohjeen mukaisella tarkkuudella. Omaan aseeseen sopivin patruuna ja oikea lataus löytyy vain testaamalla. seensa. Luodin lähtönopeutta voidaan säätää käyttötarkoituksen mukaan. Hyvään latauslaitteeseen kannattaa uhrata euroja. Itselataaja tarvitsee hauleja, ruutia, nalleja, välitulppahaulikuppeja ja hylsyn. Haulimateriaaleina lataaja voi käyttää volframin lisäksi lyijyä joko niklattuna tai kuparoituna sekä terästä tai rautaa
Jos hylsyyn ilmestyy halkeamia tai nallitasku löystyy, ei sitä enää kannata uudelleen latauksessa käyttää. – Itseladatun patruunan hinta näillä komponenteilla on reilusti alle euron kappaleelta. Alkuun varsin pienillä kustannuksilla L ataaja tarvitsee välineistöä ja tarvikkeita, ja etenkin latauspakettien hinnat ovat kohtuullisia. Radalta kerätyt hylsyt on sen sijaan aina supistettava, sanoo Max Suominen. Kiväärinpatruunan kohdalla vapauksia on hieman enemmän, mutta toki tuolloinkin lataajan on pysyttävä annettujen minimija maksimiarvojen rajoissa. Ratapatruunassa ei ole säästömahdollisuutta ja metsästyspatruunoissa säästöpotentiaalia on varauksin. Kivääripuolella itselataaja tarvitsee välineikseen jokaiseen kaliiperiin sopivat latausholkit, puristimen, vaa’an, hylsytrimmerin, nallittajan ja ruudittajan. Ruudin annostelu on tehtävä ohjeen mukaisella tarkkuudella. n Juhani Karvonen – Itselataamalla paukun hintakin hieman halpenee verrattuna tehdaspaukkuun etenkin, jos ammuntaharrastus on aktiivista. Haulikon patruunoiden lataajan ei tarvitse sotkea itseään hylsyrasvoihin. Lisäksi lataaja tarvitsee haulit, ruudin, nallit välitulpat tai kuppiyhdistelmät päätylaput ja mahdollisen bufferimateriaalin. Valmiiksi nallitetun hylsyn hinta on parinkympin luokkaa sadalta kappaleelta ja välitulppa ja kuppiyhdistelmä maksavat viisi euroa sadalta kappaleelta. Kivääripuolella itselataaja tarvitsee välineikseen jokaiseen kaliiperiin sopivat latausholkit, puristimen, vaa’an, hylsytrimmerin, nallittajan ja ruudittajan. – Koelatauserät kannattaa tehdä patruunaan erilaisilla ruutimäärillä, jotta paraskäyntisimmät lataukset löytyisivät jo koeammunnassa. Harrastaja voi kerätä kertaalleen ammuttujen patruunoiden hylsyjä ampumaradoilta tai säästää omista patruunoistaan hylsyt, mutta helpointa on ostaa ampumattomia hylsyjä. – Latauspuristimet maksavat noin sadasta eurosta ylöspäin. Oikean ruutityypin valinta on tärkeää turvallisuuden kannalta. Kokonaisen lataustarvikepaketin hinta on halvimmista noin 150 euron Leen tuotteista noin 500 euroa maksaviin RCBS:n vastaaviin paketteihin. Käytettyjä hylsyjä ei tarvitse supistaa siinä tapauksessa, että hylsyt ovat peräisin omasta haulikosta. – Halvimmillaan voi tilata noin 60 euroa maksavan, yksinkertaisen niin sanotun Vasarapaketin, jolla lataamisen alkuun pääsee jo hyvin. Haulikon tai kiväärin paukun itselataus ei edellytä lataajalta mitään erityistä taitoa, kun vain pitäytyy tarkoin annetuissa ohjeissa ja ohjeessa määrätyissä komponenteissa. Nopeampaa ruutia kuluu patruunaan suhteessa vähemmän kuin hitaampaa ruutia. Kun haulit on annosteltu kuppiin, hylsy suljetaan tähtisupistuksella, eli tuukataan. Kolme kiloa 3,1 millin niklattua lyijyhaulia maksaa parikymmentä euroa ja sata kappaletta nalleja maksaa noin kymmenen euroa. – Ilman erillistä paineenmittauslaitetta ei lataaja voi määrittää patruunan painetasoa, minkä takia lataajan on pysyttävä ohjeiden mukaisissa annostuksissa. metsästys –ja ampumaharrastusta, sanoo Suominen. Haulikon patruunoita lataaminen eroaa olennaisesti kiväärin patruunoiden latauksessa myös siisteydessä. Kaliiperikohtaiset holkkisarjat maksavat vajaasto 50 eurosta ylöspäin. Yksittäiset komponentit, esimerkiksi nalli tai välitulppa, voivat muuttaa painetasoa merkittävästi, jopa useita satoja baareja. Jos hylsy jää uudelleen käytettäväksi, toisen kierroksen hinta jää tätäkin pienemmäksi kappaleelta. Ruutilaaduissa on suuria eroja muun muassa ruudin palonopeuksissa ja raekoossa. Väärä annostus patruunassa voi rikkoa aseen ja pahimmassa tapauksessa ampuja voi saada vammoja. Ruudin annostelu on tehtävä ohjeen mukaisella tarkkuudella. – Nämä seikat kannattaa lataajan pitää mielessä etenkin, jos ladattavia patruunatyyppejä on useita. Jos harrastaja haluaa kehittää omia latauksia, on hänen välttämättä hankittava paineenmittauslaite. 65 – Halvimmillaan voi tilata noin 60 euroa maksavan, yksinkertaisen niin sanotun Vasarapaketin, jolla lataamisen alkuun pääsee jo hyvin. Hylsy voi olla käytetty tai uusi. Ruuti on tärkeä valinta Oikean ruutityypin valinta on tärkeää turvallisuuden kannalta. Lataus on luonnollisesti myös osa. – Haulikonpatruunaa ladattaessa ei minkäänlainen omaehtoinen ohjearvoista poikkeava kikkailu ole turvallista. Hyvä kokonaisuus maksaa 800 euroa Suominen kertoo, että hyvän latausvälineistökokonaisuuden saa noin 800 eurolla. – Samaa hylsyä voi käyttää useita kertoja. Niitä valmistavat muun muassa Mec ja Lee. Ladattavat kaliiperit ovat 12770/76/89 sekä kaliiperit 10,16, 20 28&.410. Ampuja, joka käyttää patruunoita paljon, kestävän välineistön hankinta maksaa itsensä takaisin Lataaja tarvitsee haulikon patruunalle latausprässin. Tyypillisiä komponentteja 12/70 haulikonpatruunan lataukseen ovat esimerkiksi ruuti N320, joka maksaa noin 60 euroa kilolta
Jäämäpaino säilyy osumasta riippumatta Uusimmassa Naturalis-sukupolvessa niin sanoutun luodin toimintaikkuna on entisestään laajentunut. Lapua ja toinen merkittävä valmistaja Barnes ovat mahdolliseen kieltoon reagoineet jo vuosia sitten. – Kymmenen vuoden kulut. 66 ASEET Lyijyttömät metsästysluodit tekevät tuloaan Kupariluoti korvaamassa lyijyn Uuden sukupolven ja uuden teknologian kupariluodeilla terminaaliballistiikka on metsästäjälle parempi, koska luoti ei tuhoa arvokasta riistalihaa vaan säästää sitä ruokapöytään. Kun kielto tulee Saksassa voimaan, seuraavat muut Euroopan maat perässä. – Yksityisten mailla kielto ei ole vielä voimassa, mutta hyvin todennäköisesti lyijy kielletään myös yksityisillä mailla, vieläpä aika nopeastikin. Seikkula uskoo, että Saksan esimerkkiä seuraavat muun muassa Itävalta, Sveitsi ja Ranska etunenässä. – Niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa lainpykälät on tehty aikakautena, jolloin kenelläkään ei vielä ollut ajatuksia tämän päivän luotiteknologiasta. – Materiaalina lyijy ja messinki on vaihdettu kupariin ja luoti on kehitetty niin, että sen sisäja ulkoballistiset ominaisuudet eivät eroa lyijysydämisen luodin ominaisuuksista mitenkään merkittävästi, mutta terminaaliballistiikan osalta kupariluoti on selvästi parempi. tua lyijyluotia ei enää välttämättä edes valmisteta jo senkin takia että kupariluoti on suorituskyvyltään parempi. L yijyttömät metsästysluodit ja -patruunat tekevät tuloaan myös Suomen markkinoille, vaikka lyijy ei vielä olekaan luodissa kielletty materiaali. Lapuan Naturalis ja Barnesin X-luoti ovat olleet markkinoilla jo pitkään. Barnes esitteli oman täyskuparisen X-luotinsa jo vuonna 1985 ja Lapua on valmistanut Naturalis-luoteja vuodesta 2002 lähtien. Kupariluoti on osoittautunut monessa suhteessa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin perinteinen lyijysydäminen luoti. Kuitenkin esimerkiksi Saksassa lyijysydämisten metsästysluotien käyttö valtion mailla on ollut kiellettyä jo pari vuotta. Tällä hetkellä tuotannossa oleva Naturalis-sarja edustaa kolmatta sukupolvea. Jolleivät patruunavalmistajat ole tähän mennessä asiaa ennakoineet, ovat ne auttamatta pahasti jälkijunassa, sanoo Nammo Lapua Oy:n myyntija markkinointipäällikkö Erkki Seikkula
Muutaman perinteisen hirvikaliiperin osalta nykyinen lainsäädäntö valitettavasti rajoittaa kupariluotien käyttöä suurriistanpyynnissä, sanoo Seikkula. Tehdasladatussa .308 Win patruunassa luoti toimii ja sienettyy nyt jopa 400 metriin saakka. – Kupariluodeissa on kokeiltu maailmalla erilaisia kupariseoksia, jopa työkalukuparia, jossa on osin myös lyijyä. Lyijyluoti “sotkee” lihaa ja sen käsittely vaikeutuu, mikä ei ole ravintoloitsijoillekaan eduksi. Niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa lainpykälät on tehty aikakautena, jolloin kenelläkään ei vielä ollut ajatuksia tämän päivän luotiteknologiasta. vaan säästää sitä ruokapöytään. Tämä uusi valmistusmenetelmä ei ole yhdelläkään muulla valmistajalla käytössä. – Kupariluodin suurin etu lyijyluotiin verrattuna on, ettei kupariluoti maaliin osuessaan sirpaloidu, vaan kupariluoti säästää metsästäjälle arvokasta riistalihaa, minkä ominaisuutensa vuoksi esimerkiksi saksalaiset metsästäjät arvostavat kupariluotia tänä päivänä kovasti, Erkki Seikkula tietää. Seikkulan mukaan lainsäätäjä ei ole pysynyt luodinkehityksessä mukana. – Ominaisuuksiensa ansiosta meidän Naturalis-luodeilla on markkinoiden paras suorituskyky matalilla nopeuksilla, mutta ne ovat myös erittäin suorituskykyisiä jopa yli 900 m/s nopeuksilla, Seikkula kehaisee. – Tuotteilla on vielä hieman hintaeroa, mutta meillä on menossa valmistuksen kehittämisprojekti, jonka tuloksena pystymme tarjoamaan metsästäjille hinnaltaan entistä kilpailukykyisempää Naturalis-metsästysluotia. Naturalis-perheen uusin tulokas, .224 N566 3,2 g / 50 gr -luoti on myös valmistettu puhtaasta kuparista, mutta muista Naturalis-luodeista tuttu elintarvikemuovista valmistettu kärkiventtiili puuttuu tästä konstruktiosta. Materiaalin, rakenteen ja valmistusteknologian johdosta luoti laajenee symmetrisesti ja säilyy rikkoontumattomana. – Uusi .224 Naturalis -luoti on suunniteltu avautumaan välittömästi osumasta ja luodin sienettyminen alkaa välittömästi. Määrällisestikin ravintoloitsija saa enemmän kupariluodilla ammutusta riistasta enemmän lihaa. – Lainsäädäntö ei huomioi erikseen kupariluotia. Seikkula uskoo kupariluodin yleistyvän sekä omakohtaisten kokemusten kautta että hintaeron kaventuessa lyijysydämisen ja täyskupariluodin välillä. – Liha myydään paikallisille ravintoloitsijoille, joista osa ei enää suostu ottamaan vastaan muuta kuin kupariluodilla ammuttua riistaa. Uusi menetelmä kaventaa hintaeroja Kupariluodeissa ei käytetä muita materiaaleja. Volframi ei ole vaihtoehto Kuparin lisäksi muitakin materiaaleja tutkitaan, mutta Seikkula näkee, että niiden mahdolliset kaupalliset ratkaisut ovat vielä vuosien päässä. 67 Luoti sopii käytettäväksi kaikelle riistalle eikä sitä saa ampumalla rikki. Jäämäpaino on jopa rajujen luuosumien jälkeenkin aina käytännössä 100 prosenttia luodin alkuperäisestä painosta. – Eri asia on tietysti se, että onko tuo ampumamatka enää eettisesti sopiva tai pystyykö metsästäjä vielä hallitsemaan tuon ampumamatkan, sanoo Seikkula. Naturalis on kuitenkin 99-prosenttisesti puhdasta kuparia. Saksassa kaatuu vuosittain 1,2 miljoonaa kaurista ja 800 000 villisikaa, mitä määriä eivät muutama satatuhatta metsästäjää pysty Seikkulan mukaan mitenkään itse hyödyntämään. – Volframia on käytetty materiaalina haulikon hauleissa, mutta käytännössä tuskin valmistajat volframia ottavat luodin raakaaineeksi. Ravintoloitsijatkin huomioivat luodin Uuden sukupolven ja uuden teknologian kupariluodeilla terminaaliballistiikka on metsästäjälle parempi toisin sanoen luoti ei tuhoa arvokasta riistalihaa. n Juhani Karvonen
68 Metsästysja asealan tapahtumia riittää ulkomailla SHOT Show avasi jahtivuoden Nelipäiväinen SHOT Show avasi jahtivuoden 2018. Ulkomaisille ja amerikkalaisille aseja eräalan valmistajille tilaisuus näkyä käytetään hyväksi kaikin mahdollisin keinoin. Viime vuonna ammattilaiskävijöitä oli yli 70 000. Y hdysvalloissa Las Vegasissa tammikuun lopussa vietetyt aseja eräalan ammattilaisten messut eli SHOT Show on vuoden alun merkittävin asealan tapahtuma. Viime vuonna aseita kävi katsomassa yli 70 000 vierasta. Nürnbergissa pidettävään tapahtumaan ei ole asiaa alle 18-vuotiailla. maaliskuuta. Myös muualla tapahtuu kuluvana vuonna. Viime vuonna tapahtumassa oli hiukan vajaat 50 000 kävijää. SHOT Show´hun ei amatööreillä tai tavallisilla kuluttajilla ole asiaa, mutta niinpä sieltä tihkuville huhuille ja ennakkotiedoille on poikkeuksellisen kova uutisarvo. Niissä on runsaasti näytteilleasettajia ja messut on toteutettu huolellisella osaamisella. Sands Show – keskuksessa vietetty tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta sen jälkeen, kun se esiteltiin siellä ensimmäistä kertaa vuonna 1979. SHOT Show on pitänyt kotiaan Las Vegasissa Sands Show – messukeskuksessa vuodesta 1979 lukien. n Antti Kauranne. Suomen lähialueilla on puolisen tusinaa laajaa erätapahtumaa maalis-huhtikuussa. Alan eurooppalainen suurtapahtuma, IWA Saksan Nürnbergissä on vielä edessä, eli 9.-12. Uusia alan messuja putkahtelee vuosittain; vuodelle 2018 Baltiassakin on puolen tusinaa aseja erämessua ja Venäjällä saman verran. runsaat 1500 kaikkiaan 119 eri maasta. Camp Vildmark Kiinnostavia aseja eräalan tapahtumia ovat jo perinteisen saksalaisen IWAn lisäksi ruotsalaiset eräja ulkoilumessut Camp Vildmark Norjassa ja Tukholmassa, näistä jälkimmäinen on saanut uuden Explore-nimen aikaisemman Vildmark-nimen sijaan. Kymmenet tuhannet asealan valmistajat, maahantuojat ja tukkumyyjät kohtaavat markkinoilla. Kiinnostavia muita vaihtoehtoja ovat Moskovassa helmimaaliskuun vaihteessa oleva kansainvälinen kalastusja metsästystapahtuma sekä aseja erätapahtuma Slovakiassa huhtikuun alussa. IWA on suurin eurooppalainen aseja eräalan ammattilaistapahtuma. Viime vuonna IWAssa kävi vajaat 50 000 vierailijaa, näytteilleasettajia oli SHOT Show on tarkoitettu vain aseja turvallisuusalan ammattilaisille, ei suurelle yleisölle
Kaksiosainen liipaisu tarjoaa 4,5-5 paunan vetovastuksen. Niinpä ei ollut kenellekään mikään maailmoja kääntävä yllätys, että Springfield lanseerasi tammikuun lopulla Las Vegasin SHOT Show –asemessuilla kivääriuutuuden, ja vieläpä kolmen eri versiona. Etutähtäin on National Match .062” Post ja takatähtäin reikätähtäin NM Grade, joka on säädettävissä ½ MOA sivuja 1 MOA koron suhteen. M1A-kiväärin tyyppejä ovat kaksi metsästäjälle tai tauluampujalle säädeltävää mallia ja kolmas karumpi versio, jota voi pitää robustimpana jahtiaseena komposiittitukkeineen. Kaikissa aseissa on ruostumattomasta teräksestä tehty 22-tuumainen 55,8-senttinen piippu 1:8 oikeakätisellä kierteellä ja kaliiperina on viimeisintä huutoa oleva 6,5-millinen Creedmoor. 69 ASEET Kolme eri mallia Las Vegasin SHOT Show -messuilla Creedmoor 6,5-millinen M1A Uudessa Creedmoor 6,5-millisessä M1A:ssa on valinnan varaa. Ja tyypilliseen mantereen mentaliteettiin kuuluu, että mukana ollaan kaikessa, monesti jopa aloittamassa uusia asioita ja ilmiöitä. Y ksi Yhdysvaltain vanhimpia asetehtaita, Springfield, vetää historiansa vieläkin pidemmälle kuin Remington. Aseeseen saa kiinnitettyä kiikaritähtäimen tai muuta optiikkaa. Kahdessa on täysin ampujan mukaan säädettävä tukki, kolmannessa on suunnattu asetta enemmän metsästyskuin ratatarkoituksiin. n Antti Kauranne. Springfieldin Creedmoor-pesitettyjen uutuuksien hinta on karvan verran yli 2000 dollaria. Painoa aseella on yli viisi kiloa, ja sen mukana tulee kymmenen patruunan irroitettava metallilipas. Asevarasto suljettiin aikanaan vuonna 1968, mutta tehdas perustettiin vuonna 1974, ja se on yksi maailman suurimmista laatuaan. Kaksiosainen liipaisu tarjoaa 4,5-5 paunan vetovastuksen. Markkinoille tultiin kolmella mallilla. Springfieldin M1A toi markkinoille peräti kolme Creedmoor–pesitettyä mallia. Aseeseen saa kiinnitettyä kiikaritähtäimen tai muuta optiikkaa. 6,5-millinen patruunauutuus on saanut niin suuren suosion Yhdysvalloissa, että kaikki asetehtaat haluavat tuoda markkinoille ainakin yhden sitä syövän kiväärin. Springfieldissä Massachusettsissa sijaitsi suuri asevarasto vielä siihen aikaan, kun englantilaiset käskyttivät lännen siirtolaisia 1700-luvulla
Suosittu pohjoismaissa Ase on tarkkakäyntisen kiväärin maineessa ja edelleen suosittu metsästyskäytössä kaikissa pohjoismaissa. Patruunalle annettiin amerikkalaisia ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. Sotien jälkeen aseita otettiin jahtikäyttöön. 6,5-millinen Creedmoor on hivenen pienempi kuin .308 (7,62 x 54R).. Patruunatyypillä on omat etunsa ja haittansa, käyttötarkoituksesta riippuen. Suomalaiset hankkivat ensimmäiset kokemuksensa Ruotsin Mausereista jo vuoden 1918 sodan aikana ja sen jälkeen talvija jatkosodissa ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen kautta. Yhdysvalloissa kuitenkin 6,5-millinen keksittiin uudestaan ja patruunalle annettiin sikäläisiä ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. Aseet valmistettiin huolellisesti ja laadukkaista materiaaleista, mikä osaltaan vaikutti asetyypillä saatuihin erittäin hyviin ampumatuloksiin. Mauser m/96 on valmistettu huolellisesti, korkealuokkaisista raaka-aineista. Carl Gustafsin lisäksi myös Husqvarnan tehdas aloitti laadukkaan aseen valmistamisen. Patruunan oli suunnitellut näille tuolloisille unionivaltioille norjalainen kapteeni Krag. Toisen maailmansodan jälkeen metsästäjät tutustuivat laajem6,5-millinen koki uuden tulemisen Creedmoor 6,5 mm rantautuu Suomeen Vanha tuttu 6,5-millinen on keksitty uudestaan. Ruotsin Mauser m/96-kiväärin valmistus aloitettiin lisenssillä Carl Gustafsin tehtaalla. Aluksi ruotsalaiset hankkivat 45 000 kiväärin erän Saksan Mauser-tehtaalta, mutta heti 1900-luvun alussa siirryttiin omaan tuotantoon. Suomalaisille tutumpi ”kuuspuolikas” on 6.5x55 SE -patruuna, joka tunnetaan myös tyyppimerkinnällä 6.5 mm Swedish Mauser. 70 ASEET K iväärikaliiperi 6,5 mm on suomalaisille tuttu lähinnä sotavuosien ruotsin-Mausereista. Se valittiin jo vuonna 1895 Ruotsin ja Norjan puolustusvoimien palveluspatruunaksi. Ruotsin valtion asetehtaat valmistivat kivääriä aina vuoteen 1930 asti, kaikkiaan noin 450 000 kappaletta
Työn laadulle ja aseen tarkkuudelle ei vetänyt vertoja yksikään muu sotilasase, jotka oli valmistettu kiireessä enemmänkin tappotyökaluiksi kuin laatukriteerejä silmällä pitäen. Creedmoor toki käy myös pulttilukkoisiin kivääreihin, ja moni isompi asetehdas valmistaa jo kuluttajille kaliiperille pesitettyjä malleja sarjatuotantona. 71 min tähän yleiskäyttöön sopivaan 6,5-milliseen pyöreäluotiseen patruunaan, joka myöhemmin kehitettiin teräväkärkiseksi. Lintujahtiin käy tehdasvalmisteisista esimerkiksi sakolaisista 6,5g/100grs Speedhead FMJ. Kaikista sodan jälkeen tarjolla olleista ylijäämäaseista huolimatta varsinkin 1950ja 60-luvuilla ruotsalainen jalkaväen kivääri oli se, jonka hyvin moni metsästäjä itselleen halusi. Ainakin Weatherby, Savage, Barrett ja muutama muu tehdas pukkaa Creedmoor-pesitettyjä pyssyjä markkinoille. Kotimaisisista valmistajista Lapua tekee hylsyjä. Suomalaiset snaipperit ovat ensin mainitusta syystä suosineet perinteistä 7,62 x 54R-patruunaa. Ilmiöllä on historiallinen selityksensä. Patruunan esi-isänä pidetään vuodelta 1920 olevaa 300 Savagea, jonka jälkeen Thompson/Center 30 TC. Moni on ihmetellyt, miksei uudelle patruunatyypille ole keksitty asiallisempaa nimeä, josta kävisi ilmi kaliiperi ja hylsyn pituus, vaan sille on annettu nimeksi Creedmoor. Jenkkilän kansallinen asejärjestö NRA (National Rifle Association) on ikivanha yhteisö. 6,5-millisen luodin lähtövauhti annetaan 4,87-senttisestä hylsystä, ja patruunan kokonaismitta on 7,17 senttimetriä. Hornady lähti asialle Jenkkilässä patruunatehdas Hornady onnistui kehittelemään patruunaa uudestaan, ja vuonna 2007 se tuotiin uudestaan markkinoille. Mutta miksi juuri Creedmoor. Rynkyille (assault rife) on nykyisin uudella mantereella kehitetty uusi nimikin, nykyaikainen urheilukivääri (Modern Sporting Rifle) koska aikaisempi nimi oli liian militantti. Hinta Metsästyskeskuksessa on 50 kappaleen hivakalle 79 euroa, jota voi pitää huokeana tälle kaliiperille. A mer i k ka la isten t a r ve 6,5-milliselle perustuu pitkälti sikäläiselle innostukselle AR – eli rynnäkkökiväärityyppisiin aseisiin, joiden sarjatuliominaisuudelle äkäisempi .308 ei ole ihanteellisin ratkaisu. Nallina on pieni kiväärin nalli. Patruunaa on Suomen peitteisessä metsämaastossa moitittu siitä, että risut ja oksat keikauttavat luodin helposti lentoradaltaan, mutta alavissa maastoissa sen on todettu pärjäävän hyvin. n Antti Kauranne Suomalaiset hankkivat ensimmäiset kokemuksensa Ruotsin Mausereista jo vuoden 1918 sodan aikana ja sen jälkeen talvija jatkosodissa ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen kautta. Rata suljettiin jo paljon ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta nimelle jäi legendaarinen kaiku, joka nyt sai uuden elämän uuden patruunatyypin nimessä. Vielä tänäkin päivänä 6.5 x 55 mm on hyvin suosittu metsästäjien keskuudessa ja sen tiedetään käyvän kaikkeen riistan metsästykseen aina hirveen asti sopivilla patruunoilla. Vielä tänäkin päivänä 6.5 x 55 mm on hyvin suosittu metsästäjien keskuudessa ja sen tiedetään käyvän kaikkeen riistan metsästykseen aina hirveen asti sopivilla patruunoilla. Jenkkilän metsästyspatruunakolmikko: 6,5-millinen Creedmoor, sen vieressä suomalaisillekin tuttu .308 ja oikealla jenkkilän yleisin, myös suurriistalle kelpaava 30-06.. Markkinoilla on muitakin komponentteja tarjolla, joten Creedmooresta pystyy Suomenkin oloissa rakentelemaan millaisen patruunan tahansa, myös hirvilaillisen metsästykseen. Laakeisiin pitkänmatkan tarkka-ammuntoihin patruuna”uutuus” käy mainiosti, joten sille on varmasti tulevaisuudessa käyttäjäkuntansa Suomessa niin metsästäjien ja pahvinpuhkojienkin keskuudessa. Se järjesti kansallisia mestaruuskilpailuja New Yorkin Creedmore park –nimisessä puistossa
Mutta tehtaalla ei tyydytty tähän: vaihtamalla patruunasylinteriä revolverilla voi päästellä menemään myös 9x19 –millisiä patruunoita. Rullan vaihto on tehty helpoksi: noin minuutin askartelu ruuvimeisselin kanssa riittää, ja alkuperäinen sylinteri vaihtuu konversiomalliin. 692-mallia saa kahdella piipun pituudella; 3-tuumaisella ja 6,5 – tuumaisella. Taurus 692 on pesitetty .357 Magnumille. Taurus 692 –revolveri pystyy ampumaan jopa kolmea erilaista patruunaa, .357 magnumin ja .38 SP:n lisäksi myös 9-millistä, joskin vaihtosylinteriä käyttämällä.. 7-kutinen revolveri on etu sekin, ja uutuus näin isossa kaliiperissa. Vaihtorulla revolveriin, esimerkiksi .22-kaliiperiseen .22 WMR, ei ole mikään uusi juttu: luodin läpimitta on sama, ja ainoastaan patruunan hylsypuoli kaipaa suurempaa tilaa. Kyseessä on Taurus 692 –revolveri, jolla voi ampua peräti kolmea erilaista patruunaa. n Antti Kauranne Rullan vaihto on tehty helpoksi: noin minuutin askartelu ruuvimeisselin kanssa riittää, ja alkuperäinen sylinteri vaihtuu konversiomalliin. Kuten ampumaharrastajat tietävät, samasta patruunarullasta voi myös ammuskella .38 Special-patruunoita. Taurus 692 on kaksitoiminen (DA) revolveri, joka voidaan myös virittää toimimaan yksitoimisena (SA). Aseen suositushinta on jenkkilässä noin 600 taalaa. Aseen etutähtäin on kiinteä, takatähtäin säädettävissä. 72 Taurus 692 Kaliiperit: (3) .38 Special/.357 Magnum, 9mm Kapasiteetti: 7 patruunaa Toimintatapa: kaksitoiminen (yksitoiminen) Piipun pituus: 3” (7,62 cm) tai 6,5” (16,51 cm) Paino: 992 gr (3”) ja 1304 gr (6,5 ”) Tähtäimet: edessä kiinteä, takana säädettävä Kahva kumitettu Taurus Grip Viimeistely mattamusta tai matta ruostumaton Suositushinta $659 ASEET Kolmen kaliiperin iso revolveri Kiinnostava Taurus 692 L as Vegasin SHOT Showssa asetehdas Taurus esitteli mielenkiintoisen uutuuden. Ase on myös seitsemästi ei vain kuudesti laukeava. Väritystäkin on kahdessa sortissa – mattamustaa tai mattaharmaata ruostumatonta
51-malli lainaa ulkonäössään paljolti saksalaisten perinteistä Walther P38:ttä, pienikokoinen RM 380 on suunnattu naisille, mutta RP45 muistuttaa varsin paljon Glockia ja isompaa uudempaa Waltheria. 73 ASEET Perinteisen tehtaan haaste polymeeripistooleille Remingtonin lyhyemmät vaihtoehdot Remington RP45 Puoliautomaattinen pistooli Luistin materiaali: teräs Rungon materiaali: polymeeri Kaliiperi: .45 ACP Pituus: 20,9 cm Piipun pituus: 11,4 cm Korkeus: 14,2 cm Paino: 851 gr Tähtäimet: Etutähtäin säädettävä kyyhkynpyrstö 1-pisteinen, takatähtäin säädettävä kyyhkynpyrstö 2-pisteinen Lipas: kaksirivinen, 15+1 patruunaa, 9x19-millisessä (R9) 18+1 patruunaa Suositushinta 489 dollaria Remingtonin RP45 on muuten identtinen Rp9-mallin kanssa, mutta poikkeaa patruunansa osalta: Rp45 ampuu nimensä mukaisesti .45 ACP-patruunaa, kun 9-malli ampuu 9x19 –millistä Parabellumia. Aseen kaliiperi on, kuten mallinimikin ja vihjaa, .45 ACP. Remington-asetehdas on perustettu jo vuonna 1816, ja sen tunnetuimpia tuotteita ovat olleet patruunoiden lisäksi kiväärit ja haulikot. Iskurivetoinen laukaisu Remingtonin RP45 on polymeerirunkoinen yksitoiminen ”strikerfired” eli siinä ei ole hanallista iskuria rungon ulkopuolella, vaan jousikoneisto virittää aseen rungon sisällä olevan iskurineulan. Outoa kyllä, 51-mallin lanseeraus ei mennyt vuosi sitten kovinkaan mainiosti ja ase sai melko tympeän vastaanoton jenkkilän kuluttajamarkkinoilla. Edellisvuoden katastrofia 51-mallin kanssa lieventää hiukan se, että yksi kolmesta 1911-variaatiosta menestyi jopa odotettua paremmin, eikä maan vanhimman pyssytehtaan pistoolipuolen naama saanut kovin pahaa tälliä. Glock toi aikanaan ratkaisun markkinoille ja sitä tai sen tapaista käytetään nykyaikaisissa polymeerirunkoisissa pistooleissa paljon. Reippaalla urituksella molemmin puolin karhennettua luistia voi käyttää kummalla kädellä tahansa. Tehdas väittääkin, että aseen karhennetun kahvan pitäisi sopia sellaisenaan jopa 95 prosentille ampujista. T ehdas on Amerikan ensimmäinen ja vanhin edelleen toiminnassa oleva. n Antti Kauranne Aseen kahvan ja rungon muotoiluun on kiinnitetty paljon huomiota, jotta se vähentäisi rekyyliä mahdollisimman paljon, mutta antaisi kuitenkin luontevan otteen.. Aseessa on myös vakiovarusteena Tritiumkäyttöiset kolmipistetähtäimet hämäräammuntaan. Tehdas ei ole kuitenkaan tyytynyt pelkkiin pitkiin käsiaseisiin, vaan nykyisin sillä on lyhyemmissä malleissa tarjolla kaikkiaan kuusi erilaista pistoolivaihtoehtoa, joista puolet ovat ikiaikaisia Colt 1911 A1 –variaatioita. Aseen kahvan ja rungon muotoiluun on kiinnitetty paljon huomiota, jotta se vähentäisi rekyyliä mahdollisimman paljon, mutta antaisi kuitenkin luontevan otteen aseen kahvasta. Markkinoilla odotetaan mielenkiinnolla, kuinka kaksikko tulee pärjäämään kovassa kilpasarjassa. RP 45 on tarkoitus tuoda kuluttajille kuluvan vuoden aikana. Lyhyemmät, helposti piilotettavat itsepuolustusaseet, kuten Remington 51, RM 380 ja tuorein tulokas RP45 ovat kiinnostavan näköinen kolmikko. Varmemmaksi vakuudeksi kahvapalamalleja on kolmea eri kokoa ampujan kämmen mukaan. Yhtä aikaa RP45:n kanssa lanseerattiin toinenkin Remingtonin pistoolimalli Rp9, joka on paitsi kaliiperiltaan aivan identtinen kaksoisveljensä kanssa. Sen patruunakapasiteetti on tavanomaista runsaampi 18+1 (Rp9) ja 15+1 (RP45) kaksirunkoisessa lippaassa
Sillä saa uskottavuutta ainakin Yhdysvaltojen markkinoilla. Virkamiesten turhauma oli suunnaton, ja he vaativat tehokkaampia aseita kuin heidän käytössään olleet Smith & Wessonin .38-kaliiperiset revolverit, Aseen lippaaseen menee ”vain” kahdeksan patruunaa. Testikäytössä havaittiin, että 10-millinen ei ollutkaan varsinainen suksee; aseiden liikkuvat osat eivät kestäneet voimakkaan patruunan aiheuttamaa painetta ja rekyyli osoittautui liian kovaksi useimmille agenteille. Sauerilla on tarjota useampaa kymppimillistä P220sarjan asetta: Match Elite Reverse Two-Tone P220, Stainless Elite P220, Stainless Elite Nitron P220 ja Hunt Ready P220. 74 ASEET Kymppimillinen kiinnostaa edelleen jenkkimarkkinoilla Springfieldin Operator 10 kiilaa nyt isoon rakoon Kymppimillisten markkinarakoon tunkee nyt myös Springfield. Sen jälkeen saman patruunan kanssa ovat tulleet markkinoille myöskin Kimber, Dan Wesson ja Rock Island Armoury sekä jopa Glock, joka esitteli vuoden 2015 SHOT Sho´ssa Las Wegasissa uuden aseen, Glock 40:n, joka ampuu kymppiä. Kyseessä on uusvanha ilmiö, johon monet tehtaat ovat lähteneet mukaan. 10-millisestä sai luodin lähtemään kerkeliäimmillään DPX Buffalo Bore Heavy -patruunalla jopa 460 metriä sekunnissa ja sen iskuvoima oli 1049 joulea. SIG Sauer on pesittänyt ikonisen P220-pistoolinsa kympille. 10 mm Miamin verilöylyssä agenteilla oli ollut .38 Spc -kaliiperisia SW-revolvereita, joista skode lähti noin 300 metriä sekunnissa ja iskuvoima oli runsaat 300 joulea.. Springfield Armory toki pärjäisi aikaisemmillakin tuotteillaan, mutta ehkäpä jenkkilässä pitää ollakseen uskottava asetehdas tuottaa myös isointa kaliiperia useissa eri malleissa. 9-milliset pistoolit tai Remingtonin 870-haulikot. Tarpeen havaitsemisella on surullinen ja verinen historia. Myös Heckler & Koch kehitti MP-5 -aseestaan kymppimillisen. FBI supisti tilauksensa kahteen tuhanteen kappaleeseen, mutta saamiensa uusien kymppimillisten tilalle monet viranhaltijat valitsivat kuitenkin miedomman, myöhemmin kehitellyn 28.8-milliä pitkän ”kympin” eli .40 SW:n tai -9-millisen, lähinnä aseturvallisuusja rekyylisyistä. Isolle paukulle huutava tarve Kymppimillisiin lähdettiin aikanaan hyvästä syystä; erityisesti poliiseja haluttiin varustella aikaisempaa tehokkaammilla aseilla, joilla kohde putoaisi kerrasta. Liian kova paukku aseelle FBI tilasi kaikkiaan 10 000 uuden tyyppistä asetta, joiden toimittajiksi olivat valikoituneet Smith & Wesson uudella 1076-mallillaan. Miamin verilöylyssä agenteilla oli ollut .38 Spc -kaliiperisia SWrevolvereita, joista skode lähti noin 300 metriä sekunnissa ja iskuvoima oli runsaat 300 joulea. Saman tehtaan mallit 20 ja 29 on jo jonkin aikaa saanut valittua myös isommalle kaliiperille 9-millisen sijaan. Kaikissa aseissa on 5,5-tuumainen piippu, niiden paino on hiukan toista kiloa ja aseissa on viisipatruunainen irrotettava lipas. Niinpä alettiin kehitellä 10-millistä asetta ja siihen sopivaa patruunaa, jonka kehittelyä johti jo vuodesta 1983 maailmankuulu ase-ekspertti Jeff Cooper. Niin ikään Dornaus & Dixon Enterprises Inc kehitti oman ”kymppinsä” jo vuonna 1983, Miami Vice -poliisisarjassakin nähdyn Bren Ten -pistoolin. Myös Colt kehitti uuden asemallin 1911-perusrungosta, niin ikään 10 mm Auto -kaliiperisen Delta Eliten. Colt, joka lopetti Delta Elite -sarjan valmistamisen jo 1990-luvulla, yllätti lanseeratessaan uuden, parannellun Delta Eliten vuonna 2010. Vuonna 1986 huhtikuussa Miamissa, Daden piirikunnassa joukko FBI:n agentteja piiritti kahta armeijasta eronnutta sarjapankkiryöstäjää. Seuranneessa laukaustenvaihdossa kaksi FBIagenttia menetti henkensä ja viisi loukkaantui hengenvaarallisesti. Molemmat ryöstäjät toki ammuttiin hengiltä, mutta toinen heistä keräsi kuusi ja toinen peräti kaikkiaan 12 osumaa, ennen kuin vaihtoi hiippakuntaa. S pringfield-asetehdas on tuonut 10-millisten puoliautomaattiaseiden sarjaan uuden aseen tai paremminkin kaksi pistoolia: viisituumaisella piipulla varustetun 10mm TRP™ Operatorin ja sille myös kuusituumaisella piipulla varustetun isoveljen
75 Springfieldin Operatorissa on pyritty vähentämään voimakkaan patruunan rekyyliä, koska 10-millinen ei sovi kaikille ampujille. Operaattorissa on tyyliä Spingfield Armoryn 10 mm TRP Operaror on teräsrunkoinen ja – luistinen ase, jonka näkyvät osat on käsitety korroosiota ehkäisevällä Black T –päällysteellä. Toisaalta, 10-millisen patruunan pudotusvoima on sitä luokkaa, ettei kovin pitkiin tulitaisteluihin välttämättä jouduta, jos ensimmäinen kuti löytää maalinsa. n Antti Kauranne Kymppimillisiin lähdettiin aikanaan hyvästä syystä; erityisesti poliiseja haluttiin varustella aikaisempaa tehokkaammilla aseilla, joilla kohde putoaisi kerrasta. Pistoolin kahva on päällystetty otetta parantavalla G10 VZ-materiaalilla, varmistin on kaksipuolinen ja säädettävä SA Gen 2 Speed Trigger –liipaisin tarjoaa 4,5 tai 5 paunan vetovastuksen. Aseessa on myös lisävarustekisko optiikkaa ja valaisimia silmällä pitäen. 1911 TRP™ 10mm Pituus: 21,8 cm Piipun pituus: 12,7 cm Korkeus: 13,97 cm Paino: 1,13 kg (tyhjänä) Kaliiperi: 10 mm Patruunalipas: 8 Tähtäimet: SA Tactical Rack Rear, 3-Dot Tritium Rekyylinvaimennus: I Style, 18.5 lb Recoil Spring Kahva: VZ® Alien, Dirty Olive G-10 Auto -patruunaa lyhennettiin alkuperäisestä 32-millisestä ensin 25 ja sitten jopa 22 milliin tehon ja rekyylin vähentämiseksi, mutta vahinko oli jo sattunut. Uuden teknologian myötä kymppejä pyritään saamaan kestävämmiksi ja helpommiksi ampua, ja ainahan isoimmalla kaliiperilla on omat ottajansa, oli rekyyli sitten vaikka millainen muulin potku.. Molemmissa aseissa on 8-patruunainen lipas, mikä tietenkin on heikkous verrattuna pienempiin kaliipereihin, joissa 15-patruunainen kaksirivilipas alkaa olla vakioratkaisu. Aseen rekyyli oli liikaa useimmille ampujille. Aseessa on kolmipisteiset tritium-tähtäimet ja Match Grade –tarkkuusluokan piippu
Pysäytysvoimaa on riittävästi. Kuluttajia askarruttaa myös Kimberin laadunvalvonta, tai paremminkin sen taso. n Antti Kauranne. Ase on myös ”snub nose” eli tylppänokkainen – paremminkin pullonokkainen – ja se on kaksitoiminen, double action D/A. Pullonokkainen Kimber K6s on tehtaan ensimmäinen revolveri. Piipun mitta on kaksi tuumaa eli rapiat viisi senttimetriä. Termi tarkoittaa sitä, että ase olisi helposti kätkettävissä koteloon tai vaatteisiin, se on tulivoimaltaan tehokas ja muotoilultaan sellainen, että se on nopea vetää esiin kotelosta tai vaatteiden alta. Luvassa olisivat kuituoptiikka, tritium-valaistu ja Crimsonin Trace Laser. 76 Kimber K6s Korkeus: 13,2 cm Pituus: 16,8 cm Piipun pituus: 5 cm Leveys: 3,5 cm Paino: 0,652 kg (tyhjänä) Kaliiperi: .357 Magnum Patruunoita: 6 ASEET Pullonokkarevolveri Kimber K6s Kimber K6s on kaliiperiltaan todella tehokas. .357 Magnumia ampuva ase kehittää mahtavan rekyylin. Aseessa on kumitettu kahva, jota voisi luonnehtia kohtuullisen kokoiseksi. T akavuosina Kimbermerkki tunnettiin lähinnä pistoolien muunnossarjoja tuottavana tehtaana. menee kuusi panosta, muilla mainituilla vain viisi. Laatu askarruttaa Kimberin etutähtäimet ovat vaihdettavissa, ja käsiteltävyyden vuoksi nekin on pidetty pienikokoisina. Aseen voimakas kaliiperi aiheuttaa myös melko mahtavan rekyylin, ja jos ensimmäinen laukaus ei lamauta kohdetta, kakkosja kolmoslaakit tulevat olemaan rekyylistä johtuen hitaita tai epätarkkoja. Hämmästyttävää on, ettei tehdas, joka on vienyt tähtäinten valinnaisuuden niin pitkälle, ole kehittänyt minkäänlaisia kahvan vaihtotai muotoilupaloja toistaiseksi revolveriin. Aseet ovat myös melko saman hintaisia, noin 900 dollaria, eli itsepuolustusmarkkinoilla on kova kilpailu asiakkaista. Samaan 9-milliseen aserunkoon teetettiin muunnossarja, jolloin samalla aseella saattoi ampua esimerkiksi huomattavasti huokeampia .22-patruunoita. Tehdas on luvannut tuottaa aseisiin kaikkiaan neljä eri tähtäinsarjaa; nykyisissä on säädettävä kyyhkynpyrstö takatähtäimenä. Uutuus kilpailee samassa sarjassa uuden Colt Cobran, Ruger 101 SP:n ja Smith & Wessonin J-runkoisten käsiaseiden kanssa. Liipaisimen veto on noin kymmenen paunan verran ja revolverin koeampuneet kehuvat vetoa sujuvaksi. Aseen hankkineilla, joille tehdastuotettu kahva ei ole ideaalein, on toiveita, että Hogue Tamertai joku muu merkki valmistettaisiin vaihtopalaksi. Yhteistä Cobralle ja K6s:lle on se, että niiden patruunarullaan Uutuus kilpailee samassa sarjassa uuden Colt Cobran, Ruger 101 SP:n ja Smith & Wessonin J-runkoisten käsiaseiden kanssa. Kimberin K6s on kaikkea tätä; se on kaliiperiltaan todella tehokas .357 Magnum, eli pysäytysvoimaa on riittävästi. Jo aikaisemmissa tehtaan tuotteissa on ollut havaittavissa pieniä vikoja, jotka eivät vaikuta aseen käyttöominaisuuksiin, mutta jättävät mielikuvan puutteellisesta viimeistelystä. Sen jälkeen Kimber aloitti ikisuosittujen Coltin 1911 –sarjalaisten valmistuksen ja tälle vuodelle tehdas toi markkinoille itsepuolustusrevolverin. Iskurivasara on tosin rungon sisällä siksi, että aseen veto esille olisi sutjakampaa
Aseen piipussa on kierteet, joihin voi asentaa joko liekinsammuttimen tai suujarrun. Aseen virityskampi aukeaa täydet 90 astetta. n Antti Kauranne. Tehtaalla kootaan aseet omistajien toiveiden mukaan tavoitteena äärimmäinen tarkkuus ja kestävyys. Jokainen ase kootaan yksilöllisesti käsin ja testataan ennen lähettämistä asiakkaalle. Tehdas on ylpeä siitä, että siellä kootaan kaikki aseet käsin ja yksilöllisesti; ne myös testataan huolellisesti ennen lähettämistä asiakkaalle. Hinnat pyörivät karvan alle tai päälle 2000 taalassa. Havakin HP 1 tulee markkinoille kahdessa kaliiperissa; perinteisessä .308 ja uudemmassa Creedmoor 6.5:ssä. Tehtaan avaus Seekinsin HAVAK Pro 1 on tehtaan avaus taktisiin tarkkuuskivääreihin. Seekins Precision HAVAK Pro HP1 Havakin HP 1 tulee markkinoille kahdessa kaliiperissa; perinteisessä .308 ja uudemmassa Creedmoor 6.5:ssä. Hintaa kokonaisuudelle kertyy 1995 taalaa. Seekinsin HAVAK Pro 1 on tehtaan avaus taktisiin tarkkuuskivääreihin. 24 tuuman eli noin 61-senttiset Grade 5R:n ruostumattomasta teräksestä tehdyt tarkkuuspiiput, Havak-laukaisukoneisto ja säädettävät keinokuituiset Magpulin 700-tukit ovat seikkoja, jotka vaikuttavat aseen säätelyyn ja sopivuuteen jokaiselle ampujalle ulkoisista mitoista huolimatta. Tehdas myös valmistaa aseen osia, kuten piippuja, tukkeja, lukkoja ja niin edelleen – ja kaikkia yhdustävät sekä laadukas lopputulos ja huima hintalappu. Hintaa kokonaisuudelle kertyy 1995 taalaa. Tehtaan muita tuotteita ovat rynkkytyyppiset NSP 8, SP10 Creedmoo, NXR Rifle, 3G2 –karbiini, sekä perinteisemmän maallinen metsästyskivääri Havakin Pro Hunter. Asetta saa kahdessa kaliiperissa: perinteinen .308 tai uudempi 6,5 mm Creedmoor. Aseen paino on 10.05 paunaa eli noin 4,3 kiloa ja siinä on irroitettava 10 patruunan lipas. Lisävarusteita saa Picatinny-kiskoon kiinnitettyä. 77 ASEET Kun ase kootaan käsin ja jokainen osa testataan... Havakin HP 1 on Seekinsin ensimmäinen tuote taktisten eli tarkkuuskivääreiden sarjassa. Aseen paino on 10.05 paunaa eli noin 4,3 kiloa ja siinä on irroitettava 10 patruunan lipas. S eekins Precisionin asetehdas Yhdysvaltojen Indianassa on kivääriharrastajien palvoma valmistaja. Tuotteilla on toki hintansa, joka on moninkertainen verrattuna tavallisilta tuotantolinjoilta valmistuneeseen kappaletavaraan, mutta moni on valmis maksamaan enemmän saadakseen laatua – ja köyhempien kateutta. Aseen liipaisinjärjestelmä on herkkä Timney 510, joka tehtaalla säädetään vetovastukseltaan 3-5–paunaiseksi. Kun tehtaan asesepät lisäksi ampuvat jokaisen kiväärin erikseen tarkkuuspatruunoilla ja antavat aseelle yksilöllisen suorituskykytodistuksen, se riittää vaateliaimmallekin kuluttajalle
Kohtuuhintainen ase – uushankintahinta tuolloin 109 dollaria – tuli markkinoille aluksi kahdessa kaliiperissa; 30-06 Springfield ja .271 Win. Savagen perusmalli 110 Hunter Trophy on arkisen näköinen perusmetsästystyökalu. Päästessään ampumaan dominoivan silmän puolelta ampuja saa merkittävää etua, joten tulemme alati vain laajentamaan. Savagen 110 –ase tuli oivaan saumaan markkinoille vuonna 1958. Savagen Model 110 on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti valmistettu pulttilukkoinen kiväärimalli, sillä Winchesterin suljettua Connecticutin New Havenin asetehtaansa vuonna 2007 tehtaan aiempi ja hyvin suosittu Model 70 menetti valmistajansa. 110 Storm pitää perinteet kunniassa Las Vegasin SHOT Show –messuilla tehtaan brand manager Jessica Taglia lupasi, ettei tuotemerkki tule koskaan hylkäämään vasenkätisiä asiakkaitaan. soveltuvaa Savage 110 –kivääriä. Kymmenesosa ampujista on vasenkätisiä. Tavallisesti ihmiset ampuvat pitkillä aseilla siten, että aseen perä tukeutuu oikeaan olkapäähän. Sitä valmistava Savage Arms on luvannut, ettei se hylkää koskaan vasenkätisiä asiakkaitaan. Savage-tehdas sai tukun uusia asiakkaita kertaheitolla, ja puolustaa ”eteläkäpälöiden” asiaa edelleen uudessa 110 Stormsarjassaan. Y ksi maailman merkittävimmistä aseuudistuksista nähtiin vuonna 1958, kun Savage Arms Yhdysvaltain Westfieldissä, Massachusettsissa alkoi valmistaa ensimmäisenä tehtaana maailmassa myös vasenkätisille Arviolta joka kymmenes ampuja on vasenkätinen tai –silmäinen, mutta vähemmistön osaa ei huomioitu aikaisemmin lainkaan. Tulokas joutui markkinoilla ankaraan paineeseen, ja siihen on tehty pieniä muutoksia alusta lähtien, esimerkiksi säädettävä liipasin jo vuonna 1966. 78 ASEET Savage edelleen vähemmistön asialla 110 Stormilla vahva vasurisarja Savage 110 pitää perinteet kunniassa. Jutun kirjoittaja kuuluu tähän rotuun, ja on noin 40 vuoden aikana tottunut käsittelemään oikeakätisille tehtyjä pulttilukkoisia – vaikka ihan pakko ei olisikaan ollut. Pumppuhaulikoissa ja alhaalta ladattavissa vipulukkoisissa ei ongelmia esiinny silloinkaan, kun ampuja ampuu vasemmalta puolelta ja on, kuten jenkit hauskasti sanovat ”southpawn” eli eteläkäpälä. Arviolta joka kymmenes ampuja on vasenkätinen tai –silmäinen, mutta vähemmistön osaa ei huomioitu aikaisemmin lainkaan. Kivääristä tuli klassikko. Savagen varteenotettavina kilpailijoina asemarkkinoilla olivat jo mainitun Winchesterin lisäksi Remingtonin M700 ja sekä Rugerin M77. Pari vuotta myöhemmin kaliiperivalikoimiin tulivat .243 ja .308 Win. Nicholas Bernerin suunnittelutyö alkoi jo vuonna 1956, ja kaksi vuotta myöhemmin aseet alkoivat liikkua markkinoille. Sen lisäksi on oikeakätisiä ampujia, joilla on kuitenkin vasen silmä hallitsevana
6.5 Creedmoor, 308 Win. Ratkaisun nimi on AccuFit, ja ampujan mieltymyksen mukaan säädettävä AccuTrigger takaa sen, että liipaisukokemus on juuri ampujalle sopiva. Merkittävä uudistus aseelle oli vuonna 2003 lanseerattu säädettävä AccuTrigger, joka sallii käyttäjän säätää vetovoimaa yhdellä säätöruuvilla aina puolestatoista paunasta aina kuuteen paunaan. Mag., 308 Win., 30-06 Sprg. Korkeatasoisissa 10/110 FP Law Enforcenment – viranomaissarjassa puulaatu on korkealuokkaisempaa. 79 Moni Savagella ampuva on havainnut, että vaihtamalla huokeammat puuosat kalliimpiin aseen jo sinänsä hyvä tarkkuus paranee entisestään. ja 300 Win. Vasurien asialla jo vuodesta 1958 lähtien. Stealth Evolution-mallia saa myös kaliiperissa 6mm Creedmoor. Mag. Vuonna 1988 konkurssin uhatessa tehdas lopetti kaikkien muiden malliensa valmistamisen, mutta hyväksi havaittu 110 pysyi ainoana tuotannossa. – Model 10/110 BA on tarkkuuskivääreistämme uusimpana suunnattu myös vasenkätisille. Lyhytlukkoiset kantavat tuotenimiä M10, ja pitkälukkoiset pysyivät 110-nimisinä. Myös 110 Storm-mallissa on kaliipereja, joista löytää omansa: 223 Rem., 22-250 Rem., 243 Win., 270 Win., 7mm-08 Rem., 7mm Rem. vasenkätisille suunnattua kiväärimallistoamme, Taglia lupasi. 110 Stormissa on säädettävä liipaisuvastus. Sen menestys markkinoilla myös pelasti tehtaan lopettamiselta. ja 223 Rem. Erikoisuutena on perän äärimmäinen säädeltävyys; peräti neljä erilaista korkeuden mukaan säädeltävää poskipakkaa ja saman verran perälevyjä on valittavissa aseuutuuteen. n Antti Kauranne. Sen perillisiä ovat mm mallit 11/111, 12, 14/114, 16/116, sekä Model 210 pulttilukkoinen haulikko kuin myös Stevens Model 200. 110-sarjassa aseen muut osat ovat halvempaa puuta tai synteettisiä, 16/116 Weather Warrior –mallissa on ruostumattomasta teräksestä tehdyt raudat. Aseen Tactical-mallia saa myös vasureille väljyydessä .308 Win. Savagen perusperiaate, että kivääri tulee tehdä ja myydä halvalla, näkyy edelleen miltei koko tuotannossa. Myös patruunavalikoima on riittävä, kuten mallille pesitetyt 338 Lapua Mag., 300 Win. Myös vaihdettavat poskipakat ja perälevyt tekevät aseesta näppärästi omille mitoille kustomoitavan kiväärin. Aseissa on komposiittitukki, irroitettava metallilipas ja teräsosat on käsitelty mattapintaisiksi korroosionestoaineella. Moni Savagella ampuva on havainnut, että vaihtamalla huokeammat puuosat kalliimpiin aseen jo sinänsä hyvä tarkkuus paranee entisestään. Savage on muuttanut 110-sarjan malleja joltisestikin vuosikymmenien varrella. Myös tuotteiden nimeäminen on muuttunut; viimeksi suurin muutos tehtiin vuonna 1998, kun tehdas uudisti lyhytlukkoisen 110-mallin. Mag. Säädettävä 110 Storm 110 Storm –malli perustuu jo 1950-lukulaiseen alkuperäiseen 110-myyntimenestykseen, mutta toki kehitys on vienyt uutuutta eteenpäin. 110-sarjaa saa liki kaikissa kaliipereissa aina huikeaan pullomaiseen .204 Rugeriin ( 5.2 x 57,4 mm) tai .338 Winchester Magnum ( 8,6 x 84,8 mm) saakka. Asemalli pelasti konkurssilta Savage Arms on kärsinyt talousvaikeuksista kuten kaikki amerikkalaiset asetehtaat
Koska rekyyli... Yhdysvaltain aselaki on muutosten kourissa, mutta jollakin tavalla tuntuu karmivalta seurata Pienikokoinen, riittävän tehokas ja lähietäisyydeltä tarpeeksi tarkka asetyyppi on ollut erityisesti naisten suosiossa.. Samaan kaliiperiin pesitetty Colt .45 1911 –pistoolin mitat ovat pituus 21,6 senttiä, josta piippu 12,5 ja paino 1080 grammaa. Mutta miksi kukaan haluaisi ampua tällaisella, paitsi jos on pakko. Rekyyli syntyy, kun patruuna laukeaa aseen patruunakammiossa ja luoti alkaa syöksyä kohti piippua. Miehet tuntuvat hallitsevan nettikeskusteluja miniaseista puhuttaessa, mutta eivät naiset taida muutenkaan juuri käsiasekeskusteluun osallistua missään päin maailmaa. Kenen ase Derringer sitten on. On helppoa arvata, kumpi heilauttaa asetta ja ampujan kättä enemmän. Kuka tarvitsee. ja .45. Minipistooli Derringer pesitetään mahdollisimman jytkyillä patruunoilla. American Derringerin legendaarinen M-1 painaa 15 unssia eli 425 grammaa. 80 ASEET Minipistooli, jolla ei kukaan haluaisi ampua Derringer pesitettynä isolle kaliiperille American Derringereitä valmistetaan paitsi ujoissa .22 SHORT – ja .22 LR – kaliipereissa myös miniaseelle uskomattomissa .357 Magnum, .44. Minikokoisilla aseilla ei ammuta tarkkuutta, vaan niistä haetaan turvaa. Sen kokonaispituus on 4,82 tuumaa eli 12,24 senttiä, josta piippua 7,5 ja korkeutta hiukan rapiat kahdeksan senttiä. Voimakkain patruuna-kehitelmä elää omaa kulkuaan vuodesta toiseen, mutta muitakin hankkeita on menossa esimerkiksi sellainen, jossa pienimpään mahdolliseen aseeseen laitetaan isoin mahdollinen patruuna. Kumman arvelette potkaisevan kovempaa. Minipistooli Derringer pesitettynä kaliipereille .44 Magnum, .45 Colt tai .357 Magnum kuulostaa kiinnostavalta... Y hdysvalloissa kehitellään asealalla kaikenlaisia kummia, joskus myös keskenään ristiriitaisia yhdistelmiä. Vastasuuntainen voima heilauttaa asetta, ja tärkein asia, joka vaikuttaa rekyylin voimaan, on aseen paino. .22 LR ja .44 patruunat vierekkäin kokovertailussa
”Porton pyssy” Amerikkalainen elokuva ammentaa myös todellisista tapahtumista eikä vain silkasta mielikuvituksesta aiheensa. Jenkkitehdas käyttää aseen markkinoinnissa hemaisevan vähiin pukeutunutta hahmoa, ”Lady Derringeriä”. Aseella ei ole tarkoitus ampua tarkkuutta, vaan lähitilanteessa eliminoida väkivallantekijä mielellään käsivarren matkan päästä. Patenttihakemuksessa virkailija luki keksijän nimen väärin ja lisäsi merkkiin yhden r-kirjaimen lisää. Alkuperäistä luomusta, jota myös presidentti Abraham Lincolnin salamurhaaja William Booth käytti, kutsutaan Philadelphia Derringeriksi. Tehokas on suunnattu paremminkin miehille. Piskuisia revolvereita on vedetty esiin niissä American Derringerin keikkapiippuiset ladataan taittamalla piippu ylöstai alaspäin pistoolilinjasta, ja patruunat laitetaan sekä hylsyt poistetaan tätä kautta. Pienet pistoolit olivat alun perin myös pienikaliiperisia, monesti .22 Shortia eli penniläistä ja .22 LR-patruunaa, joilla kyllä saa hengen kohteesta pakenemaan. sikäläistä yleistä turvallisuuden tunnetta; varsin useassa keskustelussa monikin ilmoittaa, että pakkaa juuri miniaseen laukkuunsa, tietokonekoteloonsa tai taskuunsa lähtiessään jopa kauppaan tai bensaa hakemaan. Aseella ei ole tarkoitus ampua tarkkuutta, vaan lähitilanteessa eliminoida väkivallantekijä mielellään käsivarren matkan päästä. Se oli suusta ladattava mustaruutiase, jonka suosiota kuvastaa se, että sitä aikanaan kopioitiin jopa alkuperäisellä tuotenimellä ympäri maailman. Ase on tehty niin pienikokoiseksi, että se mahtuu käsilaukkuun, meikkipussiin, sukkanauhan alle, käsimuhviin... Onpa naisille suunniteltu erillinen aseen kantotapakin; rintaliiveihin kiinnitettävä klipsi, jolla aseen saa rintojen väliin roikkumaan. Derringeriä suositellaan helposti piilotettavaksi itsepuolustusaseeksi. yleensä korttipelipöydässä tai tyttötalon turkismuokkaamoosastolla riidan päätteeksi. Mutta tämän päivän .357 ja .44 tai .45. Luotettava. 81 Minipistooli, jolla ei kukaan haluaisi ampua Derringer pesitettynä isolle kaliiperille Bondin versio Derringeristä; hemaisevan pinkkikahvainen Girl-pistooli. NAA sen sijaan ei tuputa tuotteitaan suoraan naisille, vaikka heitäkin toki kosiskellaan yhtymän nettisivuilla omilla tuotteillaan ja tarvikkeillaan. n Antti Kauranne. American Derringerin lisäksi samalla tuotenimellä miniaseita valmistavat ainakin Bond Arms, Cobra Arms ja Leinad. Derringerin aseita mainostava Elizabeth Derringer loi aikanaan ”Lady Derringer” -tuotelinjan ja toimi sen mannekiinina alkuvuodet. mihin tahansa pieneen tilaan. Laadussa ja hinnassa on suuria eroja. NAA:n slogan Mukava. Pienikokoisen aseen suunnitteli aikanaan Henry Deringer, yksi 1800-luvun kuuluista aseteknikoista. Melko varmaa on, että jos ensimmäinen .357 Magnum ei kohdetta lamaa, niin toinen aivan varmasti. Lady-mallissa on norsunluiset kahvalevyt ja koreaksi tyylitelty kotelo. Pienikokoinen, riittävän tehokas ja lähietäisyydeltä tarpeeksi tarkka asetyyppi on ollutkin erityisesti naisten suosiossa, ja jossain päin maailmaa sillä onkin rumahko lempinimi ”Huorapistooli”. American Derringerien isoissa keikkaladattavissa malleissa on kaksi piippua ja kaksi patruunaa
Eräalan lehdissä silloin tällöin esiintyvä kielto ”taulunuolilla ei. Jousimetsästäjien yleisesti käyttämä kärki on tyvestään nuolen varren paksuinen, suippo, terävä, lyhyt ja teräksinen, josta Suomessakin ulkomaisen mallin mukaisesti käytetään nimitystä field point . Harjoitellessa eräät nuolenkärjet menettävät terävyytensä. J ousimetsälle voi lähteä vasta kun on harjoitellut ampumista. 82 ASEET Erilaisten nuolenkärkien käyttö Jousimetsästäjän kannattaa selvittää, minkälaisia nuolenkärkiä saa käyttää. Tällä sekä metsästetään pientä riistaa että harjoitellaan. Esimerkiksi leikkurikärkisillä metsästetään vain yli 2,3-kiloisia saaliseläimiä. Tarkkuuskoekin pitää suorittaa ennen kuin pääsee valkohäntäkaurisjahtiin. Ne pitää vaihtaa ennen kuin lähtee tositilanteisiin
Jousimetsästysalan guru Chuck Adams suosittelee Bowhunting -kirjassaan käyttämään tätä kärkeä, kun saalistetaan korkeintaan kaksinaulaisia eli 908-grammaisia eläimiä. Muovisäkissä on vuodehuopia eli vilttejä. Solumuovitaustaan voi harjoitella sekä kapealla teräskolkalla, suipolla field point -kärjellä, että leikkurinuolella. Tämän ohjeen perusteella nuolella voi metsästää nisäkkäistä oravaa ja rottaa, kanalinnuista pyytä ja riekkoa sekä vesilinnuista tavia, haapanaa, allia, tukkasotkaa ja nokikanaa. Tämä kärki ei harjoitteluammunnoissa revi solumuovitai styrox-taustoja kuten eräät muut kärjet. Luuppinuolella voi ampua myös pehmoiseen lumeen. Kuvaamani nuolen kärki (field point) , kiinnitettynä vankkaan nuolenvarteen, on yksi yleisimmin käytetyistä harjoittelukärjistä Suomessa ja nykyaikaisen jousimetsästyksen emämaassa Yhdysvalloissa. Tähän taustaa voi ampua myös leikkurikärjellä. Olen itse saanut tällä nuolella saaliiksi muun muassa oravia, kyyhkyjä ja varislintuja. Muovista, kumista tai metallista valmistetun kolkkakärjen voi hankiaisella tömäyttää lumesta kohoavaan ruohotuppaaseen saa metsästää” johtuu siitä, että sillä tarkoitetaan tavallisia kilpailunuolia, jotka tosiaan useimmiten ovat liian heiveröisiä. Kuvan nuolissa on field point -kärjet. Styrox-levyistä tehty siirrettävä tausta, joka on vahvistettu ilmastointiteipillä. Tyly kielto voi olla seurausta myös Jousimetsästäjäin yleisesti käyttämä kärki on tyvestään nuolen varren paksuinen, suippo, terävä, lyhyt ja teräksinen, josta Suomessakin ulkomaisen mallin mukaisesti käytetään field point -nimitystä.. Myös sepelkyyhkyä, varista ja harakkaa voi metsästää. Talkoovoimin maastoradalle vietyihin taustoihin ampuvat muutkin jousiammunnan harrastajat kuin jousimetsästäjät. Kuvassa näkyvä kärki on täsmälleen samanlainen kuin se, millä on kaadettu karhu. Hyvä puoli on myös se, että samalla nuolella voi harjoitella ja metsästää. Tällä harjoitellaan solumuovitaustaisiin tauluihin, heinäpaaleihin, maastoratojen 3D eläinmaaleihin ja hiekkakuoppien rinteisiin. 83 Kolkkanuolia on oravajahdeissa käytetty satojen, jopa tuhansien vuosien kuluessa. Leveä kolkka Leveällä kolkalla eli bluntilla varustetulla nuolella voi kokemukseni mukaan kevättalvella harjoitella maastossa myös ilman varsinaista taustaa. siitä, ettei tiedetä millaisilla nuolilla pientä riistaa metsästetään tai millaisilla nuolilla jousimetsästäjät harjoittelevat. Leikkurikärjen pitää olla suuren riistan pyynnissä varmasti terävä, kuten kuvan nuolenkärki. Useimmiten käytössä ovat tavalliset taulunuolet
Se aiheuttaa verenvuodon katkomalla ja leikkaamalla auki verisuonia. Useimmat citykanitkin ovat alle kaksikiloisia. Suomeen sovellettuna ohje tarkoittaa, että voi metsästää nisäkkäistä minkkiä, piisamia ja näätää, kanalinnuista teertä sekä vesilinnuista sinisorsia ja varislinnuista korppeja. Myös hietaläjään tai hietakuopan seinämään voi ampua. Leikkurikärkisillä nuolilla metsästetään yli 2,3-kiloisia riistaeläimiä. Luuppinuoli Talvella ei ole helppo harjoitella maastossa, jos etukäteen asetetut taustat ja maalitaulut puuttuvat. Kapea teräskolkka Kapea teräskolkka sopii erityisen hyvin käytettäväksi maastoharjoittelussa, kun ammutaan maamättäisiin, lahoihin kantoihin ja hietakuoppien rinteisiin. Muuten nuoli voi sujahtaa syvälle nietokseen. Se sopii taustaksi, kun nuolissa on kapeat teräskolkat tai suipot field point -kärjet. Hankiaisella tämä ei onnistu, sillä silmukat vääntyvät pahoin, jos ne iskevät kovaan lumeen. Afrikkalaisten alkuasukkaiden vitsaksista punoma vasu oli kirjoittajalla kahden vuoden ajan maalina ja maalitaulun taustana Savanni-Afrikassa. Nuolet ovat tavallisia taulunuolia, jotka eivät ole aina kelvollisia käytettäviksi jousimetsällä. Harjoittelun tylsistyttämiä teriä ei saa käyttää, vaan tositilanteessa tilalle vaihdetaan varmasti teräväkärkinen nuoli. Tämä kolkka ei juutu kiinni tällaisiin taustoihin kuten suippokärkinen field point -nuoli. Terävyytensä menettänyt kierretään pois, ja uusi kierretään tilalle. Kolmijalan varaan ripustettu muovisäkki, jonka sisällä on sanomalehtiä. Hangen pitää silloin olla niin kantavaa, että se kestää metsässä kävelevän ampujan painon. Pelkän kärjenkin voi vaihtaa, jos se on kiinnitetty kierreadapterin välityksellä nuoleen. Vasuun oli työnnetty vuodehuopa. Tämä onnistuu kelvollisesti vain, jos terät, joita yhden nuolen päässä on kolme tai neljä, ovat todella teräviä. Tämä edellyttää, että lumi on aivan pehmoista. Tällaisia ovat Suomessa turkiseläimistä kettu, mäyrä, majava ja supikoira, sorkkaeläimistä metsäkauris ja valkohäntäkauris sekä jäniseläimistä metsäjänis, rusakko ja kookkaimmat citykanit. Myös suuria lintuja, kuten metsoa, metsähanhea, kanadanhanhea ja haahkaa metsästetään leikkurinuolella. n Jouko Piirola Kuvat: Jouko ja Irma Piirola Kapea teräskolkka sopii erityisen hyvin käytettäväksi maastoharjoittelussa, kun ammutaan maamättäisiin, lahoihin kantoihin ja hietakuoppien rinteisiin.. Pienempi on asetettu suuremman päälle keskelle, ja molemmat on kiinnitetty vasun kylkeen. Ohje tulee jälleen guru Chuck Adamsilta. Vuodehuopa on tungettu vasun sisälle. 84 Jousiampujia seuran hallilla normaalitaustan vierellä. Itse olen ampunut oravia ja kyyhkyjä. Pitää vain ensin tarkistaa, että hiedan sisällä ei ole kivenmukuroita, ei edes karkeaa soraa. tai lumikumpareeseen. Leikkurikärjet Leikkurijärjellä varustettu nuoli ei kaada riistaeläintä knockoutperiaatteella niin kuin kolkka, vaan se lävistää ja leikkaa elimiä. Luuppinuolella kuitenkin voi ampua suoraan pehmeään lumeen. Tässä harjoitteluympäristössä maalitaulu koostuu kahdesta vitsastarjottimesta. Toisaalta maalina ei voi olla myöskään jääkimpale se särkisi nuolen. Tämän nuolen metallilankasilmukat pysäyttävät lumeen ammutun nuolen ennen kuin se sujahtaa liian syvälle. Chuck Adamsin ohjeen mukaan voi metsästää alle 2,3 kilon painoisia saaliseläimiä
Suomessa, kylmien ilmojen ja paksujen vaatekertojen maassa on poliisi kohdannut tilanteita, joissa lamauttimella ei ole ollut toivottavaa tehoa, jonka jälkeen tilannetta ollaan jouduttu jatkamaan suoranaisilla fyysisillä toimenpiteillä. Valoshokki suunnataan silmiin, jotka harvoin ovat suojassa. USA:n armeija on asettanut tiukat kriteerit valolamauttimien suorituskyvyn tehoiksi, ja ainoana kannettavana laitteena koje pystyy tähän. Civilian Warfighter (Siviili taistelija) –yritys on tuonut markkinoille tehokkaan valolamauttimen, joka sokaisee kohdehenkilön hetkellisesti. Etälamautinta voidaan käyttää myös koskettamalla (niin sanottu stun gun -toiminto) pienehköön lihakseen, jolloin vaikutus perustuu pelkästään kipuun. 85 Uusia keksintöjä rikollisten lamauttamiseen Cerberus sokaisee ja shokeeraa Takavuosina poliisi otti käyttöönsä Suomessakin etälamauttimia, mutta niiden teho paksun talvivaatetuksen läpi on jättänyt toivomisen varaa. Cerberus sokaisee näköaistin hetkeksi Cerberus-laitteella on pitkä nimirimssu: Non Lethal Vital Disruption, eli ei-kuolettava näköaistin häiriö. Laitteen voi asentaa joko pistoolin tai kiväärin lisälaitekiskoon tai sitä voi käyttää jopa itsenäisenä yksikkönään. Laite välittää pääosin vihreätä valoa, joka sokaisee kohdehenkilön. Nuolien välillä kulkeva sähkövirta lamauttaa kohdehenkilön tahdonalaisen lihaksiston toiminnan. Takavuosina markkinoille tuotiin sähköllä toimiva etälamautin, joita myös suomalaisilla poliisipartioilla on vakiovarusteenaan. Tässä keksinnössä kohdehenkilöön laukaistaan kädessä pidettävästä laitteesta. Hieman oudosta etymologiasta juontaa nimensä uusi asetekninen keksintö, jenkkiläinen Cerberus, joka sokaisee ja lamauttaa kohdehenkilön ilman fyysisiä toimenpiteitä. Cerberus sokaisee ja lamauttaa ilman fyysisiä toimenpiteitä. Se lähettää kuitenkin myös kirkasta valoa, joka valaisee maalin laitteen käyttäjälle, auttaa hahmottamaan koon ja etäisyyden ja mahdollistaa jatkotoimista päättämisen: käydäänkö käsiksi vai ammutaanko. K reikkalaisessa mytologiassa tunnetaan Kerberos, Manalan portinvartijakoira, joka päättää Hadekseen pääsemistä ja estää sieltä poistumisen. Sen voimakas valokennon välähdys toimii samalla tavalla kuin flashbang eli tainnutuskranaatti, jossa sekä kova ääni lamauttaa että voimakas valonvälähdys sokaisee kohteen hetkellisesti. Tietty määrä valoenergiaa tarvitaan, jotta ihmisen retina eli verkkokalvo lamautuu valopurskeessa, ja tätä tietoa on käytetty hyväksi laitteen tehojen rakentelussa. Cerberuksessa luotetaan vain valon voimaan, joka sokaisee kohdehenkilön näköaistin muutamaksi sekunniksi, jolloin laitteen käyttäjällä jää muutama sekunti aikaa siirtyä jatkotoimenpiteisiin, joko fyysiseen lamauttamiseen esimerkiksi tai sitten aseen käyttöön. n Antti Kauranne Cerberuksessa luotetaan vain valon voimaan, joka sokaisee kohdehenkilön näköaistin muutamaksi sekunniksi.. Cerberus-laite voidaan kiinnittää kivääriin tai pistooliin tai sitä voidaan käyttää myös itsenäisesti
Kiskollinen Kahles-kiikari. Kiikarinjalan osat ovat siroja, mutta jalka on erittäin kestävä. Kiskollisen tähtäimen asennus vaatii kuitenkin ammattitaitoa ja siksi Carl Zeiss kehitti 1990-luvulla sisäkiskomallisen tähtäimen, jonka asennus on huomattavasti helpompaa. Alumiinirunkoisessa tähtäimessä sen sijaan on ollut asennuskisko, johon on voinut helposti porata reikiä kiikarinjalkaa varten. Zeiss-kiikari, jossa on asennuskisko. Kiinnostus kiskollisia tähtäimiä kohtaan on kuitenkin nousussa, sillä niillä on monia etuja. Sako-luodikko, jossa on MAKin pikajalka ja kiskollinen Zeiss-tähtäin. Suomessa hyvin tunnettua, alumiinirunkoista Tasco-kiikaritähtäintä valmistettiin Japanissa kiskollisena Keski-Euroopan markkinoita varten. Kiikaritähtäinten valmistajat suosittelevat kiskomallisia tähtäimiä, koska kisko vahvistaa tähtäimen runkoa. Kiikaritähtäimiä on valmistettu sekä teräksestä että alumiinista. Väh ä n myö h e m m i n myö s Schmidt&Bender ja Swarovski toivat omat sisäkiskomalliset kiikaritähtäimensä markkinoille. R unkoputkiset kiikaritähtäimet ovat Suomessa aina olleet suosittuja, sillä niihin kiikarinjalan asennus onnistuu myös kotikonstein. Kiikari, jossa on sisäkisko ja siihen sopivat Apelin kiikarinjalan osat. 86 Kiskolliset kiikaritähtäimet Kahles-kiikari ja juotettu hakajalka. Yhdistelmäaseita on käytetty paljon ja niihin nopea ja helposti irroitettava pikajalka tähtäimineen on ollut juuri sopiva. n Klaus Götsch. Alkuperäistä Carl Zeissmallia käyttävät seuraavat valmistajat: Docter, Steiner, Leica, Meopta Zeiss. Kiinnitystä varten on teräsrunkoinen tähtäin kuitenkin ensin pitänyt purkaa kokonaan, juottaa siihen kiikarinjalan osat, sinistää tähtäin ja kasata sitten kaikki uudestaan, mikä on ollut hyvin työlästä ja kallista. Keski-Euroopassa kiskollinen kiikaritähtäin on ollut yleinen ja käytetyin jo 1950-luvulta lähtien, sillä siihen on ollut helppoa asentaa perinteinen pikajalka, hakajalka. Tikka-luodikko, MAKin pikajalka ja kiskollinen Swarovski kiikari. Itävaltalainen Lechner & Jungl valmistaa ja korjaa edelleen tämäntyyppisiä laadukkaita ja kalliita kiikarinjalkoja. Muita hyviä puolia ovat: Helppo asennus Tähtäimen ristikko aina suorassa Helppo irroittaminen ja silmäetäisyyden säätö Ei naarmuja asennustai irroitusvaiheessa Edullisuus Huonona puolena on se, että sisäkiskomalleja on kolmea eri mallia, mikä vaikeuttaa sovituksia aseeseen
elokuuta samaan aikaan Villiruokafestivaalin kanssa. Veistokisan pääjärjestäjinä ovat Ilomantsin kunta ja Maaseudun Sivistysliitto paikallisyhdistyksineen.. Data ei sisällä mitään henkilöihin tai ajoneuvoihin liittyviä tietoja, kertoo viestintäpäällikkö Klaus Ekman Suomen riistakeskuksesta. Avoin SRVA-data on jo ollut varoittamassa autoilijoita yli puolessa miljoonassa V-trafficin ohjelman sisältävässä laitteessa tämän vuoden alusta lähtien. Ihminen on toiminnallaan pyrkinyt tuomaan järjestystä tuohon kaaokseen. Nykyaikainen luontokäsitys on moniulotteinen ja monelle hyvin henkilökohtainen asia. Sitten kun tilanne tulee, se on myös nopeasti ohitse eikä ole takeita siitä, tarjoaako tilanne mahdollisuutta onnistuneelle kuvalle. Vuoden ensimmäisenä näyttelynä nähdään Jari Niskasen valokuvia autenttisista metsästystilanteista, joissa metsästäjä ja riistaeläin kohtaavat. Maisemamaalaukset esittivät turmeltumatonta luontoa, jossa ei näy ihmisen vaikutus. Julkista tietoa on mahdollisuus käydä tutkimassa Luonnonvarakeskuksen riistahavainnot.fi -sivustolla. Ajantasaisen SRVA-datan avulla on mahdollisuus rakentaa palveluja tai sovelluksia esimerkiksi autoihin tai älypuhelimiin, jotka varoittavat alueista, joissa tapahtuu paljon sorkkaeläinonnettomuuksia. Luontokäsitys voi olla moderni, teknologinen, ekologinen tai vaikkapa uskonnollinen. Luontoon on aikojen kuluessa suhtauduttu monin eri tavoin. Villi luonto voi olla ihanne, jota sivistys ei ole pilannut. Näyttelyssä on kuvia myös riistaeläinten keskinäisistä kohtaamisista ja eläimistä omissa oloissaan poikasineen. Karhufestivaalin veistäjät järjestäjien mukaan voivat pohtia omaa suhdettaan villiin luontoon vuoden 2018 Karhufestivaalin teeman puitteissa. Veistokilpailun teemana on tänä vuonna Villi luonto. – Avointa SRVA-dataa voidaan hyödyntää ja hyödynnetään liikenneturvallisuuden parantamiseen periaatteessa samalla tavalla kuin nyt palkitussa ”porokellosovelluksessa”, Ekman visioi. Suomen riistakeskus kerää tietoa SRVA-tapahtumista omaan sähköiseen asiointipalveluunsa Oma riistaan. Kuva: Jari Niskanen Niskasen kuvissa nähdään myös eläinten keskinäisiä saalissaalistaja -tilanteita. Kuva: Jari Niskanen Villiä luontoa Ilomantsin Karhufestivaaleilla n Puunveistäjät ottavat viidettä kertaa mittaa toisistaan elokuussa Ilomantsin Karhufestivaaleilla. Antiikin aikana koskematon villi luonto oli negatiivinen vastakohta viljellylle maisemalle. Kuten metsästäjät tietävät, jahdissa vietetystä ajasta valtaosa koostuu muusta kuin varsinaisista nopean toiminnan tilanteista. Toisaalta se voi olla jotain, joka pitää kesyttää ja jonka ihminen ottaa hallintaansa. Tiedot keräävät SRVA-työtä tekevät metsästäjät ja toiminnan organisoivat riistanhoitoyhdistykset. Romantiikan aikana luonnon merkitystä korostettiin taiteissa. Jopa kulttuuri-käsite johtaa juurensa latinankielen viljelyä tarkoittavasta sanasta. Tapahtuma järjestetään 16.– 18. Jari Niskanen on metsästänyt 15-vuotiaasta asti ja yli kolmekymmentä vuotta sitten hän aloitti valokuvaamisen. Avoimen SRVA-datan siirrossa tarvittava rajapinnan määrittelydokumentti löytyy Suomen riistakeskuksen Avoin data –sivulta. Toisaalta villi kesyttämätön luonto on ollut pelottava ympäristö. 87 PUSKARADIO SRVA-tieto lisää hyvin liikenneturvallisuutta n Riistanhoitoyhdistysten suurriistavirka-aputoiminnasta (SRVA) kerättävä tieto mahdollistaa uusien liikenneturvallisuutta parantavien palveluiden kehittämisen. Järjestäjänä toimivat Ilomantsin kunta ja Maaseudun Sivistysliitto haluavat selvittää, onko villille luonnolle vielä sijaa. Onko kaupungistuvassa maailmassa enää sijaa villille luonnolle. Oma riista -palvelu tuottaa tietoa muun muassa riistakannoista ja -tapahtumista metsästäjille, viranomaisille sekä julkiseen käyttöön. Mikä on veistäjien suhde alkuvoimaiseen luontoon. Onnistuminen perustuu satoihin maastotunteihin ja luottamuksellisiin suhteisiin osaavien metsästäjien kanssa. SRVA-tieto julkaistaan avoimena datana, jota on mahdollista noutaa rajapinnan kautta. Tässä vaikeassa lajissa Niskanen on onnistunut usein tavoittamaan sekä metsästäjän, saaliseläimen että koiran samaan kuvaan ratkaisevalla hetkellä. Vähitellen kamerasta on tullut se ensisijainen ase, jolla hän tallentaa jahtikavereiden edesottamuksia. – Avoin data sisältää sorkkaeläinten tieja rautatieliikennevahingoista ajan, paikan, eläinlajikoodin, eläinten määrän ja mahdollisesti eläimen ikä ja sukupuolitietoja. Metsästysmuseossa ensimmäinen näyttely n Suomen Metsästysmuseo on avautunut jälleen yleisölle huoltotauon jälkeen. Metsästyskuvien ottaminen on haasteellista. Riistalaukauksen tallentaminen kameralla vaatii tarkkaa ajoitusta
Yleensä vähälumisilla Eteläja Länsi-Suomen viljelysalueilla peltokolmioiden laskenta onnistui hienosti, ja aineistoa saatiin 130 peltokolmiolta, riistapäällikkö Olli Kursula Suomen riistakeskukselta kertoo. Metsästäjien kannattaa siis harventaa kantaa myös oman harrastuksensa vuoksi, sanoo ylitarkastaja Pitkänen. Laskenta vaatii onnistuakseen yhtenäisen lumipeitteen ja pehmeää lunta sen verran, että pienienkin nisäkkäiden jäljet voidaan havaita. Suunnitelmassa listattiin useita tavoitteita, kuten luottamuksen rakentaminen toimijoiden välillä, nopea reagointi haittoihin ja arvon luominen sudelle riistaeläimenä. Riistakolmiolaskennat jo melkein päätöksessä laskentojen kannalta hankala. Riistakolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. Liitto edellyttää, että kannanhoitosuunnitelma päivitetään toimivaksi kokonaisuudeksi. Suurin osa talvilaskennan lajeista oli koko maan keskiarvojen valossa ennallaan, vaikka alueellisia muutoksia puoleen ja toiseen esiintyikin. – On löydettävä tasapaino, jossa haitat ovat hallinnassa ja Suomen susikanta on elinvoimainen. Laskettavia lajeja ovat riistanisäkkäät oravasta hirveen. Asetuksen tuomilla muutoksilla on merkittäviä vaikutuksia henkilötietojen käsittelyyn, vastuukysymyksiin sekä tietojen luovutukseen.. Peltokolmiolaskenta on kehitetty riistakolmiolaskennasta maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostaman rikkonaisen ja pienipiirteisen eteläja länsisuomalaisen maisemamosaiikin riistakantojen seurantaan. Nyt liiton mukaan kannanhoitosuunnitelman toteuttaminen ontuu, ja tärkeät osiot eivät tällä hetkellä toimi. – Villisikojen määrä on noussut merkittävästi, vaikka olemme pyrkineet helpottamaan metsästystä kaikin mahdollisin tavoin. Tietosuoja-asetus koskee kaikkia henkilötietoja käsitteleviä toimijoita, myös metsästysseuroja. ja peltokolmioilla 20. Irti suden kannanhoitosuunnitelmasta n Metsästäjäliitto oli vuonna 2014 aktiivisesti mukana luomassa suden kannanhoitosuunnitelmaa Suomeen. Metsästäjäliitto muistuttaa, että susiasia koskettaa yhteiskuntaa laajasti ja kannustaa yhteiskunnalliseen keskusteluun muitakin sidosryhmiä. n Riistan lumijäljet saatiin laskettua tammi-helmikuussa Eteläja Keski-Suomessa. Asetuksen laiminlyönti voi johtaa huomattaviin sakkoihin. Metsästys on merkittävässä roolissa villisikakannan harventamisessa. toukokuuta alkaen. Seurat käsittelevät henkilötietoja esimerkiksi ylläpitäessään rekisteriä omista jäsenistään. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu villisikajahtiin, toteaa ylitarkastaja Janne Pitkänen maaja metsätalousministeriöstä. Talvella lasketaan riistanisäkkäiden lumijälkiä ja kesälaskennassa metsäkanalintuja (metso, teeri, pyy ja riekko). – Ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten näkökulmien rinnalle on noussut juridiikka tulkintoineen. Myös hirven pyynti vaikeutuisi. Metsästysseurojen tietosuojavaatimukset kiristyvät n EU:n uusi tietosuoja-asetus tuo isoja muutoksia seurojen jäsentietojen käsittelyyn. Talvilaskenta on riistakolmioilla järjestyksessä 30. Pohjois-Suomessa laskenta-aika kestää maaliskuun puoliväliin. Uutta tietosuoja-asetusta on noudatettava 25. 88 PUSKARADIO Villisikojen määrä kasvanut n Luonnonvarakeskuksen uusimman arvion mukaan Suomessa elää noin 3155 villisikaa. – Jos sikarutto tulisi Suomeen, se aiheuttaisi rajoituksia myös metsästykseen kuten esimerkiksi metsästyskoirien käyttöön. Tauti vaarantaa kotimaisen sianlihan tuotannon ja viennin kokonaan. Viime vuosina kesälaskennassa on laskettu noin tuhat kolmiota ja talvilaskennassa 700 kolmiota. Pitkän aikavälin ratkaisuna liiton tavoitteena on suden liitesiirto luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V Baltian maiden ja poronhoitoalueen tapaan. Metsästäjäliitto järjestää jäsenseuroille koulutusta, jolla vaatimukset tulevat tutuiksi. – Vuonna 2017 leuto ja vähäluminen alkutalvi oli lumijälkiMikä on riistakolmio. Nykyinen kannanhoitosuunnitelma on tiensä päässä, Metsästäjäliitto toteaa. Lyhyellä aikavälillä Metsästäjäliitto edellyttää, että kannanhoitosuunnitelma päivitetään toimivaksi kokonaisuudeksi ennen tulevaa metsästyskautta. Kanta on kasvanut noin 23,6 prosenttia viime vuoden tammikuusta. Kauden lopussa lunta saatiin aivan eteläänkin, ja lopulta laskenta onnistuttiin tekemään yli 700 riistakolmiolla. Villisian jäljille pääsee parhaiten lumijälkien avulla eli nyt on otollinen aika lähteä metsälle. Peltokolmion sivujen pituudet ovat kaksi kilometriä. Villisikakannan hallinta on tällä hetkellä erityisen tärkeää, koska afrikkalainen sikarutto leviää Suomen lähialueilla ja Euroopassa kovaa vauhtia. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 kilometriä. Laskennan suorittavat vapaaehtoiset metsästäjät
Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Pyyntilupia voi kuitenkin jatkossakin hakea myös paperisella hakemuksella. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Nykyisin metsästäjän on tehtävä saalisilmoitus metsäkauriin, villisian, hillerin ja metsähanhen metsästyksestä. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Saalisilmoituksen voi tehdä sähköisesti oma. Saalisilmoitus olisi tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä Suomen riistakeskukselle. Erityisen hyvinä vuosina koirasmetsoa ja koirasteertä voisi lisäksi metsästää 10.–31.1. Pohjois-Suomen hirvenmetsästys Pohjois-Suomen hirvikanta on noussut huolestuttavan paljon. Tilastointia tarkennetaan Monien vesilintujen kannat ovat viime vuosina taantuneet. Jatkossa metsäkanalintujen metsästysajat voisivat olla nykyistä pidemmät erityisen hyvinä lintuvuosina. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. väliselle ajalle. Riistakolmiolaskennat tehdään vuosittain heinä-elokuun vaihteessa. Tämä on mahdollista, koska riistakolmiolaskentoja on viime vuosina lisätty. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Sähköisen lupahaun käyttäjät ovat tähänkin asti antaneet luettelon lupa-alueeseen kuuluvista kiinteistörekisteriyksiköistä. Keskimääräisinä lintuvuosina metsästysaika rajoitettaisiin jatkossakin lokakuun loppuun. EteläPohjanmaan, Kainuun, KeskiPohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, PohjoisSavon ja Lapin maakunnissa. Riistatieto on tänä päivänä niin ajantasaista ja kattavaa, että metsästystä voidaan säännellä entistä joustavammin. Jos kanta on laskentojen perusteella heikko, maaja metsätalousministeriö rajoittaa metsästysaikaa. Asetuksessa säädetään myös karhun, suden, ahman ja ilveksen metsästyksen johtajien tehtävistä. Kalastusvahinkoja halutaan puolestaan vähentää siten, että Itämeren norpan metsästysaika olisi jatkossa sama kuin harmaahylkeellä eli 16.4.–31.12. Itämeren norpan metsästys on sallittua ainoastaan Suomen riistakeskuksen myöntämällä pyyntiluvalla. Metsästyssaaliin tilastointia olisi riistaviranomaisten mukaan tarkennettava, jotta voidaan varmistaa metsästyksen kestävyys. riista.fi -palvelussa tai Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella. Saalisilmoitus olisi jatkossa pakollinen haapanan, jouhisorsan, heinätavin, lapasorsan, punasotkan, tukkasotkan, haahkan, allin, isokoskelon, tukkakoskelon sekä nokikanan metsästyksestä. Kanadanhanhet ja merihanhet aiheuttavat maatalousvahinkoja erityisesti elokuussa, joten niitä voisi metsästää pellolta 10.8.– 20.8. Jatkossa luettelo on annettava myös paperihakemuksissa. 89 Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 63€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Poikkeusluvan saajan olisi jatkossa ilmoitettava kirjallisesti suden metsästyksen johtaja ja varajohtajat ennen metsästyksen alkamista asianomaiselle riistanhoitoyhdistykselle.. Viime keväänä jo 95 prosenttia hirvieläinten pyyntiluvista haettiin sähköisesti. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Maaja metsätalousministeriö haluaa tehostaa metsästystä niin, että aikaistettua hirvijahtia laajennettaisiin Pohjois-Pohjanmaalle Kuusamon ja Taivalkosken alueille, ja sen ensimmäistä jaksoa pidennettäisiin 1.-20.9. Laskentojen tulokset palautetaan pääosin sähköisesti riistakolmiot.fi -järjestelmän kautta. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy AS E & ER Ä Info AE So pim us 50 03 50 5 Van ha tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun PUSKARADIO Hyvänä lintuvuonna pidemmät metsästysajat metsäkanoille. Määräaikaistilaus 70€ www.lehtiluukku.. Hyvinä lintuvuosina metsoa, teertä ja pyytä voisi metsästää jopa joulukuulle eli 10.9.–10.12. n Metsästysasetuksen muutos on parhaillaan lausuntokierroksella
Ja jos on, säälin sitä eläintä. Miksi te piiperöt ylipäätään teette kaikesta luonnonsuojelemisesta niin vastenmielistä. Onhan tässä selvästi kyse vastakkainasettelusta: kaupunkilaiset vastaan maalaiset. Ja olemme kuulemma tyhmiä, koska ylipäätään asumme maaseudulla. Jos/kun se ensimmäinen ihmisuhri on tullut siihen mennessä, moni löysää susipolitiikkaa kannattanut saa jättää paikkansa. Ainakin täällä eteläisessä Suomessa niitä saa oikein hakemalla hakea. Susi on tämän maan yksi raaimmista pedoista, sen nyt myöntää jokainen piiperö. Nyt sitten sinä, Katriina, pyydät minua lopettamaan oman harrastukseni. Silloin voisi sanoa, että ähäkutti ministeriö, siitäs saitte! T.P. Susi, joka ei ole tappaja on laumalleen arvoton. Kauan siinä menikin, kun pelkästään hyssyteltiin vuodesta toiseen, että sudet eivät ole tappaneet ihmisiä sataan vuoteen ja niin edelleen. Sinä joka olet täysin tunteeton muiden koiria kohtaan, sanot koiransa menettäneitä kitisijäksi. Itselläsi ei kai ole koiraa. Suurimman osan vuodesta lenkitämme, koulutamme ja kasvatamme koiraa. Joensuu n Hämmästyttää suuresti nykyinen luonnonsuojelijoiden ja ylipäätään cityihmisten iso valta yhteiskunnassamme. Onhan se käsittämätöntä, että ministeriö ei halua ottaa mitään järkevää kantaa tähän asiaan. Ei ihme, että monet hakevat jo ajavista koirista rotuja, jotka soveltuvat myös muuhun. Sanot metsästäjää jolta susi on tappanut koiran, kitisijäksi. Ne sudet, jotka eivät ole tappajia, tapetaan muiden susien toimesta. Yli 40 vuotta koiran omistaja ”Olet täysin sydämetön” n Katriina antoi oivallisen käsityksen tämän lehden lukijoille, millainen aivoton voi sudensuojelija pahimmillaan olla. n Onko Katriina ihan tosissaan, vai olisiko hänellä, onnettomalla poloisella, järki jäänyt kehityksessä puolitiehen. 90 LUKIJAPOSTI Kerro kokemuksista! Ota kantaa! Lähetä kirjoitukset: toimittajasalmi@gmail.com Nimimerkki ”Katriina” kirjoitti viime Ase ja Erän Lukijapostissa, että nälkäisellä sudella on oikeus saaliiseen. En yhtään ihmettele, että Suomen Pystykorvajärjestön puheenjohtaja Pentti Isoviita kertoi olevansa tuohtunut siihen, miten sisäministeriö on kohdellut kyseistä aloitetta. Tero Toivainen Kiitos Eero Seppä! n Kiitos Eero Seppä, kirjoitit hienon runon metsäpeuroista viime Ase ja Erässä. Aina kerrotaan määrätyissä sykleissä kulkevasta jänisrutosta, joka vaikuttaa metsäjäniskantoihin. ”Susi syntyy tappajaksi” n Katriina kulta, joka heitit loistavan idean vaikkapa minulle, yli 40 vuotta metsästystä harrastaneelle. Todella tärkeää asiaa! Kiitos! Sinikka T. Pieni osa vuodesta on sitä, että lähdemme metsälle. Toivottavasti kansalaisaloite saa taakseen riittävän määrän nimiä. Olemme ilmeisesti cityihmisten mielestä niin tyhmiä, että asetamme itsemme ehdoin tahdoin pedoille altiiksi. Jos sen tappaa auto tai susi, sinä et välitä. Mihin tämä suomalainen yhteiskunta on oikein menossa. Jouko Miksi pitää ilkeillä. Katriina kirjoitti: ”Jos hukka vie koiran metsässä, niin turha kitistä”. Olet täysin sydämetön. Voin olla liki satavarma, että susi ei koiraa nappaa pelkästään nälästä. Oletko todella Katriina sitä mieltä, että meillä suomalaisilla ei ole enää oikeutta mennä koirinemme metsään. Se ensimmäinen ihmisuhri tekee jo tuloaan, jos kaatolupia ei myönnetä ja sudet saavat jatkaa ”kaupungistumistaan” kaikessa rauhassa. En voi kuin ihmetellä, miten voit olla noin tunteeton. Näinhän on käynyt jo monissa maissa. Onpa piittaamatonta ja suorastaan törkeää toimintaa. Kahden alakoululaisen äiti Cityihmisten iso valta. Samoilla linjoillahan on kokoomuspoliitikko Petteri Orpo, joka Helsingin pormestarina on herättänyt paljon keskustelua kaupungistamisesta. Millä mandaatilla tällaiset ihmiset oikein Suomessa elävät ja istuvat, kun voivat laukoa meille lapsistamme huolta kantaville tällaista. Miksi hän ei halua antaa meille suomalaisille metsästäjille oikeutta tähän harrastukseen. ”Törkeää toimintaa” n Ase ja Erä kirjoitti viime numerossaan kansalaisaloitteesta, joka haluaa saada häirikkösudet hallintaan. Pelkällä jänisajurilla ei kohta tee enää mitään. Ohessa vastineita Katriinan kirjoitukseen. Miten ihmeessä joku kaupungissa asuva kirjaviisas voi kertoa, etten saa pelätä lasteni puolesta, koska susi kuuluu Suomen luontoon. Ja voi voi kun sopeutumiseläkkeitäkään ei taida silloin olla enää jaossa! Rune Syy löyty rusakoista n Metsäjäniksiä on vuosi vuodelta yhä vähemmän. Olen tosi pettynyt, ettei meitä maaseudun ihmisiä auteta. Katriina muun muassa kirjoitti, että metsästäjien kannattaa lopettaa metsästys; silloin ei tarvitsisi kitistä, jos susi tappaa koiran. Tuollaisella asenteella moni kaikkoaa porukoistanne, koska ilkeily ei johda pitkälle. Kaikki faktat on kerrottu jo niin moneen kertaan, että luulisi jokaisen päättäjän jo tajuavan, että nyt on näytön paikka: sudet pois ihmisten nurkista ja sassiin! Jos asia ei muuten päättäjiä kiinnosta, seuraavat eduskuntavaalit tulevat vääjäämättä. Suurimman osan vuodesta metsästäjät lenkkeilevät kuten muutkin ihmiset. Olit löytänyt juuri oikean vireen ja sanat runoosi. Hyvin harva puolustaa meitä. Jos susi vie koirani, haukut minua kitisijäksi. Et kitise. Katriina oikeuttaa, että susi saa syödä koiria. Orpohan on myös sitä mieltä, että ihmiset kaupunkeihin ja maaseutu tyhjäksi. Sen emo koulii siitä tappajan. Susi tappaa koska se syntyy tappajaksi. Noihin horinoihin ei voi kommentoida muuta kuin että lässyn lää. Lopettakaa jo Sudet pois ja sassiin! n Nyt alkavat muutkin lehdet kuin Ase ja Erä herätä susiongelmaan. Taitaa pahempi syy löytyä kuitenkin rusakosta, joka isompana ja aggressiivisempana vie valkoiselta elintilat
Kauttamme nyt myös Trapper-mönkijät varusteineen! Miksi Trapper traktorimönkijä. 0600 418 738 info@erakala.fi Myymälä avoinna: Ma-Pe 9-17 La 9-14 Yli 150€ arvoisten tilausten toimituskulut veloituksetta! www.erakala.fi Chaser 550 EFI EPS T3b 60km/h Haulikonpatruunoita joka lähtöön! Italialaiset CP Pegoraro -patruunat jahtiin ja radalle! Vaihtosupistajat yleisimpiin asemerkkeihin Piippua jatkavia supistajia portattuna ja tavallisena jopa 170mm pituuteen asti Rihlattuja supistajia täyteisille ja muita erikoissupistajia eri käyttötarkoituksiin ”Lontoon 2012 Olympialaisissa voitettu kultaa Gemini-supistajilla” Supistajat ovat valmistettu laadukkaasta kromatusta teräksestä CNC-koneistamalla Gemini-supistajat soveltuvat kaikille haulimateriaaleille Baikal, Benelli, Beretta, Browning, Caesar Guerini, Franchi, Winchester... Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti Soutajantie 12 39500 Ikaalinen puh. 890€ + tk Made in Italy + tk. 5590€ + tk (500 T3b) Lasten mallit alk. Paras hinta-laatusuhde Kahden vuoden takuu Koko maan kattava huoltoverkosto Vaihtoehto mopolle tai mopoautolle 7890€ Lataus: 24 g / 28 g Haulikoot: 6 8 Nopeus: 420m/s Kanta: 22mm Kaliiperi: 12 Elite Pro Lataus: 24 g / 28 g Haulikoot: 7,5 9,5 Nopeus: 415 m/s Kanta: 8 mm Kaliiperi: 12 Lataus: 24 g / 28 g Haulikoot: 7,5 9,5 Nopeus: 418 m/s Kanta: 12 mm Kaliiperi: 12 Lataus: 24 g / 28 g Haulikoot: 7 9 Nopeus: 430m/s Kanta: 12mm Kaliiperi: 12 / 20 Speed Steel Training Traktorimönkijät alk